KOEAJOSSA SUOMEN NOPEIN MÖNKIJÄ: CAN AM RENEGADE 912
NRO 2 | 2012 | 7,50
ATV-LEHTI
KOE AJOSSA
ARCTIC CAT 1000 PS TRV T3
Hulppea traktori
POLARIS RANGER RZR 570
Yksisylinterinen sportti-UTV
CAN AM OUTLANDER 650
Modattu metsämalli
PAR IVE RTAILUSSA
GAMAX AX 600 4X4 ja GOES 625I 4X4
PARHAAT NELIVETOISET
· Arctic Cat 550i OS GT · Can Am Outlander 400 · Honda TRX 500 FE · Polaris Sportsman 500 HO Forest · Yamaha Grizzly 550 0
MITÄ MÖNKIJÄLLÄ VOI TEHDÄ?
www.monkija-lehti.fi
PAL.VKO
HINNAN JA LAADUN SUHTEEN
VE RTAILUTESTISSÄ
2012-35
+!4;>B85"GGKEEI! #OZNXd
533711-1202
Maanmuokkausta, tukinajoa, lanaamista jne.
akkuja) +tk
akut ladataan 220 v:n verkkovirralla käyttövirta 48 v/aC Jopa 80 km käyttösäde täydellä latauksella kolme käyttöaluetta; max range, low ja High
miksi traktorimönkijä?
· · · · · saa ajaa laillisesti myös tiellä (vähintään T-ajokortti/15 v. Ranger on oivallinen jahtiporukoille saaliin ja varusteiden kuljetukseen, sähkömiehille linjatöihin, rajavartijoille partiointiin, maatiloille kuljetuksiin, urheilukentille huoltotöihin, tietyömaille, rakennusurakoitsijoille, pelastuslaitoksille, palokunnille ja paljon muuhun. peräkärry, lumiaura, hiekotin, tielana, ym.) edulliset vakuutukset ei vuosikatsastuskuluja ja vaivaa veroedut yrityksille
HTIHETKIIN! KOKO PERHEEN TÄ
! AMMATTILAINEN RASKAAN SARJAN
IDEN KUNINGAS! MAASTÖMÖNKIJÖ
RANGER 400 (455cc) HO 4X4 EUT
- Ketterä kaksipaikkainen malli - Soveltuu yleiskäytöön maatiloille ja harrastuksiin - Ranger 400 on vain n. 20 cm leveämpi kuin normaalit mönkijät sh. f i
Uusimmat jutut ja uutiset, liity faniksi: www.facebook.com/PolarisMonkijat. 99 0, - +tk
p o l a r i s . Käyttövoimaksi voit valita joko bensan, dieselin tai sähkön.
INEN RANGER! UUSI SÄHKÖTOIM
RANGER EV 4X4 EUT
- Ei pakokaasuja - Lähes äänetön - Vähemmän huoltoa - Alhaiset käyttökulut sh. Ja sillä on sen lisäksi erittäin hauska vain ajella maastossa. 15.690,- (ei sis. moottori - EPS -ohjaustehostin vakiovarusteena - HD - Nivomat takajousitus (automaattisesti lastin mukaan säätyvä) sh. Yksin, kaksin, kolmin tai jopa kuuden hengen porukalla! Polaris Ranger -mallisto on saavuttanut valtavan suosion ympäri maailmaa. 19.290,- +tk
RANGER XP 800 HD EPS 4X4 EUT
- Väkivahva 760 cc, 2 syl. paikka vapaana myös kaverillesi!
TerveTuloa kaksipaikkais
TEE ENEMMÄN, LASTAA ENEMMÄN, HINAA ENEMMÄN
Minne tahansa kuljet ja mitä tahansa kuljetat. ikä) saa kuljettaa tai työvälineitä tiellä (esim. 14.290,- +tk ma ast om all i
RANGER DIESEL 4X4 EUT
- YANMAR -dieselmoottori, 3 syl. 19.290,- +tk
Ta rJ o u s!
9. 904 cc, 24 hv - Roimasti vääntöä heti alakierroksista lähtien - Huimaa työtehoa ammattimaiseen käyttöön sh
Laske sopiva kk-erä Sampo-laskurilla: www.polaris.fi. sTen ranger-maailmaan!
TODELLA HAUSKA MAASTOAJONEUVO!
RZR "Razor" on markkinoiden ensimmäinen urheilullinen ja todella hyvin maastossa etenevä rinnakkain istuttava mönkijä. 875 cm3, 88 hv leveys 162,6 cm maavara 33 cm jousitus: edessä 34,3 cm/takana 35,6 cm saatavana myös L7 tieliikennemallina
p o l a r i s . 760 cm3, 53 hv, kiihtyvyys 0-56 km/h 3,8 s
NGEN RAZOR! UPEA NELJÄN HE
RZR 4 800
- pidä hauskaa aja ystäviesi kanssa maastossa kuin maastossa - automaattinen sataprosenttinen neliveto - sähkötoiminen EPS-ohjaustehostin - saatavana myös L7 tieliikennemallina
RZR XP 900
-
! VUODEN UUTUUS
2 syl. f i
Alk. Sitä ajaessa saat todellisen rallifiiliksen, ja vauhtia riittää.
RZR S 800
- ITP 900 XCT -renkaat/teräsvanteet 27x912/27x11-12 - leveys 154 cm, maavara 32 cm - kuivapaino 454 kg - jousitus: edessä 30,5 cm/takana 30,5 cm, ZF Sachs -iskunvaimennus - saatavana myös L7 tieliikennemallina
- 2 syl. 100,- kuukaudessa
08 Koeajossa Suomen nopein mönkijä: Can Am Renegade 912 12 Vertailutestissä järkihintaiset nelivedot Arctic Cat 550i GT PS, Can Am Outlander 400, Honda TRX 500 FE, Polaris Sportsman 500 HO Forest ja Yamaha Grizzly 550 EFI 28 Koeajossa Polaris Ranger RZR 570 EFI 32 Koeajossa Bling Bling -traktori Arctic Cat 1000i TRV T3 36 Koeajossa ammattikäyttöön muunneltu Can Am Outlander 650 XT BRP Mod 56 Parivertailussa Gamax AX 600 4 x 4 ja Goes 625i LTD 4 x 4 Mönkijä työssä ................................................................. 62 Pariuraa Raajärvellä 68 ATV-suunnistuksen kisakausi käyntiin Palstat .............................................................................. 40 Kokeilussa monikäyttöinen Atlok-Honda 44 Vahva Jussi tekee työvälineitä moneen käyttöön 48 Puun ajoa kahdella eri tyylillä Kisoja ja tapahtumia ........................................................ SISÄLTÖ Nro 2/2012
MÖNKIJÄ-LEHTI
Mönkijöitä ........................................................................ 06 Pääkirjoitus 72 Roiskeita uutisia ja tapahtumia 75 Seuraavassa numerossa
s.56
s.12
s.36
MÖNKIJÄ-LEHTI | 4 SISÄLTÖ
010 548 4300, info@atlok.fi, www.atlok.fi. Löydät meidät myös
Maahantuonti ja myynti: Atlok Oy, Tehtaankatu 13 B, 11710 RIIHIMÄKI, p. VARUSTELUN HUIPPUOSAAMISTA
Lisätietoja www.atlok.fi
Osuin sopivasti paikalle, kun kaksi mönkijäkuskia oli ilmeisesti vaihaihaihtamassa työvuoroa. PÄÄKIRJOITUS Nro 2/2012
MÖNKIJÄ-LEHTI
uunnistuksen megatapahtuma Jukolan viesti järjestettiin meln melkein meikäläisen kotikulmilla, joten suuntasin mielenkiinnosta nosta osta a paikan päälle katsastamaan tunnelmaa. Väkeä oli tolkuttomasmasmasti ja sitä huoltamaan vaaditaan paljon erilaisia kulkuvälineiineineiitä. Mukana kulkee myös kohtuullinen lkee myös kohtuullinen k y kohtuull nen ohtuu määrä tavaraa, jos perillä aiotaan olla pidempään. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 6
PÄÄKIRJOITUS. Kaiken edellä mainitun saa siis samassa paketissa, joten jokaisella mönkijän ostajalla on roppakaupalla hyviä ja vieläkin parempia perusteluja hankinnalle!
S
Tuumii Jii Helminen
MÖNKIJÄ-LEHTI
Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Fax: (09) 8789 2410 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Ari Eloluoma Sami Jaakola Joni Helminen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net
Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 Parola Puh. Muista sitten ajaa varovasti, ettei kukaan kävele suoraan alle, silsil sillä tämä vehje on niin hiljainen ettei sitä tässä hälinässä oikein kuule! le! e On tää muuten pirun kätevä vehje. Funtsi jos nää kaikki kamat pitäiäisi roudata perille vaikka kottikärryillä. (03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Painopaikka: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 1796-8968
Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2012: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Kaikenlaisen totisen työnteon tai puhtaasti harrastuksen omaisen puuhastelun lisäksi mönkijä on myös urheiluväline. Autolla taas joutuisi kierteleemään tiepohjia pitkin, kun tällä pääsee melkein mistä vaan, eikä pelltoon jää edes jälkiä! Tuon keskustelun jälkeen aloin vasta miettiä, miten monikäyttöinen ajoneuvo mönkijä on! Se helpottaa useiden ammattikäyttäjien elämää, kuten poromiehiä, sähkölinjojen korjaajia ja niin edelleen. Lisälaitteita löytyy myös useisiin puhdetöihin, kuten tässä lehdessä esiteltyyn tukinajoon tai maanmuokkaukseen. Yleisin huoltoajoneuvo kioskien tavaratäydennykseen ja vastaavaan vaan a hommaan oli mönkijä varustettuna auton peräkärryllä. Sillä voi tehdä endurotyylisiä hikilenkkejä, ajaa trialia tai möyriä mudassa. Mönkijä on myös kulkuväline, jolla pääsee tiettömän taipaleen taakse erämökille tai huoak r mökille a h akse erämökille tai huok nokuntoista metsätietä pitkin vaikkapa kalapaikoille
Laitteen ajo-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 8
TONNARIN TAPPAJA!. Alle laitettiin vielä autonrenkaat ITP:n 14-tuumaisille vanteille. Myöhemmin myös pitkällä puolella on harvempi rataspari ja näin ollen vaihdelaatikon välitys on muuttunut jo yli 30 prosenttia. - Ohjattavuus oli raskaahko, mutta ominaisuudet olivat ihan hyvät, kunhan laite saatiin kul-
kemaan takapainossa. Polkuräppäilyä silmälläpitäen asensin keulaan myös Precisionin valmistaman ohjausiskarin. Seppo Ruonalan Can-Am Renegade on malliesimerkki tästä.
Teksti: Olli Autonen
TONNARIN TAPPAJA!
ululaisen Seppo Ruonalan mönkijäharrastus lähti uusille urille muutama vuosi sitten, kun talliin hankittiin juuri markkinoille tullut Can-Am Renegade 800. Talvella 2010 Renegaden tuunailun voidaan katsoa lähteneen lopullisesti käsistä. - Nelikankaiset eivät riitä tähän käyttöön, vaan niiden rungot hajoavat alle kovissa nopeuksissa. Pian moottorin hengityspuolta prepattiin ja moottoriin asennettiin Power Commander III, jonka jälkeen voimanlähde säädätettiin dynopenkissä. Alkujaan laite palveli siinä käyttötarkoituksessa, mihin nelivetoinen maastomönkijä on tarkoitettukin. - Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että mettässä ja soilla rymyäminen on jo minun osalta nähty. Ensiksi Renegaden alle ilmestyivät vakiota 10 senttiä lyhyemmät lisäsäiliölliset kaasuiskunvaimentimet. - Suurempi kulmavaihde vaati hieman laatikon avartamista, joten lähetin vaihteiston sinne hoidettavaksi. Saksasta löytyi vaihdelaatikkotöihin erikoistunut firma, jolta Seppo tilasi harvemman kulmavaihteen. Nämä ovat kestäneet hyvin ja pitokin on mahtava. KOEAJOSSA
SUPERTUUNATTU RENE
Käsistä lähtenyt rakennusprojekti karkaa pahimmillaan hyvin kauas alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Ajomieltymysten siirryttyä yhä enemmän metsästä radalle ja asfaltille iski tarve välitysten
harventamiseen. Myöhemmin alle pistettiin Maxxiksen Spearz-katurenkaat, jotka ovat kuusikankaiset ja nopeusluokkaa Q. Mielihaluilla on tapana muuttua aina tietyin väliajoin, Seppo taustoittaa äärim-
O
mäisyyksiin riistäytynyttä rakenteluprojektiaan. Sillä reissulla välitys harveni 18 prosenttia
Big bore -kitin myötä kasvanut lämmöntuotto pantiin aisoihin öljynjäähdyttimellä, joka löytyi samasta verkkokaupasta. Nettikaupasta löytyi Supreme Toolin valmistama 8-käpäläinen STM RageVIIIkytkin ja STM -rullavariaattori. Tune Monster ohjaa suoralla yhteydellä moottoria syrjäyttäen laitteen oman ecuboksin.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. - Vakiokytkin ei pidä big bore -moottorin tuottamaa voimaa,
vaan nostaa kierrokset saman tien tappiin. - Tunnelmahan oli niin kuin pikkupojalla ensimopon saadessa, kun kone ensimmäisen kerran käynnistyi. Tällä hetkellä paikallaan ovat violetteina loistavat Reigerin kolmisäätöiset kaasukepit, jotka ovat lähes vakion mittaiset. Viimeinen niitti Renegaden maasto-ominaisuuksien kuohimisessa oli etuperän poistaminen tänä keväänä. - Nelivetoa ei asfalttihommissa juuri kaipaa, joten päätin tehdä laitteesta vajaavetoisen jo pelkästään painonsäästösyistä. Oikein säädetyllä STM:n kytkin-variaattori-kitillä tehon hyödyntäminen onnistuu täysimääräisesti. - Se oli ainakin siihen aikaan markkinoilla olevista pajoista luotettavimman oloinen. Seppo oli jo jonkin aikaa tutkaillut netistä eri vaihtoehtoja Renegaden uudeksi voimanlähteeksi ja päätti lopulta tilata Jenkeistä MR. Operaatio oli kivuton, mutta yläkolmiotukivarsien tuentaa piti lisätä erillisellä ristituennalla rakenteen tukevuuden säilyttämiseksi. Moottorin sytytysennakkoa, polttoaineseosta, ruiskun ajoituksia ja flektin päälle menoa Seppo säätää avoimen Tune Monster -ecuboksin kautta, jolla voi hoitaa myös moottorin tiedonkeruun. Hauisarviolla keulalta katosi parinkymmenen kilon taakka. - Vaikka moottori oli periaatteessa aika bolt on -tavaraa, sen säätämisestä saa niin loputtoman suon kuin itse haluaa. Tarvittaessa mukana kulkeva miniläppäri mahdollistaa säätöjen tekemisen vaikka kenttäolosuhteissa ja työ tulee tulevaisuudessa helpottumaan tuloillaan olevan Android-alustaisen älypuhelinsoftan avulla. Maksimoidakseen moottorin tuoman tehonlisäyksen oli Sepon tehtävä muutoksia myös voimansiirtoon. Seppo Ruonala sai maastoajosta tarpeekseen ja päätti luoda Renegadesta paremmin omia mieltymyksiään vastaavan.
ominaisuudet olivat jo sitä luokkaa, että vakiomoottorilla Renegaden kaikkia ominaisuuksia ei saanut enää hyödynnettyä. Osat saapuivatkin ajallaan, ja jo kuukauden päästä oltiin asennuspuuhissa.
Pakettiin kuuluivat myös CP:n valmistamat männät puristussuhteella 12,5:1, alumiinivalettu racing-imusarja sekä GenII -nokka-akselit. - Tune Monster korvasi Power Commanderin, sillä se on monipuolisempi. RPM -nimisen pajan valmistaman 912-kuutioisen big bore -kitin. Ja pienten säätötöiden jälkeen ilo vain yltyi! Kaikkeen kuitenkin tottuu ja arki tulee aina vastaan.
Säätäminen on loputon suo Renegaden alla on kokeiltu muutamaa eri kaasuiskarisarjaa. Ja itsehän tykkään säätää ja näpertää kaiken aikaa, joten valmista tulee tuskin koskaan, Seppo nauraa
Perstuntuma ainakin kertoo, että voimaa on tullut jonkin verran lisää, mutta syksyllä saadaan tähänkin faktatietoa, kun vien koneen Bikefoxin Kimmo Koskenniemelle dynotettavaksi ja viimeistelysäätöön. Penkistä on kuohittu fylliä vähemmäksi, mikä tekee jakkarasta napakamman mataloittaen samalla ajoasentoa aavistuksen verran. - Pakoäänet ovat maltillisemmat kuin vakiovaimentimella. 4,15 sek. Ole varovainen kaasun kanssa! Seppo Ruonalan Renegadesta näkee, että ajopelin muutostyöt on tehty aikaa säästämättä ja tarkasti. Myös sytytysennakkokartta on nykyään aivan eritasoinen. KOEAJOSSA
SUPERTUUNATTU RENE
MITTAUSTULOKSIA Can Am Renegade 912
(mittaukset tehty märällä asfaltilla ja kylmässä säässä)
Sepon Renegaden takapyörältä on dynottu 82 hevosvoiman huipputeho, mikä tarkoittaa 50 prosentin tehonnousua vakioon. 5,20 sek.
6
Can Am Renegade 1000 X XC
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h
0 sek. - Katteita oli pakko muovailla, sillä keulan aerodynamiikka oli kouriintuntuvan kehno: laite pyrki keventämään keulaa kovissa nopeuksissa jatkuvasti, Seppo naureskelee. Tyhjäkäyntiääni on vakioon verrattuna kuitenkin hieman matalampi ja terävämpi, mihin osaltaan vaikuttaa myös Suzuki Hayabusaan tarkoitettu Yoshimuran vaimennin ja 57-millinen väliputki. 6,50 sek.
5
6
Renegaden kuljettajaympäristöä on muokattu paremmin rata-ajoa palvelevaksi. 3,57 sek. 1 2 3 4 5
Huippunopeus: 127,3 km/h
1,81 sek. 2,53 sek. Suurten nokka-akseleiden takia kone "soutaa" hieman enemmän tyhjäkäynnillä, Seppo tarkentaa analyysia.
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h
0 sek. 2,60 sek. 1 2 3 4
(mittaukset tehty viime syksynä kuivalla asfaltilla nelivedolla)
VERTAILUN VUOKSI! Huippunopeus: 129 km/h
1,65 sek. Kone kehrää harvakseltaan, eikä äkkinäinen varmasti erottaisi ääntä vakiosta. Vesisateen kastelema asfaltti aiheutti etukäteen pientä arvelua pidon riittävyydestä hyvien kiihtyvyystulosten aikaansaamiseksi, mutta omistaja tuntui luot-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 10
TONNARIN TAPPAJA!. Dynotestin jälkeen laitteeseen on asennettu Tune Monster, muutettu äänenvaimenninta ja väliputkea, sekä laitettu 50-millinen ruiskun läppärunko. 912-kuutioinen mörkömoottori herää oululaisessa autotallissa startista henkiin ja jytisee hienolla soundilla. Mönkijä-lehti pääsi kokeilemaan Sepon rakennettua Renegadea suljetulla moottoriradalla. Ulkokuori on viimeistellyn oloinen ja pienet yksityiskohdat kielivät siitä, että asioita on oikeasti mietitty käytäntö edellä, mutta estetiikasta tinkimättä.
Takaiskunvaimentimien lisäsäiliöt tulevat katteiden läpi penkin taakse ja leikatut lokasuojat tekevät madaltuneesta asfalttikiitäjästä selvästi sporttisemman näköisen. Vastaavasti kahdelta puolelta joustava FastFlexxin ohjaustanko on puolitoistatuumaisen korokepa-
lan nokassa, millä omistaja on hakenut parempaa reagoivuutta. - Voimansiirto nielaisee hieman reilut 30 prosenttia moottoritehosta
Reigerin kolmisäätöiset kaasuvaimentimet löytyvät joka nurkasta ja ohjausiskari rauhoittaa keulaa. 7. Fasst Flexxin joustava ohjaustanko on korotuspalan nokassa. - Vanteissa on aika rajusti offsettiä, joten ohjausta aluksi vaivannut liika vetely on pantu ku-
riin säätämällä painoa enemmän taakse etupään jousia kiristämällä ja löytämällä oikeat rengaspaineet. Muutaman harjoitusvedon jälkeen maltti kaasunannosteluun löytyi niin hyvin, että mittalaitteelle saatiin tallennettua Mönkijälehden testihistorian kovimmat kiihdytysarvot. Seppo Ruonalan 912-kuutioinen Renegade on ainoa laatuaan Suomessa, eikä vastaavalla kokoonpanolla toteutettuja laitteita ole löytynyt netin harrastepalstoilta maailmaltakaan. Myös madallettu istuin vaikuttaa osaltaan painopisteeseen, Seppo valaisee. Märkäänkin asfalttiin tautisesti purevat katurenkaat ovat samaa paria topakan alustan kanssa, joka ei kallistele kurveissa lainkaan, mutta pitää silti otteen ajoalustaan tiukemmissakin kurveissa. takaiskareiden lisäsäiliöiden läpiviennissä. Tuumimme tuloksia analysoidessamme, että nollasta sataan -tuloksesta voisi olla nipistettävissä vielä puolisen sekuntia pois, jos kaasun voisi survaista paikaltaan kerralla pohjaan. Siisti viimeistely näkyy mm. Omistaja arvioi mönkijän varusteluun palaneen euroja ainakin tuliterän mönkijän hankintahinnan verran. Ja kytkintähän voi aina säätää paremmin korkeita kierroksia vastaavaksi, Seppo jatkaa. 6. - No, pakko tunnustaa, että tuplajouset ja titaanipidikkeet ovat jo tilauksessa. Renegaden ajo-ominaisuudet ovat huippuluokkaa. Ohjauksen liika purevuus on onnistuttu eliminoimaan alustan säädöillä, joilla laitteen asennosta on saatu lievästi takapainoinen. Takapyörältä on dynottu 82 hevosvoimaa, mutta nykyisillä setupeilla tehoa on vielä muutama yksikkö enemmän. - Olen miettinyt kahdeksan tuumaa pidempien takaswingien laittamista. Avarretuista astinlaudoista puuttuu vielä jalkaverkot. - Konetta voisi kierrättää yli
yhdeksän tonninkin, mutta olen halunnut pidentää laitteen elinkaarta jättämällä vakiojouset venttiileihin. Maxxiksen Spearz katurenkaat ovat rakenteeltaan kuusikankaiset ja kestävät koviakin nopeuksia. - Eihän tuota enää vaihdokiksikaan liikkeisiin huolita, joten pakko on vissiin jatkaa sen rakentelua itselle mieleisekseen, Seppo myhäilee.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. 4. Niillä keuliminen varmasti saataisiin kuriin muista ajo-ominaisuuksista tinkimättä. Sadan
kilometrin tuntinopeuteen yltääkseen Renegade tarvitsi matkaa vain karvan alle 80 metriä ja aikaa kolminumeroisen vauhdin kelaamiseen meni 5,2 sekuntia. Pito märälläkin asfaltilla on huima!
5
6
7
5. Laite on vaatinut moottoriurheiluun ja laitteiden säätämiseen hurahtaneelta harrastajalta lukemattomia työntunteja ja luonnollisesti myös taloudellista panostusta. 3. Pakoäänet ovat jykevän hillityt.
tavan pehmeällä kumiseoksella varustettujen Spearzien purevuuteen. Ohjaus on skarppi, mutta ei kuitenkaan liian ottava. Käyttävät niitä Jenkeissä kiihdytyshommissa, Seppo tietää kertoa. 1
2
3
4
1. Kytkin ottaa jo 1500 kierroksen paikkeilla ja voimaa on peukalon alla koko kierrosalueella aina tappiin, 8200 kierrokseen asti. Penkkiä on madallettu ja jämäköitetty. Rajoitin puuttui peliin jo reilun parin sadan metrin kiihdytyksen jälkeen, jolloin Vbox tallensi huippunopeudeksi 127,3 kilometriä tunnissa. 2. - Kyllä se pitää sen verran, että kaasun kanssa saat olla varovainen! Ja oikeassa oli. MR. Suzuki Hayabusaan käyvä Yoshimuran vaimennin sopi Renegadeen pienen muutostyön jälkeen. Pehmusteen päällä näkyy moottorinohjaukseen ja tiedonkeruun käytettävän Tune Monster softan tietokoneliitäntäjohdot. Pienen alkutuntuman hakemisen ja laitteen niksien opettelun jälkeen oli aika kokeilla paikaltaan tapahtunutta täyskaasukiihdytystä radan pääsuoralla. Vaikka startin veti rinta ohjaustankoon nojaten, etutassut pyrkivät nousemaan välittömästi pystyyn ja kaasua oli saman tien nostettava. RPM:n big bore kitti on Renegaden sydän
Catilta löytyy tähän ryhmään halvempikin versio, sillä peltivanteilla ja ilman tehostinta 550i kustantaa 7990 euroa. Loppujen lopuksi hintaero pompsahti yli 2000 euroon, sillä halusimme mukaan myös markkinoiden halvimman ohjaustehostimella varustetun
T
mallin, joka on Arctic Cat 550i GT PS. Lisäksi painotettiin yleiskäyttöä vaikka kesämökin työjuhtana.
VERTAILUTESTISSÄ
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
estiin valikoitui viisi mönkijää, jotka kaikki edustavat valtamerkkejä. Hondan molemmista päistä erillisjousitettu TRX 420FA maksaa 7580 euroa ja Polariksen
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12
ÄLYPELIT!. Myös Can Amilla on tähän järkihintaisten ryhmään toinenkin malli, sillä Outlander 500 maksaa 6990 euroa. Vaikka alun perin tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman samanhintainen kattaus, ei siinä täysin onnistuttu. ÄLYPELIT!
Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen, Joni Helminen
Tällä kertaa etsimme hinnan ja laadun suhteen parasta nelivetomönkijää. Testissä arvioitiin laitteiden sopivuutta vaihtelevaan maastoajoon
Teknisesti viisikko on lähes samasta muotista Hondaa lukuun ottamatta. Hintaerostaan huolimatta testilaitteet osoittautuivat monessa asiassa melko tasaväkisiksi. Vaihteita on viisi eteen ja pakki.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
Sportsman 400 HO 7290 euroa, joten nekin olisivat sopineet testin raameihin. Honda TRX 500 FA on saanut face liftin ja nestejäähdytyksen
Vaikka pienimmän ja suurimman moottorin koossa on eroa 150 kuutiota, ovat testilaitteet muiden mittojen osalta lähellä toisiaan. Amerikkalaisten dynomittausten mukaan tehokkain moottori on Catissa, joka tuottaa noin 38 hevosvoimaa. Honda oli myös testin ainoa jäykällä taka-akselilla varustettu laite. Maastoajossa ohjaus olikin selvästi viisikon paras.
4
3
3. Nyt Pollella pääsee ylös melkein
suoraa seinää. Käytännössä Polariksen neliveto kytkeytyy silmänräpäyksessä ja toimii useimmissa tilanteissa loistavasti. Näin ei tietenkään tapahdu, jos oikealla puolella olevasta käyttökytkimestä on päällä vain takavedon mahdollistava asento. Hondan tapaan kaikki ovat nestejäähdytteisiä. Runsas maavara näkyy tässä takaa otetussa kuvassa selvästi.
Pykälät napsahtelevat päälle ohjaustangon vasemmalla puolella olevista napeista. Kyseessä on ns. Can Am on kankein 430 sentin kääntösäteellä, eivätkä Catti ja Hondakaan pääse lähelle neljää metriä.
Nelivedossa ja käyttöliittymässä eroja Jos ei ole koskaan ajanut nelivetomönkijällä, usein jo pelkkä käynnistys edellyttää ohjekirjan lukemista. Myös vaihteiden käyttö vaatii omat niksinsä, erityisesti peruuttaminen. Ketterin kääntyjä on Yamaha, jonka sisäkurvin puoleiset renkaat pyöräyttävät 345-senttisen ympyrän. Peruutettaessa pitää kuitenkin painaa vasemmalla puolella
MÖNKIJÄ-LEHTI | 14
ÄLYPELIT!. Polaris ja Can Am luottavat etujousituksessa parhaiten automaailmasta tunnettuun MacPherson-ratkaisuun. Huipputehon tuijottaminen ei tällaisissa pienissä tai keskikokoisissa mönkijöissä ole oikotie onneen. Uuden ulkonäön lisäksi tärkeämpi muutos on etuylityksen pienentyminen. Polariksen klassikkomallit Sportsman 400, 800 ja testissä ollut 500 saivat vuosi sitten kasvojen kohotuksen. Polaris on Hondan tapaan hiukan alle 500-kuutioinen. Akseliväli poikkeaa vain neljä senttiä äärilaidasta toiseen. Muissa jousitus on edessä toteutettu kahdella päällekkäisellä A-tukivarrella. Kaikki muut testilaitteet ovat variaattorivetoisia. Yamahassa hevosia on noin 36, Polariksessa noin 35, Can Amissa noin 32 ja Hondassa noin 27. Vähiten kuutioita on Can Amissa, eli tasan 400. Myös lyhyen puolen välityksellä on merkityksensä etenkin vetohommissa ja pehmeässä maastossa. Catin keulassa on melko paljon ylitystä, mutta loiva kohtauskulma ja korkea maavara saavat sen nousemaan hyvin ojista ja vastapenkoista.
4. Arctic Cat oli testin ainoa ohjaustehostimella varustettu mönkijä. Catti ja Yamaha molemmat noin 550-kuutioisia. Vaihteita löytyy kaksi eteen ja peruutus. Vähintään yhtä tärkeää
on hyvä tehoalue ja voimansiirron tasainen toiminta. Polariksen vaihteet loksahtavat päälle ilman erityisiä manööverejä. Polaris on pisin ja Can Am lyhyin. Neliveto kytkeytyy automaattisesti, kun etu- ja takapyörien pyörintänopeus eroaa toisistaan. Polariksen kääntyvyyttä on face liftin yhteydessä parannettu, sillä sekin pyöräyttää nyt alle neljän metrin ympyrän. VERTAILUTESTISSÄ
1
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
2
2. 1. kova laatikko ja välissä on keskipakokytkin, joka tekee Hondasta eräänlaisen puoliautomaatin. Polariksen polttoaineen saannista huolehtii kaasutin, muissa on ruisku. Vaihteiden käyttö on kevyttä, mutta pykälät saisivat loksahtaa tarkemmin paikalleen
Kaikissa muissakin panssari tuo lisäpainoa noin 15 kiloa, mutta Can Amissa se on vakiovaruste. Painon vaikutus nelivetomönkkäreissä on verrannollinen käyttötarkoitukseen. Polarikseen lisäpainoa tuovat vakiovarustukseen kuuluvat vinssi ja pohjapanssari. Maastomönkijöiden polttoaineen kulutuksen mittaaminen tai ilmoittaminen sadalle kilometrille on harhaanjohtavaa. Suorituskyky ei välttämättä merkitse paljoa, kun lähdetään maastoon möyrimään. Mönkijällä taas edetään haastavassa maastossa 5-10 kilometriä tunnissa ja vaihtelevassakin maastoajossa korkeintaan 20-30 kilometriä tunnissa. Lukemia ei voi eikä saa verrata autoihin tai moottoripyöriin, joilla ajetaan taajamassakin useamman kymmenen kilometrin keskinopeudella. Kytkettävä etulukko toimii idioottivarmasti, mutta sen kanssa pitää
hiukan ennakoida. Sama pätee puhdetöissä ja erityisesti operoitaessa pehmeällä pinnalla. Alle kahdella litralla tunnissa pääsimme myös Can Amilla ja Yamahalla. Tuntikulutus on siis ainoa oikea tapa ja siinä Honda oli puolellatoista litralla ykkönen. Muutenkin painosta on hyötyä raskaita taakkoja vedettäessä, sillä kärryn ja raskaan mönkijän yhdistelmä pysyy vakaammin kuljettajan hallinnassa. Hitaassa ja teknisessä maastoajossa keveydestä on hyötyä. Cam Amin Visco-lukko toimii myös automaattisesti. Mittaustuloksia Testeihin liittyy jo edellä mainittujen kääntöympyröiden lisäksi paljon muitakin mittauksia. Catti ja Polaris jakavat seuraavat sijat. Honda on porukan kevein ja kaiken lisäksi sen painopiste on matalalla. Polariksen tapaan Catin ja Can Amin vaihteiden käyttö ei vaadi mitään ylimääräisiä konsteja. Lukon käyttö vaatii hiukan totuttelua ja tasakaasulla ajamista, jotta se pysyy kytkettynä. Yamaha on selvästi pirtein kiihtyjä. Hondassa taka/neliveto kytketään etupaneelin vasemmalla puolella olevasta vivusta. Hondassa ei ole kytkettävää tai automaattista etulukkoa, mutta joissain tilanteissa sitä saa hämättyä jarrua painamalla. Can Am taas on moottorin kokoon
ohjaustangossa olevaa overridenappia, jotta neliveto toimii ja moottori ottaa täydet kierrokset. Toisaalta hyvä kiihtyvyys on merkki toimivasta voimansiirrosta, ja silloin peli pomppaa ripeästi liikkeelle, jos vaikka mäen nousu tai rapakon ylittäminen niin vaatii. Arctic Catissa ja Yamahassa on ohjaustangon oikealla puolella kaasukahvan yläpuolella nappi, josta kytketään taka/neliveto ja myös etulukko sähköisesti. Honda on paperilla tehottomin ja myös hitain kiihtyjä. Prosentteina ero Hondaan on tosin melkoinen. Arctic Cat vei janoisimpana sekin kohtuulliset 2,4 litraa tunnissa. Can Am heilauttaa vaa'an diginäytön 320 kiloon, Arctic Cat 338 kiloon ja Polaris 364 kiloon. Outlander 400 -mallissa on vanhempi hitaammin kytkevä Visco, joka vaatii kohtuullisen reilun sutaisun jommalta kummalta etupyörältä napatakseen kiinni. Painava mönkijä vetää yleensä kuormaa
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Useimmiten vähemmällä pidolla oleva etupyörä lyö kuitenkin tyhjää ja toinen jököttää paikallaan.
Pakin kytkeminen on Hondassa oma taiteen lajinsa, mutta kun siihen tottuu, on peruuttaminen melko helppoa. Pakki nimittäin löytyy, kun painaa jarrukahvan juuressa olevaa punaista nappia vasemmalla etusormella, vetää samalla kahvasta ja napsauttaa saman käden peukalolla vapaalta kerran alaspäin. Etulukko päällä Catti ja Yamaha peruuttavat täydellä teholla ja kaikki neljä pyörää vetävät varmasti. Myös Can Amissa on override-nappi, jota painamalla saa peruuttaessa täyden tehon käyttöön. Jos maasto näyttää vaikealta, kannattaa etulukko kytkeä ennen pulaan joutumista. Yamahassa sen sijaan pitää painaa takajarrun poljinta samalla kun hämmentää vaihdekeppiä. Myös Yamaha hätyyttelee 300 kilon rajapyykkiä täydellä tankilla, joten se on erillisjousitetuksi täysiveriseksi maastomönkijäksi erittäin kevyt. Polaris oli kaasarikoneeksi yllättävän pieniruokainen tasan kahden litran kulutuksellaan. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
paremmin, koska renkailla on pitoa
70-0 km/h 25 metrissä on hyvä suoritus asfaltilla. Kohtuullisen pienet etu- ja takaylitykset helpottavat elämää
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
maastossa. Osasyynsä korkeaan ajotuntumaan on myös hyvällä maavaralla. Hondassa on kesyimmän tuntuiset jarrut, joiden voima ei asfaltilla yksinkertaisesti riitä, joten se jää selvästi pitämään perää tässä osiossa. Yamaha on kevyt, ketterä ja kääntyy hyvin. Myös hyvä maavara auttaa Polarista suoriutumaan maaston vaihtelevista esteistä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 16
ÄLYPELIT!. Vaihtelevassa ja pätkittäin todella haastavassa maastossa kolme mönkijää nousee selvästi esiin. Yamahassa on tehokkaan tuntuiset jarrut ja se myös pysähtyy äkäisesti. Sen automaattisesti toimi-
va etulukko on aina tarvittaessa apuna. Lyhyt puoli on myös oikeasti lyhyt, joten hidaskin ajaminen sujuu ilman remmin luistamista. Esimerkiksi savipellolla siitä saa vielä jokusen metrin pois. Maastossa Vaikka mönkijä on selkeästi maastoajoneuvo, puuttuu vakiolaitteista yleensä yksi tärkeä varuste. Mitoiltaan vanhan liiton Sportsman tuntuu isolta, mutta mitättömän etuylityksen ansiosta se selviää ojista parhaiten porukasta. Hallintalaitteet ovat oikeissa kohdissa ja sähköinen etulukko toimii kuin kuuluisa junan vessa. Se ei ole myöskään vain alan miesten extreme-varuste, vaan hyvä suoja tukinajossa ja muussa maastoliikunnassa. Kun tarvitaan nopeasti kierroksia, ei Yamaha kakistele, vaan pomppaa kiltisti liikkeelle. Ohjaustanko on korkea ja nostaa osaltaan painopistettä. VERTAILUTESTISSÄ
suhteutettuna jopa pirteä. Ne suojaavat tehokkaasti myös esimerkiksi astinlautoja, joten jo yksi varomaton kiven ylitys saattaa säästää suuren osan panssarin tuomasta lisähinnasta. Moottorissa on reilusti puhtia, joka näkyy myös kiihtyvyysmittauksissa. Moni luulee, että raskas mönkijä on huono pysähtymään, mutta luvut kertovat muuta. Sama pätee jarruihin, jotka ovat mönkijämaailman parasta antia tällä hetkellä. Ajoasento on hiukan ahdas ja pysty. Grizzlyn jousitus on pintaherkkä ja parhaimmillaan hitaassa ajossa. Voimansiirto toimii sopivan pehmeästi, joten Grizzlyllä on helppo ryömittää ja etsiä pitoja. Kukin kuitenkin omalla tavallaan. Kaltevilla pinnoilla peh-
meä jousitus aiheuttaa kallistelua, mutta kun siihen tottuu, pääsee Yamahalla todella vaikeistakin paikoista ilman ylimääräistä ohjelmaa. Moottori ja voimansiirto pelaavat hyvin yhteen. Yamahaan verrattuna voima välittyy renkaille pienellä viiveellä. Can Amissa panssari on vakiona ja muihin ne asennettiin testiryhmän pyynnöstä. Ohjaus ei vetele tai läpsi käsille, vaikka perusmallin Grizzly 550 Efissä ei ohjaustehostinta olekaan. Nopeammassa endurotyylisessä ajossa Grizzly kallistelee melkoisesti ja sortaa etukulmaa alle kaarteissa. Kuskin pitää kuitenkin osata ennakoida sen käyttö. Vaikka Yamaha kulkee lyhyelläkin pykälällä todella kovaa, jaksaa se vetää myös mudassa. Kunnollinen muovinen pohjapanssari suojaa vaurioilta ja parantaa etenemiskykyä. Polaris on monella tavalla eri tuntuinen kuin Yamaha, mutta selviää maastossa myös mainiosti. Myös Catti ja Polaris pysähtyvät alle 30 metrin matkalla ja Can Am vain hiukan huonommin. Panssarit maksavat viitisen sataa euroa, mikä on halpa hinta parantuneesta etenemiskyvystä
Polariksen ohjaus on kevyt, eikä väännä tankoa toispuoleisissa esteissä linkkuun, mutta ohjaustanko antaa välillä mojovia pusuja käsille. Maavaraa on runsaasti, mutta Catti kulkee hiukan nokkapainoisesti. 3. Renkaat toimivat vaihtelevassa suomimaastossa hyvin. 4. 2. Vaikka moottorissa onkin vain nelisen sataa kuutiota, pärjää se tehosodassa selvästi isommille kilpasiskoilleen. Erityisesti MacPherson-etujousitus pompottaa melkoisesti. Vakiovarustukseen kuuluva pohjapanssari auttaa kuitenkin asiaa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Runsas etuylitys ja matala keula saavat Can Amin jäämään nokastaan kiinni vastapenkkoihin. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1
2
3
Jousitus on pintakova, joten pienet epätasaisuudet tuntuvat kropassa. Can Amin MacPherson etujousitus pompottaa pystysuunnassa. Arctic Cat ei mittojen mukaan eroa muista testilaitteista paljoakaan, mutta ajossa se tuntuu selvästi suurimmalta. Maavaraa on takana kohtuullisen hyvin, mutta matala etuosa törmäilee välillä yllättäen esteisiin. Poh-
4
1
Tehokas eteneminen vaikeassa maastossa vaatii kuitenkin aktiivista otetta ja hyvää ajosilmää. Jäykkäperäisenä se vaatii ehdottomasti pohjapanssarin, jotta renkaat uskaltaa suunnata mihinkään maaston puolelle. Ero ei kuitenkaan ole suuri ja Can Amilla selvitettiin kunnialla kaikki testilenkillä eteen tulleet vaikeimmatkin paikat. Tehostimen lisäksi saa myös hienot alumiinivanteet, joten testissä ollut 550 i GT PS on ehdottomasti viisas valinta. Catin alusta tuntuu olevan lähes pelkkien jousien varassa. Honda tuntuu hiukan pieneltä ja erityisesti matalalta. Catti tarvitseekin reippaasti kierroksia, jolloin myös meteli kasvaa. Edessä MacPherson pompottaa samalla tavalla ylöspäin kuin Polariksessa. Ojissa ja syvissä urissa runsas etuylitys aiheuttaa välillä ongelmia ja sama pätee pieneen maavaraan. Pidempikin jotos haastavassa maastossa sujuu Catilla kuitenkin kevyesti, koska ohjaustehostin säästää runsaasti käsivoimia. Mutapaikoissa ja muualla pehmeässä maastossa kierroksia pitää kuitenkin käyttää runsaasti. Sen maavara on pieni, mutta myös satula ja ohjaustanko ovat alhaalla. Jarrut toimivat kuivina hyvin, mutta pienikin vesivoitelu saa hidastimet vinkumaan ja rutisemaan. Jäykkä taka-akseli vaatii aivan erityisen ajotyylin, mutta kun sen omaksuu, alkaa tuntea itsensä jonkinlaiseksi trial-kuskiksi. VERTAILUTESTISSÄ
jan matalin kohta on suunnilleen etuakselin paikkeilla, joten välillä tulee pussattua kiviä ja kantoja turhankin rajusti. Se eliminoi myös melkein kaikki kämmenille tulevat tällit, joka sekä keventää että tekee ajamisesta varmempaa. Hondaa pystyy kivikossa jopa pomputtamaan motskarityyliin. Can Am ei ole äärimaastossa yhtä hyvä etenemään kuin kolme edellä mainittua. Osaavissa käsissä se kuitenkin menee jopa uskomattomista paikoista. Myös se tärkeä teho jarruista katoaa kastumisen myötä. Se ei kallistele ja menee kovassa vauhdissa vakaasti suoraan. Sopivasti takapäätä kallistelemalla saa renkaille hyvin pitoa, jolloin etulukkoa ei monessa tilanteessa edes kaipaa. Catti on suoraviivaisen ajajan laite. Sillä mennään mieluummin esteiden yli kuin turhaa kierrellen ja kaarrellen. Jousitus pompottaa sekä edessä että erityisesti takana. Matala ja vakaa Can Am pelittää nopeassa endurotyylisessä ajossa hyvin. Hidas puoli saisi olla nykyistä lyhyempi, sillä etenkin voimansiirto ja remmi joutuvat nyt välillä turhan koville. Arctic Catin tehostinmalli maksaa vain viitisen sataa enemmän kuin perusversio. Tehostimella varustettu ohjaus on kevyt ja melkein tunnoton. Ohjaus läpsii toispuoleisissa iskuissa käsille ja kääntää myös tankoa väkisin vinoon. Moottorin teho ja tehoalue vetävät vertoja muille testilaitteille. Erityisesti etupää pompottaa kuin siinä ei olisi ollenkaan iskunvaimennusta. Kun vielä vanhan-
1
2
3
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 18
ÄLYPELIT!. Onneksi ohjaustanko on melko suora ja leveä, joten siitä jaksaa kääntää vastaan. Jousitus kantaa hyvin ja takapää toimii mukavan herkästi. Vaihdelaatikon ansiosta teho on heti räväkästi käy-
kin onnistuu. Hondalla ajetaan maastossa käytännössä vain ykkösellä ja kakkosella. Moottori on aivan alakierroksilla tehottoman tuntuinen. Se tekee nopeasta maastoajosta epämukavaa ja myös epävarmaa. Laimeaa alavääntöä on kompensoitu lyhyellä hitaan puolen välityksellä, jotta ryömittänen-
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
mallinen Visco vaatii todella tasaista kaasun käyttöä, on pikkuCana taitavan kuskin laite
Kunnollinen metallinen jalkatappi ja kuopat astinlaudassa saavat saappaan pysymään mutapainissakin paikallaan. Parhaimmillaan se on osaavan kuskin käsissä teknisessä maastossa.
Hyötykäytössä Tässä testissä hyötykäytöllä tarkoitetaan esimerkiksi tukkikärryn vetämistä maastossa, hirven ruhon noutamista kaatopaikalta ja raskaan tavaran kuljettamista jonnekin tiettömän taipaleen taakse. 4. Hondan etujousitus on melko kova ja pompottava. Mutaosuuksilla Honda oli selvästi huonoin etenemään, sillä se juuttuu ensimmäisenä kiinni pohjastaan. Kuskin korviin kuuluva moottorin ääni on testilaitteista hiljaisin. Muutenkin Honda käy tasaisesti kuin sähkömoottori. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1. 3. 5. Nappivaihteet toimivat hienosti, mutta pakin kytkeminen vaatii totuttelua.
tössä. Vasta silloin viisikolle tulee todellista eroa. 2. Siksi on helppo käsittää, miksi trial-tyyppistä ajoa harrastavat suosivat Hondaa. Jos taas puuhastelee vaikka kesämökillä tasamaalla ja vetää syksyllä veneen vesiltä ja ponttoonilaiturin rannalle, kaikki testivehkeet ajavat täysin asiansa. Jäykkä taka-akseli ja rumpujarru ovat mönkijöissä tuttua tekniikkaa jo viime vuosituhannelta. Silloin kannattaa miettiä pikemmin-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 19. Liejussa olisi kaivannut myös jonkinlaista etulukkoa. Etuylitystä on maltillisesti ja kun apuna on pohjapanssari, liukuu Honda jäykästä taka-akselistaan huolimatta hyvin esteiden yli
Kuorma pitää osata pakata todella hyvin tasapainoon, jotta ajaminen ei muutu kiikkeräksi. Lyhyen puolen välitys on moottorin kokoon ja tehoon nähden pitkä. Yleismönkijänä Polaris nousee kuitenkin hinnan ja ominaisuuksien suhteeltaan Yamahan edelle. Kärry perässä Can Am kulkee matalan maavaran ansiosta vakaasti, mutta pohja osuu jo melko pieniin esteisiin. Hondassa istutaan matalalla ja myös painopiste on alhaalla. Can Am saa pisteen enemmän kuin Honda, mutta silti ne eroavat monessa kohtaa toisistaan kuten kossu ja konjakki. Siinä on myös riittävän lyhyt hidas välitys, joten kuorma ei saa moottoria heti kyykkyyn. Can Am tekee kaiken sen mitä testin muutkin mönkijät, mutta hankintahinta on todella edullinen. Kun hitaan puolen välitys on sovitettu hyvin yhteen vääntöalueen kanssa, tulee Pollen perässä raskaskin kuorma. Mitä hankalammassa maastossa joutuu kärryä kiskomaan tai tavaratelineillä kuormaa viemään, sitä varmemmin isokokoinen Catti toimii. Grizzly 550 EFI on kuitenkin selvästi Polarista modernimpi laite, joten maastokäytössä se taas nousee hinnan ja laadun suhteen
3
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 20
ÄLYPELIT!. Pisteistä huolimatta sen voisi nimetä viisikon parhaaksi yleismönkijäksi. Polaris on yhtä selkeä kakkonen ja pärjää hyvin oikeastaan kaikessa. Ykkösellä Honda jaksaa lähteä kevyesti liikkeelle isokin taakka perässään ja vauhti on helppo pitää riittävän hiljaisena. Vaikka lyhyt puoli on pitkäksi välitetty, jaksaa Grizzlyn moottori väännön ansiosta liikuttaa kuormaa hyvin. Etenkin Hondan moottorissa on vanhakantaista tyyliä, kun taas Can Am on suoraviivaisempi rähisijä. Kun
massa arvostelukohdassa. Taulukossa on laskettu myös pisteen hinta ja siinä Can Am on aivan ylivoimainen. Jos ei ole aktiivinen maastoajon harrastaja, tässä kohtaa laskutoimitus kertoo kaiken. Polaris on painava ja tukeva laite. Hyötykäytössä automaattisesti toimiva neliveto on aivan yhtä pätevä kuin muussakin maastoajossa. Se on erittäin hyvä maastomönkijä, joka loistaa melkein jokaisella ajo-ominaisuuksiin liittyvällä osa-alueella. Näin se nousee hinnan ja ominaisuuksien suhteen testin ykköseksi. Mitä rahalla saa Oheisessa taulukossa Yamaha nousee pisteiden valossa ykköseksi. Niinpä kierroksia joutuu kuorman vedossa käyttämään todella paljon ja etenkin liikkeelle lähtö on välillä vaikeaa. Jousitus on riittävän kova, joten raskas taakka tai kärryn aisapaino eivät saa sitä notkumaan. Arctic Cat on samantyylinen veturi ja kuormajuhta kuin Polaris. VERTAILUTESTISSÄ
kin lompakkoa tai mieltymystä johonkin tiettyyn merkkiin. Se kerää tasaisen potin, mutta putoaa muuta2
maa. Kärry perässä pehmeä jousitus saa perän niiaamaan, jolloin etupyörien pito on välillä hakusessa. Myös maavara laskee ja perä osuu kärryn kanssa helposti maahan. Yamaha ja Polaris ovat pisteen hinnan mukaan lähes tasoissa. Arctic Cat on yhtä selvästi pisteissä kolmonen. Can Am on porukan pienin, mikä tuntuu taakkoja kuljettaessa. Yamahan herkkäliikkeinen jousitus painuu aika tavalla kasaan, kun ritseille kasaa kuor1
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
jäykkä taka-akseli vielä tukevoittaa menoa viistorinteillä, ei ole ihme, että Honda on todella suosittu työjuhta esimerkiksi Walesin nummilla. Jos ei tarvitse mennä raatamaan aivan umpimetsään ja ryteikköön, Honda on varma valinta työkaveriksi. Sekään ei hyydy kuorman kanssa ja jousitus pysyy ryhdissään. Maavara pienenee samalla melkoisesti, mutta se tukevoittaa menoa
3. Hyvä maavara ja automaattinen etulukko tekee Polariksesta todellisen maastomönkijän. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1. Jos haluaa vaihteellisen mönkijän, vaihtoehdot ovat vähissä.
TÄTÄ MIELTÄ
olaris on mielestäni hinta-laatu-käyttäjäystävällisyys-kategoriassa ykkönen. Pollessa se toimii kuitenkin hiukan herkemmin, eikä pompota keulaa yhtä herkästi pystysuunnassa. Miinuksia Polle saa ahtaasta kuljettajan ympäristöstä.
P
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 21. Polaris peruuttaa täydellä teholla ja täydellä nelivedolla vasta kun kuski painaa peukalolla kuvan keltaista override-nappia. 4. Honda painii tavallaan kaikissa asioissa omassa sarjassaan. Vakiovarustukseen kuuluu vinssi. Ainakin siinä on lyhyt puoli ainoana merkkinä oikeassa paikassa, eli vapaa välissä ja seuraavana pakki!
kakkoseksi. Sitä arvostavalle Catti on järkevä valinta, sillä kilpailijoiden tehostinmallit ovat selvästi kalliimpia. Simppeli neliveto, automaattinen etulukko ja olemattomat etu- ja takaylitykset helpottavat ajamista vaikeassa maastossa. Osa vihaa ja osa rakastaa. Mönkijämarkkinoiden eniten mielipiteitä jakava vaihdekeppi löytyy Polariksesta. Se on pitkässä juoksussa todistettu laatuluokan mönkijäksi. Honda seuraa myös edelleen omia polkujaan tekniikan suhteen. 5. Polariksessa on Can Amin tapaan MacPherson-tyylinen etujousitus. Arctic Cat hintaisekseen myös hyvä laite, koska samassa paketissa tulee ohjaustehostin. Kone on kokoisekseen yllättävän ruudikas ja voimansiirto toimii pehmeästi. 2. Tässä on hyvä mönkijän keula, sillä face liftin jälkeen etuylitys on lähes minimaalinen
2. VERTAILUTESTISSÄ
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
1. Yamahassa on kohtuullinen maavara, josta osa katoaa kuskin istuessa satulaan. suojakumit *** Yamaha sis. vetonivelet ja akseli **Can Am sis. Jousitus on todella maastokelpoinen, eli pintaherkkä ja sortaa etukulmaa alle vauhdikkaissa mutkissa. Yamahan ohjaus on kevyt jopa ilman tehostinta. Syynä on herkkä jousitus, jossa on paljon negatiivista liikettä.
VARAOSAHINTOJA
Hinnat pyöristetty tasaeuroiksi
Arctic Cat 550i GT OS 164 347 * * 61 sarja 50 64 40 178
Can Am Outlander 400 etu 96 taka 127 182 kpl 368** 50 sarja 40 15 21 78
Honda TRX 500 FE etu 130 taka 145 270 92 sarja 25 7 31 ei ole
Polaris Sportsman 500 HO Forest etu 70 taka 80 etu uloin 290 etu sisempi 239 458 sarja uloin 90 /sarja sis. suojakumit vetonivelten sarja tarkoittaa 1 kpl kumi ja klemmarit
Honda, 4 vuotta Polaris, 4 vuotta Yamaha, 5 vuotta
(koskee tiettyjä malleja, kuten Grizzly 550 EFI)
MÖNKIJÄ-LEHTI | 22
ÄLYPELIT!. 79 48 14 26 69
Yamaha Grizzly 550 etu 298 kpl taka 313 kpl 431 *** 223 72 sarja 76 15 15 207
Vanteet (kpl) Vetonivelet Vetoakseli Vetonivelen suojakumit Raidetangon pää Öljynsuodatin Ilmansuodatin Variaattorin remmi
TESTILAITTEIDEN TAKUUAJAT
Arctic Cat, 2 vuotta Can Am, 2 vuotta
(mahdollisuus 3 vuoden maksulliseen lisäturvaan)
*Arctic Cat 347 sis
Can Amin renkaat olivat joukon parhaimmistoa ja moottori yllättävän pirteä. Pienestä moottoristaan huolimatta Can Am on nopeamman maaston laite. Seuraavana listallani tulee Catti, jonka tehostettu ohjaus on mukava lisä. Yamahan 550-kuutioinen EFI-moottori on yksi luokkansa pirteimmistä.
5. Yamaha on parhaimmillaan tiheässä metsämaastossa. Hondan jäykkäperäisyyden huomaa varsinkin nopeassa kivikossa. Vaihdelaatikon ansiosta sen voimansiirto on tarkka ja tunnokas. Perä nakkelee ilkeästi ja pieni maavara estää etenemisen tehokkaasti. Miinuksia ropisee epämääräisiltä tuntuvista jarruista ja mudassa tukkeutuvista renkaista. Grizzly 550 on ketterä laite monentyyppiseen käyttöön. Ainoa viisikosta, jossa on hyvät jarrut. Variaattorin toiminta jätti myös hieman etäisen fiiliksen. Vaikeissa paikoissa se on todella tarkka ajettava. Yamahassa on parhaat jarrut ja se on kevyt käsitellä. Tämä on mönkijä. Alakierroksilla on hyvin voimaa, mutta jotenkin tuntui, että isommalla vaihteella ei meno enää maistunutkaan. Alkuvaikutelma Arctic Catista oli positiivinen hyvän ajoasennon ja ohjaustehostimen
ansiosta. Kampe tuntuu maastoajossa jäykältä mutkissa ja on laitteista ehdottomasti isoimman tuntuinen. Polaris ei koreillut rivissä, mutta vaikeassa maastoajossa ajettavuus ja etenemiskyky helposti hallittavan automaattisen nelivedon ansiosta puhuivat omaa kieltään. Mielestäni sillä on paras hinta-laatusuhde. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
1 2
3
4
5
3. - Antti Mikkola
H
ondan ottaisin kahteen ihan erilaiseen käyttöön - työhommiin ja trialhenkiseen maastoajoon. Grizzlyssa on myös sopivan vähän etuylitystä ja pohjapanssari vielä loiventaa kohtauskulmaa.
4. Moottori oli ainakin omiin korviini äänekkäin. Myös etulukon puute hankaloittaa menoa paikka paikoin. Polle ei ole ketterimmästä päästä, eikä ihan paras laite tielle räppäilyyn maastokelpoisen alustansa takia, mutta varma valinta, kun katsoo hintalappua. Hondan vaihteet vaativat totuttelua, mutta kun sen niksit oppii, kova aski on kelpo kaveri hankalassakin paikassa. Can Amissa on vähiten kuutioita, mutta silti se ei ole tehottomin. Etulukon kytkentä on helppo ja voimansiirto toimii tässäkin pelissä hyvin. Cana on parhaimmillaan endurotyyppisellä hyväpohjaisella alustalla. Can Amin vanhanmallinen Visco-lukko on
ok, kunhan sen vain pitää mielessään pahaa paikka lähestyttäessä. Grizzlyn ohjaus yhdistettynä hyvään voimansiirtoon ja miellyttävään kuljettajaympäristöön tekee laitteesta helpon ja laadukkaan oloisen. Catillak on kuitenkin mukava metsätieosuuksilla. Testin halvin laite Can Am ja jäykkäperäinen Honda ovat hieman jääneet jälkeen kilpasiskoistaan. Miinusta Yamahalle tulee hankalasta "paina jalkajarrua jotta saat vaihdetta vaihdettua" -systeemistä. Jäykkä taka-akseli tekee sii-
tä myös ihanteellisen kärrynvetoon ja vaikka maatilan töihin. Kivikoissa ja tarkoissa paikoissa voimansiirto saa moitteita, sillä peli vaatii runsaasti kierroksia. Jarrut toimivat Can Amissa hyvin, kunhan eivät kastu. Yamahan vaihteisto on täsmällinen, mutta keppi ei liiku ilman takajarrun painamista.
Yamaha on listallani kakkonen. Alhaalla makaava etupää ja epätarkka vaihteenvalitsimen käytös kuitenkin pudottivat Cattia suosikkilistallani alaspäin. - Ari Eloluoma
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 23. Can Amin iso etuylitys ja käsille lyövä ohjaus tekevät ajamisesta haastavaa
Siinä kaksi idioottia teiniä höhöttää ja ähisee omille tyhmille jutuilleen. Meidän mielestämme motskarit ovat selkeämpiä: enduropyörissä on kaasu, kytkin, vaihteet ja jarrut. Mutta tosiaan, ajopäivämme alkoi opastuksella viiden eri mönkijän perustoiminnoista. Aivan samanlaista ääntä pidimme Koskenlaakson kanssa, kun ensimmäiset multaa pöllyttävät startit oli isolla Catilla vedetty. Kuvaajan kaluston siirtopelinä toiminut Arctic Catin isoin ja tehokkain mönkijä odotti toimettomana kanssamme lähtöä pois ajoalueelta. Tiedättehän telkkarista piirrossarjan Beavis ja Butt-Head. Hymy oli molemmilla aivan stoppareissa huikean kiihtyvyyden takia. Mönkijöissä tuntui olevan jokaisessa omat standardinsa kaikkiin toimintoihin. Molemmilla on A-luokan luokitus enduroon sekä taustaa trialista ja motocrossista aktiivisen harrastamisen tasolta. Kuusi tuntia aiemmin olimme vielä täysin asiallisesti käyttäytyviä vierailijoita tässä Mönkijän isossa vertailutestissä. Ryhmän ajomiehet Juki, Ari ja Antti puhuivat viskolukoista, etuperistä, sähkölukoista, negatiivisesta vaimennuksesta ja ties mistä. Pienen äheltämisen jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan, kohti hirveässä kunnossa olevaa
MÖNKIJÄ-LEHTI | 24
ÄLYPELIT!. Ainoa tehtävämme oli tuoda mönkijätestiin vähän "ulkopuolista" näkökulmaa. Teho ja vääntö sytyttävät aina. Ison ja tehokkaan mönkijän mahtavan sutimisen ja kiihtyvyyden ansiosta kaksi veteraani-ikäistä ukkoa kihersi kuin pikkupojat pahanteossa. VERTAILUTESTISSÄ
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
PRÄTKÄMIEHET MÖNKIMÄSSÄ
KURAA JA PARIURAA
Testipäivän lopulla seisoimme Mika Koskenlaakson kanssa pellon laidassa odottelemassa viimeisten valokuvausten päättymistä. Osallistuimme testiin vain yhden päivän ajan ja koska meillä ei ole mönkijäkokemusta, emme osallistuneet testipelien arvosteluun tai pisteytykseen. Mönkijöiden kova kiihtyvyys innostaa prätkämiestäkin, vaikka muusta ei tietäisi. Saimme Catin tulille ja muun porukan touhutessa muualla töitä, otimme lähtöjä Antti Mikkolan hernepellossa. Ja kun vielä keksimme, miten laitteen sai pelkälle takavedolle, kasvoivat multakaaret komeiksi ja teinipoikien tasolle vajonnut järjenkäyttömme lakastui entisestään. Mika Koskenlaakso ja minä olemme noviiseja mönkkäritouhuissa, vaikka molemmilla on pitkä kokemus moottoripyörien maailmasta. Tieto siitä, että Antin hernepellossa ei saa ajaa, vain lisäsi höhötyksen määrää. Mönkijöiden aiheuttamasta uutuudenviehätyksestä varmaan johtui alussa kuvailtu lapsellinen innostus mittailla ison mönkkärin sutimisjälkien pituutta ja pariuran syvyyttä. Motskarimiehen näkökulmasta ohjeet tuntuivat monimutkaisil-
Sami Salonen
ta. Koskenlaakso ja minä olemme molemmat ikämme puolesta jo veteraaniluokan kilpakuskeja moottoripyöräendurossa. Se ei kuulunut tämän testin ajopeleihin, vaan odotti vuoroaan päästä omaan koeajoonsa.
T
apahtumat kulkivat oletettua polkua, eli halusimme tietysti Koskenlaakson kanssa kokeilla, miten tehohirviö kiihtyy
Kaikkien testipelien jarrut tuntuivat motskareihin verrattuina huonoilta. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen laitteisiin oli saatu jonkinlainen perustuntuma ja niillä pystyi ajamaan hiukan vähemmän jännittäen. Ajoimme paljon sellaisia kohtia, jotka olisi enduropyörillä kierretty mahdottomina. Sen sijaan laitteiden kyky kivuta kivien yli ja puskea mutahautojen läpi suorastaan hätkähdyttää. Pyörää ohjataan erittäin paljon vartalonpainolla ja kaasunkäyttö on terävää, mutta tarkasti ajoitettua. Honda tuntuu olevan lähinnä trialpyörää. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
aukkohakkuuta, kivipuutarhoja ja kura-uria. Enduropyörissä rungot ja jousitukset ovat eri pyörissä hyvin samankaltaiset. Kaasukontrolli on aluksi vaikea hahmottaa, kun kierrettävän kaasukahvan sijas-
ta pitää käytellä peukalopainiketta. Teksti: Sami Salonen
Sami on Euroopan suurimman moottoripyörälehden, MOTORRADIN, suomalaisen version päätoimittaja. Poikkeuksetta niistä puuttuu sekä tehoa että tuntumaa. Jokainen testin viidestä laitteesta menee läpi mistä tahansa maaston haasteesta lähes helposti. Yksi merkittävän iso ero mönkijöiden ja enduropyörien välillä on siinä, että mönkijät käyttäytyvät ajossa paljon ennakoitavammin. Mönkijöistä emme osanneet sanoa mikä oli parempi tai huonompi tältä osin, mutta Yamahan jousitus tuntui pelaavan loistavasti koko ajan. Molemmilta motskarimiehiltä puutuivat kädet heti. Enduropyörää viedään kivikkoisessa, hitaassa ja juurakkoisessa savimaastossa sentintarkkoihin ajolinjavalintoihin perustuvalla luikertelulla. Yksikään näistä viidestä ei tee odottamattomia liikkeitä vaikka Koskenlaakson ja minun kaasunkäyttö ja linjaukset olisivat siihen antaneet aihetta. Se on selvästi pehmeämmän ja herkemmän tuntuinen kuin muissa, auttaen näin saamaan pitoa pahoissa paikoissa. Arctic Cat ja Can-Am miellyttivät myös kovasti kilpurimaisuutensa takia. Erityisesti kiviränneissä oikeastaan vain trialpyörällä olisimme päässeet samoja paikkoja ajamalla kuin mitä nyt menimme näillä nelipyöräisillä, painavilla mörssäreillä. Jokainen viidestä pelistä tarjoaa omalla tavallaan mahtavaa etenemiskykyä ryömintävauhdissa ja kivikasoissa rytääminen tuntuu oikein kunnon urheilulta. Honda poikkeaa muista neljästä rungon ja jousituksen tuntumaltaan selvästi. Näin varmaan on, ero on joka tapauksessa niin suuri, että mekin sen erotimme. Toisaalta tämä äkkinäisyys on paikoin myös Hondan miinuspuoli. Jousituksen ja iskunvaimennuksen toiminta, lähinnä suuret erot merkkien välillä, yllätti ajopäivän aikana. Siihen tottumisen jälkeen erityisesti Polariksen ja Yamahan hieno tuntuma kaasuun ja tarkka, rauhallinen moottorinohjaus miellyttivät meitä kumpaakin suuresti. Kuulemma sen jäykkä taka-akseli tuo oman säväyksensä ajettavuuteen. Kropan liikehdintä muistutti lähinnä 80-luvun discotanssia... Mönkijät rymistelevät niin hirveistä ojista ja kivikoista, että niihin emme olisi motskareilla lähteneet yrittämään. Meille motskareihin tottuneille mönkijöiden vauhti maastossa oli hidasta. Se ja Polaris tuntuvat möyrivän helpoiten jokseenkin mistä tahansa. Kurahaudat ja ojanpohjat eivät niinkään sytyttäneet, mutta kivikoissa ja juurakoissa vääntäminen on aivan timanttia. Se kuuluu samaan RideMedia Oy:n lehtiperheeseen kuin Mönkijä.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 25. Sen verran mekin teimme ja-
Mika Koskenlaakso
koa eri laitteiden välillä, että mielestämme Yamaha on pehmeän käytöksensä ja maasto-ominaisuuksiensa ansiosta suosikkimme hitaaseen, pahaan kivikkomaastoon. Mönkijän ajettavuus ja ajotekniikka on niin kaukana motskarista, että se aiheutti kummallekin kauhean hartialukon. Me enduromiehet emme oikein löytäneet yhtä suosikkia, sillä jokainen viidestä laitteesta tarjosi suuren yllätyksen. Catissa on upea, rosoinen ääni ja näiden kahden ajettavuus on samalla tapaa urheilullinen kuin motskareissa. V40-luokan endurokuskeille päivä pahassa maastossa viidellä mönkijällä oli hieno kokemus. Koskenlaaksoa ja minua Hondassa miellyttävät erityisesti sen keveys ja kyky kivuta kivien ja kantojen yli kuin trialpyörä, kaasua ja kroppaa hyödyntäen. Mönkijät etenevät älyttömän huonokuntoisessa maastossa koko ajan hyvin samankaltaisesti. Meille mönkijöiden paino ja leveys aiheuttivat sen, että linjavalinnat menivät ihan pieleen ja omalla painolla ohjailu oli lähinnä typerän näköistä venkoilua. Polariksen runko ja jousitus tuntuivat jämäkämmiltä, se ja Arctic Cat olivat jotenkin urheilullisemman oloisia kuin Yamaha. Can-Am oli omalla tavallaan sekin hieno alustaltaan, sillä matalan ja kovan tuntuinen peli toi mieleen kilpurin sekä ajettavuudeltaan että tuntumaltaan. Meille se oli helpoin ajettava, kun keveyttä kaivattiin, ja voimansiirron terävyyden ta-
kia Hondalla pystyy neppailemaan hiukan motskareiden tyylisesti
127 cm 215/120/121 cm 25x8-12/ 25x10-12 25 x 8-12/ 25 x 11-12 24 x 8-12/ 24 x 10-11 25 x 8-12/ 25 x 11-12 25 x 8-12/ 25 x 10-12 Erillisjousitus Erillisjousitus Ohjaustehostin MacPherson Erillisjousitus
2/4-veto, autom. Ruisku Voimansiirto Variaattori, hidas, nopea, peruutus Variaattori, hidas, nopea, peruutus Etujousitus Takajousitus Vetotapa/lukot 2/4-veto kytkettävä etulukko Mitat: akseliväli, Renkaat ed/ta pit./ lev./ kork. Ruisku Variaattori, hidas, nopea, peruutus
MÖNKIJÄ-LEHTI | 26
Yamaha Grizzly 550
ÄLYPELIT!. Kaasutin nopea, peruutus 558 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd. etulukko 2/4-veto kytkettävä etulukko
498 cc, 1-syl., 4-tahti Variaattori, hidas, nestejäähd. Ruisku 475 cc 1-syl., 4-tahti nestejäähd. etu124 cm lukko, Visco-järjestelmä 218/117/114 cm 125 cm 213/120/120 cm 128 cm 210/122/122 cm 125 cm 206/118/124 cm
5 vaihdetta, peruutus, Erillisjousitus nappivaihteet MacPherson Erillisjousitus
Keinuhaarukka 2/4 veto Jäykkä taka-akseli Erillisjousitus Erillisjousitus 2/4-veto autom. VERTAILUTESTISSÄ
Arctic Cat 550i GT PS | Can Am Outlander 400 | Honda
Polaris Sportsman 500 HO Forest
Can Am Outlander 400
Honda TRX 500 FE
Arctic Cat 550i GT PS
Arctic Catissa oli muiden testilaitteiden tapaan kunnollinen muovinen pohjapanssari. Se maksaa 390 euroa ja tukivarren suojat 136 euroa.
PISTEYTYS 4-10
MOOTTORI Huipputeho Tehoalue Voimansiirto Vaihteisto/vaihdevalitsin Melu Kiihtyvyys/suorituskyky Polttoainekulutus Yhteensä AJO-OMINAISUUDET Ajo-ominaisuudet vaikea maasto Ajo-ominaisuudet nopea maasto Tukkikärryn veto Ketteryys Kääntösäde Ohjaus Etujousitus Takajousitus Nelivetojärjestelmä Maavara Jarrut Paino Yhteensä KULJETTAJAYMPÄRISTÖ Ajoasento Satula Astinlaudat/jalkatapit Hallintalaitteet Yhteensä Pisteet yhteensä Hinta euroa Pisteen hinta euroa 9 9 8 7 7 9 8 57 9 8 9 8 8 10 8 8 9 9 8 9
8 8 7 9 8 8 9 57 8 8 7 8 8 7 8 8 8 8 8 9 95 8 8 8 9 33 185 5990 32
8 8 8 7 10 8 10 59 7 7 9 8 8 7 8 7 7 7 7 10 92 8 8 9 8 33 184 7990 43
9 9 9 9 9 9 9 63 9 9 9 9 9 8 8 9 10 9 8 8 105 9 8 8 9 34 202 7890 39
9 9 8 9 9 9 9 62 10 9 8 10 10 9 9 10 9 9 10 10 113 9 8 8 9 34 209 7990 38
Hondassa (kuvassa) ja Polariksessa oli molemmissa Iron Balticin uusi paksu panssari, joka maksaa 499 euroa ja sisältää tukivarren suojat.
103 9 8 8 8 33 193 8590 45
Yamahan tarvikepanssari maksaa 239 euroa ja tukivarren suojat 139 e.
TEKNISET TIEDOT
Merkki Arctic Cat 550 i GT PS 4x4 Can Am Outlander 400 4x4 Honda TRX500 FE 4x4 Polaris Sportsman 500 HO Forest 4x4 Yamaha YFM 550 Grizzly 4x4 EFI Moottori 545 cc, 1-syl., 4-tahti, nestejäähd. Ruisku 400 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd
6,51 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 25 m Huippunopeus hidas puoli: 61 km/h Huippunopeus: 100 km/h Kulutus: 1,9 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 301 kg Kääntösäde nelivedolla: 345 cm
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 27. 8,90 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 30 m Huippunopeus hidas puoli: 55 km/h Huippunopeus: 92 km/h Kulutus: 1,7 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 320 kg Kääntösäde nelivedolla: 430 cm
Honda TRX 500 FE
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 4,74 sek. 5,15 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2,85 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,21 sek. 7,13 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 29 m Huippunopeus hidas puoli: 40 km/h Huippunopeus: 88 km/h Kulutus: 2 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 364 kg Kääntösäde nelivedolla: 395 cm
Yamaha Grizzly 550 Efi
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 9,22 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 34 m Huippunopeus: 83 km/h Huippunopeus ykkösvaihde 17 km/h, kakkosvaihde 29 km/h, kolmosvaihde 44 km/h, nelosvaihde 60 km/h Kulutus: 1,5 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 292 kg Kääntösäde nelivedolla: 425 cm
Polaris Sportsman 500 HO Forest
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2,75 sek. 5,03 sek. TRX 500 FE | Polaris Sportsman 500 HO Forest | Yamaha Grizzly 550 EFI
MITTAUSTULOKSIA
(mittaukset tehty kuivalla asfaltilla)
Arctic Cat 550i GT PS
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,04 sek. 7,61 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 28 m Huippunopeus hidas puoli: 45 km/h Huippunopeus: 89 km/h Kulutus: 2,4 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 338 kg Kääntösäde nelivedolla: 415 cm
Can Am Outlander 400
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 6,15 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2,51 sek. 6,41 sek
Monen yllätykseksi Polaris luopui kuitenkin tehosodasta ainakin hetkeksi ja esitteli kevyen yksisylinterisen pikku-Razorin.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 28 PIKKU-RAZORI. RZR 900 on tällä hetkellä voiman ja vauhtiominaisuuksien suhteen markkinoiden kovin UTV, mutta silti siihen odotetaan jo tehopäivitystä. KOEAJOSSA
Polaris Ranger RZR 570 EFI
Teksti: Jukka Helminen | Kuvat: Joni Helminen
PIKKU-RAZORI
Polaris yllättää taas sporttisten rinnakkain istuttavien mallien saralla
Tehoa on tehtaan ilmoituksen mukaan 54 hevosvoimaa, mutta puolueettomissa dynomittauksissa ProStar 570 on tuottanut noin 47 hevosvoimaa. Polttoaineen syötöstä huolehtii luonnollisesti ruisku. RZR 570 rökittää suunnilleen samankokoisella moottorilla varustetut mönkijät selvästi kiihtyvyydessä, sillä 0-40 km/h vaatii siltä 2,17 sekuntia ja 0-60 km/h 4,34 sekuntia. Apukuskille on oma ohjaustankoa muistuttava kauhukahvansa. Ohjaamon sivussa olevat kalaverkot voisi jatkossa korvata vaikka jonkinlaisilla pienillä ovilla. aksi vuotta sitten Arizonassa pidetyssä RZR XP 900 -mallin lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että uudesta kaksisylinterisestä ProStarmoottorista on helppo muokata useita versioita. Vaihdekeppi sojottaa lattiassa penkkien välissä. Tällä hetkellä tehokkaimmat 550-kuutioiset Arctic Cat, Polaris ja Yamaha kehittävät hiukan vajaat 40 hevosvoimaa. Kawan Brute Forcen V-twinissä on runsaasti vääntöä, mutta dynossa ei siitäkään irtoa huipputehoa kuin viitisenkymmentä hevosta! Uudessa moottorissa on hyvä tehoalue. Tuttu konttori RZR 570 -mallin konttoritilat ovat tuttuja Polariksen isommista Razoreista. Isovel-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 29. Polaris on onnistunut voimalinjan säädöissä, sillä pikku-RZR pomppaa paikaltaan melkoisen liukkaasti. Pitkällä puolella huiput nousevat hiukan yli yhdeksäänkymppiin, jonka jälkeen välitykset selvästi loppuvat. Tämän lehden isossa vertailutestissä Razoria ainakin 150 kiloa kevyemmät 550-kuutioiset kiihtyivät nollasta neljäänkymppiin parhaimmillaan noin 2,5 sekunnissa ja kuuteenkymppiin noin 5 sekunnissa. Vaihdekaava on päinvastainen Pollen mönkijöihin verrattuna, eli pitkä puoli on äärimmäisenä takana. Kuten muihinkin RZRmalleihin, myös tähän kaipaisi kuskin penkin etäisyyden säätöä. Korkeussuunnassa säätyvän ratin lisäksi ohjaamosta löytyy mittari, virta-avain ja taka/nelivedon kytkin. Ohjaamo on XP 900 -malliin verrattuna kapea, joten kyydissä istutaan kylki kyljessä. Polaris lupaa kiihtyvyydeksi 35 mailiin (noin 56 km/h) tasan 4 sekuntia, joten lupaukselle on meidänkin mittaustemme mukaan katetta. Voimalinja on säädetty selvästi kiihtyvyyden ehdoilla ja siksi RZR jaksaa vääntää myös raskaissa olosuhteissa, kuten hiekassa ja mudassa. Moottorin kerrotaan olevan kevyt ja huhut kertovat sen löytyvän pikapuoliin myös XP-mallin mönkijän konehuoneesta. ProStar 570 -moottorissa on tarkalleen 567 kuutiota, neljä venttiiliä ja kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Lyhyt puoli on viisaasti teh-
ty oikeasti lyhyeksi, sillä huiput ovat 44 kilometriä tunnissa. Tehokkain yksimukinen mönkijä, Suzuki King Quad 750, on vain hiukan Polarista tehokkaampi 50 hevosvoimallaan. Siinä olisi mielenkiintoinen big bore -sarja: noin 1100 kuutiota ja moottorinohjausta säätämällä helposti toista sataa hevosvoimaa! Jos ja kun uusi moottori löytyy jatkossa myös mönkijästä, silloin luodaan taas yksi virstan-
K
pylväs suorituskykyrintamalla. Jo silloin väläytettiin yksisylinteristä pataa ja nyt se on totta. Sopivatkohan uudet isot sylinterit heittämällä XP 900:n lohkoon
Se on tärkeää erityisesti jenkkilän metsäisillä seuduilla, sillä mönkijäreittien suurin sallittu raideleveys on yleensä tasan 50 tuumaa. Parhaimmillaan RZR 570 on metsäteillä ja selväpiirteisessä hyväpintaisessa metsämaastossa. Kahden matkustajan painon alla jousitus pakkaa aika tavalla ja erityisesti taka-akselin kohta jää matalalle. 6,98 sek. Tarkalleen ottaen konepellin alla ei ole kuin etuperä, sillä moottori sijaitsee takana lavan alla. Uudella pikkusportilla Polaris lisää UTV-markkinoilla etu-
matkaansa muihin valmistajiin. KOEAJOSSA
Polaris Ranger RZR 570 EFI
jeen verrattuna mitat ovat muutenkin maltillisemmat, sillä raideleveys on haluttu säilyttää 50 tuumassa eli 127 sentissä. Polariksen automaattisesti
toimiva neliveto helpottaa elämää myös hyötyajossa. Kuten jo edellä mainittiin, ei uskoisi, että konepellin alla on alle 600-kuutioinen yksisylinterinen moottori. Tehokkaan moottorijarrutuksen lisäksi laitteessa on hyvät jarrut, joten se pysähtyy myös kuorman kanssa. 4,34 sek. Iskarit ovat hinnat alkaen -mallia, joten niistä ei löydy vaimennusten pikasäätöjä. Lavalla kulkee maksimissaan 136 kiloa tavaraa ja perässä saa vetää 680 kilon painoista kärryä. Kuten isommat Razorit, myös tässä pata hohkaa melkoisesti lämpöä lavalle, joten sen päällä ei kannata kuljettaa ainakaan kylmänä nautittavia juomia. Painopiste on saatu sekä alas että taakse, joten RZR hyppää hienosti tasajalkaa. Leveämmät rallimalliset UTV:t, kuten Polaris RZR S 800, XP 900 ja Catin Wildcat eivät ole Amerikassa reittikelpoisia, joten niillä ajetaan crossiradoilla, mönkijäparkeissa ja hiekkadyyneillä. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Nopeus hidas puoli: 44 km/h | Huippunopeus: 91 km/h | Kääntösäde: 505 cm
2,17 sek. Koska ulkomitat ovat maltilliset, pystyy pikku-Razorilla pyörimään kärryn kanssa ahtaissakin paikoissa. 8,10 sek.
laiseen hyötykäyttöön. Niinpä kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa ajaminen aiheuttaa väkisin kolahtelua maaperään. Jousitus on tehty mukavaksi, joten suuremmassa pattimeressä ja hypyissä on parasta löysätä kaasua. Pyörät ovat kuitenkin sopivasti kulmissa, joten ajaminen sujuu kivikossakin, kunhan osaa sopivasti ottaa isoimmat murikat aina pyörän alle. Se ei kallistele kurveissa aivan älyttömästi, mutta kovemmassa kaahauksessa sisäkurvin puoleinen etupyörä käy melkein aina ilmassa. Sporttisesta ulkonäöstään huolimatta sen voisi hankkia harrasteajon lisäksi jonkin-
MITTAUSTULOKSIA
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h 0-80 km/h
0 sek. Maavaraa ei ole ruhtinaallisesti, joten RZR 570 ei ole paras kulkuväline äärimaastossa. Moottori on kokoisekseen mahtava paketti ja pärjää kiihtyvyydessä jopa 800-kuutioiselle kaksipyttyiselle isoveljelleen. Hinta on kuitenkin selvästi alempi, sillä RZR 800 maksaa 14 290 ja RZR 570 puolestaan 12 690 euroa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 30
PIKKU-RAZORI
Ohjaamo on pelkistetty ja ratin kääntämisen lisäksi tarvitsee osata painaa kaasua, jarruttaa ja valita hidas tai nopea eteen tai pakki. Jousituksessa on reilusti ns. Nähdäänkö tämä moottori myös tavallisessa nelivetomönkijässä.
TEKNISET TIEDOT
Polaris Ranger RZR 570
Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytteinen, 1-syl., DOCH Kuutiotilavuus: 567 cm3 Polttoaineensyöttö: EFI Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto, vaihteet: parkki, pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: Automaattinen etulukko, 4-veto ja takaveto Etujousitus: Tupla-A, joustoliike 23 cm Takajousitus: Tupla-A, joustoliike 24 cm Jarrut: Hydrauliset nestejarrut, edessä kaksimäntäiset puristimet Renkaat ed/ta: 25 x 8 -12 / 25 x 10-12 Akseliväli: 196 cm Kuivapaino: 440 kg Pituus: 273 cm | Leveys: 127 cm | Korkeus: 172 cm | Maavara: 25 cm Pa-tilavuus: 27,4 l Hinta: 12 690 euroa
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 31. 4. 1
2
3
4
5
1. negatiivista liikettä ja siksi pyörät pysyvät maassa isommissakin kuopissa. Takapää ui matalalla, joten mihinkään ryteikköön ei nokkaa kannata suunnata. 3. Paras tapa on käyttää polkimia rallityyliin, eli oikea jalka kaasulla ja vasen jarrulla. 2. 5
Polarista lukuun ottamattahan kaikki muut T3-mönkijät on varustettu jousitetulla heittoistuinta muistuttavalla penkillä. Jousitettu istuin on periaatteessa täysin turha kapistus, sillä se on keksitty siksi, että normaalissa maataloustraktorissa on jäykkä alusta. Arctic Catin penkki ei näytä ollenkaan hullummalta. KOEAJOSSA
Arctic Cat 1000i GT PS TRV T3
Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen
BLING BLING -traktori
atin laajaan traktoriperheeseen kuuluu seitsemän mallia. Jousitettu penkki nostaa Arctic Catin ratkaisuun ver-
rattuna istuinkorkeutta selvästi enemmän ja myös kyytiin kiipeäminen on korkealla olevan jakkaran takia hankalaa. Tässä koeajossa olevan tuhatkuutioisen tapaan alun perin kahden istuttavasta TRVmallista tehty 550 low cost maksaa 10 990 euroa. 550 low cost on nimensä mukaisesti hinnat alkaen -versio ja sen saa kymppiä alle kymppitonnilla. Se jää tarpeeksi alas ja istuu pitkärunkoiseen malliin luonnollisemmin kuin lyhyeen. Low cost -malleissa on peltivanteet, eikä niissä ole ohjaustehostinta.
C
Kaikissa viidessä paremman tason T3-mallissa on vakiona ohjaustehostin ja alumiinivanteet. Mönkijässä taas on jopa erittäin mukava jousitus työkäyttöä ajatellen, joten turhan byrokratian takia laite pitää pilata vääränlaisella ja myös to-
della ruman näköisellä istuinhökötyksellä. Huippunopeutta tyhjäkäynnillä! Arctic Catin 951-kuutioinen Hemi-moottori kehittää noin 70 hevosvoimaa, joten sen ruunaa-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 32
BLING BLING -TRAKTORI. Arctic Cat on onnistunut tyypittämään kaikki traktorinsa jousittamattomalla penkillä, jossa on vain korkeuden säätö ja selkänoja
Pyöriä ei yksinkertaisesti saa silloin pyörimään tarpeeksi kovaa. Vääntöä moottorissa on kuitenkin runsaasti, joten kulkuhalujen rajoittamisesta huolimatta perässä tulee raskaskin kuorma. Kokeilimme vetää Catilla isoa maataloustraktoria pellolla loivaan ylämäkeen ja se seurasi mukisematta perässä. Ongelmia vetohommissa tulee, jos tarvitsee ottaa vauhtia ylämäkeen tai maapohja on pehmeää. Voimaa uhkuvan laitteen ulkonäkö on kaukana perinteisestä maatalouskoneesta. Arctic Catin traktoriperheen pää on tuhatkuutioinen TRV T3. Catti kuristaa kulkuhalut tyypitystä varten yksinkertaisesti kaasun liikettä rajoittamalla. Kaasupeukalo stoppaa muutaman millin painalluksen jälkeen ja tuntuu, että laite kulkee huippuja melkein tyhjäkäynnillä. Kaasukahvan rajoitinruuvia on tietysti helppo avata vaikka miten paljon, jolloin käyttöön saa
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 33. Kimaltelevan ulkokuoren alla on kuitenkin tehokas työkone.
minen kulkemaan alle 40 kilometriä tunnissa tuntuu pyhäinhäväistykseltä
Aiempien mittaustemme mukaan iso Catti kiihtyy kahdeksaankymppiin noin 5,5 sekunnissa. KOEAJOSSA
Arctic Cat 1000i GT PS TRV T3
lisää tehoa. Etupyörät säilyttävät paremmin ot1
teensa maasta, koska ne ovat kauempana vetokoukusta. Täysin laillisessa kunnossa, eli huiput neljäänkymppiin rajoitettuna Arctic Cat 1000i on kuin iso puutarhatraktori. Pitkä malli ei pyri ylämäissä keulimaan ja laskuissa se menee vakaammin suoraan. Tiellä ajaessa ruuvi pitää kuitenkin muistaa kääntää takaisin rajoitettuun asentoon, sillä muuten laitteesta saattavat lähteä kilvet ja edessä on katsastus. Maastossa se saa pohjan kolisemaan esteisiin hiukan lyhyttä useammin, mutta tekee ajamisesta rauhallisempaa. Sakkoja tulee määräysten vastaisella ajoneuvolla ajamisesta ja tietysti myös mahdollisesta ylinopeudesta. TRV-mallin akseliväli on 147 senttiä, joka on 14 senttiä enemmän kuin lyhyessä mallissa. Ajaminen onkin kuin limusiinilla cruisailua. Sillä sujuvat siirtyminen paikasta toiseen ja kärryn veto helpoissa olosuhteissa. Isokaan kuorma ei suista sitä linkkuun. Neljänkympin huippunopeuteen kuristettuna kiihtyvyys on kuitenkin laiskaa, etenkin kun sen suhteuttaa moottorin kokoon. Takavedolla se piirtää asfaltilla metritolkulla mustaa vanaa. Ohjaustehostin tekee kääntämisestä kevyttä, eikä ohjaus lyö käsille. Täysillä tehoilla tonninen Catti on melkoinen menijä. Kovemmassa käytössä tekee kuitenkin heti mieli kääntää kaasun rajoitinruuvia, jotta moottorista saa enemmän voimaa irti.
Arctic Cat on onnistunut tyypittämään selkänojallisen istuimen ilman traktorin joustomekanismia.
2
3
TEKNISET TIEDOT
4
Arctic Cat 1000i GT PS TRV T3
Moottori: 4-tahtinen, 4 venttiilinen, nestejäähdytteinen, V-twin, SOHC Kuutiotilavuus: 951 cm3 Polttoaineensyöttö: EFI Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto, vaihteet: parkki, pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: Sähköisesti kytkettävä etulukko, 4-veto ja takaveto Etujousitus: Tupla-A, joustoliike 25,4 cm Takajousitus: Tupla-A, joustoliike 25,4 cm Jarrut: Hydrauliset nestejarrut Renkaat ed/ta: 205/80-R12 / 225/65-R12 Akseliväli: 147 cm Kuivapaino: 470 kg Pituus: 250 cm | Leveys: 120 cm | Korkeus: 127 cm | Maavara: 28 cm Pa-tilavuus: 20,8 l Hinta: 16 990 euroa
MÖNKIJÄ-LEHTI | 34
BLING BLING -TRAKTORI. Myös kärryn vedossa pitkärunkoinen TRV on paljon lyhyttä rauhallisempi
4. Astinlaudoilla on korotukset, sillä Catin iso traktori on tehty pitkästä kahden istuttavasta TRV-mallista. 3. T3-traktorissa ei periaatteessa tarvita peilejä ja osa valmistajista onkin tehnyt tyypityksen ilman niitä. Catissa on kuitenkin yksi iso peili. 2. T3-traktorista löytyy tyyppikilpi, josta ilmenevät akselimassa, kokonaismassa ja suurin perävaunumassa, joka on tässä mallissa peräti 978 kiloa.
Tavaratelineisiin saa pikakiinnikkeillä erilaisia lisävarusteita.
Arctic Catin T3-perheeseen kuuluu kuvan 700-kuutioisen lyhytrunkoisen lisäksi myös esimerkiksi dieselmoottorilla liikkuva malli.
www.monkija-lehti.fi. Remuksen putki on traktorissa harvinainen tuttavuus. Catti käyttää Ohiossa päämajaansa pitävän Globe Motorsin ohjaustehostinta. Etuvinssi kelpaa korvaamaan traktorissa vaadittavan vetokidan. 1
PORO-OUTTI
MÖNKIJÄ-LEHTI | 36 PORO-OUTTI
Maastokelpoisuus puntariin Pikitiehommat ja hiekanpöllytys sikseen, sillä testin päätarkoitushan on selvittää maahantuojan modaaman Outlanderin maastokelpoisuus. Ajoimme Jannen kanssa miehen mailta kulkevia kelkkaurien pohjia ja kiertelimme laajojen soiden reunamia selvittääksemme, joko porot olisivat kerääntyneet tuttuihin paikkoihin syöpäläisiltä suojaan. Mönkijä-lehti vei doupatun Outlanderin metsään ja selvitti, mitä muutokset ovat tehneet laitteen maasto-ominaisuuksille.
Teksti ja kuvat: Olli Autonen
-kuutioisella Rotaxin V2:lla ryyditetty Outlander XT on prepattu maahantuojan pajalla kovaa maastoajoa silmälläpitäen. Testiin tulleessa Outlanderissa on 27-tuumaiset ITP:n Mud Lite -maastorenkaat sekä XT-mallin vakiovarustukseen kuuluvat Warnin vinssi ja BRP:n pohjapanssari. Tehostin takaa minimi-asennossakin, että eturenkaille tulevat tällit eivät välity ohjaustangon kautta kuljettajan ranteisiin. Laveammilla metsäpoluilla ja kärrytien pohjilla Outlander on mainio laite pieneen rallin ajamiseen. Pitkä ja alas ulottuva nokka tarraa maastossa helposti esteisiin ja on haittana ojanylityksissä. Yksi G1-runkoisten vakioOutlandereiden parannuskohteista on ollut pitkä etuylitys, ja XT-mallin alas kurkottava etupuskuri. Ammattikäytössä mönkijän eturunko on monesti kovilla, sil-
650
lä usein turhan heppoinen vakioiskunvaimennus päästää suurimmat tällit läpi, mikä ajan mittaan nakertaa runkoa. Huippuja laite kerää 108 kilometriä tunnissa ja hitaalla välityksellä kulkua riittää 66 kilometrin tuntivauhtiin saakka. Tavallisesti isompilohkoisten nelivetolaitteiden maastovaihteen huippunopeus asettuu nimittäin kuudenkympin tuntumaan. Tulokset kielivät, että Rotaxin 650-kuutioisessa veekakkosessa on voimaa kokoluokkaansa nähden huimasti, mutta myös siitä, että hitaan puolen välitys on pitkänlainen. 60 hevosvoimaa tuottavassa Rotaxin V2:ssa riittää menohaluja. Kulkupuoli kunnossa Ennen varsinaista maastotestiä heitin Outlanderilla pienen maistiaislenkin tienpohjilla. Varustepaketti sisältää myös XXC-mallin puskuriin kuuluvan vinssin asennussarjan. Koneesta puuttuu 800-kuutioisesta ja etenkin uudesta litraisesta tuttu raju rykäisy, mutta suorituskyvyltään Can-Am on ison keskiluokan, tai pikem-
minkin pienemmän isonluokan, ehdotonta kärkeä. Asfaltilla tehdyssä kiihtyvyyskokeessa kuuspuokki hyökkäsi nollasta kahdeksaankymppiin alle kuuden ja puolen sekunnin. KOEAJOSSA AMMATTIKÄYTTÖÖN MUOKATTU CAN-AM OUTLANDER 650
kestää sukeltamatta jarrulla tulon mutkaan. Puhdikkaan moottorin ja hyvän ohjauksen lisäksi vauhdinpitoon yllyttää erinomainen jousitus. Pysähdymme pariin ojaylitykseen keula alhaalla ja silmämääräisesti mittailemme lyhennetyn keulan vaikutuksia kohtauskulmaan. Modattuun XT-malliin on asennettu Outlander XXC -mallista tuttu lyhyempi ja korkeammalla oleva etupuskuri, jonka ansiosta kohtauskulma on pienentynyt. Jo ensimmäisiä pienempiä ojia ylittäessä huomaa, että Outlanderin lyhyempi etupuskuri on enemmän kuin aiheellinen päivitys. Iskarit ovat purettavaa ja huollettavaa mallia, mutta pikasäätöjä niissä ei ole. Etupäästä löytyvät kaasuiskunvaimentimet eivät mitoiltaan poikkea vakiosta, mutta jämäkämpi vaimennus pitää keulan paremmin ryhdissään ja muuttaa mönkijän asentoa enemmän takapainoiseksi. Takavuosien Outlandereilla oli taipumusta sortaa nopeassa ajossa etukulmaa ulkokurvin puolelle, mutta nyt keula pysyy hyvin tanassa ja
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 37. Maastotestaukseen tarjoutui oivallinen tilaisuus Sodankylän ja Rovaniemen rajaseuduilla, missä Poikajärven paliskunnan poromies Janne Mustonen oli juhannuksen alla valmistautumassa tuleviin vasanleikkotöihin. Saavumme ensiksi tiheää rääseikköä kasvavalle ojitusalueelle, joissa ajourien jäljistä päätellen on rymytty aiemminkin oikein huolella. Ohjaustehostin miedoimpaan asentoon käännettynä tankotuntuma pysyy vauhtiajossa hyvänä, eikä toispuoleisia kiveniskuja eturenkaille tarvitse silti pelätä. Isommat renkaat tietysti pidentävät välitystä hiukan. Rungon suojelemiseksi ja vauhtiominaisuuksien parantamiseksi Outlanderiin on pultattu Bilsteinin valmistamat HPG-kaasuiskunvaimentimet ympärillään Outlanderin vakiojouset. 650-kuutioinen ei tottele kaasupeukaloa samanlaisella väkivaltaisuudella kuin moottorityypin isommat versiot, eli ojia ei
Maahantuojan erikoisvarustelema Can-Am Outlander XT 650 kosiskelee aktiiviharrastajaa, mutta erityisesti laitteen varustelussa on tähdätty pohjoisen vaativaan porotalouskäyttöön. Paremman tällinsietokyvyn lisäksi topakammalla vaimennuksella keulaan on haettu lisää kantavuutta ja maavaraa. - Tuohon olisi jo alkuperäinen etupuskuri topannut
- Ajo-ominaisuudet ovat kyllä sitä luokkaa, että vauhdit nousee petollisen koviksi kuivemmalla maalla. Maastossa ajetaan hitaasti tuntikaupalla toisinaan
kunnon helteessä, joten koneet joutuvat koville, Poikajärven paliskunnassa poromiehenä toimiva Janne Mustonen sanoo. Jängässä Outlander menee hienosti. 3,80 sek. Etuylitystä on edelleen jonkin verran, mutta ero alkuperäiseen on silti hui-
Huippunopeus hidas puoli: 66 km/h Huippunopeus: 108 km/h
selässä tuppaavat nousemaan kuin varkain. Loppumatkasta tulemme vielä reissun alussa kolutulle ojitusalueelle, missä tarkoituksella haemme mahdollisimman jyrkkää vastapenkkaa laitteen ojanylityskykyä koetellaksemme. Merkittävä muutos on myös Outlander XXC -mallista lainattu etupuskuri, joka pienentää keulan kohtauskulmaa. Viscoa käyttävän ykkössään-
Pieni pitää vielä puolensa
K
eväällä syntyneiden poronvasojen merkinnässä räkän, eli sääskien ja muiden verta imevien siivekkäiden joukkokokoontuminen kerää porot ennen keskikesää suuriin tokkiin, joista ne ajetaan aitauksiin merkattavaksi. Voimaa kuitenkin löytyy, kun sitä tarvitaan. Mukana vasatilanteen tarkastelureissulla liikkui muutaman vuoden takainen, jalkavaihtein varustettu Honda TRX 350. Poroja ei maastosta löydy, joten koukkaamme paluumarssille kuivempien maiden kautta. 1 2 3 4 5 6
2,24 sek. Pienirunkoinen ja manuaalivaihteinen Honda edustaa tyypillistä Metsä-Lapin alueen poromiesmönkijää ja tarjoaa näin oivan vertailukohdan raamikkaalle ja tehokkaammal-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 38
PORO-OUTTI. - Meidän seudulla syksyn ettotöissä liikutaan monesti kuivilla mäntykankailla, mutta kesän vasanleikossa joutuu ajamaan monesti hankalilla ojitusalueilla, jängillä ja rääsiköissä. Kivirakan ympäröimällä mäntykankaalla vauhdit Outlanderin
MITTAUSTULOKSIA Can Am Outlander 650 BRP Mod
KIIHTYVYYS: 0-40 km/h 0-60 km/h 0-80 km/h
0 sek. Kovien kevättulvien jäljiltä ajouraa peittävät monessa kohtaa syvät lätäköt, joiden pinnan alle kätkeytyy upottavaa mutaa. 6,42 sek.
tö on edelleen: pidä tasainen kaasu auki kiperissä paikoissa, älä pumppaa. Jämäköitetty etuiskunvaimennus pitää keulan paremmin ryhdissä, mikä paitsi parantaa ajettavuutta kovissa nopeuksissa, myös pitää maavaran mönkijän etuosassa korkeampana. Aiemmin poroja
kerättiin jalkapatikalla, ja ennen mönkijöiden yleistymistä porojen kokoamisessa käytettiin apuna myös helikopteria. KOEAJOSSA
AMMATTIKÄYTTÖÖN MUOKATTU CAN-AM OUTLANDER 650
ylitetä hieman riskialttiilla eturenkaat ilmassa -tyylillä. Jääräpäinen kuopassa jurraaminen ja kytkimen kiusaaminen saavat hihnankäryn nousemaan ilmoille ja päätämme lopulta nojautua Warnin tarjoamaan vetoapuun. Outlanderilla pystyy helposti ajamaan kävelyvauhtia moottorin käyntinopeuden pysytellessä parin tuhannen kierroksen paikkeilla. Erääseen isompaan ojaan Outlander nyökähtää etulamppua myöten ja edessä on pieni peruutusjumppa.
Luonto ei anna periksi vinssata, vaan yritämme päästä montusta ylös ajamalla. Pienin viilauksin loistokampe Maahantuojan varustelema CanAm Outlander XT 650 on pienten parannusten ansiosta hyvin maastokelpoinen mönkijä. 60-hevosvoimainen veekakkonen jaksaa pyörittää 27-tuumaisia Mud-Litejä sellaisella päättäväisyydellä, että muta lentää ja reipas marssivauhti pysyy yllä. Edessä avautuvan lettosuon reunalla tarkastamme metsälaidat, mutta kun poroja ei näy, jatkamme matkaa vielä suon yli kohti seuraavaa. Viive on pienentynyt selkeästi takavuosien malleista, mutta edelleen paremman pidon puolella oleva rengas odotuttaa hetken ennen vetoja nollakaasulta lähdettäessä. Mönkijä ei hyökkäile oikean peukalon tahattomista liikkeistä, vaan kaasua saa annostella ilman suurempaa varovaisuutta. Mönkijältä kysytään paitsi varmaa etenemiskykyä, myös toimivaa jäähdytystä. Isokehäinen, riittävän harvalla ja karkealla kuviolla varustettu rengas työntelee laitetta eleettömästi eteenpäin ja suonylitys menee vaivattomasti pintakaasulla. Ojapainissa on vinssimiehellä aitiopaikka tarkastella etuperän visco-lukon toimintaa. Tehostin nielee käsille tulevat iskut ja jousitus toimii pirun hienosti, Janne arvioi. Olemme yhtä mieltä siitä, että kuuspuokin rauhallisemmin toimiva voimansiirto palvelee teknisessä maastoajossa paremmin kuin hereämmät isolohkot. Pidempikestoisessa hitaassa ajossa voimakas kone kuormittaa voimansiirtoa, mikä tuntuu melkoisena lämpönä vasemmassa jalassa ajohousujenkin läpi. Laitteen etenemiskyky on 27-tuumaisten mutarenkaiden turvin huippuluokkaa ja väkevä moottori jaksaa työntää raamikasta mönkijää pehmeissäkin paikoissa
Ajoasento on sopivan tilava, jousitus toimii mahtavasti ja ohjaustehostin tekee ajamisesta kevyttä. Pienirun-
koinen laite käy kookkaammalle kuljettajalle ahtaaksi ja maastoa huonosti myötäilevä jousitus antaa kuivemmilla kangasmailla ja kivikkoisilla poluilla selälle melkoisia tällejä. 3. 26-tuumaisilla ITP Mud-Liteillä varustettu Honda tuli testilenkillä ajamalla samat paikat kuin Outlander, mutta parissa pehmeässä jänkäpaikassa pienemmällä rengastuksella varustettu jäykkäperäinen jäi kiinni. Mikään nautinto jäykkäperäisellä ja muutenkin jäykänpuoleisella jousituksella varustetulla Hondalla ajaminen ei ole. Se on yllättävän ketterä isoksi mönkijäksi. Kun pikku-Honda vielä elää aikaa ennen ohjaustehostinta, ovat ranteet ja käsivarret kovassa maastossa koetuksella. Se parantaisi maavaraa ja tekisi ojien ylityksistä ja kivirakassa ajosta vielä helpompaa. - Kyllä tuolla Can-Amilla tullaan vauhdikkaammat pätkät ihan eri meiningillä.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 39. Can Amin kuusipuolikas moottori vääntää tasaisesti ja voimansiirto on tehty mukavuuspainotteiseksi. Vinssaamatta kuitenkin selvittiin, sillä kovalla vaihdelaatikolla varustettu kevyt mönkijä nousee uskomattoman pahannäköisistä paikoista äärihitaan ykkösvaihteen avulla.
Riittää kuin hyppää mönkijän viereen, antaa kaasua juuri sen verran, että rengas liikkuu ja avittaa hieman tavaratelineestä työntämällä. Hitaan puolen välitys voisi kuitenkin olla nykyistä lyhyempi. 2. - Honda menee yllättävän pahoista paikoista ja se on tekniikaltaan pomminvarma. Testilenkin jälkeen poromies Janne Mustonen arvioi tuunatun Outlanderin soveltuvan hänen vaativaan työkäyttöönsä erinomaisesti. Tosin silloin laitteessa pitäisi ehdottomasti olla jo lyhyempi välitys. Hitaan puolen välitys saisi ääritilanteita silmälläpitäen olla vielä aavistuksen tiheämpi, sillä silloin kun laitetta pyritään liikuttelemaan kytkennän rajamailla, pääsee hihna kokemattomalla luistamaan. 1. Samaa mieltä on Janne. - Laite on tosi hyvä ajaa ja etenee hienosti. levy, 1 x sisäinen hydr. Mettäajossa sivumuovit ovat kovilla, joten ne saisivat olla vähän joustavammat. levy Renkaat ed/ta: 27 x 8 -11/ 27 x 10-12 Akseliväli: 129,5 cm Pituus: 218,4 cm Leveys: 116,8 cm Korkeus: 114,3 cm Pa-tilavuus: 16,3l Hinta: 10 490 (vakiomallin hinta) Lisävarusteet: ITP Mud Lite 27 renkaat noin 700 e, XXC etupuskuri 329 e, XXC asennussarja vinssille 59 e, Bilstein HPG etuiskarit 299 e
la moottorilla varustetulle Outlanderille. Myös olematon polttoaineenkulutus on näinä päivinä kova sana, Janne sanoo. Pienempi etuylitys ja loivempi keulan kohtauskulma toimivat hyvin esimerkiksi ojien vastapenkoissa. Isommat renkaat ja jämäkämmät etuiskarit nostavat maavaraa.
ma. - Pohjapanssarin ja tukivarsien suojien pitää olla vähintään 10- tai 12-millistä, jotta se varmasti suojaa ison mönkijän istuessa kiven tai kannon päälle. Helppoa ajettavuutta arvostaa pitkinä ajopäivinä, joita voi kiireisimpänä aikana kertyä useita putkeen. Hurjemman rengastuksen lisäksi varustelulistalle menisivät myös jykevämpi panssarointi ja pehmeämmästä seoksesta tehdyt lokasuojien levikemuovit. Sekalaisesta maasto- ja siirtymäajosta koostuneen testin keskimääräinen polttoaineen kulutus oli 2,68 litraa tunnissa.
TEKNISET TIEDOT
Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytteinen, V2, SOCH, 8 venttiilä Kuutiotilavuus: 649,6 cm3 Polttoaineensyöttö: EFI Huipputeho: 60 hv Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto; vaihteet: parkki, pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: 4-veto ja takaveto, visco-etulukko Etujousitus: Tupla-A, jousto 20 cm Takajousitus: Pitkittäistukivarret, jousto 23 cm Jarrut ed/ta: 2 x sisäinen hydr. Maastokelpoisuutta tukevien ominaisuuksien listalle menee myös nopeasti reagoiva visco-lukko, joskaan täysin viiveetön se ei edelleenkään ole. - Rengastus voisi olla vaikka tuumaa korkeampi. Jannen mukaan pienillä vii-
lauksilla Outlanderista saisi vieläkin paremman poromieskäyttöön
MÖNKIJÄSTÄ MAATALOUSKONE
Teksti ja kuvat: Antti Mikkola ja Jukka Helminen
KOEKÄYTÖSSÄ
Multivarusteltu Atlok-Honda
MÖNKIJÄ-LEHTI | 40
MÖNKIJÄSTÄ MAATALOUSKONE
Jos alle heittää sileät "nurmikkorenkaat", mullan ja muiden tarpeiden ajo puutarhaan onnistuu ympäristöä raiskaamatta. Muokkaamatonta peltoa löytyy myös vaikka millä mitalla ja äkeetkin joutuivat tositoimiin. Lautasäkeellä pitää osata ajaa sopivaa vauhtia, jotta maa muokkaantuu tasaisesti. Toimivan työvälinepaketin toteutus mönkijään on kuitenkin vaikeampi juttu. Tasaushommia ja esimerkiksi turpeen ajoa päästiin kokeilemaan aidoissa tuotantoolosuhteissa. Miten lopputulos onnistui?
M
onitoimi-Honda saapui kokeiluun sopivasti, sillä Mikkolan tilalla Lopella pystytettiin samaan aikaan kasvihuonetta. Kevyt omapaino on nurmikoilla ja pehmeässä maastossa plussaa, mutta hankaloittaa esimerkiksi kyntöauran tehokasta käyttöä. Normaaliin maataloustraktoriin verrattuna eroja on paljon. Traktoriin verrattuna sillä sopii pyörimään ahtaammissa paikoissa ja kevyenä se jättää paljon vähemmän jälkiä maastoon. Ahtaissa paikoissa vekslatessa ohjaustehostin säästi mukavasti työmiehen voimia. Etenkin maanmuokkauksessa on veturissa hyvä olla riittävästi tehoa, joten 500-kuutioinen Honda soveltuu siihen hyvin. Muun muassa hydrauliikan ja kiinnityspisteiden puute vaativat erilaisia lisälaitteita asennukseen. Kauhaa ja takalanaa käytettäessä jouduttiin pyörimään pienellä alueella. Tässä kuvassa kokeiltiin kaahata niin kovaa kuin Honda kulkee ja multa alkoi lentää jo liiankin pitkälle.
Muun muassa Warnin ja Kolpinin maahantuojana tunnettu Atlok Oy otti kunnianhimoisen tavoitteen rakentaa Hondan TRX 500 FPA -mallista monipuolisen työkoneen. Nelivetomönkijän valjastus maatalouskäyttöön on loistava idea. Testissä olleessa Atlokin rakentamassa Hondan mönkijässä on takana niin sanottu kolmipistenostojärjestelmä, johon liitettävistä lisälaitteista testasimme
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 41
Varsinaisiin urakkahommiin ei tällaisesta varustellusta mönkijästä tietenkään ole. Takanostolaitteen käyttökytkin saisi olla selkeälukuisempi
ja helppokäyttöisempi. Lisäksi nappia on pidettävä kovaa pohjassa, mikä väsyttää peukalon varsinkin takalanaa käyttäessä. Kauha on suhteellinen toimiva, jos nostettavana on kevyttä tavaraa, kuten turvetta, multaa tai muuta vastaavaa. Plussaa traktoriin verrattuna on myös se että koko komeus kulkee peräkärryssä ainakin jos lisälaitteet irrottaa ja kiinnittää ne lavalle erikseen. Kytkin kääntyy oikealle ja vasemmalle, kun se voisi kääntyä ylös ja alas kuten nostolaitteessa. Näin siksi, että laitteet eivät toimi, jos perä antaa myöten. Hondan äkeessä on kahdeksan piikkiä eli tehoa vaaditaan 16 hevosvoimaa. Kauha kippaa helposti narusta vetämällä ja lukittuu, kun kauhan laskee alas ja peruuttaa samalla. Lanan ja kultivaattorin laitto mönkijän perään on helppoa, sillä irrotettavana on vain muutama pultti. Ensimmäiseksi testasimme takalanaa. Hondan puhti riittää tähän hyvin. Samoin takalanan kiinnityksessä on paljon väljää, joten hyvän työtuloksen aikaansaaminen on vaikea.
Seuraavaksi kokeilimme ajaa kultivaattorilla eli pyöröäkeellä kovaa, muokkaamatonta peltoa. Joustopiikkiäkeessä taas on pultti ja mutteri jokaista piikkiä kohden, joten sen asentaminen vei enemmän aikaa. Kauha toimii ripeään tahtiin, joten sillä tekee töitä joutuisasti.
Kolmipistekiinnitys tekee mönkijän takapäästä jäykän, eli jousto poistetaan. Lisälaitteiden irrottaminen nostopisteineen on tehty helpoksi. Se toimi mainiosti ja työn jälki oli hyvää. Eteen oli asennettu kauha, joka toimii vinssin avulla. Traktorilla lasketaan tarvittavan kaksi hevosvoimaa yhtä äkeen piikkiä kohden. Muutama sokka pois ja mönkijä on taas pelkkä maastomalli. Lopuksi mönkijän perään vaihdettiin joustopiikkiäes. KOEKÄYTÖSSÄ
Multivarusteltu Atlok-Honda
kultivaattoria, joustopiikkiäestä ja takalanaa. Silloin yhdistelmää voi käyttää yhtä lailla kesämökillä ja talvella kotona auraushommissa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 42
MÖNKIJÄSTÄ MAATALOUSKONE. Myös etukauha on isommalla mökkitontilla tai kesäpaikkana palvelevalla pientilalla ihan toimiva kapistus. Hondan teho riittää myös tähän työlaitteeseen hyvin. Nostolaite on melko hidas, jotta takalanaa olisi näppärä käyttää. Jos ei ole kiire ja maata muokataan osittain harrastuspohjalta, niin lisälaitteet toimivat hyvin. Kultivaattorilla pitää ajaa riittävää nopeutta, jotta laite toimii oikein. Kultivaattorilla ja joustopiikillä ajaessa hidas nostolaite ei haittaa, koska laitteita ei tarvitse nostaa tai laskea yhtenään
Voimassa 31.8.2012 saakka. EPS Forest 4x4 Sportsman 800 EFI 6x6 Ranger 400 HO (455cc) 4x4 Ranger EV 4x4 Ranger Diesel 4x4 - EPS-ohjaustehostin - EV sähkömoottori *(hinta ei sis. Honda jaksaa vetää äestä kuin tyhjää, sillä nyrkkisäännön mukaan tehoa tarvitaan 2 hevosvoimaa per piikki.
Mönkijään tarvitsee asentaa taakse kolmipistenostin, johon erilaiset työvälineet kiinnitetään.
PARHAISIIN TÄHTIHETKIIN
ATLOK-HONDAN LISÄVARUSTEET Warnin kauhasarja 152 cm 1017 euroa Warn RT25 -vinssi asennussarjalla 588 euroa Kolpin kahvasuojat peileillä 75 euroa Kolpin kolmipistenostin 763 euroa Kolpin kolmipisteasennussarja Honda 123 euroa Kolpin lautasäes 424 euroa Kolpin joustopiikkiäes 393 euroa Kolpin takalana 152 cm 303 euroa Kolpin tarviketeline 75 euroa
UUDET 2012 TRAKTORIMALLIT
Sportsman 500 HO Forest 4x4 Sportsman 500 EFI Base Forest 4x4 Sportsman 500 EFI DL Forest 4x4 Sportsman XP 550 EPS Forest 4x4 Sportsman XP 850 H.O. Hintoihin lisätään toimituskulut.
www.monkija-lehti.fi
LARI U MEN SUOS TUIN. * POLAR S ON SUOMEN SUOSITUIN KATSO MIKSI: POLARIS.FI OM POLARIS. Tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. LARIS. akkuja) - Ranger on kaksipaikkainen 9.490,9.990,10.690,11.990,13.890,15.990,14.290,15.690,-* 19.290,-
NYT MYYNNISSÄ
TYÖTEHOA KAUPAN PÄÄLLE! ARVO 690,Vakiovaruste Valitse Valitse
VALITSE VINNSIN LISÄKSI YKSI KAUPAN PÄÄLLE Ä
SÄHKÖVINSSI
ARVO
549,-
CC PUSKULEVY
ARVO
690,-
PERÄKÄRRY
ARVO
690,-
Tarjous koskee kaikkia Sportsman 4x4 Forest-malleja
Yksi tehokkaimmista on siilinjärveläisen FINATV-Tradingin valmistuttama Vahva-Jussi.
Teksti ja kuvat: Seppo Nykänen
V
ahva-Jussin taival alkoi kymmenkunta vuotta sitten ja se on pikku hiljaa ke-
hittynyt kokonaiseksi työkonejärjestelmäksi. Etenkin puunajoon tarkoitettuja perävaunuja on markkinoilla runsaasti. Kuormaajan ulottuvuus on 3,2 metriä ja sitä ohjataan kolmivipuisella venttiililohkolla: kahdella neljään suuntaan kääntyvällä vivulla käännellään puomia ja kolmannella suljetaan ja avataan koura. Vipua on painettava jatkuvasti käytettäessä perävetoa. Jos perävaunu on vetävää mallia, veto pistetään päälle ohjaustangon keinukytkimestä. Mittausten mukaan apuveto antaa noin 150 kilon vetovoiman. Koura on varustettu
rajoittamattomalla pyörittäjällä. Veto on kitkarullatyyppiä, jossa hydraulimoottorin pyörittä-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 44
VAHVA-JUSSI ON NIMENSÄ MUKAINEN. MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
Maakairaa pyöritetään kouran kääntömoottorilla.
VAHVA-JUSSI
ON NIMENSÄ MUKAINEN
Mönkijän perään ja keulaan on tarjolla monenlaisia lisälaitteita. Laitteen
sydän on kuusihevosvoimainen Hondan moottorilla varustettu hydrauliyksikkö, josta kuormaaja ja hydraulinen veto ottavat voimansa. Veto on tarkoitettu apuvedoksi silloin, kun mönkijän vetovoima ei riitä. Peruspakettiin kuuluvat jämäkkä perävaunu ja hydraulinen kuormaaja
Puille kyytiä Mönkijöitä lisälaitteineen pidetään usein jonkin sortin leluina. mät rivoitetut rullat painuvat perävaunun telin väliin ja pyörittävät pyöriä. Mönkijällä ei tarvitse riuhtoa, vaan sillä voi ajaa tasaisella, noin kolmen kilometrin tuntinopeudella, jonka vaunun veto kehittää. Kolmimetristä kuitupuuta kuormaan sopii 2,5-3 irtokuutiota. Kuormaajassa on hydrauliset tukijalat, joille on omat käsivivut. Perävedon avulla kuormat liikkuvat helpommin. Lisävarusteita joka lähtöön Yleensä käy niin, että vaikka puomi olisi kuinka pitkä tahansa, se on aina liian lyhyt. Isojen metsäkuormaajien ohjailuun tottuneille homma voi olla jopa hankalampaa, sillä hydrauliikan tuotto riittää vain yhden liikkeen tekemiseen kerrallaan. Hankalinta isojen kuormien vetämiseen on monttuinen ja kivikkoinen maasto, jossa pienet pyörät painuvat kuoppien pohjalle ja liikkuminen vaikeutuu. Helpossa maastossa lyhyillä ajomatkoilla työtahti voi olla jopa yli 10 irtomottia tunnissa. Vetorullan rivat on muotoiltu sopimaan perävaunun renkaan pintakuvioon. Vahva-Jussista on leikkikalumaisuus kaukana, sillä täysi kourallinen koivukuitua nousee kuormaan näppärästi. Kuormaajan käytön oppii nopeasti aloittelijakin. Helpotusta tähän tuo 80 senttiä normaalia
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 45. Jatkopuomilla saadaan 80 senttiä lisää ulottuvuutta.
Kahmarilla voi kuormata soraa ja multaa.
Kippilava asennetaan metsävaunun rungon päälle. Perävaunun runkoon saatavan jatkokappaleen avulla sillä pystyy ajamaan jopa viisimetrisiä tukkeja
Kokeilun perusteella kaatokoura toimii erittäin hyvin, sillä pystyy kaatamaan ja kasaaman vesaikkoa taimikosta ja teiden varsilta yllättävän tehokkaasti. Lisävarustelistalta löytyvät myös kahmarikoura, kippivaunu ja maakaira. Myös perävaunuveto on lisävaruste, mutta sen tuoma hyöty on niin kiistaton, että se kannattaa hankkia aina. Vinssi toimii radiokauko-ohjauksella, joten kun siiman on kiinnittänyt, voi puuta vetää jo paluumatkalla ja tarvittaessa kääntää sitä, jos eteen sattuu esteitä. Kippivaunun ja kahmarikouran yhdistelmällä pystyy kuormaamaan soraa ja multaa lapiomiestä tehokkaammin.
Koivukuitunippu nousee kevyesti. Vahva-Jussi valmistetaan Virossa, mutta sen suunnittelu ja tuotekehitys ovat suomalaista käsialaa.
Lisävarusteena saatavalla energiapuukouralla voi kaataa ja kasata 12 sentin paksuisia puita.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 46
VAHVA-JUSSI ON NIMENSÄ MUKAINEN. Kahmari taas on tehty alun perin maa-aineksen kuormaukseen, joten sen leukojen liikeradat on optimoitu sitä silmälläpitäen. Maakaira on erinomainen apuväline tolppien pystytyksessä. MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
pidemmällä puomilla varustettu Vahva-Jussi 400. Myös lisävarusteena saatava hydraulinen vinssi on näppärä, kun kyytiin otettavan puun lähelle ei pääse. Energiapuukouralla pystyy kaatamaan jopa halkaisijaltaan 12-senttisiä puita. Puut voi joko kasata metsään tai suoraan perävaunuun. Tavallisesti kahmarit on tehty lisäämällä puutavarakouraan kahmaripuoliskot, jolloin kouran liikeradan takia voima jää heikoksi ja kuormaus hidastuu. Sen toimintaperiaate on yksinkertainen: puutavarakoura irrotetaan pyörittäjästä ja tilalle laitetaan kaira, joka pyörii kouran pyöritysvivulla
Aktiiviharrastajan unelma - Automaan erikoismalli
Ford Transit retkeilyauto 5-7 henkilölle
· · · · · Fix-Tenin muutostyö Design Automaa Rekisteröinti matkailuautoksi Nopeusrajoitus 100km/h B-kortti riittää Reilun kokoinen tavaratila, lattiapituus 215-285 cm · Pienet vuosittaiset ajoneuvoverot Hinnat alkaen 38.460
Hintaan lisätään toimituskulut. CO2-päästöt 198g/km.
Esim. Transit 300L Van Trend 100hv autoveroton hinta 28.470 , Fix-ten muutostyö 9.990 , toim.kulut 600 yht. Alv 23% Snt/min 5,9 snt 16,9 snt
Automaa Erikoisautot Tiedustelut: mauri.sarkinen@automaa.fi tai 0400-943 655
ASIAKASOMISTAJAN AUTOKAUPPA
automaa.fi
Mönkijä-lehti | 47. 39.060 . kuvan auto Transit 300L 140hv kampanjahintaan 41.850 Meillä vielä myös 200hv malleja vetoautoksi!
Automaa Herttoniemi Automaa Tampere Automaa Konala Automaa Turku Automaa Espoo Automaa Raisio
automaa.fi
Puheluhinnat Snt/puhelu Kotimaan kiinteän verkon liittymistä 8,21 snt Kotimaan matkapuhelinverkoista 8,21 snt Hinnat sis
MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
METSURIN
KEVYEMPI KALUSTO
Teksti ja kuvat: Sami Salonen | Tekninen avustus: Kari Salonen
Koekäytimme todellista metsänhoitotilannetta vastaavissa olosuhteissa kaksi Ultratecin valmistamaa, kotimaista puunkuljetuskärryä. Pitkät päivät uusimaalaisessa kuusimetsässä koettelivat sekä kärryjä että mönkijöitä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 48
METSURIN KEVYEMPI KALUSTO
Tässä Mönkijä-lehden koeajossa haluttiin sen sijaan selvittää sitä, miten toimia, kun metsän omistajalle metsä on enemmänkin virkistys- kuin talouskäytössä. Halusimme myös selvittää eroja tavallisen perusmönkijän ja rinnakkain istuttavan Polaris Ranger 400 H.O. Tässä "koeajossa" ei tyydytty siirtelemään samaa tukkia paikasta toiseen. Honda-mönkijä on jo muutaman vuoden ikäinen, metsän omistajan oma tuttu työväline, iso Polaris UTV-traktori taas oli maahantuojalta koekäyttöön saatu. Varsinaisia metsätyöapuvälineitä ei ole käytetty. Nyt kesäkuussa olot olivat ihanteelliset vertailulle. Vertailu tehtiin todellisessa metsänraivaustilanteessa. Metsä oli notkelmapaikoista vielä märkää ja pehmeää, jolloin isot koneet olisivat olleet akseliaan myöten upoksissa. V
iimetalvinen Tapani-myrsky teki metsissä paljon tuhoja, joita täydensi runsas lumi. Lumen paljous esti tuhojen korjaamista talviaikaan. Sekä mönkkäreiden että lisälaitteiden hyvät ja huonot ominaisuudet tulivat esiin sellaisina, kuin ne normaalissa työkäytössä esiintyvät.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 49. Vertailussa kärryt olivat käy-
tössä useissa erityyppisissä maaston osissa ja molempien mönkkäreiden vetäminä. Petäjävetisen Ultratecin valmistamat Timber Pro 400 rankakärry ja juontokärry oli-
vat käytössä kolmen päivän ajan uusmaalaisessa metsässä, jota maastoltaan voi arvioida keskivaikeaksi. Käytössä ollut metsäalue on virkistysmetsäksi säästetty saareke, jonka hoitamisessa on jo useiden vuosien ajan käytetty apuna tavallista Honda TRX 420 mönkkäriä. Sen kanssa apuväli-
neenä on käytetty vain tavallista peräkärryä sekä vaijeria, jolla isommat puut on vedetty pois. Puun korjuu haluttiin hoitaa mahdollisimman hellävaraisesti, siten että raivausjäljet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Talousmetsissä puiden korjuu hoituu isoilla monitoimikoneilla. Keväällä alkoi olla jo vähän kiire kaatuneiden puiden raivaamiseen, ennen kuin kirjanpainajatoukat ja muut ötökät ehtivät alkaa nekin tehdä tuhojaan. Maasto oli lisäksi kevään jäljiltä vielä kosteaa, joten olosuhteet eivät olleet mitenkään helpot. traktorimönkijän toimimisessa puiden korjuussa tällaisissa olosuhteissa
Bensaja öljykannulle on oma pieni laatikkonsa.
> Ennen tukinajoa kärryn runkoon kiinnittyvät osat voi säädellä tulevaa tarvetta vastaaviin mittoihin. Sen paino on vain 137 kiloa ja rakenteellinen kestävyys 900 kiloa. Täydessä lastissa, kaltevalla ja kivikkoisella työalueella se kulki vetokoneen perässä täysin vakaasti. Nykyisellään nokkatolpan saaminen paikoilleen, kun perävaunussa on painava kuorma lisäämässä aisapainoa, on lähes mahdotonta ilman apuvoimia.
Pankkojen alapäät on viistetty ja siksi ne voivat kääntyä kuljetuksessa oksien tieltä. >
Kärryn etusermissä on kotelo moottorisahan teräsuojalle. Työkalujen kuljetuslaatikko olisi tarpeen, sillä nyt paikka löytyy sahalle ja bensakannulle mutta ketjuja ja tukkirautoja ja saksia ei saa kärryyn kiinni. Pankot voi nostaa pois paikaltaan kuormausta helpottamaan. Samoin tärkeä ominaisuus on pankojen (tolppien) kääntyvyys, kun tyhjää kärryä viedään lastauspaikalle. on aivan erinomainen. Vain täyden kuorman suuri paino tuntui ajossa, varsinkin mönkijän jarrut olivat äärirajoilla satojen kilojen rankakuorman edessä. Kokeilussa selvisi myös, että teli on aivan lyömätön yksiakseliseen verrattuna. Järeille ja etenkin pitkille tukeille perävaunua ei liene suunniteltu, mutta pienpuun kuljetuksessa se
Timber Pro 400 on erittäin toimiva kärry puiden ajoon. Sen voi huoletta lastata kukkuroilleen ilman että kärry huojuisi. Suoja jää koteloon ja saha on helppo napata käyttöön. Säädöt on helppo tehdä 17- ja 19-millisillä lenkkiavaimilla.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 50
METSURIN KEVYEMPI KALUSTO. Suurena miinuksena on vetoaisan "nokkatolppa", jossa on säädöt vain ylä- ja ala-asentoon. Maastossa kärry on helppo lastata irrotettavien sivutolppien ansiosta. Varsinainen nokkapyörä (kuten asuntovaunuissa) olisi poikaa, mutta ainakin "tukitolppa" kaipaisi eri korkeuksilla olevia, useita säätöreikiä. MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
Timber Pro 400 1099
Rankakärry Timber Pro 400
Rakenteeltaan erittäin jämäkkä Timber Por 400 on tukeva kärry ja raskas siirtää ja kiinnittää paikoilleen, jopa tyhjänä. Myös ajon aikana rankakärry tuntui erittäin vakaalta. Kärry on tarkoitettu lähinnä pienpuun (käsin nostettavien ja alle 3,5 metristen) kuljetukseen
Siirsimme etusermiä taaksepäin jotta kärry mahtui kääntymään riittävästi ahtaassa metsikössä. Kärryn vetäminen oli niin helppoa että rouvashenkilökin ilman ajokokemusta selviytyi koeajokierroksesta.
< Taaksepäin siirretty sermi ja takapainoinen kuorma ovat vaarallinen yhdistelmä. Kärryä ei kannata irrottaa mönkijän vetokuulasta lastauksen ajaksi.
Polariksen lavan kulma esti kärryä kääntymästä kunnolla. > Muhkeiden renkaittensa ja teliakselin ansiosta rankakärry tulee mönkijän perässä jokseenkin mistä vain. Kuormauksessa paino pitää jakautua telin päälle tasaisesti.
Vain savinen oja täydellä kuormalla ja sileillä nurmirenkailla aiheutti juuttumisen. Se tuntui kallistelevan koeajoradalla jopa vähemmän kuin veturinsa. Aisan irrotessa vetokuulasta kärry pomppaa voimalla pystyyn eikä sitä saa millään konstilla takaisin paikalleen. Mönkijän teho riittää vetotöihin helposti ja kuivalla alustalla pito on riittävä.
< Rankakärry kesti lastata kuorman aivan kukkuroilleen ilman pientäkään notkumista. Raja tulee lähinnä omasta rohkeudesta ja hauiksesta, samoin mönkijän jarrujen riittävyydestä.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 51. > Kärryn voi lastata puolilleen ilman pankkoja, näin nostelu on helpompaa
Juonto alkaa tukkiraudoin pyörittämällä täysimittainen tukki etukärryn taakse.
Juontokärry 590 Takakärry 840
< Etukärryn jaksaa nostaa tukin pään ylle tai sitten sen voi peruutella paikalleen.
Juontokärry
Jountokärry on todella toimiva systeemi, joka mahdollistaa isojenkin tukkien siirtämisen metsästä lastausalueelle yksin ilman apuvoimia. Suurin siirtämämme runko oli 5,3 m pitkä ja tyvipaksuudeltaan 38 cm. Tässä siirrossa perusmönkkäri Honda toimi selvästi Polarista paremmin, koska pitkän rungon pujottelu ahtaahkosta metsästä oli ihan sentin tarkkuudella hoidettavaa hommaa, jolloin näkyvyys kuljetettavaan runkoon ja toisaalta eteen piti olla kaiken aikaa erinomainen. Polariksen ongelmaksi muodostuivat takalavan reunat ja penkin niskatuet ja muut tällaiset rakenteet, jotka rajoittivat näkyvyyttä. Juontokärry on todella näppärä apuväline yksikseen metsäänsä hoitavalle metsänomistajalle, jolle metsä on merkittävä virkistyskäyttöarvo eikä rankkoja avohakkuita tai metsän ryvettymistä haluta tapahtuvan.
Juontoketju kiinnitetään etukärryn ylimpään aisaan, jota pitkin koukku pääsee liukumaan. MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
Juontokärry siirtokunnossa on vain noin mönkijän pituinen paketti, joka kulkee perässä helposti. Halusimme kuljettaa tukit maahan koskematta, koska yleensä sahat eivät ota vastaan likaantuneita, maassa kiskottuja tukkeja. Samoin puiden juuret ja tyvet olisivat raapiintuneet huonoon kuntoon. Samalla se lukittuu taka-asentoon. Vain tiukempien käännösten kanssa piti suunnitella ajolinjat tarkasti, koska pitkä yhdistelmä oikaisee mutkissa todella paljon. Iso tukki kulki helposti mönkijän perässä koskematta maahan. Etuketju kannattaa varmistaa vielä toisella ketjulla kuljetuksen ajaksi.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 52
METSURIN KEVYEMPI KALUSTO. Traktorilla kuskaaminen tai vaijereilla telaaminen olisi taatusti rouhinut maan pinnan todella pahasti rikki. Ketju lukkiutuu koukussa olevaan loveen.
Mönkijällä nytkäytetään puoli metriä eteenpäin, koukku liukuu akselilla ja nostaa tukin kärjen ilmaan. Juontokärryllä tukit kuljettiin metsästä jokseenkin jälkiä jättämättä
Meillä kaatui pieniä puita ja aidanseipäitä takakärryn osuessa niihin sisämutkan puolelta.
Jountokärry kesti reilun ylikuorman natisematta. Isokin tukkilasti tuli metsästä helposti, varsinkin Polaris kiskoi taakan leikiten. Koko kiinnitysoperaatio on ensikertalaisenkin helppoa tehdä ja aikaa kuluu vain muutama minuutti. Kolmen kuormaus vaati lihastyötä ja punnertelua melkoisesti. Takakärryn ketju pujotetaan tukin alle, aisaa vipuna käyttäen tukin perä nostetaan ilmaan ja aisa kiinnitetään tukin runkoon toisella ketjulla. Aisaa vipuna käyttäen taakka nousee kevyesti ja pysyy yhdellä ketjulla kyydissä.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 53. Täysikokoisen tukin saa kuljetuskuntoon helposti.
Mutkat pitää ennakoida todella reilusti ja oikaisuvaraa pitää jättää paljon. Lastasimme kolme isoa tukkia ja vedimme ne läpi koeajoreitin. 530 senttinen roikale kulkee mönkijän perässä kuin tyhjää vain eikä tukin kylki koske maahan.
Pelkällä etukärryllä siirtyy helposti lyhyet ropsit tai vaikkapa ojarummut
Tällaista kaipaisi myös Hondaan. Vetotehoa on niin paljon, että meidän tukkikuormiamme ja perävaunua ei saanut niin paljon lastattua, että Polaris olisi tuntunut edes olevan kovilla. Polariksen vetokuula ja siihen yhdistetty vetokita toimii loistavasti tukkitöissä. Tukkikärryä vedettäessä Polariksen lava rajoittaa kääntämistä ja vaunun etusuojaa on siirrettävä taaemmas noin 50 senttiä, joka taas vie kuormatilaa. Samoin sen mukavia/hyviä puolia olivat kahden hengen oh-
jaamo, jossa metsäpalstalle oli mukava mennä. Etulai-
dan siirtämisen seurauksena on se, että jos vaunuun kuormataan pitempiä pöllejä, yli 3,5 m, muuttuu kärry vaarallisen takapainoiseksi. Samoin lava oli aivan oivallinen kuljetettaessa kahta moottorisahaa, bensoja, öljyä, työkaluja, kettinkejä, vaijereita, kuivia varavaatteita, eväitä, kaikkea muuta tarpeellista. Kuvassa ne ovat vielä löysimmässä asennossa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 54
METSURIN KEVYEMPI KALUSTO. Ranger 400 on noin 20 senttiä leveämpi kuin normaalit perusmönkijät. Eli parhaimmillaan Polaris on perävaunun kanssa, kun mennään kohtalaisen selviä reittejä ja siirtomatkat ovat joitakin satoja metrejä. metsätöissä
Y
leisarviona voisi sanoa, että Polaris on ulkonäköönsä nähden yllättävän ketterä ja toimiva jopa ahtaassa metsässä. Varsinkin taaksepäin on tosi hankala katsella ja seurata tukkikuorman tuloa ahtaissa ja epätasaisissa paikoissa, joissa toisaalta pitäisi pystyä seuraamaan perävaunun liikkeitä ihan sentin tarkkuudella. Siinä on TURF 1x4 -vetoalue, jolla takatasauspyörästön lukitus kytkeytyy pois käytöstä. Tämän toiminnon ansioista kääntösäde pienenee, ohjaus kevenee, renkaiden kuluminen vähenee ja mönkijän jättämät jäljet pienenevät.
Polariksen iskarin vieterit kiristettiin kierteiden alapään pikasäädöistä kokonaiskantavuuden parantamiseksi. Toiminnaltaan ja ajettavuudeltaan Polaris on myös yksinkertainen toimiva ja helppo. Siihen voi helposti kiinnittää esimerkiksi vetovaijerin tai ketjun lenkin. Ohjaus on kevyt käyttää ja jalkakaasu on tunnokas.
Sitten tulee suuri miinus työkäyttöä ajatellen ja se on näkyvyys ohjaamosta. Ihan lyhyisiin siirtoihin ahtaissa paikoissa Polaris on turhan kömpelö. MÖNKIJÄ TYÖSSÄ
Polaris Ranger 400 H.O
Siihen on helppo nousta istuimelle ja pois, koska penkki on suhteellisen matalalla. Merkittäväksi puutteeksi Polarikseen verrattuna havaittiin työkalujen kuljettamiseen tarvittavien laatikoiden puuttuminen eli kunnollinen kotelo mieluiten etutelineelle olisi poikaa (moottorisahat, tukkisakset, ketjut vaijerit, kirves, bensat, öljyt, yms). täydentäisi hyvää työkonetta. Hondan mönkijän penkiltä näkee hyvin ohjata ja käsitellä yhdistelmää. Honda TRX 420 FE
H
onda oli vertailua varten varustettu tarvikkeina myytävillä Maxxis Dirt 270/60-12 "nurmikkorenkailla". Vaihteisto, lähinnä pakki on hivenen hankala käyttää.
ATC KUORIPUKU ON MONIPUOLISIIN KÄYTTÖ- JA SÄÄOLOSUHTEISIIN SOPIVA TEKNINEN AJOASU.
ATC KUORITAKKI ATC KUORIHOUSUT
299
249
www.monkija-lehti.fi
We feel the way you ride
www.snogear.fi. Polarikseen verrattuna suuri etu oli hyvä yleisnäkyvyys joka suuntaan, jolloin ahtaissakin paikoissa taiteilu oli helppoa. Tehon puolesta ei kertaakaan oltu tilanteessa, jossa voima ei olisi riittä-
nyt. Suureksi yllätykseksemme renkaat toimivat varsin hyvin myös maastossa ja niitä käytettiin koko vertailun ajan. Peukalokaasun säätely on pienillä kierroksilla ärhäkkä ja laite tuppaa syöksymään kun kannokossa käsiote välillä heilahtelee. Vain yhden kerran mönkkäri ja kuorma jäi kiinni ja silloinkin selvittiin pienellä työntöavulla. Honda kääntyy hyvin ja jaksaa vetää nikottelematta joka tilanteessa. Ohjaus on äkkinäinen tarkkuutta vaativissa paikoissa ja hitaassa vauhdissa raskas. Renkaiden suuri etu on, että ajettaessa hiekkapihoilla ja nurmikoilla ne eivät rouhi pintaa läheskään niin pahasti kuin alkuperäiset karkeakuvioiset renkaat. Myös erillinen laatikko vaihtovaatteille, eväille, yms
Logojen alla ei ole noiden maailmanmerkkien pääyhtiöitä, vaan taiwanilaisia
firmoja. Osa suunnittelusta tapahtuu Ranskassa ja osa Kiinassa, missä Goesit myös valmistetaan.
Hienon näköisiä Molemmat testimönkijät ovat näyttävän näköisiä. Molemmat ovat myös ison ja ennen kaikkea korkean näköisiä. Pikaisella silmäyksellä molemmat vaikuttavat myös laadukkailta, mutta mikä on tilanne, kun ne viedään maastoon?
KIINA vastaan
nternetin ihmeellisestä maailmasta löytyy yleensä helposti vastaus hankalaankin kysymykseen. Goes on ranskalainen merkki, joka ainakin parisen vuotta oli patonkimaan myydyin mönkijä. PARIVERTAILUSSA
Gamax AX 600 4 x 4 ja Goes 625i LTD 4 x 4
Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Helminen
Testissä olleet Gamax ja Goes ovat hienon näköisiä laitteita. Gamaxin Suomen maahan-
I
tuojan BadToysin sivuilla on konsernikaavio, jossa ylimpänä komeilee vuonna 1963 perustettu taiwanilainen Tai Lung Corporation. Tyyliä ja näköä on haettu muh-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 56
KIINA VASTAAN TAIWAN. Kaavion alla on muun muassa Suzukin, Mitsubishin ja Bridgestonen logot. Maahantuojan mukaan Gamaxit myös valmistetaan Taiwanissa. Etenkin Kiinan ihmeistä tuttu usein tylsähkö väritys ja muotoilu loistavat poissaololtaan. Gamaxin ja Goesin suhteen merkkien kotimaa tai valmistuspaikka ei avaudu ainakaan helposti hakukoneilla etsimällä
Gamax ei ilmoita moottorin tehoja, mutta Goes kertoo lukemaksi 38 hevosvoimaa. Ajossa Goes tuntui kuitenkin siltä kuin siinä olisi ollut vielä jotain tieliikenneversion kuristimia paikallaan, sillä se ei ollut läheskään niin pirteä kuin Gamax. Perusmoottorit ovat samantyylisiä yksipyttyisiä nestejäähdytteisiä nelareita. Moottorit olivat kuitenkin täysitehoisia, eli testi tehtiin sillä idealla että laitteet ovat maastomalleja. Goesissa on variaattorivoimansiirto kahdella nopeusalueella. Erilaista tehoa Molemmat testilaitteet olivat siinä kunnossa, että ne voisi rekisteröidä myös tieliikenteeseen. Gamax maksaa maastoversiona 7300 euroa ja Goes 6790 euroa. Sama pätee tässäkin kaksikossa. Nyt se jäi kuitenkin täysin samoissa olosuhteissa ja samassa paikassa tehdyissä kiihdytyksissä selvästi jopa 400-kuutioiselle Can-Am Outlanderille. Aluvanteiden lisäksi molempien vakiovarustukseen kuuluvat myös vinssi ja peilit. Maastossa eteen ja taakse vekslatessa se unohtui useaan kertaan.
TAIWAN
keilla munkeilla ja alumiinivanteilla. Se törröttää sellaisessa paikassa, että tavaraa kyytiin lastatessa saattaa avain saada kipeää. Hinnoiltaan kaksikko painii suunnilleen samassa sarjassa. Samanlainen systeemi on muun muassa Yamahassa ja sen ansiosta remmi pysyy koko ajan tiukalla.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 57. Goesia koristavat myös leditakavalot ja -vilkut sekä takamuoveista läpi työntyvät pakoputket. Goesista löytyy sähköisesti kytkettävä etulukko, mutta Gamaxissa valitaan vain taka- tai nelivedon välillä. Goes taas saa soppaa Boschin ruiskulla. Uritettu vaihdekaavio ja itse keppi toimivat hyvin, mutta jos ei muista painaa vaihdettaessa jarrua, moottori sammuu. Gamaxissa luotetaan polttoaineen syötössä Keihinin kaasariin. Gamaxia käynnistettäessä katse etsii virta-avainta, joka on erikoisesti eturitsin alla. Siitä kielivät myös mittaustulokset, sillä täydellä 38 hevosvoimalla Goesin pitäisi kyetä suunnilleen samoihin lukuihin tässä lehdessä vertailtujen järkihintaisten 550-kuutioisten kanssa. Varsinainen erikoisuus liittyy vaihteiden käyttöön. Kummassakin merkissä on molemmissa päissä erillisjousitus. Tämän lehden ison vertailutestin yhteydessä jo kummastelimme mönkkäreiden ihmeellisiä "käyttöliittymän" toteutuksia. Myös Gamaxissa on variaattori ja kaksi nopeusaluetta, mutta siinä on myös keskipakokytkin. Konehuoneessa on toisistaan poikkeavaa tekniikkaa. Kuuteenkymppiin Gamax pomppasi 5,3 sekunnissa, kun Goes käytti samaan nopeuteen yli seitsemän sekuntia. Huippuja Goes keräsi maltilliset 83 km/h, kun Gamax kirmasi melkein sataa
129 cm 217/120/118 cm Renkaat ed/ta Hinta
Gamax 565 cc, 1-syl, 4-tahti, Variaattori, hidas, nopea, AX 400 4 x 4 SOHC, nestejäähd. etulukko 210/118/137
MÖNKIJÄ-LEHTI | 58
KIINA VASTAAN TAIWAN. etulukko 149 cm Sähköisesti kytk. Ruisku
26 x 8-14/ 7300 e 26 x 10-14 26 x 9-14/ 6790 e 26 x 11-14
Variaattori, hidas, nopea, Erillisjousitus peruutus
2/4-veto, autom. Kaasutin peruutus Goes 594 cc, 1-syl, 4-tahti 625i LTD 4 x 4 SOHC, nestejäähd. 5,33 sek. 7,29 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,38 sek. PARIVERTAILUSSA
Gamax AX 600 4 x 4 ja Goes 625i LTD 4 x 4
Gamax AX 600 4 x 4
Kiihtyvyys:
Mittaustuloksia (mittaukset tehty kuivalla asfaltilla)
2,96 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 34 m Huippunopeus hidas puoli: 61 km/h Huippunopeus: 97 km/h Kääntösäde nelivedolla: 490 cm
Goes 625i LTD 4 x 4
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 7,40 sek.
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 10,52 sek.
Jarrutusmatka 70-0 km/h: 32 m Huippunopeus hidas puoli: 60 km/h Huippunopeus: 83 km/h Kääntösäde nelivedolla: 495 cm Merkki Moottori Voimansiirto Etujousitus Erillisjousitus Takajousitus Erillisjousitus Erillisjousitus Vetotapa/lukot 2/4-veto ei etulukkoa Mitat: akseliväli, pit./lev./kork
Penkki on häiritsevän leveä ja käytännössä siinä pitää istua aivan edessä. Goesin käyttökytkimet ohjaustangossa ovat täysin samanlaiset kuin Yamahassa, joten ne eivät vaatineet opettelua. 1
2
3
4
5
6
Goesin vaihteet toimivat ilman sen kummempia metkuja. Goesissa on selvästi ahtaampi ohjaamo. Gamax on kahden istuttavaa mallia, joten astinlaudoilla on korotukset matkustajaa varten. Suora ohjaustanko on hyvän mallinen ja riittävän leveä. Gamaxin jousitus kova, joten se ei kallistele kurveissa. Vaihteet toimivat tarkasti, mutta vaativat jarrun painamista samalla kun keppiä liikutetaan. Myös penkin muotoilu on lähellä Suzukin lepperiä. Bighornit ovat suomimaastoon yhdet parhaista yleisrenkaista. Moottorit käyvät tasaisesti kovillakin kierroksilla. Ohjaustanko on saman levyinen, melko suora ja jopa samalla korkeudella. Maavaraa on runsaasti takana, mutta Gamax kulkee hiukan etupainoisesti, joten etuperän kohta osuu maastossa ensimmäisenä esteisiin. Mustat alumiinivanteet ja muhkeat renkaat ovat hieno yhdistelmä.
Ensimmäisillä metsätie- ja pelto-osuuksilla kaksikko paljastuu aivan erilaisiksi. Muuten moottori sammuu. Jousitus myötää
kaarteissa ja sortaa etupyörää alle. Ohjaus on täsmällinen ja tehoa riittää mukavasti. Seisten ajettaessa jalat ovat melkoisella längellä.
1. Asfaltilla mittaustuloksia kasvattivat kummankin alla olleet karkeat maastorenkaat, jotka takana lukkiutuvat helposti.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 59. Keppi liikkuu urassaan eteen ja taakse, kunhan painaa peukalolla sivussa olevaa lukitusnappia. Ohjaus myös vetelee urissa herkästi. Vetotavan valitsin toimii painamalla keskeltä nappi pohjaan ja kiertämällä. 6. Myös äänet on saatu hyvin kuriin ja me-
kaaniset värinät loistavat poissaolollaan. Edestä katsottuna Gamax muistuttaa jonkin verran Suzukia ja siltä tuntuu ohjaamossakin. 3. Goes tuntuu enemmän maastomönkijältä. 5. Näin sitä ei tule ainakaan vahingossa käytettyä. 2. Jarrut ovat molemmissa tehokkaat. 4. Vinssi on vakiovaruste. Kulkuhaluja ei tunnu olevan läheskään samaan tyyliin kuin Gamaxissa. Gamax muistuttaa edestä hiukan Suzukia
Niissä on suoraan ajettaessa hyvä vetopito, mutta linjan vaihtaminen vaikka spoorista ylös sujuu huonosti. Gamaxiin verrattuna Goesilla pitää osata ottaa selvästi enemmän pohjavauhtia esimerkiksi hiekkamontun nousuihin.
Molempien maavara on hyvä, mutta Gamax kulkee nokka alhaalla. Gamaxin jousitus on pintakova, joten se täristää pienissä pateissa. Ohjaus on hiukan raskas hitaassa kivenkierrossa, mutta Gamax ei läimi hirveästi käsille. Se tyrmää suurimmat halut endurotyyppiseen vauhtiajoon. Erityisesti hitaassa, teknisessä maastossa lyhyt puoli saisi olla selvästi lyhyempi. PARIVERTAILUSSA
Gamax AX 600 4 x 4 ja Goes 625i LTD 4 x 4
Maastoon Lyhyen puolen välitys on molemmissa lähes yhtä pitkä, sillä huippuja kelattiin noin 60 km/h. Hyvät renkaat parantavat rutkasti Gamaxin maasto-ominaisuuksia. Kohtuullisen pintaherkkänä jousitus suodattaa pienet epätasaisuudet. Goes tuntuu kulkevan hiukan liian isolla vaihteella, joten räväkkyyttä vaativissa paikoissa kuski on koko ajan hiukan myöhässä. Tuntuu kuin olkatappi olisi todella pystyssä ja pyörän kulmat jotenkin erikoiset. Jousitus ei myöskään myötää jonkun renkaista kiivetessä kiven päälle, mikä aiheuttaa kallistelua. Etuperän kohdalta runko saakin helposti osumia. Jousitukseltaan Goes on mukava hankalassa maastossa. Kovemmassa vauhdissa etupää pompottaa melkoisesti, ja tuntuu kuin keulassa olisi pelkät jouset ilman iskunvaimennusta. Abuzzit ovat parhaimmillaan kovalla ja kuivalla pinnalla. Cheng Chingin Abuzz-renkaat olivat testiryhmälle uusi tuttavuus. Gamaxin voimansiirto toimii terävämmin, joten se vaihtaa myös sopivasti alaspäin. Se jaksaa mennä kohtuullisen hyvin ryömittämällä ja kun tarvitaan vauhtia, voimalinja seuraa juuri sopivasti kierroslukua. Kaksikosta Gamax sopii selkeästi paremmin tiekäyttöön ja helppoon maastoon. Etulukon puute rajoittaa todellista mönkimistä, mutta vinssi pelastaa kiinni jäädessä. Kivikossa renkaat tuntuvat myös luistavan koko ajan hiukan. Goes on enemmän maasto-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 60
KIINA VASTAAN TAIWAN. Alamäissä sen sijaan tulee taas Suzuki mieleen, sillä jommankumman eturenkaan osuminen
esteeseen vääntää tankoa väkisin linkkuun. Urissa vetelevä ja käsille lyövä ohjaus on Goesin akilleen kantapää. Yhden pyörän kiipeäminen esteen päälle ei saa Goesia myöskään kallistelemaan hallitsemattomasti. Isokokoinen mönkijä on myös hyvä vetämään kärryä, joten Gamax sopii hyötykäyttöön, kunhan sitä ei vie todella ryteikköiseen maastoon. Urista pääsee Big Horneilla vaihtamaan linjaa ja muutenkin renkaissa on joka tilanteessa hyvä tuntuma ajoalustaan. Sama ilmiö tuntuu jopa aivan pienissä
urissa tiellä ajettaessakin
Maavaraa riittää kivikossa ja kannokossa, mutta vauhtia ei kannata pitää liikaa, jotta ohjaus pysyy kurissa. Cheng Chingin Abuzz renkaat tuntuivat olevan parhaimmillaan kuivalla ja kovalla pohjalla. Nyt kaikkien hinnoittelu on aggressiivista, joten hintaetu on sulanut. Goesin käyttökytkimet ovat samanlaiset kuin Yamahassa. Sisäsyrjällä näkyy nappi, jota vasemmalla peukalolla painamalla keppi vapautuu. 3. 1
2
3
1. Vielä jokunen vuosi sitten kiinalaiset ja taiwanilaiset mönkijät kykenivät kilpailemaan hinnalla niin sanottuja valtamerkkejä vastaan. 5. Vaihteet toimivat tarkasti. Kytkettävä etulukko auttaa läpi pahoistakin paikoista. Vinssi kuuluu myös Goesin vakiovarustukseen. 2. Pakoputket on tuotu muovien läpi ja ledvalot ja -vilkut täydentävät kokonaisuuden. Laatu ja ehkä myös jonkinlainen erikoisuus ovat nyt ainoa tapa kilpailla. mönkijä. Tukivarret on valettu alumiinista 6. Goesissa on reilusti maavaraa koko pohjan mitalla. Tältä istumalta on kuitenkin pakko todeta, ettei kumpikaan näistä mönkijöistä olisi kyennyt haastamaan tämän lehden testissä olleita viittä merkkimönkijää ainakaan maastossa, ei myöskään hinnan suhteen.
4
5
6
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 61. 4
AJOTAPAHTUMIA
Alustan pikapesu suoritettu.
Pariuraa Raajärvellä
len lukenut vuosien kuluessa paljon positiivisia postauksia Mönkkärit ry:n järjestämästä Raajärven ajotapahtumasta, joten oli suorastaan pakko käydä paikan päällä katsomassa, pitävätkö kehut paikkansa. Etukäteen kuvittelin, että Raajärven seudulla on pelkkää suota. Ainoaksi miinuspuoleksi eteläsuomalaisten kannalta muodostuu pitkä ajomatka. Monelle myöhemmin illalla jututtamalleni kuskille tapahtuma on niin sanotusti pakollinen, josta ei voi jäädä pois. Itse suuntasin metsään hämäläiskuskien porukassa. Kaikki olivat yhtä miel-
tä, että Hämeestä kannattaa ajaa paikalle 800 kilometriä peräkärry perässä. Maasto oli monipuolista: metsäautoteitä, kelkkareittiä, suopätkää ja kivikkoa. - Muualta ei löydy näin hyviä ajomaastoja. Saldona oli muutamia tek-
Ojan ylitys tyyliä Pasi.
Vakiorenkaillakin pärjää viisaasti ajamalla.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 62
PARIURAA RAAJÄRVELLÄ. Tauoilla kyselin muiden kokemuksia. Ja täällä saa ajaa neljä päivää putkeen.
Iltapäivätauolla tukikohdassa alkoi mutaisilla kelkkareiteillä kilometrikaupalla koluaminen jo tuntua käsivarsissa. Vanha Raajärven kaivos palvelee nyt mönkijäharrastajia oivallisesti. Ajot maastossa loppuivat kello 17 aikoihin, jonka jälkeen kerrattiin ajokokemuksia hymyssä suin. Onneksi iltapäivä meni mukavasti hiekkakuopilla pörrätessä. Ajoja varten sain lainaksi Hondan maahantuojalta 420-traktorimallin täydellä maastoajovarustuksella.
O
Saapuessani paikalle aamuyhdeksältä perjantaina olivat innokkaimmat jo ehtineet maastoon
kaan merk Arvaa ren
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 63. Suo-ojan ylitys mallia vauhdilla!
Raajärvellä Rovaniemen "esikaupunkialueella" järjestettiin legendaksi muodostunut Pariuraa-tapahtuma jo seitsemättä kertaa. seuraavaksi oli ohjelmassa vinssausta.
Suosittu ojaränni. Mönkijä-lehti kävi paikan päällä katsastamassa, mikä vetää mönkijäkansan neljäksi päiväksi korpien kätköihin.
Teksti ja kuvat: Ari Eloluoma
Haastavissa kohdissa kaverin apu oli tarpeen.
ki. Välillä tarvii oikein puristaa
Heti alkumetreiltä selvisi, että ryhmän mottona oli ajaa pahat paikat järjellä ja niin sanotusti pidolla. Kohtasimme ihan eri ajotyylillä etenevää Pohjanmaan porukkaa, ja oli tietysti komeaa katsella, kun turvetta oli ilmassa sata kiloa ja koneet huusivat ruokaa! Tiukan aikataulun takia jouduin jättämään ajot kesken lauantaina iltapäivällä ja rientämään kotia kohti. Sekaan mahtui myös ylilämpenemisiä, variaattorin hihnan poikkeamisia ja puhjenneita renkaita. Joukosta löytyi myös niitä, jotka pitävät pikku puuhastelusta mönkijän tekniikan kanssa pitkälle yön tunteihin. Illan aikana koneet saivat uusia osia ja olivat taas valmiina seuraavalle päivälle. Seuraavana aamuna suuntasin Pirkanmaalta tulleen harrastajaryhmän mukana uudelleen Raajärven erämaihin. Ryömiminen pitkin isoja suoalueita vaati kärsivällisyyttä, mutta tuotti tulosta, sillä laitteita ei tarvinnut vinssailla. Ei olekaan hetkeen harmittanut yhtä kovasti. AJOTAPAHTUMIA
Pohjanmaan porukka tauolla.
niikkamurheita, joista yleisimpänä vetariongelmat. Voin suositella Raajärven ajotapahtumaa harrastajille, jotka tietävät mitä mönkiminen on. Keskeltä ja kovaa! Uusi ajotyyli. Saunan ja maittavan päivällisen jälkeen onnekkaimmat viettivät iltaa ilman mönkijäremonttia. Muutama epäonninen ei saanut laitteitaan kuntoon varaosien puutteen takia, mutta suurin osa rikkoutuneista vehkeistä saatiin toimimaan. Vasta-alkajille se saattaa olla liian haasteellinen.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 64
PARIURAA RAAJÄRVELLÄ
Pikkukorjaukset käynnissä Lapin luonnossa.
Ei enää ihan uusi. Varin huoltoa Lapin yossa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 65. Uusia vetoakseleita, kiitos.
Osa 104sta mönkijästä
m Euroopan suurin
i oottoripyöräleht
a osallistut ja
t a noytaan! tila rv n
ARAI-LAHJAK ORTTI
YOKO/HJC TTI AJOVARUSTESE
RADIN IKKIEN MOTOR ARVOMME KA IKEAA EN KOLME HU TILAAJIEN KESK A! TUOTEPALKINTO den
BRIDGESTONE RENGASSARJA
INTONA LISÄKSI PALK ti, arvo 519 · Arai-lahjakort en · Vapaavalintain a one rengassarj Bridgest moottoripyörään ITTAJAT ARVONNAN VO N 4.10.2012 JULKAISTAA MOTORRAD ILMESTYVÄSSÄ SA! 8/12 NUMEROS
aajat, joi istuvat kaikki til 2. VKO 2012-23
kypärät
piirrosten takana
TeST i VeRTAiLu palaista
+
ORRAD.FI/TILAU S
= 68
(Kestotilaus)
sa Nyt myös iPadis ja iPhonessa!
THe MAN :n Mies BMW
Neljä kiukku
ista euroop yörää nakup
674150-1204
TEE TILA
SSA WWW.MOT UKSESI OSOITTEE
MOTORRAD myös Facebookissa facebook.com/MotorradFin. Tilaustunnuksena toimii lehtesi takakannessa oleva tilaajanumerosi. Arvontaan osall imassa 20.9.201 laus on vo kesto- tai vuositi
NA YOKO/HJC PÄÄPALKINTO joka sisältää ajovarustesetti, ja housut, YOKO Y1.1 takin , YB1 saappaat, YG10 ajohanskat 10 kypärän sekä HJC R-PHA (arvo 1 575 )
OLE VAPAA Ä S KEMAAN MIS LU VAIN!
4
nrO.
Kestotilaajana saat ilmaisen lukuoikeuden MOTORRADin digilehteen!
Digilehden saat käyttöösi rekisteröitymällä www.lehtiluukku.fi -palveluun. Ilmainen digilehden lukuoikeus on käytössä kaikilla kestotilaajilla.
Hinta: 8,90
TO U KO
EUrOO
PA n
M O OT TO SUUrIn
2 O 12
r I PYÖ r
ÄLEHTI
3 iSoA TeSTiÄ
KOEA JO
Triumph explorer
Factory Aprilia RSV4 RR BMW S 1000 Panigale S Ducati 1199 de Honda Firebla ZX-10R Ninja Kawasaki RC8 R KTM 1190 F4 RR MV Agusta 1000 Suzuki GSX-R Yamaha YZF-R1
50 TKM KÄYT ti
Loppuraport
TÖTe STi
SuperBIK
Honda CBR ZX-6R Kawasaki F3 675 MV Agusta
I ME GATE ST
600 RR
eT
tit
STI
600
Superspor
VERTA ILUTE
BMW S 1000 RR
TuoT
Avattavat
eTeST i
Suzuki GSX-R na 675 R Triumph Dayto6 Yamaha YZF-R
PAL
huoltajan allekirj.)
ain v
27,Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi
Tilaan Mönkijä-lehden kestotilauksena 27,- / 4 numeroa Tilaan Mönkijä-lehden vuositilauksena 29,- / 4 numeroa
TilaukseT myös TeksTiviesTillä
Lähetä numeroon
Kestotilaus jatkuu auotomaattisesti, kunnes tilaaja toisin ilmoittaa.
(normaalihintainen viesti)
040 728 8979
RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 Vastauslähetys
Lehden nimi, kesto tai vuosi, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. önkijäLiity m misten ih n iLaisee er ! ukkoon jo
Mönkijä ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Joka numerossa uutisia, uutuuksia, vertailutestejä, koeajoja, alan ihmisiä, tapahtumia ja paljon muuta!
tiLaa
mönkijä-lehti suoraan kotiin kannettuna
nyt!
Nimi Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v
Vielä kameran ja navin akkujen latauksen tarkastus, yötaipaleen eväät mukaan ja kisa saattoi alkaa. ATV-suunnistuksen kisakausi käyntiin
Pomarkun Honkakoskella oli toukokuun puolivälissä säpinää, kun siellä ajettiin ATV-suunnistuksen kauden ensimmäinen osakilpailu. Aamun pakollisen tunnin tauon aikana kameran muistitikku piti luovuttaa kilpailunjärjestäjille ja korvata uudella, jottei tuloslaskenta turhaan ruuhkaantuisi ja tulosten laskenta saataisiin alkuun. Yleisörastit sai hakea vain kello 11-14, mikä näkyi jopa pienenä ruuhkana alueella. Original-luokkaa hallitsivat Mikko Vahosalmi ja Mika Saari.
Teksti ja kuvat: Ari Eloluoma
Vauhtia, kuraa ja va E
nnen 20 tunnin pituista kisaa heitettiin Veneskosken koulun pihalla roisia herjaa kilpailijoiden kesken. Heikki Hautala opasti säätämään kameroista päälle pienimmät resoluutiot, jotta rasteilla käynneistä otetut kuvat saataisiin tietokoneelle mahdollisimman sujuvasti. Syvät vesirastit aiheuttivat kilpailijoille tiukkoja tilanteita ja katsojat pääsivät seuraamaan hyvin erilaisia suorituksia. Öljyt taas muistuttivat enemmän italialaista cappuccinoa kuin moottoriöljyä. Peli vihellettiin poikki iltakuudelta. Onnetar suosi Mikko Vahosalmea ja Sami Sysimetsää. Muutama kuski teki vielä viime hetken säätöjä ennen ohjaajakokousta, jossa kilpailunjohtaja Risto Närvä kävi läpi säännöt ja paikalliset määräykset. Suopainanteen reunamille sijoitetut yleisörastit keräsivät mukavasti katsojia, sillä paikassa saattoi seurata usean kilpailijatiimin suorituksia yhdellä kertaa. Seuraava kisa järjestettäneen Eurassa TuraOffin yhteydessä syyskuun 1.-2. Kokouksen päätteeksi arvottiin molempien luokkien kesken Atlokin lahjoittamat vinssit. Yleisörasteilla bongattiin myös sukellusveneeksi haluava mönkijä, jonka variaattorista suihkusi komea vesipatsas. Rastit oli pisteytetty niin, että yleisörasteilta sai normaalia korkeammat pisteet. Voiton veivät Pro-luokassa Jaakko Husari ja Marko Vanha-Honko. Asenne oli molemmilla kunnossa. Kuskien vire siis säilyi, vaikka he olivat tuolloin ajaneet jo ainakin 12 tuntia. Pipot eivät olleet turhan kireällä ja ensikertalaiset saivat konkarikuskeilta sekä hyviä että huonompia neuvoja. päivinä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 68
VAUHTIA, KURAA JA VAARATTOMIA TILANTEITA. Kisaan lähdettiin iltakymmeneltä, jota edeltävä tunti käytettiin energiatankkaukseen, lahkeiden teippaukseen ja viime hetken osanvaihtoihin. Muutama pari keskeytti teknisten ongelmien takia aamun sarastaessa. Monipuolisessa maastossa ajettuun kisaan osallistui 15 paria kahdessa luokassa. Viime vuoden Original-luokan voittajaparin Mika Saari toivoi olkapäänsä kestävän maaliin asti ja Mikko Vahosalmi kertoi juuri ottaneensa pari särkylääkettä korva- ja poskiontelotulehdusten taltuttamiseksi
Honda kuski esittelee pohjapanssaria yleisörasteilla.
aarattomia tilanteita
Pro-luokan Marko Vanha-Honko ja Jaakko Husari ojarastilla
Tulokset:
ORIGINAL-LUOKKA 1) Team Iron Baltic, Mikko Vahosalmi ja Mika Saari, 6820 2) Team 55, Mikko Tuomi ja Jani Lehtonen, 6470 3) Team UTD mookku ja vaakku, Markku Alipirjelä ja Matti Kekäläinen, 3380 4) Team Motor Power, Kari Koskeva ja Markku Kärenaho, 2240 5) Team Hirvi&Hirvi, Mika Hirvikangas Ja Mikko Hirvikangas, 1840 6) Team Pariuraa, Roosa Hautala ja Emmi Alipirjelä, 1740 7) Team Kaki, Tero Bragge ja Arto Vasenius, 830 PRO-LUOKKA 1) Team Esanlevykaluste, Jaakko Husari ja Marko Vanha-Honko, 3380 2) Team Disaster, Janne Toiva ja Oskari Kivimäki, 2020 3) Team Myrskylyhty, Ari Tuomi ja Esa Vähä-Vahe, 1980 4) Team S&J, Sami Syysmäki ja Jussi Ruuti, 1620 5) Team KURA2, Teemu Kvick ja Markus Juntunen, 1530 6) Team KU-RA1, Joose Kojo ja Ville Rokkonen, 1400 7) SAO Racing, Janne Rautio ja Panu Sihvonen, 510
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 69. Kalustoa laidasta laitaan. Original-luokan Saaren ja Vahosalmen tyylinäyte yleisörastilla.
Lähtöalueelta ennen kilpailun starttia
Team Iron Baltic valmiina kisaan. Kilpailualue merkitään yleiskarttaan eikä siltä saa poistua. Kilpailunjohtaja Risto Närvä pitämässä ohjaajakokousta. Kilpailuaika on vähintään 10 tuntia ja kilpailussa on ainakin yksi pakollinen tauko. Kun rasti on löytynyt, mönkijä/ mönkijät ajetaan niin lähelle rastia, että toinen tiimiläinen voi koskettaa kilpailunumerolla/numeroilla rastimerkkiä. 15-vuotias voi osallistua kilpailuun, kun toinen kuljettajista on vähintään 18-vuotias ja ottaa vastuun alaikäisestä. Alaikäisen tulee esittää allekirjoitettu holhoojan suostumus. Toinen ottaa valokuvan, jossa näkyvät kilpailunumerot/numerot, rastinumero sekä ainakin osa mönkijää/ mönkijöitä. Ajoneuvona voi olla kaksi mönkijää tai yksi rinnakkain istuttava UTV. Original- ja Pro-luokat eroavat toisistaan siten, että Originalissa vain toinen mönkijä hakee rastin, Prossa molemmat. Joukkueen kokoonpanoa voi vaihtaa kauden aikana, mutta ei kesken kilpailun. Jos alueella on siimoin merkittyjä paikkoja, ei siimojen läpi saa ajaa eikä rastia tavoittaa siiman väärältä puolelta, muuten seurauksena on hylkäys. Kartasta käyvät ilmi siirtymiin tarkoitetut reitit, joita tulee käyttää annettujen ohjeiden mukaisesti. ATV-suunnistuksen kisakausi käyntiin
MIKÄ LAJI?
ATV-SUUNNISTUS on kestävyyskilpailu, jossa ajetaan nelivetoisilla mönkijöillä vaihtelevassa maastossa ja etsitään GPS-laitteen avulla rasteja kilpailualueelta. Infotaululta selviää rastien arvo ja muuta faktaa.
>
MÖNKIJÄ-LEHTI | 70
VAUHTIA, KURAA JA VAARATTOMIA TILANTEITA. Kilpailijat kopioivat rastien sijainnit omille tietokoneilleen ja/tai navigaattoreilleen. märkää rastia.
>
> > >
Kisakuntoon tuunattuja Hondia. ATV-suunnistuksen täydelliset säännöt (jotka eivät ole ihan lyhyet) löytyvät osoitteesta http://www.monkkarit.fi/16.
Markku ja Kari lähestymässä ns. Rastit on pisteytetty vaativuustason mukaan, ja eniten pisteitä annetussa ajassa kerännyt joukkue voittaa kilpailun. Kilpailu ajetaan kahden hengen joukkuein. Rastikoordinaatit ilmoitetaan Grid: Lat/Lon hddd°mm.mmm´, Datum: WGS 84 ja KKJ Finnish Grid -muotoisina. Team Myrskylyhdyn kalustoa
23 % · Pidätämme oikeuden muutoksiin Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut · www.arcticcat.fi
Mönkijä-lehti | 71. Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä!
IPUOLISIN AISESTI MON UKSESSA YLIVOIM HETI TOIMIT IMALLISTO EU-TRAKTOR
2012 550 i 4X4 Low Cost T3C 9 990,-
2012 550 i 4X4 TRV Low Cost T3C 10 990,-
2012 700 diesel 4x4 t3c 11 990,-
www.tmi-janikaasalainen.fi
SMC Wildcat 500 Re
Verkkokaupassa tuhansia tuotteita:
2012 550 ps 4x4 trv t3c 11 690,- Vakiona ohjaustehostin
8450e
Kaupan päälle 200e vapaavalinnaiset lisävarusteet.
Vakiona ohjaustehostin 11
2012 700 ps 4x4 efp t3c 990,-
rekisteröitynä
2012 700 ps 4x4 trv t3c
12 390,Vakiona ohjaustehostin
Kuljetus/Rahoitus
www.lamos.fi
02-5369921
2012 1000 ps 4x4 trv t3c Vakiona ohjaustehostin 16 990,-
digitaalisena
näköisversiona
www.monkija-lehti.fi ja sieltä digilehti
Mönkijä-lehti nyt myös
2012 550 ps 4x4 t3c 10 990,- Vakiona ohjaustehostin
Palvelun tarjoaa
Maahantuoja:
Katso täydellinen ATV-esite www.arcticcat.fi, jossa myös kaikki heti toimituksessa olevat maasto- sekä tieliikennemallit.
Hinnat vapaasti Vantaalla 15.5.2012 Alv
Seuraavaksi on vuorossa keskikesän tauko, jonka jälkeen kisataan hiekkapohjaisella Alavuden radalla 18. Avauskisan komeetaksi nousi nuorten nimien rinnalle QRF:ää edustava Jouni Vornanen, jonka varmaotteinen ajo nosti miehen aivan podiumin kupeeseen. ROISKEITA
Olli Koskelalla oli melkoinen kasvonaamio ensimmäisen erän jälkeen.
sen erän startin saaden peräänsä Koskelan ja Saarisen. Pääosan SM-avauksessa ryösti jo perjantaina alkanut sade, joka teki Kavilannummen savipohjaisen radan äärettömän liukkaaksi ja ohittamisen miltei mahdottomaksi. Toisella kierroksella Koskela löysi ohituspaikan ja paransi asemiaan toiseksi. Tämä oli järjestys myös maalissa. Muutamaa mutkaa myöhemmin Koskela spinnasi vaativassa ylämäessä, jolloin Saarinen nousi kärkeen ja Pellonpää kakkoseksi. Toiseksi ajoi Lauri Pellonpää ja kolmas oli Jani Saarinen. Saarisen kiri riitti kahdeksanteen sijaan. Pellonpää ajautui kuitenkin hieman uralta sivuun löysälle savelle, jolloin kaksikko pääsi ohi. Epätasaisella maapohjalla ja alimmassa asennossa leikkuri keikkuu pitkittäissuunnassa ja sen etu- tai takakulma saattaa osua maahan. Hinta: 2320 e. Leikkuukorkeus on noin 60-150 mm. Jo avauskierroksen aikana Koskela näytti kykynsä nousten neljänneltä sijalta kärkeen ja kuroen heti turvallisen etumatkan. Pellonpää vei nimiinsä myös toi-
Yhteispisteet avauskilpailun jälkeen: 1) Olli Koskela, Yamaha, KauhMK, www.loukko.com, 47 pist. Toinen oli Olli Koskela ja kolmas Lauri Pellonpää.
O
lli Koskela keräsi parhaan pistesaaliin Salossa Kavilanummen radalla ajetussa ATV SM Motocrossin avauskisassa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Maahantuoja: Duell Bike-Center
MÖNKIJÄ-LEHTI | 72
ROISKEITA. Leikkuuleveys on 1,1 metriä. Neljännen sijan vei nimiinsä Vornanen perässään isäntäkerhon Perttu Hakala. 2) Lauri Pellonpää, KTM, SuSeMK, Team Bestmotors.fi, 42 3) Jani Saarinen, Yamaha, VMK, Yamaha Racing Team, 38 4) Lasse Ruotsalainen Yamaha, Y-SMK, 38 5) Jouni Vornanen, Yamaha, QRF, 32
Monsteriruohonleikkuri
essex Country AT110 on mönkijän perään tarkoitettu ruohonleikkuri. Neljänneksi itsensä taisteli Ruotsalainen ja viidenneksi Hakala. Aisan saa asennettua niin että leikkuri kulkee suoraan perässä, tai vaihtoehtoisesti hiukan vasemmalla tai oikealla puolella.
W
Koeajon perusteella isokoinen AT110 sopii parhaiten tasaisille laajoille pinnoille. 344-kuutioinen 12,5-hevosvoimainen Bridge&Stratton pyörittää yhtä suurta leikkuuterää. elokuuta.
Koskela ATV-crossin avausvoittoon
Jani Saarinen tuulettaa toisen SM-erän voittoa. Seuraaviksi sijoittuivat Lauri Pellonpää, Jani Saarinen, Lasse Ruotsalainen ja Toni Yli-Hirvelä.
Ensimmäisen erän startin nopein oli Pellonpää perässään Viron Olari Saarme ja Jouni Vornanen. Aika-ajoissa Olli Koskela oli totutun nopea vieden pohja-ajan nimiinsä kolmen sekunnin marginaalilla. Erän edetessä Pellonpää säilytti kakkospaikkansa ja Ruotsalainen onnistui nousemaan jo toisella kierroksella kolmanneksi. Saarisen riskistartti epäonnistui täydellisesti ja tuloksena oli takaa-ajo koko porukan hänniltä. Silloin nurmikkoon tulee jälkiä kuin kyntöaurasta
Sarja jatkuu Oulussa 28. todellinen superviikonloppu. Kesäkiertueen leppoisasta tunnelmasta ja konseptin
toimivuudesta kertoo se, että vaikka mukana oli sekä Suomen huippukuljettajia että vasta-alkajia, hymy säilyi jokaisen naamalla alusta loppuun. Hyvän vastuksen Lehdolle antoi vahvoilla starteillaan viime vuoden SM-kakkonen Jani Väisänen. Tuloksena oli paalupaikka ja kaksi erävoittoa. Aamun ensimmäisen startin ajoivat upeassa kesäsäässä nuoret kuljettajat Jani Saarisen ajokoulun johdolla. MÖNKIJÄUUTISET & UUTUUDET
Lehto vei ATV Supermoton avauksen
K
ouvolan MC oli taas kerran tehnyt hienon radan Supermoton SM-kapinoita varten. Tapahtuman puitteet olivat kansainvälistä tasoa, sillä rata-aluetta huollettiin jatkuvasti erien välillä ja ennen finaaleja lähes koko rata pistettiin priimakuntoon. Kolmanneksi ajoi uusi lupaus Mika Ahlqvist. King's of the Hill tapahtumassa otetaan mittaa siitä kuka kiipeää nopeimmin mäen päälle tai kuka edes pääsee ylös asti. heinäkuuta Pyhäsalmella (GNCC). Tapahtumassa on omat luokat moottoripyörille ja mönkijöille.
Kesäkiertue 2012 alkuun Kiteeltä
V
Väliajalla ajetaan tunnin mittainen ATV GNCC -kisa. Varttuneempia kuskeja saapui paikalle lähemmäs 30. Lisätietoja: www.xtremee.fi/tapahtumat
Q
RF:n Kesäkiertue 2012 starttasi Tolosenmäen motocross-radalta Kiteellä. Koeajoradalla pääsee tutustumaan Can Am mönkijöihin ja esillä on myös Sinisalon vaatemallisto. Seuraavat ajotapahtumat järjestetään 7. Tänä vuonna ATV Supermoto -sarja ajetaan kansallisena kuuden kilpailuerän QRFcupina. Neljänneksi tuli Viron Carol Reesna. Tervetuloa mukaan!
NYT AVATTU!
Tykkää facebookissa . Vahvinta vauhtia heti aamun harjoituksista lähtien piti kaksinkertainen Suomen mestari, Karhulan Moottorikerhon Timo Lehto. Illalla juhlitaan ja soittamassa ovat Tres Hombres ja Freud Marx Engels & Jung. Paikalla on myös Jussi Seljas. heinäkuuta.
1) Timo Lehto, Yamaha, KarMK 2) Jani Väisänen, Honda, KarMK 3) Mika Ahlqvist, Honda, KarMK 4) Carol Reesna, Suzuki, EST 5) Sami Rautiainen, Polaris, KarMK 6) Jarek Myren, Phillips, KarMK
Soinissa ajetaan ylämäkeä ja ATV GNCC:tä
uorenmaan hiihtokeskuksessa Soinissa on lauantaina 21.7. Ajajien taidot olivat kehittyneet viime vuodesta, ja kun harjoittelurinkiä saadaan vielä hieman laajennettua, näyttää lajin tulevaisuus turvatulta. ja osallistu arvontoihin
Oulu Tapsitie 5 044 7997 600 Raahe Rakentajankatu 2 08 2114 500 Ylivieska Ruutihaantie 5 044 7997 376 www.ojanrauta.com
www.rautia.fi. heinäkuuta Hyvinkäällä (crossi) ja 28. Homma aloitetaan aika-ajoilla ja sen jälkeen jatketaan pudotuskisana mies miestä vastaan
-suoraan hyllystä!
Linhai työmönkijät 300 4x4, 400 4x4 IRS ja 600 E V-Twin 4x4 maasto- ja tieliikennemallit NYT MYÖS TRAKTORIMALLIT 400 ja 600
Takuu 24 kk Vain meiltä!
HZ Lasit
FMF Pakoputkistot
& Power Bomb Alkukäyrät
HiPer Hiilikuitu vanteet
AC Nerfbars
Vakiona erikoisvanteet, tavarateline sekä käsisuojat.
Hinnat alkaen 3990 eur
Polaris Mönkijät bEstMotorsista
EU-traktorit alk. Hinnat alkaen 5990+tk
ITP mönkijärenkaat ja alennusvaihteet Mönkijä-lehti | 74
Tarjoa moottorikelkkaa vaihdossa mönkijään!
digitaalisena näköisversiona
www.monkija-lehti.fi ja sieltä digilehti
Palvelun tarjoaa
Mönkijä-lehti nyt myös
Myös ja huolto ja varaosat
Edustamamme merkit: Duell, Iron baltic, atv-expert, allright. 990 eur
26
YKKÖS-LOHJA
Nerffit, pohja- ja svingin panssarit, taka-akselit, moottorin osat ym. 020 7571745 Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14
Asiantunteva Polaris mönkijä ja kelkkamyynti, huolto ja varaosat Jyväskylässä. 0207790265 info@bestmotors.fi
Kallenkuja 8, 63300 ALAVUS · www.menopelit.com
Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä, puh. 8290,Maastomallit 5990,-
Meiltä myös Solifer, Keeway ja CPI mopot!
MENOPELIT JOKAISELLE aina oikean hintaiset ALAVUDELTA menopelit meiltä!
Jaakko 050-913 1171 Jaakko 050-913 1171 Teemu 045-6335576 Myynti 045-852 7110 Varustemyynti 045-8978 565 Varustemyynti 045-8978 565 info@menopelit.com info@menopelit.com
www.bestmotors.fi AlAvus Puh
MÖNKIJÄ
MÖNKIJÄ TYÖSSÄ OSA 2
3/2012 ILMESTYY 31.8.
SORANAJOA, KYNTÄMISTÄ, TIEN LANAAMISTA, jne.
+ Ensikatsaus 2013 uutuusmalleihin + Esittelyssä Polaris Ranger RZR 800 ja XP 900 Turbo
VERTAILUTESTISSÄ
ALLE 10 000 EURON TRAKTORIMÖNKIJÄT
FORD TRANSIT Huippuvarusteltu ja taloudellinen
Maastonkesyttäjät.
Ääriolojen ammattilaiset eivät juuri esittelyjä kaipaa. Yamaha Sport ATV
Hinnat alk.
4.490,-
(YFM-250R)
Pihapiirin toimintasankari.
Grizzly-mallisto alk.
4.990,-
Yamaha Grizzly MudRacer kun ominaisuudet ratkaisevat
(YFM-300 2x4)
Grizzly 550EPS 10.790,Grizzly 700EPS 11.990,-
+ tk + tk
Grizzly:n ajo-ominaisuudet ja etenemiskyky ovat vaikeassakin maastossa omaa luokkaansa. Nämä toimintavarmat menopelit tekevät niin harrastamisesta kuin työskentelystäkin elämyksen joka kerta.
Luokkansa ykkönen. Yamaha-mönkijöiden pitkät huoltovälit ja markkinoiden pienin korjaustilausten määrä puhuvat puolestaan. Lisävarusteilla, kuten tukkikärryllä, vinssillä ja auralla, saat menopelistäsi todella monikäyttöisen.
Kuvien laitteet lisävarustein.
Grizzly MudRacer -paketti: sh 5279 · MudLite-renkaat · ITP-alumiinivanteet · WP-iskunvaimentimet · XT 25 -vinssi · Pohjapanssari · Power Madd -käsisuojat · Lokasuojien levikesarja
www.yamaha-motor.fi www.facebook.com/yamahasuomi. Loistava voimansiirto, vääntö, ketteryys, tasapainoiset jarrut ja suuri maavara tekevät ajamisesta helppoa ja hauskaa