Matti Korjulan kuva-aarteita . kansi421.indd 2 kansi421.indd 2 22.11.2021 9.47 22.11.2021 9.47. PALJON VANHOJA kuvia ja mainoksia! MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2021 | 13,50 € S e n io r No. KUN MINI TULI SUOMEEN . 4 . mobilismia Neuvostovirossa . KELTAINEN Rolls-Royce . "Jorin" Brockway
Saisiko sen ajoissa edes suojaan, saati joskus vielä julkiselle tielle. Jopa presidenttimme armahtaa joskus! paakirjoitus421.indd 3 paakirjoitus421.indd 3 23.11.2021 14.08 23.11.2021 14.08. Hyvässä lykyssä autonsa paalatessaan saa ”ilmaista rahaa”, sen romutuspalkkion. Näin, vaikka auto olisi ajamaton. Aviomiehen kuoltua leski päätti romuttaa auton ja niin, ettei ”kukaan saa hyötyä siitä’”. Myös hänen mielestään auton oikea loppukoti olisi museo, vaikkapa ”edes” luotettu yksityismuseo, ei romurautapaali. Nykyiselläänhän romutustodistus on lopullinen ja peruuttamaton. Vähitellen auton käyttö väheni ja se uinahti arvokaupunginosan lämpimään talliinsa. Mobilisti Senior 4/21 . Lehti ilmestyy 2022 25.3., 22.6., 9.9., ja 2.12. Tiedän näitä tapauksia ainakin kuusi. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Uskallan kertoa: kaikilla on oppimestarimaisen jumalainen kiire estää sen paluu ajonäyttämölle. Vuosikaupalla päättäjätaso nauroi sellaista esittäville päin kasvoja. Se, josta nyt nautimme itsestäänselvyytenä. Aikanaan auto vanhenee siinä tehtävässä luonnollisesti yli-ikäiseksi. Kovaksikeitetty autokierrätyksen toimija koki kuitenkin käytännössä museoautokypsän yksilön romutuksen mielettömyydeksi. Mietipä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Niinpä auto vedettiin romutusjonosta sivummalle ja suojaan, edes toistaiseksi, kunnes lainsäädäntö järkiintyy. Isot autoyhtiöt saattavat toisinaan lahjoittaa uuden auton esimerkiksi opetusmateriaaliksi. Automalli, jollaista toista ei löytyne läntisestä Euroopasta. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Mainosten lupaukset 10 Huoltoa 1950-luvulla 16 Moottoripyöränäyttely 20 Reklaamien pauloissa 25 Ensimmäiset Minit 30 Keltainen Rolls-Royce 34 Neuvostoliitto-lehti 36 Arkistotalkoot 44 Uutisia, tapahtumia, kuultua 50 Lukijoiden postia 54 Majuri Lagerlöfin sota 58 Kaikki tiet vievät Turkuun 62 Vain mäkimies voi tietää 66 Kuvatalkoot 76 Mobilismia neuvosto-Virossa 80 Jorin "Brokki" Katumuspilleri romutustodistukselle M itä vikaa autojen nykyisessä, täysin ehdottomassa romutussäännöstössä muka on. Auto vaan sumeilematta romutetaan saastuttamasta maailmaa, vaikka se voisi seistä ajamattomana museossa. Sama kohtalo varataan autoille, joihin ei muka löydy, tai ei viitsitä etsiä papereita. . Mitä halvatun järkeä tuossa on. Eräästä suomalaisesta tarhasta löytyy esimerkiksi ajamaton, etuvetoinen ja malliltaan täysin erilainen viimeisten tuotantovuosien Moskvitsh – siis se Talbotin näköinen Aleko. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Taas kerran: en vastusta romutusta, mutta että ilman vähäisintäkään armahtamisen vaihtoehtoa. Romuttajankin sisäinen ääni siis kapinoi. Älä vitsejä latele! Olisi syytä muistaa, miten ajoneuvoluokka “museoautot” syntyi. Sitten, yllättäen, tuli yhden miehen päätöksenä muutos. Pitää vain löytää se yksi tolkun virkamies. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Bremer J.K. Maassa siis kaikki hyvin. Kai L. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Menestyvä aviopari sai vuonna 1968 ostettua korkean laatuluokan länsiauton. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Sillä tavattiin tehdä kesäisin matkoja kauas etelään perheen kera
Mobilisti Senior 4/21 MAINOSTEN LUPAUKSET Onko meillä näin vuonna 2021 rahkeita arvostella takavuosien automainosten lupauksia, vaikkapa niiden paikkansa pitävyydestä. Kaikesta oli yhä vaihtelevasti pulaa, paitsi keskenään kilpailevista ideoista. K.L.B. Harrastekentällä 50-lukuisten puute todellakin näkyy. Yksi paha syy katoamiseen on, etteivät tuottajatehtaat tunteneet minkäänlaista ruoste-estokäsittelyä, ainoa ruostesuoja oli tehtaan alustamaali. Jokainen maa tahtoi vientituloja. autocarmainoksia.indd 4 autocarmainoksia.indd 4 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. Maailma tupsahti kuitenkin yllättäen täyteen autotehtaita, automalleja ja varsinkin autoalan ideoita. Alkaa tuntua siltä, että 50-luvun eurooppalaiset arkiautot ovat ainakin Suomessa suhteessa kaikkein unohdetuimpia. 4 . Mainoksessa luvataan 5 jalkaa ja 10 tuumaa pitkä tila, siis 178 senttimetriä, mikä tuolloin riitti keskimittaiselle britille – 175 cm vuonna 1950. Tapahtuiko jotakin haluille yöpyä autossa, koska yksikään autonvalmistaja ei taida enää tarjota vastaavaa takavuosien valttikorttia. Jopa pienehkön Saab 92:n (1949-56) sisätiloja kehuttiin yöpymismahdollisuudesta. Jo 1949 Standard Vanguardiin saatiin vakiovarusteena yöpymiseen kelpaavat vuoteet kippaamalla alkuperäiset etuja takaistuinsohvat nurin. Olisiko outoa jälkituoda, ihan tasapainon vuoksi, myös arkinen automalli. Cooper lupasi muutoksen mihin vain autoon. Yhtäältä on kyllä taltioitunut ( ja jälkituotu) kalliin luokan edustusja urheiluautoja, mutta missä näet noita aikoinaan tuhansittain Suomeenkin tuotuja arkisia perheautoja. Vuonna 1954 elettiin aikaa, jolloin sotien päättymisestä oli kulunut vasta tuskin kymmenen vuotta
Briteissä tehty, jäähdytysveden letkuun upotettu sähköinen esilämmitin, nähtiinkö niitä missään Suomessa myydyssä autossa. isojen firmojen koppalakkiset ammattikuskit tapasivat inhota sitä. Ken osasi käyttää sitä, nautti, mutta mm. sähkötoiminen esivalitsijavaihteisto. Kuulemma britit eivät vieläkään osaa esilämmittää autojaan, saati putsata kylminä öinä jäätyneitä tuulilasejaan. Oliko tämä yksi ns. ”lohkolämmittimen” esiasteista. Kehitystaival autonmoottorien esilämmityksessä on melkoinen, mutta taitaa enemmän olla skandinaavien osaamisaluetta. Sumujen saarella pitkään asunut avustajamme kertoi nähneensä jotain niinkin hirvittävää kuin kiehuvan veden kaatamista teepannusta jäiselle tuulilasille! autocarmainoksia.indd 5 autocarmainoksia.indd 5 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. Miksi tehdas tarjosi vasta 195455 mahdollisuutta ostaa autonsa normaalilla USA-tyyppisellä automaattivaihteistolla, joka toimi helpommin opittavasti. Amerikkalaisvalmistajien tuotanto ei lie alkuun riittänyt omienkaan vaihteistotarpeiden tyydyttämiseen, saati myymään niitä toisille autotehtaille. 5 Suomeen 1953 asti tuoduista Armstrong-Siddeley Sapphireistä lähes kaikissa oli ns. Mobilisti Senior 4/21
Se, että tämän auton valmistajatehdas oli eniten tunnettu traktoriensa tuottamisesta (David Brown). autocarmainoksia.indd 6 autocarmainoksia.indd 6 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. tuulilasinpyyhkijöiden mekanismi tai lämmityslaitteen puhallin lakkoilee, tiedossa on katalan kallis lasku. Lamborghini. Oliko muita. Siitäkin huolimatta, että vaihdekeppi oli rattiakselilla . Etuistuimelta piti mukamas löytyä istumatilaa kolmelle rinnan. Mobilisti Senior 4/21 Nykylehdistö kyllä vaalii edelleen Aston Martinin legendaa, mutta yksi asia yhä oudoksuttaa. 6 . En emmi arvata: ei yhtäkään. Mieleen tulee esim. Niin ovat osat kaukana kaiken jossakin muun "mukavuusvarusterojun” takana. Työtunteja ja kertakäyttöisiä muovikiinnitysklipsejä kuluu pikkuasioiden korjaamiseen kauhistuttavia määriä! Bentley Continentalin koko pähkinäpuisen kojetaulun sai irrotettua kuulemma vain neljällä ruuvilla. Tämä Austin A 90 Sixin mainos julkaistiin The Autocar -lehdessä 29. Mikä sai britit lopettamaan ”puisten kojetaulujen” valmistamisen, joku turvapykälä vai käsityötä vaativan puun hintapaine. Kolme rinnakkain istuminen oli tosin jo lähes pakkovaatimus USA:ssa tehdylle autolle, mutta ei tämän auton sisämitoille. lokakuuta 1954. Taisipa Porschenkin liiketoiminnasta se kannattavampi osa olla pitkän aikaa agraariaiheista. Ihan kivan näköinen, rivikuutosella kulkeva brittiauto, joita tuotiin Suomeenkin, mutta olisiko yhtäkään säilynyt. Näinköhän tuossa ainakaan ”mukavasti” istuttiin. Muitakin ”traktoritehtaita” on, joissa tuotettiin henkilöautoja vain sivuharrastuksena. Jos nykyauton esim. Saati, jos tuolloin olisi jo tunnettu turvavyöpakko
Vuosien varrella Laycock Engineering valmisti yli 3,5 miljoonaa ylivaihdetta; niistä yli miljoona meni Volvoihin! Käy mielessä: mitä jos tahtoisit jälkiasentaa arvokkaaseen 50-lukuiseesi ylivaihteen, myykö niitä enää uutena kukaan. Tässä kerrotaan Australiassa ajetusta luotettavuusrallista, johon osallistui 192 autoa mutta vain 72 ajoi maaliin. On soman piristävää lukea kehuja jo ”aika ikivanhan mallin”, Peugeot 203:n, taannoisista kilpamenestyksistä. Kun uusi Humber Hawk maksoi Briteissä 695 puntaa, lisävaihteen hankinta teki vain 45 puntaa – siis noin kuuden prosentin hinnankorotus. autocarmainoksia.indd 7 autocarmainoksia.indd 7 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. Maalibanderollin peilikuvateksti herättää huomion yllättävän tehokkaasti; juonikasta mainontaa, eikö vain. 7 Miksi ylivaihdetta ei tarjottu aikoinaan saman tien uuteen autoon, miksi se piti aika vähäiseen hintaan tilata erikseen. tarjoaa sekä varaosia että kokonaisia ylivaihdeyksiköitä yleisimpiin malleihin. Kyllä vain! Entisten Laycock Engineeringin työntekijöiden perustama Overdrive Repair Services Ltd. Mobilisti Senior 4/21 . 11 osallistuneesta 203:sta vain yksi jäi matkalle
Mobilisti Senior 4/21 Jo 1925-28 Chevroletissa tarjottiin mahdollisuutta ”kipata autoon astuttaessa ratti sivuun. Jotenkin ehkä hämmentävää, että (1954) MG T.F. 8 . autocarmainoksia.indd 8 autocarmainoksia.indd 8 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. Tuottiko avomallin erikseen mainostaminen koko mallistolle myyntiä. Tätä, ”ehkä eniten mahakkaita hyödyttävää” ideaa tarjosi Mercedes-Benz 1954 myös ”yli 220km/h” nopeuksiin yltävässä 300SL -mallissa. Mitä yleensä tulisi ymmärtää sanalla Midget, ja olisiko moisen termin käyttö enää nykypäivänä poliittisesti korrektia. -sarjan autoa kutsuttiin jopa mainoksessa nimellä Midget. Vai katsottiinko avoauto niin epäsopivaksi suomalaisiin talvioloihin, ettei sellaiseen kannattanut tuontisäännöstelyn aikana haaskata valuuttaa. Ei hintakaula tavallisen sedan-Hillmaniin rajoittavan iso ollut, mutta esim. Koettiinko uusi avoauto vuoden 1954 Suomessa niin ”kateutta tai pahaa mieltä tuottavaksi turhakkeeksi”. Silloinkin, kun avomalli oli ilmeisen kohtuuhinnassa. suomalainen maahantuoja ei tainnut uskaltaa tuoda edes sitä yhtä, ei edes näytteeksi
Saksalaisille perin epätyypillisesti autossa oli 12 voltin sähköjärjestelmä, mistä epäilemättä oli etua dieselmoottorin käynnistämisessä. Aimo Astalan taannoiseen Helsingin Automuseoon jälkituotiin näet Englannista nimenomaisesti Lontoo-taksiksi tuotettu auto, johon tehdas asensi jo uutena Borgwardin dieselmoottorin. Siis että Englanti ryhtyi tuomaan Saksasta – kahdeksan vuoden takaisesta vihollismaasta – autoja, onhan se sammumaton sensaatio. Yksi 50-lukuinen melkein Borgward-diesel tosin löytyy kyllä Suomesta. Borgward Hansa Diesel -henkilöauton mainoksessa korostetaan mm. Myös puukorinen farmari oli mainoksessa, vaan montako sellaista oikeasti muka tehtiin. Suomeen vastaavaa Isabellan edeltäjäää tuskin tuli ainuttakaan. Hansa 1800 Dieselissä oli 4-sylinterinen, 1 758cm 3 moottori, joka tuotti 42 hv käyntinopeudella 3 400 r/min. 4 litraa) pääsee 51 mailia (82 km). näitä etuja: Moottorin karstanpoisto vain 80 000 mailin (noin 120 000 km) ajon jälkeen. autocarmainoksia.indd 9 autocarmainoksia.indd 9 23.11.2021 10.30 23.11.2021 10.30. Brittiläisen Motor-lehden testissä diesel-Hansa saavutti 109 km/h huippunopeuden, mikä jää aika paljon tehtaan lupaamasta 129 km/h vauhdista. Mikä vielä hämmentävämpää – dieselkäyttöisenä. Ei ”vaivantäyteistä sytytyssysteemiä, ei sytytystulppia, ei kaasutinta”. Mobilisti Senior 4/21 . 9 The Autocar 21.8.1953 teki koeajoselostuksen Borgward Hansa 1800 -dieselhenkilöautosta. Yhdellä gallonalla (n. Nykyisin auto löytyy Espoon Automuseosta
Nyt huoltamolla esitettäisiin vastakysymys: ”Rasvaus. Tilaa oli, kaikki oli uutta. 10 . Sen tiesi ja teki jokainen automies. Autoa oli pidettävä hyvin, pestävä, huollettava ja rasvattava. K.L.B. Uutena ne olivat varmasti kalliita länsimaisia tarkkuuskojeita – ja teknisesti vanhentuneina täysin arvottomia. Oheiset varsin ainutkertaiset kuvat ovat sekalaisista aikalaislähteistä. autonhuoltoa50luvulla.indd 10 autonhuoltoa50luvulla.indd 10 23.11.2021 10.38 23.11.2021 10.38. Mersun rekisterikilvet voisivat olla hollantilaiset – olisiko jopa Shellin edustaja vierailulla Suomessa. Siis jotakuinkin toisin kuin nyt. Kuva lienee Palace-hotellin alakerran parkkihallista. 1950 Buickin rinnalla on ilmeisen uusi ”ponttoni-Mersu”, varmaan aika alkupään tuontierästä. Ei naurata, ei. Mahtoiko kukaan ottaa asiakseen taltioida tuollaisia näennäisesti merkityksettömiä apuvälineitä. Kuvissa näkyviä testilaitteita ei nykyasentaja ole kai nähnyt koskaan. Vaikkapa voiteluvälit; ennen autot rasvattiin tunnontarkasti jopa vain 600 kilometrin välein. Mobilisti Senior 4/21 Olihan se autojen huolto SILLOIN ERILAISTA Mietipä kuulemiasi menneisyyden autonhuoltototuuksia. Mitä se on?” Nykypolvi ei tietenkään voi muistaa, että jos 50-60-luvuilla sait hankittua uuden auton, sellaista lähes palvottiin
autonhuoltoa50luvulla.indd 11 autonhuoltoa50luvulla.indd 11 23.11.2021 10.38 23.11.2021 10.38. Kuka tuollaisiakaan olisi jatkossa säästänyt, ja tulisiko kysyä – olisiko pitänyt. 11 On toki valotehoissa tapahtunut huimaa kehitystä, mutta niin ovat myös korvaavan valolähteen hinnat nousseet sairaan nelinumeroisiin lukuihin, kun pahalla tuurilla nykyautossa menee uusiksi koko umpio monine valoineen ja ohjauselektroniikkoineen. Nuo ison höyläpenkin tai sorvin kokoiset, ilmeisesti virranjakajan koestuslaitteet. Mobilisti Senior 4/21 . ”tavallisen sivuventtiili-V8:n” virranjakajan säätölaitetta moni harrastaja etsii koirien ja kissojen kanssa. Nyt sekin menee silmäätekevillä aika usein toisin päin – tärkeämpää olisi kai päästä ajamaan numeron puolesta mahdollisimman hankalasti tunnistettavana. 1962?) vimma näyttää suhteittensa voimaa hankkimalla virkamieheltä aina joku kivan lyhyt ja helpolla muistettava numero. Tänä päivänä esim. Kuvan Saabin AO-5 -kilpi tuo mieleen myös sen ajan (n
Kuva 50-lukuisen huoltoaseman varaosatiskiltä. Leppäsuon Shellit ja Malmin Unionit, joista tapasi saada apua yötä myöten – muisto enää! Toisaalta, eipä tuollaisia osia nykyautojen kanssa taida usein tarvitakaan. Toisesta kuvasta paljastuu tuon ajan kaksitahti-Saabin ehkä käyntivarmuuden arin kohta eli virranjakaja ja sen kosteudelle ja halkeamille arka kansi. Helsingin kokoisesta kylästä katkenneen sijalle apulaitehihnan. Sytytystulpista ja kärjistä nyt puhumattakaan. Mobilisti Senior 4/21 Menossa sytytyksen ajoitusta. Ynnä huomaa nyt jo omituisuus, ”laturi” oli vielä tasavirtatyyppiä, vasta kalleimpiin euroautoihin alkoi 60-luvulla tehdasvarusteena vaihtovirtalatureita. Virranjakaja sijaitsi moottorin edessä, kaikelle saderoiskeelle alttiissa paikassa. autonhuoltoa50luvulla.indd 12 autonhuoltoa50luvulla.indd 12 23.11.2021 10.38 23.11.2021 10.38. Nyt niiltä main tuputetaan kyllä kaljaa, virvoitusjuomia ja karkkeja, mutta mistä löydät yöaikaan esim. 12
Mobilisti Senior 4/21 . Sulakerasia, akun kunnon tarkistus, voi miten vanhanaikaista – nykyisin tungetaan vain stöpseli seinään. Osa 1951 Plymouthin omistajan sielunmaisema lienee roikkunut yhä menneen ajan varotoimissa. 13 Käynnissä on ilmeisesti pyörän tasapainotus. Kehitystä varsinkin balanssin mittaamisessa taitaa olla tapahtunut valovuoden verran, vaikka korjausperiaatteet ovat yhä samoja. Tuskin noilla kyettiin mitenkään ”tiivistämään ajovalojen tehoa” pimeässä ajettaessa. Valmistustoleranssitkin ovat kuulemma laaturenkaissa niin hyvät, että painoja tarvitaan todella vähän. Lipat ajovalojen yläreunassa saattoivat sotavuosien yöajoissa vaikeuttaa vihollisen koneita huomaamasta autoa, mutta nyt. Kuva sinänsä ei kerro kaksisia sen ajan auton valojen säätötoimista, yhtäältä säätövarusteet näyttävät olevan samaa kokoa kuin koulun jumppasalin pukkihyppyeste. autonhuoltoa50luvulla.indd 13 autonhuoltoa50luvulla.indd 13 23.11.2021 10.39 23.11.2021 10.39
14 . Veikkaan että kuva on Palace-hotellin alakerran Shell-asemalta. autonhuoltoa50luvulla.indd 14 autonhuoltoa50luvulla.indd 14 23.11.2021 10.39 23.11.2021 10.39. Kun hankintavuosikin on rekisterikilven (BS-485) mukaan aika varmasti 1958. Rampissa 1955 DeSoto, taustalla mainostetaan Shellin bensiinin lisäainetta. Elinkeinoelämän keskusliitto ja muita työnantajajärjestöjä – saattoi löytyä auton omistaja. Ainakaan jalankululla ei ollut asiaa samalle ajoväylälle – nyt sekin asia tapaa mennä toisinpäin, auto joutuu pyytämään anteeksi olemassaoloaan. Uusia huoltoasemia syntyi ropisemalla – myös kellaritiloihin. Muuatta asiaa ei ehkä silti heti huomattu: ajorampit tehtiin turhan usein hölmön kapeiksi. Ei vielä eletty nykyaikoja, jolloin naiskauneuden yhdistäminen automainontaan katsotaan ristiinnaulitsemisen arvoiseksi rikkeeksi. Ajatus rakentaa huoltoasema oli 1950-luvulla aina varman tuottava. Mobilisti Senior 4/21 Oho, ja kakkularapsis! Ei noita tuon vuoden Edseleitä Suomeen saatu kuin alle viisi yksilöä. Yläkerran konttoreista – mm. Olisiko menossa muotinäytös jossain huoltokorjaamossa tai autoliikkeessä
ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Maks. Moottori: 230V / 370W. Paino: 4,3 kg. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. pellin paksuus 2mm. Teho 500W. Moottori: 400V / 0,75kW. Maks. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. 2,5mm teräspelti. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Työkorkeus: 1200mm. Hiomapaperin mitta: 150 mm. teräspelti: 1,6mm. Maks. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. 1399€ tuotenro 511034 kokosivu1.indd 38 kokosivu1.indd 38 25.10.2021 9.15 25.10.2021 9.15. Terännopeus: 40 tai 80m/min. teräspelti: 1,0mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Oskillointi: 5 mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. 199€ tuotenro 511068 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Kitasyvyys: 700mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Maks. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Vaihdettava neliskanttinen terä. kanttausta ja kutistusta varten. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Maks. Paino: 1kg. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Työsyvyys: 120mm. Sisältää 6 rullaparia mm
Mobilisti Senior 4/21 Tammikuussa 1960 pidettiin Helsingissä moottoripyöräilynäyttely, jonka teemana oli talviajo ja turvallisuus. . Kaksitahtinen moottori oli pyörän arkisin ominaisuus, sillä täysin koteloitu pyörä kokokatteella oli alalla lähes ennennäkemätön, eikä Ariel jättänyt poikkeuksellista suunnittelua pelkkään ulkonäköön. Näyttelyssä on siis ollut nähtävissä moottoripyöräilyn suuri murros. Silti eksoottisiksi kummajaisiksi luokiteltujen japanilaisten moottoripyörien valmistaja oli jo kasvanut maailman suurimmaksi. Tuohon aikaan Jawat ja muut itäpyörät olivat Suomessa yhä myydyimpiä moottoriajoneuvoja. Moottoripyöräilijät eivät innostuneet täysin katetusta pyörästä, minkä tähden Ariel esitteli melko nopeasti mallin Arrow, joka oli käytännössä Leader ilman katteita. Euroopan suurimman mp-valmistusmaan, Saksan tuotanto oli kuitenkin jo hiipumassa, vain britit myivät yhä isoja pyöriä sen minkä ehtivät valmistaa. Perinteisen säiliön tilalla oli tankin mallinen kotelo. 16 . Runkorakenne ja jousitus olivat nekin erikoisia; pellistä prässätty runko sisälsi polttoainesäiliön. Ariel ei valmistanut kaksitahtisia moottoripyöriä vuoden 1914 jälkeen, kunnes täysin katettu Leader esiteltiin 1958. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Korjula MOOTTORI-TALVIAJO-TURVALLISUUS MTT 1960 N äyttely katsottiin yleishyödylliseksi tapahtumaksi, olihan mukana Punainen Risti ja Tapaturmantorjuntayhdistys Talja. Jalustalle nostetun Enfieldin varjossa oli historiallisesti katsoen huomattavasti merkittävämpiä pyöriä, sillä Otto Brandt oli tuonut esille kaksi ensimmäistä missään länsimaassa myyntiin saatua Hondaa. Tapahtumasta raportoi Suomen Moottoriliiton oman Moottoriurheilu-lehden lisäksi ainakin Tekniikan Maailma. Molempien kuvaajiin oli tehnyt vaikutuksen Otto Brandtin paikalle tuoma maailman nopein vakiopyörä eli 700-kuutioinen Royal Enfield, jonka väitettiin pystyvän jopa 190 kilometrin tuntinopeuteen. Suomen Moottoriliiton järjestämä näyttely keskittyi kuitenkin melko pitkälti uusien alan tarvikkeiden ja varsinkin uusien moottoripyörien esittelyyn. Opetusministeri Heikki Hosia avasi näyttelyn ja tutustui siihen liiton puheenjohtajan avustuksella. Sitä ei vain länsimaissa juuri kukaan vielä tiennyt, sillä pyörien vienti Japanin ulkopuolelle oli vasta alussa. Tehtaan perinteisten nelitahtipyörien valmistus loppui kesällä 1959, joten kuvanottohetkellä merkin tulevaisuus oli kaksitahtimoottorin varassa. 250-kuutioinen Arrow maksoi 220 000 markkaa. Paikalla oli myös saksalaisia, italialaisia ja itäblokin maissa valmistettuja pyöriä. Arielin ja Yamahan kaksitahtien sanotaan saaneen vaikutteita saksalaisen Adlerin moottoreista. mtt_nayttely.indd 16 mtt_nayttely.indd 16 23.11.2021 10.51 23.11.2021 10.51
Royal Enfield testasi Super Meteorissa vuonna 1958 lukkiutumatonta Maxaretjarrujärjestelmää. Lopputulos oli vain hienostuneempi, sillä sähkökäynnistys oli tuolloin moottoripyörissä todella harvinainen. Moottoripyöräksi Enfield oli hintava, mutta tuohon aikaan eivät kalliit pyörät maksaneet vielä yhtä paljon kuin halvinkaan auto: Ford Anglia maksoi noin 600 000 markkaa ja Trabant karvan verran alle 400 000,-. 17 Otto Brandtin osaston vetonaulana oli Royal Enfield Constellation. Royal Enfield oli nostettu jalustalle, jonka juurella oli kaksi Hondaa. Constellationin hinnaksi luvattiin 350 000 markkaa. Vaikka koe oli menestys ja jarrutusmatka lyheni varsinkin liukkaalla, ei lentokoneissa jo yleistynyttä järjestelmää katsottu tarpeelliseksi moottoripyöräkäytössä. Saman tyyppisestä moottorista italialainen Laverda otti mallia omiin 650ja 750-kuutioisiinsa. Viimeiset valmistettiin 1967. mtt_nayttely.indd 17 mtt_nayttely.indd 17 23.11.2021 10.51 23.11.2021 10.51. Ainakin alkuperäisen tehoisena se on kulkenut yhtä hyvin kuin monet kymmenen vuotta uudemmat japanilaiset, joita jo superpyöriksi kutsuttiin. Se oli 40-hevosvoimaisen Super Meteorin viritetty versio. Honda otti vastaavan koneen tuotantoon 1956, sähkökäynnistyksen se sai 1957. Siihen asti japanilaiset tuotteet oli totuttu näkemään lähinnä länsimaisten kopioina ja Hondankin konstruktiosta löydettiin viitteitä NSU:n tuotteista. 250-kuutioinen Hondan moottori. Ne eivät nähtävästi tehneet lehtien kuvaajiin yhtä suurta vaikutusta kuin suomalaisiin kilvanajajiin – kaikki sinä vuonna maahan saadut 125-kuutioiset Hondat päätyivät kilpapyöriksi. Alunperin Constellationin teho oli jopa 52 hv, mutta kampiakselivaurioiden yleistyttyä sen tehoa laskettiin pian takaisin lähelle 40 hevosvoimaa. Mobilisti Senior 4/21
Kuvan urheilullinen, Sachsin moottorilla varustettu Bauer Sport maksoi 81 900 markkaa, joka oli jonkin verran enemmän kuin kilpailijoillaan. Vuosikymmenen vaihteessa Autotukku Oy toi maahan länsisaksalaisia Bauer-mopoja, mutta vain parin sesongin ajan. Tula perustuu saman valmistajan kaksipyöräisiin skoottereihin. Neuvostoliitossa kun pelättiin pimeää kaupankäyntiä, joten farmariautoja tai muita kauppatavaran kuljettamiseen soveltuvaa kalustoa päästettiin yksityisomistukseen vain erityisin syin. 18 . Kokoontaitettavia pyöriä on valmistettu tai ainakin yritetty jo ainakin 1880-luvulta saakka. Kalliina pidetyn Solifer Exportin hinta oli 77 400 ja Tunturin 75 800 markkaa. Joka vuosikymmenellä on keksitty parempi tapa kuljettaa polkupyörää, vaikka koko laitteen tarkoitus on koko ajan ollut kuljettaa ihmistä. Japanilainen valmistaja Katakura toi Suomeenkin idean kokoontaitettavasta polkupyörästä. Suomessa se jäi harvinaisuudeksi. Mobilisti Senior 4/21 Tula-pakettiscooteri, kuten maahantuoja sitä kutsui, maksoi 255 000 markkaa. Niitä taas väitetään melko perustellusti länsisaksalaisen Hans Glasin tehtailla valmistetun Goggo-skootterin kopioiksi. Japanilaiset polkupyörät eivät kokonaisuutena valloittaneet maailmaa moottoripyörien tavoin. mtt_nayttely.indd 18 mtt_nayttely.indd 18 23.11.2021 10.51 23.11.2021 10.51. Katakura Silk Porta-Cycle oli kohtuullisen menestynyt taittopyörä, sillä niitä näyttää menneen jonkin verran Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin. Myös Sachsin koneella varustettu Ögland maksoi vain 73 000 mk. Tiettävästi Tulan kolmipyöriä ei myyty kotimaassaan tovereille ollenkaan, vaan ainoastaan laitoksille. 1960 ei ollut viimeinen vuosi, kun Tulan kaltaisia hyötyajoneuvoja on Suomeen tuotu, mutta emme usko niitä enää vuosikymmenen lopulla paljoa myydyn
Aermacchi Chimera oli myös lentokoneita valmistaneen tehtaan vakava yritys tulevaisuuden moottoripyöräksi. Tuon ajan säännösten mukaan kevytmoottoripyörien valmistusta ja maahantuontia ei verotettu. Vain muotoilunsa tähden kaupalliseen epäonnistumiseen ajautuneen erikoisuuden tekniikka oli täysin toimivaa. Vuonna 1960 Zigolon moottori kasvoi 110-kuutioiseksi ja maksoi Suomessa 129 000 markkaa. Greevesin moottoripyörillä oli samaan aikaan entistä kovempia kilpailijoita japanilaisten valloittaessa kilpakenttiä. Pyörän ulkonäköä kehuttiin lehdissä, mutta se ei osoittautunut menestystekijäksi. Vaikka kuvan Zigolon moottori onkin asetuksen mukainen, sen painoksi ilmoitettiin 77 kiloa. Se oli käsihallintalaitteilla varustettu kolmipyöräinen ajoneuvo, joita valtio osti ja antoi tarvitsevien käyttöön. Greevesin taustalla on nähtävillä moottoripyöränäyttelyyn pääsylipun lunastaneiden kesken arvottava, kokkolalaisen Hagströmin nahkatehdas oy:n lahjoittama nahkapuku. mtt_nayttely.indd 19 mtt_nayttely.indd 19 23.11.2021 10.51 23.11.2021 10.51. Ei ole tiedossa, saiko maahantuoja Konetuote Oy Zigolonsa laihdutettua kahdella kilolla verovapaaksi kevariksi. Mobilisti Senior 4/21 . Kuvassa etualalla Greevesin trialpyörä. Sen jälkeen pyöriä myytiin meillekin amerikkalaisen emoyhtiön nimellä. Tehtaan V2 on tämän lehden näkökulmasta melko uusi kehitelmä. Harvinaisuudeksi jäänyttä Chimeraa tehtiin 175ja 250-kuutioisena. Lopullinen niitti tehtaalle oli 1977 sattunut tulipalo, jonka jälkeen tuotantoa ei enää jatkettu. Kuvien Moto Guzzi Zigolo on 98 cm³ ja mallia, joka oli tuotannossa vuosina 1958-59. Aermacchi joutui kehittämään kiireellä perinteisen moottoripyörän näköisen version, joka myi jo paremmin. Vastaava monoperähän yleistyi vasta 30 vuotta myöhemmin. Chimeran takahaarukka oli jousitettu yhdellä elementillä. Vuonna 1999 trial-kuljettaja Richard Deal osti Greeves-nimen oikeudet ja on sen jälkeen valmistanut joitain kymmeniä classickisoihin sopivia, vanhan mallisia trialpyöriä. Sen muotoilu ja tekniikka oli monessa suhteessa persoonallista, mutta näin jälkikäteen katsoen ainoastaan pyörän takajousitus onnistui ennustamaan tulevaisuutta. 19 Moto Guzzi valmisti yli neljän vuosikymmenen ajan pääasiassa moottoreita, joissa ainoa sylinteri oli makaavassa asennossa. Harley-Davidson osti puolet Aermacchin osakkeista keväällä 1960 ja loputkin vuonna 1972. Näiden yhteenlaskettu tuotanto jäi alle 400 pyörän. Lähes koko olemassaolonsa ajan yhtiön päätuote oli kuitenkin nimeltään Invacar. Greeves valmisti julkisen sektorin jatkuvien tilausten suoman taloudellisen jalustan turvin 25 vuoden ajan moottoripyöriä, joilla pärjättiin monessa lajissa, pääasiassa maastossa eli motocrossissa, luotettavuusajossa eli endurossa ja trialissa, mutta myös TT-ajoissa. Auto-Nopso Oy:n maahantuoma Chimera maksoi 215 000 markkaa. Vuonna 1977 terveysviranomaiset tekivät viimeisen Invacar-tilauksensa ja siirtyivät käyttämään ihan oikeita nelipyöräisiä autoja, jotka oli muutettu käsihallintalaitteille. Tehdas pitikin vuoteen 1972 saakka tuotannossa pyöriä, joissa käytettiin Chimeran moottoria. Sen myynti on voinut olla vaikeata, sillä edellisen vuoden lopulla annettiin asetus, jonka mukaan kevytmoottoripyörän suurin kuutiotilavuus oli 100 cm³, ja suurin paino 75 kiloa. Bert Greevesin yritys muistetaan moottoripyöristään ja erityisesti trialiin ja muuhun maastoajoon tehdyistä kilpaluomuksistaan
Kuvan Renault on kuitenkin huomattavasti ylemmän luokan Primaquatre, jollaisen 2000 luvun alussa entisöi esim. Mobilisti Senior 4/21 Reklaamien pauloissa Taisin valita tähän liiankin outoja vanhoja mainoksia, pelkään! Myös niiden lisähöysteeksi tarjoamani höpinät lienevät valtaosalle harrastajia ihan joutavanpäiväisiä. Kaiketi koviin tuotantokustannuksiin, mutta oliko muita syitä. Eli mihin tuupertui suomalainen akkuteollisuus. Tämän pitäisi olla varma tieto, eikä huhu. Huomaa myös tuo pieni teksti, joka alkaa: ”jälleenrakennetussa tehtaassamme, 30 000 akun vuosituotanto”, jne. Saiko tehdas sitä ennen pommiosuman. Mistä maasta 2021 myytävät autojen pakkasnesteet oikein tulevat. Joskus 1950-60 luvuilla pakkasnesteet lienee tehty tai saatu kaikki 100% Suomesta. Vuosia sitten edesmennyt Harry S. Nämä hyvin paljon Opel Olympiaa muistuttavat pikkuautot kulkivat 23 hv neloskoneen varassa, ja armeijamme koki ne liian hennoiksi sotatarpeisiin. Olisiko ollut sukua sittemmin siihen lähelle tulleelle Voimavaunu Oy:lle. K.L.B. Kultamitali suurmessuilla 1935, mitä aitoa erinomaista toisenlaisuutta se tiesi. Toisaalta, tulinpahan karistaneeksi itsestäni pois turhaa tiedonomaista painolastia. Kun lokakuussa 2021 taas jouduin ostamaan uuden akun, en voinut välttyä hintavertailulta: 2021 ostamani maksoi 49 euroa, toisaalta akun valmistusmaa on joku mikä lie. Taisivat olla muutenkin Pohjoismaiden ja USA:n pohjoisten alueiden erikoisuus. Nieminen (mm Volvo Oy ja Chrysler) kertoi antamassaan haastattelussa lehdellemme, että sotavuosina silloisen Volvo Oy:n Sturenkadun juuri valmistuneissa hallitiloissa säilytettiin koko sota-ajan yli useita uusia ja ajamattomia Renault Juvaquatreja. Kysymys ei taida ketään jaksaa enää edes kiinnostaa. Onni Hakulinen Orimattilasta, missä lienee nyt. Vanhamainoksias42.indd 20 Vanhamainoksias42.indd 20 23.11.2021 11.38 23.11.2021 11.38. 20 . Osoitteessa Helsinki, Pohjoinen Rautatienkatu 11, toimi vielä 1939 asti Renaultja International-autojen maahantuoja Voima-Auto Oy
Myöhemmin sama ”Katajanokan Aston” elvytettiin ja sai takaisin alkuperäisen moottorinsa. 21 En edes tiedä varmuudella, missä kaupungissa toimi firma Autopiste Oy, olisiko ollut peräti Helsingissä. Toisesta otettiin hyvämaineinen neloskone silloin ehkä ainoan Suomessa pyörineen Aston Martinin nokalle. Otetaan vaihteeksi vähän läntisen maailman muistelua mukaan, näin silläkin kuormituksella, että taidan puhua tästä automerkistä kohtuuttoman usein. ZIM varaosa-autoineen ostettiin Viroon, jossa se lienee entisöity. Puolestapuhujia ei taida olla jonoksi asti… Kuvan mainos ilmestyi The Autocar lehdessä 25. Vanhamainoksias42.indd 21 Vanhamainoksias42.indd 21 23.11.2021 11.38 23.11.2021 11.38. Kyseinen auto oli alun perin ambulanssi, eli takimmaisena oli viides ovi, kuten vaikka SAAB 900 Combissa. Oleellista tässä on, että 99% lukijoistamme ei olisi osannut edes aavistaa, että ZIM-autoja tehtiin ja tuotiin Suomeen myös ambulanssina (tai ruumisautona). toukokuuta 1956 eli onhan siitä aikaa yli 65 vuotta. Siviiliin myytyinä ne häipyivät vielä nopeammin. Pikku-Armia, eli 236-mallia tehtiin myös neloskoneella (malli 234), joita tuotiin Suomeen kaksi: tummanvihreä ja kaksivärinen harmaa-musta. Mobilisti Senior 4/21 . Kaksi on jälkituotu Suomeen. Niistä toinen, ehkä ehjempi on Pietarsaaressa, toinen on minulla – enkä panisi pahakseni ostajan ilmaantumista. Molemmat myytiin Shell-yhtiölle, joka luopui autoista hyvin pian. Hyvä ja suhteellisen vähän ajettu sellainen oli vielä 5-6 vuotta sitten Lemillä, kesäpaikallani – jopa alkuperäisellä omistajallaan. Keskellä näytettyjä seitsemän hengen Limousine-malleja ei varmistamattomasti tehty kuin 44 kpl. Tämä entinen taksimies jarrutti pitkään autonsa myyntiä, mutta antoi lopulta periksi. Tiettävästi ne toimivat hyvin, mutta olivat yhtiölle kokoluokan puolesta liian pieniä
Sain suvulta (Leila ja Monica) myöhemmin heidän isällään olleista kahdesta Cordista hyviä kuvia, joista tein kuvajutun ammoiseen Mobilistin numeroon. Hän vahvisti auton olleen heillä. Yhtä kaikki, Aronden harrastus (ja arvostus?) on Suomessa asiattoman pliisua, miksi. Vaikuttiko saatu kestävyystodiste mitään ostohaluihin. Mobilisti Senior 4/21 Olin kai iältäni 13 (1948), kun Utissa luin päivän Hesaria ja säpsähdin. vaikutusta halukkuuteen ostaa auto tai yhteyttä tosielämän ajamisessa ilmenevään luotettavuuteen. Vielä pari vuotta sitten osuin puhelinyhteyteen joutsenolaisen ikämiehen kanssa, joka oli nähdäkseen aika varma 1937 Cordin loppukohtalosta. Käydessäni 1956-57 Helsingin Liikemiesten kauppaoppilaitosta tutustuin Munkkiniemestä kotoisin olevaan luokkatoveriini, Karl Heinz Larkiin. Toisin ehkä ajateltuna: Simcan maahantuonti oli vielä tuolloin turkulaisissa käsissä. Esitteen kääntöpuolen profiilikuvat tarjolla olleista Simca-malleista ovat selventäviä, mutta korimallinimitykset eivät – ainakaan suomenkieliselle. Sen pitäisi oleman: viimeisen kerran autolla ajettiin Imatra-Joutseno tasolla, jolloin auton nokalla hyrräsi enää 193639 USA Ford auton sivuventtiili-V8. 22 . Kuka senkin tiedon vahvistaisi. Tai sana Messagere, siis viestinviejän automalli. Vanhamainoksias42.indd 22 Vanhamainoksias42.indd 22 23.11.2021 11.38 23.11.2021 11.38. Kuka kertoo totuuden. Muutenkin, oliko siitä mitään etua, että maahantuoja toimi tottumuksien vastaisesti muualla kuin pääkaupungissa. Lehden myytävänä osastolla oli kuvallinen myynti-ilmoitus, ”1937 (?) Cord, myytävänä Helsinki, Munkkiniemi, Tiilimäki.” Myöhemmin on joku lukijoistamme oheistanut minulla tämän, ilmeisesti samaan aikaan toisessa lehdessä julkaistun ilmoituksen. kestävyystesteistä ja niistä saaduista tuloksista. Oliko niillä esim. Etuvetoista uutta Ford Taunus 12M:ää, samoin kuin uutta Saab 9000 Turboa (USA:ssa) rääkättiin sieluttomasti samantyyppisesti, kuin näissä mainoksissa kerrotaan kiusatun Simca 9 Arondea. Oletan tämän suomenkielisen Simcamainoksen painovuodeksi 1954. Huomaa huonolaatuisen myynti-ilmoituksen alta toinen tarjolla ollut erikoisuus: Opel Kapitän 1939 Capriolet – siis ”kovalla P:llä”… Mitä jää käteen ns. Camionnettenimitys tuo mieleen H-sarjan Citroën aaltopeltipakut, nekin kulkivat kansan suussa nimellä Camionnette
Kummallista tässä on, että 2020-luvun harrastajapolvi ei näe tuon ajan automalleissa mitään säilyttämisen arvoista. Mobilisti Senior 4/21 . 23 General Motors esittää -mainos julkaistiin Hesarissa toukokuussa 1947. Aika rajallisen armollisesti tarjottiin tilaisuuksia päästä katsomaan noita autouutuuksia. Määräsihän uusi itäinen ystävämme meidät maksamaan sotakorvauksia heille vuoteen 1952. Joku outo firma, joka vaikutti jossakin Helsingin Lönnrotinkadulla. Mietitäänpä vähän: vain – vai vasta – noin kaksi ja puoli vuotta sodan päättymisestä. Saati, millä rahoilla sodan hävinnyt Suomi olisi edes pystynyt ostamaan uusia 1946-47 USA-autoja. Vanhamainoksias42.indd 23 Vanhamainoksias42.indd 23 23.11.2021 11.38 23.11.2021 11.38. Voisi jopa kysyä, oliko tuossa mitään järkeä. Jos tuon ikäisiä yleensäkään enää löytyisi, niistä tavataan hyödyntää enää koripalasia jonkun oman ”makee-versio”-rakennelman somisteeksi. Eihän edes USA potenut autojen vientitarvetta, kun omaakin kysyntää riitti. Mainoksesta löytyy maahantuojan nimi: General Motors Nordiska, osoite Tukholma. Entä tuo ”Edustaja Suomessa”
24 . Maailmalta löytyi komeasointuisia merkkiedustuksia, niinpä tehtiin äkkiä mm. Vanhamainoksias42.indd 24 Vanhamainoksias42.indd 24 23.11.2021 11.38 23.11.2021 11.38. Anssi Bremer (1937-2021) Huomaa aika vanhahtava suomen kieli, kuten vaikka: ”silinterin vuorit valuraudasta”. Motorex toi myös 1951-52 vaiheilla yhden Lea-Francis -laatuauton, joka romutettiin räikeän nopeasti; sen olemassaolosta löytyy enää yksi hyvä pölykapseli Mauri Tossavaisen (Lahti) perikunnalta. Mobilisti Senior 4/21 Tämäkin lienee tosi harvinainen esitesäästymä!. Huomaa Panhardmaahantuoja 1957, Soffco Oy, osoite Meritullinkatu 3, Helsinki. merkkiä kaiketi vain pari, joista toinen elää yhä jossakin Pohjanmaalla. Motorex Oy ehti tuoda myös yhden Armstrong Siddeley Lancaster (1948?) -yksilön, joka sekin piileskelee ehjänä Suomessa, jossakin. Soffco Oy:n omistaja oli ranskalainen, joka muutti myöhempinä vuosinaan takaisin Ranskaan. Vielä 1980-90 -luvulla firma möi ansiokkaan runsaslukuisesti Morane ”Rallye” -lentokoneita, myyvänä esittelijänä majuri evp. Siellä tuskin oli mitään auton sisäänoton mahdollistavaa näyteikkunatilaa. Englantilainen Lanchester edusti sinänsä siellä arvostettu laatua, mutta Motorex Oy Helsingin Ruusulankadulla ehti tuoda em. Jalasjärveltä löytyy hyvä, myöhemmin jälkituotu 1947 Lanchester. esitteitä, vaikka aina edes näyteautoa ei oltu saatu Suomeen. Olympiavuonna 1952, länsiautokaupan esteiden ensi kerran hetkellisesti hellittäessä uusia länsiautojen maahantuojia syntyi Suomeen satelemalla; se oli kai olevinaan helpon rahan nopea hankintaväylä
Mobilisti Senior 4/21 . teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Korjula ensimmaiset_minit.indd 25 ensimmaiset_minit.indd 25 22.11.2021 12.15 22.11.2021 12.15. 25 Suomen ensimmäiset Suomen ensimmäiset MINIT Heinäkuun puolivälissä 1959 Tekniikan Maailman silloinen toimituspäällikkö Matti Morjula bongasi Katajanokan satamassa ennen näkemättömiä pikkuautoja
Ovissa ei ollut toppauksia ja kojetaulun tilalla oli koko ohjaamon levyinen säilytyskaukalo. Oli todellakin aika, jolloin satama-alueelle pääsi kuka tahansa palloilemaan – ja aika, jolloin autojen konepellit sai kuka tahansa auki ulkoa käsin. Kuvateksteissä lähinnä arvuuteltiin tai oikeastaan pääteltiin uuden mallin tekniikkaa. Pikkuauton moottori tunnistettiin ihan oikein jo Minorissa tavatuksi A-sarjaiseksi. Kuvaaja ei tiennyt autosta muuta kuin mitä oli nähnyt, keulalla luki Morris ja teipillä peitetyssä mallikyltissä luki Mini-Minor. Tuulilasin likaisuudesta voi päätellä jotain tuon ajan tiestön kunnosta. Ainoa mittari oli sijoitettu keskelle, koska silloin auto oli helppo valmistaa myös oikeanpuoleisella ohjauksella. Katajanokan vilkkaalle tavararahtialueelle pääsi vielä 60-luvun alussa aivan vapaasti. Mobilisti Senior 4/21 Ohjaamo oli todella pelkistetty. 26 . Paikan avoimuus ei tietenkään tarkoita, etteikö maahantuojan edustaja olisi voinut vinkata tulokkaasta. ensimmaiset_minit.indd 26 ensimmaiset_minit.indd 26 22.11.2021 12.15 22.11.2021 12.15. Moottoristakin on otettu samalla kuva, sillä Minin konepellin salpa on auton keulalla, eikä sinne kurkistamiseen tarvinnut avaimia. KK orjula otti autoista muutaman kuvan, joista pari julkaistiin vielä elokuussa ilmestyneessä lehdessä. Minin moottori, BMC:n Asarjalainen oli tuttu jo aiemmista malleista, mm. Etuvetoisuuden ja nelosmoottorin asentamisen keulalle poikittain todettiin ensi silmäyksellä tuovan huomattavia tilasäästöjä perinteisempiin rakenteisiin verrattuna. Samoin Eteläsataman autovarastointi levisi usein vanhan kauppahallin viereen, joka oli täysin avointa liikkumisaluetta. Noin arvokkaan tuontitavaran luulisi olleen myös 50-luvulla lukittujen aitojen takana, mutta toimituksen muistikuvat kertovat muuta. Minorista, mutta sen etuvetovoimalinja moottorin öljypohjaan yhteydessä toimivine vaihteistoineen, Moulton-kumijousitus ja sivulle asennettu jäähdytinjärjestely olivat kiinnostavia uutuuksia
Tumma auto on pelkistetympi. Vaadittiinko kilveltä tiettyä korkeutta. Molempien tuotannossa ensimmäiset sata autoa olivat koesarjaa, joten Austin oli 45. Valkoinen auto on Super tai Deluxe, koska sen pyöränaukot, tankin korkki ja ikkunantiivisteet ovat kromisomisteisia. Ne molemmat ovat yleensä vanhoissakin tänne tuoduissa Mineissä kromattuja. Lehden koeajossa kritisoitiin ovien liukulaseja halvaksi ja kömpelöksi ratkaisuksi. 27 Vasta myöhemmin syksyllä julkaistiin Suomessakin perusteellinen koeajo ja esittely autosta tai oikeastaan kahdesta eri merkkisestä. Suomalaiset moottoritoimittajat saivat ajettavakseen aivan tuotannon alkupään autoja. Sarjatuotannon aloittamisessa meni aikansa. Mobilisti Senior 4/21 . Ensimmäiset Austinit olivat valmistuneet huhtikuussa, Morrikset toukokuussa. autosta kerrottiin suurelle yleisölle. Samaa mallia kun valmistettiin kahdessa tehtaassa eri nimillä, oli Morris Mini-Minor ja Austin Seven, joka ihan aluksi kirjoitettiin Se7en. Minin yksityiskohtia kehitettiin ja muuteltiin alkuvuosina melko pitkään; mallin katsotaankin vakiintuneen vasta 1963. Siinä on myös avattava takasivulasi. Takalasien pientä avautumista pidettiin normaalina vielä 1970-luvun pikkuautoissa. Jo muutaman vuoden kuluttua kummankin mallinimi oli enää Mini, joskin eteen liitettiin yhä Austin tai Morris. Mini oli esittelynsä aikoihin niin poikkeava ja omituinen, että sen myynti lähti liikkeelle vain hitaasti. Sen hyvät ominaisuudet huomattiin viiveellä ja lopulta niitä myytiin meille Suomeenkin ihan kiitettävästi. Molemmilla oli täälläkin omat maahantuojansa. Vasta 26.8. Jopa tankin korkki on maalattu, kuten kylkien alareunan listatkin. myyntiin valmistettu Se7en. ensimmaiset_minit.indd 27 ensimmaiset_minit.indd 27 22.11.2021 12.16 22.11.2021 12.16. Morriksen sarjanumerolla 385 ja Austinin numerolla 154. Vaikka tehdas oli varustanut MiniMinorin rekisterikilven kiinnitystelineillä, asennettiin kilpi Suomessa auton keulalle puskurin yläpuolelle
Nykyautoilla varjot olisivat huomattavasti laajemmat kuin Minillä. Mobilisti Senior 4/21 Vuoden 1960 keväällä järjestettiin viiden vuoden tauon jälkeen Helsingissä autonäyttely. Auton ohjaamoon kuljettajan pään kohdalle asennettiin kirkas hehkulamppu ja ulos syntyneet varjot kuvattiin korkealta auton yläpuolelta. Näin saatiin selvä kuva katvealueista ja kuljettajan näkökentästä. ensimmaiset_minit.indd 28 ensimmaiset_minit.indd 28 22.11.2021 12.16 22.11.2021 12.16. Sinne tuotiin paikalle jo yksi halkaistu Mini korostamaan auton parhaita puolia eli tilankäyttöä. 28 . Tekniikan Maailma teki vuosikymmenien ajan autoille testin, jonka soisi palaavan uudelleen käyttöön
Mobilisti 7/21 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland Mobla_taittopohja.indd 2 Mobla_taittopohja.indd 2 23.10.2021 13.09 23.10.2021 13.09. 2
V uonna 1931 tuore perheenisä Peter Koch de Gooreynd täytti 26 vuotta. Tähän yksilöön tilattiin vielä ohjaamosta säädettävä Andre Telecontrol -iskunvaimennus. Se oli juuri sopiva herrasväki de Gooreyndin matkoille Lontoon Belgrave Square 1:n ja heidän maaseutuasuntonsa välille. Tässä tapauksessa omistaja itse todellakin sompaili tuolla etuosastaan avoimella, täysin kuljettajan ajettavaksi tarkoitetulla vaunulla, ainakin ajoittain. Mobilisti Senior 4/21 ELOKUVA JA AUTO Keltainen Rolls -Royce Vuonna 1965 julkaistu elokuva “The Yellow Rolls-Royce” ei ollut ohjaajansa eikä tähtiensä hienoin hetki – paitsi ehkä valkokangasdebyyttinsä tehneelle nelipyöräiselle esiintyjälle. Scott, Shirley MacLaine, Alain Delon, Art Carney Musiikki: Riz Ortolani Pituus: 122 min Julkaisuvuosi: 1965 Saatavana kansainvälisiltä markkinoilta dvd-formaatissa ja suoratoistopalveluista. Englannin pääkaupunkia tuntevat hahmottanevat kotiosoitteen erääksi metropolin kalleimmista, joten oli ymmärrettävää, ettei autoissakaan säästelty, vaikka elettiin keskellä historian syvintä taloustaantumaa. Kojelaudasta käsinpumpattava järjestelmä tulikin tarpeeseen, sillä belgialaisen taustansa kannustamana Peter autonkuljettajineen luotsasi Rollsin sinimustan keulan usein myös ulkomaille, aina Neuvostoliittoa myöten. 30 . teksti: Kimmo Koistinen kuvat: kirjoittajan ja Mobilisti Seniorin arkistot Ohjaus: Anthony Asquith Pääosissa: Rex Harrison, Jeanne Moreau, Ingrid Bergman, Omar Sharif, George C. Phantom II oli valmistajansa siihenastisista kunnianhimoisin luomus ja sisälsi Bijur-keskuspainevoitelun, tehostettujen mekaanisten jarrujen sekä sähköisesti hallittavan välilasin kaltaisia yksityiskohtia. Hän sai äidiltään lahjaksi jotakin hieman erilaista: tuliterän Rolls-Royce Phantom II Sedanca de Villen, Barkerin korittamana. Showbisnes on kuitenkin julmaa ja matka punaisilta matoilta väsyneeksi kiertopalkinnoksi on yllättävän lyhyt. Peter tutki tilankeltainenrolleri.indd 30 keltainenrolleri.indd 30 22.11.2021 13.00 22.11.2021 13.00. Näin oli tilanne myös eräänä 40-luvun loppupuolen aamuna, kun Rolls tekikin tenän Lontoon laitamilla. Ennen elokuvaa keltamusta Rolls oli palvellut lontoolaisperhettä uskollisesti vuosikymmenien ajan
Sattumoisin joku tunsi jonkun, joka tunsi Peter Sucklingin. Eräs harvoja sisätiloihin tehtyjä muutoksia olivat pari lisärullaverhoa takaosastoon, jolloin siitä tuli tarvittaessa täysin ulkomaailmasta eristetty yksiönsä. Se oli riittävän lähellä arvostetumman Barkerin luomusta. 1950-luvun lopulla Sedanca de Ville -korinen Rolls alkoi olla melkoinen outolintu jopa Lontoossa ja ominaisuuksiltaan vanhanaikainen, joten oli parasta päästää konkari eläkkeelle. 31 netta konehuoneessa, kun ystävällinen ohikulkija tuli apuun ja antoi oivallisia neuvoja, joilla ongelma saatiin pois päiväjärjestyksestä. Mobilisti Senior 4/21 . Menestys ei ollut sattumaa, sillä ohikulkija oli läheisen RR-myymälän mekaanikko Peter Suckling matkalla töihinsä. Ingrid Bergmanin ja Omar Sharifin kohtaukset ikuistettiin osittain Länsi-Saksassa, jonne Rolls lennätettiin PanAmin autorahtikoneella. Elokuvayhtiön budjetti oli sen verran väljä, että de Gooreyndin ja hänen autonsa eron tuskaa voitiin lievittää sen ajan mittapuulla melkoisella setelinipulla. Ihanteellinen paikka löytyi Sucklingin RR-myymälästä, jonka varastohalliin se pysäköitiin. Sen sijaan jämerää kerrontaa odottavat pettyivät loppua kohti siirappimaisemmaksi ja ajankuvaltaan huojuvaisemmaksi muuttuvaan tarinaan. Metro-Goldwyn-Mayer -studio osti käsikirjoituksen ja värväsi silloin uransa huipulla olleen brittiohjaaja Anthony Asquithin tekemään siitä elokuvan. No business like showbusiness Englantilainen käsikirjoittaja Terence Rattigan naputteli 60-luvun alussa tarinan tavallista näyttävämmästä Rolls-Roycesta, joka kiersi omistajalta toiselle ja vaihtoi siinä samalla myös kotimaataan, joutuen suuren draaman osapuoleksi. MGM:n väki tiesi joutuvansa maalauttamaan auton uuteen kuosiin, mutta muutoin sen hyvä kunto ja vaikuttava olemus olivat juuri sitä, mitä etsittiin. Koska luvassa oli rankkojakin ajokohtauksia, hankittiin niitä varten vähemmän hehkeässä kunnossa oleva Thrupp & Maberlyn Phantom II Sedanca de Ville. He joutuivat ajamaan ajoittain kakkosautolla, sillä mukana oli sota-aikaan sijoittuvia osuuksia, joissa Rolls rymisteli pahoissa paikoissa, astinlautoja myöten täynnä väkeä. Pääosan Rolls oli niin hyvässä hapessa, että sivuosan Art Carney ajoi itse siirtymät Italian kuvauspaikalta toiselle, mikä huvitti hänen näyttelijäkollegoitaan – etenkin kun he itse matkasivat noilla osuuksilla usein hänen kyydissään auton takaosastossa. Uudessa keltamustassa kuosissaan Rolls oli jälleen miltei kuin uusi, ainakin päältä päin. Kriitikot ja yleisö eivät olleet varauksettoman ihastuneita episodirakenteeseen ja runsaaseen melodraamaan, vaikka näyttelijäkaarti upea olikin. Scott, Shirley MacLaine ja Alain Delon valmistautuvat tutustumaan Italian nähtävyyksiin neljällä pyörällä. Se ei ollut välitön hitti. Kuvaukset tapahtuivat muun muassa Englannissa, Italiassa ja Länsi-Saksassa, ilmapiirin ollessa enimmän aikaa rennon ammattimainen. Roolitus oli hulppea: Rex Harrisonin, Jeanne Moreaun, Ingrid Bergmanin, George C. Modernilla siviilikoneella toteutettu ”ilmaArt Carney, George C. Vaihteleva vastaanotto Keltainen Rolls-Royce sai USA:n ensi-iltansa alkukesästä 1965, Suomessa myöhemmin. Scottin, Omar Sharifin, Alain Delonin ja Shirley MacLaineen kaltaiset tähdet olivat silloin kuumia nimiä, joten elokuva saisi taatusti paljon huomiota. Siitä alkoi pitkällinen yhteistyöjärjestely, kun de Gooreynd siirsi auton kaikki huoltotyöt Sucklingille. Se valmisteltiin pitkäaikaiseen seisotukseen, mutta auto käynnistettiin säännöllisesti ja oli palautettavissa liikenteeseen koska tahansa. Kun häneltä tiedusteltiin mahdollisimman eksoottista ja näyttävää Rollsia, joka olisi ajokunnossa ja ostettavissa, nousi de Gooreyndin yksilö heti mieleen. MGM:n tuotantokoneisto pyörähti käyntiin ja alkoi päätähden metsästys. Idea ei ollut kokonaan hänen omansa, vaan taustalla oli saksalaisen Helmut Käutnerin elokuva “In Jenen Tagen” (Suomessa “Autostrada”), jossa auton ja sen omistajien seikkailut kuvastivat Saksan kovia kohtaloita natsihallinnon aikana. Riz Ortolanin musiikki miellytti monia ja RR:n sädekehä oli tuolloin vielä niin häikäisevä, että autoihin perehtymätönkin tajusi siinä olevan jotakin erityistä. keltainenrolleri.indd 31 keltainenrolleri.indd 31 22.11.2021 13.00 22.11.2021 13.00
Toisekseen, Hooperin toiminta koripajana oli jo päättynyt kuvausten aikaan, mutta yhtiö oli ilmeisesti yhä olemassa korikorjaamona. Kun Bentley oli saArt Carney piti elokuvan Rollsista niin paljon, että hoiti useimmat sen siirtoajoista Italian kuvauspaikalta toiselle. Hän tajusi kuitenkin vähitellen, ettei auto näyttävyydestään huolimatta sopinut muuhun kokoelmaan – herra kun oli erikoistunut Silver Ghost -malleihin vuoden 1914 molemmin puolin. Pienemmän Barkerin taival oli katkennut jo paljon aikaisemmin. Myymälän sisustus on joka tapauksessa ilmiömäisen hienosti toteutettu, aina taustalla seisovia Hooperin perinteisiä hevoskiesejä myöten. Kaupat saatiin tehtyä vuonna 1987. Rex Harrison iskee silmänsä Hooperin näyteikkunaan juuri tuotuun keltamustaan Sedanca de Villeen. Tässä vaiheessa tieto erikoisesta Phantom II -yksilöstä kantautui Neal Kirkhamin korviin. Jo koneen avaaminen antoi esimakua siitä, mitä oli odotettavissa; kaikki oli paljon monimutkaisempaa ja työläämpää kuin tavallisissa RR-tuotteissa. Sen sijaan alkupuolen autonostokohtaus Hooperin myymälässä Lontoossa on varsin erikoinen: ensinnäkin auton annetaan ymmärtää olevan Hooperin koripajan aikaansaannos, vaikka se on Barkerin käsialaa. Osana markkinointiponnistuksia Rolls laivattiin kuvausten päätyttyä New Yorkin autonäyttelyyn, jossa se toimi pääsisäänkäynnin aulassa huomattavan näkyvänä koristeena. Myymälänäkymä kuninkaallisen hovihankkijan tunnuksia myöten on hämmästyttävän hienosti toteutettu. Shirley Mac Lainen mielipiteistä ei ole tietoa, mutta ainakin hän oppi käyttämään auton sisäpuhelinjärjestelmää. Se myytiin jonkin ajan kuluttua yksityshenkilölle ja siitä alkoi Rollsin värikäs elämä kiertolaisena. Syyllinen tehohukkaan selvisi, kun nokka-akseli osoittautui vakavasti kuluneeksi. keltainenrolleri.indd 32 keltainenrolleri.indd 32 22.11.2021 13.00 22.11.2021 13.00. Se vaihtoi omistajaa useammin kuin renkaitaan, eikä kunto ainakaan kohentunut mailien karttuessa. 32 . Auto ei tarvinnut valtavasti työtä ollakseen taas ajokunnossa, mutta oli ilmeistä, että puutteitakin oli: esimerkiksi takaosaston baarikaapin kaikki sisuskalut olivat poissa, hieno työkalulaari typötyhjä ja puupanelointi etuja takaosastoissa alkoi olla rapistuneessa kunnossa. Mobilisti Senior 4/21 hyökkäys” on laadultaan enemmänkin symbolinen kuin realistinen. Hän oli harrastanut 30-lukuisia Rollseja sekä Bentley-tuotteita, mutta Phantom II puuttui vielä joukosta. Kun moottori oli poissa, kasvoi ruokahalu ja kohta iso autotallikompleksi oli täynnä Phantomista irrotettuja, kunnostusta odottavia osia. Hidas lasku ja vielä hitaampi nousu Koska MGM omisti auton, se jäi Yhdysvaltoihin. Vielä tällöin Kirkham rauhoitteli vaimoaan, ettei Phantomia tarvitsisi entisöidä kokonaan ja että he voisivat keskittyä hieman aiemmin hankkimansa 3 ½ -litraisen Bentleyn kunnostukseen. Kun liikkuminen tapahtumiin muuttui Phantomilla aina vain raskaammaksi ja hitaammaksi, oli moottoriin melkein pakko kurkata sisään. Eriävistä mielipiteistä ja lievistä uskottavuusongelmista huolimatta elokuva oli kuitenkin selvästi voitollinen, joten flopista ei voinut puhua. 1980-luvun puolivälissä Rolls päätyi viimein merkin erittäin vakavalle harrastajalle Floridassa. Kenties yhtiön rippeitä on voitu hyödyntää illuusion luomisessa. Kun alkamassa oli jälleen yksi jättimäinen Ghost-entisöinti, oli Phantom II enemmänkin haittana. Koeajoissa Phantom oli poikkeuksellisen raskas ohjattava ja sen suorituskyky oli kiusallisen heikko. Moottori kannattaisi kunnostaa samalla täydellisesti ja Kirkhamin usein käyttämä erikoismies lupautuikin hoitamaan asian. Jokaisen komponentin irrotus oli vaikeampaa kuin missään aiemmassa entisöintikohteessa ja kaikista purkautui enemmän pikkuosia kuin mitä Kirkham oli ikinä nähnyt
Eräiden lähteiden mukaan sekin selvisi ja rikastuttaa katukuvaa nykyisin Norjassa. Mutta mitä tapahtui sille huonommalle, Thrupp & Maberlyn Sedanca de Villelle. Vähintään yhtä vaikea oli jarrutehostin, eivätkä iskunvaimentimet säätöpumppuineen olleet sen helpompia. Moottorin koekäyttö paljasti joitakin pieniä sisäisiä öljyja vesivuotoja, mutta se kuulosti kauniilta, eikä ylikuumentunut. Onneksi se toimi täydellisesti. keltainenrolleri.indd 33 keltainenrolleri.indd 33 22.11.2021 13.00 22.11.2021 13.00. Tuomarointipäivän kosteana aamuna raivoikkaimmatkaan starttiyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja alkoi vaikuttaa siltä, että komistus jouduttaisiin hinaamaan paikalta. Keltainen R-R Pebble Beachin nurmikoilla. 33 maan aikaan osoittautunut paljon toivottua huonommaksi koriltaan, oli Rolls laitettava välillä odottamaan jatkotoimenpiteitä, jotta tila ei olisi loppunut kesken. Tässä tapauksessa resistorin ohittaminen riitti käynnistymiseen ja nöyryytyksen välttämiseen. Phantomissa erityinen resistori antaa kylmänä puolalle 12 voltin täyden raivon startin varmistamiseksi, mutta heti vähänkin lämmetessään leikkaa tehon 6 volttiin, jotta puolaa ei rasitettaisi turhaan. Voimalinja, alusta ja sisustus koettelivat kärsivällisyyttä ja kukkaroa kaikkein eniten. Verhoilu oli tehty jossakin vaiheessa uudelleen, melko huonosti ja väärään väriin. Tilanteen oikaisu meni lopulta niin hankalaksi, että verhoilija muutti asumaan Kirkhamien vierashuoneeseen saadakseen projektin osaltaan valmiiksi edes jotenkin järjellisessä ajassa. . Pebble Beachiin Phantom ehti hieman myöhässä, mutta sillä ajettiin virallinen yli 100 kilometrin matka alueelle omin voimin, poikkeuksellisen korkeasta ilmanlämpötilasta huolimatta. Neal teki molempien osastojen koristepuuosat itse, ja vaikka ne eivät olleet kovin suuria, yksistään niihin häneltä upposi 5 viikkoa 12-tuntisia työpäiviä. Tähtiä viihdyttää etualalla seisova tuottaja Anatole de Grunwald. Rouva Kirkham ei ilahtunut, kun heidän kotinsa juhlasalonki täyttyi nuhjuisista lokasuojista, irtoluukuista ja kymmenistä osalaatikoista. Alustan keskusvoitelujärjestelmä näytti yksinkertaiselta, mutta purkupöydälle kertyi satoja osia. Mobilisti Senior 4/21 . Kuinka ollakaan, moottoriremontti osoittautui epäonnistuneeksi ja kaikki oli aloitettava alusta, aina kampiakselin oikaisua myöten. Suunnitellusta aikataulusta lipsuttiin lopulta pahasti ja osa luvatuista osallistumisista ajotapahtumiin jouduttiin perumaan. Auto ei sijoittunut ensimmäisessä Concoursessaan palkintosijoille, mutta se sai sen sijaan Lucius Beeben nimeä kantavan erikoispokaalin tapahtuman tyylikkäimpänä ajoneuvona. Purkutöiden ollessa jo loppusuoralla, löysi Kirkham erään kokeneen entisöintimestarin haastattelun, jossa tämä totesi, että siinä missä tavallisen 30-luvun auton kunnostukseen menee noin 2 000 työtuntia, vaatii Phantom II ainakin 6 000 tuntia! Barkerin kokonaan alumiinista käsin taivuteltu ja naputeltu kori ei ollut hankkeen haastavin osuus, vaikka oiottavana oli melkoisesti pieniä ja suurempia kolhuja, muutamista rasitusrepeämistä puhumattakaan. Keltainen Rolls-Royce on tiettävästi yhä Neal Kirkhamin omistuksessa ja herättää valtavasti huomiota kaikkialla, missä se liikkuukaan. Omar Sharif ja Ingrid Bergman lepuuttavat jalkojaan Rollsin keulalla, samalla kun jokin tekninen haaste vaatii spesialistien huomiota. Lopulta vuoden 2003 jälkipuoliskolla Phantom oli lähes täysin valmis Pebble Beachin Concours d’Eleganceen. Varotoimista huolimatta salongin vaalea kokolattiamatto meni vaihtoon. Keltaisen Rolls-Roycen paluu valokeiloihin oli niin iso asia, että auto oli kutsuttu jo ennakkoon näyttäytymään eri puolille USA:ta. Ensimmäisellä koeajolla oli edessä heti aluksi jyrkkä alamäki, ja vasta jälkeenpäin Kirkham alkoi pohtia, että mitä olisi tapahtunut, jos testaamaton jarrujärjestelmä ei olisikaan pystynyt hillitsemään 2,7-tonnista keijukaista. Siihen asti aina vaivatta käynnistyneen moottorin oikun selitti puolan kyykähtänyt resistori, kuten eräs paikalle osunut neuvokas spesialisti pian keksi
Mobilisti Senior 4/21 Neuvostoliitto – lehti itäystävän ystäville Melko pian toisen maailmansodan jälkeen Suomessakin ilmaantui lehtihyllyihin kookas ja komea julkaisu “Neuvostoliitto”. Kimmo Koistinen Kartturin paikalla istuva insinööri Suren Mkrtshjan perheineen matkalla Koshin kylään Armenian takamailla, missä hänen vanhempansa asuvat. Perestroikan myötä sävy kuitenkin muuttui realistisemmaksi, ja lehden viimeisten vuosien sisältö muistutti enemmänkin kroonikkopotilaan sairaskertomusta. neuvostoliitto.indd 34 neuvostoliitto.indd 34 23.11.2021 11.36 23.11.2021 11.36. Semenzov ja K. Volgaja Don-jokia yhdistävään kanavaan tarvittiin uusia matkustajalauttoja 50-luvun alussa. “Neuvostoliitto” esitteli loputtomana jatkumona sosialismin suurenmoisia saavutuksia ja eri osatasavalloissa elävien toverien aukotonta onnea. Mittakaavaksi kauhaan on ajettu Pobeda. 50-luvulla taistelu täkäläisten sieluista oli kiihtynyt jo siinä määrin, että lehdestä tehtiin kokonaan suomenkielinen versio. Arkisin Suren toimi Jerevanissa Avtodetal-tehtaan palveluksessa. Autoina näyttää olevan Pobedaavosedaneita, elettiinhän vuotta 1952. Jokiliikennehallinnon toverit W. Leonov ovat tässä esittelemässä suunnittelemansa dieselsähköisen laivan pienoismallia ministeriössä Moskovassa vuonna 1951. Raskaan konerakennuksen tehtaassa Uralilla valmisteltiin syksyllä 1953 “kävelevää” laahakaivuria, jonka kauhaan mahtui kerralla 20 kuutiota maaperää tai vaikkapa hiiltä. Lehti ilmestyi aluksi joko venäjänkielisenä irrallisine suomennusliitteineen, tai sitten saksaksi tai jopa englanniksi. 34 . Solovei, W
Komea ZIS 110 ja vapunpäivän neonvaloloistoa vuonna 1950. Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitean 1. Mihin neuvostoteknologia ei pystyisi. Valaistuna on telehallinnon pääkonttori Moskovassa. Gomulkan vierailu Moskovassa vuonna 1958 oli selvästi iso tapahtuma ja isäntämaalle uskollisuuttaan vannonut Gomulka sai ruhtinaallisen vastaanoton. GAZ Tshaika oli kesän 1958 suuria uutuuksia, kuten tästä katsauksestakin saattoi päätellä. ZIL lupasi laitteen liikuttavan parhaimmillaan 5 tonnin kuorman selässään ja toisen mokoman perässään, mutta tässä taitaa olla tonneja takana hieman enemmän. 35 ZIL 131 6x6 vetää melkoista kelkkaletkaa jossakin Siperiassa talvella 1951-52. sihteerin, W. Virka-autojen ykköseksi näyttäisi valikoituneen GAZ Pobeda. Mobilisti Senior 4/21 . Huomaa kaikkien ajoneuvojen valkosivut, vanha neuvostoparaatien perinne. neuvostoliitto.indd 35 neuvostoliitto.indd 35 23.11.2021 11.37 23.11.2021 11.37. Alueellisen toimeenpanevan komitean rakennus Kyzylissa, Tuvan autonomisen neuvostotasavallan pääkaupungissa vuonna 1950. Onko joukossa ollut tuning-hahmoja vai miksi kaikki autot eivät seiso aivan samalla korkeudella
arkistotalkoot.indd 36 arkistotalkoot.indd 36 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. taitoja kilvanajoa kesällä 1932. Mobilisti Senior 4/21 Arkistotalkoot teksti: Matti Ouvinen kuvat: Museoviraston ja HKM:n arkistot (Pietinen / Saarinen / Voutilainen / Sundström / von Bonin) Helsingin suojeluskuntapiirin moottorikomppanian yleisönäytöksessä esitettiin mm. Oltaneen nykyisen kauppakeskuksen ja entisen linja-autoaseman aukion paikoilla sijainneella Ruotsin vallan aikaisella armeijan harjoituskentällä Helsingin Kampissa – nimikin juontaa juurensa taistelu-sanasta. 36
37 Aleksanterinkadun jouluruuhkaa 1956. Mainostempauksena mekaanikot kokosivat lättäpää-V8:n 12 minuutissa kansan silmien edessä! Yhtenä kahdentoista minuutin sutaisuna näytöstä ei hoidettu, kyltistä päätellen näytelmää pitkitettiin työvaiheisiin jaettuna, kelloa taukojen ajaksi pysäyttäen. 1951 Ford Country Squire -woody uhkaa jäädä jalankulkijoiden alle. Eturivissä tietysti pojankoltiaiset. Mitä kansa jonottaa Helsingin Metro-Auton näyteikkunaan keväällä 1941. Mobilisti Senior 4/21 . Vetisiä jouluja oli ennen ilmastonmuutostakin. arkistotalkoot.indd 37 arkistotalkoot.indd 37 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47
Nürnbergissä valmistettuja länsi-saksalaisia Faun-dumppereita rahtivaunussa Helsingin Katajanokan rannassa kesällä 1956. New Orleans -luokan risteilijöiden varustukseen kuului myös neljä Berliner-Joyce OJ -tyyppistä kellukekonetta, joita voitiin käyttää tiedusteluun. 38 . 1940 sen asemapaikaksi tuli Pearl Harbor, mutta japanilaishyökkäyksen aikaan Minneapolis oli harjoitusksissa 13 mailin päässä merellä. Sodan sytyttyä se osallistui mm. arkistotalkoot.indd 38 arkistotalkoot.indd 38 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. Mobilisti Senior 4/21 Yhdysvaltalainen raskas risteilijä USS Minneapolis suoritti koepurjehduksensa Euroopan vesilläa kesällä 1934, vieraillen myös Helsingissä. Tässä uunituore amerikkalaislaiva purjehtii Kustaanmiekan salmesta. Matkalla johonkin Suomen kaivoshankkeeseen kenties. Nykyisin Faun valmistaa vain nosturiautoja sataprosenttisesti japanilaisen Tadanon omistamana. Coral Sean ja Midwayn taisteluihin ja romutettiin 50-luvun lopulla. Koepurjehduksen jälkeisten päivitysten jälkeen Minneapolis purjehti USA:n länsirannikolle
arkistotalkoot.indd 39 arkistotalkoot.indd 39 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. Vuonna 1962 kesä oli kylmä ja sateinen, olipa keskikesällä jopa hallaöitä. Liekö koekilpien syynä auton erikoisuus, Autokorirakenne Oy:n – myöhemmin Kutter – tekemä kotimainen jakelukori. Kutter-jakelupaku ei kalpene amerikkalaistuotoksien rinnalla ainakaan ulkonäöltään! Esimerkiksi kaikkien ovien uppokahvat ovat hieno yksityiskohta, jollaisia täällä on nähty harvoin. Kyydissä myös MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila. Järeä paripyöräinen alusta vaadittiin painavan margariinikuorman kuljetuksiin. Presidentti Kekkonen vieraili Uudenmaan katoalueilla ja nousi lepsämäläisen Paavo Hyvänmäen Massey Harris -puimurin kyytiin Nurmijärvellä. 39 Paasivaaran margariinitehtaan Ford koekilvissä talvella 1937. Kekkonen paitsi hiihti ja kalasti, myös pui viljaa; olihan hän maalaisliiton miehiä. Kotimainen ”delivery” lienee jäänyt yksittäiskappaleeksi, vaikka Autokorirakenteella oli muitankin kunnianhimoisia hankkeita, kuten 1936 suunniteltu Citroën Traction Avant -taksiauto. Mobilisti Senior 4/21
Kustannustehokas laite koostui Nuffield-traktorin takaosasta tekniikoineen ja Vammaksen valmistamasta höyläosuudesta. Mobilisti Senior 4/21 Palvelukseen halutaan. 40 . 1932 Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen varustukseen kuului 32 erikoisautoa, 14 laitoksen kuorma-autoa, 4 yksityisten kuorma-autoa, 1 kaivontyhjennysauto, 9 kpl rattaita, 9 rekeä, kahdeksan hevosta ja yksi vuokrahevonen. arkistotalkoot.indd 40 arkistotalkoot.indd 40 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. Kylmää pelkäämätön ja työturvallisuudesta viis veisaava reipas riski auramies. Tiedustelut: Helsingin Kaupungin Liikennelaitos Vammas Tie-Nalle auraamassa Malmin lentokenttää talvella 1959. Omistettava turkki ja karvalakki. Tässä tyhjennettävänä mekaanisella kipillä ja varta vasten suunnitellulla päällirakenteella varusteltu Ford AA-pohjainen roska-auto
Mitenköhän mahtoi COE-tyyppisen kuormurin huollettavuus toimia karuissa maasto-oloissa, hytithän eivät olleet vielä kippimallia. 41 Lehtikuvaaja Urho Aarre Saarinen oli Moskovassa seuraamassa Porkkalan palautusneuvotteluita syyskuussa 1955. Saarisen negatiiville tallentui myös tämä katunäkymä, jossa harvinainen Moskvitsh-woody kiitää prospektilla! Valokuvaamo Jäniksen (Kuopio) TK-kuva sieltä jostain kesällä 1944. Hallin suulla odottaa 1935 Plymouth. Etualalla Deutsche Lufthansan Ju-52 ja hallin perällä Aeron samaa konetyyppiä edustava Kaleva – se siviilikone jonka Neuvostoliitto ampui alas välirauhan aikana kahta vuotta myöhemmin. arkistotalkoot.indd 41 arkistotalkoot.indd 41 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. Mobilisti Senior 4/21 . Näitä tylppänokkaisia GM-kuormureita tuli ennen sotaa maahan varsin pieniä määriä, mutta SA-kuvissa niitä on esiintynyt useita. Näkymä Malmin lentoaseman hangaariin vuonna 1938. Välissä oleva kaksoisperäsimellä varustettu kone on puolalaisyhtiö LOT:n Lockheed Electra. Korjattavana on perin harvinainen COE-kuormuri, joka edustaa jotain GMmerkkiä – GMC, Chevrolet tai jopa Oldsmobile
Säännöstelyaikaa eletään selvästi yhä: muut ovatkin farmariautoja, joille heltisi tuontilisenssi helpommin. Mobilisti Senior 4/21 Volker von Boninin upea värikuva Aleksanterinkadulle arviolta jouluna 1960. Koitapa nyt etsiä rautakauppaa (Tallberg) Helsingin paraatipaikalta! arkistotalkoot.indd 42 arkistotalkoot.indd 42 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. 42 . Sitikka johtaa Saabin ja raitiovaunu 4:n jonoa
Mobilisti Senior 4/21 . Taustalla komeilee Austin Sheerline vanhan koulun lyhtyineen sekä Töölön kaasukello, joka purettiin 60-luvun lopulla. arkistotalkoot.indd 43 arkistotalkoot.indd 43 23.11.2021 11.47 23.11.2021 11.47. 43 Lumenluontia jalkakäytävältä Runeberginkatu 17:ssa Helsingissä yleislakon aikaan maaliskuussa 1956
44 . . Tämä lämmin ja avarasti paljosta tietoinen ihminen menehtyi 15.10.2021 Lemillä tapaturmaisesti, vain kuukausi jutun julkaisusta. Kymmenet ovat ne kirjat ja lehdet, jotka häneltä alkaen vuodesta 1975 olen ostanut – ja joista löytyneistä havainnoista lukijamme ovat päässeet osallisiksi. Se esiintyy – ja kerrankin pitkinä filmiotoksina – mm. Toisaalta harrastekenttämme ikoni, Georg von Pfaler (91) oivalsi jo ajat sitten auton ihan toisenlaisen säilytysarvon. Mielestäni se on yksi kaikkien aikojen näteimmistä ja toimintavarmimmista kanteista. Auton (täysteräs-?) kori oli kyllä aika koossa, mutta lokasuojat pelkkää perunapeltoa, täynnä ns. Sen suorituskyky soveltuu jopa pääosin nykyrytmiin, ihan jarrutehoja myöten. Juuri tämä REO 1928, näytettynä, vaikka vuonna keväällä 2022, olisi syvältä suomalaista autohistoriaa valaiseva esimerkki. Joko olisi aika viranomaisja verottajatahojen herätä puuhastelemaan kustannushelpotuksia kaikille toisenlaisesti ajatteleville. Pian 20-25 vuotta sitten auto jotenkin katosi. Tämä uudesta asti helsinkiläisen ekonomi Ossian Kjellbergin omistama, sitkeästi arkiliikenteessä pysytellyt yksilö oli 1960-80 -lukujen kuvatuin ”hassun vanha kanttiauto”. Neukkuajan kelpo maastoauto Lada Niva, on edelleen ennakoimattoman ällistyttävä menestystarina. Lopulta omistaja vaihtoi sen (varmistamaton tieto) 2000 luvun Ford Ka-pikkuautoon. ratsupaikkoja. Kyseistä REO-yksilöä kuulemma entistetään jossakin Savossa. Senior 3/21 numerossa kerroin värikuvin ja aukean juttuna Aapo Pekarista (s.1943 Lemillä). Jos autosta jotakin kysyikin, minkäänlaista vastausta ei annettu. . Heille epämuodikkaille, jotka eivät osta sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa ja helposti ajoilmeeseen saatavaa, jälkituontina ulkomailta. entisen automuseon tiloissa, on ymmärrettävissäkin. . Kohtaamme lisääntyvästi sellaisia aikoja, jolloin moni itsestään puhumaton pitkän linjan kerääjä joutuu lopultakin luopumaan tallenteistaan. Kotimaastakin löytyy. Lada Niva Travel uutiset421.indd 44 uutiset421.indd 44 23.11.2021 14.50 23.11.2021 14.50. . riittävän rahasumman arvosta. On niin helppoa ostaa ulkomailta tai viedä ulkomaille. Taannoin luin rallikuski Juha Kankkusen yksityisestä automuseosta, jossa parhaimmillaan säilytettiin Kankkusen tallentamia rallitai rallihenkisiä autoja ns. Mobilisti Senior 4/21 Uutisia&kuultua . Lähtömallia tehdään kai edelleen, yli 40 vuotta esittelystä ja vahvimmin saksalaisten toiveesta. 1960 purkitetussa ensimmäisessä Komisario Palmu elokuvassa Joel Rinteen virka-autona. Hänen perikuntansa vuorostaan unohti – joko passiivisesti tai aktiivisesti – auton, vaikka tuo Flying Cloud oli ajokunnossa. Ymmärsinkö oikein, että REO:n ohella samaan latoon jäi myös 1939 tai 1949 Ford Taunus sekä kosolti entisen autoelvytyspaikan varaosia. Nypin saksalaisesta autolehdestä tämän uutiskuvan uusimmasta ja 5-ovisesta Lada Nivasta, mutta tämän mallin nimi on ”Travel”. Mikkelissä ”maatui” monen tietämänä samanlainen 1928 REO Flying Cloud, mutta pelkässä kattosuoja-säilytyksessä. Se ehdittiin tietää, että perikunta luovutti auton erään silloin vahvasti esillä olleen automuseon pitäjälle, joka hänkin pian luovutuksen jälkeen kuoli. Ossian Kjellberg ja REO. Vielä parahdus 1928 REO:n puolesta. Auton kelpo omistaja oli, saadakseen siitä käyttöautona mukavamman, modernisoinut auton vaihtamalla nätit puutai teräspinnapyörät (yhä jossakin tallessa?) ehkä 30-lukuisiin Chevrolet vanteisiin ja modernimpaan pyöräkokoon. Lisäharmia ladon tyhjentämisessä tuottaa sekin, että ladon kaikki lattialankut oli irrotettu ja viety jonnekin. Se, että joku menneinä vuosina kaiketi nolosteli näyttää tätä autoa em. . Yritin vokotella autoa itselleni, mutta tuloksetta. Se oli silti aivan täydellinen ja purkamaton yksilö. Nyt niistä jokunen on jo myyty ulkomaille. Alkupään mobilistit ainakin Helsingissä muistavat varmasti 1928 mallisen REOhenkilöauton, tunnus AG-31. Ymmärrän täysin Kankkusen päätöksen, joskin taas kerran voisi teoriassa kysyä: miten laajalti myyntiaikeista tiedettiin Suomessa
Jukukäki, en edes tiennyt, että sellaisia on tehty avomalleina. Kovin ovat kuulemma olleet vähä-äänisiä, ne kyselyt. Siis jossakin auton arvoa vastaamattomassa. Hyvästä esimerkistä käy tapaus ranskalaiset autot koolla, kesällä 2021 Lahnajärvellä. Onko tiedottamisen jarruna yhä ja edelleen se vanha syvä tietämättömyys, eli pelko, että sellainen myynti-ilmoitus maksaa. Ohikävelijöistä vain ehkä 5% tajusi auton sähkökäyttöiseksi. Molemmat GM-tuotteista kulkivat yksinomaan sähköllä! Ajaja-omistaja oli varmaan joku pääkaupunkilainen ja ns. Maan tapa taitaa antaa ”loppusiunaus” 7-hengen autoille julkisen halventamisen merkeissä. Daewoo henkilöautojen myynti Suomessa alkoi 2003. Citikka kerholehdestä kaappasin tämän kuvan avomallisesta Citroën SM:stä. Toisin meni: toisen omistaja on paikallinen, ikänsä runsaasti autoillut, jolla on ikää 90 vuotta! ”Ajan enää lyhyitä matkoja, tämä sopii minulle”, mies on kuulemma päätellyt. Kakkosasunto-paikkani Lappeenrannan paikallislehti palautti Mikko Kiisken tekemänä juttuna nykyarkeen korealaisen automerkin Daewoo. Paikka elpyi uuden omistajan toimesta kesällä 2021 lähes entiseen maineeseensa. Kotimaiset merkkikerholehdet hoitavat nykyisin merkkikohtaisen kuvausvelvoitteen tosi hyvin, mutta väliin jää paljon muuta tiedonvälityksen arvoista. . Hidastelin marraskuun alkupäivinä kännykkäkameran esiin ottoa taskusta, jolloin tyrin loistavan kuvanoton mahdollisuuden. Olisiko viestitys esim. Molemmat olivat melko uutta tuotantoa, Chevrolet-merkkiä ja tyyppiä Volt. Pitäisi edelleen olla tuttu nimi mm. Ahdetaan ts. Vielä varmuudeksi: Mobilistin ilmoituspalstalla myyminen on yksityishenkilöille maksutonta. Mobilisti Senior 4/21 . Taannoin eräässä sinänsä suotavassa kioskitason myyntilehdessä oli tarjolla 1955 pitkä Imperial. . Käymättömyyteen voisi löytyä pari muutakin selitysyritystä: monet tapahtumat vietiin koronakesänä läpi aika vähä-äänisesti. Vaikka klubin jäsenillä itsellään laarit ovat ehkä jo täynnä Packardeja, he varmaan parhaiten tietäisivät jonkun. Tätä rospuuttoisessa kunnossa olevaa, mutta yhä elvytyksen arvoista autoa, alettiin tarjota jostakin maamme sivulaidalta, kavahduttavaan hintaan. Yhtäältä hukkaan meni auton sensaatioarvo – että yleensä uudehko ”Letukka” ja vielä sähköllä. todella ansiokkaasti toimivan Suomen Packard -klubin kautta ollut jotakin. Ja jos jotakin yleensä havahtuivat huomaamaan, se saattoi olla: kas, kas, taas jotakin uutta kaukaa Kiinasta tai Japanista. kaivureista. Jotenkin päätöntä oli vaihtaa 2005 Daewoo merkkinimi autojen Chevrolet Volt -sähköauto uutiset421.indd 45 uutiset421.indd 45 23.11.2021 14.50 23.11.2021 14.50. Siitä on tullut myös yhä useamman kesätapaamisen maalipaikka, odotapa ensi kesää, arvaisin. Talliin, josta voisi ehkä kysellä kolmenkin 7-hengen auton perään. Toki riepoo, etten enää ehdi tai jaksa koluta Suomen harrasteautotapahtumia, kuten nuorempana. Se jokin on 1954 mallinen, 50 000 km ajetuksi mainittu, yhdellä omistajalla uudesta ollut, 7-hengen Packard. Toisaalta meiltä (Mobilisti & Senior) puuttuu monelta paikkakunnalta joku, eräänlainen yhdysmies tai aluekuiskaaja. 45 Kun pannaan tarjolle jotakin ainakin tunnetasolla aidosti suomalaisen arvokasta, miksi se myyntiaie kerrotaan aina hanakimmin jossakin mahdollisimman halvassa massalehdessä. Vanhoilla autoillaanko – ehei vaan esittelemässä uuden aallon sähköautojaan. Olen klubin jäsen 1927 Packardini kera, enkä ole huomannut autoa edes tarjotun siellä – saati, että myynnistä olisi ilmoitettu Mobilisti-lehdessä. . . Ihan yllättäen ilmaantui näet Lemillä, K-kaupan pihalle kaksi ihan samanlaista ja väristä eli mustaa auto-outoutta. edistyksellinen, nuori miespuolinen nutturapää, sorruin ajattelemaan. Tai ainakin katkotaan autosta takapää pois ja sijalle kammetaan joku ”makea” avolava. Tunnettu taukopaikka on sopivasti Helsingin ja Turun välissä. Taannoin tarjottiin 80 000 euron pyyntihintaan autoa, jota todellakin ja kerrankin, ei ole Suomessa kuin se yksi. iloisen terhakkaa väkeä hyppimään entisen edustus-limon katolla. Sieltä se auto kuitenkin valui, hinnan samalla rutkasti pudotessa Helsinkiin ja harrastemaailmaa tajuavaan halliin. Uusia tuulia puhallutti, että Peugeotin ja Citroënin maahantuojat olivat eleellisesti mukana
Maan vahvasta autotuotannosta uskotaan katoavan 200 000 työpaikkaa viimeistään 2035 mennessä. (Hiukan toista hokemaa – ”emme ole ruotsalaisia emmekä venäläisiä" – runnellen). Kuulemma 260 jäsenestä reilut 50, ellei enemmän, saapui paikalle. VW on satsannut sähköautoihin niin uskottavasti, että yhtiön osakkeiden arvo on noussut 40%, mutta muista saksalaisista autotehtaista kuuluu yskintää. Uusi omistaja on ehtinyt huomata, että tähän automalliin saa uustuotanuutiset421.indd 46 uutiset421.indd 46 23.11.2021 14.50 23.11.2021 14.50. Voinen paljastaa, että Suomeen on jälkituotu kaksikin 30-lukuista Allard-aihiota. . Tämä tapahtui 1.1121 joutsenolaisessa Joutsen-nimisessä kahvilassa. 46 . Siinä tapauksessa haen sen bensan sitten vaikka apteekista – kuten noin 100-120 vuotta sitten oli pakko. Autojen sähköistämisen pakko iskee vahvimmin Saksaan. Olisiko syytä. Siis synkkänä marraskuun maanantai-iltana. Juttu palautti samalla ihmeteltäväksi järkevää vastausta vaativan kysymyksen: miksi upea GM-merkki Chevrolet sittemmin tietoisesti kuopattiin Euroopasta. No, itse olen, jos sallitaan, silloin 100-vuotias. Silti, aika ihme: auto, arvokkaimmillaan korin keskiosa, on kivikovaa peltiä. Silti, nyt mietintämyssyt päähän ja suunnittelemaan kevätkesälle 2022 tyylikkäitä tilaisuuksia ehkä henkeen: ”emme voi olla kaikkea kaikille, olkaamme siis omia ja aitoja”. Silloin astuu voimaan EU:n polttomoottoriautojen käyttökielto. Se oli monen mielestä läpityhmä GM-ratkaisu. Mutta kuka hiisi siitäkin irrotti ja vei coupe-malliin kuuluvan pitkän takaluukun – ehkä mahakelkaksi talven liukumäkiin. Meitä vähän jo turvaan ”Boomer”-pilkkanimittelyltä varttuneita. . Tiedä häntä, kuuluuko tämä sarjaan ”kuka nostaisi kissan häntää, ellei se itse”: Pidin, etten sanoisi jopa tuputtaneeni itseäni, Lappeenrannan EKVA ry:n (Etelä-Karjalan Vanhaat autot ry) jäsenkunnalle pienen ”herättäjähetken”. Mutta hyvä huomata: meissä on, tai kytee edelleen läjäkaupalla ruutia, emme ole mitään ohihuutosakkia. Samoihin ”latovarastoihin” oli unohtunut 1938 Ford Coupe – tai mitä siitä herranlahjat eivät olleet saaneet irrotettua tai rikottua. . Kuka vielä kehtaa sanoa, että tämä on iltaruskon harrastusta! Kuuntelijat olivat, ei ehkä yllätys, tuolta varttuneemmasta päästä, totta. Pitäisikö kaukonäköisen keräilyvaiston herätä. Mitä lienen höpöttänyt, mutta osallistujakanta ei ollut nolo. . Lappeenrannassa oli marraskuun alussa Rinta-Joupilla myynnissä Daewoo Lacetti 2004 -henkilöauto, mittarissa 207 000km, hintapyynti 1 500 euroa. Ei taida tulla idealle taputuksia. Mobilisti Senior 4/21 Uutisia&kuultua nokalla Chevroletiksi. Niistä se parempi on jo tilattu entisöitäväksi Suomessa
Phänomen-tehdas (vuoteen 1945) oli vanha yritys, joka valmisti myös laadukkaita henkilöautoja ja keveitä moottoripyöriä. Lähes jokaisen maan vanha-autoja harrastavissa piireissä kannetaan huolta harrasteen jälkikasvusta. DDR:ssä tehtyjä IFA Granit -kuormaautoja tuotiin Suomeen 1953 ja sen jälkeisinä vuosina – ketään ei varmastikaan kiinnostanut tallentaa lukumäärää – satoja. . Se on: hiirivahinko. Miksi, en tiedä. Veteraanikuorma-autoilijoiden tapahtumiin. Kun perheeni muutti Uttiin 1946, Lentorykmentti 3:lla oli kaksi sairasautoa: kevyempi oli 1940 Chevrolet (alun perin Delivery) ja enemmän sairaita kyytiin ottava ilmajäähdytteisellä neloskoneella ja takana paripyörin kulkeva saksalainen Phänomen-kaappiambulanssi. Nyt haluttaa kysyä: jos sinulla yhä olisi tälläinen, et luultavasti ”kehtaisi” osallistua esim. Saati kuolleen Borgward-merkin harrastajien yhteistoiminta Suomessa, sehän on aivan esimerkillistä. No – ei siitä mitään tullut, kuten aika kertoo. . Kun keväällä 2021 otin esille mielestäni kaukoviisaasti säilömäni -92 SAAB 900:n, jo nenäni uutiset421.indd 47 uutiset421.indd 47 23.11.2021 14.50 23.11.2021 14.50. Olihan auto ”Saksan Demokraattisessa Tasavallassa” loppuun asti se ainoa kevyen kantoluokan jakeluauto. Ei Vetku estelisi, mutta miten sinä itse. Toisaalta pohdittuna, mitä vikaa tai noloa on siinä, että ”yleisöä oli liian vähän” jos meillä läsnäolleilla oli kivaa! Pieni voi olla kaunista. Oliko se joukkohysteriaa, vai DDR-kammon imussa tullutta automaattista ajattelua huonosta laadusta. Vakuutusyhtiöt voisivat oikeastaan lisätä ”varkaus-, hirvivahinkoym.” -vahinkomäärittelyjen listaansa uuden. Olihan se huima tilanne, kun Suomi sai 194344 saksalaisten sota-apuna tänne ehkä 20-30 Phänomen-kevytkuorma-autoa. Nyt pitää uskaltaa uskaltaa! Nykyisten materiaalien ja hyvien harrastesuhteiden tietoa ja varaosia Granit-kuormureihin luulisi löytyvän riittävästi. suomalainen NSU(autot) tai jopa Polski-Fiat -yhteisöllisyys. Auton alkutausta oli oikeastaan perin upea. Ideana kai oli, että korin koko yläosa, siis ovikahvaa myöten, nousee autoon pyrittäessä ylös – vähän kuin Messerschmitt Kabinenrollerissa (joskin siinä sivulle). Silläkään ei ollut ajettu kai 12 000 km enempää. Näin vuosia – ehkä 10 sitten – Kangasalan Restauranta -tapahtuman yhteydessä viimeisen omin voimin kulkevan DDR-valmisteisen IFA Granit -kuorma-auton. Muistutin Joutsenon tapaamisessa myös upeasti toimivista ”pienryhmä- kerhoista”. Niitä ostivat niin isot Elanto, kuin jopa Helsingin kaupunki, kun muuta ei saanut. Kuva on Das Auto, Motor und Sport -lehden numerosta tammikuu 1962. Siinä vihjattiin mahdollisuudesta, että joku tuleva uusi Dodge ansaitsee korinsa puolesta lisänimen ”Flitewing”. Mitään yhteen käteen mahtuvaa selitystä auton hirveälle huonoudelle kukaan ei osaa antaa. Kokemuksesta, omasta että tutun, tiedän, ettei ole. Kuulostaako yliammutulta. Kyllä vaan sen kovaa käyntimökää pitävää moottoria silloin ihmeteltiin. . Siksikin, että autolle olisi tullut hintaa 128 000 dollaria! . 47 Uutisia&kuultua tona koripeltejä, ellei jopa täydellisen korin hintaan 8 000 USA:n dollaria. Mobilisti Senior 4/21 . Kävi mielessä esim. Siis: edes yksi omin voimin kulkeva Granit esiin ja kuulolle; sen ääntely kun on varsin ainutlaatuista. Utista se kuitenkin haihtui jo 1949 mennessä
Hiiret olivat kivunneet auki jätetyistä ikkunaraoista. Tavaratilan alkuperäisenä säilynyt auton varinen matto (sininen, jos tiedät tarjota sijalle) oli syöty kulmistaan, ja jopa 900-mallin viimeisten, vaikkakin pienien takasivuikkunoiden ympäriltä oli jyrsitty auton/ikkunan kehysverhoilu. Auto haisi hiirenpaskalle, ja takatilaan jättämäni vanhat iltapäivälehdet oli silputtu kerroksittaisiksi liimamassamaisiksi hiirenpesiksi. Arvaa harmittiko. Auto on vain 170 000 km ajettu, päältä ja sisältä kuin uusi ja siitä ennakoivasti historiallinen, että koko 900 Sedan -tuotanto loppui kolme kuukautta myöhemmin. Ilmeni, että ajatus sivuikkunoiden pienesti aukijättämisestä sisäilman vaihtumisen nimissä oli ollut tyhmä. . Hän osti erään Italiassa tehdyn kuumaverisen coupé-version. Oheinen VR:n mainos on jo sinänsä erikoisesta lehdestä: 1982 vuodelta olevasta Resiinan numerosta – siis rautatiehistorian harrastelehdestä. Kuuma keli oli tehnyt niistä kivikovia, jonka sai irti miltei vain jääskraballa.” Arilla on tallessa myös keräilyarvoinen Saab. Mobilisti Senior 4/21 Uutisia&kuultua viesti heti jotakin uutta outoa. Eli: myös harrasteauton kuljetuttaminen junassa alkaa olla entistä enemmän tämän päivän asiaa. Korjaus maksoi 3 500 euroa! . Siellä Ari Leppälä, kiistaton pitkän linjan urheiluautojen ystävä, puhuu samasta asiasta. Luodakseen itselleen vedottomat oltavat, ne olivat tukkineet reiät sen jälkeen jostakin läheltä noutamallaan lasivillalla. Toinen, seurauksiltaan paljon pahempi oli tuttavani kokema. Sen sisään hiiret olivat ujuttautuneet lattian poljinaukoista. 48 . Miltä tuon näköinen ”kannattavusuvertailu-taulukko” nyt vuonna 2021 näyttäisi, eli aihetta voisi päivittää myös Mobilisti-lehdissä. Mutta uutiset421.indd 48 uutiset421.indd 48 23.11.2021 14.51 23.11.2021 14.51. Sano vielä, että ”hiirivahingolle voi hymähtää” . Sähköjä ei vielä ollut onneksi asennettu hänen työläästi entisöitävään 1953 EMW Coupéensa, mutta, Aria lainaten: ”Pöllön (?) ja hiirien ulostetta oli runsaasti auton päällä. Kaikkein tavallisinta on, että ne nyitään kuormurin lavalle ja viedään yhden auton pinta-alaisena kuljetuksena jonnekin. Olenko ainoa, joka tätä, vähintäänkin epätäsmällisyyttä pohtii: sillä, eihän enää liikkumatonta autoa hinata pois paikalta, kuin korkeintaan suurkaupunkien ahtaista parkkitaloista. Vihervimmaisten saatua taas tuoreesti aikaan rankan polttoainehinnan noston, pitkät siirtymä-ajot – muillakin kuin vanhoilla autoilla – raapaisevat syvältä autoharrastajan lompakosta. Kevät 2021 sen sitten paljasti: hiiret olivat popsineet suuhunsa lähes kaiken mittaritaulun alta. Sen hän jätti ulkomailla sijaitsevan kakkosasuntonsa talliin. Löydän itseni joskus hapuilemasta oikeammin osuvaa sanaa yleisnimitykselle ”hinausauto”. Likimain ainoa alan harrastelehti, josta olen löytänyt vastaavia parkuja, on kotimainen Triumph-kerholehti 3/21
. Suomea taitaa riivata nyt samanlainen ”miekäyn-vielä-näyttämään” kuume. . . Tyyppi 126, jolle Fiatmainostajat tuputtivat hellimänimeä ”Kuopus” oli tuotannossa Puolassa vielä ”ihan äskettäin”. Kuinka ollakaan, muuan Saab-harrastaja antoi vihjeen: sen bensapumppu (en ihan muista mikä osa) näyttää samanlaiselta. statuksella. Omista nuoruuden muistoista löytyy vastaavanlaista. Olisiko tuo niin vaarallista, jos hieman valottaisi usein nähtyjen harrastajien siviilityötä, varsinkin, kun sekin liittyy autoihin. Eivät ne kaksisen eksoottisia kai olleet, muttei liioin löytynyt moitittavaa. Se meni yllättäen rikki, eikä R-R -osia tahtonut kiireessä löytyä mistään. . . . Suotta, ei onnistu; Trafin mielestä se oli lähinnä 650 kiloa pelkkää romurautaa, vaikka mittarissa oli vain 19 000 km. (Ei ilmesty enää?) En uskalla edes arvata miltä vuodelta talteen irrottamani lehden sivu on. Jos maahantuojalta, silloin Importer Oy, sellaisia ei löytynyt, ne haettiin Autola Oy:stä, joka möi Commer Cob -piilofarmareita. Ihan samat ja vielä halvemmat! Tuollaisista ”keskenään vaihdettavuuksista” jos joku olisi pitänyt kirjaa, vaan kun ei tullut mieleenkään. En todellakaan suitsuta ymmärrystä sillekään (luettu lehdestä) että eräs rankasti kuuman tietoluokan taloudellinen tietoviisas vaihdatti (?) yhteen kolmesta Bentley-R-Rarvolinjan autoistaan alkuperäisen sijalle sähkömoottorin. Suomalainen Glas-harrastaja Arno Seppänen oli tavannut Saksassa saksalainen aatekollegan, joka oli tehnyt Goggomobilista ”sleeperin” (mitä se taas on – älä pyydä selittämään, en tiedä) Niin kuitenkin tapahtui, että saksalainen oli autobahnilla ”puhaltanut savut Seppäsen silmille” ja ampaissut rakettina tien päähän. Vaikkapa kun ”tavallisesta” Fiat 500D:stä (se Topolinon jälkeläinen) hajoaa vaihteisto, korvaavaksi laatikoksi käy vuosikymmeniä nuoremman 126:n laatikko – tosin pienin muutoksin. Miten olisi, jos joku edes yrittäisi kuvailla tai kertoilla näiden ”Jumalasta seuraavien" muotipyörien ohella. Selvisi, että hän oli ujuttanut Goggonsa voimanlähteeksi vanhan tähtimoottorin lentokoneesta. Mutta että edelleen jatkossa ajeltaisiin museoauton ns. 49 Uutisia&kuultua niin nuo lavoillaan korjaavatkin ovat aina vaan ”hinausautoja” joita tilataan ”hinausautokeskuksista”. Varsinkin jos se ensimoottori silti maltettiin säilyttää, tiedä häntä. Kääpiöautouutiset kerholehdessä Lauri Viljanen tuo esiin kunnioitettavan runsaasti sellaista käytännön korjaustietoa, jota et löydä mistään kirjoista. Lipsahdin kai patavanhoillisten leiriin. Niinpä auto vietiin Puolaan, jossa se rekisteröitiin ongelmitta, tuli sieltä Suomeen, ja hyväksyttiin täälläkin taas kerran autoksi. Moniko meistä esim. . Jostakin syystä muistan kuitenkin erittäin hyvin Korpivaara Oy:n maahantuomat englantilaiset Ambassador-moottoripyörät. Kuutioita taisi olla 175cm 3, ja moottorit olivat Villierstehtaan tekoa. Jotakin ehkä tehtävissä, vai koetaanko edes tarvetta termin muuttamiseen. Mobilisti Senior 4/21 . Mutta että olisi sen koommin nähty, että joku olisi kirjoittanut sellaisesta, taitaa olla ajatuksensakin tylyn setämäistä. Arvaa loput! . Kun eräs muualle muuttanut kaukosuomalainen joku kesä sitten tuli kesällä käymään Suomeen, hän ajeli Suomessa potrasti muutaman vuosikymmen takaisella Rolls-Roycella. Onneksi tuli (taas kerran) säästettyä vanha SISU-Viesti. kerholehdestä vielä kolmas hurja juttu. Saksassa oli ammoin tehty ns. Yhtäältä voisi ajatella, että OK. Steinwinter Fiat (Puola) 126 bis -yksilö, joka siellä rekisteröitiin mopoautoksi! Auto valui yllättäen Suomeen, jossa sen hankkinut yritti löytää autolle hyväksynnän rekisteriin. Espoon Automuseosta on myyty pois kuulemma siellä vuosia säilytetty Hispano-Suizan (vai IsottaFrascinin?) moottori, itse asiassa lentomoottori. Ja vaikka olisi löytynyt, hinnakkaaksi se olisi tullut. Keimolan tasolla kai sen kaltaisia muutostöitä on osattu tehdä Suomessakin. Niin oli lennokasta Viljasen kertoma, että pitää lainata ao. Viljanen kertoo myös toisenlaisen hurjan tarinan. Nyt sitä kuulemma pujotellaan johonkin maineeltaan arvoluokan 30-lukuisen Suomiyksilön runkoon. tietää, että nykyisin usein Auburn Speedster -retroautolla harrastetapahtumissa huomattu Stig Fagerstedt, on myös tunnettu Sisun suunnittelija. uutiset421.indd 49 uutiset421.indd 49 23.11.2021 14.51 23.11.2021 14.51. Kaksitahtikauden Saab 95 -farmareissa käytettiin takana ns. Täysin mihinkään johtamatontahan tämäkin muistelu on. vipuiskareita eli ei putkimallisia
Rugby-henkilöauto jännittävällä valeavokorilla Helsingin taksina joskus 20-luvun lopussa. Huomaa myös aikansa (olisi tänään upea varustelisäke) yhdistetty sivupeili ja etsijälyhty. Hän taisi tulla jostakin “kaukaa Nurmijärveltä saakka” joka aamu Helsingin kauppatorille avomallisella neliovisella Rubgyllaan. Kuva todella on erikoinen! Erikoiseksi sen tekee jo auton korimalli – katso korin takaosaa! En muista koskaan ennen nähneeni vastaavaa korimallia yhtä halvassa autossa. 50 . Landau-raudat. On upea onni, että tuorein nykyaika – reprotekniikka, painolaatu jne. Mutta se toinen kuva! Halpojen NelosChevroletien ja Ford T-mallin väliin kampesi aikoinaan toinen halpa GM-merkki, Rugby. Se, tai samanlainen, osui sittemmin Olavi Sallisen harrasteautoksi (taisi olla hänen ensimmäisensä) Kangasalalle. Mobilisti Senior 4/21 Lukijoilta Kuvalöytöjä Turusta Toisen auton tunnistan tietysti Rolls-Royce -merkkiseksi, mutta mikä ihmeen auto tuo toinen on. Onpahan vaan siitä kummallinen merkki tuo Rugby, ettei juuri kukaan ilmaantune esille näyttämään ”rinta rottingilla” Rugbya – ei edes siten, kuin noita kahta edellä mainittua kilpailijaansa. – saa niistä vielä paljon katsottavampia, kuin vielä lehtemme aloittamisen aikoihin, noin 1979. ms421_lukijat.indd 50 ms421_lukijat.indd 50 23.11.2021 12.20 23.11.2021 12.20. Sekin on ollut jäävinään mieleen, että Rugbyjen moottoreita himoittiin sittemmin veneisiin. oopperaikkuna on oudosti, mutta kivan näköisesti, soikea! Takaovessa näkyy roomalainen numero II, eli auto oli keskiluokan taksi. Sen näkee, että kuvanotto vaati kärsivällisyyttä ja osaamista. Lukijanne Turusta Ensinnäkin ja taas kerran: voi että noissa vanhoissa mustavalkoisissa kuvissa on sanomaa ja ”värisävyjä”. Ideana kai oli, olla hieman Chevroletia vauraampi vaihtoehto. Sitä kalliimmissa ykkösluokan autoissa oli ovessa I ja sitä halvempi oli vain taksina toimiva T-Ford, jossa oli III-merkki. Auton rekisterinumeroksi olen tulkitsevinani Armeijan Rolls-Royce Silver Ghost taisi viimenäkemiltä olla sotamuseon kokoelmissa. Kuvan mukaan tässä mallissa oli vielä jäljellä avoautokaudesta viestivät, kuin avokaton ”saranat”, ns. Huomaa myös takimmaisin sivuikkuna. Tuo ns. Tuosta Rolls-Roycesta on onneksi ollut kuvia, usein nimenomaan armeijamme kilvissä ja jollakin kasarmialueella kuvattuna – kenties Hämeenlinnassa. Kun joskus 1958 aloitimme Helsingissä nämä vanha-autoilut, maanviljelijä Birger Stauffer oli yksi esikuviamme
Arvailen, että Rugby-autoja on nyt jäljellä nipussa olevina 3-4 kpl. K.L.B. Mistä saisi lisätietoa. 51 Lukijoilta Aja jotakin, eli auto oli Helsingin taksi. Vain paria vuotta myöhemmin lähes kaikki autot kulkivat nelipyöräjarruin, ja sen arvaa, että takajarruisia ei pian erityisesti osteltu. Mutta, otin selvää kuin paraskin Leelia lepotuolistaan käsin. Eli orastavasti pian täysin veroja katsastusvapaa. Eräs suomalainen isä osti näet alaikäiselle tyttärelleen ”varmuudeksi ja tulevia aikoja ajatellen” rupisen, mutta peltiehjän 1953-54 Pontiacin – vanhanaikaisesti jopa vielä sivuventtiili-kahdeksikolla. Vehoniemellä ja Lahdessa ainakin. Että ihan Suomessa ilmestyy, tämän meidän aihepiirimme ympäriltä vieläpä. Toimituksen Hot rod -väen Primer-lehti ilmestyy hauskan mukaan otettavassa Valitut Palat -koossa. Pitänette mielessä, että tuokin auto olisi pian 100-vuotias. Löysinpä lehden toimituksen nuorison pinoistakin! Kuulemasi utuinen huhu lienee tarkoittanut tätä lehteä: Itsensä ”Suomen vanhimmaksi Hot Rod -lehdeksi "– nimeämä julkaisu on Primer, ohessa kansikuva ja revinnäinen. Ja sehän etu saa yleensä suomalaisen liikkeelle. Aivan outo lehti Rare & Unique Vehicles Jossakin Senior 2021 lehdessä oli lyhyt maininta tuon nimisestä superhyper-autoluokan lehdestä, jota painetaan kai tsekin kielellä ja tsekeissä. Tai sitten ollaan niin syvällä ”Kade in Suomi” syvänteissä, tarkoittaa: voi paljastua, että ajan kalliilla autolla (jonkun mielestä turhakkeella – koska hän itse selviää hyvin käytetyllä Nissan Primeralla?) Suunnilleen tuollaisia puhui tämä ”ujo”, mutta samalla niin kiintoisia, etten voi olla referoimatta tähän. Meni vähän ohi hilseen. ms421_lukijat.indd 51 ms421_lukijat.indd 51 23.11.2021 12.20 23.11.2021 12.20. Ja, myönnän, yllätyin. Lehden keskivaiheilta löytyi juttu, joka antaa kivan viestin perhepiireissä mietittäväksi. Vuonna 2022 ajateltuna, olisiko isokaan vaiva tehdä tällaiseen modernit nelipyöräjarrut (Ai, miten kamala rike museotarkastuksessa, vaiko menisi läpi turvallisuutta parantavana muutoksena?). Mobilisti Senior 4/21 . K.L.B. Kysymyksesi herätti omankin uteliaisuuteni. Siitä selviävät ainakin sähkömaailman osoitteet. Hyvä muistaa, ettei massatapahtuma takaa aina laatua, eikä varsinkaan tasapuolisuutta. Kysymyksen esitti ujo SA-HK:n jäsen marraskuun 2021 tienoilla. patinoituneena rodina. Ohessa Itävallassa painetun ”Austro Classic” -lehden sivuilta lainattu kyseisen Rare & Unique Vehicles -lehden mainos. Auton rivikasi on nyt entisöity, mutta ulkokuori odottaneen tyttären tulevia maaliehdotusvalintoja. Hannes Espoo On tämä jo lähes noloa – anteeksi vaan – että aristellaan esiintyä nimellä, mutta kun tämä Suomen kansa taitaa olla niin ujoa. Jotenkin ymmärsin, että sellainen ilmestyy, siis ”Valittujen Palojen” koossa, ja ihan suomenkielellä. Lehti on täpötäynnä värikuvia, joista ehkä 95% esittelee toinen toistaan ”makeampia” vanha-automuunnelmia. Ajatella: ehkä ihan oikeasti verovapaa… Vaikka ehkä jopa tappiokseni olen pahan kerran vanhoillinen, toivon tulevaisuudelta, että ajan takariviin valuttamat ottaisivat onkeensa ajatuksen tulla uudelleen esiin – jopa aivan ikiomissa ajotapahtumissa ihan omine ajoreitteineen ja – nopeuksineen. Vanha-autolehti A5 koossa. Erityisen merkille pantavaa on, että auto oli vielä tuolloin niin vanhaa rakennetta, että se pysähtyi, mikäli pystyi, vain takajarrujen voimalla. Oikeastaan söpön kannustettava ajatus, eikö vaan. Vaikkapa mielestäni vuosimallina Suomessa yhden vähimmistä nähdyn, 1935 USA-Fordin kuvan. Ei tietenkään entisöitynä, vaan kylläkin ns. Tässä kysymyksen välitti K.L.B. Meitä ei kai voitane pahasti kuvitella keskenään kilpaileviksi, Mobilisteja ja tätä
Nimim. Ettei ikkunalla erottuisi vielä taksamittarin “vapaa”-viiksikin. 50-luvun auto on Ford, mutta entä tuo kuormuri tai moottoripyörä. Surullista kyllä, henkilöt, ajankohdat ja paikat ovat kaikki salaisuuksien verhon takana – ei muistiinpanoja, ei muistikuvia, mihin kuvat liittyvät. Kilven A kertoo, että ollaan Helsingissä, ja X-kirjain sen, että auto on taksi. ms421_lukijat.indd 52 ms421_lukijat.indd 52 23.11.2021 12.20 23.11.2021 12.20. 52 . Pyrin pian esittelemään ao. K.L.B Perhealbumin tuntemattomat Sukumme albumeja plaratessa silmiin osuivat nämä oheiset irtokuvat. Chevrolet-kuormurin kyljissä erottuvat kiItävalta-unkarilaisten Rare & Unique Vehicles on kunnianhimoinen lehtihanke nettimaailman aikana. itävaltalaislehden sivuillamme. Mobilisti Senior 4/21 Lukijoilta nuoret paljastivat jo antaneensa RUV-aviisin toimitukselle kuvamuotoista virka-apuakin jossain asiassa. Mahtaako omistajan elkein poseeraava radikaalisti housuihin pukeutunut daami olla jopa olla autoilija – taiko kenties autoilijan tytär. Pikkulintu Helsinki 1949-50 Ford on hyvin tunnistettu luotimaisine keulailmeineen
Audi-edustuksen yllätyksellinen siirtymä VW-autolle. Otan vapauden arvella, että pitkä kaveri salamyhkäisesti selin kuvassa on Lauri Haapala. Aikalaiseni kiinnittänevät huomiota kuvan puukaasulaitteen yläosaan, se kun on ”jonkunlaista alumiinia” – alas ammutuista pommareista sulattamalla kierrätettyä. K.L.B. Hän tuli aikoinaan VW-auton palvelukseen ”suoraan ainoalta pitämältään kansakoulun opettajan tunniltaan”. Senior 3/21, sivu 82. Se on 1939 Oldsmobile. Mobilisti Senior 4/21 . ms421_lukijat.indd 53 ms421_lukijat.indd 53 23.11.2021 12.20 23.11.2021 12.20. VW auton mainospäättäjänä ja sittemmin myyntijohtajana sekä ”siinä välissä” Tuulilasin päätoimittajana harvinaisen pidetty ja osaava. Sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosina niillä kuljettiin niin töihin kuin tansseihinkin pitkin suurta Suomenmaata. Tuo ” tuntemattoman valmistajan tekemä puukaasulaite” lienee SPJ:n Monorator. Nyt jo eläköitynyt Lauri oli tehtävissään mm. Jälleen nimi, jonka takaa löytyisi hyvinkin kiinnostavaa aikoinaan ”salaista” tietoa. Hannu Saarinen Itse jäin tuijottamaan edellisen Seniorin sivua 22 ja kuvaa, jossa näytetään VW 411 -”veronkiertopakun” mainoskuvaa. 53 Lukijoilta loina ilmoitetut painolukemat, vaikka maisemasta voisi arvata kuvan vaikkapa Amerikan preerioilla otetuksi. Mitenhän meni esim. Pyörä lienee Jawa. Eikä muuten haittaisi, vaikka kuvan auton merkkikin tunnistettaisiin. Matti Ouvinen Kaasuhavaintoja Toimituksen nuorisokin on näköjään sekaantunut Seniorin tekemiseen. Oltaneen siis Suomessa. Kuinka ja missä määrin on kohtuullista edellyttää reilusti alle eläkeikäiseltä, että tuntisi edes auttavasti vaikkapa aikaa, jolloin Suomi ajoi puukaasulla, Taitaa olla ja pysyä aiheena, jossa netistä ei ole kaksista apua
Valokuvien koostamisesta oli vastannut yksikössä palvellut – sittemmin UKK:n henkilökohtaisena ystävänä tunnettu – kauppaneuvos Kalle Kaihari. Valitsimme albumeista ajoneuvopainotteisesti kiinnostavia otoksia. Lagerlöfin sota-albumit jatkosodan ajalta. Mobilisti Senior 4/21 Majuri Lagerlöfin sota Saimme lainaan Raskas Patteristo 3:n komentajan, majuri E. Lagerlöfin yksikkö oli mukana Kannaksen taisteluissa ja mm. Kaksi niistä elää yhä, katsohan Tuntematon Sotilas -elokuva! Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 54 Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 54 23.11.2021 14.55 23.11.2021 14.55. Matti Ouvinen Raskas Patteri 3:n luottojuhtana toimi tämä komea -41 "Intikka." Tässä vaiheessa hevosille oli vielä heiniä. 54 . Kukapa sellaisia saattaisi julki, paitsi me. Viipurin takaisinvaltauksessa. Suomeen tuli vuonna 1941 neljätoista International-kuormuria, jotka koottiin ajokuntoon SMK:lla (Suomen maanviljelijäin kauppa OY) Tampereella
Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 55 Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 55 23.11.2021 14.55 23.11.2021 14.55. Käyttikö itäystävä kaasua ZIS-kuorma-autojen polttoaineena, vai onko kyseessä korjaamoauto, jossa on kenties kaasuhitsausvälineet. Tässä kohtaamistilanne tykinveturina käytetyn international-telatraktorin kanssa. Romuttunut kevyt panssarivaunu on varustettu potkurilla ja peräsimellä, se on siis amfibiomalli! Kuinka suurta rohkeutta – tai poliittisen komissaarin rohkaisua pistoolilla osoittaen – vaatikaan neuvostoliittolaisen (väitetysti) kelluvan panssarivaunun ajaminen esimerkiksi virtaavaan jokeen. Muistetaan, että nämäkin piti palauttaa peruskorjattuina takaisin itäisännilleen sitten joskus, mikäli sodasta selvisivät. Tässä jostakin motista kaapattu GAZ-60 vierellään Komsomolets-kevytpanssarivaunu. Myös neuvostoteollisuus rakensi puolitelaversioita kuorma-autoista, ainakin ZIS ja GAZ -pohjalle. Kuvissa seikkailee häiveväriin maalattu 1939 DeSoto , Lagerlöfin virka-auto. Muistetaan esim. Mobilisti Senior 4/21 . 55 Puolitela-autoista muistetaan yleensä saksalaisten SdKfZ-vaunut. Taipalsaarella vuonna 1991 seitsemän varusmiehen hengen vaatinut BTR-60 -onnettomuus. Fender skirtsit olivat yhä tallella. Mottisaalista oli muuallakin kuin Raatteen tiellä
Viipurin linna ja pyöreä torni säilyivät verraten ehjinä. Mobilisti Senior 4/21 Tunnelmia Viipurin takaisinvaltauksesta loppukesältä 1941. Suomalaisia odottanut näky oli lohduton. 56 . Opel Six Cabriolet 1937, josta julkaisimme kuvan myös kanta-Mobilistin sivuilla numerossa 7/2021 – silloin uutena ja siviilissä, Martin Ekmanin vanhempien käytössä kesällä 1939! Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 56 Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 56 23.11.2021 14.55 23.11.2021 14.55. Tuskinpa Viipurin takaisinvaltaajia odottivat kauppojen hyllyt notkuen olutta ja raikasta vettä. Mm. Kovin on lavastetun oloinen kuva. rautatieasema (yllä) oli raunioina
29.8.1941 pommituksessa tuhoutuneen Viipurin Seurahuoneen raunioita. Siellä asumuksiksi rakennettiin kunnoon hirsitalot ja -korsut. Näitä saatiin sotasaaliiksi useita, mutta aika taisi olla ajanut ohitse koko panssariauton ajatuksesta. Neuvostoliittolaista BA-6 (?) -panssariautoa tutkitaan. 57 Asemasodan aikana rintamaoloissa päästiin melko sivisyneisiin asumuksiin. Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 57 Majuri_Lagerlo?fin sota.indd 57 23.11.2021 14.55 23.11.2021 14.55. Kuvassa sauna lämpeämässä ja sairastuvan sisustusta. Sikäläistä aikaansaapaa henkeä kuvastaa, että tontti oli vielä 2018 tyhjillään. Kesäkuusta 1942 kesään -44 Raskas patteri 3 oli asemissa Koskenalassa Aunuksen itäpuolella. Mobilisti Senior 4/21
Ihanteellisessa tilanteessa museo tulee toimeen omillaan, mutta alasta riippumatta lähes kaikki puhdasoppiset museot tarvitsevat lahjoittajia tai vauraat omistajat. 58 . Useimmat museoista kuihtuvat pois perustajien siirryttyä taivaallisille valtateille tai yksinkertaisesti rahojen loppuessa. Mobilisti Senior 4/21 Kaikki tiet johtavat Turkuun Unohdettu opus kaikkoavasta museosta Turun Sanomien Autoja viestintämuseo luotiin poikkeuksellisen varmalle taloudelliselle perustalle, mutta silti sen taival ei kestänyt edes kolmea vuosikymmentä. Eikä koko museotoiminnan periaatteena pitäisikään olla rahan tekeminen, vaan historian säilyttäminen tuleville sukupolville. Heti ei tule mieleen yhtäkään tapausta meiltä tai muualta, jossa kulkuneuvoja esittelevällä museolla olisi oikeasti tehty rahaa. Suunnilleen niin tapahtui William Harrahille Nevadan Renossa, Lordi Montagulle Englannin Beaulieussa ja Aulis Pakulalle Kirkkonummella. Automuseoiden mittapuulla liki 30 vuotta voi olla itse asiassa jo aika hyvä saavutus. Jamie Nieminen ja Veikko Wahlroos: Kaikki tiet johtavat Turkuun, 2005 Kustantaja: Turun Sanomat 480 sivua, satoja kuvia ISBN 951-9129-6 Kirjassa esitellään myös Suomen Turun (ja muunkin Suomen) autoilun uranuurtavaa historiaa monelta kantilta. Kimmo Koistinen S uurin osa Suomen – ja maailman – automuseoista on syntynyt yhden tai kahden harrastajan alkuinnosta ja valtavasta määrästä kaveripiirin talkootyötä. turunkirja.indd 58 turunkirja.indd 58 22.11.2021 13.21 22.11.2021 13.21. Joskus taloudellisesti menestyneen henkilön yksityiskokoelma saatetaan muuttaa yleisölle avoimeksi museoksi; parhaassa tapauksessa sitä on voitu kasvattaa juuri museaalisia tavoitteita ajatellen. Museo on suljettu, mutta jäljellä on kuitenkin sitä esittelevä massiivinen teos. Hakkapeliitta-talvirenkaan isä August Kelhu oli turkulainen rengaskauppias. Se ei ole ihme, sillä museot perustetaan lähes aina rakkaudesta ajopeleihin tai sitten ehkä toivosta saada autoille kunnollinen säilytyspaikka, joka maksaisi itse itsensä
Mutta Ketoset ovat pitäneet huolen siitä, että eräiden mobiilien jopa vuosikymmenien Kirjan kuva-antiin kuuluvat myös Turun Sanomien omaan autohistoriaan liittyvät löydökset. Heitä ei saanut pysymään poissa, jos tiedossa oli tilaisuus päästä jonkun perheenjäsenen tai työntekijän mukaan, kun tämä oli lähdössä liikkeelle moottoriajoneuvolla. Kirjassa esitelläänkin täydellisiä entisöintiprojekteja sanoin ja kuvin; esille nostetaan niin vanhan Rolls-Roycen kaasuttimen tarjoamat haasteet kuin siipikauden Cadillacin vaatimat korityöt pitkällisten kittihoitojen jäljiltä. Fokus oli kuitenkin aina lehtitalon jatkuvuuden turvaamisessa. Tarvittaessa he pesivät ja auttelivat muutenkin kaluston kanssa, joten autoilun kaikki puolet tulivat tutuiksi. Paljolti samaa kehitystä oli havaittavissa Turun Sanomat -mediakonsernin luotsaajiksi kasvaneiden veljesten, Keijo ja Mikko Ketosen autoharrasteessa. Sen ostaminen aloitti uuden siivun harrasteessa, kokoelma alkoi karttua. Jamie Niemisen ja Veikko Wahlroosin kirjassa “Kaikki tiet johtavat Turkuun” veljekset muistelevat sitä, kuinka he jo kirjaimellisesti polven korkuisina pyrkivät lehtitalon kuljetusautojen kyytiin ja jopa ohjaimiin aina kun mahdollista. Tärkeä piirre on kunnian antamisessa niille, joille se kuuluu: olisi ollut helppo selittää eri automobiilien elvytyksen vaatimia valtavia ponnistuksia ja antaa ymmärtää kaiken tapahtuneen museon puitteissa. Auton takana näkyvästä ovesta peruuttivat sisään kuorma-autot paperirullalastinsa rotaation viereiseen paperivarastoon." turunkirja.indd 59 turunkirja.indd 59 22.11.2021 13.22 22.11.2021 13.22. "Kuljetuspäällikkö Brage Östdahl pesee Turun Sanomien ensimmäistä henkilöautoa. Vaikka heistä koulittiinkin sittemmin kovan luokan liike-elämän ammattilaisia, olivat autot aina mukana kuvioissa. Jo kauan ennen kuin TS Autoja viestintämuseo avasi ovensa, olivat veljekset palkanneet henkilökuntaa hankkimiensa autojen entisöintiä ja ylläpitoa varten. Vähitellen Ketoset alkoivat kerätä perheensä autokalustoa talteen, mutta varsinaisesta kokoelmasta ei vielä voinut puhua. Aikuistuttuaan veljekset ajoivat kilpaa – jopa varsin menestyksellisesti – kuten myös heidän pikkusiskonsa Taru. Sitten tarjoutui yllättäen tilaisuus tehdä hyvät kaupat Suomen Turkuun ajautuneesta, mutta koko ajan vain yhden englantilaissuvun hallussa olleesta 1934 Rolls-Royce Touring Sedanista. Mercedes-Benz hankittiin taloon vuonna 1947
Jotkin saattoivat vaikuttaa heräteostoksilta; ne eivät välttämättä tuoneet kokonaisuudelle taiteellista tai historiallista lisäarvoa. On väistämätöntä, että jotkut laitteet vain ovat rakkaampia ja läheisempiä kuin toiset. Kenties kokoelma olisi kehittynyt eheämmäksi, jos museo olisi saanut jatkaa. Alakuvassa Jari Krouvila ja vanha Turku-auto, Orient Buckboard vuodelta 1905. Tuon pienen amerikkalaisvaunun hidas nousu takapihan irto-osaläjästä takaisin omin voimin liikkuvaksi olisi jo sinänsä oman teoksensa arvoinen, joten on hienoa, että tässä vuonna 2005 julkaistussa kirjassa Orientille on varattu runsaasti tilaa. Kokoelmasta museoksi, museosta kirjaksi Kun museo avattin vuonna 1989, se tarjosi periaatteessa hyvin monipuolisen kattauksen autohistoriaa asiallisesti ja siististi esillepantuna. Suomalaiselle autoilulle merkittävien menopelien ohella museon kokoelmiin kuului alaa globaalisti hätkähdyttäneitä tai muuten vaan kansaa ilahduttaneita automobiileja. Mobilisti Senior 4/21 pituisiksi venyneiden pelastusja entisöintitaipaleiden varrella vaikuttaneet, kiistatta varsin pyyteettömät harrastajat ovat saaneet teoksessa ansaitsemansa huomion. turunkirja.indd 60 turunkirja.indd 60 22.11.2021 13.22 22.11.2021 13.22. 60 . Joukossa oli monia Suomen kannalta tärkeitä ajoneuvoyksilöitä, kuten tiettävästi vanhin täällä uudesta pitäen ollut ja edelleen ajokuntoinen automobiili, Orient Buckboard vuodelta 1906. Se on heijastunut myös kokoelmasta kertovaan teokseen, jossa Dodge Dartin kaltaista, hillityn kokoista ajoneuvoa luonnehditaan brontosaurukseksi ja uutena tänne tilatun Tshaikan ikkunat mainitaan luodinkestäTS-automuseolla oli harvinaisen edustava kokoelma autohistorian varhaista kalustoa. Kirjassa Ketoset ovat kuin kotonaan kuvaillessaan seikkailuja perheensä saksalaisvaunujen kanssa, mutta esimerkiksi suhde hieman uudemman ajan amerikkalaisiin tai itäautoihin on jo selvästi etäisempi
Siis keula juuri sitä museota kohti, jossa olisit aina halunnut käydä, mutta joka on kuitenkin aina jäänyt piipahtamatta. Yllättävä bonus Kaikki tiet johtavat Turkuun -kirjassa ovat alkupuolen tietoiskut maamme autoilun ja monien sen erikoispiirteiden suhteen. TS Autoja viestintämuseon katoaminen kartalta ei selvästikään liittynyt omistajan epätoivoiseen taloustilanteeeseen tai perustajien siirtymiseen ajasta iäisyyteen. Näinkin isolla rahalla toteutetun museohankkeen kohtalo kannustaa ottamaan ilon irti vielä jäljellä olevista, niin kauan kuin niitä jaksetaan pyörittää. Kokoelman ydin on tiettävästi yhä jäljellä varastojen uumenissa – ja sitten on tietenkin tämä melkoisia ponnistuksia vaatinut kirja. Mobilisti Senior 4/21 . Vaikka mediaalan murros on leikannut liikevaihtoa vuodesta toiseen, on Turun Sanomat -konserni edelleen tuottava yritys ja Ketosen veljekset korkeasta iästään huolimatta yhä aktiivisia henkilöitä. Siinä näyttäytyvät museon autot aakkosjärjestyksessä, mutta väliin on ripoteltu suuri joukko täysin tyhjiä kohtia. turunkirja.indd 61 turunkirja.indd 61 22.11.2021 13.22 22.11.2021 13.22. Peräti 480-sivuisen, erittäin laadukkaasti painetun kirjan mystisintä sisältöä on loppupuolen kuvallinen ajoneuvoluettelo. Kiinnostavia ovat myös yksityiskohdat ajoneuvokatsastuksen alkuvaiheista ja kyseisen toiminnan vaikutuksista alaan. Visuaaliset havainnot eivät kuitenkaan puolla ainakaan kovin korkean turvaluokituksen lasipintoja kyseisessä yksilössä. Moni antanee erityisarvoa merkittävien suomalaisten automiesten haastatteluille, joukossa niin Antti Aarnio-Wihurin kuin Leo Kinnusen kaltaisia hahmoja. . Oliko se viite suunnitelmista kaluston lisäämiseksi vai mikä lie ollut ideana. Siinä muun muassa esitetään tavallista paremmin perusteltuina ehdokkaita Suomen ensimmäisiksi autoiksi sekä muistutetaan modernien nastarenkaiden ja maineikkaiden Hakkapeliitta-talvikumien turkulaisista sukujuurista. Kukin heistä kertoo uransa huippuhetkistä tai muuten vaan poikkeuksellisista tilanteista, joihin he ovat joutuneet. Esimerkiksi käy vaikkapa Turun automuseo, joka hillityistä mittasuhteistaan huolimatta tarjoaa nähtäväksi paljon uniikkeja ajopelejä moottoreilla ja ilmankin. Siksi se on jäänyt harvinaisuudeksi, eikä ole päässyt muistuttamaan laajoja piirejä TS-museosta ja sen piiriin aikanaan kertyneen tietotaidon olemassaolosta. Omistajasuvun nuoremmat tahot eivät ilmeisesti jakaneet isiensä kiinnostusta automobiileihin, mikä yhdessä asteittain heikenneiden suhdannenäkymien kanssa kallisti vaa’an tuottamattoman museon alasajoon. 61 viksi. Kaikesta päätellen museon kohtaloon vaikuttivat ratkaisevasti konsernin johtoon tehdyt henkilöja sukupolvenvaihdokset. Etenkin näin turistisesongin ulkopuolella kannattaa tietenkin ensin varmistaa, että joku on paikalla. Mielenkiintoista teoksessa on sen yksityisyys; sitä ei päästetty koskaan julkiseen myyntiin, vaan sitä jaettiin ainoastaan kohteliaisuuskappaleina yhteistyötahoille ja vip-vieraille
62 . Matti Ouvinen Toisen maailmansodan jälkeen Rootesin veljeksille tarjottiin Volkswagenin tehtaita. Sittemmin koko tehdaskompleksi on jyrätty maan tasalle. Commer Cob -pakettiauto on ottanut ilkännäköisesti kontaktia Bedfordin kanssa. Olisiko liukas tienpinta yllättänyt. VW do Argentina valmisti 1982-90 Sunbeam Avengeria nimellä VW 1500. William Rootes totesi, ettei kukaan tuollaista autoa halua. Harmillisesti moni nykyihminen ei taida muistaa Rootes-tuotteita lainkaan – saati hyvällä. Mobilisti Senior 4/21 "Vain mäkimies voi tietää..." William ja Reginald Rootesin autotehdas oli oman aikansa monimerkkiorganisaatio. Rootestalkoo.indd 62 Rootestalkoo.indd 62 23.11.2021 12.29 23.11.2021 12.29. Omituisten kehitysmaapoliittisten kulkujen kautta Volkswagen päätyi omistamaan Chryslerin Argentiinan toiminnot vuonna 1980. Rootesin kohtaloksi koitui ensin päätyminen osaksi Chryslerin Euroopan toimintoja, ja lopulta 70-luvun päätteessä fuusiointi Peugeot-Citroën -konserniin. Turun laitamilla oltaneen. Malli oli suosittu taksina kauas 90-luvulle, kunnes paikallinen lainsäädäntö kielsi yli kymmenvuotiaiden autojen käytön pirssissä. Toisin kävi. Sen piiriin kuuluivat niin henkilöautojen Hillman, Humber, Singer ja Sunbeam kuin tavarapuolen Commer ja Carrierkin. Viimeiset merkit Rootesin omasta suunnittelusta hiipuivat pian sen jälkeen, ja viimeinen toiminut tehdaskin – Peugeot-tuotanto Rytonin tehtaalla lakkautettiin vuoden 2006 lopulla
Toimituksen putkiremonttievakon yhteydessä käsiin sattui myös Hillman-värimallikirjanen kaudelle 1939. Ehkä uustuonnin alkuaaltoa, vaan missä tämäkin auto nyt on. Aivan ensimmäisen lähdön Minx Mk 1 Suomessa joskus 80-luvulla. Rootestalkoo.indd 63 Rootestalkoo.indd 63 23.11.2021 12.29 23.11.2021 12.29. Brittimerkin tuolloista arvokkuutta kuvastaa se, että nahkatoimittajana oli arvoautopiirien yhä kuolaten arvostama Connolly. Mobilisti Senior 4/21 . 63 60-luvun Super-Minxit tuntuvat olevan melkoisen lujatekoisia ikiliikkujia. Huurteinen Hillman lienee pysäköitynä Kaivopuiston tai Eiran rantakaduille joskus 70tai 80-luvulla. Vuosien varrella niitä on pintautunut vähän väliä myyntiin ja tapahtumiin ryhdikkäässä kunnossa – huolimatta merkin myöhemmän maineen vauhdittamasta välinpitämättömästä kohtelusta. Se pitää sisällään niin maalipinnan värimallit kuin verhoilunkin materiaalija sävyvalinnat
Tunnistaako joku Autola Oy:n osastolla poseeraavan mannekiinikaunottaren. Hillman Minx Convertible, kuvattuna todennäköisesti Helsingin autonäyttelyssä 1957/58 Messuhallin ulkoalueiden tilapäiskatoksissa. Kuvaajana oli Esko Manninen ja autossa ohjaus vasemmalla. Rootestalkoo.indd 64 Rootestalkoo.indd 64 23.11.2021 12.29 23.11.2021 12.29
Imp Van oli tuotannossa 1965-70, kokonaismääräksi jäi karvan yli 18 000 autoa. Kuormatilaa oli kaksi kuutiometriä. Osastolta erottuu mm. Mobilisti Senior 4/21 . Rootestalkoo.indd 65 Rootestalkoo.indd 65 23.11.2021 12.30 23.11.2021 12.30. harvinaiseksi jäänyt Super Minx Cabriolet, joka oli tuotannossa vain 1962-64. Siinä missä Impit tehtiin pahamaineisella Linwoodin tehtaalla Skotlannissa, pakettiversion valmistajana toimi konsernin hyötyajoneuvodivisioona Lutonissa. Puskurit ja vanteet olivat vahvistetut, kytkin ja vetoakselit järeämmät ja varustus hyötyajoneuvomaisen niukka: yksi aurinkolippa, yksi tuuletusikkuna, ei mattoja, ei lämpömittaria, matalapuristeinen moottori, joka kävi halvalla matalaoktaanisella bensalla. Kattokorotuksella saavutettiin riittävä kuomatila maitotonkkien kuljettamiseen. 65 Hillman Impin pakettiversio, Commer Imp Van ei ollut pelkästään takaikkunat umpeen pellittämällä viritetty pikaratkaisu, vaan kokonaisvaltaisesti pakettiautoksi suunniteltu tuote. Brittimerkkien myyntimenestys lienee ollut perin juurin heikkoa Saksassa, poislukien ehkä Minin tapaiset muoti-ilmiöt. Rootes-konsernin osastoa todennäköisesti Frankfurtin autonäyttelyssä 1963
Säilytin kuvan autoa vuoden mutta, oikeastaan hölmösti, möin Espoon Kauklahteen. Mobilisti Senior 4/21 Toimituksemme joutuessa keväällä putkiremontin vuoksi ”evakkoon”, (päättyi 16.11.21), muutoissa pintautui esiin läjäkaupalla uudelleen unohdettuja kuvia. Kuvassa kun näkyy uusia, juuri satamaan purettuja autoja, Helsingin eteläsatamassa. Loimaalla sen nokalle oli kai haahuiltu Chevroletin pikkulohko-veekasia, mutta hankkeesta loppui kai imu. Sieltä auto valui Loimaan suunnille. Auton sinne toimittanut entinen omistaja oli Kaipiaisista (Pesu?). Ostin vauhdilla kuvan auton ja ajoin sen teknisesti ongelmitta, kesärenkain ja liukkaalla ikimuistoisesti luistellen, Helsinkiin. Auto voisi yhä olla jossakin tallessa. J.K. K.L.B. Kuvattavat olivat muka sitä samaa ”itä-Saksan seisoja”-kalustoa, kuten ilkuttiin. Arvioin silti, että monet muistajat ovat harvenneet, tai kuvat on julkaistu joskus 80-luvulla tikkuaskin kokoisina suhruina. Mitä mahtaisivat Helsingin päättäjät nyt sanoa, jos turistien ja kaupunkikulttuuripöhisijöiden suosimat Kauppahallin kulmat ja Allasulkouimalan tienoot Katajanokan puolella notkuisivat junanvaunuja, laivoista maihin nostettuja uusia autoja ja rahtikolleja. (M.O.) Miksi tätä kuvaa muistelemaan, niinkö. Oheinen tilanne ei kai 1956-57 suuremmin kiinnostanut ketään kaivamaan kameraa esiin. Tunnistat ne heidän nimikirjaimistaan. Kerrotaan: P 70 Zwickau (eli IFA) DDR:stä. Pyysin toimituksen nuorilta tietäjiltä avustavia ja täydentäviä tekstilisäyksiä. Odotukset tämän auton kestävyydestä olivat ensi alkuun korkealla. Taitaa valtakansalta jäädä 2022 jo merkki tunnistamatta. On totta, että jotkut niistä ovat ehkä jo aiemmin julkaistuja. 66 . MS421_kuvatalkoot.indd 66 MS421_kuvatalkoot.indd 66 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Joka tapauksessa niin mielenkiintoinen auto, että kannattaa olla tapauksesta utelias, jos sellainen vielä osuu ajokuntoisena näkökenttään. Jos sentään: Ostin joskus 70-luvulla tämän hyväkuntoisen ”pikku-Armin” eli Safir-mallin edeltäjän Lahdesta, jossa se oli otettu vaihtoon Ford-liikkeessä. Ja ovathan menneet vuodet ovat tuoneet kuvien selostuksiin uutta näkökulmaa – eivätkä lukijoiltamme edelleen, vuonna 2022 saatavat palautteet nekään haitaksi olisi. Pintamateriaali ehkä kestikin, mutta kun korin koossa pysymisestä huolehti lahoaltis puukehikko. Siinä mielessä outoa, että parasta tässä 1951-52 Armstrong-Siddeley Whitleyssä on nimenomaan sen rivikuutonen. Olihan kori ”jotakin ruostumatonta muovia”, ja ihan yksin ja oivallisesti nerokkaassa Itä-Saksassa keksittyä materiaalia
Autokoulukolmiolla varustettu 1951 Chevrolet johtaa, perässä tulee "raskaana olevaksi norsuksi" tituleerattu 1948-49 Packard. 67 Pikavaikutelmana yllättävän alkuperäisenä säilynyt 1939 Opel Admiral tarttui ”lennosta” kamerani haaviin vuonna 1966 Leningradin kadulla. Parhaat noista idän saamista sotasaalisautoista ovat vaeltaneet rahan ja välikäsien kautta arvatenkin takaisin Saksaan, mutta ne monet muut. (M.O.) MS421_kuvatalkoot.indd 67 MS421_kuvatalkoot.indd 67 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Henkilökohtaisesti en ole koskaan ymärtänyt, miksi kyseistä mallia pidetään rumana tai punkerona. Mobilisti Senior 4/21 . Mitä niille nyt voisi kuulua. Vuoropuhelu itäystävä-mobilistien kanssa on aika nollissa, eikö se ole ”ystävysten” kesken outoa. Vaikkapa ne USA:n lahjana neuvostojoukoille lahjoittamat noin 10 000 vuosimallien 1941-44 sota-Jeepiä. Syksyllä 2021 Villa d’Esten autonäyttelyssä Italiassa muuan pietarilaisharrastaja ja autobloggari kertoi, ettei Venäjällä (144 miljoonaa asukasta) julkaista tällä hetkellä ainuttakaan mobilistialan lehteä! (M.O.) Ensimmäiset liikennevalot tulivat Helsinkiin vuonna 1951 – kovin kaukana niiltä main ei oltane autoista päätellenkään. Nykyajan hengessä me Mobilistissa kannatamme koripositiivisuutta. Tuolloin Vennäinmaa vilisi saksalaisilta sotasaaliiksi otettuja saksalaisautoja
(K.K.) MS421_kuvatalkoot.indd 68 MS421_kuvatalkoot.indd 68 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Autolehdistö on asustanut yläparvella, kuten Moottoriviesti ja Purje ja moottori. Datsun-merkin mukaanotto tämän päivän harrastesanastoon tekee jo tiukkaa, niin ovat jo kauan sitten muuttuneet Nissaneiksi ja unohtuneet. Harvinainen Polara Custom 2d HT selviytyi melko vähän ajettuna ja hienossa kunnossa aina 2000-luvulle saakka, kunnes joutui "parantelijoiden" harjoittelukohteeksi. 68 . Mobilisti Senior 4/21 Paljon on virrannut vettä Vantaanjoessa siitä, jolloin ”Messuhallissa” eli nykyisessä Kisahallissa, Helsingin Töölössä, pidettiin autonäyttelyitä. Taustan Dodge-osastolla Pentastarit ovat oikeaoppisesti punaisia ja jokainen pilttuu on huolellisesti nimikoitu. Aron osastolla huomio kiinnittyy Datsun 100A:n moniin eri korimalleihin. Dodge-mallistosta – etenkin tuosta naamailmeeltään yhden vuoden ihmeeksi jääneestä Polarasta päätellen – ollaan vuodessa 1973
Eikös GM:n ylimmässä johdossa nykyisin ole taustaltaan vahvan suomalainen nerokas liikenainen, sukunimensäkin on suomalainen. Helsingin Messuhallissa (Kisahalli) järjestetyssä näyttelyssä pelkästään Aron edustamalla Dodgella oli valtavan suuri – ja viimeistellyn edusta presenssi – ja saman maahantuojan Datsunin kanssa kuvista päätellen varattuna lähes puolet hallista. Mobilisti Senior 4/21 . MS421_kuvatalkoot.indd 69 MS421_kuvatalkoot.indd 69 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Mutta, miten tässä on voinut käydä näin. Nyt USA-autotuonneista kukaan ei inahda juuri sanaakaan! Kauanko nykyistä mykkäkoulua pitää jatkaa. 69 Aro-Yhtymä Oy:llä oli aikoinaan aiheellinen kunnia kehua olevansa ”eniten uusia USA-autoja Suomeen tuonut”
(M.O.) MS421_kuvatalkoot.indd 70 MS421_kuvatalkoot.indd 70 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. 70 . Kunpa nyt tietäisi, kuka tämäkin poikkeuskuvaaja oli, kehuisin kaukoviisaudesta. Harvempi taisi aikoinaan tuhlata ”kallista värifilmiä” moisen ikuistamiseen. (M.O.) Kuva Helsingin eteläsatamasta esittää jättikokoista, Ranskassa tehtyä Berliet kuorma-autoa. Samasta autoyksilöstä on toki nähty kuvia, mutta aina mustavalkoisina. Niin varmaan on, mutta kuka osaisi jälkikäteen määrittää miltä vuodelta tämä muuten erittäin skarppi ja hyvälaatuinen kuva Helsingin Kampin linja-autoasema-aukiolta on. Seuraa haaste bussiharrastaja-lukijoillemme: kuinka monta eri liikennöitsijää tunnistatte kuvasta. Neljästä Berliet-jättiläiskuormurista tämä Helsingissä 1958 Ranskan teollisuusnäyttelyssä vieraillut yksilö on nykyisin näytillä öljynjalostamolla keskellä autiomaata Algeriassa! Holger Eklundin aikanaan ottamissa näyttelykuvissa nähdään jopa U.K.K. Entä, mitä autolle jatkossa tapahtui. Kuten haaleiksi käyneet värit vihjaavat, tuosta on jo pitkä aika. kipuamassa reippaasti valtavan kuormurin ohjaamoon. Ilmeisesti se näyttelykierroksen jälkeen palautettiin Ranskaan. Mobilisti Senior 4/21 Tämä kuva ei kummoisia selityksiä kaivanne
Miksi kukaan ei malta tallentaa tämän kokoluokan söpöläistä – havaintoni pätee muuten aika laajalti. Törmäsin tällaiseen ennen näkemättömyyteeni pian 25 vuotta sitten Itä-Suomessa, aika rajan pinnassa. Samoina aikoina ja samoissa harrastepiireissä pyöri toinenkin brittierikoisuus, jonka oletan piilottelevan yhä jossakin. Mobilisti Senior 4/21 . Automallina se on vähintään yhtä kaunis. Vaikkapa tämä, Suomen oloissa sentään hyvin harvinainen, avomallinen Morris Minor. Vai löytyisikö tuo Keijo Hirvosen automuseosta Joensuusta. 71 Kovin moni takavuosien harrasteauto on haihtunut hämyisen vaivihkaa vaan jonnekin. Jokseenkin 95 % varmuudella veikkaan 2021, että yksikään ei taltioitunut. Kuva on pian 30 vuoden takaa, mutta vaistoan, että auto on yhä saman oloisessa nipussa. Sellaisen vinkeässä pörinässä olisi jotain jännittävää, jolla taatusti herättäisi harrastetapahtumissa huomion! (M.O.) MS421_kuvatalkoot.indd 71 MS421_kuvatalkoot.indd 71 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Se on 1951-52 Sunbeam ”mallia Armi Kuusela”, mutta umpikorisena. Pettänen itseäni, jos luulen, että se sieltä pelastui. Ehkä viisi vuotta sitten näin samanlaisen pahasti paalausuhan alaisena Helsingin Tattarisuolla, Euro-Teli Oy:n tarhassa. Mutta sen moottori yllätti! Siellä toimi tavallisen Hillman Minxin neloskone. Nokan tunnuksista selvisi, että tämä pieni kuorma-auto oli merkkiä Commer, siis Rootes -tuote Englannista. Olisiko tämän kopan Commer-kuormuria ollut myös TS3-kaksitahtidieselillä. Siellä se toimi pienen Kemppi nimisen kylän ainoana paloautona, lavallaan pari vesitynnyriä
Mobilisti Senior 4/21 Ikuistin tämän kuvan DaimlerBenzin entisöintiverstaalla Stuttgartissa, olisiko tuosta nyt 12 vuotta. Nyt voisi pohtia mitä kuvankaltaiselle Chrysler-kehumateriaalille tapahtui. Senkin väriksi tuli tämän kuvan auton tavoin vihreä. Koiton luomaa lopputulosta nähtiin vilauksina mm. tämä 1931 Chrysler ”70” Roadster, jota nyt ”Mersun tehtaalla” entisöitiin. Mersu-väki oli aluksi jopa innostunutta tietämään enemmän lupaavan aisaparinsa historiasta. Kuva on samasta tehtaan Mersu-pajasta. MS421_kuvatalkoot.indd 72 MS421_kuvatalkoot.indd 72 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Sellaisesta ei ole kuultukaan. 72 . Yhteistyö kuitenkin repesi melkein alkuunsa, harmi. Se, jolla kyyditettiin mm. Nyt tämä kuuma paketti on kuulemma pelastettu edelleen, hys, hys, jonnekin. Elettiin kuitenkin sikäli nopeasti ohi elettyä historiallista aikaa, että Chrysler-merkki oli juuri ostettu Daimler-Benzin huomaan. Tuon hetken kuvamuisto tapahtumasta houkuttaa muistamaan vastaavat kaksi Suomessa. Samainen auto pilkottiin emätyhmästi romuksi vain joitakin vuosia myöhemmin! Siitä sulattamatta jääneet koripalaset pelasti muuan itsestään haloota pitämätön kaukoviisas ikäharrastaja, viime vaiheessa Saloon. Ensin se kuuluisa Jussi Lappi-Seppälän musta 300 -avoyksilö. Sellaisen teki kolmea umpikori-yksilöä hyödyntäen tamperelainen sisupussi ja osaaja, edesmennyt Heikki Koitto. Sieltä ne 2021 pullahtivat esiin ja uudelle ostajalle, kuulemma täydellisen (?), vara-autoksi ostetun umpikorimallin mukana. kesällä 2020 ja tulos vaikutti erittäin osaavasti tehdyltä. 1955-56. Tarkoitukseen oli hankittu esim. itänaapurin sen ajan pomoa, Nikita Hruštšovia, Suomessa. Vihreä Mercedes-Benz 300 -avomalli on arviolta vm. Entä se toinen neliovinen avo-300
Auto oli himmenneessä alkuperäisessä harmaassa värissä, eikä ajokunnossa, mutta mm. Olisiko apunimi ollut Darrin. 73 Entinen pikkupoika kuvassa on nimeltään Yrjö Bremer. Helsingin Tapanilasta sukelsi tuolloin lehti-ilmoituksella yllättäen tarjolle kuvan 1947-49 Jaguar. Toteanpa, että samanlainen alle 50-lukuinen jälkituotiin viime vuosikymmenenä Suomeen. Se yksilö on nyt kunnossa, mutta paljon vaivaa nähnyt auton omistaja kuoli yllättäen 2021. (M.O.) MS421_kuvatalkoot.indd 73 MS421_kuvatalkoot.indd 73 23.11.2021 15.00 23.11.2021 15.00. Hanke on epäilemättä haastava varaosien hankinnan kannalta. Mahdettiinko niitä tuoda paria-kolmeakymmentä useampaa, mutta ei se autona huono ollut! Ja tallessa on. Ampaisin sinne, edes kuvan tällaisesta ainutlaatuisuudesta ottaakseni. Tällaista autoa ei kai koskaan tuotu Suomeen. Joku seuraavista omistajista elvytti auton ajokuntoon ja maalauttaen sen punaiseksi. Itsekin olen epävarma, muistanko oikein, mutta auto oli kai Kaiser-tehtaan tuote, jolla tunnusteltiin urheiluautojen markkinointimahdollisuutta. Mobilisti Senior 4/21 . auton ensivarustetyökalut olivat tallella, josta kuvakin todistaa. Niitä toi koemielisesti maahan muistaakseni Oy Scan-Auto Ab (Saab-myyjä). Sosiaalisen median kanavissamme olemme kuulleet ainakin yhdestä entisöinnin alla olevasta Daihatsu Compagnosta. Jaguarkerhon sisällä tiedetään kaikki tapauksesta. Auto oli sensaatiomaisesti Japanista ja taisi olla nimeltään Daihatsu. Veikkaan että harva harrastaja pysty tunnistamaan tätä
Puukaasu-Plymouth on Kari Heinosella Orimattilassa, ja sillä on viimeksi ajettu puukaasulla noin vuosi tai kaksi sitten. 2020 Yrjö Bremer onnistui jälkituomaan USA:sta hyväpeltisen 1938 Oldsmobile-avoauton. Mobilisti Senior 4/21 Otin vuoden 1979 tienoilla ahtaassa mäntsäläläisessä tallissa tämän hämykuvan. Lisäkatseen ansaitsee myös 1937 Chevrolet, ilmeisimmin mallia Standard (tunnuksena köyhempi nokkamerkki). Punainen 1938 lienee sittemmin palautettu bensiinikäyttöiseksi. Sama auto lienee yhä tallessa. Se oli lähes lohduton kitti-ja koikasa, jota muuan ikämies oli käyttänyt todella ”ylipitkään” arkiautonaan Lahdessa. Nimenomaisesti 1938 Oldsmobile on aina viehättänyt silmääni. 2010 vaiheilla näin toisen samanlaisen Suomessa. 74 . Tuo kohde on 1938 vuoden Oldsmobile. Kuvan lienee ottanut nuorena autotapahtumia kolunnut "autoarkeologi" Kai Laine joskus 80-luvun puolivälissä. (M.O.) MS421_kuvatalkoot.indd 74 MS421_kuvatalkoot.indd 74 23.11.2021 15.01 23.11.2021 15.01. Siitä on huokuvinaan GM:n tarve kokeilla kaikkea uutta. Uskallan veikata, että heistä moni, on nyt enemmänkin meidän lehtiemme lukijoita. Ken tunnistaa entiset nuoret kuvassa – tai tunnustaa itse – voisi oikeastaan kertoa. Jää jännitettäväksi kuinka rodi tai alkuperäinen siitä on tulollaan. (M.O.) Edellisen kuvan ottamisen aikoihin oltiin samanaikaisesti toisaalla vielä puolivakavissaan puukaasuautojen esiintuomisen asialla. Mietipä minkä ikäisiä kuvan kiihdytyspolttajat ovat nyt. Auton oli taltioinut eräs aikansa ensimmäisistä suomalaisista rodiharrastajista, haluan muistaa nimekseen Hannu Virta, autoinsinööri, joka myöhemmin piti rodialan puotia Mäntsälässä. Vaan huomaapa merkittävä asia: autossa on ilmeisesti tehtaan ensivarusteena vararenkaat etulokasuojissa ja vieläpä tallentunein peltisin peltikoteloin
Itsekin haparoin: Englanti ja 90cm 3 – menikö pieleen. Nyt taitaa mennä niin, että harva tietää edes valmistusmaata, saati kuutiolukua. On täysin ymmärrettävää, että sinne vaivaa nähden taltioiduilla pikkuruisilla ja hitailla ajoneuvoilla ei tee mieli ajella mitenkään pitkälle. Kuvat ovat Boris Koreneffin kääpiöautomuseosta Helsingin Konalasta. 75 Kuvan köyhän näköinen kaksipyöräinen on yhtäältä ilmiasultaan niin anteeksipyytävän vaatimaton, mutta ennen vanhaan sen tunsivat kaikki nimeltä ”James”. Yhtä kaikki, tuokaa nyt ihmeessä esiin myös näitä vajaaluokkaisia moottoroituja kaksipyöräisiä. Mopoja kyllä harrastetaan, mutta tämän kokoluokan pyörät jäävät kuin väliin. Arvelenko tuhmia, jos aistin, ettei suuri yleisö suhtaudu yhä ymmärtävästi tai kannustavasti näin ”vinkuvaivaisiin” kuten se reagoi muskelimaailman edessä. MS421_kuvatalkoot.indd 75 MS421_kuvatalkoot.indd 75 23.11.2021 15.01 23.11.2021 15.01. Vaikkapa kuvien kaksi pikkuautoa: Ranskalainen Vespa 400 ja tuo toinen outo Japanista. Ikuistin tämän kuvan ajat ja ajat sitten nosturifirma Åke Sjöman Oy:n korjaushalleilla Helsingin Tapanilassa. Mobilisti Senior 4/21 . Sekin on totta, että sieltä museotiloista ne löytyvät katseltaviksi. Mutta olisihan sitä joskus kiva kuulla miltä ne kuulostavat kulkiessaan, saada jotenkin aistia niiden olemassaolo lähemmin
Sopii sanoa, että nykyaikana yhteytemme etelänaapurimme mobilisteihin ovat surullisen vähäisiä. Siinä on nykyään Ruotsin suurlähetystö. Julkaisemme kirjoituksen ja sen yhteydessä kuvia neuvostoaikana Virossa järjestetyistä vanhojen autojen tapahtumista. Jutun on todennäköisesti kirjoittanut Unto Säilä, joka oli Konelan PR-mies ja tulenpalava kommunisti. Se on kerhomuotoinen automobiilien eli vanhojen autojen harrastaminen. Näin jälkikäteen suosiota voi selittää neuvostotasavallan sirkushuvien yleisellä puutteella tai kommunistihallinnon asettamien kokoontumisrajotusten kiertämisellä. Luvut ovat niin suuria, että muutaman kymmenen ajoneuvon ei uskoisi keränneen moista kiinnostusta. eestimobilismia.indd 76 eestimobilismia.indd 76 23.11.2021 13.14 23.11.2021 13.14. Lyijykynällä tehdyistä merkinnöistä päätellen teksti on tarkoitettu Maailma ja me -lehden loppuvuonna 1978 ilmestyneeseen numeroon. Unic-klubin Tallinnan toimisto sijaitsi vanhassa kaupungissa osoitteessa Pikk 28, talossa jossa Etelämantereen löytäjä, tutkimusmatkailija amiraali von Bellinghausen asui vuosina 1833-1839. A rvoitus: Mikä on se teknillinen harrastus, joka on alkanut 50-luvun alussa Amerikassa, saapunut kymmenen vuotta myöhemmin Suomeen ja aloittanut 70-luvulla Neuvostoliiton valloituksen. 76 . Alkutahdit Riiasta ¨Vanhojen autojen harrastus Neuvostoliitossa on alkanut Riiassa heti 70-luvun alussa. Mobilistin toimituksesta löytyi koneella kirjoitettu, neljä sivua pitkä tarina virolaisen alan harrastuksen alkuajoista. Aivan oikein. Mobilisti Senior 4/21 Rajan tuolta puolen Vanhojen autojen harrastus oli Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa suosittua jo 1970-luvulla. Joukko opiskelevia nuorukaisia sai innostuksen vanRyhmäkuva alkuaikojen Unic-porukasta ei poikkea juurikaan vastaavista suomalaisposeerauksista. Heti ensimmäisiin vanhojen autojen ajoihin ilmestyi kymmeniä tuhansia katsojia. Nahkaa taitaa olla enemmän kuin täällä. Sen päätymistä Mobilistin toimituksen pöydälle yli 40 vuotta myöhemmin ei tiede osaa selittää
1975 kerääntyi joukko automobiileista kiinnostuneita heimoveljiämme perustamaan omaa harrastusyhdistystä, joka sai nimen “Vanasoidukideklubi Unic”. Kapselit ovat itäisempää perua. Myöskin neuvostoliittolaiset Ford-tyypit GAZ ja GAZ AA olivat esillä. eestimobilismia.indd 77 eestimobilismia.indd 77 23.11.2021 13.14 23.11.2021 13.14. Unic on kuulunut perustamisestaan alkaen alaosastona Eestin Autom-järjestöön. Mobilisti Senior 4/21 . Hymyilkää, teitä kuvataan. Automin kautta Unic sai jo lähdössä hyvin ilmaa siipiensä alle ja onkin pystynyt jo näyttävään toimintaan. Autom on liikenneturvallisuustyötä tekevä, noin 30 000 jäsenen sikäläinen “Autoliitto”. Ilmeisesti 1933 Packard 8, viiden hengen sedanina. Merkkejä ja malleja löytyi muun muassa Opel P-6 vuodelta 1926, BMW Dixi vuodelta 1930, sekä Bemarin 326 ja 328 -malleja 1930-luvulta. Pieni 20-luvun jälkipuolen Renault NN Torpedo on eksoottinen näky missä tahansa, saati sitten kommunistivaltakunnassa. Vanhin moottoriajoneuvo oli Indian-moottoripyörä vuodelta 1910. Yhtä hartaasti autoa ihailevaa väkijoukkoa ei tosin länsimaistakaan löydä. Mersuista oli edustettuna tyypit 170, 230, 260, 320 ja 540. 77 hoihin autoihin, aluksi erikoisina käyttöautoina, mutta jo pian ulkomaisten esikuvien mukaan varsinaisena harrastuksena. “Romustusretket” suuntautuivat myöskin Tallinnaan. Rekisteritunnukset paljastavat autojen kotipaikaksi Leningradin seudun. Eestin Unic-kerho, vilkasta toimintaa heti perustamisesta alkaen. Eestiläisten lisäksi tapahtumaan osallistui harrastajia Riikasta, Leningradista ja Moskovasta. Tämän tapahtuman osallistujaluettelo kertoo jo varsin mielenkiintoisista ajoneuvoista. Suomesta ajoa seuraamassa oli noin 40 hengen ryhmä automobilisti-harrastajia. Myöskin Maybach löytyi sekä Horcheja ja Wanderereita. Samalla se oli kuitenkin kimmoke tekniikasta kiinnostuneille tallinnalaisille oman kerhotoiminnan aloittamiseksi. Vanasoidukide= vanhat ajoneuvot. Riikassa perustetun AAk automobiilikerhon jäsenet keräsivät ja kartoittivat vanhoja ajoneuvoja Baltian maista. Tämän seurauksena ehtikin muutama eestiläinen keräilyharvinaisuus siirtyä riikalaisten harrastajien autotalleihin. Horch näyttää olevan vieläpä varustettu haitarikatolla. varsin laaja oli jo neuvostoliittolaisvalmisteisten automobiilien osuus. Näistä vanhin oli ZiS-5 vuodelta 1934. Autokalusto oli valtaosin saksalaista. Kuin suoraan Valtakunnankanslian pihalta: 800-sarjan Horch ja Großer Mercedes, molemmat valtavia umpivaunuja. Unic-nimi on peräisin latinasta ja tarkoittanee noin vapaasti suomennettuna ainutkertaista tai ainoalaatuista, eli varsin sopiva nimi automobiilikerholle. Suurtapahtuma viime kesänä Laajin Unicin järjestämä automobiilitapahtuma on ollut “Retk Taru 78” -ajo ja kokoontuminen, joka järjestettiin viime syyskuussa. Useita amerikkalaisia oli myös osallistujissa
jo edustava mobiilimäärä. Mitään ylempää puoluejohtoa ei takapenkillä kuitenkaan ole. Jo vuodessa löytyi huomattava määrä varsinaista harrastuskalustoa. Ajon myötä Uniciin liittyi lisää jäseniä ja heidän innostuksensa myötä alkoi aktiivinen entistämistoiminta. Yhteensä 78 automobiilia ja 29 vanhaa moottoripyörää osallistui tähän ajoon. Automobiiliveteraanit mukana toiminnassa Unic-kerho on halunnut tallentaa myöskin muuta kuin automobiileja. Samoin ovat monet metallinkeräykset pyyhkäisseet maan yli. On selvä, että niiden alkuperäisyys on tästä pitkästä käytöstä kärsinyt. Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin (SA-HK:n) Tampereen kerho on ollut vuodesta 1977 alkaen yhteydessä eestiläisiin harrastajiin. Ajo oli kuitenkin huomattava mainostapahtuma harrastukselle. Valtaosin autot silloin olivat vanhoja käyttöautoja. Kun harrastajia tuli lisää ja paikkoja tutkittiin, löytyi kalustoa paljon enemmän kuin alkuinnostuksessa sitä arvioitiin maasta enää löytyvän. eestimobilismia.indd 78 eestimobilismia.indd 78 23.11.2021 13.14 23.11.2021 13.14. 1910-lukuinen sivuvaunu-Indian pitää taukoa, kun GAZ AA:t pöristävät ohitse. Kalustoa, joka oli automobiili-iässä eli 30-luvun loppuvuosilta ja palvellut näihin päiviin saakka käyttökalustona. Samoin myöskin kaikki suomalaisten harrastajien aineisto, kerholehdet, korjaamokäsikirjat, tekniset selosteet jne. Kun seuraava automobiiliajo “Tähti-ajo Pärnuun” toteutui vuonna 1977 oli osallistujia Jättimäinen ZiS 110 -avosedan voisi olla miltei vielä Eestin keskuskomitean käytössä. Kalustoa on löytynyt Eestin autokanta 20ja 30-luvuilla on ollut varsin samankaltainen Suomen automobiilikantaan verrattuna. Käytännössä on ilmennyt myöskin, että eestiläinen pelkkää äidinkieltään puhuen ja suomalainen harrastaja ymmärtävät kyllä täysin toisensa. Harrastuskohteisiin kuuluvat vanhat polkupyörät, hevosrattaat jne. Osallistujia oli jo silloin useita kymmeniä. Koska harrastus Suomessa on noin 15 vuotta vanhempaa, ovat heimoveljet olleet erittäin kiinnostuneita yhteistoiminnasta. Mutta kuitenkin: etsivä löytää. Saksalaisten autojen osuus on tosin ollut suurempi kuin Suomessa. Monet automobiilikauden ajoneuvot ovat olleet käyttöautoina varsin pitkään, jotkut jopa 70-luvun alkuun saakka. Tallinnalaisten suomen kielen taito on keskimääräisesti niin hyvä, kiitos hyvin näkyvän Suomen TV:n, että kaikki kanssakäyminen on tapahtunut suomeksi. 78 . Automobiiliajot – suurta kansanjuhlaa Unic järjesti jo vuonna 1976 automobiiliajon vanhoille autoille ja moottoripyörille. Kymmeniin tuhansiin nousseet yleisömassat seurasivat ajon lähtöä Tallinnasta. Ajo suuntautui Tallinnasta Rakvereen. ZiSillä on ilmeisesti ajettu lähes 400 kilometrin päästä Tallinnaan, sillä Uzvara on kolhoosi Latviassa, lähellä Liettuan rajaa. ovat olleet suoraan eestiläisten luettavissa. Toisen maailmansodan kulkiessa Eestin yli jäi saksalaisilta maahan sekä sotajoukkojen kuljetuskalustoa mutta myöskin esikunta-ajoneuvoja: Mersuja, Horcheja jne. Kun Unic-laiset aloittivat harrastustaan he laskeskelivat kahden käden sormilla vielä mahdollisesti löytyvät harrastuskelpoiset automobiilit. Mobilisti Senior 4/21 Yhteistoimintaa ilman kielivaikeuksia
Huomattavan hienokuntoiselta vaikuttava 800-sarjan Horch Cabrio Limousine voisi väriteemansa puolesta olla sama yksilö, joka päätyi sittemmin Suomeen. Kokemus oli vaikuttava, sillä edellisen kerran hän oli istunut T-Fordin ratissa 40 vuotta sitten. Heidän värikkäät kertomuksensa 20-luvun autoilun vaikeuksista ovat luoneet “nostalgiaa” Unicin kerhoiltoihin. . Myöskin Unic on mukana järjestäen kisaviikolla Tallinnassa laajan automobiiliajon. Viimeisenä ajava auto on valkoisesta kilvestään päätellen rekisteröity Viron sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuonna 1980 tai sen jälkeen. Moottoritie Tallinnaan näyttää melko karkeasti viimeistellyltä. Tällöin hänellä oli mahdollisuus ajaa koelenkki entistetyllä T-Fordilla. Valtavan muistitiedon Eestin autoilun alkuajoilta omaa Voldemar Porosaar. Tähän ajoon on kaavailtu myöskin suomalaisten automobiilien osallistumista. Hän oli Unic-kerhon ensimmäinen puheenjohtaja. Monet vanhemmat suomalaiset muistavat hänen nimensä menestyksekkäänä kilpamoottoripyöräilijänä 30-luvulta. Silloin hän kilpaili menestyksekkäästi Raine Lampista ja muita suomalaisia huippuja vastaan. 79 Keräilyn kohteisiin kuuluu myöskin tapaja perinnetietous autoilun alkuajoilta. Ollaan agraarialueella. Toiminnassa on mukana vielä elossa olevia veteraaneja autoilun “aamunkoitteesta”. Voldemar oli tutustumassa harrastustoimintaan Suomessa keväällä 78. Moskovan kisojen purjehduksethan järjestetään Tallinnan vesillä. eestimobilismia.indd 79 eestimobilismia.indd 79 23.11.2021 13.14 23.11.2021 13.14. Automobiiliajo on osa olympiatapahtumaa Tallinna on 1980 yksi olympiakisakaupungeista. Hän toimi autonkuljettajana 20-luvulla ajaen Tallinna-Rakvere -väliä Ford TT-alustaisella linja-autolla. Toinen voimakkaasti Unicin kuvioissa oleva veteraani on Karl Rinalde. Hänen ja Rainen välille syntyi, kilpailuasetelmasta huolimatta, vuosia kestänyt ystävyyssuhde. Horch on tässä vaiheessa vielä Viron kilvissä. Karl Rinaldon poika sai kasteessa nimen Raine, myöskin Raine Rinaldo on harrastuksessa mukana. Ennensotainen Citroën Traction Avant ja muutamat muut hidastavat sooloreissulle lähteneen hepan takia. Mobilisti Senior 4/21 . Eestiläisten kutsu ajoon onkin jo julkaistu: “Olete kaik kutsutud osalema olumpia purjeregati vanasoidukide paraadile pääsevad parimad, 26 juulii 1980”. Voldemar täytti hiljattain 70 vuotta
Niitä käyttivät mm. Ei vielä ihan hyvin, sillä perän rattaat oli tietysti hukattu siitä ”apurungosta”. 80 . Itsenäisyyden varhaisessa vaiheessa ei tavara-autoista puhuttaessa juurikaan kuultu Ivecosta, Volvosta, Scaniasta, Sisusta tai juuri Mercedes-Benzistäkään. Perillä Klaukkalan omakotialueella näin hyvin säilyneen traktorin peräkärryn. Hän oli jo siihen mennessä pelastanut varmuuden vuoksi, paremmastakin yksilöstä haaveillen, yhden vajaan. Työpäiväni on tässä ihan lopussa, maltatko joutaa katsomaan mihin autoon se voisi kuulua?”, hän kysyi. Jotakin tähän liittyvää pikkuhupaisaa tapahtui vielä noin kymmenen vuotta sitten. . Loppuosa runkoa kun kokonaan puuttui, se kun oli ajan hengessä pätkitty traktorin peräkärryksi. Georg von Pfaler, (91), on harrastuksemme melko ehdoton ensimmäinen ja huomatuin. Uskallan olla liki satavarma: kuvien auto olisi ainoa löydettävissä oleva. Brockway.indd 80 Brockway.indd 80 23.11.2021 12.50 23.11.2021 12.50. Hän olisi säästänyt isot rahat ja vaivat, jos tämä kärry olisi löytynyt noin 15 vuotta aiemmin! Aina voisi ottaa opiksi ja talteen. Kurkkasin lavan alle nähdäkseni, lukisiko perämöykyn kupeessa valmistajan nimi. No, sisupussi ja aateromantikko kun on, Jori – luehan huolella – teetätti ne rattaat. Ja luki: ”Brockway”. Olin katsastamassa autoa Klaukkalassa. Siellä sympatiaa tunteva katsastaja lausahti: ”Tulin ottaneeksi talteen ikivanhan kuorma-auton traktorin peräkärryksi pätkityn rungon, mutta ei aavistustakaan, mistä autosta se on. Lasku työstä oli sen ajan mittapuussa hirvittävä! Auto saatiin nippuun, ja ikuistin nämä koeajon sisältäneet kuvat joskus yli 30 vuotta sitten, en muista itsekään. Totta kai mentiin, ja heti. Ellei omaksi, niin harrastekaverin eduksi. Noinhan vanha kansa kutsui aikoinaan USA:ssa tehtyjä Brockway -kuormureita ja busseja. Mobilisti Senior 4/21 Suomen ainoa Brokki. REO, Graham, Federal, Fiat, nousevassa määrin Ford ja myös vaikeasti äännettävät – ja muistettavät – kuten De Dion Bouton (Ranska) tai MannesmanMulag (Saksa). Vaan jos tarvittaisiin johonkin – vaikkapa elokuvaan – vielä kerran yksi nipussa oleva ja ehkä jopa ajokuntoon saatavissa oleva Brockway. Brockway jäi noista jo unohtuneista ehkä pisimmin Suomen kansan mieliin. Auto on sen koommin ollut Jorin tallissa Siuntiossa. Silloiset tavara-automerkit olivat esim. Jossakin vaiheessa löytyi vastaava Brockwaystä tehty traktorikärry, jonka Jori hitsasi tai hitsautti kiinni jo löytämäänsä rungon etupäähän. Jo 1958 vaiheilla, ensi kertaa tavatessani hänet, hän usein suri Brockway-merkin katoamista. Joskus sata vuotta sitten tein jo kerran Mobilisti-lehteen kuvajutun tästä Brockway autosta, jonka ensiomistaja on oletettavasti ollut Elanto. K uviin liittyvä, vaikkakin aika vähäinen lisätarina, ansainnee tulla kerrotuksi, tai oikeastaan toistetuksi nykyajan paremman painolaadun voimin. Voi jukukäki, miten ajattelinkaan Joria. K.L.B. Elanto elintarvikekuljetuksissa ja liikennöijät busseina. Mutta miten. Jonkunlaisen vihjekortiston idea on ikivihreä, vaan olisiko toimivia esikuvia kerrottavaksi. Vajaa se totisesti olikin
Brockway.indd 81 Brockway.indd 81 23.11.2021 12.50 23.11.2021 12.50. 81 Georg von Pfalerin Brockway on nelisylinteristä Junior-mallia. Mobilisti Senior 4/21
Mobilisti Senior 4/21 Elannon Brockway-kuormureita keskusvaraston lastauslaiturilla Helsingin Lintulahdenkadun ja Hämeentien risteyksessä 1930-luvun taitteessa. Rivistön viimeinen auto on ainoa, joka ei ole "Brokki". 82 . Brockway.indd 82 Brockway.indd 82 23.11.2021 12.51 23.11.2021 12.51
SOITA JA TILAA SENIOR! P. Asiakaspalvelumme auttaa myös digilehden käyttöönottamisessa! 4 numeroa vuodessa, 50€ (sis. 09-2727 100 www.mobilisti.fi Tilauksen teet helposti puhelimitse. digiarkiston) Digitilaus 37€ MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2021 | 13,50 € S e n io r s421_oma_mainos.indd 2 s421_oma_mainos.indd 2 23.11.2021 12.54 23.11.2021 12.54