KATSAUKSESSA CAN-AMIN JA POLARIKSEN 2010 UUTUUDET
NRO 3 | 2009 | 7,50
Koeajossa Arctic Cat Prowler 1000 XTZ KTM esitteli tieliikennemönkijän
Mistä on iskunvaimennus tehty. Syväluotaus iskareiden sisuksiin!
[ VE RT AI LUTES
NOIN 400-KUUTIOISET
Can-Am 400 EFI Gamax AX 430 LX Honda TRX 420FA Suzuki KingQuad 450 EFI Yamaha Grizzly 450 IRS
www.monkija-lehti.fi
TISSÄ ]
PO LAR IK SELTA POLARIKSELTA O A K L A RI NNAK KAIN I ST UTTAVA RINNAKKAIN ISTUTTAVA I N A N T T V SÄHK Ö M ÖN K IJÄ SÄHKÖMÖNKIJÄ Ä K N J
Mönkijä työssä - puolustusvoimat
MILJOONA MYYTYÄ S
MILJOONAN SPORT
UUSI SPORTSMAN XP!
vOIKO MONINKERTAISESTA TESTIvOITTAJASTA TEHdÄ vIELÄ ENTISTÄKIN PAREMMAN. 4.990,- an päälle y kaup ja peräkärrvo 699,-) (ar
8-MALLIT I LOPUT 200OIN! KAIKK N POISTOHIN US NYT O KYSY TARJ PIAALTASI! P U POLARIS-KA
Mallikohtaiset tiedot ja lähin kauppiaasi WWW.POLARIS.FI tai 0207 757 200. SPORTS + tk
alk. KYLLÄ vOI.
Polaris-insinöörit käärivät hihansa, valmistivat yli 1 000 testilaitetta, testasivat niitä yli 160 000 kilometriä ja ajoivat yli 5 000 tuntia dynotesterissä. Kun tähän liitettiin vielä yli 50 vuoden kokemus, vaativien asiakkaiden toiveet ja testaus puolustusvoimien saappaissa TULOKSENA ON 99-prosenttisesti
KTOREIdEN ÖNKIJÄTRAITTAJA! M TESTIvO 9/2009 - Koneviesti
TRAKTORIMÖNKIJÄT
Aja laillisesti myös tiellä.
TRAkTORImönkIjämALLISTO: Sportsman 500 HO 4x4 Sportsman 500 EFI 4x4 Sportsman 800 EFI 4x4 Sportsman 500 6x6
ALLISTO MAN 4x4-M
Juuri, kun muut alkoivat lähestyä niitä, Polaris kehitti uuden esikuvan Sportsman XP:n!
UUTUUS! NYT MYÖS OSTIMELLA! EPS-OHJAUSTEH
TO: UUSIN TESTIvOIT ET ISOT NELIvETOIS 09 1/20 MÖNKIJÄLEHTI JA vOITTA 850 EPS 4x4 SPORTSMAN xP
Winning Performance miksi juuri Polaris voittaa suorituskyvyllään?
Vastaukset saat tässä: - alan lehdissä parhaiksi todetut ajo-ominaisuudet - automaattinen, halutessa ja tarvittaessa nopeasti kytkeytyvä 100-prosenttinen neliveto - veto- ja kuormauskyky vertaansa vailla - turvallinen, helppo ja mukava ajettavuus - urheilullinen suorituskyky - markkinoiden laajin lisävarustevalikoima - markkinoiden laajin mallisto - nykyaikaiset, tehokkaat ja taloudelliset eFI-suoraruiskutusmoottorit (500 eFI, 550 eFI, 700 eFI, 800 eFI, 850eFI) Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
SPORTSMAN 400 HO 4x4
Mönkijä-lehti 2/2008 Testivoittaja
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
LAAdUN TUNNUKSENA 2 vUOdEN TAKUU
SPORTSMAN 450 4x4
Ve rtailu
SPORTSMAN 500 EFI
Mönkijä-lehti 2/2007 Testivoittaja
+
TM 20/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 800 EFI
Ve rtailu
SPORTSMAN 500 EFI
4x4 Magazine 3/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 800 EFI
Koneviesti 8/2006 Testivoittaja
TM 6/2007 Testivoittaja
SPORTSMAN 450
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
Kysy lisätietoja Polaris-kauppiaaltasi.
MK-lehti 3/2006 Testivoittaja. PORTSMAN-MÖNKIJÄÄ.
SMANIN KOKEMUS!
LEgENdAARISEN HYvÄ SPORTSMAN
Kun on toimittanut 1 000 000 Sportsmania, tietää jo paljon mönkijöistä. Automaattinen ja todellinen 4x4-veto, erinomaiset ajo-ominaisuudet ja EFI-moottorit ovat alan tavoitteita, jotka Polaris on tuonut markkinoille vuosien kuluessa
36 Oikea rengas oikeaan käyttöön Ihmisiä ............................................................................................... 42 Mönkijä on puolustusvoimissa maastoskootteri Palstat .......................................................... 10 Vertailussa noin 400-kuutioiset erillisjousitetut nelivetoiset Can-Am 400 EFI, Gamax 430 AX, Honda TRX 420FA Fourtrax, Suzuki KingQuad 450 ja Yamaha Grizzly 450 IRS 24 Koeajossa Yamaha YFM 90 - pienisuuri crossimönkijä 26 Koeajossa Arctic Cat Prowler 1000 XTZ - markkinoiden järein UTV 46 Esitelyssä Polariksen 2010 uutuudet - sähkömönkijä tulee 56 Koeajossa Can-Am 500 ja 800 2010 - ohjaustehostimella lisää mukavuutta Mönkijäkoulu ..................................................................................... 30 Katsaus iskunvaimentimen saloihin 52 Yamahan nelivetojärjestelmä Mönkijällä työssä ........................................ 44 Mönkijänaama Juuso Loukko
s.10
Tekniikka ...................................................... 06 Pääkirjoitus 08 Intro 66 Roiskeita - uutisia, uutuuksia ja huhuja 74 Mönkijä-lehden tilauslomake 75 Seuraavassa numerossa
MÖNKIJÄ-LEHTI | 4
SISÄLTÖ. SISÄLTÖ Nro 3/2009
MÖNKIJÄ-LEHTI
s.30
s.36
Ajettuja .............................................................................................
UUSI SUKUPOLVI
Bronco Gen II 2500
Bronco Gen II 3500
Bronco-tuoteperhe on jälleen laajentunut laadukkailla ja kohtuuhintaisilla uutuustuotteilla - kysy jälleenmyyjältäsi lisää!
Täällä on tämä runkopalkki, kyllä kai se kestää. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja varsinkin off roadiin. Hienoa mönkijöiden määrä laski juuri puoleen. Jos niihin suhtautuu rakentavasti, ne opettavat omalla karulla, mutta varmalla tavallaan. Käsitys renkaan merkityksestä etenemiskyvylle voimistui entisestään. Eteen sattui vaarattoman näköinen rapapaikka, johon mönki-
K
jän eturenkaat sukelsivat. Setäpä kertoo. Kun toiseen mönkijään alettiin ensimmäistä kertaa vaihtaa renkaita, jouduimme toteamaan, että oikean eturenkaan kierretapeista kaksi oli kärsinyt. Oppia tässä olen kartuttanut itsekin, mutta vähän toisenlaisissa hommissa. Vieläkään tilanne ei huolettanut, sillä kaukaa viisaana olin varannut kaksi vetoliinaa mukaan, niin että tiukan paikan tullenkin vinssi kyllä yltäisi johonkin karahkaan. Vinssitön mönkijä suossa on aika lohduton ilmestys. Hanslankarina ja kuvaajana matkassa oli toimituksen toinen pohjoisen poika eli Olli Autonen. Urakkamme alkoi jopa liian positiivisissa merkeissä. Kun sitten saimme viilaa apuna käyttäen toisen mönkijän yhden kierretapin siihen kuosiin, että pyörän mutteri saatiin kierteilleen, alkoi elämä hymyillä. Toinen toisen sanaan luottaen alkoi vinssata ja pian selvisi, että runkopalkiksi luultu ei ollut runkopalkki ensinkään, vaan alumiininen putki, joka taittui ja katkesi. Mitä siellä kentällä oikein tapahtui. Kovasta yrityksestä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, mönkijä upposi entistä syvemmälle. Ei muuta kuin vaijeri liinojen kanssa mäntyyn kiinni ja vinssaamaan. Toinen kovasti vahvistusta saanut käsitys on se, että toimittajakaan ei ole erehtymätön luontokappale. Vaan eipä ollut. Sen jälkeen oli vuorossa pientä pyörittelyä jängällä. Onneksi käytössä oli kuitenkin toinen peli. Pääsimme lähtemään Rovaniemeltä hyvissä ajoin Kemijärven suuntaan, jossa renkaita koettelimme. Tilaushinnat: kestotilaus 25 e, määräaikainen tilaus 27 e.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 6
PÄÄKIRJOITUS. Päätimme vielä ensimmäisen päivänä iltana käydä tekemässä vuorossa olevalle renkaalle tarvittavat kokeet, jonka jälkeen voisimme keskittyä saunan lämmittämiseen. Jesperi, pian seitsemän vuotta, lähti koulutielle hieman varautuneesti, mutta kaikkien suureksi helpotukseksi pieni mies yleensä koulupäivän jälkeen kertoo, että koulussa oli taas kivaa. Vinssin moottori kyllä pyöri, mutta ori kyllä pyöri mutta ri kyl ä pyö i m ta l pyö t pykälää ei saatu päälle. PÄÄKIRJOITUS Nro 3/2009
MÖNKIJÄ-LEHTI
Mönkimisen perusteita, osa 1.
esän päätteeksi olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta perheen esikoisen koulutielle lähtemistä. Tiedän sen, koska jouduin löysäämään hieman vaijeria, jonka alla kuormaliinat olivat. Toivoa sopii, että tästäkin kohelluksesta opittiin jotakin, joka auttaa lehden väkeä tekemään entistä parempaa aviisia jatkossa, tuumii Joni Launonen
MÖNKIJÄ-LEHTI
Toimituksen osoite: PL 140, 05801 HYVINKÄÄ Puh: (019) 483 490 Fax: (019) 483 490 Sähköposti: toimitus@monkija-lehti.fi Ilmoitusaineistot: aineistot@ridemedia.fi Päätoimittaja: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@ridemedia.fi
Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki virpi.hyokki@ridemedia.fi Avustajat: Antti Mikkola Keijo Vidgren Olli Autonen Ulkoasu: Pekka Keskinen pekka@luonne.net
Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puh. Toinen meistä oli sitä mieltä, että mönkkäri pitäisi nyppäistä koukusta taaksepäin, mutta toinen oli sitä mieltä, että eteenpäin vain. Onneksi mönkijä kuitenkin saatiin pelastettua jängästä. Varsinaisen mutahaudan kuski ja mönkijä selvittivät parin yrityksen jälkeen. Parin päivän vaikean paikan leiri opetti yhtä ja toista. Pitkästä aikaa pääsin könyämään mönkijän kanssa suolle ja vieläpä erittäin mielenkiintoisissa merkeissä. Oli edessä jalkapatikka takaisin varikolle. Kokeista viimeinen oli mielenkiintoisin; selvitettävänä oli renkaan pito suossa ja ravassa. Vaikkei se enää omin avuin liikkunutkaan, näytti tilanne edelleen valoisalta; pieni tönäisy ja peli olisi sillä selvä. Positiivinen asenne koulua kohtaan on oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Peruuttaminen ei tuottanut toivottua tulosta, vaan mönkijä upposi niille sijoilleen. Näin luulimme. Syöksyimme suolle tarmokkaina repimään juuttunutta peliä ylös. Vaan vinssipä ei toiminutkaan. (03) 671 5474 Fax: (03) 671 5057 ossi.sinisilta@ridemedia.fi Kustantaja: RideMedia Oy Toimitusjohtaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi
Painopaikka: SP-Paino Oy, HYVINKÄÄ ISSN 1796-8968
Mönkijä-lehti ilmestyy 4 kertaa vuonna 2009: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa. Meillä oli mukana kaksi mönkijää, jotta homma käyvisi sutjakkaasti. Uskon, että mönkijäkoulun rengaskokeen tekeminen oli joku kohtalon määräämä rasti, joka meidän kahden miehen iskuryhmän oli selvitettävä, jotta toimittajina ja mönkijämiehinä pääsisimme seuraavalle tasolle. Tarkoituksena oli tutustua viiden eri rengaskerran eroavaisuuksiin maastoajossa. Vinssi toimi vielä siinä vaiheessa, kun suolle tultiin. Koetimme vailla minkäänlaisia työkaluja saada peliä ylös, mutta hommasta ei tullut tuon taivaallista
Kittilän Passa ja Gamax lost in Loppiland! Kuva Jukka Helminen
MÖNKIJÄ-LEHTI | 8
INTRO
Kuva Joni Launonen
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 9. Antti "Farmer" Mikkola tuulastamassa
TYÖMYYRÄT
VERTAILUSSA NOIN 400-KUUTIOISET ERI
Can-Am 400 EFI Gamax AX 430 LX Honda TRX 420FA Suzuki KingQuad 450 EFI Yamaha Grizzly 450 IRS
Mönkijä-lehden testiryhmä Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Launonen
PIENET
MÖNKIJÄ-LEHTI | 10
PIENET TYÖMYYRÄT
LLISJOUSITETUT NELIVETOISET
Noin 400-kuutioiset nelivetomönkijät tuppaavat jäämään vähemmälle huomiolle siitäkin huolimatta, että ne ovat lähellä suomalaisen mönkijänkäyttäjän sydäntä. Kokeilimme viittä nelivetoista työmyyrää ratkaistaksemme luokan herruuden.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 11. Alhaiset käyttökustannukset, edullinen hankintahinta sekä täysiverisen työmönkijän ominaisuudet takaavat suosion
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Can-Am Outlander 400 on nestoriluokan mönkijä tässä vertailussa, mutta iästään huolimatta edelleen käyttökelpoinen laite.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 12
PIENET TYÖMYYRÄT
Gamax puolestaan on uusi tulokas Suomen markkinoilla. Se on edullinen, riittävän voimakas ja erittäin maastokelpoinen vehje, jonka käyttökustannukset eivät päätä huimaa. Lukko aktivoituu, kun eturenkaiden välinen pyörintänopeusero kasvaa. Ne onneksi korvattiin myöhemmin perinteisen tyylin ritseillä, jotka työkäytössä ovat pitkäikäisemmät. Maastoajossa se, että pakin saa päälle vain jarrun kanssa, on miinusta.
lyn aikoihin tietoinen siitä, että mönkijä on tulevaisuudessa yhä enemmän myös vapaa-ajan laite, ja siksi Outlanderin ulkonäöstä tehtiin menevä ja linjakas. Sen myötä CanAmista, eli entisestä Bombardierista, tuli vakavasti otettava mönkijöiden valmistaja. Erikoista Gamaxin vaihteistossa on se, että aina vaihdetta käytettäessä on käytettävä myös jarrua. Yamaha Grizzly 450 IRS on monessa liemessä keitetty peli, joka tuntuu olevan suunniteltu ennen kaikkea erittäin ahtaisiin paikkoihin. Suzuki (3) on oivaltanut kuinka vaihteiden tulee toimia. Se käyttää kaikissa nelivetomalleissaan automaattista viscolukkoa. Vaihteiston toiminta on hyvää tasoa, mutta pakin käyttö on turhan monimutkaista. Nykyisellään Gamax käynnistyy ainoastaan vapaalla, mutta maahantuojan mukaan tulevissa malleissa käynnistäminen onnistuu myös pykälän ollessa päällä. Mielenkiintoiseksi sen tekevät erillisjousitus sekä uusi vaihteisto. Yamahan (6) on toisaalta selkeä, mutta vaihteiston käyttö vaatii totuttelua. Vaihteistosta löytyvät hidas ja nopea eteen sekä peruutusvaihde. Gamax on varustettu nestejäähdytteisellä yksisylinterillä moottorilla, jonka iskutilavuus on 403 kuutiosenttimetriä. On vain seitsemän vuotta siitä, kun maailmalle esiteltiin Bombardier Outlander 400. Vaikka isot laitteet ovat tullessaan varastaneet median suurimman huomion, on noin 400-kuutioisella nelivetoisella mönkijällä edelleen paikkansa. Esittelynsä aikoihin laite sai kovasti kiitosta väkivahvasta moottoristaan ja kovista kulkuhaluistaan. Hondassa on viisilovinen vaihdelaatikko, jota voidaan käyttää joko manuaalisesti tai automaattises-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 13. Mönkijämaailman pioneeri ei ole lämmennyt muotivillityksiin, vaan se on pitänyt päänsä sen suhteen, että mönkijä ei tarvitse variaattoria. Gamaxin (2) vaihteisto on sekin selkeä, mutta vaihteiden käyttö vaatii myös jarrun painamista; ilman jarrua moottori sammuu. Suzuki KingQuad 450 perustuu samaan konseptiin kuin aikaisemmin vertailuissa olleet isommat KingQuadit, eli kyseessä on kompaktin kokoinen ja -painoinen laite täydellisellä nelivedolla. Polttoaineensyöttö on nykyaikainen, sillä viime vuonna Outlander 400 sai elektronisen polttoainejärjestelmän. Outlander on varustettu 400-kuutioisella, yksisylinterisellä ja nestejäähdytteisellä moottorilla, jossa on yksi yläpuolinen nokka-akseli. Ensimmäisten Outlanderien muovisissa tavaratelineissä mentiin vähän liiankin pitkälle. Nelivetotekniikan suhteen Can-Am on omien polkujensa kulkija. Tehdas oli laitteen esitte-
1
2
3
4
5
6
Vaihteenvalitsimissa on eroja
Can-Amin (1) vaihdekaavio on selkeä, mutta vaihteiden käyttö ei ole aivan silkinpehmeää. Honda TRX 420 FA on valmistajan tuorein malli. Can-Am 400 on joukon nestori, sillä kuten aikaisemmin mainittiin, peli esiteltiin Bombardier-nimellä jo vuonna 2002. TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
M
önkijämaailmassa tapahtunut kehitys on viime vuosina ollut hurjaa. Gamax on varustettu Maxxis Big Horn -renkailla, jotka soveltuvat maastoajon lisäksi myös kesympään käyttöön. Huomion arvoinen seikka Gamaxissa on se, että sen vakiorengastus on ylivoimaisesti testijoukon paras. Tämänkertainen testiryhmä
on sikäli mielenkiintoinen, että joukossa on niin uutta kuin vanhaakin mallistoa. Keppi on kevytliikkeinen ja vaihteet eivät koskaan jää puolitiehen. Noin 400-kuutioisten mön-
kijöiden vertailu on testaajille haasteellinen projekti siinä mielessä, että pikkupeleissä moottori ei näyttele aivan samanlaista roolia kuin isommissa laitteissa. Kilpailijat lyhyesti Can-Am Outlander 400 EFI on koko nykyisen Outlander-malliston kantaisä. Nykyään Outlander 400 on CanAmin Outlander-malliston pienin laite. Honda on joukon persoonallisin laite. Täyden kympin suoritus. Moottori on märkäsumppuvoideltu. Suorituskyvyltään laitteet ovat sen verran tasaväkisiä, että erot syntyvät muilla alueilla. Emme painota muissakaan testeissämme konetehoa mitenkään erityisesti, mutta mönkijän luonteeseen riski ja ärjy moottori vaikuttavat monella tapaa. Hondan (4 & 5) käytetään joko automaattisesti tai manuaalisesti vasemman käden peukulla
Kuljettajan on helppo liikkua mönkijän satulassa. VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
mahassa, eli täydellinen neliveto saadaan kytkettyä oikean peukalon alla olevasta kytkimestä. Järjestelmä on koeteltu ja hyväksi havaittu. Tangon korkeus mahdollistaa hyvin seisten ajamisen, mutta silti tanko ei istuessakaan tunnu olevan liian korkealla. Maastossa MacPherson-keula muistuttaa jonkin verran olemassaolostaan, mutta silti ohjausmukavuus lukeutuu testin parhaimmistoon. Toinen Hondan päähänpinttymä liittyy etulukkoon. Vauhdissa Can-Am tuntuu mukavalta. Tasaisella alustalla vaihteiston automaattiasento on manuaaliasentoa mukavampi ja helpossa maastossakin se toimii. Yamahassa on tarkalleen ottaen 421-kuutioinen nestejäähdytteinen SOCH-moottori. Siinä on 454-kuutioinen yksisylinterinen, nestejäähdytteinen ja ruiskulla ruokittu moottori. Muovi on joustavaa ja laitteen katteet koostuvat useammasta palasesta, jotka kiinnittyvät toisiinsa muoviniiteillä. Honda on matala, mikä parantaa laitteen käsiteltävyyttä viistokallistumissa. Ilmeisesti kevyempi keula tekee tässä tapauksessa ajamisesta mukavampaa. Voitelu tapahtuu Can-Amin tapaan märkäsumppuperiaatteella. Yamaha loisti viime vuonna Polariksen ohella pienirunkoisten nelivetoisten testissä. Ensivaikutelmia Can-Amin selässä ajoasento on ryhdikäs, sillä tanko on verrattain korkealla. Gamaxin ohjaustangon tupit ovat pikkuisen turhan paksut, mutta onneksi ne eivät ole kovat ja liukkaat, kuten monessa muussa Japanin ulkopuolisen 3 Kaukoidän laitteessa. Yamahan ohjaamo on merkin tyylin mukaisesti selkeä ja katkaisijat ovat helppokäyttöiset. Liikkeelle lähdettäessä Honda tuntuu aika äksyltä, joskin vaihteisto vaihtaa pehmeästi. Hondan ohjaamo on selkeä, ja kaikki katkaisimet ja kytkimet toimivat mallikkaasti. Kytkettävää tai kytkeytyvää lukkoa ei vieläkään ole saatavilla, mikä on harmi. Jousitus tuntuu mukavalta kaikentyyppisessä maastossa ja ohjaus ei lyö käsille. Tarkkuutta vaativissa paikoissa manuaaliasento ja kakkosvaihde tuovat ajamiseen rauhallisuutta, sillä kakkosvaihde tylppää hieman äkäistä kaasuun vastaamista. Gamaxin ohjaamo on selkeä ja yleisilmeiltään laadukkaan oloinen. Hondan ajoasento on hyvä, ja ohjaamo on selvästi suunniteltu ajatellen vaativaa maastoajoa. Tuolloin Yamahan vahvuuksiksi nimettiin muun muassa hyvä maastokelpoisuus ja ketteryys. Suzukin nelivetojärjestelmä toimii samalla tavalla kuin Ya1
Can-Amin ja Gamaxin (1 & 2) etuylitykset ovat joukon pisimmät. Suzukin ajoasento on hyvä niin seisten kuin istuen ajettaessa. Lopuissa keulat ovat lyhyemmät, mistä on hyötyä maastoajossa.
4
5
MÖNKIJÄ-LEHTI | 14
PIENET TYÖMYYRÄT. Suzuki edustaa perinteistä japanilaista nelivetoista mönkijää olemalla kompaktin kokoinen ja suhteellisen kevyt. Käytännössä muovit ovat lähes halkeamattomat, sillä tiukassa paikassa muovinen niitti antaa periksi, eikä kate väänny rikki. Yleisilme Suzukin selässä on laadukas ja vaihteiston tarkkuus ja käytön keveys on mönkijämaailman parasta antia. Pikkususnalla ei ole myöskään samaa taipumusta kääntää alamäessä jarrutettaessa tankoa väkisin vinoon, kuten tekee seiskapuolikas. Hyviäkin päähänpinttymiä löytyy Hondan katteet ovat äärimmäisen kestävät ja tarkoituksenmukaiset. Ainoastaan yksi asia Hondan käytössä saa koko testiryhmän ihmettelemään japanilaisten outoa huumoria. Äkkinäinen epäilee peliä kaasutinversioksi, koska ohjaustankoon on kiinnitetty ryyppyvipu. Hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan ja ohjaustangon tupit ovat hyvät, joten puitteet miellyttävälle ajokokemuk2 selle ovat tältä osin kuosissaan. Nelivedon katkaisimet ovat
ti, kuskin mielihalujen mukaan. Ennen liikkeelle lähtöä kuski joutuu hämmentämään vaihdevalitsinta, jonka liikkeet ovat toisinaan hyvin vastahakoisia. Reippaammin mutkaan ajettaessa Can-Am tuppaa painamaan ulkokaarteen puoleista etukulmaansa alas ja samalla viskaamaan perää leveään sladiin. Tämä asia on Hondan peruutusvaihde, jonka käyttö on monimutkaista. Kytkeäkseen pakin kuskin on ensin valittava vaihde vapaalle, vedettävä jarrua, painettava punaista varmistinnappia ja painettava vasemmalla peukulla vaihteen valitsinnappia alaspäin. Yamaha Grizzly 450 IRS näyttää pieneltä ja sen selässä kiikkuminen vain vahvistaa tunnetta. Vaihteisto toimii muuten hyvin, mutta jarrun käyttö jokaisen vaihdon yhteydessä on hieman hankalaa. Sen ohjaus on looginen, eikä se vetele tasaisella operoitaessa
TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
Mukavuudessa Gamax ei vielä haasta valtamerkkejä, mutta etenemiskyky on kilpailukykyistä tasoa, vaikka etulukko puuttuukin.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 15
Laite kaipaa kuitenkin voimansiirron hienosäätöä, eikä paremmasta kääntyvyydestäkään olisi haittaa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 16
PIENET TYÖMYYRÄT. VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Honda on pieni mitoiltaan ja hauska ajettava
Panssari on alkuperäistä kestävämpi.
4
5
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 17. 1 Mutaisessa ojassa etulukko olisi ollut poikaa. Myös iso kääntöympyrä haittaa maastossa aiheuttaen turhaa vekslaamista. Tasainen ja liukas pohja vaikuttaa maastossa viidennen vetävän renkaan tavoin. 2. Käytännössä tuo hyppyyttäminen tapahtuu niin, että ajetaan laite tiukkaan käännökseen siten, että sisäkurvin takarengas nojaa spoorin laitaan. Ajoasento on hyvä istuen ajettaessa, mutta seisaaltaan hankalassa paikassa operoitaessa tanko tuntuu olevan hieman alhaalla. Maastoajossa Can-Am on kelpo vekotin. Gamaxin hitaan puolen välitys tuntuu todella lyhyeltä, joten peli jaksaa edetä hyvin raskaissakin olosuhteissa. Voimansiirto toimii hyvin, eikä remmi ala luistella pahassakaan maastossa. Tuntuu, että kahvaa saa puristaa tosi reippaasti, jotta toivottu hidastuvuus saadaan aikaiseksi. Hitaalla vaihteella ryömittäessä huomio kiinnittyy myös laitteesta lähteviin resonanssiääniin, jotka kielivät, että viimeistelypuolella olisi vielä tehtävää. Aivan miinuspisteittä CanAm ei maastoerikoiskokeesta selviä. Onneksi laadukas rengastus yhdessä korkean maavaran kanssa hieman kompensoivat lukon puutteen tuomia ongelmia. Maastossa kaikkein pahimpia 3
1. Merkille pantava juttu Yamahassa on jarrujen hempeys. Rupisemmassa maastossa laitteen hyvät puolet pääsevät oikeuksiinsa. Koko pohjan suojaava muovinen panssari vähentää kuskin stressitasoa maastoajossa huomattavasti. Astinlautojen alle kaivattaisiin kuitenkin lisäsuojausta. Kuten Hondakin, kaipaa Suzuki panssarointia astinlautojen alle. Kovavauhtiset tiukat kurvit ovat sille kuitenkin myrkkyä, mikä johtuu etupyörien positiivisesta camber-kulmasta. Muutama lyhyt kaasun painallus saa laitteen kääntymään niillä sijoillaan. TRX 420 FA:ssa on kohtuullisen hyvä vakiopanssarointi. Testiä edelsi muutaman päivän vesisade. 5. Miinusta tulee myös isosta kääntöympyrästä. Testissä ollut perusmallin peli kärsii melkoisen liukkaista renkaista. Tasaisessa maastossa Yamahaa on helppo ajaa ja se etenee vakaasti. Toki tämä onnistuu muillakin laitteilla, mutta Hondalla se on erityisen helppoa. Hondan vaihteisto toimii automaattiasennossa maastossa kohtuullisen hyvin, kunhan ajoalusta ei ole liian raskas. Itse testit saatiin ajaa hellettä hipovassa lämpötilassa, eli tältä osin hommat menivät loistavasti putkeen. Kun automaatti lätkii isompaa pesään raskaassa maastossa, on ennen pitkää vastassa koneen puutuminen. Kiitosta sen sijaan saa CanAmin pohjapanssari, joka on esimerkillinen. Can-Amilla oli ajettava jotkut ojat huomattavasti tarkemmin kuin testin muilla laitteilla. Suzuki Kingquadin panssari kaipaa sekin preppausta, sillä panssari ei ole erityisen kestävä. Can-Am Outlanderin pohja on tehty kovaan käyttöön. Tällä kohtaa Hondalla on ässä hihas2 sa, sillä äkäisen voimapaketin ja laitteiden keveyden ansiosta sitä pystyy hyppyyttämään käännöksissä. Gamaxin ohjaus on maastossa ikävä, sillä se haistelee toispuoleiset epätasaisuudet ja välittää niistä informaation kuljettajan käsille kouriintuntuvan tarkasti. Testissä ollut Yamaha on saanut lisävarustepanssarin pohjan suojaksi. Jos joudutaan operoimaan mudassa, on vaihteiston manuaalinen käyttötapa parempi, sillä automaatti ei vaihda alaspäin kulkuvastuksen kasvaessa. Voiman annostelu on helppoa, mikä parantaa laitteen käsiteltävyyttä hankalissa paikoissa. Eritoten mudassa renkaat eivät ole läheskään samanveroiset kuin XT-mallin Carlislet. Gamaxin pohjan suojauksessa on vielä parannettavaa, sillä nykyisellään siinä on ulokkeita, joihin kannot ja kivet mieluusti tarttuvat. On ketterää ja kankeaa Testimaastot olivat elokuun alussa mukavan haastavassa kunnossa. Honda on maastossa kaksijakoinen laite. TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
näppärästi kaasupeukalolla käytettävissä. 4. 3. Gamaxissa on iso maavara ja pohja ei ota turhia kosketuksia ajoalustan kivikkoihin. Se on mukava ajaa ja sen voimansiirto toimii hyvin. Sen sijaan vesistössä kahlatessa variaattoriin pääsee vettä ja hihna alkaa luistaa. Toisaalta se tuntuu pieneltä ja ketterältä, mutta tiukoissa kaarteissa sen suurehko kääntösäde alkaa tuntua. Edelleen pyyhkeitä tulee ojien ylityksissä haittaavasta etuylityksestä
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Kytkettävä etuperän lukko on toimiva ratkaisu. Ratkaisulla saadaan ohjaus kevyeksi, mutta vastaavasti nopeammassa ajossa ja kuorman kanssa tuntuu, että etupää pyrkii sortumaan alle. Tasaisesti toimiva voimansiirto, oivat välitykset sekä vääntävä moottori kuljettavat kärryä vaivattomasti. Can-Am on veturina hyvä, mutta tässä tapauksessa vakiomallin renkaat aiheuttivat turhaa sutimista. Onneksi Hondassa on jo jonkinlainen pohjapanssari vakiona, joten kivien ylittäminen ei aiheuta samanlaisia vilunväristyksiä kuin aikaisemmilla Hondan malleilla. Grizzlyn välitykset osuvat hyvin kohdalleen, joten laite jaksaa kulkea kevyesti. Yamahan maavara ei ole suuri, mutta koska peli on tiivismittainen, se selviää useimmista paikoista hyvin. Vetohommia Tukkikärryn eteen noin 400kuutioinen nelivetoinen on omiaan, sillä sen tehot riittävät hyvin raskaidenkin kuormien vetämiseen. Myös pohjan panssarointi saisi olla parempi, sillä nykyinen useasta osasta tehty panssari ei kestä maastoajon rasitusta. Kuvassa päätoimittaja ihmettelemässä vaikean reitin tarjoamia haasteita.
paikkoja lukuun ottamatta kakkonen on riittävän lyhyt vaihde. Honda vetää hienosti helpossa maastossa, mutta tiukat käännökset kimurantissa paikassa ovat haastavia voimansiirron äkkipikaisuuden tähden. Vaikeammassa maastossa liian painava kuorma saattaa ravistella mönkijää hallitsemattomasti. Ei ole mikään yllätys, että Yamaha selviää maastossa loistavasti. Suzuki on maastossa helppo kaveri. XT-malli olisi taatusti kiskonut taakan eleettömämmin. Maavaraa Hondassa ei ole haitaksi asti. Yamaha jaksaa vetää mainiosti, mutta johtuen pienemmästä koostaan se ei tunnu aivan yhtä vakaalta veturilta kuin Can-Am ja Suzuki. Kärryn kanssa Can-Amin jarrut tuntuivat riittävän tehokkailta, joskin jarruttaessa laite pyrki kääntymään tavan takaa vasempaan. Suzuki lähtee paikaltaan paremmin kuin Can-Am, mutta vauhdin noustessa yli 60 kilometriin tunnissa menee CanAm Suzukista ohitse. Suzuki jäi Can-Amille vajaan parin yksikön verralla kulkemalla 86,6 kilometriä tunnissa.
"Kuinkas tässä näin pääsi käymään?!" Tukkikärryn vetokoe aiheuttaa joskus pientä ylimääräistä ohjelmaa. Satula ei ole kovin korkealla, joten tarvittaessa kuskin on helppo siirtyä astinlaudalta toiselle.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 18
PIENET TYÖMYYRÄT. Grizzly on pieni, ketterä ja verrattain kevyt, joten sen vieminen on helppoa. Yamahan nelivetojärjestelmä toimii oikein käytettynä hienosti. Mutaisissa ajourissa kuskilta kuitenkin kysytään tarkkuutta, jotta Grizzly ei jää pohjastaan kiinni. Näin voi tapahtua silloin, jos lukko kytketään päälle vasta siinä vaiheessa, kun ajoneuvo on juuttunut kiinni esimerkiksi kivikossa. Vetohommista selviää parhaiten käyttämällä vaihteita manuaalisesti, sillä automaatti ei osaa vaihtaa alaspäin kuten variaattori. Kannattaa muistaa, että mönkijä on aika kevyt laite, joten vedettävää kuormaa ei kannata kasvattaa hulluuteen asti. Gamax jaksaa vetää hyvin, ja sen voimansiirto toimii hyvin. Lukko pitää, mutta sen kytkeytyminen voi jäädä puolitiehen, jos lukkoa ei pistetä ajoissa päälle, eli ilmiö on tasan sama kuin Suzukissa. Suzukin käsiteltävyys maastossa on helppoa siksikin, että laite on melko kevyt ja että sen selässä on hyvin liikkumatilaa. Tuntuma ajoalustaan on koko ajan hyvä, eikä ylenpalttista sutimista satu vahingossa.
Suzukin ohjaus tuntuu maastossa kevyeltä. Nopeammassa maastoajossa se sen sijaan on hieman arvaamaton positiivisesta etupyörien camber-kulmasta johtuen. Kuten useaan otteeseen olemme todenneet, ei käyttökelpoisuus vetohommissa aina korreloi suoraan laitteen konetehon kanssa. Positiivinen camberkulma tarkoittaa, että raideväli on pienempi renkaan ala- kuin yläpuolelta mitattuna. Suzuki on eleetön peli kuormankin kanssa. Sen tehokas käyttö vaatii pientä ennakointia, sillä periaatteessa voidaan joutua tilanteeseen, jossa etulukko ei kytkeydy. Vaikka pidon kanssa olikin pieniä ongelmia, tuli kärry perässä ilman suurempia mutinoita, kiitos jouhevasti toimivan voimansiirron. Tämän asian kun oivaltaa, ei kytkettävä etulukko jätä pulaan. Maastoajossa sujuisi Suzukilta paljon helpommin, jos siinä olisi ensiasennusrenkaina pikkuisen karkeammat kumivalmisteet. Ykkösellä ajettaessa ajaminen menee pomppimiseksi herkän moottorin ja voimansiirron vuoksi. Voiman puolesta vetäminen ei jää puolitiehen, mutta kärry heikentää hieman ajo-ominaisuuksia. Suorituskyvyissä ei suuria eroja Suorituskykymittauksessa CanAm ja Suzuki heiluttelivat tahtipuikkoa. Can-Amille mitattiin testin kovin huippunopeus, joka on 88,4 km/h. Tyhjänä helposti käsiteltävä laite on helppo myös kärryn kanssa, joten Suzukilla ei tarvitse ajaa aivan yhtä ennakoiden kuin esimerkiksi Hondalla. Sen täydellisyyttä hipova vaihteisto ja voimansiirto tekevät etenemisestä helppoa ja tarkkaa, sillä peli ei ryntäile missään tilanteessa
TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
Suzuki Kingquad selviytyi voittajaksi tasaisuudellaan. Ajomukavuus maastossa sekä laitteen yleinen käytön helppous ovat omaa luokkaansa.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 19
VERTAILUSSA
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
Yamaha Grizzly 450 on ketterä ja maastokelpoinen laite.
Muusta ryhmästä kiireisin on Honda, joka kiihtyy alkumatkan liki samaa tahtia Suzukin kanssa. Se, että Honda ylitti 80 kilometrin tuntinopeuden, oli yllätys, sillä moottorinohjausyksikkö alkaa pätkiä sytytystä mittarinopeuden noustessa 77 kilometriin tunnissa. Gamax ylsi omille litraluvuilleen 3 litran tuntikulutuksella.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 20
PIENET TYÖMYYRÄT. Pellon kier-
täminen ei moista tulosta tuota. Testin piheimpiä pelejä ovat tehokuninkaat Can-Am ja Suzuki, jotka söivät testissä 1,6 litraa 95-oktaanista tunnissa. Honda tarvitsi menovettä 1,9 litraa tunnissa Yamahan vaatiessa desin verran enemmän. Mittaustapaamme perustelemme sillä, että haluamme saada kulutusmittauksista tuloksen, joka olisi mahdollisimman lähellä mönkijän todellista käyttöä. Se jäi harmittavan lähelle kulkiessaan
79,1 kilometriä tunnissa. Yamaha on korkeammasta huippunopeudestaan
huolimatta maltillisempi kiihtyjä. Vauhdin karttuessa se antautuu Can-Amille ja Suzukille. Huippunopeudeksi TRX 420 FA:lle mitattiin 81,6 km/h, mikä on nimellisesti vähemmän kuin Yamahan 82,4 km/h. Mittasimme kulutukset tuttuun tapaan vaihtelevassa maastossa. Drag race -tuloksia kiinnostavampaa on laitteiden kulutus. Gamax oli ainoa laite, joka ei rikkonut 80:n rajapyykkiä
Eroa on myös valmistusmateriaaleissa. Vakiorengastus on karkea ja se yhdistettynä korkeaan maavaraan auttaa Gamaxia etenemään melkein missä tahansa. Kuten Suzukissakin, on Yamahassa positiivinen etupyörien camber-kulma, mikä aiheuttaa äkkiottoisuu-
den tuntua reilummassa vauhdissa. Vaikka Can-Am ajomukavuudessa haastaakin Suzukia ja on tasaisella alustalla vauhdikkaassa ajossa ehkä parempikin, ei kokonaisuus yllä aivan samalle tasolle. Gamax tuntuu porukan isoimmalta ja maavaraa on runsaasti. Kakkosesta eteenpäin lista on hankalampi. Tulevaisuudessa odotamme näkevämme Gamaxin, jonka ketteryyttä on parannettu ja johon on laitettu kytkettävä etulukko. Myös penkki saisi olla pehmoisempi ja vähemmän kulmikas. Suzukin tapaan voimansiirto toimii hienosti, mutta vaihdekeppi on välillä hankala käyttää ja jää ikäänkuin hakaukseen. Vaikeassa maastossa kannattaakin ajaa manuaalivaihteilla ja hitaassakin vauhdissa mieluummin kakkosella, sillä ykkösellä Honda tuntuu ryntäilevän välillä liikaakin. Siinä on ainesta, mutta aivan vielä se ei haasta valtamerkkien edustajia. Nelivedon kytkin on ikävästi kaasukäden vieressä ja ei ollut kerta tai kaksi kun Gamax kulki epähuomiossa takavedolla. Sen saa jopa hypytettyä tiukoissa pai-
koissa käännökseen, kuin olisi trial-motskarin satulassa. Suzuki toimii tasaisen hyvin tai kiitettävästi kaikessa, eikä se ole huono millään osa-alueella. Mutta mikä tekee siitä luokkansa kovimman laitteen. Honda on laadukas laite, joka kaipaa vielä hienosäätöä. Laite toimii varmasti. Jos Yamahasta pitää hakemalla hakea jotakin parannettavaa, niin ehdotukset liittyvät ohjaukseen ja maavaraan. Honda TRX 420 FA on kovassa maastossa hyvä peli, mutta mudassa se ei ole parhaimmillaan kesyn rengastuksen, rajallisen maavaran ja puuttuvan etulukon takia. Vaikka teho ei päätä huimaa, menee Yamaha hyvin melkein missä tahansa. Hallintalaitteet ovat hyvät ja jarrut porukan parhaimmistoa. Miinusta etulukon puutteesta. Gamaxin muovit ovat kovat, eivätkä ne kestä nojailua puustoon hyvin. Honda on porukan erilainen nuori ja erittäin hauska ajaa. Laitteessa ei ole oikeastaan mitään moitittavaa. Yamaha Grizzly 450 IRS on aikaisemminkin todettu toimivaksi vempaimeksi, eikä se petä tälläkään kertaa. Se on toimiva mönkijä, mutta sillä on vielä eroa kurottavanaan testin muihin laitteisiin. Se on yleishyvä mönkijä, jossa mikään osatekijä ei häiritse. Can-Am on niin ikään hyvä kokonaisuus ja sillä on kiva ajaa. Laite kaipaa vielä loppusilauksen. Ohjauksen pitäisi olla kevyempi ja kääntöympyrän pienempi. Omalla tavallaan laite on maastossa hauska vietävä, mutta tiukoissa paikoissa sillä on taipumusta ryntäilyyn. Vastaus on, että ei mikään yksittäinen ominaisuus, vaan onnistunut ja hallittu kokonaisuus. Sama pätee jos tarvitsee ponnistaa ojan pohjalta tai kivikon yli pitoja etsien. Myös melutaso on kovempi, sillä erilaisia resonanssiääniä kuuluu aika tavalla hitaalla puolella ajettaessa. Hondan osakkeet nousisivat tuntuvasti, jos kääntöympyrä olisi hondamaisen pieni, ja jos voimansiirto toimisi pehmeämmin. Automaatilla ajettaessa meno on leppoisaa, mutta jostain syystä moottori lyö erittäin nopeasti isoa sisään ja vaihtaa hitaasti alaspäin jolloin meno puutuu raskaammissa paikoissa. Jos jotakin on moitittava, niin vakiorengastus on liian kesy. Kunnollinen pohjapanssari olisi kuitenkin toivomuslistalla, sillä alkuperäisen "alustamuovin" takaosa jäi jonnekin metsän siimekseen. Gamax on tässä luokassa hieman painava ja sen kulutus on suuri. Yamaha Grizzly 450 on metsämaastossa hyvä ja mukava peli. Laadukas kokonaisuus, jonka vaihteisto ja voimansiirto edustavat nelivetomaailman huippua. Plussaa myös kunnon pohjapanssarista. Tiukassa paikassa visco ei ole samantasoinen ratkaisu kuin kytkettävä neliveto. Yamaha on pieni ja ketterä. Jukka Helminen
O
man listani ykkösestä ei ollut epäselvyyttä, sillä Suzuki KingQuad 450
tuntui alusta asti joukon hienostuneimmalta laitteelta. Gamax on listani viimeinen. Tuo laite alkaisi olla jo hyvin lähellä valtamerkkien pelejä.
TÄTÄ MIELTÄ:
S
uzuki oli pisteytyksen ykkönen ja oikeutetusti. Myöskään hieman pystympi ajoasento ei haittaisi lainkaan. Can-Am Outlander on hieman Suzukin sukulaissielu, mitä tulee ajettavuuteen. Erityiskiitokset Suzuki saa vaihteiston ja voimansiirron toiminnasta. Jousitus on letkeän pehmeä ja tasoittaa sopivasti maaston epätasaisuudet. Kytkettävä etulukko tekisi kuitenkin myös Gamaxille hyvää. Muuten Suzuki on mukava laite, ajettiinpa sitten metsätiellä tai vaikeassa maastossa.
S
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 21. Erot tulevat sellaisista asioista kuin vaihteiston toiminta, kääntöympyrä ja nelivetojärjestelmän toiminta. KingQuad on alusta loppuun asti laadukkaan tuntuinen laite, jolla on ilo ajaa maastossa kuin maastossa. Gamaxin etenemiskyky on kohdallaan ja etenkin mudassa se puskee maavaransa ja hyvien renkaiden ansiosta vallan mainiosti. Myös nykyisestä viscosta olisin valmis luopumaan, jos vaihtokaupassa tulisi nopeammin kytkeytyvä lukko tai kytkettävä
lukko. Yamaha on laadukas peli ja siksi se on tässä luokassa hyvä valinta. Sen sijaan rajallinen maavara ja pikkuisen liian matala ajoasento hieman häiritsevät. Yamahan ketteryys, nelivetojärjestelmän toimivuus ja käsiteltävyys tekevät siitä hyvän menijän. Jarrut ovat kuitenkin eilispäivää ja niihin kaipaisi päivitystä. TRX 420FA / Suzuki KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS
YHTEENVETO:
S
uzuki KingQuad on noin 400-kuutioisten luokassa nimensä mukainen laite. Suzuki toimii kaikilta osin hyvin tai loistavasti, joten sillä on ilo ajaa. Isohko kääntösäde sekä taipumus ryntäilyyn heikentävät muutoin vahvaa kokonaisuutta.
Gamax on tähän mennessä paras nelivetoinen ei-valtamerkkien edustaja Mönkijä-lehden testissä. Laite on toimiva peli niin vapaa-aikaan kuin työhönkin. Pikku hiljaa olen oppinut ajamaan hankalat paikat sopivasti tasakaasulla, jolloin etulukko pitää molemmat pyörät pyörimässä. Can-Amissa on hyvä moottori ja loistava ajoasento ainakin meikäläisen 178-senttiselle kropalle. Joni Launonen
uzuki on listani ykkönen. Vastatakseen vielä paremmin omia vaatimuksiani, Suzuki tarvitsisi alleen hieman karkeammat renkaat sekä paremman pohjan panssaroinnin. Helpossa maastossa sillä sortuu helposti jopa pieneen rallin ajamiseen. Vaativammassa maastossa kaipaisin lisää ketteryyttä, tupla-A-etujousituksen sekä samalla tavalla toimivan vaihteiston kuin isommissa Can-Ameissa
Kaasutin Voimansiirto/vaihteet CVT-variaattori, 2-alueinen (hidas/nopea), peruutus CVT-variaattori, 2-alueinen (hidas/nopea), peruutus Automaatti / manuaali 5 + peruutus CVT-variaattori, 2-alueinen (hidas/nopea), peruutus CVT-variaattori, 2-alueinen (hidas/nopea), peruutus Etujousitus McPherson Takajousitus Erillisjousitus Vetotapa 2/4-veto Autom. Gamax on todella hyvä ei-valtamerkin edustaja. Välitykset tuntuivat pahassa maastossa hankalilta, sillä peli tuntui joko huutavan tai puutuvan. Can-Am on todella mukava mönkijä, jos sillä ei tarvitse remuta kaikkein vaikeimmassa maastossa. Kaasutin 420 cc 1-syl., 4-tahti nestejäähd. Listallani kakkonen on Yamaha. Visco etulukko 2/4-veto Renkaat 25 x 8-12 25 x 10-12 25 x 8-12 25 x 10-12 24 x 8-12 24 x 10-11 25 x 8-12 25 x 10-12 25 x 8-12 25 x 10-12 Hinta 6490
Erillisjousitus kaksois A-tukivarsi Erillisjousitus kaksois A-tukivarsi Erillisjousitus kaksois A-tukivarsi Erillisjousitus kaksois A-tukivarsi
Erillisjousitus
5590
Erillisjousitus
2/4-veto
7990
Erillisjousitus
2/4-veto Kytk. Se on yksinkertaisesti hyvä laite, ehkä hieman tasapaksukin. suojat 209 )
MÖNKIJÄ-LEHTI | 22
PIENET TYÖMYYRÄT. Se on mönkijä, jolla ei harmita ajaa. Honda jää hieman kärkiporukalle. Can-Amin puikkoihin kun istahtaa, niin aina tulee jotenkin tuttavallinen fiilis, vähän kuin Mersulla ajaisi. Myös istuin on kulmikas ja kova. Antti Mikkola
Can-Am 400 EFI / Gamax AX 430 LX / Honda
PISTEYTYS:
Moottori
Huipputeho Tehoalue Voimansiirto Vaihteisto/vaihdevalitsin Melu Kiihtyvyys/suorituskyky Kulutus Yhteensä Can-Am Outlander 400 EFI Gamax AX 430 LX Honda TRX 420 FA Suzuki KingQuad 450 Yamaha 450 Grizzly
9 9 9 8 9 9 9 62 8 8 8 7 7 9 8 9 8 8 8 9 8 105 9 9 9 9 10 46 213
7 7 8 6 8 7 7 50 7 7 8 7 7 7 7 8 7 9 9 9 6 98 9 8 8 9 8 42 190
8 8 8 9 9 8 8 58 8 8 8 8 8 8 8 8 7 8 8 8 10 105 9 9 9 9 8 44 207
9 9 10 10 9 9 9 65 9 8 9 9 9 9 9 9 9 9 8 9 9 115 9 9 9 9 8 44 224
8 9 9 8 9 7 8 58 9 8 9 9 9 9 9 9 9 8 8 7 9 112 9 9 9 9 8 44 214
Ajo-ominaisuudet Kuljettajaympäristö
Ajo-ominaisuudet vaikeassa maastossa Ajo-ominaisuudet nopeassa maastossa Tukkikärryn veto Ketteryys Kääntösäde Ohjaus Etujousitus Takajousitus Nelivetojärjestelmä Maavara Renkaat Jarrut Paino Yhteensä Ajoasento Satula Hallintalaitteet Tavaratelineet/säilytystilat Panssarointi/pohjan rakenne Yhteensä PISTEET YH TE E N S Ä
TEKNISET TIEDOT:
Moottori Can-Am Outlander 400 EFI Gamax AX430 LX Honda TRX420 FA Suzuki KingQuad 450 EFI Yamaha YFM 450 400 cc 1-syl, 4-tahti nestejäähd. Ruisku 403 cc 1-syl, 4-tahti nestejäähd. Äkkinäinen voimansiirto myös verottaa Hondan pisteitä. Sen nelivetojärjestelmä on toimiva. Yamahan ohjaamo on isolle miehelle hieman ahdas ja pari kertaa löin polveni ohjaustankoon. Toki siinä on vielä parannettavaa, sillä sen ohjaus on raskas sekä kankea ja vaihteiden käyttö hieman hankalaa. Ruisku 454 cc, 1-syl.,4-tahti nestejäähd. Ruisku 421 cc, 1-syl., 4-tahti ilmajäähd. Toisaalta Gamaxissa on hyvät renkaat ja se myös näyttää hyvältä. etulukko 2/4-veto kytkettävä etulukko
7990
Erillisjousitus
7990
(Lisäv. pohjapanssari 329 , tukiv. Siinä ei ole lukkoa eikä maavaraa ole riittävästi. VERTAILUSSA
Suzukin etulukon liukukytkin saa erityiskiitoksen. Viscolle annan miinuspisteitä, mutta muutoin laite on minun mieleeni. Yamaha etenee mainiosti ja näyttää hyvältä
vinssi) Kääntösäde: 475 cm Polttoainekulutus: 3 litraa tunnissa (vaihteleva maastoajo)
Honda TRX 420 FA
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 9,12 sek.
Huippunopeus: 81,6 km/h Huippunopeus hidas puoli: 27,1 km/h (manuaali ykkösvaihteella) Jarrutusmatka: 70-0 km/h 24 m Paino täydellä tankilla: 286 kg Kääntösäde: 438 cm Polttoainekulutus: 1,9 litraa tunnissa (vaihteleva maastoajo)
Suzuki KingQuad 450 EFI
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 5,78 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2,70 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,15 sek. TRXMITTAUSTULOKSIA: KingQuad 450 EFI / Yamaha Grizzly 450 IRS 420FA / Suzuki
MITTAUSTULOKSIA: Cam-Am Outlander 400 EFI
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,69 sek. 8,04 sek.
Huippunopeus: 88,4 km/h Huippunopeus hidas puoli: 54,8 km/h Jarrutusmatka: 70-0 km/h 25 m Paino täydellä tankilla: 335 kg Kääntösäde: 476 cm Polttoainekulutus: 1,6 litraa tunnissa (vaihteleva maastoajo)
Gamax AX 430 LX
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 13,68 sek.
Huippunopeus: 79,1 km/h Huippunopeus hidas puoli: 48,7 km/h Jarrutusmatka: 70-0 km/h 26 m Paino täydellä tankilla: 360 kg (sis. 6,73 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
3,23 sek. 6,37 sek. 8,02 sek. 8,20 sek.
Huippunopeus: 86,6 km/h Huippunopeus hidas puoli: 41,6 km/h Jarrutusmatka: 70-0 km/h 25 m Paino täydellä tankilla: 316 kg Kääntösäde: 378 cm Polttoainekulutus: 1,6 litraa tunnissa (vaihteleva maastoajo)
Yamaha 450 Grizzly
Kiihtyvyys:
0-40 km/h 0-60 km/h 0-70 km/h
0 sek. 5,79 sek. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
2,90 sek. 11,87 sek.
Huippunopeus: 82,4 km/h Huippunopeus hidas puoli: 53,5 km/h Jarrutusmatka: 70-0 km/h 26 m Paino täydellä tankilla: 304 kg Kääntösäde: 404 cm Polttoainekulutus: 2 litraa tunnissa (vaihteleva maastoajo)
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 23
Yleensä lasten mönkkäreissä etujousitus on toteutettu halvemmin, eli tukivarsia on ainoastaan yksi. Polttoaineensyöttö tapahtuu SVR22-kaasuttimen avul-
M
inkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, sanoo sananlasku. Yamaha YFM 90 on perheen junioriosastolle suunniteltu oikea mönkijä. Siis mönkijä, eikä mönkijältä näyttävä lelu.
PIENISUURI CROSSIMÖNKIJÄ
Koeajossa Yamaha YFM 90
Teksti ja kuvat: Joni Launonen Stuntboy: Niko
sä lajeissa pelivälineellä on suuri merkitys. Moottoriurheilussa sekä muissa vauhdinhurmaan tähtäävis-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 24
PIENISUURI CROSSIMÖNKIJÄ. Elämänkokemus on opettanut, että sanonnassa on vinha perä, sillä esimerkiksi nuorena aloitettu vauhtilajin harrastaminen luo hyvän pohjan myöhemmän iän harrastamiselle. Siinä käytetään päällekkäisin kolmiovarsin toteutettua etujousitusta, kuten isommissakin mönkijöissä. Renkaan kiinnitys tukivarteen on niin ikään yksinkertainen, eli renkaan pystykulma muuttuu joustoliikkeen aikana. Mönkijän pysäyttämiseen käytetään edessä rumpujarruja, mutta takana on levyjarru. Se on oiva paikka purkaa turhaa energiaa ja lisäksi siinä kuin kylkiäisinä oppii kehonhallintaa ja tasapainoa; asioita, joista on hyötyä kaikilla elämänaloilla. Moottori on yksisylinterinen 88-kuutioinen nelari. Se, mikä pistää ensiksi silmään, on Yamaha YFM 90:n eturipustus. Yamaha esitteli hiljattain YFM 90:n, joka on tarkoitettu pikkumönkkäristeille, joilla on ikää seitsemästä vuodesta ylöspäin. Vauhtilajit, joihin mönkkäril-
lä ajamisenkin ainakin jossakin määrin voi luokitella, tekee hyvää nuorelle sekä vanhemmallekin ihmiselle. Niin sanotun tupla-A-jousituksen ansiosta eturenkaan camber-kulma ei muutu sanottavasti joustoliikkeen aikana, mikä tarkoittaa parempaa ja rauhallisempaa ohjaustuntumaa. Kone on ilmajäähdytteinen ja märkäsumppuvoideltu, eli moottori on tekniikaltaan perin yksinkertainen. Yamahan uutuus on monesta markkinoilla olevasta pikkumönkkäristä poiketen erittäin vakavasti otettavan tuntuinen laite. Se, että harrastus ylipäätänsä muodostuu mielekkääksi, edellyttää, että ajokki on sellainen, että vauhdikas ajo käy turvallisesti
Testikuskin arvion mukaan YFM 90 kulkee kivasti täysitehoisena. Jarruissa on mukavasti pitoa ja tunnokkuutta. Edessä käytetään rumpujarruja.
Sähkökäynnistys kuuluu vakiovarustukseen.. Hetken lämmittely ryypyn kanssa ja kone on ajovalmis. Elektronisella rajoittimella huippunopeus saadaan tiputettua noin 20:n tietämiin, kun peli täysitehoisena kulkee noin 50 kilometriä tunnissa.
koettelee myös nuorempaa testikuskia, eikä pelkästään meitä 30:n ja kuoleman välissä rimpuilevia testispedejä. Iskutilavuus: 88 cc Pa-järjestelmä: SVR22-kaasutin Voimansiirto: variaattori Etujousitus: Päällekkäiset kolmiotukivarret, joustoliike 78 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, joustoliike 83 mm Renkaat ed/ta: AT 18 x 7-8/ AT 18 x 9-8 Jarrut, ed/ta: 2 x rumpujarru / 1x hydrauliset levyjarrut Pituus: 149 cm Leveys: 99,5 cm Korkeus: 91 cm Istuinkorkeus: 65,4 cm Akeliväli: 101 cm Pa-säiliö: 4,8 l Hinta: 2990 e Maahantuoja: Konekesko Oy
YFM:n taka-akselilta löytyy levyjarru. Pikkumönkijä hankitaan monesti pidemmällä tähtäimellä, sillä onhan edullista, että samalla laitteella voivat esikoisen jälkeen ajella muukin jälkikasvu. Kaasuliipaisimen liikerataa voidaan rajoittaa yksinkertaisesti pultilla ja lisäksi sytytysboksiin voidaan asentaa parilla ruuvilla niin sanottu kampa, joka estää konetta ottamatta täysiä kierroksia. Itse asiassa menohaluja on sen verran, että ajokokemusta vailla olevalle juniorille peliä ei kannata ilman rajoittimia antaa, sillä vauhtia tulee helposti jopa pikkuisen liikaa. Loppuun toteamme, että Yamaha on sen verran raamikas ja tehokas laite, että lasten silmän välttäessä sillä mieluusti täräyttelee aikuinenkin. Elokuun alun armoton auringonpaiste ja antaumuksella suoritettu testitoiminta näemmä
Takaapäin YFM 90 näyttää erehdyttävästi isoveljeltään YFM 700:lta.
TEKNISET TIEDOT
la. Kurveissa Yamaha ei pahemmin kallistele, kunhan kuljettaja kaartaa edes vähän sisäkaarteen puolelle. Koska kyseessä on lapsille ja nuorille suunnattu laite, on tärkeää, että Yamahan menohalut saadaan taltutettua helposti. Kahdeksatta luokkaa aloitteleva moottorimies ei laittanut pahemmin hanttiin. Ensitöikseen testipilotti arvioi laitteen ergonomiaa. Yamaha on halpahallien myymiin lastenmönkijöihin verrttuna hintava laite. Yamaha YZM 90 on sen verran jämäkän tuntuinen laite, että sitä on jopa hieman hankala mieltää lasten mönkkäriksi. Pitäviä jarruja tarvitaankin, sillä laitteessa on täysitehoisena menohaluja niin, että piisaa. Testikuski askartelee viimeiset ajovarusteet päälle ja suuntaa sänkicrossin pyörteisiin miellyttävän vaimean äänen saattelemana. Laadulla on tapana maksaa, mutta myös säilyttää arvonsa. Yamaha tärähtää käyntiin nappia painamalla. Ajo-ominaisuudet suorituskyvyn tasalla Koeajoryhmämme vakiojäsenet ovat turhan kookkaita testikuskeja tälle laitteelle, mutta niin vain kävi, että kun peli napattiin kärrystä, niin jopa oli äijää pärtsäämässä pikku-Yamahalla. Se on kuin pieni crossimönkkäri, jolla junnut voisivat aivan hyvin päristellä omia kisojaan vaikka minicrossiradalla.
Moottori: Yamaha, 1- syl, 4-tahtinen, ilmajäähd. Käyntiääneltään moottori on erittäin hiljainen. Kovan suukopun ja kädenväännön jälkeen vakiokaarti saatiin hyllytettyä tämänkertaisesta koeajosta, ja pääasiallisen testikuskin tehtävä nakitettiin Nikolle, jolla on ikää pian 14 vuotta ja pituutta 160 senttiä. Nämä ovat asioita, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan vuosien varrella. Tässä tapauksessa ostaja saa korkeamman hankintahinnan vastineeksi laitteen, joka kestää, ja johon on tarjolla varaosia. Nikon kaltaisen, jo hieman enemmän pärinävehkeillä ajaneen kuljettajan käsissä Yamaha menee nättiä sladia vakaan näköisesti. Hänen mukaansa Yamahan ajoasento on hyvä ja hallintalaitteiden mitoitus sopiva hänen kokoiselleen karpaasille. Näppärästi onnistui keuliminen tälläkin. Tauolla testikuski puhaltelee hieman ja pyyhkii hikeä kasvoiltaan. Käyttömukavuutta tuo myös sähkökäynnistys, joka on vakiovarusteena. Koska kyseessä on kuitenkin lapsille suunnattu laite, on kulkuhalujakin tärkeämpää, että laite on mukavan ja ennen kaikkea turvallisen tuntuinen ajaa. Moottorissa on sen verran voimaa, että aikamiestäkin se kiidättää varsin räväkästi
Thief River
P
Fallsin tehtaalla turvauduttiin keinoon, jonka Arctic Cat on osannut jo pitkään: jos ei muuta keksitä, niin laitetaan peliin kunnon moottori! Kunnon moottori löytyikin läheltä, eli 951-kuutioisesta Thundercat H2:sta. Uusi, aikaisempia side by side -laitteita urheilullisempi RZR puhutteli eritoten niitä ihmisiä, jotka tahtoivat ajaa tällä alun perin hyötyajoneuvoksi suunnitellulla laitteella hieman raisummin. RZR oli jymymenestys. Side by side -malliston kuningas on Prowler - se malli, jota myyntimies kuvailee pelkillä superlatiiveilla.
olaris esitteli pari vuotta sitten RZR-mallinsa muun muassa Yamaha Rhinon kiusaksi. Polariksen arkkivihollinen Arctic Cat ei tahtonut jäädä katsomaan sivusta saman osavaltion kasvatin voittokulkua. Niiden ulkonäkö on hiottu huippuunsa ja myös käyttöominaisuuksiin on panostettu. MARKKINOIDEN
JÄREIN UTV
Teksti ja kuvat: Joni Launonen
Arctic Cat tuntuu olevan vakavissaan rinnakkain istuttavien ns. UTV-laitteiden kanssa. Noin 70-heppaisella V-twinillä peliin löytyi sen verran voimaa, että viime kesänä tehtaalla vierailleelle Mönkijä-lehden toimittajalle luvattiin, että Prowler 1000 XTZ keulii pikkuisesta kinkamasta nätisti ja että se jättää Polaris RZR:n kiihdytyksessä kuin tyhjää vain.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 26
MARKKINOIDEN JÄREIN UTV
K O EAJ O S SA 000 XTZ ler 1 c ti c C a t P r o w Ar
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 27
Ohjaamossa on selkeä yleisilme ja katkaisijat ovat helppokäyttöiset ja hyvin sijoitellut. Jousitus rakentuu edessä ja takana mönkkäreiden tyyliin päällekkäisiin kolmiotukivarsiin. Maastossa jouduimme käyttämään nopeaa vaihdetta, jotta pomppiminen hieman tasoittuisi. Seiskasatanen on äärimmäisen kompetentti laite kovassa maastossa. Rengastukseksi on valittu halkaisijaltaan 26-tuumaiset kumit. Prowlerin maavara on 26 senttiä. Pelin korkeus sanelee tiettyjä reunaehtoja reippaampaan ajoon, eli mutkissa kannattaa hieman himmailla, jos tarkoitus ei ole säästää sisäkurvin renkaita roikottamalla
Vauhdikas eteneminen isolla Prowlerilla onnistui, mutta ryömiminen osoittautui haastavaksi.
Lupaukset kuulostivat hyviltä, sillä Prowlerissa on aikaisemminkin ollut ainesta. Laitetta on mahdotonta ajaa hitaasti tiukassa paikassa, sillä se pyrkii koko ajan joko pomppaamaan eteenpäin tai vaihtoehtoisesti sutaisemaan niille sijoilleen. Kipillä varustetulle lavalle voidaan lastata turvallisin mielin 272 kiloa. Maastokelpoiseksi totesimme viime vuonna XTX 700:nkin. Vetokyvyksi ilmoitetaan 680 kiloa. Voimansiirtoa lukuun ottamatta Prowler on hyvä laite. Tuon ajatuksen mukaan Arctic Catin pitää olla se viimeinen laite, jonka etenemiseen tarvitaan vinssin tai ulkopuolisten apua. Painoa Prowlerille ilmoitetaan 608 kiloa.
Massiivisen laitteen kuljetuskyky on hyvä. Viittä vaille hieno peli Prowler on paperilla erittäin maastokelpoinen laite. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Yamaha Rhinon vastaavat mitat ovat 288,5 ja 138,6 senttiä. Se on tehty samalla ajatuksella kuin Arctic Catin nelivetoiset mönkijät. Edelleen peli ryntäili tuskastuttavasti. Arctic Catin mönkijöiden ja UTV-ajoneuvojen maasto-ominaisuudet perustuvat pitkälti kahteen asiaan, jotka ovat tarvittaessa 100-prosenttiseksi kytkettävä neliveto ja ronski maavara. Voimansiirron toiminta tai paremminkin toimimattomuus vaivaa isoa Prowleriakin. Prowlerista on tehty erittäin menevän näköinen. Pituutta sillä on 301,6 senttiä ja leveyttä 156,2 senttiä. Kuppimainen istuin on muka-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 28
MARKKINOIDEN JÄREIN UTV. Edestä "konepellin" alta löytyy pieni tavaratila, jonne voi laittaa tavaraa 11 kilon verran. Haastavien maastoajo-ominaisuuksiensa vastapainoksi Arctic Cat tarjoaa avoimemmassa maastossa hyvät ajo-ominaisuudet. Voimansiirto on ikävä kyllä sen verran keskeinen osa maastoajoneuvoa, että sen toimimattomuus pilaa muutoin hyvän tuotteen. Ohjaamosta käsin laite vaikuttaa miellyttävältä. Pidemmän päälle pitkällä välityksellä maastossa ajaminen ei tietysti ole hyvä ratkaisu, sillä se kuluttaa variaattorin hihnaa turhan paljon. Jos jotakin saa toivoa, niin ohjauspyörän asennon säätömahdollisuus olisi hieno asia. Kovimpaan maastoajoon laitetta
käyttävän kannattaa mietiskellä ehkä hieman korkeampaa, mutta ennen kaikkea karkeampaa rengastusta, sillä vakiokumit ovat lähinnä soralle suunnitellut. KOEAJOSSA Arctic Cat Prowler 1000 XTZ
va ja sen etäisyys ohjauspyörästä on säädettävissä. Turvallisissa oloissa voidaan tietysti vetää enemmänkin, sillä voima ei lopu kesken. Sen ohjaus on miellyttävä ja korkea maavara sekä hyvin toimiva nelivetojärjestelmä luovat hyvän perustan etenemiskyvylle. Ulkomitoiltaan Prowler edustaa markkinoiden muhkeampaa päätä. Joustomatkaksi ilmoitetaan 25,4 senttiä. Nelivetosysteemin toiminta sen sijaan on onnistunut. Nykivästi toimiva voimansiirto tosin häiritsi testiryhmäämme kovasti. Vaikka Arctic Catin imagoon kuuluukin tietty karskius, on Prowlereiden suunnittelussa paneuduttu muuhunkin kuin koviin maasto-ominaisuuksiin. Toimintaperiaate on sama kuin Arctic Catin mönkijöissä, eli etulukko kytketään tarvittaessa sähköisesti
Loistava suoja moottorin kulumista vastaan. Pieneen mittaristoon on mahdutettu kaikki tarvittavat ominaisuudet; kierros-, nopeus-, matka- ja polttoainenäytöt ja lisäksi merkkivalot vilkuille, pitkille valoille, öljynpaineelle ja vapaavaihteelle. Variaattori ei ole niin monimutkainen keksintö, etteikö sitä saisi toimimaan paremmin. Hiekkaisella alustalla Prowler pyörähtää myös helposti, jos kuski ei ole hereillä. Jäämme odottelemaan voimansiirron päivitystä ja uutta koeajoa loistavalla laitteella.
ERÄ CROSSIVARUSTEITA POISTOHINTAAN!
X-lite 501
Huippulokan crossikypärä komposiittikuidusta. Nyt 2008 värit pilkkahintaan.
(ovh.
t jo s m 9T0t0stu myöstaiuniheintisaivruilulakmme! 6 uu t iin myymälä ssä
ATV 4T MOOTTORIÖLJY
Prowlerin maavara on hyvä. Koeajolaitteemme maavaraa tosin nakersivat cytmaasturimaiset helmaputket.
1l 14,00 4l 52,00
Puolisynteettinen öljy 4-tahtisille mönkijöille. Saatavana myös täyssynteettinen racing-öljy.
Prowlerin lava kantaa 272 kiloa.
Valon ja vetotavan kytkimet ovat selkeät ja ne on sijoiteltu näppärästi kojelaudalle.
KOSO DB-01R
Moottori: Arctic Cat, 90-ast. Useita värejä!
9 00 26
Grex C1
105)
(ovh.
339-
389)
Edullinen, mutta asiallinen crossikypärä. niitä ilmassa. Taipumus sladeihin ja pyörähtelyyn vaivaa enemmän tai vähemmän kaikkia UTV-laitteita, sillä niissä ei ole takana tasauspyörästöä ja niiden akseliväli on verrattain lyhyt.
Jos ja kun Prowlerin variaattorin säädöt saadaan kuntoon, on kasassa hieno laite. V2, 4-tahtinen Iskutilavuus: 951 cc Pa-järjestelmä: EFI Voimansiirto: 2-nopeuksinen aluevaihteisto ja variaattori, 2 eteen, peruutusvaihde Etujousitus: Päällekkäiset kolmiotukivarret, joustoliike 25,4 cm Takajousitus: Päällekkäiset kolmiotukivarret, joustoliike 25,4 cm Renkaat ed/ta: 26x9R14 / 26x11R14 Jarrut, ed/ta: hydrauliset levyjarrut Pituus: 301,6 cm Leveys: 156,2 cm Korkeus: 194,3 cm Kuivapaino (valmistajan ilmoittama): 607,8 kg Tavaratelineiden maksimikuormat ed/ta: 11,3/272 kg Vetokoukun maksimikuorma: 680,4 kg Pa-säiliö: 31 l Maavara: 26 cm Hinta: 14 990 euroa Maahantuoja: Sumeko Oy
Uutuus! Koson pienikokoinen mittaristo on tarkoitettu erityisesti enduro- ja atv-käyttöön. 129
TEKNISET TIEDOT
KENDA ATV-RENKAAT
Paljon eri malleja, kysy saatavuutta asiakaspalvelusta tai myymälöistä.
www.monkija-lehti.fi
TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU
Lukkosepänkatu 4 Ruosilankuja 3 Palmrothintie 2 Tupalankatu 3 Limingantie 2
075-326 5000 075-326 5080 075-326 5090 075-326 5110 075-326 5100
VERKKOKAUPPA AUKI 24H! ASIAKASPALVELU: 075-326 5000 info@stormmotor.fi
Tässä kohdassa pitää mainita myös
Nykyaikaisissa kaasuiskareissa on yleensä niin hitaan kuin nopean liikkeen pikasäätö puristusvaimennukselle ja yksi paluuvaimennukselle. Niinpä puhutaankin puristuspuolen ja paluupuolen vaimennuksesta iskarin liikesuunnasta riippuen. Tästä seuraa, että iskarin männänvarren työntäminen tai vetäminen vaatii voimaa. TEKNIIKKAA
KURKISTUS SISUKSIIN
Teksti ja kuvat: Jukka Helminen
Mönkijöiden alustoissa käytetään melkein samanlaista tekniikkaa merkistä riippumatta, mutta geometrian lisäksi jousituksen toiminnan ehkä tärkein elementti on iskunvaimennin.
I
skunvaimentimen tehtävä on kaksijakoinen. Röykky saa aikaan jousituksen liikkumisen sisäänpäin, toisin sanoen liike-energiaa varastoituu jouseen joustoliikkeessä ja toisaalta energiaa kuluu iskunvaimentimen puristamiseen. Välimäntä erottaa öljy- ja kaasutilan toisistaan. Tapa, millä iskunvaimennin ottaa vastaan tai paremminkin hävittää energiaa, on öljyn virtauttaminen kuristusventtiilien kautta. Olemme törmänneet Mönkijä-lehden testeissä aiheeseen konkreettisesti, kun aluksi hyvin toimiva ohjaus on muutaman tunnin yhtämittaisen koeajon jälkeen muuttunut aivan oudoksi. Vaimennin auttaa jousta sen puristuessa kasaan syömällä osan energiasta ja hillitsee jousen paluuliikettä ottamalla vastaan
osan jouseen varastoituneesta energiasta. Patin jälkeen jouseen varastoitunut energia purkautuu. Tiivistepää huolehtii öljyn pysymisestä vaimentimen sisällä, ja lisäksi tarvitaan kaasun täyttöventtiili. Nykyaikaisessa välimännällisessä kaasuiskarissa on mäntä, jonka molemmilta puolilta löytyvät vaimennuksen lautasjouset eli simmit. Tässä artikkelissa käsittelemme kuitenkin tarkemmin vain kaasuiskareita, joita ovat emulsiovaimennin, välimännällinen vaimennin ja erillisellä kaasusäiliöllä varustettu vaimennin. Pattiin törmätessä ajoneuvon vauhti hidastuu sitä enemmän mitä suurempi röykky on kyseessä. Hyötyajossa öljyiskari ajaa kyllä asiansa, mutta myös nelivetoisilla kurvaillaan maastossa pidempiäkin taipaleita urheilumielellä, jolloin öljyvaimenteiset niin sanotut mehuiskarit väkisinkin väsyvät. Jenkkilän radoilla Foxin ilmaiskareita näkyy kyllä nykyään myös crossimönkijöiden keuloissa. Sinänsä energia ei vaimentimessa häviä mihinkään, vaan lämmittää öljyä ja iskarin rakenteita ja lämpö johtuu viime kädessä ulkoilmaan. Rakenne Nykyisissä kilpatason crossimönkijöissä on kaikissa tapauksissa siirrytty purettavien kaasuiskunvaimentimien käyttöön.
Sen sijaan nelivetoisissa niin sanotuissa hyötymönkijöissä käytetään yleisesti hydraulisia öljyiskareita, jotka totuuden nimessä ovat nykypäivänä ainakin kymmenen vuotta ajastaan jäljessä. Lisäksi niin etu- kuin takapääkin alkavat pomppia esteissä eri tavalla kuin tuoreilla iskareilla ajettaessa. Jotta paluuliike ei olisi liian nopea, vaimennin vie osan energiasta. Kuvassa on KTM:n crossilaitteen WP, jossa sisäänvaimennuksen pikasäädöt löytyvät lisäsäiliön kyljestä.
moottorikelkan keulassa yleistyneet ilmajousella toimivat iskarit, joissa niissäkin on aina typpikaasulla paineistettu öljyvaimennin. Painetta on 12-20 baria ja kaasuna käytetään typpeä.
<
MÖNKIJÄ-LEHTI | 30
KURKISTUS ISKARIN SISUKSIIN. Periaatteessa kaikkien normaalikäytössä olevien vaimentimien toiminta perustuu öljynvirtauksen rajoittamiseen. Se estää jousituksen pohjaamisen silloin, kun mönkijä törmää pattiin ja toisaalta vaimentaa jousen aikaansaamaa jousituksen palautusliikettä patin jälkeen. Jos männänvartta liikutetaan tietty matka, tehdään työ (työ = voima x matka) eli kulutetaan energiaa kyseessä olevaa työtä vastaava määrä. Kun mönkijä, moottorikelkka, auto tai moottoripyörä liikkuu jollakin nopeudella, sillä on liike-energiaa, jonka suuruus riippuu ajoneuvon ja ajajan painosta ja kulkunopeudesta. Väsyneet etuiskarit ovat kadottaneet vaimennuksensa, minkä seurauksena etupää vetelee oudosti kun pyörä osuu toispuoleisesti esteeseen. Siinä olikin koko iskunvaimentimen periaate eli osa energiasta menee vaimentimen kautta maailmankaikkeuden lämmittämiseen - tosin vain häviävän pieni osa
Vaahdon vaimennusominaisuudet eivät ole öljyn luokkaa, joten iskarin vaimennuskyky huononee. Kun varsi tulee ulos, kaasun paine painaa välimännän seuraamaan varren liikettä ja näin öljytila pysyy paineistettuna. Kun männänvarsi työntyy iskarin sisään, se luonnollisesti syrjäyttää oman tilavuutensa verran öljyä. Paluupuolen simmit ovat mut-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 31
Kuva: Öhlins. Se alkaa jo muutaman kunnon röykyn jälkeen ja siksi kepeistä häviävät vaimennukset. Paineista-
mattoman öljyiskarin ongelmana on juuri vaahtoutuminen. Kaasuiskarin etuna on pai-
neistettu rakenne, jolloin ulkopuolelta ei pääse ilmaa vaimentimen sisään ja öljyn vaahtoamista ei pääse tapahtumaan kovassakaan ajossa. Tällöin välimäntä joutuu liikkumaan kaasutilaan päin ja paine kaasutilassa nousee. Yamahan uudessa crossimönkijässä on edessä peräti 44-milliset iskarit, jotka kestävät lämpöä ja kavitoivat huomattavasti vähemmän kuin läpimitaltaan ohuemmat "kepit".
Koska välimäntä on kelluva eli se liikkuu edestakaisin iskarin putkessa, myös öljytilassa vallitsee sama paine. Jos kaasun paine syystä tai toisesta karkaa tai laskee liikaa, alkaa nopeassa liikkeessä männän ahtaissa venttiileissä muodostua pieniä kuplia öljyn sekaan
(kavitaatio) ja pian öljy on tyhjiökuplista ja öljystä muodostunutta vaahtoa
Delfiini kykenee vatkaamaan pyrstöään niin kovaa, että vesi alkaa kavitoida, mikä taas aiheuttaa kipua ja hidastaa uintinopeutta. Simmejä on saatavana muutamia kymmeniä erilaisia. Kavitoimisesta tulee monesti ongelma sen jälkeen kun "pikkuiskareihin" yritetään tehdä kisasäätöjä ja
MÖNKIJÄ-LEHTI | 32
KURKISTUS ISKARIN SISUKSIIN. Siitä johtuen isompi mäntä on parempi (paine x pinta-ala = voima). Sama ilmiö voi tulla vastaan myös jos molemmat puristuspuolen pikasäädöt ovat täysin auki. Neulaventtiili tukkii samalla myös sisäänvaimennuksen ohivirtausta, jolloin ollaan tilanteessa, jossa kavitoiminen on todennäköistä. Koska kavitointi johtuu liian suurista paine-eroista männän eri puolilla, niin mitä pienemmällä paineella tarvittava vaimennusvoima saadaan aikaiseksi, sitä vähemmän ongelmia ilmenee. Erilaiset alustan geometriat vaikuttavat myös iskunvaimentajan männänvarren nopeuteen. Rakenne on sama kuin välimännällisessäkin, mutta välimäntä puuttuu ja iskari asennetaan varsi alaspäin, jolloin männän ympäristössä on aina öljyä ja kaasu asettuu runkoputken yläosaan. Kavitoimista pyritään estämään korkealla kaasun paineella ja kasvattamalla iskunvaimentimen läpimit-
taa, jolloin männästä saadaan suurempi ja öljyn suhteellinen virtaus pienenee. Mitä pidempi on iskarin liike suhteessa joustomatkaan, sitä vähemmällä voimalla saadaan aikaiseksi riittävä vaimennus. Vaimennintyypit Välimännällisen vaimentimen lisäksi käytetään emulsiovaimenninta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos iskarissa on neulaventtiilillä toimiva paluuvaimennuksen pikasäätö, kuten esimerkiksi Öhlinsissä ja Kyb HPG:ssä, ei säätö saa koskaan olla melkein kiinni. TEKNIIKKAA
terin puolella ja puristuspuolen simmit varren puolella. Niiden paksuus vaihtelee yleensä 0,1-0,3 millin välillä ja halkaisijat ovat mönkijöissä 12-40 milliä, joten simmeistä voidaan koota rajaton määrä erilaisia pakkoja, joilla saadaan aikaan erityyppiset vaimennusominaisuudet. Kavitoiminen siis liittyy ajotilanteisiin ja teknisiin ratkaisuihin, joissa männänvarren nopeus on suuri.
Tavallinen harrastaja ei voi vaikuttaa ilmiöön, jos perusasiat ovat pielessä. Jos kaasun paine on liian alhainen, ja/tai iskunvaimentimeen kohdistuu niin nopea liike, että öljy ei ehdi virrata riittävän nopeasti, syntyy kavitoimista. Tällöin nopeassa iskussa kavitaatiota syntyy kun kaikki öljy pyrkii löysemmin lurahtamaan lisäsäiliöön ja jättöpuolelle, eli tiivistepään ja männän väliin ei tule korvaavaa öljyä, jolloin siis paine-ero muodostuu liian suureksi. Yleensä kavitaatio yhdistetään laivojen ja veneiden potkurien aikaansaamaan paikalliseen alipaineeseen. Öljyt myös palautuvat "kiehumisesta" eri tavalla, joten on tärkeää käyttää nimenomaan kaasuiskunvaimentimiin tehtyjä erikoisöljyjä. Kavitaatio kuluttaa potkureita ja on havaittavissa muun muassa äänenä ja tärinänä. Emulsion vaimennusominaisuudet ovat hyvin lähellä öljyn vastaavia, joten vaimennin toimii lähes samoilla säädöillä kuin välimännällinen.
> Kuvassa on Yamahan moottorikelkan puristuspuolen simmipakka purettuna. Ehkäpä uskomattomin ilmentymä kavitoinnista liittyy merieläimiin. Kaasuiskunvaimentimessa kavitoimista tapahtuu yleensä puristus-
eli sisäänpäinliikkeen aikana. Männänvarren painuessa sisään syntyy männän taakse alipaine, joka aiheuttaa simmien avautumisen ja päästää öljyn virtaamaan männän reikien läpi. Periaatteessa kavitoimisessa on siis kyse hiukan samasta ilmiöstä kuin veden kiehuessa siihen syntyvistä kuplista. Kavitaatiokuplat kuluttavat potkuria myös mekaanisesti. Ensimmäiset isot prikat (simmit) vaikuttavat hitaan liikkeen vaimennukseen, välissä on pikkuprikka ja sen jälkeen tulevat nopean liikkeen simmit.
Nelivetömönkijöissä käytetään yleensä hydraulisia öljyiskareita, jotka toimivat hyötykäytössä mainiosti, mutta väsyvät sporttisemmassa menossa.
> Tältä näyttää tyypillinen kaasuiskarin mäntä simmeineen. Ajaessa öljystä ja kaasusta muodostuu emulsio, joka toimii vaimentavana elementtinä. Koottuina simmipakat peittävät virtausreiät kuristaen öljyn virtausta halutulla tavalla. Näin simmitys voi olla herkkä, jolloin kavitoimista ei tapahdu. Männässä on reikiä, joista öljy vaimennuksessa virtaa. Öljy alkaa kiehua ja siihen syntyy kuplia ja vaimennusteho heikkenee. Mutterin puolella on paluupuolen simmitys ja varren puolella puristuspuolen simmit ja paksu stoppariprikka.
Iskarin pahin vihollinen - kavitoiminen!
K
avitaatio on ilmiö, jossa neste alkaa kiehua paineen laskun johdosta. Eri iskariöljyt kestävät lämpenemistä ja myös mahdollista kavitoimista eri tavalla
Kaasutilan suurempi koko mahdollistaa paineen pysymisen tasaisempana toiminnan aikana. Isompimäntäisen iskarin toiminta alue on laajempi ja iskari on helpompi säätää. Siksi iskareita pitää huoltaa riittävän usein, jotta öljyt ovat tuoreet kun puomi kaatuu!
Lähteet: Erik Ahmasalon artikkeli MK-lehti 1/96 ja englantilainen Wikipedia. Tässä kohtaa isompi on siis aina parempi. Erillisen lisäsäiliön etuna ovat suuremmat kaasu- ja öljytilat. Osat ja toiminta ovat samat kuin välimännällisessä, kaasulle on vain oma säiliönsä. Tällöin myös kaikki herkkyys katoaa ja jousituksesta tulee tönkkö. Huollettaessa vaimennin on tarkka oikean öljymäärän suhteen. Kolmas perustyyppi on erillisellä lisäsäiliöllä varustettu vaimennin. Jos ja kun nelivetoiseen hyötymönkijään asennetaan kaasuiskarit vaikkapa suunnistuskisoja tai muuten vain urheilullista ajoa varten, ovat männänvarren nopeudet melko hitaita ja kavitoiminen ei ole ongelma. Kavitoiminen johtuu siis joko liian nopeasta liikkeestä tai liian kovasta puristuspuolen simmityksestä suhteessa männän kokoon. Kaasupullo on liitetty vaimenninrunkoon joko letkulla tai vaimenninrungon omalla rakenteella ja siksi puhutaankin kiinteästä lisäsäiliöstä tai letkullisesta mallista. Toiminnaltaan emulsiovaimennin ei poikkea muista, kunhan säädöt vain ovat oikeat. Nyt ei kuitenkaan puhuta pituudes-
ta sentteinä tai tuumina vaan iskarin paksuudesta, jonka olisi suotavaa olla 40 milliä tai enemmän... Ongelmia voi tulla mekaanisen kestävyyden ja öljyn ominaisuuksien suhteen, mutta silloin puhutaan jo käy-
lisätään paljon puristuspuolen simmejä. Asiantuntijat: Janne Tapio ja Simo Penttilä
www.monkija-lehti.fi. Kun männän läpi virtaavan öljyn määrä on suurempi kuin pienellä männällä, on sitä aina helpompi kontrolloida simmeillä, ja voidaan muodostaa suurempia voimia. Säätömahdollisuudet Säätömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Suurempi öljytila taas vähentää huollon tarvetta. Iskareiden pikasäädöistä kannattaa muutenkin muistaa, että ne ovat hienosäätöä varten. Emulsiovaimenninta käytetään, kun vaimentimen pituus ei salli erillistä kaasutilaa ja kun säiliöpuoli voidaan asentaa ylöspäin. Vaimennusvoiman muodostus ei yksinkertaisesti enää riitä ja iskari kavitoi, koska paine-ero männän jättöpuolella verrattuna puristuspuoleen on liian suuri. Sen sijaan crossikäytössä kavitoiminen pitää ottaa säätöjä tehtäessä huomioon. Jos klikkerit ovat joko melkein kokonaan auki tai kiinni, on perussäätö pielessä ja silloin pitää muuttaa simmitystä
Loiva notkelma saa aikaan hitaan liikkeen ja pienen öljyvirtauksen. Iskarin hyvyyden tai huonouden ratkaisee pitkälle se, miten se on säädetty sopimaan kulloiseenkin joustogeometriaan. Niiden ajajien löytäminen, jotka osaavat sanoa, mitä säädön osa-aluetta täytyy milloinkin muuttaa, onkin paljon vaikeampaa.
KURKISTUS ISKARIN SISUKSIIN. Säätöön voidaan vaikuttaa muun muassa männän porauksilla, simmien määrällä ja simmien rakenteella (lyhyesti sanottuna simmipakan jousivakio on avainsana) sekä erilaisilla ulkopuolisilla säätömekanismeilla, kuten neulaventtiilillä. Tuskinpa vaimennusöljy tietää, minkämerkkisen vaimentimen simmien välissä se hölskyy. Täysillä ajettava pikkupatikko saa aikaan kohtuullisen nopeaa liikettä iskareissa, mutta virtausmäärät eivät ole suuria. Menemättä tämän syvemmälle vaimentimen sielunelämään, täytyy todeta, että säätämismahdollisuuksia löytyy. Kysymys on erityyppisistä ajotilanteista ja niiden aiheuttamista männänvarren liikenopeuksista. Kaikki valmistajat käyttävät hyötykäyttöön tarkoitetuissa nelivetoisissaan öljyiskareita, jotka sietävät heikosti lämpöä ja mönkijässä ne ovat takapäässä kaiken lisäksi erittäin kuumassa paikassa.
Can-Amin Renegadessa on purettavat kaasuiskarit, joiden lisäsäiliöt ovat letkun päässä.
TEKNIIKKAA
INTA JAH PAN KAM
kunta + paikka
90,7.9
kohtaise t toimitu skulut
TODELLINEN TYÖMYYRÄ
ARCTIC CAT
550 H1 EFI
Maahantuoja:
MÖNKIJÄ-LEHTI | 34
tännön ulkopuolella olevista asioista. Nopean liikkeen simmit joutuvat ottamaan tällin vastaan ja rajoittamaan öljyvirtaa. Mekaaniselta rakenteeltaan kaikki merkkivaimentimet ovat hyviä. Hitaan liikkeen vaimennuksen pitää sallia pieni herkkä liike, mutta toisaalta estää pohjaaminen loivissa notkelmissa, joissa vaimennustilanne jatkuu ajallisesti kauan. Kyljessä olevaa tarraa oleellisempaa on iskarin oikea säätö. Kun on ajettu isoon pattiin kovaa, virtaus on maksimissaan. Iso patti ja kova nopeus aiheuttavat nope-
an liikkeen ja suuren öljyvirtauksen. Kun virtaus suurenee ja isot simmit ovat taipuneet riittävästi, ne törmäävät high speed -puolen pakkaan, jolloin virtausreikien aukeaminen vaikeutuu ja vaimennus lisääntyy. Vaimennuksen yhteydessä puhutaan nopean (high speed) ja hitaan liikkeen (low speed) vaimennuksesta, erityisesti puristuspuolen suhteen
7290:-
HONDA TRX500FE
Massiivinen nelivetomönkijä · tehokas ja helposti hallittava, vankka työjuhta · matala painopiste · pieni polttoaineenkulutus
6490:+ toimituskulut 220:-, yhteens ä 6710:-
995:4
+ toimituskulu t 220:-, yhteen sä 5215:-
Kotka · Kuopio · Lahti · Lappeenranta · Mikkeli · Oulu · Vaasa · www.konevenesuni.fi. 17390:-
6990:+ toimituskulut 220:-, yhteens ä 7210:-
Arctic Cat 650 PROWLER
· maasto- ja liikennekäyttöön · 4-veto · 4-tahti-moottori 650 cc · rinnakkain istuttava
0900:1
+ toimituskulut 220:-, yhteens ä 11120:-
Arctic Cat DVX400 CROSSIMÖNKIJÄ
Norm. Suomen suurin mönkkäriketju!
Tarjoukset Mönkkäri-lehden lukijoille ensimmäisenä
Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta. 8500:-
Norm. Konevenesuni on nyt valtakunnallinen ja
TOMYYNTI! POIS
tm Tässä malliksi, valikoimat vaihteleva
Norm. Täysin uusi Thundercat 1000! Supertasainen Duramatic-automaatti-vaihteisto, tehokkain ja vääntävin ATV-moottori.
8990:+ toimituskulut 220:-, yhteens ä 9210:-
· tieliikennemökijä · automaattivaihteisto · 4-veto · kevyt runko
Arctic Cat 366 4x4
Norm. 13990:-
koeajomönkijoiden valtakunnalline Esittely- ja
n!
yymälöittäin
VAHVIN!! Thunder Cat
on suurin ja voimakkain
Sarjoista neljä on halkaisijaltaan 26 tuumaa ja yksi on 28-tuumainen. Yleensä nämäkin renkaat ovat loppujen lopuksi melkoisen kesyt kompromissirenkaat, jotka on vaihdettava järeämpien tieltä, mikäli laitteen käyttö on todella rankkaa maastoajoa. Karkea maastorengas ei tarjoa tiellä kovin kummoista ajomukavuutta, vaan se pitää
RENKAAT TARPEEN MUKAAN
Teksti Joni Launonen Kuvat Olli "Ralli" Autonen
Hyvät renkaat parantavat hyvää mönkijää entisestään, väärät renkaat sen sijaan tekevät ajokista täysin virkaheiton. Erikoisjäreätä maastorengasta edustavat Destone Swampwitchit.
R
Perusperiaatteita Renkaan valintaa ohjaa käyttötarkoitus. Mönkijöidenkin kanssa viisaus pitää kutinsa melko pitkälle. Voimakkaammin kuvioituja renkaita ovat Kendan Bearclaw- ja ITP Mudlite XL -renkaat. Mönkkärikoulu, OSA 9
enkaiden vaikutus mönkijän käyttäytymiseen ja käyttöominaisuuksiin on lähes uskomaton. Maastoautoharrastajien keskuudessa elää sanonta, jonka mukaan kaikki maastoominaisuuksia parantavat muutokset heikentävät auton ajettavuutta tiellä. Seuraavaksi järeämpi rengas oli Can-Am Outlander XT-mallistossa sekä joissakin Polariksen Sportsman-malleissa vakiorenkaina käytetty Carlisle. Se, mikä taas on hyvä rengas, on täysin käytön sanelema juttu.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 36
RENKAAT TARPEEN MUKAAN. Kokeilimme viittä eri rengassarjaa selvittääksemme niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Viime vuosina markkinoille on tullut tutuista mönkijöistä erikoismalleja, joissa on joko valmistajan tai maahantuojan asentamat tavallista hieman karkeammat renkaat. Edustettuina tässä kokeessa olivat Badlandsit, joita käytetään kaksisylinteristen Can-Am Outlandereiden vakiorenkaina
Mitä suurempi offset, eli mitä kauempana renkaan kiinnityspiste on renkaan keskilinjasta, sitä enemmän tuntuvat renkaan eteen sattuvat esteet ohjauksessa. Voimakkaasti kuvioitu rengas kuluu tiellä nopeasti. Näiden kahden ääripään väliin jäävät kolme muuta kokeiltua rengaskertaa. Bearclaw ja Mudlite toimivat hiekkatiellä mainiosti ja niillä voi harrastaa urheilullisempaakin ajamista. Carlisle on lähes yhtä mukava kestopäällysteellä kuin Badlands. Kovalla alustalla kokeilluista renkaista mukavin on Badlands, joka varsinkin noin puolen kilon paineilla on jopa miellyttävä asfalttitielläkin. Kokeilun mielenkiintoisimmat hetket koettiin maastossa. Mutaisten paikkojen rengas se ei ole.
Swampwitch on todellinen hirviörengas, joka on suunniteltu tämännäköiseen menoon.
on selvää, että ison renkaan tuoma maavara on poikaa. Sanomattakin selvää on, että Bearclaweja ei parane hankkia renkaiksi, jos ajosta merkittävä osa tapahtuu tiellä. Kääntöpuolena on se, että mönkijän ohjaus muuttuu raskaaksi näillä renkailla. Se on karkeamman kuvionsa vuoksi hieman äänekkäämpi, mutta ajomukavuus ei kärsi maastokelpoisesta kuviosta suuresti. Ainoa merkille pantava seikka on, että iso rengas kasvattaa kokonaisvälitystä ja tässä tapauksessa tun-
www.monkija-lehti.fi. Vaikka nämä voimakkaammin kuvioidut renkaat toimivat vauhdikkaammassakin ajossa, on syytä muistaa, että ne kuluttavat ajoalustaa voimakkaasti, mikäli ajotyyli on mallia räväkkä. Se on selvästi maastokelpoisempi ja karkeampi kuin Badlands tai Carlisle, mutta silti kestopäällysteelläkään se ei tunnu mitenkään traktorimaiselta, vaikkakin ohjaus muuttuu melko tahmeaksi. Swampwitch kantaa hyvin. Jos ajoalusta muuttuu sen verran pehmeämmäksi, että rengas uppoaa ajoalustaan, alkaa reunoistaan voimakkaasti kuvioidun ITP:n eturenkaat puistamaan ohjausta. Ja jotta Swamwitchit eivät rapsuttelisi Outlanderin katteita, on etuvanteiden takapuolelle laitettu prikkoja, jotka lisäävät vanteiden offsettiä. melkoista meteliä ja aiheuttaa tärinää ja vetelyä. Soratiellä miedosti kuvioitu Badlands on luonnollisesti hyvä rengas, mutta pehmeämmässä
hiekassa sen tarjoama pito on aika vaatimaton. Renkaan kuviointi on sellainen, että keskiosaan muodostuu lähes tasainen harjanne, joten 0,5 kilon paineilla rengas on kohtuullisen mukava jopa kovalla alustalla. Swampwitch korottaa laitetta mukavasti, joten pohja ei turhia kivikossa kolise. Ajotuntuma sen sijaan on neutraali ja kevyt, vaikka ajoalusta hieman upottaisikin. Vauhdikkaassa ajossa soramontulla Carlisle on hyvä rengas ja soratiellä se on loistava. ITP Mudlitet alkavat olla jo melko hc-maastorenkaat, mutta niidenkään ajo-ominaisuuksissa kovalla alustalla ei ole suuremmin moitittavaa. Toisen ääripään muodostaa Swampwitch, joka ei missään nimessä ole edes tarkoitettu maantiekäyttöön. Soratiellä hieman reippaampi kuviointi ei haittaa. Karkea, pelkästään hyvä maastossa. Suossa iso ja leveä rengas antaa pelivaraa. Ohjaus säilyy kevyenä ja tarkkana. Renkaan kookas kuviointi tuntuu selkeänä tärinänä. Paikassa, jossa vakiorenkailla, eli Carlisleilla varustettu Outlander XT uppoaa, kulkee Swampwitcheilla varustettu peli vielä helposti. Bearclawilta osattiin odottaa neutraalia käytöstä, mutta yllättävää oli se, miten hyvin ITP Mudlite toimii räväkässä menossa kovalla sora-alustalla. Bearclaw yllättää mukavuudellaan. Maastopaineilla, jotka tämän mallin kohdalla ovat luokkaa 0,2 bar, rengas vetelee ja jarrutuksissa se saa ohjauksen vaeltamaan. Se myös soveltuu hyvin tiellä ajamiseen. Kovalla alustalla kangasmaastossa pärjää kaikilla, mutta kun matkan varrelle sattuu pieni kivikko, Miedosti kuvioitu Badlands on omiaan kovapohjaiselle alustalle ja esimerkiksi pihapiirissä käytettäväksi. Mainittakoon myös se, että renkaassa on tautinen pito sänkipellolla. Swampwitch tekee ohjauksesta tahmean kestopäällysteellä
Mönkkärikoulu, OSA 9
Carlisle on hyvä kovalla alustalla. Raju kaasunpainallus saa renkaan sutimaan ja siten puhdistumaan, mutta liikkeelle mönkijä ei enää suostu lähtemään. Renkaan pito on niin kova, että voi suorastaan kuulla, kuinka rengas puree alustaan. Carlislen renkailla montun saa selvitettyä ennen kuin urat montun pohjalla kuluvat liian syviksi. 0,5 kilon kieppeille runnottu paine tekee voimakkaasti kuvioidusta renkaasta melkoisen hyppyheikin kovalla alustalla ja maastossa sen pito on huono,
tuu, että isojen renkaiden kanssa välitys saisi hitaalla puolella olla hieman lyhyempi. Bearclaw pitää mutakuopassa hyvin. Ravassa renkaan pito on loppujen lopuksi aika
ITP Mudliten pito on hirviömäinen.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 38
RENKAAT TARPEEN MUKAAN. Renkaan raju kuviointi, joka tulee myös reunoille, pitää huolen, että vetopito ei lopu kesken. Etenkin, jos ollaan liikkeellä yksinään, on tiukassa paikassa parempi ottaa rauhallisesti ja turvautua esimerkiksi vinssin apuun. Kun kantavalta jängältä siirrytään kunnon mutakuoppaan, jossa on noin puolimetriä rapaa ja josta nouseminen on korkeiden penkkojen takaa vaikeaa, erottuvat renkaat toisistaan. Rengas puhdistuu kohtuullisen helposti joten pito säilyy. Mudlite kehittää liukkaastakin ajoalustasta sen verran pitoa, että laite liikkuu, vaikka pohja välillä ottaakin kosketuksia. Isoin ja raain rengas, Swampwitch pitää eikä meinaa. Kesyimmällä rengastuksella emme edes ajaneet mutakuoppaan, sillä todennäköisesti mönkijä olisi juuttunut jo sinne laskeuduttaessa. Jos moottorissa on voimaa, voi raaka kaasun runttaus tuoda laitteen ylös mutakuopasta. Mutta vaikka pito onkin hyvä, ei se ole aivan samaa tasoa suoraviivaisempien Mudliten ja Swampwitchin kanssa. Kyseinen tekniikka on kuitenkin monella tapaa arveluttava, sillä se kuluttaa sekä maastoa että laitetta. Tiukoissa paikoissa, joissa joudutaan ajamaan aivan ryömittämällä, ison ja pitävän renkaan suurempi pyörintävastus saa variaattorinhihnan lämpiämään. Voimakkaasti kuvioiduilla mutarenkailla voi tiukassa paikassa käyttää hieman erilaista ajotekniikkaa kuin kesymmillä renkailla. Kaikki hyöty renkaasta Karkeakin rengas muuttuu vaatimattomaksi maastomunkiksi, jos sen ilmanpaine on liian kova. Se pitää kohtuullisen hyvin mudassa, mutta pehmeälle suolle tai todella syvään mutaan löytyy parempiakin renkaita.
vaatimaton, sillä renkaan kuvio menee hetkessä tukkoon, eikä pitoa sen jälkeen ole sen enempää kuin täysin sileässä kumissa. Niiden myötä mönkijä muuttuu mutahirmuksi, jota ei pienet lätäköt
pitele. Takarenkaiden sivuilla olevat hetulat purevat ajouran laidasta tuupaten laitetta eteenpäin
Huippunopeut-
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 39. Näin siksi, että erot olisivat todennäköisesti olleet suuremmat, sillä puolilitraisessa tai pienemmässä mönkijässä ei ole Outlander 650:n raakaa voimaa, joka jaksaa taistella kulkuvastusta vastaan tunteettomasti. Toinen mielenkiintoinen yllätys oli, että rajusti kuvioitu ja joukon ainoa 28-tuumainen rengas, eli Swampwitch oli asfalttikiihdytyksessä toiseksi paras rengas 50:een asti ja kolmas vielä 80:n kohdalla. Mielenkiintoista oli se, että miedosti kuvioitu Badlands oli nopein rengas myös soralla. Maastopaineet eivät sovi käytettäväksi maantieajossa. Todennäköisesti hyvä kiihtyvyys perus-
ta lähestyttäessä renkaan vierintävastus alkoi hiljalleen näkyä ja siksi tälle monsterirenkaalle mitattiin alhaisin huippunopeus. Sen puhdistuvuus ei ole aivan ITP:n tai Swampwitchin luokkaa.
Karkea rengas kuluttaa ajoalustaa enemmän kuin tavallinen rengas.
vaikka kuviointi tekeekin rajua jälkeä aluskasvillisuuteen. Suorituskykymittauksessa olisi ollut mielenkiintoista laittaa renkaat vertailun vuoksi myös pienemmän mönkijän alle. Mikäli Swampwitchit olisivat olleet lukko-, eli beadlock-vanteilla, olisi paineet voitu pudottaa maastoajoon vieläkin alemmaksi. Korkeammat renkaat tulevat nähdäksemme kysymykseen vasta sitten, kun harrastus tai käyttö suuntautuu joko kivikkoiseen maastoon, suolle tai mutaisiin olosuhteisiin. Liian pienillä paineilla ajettaessa renkaan runko lämpenee sisäisen kitkan ansiosta ja pidemmän päälle renkaan kylki alkaa haurastua. Käytimme tässä kokeessa 0,3 kilon paineita. Kun mönkijä jää pohjastaan kiinni, on edessä vinssaus.
tuu siihen, että laite sutii Badlandseilla juuri sopivasti kiihtyvyyttä ajatellen. Karkeampi rengas tulee kysymykseen, jos mönkijää käytetään rankassa maastossa. Kiihdytyksessä käytetty mönkijä oli Can-Am Outlander 650. Suorituskykymittaukset ajoimme maastopaineilla, eli 0,3 kilon paineilla. Mitä tästä kaikesta opimme. Kuten tekstin otsikossa todetaan, on rengas valittava käytön mukaan. Suorituskykymittaus tuotti perin yllättäviä tuloksia. Kendan Bearclaw on yleisrengas, joka on mukava kovalla alustalla ja kohtuullisen pitävä mudassakin. Matalat paineet myös heikentävät ajo-ominaisuuksia. Lisäksi mittasimme huippunopeuden asfalttialustalla. Renkaalla vaikutusta kulkuhaluihin Selvitimme renkaiden vaikutuksen mönkijän suorituskykyyn mittaamalla kiihtyvyyden sekä asfaltilla että hiekalla. Swampwitch isona ja kohtuullisen jäykkärunkoisena renkaana vaati vielä pienemmän paineen, eli 0,2 kiloa. Näin siis, jos asiaa lähestytään pelkästään järjen avulla off roaduskottavuus toki kasvaa renkaan halkaisijan ja kuvion korkeuden myötä, mutta sepä sitten onkin aivan oma juttunsa.
Kaikesta ei hyväkään rengas pelasta. Matalakuvioinen rengas on mukava joten se on valintana hyvä, jos pääosa mönkijän käytöstä tapahtuu helpossa maastossa. ITP Mudliten raju pito sen sijaan tuntui lähdössä kiihdyttämistä jarruttavana voimana, sillä raju pito aiheuttaa sen, että kone ei saa rengasta pyörimään riittävän rajusti
lähdön hetkellä
2,79 sek.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 40
RENKAAT TARPEEN MUKAAN. 3,66 sek. 6,37 sek. Huippunopeus km/h 109,6 km/h 107 km/h 107,1 km/h 106,3 km/h 105,1 km/h
SORA Kiihtyvyys 0 - 50 km/h 3,08 sek. 2,83 sek. 6,72 sek. Mönkkärikoulu, OSA 9
Badlands
Koko: 26x8-12 / 26x10-12 Hinta: 451
Carlisle ACT
Koko: 26x8-12 / 26x10-12 Hinta: 718
ITP Mudlite XL
Koko: 26x10-12 / 26x12-12 Hinta: 488
Kenda Bearclaw
Koko: 26x9-12 / 26x12-12 Hinta: 496
(kuvan Toprim-vanteiden kanssa 892)
Destone Swampwitch
Koko: 28x10-12 / 28x12-12 Hinta: 552
SUORITUSKYKYMITTAUKSIA
ASFALTTI Kiihtyvyys 0 - 50 km/h Kiihtyvyys 0 - 80 km/h 6,21 sek. 3,36 sek.
Badlands Bearclaw Carlisle ITP Swampwitch
2,57 sek. 6,79 sek. 2,99 sek. 6,50 sek. 2,96 sek. 3,20 sek 3,34 sek
F I
ATV 2009
VERTAANSA VAILLA OLEVAT AJO-OMINAISUUDET JA KESTÄVÄ RAKENNE. KAWASAKI.
Maahantuoja:
KVF360 4X4
KVF650 4X4
KVF750 4X4
KFX450R
Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.kawasaki.fi
www.sumeko.fi. Kawasakimallisto tarjoaa ylivoimaa niin kilpakäyttöön kuin raskaaseen työhönkin!
W W W . K A W A S A K I
Täydennys- ja huoltotehtävissä mönkijä on ylivoimainen silloin, kun kuljettavana on pientä kuormaa. Kuusivetoinen havaittiin hyväksi Mönkijää ei otettu puolustusvoimien kalustoon hetken mielijohteesta. Sitä ennenkin puolustusvoimilla toki oli mönkijöitä käytössään, mutta nuo laitteet olivat nelivetoisia ja niitä hyödynnettiin lähinnä huoltotöissä, eikä siis varsinaisessa palveluskäytössä.
Noin puolen vuosikymmenen aikana mönkijöille on löytynyt useita käyttökohteita. Mönkijöitä on käytössä merivoimilla, erikoisjääkäreillä, kaupunkijääkäreillä ja viestimiehillä. Yleensä sotilasajoneuvot ovat kookkaita. Kent-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 42
MÖNKIJÄ ARMEIJAN LEIVISSÄ. Hakala uskoo, että tulevaisuudessa mönkijän tarve puolustusvoimissa tulee kasvamaan. TJ-päivä ei ole vielä lähellä, sillä mönkijälle löytyy jatkuvasti uusia käyttökohteita.
K
oulutusupseeri Timo Hakala Hämeen Rykmentistä on ollut tekemisissä mönkijöiden kanssa siitä asti, kun niiden käyttökelpoisuutta alettiin selvitellä vuonna 2003. Mönkkäri työssä
MÖNKIJÄ
ARMEIJAN
LEIVISSÄ
Teksti ja kuvat: Joni Launonen
Mönkijän palvelus Suomen puolustusvoimissa alkoi vuonna 2003. Lisäksi mönkijä on useissa aselajeissa osana eri
järjestelmiä. Niitä käytetään useissa eri tehtävissä, kuten täydennys- ja evakuointikuljetuksissa. Kuten kaikki muutkin ajoneuvot ja sotilasmateriaali, joutui mönkijä käymään läpi perusteelliset kenttäkokeet. Siinä menee aina oma aikansa, kun tavarat lastataan lavalle ja sieltä pois, yliluutnantti Hakala perustelee. Iso maastokuorma-auto ei ole kaikkein kätevin kuljetusväline, jos kuljetettavana on pientä kuormaa. Uskon, että mönkijän käyttö
tulee vain lisääntymään, kun oivalletaan, mihin kaikkeen se soveltuu
Hakala uskoo sen olevan
vielä nykyistä parempi voimansiirron ja tehokkaamman koneen ansiosta. Nykyisenkään kaluston kenttäkelpoisuudessa ei ole ollut Hakalan mielestä suuria puutteita. Maallikko voi ihmetellä valinnan kallistumista kuusivetoisen hyväksi, sillä kivikkoisessa ja kannokkoisessa maastossa edellismallin 6x6 ei ole maailman näppärin etenijä. Puolustusvoimien mönkijäkalustoa täydennetään tulevaisuudessa uudella Sportsman 800 6x6:lla. Sen takia esimerkiksi käyttämämme perävau-
nun paino ei ole suuri ongelma. Tilanne voisi olla toi-
nen, jos käytössä olisi urheilullisempia nelivetoisia, Timo Hakala kertoo. Umpimetsässä ajoa meillä on hyvin vähän. Vetotehoa olen esitellyt siten, että olen tuossa kentällä laittanut rekan nupin perään ja vetänyt. Puolustusvoimissa sitä kutsutaan maastoskootteriksi !
täkokeissa vertailtiin kaikkiaan 14:ää eri laitetta, joista Polaris Sportsman 6x6 todettiin käyttökelpoisimmaksi. Sitten siirrytään jo luksusluokkaan. Yleensä edetään jonkinlaista tiepohjaa. Laitteen työkonemaisuuden ansiosta sen käyttö pysyy asiallisena. Meillä ei ole sattunut oikeastaan ollenkaan vakavia mönkijäturmia. Kun Hakalalta kysyy, mikä olisi ideaalipeli puolustusvoimien käyttöön, vastaus tulee nopeasti. Se on myös ammattimaisen näköinen laite, eli se otetaan vakavasti. Ei ole tarvinnut selitellä sen jälkeen, Hakala naureskelee.. - Se on tuommoinen 6x6-tyyppinen laite, jossa on riittävästi vetotehoa. Käyttökelpoiseksi kuusivetoisen teki sen kuljetuskapasiteetti, joka on tuntuvasti parempi kuin nelipyöräisillä
Varusmiehen on ennen puikkoihin pääsyä läpäistävä 58 tunnin mittainen koulutus, joka koostuu ajo- ja käsittelyharjoituksista, teoriasta sekä tekniikkaan pe-
Mönkijää käytetään yleensä tieurilla, joten perävaunun kestää olla kookas.
Yliluutnantti Timo Hakala on työskennellyt mönkijöiden parissa siitä asti, kun niitä puolustusvoimissa käytetty.
Varustelu käytön mukaan Aivan semmoisenaan ei kuusivetoinen Polaris soveltunut sotilaskäyttöön, vaan laitteisiin tehtiin joukko muutoksia. Kiinnostaako mönkijäkuskin ura. Vinssi on varustelistalla itsestäänselvyys. Etenkin syksyllä ja talvisaikaan mönkkäreissä käytetään myös tuulilasia. Pientä kehittelyä mönkkäreihin pitää vielä tehdä, sillä niiden alkuperäinen lava ei sovellu kovin hyvin sotilaskäyttöön. Mönkijän sarviin ei puolustusvoimissa pääse noin vain. Mönkkäri työssä
ovat pyöreät ja sotilasvälineistön pakkaukset puolestaan ovat aina kulmikkaita mahdollisimman tehokkaan tilankäytön takia. Sivutörmäyssuojat puolestaan mahdollistavat pienen nojailun puustoon ja ne myös suojaavat muovisia astinlautoja rikkoutumiselta. Toinen puute lavassa on se, että siinä ei ole riittävästi kuormansidontalenkkejä. Etutavaratelineisiin on laitettu lisäkaiteet tavarankuljetusta helpottamaan. Sotilasajoneuvorekisteriin kuuluminen tarkoittaa sitä, että mönkijällä voidaan ajaa tiellä, jos se on sotilaallisen tehtävän kannalta perusteltua. Lisäksi Polarikset on varustettu matkustajan istuimella, peileillä, käsisuojilla, lämpökahvoilla ja päävirtakytkimellä. Syy on se, että lavan pohjan nurkat
MÖNKIJÄ-LEHTI | 44
MÖNKIJÄ ARMEIJAN LEIVISSÄ. Puskuri suojaa keulaa. Täysitehoisuus on tärkeää siksi, että noin 20-hevosvoimaiseksi kuristettuna maantiemallina mönkijä ei enää soveltuisi niihin tehtäviin, joihin sitä armeijan leivissä käytetään. Lisävarustuksen tarkoituksena on parantaa mönkijän, tai maastoskootterin, kuten sitä puolustusvoimissa virallisesti kutsutaan, maastokelpoisuutta
ja kuljetuskapasiteettia. Erona L7emönkijöihin, eli tavanomaiseen tieliikenteeseen rekisteröityihin laitteisiin, on se että armeijan mönkijät ovat täysitehoisia. Ensimmäinen ja tärkeä asia on se, että puolustusvoimien mön-
kijät ovat sotilasajoneuvorekisterissä, eli niissä on keltaiset kilvet
Palvelusturvallisuuden nimissä mönkijän maksiminopeudeksi on määritelty 40 kilometriä tunnissa, mikä kuusivetoisella on muutoinkin luontevan tuntuinen etenemisnopeus. Varusmiehet siis opetetaan lukemaan maastoa ja arvioimaan mistä ylipäätään kannattaa yrittää ajaa.
Jämerä puskuri on yksi niistä lisävarusteista, joilla Polariksesta on tehty sotilaskäyttöön soveltuva laite.
Kuljetuskyky ja vetoteho ovat asioita, joita armeijan mönkijöiltä vaaditaan. rehtymisestä. Endurokuski pyrkii luonnostaan painamaan kaasua tilanteissa, joissa mönkijällä on vain edettävä rauhallisesti, Hakala sanoo. Hakalan mukaan varusmiehet osaavat suhtautua mönkijään riittävän vakavamielisesti. Kurssi päättyy kokeeseen, jossa mitataan kuinka koulutus on mennyt perille. Varusmiesten mönkijäkoulutus annetaan joukko-osastokohtaisesti. Kaikkein hankalinta on, jos mies on ajanut enduropyörällä. Hakala kertoo myös, että yksi tärkeimmistä osista koulutuksessa on reitin suunnittelu. Laitteilla ei ole harrastettu kaahaamista ja osittain siksi palvelusturvallisuus on ollut kohdallaan. Turvallisuuden ja laitteen käyttöiän parantamiseksi on ohjeistettu myös, että niillä vältetään kahlaamista paikoissa, joissa vesi nousee astinlautojen yläpuolelle.
Koska mönkijä on omanlaisensa ajoneuvo, tulee koulutuksessa vastaan tilanteita, joissa aiemmasta ajotaustasta saattaa olla jopa haittaa. Kuvassa luutnantti Markus Koponen lastaa ampumatarvikelaatikkoja peräkärryyn.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 45. Käsittelykokeessa kuljettaja joutuu sompailemaan peräkärryn kanssa ja osoittamaan käsittelytaitonsa pujotteluradalla.
Mönkijäkuljettajan palvelusaika on puoli vuotta. Joukko-osastojen mönkijäkouluttajat koulutetaan Hämeen Rykmentissä, jossa myös laitteiden kehit-
tely tapahtuu
Perinteisen nelitahtimoottorin rinnalla uudesta pikkurangerista on tarjolla sähkömoottorilla liikkuva EV-malli, jonka myötä Polaris siirtyy uusille urille kun puhutaan ympäristöystävällisyydestä.
Teksti: Mönkijä-lehden työryhmä Kuvat: Polaris
POLARIS 2010
Mönkijä liikkuu nyt myös sähkömoottorilla
Polariksen kovin uutuus on keskikokoinen UTV, jota on tarjolla perinteisellä nelitahtitisella tai sähkömoottorilla.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 46
POLARIS 2010. Polaris panostaa tulevalla kaudella rinnakkain istuttaviin malleihin ja merkin kuumin uutuus on keskikokoinen UTV, joka kantaa nimeä Ranger 400
olariksen tämän kauden suurin uutuus oli XP-mallisto, jossa ei ollut oikeastaan mitään samaa vanhemman Sportsman-sukupolven kanssa kuin automaattisesti kytkeytyvä neliveto. Sähköllä tai ilman Polaris kertoo uuden Ranger 400-mallin kuuluvan midsizeluokkaan, eli se on mitoiltaan lähellä Yamahan Rhinoa. XP-mallit ovat keränneet kiitosta maailmalla ja menestyneet hyvin eri lehtien testeissä, joten tuolla rintamalla ei ollut päivityksen tarvetta.
P
Ainoa XP-sarjan uutuus on malliston laajennus lähinnä vakiovarustusta muuttamalla. Sporttimönkijärintamalle te-
kee paluun 500 HO -moottorilla liikkuva jäykkäperäinen nelivetoinen "endurokampe" Scrambler 500, joka on muotoiltu uusiksi. Polariksen kuluttajatutkimuksen mukaan on paljon peruskäyttäjiä, jotka eivät arvosta bling blingiä. Polariksen viime vuosien syömähammas eli Sportsman 500 HO -kaasutinversio sen si-
jaan jatkaa mallistossa. Heitä varten 550- ja 850-kuutioisista tulee myyntiin hinnat alkaen -mallit, joissa on peltivanteet, mutta ei ohjaustehostinta. Molempia XP-malleja valmistetaan myös kahden istuttavina "taksiversioina", mutta meillä nämä touring-mönkijät eivät ole saavuttaneet ainakaan vielä suurta suosiota. Turfperän ansiosta X2 liikkuu nurmikolla ja herkässä maastossa lähes jälkiä jättämättä. 550- ja 850-kuutioiset ruiskumoottorit ovat pitkittäin rungossa ja myös runkorakenne, alusta ja muotoilu oli kokonaan uutta. Monikäyttöistä hyötykäyttöön ja kaikenlaiseen liikkumiseen sopivaa mönkijää kaipaavalle sopii Sportsman 550 X2, jossa on kahden istuttava satula ja lava. Halvempi 550 XP korvaa Sportsman 500 EFI -mallin, joka poistuu näin kokonaan tarjonnasta. Scrambleria saa myös tieliikenneversiona ja siihen käyttöön se onkin soiva peli. Rinnakkain istuttavat UTV-mallit ovat maailmalla ja erityisesti rapakon
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 47
Maavaraa on todella runsaasti ja nelisatasen Rangerin luvataan olevan peto menemään myös haastavammassa maastossa. Moottori on yksimukinen 455-kuutioinen ja tehoa luvataan 29 hevosvoimaa. Arvioitu hinta Suomessa on kymmenen euroa vajaa kymppitonni.
takana todella suosittuja. Sama pätee urheilulliseen rinnakkain istuttavaan RZR-parivaljakkoon, eli tarjolla ovat perusmalli ja sporttisempi S. Mustalla avaimella on käytössä täysi teho ja noin 65 km/h huippunopeus. Akkupatteristo on penkin alla ja "tankkaamiseen" riittää kun lyö yöksi töpselin seinään. Muuten Ranger 400:n tekniikka noudattelee Polaris-perheen jalanjälkiä, eli siinä on kytkettävä 2/4-veto ja automaattisesti kytkeytyvä etulukko. Crossija sporttimallistoon ei tule oikeastaan mitään uutta, joten Outlaw-perhe säilyy entisellään. Uutuden hinnaksi arvioidaan hiukan alle 15 000 euroa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 48
POLARIS 2010. Muilta osin Polariksen mallisto jatkaa tutuilla linjoilla. Huippuja luvataan 40 km/h ja toimintasäde on pisimmillään noin 80 kilometriä riippuen vaihteiden ja tehon käytöstä. Erikoisuus on kaksi virta-avainta, joilla voidaan rajoittaa kulkuhaluja. Ranger EV on ulkoisesti samanlainen kuin Ranger 400,
mutta kuomun alla surisee 30-hevosvoimainen sähkömoottori. Keltaisella avaimella kulkua löytyy 40 km/h. PO LAR I S 2010
Ranger 400 on Polariksen mukaan midsize-kokoinen rinnakkain istuttava, joka soveltuu monenlaiseen käyttöön ja maastoominaisuuksiltaan sen kehutaan olevan markkinoidne parhaan. Ranger 400 liikkuu yksimukisen 455-kuutioisen kaasarikoneen voimin. Polaris uskoo niiden markkinaosuuden kasvavan kaikkialla maailmassa. Myös isot Rangerit, eli 6x6, 800 XP ja 500 HO säilyvät ennallaan.
Polaris tuo Ranger EV-mallilla mönkijät uuteen aikakauteen, sillä sähkömoottorissa on 30 hevosvoimaa ja akut riittävät yhdellä latauksella parhaimmillaan noin 80 kilometrin ajoon. Tehoa luvataan 29 hevosvoimaa. On-demand-nelivedon ja erillisjousituksen lisäksi EV-mallissa on maastoa säästävä Turf-perä
4.990,- + tk.
Hakalantie 27, Järvenpää (Sipoo) puh. 8.990,+ toimituskulut 250,Osaava huolto Koeajomahdollisuus
mönkijöitä Myös erä esittely ä. 250,10 KPL ERÄ ESITTELYMÖNKIJÖITÄ POISTOHINNOIN! - useita eri malleja - 4x4 alk. klo 10-15
2010-MALLISTO
SPORTSMAN 500 EFI 4X4 EU-TRAKTORI
!
Suomen ostetuin, testivoittaja* Aja laillisesti tiellä T-kortilla/15v
SPORTSMAN 4 X4 -TRAKTORIMÖNKIJÄT
alk. 10.990,+ tk. 09-271 2991 www.prowheel.fi
www.monkija-lehti.fi. SUURI MYYNTINÄYTTELY!
pe 11.9. 7.990,-) + tk. klo 10-18 ja la 12.9. 250,LOPPUERÄ ´09-MALLEJA SPORTSMAN 500 EFI 4X4 VAIN 6.990,(sh. myynniss
Täydellisesti varustettu Ranger XP 800 Trail on hienon näköinen ja muistuttaa enemmän maastoautoa kuin rinnakkain istuttavaa mönkkäriä.
Sh
Perusmallin 550 XP tulee korvaamaan Sportsman 500 EFI:n.
Urheilullinen RZR-mallisto on ylittänyt kaikki myyntiodotukset erityisesti Polariksen kotimaassa. PO LAR I S 2010
Scrambler 500 liikkuu saman 500-kuutioisen HO kaasarikoneen voimin kuin Sportsman ja ulkoasu on laitettu kokonaan uusiksi. Kuvassa sporttisempi S-malli koristeltuna melkoisella määrällä lisävarusteita.
550 X2 on erittäin monikäyttöinen laite. Se sopii lavansa ansiosta maatiloille ja moneen muuhun hyötykäyttöön. Meillä niiden käyttö ei ole ainakaan vielä saanut laajempaa jalansijaa.
XP-malleista tulee hinnat-alkaen versio, josta puuttuvat bling bling-varusteet, eli vanteet ovat peltiä ja tarjolla on vain kaksi perusväriä ja ohjaustehostin puuttuu. Mallistoon kuuluu myös tieliikenneversio tästä jäykällä taka-akselilla raapivasta laitteesta.
Polariksella on useita pitkiä kahden istuttavia "taksimalleja" jotka ovat maailmalla ja erityisesti itänaapurissa erittäin suosittuja. Kahden istuttavalla satulalla kulkee ketterästi myös matkustaja ja maasto-ominaisuudetkin ovat samaa tasoa kuin tavallisessa 550 XP:ssä
MÖNKIJÄ-LEHTI | 50
POLARIS 2010
MÖNKIJÄ-LEHTI | 3
Kytkentäratas liukuu ison lautaspyörän ja sen rungon sisälle ja lukitsee lautaspyörän rungon ja tasauspyörästön planeettapyörästön niin, että tasauspyörästö ei enää toimi. Tämä saa aikaan sen, että molemmille etupyörille menee aina jonkin verran voimaa, vaikka lukko ei olisikaan päällä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 52
PERUSLUKKO PITÄÄ PINTANSA. Kytkentärattaan ja lautaspyörän rungon urat eivät välttämättä ole kohdakkain nappia painettaessa, mutta varovaisesti liikkeelle lähdettäessä urat napsahtavat limittäin ja lukko pääsee kytkeyty-
mään. Suotta ei luottamus ole tullut, sillä kyseessä on toimiva ja maastokelpoinen ratkaisu.
E
nsimmäiset mönkijän todelliset etulukot olivat mekaanisia ja niitä käytettiin joko sähköisesti tai mekaanisesti. ESITTELYSSÄ: KYTKETTÄVÄ ETULUKKO
PERUSLUKKO PITÄÄ PINTANSA
Teksti ja kuvat: Joni Launonen
Kytkettävät lukot ovat tuttuja keksintöjä niin mönkijöiden kuin maastoautojenkin parista. Kytkettävä lukko on pitänyt pintansa, vaikka markkinoille on tullut myös automaattisesti toimivia vaihtoehtoja. Kun neliveto on jo kytketty, ja tarvitaan neljäs vetävä pyörä mukaan talkoisiin, painetaan oikean peukalon alla olevaa lukkonappia. Sen hyviin puoliin kuuluu, että vetotapa ei muutu koskaan kesken vedätyksen, eli ohjaustuntuma säilyy neutraalina. Kytkettävään etulukkoon luottavat useat isot mönkijöiden valmistajat. Lukko on täydellinen, eli vetoakselit pyörivät samaa vauhtia. Napilla annetaan käsky servomoottorille, joka ohjaa kytkentäratasta. Jos lukko yritetään pistää päälle jo jumissa oltaessa ja annetaan koneelle täydet kierrokset, ei lukko pääse kytkeytymään, vaan holkki ja akseli alkavat sorvata toisiaan niin, että metallilastut lentävät. Kitkalukko aktivoituu renkaiden välisen pyörintänopeuseron kasvaessa. Yamahan etuperässä on myös niin sanottu kitkalukko. Lukon kytkeytymisen kannalta tärkeää on se, että mönkijä on pysäytetty lukkoa kytkettäessä. Se alkaa toimia kun yhden planeettapyörän hampaan alla olevaan jousilevyyn kohdistuu paine, joka puolestaan painaa sen vieressä olevaa prikkaa kitkapintaa vasten. Kytkettävä lukko on yleisesti ottaen toimintavarma ratkaisu. Isoista mönkijävalmistajista kytkettävään lukkoon luottavat Arctic Cat, Kawasaki, Suzuki ja Yamaha.
Toiminta Yamahan etuperän toiminta on varsin yksinkertaista. Käyttöliittymän toimintatavasta huolimatta itse lukon toimintaidea oli se, että vetoakselit kytkettiin mekaanisesti toisiinsa niin, että tasauspyörästö lakkaa toimimasta ja että renkaat vetävät samalla nopeudella. Kitkalukon nimi on sikäli harhaanjohtava, että se ei oikeasti ole lukko, vaan luiston rajoitin, johon viittaa sen englanninkielinen nimi "limited slip"
NELIVETOJA JA NELIVETOJA, OSA 3
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 53
Kitkalukko sallii kääntymisen ja se kuitenkin pitää tiukassa paikassa paremmin kuin täysin lukoton ratkaisu. Lukko on siis laitettava päälle ennen mahdollista
pahaa paikkaa, jotta se varmasti kytkeytyy. Esimerkiksi mudassa kuitenkin tarvitaan toisinaan kovaa renkaiden pyörintänopeutta, ja siksi rajoitin voidaan hetkeksi ohittaa painamalla override-nappia. Se häviää käyttömukavuudessa jonkin verran Polariksen nelivetoratkaisulle, mutta nelivedon toiminnan kannalta se on samanveroinen ratkaisu.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 54
PERUSLUKKO PITÄÄ PINTANSA. Kun siellä ajetaan mönkijällä, jossa on kytkettävä lukko, tuntuu että vaihtoehdot "ei lukittu" ja "lukittu" ovat hyvin pitkän janan eri päissä. Lukon ollessa päällä renkaiden kääntäminen on pehmeällä pinnalla raskasta, minkä lisäksi käännöksissä toinen eturenkaista saattaa rikkoa suon pinnan ja laitteen vajoaminen alkaa. Kitkalukko sijaitsee lautaspyörässä. Etuperä kokonaisuudessaan.
Etuperän kuorien alta paljastuu tällainen näky. Paine kasvaa hiljalleen, ja voimaa alkaa välittyä vapaana olevalle vetoakselille. Kitkalukko ei nimestään huolimatta ole lukko, eli se ei saa aikaan täydellistä nelivetoa.
Kitkalukko on omiaan esimerkiksi pehmeällä suolla ajettaessa, sillä suolla ennakoiva lukon käyttäminen voi olla vaikeaa. Kun etuveto kytkeytyy, liikkuu kytkentähammasratas kuvassa sisempänä näkyvän hammasrattaan päälle. Toinen paikka, josta kitkalukosta on hyötyä, on kostea kivik-
ko. Etuperä ei kestä sitä, että lukko päällä ajetaan pitkiä matkoja pitävällä alustalla kovaa vauhtia. Kun pyörintänopeusero kasvaa, alkaa jousilevyyn kohdistua paine, joka painaa prikkaa kitkalevyä vasten. Kytkettävä lukko tulee pitämään pintansa tulevaisuudessakin. Siksi Yamahan, samoin kuin monen muunkin kytkettävällä lukolla varustetun mönkijän moot-
torinohjaus ei salli täysiä kierroksia nelivedolla operoitaessa. Etulukko puolestaan kytkeytyy, kun kytkentähammasratas liukuu pidemmälle ulomman hammasrattaan sisään. Kitkalukko rauhoittaa tuolloin ajotuntumaa. Ennakointi on tärkeää kytkettävän lukon käytössä. Kytkettävän lukon toiminta käytännössä Yamahan lukko toimii varmasti, kunhan sitä käyttää oikein. Jos esimerkiksi ajetaan kivikossa ja joudutaan tilanteeseen, jossa neljännen vetävän pyörän panos on elintärkeä etenemisen kannalta, voi lukko jäädä kytkeytymättä, jos nappia painetaan vasta mönkijän jäädessä jumiin. Kuvassa näkyy lautaspyörä, johon kiinnittyy etutasauspyörästö. > Lautaspyörä irrallaan.
Etuperän kuori ja voiman etuperään välittävä pinionratas.
Kitkalukko purettuna
TRAPPERIT TIELLE JA MAASTOON
Ostimme ison loppuerän
350 Grizzly -08
väri vihreä
Trapper 400 XL
Alk.
Trapper 500 XL
Alk.
4490,-
5490,Yamaha Grizzly 350
Nyt vinssi, vetokuula ja peräkärry kaupanpäälle
Trapper 700 XL
Alk.
4.990,- + toimituskulut
Maksuaikaa jopa 60 kk ilman käsirahaa, kysy lisää!!!
VK-Motors Oy Ruovedentie 28, 34600 RUOVESI Puh. (03) 474 0046 Ville: 0500-637 513 Iikka: 0400-732 626 Jarkko: 044-574 0203
6490,-
(arvo yli 1000 e)
Katso lähin jälleenmyyjäsi www.trailpark.fi
Helsingintie 229, 37550, Lempäälä 010 666 4100 www.trailpark.fi
KAIKKONEN RUOVESI
Vaihtokoneet
www.vk-motors.fi. (03) 474 0040 Fax
650-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 56
LOPULLINEN LÄPIMURTO?. Kakkosasento on omiaan puunkierrossa ja työhommissa. J
os tämä koeajoartikkeli olisi lehtijutun sijaan radio-ohjelma, soisi tässä kohtaa taustalla todennäköisesti Europen "Final Countdown". Ohjaustehostin on saatavilla kaikkiin kaksimuksiin Can-Ammalleihin. Entistä
huomattavasti nopeammin kytkevä visco-lukko parantaa mönkijän maastokelpoisuutta oleellisesti. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia on se, että tehostimessa on kaksi asentoa. Myös jousitusratkaisut ovat ennallaan. SST-runko on edelleen se viitekehys, jonka ympärille koko mönkijä rakentuu. Usko tulevaan on vahva, sillä itseään mieluusti mönkijämaailman trendsetterinä pitävä valmista-
ja pääsee innovaattorin rooliin, vaikka onkin vasta neljäs valmistaja, joka esittelee ohjaustehostimen mönkijässä. Moni asia on muuttuneesta ulkonäöstä huolimatta ennallaan. Erikoisen tuosta tehostimesta tekee muutama asia. BRP on ollut uuden tehostimen kanssa äärimmäisen kunnianhimoinen, mistä kertoo se, että Outlandereiden, Renegaden ja Outlander Max:n tehostin on ohjelmoitu vastaamaan kunkin malliperheen perimmäistä käyttötarkoitusta. Ja kieltämättä tuo viisu kuvaisi aika hyvin tämänhetkisiä tunnelmia Can-Am-leirissä. Outlander-malliston viime syksynä esitelty facelift tekee pelistä entistä menevämmän näköisen, joten Can-Am Outlander 2010 puhuttelee monella eri tavalla. Tehostimen lisäksi toinen merkittävä uutuus tuntuu olevan vastaus monen mönkijän käyttäjän sekä Mönkijä-lehden testikuskikaartin rukouksiin. Tehostimeen saadaan ohjel-
moitua vielä kolmaskin asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi telojen kanssa. Tuo 1980-luvun yksi mahtipontisimmista ja legendaarisimmista veisuista on usein taustamusiikkina silloin, kun halutaan nostattaa tunnelmaa. Tehostimen ykkösasento soveltuu räväkämpään sekä aivan normaaliin ajoon
LOPULLINEN LÄPIMURTO?
KOEAJOSSA Can-Am Outlander 800 XT-P ja Outlander 500 XT
Teksti ja kuvat: Joni Launonen
Can-Am ei lepää laakereillaan niukoista ajoista huolimatta. Täysin uusia malleja ei kaudelle 2010 esitelty, mutta merkittäviä uudistuksia kyllä. Ohjaustehostin ja uusi visco-lukko tekevät Can-Ameista rutkasti aikaisempaa vahvempia mönkijöitä.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 57
Rakenteella on metsästetty jousi-
tuksen alkuherkkyyttä. Jälkimmäiseen seikkaan on jo olemassa ratkaisu, joka löytyy Can-Amin lisävarustekatalogista. Toisaalta sillä on haettu luotettavuutta; koska rakenne on yksinkertainen, siinä on myös vähän kuluvia osia, mikä pidemmällä aikavälillä tarkoittaa sitä, että rakenteeseen ei ainakaan periaatteessa pitäisi syntyä paljoakaan välystä. Takana on TTI-jousitus, joka on BRP:n oman kehitystyön tulos. Jäähdyttäjän lisäsuoja on lähes välttämätön varuste, jos peliä on tarkoitus käyttää maastoajossa ja metsätöissä, sillä ilman lisäsuojaa jäähdyttäjä on helppo maali oksille.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 58
LOPULLINEN LÄPIMURTO?. Tasan 800-kuutioista ruiskulla ruokit-
Uusi etulukko parantaa tuntuvasti Outlandereiden maastokelpoisuutta.
ja 800-kuutioiset Outlanderit on varustettu päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutetulla etujousituksella. Kokeilimme ensimmäisten joukossa uutta Outlander 800 XTC-mallia sekä 500 Outlanderia. Poiketen kilpailijoiden tupla-A-jousituksista tässä ratkaisussa käytetään systeemiä, jossa tukivarsi on ikään kuin swingi, johon kiinnittyy yksi rengas. Muskelimasiina ja pirteä perusversio Can-Am Outlander 800 sai jo täksi vuodeksi uudet keulan muodot sekä uuden 800-kuutioisen R-moottorin, joka tällä haavaa on mönkkärimaailman tehokkain vakiomoottori. Uudet keulan muodot ovat tyylikkäät, mutta parannettavaakin on. Etuylitys saisi vieläkin ol-
la lyhyempi ja jäähdyttäjän suojaus saisi olla merkittävästi parempi
Ohjaustehostimella varustettu Outlander tuntuu heti ensi metreiltä kevyemmältä ajettavalta. Suorituskyky on kohdallaan, ja kiihdytys nollasta 80:een vie vain reippaat neljä sekuntia. tua 90-asteista V2:sta on kutiteltu entisestään. Kahden eri asennon lisäksi tehostin myös säätyy vauhdin mukaan eli kyydin kasvaessa ohjauksen ei pitäisi tuntua yliherkältä. Parasta laitteessa kuitenkin on tehostimen myötä rauhoittunut ohjaus.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 59. Tehostimen ollessa räväkämmässä asennossaan ohjaus on hitaissa nopeuksissa mukavan kevyt, mutta vauhdin kasvaessa ohjaus alkaa tuntua leijuvalta
ja epätarkalta. Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin aiemmin mainitut ohjaustehostin ja uusi etuperän lukko. Jo entuudestaan kiukkuinen pata kirnuaa hieman yli 70 hevosvoimaa. Jousitus on ennallaan, joten ajoominaisuuksissa on paljon tuttua. Ykkösasennossa ohjaus on mukava, mutta lähes yhtä tarkka kuin tehostamattomassa mönkijässä. Tärkeätä oli se, että tehostin ei tullessaan veisi ohjauksen tarkkuutta. Tehostin on parantanut Outlander 800:n ajettavuutta huo-
mattavasti, mutta vielä dramaattisempi on muutos Outlander 500:ssa. Onneksi ohjaustehostimen moodin voi vaihtaa ajon aikana vasemman peukalon alla olevasta keltaisesta nappulasta. Hienoa on se, että kivikkoisellakaan uralla ohjaus ei tunnu vetelevän, vaan kuljettaja voi ajaa löysin rantein ilman pelkoa ranteille tulevista tälleistä. Ohjaustehostimen vaikutus ajettavuuteen on suuri, mutta aivan kaikkea sekään ei muuta. Näin siksi, että puolilitrainen on varustettu MacPhersson-eturipustuksella, jolle on tyylillistä voimakkaampi reagoiminen renkaisiin kohdistuviin tälleihin. Can-Amilla oli lukko valmiina jo tällä kaudelle, mutta valmistaja halusi erottua muista ohjaustehostimen esitelleistä valmista-
jista. Outlander on perinteisesti ollut mukava ajaa, joten siinä
Outlander 500 liikkuu erittäin pirteästi puolilitraisen twinin voimin
Suunta oli kohti parempaa, mutta edelleenkin etuperä toimi hitaasti. Aikaisemmin valmistaja perusteli, että viive on perusteltavissa
sillä, että vauhdikkaassa ajossa liian nopeasti kytkeytyvä lukko aiheuttaisi ongelmia. Rengas, joka ei vielä vedä, on uran oikeaa laitaa vasten. Pelko oli turha, sillä esimerkiksi Polaris Sportsman ja Sportsman XP ruopivat kuvatussa tilanteessa neljällä renkaalla ilman, että ajaminen muuttuu hankalaksi. Kun rengas sitten alkaa vetää, pyrkii se kääntymään vasempaan. mielessä tilanne on ennallaan. Nopeammallakin lukolla nykäyksen tunsi, mutta laite meni kaarteen tasapainoisemmin, sillä neljäs rengas tuli matkaan jo varhaisessa vaiheessa. Can-Amin visco-lukko on aiheuttanut meille päänvaivaa. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
XTP:N renkaat ovat näyttävän näköiset.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 60
LOPULLINEN LÄPIMURTO?. Uusimman viscon ensikokeilun jälkeen näyttää siltä, että lukon viiveen aiheuttamat ongelmat ovat menneen talven lumia. Miten se visco. Ensimmäisillä Renegadeilla luisussa tunsi selvästi, kun neljäs pyörä alkoi ruopia. Esimerkiksi mutaisessa traktorin urassa ajettaessa viiveellä kytkevä etupää aiheuttaa sen, että laitteen alkaessa sutimaan saattaa kytkeytyvä eturengas aiheuttaa voimakkaan vetäisyn. Uhmakkaan väitteen takana on kaksi seikkaa. Kun kytkeytyminen sitten alkaa, on renkaan pyörintänopeus ja samalla myös sen vetovoima niin suuri, että vedon kytkeytyminen vääntää ohjausta voimakkaasti. Sen mukaantulon tunsi nykäyksenä ohjaustangos-
sa sekä ohjauksen muuttumisena raskaammaksi. Tilanteessa, jossa ollaan pyrkimässä urasta oikealle, eturenkaat ovat käännettynä oikeal-
le. Eritoten pohjoismaista kantautuneen palautteen vuoksi valmistaja katsoi aiheelliseksi vaihtaa etuperään nopeamman pumpun, jolla kytkeytymisen vaatima pyörintänopeusero puolitettiin. Testeissä on toistuvasti todettu, että lukko toimii kyllä, mutta sen käyttäminen vaatii harjoittelua ja tasaista kaasun käyttöä. Uskottiin, että jos esimerkiksi pitkässä sivuluisussa neljäs pyörä tulee mukaan talkoisiin, muuttuisi laite mahdottomaksi hallita. Alun perin kaksisylinterisissä Can-Ameissa käytettiin lukkoa, jonka kytkeytyminen vaati etupyörien välille pyörintänopeuseron, joka on suuruudeltaan 14 kierrosta minuutissa. Tällaisessa tilanteessa on sitä parempi mitä nopeammin lukko kytkeytyy. Sen sijaan se, että etupään vetotapa muuttuu kesken luisun, on ikävän tuntuinen juttu. Valmistajan mukaan nyt esitelty, entistä tuntuvasti nopeammin kytkevä etuperä voitiin ottaa käyttöön ohjaustehostimen ansiosta. Uusi visco tuntuu nappaa-
Outlander 800 XT-P ei ole moksiskaan, vaikka pikkuinen kivikko ylitetään hieman räväkämminkin.
Cam-Am Outlander 800 XT-P
Kiihtyvyys:
(mittaukset tehty asfaltilla neliveto päällä)
2,92 sek. Ennallaan se on myös sen suhteen, että räväkässä mutka-ajossa Outlanderille on edelleen tyypillistä ulkokurvin etukulman painuminen sekä sisäkurvin takarenkaan keventyminen. Jos viive on suuri, on myös pyörintänopeuseron oltava suuri. Se, mikä lukossa on ärsyttänyt, on sen hidas kytkeminen. Me puolestamme väitämme, että vailla ohjaustehostintakin oleva laite toimisi paremmin tällä nopealla viscolla. Sivuluisuttelua arkipäiväisempi ja käytännönläheisempi tilanne liittyy tuiki tavalliseen maastoajoon. 4,89 sek. 8,32 sek.
0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h
0 sek
Ja sekös tekee elämästä mielenkiintoisen.
Outlander 800 XT-P on saanut erittäin menevän ulkokuoren. hydrauliset levyjarrut, ta. van varsin terhakkasti ja ohjaustehostin suodattaa pienetkin nykäisyt, joita kytkeytyminen mahdollisesti aiheuttaa. hydraulinen levyjarru Pituus: 218,4 cm / Leveys: 116,8 cm / Korkeus: 114,3 cm Istuinkorkeus: 87,7 cm Kuivapaino (valmistajan ilmoittama): 297 kg Tavaratelineiden maksimikuormat ed/ta: 45/90 kg Vetokoukun maksimikuorma: 680,4 kg Pa-säiliö: 16,3l Maavara: 30,5 cm Hinta: 9490 e (EC-optio) Maahantuoja: BRP Finland Oy
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 61. Can-Am on viime vuodet ollut erittäin hanakka kehittämään mönkijöitään. Keltainen väri on Ski-Doon värityksistä se perinteisin.
TEKNISET TIEDOT
TEKNISET TIEDOT
Can-Am Outlander 800 XT-P
Moottori: Rotax, V2, nesteejähd., SOCH Iskutilavuus: 799,9cc Pa-järjestelmä: 46-millinen läppärunko, 2 Siemens VDO ruiskua Voimansiirto: 2-nopeuksinen aluevaihteisto ja variaattori Etujousitus: Kaksi päällekkäistä kolmiotukivartta, joustoliike 20,3 cm Takajousitus: TTI, joustoliike 22,9 cm Renkaat ed/ta: 26x8-12 / 26x10-12 Jarrut, ed/ta: ed. hydraulinen levyjarru Pituus: 218,4 cm / Leveys: 116,8 cm / Korkeus: 114,3 cm Istuinkorkeus: 87,7 cm Kuivapaino (valmistajan ilmoittama): 303 kg Tavaratelineiden maksimikuormat ed/ta: 45/90 kg Vetokoukun maksimikuorma: 680,4 kg Pa-säiliö: 16,3l Maavara: 30,5 cm Hinta: 11950 e (ei saatavana EC-mallina) Maahantuoja: BRP Finland Oy
Can-Am Outlander 500 XT
Moottori: Rotax, V2, nesteejähd., SOCH Iskutilavuus: 499,6 Pa-järjestelmä: 46-millinen läppärunko, 2 Siemens VDO ruiskua Voimansiirto: 2-nopeuksinen aluevaihteisto ja variaattori Etujousitus: MacPherson, joustoliike 20,3 cm Takajousitus: TTI, joustoliike 17,8 cm Renkaat ed/ta: 25x8-12 / 25x11-12 Jarrut, ed/ta: ed. Tapahtunut kehitys tarkoittaa, että taistelu mönkijämaailman huipulla on entisestään kiristynyt. Tämä parannus on oikeasti merkittävä askel kohti parempia maasto-ominaisuuksia sekä parempaa käsiteltävyyttä nopeassa ajossa. hydrauliset levyjarrut, ta. Värityksessä on viitteitä Ski-Doon takavuosien urheilukelkkoihin.
Can-Am luottaa värivalinnoissaan kelkkapuolella käytettyyn palettiin. Uuden ohjaustehostimen sekä selkeästi parantuneen visco-lukon ansiosta kokonaisuus on harpannut valtavasti eteenpäin
Juuson isä, Hannu Loukko, on elättänyt perhettä maatalous ja pienkonekauppiaana. Tietä kisakentille tasoitti sekin, että velipoika Juji ja sisko Emilia ovat kumpikin kisanneet menestyksekkäästi moottorikelkkaendurossa ja -sprintissä. Mönkkäriurheilu tuli kuvioihin puoli vuosikymmentä sitten. Se, että mies tuli aloittaneeksi kil-
vanajon moottorikelkalla 12-vuotiaana, ei ole mikään ihme, sillä hän on kasvanut koneiden keskellä. Aina mää olen noiren koneijen kanssa paininut. Viime vuonna ATV motocrossin SM-pronssia saalistanut Juuso on pitkän linjan kisamies. Kuukauden mönkkärinaama: JUUSO LOUKKO
Ikä: 20 Pituus ja paino: 188 cm ja 83 kg Siviilisääty: Sinkku Harrastukset: Mönkkärillä puuhastelu, moottorikelkkailu, kuntosali, lenkkeily ja pelailu Saavutukset: ATV motocross: SM pronssi 2008 MK Sprint mestaruudet: Pro 600-luokassa 2009 ja 2007, P 600-luokassa 2006, C-380-luokassa 2004 Kelkkakunkku/Ilmakunkku: 2005 ja 2006 Kelkkakunkku 2008: Pro 5.sija Lempiruoka: Perunamuusi ja lihapullat, spagetti ja hyvin maustettu kalasuikalekastike Lempimusiikki: Kaikki käy, räppiä ja örinää tulee vähiten kuunneltua Menossa mukana: Loukko.com, Brp, Duell, Scott, Airoh, Suupohjan Varaosa ja Huolto, Mobil Sachs, Defa, Sonax, Kärcher, Husqvarna, Mönkijä-lehti, Remontti ja Rakennuspalvelu J Koskela, Muuli, Kesmotors Hannu Loukko Oy, Elisa, Nordea, Nurmela, Krouvi.fi, Pj-automation, MK-lehti, IKH, Veljekset Keskinen, Can-Am, Lynx, I-Racing, www.kesmotorsracingteam.com
MATKALLA KOHTI KIRKKAITA MITALEITA
Teksti: Joni Launonen Kuvat: Satu Joensuu
Pari viimeksi kulunutta kautta ATV-crossin kärkikahinoissa ajanut Juuso Loukko uskoo, että pohjatyöt on nyt tehty. Loukon sisarusparven nuorimmaisen, eli Juuson, tunnistaa pohjalaiseksi leviästä
puheenparresta, mutta muutoin superpuhelias ja ilmeisesti aina hyväntuulinen nuorimies sotii olemuksellaan melko tehokkaasti perinteistä härmäläiskuvaa vastaan. Se vain oli luontevaa ruveta ajamaan kilpaa
heti kun ikä salli, Juuso sanoo. Tällä kaudella pronssin kirkastaminen ei onnistunut, mutta arvokasta kokemusta tulevaisuutta ajatellen on tullut roppakaupalla.
M
yytti pohjalaisista yrmyinä ja lähinnä oman heimonsa parissa viihtyvinä uppiniskoina romuttuu helposti, kun joutuu tekemisiin pohjalaisten moottorimiesten kanssa. Ensimmäisen kisan ajoin
MÖNKIJÄ-LEHTI | 62
MATKALLA KOHTI KIRKKAITA MITALEITA
Olihan se vähän iso rossihommiin. On helppoa ymmärtää, että nelivetoinen tuntuu hieman raskaalta, sillä DS 450 painaa vain hieman reilut puolet siitä, mitä Renegade.
Luonnonlahjakkuus Juuson koko kisauraa on leimannut hyvä menestys. Eritoten siitä, kuinka lujaa sillä pystyi ajamaan pui-
den välissä enskatyyppisissä kisoissa. Samana vuonna alkoi kilvoittelu crossin parissa. Sillä minä ajoin kaksi kesää. Se homma alkoi, kun crossimönkijät alkoivat yleistyä Suomessa. Kilvanajo alkoi vuonna 2001. Ensimmäinen kilpuri oli Baja X (Can-Am). Minkälaisena kilpurina Baja X jäi mieleen. Salossa 2004. Sen kilpailukyvystä oikein yllätyin. Ja pystyihän sillä vetämään hyvin montullakin, tosin raskashan sekin oli. Ja painavakin se oli,
kun itse en siinä vaiheessa ollut vielä kovin iso. Bajan jälkeen pelit sen kuin kasvoivat, sillä ennen DS 450:stä Juuson kilpurina oli nelivetoinen Renegade terästettynä WP:n iskunvaimentimilla. 2004 Juuso voitti junioreiden C 380-luokassa moottorikelkkasprintin Suomen mestaruuden. Tulokaskauden lopussa pisteitä
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 63
Nyt tietää mitä pitää kehittää omassa ajamisessa ja mitä laitteille pitää tehdä. Pronssia se nyt taas näyttäis pukkaavan, Juuso sanoo selvästi tuskastuneen kuuloisesti. Siirryttään nestejäähdytteisen puikkoihin ja lajin kuninkuusluokkaan, eli Pro 600-luokkaan, mies saalisti mestaruuden sprintissä 2007 ja uudelleen kaksi vuotta myöhemmin. Siellä lähtee pojilta takarenkailta reilusti yli 60 hevosvoimaa, kun itsellä on alle 50 heppaa, eli kyllä siinä tasoitusta an-
MÖNKIJÄ-LEHTI | 64
MATKALLA KOHTI KIRKKAITA MITALEITA. Mies myöntää, että tavoitteet olivat korkealla, mutta tällä kertaa eivät osaset loksahdelleet kohdalleen ajoissa. Mönkijäpuolelta viime vuonna tuloksena oli siis SM-pronssi,
ja tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että saalis on sama myös kaudella 2009. Euroopan kärkikuskien vauhti on murhaavaa ja taitotaso on kova, mutta eroa on myös laitepuolella. Seuraavalle kaudella kalusto kasvoi 550-kuutioiseksi puhallinjäähdytteiseksi, ja mies nappasi Kelkkakunkku-kisassa ilmakunkun tittelin. Viime
kesänä hän kävi kokeilemassa vauhtia Viron EM-osakilpailuissa ja kuluneena kesänä hän on taas mitannut vauhtiaan EM-kärkeä vastaan Tanskassa ja Latviassa. Juuso on kuitenkin suorituksillaan saanut näytettyä, että miehessä on potentiaalia tässä-
kin lajissa. Jo mönkijäuransa alkupuolella mies kävi kisaamassa Virossa Saku-Männikuu-kestävyyskisassa. Kuukauden mönkkärinaama: JUUSO LOUKKO
oli kertynyt SM-nelossijaan oikeuttava määrä. Ulkomailta oppia Kokemusta kilpailemisesta Juuso on hankkinut kosolti Suomen rajojen ulkopuolelta. Onko vauhti kovan treenaamisen vai luontaisen taipumuksen ansiota. Kyllä minä luulen, että se menee tuon taipumuksen puolelle, mutta kovasti tässä kyllä on mönkkäricrossia treenattukin kahden viimeisen kesän aikana. Kärjessä Seistolalla ja Saarisella ei ollut tällä kaudella epäonnea, joten siinä tuli sitten annettua pojille aivan liikaa tasoitusta. Noilta reissuilta on kyllä opittu kovasti. Vuotta myöhemmin hän oli taas ilmakunkku ja myös sprintin mestari
Olisiko ollut viires kierros, kun tulin isolle pöytähyppyrille. Ajoin hyppyriltä sivuun ja lensin päin puista lippumiehen tornia. Juuso veti Zelta Zigrisin kisassa elämänsä lipat. Sen verran muistan, että ajoin varikolta viivalle ja sen, kun lährettiin pois kisapaikalta.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 65. Sprintin suhteen suunnitelmat ovat avoimet. Siinä eka erän lähärössä joku tuli aivan suoraan perähän ja mönkijät stumppasi. Latviassa kärki veti pattisuoraa kaasu pohjassa keula koko ajan vähän irti maasta. Onnea oli pohjalaisella onnettomuudessa, sillä vaikka filmi on jostakin kohtaa katkennut tai ainakin pahasti alivalottunut, ei pahempia vammoja päässyt syntymään. Muistan, että päästin ohjaustangosta irti ja koetin suojata päätä, ettei ne puut pääse osumaan naamaan tai muualle, Juuso kertoo kuumottavista hetkistä. Kyllähän se veri veti ennen tuonne enduron puolelle, mutta nykyään painopiste on sekä mönkijä- että kelkkahommissa crossissa. Latvian reissulla harjoitettiin myös kantapään kautta oppimista. Mää lährin siitä sitten raivopäissäni ajama-
han takaa ja nousin ihan hyvin. Suunnitelmissa on ajaa myös muita tärkeitä kisoja. Kyllä nyt pitäisi alkaa olla mahkut jo kirkkaammille mitaleille, sanoo nuoriherra Loukko pahaenteisesti.
netaan. Se sprintti nyt kuitenkin tuntuu luonnistuvat hyvin puolikylmiltäänkin. Tykkään mies miestä vastaan kisaamisesta eli siitä, että lähdetään viivalta yhtä aikaa, eikä jonnekin metsään yksin. Ja onhan se aika vauhdikasta ja näyttävän näköistä, kun päästään radalle kunnolla hyppimään. Siinä ei kerennyt hirveesti miettimään, vaan vedin sivuun, kun en halunnut kaverin päällekään hypätä. Hän aikoo tosissaan taistella snowcrossin Ra-
cing 600-luokan SM-mitaleista. Katellaan kalenterista, että miten kisapäivät sattuvat. Talvi kelkkaillaan ja kesällä mitaleita kirkastamaan Mönkkärikausi vuosimallia 2009 alkaa hiljalleen olla takanapäin. Eressä menevä päättikin, ettei se hyppää ja veti liinat kiinni. Vaikka Juuso on ollutkin äärimmäisen nopea ja lahjakas kuski sprintissä sekä myös kelkkaendurossa, on painopiste alkavalla kaudella crossin puolella. Itse siinä joutui hieman pumppailemaan ja vaihtelemaan vaihteita, joten eroa tuli. Syksyllä Juuso aikoo hieman puhaltaa ja aloitella valmistautumisen talven kelkkakisoihin. Ensi kesän suhteen Juuso uskaltaa luvata, että Can-Amin puikkoihin istahtaa entistä motivoituneempi ja kovempi mies. Hän kertoo, että yhä edelleen on kisapäivän tapahtumista kateissa viitisen tuntia. Sivullisten kuvaukset tapahtumisen kulusta ovat hiljalleen palautelleet mieliin tälliä edeltäneitä hetkiä
Erillisjousituksen lisäksi edessä on sähköisesti kytkettävä lukko. Vinssi ja takalaukku kuuluvat vakiovarustukseen ja hinta tieliikennemallille veroineen on maltilliset 8500 euroa. ROISKEITA
Kymcolta uusi 500 neliveto
K
ymcolta tulee markkinoille erillisjousitettu 500-kuutioinen nelivetomönkijä. Maahantuoja Masco Oy
MÖNKIJÄ-LEHTI | 66
ROISKEITA. Moottori on vanhemmasta mallista tuttu nestejäähdytetty yksipyttyinen 498,5-kuutioinen nelitahtinen ja myös ulkomuodossa on täydellistä sukunäköä jykkäperäiselle 500 MXU:lle
Rata on saanut ympäristöluvan vuonna 2007. Viikonlopun aikana perustettiin myös Suomen CanAm Spyder-omistajien kerhon hallitus. Ihminen siirtyi pyörille jo tuhansia vuosia sitten. MÖNKIJÄUUTISET & UUTUUDET
Kuukauden keksintö: u k u e e nö
PYÖRÄ
ikamoista tttärrrinäää olisi meno jos mönkijän "pyörissä" olisi kulmia kuusi tai kahdeksan. Reilun vuoden kilkuttamisen jälkeen edessä lepäsi kymmeniä kiloja painava kivinen rinkula, eikä keksijällä ollut hajuakaan mihin sitä voisi käyttää!
A
Can-amistit kokoontuivat NUMMELASSA
aikkien aikojen ensimmäinen Can-Am-harrastajien kokoontuminen houkutteli paikalle reilut 30 harrastajaa. Ajolupa radalle heltiää vuodeksi 50 eurolla. Meille BRP:läisille oli myös tärkeää y
Mönkimismaastoa OULUSSA
K
tavata innokkaita harrastajia ja kuulla heidän kokemuksiaan tuotteistamme ja palveluistamme. Eero Kaskin ylläpitämä noin kilometrin mittainen rata on yhdistelmä suo- ja kangasmaastoa. Kausiluvalla rata on käytössä viikon jokaisena päivänä. Ylinivan mielestä harrastajien kanssa vietetty aika auttaa tuotteiden palveluiden kehittämistä. Koko perheen lupa maksaa 80 euroa. Tarkallaan ottaen historian kirjat tietävät muinaisten sumerilaisten keksineen pyörän noin 5500 vuotta sitten ja se teki lopun kantamisesta ja raahaamisesta. Pyörän keksimisestä kului kuitenkin vielä tuhansia vuosia ennen kuin ensin kivestä, sitten puusta ja myöhemmin metallista valmistetun rinkulan päälle osattiin tehdä jonkinlainen rengas. Seuraava Can-Am-tapaaminen on Ylinivan mukaan jo suunnitteilla. Markkinointipäällikkö Jani Yliniva on tyytyväinen ensimmäisen tapaamien antiin. Radalla on myös nettisivut, jotka löytyvät osoitteesta www.rata.kuvat.fi.
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 67. Saamamme palaute on ollut todella positiivista. Tuhansien vuosien kuluessa pyörää opittiin käyttämään ensin erilaisissa rattaissa ja kärryissä ja myöhemmin erilaisissa ajoneuvoissa. Tämä 1800 luvun keksintö jääköön kuitenkin seuraavan lehden aiheeksi, vaikka tässä numerossa onkin erityyppisten mönkkärin renkaiden koeajo. Radan selvittää niin crossipelillä kuin nelivetoisellakin. Elokuisen tapaamisen ohjelmaan kuului mm. Miltähän muuten tuntui ensimmäisen pyörän tehneestä sumerilaisesta 5500 vuotta sitten. Uskon, että kerho tarjoaa tulevaisuudessa Spyderisteille uutta sisältöä harrastukseen, Yliniva arvioi. Lisätietoja saa numerostoa 040-7300916/Eero Kask tai sähköpostista Eero.Kask@paju.oulu.fi. ajoukoulutusta ja tietenkin vapaamuotoista illanviettoa. Se, että missä, koska ja miten se järjestetään, ei vielä ole selvillä.
O
ulun lähimaastossa Ylikiimingissä on mahdollisuus mönkiä luvallisesti. Merkillepantavaa oli, että Spyder-väkeä oli yli puolet osanottajista
Eturunkoa on muokattu ja myös takahaarukka on saanut uuden kiinnityskohdan iskarille. integroitu jarrujärjestelmä ja sellainen on tietysti tässäkin mallissa. 2010-mallistoon KTM tuo XC:n pohjalle muunnellun tieliikenneversion, jossa tehot on rajoitettu noin 20 hevosvoimaan. KTM aloitti oman mönkijäprojektinsa pari vuotta sitten esittelemällä lähinnä endurotyyppiseen reittiajoon tarkoitetun XC-mallin ja tänä vuonna perässä seurasi täysiverinen crossilaite. Tieliikennekäyttöä varten laitteessa on tietysti hiljaisempi äänenvaimennin, peilit, nopeusmittari varoitusvaloineen, vilkut ja pikkunappulaiset Kenda Roadgo -renkaat. Tieliikenteeseen hyväksytyssä "euromönkijässä" pitää olla myös ns. Hintaa veroineen kertyy Suomessa noin 13300 euroa.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 68
ROISKEITA. Iskarit ovat WP:n valmistamat ja niissä on pikasäädöt puristus- ja paluuvai-
mennukselle. ROISKEITA
KTM tuo markkinoille tieliikennemönkijän
S
uomessa tieliikennemönkijöiden kauppa on hiipunut melkoisesti parin vuoden takaisista huippuluvuista, mutta muualla Euroopassa ja erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa rekisteröitävät mönkkärit ovat todella suosittuja. Ensimmäisen koeajolaitteen
pitäisi saapua Suomeen pikapuoliin, joten toivottavasti pääsemme ottamaan tyypit uutuudella ennen Mönkijä-lehden nelosnumeron deadlinea. Kuutioita yhdellä nokka-akselilla varustetussa moottorissa on
525, joten ilman kuristimia tehoa irtoaa helposti reilut 50. Vanhemmassa XC-mallissahan käytettiin Öhlinsin iskareita ja crossilaitteessa on WP:t. Aika tavalla on paukkua jouduttu siis pudottamaan
MÖNKIJÄ-LEHTI | 3
Viimeisen erän Olli joutui jättämään väliin ja loppupisteissä Can-Am kuljettaja oli sija 17. Totaalisijoitus kolmen erän jälkeen oli kuitenkin yhdeksäs. ja 12. Sieltä Juuso aloitti kovan nousun kunnes viiden kierroksen jälkeen sattui todella pahan näköinen ilmalento. SM-sarjan päätöskisa ajetaan juusi ennen tämän lehden ilmestymistä ja syyskuun lopussa suomalaisten on tarkoitus suunnata EM-joukkuekisaan Saksaan. Koskela ajoi kaksi onnistunutta kisaerää ollen niissä sijoilla 13. ROISKEITA
ATV-crossin EM-sarja britti Paul Holmesin juhlaa
M
önkkäricrossin kuusiosaisesta EM-sarjasta on ajettu Puolan, Hollannin, Tanskan ja Latvian osakilpailut. Näillä näkymin siellä ajavat SMsarjan kolme kärkimiestä, eli Seistola, Saarinen ja Loukko.
Latvian Kegumsissa ajettiin hieno EM-kisa ja startteja seurasi lähes 10000 silmäparia.
Britti Paul Holmes on Kotarillaan matkalla Euroopan mestariksi.
Juuso ja Ollli Tanskan kisan ajajaesittelyssä.
MÖNKIJÄ-LEHTI | 70
ROISKEITA. Päivä sujui kaksikolta hieman
kaksijakoisesti ja tuloksiin saa olla tyytyväinen todella kovassa seurassa. Juusolla oli laitteen kanssa hieman teknisiä ongelmia ja tulos painui sijalle 23. Olli puolestaan jäi lähdössä joukon hännille, mutta aloitti hyvän nousun joka päättyi lopulta sijalle 17. Toisessa lähdössä Juuso puolestaan taisteli sijoituksesta viiden joukkoon, mutta kaatuminen vei mahdollisuudet ja maalissa sijoitus oli 13. EM-kärki tekee hommaa työkseen ja suomalaiskaksikko oli mukana vasta ensimmäisissä EM-kisoissaaan. Ollin ajo kulki mallikkaasti läpi erän ja ruutulipulle hän ehti kahdentenatoista. Kun ajamatta on vielä kuusi erää, eli kisat Ranskassa ja Saksassa, näyttäisi mestaruus ilman epäonnea menevän Englantiin. Ollilla oli tässä erässä vastoinkäymisiä, sillä hän juuttui pariin otteeseen kiinni ja lopussa laite myös hieman oikutteli, joten sijoitus oli vasta 25. Lääkärintarkistus osoitti onneksi että mies on kunnossa ja ainoastaan muisti oli häneltä hiukan hukassa ja lihakset kipeät rajusta iskusta. Jani oli mukana Latviassa ja Juuso ja Olli kävivät ennen Latvian kisaa haistelemassa arvokisatuulia myös Tanskassa. Juuson kisa päättyi ikävällä tavalla jo ensimmäisessä erässä hurjaan ilmalentoon, mutta onneksi kaadosta selvittiin kuitenkin ilman isompia vahinkoja. Tanskan kisan ensimmäisessä startissa Olli oli hyvin hereillä ja tuli avauskierrokselta seitsemäntenä. Sen verran kova isku kuitenkin oli että kisa oli hänen osaltaan ohitse. Latvian Kegumsissa oli lähes 10000 katsojaa ja fiilis sen mukainen. Suomalaisista ovat EM-vauhtia käyneet kokeilemassa Juuso Loukko, Olli Koskela ja Jani Saarinen. Näin matka pääsi alkamaan porukan hänniltä. KTM 505-mallia kuskaava Holmes on saanut kovimman vastuksen Yamahaa kuskaavalta hollantilaiselta Joe Maessenilta ja saksalaiselta KTM-kuski Stefan Schreiberilta. Jani Saarinen ajoi kahdessa ensimmäisessä erässä Yamahansa hienosti kahdeksanneksi, mutta kolmannessa erässä irtosi power commanderin säätöboksi kiinnityksistään ja peli sammui useita kertoja. Juuso sai hyvän startin ja oli ensimmäisessä mutkassa viiden joukossa kunnes hänen peräänsä ajettiin ja peli sammui siihen. KTM:llä ajava Paul Holmes on voittanut suurimman osan eristä ja ottanut totaalivoiton jokaisessa neljässä kisassa. Päivän viimeisessä erässä Juuso ajoi tiukan taistelun jälkeen kymmenenneksi
huoltajan allekirj.)
040 728 8979
Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä. TILAA!
Tilaan MK-lehden kestotilauksena 29 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden vuositilauksena 32 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 12 / 3 numeroa
Tarjous voimassa 31.12.2009 saakka.
5 +1
numeroa
RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi
29,
vain
RideMedia Oy TILAUKSET Tunnus 5001594 MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ 00003 (normaalihintainen viesti) VASTAUSLÄHETYS
Lähetä numeroon
Nimi
RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS
Lähiosoite
Postinumero ja -paikka
Allekirjoitus (alle 18 v
Tieliikennemalleille 2 v takuu. Somero: Ruunalantie 5 P. 02 721 1400
8450,- tieliikenteesen
www.monkija-lehti.fi
MÖNKIJÄ-LEHTI | 3. 15 vuoden kokemuksella.
Tilaa suoraan valmistajalta
MÖNKIJÄT
2010 MALLIT
TULOSSA ·UUDET ·KÄYTETYT ·HUOLTO
Helletorpankatu 3
Av. Mönkijän nastarenkaat
MAXXIS, KENDA, AMS, ITP (parhaat merkit) Jääradalle, crossiin, tielle... 02-748 9300 Salo: Joensuunkatu 5 P. Ovh. 06-3222 991 www.ajbike.fi
019-426 7100
www.monkija-lehti.fi
Nyt ennakkomyynnissä nopeimmille!
VIP Jaguar 500 ATV
Sis. 5490,Lisäksi ennakkotilaajan etuna laaja varustepaketti mukaan kaupanpäälle, sisältäen Ison takalaukun (290,-), visiirin (190,-), täydellisen lumiauran (895,-) ja 4 x piikkiketjut (320,-)
Kaikki tämä
NYT
4990,-
nopeimmille vain
Takuu 12 kk, huolto pienkonehuollot ja suomenkielinen käyttöopas! Mönkijät saapuvat maahan syyskuun alussa - varaa heti omasi !! Värit: Valkoinen, Maastocamo, Punainen, Vihreä Kazuma Myynti: Artsa 0404177887, Tomppa 0408776831, Tapsa 0405568710 Kangasalan Kesäpäivä Oy
Sporttikone Salossa ja Somerolla
myynti ja huoltopalvelu
Traktorimönkijät alk.
SUPER UUTUUS
SMC Wildcat 500 Racing Edition
Aidolla Subarun moottorilla RT 52 HP.
Takuu 2 vuotta.
Hinta
9.990,-
Valtuutettu merkkihuolto takaa 2+2 vuoden takuun maastomalleille. ark. 9-17.30, la 9-13
www.ajbike.fi
Oy
Myllärinkatu 17, Vaasa p. alumiinivanteet ja vinssin
huoltajan allekirj.). ÖNKIJÄLIITY M HMISTEN I AISEEN ERIL KKOON! JOU
Mönkijä ilmestyy 4 kertaa vuonna 2009: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa.
TILAA
Mönkijä-lehti suoraan kotiin kannettuna
NYT!
RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi
Joka numerossa uutisia, uutuuksia, vertailutestejä, koeajoja, alan ihmisiä, tapahtumia ja paljon muuta!
Tilaan Mönkijä-lehden kestotilauksena 25,- / 4 numeroa
Kestotilaus jatkuu auotomaattisesti, kunnes tilaaja toisin ilmoittaa.
Tilaan Mönkijä-lehden vuositilauksena 27,- / 4 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 Vastauslähetys
25,vain
TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ
(normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon
Nimi
Lähiosoite
040 728 8979
Postinumero ja -paikka
Lehden nimi, kesto tai vuosi, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä
Allekirjoitus (alle 18 v
MÖNKIJÄ
4/2009 ILMESTYY LOKA- MARRASKUUN VAIHTEESSA
SUURI MÖNKIJÄLUETTELO !
Kuva t ja tek niset tiedot Suomessa a a k i u myytävis tä mönkij öistä y ä s n j s
Koeajo ssa e o a
2010 UUTUUKSIA
Olemme valinneet vuoden 2009 mönkijät!
Mönkijän varustelu talvikäyttöön
Loistava voimansiirto, ketteryys, ohjaustehostin, tasapainoiset jarrut ja suuri maavara tekevät ajamisesta helppoa ja hauskaa. Laatua, joka vie pitkälle!
(Ja tuo takaisinkin)
Yamaha Grizzly 550EPS 4x4 AJA TESTIVOITT
"Peto maastossa."
(Mönkijä-lehti 4/08)
Yamaha Grizzly 700EPS 4x4
"Ajo-ominaisuuksiltaan ykkönen."
(Mönkijä-lehti 1/09)
Yamaha Grizzly 550EPS 4x4
en kinoid Mark akuu! t paras
"Parasta A-ryhmää."
(Mönkijä-lehti 2/09)
ni rrikaa hu Hinta
Grizzly 550STD 4x4 Grizzly 550EPS 4x4
Special Edition
+ toimituskulut
7990,8990,Yamahan ajo-ominaisuudet ja etenemiskyky vaikeassakin maastossa ovat omaa luokkaansa. Lisävarusteilla, kuten tukkikärryllä, vinssillä ja auralla saat menopelistäsi todella monikäyttöisen.
+ toimituskulut
- Rajoitettu erä 09-malleja!
www.yamaha-motor.fi