TALVIAJON . VARARENKAIDEN . MS422_kansi.indd 2 MS422_kansi.indd 2 22.11.2022 11.33 22.11.2022 11.33. TALVIAJON OPPEJA OPPEJA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No. . 4 . . 115-vuotiaita mainos115-vuotiaita mainospärskeitä pärskeitä USA:sta USA:sta . Valokuvaajan Valokuvaajan AUTOT! AUTOT! . VARARENKAIDEN HISTORIA HISTORIA
Lisätietoja osoitteesta classicmotorshow.fi. Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Classic Motorshow 6.–7.5.2023 Lahden Messukeskuksessa motonet sivunmainos.indd 107 sivunmainos.indd 107 6.12.2022 9.26 6.12.2022 9.26. Psst… Classic Motorshown pääsylippu on lahja, josta on iloa vielä keväällä
Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Kun mennään oikein vanhoihin – lähinnä kantit ja kolmekymmenlukuiset – niin itse ajaminen muiden seassa vaatii yhä enemmän. Kai L. Usein jälkiasenteiset ja ainakin välkytysteholtaan heikohkot vilkut voivat jäädä huomiotta. Miksi pitää ajaa jolkottaa moottoritiellä, kun vieressä kulkee hiljainen vanha tie – kenties jopa sorareitti. Vaan, etten uskoisi, kyllä lukijamme aavistaa. Toki aina löytyy joku, jolle olemme maltillisemmalla vauhdillamme heille nopean ajonsa este. Mobilisti Senior 4/22 . Valppautta, sen huomioimista, ettei takana ajava, sitä esim. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Erikoisalbumitalkoot 8 Ei saa unohtaa 12 LPR-rompetori 16 Uusin silmin 24 NAG-esite 28 Nostetta ja nostoa 34 Pärskeitä 115 v. Miksi emme voisi yrittää soveltaa nykyajan mahdollisuuksia vanhaamme vaikka ne nyt eivät ihan istu auton vuosimalliin. Uusin eväin monet asiat ovat mahdollisia lähestulkoon näkymättömin ulkoisin muutoshaitoin. Kaikkihan toimii enimmältään hyvin, kun on kesä ja valoisaa. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Myös me vanhoillamme ajavat voisimme tehdä jotakin. Runsastuvasta liikenteestä huolimatta ilmassa tapaa olla hyvää tahtoa, jopa satelee peukutuksia. Sitä ajamisen rohkeutta kysytään harrastajalta muillakin tavoilla – lisääntyvästi. Voisiko sen käyttää vanha-auton nykytiekelpoisuuden paranteluun modernin ajan mahdollisuuksia hyödyntäen. Bremer Kannen kuva: Valokuvaaja Otso Pietisen Buick maalaismaisemassa vuonna 1938. kuva: Otso Pietinen (Museovirasto) paakirjoitus422.indd 3 paakirjoitus422.indd 3 22.11.2022 9.40 22.11.2022 9.40. takaa 42 Uutisia, tapahtumia, kuultua 50 Vanhamainoksia 56 Walter B:n talviajokoulu 58 Todellista talviajoa 60 Lukijain postia 66 Vararenkaat 72 Kuvakeittoa 78 Valokuvaaja ja automies 82 Autoilmoittelua ROHKEA HÄN JOKA VANHOILLA AJAA T iivistäen: siis vanhemmalla autolla ja valtakansan seassa. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Tästä voisi tietysti jatkaa saivartelemalla mitä tarkoitan vanhalla autolla kuin myös, keitä ovat valtakansa. Paremmat iskarit, ehkä nykyisellä led-tekniikalla toteutetut ja vanhoihin umpioihin piilotetut paremmat valot ja vilkut. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Äkkinäisen sateenpyrähdyksen tullen vanhan auton tuulilasin pyyhinkoneisto on hidas ja pyyhinalaltaan kapea-alainen, jne. Sorateille on jopa omia karttapalvelujaan, sillä niitä suosivat nykyisin myös maastomoottoripyöräilijät ja polkupyöräilyn harrastajat. tehokkaine jarruineen, osaa lukea mitä edellä, ajavana teet. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Lehti ilmestyy 2022 25.3., 22.6., 9.9., ja 2.12. Vähemmän soutavat uudemman ajan renkaat ei vielä tee autostamme rodia. Koko pimeä talvi on edessä.
Albumia varten skannattiin varmuuden vuoksi huomattavasti suurempi määrä kuvia. Käyttämätttä jääneet eivät mahtuneet, sopineet taitollisesti tai olisivat tuoneet tiettyjä automerkkejä yliedustetuksi albumin sivuilla. Erikoisalbumi ei kuulu Mobilistin eikä Seniorin tilaukseen; sen painos on rajoitettu, ja ainoastaan irtomyynnissä lehtipisteissä. Matti Ouvinen 1 100 sivua hyödyllisiä autoja! 100 sivua hyödyllisiä autoja! 17,50€ (sis. Mobilisti Senior 4/22 EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit MITÄ VOIT ODOTTAA ERIKOISALBUMIN SISÄLLÖLTÄ. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 21.10.2022 11.34 21.10.2022 11.34 MAINIO MAINIO LAHJAIDEA! LAHJAIDEA! OSTETTAVISSA OSTETTAVISSA LEHTIPISTEESTÄ! LEHTIPISTEESTÄ! Lappeenrannan takseja vuonna 1949. Bremer, Janne Halmkrona, Kimmo Koistinen ja Matti Ouvinen – kommentoimana. 4 . eer4-talkoot.indd 4 eer4-talkoot.indd 4 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Miksi emme tarjoaisi niiden muodossa pientä maistiaista senioristisen erikoisalbumin antimista. Satasivuinen jykevä albumi sisältää lähes kolmesataa kuvaa Mobilistin arkistoista albumin kirjoittajiensa – Kai L. Kalusto 100% amerikkalaista, suuri osa epäilemättä "Äänisjärven kiertäjiä", sotamme peltisiä veteraaneja. Neljäs Mobilisti Senior -erikoisalbumi on kunnianosoituksemme autoille töissä ja hyötykäytössä – limousinesta linjuriin
Lumiketju on riittänyt vain toiseen etupyörään! eer4-talkoot.indd 5 eer4-talkoot.indd 5 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Elannnon Thames (Ford) -leipäauto on saanut pusun vasempaan lokariinsa. Nuori mies, Lapin lääniin rekisteröity kolmivärimaalattu Leylandin rekkaveturi, puoliperävaunu ja suurehko vekseli maksettavana. 5 Jakelutöissä sattuu pikkukolhuja. rakensi nelivetokonversioita brittikuorma-autoihin – ainakin Fordsoneihin ja Austineihin. Tässä Holger Eklundin kuvassa 1955-64 tuotannossa ollut Austinin WE-sarjan kuormuri demonstroi Martin Harper -nelivetoa. Tuulilasille vedetyt pölynimurisuuttimen näköiset huurteenpoistoputket toivat lämpöä konehuoneesta, tokko Thamesissa varsinaista lämpöpuhallinta oli. Hydraulinen voimansiirto ja sen mahdollistamat nosturit tulivat käyttöön vasta myöhemmin. Lontoon lähellä Guildfordissa toiminut Martin Harper Ltd. Mobilisti Senior 4/22 . Runkojen kuljetusta varten autoon on asennettu auton voimansiirron kautta tehonsa saava kuormauslaite. Takapyörien fender skirtsit ovat oudon hienostelevaa lainaa Englannista. Jäikö auto maahan, vai oliko se vain näyttelykappale
Valokuvan taustalla kerrotaan, että henkilö kuvassa on Matti Sani. 6 . Korpivaara toi näitä maahan ennen sotaa toistakymmentä kappaletta. Taustalla upouutta Helsingin Kulttuuritaloa. Mutta tuo 1939 Steyr "Baby"! Vielä 1960-luvun taitteessa liikenteessä Helsingissä! Pikku-Steyrin valmistusmäärä jäi noin 13 000:een; Volkswagen sai etusijan Hitlerin valloitettua Itävallan. Useidenkin brittikuorma-autojen V-muotoiset ikkunalinjat olivat aikansa vaihe. Oltaisiinko Helsingin Sörnäisten rantatiellä. Puutalo purettiin sittemmin, ja sen kohdalla on nykyisin parkkialue. Taustan Commer saattaisi myös olla, siinä tapauksessa kaksitahtisella TS3-moottorilla. eer4-talkoot.indd 6 eer4-talkoot.indd 6 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Mobilisti Senior 4/22 Tämä kuva ei päätynyt albumiin, koska siinä ei ollut hyötyajoneuvoa; viereisessä negatiiviruudussa oli. Hämeen läänin punavalkoisissa tilapäiskilvissä oleva Austin on jo dieselmoottorilla. Renault Goelette uhkaa nousta plaaniin vedenpaisumuksen valtaamalla kadulla. Ylimääräinen valonheitin konepellin päällä viittaisi Commerin käyttöön kenties lumen aurauksessa
hallitus kaatui sittemmin yöpakkaskriisin seurauksena. Tämä matkailuauto rakennettiin Chicagosta eläköityneen ja olympialaisista alkaen Suomessa toisen uran tehneen Checkerin alustalle. Hyvin ammattimaisen näköinen toteutus kertoo myös vahvasta kotimaisesta osaamisesta, jota saattoi löytää pikkupaikkakuntienkin koriverstaista. eer4-talkoot.indd 7 eer4-talkoot.indd 7 22.11.2022 9.47 22.11.2022 9.47. Etummaisen Volgan talvimaskiratkaisussa on tee-se-itse -henkeä; yleensä ne eivät edes tarvinneet sellaista. Etualalla tuliterän näköinen ensimmäisen polven Volga M21, taustalla toinen samanlainen, pari 1951 Chevyä sekä 1957-58 Opel Kapitän. Sokoksen talon ja rautatieaseman välissä parkissa olevat pirssit ovat kaikki G-tuotteita: GAZ ja GM. Sokoksella on vietetty posliiniviikkoa, taksimiehistä emme mene sanomaan mitään. Uuden Suomen arkistoista kulkeutuneen kuvan taustalla lukee: "Kokoomuksen vaalibussi lähdössä 1958." Henkilöistä olemme tunnistavinamme vasemmalla pitkäaikaisen puoluevaikuttaja Juha Rihtniemen ja bussista lakeutumassa olevan Tuure Junnilan. Mobilisti Senior 4/22 . Elettiin vielä vaaran vuosia, ja vaalien voittajia olivat SKDL, SDP ja Maalaisliitto, joiden muodostama Fagerholmin 3. 7 ERIKOISALBUMISSA 100 SIVUA TÄTÄ LISÄÄ! ERIKOISALBUMISSA 100 SIVUA TÄTÄ LISÄÄ! G-miesten kokous. Kuvan oikeassa laidassa pilkottaa kunnianhimoinen pikkuvaunu Amerikasta, Willys Aero
Paperossi suussa lavalla seisoo raitiovaunun kuljettaja Knut Wickström. Siinä minua, 23-vuotiasta KLB:tä haastattelee mikrofoni kädessä Yleisradion reportteri, majuri evp sekä TV:n suositun Levyraati-ohjelman pitkäaikainen vetäjä Jaakko Jahnukainen. Autoliitto) täytti 40 vuotta, me hullut suostuimme AK:n kosintaan ”tulkaa ja näyttäkää mitä harrastatte”. Eikö sekin ole tavallaan osa autohistoriaa. Tuulilasin oikean reunan peitossa seisoo kookas borsapäinen Reni Hildeen, noista neljästä alkujäsenestä ainoa yhä elossa oleva. Parempihan tilanne tavallaan on nyt, ei sillä. Baskeri päässä auton käsitoimisena “kaasuttajana” toimi Maa ja Kallio Oy:n maanraivauskuormurin kuljettaja Naem Samlihan. Aiheena olivat ensimmäiset Retkeilyajot Helsingin Kauppatorilla 1959. Silloin nuoren SA-HK:n eli ”Sahkin” pieni alkuporukka kunnosti talkoilla romukaupasta pelastetun (todella, romukaupasta, ja viime tingassa), noin 1919-1922 mallisen, umpikumipyöräisen Republic-amerikkalaiskuormurin. Saati milloin ja missä. Art oli myös eräänlainen näkijä. Puhuttiin tekijänoikeuksista. Muistan miehen siitä, että siviilissä hän ajeli pienellä Hotchkiss-kuorma-autolla (Maan Auto Oy:n entinen ”tsuppariauto”) vm 1950, taatusti silloin maamme ainoa. Kun silloinen AK eli Suomen Autoklubi (nyk. . Minä hankin nuo A-345-koekilvet, olinhan silloin myyjänä Saab-maahantuojalla, Importer Oy:ssä. Mutta siinä on jotakin, mitä tuskin enää koskaan tulee Suomessa tapahtumaan. Nykyään ei kai eväkään liikahtaisi samaisen instituution taholta – paitsi jos kuvausryhmällä olisi mukanaan “asiantuntija” tuomitsemassa moisen ympäristörikoksen. En tässä nyt mitään vakavahenkisiä pyri veistelemään, mutta eräs asia vaivaa ja se on: kun uudelleen katsomisen arvoisiksi koettuja kuvia julkaistaan nyt, niin eikö olisi reilua nähdä hiukan vaivaa ja kertoa (tai edes yrittää selvittää) kuka kuvan otti. Mobilisti Senior 4/22 Ei saa unohtaa Mitä moittimisen arvoista ollaan nyt muka unohtamassa. Tässä muutama esimerkki. Sitten äkisti, melkein kuva kuin kuva olikin netissä vapaata riistaa – jopa tiukkojen käyttö-oikeuksien takaiset SA-kuvat. Ennen internetin syövyttävää vaikutusta kuvan julkaisu edellytti aina jonkinlaista kuvaajan tai kuvan oikeuksien haltijan lupaa. teksti: K.L.B. Tämä peloton tekninen lahjakkuus asuu nyt Tammisaaressa. Taaempana seisovia silloisia pojannassikoita en tunnista. Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n perustamiseen 1958-59. Jutun avauskuvana olevaa Artin ottamaa otosta on kyllä näytetty monissa yhteyksissä ja aina ilman yritystäkään kertoa, mitä kuvassa tapahtui tai keitä siinä näkyi. Hän ehti toimia myös parin hyvin isänmaallisen julkaisun päätoimittajana, esimerkiksi Peitsi-lehdessä. Mutta silti, tuo ”kunnia sille, joka kuvan otti”-puoli ei saisi unohtua. Sama Republic on nyt Vetku ry:n hyvässä hoidossa. eisaaunohtaa.indd 8 eisaaunohtaa.indd 8 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. kuvat: Art Wirmola H elsingin Lauttasaaressa ikänsä asunut monikykyinen toimittaja, Art Wirmola, (epävarmasti muisteltuna noin 1914-1999) vaikutti kannustuksellaan suuresti mm. Hän ikuisti ylivertaisen ahkerasti kuvia alkavasta vanhojen autojen harrastuksesta, sitä pitkälle 60-lukua. Siispä kerron: Ensinnäkin, kuvassa ei ole mitään lavastettua. Kuvassa Republic on ajettu omalla moottorillaan Munkkiniemen Riihitieltä asti, tässä takana on jo pääosa Mannerheimintietä ja taustalla Eduskuntatalo. Tiedän, tämä kuva voi haiskahtaa jo itsekehuiselta (löytyy myös SA-HK:n historiikkikirjasta). Ratissa on Olavi Helldan, VR:llä sähkömiehenä toiminut, meitä hieman vanhempi, upea ihminen. 8 . Siksi, että vapaampien kuvamarkkinoiden myötä kaikesta vanhasta päästään kertomaan laajemmin, ilman kuvapalkkioiden kustannuspaineita. Kuvien lukumäärissä Art ei päihitä toista niiden vuosien kuvaaja-uurastajaa, Rainer Stolzea, mutta Art kuvasi juuri silloin, kun autovanhukset olivat valtakansan silmissä pelkkä riesa – malliin tai kuntoon katsomatta
Taustalla kaikki vetoturvamme eli Pfalerin Jeep. Repun lähes alati oikkuillessa, se ”ajettiin” milli kerrallaan talliin vääntäen kampea vaihde päällä. Vedämme sitä irti leppävaaralaisen (Espoo) romuttamon savipihalta. Ehkä ensimmäinen kuva Repun noudosta. Oli muuten sadistisen rankkaa puuhaa! Kaikki nykymaailman lähisiirtoon käyvät kikat ja apukonstit olivat silloin vielä tuntematonta herkkua täällä Suomessa. Etupyörästä on työntämässä edesmennyt Dick Antin, silloin valokuvaliikkeen myyjänä Helsingin keskustassa. eisaaunohtaa.indd 10 eisaaunohtaa.indd 10 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. 10 . Mobilisti Senior 4/22 Yläkuvassa taustalla näkyy klubimme talli No 1, Espoon Mankkaalla sijainnut maapohjainen entinen navetta. Hänkin tuli työntötalkoisiin näemmä suoraan töistä
Kun säntäsin säikähtäneenä paikalle, mies virkkoi: ”Tämä on jo mennyttä, mutta ensi viikolla aloitan tuon viimeisen (eli kuviemme auton) pilkkomisen”. Loimaan Purjelentokerho möi tätä vintturiautona käytettyä Isottaa ensin minulle hintaan ”500 markkaa käteistä tai toimiva Ford V8 -moottori”. Takana naapurina näkyy pala ”m/27”-kalkkitekstein varustetusta Renaultista. Ei mennyt edes kahta päivää, kun kolmen miehen mobilistinen kommandoryhmä ilmestyi neuvottelemaan sen viimeisen ostosta. On tätäkin kuvaa kai näytetty, mutta noinkohan on osattu kertoa kummoisia taustalla seisovasta I-F:stä eli Isotta-Fraschinista, vuosimalliltaan noin 1927. eisaaunohtaa.indd 11 eisaaunohtaa.indd 11 21.11.2022 14.45 21.11.2022 14.45. Juuri avioituneena rahkeeni eivät riittäneet ostoon (eli en edes haaveillut saavani lupaa vaimoltani Pirjolta), joten välitin sen samoin ehdoin edelleen DI Per Finnilälle siihen naapuriin, Hollantilaisentielle. Häneltä auton sittemmin osti Aulis Pakula ja kunnosti sen, vaan missäköhän I-F nyt on. Sen muistan, että ystäviemme sinne jättämistä jättikokoisista (kaali)padoista (?) saimme romikseen myymällä mojovat tukirahat. Pelastamme Repu oli ilmeisimmin ollut uudesta Helsingin SOK:n maahantuoma, omistama ja käyttämä. Ajaessani romiksen porttiaukon ohi näin, miten mies pihalla pilkkoi hitsipillillä autoa no 6. Tällaisia vastaavia umpikumipyöräisiä oli SOK:lle jäänyt nurkkiin aina vuoteen noin 1959 saakka yhteensä 7 kpl. Huomaa tynnyrillinen bensiiniä lavalla – ja sitä muuten tarvittiin, puolet kun roiskui yli. Kuvassa auto on väliaikaisesti pelastettuna silloisessa SA-HK:n ensimmäisessä yhteistallissa Kirkkonummella, Obbnäsin tienristeyksen kohdalla. Mobilisti Senior 4/22 . 11 Harvinaiseksi jäänyt kokokuva Repusta paraativalmiina, odottamassa esiintymisvuoroaan Helsingin Kampin bussipihalla. Löytäessäni sattumalta kuvan Repun, olin fillariretkellä Munkkiniemen tienoolla. Kyseinen talli oli itäisten ystäviemme, entisten Porkkala-vuokraajien sotilaille tarkoitettu kylmä ruokala. Missä lieneekään nyt
Mustin kilvin ja päällisin puolin aika räpeltämätön 1938 USA Ford V8. Kuha vaan ei olis kovin vilpoisa”. I loisin yllätyksistä oli kokea itse toripaikka. Ei ole vaikea arvata, ettei sen sorttinen kaupankäynti nyt oikein suju. Mobilisti Senior 4/22 Lappeenrannan romutori, 15.10.-22 Täynnä virtaa Olihan tuo romutori Lappeenrannassa yllätys – iloinen sellainen! Jotenkin kaikki meni toisin, kuin mihin olen tottunut ja helsinkiläisittäin katsoen hämmentävän vähä-äänisesti. Ei riviäkään alueen päälehdessä. Tuntui ihan huvittavalta nähdä paikan marmoripintaiset lattiat täynnä ”ruostetta” (ei pidä säikähtää tuota sanaa, se on vaan alan termejä). uudet ajovalot ja lasit Renault Dauphineen. 12 . Pitkään Kaakkois-Suomessa toimineen, mutta lopettaneen liikkeen jämiä. Ei juurikaan mainintoja (euro)autoharrastajien kerholehdissä. K.L.B. Toisaalta se on meidän Kaakonkulman väelle hetkellinen etu, avaraa tilaa löytyy. Se oli upeudessaan jotenkin jalat alta vievä. Ei edeltäviä mainosjulisteita. Aloitetaan siis toripaikasta. Kun kyselin uskoakseni tietäviltä, saatoin kuulla: ”En mie tiiä mis ne täl kertaa kokkoontuut; kai hyö ovat taas löytänt jonkun kolon. Ei äännähdystäkään paikallisradiossa. Sain jonkinlaisen selityksen: paikka oli rakennettu ensisijaisesti laatutason autokaupan hierontakeskukseksi idästä tuleville asiakkaille. Nykyiset rompetorit kun ovat aivan liian usein menettäneet muistiyhteyden vanha-autoharrastukseen. Sieltä olisi löytynyt mm. En oikein hahmottanut, mikä taho nämä järjestää. Siihen sopi nimenomaisesti, ettei tapahtuman tavaratarjontaa hallinnut tuttu ja tuhannesti nähty, vakio-kirpputori-krääsä – ei ainakaan yksinomaan. Kaipa tieto on siirtynyt näissäkin asioissa sosiaaliseen mediaan, nykyajan viidakkorumpuun. lappeenrannanrompetori.indd 12 lappeenrannanrompetori.indd 12 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Joku tosin veisteli tuohon jotakin tyyliin: ”Mutta tällä kertaa siitä piti myös maksaa jotakin...” Tähän kyllä sanoisin, että laadusta kannattaakin maksaa! Tarjolla jo vaikeasti löydettävää noin 50-luvun euro-kulutustavaraa. No, tietty sen pitää olla matala ja rottamaisen pintaruosteessa ollakseen jotakin
Pasi Hyökki, vahvasti USA-osiin painottunut myyjä, tuli Ruotsinpyhtäältä ja niin edelleen. Mobilisti Senior 4/22 . Häneltä olisi joutanut jopa uutta tavaraa etenkin 1950-90 luvun Mersuihin, näin esimerkiksi kromattuja äänimerkin painalluskehiä ohjauspyörään. Yksi laatutavaran myyjä tuli Turusta (Kimmo Lampisen Arwopaperi), toinen Köyliöstä (Nippelit.fi), kolmas Vantaa-Keravalta (uuttakin harrasteikäistä Mersu-osaa). 13 Järjestelyn ehkä ainoa kauneusvirhe oli se, että aukioloaika oli suppeahko, yleisö pääsi sisään vain klo 9-14. On vissiin Zündapp Bella. Mistä löydän ”viidakkorummun” tiedot. Hillitystä tiedotuksesta huolimatta vakavat tavaran tarjoajat kokivat sen vaivan arvoiseksi. Vastaus: neukkujen Tula, punastelematon kopio lähinnä saksalaisesta Hoffman, Dürkopp tms. Tai ilo tietojen vaihdosta. Tai mahdollisuus päästä eteenpäin jonkun oudon harrastehimmelin elvytyksessä. Ei kai se veroherra voi noin mälsäpää olla, että kyttää 5-7 tunnin pikamyynnin oletettuja voittoja – jotka tosiasiassa taitavat kaikkien kulujen jälkeen haihtua monesti kolikkotasolle. Vai onko sittenkään. Hän kun löysi torilta uuden renkaan ACE Capri -skootteriinsa. Jos valtapäättäjät hiemankaan ajattelisivat, miten olisi huomioida kansalaisten mielialataakkaa vähintäänkin virkistävä sosiaalinen kanssakäynti. Niin outoa kokoa oleva rengas, jota voisi joutua hakemaan pitkään. Tätä katsellessa yksi jos toinenkin hieraisi silmiään. Siihen voisi esimerkkinä kertoa eräänkin nuoren miehen (16 vee?) onnenpotkusta. Kaikkia en pikapiipahduksella edes tunnistanut. -skootterista, moottorin kokoluokka ehkä 200 cm³. Suomen ilmastossa vakavasti pohdittava ratkaisu muillekin organisaattoreille. Sama Mersut tunteva myyjä löytyy arkisin Vantaan suunnalta. Suorastaan ylellistä oli se, ettei tarvinnut seistä sateessa ja tuulessa, ei keskeyttää myyntiä tai hankintoja myrskypuuskan vuoksi. Takavuosina hän entisöi muun muassa tyypin 220a vuodelta 1951. Ja sekin siis vaihtoi omistajaa pikkurahalla. Konela Oy toi näitä näytteeksi pari uutena, mutta tämä luiskahti Suomeen Virosta. Tunnustetaan nimiä ja osoitteita vain lievän pakon edessä ja silloinkin puseroon puhisemalla. lappeenrannanrompetori.indd 13 lappeenrannanrompetori.indd 13 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Sen sijaan saattoi hieroa kauppoja tasalämmössä sisällä. En voi olla lämäyttämättä tähän loppuun järjestäjille ikivanhaa toivettani: myyjien nimet esiin! Olisi hyvä olla edes nopea valmius antaa pyynnöstä puhelinnumero – joku ostoaie voi tulla mieleen vasta kotimatkalla! Nyt taaperramme kaameassa veroherran iskun pelossa
Tunnistin monia etelän miehiä, jotka poikkesivat paikalle mökkireissullaan. Samalla lappeenrantalaisella harrastajalla oli tarjolla vanha kotiradio, 1937-39 Buickin etulokasuojiin upotettavien varapyöräkoteloiden koristepellit ja 1939 Ford V8:n aika hyvä lokasuoja ja Pontiac Parisiennen neljä ovea. Mobilisti Senior 4/22 Kun pääkaupunkiseudun sisätila-rompetilaisuuksista yleisö alkaa haihtua jo keskipäivän aikoihin, täällä sen kuin tunnelma tiheni. lappeenrannanrompetori.indd 14 lappeenrannanrompetori.indd 14 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Tullut Lappeenrantaan asti katsomaan. Ellen pahasti erehdy, eräs takavuosien merkittävä autolehden omistajaosakas Helsingistä. Kovin, kovin tutunoloinen hahmo oli hänkin. 14
Ilmeisen täydellinen ja ajovalmis. Semminkin kun se oli aivan umpiruosteessa. Sieltä kaikkineen, plus katoamisriski, yli 500 €, jos sekään riittää. Chrysler New Yorkerin tai Imperialin harvinaisesti täysin murtumaton, luunvärinen ohjauspyörä. Mutta tarvitsijoita voi tosiaan olla vähän, sillä osa on noin 1952 Willys Aero -henkilöautosta. Siistimistöitä riittäisi, mutta jos joltakin puuttuu, niin tässä se olisi. Olisi tietysti houkuttelevaa sanoa, ettei moisesta, enimmille tunnistamattomaksi jääneestä USA-auton takalokasuojasta kukaan kiinnostuisi. 15 Tarjolla täydellisen oloinen DDR:ssä tehty MZ 250 cm³. Melkein teki mieli mennä ostamaan auto tuohon ohjauspyörään… lappeenrannanrompetori.indd 15 lappeenrannanrompetori.indd 15 22.11.2022 9.50 22.11.2022 9.50. Sellainen, tosin aika raato, löytyisi ainakin Yrjö Bremerin autoriveistä (Hki, Metsälä, Niittyläntie). Tästä pyydettiin satanen. Mobilisti Senior 4/22 . Toisaalta lokasuoja oli uusi ja ”vain” ulkosäilytysruosteessa. Kyllä, saahan noita kieputtimia pinnoitettua ulkomailla, vaikkapa Australiassa, mutta hintataso. Hintakin esillä: 2 000 € Oudon näköinen mittaritaulu kuuluu johonkin 30-lukuiseen Hudsoniin
Minuun otti helmikuussa 2015 yhteyttä Kyösti Romppanen eli Romppasten veljessarjasta kai nuorin. Päättele itse. Jossakin, jollakin se siis saattaisi yhä olla. Kovakattoisia Bantam Coupeita löytynee Suomesta työn alla 2-3 kpl. Onhan kuva sävähdyttävän söötti, totta vie! Peräti 17 lasta siinä ilakoi 1939 Bantamin vetämässä, kuulemma itse tehdyssä peräkärryssä. 16 . Nyt tiedetään, että kuva on otettu Helsingin Lauttasaaressa, ehkä Isokaari 6:n pihassa. Oikealla Leo Romppanen palkintokaappiensa äärellä. Ekmanille, jonka lähipiiristä löytyy myös se toinen, uutena (Romppasen maahantuomana) Viipuriin myyty Bantam Roadster. Lisäksi on pari muuta, mutta melkoisen muunneltua Bantam Roadsteria. No, onko sitä kaikkea vanhaa ja ohitettua tarvettakaan retuuttaa mielessä, joku tuhahtaa. muutama, ehkä ennennäkemätön kuva Romppasen ajamisista mm. Ohessa vielä Lasse Rehu, Leo Romppanen ja Ilmo Teräs Ruotsissa kisamatkalla 1949. Harmi, en ole saanut häneen yhteyttä sen koommin, mutta ehdimme kyllä tavata. K.L.B. Eltsussa. Uusin silmin.indd 16 Uusin silmin.indd 16 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Tuosta autosta oli silloin tukoksiin saakka juttua niin lehdissämme kuin myös 45 minuutin pituisessa, Veli Vartialan 2014 tekemässä ”K.L.B.-dokumentissa”, joka on näytetty Ylen TV-kanavilla jo neljästi. Mobilisti Senior 4/22 Uusin silmin Uusin silmin Vuodet vilahtavat ohi, ikäpolvet vaihtuvat ja jopa lähimenneisyyden asiat ja kuvat etääntyvät mielestä. Ja voi miten puuta heinää oli taas Hesarin ilmeisesti nuori kesähenkilö kirjoittanut sen tekstiksi! Että kuvassa oli oikein kotitekoinen auto jossakin päin Helsinkiä. Ettei vaan sekin ollut Leo Romppasen tekosia. Taas toisaalta, joskus palaaminen johonkin takavuosien tapahtumaan tai muistoon voi avata siihen aivan uuden näkökulman. Kuvasta vielä: siinä näyttää olevan yhä tehtaan alkuperäissufletti (kuomu). Kun auton aikoinaan Rainer Stolzelta ostin, sellaista ei enää ollut. Omistin vielä silloin tuon takuuvarmasti saman auton, jonka Reijo Koivunen minulle entisöi. Oheinen kuva ilmestyi yllätyksekseni muutama vuosi sitten Helsingin Sanomissa. Voinen todeta myyneeni Bantamini muutama vuosi sitten Martin W. Mutta, lopultakin, tässä kävi onnekkaasti. Entiset itsestäänselvyydetkin saattavat etäännyttävän tauon jälkeen näyttäytyä toisessa valossa; ehkä kaikki ei ollutkaan niin suoraviivaista. Tiedoksi: viipurilaisesta Leo Romppasesta (22.7.1906 Viipurin Soanlahti 22.5.1991 Kauniainen) on julkaistu lehdissämme jopa juttu, joten tässä hänen elinkaarensa. Totta. Ainakin haluttaisi väittää niin. Kun tuo kuva ilmestyi, minua harmitti
Mutta että on ilmestynyt myös julkaisu nimeltä ”Sarjakuvalehti”. Ne olivat aikoinaan (ja edelleen?) arvostettuja keräilykohteita. Mobilisti Senior 4/22 . Sillä nimellä oli kääpiöautohanke noihin aikeihin; voimanlähteenä oli kai Pannonia-moottoripyörän kone. Haluttaisi arvata, ettei näiden kuormurien tuontia tosiasiassa tapahtunut edes näyteauton vertaa. Kuvaanti on kunnianhimoisen kattavaa ja kestää jopa 2020-lukuisen katseen. Vaunu ja Varaosa -niminen firma, mahtoiko aikoinaan toimia Porissa (Isolinnankatu 23). Elettiin vuotta 1956 – Unkarin kansannousun aikaa. Yhtä kaikki, oli ainakin yritystä. lehti. Uusin silmin.indd 17 Uusin silmin.indd 17 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Maahantuoda nyt Suomeen Unkarissa tehtyjä kuorma-autoja! Ja maahantuonnin kotipaikkana vielä joku muu kuin Helsinki. Entä Balaton. Taltioituneen näytenumeron kannesta löydän vuosimerkinnän 1958 ja numeron 24B – ehkä vuoden 24. Mutta kas, ketään ei tunnu tänä päivänä kiinnostavan vastaavan nuorisoaviisin julkaiseminen. Karumo, kustantaja Valiolehdet Oy, Hietalahdenranta. 17 Harrastepiireissä kyllä hyvin tiedetään Pauligkahviyhtiön aikoinaan julkaisemat autojen värikuvalliset keräilysarjat. Olisiko selitys tämä: nykyautoissa ei ole mitään maiskuttelemisen arvoista. Sisäsivuilta löytyy lisätietoa: kymmenes vuosikerta, ilmestyy joka toinen viikko, päätoimittaja H. Sivuja lehti tarjosi 32. Kyseessä on eräänlainen autokuvalehtimäinen kalustokatsaus aakkosjärjestyksessä. Olisiko B-lisämerkintä kertomassa erikoisnumerosta, jossa ei varsinaisia sarjakuvia ole
Asiaa auttoi, että sen nokalle oli saatu hyvämaineinen AEC:n brittidiesel. Uusin silmin.indd 18 Uusin silmin.indd 18 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. Packardin korimuotteja ei rahdattu saattueessa Murmanskiin ja autot poikkesivatkin toisistaan lukuisissa yksityiskohdissa: millimitoitus kaikissa ruuveissa ja muttereissa, selvästi loivempi tuulilasin kulma ja niin edelleen. Toisin taitaa olla toisen kotimaisen, Vanajan laita. Tuossa vaiheessa autoa säilytettiin Vehoniemen automuseossa. Mitä se silloin tarkoitti ja mitä siitä ”puhtaudesta” pitäisi ajatella nyt. Äkkiä kysyttynä en edes tietäisi missä ne/nuo kaksi nykyisin ovat. Oheisen esitteen säästi ja luovutti meille Kari Heikkinen, Helsinki. Tätä iloa ei tainnut kestää pitkään. Vai menikö överiksi. Jo tekstin alku on epätavallisen kiintoisa: AEC:n AVU-470 -diesel on tunnetusti puhdas moottori. Niinpä monien Vanaja-kuormurien esitteet taitavat olla melko harvinaisia. Yhtä kaikki: AECVanaja taitaa vanha-autojen arvomaailmassa rökittää yhä monta Mersua, Volvoa tai Scaniaa. Se oli paljon pienempi yritys, eikä resursseja ilmeisesti riittänyt mainostouhuihin niin paljon kuin naapuritehtaalla. Toinen kai aika varmuudella Suomessa, entä se toinen. Tässä lainaan Vanaja esitteestä tilanpuutteen vuoksi vain otoksen verran ja kehottaisin myös tutustumaan kuvaukseen AEC-dieselistä ainakin jos lukulasit ovat kunnossa. Ynnä: olihan täällä kerran myös vihreä, avomallinen ZIS-110, oli näytteillä ainakin Paimion automuseossa (Seppo Sormunen). Omana muistojeni näkemyksenä oheisen Vanaja-mallin ulkomuoto oli kaikista kotimaisista se nätein ja – asiantuntijoille ei ehkä yllätys – autona se oli paras kotimainen. 18 . Eli Neuvostoliiton Suomelle lahjoittamista kahdesta ZIS110 -limosta tässä kerran se toinen, kuvassa jopa mustapohjaisin HS-42 (vai 48, puskurin sarvi peittää) -kilvin. Mobilisti Senior 4/22 Kotimaisista Sisu-autotuotteista on säilynyt yhtä ja toista, muun muassa esitteinä. Siitä voitaneen kertoa, että se ostettiin sittemmin ”puoliväkisin” Pohjanmaalta Venäjälle… Ehkä on hyvä muistaa, että molemmat autot painoivat pienen panssarivaunun verran, ynnä merkittävä seikka: vaikka ne muistuttivat todella vahvasti Stalinin ihailemaa 1940-41 Packardia, kyseessä oli lopultakin vain härski plagiointi
A. Olavi Sallisen aivan alkuostoksia ja -entisöintejä oli kuvan 1926-27 Rugby ja se on yhä tallella. Vuoman tytär asui silloin Helsingin Munkkivuoressa ja sain häneltä kaikki sukunsa autoalbumit kopioitaviksi. Ehkä ajotapahtumiin pitäisi saada mukaan hitaampi kaista. Muistaakseni 1930-luvun alun Bentley vieraili 1960 Retkeilyajoissa. 19 Rugby (ei Rudge, se on moottoripyörä) -autoja oli Suomessa aikoinaan siinä missä melkein 4-Letukoitakin. Huomaa mm. 1939 Viipurissa – aavistamatta mitä Stalin ja kumppanit tulisivat pian tekemään Viipurille. Vielä muutama vuosi sitten saimme tehdä Senior-lehteen juttua Viipurissa toimineesta Vuoman Autoliikkeestä (Arwidson). Uusin silmin.indd 19 Uusin silmin.indd 19 22.11.2022 9.57 22.11.2022 9.57. erillinen tuulilasinpyyhkimen moottori ja paremminkin taskukäyttöön sopiva taustapeili. Rugby-tuotteita (tunnetaan myös nimellä Star) on Suomessa tallella varmaan 10-14 kpl, mutta ikään kuin kukaan ei kehtaisi näyttäytyä niin hitaalla ja vanhalla laitteella. Merkki oli kai tarkoitettu pykälän verran nelos-Letukkaa hienommaksi. Mistä ihmeestä moinen innon puute johtuu. Kuvassa Olavin tyttäret Liisa ja Leila. Mutta että verraten isoa kuusisylinteristä Mercedes-Benz 230-mallia mainostettiin vielä kesäkuun 9. Katso mittareiden määrää! Olivatko Bentleyn 11 mittaria tehtaan jäljiltä, vai oliko se vaan ajan henkeen sopivaa jälkikäteisparantelua. Mobilisti Senior 4/22
20 . Eli ainakin joskus aikoinaan Letukkaan luotettiin. Mobilisti Senior 4/22 Ihmettelen joskus tykönäni sitä, miten kahta, aikoinaan Suomessa yhtä tavallista ikivanhaa kanttiautoa vaalitaan niin eri tavalla. Mutta ketään ei kiinnosta koko autotyyppi. Uusin silmin.indd 20 Uusin silmin.indd 20 22.11.2022 9.58 22.11.2022 9.58. Mitä sillekin mahtoi tapahtua. Kun verrataan neloskoneista 1927-28 Chevroletia ja niin ikään neloskoneista 1928-29 Ford A-mallia keskenään, niin liikutaan näemmä aivan eri sarjoissa. Kuva (Rainer Stolzen otos) on ensimmäisistä SA-HK:n Retkeilyajoista linjalla Hki-Porvoo-Hki 1959. Edesmennyt Roland Sarlin ajoi tätä, kunnoltaan kuin uutta, kaiketi vuoden 1927 nelos-Letukkaa. Lonkalta arvioituna 95:ttä A-mallia vastaan näet tai kuulet viidestä nelos-Letukasta. Tässä mallissa ei kansiventtiili-neloskoneen päällä ollut edes peltistä suojakoppaa! Kuva on Jämsän ammoisesta Mobiilitapahtumasta ja auto on yhä tallella. takseina, A-malleja tuskin lainkaan. Ehkä on syytä kummastella kanssani: 4-Letukoita oli aikoinaan runsaasti mm. Ja väittäisin kuitenkin, että Suomesta löytyy ehkä 10-15 tiedossa olevan 4-Letukan lisäksi yhä 6-7 kertaa enemmän mallin täysin elvytyskelpoisia yksilöitä. Nyt sen ymmärrettävinä ongelmina ovat umpikorisessa haurastuva puukehikko, maski ja ajovalojen kehykset hapettuvaa ja repeilyarkaa alumiinia (A-Ford nikkeliä), eikä ehkä vähiten, että 4-Letukka tarjoaa hillityt 28 hv, kun A-Ford hytisyttää matkaajia lähes 40 hevosvoiman raivolla. Otetaan rinnalle vielä vanhemman 4-Letukan kuva
Tätä MR-hyväksyttyä Donau-yksilöä, ja sen omistajaa, on syytä ihailla. Uusin silmin.indd 21 Uusin silmin.indd 21 22.11.2022 9.58 22.11.2022 9.58. Mutta vastapainoksi Donau-DKW:n käyntiääni on kaksitahtiseksi todella hiljainen. Suomen Koneliike uhrasi siis ainakin kerran koko sivun mainoksen Alfa-Romeon hyväksi. Mobilisti Senior 4/22 . Otin tämän kuvan suussa sulavan kauniista Donausta Espoon automuseon pihalla 30.10.22. Katso ja kummastele! Auton nokalla lukee auton merkkinä yhä ”Donau”. 21 Jotakin hieman erikoista tässäkin mainoksessa on. Jo yksistään kolmesta erillisestä ja erikoisesta pöntöstä muodostuva äänenvaimennus on ilmeisen hankalaa ja kallista elvyttää. Vaikka oheinen mainos ilmestyi Kuopiossa, oli mainoksen sanoman takana Veho Oy eli silloin DKW-autojen tuonti. Noin, vaikka tekstissä joudutaan pehmentämään: ”Ennakkotilauksena, jonka toimitamme vuoden (minkä vuoden?) loppupuolella”. Eli kuvan auton täytyy siis olla vuosimallia 1960 tai vanhempi. Iloinen mainos julkaistiin 20. Firman edustusmyymälä sijaitsi jo silloin hirveässä liikennesumpussa -ahtaikossa, Helsingin Rautatientorin laidalla. tammikuuta 1960
Juuri kuvankaltaisella Fordson-traktorilla pelastautuivat Antreasta, eli 25 km rajalta, 1939 tynkä-Suomeen myös Imatralla tunnetut Veijalaisen veljekset. Tarkkaan ottaen Rautaja Koneterve Helsingin Espalla oli kai samaa taloa. Ainakin Opelin kohdalla olen löytävinäni selityksen vuosikerran olemattomuudelle nyt, 2000-luvulla. GM-autojen myynti Suomessa oli jostakin syystä jaettu kahdelle. Oheinen, miltei arka ja ujosteleva mainos esittelee Auto-Bilin vuoden 1936 malleja. Yhtiön omistaja oli Yrjö Koivulehto, jonka toinen Ford-liike Suomen Auto sijaitsi Helsingin Hakaniemessä. Valtavasti paremmin tunnettu Nikolajeff Oy kauppasi Letukoita ja Buickeja, mutta Oldsmobilen ja Opelin myynti oli Oy Auto-Bil Ab:lla, omistajana Avomeri-suku. Näyttelyn yksi osallistujista, Viipurin Autola, jatkoi sittemmin evakkona Kouvolassa aina 1900-luvun lopun pintaan. Mobilisti Senior 4/22 Pölläkkälän maatalousnäyttelyissä alkoi vuodesta 1939 perinnetauko, joka jatkuu edelleen. Kun se lahoaa, se tietää tuplatyötä kokoteräskoriseen, kuten Oldsmobileen tai 1939 Opel Kapitäniin nähden. 22 . Uusin silmin.indd 22 Uusin silmin.indd 22 22.11.2022 9.58 22.11.2022 9.58. Isoa peräkärryä veti kuvanlainen traktori, joka komeilee nyt Imatralla, Veijalaisten suvun nuorimman siniseksi entisöimänä pihakoristeena. Sen peltikorien vahvikkeena oli vielä puukehikko
23 Julkaistakoon nämä kolme aikansa lehtimainosta yhdestä syystä: huomaa jo otsikosta ”että nyt niitä saa”! Eli autokauppa oli juuri 1962 vapautunut länsiautojen tuontilisenssien rajoituksista. Auton on täytynyt käydä kuumana, koska moottorin sivupellit on poistettu. Tämä yksilö entisöitiin Riihimäellä pari vuotta sitten. Hinnat olivat tosin ponnahtaneet ylös, mutta nyt sai lopultakin rynnätä apajille. On se vallan kumma, miten outoja ja/tai arkeen istumattomia autoja Suomeen tuotiin jopa uusina. Mobilisti Senior 4/22 . Kuten kuvan avomallinen brittituote, 1939 Ford Prefect. Huomannet Steyr-mainoksesta jotakin tuttua, meitäkin usein avustaneen Kim Snellmanin; kesällä 2022 jo 90 vuotta lasiinsa saaneen monitietäjän ja autoalan kokijan. Tässä ehkä 1961 otetussa kuvassa auto esiintyy UH-901 tms -kilvissä. Samanlainen, punainen, on Helsingin Konalassa kääpiöautomuseossa. Uusin silmin.indd 23 Uusin silmin.indd 23 22.11.2022 9.58 22.11.2022 9.58. Huomaa avokorin sivuprofiilin urheilullinen notkahdus ja palapelinä mukaan tarjotut sivuikkunat
Yritys myi venemoottoreita, polkupyöriä, auton varaosia, Wanderer-moottoripyöriä sekä NAG-automobiileja. 24 . NAG-autojen edustuksen Suomessa aloitti Launis Oy vuonna 1910, mutta jo 1911 edustus siirtyi Walfrid Alftanille. Kansilehden leimassa lukeva City-Bolaget sijaitsi osoitteessa Hämeenkatu 28 B, Tampere. Onneksi merkin autoja myytiin hyvin 1920-30-luvuilla. Naggi.indd 24 Naggi.indd 24 21.11.2022 14.49 21.11.2022 14.49. Pääedustaja Walfrid Alftan Oy edusti tuona vuonna Fiat, NAG ja Studebaker -autoja. Mobilisti Senior 4/22 N.A.G. Wilhelminenhofstrassella lähellä Spree-joen vartta sijainnut tehdaskompleksi on edelleen pystyssä. Raul Valkila Esite nahkaisine kansilehtineen on painettu Helsingissä vuonna 1912. Tässä muutama kuva kirjasta, jonka kuvia hän on anteliaasti lainannut julkaistavaksi. Vuonna 1915 valmistui uusi nykyaikainen tehdas saman kadun päähän, näköetäisyydelle vanhasta. Liiketilat sijaitsivat City-Pasaasin eli nykyisen City-käytävän sisäpihalla. Automerkki oli ennen ensimmäistä maailmansotaa yksi yleisimmistä Suomessa. N.A.G. Venäläinen autohistorioitsija Stanislav Kirilets löysi tämän Suomessa painetun NAG – autojen esitekirjan kansainväliseltä huutokauppasivustolta. Arkkitehti Peter Behrensin suunnittelema rakennus oli NAG:in käytössä 1930-luvulle, aina tuotannon loppuun saakka ja on nykyisin suojelukohde. – Uusi Automobiili Yhtiö – Uusi Automobiili Yhtiö Saksalaisen autonvalmistajan N.A.G:n nimilyhenne luetaan kokonaisuudessaan Neue Automobil Gesellschaft. On siksi erikoista, ettei yhtään autoa ole tiettävästi säästynyt näihin päiviin saakka. Ensimmäinen maailmansota sotki hyvin alkaneen autokaupan ja edustuksista jäi jäljelle vain Fiat. NAG-tehdas Berliinin Oberschöneweidessa lounastauon aikaan
Kustannussyistä autot toimitettiin ilman renkaita. Naggi.indd 25 Naggi.indd 25 21.11.2022 14.49 21.11.2022 14.49. Mobilisti Senior 4/22 . P-sarjan tehokkaimmassa mallissa oli 45 hevosvoimaa ja erikoisvahvistetuilla umpikumirenkailla kantavuutta saatiin aina 6 000 kilogrammaan asti. Toimintanopeudeksi ilmoitettiin hyvin maltilliset 16 km/h. Maahantuojan toimesta alle asennettiin eteen 750 x 85 ja taakse 760 x 90 -kokoiset kumirenkaat. Rivistö autoja tehtaan sisäpihalla valmiina toimitettaviksi. 25 P-sarjan lastiauto perävaunuineen on reilusti yli sadan vuoden iästään huolimatta yleisilmeeltään kuin nykypäivän täysperävaunuyhdistelmän esikuva. Sekä vasemmalla että oikealla rivistöä on edullisinta K2-mallia
Naggi.indd 26 Naggi.indd 26 21.11.2022 14.49 21.11.2022 14.49. Myyntihinta renkain varustettuna 7 650 Suomen markkaa. Huippunopeus oli 65 km/h. Muita korimalleja tyypistä olivat takaa umpinainen, 4-ovinen Limousine ja 2-paikkainen Roadster. Moottorina on nelisylinterinen 1 570 cm³-rivimoottori, joka tuotti 18 hevosvoimaa. 26 . Oikealla pellin käsittelyä ennen maalausta. Maalaamoverstaan toiminta on kaukana liukuhihnamaisesta ja yksityiskohtien viimeistelyyn käytetään tarvittava aika. Kuvan kaltainen malli oli aikoinaan melko yleinen Suomessa ja monella paikkakunnalla se oli ensimmäinen auto. Malliston pienimpänä K2 tunnettiin lisänimellä Darling. Riittävä valaistus ja tilan käyttö ovat olleet epäilemättä jokapäiväinen haaste. Jäähdyttimen korkissa riippuvassa kortissa lienee mainittu autoon tuleva varustelu ja toimitusosoite. Mobilisti Senior 4/22 NAG K2 Sportphaeton
Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. 2249€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 506549 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440. Sisämitat: 94x59x56,5cm. Puhalluskaapin etuseinässä suuri kaasujousitettu ovi. Musta vasaralakka. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Työtaso: 890x670mm. Ilmatarve: 300-750 l/min. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Paino: 125kg. Mitat (ovi avattuna): 95x90x182cm. Työpaine: 4-8 bar. 259€ tuotenro 513137 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Korkeus alas laskettuna: 80mm. Paino: 105kg. Säkin halkaisija 45cm. 1449€ tuotenro 532070 Hiekkapuhalluskaappi imurilla SBC350 Kahdella puhalluspistoolilla, 1 kpl kiinteästi asennettu jalkapolkimella ohjattava sekä ja 1 kpl käsikäyttöinen puhalluspistooli liipaisimella. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. 1349€ tuotenro 513949 139€ tuotenro 506554 Ruuvipenkki, PRO 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. levypaksuus 1,5x1,5 mm. 99€ tuotenro 506551 Ruuvipenkki, pyöreä 100mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla, suljettu rakenne (ruuvi työntyy sylinterin sisältä ulospäin). Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Mitat (leuan leveys x leukojen väli): 103x80mm, paino 11kg. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 156x162x102mm, paino 17kg. Musta vasaralakka. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. Vaihdettavilla kärjillä. Musta vasaralakka. Kaikki hinnat sis. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 155x152x88mm, paino 11kg. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: 490mm. Ruuvipenkki 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla
Viiden noin tiheään asetellun M.A.N. Fordin omia laitureita Hernesaaressa ei vielä ollut käytössä, kuin ei ollut uutta tehdasrakennustakaan. -nosturin kurpiparven koordinoiminen on varmasti vaatinut rytmitajua. nostellaan.indd 28 nostellaan.indd 28 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. Auto lienee normaali T-hoppa. Mobilisti Senior 4/22 NOSTETTA NOSTETTA MENNEILT Ä MENNEILT Ä VUOSILTA VUOSILTA Henkilöautoa – nostetaan laivasta Helsingin Katajanokalla noin vuonna 1926. 28
Käsinladonnan aikana latomakoneita ja niiden käyttäjiä oli koko liuta työssään päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä. Mobilisti Senior 4/22 . Toimituksen edessä pysäköitynä Austin A30/35 (1951-56). Auto numero 1 poistettiin riveistä vasta 1950-luvulla, mutta se ei säästynyt jälkipolville. Tässä kuvassa sen karbidilyhdyt on jo vaihdettu sähkövaloiksi. Uutta latomakonetta nostetaan Kalevan toimitukseen Oulun Hallituskadulla keväällä 1958. tekstit: Matti Ouvinen kuvat: HKM ja Musovirasto, Pietinen, Okkola, Sauri et. 29 Kuvalöydökset Kansallisarkiston ja Helsingin kaupunginmuseon arkistoista keskittyvät tällä kertaa erilaisiin nostohärveleihin, valtaosin ajoneuvoja ainakin sivusta liipaten. nostellaan.indd 29 nostellaan.indd 29 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. Puutikkaat vaikuttavat hassulta ajatukselta tulipalon yhteydessä käytettäväksi. Numerojärjestykseen asetellun autorivistön ensimmäisenä on Helsingin palolaitoksen ensimmäinen bensiinikäyttöinen paloauto, vuonna 1916/17 käyttöön otettu Scania-Vabis. Palokunnan näytös Helsingin Kauppatorilla vuonna 1931. al
Suuri riippakoivu näivettyi Hämeenlinnan postitalon edessä, kunnes se jouduttiin kaatamaan. Niinsanotussa runkolinjakokeilussa mm. Tilalle tuotiin amerikkalaisen Austin Western 220 -nosturin voimin toukokuun lopulla 1960 Kirkkopuistikosta lehmus. Mobilisti Senior 4/22 Helsingin raitiovaunujen ns. 30 . runkolinjan pääteaseman rakennustöitä Ruskeasuolla 1955. Huomattavaa on, että vielä 1955 Helsingissäkin nähtiin hevosia rakennustyömailla. Jussi-kaivuri kuormaa Hävittäjä-Fordia, taustalla brittivalmisteinen Jonespuominosturi ja etualalla rakennusviraston myöskin brittivalmisteinen Aveling-Barford -jyrä. nostellaan.indd 30 nostellaan.indd 30 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. Kolmivuotinen kokeilu ei ollut menestys, sillä raitiovaunukalusto oli riittämätöntä, ja Ruskeasuon pääteasema ruuhkautui pahasti. Haagan, Pakilan ja Malminkartanon bussiliikenne ohjattiin Ruskeasuolle, jossa matkustajat vaihtoivat kaupunkiliikenteen raitiovaunuihin
Mobilisti Senior 4/22 . Huomaa näyttävä V8-embleemi tehdasrakennuksen julkisivussa. 31 VR:n uusia nostureita vuonna 1933. Ford-kuorma-autojen runkoja Hernesaaressa 1937. nostellaan.indd 31 nostellaan.indd 31 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. vuosina 1955-65 valmistetuista Temmes-kaivureistaan. Valmistajana toimi Ruonan konepaja Raahessa. Vuonna 1953 konkurssiin menneen yhtiön raunioille perustettiin Raahe Oy, joka tunnettiin mm. Kuormuriviristön taustalla seinustalla 1934-37 tuotannossa ollut Y-mallia hieman isompi brittituote, malli C, sekä 1937 USA-tuotannon woody-farmari sekä jo seuraavan vuoden mallia oleva V-nokkainen Ford
Taustalla siintää Kellosaaren lentosataman hangaari. Auton omisti Turun maaherra Ilmari Helenius. Turkuun rekisteröityä Ford A Roadsteria nostetaan laivaan tai laivasta vuonna 1931. Valokuvaaja Aarne Pietisen Helsinkiin rekisteröidyn 1935 Fordin keulilla komeilee jo Petsamossa/Jäämeren rannalla vierailusta kertova jäähdytinmerkki. Aeron kellukekoneiden liikennettä operoitiin vähän aikaa Kellosaaresta. 32 . Laiturissa rahtialus Suomi 19. nostellaan.indd 32 nostellaan.indd 32 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. Mobilisti Senior 4/22 Korskea Demag-hiilinosturi Jätkäsaaren voimalaitoksen rannassa 1933. 1930-luvun alussa rakennettu hangaari purettiin kai vasta 1990-luvulla! Näkymä Hangon satamaan vuonna 1936
Mobilisti Senior 4/22 . nostellaan.indd 33 nostellaan.indd 33 22.11.2022 10.09 22.11.2022 10.09. Helsingin Kauppatorin Kolera-allasta ruopataan valtavan höyrykäyttöisen ruoppauskaivurilautan voimin vuonna 1934. Hullu-Jussin merkkiä voimme vain arvailla, mutta höyrykaivuri voisi olla esimerkiksi amerikkalainen Bucyrus Steam Shovel. 33 Rautatielinjan rakentamista Suojärvellä, Laatokan pohjoispuolisessa menetetyssä Karjalassa. Nimensä satama-allas sai, kun nauvolaiskalastaja kuoli koleraan silakkamarkkinoiden aikana vuonna 1893. Ennen kaikkea puuteollisuuden tarpeisiin rakennettu rautatieyhteys valmistui 1923
Vähintäänkin voisi ihmetellä sitä, että jo 115 vuotta sitten kyettiin julkaisemaan noin tarkan laadukkaita mustavalkokuvia, sekä mainostekstejä. mainosparskeita.indd 34 mainosparskeita.indd 34 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Havahduttavaa on silti, että samassa mainoksessa tarjotaan samaan aikaan Studebaker-autoja että Studebaker-hevoskärryjä. Mobilisti Senior 4/22 MainosMainospärskeitä pärskeitä 115 vuoden takaa Oikeastaan hämmästyisin, ellei jokunen varsin valveutunutkin lukijamme sanoisi nämä sivut nähdessään: "Tuon ikäiset automainokset eivät kiinnosta enää ketään. Yksi on varmaa: vain se, että pitkän linjan vanha-autojen harrastaja, Hans Halen älysi aikoinaan etsiä ja tallentaa näitä lehtiä, mahdollistaa tämän laatuluokan toiston. " Vai olisiko sittenkään noin synkästi. Saati, mitä niissä mainosteksteissä kehuttiinkaan. Autopuolella tehtaan tarjonta oli miltei ylimaallisen runsasta: kaikkea sähköautoista 2ja 4-sylinterisiin vauhtihirmuihin. Kai L. Bremer Hans Halenin lehtien yksi mainoshelmistä on tämä Studebakerin esitys. Itse mainosteksti on harvinaisen pientä. Julkaisut ovat nykyisten iltapäivälehtien tabloid-kokoa, eli todella näyttäviä aikakauslehtiä USA:n kanafarmareille ja maissinviljelijöille. 34
Sittemmin Charles Nash osti tehtaan, joten se muodosti perustan tutummille Nash-tuotteille, jotka muodostivat vuorostaan keskeisen perustan AMC:lle. Rambler-automainos, jolla ei tosin ollut vielä tuossa vaiheessa mitään tekemistä vuosikymmeniä myöhemmin luodun AMC:n eli American Motorsin kanssa. Höyrykoneella toimivan Simpson-ruohonleikkurin kehuttiin vastaavan tehokkuudeltaan kolmea hevosvetoista! Country Life In America -lehden kolmisivuisessa artikkelissa neuvotaan kuinka automobiili kunnostetaan. Kotipaikkakin Wisconsinin Kenoshassa säilyi samana. Haluttaisi muistaa, että Suomeenkin tuotiin 1910-20-luvuilla Jeffery-merkkiä olevia autoja. Tehoa luvattiin 35-40 hv. Moottorissa neljä sylinteriä ”vertical” eli pystyssä, tupla ketjuveto, ”sliding gear transmission” eli varsin moderni lieriöhammaspyörävaihteisto. Huomaa silti valmistajan nimi: Thomas B. 35 Tuttua, eikö. mainosparskeita.indd 35 mainosparskeita.indd 35 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Jeffery Company. Mobilisti Senior 4/22
Yksi viimeisen tuotantokauden Stearns (Knight) on saapunut Suomeen jälkituontina ja on jopa MR-kilvissä. Pierce Company, Buffalo, N.Y. The George N. mainosparskeita.indd 36 mainosparskeita.indd 36 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Mainoksen tekstiin kannattaa syventyä ihan kieliopillisena voimisteluna. jätti syvän laatujäljen USA:n autoteollisuuden historiaan. Mobilisti Senior 4/22 Stearns-merkkisiä autoja tuli muutamaakin useampi myös Suomeen, maahantuojana Stockmannin auto-osasto. Puhutaanhan kolmesta ylivertaisesta P-autosta, tarkoittaen Peerles, Packard ja Pierce (ilman tai kera Arrow-lisänimen). Vaunukoriteollisuus eli muutoksen aikaa; hevoskärryille oli vielä kysyntää, mutta valtaosan oli suunnattava katseensa moottoriajoneuvojen korittamiseen. Esimerkiksi ”It is paramount in case of an automobile” on jo hieman hienompaa englantia. Onko joukossa enää yhään ajokuntoista, tai MR-tasoista. Suomesta pitäisi löytymän 3-5 Pierceä, joista enimmät ovat 1920-30 lukujen taitteesta ja tänne jälkituotuja. 36
Varkaudessa sijaitsevassa Mekaanisen musiikin museossa voi sellaisiin tutustua Suomessakin! Cadillac otti pian tämän jälkeen iskulauseekseen "Standard of the world". Sellainen jenkkilän lännenelokuvistakin tuttu. Se oli juuri aloittanut osien standardisoinnin ensimmäisenä autoteollisuudessa. mainosparskeita.indd 37 mainosparskeita.indd 37 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Omituisin niistä on tämä. Mobilisti Senior 4/22 . Taitaa olla jonkunlainen itsekseen soittava robottipiano eli pianola. 37 Jonkunlaisena harrastepianistina itsekin hämmästelen pianomainosten runsautta. Komponenttien mittatarkkuus ja vaihtokelpoisuus oli otettu käyttöön aseteollisuudessa jo 1800-luvulla, ja Singerin ompelukoneissa ennen Cadillacia
Ohion Dayton oli merkittävä teollisuuden ja innovaatioiden kaupunki, josta ponnistivat niin Wrightin veljekset kuin myös Delco-yhtiön perustaja ja monen autoidean isä, Charles Kettering. Stoddard-Dayton -autotehtaan tarina jäi – monen pioneerin tavoin – lyhyeksi: 1905-1913. Tuotantokaudella 1907 itärannikon Connecticutissa toiminut Electric Vehicle Company valmisti Columbia-tuotemerkillä sekä sähkö-, että polttomoottoriautoja. Sähköauto oli Amerikan automarkkinoilla – suurissa kaupungeissa vasitenkin – varteenotettava vaihtoehto vielä 1900-luvun alkuvuosina. Sen tuotteet olivat alkuun höyrykäyttöisiä, mutta jo 1904 hankalista boilereista siirryttiin nelitahtisten ottomoottorien maailmaan. Locomobile-nimi oli yhdistelmä veturia (locomotive) ja automobiilia. Ihme ja kumma sillä ei koskaan ollut maahantuojaa Suomessa. Bensakäyttöisillä premium-luokan autoillaan merkki sai nopean ja kestävän vaunun maineen. Mobilisti Senior 4/22 . Suomesta pitäisi löytymän hilkkua vaille kymmenkunta Peerlessiä, joista useimmat kasassa, pari jopa MR-tasoisia. mainosparskeita.indd 39 mainosparskeita.indd 39 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Suomen markkinoilla Locomobile viihtyi vasta myöhemmin, 1925-28 Nikolajeffin maahantuomana, mutta jäi harvinaiseksi. 39 Viereinen sivu: Onhan tämä värimainos myös melkoinen kirjapainoteknisen kehityksen voimannäyttö, eikö vaan! Olkoonkin, että kuvan Peerless-mainos lienee enemmänkin taideteos kuin mikään värivalokuva
Yritystä oli silti niinkin paljon autoilun aamuruskon vuosina, että molemmilla ehti olla maahantuojansa myös meillä Suomessa. Suomesta löytyy pysähdyksiin vajonneita Maxwell-aihioita (noin 191925) esimerkiksi Salosta ynnä pari vielä vanhempaa (Australiasta?) jälkituotua. White-henkilöautojakin lienee yhä yksi Suomessa. Pidemmälle muistavat tietävät, että Suomessakin pyöri White-merkkiä olevia autoja. Viereinen sivu: Winton ja Northern nyt ainakin ovat unholan sumuun kadonneita merkkejä. mainosparskeita.indd 40 mainosparskeita.indd 40 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24. Whitet valmistettiin tuolloin Clevelandissa, ei Detroitissa. Suomestakin niitä löytyy (vuosimalleina 1927-29) pari, jopa ajokunnossa! Mutta tästä mainoksesta saa pinsetillä hakea ilmajäähdytyskehua. Chrysler aloitti nimeään kantavien autojen tuotannon ostamalla pois läkähdyksiin vajonneen Maxwell-tehtaan. White kuitenkin aloitti ylellisillä henkilöautoilla, mikä saattaa yllättää. Yksi jälkituotu, Esson väreissä oleva säiliöauto on ajokuntoisena tallessa Arne Åvallilla. Ellei sitten mainoksen kaikkein viimeisin lause: It never overheats or freezes, se ei koskaan kiehu tai jäädy. Northernia tarjosi Nikolajeff ainakin vuonna 1906, Winton ehti olla Freyvig Öllerin ja Georg Holmin edustuksina. Mobilisti Senior 4/22 Edesmenneen Chrysler-yhtymän ystäville lienee tuttua, että Walter P. Paitsi Liittoutuneiden ylijäämävarastosta ostettuja puolitelavaunuja, myös Essoyhtiön omaan käyttöön tuomia kuorma-autoja. Autossa on ”Multiple Disc Clutch” eli monilevykytkin – ratkaisu, joka normaaleissa henkilöautoissa alkoi vähitellen väistyä varmempien yksilevyisten tieltä. Erityisesti korostetaan auton edistyksellisyyttä sikäli, että moottori on vesijäähdytteinen, mutta ei kiehu. Siinä likimain nykytilanne. Hauska lukea tehtaan toteamus: ”Aavistamme, että näin syksyn tullen asiakkaamme kaipaavat vähän säänsuojaisempaa kyytiä, kuten valikoimamme limousine-, landauletja victoria-koriset autot”. Ensimmäiset Suomeen saadut neloskoneiset Chrysler ”52”-mallit olivatkin yhä aika pitkälti kehitettyjä Maxwell-autoja. Frankliniin liittäisin kyllä päällimmäisenä kehuna sen ilmajäähdytteisyyden. 40 . Autoa kehutaan rohkeasti halvaksi, ”mutta vaikka muitakin halpoja löytyy, ei näin hyvää halpaa”, hehkuttaa tehtaan mainostekstin laatija
Löytyy niin osaksi kaappia ympätty ruustukki kuin miljoona erilaista viilaakin. Puusepälle suunnatussa kabinetissa on vaikka mitä. 41 Näistä nykyisistä IKH:sta ynnä muista löytyvät liikuteltavat työkalukaapit eivät taida olla mitään uutta maan päällä. Mobilisti Senior 4/22 . mainosparskeita.indd 41 mainosparskeita.indd 41 22.11.2022 10.24 22.11.2022 10.24
Etten taas saanut potkun itserakkauteni nilkkaan. . Ei edes mielipidettäni ole välitetty kysyä. Autoviha näkyy Helsingissä kaikkialla, Lappeenrannassa ei – ainakaan vielä. Yritän luvata, etten jatkossa enää kuormita lukijaamme näin omakohtaisilla kokemuksilla. Itse olin palon tapahtuessa Lappeenrannassa. Kristiinasta löytyy noin 75 erilaista kauppaa, kolme lääkäriasemaa ja lämpimät tallit kahdelle käyttöautolleni. Kunnes Helsingin täyteen väkeä ahtavat ”vihervasuriviisaat” ehkä jatkavat kotikatuani viereen suunniteltuun kaupunkibulevardiin liittyväksi. Saattaa olla, että tämän kerrottuani aistin jonkun katseesta viitteitä siitä, että onpas KLB huumorintajuton. Ensivaiheessa muutimme nykyisen elämänkumppanini (jäin leskeksi 2017) Raijan kanssa pari vuotta sitten osa-aikaisesti vuokra-asuntoon Lappeenrannassa. Ajattelin sokeasti, ettei sentään rauhallisessa nukkumalähiössä tapahdu sellaista. Mitä sen jälkeen tapahtui, oli sittenkin jonkun verran aiempia kokemuksiani vastaamatonta. Väläytän vielä toista perustetta Helsingistä etääntymiselleni. En ollut ottanut katoksen hyväksi enää minkäänlaista erillisvakuutusta. Se opetus. Niin paksua, että joudun tuon tuosta kuuntelemaan jopa 30 km/h ”kaahaavien” autojen pakoputkien kolistelua hidasteen harjalla. Se tarkoittaa, että olen heittänyt ankkurini yhä syvemmälle Lappeenrantaan. Niinpä, spontaani kun olen, sujautin auton ovenkahvaan Senior-lehden. Olin ajatellut siirtää Samaran Lappeenrantaan ja juuri tankannut siihen 35 litraa bensiiniä. Mobilisti Senior 4/22 Uutisia&kuultua . Katos oli tehty viranomaisten vaatimuksesta jopa arkkitehdin luomana ja paksusta puutavarasta. Ja takuulla halpa tapaus. On noita hidasteita Lappeenrannassakin jokunen harvakseen, mutta sivistyneesti ja maltillisesti koholla juuri sen verran, että huomioit ne. Ei kai siitä maailma luhistu. Totuus on, ettei Helsinki enää maistu. Kaikki maapohjaisessa ja sähköttömässä katoksessa säilyttämäni autotarvikkeet (esimerkiksi 1928 Chrysler 4 puupinnapyörää ym. En ihmettele silminnäkijöiden kertomuksia 10 metrin korkeuteen (lähipuut todistavat) nousseista tulilieskoista. Viimeksi syyskuussa 2022 lähin aitanaapurini asteli juttelemaan, samoja taivastellen: ”Oli arki-ilta 15.10.2021, kello 20 tietämissä, kun kuulimme oudon kovan, hulmahduksen tai pamahduksen kaltaisen äänen, ja samalla näimme katoksesi takaseinän tulessa.” Kaikki puutarhan/pihan hoitoon tarvittu paloi tuhkaksi, mukaan lukien kahdeksan metrin korkeuteen yltävät ammattilaisen kerrostikkaat (arvo uutena 2 500 €). Jo kaiketi kolmas käsittelijä vakuutusyhtiössä kysyä hinkkaa aina vaan samoja: oliko nyt ihan varma asia, ettei katoksessa sittenkin ollut sähkölaitteita. Jos, tai kun, vielä jotakin autoa tai taloa koskevaa vakuutan, ainakin tiedän, etten altistu jonkun kasvottoman ja yhteyksiä karttavan yhtiön tarjouksille. Ei-läpiajettavan kotikatuni pintaan on tehty 3-4 komeasti pullistelevaa, muka vauhtivimmaa hillitsevää hidastetöyssyä. Ei se komea silti ollut, mutta ei myöskään pyromaaneille mikään halvan roskiksen korvike. Tunnustan eläväni eräänlaista kokonaisvaltaista muutosten aikaa. Asiaan, sanoisi edesmennyt vaimoni Pirjo. . En edelleenkään ole saanut esimerkiksi kutsua poliisin pakeille. Se on: omakotitaloni pihalla, siis Helsingin Metsälässä, nyt tasan vuosi sitten tapahtunut neljän auton katokseni tuhopoltto. Mitään ei olisi kai kerrottu, ellei aiemmin vankassa asemassa ollut ylemmän tason poliisi olisi auttanut. Ei auta, kun kerron että vain yksi sähköjohto johti (lohkolämmitin/talvi) kotitaloni seinästä katoksen sisään. uutiset_S422.indd 42 uutiset_S422.indd 42 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Yli 6 kk tapahtumasta tuli eräänlainen loppulausunto: ”Tapauksen tutkinta keskeytetty, koska minkäänlaiseen tulokseen ei voitu päätyä”. jos kerron. Olen ollut periaatteessa saman vakuutusyhtiön asiakas ikäni. En kerta kaikkiaan ollut nähnyt minkäänlaista tuhopolton vaaraa. Saimme Raijan kanssa kolmekerroksisen vuokratalon pihalta myös autopaikan. Olen heille silti näemmä silkkaa ilmaa. vastaavaa) sulivat tuhkaksi tai käristyivät korjaamattomaan kuntoon. Siis muunakin, kuin kaikkien Suomessa tunnustamana kauniina kesäkaupunkina. Haluttaa kehua vielä lisää Lappeenrantaa. Huomasin sittemmin, että talomme erään asukkaan nykykäyttöauton parkkiruutuun ilmestyi kesäpäivinä hieman himmeämaalinen, mutta varsin rypytön Kadett. Sillä, että sen nyt teen, toivon välittäväni myös hereillä olon sanomaa – kaikki kun ei suju maailmassa kiltisti. Kuin loppusuoralle oikaisten, voisi sanoa, että päristelen tässä ikään kuin eläkkeelle (vaan en pois tapahtumien tapetilta). 42 . Vain pieni esimerkki: Helsingissä kotini sijaitsee ”kyläkadulla”, joka päättyy metsän reunaan. Siis toistaiseksi. Olin jollakin ihmeen vaistolla siirtänyt katoksesta pois kolme museoautoani, vain salainen heikkouteni, 34 000 km ajettu, kuin uusi Lada Samara jäi katokseen. Ei vaikutusta. Siis nyt ”jo”, kun virallisesta eläköitymisestäni on kulunut 22 vuotta. Ainakin se, että aina löytyy heitä, joita ehkä silkkaa kateuttaan(?), ärsyttää käsite ”museoauto”. Olihan takana jo 58 vuoden kokemus palotapahtumaköyhyydestä. En ole saanut killinkiäkään kotivakuutuksesta. Mainoslupausten ja arkitotuuden välissä on huikeasti väljää… Katkeraa oli myös huomata, että poliisilta piti kerjätä tietoa tapauksen tutkimisesta. Iso-Kristiinan ostoskeskukseen on noin 400 m. Oli vain kaiken varalta kotivakuutus. Matkaa esim. Ja korvaukset. Olen kyllä nähnyt maailmaa sen verran laajalti, ettei huolta. Auton takalasiin ilmestyi näet isoin valkoisin kirjaimin teksti: ”Museoinnilta pelastettu”
Vinttilöytöjäni tämäkin on. Kuvittele millaista oli ajaa uraantuneella tiellä autolla, jossa etupyörien raideväli on vain 1.1 metriä! On myös herätteellistä vilkaista samasta suomenkielisestä esitteestä suuremman perhe-Opelin, Olympian, arvoja. 43 Uutisia&kuultua . Tai miksi Kadett de Luxe ja Standard -malleilla on kääntöpinnaksi eri mitat. Mainoksen kuva on jotenkin – kun muistaa vuoden 1946 – piirrettynä ja mustavalkoisenakin niin selkeä, että se melkein päihittää nykyiset väri-ilottelut. Toisaalta, eikö olekin hyvä, että meillä on antaa noin tarkat tiedot autosta, joka on koko Suomen kansan lellikin eli Opel-Mossen (1948-56) kantaversio. Nappasin esitteestä nämä melkein läkähdyttävän surkeat tiedot auton suorituskyvystä: ajettaessa peräti hurjaa 98 km/h nopeutta, ulvoo moottori kuin tapettava, eli 4 343 k/min. Jotenkin ajankohta panee raksuttamaan: siis vain vuosi sodan päättymisestä. Entä mikä ihmeen myyvä mittatieto on tuo männän kulkema matka vaunukilometrillä 398,9 m. Sillä sentään päästiin jo 118 km/h nopeuksiin. Tai mitä oli ”kääntöpinta” – tarkoittanee kääntöympyrän läpimittaa. Kovin, kovin, vähäveristä on silti Suomessa kuvan automallin tuntemus tai haluttavuus. . Ihan saman näköistä isompaa eli tyyppiä 16 tuli sen sijaan Suomeen ehkä toistakymmentä. Mainos puhuu tuossa tosin vain kuvan Austinin tyypeistä 8 ja 10, joita ei varmaan tuolloin saatu Suomeen edes näytteeksi. Mobilisti Senior 4/22 . Esite ei vielä edes tunne Opel Kapitän -mallia, sehän esiteltiin vasta lokakuussa 1938, mutta Suomesta jo miltei kadoksiin haihtuneen edeltäjämallin, Super Six auton, mitat kerrotaan. Onhan se autona aivan mahtava tarina! Lisäksi Opel-Mosse on ikinätti, yhä halpa hankkia ja entisöidä ja ennen kaikkea: onko se oikeastaan edes neuvostoliittolainen. Totta ihmeessä joku V8-ihastelija tuntee tarvetta ohittaa koko esite. Kuvan vuosimallia 1946 olevan Austinin mainos on ruotsalaisesta Flyg-lehdestä toukokuulta 1946. Toivon ymmärrystä tajuta edelleenkin melko runsaslukuisena säilynyttä Opel-Mossea. Olisiko eroa esimerkiksi etujousituksessa (polvinivel?). Siukosaarella, Hki. Niitä ehdittiin Englannissa jo tuottamaan ja jopa markkinoimaan Ruotsiin. uutiset_S422.indd 43 uutiset_S422.indd 43 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Jäljellä saattaa olla 3 kpl, joista paras on Anssi E
Todella, en itsekään ollut avannut ovea ja siellä todella oli pieni ruostereikä. Nyt se taitaa mennä päinvastoin. Mobilisti Senior 4/22 Uutisia&kuultua . Se vaikuttaa vain etupyöriin. Suomalaisten olisi jo aika tajuta, että se olipa kerran aika, jolloin Suomessa tehtiin omaa autoa isohkossa mittakaavassa. Entä olisiko ollut hirveä museotarkastajarike, jos olisi sanottu: Eivät nämä täydellisiä voi tässä iässä enää ollakaan, joten pari aidosti pikkuvikaa ei kaada kokonaisuutta. Tai vaikkapa Packardit. Nyt se menee aivan toisin. Esimerkki: aiemmin ns. Sama alkuasenne pätee myös Suomalaisiin Sisuja Vanaja-kuorma-autoihin. MR-tarkastajista ei erityisemmin huokunut ymmärrystä tämän ikäisen Saabin säästämiselle. Paikkautin reiän ja kolmas, vielä kauempaa tullut kahden miehen MR-ryhmä hyväksyi autoni ongelmitta syyskuussa 2022. Ne vanhemmat mallit, joiden nokalla on pystyssä oleva Mercedes-Benz -johtotähti. Sitähän olisi voinut kutsua vaikka joustavuudeksi tai luottamukseksi. Entä nyt, onko esim. Älkää kuunnelko minua, mutta vanhan maailman romantikkona taidan syvällä sisälläni jakaa kaikki nykyajan Mercedes-Benzit kahteen ryhmään. Ja uutiset_S422.indd 44 uutiset_S422.indd 44 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. . Eivät ne ehkä yltäneet kaikessa tekniikan hienoudessa Scanioiden ja Mersujen tasolle, mutta siinäkö joku ohittamaton este kotimaisuuden vaalimiselle. Kun käsijarru ikääntyy uusittavaksi, se on vaikea korjattava, sillä vuoden 1988 osat eivät sovellu ja tarvittavat uudet jarruosat ovat loppumassa. Vaikeampi tapaus oli tavallinen neliovinen 900 Sedan vuodelta 1987, auto XKL-999. Tällä pronssin värisellä vuoden 1987 Saabilla oli ajettu vain noin 156 000 km. Auto oli ollut ennen minua ikänsä ilmavoimien entisellä komentajalla, Eero Salmelalla. Korjaa tuo kohta, ja lähetä vaikka kuva korjatusta, uskomme ja MR OK. Avo-Saab autoni MR-käsittely sentään jotenkin toimi, vaikka revennyt ovitasku olikin torpedoida kaiken. Noin toimimalla olisi säästetty aikaa ja ihan turhaa ajoa. Luenpa minkä tahansa muun maan autohistoriallista lehteä, niin niissä oman maan tuote saa lehden sisällössä miltei yliotteen, aivan erityisesti Italiassa. V4 Saab 96 yhä halutumpi säästettävä kuin vaikka Saab 99-900. Sen hyväksynnän teki erityisen hankalaksi muun muassa tämän vuosimallin suunnitteluvirhe, eli käsijarru. Voin näin syksyllä 2022 vakuuttaa, ettei niitä riitä enää joka lähtöön. Tunnen miltei pakottavaa tarvetta kertoa kahden Saab 900 -autoni ohdakkeisesti edenneistä MR-tarkistuksista. MR-autosta vain halpana käyttöpelinä haaveilevat tapaavat kyllä erottua. Tiedän että moni miltei kavahtaa ajatustakin 900:n taltioinnista. 44 . Olkoonkin että Saab on paljossa ruotsalainen, mutta onko se joku tunnejarru. . Joskus oli yksin Ford Anglia jotakin, joskin joku muistutti myös Cortinamallista. Hänen ei tarvinnut kuin avata toinen takaovi voidakseen todeta: tämä päättyi nyt tähän. Auto oli alkujaankin vähän paremmin varusteltu eikä edes sisäkatto roikkunut. Maalaiskaupungista ei myöskään tahtonut löytyä museotarkastusaikoja. Kyllä asiansa osaavan MR-tarkastajan on nähtävä otsalla, milloin joku on pannut aikansa ja rahansa likoon orastavaan MR-kohteeseen. Mutta Suomessa tykätään kusta omaan pesään. Pobeda-peräinen Volvo PV (444-445) oli Volvo-säästämiskohteeksi se ykkönen, sitten vasta tuli Volvo Amazon. Nyt sekin taitaa mennä toisin. Onko vaivannäkö löperöä ”isänmaallisuutta”. Seuraavaksi liehittelin naapurikaupungista puolitutun MRkatsastajan katsomaan. Pitäydyn vielä aiheessa Saab 900. Omani löysin Bilteman hyllyiltä 2019 ja ne taisivat olla viimeiset. Ensin 1950-luvun ponttonikoriset 6 hengen Packardit eivät kiinnostaneet ketään, toisin kuin ennen sotia tehdyt ja mallit 40-luvulta. Se aika tuskin enää palaa. Tai takamoottori-Skoda ennemmin kuin 60-luvun nätti Octavia tai Felicia. Autojen haluttavuudet heittävät vuosien mittaan oudosti häränpyllyä
. Saipa kaveri Museovirastolta jopa apurahaa auton elvytykseen. Taas kerran, ihan sattumalta, löysin Lemin vinttiaarteistani tämän MB-esitteen. Soitti pikkutarkka ja MBosaamisestaan aika varma kaveri todetakseen, ettei tuollaisen, noin 1959-60 220S Mersun, jollainen hänellä ilmeisesti on, löydy mistään sen Tempomatista kertovaa ohjekirjallisuutta. Mutta nyt! Olikohan se Motonetvai Biltema-julkaisu, josta luin, että vastaavan ensi-ilmettä vastaavaan johtotähden saa ostaa heiltä erittäin kohtuulliseen noin 50 euron hintaan. Epäonnistuneeksi osoittautunut Fichtel & Sachsin idea ei valikoimissa pitkään viipynyt. Vuosia sitten joku aikansa Kade in Finland -kansalainen katkoi silloisen MB-käyttö/harrasteautoni nokasta tuon pystytähden. Perkoila antoi minulla Kangasalla aivan upean ja täysin rypyttömän 1938 Chrysler-esituutiset_S422.indd 45 uutiset_S422.indd 45 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. . 45 Uutisia&kuultua sitten ne, joihin ei koskaan uutenakaan pantu enää seisovaa johtotähteä, vaan kelamaskiin upotettiin ylikokoinen pintakuvio. Mobilisti Senior 4/22 . Jos näet lähdet takavuosien autoon osia etsimään, se alkaa olla varma hukkakierros. Nyt Tuukka askaroi vallan ihmeellisen seitsemän hengen 1927 Studebakerin entisöinnin parissa. Toinen pikkuhassu muistikuva vanhasta Mersusta. Kyseisen auton taustahistoria on muistamisen arvoinen. Ja se myönteinen tieto: auto on edelleen varsin tervekuntoinen ja mukaan tuli toinenkin valtavan iso rivikuutonen. Onhan se tieja maisemamaailma, joka urkenee vanhemman MB-ajajan silmille, ihan toinen Mersu-tähtäimen kera, kuin ilman. . Ihmettelin, mikä ihmeen ”Tempomat”, milloin sellainen on keksitty. Pistäydyin syyskuussa pikipäin Kangasalla vilkaisemassa niin kutsuttuja romutoripäiviä. Auto ostettiin uutena taksiksi Hangon tienoille, jossa se toimikin ilman taukoja vuoteen 1954. . Toisin menee, jos joku kahvikuppi puuttuu. Vaan eipä tästä mahdollisuudesta taida monikaan tietää. . Mielestäni uuden ostaminen oli silloin aika kallis juttu. Sitten tajusin, että hän puhuu vakionopeussäätimestä, eli samasta laitteesta mihin USA:ssa käytetään termiä Cruise control tai Autopilot. Nyt en aristele sanoa: se taisi olla viimeinen kerta, kun näen sen matkanteon vaivan, yhteensä lähes 450 km. Kaiken lisäksi Korpivaara Oy:n historiikkitiedoista löytyy ilmeisesti aivan saman auton kuva uutena. Saksalainen tekninen nimikäytäntö ei auta asiassa: Hydrak, Die hydraulische Daimler-Benz Kupplung (für typen 219 ja 220S). Tuukka Perkoila Tampereelta on ehkä ainoa, joka on jaksanut nostaa reppanakuntoisen 1952-mallisen Opel Kapitänin täyteen MR-ilmiasuun. Se kertoo keksinnöstä, jota pian kukaan ei enää tunne
Tämä kuva on luullakseni matkan satoa. Tokko ensimoottorikaan oli enää paikalla. Minulla on tuollainen USA:sta tuotu 7 hengen, ajettu vain ehkä 180 000 km. Kyllä museoautoaatteen mukaiset ajat riittävät. Volgan puskurit, takavalot kuormaautosta, takalasia on rajulla kädellä suurennettu ylimittaiseksi ja kumma: kaikki Horch-tunnukset on raksittu esim. Ei kannata vähätellä valtavia edistysaskelia nykyauton turvarakenteissa. Eniten esitteen sisällössä kiehtovat ranskalaiset nimitykset Chryslerin tuon vuoden korimalleille. Saksaan tunkeutuva neuvostoväki, kun repiä raastoi vallankin heille oudot autokomeudet idänmatkalle, ilman paluuta. Kenenkään ei tule luulla, että vanhoja automalleja ihaillessani haikailisin niitä yhä tämän päivän arkiliikenteeseen. Kuvassa takana näkyy auto, joka olisi täuutiset_S422.indd 46 uutiset_S422.indd 46 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Kuvassa Horch oli jo ehditty nuorruttaa paremmaksi. 46 . Katso tätäkin kuvaa ja kiitä nykyaikaista autotekniikkaa – etenkin auton turvatekniikan valtavaa kehitystä. takaluukusta pois. Tämän kuvan taisi aikoinaan ottaa Aamulehden toimittaja, aikanaan erittäin arvostettu Tane Ahva. Kuinka mahtoikaan käydä ajajalle. Se ystävyyden alkusuoni kuivui kuitenkin pian unohduksiin. Vaikkapa ”Coupe Decapotable tai Conduite Interieure Transformable” . Silloin ainakin vaaleanpunaisesti ajattelevat uskoivat, että tuosta tapahtumasta alkaa uusi mobilistinen yhteistajun aikakausi linjalla Suomi-Neuvostoliitto. . Mobilisti Senior 4/22 Uutisia&kuultua teen. Kuvan kaltaista, lavan alle kiilautumista ei juurikaan enää tapahdu kuorma-autojen takapuskurin ansiosta. 1958 panoraama-tuulilasinen Opel Rekord on luiskahtanut kuormaauton lavan alle. Sen tiedän, että rypäs tamperelaisia alkuharrastajia kävi käynnistelemässä uutta ystävyyttä Leningradissa. Leningradissa otetutussa kuvassa on aivan ilmeinen, Saksan armeijan USA-vahvistettua neuvostoarmeijaa paetessaan hylkäämä 193839 Horch Cabriolet. Eiköhän tuokin auto ole jo aikaa sitten ostettu rahalla takaisin Saksaan
Että siis noinkin urheilumallinen Renault tuli joskus Suomeen ja nimenomaan Automessuilla näytettäväksi. Huomaa muuten mahtava hinta! Tuolla rahalla taisi saada reilut kaksi USA-Fordia. . Mobilisti Senior 4/22 . Hurjin muistikuvani täysin unohdetusta tämän mallisarjan BMW:stä on Rääkkylästä. 47 Uutisia&kuultua nään sekin aito harvinaisuus eli Austin A 40, ilmeisesti jopa tehtaan tekemänä farmarimallina. Taatun varmasti tuollainen ei kelvannut sotiimme ja lähes yhtä varmasti sen ainoaksi tosi käyttösesongiksi voidaan arvata vuodet 193639. . Auton tyyppiäkään en uskalla sanoa, ehkä Nerva Sport. Kari Heikkinen Helsingistä lahjoitti taannoin oheisen, Saksassa ainakin aikoinaan hyvin suositun USA:n Popular Mechanics -julkaisun vastineen, Hobby-lehden numeron helmikuulta 1960. . On toiminut jo vuosia lähinnä kettujen kotina. Kuvassa presidenttimme P-E. Olen näkevinäni Suomi-kentällä vain poishaihtuneita tapauksia. Jonkun paremmin selvinneen perheen tallin vintillä ehkä. Ei aavistustakaan, kuka tämän kuvan otti, mutta Suomesta se on. Huomaa auton alla olevat, yhä oudon puhtaat valkosivurenkaat, eli joku oli jo ehtinyt panostaa auton ilmiasuun. On, vaikka auto oli täysin rikkomaton. Olisiko niin, että BMW:n autoihin onnesta humaltuneet suomalaiset ovat aika tarkkaan unohtaneet isot, 1950-60 lukujen V8koneilla kulkeneet BMW:t. Lehti kertoo, wankelmoottorin keksimisestä ja kuinka pian niitä nähtäneen jopa raskaiden uutiset_S422.indd 47 uutiset_S422.indd 47 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Ehkä osien saantikin on hintelää. Tämä Fred Runebergin ehkä vuoden 1936 Helsingin Messuhallin Autonäyttelyssä ikuistama näkymä on ehkä julkaistu ennenkin, mutta kestää uusintanäytön. Olisiko nimitys ”Barokki-BMW” jotakin. Svinhufvud edustavine seurueineen tarkkailee autoa. Totta saattaa olla, että kyseisten mallien alustaja peltirakenne on monimutkainen sekä hankala korjattava. Näin ne monet maailmoja vavahduttavat keksinnöt tapaavat karata mielistä. Siellä, aika korpitien varrella, eräässä ladossa makoilee näköalattomana punainen kuutoskoneinen BMW. Kytisikö tässä onnekas riski, että olisikin yhä tallessa
1928 Stoewerin sekä 1925 Delage-avoauton. Jossakin vaiheessa 60-lukua Jungfelt värväsi automyyntinsä lisätueksi AGA Oy:lta Martin Arvosen. 48 . Se lehti oli jotakin A5-koossa ja siihen kirjoitti muun muassa Matti Viitaniemi. Hän lahjoitti kauttani po. Hänen automyyjänään toimi silloin Suomen tehokkain ammattilainen lajissaan, Matti Kinnunen. Meikäpojat kun ovat aina olleet tosi hakoja uittamaan Suomeen noita kaikkein kummallisimpia – vain herättääkseen hetken lyömätöntä huomiota. Miksi vaikenisin. Ellen, en kai kirjoittaisi näitä rivejä. Koivisto paranteli tätä filmiä lisää pari vuotta sitten, mutta sen saama huomio jäi jotenkin epäreilusti katveeseen. Oheisen kuvan ahaa-elämys oli, että siinä kerrotaan kaiketi heikosti keskenään toimeen tulleiden Urho Kekkosen ja Veikko Vennamon matkustelusta virka-asioissa Lapissa. Ja minä, nuori tulisieluinen idealisti, lähdin Tampereelle Taisi olla Tammer-hotelli, jossa pidin tuosta ”hulluudestamme” esitelmän sikäläisen AK:n jäsenistölle. Filmiä saattelee Mika Malin musiikki ja kehtaan kehua aikaansaannosta. Sama herra lahjoitti myös ison ja laadukkaan amerikkalaisen 1928 Locomobile-henkilöauton, jonka sittemmin osti Kaarle Nordenstreng ”Tikkakosken lennoston” perinneautoksi. eli minä. Arvonen (jolta sittemmin ostin nykyisen kotini Helsingissä) halusi ehdottomasti, että tulisin Tampereelle kertomaan ”tuosta paljon puhutusta hulluudesta, jota kutsutaan romuautojen säästämiseksi”. Benz 1922 -paloauton. Kerrotaan, että tuosta laitteesta inspiroitui sittemmin 1950-luvulla muuan keksijä nimeltään Fritz Fend. Siellä minä sitten jokeltelin puolihämmennyksissäni vanhoille AK-papoille syitä, miksi vanhoja autoja pitäisi säästää, eikä pilkaten tuhota. Siinä kerroit kuudella sivulla Benz Gaggenau 1922 -paloautosta. Kuten tässä: Ei enää aavistustakaan, mistä tämän sivun irti repäisin. Kun sitä säästettävää lehtiroinaa kertyy liikaa, olen viime vuosina yrittänyt sulloa sitä pienemmäksi rumalla tavalla: olen kylmästi repinyt lehdistä vain niiden kiintoisimmat sivut. Tyydytään siihen, mitä joku talleilla horisi auton arvellusta alkuvaiheesta. Jo kannessa juhlitaan wankel-idean keveyttä: kuvan neito kantaa kädessä 29 hv:n tehoista wankelmoottoria kädessään. Akseliväli oli 190 cm. Hän toinen, joka lahjoitti autojaan, oli teollisuusneuvos Gyllenberg, Tampereen Viilatehdas. Purnaan yhä yleistyvämpää laiskuutta kysyä vähän syvemmältä. Niinpä. Siispä kerron Benzautoon liittyvästi: Olin nuori Saab-myyjä Importer Oy:llä, silloisella Saab-tuojalla (noin 1958-63). Pitäisikö jo puhua idean hautajaisista. Anteeksi, että kiilaan omine tietoineni erinomaisen selventävään juttuusi Mersu-klubilehdessämme. Omalta kohdaltani muistan matkani USA:ssa, jossa Yrjö-poikani kanssa eksyimme jollekin etäiselle farmille, joka kihisi jälkituonnin ideaa kutkuttavia halpoja, mutta tervepeltisiä, yli 30 vuoden ikäisiä autoja. Siinäkö kaikki. Tämä ei saa kuulostaa kuin olisin loukkaantunut, mutta hieman tavallaan purnaan. Filmiä voi ymmärtääkseni kysellä nähtäväksi osoitteesta Myrskyfilmi Oy. Tiedän, mitä saksalainen tuottajanimi Mauser voi sisältää: aseita, arvellakseni tankkeja jne, mutta ei sentään autoja! Väärin. Tutustuin tamperelaiseen Laatuauto Oy -liikkeeseen, jonka omisti arvostettu vanha herra nimeltään Jungfelt. Sama tahditon yliloikkiminen tapahtuu toisen ikäkuormurin, ”Vetkun” Rebublic-kuorma-auton (1922) kohdalla. . . Ehkä enää ainoana Mazda jatkaa wankelin kehittelyä, ellei jopa tuotantoa. Mobilisti Senior 4/22 Uutisia&kuultua dollarihymyjen nokilla. Sillä tuloksella, että esitykseni jälkeen minuun otti yhteyttä kaksi arvokasta herraa. Ikään kuin ei olisi enää ketään, joka osaisi kertoa enemmän. Stoewer oli tovin minulla ja sittemmin Georg von Pfalerilla ja kuuluu nyt Ilkka Brotheruksen talliin. Molemmissa tapauksissa se joku olisi K.L.B. AHS (Autohistoriallinen Seura ry,) teetti yhdessä idean toteuttajan, elokuva-osaaja Timo Koiviston kanssa vuonna 2008 peräti 66 min. Tuli tuokin nyt kerrottua. Että olin silloin lähellä antaa pyydetyt 250 dollaria kaikkien aikojen lirupäisimpään ostokseen: Mazda pickupiin, jonka voimanlähteenä oli jo tehtaan asentamana wankel-moottori! Mahtoiko kukaan suomalainen aikoinaan jälkituoda vastaavaa. Mutta tuo kulkuneuvo! Suurennuslasilla uutiset_S422.indd 48 uutiset_S422.indd 48 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Sen haku Helsinkiin kesti puomilla vetäen 23 tuntia! Täältä auto sittemmin ostettiin kipin kapin takaisin Tampereelle. Mauser-tehdas Saksan Oberndorfissa näet kokeili vuosina 1920-21 ideoimansa ”Einspur-Auton” (yhdet jäljet) mahdollisuuksia tuotantoon. . Siis itse asiassa Messerschmitt Kabinbenrollerin luoja! Hobby kertoi asiasta peräti kuuden sivun juttuna. Yksi edusti firmaa Enqvist Oy, Tampere. Kuvan on ottanut Kari Karjalainen, ken lienee. Ja nyt, vuoden 2023 kynnyksellä. Anteeksi nyt, arvostamani Mersu-kerholehden päätoimittaja Markus Nieminen. Sain hakea Naem Samlihanin kanssa hänen pihastaan Ford Oy:n kuormuri-hinurilla 7 hengen välilasillisen 8-syl. . kestävän värifilmin suomalaisesta vanha-autojen harrastuksesta. Delage ohjautui takaisin Tampereelle, tänä kesänä edesmenneelle Matti Järvenpäälle
Auto suorastaan singahti maailmalle! Vasta nyt olen tajunnut, että auto meni Aro-yhtymältä jonnekin maakuntaan, kaiketi itäiseen suuntaan. Ja miksikö sille sytyin. Kävin toki minäkin, ja ihan yöpyen, seuraamassa viime kesän Savonlinnan Retkeilyajoja. . Sama auto, joka komeili vuosia Aro-yhtymä Oy:n Konalan upeissa näyteikkunatiloissa. Aro-Yhtymää oli tuolloin (15 vuotta sitten) valittu luotsaamaan aivan uusi toimitusjohtaja. Löytyisikö Kauko-Idän suunnalta, kiltistä itä-Neukkulasta (Vladivostok) yhä samanlaisia jälkituotavaksi. Eikä auttanut, vaikka talutin soltun auton takalokasuojan tasolla ja näytin siihen ympättyä tekstiä ”Audi”. Mobilisti Senior 4/22 . . Datsun Presidentiä (V8) ei edes voitu tuoda Suomeen, koska tehdas pidätti itsellään oikeuden päättää kenelle sellaisen voisi myydä – yleensä vain lähetystöille. Eli suomeksi: mitä siitä saisi ja miten sen saisi hienovaraisesti myytyä sen arvon tajuaviin käsiin. uutiset_S422.indd 49 uutiset_S422.indd 49 22.11.2022 10.36 22.11.2022 10.36. Siinä sitten seisoskelimme tunnin verran odottaen vastausta kaiketi Moskovasta asti kysyttynä. Sellainen on tämä 27.12.2018 Antti Pitkäseltä saamani pitkä kirje. Upeaa, kiitos Mr Unknown! Todettakoon, että Helsingissä nähty harrastaja ”A.P.” on tallentanut Suomesta kaksi muuta Datsun Presidentiä, molemmat luultavimmin Japanin lähetystöä Helsingissä palvelleita. Auton luovutuspäivä oli ollut 19.7.1938 ja alustanumero 181535. Joskus on vaan ikään kuin pakko ottaa toistamiseen puheeksi jonkun lukijan todella kehuttava lisälähete. Tiedot löytyivät oheistuotteena Pitkäsen tehdessä Michael Cedercreutzin kanssa todella upeaa Citroën Suomessa -kirjaa. Siitä jäi ikuisesti mieleen kohtaus heti Neuvostoliiton puoleisella rajapuomilla. Juuri silloin esiin pintautuva korona haittasi hieman huomiokykyäni. Solttu pudisti päätään ja selaili glavnii direktorin (esimiehensä) antamaa vihkosta. Pitäisikö minun tunnustaa asia, jota minulta ei ole edes kysytty: yhtä paljon kuin kammoan nykyisiä Audeja (käyttäjien ajoröyhkeys), tunnen suurta sympatiaa noita aivan ensimmäisen lähdön Audeja kohtaan, jopa sitä piskuista Audi 50:ttä (alias VW Polo), jota uutena kävin koeajamassa Itävallassa. Hyvä niin, nyt kesällä 2022 sen omistaja todisti olleensa tosissaan: auto on yhä prikulleen kuin uusi. Vastasin vilpittömästi: Audi. Sama auto myytiin Loimaalta Saksaan pari vuotta sitten ja on nyt taas kuin uusi. Annoin housut tutisten arvioni ja laitoin sovitusti siitä herrasmiestasoisen myynti-ilmoituksen Mobilistiin. Siinä hän kertoo, että aikoinaan ensimmäisiin SA-HK:n Retkeilyajoihin (1959) osallistunut 2 litran avomallinen Adler meni uutena Kotkaan insinööri Erkki Tammistolle. Sen verran, että tämä auto olisi kyllä pitänyt K.L.B:n huomata: NT-99, Datsun President. Ruski-solttu siinä ylimielisen oloisesti selaili papereitamme, todetakseen: Kakaja (tms,) Masiina eto, (mikä helskutin) auto tämä on. Tuskin, ei ainakaan ohjaus vasemmalla -yksilöitä, kuten nämä kolme nyt tiedettyä. Tulihan se tietysti lopulta mutta, että sellainen Neuvostoliitto... 49 Uutisia&kuultua tarkaten kilvissä AH-808 liikkunut auto vaikuttaa olleen Lancia (Appia?). Mutta se Pitkäsen opetus: hän toimitti myös tarkat tiedot jokaisesta uutena Suomeen tuodusta (83 kpl) Adler-henkilöautosta aikaväliltä 30.11.1936-13.7.1938. . Sieltä kun ei löytynyt edes mainintaa koko Audi-autosta, saati merkistä! Päätelmä: Kyllä Moskovassa tiedetään paremmin, sellaista autoa kuin Audi ei yksinkertaisesti ole olemassa, viesti solttumme elekielellä. Lainaan toisenkin kuvan Automobiililehdestä 4/22: siinä esiintyy Audi 60. Hän soitti minulle, K.L.B:lle, tunnustaen, että “President on nyt paistatellut kyllin pitkään päivää näytetiloissamme”. Sen entisöi 10-15 vuotta sitten Veijon silloin jo runsaat 80 vuotta täyttänyt isä. Niistä se ehkä ainoa säilynyt löytynee edelleen Veijo Pesosen, Järvenpää, autotallista. Minäkin ajoin tuollaisella 1967 Leningradiin ja takaisin, mallin ollessa aivan uusi. Siksi, että tuolla tyypillähän alkuun haparoiva suomalainen Audi-menestys alkoi. Siis tasan se Suomessa yltiöharvinainen Lancia-malli, joita tänne uusina saatiin tuskin 2-3 yksilöä
Jo tämän otsikko kajahtaa nykysilmään aika vajaasti ajatellulta. Huomioi juuri tuon ensimmäisen mallilähdön (1936) keulailme. vanhamainoksia_A422.indd 50 vanhamainoksia_A422.indd 50 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47. Tai tuo kankean aristeleva ”perin hyvä moottori”. Moni vanha mainos on painettu sanomalehtipaperille ja se haurastuu! Vielä ehkä kymmenen vuotta ja helahoito on pölynä lattialla. Miten niin ärtyneenä. Söpösti ylikehun puolelle heittää silti väite vedottomasta tuuletuksesta ja runsaasta tavaratilasta. Veli-Pekka Ääri, Helsinki, saattaa olla ainoa, jolla on kuvankaltainen Kadett tallessa. No, kun toinen järjenpuolisko neuvoi, ettei näitä kannattaisi säästää. Toki tiedän tusinaviisaiden neuvon: skannaa ne. Mobilisti Senior 4/22 VANHA MAINOS VANHA MAINOS AVARTAA NÄKEMYKSIÄ Lienen kulumiseen saakka kertonut, mistä näitä mainoksia löydän. Entä 34 000 markkaa tänään. Mutta kenen ajalla ja kärsivällisyydellä. Ehkä tuossa härnää teitittely, nythän se menisi ehkä ”Tätä et odottanut”-tyyliin. K.L.B. Taatusti unohtumattoman elämyksen koki hän onnekas, joka sai tässä luvatun kyydin. Ja näitä tallella. Ja että sitä tarjottiin oikein ”mielihyvällä”. Tilastokeskuksen laatiman muuntokertoimen mukaan noin 15 000 €. Yhtenäinen teräskatto oli tuona aikana viisasta kertoa, koska monella kilpailijalla tapasi katto olla pehmeää keinomateriaalia (pikku-Fordit) tai puuta ja pergamenttia (DKW). Sieltä maapaikkani vintiltä, jonne noita ärtyneenä aikoinaan tungin. Se kun ei ole sama kuin 1939 Kadett tai Opel-Mosse malleissa. Nyt häämöttää edessä toisenlainen ongelma. Firma Auto-Bil Oy toimi vielä 70-luvulla Helsingin Kalevankadulla. 50 . Ja se toinen taas supisi toisinpäin. Tässä alkuperäisessä koossa julkaistu mainos nähtiin HS:n numerossa 129, ilmeisesti toukokuun maissa 1938. Huomaa myös oikea kirjoitustapa: lopussa kaksi t-kirjainta
vanhamainoksia_A422.indd 51 vanhamainoksia_A422.indd 51 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47. Mutta eikö se samalla ole jotenkin pikkukiero. Ilpo Myyry Heinlahdelta lähetti 17.3.2010 Hakkapeliitta-lehdestä tallentamiaan automainoksia, kuten nämä. Neloskoneellaan Whippet paini samassa kaupallisessa myyntisarjassa kuin Ford A tai nelos-Chevrolet, kuutosella luokka muuttui. Nykyisten harrasteautojen maailma tuskin kihisee uteliaisuutta kuullessaan ihka oudot automerkkinimet kuten nämä tässä. Whippet oli hyvä auto, mutta mitäkö niitä Suomessa on säilynyt. Mainos on Kuisminin mukaan julkaistu (HS?) 14.10. Kulutuslukema 0,9 litraa ”peninkulmaa” kohden olisi suomeksi 9 litraa/100km, mikähän taho vahvistaisi sen todenmukaisuuden. Ihan vetävä mainos, kyllä. 1951. Edellisessä Senior-numerossa julkaisimme jonkin verran juttua Seabee-koneista. Tokko yhtäkään. Mobilisti Senior 4/22 . Toisaalta, jos Suomesta löytyy yksikin tuon merkkinen laite, tämäntyyppisen muistutuksen paperille saattaminen ei haittaa. Siispä kerrottakoon: Locomobileita pitäisi löytymän kaksi (Pori ja Tikkakoski), yksi Flint löytyy Nokialta ja Rugby-autoja löytyy – ehkä kymmenkunta – vaan ajokunnossa. Yksi hyvä Viipuriin uutena myyty on Varkaudessa, ehkä 4-5 muuta on yhä olemassa. 51 Lappeenrantalainen Teuvo Kuismin lähetti meille takavuosina lehdistä irti leikkaamiaan erikoisia mainoksia, kuten tämän Lentopalvelu Sundströmin. Sikäli, ettei siitä selviä, ajettiinko tuo ”Ennätysajo” nelosvai kuutoskoneisella Whippetillä
Mutta etteivätkö nuo sanat päde nykyisiin autonoston motiiveihin vielä paremmin. Mainoksen lähetti meille aikoinaan Kenneth Hjelt, Vantaa. 52 . Oheinen piirrostallenne on Ruotsin Populär Mekanik -lehdestä, mutta sekin vain irtosivu. Pakko taas myöntää tietovajeeni. Taitaa olla merkki köyhäilystä, jos tyytyy neliovisen hankintaan luojan vuonna 2023. Siltä varalta, että joku on jo juonessa mukana, kerro meille. vanhamainoksia_A422.indd 52 vanhamainoksia_A422.indd 52 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47. Mobilisti Senior 4/22 Kovin oli Essexin silloinen maahantuoja, Nova Oy, tyytynyt tässä vähiin kehuihin. Nykyisenä kaupasta saatavien mönkijöiden aikana ketään ei taitane kiinnostaa tuollaisen rakentelu. Harvempi tulee edes ajatelleeksi, että osuusliike Hankkija ehti jossakin vaiheessa olla myös moottoripyörien maahantuoja. Mainoksen leipäteksti on sekin puntaroinnin arvoista, muun muassa moottorille oma iskunvaimennin. Vielä vihjeeksi kerrottakoon, että piirroksen kilpurissa – tai mikä olisi oikea nimitys – laitteen pyöräkoko oli 8 tuumaa, kuten Messerschmitt Kabinenrollerissa. Sen tiedän, että USA:ssa oli ainakin vielä 50-luvulla muotia rakentaa oma, puutarhatraktorin kokoinen kilpa-auto. Triumph-merkki on monien mutkien kautta yhä elävien kirjoissa. Moinen kuvassa näkyvä laatikkomainen sivuvaunu, kaiketi retkeilylisäke, tuntuu jotenkin vieraalta suomalaissilmään
Vain yksi kuvan kaltainen on tietämäni mukaan säästynyt Suomessa. Sen ehti entisöidä pitkälle Lars Asplund, ennen tapaturmaista kuolemaansa. Taidan kyllästyttää tuputtamalla kuvia ja leikemuistoja autoista, jotka eivät ole koskaan olleet tämän päivän muotiautojen etiäisiä. Grahamin kansainvälinen maine oli niin vahva, että Nissan Japanista osti Grahamin koriprässit ja moottorimuotit vuonna 1937 huomattavalla summalla, kun mallin tuotanto USA:ssa oli päätetty lopettaa. H-Auto toimi muistaakseni Hämeenlinnassa. Kysyä siis voi, jäikö jälkipolvelle nähtäväksi yhtäkään, olkoon sitten kuntonsa mikä hyvänsä. Vaan eihän tuosta nyt oikein ollut Suomessa käytön jälkeen näemmä museoitavaksi. Päinvastoin, se saattoi olla ainoa käyvä vaihtoehto raskaan painoluokan kuljetuksissa. Nissan valmisti Graham-pohjaisia autoja sotaan saakka ja hyödynsi sitten moottoria vielä kuormureissaan 50-luvun alkuun saakka. Kuten nyt 1935 Graham, jota aikoinaan kilpaili Fordin ja Chevroletin kanssa samoissa halvoissa hintaluokissa. Hieman outoa tuossa mainoksessa ei ole se, että Hankkija oli maahantuoja, vaan että myyntiä tapahtui ilmeisesti vain Porin konttorin kautta. Niitä oli kai niin Sjömanilla, Imatran Voimalla ja monella muulla. Auto löytynee edelleen Vantaan Sotunginkylän traktorimuseosta. Mutta mihin tulokseen tällä melkein itse itseään piiskaavalla IFA-mainoksella tähdättiin. Mobilisti Senior 4/22 . 53 Ei Tšekeissä tehty Praga V 3 S teli-monivetokuormuri ollut aikoinaan Suomessa mitenkään harvinainen. Kuvan ilmoitus oli Aamulehdessä 28.11. 1954. vanhamainoksia_A422.indd 53 vanhamainoksia_A422.indd 53 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47
Jos olisi kysytty vaikka Cadillacia, valinnanvaraa olisi ollut ulapoittain. Raimo Ylijoki, Tampere, lähetti tämän 11.12.1951 Aamulehdessä julkaistun mainoksen vuonna 2002. Adleriakin unohdetumpi on paljon pidempään tuotettu auto, brittien Humber. Juuri kukaan ei heristä korviaan nimen kuullessaan. Mutta huomaa myös pienellä präntätty mainoksen alaosan teksti. Siinä luetellaan alueellisesti saantioikeutetut paikkakunnat! Siis jos asuit vaikka lähellä Teiskoa, mutta et aivan siellä, et saanut ostolupaa. Auton omisti Vantaalla asunut Juha Hietalahti. Suuren vaivan jälkeen löytyi vain yksi, onneksi musta, kuten oli toivottukin. Mutta itse mainos on sekakieltä, ei suomea eikä ruotsia, vaan englantia ja saksaa! Suosittaisin myös vallankin Citroën-väkeä huomioimaan, että oli muitakin, jotka jo 1934 tarjosivat massamyyntiin etuvetoisia henkilöautoja – kuten tässä Adler. Mobilisti Senior 4/22 Kummallista tässä mainoksessa on sen julkaissut tausta: Painettu Suomessa ilmestyneen Moottori -lehden ruotsinkielisessä ”Motor”-versiossa vuonna 1934. Ja todella, noita myytiin kymmeniä esimerkiksi Helsingin taksiin. Kovin mairittelevaa mainetta ne eivät ainakaan siinä hommassa saaneet. Auto oli talvella kylmä kuten useimmat sen ajan kulkimista, rattivaihteen siirtomekanismi kangerteli ja pelkällä maalilla ruostesuojatut pellit tapasivat reikiintyä. Jälkimaailma on kohdellut, ainakin Suomessa, rumasti Adlereita. 54 . Kun valtakunnallinen TV-laitos joku vuosi sitten ryhtyi tekemään filmidokumenttia kirjailija Kalle Päätalosta, filmin ohjaaja vaati filmiin nimenomaan kuvankaltaisen Humberin, koska se oli kuulemma Päätalolle hyvin mieluisa. Vallankin valokeiloista on kadonnut täälläkin 50-luvulla nähty malli Hawk (oikein sitä oltiin näemmä Haukkaa”). Arvaisin Suomesta löytyvän 10-15 entisöintikelpoista vuosien 1937-39 Junior-mallia, mutta vain pari on entisöity – eikä niitäkään kukaan huomioi, jos sattuisivat ajotuulelle. vanhamainoksia_A422.indd 54 vanhamainoksia_A422.indd 54 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47
Siis kun puukaasuaika loppui, työja kehittelykohteeksi otettiin näemmä kuorma-autojen kipit. Autokorjaamoiden Oy” – kuka siitäkään enää mitään tietäisi. Citroën-telaautoja kokeili myös puolustusvoimat. Loppukevennykseksi mainos eräänlaisesta aikansa varusteturhakkeesta. Kuvittele, tuo ruotsalaisvalmistaja tuotti niitä jopa IFA F9:ää varten. Mobilisti Senior 4/22 . Tässä sellainen mainitaan myös hydraulisena. Huomaa tuo kansan suuhun sotavuosien puukaasuaikoina upotettu käsite ”AKMO”. 55 Kuva on noin 14-sivuisen varaosakirjan/käyttöohjeen kannesta. Yhtä kaikki: vallankin mekaaninen käyttökippi oli varomattomalle tai osaamattomalle käyttäjälle vaarallinen kapistus. Kegresse-telavaunulla tehtiin näytösluontoinen ajo Suomen Lapissakin. Idea oli ikivanha, mutta sen paluu oli ehkä sotienjälkeistä muistelua osittaisesta ajovalojen pimennystai tarkkuusohjaustarpeesta. Painovuotta en löydä, arvaisin 1949. vanhamainoksia_A422.indd 55 vanhamainoksia_A422.indd 55 22.11.2022 10.47 22.11.2022 10.47. Kanteen on ujosti lisätty “Ent
56 . Mobilisti Senior 4/22 Järjellä & maltilla T alviajokoulu vuodelTa 1959 wb-talviajokoulu.indd 56 wb-talviajokoulu.indd 56 21.11.2022 14.59 21.11.2022 14.59
Kuvat on ottanut Holger Eklund. Erillisten talvirenkaiden valintaa ei Bergström käsittele ollenkaan. Yhdistelmä jarruttaa voimakkaammin kuin kyljellään tietä pitkin liukuva kuljettaja. 1950-60-luvuilla hän kirjoitti Moottoriurheilulehteen melko säännöllisesti koeajoja, lähinnä kaksipyöräisistä. Kuljettajan painopisteen siirtoa enemmän eturenkaan päälle Walter ei käsittele, mutta pitää hallinnan vuoksi jalkoja tapeilla liukkaallakin, sillä: ”Ajaja, joka laahaa jalkojaan kummallakin sivulla, istuu pyörän selässä täysin holtittomasti, aivan kuin voinokare kuuman perunan päällä.” Yksityiskohdissa Bergström on tarkka. Mobilisti Senior 4/22 . Hän menestyi jo ennen sotaa ja saavutti yhteensä kahdeksan kertaa Suomen mestaruuden. Walter ajoi kilpaa keski-ikäiseksi saakka, mutta pysyi kiinni kaksipyöräisten maailmassa vielä kisailun lopetettuaan. 57 Walter Bergström ajoi pitkään moottoripyörillä aktiivisesti kilpaa. wb-talviajokoulu.indd 57 wb-talviajokoulu.indd 57 21.11.2022 14.59 21.11.2022 14.59. . Vuonna 1959 sodanjälkeisestä pula-ajasta ei ollut vielä kovin pitkä aika; silloinhan varusteita ei välttämättä saanut rahallakaan. Hänen mielestään pyörän kaatuessa liukkaalla on kuljettajan pysyttävä kiinni pyörässä mahdollisimman pitkään. Sieltähän se löytyi, heti vuosikerran 1959 ensimmäisestä numerosta. Kunnollisten ajovarusteiden käyttöä Walter suosittelee ja mainitsee, että niiden hankinnan ei pitäisi tuottaa nykyään kuin ehkä taloudellisia ongelmia. Bergsrömin ohjeet ovat aivan ajanmukaisia nykyäänkin, vaikka niistä voi olla aistivinaan tuohon aikaan käytettyjen renkaiden liukkauden. Näiden kuvien alkuperäisnegatiivit löytyivät Mobilistin arkistosta paperitaskusta, jossa oli Walterin nimi, vuosiluku 1959 ja sana vinterkörning. Bergström kehottaa pitämään pyörää täysin suorassa, jotta kosketuspinta lumeen olisi mahdollisimman suuri. Sen kaltainen shoppailu taisi yleistyä autoissakin vasta paljon myöhemmin. Alempi jalka kuuluu irrottaa tapista ja siirtää taaksepäin, jotta se ei jää pyörän alle, ylempi jalka on pidettävä kiinni tapissa, jos vaikka pyörästä pitäisi päästä potkaisemalla kauemmas kaatumisen jälkeisen liu´un aikana. Hän kehottaa lukijoita pitämään moottoripyöränsä ajossa talvellakin ja opettaa omat niksinsä pyörällä ajoon ja jopa turvalliseen kaatumiseen sen kanssa. Koska tiesimme Bergströmin kirjoittaneen Moottoriurheilulehteen, tarkistettiin viime keväänä arkistojen kätköistä pintautuneista kyseisen julkaisun vuosikerroista, olisiko kuvia käytetty jonkin lehtijutun yhteydessä. kuvat: Holger Eklund teksti: Janne Halmkrona V uonna 1959 Bergström laati jutun talviajosta
K.L.B. Rohkenen kuitenkin väittää, että 2020-luvun huomattavasti kehittyneemmällä reproamisja kirjapainolaadulla näistä kuvista irtoaa vielä todellisempi tuntuma autolla ajamiseen Suomen ilmastossa. Mutta milloin kuvat on otettu. Vaasan tienoilla tuollainen oli tallessa vielä 60-luvulla, mutta se taidettiin myydä Ruotsiin. Mobilisti Senior 4/22 Säässä kuin säässä Kun vielä oli tositalvia Julkaisimme näitä samoja kuvia lehdessämme joskus 25 vuotta sitten. 58 . talviajoa.indd 58 talviajoa.indd 58 21.11.2022 14.59 21.11.2022 14.59. ”Puppchen” (kaiketi ”Nukke”). Varmuudella voidaan todeta, että auto on noin 1922-mallinen, Saksassa tehty Wanderer, ilmeisimmin ns. Huomaa ajajan paksu talvipalttoo ja valkoinen karvahattu, ajolasit, puuvartinen pikkuruinen lumilapio, ilmeisesti karbidi-ajovalot ja outoa: vain oikeassa etuja takarenkaassa on lumiketju. Tarkan tiedon puuttuessa ehdotan ajankohdaksi noin vuosia 1921-22
Wanderer oli August Horchin alullepaneman Auto-Unionin ja sen logon yksi neljästä renkaasta. Maahantuoja oli Auto-Ala Oy, R. Olisiko väärin olettaa, että kuljettaja uskalsi lähteä yrittämään lähes umpihangen läpi luottaen lähinnä siihen, että Wanderer oli lyhyt ja kevyt. Ne kolme muuta olivat Audi, Horch ja DKW. Mobilisti Senior 4/22 . Espoon Automuseon ylisillä on yksi. Knorn. Aurauksen merkkikeppejä on turha katseella hakea. talviajoa.indd 59 talviajoa.indd 59 21.11.2022 14.59 21.11.2022 14.59. Viimeiset Wanderer-henkilöautot valmistettiin 1939. 59 Taustalla näkyvistä puisista sähkötai puhelinpylväistä päätellen ajaja on sunnilleen maantien suunnassa. Suomesta löytyy 2-3kpl 1930-lukuista Wandereria, joista pari on jälkituotu tänne Neuvostoliitosta
Onneksi työpaikalla oli osaamista ja sen ajan huippua olevaa konekantaa. 60 . Hyvä että asia selvisi. Myyjän nimi oli Puolitaival. Laakerin neulat olivat vähissä ja pääakselin napa heikossa hapessa. Kyseessä on vuoden 1958 mallin Ford Zephyr 6. Voi sanoa, että ero näiden autojen välillä oli kuin yöllä ja päivällä. Seuraavana viikon loppuna ajelin tällä puolirammalla autolla Pukinmäelle setäni luokse. Polttoaineen kulutus ei ollut tämän auton hyveitä. Silloin pito rupesi katoamaan ja hädin tuskin päästiin mäen päälle. Sama kuva oli jo aikaisemmin lehden 2/2012 sivun 35 ylälaidan kuvassa. Auto oli muuten erittäin hyväkuntoinen, mutta kakkosvaihde ei mennyt päälle. Eräs sorvari teki "viraapelihommana" uuden pääakselin navan, jonka sovitti kytkinakselin neulalaakeriin ja sitten sovitti navan toisen pään pääakseliin koneistamaansa reikään nollasovitteen ja Locktite-lukitteen avulla. Se veti puuta Tulppiosta Sotajoen vartta pitkin Lattunaan Kemijokivarteen, josta uitto jokea pitkin jäiden lähdettyä. Vaimoni kulki töissä Riihimäen paikallissairaalassa ja Zephyr ei ollut etenkään talvikelissä optimaalinen työkalu naisihmisen ajokiksi. Matti Ouvinen Zephyr-muistoja Hei, oletan löytäneeni tutun auton, jonka omistin myöhemmin, Senior-lehden 2/2022 sivun 23 alareunassa olevasta kuvasta. toimitus Koffia Numerossa 3/2022 sivulla 73 esitellään Koffin käytössä olleita Renault-tavarankuljetusajoneuvoja. Auto toimi runsaan kuukauden ajan hienosti, mutta sitten olimme käymässä Punkalaitumella vaimon tädin luona viikonloppuna ja tulomatkalla kakkosvaihde jälleen katosi ja vaihdelaatikko tuntui muutenkin epävarmalta. Vertailun vuoksi saman lehden sivuilla 4-5 on koko aukeaman kuva autorivistä. Ajelimme pienehköjä sivuteitä, joissa oli mutkia sekä ylä-, että alamäkiä. Ne autot toden totta ovat mukulakivikadulla Matti Paavola Toimittajien ammattitaidossa on kieltämättä suuria puutteita. Kuvatekstissä väitetään vakavalla naamalla, että ko.vempele jyristelee mukulakiveyksellä?!No ei jyristele, vaan tämä sileäpintainen kookkaampi katukivi jota Helsingin katuverkossa on vieläkin runsaasti, tunnetaan nimellä nupukivi! Mukulakiveä ei liene juuri muualla kuin Suomenlinnassa. Ostin sen syksyllä 1970 Helsingistä Kallion suunnalla olleesta "kellarimyymälä"-PAN-autosta. Helmikuussa kotiseudullani Pohjois-Karjalassa käydessäni lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa auto käynnistyi jo hyvin lyhyellä ensistarttauksella. Onneksi kuutoskoneessa riitti vääntöä, sillä vauhdin hiipuessa kolmivaihteisessa laatikoissa joutui vaihtamaan kolmoselta suoraan ykköselle. Kauppahinta oli muistaakseni 1500 markkaa. Enkä vain lakkaa ihmettelemästä kuinka vaikea on erotella katukivet toisistaan! Lehden sivulla 52 on kuva Stug rynnäkkötykistä senaatin torin vieressä v:n-52 lippujuhlapäivän paraatissa. Rakennusmassa on sittemmin purettu ja tilalla on kerrostaloja. Seuraavana viikonloppuna laatikko jälleen kasaan ja paikoilleen ja niin matka jatkui. Tomi Hautakangas No pahkeinen, kaksi tiilimiljöötä sekoittuu helposti. Hänen autotallissaan purin vaihdelaatikon ja totesin, että PAN-auton laatikon korjaus oli tehty vähän ryssimällä. toimitus Kiviä ja kiviä Tässä juuri lueskelin Mobilisti Senioria 2/22. Myyjä lupasi korjauttaa sen parin päivän aikana. Olli Toivonen No voihan samperi sentään. Niinpä vaihdoimme sen Riihimäen Ford-liikkeessä noin vuoden ikäiseen Fiat kuusisataseen. Oli syksyn ensimmäiset lumimyräkät ja liukkaat tiet. Oliko jäänyt joku lukitusrengas paikoilleen laittamatta tai vastaavaa, kun pääakseli oli päässyt krymppäämään kytkinakselia vasten. Matkasta selvittiin perille. Savukoskelle on siitä matkaa vielä 61km... Tällöin kuvanottopaikaksi sopisi 1964 ilmakuvien perusteella Koffin omien tilojen edusta Hietalahdenrannassa. Nytpä tiedämme tämänkin eron. Maantieajossakin meni 13 litraa sadalla kilometrillä, kaupungissa enemmän. Aiemmin olemme jo oppineet erottamaan sähköja puhelinpylväiden henkiset elämät toisistaan. Kuvassa jossa lastataan koreja AAJ-83:n kyytiin näyttäisi taustalla olevan Merikorttelin Merikadun puoleinen katto. Otin pääakselin mukaani ja matkasin junalla kotiin Hyvinkäälle. Se oli toimiva peli Hyvinkään ja Riihimäen väliseen matkantekoon, mutta kun kävimme silloin tällöin kotikulmilla Pohjois-Karjalassa, kyllä näillä matkoilla jäi kaipaamaan Zephyrin tasaista kyytiä. Toki silloin ei ollut kattonopeuksia ja auto kulki kevyesti oman mittarinsa mukaan 120 km:n tuntinopeutta ja silloinkin äänimaailma auton sisällä pysyi vielä kohtuullisen hiljaisena. Mobilisti Senior 4/22 Lukijoilta Savotta Senior 3/22ssa sivulla 24 ollut Samperin savotan veturi. Kuva, jossa AAC-43 poseeraa AAC-83 rinnalla saattaisi olla saman rakennuksen pohjoissivulta, ohessa kuva Sinebrychoffin taidemuseon omilta sivuilta. Sen jälkeen auto toimi hienosti ja kylmäkäynnistyskin osoittautui erinomaiseksi. lukijat422.indd 60 lukijat422.indd 60 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. Asuimme Hyvinkäällä ja olin aloittanut työurani syyskuun puolivälissä Kone Oy:n hissitehtaalla laadunvalvontainsinöörinä
Kuitenkin siitä saamani hyvityshinta vaihdossa oli silloisessa elämäntilanteessa merkittävä. Aloin epäilemään, että kuva olisikin Akaan Toijalasta tai sitten paikka on lähes yksi yhteen Lievestuoreen kanssa. lukijat422.indd 61 lukijat422.indd 61 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. 65 keskikuva: MCS-60. s. Vanhempi väki tietää talon ns. Tapio Kuokkanen 0400 548 577 tapio.kuokkanen@dnainternet.net Eiranen, autoilija Lähetän Kalle Eirasen puolesta kuvamateriaalia vanhasta ajoneuvosta. Niitä tuotiin Suomeen Ranskasta, kun panssarijoukkkoja alettiin perustaa v 1919 Renault F.T. 52: Veikko Lähde asuu nykyisin Lahdessa. Kuvassa vasemmalla allekirjoittanut ja oikealla vaimon pikkuveli Jari Aho, hänkin nyt jo yli kuusikymppinen ja kohta eläkeiässä. Kuvat on otettu Eirasten kotipihassa Orimattilassa. "Huuskan talona". Nyt myöhemmin, kun olen vanhaautoharrastaja ja minulla on useita museoautoja, olen harmitellut, kun en jättänyt sitä kotipaikalleni johonkin latoon tai vastaavaan odottamaan myöhempiä aikoja. Kuva oli eri kuin tämä, mutta ajoneuvo sama. Toinen kuva on kesäloman aikaan kesällä 1971 vaimon kotipaikalla Liperissä. Kuvassa on vasemmalla vaimoni Ritva Kuokkanen ja hänen tätinsä Kerttu Korkka. Toijalan rakennus on aivan radan vieressä, kuten kuvassa olevakin. Google Mapsin katunäkymästä paikan yhteneväisyys paljastuu. Tuohon aikaan auton omistuksen siirtyessä toisen läänin alueelle, rekisteritunnus piti vaihtaa kyseisen läänin tunnuksiin. Myyjällä taisi olla jo ostaja valmiiksi tiedossa. 61 Lukijoilta Tietojeni mukaan Zephyr siirtyi autoliikkeestä melkein heti seuraavalle omistajalleen. Kalle Eiranen ja Ranskan Ford. Olli Hietanen, Akaa Kiitämme tarkkaavaisuudestanne! toimitus Latil ja Weitz Muistelin, että joskus Seniorissa arvuuteltiin oheisen kuvan traktorin merkkiä. 80 v ja ollut mm. Mobilisti Senior 4/22 . Traktoria oli tarkoitus käyttää mm oheisen kuvan Weitz-lavetin vetämiseen, jolloin kyyKallen veljet vas. Auton tunnistamisessa auttaa se, että siihen oli jossain vaiheessa asennettu ilmeisesti ponttooni-Mersusta lähtöisin olleet sivuvilkut, jollainen näkyy lehden kuvassa mustana pisteenä vasemmassa lokasuojassa tuulilasin edessä. Leo ja oik. Pentti Pihlaja-Kuhna Päijät-Hämeen Mobilistit Ry Rahastonhoitaja 3/22-lehdestä s. Se on lähteeni mukaan ranskalainen Latil. Muuten olen kanssasi samaa mieltä museoja harrasteautojen epäasiallisista modifioinneista. Muistini mukaan entinen tunnus oli AN-114 tai hyvin sen suuntainen. Olen nähnyt autoja ja liikennettä n. Lähetän liitteenä pari kuvaa, joissa toinen on otettu Riihimäellä Paikallissairaalan edessä. Pauli. Modele 1917 -kalustolla. En kuitenkaan muista koskaan nähneeni liikenteessä luvallisesti liikkuvaa autoa ilman lokasuojia. Kuvassa näkyy lokasuojassa jälkiasennettu Mersun vilkku. RW Lahti Huuskan nuuskana Huomasin Senior 2/2022:n sivulla 53 kuvan "Huuskan mylly Lievestuoreella...". katsastusmiehenä (1959-68). Tein sen heti hankintani jälkeen ja uudeksi tunnukseksi tuli UFS-52. Kuvissa Kalle Eiranen on kotiutunut asepalveluksesta 9.9.1960 Helsingin autopataljoonasta. Isältä lainattu Ford France 1947 tuli Eirasille vuonna 1956
Johannes Rein Tuusula OHFCK-tietoa Oikein kivaa, että lehdessä on paljon ilmailusta, sitähän tuli harrastettua aika kauan. Näin Latil-traktorit palvelivat silloista Puolustuslaitosta muulla tavoin. Kävi kuitenkin niin, että tuon ajan teiden heikon kantavuuden vuoksi yhdistelmää ei voitu ajaa meidän maanteillä. Sain kai armosta siirtolentoluvan Turusta Nummelaan, myönsin itselleni koeja tyyppikoulutuslennot sitä ennen. Minä olen OHFCK:n toistaiseksi viimeisin lentäjä ja se, joka sen Turun kentän laidalta pelasti. Paikkana on tosiaan kuvatekstissä mainittu Jyväskylä, mutta ei suinkaan Laajavuori vaan Taulumäen hyppyrimäki. toimitus Elefantti Uusimmassa Seniorissa (3/22) sivulla 39 on yhtenä kuvana "Norsu"-lentokoneesta hyppyrimäen edustalla. Liitän mukaan vielä kuvan samasta koneesta hieman aikaisemmassa asussa. Millaiseen syntiin ajatuksissani syyllistyn, kun haaveilen jostain oikean kokoisesta mobiilista arkikäytössä, mutta sähkökäyttöisenä. Olen suorastaan vaatimattomasti pollea siitä, että kone on hoidossa ja sain aikoinani tartutettua ilmailuviruksen Inkooseen. 62 . Kuva Latilista miehineen on 1930luvulta ja lavetin Kuva Ranskasta ehkä 1920luvulta. Panssarimuseon julkaisu 4. Model 1917 ja niiden käyttö Suomessa”. Kuvassa koneen edessä seisoo nyttemmin jo edesmennyt isäni. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, mutta alkuperäiset jo ovat haaleita. Rasittunut talouteni esti koneen kunnostuksen, mutta kaverini Claes Strömberg ja Tapio Sjögren Inkoossa ostivat koneen ja aloittivat kunnostuksen, jota inkoolainen OHFCK-porukka nyt jatkaa. Konetta käytettiin henkilöstön siirtoihin, Turussa laskuvarjokerhon pudottajana, kuvanne ilmeisesti Turusta. Ajattelin nyt lähestyä parilla kuvalla (kovalla katolla ja ilman) ja lyhyellä raportilla omastani, joka löytyy pienestä kokoelmastani ja on varmasti räpeltämätön sekä käytetty mm. Koneen Fairchild 24W (US Army UC61W) moottorina 7-sylinterinen tähtimoottori. Samalla itselläkin on silmä harjaantunut huomaamaan, kuinka monessa paikkaa on monissa oikaistu, vuosimallit vaeltelevat lukijat422.indd 62 lukijat422.indd 62 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. Kuvat on reprottu teoksesta "Voiton vaunut Renault F.T. Reni Hildeen P.S. Siinä Schneider vaunua lastataan. Kuva on otettu ilmeisesti Jyväsjärven rannassa joskus 1950-60-lukujen taitteessa. kansainvälisesti referenssiautona siitä, kuinka asioiden pitää olla. Jokainen säilyvän ajoneuvon säilyttämisessäkin vuosien varrella avustanut ansaitsee arvonsa tehdystä työstä, vaikka se olisi vain säilyttämistä. Vaunujen siirrot tehtiin joko ajamalla tai rautateitse. Ehdottomasti suomme oikeuden olla pollea. Mobilisti Senior 4/22 Lukijoilta dissä olisi tuo Renault panssari. (rinnakkaismalli Fairchild 34R = Ranger 200 hv rivimoottori). Apuna koneen entinen omistaja Kyrölä Mietoisista. Olavi Jäppinen Jyskä Felicia Viitaten Mobilisti Senior3/2022 s.48 Škoda Felicia –kuvatoiveeseen: uusimmassa, ja muistaakseni jommassakummassa aikaisemmassakin "eilispäivän autolehdessä" peräänkuuluteltiin Škoda Feliciaa erityisesti räpeltämätöntä. Warner Super Scarab 145 hv. Kone on kuvassa Tuomiojärven jäällä. Tuossa sijaitsi Jyväskylän hyppyrimäki vuoteen 1966
Octavia ja Felicia -moottorit eivät ole koskaan samoja.) Muutama vuosi sitten piti istuin verhoilla uudestaan, ja sen olen tehnyt täysin alkuperäisen mukaisesti ja itse asiassa säilyttänyt toisen penkin alkuperäisenä, jotta materiaalit, tekotavat sekä värisävyt selviävät. Heidän autokantansa oli aina ensiluokkaista ja Matti taisi omistaa muun muassa Suomen ensimmäisen Tshaika-taksiauton. Mobilisti Senior 4/22 . Auto on siis vuosimalli 1962 ja tarkasti mallia Škoda Felicia Super Roadster, ollen siis vain kaksipaikkainen. Huomion arvoista autossa ovat tehtaan omat, juuri Škodaan suunnitellut alumiiniset koristekehät. Auto on 1994 maalattu yli alkuperäisellä punaoranssilla värillä, kun alkuperäinen maali oli niin kauhtunut; silloin ei osattu uneksiakaan sellaisen kiillottamisesta. Auto on varustettu alun perin tehtaalla nimenomaisesti suuremmalla 1221 cm³ Felicia/ Octavia TS1200 -moottorilla, joka on hyvin harvinainen. Kaasuttajien ilmansuodattimet olen vaihtanut, jotta suodatusteho olisi parempi kuin alkuperäisissä ja pienten lasten kanssa kulkiessa oli Touring Sport Octavian imuäänet hyvä olla vaimennettu. Nämä luonnollisesti kävin tarkistamassa tehtaan arkistossa. Matin Tshaikasta Malin veljekset tekivät laulun “Taksien taksi”, mikä kertoo auton vaatimattolukijat422.indd 63 lukijat422.indd 63 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. Heinosen veljekset Kalle ja Matti vaikuttivat Forssassa taksimiehinä tai siis pirssissä, kuten vorssalaiset sanovat. Auton huollossa ja ylläpidossa ei käytetä Octavian osia, vaan kaikki tarvittavat on hankittu vaivalla Feliciaan kuuluvina. Auto on tosiaan punaoranssi, ollen tehtaan nimellä "kilpapunainen". Se on entisöimätön ja räpeltämätön ja pidetty mahdollisimman alkuperäisenä. Tosiaan, autoa on yritetty kalastella, kohtuullisen aktiivisestikin erän lehtijutun jälkeen. Tilanne on rauhoittunut, kun olen vältellyt tapahtumia eikä autolla ole juurikaan ajettu, noin 50-300 km/vuosi. Tänä kesänä enemmän, jopa 500 km. Eräästä eurooppalaisen toimijan kyselystä muodostui myös "onnekas suhde", ja sieltä olen saanut ostaa myös harvinaisia osia. (Maailman ja Suomen Felicia Superit, yleensä ovat vain Felicioita, joihin alkuperäinen 1089 cm³ Felicia-moottori korvattu vain Octavian 1221-moottorilla. saksalainen asiantuntija uskonut, vaan tuli varta vasten katsomaan. Siihen vaihdettiin muistaakseni Perkinsin dieselnelonen, joka oli aika vajaatehoinen suureen autoon. 63 Lukijoilta osissa jne. Tätä ei mm. Iiro Jaakkola Utti Rouskujenkki Edellisessä numerossa vilahtanut kuva on todellakin "jenkki"-matkailuautosta, mutta kyseinen kulkine on 2,1-litraisella dieselmoottorilla varustettu Renault! Jonny Kallen Plymouth Senior-Mobilistin Plymouth -jutun innostamana kuva ukkini veljen Kalle Heinosen Plymouth vappuna 1938
Auto on kutakuinkin alkuperäisessä kuosissa ja osineen täydellinen. Mobilisti Senior 4/22 Lukijoilta masta menosta. Tila jossa se on varastoituna on lämmin ja kuiva. Veljeksistä Kalle autoili korkeaan ikään ja hänen jälkeensä hänen sairaanhoitajatyttärensä jatkoi taksitoimintaa oman ammattinsa ohella. Tuulilasissa oleva katsastustarra kertoo viimeisen leiman olevan vuodelta 1968. 64 . Kari Kotiniemi (M.Heinosen tyttärenpoika) Loimaa Tallilöytö-Nash Edesmenneen appiukkoni autotallissa on (seissyt ainakin 40-vuotta) Nash-merkinen henkilöauto. Tyni Toimituksen iskuryhmä (K.L.B., J.H. ja M.O.) riensi välittömästi Nashiä katsomaan kirjeen saatuaan. Onkohan autolla keräilyarvoa ja järkeä lähteä entisöimään. Käsittääkseni auto on ollut suvun hallussa lähes uudesta saakka, vuosimalli sijoittuu jonnekin 1937 tienoille. Auto olisi mainio konservointikohde! Autoilija Heinonen Plymoutheineen. Auton paperien pitäisi löytyä myös suvun hallusta. kaapparimalliset. lukijat422.indd 64 lukijat422.indd 64 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. M. Auto on neliovinen ja takaovet ns
Kuvassa on isäni Pekka Virta (s.1934) ja tässä ohessa laitan lisäkuvia, joita autosta on otettu samalla kerralla. Tähän päättyvät tiedot autosta meidän osaltamme. Nyt voisin jälkiviisaana todeta, että olisipa auto jäänyt tänne Mouhijärvelle johonkin suulin perälle, sillä asun nyt itse täällä ja olisihan se aikamoinen aarre. Palomäen uimarannalla vuonna 1959 tai 1960. Se oli ollut jonkun eläinlääkärin käytössä; häneltä isäni osti auton. Toinen henkilö kuvissa on hänen lapsuudenkaverinsa Markku Salminen. Kiitos hyvästä lehdestä. Mutta silloin tarvittiin Mersun sijaan enemmänkin tila-autoa: isosiskoni syntyi 1962. Oskari Virta Mahtavia lisätietoja kuvaan, joka herätti paljon kysymyksiä. Eläinlääkärin nimeä hän ei enää muista. Mutta ei ole Goggoa garvoihin gatsomista, minkä oheinen Jyväskylän Suurajoista mainokseen kaapattu kuva todistaa. Isäni ajoi Salmisen kanssa juuri tällä Mersulla Hämeenkyrön Rientolaan lavatansseihin. Sen jälkeen nuoren avioparin ensimmäinen yhteinen auto oli harmaa farmari-Mini... Sittemmin isäni myi Mersunsa aika pian pois ja ostajana oli jokin mainosalan mies, Pilve nimeltään. Autoa oli kuitenkin rassattava matkalla niin, että meinasi tanssit jäädä väliin – kädet olivat kuulemma ihan rasvassa perille päästyä. 65 Lukijoilta Gogol Jyväskylässä Mobilisti Senior syytti Goggomobilia muunnellun totuuden esittämisestä Goggon urheilullisuuteen liittyen. Isäni ostaessa Mercedes 220 Cabriolet A:n, oli se jo varsin kulunut ja parhaat päivänsä nähnyt, yli 300 000 km mittarissa. Mobilisti Senior 4/22 . Tässä tarkentavaa lisätietoa koskien kuvaa rantatunnelmista: se on otettu Tampereella Pyynikin ns. Juuri näin Seniorin interaktiivisuuden kuuluukin toimia! Harmi, että lähettämäsi kuvat olivat kovin pienellä resoluutiolla. toimitus lukijat422.indd 65 lukijat422.indd 65 21.11.2022 15.00 21.11.2022 15.00. Mit freundliche Goggo Grüssen, Arno Seppänen M-B Cabrio A Olipas mukava löytää tuttu kuva Senior Mobilisti nro 3/22 sivulta 15. Onneksi perille kuitenkin pääsivät, koska silloin hän tapasi tulevan vaimonsa, siis äitini Liisan (s.1943), joka oli tullut tansseihin polkupyörällä 8 km päästä Mouhijärven Hyynilästä
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin ja kirjoittajan arkistot, Museoviraston arkistot (Pietinen) Valokuvaaja Pietisen Citroënista oli kumi puhjennut kesällä 1938. 66 . Tunkkinne voitte pitää missä haluatte, mutta ilman sitä ei vararenkaasta ole pahemmin hyötyä, joten kyllä sitäkin on kannattanut raahata matkassa. Silloin siitä voi olla korvaamatonta hyötyä. Mobilisti Senior 4/22 Pulmallinen pelastaja Vararenkaista ja vähän tunkeistakin Vararengas – olipa se moottoriajoneuvossa tai vyötäröllä – on yleensä turha riesake, kunnes kohdalle osuu paha päivä. Seuraavassa muutamia poimintoja vararenkaiden arjesta ja juhlasta. vararenkaat.indd 66 vararenkaat.indd 66 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. Traction Avantissa varapyörä kulki tavaratilan kannessa
Työkalujen ja sisäkumien pitäminen aina mukana ei ollut yleensä ongelma, mutta kokonaiset renkaat olivat toinen juttu. Vararenkaita ja renkaanvaihtovälineitä tarvittiin tasaiseen tahtiin. Venäjän tiestö ja D-B:n valtava massa ovat vaatineet veronsa kumeilta: ne ovat eripariset ja useimpien kuviointi hiipunut. Myös D-B:ssä on tuplakumit takana. Vararenkaiden sijoittelu autojen lokasuojien päälle, takaseinään, katolle, etupenkin selkänojan sisään ja ties minne alkoi. Niin, eiköhän heidänkin kuormavaunuissaan ollut jossakin välikössä varapyörä, ainakin pidemmillä reissuilla. Katolla ei ole hatturasioita, vaan vararenkaita koteloissaan. Niin tai näin, vaihtotoimenpiteitä pyrittiin helpottamaan erilaisilla vanneratkaisuilla, jotka olivat joko purettavissa tai irrotettavissa entistä ripeämmin, myös kenttäoloissa. 67 J o muinaiset roomalaiset. Chapronin korittama 1931 Delage D8 Sports Tourer varustettuna tuplavararenkain takana – suosittu ratkaisu urheilullisissa vaunuissa, joita ei tarvinnut taskupysäköidä. Mutta jos kohtalo jakaa isoja kumiesineitä, pitää tilanne kääntää edukseen ja tehdä niistä osa auton olemusta. Se toimi välttävästi ja säästi aikaa ja vaivaa. Rudge-Withworth kehitteli pikakiinnitteisiä, yksimutterisia vanteita ja Houk puolestaan helposti irrotettavia vannekehiä, jotka molemmat nopeuttivat rengasrikosta toipumista. Eräs Nikolai II:n valtavan Delaunay-Belleville -laivueen Touring Limousineista provinssikierroksella. Kavioeläinvetoisessa liikkumisessa varapyöriä oli matkassa yleensä vain raskaammissa versioissa, joiden kaikki pyörät olivat saman kokoisia, ja joissa oli yleensäkin tilaa varusteille, joita ei tarvittu läheskään jokaisella retkellä. Huomaa paripyörät taka-akselilla. Yhdessä kestävämpien kumiseosten ja Yllä: Itsensä Emil Jellinekin 1904 Mercedes Simplex 60 hp Limousine. Tunkkejakin pyrittiin kehittämään, mutta niiden kohdalla kehitystyö eteni selvästi hitaammin. Sijoitus palveli myös painonjakaumaa. Vanteiden halkaisijat olivat pitkään huomattavan suuria, etenkin isoissa luksusautoissa, joten renkaiden piilottaminen näkösältä ei onnistunut järkevällä tavalla. Kuten tunnettua, rengasrikot olivat tavallisin matkankeskeytyksen syy pitkälle 1920-lukua. Tunkitkin tulivat mukaan kuvioihin, aina ei ollut joukkueellista riuskoja uudisraivaajia pitelemässä vaunun kulmaa ylhäällä, kun rikkoontunutta pyörää tai laakeria vaihdettiin. Vasemmalla: Englantilaisen Stepneyn idea perustui erikoisvararenkaaseen, joka kiinnitettiin nahkahihnoilla puhjenneen rinnalle. Toisaalta, vaikka vanhoissa valokuvissa näkyy messinkikauden autoissa useinkin varapyöriä, voi olla vaikeaa todistaa, että oliko kyseessä vakiovaruste vai jälkiasennus, tai oliko asialla auton valmistaja vaiko sittenkin koripaja. Moottoriajoneuvojen kausi ei merkinnyt välitöntä muutosta, olihan alla samanlaiset puupyörät tai ohuet umpikumirenkaat kuin hevosellisissa menopeleissä. Amerikkalaiset väittävät, että muuan herra Jefferey Wisconsinista varusti nimikkoautonsa ensimmäisenä tehdasasenteisella vararenkaalla vuonna 1909, mutta etenkin eurooppalaistutkijoilla voi olla tuosta eriäviä mielipiteitä. vararenkaat.indd 67 vararenkaat.indd 67 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. Umpikumirenkaiden korvautuessa vähitellen ilmatäytteisillä, vaikeudet alkoivat. Mobilisti Senior 4/22 . Pieni on kaunista ja sitten taas ei Vanteiden tuumakoot pienenivät vuosi vuodelta. Usein riitti, että pelkkä sisäkumi paikattiin tai korvattiin uudella, mutta toimenpide oli huomattavan hidas ja työläs
Luodakseen edes hieman integroitua tavaratilaa, joutui Chrysler sijoittamaan Airflown vararenkaan alkupään malleissa erilliseen koteloon. Ratkaisussa ei ollut mitään uutta, mutta koska se oli USA:n viimeinen sarjavalmistettu esitys lajissaan, alettiin sitä myöhemmin kutsua tämän Lincolnin mukaan. 1939 esitelty Lincoln Continental Mk I ja se alkuperäinen continental kit. Mutta sitten alle rullasi uusia haasteita: 1930-luvun alkupuolella voittokulkunsa aloittaneet ballooneli suuri-ilmatilavuuksiset renkaat tarjosivat selvästi mukavampaa ja vakaampaa kyytiä, joten kaikki halusivat autoonsa sellaiset. Varapyöräkotelot alkavat jo sulautua lokasuojiin. vararenkaat.indd 68 vararenkaat.indd 68 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. 68 . Mobilisti Senior 4/22 rengasrakenteiden parantuneen laadun avulla tilanne saatiinkin tyydyttävästi hallintaan; kumeja tarvitsi vaihtaa entistä harvemmin ja niitä oli helpompaa kuljettaa mukana. Voi sen näinkin ratkaista… Abbey of London -koripajan virtaviiva-coupé Vauxhall Light Sixin alustalla 30-l puolivälistä. Studebakerin luksus-pickup, 1939 Coupé Express, perustui lyhytkeulaiseen Commanderiin ja muistuttaa tässä siitä, miksi lokasuojiin upotetut vararenkaat muuttuivat vähitellen kiusallisiksi. Ongelmaksi muodostui jälleen tilanpuute: uudet balloonit olivat pian tuplasti edeltäjiään leveämpiä ja ulSuklaapatukoistaan tunnetun Mars-suvun matriakka teetätti tämän Town Car -korin Bohman & Schwartzilla eräälle viimeisistä valmistetuista Duesenberg SJ -alustoista vuonna 1935
Käytännössä ainoaksi ratkaisuksi muodostui vasta hieman aiemmin yleistyneen integroidun tavaratilan – tai ainakin melkoisen osan siitä – uhraaminen vararenkaan kuljettamiseen. Rolls-Royce Silver Cloud II:n hyvin brittiläinen ratkaisu, jossa varakappale on helposti käsillä, mutta jonka myötä Lois Vuittonin matka-arkulle täytynee tilata eri kyyti. Kumit olivat kuitenkin jo niin hyviä, että niitä tarvittiin vuosi vuodelta vähemmän ja etenkin kahden sellaisen mukana rahaaminen alkoi tuntua yliampuvalta. Valitettavasti ensikertalainen maksoi usein oppirahat, ennen kuin Anglia tai vastaava oli turvallisesti takaisin neljällä tassullaan. Kun automuotoilussa haluttiin vähitellen eroon astinlaudoista ja erillisistä lokasuojista, oli varapyöräkoteloiden aikakausi päättymässä 40-luvun koittaessa. Kummallista kyllä, kukaan ei ollut kertonut näistä edistysaskeleista esimerkiksi Englannin Fordille, jonka 60-lukuiset tunkit prässättiin ilmeisesti samoilla muoteilla kuin kuningatar Viktorian kruunajaisvaunujen vastaavat. Muutamat brittitehtaat harrastivat myös sisäänrakennettuja tunkkijärjestelmiä, joissa jokaisen pyörän vierellä oli ruuvitanko, joka veivattiin tai pumpattiin esiin tarpeen tullen. Helppouden ystävinä amerikkalaiset saattoivat olla tällä saralla kehityksen kärjessä, ainakin vielä 30-luvulla. Etenkin GM oli 50-luvun edetessä kovin kiinnostunut erilaisista jalkakäyttöisistä tunkeista, joiden kehuttiin olevan keveitä ja tyylikkäitä naistenkin käyttää. Puskuritunkilla oli myös helppo jättää arvet kromiin, jos hätäili kohdistuksessa ja laitteen käyttö näytti kieltämättä julmalta auton rakenteen kannalta. Niiden avulla rengasrikosta kärsinyt autoilija pääsi pois liikenteen tieltä ja ennen kaikkea saattoi naksutella tai veivata isonkin limusiinin ylös tai alas hämmästyttävän nopeasti ja kohtuullisin ponnistuksin. Suurissa, pitkäkeulaisissa luksusvaunuissa säilytyskotelot mahtuivat edelleen etulokasuojiin tai takapuskurin päälle, mutta pienemmät autot olivat helposti vaikeuksissa. Eräitä ratkaisuja yhteiseen pulmaan, vasemmalta alhaalta lukien: Glas Isar ja konepeltikiinnitys; Volvo 66 ja konetila; C2-polven Corvette ja luukuttoman ahterin uumenet; 1972 Chevrolet Impala ja valtavan laarin perukka sekä 70-l lopun Chevrolet C/K-pickupin lisävaruste, kääntövarsi. Viimeistään 80-luvulla saksitunkit eri lujuusasteissa valloittivat markkinat lähes kaikkialla ja amerikkalaisetkin luopuivat puskurien muovistuessa perinteisistä tankonaksuttimistaan. Huonona puolena oli ratkaisun turvallisen käytön edellyttämä erityisen huolellinen asettelu noston alkuvaiheessa. vararenkaat.indd 69 vararenkaat.indd 69 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. Siten ne olivat yhtä nopeita ja käteviä käyttää kuin 1800-luvun höyrykirjoituskoneet ja muut hienomekaaniset keksinnöt. Täydellisiä nekään eivät kuitenkaan vielä olleet, eivätkä kaikki GM-divisioonat niitä hyväksyneet. 69 kohalkaisijaltaankin melkoisia donitseja. Mikä parasta, erityisen varovainen ja kokenut käyttäjä saattoi selvitä toimenpiteestä jopa autonsa kylkeä naarmuttamatta. Mobilisti Senior 4/22 . Renkaiden luotettavuus ei ollut missään nimessä vielä 30-luvulla sitä luokkaa, että olisi uskaltanut lähteä kovinkaan kauas sivistyksestä kokonaan ilman omaa pelastusvälinettä. Se ei ollut kovinkaan kokonaistehokas ratkaisu. Silloin markkinoille saatiin ikoniset tankomalliset puskuritunkit. Ne, joihin on joskus pakko luottaa Tähän väliin voi huomauttaa pienestä ironiasta: mitä vähemmän tunkkeja tarvittiin, sitä paremmiksi ne kehittyivät
Brooks Walkerin vararengas-pysäköintiavustimen ensimmäinen versio 30-luvulta. Vielä 70-luvun isojenkin autojen omistajien käsikirjoissa saattoi olla parikin sivua omistettuna vinkeille siitä, miten päin kumit kannattaa kierrättää auton alla ja että kuinka on erityisen hyödyllistä ottaa mukaan viides rengas ruumasta. vararenkaat.indd 70 vararenkaat.indd 70 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. Näin saavutettiin säästöjä, jotka olivat ilmeisesti sitä luokkaa, että käytäntö oli työläydestä huolimatta monille itsestäänselvyys. Se, mitä enää harva viitsii tai edes pystyykään harrastamaan, on renkaiden kierrätys – vararinkulaa myöten. Nyt en tarkoita kierrätystä jätteenä, vaan auton alla. Ei sittenkään pelkkää hukkapainoa. Jo vuonna 1954 continental kitit alkoivat tehdä paluuta. Autovalmistajien ja -suunnittelijoiden suhtautuminen vararenkaisiin on ollut aina ristiriitaista. Jo saman vuosikymmenen lopulla esimerkiksi Chrysler-yhtymän isojen farmarimallien kolmen penkkirivin versioita tarjottiin asiakkaille ilman vararengasta, koska valmistajat saattoivat toimittaa kohtuulliseen hintaan moni-ilmatilaisia tai itsepaikkautuvia kumeja. Se, miksi vararenkaista ei päästy tuolloin eikä useita yrityksiä myöhemminkään eroon, johtui puhkeamattomien kumien muutoin puutteellisista ominaisuuksista. Vararenkaista on uskallettu luopua laajemmin vasta 2000-luvulla, eikä niiden aika taida olla vieläkään ohitse. Mobilisti Senior 4/22 Kohti täydellistä varmuutta 1940-luvun lopulla kaupallistetut, joskin vielä pitkään melko harvinaiset teräsvyörenkaat olivat jälleen uusi edistysaskel kestävyyden suhteen, mutta ratkaisevinta olivat 50-luvulla hetkessä läpilyöneet sisäkumittomat renkaat. Harva muistaa, että vielä Mk II:ssa oli tosi kyseessä. Teräsvöisten, sisäkumittomien renkaiden nopea tyhjeneminen ajon aikana oli osoitus todella huonosta onnesta jo 60-luvun lopulla ja siitä eteenpäin. Mutta oliko siinä mitään järkeä. Se hiipui kuitenkin tilaasäästäviin varakumeihin ja halpatuontirenkaisiin. Niiden sietokyky pistojen ja muiden vaurioiden suhteen oli jo aivan toisella tasolla ja auton tunkkaaminen maantien varressa harvinaistui laakista. Ne ovat hankalia sijoitettavia, syövät Kun Lincoln esitteli Continentalin Mark-versioita III:sta eteenpäin, kaikki naureskelivat takaluukun varapyöräkohoumaa, jonka alla ei ollut enää mitään. Vararenkaiden aiheuttamaa tilanhukkaa ovat vuorostaan lieventäneet vyörenkaiden rinnalla kehittyneet tilaa säästävät, kompaktit tai kokoonpainuvat versiot. Outoa kyllä, esimerkiksi yltäkylläisyyteen tottuneet amerikkalaiset olivat idean ystäviä, etenkin kaikkien viiden pyörän suhteen. Tämä feikkikotelo oli kustannustehokas ratkaisu ilman käytettävyysongelmia. 70
Toistaalta ne ovat olleet välttämättömyyksiä ja varsinkin epävarmoina alkuaikoina helppo käsiksipäästävyys niihin oli tärkeä piirre omistajien itsensä ajettaviksi tarkoitetuissa automobiileissa. Vaikka autoja on jopa jatkettu keulastaan niitä varten, eivät ne tuskin koskaan omaa minkäänlaista toiminnallisuutta, vaan kyseessä ovat todella pakkopullan näköiset koristeet. Teoriassa houkuttelevan yksinkertaisessa ensiversiossa takapuskurin keskelle sijoitettu varapyörä laskeutui mekanismin avulla, nosti auton perän ilmaan ja pyöri sitten sen verran, että auton perä hulahti helposti ahtaaseenkin rakoon. 71 ärsyttävästi tilaa, edustavat kuollutta painoa ja rikkovat muutoin kauniit linjat. Asiakaskunta löytyi jälleen Hollywoodista tai punaisten mattojen taiasta haaveilevien äkkirikkaiden keskuudesta. Koteloitujen varapyörien vinksahtanein ilmentymä lienevät eräät 70-luvulta lähtien pintautuneet etulokasuojien feikkiasetelmat. Kanttikaudella muodikkaan jaetun takapuskurin keskelle ilman kiinteää koteloa sijoitettu vararengas voi teoriassa tarjota lievää kolhusuojaa peruutettaessa, mutta siitäkin lienee yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Saavutetut edut jäivät ilmeisen rajallisiksi. Usein sanotaan, että paras on vielä edessä, mutta vararenkaiden kohdalla tilanne taitaa olla täysin päinvastainen. Continental kit -into hiipui nopeasti kulmikkaalla 60-luvulla, mutta ei ole kuollut vieläkään kokonaan. Vedenpaineen lasku ilmareservin hiipumisen tai letkuvuodon seurauksena saattoi yllättää ikävästi. Volkswagen keksi tai ainakin onnistui hyödyntämään vararengasta vielä yhdellä tavalla: pissapoikajärjestelmän käyttövoimana. Käytännössä ne vaikeuttivat kiusallisesti käsiksipäästävyyttä tavaratilaan ja lisäsivät jo valmiiksi suurten autojen ulottuvuuksia. Muuan kiehtovan poikkitieteellinen oivallus on ollut amerikkalaisen Brooks Walkerin 30-luvulta alkaen ehdottelema taskupysäköinnin avustin. Ylimääräisillä renkailla havaittiin olevan myös statusarvoa, jos ne onnistuttiin sijoittamaan ja/tai koteloimaan tyylikkäästi. Ja näitä saatiin kaupaksi kymmenittäin! Grandeurin kunniaksi on todettava, että työnlaatu oli korkealuokkaista vararenkaat.indd 71 vararenkaat.indd 71 22.11.2022 10.59 22.11.2022 10.59. Niitä perusteltiin tavaratilan kasvattamisella, mutta totuushan on, että ainakin amerikkalaisautojen ruumat olivat saavuttaneet samoihin aikoihin ennennäkemättömät mitat. Melkein yhtä teoreettista suojaa ovat sittemmin tarjonneet keulalle tai sen sisään sijoitetut vararenkaat, joita eräät optimistit ovat korostaneet turvatekijöinä kolaritilanteissa. Rengas oli koko ajan liitettynä ilmaletkulla pesuriin ja oli ainakin teoriassa hienostuneempi ja helppokäyttöisempi kuin monien muiden saksalaisten painettavat tai poljettavat pumppututit. Muita vaihtoehtoisia tapoja hyötyä yleensä hyödyttömästä vararenkaasta ovat olleet esimerkiksi molemmille kyljille, aina keskelle autoa pystyyn sijoitetut ja helmalinjan alapuolelle ulottuvat “pohjakosketuksen estäjät”. Puhumattakaan tilanteesta, jossa melkein tyhjiin imettyä rengasta olisikin tarvittu auton alle. Oma lukunsa olivat toteutukseltaan liian helpot setit, joissa yksinkertaisesti siirrettiin koko takapuskuria 20-40 senttiä taaksepäin ja yritettiin täyttää siitä syntynyt rako – vaihtelevalla menestyksellä – suorilla peltitai kromilevyillä. Korilinjat olivat vielä melko korkeita ja muodot reheviä, joten rahtitilojen puutteesta ei ainakaan isoissa umpiautoissa kärsitty. Mobilisti Senior 4/22 . Silloin olivat kyseessä continental kit -termillä tunnetut, takapuskurin ja korin väliin asennettavat peltikotelot. Tätä varsinkin saksalaisten 1930-40-luvuilla suosimaa ratkaisua korostettiin vielä tekemällä vararenkaiden kiinnityksistä pyöriviä. . Mutta komeitahan continental kitit olivat – ainakin parhaimmillaan – ja siitähän koko hommassa oli kyse. Ratkaisusta syntynyt mattolaiturityyli soveltui lähinnä Hollywood-tähtien pr-kuviin, ei arkielämän liikkumiseen. Erikoisventtiilin oli määrä katkaista pesunesteen syöttö mikäli vararenkaan paine uhkasi laskea liian matalaksi sen oikeaa käyttötarkoitusta ajatellen. Volkswagenin pissapojan voimanlähteenä käytettiin vararenkaan ilmanpainetta. Walker yritti saada ideaansa kaupallistettua vielä vuosikymmenien ajan, mutta tuotanto jäi ilmeisesti muutamaan protoyksilöön. Niin vahva oli niiden jättämä muistijälki, että korin ulkopuoliset vararengastelineet tekivät paluun 50-luvulla. Etenkin etulokasuojat olivat oivallinen paikka tähän tarkoitukseen ja kun asetelma kruunattiin vielä muhkeilla koteloilla, huomattava siivu isojen autojen ostajista USA:ssa ja Euroopassakin oli valmis maksamaan voimakkaan lisähinnan niistä. Mitä vähemmän niitä tarvittiin, sitä turhauttavammaksi renkaiden ja oheisvälineiden mukaan sovittelu muodostui. Tarkoituksellisen vaisun 1975-79 Cadillac Sevillenkin saa näyttämään sirkusajoneuvolta, kun sitä venyttelee vääristä paikoista, iskee keulalle ylikokoisen maskin ja liimaa kylkiin feikkivarapyöräkotelot. Edellä ja oheisissa kuvateksteissä ei ole esitetty varmaankaan kuin ripaus niistä tuhansista pikku patenteista, joita autoilijan – sekä joidenkin motoristien – äänettömän matkakumppanin säilytyksen ja hyödyntämisen tiimoilta on kehitelty
Kun amerikkalaisostajalle selvisi, ettei kyseessä ollutkaan joku kaikkien himoama Mersu, mies katui ja ilmoitti likimain, että sen voi viedä huuthelkuttiin, hän ei sitä ota. Minä soitin edelleen Eskolle, joka nouti auton heti. R-R:n takana näkyy nykyisin Ilkka Brotheruksella oleva, takaisin USA:sta ostettu MercedesBenz, tuossa vaiheessa vielä ZYJ-43 -kilvissä. Edessä 1922(?) uutena Suomeen tuotu Rolls-Royce, joka myytiin Vihdistä jonnekin Vaasan seudulle, jossa auto tiettävästi komeili jonkun yökapakan maskottina. K.L.B. Ja nyt se tai ne kaksi (vai kolme?) 170Htyyppiä ovat missä. Kuva ei ole kaksinen, mutta todistava: se kertoo, miten edesmenneellä Esko Rahkosella oli tallessa kaksikin 1937-38 vuoden MercedesBenz 170H (H= Heckmotor) eli takamoottorista 170-Mersua. Muistelen autoa ajaneen tuolloin Christer von Numers, yhdessä Johan von Schantzin kanssa. Olihan se vähän hidas ja vänkyrä ajettava tuo 170H, mutta kertoo, miten vähän vetoa tunnetaan vanha-autoon, joka ei esimerkiksi kulje tarpeeksi kovaa tai josta alan kansainväliset trendilehdet eivät alinomaa paasaa. Eli kuvan ottamisesta on noin vajaat 50 vuotta. Pikkunassikka viimeisenä auton takana taitaa olla Yrjö Bremer, nyt 60 vuoden ikää hipaisevana. Sieltä sitten tuli Helsingin Jätkäsaareen kelta-musta M-B 170H, konetilassa tietysti Ladan kone, mutta alkuperäinen mukana takapenkillä. Edessä oleva on Cabrio-Limousine eli kovakylkinen, mutta avokattoinen. Huhun mukaan kaksi on Suomessa työn alla samalla omiestajalla, yksi meni kenties takaisin.Viroon. Mobilisti Senior 4/22 K.L.B. kuvakeittoa.indd 72 kuvakeittoa.indd 72 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01. 72 . Siinä ovat Vihtijärven kartanon eli AHS:n puheenjohtaja Hans Brummerin isän molemmat arvoautot. Taempi näyttää olleen umpikorinen ja kaksiovinen, mahdollisesti tuotu Ruotsista. Marko soittamaan siitä K.L.B:lle, mitä tehdä. Jälkioivalluksena itse asiassa aika historiallinen kuva. Auton tunnus oli kuvan aikoihin UB-660. Sen tarina oli varsin outo: USA:n Floridaan pysyvästi muuttanut harrastaja Marko Casagrande oli käynnistänyt vanhojen autojen välitystoimintaa, myös Virosta USA:han
Harmaa 1959 on/oli, paitsi ilmeisen hyväkuntoinen, myös sitä alkupään Dyna Z-tuotantoa. On jonkinlainen kutina, että joko Nokialle tai Viroon. Ja nyt, onko tallessa. Mobilisti Senior 4/22 . 73 Ehkä aihetta taas väläyttää ajoista entisistä. Minne tämäkin umpikorinen, hyvin todennäköisesti uutena Suomeen tuotu 1939 American Bantam, joutui. Parikin Panhardia kerran siellä. kuvakeittoa.indd 73 kuvakeittoa.indd 73 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01. Olihan siellä runsaimmillaan varmaan 250-300 Eskon pelastamaa autoa! Nyt ne ovat hajallaan ympäri maata ja maailmaa. Tämä punainen taas oli ehkä viimeisiä Suomeen 1961 tuotuja. Rahkosen ajoista, pian 10 vuotta sitten, nämä kuvanäytteet. Silloin kun jokainen harrastaja koki tarjonnassa ykköskeitaaksi Esko Rahkosen laanin autot Lahden Muijalassa
Vihjeeksi: muuan II maailmansodan brittiläinen pommikone on miltei saman niminen. Se on Wilson-esivalintatyyppisen vaihteiston vipu. Veikkaan, ettei löydy henkilöä, joka tästä kuvasta tunnistaisi auton merkin. Armstrong-Siddeley käytti samaa vaihteistoa – mutta A-S tämä ei ole. Ohjaus on oikealla ja auto on aika satavarmasti lajinsa autoa Suomessa. kuvakeittoa.indd 74 kuvakeittoa.indd 74 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01. Samantapaisia kyllä, mutta yleensä ne ovat olleet kuin kirveellä veistettyjä. A-3033 -kilpiin joskus ehkä 1927 saatu T-Fordin umpikylkipaku olisi tänäänkin oiva mainosauto. Mutta jos joku olisi ottanut mallia tästä ratkaisusta, ei olisi ollut hoopompi idea; ainakin se oli halpa ratkaisu. Huomannet ohjauspyörän alta oikealta löytyvän oudon viiksen. 74 . Se on vuosimallia 1949, löytyy nykyisin kai Jalasjärveltä. Ei liioin Daimler. Onko mitään vastaavaa yritetty luoda jälkeenpäin. Heidän ”Kaunovärjäystä ja kemiallista pesua” tarjoavan firmansa myymälä toimi osoitteessa Erottajankatu 19, Helsinki. Mobilisti Senior 4/22 T-Fordeja on entisöity Suomessa pilvin pimein ja hyvä niin. Kuten ehkä luettavissa, auton rakennutti firma Oy Tilhi Ab, Porthaninkatu 4, Helsinki
Kuvat ovat kaikkien aikojen toisesta ilmestyneestä Mobilisti-lehdestä uuteen näyttöön lainaamiani. Taustalla häämöttää AO-305 -kilvissä kulkenut 1950 Opel Kapitän. Sekin on ilmeisesti koskaan mihinkään johtamaton tarina. Silloin ajateltiin varmaankin, että piloilla mikä piloilla, mutta eroja tavallisen EMW:n rivikuutoseen ei kukaan huomaisi. 75 Tämä saksalaisesta Kronen Zeitung -lehdestä kaapattu kuva on, tähän saumaan sujutettuna, aika hämmentävä. Kuva on mielikuvitusmaalaus todellista hetkestä, josta käytännössä alkoi I maailmansota. Mobilisti Senior 4/22 . Tuskin kumpikaan tallessa. Sain lehtileikkeen ammoin henkilöltä, jonka nimeä en muista. Siis salamurha vuoden 1914 Sarajevossa, jonka uhriksi joutui Itävalta-Unkarin kruununperijä, arkkiherttua Franz Ferdinand vaimoineen. Näitä tehtiin vain 1 382 kpl. Löytäessäni tuon kerran Klaukkalasta – josta kuva – siitä oli rikottu yhtä ja toista ja jostakin kumman syystä viety rivikuutoskoneen kansi. kuvakeittoa.indd 75 kuvakeittoa.indd 75 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01. Auto lienee tallella jossakin Tampereen suunnalla. Tiettävästi tuo sama Gräf und Stift Doppelphaeton on edelleen tallessa itävaltalaismuseossa. Vasemmalla on MC-829 -kilvissä kuvattu noin 1952 Willys Aero taksi. AGH-32 -kilvissä vuoden 1977 paikkeilla kuvaamani, taatusti ainoa Suomeen tuotu itäsaksalainen Horch Sachsenring. Yksi musta palveli DDR-edustustoa Helsingissä, jäämättä Suomeen. Se toinen täällä nähty (kuva) oli aluksi maahantuojansa, Suomen Koneliikkeen käytössä, myöhemmin edesmenneen Kai Rainesalon lääkäriisän palveluksessa
Helsingin Mannerheimintiellä taidetaan olla. Katse kiinnittyy borsapäisen herran lennokkaaseen askellukseen, valokuvaaja – ehkä Holger Eklund – on jäädyttänyt liikkeen ratkaisevalla hetkellä. Liikennepoliisi valkoisine hansikkaineen on kuin kameraan katsoisi. Mobilisti Senior 4/22 Lahdessa vaikutti aikoinaan henkilö, jonka hoteisiin päätyi ainakin kaksi, ellei kolme avomallista EMW:tä. Keinäsen kilpa-Chrysler (nyt Woikoskella). Onpahan vaan tasan sitä vuosikertaa oleva kanttivaunu, että pärjää monelle, jopa V8:lle. Todettakoon vuoden 2023 kynnyksellä: ei välttämättä vieläkään perusteeton toimintatapa. 76 . Ei hän niitä mitenkään piilotellut, mutta vaikutelmaksi jäi tavoitteena olleen myynti eteenpäin. Uhkaako "valon vaihtuminen", kun niin kiire on. Kun tiedetään, missä hinnoissa nuo autot nykyisin Saksassa ovat, ehkä vielä koittaa aika kuulla vuosista, jolloin moni suomalainen teki niistä salamakauppoja Germaniaan. Vinkin antanut henkilö itse toi tämän auton likimain “aamulla Ruotsin rantaan ja illaksi kotiin”-vauhdilla. Siis suunnilleen sama perusauto, johon nojaa mm. kuuluisa S.P.J. Aikoinaan nuhjake-K.L.B:n saatettiin miltei häpeään kertomalla, että Ruotsista löytyisi yhä hyväkuntoisia kanttiautoja, miksi niitä Suomi-autoja oikeastaan edes kannattaisi ryhtyä entisöimään. Olipa vaan upea esitys: kerrankin 4-portainen vaihteisto (ei ulvo matkaajossa), upeat kitisemättömät rautapyörät, nokalla taisi olla peräti rivi-8, vuosimalli 1931. kuvakeittoa.indd 76 kuvakeittoa.indd 76 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01
Mobilisti Senior 4/22 . Etualalla välilasillinen 1949 7-hengen Chrysler, johon Muukka on hartaasti etsinyt ja myös löytänyt joukoittain nyt jo vaikeasti tavoitettavia osia. Erittäin viitseliäänä ja alkuperäisyyttä intohimoisesti tavoittelevana entisöijänä projektit vievät paljon aikaa ja kuten monilla, ne ensimmäisinä hankitut aarteet pakkaavat jäädä odottelemaan valmistumisia hyväksi toviksi. Tässäkin hyvin todennäköisesti jopa uutena Suomeen tuotu vuosien 1952-53(?) Daimler (ohjaus vasemmalla), juuri entisöitynä Varkaudessa. ja sen takana Hämeenlinnasta pian 50 vuotta sitten pelastettu Star 1923. Kun ollaan tietävinään, että Oy Motorex Helsingin Koroistentiellä (Berger-suku) ehti tuoda tuon näköisiä vain ehkä 3-6 kpl, onhan tämä merkittävä tapaus! Mutta kuka sen on huomannut. Taustalla on entinen K.L.B:n USA:sta jälkituottama 1947 Crosley STW. Tätä näkyä harva pääsee kohtaamaan, vaikka autojen omistaja, J. Helsingissä tai suurtaajamassa huomattu vanha auto saatetaan muistaa keskusteluissa herkemmin kuin maakunnissa vähin äänin elvytetyt. Muukka, on kaikkea muuta kuin salaileva tai vaikeasti lähestyttävä. 77 Matti Eskola on ollut todennäköisesti Suomen ehtivin entisöijä, niin on monta autoa hänen kättensä kautta valmistunut. Laajakansa ei nähne tässä mitään palvottavaa, eli juuri siksi on syytä ihailla Matin poikkitelaista näkemystä ja uutteruutta. Olisiko noin. Että mies ehti väsäämään tämänkin outolaisen nippuun ja MR-kuntoon, hatunnostoja ja monta! Auto on uutena Suomeen tuotu Lloyd, taisi olla tilaa jopa 7:lle. kuvakeittoa.indd 77 kuvakeittoa.indd 77 21.11.2022 15.01 21.11.2022 15.01
Vasemmalla: Aarne Pietinen lukee karttaa 1937 Fordin ratissa. 78 . Mobilisti Senior 4/22 Pietisten pyörillä Valokuvaamo Pietinen oli 1930-50-luvuilla laadun tae Suomessa. pietinen.indd 78 pietinen.indd 78 21.11.2022 15.02 21.11.2022 15.02. Vuonna 1938 Otso Pietinen liikkui pitkiä reissuja DKW F8:lla. Tässä ollaan Näsijärven rantatiellä Hämeessä. teksti: toimitus kuvat: Museoviraston arkistot (Pietinen) Kuvan taustatieto on vain, että kuvassa on valokuvaaja Pietisen auto rantatiellä Heinolan maalaiskunnassa. Etenkin Otso Pietinen tunnetaan Lapin kuvaajana useilta 1930-luvun loppupuolen automatkoiltaan. Pietiset olivatkin selvästi automiehiä, ja omat autot – aikansa modernin elämän ilmentäjät – poseerasivat usein kuvissa osana maisemaa. 1938 Oldsmobilessa on varapyöräkotelot molemmin puolin. Aarne Pietisen perustaman valokuvaamon toimintaan liittyivät myös Aarnen vaimo Nancy, veli Viljo ja pojat Otso ja Matti
Mobilisti Senior 4/22 . Alakuvassa ollaan Petsamon Kolttakönkäälle johtavalla maantiellä pietinen.indd 79 pietinen.indd 79 21.11.2022 15.02 21.11.2022 15.02. 79 Otso Pietisen ystävättäret hänen uuden Opel Kapitäninsä keulalla tunturimaisemassa kesällä 1939. Keulamerkeistä voi todeta, että käyty on Petsamossa ja Pallastunturilla
pietinen.indd 80 pietinen.indd 80 21.11.2022 15.02 21.11.2022 15.02. Matti Pietinen tervehtii ystävällismielistä paikallista Lapin-matkalla 1935. Mobilisti Senior 4/22 Pietisen 1938 Buick varsinaissuomalaisessa peltomaisemassa. Ajokkina sama 1935 Ford, joka esiintyy toisaalla samassa lehdessä. 80 . Olisiko komea vaunu kuulunut Aarne Pietiselle; samoihin aikoihin Otso liikkuin DKW:llä
pietinen.indd 81 pietinen.indd 81 21.11.2022 15.02 21.11.2022 15.02. Pietisen "kuvatoimisto" otti paljon mainoskuvia myös Suomen automaahantuojille, joten on mahdollista, että Lincoln oli Aarne Pietisellä lainassa kuvaustarkoituksissa. Oliko kyseessä varhainen autonvuokraustoiminta vai taksiajo. Ajokkina toimi 1928-30 Graham. Lamavuosien Suomessa se on edustanut jotain totaalisen ylellistä. 81 Aarne Pietinen perheineen sieniretkellä syksyllä 1931. Mobilisti Senior 4/22 . Se rakennettiin vanhojen perustusten päälle uudelleen. Matkailuhotellin kävi kuin monen muunkin rakennuksen; saksalaiset tuikkasivat sen tuleen lähtiessään. Tehtaan yleisintä mallia tehtiin hulppeat 552 kappaletta. 1936 Chevrolet Inarin matkailuhotellin edessä vuonna 1938. Kuvatekstin mukaan auto on Pietisen, mutta sen tuulilasissa erottuu kyllä "Vuokra-auto"-kyltti. Emme ole varmoja oliko tämä 1931 Lincoln 205 5-passanger Sedan Pietisen oma, mutta ainakin sitä on kuvattu eri helsinkiläismiljöissä runsaasti
Vuoden 2019 Retromobilessa koettiin historian runsaslukuisin esiintymä, kun 14 kappaletta Bédéliaautoja kokoontui kerhon toimesta saman katon alle. Joensuun Kauppakadulla myynnissä ollut auto on todennäköisesti varustettu 2-sylinterisellä JAP-moottorilla. Uusi Aura 13.7.1924. Ranskalainen Bédélia edustaa 1910-luvulla alkaneen kevytauto tai ’cyclecar’-buumin tunnetuimpia tapauksia. Mercer-tuotannon selkärangan muodostivat kuitenkin kalliit edustusautot. Tuotannossa oli kaksija kolmipaikkaisia autoja, jotka olivat keveitä vanerikorien ansiosta, painon jäädessä noin 300 kilogrammaan. Tohtori Taskinen myi 30-hevosvoimaista amerikkalaista Regalia vain vähän käytettynä. Salmson taas oli Amilcarin ohella suosittu ranskalainen pienikaliiperinen urheiluauto. HS 26.4.1923. Auto on epäilemättä ollut iso ja kallis, koska kori oli umpinainen ja siinä oli tilaa 9 hengelle. Uusi Suomi 6.8.1924. Ensimmäisessä maailmansodassa runsaslukuiset Crossleyt saivat hyvää mainetta ambulansseina ja esikunnan käytössä. TS 15.7.1921. Mercer muistetaan nykyään lähes yksinomaan Raceabout-urheilumallistaan, jota pidetään yhtenä ikonisista urheiluautoista. HS 4.1.-29. Myöhemmin merkin kaksi perustajaa loivat tunnetut urheiluautomerkit HRG:n ja Frazer-Nashin. Tällä saatiin painopistettä alemmaksi ja yleisilmettä urheilullisemmaksi. Autotuotannon jälkeen tehdas jatkoi polkupyörien parissa. Matkustajan osana oli istua edessä ja ottaa ensituntumaa liikennetilanteisiin. Taskisen tila oli lähellä Herralan asemaa, joka sijaitsee Hollolassa. Vuoteen 1925 mennessä mallia valmistui kaikkiaan 2 126 kpl. PSA-konsernin ostettua Rootesin vuonna 1978, uinuva nimi heräsi käyttöön Chryslerin tilalle. Light car kuului luokkaan kevytautot. Merkkiä ei pidä sekoittaa hieman uudempaan amerikkalaiseen Crosley-tehtaaseen, joka valmisti kompakteja pikkuautoja. Yhä uudelleen hämmästyy miten monenkirjavia autoja täällä on nähty. Erikoisia ajopelejä oli myynnissä Gestrinin autohallissa. Uusi Suomi 28.7.1921. 4-sylinterinen 35-hevosvoimainen versio oli tuotannossa vuoteen 1914 saakka, joten huutokaupattava auto on ollut jo melko iäkäs. G.N. 18 verohevosvoiman malli esiteltiin vuonna 1921. Raceabouteilla saavutettiin monia nopeusennätyksiä huippukuljettajien, kuten Barney Oldfieldin toimesta. Nimensä merkki sai majuri Charles Henry John Chetwynd-Talbotilta, Shrewsburyn 20:ltä jaarlilta, joka oli tehtaan suurin rahoittaja. autoilmoittelua_vuonna_miekka_ja_kilpi.indd 82 autoilmoittelua_vuonna_miekka_ja_kilpi.indd 82 22.11.2022 11.05 22.11.2022 11.05. Karjalainen 28.5.1925. autoihin perustuvilla specialeilla harrastettiin paljon mäkikilpailuja Britanniassa. Parhaiten tehdas tunnetaan Underslung-malleistaan, joissa runkokehikko oli sijoitettu akseleiden alapuolelle. Tässä poimintoja 1920-luvun myynti-ilmoitteluista. Regal Motor Car Company valmisti autoja Detroitissa vuosina 1907-1918. Rooteskonsernin ostettua Talbotin, käytettiin nimeä aina 1950-luvun puoliväliin saakka. Raul Valkila HS 31.7.1923. Uusi Suomi 21.8.1925. G.N:ää on pidetty yhtenä valmistajista, jotka loivat hetken aikaa suosiossa olleen kevytautoluokan. Ensimmäiset autot olivat ranskassa valmistettuja Clément-Bayardeja, siksi tehtaan nimi oli pitkään Clement-Talbot. Loppupään tuotantomalleissa istumajärjestys oli muutettu tavanomaiseksi. Tuotannossa oli samaan aikaan yhtiön lippulaivana 30 verohevosvoimainen edustusmalli 5-litraisella kuutoskoneella. Suomenkin kamaralle ilmestyi eri kanavien kautta monenlaisia erikoisuuksia. Gestrinin hallin molemmat autot edustivat aikansa käsitystä pienikokoisesta, hauskasta urheiluautosta. Lindcar oli saksalainen valmistaja, joka valmisti pienikokoisia autoja Berliinissä vuosina 1921-1925. Britannian lähetystö päätti luopua vuosimallin 1923 Armstrong-Siddeleystä vuodenvaihteessa -29. Saksalainen Alfi valmisti keveitä pienautoja vuosina 1922-1925, jonka kuvia mitkään hakuteokset eivät suostu tuntemaan. Wirkbyssä eli Lohjan Virkkalassa oli myytävänä englantilainen Crossley -auto. Mobilisti Senior 4/22 Auto-outouksia Auto-outouksia myyntipalstojen syövereistä Autoilun historian alkuvuosina merkkikirjo oli laaja. Moottorina oli 2,4 litran kuutonen, jossa oli valettuna kaksi kolmisylinteristä ryhmää. Brittiläinen G.N. Moottoreina olivat 4-sylinterinen rivityyppinen tai 2-sylinterinen boxer. 82 . Omalaatuisessa tandem-korissa kuljettaja istui takana. Ennen merkin uudelleenlämmitystä Talbot oli tunnettu laadukkaista keskiluokkaisista autoistaan
ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 21.10.2022 11.34 21.10.2022 11.34 albumimainos_joulu.indd 107 albumimainos_joulu.indd 107 21.11.2022 15.13 21.11.2022 15.13. Se on ostettavissa vain lehtipisteistä 1 100 sivua hyödyllisiä autoja! 100 sivua hyödyllisiä autoja! 17,50€ (sis. Joulun upein lahja lehtipisteistä! Satoja kuvia autoista töissä: limousineista linjureihin. Pahvikantinen erikoisalbumi ei kuulu vuositilaukseen
Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 179 00 70-00113 79 90 70-02470 29 90 42-4154 9 99 70-13751–55 Bahco BH1CD680 AUTON NOSTOJA SIIRTOVAUNU Bahco BLE302 ASENTAJAN ALUSTA/JAKKARA MTX Automotive AUTOTALLIMATTO Wonder Grip® Opty™ ASENTAJANKÄSINEET Tarkoitettu lukittujen, jumiin jääneiden ja rikkoutuneiden henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen vaivattomaan nostamiseen ja siirtämiseen. Korjaamoistuin, jota voi käyttää asentajan alustana, istuimena tai jakkarana. Joustavat ja hengittävät. 680 kg. Pinnoitus parantaa pitoa myös kosteissa ympäristöissä. • Pituus 5,3 m • Leveys 40 cm • Paksuus 3 mm Kevyet ja laadukkaat asentajankäsineet 12 parin paketissa. Hyvät yleishanskat monipuoliseen käyttöön. • Kuusi kääntyvää pyörää • Korkeus alustana 135 mm • Maksimikuormitus 136 kg Autotallin lattialle tarkoitettu matto suojaa lattiapintoja lialta ja renkaiden kulutukselta. S422_takakansi.indd 83 S422_takakansi.indd 83 21.11.2022 14.40 21.11.2022 14.40. Maks. Koot 7–11