Can-Am Maverick X rs vastaan Polaris RZR XP 900 NRO 2 | 2013 | 7,90 € ATV-LEHTI MÖNKIJÄ PARIURAA RAAJÄRVELLÄ KOEAJOSSA modattu Polaris Scrambler 850 – KOROTETTU MAASTÖMÖRKÖ! MÖNKIJÄMATKALLA MICHIGANIN MAASTOISSA KOEAJOSSA 6 ERILAISTA T3-LUOKAN MÖNKIJÄÄ TRAKTORI VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA – TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA www.monkija-lehti.fi PAL.VKO 2013-36 KOEAJOSSA John Deere Gator +!4;>B85”GGKEEI! #OQNXn XUV 550 4x4 533711-1302
22 290 € • ralliajoon • jäärata-ajoon • seikkailuihin • harrastuksiin RZR 570 4x4 EUT sh. 13 990 € Ranger 800 EPS 4x4 (EUT) sh. 18 990 €) RZR XP 900 EPS LE 4x4 sh. Ranger - ota myös kaverisi mukaan! - tilavasti, mukavasti ja turvallisesti! URHEILULLISEEN MENOON! POLARIS rzr ww w.t m n e t .f i Polaris Ranger Diesel TESTIVOITTAJA! Tekniikan Maailma 8/13 Lavamönkijät-vertailu 90 us 9 9 tarjo € Ranger 400 HO (455 cm 3) 4x4 TARJOUS 9 990 € (Myös EUT sh. 18 990 € Ranger diesel 4x4 (EUT) sh. alk. 14 990 € (hinta ei sisällä akkuja sh. 16 990 € (myös EUT sh. 15 990 € RZR 800 S 4x4 sh. 21 990 € /PolarisMonkijat. 12 990 €) Ranger 500 EFI 4x4 (EUT) sh. 18 990 € Ranger Ev 4x4 (EUT) sh. 21 490 € POLARIS.FI RZR 4 xp 900 EPS LE 4x4 sh. 3 290 €) POLARIS.FI Ranger xp 900 eps 4x4 (EUT) sh
21 990 € /PolarisMonkijat. 3 290 €) POLARIS.FI Ranger xp 900 eps 4x4 (EUT) sh. alk. 21 490 € POLARIS.FI RZR 4 xp 900 EPS LE 4x4 sh. 15 990 € RZR 800 S 4x4 sh. Ranger - ota myös kaverisi mukaan! - tilavasti, mukavasti ja turvallisesti! URHEILULLISEEN MENOON! POLARIS rzr ww w.t m n e t .f i Polaris Ranger Diesel TESTIVOITTAJA! Tekniikan Maailma 8/13 Lavamönkijät-vertailu 90 us 9 9 tarjo € Ranger 400 HO (455 cm 3) 4x4 TARJOUS 9 990 € (Myös EUT sh. 14 990 € (hinta ei sisällä akkuja sh. 22 290 € • ralliajoon • jäärata-ajoon • seikkailuihin • harrastuksiin RZR 570 4x4 EUT sh. 18 990 € Ranger Ev 4x4 (EUT) sh. 18 990 € Ranger diesel 4x4 (EUT) sh. 16 990 € (myös EUT sh. 18 990 €) RZR XP 900 EPS LE 4x4 sh. 13 990 € Ranger 800 EPS 4x4 (EUT) sh. 12 990 €) Ranger 500 EFI 4x4 (EUT) sh
12 Mönkijä-lehti Ylä-Michiganissa 48 PariUraa Raajärvellä 56 Uudenmaan Mönkijät Ry:n ajotapahtuma MudAdventures 2013 Historiaa ......................................................................................... 60 Vuosituhannen virstanpylväät mönkijämaailmassa - Tehosotaa ja ohjaustehostimia s.60 s.48 MÖNKIJÄ-LEHTI | 4 Palstat ............................................................................................. 06 Pääkirjoitus 51 Mönkijä-lehden tilauslomake 72 Roiskeita – Yamahan 2014-uutuuksia, Olli Koskela vauhdissa EM-sarjassa 75 Seuraavassa numerossa s.12 SISÄLTÖ. SISÄLTÖ Nro 2/2013 MÖNKIJÄ-LEHTI Testejä ja koeajoja ......................................................................... 20 Raktorit safarilla: Can-Am Outlander T3 MAX 500 DPS, Can-Am Outlander T3 MAX 650 XT, Honda TRX420 FE T3 FourTrax 4x4, Polaris Sportsman 500 EFI Forest Base 4x4 EUT ja Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest 4x4 EUT 30 Projekti: HighLifter 3” Modi?ed Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE 36 Kaksintaistelussa Can-Am Maverick X-rs ja Polaris Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans 46 Rengastestissä Maxxis Zilla vastaan ITP Mudlite XXL 52 Ajettu: John Deere Gator XUV 550 4x4 traktori Matkoja ja tapahtumia ..................................................................
2000 mm, lev. Tieliikenne 3290,-+tk RALLY USA CITY 1300 4490,-+tk +tk Käsiraha 800,loput 150,-/kk. 2 hlö. Leveys 1530 mm. TA GT Edition vie mopoautoilun uuteen aikaan. Tieliikenneoptiomalli + tk Käsiraha 1500,- loput 240,-/kk (8990,-+tk) Voi lastata myös peräkärryyn, nousee, kippaa ja laskee vinssillä. 150,- USA 250 Myyty yli 4300 kpl! 2890,- +tk Käsiraha 300,- loput 100,-/kk. Kantavuus: 135 kg Akku 2kpl. Markkinoiden paras aura jolla hoituu lumityöt 1/2 nopeammin kuin muilla lumilevyillä! Finman Sillä voi kasata yli 2,5 m korkeita kinoksia! Siinä on kulutuskumi alareunassa ja palkkirunko vetokoukkuun asti. Auran kiinnitys Aurassa huomioväritys: musta-keltainen-musta. 1000 mm, kork. 12 V 45 Ah. 80 km/h. TA TA V U2 T O EUROOPAN TURVALLISIN MOPOAUTO. Moottori 24 V 800 W. Rek. Voit kotoa lähteä kauppaan, pelaamaan golfkentälle tms. Ltd on valmistanut osia jo vuodesta 1978 seuraaville merkeille: Can-Am, Polaris, Rotax, Suzuki, Yamaha. Käsiraha 500. YLIVOIMAINEN HINTA/LAATUSUHDE! Käsiraha 250. 122 cm. Ajomatka E 450 Kantavuus 130 kg. Mm. polttopuuetu- ja takavalot, Vetokyky 450 kg. Nopeus 15 km/h. Telissä lehtijouset, pyörien koko 22". töön Hieno ajopeli kauppareissuille Kääntösäde ja muuhun VAIN 94 cm! Vaihteisto täysin automaat- liikkumiseen. TARJOUSHINTA ENNAKKOTILAAJILLE Irroitettavat päätylaidat. loput 109,-/kk. ja ranka-ajoon... 2490,- maavara 305 mm, lukko edessä. Max. TAKUU 2 vuotta! Rahti 80,- Kaikkiin mönkijöihin VINSSI kaupan päälle nopeille! (arvo 490,-) TA TGB 450 IRS KUU Blade 2 4x4 VU T O Erillisjousitettu, 5980,Käsiraha 700,- loput 135,-/kk. 63, kork. Toimitukset alkaa 6/2013 tilausjärjestyksessä. 500 mm. Kantavuus 1000 kg. 2 hlö. Kauhan leveys 120 cm Täydellinen korisarja kromisilla tupla-ulostuloilla ja helmalevikkeillä yhdistettynä Premiumluokan varusteluun tekee GT Edition, markkinoiden haluttavimman. Nopeus 15 km/h. Pyörivä aisanpää. Suomen suosituin mönkijä lumitöihin, Uusittu keula, 5 vaiht. Katso lisätiedot www.bellier.fi RALLY USA CITY JA GOLF HUIPPU-UUTUUS SKOOTTERIT! 2 VU TA TA Rally USA sähköskootterit ei tarvitse ajokorttia ei vakuutuksia. jo 9 vuotta! FINMAN lumilevy 490,kulutuskumi alareunassa. loput 75,-/kk. Nopeus Isot renkaat. 730 x Kork.1300 mm - Renkaat: Takana 410 mm X 100 mm Edessä 360 mm X 90 mm - Moottori 1300W/ 4100 rpm/1,7Hv, takaveto, harjamoottori, automaatti. 1/2 autom. Kippaava kuuppa. loput 99,-/kk. TGB 550 Blade 100% 4x4 MADE IN TAIWAN TGB eli Taiwan Golden Bee Co. UUTUUS! RALLY USA 2000 MÖNKIJÄN TELIKÄRRY! Tätä on odotettu! NYT SE ON MYYNNISSÄ valmistettu 1,5 mm E 500 TILAA HETI OMASI! Kuuppa vahvasta sinkitystä teräslevystä. YKSINMYYNTI VAIN MODULARBOX OY 040-553 2428 Ajomatka 50 km. PYRKIJÄ Luxus 3-PYÖRÄ PYRKIJÄ 4-PYÖRÄ Moottori SÄHKÖSKOOTTERI SÄHKÖSKOOTTERI 24V 450W. 1580 x Lev. tai käsiraha 195,- loput 8 x 95,- 895,- www.rally.fi P. Paino 340 kg. KUU 6890,- Värit: musta ja punainen. Rahti 80,- Käsiraha 200. V U2 T O TA Uutuus! LASIKUITUKORINEN BELLIER GT EDITION mopoauto TARJOUSHINTAAN KUU TA Kotimainen patentoitu Finman V-aura 800,-. uusi helppo- Kardaaniveto. ajomatka 60 km. 12V 34Ah 1850,- YLIVOIMAINEN HINTA/LAATUSUHDE! Takuu 2 vuotta. KUU OT - Erillisjousitettu etu/takapää - Maavara 150 mm RALLY USA 1300 GOLF 4790,+tk Käsiraha 500. Akku 2 kpl. Latausaika 9 h. TRAKTORI TRAKTORIMÖNKIJÄ ?Vakioistuimella. 040 553 2428 MODULARBOX OY Kartanonherrantie 9, 02920 ESPOO kehä III MEILLÄ TAKUU, HUOLTO JA VARAOSAT PELAA VARMASTI! Yli 150 huoltopistettä koko maassa! NOPEAT TOIMITUKSET KOKO MAAHAN.. 13.990,- Ranskan vanhin mopoautomerkki. ja irrotus käy muutamassa sekunnissa. tinen, eteen ja taakse. Vak. 8 km/h Sisä- ja Ei tarvita ajokorttia ulkokäyteikä rekisteröintiä. 30 km Pit. n.100 km/h. Lavan mitat: Pit. loput 95,-/kk. Vetokyky yli 800 kg. Led-valot, Sparco kuppipenkit 4-pistevöillä, Kenwoodin äänentoisto jne. - Vaihteet Eteen-Vapaa-Peruutus - Akku12V 2X 80Ah, Latausaika 6-8 h - Kääntösäde 1280 mm - Paino 151 kg - Kantavuus 160 kg - Pit. (6990,-) TESTIVOITTAJATieliikenne (8990,-) 7980,- +tk RENKAAT! KIPPAAVA Finman KAUHA 990,- pakkivipu ym. käyttöinen Rek. Metsätöihin, lumitöihin... Saa ajaa pyöräteillä ja jalkakäytävillä tien reunassa. 116, lev. Max.TEHO Runsaat lisävarusteet! 41 Hv Tuulilasi, Boxi, Peräkärry ym
Maalis-kuun lopussa puhuttiin vielä vaatimat-tomasti yhdestä prosentista, mutta vii-den kuukauden jälkeen lisäys on jo seitsemän prosenttia.. Muutaman kilometrin matka kyläkauppaan, naapuriin tai kalalle sujuu neljänkympin vauhdilla tarpeeksi nopeasti. Hiukan samaa vapauden tunnetta kuin moottoripyörän selässä, mutta ilman vauhdin tuomaa pakottavaa valppaana oloa. Mönkijällä liikuttaessa ei tarvitse edes kovin tarkkaan miettiä tavaroiden määrää, sillä kyydissä kulkee melkoinen arsenaali tavaraa. PÄÄKIRJOITUS Nro 2/2013 önkijäkauppa on kaikista lamapuheistaa huolimatta jatkunut vilkkaana. PÄÄKIRJOITUS. Tilastot siis kertovat että traktorimönkijät kiinnosta-vat ostajia. Vaikka traktorimönkijä onkin kohtuullisen helppo muuttaa kulkemaan sallittua kovempaa, käyttää meidän kokemustemme mukaan suurin osa niitä täysin vakiokuntoisina. Maastossa ajamiseen tarvitaan tie- MÖNKIJÄ-LEHTI M MÖNKIJÄ-LEHTI Toimituksen osoite: PL 34, 01901 Nurmijärvi Puh: (09) 8789 2400 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Käyntiosoite: Otsotie 4, 01900 Nurmijärvi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 6 tenkin maanomistajan lupa, mutta useimmilla metsäautoteillä saa rekisteröidyllä T3-mönkijällä liikkua vapaasti. Nyt tilanne on tasaantunut ja toukokuun loppuun men-nessä 60 prosenttia myydyistä mönkijöistä on rekisteröi-ty traktoriksi. Osasyy on niiden edullisempi verotus L7-mal-leihin, mutta vähintään yhtä tärkeää on lupa ajaa tiellä. Tauolla makkaraa paistaessa porukassa syntyi ajatus kalaretkestä jossakin järvisuomessa. Koneita käytetään mökillä tai maatilalla työvälineenä, mutta myös lähialueella liikkumiseen. Tilaushinnat: kestotilaus 28 e, määräaikainen tilaus 30 e. Samalla voi nauttia kiireettömyydestä. (03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Painopaikka: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 1796-8968 Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2013: touko-, heinä-, syys- ja lokakuussa. Päivän reissu Kanta-Hämeen metsäteillä ja maastoissa oli rentouttava kokemus. Pitää vain etsiä alue missä on sopiva verkosto metsäteitä ja riittävästi kalapaikkoja. Downshiftaushan on muotia, joten tässä tapauksessa vauhdin vastapainona on hitaus. Samalla saa kuitenkin vapauden nauttia omista poluistaan, kun ei ole pakotettu pysymään pelkästään yleisillä teillä. Retkiterveisin ja hyvää kesää kaikille toivottaa! Jii Helminen Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Ari Eloluoma Sami Jaakola Joni Helminen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 Parola Puh. Maksimissaan noin 40 km/h marssivauhti ei päätä huimaa, mutta päätimme jo matkaan lähdettäessä että nyt ei ole kiire minnekään. Teimme tähän numeroon hiukan erilaisen koeajon traktorimönkijöistä ja lähdimme niillä safarille. Eväät, teltat ja kalavehkeet mukaan ja matkaan. Tuuli hulmuaa, nenä haistaa ja ehtii katsella myös maisemia. Alkuvuodesta T3-luokan traktorimönkijät vietiin kä-sistä, sillä niiden osuus kaupasta oli peräti 70 prosenttia.
KUUMA kesätarjous OUTLANDER ™ 7990,- T3 400 + toimituskulut, sis. Kysy lisää lähimmältä jälleenmyyjältäsi: www.can-am.fi SKI-DOO ® LYNX ® SEA-DOO ® EVINRUDE ® ROTAX ® CAN-AM ® brp.com. ??Uudistunut penkki ??Rekisteröity 2:lle 1 ??DPS-ohjaustehostin1 Kehitetty Suomessa pohjoismaiseen käyttöön ??Edulliset vakuutukset ??Ei vuosikatsastusta ??Yrittäjälle veroetuja ??Lumiauran käyttö virallisilla teillä laillista ??Täysin tieliikennelaillinen, T-ajokortti riittää (kortin voi ajaa 15-vuotiaana) Kaksipaikkainen traktorimönkijä Kaksipaikkainen traktorimönkijä Outlander T3 Outlander T3 12 592,- 9990,- ™ Max 650 XT ™ Max 500 DPS ™ Rekisteröitynä tieliikenteeseen. Outlander T3 MAX on markkinoiden ainoa peräkkäinistuttava 2-paikkainen traktorimönkijä. Kaupan päälle: Warn RT25 -vinssi arvo 548,B.E.S.T.-käyttöturva* arvo 269,Pohjapanssari arvo 159,- ETUSI ARVO 2 086,Tarjousaika: 27.5. - 27.7.2013 Can-Am-traktorimönkijöissä on edulliset käyttökustannukset. 1 Outlander T3 MAX 500 DPS ja Outlander T3 MAX 650 XT -mallit. Rekisteröitynä tieliikenteeseen. 9 100,*24 kk tehdastakuu ja 36 kk B.E.S.T.-käyttöturva tarjoaa yhteensä 5 vuotta huolettomia kilometrejä. ALV. ??Bensapihi ja vähäpäästöinen Rotax®-moottori ??Aito neliveto, Visco-Lok-tasauspyörästö ??Suuri kantavuus ja vetokyky Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut, sis. T tehdasvalmisteinen Traktorimönkijä Myös kaksipaikkaisena! MYÖS TIELIIKENTEESEEN, T-AJOKORTTI JA 15 VUODEN IKÄ RIITTÄÄ! HYÖTYYN JA VAPAA-AIKAAN Can-Am® Outlander™ T3 -traktorimönkijä on väsymätön työjuhta, joka tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän ominaisuuksia sekä tielle että maastoon. alv sh
INTRO Ari Eloluoma ja 3-tuumaa korotettu Polaris Scrambler pitävät pieniä kiviä pilkkanaan! Kuva: Jukka Helminen MÖNKIJÄ-LEHTI | 8 INTRO
Kuva: Jukka Helminen www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. Puikoissa rattipena-perunafarmari-mestarikondiittori Antti Mikkola. Maverick loikkaa
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12 PÄIVÄRETKI KUPARISAARELLA. Teksti ja kuvat: Olli Autonen Mönkijöillä ja moottorikelkoilla saa Keweenaw -niemimaalla lasketella välillä melkoisia sorabaanoja. ”Kuparisaari” tarjoaa nykyään satojen kilometrien reittiverkoston moottorikelkoille ja mönkijöille, jotka molemmat ovat yksiä alueen matkailuvaltteja. MÖNKIJÄ-LEHTI YLÄ-MICHIGANISSA PÄIVÄRETKI KUPARISAARELLA Ylä-Michiganin niemimaalle Yhdysvaltoihin muutti vuosisadan taitteessa kymmeniä tuhansia suomalaisia töihin kuparikaivoksille ja metsähakkuille
Allani on Arctic Catin 366-kuutioinen nelivetomönkijä, jonka päivätaksa on vaatimaton 125 dollaria, eli alle satasen euroissa. itkälle venynyt kevät Ylä-Michiganissa viivästytti mönkijäkauden alkua ennätyksellisen myöhään. Se oli ainoa, mitä valikoimista tänään löytyi. Paikalliset kokoontuvat grillaamaan läheistensä luo ja lähtevät campingalueille viettämään pitkää viikonloppua vetäen pickupien perässä keskikokoista rivitalon pätkää muistuttavia asuntoautojaan. Pitkä viikonlop- pu oli ruuhkauttanut myös paikallisen mönkijöitä vuokraavan ja myyvän M&M Motorsportin, eikä vapaita laitteita löytynyt kuin pitkän viikonlopun viimeiselle pyhäpäivälle. Vielä kun Michiganin isot järvet olivat viimein luoneet jäiset nahkansa ja sää oli lämmin, olivat veneilijätkin lähteneet liikkeelle. Onneksi repusta löytyi proteiinipatukka ja vesipullo! Kuvassa jutun kirjoittaja ja Mönkijä-lehden virallinen seikkailija Olli Autonen. on samalla kesän alkamisen juhla. Vahvat suomalaistaustat omaavan kaupungin taajaman- MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. kauempaa tulleita vieraitaan, myymäläpäällikkö Chad toteaa. Kesä alkaa ja ihmiset lähtevät maastoon vieden sinne mm. Siinä missä moottorikelkat saatiin vaihtaa kumipyöriin viime vuonna jo maaliskuussa, joutui tänä keväänä lumitöihin vielä huhti-toukokuun vaihteessa. Calumetin pikkukaupungin pääkatu on kuin suoraan lännenelokuvista. - Tämä viikonloppu on yksi kauden kiireisimmistä meille. Maakuntamatkailua mönkijällä Lähden Hancockin kaupungista pohjoiseen ja kohti Keweenaw –niemimaan kärkeä. Kaatuneiden muistopäivä toukokuun viimeisenä maanantaina P www.monkija-lehti.fi Kartalla ollaan, mutta lähimmästä avoimesta ruokapaikasta ei ole hajuakaan. Viimeiset lumet mönkijäreiteiltä sulivat toukokuun alussa, mutta rankat kevättulvat pitivät huolen siitä, että pehmeille reiteille ei ollut asiaa kuin vasta loppukuusta
Sadevesikuopat pakottavat kuitenkin väistöliikkeisiin tai hiljentämään, sillä jousitus ei ole kaksinen, eikä ohjauksessa tietenkään ole iskuja suodattavaa tehostinta. < Lake Lindenin pikkukaupunki toivottaa reitiltä tulijan tervetulleeksi opastaululla, joka kertoo mm. MÖNKIJÄ-LEHTI | 14 Taajamassa vallitsee 10 mailin tuntirajoitus mutta viimeisen asuinkortteliin vievän kadun ylityksen jälkeen saa Arctic Catilla paahtaa jokaisen 366-kuutiosenttimetrin voimin. View –baari Mohawkissa tarjoaa mm. Ja kaikkiin niihin pääsee suoraan ajamalla! > Kelkat ovat alueen turismin kannalta iso bisnes, mutta mönkijöiden odotetaan kasvavan samalle tasolle kehittyneen reittiverkoston ansiosta. Olen juossut niitä koko kevään lumien sulettua ja miettinyt, kuinka hyvä onkaan, että maassa suhtaudutaan myötämielisesti moottoroituun vapaaaikaan. Onneksi teknisempi pätkä ei kauaa kiusaa, vaan kohta taas mennään loputtoman pituisia harmaita hiekkasuoria. Samat reitit ovat talvella kelkkailijoiden käytössä ja kelkkailu onkin entisen kuparikaivosalueen yksi harvoista matkailuvalteista talviaikaan. Kylässä on tullut kevään aikana käytyä muutamaan otteeseen, joten nyt päätän jatkaa matkaa taajaman ohi kiertävää reittiä. Yksipyttyinen Cattihan on mukavan näppärä, ketterä ja harmiton metsämönkijä, mutta jo alkumatkasta minua alkaa siepata. Sähkölinjan ali kulkevaa reit- tiä pitkin on valunut melkoiset norot talven sulamisvesiä ja reitillä on ihan mukavan kokoista kuoppaa, spooria ja kurvia. < Cli. ympärysreitit ovat minulle tuttuja. majoitusliikkeiden, ravintoloiden ja korjaamojen sijainnit. Ollapa alla nyt jotain tonnisen Renegaden tai Scramblerin kaltaista niin eipähän, piru vie, pääsisi vilu puraisemaan. MÖNKIJÄ-LEHTI YLÄ-MICHIGANISSA < 1900-luvun alkuvuosikymmeninä alueella kukoistanut kaivoselinkeino näkyy vielä kaikkialla. Niitä varten nimittäin on rakennettu meikäläisiä pyöräteitä muistuttavat reitit – ja ilman niitä olisi lenkkeilijällä ahtaat oltavat autokansan seassa. Tehohirmun kaasu saa olla köytettynä nippusiteellä kahvaan kiinni. Rajoituksia ei ole, kunhan vaan ei aiheuta vaaraa muille. Tällä hetkellä Calumetissa asuu alle 800 ihmistä, joten kaupungista ei enää voi- PÄIVÄRETKI KUPARISAARELLA. Alun pitkillä suorilla meinaa vilu iskeä ja välillä on pakko pysähdellä harrastamaan taukojumppaa kameran kanssa. - Kelkkailu on meille edelleen ykkösjuttu, vaikka mönkijöiden suosio on kasvanut huimasti kymmenessä vuodessa, Chad kertoo. Huippuvuosina Ylä-Michiganin kaivoskeskittymänä toimineessa kaupungissa asui yli 5000 asukasta, mutta toista maailmansotaa edeltäneen suuren laman seurauksena lähes kaikki alueen kaivokset suljettiin ja ihmiset joutuivat hakemaan työnsä muualta. Sääennusteita tuijottaneena lähdin ajelemaan microfleece päällä. Aamu on kirkas, mutta ennen yhdeksää vielä kolea. Calumet tulee vastaan reilun kymmenen mailin ajon jälkeen. Pitäjä on esimerkki alueen autioitumisesta raadollisimmillaan: 1900-luvun kynnyksellä parin tuhannen asukkaan Calumetin väkiluku tuplaantui parissa vuosikymmenessä. jalan mittaisia hodareita ja aitoa vanhaa Amerikan baarikulttuuria! Mönkijäreittien varrelta löytyy lukemattomia pistäytymisen arvoisia taukopaikkoja
Toinen mokoma 15 mailia ei juuri erikoisuuksia tarjoa. www.monkija-lehti.fi Tämä sympaattinen tienvarsibaari oli kiinni, mutta juttutuokio ja täydennystä bensatankkiin irtosi silti vanhalta omistajapariskunnalta. Tällaisia huoltoasemia ei sentään enää löydy Jenkeistäkään, mutta keräilijät ja vanhan tavaran jobbarit pitävät teidenvarsilla todellisia aarreaittoja. Täytän tankin ja kävelen takaovesta sisään, pariskunnan asuinpuolen eteisen kautta. Perheet ovat lähteneet perinteiselle memorial dayn ajelulle. Ja juuri kun ehdin haaveilla taas jostain vähän räyhäävämmästä ajoneuvosta, kurnaisee kurvin takaa vastaan 700-kuutioinen Yamaha Raptor kuljettajan käsi nyrkissä merkiksi siitä, että hän on liikkeellä yksin. Hienon näköistä hommaa. Ajan kierroksen rakennuksen ympäri tarkistaakseni, onko paikka edes auki. - Lavalla on kylmälaukku ja grillausvehkeet. Kaukana ollaan BP:n, Sinclairin ja Chevronin valtatiekeitailta. Kuten niin monet muutkin alueen väestöstä. Toivotamme mukavat päivänjatkot ja jatkan kohti pohjoista. Saan sentään ajaa mönkijällä Amerikassa ja keli on mitä hienoin! Jäähyväiset isolle järvelle Tulvavesilammikoita, pitkiä hiekkasuoria ja paikoin syvääkin parispooria, joka on syntynyt jollain UTV:ta järeämmällä kalustolla keväträllien aikaan. Päätän poiketa lorauttamaan sen minkä tankki vetää, kun en ole aivan varma nuhruisen bensamittarin näyttämästä. - Ei pidetä tähän aikaan auki kun on niin hiljaista, vanhempi mies tuumii ja perii 8 taalaa bensasta. Tarra maksaa vuodeksi vain 16 dollaria ja se oikeuttaa liikkumaan myös pienemmillä metsäteillä. Mönkijän takaa löytyvä tarra kertoo, että laitteella on lupa ajaa osavaltion maastoliikennereiteillä. Side-by-side on ihan yliveto näihin hommiin, sillä saa koko perheen mukaan ja tarvikkeet kyytiin. Kateus pyyhkäisi umpikypäräni sisällä, mutta laantui kuitenkin pian. Mies luuttuaa huoneenpituista baaritiskiä ja rouva katselee tupakka suussaan juuri käyn- MÖNKIJÄ-LEHTI | 15. Kaupungin pohjoispuolella pysähdyn jututtamaan kahta UTVretkuetta, jotka pitävät taukoa reitin sivussa. Lännenhenkinen pääkatu ja paikan kokoon nähden laajalle levittynyt esikaupunkialue ovat silti jääneet. Michigan higway M-26:n ylityksen jälkeen erottuu reitillä lippusiimaa ja opasteita. Vansvillen Baarissa on eri meininki. Etsimme jonkin nätin jokivarsipaikan ja pysähdymme nauttimaan komeasta päivästä. ”Bensaa, öljyä, pikkupurtavaa ja viinaa”. Pian Calumetin jälkeen reitti muuttuu todella mielenkiintoiseksi. Vaihdettiin tavalliset mönkijät pari vuotta sitten pois, eikä paluuta niihin enää ole, Chris ja Brett kertovat. Tiheästi mutkittelevaa punaista hiekkapohjaista polkua, pieniä korkeusvaihteluita ja ympärillä vasta vihertämään alkanutta koivikkoa. Kuultuaan olevani Suomesta mies innostuu kertomaan itsekin olevansa suomalaistaustainen. da puhua. Pysähdyn ihmettelemään mekaanista bensamittaria, kun vanha rouvaihminen kävelee taakseni ja sanoo ukon aukaisevan mittarin sisätiloista. Ei näytä olevan
Ukko maalaa pihakalusteita ja toivottaa tervetulleeksi, heiltä saa kuulemma ruokaakin. Pisimmillään vajaan 600 kilometrin pituinen, leveimmillään vajaan 300 kilometrin levyinen. Matkaa vesiteitse sata kilometriä, maantietä 680. 1. MÖNKIJÄ-LEHTI YLÄ-MICHIGANISSA 4. Onneksi tuli sentään vesipullo ja proteiinipatukka mukaan! Aamun koleus on vaihtunut lähes helteiseen iltapäivään ja metsä on herännyt eloon. Vähän matkaa saat ajaa valtatietäkin. 2. 3. nissä olevia tenniksen Ranskan avoimia. Reitinvierus kasvaa korkeaa kuusta ja valkeanaamaista koivua ja tuo mieleen jotenkin kotoisat maisemat. Täältäkin löytyy ukko ja vanhempi nainen. Lähden ajamaan tulosuuntaan ja pysähdyn tauolle katselemaan karttaa. Erään linnun olen tavannut jo useasti reissun aikana ja sen rotu vaivaa mieltäni. Sen olen kevään aikana ehtinyt nähdä jo monesta eri kuvakulmasta, monenlaiselta eri rannalta käsin. Ylitän taas highway 26:sen ja toden totta, merkitty mönkijäreitti kulkee muutaman sata metriä valtatien pientareella! Siitä reitti poikkeaa takaisin metsään ja pian saakin ajaa reissun komeinta reittiosuutta. Enkä aio käydä toiste. Cliff View Inn-Bar on käymisen arvoinen kohde niille, jotka PÄIVÄRETKI KUPARISAARELLA. Siellä hiihtivät suomalaiset 1995 ja kävin siellä keväällä au- tolla. Tienpohja kulkee jyrkänteen reunamaa, jonka takana pienessä laaksossa näkyy komea, vielä tulvassa oleva kevätpuro. Ihailen vielä hetken mieletöntä vettä ja jätän samalla jäähyväiset, ylihuomenna olen jo kotimatkalla. Mutta tuo järvi on käsittämätön! Nyt on rannalla pehmeää, liki valkoista hiekkaa silmänkantamattomiin kuin Kaliforniassa tai Floridassa ikään, ja nyt ollaan sentään kaukana pohjoisessa, karussa Michiganissa. Reitti kulkee pari korttelia kylää halkovaa tietä pitkin kunnes ollaan maailman suurimman makean veden rannalla. Yritän syömään viereiseen ravintolaan, mutta sekin on kiinni. Googletan takaisin palattuani käyttäen asiasanoja ”black bird with red wings”, ja saan vastauksen kysymykseeni jo ensimmäisen linkin takaa. Tästä eteenpäin vain avovettä, kunnes ollaan Kanadassa ja Thunder Bayssa. Pian tienpohja alkaa lasketella mut- MÖNKIJÄ-LEHTI | 16 kittelevaan alamäkeen ja korkeimpien latvojen takana välkkyy jo suuri ja mahtava Yläjärvi, Lake Superior. Mutta en ennen mönkijän selästä, enkä Eagle Riverin kylästä. Kyseessä on tietysti Red-winged Blackbird – loogista! Taukopaikkaromantiikkaa Pistäydyn Mohawkin kylän lähellä erääseen toiseen taukobaariin, jonne puukyltit kirkuvat kääntymään. - Ruokaa saatat saada Eagle Riveristä, sinne on enää muutama maili matkaa
Lake Lindenissä on pidetty huolta maastoreiteiltä tulevista: kaupunkiin vievässä risteyksessä iso kyltti kertoo kaikkien keskeisten majoitus- ja ruokapaikkojen sijainnit ja opastaa vielä erikseen ajopelien huolto- ja myyntiliikkeidenkin pihoihin. Lake Lindenin lähellä vastaan ajelee ajaa muutama UTV ja pari seuruetta mönkijöillä. Sisältä löytyy täytetty mustakarhu, biljardipöytä, osavaltion futisjoukkueen viiri, presidentti Kennedyn juliste sekä tietysti kattopropelli ja hyvät valikoimat edullista viinaa. Pistäydyn vielä tankilla Hancockin taajamassa ja palautan mönkijän pyhäpäiväksi suljettuun myymälään. Ennen Calumetin kylää käännyn Lake Lindenin ja Dollar Bayn kylien kautta Hancockiin vievälle reitille, eli palaan lähtö- pisteeseen hieman eri kautta. Eräässä porukassa perheen emäntä ajelee keulilla vanhalla pikku-Hondalla isän ja pojan seuratessa perässä raskaasti tuunatulla kaksipaikkaisella Can-Am Outlanderilla. 3. Odo- www.monkija-lehti.fi tamme, että mönkijämatkailu kasvaisi vähitellen samalle tasolle. Pohjoismaista, eritoten Suomesta tulleiden siirtolaisten jäljet näkyvät alueella kaikkialla mm. Reittiosuus on pääasiassa nopeaa ja melko mutkatonta – täälläkin olisi kiva laskea menemään jollain vähän ruudikkaammalla pelillä. Reittien jokaisesta risteyksestä löytyy opasteet ja kartat, joten eksymisen vaaraa ei ole. Copper Harborissa, Keweenaw-niemimaan etäisimmässä kolkassa olin käynyt jo aikaisemmin keväällä ja matka sinne olisi vaatinut alleni hieman rivakammin liikkuvaa ajopeliä ja mielellään matkaseuraakin. Mönk- käily täällä näyttäisi tosiaan olevan koko perheen hommaa! Reitti Hancockin keskustaan vie suljetun kuparisulattamon ja kaupungin vanhan autovarikon kautta. Tämän lähemmäksi Lake Superioria ei moottoriajoneuvolla Eagle Riverissä pääse. 5. Päivä on ehtinyt nytkin pitkälle, joten päätän suunnata takaisin kaupunkiin. Gay ja Dreamland ovat kaksi eri paikkaa! 2. Olen ainoa asiakas, ehkä päivän ensimmäinenkin, ja otan ketsupin ja sinapin kanssa tarjoillun jalan mittaisen hodarin kokiksella. Swedetown Trails Calumetissa tarjoaa reitit maastopyöräilyyn ja talvisaikaan hiihtoon. Tänne on siis vielä palattava. - Talvella piha on koko ajan täynnä kelkkoja ja mökkimme ovat jatkuvasti varattuja. Mönkijäreitti tänne asti on ollut avoinna vasta pari vuotta, kun viimeisetkin yksityiset antoivat luvan käyttää maitaan maastoliikenteelle myös kesäaikaan. sukunimissä, paikannimissä ja kulttuurissa. 6. Catin trippi on mykkä, mutta karttakalkuloinnin mukaan olen ajanut päivän aikana yli 100 kilometriä. Vanhoja Internationaleja, Fordeja ja Mackeja – oikea Amerikan rekkoja fanittavan museo. Ennen Eagle Riverin taajamaa mönkijäreitti kulkee hetken valtatien laidassa! 5. Kertoo jotain paitsi reittien kunnosta, myös siitä että Ylä-Michiganissa riittää ajettavaa: nytkin olen kolunnut vain pienen osan koko niemimaan reiteistä. 1. MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. Nainen on hieman pettynyt, kun kerron että kovin montaa mönkijää ei päivän aikana reiteillä ole vastaan tullut. Yhdysvallat, tuo viisaiden kieltojen ja muistutusten maa! 4. Kesäaikaan reitit ovat vain mönkijöiden ja side-by-side –laitteiden käytössä, vaikka välillä vastaan saattaa huristellakin enduropyöriä tai lava-autoja. kaipaavat elokuvista tuttuja perijenkkiläisiä taukopaikkoja, joita ei turistikohteiden, suurkaupunkien ja Interstate-valtateiden varsilta löydä. 6
MÖNKIJÄ-LEHTI YLÄ-MICHIGANISSA Side-by-side –laitteet ovat viimevuosina kasvattaneet huimasti suosiotaan Jenkeissä ja myös Ylä-Michiganissa niitä myydään jopa enemmän kuin tavallisia mönkijöitä. Tällä osuudella olisi tehokas jäykkäakselinen ollut poikaa. • Tieliikennemönkijöitä ei erikseen ole, mutta ORV-luvalla saa ajaa pienemmillä metsäteillä ja tilapäisesti isommillakin teillä • Reitiltä poikkeaminen on kiellettyä ja vaatii maanomistajan luvan. Tarkoitus oli pystyttää leiri jollekin jokitörmälle ja ryhtyä grillaamaan! Faktaa: • Ylä-Michigan (Upper Peninsula) on Michiganin osavaltion ylempi niemimaan Yhdysvaltain Keskilännessä • Keweenaw–niemimaa on niemimaan pohjoisin kärki, jota suomalaissiirtolaiset alkoivat aikanaan kutsua Kuparisaareksi (Copper Island) • Alueella on runsaasti moottorikelkka- ja ORV (off-road vehicle) –reittejä. Kesäaikaan reiteillä saa ajaa mönkijöillä ja UTV:lla, muttei maastoautoilla tai kaksipyöräisillä • Reiteillä saa ajaa hankkimalla ajoneuvoon 16 dollarin hintainen vuosittainen uralupa. Paikallinen kerho järjestää kuitenkin isoja off-road –päiviä pitkin ajokautta • Alueella useita ATV- ja UTV-ajoneuvoja vuokraavia yrityksiä. (Michigan Department of Natural Resources). Päivätaksat vaihtelevat 100-300 dollarin välillä Lisätietoja: www.keweenawatvclub.com < Pienelle alueelle mahtuu mukavan vaihtelevaa reittiä. Nämä perheet lähtivät kesänaloitusajelulle pyhäpäivänä. > Suomessa tätä voisi luulla pyörätieksi, mutta kyseessä on Hancockin kaupungin keskustaan vievä mönkijä- ja kelkkareitti! MÖNKIJÄ-LEHTI | 18 PÄIVÄRETKI KUPARISAARELLA
Kuvan laite erikoisvarustein. 4.990,- www.yamaha-motor.fi www.facebook.com/yamahasuomi + tk • IRS-erillisjousitus • EPS-sähköinen ohjaustehostin • Ultramatic® – markkinoiden luotettavin variaattorivoimansiirto • Jopa 70 kg kevyempi kuin kilpai- levat laitteet • Kevyt ajaa ja käsitellä • 5 vuoden takuu. Valitse varma ja kestävä Yamaha. Yamaha-ylivoimaa Yamaha-mönkijät L3-Leiskassa Alk
Jokaista mukana ollutta viittä testikuskia neuvottiin ajamaan tiepätkät mahdollisimman siististi. Kaikki laitteet punnittiin täydellä tankilla. Kieltäytyneistä vain yksi olisi suoranaisesti kuulunut ryhmään mukaan, sillä halusimme lähtökohtaisesti vain sellaisia merk- RAKTORIT SAFARILLA. Erilaista tekniikkaa Pyysimme safarille mukaan muitakin merkkejä, mutta kolme ei halunnut osallistua. Osalta se sujui paremmin ja osalta huonommin. Raktorit saf MENOSSA MUKANA Can-Am Outlander T3 MAX 500 DPS Can-Am Outlander T3 MAX 650 XT Honda TRX420 FE T3 FourTrax 4x4 Polaris Sportsman 500 EFI Forest Base 4x4 EUT Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest 4x4 EU joimme viisikolla usean tunnin kestäneen safarin metsäteillä, vaihtelevalla mönkkäriuralla ja joitain kilometrejä asfaltilla. Kääntöympyröiden lisäksi mittasimme kiihtyvyyden 30 km/h nopeuteen, hitaan puolen nopeuden ja huippunopeuden. Myös polttoaineen kulutus oli kiinnostava seikka, sillä tällä kertaa mittasimme sen myös kilometrien mukaan. Vaihdoimme kuitenkin normaaliin testityyliin kuskeja ja laitteita tasatahtiin, joten jokainen ajoi saman määrän kullakin mönkijällä. Siis tarkalla peukalolla, eikä koko ajan väkisin rajoittajaa vasten konetta rääkäten. Ideana oli selvittää miten erilaiset nopeuden rajoittimet toimivat eri tilanteissa. Maastotesteissähän mittaamme aina vain tun- A MÖNKIJÄ-LEHTI | 20 tikulutuksen, koska se on mielestämme ainoa vertailukelpoinen tapa kun kyseessä ovat maastomönkkärit. Näin lopputulos esimerkiksi bensan kulutuksessa on mahdollisimman tasapuolinen. Safarin päätteeksi teimme vielä perinteisen tukkikärryn vetotestin samalla radalla, jolla olemme aina kokeilleet muutkin mönkijät. Siinä syy tähän viiden mallin kattaukseen
Keltaista sulkuviivaa (tehty kuvaan photoshopilla) ei saa ylittää, vaikka ohittaisi ns. Nopeuden saavuttaessa noin 40 km/h ECU (engine control unit, eli ”tietokoneohjattu” moottorinohjausyk- MÖNKIJÄ-LEHTI | 21. Polaris Sportsman 500 EFImallissa on käytetty Can-Amin tapaan apuna moottorinohjausta. Mönkijällä se on kuitenkin viisasta. Samalla ECU säätää ruiskutettavaa bensiinin määrää ja katkoo ruiskutusta tarpeen mukaan. Kaasu pohjassa ajaminen muistuttaa siis samaa kuin joku painaisi jatkuvasti sammutinnappia. Tällä kertaa otimme koneisiin kuitenkin hiukan erilaisen lähestymistavan ja lähdimme niillä safarille. ECU tunnustelee nopeutta ja noin 40 km/h kohdalla solenoidi avautuu ja aktivoi ulkoilmayhteyden rajoittimelle, joka rajoittaa näin imuilman virtaamisen läppärungolle. Järjestelmä on omalla tavallaan nerokas, sillä siinä on käytetty apuna rajoitinrunkoa (sama idea kuin kalvokaasuttimessa). Kierrokset ja kaasun asento määrittävät, mitä asiaa milloinkin säädetään ja miten paljon. kejä, joiden nopeus on rajoitettu jotenkin ”sähköisesti” tai variaattorin välityksiä lyhentämällä. Rikotaanko kuvassa lakia ja jos niin mitä. Rajoittimen kautta ei siis virtaa polttoaineseosta vaan pelkästään raikasta ilmaa silloin kun nopeus on alle 40 km/h. Ruiskun läppärungon ja ilmansuodattimen kotelon välissä on rajoitin, johon tulee solenoidin kautta letku. Siis täysitehoisia moottoreita kun liikutaan traktorin nopeusrajoituksen alapuolella. www.monkija-lehti.fi Kummankaan traktorikuskin ei lain mukaan tarvitse käyttää kypärää. hidasta ajoneuvoa. Hondassa järjestelmä tunnistaa nopeuden ja katkoo sytytystä. afarilla Olemme koeajaneet ja esitelleet kaikki viisi mukana ollutta traktorimönkijää jo ennenkin. Polaris Sportsman 850 on rajoitettu samaan tapaan kuin moposkootterit. Variaattorissa on holkki, joka lyhentää välitystä estäen variaattorin hihnaa siirtymästä lautasilla sen jälkeen kun noin 40 km/h nopeus on saavutettu. Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen sikkö) säätää sytytystä myöhemmälle ja katkoo eri tilanteissa eri syklillä kipinää. Can-Amin T3-mallien nopeuden rajoituksessa on käytetty eniten hyväksi nykyaikaista moottorinohjausjärjestelmää
Nollasta kolmeenkymppiin se kiihtyy noin kolmessa sekunnissa. Polaris Sportsmanin 499-kuutioinen yksisylinterinen moottori kehittää noin 35 hevosvoimaa. Italiassa traktoriksi muutettu Polaris Sportsman XP 850 vetopainot ovat kuitenkin 500 kiloa, vaikka laite on painavampi kuin Sportsman 500. Polaris XP 850 maastomalli on aiemmissa testeissämme kuluttanut vain noin 3,5 litraa tunnissa, vaikka on kaahattu rallityylisesti pelloilla, metsäteillä ja möyritty mudassa. Kummatkin Can-Amit kuluttivat hiukan yli 11,5 litraa, Polaris Sportsman 500 14,5 litraa ja Polaris Sportsman XP 850 15,5 litraa sadalla. Vaihteilla sopivasti pelaamalla sillä on helppo ryömittää myös maastossa. Holkitetulla variaattorilla ja näin tehokkaalla moottorilla pitääkin ehdottomasti käyttää kaasua niin että ei yritä väkisin ajaa päin välityksen rajoittajaa. Kolmeenkymppiin mennään puolessatoista sekunnissa. Täyskiihdytyksessä moottori ry- käisee kuitenkin niin rajusti ylikierroksille ja remmi hiukan luistaa, jolloin nopeus karkaa hetkellisesti. Maastomönkijällä on kärryn (siis kärryn ja kuorman) maksimi kytkentäpaino 1,5 kertaa vetävän mönkijän omamassa. Keskipakokytkin mahdollistaa sen että käsikytkintä ei tarvita. Tällä kertaa Pollen T3-versio nielaisi menovettä 5,9 litraa tunnissa. Porukan erilainen nuori on myös pienin, sillä Hondan yksisylinterisessä moottorissa on 420 kuutiota. Kulutuksia ja vetopainoja Vaihtelevassa safariajossa Honda oli ylivoimaisesti pieniruokaisin, sillä se kulutti satasella 7,9 litraa. Huiput ovat juuri alle 40 km/h ja kolmeenkymppiin kiihdytään hiukan yli kahdessa sekunnissa. Emme tehneet safaritestissä pisteytystä, sillä viisikko on täysin eri puusta veistetty. Nollasta kolmeenkymppiin mennään kahden sekunnin pintaan. Honda kelaa jo kolmosvaihteella 37 km/h nopeuden, jolloin rajoitin puuttuu peliin. Hondan muutostyöt ja tyypitys ovat saksalaisen Dreselin käsialaa ja sen korkeimmat kytkentämassat ovat 400/600 kiloa. Jos ajaa tasaisesti kiihdyttäen, niin nopeus on selvästi alempi. Myös voimansiirto poikkeaa muista, sillä Honda käyttää kovaa viisilovista vaihdelaatikkoa, jota operoidaan vasemman käden peukalolla napeista. Koska välitys on rajoitettu holkilla, ruunaa se hitaan puolen kulkuja melkoisesti. RAKTORIT SAFARILLA. Nopeus stoppaa jo 25 km/h kohdalla. Se aiheuttaa vain remmin kulumista, voimansiirto lämpenee ja kone huutaa tuskissaan. Kyseessä on siis eräänlainen semiautomaatti. Tehtaan tekemä nopeuden rajoitin toimii fiksusti, joten Polle kul- MÖNKIJÄ-LEHTI | 22 kee hitaalla ja nopealla vaihteella yhtä kovaa. Tehoa siitä irtoaa noin 27 hevosvoimaa. Huippuja Polaris ottaa hetkellisesti melkein 50 km/h. Tehoa on noin 62 hevosvoimaa, jolla kolmenkympin nopeus kelataan 1,6 sekunnissa. Can-Amilla saa tyyppikilven mukaan vetää 590 kilon painoista jarrutonta kärryä ja 750 kilon painoista jarrullista. Myös polttoaineen kulutus nousee väärin ajettaessa runsaasti. Esimerkiksi tehtaan valmistaman Polaris Sportsman 500 EFI:n suurimmat kytkentämassat ovat 750 kiloa sekä jarruttomalle että jarrulliselle kärrylle. Mikä sopii mihinkin käyttöön, miten toimii nopeuden rajoitin käytännössä ja miten ne vetävät taakkaa. T3-malleissa painot riippuvat siitä missä ajoneuvo on tyyppikatsastettu. Tuntikulutukset pyörivät 3-6 litran välillä. Tehoa on noin 77 hevosvoimaa ja liikkeelle se pomppaa melkein keulien. RAKTORIT SAFARILLA Täysitehoiset mutta eri tehoiset! Kuten oheisista mittaustuloksistakin voi päätellä ovat koeajolaitteet tehojen ja myös nopeuden rajoituksen suhteen hiukan eri viivalla. Myös iso Cana kulkee molemmilla vaihteilla huippuja hiukan yli neljääkymppiä. Vaihdelaatikon ansiosta Honda jaksaa miedosta tehostaan huolimatta vetää hyvin taakkaa. Polaris XP:n 850-kuutioinen rivikakkonen on sekin raaka pata raktoriin. Siinäkin ”ajatteleva” nopeuden rajoitin sallii täydet tehot hitaalla ja nopealla puolella hiukan reiluun neljäänkymppiin. Ohessa on erillinen luonnehdinta jokaisesta mallista. Can-Amin 650-kuutioinen Vkakkonen on jo mahtimoottori traktorimönkijään. Mittaukset osoittavat että kulutus kasvaa maastomönkijään verrattuna runsaasti kun ajetaan sellaisissa paikoissa missä mennään koko ajan rajoitetun huippunopeuden ääripäässä. Can-Amin 500-kuutioinen Vtwini kehittää noin 46 hevosvoimaa
Plussaa tu- Can-Amiin saa pikakiinnityksilla monenlaisia lisävarusteita. MAXmallilla tuleekin hiukan limusiinimainen tuntuma offroad-tyylisessä käytössä. Hitaassa maastoajossa lyhyellä puolella Outlander 500 T3 toi- mii aivan kuin maastomalli. Vaikka toisin luulisi, niin mönkijän takapenkillä on yllättävän hyvä istua jopa hankalassa maastossa. Hitaassa maastossa ja pienipiirteisessä puiden seassa pyörimisessä pitkärunkoinen mönkijä on kuitenkin kankea. Se jaksaa rynnätä jyrkänteitä ylös ja renkaat pyörivät mudassakin tarpeeksi rivakasti. Silloin seurauksena on melkoista pätkimistä ja sätkimistä. MÖNKIJÄ-LEHTI | 23. Kuvan ”eväslaatikko” on vakiona eturitsillä. Can-Amin nopeuden rajoitin toimii hyvin, mutta ei sekään ole täydellinen. Tottumisen myötä kaasun oppii pitämään tasaisesti juuri ja juuri 40 km/h yläpuolella, jolloin käynti on tasaista. Outlander 500 DPS on tämän porukan toiseksi paras kärryn vetäjä. www.monkija-lehti.fi lee luksusluokan mittaristosta ja kolmeen eri asentoon säätyvästä DPS-ohjaustehostimesta. Pidemmän akselivälin takia pohja saa myös helposti maakosketuksia. Moni arvostaa myös tilavaa kahden istuttavaa penkkiä, johon sopii kaksi isompaakin ihmistä. Nopeuden ollessa hiukan yli neljässä kympissä tuntuu moottori välillä melkein sammuvan kun tietotekniikka puuttuu peliin. Kärryn vedossa ja monien työlaitteiden käytössä pitkästä akselivälistä on ehdottomasti hyötyä. Kaasun pumppailu ja samaan aikaan rajoittajaa vasten ajaminen saa käynnin välillä sekoamaan. Can-Am Outlander T3 MAX 500 DPS Can-Am lähti omille urilleen tyypittämällä pitkärunkoisen MAXmallin traktoriksi. Se on myös markkinoiden paras T3-malli kun verrataan hintaa ja laatua! Vaikka edessä on vinssi, niin sen lisäksi tulee nokasta löytyä kuvan mukainen ”tappiliitin”. Pitkä akseliväli on kuitenkin kaksipiippuinen asia
650 XT:n karkeat Carlislet takaavat sen että tukit huilaavat perässä maastossa kuin maastossa. Myös mutaleikit sujuvat kuusipuolikkaalla pitävien renkaiden ja reilun moottoritehon ansiosta hyvin. Sillä sujuu rauhallinen siirtyminen paikasta toiseen myös kaksi päällä. Rajoitin toimii täysin samalla tavalla ja myös ajo-ominaisuudet ovat yhtenevät. RAKTORIT SAFARILLA Can-Am Outlander T3 MAX 650 XT Karkeat renkaat, hyvä vääntö ja pitkä akseliväli tekevät 650-kuutioisesta Can-Amista kovan kärryn vetäjän. MÖNKIJÄ-LEHTI | 24 Kuusipuolikkaaseen Outlanderiin pätee kaikki samat asiat kuin 500-kuutioiseen pikkuveljeen. Myös offityylinen harrasteajo sujuu ja ergonomia paranee entisestään kun poistaa maastoajossa matkustajan istuimen. Moottorissa on jerkkua hevimpäänkin työhön. Tämä on T3-mönkijä moneen käyttöön. Mukana tulevan ”eväslaatikon” voi kiinnittää tyhjäksi jäävään tilaan. Kuusipuolikkaan kohdalla pitää vielä mainita CanAmin tarkasti toimiva vaihteenvalitsin, mukava maastojousitus ja V-moottorin hieno käyntiääni. Jos Outlander MAX 500 tuntuu maastossa limusiinimaiselta, niin 650 XT on korpien Cadillacci! Kiillotetut alumiinivanteet ja hyvä varustelu tekevät siitä todellisen bling bling-traktorin. Turvavyöt ovat jonkun ihmeellisen asetuksen mukaan pakollinen varuste traktorille, jossa istutaan peräkkäin. Can-Amin matkustajan istuin lähtee kymmenessä sekunnissa irti, jos haluaa paremmat työtilat maastomöyrintään. Pitkä akseliväli pitää etupyörät maassa kärryä vedettäessä ja työlaitteita käytettäessä. 500-kuutioisen ainoa miinus vetohommissa ja pehmeässä maastossa ovat miedosti kuvioidut renkaat. RAKTORIT SAFARILLA
Se katkaisee sytytyksen nanosekunnissa kun vauhtia on tasan 37 km/h. Vaihdelaatikossa on viisi pykälää, mutta T3-mallissa vain 3 pienintä ovat käyttökelpoisia. Vaikka nopeusero muihin ei ole iso, joutui Hondamies traktorisafarin perän pitäjäksi. Maatalousraktorin heittoistuimen kun saisi pois niin Honda olisi oiva laite. Vaikka kyseessä onkin viisikon pienin moottori ja kevyin mönkijä, vetää TRX420 hyvin kärryä. Nopeuden rajoitin toimii melkein raivostuttavan täsmällisesti. Jäykkä takaakseli auttaa myös trial-tyylises- sä ajossa, kun takapään pomppua oppii käyttämään hyväksi. T3-mallissa nelonen on jo ylivaihde, kun nopeudenrajoitin puuttuu peliin. Hondassa on viisilovinen vaihdelaatikko, jota operoidaan vasemmalla peukalolla napeista. Rajoitin toimii jopa alamäessä millintarkasti. Hondamies ajaa kevyellä jäykkäperäisellä maastossa melkein jälkiä jättämättä. Vaihdelaatikon ansiosta kärryn kanssa on helppo lähteä ykkösellä liikkeelle ja hakea ryömittämällä pitoa jos on liukasta. Nykyinen istuinratkaisu soveltuu oikeastaan kunnolla vain pellolla ja helpossa maastossa ajeluun. Jäykkä taka-akseli ei notkauta jousitusta aisapainon takia, joten etupyörät pysyvät tehokkaasti maassa. Vaihteita sopivan äkkinäisesti käyttämällä keulaa on helppo keventää kalliokynnyksissä. Honda TRX420 FE T3 FourTrax 4x4 Hondamies on erilainen. Moni vannookin nimenomaan työhommissa edelleen jäykän taka-akselin paremmuuteen! www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 25. Maastoajossa pikku-Honda on ketterä. Vaikka miten yrittäisi paukalolla ja vaihteilla kikkailla, niin mittarin neula ei nouse neljäänkymppiin. Nelosella voi tiellä ajaa välillä pieniä pätkiä, mutta meno alkaa hyytyä kun tulee hiukankin vastamäkeä, jolloin pitää heittää kolmoselle. Kivikossa ja muussa ryteikössä ei rajoittimestakaan ole mitään haittaa, sillä suurin osa ajasta mennään kakkosella. Jäykkäperäinen Honda on hyvä kärryn vetäjä, koska aisapaino ei hetkauta takajousitusta. Hondamies tykkää käyttää vaihteita, eikä luota variaattorin kuminauhavetoon
MacPhersontyylisessä eturipustuksessa on pysty olkatappilinja ja se tekee kääntämisestä kevyttä. RAKTORIT SAFARILLA. Se on myös erittäin maastokelpoinen, eikä offityylisessä ajossa häviä kuin hiukan vastaavalle maastomallille. Sen etuna on herkkä ohjaus ilman tehostinta. Se on ollut markinoilla vuosikausia, mutta tekniikka ei ole vanhentunut. Fiilis on hiukan kuin lankulla istuisi. Tähänkin järjestelmään pätee sama kuin muihin, eli silläkin pitää osata ajaa juuri sellaisella kaasun asennolla, että rajoitin ei hakkaa vastaan. Se oli ensimmäinen T3-malli jossa oli melkein tavallinen mönkijän istuin, ja ensimmäinen jossa nopeus rajoitettiin moottorinohjausta hyväksi käyttämällä. Raktorin joustopenkkiin verrattuna Polariksen satula on joka tapauksessa sata kertaa parempi. Penkin takapäässä on nimittäin is- MÖNKIJÄ-LEHTI | 26 kari, joka vaatii tilaa. RAKTORIT SAFARILLA Sportsman 500 Bear Clawn karkea rengastus toimii loistavasti vaihtelevassa maastoajossa. Polariksen tehtaan tekemä Sportsman 500 EFI Base on ylivoimaisesti Suomen eniten myyty traktorimönkijä. Samasta syystä ohjaustanko läpsii maastossa välillä käsille. Pieni kääntösäde on MacPherson-keulaisten klassikko-mallin Polaristen hyvä puoli. Sportsman 500 EFI on riuska kärryn veturi. Raskas kärry perässä sillä on kuitenkin taipumus vääntää pyöriä väkisin vinoon, kun rengas osuu toispuoleiseen esteeseen. Paino ja hyvät renkaat yhdistettynä vetohommissa täysitehoiseen moottoriin tekevät siitä todellisen työkalun. Istuimesta on heti kättelyssä todettava että se ei ole läheskään yhtä mukava kuin Can-Amissa ja XP 850 Sportsmanissa. Omintakeisesti solenoidia ja alipainetta avuksi käyttävä nopeuden rajoitin toimii mainiosti. Siksi istuinkorkeus on normi maastomallia korkeampi ja penkin pehmuste melkoisen ohut. Seurauksena on pätkimistä ja ”ampumista”. Polaris Sportsman 500 EFI Forest Base 4x4 EUT Vanha on yhä voimissaan voi todeta testilenkin jälkeen. Se sallii vauhdin nousta alamäessä rullatessa hiukan yli sallitun, eikä pistä väkisin vastaan. Sportsman 500 EFI-mallissa luotetaan MacPhersontyyliseen eturipustukseen. Pidempään kaasu pohjassa tiellä ajettaessa alkaa moottori selvästi kerätä palamatonta bensaa pakoputkeen. Sportsman 500 EFI on Hondan ohella toinen testilaitteista jossa ei ole ohjaustehostinta. Siksi myös 500 EFI kääntyy viisikosta selvästi ketterimmin. Ne pitävät hyvin mudassa, mutta pelittävät myös kovalla alustalla. Työhommissa sitä ei suuremmin kaipaa, sillä Pollen ohjaus on herkkäliikkeinen. Kendan Bear Claw-renkaat ovat hyvät moneen käyttöön
Tanko ei myöskään läpsi käsille tai pyri kuorman kanssa mäkiä laskettaessa poikittain. Hiukan maastoversiosta muokattu penkki ja selkänoja eivät haittaa metsässä mönkimistä mitenkään. Se ei joka tilanteessa riitä alkuvauhdin ottamiseen ylämäkeen. Turha kierrosten vinguttaminen nostaa myös polttoaineen kulutusta. Lyhyemmän rungon ansiosta se ei ole aivan yhtä hyvä kärryn vetäjä, mutta maastossa se on ylivoimainen ykkönen. Etenkin liukkaalla kelillä pitäisi renkaat saada pyörimään selvästi lujempaa, kuin nyt on mahdollista. Sillä sujuukin niin seisten kuin istuen ajaminen hyvin. Pienen miinuksen Polaris saa kärryä vedettäessä todella hitaasta lyhyestä vaihteesta. MÖNKIJÄ-LEHTI | 27. Reilu 400-kilon painoa ja vääntävä moottori takaavat sen että perässä kulkee isompikin taakka. Jos yrittää ajaa kovempaa kuin välityksen rajoitin sallii, parkuu moottori ylikierroksilla. Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest taistelee 650-kuutioisen Can-Amin kanssa monipuolisimman traktorimönkijän tittelistä. Ohjaustehostimen ansiota tankoa on kevyt käännellä hitaassakin vauhdissa. Kapea penkki/tankkiyhdistelmä tuntuu melkein enduromoottoripyörältä ja ison Pollen ohjaamossa on väljästi tilaa. Sama pätee sen traktorimalliin. Se pätee sekä maastomalliin että traktoriin. Isolla Sportsmanilla pitää muutenkin osata käyttää tarkasti kaasua, oli päällä mikä vaihde tahansa. Pelkkä vetokuula ei riitä takana, vaan sen lisäksi pitää olla kuvan mukainen kita ja tappiliitin. Sama pätee mutaleikeissä ja hitaassa maastoajossa, jossa on ehdottoman tärkeä käyttää lyhyttä puolta. Läsnä on myös moottori, sillä 77-hevosvoimainen Sportsman hyppää kaasua painettaessa rivakasti liikkeelle. Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest 4x4 EUT Sportsman XP 850 EPS on tällä hetkellä paras maastomönkijä yleiskäyttöön. Sportsman XP 850 HO EPS jousitus on markkinoiden paras maastoajoon. Variaattorin holkilla tehty rajoitus www.monkija-lehti.fi stoppaa lyhyellä puolella kiihtyvyyden jo 25 km/h kohdalla. 500-kuutioisen EFI:n tapaan Polarisen automaattinen neliveto on aina tarvittaessa läsnä. Myös remmi alkaa luistaa ja lämpenee. Kärryn vetäminen isolla vaihteella ei pelasta tilannetta, sillä se rasittaa voimansiirtoa jos remmi alkaa luistaa
Viime syksynä esitellyt Can-Amin T3-mallit ovat kaikki ns. Perävaunussa on lisäksi oltava valot, elleivät ajoneuvon omat valot näy vaunun takaa. Vaikka usealla merkillä on tällä hetkellä omat traktorimönkijänsä, niin Can-Am näyttäisi toistaiseksi olevan ainoa joka haastaa Polariksen. Silti se on melkein yhtä hyvä kuin tavallinen mönkkärin satula. tehdastekoisia. Vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana jopa 70 prosenttia kaikista myydyistä mönkijöistä oli T3-malleja. Traktorimönkijän saa myös maa- ja metsätilallinen verovähennyksiin. Monikäyttöisyyttä tavalliseen tieliikennemönkijään, eli L7emönkijään, verrattuna parantaa se, että traktorimönkijästä ei tarvitse rajoittaa tehoja, ainoastaan huippunopeutta. Traktorimönkijät jaetaan ominaisuuksiensa perusteella kahteen luokkaan: 1) T1-luokka: pyörillä varustetut traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa, kuljettajaa lähinnä olevan akselin pie- Traktorin istuimen pitää määräysten mukaan joustaa. Viimeistään tehdastekoinen tavallisen mönkijän näköisellä penkillä varustettu täysitehoinen 500-kuutioinen Sportsman EFI T3 räjäytti pankin. Yrittäjä, joka pystyy osoittamaan mönkijän tarpeellisuuden työssään, saa myös vähentää arvonlisäveron verotuksessa. Tyyppikilvessä annetaan aina suurin sallittu perävaunumassa ja kokonaismassa sekä akselimassat. Polariksen maahantuoja ja tehdas olivat kuitenkin tosissaan mukana hommassa. Ensimmäiset maataloustraktorin joustopenkillä ja valtavilla peileillä varustetut Polariksen 500-kuutioiset T3-mallit herättivät lähinnä hilpeyttä. Traktorimönkijän hinnassa on vain arvonlisävero toisin kuin L7e-mönkijöissä, joiden hintaa nostaa myös ajoneuvovero. Muut merkit saivatkin pitkään seurata kateellisina Polariksen traktoreiden myyntilukuja, ennen kuin ne pääsivät mukaan kilpailuun. Huhujen mukaan muutkin isot merkit pyrkivät saamaan omat T3-mallinsa tyypitettyä ilman maatalouskoneista tuttua painavaa kiinteällä selkänojalla varustettua jakkaraa. Traktorimönkijän menestyksen salaisuus on tietenkin hinta. Toivottavasti ensimmäiset uutuudet nähdään jo tulevana syksynä, jotta alalle saataisiin lisää tervettä kilpailua. Traktorimönkijän menestys on tällä hetkellä vahvaa. T 500-kuutioisen Polariksen istuin on kova, sillä takaosan alla on iskari. Myös selkänoja on pakollinen ja sen pitää olla säädettävä. Penkkiä onkin jouduttu kovertamaan sisäpuolelta ja pehmuste on normaalia ohuempi. Edessä ei vetopisteeksi riitä pelkkä vinssi, kuten yleisesti luullaan, vaan sen lisäksi pitää olla myös ”tappiliitin”, Rekisterikilven lisäksi traktorimönkijässä on oltava tyyppikilpi. Myös vakuutusmaksu on reippaasti edullisempi kuin tieliikennemönkijässä. Kesän mittaan tilanne näyttäisi tasaantuneen ja nyt suhde on suunnilleen 60/40 prosenttia traktorimönkijöiden hyväksi. Traktorimönkijä, kuten tavallinen maastomönkijäkin, on yleiskone, joka soveltuu yhtä lailla lumien puskemiseen, kiinteistönhoitoyhtiöiden työkaluksi, maatilan pikkutraktoriksi ja tukkikärryn veturiksi. Niissä on Polariksen tapaan tavallista mönkijää muistuttava istuin ja se näyttää olevan tekijä, jolla kilpailussa pärjätään. Jos ja kun se on riittävä, kelpaa Polariksen ja Can-Amin tapainen ratkaisu, joka muistuttaa vakio istuinta. Sitä saa ajaa T-kortilla, joten sen satulaan saa hypätä 15-vuotias kuljettaja, jolla on kyseinen kortti takataskussa. Lisäksi valmistenumero pitää olla stanssattuna runkopalkissa. RAKTORIT SAFARILLA. Muille valmistajille jää traktorikaupasta tällä hetkellä lähinnä muruja! Onko olemassa maataloustraktoria, jossa kuski ja matkustaja istuvat peräkkäin kopissa. Perävaunun kokoon ja painoon liittyvät asiat ovat traktorimönkijöillä suupiirteisiä, mutta tyypittäjät ovat kuitenkin onneksi melko varovaisia perävau- ajaat kymmenen vuotta sitten esitellyn traktorimönkijän menestys on ylittänyt villeimmätkin arvaukset. RAKTORIT SAFARILLA TRAKTORIMÖNKIJÄ ON YKKÖNEN MYYNTITILASTOISSA MÄÄRÄYKSET JA NIIDEN NOUDATTAMATTA JÄTTÄMINEN V raktorimönkijän vetolaitteiden on oltava tyyppihyväksyttyjä ja myös edestä on löydyttävä vetopiste. Polaris on edelleen markkinajohtaja, mutta Can-Am lyö kovasti kampoihin. numassojen suhteen ja noudattavat yleensä alkuperäisen valmistajan ohjearvoja. Mönkijässä otetaan tyypityksessä huomioon penkin ja mönkijän oman jousituksen painuminen. Ainakin asetuksista löytyy sellaisen matkustajalle turvavyöpakko ja sitä sovelletaan myös traktorimönkijään! MÖNKIJÄ-LEHTI | 28 Hondan istuin täyttää varmasti kaikki traktori- ja koneasetuksen normit
V, 4-tahti Autom. T1traktoreissa pitää olla takana hitaan ajoneuvon punainen kolmio 2) T3-luokka: pyörillä varustetut traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa ja omamassa ajokuntoisena enintään 600 kiloa. Ruisku 2 eteen, vapaa, peruutus DPS-ohjaustehostin Erillisjousitus 2/4-veto 1499 mm autom. Tähän luokkaan kuuluu suurin osa maataloustraktoreista. Poliisi voi tien päällä suorittaa tarkastuksia ajoneuvoille. V, 4-tahti Autom. etulukko 1346 mm 424 kg 500 / 500 kg 26 x 8-14 12490 € 26 x 10-14 www.monkija-lehti.fi 850 cc, 2-syl., 4-tahti nestejäähd. PVT-variaattori Erillisjousitus 2 eteen, vapaa, peruutus Ohjaustehostin Erillisjousitus 2/4-veto autom. Ruisku Autom. CVT-variaattori Erillisjousitus nestejäähd. CVT-variaattori nestejäähd. Ruisku 2 eteen, vapaa, peruutus Erillisjousitus DPS-ohjaustehostin Erillisjousitus 2/4-veto 1499 mm autom. Ruisku MÖNKIJÄ-LEHTI | 29. MITTAUSTULOKSIA nin raideväli vähintään 1,15 metriä, omamassa ajokuntoisena yli 600 kiloa ja maavara enintään yksi metri. Jos T3-mönkijään asennetaan telat niin sillä ei ole enää asiaa tielle, sillä sen jälkeen se ei ole enää laissa mainittu pyörillä kulkeva ajoneuvo. PVT-variaattori MacPherson 2 eteen, vapaa, peruutus Erillisjousitus 2/4-veto autom. Ruisku Erillisjousitus Keinuhaarukka 2/4-veto Jäykkä taka-akseli 1249 mm 316 kg 400 / 600 kg 24 x 8-12 9990 € 24 x 10-11 5 vaihdetta peruutus, nappivaihteet Etujousitus/ohjaus Takajousitus Vetotapa Akseliväli Paino Kärryn max paino Renkaat (täysi tankki) jarruton/jarrullinen ed/ta Tekniikkaa Hinta Polaris Sportsman 500 EFI 499 cc, 1-syl., 4-tahti Forest Base 4x4 EUT nestejäähd. etulukko, QE Visco 435 kg 590 / 750 kg 26 x 8-12 12700 € 26 x 10-12 Honda TRX420 FE T3 FourTrax 4x4 420 cc 1-syl., 4-tahti nestejäähd. Mönkijöissä tämä koskee useimpia rinnakkain istuttavia malleja. Poliisi voi myös harkinnan mukaan poistaa lain vastaisen ajoneuvon rekisterikilvet ja määrätä sen valvontakatsastukseen. etulukko, QE Visco 428 kg 590 / 750 kg 26 x 8-12 9990 € 26 x 10-12 Can-Am Outlander T3 MAX 650 XT 650 cc, 2-syl. Voimansiirto Can-Am Outlander T3 MAX 500 DPS Kiihtyvyys 0-30 km/h: 2,10 s Nopeus hidas puoli: 43 km/h Huippunopeus: 44,4 km/h Kääntösäde: 420 cm Polttoainekulus: 11,6 litraa / 100 km tuntikulutus 4,4 l Can-Am Outlander T3 MAX 650 XT Kiihtyvyys 0-30 km/h: 1,6 s Nopeus hidas puoli: 43 km/h Huippunopeus: 44,6 km/h Kääntösäde: 430 cm Polttoainekulus: 11,7 litraa / 100 km tuntikulutus 4,5 l Honda TRX420 FE T3 FourTrax 4x4 Kiihtyvyys 0-30 km/h: 3,0 s Nopeus ykkösvaihteella: 20 km/h Huippunopeus: 37 km/h Kääntösäde: 435 cm Polttoainekulus: 7,9 litraa / 100 km tuntikulutus 3,1 l Polaris Sportsman 500 EFI Forest Base 4x4 EUT Kiihtyvyys 0-30 km/h: 2,15 s Nopeus hidas puoli: 38,4 km/h Huippunopeus: 39 km/h Kääntösäde: 365 cm Polttoainekulus: 14,5 litraa / 100 km tuntikulutus 5,5 l Polaris Sportsman XP 850 EPS Forest 4x4 EUT Kiihtyvyys 0-30 km/h: 1,5 s Nopeus hidas puoli: 25 km/h Huippunopeus: 46 km/h Kääntösäde: 420 cm Polttoainekulus: 15,5 litraa / 100 km tuntikulutus 5,9 l Moottori Can-Am Outlander T3 MAX 500 DPS 500 cc, 2-syl. Poliisilla on myös lupa ajamalla tarkastaa ajoneuvon tekninen kunto ja kokeilla myös kulkeeko se sallittua kovempaa. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki tavallisimmat mönkijät, jotka on tyypitetty ja rekisteröity traktoreiksi. Seurauksena on päiväsakkoja ja perusteena ”määräysten vastaisen ajoneuvon käyttö”. Jos ajaa laittomalla T3traktorilla vaikkapa 60 km/h nopeudella tutkaan 40 km/h rajoitusalueella niin saa tietysti sakkoja ylinopeudesta ja sen lisäksi kyseeseen tulee edellä mainittu määräysten vastaisen ajoneuvon käyttö. etulukko 1283 mm 391 kg 750 / 750 kg 26 x 8-12 8990 € 26 x 11-12 Polaris Sportsman XP 850 EPSForest 4x4 EU Autom
26-tuumaiset ensiasennusrenkaat saivat ansaitun eläkepaikan KOROTAN KOLMELLA!. PROJEKTI HighLifter 3” Modi?ed Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE X KOROTAN KOLMELLA! Millainen mutamankeli syntyy kun Polaris Scrambler XP 850 varustetaan HighLifterin 3 tuuman korotussarjalla ja 28/30 tuuman Maxxis Zilla munkeilla. Korotussarjan takatukivarsissa on kiinnityspaikat kallistuksenvakaajalle, mutta se päätetään jättää pois. Työn alla on Polaris Scrambler 850, jota on tarkoitus korottaa kolmen tuuman lift kitillä. Ensin mönkijä nostimelle. Sen jälkeen tehtiin loppusilaus alkuperäisiä suuremmilla renkailla. Ne olivat nimittäin mallia-tiukat ja asennuksessa ei kannata käyttää sitä isointa pajavasaraa mikä löytyy lähes jokaisen kunnon mönkijämiehen tallista. Asennus oli varsin helppoa hyvien ohjeiden turvin ja hommasta selviää ihan normaaleilla työkaluilla. Ainut hieman tarkkuutta vaativa työvaihe oli takatukivarsien helojen asennus. Vasta sen jälkeen pääsee projektin parhaaseen vaiheeseen eli testaamiseen. Palikat pitää kuitenkin ensin hankkia jostain ja saada sen jälkeen vielä paikalleen. Aloitamme alkuperäisten takatukivarsien ja kallistuksenvakaajan N MÖNKIJÄ-LEHTI | 30 purkamisella. Alan miesten suusta olen usein kuullut miten hyvä tai huono korotussarjalla varustettu mönkijä on, joten nyt päätin ottaa asiasta selvää. Takavakaajan heivaamisella haetaan normaalia pitempiä joustomatkoja takatukivarsille eli erillisjousituksen täyttä hyötyä maastoajossa. Korkea, kiikkerä ja hyvä menemään rapakoiden lisäksi muuallakin maastossa! Teksti: Ari Eloluoma | Kuvat: Jukka Helminen ja Ari Eloluoma yt ei olla huutokaupassa, vaan ATV Tekniikka Harjajärvellä. Kun kaikki osat oli saatua paikalleen ja pyörät kiinni, tarkastimme ja säädimme ohjauksen harituksen oikeaan arvoon. Harjajärven kautta hankittu 3” HighLifter-korotussarja sisältää etu- ja takavetoakselit mallia heavy duty, alimmaiset takatukivarret täydellisenä heloineen ja puslineen, korokepalat ylimmäisiin etutukivarsiin heloineen, uudet kiinnityspultit, 10 kpl nippusiteitä jarruletkuja varten, varoitustarran jossa lukee ” Roll over hazard”, sekä kuvallisen asennusohjeen. Me asensimme helat ruuvipenkkiä apuna käyttäen, varmistaen että hyvin öljytty hela liukuu suorassa tukivarren reikään
LISÄVARUSTEET JA HINNAT Iron Baltic pohjapanssari 495 € Pure Polaris vinssi HD 2500 489 € 3” High Lifter Signature series lift kit 829 € Outlaw DHT vetoakseli täydellisenä á 490 €, yht. 503 € Polaris Vision vannesarja 476 € www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 31. 1960 € Maxxis Zilla 30x9,00-14, á 260 €, yht. 520 € Maxxis Zilla 28x11,00-14, á 251,50 €, yht
Kääntöympyrä tuntui kasvaneen kilometrillä, sillä parkkialueella ympäri veivatessa tuntui kuin olisi ollut rekan ratissa Ajonopeuden nosto metsäautotiellä yli kuudenkympin alkoi tehdä suoraa ajamisesta jo todella tarkkaa koska kone kääntyi minne tie kulloinkin kallisti. Pehmeissä paikoissa ajaminen oli sen sijaan paljon tasapainoisempaa, sillä kovalla maalla olevien renkaiden jousitus myötäsi, eikä kammennut ajokkia kyljelleen. Tuossa vauhdissa meno oli aika huteraa ja kykeni aistimaan miten hyrrävoimat ja jousittamaton massa saivat vallan! Loivissakin kaarteissa renkaat luistivat alta ja toisen haasteen teki ajopelin korkeus yhdessä puuttuvan kallistuksenvaimentimen kanssa. Korkea maavara teki ajosta helppoa ja sopivalla kaasunkäytöllä isotkin kivet ylitettiin kuin itsestään. Alusta tuntui painuvan todella syvään ja nosti sisäkaarteen takarengasta hervottoman paljon. PROJEKTI HighLifter 3” Modi?ed Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE X autotallin nurkasta ja eteen heitettiin 30- ja taakse 28-tuumaiset Maxxis Zillat. Epätasaisella tiellä vajaa sata lasissa tuntui jo kovalta nopeudelta. Tasapainoilun jälkeen mietin että kyllä kai se mukana tullut varoitustarra täytyy liimata katteisiin! Maastotesti Myrskylässä Aamu käynnistyi laittamalla renkaisiin 0,35 Barin paineet. Etuna tälle ratkaisulle haetaan nopeampaa nelivedon kytkeytymistä. Scrambleria sai viedä kaarteisiin sivulla roikkumalla kuin kelkkakuski konsanaan ettei se olisi kaatunut etunurkan kautta katolleen. Etenkin kesken kaarteen jarruttaminen oli myrkkyä, sillä se sai 1 2 3 4 MÖNKIJÄ-LEHTI | 32 etupään painumaan ja ajamisesta tuli melkoista akrobatiaa. Isot Zillat antoivat periksi korkeasta kuviosta ja renkaan korkeampi kylkipinta vielä lisäsi ohjauksen hakemista. Vakiokuntoisen Scramblerin maavara on Iron Balticin pohjapanssarilla varustettuna keskeltä eli jalkakoteloiden alareunaan mitattuna noin 25 senttiä. Pollehan vetää hieman enemmän takarenkailla ja tarkoitus on tasata pyörintäeroa hitaassa ajossa. Painopisteen nouseminen lisäsi selvästi keulimista ja rajusti nousussa keinahtava takajousitus vielä korosti ilmiötä. Jyrkät ylämäet aiheuttivat tarkkuutta kaasun käytössä, sillä reipas peukalon painallus kevensi etupäätä herkästi. Jousituskin tuntui toimivan hyvin ja renkaat pysyivät maassa kuin liimattuina. Viistorinteitä ajettaessa painoa piti siirtää jo helpoissakin kohdissa ylämäen puolelle. Ajo alkoi hiekkatiepätkällä ja ensituntuma alle neljänkympin vauhdissa kertoi että ohjaus oli paljon epätarkempi verrattuna vakiorenkaisiin. Syy erikoiseen rengaskoon valintaan oli halu huijata Polariksen nelivetojärjestelmää. Nyt tuo mitta kasvoi korotussarjan ja renkaiden ansiosta jopa yli kymmenellä sentillä. Erityisesti pehmeässä maastossa, kuten suolla ajettaessa, minimoidaan samalla takarenkaiden kaivamista. Eturenkailla on leveyttä 9 tuumaa ja takarenkailla 11 tuumaa. Mutkien ajaminen onnistui parhaiten tasakaasulla. KOROTAN KOLMELLA!. Arvot on mitattu tankki täynnä ilman kuljettajaa. Suomonsteria pihamaalla kokeiltaessa tuli reippaalla kaasulla kurviin ajaessa heti eteen ensimmäinen oho-tilanne. Kovapohjaisella enskareitillä alkoi hiukan jo hymyilyttää kun tutut kannot ja kivet eivät enää kopisseetkaan pohjapanssariin. Tuntui kuin ohjaus toimisi päätä heiluttamalla ja silmiä räpyttämällä! Huippunopeus jäi kokeilematta koska itsesuojeluvaisto laittoi vastaan. Rengassarjan asennuksen jälkeen ensivaikutelma oli sanalla sanoen korkean tuntuinen
Korotussarja valmiina asennettavaksi! 5 2. Maavaraa on korotuksen jälkeen mahtavasti. 4. 3. Siksi edessä on 30-tuumaiset ja takana 28-tuumaiset munkit. Tärkeä varoitustarra! www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 33. Eriparirenkailla huijataan Polariksen nelivetojärjestelmää toimimaan nopeammin. Takaa jätettiin kallistuksenvakaaja pois, jotta erillisjousituksen koko mitta saatiin käyttöön. Menninkäisetkin sopivat nyt juoksemaan alta pois, eikä pipo edes hipaise pohjapanssaria! 5. 1
0-80 km/h 5,55 sek. Tällaisella rengasvalinnalla kannattaa kuitenkin ajaa neliveto päällä vain maastossa, jolla varmistetaan tekniikan kestävyys. 0-100 km/h 9,25 sek. Suoraan ajettaessa ei renkaiden kehässä ole niin suurta eroa, että se huijaisi nelivetoa. Sitähän ei Polaris tee kovin helposti koska nelivedon kytkeytyminen vaatii reilun pyörintäeron kun etu- ja takarenkaat ovat samankorkuiset. 0 sek. Metsäteillä ja muussa vauhtiajossa pitää järki olla mukana. Mutaisessa urassa ajaminen helpottui selvästi, kun neliveto kytkeytyy herkemmin. PROJEKTI HighLifter 3” Modi?ed Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE X Samoin yhden renkaan asettuminen korkean kiven tai kannon päälle ei enää aiheuttanut minkäänlaista huojumista. Jos maaston vaativuus ei vaadi, niin mutkatkin sujuvat paljon paremmin takavedolla, koska kääntösäde on silloin pienempi. Etenkin etupään puskeminen urissa väheni ja isompi eturengas veti jo kevyellä kaasun käytöllä keulan rännistä ylös. 40-80 km/h 3,50 sek. Tiukoissa käännöksissä kovapohjaisella uralla neliveto pitää muistaa ottaa pois päältä, koska se kytkeytyy etu- takarenkaiden kokoeron takia silloin itsestään. Korotussarjathan ovat alun perin suunniteltu Amerikan mutaränneihin, eivät- 7 8 9 10 kä suomalaiseen kivikkoiseen ja juurakkoiseen metsämaastoon. 0 sek. Isommat renkaat tekevät jo perustuntumalla Scramblerista hitaamman kiihtymään ja samaa kertovat mittaustulokset. Myös liukkailla rinteillä kikkailu on eriparirenkailla helppoa, kun takapää ei normaaliin Polaristyyliin lähde kaasutuksen seurauksena luistamaan alamäkeen. KOROTAN KOLMELLA!. Projektin lopputuloksena syntyi mönkijä, jolla ajaminen on vaativassa maastossa helpompaa ja pirun hauskaa. 40-80 km/h 3,03 sek. 0-80 km/h 4,71 sek. Kuskin pitää kuitenkin muistaa että painopisteen nousu tekee ajamisesta tarkempaa kun maasto muuttuu epätasaisemmaksi. Hitaan puolen välitys pitenee kymmenisen prosenttia ja kääntösäde kasvaa melkoisesti! Mutamönkijän rakentaminen ei ole myöskään halpaa puuhastelua, kuten oheinen hinnasto kertoo. 1 2 aiheutti vähemmän ylimääräisiä painonsiirtoja tai runsaalla kaasulla etenemistä, joten ajovaatetuskin pysyi kuivana kun ei tarvinnut jokaiseen paikkaan mennä vauhdilla. 0-100 km/h 7,87 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE vakiomalli KIIHTYVYYS: Huippunopeus hidas puoli 61 km/h | Kääntösäde nelivedolla 440 cm 0-60 km/h 2,98 sek. Upotuskokeen perusteella voikin todeta että korotussarjalla varustetulla mönkijällä pää- 3 4 5 6 see vieläkin syvemmälle kiinni. Syvissä spooreissa ajaminen MÖNKIJÄ-LEHTI | 34 MITTAUSTULOKSIA HighLifter 3” Modi?ed Polaris Scrambler XP 850 H.O EPS LE X KIIHTYVYYS: Huippunopeus hidas puoli 66,5 km/h | Kääntösäde nelivedolla 570 cm 0-60 km/h 3,44 sek. Suo ja muta ovat kasvaneen maavaran ansiosta helpompia ajettavia niin kauan kunnes pohjapanssari imaisee pehmeään kiinni
KAKSINTAISTELUSSA Can-Am Maverick X-rs JA Polaris Ra Ran N I O R R E K S U U K S U HA ! N A A L L A D H KO Mönkijä-lehden työryhmä | Kuvat: Jukka Helminen Polaris sai usean vuoden hallita urheilullisten rinnakkain istuttavien markkinoita, mutta nyt se on saanut jo toisen haastajan. Viime kaudeksi esitelty Arctic Cat Wildcat oli ensimmäinen RZR XP 900 -mallin kilpailija ja nyt pelipöytään saapuu vieläkin kovempi vastus. Can-Am lyö tiskiin litraisen padan ja yli 100 hevosvoimaa! MÖNKIJÄ-LEHTI | 36 HAUSKUUSKERROIN KOHDALLAAN!
Can-Amin perusmoottori on sama tonninen Rotaxin valmistama V-twini kuin Renegadessa ja Outlanderissa. Paukkua on kuitenkin revitty reilusti enemmän ja 101 hevosvoimaa saa- MÖNKIJÄ-LEHTI | 37. Can-Am taas tu- li mukaan Commanderilla, joka pyrkii olemaan jotain molemmista maailmoista, eli jonkinlainen hienostunut ja sporttinen rinnakkain istuttava mönkijä kaikkeen käyttöön. s Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans ide By Side -maailmassa on kaksi täysin erilaista tyylisuuntaa: hyötykäyttöön tarkoitetut kahden, kolmen tai jopa useamman henkilön istuttavat lava-ajoneuvot ja sporttikoneet. Polaris on rinnakkain istuttavien S www.monkija-lehti.fi selvä ykkönen myyntimäärissä ja myös mallistoltaan. Can-Amin uusi Maverick taas tähtää suoraan kukkulan kuninkaaksi niin moottoritehon kuin urheilullisuudenkin suhteen. RZR-mallien lisäksi Pollen tuoteperheestä löytyy kymmenkunta nelivetoista hyötylaitetta. Polariksen tapaan myös Arctic Cat on taistossa mukana molemmilla rintamilla
180-asteinen kampiakseli tasoittaa käyntiä. Jousituksessa on myös poikittaistukivarret, jotka lähinnä tukevat systeemiä. Se parantaa jouston alkuherkkyyttä, sillä edestä päin tulevan patin kohdatessaan rengas ikään kuin väistää pattia. Ensin mainitussa kaasuläppä reagoi kaasupolkimen asentoihin progressiivisesti ja jälkimmäisessä lineaarisesti. Systeemin ansiosta käytössä on kaksi ajomoodia: standard ja sport. Joustoliikkeen aikana ren- gas liikkuu pitkittäissuunnassa hieman taaksepäin. Maverickissa on Commanderin tapaan sähköisesti toimiva kaasuläppä. Imu- ja pakoventtiilit ovat entistä isommat. RZR:n moottori on 875-kuutioinen rivikakkonen ja nokka-akseleita on kaksin kappalein. Kummallekin sylinterille kulkee oma imuilmakanava. Polariksen moottorista luvataan 88 hevosvoimaa, mikä on useiden dynomittaustan mukaan oikea lukema. Kaasuläppärungot ovat 54-milliset, nokat jyrkemmät ja puristuksia kasvatettu. Polttoainetta ruokitaan Can-Amin tapaan ruiskulla. Hitaassa off road -möyrinnässä rauhallisempi kaasuun vastaavuus on poikaa, kun taas urheilullisessa ajossa herkkyys on hyve. Tuplaputkissa on myös high flow -pakosarjat ja niin sanottu käärmeenkiemura eli pakopuolellakin virtauksia on parannettu. Maverickin TTA-jousitus rakentuu kahdesta päällekkäisestä kolmiotukivarresta, jotka on nivelöity runkoon viistosti. Imusarjat ovat niin sanotusti high flow -malliset eli suoremmat ja virtaavammat kuin Can-Amin mönkijöissä. Kuivasumppuvoitelu puoltaa muutenkin paikkaansa off road -laitteissa, sillä joskus nämä kulkupelit käyvät vaikeassa maastossa kyljellään. Sama joustomatka, erilaista tekniikkaa Molemmat valmistajat luottavat edessä samanlaiseen jousitusratkaisuun ja käyttävät kahta pääl- MÖNKIJÄ-LEHTI | 38 lekkäistä A-tukivartta. Kuivasumppumoottori on tehty ajatellen matalaa painopistettä, mikä tämänkaltaisessa ajoneuvossa on äärimmäisen tärkeä. Jousitusrat- HAUSKUUSKERROIN KOHDALLAAN!. Takajousituksessa sen sijaan on suurikin ero! Polariksen jousituksen jämerin osa on moottoripyörän takaswingiä muistuttava pitkittäistukivarsi, johon rengas kiinnittyy. Systeemi toisin sanoen mahdollistaa moottorin luonteen optimoinnin ajotilanteen ja -maaston mukaan. Renkaat liikkuvat jouston aikana takaviistoon eivätkä sivuille, joten raideleveyden muutos on edelleen minimaalinen. KAKSINTAISTELUSSA Can-Am Maverick X-rs JA Polaris Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans daan loppujen lopuksi perin simppeleillä muutoksilla. Variaattoria on vahvistettu ja variaattorin hihna on tukevampi, sillä kone parkuu noin 500 kierrosta korkeammalle kuin mönkijöissä yleensä
Walker Evansin MÖNKIJÄ-LEHTI | 39. Mittaamme nykyään kääntösäteen molempiin suuntiin, koska huomasimme, että ohjauslaitteiden säädöt ovat lähes järjestään hiukan sinne päin tehtaan jäljiltä. Maverickin akseliväli on 214 senttiä, mikä on kahdeksan senttiä enemmän kuin Polariksessa. Polariksen kuivapainoksi ilmoitetaan 540 kiloa ja CanAmin 588 kiloa. Niiden männän halkaisija on 2,5 tuumaa eli 5,1 senttiä. Massiivisen kokoisissa lisäsäiliöl- Ralli se on mun rattoni Ensimmäinen testisessio vedettiin kapealla metsätiepätkällä, josta karkean hiekan seasta kaivautuu esiin pään kokoisia kiviä. Polariksella olemme ajaneet samaista pätkää useasti aiemmin, joten sillä jarrumerkit ovat heti kohdallaan. Maverick piirtää loppujen lopuksi kymmenisen senttiä pienemmän ympyrän maahan kuin Polaris. Mönkijä-lehden atomivaa’an asteikko loppuu harmittavasti 500 kiloon, joten emme päässeet tarkistamaan lukuja ajokunnossa! Molemmissa pyörivät 12-tuumaiset vanteet ja saman kokoiset Maxxiksen Big Horn -renkaat. Koska takajousituksessa ei ole pitkittäistukivarsia, jotka tällä akselivälillä olisivat muodostuneet pitkiksi, ei vaurioherkkiä ja matalalla olevia kohtia ole. Myös pari hyppyriä sopii matkalle, joten siinä eväät ensimmäiseen erään. Aiemmin koeajetuissa Polariksen RZR XP -malleissa on ollut Foxin iskarit, mutta kuten nimestäkin selviää, on tässä laitteessa Walker Evansit. Edessä männän halkaisija on 2 tuumaa ja takana 2,5 tuumaa. Can-Amin joustomatka on molemmissa päissä 35,6 senttiä. Polariksessa pitkittäistu- kivarret taas ovat selvästi pohjaa alempana. Iskareissa on lisäsäiliöt ja pikasäätö puristusvaimennukselle. Vaikka Can-Am on Polarista pidempi, ei kääntösäteissä ole kummoista eroa. Suomeen tuotavassa Maverick X-rs -mallissa käytetään Foxin Podium X Performance RC2.5 -iskareita. Maavaraa Maverickissa on www.monkija-lehti.fi pohjasta mitaten kutakuinkin sama noin 30 senttiä kuin Polaris RZR XP:ssä. Latu on juuri sen levyistä, että siinä mahtuu heittämään pelin kunnon luistoon. Tälläkin kertaa molemmat pelit kääntyivät vasemmalle paremmin kuin oikealle ja erokin oli samaa luokkaa! kaisulla saavutetaan myös se, että kohdatessaan kiven tai muun esteen rengas pyrkii liikkumaan kevyesti iskun tieltä sen sijaan että törmäisi esteeseen kuten tapahtuu jousituksen liikeradan ollessa pystysuora. lä varustetuissa iskareissa on pikasäädöt hitaan ja nopean liikkeen puristusvaimennukselle ja paluuvaimennukselle. Polariksessa liikematkaa on edessä 34,3 senttiä ja takana tasan sama kuin Can-Amissa
Kaasun höllääminen ei kuitenkaan pudota kierroksia hetkessä kuten vaijerivetoinen systeemi, vaan tuntuu hiukan kuin se hirttäisi kiinni sekunnin kymmenykseksi. Emme kellottaneet pätkää, mutta perstuntumalla voi sanoa että Maverick on satavarmasti nopeampi. Rallityylisessä ajossa ei tehostinta kuitenkaan edes kaipaa muulloin kuin etupyörän osuessa voimalla maakiveen. Suomeen tuotavat Maverickit myydään vain tieliikenteeseen rekisteröityinä L7-luokan ajoneuvoina. Silloin ratti saattaa näpäyttää hiukan käsille. Moottorissa tuntuu olevan paljon reilummin voimaa kuin Polariksessa. Ohjauksessa on ehkä aavistus liikaa tehostusta kovemmissa nopeuksissa, mutta kun sen metkut oppii, rattia voi pyöritellä pianistin ottein. Can-Amin ohjaamo on hiukan Polarista tilavampi. Jousitus on pintaherkkä, mutta silti kallistelu on saatu hyvin kuriin. Onneksi testilaitteessa on lisävarusteena saatavat pienet alumiiniset ovet, jotka helpottavat kyytiin kiipeämistä. Maverickin painopisteen tehdas kertoo olevan ideaalinen hypyissä ja röykyissä, mutta silti sillä on taipumus heittää perää ylös. Pikainen ruuvaaminen iskareiden säätönapeista parantaa niiden toimintaa. Järjestelmä on täysin laillinen, kun täydellä teholla ajaa teiden ulkopuolella. Jarrut ovat tehokkaat, mutta vaativat reilusti poljinvoimaa. Hypyissä Polaris tuntuu kuitenkin vakaammalta. Kuten ennenkin, toivomuslistalla ovat paremmin sivulta tukevat kuppimaiset penkit, etäisyyden säätö ja nelipistevyöt. Jousitus toimii alussa sopivan pehmeästi, mutta ei pohjaa isoissakaan ryskyissä. Sama tapahtuu myös Commanderilla ajettaessa, jossa käytetään sähköistä fly by wire -kaasua. Penkki tukee sivuilta paremmin, mutta myös siihen kaipaisi nelipistevöitä. Neliveto toimii kuin ajatus ja etupyörillä on hyvä yliohjaamalla vedättää keulaa sisäkurviin. RZR XP 900 on juuri niin pirun hauska laite kuin muistimme. Can-Am pysähtyy tehokkaasti ja tunnokkaasti. Maverick menee mutkasta toiseen kuin kiskoilla, eikä Visco-etulukon toiminnassa tunnu 4 HAUSKUUSKERROIN KOHDALLAAN!. L7-ajoneuvoille on asetettu maksimipaino, joka ylittyy jos Maverickin maastomalliin kuuluva 1 minkäänlaista hakemista. Se reagoi ajatuksen nopeudella polkimen painallukseen, aivan kuten kuuluukin. Erityisesti keskialueella tonninen kone pauhaa tolkuttomasti. Teho on siis rajoitettu noin 20 hevosvoimaan, mutta täysi paukku on helppo kytkeä yhdellä sähköliittimellä. Can-Amilla onkin hyvän väännön ja keskitehon ansiosta helpompi hakea pitoa tai hallita luiston leveyttä. 2 3 MÖNKIJÄ-LEHTI | 40 kolmiasentoinen DPS-ohjaustehostin kuuluisi pakettiin. Polariksessa kaasu pitää painaa aina lattiaan kiinni, jotta alkaa kunnolla tapahtua. Se kulkee paremmin, menee mutkat vakaammin ja pysähtyy tehokkaammin. Plussaa tulee sivuverkon kiinnityksestä, joka toimii näppärästi samanlaisella pikalukolla kuin turvavyö. RZR XP taas hyppää vaakatasossa ja tulee alas kuin sukkasillaan. KAKSINTAISTELUSSA Can-Am Maverick X-rs JA Polaris Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans puristuspuolen vaimennukset tuntuvat olevan Foxeihin verrattuna löysemmät, sillä keula sortuu tiukoissa kaarteissa alle. Polariksessa on hyvät jarrut, mutta Maverickissa hidastimet ovat mallia sikahyvät. Tieliikennekäyttöön liittyy myös ohjaustehostimen puute. Silloin mittaristoon ilmestyy teksti ”not for road use”. Ainoa miinus tulee sähköisestä kaasupolkimesta. Polariksen sivuverkot on kiinnitetty pienillä muovisilla pikalukoilla, joiden kanssa joutuu aina askartelemaan
Tuplaputkilla moottori hengittää paremmin ja myös ääni on saatu kuriin kahdella vaimentimella. Säädöillä jousituksen saa kovaksi rallityyliseen ajoon tai mukavan pehmeäksi hitaaseen maastoon. Jos ei kytke turvavyötä niin mittariin syttyy varoitusteksti, eikä nopeus nouse yli kahdenkympin vaikka miten painaa kaasua! 3. Maastossa ajaminen on kesymmällä asetuksella vähemmän ryntäilevää. Takapäässä käytetään hiukan takaviistoon asennettuja päällekkäisiä A-tukivarsia. Pohjapanssarin ansiosta Maverickin penkillä ei tarvitse tuskailla pohjakosketusten takia. 5. 5 2. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 41. 4. Maverickin Foxin iskareissa on männän halkaisija 2,5 tuumaa. Ohjaamossa on nappi jolla hallitaan sähköisen kaasupolkimen toimintaa. Patukoissa on pikasäädöt hitaan ja nopean liikkeen puristusvaimennukseen ja paluuvaimennukseen. 1. Sporttiasennossa kaasu toimii progressiivisesti ja standard-asennossa lineaarisesti
Can-Amin sähkökaasun hienous tuli esiin kytkiessämme ohjaamon napista stadard-ajo- MÖNKIJÄ-LEHTI | 42 moodin päälle. Tehostin helpottaa elämää melkoisesti, kun rattia joutuu puiden ja kivien välissä veivaamaan millintarkasti. Can-Amin Viscossa tuntuu pieni viive ja myös selvä tempaisu ratissa, jos se nappaa kiinni, kun pyörät ovat reilummin vinossa. KAKSINTAISTELUSSA Can-Am Maverick X-rs JA Polaris Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans Jos metsään haluat mennä nyt… …niin takuulla yllätyt! Kumpikaan kampe ei ole suoranaisesti suunniteltu suomalaiseen kivikkoiseen ja juurakkoiseen kuusimetsään, mutta sinne me urpot suuntasimme. Vaikka kaksikon moottori ja voimansiirto toimivat melkoisen eri tavalla offityylisessä kikkailussa, molemmilla on helppo ajaa tarkasti ja hiljaa. Lyhyt puoli päällä oli helppo ryömittää, eikä vauhti karannut vaikka kaasua painalsi turhankin reippaasti. Tarkkuutta vaativassa maastoajossa kierrokset eivät muutenkaan ryntää liian salamana, sillä moottori parkaisee kunnolla vasta kun nilkka on aivan suorana. Kaasuun vaste oli heti paljon rauhallisempaa. Tässä kohtaa tulee siis tasapeli. Se rauhoitti kummasti mieltä, kun reilut 20 000 euroa maksavat ajopelit ottivat tuntumaa kivikkoiseen isänmaahan. Välillä pykälä ei löydä ollenkaan paikkaansa, vaan rutisee tyhjää. Offiajossa joutuu vaihteenvalitsinta käyttämään ahkerasti. Pykälät loksahtavat herkän tarkasti kohdalleen. Viscon kanssa pitää kaasua myös käyttää tasaisesti, jotta lukko pysyy kytkettynä. Polariksen voimansiirto toimii hitaalla puolella myös todella mukavasti. Ensin kurkistimme kuitenkin molempien pohjaan, joista löytyi lisävarusteena saatava muovinen panssari. Tässä Can-Am vie pisteet. HAUSKUUSKERROIN KOHDALLAAN!. Maverickin ohjaus on raskas ja toispuoleiset esteet vääntävät rattia väkisin väärään suuntaan. Ohjaukseltaan Polaris on tiukkojen paikkojen kunkku. Polariksella saattaa pakkia etsiessä heittää vapaalle ja toiseen suuntaan taas vahingossa pitkälle puolelle. Kaasun kanssa ei tarvitse kikkailla, sillä molemmat etupyörät vetävät aina tarvittaessa. Jyrkissä kivikkoisissa laskuissa saa Can-Amin kabiinissa tehdä välillä tosissaan töitä. Neliveto toimii Polariksessa täsmällisemmin
3. Molemmat menevät samoista kivenkoloista tai ahtaista puiden väleistä yhtä hyvin. Samasta syystä kuskin penkiltä näkee renkaat paremmin. Samalla yhden pyörän ryömittäminen kivien ja kantojen yli helpottuu, kun jousitus myötää herkemmin. Myös renkaat ovat täysin samat. Myös sähköisen kaasun mahdollisuudet kahteen erilaiseen ajomoodiin ovat uutta maastoajoneuvoissa. Can-Amissa muovit ovat hiukan paremmin suojassa kolhuilta, sillä pyörät tulevat enemmän esiin katteiden alta. Hitaassa puun kierrossa kummankin jousitus toimii mukavan pintaherkästi. Kummankin paras paukku loppuu kahdeksankympin jälkeen, mutta sitä hitaammilla nopeuksilla maisema kyllä vaihtuu ja ripeästi. Pikasäädöillä niistä saa vieläkin hempeämmän tuntuiset, kun kääntää puristuspuolen klickerit kokonaan auki. Myös Razorissa oli Iron Balticin pohjapanssari, joten se kulki maastossa hyvin esteiden yli. Kaksikko selvisi suomalaiskansallisesta ryteikköisestä metsämaastosta siis lopulta uskomattoman hyvin. Niin pieni asia kuin kuljettajan penkin etäisyyden säätö on tärkeä mukavuustekijä. Kuvassa selvästi näkyvät poikittaistukivarret ovat vain tukemassa rakenteita. Vaikka maavara on samaa luokkaa, kolisee Polariksen alusta useammin kiviin. 4. Koeajolaitteessa oli paljon lisävarusteita, kuten kätevät ovet, matala tuulilasi, etupuskuri ja ledivalot. 4 Vaikka Maverickin akseliväli on pidempi, ei ketteryydessä ole havaittavaa eroa. Polariksessa on edessä 2-tuumaiset ja takana 2,5-tuumaiset Walker Evansin iskarit. Tehosodassakaan se ei ole kaukana Can-Amista, joten ei olisi mikään ihme, jos jo syksyllä nähdään lähes 100 hevosvoimaa kehittävä HO-versio Polariksesta. Polariksessa on moottoripyörän takahaarukkaa muistuttavat pitkittäistukivarret. Useimmiten ääni kuuluu takapään pitkittäistukivarsista, jotka tulevat pohjaa alemmas. MÖNKIJÄ-LEHTI | 43. 1 2 3 1. Can-Am on lukenut läksynsä! BRP on tutkinut tarkkaan kilpailijansa ja kyennyt tekemään monta asiaa paremmin. Mittaustulosten mukaan kiihtyvyydessä ei kuitenkaan ole niin suurta eroa kuin takapuolituntumalla luulisi. Maverick tuntuu monella tavalla laadukkaammalta kuin RZR XP. Moottori on selvästi markkinoiden ykkönen niin huipputehon kuin väännönkin suhteen. Polariksen valttina on ohjaustehostin ja hyvin toimiva neliveto. 2. Samoin paremmin sivuttaistukea antavat penkit ja tarkka vaihteenvalitsin. Periaatteessa Can-Amin pitäisi pidemmän www.monkija-lehti.fi akselivälinsä takia ottaa useammin maakosketuksia, mutta tässä se selviää kuitenkin kilpakumppaniaan paremmin. Kepeistä löytyy pikasäädöt, joita ruuvaamalla saimme keulan sukeltelun loppumaan. Joustovaraa on Pollessa ja Can-Amissa lähes saman verran
Lisäksi tavaratelineisiin voidaan kiinnittää lavakaukalo. Tämä tarkoittaa, että Maverickiin saa lisävarusteina samat LinQ-kiinnikkeisiin tarkoitetut laukut kuin mönkijöihin. 0-100 km/h 8,50 sek. HAUSKUUSKERROIN KOHDALLAAN!. 40-80 km/h 0 sek. 0-80 km/h 4,65 sek. Koeajossa ollut Polaris oli jo valmiiksi varustettu lukuisilla lisävarusteilla: matala Lock & Ride -tuulilasi 179 e, Lock & Ride -ovet 829 e, Lock & Ride Sport -katto 269 e, tarrasarja, 246 e, alumiininen etupuskuri 410 e, alumiininen takapuskuri 335 e ja ledivalosarja 429 e. 0-80 km/h 5,12 sek. 40-80 km/h 3,05 sek. Joustoliike: 35,6 cm Takajousitus: TTA, Fox Podium X Performance RC2.5 -kaasuisk. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Polaris RZR XP 900 EPS KIIHTYVYYS: Nopeus hidas puoli 56 km/h | Kääntösäde: oikealle 630 cm, vasemmalle 590 cm 0-40 km/h 1,54 sek. Peräosaan on saatavissa myös vararengasteline, joka tuo ulkonäköön entistä enemmän särmää ja aavikkorallihenkeä. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Molempiin tarjolla rutkasti lisävarusteita Maverickissa ei ole vakiona lavaa, vaan takakatteiden suojassa on samanlainen tavarateline kuin CanAmin mönkijöissä. Joustoliike: 34,3 cm Takajousitus: Pitkittäistukivarret, Walker Evans 2,5” -kaasuisk. Joustoliike: 35,6 cm Jarrut: Edessä levyjarrut kaksimäntäisellä jarrusatulalla, takana yksimäntäiset jarrusatulat Renkaat ed/ta: 27x912/27x11-12 Maxxis Big Horn Akseliväli: 214 cm Ilmoitettu kuivapaino: 588 kg Pituus: 301,7 cm Leveys: 162,6 cm Korkeus: 188,5 cm Maavara: 33 cm Pa-tilavuus: 37,8 l Hinta: 25 574 euroa (L7-tieliikennemalli) Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytteinen, kaksisylinterinen, DOCH Kuutiotilavuus: 875 cm3 Polttoaineensyöttö: EFI Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto, vaihteet: parkki, pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: Automaattinen etulukko, 4-veto ja takaveto Etujousitus: Tupla-A, Walker Evans 2” -kaasuisk. Muita lisävarusteita on tarjolla ohuen kirjan verran. Joustoliike: 35,6 cm Jarrut: Hydrauliset nestejarrut kaksimäntäisillä puristimilla Renkaat ed/ta: 27x9-12/27x11-12 Maxxis Big Horn Akseliväli: 206,8 cm Kuivapaino: 540 kg Pituus: 273,3 cm Leveys: 162,6 cm Korkeus: 185,4 cm Maavara: 33 cm Pa-tilavuus: 27,4 l Hinta: 21 490 euroa (maastomalli) MITTAUSTULOKSIA (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) Can-Am Maverick X rs KIIHTYVYYS: Nopeus hidas puoli 61 km/h | Kääntösäde: oikealle 620 cm, vasemmalle 580 cm 0-40 km/h 1,48 sek. 0-60 km/h 2,98 sek. MÖNKIJÄ-LEHTI | 44 3,51 sek. 0-100 km/h 9,20 sek. TEKNISET TIEDOT KAKSINTAISTELUSSA Can-Am Maverick X rs Polaris Ranger RZR XP 900 EPS Walker Evans Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytteinen, V2, SOCH Kuutiotilavuus: 976 cm3 Polttoaineensyöttö: EFI Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto, jossa parkki, pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: 4-veto ja takaveto, Visco-etulukko Etujousitus: Tupla-A, Fox Podium X Performance RC2.5 -kaasuisk. 0-60 km/h 2,59 sek. 0 sek
E 6686,16+tk 4997,29 8529,40+tk (sis. Laaja lisävarustevalikoima talvi- ja kesäkauteen. autovero1539,40) Akseliväli, mm Maavara, mm Paino, kg Moottori 3 Kuutiotil. cm Maahantuonti/jälleenmyyjäinfo: Keeway Motor Finland Oy Liisanlehdontie 16 65380 Vaasa Puh. mu/pun. sin/pun. nestejäähdytys 4-t. Jämäkkä erillisjousitus ja Keeway UTV Säällä kuin säällä! Hyväksytty tieliikennekäyttöön. 498 300 493 110 Teho, hv 20 20 20 Vääntö Nm/rpm 23/5800 23/5500 24/5501 6,9 Nm/6000rpm Tankin til.litr. lukittava 4-veto antavat tarkan ja luotettavan ajotuntuman maastossa kuin maastossa. ATV 500 4X4 ATV GTX 300 4x4 Motojet 110L Suonkulkijoille, metsankavijoille, maantiekiitajille, tyomyyrille Keeway tunnetaan erinomaisesta hinta-laatusuhteesta. Mainio vapaaajankulkuneuvo ja luotettava työkone, joka mukautuu monipuoliseen käyttöön. Sytytys CDI CDI Akku 12 V 12 V 12V Käynnistys sähkö sähkö sähkö sähkö Värit mu/pun. mu/vihr/pun. ilmajäähd. 15 13 20 2,5 Eturengas 25x8-12 25x 8-12 25x8-12 16x8-7/145/70-6 Takarengas 25x10-12 25x10-12 25x10-12 16x8-7 Jarrut levy/levy levy/levy levy/levy rumpu/levy Vaihteisto: nopea, hidas ja taakse autom. Hinta, E 5490 + tk 4820+tk 6990+tk 798+tk/748+tk Hinta tieliik. 06-318 9300 Fax: 06-318 9321 info@keewaymotor.fi www.keeway.fi. 4-t. ATV500 ATV GTX300 UTV500 ATV110L/ATV 110 KID 1300 1275 1750 959/845 260 260 115 320 330 480 91 1 sylint
Mönkijä-lehden työryhmä | Kuvat: Jukka Helminen MUNKKIVERTAILUA MAXXIS ZILLA VASTAAN ITP MUDLITE XXL Vasemmalla on 28-tuumainen Zilla ja oikealla 30-tuumainen Mudlite. Näin siksi, että jos muutokset on tarkoitettu palvelemaan maastoajoa, ne nakertavat ajo-ominaisuuksia kovemmassa menossa. Testipenkkeinä palvelivat Pollen Scrambler ja Sportsman XP 850 HO, joten vannekoko on 14-tuumaa. ITP pysyy suunnassaan selvästi paremmin. Tässä tapaukses- A MÖNKIJÄ-LEHTI | 46 sa koolla ei ole väliä, sillä samat asiat pätevät myös yleisimpään 27-12-tuuumaiseen rinkulaan. Raskaampi rengas ei myöskään ehdi seurata maaston epätasoisuuksia yhtä hyvin kuin vaikka selvästi kevyempi Polariksen vakiorengastus. Jotain me sentään saimme aikaiseksi, kun vertailimme Zillaa ja Mudlite XXL rinkuloita keskenään. Toisella taas oikutteli selkä ja kaiken lisäksi testimönkkärinkin kanssa tuli h-hetkellä ongelmia. Renkaiden painoeron huomaa vasta kovemmissa nopeuksissa, jolloin raskaampi ITP hakkaa pystysuunnassa. Pehmeäkuvioinen Zilla pyrkii tiellä hakemaan enemmän uria ja vaeltaa. Korkealappuiset maastorenkaat eivät kummoista mukavuutta tarjoile, vaan mukavuutta suuremmassa roolissa on etenemiskyky rapaisessa maastossa. Myös isojen renkaiden takia korkeammalle noussut painopiste ja kasvanut jousittamaton massa ovat omiaan verottamaan niitä ominaisuuksia, joita vauhdikkaassa etenemisessä tarvitaan. Kovapohjaisella urattomalla reitillä huomio kiinnittyy ITP:n todella jäykkään runkorakenteeseen vaikka paineet olivat samat kummassakin rengassarjassa. Pikkumönkijään ei siis kannata laittaa alle törkeän kokoisia karkeita renkaita, sillä niillä saattaa teho rapakoissa loppua. Kuviot ovat melkein samanlaiset, mutta Zillan kumilaatu on paljon pehmeämpää. Yhdeltä testaajalta meni käsi huonoon kuntoon aivan muissa kuin mönkijätouhuissa. Tähän lehteen kyseistä juttua ehdittiin tehdä jo alustavasti, kun herra Murphy astui taas kuvioihin. Maxxiksen Zillat ovat mukavammat renkaat kovapohjaisessa maastossa. Huonona puolena voi pitää pehmeän kumiseoksen aiheuttamaa lievää alioh- MUNKKIVERTAILUA. Lyhyesti asian voi kiteyttää toteamalla, että kaikki, mikä parantaa ominaisuuksia maastossa, heikentää etenemistä tiellä ja vauhdikkaassa helpon maaston ajelussa. Isommat renkaat pidentävät myös välitystä ja hidastavat kiihtyvyyttä. Mönkkäri siis menee helpommin sivuluisussa tai takapyörät eivät halua kulkea keulan kanssa samaa uraa. Myös Maxxis Zilla on yleistynyt ainakin hardcore-harrastajien mönkijöissä, joten laitoimme suosikit vastakkain. Hitaassakin hiekkatieajossa Zillat tuntuivat jo matalissa nopeuksissa kevyemmiltä käsitellä kuin Mudlitet vaikka Polariksen herkkä ohjaustehostin tappaakin tuntumaa aika tavalla. ITP Mudlite on suosituimpia renkaita, kun alkuperäiset sileähköt nakit korvataan karkeammilla rinkuloilla. Tehty vain maastoajoon Isot karkeat renkaat on tehty maastoajoon, minkä vuoksi emme juurikaan tutkiskelleet niiden ominaisuuksia nopeatempoisessa ajossa. Ilmiö on suo- raa seurausta suuremmasta jousittamattomasta massasta, joka tuntuu tärähdyksinä ohjaustangossa. Ominaista ITP:lle on että reippaammassa endurotyylisessä ajossa ne tuntuivat jakavan etupään ja takapään kulkua selkeästi enemmän kuin Zillat. lun perin jo viime numerossa oli tarkoitus testata isommasti 12-reikäisiä 27-tuumaisia karkeita renkaita. Homma meni pitkälle venyneen talven ja monen muun asian takia puihin. Isompi rengasjuttu jäi siis tälläkin kertaa odottamaan parempaa huomista
Vaikka kyseessä ovatkin mutarenkaat, niin kuraleikeissä ei renkaissa huomaa suurtakaan eroa. Saman paikan uusinnalla piti vielä kokeilla oliko hyvällä mäennousukyvyllä oikeasti yhteyttä renkaiden pitoon. Lopputuloksena voi todeta että vaikka renkaat ovat alun www.monkija-lehti.fi perin suunniteltu Amerikan ihmemaan mutahommiin, niin ne toimivat todella hyvin suomalaisella kalliolla! ITP:n pito kalliolla on keskinkertaista tasoa! Kyllä niilläkin pärjää, mutta ero Maxxikseen on selkeä. Keveys tarkoittaa paremmin toimivaa jousitusta ja herkempää kaasuun vastaamista. Maxxikset taas reagoivat kaasun pumppaamisen paljon nopeammin ja renkaiden pyörintänopeus vaihtelee enemmän. vasti että kuvio pysyy auki . Hiljaa ryömimällä ja reilulla kaasulla ajaen. Mutarenkaaksi Zillassa on älytön piti kivikossa ja kallioilla oli sitten märkää tai kuivaa. Se on myös erittäin hyvä yleisrengas ja harvoja korkeanappulaisia, jotka toimivat kohtuullisen hyvin kovalla tiepinnalla. Kun ITP:t saa kerran vauhtiin, niin renkaat tuntuvat pyörivän mudassa melkein itsestään. Myös kovapintaisella tiellä pehmeä kuvio sortaa ja luistaan. Vauhdin ripeä lisäys ei siis aina onnistu kuin elokuvissa. ITP vaatii raskaampana myös raskasta kaasupeukaloa ja kivikossa Mudlite sutaisee Zillaa hätäisemmin. Hiljaa ajaessa pidossa on vaikea huomata eroja, mutta käsiteltävyys on toisenlaista. Ne pitävät myös juurakkoisessa suomimaastossa hyvin. ITP:n suurempi massa tuntuu kuitenkin myös suossa ja mudassa sillä renkaat eivät lähde pyörimään yhtä rivakasti. Kun keventää keulaa kiven tai kannon ylityksessä, tarvitsee Maxxiksien kanssa vähemmän kaasua. Jos kova laippa vain uppoaa sopivasti maahan, niin silloin ITP:n veto- ja sivuittaispito on rajua. Vaikka kyseessä ovatkin ns. Savimaastossa kummatkin renkaat tukkivat kuvion herkästi hiljaa ajettaessa oli päällä sitten pakki tai hidas puoli eteenpäin. ITP Mudlite on nimensä mukaisesti kevyt mutarengas. MÖNKIJÄ-LEHTI | 47. Reilulla kaasulla ajaessa ei suossa etenemisessä ollut tuntuvia eroja. ITP taas kääntyy suossa selvästi paremmin kun mennään ryömittämällä. Renkaiden painoja: ITP Mudlite XXL 30x10-14 paino 15,7 kg 30x12-14 paino 17,3 kg 27x9-12 paino 11,1 kg, XL kuvion korkeus 31,7 mm 27x12-12 paino 12,6 kg, XL kuvion korkeus 31,7 mm Maxxis Zilla 30x9-14, paino 11,6 kg eturenkaat Scramblerissa 28x11-14, paino 11,9 kg takarenkaat Scramblerissa 27x9-12, paino 9,2 kg, kuvion korkeus 30,2 mm 27x11-12, paino 10,6 kg, kuvion korkeus 30,2 mm Hinnat ja lisätietoja www.duell.. Molempiin pätee sama yleisohje eli kaasua pitää antaa juuri sopi- Isot renkaat eivät välttämättä sovi pyörimään ilman muovien leikkaamista. Myös kulutuskestävyys on mutarenkaaksi hyvä. Mudlite siis ohjaa kovalla pinnalla tarkemmin! Renkaiden painoeron huomaa parhaiten trial-tyylisessä kikkailussa. jaamista. Zillat kääntyvät aavistuksen herkemmin mutaisella pinnalla. mutarenkaat teki Maxxiksien odottomattoman hyvä pito kuivalla kalliolla kuljettajasta sirkustemppuja tekevän mönkijäpellen. Keula kävi nimittäin sen verran holtittomasti ylhäällä, koska renkaiden pidon ja kaasun käyttäjän välinen suhde oli enemmän kuin pielessä. Myös märässä kivikossa ja juurakossa Zilla hakkaa Mudliten. Maxxis Zilla on jopa Mudlitea kevyempi, kuten oheiset 27x912 ja 27x12-12 vertailupainot kertovat. Molemmat siis toimivat hyvin siinä hommassa mihin ne on tarkoitettu ja erot syntyvät vaihtelevassa maastoajossa. Pehmeä räkäinen kuvio ei kuitenkaan uppoa kovaan märkään pintaa, jolloin pito on heikko. Suolla ja mudassa haettiin eroja kahdella tavalla. Polariksen Scrambler 850 vaatii sekä korotussarjan että muovien leikkaamista jotta 30-tuumaiset ITP:t mahtuvat pyörimään. Zillaa kovempi kumilaatu puree märkään kovaan alustaan paremmin
V E LL Ä PA R IU R A A R A A JÄ R URAA, KURAA, SU Tyypillistä maisemaa Raajärveltä MÖNKIJÄ-LEHTI | 48 URAA, KURAA, SUOTA JA PÖLYÄ!. Mikä ajovarustevalmistaja hokaa ensimmäisenä ottaa itikkaverkot mallistoonsa
Teksti ja kuvat: Ari Eloluoma Lähes 110 innokasta harrastajaa odottaa lähtökäskyä maastoon. Ensimmäisen päivän vinssauspaikka löytyi liiankin helposti. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 49. SUOTA JA PÖLYÄ! PariUraa-tapahtumalla alkaa olla jo perinteitä, sillä tällä kertaa mönkijäharrastajat kokoontuivat Rovaniemen ja Kemijärven puolimatkassa sijaitsevalle Raajärvelle jo kahdeksatta kertaa
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tämänvuotisista ajoista. Siitä piti ottaa kiinni kuin härkää sarvista, muuten olisi joutunut letkun nakkelemaksi. Syystäkin tänne on siis tultava aina uudestaan ja uudestaan, sillä joka kerta löytää uutta ajettavaa. Kari ” WILD” Laitinen, Vantaa. - Tapahtuma itsessään, loistavat ajomaastot sekä kaverit ja hyvä ?ilis. - Kuudes! Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tästä ajosta. - Tänä vuonna tuntui että vinssattiin todella paljon. Päivän päätteeksi sauna ja illallinen voitelee mönkijämiehen uneen ja seuraavan päivän haasteisiin. - Ajotapahtuma itsessään on niin hyvä, ja kaverit tietysti. - Hyvä ajoporukka ja tietysti mahtavat ajomaastot. Pitkän historian omaava Raajärven kaivoskylä keräsi jälleen toista sataa hoocee-harrastajaa koluamaan 9 x 21 km aluetta. Monesko kerta tämä on sinulle. Mitä jäi päällimmäisenä mieleen tämänvuotisista ajoista. Mika Manninen, Helsinki Miksi tänne ja Vantaalta asti. Mikähän kypärä- tai ajovarustevalmistaja ottaa ötökkäverkon ensimmäisenä mallistoonsa. Myös sään vaihtelu takaa että vuodet eivät ole veljiä keskenään! Ravintola Mainarin eväätkin olivat taas parasta A-luokkaa ja runsaalla aamiaisella jaksaa aina iltaan kello viiteen jolloin luvalliset ajot loppuvat. Itikatkaan eivät päässet vaivaamaan ajosuoritteita sillä ryhmämme oli varustautunut kuin mehiläishoitaja konsanaan kypärän päälle laitettavalla ötökkäverkolla. - Itikoita oli enemmän ja maastot viime vuotta kuivemmat. Miten tämä ajotapahtuma sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten. Uskomattomalta kuulostava 2000 kilometriä ajoreittejä jää monelta kokematta vain yhden vierailun taktiikalla. Seuraavana vuonna järjestin tapahtuman vain mönkkäreille ja nimeksi tuli luonnollisesti Pariuraa Raajärvi-ajot. Monesko kerta tämä on sinulle. Kelit olivat myös mitä mainioimmat lämpötilan seikkaillessa 20 asteen kummankin puolen. Porukassa tehdyn pienen kyselykierroksen mukaan parhaimmillaankaan mönkijän mittariin tulee korkeintaan noin 150-200 kilometriä. Siitä tämä on vakiinnuttanut paikkansa merkittävimmäksi ajotapahtumaksi valtakunnallisesti ja porukkaa tulee Suomen joka kolkasta! P MÖNKIJÄ-LEHTI | 50 Marko Keronen, Loppi. Nyt oli pesupaikallakin todella reipas pumppu millä pikatiskaaminen Millainen vaikutelma järjestäjälle jäi tämänvuotisesta Raajärven ajoista. Kukissa on viisi valkeaa terälehteä ja kymmenen pitkää valkeaa hedettä. - Iso kyllä! On mahtavaa tavata alan harrastajia aina uudestaan ja ainut naiskuljettaja on lupautunut mukaan jo ensivuodeksi, joten sekin luo paineita järjestää ajot myös ensivuonna. Kun itse tulee lentäen ja mönkijä kulkee autorahdilla perille niin ei etäisyys tänne tunnu enää miltään. Tosin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. - Team Stefa! Avulias suhtautuminen kaverin mönkijän vetoakselin vaihtoon! Kiitokset vielä kerran! URAA, KURAA, SUOTA JA PÖLYÄ!. - Ensimmäisen ajotapahtuman junailin mönkkäreille yhdessä Pohjolan kurapyöräilijöiden kanssa täällä Raajärvellä. Suopursun (Rhododendron tomentosum) kukinto on sarja. Vuodesta 2006 lähtien on oltu mukana. Nyt möyrittiin 6.-9. Mukana oli silloin 8 mönkkäriä ja toistasataa 2-pyöräistä endurokuljettajaa. Vieläkö on virtaa järjestää ajot ensi vuonna. Monesko kerta tämä on sinulle. Mikä tuo sinut tänne Raajärvelle Vantaalta asti. Suomessa suopursu kukkii kesäheinäkuussa, eli toimittaja saattoi nähdä näkyjä ajon huumassa! todella sujui. Kiitokset Hautalan Hessulle ja muulle talkooporukalle jälleen hyvästä tapahtumasta. - No hyvä tietenkin! Hienoa että porukka kunnioitti tänä vuonna erityisesti tiukkaa sääntöä mikä koski uran leventämistä. kesäkuuta. Polaris Scrambler, kaunis lampi ja Suopursu kukkii rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa, huumaa. Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon maan puoleen taipumatta ... Toinen asia mikä jäi mieleen on tänne matkustamisen helppous. - Seitsemäs. Kaiken kukkuraksi hyvät Mainarin pöperöt. V E LL Ä PA R IU R A A R A A JÄ R Canamies ei vinssaa, se työntää, vetää, vääntää ja kiroaa (itsekseen)! Täällä saa mön kijämieskin ajaa luvan kanssa ke lkkauralla! TÄTÄ MIELTÄ TÄMÄN VUODEN TAPAHTUMASTA Tapahtuman isäntä Heikki Hautala ariUraa ei ole mikään muutaman tunnin rykäisy, sillä tapahtuma kestää torstaista sunnuntaihin. - Kolmas eikä varmasti viimeinen. Nähdään Raajärvellä taas ensi vuonna! Mikä tuo sinut tänne Raajärvelle lähes 800 km päähän kotoa. Keskinopeus ei siis ole suuren suuri, vaikka välillä mentiinkin pölyisiä metsäteitä peukalo pohjassa
Siellä ei myyty koneita, vaan John Deere-logolla varustettuja lasten vaatteita, pikkuhousuja, paitoja, kahvimukeja, tiekylttejä, rekisterikilven pohjia, erilaisia julisteita, kirjoja, postikortteja ja muuta pikkutavaraa! Kuten moni muukin yritys on John Deere kokenut vuo- sikymmenien kuluessa nousut ja laskut. Tehoa luvataan 16,4 hevosvoimaa 3600 kierroksella. Merkki on rapakon takana niin suosittu, että Mönkijä-lehden toimitus bongasi Minneapoliksen jättimäisestä ostoskeskuksesta oman John Deere-shopin. Voimansiirto on toteutettu perinteiseen mönkijätyyliin variaattorilla. 1800-luvun loppupuolella tehtiin jopa polkupyöriä ja moottorikelkat olivat ohjelmassa 1970-luvulla. Tuoteperheeseen kuuluu nykyään myös pienempiä laitteita, kuten koeajossa ollut rinnakkain istuttava lavamönkijä. Erilaista tekniikkaa Briggs&Strattonin valmistama nelitahtimoottori on 90-asteinen V-twini. Työntekijöitä on kymmeniä tuhansia ja yritys tekee myös hyvää tulosta. Eteen löytyy hidas ja nopea alue, sekä lisäksi pakki ja vapaa. Maatalouskoneiden lisäksi John Deere valmistaa nykyään myös diesel-moottoreita ja monenlaisia pienempiä hyötykoneita ja laitteita. Ei siis ole mikään ihme että myös rinnakkain istuttavat lavamönkijät ovat osa tuoteperhettä. Erikoista on taka-akselilta löytyvä tasauspyörästö, jota ei ole HIRVIMERKIN UTV. Hirvilogosta ja vihreästä väristä tunnettuja traktoreita ja leikkuupuimureita näkee mel- I MÖNKIJÄ-LEHTI | 52 John Deere on maailman tunnetuimpia maatalouskoneiden valmistajia. kein jokaisella pellolla Amerikassa. AJETTU John Deere Gator XUV 550 4x4 traktori Mönkijä-lehden työryhmä | Kuvat: Jukka Helminen HIRVIMERKIN UTV llinoisissa asunut seppä John Deere tuskin osasi aavistaa millaiset seuraukset hänen vuonna 1837 käsin tekemällään auralla on! Auroista toiminta laajeni muihin pellolla käytettäviin työvälineisiin ja nykyään yhtiöllä on toimintaa melkein jokaisessa maailman kolkassa. Myös tuoteperhe on muuttunut moneen otteeseen. Kuutioita on tarkalleen 570 ja polttoainetta ruokitaan kaasuttimen kautta
Lisäksi ratin oikealla puolella on vaihteen valitsin ja sen vieressä vetotavan valitsin. Saman asian voi hoitaa myös niin sanotulla turf-perällä, joka löytyy muun muassa useista Polariksen sideby-side –malleista. Penkit ovat paremmat kuin monessa muussa UTV:ssa. Takavedon lisäksi Gatorilla voi ajaa nelivedolla, jolloin edessä ja takana on toiminnassa kitkalukko (limited slip). Lisäksi vetotavan valitsimesta löytyy vielä kol- www.monkija-lehti.fi mas asento, jolloin taka-akseli on täysin lukossa. Ainoa näyttö kertoo käyttötunnit ja polttoaineen määrän. Se yhdistettynä noin 16-hevosvoiman huipputehoon ei lupaa niskat nytkäyttävää kiihtyvyyttä. Ohjaamossa kiinnittyy huomio pelkistettyyn kojelautaan. John Deeressä on kuin Hondan kitkalukko edessä ja takana autoista tuttu tasauspyörästö, jonka saa mekaanisesti lukittua. Se helpottaa takavedolla ajettaessa kääntyvyyttä, eikä riko esimerkiksi nurmikkoa samalla tavalla kuin normi mönkijän takapyörien kiinteä vetotapa. Melko erilainen ratkaisu muihin valmistajiin verrattuna, jotka suosivat kiinteää takavetoa joka tilanteessa ja automaattista tai kytkettävää etulukkoa silloin kun ajetaan nelivedolla. Kulku tuntuukin melko hengettömältä, mutta onneksi V- MÖNKIJÄ-LEHTI | 53. Kuskille on jopa etäisyyden säätö, joka on harvinainen ominaisuus. Tasaista kyytiä John Deeren esitteessä luvataan että Gator XUV on vakaa ja sen kierähtämispiste on alempana kuin muissa rinnakkain istuttavissa. Kyseessä ei siis ole mikään offroad-ajoneuvo, vaan pelloilla ja helpohkossa maastossa käytettävä laite. Se tarkoittaa matalaa painopistettä ja jo silmin nähden matalaa maavaraa. missään muussa merkissä. Painoksi kerrotaan täydellä 18 litran tankilla 553 kiloa ja kun kyytiin hyppää kaksi reilut 80-kiloista karpaasia niin liikuteltavana on jo melkoinen massa
Tehoa siinä on 18,5 hevosvoimaa ja runsaasti tasaista vääntöä. Se on sopivan pintaherkkä, joten eri tahtiin esteiden yli kulkevat renkaat eivät aiheuta kallistelua. Sylintereitä on kolme ja kuutioita 854. Mihin käyttöön. Rajoitetun nopeuden ja rauhallisen kiihtyvyyden ansiosta se ei karkaa kokemattomankaan ajajan käsistä. Se on mönkijätyyliin todella helppo ajaa, joten rattiin voi laittaa kenet tahansa täyspäisen henkilön. Kohtuullisen kokoisella lavalla kulkee jauhosäkit laitumelle tai polttopuut korpilaavulle. Reitit kannattaa muutenkin valita järjellä, jotta pohja ei kolise kiinni kiviin tai muihin esteisiin. Täydellistä nelivetoa ei taas tarvita siksi, että Gatorilla kannattaa suosiolla pysyä pois paikoista joissa sitä saattaisi tarvita. John Deere Gator XUV 550 4x4 soveltuu pelloille, metsäteille ja helpohkoon maastoon. Karkeat renkaat purevat tiiviisti maahan ja 550 Gator nousee ylös hämmästyttävän jyrkistä penkoista. Lyhyellä puolella mittasimme huippunopeudeksi tasan 30 km/h ja huipuiksi 41 km/h. Vetotavan ansiosta myös kääntösäde on kohtuullisen kookkaalle rinnakkain istuttavalle pieni, eli vain 430 senttiä sisemmästä renkaasta mitattuna. Jousitus on suhteutettu hyvin vauhtivaroihin. Se on lupausten mukaan todella vakaa viistorinteillä, vaikka niitä kannattaisikin mönkkärillä ja rinnakkain istuttavilla välttää. Moottorissa ei yksinkertaisesti riitä paukkua pyörittää renkaita mudassa tarpeeksi kiukkuisesti. Gator kulkee MÖNKIJÄ-LEHTI | 54 myös vaikkapa kynnöspellolla kohtuullisen mukavasti. AJETTU John Deere Gator XUV 550 4x4 traktori TEKNISET TIEDOT moottorissa on sitkeyttä. Lisävarusteena saatava vinssi on ehdottomasti järkevä hankinta, mikäli Gatorilla aikoo ajaa hankalammassa maastossa tai kiskoo tukkeja metsästä. Pihamailla ja nurmikoilla ajettaessa osaa arvostaa tasauspyörästön toimintaa takavedolla, sillä renkaat eivät jätä pahoja jälkiä maahan. Järeämpää laitetta kaipaavalle löytyy John Deere Gator HPX 4x4 Diesel. Miedohko teho, matala maavara ja karkeat renkaat ovat yhdistelmä, joka kehottaa pysymään poissa liejusta ja savispooreista. Ras- Moottori: 4-tahtinen, nestejäähdytteinen, V2 Kuutiotilavuus: 570 cc Polttoaineensyöttö: Kaasutin Huipputeho: 16,4 hv / 3600 rpm Vaihteisto: Variaattori ja 2-nopeuksinen aluevaihteisto, jossa pakki, vapaa, hidas ja nopea Nelivetojärjestelmä: 4-veto ja takaveto, kytkettävä takalukko Etujousitus: Tupla-A, erillisjousitus Joustoliike: 22,9 cm Takajousitus: H-varret, erillisjousitus Joustoliike: 20,3 cm Jarrut: Edessä ja takana hydrauliset levyjarrut Renkaat: Edessä 25x8-12 , takana 25x10-12 Paino ajokunnossa: 553 kg (täydellä tankilla) Pituus: 287 cm Leveys: 144 cm Korkeus: 187 cm Maavara: 26,7 cm Pa-tilavuus: 18 l Max vetopaino: 499 kg Lavan kantavuus: 181 kg Hinta: 11 700 euroa traktorivarustuksella (Testilaite lisävarusteilla 13 250 e, lisävarusteet: katto, karjapuskuri, lokasuojapuskurit, metallinen takasermi, lavan kiskosarja ja vinssi) kaampikin kärry kulkee hyvän väännön ansiosta perässä rinteilläkin, kunhan maasto ei ole liian hankalaa. Rekisteröitynä ja tiellä ajettaessa pitää kuskilla olla tietenkin vähintään T-kortti. Nollasta kolmeenkymppiin Gator kiihtyy noin 4,5 sekunnissa. Tasaisen väännön ja tasauspyörästön ansiosta Gatorilla voi liikkua maastossa ja nurmikoilla melkein jälkiä jättämättä, joka sekin on monelle tärkeä ominaisuus. Väännöllä se nykii kärryäkin hyvin ja vetohommissakin on karkeista renkaista etua. Yanmarin valmistaman dieselkoneen kulutukseksi luvataan hävyttömän vähäisesti alle litra tunnissa! HIRVIMERKIN UTV. Gatorilla voi siis pyöritellä ahtaammissakin paikoissa ketterästi
Hinnat alk. Edessä on Hondan tyyliin kitkalukko.
<. Linhai työmönkijät 300 4x4, 400 4x4 IRSIRS, ja 600 CF MOTO työmönkijät 500 4x4 Efi V-Twin 4x4 maastoja tieliikennemallit 625 4x4 Efi IRS, 800 4x4 Efi V-Twin NYTmaastoMYÖS TRAKTORIMALLIT 400 ja 600 ja tieliikennemallit Takuu 24 kk Vain meiltä! 2 Takuu 48 kk! Max.teho 63 hv! Suomen myydyin Vakiona erikoisvanteet, tavaratieliikennetelineet sekä käsisuojat (625/800cc) mönkijä! Vakiona erikoisvanteet, tavarateline sekä käsisuojat. 1 ilman käsirahaa. 5.700 eur3990 + tk eur Hinnat alkaen 3 1. 4
Verkkokaupassa tuhansia tuotteita: www.janikaasalainen.. Rengastus on sopivan karkea, joten pitoa riittää myös märällä ja pehmeällä pinnalla. Takana on tasauspyörästö, jonka saa ohjaamon vivusta lukkoon. Vaihdevalitsin ja vetotavan vivut ovat rinnakkain etupaneelissa. www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 55. Jopa nopeusmittari on jätetty pois. 4. 3. Ohjaamo on mallia pelkistetty. MITTAUSTULOKSIA Kiihtyvyys 0-30 km/h: 4,5 s Huippunopeus: lyhyt puoli 30 km/h, nopea puoli 41 km/h Kääntösäde takavedolla: 430 cm Lisätietoja: www.agrimarket.. 2
T RY:N PE R INTE IN E N AJOTAPAHTU MA Ä IJ K N Ö M N A A M N E UUD MudAdventures 2013 Uudenmaan Mönkijät Ry:n ajotapahtuma pidettiin Myrskylän Kankkilassa toukokuun puolivälissä. Teksti ja kuvat: Ari Eloluoma MÖNKIJÄ-LEHTI | 56 MUDADVENTURES 2013. Vielä pari viikkoa ennen H-hetkeä oli metsässä reilusti lunta, mutta nopea kesän tulo teki olosuhteista enemmän kuin loistavat
Endurolenkin tun-tumassa pääsi koneita myös koeaja-maan ihan oikeassa maastossa. Paikalla oli myös konekauppiaitaa n ja uudet laitteet keräsivätkin paljon mielenkiintoa. erinteeksi muodostunutt Kankkilan MudAdven-tures keräsi jälleen lähess 70 innokasta osallistu-jaa. P Henkka Kristin www.monkija-lehti.fi ja tonnin en muta -Cana oik eassa eli nympäris tössään! MÖNKIJÄ-LEHTI | 57
Ensi vuonna tavataan kun järjestetään MudAdventures 2014! Taustalla näkyy Kankkilan vanha meijeri, jonka sisältä löytyy nykyään toistakymmentä ?ipperiä, pari stagea bändeille, discopalloja, karaokelaitteita jne. MÖNKIJÄ-LEHTI | 58 MUDADVENTURES 2013. Samalla puhdistettiin uraa seuraavan viikonlopun moottoripyörien endurokisoja varten. Todellinen hupikeskus! Paikalla oli myös eri merkkien edustajia esittelemässä tuotteitaan. Edessä on 30-tuumaiset Super Terminatorrenkaat ja takana saman kokoiset Black Mambat. freeride-alueesta tuli järjestäjille hyvää palautetta ja samankaltaista kovapohjaista ajoaluetta toivottiin lisää. Taukoilua enduropätkällä. Kaikille osallistujille löytyi haasteita ja kuten viime vuonnakin oli 2wd-miehille järjestetty myös oma rata. Nelivedot ajoivat osalle tuttuja maastoja mutta mukaan oli saatu myös uutta endurorataa. Taisipa ruoho kaatua metsästä tarpeeksi ja saatiin kannot näkyviin kaksipyöräisille. Tapahtuman jatkoille eli illanviettoon osallistui osa kuskeista ja paikalle oli kutsuttu myös kyläläisiä, missä he pääsivät tutustumaan lajiin hieman rennommassa ilmapiirissä. MudAdventures 2013 Eemeli Pitkäsen valkoiseksi teipattu klassikkomallinen Polaris Sportsman 800. Enduroradasta ja ns
Mönkijä-lehden työryhmä | Kuvat: Mönkijä-lehden arkisto VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA TEHOSOTAA JA OHJ Mönkijöiden kehitystahti kiristyi kovasti noin 15 vuotta sitten. Vuosi oli 1986 ja historiallinen malli oli Fourtrax, jossa oli jäykkä akseli sekä edessä että takana. Vuonna 1995 esitelty Polaris TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. Historiallinen mönkijä oli Quad Racer 250. Se esiteltiin syksyllä 1995. Hondan ensimmäinen ja pitkän aikaa myös ainoa erillisjousitettu oli Rincon 650, joka esiteltiin vuodelle 2003. 2000-luvulle siirryttäessä moottoreiden kuutiotilavuudet ovat edelleen kasvaneet ja kaksi valmistajaa on esitellyt jo 1000-kuutioisen moottorin. Tehosotaa Vielä 90-luvulla 500-kuutioinen oli mönkijämaailman mahtisonni. Erillisjousitus takapäässä alkoi yleistyä toden teolla 2000-luvun alussa. Elettiin 1990-luvun loppupuoliskoa, kun saatiin ensimmäiset merkit alkavasta tehosodasta. Ensimmäinen nelipyöräinen mönkijä oli vuonna 1983 Suzukin QuadRunner LT125-s, jossa ei ollut jousitusta lainkaan, vaan epätasaisuuksia tasoittelivat ainoastaan pulleat renkaat. Tässä artikkelissa listaamme toimituksen valitsemat mönkijämaailman merkkipaalut kuluvalta vuosituhannelta. Siinä käytettiin neljän pyörän erillisjousitusta. Nelipyöräisten jousitus on kehittynyt muutamassa aallossa. Yamahaan erillisjousitettu takajousitus tuli Grizzly 660:n myötä vuonna 2002. Suzuki esitteli LT4WD:n vuotta myöhemmin. Ensimmäisen nelivetoisen mönkijän esitteli Honda. Vuotta myöhemmin Quad Racer sai 500-kuutioisen sisarmallin. Polaris käytti sitä tuohon aikaan jo kaikissa isommissa nelivetoisissa. Kaksi vuotta myöhemmin jousitus esiteltiin samalla kaavalla kuin ai- A MÖNKIJÄ-LEHTI | 60 kanaan kolmepyöräisissä eli ensimmäiseksi se tuli crossipeliin. lkuun hieman vanhempaa historiaa. Suzuki sai hääriä ainoana täysin erillisjousitetun mönkijänsä kanssa aina 1990-luvun puoliväliin asti, jolloin Polaris toi markkinoille kaikkien aikojen legendaarisimman mallinsa, Sportsman 500:n
Se esitteli hieman pienemmän, mutta ärjymmän Prairie 650:n, jonka voidaan katsoa aloittaneen urheilullisten muskelimönkijöiden esiinmarssin. Se paransi mönkijän käyttökelpoisuutta vuoristossa ja teki kylmäkäynnistyksistä helpompia. Kawasakin kaksimukiset olivat kerrasta onnistuneita ja tehokkaita mönkijöitä, joiden V-twin-moottorin soundit olivat musiikkia muskelifriikin korville. Merkittävä asia on ollut ruiskumoottoreiden voimakas esiinmarssi. Honda ehti oman puolilitraisensa kanssa markkinoille vuonna 2000. Se esitteli Grizzly 600:n, jonka todellinen iskutilavuus oli 595 kuutiosenttimetriä. Nykyään suurin osa mönkijöistä on ruiskulla ruokittuja. MÖNKIJÄ-LEHTI | 61. Polariksen haastajaksi tehosodassa ilmoittautui ensimmäi- www.monkija-lehti.fi senä Kawasaki. Ruiskun edut olivat kiistattomia. Sittemmin tehokuninkuus on pysynyt BRP:n hallussa, sillä tonninen Outlander kehittää 82 hevosvoimaa. Yamaha oli päättänyt näyttää, ettei aikonut katsella sivusta amerikkalaisten temmellystä. HJAUSTEHOSTIMIA Sportsman 500 sai vasta 1998 kilpailijan tehosodassa. Bombardier ei tyytynyt katselemaan kilpailijoiden hankkeita sivusta, vaan syksyllä 2005 se esitteli Outlander 800:n, jonka ensimmäisessä mallissa oli 65 hevosvoimaa. Ruiskujen myötä polttoaineensyöttö muuttui tarkemmaksi, ja siksi polttoainetta paloi entistä vähemmän. UTV-puolella tehosota käy tällä hetkellä vieläkin kuumempana ja Can-Am Maverick on ainakin valmistajan ilmoittaman lukeman mukaan ensimmäinen 100-hevosvoimainen ”mönkijä”. Moottoripuolella ei ole tehtailtu pelkkiä kuutiosenttimetrejä ja hevosvoimia, vaan myös tekniikka on kehittynyt. Sportsman 700 aloitti kehityksen, jota muut ovat seuranneet. Polariksen vastaus oli Sportsman 800, jossa oli ytyä, mutta jonka kiihtyvyys ja huippunopeus eivät yltäneet Brute Forcen tasolle. Sen 683-kuutioinen moottori oli brutaaleinta, mitä mönkivä maailma oli nähnyt. Ensimmäisen ruiskun toi markkinoille Polaris. Polaris oli kuitenkin päättänyt asettautua kukkulan kunkuksi, ja vuodelle 2001 se esitteli ensimmäisen kaksimukisen hyötymallinsa, Sportsman 700:n. Kawasaki jatkoi rymistelyään tuomalla pian markkinoille Prairie 700:n, jonka jälkeen oli vuorossa molemmista päistä erillisjousitettu 750-kuutioinen Brute Force. Arctic Cat pääsi karkeloihin mukaan syksyllä 2003 esitellessään 650 V2 -mallin, jossa käytettiin vanhaa Kawasaki Prairien konetta
Rincon on isoksi mönkijäksi myös todella kevyt, sillä se painaa täydellä tankilla noin 305 kiloa. Rincon ei tuolloin- Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) Honda TRX680FA Rincon 2009 0-40 km/h 1,96 s, 0-60 km/h 4,45 s, 0-80 km/h 9,83 s 06 V uonna 2003 malliston lippulaivaksi esitelty Honda TRX650FA Rincon sai ensimmäisenä Hondana erillisjousituksen takapäähänsä. Rincon jaksaa vakiorenkailla liikkua nätisti kuormankin kanssa, mutta silti sen kokonaisvälitys tuntuu aavistuksen pitkältä. Pehmeästi toimiva voimansiirto puolestaan helpottaa aivan hidasta etenemistä. Rinconista tuli esittelyhetkellään mittapuu, johon nelivetoisten mönkijöiden mukavuutta siitä eteenpäin verrattiin. Esittelyhetkellään se oli todella edistyksellinen ja erilainen, koska siinä oli momentinmuuntimella varustettu voimansiirto, jota oli mahdollista käyttää automaattina tai nappivaihteilla. Vaikkei pelkkä lukko mönkijää maastossa eteenpäin viekään, antaa Honda lukottomuudella turhaa tasoitusta kilpailijoilleen. Aluksi Rincon kulki 649-kuutioisen kaasutinkoneen voimin, mutta vuodelle 2006 esiteltiin 675-kuutioinen ruiskumalli. Tämä ominaisuus ei ole vieläkään poistunut! Toivelistalle kirjataan vielä jonkinlainen etulukko. Kyseessä on selkeästi siis yksi mönkijämaailman virstanpylväistä. Sitä ennen se oli niittänyt menestystä tekemissämme testeissä MK-lehdessä. Honda Rincon on edelleen korkealaatuinen laite, joka ei tosin ole edistyksen aallonharjalla, mutta vahvasti kuvioissa mukana. Painopiste on alhaalla ja ohjaamon mitoitus keskimittaiselle kuljettajalle loistava, joten Hondalla on helppoa ajaa pahoissakin paikoissa. TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. Se ei yllätä kuskiaan kovin helpolla. Hinta: TRX650FA Rincon 2005 11 990 euroa, TRX680FA Rincon 2006 10 990 euroa. Rinconin parasta antia olemattoman pienen polttoaineenkulutuksen ohella on sen tasapainoisuus. Esittelyhetkellään Rincon määritteli mukavuudelle uuden standardin. VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA Honda TRX 680 Rincon 2006 – lisää kuutioita ja ruisku kaan ollut maailman tehokkain mönkijä, mutta se oli edistyksellinen laite, jonka ajo-ominaisuudet olivat huippuluokkaa. Helpotusta elämään tuo myös uskomattoman hyvä tuntuma MÖNKIJÄ-LEHTI | 62 testissä kakkoseksi häviten Yamaha Grizzly 700:lle yhdellä ainoalla pisteellä. Ohjaustehostin ja ehkä myös pieni facelift toisivat sen taas täysillä mukaan kilpailuun. Ohjaustehostimen puute verottaa jonkin verran mukavuutta, mutta koska Rinconin etupään rakenne on kunnossa, se ei ole paha lyömään käsille. Pikkuisen tiuhempi välitys toisi lisää terävyyttä, jota vaikeassa maastossa tarvitaan. Rinconin huonoihin puoliin kuuluu edelleen ruiskumallia alusta asti vaivannut taipumus stumppailuun ryöminnässä. Jos kaasua erehtyy pumppailemaan, tuppaa Rincon sammumaan. Honda Rincon tuli historian ensimmäisessä Mönkijä-lehdessä (1/2007) alle 700-kuutioisten ajoalustaan. Pohjavääntöä ja alatehoa Rinconissa on mukavasti, mutta ylhäällä tehoa ei ole haitaksi asti. Luonnollisesti toispuoleiset esteet tuntuvat enemmän ohjauksessa kuin tehostetuissa laitteissa, mutta ero ei ole aivan järisyttävä
EFI 800 2007 ”Urheilullisuus ei välttämättä tarkoita hyötyominaisuuksista tinkimistä. Tehokas- ta ja vakaata laitetta oli ilo heitellä mutkasta toiseen neljän soravanan lennellessä maisemaan. Teräsrunkoiset iskarit lämpenivät kovassa ajossa sen verran räväkästi, että vaimennukset etenkin takapäässä hiipuivat ennen pitkää. Runkoon pultattiin tuolloin ATV-maailman mahtimotti eli 800-kuutioinen Rotaxin 80-asteinen V2. Tässä suhteessa kehitys ei ole kehittynyt, sillä Renegade 1000 on edelleen samanlainen raparipa kuin sen kantaisä. Kunnon rypemisessä Renegade-kuski alkoi miettiä lokasuojien varustamista jonkinlaisilla levikkeillä. Suorituskykymittauksissa pakasta repäisty Renegade kulki todellista nopeutta 119,4 km/h mittarin näyttäessä lukemaa 120. Can-Am Renegadessa nämä kaksi puolta yhdistyvät ja vieläpä erittäin hauskalla tavalla!” Näin kerrottiin Mönkijälehden 1/2007 Renegaden koeajossa. Renegade 800 oli parhaimmillaan, kun sillä pääsi vetämään kimuranttia hiekkatietä. Testiryhmän mukaan Renegade 800 oli dynaaminen pakkaus täynnä röyhkeää voimaa. X-mallissa uutta olivat Kayaban 40-milliset iskunvaimentimet, joista löytyivät hitaan ja nopean puristusvaimennuksen säädöt sekä paluuvaimennuksen säätö. Voimansiirrosta löytyivät niin nopea kuin hidaskin puoli, joten tukkikärryn vetäminen onnistui tarpeen vaatiessa. Takajousitus oli tuolloin uniikki luomus, jolle tunnusomaista oli, että siinä käytetään pitkittäistukivarsia, muttei lainkaan poikittaistukivarsia. Rykäys nollasta sataseen sujui alle kahdeksassa sekunnissa, mutta 80:een saakka meno oli todella räväkkää – tuohon nopeuteen päästäkseen Renegade käytti ainoastaan 4,98 sekuntia. Laitteessa oli hieman samaa ideaa kuin Polariksen Scrambler 500:ssa, mutta paljon urheilullisemmassa paketissa. Vinkkelikone tuotti noin 63 hepan tehon ja 73 Nm:n väännön. Rakenteen ansiosta takapäässä ei siis tapahdu raideleveyden muutoksia joustoliikkeen aikana. Uhmakas ja mahtipontinen ulkonäkö sekä urheilullisen äksy kaasuun vastaaminen loivat lupaavan ensivaikutelman. Hämmästyttävän pitkään Renegade sai hallita segmenttiään yksinvaltiaan tavoin ennen kuin yksikään kilpailija heräsi. Renegade pohjautui samaan STT-runkoon kuin vuoden 2007 Outlander-mallisto. Samaa ratkaisua käytetään nykyään hiukan muokattuna kaikissa uusissa Outlandereissa ja tonnisessa Renegadessa. Jousitus ei kuitenkaan ollut aivan tehojen tasalla, mikä johtui laitteessa käytetyistä halvoista ja rungoltaan hoikista iskunvaimentimista. Renegaden etujousitus oli toteutettu kahdella päällekkäisellä kolmiotukivarrella. Ensimmäinen nelivetoinen sporttimönkijä – Can-Am Renegade H.O. Kulkupuoli oli tuohon aikaan todella huimaa kilpailijoihin verrattuna. Can-Am Renegade H.O. Vasta viime syksynä esitelty Polaris Scrambler 850 on selkeästi ensimmäinen Renen haastaja! Hinta vuonna 2007: 13 990 euroa. Perin urheilullisesta ulkonäöstään huolimatta Renegade oli täysiverinen maastomönkijä. Can-Am sai hallita Renegadella urheilullisten nelivetomönkijöiden markkinoita melkein ikuisuuden. Tässä tapauksessa tuo kärsimys aiheutui silmille ja vaatteille lentävästä kurasta. Teknisesti se säilyi tonnisen Renegaden esittelyyn asti lähes samanlaisena, mutta vuodelle 2009 esiteltiin terästetty Xmallin moottori, jossa oli 67 hevosvoimaa. EFI 2007 0-60 km/h 2,92 s, 0-80 km/h 4,98 s, 0-100 km/h 7,91 s 07 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) Vertailun vuoksi Can-Am Renegade 1000 X XC 2013 0-60 km/h 2,54 s, 0-80 km/h 4,05 s, 0-100 km/h 6,35 s www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 63. Lisäksi rakenteesta on se etu, että esimerkiksi kiven ylityksissä takarengas ei lyö hanttiin, vaan rengas liikkuu hieman taaksepäin joustoliikkeen edetessä. Urheilullinen on usein näyttävää, mutta naisten suusta on joskus kuultu, että kauneuden takia on toisinaan oltava valmis kärsimään. Can-Am Renegade 800 yllätti oikein tosissaan, kun se esiteltiin vuonna 2006
Teknisesti Grizzly 700FI ei ole vanhentunut tippaakaan ja se on edelleen hyvä vaihtoehto varmatoimista maastomönkijää kaipaavalle. Can-Am Outlander 650 oli tässä porukassa omilla metriluvuillaan 520 sentin ympyrällään. Toiseksi kevein on Honda Rincon 680 tuloksella 304,9 kiloa ja kolmas Suzuki King Quad 700 305,8 kilollaan. Uudistus on saattanut tehdä hyvää Grizzlyn vauhtiominaisuuksille pelloilla ja metsäteillä, mutta maastossa se ei ole yhtä mukava kuin ennen. Vertaansa vailla olevan etenemiskyvyn lisäksi Yamaha on maastossa mukava peli ohjaustehostimesta ja ohjausiskunvaimentimestaan johtuen. Sen iso maavara, herkkä jousitus ja hyvä käsiteltävyys sekä ketteryys tekivät siitä hankalasti voitettavan maastomönkijän. Tehostimen lisäksi Yamahan maastokelpoisuutta paransivat keveys ja pieni kääntösäde. Moitteita Yamaha sai vain heikosti mudassa pitävistä vakiorenkaistaan. Myös remmiä säästävä Ultramatic-voimansiirto on vuosien saatossa osoittanut olevansa parasta A-ryhmää. Yamaha Grizzly 700FI 2007 0-40 km/h 2,09 s, 0-60 km/h 3,85 s, 0-80 km/h 7,56 s MÖNKIJÄ-LEHTI | 64 07 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. Polaris 700 Sportsmanin ympyrä mahtui niukin naukin neljän metrin paremmalle puolelle, sillä sen kääntöympyrän halkaisija oli 396 senttimetriä. Hinta vuonna 2007: 11 750 e. VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA Yamaha Grizzly 700FI 2007 – ensimmäinen ohjaustehostin Yamaha Grizzly 700FI kohautti mönkivää maailmaa huikealla innovaatiolla, eli sähköisellä ohjaustehostimella, joka toimii myös ohjausiskunvaimentimena. Takana on nyt emulsiotyyppiset kaasuiskarit. Grizzly 700FI on säilynyt samanlaisena tähän päivään saakka. Hondan lukema oli 350, Arctic Catin 370 ja Suzuki 388 senttiä. Myös jouset ovat aiempaa kovemmat. Mönkijä-lehden keskiraskaan sarjan vertailutestissä (alle 700-kuu- tioiset nelivedot vuonna 2008) täydellä tankilla punnittuna kevein oli Yamaha Grizzly, joka rasitti vaakaa 302,4 kilon verran. Kääntöympyröistä pienimmän piirsi Yamaha, jonka ympy- rän sisäkehän halkaisija oli 320 senttiä. Moni vannoo napista sähköisesti kytkettävän etulukon nimiin. Maastossa testin selkeä ykkönen oli Yamaha Grizzly 700. Muutoksia on tullut vain jousitukseen
Suurimmat uudistukset tulivat vuonna 2009, jolloin koko Catin nelivetomallisto sai sähköisesti kytkettävän etulukon mekaanisen sijaan. Vuonna 2008 myyntiin tullut Thundercat 1000 H2 EFI oli tuolloin mönkkärimaailman ruudikkain laite. Siinä oli painoon ja tehoon nähden alimitoitetut jarrut, eikä jousituskaan loistanut. Tehosodassa Ukkoskissan haastoi vasta vuonna 2009 myyntiin tullut Polaris Sportsman XP 850, jossa oli samat noin 70 hevosvoimaa kuin Catissa. Miltään keijukaiselta ei laite kuitenkaan vaikuta, sillä lähes tonnisen twinin hyrrävoimat tuntuvat selvästi, joten kääntäminen vaatii reippaita otteita ja räväkkää kaasupeukaloa. Edelleen tuotannossa oleva Thundercatin moottori on ruiskulla ruokittu 90-asteinen V-twini puolipallon muotoisilla palotiloilla. ryömimään myös rauhallisesti, jos maaston vaikeus sitä vaatii. Arvio huipputehosta oli noin 70 hevosvoimaa, mikä osoittautui oikeaksi dynomittauksissa. Loppujen lopuksi Thundercat ei ollut suuri menestys, mitä ajoominaisuuksiin tulee. Hinta vuonna 2008: 13 990 e. Erikoisuutena Thundercatista löytyy myös perän luistokytkin, joka poistaa vetoakselille tulevia rasituspiikkejä. Tonninen moottori sen sijaan löysi tiensä moneen muuhun Arctic Catin malliin ja on edelleen tuotannossa. Voima ei tule kuitenkaan ulos räjähtämällä ja kun myös voimansiirto toimii pehmeästi, Thundercatilla pystyy Ajoimme Thundercatilla jopa supermotoa. Hemi-moottorin (hemispherical = puolipallon muotoinen) etuna on täydellisempi ja taloudellisempi palaminen. Myös vaihteen päällä pysyminen haittasi ajamista, sillä pykälä pyrki röykytyksessä hyppäämään pois päältä vaikka siihen tehtiin monenlaisia virityksiä. Samaisella laitteella käytiin kisaamassa myös Viron cc-kisoissa, joten se oli todellisessa käyttötestissä. Veikkaukset kohdistuivat pääasiassa Catin suuntaan ja olivat myös oikeassa. Vakiokuntoinen Thundercat alkuperäisillä maastorenkailla 0-80 km/h 4,26 s, 0-100 km/h 6,87 s 08 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty asfaltilla) Vertailun vuoksi Alkuperäinen pakoputki korvattu Akrapovicin sliparilla ja ilmanottoa avarrettu 0-80 km/h 3,82 s, 0-100 km/h 6,18 s www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 65. Ensimmäinen tonninen - Arctic Cat 1000 Thundercat 2008 Vielä 2000-luvun puolivälissä 500-kuutioinen oli iso mönkijä, mutta viimeistään Polaris Sportsman 800 ja Can-am Outlander 800 -mallien esittelyjen jälkeen spekuloitiin, kuka tekee ensimmäisen tonnisen. Vuoden 2008 mittapuulla Thundercatissa oli todella reippaasti tehoa, kun puhutaan nelivetomönkijästä, ja vääntöä sitäkin enemmän. Kuutioita koneessa on tarkalleen 950. Ohessa on vakiokuntoisen ja modatun Thunderin mittaustulokset. Mönkijämaailman ensimmäinen tonnariluokkalainen säilyi perustekniikaltaan lähes samanlaisena kuin vuonna 2008. Mönkijä-lehden ydinryhmään kuuluva Antti Mikkola ajoi Thundercatilla jopa supermotoa. Pienillä modauksilla kulkupuoli saatiin kuntoon, mutta ongelmia oli jarrujen kanssa
Nämä seikat alleviivaavat sitä, että pääasiallisesti Grizzly 350 suunniteltiin helpompaan maastoon ja tiellä tapahtuvaan ajoon. Siinä ei ole mitään ihmeellistä varustusta, vaan ainoastaan välttämättömin. 350-kuutioinen Grizzly oli sinänsä kiitollinen katulailliseksi muutettava, että sen tehoihin ei tarvinnut kajota. Selvää on, että pikkumönkijä ei ole mielekkäin matkakumppani, jos on tarkoitus ajaa Hangosta Utsjoelle, mutta taajamaliikenteessä Grizzly 350 kulki hyvin. Yamaha jätti ensiesittelyssään vuonna 2008 itsestään positiivisen kuvan. Katalysaattorin myötä uudistunut putkisto toimi melko hyvin, sillä suorituskykymittauksessa maantiemalli kulki jopa lujempaa ja kiihtyi paremmin kuin erillisjousitettu offroad-malli. Näillä eväin laite saavuttaa 76 km/h:n todellisen huippunopeuden. Yamaha Grizzly 350 on perusmönkijän perikuva. Matka taittui maalaistiellä lain sallimissa puitteissa, sillä ainoastaan pitkässä alamäessä mittarin neulan sai nousemaan lukemaan 90 km/h todellisen nopeuden ollessa tuolloin karvan yli 80. Myös jarrutuntuma asfaltilla oli hyvä ja tasainen, minkä ansiosta paniikkijarrutuksissakaan laite ei lähtenyt luistelemaan omia aikojaan. Yleensähän melkein kaikki tieliikenteeseen rekisteröidyt L7-mönkijät ovat saksalaisen Dreselin tyypittämiä ja Dresel lukee merkkinä myös rekisteriotteessa. TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA Yamaha Grizzly 350 4x4 L7 2009 – ainoa nelivetoinen L7-malli Japanista Yamaha esitteli ensimmäisen katulaillisen mönkijän vuonna 2006, ja tuo uraauurtava malli oli Japanissa alusta asti tehtaan tekemä crossipeli YFM 350 R. Maastossa pikku-Grizzly meni mukavasti niin kauan, kun ajoalusta ei ollut kivikkoista. Maantiellä Grizzly kulki kokoisekseen varsin iloisesti. Viimeistään suomalainen ajoneuvovero tappoi L7-ajoneuvojen myynnin täällä pohjolan perukoilla ja T3-mallin traktorimönkijät alkoivat vallata markkinoita. Hinta vuonna 2009: 8 690 euroa (YFM 350 R 10 590 euroa). Jäykkä taka-akseli oli sekin mutaspooreissa etenemistä torppaava tekijä. Ainoa ero maastomalliin nähden oli äänenvaimentimen takaosassa sijaitseva hapetuskatalysaattori. Myös maastoajoa ajatellen varsin kesy rengastus sekä etulukon puute verottivat etenemiskykyä. YFM 350 R oli Suomen mallistossa vuosina 2007-2010 ja Grizzly 350 vain vuosina 2009-2010. Tieliikennekelpoisten, tehtaan itsensä valmistamien Yamahoiden mallisto kasvoi vielä yhdellä, kun japanilaistehdas toi markkinoille rekisteröitävän Grizzly 350:n vuonna 2009. Ja kyllä Yamaha Grizzly 350 4x4 L7 2009 0-40 km/h 3,72 s, 0-60 km/h 8,16 s MÖNKIJÄ-LEHTI | 66 09 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) sillä pienet siirtymät taajaman ulkopuolellakin jaksoi ajaa. Sillä hoituivat niin kaupassa käynti kuin pienet työtehtävätkin. Grizzlyn moottori on 350-kuutioinen, ilmajäähdytteinen ja nelitahtinen. Yamahan omat L7-tieliikennemönkijät olivat ja ovat edelleen todellisia harvinaisuuksia. Ajo-ominaisuudet olivat tasapainoiset, eikä Grizzly vaella turhia. Euroopassa tieliikennemönkijät olivat tuohon aikaan vielä kovassa nosteessa ja siinä oli ilmeisesti Yamahan ja sen Euroopan konttorin into niiden valmistamiseen. Tehoa moottorista irtoaa lain sallimat 15 kilowattia, eli noin 20 hevosvoimaa. Jäykkä perähän verottaa aina mukavuuspisteitä maastossa. Etenemiskyky vakiokuntoisena oli kohtuullinen, joskin mutaleikit oli syytä unohtaa suosiolla vakiorenkaiden rajallisen pidon takia. Varustukseltaan tieliikennepeli eroaa esimerkiksi Grizzly 350 IRS:stä renkaidensa osalta sekä siinä, ettei laitteessa ole kytkettävää etulukkoa. Se oli laadukkaan tuntuinen peli, jonka tekniikka oli toimiva
Kotarin nelipyöräisiä valmistettiin vain muutaman vuoden ajan ja projekti lopetettiin. Polaris käytti pitkään KTM:n moottoreita crossareissaan, mutta osakekauppa purettiin tuntemattomasta syystä ja molemmat merkit jatkoivat omilla teillään. Nyt nöyrä alavääntö ei lopu kuin seinään kierrosten noustessa ja myös ylärekisterissä Kotari potkii vihaisesti. Iskarin puute aiheuttaa tyypillistä stongan soutelua jarrupateissa joten satsaus Öhlariin kannattaa varmasti. Lohkon tilavuus oli myös isompi. Kyseessä oli kuitenkin enemmän enduro- ja jenkkityyliseen reittiajoon tarkoitettu laite kuin puhdasverinen crossari. Vääntöä isossa moottorissa oli tietysti hiukan enemmän. Yhteistyön ensimmäinen askel oli KTM-moottoreiden ilmestyminen Polariksen Outlaw-mallistoon, mutta siihen projekti loppuikin. Euroopassa Yamaha näyttää ainoana satsaavan lajiin tosissaan. Mönkijä-lehden testipilotti Jani Saarinen kommentoi uutuutta ensitestin jälkeen näin: ”Tämä on laite, jota KTM:ltä odotettiin, eli valmis crossimönkkäri. Euroopassa laji oli todella suosittua etenkin Ranskassa ja Espanjassa, jossa crosscountrytyyliset kisat keräsivät jopa toista tuhatta osallistujaa. Vaihteita löytyi viisi ja XC-mallista poiketen crossarissa ei ollut pakkia. Hinta 2009: ATV 450 SX 11 170 euroa. Muutokset SX-malliin verrattuna ovat kaikki mainioita. Ainoa mitä jää kaipaamaan on ohjausiskunvaimennin, jolle on paikkakin valmiina (Öhlins). Tämä antaa luvan odottaa isommalta 505-mallilta todella paljon! Jarrutuntuma on upea ja jarruteho USKOMATON! Mielenkiintoisia yksityiskohtia SX tarjoaa muun muassa etupään kulmien säädettävyyden osalta. Leventämällä ja pudottamalla painopistettä on laitteesta saatu vakaa ajettava. Tällä hetkellä crossimönkijöiden myyntimäärät ovat huippuvuosiin verrattuna marginaalisia, eikä mikään valmistaja ole esitellyt suuria uutuuksia viime vuosina. Lauri Pellonpää ajoi Kotarilla viime kaudella SMhopeaa ja jatkaa tänäkin vuonna samalla laitteella. Ainoa ero oli pyö- rivissä massoissa, ja raskaammalla vauhtipyörällä mönkkäriin haettiin lisää vääntöä. Kuskille on järjestetty upeasti lisää liikkumatilaa, joka helpottaa mutkissa ja röykyissä ajoa. Mitä ilmeisimmin KTM-tehtaalla oli paljon suuremmat odotukset myyntimääristä, joten siinä syy valmistuksen lopettamiseen. Perustaltaan mönkijässä käytettiin samaa moottoria kuin crossipyörissä. Neljäpuolikkaan tarkka kuutiotilavuus oli 449,3 ja viisnollavitosen 477,5, eli suuresta erosta ei ollut kyse. Tämä kulminoituu varsinkin kookkaammalla kuskilla, jolle moni muu merkki on auttamattomasti liian pieni. Syy ei ollut tuotteessa, sillä KTM pärjäsi lehtien testeissä ja kilparadoilla. Painoksi ilmoitettiin täysin kisavalmiina tankki tyhjänä 165 kiloa, joten täydellä 10,3 litran vetoisella tankilla peli painoi starttipuomin takana noin 172 kiloa. KTM ATV 450 SX 2009 – tulin, näin ja voitin! KTM-tehtaan omasta mönkijästä huhuttiin siitä saakka, kun merkki aloitti yhteistyön Polariksen kanssa. KTM toi omat mönkijänsä markkinoille vuonna 2008, ja merkin 450- ja 525-kuutioiset XC-mallit keräsivät heti kehuja. KTM on painopisteeltään helppo kurmuutettava hypyissä eikä sen käytös ole rauhatonta isoissakaan nopeuksissa. Polaris osti vuonna 2005 KTM:n taustalla olevan yhtiön osakkeita ja pitkän tähtäyksen suunnitelmissa oli jopa jonkinlainen fuusio ja ainakin tietotaidon vaihtaminen. KTM tuli ATV-projektinsa kanssa laskevaan markkinaan. Huipputehoon ei kuutiotilavuudella ollut vaikutusta, sillä arvion mukaan ruutia löytyi noin 55-58 hevosvoimaa. 09 KTM 450 XC-mallista oli tarjolla myös tieliiikenneversio www.monkija-lehti.fi MÖNKIJÄ-LEHTI | 67. Sillä voitettiin myös Euroopan mestaruus ja lukuisia eri maiden kansallisia mitaleita. Luonnollisesti sekä camber- että caster-kulma ovat säädettävissä.” Loppujen lopuksi KTM-tehtaan taival mönkijämaailmassa jäi lyhyeksi. SX:n 450-moottori on saanut toisen nokka-akselin kautta lisää käyttöaluetta. Kaudella 2009 KTM:n mönkijäperhe täydentyi kahdella crossiradoille tarkoitetulla mallilla, jotka olivat moottoreiden kuutiotilavuutta lukuun ottamatta identtiset. Kymmenisen vuotta sitten takavetoisia crossimönkijöitä myytiin maailmassa kymmeniä tuhansia
Moottori oli sekin täysin uusi konstruktio. Limusiinimainen jousitus ja useimmissa tilanteissa hienosti toimiva voimansiirto tekevät siitä yhden helpoimmista ajettavista, oli maasto miten hankalaa tahansa. Heti ensimmäisen koeajon alkumetreillä huomattiin, että päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutettu jousitus ja sen myötä uusittu ohjaussysteemi toimivat todella hienosti. Vuonna 2008 esitelty XP 850 oli todellakin uusi laite. Merkittävää XP-malleissa oli myös ohjaustehostin, joka teki erityisesti pienipiirteisessä suomimaastossa ajamisesta todella kevyttä. Hinta 2009: Polaris Sportsman XP 850 EPS 11 990 euroa. VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA Polaris Sportsman 850 XP 2009 – uutta ergonomiaa Täysin uusittu Sportsman esiteltiin Amerikassa lehdistölle vuonna 2008 ja näin kuvaili Mönkijä-lehden toimittaja ensimmäisiä fiiliksiään: ”Polaris on tehnyt mönkijän, johon kaikkia muita isoja nelivetoisia on tästä eteenpäin verrattava. Kuvassa 2012 Forest-malli, jossa on vakiona vinssi ja peilit. Vanhasta mallista olivat muistoina vaihdekeppi ja neliveto automaattisesti kytkeytyvine lukkoineen. Sportsman XP 850 -mallin esittelyn myötä ajo-ominaisuudet pomppasivat uudelle tasolle. XP 850 on menestynyt mainiosti myös Mönkijä-lehden testeissä. Takapään geometria oli sellainen, että se liikkuu hieman takaviistoon, mikä tekee jousituksesta hieman herkemmän pinnasta. TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. Uutta Sportsmania ehdittiin odotella vuosia, mutta viimein odotus palkittiin korkojen kera.” Vuosi 2008 oli merkkipaalu Polarikselle, sillä silloin valmistui miljoonas Sportsman. Myös takajousitus hoiti hommansa superis- ti. Pelin hoikentaminen onnistui kääntämällä moottori pitkittäin ja asentamalla variaattori moottorin perään. Pari vuotta sitten moottorista esiteltiin HO-versio, jonka luvataan kehittävän noin 77 hevosvoimaa. Vaikka se näyttää isolta se on maastossa ketterä. Polaris Sportsman XP 850 EPS 2009 0-40 km/h 1,87 s, 0-60 km/h 3,49 s, 0-80 km/h 5,98 s Vertailun vuoksi Polaris Sportsman XP 850 HO EPS 2012 0-40 km/h 1,74 s, 0-60 km/h 2,97 s, 0-80 km/h 4,91 s MÖNKIJÄ-LEHTI | 68 09 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) nen ja 70-hevosvoimainen twini, jonka polttoaineenjakelusta huolehti EFI. Entistä kapeampi runko ja satula paransivat kuljettajan työtiloja niin reippailun kuin mönkimisenkin kannalta. Kuljettajan paikalla oli ensi hetkestä alkaen todella helppo liikkua ja seisten työskentely oli helpottunut vallan merkittävästi. Se oli 850-kuutioi- < Viime vuonna XP 850 sai tehokkaamman HO-moottorin. Toinen syy juhlaan olivat uudet Sportsman XP 850- ja 550-mallit
Erillisjousitusta varten on takapäähän rakennettu apurunko, johon poikittaistukivarret kiinnittyvät. 09 Hondan jäykkäperäiset TRX420mallit saivat vuonna 2009 rinnalleen erillisjousitetun version. Vaihteiston ansiosta tuntuma kaasupeukalon ja vetävien pyörien välillä on kiitettävän hyvä. Vuonna 2003 esitelty TRX650FA Rincon sai ensimmäisenä Hondana erillisjousituksen takapäähänsä. Mukavuus on todella parantunut ja mukavan pirteän moottorin ansiosta Hondalla on hauskaa laskea polkua vaikka hieman räväkämminkin. Sen jalostaminen rankempaan maastokäyttöön vaatii vain muovisen pohjapanssarin ja vinssin asentamisen. Toisaalta se on mukava helpossa ja vaihtelevammassakin maastossa, mutta vetohommissa ja raskaalla alustalla, kuten esimerkiksi savisella pellolla, se ei tunnu erityisen fiksulta. Tämä tuntemus selittyy sillä, että vaihteisto lyö tietyn kierrosluvun jälkeen pitkää puuta pesään ja eikä vaihda pienemmälle kovin herkästi. Meni viisi vuotta ennen kuin malliston toinen syömähammas TRX 420 sai erillisjousituksen. Kaasun höllääminen saa automaatin vaihtamaan pienemmälle, mutta vetohommissa on suositeltavaa käyttää nappivaihteita. TRX420FA on näppärä lai- te kevyeen työntekoon ja vapaaajankäyttöön. Hinta 2009: 7 480 euroa. Erillisjousitus tuo Hondaan lisäpainoa parikymmentä kiloa. Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) Honda TRX420FA 2009 0-40 km/h 2,82 s, 0-60 km/h 6,02 s. Vakiorenkaillakin se etenee ihmeen hyvin hyvän käsiteltävyytensä ja kompaktien mittojensa ansiosta. Erillisjousitettu TRX 420 FA pohjautuu samaan runkoon kuin sen jäykkäperäiset sisarmallit. Honda TRX420FA 2009 – ikiliikkujan uusintapainos www.monkija-lehti.fi laitos. Toinen Hondan valtti on sen runkorakenne, joka antaa kuskille kummasti pelivälineitä hankalassa maastossa. Mönkijämaailman virstanpylvästä ei tee retkuperä, vaan ensimmäistä kertaa mönkijämaailmassa esitelty viisipykäläinen kaksoiskytkentävaihdelaatikko. Hondan 420-kuutioinen moottori on perin pirteä voima- MÖNKIJÄ-LEHTI | 69. Sillä voi ajaa joko täysin automaatilla tai käyttää nappivaihteita. Parhaimmillaan TRX420FA on vaativassa maastossa, jossa sillä on ilo kikkailla. Voimaa tuntuu olevan alarekisterissä, mikä on hyvä seikka maastossa mönkimistä ajatellen. Liian pitkä vaihde puolestaan saa pelin puutumaan. Jos taas ajaa nappivaihteilla ja pysähtyy vitosella tai nelosella, päälle loksahtaa automaattisesti kolmonen. Myös hieman karkeammat kumit tekisivät pikku-Hondalle ihmeitä. Etulukon puuttumisesta johtuen Honda-pilotti joutuu opettelemaan ennakoivan ajotavan, sillä auttavaa viimeistä vetävää pyörää ei ole käytössä. Näin estetään liikkeelle lähtö liian raskaalla pykälällä. Ensimmäisten kivien tullessa reitillä vastaan oikein odottaa niitä pieniä teräviä näpäytyksiä, joita jäykkä taka-akseli mieluusti tarjoilee. Hondan vahvuus maastossa ovat sen kompaktit ulkomitat. Punnitsimme pelin tankki täynnä ja saimme tulokseksi 288 kiloa. Vaihteistossa on paljon automatiikkaa ja se heittää esimerkiksi alamäessä sopivasti pientä sisään jarruttaen moottorilla. Hondan jääräpäiseltä vaikuttanut asenne erillisjousitusta kohtaan on ihmetyttänyt monia mönkijän käyttäjiä. Automaatin toiminta on hieman kaksijakoista. Rinconin esittelystä asti odotettiin muita erillisjousitettuja malleja. Kuljettajan hyvät työskentelytilat kompensoivat jonkin verran testikuljettajiemme moitiskelemaa kiikkeryyden tunnetta. Erillisjousitettu takapää teki odotetusti hyvää pikku-Hondalle. Kun niitä ei kuulukaan, voi kuski alkaa keskittyä muihin asioihin. Painon noususta huolimatta Honda lukeutuu edelleen markkinoiden keveimpien nelivetoisten joukkoon
Moottorin roima ala- ja keskivääntö ovat periaatteessa hyviä asioita maastossa ajettaessa, mutta vaativat totuttelua. Jousivalinnan sanelee maavara, sillä pehmeämmillä vietereillä Kawasaki olisi melko matala peli. Voimansiirrosta moni voisi ottaa vieläkin oppia. Peli on erittäin helppo ajaa, oli ajoalusta mimmoinen tahansa. Moottori on sen verran herkkä, että keulan saa näppärästi nypättyä irti maasta muun muassa tukin ylityksiä ajatellen. Brute Forcen käsiteltävyyttä on takavuosina kehuttu ja pakko sitä on kehua edelleen. Ratkaisu on vaikeassa maastossa erittäin toimiva, mutta vastakkaisiakin mielipiteitä on. Kawasaki KVF 750 EPS 4x4 2011 0-40 km/h 1,55 s, 0-60 km/h 2,84 s, 0-80 km/h 5,25 s MÖNKIJÄ-LEHTI | 70 11 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) TEHOSOTAA JA OHJAUSTEHOSTIMIA. Peli ei ole paha kallistelemaan ja sillä on helppoa mennä korkeidenkin tukkien ylitse. Kawasaki menestyi testissä hyvin loistaen erityisesti suorituskyvyllään sekä mukavuudellaan. Se ei ole vallan paljon aikana, jolloin tehokkaimmista mönkijöistä otetaan yli 80 heppaa ja 70 hevosvoiman ylittäjiä on niitäkin muutama. Sen sijaan se, miten Kawasaki saa voiman ajoalustaan, on huikaisevaa. Kyseessä on edelleen yksi maailman parhaista nelivetomönkkäreistä. Yläkuvassa Bruteforce vuodelta 2008 ja alakuvassa uudet muovit ja muodot saanut 2011-mallinen ohjaustehostinversio. Tullessaan markkinoille Brute Force oli kokolailla valmis laite. Ajamisesta meinaa aluksi tulla hieman nykivää pehmeästi toimivasta kytkimestä huolimatta. Iskarit ovat yksinkertaiset öljypumput ja jouset melko jämäkät. Kawasakin nopeutta lähdöissä ei selitä pelkkä koneteho, vaan myös laitteen keveys. Kawasakin lukkosysteemi herättää keskustelua. Käsiteltävyyden ja tehon yhdistely on onnistunut niin hyvin, että Kawasaki tuntuu mitä mainioimmalta mönkkäriltä sekä yleiskäytössä että vaativassa maastoajossa. Kiihdytys nollasta 80:een sujuu ajassa 5,9 sekuntia, mikä on varsin hyvä lukema. Mönkijämaailman tuolloin hätäisin moottori oli tietysti se, johon suurin huomio kiinnittyi, mutta myös tasapainoiset ajo-ominaisuudet vakuuttivat. VUOSITUHANNEN VIRSTANPYLVÄÄT MÖNKIJÄMAAILMASSA Kawasaki KVF 750 EPS 2011 - muskelipelien kantaisä Pääsimme ensimmäisen kerran ajamaan Kawasakin Brute Forcella huhtikuussa 2005, kun teimme isojen mönkijöiden vertailua MKlehteen. Ohjaus on tunnokas eikä ylitehostamisen tuntua ole. Brute Force edustaa japanilaista mönkijänrakennusperinnettä puhtaimmillaan. Kawa käyttää kytkettävää lukkoa, jonka kytkintä käytetään vasemmalla etusor- mella. Ajo-ominaisuudet olivat hyvät niin reippaassa ajossa kuin maastossakin ja voimansiirto sai suitsutusta. Tukkien ylitystä helpottaa myös laitteen verrattain alhainen paino. Tämä on ominaisuus, jolla pidemmälle ehtinyt kuski helpottaa etenemistään kummasti. Jousitus tuntuukin hitaassa ajossa kantavalta, mutta ei onneksi kivirekimäiseltä. Kovemmalla alustalla ja kimurantissa maastossa Kawasakin matala painopiste helpottaa käsittelyä. Brute Force on tasapainoinen mönkijä, ja kuten odottaa sopi, tehostin tekee siitä entistä houkuttelevamman. On aivan sama, minkä ikäinen tuote Brute Force on, sillä aikoinaan Kawasaki teki monet asiat oikein. Ohjaustehostimella varustettu Brute Force tuntuu edelleen erittäin uudenaikaiselta mönkijältä. Se on tiivismittainen laite ja verrattain kevyt huolimatta kaksimukisesta moottoristaan. Nollasta 60:een kiihdytettäessä Brute Force peittoaa jopa suuren osan reilusti tehokkaammista kilpailijoistaan. Ohjaustehostin säätyy vauhdin mukaan siten, että hitaissa vauhdeissa tehostin toimii täydellä kapasiteetilla ja vauhdin kasvaessa tehostimelta tulee vähemmän apuja. Sen vaihteisto pelasi ylivertaisesti verrattuna kaikkiin muihin paitsi Suzukiin. Alla oleva 2006- ja 2011-mallien hintavertailu on mielenkiintoinen, sillä uusiutunut ohjaustehostinversio on halvempi! Hinta: KVF 750 4x4 2006, 12 450 euroa, KVF 750 EPS 4x4 2011, 11 990 euroa. Siis sama laite eri paketissa ja lopputulos on todella hieno. Sen kovimmat kilpailijat ovat sitä yli 70 kiloa painavampia, mikä tuntuu siinä vaiheessa, kun peli pitää saada irtoamaan nopeasti lähtöviivalta. Lukkoa ei voi jättää päälle, vaan sitä käytetään tarpeen mukaan. Jousitus Kawasakissa on kohtalainen. Brute Force lähtee liikkeelle tarvittaessa kuin sukkasillaan, mutta ala- ja keskirekisterissä on voimaa niin vietävästi. Valmistaja ilmoittaa tehostinmallin painoksi ajokunnossa 316 kiloa, mikä on hyvin lähellä totuutta, sillä olemme punninneet tehostimettoman mallin todelliseksi painoksi alle 310 kiloa. Kawasakin 749-kuutioisen 90 asteen V2-moottorin huipputehoksi ilmoitetaan maltilliset 50 hevosvoimaa
Se pomppaa paikaltaan noin neljänkympin nopeuteen suunnilleen tasatahtiin kasisatasen Sportsmanin kanssa. Syksyllä 2007 esitelty malli oli kuitenkin suurempi hitti kuin kukaan osasi odottaa. Maastossa pohja kolisee kuitenkin helposti kiviin, joten mikään offroad-möyrijä se ei ole. Muutoksilla Razorista tuli melkoinen pattihakkuri jopa crossiradalle ja lisääntyneen maavaran ansiosta se meni offityylisessä ajossakin kohtuullisen hyvin. Teknisesti RZR oli esimakua Polaris RZR 800 2008 0-40 km/h 2,18 s, 0-60 km/h 4,45 s, 0-80 km/h 8,87 s www.monkija-lehti.fi 07 Mittaustuloksia: (Mittaukset tehty kuivalla asfaltilla) 09-mallivuodelle esitellylle XP 850 Sportsmanille. Hinta 2008: 14 490 euroa (2009 12 990 euroa ja RZR 800 S 14 990 euroa). Nelivetojärjestelmä otettiin myös suoraan Pollen mönkkäreistä ja etulukko kytkeytyi automaattisesti. Sportsman 800-malliinhan Polaris esitteli samaan aikaan noin 56 hevosvoimaa kirnuavan HO-moottorin, mutta rinnakkain istuttavaan malliin laitettiin jostain kumman syystä kesympi versio. Pääsimme ajamaan uutuutta ensimmäisten joukossa Turkissa kesällä 2007 ja Suomessa myöhemmin saman vuoden syksyllä. Razorissa, kuten myös XP-mallin mönkijässä korvattiin vanhoista Polleista tuttu MacPherson-etujousitus kahdella A-tukivarrella ja moottori oli rungossa pitkittäin. MÖNKIJÄ-LEHTI | 71. Jo seuraavana vuonna Polaris esitteli urheilullisemman S-mallin. Vaikka RZR näytti enemmän maastoautolta kuin mönkijältä, oli sen perustekniikka samanlaista kuin merkin mönkkäreissä. Moottorina käytettiin noin 50-hevosvoimaista nelitahtista twiniä. Polaris oli kuitenkin ensimmäinen, joka tajusi että tehtaan valmistamalla sport- timallilla olisi kysyntää. Kuski ja apumies istuivat omissa kuppimaisissa penkeissä ja lähekkäin, sillä RZR oli melko kapea. RZR 800 kiihtyi tehoon nähden yllättävän hyvin. Välitys oli valittu aavistuksen mönkijää tiuhemmaksi, joka osaltaan selittää painavamman laitteen hyvän alkukiihtyvyyden. Maavara oli melko pieni ja penkit alhaalla, joten painopiste oli matalalla. Siinä oli leveämpi raideväli ja pidemmät Foxin kaasuiskarit. Polaris Ranger RZR 800 EFI 2007 4x4 – side by side-markkinoiden mullistaja Yamahan Rhino oli vuosikausia maailman myydyin rinnakkain istuttava mönkijä. Ohjaamossa oli mönkijätyyliin nappi etu/takavedolle ja pitkittäissuunnassa hämmennettävä vaihdekeppi, josta löytyi hidas ja nopea alue sekä peruutus. Jenkkilässä ajetaan tunnetusti kilpaa kaikilla mahdollisilla moottoriajoneuvoilla ja myös Rhinosta rakenneltiin erikoisversioita maasto- ja aavikkokisoihin. Ensimmäiset lähes 40 000 kappaletta vietiin käsistä. Metsäteillä ja hiekkamontturäppäilyssä RZR 800 oli hauska laite. Raideleveys oli vain karvan alle 50 tuumaa, joten se ei jätä ohjaamon leveydellekään hirveästi tilaa
Moottorin ympärille tehty tukeva ja turvakaarin varustettu teräsputkirunko on suunniteltu kuljettajan ja matkustajien ajoturvallisuuden ja -mukavuuden ehdoilla. Tämän mahdollistavat pakoputkiston kennokatalysaattori ja pakokaasujen hiilivetyjen palamista tehostava uusi Air Induction System -hapetusjärjestelmä. Tällä haluttiin taata mahdollisimman hyvä ajoturvallisuus ja mukavuus sekä uuden nelipyöräisen Viking maastoajoneuvon kaikin puolin helppo hallittavuus vaikeassakin maastossa. Uudet vanteet ovat myös aikaisempaa kevyemmät, joten ne vähentävät myös jousittamattoman painon määrää. Suositushinta 11 890 e Viking 2014 on Yamahan ensimmäinen 3-paikkainen ROV-ajoneuvo (ROV=Recreational Off-highway Vehicle) Uuden 3-paikkaisen Yamaha Viking ROV-ajoneuvon suunnittelu käynnistyi sijoittamalla kuljettaja ja matkustajat kirjaimellisesti kaiken keskelle. Samoin sylinterikansi ja palotilan muoto ovat uutta. YFZ450R väri on Yamaha Racing -sininen. Suositushinta 19 990 e MÖNKIJÄ-LEHTI | 72 Yamaha Grizzly 700 EPS saa tulevalle kaudelle uuden tason ominaisuuksia, joita löytyy niin alustasta kuin moottoritekniikastakin. Uudenmallisen etu- ja takavanteen reuna on käännetty sisäänpäin, joten se on renkaan suojassa. • Kevyt alumiininen hybriidirunko • Uusi Assist and Slipper -luistokytkin tehostaa kaarreajoa ja vähentää ajorasitusta. Suositushinta 12 390 e ROISKEITA. Ensimmäiset uudet Grizzlyt saapuvat Suomeen elokuussa. Uuden nelipyöräisen Viking ROV-ajoneuvon voimanlähteeksi valittiin muun muassa Grizzly 700 EPS ATV:stä tuttu yksisylinterinen, nestejäähdytteinen, 686 cc nelitahtimoottori. Puristussuhde on uudenmallisen palotilan ja keveämmän takomännän myötä nyt 10,0:1 entisen 9,2:1 sijaan. Leveämmän raidevälin vuoksi Grizzly 700 EPS -teräsrunkoa on vahvistettu. Takana on E-tavaralavan kokoinen kuljetustaso. Tehoa ja vääntöä lisäävistä muutoksista huolimatta 2014-mallin Grizzly 700-moottori täyttää myös EPA EPA/ CARB (LA-4 Mode) -päästömääräykset. Viking ROV-ajoneuvoja toimitetaan tilauksesta. • Parannettu jousitus ja vähäisempi jousittamaton massa. Sen ohjelmointia on päivitetty ohjausgeometrian, jousituksen, raidevälin ja rengastuksen muutosten mukaisesti. Grizzly 700 EPS WTHC värivaihtoehdot: Vihreä, Yamaha-sininen, Spirit-punainen ja Camo-kuvio. Jousituksen muutosten lisäksi 2014 Grizzly 700 EPS ohjausta on muokattu käyttäjäystävällisemmäksi. Tasauspyörästön lukon ja nelivedon yhteiskäyttö asettaa ohjaukselle aivan omanlaisensa rasitukset. • Edessä uudenmalliset lokasuojat ja kuljettajalle enemmän liikkumatilaa • Päästöjä vähentävä, ympäristöystävällinen uusi Air Induction System -hapetusjärjestelmä. Muun muassa nokka-akselin muoto ja venttiiliajoitukset ovat täysin uudet. Se riittää työajossa hyvin suurenkin työkalu- ja varustemäärän kuljetukseen. Uudenmallisen pyöräripustuksen myötä edessä ja takana on uudenlaiset, joustoliikkeeltään pidemmät iskunvaimentimet. Alustan muutoksista näkyvin on uudenmallinen jousitus- ja pyöräripustus. Silti kääntösäde on sama kuin 2013. Nämä kytkeytyvät automaattisesti, kun kuljettaja valitsee 4WD + Diff Lock -toiminnon. • Kevyt ja tarkka ohjaus sekä hallittavuus. Keveämmän männän myötä moottorin tasapainoakselia on myös kevennetty. • Moottorin muutoksilla lisää voimaa yläkierroksilla. • Kuvioltaan uudet vyörenkaat. Tämä sekä pyörien 2 mm vähäisempi auraus keventää kääntämistä ja parantaa ohjaustuntumaa. Tämä estää kuran ja roskien pääsyn renkaan ja vanteen väliin. ROISKEITA Yamaha Grizzly 700 EPS WTHC 2014 Uusittu crossimönkijä Uudistetussa 2014 Yamaha YFZ450R:n moottorissa on enemmän voimaa ja uusi ”Assist and Slipper” -luistokytkin helpottaa ajohallintaa sekä vaihtamista. Uudenmallinen raidetankojen ja ohjausakselin/ ohjaustehostimen kiinnityskappale ke- ventää ohjausta entisestään ja vähentää kuljettajan ajorasitusta. Suuremman tehon ja väännön vuoksi kiertokangen alapään laakeri on tukevampi ja kiertokangen lämpökäsittelyä/karkaisua on parannettu. Vastaavasti vapaa-ajan käytössä tavaratelineellä on hyvin tilaa esimerkiksi majoitus- ja kalastusvälineille. Lisäksi jousitusta on parannettu, joten Yamaha YFZ450R on entistä iskukykyisempi. Etu- ja takaripustuksen A-tukivarret ovat nyt 30 mm pidemmät kuin 2013. Uudenmalliset alapuoliset tukivarret ovat myös aikaisempaa kevyemmät ja raideväli on 56 mm leveämpi. Siksi se vaatii myös EPS-ohjaustehostuksen toiminnan omat asetukset. YFZ450R ominaisuudet: • Tehokas ja vääntövahva 5-venttiilinen, 450cc nelitahtimoottori. Ensimmäiset 2014 YFZ450R:t saapuvat Suomeen syyskuussa 2013. Paitsi turvakaarin suojatut hyvät matkustustilat kolmelle henkilölle, on uudessa Vikingissä runsaasti myös tavaratilaa. Grizzly 700 EPS Special Edition on himmeän musta erikoismalli, jossa on vakiona alumiinivanteet. EPS-tehostin toimii ja avustaa ohjausta nyt entistä tarkemmin ja tehokkaammin ohjauksen kuormituksen mukaisesti Toinen merkittävä muutos on ennalta ohjelmoitu ohjaustehostus kun käytetään yht'aikaa nelivetoa ja tasauspyörästön lukkoa, eli 4WD + Diff Lock -asetusta. Uusittu Grizzy 700 EPS on varustettu päivitetyllä 2-asentoisella EPS-ohjaustehostimella. Tehoa ja vääntöä on lisätty useilla teknisillä uudistuksilla
Warnia johtaa sarjaa selkeästi ennen Grinsveniä ja Ollia joka säilytti kolmannen sijan epäonnestaan huolimatta. 2013 Juuka Kilpailukutsu ja lisätiedot: www.4x4kisat.com MÖNKIJÄ-LEHTI | 73. Molempien erien voittoon ajoi sarjaa johtava Jeremie Warnia Ranskasta, Hollannin Jan Vlaeymans oli kakkonen ennen Latvian Edgars Mengelistä ja Belgian Davy DeCuyperia. Kilpurista hajosivat ketjut ja takaratas, joten taistelu taukosi siihen. MÖNKIJÄUUTISET & UUTUUDET EM pisteet: www.quadeurope.eu/standings Juttua kisoista: www.atvreport.com EM kausi jatkuu 3.-4.8. Suunnistus Cup: osakilpailu 1/4 OFFROADTARVIKKEEN TML-OFFI 2013 12.-14.7. Kova yritys näytti nostavan suomalaisen kympin kärkeen, mutta ohitustilanteessa kolahti taas. Palkintopallipaikka heti EM-avauksessa sai nuoren miehen todella tyytyväiseksi. Virossa ja 10.-11.8. Lopputuloksissa Olli oli kuitenkin kahdeksas koska kärki oli ohittanut useita kuskeja jo kierroksella. Kauden ensimmäinen startti sujui Ollilta hyvin. Talven aikana tehty työ miehen ja laitteen kanssa on selkeästi mennyt oikeaan suuntaan. EM-avauksen ykkönen oli Ranskan Warnia ennen Hollannin Grinsveniä ja yhteistuloksissa pronssia nappasi Koskela. www.monkija-lehti.fi - Olen todella tyytyväinen kauden avaukseen. Erätulokset: Warnia, Grinsven, Koskela! Toinen lähtö oli ensimmäistä vielä parempi ja puolitoista kierrosta orkesteria johti Koskela. Hyvä aika-ajo tiesi hyvää strattipaikkaa päivän kahteen kilpailuerään. Erävoittoon ajoi Jeremy Warnia ennen Joe Maessenia ja Mike van Grinsveniä. Hollannin kisan aika-ajoissa Koskelan vauhti riitti sijalukuun 8. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kisaa Hollannissa, tuumi Koskela. Ollin juhannus sujui Belgian Genkissä mollivoittoisesti. Viron Priit Jarvloo ajoi kisassa neljänneksi. Mike van Grinsven vei erävoiton ennen Matthieu Ternynckiä ja sarjaa johtavaa Jeremy Warniaa. EM-sarjassa ajetaan kaksi 20 min. Tätä paikkaa hän ei erän aikana suostunut muille enää luovuttamaankaan. Kiitos varalaitteen ja ripeän huollon saatiin varapelistä vaihdettua moottori kisalaitteeseen ja kaikki oli näin valmista sunnuntain kisalähtöihin. Kauden kolmannessa EMerässä Olli oli kuudenneksi nopein. Sunnuntain ensimmäisessä kisaerässä Olli oli mukana lähdön kolarissa ja sijoitus oli avauskierroksen jälkeen joukon häntäpäässä. Vielä vajaa kierros ennen maalia näytti kuudes sija varmalta kunnes epäonni iski. + 2 kierrosta kestävää erää. Olli Koskela on kahteen otteeseen kaasuttanut ykkösmutkaan johtopaikalla! Koskela kolmantena EM-sarjassa ATV-crossin EM-sarjaan täysillä panostava Olli Koskela avasi kauden todella vahvasti ja odotuksia paremmin! Saksasta hänellä oli kotiin tuomisenaan 38 EM-pistettä ja pronssia yhteiskisasta. Sunnuntai aloitettiin aika-ajoilla joissa Ollin vauhti riitti lupaavasti sijaan 5. Kausi alkoi siis loistavasti. Genkissä menivät EM-pisteet todella ristiin ja taistelu mitaleista tiukkenee. Avauskierroksen jälkeen Yamaha-kuljettaja oli hienosti kolmantena. Kolmas sija sarjassa neljän ajetun erän jälkeen yllätti myös monet lajin asiantuntijat Euroopassa. Koskela oli kisan jälkeen todella tyytyväinen, koska kausi jatkui edelleen yli odotusten. Aikaajoissa hän kellotti yhdeksänneksi nopeimman ajan. Erän edetessä hän joutui luopumaan muutaman sijan ollen ruutulipulla lopulta viidentenä. Toinen erä alkoi Ollin osalta jo paremmin ja kisan edetessä ajokin sujui mukavasti. Latviassa. Erän edetessä Warnia, Grinsven ja Edgars Mengelis pääsivät ohittamaan Ollin. Ruutulipulla sijoitus oli lopulta 14. Ruutulipulle hän ehti kuitenkin hienosti neljäntenä. Aika-ajot eivät kuitenkaan sujuneet suunnitellulla tavalla, johon oli syy vaurioituneessa moottorissa. Aika-ajon nopein oli hallitseva Euroopan mestari Jeremia Warnia ennen Mike Van Grinsveniä ja Andrian Mangieuta. Toinen lähtö onnistui Ollilta täydellisesti ja mies pitikin Yamahallaan kärkipaikkaa viisi kierrosta
ASIANSA OSAAVA MYYNTI JA HUOLTO HÄMEESSÄ Hauhontie 1766, 14770 Hämeenlinna • Puh. 0500 487 124 www.atv-harjajarvi.fi • atv.tekniikka@gmail.com Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä, puh. 020 7571745 Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14 Alasuutarintie, 48400 KOTKA, 05-2255900 www.mckone.fi Fox kaasuiskunvaimentajat ATV-käyttöön kauttamme! ITP mönkijärenkaat ja alennusvaihteet Asiantunteva Polaris mönkijä ja kelkkamyynti, huolto ja varaosat Jyväskylässä. Hinnat alkaen 5990+tk Scrambler traktori 15990,- Tarjoa moottorikelkkaa vaihdossa mönkijään! Myös ja huolto ja varaosat Edustamamme merkit: Duell, Iron baltic, atv-expert, allright Mönkkäriharrastajan kauppapaikka Kauhajoki 0104709801 – Tervajoki 0104709850 Hannu Loukko Oy Käy tutustumassa uudistuneeseen nettikauppaan! www.svh.fi w Mönkijä-lehti lehti a j i k n o ww.m .fi
PD[ NJ . PLWDW . MÖNKIJÄ 3/2013 ILMESTYY SYYSKUUN ALUSSA KOEAJOSSA YAMAHA GRIZZLY 700 EPS WHTC 2014 SIDE-BY-SIDE TRAKTORIMÖNKIJÄ – VAIHTOEHTO MOPOAUTOLLE! AJO- JA TEKNIIKKAVINKKEJÄ MÖNKIJÄN KÄYTTÄJÄLLE ESITTELYSSÄ 2014-UUTUUKSIA Kärryt ja tarvikkeet mönkijöihin! Mönkijän tukkikärry . MDWNHWWDYD PDOOL
NLSSDDYD ODYD MDWNHWWDYD PDOOL 169, 1 169 69 69, 9,9, ATV5 999,- Tarjoukset voimassa 31.7.2013 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. [ [ 5 PP . PD[ NJ . UHQNDDW [ . - JÄLLEENMYYJÄT KAUTTA MAAN! Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteessa: www.ikh.fi
WWW - metsästykseen - retkille - maastossa ajamiseen - työntekoon Suositushinta 8 228 € + toimituskulut Lisätietoja www.arcticat.fi Maahantuoja: www.sumeko.fi Pidätämme oikeuden muutoksiin. Y D Y Y T T E KUN UUSI 500 I XT CAMO N E E S I L L TAVA CCAT.FI I T C R A . Hinnat voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. alv 24 %. Hinnat sis