Moto1 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Nepal, osa 1 Koeajossa uusi MV Agusta Brutale 800. Valko-Venäjä . Petsamo . Numero 1/2013 Hinta 9,00 Matkatesti: Honda VFR1200X Crosstourer V-Strom varustelua, osa 1 Japsistarat Japanissa Matkakohteita:
Vuonna 2013 Honda esittelee Suomessa massiiviset 13 uutta moottoripyörämallia. Uutuudet esitellään MP13-näyttelyssä Bike Worldin -osastolla 6k91 Helsingin messukeskuksessa 1.-3.2.2013. Tervetuloa!
Yleisin käytäntö taisi olla, että vapaatehoinen kuristettiin muutossarjalla 25-kilowattiseksi. Uuden lain mukainen A2-luokan pyörä saa olla teholtaan 35-kilowattinen, mutta sille on määritelty myös tehopainosuhde, eli 35 kW (47,6 hv) -tehoinen ja 100 kg painoinen kisaenduro, tai vastaava ?raketti. En käy sitä tässä seikkaperäisesti selvittämään, koska meillä on toisaalla tässä samassa numerossa, Trafin informaatioon pohjautuva tietopaketti uudistuneesta ajokortista. Seuraavaksi pyörä piti muutoskatsastaa, minkä jälkeen se oli luvallinen laite. ei noudata samaa kaavaa kuin pohjoismaissa. Honda esitteli jo viime vuonna NC-mallisarjan ja nyt tuli CB500-sarja. Kahden vuoden ?lusinnan? jälkeen kuristimet sai raksia pois ja muutoskatsastaa pyörän takaisin täysitehoiseksi. A2-luokan pyörän tehopainosuhde on oltava 0,2 kW/kg, eli 35-kilowattisen pyörän on painettava vähintään 175 kg läpäistäkseen tämä tehopainosuhdeluvun. Siltä osin ajokorttiasia säilyy entisissä uomissaan. Seuraavaksi tulee täysin uusi A2-ajokorttiluokka. se, minkä ikäisenä ja millä edellytyksillä minkinlainen ajokortti on mahdollista hankkia. Vasta kaksivuotisen A2-vaiheen jälkeen on mahdollista korottaa ajokortin kelpoisuus kaikenkokoisten ja tehoisten moottoripyörien kuljettamiseen oikeuttavaksi A-luokan ajokortiksi. Sen voi saada täytettyään 20-24 vuotta riippuen siitä millaisia tiedonportaita on motoristin urakehityksellään kulkenut. Jos malttaa hetkeksi pysähtyä miettimään, ei liene kaukana totuudesta, että täst?edes moottoripyörät, joiden kuljettamiseen tarvitaan A2-luokan ajokortti, tulevat olemaan moottoripyöräteollisuudelle kehittyneiden maiden markkinoille tähtäävistä tuotantosektoreista yksi merkittävimmistä, ellei peräti merkittävin. Etenkään Etelä- ja Keski-Euroopassa motoristin ?urakehitys. Siinä kerrotaan mm. Sama pätee tietysti myös täällä Pohjoismaissa, mutta täällä monet ajavat ensi pari vuotta piikillä ja hyppäävät sen jälkeen kuristettuun (19.1.2013 jälkeen A-kakkoseen). Vanhan ajokorttiasetuksen aikana kevarin jälkeen täytyi ajaa pari vuotta alle 25 kW-tehoista pyörää ja vasta sen jälkeen (käytännössä 20-vuotiaana) sai siirtyä vapaatehoiseen. ei läpäise syyniä. Välimeren tuntumassa mopot ja moposkootterit kulkevat sen saman kuin lainkuuliaiset kevarit täällä peräpohjolassa ja siitä johtuen 125-kuutioinen saattaa jäädä etelässä hankkimatta ja ensimmäinen oikea moottoripyörä onkin sitten A2-kortin vaativa. Kyseisen kortin voi suorittaa 18-vuotiaana, vaikka taustalla ei olisikaan kevarihistoriaa. A2-LUOKKA, ONKO PYÖRIÄ! Moto1-lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Veikkaanpa, että siitä alkaa ilmetä merkkejä jo ensi syksyn kansainvälisillä messuilla. Sillä puolestaan on markkinoita ajatellen elvyttävä vaikutus ja sitähän nämä markkinat tarvitsevat. Uskoo *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/ puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/ puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%). 3. Veikkaanpa myös, että aiheen tiimoilta saamme aistia jotakin statuksen kohottamiseen viittaavaa imagon muokkausta, eli markkinavoimat saattavat syöttää rivien välistä ilmoille trendin, joka saa meidät ajattelemaan, että on hienoa ajaa nimenomaan kyseisen kaltaisella pyörällä. Että miksikö. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto1.fi COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1-lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola Edellisen numeron pääkirjoituksessa rohkenin ihmetellä kuinka välinpitämättömästi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maailman markkinoita hallitsevat moottoripyörien valmistajat suhtautuvat EU-alueella 19.1.2013 voimaan astuvaan uuteen ajokorttilakiin. Uusi ajokortti on kolmivaiheinen, ensin on A1-luokka, joka oikeuttaa 16-vuotiaan kuljettamaan alle 11 kW-tehoista ja alle 125-kuutioista kevaria. Ne edustavat uudenlaista ajattelutapaa, joka ei käytä imagonsa tunnettavuuden markkinointiin suorituskykyä, eikä super-hyper-kerskaa. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto1.fi ilmoitus@moto1.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto1.fi AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Hämäläinen Harri Kankaansyrjä Kalevi Korhonen Nita Korhonen Seppo Kuningas Jouko Jaakkola Heli ja Jouni Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vasama Jorma Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 7 kertaa vuodessa Tilaushinnat: vuositilaus 55 ? kestotilaus 49 ? TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Se oli silloin siinä. Ilmeisesti väärinkäytöksiäkin tapahtui ja niiden välttämiseksi lainlaatija viritteli pykälät haastellisemmaksi. Saattaa toki olla muitakin, mutta eipä tullut etsimättä mieleen. Moottoritehon kuristaminen on tietysti edelleenkin mahdollista, mutta siihenkin on tullut uudessa ajokorttiasetuksessa tarkennus, joka sanoo, ettei kuristettava teho saa olla lähtökohtaisesti alkuperäiseltä arvoltaan yli kaksinkertainen tavoitteena olevaan 35 kW-tehoon verrattuna, eli jos kuristamattomassa moottorissa on tehoa 70 kW, tai enemmän, sitä ei hyväksytä. Allekirjoittanut uskoo yhä edelleenkin moottoripyöräilyn tulevaisuuteen ja sen myötä myös siihen että seuraava, markkinat tavoittava uutuusmallien aalto kohdistuu nimenomaan tähän A2-luokkaan. Jotkut 600-650cc kokoluokkaan kuuluvat yksipytty-endurot ovat tehopainosuhteeltaan niillä rajoilla, mutta eivät kaikki halua ajokikseen enduroa, etenkin jos sattuvat olemaan lyhyt-, tai keskenkasvuisia, sillä eivät kaikki ole vielä ikänsä puolesta kevareista irtauduttuaan saavuttaneet täyttä pituuskasvuaan. Edellisessä numerossa olleessa Milanon messuartikkelissa ihmettelin, miksi Hondan uutta CB500-sarjaa lukuun ottamatta mikään muu valtamerkki ei ole panostanut A2-luokkaan soveltuvaan uutuusmallistoon ja näin äkkipohdinnalla toinen kaksipyttyinen, joka nämä uudet A2-ehdot täyttää, on pikkulohkoinen 750 cc Moto Guzzi V7. A2-ajokortin vuoksi muiden merkkien on viimeistään nyt korkea aika ryhtyä miettimään omaa vetoaan. Oletan, että on syntymässä uudenlaisia arvoja korostava trendi ja silloin samaa suuntausta tarjotaan laajemmalle kuin A2-ajokorttiryhmälle. Esimerkiksi NC- ja CB-konseptit osoittavat, että tuotantoteknisesti kulut voidaan jakaa useammalle mallille, jolloin yksikköhinta laskee. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax
Royal Endfield -motskariretkellä Nepalissa. kardaanivetoinen katuenduro Hondalta 74 MV Agusta Brutale 800: Lupaava jalorotuinen 80 Husqvarna TR 650 kaksikko Strada ja Terra 86 V-Stromin varustelua, osa 1 Kesä Suzukin kanssa 91 Seuraavassa numerossa. 7 päivän lyhyt kurssi Japanin moottoripyöräteollisuudesta 16 Rundit 43 Transalpistit Baltiassa osa 2/2 Valko-Venäjä on viisumin väärti 50 Ensimmäinen kuukausi Espanjassa 54 Nepal, osa 1 Likaa, savua ja Royaleja 20 Uusi ajokorttilaki astui voimaan Koeajot: 22 Arvosteluja ajovarusteista: 62 Matkatestiraportti: R-Star, Rukan uutta ajoasulinjaa 26 Suuri Pohjoisen kierros, osa1 Ruka . Visa Vilkunan matkakertomuksen ensimmäinen osa sivuilla 54-61. TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 5 Just4Fun . Kemijärvi . Saariselkä 30 Petsamo 38 Matkailua Lähi-Idässä, osa 3 Israelista kotiin monen mutkan kautta Crosstourer
Huomio kiinnittyi vaativiin liikennejärjestelyihin, keskustaa lähestyessämme liikenne saattoi kulkea jopa kolmessa kerroksessa ja rakenteet on mitoitettu kestämään myös kohtuulliset maanjäristykset. ASIMO esiintyy ja pisaralla pisimmälle Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli läntisessä Tokiossa, Setagaya-kussa sijaitseva moottorialaan erikoistunut Lindberghin kirjakauppa. Samaa koti-Suomesta tuttua tavaraa ja saimme ensimmäisen kosketuksen ruoan ostosta esille asetettujen kuvien avulla. Maksu tapahtuu normaalisti kassalle ja annoksen valmistuttua alkavat huudot kutsuen oikean annoksen ostanutta noutamaan paperikassiaan. Puolueen päämääränä on palauttaa 5. Ostoksiemme, jakamamme muumimateriaalin ja perinteisen japanilaisen kohteliaisuuden ansiosta meidät ja bussimme tultiin saattelemaan kumartaen matkaan. Japanissa liikkeet ovat auki kaikkina viikonpäivinä. MotoGP-pyörä näyteikkunassa on Dani Pedrosan vuoden 2009 MMpronssipyörä. noustuamme avautui omituinen näkymä. Liikennevaloista tuli parinkymmenen mattamustan maasturin/tila-auton letka. Joissakin liehui Japanin II maailmansodan taistelulippu, kaikissa oli verkot ikkunoiden edessä, ?taistelumusiikki. Hondan pääkonttorin näyttelytiloissa Freddie Spencerin molemmat MM-pyörät vuodelta 1985; viimeinen ajaja, joka on voittanut molemmat luokat samana vuonna. Just4Fun Teksti ja kuvat: Juhani Anttila . Kirjaostosten jälkeen oli tankattava, ja lähin apu löytyi McDonaldsilta. Vaikka kieltä ei ymmärrä, joukosta löytyy hankinnan arvoisia kuvakirjoja. Matkaa oli valmisteltu toista vuotta ja sen ajankohta valittiin juhlistamaan teemaa; ?Japsistarat 20 vuotta?. Seitsenpäiväisen matkan ohjelmaan sisältyi käynnit Hondan, Kawasakin ja Suzukin museoissa, sekä vierailu Yamahan museolla ja moottoripyörätehtaalla. Pikkukaupat, kuten 7-11 täydet 24 tuntia. Silmiin osuivat kivijalkakauppoina mm. Valintani edustivat valtavirtaa, sillä puolet ostoksista haettiin näyteikkunasta, mm. juuri ilmestynyt Hondan road racing -pyöristä kertova Honda Grand Prix Archive [1979-2009]. Alkuiltapäivästä 6. Liike on suurempi kuin esim. Lontoon vastaavat ja tarjonta niin ikään. Kiinnostavimpia olivat japanilaismoottoripyöristä kertovat kirjat. Lisäksi ohjelmaan kuului myös muita mielenkiintoisia kohteita. kuva: Nettisamurai Museotarkastukseenkin sopiva kolmiosainen kirjasarja löysi omistajan, samoin yli tuhatsivuinen Japanese Motorcycle History 1945-2007. 7 päivän lyhyt kurssi Japanin moottoripyöräteollisuudesta E dessä oli Finnairin lähes kymmenen tunnin lento Tokioon, ja saapuminen Naritan lentokentälle paikallista aikaa aamuyhdeksältä. Näyteikkuna näytti lupaavalta, siellä oli Dani Pedrosan MotoGP-Honda RC212V vuodelta 2009. Astuessamme sisään ensivaikutelma vahvistui. Löydöt olivat monilla mielenkiintoisia! Matka jatkui lähemmäs keskustaa kohti Hondan pääkonttoria ja sen alakerran 2013-malliston näyttelytiloja. Japanin äärioikeistopuolueen edustajat olivat sunnuntaiajelulla. lokakuuta kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle odottavaisin mielin 26 hengen suuruinen japanilaispyöriä harrastava ryhmä. Bussista Lindberghin moottorikirjakauppa on vastikään valmistuneessa Klein Dytham Architecturen suunnittelemassa rakennuksessa. Auringonnousu paljasti Siperian jäätyneet joet ja lumipeitteen. Naritassa satoi ja uneliaan porukkamme saatua matkatavarat siirryimme oppaamme Yaman opastuksella bussiin, jolla matkasimme noin 75 kilometrin päähän Tokion keskustaan. McLareneita ja Maserateja myyvät liikkeet. ja iskulauseet kaikuivat
Ihmisen kopio Asimo esiintyi myös, ja robotti näyttää oppineen uusia asioita sitten Helsingin autonäyttelyesiintymisen. kuva: Hede Uenon moottoripyöräkaupunginosan tarvikeliike Rabee. Oli todella mielenkiintoista palata menneeseen, ja nähdä Hondan maineikkaimmat RR-kilpapyörät, mm. Nyt esiteltiin ikäihmisten liikkumista helpottava (?) UNI-CUB, jota notkea, huomaa notkea vanhus, ohjaa vartalon liikkeillä. Uusinta ovat pienikokoiset nelipyöräiset, autoa muistuttavat kuutiot, joita ei ole kauneudella pilattu. Ahaa, matkan ensimmäinen maanjäristys! Huone oli 11. kerroksessa, eikä talon keinumista voinut sanoa miellyttäväksi. Motegi, sen Twin Ring- ja normaali MotoGP-kilparata sekä Honda Collection Hall olivat kohteemme, matkaa noin 140 km Tokiosta koilliseen. Matkasimme aluksi moottoritietä, ja sitten pikkutietä, jolle bussi juuri mahtui. Moottoritien levähdyspaikalla oli lukuisia motoristeja, kaikki varttuneita. Hondan pääkonttorissa olivat näyttävällä paikalla tulevan vuoden kaksipyöräisten mallit, samoin autot. Mick Doohanin 1997 ajama 500-kuutioinen 2-tahtinen ja Valentino Rossin 4-tahtinen MotoGP-pyörä vuodelta 2002. Tiloissa oli esillä myös ?pisaralla pisimmälle -auto?, joka kulkee yhdellä bensiinilitralla 1031,167 kilometriä. Motegin Twin Ring, jonka sisäpuolella näkyy osa MotoGP-radasta. 6 Ueno, moottoripyöräkaupunginosa Maanantai oli urheilupäivän johdosta lomaa. Valinnanvaraa on. Eräs liike myy mp-tarvikkeita kahdeksassa kerroksessa. Hondan osaaminen Sitten matkatavarat hotellille, ja kohti Uenon moottoripyöräkaupunginosaa. Matkan aikana aiheesta järjestetyn rumimman ?Cuben. Pääkohde oli kuitenkin Honda Collection Hall, kolmikerroksinen Hondan museo. Freddie Spencerin 250ja 500-kuutioiset 2-tahtiset mestaruuspyörät vuodelta 1985 seuranaan mm. Toinen shokki oli aamiainen: riisiä, kupillinen keittoa, erilaisia vihanneksia, paahtoleipää ja herkullista kahvia. Tarjolla oli raakaa kalaa, lihaa ja vihanneksia uppopaistettuna. Kaksitahtisen NSR500:n läppäventtiili-V4:n 185 hevosvoimaa ja 131 kiloa vastaan nelitahtisen V5-moottorin yli 200 hv ja 145 kiloa. Pyörä kuvassa etualalla on ei-ihanalkuperäinen Kawasakin 650-kuutioinen W2. Japani yhteiskuntana takaisin 1930- ja -40-luvulle. Kaikki olivat ookoo ja maistuivat, mutta kun kaikki piti syödä puikoin? Otin, mätin ja leikkain ovat perusjapanilaiselle tuntemattomia. Kohti Motegia Japanin urheilupäivä oli maanantai ja vapaata, joten moottoripyöriä oli runsaasti liikkeellä, kuten kuvan herra Honda CX700:lla. ei rajoitu 2- ja 4-pyöräisiin. Sillä Honda otti ensimmäisen F1-voittonsa Mexikossa vuonna 1964. Kiertokäynti alkoi ylimmästä kerroksesta, joka oli varattu kaksi- ja nelipyöräiselle kilpakalustolle. Päivän tapahtumien käsittely jatkui Asahi-oluen äärellä hotellin ala-aulassa, uni alkoi jo painaa. Shokilla alkoi aamukin keinuvan vuoteen suorittaessa herätyksen. Ajaessamme Motegia kohti joen varren urheilukentillä pelattiin lähes ainoastaan rugbyä. bongauskilpailun jaettu voitto meni Nissanille ja Hondalle. Road racing -kilpapyörät olivat myös näyttävästi esillä. Aikaa oli muutama tunti ja loppui kesken; piti kiirehtiä hotellille tervetuliaisillalliselle. Aikaa oli vain kaksi tuntia, mutta kaksi kameraa helpottivat ?kaiken näkemisen tuskaa?. Sisääntuloaulassa olivat vastassa Hondan ensimmäisessä Man-saaren ajossa vuonna 1959 käyttämä 2-sylinterinen 125 ksm RC145 ja 1,5-litrainen, V12-moottorinen F1-kilpa-auto RA272, joka pohjautui RRmoottoripyörätekniikkaan. 22.000 rpm kiertävä 2-sylinterinen. Alueella on uusia ja käytettyjä moottoripyöriä, varaosia ja tarvikkeita myyviä liikkeitä lähes vieri vieressä. Se oli kulttuurishokki, sillä syömäpuikot eivät kuulu meikäläisen keskivertokodin tarpeistoon. Jaa, että miksi esillä. Pyörät olivat uusia ja isoja, useat ehostettu esim. Öhlinsin iskunvaimentimilla. Matka kesti parisen tuntia ja bussilla pääsimme tutustumiskäynnille Twin Ring Motegi -radan ulkopuolelle. RC211V voitti 14 kilpailua 16:sta, ja NSR500 7 kisaa 12:sta, molemmat sekä ajaja- että merkkimestaruudet
Rivistö jatkui NSR 500-malleilla siirtyen sitten MotoGP-pyöriin. Kolmannen kerroksen toisessa päässä oli mm. Näillä malleilla Honda voitti vuonna 1966 kaikkien viiden soololuokan merkkimaailmanmestaruudet! Rivistö jatkui 1970- ja 80-luvun taitteen NR500kaluston ja sen ovaalimäntäisen, kahdella kiertokangella ja kahdeksalla venttiilillä per sylinteri varustetun 4-sylinterisen ja 4-tahtisen raaserin esittelyllä. Kun Honda oli toipunut tästä NR-?askosta, se rakensi motocross-tekniikkaan pohjautuvan 3-sylinterisen 500 ksm, 2-tahtisen NS500-mallin, jolla Freddie Spencer voitti vuonna 1983 Hondan ensimmäisen ajajamaailmanmestaruuden luokassa alle 500 ksm. Niiden rinnalla oli Hondan ensimmäinen 500-kuutioinen nelisylinterinen RC181. Taakan näkyy kaksipuolikkaan 6-sylinterinen edellisvuodelta ja etualalla on 350-kuutioisen vastaava voimanlähde. 50-kuutioinen RC116, 5-sylinterinen 125-kuutioinen, 5-sylinterinen RC149 sekä kuusisylinteriset 250- ja 350-kuutioiset RC166- ja RC174-mallit vuosilta 1966 ja -67. Honda Collection Hallin kallisarvoisinta kalustoa on kuvan kuusisylinterinen 250 ksm RC166 vuodelta 1966. autojen Le Mansin 24 h ajoihin Kun nelitahtisesta NR500:sta ei ollut vastusta Suzukin RG500-tuotantokilpapyörille, Honda siirtyi kaksitahtisiin ja kuvan NSR500:n V4-moottorikonstruktiota käytettiin vuodesta 1984 aina nelitahtiMotoGP-sarjan alkuun vuoteen 2002 asti. Hondan vuonna 1979 NR500:ssa radoille tuoma ovaalimäntäinen moottorikonstruktio, jossa on kahdeksan venttiiliä ja kaksi sytytystulppaa per sylinteri on itse asiassa V8. osallistunut yksilö. Kuvassa Yamahan 350-kuutioisen TR3:n ympärillä tehdas-Suzuki XR14 ja Kawasakin 250- ja 500-kutioiset tuotantoraaserit. 7. Tällä kokoelmalla juhlistettiin Motegin radan 15-vuotista olemassaoloa. Collection Hallin toinen kerros on varattu sarjavalmisteisille katu-, crossipyörille, sekä autoille. Eräs ensim- Honda Collection Hall:issa on näytteillä kilpailijoiden sekä katu- että kilpapyöriä. Hondan 1960- ja 1980-luvun Formula 1:t mukana myös Keke Rosbergin Williams FW08 vuodelta 1984, jossa käytettiin Hondan turboahdettua 1,5-litraista V6-moottoria. Erityistä huomiota herätti tilojen yhdyskäytävään sijoitettu ?90?s Racing Collection, johon oli mitä ilmeisimmin saatu 250- ja 500-kuutioisia RR-kisapyöriä Yamaha- ja Suzuki-tehtaiden kokoelmista. Toisen kerroksen aulassa oli sitten vastaavasti esillä Hondan kisa-NSX-malleja, mm
Tämä nidottua kirjaa muistuttava lehti ilmestyy kuukausittain suurimmissa kaupungeissa ja jos kansisivua oli uskominen, kyseessä oli Goobiken 178. vuosien 1959 ja 1961 CB92, CB72 ja CB450, kilpailijoiden pyöristä mm. vuoden 1969 Kawasaki Mach III. painos! Yllättävä veto Hondalta tuoda näytteille yksityishenkilön sponsoroima ja virittäjävelho ?Pop. Valitettavasti aika loppui ja kierros piti jättää kesken. Romutettavia prätkiä Matka jatkui takaisin kohti Tokiota. Pysähdyimme Yoh Keh -moottoripyöräpurkaamossa. Ilta-ateria oli meille joka kerta mielenkiintoinen elämys. ja juotavaa. Eräs matkalaisista oli varustautunut hankintoihinsa hyvin. Kameran objektiivien Suomen hintataso oli selvillä, ja kun tarpeen mukaan etsi, objektiivien hankinnassa säästyi puolisentoistasataa euroa. Huomiota herättävin pyörä oli uudelleen maalattu vesijäähdytteinen, paisuntakammioin varustettu RZ250 (Euroopassa tunnettiin nimellä Yamaha RD 250) . Hotelliin palattuamme iltaohjelma jatkui läheisessä, 8-kerroksisessa ostosparatiisissa, Yodobashin elektroniikkaa myyvässä tavaratalossa. Yksi YohKehin romuttamon moottoripyöräriveistä. Lehtihyllykin tuli tutuksi ja sitten selattiin innolla paikallista Goobikea, 350-sivuista käytettyjen pyörien luetteloa. Romuttamon vastaavan webbiselailu toi esille sen, että heidän lähteensä kiinnostavan japanilaispyörän saantiin ovat Japanissa järjestettävät huutokaupat. Hintataso osoittautui huimaksi ja kysyttäessä toimituskuluja Eurooppaan/Suomeen vastaus oli, että normaali toimitus heiltä on yksi tai kaksi kontillista. mahtaisiko olla englanninkielisen neliväriesitteen kuvissa käytetty . Esillä oli koko Hondan mallisto kavalkadin ulottuessa 1950-luvun Benlyistä ja Super Cubista CBX1000:n kautta tähän päivään. Vaikuttavaa. Pyöriä liikutellaan asiakkaille konteittain, mutta mitä tarkoitusta varten ei selvinnyt. Sininen Honda CB92 on vuosimallia 1959, punainen vuodelta 1961. mäisistä CB750 K0:sta . Yoshimuran virittämä tehtaan viriosasarjaan perustuva CB750, jolla Gary Fisher johti vuoden 1972 Daytonan 200 mailin kilpailua sen puolivälisssä yhden kierroksen ennen öljysäiliön murtumista. Pikapikaa ehti käydä tutustumassa matkamuistomyymälän ja kirjaston tarjontaan. Katupyörärivistä erottuivat mm. Yhteisen kielen puuttuessa ateriat tilattiin kuvaston mukaan, ja usealla oli nälkä jo hotellille kävelyn jälkeen. Edellisvuonna Fisherin Hondan virisarjan piristämä samainen pyörä kesti 10 kierrosta, kunnes nokkaketju katkesi. 8. Mittavasta alueesta valtaosan Dick Mannin voitto CR750:llä Daytonan 200 mailin kilpailussa USA:ssa maaliskuussa 1970 oli lopullinen viimeistely CB750:n onnistuneelle markkinoinnille. Suurelle yleisölle ei merkinnyt mitään se, että voittanut pyörä oli katupyörään verrattuna tehtaan erikoisosin varustettu raaseri, eikä se että mikäli kisa olisi kestänyt vielä muutaman kierroksen kolmen muun CR:n tavoin katkennut nokkaakseli olisi aikaansaanut keskeytyksen. täyttivät purettavien skoottereiden rivit, joissa tavaraa oli useassa kerroksessa. Retkeläisistä kukaan ei löytänyt mielessään etsimäänsä, tutut 1960- ja 70-luvun kaksitahtiset loistivat poissaololtaan. 7-11 tuli tutuksi, sieltä löytyi ?pussiruokaa. oli korostetusti esillä. Mielenkiintoista oli se, että kilpailevien valmistajien RR- ja katupyöriä on myös esillä, kuten Yamahan TR3 ja Kawasakin H1R
Sen toisella reunalla oli juliste vuoden 1972 250-kuutioisten maailmamestaruuden voittaneesta Jarno Saarisesta ja Yamahan ensimmäinen vesijäähdytetty tuotantokilpapyörä TZ250, joka pohjautuu Jarnon MM-pyörään YZ624. Toisella puolella oli 0W20, vuoden 1973/74 nelisylinterinen 500-kuutioinen RR-pyörä, jollaista Jarno käytti kolmessa ensimmäisessä vuoden 1973 kilpailussa ennen menehtymistään. Alue on nykyisin suosittu lomakohde ja siellä on lukuisilla suuryrityksillä henkilökunnan loma-asuntoja. Kahviin liittyvät tottumukset poikkeavat myös suomalaisesta. Japanilaiset tapaavat toisiaan ravintoloissa, sillä asunnoissa ei ole tilaa vieraille. Paikallisen uskomuksen mukaan muna lisää elinaikaa seitsemällä vuodella. Keskivertojapanilaisella on vuosittain kolme viikon pituista lomaa. Keskiansio on suomalaista korkeampi, mutta työajat ovat huomattavasti pidemmät. Näytteillä oli myös 0W20:n toinen versio, jollaista Tepi Länsivuori ja Giacomo Agostini ajoivat. Mielenkiintoista oli myös, että Communication Plazan johtajalle Ito-sanille Imatran muistoajoissa 2010 luovutettu Japanilaiset moottoripyörät Suomessa 1960 . Japsistarojen standaari vaihtoi omistajaa ja Muumi-rekvisiitan luovuttaminen sai muuten vakavanoloisen Miwa-sanin vapautuneeseen nauruun. Sitä tarjoillaan erityisissä kahviloissa ja alan kansainväliset toimijat, kuten Starbucks ovat läsnä myös Tokiossa. Fuji-vuorelle Aamiaiseen puikoilla oli jo tottunut, joskaan se ei ollut tehokasta, koska ruoka ei päätynyt suuhun. Ensin vierailimme 3776 metriä korkean Fuji-vuoren 5. Ohjelmassa oli luvassa myös vierailu moottoripyöriä valmistavaan tehtaaseen. Tämä vierailu oli Yamahan Suomen -maahantuojan, Konekeskon ja Yamahan Euroopan pääkonttorin yhteisen ponnistelun tulos; puskaradio kertoo eräästä lähimaasta vierailleen ryhmän aikaansaaneen isoja ongelmia, arvailut keskittyivät valokuvauskiellon rikkomiseen. Bussimme oli vartin etuajassa ja se ohjattiin viereisen Yamaha-tehtaan pysäköintipaikalle odottamaan. Toimistoissa työskennellään arkisin klo. Pakkasimme matkatavarat ja siirryimme bussilla kohti Hakonen aluetta. Kun sitten tasan klo 9.00 astuimme CP:n ala-aulaan, meitä oli vastaanottamassa satakunta käsiään taputtavaa yamahalaista suurikokoisen Welcome to Yamaha -bannerin ympärillä! Ja toisen kerroksen parvekkeella oli tehtaan valokuvaajia ikuistamassa saapumistamme. 18. ja yöpymispaikka. Paikoin tien rinnalla kulki kivetty 1700luvun kapeaakin kapeampi valtaväylä. Hakonen alue on vuosisatoja ollut Tokiosta Kiotoon matkaavien ?puolimatkan krouvi. Ravintoloita ei tarvitse etsiä, niitä on paljon. Honda tarkoittaa riisipellon kosteutta, Kawasaki joen suuta, Suzuki metsikköä ja Yamaha vuoristoa. Yamahalla Iwatassa Keskiviikkoaamuna jälleen herätys klo 06.00 ja sisäinen kello alkoi olla jo siirtynyt Japsistarojen matkaseurueen oli mahdollista tavata Communication Plazassa MotoGP-tallin ajajat Jorge Lorenzo ja Ben Spies. Miwa-san sai vastaanottaa Jari Saariselta ja Pekka Saarnolta Jarno Saarinen ?T-paidan. kohdalleen. 9.30 . Ala-aulassa oli esillä suomalaisseuruetta varten oma ständi. Lukuisissa seisovissa pöydissä oli tarjolla erinomaista ruokaa ja käytössämme olivat länsimaiset ruokailuvälineet. Munat keitetään vuorenrinteen kuumassa lähteessä ja veden sisältämät mineraalit muuttavat munankuoren mustaksi. rikin maku oli suussa vielä seuraavana aamuna. Päivän bussimatka päättyi Hamamatsuun, Yamahan ja Suzukin kotikaupunkiin. Fujin matkalla oppaamme kertoi pyynnöstämme neljän japanilaismerkin nimien merkityksen. Viini ei kuulu japanilaisen ravintolan ruokalistalle, olut ja vesi kylläkin. 1975 -kirja oli telineessä 0W20:n takapyörän vierellä. Sitten oli hetki aikaa tutustua CP:n museoon ennen Euroopan ja Pohjois-Amerikan moottoripyörädivisioonan johtajan Miwa-sanin tervetuliaispuhetta. Paikka on kuuluisa mustista kanamunistaan. Kaupat ovat auki seitsemän päivää viikossa aamuseitsemästä iltayhdeksään. Vierailimme vielä Hakonen köysiradan asemalla noin 1050 metrin korkeudessa Ovakudanin alueella. Bussi matkasi pienempiä teitä pitkin ajoittain kevyessä pilvessä kohti Hakonea ja Ashi-järveä. Tiuhan asutuksen ja runsaiden liikennevalojen vuoksi vasta C-suunnitelma onnistui. Tarkoitus oli tehdä lyhyt risteily järvellä, mutta matka-ajan venyttyä risteily starttasi järven ?alapäästä?. Vierailuamme seuranneena viikonloppuna ajettiin Japanin GP ja sattumoisin samaan aikaan meidän kanssamme olivat tehdaskäynnillä Yamahan tehdaskuskit Jorge Lorenzo ja Ben 9. Bussi starttasi ?kasilta. kohti Iwataa, Yamahan pääkonttoria ja sen yhteyteen rakennettua Communication Plazaa (CP). tasanteella, 2400 metrin korkeudessa. Sitä ennen ruokailimme hotellin hienossa ravintolassa. Muna ei ollut makuelämys . Jarnon esilletuonti heijasti syvää arvostusta Yamahan taholta, ja lisäksi he arvostivat selvästi Jarnon pikkuveljen Jarin vierailua Iwatassa. Puolen tunnin ?lmiesitykset esittelivät meille Yamahan tuotantoa ja merkin 50-vuotista historiaa
Laudalla oli neliörei?issään parikymmentä valkoista esinettä ja molemmilla käsillä samanaikaisesti toimien hän aivan huomaamatta siirsi tapit parinkymmenen sentin päähän koloihinsa niin, että laudalla oli tasainen matto nyt punaisia tappeja. Päivässä valmistuu noin 150 Diversionia ja hieman yli 50 kpl Drag Staria. Suzuki Plaza Yamahan moottoripyörätehdas nro. Pikasilmäyksellä erottuivat ensimmäinen Yamaha-moottoripyörä 125-kuutioinen YA-1 vuodelta 1955, vuotta myöhemmin esitelty 250-kuutioinen ?peltipyörä. Se oli ?A Walk Trough Suzukis?s History?. 1950-luvun alun Suzulight Carry -jakeluautosarja ja sen myöhemmät versiot ovat esillä olut-, vihannes- ja kukkakuljetuksiin tarkoitettuina. Mallisarjaa valmistettiin vuoteen 1969 asti. 7 Iwatassa oli pakko kuvata kaukaa; tehdasalueella kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettty. oli hauska tavata uudelleen Imatran muistoajoissa tavatut Kitagawa-san, Ito-san ja Jarnon MM-pyörän ja 0W20:n suunnitellut Matsui-san. Tehdaskierros Tehdaskierrokselle siirryttyämme kamerat ja kännykät oli jätettävä bussiin, sillä tehtaalla ja tehdasalueella on ehdoton kuvauskielto. Sitä käytettiin 1960/70-luvun taitteen perheautomallissa Fronte. Autojen ohella historiakerroksessa ovat mm. Toyotan 2000GT noin vuodelta 1967 oli näyttävästi esillä, sen moottorin suunnittelussa Yamahalla on osansa. Tutustuimme Factory No.7:ään ja sen päällikkö esitteli meille seinätaulujen avulla tehtaiden sijainnin maailmanlaajuisesti, sekä niiden tuotannon. kadulle oli Pikku Myyn kuvalla varustetun MR wagonin rinnalla Suzukin vuosien 2007 ja -09 Suzukan 8 tunnin kestävyyskisan voitoista muistuttava Yoshimuran virittämä GSX-R1000. Rivistössä oli seuraavana Kenny Robertsin rivinelonen, OW35K, jolla hän katkaisi Suzukin mestaruuksien sarjan 500-luokassa vuonna 1978. Arvoiselleen paikalle MM-pyörien rinnalle oli nostettu Yamahan tuotantokilpapyöräsarja. Tonninen Katana oli myös päässyt sisäänkäynnin viereen erikoispaikalle. 1960-luvun puolivälin 250-kuutioisen V4-moottorisen RD05A:n rinnalle oli sijoitettu Yamahan 500-kuutioinen 4-sylinterinen OW 23, joka toi merkille sen ensimmäisen 500-luokan maailmanmestaruuden vuonna 1975. Mestaruus varmistui Imatralla ja ajajana toimi Giacomo Agostini. Meille esiteltiin 3D-filmi Suzuki-auton korituotannosta, ja kokoonpanolinjaan robotteineen oli mahdollista tutustua myös näyttelytiloissa. Auton tuotekehitys oli tuotu niin ikään laajasti esille suunnittelu, design ja testaus eritellen. Suzukin historiaan kuuluvat kutomakoneet ottivat meidät vastaan saavuttaessa Suzuki Plazan kolmanteen kerrokseen. Hän näytti käytännön esimerkin. Kakkoskerroksessa oli lisäksi esillä Yamahan F750-luokan kilpapyöriä, ja lisäksi 1990-luvun puolivälin vapaastihengittävät V6-, V10- ja V12-moottorit läpinäkyvissä muovisuojissa sekä Tyrrelin 1990-luvun alun V12-koneinen F1-auto. CP:n sisääntulokerroksessa Yamaha esitteli tuoterepertuaarinsa soittimista moottorikelkkoihin ja veneisiin sekä kaksipyöräisistä nelipyöräisiin. Spies, sekä tehdastallin johtaja Lin Jarvis ja näin ryhmällemme tarjoutui tilaisuus tavata myös heidät. oik.) Kaksisylinterinen kaksitahtinen vuoden 1960 Suzuki 250 TA Colleda, T10:tä edeltänyt malli. Iwatasta siirryimme edelleen bussilla toiseen osaan Hamamatsua noin tunnin ajomatkan päähän Suzuki Plazalle. Henkilökohtaisesti 10 linja. Suzulight-malli kaksisylinterisine kaksitahtimoottoreineen oli merkin, anteeksi brändin, ensimmäinen henkilöauto, jonka tuotanto käynnistyi 1955. vas.) Eräs ensimmäisistä Suzukimoottoripyöristä on Colleda 125 Cox vuodelta 1955. (Alh. mönkijät, venemoottorit ja tietenkin edelleen tuotannossa oleva Swiftautomalli. Oppaamme kertoi hieman myös kokoonpanotyöläisten rekrytoinnista. Mainitussa tehtävässä on kyettävä käyttämään yhtä aikaa molempia käsiä ja uudet työntekijät joutuvat harjoittelemaan sitä käytännössä. Yhteiskuvien jälkeen siirryimme Plaza Caféhen lounaalle. Kahvion ikkunasta avautui näkymä tehdasalueelle jonka viheriön reunustalla liehuivat Suomen, Japanin, Espanjan ja Yhdysvaltain liput. Communication Plazassa esillä oleviin pyöriin ei valitettavasti jäänyt tutustumisaikaa. Ensimmäisen Suzukin valmistaman moottoripyörän nimi vuodelta 1956 on Colleda ja Suzuki-nimi ilmestyi moottoripyöriin loppuvuodesta 1958 polttoainetankin muotoillun S:n kanssa, joskin. Suzukin historiaa ja tuotantoa esittelevä museo on sekin auki vain ennakkovarauksesta. Plaza sijaitsee Takatsukan alueella Suzukin pääkonttoria ja mp-moottoreiden kokoonpanotehdasta vastapäätä. Näytteillä oli myös kolmisylinterinen ilmajäähdytetty kaksitahtimoottori LC10. Punatankkisen TD1A:n rinnalla oli kahta vuotta nuorempi, Suomeenkin saatu TD1C. Plazan ?näyteikkunassa. Sisääntulokerroksessa oli esillä tuotantoracereiden viimeinen, 001-sarjanumeroinen V2-moottorinen TZ250 vuodelta 2005. Aivan uskomaton suoritus! Tuotantolinjalla koottiin edellisviikolla Kölnin moottoripyöränäyttelyssä esiteltyä vuoden 2013 Diversion-mallia (XJ600), ja pienen matkan päässä oli Drag Starin tuotanto(Alh. Kaksitahtikilpapyöriä oli myös näyttävästi esillä. YD-1, sekä merkin ensimmäinen eurooppalaistyylinen pyörä YDS-1 vuodelta 1959
Suzukin RR-kilpailutoiminnasta oli esillä vain jenkki Kevin Schwantzin vuoden 1988 RGV500. lokakuuta lähtöaika oli ysiltä. Suzukin pikkuluokkien lukuisat MM:t TT:n/RR:n pikkuluokissa, alle 50- ja 125 kuutiosenttiä oli kuitattu helposti. Mitä sanoisitte rivistöstä Yamaha YDS-3, Kawasaki SG250, Honda Elsinore, Lilac LS18, Honda CB72, Kawasaki A1 Samurai ja Yamaha YD-1 sekä Meguro SG250. Samoin Suzukin keltaisilla motocrosspyörillä voitetut lukuisat maailmanmestaruudet jäivät noteeraamatta. Esillä olivat vain trialpyörä RL250 ja kaksi 250-kuutioista crossipyörää, vuoden 1974 RH250 ja vuoden 1976 RM250. Historiakerroksen moottoripyörille varattu tila oli turhankin täynnä, ja yllätys oli mp-kilpailutoiminnan lähes totaalinen puuttuminen. Yllättävää oli se, että kalliiden pyörien rivin ensimmäisenä oli uudenkarhea Honda NR750 hintaan JPY 4.500.000, joka oli huomattavasti halvempi kuin Euroopassa myynnissä olleet; muistuu mieleen viimekeväisessä Essenin Techno Classicassa 80.000 euron hintaan myynnissä ollut NR750. Kohtuullisen uudet japanilaispyörät 11. Vuoden 1963 Mansaaren viisikymppisten voittanut yksisylinterinen ilmajäähdytteinen RM63 oli esillä siksi, että 2010 oli kulunut 50 vuotta siitä, kun ensimmäisenä japanilaisena Mitsuo Itoh oli voittanut ?IoM 50 cc TT racen?. Ja siksi, että järjestäjät olivat painaneet 50 pencen juhlakolikon tämän kunniaksi. Suzukin vahva panos RR-maailmanmestaruuksineen 1970-luvulla samoin kuin ?yksityiskuskin parhaat ystävät kuninkuusluokassa?, eli lähes 10 vuoden ajan valmistetut RG500-tuotantoraaserit loistivat poissaolollaan. vasta merkin aloitettua pyörien myynnin USA:ssa ja Euroopassa 1960-luvun alussa Suzuki-nimi vakiintui. Tuntemamme T20, T500 ja GT750 olivat esillä ilmeisesti kotimarkkinavärisävyissään, sillä Suomeen tulleet pyörät olivat samanvärisiä, mutta värisävyiltään kuitenkin aivan erilaisia. Se sijaitsee Okazakissa parisensataa kilometriä Hamamatsusta lounaaseen. Kaksikerroksinen peltihalli oli täynnä pyöriä, ja hallin toisessa kerroksessa oli pieni osasto historiallisia moottoripyöriä. Ylipäätään museokierroksen vahva jälkivaikutelma oli, että Suzuki haluaa profiloitua voimakkaasti autovalmistajana. Merkiksi vierailustamme jäi Plazan vieressä sijaitsevan Suzukin pysäköintitalon kyltin i-kirjaimen päälle pisteeksi värikäs Japsistarojen Japanin-matkatarra. Miehet pysyvät aina poikina! Ja kuten arvata saattaa, hotellin ala-aulaan kokoontui jälleen kerran joukko staroja Shinsei tai Asahi seuranaan vaihtamaan kommentteja tosi mielenkiintoisesta päivästä. RedBaronin käytetyt moottoripyörät Torstaina 11. Siellä olivat vielä toimittamattomat, myydyt pyörät. Niiden takana olivat BMW R60, toinen Honda Elsinore ja Yamaha YA-1, ja tilan toisessa päässä kymmenkunta Honda Monkeytä ja Daxia. Alakerrassa oli satoja tuoreempia japsipyöriä, sekä melkoisen pitkä rivi Harrikoita. Alakerran päädyssä oli ketjuin suljettu alue. Kevin voitti viimein 1993 RGV Gammalla 500-kuutioisten MM:n. Silmiin pistivät kunnostettu Lilac, Kawasakin ekan sarjan Z1, vihreätankkinen Kawa KH250, ja harvinainen 1974/75-mallinen Kawasakin 650-kuutioinen W2. Itse myymälän tiloissa oli täysentisöityjä hintavia pyöriä, kuten Velocette Thruxton, flat head-HD ja japanilaismarkkinoiden tummanharmaatankkinen (!) Kawa 500SS eli Mach III. Matkatavarat otettiin taas mukaan, koska illansuussa oli määrä olla Kiotossa. Poistuessamme Hamamatsusta ajoimme Japan Air Self-Defence Forces:in, Japanin itsepuolustusvoimien lentotukikohdan ohi, jossa oli kaksi AVACS-tutkakonetta. Päivän aikataulu oli joustava, joten noin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme tauolle. Tottumattomuus japanilaisaamiaiseen paljastui, sillä grillimakkaraa syötiin useissa ulkopöydissä. RedBaronin klassikkorivi etualalla Lilac. RedBaronin alakerta täynnä uudehkoja pyöriä, pääosin japanilaisia. RedBaronin myytyjen osaston harvinaisuus Kawasaki W3. Päivän ensimmäinen vierailukohde oli RedBaron, satakunta käytettyjen moottoripyörien myymälää ympäri Japania käsittävän ketjun pääkonttori. Se tiesi tuntia pidempiä unia, ja se maittoi
Tännekin jäi Japsistarojen standaari, ja RedBaronin Takumi 12 Kawamotolta seurue sai puolestaan jaettavaksi erän metallisia japanilaispyörien pienoismalleja, kuten Möhköstä Yamahan SR500:sta ja RZ250:stä, Suzukin GS1000S:stä, Vesipyssystä jne. Aamulla bussin kuljettajalle esitettiin pyyntö löytää matkan varrelta rautakauppa, josta saisi japsipyöriin sopivia ristipääruuveja, joissa eurooppalaiseen vastaavaan verrattuna on pienempi kanta, joka sopii esim. Yamiyan edessä nähty Kromi-CB750, jonka yksityiskohdat antoivat olettaa sen olleen alun perin K0. Tuuttirivi Motorcycles Yamiya:lla. kerroksen Sky Streetin ikkunoista ihailemassa Nagoyan muita pilvenpiirtäjiä. Seuraavaksi bussi suunnisti kohti Honda CB750-harrastajien Mekkaa, Yamiyaa, joka sijaitsee Nagoyan ulkopuolella. Illan vierailukohteena oli Kioton Imperial Palace, jonne matkattiin metrolla. Ruokailtuamme kävimme rakennuksen 15. Lokakuun alussa ilta hämärtyy klo 17 kieppeillä, ja hetkeä myöhemmin oli aivan pimeää. Osalistat oli otettu Suomesta mukaan, ja Yamiyan omistaja Katsuya Oen ja yrityksen oman englanninkielentaitoisen nuorukaisen avulla muutama suomalainen Tuutti sai alkuperäisyyttä täydentäviä osia. Illan jo pimetessä saavuimme hotelliimme Kiotossa. sivuposkien ruuvisyvennyksiin. Pian Red Baronilta lähdettyämme kuljettajamme löysi perinteisen rautakaupan, ja bussi tyhjeni ruuviostoksille. Nagoyassa pysähdyimme syömään. Ravintola oli rautatieaseman yhteyteen rakennetun valtavan 18-kerroksisen pilvenpiirtäjän 13. Alue oli valtava, ja kävely sai riittää, kun nälkäkin alkoi. Takagawan osia käyttäen Kawasakiksi tuunattu Monkey. K5 varaosia, ja sen lisäksi liike käy kauppaa kunnostetuilla Tuuteilla sekä Kawasakin Z1:llä. kerroksessa. Yamiya on keskittynyt toimittamaan Tuuttien sarjoihin K0 . Kohtuuhintaisia olivat sitä vastoin esillä olleet Hondan, Suzukin ja Yamahan 250-kuutioiset kilpapyöräreplikat. Liikkeessä oli yhdeksän myytävää CB750:stä, joukossa muutama ?sandcast?-yksilö. Varaosatarjonta on pääosin NOS-osaa (New Old Stock = uusia vanhoja alkuperäisiä), ja harvinaisimpia valmistetaan uustuotantona. Kyllä, vain Japanissa. Aivan Motorcysles Yamiyan naapurista löytyy rajusti tuunattu mm. tuunattu Z400 ja alkuperäkuntoinen KZ1000:n vika versio. ovat hinnaltaan Suomi-pyöriä kalliimpia, ja vanhahkojen pyörien ?muuttovirta? takaisin Japaniin on Red Baron-havaintojen mukaan melkoinen. Alkuperäiskuntoon entisöidyn K2:n olisi saanut mukaansa 1.800.000 jenillä eli karkeasti 18.000 eurolla, vuoden 1974 Z1 kustansi 2.400.000 jeniä. Tallista löytyy samaan ?colour dress codeen. Rivin pyörät valtaosin K0 ja joukossa muutama ?sandcast?. Nagoiassa ja Tuutin osien lähteillä Yamiyan Ketsuya Oen on saanut vastatakseen hankalan kysymyksen, jota tulkataan: ?onko K2:sta saanut vihreänä millään markkina-alueella?
Merimuseo esittelee pienoismallein kobelaista meriosaamista. tuntua. Z1:n esisarjalainen näyttävimmällä paikalla. Näitä vastapäätä oli sijoitettu maailmanlaajuisen tunnettuuden kannalta maineikkaimmat Kawasakit. oik.) Kolmisylinterisen Kawasaki Mach III ensimmäinen versio. Museon tilat olivat kuin elämysmatka lapsille. Näin on mahdollista tehdä lapsista mp-myönteisiä! Asianharrastajana jäin kaipaamaan tiettyjä erikoisia Kawoja, ja oppaan välityksellä museon johtaja Haruo Minami kertoi tehtaalla olevan toisenkin museon. Valitettavasti se sijaitsee Kawasakin tehdasalueella Asahissa, siis lähes vieressä, mutta sinne on pääsy vain kawasakilaisilla. 13. Taustan screenillä näkyy vuoden 1970 malli. samoin myös KR250:llä. kokonaisuutta esitellen Kawasaki Heavy Industries -yhtiön toimintaa ja tuotteita. Nollasarjalaisen luotijunan vaunuun pääsi sisälle ja helikopterin ohjaimiin pääsi kokeilemaan lentosimulaattorissa laskeutumista ja nousua Koben lentokentälle. Kawasakin yli satavuotinen historia esiteltiin tauluin sisääntulokäytävällä. Moottoripyöristä ensimmäisenä tuli vastaan (taas) punatankkinen B8M, jolla oli 1960-luvun alussa paitsi mittava kilpailumenestys, se oli ensimmäinen japanilainen sarjavalmisteinen motocross-kilpapyörä. 2-tahtinen Meihatsu ja 4-tahtinen yksisylinterinen Meguro olivat esillä W1-mallin rinnalla brändin ensimmäisinä moottoripyörinä. 001. Joen rannasta löytyi paikka, joka mainosti itseään englantilaisella ruokalistalla. Toisessa kerroksessa on kaupungin museo. Kawasakin museo on itsenäinen osa em. Samalle osastolle oli myös päässyt motocrossari Jeff Wardin KX250SR, jollaisella Jeff voitti kaiken jenkkimantereella voitettavissa olevan AMA:n MX-kisoissa vuonna 1985. KZ650:n rinnalla oli ensimmäinen KZ1300, Möhköksi huomaavaisesti nimetty kaunotar ja Z1R, edelleen mm. GPz900R. Oluet saimme ja sitten alkoi arvailu. Samalla ständillä oli Kawasakin 500-kuutioisen H1-mallin ensimmäinen versio vuodelta 1969. Näillä malleilla Kawasaki teki moottoripyöränsä maailmankuuluiksi. Kuvastopohjalta pöydässämme kaikki tilasivat munakkaat, ja se osoittautui oikeaksi ja maistuvaksi ratkaisuksi. Kawasaki Good Times World Perjantaiaamuna suuntasimme Kiotosta kohti Kobea ja matkan viimeistä mp-vierailukohdetta, Kawasakin museota. Kawasaki Good Times World on sijoitettu Koben merimuseon tiloihin kaupungin satamaan; Koben satama on yksi Japanin suurimmista. KR350:llä Kawa voitti kaikkiaan neljä maailmanmestaruutta, (Alh. Kilpapyöristä esillä oli Kawasakin ensimmäisen maailmanmestaruuden RR:n 125-kuutioisissa vuonna 1969 voittaneen Dave Simmondsin KA-1, sen vieressä Anton Mangin ja Kawan viimeisen 350-kuutioisten MM:n 1982 voittanut KR350. koko ajan päivälämpötila oli yli 20 °C, jopa yli 25°C ja illalla tarkeni kevyellä puserolla. Viimemainittu raaseri on muuten tandem-twin verrattuna kilpailijoiden pyöriin, joissa sylinterit olivat rinnakkain. Katupyöristä näkyvimmällä paikalla oli Z1 ja siitä mallisarjan ensimmäinen eli nro. Yritimme löytää lähietäisyydeltä, Pontochon alueelta ravintolapöytää ulkoa . Rivistöt jatkuivat esitellen Kawasakin kaikki merkittävät mp-mallit, joista uusimmat oli kiinnitetty lattiaan niin tukevasti, että lapsille niiden päälle nousu ja ?ajaminen. Sittemmin ilmeni, että kyseisiä listoja oli yhteensä kolme, mutta henkilökunnasta kukaan ei osannut englantia. Näistä moottoripyörät ovat pieni tuoteryhmä laivojen, voimalaitosten ja niiden koneiden, vetureiden ja helikoptereiden rinnalla. vas.) Ensimmäinen japanilainen sarjavalmisteinen motocross-kilpapyörä, Kawasaki B8M. (Alh. oli mahdollista; tämän osion suosio näytti olevan taattu
Lauantai on ostospäivä ja kiotolaisen oppaamme Emikon mukaan keskustassa voi olla ruuhkaa, jolloin itseMaailmankuulun arkkitehdin Tadao Andon suunnittelema paritalo Kobessa. 14. seudulla asuneena kertoi, että kaksi taloa Kaikyo Bridgen suuntaan on näkemisen arvoinen yksityishenkilön omistama talo. Taloja on kaksi, toinen betoni-, toinen puupintainen ja välissä näytti olevan Range Rover Evoquen tarvitsema pysäköintitila. Talot on ?disainannut. Shinkansen, eli luotijuna näyttää suomalaisiin vastaaviin verrattuna ¾ -kokoon kutistetulta, ja sen keulassa on piirteitä delfiinin nokasta. Toiset palasivat bussilla, ja me seikkailunhaluiset lähdimme oppaamme myötävaikutuksella ?visailemaan. se, että hän on saanut Alvar Aalto -palkinnon, CV on mittava, eikä Ando-sanilla ole muodollista arkkitehdin koulutusta! Talo on japanilaiseksi kookas, ja sen perusmuoto on kaksi päällekkäin nostettua kuutiota. Kuutiot sijoittuvat hieman sisäkkäin, ja ylempi ulottuu alemman julkisivun yli. Ikkunat ovat merelle päin, ja erään matkalaisen inhorealistinen kommentti oli ?kun tossa tuulee Hawaijilta saakka, mahtaa talossa olla suolaista ja märkää?. Luotijunassa Maailman pisin riippusilta Maiko Promenade kesti vaurioitta Koben maanjäristyksen vuonna 1995. Shinkansen-luotijuna saapumassa ShinKoben asemalle. Maailman suurin riippusilta Koben satamassa siirryimme viiden minuutin bussimatkan verran toiselle pysäköintialueelle Maiko Promenade, eli Akashi Kaikyo Bridgen tuntumaan. maailmankuulu arkkitehti Tadao Ando. Illalla oli sen verran ventti olo, että Mäkkärin antimet riittivät erinomaisesti. Vapaalla Lauantai oli ohjelmaton päivä, mutta taksikyytien järjestämiseksi siitä tulikin ohjelmallinen. Sillan mantereen puoleinen kiinnike on kuin jättikokoinen kerrostalo, ja siihen on sijoitettu ravintolan lisäksi näköalareitti, josta on näkymä myös 47 metriä alemmas meren pintaan. Oppaamme Emiko, aiemmin Matkamme jatkui Akashi Kaikyo -siltaa pitkin sataman vastapäätä olevalle näköalatasanteelle ollen samalla moottoritien levähdyspaikka ravintoloineen. Sitä yritettiin turhaan houkutella tasanteelle jäätelöpaloilla. Päivän mittaan heräsi idea palata Kobesta Kiotoon luotijunalla ja se sai niin suuren kannatuksen, että seurue jakautui kahtia. Se on tehty aerodynaamiseksi. Matka oli yllättävän tasaista hieman vajaan 300 kilometrin tuntinopeudessa, ja junan nopeus ilmeni vain maiseman vaihtumisnopeudesta. Matkamme Kobessa kulki asuinalueen ohi, joka tuhoutui täysin maanjäristyksessä vuonna 1995 vaatien kuutisentuhatta uhria, mutta magnitudiltaan 6,8 ollut maanjäristys ei vaurioittanut riippusiltaa lainkaan. Tasainen ranta-alue rajoittui sitä reunustavaan maantiehen ja jyrkkään rinteeseen, johon oli sijoitettu junaradat kolmeen kerrokseen. Se on maailman pisin riippusilta, pituudeltaan 3911 metriä. maksua japanilaiselle lippuautomaatille. Kooveegeettämällä Ando-sanista löytyy tietona mm. Isokokoinen Hayabusa, haukka siis, kierteli matalalla ravintolan yllä. Mittavuudessaan ja insinööritaidollisessa toteutuksessaan se on maailmanluokkaa. Japanilainen ei viikon aikana ehdi tehdä juuri muuta kuin työtä. Ruokailu tapahtuu toki kotona, mutta valmisruoka poimitaan mukaan vakiopaikoista, sillä viikolla ei ole aikaa ruoan valmistamiseen. Rannalla riippusillan vaijerista oli tehty puiston penkki, osa vaijerista on lei- kattu pois, itse vaijerin halkaisijan ollessa puolisentoista metriä. Halusimme käydä tutustumassa muutamiin temppelialueisiin mahdollisimman aikaisin ennen keskustan ruuhkautumista. Itse silta on hieman yli 270 metriä korkea ja sen ajorata 66 metrin korkeudella veden pinnasta
A kui. Liikenne sujui, ja moottoriteillä vain kerran näin vilkuteltavan valoja. kimonoita. Jatkoimme kohti keskustaa ja oli miellyttävää kävellä joen rantaa auringon paistaessa, mutta saapuessamme osittain katetulle Teramachi-ostoskadulle sen tungos ei miellyttänyt ja päätimme palata hotellille. Väki väheni, sillä osa lähti etsimään vielä puuttuvia pultteja, osa kulttuuritarjontaa. Mutta siitähän ei tarvitsekaan paljon kertoa! Seuraava taksimatkamme suuntautui Rokyon-jin temppelialueelle, jonka tunnetuin nähtävyys on Kinkaku, kultainen paviljonki. Lähtöselvitys tapahtui ongelmitta, siis ylipainotta. Itse Kiotossa on noin 1,5 miljoonaa asukasta, ja 60 kilometrin säteellä Kioton keskustasta asuu yhteensä noin kuusi miljoonaa ihmistä. Aamun ensimmäinen vierailukohde oli Nijon linna, shogunin asuintalo on muinaisen Kioton jäänne sotilaiden asuntoineen. Handicraft Center tarjoaa kohtuuhinnoilla kankaita, piirroksia, puutöitä, vaatteita mm. Annos kastettiin viinietikkakulhoon, ja herkullinen annos oli valmis nautittavaksi. Hamamatsussa puolestaan kiinnitti huomiomme kolme vierekkäin sijoitettua puhelinkoppia. Puhelinkoppi sinänsä Suomeen verrattuna on nähtävyys, mutta se että niitä ei ole turmeltu millään tavalla hämmästytti. Ja puolen vuorokauden kuluttua jälleen olisimme Helsinki-Vantaalla. Se oli siinä. Se on aikoinaan varustettu käytävien erikoisnauloituksella kertomaan mahdollisesti vihamielisissä aikeissa liikkuvasta. Äänen synnyttävät naulojen kulmaan väännetyt päät, jotka koskettavat pienien peltisiipien reunoja. Pysähdyimme hetkeksi katsomaan sijaintiamme kartalla, ja heti kartan auki saatuamme nuori nainen tiedusteli Rokyon-jin temppelialueen tunnetuin nähtävyys on Kinkaku, kultainen paviljonki. Satakielipalatsi Kiotossa. meiltä erinomaista englantia puhuen, voiko hän auttaa. Kohtasimme kaikkialla loputtomalta tuntuvaa kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä. Kun viesti meni perille, he olivat selvästi onnellisia siitä ja seurauksena voi olla ylävitonen! Koben merimuseoon siirtyessämme sen edestä kulkenut parisataapäinen univormuasuinen koululaisjoukko tervehti meitä iloisesti ohi kulkiessaan. Erityisesti lapset halusivat ottaa kontaktia ulkomaalaiseen ja puhua englantia. Seuraavana aamuna alkoi kotimatka ja erään matkalaisen digitaalipuntari oli tarpeen. Bussilla Osakan keinotekoiselle mereen rakennetulle lentokentälle. Muutaman kilometrin puistokävelyn jälkeen etsimme taas taksin ja sen suuntana oli Kyoto Handicraft Center, Kioton käsityökeskus, tarkoituksena löytää aitoa japanilaisia käsityötä kotiin vietäväksi. Tämä ns. Satakielitalo on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista, ja nimi tulee visertävästä lattialaudoituksesta. Kyoto Handicraft Centerissä oli myynnissä uustuotantona käsin valmistettu shogunin asu. näinen kävely on haave. Ilta jatkui sitten Tully?s-kahvibaarissa ja hotellille paluun jälkeen pakkausten valmisteluna. 7738 kilometrin lentomatka (yhteen suuntaan), noin 1600 kilometriä bussissa ja valtavasti kokemuksia, vain positiivisia sellaisia! Valtavasti mielenkiintoista nähtävää ja mahtava joukko japsistaroja . Kerran Elämässä Matka! ? Hyödyllisiä kotisivuja Moottorikirjakauppa Hondan pääkonttori Honda Collection Hall Suzuki Plaza Yamaha Communication Plaza Kawasaki-museo RedBaron CB750-varaosat Mp-romuttamo http://www.lindbergh.co.jp/e/ http://www.honda.co.jp/welcome-plaza/ http://world.honda.com/collection-hall/ http://www.suzuki-rekishikan.jp/facility/ http://www.inhamamatsu.com/art/suzuki-plaza.php http://www.yamaha-motor.co.jp/global/about/cp/index.html http://www.khi.co.jp/kawasakiworld/english/greeting_e.html http://www.redbaron.co.jp/ http://www.yamiya750.com/ www.yohkeh.com 15. Pöydän viereen sijoitetun kaasukeittimen padan vesi kypsensi ohueksi leikatun Koben häränlihan ja sen jälkeen kimonoasuinen tarjoilija keitti annokseen kuuluvat vihannekset. Ei graffiteja, ei naarmuja, ja kopeissa olivat ehjät puhelinluettelot karttasivuineen! Jäähyväisillalliseksi nautittiin Murityaravintolassa Shabu-shabua, eräänlaista fondueta
Tehokkaammalla tilankäytöllä varaston puolella pystymme pitämään käsivaraston yhtä kattavana kuin aikaisemminkin?. Tampereen Storm palvelee jatkossakin osoitteessa Palmrothintie 2. Valikoima vahvistuu ja myymälästä tulee myös täyden palvelun Kawasaki-talo; myynti-, huolto- ja varaosapalvelut aloitetaan heti. U MOTORISTIT MATKALLA . TFMK:n 40-vuotinen tarina avautuu kerhon jäsenten muisteluissa ja sadoissa ennen julkaisemattomissa valokuvissa. Vuosikymmenestä toiseen etenevä kerronta kuljettaa lukijaa itä-blokin transitteiltä yhdentyneen Euroopan moottoriteille. Välillä poiketaan pikkuteille, joissa kerhotoiminta näyttäytyy kokoontumisajoina, mp-koulutuksena, julkaisutoimintana sekä liikenneturvallisuuden ja kerhotoiminnan kehittämistyönä. Haikola ja Hannu Lindell. Kauppakeskus Mailissa sijaitsee useita liikkeitä kodintekniikasta urheiluun ja vapaa-aikaan sekä yksi Lahden suurimmista ruokakaupoista. Heino muuttaa Lahdessa liiketoiminnallisesti sopivampiin ja suurempiin tiloihin osoitteeseen Teräkatu 3. Muuton myötä saadaan kasvatettua myös huoltokapasiteettia. Samalla tiivistämme varaosavarastomme pienempään tilaan ja vapautamme tästä lisätilaa myymälälle, joka pysyy suhteessa samankokoisena. Sama uuden etsimisen palo, mikä vei motoristit seikkailemaan maailman ympäri 70-luvulla, houkuttelee heitä tien päälle edelleen. 33950 Pirkkala. Uusittu toimitila on kooltaan noin 700m2. Muutokset pyritään saamaan valmiiksi talven aikana, eivätkä ne vaikuta myymälän aukioloaikoihin.. ?Luovumme n. 100m2 kokoisesta osasta kokonaistoimitilaa toimipisteessä. HEINO LAHDESSA UUSIIN TILOIHIN .M. Avustaneiden kirjoittajien joukossa ovat mm. Heino myy ja huoltaa Lahdessa BMW-, Honda-, Suzuki- ja Husqvarnamoottoripyöriä sekä Govecs-sähköskoottereita. Myös kirjan tekijät ovat matkamotoristeja. Suomen Moottoriliiton jäsenkerhoihin kuuluva Touring Finlandia on ollut jo pitkään Suomen suurin matkamoottoripyöräilyyn keskittynyt mp-kerho. Pekka Aalto, Tommy Andersson ja Urmas Kauniste. Kerhohistorian ohella kirja sivuaa suomalaisen 16 moottoripyöräilyn kehittymistä yleisemminkin, alkaen pärinäpoika-ajoilta ja päättyen satojentuhansien motoristien suosimaksi harrastusmuodoksi. Valikoimassa on moottoripyörä- ja mopotuotteiden lisäksi osat myös kelkkoihin ja mönkijöihin. Lahden uusi Storm palvelee osoitteessa Ajokatu 55, 15500 Lahti . Storm Motorin Tampereen myymälä uudistuu! S tormin Tampereen myymälän ulkoasu muuttuu talven aikana. Kirja on yhtä aikaa matka lähimenneisyyteen ja kaukomaille. Lahden Stormin yli 600m2 myymälä tarjoaa kattavan valikoiman ajovarusteita ja mp-tarvikkeita sekä varaosat lähes kaikkiin moottoripyörämalleihin. ja perjantaina 22.2. liike on suljettu. Haastateltavina ovat olleet mm. ennakoivan ajon koulutuksen suunnitteluun sekä moottoripyörän verotusta ja vakuutusta koskeviin neuvotteluihin. Kerhotoiminta on ollut alusta alkaen kansainvälistä ja menestys matkamotoristien MM-kisoina tunnetussa FIM Rallyssa on vertaansa vailla. Kirja on 203 sivuinen, sidottu Hinta 29 euroa (TFMK:n jäsenille 30,-) Myynti: www.sivukoti.com/tfmk/ Storm Motorin Lahden myymälä muutti! usi sijainti on erittäin keskeinen, pysäköintitilaa on reilusti ja motoristin on helppo tulla vierailulle niin kaksipyöräisellä kuin autollakin. lähtien. R.M. kirja suomalaisesta matkamoottoripyöräilystä M otoristit matkalla - Touring Finlandia Moottorikerho 19722012 on valtakunnallisen matkamoottoripyöräilykerhon 40-vuotisjuhlajulkaisu. TFMK on osallistunut aktiivisesti moottoripyöräilijöiden ajoturvallisuuden kehittämiseen, mm. ? Toteaa Stormin markkinoinnista vastaava Samuli Niemelä. ?Tampereen Stormin tarjonta pysyy edelleen runsaana ja pyrimme palvelemaan kaikenlaisten motoristien tarpeet niin varusteissa kuin varaosissakin. Ajokit ja ajovarusteet ovat muuttuneet, GPS on korvannut kartan ja teltat ovat vaihtuneet hotelleihin, mutta kiinnostus uusiin paikkoihin ja ihmisiin säilyy. Kirja on yksi harvoista moottoripyöräkerhoista kirjoitetuista julkaisuista. R R.M. Uusissa tiloissa liike on avoinna jo maanantaista 25.2. kerhon perustajäseniin kuuluvat Bengt ?Hiko. Muutto tapahtuu helmimaaliskuun vaihteessa ja uusien toimitilojen virallisia avajaisia vietetään 8.-9.3.2013. Nykyisessä osoitteessa liike palvelee vielä torstaina 21.2
FIM Rally tulee näkymään myös Tampereen keskustassa, jossa yleisölläkin on mahdollisuus osallistua ohjelmaan. FIM Rally tunnetaan myös matkamotoristien maailmanmestaruuskilpailuna. klo 10-17 hakemaan varusteesi tai rahasi. Myydyt tavarat merkitään heti kaupan jälkeen myydyksi ja tieto tehdystä kaupasta välitetään Kamapörssin ulkopuolella olevaan näyttötauluun rastimalla myydyn varusteen numero. Tampereen kaupunki toimii perinteikkään ja kansainvälisen motoristikokoontumisen isäntäkaupunkina ensimmäistä kertaa edustaen kauneinta järvisuomea. Touring Finlandia MK on valtakunnallinen matkamoottoripyöräilyyn keskittynyt kerho. FIM Rally on järjestetty vuodesta 1936 alkaen. TOISTAISEKSI okakuun alkupäivinä tuli julkisuuteen tiedote, joka kertoi, että Oy Hailac Ab: ja Ducati Holding S.p.A.:n yhteistyö päättyy 31.12.2012. Kantola ennakoi, että kyseessä on lyhytaikainen siirtymävaihe kunnes asiaan löydetään lopullinen ratkaisu. Vuoden 2014 FIM Rallyn tärkeinä teemoina Tampereella ovat Suomen puhdas ja kaunis luonto, vapaaehtoistyö, kierrätys, yhteistyö paikallisten oppilaitosten ja yritysten sekä nuoriso- ja muiden yhdistysten kanssa. L Oy HAILAC AB JATKAA DUCATIN MAAHANTUONTIA . Tapahtumapaikkana on Tampereen Messu- ja urheilukeskus, TESC, ja osallistujien majoituspaikkana on Härmälä Camping. Jos kiinnostuit, laita hakemuksesi ja taustatietosi sähköosoitteeseen burt@burt.fi. Kotisivu: www.burt.fi MP 2013 KAMAPÖRSSI Helsingin Messukeskuksessa järjestettävän moottoripyöränäyttelyn yhteydessä on uutuutena tänä vuonna MP13 Kamapörssi. Sinulla on mahdollisuus tuoda MP13 Kamapörssiin myytäväksi käytettyjä ajovarusteitasi ja sijoittaa tuotot vaikka messuilla myytäviin uusiin varusteisiin ja tarvikkeisiin. Kamapörssissä otetaan vastaan ajovarusteita myytäväksi: Perjantaina 01.02 klo 10:00 - 20:00 Lauantaina 02.02 klo 09:00 - 18:00 Sunnuntaina 03.02 tavaraa ei enää vastaanoteta Myyntiin voit tuoda käytettyjä, hyväkuntoisia ajovarusteita. Hinnan saat päättää itse, mutta järjestäjät auttavat tarvittaessa sopivan hinnan määrittelyssä. - 4.7.2014. Viralliset ohjelmapäivät ovat 1.-3.7.2014. 69. FIM Rally . Kun näet numerosi ruksitun voit tulla samantien hakemaan rahasi kassalta. Kamaset ry:n välityspalkkio on 15 % varusteen myyntihinnasta, kuitenkin aina vähintään 3 euroa. Varusteita Kamapörssiin tuotaessa on kaikkien lunastettava messujen pääsylippu. Nettiosoitteessa: (http://www.kamaset.fi/) löytyy osio: ?Myyntilomakkeet. Ohjelmaan kuuluvat virallisen protokollan mukaiset ilmoittautumiset kansallishymneineen, retkipäivät mielenkiintoisiin kohteisiin, kansallista iltaohjelmaa sekä upea satojen moottoripyörien Kansojen paraati kera maiden lippujen, eri kerhojen viirien ja asujen. Tapahtuman päätarkoitus on motoristien kansainvälisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja kansallisten kulttuurien esitteleminen sekä tutustuminen paikalliseen kulttuuriin. Suomi on ollut yksi viimeisimmistä maista, jossa maahantuontia on vielä harjoittanut yksityinen yritys. Burt Racing hakee ryhmäänsä veteraanikuljettajaa! N yt ei tarvitse olla nuori ja nopea saalistaakseen tiimipaikkaa! Meillä Burt Racingissä riittää, kun on riittävän vanha ja ajatukseltaan vikkelä. Etsimme siis veteraani-ikäistä +35 vuotiasta motocrosskuljettajaa tiimimme ajamaan MXV Suomen Cup -sarjaa ja mahdollisesti myös Cross Countrykisoja, meidän kanssamme on myös hyvä mahdollisuus päästä ajamaan supermotoa. Kalustona käytämme KTM SX-F 450 motocrosspyöriä. Sellainen odottaa tallissamme myös sinua. Onko tämä sinun paikkasi. Toistaiseksi Oy Hailac Ab jatkaa siis entiseen malliin tuoden maahan ja myyden uusia pyöriä, sekä varaosia, varusteita ja tarvikkeita, myös Ducatin huoltopalvelut jatkuvat. Virallista jälleenmyyjäverkostoa ei ryhdytä toistaiseksi rakentamaan ja huoltopisteet listataan verkkosivuille osoitteeseen www.ducati.fi. Jouko Kantola kertoi, että Ducatilla on pyrkimyksenä maailman laajuisesti siirtää maahantuonti kaikissa maissa merkin oman organisaation piiriin. Samassa tiedotteessa kerrottiin, että uudesta maahantuontijärjestelystä tiedotetaan vuodenvaihteen aikoihin. Uudesta järjestelystä ei ole tullut tietoa, mutta juuri, kun tämän numeron osalta oltiin panemassa kirjan kannet kiinni, eli lehti oli lähdössä painoon, saapui toimitukseemme tiedote, joka kertoi lyhykäisyydessään, että Oy Hailac Ab jatkaa toistaiseksi Ducati maahantuontia. Suoritimme tarkistussoiton Oy Hailac Ab:n toimitusjohtajalle, Jouko Kantolalle ja hän varmisti tiedon paikkansa pitävyyden. Kantola kertoi, että varsinaista uutta sopimusta ei ole, vaan yhteistyötä jatketaan toistaiseksi vanhan sopimuksen mukaisesti ja ensisijaisesti kyse on siitä, että asiakkaita ei jätetä tyhjän päälle, vaan heille halutaan turvata palvelun jatkuvuus. K FIM RALLY TAMPEREELLA 28.6.-4.7.2014 ansainvälinen matkamotoristien kokoontumisajo . Kansainvälinen moottoripyöräilyliitto FIM (Federation Internationale de Motocyclisme) on myöntänyt vuoden 2014 tapahtuman järjestelyoikeuden Touring Finlandia Moottorikerho ry:lle (TFMK) joka on Suomen Moottoriliiton jäsenkerho. Suomessa tapahtuma on järjestetty vain kerran aikaisemmin, vuonna 1988. Tapahtumaan osallistuu vuosittain yli 1000 motoristia noin 30 eri maasta. järjestetään Tampereella 28.6. -sivusto jossa voit jo ennakkoon lähettää tiedot kamoistasi ja varmistaa ilmaiset pääsyliput sunnuntaille. Kamapörssi sijaitsee Messukeskuksen hallissa 3. Tarkista etukäteen myytäväksi tuotavien varusteittesi tiedot: Tuote, merkki ja koko jo kotona. Jokaisesta tuomastasi varusteesta saat numeroidun tarkistuslipukkeen, jolla voit lunastaa rahat tai omat varusteesi pois milloin vain messujen aukioloaikoina. Tarkistuslipukkeella pääset ilmaiseksi takaisin messuille sunnuntaina 3.2. Järjestelyjä hoitaa MP-messujen Kamapörssiä varten perustettu, aktiivisista moottoripyöräharrastajista koostuva Kamaset ry. 17
AIKALISÄ KATSASTUSPAKKOON EU T TRIUMPH TIGER SPORT riumph on uudistanut vuodeksi 2013 Tiger-mallinsa perusteellisesti ja samalla mallinimeä on täydennetty ilmaisulla; Sport. Siksipä halleissa kannattikin kulkea kaikessa rauhassa tutkimassa, josko joku olisi hinnoitellut aarteensa hieman maltillisemmin. Vanha sanonta pitää paikkansa. Ei se ole hullu, joka liikaa pyytää, vaan se, joka maksaa. Huippuväännön arvoksi ilmoitetaan 104 Nm. välillä. lisäkustannusta yöpymisten sekä hallivuokrien kanssa, ettei se olisi kannattavaa sen kummemmin näytteilleasettajille kuin Konepyöräseurallekaan. Kiertely hallissa osoitti, että veteraanipyörien ja niiden osien hinnoittelu on huojuvaa. Tässä systeemissä ajoviiman laukkuihin osuvat tempoilut eivät välity suoraan runkoon, eivätkä revi pyörää, sillä järjestelmä sallii pienen laukkujen liikkuvuuden ja laukut ovat sisäisen vaijeriyhteyden välityksellä kytköksessä toisiinsa. Pyörä on nähtävillä Helsingissä MP 13-näyttelyssä Triumphin osastolla. :n sisällä on kalisteltu sapeleita jo vuosien ajan siitä, astuuko voimaan direktiivi, joka määräisi tieliikennekäytössä olevat moottoripyörät määräaikaiskatsastettaviksi. Silloin se on haluttaessa tulkittavissa jopa tiettyä harrastajakuntaa vastaan suunnatuksi ajojahdiksi. huhtikuuta järjestettävän JMK:n moottoripyöränäyttelyn talkootyössä. Jyväskylän Paviljongin kolmessa hallissa oli 170 osastoa hieman alle 10.000 neliömetrin alalla. Etuhaarukan kulma on nyt puoli astetta jyrkempi ja akseliväli on hieman edeltäjää pidempi. Muutosten myötä Tiger on jalostunut kaikin puolin myös käytännöllisemmäksi ja ajomukavuudeltaan miellyttävämmäksi. Istuin korkeus on nyt 5 mm matalampi (830 mm) ja se on etuosastaan myös kapeampi. Hintahaitari oli maallikon silmään melkoinen. kerran. Noin sadan jäsenen yhdistykselle tapahtuma on melkoinen voimanponnistus. Mukana talkoissa on jo pitkään ollut myös Jyväskylän Moottoriklubi. Tilavuudeltaan 1050cc moottorin huipputehoa on kasvatettu 10 hv, sen ollessa 125 hv. Konepyöräseura on puolestaan mukana 6.-7. Kustannussyistä tapahtuma on aina ollut yksipäiväinen. Kaksipäiväisenä mukaan tulisi niin paljon 18 taja saa jalkansa esimerkiksi liikennevaloissa tukevasti maahan. Uusi tuulilasi puolestaan tarjoaa paremman tuulensuojan. Polttoaineen kulutuksen ilmoitetaan vähentyneen 7%. Pyörän takaosa on uudistunut täysin ja lähes samaa voidaan sanoa myös etuosasta, sillä lähes jokainen näkyvillä oleva komponentti on vaihtunut uudemmaksi versioksi. Tiger Sport on adveturehenkinen katupyörä harrastajalle, joka arvostaa moottoripyöräilyn alkuperäisiä, aitoja arvoja. Tehon lisäyksen ja uusien muotojen lisäksi pyörän runkoa on vahvistettu, samoin täysin säädettävää jousitusta on kehitetty, jotta kaarreominaisuudet vahvistetun rungon kanssa olisivat vielä terävämmät. Samalla Olli muistutti, että ensi vuoden tammikuun 11. Mutta kaikesta huolimatta kauppa kävi, sillä ulosmenevillä oli viemisinään leveän hymyn lisäksi milloin ruostein bensatankki, milloin joku kiiltävämpi osa työn alla olevaan vanhukseen. Jyväskylän Rompepäivät on vakiinnuttanut asemansa maamme ykköstapahtumana kaksipyöräisten kohdalla. Konepyöräseura on onnistuneesti vaalinut tapahtuman alkuperäistä luonnetta nimenomaan moottoripyörähenkisenä tapahtumana. Joulukuun 3. päivänä Brysselissä pidetyssä kokouksessa katsastusta vaatinut kanta jäi tappiolle ja hanke raukesi toistaiseksi. Rivien välistä asiaa on mahdollista tulkita siten, että direktiivin voimaanastumista voimallisesti ajaneen tahon asiantuntijaelimenä ja taustavaikuttajana on toiminut katsastus- ja testaustoiminnan kanssa tekemisissä oleva instituutio, jonka liiketaloudellisia motiiveja olisi saattanut palvella se, että moottoripyörien määräaikaiskatsastusta valvomaan olisi synnytetty direktiivi, jota EU-maat olisivat ryhtyneet nöyrästi noudattamaan. Direktiiviehdotuksen ollessa jäsenmaissa lausuntokierroksella niskan päälle pääsi lopulta direktiivin vastainen kanta ja sen muassa faktat, jotka kumosivat näkemyksen, että moottoripyöräonnettomuudet johtuisivat teknisesti epäkuntoisista moottoripyöristä. Yhtenä katsastuspakkoa vastustavana näkökantana tuotiin esiin myös se, että monilla moottoripyöräilyn harrastajilla on aktiivikäytössä useita moottoripyöriä ja mahdollisesti kalliiksi muodostuvista katsastusmaksuista saattaisi koostua niin suuri potti, että se alkaisi rajoittaa yksilön harrastustoimintaa. Näillä muutoksilla yhä useampi kuljet- K Jyväskylän Rompepäivät avasi ajokauden eski-Suomen Konepyöräseura järjesti Rompepäivät jo 22. päivä tapaamme taas.. Kävijöitä päivän aikana oli reilu neljä tuhatta, mikä osoittaa tapahtuman tarpeellisuuden. Myös satulan takaosa on aiempaa matalampi, joten matkustaja pystyy istumaan kuljettajan takana tehokkaammin tuulensuojassa, samoin kyytiin nouseminen on helpompaa. Kehittyneemmät kiinnipitokahvat kuuluvat vakiovarustukseen. Uusi takarunko ei ainoastaan madalla matkustajan istuinkorkeutta, vaan se on myös vahvempi sallien kookkaampien valinnaisvarusteisiin kuuluvien laukkujen käytön. Triumphin Dynamic Luggage System on dynaamisesti kiinnittyvien laukkujen edelläkävijä. Pitkiä kuljettajia ajatellen istuin on puolestaan pitempi mahdollistaen istumisen taaempana. Ohjaustanko on matalampi ja kapeampi mahdollistaen suorilla ajettaessa sporttisemman ajoasennon. Rihkamakauppiaita tapahtumaan ei päästetä. Konepyöräseuran puuhamies Olli Niinikankaan mukaan kiitos hyvästä tapahtumasta kuuluu ilman muuta yleisölle ja kauppiaille. Direktiivin puolesta puhuvan tahon ylle saattaa puolestaan langeta varjo jopa oman edun tavoittelusta, jos näytetään toteen yhteys testaus-/katsastusinstituution ja direktiivin puolesta esitettyjen ?faktojen
Tuotevalikoima on laajentunut myös moottoripyörien käytettävyyttä parantavilla lisävarusteilla kuten suojaraudat, pohjapanssarit, keskiseisontatuet, sissybarit ja lisävalot. Kaikki Hepco & Becker kiinnitysjärjestelmät on suunniteltu ja testattu moottoripyöriin. Patentoitu BOA L5 kiinnitys pitää sisällään yhden mikrosäädettävän säätimen ja ruostumattomasta teräksestä valmistetun vaijerin perinteisten nauhojen sijaan. Kuten muissakin kypärissään, myös tämän mallin suunnittelussa Suomy on hyödyntänyt taitojaan ja innovatiivisuuttaan. MV Tourer on kypärä mikä on valmistettu Tricarboco-materiaalista (Suomy patentti; sekoite hiilikuitua, kevlaria ja kuituja). Kypärän mukana toimitetaan osat, joilla voit muuntaa endurokypärän laadukkaaksi touringkypäräksi poistamalla siitä lipan. Teknisiä tietoja: - Kaksi kuorikokoa - Koot: XS-XXL - Paino 1100 +/- 50g - Hyväksynnät: ECE 22.05, DOT - Suomy patentoitu D-lenkki kiinnitys - Kaksi kypärää yhdessä, lipallinen endurokypärä sekä laadukas touringkypärä ilman lippaa - Sisusta Polyesterista antibakteerisella käsittelyllä - Irrotettavat poskitoppaukset sekä sisusta. Näiden elementtien yhdistelmä takaa käyttäjälleen yhdenmukaisen kiinnityksen kengän päällä. Lisäksi Boa-teknologia takaa, että säädin ja vaijeri kestävät kengän käyttöiän. Kengän yläosassa on Velcro-tarrakiinnitys, suojat nilkassa, vettäpitävä kalvo sekä Vibram-pohja. Lisätietoja maanhantuojalta: Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy, puh (02) 535 2500, internet: www.npm.fi, www. gaerne.com. 19. Kenkään ei muodostu painekohtia innovatiivisen Boa-kiinnitysjärjestelmän ansiosta, mikä takaa mukavuuden, kestävyyden ja oikean kireyden. Storm Motor Hepco & Becker -tuotteiden maahantuojaksi S torm Motor on aloittanut saksalaisen Hepco & Becker moottoripyörälaukkujen, kiinnikkeiden ja lisävarusteiden maahantuonnin. Hepco & Becker on valmistanut laukkuja ja kiinnikkeitä jo yli 25 vuoden ajan. Eikä vain kaikkein uusimpiin malleihin, sillä yli 650 pyörän valikoimasta löytyy vaihtoehtoja myös vanhempaan kalustoon. Hepco & Becker tuotteet tilattavissa Stormmyymälöissä ja jälleenmyyjillä kautta maan ja verkkokaupassa www.storm-motor.?. G Gaerne G.Round ajokenkä K Suomy MX Tourer äytännöllisyys, racing-kokemus, mainio off-road- ja street-tuntemus ovat vaikuttaneet uuden Suomy tulokkaan ominaisuuksiin. Saatavana eri kokoisina, jolloin kypärän kustomointi juuri sinulle oikeankokoiseksi on mahdollista - Hyvä ilmastointi on taattu useilla ilmastointikanavilla: 2 leukaosassa sekä 4 kanavaa kuoressa - Tuplavisiiri: ulommainen visiiri valmistettu lämpömuotoillusta polykarbonaatista lukitusjärjestelmällä sekä aurinkovisiiri on valmistettu polykarbonaatista ja se on säädettävissä kypärän sivulta Maahantuonti: Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy, puh (02) 535 2500, internet: www.npm.?, www.suomy.com. aernen uusi tekninen ajokenkä soveltuu loistavasti lyhyille matkoille ja kaupun-kiajeluun, mutta se on myös ideaali kävellessäsi ympäri kaupunkia. Tärkein G.Round kengän ominaisuuksista on sen patentoitu BOA L5 -kiinnitystapa. Mallikohtaiset kiinnikkeet parantavat turvallisuutta ja tekevät asennuksen helpoksi. Stormilla ollaan innoissaan ja vakuuttuneita uudesta edustuksesta, sillä valikoima tarjoaa ehkäpä markkinoiden laajimman valikoiman tavarankuljetusratkaisuja moottoripyöriin
Ensimmäinen lyhytaikainen auton ajokortti on edelleen voimassa 2 vuotta. Ajokorttilain voimaantulo muuttaa myös vanhojen ajokorttien voimassaoloaikaa. Kuorma- ja linja-auton ajokortit ovat voimassa 5 vuotta sen jälkeen, kun ajokortin haltija täyttää 70 vuotta, ne ovat voimassa enintään 2 vuotta kerrallaan. . Tämän jälkeen on käytössä Euroopan laajuisesti yhtenäinen korkean turvatason ajokorttimalli. Muutokset perustuvat jo vuonna 2006 annettuun EU:n III ajokorttidirektiiviin, joka velvoittaa kaikkia EU:n jäsenmaita. Suomi on valinnut muutosajankohdaksi viimeisen mahdollisen ajankohdan, 19.1.2013. Lisäksi Suomi on ottanut käyttöön pisimmät mahdolliset ajokorttien voimassaoloajat. Uusi ajokorttilaki tähtää liikenneturvallisuuden parantamiseen ja yhteinäiseen ajokorttikäytäntöön EU:n alueella. Mopon ja mopoauton ajokortin hankinta muuttuu Kaksipyöräisen mopon ja kevyen nelipyörän, eli yleensä mopoauton ajo-oikeudet eriytyvät 19.1.2013 alkaen. UUSI AJOKORTTILAKI ASTUI VOIMAAN 19.1.2013 Uusi ajokorttilaki astui voimaan tämän numeron ilmestymisen kynnyksellä, 19.1.2013. Kaikki 19.1.2013 jälkeen myönnettävät ajokortit ovat määräaikaisia. 2013 suoritettu M-luokan kuljettajatutkinto oikeuttaa edelleen kuljettamaan sekä mopoa että kevyttä nelipyörää. Ennen vuotta 1985 syntyneet eivät tarvitse mopon kuljettamiseen ajokorttia. Mopoauton tai muun kevyen nelipyörän kuljettamisen on kuitenkin oltava vähintään joko ennen 19.1.2013 suoritettu mopokortti tai uusi AM-luokan ajokortti erityisehdolla 121. Mopo (AM-luokka erityisehdolla 120) AM121-merkintä mopokortissa oikeuttaa kuljettamaan ainoastaan mopoautoa ja muita kevyitä nelipyöriä. Opetus opetusluvalla AM-luokan opetuslupa on voimassa yhdeksän kuukautta ja sen myöntää poliisi. Ennen luvan myöntämistä luvan hakijan on suoritettava opetuslupaopettajan teoriakoe. Opetusluvan voi saada henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva henkilö. Mopon opettamiseen edellytetään, että hakija on täyttänyt 21 vuotta ja hänellä on ollut vähintään kolmen vuoden ajan moottopripyörän ajokortti, tai 1.6.2011 jälkeen suoritettu mopokortti. Mopoauton opetuslupaopettajalta vaaditaan 25 vuoden ikää ja että hänellä on ollut vähintään 3 vuoden ajan B-luokan ajokortti, tai 1.6.2011 jälkeen suoritettu kevyen nelipyörän ajokortti. Ennen mopon ja mopoauton ajoopetuksen aloittamista opetusluvalla, pitää opetusluvan haltijan yhdessä oppilaan kanssa osallistua autokoulussa annettavaan opetukseen. Vanhat ajokortit palautetaan postilähetyksen mukana olevien ohjeiden mukaisesti. Kaikkialla EU-alueella otetaan vuosina 2013-2033 käyttöön vain yksi luottokortin kokoinen ajokorttimalli. Tämän jälkeen ajokortti on voimassa 5 vuotta kerrallaan. . Ajokortin kaksoiskappaleen tilaaminen kadonneen tilalle, erityisehtojen tai nimen muutos eivät muuta ajokortin voimassaoloaikaa uuden lain mukaiseksi. Ikäraja: 15 vuotta Opetus: teoriaopetusta vähintään 6 tuntia, josta vähintään 4 tuntia on yksinomaan mopon kuljettamiseen liittyvää opetusta, sekä ajo-opetusta vähintään 3 tuntia, josta vähintään tunti on käsittelyopetusta ja vähintään 2 tuntia ajo-opetusta liikenteessä. Tutkinto: teoriakoe ja ajokoe. AM120-merkintä ajokortissa oikeuttaa kuljettamaan ainoastaan kaksi- ja kolmipyöräistä mopoa. Ajokortti postitse kotiin Mopoauto ja muut kevyet nelipyörät (AM-luokka erityisehdolla 121) EU-alueelle yhtenäinen ajokorttikäytäntö Ikäraja:15 vuotta Opetus: teoriaopetusta vähintään 6 tuntia, josta vähintäään 2 tuntia on yksinomaan kevyen nelipyörän kuljettamiseen liittyvää opetusta, sekä ajo-opetusta vähintään 3 tuntia, josta vähintään tunti käsittelyopetusta ja vähinään 2 tuntia ajo-opetusta liikenteessä. Tutkinto: teoriakoe ja ajokoe. Uuden ajokorttilain myötä valtaosa ajokorteista toimitetaan hakijoille postitse. Trafi lähettää muistutuskirjeen hyvissä ajoin ennen ajokortin voimassaoloajan päättymistä. Ennen uuden lain voimaanastumista hankittu ajokortti on voimassa enintään 18.3.2033 asti, vaikka siihen olisi merkitty myöhäisempi aika. Ajokortin uusiminen Uutta ajokorttia haetaan poliisilta ennen jo olemassa olevan ajokortin voimassaoloajan päättymistä erillisellä hakemuksella. Ajokortin uusimisen yhteydessä uusitaan tarvittaessa myös valokuvat. Kuorma- ja linja-auton ajokortin haltijan pitää toimittaa lääkärintodistus ajokortin uusimisen yhteydessä, kun hän on täyttänyt 45 vuotta. Kaikissa luokissa luovutaan 45-vuotiaan näöntarkastus velvollisuudesta, eikä 70 20 vuotta täyttäneiltä enää vaadita kirjallista todistusta ajotaidon säilymisestä. Ajokorttiluokan korottaminen muuttaa ajokortin voimassaoloaikaa Uuden ajokorttiluokan lisääminen lain voimaantulon jälkeen muuttaa ajokortin määräaikaiseksi. Opetuksessa käsitellään eri tekijöitä, jotka vaikuttavat mopon ja mopoauton, tai muun kevyen nelipyörän kuljettamisen turvallisuuteen. Ajoharjoittelun liikenteessä voi aloittaa vasta, kun oppilas on täyttänyt 15 vuotta. Hyvitys AM-luokkaan saadusta opetuksesta Kun AM-luokan ajo-oikeuden haltija. kuitenkin enintään siihen saakka, kun ajokortin haltija täyttää 70 vuotta. Mopoauton ajo-oikeutta ei silloin enää saa tavallisella mopokortilla. Ennen 19.1. Ajoneuvoluokasta ja kortin haltijan iästä riippuen voimassaoloaika on 2-15 vuotta. Kaikki aiemman mallin mukaiset ajokortit vaihdetaan uusiin vuoteen 2033 mennessä. Jos ajokortin toimittaminen postitse ei jostakin syystä ole mahdollista, niin ajokortin luovuttaa poliisi. Muutos ei vaadi siinä vaiheessa ajokortin haltijoilta mitään toimenpiteitä. Uudet ajokortit määräaikaisia Uudet 19.1.2013 jälkeen myönnettävät ajokortit ovat voimassa seuraavasti: . Kortin uusimiseen ei liity autokouluopetusta tai kuljettajatutkintoa. Kun 70 vuotta täyttänyt henkilöauton, moottoripyörän, mopon, tai traktorin ajooikeuden haltija on uusimassa ajokorttiaan, hänen pitää aina liittää hakemukseensa lääkärinlausunto. Henkilöautojen, moottoripyörien, mopojen ja traktoreiden ajokortit ovat voimassa 15 vuotta kerrallaan
A1-luokka Luokkaan kuuluvat moottoripyörät, joiden sylinteritilavuus on enintään 125 cc, enimmäisteho 11kW (15 hv) ja teho/painosuhde enintään 0,1 kW/kg, kolmipyörät, joissa on kolme symmetrisesti sijoitettua pyörää ja joiden enimmäisteho on 15 kW, sekä invalidimoottoripyörät niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. Ikäraja: 16 vuotta Opetus: teoriaopetusta vähintään 12 tuntia, sekä ajo-opetusta vähintään 9 tuntia. Tutkinto: teoriakoe, käsittelykoe ja ajokoe liikenteessä. Teholtaan rajoitettu moottoripyörä (max 35 kW) . alkanut rajoitettu A-luokan ajo-oikeus oikeuttaa kuljettamaan moottoripyörää, jonka enimmäisteho on 25 kW ja tehon suhde omamassaan on enintään 0,16 kW/kg 19.1. Jos ajo-oikeuden haltija tarvitsee ajokorttiinsa merkinnän rajoittamattoman A-luokan ajo-oikeudesta, niin uutta ajokorttia tulee erikseen hakea poliisilta. A2-luokan ( <35 kW) ajo-oikeuden haltija, jolla on ollut A2-luokan ajooikeus vähintään 2 vuotta: voi hakea ajo-oikeuden korottamista A-luokkaan täytettyään 20 vuotta ja suoritettuaan 7 tunnin kuljettajaopetuksen. A-luokan ajo-oikeuden myöntäminen edellyttää opetustodistuksen esittämistä poliisille. MOOTTORIPYÖRIEN AJO-OIKEUDET A1-luokan ajo-oikeus oikeuttaa kuljettamaan moottoripyörää, jonka enimmäisteho on 11 kW ja tehon suhde omamassaan enintään 0,1 kW/kg Ennen 19.1. Kuljettajatutkinnon sisältö ei muutu. Kevytmoottoripyörä . Lisäksi luokan korottamiseksi vaaditaan kuljettajaopetusta. A-luokan korottaminen 19.1.2013 lähtien A1-luokan ajo-oikeuden haltija, joka täyttää 18 vuotta 19.1.2013, tai sen jälkeen: voi hakea ajo-oikeuden korottamista seuraavaan, A2-luokan ajo-oikeuteen, kun A1-luokan ajo-oikeus on ollut voimassa vähintään 2 vuotta. Lakimuutoksen jälkeen A-luokan korottaminen seuraavaan ylempään luokkaan vaatii ikärajan täyttymisen lisäksi, että alempi A-luokan ajo-oikeus on ollut voimassa vähintään kaksi vuotta. Ajoopetuksesta vähintään 4 tuntia on oltava ajo-opetusta liikenteessä. Jos henkilöllä on A2-luokan ajokortti, joka on ollut hänellä vähintään 2 vuotta, hän voi korottaa sen A-luokkaan täytettyään 20 vuotta. Opetus opetusluvalla Moottoripyörän opetuslupa on voimassa yhdeksän kuukautta ja sen myöntää poliisi. Ennen luvan myöntämistä luvan hakijan on suoritettava opetuslupaopettajan teoriakoe. Opetusluvan voi saada henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva henkilö. Moottoripyörän opetuslupaa hakevalta edellytetään 25 vuoden ikää ja hänellä on pitänyt olla opetuksen luokkaa vastaava ajokortti vähintään 3 vuoden ajan. Opetusluvalla opetettaessa sekä opet tjan että oppilaan pitää ennen opetuksen aloittamista osallistua autokoulussa turvallisuustunnille. Harjoituslupa Ennen moottoripyörän harjoitusluvan myöntämistä pitää hakijan saada ajoopetusta 4 tuntia, josta vähintään 2 tuntia on oltava ajo-opetusta liikenteessä. Lisäksi hakijalla pitää myös olla voimassa oleva ajolupa, sekä hyväksytysti suoritetut teoriaja käsittelykokeet. Niistä 2 tuntia on oltava teoriaopetusta ja 5 tuntia ajo-opetusta. A-luokka Luokkaan kuuluvat kaikki moottoripyörät niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen, sekä kolmipyöräiset, joissa on kolme symmetrisesti sijoitettua pyörää ja joiden teho ylittää 15 kW. Ikäraja: 24 vuotta Opetus: teoriaopetusta vähintään 12 tuntia, sekä ajo-opetusta vähintään 9 tuntia. Tutkinto: teoriakoe, käsittelykoe ja ajokoe liikenteessä. A1- ja A2-luokan korttien korottaminen kuljettajaopetuksella Jotta vähintään 2 vuotta aikaisemmin saadun A1-luokan ajo-oikeus voidaan koriottaa A2-luokkaan, tai A2-luokan ajooikeus A-luokkaan, vaaditaan kuljettajaopetusta 7 tuntia. suorittaa moottoripyörän, auton, tai toista AM-luokkaan sisältyvää ajo-oikeutta, vähennetään vaadittavasta teoriaopetuksesta 2 tuntia ja ajo-opetuksesta yksi tunti. Moottoripyöräkortin hankinta muuttuu 2013 Moottoripyörien kuljettamiseen oikeuttavat ajokorttiluokat sekä kuljettaja opetus muuttuvat 19.1.2013. A2-luokan ajo-oikeuden myöntäminen edellyttää opetustodistuksen esittämistä poliisille. ehtinyt kertyä 2 vuotta: voi saada A2-oikeuden ainoastaan suorittamalla A2-luokaan vaadittavan kuljettajaopetuksen ja kuljettajatutkinnon. Rajoitetun A-luokan (< 25kW) ajooikeuden haltija, jolle on myönnetty rajoitettu A-luokan ajo-oikeus viimeistään 18.1.2013: saa rajoittamattoman A-luokan ajooikeuden automaattisesti kahden vuoden kuluttua rajoitetun A-luokan ajo-oikeuden myöntämisestä. Hakija ei myöskään saa olla ajokiellossa, eikä hänellä ole saanut olla ajokieltoa lupapäätöstä edeltäneen viiden vuoden aikana. Moottoripyöräkortin korottaminen ylempään A-luokkaan muuttuu 2013 Uusi ajokorttilaki muuttaa moottoripyöräkortin korottamisen edellytyksiä 19.1.2013. Lisäksi luokan korottamiseksi vaaditaan 7 tuntia kuljettajaopetusta, josta 2 tuntia teoriaopetusta ja 5 tuntia ajo-opetusta. A2-luokka Luokkaan kuuluvat moottoripyörät, joiden enimmäisteho on 35kW, teho/painosuhde enintään 02,kW/kg ja joita ei ole muunnettu ajoneuvoista, jonka teho on yli kaksi kerta suurempi. Ikäraja: 18 vuotta Opetus: teoriaopetusta vähintään 12 tuntia, sekä ajo-opetusta vähintään 9 tuntia. Tutkinto: teoriakoe, käsittelykoe ja ajokoe liikenteessä. Moottoripyörä . 2013 jälkeen alkanut A2-luokan ajo-oikeus oikeuttaa kuljettamaan moottoripyörää, jonka enimmäisteho on 35 kW ja tehon suhde omamassaan on enintään 0,2 kW/kg. A-luokan ajo-oikeus oikeuttaa kuljettamaan kaikkia moottoripyöriä. Tietolähde: Trafi A1-luokan ajo-oikeuden haltija, joka täyttää 18 vuotta 19.1.2013, tai sen jälkeen ja haluaa A2-luokan ajo-oikeuden ennen kuin A1-luokan ajo-oikeutta on 21
Eikä ihme, sillä ympärysmittaa on R-Starissa peräti 5 cm vähemmän. SRO:n sisään mahtui lisäksi lämmintä alusasuakin sen verran runsaasti, että jo huhtikuun pikkupakkasissa pystyin lähtemään koko- Ajoasujen tyylit muuttuvat: ensimmäiset vesitiiviit kangasajoasut, kuten Rukka Gore-Tex vuodelta 1987, näyttivät tällaisilta. 22 Takaa takki ei näytä niin lyhyeltä kuin edestä. Takana olevalle isolle taskulle yltää vain, kun takki ei ole päällä. usmatkalle Lontooseen konepyörällä (ks. Moto nro 4/2003). Rukan nykyinen tekstiiliasujen ykkösmalli R-Star on toista maata. Takki on edestä lähes 10 cm lyhempi kuin Armas-takki. Takaa ero on pienempi, 4 cm. Sporttista on oltava? Moottoripyörien ja ajovarusteiden valmistajilla on alituinen huoli tuotemerkkinsä imagosta. Se ei saa olla pappamainen, ei edes keski-ikäinen! Nuorekkuus kytkeytyy mielikuvatasolla kiehtovaan jännittävyyteen, keski-ikäisyys tuo mieleen pysähtyneisyyden ja vanhanaikaisuuden. Kaipa nuorekkailla malleilla yritetään houkutella uutta sukupolvea ostoksille. Takavuosien ykkösasu Rukka SRO oli leikkaukseltaan väljä niin, että siinä oli tilaa ilmalla täytettävälle Airvantage-lämpöliiville. R-Star, Rukan uutta ajoasulinjaa . Kun vertai- lukohtana oli normaalileikkauksella oleva koon 52 Rukka Armas, tuntui vastaavan koon R-Star heti napakammalta. Veijo Saano ? Rukan kangasajoasujen nykyinen huippumalli R-Star ei ole moottoripyöräilevien pappojen matkahaalari, vaan urheilullinen uuden tyylin ajoasu. Matkakäyttöön R-Star kuitenkin joutui, suojelemaan pappojen ikäluokkaan kuuluvaa kirjoittajaa viime kesän vaihtelevissa säissä. R ukan kangasajoasujen huippumalleissa on aiemmin näkynyt selvä painotus matkamoottoripyöräilyyn
Ehkä myös ajoasuissa. R-Starin takin painoksi Rukka kertoo vain 2,8 ja housujen 2,5 kiloa, kun kyseessä on koko 50. Koeajossa ollut 52-kokoinen R-Star -takki painoi 3,28 kg suojineen ja lämpövuorineen. Tukivyön saa takista irti, jos ei halua sitä käyttää. Käytin takinsisäistä tukivyötä mielelläni, kuten takkia kaikkineen: R-Star istui niin tasapainoisesti, että suojien paino ei tuntunut ollenkaan. Ritilämäiset, mustat RVP Air -suojat on korvattu D3O-suojilla. Ei R-Star mistään painanut myöskään ryhtipyörien selässä, mutta takin lyhyys tuntui alkuun omituiselta. R-Starissa (oik.) käytetty Superfabricvahvistus polvi-, kyynär- ja olkanivelten päällä ei ole niin raskasta ja jäykkää kuin Armas-asun Superfabric. Samoin takin tiivis istuvuus tuntui väljiin tekstiiliajoasuihin tottuneesta aluksi vieraalta. Siitä on se etu, että takin helma ei paina reisiin pyörän selässä istuessa. Ainakin BMW ja Rukka tuota liiviä käyttivät, mutta eivät käytä enää. Siltä osin on R-Star saatu noin 300 grammaa edeltäjäänsä kevyemmäksi. Rukka ei käytä R-Starin takissa myöskään pitkää vetoketjua, vaan sen tilalla on Gore Lockout -rakenteinen, toimintaperiaatteeltaan Minigrip-pussit mieleen tuova sulkija. Mutta vain pienen, sillä R-Starin Superfabric ei ole samaa, keraamisen raskasta ja jäykkää kuin Armas-asussa, vaan ohuempaa ja notkeampaa. Ja tietysti painoa on säästetty tekemällä asu tyköistuvammaksi ja takin osalta lyhyemmäksi, kuten edellä jo mainitsin. Tyköistuvuuden tuntua edistää osaltaan takkiin integroitu tukivyö, jonka ansiosta ei tarvita erillistä ?munuaisvyötä?. R-Starin vyö on lisäksi kevyempi kuin erillinen tukivyö. Vyö kiinnitetään tarralla portaattomaan tiukkuuteen. Keski-ikäistä motoristia on vaikea saada innostumaan 20-vuotiaiden muodista. Oli miten oli, Rukka R-Starin yleisilme on sporttisen nuorekas. Kuten on huomattavissa, oli kaltaiseni myöhäiskeski-ikäisen motoristin alustava reaktio R-Stariin varauksellinen. Painotusta eri asioille Painon väheneminen on edistyksen merkki niin matkapuhelimissa kuin moottoripyörissäkin. Sen avulla takin saa paljon paremmin sovitetuksi yksilöllisesti istuvaksi kuin takin ulkopuolisella vyöllä, jota R-Starissa ei ole. Miltä R-Star sitten tuntui? Tiivis tuntuma Jos ajokkeihini olisi kuulunut urheilullinen kyykkypyörä, olisin arvostanut takin lyhyyttä. ja moottoripyöräilyn pariin. Tässäkin on saatu säästetyksi painoa. R-Starissa on Rukan perinteiset RVP Air -suojat korvattu D3O-suojilla. Housujen painoksi vaaka näytti vain 2,45 kg, vaikka mukana olivat suojat, lämpövuori ja olkaimet. Koko asun painoksi tuli 5,73 kg. Kun vuorit jättää pois, painaa asu 5 kg, saman kuin kymmenen vuoden takainen ykkösmalli Rukka SRO. SRO:ssa ollut ilmalla täytettävä Airvantage-liivi eristi lämpöä hyvin, mutta oli ilmeisesti liian kömpelö saadakseen suosiota. Uudet suojat ovat pehmeät ja iskunvaimennukseltaan paremmat, mutta paksummat ja painavammat. 23. Yhteensä D3O-suojat (hartioissa, kyynärpäissä, lonkissa ja polvissa sekä selässä) painavat 1500 grammaa, kun Kevyt Lockout-suljin korvaa vetoketjun ja sen eteen tulevat, sateelta ja tuulelta suojaavat pitkät kangasläpät. Koska Lockout on veden- ja tuulenpitävä, ei tarvita monimutkaista vetoketjun, viiden nepparin ja kahden pitkän tuulensuojaläpän rakennetta vetoketjun suojaksi. Ja mitä väliä on mielikuvilla, kun moottoripyöräily on ollut keski-ikäisten harrastus jo 1990-luvulta asti. Iskunvaimennukseltaan ne ovat entisiä suojia paremmat, mutta painoa uusilla suojilla on enemmän. Mutta onko nuorilla varaa ostaa R-Starin kaltaista ajoasuvalikoiman kalleinta mallia. Sulkimen alapäässä on pieni kangasläppä, joka suojaa tankkia naarmuuntumiselta. vastaava määrä RVP Air -suojia painaa 1200 grammaa. Pienen lisäpainon tuo myös Superfabric -vahvistus, jota R-Starissa polvissa, kyynärpäissä ja hartioissa
Heikompi eristyskohta on rinnan puolella, sillä Lockout-sulun kohdalla on vähemmän eristäviä kerroksia kuin muualla. Kolmikerroksinen, Gore-Texilla vuorattu, irrotettava kauluri on R-Starissa vielä parempi kuin Armas-asussa. Neopreenikauluksen magneettisulku toimi hyvin, toisin kuin vuosimallin 2010 Armaassa, jonka magneetti ei jaksa pitää kaulusta kunnolla kiinni. Lisäksi on pienempi, vetoketjullinen tasku tukivyössä. Takin ulkopinnalla on vain kaksi helmataskua. Nivelten kohdalla oleva Superfabric-lisävahvistus taipuu pehmeästi. Vuorissa on miellyttävä sisäpinta. R-Star -asu oli vesitiivis pitkäänkin kestäneessä sateessa. Koska Gore-Tex -kalvo on laminoitu päällyskankaan sisäpintaan kiinni, ei sadevesi varastoidu asun kangaskerroksiin. Lockoutin pitämiseksi sujuvatoimisena tarvitaan ajoittain pientä voitelua; sitä varten asun mukana tulee silikoniöljyputkilo. Housuissa on kaksi suurta, vesitiivistä taskua. Vesitiiviitä nekin ovat, mutta pieniä, lähinnä avaintaskuja. Vertailun vuoksi: Armas-takissa on neljä isoa ulkopuolista taskua. Lahkeiden suiden vetoketjut ovat kätevästi sivuilla. Hyvällä istuvuudella suojat saadaan pysymään oikeilla kohdillaan, mikä lisää sekä turvallisuutta että mukavuutta. Suojien pätevä asemointi vaikuttaa myös siihen, että takki tuntuu notkealta. Niistä pääsee viilentävää ilmaa takin sisään myös ajettaessa pyörällä, jossa on keskikokoinen pleksi. Vuorissa ei ole taskuja, mutta se ei estä pääsyä takin povitaskuille. Lämpövuori on huolestuttavan lyhyt, hyvä kun munuaisten alapuolelle yltää. R-Starin takin nuorekkaan lyhyt leikkaus kostautuu, eikä sitä täysin korvaa selän puolella oleva isompi tasku, koska se on takin kantajan tavoitettavissa vain, kun takki ei ole päällä. Hihoissa on tavanomaiset tiukkuussäädöt. R-Starin takissa aukot ovat kainaloiden alapuolella. Lockout-sulussa on vankka vedin, joka kestänee paremmin kuin aiemmat. Armas-asussa vedin petti usein. Viime kesän vähissä helteissä R-Starin kanssa pärjäsi hyvin, vain skootterilla ajaessa kaipasin vaihtoa vilpoisempaan ajoasuun. Taskut ja heijastimet R-Starin takissa on kaksi isoa povitaskua. Ilmanvaihto oli tehokasta nakupyörällä ajettaessa, mutta ei niinkään pleksillisen pyörän kyydissä. Mutta toisin kuin Armas, R-Star tarjoaa tuuletusta myös housuosastolle: polvien yläpuolella on avattavat tuuletusaukot. Sen lämmöneristyskyky perustuu Outlast-rakenteeseen. Ajohanskojen varret sai hihansuiden alle, ja hanskojen alle 24 jäi vielä Gore-Tex -vuorattu ?tuppi?, joten ajoviima ei päässyt tunkeutumaan hihoista takin sisään. Sateessa ja helteessä Eikä päässyt vesikään. R-Star -housut ovat Armashousuja helpommat pukea. Mainittakoon, että minulle olisi riittänyt R-Star -housuista koko 50. Siinä lämpö varastoituu parafiiniin, joka kiteytyessään kylmässä vapauttaa lämmön kuskin iloksi. Vastaavasti asu kuivahtaa sateen jälkeen äkkiä. Lyhyt haihdutusvaihe tarkoittaa myös sitä, että puku ei tunnu pitkään kylmältä sateen jälkeen. Avattavista tuuletusaukoista saa ajoviimaa suoraan kainaloihin, ainakin jos ajaa nakupyörällä. Armas-takissa on helteen varalta avattavat tuuletusaukot hartioissa. Kylmällä ajellessani R-Star tuntui silti lähes yhtä lämpimältä kuin Armas-asu. Asiassa auttaa joustava Cordura-kangas. Tuolloin istuvuus olisi myös housujen osalta ollut yhtä sporttinen kuin takissa. Kylmässä on pärjättävä R-Star sai kyytiä kaikissa lämpötiloissa sekä varsinkin sateessa, sitähän viime kesänä tuli reilusti. Takamuksessa on. Kaipa R-Starin vuori on erilainen tai eri tavoin kiinnitetty. Polvissa huomaa uusien D3O-iskunsuojien ja notkean Superfabricin mukavuuden, mutta muilta osin R-Star-housut eivät tuntumaltaan suuresti poikkea Rukan muista kangasajohousuista. Ajokkeinani oli nakupyöriä, katuenduroita ja skoottereita. Kuten Rukan ajoasuissa jo pitkään on ollut, myös R-Starissa on irrotettava lämpövuori. Niistä vasemmassa on puhelintasku, joka on riittävän tilava nykyisille älypuhelimillekin. Rukka Armas -asun paksu Superfabric saa joskus aikaan lievästi kiristävän tunteen. Vetoketjuliitos takin ja housujen välillä toimi hyvin. Tukivyö piti takin tiiviisti selkää vasten, joten kylmä ilma ei päässyt nousemaan helman alitse ylös selkään
Ellei tarkoituksena ole ajaa paljon kylmillä säillä, ja ellei takin taskujen niukkuus ole suuri haitta, on R-Star parannus aiempaan Rukan huippumalliin verrattuna. Muiden tekstiiliajoasujen tavoin R-Star pysyy siistinä, kun sitä pesee tiuhaan. Pesun jälkeen puku kuivaa nopeasti. Takkia ja housuja on saatavana kokoina 46?62. Viimeksi mainittu tuntui pidoltaan mukavammalta kuin Armas-housujen Antiglide Keprotec, joka tarttuu satulan pintaan kuin liimattuna Heijastimia on sekä takissa että housuissa niin, että Ranskaan suunnitellut heijastinvaatimuksetkin täyttyvät. Vaatimusten voimaantulo tosin peruttiin. Laatuasu rahakkaille Käytin R-Staria pitempään kuin koeajon puolesta olisi ollut tarpeen. Tarvittava silikonivoiteluöljy tulee takin mukana. Turku Lukkosepänkatu 4 Helsinki Ruosilankuja 3 Tampere Palmrothintie 2 Oulu Limingantie 2 Lahti Ajokatu 55 <- uusi osoite! www.stormmotor.fi E-Mail: info@stormmotor.fi Asiakaspalvelu: *075-326 5000 *075- alkuiset numerot 0,1353 ?/minuutti +pvm/mpm. Tämä kertoo, että viihdyin puvussa hyvin, vaikka alkuun varauksellinen olinkin. R-Starin istuvuus on mainio, ja asu saa kuskin tuntemaan itsensä ryhdikkääksi ja suojatuksi. Erityiskokojen osalta kannattaa ottaa yhteyttä Rukkaan. Takin ohjehinta on 1349 euroa, housujen 1049 euroa. Asulla on viiden vuoden takuu, ja Rukan korjauspalvelu auttaa ongelmatilanteissa (yksilölliset muutokset, korjaukset). Valmistaja Rukka / L-Fashion Group, PL 55, 15501 Lahti. 6,95 alk. Verkkokaupassa Takissa on edessä vain kaksi helmataskua, nekin kovin pieniä. Testivoittaja MOTORRAD 19/2012 Xplorer laukut sisäpinnalla Rukka AirCushion -pehmuste ja ulkopinnalla Superfabric-luistonesto. Viimeksi mainittu näkyy oheisissa kuvissa. Internet: www.rukka.com. Kiitokset Markku Reijulalle kuvista. Hepco & Becker nyt valikoimassa! Hepco & Becker tarjoaa ehkä markkinoiden laajimman valikoiman tavarankuljetusratkaisuja ja lisävarusteita moottoripyöriin. Kansik untaa uva su a. antav Street Tuotekuvasto 2013 noudettavissa Helsingin MP-messuilta 1.-3.2.2013 Sisältää kaikki kauden 2013 uutuudet! Tilaa kuvasto kotiisi veloituksetta osoitteessa: www.stormmotor.fi/luettelo www.stormmotor.fi - Kaikki kaksipyöräisiin aksipyöräisiin Lockout-sulku toimii sujuvasti, kunhan sitä muistaa silloin tällöin voidella. Värit ovat musta + sininen ja musta + huomioväri. Puhelin (03) 822 111. Ajokilometrejä tuli asulle toukokuun alun ja elokuun alun välillä noin 3700
Erikoista on, että museoihin ja näyttelyihin on vapaa pääsy. NAPAPIIRIN YLITYS Sade alkoi valmistellessamme lähtöä Posiolta kohti Auttin kievaria. Oma varustukseni aamusta muuttui ainoastaan käsineiden suhteen, sillä olin liikkeellä Rukan Gore-Tex -ajoasulla. Näiden toimenpiteiden jälkeen olimme valmiit jatkamaan tielle numero 81. Ennen taukopaikaksemme suunniteltua kievaria sijaitsee rauhoitettu aarniometsäalue ja Auttiköngäs. Kolme vuotta myöhemmin Posiolla toimi jo kulttuurikeskus. Tämä on vierailun arvoinen kohde kahvikuppimuseoineen jne. Sana autti on saamea ja tarkoittaa syvää rotkoa. Kesän runsaat sateet olivat edesauttamassa, että vesi virtasi vaahtopäinä joenuomassa, joka putosi 16 metriä suoraan alaspäin. Vanhassa uittorännissä niin ikään vesi virtasi valtoimenaan. Näin ainakin tuntui, kantaessamme täysinäisiä sivulaukkuja huoneeseen. Tummanpuhuva taivas enteili kosteaa ajokeliä, mutta lähdimme liikkeelle kuitenkin ns. Rukahovin Standart-huone täytti varsin hyvin vaatimustasomme. Täällä alkoivat 1800-luvulla tukinuitot Kemijoelle, ja ne jatkuivat aina 1970-luvulle saakka. Könkäälle johtaa päällystämätön noin kilometrin pitkä tieura ja sadan metrin taiteilu liukkailla pitkospuilla. Suuntasimme ensin Posiolla toimivaan kulttuurija matkailukohteeseen Pentik-mäkeen. 26 Alku kaikelle oli Anu Pentikille vuonna 1971 syttynyt kiinnostus keramiikka- ja nahkaharrastukseen. Kalevi Kankaansyrjä ? SUURI POHJOISEN KIERROS, osa 1 RUKA-KEMIJÄRVI-SAARISELKÄ M ajapaikkamme Rukalla toimi Rukahovi, jonka huoneet kesäaikaan ovat talvikautta selvästi edullisemmat. Koska Jaska oli liikkeellä nahoilla niin hän puki päälleen sadepuvun ja vedenpitävät hanskat. . Ainoa negatiivinen puoli oli huoneiden sijoitus, sillä vastaanotosta oli matkaa huoneeseen käytäviä pitkin pari sataa metriä. kuivankelin varustein. Täällä kosken
Sade oli tauonnut ja aurinko paistoi erittäin lämpimästi. Itse turbiinit ovat 70 metrin syvyydessä. Uittoränni ja koski sukeltavat Auttilla kanjonin uomaan. (Taustalla) Kemijoki. (Oik.) Auttin Kyläkievari. Auttiköngäs, näitä ohjeita kannattaa noudattaa. (Alh.) Pirttikosken voimalalla. pauhujen keskellä oli helppo tiedostaa mistä köngäs on nimensä saanut. Könkäältä vain 10 km päässä sijaitsevassa Auttin kylässä on vajaat 300 asukasta, kertoili meille kievarin pitäjä nauttiessamme kahvia ja pientä suolapalaa. Kievari tuntee myös nimen kyläkartano, ja sen takapihalla on vaatimaton telttailualue. Kievarissa pääsi helposti pienelle aikamatkalle vuosia taaksepäin, sillä ovea avatessamme levyautomaatista kantautuivat Kai Hyttisen laulun sanat ja asiakaskunnasta hehkui syrjäkylien miesten henki. Kahvien jälkeen otimme suunnaksi pohjoisen. Se on rakennettu 1950-luvun lopulla. Tätä ainutlaatuista voimalaitosta presidentti Kekkonen esitteli muinoin muun muassa sellaisille valtion päämiehille kuin Gerald Ford, Leonid Brezhnev ja Josip Broz Tito. Voimala on kallion sisällä ja päävesitunnelilla on pituutta maan alla peräti 2.5 kilometriä ja pudotusta 16 metriä. Kemijoen uoma on näyttävä ja se puolustaa maamme suurimman joen titteliä, jolla on pituutta 550 km. Joen rannalta jatkoimme kohti pohjoista ja Kemijärveä. Me emme tietenkään päässeet maan uumeniin, mutta kävimme toki kääntymässä voimalaitoksen yläosassa Kemijoen rannalla katsomassa maanpäällisiä rakennelmia. Tie 944 johdatti meidät tuota pikaa Pirttikoskelle, jossa Kemijoen yksi huomattavin voimalaitos sijaitsee. Se aiheutti kosteassa tiessä ilmiön, jollaisen 27
Näitä kavereita kannattaa varoa Lapissa. Napapiirin ylitys. kenties kerran kesässä kohtaa päiväsaikaan: usva nousi ylös tien pinnasta haitaten hieman jo näkyvyyttä. Täällä 1600- Ja 1700-luvuilla jaettiin julkisesti rangaistuksia raipalla ja piiskalla. Mutta kauan ei kestänyt, kun tie oli kuiva. Grillin menulistaa tutkiessamme suurta hämmästystä meille loi sienisalaatti, joka tuntui. Kemijärvi on noin 8000 asukkaan kaupunki, jossa on laskeva asukasluku. Maamme pohjoisimman kaupungin tittelin se menetti vuonna 2006 Rovaniemelle, kun Rovaniemen kaupunkiin yhdistettiin Rovaniemen maalaiskunta. Tästä oli asiaa tiedottamassa pienehkö kyltti tien poskessa eli tämä oli aivan muuta kuin Rovaniemellä, jossa Napapiirin ylityspaikka on Joulumaineen suuri matkailubisnes. Sade yltyi sekunti sekunnilta niin, että tuli kiire saada kamera perälaukkuun sateen suojaan. Omalta nimeltään Pelkosenniemen suuri poika on Antti Hulkko. Matkamiesten kahvihammasta kolotti, ja tähän apu löytyi valtion virastotalon yhteydessä olevasta kahviosta. Tässä oli sikälikin onnea, koska pian kymmenien porojen tokka ilmestyi kuin tyhjästä eteemme. Porot hölkyttelivät aikansa tiellä ja pien- Jaska & Andy. tareilla ilman mitään määränpäätä. Tämä oli Poropatsas, joka kuvaa Lapin tärkeää elinkeinoa poronhoitoa. Kohde on ainut säilynyt laatuaan Suomessa. Virastotalon takapihalta löytyy yksi kaupungin vanhimmista ja erikoisimmista nähtävyyksistä; Piiskapetäjä. Vastapainona tittelin menetykselle on se, että Kemijärvi on maamme erämaisin kaupunki Kuhmon kanssa. Petäjältä tankille ja sen jälkeen päivämatkamme jatkui asukasluvultaan Lapin pienimpään kuntaan Pelkosenniemelle. Onneksi sade taukosi lopuksi päivää. Pelkosenniemen hyvin pienen torin valopilkku oli Hanoi Rocks -yhtyeestä tutun Andy McCoyn patsas. Tämän ovat varmasti kaikki Lapissa vierailleet joskus kohdanneet. Sodankylässä oli meillä pitkälle iltapäivään venyneen pikalounaan aika. Se oli tällä kertaa hampurilainen. Valokuvaa ottaessani alkoi jälleen sataa. Itse asiassa nämä eivät Sodankylän poropatsas. 28 olleet tämän päivän ensimmäiset porot, mutta lukumäärältään tähän asti tokka oli suurin. Mukavan vaihtelevaa tietä saavuimme Napapiirille. Sade saatteli meidät aina Kemijärvelle saakka. Suurena rockmusiikin ystävänä ja rumpujen soittajana Jaska poseerasikin Andyn patsaalla parinkin kuvan edestä. Pelkosenniemellä Kemijokeen yhtyvät Kitinen ja Vuotos. Pelkosenniemen patsaalta tiemme vei toisenlaiselle patsaalle 60 kilometrin päähän Sodankylään
Ivalo suurelta osin vanhan Jäämerentien linjausta. Kultamuseon vieressä toimivat mm. Kakslautasessa oli mahdollista nähdä maailman suurin savusauna ja Laanilassa noin 3 km ennen Saariselkää Piispankivi. Järvien alle jäi tuolloin useita pieniä kyliä. Vuotsossa kohtaamme maamme eteläisimmän saamelaiskylän ja näemme siellä reissumme komeimman poron sarvineen. Se lönkyttely teillä hillitsi ajonopeuksiamme. Vuotsosta pohjoiseen päin paikkakuntien nimikyltit vaihtuvat kaksikielisiksi. Ylimpänä paikannimi ilmoitettiin saamenkielellä ja alempana suomeksi. Lapin korukivi, huomaa sen koko kamerakoteloon verrattuna. sisältyvän lähes jokaiseen tuotteeseen grillimakkaraa lukuun ottamatta. Saamelaiskylän yksi vuosittaisista päätapahtumista on kullanhuuhdonnan SM-kilpailut ja on MM-kilpailutkin olleet Vuotsolla muutama vuosi sitten. Tankavaarassa sijaitseva kultamuseo on Vuotsolta päivämme seuraava etappi. Museossa vierailuun meillä oli aikaa puolisen tuntia. Kultakylä ja Koilliskairan luontokeskus. Kullan parista päivä jatkui vielä 35 km verran Saariselälle. Näissä olivat pyörien välimatkat toisiinsa niin lyhyet, että koko porukka olisi varmasti samassa kasassa, jos etummainen pyörä osuisi poroon ja kuljettaja kaatuisi pyörineen tielle. Lapin värikkäästä kultahistoriasta kertoo perusnäyttely, mutta lisäksi yli 20 maata on esillä Tankavaarassa esittelemässä kullanhuuhdonnan perinnettä. Nykyinen valtatie noudattelee välillä Rovaniemi . Grillin hampurilaiset totesimme varsin maittaviksi ja näin oli hyvä jatkaa kohti pohjoista. KULTAMUSEOLLA Valtatie numero 4/E75 tunnetaan täällä pohjoisessa myös nimellä Jäämerentie. Kun tie kokonaisuudessaan valmistui vuonna 1931 Rovaniemeltä Petsamon Liinahamarin satamaan, oli maallamme tuolloin tärkeä maantieyhteys aina Jäämerelle saakka ja sen tärkeään ympäri vuoden auki olevaan satamaan. Saariselkä sijaitsee 250 km Napapiiriltä pohjoiseen. Tämä varsin täyteläinen päivä oli tiimalasissa vienyt aikaamme 11 tuntia ja kerryttänyt matkamittareihimme 430 km. 29. Suomen kultahysteria Lapissa alkoi vuonna 1868 ryntäyksenä Ivalojoelle. Tien päätepisteenä Petsamon sijaan on Utsjoki. Laaja UKK:n kansallispuisto perustettiin Lappiin vuonna 1983. Kahakassa kuoli mm. Vuotson korkeudelta alkaa niin ikään vaikuttaa subtrooppinen ilmasto. Pysähdyimme Piispankivelle, jossa 4.7.1943 partisaanit hyökkäsivät sillalla postilinja-auton kimppuun. Yrjö Wallinmaa, Oulun piispa, josta sillan luona oleva muistomerkki on saanut nimensä. Ensimmäinen pohjoisen kierroksen päivä päättyi Saariselälle hotelli Riekonlinnaan, josta olimme varanneet huoneen. Saariselkä on monille motoristeille tuttu elokuisesta Jänkhällä Jytisee -tapahtumasta. Alue on tunturijono ja erämaa-alue, jonne on noussut suosittu tunturikylä niin kesävaellusta kuin talvimatkailua varten. Korkein alueen tuntureista nousee 718 metriin meren pinnasta. Olimme päivän viimeiset sisään päässeet vieraat, sillä takanamme Kullankaivaja kämpässään. Laanilan muistokivi. Saariselkä Piispankivi, Laanila Savusauna, Kakslauttanen Kultamuseo, Tankavaara 4 Porokylä, Vuotso Sodankylä Pelkosenniemi 5 Kemijärvi 944 Pirttikoski Ruka Auttiköngäs Autti 81 Posio portit sulkeutuivat. Tälle on tyypillistä kylmä, pitkä ja luminen talvi sekä lyhyt leuto kesä. Pohjoiseen syntyivät myös maamme suurimmat tekojärvet Lokka ja Porttipahta 60- ja 70-luvuilla edesauttamaan alati kasvavaa sähkön kysyntää. Kierros sisämuseossa ja ulkomuseossa lisäsi paljon tietämystämme maamme kulta-ajasta ja yleensäkin kullan huuhdonnasta, jota vielä aktiivisesti harrastetaan. Museo on ainutlaatuinen myös siitä, että se on lajissaan ainoa kansainvälinen museo maailmassa. Vastaamme tuli pari pientä motoristiryhmää
paikassa on vaan se jokin! Minulle tällainen toivekohde on pitkään ollut Petsamo, Suomi-neidon entinen itäinen käsivarsi. Motoristikollega kommentoi matkakohdettani kysymyksellä ?Onko siellä kurjuutta kummempaa?? Seudun mielenkiintoinen tai peräti erikoinen historia tekee siitä vierailemisen arvoisen, ja näin jälkikäteen voi todeta, että muutakin kuin kurjuutta löytyy. Barentsin rannoilla saattaa vielä kesäkuun alkupuolella olla pakkasöitä, joten matkaseurueemme katsoi juhannuksen jälkeisen viikon sopivaksi ajankohdaksi reissulle. Pian Sallan jälkeen oli melkoisen rymäkkä tietyö, mutta niin Muurmannintie M18 kuin Murmanskista Norjaan Kirkkoniemeen johtava A138 ja P10 olivat mainiossa kunnossa. Murmansk-Norja-välillä parannustyöt ovat kuulemma valmistuneet yhteistyössä norjalaisten kanssa. Suomi-neidon itäisenä käsivartena. Isoja Ural-sotakuormureita näkyi liikenteessä aika paljon, ja ojanpenkkojen jäljistä päätellen tankeillakin oli kurvailtu. Kiinnostus tätä haaveitten paikkaa kohtaan ei useinkaan korreloi sen kanssa, onko siellä jotain näkemistä siinä mielessä kuin nähtävyys yleensä turistien keskuudessa ymmärretään . Jotta samaa tietä ei tarvitsisi ajella edestakaisin, suunniteltiin reitti 30 rengasmatkaksi Sallasta Kantalahden kautta Montsegorskiin, josta Murmanskin kautta kohti Petsamoa. PETSAMO ?On maa lumen tuiskun ja pakkasten, maa kaukainen kaunis ja tyly?, runoili Uuno Kailas teoksessaan Petsamon laulu vuonna 1931. teksti & kuvat: Pauli Ylikoski M onella tuntemallani motoristilla on haaveissa joku aivan erityinen paikka, jossa haluaisi käydä. Se on kuulunut Venäjälle sekä Neuvostoliitolle ja ollut siinä välissä 24 vuoden ajan myös osa Suomea . Esimerkiksi suomalaiset joukot ovat Petsamossa taistelleet milloin maahantunkeutujina milloin maanpuolustajina englantilaisia, serbejä, venäläisiä, toisia suomalaisia sekä neuvostoliittolaisia vastaan. Jäämerentielle Saavuttaessa Petsamoon Murmanskin suunnan hiljaisilta taipaleilta ensimmäiset asutuksen merkit ovat tienvarren synkät kasarmialueet. Hiukan ennen Petsamovuonon pohjukkaan, entiseen Alaluostarin kylään, saapumista oli melkoinen tietyö, jossa taas huomasi venäläisen pohjustussoran raekoon vaihtelun nollasta reilun nyrkinkokoiseen.. Kyseinen etappi on osa Kirkkoniemestä Jaltaan kulkevaa E105-tietä. Pitkillä siirtymillä Muurmannintiellä oli hyvää aikaa kerrata mielessä luettua tietoa Petsamon kiemuraisesta historiasta. Petsamon alue on aikoinaan ollut Norja? Ruotsi-unionin ja Venäjän yhteishallinnassa. Petsamolla on kuitenkin strategisesti merkittävä sijainti, minkä havaitsee seudulla armeijan näkyvänä läsnäolona, ja minkä takia sikäläinen historia on täynnään erilaisia jännitteitä ja kahakoita. Toiminta maailmansotien aikaan ja niiden välissä oli hyvin kansainvälistä. Jollekin tällainen voi olla Avenue des ChampsÉlysées Pariisissa, jollekin taas Altan vanha postitie. Suomi sai Petsamon Venäjän vallankumouksen melskeiden jälkeen Tarton rauhassa 1920 ja vuonna 1944 jatkosodan jälkeen se jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Tällä hetkellä Petsamo tuntuu äärimmäisen syrjäiseltä Luoteis-Venäjän kol- kalta, ja kaukana suurista keskuksista se onkin
Pikkukuvassa nivalalainen Esteri Vähäaho ja Raleigh 6. Tie ylitti Petsamojoen ja saapui taajamaan valtavan kokoisen ?suuren isänmaallisen sodan. Vaatimaton kirkko on tuoretta tekoa, mutta paikalla on satojen vuosien historia. Juuri tätä näkymää katsellessa hän kirjoitti: ?Maisema on oudon kaunis ja virittää mielen runolliseksi. Kirjailija Pentti Haanpää kävi Petsamossa 1930 ja majoittui Parkkinan kylässä. Nopeasti rikastuneen luostarin tuhosi kiiminkiläinen sotapäällikkö Pekka Vesainen joukkoineen jouluyönä 1589. Luostarikirkon välittömässä läheisyydessä on risteys, josta tullaan legendaariselle Jäämerentielle. Jäämerentien huimien tarinoitten värittämä menneisyys tekee siitä omalaatuisen Suomen historian maamerkin. Jäämerentiellä oli erityinen asema talvi- ja jatkosotien välisenä rauhanaikana 1940?41 Suomen jäädessä lähes mottiin meriyhteyksien vaikeuduttua: saksalaiset olivat sulkeneet Itämeren ja britit Pohjanmeren. Vuono on tyyni, kapealla rantakaistaleella ja alarinteellä vihertelevät koivut ja sitten kohoavat paljaat kalliot.? Pikkukuva on otettu jokseenkin samalla paikalla kuin taustakuva 73 vuotta myöhemmin. Pienen sataman välityskyky ei riittänyt laivojen paljoudelle, ja kaikkein suurin hankaluus oli tavaran kuljetus satamaan ja satamasta tarvitsijoille. Lähin rautatieasema oli Rovaniemellä, 31. Ulkomaankauppa Liinahamarista oli erittäin haastavaa. Ainoa vapaa merireitti Suomeen kulki Petsamosta Liinahamarin sataman kautta. muistomerkin viereen. Nykyään asutus tästä etelään parinkymmenen kilometrin päähän Zapoljarnyihin kuuluu Pechengan ?kaupunkikuntaan?. Pysähdyimme kylän reunaan katsomaan pientä ortodoksikirkkoa. Kyseessä oli Alaluostarin kirkko, jonka ympärillä oli aikoinaan Alaluostari-niminen kylä. Alkujaan Petsamon luostari perustettiin tälle paikalle 1530-luvulla. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti retken tärkein nähtävyys, jos tavallisesta asfalttibaanasta nyt sellaista nimitystä voi käyttää
Tavaraliikenteen onnistuminen sen aikaisella kalustolla ankarissa olosuhteissa oli kuljettajilta ja huollosta vastaavilta melkoinen sankariteko. Kyseessä lienee siis eräänlainen kotimainen Klondike. Jäämerentien mielenkiintoisen men- neisyyden takia oli harmi, ettei tien päätepistettä Liinahamarin satamaa päässyt katsomaan. Kalmistoon on haudattu puna-armeijan kaatuneitten lisäksi 12 000 (joissain lähteissä 16 000) ?fascistia?. Haudoissa lepää pääasiassa saksalaisia sotilaita. Tämä väylä oli 531 km pitkä, vain 5 m leveä sekä paikoin hyvin mäkinen ja pehmeä. Suomalaiset pääsivät useimmiten kotikuntaansa haudattavaksi. Matkailua ennen ja nyt Tieyhteyttä Jäämerelle ryhdyttiin rakentamaan jo vuonna 1916, mutta vasta 1931 tie oli valmis Liinahamariin saakka. Maan elintarvike-, voiteluaine- ja polttoainehuollon turvaamiseksi jouduttiin mobilisoimaan valtava määrä kuorma-autoja ja miehiä Rovaniemen ja Liinahamarin väliseen liikenteeseen. Alaluostarilta oli kuitenkin vielä 12 km Liinahamariin, joten uskaltauduin ajelemaan hissukseen entisen Näsykän kylän ohi Parkkinan sotilashautausmaalle. Väenpaljouteen sopi monenlaista yrittäjää: Jäämerentien särmikkääseen historiaan kuuluvat sitkeiden ja taitavien kuljettajien lisäksi niin kapakat ja pelurit kuin trokarit ja ilolinnutkin. Jäämerentien mainetta kuvaa se, ?Kasvoimme yhdeksi synnyinmaan puolesta?, kertoo neuvostosotureiden muistopaasi Parkkinan sotilashautausmaalla. Täällä saksalaisten operaatio Barbarossaan kuuluneet hyökkäykset menivät mönkään. Se on nykyään ulkopuolisilta kiellettyä sotilasaluetta. Petsamon luostari perustettiin tähän 1530-luvulla. josta johti Petsamoon vuonna 1931 valmistunut Jäämerentie. Jäämerentie saavutti 1930-luvulla mainetta matkailureittinä, koska se oli Euroopan ainoa tieyhteys Jäämeren rannalle. Paine onnistumiseen oli heillä kova ja sen myötä kuolleitten sekä kadonneitten lukumäärät hirvittäviä. 32. Reitin varrelle nousi lukuisia majataloja, ja turisteja saapui ulkomaita myöten. Alaluostarin vaatimaton kirkko lähellä kohtaa, jossa Petsamojoki laskee Petsamovuonoon. 10 000 ihmistä. Noin vuoden kestänyt Jäämerenrallinakin tunnettu kuljetussavotta työllisti suoraan ja välillisesti n
tosin samalla myös länsimaisen hintaiseksi. Tähän minulla oli kohtuulliset valmiudet, sillä olin kuullut Jäämerentiellä reissaamisesta tarinoita vaimoni isovanhemmilta Yrjöltä ja Esteriltä, jotka olivat tehneet kesällä 1939 kihlajaismatkan Raleigh 6 -moottoripyörällä Nivalasta Liinahamariin. Omaa parkkialuetta ei hotellilla ollut, mutta kivenheiton päässä sijaitsi edullinen vartioitu parkkialue. Moottoripyörälle hinta oli 50 ruplaa eli vähän reilun euron/yö. Jäämerentien päähän Liinahamariin matkaa olisi enää 12 km, mutta se on nykyään suljettua sotilasaluetta. yöpaikkaa, joten ajelimme 20 km päähän Zapoljarnyihin, josta löytyy norjalaisomistuksessa oleva Hotel Pechenga. Vaatimaton hinta mielenrauhasta. Kuorpukas-tunturin kupeessa sijaitseva Zapoljarnyi on Petsamonkävijälle siinä mielessä hyvä majapaikka, että sillä on keskeinen sijainti: lyhyitä pistokeikkoja on helppo tehdä suuntaan tai toiseen . Zapoljarnyissä on avolouhos aivan kaupungin kupeessa, joten arvata saattaa, miltä taajamassa näyttää. Pinta-alaltaan Venä- jän suurimman kaupungin nuhjuisesta olemuksesta huolimatta ihmisten meininki vaikutti pikaisella silmäyksellä samalta kuin muuallakin poikasten skeittaillessa keskusaukiolla ja babuskojen kulkiessa kauppoihin. Menneitten vuosikymmenten tunnelmaan silti pääsee niin Venäjän kuin Suomenkin puolella. että tuolloinen autoilijajärjestö Yleinen Autoliitto valmistutti metallista PetsamoJäämerentie-vaunumerkkiä, jollainen oli epäilemättä leuhkaa ruuvata syylärin säleikköä komistamaan. Parkkinassa Petsamovuonoa katsellessa yritin eläytyä siihen, miltä 1930luvun Jäämerentien turisteista mahtoi tuntua meren näkeminen pitkän matkan jälkeen. esimerkiksi Luostari-nimiseen kylään. 33. Tien läpiajo ei valitettavasti onnistu, sillä Nellimissä ei ole rajanylitysmahdollisuutta. Kartassa on punaisella merkitty Rovaniemeltä Liinahamariin ulottuneen Jäämerentien pohjoisin osa. Hotelli osoittautui erinomaisen viihtyisäksi . Oli sykähdyttävää olla samalla paikalla lähes päivälleen 73 vuotta heitä myöhemmin. Vuonon rantamilta emme löytäneet Murmanskintien ja legendaarisen Jäämerentien risteys entisessä Alaluostarin kylässä
Juri Gagarin -niminen mokkeri on aamukalenteriaan ruksinut. Paikan nimi on yhäkin Luostari . Alue käsitti kirkon lisäksi asuintilat munkeille, huolto- ja talousrakennuksia sekä matkamuistomyymälän. Paljon näkyi rakenteissa komeaa käsityötä, mutta jykevissä hirsissä olleet metsäkoneen kouran vetorullien jäljet hiukan häiritsivät taiteellista kokonaisuutta. Virallisesti paikka ei ollut vielä käytössä, mutta hetken vasaroiden pauketta ihmeteltyämme tuli isä Vjatseslaviksi itsensä esitellyt sympaattisen oloinen herra esittelemään paikkoja. viljelyksiä ja puutarha luostarin käyttöön sekä lisäksi majoitustiloja turisteille. Taustalla Spasitelnaja joka tunnetaan myös nimellä Pelastusvuori. Luostarin puutarhassa Jäämerentien varrella hieman Zapoljarnyin pohjoispuolella sijaitsee varuskuntakylä, jossa mm. Sodassa tuhoutuneista Yläluostarin rakennuksista ei pari vuotta sitten ollut jäljellä kuin kivijalat, mutta nyt aluetta rakennetaan perusteellisesti uusiksi vanhojen piirustusten mukaan. Pienessä kuvassa sama paikka Yrjö Vähäahon kuvaamana kesällä 1939. Tämä viimeksi mainittu ei ole lainkaan uusi idea, sillä luostari tarjosi majoituspalveluja ennen sotia, kun Jäämerentiellä kulki turistiliikennettä. Myös aiemmin mainitut kihlajaismatkalaiset olivat yöpyneet täällä. Kylässä nimeltä Luostari on ollut luostari jo 1700-luvun alusta. ja hyvästä syystä. Hän kertoi, että paikalle on tarkoitus perustaa mm. Oli yllätys, kuinka suurisuuntainen rakennustyömaa todellisuudessa oli. Luostari mainitaan joskus nimellä Yläluostari erotukseksi Petsamojoen alavirralla lähellä vuonon pohjukkaa sijaitsevasta Alaluostarista. Näytin isä Vjatseslaville Esterin ja Yrjön kesällä 1939 ottamaa kuvaa luostarin majoitustiloista ja Isä Vjatseslav (kesk.) esitteli luostarin työmaata.. Siellä on sijainnut Petsamon luostarin pääpaikka jo 1700-luvun alusta saakka. 34 Petsamon ollessa Suomen aluetta sijaitsi Luostarin kylässä myös Petsamon lentokenttä, jonne Aero Oy:n Dragon Rapide pyyhkäisi Helsingin Malmilta vajaassa yhdeksässä tunnissa. Luostarin rakennukset tuhoutuivat sotaaikana, eikä vielä jokin aika sitten paikalla ollut kivijalkaa kummempaa nähtävää. Nyt Luostarin kylä alkaa kuitenkin olla taas nimensä veroinen, sillä luostaria on vastikään ryhdytty rakentamaan vanhojen piirustusten mukaan
Vasemmalle lähdettäessä väylä kulkee etelään pitkin Paatsjokivartta, oikealle pohjoista kohti tulee seuraavana Salmijärvi. Lähimmät alueet Suomen puolella Vätsärin erämaassa ovat alle 40 km päässä. se oli Kolosjoella! Kolosjoelta 1920-luvulla löytynyt nikkelimalmio osoittautui myöhemmin Euroopan rikkaimmaksi esiintymäksi. Nikkeli on tärkeä metalli terästeollisuudessa ja näin ollen myös sodankäynnissä. (Alh.) Nikelin kuuluisa sulatto. Tie ohittaa pahamaineisen nikkelisulaton Kuorpukas-tunturin luoteisrinnettä pitkin, joten aluetta pääsee katsomaan yläviistosta. Tästä louhittu nikkeli oli äärimmäisen tärkeä saksalaisten sotaponnisteluille toisen maailmansodan aikana. Oli vaikea kuvitella, että 70 vuotta sitten eräs maailmansodan polttopisteistä oli tässä. Esimerkiksi Euroopan vahvin alueellinen ilmapuolustus ei ollut Lontoossa tai Berliinissä . Pienen kaupungin nykyinen nimi on epäilemättä tutumpi: Nikel. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan raskasmetallilaskeumat ovat viime vuosina vähentyneet maassamme kaikkialla muualla paitsi itäisessä Inarissa.? Raja railona Pian Nikelin jälkeen saavutaan takaisin Jäämerentielle T-risteyksen kautta. Vihreää ei näkynyt juuri lainkaan. Hetki oli lyhyt mutta vaikuttava. Juuri sellainen, miksi tällaisille reissuille lähdetään. Joitain vuosia sitten Jäämerentietä pitkin ajettiin puutavaraa Suomeen Virta- 35. yhdessä totesimme, että ihan näköinen tästä uusvanhasta versiosta on tulossa. Nikkeliä natseille Vajaat 10 km Zapoljarnyista länteen kääntyy vanhan Jäämerentien linja pienenä väylänä oikealle, mutta jatkoimme P10tietä suoraan, sillä edessä oli mielenkiintoinen paikka nimeltä Kolosjoki. Nyt maisema näytti lähinnä surumieliseltä takapajulalta: alla hiljainen tie ja edessä rähjäinen sulatto. Jostain syystä äärimmäisissä ilmiöissä ja suurissa kontrasteissa on jotain kiehtovaa . Siksi paikan suojelu sai suuret mittasuhteet: mm. sulaton kattamista paksulla betonikuvulla suunniteltiin ihan vakavissaan. ja Kolosjoen menneisyys on sellaisia täynnä. Jatkosodan aikana Suomi vei nikkeliä Saksaan, koska sieltä saatiin vaihtokaupassa aseita. Saksan omavaraisuus sota-ajan nikkelitarpeesta oli vaivaiset 5 %, ja Hitlerin kerrotaankin sanoneen, että Saksa voi voittaa vain Kolosjoen nikkelin turvin. Parhaimmillaan lähes 90 % sotaa käyvän Natsi-Saksan nikkelistä tuli Kolosjoelta. Tämä selittää, miksi saksalaiset suojasivat kaivosta äärimmäisen massiivisilla toimilla. Nykyään Nikel on tunnettu lähinnä ympäristöongelmistaan. Vaikka Nikelin seudulla tuulee harvoin idästä tai koillisesta, tulee saasteita Suomeenkin. Tie kyllä kulkee samaa reittiä edelleen, mutta rajanylitysmahdollisuutta ei enää ole. Petsamon kuuluessa Suomelle Jäämerentietie jatkui etelään Inarijärven kaakkoispuolelle Nellimiin ja sieltä Ivalon kautta Rovaniemelle. Pysäytin pyörän tien sivuun jäädäkseni odottamaan muita, ja katselin kaikessa rauhassa vanhaa kombinaattia. Taustalla kimmeltää Salmijärvi. Euroopan tilanteen kiristyessä toisen maailmansodan alla oli Suomi hankalassa välikädessä: Kolosjoen nikkeliä havittelivat niin Neuvostoliitto kuin Saksakin. Lisäksi kaivoksen kanadalais-brittiläiset omistajat olivat luonnollisesti huolissaan sijoituksistaan
Tässä yhteydessä on väläytelty vanhan Jäämerentien käyttöä ratalinjana. Tie jatkui kohti Nellimiä mutta yhä huonommaksi käynyt sää alkoi haitata ajonautintoa. Lisäksi yleensä pienessä pakkasessakin hilpeästi starttaava Guzzi tykkäsi kelistä huonoa, eikä suostunut heräämään ennen kuin ohikulkeneen rajamiehen jeepistä saatiin muutamia lisäampeereita. Pistin teltan pystyyn lähelle Kaitavaaraa. Retkueen muu väki jatkoi syvemmälle Norjaan, ja kurvailin itse kohti Suomea ja Näätämöä. Ulkomaat jäivät, mutta retken teema jatkui. Parin sadan kilometrin hehkutuksen jälkeen saavuin Ivaloon ja käännyin hotelli Kultahipun kohdalta itään tielle 91 . Olisi hauska nähdä, millaista siellä on nyt, sillä seutu voi muuttua lähitulevaisuudessa. Teltan ovella odotti kuitenkin yllätys: sade olikin räntää vaakasuoraan. Märässä kelissä pakkaaminen on pyöräretkien harvoja ikäviä piirteitä. Lappiin on kaavailtu lukuisia kaivoksia, joiden takia tullee ratkaistavaksi rautatieyhteys 36 Jäämerelle. Tähänkin alamäkeen on aikoinaan painettu HävittäjäFordilla kahdeksikko ujeltaen, ettei seuraavassa vastamäessä tarvitsisi vaihtaa ykköselle saakka. Kävelyvauhdissa kun saattoi tienvarren puskasta hypätä rosvo lavalle viskelemään kuskin vastuulla olleita elintarvikesäkkejä tienposkeen ja sitä kautta myytäväksi mustaan pörssiin. hyytyi mäkeen, vaikkei nousu näyttänyt erityisen jyrkältä. Sarmilompolon aaltoja ja sateenropinaa . Sateisen kelin ruoskima väylä oli urainen ja savesta liukas. Ropisi edelleen ankarasti ja lämpöasteita oli vain muutama. Aamun äänimaisemasta . Mystiikkaa tälle etapille toi se, että lastiaan kiskova kuormuri Jäämerentie Zapoljarnyin länsipuolella. Petsamotunturien itäiset rinteet siintävät taustalla. Välirauhan aikaan lähes koko Suomen ulkomaankauppa kulki tätä tietä. olin jälleen vanhalla Jäämerentiellä! Alkuperäinen suunnitelmani oli käydä katsastamassa Jäämerentien äärimmäinen Suomen puolen kolkka Nellimissä Virtaniemen rajavartioasemalla. Jäämerentien kuormurikuskeilla oli huolta monesta muustakin seikasta kuin kaluston kestämisestä. joka tapahtui juuri Magneettimäellä! Itse Magneettimäen museotie on lyhyt pätkä nelostien nykyisen linjauksen vieressä. ja kas . saattoi arvata, ettei ilma ollut yön aikana kummemmaksi muuttunut. Päätin jättää Nellimin ja Virtaniemen sikseen, vaikka tiesinkin katuvani päätöstä myöhemmin. Matkaan tuli harmittava lyhennys, mutta saatoin kuitenkin lohduttautua sillä, ettei ihan vielä alkaisi pelkkä tylsä siirtymä kotiin. Etappi Salmijärveltä rajalle on suomalaisten vuonna 1939 rakentama, ja aikoinaan sitä nimitettiin maamme kauneimmaksi tieksi. Todellisuudessa nousun jyrkkyyden arviointia haittasivat maaston muodot ja seudun puuttomuus, mutta legendassa tarjottiin selitykseksi kalliossa lymyävän malmin magneettisuutta, joka jarrutti auton kulkua ja häiritsipä mahdollisesti sytytysjärjestelmänkin toimintaa. Kihlajaismatkalaiset Yrjö ja Esteri mainitsivat myös tarinoissaan Magneettimäen. Heidän Raleighinsa oli toiminut brittipyörän arvolle sopivalla varmuudella koko reissun, lukuun ottamatta hämärän peittoon jääneen syyn aiheuttamaa pätkimistä . Juuri ennen rajaa tie ohittaa Kolttakönkään eli Boris Glebin. Aikoinaan seudulla on ollut asutusta, ja matkailutoimintakin on siellä virinnyt jo 1920-luvulla, mutta nyt Salmijärveltä rajalle tullessa näkyi lähinnä kasarmeja. Venäjä jäi taakse Storskogin rajanylityspaikalla lähellä Kirkkoniemeä. Jäämerentien teemaan sopien Kaunispäällä olisi tarjolla maamme pohjoisin museotiekohde: Saariselällä Urupään pohjoispuolella sijaitseva Magneettimäki. Paikka on saanut nimensä Jäämerenrallin aikoihin: se oli Petsamoa kohti ajettaessa matkan kovin nousu. Rajajoosepin risteyksen jälkeen tienumeroksi muuttui 969 ja päällyste päättyi. niemen tilapäisen rajanylityspaikan kautta, mutta tämäkin rajanylitysmahdollisuus poistui 2011. Rautaisen rajan takia meidän historiaturistien piti jatkaa pohjoiseen kohti Norjaa. Hiukan Salmijärven sillan jälkeen tulee risteys, josta vanha Jäämerentie erkanee oikealle kohti Liinahamaria ja P10-tie jatkaa suoraan Paatsjoen vartta kohti rajaasemaa. Museotien varrella on infopiste, jossa
siellä kuljimme kerran (Hipputeos 2010) 37. kerrotaan Jäämerentien valmistumisesta ja 1940-luvun kuorma-autoilijoiden ponnisteluista liikenteen ylläpitämiseksi. Kesä?heinäkuun taitteessa 2012 eivät kelit motoristia suosineet. Kirjallisuutta Petsamosta Skiftesvik Joni (toim.), Petsamo - Suomen itäinen käsivarsi (WSOY 2008)? Vahtola Jouko, Onnela Samuli, Turjanmeren maa (Petsamo-Seura r.y. Vaikka Nellimin sorabaanalla jo hiukan tunnelmaan pääsikin, kertoi museotien olemus paremmin, kuinka kapea ja vaatimaton väylä Jäämerentie todella oli. Hyvin kiipesi Guzzi Magneettinmäkeä, mutta muita haasteita oli tarjolla: räntäsade ei jäänytkään Nellimin tien varteen, vaan se kävi etelämpänä yhä sakeammaksi. Keli oli niin surkea, että harmituksen sijasta alkoi huvittaa: juhannus oli reilun viikon verran takana ja maa valkoinen! Kun rouvan Esteri-mummu tarinoi Petsamon moottoripyöräreissustaan, kuului hänen vakiojuttuihinsa muistelus siitä, kuinka ajovarusteita oli pitänyt hankkia matkan varrella lisää, vaikka oli keskikesä. Sama Jäämerentien kirous vaati veronsa myös yli 70 vuotta myöhemmin: pakko oli poiketa Sodankylässä moottorikelkkapuotiin hankkimaan lämpimämpiä käsineitä. Hyvä oli uusin kuivin lapasin ajella kotia kohti ja lauleskella kypärän sisällä Dallapen 30-luvulla levyttämää Petsamo-foxtrottia: ?Jäämeren aallot aina lyöneet on, kylmään rantaan kylmän Petsamon? ? Suomen pohjoisin museotie on pätkä alkuperäistä Jäämerentietä Magneettimäellä Saariselällä. 1999) ?Uola Mikko, Petsamo 1939?1944 (Minerva-kustannus 2012)? Vuorisjärvi Esko, Petsamon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939?44 (Otava 1990) ?Partanen Seppo J., Petsamo
Se sijaitsee muinaisten kauppareittien varrella ja siellä on käyty historian saatossa useita merkittäviä taisteluja. Alueella tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on löydetty paljon merkkejä. Jos se ei olisi maantieteellisesti niin vaikeasti saavutettavissa, se olisi varmasti erittäin suosittu matkailumaa myös moottoripyöräilijöiden keskuudessa. Jouko Kuningas ? Israel on monella tavalla erikoinen maa. 16 kertaa Suomea pinta-alaltaan pienemmässä maassa asuu lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä, sieltä löytyy mukavia ja hiljaisia teitä moottoripyöräajeluun. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kolmisenkymmentä kilometriä Haifasta kaakkoon sijaitseva Megiddon kukkula. Matkailua Lähi-Idässä, osa 3 Israelista kotiin monen mutkan kautta . Vaikka tässä n. Asutus on keskittynyt kaupunkeihin (kolmessa suurimmassa kaupungissa asuu yli puolet maan väestöstä) ja niiden ulkopuolella saa nauttia hyväkuntoisista teistä kaikessa rauhassa. 38 T eimme vaimoni kanssa useita päiväretkiä eri puolille Israelia. Ensimmäinen matka suuntautui majapaikastamme Hod Ha?Sharonin pikkukaupungista pohjoiseen Genesaretin järvelle, joka tunnetaan myös Galilean järvenä
Nykyään alueella sijaitsee Tel Megiddon kansallispuisto. 700 vuotta eaa (=ennen ajanlaskumme alkua). Paikan merkitys selviää myös suomalaiselle lumekristitylle, kun avataan hebreankielistä nimeä Har Megiddo hieman: Har merkitsee vuorta tai kukkulaa. Myös paimenten sisällä asui pikkupoika ja niinpä hän heitti kiven tuohon 39. Sieltä löydettyjä, yli 2000 vuotta vanhoja kirjoituksia sisältäviä kääröjä pidetään 1900-luvun merkittävimpänä arkeologisena löytönä. Kuten niin usein, tämänkin löydön takana oli täysi sattuma. Ensimmäisenä niistä eteen tuli Qumranin kansallispuisto Kuolleenmeren luoteisrannikolla. Kyseinen paikka tunnetaan myös nimellä Harmageddon. Se sijaitsee Pohjois-Israelissa Golanin ja Galilean kukkuloiden välissä. Järvi on Israelin suurin makeavetinen järvi, ympärysmitaltaan 53 km. Jerusalemin vanhan kaupungin kujat ovat täynnä kaupustelijoita. Matkamuistoja, vaatteita, halpaa rihkamaa. Paikasta on kehittynyt täydellinen turistipyydys. Megiddon kaupungin vauraudesta ajalla 1000 . Täällä on siis Raamatun mukaan luvassa vähän suurempia levottomuuksia jonakin päivänä. Me jatkoimme matkaa rauhallisissa merkeissä Nasaretin kaupungin ohi Genesaretin järvelle. Illalla osasimme arvostaa ilmastoitua huonettamme. Saunan mahdollisuutta emme kysyneet. Vietettyämme yhden välipäivän ajeluista vaimoni alkoi tehdä mieli päästä uimaan, joten suuntasimme kohti Kuollutta merta. Tälle päivälle mahtui useita mielenkiintoisia kohteita. Keväällä 1947 kolme paimenta oli ulkoiluttamassa vuohia alueella ja yksi paimenista havaitsi aukon jyrkänteen seinämässä. Täältä johdetaan vettä rannikkotasangon ja Negevin autiomaan alueiden kasteluun, eli kyseessä on Israelille erittäin tärkeä vesivarasto. Päiväajelulle tuli pituutta nelisensataa kilometriä, jonka lähes 40°c helle sai tuntumaan puolta pidemmältä kaltaisistamme jääkarhujen maan asukeista
Sieltä kuului pahaenteinen särkyvän astian räsähdys ja loppu onkin sitten sitä historiaa. Täällä vietimme hiljaisen hetken miettien, millä tasolla mahtoi olla sivistys Suomessa reilut parituhatta vuotta sitten. Todennäköisesti meillä päin keskityttiin Totesimme Falafel-pyörykät meidän makuumme sopivaksi herkuksi. Juutalaiset olivat rakentaneet vuoren laelle pitkälle kehittyneen sadeveden talteenottojärjestelmän ja kasveja kasvattamalla pystyivät elämään karulla paikalla omavaraisesti. Lopulta roomalaiset pystyivät valtavan hyökkäysrampin rakennettuaan tunkeutumaan vuorelle. Vanhan kaupungin kapeiden katujen reunukset olivat täynnä myyntikojuja ja kaikissa historiallisissa paikoissa oli valtava väentungos. Uiminen on vaikeaa, sukeltaminen vielä vaikeampaa veden suuren suolapitoisuuden takia. jyrkänteen aukkoon. Osasinpa kerrankin olla kiitollinen kookkaasta ja vähemmän lähestymishaluja synnyttävästä ulkoisesta olemuksestani. Itkumuuri oli meille molemmille päivän puhuttelevin kokemus. Voi vain kuvitella, miten sen kokisivat ujouden ja vaatimattomuuden lahjat synnyinlahjanaan saaneet yksinäiset naispuoliset turistit. Tosin välillä tuntui, että vesikin kiehui suussa, sen verran mausteissa oli potkua. siihen aikaan enemmän kaiken syötäväksi kelpaavan kiinni juoksemiseen ja pataan laittamiseen kuin syvällisten ajatusten tekstimuotoiseen tallentamiseen jälkipolville. Seuraava kohde oli Masada, vuori Juudean erämaassa, etelämpänä Mustanmeren rannan läheisyydessä. He löysivät sieltä vain ruumiita, sillä 960 juutalaista oli tehnyt joukkoitsemurhan poltettuaan kaikki ruokavarastonsa. Kun roomalaiset vuonna 72jaa valtasivat Jerusalemin, viimeiset juutalaiskapinalliset pakenivat Masadaan. Siitä alkoi vuodet 72-73jaa kestänyt piiritys, jonka aikana vuoren ympärille leiriytyneet kahdeksan legioonalaista roomalaisia eivät pystyneet vuorta valloittamaan. Qumranin luolista löydettyjä kirjoituksia pidetään 1900-luvun merkittävimpänä arkeologisena löytönä. Tässä on yksi Israelin hienoista puolista matkailijan kannalta. Niiden päälle sopivasti salaatteja sekä kastikkeita ja herkkuateria oli valmis. Sammutusvettä oli syytä pitää valmiina, jos suu sattui syttymään tuleen. Saadakseen hyvän kokonaiskuvan, löytääkseen ja tunnistaakseen paikkoja mukana pitäisi ehdottomasti olla pätevä opas. Se tuntui monella tapaa kuin keitaalta kaiken melun ja rihKiistanalaisilla Golanin kukkuloilla on nykyään hiljaista ja rauhallista. 40. Kirjoitukset ovat yli 2000 vuotta vanhoja ja ne löydettiin 1947. Käynti Kuolleessa Meressä on erikoinen kokemus. Vuoren muoto on eri- koinen, se on kuin sahattu poikki niin, että vuoren laella on suuri tasainen alue. Tällainen tyrkyttäminen tuntui kovin vastenmieliseltä. Kaikkialta löytyy mielenkiintoisia tutustumiskohteita jokaiseen makuun. Jerusalem Jerusalemin vanha kaupunki herätti meissä molemmissa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta siellä oli paljon vanhaa historiaa ja uskontomme pyhiä paikkoja käsin kosketeltavissa, toisaalta se tuntui olevan täysi turistipyydys. Kuningas Herodeksella oli aikanaan temppeli vuoren huipulla. Vain kaksi naista ja viisi lasta löydettiin elossa luolaan piiloutuneena. Edessä oli taas paluu majapaikkaan. 250km päivämatkan varrelle oli mahtunut melkoinen pläjäys historiaa, kulttuuria ja nykyaikaa. Meillä sellaista ei ollut, tosin paikalliset alan yrittäjät roikkuivat jatkuvasti kiinni käsivarressa palveluksiaan tarjoamassa
Miehet eivät edes yrittäneet selittää, vaan kertoivat, että ensin pitää maksaa, sitten saan passini ja voin mennä tullin koppiin selvittämään pyöräni tuonnin maahan. Kulttuuri- ja historiaähkyä oli saatu vähintään riittävästi, kumpikaan meistä ei kaivannut sitä enää sille päivälle lisää. Seuraavan päivän retki kohdistui Tel Aviviin, tarkemmin vanhaan Jaffan satamakaupunkiin. Hyvästelin laivan henkilökunnan ja sain ohjeet ilmoittautua samassa pienessä laivayhtiön toimistokopissa, missä olin turhautuneena selvitellyt menomatkan asioita kolme ja puoli viikkoa aiemmin. Kun astuin sisälle koppiin, verenpaineeni alkoi nousta saman tien. Alueelle pääsi vain metallinpaljastimen läpi ja aseet esillä pitäviä sotilaita oli joka hetki näkyvillä. Itkumuuri on pyhä paikka kristityille ja muslimeille, mutta kaikkein pyhin se on juutalaisille. Paikka merkitsee israelilaisille juutalaisen sankariuden pyhättöä. tekemisissä paikallisten ihmisten kanssa, onko joku antanut minulle jotakin, jne. Kyseessä oli tällä kertaa vain muodollisuus, joka oli ohi viidessä minuutissa. Tämä ei aiheuttanut miehissä mitään reaktiota, vaan he toistivat aiemman: en saa passiani takaisin, ennen kuin maksan. Kaikkien kansojen kirkko Jerusalemissa, takana häämöttää Öljymäki. 41. Olin saanut sähköpostitse ilmoituksen seuraavasta laivan lähtöpäivästä ja minua pyydettiin saapumaan laivayhtiön toimistoon heti aamusta. Samalla hän teki selväksi, että vain käteinen kelpaa. Toinen miehistä repäisi isommasta paperista pienen palan ja kirjoitti siihen summan, jota alkoi vaatia minulta. Summa oli 140,70?. Hurskaat juutalaiset surevat sen luona Jerusalemin temppelin hävitystä ääneen valittaen, mistä itkumuuri on saanut nimensä. Matkustajia oli tällä kertaa viisi, kolme rekkakuskia, minä ja japanilaispoika. Saavuimme Kreikkaan kolmen vuorokauden jälkeen aamupäivällä. Pian paikalle kurvasi auto, jonka perässä sain ajaa ensin tullin kopille pikaiseen paperien tarkistukseen ja sen jälkeen satamaan jonottamaan laivaan pääsyä. Ero Haifan ja Lavrion satamien välillä oli kuin yöllä ja päivällä. Israelissa kaikki oli selkeää, virallista ja tehokasta. Se tarkoitti samalla myös sitä, että minäkin hyvästelin aamulla mukavan isäntäväkeni ja ajoin Haifaan ollakseni valmis laivamatkalle. Odottelin tullin virkailijaa pari tuntia yksin hehtaarin kokoisessa hallissa, aika kuitenkin meni nopeasti nauttiessani langattomasta netistä ja ilmastoinnista. Iltapäivällä paikalle ilmaantui toinenkin matkustaja, japanilainen reppumatkaaja. Lopulta paikalle saapui myös tullin virkailija, kaunis nuori nainen, joka esitti minulle jo tutuiksi tulleita kysymyksiä: Olenko ollut Näkymä Masadan vuoren laelta Kuolleen Meren suuntaan. Vai miten se meni? Kotia kohden Vaimon kanssa yhteinen viikko alkoi olla lopuillaan ja hän pakkasi illalla tavaransa seuraavan aamun lentoa varten. Niinpä ilmoittauduin sovittuna aikana toimistoon, maksoin matkan ja sain ohjeet, miten toimia. Mies aiheutti onnekseen valaalle niin pahoja vatsanväänteitä, että valas oksensi miehen ulos muutaman päivän kuluttuaan. Muurin rakennutti kuningas Herodes ajanlaskumme alkupäivinä ja se on ainoa Jerusalemin temppelistä säilynyt osa. Ilman oireita alkavasta Jerusalem-syndroomasta poistuimme kaupungista. Minä taas ilmoitin, että haluan selvityksen maksun perusteista ja kunnollisen kuitin. Ongelma oli siinä, ettei kaltaisiani ajoneuvon kanssa matkustajia juuri ollut, eikä ollut valmiita käytäntöjä, miten toimia. Aloin tivaamaan, mikä tuo maksu on, mihin se perustuu. Se on kaupunki, josta löytyy mainintoja yli 4000 vuoden takaa. kamakaupustelun keskellä. Edessäni olivat tutut naamat, kaksi miestä, jotka jättivät paperini hoitamatta menomatkalla! Kaikki tuntui alkavan taas alusta saman kaavan mukaan. Niinpä laivakin lähti satamasta ajallaan, puolityhjänä tosin niin kuin se oli tullessakin. Kaupunki on ehditty valloittaa, tuhota ja uudelleen rakentaa useita kertoja aikojen saatossa. Siellä voi kuulla historian siipien havinaa, jos appelsiinipuista tippuvien hedelmien muksahtelu ei peitä sitä alleen. Vaikka oli kyse samasta kreikkalaisesta laivayhtiöstä, Israelin päässä kaikki järjestelyt sujuivat täsmällisesti ja ilman ongelmia. Epävarmasta rauhasta tosin muistuttivat itkumuurin ympärillä olevat tiukat turvatoimet. Vanhoilla kaduilla on mukava vaellella ja ihmetellä, mutta rannasta on syytä pysyä kaukana. Muuten saattaa käydä kuin eräällä Joonalle, jonka valas kauan sitten näillä rannoilla hotkaisi elävänä
Kreikassa laivan purku ja lastaus näytti sujuvan vahvimman, nopeimman ja äänekkäimmän ehdoilla. Virkailija viittasi minut seuraamaan ja vei suoraan päällikkönsä puheille. Tämä osoittautui matkaajaa ymmärtäväksi mieheksi ja aloitti pyytämällä minua istumaan ja kysymällä, mitä tahtoisin juoda. Selitin miehelle tilanteen ja sen, minne haluaisin mennä. Passini kopio oli ladattavissa netistä kotisivuiltani, joten henkilöllisyyden todistamisen kanssa ei olisi ongelmia, ajattelin. Poliisiasema löytyikin helposti, mutta säästösyistä heillä ei ollut nettiä käytössään, joten se oli hukkakäynti. Jatkoin matkaa. Tarkoitukseni oli ollut palata kotiin Makedonian ja Serbian kautta Unkariin. Selvää oli, että noiden maiden halki ei matkusteta iloisesti vilkutellen ilman passia. Päätin kuitenkin sivistää itseäni ja kokeilla, mihin asti passiton matkustaja pääsee. Niinpä ajoin suorinta tietä Makedonian rajalle. Ei koskaan, ei ikinä sellaista! Tässä vaiheessa harppasin ulos kopista ja kävin hakemassa moottoripyörän laukusta läppärini. Päätin käydä kysymässä poliiseilta, josko he kirjoittaisivat minulle todistuksen ?kadonneesta. Hän pyöritteli päätään. Olisin kuulemma hänen puolestaan tervetullut Makedoniaan, mutta hän oli täysin varma siitä, että en tulisi pääsemään rajan yli Serbiaan. Tein nopeasti johtopäätökseni ja poistuin kuin suomalainen sotilas. Yövyin läheisessä hotellissa ja ajelin seuraavana päivänä kaikessa rauhassa Igoumenitsan satamaan ja matkustin laivalla Italiaan. Koska hän ei puhunut mitään ymmärrettävää kieltä, käänsin selkäni ja jätin hänet vaille haluamaansa huomiota. Eipä aikaakaan, kun paikalle kurvasi myös satamapoliisi. Portilla ollut vartija tuli täysin yllätetyksi, eikä hän ehtinyt reagoimaan millään tavalla. Kerroin heille tapahtuneesta ja kysyin, josko he voisivat vähän kysellä passini perään. Lisäksi vaadin, että menomatkalla tehty vedätys hyvitetään minulle jotenkin. Nytpä miehet heittäytyivät viattomiksi kuin vastasyntyneet lapset . Hetken mietittyään mies totesi, että hän ei suosittele minua lähtemään paikalta ilman passia, mutta jos aion sen tehdä, hän ei aio sitä estää. Ei perääntyen, vaan täyskäännöksen jälkeen täysillä edeten. hekö muka tehneet joskus jotain väärin tai jättäneet tekemättä. Minä olin päättänyt, etten maksa vaadittua summaa, ellei sille löydy järkeviä perusteita. miehellä. Luetin tämän viestin ko. Bulgarian rajalla kohtasin jo edesmenneen neuvostoliittolaishengen ilmentymän nuorehkon naisvirkailijan muodossa. Muistutin miehiä menomatkasta ja heidän tekemättömistä töistään, joista olin kuitenkin joutunut maksamaan. Pian hän juoksi paikalle suureen ääneen huutaen, siis sen, minkä puuskutukseltaan pystyi. Tämä ei kuulu minulle, totesi mies ja kurvasi pois paikalta. Asia tuli sillä selväksi. Etsin siitä esille ennen menomatkaa saamani sähköpostin, jossa kerrottiin ihan nimeltä mainiten toisen edessäni olevista miehistä hoitavan kaikki tarpeelliset paperit kuntoon ennen Israeliin menoani. Kävelin kylmän rauhallisesti 42 pyöräni luokse ja ajoin sen portista ulos toimistokopin eteen. Sillä rajalla on kuulemma riittävästi ongelmia pienemmistäkin syistä. Harrastimme jonkin aikaa mukavaa ?small talkkia?, haukuimme kreikkalaisia ja paransimme maailmaa. Tilanne oli lukossa. Se olisi helppoa, olihan minulla yhteystiedot ja tiesin tarkasti, missä passini olisi. He lupasivat ystävällisesti hoitaa asian. Ensimmäisellä yhteenotolla nämä laivayhtiön miehet olivat väittäneet, etteivät muista koko tapausta. Kävin vielä ystävällisesti hyvästelemässä konttorimiehet, vastapuoli oli näköjään saanut uuden tukihenkilön. passistani. Kreikan puolella virkailijat nieleskelivät jonkin kerran tyhjää kertoessani, ettei minulla ole passia, mutta pienen puhumisen jälkeen he viittasivat minua menemään eteen päin. Sen jälkeen edessä oli vain rutiiniluontoinen ajo Unkarin kautta Tallinnaan ja sieltä laivamatka Suomeen. Matkan jälkeen otin yhteyttä Suomen suurlähetystöön Ateenassa. Makedonian puolella sitten tökkäsi heti. Välillä hän soitti laivayhtiön toimistoon Piraukseen ja vaati minua puhumaan sikäläisen virkailijan kanssa. Tämä taas ei ottanut tilanteeseen sen selvempää kantaa, joten ei ollut apua siitäkään. Vastapuoli hoki koko ajan, että minun on pakko maksaa, muuten en saa passiani, enkä pyörääni ulos satama-alueen aidan takaa. Koska minulla ei ollut aikomusta jäädä asumaan tuonne satama-alueelle, päätin lopulta toimia. Selvitin hänelle tilanteen ja kerroin, että ellei pian löydy sopuratkaisua, lähden kotiin ilman passia. Eli tilanne oli vähän sama kuin kotona. Kun heille myöhemmin kerrottiin, että minä valmistelen Suomesta käsin tutkintapyyntöä heidän toimistaan, muisti olikin palautunut nopeasti ja passi löytynyt saman tien. Passi palautui minulle tämän jälkeen kiitettävän nopeasti. Taas kerran tuli todistettua, että matkailu avartaa! ?. Hänen kanssaan ei neuvotella, ei selitellä, eikä joustoa tunneta, se tuli äkkiä selväksi. Bulgarian raja oli lähellä ja päätin jatkaa tutkimustani passittoman matkanteon helppoudesta. Sen jälkeen hän oli hetken vaiti, levitteli käsiään ja poistui paikalta palaamatta takaisin. Vääntö jatkui paikalle jääneen miehen kanssa. Kysyin heiltä, että tällaisen elämäntyylin turvaamiseen he meidän suomalaisten tukirahoja tarvitsevat. Ilmoitin, että en suostu maksamaan tuollaista epämääräistä maksua noin vain. Sitä paitsi halusin jonkinlaisen hyvityksen menomatkan ?petoksesta?. Sen jälkeen herra tuli saattamaan minut pihalle, pahoitteli tilannetta ja toivotteli minulle kaikesta huolimatta hyvää kotimatkaa. Jatkoin matkaa. Vastausta ei kuulunut, joten vedin kypärän päähän ja lähdin kohti kotia Iltapäivällä ajellessani selasin navigaattoria ja totesin sen näyttävän myös poliisiasemat. Suomessa karjalaumatkin siirretään järjestelmällisemmin kuin Igoumenitsan satamassa matkustajat. Keskustelussa alkoi pikku hiljaa olla enemmän sävyjä, isoja kirjaimiakin käytettiin välillä tehosteena. Hän oli nuorehko mies ja puhui kohtuullista englantia
Hitlerin komentokeskus, bunkkeri nro 13 oli tungokseen asti täynnä väkeä. no, bunkkerimainen. Varoituskylteistä huo- limatta turistit harppoivat sisään pimeisiin bunkkereihin. Aamulla piti lähteä matkaan aikaisin, sillä säätiedotus lupasi jatkuvan sateen alkavan jo iltapäivällä. Ajelimme pieniä mutkaisia teitä pitkin kohti itää. Tammikuussa 1945 perääntyvät saksalaiset räjäyttivät bunkkerit, jotka ovat raunioituneinakin vaikuttava näky. Kallellaan olevat metrien paksuiset betoniseinät ovat sammaleen ja metsäkasvillisuuden peitossa. tuttu asia niille, jotka ovat katsoneet elokuvan Operaatio Valkyria. Sudenpesään tutustuminen on ilmaista ja alueella saa kierrellä omaan tahtiin. Meille riitti tutustuminen muutamaan suurempaan bunkkeriin ja kun ne oli nähty, alkoi sopivasti sataa. Sieltä matka jatkuu nyt kohti Minskiä. Goretex piti meidät kuivina, mutta lopulta mekin vetäydyimme portin vieressä olevaan ravintolaan, joka sekin oli hyvin . Ei tämä tänään enää loppuisi, joten ei muuta kuin sateen sekaan ja reippaasti matkaan. Kurja ilma oli tehnyt tehtävänsä, eikä kumpikaan ollut parhaimmalla tuulel- 43. Transalpistit Baltiassa osa 2/2 Sankarikaupunki Minsk. (Alh.) Wolfschanze eli Sudenpesä, Ketrzyn, Puola. Valko-Venäjä on viisumin väärti Teksti: Heli ja Jouni Jaakkola; kuvat: Heli Jaakkola, kartta: Aapo Jaakkola Matkakertomuksemme ensimmäisessä osassa matkasimme Suomesta Kaliningradin kautta Puolaan. Puolenpäivän aikaan saavuimme Ketrzynin Gierloziin, jossa sijaitsee Hitlerin sodan aikainen pääkomentokeskus Wolfschantze eli Sudenpesä. Sateen loppumista odotellessa söimme pihvit, jotka olivat yhtä aikaa maukkaat, muhkeat ja edulliset. Ruokatauko päättyi, mutta ravintolan ulkopuolella sade putosi tasaisena verhona. Osa tunki itsensä hakemaan upeita kuvakulmia romahtaneiden betonilohkareiden alle. Viisumien hankinta kannattaa, sillä idän suunnalta löytyy kokeneillekin matkamotoristeille uusia ja edullisia tutustumiskohteita. Tiistai, Sudenpesästä Augustowiin Edellinen ilta Tczewissä puolalaisten ystäviemme seurassa oli venynyt myöhäiseksi. Erään kiviraunion viereen oli tuotu kukkakimppu kreivi von Stauffenbergin muistoksi. Tiet mutkittelivat mukavasti puiden, järvien ja peltojen lomassa, mutta sateen valuessa virtanaan ei siitä ollut nyt suurtakaan iloa. Turistit liukastelivat sateenvarjoineen mutaisella polulla. Tässä paikassa hän yritti salamurhata Hitlerin kesällä 1944 . Takapyörästä kuului ajoittain heikko rahiseva ääni. Siellä Johtaja esikuntineen vietti pitkiä aikoja vuosina 1941-44. Taisi olla hiekkaa jarruissa, tai ehkä sitten ketjuissa. Illalla saavuimme Augustowiin, jossa majoituimme ensimmäiseen näkemäämme hotelliin. Sadekuuron sattuessa kohdalle poikkesimme kahville. Masurian järvialueen kauniit maisemat jäivät tällä kertaa näkemättä. Poutasäällä paikka on aivan upea ja ajelu rattoisaa, sillä pikkuteillä autoja ei ole liikaa ja ne etenevät puolalaiseen tyyliin eli ripeästi
Hitlerin salamurhayrityksen paikka. Valkovenäläisellä hautausmaalla. laan. Kuljettaja oli alusvaatteita myöten märkä ja takapenkkiläiselläkin hölskyi vesi kengissä. Sitten eteen tuli kieltotaulu, josta arvasimme olevamme lähellä rajaa, mutta emme rajanylityspaikalla. Eli takaisin Lipskiin, sieltä käännös etelään Sokolkaan ja sitten vasta itään Kuznicaan. Täällä rajaseudulla talot ovat erilaisia kuin muualla Puolassa. Kuljettajan kännykän kartta oli samaa mieltä. Sitten alkoi ruplanippujen kantaminen tiskille, josta mies keräsi ne muovikassiin. Valko-Venäjän rajalla oli ensin ajoneuvotarkastus, josta saimme tarkastuslipukkeen. Seuraavaksi täytimme maahantulolomakkeet kahtena kappaleena - myös paluumatkaa varten . Pankkineidillä oli kirjaimellisesti kädet täynnä työtä. Sateen tasainen ropina lakkasi vasta aamuyöllä. Muutama tunti unta ja kirkas auringonnousu nostivat mielialaa kummasti. Kuivilla vaatteilla oli myös oma osuutensa asiaan. sekä kiivaita, torjuvia liikkeitä), vaan meidän pitäisi mennä Kuznicaan (paikannimen toistoa höystettynä viittauksilla etelää kohti). Puoli seitsemältä matkaan ja kohti itää. Läheisen talon pihassa olevan huivipäisen mummon puheesta saimme sen verran selvää, että tätä tietä ei voinut jatkaa (?nie, nie. Raja-aseman pankista sai yhdellä eurolla reilut 11 000 Valko-Venäjän ruplaa. Ruskeanmustien puutalojen päädyt on laudoitettu koristeellisesti ja ikkunanpuitteet maalattu kirkkaanvärisiksi. Miljonääriksi kertaheitolla. Mies siirtyi sivuun laskemaan kassin sisäl- Maantie Pohjois-Puolassa. 44. Harharetki vaati poikkeamaan vielä puolalaisella bensaasemalla, jossa litrahinta on kaksinkertainen naapurimaahan verrattuna. Puolan rajamuodollisuudet hoituivat pelkällä passintarkastuksella. Kukas se olikaan lukenut sitä karttaa. Sitten oli vuorossa tullikaavakkeen sekä moottoripyörän väliaikaisen maahantuontilomakkeen täyttö, jälleen kahtena kappaleena, ja sen näyttö sekä tullimiehelle että eri rakennuksessa olevalle virkailijalle. Pian oli hotellihuone täynnä kuivumaan ripustettuja vaatteita ja varusteita. Tämä tuli vielä ulos tarkistamaan pyörän sekä sen paperit. Päätimme vaihtaa samalla varmuuden vuoksi vähän käteistä. Takapenkkiläisen kartta näytti tien Valko-Venäjälle menevän Lipskistä suoraan itään, mutta tie pieneni lopulta lähes kärrypoluksi. Printteri suolsi tositteita, jotka neiti tunnollisesti allekirjoitti. Keskiviikko-aamu, Puolan itärajalla Sudenpesän rauniobunkkereita. Kukkia kreivi von Stauffenbergille. Puolasta palaavalla paikallisella oli näköjään kauppa käynyt, sillä hän oli vaihtamassa nipun sadan euron seteleitä. Samalla sai taas siirtää kellot tunnilla eteenpäin takaisin Itä-Euroopan aikaan. No, kohta päästäisiin rajan yli uuteen maahan. ja näytimme ne passien kanssa virkailijalle pienen jonotuksen jälkeen
Bensa-asemia oli vähän väliä ja hinnat oli selvästi merkitty neljällä valuutalla: euroina, dollareina sekä Venäjän ruplina ja Valko-Venäjän ruplina. Melkein tuhat vuotta vanha kaupunki tuhoutui jokseenkin kokonaan maailmansodassa. Tankkaaminen sujui mallikkaasti. Tähän asti aurinko oli paistanut täydeltä terältä, mutta yhtäkkiä idän suunnalta ilmestyi mustia kuuropilviä. Hautakiviin oli laitettu nimien ohella myös vainajien kuvat; myös niiden, jotka eivät näköjään vielä olleet kuolleet, mutta joilla oli jo hautapaikka valmiina edesmenneen puolison vieressä. Ajoimme Grodnan esikaupunkien läpi kohti Lidaa. Täällähän sai ajella kaikessa rauhassa. Kanat kotkottivat pihoilla, huivipäinen mummo talutti lehmää ja pappa puuhaili pihamaalla seisovan itäauton konepellin alla. Kukat kukkivat. M6-valtatie oli leveä, suora ja erittäin hyvässä kunnossa. Rauhallinen liikenne oli Puolan nopeatempoisuuden jälkeen mukava yllätys. Bensan litrahinta määräytyi oktaanien mukaan: 80-okt maksoi 62 senttiä, 92-okt 65 senttiä ja 95-okt 70 senttiä. Poikkesimme tieltä erääseen pikkukylään, joka näkyi valtatielle. Poikkesimme kiireesti tienvarressa olevaan kahvilaan juuri ennen kuin rankkasade alkoi piiskata maisemaa. Ruokalistasta osoitimme haluavamme pihviä ja yritimme saada sen lisukkeeksi sienikastiketta. Kaunis kylätalo Valko-Venäjän länsiosasta. töä. Tienvarren kyltti kertoi kaupungin perustamisvuoden olleen 1128, mutta ympärillämme kohoavat korkeat sinivalkoiset kerrostalot olivat upouusia. Raittikylän puutalot olivat kaikki erilaisia. Tilasimme sokkona listalta sitä sun tätä, kun lasku joka tapauksessa jäi muutamaan euroon. Keskiviikko-iltapäivä, Valko-Venäjän Minskissä Valtatie kulki nyt suurten kerrostaloalueiden läpi. Asiakkaat odottivat tyynen rauhallisina. Keskiviikko, Valko-Venäjän rajaseudulla Raja-alueelta pääsi ulos antamalla ensimmäisen virkailijan kirjoittaman tarkastuspaperin vahtisotilaalle. Uudet uljaat 45. Näytti kuin aika olisi pysähtynyt. Olimme saapumassa sankarikaupunki Minskiin, kuten kyltti kertoi. Kaikki nämä sekä kortit kävivät maksuvälineinä. Rajamuodollisuuksiin oli kulunut reilut 2 tuntia ja oli jo puolipäivä. Otimme suunnan kohti Grodnaa. Loppujen lopuksi saimme sienikeittoa hapanlimpun kera ja sen jälkeen tuotiin pihvi. Kävihän se niinkin. Päädyt ja nurkat oli koristeltu ja talot oli maalattu useilla kirkkailla väreillä; myös aidat olivat monivärisiä. Tavasimme kylän nimikylttiä, joka oli romahtanut alas ja nojasi nyt ylösalaisin betonisen bussipysäkin päätyyn. Loppujen lopuksikaan nimi ei selvinnyt, mutta väliäkö sillä. Kylän hautausmaalla oli myös paljon kukkia. Pankkineidin kiireet jatkuivat kännykän sekä kynsilakan korjailun parissa
Kaupungin ykkösjoukkue Minskin Dynamo on mm. Jere Karalahden kotiseura. Gorkin puistossa Svislach-joen rannalla oli paljon lapsiperheitä viettämässä aikaansa. Voiton aukion lähistöllä on myös talo, jossa 1950-60 ?lukujen vaihteessa asui amerikkalainen loikkari Lee Harvey Oswald . Pysäkillä olevat maatuskat antoivat ystävällisesti tilaa ja seurasivat mielenkiinnolla huoltotoimen- piteitä. Maan talouskasvu on pääkaupungissa hyvin esillä. Sankarillisen vastarinnan ja suurten kärsimystensä vuoksi Minsk oli yksi Neuvostoliiton 12 sankarikaupungista. Leveän Itsenäisyyden puistokadun päässä on Voiton aukio, jonka alla palaa ikuinen tuli. sekä paikallisine jääkiekkosankareineen. Ramirentin takkiin sonnustautunut rakennusmies kertoi, että kaupungissa oli useita suuria rakennustyömaita. Kaupunkiliikenteessä ei kuitenkaan voinut pysähtyä tarkistamaan tilannetta. Päästyämme ulos kaupungista alkoi sataa. Ajoimme bussipysäkin katoksen suojiin sadetta pitämään, nostimme pyörän jalalle ja irrotimme sivulaukut. Joen toisella puolella näkyi 46 huvipuisto ja suuri sirkus. Tästä eteenpäin jarruteltaisiin vain etujarrulla. Keskiviikko-ilta, Valko-Venäjän Maladziecnassa Iltayhdeksän aikaan etsiskelimme yösijaa Maladziecnan kaupungista. Huoltoasemalla oli neuvottu menemään sinne tai sitten palaamaan takaisin Minskiin. Löysimme edulliselta vaikuttavan motellin, mutta ovea raottanut nainen sanoi sen olevan täynnä. Minsk, Voiton aukio. (Vas.) Minsk, Maxim Gorkin puiston sisäänkäynti. Kadunvarsien neuvostopropagandaa. rakennukset, leveät bulevardit ja neuvostoaikaiset monumentit ovat nousseet vanhan kaupungin raunioille. Emme antaneet periksi ja nainen haki paikalle englantia taitavan liettualaisen. Takajarrupaloista ei ollut enää mitään jäljellä ja jarrulevykin oli entinen. Mitäpä sille enää mahtoi. myöhemmin Kennedyn murhaajana tunnetuksi tullut mies. Illansuussa oli aika lähteä etsimään yösijaa. Hoikkaakin hoikemmat minihameiset neitokaiset poseerasivat sillalla ammattilaisen elkein. Tyttöjen kännykkäkamerat räpsyivät taajaan tahtiin. Takaa aiemmin kuulunut vaimea rahina muuttui äkkiä kirskuvaksi. Vuoden 2014 jääkiekon MM-kisat pidetään Minskissä ja mainokset ovat jo esillä. Ketjuille vain rasvasuihke, sivulaukut paikoilleen ja matkaan. Pääkadun varrella on suuria propagandajulisteita sirppeineen ja vasaroineen, sotamuistoineen
Torin laidassa oli kuitenkin suuri hotelli, josta voisi kysyä. Torin laidassa ammatti-instituutin edessä seisoi suuri Lenin jalustallaan tarkkaillen kaupungin elämää. Kun meidän vuoromme tuli, ystävällisempi virkailija kirjoitti meille lipun ja siirryimme passi-, tulli- ja ajoneuvotarkistusjonoon. Sienikeittolounaasta oli jo kulunut pitkä aika. Kioskitkin olivat jo menneet kiinni. Jääkiekkoleiriläiset olivat vallanneet myös läheisen pizzerian. Kolme tarjoilijaa ryntäsi kysymään, mitä haluaisimme syödä. Hotellin ravintola oli kuitenkin auki ja pahaenteisen tyhjä. Mikä siinä auttoi. Kiivaan sananvaihdon jälkeenkään ei lipuketta herunut ja kiireisen autoilijan oli pakko ajaa kiltisti jonon päähän. Teimme työtä käskettyä, mutta valitsimme kauempana olleen lyhyemmän jonon. Paistetut munat, pekonit ja perunat maistuivat ja kahvi oli sopivan tuimaa. Kassatäti yritti selittää meille kiivaasti jotain, jonka paikallinen nuoripari tulkkasi. Poikkesimme täyttämään tankin, ohitimme satoja rekkoja ja sitten olimme rajalla. Meteli oli sielläkin melkoinen ja jono pizzatiskille pitkä. Honda saisi yöpyä hotellin edessä harmaan Volgan vieressä. Emme olleet koko päivänä nähneet montaakaan moottoripyörää, mutta nyt onnisti. Kasimir-niminen mies asettui kuvaan, kun sitä pyysimme, mutta kieltämättä mies oli hieman epäileväisen näköinen. Kannoimme laukut nopeasti huoneeseen, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme etsimään syötävää. Mutta ehkäpä sittenkin yhdeksi yöksi. ?Sattumalta. ja siksi kaikki majoitustilat olivat täynnä vierastyöläisiä. Darja kertoi juuri muuttaneensa Riikasta takaisin tänne valmistuttuaan siellä matkailuvirkailijaksi. Hotelli oli kuulemma täynnä nuoria venäläisiä jääkiekkoleiriläisiä ja meteli sen mukainen. Darja meni neuvottelemaan takahuoneeseen. hotellissa oli sittenkin yksi kahden hengen huone vapaana; hinta oli 35 euroa. Hotellin ulkopuolella pitkäpartainen motoristi käynnisteli uudehkoa Minskiään. Mikä ihme näistä rakennuksista oli se hotelli. Yöllä heräsimme useaan otteeseen rankkasateen kohinaan. Tasan tunnin päästä oli tullimuodollisuudet selvitetty ja exit-lipuke avasi tien Liettuan puolelle. Kymmenen jälkeen istuimme Vilnassa viihtyisän ravintolan aamiaispöytään. Ajoimme autojonojen välissä eteläisemmän Euroopan tapaan eturiviin, kunnes näimme ajoneuvotarkistuslipukkeita kirjoittavan virkailijan. Bulgarialaisissa kilvissä ollut Camaro ajoi jonojen sivusta suoraan ensimmäiseksi ja kiinnitti virkailijan huomion. Pizzaa ei nyt saisi, koska taikina oli kuulemma loppu. Pizzanpaistaja näkyi kuitenkin lappovan uunista pizzoja kiekkonuorten lautasille, mutta tässä paikassa ei puhuminen auttanut. Eikö tämä sataminen olleenkaan lopu. Maladziecnan oma Lenin. Aamiainen päätettiin syödä vasta Vilnassa. Jo kilometrejä ennen Asmianya alkoi jatkuva rekkajono. Metelin hermostuttama kassatäti nosti kätensä pystyyn. Nähtyämme hinnat valitsimme iltapalaksi lautasellisen lättyjä ja hilloa ja vetäydyimme sitten yöpuulle. Kun jo valmiiksi kiukkuinen naisvirkailija huomasi meidät jonojen välissä, viittasi hän meidätkin siirtymään jonon hännille. Olimme juuri ajaneet Vilnan keskustan läpi, mutta sen kummemmin emme jaksaneet tutustua Torstai, Valko-Venäjältä Vilnan kautta Viroon Mutta aamulla paistoi taas aurinko. Seitsemältä oli Honda pakattu ja matkaajat valmiina lähtöön kohti Liettuan rajaa. Kasimirin Minsk-moottoripyörä. 47. Kun viimein osuimme oikeasta ovesta sisään, jo vastaanottotiskillä meitä tervehti kyltti, joka kertoi, ettei täälläkään ollut tilaa. Aina kannattaa kuitenkin kysyä neuvoa ja aloimme jutustella ystävällisen vastaanottovirkailijan kanssa niitä näitä
suurissa pesissään jälkikasvuaan. Vihdoin ja viimein tupsahdimme metsätieltä Pihkova-Riika ?valtatielle. Puhjassa pysähdyimme ottamaan kuvaa Motoaitan mainoskyltistä, jonka komistuksena oli pylvään päähän nostettu 50-luvun IC. Yhdeksän jälkeen olimme jälleen Tartossa tutussa majapaikassa, jossa Aino-emännällä oli meille külalistetuba eli vierashuone valmiina. Perjantai, illaksi kotiin Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä, kun lähdimme matkaan ennen aamukahdeksaa. Yksitoikkoinen metsämaisema sekä täysinäinen vatsa alkoivat nukuttaa kuljettajaa armottomasti. Puolen tunnin käsinpesu kuivauksineen kaikkineen maksoi 5 euroa. Aamukahvit joimme Valmassa Võrtsjärven rannalla. Aamun auringonpaiste peittyi Liettuassa pilviin ja Latviassa sataa tihrutti. Tietöiden takia ajoimme harhaan ja välillä oli pitkiä pätkiä sorateitä. Koska ilma oli kerrassaan ihana, ajelimme pieniä maaseututeitä hiljakseen kohti Tallinnaa. Hondan yöseurana Valko-Venäjällä oli vanha Volga. (Oik.) Sodan muistot eivät hevin unohdu. paikan nähtävyyksiin. Kaupunkiajo ei kovassa ruuhkassa ja vaillinaisilla jarruilla nyt innostanut. Haikaravanhemmat ruokkivat. Apen kylätiellä tuli mutkassa vastaan vanha moottoripyörä, jonka sivuvaunussa istui tuhti emäntä. Molemmilla matkalaisilla oli kypärän päällä vinhan näköiset pyöreät lentäjänlasit. Pujottelimme kylän läpi pikkuiselle metsätielle ja niin olimme taas Virossa. Ilta oli taas aurinkoinen ja istuskelimme hetken Võrussa järven rannalla. Kesti kuitenkin aikansa ennen kuin pääsimme edes ulos kaupungista, sillä pikkutie kohti koillista Utenaa ja Daugavpilsia oli kateissa. Pienemmät tiet olivat kyllä leppoisampia ajaa, mutta mitään nähtävää ne eivät tarjonneet. Sekä Hondan että kuljettajan pakollisten energiatankkausten lisäksi pysähdyimme vain muutamassa Latvian Rezeknessä, Teuvo Tulion syntymäkaupungissa. 48 pikkukaupungissa. Mainoksen uhrina päätimme pesettää reissussa rähjääntyneen pyörän. Rezeknessä tutkimme karttaa ja Gulbenen pikkukaupungissa ihmettelimme viiden tähden lomahotellia. Ajelimme hetken Tarton vehreällä Toomemäellä ja lähdimme sitten kohti Viljandia
Saapuessamme satamaan Tallink oli jo lähdössä, eikä meitä enää huolittu laivaan, joten varasimme paikan seuraavaan laivaan. Innoissaan he maistelivat kaikkea sekaisin. Aloita matkasi osoitteessa eckeroline.fi. Matkamyynti www.eckeroline.fi tai puh. Siirryimme odottelemaan Toompean mäelle pikkuiseen kahvilaan. He olivat Latviasta Viroon. tilanneet silliä, perunoita ja ruisleipää, sekä lättyjä, hilloa ja jäätelöä. Vielä oli aikaa huoltaa ajovarusteet seuraavaa reissua varten ja silittää pyhäpuvut valmiiksi seuraavan päivän ylioppilasjuhlaa varten. ? Uusi laiva m/s Finlandia. TILAVA AUTOKANSI JA MUKAVAA MENOA! Eckerö Line tarjoaa kaksi päivittäistä lähtöä Helsingistä Tallinnaan, edulliset reittiliput sekä S-Etukortilla Bonusta matkoista ja laivaostoksista. Hymyilevä pariskunta pyysi meitä ikuistamaan herkkuhetken heidän iPhoneensa ja samalla nappasimme pari kuvaa itsellemmekin. Parin tunnin laivamatkan ja vajaan parin tunnin moottoritieajon jälkeen olimme taas kotona Turussa. Viikon Baltian-kierros oli ollut 3 440 km pituinen. Kello oli puoli yhdeksän illalla. Me joimme pelkät kahvit, mutta samassa pöydässä istunut nuori aasialainen pariskunta otti pohjoisista herkuista kaiken ilon irti. 06000 4300 (1,75 ?/puhelu+pvm/mpm.) ISET EDULL ILTA- JA DÖT. H Ä L Ö Y Bonusta matkoista ja laivaostoksista. eckeroline.fi NIME S TÄ Ä N HUOL IM AT TA SUOM AL A INEN 49
Osa on innostunut Aasiasta, osa Intiasta jne. Suojaisissa poukamissa ihmiset ottivat aurinkoa ja pulahtivat Välimereen uimaan. Elämisen hinta Elintarvikkeiden hinnat ovat vain murto-osa Suomen hinnoista. Samoin sadetta on tullut totuttua vähemmän. Espanjassa elintarvikkeet ovat tuoreita ja laadukkaita. Avokadon voi kaupasta ottaa suoraan käyttöön, kun se Suomessa vaatii usein viikon kotikypsyttämisen. Tuotteet ovat edullisia ja laadukkaita. Lisäksi toreilla myydään vaatteita, kenkiä,. Pidämme kirjaa päivittäisistä menoista ja teemme yksityiskohtaisen erittelyn siitä, mitä asuminen täällä maksaa. Jokaisena viikonpäivänä on jossakin lähietäisyydellä toripäivä. Yölämpötila on vaihdellut 11-14 asteen välillä. /kg, patonki 0,38 ?/kpl, kokojyväleipä 0,99 . Hinnat 50 ovat isosta elintarvikemyymälästä, joka sijaitsee uudessa ostoskeskuksessa. (sama tuote Suomessa n. Espanjassa elää myös hyvin vahvana torikulttuuri. 6-8 ?/vrk. Suomessa me kuluttajat maksamme moninkertaiset hinnat ?osittain heikkolaatuisimmista. Joulukuun 26. päivä klo 16.00 lämpömittari näytti + 26 astetta. Norjalainen lohi maksoi joulun alla 3,95 ?/kg. Tavoitteena on kertoa kokonaiskustannukset, kun lähtee erilaiselle moporeissulle Eurooppaan. Muiden tuotteiden hinnat Vaatteissa ja monessa muussa tuotteessa on sama hintaero kuin elintarvikkeissa. tuotteista. Meidän ruokakustannuksemme ovat olleet n. Sää muistuttaa Suomen kesän säitä, joskaan se ei ole niin ailahtelevaa. Vuokrasimme asunnon Torreviejan kaupungista. A urinko on paistanut päivittäin. Sadetta on saatu vain muutama pisara, tämäkin tuli kerralla, yhtenä yönä. appelsiinit 0,40 ?/kg, avokado 1 ?/kg, sinisimpukat 0,95?/kg, jättikatkaravut 5,956,95 ?/kg, kalat 3,95?8 . Mukanamme on muutama espanjalainen keit- tokirja, ja kokeilemme valmistaa myös erilaisia paikallisia ruokia. Esim. Ensimmäinen kuukausi Espanjassa Vuorotteluvapaat ja lomien järjesteleminen mahdollistavat hyvin 1,5 - 3 kk:n matkan johonkin kohteeseen. Ja näiltä toreilta löytyy niin tuoreet hedelmät kuin vihanneksetkin paikallisten maanviljelijöiden myyminä. Sen lisäksi tarjolla on erilaisia paikallisia herkkuja kuten juustoja, ilmakuivattuja kinkkuja ja makkaroita, marinoituja oliiveja jne. Kun kysymyksessä on isot yritykset, hoitavat ne myös verot ja muut kauppaan liittyvät sivukustannukset. Minusta niitä ei voida yksin selittää kuljetuskustannuksilla, veroilla tai työvoimakustannuksilla. Me lähdimme elämään muutamaksi kuukaudeksi Espanjaan. Tämänkaltaiset erot EU:n sisällä kyllä vähän ihmetyttävät. Tähän hintaan saamme hyviä, laadukkaita elintarvikkeita, joista voimme tehdä maittavia ruokia. Espanjan hintatasoa katsoessa on vaikea ymmärtää Suomessa myytävien elintarvikkeiden hintoja. Vuokratkin ovat uuden kiinteistön mukaisia, sillä ostoskeskus on avattu pari kuukautta sitten. Iltapäivisin lämpömittari nousee 20-26 asteeseen. 2 ?)
Harvinainen 7-runkoinen taatelipalmu. Marki ja mopo. ei mietitä miten se kytketään olemassa olevaan liikenneverkostoon. Olemme tehneet lyhyitä, 150?350 km päivätrippejä eri paikkoihin. Espanjasta on muitakin suomalaisia toimijoita. Espanjalainen liikennekulttuuri Pohjimmiltaan liikennekulttuuri on samanlainen kuin muissakin autoistuneissa maissa. Samoin siirtyminen hyviltä kaduilta valtaväylille tehdään pienten yhdysteiden kautta. Asuinalueiden väliset tiet ovat kinttupolkuja, vaikka alueen sisällä on hyvä ja leveä katuverkosto. Toisaalta, parin tuhannen kilometrin jälkeen epäloogisuus on jo tuttua ja homma sujuu paremmin. Kaksion ja kolmion hinnat lähtevät n. Lännen elokuvista tutut pensaspallot pyörivät tuulen mukana aavikkoa pitkin. Parilla sadalla eurolla saa vuokrattua yksiön. Tiet ovat pieniä, hyväkuntoisia ja mutkikkaita. Maisema vaihtelee pienistä kylistä täydelliseen erämaahan. Pyörän päällä istuu korkeammalla ja näkee hyvin ympäristön. Vuoristoista erämaata 60 kilometrin päässä Aurinkorannikosta. Mukavia lyhyitä trippejä Sinisimpukkakeittoa valkoviinissä, 2 hengen aterian hinta 4 euroa. Ison marketin katkarapuvalikoimaa. astioita, leluja, työkaluja, rakennustarvikkeita jne. Kilometrejä moottoripyörän selässä ensimmäiselle kuukaudelle on kertynyt n. Määrä ei ole suuren suuri, mutta asettuminen ja asioiden alkuun saaminen vei oman aikansa. 51. Tilaa annetaan, mutta jos sitä jää odottamaan, voi joutua odottamaan huomiseen. Tällaisia kohteita ovat olleet mm. 400 ?:sta eteenpäin. Osaan vuokrista sisältyy vesi ja sähkö (20-25 ?/hlö/kk). Espanjassa vaikuttaa olevan tapana, että kun asuma-aluetta rakennetaan, Vuokraamamme asunto sijaitsee Torreviejan kaupungissa Los Altos -nimisessä kaupunginosassa Espanjan kaakkoisrannalla Alicantesta 50 km etelään. Murcian alueella oleva luonnonsuojelu-alue, Elxissä oleva Maurien perustama taatelipalmupuisto, Jumillan viinialue ja Busotin tippukiviluolat. Edelleen mielenkiintoista on alueen monipuolisuus. 50-70 km päähän sisämaahan, on täysin eri maailmassa. Totuttelua vaati myös jopa 20 cm:n korkuiset hidasteet. Todellisia löytöjä voi kuitenkin niistäkin tehdä. Asumisen kustannukset Huoneiston vuokra on kuukaudessa 200 ?:sta ylöspäin. Hintaan vaikuttaa asunnon sijainti ja vuokrausaika. 2000. Usein löytyy myös paikka, jossa uusi leveä katu ei johda mihinkään. Kun lähtee rannikon ?turistikeskuksesta. Hinta näissäkin on edullinen, mutta laatu vaihtelee. Rohkeasti vaan mukaan sykkeeseen. Liikenteen infra vaikuttaa sekavalta. Liikennesuunnittelussa italialainenkin järjestelmä tuntuu Espanjaan verrattuna preussilaiselta. Asunnon vuokraukseen voi tutustua esim. nettisivuilta ( www.lomaespanjassa. net). Moottoripyörällä liikkuminen on helpompaa, koska kokonaisuus hahmottuu autoa paremmin
Espanjasta, kuten myös Sloveniasta ja Kroatiasta löytyy lukuisia hienoja tippukiviluolia. Hiilihappo liottaa kalkkikiveä, ja kalkkikivestä vapautuvat kalkki- ja bikarbonaatti-ionit kulkeutuvat syvemmälle maahan. Aines kivettyy pilarin päälle ja muodostaa luonnon muovaaman taideteoksen. Luolissa on tasainen 17-18 asteen lämpötila, joka edellytetään kunnollisen tippukivistön syntymiseksi. Joidenkin mielestä näky on pysäyttävä, jopa maaginen, mutta minusta se on ?vain. Tippukivipilarin synty kestää satoja vuosia, sillä se kasvaa n. Tällöin ne alkavat saostua ja kalsiumkarbonaatti jähmettyy uudestaan kalkkikiveksi, josta muodostuu aluksi pillimäinen tappi, minkä jälkeen se alkaa kasvattaa kokoaan puikoksi. Päivän ajelusessio ?mitä nähtävää 250 km lenkillä? Moottoripyöräajelumme ovat keskittyneet lähialueeseen. Toinen vanhan maurilaisen linnan vierestä alkava puistoalue ja kolmas varsinainen El Huerto del Cura, josta löytyy kaikki Euroopassa kasvavat palmut. Paikka on näkemisen arvoinen ja mielenkiintoinen kokemus luonnon monimuotoisuudesta (Tippukivien synty. Lähde Wikipedia). Nautural-alue Murcian vieressä Tulomatkalla koukkasimme pienten. Kaupungissa on edelleen yhtenäisiä palmualueita, joiden varjoon voi kesähelteellä sukeltaa. Lähi alueelta löytyy myös erilaisille kaktuksille pyhitetty puisto, joka on pinta-alaltaan useita hehtaareja. Tippukiviluolat Toinen valitsemme kohde oli Busotissa sijatsevat tippukiviluolat, Guevas del Canelobre. 200000 palmua. Opastetun kierroksen hinta on 6 ?. Luolasto on miljoonia vuosia vanha ja sen kokonaiskorkeus on 70 metriä. Käytännössä seitsemän metriä korkea pilari on rakentunut 700 vuoden aikana. Espanja on maa, jossa näitä Unescon kohteita on paljon, kaikkiaan 38 kpl (Suomessa 7 kpl). Palmut näkyvät kaikkialla kaupungissa. Käytännössä siellä on kolme yhtenäisempää osaa, joista yksi on kaupungin keskustan yleinen puisto. 1 cm 100 vuoden aikana. Osa niistä päätyy luolien kattoon. Veden haihtuessa ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa. Tähän puisto-osaan on 5 ? pääsymaksu. näkemisen arvoinen. Puisto on yksi Espanjan maailman perintökohteista. Kun alun pillimäisen muodostuman suuaukko tukkeutuu, vesi alkaa kulkea muodostuman ulkoreunoilla ja stalaktiitin muoto muuttuu porkkanamaiseksi. Yhtenä päivänä lähdimme katsomaan ?turistinähtävyyksiä?. Ensimmäinen kohde oli Elxin kaupunki, johon Maurit aikoinaan istuttivat n. Kasveja harrastavalle paikka 52 on kiintoisa, sillä puistossa on palmuja, kaktuksia ja kukkia mielin määrin. Pieneliöiden aineenvaih- dunnan seurauksena maaperässä on noin 30 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin ilmassa. Tippukivipilari muodostuu katosta putoavasta kalsiumkarbonaatista. Tippukivien muodostumisprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa
Auton vuokrat alkaen 300 . Laivalippu (Finnlines) tälle yhdistelmälle maksoi kahden hengen hytissä 500 ?. Arkipäivän rutiinit (ruuanlaitto, kaupassa käynnit, viikkosiivoukset jne.) tuovat ?rytmiä. Maurien palatsia Alhambraa. Lisäksi menemme johonkin espanjalaiseen tai portugalilaiseen ralliin. 25-30 % Suomen hinnoista (alle puolet). Keskikulutus 6,4 l/100 km. Polttoaineet (1,39 ?/l), ajomatkalta yht. 213,50 ?. Kohteeksi olemme ajatelleet mm. Maisemat olivat pätkän arvoisia. Tukikohdastamme matkaa Valladolideen on lähes 700 km. Rallin viimevuotinen osallistujamäärä oli 20600 henkilöä. Natural-alueilta on hyvät näkymät erämaamaiseen vuoristomaisemaan. Täällä ajetaan kävelyvauhtia, koska tilaa väistämiselle ei ole. Ajomatkaa autolla tuli 2453 km. Lisäksi ne ovat laadukkaita. Mikäli haluat vuokrata moottoripyörän (esim. Olemme Suomen kesää vastaavissa olosuhteissa. Tosin sadetta tulee vähemmän. Kolmas asia on kokonaisuuden tuoma mukavuus. Mukana oleva auto helpottaa päivittäisten rutiinien hoitamista. BMW 800 cc) maksat siitä 70-150 . Tarvittaessa voi vain olla ja katsella asioiden eteenpäin menoa. Espanjaan kotiutuminen on onnistunut ja matka jatkuu vielä parin kuukauden ajan. Westy alias Tapsa Vesterinen, motoristi 53. ja se sisältää ohjelman, ruokailut ja telttamajoituksen. / vrk. Hinnat ovat talvikauden, eli ei sesonkiajan hintoja. Toinen asia on ilmasto. 190 km Madridista pohjoiseen. 3000 km välillä. Matkan kokonaiskustannukset (yhteen suuntaan) kahdella yöpymisellä 833,50 ?. Pyörän kuljettaminen rekalla maksaa 620 - 700 . -liikennemerkein. Tekemistä tuleville kuukausille Natural-alue Murciassa. Suunnitelmissamme on tehdä yksi pidempi trippi, jossa kävisimme tutustumassa muutamaan Etelä-Espanjan kohteeseen. Tämän kierroksen kilometrit ovat jossain 2500 . Voit tehdä sen huomennakin. Matka-aika kestää 1-3 vuorokautta ajorytmistä riippuen. Varusteissamme on kuitenkin kunnon makuupussit, makuualustat ja hyvä teltta, joten asiaan varauduttiin jo Suomesta lähdettäessä. Toisena ja yhtä kiintoisana vaihtoehtona on jokin pienempi ralli Espanjassa tai Portugalissa. Mikä parasta? Tippukiviluolan vakuuttavia taideteoksia. Tämän pilarin ikä lähentelee miljoonaa vuotta. Ensimmäisen kuukauden perusteella voi sanoa, että hotellissa asumiseen olisi jo kyllästynyt. matkakustannuksia Mukana meillä on auto, peräkärry ja moottoripyörä. Kun kuluihin lisätään lentolippu, maksaa siirtyminen saman. Täälläkin nimittäin moottoripyörällä liikkujaan suhtaudutaan avoimemmin. Lisäksi, kun aikaa on enemmän, ei ole paniikinomaista tarvetta tehdä tänään jotain. / kk. Kapeilla teillä ei edes kaksi pientä autoa mahdu sivuuttamaan, mutta ongelma ei koske moottoripyörää. Tapahtuma on mielenkiintoinen kokonsa takia. Kaiteita teillä ei ole ja tienpenkatkin ovat arveluttavia. Moni näistä teistä varustettaisiin Suomessa ?ajo omalla vastuulla. Osa tiestä oli heikkokuntoista öljysoraa ja osittain hiekkaista tienpohjaa. Näitä luonnonsuojelualueita on lähistöllä useita. Ravintoloista ei välttämättä saa maukasta ja kohtuuhintaista syötävää. Elintarvikkeet ovat n. Suomesta saa vastaavia tuotteita vain muutamista hyvin varustetuista elintarvikemyymälöistä. Pidempi loma ja/tai etätyömatka Espanjaan . Majoitus on teltoissa, sillä kaikki sisämajoituspaikat varataan heti edellisen rallin päätyttyä. Rallimaksu on 28 . (suunta). kun päivä koostuu pienistä tutuista asioista. Asumme väliaikaisesti Espanjassa, emmekä ole vain turistimatkalla. Mukana on kaikki mitä tarvitsemme, sillä mukaan mahtui enemmän tavaraa kuin lentolaukkuun. Neljäs asia on tekeminen, koska käytössä on moottoripyörä ja auto. Majoitus (2 hlö/huone) 60 ?/yö (ka). Yksi vaihtoehto on espanjalainen talviralli Pinguinos. Lentämällä joudut kuitenkin vuokraamaan auton reissun ajaksi. Ralli on Valladolidissa, n. teiden kautta Murcian luonnonsuojelualueelle. Rallissa on varauduttava myös lumentuloon, sillä alue on pohjoisessa ja korkeammalla. Ajaminen onnistuu, kunhan ei turhaa kiirehdi. Mikäli mutkasta ajaa ulos, toivoo että liitovarjo olisi mukana. Tien ajamiseen ei vaadita enskaa, vaan malttia ja rauhallisuutta. Parasta on syödä hyvää ruokaa, joka on tehty hyvistä raakaaineista. Moottoripyörällä taas pääsee nauttimaan hyvistä mutkateistä, kauniista maisemista, hyvistä keleistä sekä ystävällisistä ihmisistä
Mietin siinä ensimet rejä ajaessani, miten saisin intialaisilla liik kujilla olevan kuudennen aistin käyttöön, niin ajaminen sujuisi paremmin. Visa Vilkuna ? Nepal, osa1 Likaa, savua ja Royaleja Riksat, jalankulkijat, apinat ja koirat yrittävät parhaan taitonsa mukaan väistellä nopeampia moottoriajoneuvoja. Muovipussien, pullojen ja rakennusjätteen roviot reunustavat savuun ja pölyyn peittyvää kuusikaistaista tietä. Savuavat kasitahtiset on. Hänen viisaut taan ylistetään kovasti, mutta se minua 54 ihmetyttää, ettei hänen oppejaan olla sen kummemmin edes yritetty ottaa käyttöön. Rikkaat rikastuvat, mutta köyhät eivät voi enää köyhtyä, vaan he kuolevat pois. Rivakka ja ketterän tuntuinen motskari. Ja juuri tätä luokkayhteiskuntaa vastaanhan Gandhi taisteli. Lähtöä edeltävänä iltana kävin kokeile massa Royal Enfieldiä. Olemme ajamassa Intian pääkaupungista Delhistä itään johtavaa valtaväylää. Saavuimme Delhiin paria päivää ennen seit semän Royal Endfield -mots kariretken alkua. Sinne kotipihaansahan hänet ammuttiin, vaikka koko lailla seesteinen ja väkivaltaa vieroksuva mies hän oli. Muutenkin Gandhi tuntuu olevan yhä edelleenkin suosittu hahmo. . Mitään logiikkaa tai ennustettavuutta liikenteestä ei suomalai sen silmä kykene havaitsemaan. Aikainen poistuminen Delhistä Tämän maan tuktukit, eli ne kolmipyö räiset mopotaksit ovat kokeneet voimalli sen uudistuksen. Täkäläi sillä täytyy olla aavistamisen kyky siitä, mihin suuntaan muut ihmiset liikenteessä kulloinkin tuijailevat. Äänimerkki lienee ainut auton varuste, joka toimii kaikissa delhiläisissä ajopeleissä. P alataanpa alkuun. Kävimme odotusaikana myös Mahatma Gandhin kämpillä
Aurinko oli jo noussut kohtuullisen korkealle horisontista, mutta vankka savu esti sen täysvoimaisen paahteen. Hämmästyttävää oli se, että Delhin keskustassa ilmansaasteet ovat vähäisemmät kuin laitakaupungilla. Paskaa, potunkuoria ja muuta biopuolen mälliä on saatavana sen verran massiivinen määrä, että vaikka kuuhun niistä saatavalla biokaasulla ajaisi. Kuutiotilavuudesta en oikein päässyt yhteisymmärrykseen, mutta alle 200 kuution se jäi. Jos vain tahtoa riittäisi. Kuuma yö peitti Delhin, kun viimein sonnustauduimme pihamaalle kiinnittämään nyyttejämme moottoripyörien tarakalle. Roskien poltto ja kuivatulla lehmänlannalla aamukahvin keittäminen saavat aikaiseksi silmiä kirve- 55. Hieman jännittyneen tuntuiset vitsit singahtelivat lähtijöiden keskuudessa. Petolinnut saalistivat rottia ja puluja kaupunkialueella. Sekhtar Kumar oli ylpeä kaasutaksistaan. Tätä sähköjen aasialaista kytkentähommaa ihmettelen. laitettu sulattoon ja tilalle on nostettu nelitahtinen, Hondan pataa kovasti muistuttava yksimukinen kone. Mutta mukavin havainto paikallisista mopotakseista oli se, että jokaisen vihreä-keltaisen vaunun perässä luki CNG, eli moottorit käyttivät maakaasua. Mutta liikenteessä olevia ihmisiä ja heidän jätteitään silmäillessäni toinenkin vaihtoehto voisi toimia. Vaikka kello ei ollut kuin hieman sivu viisi aamulla, niin kaduilla oli kovasti liikennettä. Ennen ensimmäistä taukoa ajelimme reilut sata kilometriä
Ne kaikki ovat olleet liki- meneville pyhitetty. Kuoppien väistelyssä vasen ja oikea kaista menivät lopullisesti sekaisin paikallisillekin ja silloin tarvittiin sitä ?aavistus?-aistia. Kuopista ja hiekkatien pätkistä nousi joka paikkaan tunkeutuva pöly. Väliin tie muuttui erittäin kuoppaiseksi. Vasta reilun parin tunnin ajon jälkeen ilma kirkastui siedettäviin lukemiin. Oman värinsä Intian liikenteeseen tuo kaikkien mukanaolo. Välillä oli pöytäsileitä pätkiä useita kilometrejä. Intialaisten likaisuuteen ihastumisesta puhuminenhan saattaisi olla rasismia. Mutta toisaalta voi kyllä kysyä, kuka tai ketkä ovat tämän erittäin kauniin maan kaatopaikaksi muuttaneet. Lähdimme aamulla ajelemaan kahdeksan jälkeen ja näky säväytti meikäläistä, muutaman epäsiistin kylän nähnyttä. Kohteliastahan on todeta, että Intia on likainen ja saastunut maa. Tuntui siltä, että ajelimme kaatopaikan reunamia. Laskeskelin tuossa että reilu 40 maata on tullut motskarin selästä, ainakin pätkän verran Vesikaivon sijainti keskellä sikolättiä ei huolettanut tätä naista. Maaseudulla löytyi vielä perinteisiä savimajoja. 56. Jos tuntuu siltä, niin voit ajella liikennevirtaa vastaankin. Muutama säikähdys sattui, ennen kuin aloin oppia. Tiestön kunto vaihteli äärimmäisyydestä toiseen. Vaikka ajelet moottoritietä, siellä on hevosia, lehmiä, jalankulkijoita ja pyöräilijöitä moottoriajoneuvojen lisäksi. Suurin yllätys oli se, että keskikorokkeella erotetut vasen ja oikea moottoritien osa ei olekaan tiukasti samaan suuntaan Hallittua kaaosta? Olen kuullut paljon tarinoita Intian liikenteestä. Välillä kuopat olivat niin syviä, että niihin laskeuduttaessa keskituki karahti maahan. Mutta aina kylää lähestyttäessä ilma muuttui sakeammaksi ja tienvarret roskaisemmiksi. Bunjabin alueella englanninkieliset opaskyltit niin teiden varsilla kuin kaupoissakin olivat erittäin harvinaisia. Yövyimme uskomattoman likaisessa Rudrapurin kaupungissa. Suomessa tämän teräspalkin siirrossa olisi paikalla ollut järeä nosturi. Pieni poika nukkuu vielä myyntikärryn päällä, kun isä laittelee paikkoja myyntikuntoon. Kierrätystä tämäkin, hylätyn auton takaluukun päällä voi pyöräyttää vaikka leipätaikinan. levän saasteen. Naamataulu oli pölyn peitossa majataloon saavuttaessa. Myös hampaat kirskahtelivat mukavasti, kun yritteli pölysylkyä suussaan muotoilla. Pyörät pelasivat kohtuullisen hyvin. Muutamia sulakkeita paloi, mutta se ei matkantekoa kovin paljon hidastanut. Yksmukisen 500-kuutioisen käynnistys on oma rituaalinsa. Harmillista miten huonoon kuntoon intialaiset ovat kauniin maansa asuneet. main kauhukertomukseen rinnastettavia. Liikenne on etuilevien ja arvaamattomasti koheltavien aikaansaamaa liikettä, jota eurooppalainen ei liikenteeksi luokittelisi. Polkimella etsitään sopiva holli ja sitten polkaista rytkäytetään. Pikku hiljaa niksin oppi. Kielivaikeuksia Opastauluista ei tahtonut aina saada ensi lukemalla selkoa
Mutta vaaksan mittaisia kaloja miehellä oli kassissa jo useampia. 57. Riisi oli kasvanut hyvin ja korjuuvoimaa tuntui löytyvän oman perheen kolmesta tyttärestä. Lannoitteet savuna ja kaasuna ilmaan Matka jatkui maanviljelyssilmän omaavan mielestä mainioissa maisemissa. Puhuttelin erästä riisinviljelijää ja hän tuntui oloonsa varsin tyytyväiseltä. Pieni yksihuoneinen talo keskellä parin hehtaarin riisipeltoa oli hänen farminsa talouskeskus. Lehtien ja olkien polttaminen meikäläistä ?kompostimiestä. Kurkistin siinä samalla miehen polkupyörän päälle köytettyihin säkkeihin. Romurautaahan tämä mies oli naapurimaan sulattoon kuskaamassa! Huone Mahendranagarin kaupungin laidalla on mukavan iso, mutta siellä on melkoinen määrä siivekkäitä hyönteisiä. Manmohaniksi itsensä esitellyt riisinviljelijä vaikutti vuoden satoon tyytyväiselle. Kitkerällä savulla palavat lehmänlantakakut kuivavat tien vieressä ja toimivat samalla mainoksena: täältä niitä voi ostaa. Huoneen varustukseen kuuluu pistorasiaan työnnettävä laite, joka suitsuttaa hyönteismyrkkyä ilmaan. Pienellä askartelulla kuivista lehdistä ja jätteestä olisi saanut oivallista lannoitetta pelloille. Rajanylityspaikka Banbasa Intian ja Nepalin väillä oli erittäin vaatimaton. Samaan aikaan tien varressa mätäni isoja lanta- ja jätekasoja päästäen metaania ilmakehään. ihmetytti. Puhuttelin yhtä nepalilaista tullimiestä. Kyllä Intia saastaisuudessaan ottaa kirkkaan ykköspaikan tai paremminkin ykköskastin. Nepalin rajan lähestyessä kylät muuttuivat pienemmiksi ja maanviljelys voitti alaa. haisteltua ja katseltua. Hänen mukaansa lähialueen torikauppiaat tekevät pienen voiton, kun käyvät hakemassa ruokatarpeita Intiasta oman kylän torimyyntiin. Autoin siinä leimaa passiini odotellessani yhtä Intian suuntaan polkupyöräänsä raskaassa lastissa lykännyttä miestä. Kovin mukavaa sekään ei ole, kun seinällä istuskelevat koppakuoriaiset tippuvat kasvoille unta yritettäessä. Puhtaammankin puron varressa olen onkimiehiä nähnyt. Ihmisiä rajan yli liikkui kuitenkin runsaasti. Riisivainiot olivat saaneet reunaansa korjaajat ja sokeriruokokin olisi varmaan muutaman viikon sisään valmista kaadettavaksi. Tasainen pelto jaksoi kasvaa ja ahkeran oloisia viljelijöitä riitti
Reilusti ennen yhdeksää olemme taipaleella itään. Pitempi pysähdys on suunniteltu Bardian kansallispuistoon. Toki pieniä pausseja pidimme ennen sitäkin, sillä matkaa on reilut 150 kilometriä. Tiet ovat kapeampia, mutta parempikuntoisia kuin Intiassa. Tarkkana kuitenkin saa koko ajan olla, sillä liikennekulttuuri on edelleenkin 58 Propelliurakoitsija on saapunut farmille. Kun riisinjyvät on puhallettu puhtaaksi, puhallin pannaan polkupyörän tarakalle ja siirrytään seuraavaan urakkapaikkaan.. Nepalilainen kylä... ...kylän baarin vessa oli hyvin ilmastoitu. (Oik.) Kuivana kau- tena asunnoksi voi valita ilmastoidun kattoterassin. Kohteliaampi liikenne auttaa Ensimmäinen varsinainen Nepalin päivä alkoi puoli kahdeksalta luvatulla aamupalalla. Liikennettä on vähemmän ja ajotyylikin on huomattavasti mukavampi
Bardian kansallispuistossa oli pieniä ojanylityksiäkin. Maha toimii, kun syö monipuolisesti. ihan niin iholle kuin intialaiset, mutta tuttavuutta hekin melko innokkaasti ulkomaalaisen kanssa tekevät. Päivän aikaan ei sattunut oikeastaan mitään hankaluutta. Mitä nyt yhden pyörän kaasutin kiukutteli ja alkoi tulvia. Siinä missä raavaat suomalaiset miehet vuoron perään polkevat pyörää tuloksetta käyntiin, hän tulee varvassandaaleissaan ja kevyellä polkaisulla saa koneen hereille. Mutta ihmemies vaihtoi hetkessä kaasarin ja potkaisi Rojalin tulille. Sain päivän aikana tuhansia iloisia vilkutuksia lapsilta ja välillä vähän vanhemmiltakin. Ja puhtaudessa täkäläiset ovat hieman etelänaapuriansa edellä, vaikka parannettavaa nepalilaisillakin toki riittää. Hotelliin tulimme hämärän ottaessa Himalajan eteläpuoleista viljelysalu- erittäin kaukana kotosuomen kohteliaasta menosta. Meidän huoltoauton nokkela mekaanikko, Amerits on aivan ilmiömäinen Rojalien käynnistäjä. Nepalilaiset eivät tuppaudu Varttitunnissa rengas oli paikattu ja matka jatkui. 59
Paikallisopas Rajun mukaan seuraavakin päivä olisi kutakuinkin samanlainen. Mutta onneksi meni ennakkotieto pieleen. Alkuun päästelimme vajaan sata kilometriä viidakon halki, tie oli noussut sen verran ettei riisin viljely ollut kovin otollista. Yks kaks melko tasainen viidakkotie alkoi nousta ja mutkaa riitti. etta haltuunsa. Mutta vesi oli tosiaan kuumaa ja näin ollen luksusta. 60 Mutkia matkaan, onneksi Eilinen ajeltiin riisivainioiden välissä Himalajan jököttäessä vasemmalla. Jännittäväähän se on kantata menemään, kun pitää panna se aavistusaisti toimintaan. Olihan taas uudenlainen insinööriluomus antamassa suihkuvettä Kohalpurin hotellin huoneessa. Kurvin takana voi olla mitä vaan vuohista maanvyörymään ja romurekasta apinalaumaan. Minä juttelin teepaussilla yhden paikal-. Ei saanut käden paljon täristä, kun vipuja väänteli. Vesi muuttui tulikuumasta kylmään vivun millin kymmenysten liikuttelulla
Olivat varmaan hiekkaan imeytyneestä lapsivedestä ottaneet DNAnäytteen ja huomanneet, että Buddahan se tosiaan tässä syntyi. Visiitti antoi runsaslukuiselle buddhistien joukolle enemmän kuin meikäläiselle. Ennestäänkin savuinen ja pölyinen kylä sai lisää sakeutta ilmaan sadoista suitsukkeista, joita siellä täällä oli palamassa. Myös puihin ja pensaisiin ripustellut kankaanpalat eli rukousliput panivat hieman hymyilyttämään. Seuraava etappi olisi parin sadan kilometrin päässä oleva Pokhara, josta seuraavassa numerossa. 61. Nepalissa korjaamo on siinä, missä laite rikkoontuu. Mietin siinä miten nepalilaiset moiseen tarkkuuteen ovat päässeet. Teiden yllättävät kunnonvaihtelut, eläimet ja kiireen kanssa taivalta tekevät nepalilaiset tekevät etenemisestä kuitenkin antoisaa. Riisin puinti näyttää olevan joissakin kylissä käynnissä. Mutta ei se yhteinen kieli aina niin välttämätön ole, sillä äänenpainolla saa jo kohtuullisesti asiaa eteenpäin. Mukavia kuvauspaikkoja avautui tuon tuosta, mutta valtaosa piti jättää, sillä aikataulu olisi muuten venynyt kohtuuttomasti. Yks kaks univormuihin pukeutuneet miehet patistivat jatkamaan matkaa joko sukkasillaan tai avojaloin. Edessä oli laatikon näköinen iso pytinki, jonka yhdeltä seinältä pääsi sisään. Mukavan näköistä työn tekemistä, jossa härät, varstat, käsikäyt- töiset puintivehkeet ja traktorivetoinen nykytekniikka kulkevat sulassa sovussa. Yövyimme Butwalin kaupungissa ja poikkesimme aamutuimaan Lumbinin kylään, joka on Siddharta Gautaman eli Buddhan syntymäkylä. Rakennus oli jälkikäteen rakennettu Buddhan syntymätalon päälle, ikään kuin suojaksi. Joskus jopa keskellä tietä. Tämän kyltin voimassaoloa voisi laajentaa Buddhan synnyinpaikan ulkopuolellekin. Oudon oloiset leppäkertut parittelupuuhissa. lisen sedän kanssa tovin aikaa. Joku tuli sitten kysymään osaanko nepalia, johon sanoin että en tietenkään. Ja niinhän sitten kävelysiltaa myöten vaelsimme paikkaan, missä suuren valaistuksen kokenut mies oli syntynyt. Paikalla olevaan kylttiin oli kirjoitettu, että tämä syntymän ?exact place?. Jätin pyörän parkkiin ja talsin buutseissani pitkin puiston käytäviä
Yamahan Super Ténéré on ottanut hyvän markkinaosuuden, Kawasaki toi edullisen, ripeäkulkuisen ison Versyksen markkinoille, Honda laajentaa mallistoaan ja Suzukin isoa V-Stromia odotellaan pian ilmestyväksi. Motoristit ja moottoripyörälehtien toimittajat yrittävät kehitellä luokituksia, joilla jakaa matkaenduroita eri ryhmiin. sai arvostetun aseman kurapyöräilijöiden keskuudessa, mutta pyörä oli liian karski ja korkea motoristien enemmistölle.. Ajoittain mentiin sorateitäkin pitkin. S uurten matkaenduroiden muhkeaksi kasvanut markkinakakku on houkutellut paljon jakajia. ?Afrikkalainen. Kahdeksan eurooppalaismerkin lisäksi myös japanilaiset ovat kisassa mukana. Veijo Saano ? Hondan ensimmäinen iso enduro oli kardaanivetoinen XLV750R, jota tehtiin vuosina 1983?86. Isoista enduroista matkapyörämäisimpiä ovat kardaanivetoiset mallit. Hondan akselivetoinen uutuus Crosstourer on valmistajan mukaan kuitenkin crossover-pyörä, ei enduro eikä matkapyörä. Crosstourer . kardaanivetoinen katuenduro Hondalta . Mitä tuo crossover suomeksi liekään, joka tapauksessa Crosstourer sai viedä minua kauas ja takaisin Vantaan ja Sodankylän välillä. Yksi jako menee toisiovedon mukaan. Se oli pitkine joustovaroineen, isoine pyörineen ja kohtuullisine painoineen varsin maastokelpoinen ajokki. Vuonna 1983 se teki kardaanivetoisen XLV750R:n kilpailijaksi BMW R 80 G/S:lle, joka oli aloittanut 2-sylinteristen isojen enduroiden voittokulun muutamaa vuotta aiemmin. Tarjolla on tavanomaista avointa ketjuvetoa ja noin kolmea tuhatta euroa kalliimmalla siistiä ja vain vähän huoltoa tarvitsevaa akselivetoa. Toinen jako menee maastokelpoisuuden suhteen. Varsinkaan ajo-ominaisuuksiltaan ei raskas japanilaispyörä pärjännyt kevyemmälle eurooppalaiselle. Viittä vuotta myöhemmin Honda otti Bemarista poikkeavan linjan ja teki ketjuvetoisen Africa Twinin. Meillä kun sorateitä riittää ja niitä tulee lisääkin, sillä tienpitorahojen niukkuuden takia kestopäällystettyjä teitä palautetaan sorapintaisiksi. Hondan isot endurot Hondalla lienee monipuolisin kokemus isoista enduroista. Muutamat matkaenduroista ovat ?katuenduroita?, jotka on tarkoitettu päällystetyille teille, toisilla pärjää huonollakin soratiellä. Suomalaisille motoristeille tämä jaottelu on tärkeämpi kuin vaikkapa briteille tai keski- 62 eurooppalaisille
63
Suurimmaksi väännöksi on mitattu 118?126 Nm käyntinopeudella 6300?6700/min. Kaasukahvan komennot menevät 64 Honda saa koneistaan usein miellyttävät pakoäänet. Vuonna 1998 Honda teki valtavirran motoristeille ison matkaenduron, XL1000V Varaderon. sivulaukut ja takalaukun.. Uutuus ei korvaa mitään Hondan mallia, vaan asettuu niin hintansa kuin tehonsakin puolesta Varaderon yläpuolelle. Joustojensa lyhyyden (edessä 145, takana 146 mm) puolesta Crosstourer on katuenduro siinä kuin Varaderokin (150 edessä, 145 mm takana). Vaan eiköhän se kiinnosta eniten niitä, jotka mielivät isoa matkaenduroa ajeluun pääasiassa päällystetyillä väylillä. Moto-1 nro 6/2010). Näin on saatu enemmän voimaa alakierroksille. Crosstourerin huipputehoksi on mitattu 121?125 hv matalahkolla käyntinopeudella 7600?8200/min. Käsittääkseni crossover-pyörää ei ole tehty matkaenduroksi eikä myöskään perinteiseksi matka- tai katupyöräksi, vaan mukana on jotain kaikista. Ehkä ketjuvedon takia Varaderosta ei ole tullut lajinsa ykkössuosikkia. Nyt Honda hämärtää luokituksia nimeämällä eräitä pyöriään crossovermalleiksi. Endurohenkeen viittaavat myös pinnapyörät. VFR1200F on saanut moitteita lyhyestä toimintasäteestään, joka johtuu suurehkosta polttoaineenkulutuksesta ja pienestä, vain 18,5-litraisesta bensatankista. Samaa koneistoa ohjaa myös sutimisenestojärjestelmä. Tulkintani perustuu osaksi koeajoon, jonka tein crossover-Hondalla nimeltään NC700X. Se osoittautui yllättävän päteväksi yhden hengen matkapyöräksi, mutta ei hääviksi soratieajokiksi (Moto-1 nro 5/2012). Kuten nimestä voi arvata, uusi VFR 1200X Crosstourer kuuluu tuohon crossover-joukkoon. Eikä turhaan lupaakaan, sillä Crosstourer puhuu muhevanpyöreällä bassolla. Sitä ei ole saatu aikaan joutavilla läppätempuilla, vaan kyseessä on aito aksentti. Kone tulee VFR1200F:sta, joka on urheilullinen matkapyörä (ks. venttiilien nousua pienentämällä ja ajoitusta muuttamalla. Myös Crosstourerin voi ostaa sellaisella varustettuna. Sport-tourer -perimää on myös runko. VFR1200F:n rungon ympärille on rakennettu katuenduro uudella etuhaarukalla, takajousituksella, katerakenteella, satulalla, ohjaustangolla ja jalkatapeilla. Se tarjosi runsaasti suojaavaa katetta, kohtuullisesti istumakorkeutta, reilusti matkamukavuutta, mutta paljon painoa ja vain niukasti joustovaroja, kuten matkatestissäni Englantiin totesin (Moto 5/2003). Jarru toimii hyvin, ja takajarrua käytettäessä myös etujarru tulee avuksi hidastukseen. moottoria syöttävälle koneistolle sähköisesti. Jos sen prosessorit havaitsevat, että etu- ja takapyörän välillä on 25 % ero pyörimisnopeudessa, elektroniikka ottaa hetkeksi määräysvaltaa kuskilta ja vähentää moottorin saamaa polttoaineen ja ilman seosta. Helsingin retkeni vähäiset matkatavarat saatiin helposti kyytiin, sillä pyörässä oli 2990 euron hintainen Ready to go (RTG) -lisävarustesarja, joka sisältää mm. Samoin kooltaan: painoa on yhtä paljon kuin Varaderolla, joka on yli 270 kilollaan ketjuvetoisten matkaenduroiden raskain. Crosstoureriin muunnellun moottorin voi odottaa kuluttavan vähemmän, ja kun sen bensatankki on 21-litrainen, on pyörälle luvassa matkakäyttöön riittävä toimintasäde. Takalaukussa on vetoketju, jonka avaamalla saa 7 litraa lisää tilavuutta. Moottoritietä pohjoiseen Hain koeajopyörän Brandtilta Vantaalta kesäkuun lähestyessä puoliväliä. Crosstourer oli sopivasti sisäänajettu, matkamittarissaan 3096 km. Sen huipputehoksi Honda ilmoittaa 173 hevosvoimaa. Järkevä järjestely, jonka ansiosta ei tarvita sutimisenestolle eikä tasanopeusautomaatille (?vakionopeuden säädin?, jota Crosstoureriin ei vielä saa) erillisiä mekanismeja muuttamaan sytytyksen ajoitusta ja polttoaineen ruiskutusta. Voimansiirtokin tulee VFR1200F:sta järeää akselivetoa ja takapyörän toispuolista ripustusta myöten. Niin myös Crosstourerista: iso V4 murisee ruostumatonta terästä olevan pakoputkistonsa ja äänenvaimentajansa kautta jämerästi, mutta ei häiritsevän voimakkaasti. Yksivartinen, vankka pyöränripustus pitää sisällään kardaanin. Erikoisuus, jota ei toistaiseksi saa miltään muulta merkiltä kuin Hondalta, on kahdella kytkimellä toimiva automaattivaihteisto. Mutta Crosstourer on kardaanivetoinen. Tekniikkaa omasta suvusta Nelisylinteriset koneet ovat tulossa matkaenduroihin. Katuendurokäyttöön moottoria on säädetty mm. Vääntömomenttikäyrä kertoo vahvasta väännöstä nousemalla yli 100 newtonmetrin jo heti kierrosluvun 2000/min jälkeen. Crosstourerin voimanlähteessä on erityistä hieno V4-rakenne, joka lupaa tasaista käyntiä ja konepyörän ääntä
Alempi oli parempi, ja tuulilasin kallistus ylimääräisten kumiprikkojen avulla auttoi poistamaan pyörremelua. asti kestävän, kohisevan tinnituksen. Muistiin nousi BMW R 1200 GS Adventuren pleksin aiheuttama ärtymys vuonna 2010. Tilavuuden muutos on vain 7 litraa, mutta se saattaa tuoda sen verran lisää tilaa, että avokypärän saa mahtumaan laukkuun. Jalkoja joutui lonkista levittämään melko paljon. Kuskin jalkatapit ovat Hondalle tyypillisesti melko edessä. Laukussa on erikoisella tavalla toteutettu säätövara: aukaisemalla vetoketjun pääsee kansi nousemaan reunastaan ylöspäin. Möykkä oli kerta kaikkiaan sietämätön ja jätti korviin pitkälle yöhön Tuulilasin kiinnityksen korkeudelle on kaksi vaihtoehtoa, ylemmät tai alemmat reikäparit. Säätöön tarvitaan työkaluja, mutta ei touhu kauan vie, ehkä 10 minuuttia. Sellaista vastaan korvatulpat ovat tehottomat. Mutta pleksi sai aikaan voimakkaan, matalataajuisen jyrinän kypärään. Vantaalta tullessa tuulilasi oli ollut ylemmässä asennossaan. Ajoasento osoittautui hyväksi, koska yli 700 km:n päivätaipaleillakaan ei väsymys vaivannut. Takalaukku painaa 4,1 kiloa ja tilavuutta sillä on 32 litraa. Crosstourerin selässä on tilaa yli 180-senttisellekin kuskille. Moto-1 nro 1/2011). Tuolloin tein pienen kustomointitoimen, joka korjasi tilannetta tuntuvasti (ks. Shoei Neotec -integraalikypärä ei sinne sopinut. Takalaukun ja sen kiinnitysalustan välillä on sivuttaisjoustoa. Kesäisissä oloissa se ei haitannut, ja päähuomion vei Touring-tuulilasi, joka kuuluu edellä mainittuun RTGlisävarustesarjaan. Pleksin parantelua Vakiota pitempi Touring-pleksi suojasi yläruumiin ja kypäränkin ajoviiman paineelta eikä aiheuttanut heiluttelevia pyörteitä. Päätin ruveta myös Hondan pleksin kanssa muutostöihin. Seuraavana päivänä laskin pleksin alempaan kahdesta tarjolla olevasta asennosta. Istuin osoittautui hyväksi, sillä lähes 400 km:n siirtymäajo Kuopioon meni ilman istumalihasten puutumista. Crosstourerin kate antaa niukasti suojaa ajoviimalta. Monet moottoripyörät alkavat vatkata sivusuunnassa, jos ajetaan suurta nopeutta takalaukku kiinnitettynä. Honda ei Suomen moottoritienopeuksissa osoittanut levottomuuden merkkejä, ei laukkujen kanssa eikä ilman niitä. Näin polvikulma ei tule jyrkäksi, mutta seisaaltaan ajoon jalkatappien sijainti ei sovi. Satulassa oli tarpeeksi tilaa vaihdella istuma-asentoa. Se olisi ollut minulle sopivin korkeutensa puolesta, eli sen yli näki noin 10 metrin päähän tielle. Vakiopleksiä pitempi touring-tuulilasi suojasi hyvin, mutta aiheutti pahan pyörremelun kypärään. 65. Crosstourerin jousitus nieli valtatien pinnan pienet epätasaisuudet herkällä otteella, mutta piti pyörän vakaana ja joustoliikkeet hallittuina suuremmissa heitoissa. Ajoasento oli matka-ajoon hyvä. Ohjaustanko on mukavasti ulottuvilla, ja kytkin- ja jarruvivut saa säädetyksi sopivalle etäisyydelle. Sillä vaimennetaan haittavaikutuksia, joita takalaukuilla on pyörän ajo-ominaisuuksiin
4 km/t liikaa) eikä suhteellisesti (8,7 % liikaa), vaan vaihteli. Pleksi ei aina tule hyväksi pitempään vaihtamalla. Pinnojen kireys säädetään vankoista, kuusiokoloilla varustetuista nipoista, jotka ovat pyörän navassa. Takajousituksen esijännitystä säädetään ilman työkaluja vasemman takajalkatapin kannatinrungon (huomatkaa moitteeton valutyö) etupuolella olevasta säätöpyörästä. vei 93 km/t, ja vasta 130 mittarissa tuotti moottoritievauhdin 120 km/t. Kun etujousien esijännitys oli ohjearvossaan eli 5 viivaa näkyvissä säätöpultissa, painui jousitus pyörän ja minun painoni (n. Takana paluuvaimennus säädetään kiertämällä ruuvia 1 ja 3/8 kierrosta auki. Kääntöympyrän halkaisijaksi mittasimme 5,4 metriä. Etujousituksessa on 14,5 cm joustovaraa. Jousien esijännitystä ja ulosjoustoliikkeen vaimennusta säädetään teleskooppien yläpäistä. Kokeilulenkki moottoritiellä kertoi, että jyrinä kypärässä ei ollut korjaantunut. Sitten laitoin pleksin yläreunaan lisäläpyskän, jota myös tuulen- tai ajoviiman ohjaimeksi kutsutaan. Virhe ei pysynyt samansuuruisena absoluuttisesti (so. Oikeastaan ensimmäisen tein jo pleksin virittelyn yhteydessä. Ja taas koeajolenkki moottoritiellä: nyt olivat jyrinät poissa, jäljellä oli vain tavanomaista ajoviiman pyörteiden melua, jonka sain kuriin korvatulpilla. Mitä opimme tästä. Siistin, mutta hieman. Rengaspaineiden mittaus onnistui kuitenkin ilman, että olisi tarvittu erityisiä jatkokappaleita. Tavarat kyytiin Suunnitteilla oli perinteinen kesäretki Sodankylän filmifestivaaleille Lappiin. Kun kyseessä oli vain nelipäiväinen reissu, sivulaukut riittivät tavaratilaksi. 83 kg) alla 5,6 cm. Crosstourerin virallisesti hyväksytty kantavuus on kuitenkin pienenpuoleinen, vain 193 kg. Etupään ulosjoustoliikkeen vaimennuksen ohjesäätö on 7 naksausta auki täysin kiristetystä. Pyörät näyttävät vankoilta, mutta venttiileihin on vaikeampi päästä käsiksi kuin tavanomaisissa vanteissa. Se on hyvä arvo ja menee melko lähelle Varaderosta mittaa- maani viittä metriä. Crosstoureriin saa ottaa kuormaa sivulaukkuihin 18,5 kiloa, tavaratelineelle 10 kg (josta itse laukku vie reilut 4 kiloa, kuten aiemmin mainitsin). Laukut ovat muovia, vaikka näyttävätkin alumiinilta. Se vähensi melua selvästi. Muutin vielä Hondan pleksiä loivempaan kulmaan lisäämällä alakiinnityksen alle kumiprikat. Istumakorkeudeksi mittasimme, kun istuin pyörän selässä ja jousituksen säädöt olivat edellä kuvatut, kohtuulliset 83,5 cm. Pinnapyöristä huolimatta Crosstourer kulkee ilman sisärenkaita. Teippasin moottoritielenkille lähtiessäni navigaattorin Hondan bensatankin päälle, ja panin muistiin nopeusmittarin näyttämiä. Crosstourerin nopeusmittarin tarkkuutta ei voi kehua. Kuudenkympin näyttö tarkoitti 56 km/t, mutta 80:n mittarinopeus oli vasta 73 km/t, satanen lasissa 66 Kun pinnat ovat kiinni vanteen reunassa, on vanteesta saatu sisärenkaattomalle renkaalle sopiva. Takajousituksen esijännitystä voi säätää ilman työkaluja pyörän vasemmalla kyljellä olevasta säätöpyörästä. Kun mittari näytti 50, oli todellinen ajonopeus 46 km/t. Mutta toisaalta pienilläkin muutoksilla voi saada kelvottoman tuntuisesta tuulilasista toimivan. Mittaustuloksia Kun pahin ongelma oli saatu hoidetuksi, oli aikaa mittauksille. Tämä on tehty mahdolliseksi sijoittamalla pinnojen kiinnityskohdat vanteiden reunaosiin. Vasta kun löysäsin esijännityksen täysin, sain sopivan painuman, 5,2 cm eli 37 % joustovarasta. Ohjesäätö olisi ollut 7 naksausta kiristystä. Takajousi on jäykkä, mikä lupaa hyvää kantavuutta, koska säätövaraa on paljon isollekin kuormalle. Se on asianmukaiset 38 % joustovarasta. Takalaukun pystyin jättämään kotiin
Laukkujen kiinnitysrakenteet eivät paina juuri mitään, koska ne on integroitu tyylikkäästi pyörän rakenteisiin. Näyttää kuin mitään ylimääräistä ei ole tarvinnut laukkujen kannattelun takia lisätä. Laukkujen kiinnitys- ja lukitusmekanismi vaikutti viimeistellyltä ja pätevältä. Kansissa on lisäksi kaksi pientä salpaa varmistuksena, ehkä osaksi ulkonäön vuoksi. Laukut tulevat lähelle pyörän keskilinjaa, joten leveyttä on sivulaukkujen kohdalla vain 93,5 cm. Integraalikypärä mahtui vain vasempaan laukkuun, jonka tilavuus on 39 litraa. Oikean laukun alakulmaan on pitänyt tehdä leikkaus äänenvaimentimen vaatiman tilan takia, joten sen tilavuus on vain 35 litraa. Laukkujen kanssa ajettaessa suosittelee Honda enintään 130 km/t nopeutta. Kardaanihissiksi kutsuttu perän nousu- ja laskuliike on Hondassa selvä. Hondassa on myös aloittelijoille ja hätätilanteisiin mahdollisimman turvalliset jarrut. Saksalaisraporttien mukaan jopa huippunopeutta on voinut ajaa laukkujen kanssa ilman heiluntaa, ?wobblausta?. Olin lähdössä yksinäni perinteiselle elokuvafestivaalimatkalleni, mutta ehdimme pikaisesti ottaa kuivat tyypit kyytiläisen tiloista. Niissä ei ollut moittimista: jalkatapit oikealla kohdallaan, samoin vankat pitokahvat, hyvin tilaa mukavalla takasatulalla. Pohjoiseen ja soralle Urautuneiden käytäntöjeni mukaisesti ajoin ensin Kiuruvedelle, jonka eteläosissa rymistelin saman soratietaipaleen, minkä olen kolunnut myös mm. Ducati 1200 Multistradalla, Kawasaki Versys 1000:lla ja Yamaha XT1200Z Super Ténéréllä. Yamaha on soralla isojen matkaenduroiden parhaita, mutta Crosstourer oli soralla myös Ducatin ja Kawasakin katuenduroita huonompi. Renkaista se ei ollut kiinni, sillä Hondan kumeissa on sama näennäisendurokuvio kuin muissakin em. pyörissä, ja takarengas on endurotyyliin vain 150 mm leveä, ei 180-millinen kuten Versyksessä tai peräti 190-millinen kuten Multistradassa. Ei hätää, sillä jarrupoljinta painettaessa aktivoituu Crosstourerissa takajarrun lisäksi myös etupyörän vasemmassa jarrusatulassa yksi mäntä. heiveröisen näköiset ja tuntuisetkin: sivulaukkupari painaa vain 6,3 kg. Jos Oulujärven etelärannalla olevalle Vuolijoelle haluaa eteläsuunnasta asfalttia pitkin, on kierrettävä pitkä lenkki joko lännestä Pyhännän kautta tai idästä viitostien kautta. Tämä on Hondalta tietoinen valinta, kyseessä kun ei ole enduropyörä, vaan perinteisiä mallirajoja ylittävä crossover. Mutta olkoon mikä risteymä tahansa, Suomen oloissa joutuu tai haluaa silloin tällöin sorateille. Reippaasti jarruvipua vetämällä ABS meni toiminta-alueelleen ja pysyi siellä löysäämättä jarrutusvoimaa liikaa. Vasempaan sivulaukkuun sopii integraalikypäräkin, muut ovat vähän pienempiä. Laukut eivät tee Hondasta kohtuuttoman leveää. Kyytiläiselle on riittävästi tilaa, mukava satula, hyvät pitokahvat ja tärinätön kyyti. Jousitus ei kuitenkaan tarjoa enduromaisen pehmeää, vaan katupyörämäistä kyytiä. Etujousitus painui kohtuullisesti eikä pompahtanut holtittomasti takaisin, joten tuloksena oli hallittu hidastus sorapinnalla etujarrua käytettäessä. Tosin taitaa olla niin, että monet eivät soralla uskalla etujarrua käyttää. se, että kardaanin vääntövoimia ei ole kumottu momenttivarrella, kuten on tehty mm. BMW R 1200 GS:ssä ja Moto Guzzi Stelviossa. Mutta Crosstourerin jousitus ei pystynyt seuraamaan tien ruttuista pintaa eikä pitämään renkaita kontaktissa tiehen. Asiaan voi vaikuttaa mm. Ne toimivat hyvin myös sorapinnalla. Siksi voimakkaasti poljinta painettaessa tulee tehokas hidastus eikä pelkkää takapyörän ABS-toimintaa. Moni kokenutkin kuski saa integroiduilla jarruilla sorapinnalla paremman hidastuksen kuin tavanomaisilla jarruilla. Toisaalta, koska ABS-toimintoa ja etu- ja takajarrun integrointia ei saa kytketyksi pois, Crosstoureria ei pysty ohjaamaan takajarrulla reippaaseen sorakaarteen ottoon. Suora yhteys Vasemman jarrulevyn keskimmäiselle männälle tulee letku jarrupolkimelta, muut viisi mäntää tottelevat etujarruvipua. 67
Sitten sutimisenesto pois toiminnasta katteessa vasemmalla olevasta TCSnapista painamalla, ja samat seremoniat. Pitoa löytyi takarenkaasta vallan mukavasti, joten Honda tempaisi liikkeelle topakasti. Kuski saa samalla kertaa sekä parhaan kiihtyvyyden että suojan lipsahduksilta. Crosstourerissa on myös yhteen suuntaan luistava kytkin, ns. Tunnelma on erilainen kuin vaikkapa Versyksen rivinelosessa, joka ärähtää niin äkäisesti, että sutimisen- ja keulimisenestosysteemit ovat tarpeen. Crosstourerin moottori kiihdyttää vahvasti ja kakistelematta jo alakierroksilta, vaikka kuutosella vedätettäessä se protestoi jyristämällä kevyesti käyntinopeuteen 2400/min asti. Multistradassa, Super Ténéréssä ja Versyksessä kuski voi säätää sutimisenestojärjestelmän herkkyyden sopivaksi niin, että sorapinnallakin koneesta saa käyttöönsä voimaa sen, minkä rengas pystyy tiehen välittämään. Kuten minäkin, irtosoralla Crosstourerin TCS vaikutti olevan kovasti huolissaan pystyssä pysymisestä, koska se aktivoitui alinomaa. Hondan ison V4-koneen käynnissä ja käytöksessä on jotain erityistä. Iisalmea ja Oulua yhdistävältä tieltä on kapea, mäkinen ja mutkainen soratie, joka on yleensä peitetty karkealla irtosepelillä. Niin oli myös viime kesäkuussa, ja välillä jo kaduin reitinvalintaani. huolimatta takarengas, eturenkaasta puhumattakaan, voi luistaa sivulle päin. Moottori vastaa kaasukäden komennukseen mukavan hallitusti. Kone möyrysi täyteläisesti ja takarengas jätti tasaista, suoraa uraa sorapintaan. Vielä yliampuvampi nimitys olisi moottoripyörässä ajonhallintajärjestelmä. Yhä moottori ottaa kuitenkin lisäkierroksia vastaan panematta, kunnes käyntinopeuden rajoitin aktivoituu kierroslukumittarin näyttäessä noin 9200/min. Mittausten mukaan pyörä kiihtyy paikaltaan nopeuteen 200 km/t noin 14 sekunnissa. Sen suhteen raskas Honda on hyvää keskikastia: kiihdytys 60?140 km/t vie noin 9 sekuntia, kun kevyemmät kilpailijat GS-Bemari ja Versys tempaisevat spurtin sekuntia nopeammin. Ohituskiihtyvyystulos olisi vielä. Crosstourer oli soralla niin hutera ja epävarma ajettava, jopa pahempi kuin R 1200 GS Adventure. Toki kotimaassakin, varsinkin jos asfaltin päällä 68 Jäähdyttimen kennossa on suojausta vain alareunassa. Se pystyy autossa suorastaan hengenpelastaviin hallintatoimiin, mutta kaksipyöräiseen sellaista ei ainakaan toistaiseksi saa. Hondan sutimisenestojärjestelmä on nimeltään Traction Control System eli lyhyesti TCS. Tämän luokan pyöristä vain Ducati Multistrada, Kawasaki Versys 1000 ja Triumph Tiger Explorer pystyvät parempaan. Muistelin kaiholla KTM 950 Adventurea, joka meni tällä tiellä paljon varmemmin kahdestaan ajettaessakin. Ehkä syynä oli Kotarin ison, 21-tuumaisen etupyörän hyrrämomentti ja soralle sopivampi ohjausgeometria, etevää jousitusta unohtamatta. Karkeatoiminen sutimisenestojärjestelmä voidaan kytkeä pois toiminnasta vasemmassa katemuovissa olevasta katkaisimesta. Karkeaa sutimisen estoa Moottoripyörien mainosteksteissä puhutaan luistonestojärjestelmistä, vaikka eivät ne luistoa estä. Lisävarusteena saataviin kahvanlämmittimiin kytketään virta siististä pikku painikkeesta, josta hallitaan myös lämmitystehoa. on traktorin renkaiden tielle tuomaa savea tai raskaasta ajoneuvosta loiskahtanutta dieselpolttoainetta. Mutta mm. Kytkin- ja jarruvivussa on etäisyyssäätö. Estettävää ilmiötä on, slanginomaisesti kylläkin, kutsuttu sudittamiseksi. Moottorin julmaa vääntöä pystyi hallitsemaan vaivattomasti. Honda Crosstourerin sutimisenesto on karkeatoiminen turvavaruste, joka varmistaa, ettei takapyörä karkaa alta. Se estää moottorijarrutuksen aiheuttamasta takarenkaan luistoa ja moottorin ylikierroksille menemistä. Voimaa asfaltilla Vuolijoelta pääsin kiihdyttämään Oulujärven länsirannan pitkille asfalttisuorille. Taustalla on tilanne, jolloin moottori pyörittää takapyörää niin rivakasti, että kitka ei riitä siirtämään voimaa tiehen. Crosstourer nuupahti vetämättömäksi. Sitten käynti tasoittuu nopeuden ollessa kuutosella noin 70 km/t. Käyntinopeuden 4200/min tietämissä tulee voimaa vielä reilusti lisää, kun kone nousee vahvan väännön ylätasanteelle. Railakasta menoa jatkuu lähes 7000/ min käyntinopeuteen asti, sitten into vähän rauhoittuu. Sen voi estää kaasua vähentämällä, ja se homma voidaan antaa nopeatoimisen, pyörien pyörimisnopeutta tarkkailevan elektroniikan hoidettavaksi. ?Luistonestojärjestelmistä. antihoppingtoiminto eli slipper clutch. Lyhyen etulokasuojan takia eturenkaasta voi lentää kiviä jäähdyttimeen, jos ajetaan soratiellä. Hallintalaitteet ovat tavanomaiset. Ajossa tuntuvaa ripeyttä kuvaa paremmin ohituskiihtyvyys kuutosvaihteella. Koneen vääntö putosi tuolloin lähes olemattomiin ja kiusallisen pitkäksi aikaa kerrallaan. Vuolijoen lähellä olevalla pitkällä, hyväpintaisella soratiesuoralla testasin järjestelmää uudelleen: pysähdys, ykkösvaihteelle, kytkin ylös ja samalla reilusti kaasua. Varmaan se on hyödyksi esimerkiksi sateella vaikkapa Välimeren rantateiden kalkkikiveä sisältävällä, liukkaalla päällysteellä
parempi, ellei Crosstourerin kuutosvaihteen välitys olisi niin pitkä. Peilit ovat riittävän pitkissä varsissa, joten niistä näkyy pelkästään taakse jäävää maisemaa, ei lainkaan ajotakin hihoja. Maantie- ja moottoritienopeuksilla (noin 80 - 130 km/t todellista nopeutta) kuutosvaihteella ajettaessa kampiakseli pyörii suunnilleen välillä 2700 - 4500/ min. Huippunopeus on rajoitettu 210 kilometriin tunnissa, ja mittauksissa on päästy 209 - 215 km/t nopeuksiin. Ajossa Crosstourer tuntuu vahvalta ja vastaa kaasukäden pyyntöön rotevalla voimalla. Vasta tuon viimeksi mainitun käyntinopeuden yläpuolella alkaa tuntua pientä värinää satulassa. Muhkuraista mutkatietä Vaalasta Puokioon vievän pikkutien pinta on täynnä routapatteja ja heittoja. Muistan parin vuoden takaa, miten mainiosti GS-Bemarin pitkäliikkeinen jousitus nieli epätasaisuudet pois. Crosstourerissa jarrujen käyttö tuntuu aina luontevalta riippumatta siitä, millaisella pinnalla ajetaan. Jatkoin Ranualta edelleen Kemijärvelle ja sieltä Luostolle. Kevensin matkatavarani vuokraamaani mökkiin ja läksin käymään Sodankylässä. Huonolla tiellä Honda tuntui epämukavan kovalta. Ajelin Iso-Syötteen kautta Ranualle. Crosstourer oli yllätyksetön ajettava mutkaisella kestopäällysteellä, mutta tiukkoihin kurveihin se ei kääntynyt niin kevyen vaivattomasti kuin GS-Bemari tai Versys 1000. Vain aavistus värinästä tuntuu ohjaustangossa, ja peilikuvissa on hienoista sameutta. Hän on kertoi vaiheikkaasta historiastaan, johon kuului lapsuutta Tanskassa sotaa paossa, 69. Suurin moottorin käyntinopeus nimittäin vastaa lähes 270 km/t nopeutta. Pohjoisella taivaalla olevat tummat sadepilvet peittivät auringon, ja tiet olivat äskeisen sateen kastelemat. Mutta sade oli jo ohi, joten säilyin kuivana. menin aamubussilla Sodankylään. Crosstourerissa tulee alkuvaiheen herkän jousittelun jälkeen vastaan jäykkyys. Usein piti vääntää lisää kallistusta, jotta kaarre ei olisi mennyt pitkäksi. V4:n käynti on sivistyneen pehmeää. Päivän urakka oli tehty, palasin Luostolle nukkumaan. 1950-luvulle bussilla Lauantaina 16.6. Kallistusvarat riittivät hyvin, vasta moottoriradalla alkaisi rauta raapia maata. Kaarteessa jarrutettaessa Crosstourer ei pyrkinyt lainkaan pystyyn. Sen miespääosassa oli Gene Kelly, ja yhden naispääosista näytteli suomalainen Taina Elg. Elokuva oli viehättävää Hollywoodnostalgiaa, mutta parasta oli se, että paikalle Lapinsuuhun tuli itse Taina Elg. Peilien varret ovat riittävän pitkät, joten näkyvyys taakse on hyvä. Hondan pysäköintipaikka Luostolla oli turvallisesti kelomökin oven vieressä. ja otin kuvan Hondasta elokuvateatteri Lapinsuun edessä. Jarrut ovat hyvät, vaadittu sormien puristusvoima on sopivassa suhteessa syntyvään hidastustehoon. Ostin lipun näytäntöön, jossa esitettiin vuodelta 1957 oleva elokuva Les Girls. Nyt piti ajaa hitaammin. Ostin paksun ?lmifestivaalikirjan Crosstourerin kate on siro, joten jalat jäävät polvista alkaen suurelta osin ajoviiman, ja kuvan tapauksessa sateen, armoille
Sivulaukkuihin ei päässyt vettä, vaikka laukkujen kansien huullokset näyttävät arveluttavan matalilta. Crosstourer taajamissa Honda on ketterä ajettava taajamassa. Moottorin sitkeyden ansiosta liikkeelle lähtö käy vaivattomasti, ja tasakaasulla ajettaessa kone vie taajamanopeutta vaikka kuutosella. Sen jälkeen säiliöön mahtui 19,8 litraa, ja ajotietokone lupasi jäljellä olevan polttoaineen riittävän vielä 27 km:n ajoon. Kulutusnäyttö muuttui kertomaan jäljellä olevasta toimintasäteestä, kun bensaa oli tankissa enää noin neljä litraa. Etelä-Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan seutujen läpi palatessani ajoin noin 1,5 tunnin ajan sateessa. Ikäisilläni on jonkinmoinen ymmärrys siitä, miten 1950- ja 1960-lukujen köyhässä Suomessa pääseminen Hollywoodin filmitähdeksi oli suunnilleen yhtä ihmeellistä kuin kuulennolle osallistuminen. Voimaksi paluumatkalle Paluumatkalle lähtiessä sade lähestyi lännestä, joten suuntasin kaakkoon Kemijärvelle. Crosstourer on helppo tankattava, liruttelutemppuja ei tarvita eikä bensaa roisku käsille. Aamun reipasvauhtinen, 250-kilometrinen ajorupeama tuotti matkan suurimman kulutuksen, 5,6 litraa sadalle kilometrille. Keskimääräinen polttoaineen kulutus oli 2284 km pitkällä koeajollani 5,3 litraa sataa kilometriä kohti. Crosstourer tarvitsee hieman enemmän polttoainetta kuin esimerkiksi GS-Bemari, Yamaha Super Ténéré ja Kawasaki Versys, 70 Sade oli kastellut Sodankylän juuri ennen saapumistani, mutta kuvaa otettaessa keskiyön aurinko pääsi taas paistamaan. mutta ei se luokkansa janoisin ole. Vasta Suomessa laittomilla nopeuksilla iso V4-kone alkaa polttaa bensaa rivakasti. Pisin matka, minkä ajoin tankkauksen jälkeen, oli 371 km. Vaihtelu vedolta moottorijarrutukselle ja takaisin vedolle ei koeajopyörässä tuottanut lonksahduksia tai nykäyksiä. Ajossa Sivuseisontatuki toimi asianmukaisesti, mutta lisävarusteisiin kuuluvaa keskitukea oli raskas käyttää.. Kankeistakin vaihteistoista on raportoitu. Crosstourerin käsisuojat ovat melko matalat, joten ajoviima ja sade osuivat rystysiin. Joissakin Crosstourer-yksilöistä on sellaista esiintynyt. Kytkimen käyttö vaatii moottorin kokoon nähden tavallisen verran näppivoimaa, eli unelmankevyt ei kytkinvivun liike ole. Sieltä ajoin Ranualle, jossa otin huoltoasemalla evästä ja samalla ostin polttoainetta. Paljon taajamissa ajavan kannattaa tutustua automaattivaihteiseen versioon, joka päästää kytkinvivun puristelusta, mutta antaa silti mahdollisuuden myös käsivalintaiseen vaihteiden käyttöön. Tavanomainen vaihteisto toimi koeajopyörässä moitteettomasti. Olisi se riittänyt vähän pidemmällekin, mutta tärkeintä on, että Hondan ajotietokoneeseen luottava ei jää tankki kuivana tien varteen. balettikoulua Ruotsissa, työtä Ranskassa tanssitaiteilijana ja elokuvanäyttelijän ura Englannissa ja Yhdysvalloissa. Saimme nähdä 27-vuotiaan, ballerinamaisen siron kaunottaren elämää suurempana liikkuvassa kuvassa, ja saman ihmisen 82-vuotiaana, viehättävänä pikku mummelina kertomassa tapahtumista yli puolen vuosisadan takaa. Kokemuksessa oli ajan taikaa kenelle tahansa, ja varsinkin kaltaiselleni 50-luvun lapselle. Tietokone näytti useimmiten myös keskikulutuksen oikein. Onneksi RTGvarustepakettiin kuuluvat lämpökahvat toivat lohtua
Ainakin jos ajovaloja ei lasketa, ne kun ovat heikonpuoleiset. Mittaristokin on toiminnoiltaan täydellinen ajotietokoneineen sekä käytössä olevan vaihteen ja ilman lämpötilan näyttöineen. Ketjua ei ole rasvattavana, joten toisiovedon huollosta selviää kolmen vuoden välein tehtävällä öljynvaihdolla. Päivittäiset tarkastukset käyvät vaivattomasti. ja vältetään täydellä kaasulla ajoa. Ylläpidon suhteen Crosstourer on mahdollisimman huoleton, joten työkalujen niukkuudestakaan ei ole aihetta purnata. Hondan V4-koneita vanhastaan tuntevat saattavat pelätä, että tuo iso huolto olisi hinnaltaan hirmuinen, mutta onneksi se ei pidä paikkaansa. Olihan sillä vallan mukava ajella Vantaalta Sodankylään ja takaisin, kun pysytteli kohtuullisen hyväpintaisilla teillä. Mutta ehkä ST1300 Pan Europeanilla retki olisi ollut vielä mukavampi. Ohjekirjallekin on tilaa, mutta ei paljon muulle. Sisäänajo on vain 500 km pitkä. Ajetaan ?erityisen varoen. Satulassa istuen pystyi potkaisemaan tuen alas, kunhan tähtäsi kantapäällään tarkasti sivutuen käyttöpuikkoon. Vaikka ajaessa Crosstourer tuntuu ketterältä ja nöyrältä taajamanopeuksissa, huomaa pysäköidessä, että kyseessä on raskas ja yläpainoinen pyörä. Tarkka nokialaislukija korjasi, että kyllä Versykseen saa asennetuksi keskiseisontatuen, vaikka toisin tekstissäni väitin. Iso huolto venttiilien välysten tarkistuksineen ja imuilman suodattimen vaihtoineen tehdään 24 000 km:n välein. Ylhäällä oleva käyntinopeutta esittävä palkki pienin numeroineen on vaikea lukea, mutta muut tiedot näkyvät isommasta nestekidetaulusta ja varoitusvaloista hyvin. Näkyvissä on mm. Koeajopyörän keskituki jäi vähälle käytölle. Ulkonäöltään mittaristo ei ylelliseltä näytä, vaan enemmänkin takavuosien muoviselta matkaradiolta, jonka nestekidetaululta on vaikea lukea käyntinopeuden näyttöä. Satulan alla ovat hyvin käsillä työkalut, akku ja sulakkeet. Tosi on, keskiseisontatukea saa sekä Kawasakin alkuperäisenä lisävarusteena että ainakin SW-Motech -nimiseltä tarvikevalmistajalta. Crosstourer on huoltokuluiltaan luokkansa edullisimpia, ellei peräti edullisin. Laadukas lisä Hondan matkamallistoon Sport-tourer VFR1200F:n tavoin myös Crosstourer on minulle vaikea hahmotettava. jäähdytysnesteen lämpö, ajonopeus, bensan määrä, ilman lämpö, polttoaineen kulutus, kellonaika, matka- tai toinen osamatkamittareista ja käytössä oleva vaihde. Kuten sanottua, matkaenduroksi Crosstoureria ei väitetä eikä se sellaiseksi käykään, jos toiveissa on päästä seikkailemaan sorateillekin. Joillekin Crosstourer on varmaan juuri sopiva vaihtoehto Pan Europeanin tyyppisen matkapyörän ja VFR1200F:n Mittaristo on asiallisen karu, mutta toiminnoiltaan runsas. Kesällä koeajon aikaan oltiin vielä siinä luulossa, että ei saisi. Myös Crosstoureriin saa lisävarusteena keskituen joko yksinään tai osana RTG-pakettia. Näytön valinnat ja tripin nollaus on tehtävä mittaristossa olevista painikkeista. 71. Pyörän nosto keskituelle oli niin armottoman raskasta, että tasaisella en ruvennut yrittämään, kun pelkäsin pohjelihaksen repeävän. Crosstourerissa ei ole tehty samaa virhettä. vaihteelta toiselle pääsi ilman kytkintäkin, mutta tuolloin vaihteisto joskus piti kiinni käytössä olevasta vaihteestaan, joten vaihto onnistui vasta toisella yrityksellä. Pysäköinti sivutuelle sujui vaivattomasti. Vain pysäköidessäni pyörän loivaan ylämäkeen sain Hondan nousemaan kohtuuvoimalla keskituelleen. Onneksi kardaanipyörässä keskituen tarve on vähäistä. Varustelusta ja ylläpidosta Sport-tourer VFR1200F oli markkinoille tullessaan köyhänpuoleisesti varusteltu. Päättäväiset otteet ovat tarpeen. Tässä yhteydessä täytyy palata viime numeron Kawasaki Versys 1000:tta koskevaan koeajoraporttiini (Moto-1 nro 9/2012). Moottoriöljyn määrän näkee tarkistusikkunasta, samoin jäähdytysnesteen ja jarrunesteiden määrätkin voi vilkaista katteita purkamatta. Huoltoväli on tavanomaista pitempi. 12 000 km:n välein vaihdetaan moottoriöljy ja sen suodatin. Kuten edeltä on ilmennyt, monipuolinen turvallisuusvarustus kuuluu vakiovarustukseen
Iskutilavuus 1237 cm3. Puristussuhde 12:1. keskiseisontatuki 281 e, touring-tuulilasi 195 e, 29?32 litran takalaukku asennustelineineen 1051 e, sivulaukut 35 ja 39 litraa 1811 e, lämpökahvat asennus- ja johtosarjoineen 409 e. Takajousituksen liikevara 146 mm. Huollot: 1000 km:n jälkeen ensihuolto, öljyhuolto (öljyn ja öljynsuodattimen vaihto + erinäisiä tarkistuksia) 12 000 km:n matkamittarilukemasta alkaen 12 000 km:n välein, iso huolto 24 000 km:n lukemasta alkaen 24 000 km:n välein. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 276 kg. Ohjehinta 19 995 euroa (automaattivaihteinen VFR1200XD-malli 21 490 euroa) + toimituskulut. Tietokoneohjattu sytytys, yksi NGK IMR8E-9HES tai Denso VUH24ES sytytystulppa sylinteriä kohti. Taajama-ajossa Crosstourer on ketterä, ja vaikka painoa sillä onkin paljon, on se sentään 25?50 kiloa vastaavia matkapyöriä kevyempi. Hondien tapaan Crosstourer on tehty siististi. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 552 W, akku 12 V, 11,8 Ah. Kuljettajan istumakorkeus ilmoitettu 85 cm. Polttoainesäiliö 21,5 litraa (95E bensiini, enintään 10 % etanolia tai 5 % metanolia). Lisävarusteita mm. Takuu 4 vuotta. Maahantuoja Oy Brandt Ab, Tuupakantie 7 B, 01740 Vantaa. Kardaanivedon ansiosta pyörä myös säilyy tyylikkäänä paremmin kuin avoimella ketjuvedollaan roiskivat kilpailevien merkkien katuendurot. Maavara 18 cm. Kaksi imu- ja kaksi pakoventtiiliä, venttiilien ohjaus yhdellä ketjuvetoisella kannen yläpuolisella nokka-akselilla sylinteriparia kohti. Jousien esijännityksen ja uloslyönnin vaimennuksen säädöt. Sisäkassit sivu- ja takalaukkuihin 123 e/kpl, etukoristerauta 392 e, LED-sumuvalot asennussarjoineen 846 e, tankin takaosan pehmuste 51 e, pistorasia 119 e, tuulisuojat etukatteeseen 128 e, Akrapovic titaniumäänenvaimennin 1376 e. Värivaihtoehdot musta, punahopea ja mustahopea. Ohjausakselin kulma 280, jättö 107 mm. Kaikki edelliset RTG-pakettina 2 990 e. Moottorin suurin ilmoitettu teho 95 kW / 129 hv kierrosluvulla 7750/min, ilmoitettu vääntö 126 Nm kierrosluvulla 6500/min. Sähköllä ohjattu polttoaineen ruiskutus imukanaviin, joiden halkaisija 44 mm. Toisin kuin viimeksi mainittu, Crosstourer antaa pystyn, väljän ajoasennon, josta on hyvä näkyvyys ympäristöön. Puh. tyyppisen sport-tourerin väliltä. Internet: www.hondabikes.fi. 020 7757 200. Takana alumiininen keinuhaarukka, jousitus yhdellä nestevaimennetulla iskunvaimennin/jousielementillä, jossa jousen esijännityksen ja uloslyönnin vaimennuksen säädöt. Myös peräti neljä vuotta pitkä takuu viestii sitä sanomaa, millä tämäkin Honda vakuuttaa merkille uskolliset käyttäjänsä. Kiitokset Lauri Laitiselle ajovalokuvista ja Jaakolle mittausavusta. Honda VFR1200X Crosstourer, tekniset tiedot: Alumiinipalkeista tehtyyn runkoon poikittain ripustettu nelisylinterinen, nelitahtinen, nestejäähdytteinen (jäähdytysnestettä 3,56 l) V-moottori. Sylinterin poraus 81 mm, isku 60 mm. TCS-sutimisenestojärjestelmä. Toisiinsa kytketyt etu- ja takajarrut, edessä kaksi levyjarrua (kelluvasti kiinnitetyt 310 mm levyt, kussakin jarrusatulassa 3 nestepaineella toimivaa mäntää), takana yksi levyjarru (276 mm levy, 2 nestepaineella toimivaa mäntää). Sen linjakas ja laadukas yleisilme on jotain muuta kuin matkaenduroiden yleensä kolhonkulmikas ulkoasu. Lukkiutumisen estävä ABS-järjestelmä. Sisärenkaattomat Pirelli Scorpion Trail tai Bridgestone BW-501/502 vyörenkaat edessä 110/80R 19M/C 59V, takana 150/70R 17M /C 69V. Renkaiden ilmanpaineet 2,5 baaria edessä, 2,9 baaria takana. Suurin sallittu paino 469 kg. Pituus 228,5 cm, leveys 91,5 cm, korkeus 133,5 cm, akseliväli 159,5 cm. Valuvanteet 2,50 x 19 ja 4,00 x 17. Edessä öljyvaimennettu teleskooppihaarukka, sisäputken halkaisija 72 43 mm, liikevara 145 mm. Märkäsumppuvoitelu, yhteinen SAE 10W?30 öljy (kokonaismäärä 4, suodattimen vaihdon yhteydessä 3,3, ilman suodattimen vaihtoa 3,1 litraa) moottorille ja vaihteistolle. Ensiöveto hammaspyörillä (välityssuhde 1,738) nestekäyttöisen märän monilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto akselilla (välityssuhde 1,06) takapyörään (perävälityssuhde 2,545; öljy SAE 80 kokonaismäärä 2,2, vaihtomäärä 2 dl)
Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä. www.janikaasalainen.? Verkkokaupassa tuhansia tuotteita JL Meccanica Guzzi -tiimin perinteinen kannatuspaita on jälleen myynnissä. Paidoilla rahoitetaan kauden päätavoitetta Man-saarella elo-syyskuun taitteessa ajettavaa ClassicTT -kisaa. Paitaa on saatavilta erilaisissa mp-tapahtumissa, kokoontumisissa ja kesällä kisavarikolta. Tiimin kotisivujen kautta tilaus onnistuu suoraan kotiin: Paidan hinta 20,- + pk. jlmeccanicacorse.wordpress.com 73
MV Agusta Brutale 800: LUPAAVA JALOROTUINEN Vaikka moottoripyöräalalla myyntikäyrät ovat maailmalaajuisesti sukeltaneet pakkaselle, MV Agusta on lähtenyt elokuun 2010 jälkeen reippaaseen nousuun ja suuntaus jatkuu. 3-sylinteriset mallit ovat olleet merkin piristysruiske ja niistä tämä viimeisempänä esitelty 800-kuutioinen Brutale on todistanut heti ensikontaktista lukien ylivertaisuutensa, joten se tulee olemaan yksi tulevan kauden menestysmalleista ja mikä parasta, jalosukuisuudestaan huolimatta se on muihin nakusportteihin verrattaessa hinnaltaan kilpailukykyinen. Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro 74
Pyörässä oli kakkonen päällä ja käänsin kaasua. He eivät ehkä olisi tulleet vakuuttuneiksi selityksestäni kuinka paljon voimakkaampi ja kuinka paljon helpommin Brutale 800 keulii kuin 675-kuutioinen malli. Silmämääräisesti tämä pyörä näyttää identtiseltä 675mallin kanssa, paitsi että värityksessä ja teippauksissa on eroja, kuten myös teleskooppiputkien yläpäissä, joissa on vaimentimien säätöruuvit. Niinpä etupyörä kohosi ja pysyi tukevasti ilmassa. Sylinteritilavuuden kasvu (123 cc) on saatu aikaiseksi lisäämällä iskunpituutta. Sylinterinmitat ovat 79 x 54,3 mm (675-mallissa iskun- 75. A joitus ei olisi voinut olla enää huonommin onnistunut. Puolisentuntia ennen kuin Brutale 800:n esittelytilaisuuden oli määrä virallisesti alkaa, näin sateisessa EteläRanskassa ensimmäisen pätkän kuivaa asfalttia, eikä tiellä ollut muuta liikennettä. Tuntui kivalta, kunnes näköpiiriin ilmestyi mutkan takaa kaksi moottoripyöräpoliisia. Näyttää identtiseltä Oops! Alunperin en osannut odottaa pyörältä tällaista eloisuutta, sillä ennen tätä kohtausta se oli käyttäytynyt hyvin sivistyneesti. Onneksi, jos poliisit havaitsivat ennalta suunnittelemattoman ja nopeasti lopettamani keulimisen, he eivät ilmeisesti välittäneet lähteä jahtaamaan minua
Me kävimme keskustelua Claudio Castiglionin kanssa muutamia vuosia sitten siitä, kumpi otetaan ensin tuotantoon. Tällä muutoksella on saatu moottoriin reippaasti lisää potkua. Samalla koneen luonne on muutunut täysin erilaiseksi. Vilkaisu näiden kahden mallin tehokäyriin paljastaa niiden välisen eron. Isommassa moottorissa on 6.500 rpm kohdalla ainoastaan vaatimattoman tuntuiset viisi lisähevosvoimaa. Vastaavasti 675-kuutioinen saa kiertää 12.000 rpm saavuttaakseen huippuväännön arvonsa, joka on 65 Nm. Uuden 798-kuutioisen moottorin paremmuus ei tuntunut niin yllättävältä, kun MV:n tekninen johtaja Marco Cassinelli paljasti, että kolmisylinterinen moottori on suunniteltu juuri tässä järjestyksessä. ?Ensin tehtiin juuri tämä 800-kuutioinen. Se oli heti alusta asti paras vaihtoehto. 800-kuutioisen huippuväännön arvo on 81 Nm. Siinä on kasvua tuhdit 25% ja se saavutetaan kierrosluvulla 8.600 rpm. Kun kierroksia on 8.500 rpm, 800-kuutioinen antaa 100 hv Ero vääntökäyrässä on vielä merkittävämpi, sillä kyse ei ole pelkästään väännön numeroarvosta, vaan myös siitä, millä kierrosluvulla se on saavutettu. Kun 800-kuutioinen saavuttaa 11.000 rpm, se antaa huipputehokseen 124 hv ja 675-kuutioinen ponnistaa omaksi huipukseen 108 hv. Ensin 800 cc MV Agustan 3-sylinterinen moottori rakennettiin ensimmäisenä nimen omaan 800-kuutioiseksi ja siitä se sitten pienennettiin F3-mallia varten 675-kuutioiseksi, jotta se saatiin kelvolliseksi road racingin supersport-luokkaan ja sen kokoisena se otettiin ensimmäisenä myös tuotantoon. ?Suurentaminen. Brutale 675:ssä jousitus edustaa valmiuksiltaan perustasoa, eli esim. etupäässä ei ole säätöjä, mutta Brutale 800:ssa on täysin säädettävä Martzocchin USD-teleskoop-. Sylinterin kansi ja useimmat muut moottorin osat ovat säilyneet muuttumattomina, kuten myös vaihdelaatikko. ?800-kuutioinen moottori on huomattavasti parempi?, sanoo Cassinelli.? Se on monelta näkökannalta arvioituna optimaalinen; se on tasapainoinen, siinä ei ole värinöitä, se on suhteessa suorituskykyisempi, se on polttoainetaloudellisempi. Palaminen tapahtuu paljon puhtaammin ja täydellisemmin, koska sen kierrosluku on hieman alhaisempi. 800-kuutionen moottori edellyttää toisenlaisia kiertokankia ja kampiakselia. Männät ovat myös uudet ja niillä saadaan puristussuhde kohotettua arvoon 13,3:1 (675-kuutioisessa 12,3:1). Hän halusi ehdottomasti F3:n, koska sitä kautta avautuvat portit Supersport 600-luokkaan, joten me panostimme aluksi 675-kuutioiseen.? F3 tarvitsi tuon sylinteritilavuuden Supersport-kilpaluokkaan, mutta Brutalen osalta ei ollut tuollaisia sylinteritilavuusrajoitteita. Kytkin on puolestaan saanut yhden lisälevyn vastaamaan kasvaneen väännön asettamiin haasteisiin. Samoin toisiovedon välitys on aavistuksen pitempi takarattaan ollessa 41-hampainen (675 cc: 43), ja se kuormittaa osaltaan myös enemmän kytkintä. Tasokkaampi jousitus MV Agustan tekninen johtaja Marco Cassinelli. 76 Runko apulaitteineen on säilynyt muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta samana kuin 675-mallissakin. ja 675-kuutionen hädin tuskin 80 hv. 800-kuutioiseksi sujui siis helposti, kun käynnistettiin jo valmiiksi suunnitellun ja testatun alkuperäisversion tuotanto. pituus oli 45,9 mm)
Virkavallan veti paikalle ehkä juuri tämä Brutale-koeajo. Jossakin lähistöllä oli lisäksi vielä iso ryhmä ajelemassa uusia Z800 Kawasakeja. MV oli kuitenkin aivan liian nautinnollinen peli, jotta sillä olisi kyennyt loputtomiin hissuttelemaan körö-körö-kirkkoon -vauhtia. Brutale 800 tuntui välittömästi erittäin hyvin käteenkäyvältä. Alussa pyörän hallintaohjelma oli ?Normal?-asennossa ja nautiskelin Brutalen karheasta pakoäänestä, samoin seurasin merkkivaloja ja nautin miellyttävästi toiveisiini vastanneen kaasun toiminnasta. Brutale 800:ssa on sama MVICS (Motor and Vehicle Integrated Control System) kuin 675:ssäkin. Samoin Sachsin valmistama takapään monovaimennin on varustettu täysin säätövalmiuksin. Ne ovat nimeltään; Sport, Normal, Rain ja Custom. pihaarukka. Ensimmäiseksi välittyi tunne, että istuin on useimpien kuskien tarvetta ajatellen kyllin kapea ja matala, jotta jalat yltäisivät tukevasti maahan. Käänsin moottorinhallintaohjelman takaisin ?Normal?-asentoon ja nautin pujotellessani kurviosuuksilla, sekä kiihdytellessäni läpi lyhyiden suorien, aluksi kuitenkin hieman varovaisesti, sillä tapahtuman alun poliisikohtaaminen on vielä tuoreessa muistissa. Nyt ei ole aikomuksena tehdä samaa virhettä uudestaan. Matkaan lähtiessämme tiet olivat enimmäkseen märkiä, niinpä päätin kokeilla moottorin hallintaohjelman vaihtamista ?Rain?-asentoon. Tämä asento tuntui, kuten suunnittelijoilla on ollut tarkoituskin, aavistuksen lattealta kääntäessäni kaasua. Kuten aiemminkin, systeemi on kytketty kahdeksan portaiseen luistonesto-ohjelmaan, jonka ohjausnappi on ohjaustangon vasemmalla puolella. Valitsin Cannesissa hotellimme edessä olevasta jonosta valko-harmaan Brutalen ja nousin istuinkorkeudeltaan 810 mm satulaan. Pyörän ei tarvinnut saada kuin hyppysellinen namia ja se oli heti huomattavasti aggressiivisemmin osallistumassa hauskanpitoon kuin pikku-Brutale. MV Agusta myöntää, että F3 laskettiin markkinoille keskeneräisenä ennen aikojaan, jolloin sen polttoaineensyöttöjärjestelmä oli toiminnoiltaan vielä raakile. Ajaminen liikenteen vilinässä oli muuten kaikin osin erittäin nautinnollista, paitsi että etupyörän/ohjauksen kääntyvyys laidasta-laitaan tuntui hieman liian rajalliselta. Kuten 675-mallissa, myös tässä isommassa ilmeni sama piirre, eli ajon aikana tyhjäkäyntialueelta kaasua lisättäessä tuntuu, että moottori meinaa sammua. Onneksi koeajon aikana ei kertaakaan käynyt niin. Se on makuasia, onko huipputehon madaltaminen tarpeen, mutta jotkut harrastaja arvostavat tätä ominaisuutta märissä olosuhteissa. Kuin pommi ilman tulilankaa Onneksi olosuhteet kuitenkin muuttuivat parempaan, eivät pahempaan suuntaan. Olimme ennättäneet jo ajaa La Napoulen läpi, kun aurinko sekä voimakas tuuli olivat ennättäneet kuivata suurimman osan tästä tiestä numero D608, joka kiemurtelee rantaviivan tuntumassa. Se on kokonsa, painonsa ja hallintalaitteiden sijoittelun suhteen identtinen 675-mallin kanssa, eli pyörä on erittäin kompakti ja painaa kuivana ainoastaan 167 kg. Tämä elektroninen ohjauspaketti käsittää elektronisen kaasuläppien ohjausjärjestelmän ja neljä valinnaista moottorin hallintaohjelmaa. Se on Brutale 800-mallissa on toisin kuin 675-kuutioisessa kaikin säädöin varustettu Marzocchin valmistama Ø 46 mm USD-teleskooppihaarukka. Etujarruna on kaksi Ø 320 mm levyä ja Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet. 77. Kun nämä tiedot yhdistetään pyörän racerimaiseen runkogeometriaan, se tarkoittaa sitä, että pyörää voi helposti, nopeasti ja kevyesti heitellä puolelta toiselle. Rajallinen kääntyvyys Painelimme pitkin vilkasta rantatietä Cannesista länteen
todellinen ase . korkeatankoinen nakusportti, joka hyökkää kuin paholainen kohti huippunopeuttaan (yli 240 km/h, jos niskalihaksissa riittää poweria). Ne ovat kuitenkin hyvät renkaat ja ehdottomasti pitävämmät kuin 675-millissa käytettävät Angel ST:t, joten ilmeisesti syy luiskahteluun johtui siitä, että tien pinta oli todennäköisesti kylmempi ja liukkaampi kuin miltä se näytti. Sport-asetuksella kaasuun vastaavuus on vielä tätäkin hätäisempää, niinpä tyydyinkin suurimman osan ajasta ajelemaan ?Normal?-asetuksella. Pyörän käsittämättömän alhaisella kuivapainolla (167 kg) on oma vaikutuksensa siihen, miksi pelin kiihtyvyys kolmosellakin oli vielä niin julmaa, että eturenkaalla oli taipumusta kestoleijuntaan. Oikeastaan 78 se oli aivan hyväkin piirre, sillä pyörän ainoa lievä moite kohdistuu juuri vaihteiston toimintaan, jossa oli aistittavissa vielä uutuuden karheudesta johtuvaa tahmeutta. Koeajopyörät eivät olleet vielä sisäänajettuja, joten lisäkilometrien myötä vaihdepoljinkin oletettavasti herkistyy. Viime keväänä koeajamani 675-kuutioisen vaihteistoa ei myöskään päässyt kehumaan täydelliseksi, joten ehkä silloinkin oli kyse samasta uutuudenkankeudesta. Brutalen käsiteltävyys oli yhtä terävää ja tottelevaista kuin vain kuvitella saattaa tällaiselta keveältä, racing-geometrian omaavalta ja vain 1.380 mm akselivälin omaavalta raketilta. Toisin kuin Brutale 675-mallissa, tässä on lähes loputtoman tuntuisesti jousituksen säätömahdollisuuksia molemmissa päissä, mikä on hyvä valmius esimerkiksi ratapäiväkäytössä, johon tämä pyörä soveltuu erinomaisen hyvin. Nautinnollista Jarruina ovat samat 4-mäntäiset Brembon radialit kuin 675-kuutioisessakin, ja ne tarjoavat todella raivoisan pysäytysvoiman. Loppuvuodesta 2013 tulee tarjolle valinnaisvarusteena myös ABS-vaihtoehto. Niinpä hienoisesti kohotetun ja suhteellisen kapean, yksiosaisen ohjaustangon tehtäväksi jäi lähes symbolinen, lievän tuuppauksen välittäminen merkiksi suunnan muutoksen tarpeesta sokeissa kaarteissa, kun kuvaussessioiden yhteydessä väistelimme saman aikaisesti samoissa maisemissa olleita Z800 Kawoja ja valtavan kokoisia turistibusseja, jotka tulivat tiukoissa kaarteissa vastaan koko tien täydeltä. Kiitollisuudella on todettava, että onneksi MV:t olivat kyllin ketteriä ja tottelevaisia, jotta kohtaamisissa vältyttiin kosketuksilta. Siellä MV oli elementissään liikkuen vauhdilla, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti, jotta niska olisi kipeyty-. Siihen en osaa antaa vastausta, mahtoiko luistonestosta olla apua kyseisissä tilanteissa, mutta oli niiden mukana olo (ainakin varmuuden vuoksi) hyvä juttu. Koeajon paras osa oli St-Jean de l?Esterelin lähellä olevien vuoren huippujen ylittäminen ja sieltä laskeutuminen alas kohti Cannesia pitkin mutkittelevaa tietä numero N7. Olin hämmästynyt, kun sain pari kertaa takapään Pirelli Diablo Rosso II:n irtoamaan pieneen luistoon. myös tien patit ja montut hyvin. Peli ei paina periaatteessa mitään ja se riuhtoo käsiä kuin pommi, josta on juuri tulilanka päässyt palamaan loppuun. Myöhemmin aamupäivästä ajaessamme väljemmillä teillä D100 ja N7 tarjoutui tilaisuus raottaa kaasuläppiä vähän reippaammin ja silloin muodostui imuäänen ulvonnasta ja pakoputken karjunnasta sellainen maaginen konsertti, ettei sen peittoamiseen taida tavallisen kanttorin urut riittää. Ketterä Ironista kyllä, kaikesta raakuudestaan huolimatta tämä kasisatanen on helpompi ajettava kuin 675-kuutioinen pikkuveli ollen samalla myös nopeampi ja hauskempi, koska suurimmalla osalla kierroslukualuetta vääntöä on koko ajan niin paljon, ettei vauhdikkaisiin kiihdytyksiin tarvinnut vaihtaa pienemmälle. Jousitus on vakioasetuksissaan kyllin jämäkkä sporttiseen matkan tekoon ja molemmat päät ?söivät
Vuonna 2012 on ilmeisesti päästy rikkomaan 7500 kappaleen raja, mutta siitä ei ole vielä tätä kirjoitettaessa faktatietoa saatavissa. 800-kuutioinen ei tee niitä asiakkaitamme vihaisiksi, jotka ovat ostaneet 675-kuutioisen, koska 800-kuutioinen on tarkoitettu täysin erityyppisille . Tämä on kuitenkin tälle Pohjois-Italian Varesessa sijaitsevalle yritykselle myönteisen kehityksen aikaa. Muutos parempaan tapahtui elokuussa 2010, kun yrityksen silloinen, nyt jo edesmennyt pääjohtaja Claudio Gastiglioni osti tavaramerkin itselleen takaisin yhden euron hinnalla Harley-Davidsonilta, joka piti kaksi kallista vuotta yrityksen ohjia käsissään. Tuossa vaiheessa MV Agustan mallistoon kuului kolme pyörää (urheilullinen F4 ja kaksi nelisylinteristä Brutalea). Rivalesta emme tee 675-versiota. ?800-kuutioinen on täysin erilainen pyörä. -malli (pyörä, jonka aloitte- lija hankkii ensimmäiseksi moottoripyöräkseen.) Näillä näkymin se on ainoa 675-kuutioinen, jota tulemme valmistamaan. vaativammille . Rivalea ei kannata kuitenkaan aivan vielä ryhtyä jonottamaan, sillä sen tuotanto käynnistyy vasta syyskuussa 2013. ? MV Agusta Brutale 800 (2013) Moottori: Nestejäähdytteinen, 3-sylinterinen, 12-venttiilinen, DOHC-rivikone Sylinterimitat: 798 cc Sylinterimitat: 79 x 54,3 mm Puristussuhde: 13,3:1 Pa-syöttö: Elektroninen ruisku Teho: 125 hv/11.600 rpm Vääntö: 81 Nm/8.600 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Marzocchi Ø 46 mm USD-teleskooppihaarukka, jousto 125 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säätö Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousto 125 mm, jousen esijännityksen puristusja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Bremboradialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 220 mm levy, 2-mäntäinen Brembo-puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Diablo Rosso II-rengas Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Diablo Rosso II-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: - / 95 mm Akseliväli: 1.380 mm Istuinkorkeus: 810 mm Tankki: 16,6 litraa Kuivapaino: 167 kg Hinta: 15.790 .- (16.400.- EAS) Maahantuoja: MP-Racing Oy Sahanmäenkatu 30 05800 Hyvinkää Puh.020 7862 520 sp: myynti@mp-racing.fi, www.mp-racing.fi Giovanni Castiglioni, MV Agustan pääjohtaja e julkistimme F3-mallin maaliskuussa ja saavutimme sen seurauksena heti sellaisen tuloksen, jollaiseen emme ole koskaan aiemmin MV:n historiassa yltäneet: me olemme nyt Italiassa markkinajohtajia 25% markkinaosuudella ja Euroopassa F3 on kakkossijalla heti Yamaha R6:n jälkeen, jolla on erittäin vakiintunut asema. Me olemme nousemassa hyvään menestykseen Euroopassa myös Brutale 675 -mallilla, joka on yksi Italian myydyimmistä malleista ja Euroopassakin se mahtuu tilastoissa top 10-listoille. Meidän pyörämallistossamme Brutale 675 on tyypillinen ?entry level. No, tuulensuojausominaisuudet ovat totta puhuen olemattomat, tilavuudeltaan 16,6-litraista tankkia ei voi sanoa isoksi, ohuen satulan suunnittelussa mukavuus ei ole ollut ykköskriteeri, eikä MV edelleenkään ole kehittänyt pyörään muita lisävarusteita kuin vaihteiston quick-shifterin, joka sallii isommalle vaihtamisen ilman kytkintä. Pienintä yksityiskohtaa myöten pyörä näyttää erittäin huolellisesti ja viimeistellysti valmistetulta ja samaa on sanottava myös neljä eri värivaihtoehtoa omaavien maalipintojen laadusta. MV Agusta on yksi moottoripyörämaailman arvostetuimmista brändeistä ja tähän suhteutettuna Brutale on erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltu, ainakin kun ottaa huomioon, että se edustaa kaikin osin samaa korkeaa laatua, mikä on aina ollut MV Agustan merkille ominaista. Useimmilla markkinoilla se on karkeasti noin 10% kalliimpi kuin 675-malli. Myynti on tuon jälkeen kasvanut räjähdysmäisesti. asiakkaille. Kolmisylinterinen on ehdottomasti parhaimmillaan 800-kuutioisena.? 79. Mielestäni hinnoittelu tuntuu oikeaan osuneelta. Brutale 800 ei ole ainoastaan nopeampi ja helpompi ajettava kuin kyvykäs 675-malli, vaan se on koko moottoripyöräilyn huomioiden yksi kaikkein eniten nautinnollista riippuvuutta aiheuttava malli. MV:n toipuminen jatkuu Loisteliaasta kilpailuhistoriastaan, eksoottisista pyörämalleistaan ja taloudel- M lisista ongelmistaan tunnetun MV Agustan voisi kuvitella olevan lähes viimeisin valmistaja, joka hyötyy maailmanlaajuisesta talouden alamäestä. Tuolloin pyöriä oli edellisvuonna valmistunut ainoastaan 2213 kpl. Se on suunnattu selkeästi kokeneemmille ja se on myös tehokkaampi. nyt tuulen voimasta. Vaikka MV onkin tehnyt viimevuosina tappiota, niin vuonna 2012 se on jo mitä ilmeisimmin pääsyt kohoamaan plussalle. Giovanni Castiglioni, joka otti yrityksen johdon haltuun isänsä kuoltua elokuussa 2011, on luottavainen, että Brutale 800:n myynti yhdessä Rivale supermoto-katupyörän kanssa, joka esiteltiin Milanon näyttelyssä, tulee kohottamaan kokonaismyynnin kaudella 2013 noin 10.500 kappaleeseen ja seuraavana vuonna 12.500 kappaleeseen. Pyörä nuoli kurvit tottelevaisen tarkasti ja se teki ajamisen kerrassaan nautinnolliseksi. Jättää koukkuun Käytännöllisyyskö. Meidän ensimmäinen kolmisylinterinen oli nimenomaan 800-kuutioinen, ja siitä kehitettiin 675-malli
Viime vuonna ilmestyi 900-kuutioinen, 2-sylinterinen Nuda ja nyt ovat vuorossa hyvin samankaltaiset ilmeet omaavat yksipyttyiset; TR650 Strada ja TR 650 Terra. 80. Husqvarna TR 650 kaksikko: Strada ja Terra Teksti: Roland Brown Kuvat: Daniel Kraus, Alberto Martinez, Max Kirchbauer ja Bernhard Limberger Aikoinaan tieliikennekäyttöön tarkoitetuilla kulkupeleillä toimintansa moottoripyöräsektorilla aloittanut ja alkujaan ruotsalainen, nyt jo yli 100-vuotias Husqvarna tunnetaan nykyisen aktiiviharrastajapolven keskuudessa parhaiten motocross- ja endurokilpapyöristään, sekä niillä valloitetuista lukemattomista maailmanmestaruuksistaan. Nykyisin BMW-yritysryppään omistukseen kuuluvana Husqvarna-mallistoa on alettu jälleen suunnata myös vapaa-aikanaan moottoripyöräilyä tieliikenteessä harrastaville
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että äänenvaimentimissa pakokaasujen ulostuloaukoissa on Husqvarna-logon muoto. E i ole olemassa perinteisempää moottoripyörää kuin yksisylinterinen katupyörä ja etenkin jos sen juuret juontavat yli vuosisadan päähän. Täydennettäköön reseptiä vielä sellaisilla piirteillä kuin pysty ajoasento, eloisa suorituskyky sekä monipuolinen käytännöllisyys. Ja loppusilauksena joko punainen tai musta väritys. Perinteisistä moottoripyöristä puheen ollen puhumme itseasiassa yksipyttyisten formaatista, jotka ovat hallinneet moottoripyöräilevää maailmaa vuosikymmenien ajan valtiainaan muun muassa sellaiset merkit kuin Gilera ja Velocette. Vaikka nuo kaikki mainitut perinteiset tunnusmerkit pätevät Husqvarna TR 650 -malliin, tämä tuorein Husqvarna on vuonna 2013 pohjimmiltaan kaikkein yleiseurooppalaisin moottoripyörä. Mikäpä voisikaan olla oikeampaan osuvaa tämänhetkisessä taantuman runtelemassa Euroopassa kuin rakenteeltaan 81. Sillä on hyvin monikulttuurinen tausta. Sen juuret juontavat Ruotsiin, mutta perhesiteet yhdistävät sen Saksaan ja BMW:hen ja se kävi syntymässä Varesessa Pohjois-Italiassa
Saksalaismerkin 652-kuutioisen, nestejäähdytteisen DOHC-singlen pannua on terävöitetty ja se on istutettu uuteen teräsputkirunkoon. Punaisessa Terrassa on alumiiniset pinnavanteet. Pyörät ovat yksi niistä harvoista yksityiskohdista, joiden osalta nämä kaksikon jäsenet poikkeavat toisistaan. Stradan matalampaa etulokasuojaa lukuun ottamatta tämä kaksikko on ulkoiselta ilmeeltään lähes identtisen näköinen. Stradan pienemmästä etupyörästä johtuen sen etupään kulma on aavistuksen pystympi, siksi Stradan ohjaus on hieman vikkelämpi ja istuin hienoisesti matalampi (860 mm). Mustaksi maalatussa Stradassa on 10-puolaiset alumiinivaluvanteet. Uusissa nokka-akseleissa on tietysti enemmän ?nenää. Uudessa kannessa on palotilan keskellä pienempi sytytystulppa, jotta sen ympärille on saatu mahdutettua isommat venttiilit. Edessä on 19- ja takana 17- tuumainen. Vasemman jalan on kuitenkin syytä olla kohtuullisen pitkä, sillä sivuseisontatuki on sijoitettu sen verran pitkälle taakse, ettei sille ole helppoa yltää. Stradassa on edessä 19-tuumainen alumiinivaluvanne ja maastohenkisemmässä Terrassa 21-tuumainen pinnavaihtoehto. Kummassakin versiossa on edessä Ø 300-millinen levy ja Brembon 2-mäntäinen puristin.. Ulkoinen olemus on uudistunut perusteellisesti, joten voidaan 82 puhua täysin uudesta mallista. Husqvarnan tuning-teamin velhoilla on taikavoimaa hyppysissään ja heidän käsittelyssään vanha kansi on saanut kyytiä. ABS-jarrut kuuluvat vakiovarustukseen. Siinä on hyödylliset 10 hv enemmän kuin aiemmassa GS-mallissa (mutta tehoa on silti 12 hv vähemmän kuin KTM:n 690 cc LC4- moottorissa.) Moottori on istutettu teräsputkirun- koon ja myös pyörän takahaarukka on valmistettu samasta materiaalista. ja puristussuhde on kohotettu arvoon 12,3:1 (ennen 11,5:1). Uusi takomäntä on kevyempi ja kampisekä tasapainotusakselit on tasapainotettu uudelleen ollakseen yhteensopiva kokonaisuus uuden kevyemmän männän kanssa. Pyörässä on uusi polttoaineen ruiskutussysteemi ja uusi ruostumattomasta teräksestä valmistettu pakoputkisto, jonka loppupäässä on kaksi ylös sijoitettua äänenvaimenninta. Molemmissa malleissa on sama jousitus. Keveytensä ansiosta myös lyhytjalkaiset tulevat sen kanssa helposti juttuun. Huipputehoksi ilmoitetaan 58 hv/7.250 rpm. Huipputehoksi ilmoitetaan 58 hv/7.250 rpm. yksinkertainen, tyylikäs yksipyttyinen, joka on edullinen sekä hankintahinnaltaan että ylläpidoltaan. Kaksoset Nykyhetkeä hallitsevalta säästeliäisyyssuuntaukselta sädekehän saanut TR 650 ei olekaan pelkästään yksi pyörä, vaan Varesessa syntyikin peräti kaksoset, sivistyneesti asfalttisuuntautunut Strada ja villikkoveli Terra, joka sekin viihtyy asfaltilla, mutta sillä on vastustamaton halu päästä sotkemaan kynnenalusensa kärryteiden mullassa ja liejussa. Suvun vanhaa sisäistä käytäntöä noudattaen tämä Husqvarna pohjautuu tietyiltä osin jo olemassa olevaan malliin, mutta ei samasta merkkiperheestä löytyvään, vaan emoyhtiön BMW G 650 GS:ään. Edessä on Sachsin Ø 46 mm USD-teleskooppihaarukka ilman säätöjä ja takana on samanmerkkinen monovaimennin varustettuna jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöillä. Terra Molemmissa päissä on joustoa 190 mm. Edessä on 21-tuumainen, joka on varustettu Metzelerin Enduro 3 -renkaalla. Terran takapyörän koko riippuu siitä, onko pyörässä ABS-jarrut, vaiko ei. ABS:illa varustetussa versiossa on 17-tuumainen takapyörä ja ilman ABS:a 18-tuumainen. Rengastuksena niissä on Metzelerin Tourance-katurenkaat. Niinpä en ollut lainkaan yllättynyt havaitessani, että Terra tuntui melko korkealta ja enduromaisen joustavalta noustessani sen kapeahkoon satulaan. Pyörä on kevyt, sillä se painaa tankattuna ainoastaan 184 kg (ABS:iton versio on kilon kevyempi), joten pyörä on helppo käsiteltävä. Moottori on sama 1-sylinterinen, 4-venttiilinen DOHC, jota käytetään samaan sukuun kuuluvassa BMW G 650 GS:ssä. Husqvarnan velhot ovat vaihtaneet pannuun kireämpiä palikoita, joiden myötä huipputeho on kasvanut kymmenellä hevosvoimalla keskialueen tehon siitä kuitenkaan kärsimättä
Stradassa puolestaan on takanakin alumiinivaluvanne ja se on halkaisijaltaan 17-tuumainen. 83. Osin se varmasti johtui myös siitä, että tuuli vaikutti avosylin tuulta vastaanottaviin käsivarsiin. Pyörä tuntui käsiteltävyydeltään erinomaiselta ja se oli tottelevaisen ketterä, josta on kiittäminen leveää ohjaustankoa. Kapeilla asfaltti/sora-yhdistelmärenkailla oli varmasti myös oma vaikutuksensa käsiteltävyyden keveyteen. Molemmissa päissä on vain yksi jarrulevy, jotka tarjosivat kunnioitettavan hyvän pysähdysvoiman. Pyörän jousitus ei säikkynyt soratien röykkyjä, ja sitä kieltämättä olisikin viimeisimmäksi odottanut moottoripyörältä, jonka nimi on Husqvarna. maastossa ajettaessa. kokeilemassa sen luonnetta. Ilokseni huomasi välittömästi, että moottori ei ole menettänyt joustavaa keskialueen tehoaan, vaikka yläkierrosalueelta onkin kaivattu esiin reippaasti lisähevosia. versiossa se on 18-tuumainen. Pyörän keveys ja terävän tunnokas kaasu antoivat ymmärtää, että sillä suoriutuu ongelmitta kevyehköistä, asfaltin ulkopuolelle suuntautuvista tutkimusmatkoista. Säännöllisesti maastossa viihtyvien kannattaa vaihtaa pyöräänsä nappularenkaat, sekä asentaa käsisuojat ja pohjapanssari, jotka löytyvät Husqvarnan alkuperäislisävarusteiden luettelosta. Strada Asfalttisuuntautuneisemman Stradan valmiuksiin ei kuulu sorateitä vaativammista maastohaasteista suoriutuminen. Varustellen maastoon Emme lähteneet millekään haastavalle maantielenkille, mutta Terra tuntui hauskalta kun lyhyillä soratiepätkillä kävi Terrassa on takana 17-pyörä, jos siinä on ABS, mutta ?Absittomassa. Ainoa seikka, mistä moottoria pääsee moittimaan on lievästi ontuva käynti 3000 rpm kohdalla, jolloin se ei suostunut vetämään tasaisesti. Piirre ilmeni esimerkiksi pikkukylien läpi ajettaessa. Husse ilmiselvästi nautti päästyään väljille väylille, missä sitä sai käskeä. Asiaa vielä auttoi ajamani yksilön varustukseen kuulunut ABS, joka on kytkettävissä pois päältä esim. Seisoen ajettaessa ohjaustanko oli minulle liian matala, samoin ohjaustangon vipuja olisi pitänyt säätää seisten ajoa varten eri asentoon. Tällaisen pyörän jatkuvaa käyttöä ajatellen mainitut vivut pitäisi säätää kompromissiasentoon, jolloin niitä voisi ongelmitta käyttää niin seisten kuin istuenkin ajettaessa. Pyörä totteli kuuliaisesti kaasua, kun seurasin porukan vetäjää kapoisella maalaistiettä. En kuitenkaan lähtenyt aggressiivisella ajolla riskeeraamaan ja hakemaan pidon rajoja, sillä tie näytti hieman lipoisalta. TR käynnistyi välittömästi kosketettuani starttinappia. Pyörässä on ainoastaan viisi vaihdetta, enkä huomannut, että Terra olisi edes kaivannut kuudetta painellessamme eteenpäin kahdesta äänenvaimentimesta purkautuneen papatuksen säestyksellä. Korkeilla kierroksilla peilit muuttuivat melko sameiksi, vaikkakin pyörä säilytti tasaisen käyntinsä ja kulkunsa (yksimukisten mitta-asteikolla arvioituna) jopa silloin, kun konetta kierrätettiin 8.000 rpm kohdalla olevan punaisen viivan tuntumassa. Lyhyellä A-382-moottoritien pätkällä lähellä Jedulaa, olin miellyttävästi yllättynyt huomatessani, että TR pystyi pitämään ongelmitta 130 km/h marssivauhtia. Eräällä suoralla, joka oli lievästi alamäkeä pyörä nykäisi kevyesti mittariinsa 180 km/h, joka on varmasti myös sen huippunopeutta lähellä oleva lukema, tosin tuolloin alkoi ohjaustangossa jo tuntua lievää tutinaa etenkin nopeissa kaarteissa
Stradassa ja Terrassa on sama tiivistetyn kompakti ja selkeä mittaristo, josta löytyy kaikki ajon aikana tarvittava info. 84
Ero ei syntynyt pelkästään siitä, että leveämmät Tourance-renkaat tarjoavat enemmän kosketuspintaa asfalttiin, vaan myös siitä, että etupyörä on 19-, eikä 21-tuumainen. Nopeampi ohjaus Pienemmän pyöräkoon myötä etuhaarukan kulma muuttuu pystymmäksi, ohjaus nopeutuu ja se käy myös neutraalimmaksi. Koska TR 650 -mallit on hinnoiteltu erittäin kilpailukykyisiksi huomioon ottaen etenkin sen, että kyseessä on tunnetusti perinteikkään laadukas ja arvostettu, Euroopassa valmistettu brändi, eikä ns. Yksisylinterinen on myös pieniruokainen, mutta ei se aina ja kaikissa olosuhteissa suoriudu 4,3 l/100 km kulutuksella, vaikka tehdas ilmoittaa mainitun lukeman keskikulutukseksi tasaisella 120 km/h nopeudella ajettaessa. No, se tuntuu ainakin merkittävästi nopeammalta, jos hyppää suoraan Terran satulasta Stradan puikkoihin. Kurviin tultaessa etupää sukeltaa jarrutuksissa ja kurveista kiihdytettäessä takapää puolestaan painuu kokoon. Leveistä renkaista pitäisi olla myös jarrutustilanteissa oma hienoinen etunsa verrattaessa sitä jopa vastaavin ABS-jarruin varustettuun Terraan. Pidimme kahvipaussin Ubrique-nimisessä kylässä ja sen jälkeen hyppäsin Stradan puikkoihin. Ottaessani koeajovuoroon ensin Terran tulin vakuuttuneeksi sen ominaisuuksista niin soralla kuin asfaltillakin ja ajattelin, että se on useimmille sovelias looginen valinta. Todellisuudessa ero ei siis ole maailmaa mullistava, mutta Strada tuntui syrjäisillä mutka-asfalteilla hauskemmalta, kun rynnistimme kohti Benaocazaa. Epäilemättä Strada olisi ollut loputtomasti kurveja sisältävällä tiellä myös nopeampi, vaikka siinä onkin molemmissa päissä asfalttitarvetta ajatellen turhan paljon joustoa, eli peräti 190 mm. Normaalit tie- ja liikenneolosuhteet eivät edellytä asfaltilla moisia joustomatkoja. Niinpä juuri mutkateillä pitkät joustot aiheuittavat ?keinuntaa?. kehittyvien talouksien tuotantoa edustava halpatuontimalli. Stradan ja Terran myötä Husqvarna siirtyy entistä voimallisemmin myös katupyörämarkkinoille vahvistaen näin entisestään viime vuonna Nuda 900 -mallin aloittamaa suuntausta. ? Kummassakin versiossa ovat peruselementit eli moottori, runko ja jousitus samat. Molemmissa päissä on yksilevyiset Brembo-jarrut ja suhteellisen tehokkaat kaksimäntäiset puristimet. Edessä on rei?itetty Ø 300 mm levy ja pysäytysvoima tuntui asialliselta. Katupyörän käyttötarvetta ja imagoa ajatellen ne 10 lisähevosvoimaa, jotka Husqvarnan noitatohtorit ovat loihtineet pyörään, nousevat arvoon arvaamattomaan tehden Stradasta todella nautinnollisen kurvaillessamme pitkin mutkateitä takaisin Algariin ja Algos de la Fronteraan. Mahtuipa matkalle pätkä moottoritietäkin ennen Jereziä. Sehän on loppujen lopuksi lähes sama pyörä kuin Stradakin, joten se on varmasti myös asfaltilla yhtä hyvä. Istuimen alla sijaitsevan 14-litraisen tankin pitäisi mainitulla keskikulutuksella riittää yli 250 km pituisiin tankkausväleihin. Paras uutinen tulee viimeisenä. Minulle valkeni lähes välittömästi liikkeelle päästyäni, että asfalttikäytössä pyörillä on selvä ero. Luonnollisesti merkittävin asiaan vaikuttava tekijä on erilainen pyöräkoko ja rengastus. Keskikokoisten pyörien mittapuulla arvioiden Strada ei ole erityisen nopea, eikä pienen ajovalon ympäristö tarjoa tuulensuojaa, samoin koeajon alkaessa lähestyä loppuaan päädyin tuntemukseen, ettei kapea satula ole järin miellyttävä pidempien istuntojen suorittamiseen. Eurooppalainen brändi Lopputiivistelmänä todettakoon, että Stradassa ja Terrassa on yksinkertainen, mutta selkeä digitaalinen mittaristo ja takana tavarateline, joka toimii myös matkustajan kiinnipitokahvana. Molemmat ovat hyvin monikäyttöisiä, mutta Terran järeämmät ja kookkaammat pyörät avaavat sille portit asfaltin lisäksi myös pinnoittamattomille pikkuteille ja poluille. Husqvarna TR 650 Strada (Terra) Moottori: Nestejäähdytteinen, 4-venttiilinen, yksisylinterinen DOHC Sylinteritilavuus: 652 cc Sylinterimitat: 100 x 83 mm Puristussuhde: 12,3:1 Pa-syöttö: Elektroninen Marelli-ruisku Teho: 58 hv/7.250 rpm Vääntö: 60 Nm/5.750 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 5-portainen Etujousitus: Sachsin valmistama Ø 46 mm USD-teleskooppihaarukka, joustomatka 190 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, Sachsin-monvaimennin, joustomatka 190 mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Yksi Ø 300 mm levy, 2-mäntäinen Brembo-puristin, ABS (ABS vallinnainen) Takajarru: Yksi Ø 240 mm levy, 1-mäntäinen puristin ABS (ABS valinnainen) Etupyörä: 2.50 x 19 aluvaluvanne (1.85 x 21 pinnavanne) 110/80 x 19 Metzeler Tourance (90/90 x 21 Metzeler Enduro 3) Takapyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne (3.00 x17 pinnavanne ABS:llä/ ilman 3.00 x 18 pinnavanne] 140/80 x 17 Metzeler Tourance (140/80 x 17, tai 140/80 x 18 Metzeler Enduro 3) Akseliväli: 1.501 mm Istuinkorkeus: 860 mm (865 ABS:llä /ilman 875 mm) Tankki: 14 litraa Paino ajovalmiina: 186 kg (184 kg ABS:llä / ilman 183 kg) Hinta Strada: 9.900,Terra: 9.550,- ABS / 8.990.- Ei ABS Maahantuoja: MP-Racing Oy Sahanmäenkatu 30 05800 Hyvinkää Puh.020 7862 520 sp: myynti@mp-racing.fi, www.mp-racing.fi 85. Ero ei ehkä tuntuisi niin merkittävältä, ellei olisi niin tuoretta vertailukohtaa
Nyt on kyseessä suunta pienempään, sillä edelli- Pienestä aloitettiin: kevytmoottoripyörä Suzuki A95 kuvattuna ensimmäisen moottoripyöräilykesäni jälkeen syksyllä 1970. nen käyttötestipyöräni BMW F 650 GS vuodelta 2010 oli iskutilavuudeltaan noin 150 cm3 suurempi. Takavuosien jopa 1200-kuutioiset, lähes 300-kiloiset pyörät eivät enää saa pitkäaikaispaikkaa tallissani. Ei painossa eikä pituudessakaan (noin 230 cm), ja istumakorkeus on kummassakin noin 81. Sen varustelusta aion kertoa jatkossa muutaman artikkelin verran. Ensin raportoin kuitenkin pääasiassa käyttökokemuksista. 1 960-luvun lopun kesinä työskentelin postimiehen sijaisena. V-Stromin varustelua, osa 1 Kesä Suzukin kanssa . Painoa oli ajokilla 199 kg, ja hevosvoimia luvattiin tuolloiseen liioittelevaan tapaan peräti 54. Se ei minulle pitkään riittänyt, vaan pari vuotta myöhemmin siirryin 980-kuutioiseen matkapyörään. Alkukesällä 2012 pääsin jälleen uuden Suzukin sarviin, ja tälläkin kertaa kuusipuolikkaan. DL650 V-Strom painaa 214 kiloa ja antaa huipputehoa 71 hv. Pienestä palkasta säästämäni summa ei ollut hääppöinen, 1430 mk, eikä sitä ollut pyöräkään: Suzuki A95, iskutilavuutta 69 cm3, hevosvoimia 7,5, painoa 70 kg. Mutta Suzuki oli uusi ja kulultaan vallan muuta kuin Tunturi Sport -mopo, jolla olin ajellut pari edellistä kesää. Veijo Saano ? Kesän 2012 alussa tuli käyttötestipyöräkseni 645-kuutiosenttisellä moottorilla varustettu matkaenduro, Suzuki DL650 V-Strom. Mallinimi lupasi huippunopeuttakin viittä vaille satasen verran. 86 Vasta keväällä 1986 ostin seuraavan Suzukini, käytetyn GR650:n. Keskikokoisina pidetyt konepyörät sopivat nykyisiin tarpeisiin paremmin. Katu- ja soratie-enduroita BMW F 650 GS twinin ja Suzuki V-Stromin välillä ei ole suuria eroja. Se oli siihen mennessä omistamistani lukuisista konepyöristä suurin. Sain kokoon rahaa sen verran, että pääsin keväällä 1970 ensimmäisen moottoripyöräni ostoon
KTM 990 SMT:n koeajo, Moto-1 nro 7/2010). Huolto maksoi kaikkine tarvikkeineen ja öljyineen Kuvan Moottoripalvelussa Jyväskylässä vain 144,70 euroa. Vein pyörän ensimmäiseen huoltoon matkamittarin näyttäessä 1409 km. Tuolloin on tankissa bensaa noin 5,5 litraa. Kalimus-housuissa on Schöller Dynatec -vahvistus. Force-housujen polvissa on lisäkerrokset Corduraa, ja nahkahousuissa on tietenkin sileää, pinnaltaan pehmeää nahkaa. Tiedossa on, että Superfabric-vahviste, varsinkin Armas-asun jämäkkä versio, on maalipinnoille ärhäkkää. Melko kalliit uusittaviksi 87. BMW F 650 GS:n vastaavat paikat olivat Armas-asun Superfabricin hieronnalle alttiina kahden kesän ajan, eivätkä olleet siitä moksiskaan. Maalivaurioita ei tullut myöskään muihin omiin pyöriini eikä koeajopyöriin. Syytän siis Suzukia pehmeästä maalipinnasta. Suomeksi: takuuseen en uusia sivumuoveja saa. Sivumuovia hangannut ?objekti. Niveliäni Armas-asun Superfabric suojasi hyvin, kun lensin peräänajetun koeajopyöräni selästä maahan (ks. Niiden sitkeät moottorit vievät kuutosvaihteella tavalliset vastamäetkin. Ohitustilanteissa tarvitsee joskus viitosta, nelostakin, ja täyttä kaasua. Kestopäällysteellä Suzuki on Bemaria vakaampi, suorastaan matkapyörämäinen. Ajo sillä on kuin sähköjunalla matkustamista, tärinätöntä ja lähes äänetöntä. V-Strom tuntuu siltä, mikä se on: luotettava käyttöajokki, ei temperamenttinen hupipyörä. Kulutuksesta ja kuluista Ajoin Suzukilla kesän 2012 aikana 5 630 kilometriä. Suzukin huollot ovat nykypyöräksi tiuhaan, 6000 km:n välein, mutta Pyörä on reilusti mitoitettu, joten yli 180-senttinenkin viihtyy satulassa hyvin. V-Strom kulki ensimmäisen kesänsä 5630 km:n ajot luotettavasti ja vähällä bensalla. toivottavasti ne ovat jatkossakin halpoja. Pienemmän iskutilavuuden ansiosta Suzukin vuotuinen liikennevakuutus on noin 35 euroa halvempi kuin Bemarin. Kaskovakuutus on puolestaan noin 25 euroa kalliimpi kuin vastaava vakuutus vuotta aiemmin F 650 GS:ssä, mikä johtunee vakuutusten kallistumisesta. Arkaa maalia Moitteitta ei Suzuki kuitenkaan selvinnyt ensimmäisestä kesästään. Mutta kohtuukuntoisella soratiellä V-Strom menee mukavasti. Viime kesän 18 000 ajokilometrin kertyessä minulla oli käytössäni useita ajoasuja. Niiden lailla myös omien ajoasujeni (Rukka Armas, helleajoasu Rukka Strong/Force sekä Halvarssons/Jofama nahka-asu) polvivahvikkeet olivat V-Stromin sivumuovien maalin kanssa tekemisissä. Rukan ajoasuissa Airway, Armas ja R-Star on Superfabric-vahvistukset polvissa. Yhtä ketteriäkin ne ovat noin 5,5 metrin kääntöympyröineen. Kumpikaan ei ole oikea enduropyörä, ja Suzuki on enduroksi vielä huonompi kuin F 650 GS. Silloin on vielä mahdollista löytää bensanmyyntipiste 75 km:n päästä, kunhan ei ihan moottoritienopeutta painalla. Öljyä Suzukin moottoriin ei tarvinnut lisätä, eikä korjauksia tarvittu. Kun ajoin täyden bensatankin tyhjäksi, kertyi V-Stromin trippimittariin 475,8 km. Sen jälkeen mahtui tankkiin 19,8 litraa 95-oktaanista. Olisi mahtunut luvatun tilavuuden mukaisesti 20 litraakin, jos olisin lirutellut piripintaan. R-Star ja Airway on vahvistettu notkeammalla Superfabricilla. Maastossa V-Stromin maavara loppuu äkkiä kesken, samoin joustovarat, joita on 15 cm molemmissa päissä. on ajohousujen polvien vahvike. nimike taitaa mennä Rukka Armas -ajoasun polvivahvikkeille. Riippuu kuitenkin tapauksesta, onko kyseessä kunnianimike vai moite. Suzukin pienempi V-twin tuntuu radalla laiskalta, vaikka ei kesyviritteinen versio Bemaristakaan raketti ole. Liikenteessä molemmilla pärjää yhtä hyvin. Onneksi ongelma on pelkästään kosmeettinen, sillä muoviin tulleet maalivauriot eivät johda ruostumiseen tai muihin tuhoihin. Polanteet ja patit eivät ohjaile Suzukia, vaan se kulkee turvallisesti kuskin haluamaan suuntaan. Koeajoissa olivat Rukka R-Star, Rukka Airway ja Rukka Kalifornia/Kalimus. Joten ?karkean objektin. Kun mittarin viimeinenkin palkki alkaa vilkutella, on polttoainetta noin 2,5 litraa. F 650 GS twin oli levottomampi irtosepelillä ja puski enemmän. Moottoriradan mutkissa Bemaria oli kevyempi ohjata, joten se tuntui V-Stromiin verrattuna jopa urheilulliselta. Kiihdytyksissä huomasi, että BMW:n kone on vääntävämpi. Bensatankin poskilla olevista muovilevyistä lähti musta pintamaali, ja näkyviin tuli vaaleita pohjaväriplänttejä. Keskimääräinen polttoaineen kulutus oli 4,4 litraa sadalle kilometrille, eli V-Strom on melkein yhtä vähäsyömäinen kuin F 650 GS. cm istuessani satulassa. Maahantuojan mielestä ?kyseessä on jonkun karkean objektin hankaaminen tankin sivumuoviin, ei materiaalivika?. Jätin kuitenkin nestepinnan täyttöputken alareunaan, kuten ohjekirjassa neuvotaan. 330?360 km ajon jälkeen bensamittarin pumppusymboli alkaa vilkuttaa, ja mittarissa on yksi palkki jäljellä
Ja kannattava sijoitus, sillä vaihtoehto olisi ollut heittää vasta noin 2000 km ajettu rengas roskiin ja ostaa uusi, ainakin 150 euroa maksava kumi tilalle. Bridgestone TW152 pääsi nyt jatkamaan taivallustaan, joka saattaa olla pitkäkin, sillä kyseinen rengasmalli tiedetään kulutuskestävyydeltään hyväksi. Mökki ei ole tässä pääasiassa, mutta kerronpa silti, että muutamaa viikkoa myöhemmin nostimme kolmista miehin mökin tunkeilla oikeaan asentoon ja tuimme sen harkkojen, laattojen ja puunrungon pätkien varaan. Se oli noin nelisenttinen pätkä isosta naulasta. Ilma karkasi renkaasta onneksi hitaasti, joten kotiin päästiin ajamalla. 88 jolloin kumista pilkottava naulankanta tuli näkyviin. Vedin naulan ulos. Tylpästä katkaisupinnastaan huolimatta se oli uponnut kulutuspinnan läpi ja alkanut hiljalleen päästää ilmaa sivuitseen ulos. Olimme ajaneet noin 300 km pitkän reissumme viimeiset kymmenet kilometrit, ehkä jopa sata kilometriä, alipaineisella takarenkaalla. Tankin poskilla olevien katemuovien musta pintamaali ei kestänyt ajohousujen polvivahvikkeiden hankausta, joten molemmilta puolin paistaa vaalea pohjamaali. nuo muovinpalat kuitenkin ovat, 150,50 euroa kappale. Suosittelen uuden V-Stromin ostajille, että laittavat heti suojakalvot ainakin niille kohdille, mihin polvet osuvat. Kyseinen Shellhuoltamo on siitä erikoinen, että siellä on tarjolla perinteistä korjaamopalvelua. Otettiin kumi pois vanteelta ja tutkittiin, olisiko rengas paikkauskelpoinen. Naula oli tunkeutunut kulutuspinnan läpi viistosti, mutta pyörän rungon suuntaisesti. Päättelimme, että renkaan runko ei ollut pahasti kärsinyt. Tämä kertonee V-Stromin ajo-ominaisuuksien vakaudesta ja kaipa myös siitä, että Bridgestone TW152 kokoa 150/70 R17 M/C 69H on jämäkkärunkoinen. Paikkaus sisäkautta Irrotin Suzukin takapyörän ja vein sen Laiturin veljesten huoltamolle Kuopion linja-autoaseman liepeille. Rengasta ei ollut tarkoitus käyttää jatkuvilla Autobahn- tai ratanopeuksilla, joten katsoimme paikkauksen mahdolliseksi. Renkaaseen laitettiin sisäpuolelta kunnollinen paikka. Halpa, koulukirjojen kansien suojaksi tarkoitettu muovi voi hoitaa asian jonkin aikaa kerrallaan, mutta jos kestävää suojausta haluaa, kannattaa investoida esimerkiksi VentureShield -nimiseen kalvoon. Naulanpuolikas kumissa Heinäkuussa lähdin Kiuruvedelle tutkimaan pientä kesämökkiämme, jonka vuonna 1968 tehdyt perustukset olivat pettäneet. Siellä se kököttää yhä eikä enää. Heräsi epäily renkaiden ilmanpaineista. Mittaus kertoi eturenkaan olevan oikeassa paineessaan ja takarenkaan lähes tyhjän. Lopulta takapyörä oli jälleen ajokunnossa, tasapainotettuna ja rengas ilmaa pitävänä. Hintaa toimenpiteelle tuli 42 euroa. Se oli kohtuullinen korvaus melko vaikeasta työstä, joka tehtiin odottaessani ja vielä lauantaipäivänä. Pyörän ollessa keskiseisontatuellaan oli helppo pyöräyttää takapyörää, Vaikka naula oli tylsäksi katkennut, oli se pystynyt tunkeutumaan vasta noin 2000 km ajetun takarenkaan paksun kulutuspinnan läpi. Koska reikä oli pitkä ja viisto, paikkapuikon saaminen kohdalleen teetti paljon työtä. Laajemmallekin, jos käytössä on tankkilaukku. Ajossa ei vajaapaineisuus herättänyt huomiota, vaikka kyseessä oli reipas taivallus mutkaisella maaseututiellä ja lopuksi noin kymmenen kilometrin spurtti moottoritietä. Koeajopyörieni ajokuvien ottajana usein toiminut Lauri oli mukana tekemässä asiantuntijan suunnitelmaa siitä, miten pysäyttäisimme mökin noin 30 cm edenneen matkan alas rinnettä kohti järveä. Ajokkeina meillä olivat V-Strom ja museopyörieni nuorin, Sanglas 500 S2V5. Palattuamme rupesin kotona siirtämään pyöriä yöksi talliin ja totesin, että V-Strom tuntuu oudon raskaalta työntää
Myös rengas on yhä Suzukin vanteella, paikkauksen jälkeen noin 3500 km ajettuna. Suzukin pistorasia Erityisesti Suomen oloissa, missä joudumme usein ajamaan kylmässä ja pitämään moottoripyörämme talvella kuukausikaupalla seisonnassa, on pistorasia hyvä varuste. V-Stromin vakiovarustukseen se ei kuulu, mutta sitä saa sekä merkkikohtaisena varusteena että yleisosana. Suzukin oma pistorasia on autoista tuttua tupakansytytinkokoa, sisähalkaisijaltaan 22 mm. Oikeaoppinen asennus vaatii koko katteen purun. Ajovalot ja vilkut lähtevät yhtenä blokkina, samoin mittaristo ja sen ympärillä oleva paneeli. Pistorasia tulee oikean kylkikatteen sisäpinnalle. Tarpeen se onkin, sillä pistorasia on yllättävän työläs asentaa. Pistorasia asennetaan oikean kateposken takareunan alle, kuskin oikean säären etupuolelle. Pistorasian virta otetaan katteessa valmiina olevasta liitännästä. Suzukin omana lisävarusteena myytävään pistorasiaan kuuluu sulakerasia (ylhäällä oikealla), tasasuuntaajan suojaritilä (ylh. vas.), kiinnitysrauta (alh. Tekstissä mainittu, järveen pyrkinyt mökki on tässä jo uusilla perustuksillaan. Tiettömän taipaleen taittamiseen otin V-Stromia kevyemmän ja maastoajossa etevämmän enduron nimeltään Moto Guzzi V65 TT. pyri järveen. Tarvikkeen ohjehinta on 82,75 euroa. Omin päin ilman ohjeita ei toimeen kannata ryhtyä, sillä tuolloin voi muovisia kateosia yhdessä pitäviä pieniä korvakkeita katkeilla. Mutta kun noudattaa asennusohjetta ja tekee työn harkiten, hoituu asennus sujuvasti. oik. Sillä kohdalla rungon puolella oleva tasasuuntaaja suojataan muovisella ritilällä. vas.), suojakumit eteen ja taakse (kesk. Mukana tulee selväpiirteinen ja yksityiskohtainen asennusohje. ja vas.) sekä muut kiinnitystarpeet. Suzukin oma pistorasia kiinnitetään oikeaan kylkikatteeseen kuskin oikean säären eteen loivasti alaviistoon. 89
Lisäksi Suzukin rasia avautuu lievästi alaspäin, joten pistoke saattaa valua irti kontaktista. Matkailukäytössä iso pistorasia voi olla hyvä, sillä sen ansiosta pystyy käyttämään samaa johtoa kuin autossa matkapuhelimien tai navigaattorin akun lataukseen ja partakoneeseen. Sellainen ei lataa koko aikaa, vaan tarkkailee akun jännitettä ja vain tarvittaessa täydentää varauksen. On huomattava, että kaikki halvat, älylatureina myydyt laturit eivät aina ole älykkäitä, vaan lataavat jatkuvasti pienellä virralla. Kirjoitussarjan seuraavassa osassa kerron enemmän lisävarustelusta, jota kesän aikana asentelin ja ehdin käytössäkin kokeilla. SW-Motechin pistorasia Louisilta ostamani pistorasia on pienempää, 12 mm:n kokoa. Kiinnitin sen nippusiteillä Suzukissa ennestään olevien johtojen rinnalle. Vuoden 2006 BMW R 1200 GS tyhjensi akkunsa jo kahdessa viikossa niin, ettei pyörä enää käynnistynyt ilman apuvirtaa. Porasin mittaripaneelin kuskia kohti tulevaan sivuhaarakkeeseen 18 mm reiän ja kiinnitin pistorasian siihen. Paikka on hyvä: tilaa on reilusti yläpuolellakin, joten ohjaustanko ei osu pistorasiassa olevaan johtoon ajon aikana. Sähköä ulos En pidä suurista pistorasioista moottoripyöräkäytössä, koska esimerkiksi sähköllä lämpiävien liivien pistoke ei yleensä istu jämäkästi isossa rasiassa. Pistorasian paikkakin on tallin ahtaudessa huono. Katteen ylämuoviin asentamani SWMotechin rasia on hyvin tarjolla ja aina yhteydessä akkuun. Liitos akun napoihin tehdään avoimilla, haarukkamaisilla liittimillä. Niiden ansiosta pistorasian voi liittää akkuun irrottamatta pyörän sähköjärjestelmän johtoja akun navoista, joten pyörän kello ja trippimittarit eivät nollaudu. Johdon olisi voinut pujottaa bensatankin sivuitse, mutta nostin tankkia vähän ylös ja laitoin johdon siististi tankin alakautta. Tämä rasia on suojattu vedeltä jousikuormitteisella, saranoidulla kannella, ja rasian pohjalla on reiät, jotta vesi pääsee valumaan pois. (Alh.) SW-Motechin pistorasia mahtuu siististi mittariston paneelin vaakatasossa olevaan osaan. Sen sijaan F 650 GS twin käynnistyi kolmen viikon seisonnan jälkeen ilman epäröintiä. Nyt V-Strom on rauhassa talviteloillaan. Kytkettyäni pistorasiaan CTEK-laturin se latasi vain hetken aikaa ja siirtyi sitten valvontamoodiin. Ilmeisesti V-Stromin kello ei kuluta sähköä juuri nimeksikään, ja pyörän AGM-akun varaus purkautuu itsekseen hyvin hitaasti. Siihen on helppo liittää laturi, kun talviseisonnan aikana pidetään akkua latauksessa. Suzukin akun voi SW-Motechin pistorasian kautta pitää kytkettynä laturiin jatkuvasti, jos käytössä on älykkäästi toimiva laturi. vas.). Liitosjohto on riittävän pitkä ja siinä on kunnollinen sulakerasia. Sen sijaan pyörän oman akun lataukseen ei V-Stromin pistorasia sovi, sillä pyörän elektroniikka katkaisee rasian yhteyden akkuun, kun sytytysvirta sammutetaan virta-avaimesta. Halvimmat tämän koon pistorasiat maksavat vain kympin, mutta tällä SW-Motechin valmistamalla rasialla on hintaa 39,95 euroa, ja lisäksi tulivat 9,95 euron toimituskulut. Varuste on laatutavara: pitkä, suojattu johto, kumisuoja pistorasian alapuolelle, vesitiivis sulakerasia, hyvä kiinnitys itse pistorasialle tiivisteprikkoineen ja aluslevyineen. Suzukin pistorasia on niin hyvin muotoiltu, että lämpöliivini pistoke pystyi paikoillaan löystymättä irralleen kontaktista. 90 Varausta akkuun SW-Motechin pistorasiaan kuuluvat pienet osat ovat pahvirasiassa (ylh. Se saattaa kuivattaa akun hapon. Syksyllä Suzuki oli seissyt ajamatta 4 viikkoa lämpimässä tallissa akku pyörän sähköjärjestelmään kytkettynä. Näissä suhteissa on pyörien kesken eroja. Seuratkaa Moto-Ykköstä. Yhteystietoja Kuvan Moottoripalvelu Pohjanlahdentie 19 40520 Jyväskylä Sp: info@kuvamp.fi Internet: www.kuvamp.fi Detlev Louis Motorradvertriebs GmbH Rungedamm 35, 21035 Hamburg Sp: info@louis.de Internet: www.louis.de
Koeajossa mm.: Triumph Street Triple R Matkajutut läheltä ja kaukaa! ... ja paljon muuta! ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN! Numero 2/2013 ilmestyy 21.3. Tilaa omasi: www.moto1.fi
ÄYTTELY N Ä R Ö Y IP R O T T O O M 3 1 P M ESKUS K SU S E M IN G IN S L E H . .2 3 1.? tely! känäyrt t ä r p in v k ke me it. urin ja vä ja varuste su että. ät pyörämaiden ittävimm vauhdikasta viihd k r Pohjois e m i k a kaik ita ja 6?/1 syliput: 1 Mukan älisiä tähtiviera ä ä P . 7 1 ? u klo 10 Kansainv lo 9 . 18, s k la , 0 2 ? pe klo 10 Avoinna: t.f i TEKNINEN KAUPPA p me m . w w w ssu 0 ?.