. . . . Kuvalaatikk oryteiköstä Kuvalaatikk oryteiköstä häntäluuva istolla valittuja häntäluuva istolla valittuja MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2023 | 13,50 € S e n io r No. 20 23 15 :4 8: 11 MS423_001.indd 2 MS423_001.indd 2 20.11.2023 11.59 20.11.2023 11.59. PA L. VK O 20 24 -0 5 600 205 -23 04 6 4 1 4 8 8 6 2 5 2 3 4 M ob ili sti _S en io r_ 42 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 M ob ili sti _S en io r_ 42 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 30 .1 0. Matti Korjulan valokuva-aa rteita Matti Korjulan valokuva-aa rteita . 4 . Väinö Bremer sillijahdissa Väinö Bremer sillijahdissa . 20 23 15 :4 8: 11 30 .1 0. Paljon 1960-luvun Helsinkiä!
RAUHALLISTA JOULUA toivottaa Classic Motorshown väki VI ELÄ EH T I I 4.-5.5.2024 LAHTI motonet
ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU V Paluu menneisyyteen Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 21.10.2023 15.36 21.10.2023 15.36 albumimainos_eer5.indd 99 albumimainos_eer5.indd 99 21.10.2023 15.50 21.10.2023 15.50. Mobilisti 7/23 . 99 Mitä olisi joulu ilman ERIKOISALBUMIA. Joulun suosikkilahja! Vain lehtipisteistä! www.mobilisti.fi 1 100 sivua nostalgisia autokuvia! 100 sivua nostalgisia autokuvia! 18,50€ (sis
Kiitoksilla ja kehuilla jos eläisimme, ei otsan rypistykselle olisi tarvetta. En väitä, ettenkö olisi kuullut tämäntapaisia lauseita. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Ei käy kieltäminen. Hinnat 500, 700 ja 1500€. Alamme on maailman vanhimpia joukkorahoituskampanjoja; maksamalla lehtitilauksesta olet rahoittamassa kotimaisen ajoneuvokulttuuritoiminnan jatkumista! Oletko kertonut ystävillesi Mobilistista ja Seniorista. Haluttaisi olla avoin. Leikittelin kerran – ohimenevästi – ajatuksella, että lopetetaan Senior tai palautetaan se kanta-Mobilistin osaksi lisäsivuina. . Molemmat lehtemme ovat kärsineet lukijakadosta. Muista myös tilaajan sähköinen lehtiarkisto netissä! Mobilisti Senior 4/23 . Luovun kolmesta Saab 900:sta. On niitä vastoinkäymisiä ollut meilläkin. Ovat suorapeltisiä, purkamattomia ja rikkomattomia, mutta ei ajettu vuosiin. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Silti Senior-lehden tilaajamäärä kieppuu vain 3 000 tienoilla. Jos tekijöillä menee alaviistoon, se on heidän häpeänsä. Autot Lappeenrannassa. Samalla opimme, että selviäisimme (etätyöskentely) pienemmillä toimitiloilla. Olisiko lehtitilaus tai vaikkapa juuri ilmestynyt erikoisalbumimme sopiva joululahja läheiselle. Vallankin kun itse omistamme tilamme. . Bremer P.S. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Eilinen ei ruostu 6 Kuvatalkoot 20 Tuuli III 22 Korjulan kamerasta 32 Uutisia, tapahtumia, kuultua 39 Lukijoiden postia 44 Muistaen Konelaa 46 Kuvia takavuosilta 52 Nikolajeffin leikkeitä 58 Väinö Bremer ja sillit 60 Purettavan Stadin autoja 70 Brittiviikon Rollsit 72 Vanhamainoksia 80 Miksi kaikki rikotaan. SENIORIN TEKO EI LOPU! Ä lä ihmeessä mene koskaan kertomaan lukijoille esimerkiksi lehtijulkaisun vaikeuksista. Lehti ilmestyy 2023 viikolla 13, 26, 35 ja 48. Kai L. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Kaipaan näet selityksiä: Suomessa on yli viisi miljoonaa ihmistä, ja heistä yli puolella ajokortti. Eivät lehdentekijän ongelmat kiinnosta lukijoita. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Meitä kirottiin muun muassa kalliilla ja pitkään kestäneellä putkiremontilla. Ylinopeasti rivejäni lukeva sai ehkä jo tuosta kimmoketta aistia myös meillä olevan vaikeuksia. Siten toimien lehden postitusja painokulumme kutistuisivat 12 numeron sijaan 8:aan. Soitot 0400-799 730 / K.L.B. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Kun hyvin tiedetään, että monen monella Suomessa painetulla lehdellä todella on ankeat ajat. Museoajoneuvoja on 20-kertainen määrä! Pelkästään julkaisemamme arkistokuvamäärän nimessä pitää todeta, että on vaikea uskoa ettei sisältö sytytä. Mutta, hyvin lohdullinen asia: vähemmän kuin moni muu julkaisu. Senior on yksi vähiten kärsineistä. paakirjoitus423.indd 3 paakirjoitus423.indd 3 20.11.2023 9.19 20.11.2023 9.19. Niistä pienempiin ja kyllin riittäviin tiloihin siirtyminen ei kuitenkaan hevin käy. En tingi, enkä lähetä kuvia
4 . Sota-aikana yhtiö pyöritti erittäin tehokasta kenttäkorjaamoa ja otti osumaa myymälätiloihinsa. Tämän vuoden Senior-erikoisalbumissa pengotaan taas kuva-arkistojen aarteita menneiltä vuosilta. Mobilisti Senior 4/23 EILINEN EI RUOSTU V EILINEN EI RUOSTU V Paluu menneisyyteen Turun Laatuauto Ab oli uskollinen Chrysler-piirimyyjä, jonka kautta Lounais-Suomeen kilvitettiin kunnioitettava määrä myös Plymoutheja, Fargoja sekä myöhemmin Singereitä, Lloydeja ja Renaulteja. Osa kuvista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa, toiset on nähty tikkuaskin kokoisina suttuina joskus lehtiemme alkuvuosina. Erikoisalbumi ei kuulu tilaukseen; se on lehtipisteissä parahiksi joulumarkkinoille! Loistava lahjaidea, jossa on satoja oheisten kaltaisia kuvia tutkittavaksi! teksti: Matti Ouvinen kuvat: Mobilistin arkisto EER5_puffi_Senior.indd 4 EER5_puffi_Senior.indd 4 20.11.2023 9.21 20.11.2023 9.21. Myymäläkuvassa ollaan suunnilleen vuoden 1951 tunnelmissa ja ihmiset ihailevat ensimmäisiä uusia malleja pitkään aikaan. Korjaamotilojen mittakaava kertoo yrityksen asemasta alueellaan, vaikka monimerkkitalo kyseessä tuolloin olikin
IFA ehkä vielä jotenkin kävi harjoitteluautosta, mutta että myös Ford Popularilla, huh. Näkymä Helsingin Simonkadulle, vuosi voisi olla noin 1958-60. 1 100 sivua nostalgisia autokuvia! 100 sivua nostalgisia autokuvia! 18,50€ (sis. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU V Paluu menneisyyteen Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 21.10.2023 15.36 21.10.2023 15.36 EER5_puffi_Senior.indd 5 EER5_puffi_Senior.indd 5 20.11.2023 9.21 20.11.2023 9.21. 5 Onhan tuo himmeä amatöörikameran ottama kuva, totta. 1955-57 Simca Vedette, ja kaukana Volkkarin edessä jokin 1930-luvun seitsemän hengen amerikkalainen. Toisaalta, että se todistaa söpösti miten sen(kin) ajan nuorilla oli vimmana päästä kokeilemaan ajotaitojaan jäällä – sitä kaikkea mikä nyt on niiiiin kiellettyä, niin kiellettyä. Jawa ja farmarimallin Zwickau P70 edustavat itäkalustoa. Mobilisti Senior 4/23 . Taustalla erottuu mm
K.L.B. 7 Elettäessä vuotta 1982 – eli pian 45 vuotta sitten – vanha-autokentän toistetuin nimi Suomessa oli dipl.ins. Pakula marssi jopa Saksaan, Krupp-suvun päämajaan, onnistuen ylipuhumaan suvun silloisen päättäjän luopumaan "Grosser" Mercedes autosta. Valitettavasti sama auto lipui pois Suomesta myöhemmin. Eipä sellaista vanhan auton omistajaa tainnut olla, jonka Pakula ei olisi kyennyt ylipuhumaan myymään. Mutta kun luulen yllättävän usein kykeneväni muistamaan niihin liittyviä tarinoita. Nykyisin kuvan halli lienee eniten hevosharrastajien käytössä. Aulis Pakula. Vai, miten on. Tottahan toki monet päivän muotiaallokossa kelluvat kokevat tämänkaltaisten kuvien näyttämisen joutaviksi. On toki kiva, että muuttoni yhteydessä pelmahti esiin armada jo unohtamikseni mieltämiäni kuvia. Monesti ne ovat laadultaan heiveröisiä, totta. Mobilisti Senior 4/23 . Pitäisikö silloin(kin) vaieta. Koska näemmä saan arvata, jatkan tämänkaltaisen esiintuomista. Minä kysyn, mutta Suomi tuntuu vaikenevan. kuvatalkoot3.indd 7 kuvatalkoot3.indd 7 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Auto näkyy Rainer Stolzen 1982 ikuistamassa kuvassa, kuvan keskiosassa, takarivissä
8 . ”Pakulan kadonneisiin” voisi ajatella kuuluvan myös tämän, todella ihmeellisen aitosuomalaisen Mercedes-Benz -säästymän. Kuvassa Pakula esittelee museovieraalleen Isotta-Fraschinia, jonka SA-HK:n varhaisjäsenet, allekirjoittanut etunenässä, pelastivat 50-60-lukujen taitteessa. Auto on yhä Suomessa ja tullaan esittelemään talven aikana kantaMobilistin sivujen välissä. Huomaa rekisterikilven merkinnät! kuvatalkoot3.indd 8 kuvatalkoot3.indd 8 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Tarina on vahvistamattomasti yllättävä: auton uudesta omistanut kokemäkeläinen nouti sen aikoinaan takaisin kotiinsa. Mobilisti Senior 4/23 Kuvan on saattanut ottaa K.L.B. Muistelen, että otin sen kai vähän puolivarkain
kuvatalkoot3.indd 9 kuvatalkoot3.indd 9 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Mutta se asia, jota ei pitäisi unohtaa miettiä: Voimavaunu Oy, Morris ym. Kun Pakula kuuli tapauksesta, kauppa ratkesi heti hänen edukseen. Olisiko tallessa jossakin Mobilia-museon uumenissa. Vanhoja autoja, lähinnä kai vain Mersuja, oltiin viemässä jonnekin. BDF-98 -kilvin joku toinen kantti. Takana seisoo mm. Alkajaisiksi erikoinen korimalli, varmasti sotien ajat ajamattomana seissyt yksilö ja kaikki oli alkuperäistä. Kuvan Hudson olisi yhä erittäin huomion arvoinen tapaus. 9 Kuvan 1927 (?) -mallista Hudsonia säilytettiin Helsingin Käpylässä, Pohjolankadun kerrostalon alakerrassa, ”vuosikymmeniä”. Se siitä tiedettiin, että on turha mennä kosiskelemaan auton omistajaa myymään. Kaiketi näyttelyyn. maahantuoja, tuotti kuvan auton jäämään pysyvästi Suomeen. Alatasolla on oudon vieras Mersu, ehkä lainassa Saksasta. Heikki Vainikaisen nappaama kuva Helsingistä, oletan että Etelärannasta, ehkä Berner Oy:n toimitalon nurkilta. Mobilisti Senior 4/23 . On taas käyty kuvaamassa vanha Morris jossakin Britanniassa. Haluttavuuden huippuna pitäisi yhä oleman auton moottori, sentään aikansa yksi voimakkaimmista rivikahdeksikoista, mutta kun siellä ei ole ”pyhää” V8:sia! Missä tämäkin auto nykyisin lymyää. Ei natsaa, ei
Pakulan Rosenlew Oy:ltä eli alkuperäiseltä omistajalta ostama 1920-22 Rolls-Royce. kuvatalkoot3.indd 10 kuvatalkoot3.indd 10 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Aulis Pakula (oik.) ajovarusteissaan, Rolls-Roycen etupenkillä museon entisöijämestari Leonard Zenjuga. 10 . Mobilisti Senior 4/23 Pakulan aikaisia kuvia tämäkin on
Missä lienevät molemmat tänään. Muistini mukaan kuvan auto, eli Somerolta löytynyt noin 1917-20 Opel, seisoi vuosia Somerossa tallinaapurinaan 7 hengen tosi hyvänä säilynyt 1928 Buick. Mobilisti Senior 4/23 . 11 Hetki, jollaista nykysuomalainen ei uskone Suomesta ikuistetuksi. kuvatalkoot3.indd 11 kuvatalkoot3.indd 11 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Puikoissa istuu toinen Pakulan päätoiminen entistäjä, Taisto Pantakoski, joka nykyisin asuu Kangasalla. Autoa kyljestä kiinni pitäen saatteleva on tarunomaisen taitava, Pakulan päätoimiseksi palkkaama Leonard Zenjuga
Jan Gube (nyk. Siinä ylitetään jotakin sisäsuomalaista vesistöä sen ajan lotjan kyydissä. Vaikka oheinen kuva on harmillisen ohut ja piskuinen, on sen kohde sitäkin kiintoisampi. Thaimaa?) omistaa vastaavan ikäisen Auburnin, mutta umpimallia. Taustalla näkyy nokkaa 7 hengen 1939 Buickista, jonka Pakula niin ikään osti Rosenlew-suvulta. Mobilisti Senior 4/23 Jo edesmenneen Rainer Stolzen ikuistamia kuvia tämäkin on. Pakulan entisöittämä ja omistama neliovinen, avomallinen 1935-36 (?) Auburn, missä lienee tänään. Joku isompi kaarimallinen terässilta (taustalla) oli jo tekeillä, lieneekö siellä edelleen. Kai Laine sai aikoinaan luvan reprota tämän kuvan. Kuvan takana sanotaan auton omistajan olleen Thure Svensson. 12 . Se on vuodelta 1948 ja auto on Volvo Carioca! Kuva via Kim Snellman/ Rajakaltio-suku. kuvatalkoot3.indd 12 kuvatalkoot3.indd 12 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Auto oli Oy Ahlström Ab:n omistama 7 hengen Cadillac. Dipl.ins. Autoalaan vahvasti liittyvä sukunimi, eikö
Sentään suora rivikuutonen, hintaluokaltaan halvassa kansanautossa, jossa kilpailijat (mm. Olisi aika jonkun uhmamielisen tulla esiin ja kertomaan unohdettuja etuja tästäkin autosta. Mobilisti Senior 4/23 . Ainoa säilynyt tuollainen odottaa vuoroaan Juha Muukan kotitallissa Korsossa. Kysymyksessä on Suomessa uutena kuvattu saman ikäinen auto, merkkiä Star. Otan vapauden luulla, että sama autoyksilö on yhä tallessa, mutta ehkä vaaleaksi maalattuna?Erikoista tässä autossa olisi yhä – jos vaan joku yltäisi ajattelemaan – sen moottori. Auton tuoja oli Nikolajeff ja merkkinä sen nimi muuttui, ensin rinnan, sitten kaiken kattavasti, Rugbyksi. Vertailupohjaa em. Männät olivat tosi pieniä ja niiden seinävälys ohut. kuvatalkoot3.indd 13 kuvatalkoot3.indd 13 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Essex-tapaukseen voisi antaa tämäkin. 13 Kuvasin tämän 1925-27 Essexin (halvempi Hudson) joskus 1958 Siikajärvellä, silloin vanhaautoasioissa vahvasti mukana olleen Einari Laaksosen pihassa. Tja A-Ford) tyytyivät myymään neloskoneita! Sääli vaan, että Essex-kuutonen pyrki käymään kuumana
Tuli vaan mieleen Suomi-katsastajamme/virkavaltamme, mitä olisivatkaan sanoneet tuollaisen piikkipossun osuessa ratsiaan. Mobilisti Senior 4/23 Kevennetäänpä välistä antiamme. Luultavissa, että tuon kromirimasotkun alla piilee Vespa. 14 . ymmärrettävistä syistä (itämielipide) tämäntyyppisiä kuvia ei ole kai kehdattu kummemmin näyttää Suomessa. Kaiketi ns. Kuvan otti Porvoossa edelleen lehtimiehenä vaikuttava Stefan Holmström Thaimaassa käydessään. 1940 Helsingin Vanhassa Messuhallissa. (kuvat Via Kim Snellman) kuvatalkoot3.indd 14 kuvatalkoot3.indd 14 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. Kuvat on otettu 1.2. Nimenä tapahtumalle oli ”sotasaalisnäyttely”
kuvatalkoot3.indd 15 kuvatalkoot3.indd 15 20.11.2023 9.42 20.11.2023 9.42. 15 Kenties toisaalta tylsä kuva, toisaalta taas, onko sittenkään. Sitä katsellessa tuli mieleen puoliruma ajatus: kuinkakohan moni museoautotarkastaja luulee velvoitteikseen kuuluvan myös leipäkatsastajan tehtäviä. Arvaisin poliisin roolissa olleen Simo Pyykkösen vierellään kurmotettavana asiakkaana Arto Rantala. Merkillepantavaa on myös, että pyörän pinnat eivät ole puuta, vaan valurautaa. ”Valvontatehtävä” tuntuu sikälikin joutavalta, etteivät kuvan teräspinnapyörät (vrt. Yläkuvassa Helsingin kaupungin umpikumirenkainen Mercedes-säiliöauto puhdistaa Kauppatoria. Mobilisti Senior 4/23 . Arviolta 1932-33 Chevroletin vuosimallin arvaa siitä, että muotoilija on jo unohtanut lipan. puupinnat) mihinkään hölsky. Ainakin näet kerrankin lähietäisyydeltä mitä tarkoitti aikoinaan ketjuveto ja umpikumirengas. Kuva on leikkimielellä otettu, joskus 60-luvulla, jonkun Retkeilyajon yhteydessä ja Tampereen suunnalla. Usein sanotaan ”Sankey-vanteet”, mutta se lienee enemmänkin englantilainen nimitys levystä prässätyistä osista hitsatuille peltipuolavanteelle. Auto palveli tehtävässään pitkään
2023 tulee kyllä kummasteltua, miksi polkupyörät olivat noin tärkeä evakuoitavia. Firma F. 16 . Huomaa jo hieman ylivenytetyt, ajovalojen loisteen muka huomaamattomaksi tekevät lipat lyhtyjen päällä. suku on jatkanut toimintaansa Suomessa. Tässä viedään evakon tavaraa pakoon tynkä-Suomeen. 1935 Chevrolet oli kai ollut kaappimallinen (Delivery?) paku, mutta jotta tavaraa saatiin enemmän kyytiin, jätettiin katto ”Kannasta Suomi-fasisteilta vapauttavien” iloksi. Sekin on täynnä tärkeää kanta-Suomeen pelastettavaa. sijaitsi lähellä nykyistä Viipurin suuomalaisten rakentamaa hotellia, kivenheiton päässä rautatieasemalta. Pikkukiusallisesti samea kuva Viipurista ehkä 1920. Kuorma-auto on selvästi saksalaista tekoa, ketjuvetoinen ja umpikumirenkain. Sattuiko jäämään suomalaisilta 1940 sinne, tiedä vaikka. kuvatalkoot3.indd 16 kuvatalkoot3.indd 16 20.11.2023 9.43 20.11.2023 9.43. Sama talo lienee siellä ja yhä pystyssä, em. Sergejeffin pojat ja kumpp. Perässään auto vetää, peräkärryn puuttuessa, rekeä. Mobilisti Senior 4/23 Kuva kielii raastavan rajusta aikajaksosta (talvi 1939-40) jolloin itäinen ystävämme päätti vapauttaa suomalaiset Karjalan kannaksen omistussuhteesta
Jälkitoin samanlaisen 90-luvulla ja se lienee ehkä seuraavalla omistajalla edelleen jossakin. Hakulyhtyyn istutettu nuoli oli aikoinaan Alpo Ojaniemen (Hml) omistaman 1928 Oaklandin vinkkariesitys. Tämän päivän suomalainen, osaisiko edes reagoida, jos joku entisöisi kanttiautoonsa tällaiset aikansa vinkkarit tai vilkut. kuvatalkoot3.indd 17 kuvatalkoot3.indd 17 20.11.2023 9.43 20.11.2023 9.43. Konepellin kyljestä pikkupojat tavasivat aikoinaan, mykkänä ihailusta: ”General Motors Truck”. Kinopalatsin talo purettiin pian tämän jälkeen. – ollut aito Suomi-Rolls-Royce se tässä mennä viilettää sankan yleisön saattamana. Huomannet että auton jäähdyttimen eteen on joku aihepiiristä tukevasti ulkona oleva ummikko laittanut täyspeittävän pahvin. Mobilisti Senior 4/23 . Pikkuhaikein mielin itsekin katselen tätä kuvaa. Huomaa mahtavan iso puukaasun lauhdutin hytin takana. Kuvaajan selän takana on Ruotsalainen teatteri, eli edessä oleva ns. Miten siinä enää moottoria vilvoittava jäähdytys toimi. Kohde on aito ”Gemsu” eli GMC, mutta vuodelta 1939 ja kulki sotavuosina puukaasulla. 17 Brummer-suvulla tuolloin – 1959. Nuolikuvio on 1927 Buickista, jonka aikoinaan omisti Markus Järvi. Auton kyljessä lukee mainos silloin monen vanha-autohullunkin näkemästä filmistä, joka toimi oikeastaan vahvana pontimena luoda Suomeen aihepiirin yhdistys (eli SA-HK). Se auto oli MR-tasoa. Oakland lienee yhä tallella. Kuvan RR oli viimeksi, näin ymmärsin, Vaasan tasolla jonkun ravitsemusliikkeen eteismainosmaskottina, tiedä sitten missä nyt
Auto on 7,7 litran moottorilla kulkenut Krupp/Pakulan Mercedes-Benz 770K “Großer” Cabriolet F. Uutena Buick oli myyty Rosenlewin suvulle, josta se ostettiin Svartvikin automuseon kokoelmiin. Mobilisti Senior 4/23 Auton ovien saranoinnissa kulki 1920-40-luvuilla myös aikamoinen sekamelska. Ainakaan noissa Turun kilvissä se ei enää ole. 18 . kuvatalkoot3.indd 18 kuvatalkoot3.indd 18 20.11.2023 9.43 20.11.2023 9.43. Etenkin 1930-luvun puolivälissä vaikutti kuin väärin päin saranoidut ovet, kuten tässä, jäävät voittajina muotiin. Missä se on nyt. Toisin kävi. Löytyihän siitä Pakulan kokoelmissa olleesta seitsemän hengen 1939 Buickistakin komea ajokuva
Hentoisinko edes kuvitella kysyväni missä sekin nyt on. Arviolta noin 1912-18 Cadillac on varmuudella kuvattu Suomessa ja jopa Helsingissä. Mobilisti Senior 4/23 . kuvatalkoot3.indd 19 kuvatalkoot3.indd 19 20.11.2023 9.43 20.11.2023 9.43. Aikakirjoihin syventymällä pitäisi jopa olla selvitettävissä, kuka auton tuolloin omisti. Kuva on myös kiistaton todiste siitä, että DKW-merkkisiä autoja tuotiin Suomeen jo 90 vuotta sitten. Kyllä, tuollainen Auburn Roadster komisti automuseota aikoinaan. Sain tämän kuvan joskus 50-luvun lopulla Helsingin Pitäjänmäellä toimineen Muko Oy:n toimitusjohtajalta (Oksanen?) Muko Oy valmisti mm. Ehkä aihetta muistuttaa, että auton tehdastekoinen kori on paitsi kahdelle, myös täysin puuta! Huomannet silti, että takana näyttäisi olevan niin suuri luukku, että siellä ehkä oli tilat kahdelle ulkoilmassa istujalle. Eipä olekaan! Vaan otettu Kirkkonummella Svartvikin (=Pakulan) automuseon pihoilla. Auto on 1931-32 F1, jossa mallinimi ei todellakaan viittaa kilvanajoon. 19 Joku Hollywood-filmin ns. Huomaa kuvan tarkkuus. still-mainoskuva. puukaasuttimia ja ainakin puutarhajyrsimiä ja -välineitä. Siitä antaa todisteen jälleen aika omansalainen Helsinki-kilpi – pelkkä ”A-519”. Rekisterikilvestä erottuu mm kilven/ auton autoveron vuosileima 1933
Sotilaallisen uransa jälkeen kone päätyi siviilirekisteriin, ja on kuulemma nykyisin Ilmailumuseon varastoissa. Mitä siitäkin muistetaan, taitaa olla vain jotakin hapanta. Ulkomailta tuli parempaa, halvemmalla ja tehokkaasti myytynä. Mobilisti Senior 4/23 Tuuli tolkuton kehitysvaiva ja äkkiunohdus Tyypillistä Suomea. Entä ilmailupuolella. Esimerkkejä löytyy: Teijo-pakettiauto, Saab-monikäyttömaasturi, Wihurin ”kansanauto”, Korpivaara Oy:n kehittämä Vire-perämoottori – eikä ehkä vähiten, Suomen Autoteollisuus Oy:n kehittämä ja kotvan tuottama Nalle-Sisu sekä Uudessakaupungissa kehitetty ja tuotettu kotimainen Saabimme, saati sitten Talbot tai Euro-Samara. Ehdin jo luulla, ettei kukaan viitsinyt ottaa siitä edes kunnon kuvia. K.L.B. Aika sama juttu, eikö: Myrsky, Wihuri, omatekoiset tuttujen koneiden ”parannukset” (Pyörremyrsky, Brewster...) Jatketaanko. Oli myös Suomessa tehty konetyyppi, nimeltään Tuuli. Minä kuitenkin muistan koneen. Tarkemmin sen kehittyneimmän Tuuli III –version lahoamassa Helsingin Malmin kentän laidalla. Ei siinä isänmaallisuus mitään vaikuttanut, suomalaiset kun ovat aina osanneet kusta omaan pesäänsä. 20 . tuuli.indd 20 tuuli.indd 20 20.11.2023 9.46 20.11.2023 9.46
Alkeiskoulkukone korvaisi myös Saksasta ostetut Stieglitzit. Sama työnimi pintautui myöhemmin, kun Valmetiksi alkoi suunnitella uutta konetyyppiä, joka sai nimen Tuuli II. Tuuli III oli Ilmavoimien käytössä vuoteen 1959 asti, jolloin se varastoitiiin. Muutamaa vuotta myöhemmin se myytiin siviiliomistajalle, mutta se palasi lentävien kirjoihin vasta 1982. tuuli.indd 21 tuuli.indd 21 20.11.2023 9.46 20.11.2023 9.46. Tuuli I -prototyyppi valmistui jo sotaaikana, mutta se kuopattiin sodan melskeissä. Sen prototyyppi tuhoutui vasta vuoden ikäisenä 1951. Mobilisti Senior 4/23 . Tuuli-hanketta jakettiin, ja koneeseen otettiin vaikutteita Saab Safirista. 21 Valtion Lentokonetehtaan VL Viima -harjoituskoneelle alettiin suunnitella seuraajaa jo sota-aikana. Tuuli III valmistui kesällä 1957. Matka jäi kuitenkin lyhyeksi, ja kone jäi jo 1984 seisomaan Malmin lentokentän laidalle, jossa se pötkötti sään armoilla liki vuosikymmenen. Ilmavoimat vertasi sitä Safiriin ja italialaiseen Piaggio-harjoituskoneeseen, ja valinta kohdistui – kuten muistamme – Saabiin
Iso Renault, Fregate, jäi harvinaiseksi niin meillä kuin muuallakin. Yläkuvassa pyritään hahmottamaan roikkalampun avulla auton kuolleita kulmia, toisin sanoen näkyvyyttä kuljettajan paikalla. Ainoa tulkkaukseen sopiva kuvakulma on ylhäältä otettu, ja sitten tuo upeasti erilainen mittaristo. Toistaisiko joku tämän testin nykypäivän autojen kanssa. Mobilisti Senior 4/23 Korjulan Korjulan kamerasta kamerasta Kuvakuoren kannessa, josta nämä löydän, lukee “Unknown”. 22 . Mikä lienee isoja Renaulteja lähes aina vaivannut kirous. korjulaa.indd 22 korjulaa.indd 22 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01
Sillä erolla, että Matti myös lensi itse – minä en. Samassa kirjekuoressa on myös edustava moottorikuva, mutta se lienee (Curt Lincolnin?) Jaguar D-Typestä. kuvat: Matti Korjula Kuvan kilpa-autossa on jotakin tuttua, mutta minulla ei sytytä. Mobilisti Senior 4/23 . Ohessa hänen ottamistaan kuvista koostettu näyte-erä, joita uskoisin Matin itsensäkin valinneen. korjulaa.indd 23 korjulaa.indd 23 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. No, olihan meillä kolmaskin yhteinen intohimo, kiinnostus ilmailuun. 23 Kuten jo muissa yhteyksissä mainitsin, erittäin kokenut autotoimittaja, Autoja liikennetoimittajat ry:n kunniajäsen Matti Korjula kuoli 2023. Se oli kaikinpuolinen yllätys, sillä en muista hänen sairastaneen juuri koskaan kunnolla päivääkään. teksti: K.L.B. Olisiko kuva otettu Monacossa. Ja, ikään kuin lukisin Korjulan kynäilleen kuvan viereen nimen Sohlberg. Kuva on Korjulan merkintänä otettu 1959. Kuvien taustatietoja puuttuu, osaatko täydentää niitä. Matti oli taitava pianisti, mutta aina ja kaikessa mieluimmin taustaan vetäytyvänä hän ei tuonut tätä taitojensa puolta esiin. Vasta aika viime aikoina olen ehtinyt koluta niitä läpi. Meitä kahta – jos se nyt ketään kiinnostaa – yhdisti kaksi asiaa: jazz/evergreen-musiikki pianolla soitettuna ja isänmaallisuus. Matti antoi minulle jo viitisen vuotta sitten useammassa vaiheessa mustavalkoisia negatiiveja kuvista, joita hän ehti ottaa triljoonia
Harvinainen Vignalen korittama Appia Berlina Lusso on kuitenkin kuvattu Helsingissä. Mobilisti Senior 4/23 Veikkaan hurjia: olisiko auto ollut Lancia, se yksi (ehkä kolmesta), joita Uotila Oy toi Suomeen 1960. Appia Lussoa tehtiin 1959-62 vain 477 kappaletta. Veijo Pesosella Järvenpäässä on entisöitynä 1950 Lancia. korjulaa.indd 24 korjulaa.indd 24 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. 24 . Samassa kuoressa olevassa aavistuksen alivalottuneessa näyttelykuvassa sille on myös hinta, 1 650 000 markkaa
Mobilisti Senior 4/23 . Miksi ketään ei kiinnostanut jatkokehittää tai korjata mallia. Miksi edes armeija ei hankkinut niitä. Se vaan jätettiin. Jos kerran tätä mallia ei enempää tilattu, mitkä puutteet hidastivat tai estivät yritysmaailmaa. Arkana tunnustan kuvitelleeni, että tässä autossa oli nokalla Ford Traderin dieselkäyttöinen rivikuutonen tai -nelonen. Helsingistä. Näin yhden tuollaisen, tietysti taas hyljättynä, Suomen Kaapelitehdas Oy:n sinisessä värissä, taisi olla Porkkalassa. Varmaan niitä (tai sellainen?) oli SA:lla – ainakin koekäytössä, ehkä jopa vakituisessa palveluksessa. Niinkö. Tässä komeilee – kenties Malmin platalla – tsekkiläinen Praga Air Baby, puurakenteinen konetyyppi, jota tehtiin ennen sotaa myös Englannissa, Hillson Praga -nimellä. Oikein nolottaa, kun en tiedä hitusen hituistakaan kuvan Vanajaajolaitteesta. korjulaa.indd 25 korjulaa.indd 25 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. 25 Ilmailu ja lentäminen oli Matti Korjulan intohimoja, ja Matti kuvasi paljon paitsi lentokoneita, myös lentokoneista – saamissani laatikoissa on runsaasti mielenkiintoisia ilmakuvia mm. Menikö se ehkä jopa niin, että näitä, tai muunnoksia tästä, tehtiin muutama kymmenen, joista pääosa meni suomalaisten vetämälle patotyömaalle jonnekin hiiden Egyptiin – sinne kaniin jäädäkseen
Mobilisti Senior 4/23 Jotta lukijamme ei jäisi käsitykseen, että Korjula kuvasi vain jotakin pientä, tässä näytteeksi kuva Vauxhall Veloxista vuosimallia 1959. Niinhän on tuo Velox komea kuin paraskin USA:n GM-tuote – varsinkin takaa katsottuna. Sitä katsellessa palautuu mieleen noina vuosina usein jauhettu pohdinta, voiko Vauxhall olla yhtä hyvä GM-auto kuin Opel. Jos nyt peräänkuuluttaisin (sic.) tuollaista Vauxia vaikkapa filmin kuvauksiin, montako luulet löytyvän. Repaleinen Viva-maine ei tuossa vaiheessa satuttanut. Valitettavasti asenteet olivat ylipainokkaasti Opelia suosivia, ja miksi. korjulaa.indd 26 korjulaa.indd 26 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. 26
Mutta nuo kaikki patsasteluhelyt MT:n edessä. Jos et huolehtinut suotimen vaihdosta ajoissa, kone tykkäsi kyllä pahaa. Kun ei voi edes sanoa, että nokalla... 27 Ettei se ole yksi Englannista tuomistani (28 kpl) Trojan Cabin Careista, ensimmäisestä tuloerästä. korjulaa.indd 27 korjulaa.indd 27 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. Toinen koville ottanut osa oli takaiskunvaimennin; Trojan oli rekisteröity kahdelle, mutta koska sillä sai ajaa 16-vuotias, arvata sopii, montako otettiin kyytiin – ja mikä oli ajotyyli. Uusia suodattimia kyllä sai vaikka huru mycket, kun älysi hakea Valtameri Oy:ltä Helsingin Pakilasta. Tämän ottamansa kuvan Korjula on nimikoinut mystisesti: “Turkulaisia autoilijoita”. Mobilisti Senior 4/23 . Kuva takapyörästä paljastaa Trojanin pikkukolkon ominaisuuden: moottori otti tarvitsemansa imuilman alhaalta ja hyvin epäpuhtaana. Ensinnäkin, kuvassahan ei ole auto, vaan Messerschmitt KR.200 “katettu moottoripyörä”, kuten virallinen nimitys kuuluu. Missä lienee nyt. Kuva on otettu 1964. Se, jonka ostajaksi ilmaantui salamana Tekniikan Maailma -lehti
Viipurin Nopea oli Eltsussakin kilpailleen Seppo Rikkilän firma, jolla vielä Viipurissa toimiessaan oli noin 25 erilaisen auton laivasto. Auton keulilla on erikoinen tarvikemaski, ikään kuin apinoimassa jäähdytinsäleikköä. Taustalla häämöttää eräs ensimmäisistä maahan tullleista Chevrolet Corvaireista valkosivurenkaineen. Kun tiedetään, miten ahnaasti VW-harrastajat pyrkivät kelaamaan läpi elvyttämiensä harrasteautojen taustoja, mitä tästä irtoaisi kerrottavaksi. HU-901 viittaa jo 1960-lukuun, joten veikataanko ottamisvuodeksi vaikka 1963. Oliko tapaus joku puolikiero yritys saada maahan hehkeä urheiluauto, vaikkapa kolaroituna. Mobilisti Senior 4/23 Matti on kirjoittanut kuvien taakse: “Willys Viipurin Nopean pihalla.” Junapyörät auton alla ja maskin pyöreys saa minut silti epäilemään, että auto oli (tuskin tallessa?); 1925-26 Overland, Willys-yhtiön halvempi merkki. Se tuskin romutettiin, niin oli kova hinku silloinkin Ghian omistajaksi. 28 . Mystinen tämä Jätkäsaaressa 29.3.1960 otettu kuva on. korjulaa.indd 28 korjulaa.indd 28 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. Kuvan Saksan rekisterissä oleva Karmann Ghia ja jo tuossa vaiheessa noin pahasti rutattuna
Se noutomatka ei hevin unohdu! Auto tosin toimi moitteetta ja oli nätti kuin karamelli. 29 Se Suzulight! Importer Oy, 1962 yhä Saab-maahantuoja, päätti sekin, monen samanlaisen suomalaisen autoliikkeen tavoin, ottaa jonkun japsiauton edustuksen. Suzulight oli etuosastaan niin kevyt, että sillä liikennevaloista eteenpäin pääsy ei vähänkään liukkaalla onnistunut – ei ollut etuvedolle nokkapainoa! Vastaavasti esim. Kun ei ole mitään avokattoa eikä edes V8:sia nokalla. Nyt voisi tietysti herkutella kysymyksellä: tiedetään, että se auto myytiin puolihäpeällä ja vaivihkaa (pilahinnalla?) pois lähes heti. Mobilisti Senior 4/23 . Väriltään kivan sininen ja alla kesäpintaiset valkosivurenkaat. Eli heti kättelyssä jäi tulokkaasta pettymyksen maku suuhun ja auto jäikin ainoaksi koskaan lajissaan tuoduksi. kesärenkainen Saab ei ollut mikään ongelma, Suzuki oli. korjulaa.indd 29 korjulaa.indd 29 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. Mutta täytyihän jonkun se ostaa! Arvaisinko oikein, että se nolossa lykyssä maatuu yhä puolitunnistamattomana jonkun navetan parvella. Suzuki oli tuolloin vapaana, ja niinpä tuotiin Suomeen yksi näyteauto. Pertti Aronen, Carl-Otto Bremerin mekaanikko ja K.L.B (silloin siellä töissä) saivat tehtäväkseen noutaa tämän näyteyksilön Helsingin satamasta. Mutta ja mutta, se kaikki muu! Autossa oli vain 360 cm³ kaksitahtimoottori
Ja miten outoa, tätä autoa saatettiin silloin jo pitää romuautona, eli se oli vapaata riistaa koko kansan pilkattavaksi. 30 . Mobilisti Senior 4/23 Näitä katsoessa lähes antaudun. Taustasta ei ole muuta sanottavaa kuin, että kuvan merkittävin auto on 1938 Plymouth. korjulaa.indd 30 korjulaa.indd 30 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. Entä tuo – kuin varsinaisesti Wynn’skokeeseen liittymätön kuva – tunkista auton alla. Lienee haluttu kertoa, miten hilkulla tunkin pää on luiskahtaa pois pyöreän tukivarren pinnalta. Oliko kysymyksessä koe, ajatuksena todistaa, että Wynn’s estäisi moottorin kiinnileikkautumista, vaikka öljyt puuttuisivat. Kuvassa auton moottoriin kaadetaan jotakin lisäainetta, ettei purkissa lukisi “Wynn’s”. Wynn’s sinänsä, taitaa olla yhä toimiva lisäaineyrittäjä
Ja kumma, se on jossain yhä, vieläpä MR-kilvin. Noita tehtiin vain parin vuoden ajan Saksassa, noin 1955-57 tietämillä. 31 Citroën voisi olla toisen TM-veteraanin, Jussi Juurikkalan. Todella erikoisen kuvasta tekee kolmas siinä näkyvä auto: Warszawa-pickup! Niitä ei totisesti monen montaa tuotu Suomeen, veikkaisinko kolme. korjulaa.indd 31 korjulaa.indd 31 20.11.2023 13.01 20.11.2023 13.01. Mobilisti Senior 4/23 . Yksi on kuulemma Turun suunnalla yhä olemassa. Luuloa väittäen Helsingin kaduilla uutena kuvattu auto jäi ainoaksi maahan tuoduksi. Oliko sen maahantuoja Packalen Oy vai Otto Brandt, en ole enää itsekään varma. Spatz oli tämän ajoneuvokummajaisen nimi. Ettei avolavan perässä lukisi peräti Oy Atkinson Ab, firma, joka niitä toi maahan
Senior-lehti ei pysty Mobilistin veroisesti tavoittamaan sitä väkeä, jota kiinnostaa vaikkapa tekniikka syvemmin. MS423_uutiset.indd 32 MS423_uutiset.indd 32 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. Mutta sitten toisaalta hämmästeltiin ”miten tämä voikaan kulkea noin suoraan ja noin ajolinjoja hapuilematta” (koska ohjaus on tehostamaton). Jutun kuvatekstissä kerrotaan, että kuvan auto kilpaili 1950-luvulla Lappeenrannan Harapaisissa eli raviradalla. Olinko ilkeä. Joku jo toppuutteli muuatta kokenutta BMC Mini-kauden ralliharrastajaa; tämä kun veisteli ”olisipa BMC kehittänyt Minin aikoinaan tällaiseksi”. Kuvan takana oikealla näkyy 1936 Studebakerin nokkaa, ehkä sekin viite paremminkin 1930-luvusta. Tiedän kyllä yhden oman syyn: olen huono sähköposteissa, kuten tietokoneen käytössäkin (teen silti kaikki juttuni näyttöpäätteellä). Mutta loppusummaan: Samara herätti, usko tai älä, jopa enemmän mielenkiintoa ja hämmästelyä kuin joku puolittainen itsestäänselvyys, eli tämänhetkinen diivailuroheus! Ilmeni kuitenkin jo laajalle levinnyt arkiongelma: vallankaan nuoret eivät enää pääse sinuiksi Ladan sinänsä hyvin ja napakasti toimivan lattia-keppivaihteen kanssa. Jos viisaan erehtymätön lehden toimittaja kertoo 50-luvusta vain antaakseen tietäväisen vaikutelman ja me/minä sijoitamme kuvan 20 vuotta aiemmaksi yhden vaivaisen rekisterinumeron perusteella. Mutta tullaanko jotenkin törHarapaisten raviradalla kuvattu kilpuri – ehkä 1934 Chrysler. Tuskin sykähdyttää miettimään ketään, jolle tämän päivän sähköautot ovat pääintressi. Otetaan ihan tuore esimerkki. Meistä riippumattomista syistä mutkistunut remppa maksoi järjettömiä ja esti perinteisen, toimituksesta käsin tapahtuvan työskentelyn pariksi vuodeksi. Ajankohtaa ei tue auton valkopohjainen rekisterikilpi M-2031, jonka vasemmassa yläreunassa saattaa olla veroleima, ehkä vuodelle 1939 tai jopa 1937. No, se asia oli siis nykybensan säilyvyys. Mobilisti Senior 4/23 Uutisia&kuultua . . Tulos oli järkeenkäypä: halvempi eli 95 muuttuu liki palamattomaksi kuukaudessa, 99:llä saat aikaan liikettä vielä auton seisottua ajamattomana kolme kuukautta. Totta, mutta jos se olikin vain jonkun läänin jossakin lehdessä tai kännykkäuutisessa sen siunatun lyhyen hetken. Entä jos asia voisi kiinnostaa myös lehtiemme lukijoita ja jopa laajemmin kerrottuna. Miksi kukaan ei ole kertonut. Eikö vaan vastaa kadunmiehen arkikokemuksia. Muuttoni Lappeenrantaan on, pakko myöntää, näivettänyt sosiaalisia yhteyksiäni pääkaupunkiseudulle. Siten, etten juurikaan saa lukijoiltamme enää “takaisinkytkentöjä”. Uskallan väittää, että tekemissämme lehdissä paljon loivemmin kuin muilla. Leikkasin tämän – tässä varmaan häiritsevän utuisen – kuvan suoraan Etelä-Saimaa lehden (28.9.-23) sivulta. Ei että olisin vaihtanut puolta, Putinin leiriin. Kromattujen ajovalojen alle sijoitetuista torven tai simpukan muotoisista äänitorvista päätellen uskoisin auton olleen joku Chrysler-yhtymän tuote, ellei sitten noin 1934-35 Buick. Jutun tai vihjeen alkuaihe voi olla hyvin ohut, mutta aiheen tarkempi miettiminen on temmannut lukijamme mukaan. Se, että painettujen lehtien myyntikäyrät lerpottavat alaviistoon. Pääosa henkilökuntaa joutui etätyöskentelyyn, joka kumma kyllä toimii. Siis vaikka juttuun, jonka olen tehnyt. Oletanko väärin, jos oletan, että joku muukin kuin K.L.B. haluaisi paitsi tunnistaa tuon auton, kernaasti kuulla jotakin myös ammoisesta omistajasta. Entä tuo auto sitten. . Ei pelkoa, sen takaa jo syntymäpaikkani muisto, Viipuri. Onko todella niin kuten nuoremmat väittävät, että enin tarvittava tieto löytyy Pyhästä Netistä. Vuosia sitten opin jollakin luennolla termin ”feedback”, se kai tarkoittaa eräällä tavalla takaisinkytkentää. Kustannusyhtiömme joutui siirtämään lähes kaiken irtaimiston evakkoon jäätyämme putkirempan uhriksi. Tai: vain ikäihmiset lukevat enää lehtiä. Kuten huomaatte, asia edellä on pieni. Nyt, vuoden 2023 lopulla, tuntuu kuin jokin olisi muuttunut. Koska Samaramme oli vain 12 830 km ajettu, se vastasi uutta. . Joku voi myös piikitellä minua toteamalla, että ”johan tuo juttu bensiinin vanhenemisesta on kaikkien tiedossa”, mitä sitä enää Mobilistilehdissä toistelemaan. Senioriin on syötetty kaikenlaisia, jopa unohdettuja puheenaiheita, nimenomaan elvyttääksemme keskustelua ja vuorovaikutusta. . Vaan onko kuva 1930vaiko 1950-luvulta. Mutta toisaalta se on valtavasti avarruttanut näkemyksiäni sekä sallinut ajankäytön, jota ei syö se ”kaikenlainen muu hössötys”. Pakkohan on myöntää arkinen totuus 2023. Bensiinin syttymistä esisuojaavia kikkoja olisi kyllä voinut olla, mutta lopulta koko evakkoon lähtö piti tehdä hirveällä kiireellä! Ja putkityönhän piti kestää vain puoli vuotta, hahaa... Joku valveilla ollut taho, kertoisin jos muistaisin kuka, oli tutkinut 95ja 99-oktaanisten bensiinien säilyvyyseroja. Haluttomuuteni sähköpostitella saattaa johtua siitä, että niihin ui niin usein mukaan, anteeksi nyt, jopa kaikenlaista hössötystä. Pahiten käynnistymisiä vaikeutti se, että vuosia tankissa ollut jäämäbensa piti saada jotenkin pois. Vaikkapa tuo, että hankin innostuksella sen EuroSamaran vuodelta 1998. Muulle roinalle jouduimme vuokraamaan evakkotilat, samoin talleja eräille vanhoille autoillemme. 32 . . Taidan olla, anteeksi itsekkyyteni, monessa mielessä kaavasta poikkeava. Kun nyt syksyllä 2023 vuorostamme luovuimme evakkotiloistamme, siellä säilytettyjen ja ajamattomina olleiden autojen käyntiin saamisissa oli hirveä työmaa. Totta kai tykönäni ihmettelen, olisivatko juttuni menettäneet lukuarvonsa. Jutun leipätekstissä tosin kerrotaan, että Harapaisten ravirata valmistui 1949 ja että kyseistä autokilpailua – käytännössä kai romurallia – seurasi 25 000 ihmistä! Siis: mistä lisää kuvia. Olen tarkoituksella ohjannut Seniorin sisältöä kuvalehtimäiseksi. Eikö tämäntyyppinen ole samalla eräänlaista aivojumppaa, muonaa mielikuvitukselle. Sillä kun pojat vetelivät jopa kotvan virkamatkoja suvi-Suomen helläsäillä ja ilman nykyherkkuja, kuten ilmastointia! Olisi ehkä pitänyt menetellä, kuten varmaan kaikissa muissa suomalaisissa autolehdessä olisi tehty: pakottaa ottamaan vertailun vuoksi kestotyypit Mercedes AMG:stä. Mutta otettaisiinko asia leppoisammin, eikö tällainen puolijoutava arvuuttelu ole toisaalta rentouttavaa. Sehän tuli leikisti myös toimituksen käyttöön, sillä jotenkin tahdoin heidän vielä saavan tuntumaa autotyyppiin ja kehitystasoon, jossa 90-luvun lopulla olimme
Silloin lohko-osassa voi tapahtua jäätymistä seurauksena halkeamia. Ostaja ilmaantui heti Virosta. . Saksassa oltiin jo aika pitkälle aikeissa kieltää ”Euro 4”-dieselit niiden ”myrkyttävyyden” vuoksi. Tuli taas käytännön pulma. Vaalin ohuesti mielikuvaa, että samaisen Armstrong-Siddeleyn neloskone siirtyi myöhemmin, alkuperäisen tuotannon loputtua, jonkun ison Humberin nokalle. Kaikki oli kuivaa, ei vettä näkyvissä. Mutta se jälkituumailun paikka: miksi joku Bitterin kaltainen merkki ei sanonut sen ajan suomalaisille mitään, mutta saksalaiset suorastaan singahtivat ostamaan tämän, Yrjön USA:sta löytämän auton. Eivätkä ne ole ainoita autoja, jotka USA:sta Suomeen jälkituotuina on heti myyty muualle Eurooppaan. Armstrong-Siddeley Sapphire 234 ja 236 erosivat lähinnä vaihteistoltaan ja varustelultaan, ollen ulkoisesti saman näköisiä. . . Se ei viipynyt Suomessa kuin hetken, koska revittiin täältä miltei heti Saksaan. Autoon, joka lienee jopa olemassa. Ei kovin uutisarvoinen asia siksi, ettei kukaan enää muista merkkiä Humber, sen enempää kuin merkin mallistoa. A-Ford on Saksassa sellaisen maineessa. Ne kaksi Suomeen 1957-58 tullutta myytiin molemmat uutena Shell Oy:lle ja niiden elinkaari jäi hyvin lyhyeksi. Testin voittajaksi valikoitui Lada Samara. Tai että näihin autoihin käytetyt moottorit kehitettiin jotenkin yhteistyössä. . Vihreän moottoria lainattiin sittemmin erääseen 1950-52 SuomiAston-Martiniin. Auto oli huippuhyvä, vaikka olikin pinnaltaan vähän päivettynyt. Moottorin käynnin tueksi tarjotaan jopa tasapainoakselia (vrt vaikka Saab V4), laturin ja startin kehät sekä tartuntapinnat ovat nykymateriaalia alkuperäisen valurautaisen sijaan, moottorin jäähdytyssysteemi on tehostettu nykyajan keinoin Kanta-Mobilistin miehistö kävi kiertämässä kesän kuvausreissujakin Samaralla – ihastusta herättäen. Pieni jälkivihje: Tuulilasi-lehti testasi aikoinaan kuusi samanoloista pikku-halpaautoa. MS423_uutiset.indd 33 MS423_uutiset.indd 33 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. . ”Bitter” tuli siitä, että auton oli tehdasmaisesti muokannut aivan uuteen menohenkeen saksalainen herra nimeltä Erich Bitter. . Samantapaisesti – eli suomalaiset nukkuivat seisaallaan – kävi eräälle 1935 Packardille, joka jälkituotiin 2000-luvun alussa USA:sta Suomeen. Aivan upeaa, etteivät kaikki jälkituo sitä yhtä ja samaa, hatunnostoni idean toteuttajalle. Jos olisi, se olisi kuulemma tarkoittanut noin 70 000 vanhan harraste-dieselauton pakollista juuttumista talliinsa. Laadussa ei ollut kai vikaa ja vaihteistokin oli tavallinen 4-portainen lattiasellainen. Olisiko toista kanttiautoa, josta Oldtimer Praxis olisi pystynyt sanomaan: ”sillä viitsivä ajaa vaikka kaikki nykyhetken arkiajonsa, ongelmitta”. Varmistamattomasti sellaista ajonestoa ei kuitenkaan saatu aikaan. Ellei olisi, olisin varmaan unohtanut senkin autokummajaisen, jonka näin vajaat 10 vuotta sitten Yrjö Bremerin tuontiautojen tallilla. Kun on tämä hiton hyvä muistini. Merkkinsä oli tosin Bitter, mutta perusautona Opel Diplomat. Harrastaja Kymen kerhosta oli näemmä jälkituonut auton, jollaisesta olisin lyönyt vetoa, ettei kukaan näe vaivaa moisen toisenlaisuuden suhteen. 33 Uutisia&kuultua mäyslinjalle, jos nyt miettii, miten hyvää jälkeä Porsche jätti auton suunnitteluun ja toisaalta miten kotoinen Saab-Valmetimme vaikutti sen tekotapaan. Tässä ollaan Joutsassa tunnetun Saab-keräilijän tiluksilla. Kurkistin jäähdyttimen täyttöaukkoon. Totuus on kuitenkin hieman ehkä piilossa, sillä pysyäkseen nykyliikenteen tahdissa, on moneen saksalaiseen A-Fordiin tehty ehkä varsin kyseenalaisia parannuksia. Raahasin harrasteautojani tänne Lappeenrantaan, jotta ne kerrankin olisivat yhdessä paikassa Toin – vain esimerkkinä – myös auton, jolla ei ole ajettu pian 10 vuoteen. Ja se auto. Mobilisti Senior 4/23 . Tietty, loogista, kaadan tyhjään tilaan pakkasnestettä. Jotenkin ehkä liian simppeli kysymys, mutta onko kikkaa neuvoksi, miten toimia. Tämä henkilö kuoli taannoin 89 vuoden ikäisenä. Se on kaikkein vähiten tunnettu ja Suomeen vain 2 kpl tuotu nelisylinterinen ArmstrongSiddeley 234 vuodelta 1957-58. Toinen noista autoista oli vihreä, toinen harmaa ja vaalea. Eiväthän uusi pakkasneste ja kuviteltu vanha (ehkä pelkkä vesi) enää sekoitu moottoria käyttämättä. Luin SAHK:n jäsenlehdestä yllättävän hyvän uutisen. Mutta jos sinne näkymättömiin, eli moottorilohkon vesikanavistoon onkin jäänyt liian ohutta pakkasnestettä tai ei lainkaan. Entä jos moottoria ei saa enää käyntiin
Niin tehtiin ja vaihteisto mykistyi lopullisesti. Me suomalaiset kun olemme mestareita kusemaan omaan pesäämme. Sellainen voi kuulemma pidentää niiden ikää. Ja näiden tonnarien hinnat nyt. Kun kyselin vaivan synnystä tarkemmin autostaan hyvin rajoitetusti kiinnostuneelta naisajajalta, selvisi kummia. Yksilön, jonka hinnalla olisi uutena saanut reilut kaksi Saab 900:sta. Niin, tuo tasapainoakseli. (Oldtimer Praxis 9/23) . Ja kaikki toiminta palautui! Olen myös lukenut kotimaisesta, lähinnä USA-autoja vaalivasta kerholehdestä hyvän jutun automaattivaihteiston öljyjen vaihdon suotavuudesta ja välistä koko laatikon sisustan pesusta. . Vaikka uhrasin aidosti vaivaa auton ilmiasun kohennukseen (oli pieniä ruostekertymiä) kukaan ei edes vilkaise työni tuloksia. No, jäähän siinä vielä muutosvimmaiselle miettimistä: miten esimerkiksi kolariturva, turvatyynyt, tuulilasin pesuri... Ja kun ei saa MR-kelpoista... Haalattuani Saabin kotiini, laskimme vaihteistosta ulos kaikki öljyt, huuhtelimme laatikon sisustan pesuaineella ja laitoimme uudet öljyt. Joutuessani pistäytymään Bilteman tai Motonetin tapaisissa varaosataloissa, törmään aika ajoin outoihin – kuin täysin ennen tajuamattomiin – havaintoihin. Sain kauan sitten Saab 900:n, jonka omistaja hylkäsi autonsa minulle maksutta, koska sen automaattivaihteisto luisti peruuttamattomasti. . Kuten olen aiemminkin yrittänyt jankuttaa: alan olla kypsä toivomaan vakuutusyhtiöiltä hirvivakuutuksen sijalle tai rinnalle hiirivakuutusta. Vaihteisto oli kuulemma alkuun luistanut vain vähän. Esimerkiksi hyllykköön, jolle on ladattu nesteitä, joilla puhdistetaan muutakin kuin auton pintaa. En ole kaukana väittämästä, että Suomen MRtarkastajilla tuntuu olevan jonkunlainen inholappu silmillä, jos tarjoat kotimaistamme MRluokitukseen. Tallensin kymmenkunta vuotta sitten myös Saab 9000 CG Turbon vuodelta 1986. Eli tiivistetysti: viitsiikö, tai tajuaako monikaan enää nähdä tällaista vaivaa. Automaattivaihteisto tai moottori voidaan pestä sisältä. Sille kun pitää olla ihan omat ketjukiristimensä yms. Ja niin on tehty! Mielestäni moottori käy ihan normaalin kuuloisesti, mutta on kuulemma menettänyt jotakin tehostaan (muista: se pyhä turbo). MS423_uutiset.indd 34 MS423_uutiset.indd 34 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. Vaan minkä niistä valita. No, sitä ajoa ei tule edes yritettyä ja auto unohtuu. 34 . Surku! Miten voi arvoauton hinta – ja haluttavuus – pudota niin alas, ihmettelen. Tarvikeliikkeet tarjoavat nyt sentään enenevästi kaikenlaisia pullorohtoja. Mielenkiintoinen luku: Kun MercedesBenz aikoinaan yhtenä ensimmäisistä esitteli W 116-mallissaan ABS-jarrut, painoi pelkästään yhden pyörän jarrusylinteri 6 kiloa! Tiettävästi kehitys on keventänyt vastaavaa sylinteriä nykyautossa, mutta monelleko meistä olisi hajuakaan sellaisen massasta. Mobilisti Senior 4/23 Uutisia&kuultua ja niin edelleen. Kun siitä mutisin sen ajan Saabviisaalleni, hän tokaisi ykskantaan: No, otetaan se kokonaan pois. . Vähälle ajolle tämäkin Saab 9000 verotuskuormansa vuoksi jää, ellei siitä saa MR-kelpoista. Samanlaisia osistojen sisäisiä pesuja voisi suorittaa jäähdytysjärjestelmään kattilakivien syntymisen estämiseksi. Omistajatar oli kysynyt joltakin mieshenkilöltä huoltoasemalla, mitä tehdä. Päällimmäisin estävä syy on aina, ja taas kerran, Saabin alasropsahtava sisäkatto. Hiirien torjuntaan myydään niin karkottimia kuin siimahäntien häätämiseen tarkoitettuja laitteitakin. Olisi kiva kuulla kokemuksia kentältä. Myös jarruja voi kuulemma pestä ja niin edelleen. Täkäläisestä (Lpr) paikallislehdestä luin myös – huomatakseni koko asian ensimmäistä kertaa – Mainio-nimisen tavaratalon tarjoavan jopa kahta lajia erilaista hiirikarkotetta. Ei tuo väite epälooginen ole, tiedän kokemuksesta. Niin ovat pahimmillaan suuria hiirien tuottamat Vaihteiston "kunnostamiseen" on tarjolla jos jonkinlaisia käärmeöljyjä. Mutta lukeeko kukaan noin ikäviä, ja epämukavia töitä vaativia juttuja. Vaan voisiko auton vakuuttaa hiirivaurioiden varalta. Olen rimpuillut tonnariani museoautoksi, huonoin tuloksin. Kun sen tila on nähty, huomaa tarkastajan silmistä, että peli on pelattu. Yksi päätelmä voisi olla, että niiden monimutkaisuutta, eli aikoinaan myyntivaltteja, kammotaan. Neuvokseen hän sai: ”Laita sinne nyt edes jotakin öljyä, kun näyttää olevan vajausta”. Toimivatko ihmelinimentit lainkaan. . Kun oman 9000:ni käynnissä ilmeni aikoinaan jonkinlaista rujoutta, karsastaa syyttelin juuri noita turhia herrojen hekotuksia, kuten moottorin tasapainoakselia. Eikö ehkä sittenkin ole vaivattomampaa ajaa aidosti uudella. taas kerran venyvää
Kun kymmenkunta vuotta sitten luovutin minulle mieluisan 1975 Toyota Crownin 1975 eräälle harrastajalle (joka teki siitä museoauton eli RBX-504), auto haisi hirveälle. Luvuista löytyy pistokokeena muutakin erikoista, kuten että rekisterissä on yhä 19 064 Saabia, joista 1 934 on yllättäen dieselkäyttöisiä. Kun auton uusi ostaja paneutui ongelmaan, todettiin auton ulkoja sisäkaton välikön toimineen pienen hiirikaupungin asumuksena. Suomen Autolehti on näemmä sekin, ihan oikein, avartunut käsittelemään enenevästi myös autoalan ihmisiä. Tuttavani ulkomailla varastoi italialaisen laatu-urheiluautonsa talveksi suojaisaan maalaistalon talliin. Että hiiri esimerkiksi pystyy jyrsimään vaihdekepin nupin puolikkaaksi! Tämän koki eräs VW Kuplan omistaja. Mobilisti Senior 4/23 . Huomasin kyllä samalla auton sisäkaton tummuneen oudosti. 35 Uutisia&kuultua närsimisvahingot. Tuorein kokemani hiirivamma koskee hyvää 1992 Saab 2.1 900:ni, josta hiiret söivät alkuperäisen kankaisen tavaratilan maton reikäiseksi. Eikö sentään, mietipä! Osaltani kummastelen omaa tietämättömyyttäni, että Dodgeja on joskus tehty nelisylinterisinä. . Luvut ovat hyvin valaisevia, kuten: Suomen 2 726 329 henkilöautosta 1 840 032 kulkee bensiinin voimalla ja 717 146 dieselin. Kun hän sitten seuraavana keväänä halusi juhlistaa italialaisen keväänsä alkamisen, auton moottori ei äännähtänytkään käynnistyäkseen. Autoalan toimittaja, TV-autotestaajanakin esiintynyt Raimo Tengvall kirjoitti Suomen Autolehteen (Autoteknikkojen perinnelehti) erittäin valaisevan jutun maamme vuosirekisterien 2022-23 autokannasta, niiden voimanlähteiden mukaan eriteltynä. Paikalle kutsuttu asiantuntija totesi pian: hiiret olivat popsineet talven mittaan suihinsa puolet auton kojetaulun alla olevista johdoista! Lasku korjaamisesta oli useampi nelinumeroinen summa. Kuvassa hän nojaa uusimpaan hankintaansa, joka on yllättävä eli Austin (Nash) Metropolitan 1952. Yhtä liki outona pidän sitä, että Suomessa olisi yhä 4 727 Ladaa käytössä noinkohan enää ajokunnossa olevina. Samainen Suomen Autolehti 8/23 julkaisi henkilökuvan autopiireissä hyvin tunnetusta Petri Niemenmaasta. Edellä horisemastani tuli taas mieleen: avasin Senior-lehdessä taannoin, kuin syötiksi idealle, eräänlaisen Suomen autoalalla vaikuttaneiden ihmisten kasvo(kuva)gallerian. Tämä näyttää aika tavalliselta, ei huomiota ansaitsevalta. Chryslereita on ajossa 7 405 joista 1 402 on dieseleitä. . Onhan meitä/ heitä muistettavia toisaalta tuhansia, eli kaikkia ei kukaan koskaan saa esitellyksi, mutta ettei tuollaista kasvogalleriaa ole Harva muistaa neloskoneisia Dodgeja. MS423_uutiset.indd 35 MS423_uutiset.indd 35 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. Eli kertokaa ihmeessä, miten estelette hiirivahinkoja! . Yhdytkö hämmästelyn kuoroon. Otin aikojen kuluessa talteen ison joukon vanha-autojen mainoksia niiden ollessa uusia. . Suomen 190 829 Mersuhenkilöautosta 110 411 toimii dieselillä
Olin itse töissä Autoliitossa, Moottori-lehden toimittajana, kun luonani kävi eräs toinen sitkeä saksalainen, Hans Wagner. Tähän voisi synkistävästi jatkaa kysymyksellä “montako luulet noita Škodia säilyneen vuoteen 2023 asti, ajonäyttöön kykenevinä. On vitiselvää, että autosta tullaan Suomessa aikanaan kuulemaan ja runsaasti, jahka Suomen massalehdet ensin heräävät huomaamaan, että on muitakin kuin näitä ”Everybody’s Darling”-autotyyppejä. 36 . Hesarissa oli 5.10.-23 todella mielenkiintoinen kuvatarina saksalaisesta Volker von Bonin -nimisestä miehestä. Kuva on lainaus Lapin Mobilistien seinäallakasta, huhtikuu 2023. Ohessa kuvanäyte pelkästään pikkuosista, joita tarvitaan (siis uudelleen kromattuina) moottoritilan sivuille tulevien varapyörien kiinnitykseen. . Auto on ikänsä kulkenut taustatietonaan ”Belajeffsuvun Viipurissa käyttämä”. Oletan, että myös autoja ja liikennettä, mutta missä kuvat ovat nyt. Toivossa, että joku yhä osaisi Näytteitä Volker von Boninin kuvista voi löytää Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmista osoitteessa www.helsinkikuvia.fi. Kirjaa lienee yhä löydettävissä antikvariaattien valikoimista. Tämä 1924 syntynyt Saksan Pommerissa (nyt jotakin muuta maata) aatelisperheeseen syntynyt nuorimies joutui armeijaan, jäi itäonnelaan vuosiksi sotavangiksi, hivuttautui taas takaisin Saksaan, pääsi kirjapainoon töihin, kivuten sieltä lehtikuvaajaksi. Mutta että noin suuri pläjäys tuliteriä Lahna-Škodia kuvattiin kerran Lapissa, sikäläisen myyjän pihalle saatuina. Yhteispohjoismainen Packard-kerho toimii edelleen esikuvallisen eläväisesti. Arvaisin, että korkeintaan viisi yksilöä ehkä 1 500:sta. Siis Lapissa. . Oikealla von Bonin, vierellään NSU-moottoripyörä ja Quick-lehden reportterina Helsinkiin lentäneen Elly Beinhornin – Bernd Rosemeyerin lesken – Piper Cub. Saksalaisemme kun kiersi jo ennen sotia uudella puukorisella DKW:llaan Suomea, Lappia myöten. Siitä on jopa olemassa Viipurin kaupungin 1938-39 teettämä kuva, jossa beigenvärinen Belajeffin auto kurvaa eräässä kadunkulmassa. Hän tai tukiryhmä teetti hänen kuvistaan sittemmin erinomaisen antoisan kuvakirjan “Viimeinen kesä”. Kovin ihmeitä ei meillekään päin ole kannustimeksi kuulunut. . MS423_uutiset.indd 36 MS423_uutiset.indd 36 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. Suomeen hän poikkesi 1952 ja kuvasi täällä ahkeruudella kaikenlaista. Puhuessani koostamastani kuva-arkistostani, törmään usein tämän kaltaisiin tallenteisiin. Olen vaan saksinut sen jostakin talteen ja sitten, 20-30 vuotta myöhemmin sutii, mistä sen kaappasin. Sitä kun ollaan nyt jokseenkin kaukana noista ajoista, kerran vuonna 1953, arvaisin. Sitten, yht´äkkiä lokakuussa 2023 hinguttaa julkaista kuva. Mobilisti Senior 4/23 Uutisia&kuultua kukaan koskaan edes aloittanut koostamaan – ehkä sittenkin miltei noloa. . Uskoisin arvaavani, ettei tämän tyyppisen kuvan jälkikäteisellä kaihoilulla kummoisia lukijalisäyksiä saavuteta. Klubilehti on tavannut esitellä osaavasti otetuin värikuvin Suomen juttuosuutena Jarmo Kytömäen äärimmäisen huolella tehtyä 1938 Packard Eight Convertible Coupen entisöintiä
OK, auto on, vaikka vain 162 tkm ajettuna ja MR-hyväksyttynä, sentään 35 vuotta vanha. Niin myös tehtiin. Ja tulihan niitä! Sain heti ”saat heti puolet hinnasta, noudan auton aamulla”-tarjouksen. Kuten moottorin tilavuus tai onko takapenkki kahdelle vai kolmelle. Tarjosin Torin kautta myytäväksi jopa viittä autoa. Näin se vaan pakkaa mennä, nuorempi porukka ui noissa nettikytkennöissä kuin kala vedessä, minä putosin tietokonevenheestä peruuttamattomasti jo ennen 2000-lukua. Auto on ollut minulla huomaamattani 17 vuotta, eteen tuli hankituksi jarrut (käsijarru etupyörissä-riesa) uusin osin, väri on alkuperäinen, katto ei roiku jne. Sieltä sitten tultiin ja hän hyväkäs huudahti jo raollaan olevasta ikkunasta: ”Tämä ei ole meidän automme”. Mitäs minä tästä oikeastaan olen edes luopumaan, kuin jotakin sylkykuppia tarjoaisin. Avustajani hoiti varmasti hommat osaavasti. Hänkin eräs, joka soitti, porhalsi 250 km suuntaansa katsomaan erästä autoani. Kysymykseni voisi olla: löydä se pilkulleen ruosteeton toinen vastaava – tulen mukaan ihmettelemään. 37 Uutisia&kuultua täydentää lisätiedoilla. Tulija ei kääntänyt edes päätään paperien suuntaan, vaan kysyi kättelyssä avaimia koeajoon. Tällaisena kalevalaiseen kauteen jämähtäneellä, kun kuvittelisi, että noita pikku-karvahienousasioita setvitään kasvotusten tai edes puhelimessa. Miksi hukata edes Jumalan kallista aikaa moiseen kivaan selailuun, kun ei ole ilmeisesti aikeen tynkääkään ostaa. Milloin mokoma tori kieltäytyi uskomasta, että tarjoamaani autoa on edes olemassa (Armstrong-Siddeley), milloin käytin näemmä ”ei-hyväksyttävää tekstiä” kehuessani auton ominaisuuksia. Kulutuspintaa oli vaikka muille jakaa. Aikaa läpimenojen yrittämisen tärveltyi pitkälti toista tuntia. Todellako tätä sotavuosina tehtiin Suomessa. Silti: miksi taatun hyvästäkin autosta pitää perus-tinki-tosisuomalaisen kaivaa esiin vaikka pinsetillä joku hirveän kaatava, ostohalut vievä havainto. Ehtoja tuntui olevan miljoona siitä, miten myynti-ilmoitus kirjoitetaan, miten kuva saadaan mukaan, jne. 400 €/Kumho), joista maksan puolet”. Vastaus oli ytimekäs: alustasta löytyi ruostetta. Pyysin avuksi, korvausta vastaan (ei se muuten minulta onnistuisi), tietokoneosaajaammattilaista. Ostaja ehti huomata auton alkuperäisen laatuluokan takavuosien ularadion, mutta myös asian, jota en ikinä olisi huomannut: auton alkuperäisessä radioantennissa luki ”SAAB”. Myyntipalstan kyselykone jankkaa kysyä sitä paitsi aivan idioottimaisia. Ynnä, jos ne pellit sitten olisivatkin ruosteettomia, alkaa naarmujen metsästys. Mobilisti Senior 4/23 . Eräällekin ostaja-aihiolle tunnustin näet suoraan, että auton alla on 22 vuotta vanhat renkaat. Toki minua oli varoitettu siitä, että ostoa edeltää monen suusta tosi tyhmiä kysymyksiä. Tiedän, että saan lievästi sanottuna lunta tupaan vanhanaikaisuudestani. Totta kai kysyin pääsyytä. MS423_uutiset.indd 37 MS423_uutiset.indd 37 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. Myynti-ilmoitus syntyi lopulta vain kolmen auton osalta. Vaikkapa tapauksessa Saab 900:n renkaat. Järkemme pitäisi olla normaalitasoa, mutta kai se sitten oli tätä ikähidastumista. Hyppäsi seuraavan arkipäivän junaan, tuli tänne Lappeenrantaan, kierteli melko ääneti auton ympärillä, maksoi mitä pyysin ja käänsi ostoksensa kokan kohti Helsinkiä. Lyön silti vetoa, ettei hän olisi edes osannut laskea renkaiden kyljistä rengaskierroksen ikää. Totesinkin, kuin kiitokseksi herrasmiesmäisestä suhtautumisesta, että ”ehdotan turvallisen kotimatkan tueksi neljää uutta rengasta kotimatkalle (n. Perään singahtaa jonkun toisen lähettämä pitkä Museotarkastetun M-B 300 Turbodieselin olisi kai pitänyt olla uudenveroinen kelvatakseen. Ihan kuin möisin uutta autoa! Etenkin, kun hintatavoitteeni pörräsi muutamassa tonnissa. Saattaa olla, että mokaan itseni väläyttäessäni kokemuksiani ensimmäisestä kerrasta, jolloin taannoin yritin myydä jotakin netin kautta. Seuraava autostani kysellyt todella teki, mitä lupasi. Tuputin naama ylpeässä virneessä heti katsottavaksi varmaan 15 sentin paperipinkkaa, johon sisältyi jok´ikinen mahdollinen kuitti ja todiste auton (yksi omistaja) saamasta huollosta ja hoidosta. Aluksi luulin tietäväni Saabeista enemmän kuin arvatakseni hän, mutta aika pian selvisi, että olin vasta oppipoika. Kahta autoa emme siis saaneet tarjolle lainkaan. Eipä silti. Siis tietoja, joilla ei todellakaan ole merkitystä kokonaisuudessa. Lopuksi valtasi outo hyvänolon tunne. . Mutta kun sentään 1 500 ”katsojaa” kävi vilkaisemassa Mercedes-Benz W116 (eli 300 S Diesel) -kuvaa ja vastaavasti vuoden 1987 Saab 900 sai reilut 500 vilkaisua. Syitä emme edelleenkään täysin tajua
Tai IFA-, tai ”Tähti” (CCCP), tai K-125-, tai Csepel-, tai jostakin Husqvarnapyörästä. Tuskin ainoa tällainen Suomessa. . Tutussa romiksessa seisoo punainen, maalipinnaltaan kiiltävän kaunis parin vuoden takainen Nissan Micra. Tulin ihmetelleeksi, miten mokoma vaurio muka esti korjaamisen, onhan Suomessa lasia. Kuin kaverilla olisi aidosti rintaa, millä rykiä. Kumman usein pelti autojen akkujen alta polttomoottoriautosta hapertuu. Omistettuaan vuosia vanhan auton, on tyrmäävää kuulla heti kärkeen kysymyksiä kuten ”paljonks se kuluttaa” tai ”kulkeeks se kans”. Tuollainen ajatus kävi päässä, kun kuulin nykysuomalaisesta Jawa-moottoripyörien maahantuojasta. Kun olen senkin kuullut, ”että Mobilistissa myynti-ilmoittelu on niin kallista”. Tällaisia mietin, koska kysyjä voi (kakkaisessa mielikuvituksessani) olla yhtä hyvin joku joutomietteissä rypevä, alta murrosikäinen koulupulpetin kuluttaja ja sitä täysin tyhjin taskuin. Oheinen mainos kertoo, että tilanne oli kerran vuonna 1965 toinen. Paaliin kuulemma menee, vaikka auto on vähän ajettu ja täysin omin voimin liikuntakelpoinen. Kyllä, luit oikein. Saisiko siitä siis jonkunlaisen ihottuman, jos entisaikaiseen malliin soittaisi ja kyselisi – saati, että tulisi itse katsomaan. . Nuorten ja notkeampien parista kuulen usein, miten se myyjä – siis ikivanha äijä – oli ärsyttävä puhelimessa. MS423_uutiset.indd 38 MS423_uutiset.indd 38 20.11.2023 10.06 20.11.2023 10.06. ”Koska sen museoautoleima loppuu”, jne. Sen, että kuvassa näkyvä HarleyDavidson moottoripyörien aikoinaan halvin versio, olisiko sekin voinut olla kopio 1939 DKW:stä. Sellainen on Arne Åvallilla Klaukkalassa. Jos mielestäni olen tunnetasolla oikeutettu toivomaan, että autolleni löytyy sen säästymisestä piittaava ostaja-aihio, näistäkö aineksista sellainen löytyy. Miten voisi pian 50 vuotta maksutta tapahtunut myynti-ilmoittelu lehdessämme olla kallista. Riittääkö tämä maailman kaikinpuolinen myllerrys ja muuksi muuttuminen sekään selittämään miksi yksikään firma täällä ei enää tosissaan myy USA:ssa tehtyjä uusia henkilöautoja. Lievimpiä ärsykepyyntöjä olivat sentään ne, joissa ladeltiin toiveita lisäkuvista sisätiloja myöten. Mobilisti Senior 4/23 Uutisia&kuultua tekstiviestiluritus, jossa hän kehuu hallitsevansa kaikki taiteenteon suunnat ja olevansa halukas vaihtamaan taulujaan autooni. Mutta, että mokoma, inttää silti – kaiketi kehuakseen tietosavutuksiaan luokkatovereilleen – sarjatulena lisätietoja. He tuovat kuulemma aivan tutuin Jawa-ulkomuototunnuksin tehtyjä uusia pyöriä – Kiinasta! Se tämän päivän tuotava ei kuitenkaan enää ole joku savuttava ja räpättävä kaksitahtinen, vaan komeasti 400-kuutioinen nelitahti-Jawa, jossa on ruiskukäyttöinen moottori. Minua viisaammat voinnevat kumota epäilykseni. Kallista. Kuulemma semminkin, kun hinta selvisi. . Kuka arvostaisi pienempiä Harrikoita. Onko tällainen kaupantekotapa täysin kuollut pois Suomesta. 38 . . Voisiko lähestymistapaa yrittää uittaa mukaan hieman kohteliaisuutta. Ei voine olla aiheeton ehdotus. Noinko on. Syynä voi olla epäpuhtaus, akusta tihkuneet hapot tms.Onpahan peltisepälle viheliäinen paikka paikata! Taitavat enimmät peltisepät kääntää selkänsä, jos pyydät töihin. Tiedän ainakin yhden tuollaisen, tänne myöhemmin jälkituodun. Pikkusapekkaan vuodatukseni vastapainoksi ei haitanne ihan rakentavasti kysyä, missä lehdissä tai ”aviiseissa” autolleen täyspäistä ostajaa etsivän tulisi ilmoitella. Vastaus oli, jos oikein ymmärsin: ei mene enää katsastuksesta läpi. On näkijä-kertojan mukaan kuulemma niin nätti peli, että ikämiestä, joka on kaikki ajovuotensa kieltäytynyt edes ajattelemasta moottoripyörän ostoa – alkoi janottaa idea sellaisesta. Sellainen kuulemma toimii, kotipaikkanaan Myllykoski, Kouvolan vieressä. Auton omistaja on kuulemma naisihminen, jonka pettynyt ihailija iski kaikki auton lasit sisään. Ehkä hänellä oli aihetta olla ”ärsyyntynyt”. Miksi tuon(kin) kaltaisesta itsepäisestä ja oma-aloitteisesta toiminnasta kukaan ei kerro, mainonnasta puhumattakaan. Niinpä. Sitä voisi tietysti myös kysyä, mitä järkevää sieltä henkilöautojen puolelta enää edes olisi tuotavissa Suomeen, mainitsepa esimerkki!
Siis paskat automuokkaukset... 3, sivu 41. Jossain matkan varrella auton moottori hajosi. Osmo Kukko Pytytön Phänomen ja ratiton Chevy 1. Joka tapauksessa korjaus kesti useita tunteja, mutta pääsimme Karkkilaan ja takaisin. Hannu Salo Amerikassakin on pidennetty Horizonia. Autot oli rekisteröity 3 hengelle. Herra Uotila lensi hattuhyllylle, auto jatkoi hetken, kunnes bensa loppui ja isäntä pääsi pois hattuhyllyltä. 2. En tiedä, mitä isäni moottorille teki (eikä se edes kiinnostanut poikaa, joka oli silloin 10-12 vuotias). Myöhemmissä autoissa en muista tämmöistä rautaa olleen. Takaisin tullessa, juuri ennen ns. FHRA?), eiväthän päättäjät tajua meidän hullujen touhuista, ellei joku niitä taivuta rautalangasta. Lukijoilta Hoorizonzon Mobilisti Seniorissa oli kuva limusiini-Talbotista. Olin joskus 60 luvun alussa tällaisen auton kyydissä Somerolta Karkkilaan ja takaisin. toimitus Tuttu maisema Senior 3.23, kuva no. toimitus Eikö mikään ole pyhää. Setäni ajoi, ja isäni oli vieressä. Auto kävi lopulta kolmella pytyllä. Kuva löytyi kuvaavasti "Shitty Car Mods"-sivulta. Muuten olisin ehkä unohtanut koko laitteen, mutta samana iltana törmäsin Internetin autosivuilla tämmöseen kuvaan. Pyöriä sai käännettyä hiukan, mutta jyrkemmissä mutkissa isäni meni kiskomaan pyörästä, että pyörät kääntyivät enemmän. Autosta petti ohjaustangossa ollut ns rättinivel. Näin ei voi olla eikä tuollainen näkemys miltään osin saa päätyä osaksi suomalaista lainsäädäntöä. Minä olin alle 10 vuotias. Harri Kyllähän tuo on selvää Amerikkaa, eli Dodge tai Plymouth. Auton veti joku kuorma-auto takaisin tielle. Ja ehkä puskurikin on hieman ”jenkki”. Kolarikuva lehdessä 3/23 oli 12-tien ja Hämeenlinnantien risteyksestä Laitikkalasta. Niin tässä kuin Granitissakin oli kuskin vieressä rautatanko, jolla kuskin paikka oli erotettu hytistä erikseen. Minä istuin sen rautatangon alla ja minulta meni solisluu poikki. Työkaluja oli matkassa riittävästi. Koskahan tällainen hytin järjestely oli voimassa. Kysymys kuuluu: Mitä isäni autolle teki siellä tien poskessa. Isäni ajoi. Minulle tuttu maisema. Suomen Autokierrätys on kuitenkin ottanut asiakseen tulkita asiaa niin, että vanhaa ja liikenteestä – väliaikaisestikaan – poistettua ajoneuvoa ei enää saisi ollenkaan omistaa ja säilyttää. Sen tunsin äänestä ja veto oli huonoa. Kun ajoneuvo poistetaan omistajansa tahdosta lopullisesti romuksi, sen tulee päätyä asianmukaiseen kierrätykseen. Isäni korjasi nivelen alustavasti rautalangalla. Mobilisti Seniorin n:o 3/23, sivulla 65 mainitaan, että Phänomen Granit -autossa oli nelisylinterinen, ilmajäähdytetty moottori. Isäni oli osakkaana pienessä vesijohtoliikkeessä. Tiettävästi Amerikan-Horizonissa ei ole ainuttakaan yhteistä osaa meikäläisen "Polpotin" kanssa. Pyörät sitten vinkkeliin ja ojan yli pellolle. Kuvatekstissä autoa veikattiin Simcaksi tai Talbotiksi, mutta voipa tuo olla myös Dodge Omni tai Plymouth Horizon. Häntälän notkoja, jäi autosta ratti käteen. Esitetty EU-asetus on huolissaan kierrätysjärjestelmän ohi virtaavista ajoneuvoista, jotka päätyvät ties minne. S423_lukijat.indd 39 S423_lukijat.indd 39 20.11.2023 10.19 20.11.2023 10.19. Tarvittaisiin toki lobbausta myös harrastepuolelta (SAHK. Huoli on aiheellinen ja perusteltu. Chevroletin väliraudan muistan siitä, kun menimme Saloon hakemaan tavaraa. Saikohan siitä jotenkin "tulpattua" yhden sylinterin pois. Nyt tarvitaan voimakasta ja määrätietoista edunvalvontaa, jotta alla oleva Suomen Autokierrätyksen ristiretki vanhoja ajoneuvoja kohtaan ei saa tulta alle Suomessa. Tämä kuva on Tie 12:sta ja Hämeenlinnantien risteyksestä Laitikkalasta, taustalla on Sipilän tilan rakennuksia. Tapahtunut 1973-1975 ja autona Plymouth Valiant, edeamennyt isäntä Uotila oli tankannut Lautsian Essolla 70 l bensaa, ja oli tarkoitus kääntyä kohti Hämeenlinnaa, kun Pösö ajoi perään. Lava jotain 2-2,5 metriä. Isossa kuvassa suuntana kaakko/itä, metsän takana Laitikkalan koulu. Onni oli että ei syttynyt tuleen. Oli talviaika. Matkaa oli yli kymmenen kilometriä, joten loppumatka kesti monta tuntia. Firman ensimmäinen auto oli 1928 Chevrolet, henkilöautosta tehty lava-auto. Huomion kiinnittää piiiiitkä keskiovi ja jenkkimallin sivuvalot takakyljissä. Petteri Räsänen freelance-toimittaja auto@petterirasanen.fi Onneksi Suomen Autokierrätys ei päätä asioista yksinään
https://shop.hdg.de/product_info. Liitteenä kuva, jonka otin kännykkäkameralla Märklin (43229) junavaunusarjan mukana tulleesta kirjasesta. Meidän ensimmäinen automme 50-luvulla oli "Ameriikan Voortti" muistaakseni mallia 1937. Ne kuvat edustavat tuplasti aikaa, joka ei enää palaa – ei autot, ei Karjala. Markku Anttalainen Sano vaan reilusti Sdr Pw4üe-39 Mobilisti Seniorin 3/23 sivulla 24 kuvattu autonkuljetusvaunu on todennäköisesti Bundesbahnin ”Gepäck und Autotransportwagen Sdr Pw4üe-39”. 40 . Risto Lehtonen PS. Volvo on yhä olemassa! Olisiko oikean laidan henkilö autokauppias Leo Kuuntola Lappeenrannasta. Ehkä isä ja poika. Aluksi asian vierestä – tai ehkä ei niinkään. S423_lukijat.indd 40 S423_lukijat.indd 40 20.11.2023 10.19 20.11.2023 10.19. 48) oli kuva herrasta nimeltä Poskiparta. En kuitenkaan unohda, enkä anna anteeksi – en ikinä. Kuvanne Maybach on rekvisiittana hieman väärältä aikakaudelta, paremmin tuohon sopisi Adenauerin musta Mercedes 300 -tyyppinen auto. Markku Alen sai silloin allensa keväällä Volvo-Autossa rakennetun Volvo 142 BUO1:n ja ajoi sillä vielä rallin yleiskilpailun kolPoskiparraksi tunnistettu herra ja Markku Alenin Volvo. Nyt kun jo aloitin sillä Karjalan autojen viestillä, niin ei muuta kun jatkamaan. Paloheinässä taasen asui 60-luvulla autonkuljettaja V. Vaunu on ollut osa ns ”kanslerinjunaa” jolla Saksan liittokanslerit suorittivat virkaja vaalikiertuematkojaan 50-70-luvuilla, ja tämä ”Kanzlerzug” tunnetaan myös nimellä ”Adenauerzug” ensimmäisen käyttäjänsä mukaan. ainakin passaisi häneen. Valitettavasti netissä ei ole julkaistu juurikaan kuvia kyseisestä vaunusta; erikoisjunan vaunuista salonkivaunu 10205 on saanut kaiken huomion, ainoastaan muutamat pienoisrautatievalmistajat ovat olleet kiinnostuneita aiheesta. Roope Ankka sanoi jossain tarinassa: "Voin unohtaa kasvot, mutta en setelin numeroa". (Väinö?) Poskiparta. 60-luvulla Mersut kiinnostivat kovasti, en vaan saanut isää sellaista ostamaan. 38, onko liian paljon kuvia ryöstetystä Karjalasta. Tuhat järveä Mobilisti Senior 3/2023, sivun 48 kuva on XXI Jyväskylän Suurajot 1000 Lakes -rallista 1971. Vaunu on museoituna Saksan liittotasavallan historiaa käsittelevään museoon Bonnissa, julkaisemastanne kuvastakin voisi päätellä että se on kuvattu museoympäristössä. vuodelta +/1970, joten henkilön ikä ym. Olen monta kertaa ajatellut lähettää jotain kommenttia, mutta kun me suomalaiset olemme sellaisia vaatimattomia "ei kai ne minun höpinöitä tarvitse"-kansaa. Osa junan vaunuista on rakennettu jo 30-luvun lopulla Herman Göringin erikoisjunaan (Sonderzug Asien). Martti siis sukupolvea nuorempi. Ei tosiaankaan ole. php?info=p39_salonwagen-10205--von-derschiene-ins-museum.html Tomppa Viipuria ja sen rinkeleitä Pohdit Mobilisti-Seniorin numerossa 3/2023 s. Kyseessä on siis matkatavaravaunu, jonka peräosassa on ns ”rullaava autotalli” kanslerin edustusauton kuljettamiseen. Oletan lehden kuvan olevan n. Varustukseen on kuulunut kevyet ajorampit, jotka on sijoitettu kääntöalustan jatkeeksi. Autokauppias/kilpa-autoilija Leo Kuuntola Lappeenrannasta, ehkä. Ostan usein Viipurin rinkelinkin, ettei suomalainen Viipuri unohtuisi. Auton omisti autoilija Martti Poskiparta. Ja asiaan: Mobilisti-Seniorin numerossa 3/2023 (s. Tietenkin toivoisin asian saavan toisen käänteen, mutta eipä tuo siltä näytä. Ja sen rek.nro oli UB-404. Lukija päätelköön. Mobilisti Senior 3/23 s.53 kuvan oikean alareunan henkilö. Eli minäkin voin unohtaa kasvot (ja nykyään nimenkin), mutta en auton rekisterinumeroa. Kuvatekstissä mainitaan ainoastaan että ”junan kokoonpanoon kuului myös vaunu, jossa kuljetettiin Konrad Adenauerin mustaa Mersua...” Tuossa kirjasessa on paljon mieleniintoista infoa ja kuvia, lähinnä liittyen kanslerijunan salonkivaunuun, alla linkki josta opuksen voi tilata jos teitä vaikka kiinnostaisi kirjoittaa aiheesta juttua. Sen verran voin kertoa että 60-luvun loppupuolella Helsingissä pyöri 1967-mallinen Mercedes-taksi rek.nro BHO-20 (muistaakseni tummansininen). Mobilisti Senior 4/23 Lukijoilta Leo K.. Pyörivän rampin ansiosta auto on voitu purkaa tai lastata kätevästi kolmelle eri puolelle, riippuen siitä minkälaiset asemalaiturit ei paikkakunnilla on ollut käytettävissä
41 Lukijoilta manneksi. Isä siinä mainitsi, että oli muuten paras lehti: ihan kaikki sisältö oli kiinnostavaa. Moottori Popedasta. Ensin arvasin, että piikkinokkaMosse, mutta näytti kaukaa isommalle. Pärnuun ajellessa huomasin yhden talon pihassa pressun alta pilkistävän vanhan auton nokan. Keulamaski on askarreltu uudestaan, vinkkarit korvattu vilkuilla. Tuttu juttu Virossa. Selattiin siinä sitten yhdessä tämä lehti ja pohdittiin mainosten eroja nykypäivän automainoksiin. Siinä pähkinää teille. Omistajan isä selvitti, että auton papereissa lukee Renault, mutta poika oli sanonut että BMW. Ari Molin Ennensotainen BMW 321 on elänyt pitkän ja kovan elämän itäonnelassa elinsiirtomoottorinsa voimin – Pobedastahan se selvästi on. Timo Nikander Pusulan töllin nurkilta Karrosseriewerk Weinsberg toimii nykyisin Bretzfeld-Schwabbachissa ja tuottaa koripaneeleja Saksan autoteollisuudelle. Entisöinti lykkääntynyt, koska poika suomessa työssä. Senior 3/23 sivulla 5 oli Neckar Weinsbergin mainoskuva. Erityisesti häntä ilahduttivat autenttiset kuvat vanhoista alan lehdistä, ja täytyy myöntää, että isän kainalossa 1960-luvulla autolehtiä tutkineena ne itseänikin viehättivät. Eikun pihaan kyselemään. toimitus Weinsberg ei asu täällä enää. toimitus Parasta paperilla Istuin kohta 85 vuotta täyttävän isäni luona kahvilla ja pöydän kulmalla oli Mobilisti Senior numero 3/23. Mobilisti Senior 4/23 . Toivottavasti niistä on säilynyt jotain parempaa, kuin tuollainen yhäkin löytyvä runnottu hylsy Pusulan Keräkankareella; siinä ei taida olla mitään käyttökelpoista poislukien valmistajan laatta. S423_lukijat.indd 41 S423_lukijat.indd 41 20.11.2023 10.19 20.11.2023 10.19. Se oli Mobilian rallimuseolla Kangasalla Suurajoillassa äskettäin nähtävänäkin. Terveisin, Veli-Matti Pentikäinen Saksasta kajahtaa – vai Ranskasta. Suomen Moottorilehdestä olleessa kuvassa selostettu puukaasumoottorin Neckar-raato löytyi Pusulasta. Itä-faceliftin kokenut BMW 321 Pärnussa. Auto on vieläkin hengissä entisöitynä, tässä kuva autosta Laajavuoren Hotellin pihassa Jyväskylässä. Taisi Jyväskylän Suurajot olla tälle uudelle autolle vasta toinen ralli
Isälle tulee liuta autoalan lehtiä, mutta Mobilisti Senior on niistä mieleisin. turvapuskurit; US-puskurit eivät ole yhtä haluttuja kuin sirommat muiden markkinoiden puskurit. Entisöinti oli silloin vielä sen verran kesken, että etupuskuri puuttui. Sivulla 26 esiintyvä auto on Hudson Great Eight vm.1930. Nykyäänhän kaikki on yhtä ja samaa harmaata massaa. Sama auto on tallessa ja esiintyy saman lehden sivulla 70 samalla AE-222 rekisterilläkin. Sivulla 40 esiintyvä Renault Juvaquatre nähtiin vuonna 1988 SA-HK:n Retkeilyajossa Kuopiossa (tarvittaeesa voin lähettää kuvan siitäkin). Anssi Juutilainen Suuri Kahdeksikko Luin edellisen Seniorin heti mielenkiinnolla läpi. Hän harjoitti pienimuotoista Citroënin maahantuontia. Uusia W116-puskureita ei ole saanut 20 vuoteen, puskurimalli on sama riippumatta vuosimallista tai motorisoinnista. Siitä on tullut keskemmällä Eurooppaa niin suosittu, että korimuutossarjoja on alettu tarjota Citroënin kahteen pienempäänkin pakuun. Hienoa, että olet löytänyt Lappeenrannan läheltä tallin, johon saat kaikki autosi yhteen paikkaan. Borgwardeista kertova juttu oli sellaisellakin työtä tehneestä tietysti myös erityisen kiinnostava. Näistä riitti meillä paljon asiaa kahvipöydässä istuessa. Sopii kysyä, milloin Citikalla olisi siviilirohkeutta palata takavuosien persoonallisiin muotoihin ja tekniikkaan. Timo Kekolahti, Lahti Kolhu ja nirhu Hei ja kiitos taas lehdestä. Antero Lähteenmäki P.S. Saloon ostettiin juuri kokonainen auto pelkkien puskurien vuoksi (ja se olikin hyvä ja nyt ollaan ihmeissään). 42 . KLB käyttää USA:sta osia tuovaa sukulaista ja tuotattaa puskurin sieltä romikselta, jos sieltä löytyy euro-puskureita, lähden kimppaan. Oheisen kuvan otin keväällä 1991, kun silloin Kemissä asuessani järjestin Torniossa Automobiilinäyttelyn SA-HK:n Lapin kerhon puolesta. Hyvistä käytetyistä maksetaan totisia hintoja. Se on tavallinen Citroën Jumper, joihin italialainen FC Automobili (www.caselani.com) tekee tehtaan luvalla korimuutossarjoja. Kiitos että se on olemassa! Tarja Huhmarkangas Makea Sitruuna KLB pohti 3/2023 Seniorin sivulla 36 olevan aaltopeltipakun merkkiä ja mallia. Mobilisti Senior 4/23 Lukijoilta toiminta oli isästä ollut kaikkein mielenkiintoisin osa lehteä ja se oli opiskeltu tarkasti präntin pienuudesta huolimatta. Sivulla 44 on merikapteeni Mauritz Skogströmin Citroën vm.1928, jolla hän osallistui ensimmäisiin SA-HK:n ajoihin. Siihen pari tarkennusta: Sivulla 18 esiintyvä Ford ei ole 1904-mallinen, vaan se on kuin onkin juuri se toinen Oy Ford Ab:n omistama, eli T Ford vm.1914, jolla Hämeenlinnan Automuseon puolesta osallistuin vuoden 1992 SA-HK:n Retkeilyajoon Vaasassa, ja joka nyt on Pelle Lillqvistillä. Mersun puskurin viottuneen osan voi lähettää korjattavaksi Loimaan Kromaukseen Esa Mercedes W116:n puskurit ovat harvinaisia, vaikkakaan USA-mallien turvamallit eivät ole niin haluttuja. Jumperin muutoksella on tavoiteltu Citikan HY-mallin ilmettä. S423_lukijat.indd 42 S423_lukijat.indd 42 20.11.2023 10.19 20.11.2023 10.19. Samanlainen on Torniossa Ilkka Kaarlelalla. Hudson Great Eight 1930 Torniossa. W116 oli saanut kolhuja takapuskuriin ja kysyttiin mitä tehdä. US-markkinoille tuli ns. Takuut ovat siten voimassa muutoksen jälkeenkin ja itse asiassa muutettuja Jumpereita voi joissakin maissa ostaa Citikan jälleenmyyntiverkoston kautta. Suositus: auto pitää korjata, sen arvo kärsii suhteettomasti tuosta kolhusta
Sivulla 51 alhaalla oikealla seppeleen saa Helsingin Moottorikerhon Kauko "Nappi" Jousanen. Nuo värit ei ole ihan oikeat, viininpunainen on puhtaan punainen ja sininen on sinivihreä tai vihreä. Tämä on aito Suomi-auto, RVS-37. Seuraavalla sivulla alh.oikealla poliisimieshän on ylipoliisipäällikkö Urho Kiukas, josta tuli myöhemmin Mikkelin läänin maaherra. Moto-Standard valmisti lähinnä niitä aisaohjattuja eli perässä kävellen ohjattuja puutarhatraktoreita. Sivuilla 80 ja 81 esiintyvä B555 kuormuri YS-519 on projektina tallessa edesmenneen jäsenemme Paavo Halkolan perikunnalla Oulun seudulla, toiveena on, että joku veisi Paavon aloittaman projektin kunniakkaasti loppuun. Heidän huoltoautonsa olivat ainakin melkein aina maalattu tuohon keskilinjan katkaisemaan maalaukseen. Risto Haapala Imatra Pientä palautetta ja lisätietoa Seniorin 3/23 Borgward -artikkeliin Kiitos ansiokkaasta ja laajasta Borgward-kuvaartikkelista Seniori 3/23:n viimeisillä sivuilla. Nippelitietoa tämäkin. Moto-Standardin lipun alla Senior 3/23, Borgwarg ei ole Metallijousi Oy:n väreisissä, vaan tuo väritys on MotoStandard´in käyttämä. Minulla on yksi KS-40 -rekisterissä. Näitä tuotiin sekä valmiina versioina että alustoina. Ensimmäiselle lailliselle keikalle pääsin vuonna marraskuussa 1955. Korpivaara Oy:n maahantuomina ei niitä Suomeen tullut. Mobilisti Senior 4/23 . Sen lisäksi yksi projektikuntoinen avolava on tallessa eteläsuomalaisella seuramme ulkopuolisella harrastajalla. Säilynyt valitettavasti vain yksi, MRkilvissä liikkuva pikkubussi, omistaja kymenlaaksolainen jäsenemme Petri Vierula, Pyhältö. Sivun 77 kaksi Hansa 1500 kuvaa ovat hienoja, tarkalleenhan tuo mallinimi oli Borgward Hansa 1500, näkyvissä alakuvan avomallissa niin Borgward teksti kuin se Rhombus – merkkitunnus. Terveisiä Tuusulasta,Kirstin ja Raimon automuseosta Raimo Stenvall Nappi ja muut Kiitokset jälleen mielenkiintoisesta lehdestä! Pyysitte tunnistamaan motoristeja. Hannu Teivaala, Vantaa Borgward – Seura ry:n jäsen Kauko "Nappi" Jousanen S423_lukijat.indd 43 S423_lukijat.indd 43 20.11.2023 10.19 20.11.2023 10.19. Vasemmalla kuvassa ovat Wolfgang Knorn ja Tikkurilan Moottorikerhon Erkki "Eki" Huurros. Olen sodan jälkeen opetellut ajoa isän Fordeilla. Tekivät myös jonkun kappaleen oikeita traktoreita; Suomessakin on yksi moinen traktori. Saman sivun muut bussikuvat ovat pienemmän ja yleisimmän mallin B611, josta käytettiin myös mallimerkintää B1500F, bussi-versioita. Ne olivat hyvinkin suosittuja Keskija Etelä-Euroopassa. Moottorivaihtoehtoina olivat perus-Isabellasta tuttu 1,5 – litrainen 60 hvn bensakone tai 1,8 l diesel, josta irtosi 43 hevosvoimaa. On meillä Suomessa vielä muutama vuosimallin -40 Hävittäjä-Ford. Sävyihin saattaa vaikuttaa vanha värifilmi, ikääntyessään sävyt muuttuivat ja samoin kuvien kanssa toisinaan kävi. Näissähän oli nuo hienot kattoikkunat! B622 oli varustettu 4-sylinterisellä 3,3, l dieselillä, jossa teho 70 hv. Tämä huomio vain siksi, ettei mallia sekoitettaisi saman konsernin Hansa-mallistoon, jota toi maahan Suomen Koneliike Oy, siellä myydyimpänä mallina oli Hansa 1100 Kombi. Moto-Standard oli Gutbrod-yhtymän osa ainakin jossain vaiheessa. Siellä tehtiin minullekin Studebakerin puskurien ja jäähdyttäjän kehyksen pohjatyöt ja kromaus laadukkaasti, ja laskun voit lähettää vahingon aiheuttaneen vakuutusyhtiölle. 43 Lukijoilta Malkalle. Niissä käytti muiden valmistamia moottoreita, ainakin Deutz niitä toimitti. Taisi olla Pohjoisen Makasiinikadun alapäässä. Erkki A. Sivun 92 tehtaan mainoskuvassa henkilöauton takapenkillä oleva naishenkilö istunee takasivuikkunan profiilin perusteella Borgward Hansa 1800:n takapenkillä, ei siis 2400 mallin. Pojat ovat reissulla DDR:ssä. Fordit on lähellä sydäntä ja nyt kokoelmista löytyy myös itseni ikäinen Ford 1937 -henkilöauto. Hävittäjät eivät häviä Kuvan lähtö ”kertoo sotaan lähdöstä”. Ekillähän oli myöhemmin pieni Shell-huoltamo Etelärannassa. Tämä auto tuotiin Amerikasta 33 vuotta sitten. Sivun 79 ylin pikkubussi on mallia B622, Lahden Autokori Oy valmisti niitä kaksi yksilöä, tämän kuvassa olevan, jo tuhoutuneen liikennöitsijä Jäppisen väreissä olevan ja toisen, joka tunnetaan piireissä parhaiten V.J.Huttusen autona, se on edelleen projektikuntoisena tallessa (ja ostettavissakin) eräällä jäsenellämme Lappeenrannan kupeessa. Muutama lisäkommentti, mikäli ne ovat lukijoita kiinnostavia: sivun 76 Isabella Coupen siipiversio jäi lähinnä kuriositeetiksi, harvoin niitä näkee saksalaisissakaan tapahtumissa. Meidän museostamme löytyy nyt mopoja, moottoripyöriä sekä yli 20 museoautoa
Purettavaksi määrätyssä talossa aika oli pysähtynyt osittain YYA-Suomeen. kuvat: Matti Ouvinen & Janne Halmkrona Kaavio Konelan jakelusta Euroopan maihin. konela.indd 44 konela.indd 44 20.11.2023 10.24 20.11.2023 10.24. 44 . Olisiko Avtoexportin vientiponnisteluja koordinoitu enemmänkin Suomesta käsin. Mobilisti Senior 4/23 KONELA in memor iam Oli maaliskuu 2010, kun saimme kutsun Delta Auton tiedotusosastolta penkomaan yhtiön pääkonttoria Lauttasaareen, siis Konelan taloon. Kuva-arkistot hajautuivat lopulta merkkikerhoille, Elinkeinoelämän keskusarkistoon ja Mobilistille, mutta mikä tärkeintä, suurin osa säästyi roskikselta
konela.indd 45 konela.indd 45 20.11.2023 10.24 20.11.2023 10.24. Sen vieraskirja oli täynnä Suomen ja Neuvostoliiton ykkösnimiä. Kellarikerroksessa oli kaikkein pyhin – saunaosasto autenttisen 70-lukuisine sisustuksineen. Lada-tulitukkuaskeja, Samara-avaimenperiä ja Lada-hihamerkkejä – ja loputtomasti erilaisia tarroja. Tämä piikkinokka-Mossen edeltäjä oli tiettävästi vain käymässä täällä. Konelalla oli oma mainososastonsa, joka kuvasi ja toteutti itse. kuva KIM-10 -autosta Suomessa. 45 Kuva-arkistossa oli mm. Mobilisti Senior 4/23 . Autioituneesta Konelan talosta löytyi mm. Baarikaapista löytyi kristallia ja avaamaton pullo vodkaa vuodelta 1981
Kuten valmistajatehdas itsekin aikoinaan kehui (teksti lainattu Restored Cars -lehden syksyn 2015 numerosta): Gipsy on kahdelle peräkkäin istuvalle, jossa molemmilla on ohjausmahdollisuus. Vaikka se tietysti on hätähousuille liian hidas, sen lentämiseen, huoltamiseen ja kuluina ylläpitoon, ei liittynyt mitään vaikeaa. Suomessa kone tunnettiin vahvimmin nimellä ”Motti” (Moth eli koi) mutta tiedätkö mistä lempinimi tuli. Konetta, jolla pääsee nauttimaan – kuten Redford Afrikassa – lentämisen ihanasta vapauden tunteesta. K.L.B. Taidan höpistä ihan levottomia, mutta miten olisi ollut idea (silloin kun keskusteluvälit vielä toimivat) ostaa venäläisiltä heidän kaksitasoisensa Polikarpov PO-2:n jatkokehitysoikeudet, ja myydä niitä ”EuroPO-2:sina”, kuten Suomessa aikoinaan Lada Samaraa. Toisaalta ne vanhat ajatkin olivat joskus joillekin sen ajan edistyksellisille aamunkoittoa. 46 . Nykypäivänä kun pitäisi kaikesta puhua edistyksellisyysmielessä, mitä sitä siinä enää vanhoista horisemaan. Gipsyssä on 85100 hv moottori, jonka (tavallisen bensan) kulutus on vain 20 mailia gallonalla – noin 14 litraa/100 km. Aina kun satun näkemään upean Afrikka-filmin (Minun Afrikkani), jossa Robert Redford käy heilastelemassa kaksitasoisella 1929 De Havilland Gipsy -koneella, jään pohtimaan ehkä aivan lirupäistä kysymystä: miksi kukaan ei enää valmista samantyyppistä, jokseenkin jokamiehen lennettäväksi tehtyä luotettavaa ja helppohallintaista konetta. Fakta voisi olla nyt, että harrasteilmailu Suomessa kaipaa nimenomaisesti halpaa puuja kangaspäällysteistä kansankonetta. Parasta aikoinaan oli, että konetta pystyi siirtelemään yksin sekä sen hinta, vain 825 puntaa. Toisaalta koneessa oli viritysvaraa niin, että vauhtijanoisimmat pääsivät 190 km/h nopeuteen. Koneen huippunopeus on toki vain 160 km/h ja matkanopeudet luokkaa 130-140 km/h. Miten voisi olla, olisiko noista yhdestäkään haalenevasta muistikuvasta ainesta uudelleen tuumattavaksi, kenties vähän ajanmukaistettuna vaikka mihin kelpaavaksi. Vaihteeksi ajatusloikka ilmailuun. Mobilisti Senior 4/23 K uvaKierros taaKsepäin Ihan hirvittää edes käyttää sanaa taaksepäin. Korin rakenteessa on kuulemma erityisesti ajateltu Australian ilmastoa ja maan valtavia etäisyyksiä. Aussi-lehden jutun mukaan Mr Geoffrey de Havilland antoi lempinimen lausahtamalla ”Like a moth” – käännä sinä se suomalaisen korvaan istuvaksi! Kuvassa “hermosaha”-nimelläkin tunnettu Polikarpov sotasaalisnäyttelyssä. kuviatakavuosilta.indd 46 kuviatakavuosilta.indd 46 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Koneen moottorin matkanopeuskierrokset ovat noin 1 000-1 500 r/min ja kone käyttää ihan tavallista moottoriöljyä. Ja siis jopa keskivertoauton kuluin
Autoa kehuttiin myös ensimmäiseksi Ford/Englanti-autoksi, jossa oli amerikkalainen uutuuskeksintö, MacPherson-joustintuet. SA-Kuvassa oikealta ylikersantti Alho, kapteeni Sovelius ja ylikersantti Kitinoja keskustelevat Brewsterin tehokkaiden .50-kaliberin Browningkonekiväärien hyvästä hoidosta. Mobilisti Senior 4/23 . Siinä kerrotaan 300 sotalentoa ja 15 pudotusta suorittaneesta, aikoinaan Suomen nuorimmasta lentomestarista, (s. Immola 1941.08.28 Kun ensimmäiset Englannissa tehdyt Ford Consulit ja varsinkin Zephyrit ilmestyivät aikoinaan koulukaupunkini Kouvolan katukuvaan, niistä melkein tapeltiin. Siitä kannattanee huomioida asia, josta on kai vähemmän puhuttu: hänen piti noutaa Tampereen Pirkkalan kentältä siellä täyskunnostettu Brewster BW-392. Kuten vaikka, että uusi Zephyr maksoi Suomessa 1951 430 000 mk (Kauppakorkeakoulun kautta tuettuna 490 000 mk. Vastaavana aikana maksoi itä-BMW 340 hurjat 670 000 mk, ja esimerkiksi uusi Kaiser 1 145 000 mk. Taisivat mm. Zephyr maksoi näet USA:ssa 2 473 dollaria, kun avomallisen USA-Ford Customlinen sai jo 2 245 dollarilla. kuviatakavuosilta.indd 47 kuviatakavuosilta.indd 47 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Ja miten ovelan halpa rivikuutosratkaisu se oli: vähän vaan pidennettiin halvemman, neloskoneella kulkevan Consul-mallin nokkaa. Nokalle oli asennettu alkuperäistä Wright Cyclone -moottoria heikkotehoisempi venäläinen sotasaalismoottori ja siinä piti tutkittaman suomalaisten omia parannuksia koneen tasapainossa tms. Niin vaan kävi, että nousu onnistui, mutta sitten kone kampesi sivulle ja menetti nopeuttaan, iskeytyen kentän päähän, poroksi palaen. Toisaalta Moottori, huhtikuu 1951 -lehdestä, josta lainasimme mm. Juttu myös kertoo miten hän 5.6. 1918) Martti Alhosta. Sinne ahdettiin nyt 68 hv ja läkähtymätön 2 262 cm³ rivikuutonen. Zephyrin mainoksen, löytyi muutakin vuonna 2023 kelvolliseksi tulkittavaa miettimistä. Britit uskoivat Zephyrin myyntimenestykseen myös USA:ssa, mutta ei se ihan toiminut. Niin se vaan taitaa olla, että Consuleita on Suomessa nipussa ja ajoilmeessä ehkä kymmenkunta, mutta Zephyr, löytyisikö kahta useampaa. kaikki Kouvolan eläinlääkärit ajaa Zephyreillä. 1943 menehtyi. 47 Karkea-karsiessani vuosikymmenten hölmöjä tallenteitani, osuin vilkaisemaan 30.5.2013 painettua Karjala-lehden numeroa. Kaikki ei kuitenkaan ollut tuossa, sillä suomalaiset olivat nimenomaan yrittäneet modernisoida sitä koneyksilöä
kuviatakavuosilta.indd 48 kuviatakavuosilta.indd 48 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Mobilisti Senior 4/23 Lyhyt ja aneeminen selostus sotien jälkeen ensimmäisistä suomalaisista Monte-Carlo -ajoihin lähtijöistä autoineen on lehdessä jotenkin seisauttava. On näissä suomenkielisissä autoteknisissä termeissä vaan tehty valtava kehitysloikka! Ilmeisesti heti sotien jälkeen siihenastinen suomalainen autotekninen sanasto oli pulassa, so. Ajattele, mitä jakoa laivamaisen liehuvalla Kaiserilla oli Montessa. 48 . Kuten että vielä niin myöhään kuin 1951, jouduttiin puhumaan ”ohjauskoneesta”, kun tarkoitettiin ohjaustehostinta. Luepa oheinen leike, vetänee suuta hymyyn. miten kääntää suomeksi uusien varusteiden tai varaosien nimiä
Hire Car, siitäkö se tulee. Kuvankaltainen Renault Prairie oli 50-luvulla mm. Renault Prairie taksitolpalla Kööpenhaminan Raatihuoneen kulmalla. Kööpenhaminan ehkä yleisin taksi, Suomessa näitä 650 000 markalla saatavia autoja ostelivat pikemminkin kalaja elintarvikekauppiaat, elleivät sitten myös hautausliikkeet. kuva: Mogens Falk-Sørensen, Kööpenhaminan kaupunginarkisto kuviatakavuosilta.indd 49 kuviatakavuosilta.indd 49 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Etten kerrankin kysyisi, tarvitaanko toimittajan lisäkommentteja. Lainaan siitä tähän lehteen muutamia, Mikkolan järjestelmää esittelevää sivua. Samaa hymyilyttävän ikäloppua sanastoa edustaa Suomessakin takseista pitkään käytetty sana ”vuokra-auto”. Julkaisija oli MAL (Maaseudun Autoliitto). Edes aavistus tällaisen ehjänä säilymisestä Suomessa kutistuu kahteen, joista se toinen on avolavaesitys. Mobilisti Senior 4/23 . 49 Helsingissä Kirjapaino Oy Taito:ssa painettiin 1928 virsikirjan koossa tällainen 14-sivuinen talviajo-opas. Olisin mieluusti väärässä säilymisten suhteen... No ehkä sen yhden: kuvattu auto on 4-sylinterinen, vakiona vain mekaanisin takajarruin kulkenut Chrysler, jollainen on ollut pian 50 vuotta eräällä lääkärillä Helsingin Käpylässä
Eipä silti, olen ylpeä voidessani kertoa, mitä Juha aikoinaan sanoi: hänen lähtökohtanaan pienoismallissa oli ilmakuva, jonka isäni veli, Aulis Bremer, otti. Äkkiä lukien Wahlbergilla olivat sormensa mukana etenkin Nashien ilmiasussa ja sisustuksessa – ettei myös sisätilojen ilmastoinnissa. Joku harva suomalainen Nash-harrastaja tietänee, että Wahlbergilla oli suuri osuus Nashien kehitykseen. Asiaa taidettiin avata tarkemmin kanta-Mobilistin taannoisessa Nash Airflyte -artikkelissa. Yhtäältä, väliäkös sillä. pienoismalleja vakavissaan. Hetkinen, miten tässä näin käy. Olin jo laittamassa tämän Suomi-mainoksen ”ehkä joskus laariin”, kunnes haukkasin siitä herkullisen keskusteluaiheen: mainostekstin keskiosassa kerrotaan, ettei Ford Taunus 17M tarvitse lainkaan alustan voitelua. Pitääpä kaivaa omista arkistoista se numero... Hän näyttää myös niissä yhteyksissä julkaisseen oheisen oman mainoksen. Kävi vaan mielessä arkkitehti Juha Lankisen aikoinaan valtavalla vaivalla tekemä Viipurin kaupungin pienoismalli tasan jonkin tiettynä päivänä. Ahola Tampere-Kangasalta kirjoitteli (ehkä edelleen?) ainakin vuonna 2013 vanha-autoista Itä-Pirkanmaa -nimiseen lehteen. Eikö Tippa-Renault ollutkaan tässä kehusarjassa ensimmäinen. Siinä on sinullekin, hyvä lukija, vähän pähkäiltävää. kuviatakavuosilta.indd 50 kuviatakavuosilta.indd 50 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Markus T. 50 . Ollako museo vain leikkivinään sellaisen ajatuksella, olisiko avattava ovet likimain miten vaan, olisiko sentään toivoa jonkunlaisesta vaivanpalkasta, kävijäkolehdista, ehkä. Mobilisti Senior 4/23 Suomalainen ja Suomessa 1885 syntynyt Nils Wahlberg esiteltiin englanninkielisessä Collectible Automobiles -lehden April 2002 -numerossa peräti kuuden sivun juttuna. Oleellisempaa tässä on tietää joku, joka tallentaa autojen jne. Siinähän eletään tarkkaa aikaa – olisiko ollut kesäkuu 1939 – jolloin itäystävän hirmuteoista ei vielä ollut viitettä. Ja miksi ei, vastaavaa voisi harkita muuallakin! Jos väkeä sitten kävisi, saattaisi siinä olo mennä vähän ymmälle. Siellä, siis vaikka Viipurin pirssissä, seisomassa (pienoismalleina) tasan samanlaisia ja -ikäisiä autoja, kuin tuona kuvitteellisena päivänä
Mobilisti Senior 4/23 . Mikä kumma tässä tekee minut sanattomaksi. 51 Hallussani on myös oheinen lehti vuodelta 1935. Valitsin tämän kuvan uusnäyttöön, ehkä sen alla olevan tekstin usuttamana. kuviatakavuosilta.indd 51 kuviatakavuosilta.indd 51 20.11.2023 10.48 20.11.2023 10.48. Sieltäkin löydän jotenkin tajunnasta etääntyvän vanhaa autoteknistä oppia. Päätin peittää nimet ja rekkarin, jottei hattumaiseksi kutsuttaisi. Tällainen lehtileike liehui puolivahingossa eteeni. Siis että auto aikoinaan paloiteltiin ja rakennettiin täysin uusiksi. Lehden mainos aiheena suuri varaosanäyttely Helsingissä 1936 oli myös outo, melkein käskevä. Kuten miten uutataan eli hitsataan
Siitä huolimatta autokilpailut piti saada rullaamaan, niinpä AK järjesti jo syksyllä 1940 puukaasuautojen kilvanajot. niku1940.indd 52 niku1940.indd 52 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. 52 . teksti: Matti Ouvinen kuvat: Nikolajeffin leikekirjat Välirauhasta huolimatta polttoainepula oli merkittävä, käytiinhän muualla maailmassa sotaa. Ruotsalaista Ajaxhäkäpönttöä mainostettiin tällä 1939 avo-Kapitänilla. Mobilisti Senior 4/23 – 1940 – NIKU välirauhan aikaan Oy Nikolajeff Ab oli autokaupan jätti, ja varmasti myös amerikkalaisten General Motors -isäntien ohjeistuksesta taltioi leikekirjoihinsa autokaupan ajankohtaisuuksia – sekä omien merkkien että kilpailijoiden mainontaa ja uutisia. Välirauhan aikana vuonna 1940 puukaasuttimet myivät kuin häkä...pöntöt
Mobilisti Senior 4/23 . Keinäsen Monorator oli yksi edistyksellisimpiä. Suomen markkinoilla puukaasuttimet olivat lähinnä kotimaisia tai Ruotsista. S.P.J. niku1940.indd 53 niku1940.indd 53 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. Häkäpönttöjen puhdistaminen oli paloarkaa puuhaa. 53 Petsmo-puukasuttimia mainostettiin kilpailumenestyksellä. StandardNobel (Esso) perusti ensimmäiset puukaasutinhuoltoasemat Helsinkiin
teksti: Matti Ouvinen kuvat: Nikolajeffin leikekirjat Sodan aikana perustettu. Mobilisti Senior 4/23 – NIKOLAJEFF – 1950-52 10 vuotta myöhemmin Vain kymmentä vuotta myöhemmin automaailma oli jo herännyt henkiin, ja polttoainesäännöstely oli purettu jo Keski-Euroopan maissakin. 54 . niku1940.indd 54 niku1940.indd 54 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. Suomessa autot olivat yhä kortilla, mutta hinku autoistumiseen oli vahva. Ford näyttelyä Hernesaaren kokoonpanotehtaalla mainostettiin sekä Suomen Sosialidemokraatissa että Uudessa Suomessa. GM Nordiskan lähes kokonaan omistama Suomalainen Autohuolto Oy muutti nimensä Suomen General Motorsiksi vuonna 1949
Keinänen ajoi toiseksi XK 120:lla. niku1940.indd 55 niku1940.indd 55 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. Cargokuormureita aaltopeltiovineen ja amerikkalaisen Herculesin lisenssillä valmistetuilla dieselmoottoreilla. Mobilisti Senior 4/23 . 55 Sämpylämallinen Ford 1950 voitti New Yorkin muotiakatemian kultamitalin. Ranskan Fordeja saatiin tämän lehtileikkeen mukaan keväällä 1951 ensimmäinen lähetys: 60 henkilöautoa ja 50 näitä viiden tonnin Ford S.A.F. Suomen Maanviljelijäin Kauppa viritteli jo Jaguar-maahantuontia – Eläintarhanajot olivat käynnistyneet, ja vuonna 1950 S.P.J
56 . "Kun on valmistettava parempia autoja, se on Buickin tehtävä. Mobilisti Senior 4/23 GM-uutuuksia Helsingin autonäyttelyssä 1952. niku1940.indd 56 niku1940.indd 56 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. Myös Englannin merkit ovat läsnä, mutta Opel taisi olla eri osastolla. Pontiac HydraMatic-vaihteistolla, Oldsmobile Rocket-kansiventtiilikasilla
57 Autojen tuontimäärät lisääntyivät kiihtyvästi. Kun vuonna 1948 maahan tuli vasta 3 600 autoa, seuraavana vuonna se oli jo 5 200. Sanaa maasturi tai maastoauto ei ollut vielä keksitty, joten “jeep/jeeppi” palveli hetekan tapaisena yleisterminä kaikille luokan ajoneuvoille vielä pitkään. niku1940.indd 57 niku1940.indd 57 20.11.2023 10.47 20.11.2023 10.47. Yksi näyttelyn erikoisuuksista oli Roverin turbiinikäyttöinen prototyyppi JET-1. 1950 oli heikko vuosi, mutta olympialaisia ennakoiden vuonna 1951 saatiin Suomeen jo yli 16 000 uutta autoa. Uuden Suomen leikkeessä näkyy Land Rover, johon on asennettu "ilmapuristaja", siis kompressori. Mobilisti Senior 4/23
Sillilaivaston saapuminen Hankoon kesän lopuksi oli suuri tapahtuma. Bremer havaitsi, että silliparvien löytäminen käy huomattavasti helpoimmin lentokoneesta. He havaitsivat ensimmäisenä, etteivät silliparvet häiriinny moottorien äänestä, ja käyttivät kuorenuottien vedossa moottoriveneitä, joita oli pyyntilaivastossa jopa 50. sillinpyynti.indd 58 sillinpyynti.indd 58 20.11.2023 10.50 20.11.2023 10.50. Elfving-yhtiö suhtautui sillinkalastukseen ennakkoluulottomasti. Sillipiikoja S/S Petsamon kannella. Matkalla pysähdyttiin tankkaamassa kivihiiltä Puolan Gdyniassa, josta ostettiin viemisiksi pirtulasti; Islannissa oli kieltolaki, ja viinan salakaupalla tehtiin hyvät lisätienestit. 58 . Sodan jälkeen Elfving Oy suuntautui tukkukauppaan, jota se yhä kannattaa. Suomalaislaivat saalistivat sillisaaliita Islannin ja Norjan vesillä aina vuoteen 1976 asti, kunnes Suomi jätti uusimatta kansainväliset kalastussopimukset. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Museoviraston arkistot (Pietinen, Merimuseon kokoelmat) Saksalainen sukellusvene U-34 upotti S/S Petsamon heinäkuussa 1940 Irlannin eteläpuolella. Ennätyssaaliit saatiin 1960-luvulla, mutta jo 1930-luvulla Väinö Bremer osallistui Junkers-koneineen sillinpyyntiin. Mukana silliretkellä oli Väinö Bremer Junkers A50 Junior -koneineen. Miehistönä oli 300 miestä ja 150 nuorta naista – sillipiikaa, jotka työskentelivät sillien suolaamisessa ja pakkaamisessa; silloin kun kalaa tuli, töitä tehtiin parhaimmillaan kolme vuorokautta kellon ympäri. Kuuden aluksen suomalaislaivasto lähti Hangosta keväällä kolmeksi kuukaudeksi Islannin vesille. Suomen sillioperaatio siirtyi rymättyläläiselle Saukkolaivastolle. Vesitason operoiminen Pohjanmeren korkeassa aallokossa oli kuitenkin haasteellista, joten lentokoneelle piti olla tukikohta suojaisassa vuonossa. Petsamo oli varustettu jopa leikkaussalilla, ja mukana kulki lääkäri hoitajineen. Ensimmäisen vuoden jälkeen laivaston emäalukseksi hankittiin rahtihöyrylaiva S/S Petsamo, joka toimi myös kelluvana säilyketehtaana. Laiva oli maissilastissa matkalla Argentiinasta Irlannin Corkiin. Mobilisti Senior 4/23 SILLIÄ SIIVELLÄ H ankolainen Hemming Elfving siirtyi sillinkalastuksen pariin vuonna 1929, myytyään Hangon keksitehtaan Fazerille. Kesällä 1931 kokeiltiin myös silliparvien etsintää lentokonetta hyödyntäen
Lentokoneen nousut ja laskut edellyttivät tyyntä poukamaa tai vuonoa, mikä teki lentotoiminnasta hankalaa. Takana Väinö Bremerin Junkers, OH-ABB. Silliä nostetaan nuotasta emälaivan kannelle. sillinpyynti.indd 59 sillinpyynti.indd 59 20.11.2023 10.50 20.11.2023 10.50. Mobilisti Senior 4/23 . 59 Väinö Bremer ja Junkers, taustalla Elfvingin silliveneitä. Islantilainen Rosa-niminen nuori nainen S/S Petsamon kannella
Helsinkikuvia.indd 60 Helsinkikuvia.indd 60 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. kuvat: Mauvi Vuorinen, Eero Häyrinen et. Kahdesta antennista päätellen Volga on ULA-taksi. Vanhaa purettiin – tai tuhottiin – ja uutta rakennettiin hektisellä tahdilla. (US) teksti: Matti Ouvinen Näkymä Pitkänsillanrantaan. Parkissa hirvikeulainen Volga ja Hillman Husky – ehkäpä omaa sukua Commer Cob. SOK:n talo Pitkänsillanranta 3:ssa on rakennettu 1957. Uuden Suomen valokuvaajat, mm. Samalla filmiruutuihin tarttui kosolti autoja ja liikenneajankuvaa. Mobilisti Senior 4/23 Grynderien lahtaamia Uudistuvaa Helsinkiä 1960-luvun alussa. Helsinki eli melkoista myllerrystä 60-luvun alussa. 60 . al. Mauri Vuorinen ja Eero Häyrinen ikuistivat purettavaksi määrättyjä rakennuksia, työmaita ja uusia taloja
Metro-Auton neonmainos kauppaa GAZ-tuotteita – niinkin oli hetken aikaa. Autonkuljettaja Paavo Pervonsuo ja 1951 Consul, työnjohtaja Olli Urkilan Auto Union Universal 1961 ja Helko-korinen Scania-Vabis linjalla 13. 61 Mannerheimintien vilinää huhtikuussa 1962. Liikennepoliisilla ei ole edes pömpeliä, missä seistä. Helsinkikuvia.indd 61 Helsinkikuvia.indd 61 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Mobilisti Senior 4/23 . Stockan kulmalta Aleksanterinkadun ja Manskun risteystä ylittää kaksivärinen Volga (taksi?) ja Viipurin Leivän ensimmäisen polven Renault Estafette
Manskulta päin lähestyy Gerhard Puttkammer 1961 Mercury Meteor 800 -sedanillaan perässään Peugeot 403-avolavapaku sekä 1955 Chevrolet. pikapaino, akkukauppa ja Suomen Rohdosyhtymä Oy. Mobilisti Senior 4/23 Tässä puretaan matalia vanhoja rakennuksia Ateneumin taidemuseon takana. Pysäköitynä loskaiselle sisäpihalle – kenties purkutöitä johtavan rakennusmestarin – vain kolmena vuotena valmistettu Morris Oxford Series II (1954-56) Ollaan ns. Tienvarteen on pysäköitynä Tempo Matador -paku, joita oli paljon mm. Helsinkikuvia.indd 62 Helsinkikuvia.indd 62 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Ruttopuiston kulmalla Annankadun ja Lönnrotinkadun kulmassa. Elannon leipäautoina. Sotkuisella sisäpihalla on toiminut mm. 62
Kattotyöläisellä ei varmasti ole turvavaljaita. Kuvasta poistuu 1951-52 Studebaker. Seinustalle on pysäköitynä Toivo Hjelmin Fiat 600 ja 8 hengen 1956 Ford Country Sedan -farmari. 63 Kansakoulunkadun ja Annankadun kulmataloa puretaan kesällä 1964. Mobilisti Senior 4/23 . 1960 Ford Thames 300E -farmarin omisti tmi Akku-Huolto K.Tupola. Kuvan vasemmasta laidasta kurkistaa Borgward-pienoislinja-autoa, joka on express-reitillä Helsingin ja jonkun "-lä"-loppuisen kohteen välillä. Helsinkikuvia.indd 63 Helsinkikuvia.indd 63 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56
Helsinkikuvia.indd 64 Helsinkikuvia.indd 64 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Parkkipaikalta erottuu 1959 Mercury. 64 . Rautatieasema-aukion vilinää syyskuussa 1963. Skohan talo ja Tallberg-yhtiön talo jäivät vuonna 1967 valmistuneen Makkaratalon alle. Ennensotainen Adler Trumpf Junior on yhä ryhdikkäänä ajossa, vaikka varaosahuolto on varmasti ollut jo haastavaa vuoden 1945 jälkeen. Moderni Kaivotalo oli valmistunut jo 1955. Taaempana Valiant-taksin vierellä Bedford CA-paku. Poltettavaa jätettä kuljettaa Näppärä Oy:n Fordson Thames. Mobilisti Senior 4/23 Purettava talo Mariankadulla. Maitokeskuksen vierellä Seeckin lihakauppa, jota pidettiin kaupungin parhaana
Näkymä Mannerheimintielle huhtikuussa 1962. Mobilisti Senior 4/23 . Erikoisimpana kuvasta pistää silmään Vanhan edessä kiitävä tumma Humber Hawk tai Super Snipe. Oikealla Peugeot 403 Fourgonette, josta on täällä muokattu kenties piilofarmari. 65 Eerikinkadun ja Fredrikinkadun kulmaa ja rakennustelineitä keskellä tietä. Helsinkikuvia.indd 65 Helsinkikuvia.indd 65 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Peugeot 404 Familiale ylittää risteyksen takaluukku auki. Eletään vuotta 1964, ja autotuonti on jo ollut vapaata tovin. Ainuttakaan itäautoa ei näy kuvassa
66 . Siinä on toiminut muun muassa maineikas ruokaravintola G.W. Raitiovaunukiskoja lähestyy 1958-61 Simca, oikeaa laitaa koristaa Wartburg 311/312. Mobilisti Senior 4/23 Ollaan keväässä 1961. Näkymä Katajanokalta päin presidentinlinnalle. Helsinkikuvia.indd 66 Helsinkikuvia.indd 66 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Muuttoliike Viktor Ek toimi vuosikymmeniä Eteläranta 12:ssa sijaitsevassa vanhassa porvaristalossa, jota ei kuitenkaan purettu koskaan. Etualalle pysäköitynä 1955-56 Opel Olympia Rekord -farmari, joka lienee ollut uutena pakettiauto – Lieferwagen. Oven eteen on pysäköitynä Viktor Ek:n 1959-61 Thames Trader. britti-Dodge 300 -kuormuri. Sundmans. Linnan kulmalla kaartaa 1950 sämpylä-Ford, taempana lähestyy mm. Viereinen liiketalo rakennettiin vuonna 1952, paikalla oli aiemmin toisen saman alan yhtiön, John Nurmisen pääkonttori
Lasitalona tunnettu liikerakennus. Kadunvarsi on täynnä eurooppalaisia pikkuautoja. Tabunoffin talona tunnettu ortodoksiseurakunnan omistama kiinteistö, jossa toimi suomalais-venäläinen koulu. Fiatia, Volkkaria, Rättäriä. Suomiauto, turistin pöristin, merimieslossi vai diplomaatti. Helsinkikuvia.indd 67 Helsinkikuvia.indd 67 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Mobilisti Senior 4/23 . Kuviin on osunut jännittävää autokalustoa, iso Healey ja melkoisen pramea 1952-53 Oldsmobile 98 Holiday Coupe. Koulu muutti toisaalle vuonna 1958, ja sen tilalle rakennettiin vuonna 1960 ns. 67 Purettavaksi tuomittu talo Unioninkdulla vuonna 1961
68 . Varhainen Volvo Amazon herrastelee ensiasennusvalkosivuineen ylittämässä Mannerheimintietä. Mobilisti Senior 4/23 On kevät 1962, Uuden Suomen naapuriin on noussut jo uusi uljas liiketalo edellisellä aukeamalla mainitun venäläisen koulun tilalle. Helsinkikuvia.indd 68 Helsinkikuvia.indd 68 20.11.2023 10.56 20.11.2023 10.56. Uusi Ford Taunus P3 17m suuntaa pohjoiseen Mannerheimintietä. Pian kuvan oton jälkeen puretun Wulffin talon seinässä komeilee heidän edustamiensa amerikkalaisranskalaisten Waterman-luksusmustekynien valomainos
Mobilisti Senior 4/23 . 3 ETKÖ KEKSI JOULULAHJAA. TILAA MOBILISTI! Muista myös MOBILIST I SENIOR! 09-2727 100 | www.mobilisti.fi AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 1979
teksti: Matti Ouvinen kuvat:Räshid Nasretdin via Museovirasto, Suomen ilmailumuseo, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Englannin viikoilta Harvoinpa on letkupoika päässyt tankkaamaan kahta Rolls-Roycea kerralla Tullinpuomin Shellillä. Mobilisti Senior 4/23 Helsingissä vietettiin syyskuussa 1957 Englannin viikkoja. Ennen tankkauskatoksia Shell oli hieno ilmestys! HMS Ocean Eteläsatamassa. Helsingin Sanomien pakinoitsija naljaili, että Lontoon ylipormestarin nelivaljakon vetämät juhlavaunut kalpenivat vain hieman “meidän Skogimme vaunun” edessä. Messuhallissa oli Ison Britannian teollisuusnäyttely, ja kaupungilla monenlaista ohjelmaa laivastovierailusta ja lentonäytöksestä paraatiin, johon osallistuivat säkkipillisoittokunnan ja ratsumiesten lisäksi myös nämä kaksi Rolls-Roycea. 70 . Puolustusministeri Emil Skogille edellisenä vuonna tilattu Imperial-limusiini oli lehdistön tuoreessa muistissa. rollsit.indd 70 rollsit.indd 70 20.11.2023 10.59 20.11.2023 10.59
Se oli ensimmäiset vuotensa tehtaan esittelyautona, kunnes myytiin Patrick Barthropp Ltd:lle. Westland Dragonfly -helikopterit operoivat HMS Ocean -tukialukselta. 71 1956 Silver Wraith Seven Passenger Limousine on Rolls-Roycen oman Park Ward -korittamon tuote. Lentonäytökseen osallistuneet RAF:n Hawker Hunterit ja Blackburn Beverley -kuljetuskone tukeutuivat Seutulan lentokenttään. rollsit.indd 71 rollsit.indd 71 20.11.2023 10.59 20.11.2023 10.59. Mobilisti Senior 4/23 . Double decker -bussien nostaminen laivasta on ollut vielä huomattavasti jännittävämpi operaatio! Nyt varoen! Rolls-Royce Silver Cloudia nostetaan laivasta Helsingin satamassa. “Paddy” Barthropp oli entinen hävittäjälentäjä, joka perusti vuonna 1964 limusiinivuokraamon, joka operoi useita Rolls-Royceja Lontoossa
Kokeillaanko. Ruoste on tietysti yksi vastaus. Reilun Pelin otteeksi mainoksessa mainittu pelin henki oli noina vuosina aika rohkea ele. Mobilisti Senior 4/23 O lisikO näistä mainOksista HERÄTTÄMÄÄN mielenkiintosi Siihen tehtävään pystyvät ikääntyneinäkin vanhat automainokset. 2023 voisi kysyä, missä niitä tai edes sellaisen saisi nähdäkseen. Valitsin tähän tietysti ensisijaisesti vanhoja mainoksia ajolaitteista, joita et yksinkertaisesti tule enää ajatelleeksi ollenkaan. Huomaa, että hän möi myös uusia DDR-autoja. Toinen, että ne taidettiin kaikki myydä nopeasti kuluttavaan taksikäyttöön. Seppo Keinänen lienee ollut samaa perhettä. Jopa paremmin kuin 2023-lukulaisen sanailu. K.L.B. vanhamainokset.indd 72 vanhamainokset.indd 72 20.11.2023 11.25 20.11.2023 11.25. Talousihme, sen voin uskoa, mutta tuo edustuspuoli. Esimerkistä käyvät mm. 72 . Silti, missä enää edes ehjä ja näyttökelpoinen. ensimmäiset Suomeen saadut Oldsmobile Dieselit, mutta myös kuvan Datsun. Ilmeisesti myös EMW:tä. Aika ajoin ilmestyy taksipiireihin haastaja-automerkki, joka uhkaa sysätä laakista siihenastisen johtavan valmistajan (tarvitseeko arvuutella mikä) pois jalustaltaan. Tai tiukemmin kysyttynä: miksi ne hävisivät niin nopeasti markkinoilta. Kun lausutaan nimi Keinänen, valtakansa ajattelee heti, ja yksinomaan S.P.J. (Sulo Paavo Johannes) Keinästä. Tarjoan esilletulon vahvikkeeksi omia kuvatekstiselityksiäni, mutta se ei tarkoita, etteivätkö lukijamme saisi tuoda esiin omia – ehkä jopa aivan vastakohtaisia kokemusmuistoja
Mainoksessa mainittu myyjä, Agros Oy, jää toimitukselle aivan mysteeriksi Samaten vastaus kysymykseen, mikä oli silloin kantavuusvaatimus nimitykselle kuorma-auto. Mobilisti Senior 4/23 . Muistan senkin, että ”Klauden” kauppakorkea-ajan (vasemmistolaiset) opiskelijakaverit sättivät Klaudea ”porvari-kapitalistiksi” (mm. 1960. Kyllä tämäntapaisilla kuljetusrakkineilla viiletettiin pitkin Helsingin keskustaakin – sen minkä ratikkakiskoilta uskallettiin. Olipa kerran myös Praga-maansiirtoautoja maahantuova firma nimeltä Mateko. Näin mm. Ainakin yksi hyvänä säilynyt tuollainen on tallessa, mutta missä sitäkin nykyisin näyttelisit. serkkuni Klaus Bremer ensiautokseen. Montako mahtaa enää löytyä edes suurin piirtein ensi-ilmeessä säilytettynä. vanhamainokset.indd 73 vanhamainokset.indd 73 20.11.2023 11.25 20.11.2023 11.25. 73 Oheinen Ford T -kuormurin – huomaa luokitus kuorma-auto – mainos julkaistiin Helsingin Sanomissa tasan 100 vuotta sitten (ja lehti on yhä Mobilistin toimituksella tallessa). On sellainen muistikuva, että yksi jos toinenkin sen ajan opiskelija osti 2CV:n nimenomaan pakuna, koska niitä sai. Ynnä, eikös tyypin oikea nimi ole AZU. Citroën 2CV ”käyttöautoa” sai ilmoituksen vuonna suoraan ja jonottamatta, mutta mikä se vuosi saattoi olla. 1955. 1957. eräs myöhemmin tunnettu pääministeri.). On ehkä hämmentävää verrata sen ostohintaa 114 000 mk viereisen Citroën-pakun hintaan 420 000 mk
vanhamainokset.indd 74 vanhamainokset.indd 74 20.11.2023 11.25 20.11.2023 11.25. Tasan tuon mallista Hudsonia pidettiin kaikki sotavuodetkin näytteillä Stockmannin alakerran hissien edustan rappusilla. Vaikka se on ruotsiksi, eiköhän meillä ole lupa ihmetellä, mitä oli firman kehuma ”automaattinen pyöränsäätö”. Tässä kun näitä KLBvuosirenkaita on kertynyt, voin kertoa omasta muistista, että väri oli viininpunainen. Mobilisti Senior 4/23 Tänään puhutaan aito huolestuminen äänessä Stockmann-tavaratalon perinteestä. Huomaa myös 1939 Hudsonin muista poikkeava konepellin aukeamissuunta. Kenelleköhän se auto siitä aikoinaan myytiin. Kuva on kokosivun kokoista lainaa Stockmannin asiakaslehdestä vuodelta 1939. 74
75 On sellainen tutina, että Suomeenkin on aikoinaan eksynyt uutena muutama Ranskassa lisenssillä tehty Hotchkiss-maasturi, periaatteessa aito Jeep. Mobilisti Senior 4/23 . 1928 luettiin Hesarista tämä, ehkä ensimmäisen suomalaisen autonäyttelyn mainos. On ainakin muukalaislegioonalta jälkituontina ostettu. Kuten tiedetään, siitä tuli menestys! oikealla: Että siis Helsingin ytimessä, Kaivohuoneella, sielläkin ehdittiin (saatiin?) pitää autonäyttely! Näin oli vuonna 1928. vanhamainokset.indd 75 vanhamainokset.indd 75 20.11.2023 11.25 20.11.2023 11.25. vasemmalla: 15.2. Merkillepantavaa silti, että Ranskassa Jeepin sai jopa uutena dieselkoneella
Ellet muuta, hämmästele vaikka tehtaan valmiin Glas Isar Kombin ja vastaavan (veronkierto)pakun hintaeroa. päivämäärään mennessä tuotu jo yli 3 000 kpl, monenko säilymisestä olisi nyt kanttia puhua. Jos noita autoja oli em. Päästäänkö edes yli 50 kpl. 1962. vanhamainokset.indd 76 vanhamainokset.indd 76 20.11.2023 11.25 20.11.2023 11.25. Goggomobil-henkilöauton ja vastaavan Coupen hintaero on siihen nähden jopa maltillinen. Tämä mainos nähtiin Helsingin Sanomissa 2.9. Mobilisti Senior 4/23 Kukaan ei voine väittää, että olisimme puhuneet liikaa Glastai Goggo-autoista, päinvastoin. Kaikki tuntuvat kiihtyvällä vauhdilla unohtavan, että niitä koskaan edes valmistettiin, ja että niitä tuotiin (tuhansia) Suomeenkin. 76
Sen tosin muistan, että erään kerran (tämä?) yksi noista voittoautoista oli musta maapallo-Taunus 12M. vanhamainokset.indd 77 vanhamainokset.indd 77 20.11.2023 11.26 20.11.2023 11.26. Siksi, että paperisina ne hajoavat! Yritin kerran saada ”valtiollis-virallisempiasuomalaisia-museotahoja” mukaan tallentamaan niitä. Voi ja ai – tilauksenne voi olla myöhässä ensi keväänä. Joku välkky virkanainen sieltä ilmoitti: ”voittehan toki tuodakin niitä tänne”. Totesin pelkääväni, että heille tärkeä kahvinjuontihetki keskeytyy silloin. Muistan siksi, että sen voitti eräs Utin Lentorykmentti 3:ssa palveleva mekaanikko – oli siitä läheltä, ehkä Mankin kylästä. Miten tuollaisen edun valvonta saatiin hoidettua aikana, jolloin ei edes tunnettu pyhää tietokonetta. Mobilisti Senior 4/23 . Tiedä häntä oliko tuo nyt kovin diplomaattinen kannustushokema. Vuosi. Ehkä jotakin 1921. Saati, olenko nyt tosi p…e, miten valtio salli arvottavan peräti 5 uutta autoa – siis ilman veronmaksuako. Arvaa mitä tapahtui. Oleellista jälkipohdittavaa tässä voisi olla tuo, miten ”Rautateillä tai kotimaisilla lentolinjoilla saapuva sai matkakuluihinsa 25% alennuksen. Olen saanut tai saksinut vanhoista lehdistä irti myös niin vanhoja mainoksia, että suorastaan pelottaa tarjota niitä… Yksi ongelma on se, että jos en ala näitä varovaisen maltillisina näytepaloina pian julkaisemaan – niistä ei enää ole julkaistaviksi. Leike on revennyt juuri ratkaisevasta kohtaa. 77 En ole varma vuodesta, jolloin tämän mainoksen mukainen ”Helsingin Autonäyttely” pidettiin, saattaisi olla 1960
Renkaiden suurin surma tuohon aikaan taisivat olla hevosenkengistä irronneet naulat! Tuon tekstin laatijoille tekisi hyvää kertoa nykyisen bensiinin kelvottomuudesta – ainakin hetken ajamattomassa autossa oltuaan. Jos taas moisen pikkujutun jättää omaan rauhaansa, nelos-Letukka yltää monessa toisessa hyvinkin A-Hopan tasolle, ellei ohi. Eikös näissä bensamerkkiasioissa aikanaan päädytty nimeen Esso, vai kuinka tuo merkkisoppa aikoinaan lutviutui. Mutta tuollainen lumiketjun idea. 78 . Näinköhän tuon mainospaatoksen laadinnassa oli jouduttu turvautumaan jonkun teatterialan dramaturgin apuun. Ehtivät tietääkseni tuoda 1920-luvulla myös autoja. vanhamainokset.indd 78 vanhamainokset.indd 78 20.11.2023 11.26 20.11.2023 11.26. Pelkästään tässä kehutussa ”voimaedussa” nelos-Letukka jää Hoppaan nähden jälkeen. Ihan sinänsä toivottua lukemistahan tämä on. Valtakansalle po. automalli on kuitenkin jäänyt pahan kerran kilpailijansa, Ford A:n varjoon. autotarviketuonnissa, toimi vielä 20 vuotta sitten näyttävän komeassa rakennuksessa Helsingin Pakilassa. leikattu talteen 19.12. 1928. Valtameri Oy, hyvin merkittävä mm. Mobilisti Senior 4/23 Tähän tallenteeseen joku oli merkinnyt päivämäärän, so
Auttaisiko lukemaan, jos vihjaisisi, että tuosta alkusopasta kehittyi aikanaan mm. Ja siitä edelleen, miten on. 79 Toki tässä on kuultu kehuja takavuosien ”Leipzigin Messuista”, ellei muina aikoina, niin DDR-autojen vahvoina vuosina. vanhamainokset.indd 79 vanhamainokset.indd 79 20.11.2023 11.26 20.11.2023 11.26. Mutta pikkujuttu, joka selviää vasta rivien välistä: että GMC käytti tuossa vaiheessa moottoreina Buickin voimanlähteitä. Mutta noin iso mainos Hesarissa 1928 ja kuinka moni viitsi tai kykeni lähtemään paikan päälle. Suomen autohistoriasta löytyy paljon viitteitä siitä, että GMC todella oli hyvä auto. Eivät taitaisi nykykansalaisen hermot kestää lukea noin pitkiä historiajaarituksia. Myöskö myöhempinä vuosikymmeninä. Mobilisti Senior 4/23 . Firma Feckler toimi, ellei yhäkin, näihin päiviin. sellainen automerkki kuin Kaiser
Tässä kerrottavan kaltaisia tapauksia on osunut kokemuskenttääni jo ennen tätä miltei tuhansia – vallankin Suomesta. Ja kun särkeminen alkoi, seuraajia riitti. Uusi alku Nyt näin auton Mäntyharjulla, pitkällä tekeillä. Siis miksi melskaan nyt juuri tästä. Oheinen sivukuva 1940 Ford Standard Coupesta houkuttaa ajattelemaan, että nyt kadotetun takaluukun sijalle kävisi korvaava jopa vuotta tai kahta nuoremmista Ford malleista. Mobilisti Senior 4/23 MIKSI. miksi.indd 80 miksi.indd 80 20.11.2023 11.28 20.11.2023 11.28. Kahvat oli kai kiva potkia hajalle, kun kuului myös kivan ruma kirskahdus. Yritän alla kertoa siitä ymmärrettävästi. Eihän se auto ehkä ollut kenenkään, mitä muulla väliä. Tunnen niin suurta kunnioitusta auton pelastanutta kohtaan, että Onhan noita lättäpää-Ford V8-konekuvia nähty, mutta ehkä harvemmin näin tehdasesiteltyä. MIKSI. Ajateltiin, että ehjä auto saisi taltioitua rauhassa vauraan ja hyvin hoidetun ratsastushallin heinäladossa. Siellähän kävisi vain joitakin hyvin kasvatettuja nuoria läheisistä Länsi-Uudenmaan vauraista sivistyskodeista. Kuka lienee heittänyt ensimmäisen kiven. Siitä näiden sivistystermiittien vauhti yltyi raskaalle puolelle. Pidin tapausta menetettynä, mutta vihjaisin siitä silti henkilölle, josta tiesin, että jos hän tämän auton jämät pelastaa, hän myös vie elvytyksen läpi. Konepelti ja se pahin korvattava, eli pitkä, herkkälinjainen tavaratilan luukku, haihtuivat tietymättömiin. Näin auton sattumalta joskus 15–20 vuotta sitten. Ensin meni murusiksi kaikki lasitavara, totta kai. Mittarit ja auton sivulasit. Ainakin tulosta syntyi. K uvien kaltainen 1938 USA-Ford, ilmeisimmin tosin halvempaa mallia oleva Standard Coupe otettiin erään jo edesmenneen harrastajan toimesta talteen ja suojaan. 80 . Annan lisävihjettä, se olisi voinut olla myös: Miksi kaikki pitää aina rikkoa. K.L.B. Siellä asuva monien tuntema osaaja, Olavi Summanen (81) on toimeksi saaneena ottanut auton entisöitäväkseen. Ehkä joku tyttöystäväänsä odottava poika, emme tiedä. Räks, poks Toisin meni. Mikä ihmeen otsikko tuo nyt oli olevinaan. Olisiko takaluukku kelvannut kelkaksi pulkkamäkeen. Jopa moottori revittiin irti
Amerikassa tiedettiin, että mallistoa piti olla kaikille asiakkaille. haluan tällä jutuntapaisella auttaa häntä pääsemään tavoitteeseensa. Jopa verhoilu on arvoitus. On vain päädytty olettamukseen, että auton sisäverhoilu on ollut business coupe -henkinen, eli kirjaimellisesti kestävän tarkoituksenmukainen. Istuimet olivat sen ajan vaatimusten mukaisesti paksuiksi topattuja ja, kuten aina 2-ovisissa, etuistuinten alta pois taitettavuus oli nerokasta. Sen on Olli nyt tehnyt suorasta pellistä englanninpyörää hyödyntämällä. Mobilisti Senior 4/23 . Se tarkoittaa, ettei autossa ole edes uutena ollut takatilassa pieniä apuistuimia, kuten De miksi.indd 81 miksi.indd 81 20.11.2023 11.28 20.11.2023 11.28. Uskon näet lukijoittemme tietovoimaan ja varaosatallenteisiin. Tavallisen nelitai kaksiovisen vastaavan Fordin takaluukusta ei saa apua, malli on niin erilainen. 81 Ei ehkä enää mitään opiksi otettavaa, enemmänkin ehkä kauhisteltavaksi sopivaa: alkuperäiset mekaaniset jarrut. USA:sta on kuulemma toivoa saada siellä jälkituotettavia auton lattiapeltejä, mutta edes sieltä ei saatu kammattua esiin korvaavaa takaluukkua. Autoon on onneksi saatu, tai ollaan saamassa, yhtä ja toista osaa muun muassa Markku Pönkäseltä Timo Niemiselle päätyneistä tallenteista Hyvinkäältä. Onhan se rankka työmaa: pitää keksiä myös pellin reunukset, lukot ja salvat
Mobilisti Senior 4/23 Luxe -mallissa. Fordin muotoilijoilla oli ilmiömäinen kyky loihtia halpoihinkin malleihin ikimuistettavan kauniit linjat. Jatkossa nokalle nostetaan kuitenkin jo ehdolle ostettu 85 hv V8. miksi.indd 82 miksi.indd 82 20.11.2023 11.28 20.11.2023 11.28. Ei vaikka luulisi puukaasulaitteiston asentamisen olleen näissä korimalleissa pikkujuttu. Nuo kaksi palliketta lienevät oikeuttaneet nimitykseen 2+2. 82 . . Myös aavistus, että autossa on alun pitäen ollut vain se pienempi 60-hevosvoimainen V8 tukee kaupparatsun auto -kuvitelmaa. Mikä tässä saa ajattelemaan, että mobilisoitaessa armeijallemme henkilöautoja, tällainen korimalli ei kelvannut. Jos sinulla on antaa tapaukseen sopivia osavihjeitä, pirauttaisitko Olavi Summaselle, puh 040-5122787. Kuten tämän mallin konepellin aukaisutapa tai valojen säätönuppi. Onneksi joku auton omistajista on jo aikaa sitten korvannut auton mekaaniset jarrut seuraavan vuoden ensimmäisillä nestesellaisilla – melko tavallinen muutostyö jo aikanaan. Sen lisäksi näihin autoihin upotettiin, usein miltei turhankin vaatimattomasti, hyvin nykyaikaisia varustekikkoja. 1938 Ford De Luxen takatilat