Moto1 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Numero 2/2009 Hinta 7,50 KOKOONTUMISAJOKALENTERI 2009 Pan America -seikkailu, osa 2 KOEAJOT · Yamaha XJ6/Diversion · Ducati 1198/S · Triumph Daytona 675
KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).. Tammikuussa messujen kiimassa hinnoiteltiin kaupat, jotka käytännössä kuitenkin toteutettiin vasta huhti-toukokuussa. MP-näyttely kuitenkin ravistelee talviuneen vaipuneet ainakin hetkeksi hereille. Maailman talous meni kuralle. Näin kykenet säilyttämään otteen siihen tuttavapiiriin ja sosiaaliseen yhteisöön, joka antaa elämällesi sisällön. Sitten tapahtui se odottamaton käänne, maailman sheriffi Georg trouble-juu on pommittanut lähi-itää liki vuosikymmenen ja menihän se maantasalle. Jos luovut jostakin, jolla on sinulle todella suuri merkitys, elämääsi syntyy tyhjiö ja takuuvarmasti se myös täyttyy, mutta tuskin toivomallasi tavalla. Kyllä siitä myös melkoinen lasku kehittyi ja jonkun se on aina jossakin vaiheessa otettava maksettavakseen. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto-lehti.com ilmoitus@moto-lehti.com PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto-lehti.com AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Kankaansyrjä Kalevi Kuningas Jouko Kuntola Kai Myyry Pekka Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 56 kestotilaus 52 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Kaupan rakenne on myös muuttunut näiden huiman kasvun vuosien aikana. Kaikki näytti vielä viime syksynä hienolta. Oma näkemykseni kuitenkin on, että meidän tulisi pyrkiä jatkamaan elämää normaaliin tapaan. Kilpailu kiristyy ja katteet pienenevät, joten ansio on pyrittävä saamaan suurilla myyntimäärillä hienosti sanottuna volyymilla. Se oli helppoa, kun kaikki merkittävimmät kauppiaat pystyi kohtaamaan nokittain muutaman minuutin välein. Turha tässä meidän on ruveta toisiamme sormella osoittamaan ja syyllisiä hakemaan. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto-lehti.com COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Meille, joille moottoripyöräily on elämäntapa, sen tulee olla sitä myös jatkossa. Rohkaisee 3 Moto-Ykkönen -lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Ennen oli aivan normaalia, että asiakkaat kiersivät näyttelyssä kauppiaalta kauppiaalle ruutupaperin kanssa ja vedättivät hinnat alas. Älä luovu moottoripyöräilystä, vaan jatka sitä vaikka matalalla profiililla, kunnes jälleen valoisammat ajat koittavat. Kotikulmilta puhelimitse hoidettuna vastaava ei olisi onnistunut. Moottoripyöräala, kuten myös itse harrastus oli kohonnut hovikelpoiseksi ja liikkeet kohonneet nokisista kellareista vähintäänkin katutasoon. Harrastuksesta luopuminen saattaa tuntua hetkellisesti hyvältä päätökseltä jonkun tilapäisen ongelman ratkaisemiseksi, mutta mitä todennäköisemmin se ei ole sitä, vaan pikemminkin lähtökäsky päälle kasautuvien uusien ongelmien lumivyörylle. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Yritysten on täytynyt tehdä suuria investointeja luodakseen kilpailukykyiset ja puoleensavetävät puitteet, jotta olisi mahdollisuus saada ne asiakkaat sisään ja sen jälkeen pyrkiä pääsemään niihin volyymeihin. Ajat ja tavat ovat muutaman viimevuoden aikana kuitenkin muuttuneet. Yleisesti ottaen Suomessa asiat ovat edelleen erittäin hyvällä tolalla, mutta jokainenhan meistä tietysti kantaa itse vastuun omista tekemisistään ja ratkaisuistaan, joten on tyhmää ruveta ketään neuvomaan. Se oli silloin se, mutta jokaisella aikakaudella näyttää pulpahtavan esiin omat epäkohtansa, jotka loppupeleissä nakertavat alan elinkelpoisuutta. Se vaihe sattui tähän kohtaan, kupla puhkesi ja se joku, joka maksaa, olemme me jokainen. ÄLÄ LUOVU, VAAN JATKA... Moottoripyöränäyttelyä on opittu pitämään seuraavan ajokauden virallisena avajaistilaisuutena, vaikka itse ajamaan pääsyä saakin odottaa vielä parisen kuukautta. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax
B R A N D T. F I tai puh. W W W. 020 7757 200
Ta k u u e h d o t kauppiaaltasi.. HONDA CB1000R Katu-uskottava, särmikkäästi muotoiltu pyörä, jonka polttoaineen ruiskutuksella varustettu moottori perustuu CBR1000RR Firebladen voimanlähteeseen. Monia samoja ratkaisuja, joita on käytetty Hondan RR-kisakalustossa. NYT JUHLAHINTAAN sh. 10.490,- HONDA CB1300F Retro-henkeä ja tinkimätöntä nykytekniikkaa. Julma, teeskentelemätön ja pehmeäkäyntinen jättiläinen, joka kiittää ajajaansa helpolla ajettavuudellaan. NYT JUHLAHINTAAN H o n da-moottoripyörien sh. 14.990,- T A K U U 4 V U O T T A . Viritetty tuottamaan paras teho ala- ja keskikierroksilla. NYT JUHLAHINTAAN sh. 14.990,- HONDA CB600F HORNET Jo kymmenen vuotta suosion huipulla Euroopassa
Ducati on ensimmäinen merkki, joka on kehittänyt luistoneston tieliikennehyväksyttyyn moottoripyörään. Koeajajamme Roland Brown oli mukana Portugalin Portimaon radalla järjestetyssä koeajotilasuudessa. Hänen ajokokemuksistaan voit lukea sivuilta 76-82. TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 6 Tässä numerossa 8 Mies, joka loi moottoripyörälehtien koeajoraportin, Ernst "Klacks" Everkus 16 MP-näyttely 40 vuotta 21 Kokoontumisajot 2009 26 Rundit 32 YROY-kilpailu 2009 34 Arvosteluja ajovarusteista: TourX-3, uusi endurokypärä Arailta 38 Talviralli 2009 Pihtiputaalla 41 Kierros kotimaassa: Raatteen tieltä Kuusamoon 44 Moottoripyörämatka Australiaan, osa 6 54 Norja osa 2, Geirander Trollstigen Trondheim 60 Pan America, osa 2 Aavikkoa moneen malliin KOEAJOT: 70 Yamaha XJ6 ja XJ6 Diversion Helppo ja hauska 76 Ducati 1198 ja 1198 S 83 Motomarkkinat 84 Triumph Daytona 675 Tehokkampi, joustavampi ja parempi 90 Seuraavassa numerossa
B R A N D T. F I tai puh. SÄÄDETTÄVÄ AERO FINN -SPOILERI - parempi aerodynamiikka. 020 7757 200. UUDET DIFFUUSERIT - tehokkaampi tuuletus. 2 3 1 2 3 UUSI ULKOKUOREN MATERIAALI JA MUOTO - turvallisempi ja hiljaisempi. M a l l i k o h ta i s e t t i e d o t j a l ä h i n k a u p p i a a s i : W W W . ARAI RX-7 GP hinnat alkaen 825,1 UUSI VISIIRI - leveämpi näkökenttä
Klacks ajoi ensin 125-kuutioisella Ardiella, joka vaihtui vuonna 1952 vuosimallia 1938 olevaan, 600-kuutioisella sivuventtiilikoneella kulkevaan Horex T 6:een. Ernst Leverkus nimittäin joutui noin kaksikymppisenä rintamapalvelukseen toisessa maailmansodassa. Intohimoisen moottoripyöräharrastajan merkkinä voinee pitää sitä, että häntä kiinnostavat kaikenlaiset konepyörät. Vaikka poika tuli elävänä rintamalta kotiin, oli kuitenkin tapahtunut se, mitä perhe oli pelännyt jo ennen sotaa. Bemarin suurinta mallia seurasi pieni italialainen, 175-kuutioinen Berneg. ¦ 9. Pian alla oli sotanorsu, Zündapp KS 750 sivuvaunullisena. Ernst haavoittui rintamalla useasti, ja hänen munuaisensa jäivät vaurioituneiksi. Klacksilla oli soolopyörää ja sivuvaunullista, oli pientä ja isoa, oli kaksitahtista ja nelitahtista. Klacks Kovaa koulutusta oli saanut tartunnan moottoripyöräilybasillista, josta ei päässyt eroon edes rintamalla. Niinpä vuonna 1949 moottoripyöräily alkoi taas. Sitä seurasi Triumph Cornet 200, sitten Zündapp KS 601 sivuvaunullisena, seuraavaksi NSU Supermax, BMW R 50, ja sen jälkeen jälleen sivuvaunupeli, BMW R 69
Siihen sisältyi mm. Ajamisen mallia näytti 125- ja 250kuutioisten maailmanmestari Werner Haas. Hän kirjoitti ideastaan jo etukäteen Das Motorrad -lehteen vuonna 1956 otsikolla "Nürburgring noch wichtiger als früher", Nürburgin rata on nyt entistäkin tärkeämpi. Klacks oli silloin tällöin käynyt ajamassa koeajopyörillään Nürburgringmoottoriradalla. Männännopeus huipputehon kierrosluvulla oli aina esillä raporteissa; tiedon perusteella Klacks pohdiskeli koneen kestävyyttä kovassa ajossa. Klacks laskeskeli aina välityssuhteista kampiakselin kierrosluvun ja kullakin Perusteellista raportointia Moottoripyörät ammatiksi (Ylh.) Kiekolle tallentava piirturilaite nopeusmittareineen kytkettiin pyörän nopeusmittarin vaijeriin erityisellä liitännällä. Vastaukseksi tuli epäröimättä: "Das ist `ne Klacks-Sache". Sen jälkeen hän hankki BMW R 60: n, joka oli pätevä tyttöystävän kyydittämiseen. Sittemmin perheen toiseksi pyöräksi hankittiin sivuvaunulla varustettu BMW R 69 S. Vuonna 1955 Klacks ajoi 400-kuutioisella Maico Taifunilla lähes 5000 km:n mittaisen koeajon. Nyt hän päätti aloittaa järjestelmällisesti toteutetut ratatestit Nürburgringillä. Lehden numerossa 24/1953 ilmestyi Klacksin ensimmäinen koeajoraportti. Hän kehitti Kienzlen perheyrityksen kanssa mittauslaitteiston, joka voitiin kiinnittää koeajopyörään. Syntynyt raportti teki niin hyvän vaikutuksen Das Motorrad -lehden päätoimittaja Carl Hertweckiin, että hän haki Klacksin Bremenistä Stuttgartiin, toimittajaksi lehteensä. Nyt ei sana "Klacks" viitannut pettymykseen, vaan ilmaisi, että tehtävä oli Ernstille mieluinen ja helppo. Vähiten jäi Ernst Leverkus, vaikka hän ei pitkine jalkoineen tahtonut mahtua pienikokoiselle Haasille mitoitettujen NSU-pyörien selkään. Klacks kirjoitteli koeajoraportteja pyrkien perusteellisempaan otteeseen kuin yleensä oli tapana. Klacks oivalsi, että moottoripyöräilyn tulevaisuus on harrastekäytössä. Laitteistolla saatiin tarkat tiedot kiihtyvyydestä ja huippunopeudesta, ja lisäksi piirturi rekisteröi ajonopeuden jatkuvasti, koko "Ringin" ratakierroksen matkalta. Niinpä hän kaipasi lisää mittaustietoa, joka antaisi mahdollisuuden vertailla raporteissa koeajopyöriä urheilullisen ajon kannalta. Klacksin työn perusteellisuutta kuvaa, että hän kävi jokaisen tallennekiekon läpi Tieteellisen tarkkaa mittausta 10. Muut saivat yrittää, kuinka paljon he jäivät Haasin ajamista pohja-ajoista jälkeen. 190 km/t näyttää mahtava mammutti kulkeneen loppusuoralla, ja kierrosluku on tuolloin ollut vasta 6000/min. vaihteella saavutettavan nopeuden suhteet, ja piirsi tiedoista helppolukuisen kaavion. Tyttöystävästä tuli vaimo, Inge Leverkus. Ingestä tuli Klacksin tärkein avustaja tulevien vuosien ja vuosikymmentenkin moottoripyörätouhuissa innostus konepyöriin oli heillä yhtä suuri, sukulaissielut olivat löytäneet toisensa. Koska laite oli kookas, se piti kiinnittää tukevasti testattavan pyörän bensatankin päälle. Olennainen osa arviointia oli selvittää, miten helppoa oli tehdä tarpeelliset huolto- ja säätötyöt. Ernstiltä kysyttiin, voisiko hän kirjoittaa tapahtumasta pienen uutisen Das Motorrad -lehteen. Siinä oli kaksitahtikoneelle ahertamista, sillä pyörässä oli myös sivuvaunu. Saksassa oli jo 50luvulla Autobahneja, ja niillä ajettiin paljon suuremmilla nopeuksilla kuin esimerkiksi Englannin mutkaisilla maanteillä. 212 km:n matka Stuttgartista Nürnbergiin 2 tunnissa 32 minuutissa, sisältäen tankkauspaussit. Luultavasti tästä kiinnitysratkaisusta Klacks keksi tankkilaukun, josta sittemmin tuli kaikille motoristeille tuttu lisävaruste. Hän otti valokuvia eikä tyytynyt pelkästään tehtaiden toimittamiin kuviin. Ratkaiseva tapaus oli Hockenheimin radalla järjestetty koeajotilaisuus, jossa Ernst sai ajaa hienoilla DOHC-nelitahtikoneilla kulkevia NSU-kilpureita. Siihen eivät riittäneet tavallisesti kerrotut asiat, nopeusmittarista luettu huippunopeus ja nopeusmittarin ja ajanottokellon avulla mitattu kiihtyvyys. Moottoripyörien kultakausi koko kansan hyötyajoneuvoina oli kuitenkin menossa ohi, ja myyntikäyrät olivat syöksyssä. Pitkä testi antoi arvokasta tietoa ajokin kestävyydestä ja luotettavuudesta hyötyajossa. (Oik.) Yllä Kienzlen piirturin tallenne Münch-4 TTS 1200:lla ajetulta Nürburgringin kierrokselta, ja alla Klacksin tallenteen perusteella piirtämä käyräkuvaaja, jossa kerrotaan nopeuden lisäksi radan korkeus merenpinnasta, moottorin kierrosluku ja käytetty vaihde. Koeajoraporteissa oli myös kuvia avatuista venttiilikoneistoista ja muista teknisistä yksityiskohdista. Se kertoi Achilles-skootterin sportmallista, jonka 175-kuutioinen, Sachsin valmistama 2-tahtimoottori kehitti peräti 9 hevosvoimaa ja 110 km/t nopeutta. Sodanjälkeisinä vuosina Ernst Leverkus hankki elantonsa mainospiirtäjänä, mutta intensiivinen moottoripyöräharrastus toi Klacksille tilaisuuden tutustua moottoripyöristä ammatikseen kirjoittaviin ihmisiin. Hän oli jo sivutöikseen kirjoitellut ja valokuvannut sanomalehtiin. Ernst ajoi yhtä pyörää, Inge toista, ja näin myös perheen poika Volker ja isoäiti sekä riittävästi tavaraa saatiin retkille mukaan. Samoin koeajojen pituus ja vaativuus ylitti totutun
merkiten nopeudet ylös sadan metrin välein. Kun hän myöhemmin sai Sport-version, oli pyörään kiinnitetty lappu, jossa kerrottiin, että ehdottomasti suurin sallittu kierrosluku on 8500/min. Onneksi kone tällä kertaa kesti hajoamatta. ¦ Koeajoja 1950-luvulta 1953 1954 Achilles Sport 175 Ariel Huntmaster 650 BSA B31 350 Horex Regina 350 Jawa-CZ 250 Norton 88 500 AJS M 20 Springtwin 500 DKW RT 350 Hercules 250 Maico Taifun 400 Triumph Boss 250 Triumph Thunderbird 650 Victoria Bergmeister 350 Victoria 200 Swing Vincent Black Prince 1000 AJS 18 CS 500 BSA Road Rocket 650* Kreidler Florett 50* Matchless G 80 S 500 Puch SGA 250* Adler MB 250 Sprinter* BMW R 60* BMW R 69* Maico M 175 Supersport* Motobi Catria 175* Motobi Catria 175 Sport* NSU Maxi 175* Victoria 175 Parilla Zündapp 250 S* AJS 31 CSR Sporttwin 500* NSU Supermax 250* Hercules K 101 100* (* = testi Nürburgringillä) 1955 1956 1957 1958 1959 11. Niin tehtiin. Pieni pyörä kulki Ringin (Alh.) Motobi Catrian pieni nelitahtimoottori joutui käymään ylikierroksilla niin kauan, että kiertokanki katkesi. Hän esitti työnantajalleen, että Italian pyöriä on otettava koeajoihin. Siellä hän ajoi kaikkiaan noin 150 000 testikilometriä. Lisäksi hän teki tavanomaisia koeajoja maanteillä ja Autobahneilla. Saksalaispyörät olivat saksalaistoimittajalle itsestään selvä testauskohde. Caproni-TrentoCapriolossa oli 75-kuutioinen nelitahtimoottori, jonka kampiakseli oli rungon suuntaisesti. Pari, kolme kertaa vuodessa Klacks meni avustajansa, jona toimi yleensä Ingevaimo, kanssa koeajamaan moottoripyöriä Konepyöriä monesta maasta Nürburgringin radalle. Lisäksi hän laski kullakin kohdalla moottorin kierrosluvun ajonopeuden ja käytettyä vaihdetta koskevan välitystiedon perusteella. Myös moottorin tehoja vääntömittaukset tulivat raportteihin varhain mukaan, sillä Klacks ei tyytynyt tehtaiden toimittamiin tehokäyriin. Samoin brittipyörät, sillä Iso Britannia oli 1950-luvulla moottoripyörätuotannon kärkimaa. Klacksin suhteet pieneen italialaistehtaaseen olivat kuitenkin lämpimät, joten hän sai pian uuden, hieman sporttisemman version Catriasta testattavakseen. myötämäissä lähes 140 km/t Klacksin kierrättäessä konetta 9000/min. BMW R 50 S:n tehoksi ilmoitti tehdas 35 DIN hevosvoimaa, josta mittauksessa tuli takapyörälle asti 28 hv. Sitten hän piirsi havainnollisen taulukko- ja käyräkuvaajan lehdessä julkaistavaksi. Vuoden 1957 aikana Klacks koeajoi useiden saksalaispyörien lisäksi italialaisen 175-kuutioisen Motobi Catrian vakio- ja Sport-versiot. Dynamometrimittauksillaan Klacks halusi mm. Kerran pysäköi tuntematon italialainen motoristi ajokkinsa Leverkusien talon eteen, ja Klacks jäi katselemaan pientä moottoripyörää. Näin pyörien keskinäinen vertailu oli lukijallekin mahdollista, kun hetkelliset nopeudet kaarteissa, ylä- ja alamäissä olivat näkyvissä, ja tiedossa oli, että myös kuski oli aina sama. varmistaa, mitä tehtaiden erilaiset huipputehoilmoitukset käytännössä tarkoittivat. Klacks ihastui italialaisten pyörien omintakeisiin teknisiin ratkaisuihin ja urheilulliseen tyyliin, joka poikkesi edukseen 50-luvun saksalais- ja englantilaispyörien arkisesta käyttöpyörämäisyydestä. Hän ajoi vakio-Catrialla piittaamatta kierroslukurajoituksista, joten lopulta kiertokanki katkesi. Muita moottoripyöriä ei Saksassa 1950-luvulla juuri arvostettu
Hän keksi ottaa lehteen lukijoiden matkakertomuksia ja kertoa moottoripyöräkerhojen toiminnasta. Vuonna 1963 tuli testaukseen kuitenkin pitkä tauko, sillä Ernst Leverkus sairastui vakavasti. Swing ja kuski menivät pensaik- koon, mutta vauriot jäivät sen verran vähiin, että Klacks pääsi ajamaan takaisin varikolle. Friedel Münchin tekemälle, NSU:n nelisylinterisellä autonmoottorilla kulkevalle 60luvun superpyörälle Klacks antoi nimen Mammut. Lisää pyöriä, eikä vain Saksasta ja Italiasta 1960-luvun lopulla moottoripyöräilyn pahin alho ohitettiin. Kireäviritteinen 50-kuutioinen sai kulkea 10 000 km:n matkan. 12. Hänellä oli aineistoa varastossa runsaasti, ja sairaalassa hän viimeisteli käsikirjoituksiaan. Klacks muistetaan myös talviralli Elefantentreffenistä. Hänet mainitaan myös tankkilaukun keksijäksi. Myös Klacksin tiliin menee tunnettuja moottoripyörien lempinimiä, kuten Gummikuh, kumilehmä, jolla hän luonnehti pitkäjoustoisella etuhaarukalla varustettuja 60-luvun lopun BMW-pyöriä. Kyselijä siitä innostui huutamaan koko seurueelle, että tulkaa kaikki katsomaan atomimoottoripyörää. Sähkömagneettinen vaihteisto oli omin päin laittanut ykkösen päälle. Mutta kun hän antoi kytkinvivun jälleen palautua ylös, takapyörä meni lukkoon. Hän oli komean Sinsheimin Auto & Technik Museumin alkuunpanija. Tässä on menossa Kreidler Florett RS:n pitkän matkan testi. Siihen kuului myös urheilullinen ajo, joten Klacks aloitti koeajopyörien ratatestit. Hän kuvasi moottoripyöräilystä kertovia elokuvia, äänitti moottoripyöräkilpailuista äänilevyjä ja julkaisi kirjoja moottoripyörien huoltamisesta ja virittämisestä. Lempinimen antoi päätoimittaja Carl Hertweck, kertoo Klacks eräässä kirjassaan. Lehden toimituksessa oli päätoimittajan apua nyt vain kaksi työntekijää, joten Klacksin sairaalasta toimittama osuus oli tarpeen. Hänen aktiivisuutensa ylsi myös lehden ulkopuolelle. Vaikka Klacks teki koeajoja myös talvella, sujuivat testit yleensä ilman kaatumisia. Pyörä herätti uteliaisuutta Ringille saapuneiden bussimatkailijoiden keskuudessa. Klacks oli saanut Swingin täyteen 120 km/t nopeuteen, kun kaksi jänistä tuli radalle hyppelemään. Miehen työtahtia kuvaa, että sairausloma heikensi julkaisutahtia vain vähän. Kerran hän koeajoi Victoria Swingiä, tekniikaltaan erikoista, sähköisesti toimivalla vaihteistolla varustettua moottoripyörää. KS 601 kun tunnettiin Saksassa nimellä "Vihreä elefantti". Moottoripyörien (Alh.) Tässä ehkä harjoitellaan Elefantentreffen-rallia varten: Klacksin ajokkina on sivuvaunulla varustettu Zündapp KS 601, lempinimeltään Vihreä elefantti. Klacks vastasi, että laitteet ovat salaisia, mutta paljasti kysyjälle, että laatikossa on atomireaktori ja johtoa myöten menee atomikaasua etupyörän napaan, jossa on pieni atomimoottori. Yksi turisti tuli kyselemään, että oletkos sinä tehtaan koeajaja, mitäpä testailet, mikäs tuo johto on, joka menee tuolta tankin päällä olevasta laatikosta etupyörään jne. Klacks löysäsi vauhtia sen verran, että jänikset ehtivät pois tieltä. Hänelle tehtiin useita leikkauksia, ja hän joutui olemaan 9 kk sairaalahoidossa. Vuonna 1964 hän ei pystynyt ajamaan yhtään koeajoa. Ralli sai nimensä Klacksin silloisen ajopelin, sivuvaunullisen Zündappin mukaan. Kun hän palasi vuoden 1964 lopulla töihin, hän laajensi repertuaariaan koeajoraporteista muihin artikkeleihin kirjoittaen mm. Sairaana, muttei toimettomana trial-ajosta ja Man-saaren TT-ajoista. Sairausjakso näyttää vain lisänneen Klacksin innostusta moottoripyöräilyyn. Saksan televisioon hän selosti ainakin vuonna 1966 Hockenheimin ajot, joissa 250- ja 350-kuutioisten lähdöt voitti Mike Hailwood 6-sylinterisellä Hondalla ja 500-kuutioiset Jim Redman samoin Hondalla. Vuonna 1956 hän aloitti Solitude-kilparadalla (ja myöhemmin muuallakin) pidettyjen talvitapaamisten sarjan. Klacks oli myös perustamassa Saksan moottoripyöräilijöiden yhdistystä, Bundesverband der Motorradfahrer (BVDM), jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi. Klacks havaitsi, että moottoripyöräily oli siirtymässä hyötyajon puolelta harrasteeksi. Tässä Zündapp Trophy 175 S kaartaa vasempaan niin kovaa kuin kallistusvarojen puolesta on mahdollista. Atomipyöriä ja jäniksiä Monimutkaisella ajopiirturivarustuksella kuormattu pikkupyörä Zündapp Trophy 175 SE oli koeajossa vuonna 1963. Tuolloin Klacks katsoi parhaaksi poistua paikalta niin ripeästi kuin Zündappin 11,5-hevosvoimaisella "atomimoottorilla" pääsi. Sen mukaan sai nimensä tuo yhä jatkuva talviralliperinne. Terveytensä uhallakin Klacks testasi pyöriään myös talvella
On pääteltävä, että mies todella piti moottoripyöräilystä, sillä koko ajan hän teki koeajoja kiivaaseen tahtiin. Sitä käytettiin myös raskaisiin kuljetuksiin. Ringin testeissä oli mm. iso Moto Guzzi V7. Honda CB750 sai kerätä 20 000 km matkamittariinsa, ennen kuin sen kestotesti julkaistiin vuonna 1973. Klacksin saksalais- ja italialaispyörien koeajoista kertovien kirjojen lisäksi olen odotellut, että julkaistaisiin kirja myös britti- ja japanilaispyörien koeajoista. kuormattiin Guzzin selkään, ja Klacks otti vielä perämoottorinkin syliinsä polttoainetankin päälle. CB450 sai Klacksinkin uskomaan, että parhaat japanilaispyörät pärjäävät myös ajo-ominaisuuksiensa puolesta, ei pelkästään suurilla huipputehoillaan. Niissä pyörillä ajettiin 7000, joskus jopa 10 000 kilometriä. Klacksin oma pyörä, sivuvaunullinen Zündapp KS601, keräsi kuitenkin vielä enemmän kilometrejä, sillä Klacks ajoi Vihreällä elefantillaan 130 000 km. Toistaiseksi odotus on ollut turhaa, joten taulukot koeajoraporteista eivät ole täydellisiä. Tosin koko vuonna myytiin vasta 4510 uutta moottoripyörää, mutta 1970 lukema oli jo 8254, noustakseen vuonna 1979 yli 100 000:n. Varsinkin japanilaiset moottoripyörät herättivät kiinnostusta urheilullisilla, nykyaikaisilla malleillaan. Silti 4-tahtinen Honda korjasi ykkössijan. ¦ 13. Leverkusin pariskunta harrasti veneilyä Neckar-joella, joten kumivene, pari melaa, köysiä, työkaluja, pumppu yms. Honda on saanut uuden, pienemmän ja kevyemmän kehitysversion Kienzlen ajopiirturista (numero 1). Asiaa vahvisti Honda CB250, joka oli 1960-luvun 250-kuutioisista Ringillä nopein. Kuvassa näkyy myös piirturin liitäntä nopeusmittarin vaijeriin (numero 2). Vuonna 1975 oli vastaava lukema jo 30 000 km, joka ajettiin 3-sylinterisellä, kardaanivetoisella Yamaha XS750:lla. Vielä mahtui Klacksin taakse satulalle kamerakin, joten valokuva todistaa, että perille 40 km:n päähän päästiin. Itselläni olevista 70-luvun alun Das Motorrad -lehdistä jokaisessa numerossa on vähintään yksi Klacksin testi, ja numeroita tuli tuohon aikaan vuodessa 26. Kestotesteissä olivat ainakin Suzuki GT 750J, Triumph Bonneville, Kawasaki Z1 900, Moto Guzzi V7 850 GT ja BMW R 75/5, sekä nykymotoristin mielestä varmaan yllättävästi, 50-kuutioinen Kreidler Florett RS. Vuoteen 1968 mennessä nopeimman kierroksensa Ringillä Klacks ajoi kuitenkin Norton 750 Commandolla. Klacksin väitetään joskus todenneen jostain japanilaispyörästä, että sen runko on kuin Haribon lakritsia. Koeajopyörät joutuivat joskus erikoisiin tehtäviin. Ringillä ajettujen ja tavanomaisten testien lisäksi Klacks teki 1970-luvun alussa myös pitkän matkan testejä, Langstreckentest. Hyvin huollettuina isot moottoripyörät toimivat luotettavasti, joten kestotestejä pidennettiin. Tulos muistuttaa siitä, että suuri huipputeho ei yksin ratkaise. Tämä Moto Guzzi V7 sai kuljettaa veneilyyn tarvittavia varusteita. Kovaa käyttöä ja kestotestejä Koeajoja 1960-luvulta 1960 AJS 8 350 Berneg Fario 175* Honda Benly CB92 Supersport 125* 1961 BMW R 50 S* Kreidler Florett Super 50* Motobi Imperiale Supersport 125* 1962 BMW R 27 250* Gilera 98 Giubileo* Gilera 175 Giubileo* 1963 BMW R 69 S* Honda CB72 250* Zündapp Trophy 175 SE* 1965 Honda CB450* Yamaha YDS-3 250 1966 Aermacchi Ala Verde 250* Moto Guzzi V7 700* Suzuki T20 250* 1967 Maico 125 Supersport* Motobi Benelli 250 Sprite* Triumph T120 Bonneville 650* 1968 Ducati Mark 3 Desmo 350* Honda CB250* Kawasaki A1 Samurai 250* Kreidler Florett RS 50* Norton Commando 750* Yamaha YDS-5 250* 1969 BMW R 75/5* BSA A65 650* BSA Rocket 3 750 Ducati Mark 3 Desmo 250* Honda CB750* Kawasaki Mach III 500* Moto Guzzi Ambassador 750* Münch-4 TTS 1200* Yamaha DS-6 250 (* = testi Nürburgringillä) Honda CB450, vuosimallia 1965, vakuutti Klacksin siitä, että japanilaiset tekevät nopeita moottoripyöriä. Kun mukana markkinoilla oli vielä useita saksalaisia, englantilaisia ja italialaisia valmistajia, oli Klacksilla 1970-luvun alussa paljon testattavaa, kuten oheiset taulukot kertovat. Tuolloinhan 250-kuutioisten kesken oli kova tehokilpailu, ja 2-tahtiset olivat teholukemissa niskan päällä. Taakse jäivät kaikki muut testeissä olleet moottoripyörät, myös ne britti- ja saksalaispyörät, joissa oli suurempi moottori kuin Hondassa. Klacks ajoi Honda CB450:llä vuonna 1965 Ringillä kierrosajan, joka oli täsmälleen sama kuin siihen mennessä paras, Norton 650 SS:llä ajettu aika. myynti kääntyi Saksassa kasvuun vuonna 1968. Esimerkiksi 900-kuutioinen Kawasaki Z1, joka testattiin vuonna 1973, ei pystynyt yhtä nopeaan kierrokseen, vaikka huipputehoa sillä oli yli 20 hevosvoimaa ja huippunopeutta yli 20 km/t enemmän kuin Nortonilla
Hän olisi varmaan voinut valitella muutakin, sillä kylmä pahensi hänen astmaansa ja rasitti hänen sodassa vaurioituneita munuaisiaan. Uuteen lehteen, sitten eläkkeelle Vuonna 1973 Klacks riitautui Motorrad-lehteä kustantavan julkaisuyhtiön pomon, Siegfried Rauchin kanssa ja siirtyi vuoden 1974 alussa lehteen "Hobby - das Magazin der Technik". Kun Kawasakin hirmuinen 750 Mach IV oli tulossa vuoden 1972 markkinoille, oli sen ja toisen kolmisylinterisen, ison kaksitahtisen, Suzuki GT750:n vertailu kuuma aihe. Siksi kyseisen vuoden koeajoraportteja on niukasti. Hän jatkoi kuitenkin aktiivisesti mm. kirjojen tekemistä. Klacks valittelee jutussaan, että huippunopeuksia ei päästy kunnolla Koeajoja 1970-luvulta 1970 Kreidler RS Florett 50* MZ ETS 250* Yamaha R5 350 Yamaha XS-1 650* 1971 Aermacchi 350 TV Moto Guzzi 500 Falcone Moto Guzzi V7 Sport 750 1972 Ducati 750 GT* Hercules K 125 T Honda CB450* Kawasaki 750 H2* Motobécane D125* Motobi Benelli Tornado 650* Moto Guzzi V7 850 GT* MV Agusta 350 S MV Agusta 750 S Norton Commando Interstate 750* Suzuki GT550J* Suzuki GT750J* Yamaha DT2 250 Yamaha R5 350 1973 BMW R 90 S* Harley Davidson FLH 1200 Hercules Wankel W2000 Honda CB 350-4 Kawasaki Z1 900* Laverda 750 SF Laverda 1000 Münch-4 TTS 1200* Norton Commando 850 Triumph Bonneville 750 Triumph Tiger 750 Triumph Trident 750 Zündapp KS 125 Sport* Yamaha TX750 1974 Moto Morini 3½ 350 1975 Hercules K 125 S* Honda GL1000 Suzuki RE5 Wankel Yamaha XS500 Yamaha XS750 1976 BMW R 100 RS Suzuki GS400 Van Veen Wankel OCR 1000 Yamaha SR500 Yamaha XT500 1977 BMW R 80/7 Honda CX500 Kawasaki Z 650 Suzuki GS750 1978 BMW R 65 650 BMW R 100 S Honda CBX1000 Suzuki GS850 Suzuki GS1000 Yamaha XS400 Yamaha XS1100 1979 Kawasaki Z 1300 (* = testi Nürburgringillä) Koska Ernst "Klacks" Leverkus otti lähes kaikki koeajoraporttiensa kuvat itse, ei ole helppoa löytää kuvia, joissa hän itse on esillä. Koeajoraportteja alkoi jälleen tulla, mutta Nürburgringin testaukset jäivät vähemmälle ja vähitellen kokonaan pois. Samana vuonna perusti hän parin ystävänsä kanssa lehden "PS Die Motorradzeitung", joka ilmestyy yhä. Hänen 14. Sairaudet ja ikäkin alkoivat vaikuttaa asiaan. Eivätkä testit olleet aina helppoja. vertailemaan, kun koeajot piti tehdä 18 asteen pakkasessa. 1980-luvulle siirryttäessä Klacks oli 57-vuotias
Deutsche Motorräder im Test. Motorbuch-Verlag, 1981 9. Tämä kirjoittamani katsaus perustuu kirja-aineistoon (kuvat kirjoista 8, 9, 11, 16 ja 17), Das Motorrad -lehtiin ajalta 1971-1973 sekä Ernst Leverkusin 70vuotissyntymäpäivän kunniaksi julkaistuun Hans-Joachim Main kirjoitukseen Motorrad Klassik -lehden numerossa 1/1993. Ë (Vas.) Klacksin tekemissä huolto- ja korjausoppaissa on runsaasti havainnollisia valokuvia, joilla neuvotaan kunkin työvaiheen oikeat otteet, Handgriff, suorastaan kädestä pitäen. 1. Warum man nicht herunterfällt. Schrader Verlag, 2001 18. Lisää kirjoja on mainittu tämän kirjoituksen lopussa. Die schönsten Motorradgeschichten. Motorbuch-Verlag, 1983 10. Faszination Motorrad (Deusches Zweirad-Museum). Handbuch für Motorrad-Reisen: Alles über Planung, Technik, Ausrüstung. Italienische Motorräder im Test. Hän teki 70-luvulla myös toisen ajo-oppaan motoristeille sekä NSU Maxia ja useita Honda-malleja koskevat huolto- ja korjausoppaat. Motorbuch-Verlag 1972 3. Motorbuch-Verlag, 1981 8. "Klacks" fuhr auf dem Nürburgring 1955-1975. Schrader Verlag, 2000 17. NSU-MAX richtig angefaßt. Motorbuch-Verlag, 1998 16. Motorbuch-Verlag, 1986 12. Motorbuch-Verlag, 1977 6. Meine Motorräder 1927 bis heute. Motorbuch-Verlag, 1984 11. Motorbuch-Verlag, 1986 13. Schnell auf zwei Rädern. Motorbuch Verlag, 1976 5. Honda-Motoren; CB 750 / CB 450 / CB 350 und 250. toukokuuta 1998. Anteeksi ja kiitos, lopettaa Klacks erään kirjoituksensa kirjassaan, koska arvelee olleensa liian monisanainen ja pitkäpiimäinen. Motorbuch Verlag Pietsch, 2001 15. "Klacks" fuhr auf dem Nürburgring 1955-1975. 14. Die allerletzten Motorradgeschichten. Hänestä jäi vaikutelma vaatimattomasta miehestä, joka ei tuonut itseään esille. Motorbuch-Verlag 1966 2. Die tollen Motorräder der 50er Jahre. So fährt man Motorrad. BMW-Einzylinder richtig Angefaßt. Monet artikkelityypit, joita ilman emme enää osaa moottoripyörälehteä kuvitellakaan, ovat Klacksin keksimiä. ensimmäinen kirjansa oli tiettävästi "So fährt man Motorrad", joka oli ilmestynyt jo 1966. Motorbuch-Verlag, 1987. Die goldenen Jahre der TT auf der Isle of Man. Hän suorastaan loi nykyisen moottoripyörälehden rakenteen. Kirjat ja muut lähteet Klacksin kirjoittamia tai hänen teksteistään koottuja kirjoja on lueteltu alla. NSU-Museum Neckarsulm, 1991 15. Koska hän otti kuvat koeajoraportteihinsa, ei häntä itseään juuri niissä näy, vaan ajokuvissa on yleensä työkaveri Hans-Joachim Mai. Die irren Motorradgeschichten. Motorbuch-Verlag, 1973 4. Ernst "Klacks" Leverkus kuoli 75vuotiaana 19. Die rasanten Motoräder der 60er Jahre. Motorrad-Tricks für Sicherheit. Rogge, Inge und Ernst Leverkus. Motorbuch-Verlag, 1979 7. Ei hän sellainen ollut, vaan perusteellinen asiantuntija. Die faszinierenden Motorräder der 70er Jahre
Kerrotaan, että kyseisen muutoksen tietämillä yhdistyksen toiminnasta kertovat asiakirjat katosivat ja sen vuoksi ei ole käytettävissä dokumentoitua tietoa ensimmäisen näyttelyn järjestämisvuodesta, tosin jo tuolloin tapahtuman puuhamiehinä toimineet muistavat yksissä tuumin, että vuosi oli 1969. MP-NÄYTTELY 40 VUOTTA Pekka Neste Helsingin moottoripyöränäyttely vuosiluvun mukaisesi MP09 järjestettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan tammi-helmikuun vaihteeseen osuneena viikonloppuna 29.1-1.2.2009. MP09:n kirkkain tähti oli choppereiden rakenteluun keskittyvän amerikkalaisen OCC tv-sarjan mursuviiksinen isähahmo, Paul Teutul senior. Yleinen käsitys on, että näyttelyn aloittamisvuosi olisi ollut 1969, mutta tietyt dokumentit puhuvat vuotta myöhäisemmän startin puolesta. Näyttelyn paisuttua yhdistykseen kuuluneet maahantuontiyritykset perustivat verolainsäädännöllisistä syistä osakeyhtiön, jonka nimissä tapahtuman järjestäminen jatkui. Harrastusta sivuava oheistoiminta ja siihen liittyvät henkilöt ovat kohonneet aiempaa merkittävämpään rooliin. Tampereella joka tapaukHistoriaa sessa tiedetään järjestetyn näyttely jo 1969, joten kyllä Suomessa on kokoonnuttu moottoripyöriä joukolla ihastelemaan jo täydet neljä vuosikymmentä, olipa Helsingin aloitus kumpi tahansa mainituista vuosista. Helsingin näyttelyn järjestelyistä vastasi alkuvuodet ja -vuosikymmenet merkittävimpien moottoripyörämaahantuojien muodostama yhdistys, Moottoripyörien Tuontikauppiaat ry. Näyttelyn omaksuman uuden käytännön mukaisesti enää ei ole itsestään selvää, että moottoripyöräuutuudet olisivat automaattisesti tapahtuman häikäisevimmissä parrasvaloissa. Kyseessä oli 40-vuotisjuhlanäyttely, tosin aivan vedenpitävää dokumenttia ei löydy oliko ensimmäinen Helsingissä järjestetty tapahtuma todellakin vuonna 1969, vaiko vasta 1970. Ensimmäinen Helsingin näyttely järjestettiin Adlonin Linnanpihalla ja sen jälkeen tapahtuman järjestämispaikkana ovat palvelleet Olympiapaviljonki, sama josta valkoiset laivat lähtevät nykyisin 16
Hänen isoisä, Otto Brandt, oli aikanaan allekirjoittamassa tuota Hondan maahantuontisopimusta ja hän myös myi Hikolle yläkuvassa olevan Tuutin. Hiko kertoo nähneensä ensimmäisen Tuutin Tukholmassa Skoglunds Motor -nimisessä moottoripyöräliikkeessä kesällä 1969. Samanaikaisesti tapahtui muutoksia joidenkin isojen mp-merkkien maahantuonneissa, eli yritykset, jotka olivat osakkaina MP-näyttelyn järjestämisoikeudet omistavassa yhtiössä, eivät toimineet enää moottoripyöräalalla. Harrastemoottoripyöräily oli alkanut nostaa 60-luvulla päätään ja perinteisten, räystään alle ruostumaan unohdettujen merkkien tilalle olivat suorittamassa esiinmarssiaan ennen kaikkea japanilaiset. MP-näyttelyn lisäksi myös Tuutti-Honda, eli virallisemmin CB 750 Four täytti 40 vuotta. MP-näyttely jatkoi kasvuaan ja 30.000 kävijän raja rikkoutui varsin pian, mistä johtuen Messukeskuksen parkkitilan ja liikennejärjestelyjen kapasiteetti eivät riittäneet kaksille samanaikaisesti järjestetyille messuille. Näyttelyyn tulijat joutuivat odottamaan liikenneruuhkassa tuntikausia pääsemättä eteen, tai taakse. Siihen on ollut merkittävästi vaikuttamassa lähemmäs yleiseurooppalaista käytäntöä madaltunut ajoneuvoverotus, jonka ansiosta moottoripyörien hinnat ovat oleellisesti laskeneet, sekä otollinen väestörakenne, jolla on hyvä taloudellinen valmius ja sosiaalinen tarve moottoripyörän hankintaan. Seuraavana kesänä Hiko kiersi Tuutillaan Eurooppaa ristiin rastiin käyden mm. Sittemmin Hiko kiersi Tuutilla myös maapallon ympäri, toimi ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, Hankenissa professorina, sekä mullisti suomalaisen moottoripyöräkaupan ja kulttuurin perusteellisesti. MP-näyttely on edelleen ollut se areena, missä harrastuksesta Alkuperäinen motiivi Hondalla on myös juhlavuosi, sillä on kulunut 50 vuotta siitä, kun Oy Otto Brandt Ab solmi Hondan maahantuontisopimuksen. MP-näyttelystä kehittyi kansallisessa mittakaavassa arvioituna suuri messutapahtuma. Ne olivat myös suurimmat Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt, ei Osuuskunta Suomen Messujen järjestämät messut. oli päälle 20.000 henkeä, joka on Messukeskuksen kapasiteettia ajatellen vähän. Niinpä näyttely järjestettiin varmuuden vuoksi samana viikonloppuna Matkamessujen kanssa. Moottoripyöränäyttelylle kävi näin. Se alkoi kiinnostaa. Suomen ensimmäinen Tuutti oli tämä sama kuvassamme oleva yksilö ja vierellä oleva herra, Bengt "Hiko" Haikola on kyseisen pyörän ensimmäinen omistaja. Seuraava rohkea päätös oli MP-näyttelyn järjestäminen ilman samanaikaisia naapurimessuja ja tapahtuma jatkoi edelleen kasvuaan. Tuolloin MP-näyttelyn kävijämäärä 17. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on ollut räjähdysmäisen kasvun aikaa. Luonnollisesti taho, jonka varsinainen leipäpuu on messujen järjestäminen ja joka omistaa kyseiset messutilat, alkaa myös itse kiinnostua tapahtumasta sen kasvettua riittävän suureksi. Niinpä kyseinen osakeyhtiö purettiin ja MPnäyttelyn järjestämisoikeudet siirrettiin tehdyllä sopimuksella Osuuskunta Suomen Messuille. Dipoli kävi yleisömäärältään jatkuvasti kasvavalle tapahtumalle ahtaaksi ja niinpä vuosikymmenen vaihdoksen tietämillä oli edessä muutto Helsingin Messukeskukseen. MP-näyttelyhistorian runsaan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana harrastemoottoripyöräily ennätti saada vakaan jalansijan maassamme ja MP-näyttelyllä sen alkuperäisessä tarkoituksessaan on varmasti merkittävä osuus sen saavuttamisessa. Prahassa, Man-saarella, Italiassa... Vuosituhannen vaihduttua Hiko muutti pysyvästi Thaimaahan, jossa hän järjestää pienryhmille opastettuja moottoripyöräretkiä. kohti Tukholmaa, sitten Haka-Auto Oy:n tilat Kaivokselassa, sitten yhden vuoden visiitti Matkamessujen kylkiäisenä Messukeskuksessa, jonka jälkeen oli vuorossa pari kertaa Helsingin Jäähalli, mistä siirryttiin 80-luvun ajaksi Espoon Dipoliin. Moottoripyöränäyttely synnytettiin aikanaan puhtaasta tarpeesta esitellä moottoripyöriä. 50-vuotisjuhlapuheen piti Brandt konsernin omistaja ja johtaja Stefan Brandt. Tuutin juhlanäyttelyyn Hiko saapui kutsuttuna kunniavieraana. Ensimmäisen kesän jälkeen mittarissa oli yli 40.000 km. Tämä yksilö on valmistunut 15.9.1969 ja se on rekisteröity Suomessa 1.11.1969. Heti Suomeen palattuaan hän marssi Honda-maahantuojalle Otto Brandtille ja halusi tilata samanlaisen
Kuvainnollisesti ilmaisten Messukeskus on siis tavallaan alan harrastuslehteen verrattava tiedon välittäjä mediaväline. Sosiaalinen tapahtuma 18. MP09-näyttelyn viralliseksi yleisömääräksi ilmoitettiin 79.528 henkeä. Jalorotuiset saapasmaan pyörät, kuten MV Agustat keräävät aina kunnioitusta ja ihailua. Myös Ducati edustaa puhdasveristä italialaista aatelia. Tämä herra on sen nimen alkuosa ja tämä oheinen pyörä ei ole Guzzi, vaan Millepercento BB1. No, se pohjautuu Guzzi Grisoon, mutta moottori on nestejäähdytteinen, 1420-kuutioinen ja tehoa löytyy 135 hv/7.100 rpm. Näin on siis pikakertauksella edetty tähän päivään. Näyttelystä on kehittynyt show. Jäljillä ollaan. Tämä peli herätti ihmetystä, kysymyksiä ja kuiskintaa; mikä se on, mihin sitä käytetään. MP-näyttelyn isännyyden vaihduttua maahantuojilta Messukeskukselle tapahtuman luonne on pikkuhiljaa muuttunut. Kerta toisensa jälkeen aiempien vuosien yleisöennätykset ovat rikkoutuneet. Se on Suomen mittapuussa, eikä yksinomaan kapea-alaista harrastusta edustavan, vaan mitä tahansa messutapahtumaa ajatellen huikean suuri määrä. Helsingin MP-näyttely on myös ratsastanut vuosikaudet aallon harjalla. Oheinen, ehkäpä tämän hetken rajuin streetfighter herättää suorastaan pelonsekaista kunnioitusta. Mika Kallion nimikirjoitukset olivat haluttua tavaraa. Kuvamme herra on nimeltään Giuseppe Ghezzi ja kun vieressä oleva pyörä näyttää Guzzille monille välähtää mieleen moottoripyörämerkki: Ghezzi-Brian. Alkuperäinen motiivi oli moottoripyörien esitteleminen ja harrastuksen tunnetuksi tekeminen. Royal Enfieldiin on saatavissa brittivalmisteinen ja nostalginen trial-kit, jolla pyörä saadaan näyttämään aidolta 50luvun trialkilpurilta. Noin vuosikymmenen verran kestänyt moottoripyörien myynnin jatkuva kasvu on nyt oletettavasti saavuttanut lakipisteensä ja aktiiviharrastajien määrä vakiintunee uudelle, aiempaa korkeammalle tasolle, joka tulee vastaisuudessa määrittelemään kehykset maamme moottoripyöräbisnekselle. Se on 860 cc Aprilia X ja sitä voi käyttää vaikkapa Mika Sundqvistin laulun sanoja lainaten: " namusia, naisia katsastan, minä moottoripyörällä ratsastan..." kiinnostunut suuri yleisö on käynyt kypsyttelemässä ostopäätöstään. Italia on aina ollut moottoripyöräkulttuurin kehto. Messukeskuksen liikeidea on puolestaan olemassa olevien puitteiden maksimaalinen hyödyntäminen, eli saada tapahtumaan mahdollisimman paljon maksavaa yleisöä ja maksavia näytteilleasettajia, jotka esittelemillään tuotteilla houkuttelevat yleisön paikalle. Palaamme tähän peliin yksityiskohtaisemmin seuraavassa numerossamme
Nykymuotoonsa ja -mittoihinsa kehittynyt MP-näyttely ei olekaan enää varsinaisesti "alan erikoislehti", vaan pikemminkin viihdelehden "mp-aiheinen teemanumero". Royal Enfieldin 500 Bullet Classic EFI on täysin ussi, vaikkakin nostalgiset piirteet omaava karamelli, joka herätti suurta mielenkiintoa. Suuri kävijämäärä ei saa olla tapahtuman itsetarkoitus, eikä autuaaksi tekevä asia, pahimman ruuhkan aikoihin tilanne on suorastaan päinvastainen. Uuden valkoisen värivaihtoehdon saanut Suzuki SV 650 V-Strom on tässä kuosissaan tyylikkään näköinen ja herätti mielenkiintoa varteenotettavana matkapyöränä. Toisaalta on ymmärrettävissä myös se näytteilleasettajien suunnalta kantautuva huoli näyttelyyn iskeneestä Voisi kuvitella, että tämä Aki Ajon maailmanmestaruus tiimin värityksen saanut 50 cc Derbi-mopo on tulevana suvena haluttua tavaraa. mammuttitaudista, minkä vuoksi tapahtuma on karkaamassa kustannuksiltaan käsistä, sillä he kokevat olevansa osittaisina maksumiehinä näissä yleisömäärän kasvuun tähtäävissä hankkeissa. Moottoripyörälehteen alan yritys laittaa mainoksen, jonka tavoitteena on aktivoida tietty kohderyhmä moottoripyörän, tai varusteiden ostoon, MP-näyttelyyn alan yritys puolestaan pystyttää osaston, jossa se esittelee tuotteitaan "livenä" tavoitteenaan aivan samalla tavoin kassakoneen kilahtaminen. Mika kuvaili suosikkiradakseen sellaista, jossa on leveät nurmikot ja pehmeää asfalttia. Eivät aktiivipelaajat miehitä jäähallienkaan katsomopaikoista kuin murto-osan. Harrastajien ja alalta elantonsa ansaitsevien on tietysti syytä olla tyytyväisiä, että moottoripyöräily on saavuttanut yhteiskunnassamme näin suuren suosion ja hyväksytyn aseman. Olisikohan maailmanmatkaaja Pekka Niinivaarallakin jotakin osuutta asiaan. Mika Salo tekee schumacherit, eli osallistuu ensi kesänä KTM:llä kotimaisiin RR-kisoihin. Vaikka MP-näyttely on alkujaankin perustettu palvelemaan markkinavoimien tarpeita, niin pohjimmiltaan on kuitenkin ollut kyse moottoripyöräilyn edunvalvonnasta, eräässä vaiheessa näyttelyn tuotolla rahoitettiin jopa palkka Moottoriliiton koulutuspäällikölle, jonka tehtävänä oli käynnistää koko maan kattava EAK-koulutus. 19. palvele enää alaa alkuperäisessä tarkoituksessaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden runsaan kolmen vuosikymmen aikana, mitkä MP-näyttelyssä on tullut tiskin takana seisottua, on ollut aistittavissa suuntaus, että enenevässä määrin keskiverto messuvieras on tullut vain viihtymään ja tapaamaan tuttuja. Silloin potentiaalilla moottoripyörän ostoa suunnittelevalla messuvieraalla ei ole mitään mahdollisuutta tutustua pyöriin, tai saada niistä haluamaansa infoa osastojen henkilökunnalta, joten tapahtuma alkaa lähestyä kokonsa ja kustannustensa puolesta kipukynnystä, eikä Tämän Triumph Rocket III:n on customoinut moottoripyörien rakentelussa maailmanmestaruuden voittanut ruotsalainen Stellan Egeland. Moottoripyöränäyttelystä on kehittynyt sosiaalinen tapahtuma, jota voisi verrata vaikkapa jääkiekko-otteluun, jonne kokoontuvat viihtymään samanhenkiset ihmiset
Suomalaisen moottoripyöräilyn puolestapuhujana toivon, että se MPnäyttelyn alkuperäinen johtotähti säilyisi kirkkaana vastaisuudessakin ja toiminnot suhteutettaisiin sen mukaisesti oikeisiin mittoihin, jotta alalla olisi vastaisuudessakin (Ylh.) Itäsaksalainen 350-kuutioinen ja kaksitahtinen boxer-Ifa 50-luvulta. Palveleeko se sitten alaa, jos näiden mahdollisesti poisjäävien kotimaisten yrittäjien tilalle tulee entistä enemmän ulkomaisia yrityksiä. Pyörän omistaa tamperelainen Jarmo Jalonen, joka on ostanut sen Ruotsista 80-luvun alkupuoliskolla. Kuvassamme etummaisena oleva 250-kuutioinen enduro on tehtaan kilpapyörä jostakin 60-luvun puolivälin tietämiltä. MP-näyttely on instituutio, joka on oleellinen osa suomalaista moottoripyöräilykulttuuria. Jos "vierailevat tähdet" tulevat messuviikonloppuna Suomeen myymään rekkalasteittaan tavaraa, se on pois kotimaisten alan yritysten elannosta ja taloudellisesta valmiudesta palvella asiakkaitaan, eli loppupeleissä se kääntyy harrastusta vastaan. Se on enemmän kuin pelkkä uutuusmallien esittelyfoorumi ja show-areena. Tämä pyörä on kuitenkin Suomen kilvissä. Tuutti 40 v-osastolla oli myös tämä Tuutin moottorilla varustettu roadracing-sivari, jolla on aikoinaan kilpaillut mm. valmiudet esittäytyä harrastajakunnalle. Sen mittariin tulee tänä vuonna 80 vuotta, joten juttu on hyvä päättää tähän, aikoinaan Suomen ylivoimaisesti suosituimpaan moottoripyörämerkkiin. 20. Ne edustivat silloin alansa huippua, eikä niitä saanut edes rahalla ostaa. Onnea, menestystä ja pitkää ikää 40-vuotiaalle toivottaen: Moto-Ykkönen. Ë Jawakin täyttää pyöreitä kymmeniä. Ruohonjuuritasolla nämä pikkuyritykset ovat kuitenkin niitä, jotka viimekädessä pal- Osmo Partti oli Molnar Manxinsa kanssa esillä sponsorinsa Bilteman osastolla. Oki kertoi, että tulevana kesänä on jälleen tiivis kilpailuohjelma ja asuntoautolla ajetaan tuttuun tapaan Eurooppaa ristiin rastiin. Kuten myös tämä harvinaisuus, Tuutin moottorilla varustettu Rickman. velevat harrastajaa heidän jokapäiväisissä käytännön tarpeissaan. Pentti Moskari ja Toosa Aalto. Myöhemmin Ifan nimi vaihtui ja merkiksi tuli MZ. Nykymenolla on vaarana, ettei ainakaan pienemmillä alan yrityksillä ole enää taloudellisia mahdollisuuksia messuille osallistumiseen. Veteraanimoottoripyöräkerhon osastolla oli esillä näyttävä kokoelma MZ-moottoripyöriä
20,- (teltalla), sisämajoitukset ja hinnat p. Kokko MC:n tilille 800014-328630. 25,- Puolijoukkuetelttoja 25 e/kpl/vkl varattavissa yhteyshenkilöltä! 22.-24.05.2009 Kuivaniemi, Koivuniemi Sikun 2. --- Cruising for Christ! All bikes and bikers welcome! ??. Lisäinfo netissä ja alan lehdissä! 2,Tarkemmat tiedot netissä. Back, 044-9615924 (www.pontusjback.com) MP69 (www.mp69.fi) Siku, 050-4121465, Ann <annsundholm@gmail.com> 30,- ennakkoon tai 35,- perillä Enn.maksu 15.05 mennessä tilille 405587-269326 (Aktia). Saimaanranta 05.-07.06.2009 Himanka, Sautinkarin leirintäalue 39. Itäpyöräralli H-DCF Toy Run 16.05.2009, Jyväskylä Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä 16.05.2009 Turku (kok.paikka: Forum Marinum klo 10.30 - 13.00) Mopot Show V Hehkuralli 16.05.2009 Joroinen, Wanha Meijeri Roadwolf MC,Warjo MCC,West Siberia MC Silli, 0400-679320 (www.mopotshow.info) Hehku MC (www.mchehku.com) Tihi 050-3285885 ja Kari 050-3901139 Vmax Club, Savage Club, Honda Riders, Intruder Club, Valkyrie Riders, ja Yamaha Custom Club Merkkikerhojen yhteinen kokoontumisajo. Vain naisille! Katso MP69:n jäsenlehti ja nettisivut. 12.-13.06.2009 Vasa, Närpes Biker Cruising 2009 Akkaralli 2009 12.-14.06.2009 Pirkanmaa 21. Linnareissu 22.-24.05.2009 Sotkamo, Vuokatti 22.-24.05.2009 Savonlinna, Varparanta, hostel Willanuttu 22.-24.05.2009 Kauhajoki, Nummijärvi Camping 30. Harleys, Buells & Indians only! --Klo 13.30 Paraati Forum Marinumista Ruissalon Saaronniemeen, jossa päätapahtuma. 20,Sisämajoitusta tarjolla 50:lle ensimmäiselle. Majoitustiedustelut: 05-6200200 (www.saimaanranta.fi) Ennakkoon 25,- tai perillä 30,Enn.maksut 31.5 menn. Kokko-Treffen 05.-07.06.2009 Viljakkala, Lavajärvi (30 km Tampereelta länteen) Rutakkoralli Kuudes Ruukinkierros 06.-07.06.2009 lähtöaika la klo 10-13 Tammisaaren leirintäalue (lähtöpaikka) ja ympäristö E-TTMC (www.ettmc.com) Jukka Penttinen, 044-7446673 <jukka.penttinen@yhteiskoulu.fi> Ambassadors for Jesus Christ MM Pontus J. Kevätkohellus Jumbo Run 2009 23.-24.05.2009 Liperi, Honkalampikeskus 28.05.-01.06.2009 Seinäjoki Super Rally 2009 Eastrock Bikemeet & Cruisin´ Jawasakkiajo 05.-07.06.2009 Polvijärvi, Lomakeskus Huhmari 05.-07.06.2009 Taipalsaari, lomak. KOOKOONTUMISAJOT 2009 Koonnut Keijo Lumme Muutokset mahdollisia Aika: Paikka: 15.-17.05.2009 Paltamo, Vaarankylän kylätalo Järjestäjä: Info: SVKNMO 28 Sergei Haapsenkov, 050-3048498 H-DCF (www.hdcf.fi) Kimmo Vuorinen, 0400-568889 <rallycaptain@hdcf.fi> TUMP (www.mctump.fi) <kevatpaiva09@gmail.com> Sarianne Mäkelä, 040-7092891 Eur / hlö: Huom.: 30,Majoitusvaraukset yhteyshenkilöltä. Nummijärviajo Kauhajoen MP (www.kauhamp.net) 30,- (Kaikki mökit jo varattu, Mari Viertola, 045-1219862 <mari.viertola1@gmail.com> mutta kuivaa telttamaastoa piisaa.) Siku-Moto MC <info@siku-moto.com> Jussi Oinas, 0400-623 528 Suomen Sivuvaunuyhdistys <sivuvaunuyhdistys@hotmail.com> H-DCF (www.hdcf.fi) Seppo Nurmikoski <president@hdcf.fi> www.eastrockbikemeet.com 050-5331869 Jawasakki ry www.vmpk.fi/kerhot/jawasakki.html Kokko MC Club, 06-8224656 (www.finnbike.com/kokkomc) Harri Mykrä, 040-5547063 (myös mökkivaraukset) Corona MC (www.coronamc.fi/) 0400-732374 <president@coronamc.fi> 25,Lisätietoja: www.siku-moto.com - - - Katso lisätiedot: http://personal.inet.fi/yhdistys/sivuvaunu/ 60,Harleys, Buells & Indians only! 30,- Sisämajoitukset: 013-6869200 (www.lomakeskushuhmari.com) ??. --PR-henkinen ralli. 02-8672931 Lisätiedot kerhojen nettisivuilla Jäsenet 10,- muut 20,(plus majoitus, useita eri vaihtoehtoja) 28. Int. 30,- (alle 12-v ilmaiseksi, päiväkävijät 5,-) Huonevaraukset yhteyshenkilöltä. Kainuussa Kumisee 14. Huonevaraukset yhteyshenkilöltä. Vuokatti Safari (www.vuokattisafari.com) Matti Junttila, 040-7210076 Savonlinnan Motoristit (www.finnbike.com/samo) Tuula Neuvonen, 044-2702510 <linnareissu@gmail.com> ??. Goldwing Club of Finland (www.gwcf.fi) Katso lisätiedot clubin nettisivuilta. 16.-17.05.2009 Taivassalo, Tippsund Toukoajo III 16.-17.05.2009 Säkylä, Lomasäkylä (www.lomasakyla.fi) 21.-24.05.2009 Ahvenanmaa, Käringsund Gold Wing Kevätkokoontuminen Italotapaaminen 22.-24.05.2009 Ylöjärvi, Voionmaan Opisto Aprilia Club FIN (www.apriliaclubfinland.com) 50 - 100 e/hlö, riippuen majoitusvaihtoehdosta Majoitusvar.: <pirjo.johansson@voionmaanopisto.com> Italopyörien kokoontumisajo
22-vuotiaille. Suomen MZ-Ajajat Mauri Koppelomäki, 0400-237373 ??. Poronpurijaiset Sivuvaunujen Kesäkokoontuminen 03.-05.07.2009 Paikka vielä avoin 29th Int. 40,Only for Ladies with Harleys or Buells! 26.-28.06.2009 Somero, Hovimäki Camping 15. Ilves-Meeting 03.-05.07.2009 Tammela, Ruostejärven leirikeskus (opastus vt 2 Forssa-Karkkila) JMP MC (www.kekku.fi) Keijo Lumme, 050-5623103 <kekku@surffi.net> 25,Sisämajoituspaikat 10 e/hlö/viikonloppu. TUMP (www.mctump.fi) <tump@mctump.fi> Jari Tainio, 040-5871853 ??. Lisätiedot kerhon nettisivuilta. 10.-12.07.2009 Paikka vielä avoin 41. ??. Äänekosken MK (www.aanekoskenmoottorikerho.net) Leena Huuha, 0500-582682 <leena.huuha@netti.fi> 31.5 mennessä 35,- (ÄMK:n tilille 204518-3270) tai perillä 40,- (Paikka: seuraa kerhon nettisivua! 18.-21.06.2009 Ei vielä tiedossa/Paikka vaihtuu Kokkoontumisajo XVII Yöttömän Yön Ajot 19.-21.06.2009 Kittilä, Levi MC Levi (www.mclevi.net) ??. HD- ja brittipyörätapahtuma. 12.-14.06.2009 Koskenpää, Rantapirtti (www.kp-rantapirtti.fi) BMW GS-Meeting 2009 Pekkavee apureineen Pekka Vuorelma, 050-5768480 <pekka.vuorelma@gmail.com> Kalliomäen Talli & Co. H-DCF-Rally 09.-12.07.2009 Yyteri (majoitusvar.: 02-6345700) 10.-12.07.2009 Ruovesi, Haapasaaren Lomakylä <lomakyla@haapasaari.fi> Classic Bike Weekend 10.-12.07.2009 Virrat, Nuorisokeskus Marttinen MOJ-Meeting 2009 Gospel Riders (www.gospelriders.fi), "Calle" 0440-270465 --<kari.tuukkanen@suomentelepalvelu.fi> Kristillinen, päihteetön kokoontumisajo. Saaristoralli 22. varaukset 0400-858814. 044-0800290, mainitse "CBW-09". Kontioralli 2009 05.07.2009 Kontrollipaikka: Ranua MP69 (www.mp69.fi) MP69:n jäsenlehti ja nettisivu (www.kontioralli.fi) Karu MC (www.karumc.com) Kerho 016-315210 <karumc@nic.fi> Suomen Sivuvaunuyhdistys <sivuvaunuyhdistys@hotmail.com> H-DCF (www.hdcf.fi) Kimmo Vuorinen, 0400-568889 <rallycaptain@hdcf.fi> Classic Kawasaki Club FIN Hannu Silvennoinen, 0400-315164 <hansci@ckcf.info> 03.-05.07.2009 Rovaniemi 25. Int. Jäsenet: ennakkoon 20,- tai perillä 25,- 03.Muut 28,- tai 32,- (sisämajoitukset jo varattu!) ??. Katso lisätiedot: http://personal.inet.fi/yhdistys/sivuvaunu/ ??. Lisätiedot klubin nettisivuilla. Gospel Riders -Yöajo 26.-27.06.2009 Hämeenlinna Finnish Trike Weekend 26.-28.06.2009 Ruovesi, Haapasaaren Lomakylä (www.haapasaari.fi) 9th Mongrel Run 26.-28.06.2009 Oulu, Kuusisaari Mongrel MC (www.mongrelmc.com) 08-333772 Someron MK (www.somk.fi) Teemu Okker, 041-4455124 <teemuok@gmail.com> Gospel Riders (www.gospelriders.fi) Heikki Solin, 040-8656284 <heikki.solin@elisanet.fi> ??. Rata-ajohenkinen koulutus/ kokoontumisajo max. MZ-Tapaamisajo Stara-Rehvit 2009 12.-14.06.2009 Käenkosken Erämatkailukeskus MC Pogosta (http://personal.inet.fi/yhdistys/mcpogosta) ??. ??. Maija Kuronen <mc_pogosta@hotmail.com> Lisätiedot keväämmällä kerhon nettisivuilla. Jarkko Kuusisto, 0400-732029 <jarkko.kuusisto@levi.fi> Lisätiedot keväämmällä MC Levin nettisivuilta. jatkaa Gospel Riders -saaristoajoon. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.bmwgsmeeting.com ??. Sisämajoitukset yhteyshenkilöltä. 12.-14.06.2009 Multian leirintä 12.-14.06.2009 Kuopio, Rauhalahti Camping (www.rauhalahti.com) Japsistarat (www.japsistarat.fi) Leirintämaksut (teltta tai mökki) Jari Savolainen, 044-7302414 <jari.savolainen@enfo.fi> Tuutti-Hondan 40-v synttärit! Majoitusvaraukset p. (mukaan mahtuu 40 ensiksi ilmoittautunutta) Päihteetön tapahtuma. Ressu-Meeting 27.-28.06.2009 Lähtöpaikka Turku Gospel Riders -Saaristoajo Max 22 MP69 (www.mp69.fi) 27.-28.06.2009 Hämeenlinna, Ahveniston moottorirata Lisätiedot MP 69:n nettisivulta Chapter 2 Ladies Päkä, 050-5574108 Ripsiralli 27.-28.06.2009 Merimasku, Taattisten tila (www.kolumbus.fi/taattistentila) 28. Avoin kaikille pyörämerkeille! 30,(mökit: 02-7483554) ??. Vain brittipyörille! ??. 45 - 85 euroa, riippuen majoituksesta. Brittiralli 12.-14.06.2009 Kauhajoki, Nummijärvi Camping 12.-14.06.2009 Jaala, Kestikievari Aurantola H-DCF Chapter 5 -Rally Koitere Kokoontuminen 17. 017-473000. Ei autoille eikä asuntovaunuille! Harleys, Buells & Indians only! 20,- (teltalla), mökit 80 - 130 e/viikonloppu Mökkivaraukset puh. Jouni Seppänen, 040-5500254 H-DCF / Chapter 5 (http://koti.mbnet.fi/chapter5/) Sakke Rantanen, 040 5597757 <chapter5@hdcf.fi> n. H-DCF:n jäsenille vieraineen. 36. Gospel Riders (www.gospelriders.fi) Kari Laiho, 050-5528787 Trikers Club of Finland (www.trikersclub.fi) Veijo <vmatikka@kolumbus.fi> - - - Lauantaina mahd. ??
Harleys, Buells & Indians only! 01.-02.08.2009 Naantali, Camping Kuparivuori (majoitusvaraukset: 02-4350855) H-DCF Family Rally 06.-09.08.2009 Tuusniemi, Viihdekeskus Hojo Hojo 13. Finita-Meeting TFMK & KMC (www.finita.net) 30,Palma Cameli, 040-7677817 <palma.cameli@rexram.fi> Vuorovuosina Suomessa ja Italiassa. p. 046 6471574 (www.capitalrally.com) RiMPKK Kahvakopla (www.kahvakopla.com) Minna Jokinen, 050-3587339 <minna.jokinen@elisanet.fi> Jyväskylän Moottoriklubi (www.jmkmc.fi) Petri Kiiski, 050-3597958 <jmk@jmkmc.fi> Puolijoukkuetelttojen varaukset 0400-290840. H.O.G Capital Rally 2009 Kahvakopla Extreme IX 07.-09.08.2009 Espoo, Korpilammi 07.-09.08.2009 Loppi, Räyskälän Ilmailukeskus XXXV Int. Ponutaival Kitee MC (www.mckitee.tk) Kari Kosonen, 0400-943934 <kari.kosonen@kidex.fi> 30,Opastus vt 6. Run to the 60´s 31.07.-02.08.2009 Kemi Northern Vikings MC (www.northernvikingsmc.com/) Risto Viiri <ristoviiri@hotmail.com> Deep South MC (www.deepsouthmc.com) Bosse Grahn, 040-8345091 <deepsouth-mc@dnainternet.net> H-DCF (www.hdcf.fi) Kimmo Vuorinen, 0400-568889 <rallycaptain@hdcf.fi> ??? Wild Viking Bike Festival 31.07.-02.08.2009 Hanko, Viikinkikylä 20,- (Bike Show 5,-) Sisämajoitus kyselyt: Wild Viking Motel, 040-7584783 ??. Tarkemmat tiedot kerhon nettifoorumilta! Jäsenille ilmainen, muilta 20,- päiväkävijät 5,Majoitusvar. Majoitukset: Lomasäkylä, <info@lomasakyla.fi> 34. Sieravuoresta p. BMWKLTIBMIJOF -tapahtuma Guzzi Ralli 07.-09.08.2009 Eura, Lomakeskus Sieravuori Gruppo Moto Guzzi FIN (www.guzziclub.fi) (Majoitustied. sp. <info@sieravuori.fi> H.O.G Capital Chapter FIN p. 02-6285300 PMC Pudasjärvi (http://mphuippuajot.pudasjarvi.fi/) Esko Valkola, 0400-673652 <epe.v@suomi24.fi> MC Road Rats, Mikkeli (www.mcroadrats.com) Kerhon talli <mail@mcroadrats.com> No Name MC (www.nonamemc.fi) noname@nonamemc.fi Honda Riders FIN www.hondariders.fi Intruder Club FIN www.intruderclubfinland.fi/ ??. Teltassa 20,-/vrk, mökkejä eri hintaisia. Rottaralli Speed Weekend 24.-26.07.2009 Ristiina, Löydön kartano 24.-26.07.2009 Seinäjoki Honda Meeting of Finland Intruder Meeting 2009 31.07.-02.08.2009 Pertunmaa 31.07.-02.08.2009 Ruovesi, Haapasaari Camping <lomakyla@haapasaari.fi> 31.07.-02.08.2009 Kesälahti, Karjalan Kievarin leirintäalue 17. Ei osallistumismaksua (op. Samaan aikaan Seinäjoen Vauhtiajot. BMW MP-kerho / LT-jaos (www.bmwkltibmixof.com) Ari Ignatius, 0400-483346 <ari.ignatius@gmail.com> Riippuu majoituksesta, katso tark.netistä Kok.ajo BMW:n LT-pyörille, mutta myös muut BMW:t tervetuloa. 02-8239690 100,- ennakkoon tai 110,- perillä Ei-jäsenet ainoastaan H.O.G -jäsenen kutsumana. 25,Ei alaikäisille. 07.-09.08.2009 Jämsä, Himos 3. ??. 11.-12.07.2009 Lähtö Piikkiöstä, reitti 200 km, kohteena Säkylä Kuninkaantie 2009 Bullets MCC (www.bulletsmcc.org) <kunkkutie@ewok.fi> ??. vt 66 Alavus-Kuortane) ??? Kymppiralli 2009 A-SMP (www.alavudenseudunmp.fi/) 17.-19.07.2009 Alavus, A-SMP:n kerhotalon maasto Kerhotalo 06-5120822 Saimaa Picnic VI 17.-19.07.2009 Imatra, Varpasaari SCHD www.saimaapicnic.com/ SR-Riders (http://sr500.wwwfi.com/) Tuomo Linna 0400-812414 <t.linna6@luukku.com> Ural Roikka (www.uralroikka.net) Kerhon nettisivut ja -foorumi Gospel Riders (www.gospelriders.fi) ja Preacher MC roy.rissanen@felm.org SR -kokoontuminen 17.-19.07.2009 Saarijärvi, Linnantorppa ??. n. 30,Sisämajoitusasiat: 040-7002308 ??. 25,- Kokoontumisajo roadracingin SM-ajojen yhteydessä. 31.5 mennessä p. Majoitukset: 0201-476400 (www.syöte.fi). 30,Paikalle voi saapua jo torstaina! ??. Kirjavankierros 17.-19.07.2009 Haapavesi, Kylpyläsaaren Leirintä MC Seven Flames (www.kotinet.com/sevenflames) 25,- Mökit varattuja! Rami, 040-5492482 <raimo.kangaskokko@omanetti.fi> Kysy peruutuspaikkoja yhteyshenkilöltä. Yamaha SR 125/400/500 ja XT 500 -pyörien harrastajille. 0440-800290, mainitse "ICF". 24.-26.07.2009 Pudasjärvi, Iso-Syöte XX Int. Majoitustied. Kotas-Ralli 07.-09.08.2009 Jyväskylä, Kotasen leirialue (opasteet JKL:n sisääntuloteiltä) 23. Kristillinen, päihteetön kokoontumisajo. Ural Roikka Rallye 2009 70º North, One Christ 17.-19.07.2009 Keuruu, Nyyssänniemi Camping 17.-19.07.2009 Posio, Lapiosalmen eräleirikeskus 24.-26.07.2009 Yyterin Kylpylähotelli BMW Kesäkokoontuminen MP-Huippuajot BMW Mp-kerho (www.bmwmoottoripyorakerho.fi) Riippuu majoitusvalinnasta Jukka Kukkola, 0400-531158 ja Jorma Äikäs, 0400-801076 Huonevar
??. Harleys, Buells & Indians only! 04.-06.09.2009 Turun saaristo BMW Syyskokoontuminen Pohjoisen pystymettä MP69 (www.mp69.fi) & Napapiirin MP 18.-20.09.2009 Heinihaara (Rovajärven ampuma-aluetta) Mikko Laitila, 0400-188429 25.-27.09.2009 Jämsä, Himos (majoitusvaraukset: 014-7175500) End of the Season -Rally H-DCF (www.hdcf.fi) Kimmo Vuorinen, 0400-568889 <rallycaptain@hdcf.fi> 17. Oulun Eeden 0201234905, Hotelli Kortteeri 08-5509700. Harleys, Buells & Indians only! Back to the Roots -Rally 28.-30.08.2009 Pudasjärvi, Jyrkkäkoski (majoitusvaraukset: 0400-109006) 28.-30.08.2009 Oulu, Nallikari Camping (mökit: 08-55861350) Hailuotoajo 2009 Oulu MC (www.oulumc.fi) Marja Suominen, 040-7784232 <marja.suominen@oulumc.fi> BMW Mp-kerho (www.bmwmoottoripyorakerho.fi) Kalevi Kankaansyrjä, 040-7775364 ??. Yyteri Meeting 14.-16.08.2009 Pori, Yyteri Camping Konepyöräklubi (www.konepyoraklubi.fi/) Eero Tomukorpi, 040-5127486 38. Katso lisätiedot: http://personal.inet.fi/yhdistys/sivuvaunu/ 10,- (iltakävijät 5,-) Varaa petipaikka etukäteen, tai tuo oma patja ja makuupussi! --Järjestäjän puolesta juomavesi, polttopuut ja riuku! XX Savojärven Telttakokoontuminen Sivuvaunujen Syyskokoontuminen 25.-27.09.2009 Paikka: ??? 25.-27.09.2009 Yläneen Savojärvi (Pöytyä) Lokakuun Kaljankumous Pystymettä 2009 10.-11.10.2009 Jokioinen, JMP:n kerhohuoneisto 23.-25.10.2009 Hämeenlinna (ei kuitenkaan taajama-alue...) MOTORISTIKIRKKOJA: 01.05 03.05 03.05 09.05 17.05 17.05 21.05 23.05 Motoristikirkko klo 12, Pyhäjoki, Pyhäjoki MC, 040-5578590 Motoristimessu, Nurmijärvi, 040-7013593 Motoristikirkko, Ilomantsi, mc_pogosta@hotmail.com Drive-In Motoristikirkko, Lieto, 02-4894122 Kesä alkaa Kangasalta -tapahtuma ja kirkko, Kangasala Motoristikirkko, Virrat, Virtain vapaaseurakunta Motoristikirkko klo 15, Ristiina, Tramp Bikers, 0400-897969 Motoristikirkko, Merikarvia, MK XTIÄ, ahtienator@gmail.com 24. Eero Tuomikoski, 0400-692063 <eero.tuomikoski@pp1.inet.fi> Karhulan MK (www.karmk.net) Juha Seppä, 0400-750164 25,100 sisämajoituspaikkaa 5 e/hlö/vrk, kysy yhteyshenkilöltä. Nasu-kokkoontuminen Suomussalmen Moto-Nasut Lepe Haapalainen, 050-3048498 28,Sisämajoitusvaraukset 08-732322. Triumph Run 2009 07.-09.08.2009 Vehmaa, Rautilakeskus R.A.T of Finland - Triumph MC (www.rat.fi) ??. 30,- plus majoittumiset Lisätiedot ja majoitusvaraukset Tunturihotellin nettisivuilla. Motoristien Syyssäpinät 25.-27.09.2009 Nurmijärvi, Röykkä, HTM:n maja Rätkäkuntit MC Vände Väänänen, 040-5565036 Auranmaan MP Tapio Roininen, 040-5270521 <motootto@netti.fi> Suomen Sivuvaunuyhdistys <sivuvaunuyhdistys@hotmail.com> Jokioisten MP (www.kekku.fi) Antero Vainio, 0400-858814 MP69 / Ormajoki MC (www.mp69.fi) Henri Hilander, 050-3633977 <henri.hilander@gmail.com> 30,Sisämajoituspaikat Lepeltä, 050-3048498 18,20-v juhlakokoontuminen. Eri vaihtoehtoja (riippuu majoitusmuodosta) Mökit: 08-55861350, hotellihuoneet (Eden): 020-1234905. ??. ??. Mökkivaraukset: Ilkka Uusitupa, 040-5031323. Info: kalevi.kankaansyrja@pp.inet.fi --Järjestäjän puolesta juomavesi, polttopuut ja riuku! ??. --Kristillinen, päihteetön kokoontumisajo. 07.-09.08.2009 Suomussalmi, Hossan lomakeskus (www.hossanlomakeskus.com) 16. Latoajo Seinäjoen MMP (http://smmp.fi) 21.-23.08.2009 Kurikka, Pitkämönrannan leirintäalue Heikki Tervala, 044-4114580 <smmp@smmp.fi> Sudenajo 2009 21.-23.08.2009 Lieksa, Timitranniemi Camping Lieksan MK www.finnbike.com/lmk/ H-DCF (www.hdcf.fi) Kimmo Vuorinen, 0400-568889 <rallycaptain@hdcf.fi> ??. 25,- Mökit varattuja, peruutuspaikkoja voit kysyä yhteyshenkilöltä! 25,- 07.-09.08.2009 Pyhältö, Tukkitie 30, Lintukodon leirikeskus (opastus tieltä nro 26) 35. Turkian Lintukoto XXXIV Veteraaniralli 07.-09.08.2009 Oulu, Nallikari Camping (www.nallikari.fi) VMPK / Terwamotoristit (www.terwamotoristit.net) Risto Nurmi, 044-9923210 13.-16.08.2009 Saariselän Tunturihotelli, (www.tunturihotelli.fi) Jänkhällä Jytisee XI Saariselän Tunturihotellit Oy Susanna Saastamoinen, 016-681501 <sales@tunturihotelli.fi> Big River Rally Gospel Riders (www.gospelriders.fi) 14.-16.08.2009 Isojoki, Lauhansarven matkailukeskus Jussi Tarri, 044-7997084 17
30.06 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 10.-12.07 Veteraanimopedipäivät,JämsänkoskiRasua,0400-532435 11.07 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 11.07 JoutsaChopperShow 11.-12.07 OikeaMoottoriTapahtuma,Tornio,Konevoimayhdistysry 18.07 BellaItalia,Tammela,03-5462437 21.07 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 28.07 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 01.08 Länsi-UudenmaanClassic-ajo, Nostalgiamotoristit,0440-301966 02.08 PickNick,ForssanPilvenmäki,SMCF,050-5116562 14.-16.08 TopWeekend,Sappee,FHRATampere,0400-623276 15.08 SaturdayontheRaceway,Botniaring,KoskenkorwaMC 21.08 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 22.08 Elolenkki,Hämeenkoski,GospelRiders040-5026603 29.08 MansenMäntä-Messut,Tampere, www.koneitajajakiisseliä.fi 29.08 Mopo-GP6h,H:kiTattarisuo,HMPK,0400-404057 31.08 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 05.09 NylonBull-ajo,HämeenHärkätie, GospelRiders050-5528787 10.10 OctoberSwapMeet,Teivo,FHRATampere,0400-623276 31.10 MP-Rompetori,ForssanTorikeskus,0400-526275 E KE E N II N H pyörien osasto Lajiesittelyssä jääspeedway Juontajana Tarja Mantere Voita oma moottoripyörä SMOTON arpajaisissa Busanistit-osasto Miss Moto 2009 kisan esittely Iltaohjelma MotorExtrem, ravintola Nightissa lauantaina 4.4.2009 alkaen klo 22 Avoinna lauantaina 9-17 ja sunnuntaina 10-16 Liput 5e, alle 12v. Keski-Suomen 25 Moottoripyöränäyttely Varusteita Muotinäytöksiä Rakennettujen ÄN YV N ITSE T S A A .. KU .. 23.05 24.05 24.05 24.05 27.05 07.06 07.06 13.06 16.08 30.08 Motoristikirkko,Jyväskylä,Vesala Motoristikirkko,Iisalmi,hex.isi@dnainternet.net Motoristikirkko,Karkkila,0400-475009 Motoristinkirkkopyhäklo10,Askola,MP69,www.mp69.fi Motoristikirkkoklo18,Mouhijärvi Mobilisti/motoristikirkko,Hattula Motoristikirkko,Karttula,044-5538204 Motoristikirkko,Sastamalan(ent.Vammalan)vapaaseurakunta MotoristienKirkkohetki,Paimio, P-PMPK&LietoMC,045-1398111 Tuomasmessu,Helsinki,Agricolankirkko,GospelRiders 4.-5.4.2009 Jyväskylän Hipposhallissa ROMPETORIT, NÄYTTELYT YM. 04.-05.04 K-SMoottoripyöränäyttely,Jyväskylä,JMK,050-3597958 10.-13.04 AmericanCarShow,Helsinki,www.fhra.fi/acs 11.-13.04 Rompetori&MP-näyttely,Kokkola, KokkoMC,040-5547063 18.04 Torppatori,H:kiTattarisuo,HMPK,044-5252018 25.04 "HuomaaMotoristitLiikenteessä"-kampanjapäivä 25.04 Mopoendurance6h,Alastaro,VaMP,040-8345085 25.-26.04 HotRod&RockShow,TampereenPirkkahalli,FHRATre 01.05 VappuajoOulu-Muhos,OuluMC,040-7784232 02.05 Kevätrompepäivä,TampereenPirkkahalli,VMPKTre 02.-03.05 ClassicMotorshow,Lahti,Messukeskus,0207-281750 09.05 Rompetori,Parkano,050-5891318 16.05 Rompetori,Forssanjäähalli,LCForssa,050-5909080 16.-17.05 Rompemarkkinat,Orimattila,Päijät-HämeenMobilistit 23.05 Kevätkaudenavaus,ParolanMP-Museo,050-3755730 23.05 LostTribeBikeShow,Oulu,LostTribeMC 23.05 MikkelinMegatapahtuma,GospelRiders0500-690266 31.05 MasiinaMeeting&Rompe,Nurmijärven Rajamäki,050-5172026 14.06 HelsinkiBikeShow,Helsinki,MMAF 17.06 AjoharjoitteluaAhvenistonmoottoriradalla, Hämpy,044-5403620 27.06 Bike-Expo2009,Forssanjäähalli,TripleAxery. lapset ilmaiseksi vanhempien seurassa. Lahjoitamme osan lipputuloista Keski-Suomen Keskussairaalan lastenosostolle. Näyttelyn järjestää: Jyväskylän Moottoriklubi ry Vesangantie 24, 40630 Jyväskylä www.jmkmc.fi 18
Hän on ollut kehittämässä yhdistyksen kouluttajatestejä ja opettanut myös liikenneopettajia moottoripyöräkouluttajiksi. Myös mopoilijoiden turvallisuus heikkeni jonkin verran. Opettaja, jolla ei ole omaa kokemusta moottoripyörällä, ei pysty ymmärtämään eikä opettamaan asioita motoristin kannalta. Testit ovat vaativia, koska niiden kautta halutaan nostaa suomalaisen moottoripyöräkoulutuksen tasoa ja arvostusta. SMOK toimii tiiviissä yhteistyössä muiden järjestöjen, kuten Liikenneturvan, Autokoululiiton, Suomen Motoristit ry:n ja MP69: n kanssa. Autolla voi jossain tilanteessa suojata moottoripyöräilijää tai joskus näyttää ratin takaa oppilaille, miten vaikea autoilijan on pyörää havaita, mutta siinäpä ne hyödyt ovatkin. Loukkaantuneiden määrä pysyi suunnilleen ennallaan, yhteensä 648 loukkaantunutta. Virolainen Andrus Tichler oli yksi viidestä uudesta kouluttajadiplomin saajista. Koulutuksella voidaan vaikuttaa motoristien turvallisuuteen, mutta se vaatii opettajalta omaa ajotaitoa, tietoa moottoripyörän ajamiseen vaikuttavista tekijöistä ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että oppilasta pitää joskus ohjata kuin pikkulasta jyrkänteen reunalla. SMOKin moottoripyöräkouluttajaksi pääsee kouluttajatestien kautta. Titteli myönnetään vuosittain koulutustyössä ansioituneelle SMOKin kouluttajalle. Viime vuosi oli taas edellisvuotta synkempi onnettomuustilastoissa. Tänä vuonna SMOK sai ensimmäisen auktorisoidun kouluttajan Suomen ulkopuolelta. Moottoripyöräilyn luonteen ymmärtämiseen ei riitä muutaman kerran kokeilu kaverin pyörällä. Valitettavasti tulevien liikenneopettajien koulutuksessa keskitytään opettamiseen pääasiassa auton ratin takaa. M MOOTTORIPYÖRÄOPETUS ON TAITOLAJI oottoripyöräkouluttajalta vaaditaan osaamista, jota ei saa auton ratissa. Viime vuonna opetustilanteessa sattunut oppilaan kuolemaan johtanut onnettomuus nostaa pinnalle ajatuksen siitä, ettei autoa ajamalla voi moottoripyöräilijöitä opettaa ei vasta-alkajia eikä uusmotoristeja. Smokin auktorisoimia kouluttajia on yhteensä 56. SMOKin kautta tulee uusia osaavia kouluttajia, jotka ovat valmiita kehittämään itseään ja ymmärtävät, ettei osaamista saavuteta ilman omaa panostusta ja harjoittelua. Marraskuun loppuun mennessä oli tiedossa 33 kuolonuhria, joista yli 25 -vuotiaita oli yhteensä 21. Vuoden moottoripyöräkouluttaja valittiin ensimmäisen kerran vuonna 2001. Lisävarustetelineet - Useita merkkikohtaisia malleja - Eloksoitua tai kromattua koneistettua alumiinia Maahantuonti ja myynti: IRATI OY PL 52, 02711 Espoo, puh. Hanski on oppilailleen vaativa ja palaute on analyyttistä. Jäseniä on 200, joista 56 on yhdistyksen testit läpäisseitä, auktorisoituja kouluttajia. Yhdistys on luonut moottoripyöräkouluttajille laatuvaatimukset, jotka saavuttaakseen kouluttajien pitää jatkuvasti kehittää omia valmiuksiaan. Kari Hanski vuoden moottoripyöräkouluttajaksi Kypäräpuhelimet, kypärät ja varusteet - Useita kypäräpuhelinmalleja - Kypäräpuhelinten ykkönen - Markkinoiden pitkäaikaisin valmistuskokemus - TOURING 2 kypärät myös GoldWing yhteensopivina Merkkikohtaiset tuuliohjaimet - Useita satoja malleja - Kirkaana tai tummennettuna - Vaikutus keskimäärin 15-20 cm Suomen moottoripyöräkouluttajat ry (SMOK) on valinnut vuoden 2008 moottoripyöräkouluttajaksi Kari Hanskin. Suomen moottoripyöräkouluttajat ry on vuonna 1994 perustettu yhdistys. 05 055 32 555, info@baehr.fi, www.baehr.fi Vuoden 2008 moottoripyöräkouluttaja Kari Hanski 26. Testit läpäisi viisi kouluttajaa, joille luovutettiin MP-näyttelyssä diplomit osoituksena testien hyväksymisestä. Viime vuonna kouluttajia koulutettiin ja testattiin ennätysmäärä. Sen tarkoituksena on edistää moottoripyöräkoulutusta ja kouluttajien ammattitaitoa. Ennakkotiedon mukaan viime vuonna kuoli yhteensä 11 ja loukkaantui 960 mopoilijaa. Tamperelainen atk-yrittäjä Hanski on yksi SMOKin perustajajäsenistä. Kouluttajatesteihin osallistui yhteensä 28 kouluttajaa
- Lajiliitolla on Kaasukahva-ohjelmassa kolme merkittävää yhteistyökumppania, eli Konekesko Oy Yamaha Motor, Oy Ford Ab ja erityisesti Defa-tuotemerkillä näkyvä Oy Kaha Ab. Mukana olleet kerholaiset saivat palkkioksi hyvän mielen. MP09näyttelyssä viestikapulan otti vastaan Suomen Sivuvaunuyhdistyksen puolesta Vesa Nykänen. "Tapahtuma on osa sitä yhteisvastuullista työtä, jota me motoristit harras- Hupirallin haaste kiertää. - Jos moottoripyöräurheilua ei nähdä suurissa medioissa, niin meillä on vaara menettää harrastajia muihin lajeihin. Hupiralli niminen hyväntekeväisyystapahtuma on kiertänyt eri kerhojen toimesta usealla paikkakunnalla. Tavoitteemme on tarjota tämän näkyvyyden myötä erityisesti nuorille tietoa ja elämyksiä moottoripyöräurheilun eri muodoista, minkä avulla pystymme houkuttelemaan heitä hienon lajin pariin. Kaasukahva välittää katsojille myös supermoton S1-luokan täyden MM-sarjan. Kaasukahva tarjoaa tähän mainion kanavan. Ajeluttamisen lisäksi ohjelmassa oli moottoripyörien katselua, makkaran paistoa ja musiikin kuuntelua. Tarjonta on kaiken kaikkiaan monipuolista ja sitä on paljon, painottaa Ljungqvist. Kaiken kaikkiaan luvassa on arviolta noin 50 lähetystä. Ljungqvist sanoo, että tuote sinänsä on jo kunnossa, mutta sitä pitää edelleen parantaa ja jalostaa matkan varrella. Joukossa mukana oli myös seitsemän sivuvaunupyörää, joilla tarjottiin riemua yli 60:lle Rinnekodin asukaalle. Urheilukanavalla käynnistyy maaliskuun alusta marraskuun loppupuolelle ulottuva viikoittainen moottoripyörä- ja moottorikelkkaurheiluun paneutuva ohjelma nimeltä Kaasukahva. - Kyse on kaiken kaikkiaan mittavasta kokonaisuudesta. - Luvassa on esimerkiksi enduron osalta aikuisten ja nuorten SM-sarjat Päijänneajoa unohtamatta ja moottorikelkkapuolelta Savonlinnassa ajettava EMsnowcross. Motocrossin osalta Kaasuhva näyttää MX3-luokan MM-sarjan kokonaisuudessaan, sekä supercrossin kotimaiset kolme osakilpailua. T Kerhot mukana hyväntekeväisyystapahtumissa tamme yhteiskunnassa", kertoi TFMK:n Westy (Tapsa Vesterinen) ja jatkoi "Nämä tilaisuudet ovat mahdollisia silloin, kun teemme yhdessä asioita yhteisen hyvän eteen". Kaasukahva ja Urheilukanavan muu moottoripyöräaiheinen ohjelma-aika merkitsee sitä, että lajin näkyvyys on kenties parempi kuin koskaan, kertoo Suomen Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist. - Vauhdikas Kaasukahva tulee ruutuihin joka tiistai ja lisäksi se lähetetään myös uusintoina. Moottoriliiton toimitusjohtaja näkee Kaasukahvan osalta toki myös muita tärkeitä elementtejä. Hyvä näkyvyys merkitsee samalla sitä paljon puhuttua mediaseksikkyyttä. Sama pätee tietenkin myös Kurt Ljungqvist kuljettajien osalta. - Pystymme luomaan ohjelman näkyvyyden myötä kisajärjestäjille entistä paremmat mahdollisuudet yhteistyösopimuksille. Lähetysaika on puolesta tunnista tuntiin. Lajiliiton tavoitteena on tehdä tästä urheilumuodosta nuorten silmissä haluttava. Kaasukahva-ohjelman lähetysaika ajoittuu kevätkaudella ennen klo 21: ta. Ljungqvist muistuttaa, että Kaasukahva-ohjelman toteutuminen taloudellisen myllerryksen puristuksessa ei olisi ollut mahdollista ilman hyviä yhteistyökumppaneita. TFMK:sta viestikapulan luovutti Westy. Ajokauden avajaisiin lähdettiin Bembölen kahvituvalta yli 40 pyörän letkassa Rinnekotiin. Tapahtumaa suosi aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Uusi ohjelmasarja starttasi Urheilukanavalla 3. Kesäkuukausina ohjelman on kaavailtu alkavan klo 21 jälkeen. uomen Moottoriliitto on solminut merkittävän ja ennen kaikkea näkyvän yhteistyösopimuksen Urheilukanavan kanssa. Kaasukahvan ohjelmistoon sisältyy kisalähetysten lisäksi muun muassa mie- 27. Westy TFMK: sta (oik.) luovutti viestikapulan Vesa Nykäselle (Suomen Sivuvaunuyhdistys). S Moottoriliitto ja Urheilukanava kääntävät näkyvästi Kaasukahvaa lenkiintoisia henkilökuvia huippukuljettajista, taustoitusta ja kausikoosteita. Niin sanottuja ohjelmayhteistyökumppaneita supermoton MM-sarjan osalta ovat KTM Nordic Oy ja henkilöstöpalveluja tarjoava Carrot. Touring Finlandia MK:n yhteistyökumppani, Vakuutusyhtiö Turva, osallistui tapahtumaan tarjoamalla grillimakkarat ja mehut osallistujille. Ensivuoden tapahtumapaikka on vielä avoinna, mutta sen suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Perinne jatkuu .......................................... FMK järjesti viimevuonna ajokauden avajaisten yhteydessä hyväntekeväisyystapahtuman kehitysvammaisille. maaliskuuta MP-näyttelyn koosteella. Ljungqvist korostaa monipuolisen Kaasukahva-ohjelman luomia ulottuvuuksia
EM-startteja on neljä; Englannin Donington Parkissa 19.-21.6. Tästä ongelmasta halutaan päästä eroon ja siksi Tepi lähtee liikenteeseen omalla tutulla Suzuki RG:lla, jonka historia on tiedossa. Pohjola Racingin korjaamolla Kouvolassa, jossa Tepin Suzuki RG 500 oli parhaillaan rakentelun kohteena. Mutta näinhän se on, että vedettyään kypärän hihnan kiinni kilpa-ajaja on kilpa-ajaja ja seuraavan kerran asioita herätään miettimään varikolla, kun kypärä on otettu päästä. Se rakennetaan nyt kaikilta osin täyteen iskuun niin, että se kestää kauden ajamiset. Autenttisen kaluston löytäminen on tuottanut pieniä ongelmia, sillä vaikka kyseessä on vain näytösajo historiallisilla kilpapyörillä, ne ovat silti lentokoneisiin verrattavia laitteita, joissa jokaisella komponentilla on tietty maksimi käyttötunti-/kilometrimäärä ja sen ylityttyä pyörä on hengenvaarallinen turvallisuusriski. Tämä kuva on otettu lauantai-iltana, Ystävänpäivänä 14.2. Kuten jo edesmennyt GP-tähtemme Jussi Hautaniemi aikoinaan totesi: "Tepi on semmonen salaperänen viiksiään hierova Asterixi, josta ei ota pirukaan selevee, ja jolla on Euroopassa ihan käsittämättömän suuri suosio tänäkii päevänä. Italian Varanoon Autodromo Riccardo Palettilla järjestettyyn tapahtumaan, jossa hän ajoi oheista, jo edesmenneen vanhan tallikaverinsa Barry Sheenen Suzuki RGtehdaspyörää vuodelta 1975. 28. Nyt sinulla, jolla on siihen valmiudet ja halua, on mahdollisuus saada Viime vuonna Tepi oli kutsuttuna mm. Se puhhuu vähän, ajjaa kovvoo ja sillon kun se jotakin saannoo sutkaattaa, porukka on ensiks hiljoo ja sitten kun ne tajuaa, ne räjähtää naarammaa". Tepille satelee kutsuja alan classic-tapahtumiin ja muutamissa valikoiduissa hän on käynyt perinteisesti myös ajamassa. ja Ruotsin V Linköpingissä 31.7.-2.8., joissa kummassakin ajetaan omat erilliset kilpailunsa sekä lauantaina että sunnuntaina. Moottorin alakerta uusine kampiakseleineen ja tykötarpeineen on jo rakennettu taisteluvalmiuteen, mutta yläkerta, siis sylinterit, männät ja kannet, eli se osa, jota ajaminen syö kuin leipää, odotuttaa vielä vuoroaan. Kun pyörien historioista ei ole aina ollut takeita, ajeleminen on ollut riskejä välttelevää varmanpäälle ajelua, tai ainakin sillä asenteella on lähdetty liikkeelle. Tepin RG on ollut viime vuodet Iisalmella Tepin uraa esittelevässä museossa näyttelyesineenä, mutta nyt sitä ollaan jälleen rakentamassa tositoimiin. Tämä vanha ja kulunut sanonta pitää edelleen paikkansa. Kulutusosia, kuten sylintereitä, mäntiä, männänrenkaita ja vastaavia hankitaan kauden tarpeen edellyttämä määrä. Lisäksi on tiettyjä kutsuluonteisia näytösajoja ulkomailla ja Suomessa, jotka ovat pikkuhiljaa vahvistumassa. Tämän kaiken toteutuminen kysyy tietysti myös kukkaroa. Tepi Länsivuori on ilmoittautunut omalla nimikkopyörällään, 500-kuutioisella ja nelisylinterisellä Suzuki RG:llä UEM Classic Euroopan mestaruussarjaan. Kuvassa ovat pyörän äärellä Tepi ja hänen managerinsa Pekka Sorvali. TUNNETTU KOKOONPANO TAKAISIN BAANALLE anha suola janottaa. Näin se on yhä tänäkin päivänä
Ruotsin joukkueen suoritus mitätöitiin ja Posa on suljettu myös kauden lopuista henkilökohtaisista GP-osakilpailuista. Uusi myymälä on mahdollistanut myös tuotevalikoiman laajennuksen, eli nyt sieltä löytyy myös Lehtipiste. Vanhassa toimipisteessä käyneet asiakkaat muistavat, että parkkitila oli ongelma, eli käytännössä sitä ei ollut, mutta nyt tilanne on toinen. Vuosittain ilmestyy markkinoille erityisaloista ja harrasteista kertovia Alfamerin omakustanteita useita kymmeniä kappaleita. Tuskinpa maailmasta löytyy montakaan urheilijaa kaikki lajit huomioiden joka on kyennyt olemaan lajinsa huipulla ja terveenä yhtäjaksoisesti näin pitkään. POSA PISSASI 30. Avara myymälä sijaitsee kauppakeskuksen toisessa kerroksessa. Merkki- ja mallikohtaisia korjauskäsikirjoja löytyy tarjolla olevasta valikoimasta useita satoja vaihtoehtoja. Samoin tuoreempienkin pyörien kanssa puuhastelevat tee-se-itse miehet löytävät merkkikohtaisista korjausoppaista kiristysmomentit, öljytilavuuden ja muut tärkeät tiedot, joihin tukeutuen Tiskin takana Michael Johanson, joka vastaa Alfamerin kirjahankinnoista. A ALFAMER MUUTTI UUSIN TILOIHIN huoltotoimet on mahdollisuus suorittaa. Alfamer harjoittaa myös kustannustoimintaa. Liike on auki arkisin klo 9-19 ja lauantaisin klo 10-16. .......................................... J ääspeedwaylegenda, maailmanmestari, ikiliikkuja ja todellinen teräsvaari, edelleen maailmanhuippuihin lukeutuva, Ruotsin Gävlessä asuva ja aivan näinä päivinä 61 vuotta täyttävä palomies Per-Olov "Posa" Serenius antoi Inzellissa järjestetyssä jääspeedwayn joukkue-MM-finaalissa terävöitetyn pissanäytteen. Jääspeedway on lajina rajuakin rajumpi ja hän on lukeutunut siinä kolme vuosikymmentä maailman ehdottomaan eliittiin. Niinpä vanhojen pyörien entisöijät löytävät kaavio- ja rakennekuvista vastauksen kerta toisensa jälkeen kysymykseen, miltä jonkin puuttuvan, tai rikkoutuneen osan kuuluisi näyttää. Alfamerin valikoimista löytyvien kirjavaihtoehtojen kokonaismäärä on yli 6000 nimikettä. Tämä, vuonna 1977 toimintansa käynnistänyt, tekniikkaa käsitteleviin julkaisuihin keskittyneen erikoiskirjakaupan vahvinta osaamista edustavat korjauskäsikirjat. Kannattaa käydä tutustumassa, sillä harvoin löytyy yhdestä paikasta yhtä runsasta valikoimaa. Tammi-helmikuun vaihteessa Alfamer muutti perinteisestä Helsingin Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmauksessa sijainneesta myymälästä uusiin ja avarampiin tiloihin Kauppakeskus Arabiaan, osoitteeseen Hämeentie 109-111, Helsinki. Sen valikoima ei kuitenkaan koostu tavanomaisista, julkkisten morsiammia päivittävistä juoru- ja sensaatiolehdistä, vaan koti- ja ulkomaisista, ensisijaisesti moottoreita ja tekniikkaa käsittelevistä harrastejulkaisuista. Kauppakeskuksen alimmassa kerroksessa sijaitsee pysäköintihalli, mistä löytyy aina tilaa olitpa liikkeellä moottoripyörällä, tai autolla. Alfameristä löytyy nyt myös alan lehdet. lfamer-kirjakauppa on vuosien ja vuosikymmenien saatossa muodostunut monille moottoripyörien ja etenkin vanhojen sellaisten kanssa puuhasteleville harrastelijoille tutuksi ja tiukan paikan tullen jopa pelastavaksi tekijäksi. Todennäköisesti noin pitkän uran aikana on joutunut joskus aiemminkin näytteen antamaan. Puolustelematta millään muotoa Posan käryä, hän on kusemisistaan huolimatta todella kova jätkä
Koska Ducatin geeniperimä on voimakkaasti asfalttiin ja kilvanajoon kytköksissä, paikalla oli Menokoneen toimitusjohtaja Tomi Piipponen toivotti avauspuheessaan kutsuvieraat tervetulleiksi Ystävänpäivän Ducatiiltaan ja esitti kiitoksensa aktiivisesta osanotosta. Timo Pohjola valotti omassa puheenvuorossaan Kouvolan tuntumaan kehitteillä olevan kansainvälisen moottoriratahankkeen tämän hetkistä tilannetta. Pyöräharvinaisuutena oli paikalla myös aito tehdastekoinen Ducati 750 TT F1 -raceri vuodelta 1984. kansallisessa Ducati Cupissa, sekä voittanut myös Vintage 500-luokan Euroopan mestaruuden. Menokoneen toimitusjohtaja Tomi Piipponen kertoi, että he olivat kartoittaneet moottoripyörähenkistä harrastajakuntaa, joka koostui jo olemassa olevista asiakkaista, Ducati- ja Italo-henkisistä, sekä yleisesti ottaen oman talousalueen motoristeista. Illan hämärryttyä Menokone juhlisti tapahtumaa näyttävällä ilotulituksella ja virallisen ohjelman päätyttyä meno jatkui vapaamuotoisesti Kouvolan keskustan yöelämässä. 31. Kyseisellä pyörällä piti alkujaan Eero Hyvärisen osallistua TT F1-luokan MM-sarjaan, mutta sitten tuli tietoon sääntömuutos, joka kertoi uuden Superbike-luokan korvaavan F-ykköset. ouvolassa vietettiin moottoripyörähenkistä Ystävänpäivän iltaa italialaisvaikutteisissa tunnelmissa lauantaina 14.2., kun paikallinen moottoripyöräliike, Menokone esitteli liiketiloissaan monisatapäiselle kutsuvierasjoukolle uuden edustuksensa, Ducatin. (kuva oik.) K MENOKONEEN YSTÄVÄNPÄIVÄT myös Timo Pohjola, joka piti tiivistetyn esitelmän Kouvolan tuntumaan kehitteillä olevasta, kansainväliset mitat täyttävästä moottoriratahankkeesta. missä se on palvellut aktiivisessa harrastuskäytössä kaikki nämä vuodet. Paikalla olivat luonnollisesti myös Ducati-maahantuojan edustajat, jotka esittelivät useille kutsutuille entuudestaan uuden merkin ominaisuuksia. Kutsuttuna oli läsnä myös ajajalegenda Tepi Länsivuori, joka on edelleen aktiivisesti mukana classicracing-toiminassa ja on ajanut Pohjola Racing Teamin pyörillä mm. Sen vuoksi hankkeesta päätettiin luopua ja pyörä löysi kodin Kouvolan suunnalta, Ducati 750 TT F1 -raceri vuodelta 1984. Kutsuja lähetettiin yhteensä 1200 kappaletta ja paikalle saapui monisatapäinen joukko moottoripyöräilystä kiinnostuneita alan harrastajia tutustuman Ducati-mallistoon, sekä viihtymään hyvässä hengessä italialaisen viinin ja pikkupurtavan kera
YROY tulee nimestä The Young Rider of the Year ja tämän vuoden kilpailu on järjestyksessä kymmenes. Ennen finaalisuorituksia kilpailijoille järjestetään liikennevalmiuksia ja riskien tunnistamista kehittävä jatkokoulutus. YROY alkukarsinnassa tulee täyttää joko netissä (www.yroy. Finaalissa tullaan testaamaan kilpailijoiden pyöränkäsittelytaitoa ja ajamista liikenteessä. Tuomaristona toimii Moto Survival Finlandin moottoripyöräkouluttajat YROY 2009 letko iältäsi 16-25 vuotta ja olet moottoripyörän omistaja tai haltija. Vastuujärjestäjät Suomen Motoristit, Moto Survival Finland, Liikenneturva ja Suomen Autokoululiitto kiittävätkin tukijoitaan. Lomake postitetaan kilpailun tuomaristolle tarkastettavaksi 31.07.09 mennessä. fi) tai tässä lehdessä oleva kilpailulomake. O VOITA OMAKSI MOOTTORIPYÖRÄ KILPAILUINFO ALKUKARSINNAT Alkukarsinta-aika 01.02-31.07.2009 Alkukarsintaan voi osallistua nettiosoitteessa (www.yroy.fi) tai täyttämällä oheinen kysymyslomake ja postittamalla se alla olevaan osoitteeseen. Vantaan ajoharjoitteluradalla. Jos olet, niin tässä sinulle liikennekilpailu, jossa voittona on moottoripyörä. Viime vuonna alkukarsintaan osallistui noin 800 nuorta motoristia, joista 20 parasta sai kutsun finaaliin. Tähän kilpailuun kannattaa siis lähteä mukaan, sillä voittopöytäkin on varsin näyttävä useine arvokkaine esinepalkintoineen ja päävoittonahan on uusi Rieju-moottoripyörä. Postita oheinen kysely 31.7. Kilpailua on tukemassa mm. - 23.8.2009 Vantaalla Loppukilpailussa on monipuolisia teorian ja käytännön tehtäviä. Kilpailu on ilmainen eli siitä ei muodostu kuluja osallistujalle vaan ne kustantaa järjestäjä, joka on saanut tuekseen mittavan joukon moottoripyöräilyn turvallisuuden edistämiseen panostavia yhteistyökumppaneita. Loppukilpailu järjestetään 22. mennessä osoitteella: YROY 2009 Keskisenkatu 7 33710 Tampere. Opetusministeriö. Karsinnan parhaimmisto kutsutaan kaksipäiväiseen loppukilpailuun, joka järjestetään 22-23.8. LOPPUKILPAILU Loppukilpailuun valitaan alkukarsinnan 20 parasta kilpailijaa. Näin on myös tänä vuonna. Alkukarsintaan osallistuneista valitaan satunnaisesti 40 kilpailijaa valmentavaan koulutukseen ennen loppukilpailua
· 2. 2. ( ) Nostat molemmat jalat heti jalkatapeille. ( ) Toimiva ja lämmin ajoasu tuo ajamiseen pelivaraa. 1. ( ) Jarrutat ensin etujarrulla ja sitten molemmilla jarruilla. Mikä on oikea toimintajärjestys onnettomuuspaikalla. ( ) Ensiapu, hätäilmoitus ja tilannearvio. ( ) Jarrutat samanaikaisesti sekä etu- että takajarrulla. ( ) Moottoripyörän käsittelyharjoittelussa vaatetuksella ei ole merkitystä, koska nopeudet ovat alhaisia. ( ) Kuljettajan tekemä virhe. Osio 10. Voit vastata näihin kysymyksiin myös osoitteessa www.yroy.fi · 1. ( ) Nostat ensin vasemman jalan jalkatapille, jotta voit vaihtaa heti isommalle vaihteelle. ( ) Vaatetuksessa ei tarvitse olla heijastimia, koska motoristin ei ole turvallista ajaa pimeässä. 8. ( ) Kokonaismatkaa jarrutuksen aloittamisesta moottoripyörän pysähtymiseen. Merkitse valitsemasi vaihtoehto selvällä rastilla vaihtoehdon eteen (x). Osio koostuu monivalintakysymyksistä. ( ) Ylinopeus. Miten toimit oikein. Mitä motoristin on syytä ottaa huomioon pukeutuessaan. Osio koostuu kirjallisista tehtävistä. ( ) Etupyörän lukkiuduttua mitään ei ole tehtävissä, seurauksena on välitön kaatuminen. 6.Mikä on tyypillisin moottoripyöräonnettomuuden syy. ( ) Pidät etujarrun lukossa, sillä näin saadaan tehokkain jarrutuspito, ja taitava motoristi osaa pysäyttää pyörän etupyörä lukkiintuneenakin. Moottoripyöräkerhot ja Liikenneturva sekä Autokoululiitto tekevät paljon rivimotoristin eteen. Mitä tarkoitetaan moottoripyörän pysähtymismatkalla. Lue kysymykset huolella läpi, ja vastaa kussakin kysymyksessä vain yhteen kohtaan. Kun lähdet moottoripyörällä liikkeelle: ( ) Nostat ensin oikean jalan jalkatapille, jotta voit käyttää takajarrua hitaassa nopeudessa. 7. ( ) Ensiapu, tilannearvio ja hätäilmoitus. Jarrutat voimakkaasti, jolloin etupyöräsi lukkiintuu. Jos useampi vastaus tuntuu oikealta, valitse tällöin mielestäsi paras vaihtoehto. ( ) Kallistamalla ohjaaminen on nopein ja tehokkain tapa ohjata. Osio (voit vastata myös tyhjälle lomakkeelle) 9. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät keinot, joilla pärjäät motoristina liikenteessä? 1. 4. Mitä mielestäsi näiden tahojen tulisi tehdä moottoripyörävahinkojen vähentämiseksi? Nimi: Osoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Syntymäaika: Sukupuoli: Puhelinnumero: Sähköpostiosoite: Moottoripyöräni merkki ja tyyppi: Päiväys: Allekirjoitus: Kilpailulomake on palautettava viimeistään 31.7.2009 mennessä. Mikä seuraavista ohjaamiseen liittyvistä väitteistä pitää paikkansa. ( ) Ohjaustangon kääntäminen samalla tavalla kuin hitaassa nopeudessa on tehokkain tapa ohjata maantienopeudessa. Miten jarrutat tehokkaasti ajaessasi suoraan kuivalla tiellä. ( ) Ulosajo tieltä. ( ) Reaktiomatkan ja jarrutusmatkan summaa. Kysymyslomakkeessa on kaksi osiota. 2. ( ) Löysäät etujarrun hetkeksi hieman, varmistat että etupyörä pyörii, ja jarrutat uudelleen voimakkaasti. ( ) Jarrutat lukkoon takajarrun ja sitten molemmilla jarruilla. ( ) Matkaa, jonka moottoripyörä kulkee reaktioajassa. 3. 5. Kilpailuun eivät saa osallistua motoristit, joilla on kilpailulisenssi tai moottoripyöräalan ammattilaiset kuten liikenneopettajat tai moottoripyöräpoliisit. KIITOS VASTAUKSESTASI! ONNEA JA MENESTYSTÄ YROY 2009 KILPAILUUN!. ( ) Tilannearvio, hätäilmoitus ja ensiapu. Ajat taajamanopeudella kuivalla asfaltilla, kun huomaat edessäsi koko tien levyisen esteen. ( ) Nopeasti oikealle käännettäessä on oikean puoleista kahvaa työnnettävä eteenpäin
Mikä tämän tyypin kypärissä poikkeaa tavallisena pidetystä integraalikypärästä. Lämpimän ilmanalan maissa endurokypärien käyttöalue on laajentunut matkamoottoripyöräilyyn. Mallinimi TourX-3 vihjaa, että kyseessä olisi Arain kolmas endurokypärä. Täällä pohjoisessa niitä käytetään myös moottorikelkkailussa, ja mönkijäkuskien keskuudessa endurokypärä lienee ykkösvalinta. Ehkä niitä on ollut useampiakin, sillä rajan veto mallisarjojen välillä on vaikeaa. Hikoilun ja huohotuksen takia myös visiirin huurtuminen on enduroajossa ongelma. Siksi endurokypärän sisällä on paljon ilmatilaa Lipan ja visiirin irrotukseen ja kiinnitykseen tarvitaan vain pieni kolikko, jolla aukaistaan kaksi ruuvia visiirin molemmista päistä. Arvosteluja ajovarusteista TourX-3, Veijo Saano uusi endurokypärä Arailta Useimmilla johtavista kypärien valmistajista on mallistossaan myös endurokypärä. Saksassa ei enää puhuta endurokypäristä, vaan nimitys on Reisehelm, matkailukypärä. Lipan kulmaa voi säätää.. Samoin on endurokypärälle tyypillistä suun kohdalta pitkänomainen muoto. Endurokäytössä näkee usein myös Arain crossikypäriä, joiden mallitunnus on VX. Siitä tuli viime ajokauden lopulla uusi kehitysversio TourX3, jota ennätin kokeilla ennen kesäkelien päättymistä. E 34 ndurokypärät lisäävät suosiotaan. Arain enduromalli on nimeltään TourX. Ainakin lippa, joka suojaa silmiä auringon häikäisyltä ja jonka taakse voi päätä kumartamalla piilottaa silmänsä, jos edellä ajavan takapyörästä on lentämässä enduropolun kuraa päin naamaa. Fyysisesti rasittavassa enduroajossa on kuskin saatava paljon hengitysilmaa. Myös Arain endurokypärän nimi, TourX, viittaa matkailuun. Viime ajokauden loppuvaiheessa Arai julkisti uuden version endurokypärästään
Visiirissä on Pinlock-tappikiinnitys huurtumista estävälle kalvolle. Arain sisälle kuului ajoviiman hiljaisia vihellyksiä, joita System V ei tehnyt. Niillekin on sulkuventtiili, jossa on kaksi aukioloasentoa. Ilman lippaa ajamistakin kokeilin. Vääntö ei kuitenkaan Suomessa laillisissa nopeuksissa ollut häiritsevän voimakasta, jos lippa oli säädetty oikein ja pidin pääni tarkasti pystyssä, kallistamatta sitä sivulle. Nakupyörä Moto Guzzi V50:llä ajamassani kokeessa, jossa vertailukypärä oli yksi markkinoiden hiljaisimmista eli BMW System V, oli TourX-3 äänekkäämpi. Kuten Arain kypärissä aina, TourX-3: n ulkokuori on laminoimalla kuiduista tehty. Mukavuudeltaan TourX-3 oli Shoei Multitecin veroinen. TourX-3 istui päässäni mukavasti, puristamatta ja painamatta mistään kohtaa. Jos kulma oli väärä, pyörteet heiluttelivat kypärää ja ajoviima vinkui lipan aukoissa. Poskipalat ovat irrotettavissa ulkoapäin, mikä helpottaa kypärän riisumista onnettomuustapauksissa. Arai Viperissä oli L selvästi liian pieni ja XL istui napakasti. Kaikissa on venttiilit, jotka voi sulkea tai aukaista puoliksi tai kokonaan. Niskassa on vielä yksi, leveä ilmanpoistoaukko. Tuuletusta kerrotaan parannetun. Vertailukypäräni Shoei Multitec ja BMW System V, molemmat avattavia integraalikypäriä, tärisivät yhä ajoviiman pyörteissä. Käyttövipu on pieni, mutta kyllä senkin saa sormella liikkumaan. Toisaalta sivulle vääntö väheni lähes olemattomiin. Päälaella on kaksi aukkoa sisään menevälle ilmalle, ja ylhäällä takaraivolla on puolestaan kaksi alipainerööriä. Tuolloin TourX-3 ei enää istunut päässä niin vakaasti, vaan tärisi turbulensseissa. Kalvo kuuluu kypärän vakiovarustukseen. Kiinnityshihna lukittuu kaksois-D-mekanismilla. Ensivaikutelma moottoritieajossa oli myönteinen. Alaleuan sivuilla on kaksi tuuletusaukkoa. suun ja nenän edessä. Seokselle Arai on antanut nimen Super Fibre. Useimmat kokeilemieni kypärien valmistajista lupailevat todellista pienempää painoa. Punaisista kangaslipukoista vetämällä saa Arain poskipehmusteet pois, jolloin onnettomuustilanteessa kypärän riisuminen onnistuu helpommin. 35. Leukatilaa on molemmissa Arai-kypärissä paljon pitkäkin Istuvuus ja näkyvyys (Alh.) Oikealla olevassa Arai TourX-3:ssa on paljon enemmän vapaata tilaa suun edessä ja leuan alla kuin vasemmalla olevassa vertailukypärässä (BMW System V). Moto Guzzi Stelvion pleksin tuottamat pyörteet eivät juuri kypärässä tuntuneet. Sisään menevän ilman venttiilien käyttöpainikkeet ovat pienet, mutta kyllä niitä pystyy käyttämään ajaessa, jopa talvihanskoilla. Kypärän osalta lippa tuntui pleksillä varustetun pyörän selässä olevan hyödyksi. Turbulenssien ja melun suhteen ei yleispäteviä ratkaisuja ole, vaan lopputulos riippuu useasta tekijästä. Lukema on Arain perinteiden mukaan täsmälleen se, mitä on ilmoitettukin: 1680 ± 50 g. Niiden sulkuventtiilit ovat leukakaaren sisäpuolella. Kuorikokoja on viisi, mikä tarkoittaa, että pienipäisille sopiva kypärä on myös ulkomitoiltaan pieni, eikä pelkästään paksummalla sisäkuorella täytetty iso kypärä. Sisäkuori koostuu kolmea kovuutta olevasta Styroxista. Koko XL oli hieman väljä, joten luultavasti L-koko olisi ollut sopivin. Melukaan ei ollut paha. Jotta istuvuus saataisiin yksilöllisesti mahdollisimman hyväksi, on saatavissa kuutta eri paksuutta poskipaloja, ja myös muita pehmusteita on eri paksuuksina. Mutta aina nopeuteen 90 km/t asti ero oli pieni. Mutta vain, kun lippa oli säädettynä oikeaan kulmaan. Suun edessä on isot tuuletusaukot. Vihellykset voimistuivat ja kehittyi kohiseva pauhu, jota ei ilman korvatulppia kestä. Kun käänsin päätäni sivulle satasta tai suurempaa nopeutta ajaessani, ajoviima sai aikaan vääntöä, jota ei System V:ssä tuntunut. Myös tuuletusaukkoja on reilusti. Painosta ja muista ominaisuuksista TourX-3:n lippa kiinnitetään kypärään ruuveilla, joiden päälle laitetaan peitelevyt. Kun olin kiinnittänyt lipan paikoilleen, mittasin XL-kokoisen TourX-3:n painoksi 1680 grammaa. Vaikutelma vahvistui verratessani TourX-3: a Shoei Multiteciin, joka on parin viime kesän aikana ollut suosikkikypäräni. TourX-3 ajossa Raikasta hengitysilmaa tulee kypärän sisään suurista tuuletusaukoista, jotka voi säätää puoliksi tai kokonaan kiinni. Kun säädin Stelvion pleksin alaasentoon ja laitoin pleksin yläreunaan tuulenohjaimen, oli TourX-3 täysin tärinätön. Satasen vauhdissa ja moottoritiellä TourX-3 erosi selvästi System V:stä
Tourenfahrer Juni: 76-82, 2006 (vertailu Arai VX-Pro, Axo Switch, Held SX-Pro Wizard, IXS HX-166, Lazer MX 6, Nexo Cross P1 Blade, Nolan N52, OBG Jokker 1000, Premier Predator F2, Hark MXR Pichon, Shoei VMoto, Takai NTX-10, UVEX SX 250, X-Lite X501 Adventure). 36. Saatavana on yhdeksän kokoa väliltä XXS (49-50) - XXXL (65-66). Kalvo asettuu hyvin paikoilleen, vaikka visiiri on muodoltaan terävämpi kuin integraalikypärissä yleensä. Toimintatavan tajuaa heti. Maahantuoja Oy Brandt Ab, Tuupakantie 7B, 01740 Vantaa, puh. Mutta ehkä on myös niitä, jotka endurokypärän ulkonäön takia eivät suostu tuollaista pahisnaamaria päähänsä laittamaan. Kypärän silmäaukko on iso, joten näkyvyys oli TourX-3:n sisältä erinomainen. Arai TourX-3:n mukana tulee kangaspussi, ohjekirja ja pikku pullo silikonivoiteluainetta tuuletusventtiileihin ja visiirin saranoihin. Sillä voi olla Kenelle endurokypärä? TourX-3:n poskipehmusteet sekä päälaelle ja pään ympärille tulevan pehmusteen saa helposti pois pesua varten. Endurokypärillä on omanlaisensa ulkoasu, joka tuo mieleen Darth Vaderin elokuvasarjasta Tähtien sota. Enduroharrastajille ainakin, ja tuolloin ehkä mieluiten ilman visiiriä ja ajolasien kera. Näkyvyyttä varmistaa hyvä ilmanvaihto. Jos kuraa tulee päin pläsiä, voi TourX-3: n pestä kokonaan. Joidenkin pyörien kanssa toimii, kuten edellä kuvasin, mutta joskus voi tuloksena olla kypärän tärinään ja meluisuuteen tyytymätön kuski. Paras pesutulos saadaan, kun poskipalat sekä päälaelle ja pään ympärille tuleva pehmuste pestään erillään. Leukahihnan päässä on neppari, joten hihnan pää ei jää ajoviimaan vipattamaan ja piiskaamaan kypärän reunaa. Tuuletusilma kiersi ympäri päätä takaraivolle asti. Venttiilien aukioloa valitsemalla saa valituksi alueen, joka tuulettuu. leuka mahtuu, samoin nenä. Pieni pidike visiirin reunassa nimittäin lukitsee visiirin aina, kun visiiri painetaan täysin kiinni. TourX-3 sopii sellaiseen ajoon hyvin. Silmälasien asettelu silmille kypärän ollessa päässä sujui ilman suurta vaivaa. Kun ajoin viileässä säässä (+8o) ilman Pinlock-kalvoa, ilmeni huurtumista, mutta vain visiirin alareunoissa sivulla, joten sekään ei näkyvyyttä olennaisesti heikentänyt. Visiiri avautuu lipasta huolimatta ylös asti, mutta ei koskaan vahingossa. Kiitokset Lauri Laitiselle Moto Guzzi V50:n lainasta ja ajokuvien ottamisesta. Lisää lukemista endurokypäristä Motorradmagazin MO 4:66-69, 2008 (vertailu BMW Enduro, Arai TourX-2, Shoei Hornet DS, Uvex Enduro). Käytettynä ilman lippaa ei TourX-3 tuntunut tuovan mitään etua verrattuna esimerkiksi Arain Viper-malliin (ks. Avatessa on visiirin reunaa raotettava hieman eteenpäin. Leuan alta esiin vedettävä spoileri vähentää ilman nousua suun eteen, mikä on hyödyksi kylmällä ilmalla ajellessa. Matkailukäyttöönkin kypärä sopii, mutta kannattaa ensin huolellisesti kokeilla, toimiiko tällainen lipallinen kypärä hyvin oman moottoripyörän selässä. oma osuutensa endurokypärien suosioon. Ohjehinta on 595 e (väri Frost black, mikä näkyy oheisissa kuvissa) tai 685 e (värit "longway blue" ja "longway red"). Ujojen nuorten mielestä tuollainen kypärä voi olla "über-cool", varsinkin tumman visiirin tai tummien ajolasien kanssa. Pinlock-kalvo on helppo laittaa visiiriin, joka irrotetaan kiertämällä 5 sentin kolikolla 2 ruuvia auki visiirin molemmista päistä. Ilmaa ei tullut silmiin vetistävästi, vaikka suun ja leuan ympärillä oli voimakas ilmanvaihto. Nepparin vastakappale tosin on turhan korkealla, lähes kypärän reunan alla, joten sen löytäminen vaatii oikeat otteet. Moto-1 nro 8/2008). 0207 757 200, faksi 09-878 5276, sp: info@brandt.fi
Erityistä huomiota on kiinnitetty saappaan materiaaleihin ja korkoon mitkä takaavat täydellisen sopivuuden sekä tyylikkään ulkonäön. 195,00 Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy - Harjavallantie 7 29250 Nakkila - Puh. Pyörä ja Mopo Oy Nakkila - Helsinki - Kuopio - Pori - Tampere UUTUU S > GRT AQUATECH 225,00 > G donAH AQUATECH näiden vettäpitävien ajosaappaiden hienot yksityiskohdat tekevät näistä ajosaappaista nautinnolliset. Saappaan sisäpuolen suunnitteluun panostettu aika takaa erittäin miellyttävän saappaan. Maahantuoja Täysin uusi malli muodikkaalla ulkonäöllä! Saapas on suunniteltu naisille ominaisten jalanmuotojen mukaisesti. (02) 5352500 - varaosat@npm.fi 25.2.2009 12:17:10 Gaerne25.2.indd 1 37
Väkeä tuli paikalle viljalti vielä lauan tainakin. Mutta jäät lähtivät kerta rykäisyllä piletti kassan kukkahattuisen rouvan kaapatessa huuruisen motoristin tiukkaan halaukseen! Kaikki saapujat toivotettiin rallitoimiston hoitajan taholta lämpimästi ja suurieleisesti tervetulleeksi. Lopulta vahvuudeksi todettiin 113 alan harrastajaa. Tämä sopikin täydellisesti: isoilla teillä ei suolattu ja pienillä väylillä puuteria piisasi seikka joka taisi olla erityisesti enskamiesten mieleen. V MP69:n Talviralli järjestettiin niukasti edellisvuosia pohjoisempana Pihtiputaalla. Karttaan oli laitettu rasti hiukan Pih tiputaan eteläpuolelle Alvajärven rantaan Suvannonlahden leirikeskuksen kohdalle. Kuvassa oikealla Raido Remmelg etelänaapurista, jolla on takanaan lähes parikymmentä talvirallia. Helmikuun toiselle viikonlopulle tultaessa KeskiSuomessa oli reilusti toistakymmentä asetta pakkasta ja lunta satoi lähes yhtäjaksoisesti keskivii kosta alkaen. Viimevuosien talvitapahtumien yhtey dessä on tullut tavaksi taivastella kelien surkeutta. Ulkomaalai sia oli poikkeuksellisen vähän: vain kahden hengen ryhmät Saksasta ja Virosta. Vai liekö nimitys liian kapeaalainen, sillä tällä jengillä näytti olevan ohjelmatouhujen lisäksi osuutensa niin ruuan valmistuksessa kuin jakelussa sekä puhvetin pidossa. Mutta nyt kelpasi! Kelit olivat kuin lapsuustalvien postikorttimaisissa muistikuvissa. Neuvostoliittolainen sivu vaunuyhdistelmä paarusti lumessa neli numeroista pikkutietä, ja ajolinjoissa oli hiukan epävarmuutta. teksti & kuvat: Pauli Ylikoski TALVIRALLI 2009 aan olihan hieno talvipäivä! Aurinko mollotti oranssina kiekkona pakkasusvan takana ja lumiset kuuset vaikuttivat sinivioleteilta. Talvirallin ohjelmatarjonta on tavannut olla suhteessa tapahtuman karuun luontee seen. Matti oli tunnettu etenkin pustan pyörien erikoismiehenä, niinpä kolopalloskabaa käytiin komean Talkooperinteen jatkajat 38. kuksen rakennuksissa, ja pian selvisikin, että kyseessä oli showryhmä Rajatappaus. Samanlaisia iloisia rouvia näytti pyörivän joukkueen verran leirikes Kuuraiset puut ja mieto savun aromi rallitunnelmaa parhaimmillaan. Edellinen Talviralli Alavuden Vetämäjärven vesisateessa on tuoreessa muistissa. Kunnollinen talvisää houkutteli kuuramotoristit liikkeelle, ja lauantaina alkuiltapäivästä sadan osanottajan raja ylittyi Kivelän Esan saapuessa muovi luoteineen paikalle. Olisihan siinä tiessä ollut selvät urat, mutta kun raideleveys ei passannut. Lisäksi uria oli vain kolme, joka on mäennyppylälle noustessa riski. Kipakka pakkanen ja edel tävän viikon reippaat lumisateet viimeiste livät oikean tunnelman. Tandemhiihdot lienee laskettavissa jo perinteeksi, mutta muutakin kilvoittelua harrastettiin jopa herraskaisesti golfia! Pihtipudas tunnetaan piireissä laajalti edesmenneen motoristipersoona Matti Viron kotipaikkana. Loppumatkasta oli niin hyvä ajorytmi, etten oikein malttanut taukoja pidellä, joten perille päästyä olin aivan ahtojäässä
Riittää kun pää ja sydän ovat mukana. TALVIRALLISSA PIHTIPUTAALLA 2009 PALKITUT Ilmoittautuneita 113 henkeä, pyöriä 91 kpl Pisin matka: Thomas Rohe, Saksa 1100 km Martin Held, Saksa 1100 km Pisin matka Suomesta: Heikki Mustonen, Turku 470 km Vanhin osallistuja: Jussi Vähä-Mattila, Äänekoski 63 v Eniten Talviralliosallistumisia: miehet Risto Virtanen, Lahti 31 kertaa naiset Marja Kivimäki, Vilppula 13 kertaa Erikoispalkinnot: Raido Remmelg, Viro (460 km ja 17. (Oik.) Talvipyöräilykö kylmää puuhaa. (Alh.) Ensi vuonna taas! 39. Timo Junno tulistelemassa. Eihän toki ainakaan silloin, kun hyvin pakastunut tuubaenduro täytyy saada hereille. Tour de Pannonia Golf -nimen alla ja virvokkeet nautittiin Pannonia-Paarissa! Lauantain ruokailussa Kokon Pekka ehti hetkeksi pysähtyä juttelemaan järjestäjän ominaisuudessa tämänkertaisesta rallista. Suorastaan hykerryttävän hauskoja yksityiskohtia olivat Pekan kertomat muonituskuviot, jossa muun muassa veljesten vanhemmat olivat leiponeet rallikansalle sämpylöitä ja täti pullaa! Myös Rajatappaus-ryhmän mukaan saamisessa oli sukulaisuussuhteista ollut hyötyä. Kun oli tukevasti syöty ja PannoniaPaarissa väsyksiin rytkytetty, saattoi kamiinan hehkussa havuilla loikoessa ajatella, ettei rallin maininki ja tunnelma ole järjestävän organisaation laajuudesta tai ammattimaisuudesta kiinni. Paljon kuulee talkoohengen hiipumisesta juttuja, ja onhan se puute esimerkiksi Kontiorallien yhteydessä nähtykin, mutta tällaiset Talvirallin kaltaiset onnistuneet tapahtumat luovat kyllä uskoa tulevaisuuteen. Talviralli. "Meitä on niin pieni porukka, että säälistä tuli apuun muun muassa Raahen ja Peräseinäjoen motoristeja, jotka tulivat jo torstaina tänne meitä jeesaamaan telttojen pystytyksessä ja monessa muussa hienosti on saatu kavereilta apua", kertoi Pekka, ja jatkoi: "jo kaksi kuukautta rouvat ovat sanoneet, että eipä ole miehiä juuri näkynyt...". kerta) Kalle Kindel, Viro (460 km) Timo Junno, Oulunsalo, säälittävin matkatarina Reijo Hautala, Raahe, Keittolan Tätien Ihannepoika Juha Isosalo, Muhos, antoi Keittolan Tädeille sivarikyytiä Risto Virtasella oli jo 31. MP69:n Talvirallia järjestää tavallisesti joku paikallinen kerho, mutta tällä kertaa tapahtumaa tekivät ja koordinoivat pihtiputaalaiset motoristiveljekset Pekka ja Paavo Kokko, jotka olivat rekrytoineet mukaan kavereita ja sukua. Touhua siis piisaa pienemmänkin rallin järjestelyissä. Markku Kivimäki ja tyylipuhdas talviIssikka. Sunnuntaiaamun sininen hetki. (Vas.) Kamiinan luukun kolina unen läpi kuultuna on puhdasta nostalgiaa
40
He näyttivät kansalleen kunnian tien, joka oli raskas, mutta ainoa". 41. Sisätilojen tutustumisen jälkeen suuntasimme kulkumme isoon lähes 3 hehtaarin ulkoilmamuseoon, jossa oli tuhansia kivilohkareita. Varsin useat muistomerkeistä löytyvät pienten taloryhmien kuten Haukilan ja Tyynelän luota. Ajoimme liekkipatsaalta suoraan Raatteen Portille. Tämä yksinkertaisesti siksi, että nuo ankarat taistelut käytiin Raatteen ja Suomussalmen kirkonkylän välisellä tiellä. motteihin. KIERROS KOTIMAASSA RAATTEEN TIELTÄ KUUSAMOON Kalevi Kankaansyrjä Suomussalmi ja Raatteen tie ovat ikuisiksi ajoiksi kirjoitettu Suomen historiaan. Tämän Talvisodan monumentin keskellä on "Avara syli" -keskusmuis- ¦ Liekkipatsaan on suunnitellut Alvar Aalto. Alvar Aallon muotoilema Liekkipatsas on tienhaarassa, jossa tie 912 erkanee ja etenee lähes kohtisuoraan itää. tiedustelun ja aikataulumme mukaan mielenkiintoisimmilta näyttäville kohteille. Tuolloin vuonna 1939 talvella neuvostovallan tarkoitus oli katkaista Suomi kahteen osaan maamme kapeimmasta kohdasta. S uomussalmen kirkonkylältä Raatteen tietä pitkin Venäjän rajalle kertyy noin 40 kilometriä. Puolivälissä matkaa löytyy Raatteen Portti. Paluumatkallamme aioimme pysähdellä menomatkan ns. Portilla kahvion lisäksi oli museo, jossa on Talvisota Suomussalmella -näyttely. Venäjän rajan pinnassa etenemisen pysäyttää raja-alueen puomi. Tuolla maratonin pituisella tieosuudella ratkaistiin osittain Suomen kohtalo. Talvisodan päättymisen muistopäivänä (13.3.) vuonna 2003 vihittiin käyttöön myös ulkoilmamuseo. Tuloksen tiedämme ja noille isiemme ja isoisimme sankaritöiden tapahtumapaikkojen kilometreille suuntasimme Ritun kanssa viime heinäkuussa matkamme. Päädyssä on kenraali Hjalmar Siilasvuon sanat: "Moni urhea soturi lunasti sydänverellään Suomussalmen suuret voitot. Venäläiset joukot olivat sitoutuneita täysin tiehen ja sen varressa olevien taloryhmien suojiin. Täällä pohjoisimmassa Kainuussa kohtasi Talvisodan aikaan suomalaisten henki ja tahto vastaan neuvostomateriaali. Tuolloin metsien kätköistä hyökänneet suomalaiset tuhosivat venäläisdivisioonat ns. Ennen Porttia ja sen jälkeen on lukuisia taisteluiden muistomerkkejä, joista yksi on omistettu venäläisten vainajille
Parkkipaikalla pissatauolla oli pidettävä visiiri kiinni sääskiparvien vuoksi. Pistäydyimme tälle rauhan sanoman muistomerkille sinne johtavaa polkua pitkin noiden tuhansien ja taas tuhansien kivien lomitse. Pyörä parkkiin ja Vartiomuseoon, jossa kaksi suomussalmelaista reipasta opiskelijatyttöä olivat oppaina. minimissään 200 m ja leveimmillään 3 km. Tuo tarkoitti, että oli palattava tulojälkiä runsas 20 km ja noiden kilometrien aikana pysähtelimme Raatteen tien muistomerkeille ja taistelupaikoille. (Ah.) Neuvostopanssari mallia "reikäjuusto". ylöspäin. Museo on entisöity vuoden 1939 asuun ja omassa lajissaan se on ainoa, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Miksi ihmeessä matkailevat ihmiset olivat jättäneet roskapussinsa tänne ongelmineen. Juntusranta vaikutti kaikin puolin kiireettömältä kylältä. Pelkkä juntu sana JUNTU tomerkki, jossa on 105 vaskikelloa: yksi jokaiselle Tavisodan päivälle. Suopursut kukkivat rämeillä ja tien vierustoilla. Metsäinen korpi ja suomaisemat hallitsivat näkymää. Jokaisen kiven sanotaan kuvaavan täällä yhtä kaatunutta sotilasta. Meidän seuraava määränpäämme oli Juntusranta. Museo on auki vain kesäisin ja noin 7000 vierailijaa meidän tavoin löytää tiensä tänne maamme yhteen ääripisteeseen. Samaisen parkkipaikan roska-astia ja sen ympäristö oli jätevuoren alla. Tämä 20 kilometriä oli nopeasti takana ja sen jälkeen oli rajapuomi edessä. Tuskinpa olimme päässeet tielle 843 kohti Juntusrantaa, kun ensimmäiset porot löntystelivät teillä ja näin kuljettajan tarkkaavaisuusaste nousi kaksi pykälää Purasjokilinjan taisteluhautaa. Parkkipaikka on kettujen ja muiden metsäneläinten ravintopiste, jossa ne repivät muovisäkit auki ja näky tämän jälkeen ei silmiä hivele. Portilta eteenpäin oli tie päällystämätöntä, mutta hyväkuntoista. Nämä kellot soivat tuulessa hiljaista viestiä sodan mielettömyydestä. Vartiomuseo kertoo esineineen ja dokumentteineen itsenäisyytemme ajan rajamiesten elämästä. "Avara syli" -muistomerkki kivikentällä, jonka kivet muistuttavat talvisodassa 1939-40 kaatuneista suomalaisista ja neuvostoliittolaisista sotilaista. Rajalle oppaiden mukaan vartiosta on noin 1200 metriä ja rajavyöhyke näillä seuduin on VARTIOMUSEOLLA 42. Näistä merkittävin oli Purasjokilinjan kunnostetut taisteluasemat. Päällyste on jätetty tekemättä, sillä loppumatka Rajavartioasemalle saakka on tarkoitus noudattaa niin linjauksensa kuin päällysteensä mukaan täysin vuoden 1939/40 tietä
Kuulimme, että päällimmäisenä juttelun aiheena oli poikkeuksellisen vilkas kyy käärmekesä. Pituutta järvellä on noin 3 kilometriä, leveyttä kapeimmillaan 10 metriä sekä syvyyttä 50 metriä. Hieman Murtovaaran jälkeen valintani on Kuparivaarantie, tie numero 18844. Ohitamme Hossan jälkeen kalliomaalauksille johta van tienhaaran, josta poiketaan niinikään JulmaÖlkylle. Numerosarjasta voi päätellä, ettei tämä todellakaan ollut oikopolku tai nopein reitti Kuusamoon, mutta varmasti vaihtoehtona mielenkiintoisin. Tervaa poltettiin 1800luvulta lähtien ja peltoja kaskettiin täällä Kainuun kaukaisimmassa kolkassa. Kasketut pellot aidattiin riista eläinten vuoksi ja näin saatiin tuplahyöty. Päätimme siirtyä hemmottelemaan itse ämme muutaman kilometrin päässä kes kustassa olevaan Kuusamon Tropiikkiin. tarkoittaa polkua ja kaikki lähipolut ovat kin kautta vuosisatojen päätyneet Juntus rantaan, jonne perustettiin mm. KUUSAMO 843 MURTOVAARA 8421 HOSSA 5 JUNTUSRANTA 843 2. 912 3. Hossan valtakunnallisesti arvokkain nähtävyys on värikalliot, joissa ihmisen todistetaan eläneen ja metsästäneen näillä seuduilla tuhansia vuosia sitten. Suomeen on maan hal keamisesta syntynyt kolme kanjonijärveä, 43. Patikointipolkuja ja majoitusta löytyy moneen makuun telttayöpymisestä luonnonhelmasta loma keskusten moniin erilaisiin palveluihin. Aukot kuitenkin ansoitettiin ja näin viljapellot ansoineen tarjosivat myös riistaa. Elettiin heinä kuun puoltaväliä ja tämä tuntui oudolta vai olivatko ihmiset rinkkoineen maastossa. Sattumalta kuulimme kainuun murretta parista lähipöydästä. Vuoden kainuulaiseksi kyläksi Juntusranta valittiin vuonna 2007 ja 1996 kylä sai valtakunnallisen valinnan. LIEKKIPATSAS 2. Pysähdyimme Hossassa ruokailemaan. Suomus salmen kunnan ensimmäinen koulu. Vain auton leveys oli tiellä, päällystettä lähes koko matkan ja nimensä veroisesti oli tarjolla luontoäidin antimia kymmenkunta kilometriä. Täällä harju ja vaaramai semien lisäksi löytyy lukuisa kirkasvetisiä järviä. Valitsimme savu porosalaatin. Juntusrannan jälkeen tie kapeni, mutta vastapainoksi päällyste koheni ja olimme pian Hossassa. Aitaan jätettiin pieniä aukkoja, joista jänikset pyrkivät viljapelloille herkutte lemaan. Alueesta on monipuolisuudellaan muodostunut yksi maamme merkittävim mistä retkeilyalueista. Etelä Suomesta on turha etsiä vastaavaa, mutta jälleen kerran oli varottava poroja useaan kertaan. PURASJOKILINJA RAATE 1. 1. SUOMUSSALMI Valpastu poronhoitoalueella sarvipäiden vuoksi. Taivas aukeni Kuusamossa ja lyhyeksi turneeksi tarkoitettu keskustaan tutustu minen supistui entisestäkin lyhyemmäksi. Lounasajan ollessa takanapäin oli tyydyt tävä kylmäruokalistaan. Me olimme ainoat matkailijat. joista JulmaÖlkky on suurin. Monen talon koira oli ollut kyynpureman kohteena ja näitä matelijoita olisi hyvä vaeltajienkin varoa. RAATTEEN PORTTI 3. Annoksemme olisivat olleet vegetaristien mieleen, sillä niin vähän oli poroa joukossa
Riisipuikoilla syöminen on pikkuisen har joitusta vaativa taitolaji! (alh.kesk.) Reissupyörämme yöpymässä Penangin Chinatownissa sijait sevan majatalon käytävällä, aivan huoneemme oven vieressä. (vas.) Malesiassa asuu paljon kiinalaisia. 4.2. (alh.) Kapitan Keelingin moskeija George townissa lähellä Little Indiaa. Teksti: Pekka Niinivaara Kuvat: Pekka Niinivaara, Anne Lahtinen Eestaas kulttuurien sulatusuunissa Moottoripyörämatka Australiaan (osa 6) (20.1. 2008 · ajokilometrit: 18.430 20.260) (Taustakuva) Petronas Twin Towers Kuala Lumpurin keskustassa oli iltavalais tuksessaan eräs matkamme vaikuttavimpia näkymiä. 44
Maisema on tasainen, peltojen keskellä kohoaa muutamia korkeita palmuja, ja vain idässä näkyy hieman kukkuloita, sekä myös mailleen painuvan auringon dramaattisilla väreillä maalaamia korkeita ukkospilviä. Isoja pyöriä on täällä silti harvassa yhtään V-Stromia ei ole näkynyt sitten Turkin länsiosien! Thaimaan tilapäinen tuontilupa, jossa uhataan 24000 euron tullimaksuilla, jätetään erääseen ofiiseista, ja Malesian puolella rajaa taas eivät tunnu olevan pyörästä lainkaan kiinnostuneita. Tämä on kuitenkin carnet-maa, joten haluamme siihen leiman (ei vähiten siksi, että voimme todistaa laitteen lähteneen Thaimaasta) ja lompsin ympäri tullirakennusta, kunnes löydän tunkkaisesta toimistohuoneesta Englannin liigaa töllöstä vahtaavan tullimiehen, joka pistelee mitään sanomatta päiväykset ja leimat oikeisiin kohtiin. iimeiset kilometrit Thaimaassa tuntuvat hurahtavan vauhdikkaasti. Joissakin opaskirjoissa sitä väitetään kuusikaistaiseksi, mutta niiden kirjoitta- V (alh.vas.) Pitkin seiniä ja kattoja vilistä vät gekot ovat tuiki tavallisia trooppisilla seuduilla. Kukaan ei vaivaudu ulos asti vilkaisemaan pyörää, runkonumeron tarkistuksesta puhumattakaan! Matkamme seitsemäs molemmille täysin uusi maa siintää edessä. Saamme seisoskella passijonossa iltapäivän helteessä aika tovin, bongaten rajalta muutaman Singaporen-kilpisen ison pyörän, joiden aasialaisen näköiset kuskit kertovat tulevansa Pohjois-Thaimaasta. Kenties muistot Intian liisteröidystä liikenteestä ovat vielä niin tuoreita, että ne voimistavat tunnetta. (alh.) Penangin leppoisa kulkupeli, polku voimalla etenevä ´trishaw´. 45. Olemme Thaimaan ja Singaporen yhdistävällä 960 km mittaisella ´North-South Tollwaylla´, joka myös ´Lebuhrayana´ tunnetaan
Auringon tipahdettua lännen puolella Melakansalmeen poistumme moottoritieltä, ja jatkamme meren rantaan, jossa Aasian suurimpiin kuuluva, yli 13-kilometrinen silta vie Penangiin. Tätä saarta ei suotta ole sanottu Malesiaksi pienoiskoossa, ja high-tech meiningin vastapainona suurimman osan keskustasta nielaisevat kiinalaisten, intialaisten ja malaijien kaupunginosat, jotka voisivat arkkitehtuurinsa puolesta olla 1930luvulta. (vas.) Penangin majatalossamme oli säilytyksessä saksalaisen Annen polkupyörä. Nyt ollaan jo niin lähellä päiväntasaajaa, että sadekauden ja kuivan kauden rajat sekoittuvat, ja rajuja kuuroja voi tulla ympäri vuoden. Se rakennettiin alun perin Kiinaan seilaavien kauppalaivojen välietapiksi, ja taru kertoo kapteeni Francis Lightin ampuneen 1700-luvun lopussa laivansa tykeillä hopearahoja umpiviidakkoon, jotta saarta raivaavien työläisten motivaatio pysyisi korkealla. Nyt Georgetownin sisääntuloväylää reunustavat valtavien kerrostalojen lähiöt, ja rantabulevardilla huippumodernit pilvenpiirtäjät ottavat mittaa toisistaan. Hänen reissullaan polkimet olivat pyörähtäneet ensi kerran toukokuussa 2002... Siltojen alle on tehty näppärät, kyltein merkityt paikat, joista 2-pyöräisellä pääsee puikahtamaan tien reunakaiteen turvallisemmalle puolelle sateensuojaan. Tässä todellisessa kulttuurien sulatusuunissa buddhalais- ja hinduKohtaamisia Penangissa (ylh.) Penang oli pullollaan punaisia pallolyhtyjä kiinalaisen uudenvuoden lähestyessä. 46 Penangissa tapasimme Perthistä, LänsiAustraliasta kotoisin olevan kaksikon Liamin (vas.) ja Kristianin (ylh.), jotka olivat palaamassa Englannista kotiinsa moottoripyörillä.. Liikenne pysyy vasemmanpuoleisena, eikä se ole ehkä kaikilta osin aivan autokoulun oppikirjan mukaista, mutta Intian jälkeen tämä on edelleen silkkaa hermolepoa! Tiemaksuasemiakin löytyy, mutta ilahduttavasti 2-pyöräiset on vapautettu maksuista, ainoana vaatimuksena on sovittaa ajoneuvo kapeiden porttien välistä, josta 104 cm leveä laukkupyörämme mahtuu juuri ja juuri, ja tehdä pieni ´sakkokierros´ maksuaseman takaa. Pidämme taukoa levähdysalueella, ja silmiinpistävää on siisteys, joka saattaa olla askeleen Thaimaatakin edellä; Intiaan verrattuna täällä on suorastaan kliinisen puhdasta. Kaksikin kaistaa samaan suuntaan on kuitenkin hiljaisessa liikenteessä enemmän kuin tarpeeksi, eikä pinnoitteen tasaisuudessa ole moitteen sijaa. ´Pulau Pinang´, joka tarkoittaa betelpähkinäsaarta, oli ensimmäinen brittien siirtokunta Malaijin niemimaalla, ja meressä uivan kilpikonnan muotoisen saaren koillisnurkasta löytyy lähes puolen miljoonan asukkaan Georgetown. (www.bikeworldtour.com) jat lienevät tarkastelleet kyseistä tietä vain pääkaupungin kohdilla
(alh.) Hindujen juhla katkaisi tien Georgetownissa. Receptionissa meitä odottaa viesti kolmelta australialaiselta, jotka kertovat nähneensä pyörämme, ja haluavan tavata. Pian törmäämmekin retkueeseen, jonka jäsenistä kaksi, Kristian ja Liam, ovat matkalla Britanniasta kotiinsa LänsiAustralian Perthiin. Alkuillan näkymä Penang Hilliltä yli Georgetownin ja vastarannalle mannerMalesiaan. Sen kuitenkin huomaa, että ollaan muslimimaassa, koska epäilyttävän näköisiä hieromalaitoksia, sen enempää kuin lämpimään ilmastoonkin nähden aika minimaalisesti pukeutuneita naikkosia ei juuri näy. Herrat ovat matkassa 600-kuutioisilla Transalpeilla, ja reissu on alkanut toukokuun lopulla, eli baanalla on oltu noin 8 kuukautta. temppelit sekä moskeijat voivat sijaita vain korttelin päässä toisistaan. Keskeltä Chinatownia löydämme 8 eurolla kelvollisen majapaikan, jossa vieläpä ehdottavat itse, että tyrkkäämme pyörän baarin läpi talon sisäkäytävälle, suoraan huoneemme oven eteen. Se sopii oikein mainiosti! Jonkinasteinen rokkibändin retkue, kuin malesialainen versio Spinal Tapista, rääkyy pikkuruiselta lavalta ilmeisestikin kaljapalkalla sympaattisen hirvittäviä Neil Young -covereita. Valtiohan käsittää myös Borneon saaren pohjoisosat, mistä on maarajaa Indonesiaan, mutta suuri osa saarta on käytännössä tietöntä aluetta, liikkuminen tapahtuu veneillä jokia pitkin. Lisäksi lauttayhteydet niemimaalta Borneoon vaikuttavat jälleen kerran melko vähäisiltä. Perkins Shipping-nimisen firman rahtilaivat kulkevat säännöllisesti Singaporesta Darwiniin Australian Pohjoisterritoriossa, ja yksi optio olisi mennä parin viikon rahtauksen ajaksi reppureissaajana Indone- 47. Georgetownissa paneudumme reissumme seuraavaan suuremman luokan selvitystyötä edellyttävään rastiin, joka on, kuinka päästä Malesiasta eteenpäin. Käymme iltakävelyllä kuunvalossa kylpevällä Lebuh Chulialla, tyypillisellä aasialaisella backpacker-kadulla, joka on pullollaan halpoja majataloja, pikku ravintoloita, kauppoja ja nettikahviloita. Kertovat pulittaneensa laitteista Englannissa alle 1000 puntaa per nuppi, ja vaikka Transalpit hieman kärsineen näköisiä ovatkin, niillä on päästy tänne asti. Eräs juhlijoista oli sonnustautunut näin hurjankokoiseen ´päähineeseen´! Kazakstan, Kiina, Pakistan, Intia ja Nepal, josta pyörät lennätettiin Bangkokiin. (oik.) Vasemmalla Michael, puolisentoista vuotta yksin reissussa ollut saksalainen mp-matkailija, joka oli tulossa Indonesiasta. Reitille on osunut Venäjä, (oik.) Georgetownissa pilvenpiirtäjien seassa on monia historiallisia rakennuksia. Mukana on nyt myös Kristianin tyttöystävä Sarah, joka on viettämässä muutaman viikon lomaa Aasiassa. Myös heidän rahallinen riskinsä ilman vakuutusta reissaavien ajoneuvojen suhteen on paljon meitä pienempi. Tuttu vaiva kuinka eteenpäin? Penang on moottoripyörällä äkkiä kierretty, ja jos hienoja rantoja etsii, vähän pohjoisempi Langkawi taitaa olla otollisempi osoite
Vuoriston rehe vissä viidakoissa lajirikkaus on todella runsas. Viestittelen Hikon kanssa, joka kertoo joskus vuonna miekka ja kivi kuskanneensa pyöränsä pikaveneen kannella Melakasta Sumatran Dumaihin. siaan, ja lentää sieltä pyörää vastaan. Juuri tällainen etsimämme ´Ro-Ro´-yhteys peräti avattiin vain pari vuotta sitten Penangin ja Belawanin välille, mutta se on avaamisen lisäksi ehditty myös jo sulkea. Matkakirjojen ja internetin tarjoama tieto on meidän vinkkelistämme hiukan puutteellista, ´ferryboateja´ kyllä kulkee niiden mukaan Melakansalmen yli monestakin eri paikasta, mutta info on suunnattu reppureissaajille, joille lienee merkityksetöntä, löytyykö paatista autokantta vai ei. Mutta kuten olemme jo havainneet, sellaiset yhteydet, jotka me ymmärrämme sanalla ´autolautta´, ovat täällä harvinaisempia kuin täysin haistelematon koiran takamus. Itse asiassa suunnitelmana on käyttää juurikin tätä kyseistä linjaa, mutta ei Singaporesta, vaan vasta silloin, kun laivat tekevät välistopin Timorin saarella, Itä-Timorin pääkaupungissa Dilissä. Sumatra on lähellä, niin lähellä, että jopa tankkereiden suunnittelussa tunnetaan termi ´malaccamax´, mikä tarkoittaa suurinta laivaa, joka pystyy kulkemaan matalimmillaan vain 25 metriä syvässä Melakansalmessa. Jos pääsisi juttusille vaikkapa paatin kapteenin kanssa, sopivalla lahjoituksella ´tea money´-kassaan pyörän kelpuuttaminen matkatavaraksi saattaisi ruveta onnistumaan; vielä tarvittaisiin vähän juomarahoja apumiehille, Eri optiot puntarissa 48. Kaverit olivat ajelulla maan pohjoisosasta, ja he lievästi sanottuna innostuivat tapaamisestamme! Kuvassa näkyvä kerhoviiri meillä on yhä tallessa. Cameron Highlandin alueen tiet ovat hyväpintaisia ja erittäin mutkikkaita. (oik.) Tanah Ratan lähellä törmäsimme ihka aitoon mpkerhoon. Tämä vaihtoehto pitää sisällään ´overland´-matkaamista halki läntisen Indonesian isojen ja vähän pienempien saarten, ja mikäli mielimme tehdä näin, on keksittävä keino V-Stromin laivaamiseen Sumatralle tai Jaavalle
Ennen Ipohia noustaan jylhille kukkuloille, ja baana on herkullisen mutkikasta. Tällaiset megapakkaukset kyydissä on viisainta unohtaa kovat kurvinopeudet, ja lisäksi rekat jurnuttavat ylöspäin miltei kävelyvauhtia, mutta ruuhkat jäävät silti äkkiä taakse, ja ajaminen on varsin viihdykkeellistä kaistaviivojen vilistessä ympärillä. (ylh.) Poimijoiden tasaiseksi parturoimia teepensaita Tanah Ratan lähistöllä. matkalle oteta matkustajia, vaan pyörää tulee mennä vastaan joko lentäen tai matkustaja-aluksen kyydissä. Kristian ja Liam pyytävät mukaan sataman lähellä Lebuh Pantailla sijaitsevan Cakra Shippingin toimistolle, jossa juomme teetä tämän kiinalaisfirman pomon, Mr. Kuljetus maksaa noin 60 euroa, ja vaativat että pyörissä, joita vievät Sumatralle, on carnet, mikä meiltä kaikilta löytyykin. On hyvä tietää, että Sumatralle on ainakin yksi selkeä reitti, mutta aiomme selvitellä myös muita vaihtoehtoja, ja tutustua samalla hieman Malesian niemimaahan. Malesian maahantulokortissa on muistutus kuolemantuomiosta, jonka voi saada huumeiden salakuljetuksesta. Kostea, noin 30-asteinen tropiikin ilma virtaa ympärillä, mutta nahkapuvun sisälle ei jäähdytystä mainittavammin tule; tauoilla on päästävä varjoon, ja juotava nestettä sen minkä pystyy. Ovat myös ehdottomia sen suhteen, ettei rahtipaattien noin 20 tunnin ¦ 49. Penangista poispäin lautta on maksuton, ja Lebuhrayalla taival taittuu, kun voimme pitää 130 km/h jatkuvana matkanopeutena. Limin kanssa, keskustellen aussien aikeista rahdata Transalpinsa Sumatralle. Pari kertaa viikossa kulkevat pienet rahtilaivat vievät sinne pääasiassa sipulisäkkejä, mutta ovat viime aikoina tehneet pikku lisäbisnestä kuskaamalla moottoripyöriä. Käytyämme tankilla ynnäilen tässä maassa olevan tähän saakka halvinta bensaa, ja kun DL ´hörppää´ noin 5 litraa sataselle tai jopa hieman alle, maksaa 100 kilometrin taittaminen polttoaineen puolesta alle 2,5 euroa! Kohta käännymme tavalliselle maantielle Kota Bharun suuntaan, ja alamme nousun vuorille, jolloin tarjolla on lisää hyväpintaista mutkatiemakeaa miltei autiolla tiellä, joka kiemurtelee lähes Turnee etelän suuntaan jotka jeesaisivat pyörän nostossa laivaan ja sieltä pois. Mutta törmään eräällä yleensä asioista perillä olevalla matkailijafoorumilla melko tuoreisiin varoituksiin, ettei Dumaihin kannata laivata mitään, sillä salakuljetus rehottaa tässä osassa Sumatraa, joten aivan laillistenkin tavaroiden tullaaminen on käynyt erittäin hankalaksi. Paikalla on myös rento saksalaismatkaaja Michael, joka on pyörinyt KLR650:nsä kanssa ympäri Aasiaa kohta puolitoista vuotta, ja hänen pyöränsä on parhaillaan tulossa Cakran kyydillä Belawanista
Mutta lisäksi valkenee, että koska Penangin asukkaista miltei puolet on kiinalaisia, on koko saari menossa lähiPEKAN & ANNEN ´MALESIA-INDEKSI´ * MAJOITUS (RAVINTOLA)RUOKA OLUT BENSIINI PÄÄTEIDEN KUNTO 06 (ylh.) Malaijin kielessä on käytössä meidän ymmärtämämme aakkoset... Mutta ihmeellisesti tähän massaan on nyt jo tottunut, ja vaikka se toki tekee itsensä tiettäväksi esim. Ennen pimeää saavumme Johor Bahruun, jossa pyörimme hyvän tovin, ennen kuin löydämme parkkihallilla varustetun hotellin. Rajuja ukkoskuuroja näkyy siellä täällä, aivan kohdalle ei kuitenkaan osu, ja märkä asfaltti höyryää heti, kun aurinko taas osuu sen pintaan. mutta paljon muuta emme siitä ymmärräkään! (alh.) Penangin guesthousessamme tunnelmaa ylläpiti puolivillainen ´rockbändi´, jonka kansainvälinen läpimurto ei tuntunut olevan aivan likellä, mutta 2-3 uskollisinta fania jaksoi silti aina kannustaa ukkoja! mutta toisaalta tippuu tuskin koskaan alle 10°C:n. jarrutuksissa, on meno vuoristotiellä silti aivan nautittavaa. Lähtiessämme jatkamaan matkaa törmäämme Titiwangsavuorten mutkateillä myös malesialaiseen mp-kerhoon, joka on viikonloppuajelulla Kota Bharusta. Kuala Lumpurin lähellä on Port Klangin ja Port Dixonin satamat, joista on yhteyksiä Sumatralle, muttei taaskaan edes hataria veikkauksia autokannellisen paatin liikennöimisestä, sen enempää kuin vaikeuksien määrästä tai laadusta määränpäässä. Hieman epäsiisti, kolkko ja sekavasti rakennettu kylä on noin 1,5 km Rennosti vuoristomaisemissa Jim Thompson oli täällä lomailemassa vuonna 1967, kadoten näillä kävelypoluilla mystisesti jäljettömiin. 77 as/km²) Virall.kieli: Malaiji Uskonto: Muslimit 61%, buddhal. Ikkunastamme näkyvät kapean salmen toisella puolen olevan Singaporen valot. Yhteistä kieltä ei montaa sanaa ole, mutta isoilla customeilla ja parilla katupyörällä liikkuvat äijät ovat silti saada hepulin; ryhmäkuvia napsitaan kännykkäkameroilla, ja saamme heiltä Suomeen viemisiksi kerhoviirin. 19%, kristityt 9%, hindut 6.3% Valuutta: Ringgit (1MYR=100sen) Aikaero Suomeen: talvella +6 h BKT/as: n.15.700$ Inhim.kehityksen indeksi HDI: 0.823 (sija 63(-06)) Matkapuh.liittymiä: 23.3 milj.(-07) 0 1 *) Subjektiivinen, vain suuntaa-antava hinta- / tienkuntoarviointi verrattuna Suomeen (Suomi =1). Seittejä kulkee myös puiden välissä, ja paikka näyttää juuri sellaiselta, mistä voisi hilpeän baari-illan jälkeen kätevästi hieman ´oikaista´. Keskitason tai pienen budjetin majoitukset, ruokailu tienvarren perus-ruokapaikoissa. 50. Pikku hiljaa käy ilmeiseksi, että täsmälleen ainut, varmasti toimivaksi tiedetty yhteys, on Penangista operoiva sipulilaiva. Abidin Pääministeri: Abdullah Ahmad Badawi Pinta-ala: 329.700 km² Korkein kohta: Gunung Kinabalu (4.1km) Maarajaa: 2.670 km (merirajaa 4.700 km) Väkiluku: 25.3 milj.(keskim. Tällä lastauksella ja vakiojousituksella myös keskituki alkaa vähänkin pomppuisissa mutkissa koneistua turhan äkkiä. Majoittautumisen jälkeen lompsimme keskustaan haukkaamaan jotain, ja taskulampun valossa ihailemme kävelytien viereisiin puihin saalistusverkkojaan viritteleviä, melko hyytävän kokoisia hämähäkkejä. Yhä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi käy reittimme, samalla kun mollikka uhkaa kadota taivaalta, ja saavumme vuoristoalueen keskukseen, Tanah Rataan, juuri sopivasti. Yöllä voimakas vesisade rummuttaa äänekkäästi peltikattoja, mutta valoisan tultua sinitaivas alkaa jälleen sopivasti pilkahdella. Lentokentän lähellä näemme kyltit myös Sepangin moottoriradalle, joka onkin tänään ajoharjoittelukäytössä, ja tiellä on näkynyt sinne matkaavia sporttipyöriä. Intian hill stationit mieleen tuovia teeviljelmiä, kävelyreittejä ja vesiputouksia on täällä runsaasti, vaikka maisemat eivät mielestäni aivan Intialle pärjääkään. Thaimaan silkkiteollisuuden toisen maailmansodan jälkeen kukoistukseen nostanut amerikkalaispohatta, ja Aasian sen ajan tunnetuimmaksi länkkäriksikin tituleerattu Nopeita päätöksiä MALESIA 20.1.- 4.2.2008 Maksimi- / minimilämpötila: +34 / +15C, ajokilometrit maassa: 1.830 Valtiomuoto: Perustusl.monarkia Itsenäistyi: 31.8.1957 Valtionpäämies: Mizan Z. merenpintaa ylempänä, niinpä yölämpötilatkin ovat miellyttävästi viileämmät, eikä ole välttämätöntä etsiä ilmastoitua huonetta. Tämä on niemimaan eteläisin kaupunki, vain reilun 1 leveysasteen verran päiväntasaajan pohjoispuolella, ja ilmastoinnille, vaikkakin tyypilliseen tapaan hieman äänekkäälle, on huoneessa käyttöä. Haeskelemme paattia myös Johor Bahrusta, mutta pian selviää, että ainoa meritie sieltä veisi Singaporen edustalla olevaan Riaun saaristoon, joka kuuluu kylläkin Indonesiaan, mutta olisi ojan ja allikon välimaastossa, koska sieltä pitäisi jälleen keksiä keino päästä eteenpäin. Jos olisi pitänyt heti kotoa lähdettyä lähteä tällaista tietä näin painavalla laitteella kurvailemaan, olisivat hartialukot olleet taattuja. Ympärillä levittäytyvät varsin maalaukselliset vuoristomaisemat, jotka kuitenkin pääsevät vain silloin tällöin esiin vihreän peitteen rakosista. Hänen kohtalostaan ei saatu koskaan varmuutta. Vietämme välipäivän Cameron Highlandsin alueella, jossa lämpötila harvoin nousee paljon yli 20°C-asteen, läpipääsemättömältä näyttävän viidakon siimeksessä. Liaanit ja miehen kokoiset vihreät lehdet ovat usein kosketusetäisyydellä, ja kaikenlaisia kasvi- tai eläinkunnan tuotoksia löytyy asfaltilta usein, joten liikaa ei kannata kaahottaa. Selviydyttyämme alas vuorilta tietä, joka on kiharaisempi kuin lautasellinen nuudeleita, ohitamme Kuala Lumpurin. Jatkamme iltapäivän hautovassa kuumuudessa vauhdilla etelään massiivisten öljypalmuviljelmien keskellä
Evästäminen ei ole ongelma, sapuskojen hinta vielä vähemmän, mutta valinnanvaikeuden kanssa joutuu kyllä painiskelemaan, sillä täällä on kokonaisia katuja aivan täynnä pikku ravintoloita ja katukeittiöitä, eivätkä malesialaisten, kiinalaisten, intialaisten, thaimaalaisten ja indonesialaisten herkkujen mausteiset tuoksut voi olla leijailematta nenään. Puoli päivää Lebuhrayalla tuo vaivatta takaisin Penangiin, ja otamme saman tutun kiinalaismajatalon Chulia-kadun varrelta; Eestaas ja kunnolla... 51. Vaikka olemme jo näköetäisyydellä Singaporesta, nyt on viisainta jättää siellä käyminen väliin, ja painella kohti pohjoista, vaikka tuntuukin hoopolta palailla samoja jalanjälkiä taaksepäin. Ehdimme kuitenkin ottaa stopin vajaan parin miljoonan asukkaan Kuala Lumpurissa eli KL:ssä, joka esim. Jos taas mielimme Australiaan saakka, kiire on ehkäpä väärä sana, mutta luppoaikaa on kuitenkin enää yllättävän vähän jäljellä. Sitten ei auta kuin toivoa parasta! Vakuuttamattoman pyörän lähteminen omille teilleen kirpaisisi, ja olisi ainakin tähän tyyliin tapahtuvan reissaamisen loppu tällä retkellä. Se on myös Malesialle tyypillisesti melko siisti, eikä liikenteensäkään puolesta aivan mahdoton; pari kartanlukutaukoa, ja erään ystävällisen 2-pyöräkuskin perässä seurailu vievät esikaupunkialueelle, joka on pullollaan reppureissaajien majataloja. Sähkölaskun suuruutta en tosin halua lähteä edes veikkailemaan! Kiehtovalta kuulostaisi myös eräs luontoäidin valaisema nähtävyys, samassa tahdissa vilkkuvat tulikärpästen parvet, joita voi nähdä 50 km päässä Kampung Kuantanissa Selangor-joella, mutta illan muuttuminen sateiseksi vesittää intomme alkaa taksimatkailemaan sinne päin. Myös sipulilaiva tulee pysymään satamassa yli 2 viikkoa, joten ellemme halua odotella sen yli, on pyörä saatava taukoa edeltävälle lähdölle. Bangkokiin, tai varsinkin Intian jättiläismetropoleihin verrattuna on vielä jotenkin siedettävää kokoluokkaa. Mutta tiiviin urbaanissa ympäristössä ei olekaan Aasian ihmeitä helppo löytää sellaista, jossa olisi hyvä parkkipaikka pyörälle. Johor Bahrun hotellimme ikkunasta näkyi salmen yli Singaporeen. Majapaikkamme alakerrassa on parturiliike, jossa huomattavan tyttömäisesti pukeutunut ja meikkautunut miespuolinen kampaaja, jollaiset täälläpäin myös ladyboyna tunnetaan, siistii reilun 3 kuukauden aikana villiintyneen kuontaloni parilla eurolla uuteen uskoon. Aamiaisella tapaamme myös nettituttavuuteni Osama Radzin, Penangissa syntyneen ja pitkään Intiassa asuneen parrakkaan muslimimiehen, joka liikkuu KL:ssä skootterilla, mutta on myös innokas mp-harrastaja, ja matkaillut paljon 650kuutioisella Dominatorillaan. Kiinnitämme levylukon lisäksi vaijerilukon, jonka vedämme vesijohtoputken ympäri, ja peitämme laitteen mukana kantamallamme pressulla. Illan tultua matkustamme ilmakiskojunalla kaupungin ytimeen, jossa kohoavat vain 10 vuotta sitten valmistuneet, mutta jo sinä aikana Kuala Lumpurin ehdottomaksi symboliksi nousseet Petronasin kaksoistornit. Nämä 450-metriset jättiläiset näkyvät kaupungin jokaiselle laidalle, ja ovat iltavalaistuksessaan kieltämättä ällistyttävät, kuin suoraan tieteiselokuvasta. Pitkän etsiskelyn jälkeen tyydymme erääseen, jossa on rautaporteilla suljettu piha, tosin ei lukittu eikä vartioitu. Voisi luulla, että puolen vuoden matkalla ehtisi oleilla pitkään monessa paikassa, ja niin varmaan olisikin asian laita, jos päättäisimme lähteä kotiin esimerkiksi Singaporesta. Kiinalainen uusivuosi sotki suunnitelmiamme niin, että jouduimme jättämään siellä käymisen väliin. päivinä käytännössä säppiin kiinalaisen uudenvuoden takia. Olemme pahoillamme, ettei meillä ole nyt aikaa jäädä, ja niinpä Osama lähtee opastamaan meidät moottoritien alkuun, missä toivottaa onnea matkamme tuleviin vaiheisiin. Riski on tuskin kovin suuri, mutta todennäköisimmin tällaista voinee tapahtua juuri suurkaupungeissa
Aamukahdeksan jälkeen olemme pikaveneen mallisessa, mutta isokokoisessa ja useamman sata matkustajaa ilmastoinnistaan huolimatta tunkkaisilla tuoliosastoilla kuljettavassa laivassa, joka sujahtaa Penang Bridgen alitse, ja ottaa suunnan avomerelle. Katselen kannelta, kuinka Malesia jää taakse, kadoten varsin ripeästi korkean ilmankosteuden muodostamaan huntuun. LenLisää ´sakkopäiviä´ vaikka on nähnyt parempiakin päiviä, se on kävelyetäisyydellä satamasta. Terassilla samat sympaattiset ja rokkielämään hurahtaneet äijät kierrättävät sopivassa laitamyötäisessä täsmälleen samoja coverbiisejä kuin viimeksikin. Kaiken huipuksi sipulilaiva saapuu Belawaniin aikataulun mukaan perjantaina sellaiseen aikaan, jolloin Indonesian tulli on jo kiinni, joten meillä on mahdollisuus saada se satamasta ulos aikaisintaan maanantaina. Passintarkastukseen puolestaan osataan ihme kyllä jonottaa. Olemme kuitenkin turanneet yhden asian: emme ole varmistaneet matkustajalautan kulkua, ja maanantaiaamuna selviää, että toisin kuin opaskirjamme väittää, ja satamatoimiston ikkunassakin lukee, sinä päivänä ei mene paattia. Indonesia, joka on osoittautuva koko matkamme kenties eksoottisimmaksi ja kiehtovimmaksi maaksi, ja jota näin jälkikäteen ajatellen emme kumpikaan jättäisi väliin mistään hinnasta, pysyy vielä muutaman tunnin jossain tuolla horisontin takana. (Matkakertomus jatkuu) 52. Näin meille siunaantuu vielä yksi ´bonuspäivä´ Penangissa, ja koko ajan jännittää hieman enemmän, miten reissupelimme, sekä merkittävä osa ajovarusteistamme mahtavat jaksella jo monetta päivää ypöyksin indonesialaisessa satamassa! Helmikuun neljännen aamuna angstimme hieman helpottaa, kun satamatoimisto on auki, ja lippuluukuilla aasialainen ´järjestys´, kaikkien koettaessa saada 20 euron pilettinsä ostettua samaan aikaan. Kaikki lukittavat laukut ovat kiinnitettynä, sekä myös täynnä ajovarusteitamme, ja jätän matkakumppanimme sipulilta ja lokinjätöksiltä tuoksuvaan satamahalliin. Vein aikaisemmin Michaelin salmen toiselle puolen Butterworthin satamaan hakemaan pyöräänsä, joten tiedän reitin, kun nyt vien V-Stromin Cakra Shippingin haltuun. Mr. nosturilla päällimmäiseksi, ja klo 22 noin 15-metrisen M/S Golden Lestarin on määrä seilata kohti Sumatraa. Pyörää ei tarvitse laittaa rahtipakettiin, kuten Intiassa tehtiin. Päätämme, että kun tässä nyt on alettu matkustelemaan edestakaisin, niin matkustetaan sitten huolella; lähdemme aamuvarhain minibussikyydillä takaisin Thaimaahan. Viikonloppu vierähtää kolmistaan ripeästi tutustuen Krabiin ja sen lähiympäristöön, ja sunnuntaina hivutamme takapuoliamme täsmälleen samanpituisen matkan edestä, kahdella minibussilla takaisin Penangiin. Kävelen matkustajapaatille, jolla pääsen takaisin Georgetowniin, ja yritän olla miettimättä, kuinkahan monta asiaa tässä nyt on, jotka saattavat mennä hieman toisin kuin on suunniteltu... Lim kertoo heidän lastaavan sipulisäkit ensin, ja sitten pyörän notkin veisivät Medaniin, ja on helppo ynnäillä, että olisimme jälleen Belawanissa juuri tullin sulkeutumisen aikoihin. Odottelemme Hat Yain kuumassa iltapäivässä auton vaihtoa, ja saavumme lähes 10 tunnin istumisen päätteeksi takaisin Krabille, jonne Annen isä on tullut viettämään talvilomaansa. Nopea matkustaja-alus vei Penangista Indonesian Sumatralle. Penangissa kadulla vastaan käveli aivan ykskaks näin hurjannäköisin naamalävistyksin varustettuja miehiä
Kuopio: LT Probike Oy, 0108 345 355. Turku: Motomarket Oy, 02 2748 300. Lahti: Riku Motor Oy, 03 751 5133. Turku: TR-Pyörä Ky (sopimushuolto), 02 236 6238. Mototrip Oy (sopimushuolto) 09 859 6525 Jyväskylä: Kuvan Moottoripalvelu Oy, 010 834 53 00. Tampere: R.M. Vantaa: TK-Biketeam Oy, 020 741 72 17. www.bmw-motorrad.fi. Oulu: Euro Motor Center Oy, 08 534 6500. Lappeenranta: Motsikka Oy, 05 415 0394. Heino Oy, 010 617 0609. Vaasa: Käyttöauto Oy, 06 315 6300. Touring on elämyksiä, mukavaa ja turvallista. www.bmw-motorrad.fi Ajamisen iloa F 800 ST alkaen 13.700,- R 1200 RT alkaen 22.200,- K 1300 GT alkaen 24.200,- Espoo: R.M. Heino Oy, 010 617 0669
Tuolloin liikenteen GEIRANDER TROLLSTIGEN TRONDHEIM Kalevi Kankaansyrjä Aamuruuhka mateli meitä vastaan aloittaessamme taipaleemme Bergenistä pohjoisen suuntaan tietä E16. Arvatenkin pyörremyrsky kävi motoristin lompakolla, sillä sakot ovat Norjassa tunnetusti suuret. Me vuorostamme ohitimme hänet kymmenen kilometrin jälkeen, kun hän oli tienvierustalla viranomaisten pysäyttämänä. Odotimme, 20 minuuttiin ei jonomme edennyt metriäkään eikä vastaan tullut ajoneuvon ajoneuvoa. Mainittakoon samalla, että Norjan promilleraja on 0.2. 54 V. Oliko tien numero viite johonkin pahempaan. Puolen tunnin ajon jälkeen meidät ohitti norjalaismotoristi huomattavalla ylinopeudella. Pian putouksen jälkeen liikenne pysähtyi Vinjessä valitessamme tien numero 13. Onneksi edessä oli vain tietyö. Sitten kello tuli tasan 11.00. NORJA OSA 2 oss on huomattava matkailukeskus, joka tällä kertaa sai osakseen meiltä vain läpiajon ja silmäilyt visiirin takaa. Vossin läheinen Tvirnen vesiputous näkyi hyvin tielle
(Alh.) Norjan pisin vuono Songnefjorden ja Vikin kylä. ohjaaja poistui pysäyttämispaikaltaan ja jonomme lähti liikkeelle. Se oli lähtenyt Bergenistä meitä päivää aikaisemmin vaeltelemaan tunturiin. Se valoi uskoa iäkkäisiin vaeltajiin. Sognefjordenilla on pituutta 260 km ja syvyyttä parhaimmillaan 1308 metriä. Eteneminen oli työlästä ja vastaamme tuli pahimmassa mahdollisessa paikassa pitkä autoletka. Itse maa on hieman Suomea pienempi. Kerroimme, että Bergenissä oli ollut kaunis päivä ja toimme sieltä heille nyt mukanamme auringon vaellusta varten. Kaikesta päätellen työmiehillä oli alkanut ruokatunti ja he poistuivat paikoiltaan liikenteenohjausta myöden ja näin pääsi viidakon lait valloilleen Norjan tunturissa. Norjan rannikon pituus vuonojen ja muidenkin mutkien vuoksi on peräti 20 000 km. Taukopaikkamme majatalossa 55. turistiryhmä valmistautui vaellukselle. Tie laskeutui vuonon rannalle Vikin kylään jatkaen täältä edelleen Vangsnesin kylän lauttarantaan. ¦ (Oik.) Tvirnen vesiputous. Sortunut kapea tie oli mutainen, kuoppainen ja irtokivien reunustama. Tietyön jälkeen pidimme tauon heti ensimmäisessä majatalossa ja vedimme yhteen äskeiset kokemuksemme. Rankkasade oli peruuttanut vaelluksen ja äskeinen tietyö oli ollut myös tuon luonnonvoiman aikaansaannos. Korkealta ja kaukaa eteemme aukesi postikorttimaisema Norjan pisimmälle vuonolle nimeltä Sognefjorden
Elettiin perjantaipäivää, mutta lisäksemme muita yöpyjiä oli vain Lauantaiaamun keli helli meitä tuntureilla ja kiertäessämme vuonojen rantoja. Tämä Tegnerin tarun päähenkilö katsoo vuonolle 12 metriä korkeana ja lisäpituutta tuo 14 metrin jalusta. Jolster oli etukäteen varaamamme hotellin nimi 3000 asukkaan Jolsterin kunnassa (www.jolsterhotell.com). Päivän päätepiste oli pieni kylä nimeltä Vassenden, jonne lautta- rannasta oli lähes 100 km. (Oik.) Tällaisilla ylitellään vuonoja. Vuonot ovat syntyneet jäätikköeroosion vaikutuksesta noin 110 000 13 000 eKr. Patsaan lahjoitti aikoinaan Saksan keisari Vilhelm II. oik.) Fridtjofin viikinkisoturi. Tuolloin jäätiköt koversivat rotkolaaksoja merenpinnan alle ja jäätiköiden sulettua merivesi täytti laaksot vuonoiksi. (Alh. Saavutamme toistamiseen päivän aikana lumikinokset ja kolme kertaa kohtaamme lampaiden sekä vuohien tiellä makailevat ja vaeltelevat itsepäiset laumat. (Ylh.) Jouni karjapaimenena. Tämä yksinkertaisesti siksi, että kiersimme vuonon pohjukan kautta vuonon toiselle puolelle. Teltalla liikkuvien kannattaa tutustua ennen lähtöä Norjan Autoliiton sivuihin (www.nafcamp.no), joista löytää kattavan hyvätasoisen leirintäalueverkoston mökkeineen. Norjassa matkatessa jokainen makunsa ja matkakassansa mukaan valitsee yöpaikkansa, joita riittää joka lähtöön. oik.) Myös vuohia saa varoa Norjan teillä. kymmenkunta. Vuonna 1894 rakennetusta päärakennuksesta vanha isäntä osoitti meille käyttöön koko kolmannen kerroksen. Huoneistossamme oli useita huoneita, pesutiloja ja keittiö. Ainoastaan vuonon suulla sijaitsevan, mereen avautuvan kynnyksen luona on matalaa, jopa kymmenesosa syvimmästä paikasta. Kerran Jouni oli Hondansa kanssa lampaiden seassa kuin karjapaimen konsanaan avatessaan tietä äänimerkein ja nelipyttyisen valittavin kierroksin. Kaiken kruunasi upea näkymä 30 km pitkälle Jolster-järvelle ja vanhan emännän loihtima maukas illallinen. Vuonot ovat yleensä yhtä syviä kuin niitä ympäröivät vuoret korkeudeltaan. Sinne johtavan tien molemmin puolin olevat omena- ja vadelmatarhat olivat kärsineet niinikään pahoin rankkasateesta. Silta olisi lyhentänyt matkan joskus murto-osaan. Matkakassaa eniten rasittava muoto on tietenkin hotellimajoitukset. Vanhan tien unohtumattomat kokemukset Oikealla, korkealla mäen päällä on Fridtjof Torsteisson patsas. Ylityksen jälkeen oli ensimmäisenä mielessä huoltoasema letkuineen, kun katsoimme bensamittareihin. Islantilaiset sagat kertovat myös viikinkisoturi Fridtjofista. Mekin katsoimme vuonon suuntaan, kun Dragsvikin suunnasta lähestyi lautta, jolla aioimme ylittää vuonon. Siksi taukopaikassamme Strynissä tiellä 15 oli helppo valita seuraavaksi reitiksemme vanha tie 258 nimeltä Gamle Strynefjellvegen, matkallamme Geirangerin vuonolle. (Ylh. (Alh.) Jolsterin majapaikkamme. Edullisin vaihtoehto on telttailu ja seuraavana retkeilymajat. Sellainen yhden pumpun asema löytyikin lopulta kyläkaupan pihasta. Kaikki oli edennyt suunnitelmiemme mukaan. Retkeilymajat löytyvät sivuilta (www.hihostels.no). Viikinkisoturin luona tuli väkisinkin mieleen rinnastus oman Kalevalamme päähenkilöön. Tämän yön ja aterian hinnat asettuivat matkamme edullisimpiin. Tällä viimeisellä satasella pääsemme serpentiinitien makuun jälleen kerran. Joskus kilometrejä näytti kertyvän ja kertyvän, mutta matka ei vaikuttanut juurikaan edistyvän. Vuoristotien 56. Kilometrejä se tietäisi lisää ja ajoaikaa kuluisi myös tunnista kahteen enemmän kuin valtareitillä
Molde toimi tuolloin käytännössä hetken aikaa Norjan pääkaupunkina. Tuo merkitsi sitä, että vuonolla ankkurissa ollut risteilyalus lähti matkaan. (Oik.) Hei, tää on Rauma. reitti oli kielletty. Mielessä kävi laulun sanat: karavaanari on kaikkien ystävä... Uudestaan rauniosta rakennetun kaupungin ulkoasu oli varsin moderni. Illalla jaloittelemme matkamiesten tapaan kylään tutustuen ja illallispaikkaa samalla kartoittaen. Retkemme pisimmän tunnelin koimme vähän ennen Kristiansundia, ja se oli ensimmäinen maksullinen lajissaan. Ennen maailman kenties kuuluisimman vuonon rantaa on näköalapaikka, joka on ns. Runsas tunti aamiaispöydästä edettyämme tie nousi 850 metriin ja siellä ympärillä olevat karun kauniit maisemat jaksoivat meitä vielä ihastuttaa. Lunta toki riitti siinä määrin, että Jussi ja Jouni rupesivat lumisotasille. Liikenne ylöspäin oli täysin pysähdyksissä, koska slovakialainen turistibussi oli jumissa jyrkässä mutkassa. Kaupunki oli aikoinaan suosittu turistikeskus, mutta tämä merkittävä satamakaupunki pommitettiin lähes maan tasalle vuonna 1940. Pysähdyspaikalla oli itse asiassa päivän upeimmat näköalat. Tuolloin Norjan hallitus ja kuningas olivat paenneet tänne Oslosta saksalaisia. Siellä näkyi kymmeniä lumipeitteisiä tunturinhuippuja. oik.) Jussi ja Jouni lumisotasilla. Kohtasimme loppupuolella serpentiiniä vastavirtaan matelevan asuntoauton jollaisilta tämä Trollstigen Gamle Strynfjellvegenin maisemista ei voi sanoa kuin UPEAA !!! (Ylh.) Tämä Peter-lumilinko oli päässyt eläkkeelle. Viikko reissuamme Norjassa oli takanamme lähtiessämme Geirangerin vuonolta kohti mainostettua Peikkotietä Trollstigen. Niinpä sovitamme bussien ja asuntoautojen joukkoon pyörämme ikuistaaksemme digikuvin tuon vuonomaiseman. Laskeuduimme alas Peikkotien 11 jyrkkää mutkaa. Geiranger on varsin pieni kylä, mutta löytyy sieltä Hotel Union, joka on yksi Norjan arvostetuimmista kylpylähotelleista. Loppukilometrit vuonolle tarjosivat laskua ja mutkaa. Ruokailumme aikana vesi nousi vuonossa silminnähden. Ihana auringon paiste helli meitä kaupungin modernilla torilla, kun kahvikupposen kera katselimme toiselle puolen vuonoa. Tuolle seurueelle tuli varmasti kiperät paikat matkan edetessä puoleen väliin, koska tietukos oli varma. Grotlissa, jossa korkeutta on 870 metriä pidämme tauon ennen päivän viimeistä vetoa Geirangeriin. Tunnelissa olleen kosteuden lisäksi oli tarjolla 10 % laskua ja heikonpuoleista valoa. puolivälissä on usein kesälläkin toimiva hiihtokeskus. Vain kilometrin päässä oleva Stigenin turistirihkamaa myyvä näköalapaikka ja vesiputous eivät lumonneet meitä niin kuin tämä Norjan Rauma. must. Täällä jos missä kesyttämätön luonto oli kauneimmillaan. Meidän oli pakko pysähtyä kuvamaan Raumalta kotoisin olevaa Jounia tämän yllättävän löydöksen luona. Pari kolme lauttamatkaa, usea silta, vuonot ja tutut tunturimaisemat takana saavuimme Moldeen. Koska Norja on tunneleita täynnä pitää muistaa aurinkoisella säällä varoa ajamasta valaisemattomiin tunneleihin aurinkolaseilla. Oikealla puolella tietä oli useita sanoin kuvaamattoman kauniita tunturijärviä ja niiden takana lumipeitteiset tunturit piirtyivät ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Kapea, ja tämän jälkeen erittäin kapea, mutkainen tie luikerteli aina vain ylöspäin ennen hiihtokeskusta, jossa sesonki näytti olevan ohi elokuussa. Aikansa lumipalloja heiteltyämme lähdimme vanhan tien toiselle osuudelle kohti Grotlia. (Ylh. Tuota ennen olimme aamiaisella Hotel Unionin seisovassa pöydässä hintaan 120 kruunua henkilö. Tämän päivämme maali oli Kristiansund. Jos liikutte täällä niin tässä info (www.bjornstadutleie.no). Meidän vuoteemme eivät olleet siellä vaan lähellä olevassa apartmentoksessa. Pohjoisempana Norjaa, missä porot vaeltavat laumoissa, on hellesäällä lisäksi muistettava, että nämä sarvipäät voivat tukkia tunnelin mennessään sinne hellettä pakoon. 57. Suotuisa, Golf-virrasta johtuva ilmasto vuonon rannalla ja hedelmällinen maa ovat antaneet kaupungille lempinimen Ruusujen kaupunki. Tien vieressä oli kyltti Rauma Kommun. Kameravalvonta oli ehtinyt tännekin päin Norjaa, sillä lukuisia tolppia oli matkan varrella. Valitsimme rantaravintolan, josta oli helppo seurata varsin voimakasta vuorovesi-ilmiötä
Illalla risteilyalusten Kung Olav ja Astoria nostettua ankkurinsa hiljaisuus laskeutui kaupunkiin. Pitkien ja raskaiden matkojen jälkeen syrjäseuduilla oli matkamies aina nälissään astuessaan talon ovesta sisään. Kahvien jälkeen olikin vuorossa kipuaminen linnoitukselle. Kotimaalle tyypillisen havupuumetsikön kohtaamme tällä E39 tiellä, joka oli aika ajoin tietyön alla. Vuotta 997 pidetään Trondheimin perustamisvuotena jolloin viikinkikuningas Olav Tryggvason perusti kaupungin Nidelvajoen suistoon Trondheimin vuonoon. Kaupungista tuli Norjan pääkaupunki tuosta lähtien aina vuoteen 1217 saakka. Ihmetellä vain saattaa miten tukevahkot ihmiset pääsevät tornista alas, joka oli paljon vaikeampi rasti kuin ylös kapuaminen. Keskustorilla, jossa Olavin patsas seisoskelee korkean pylvään huipulla, puhalteli ilmavoimien soittokunta ilmoille iloiset sävelet ja kaupungin kukkuloilla olevasta Kristianstens-linnoituksessa laukaistiin tykit kello 12.00 aikamerkiksi nauttiessamme keskipäiväkahvia keskustorin laidalla. Norjan kuninkaat kruunataan Trondhemissä. (alh.) Linnoitus Kristianstens. Outoa kyllä, mutta tämä oli kotimaata edullisempaa. Matkalle osui vain yksi lautta, joka oli tutussa lauttojen hintahaitarissa 35-58 kruunua eli noin 3.90 6.4 euroa. Pohjoismaiden suurin keskiaikainen rakennus Nidarosdomen. Kristiansundin suojainen satamakaupunki oli yllättävän hiljainen. Kirkko on Pohjoismaiden suurin ja merkittävin keskiaikainen goottilainen rakennus. Viikinkiyhteiskunta oli myös tuon ajan oloihin nähtynä varsin demokraattinen. Vanhasta satamasta on jätetty tuleville sukupolville muistoksi nostureita ja oman aikansa merkittäviä rakennuksia muiden aikaisempien vuosisatojen aarteiden joukkoon. ihastuttavat puurakennukset ja ranta-aitat. Visiirit oli pestävä heti tunnelin jälkeen. Kristiansundin satamakaupunkia. Pituutta on 102 m, leveyttä 50 m ja korkeutta riittävästi hengästyttämään kirkon näköalatorniin kiivetessä. Otimme pari yötä keskustan hotellista ja veimme pyörät parkkihalliin. Tästä eteenpäin Vuonojen Norja on jäämässä taaksemme, kun Norjan vanha pääkaupunki Trondheim odotti meitä 200 km päässä. Päivän mittaan tutustuimme myös näihin ja moneen muuhunkin, ennen. Ylhäällä linnoituksen valleilla totesimme, että Trondheim on kaupunki, jossa viihtyy ja koettavaa riittää hyvinkin pariksi päiväksi. Turistit katosivat ja kenties sen asukkaat katsoivat Pekingin Olympialasia kuten mekin, kaupunkikävelymme ja illallisen jälkeen. Trondheimin seudulla oli viikinkiaikana 700-1000-luvuilla suuria asutuksia. Kahvilakulttuurilla on Norjan historiassa oma paikkansa. Kaupunkia jakavan Nidelvajoen molemmin puolin olevassa vanhassa kaupungissa olivat mm. Leipomoita tuoreine tuotteineen ja kahviloineen olimme käyttäneetkin usein hyväksemme. Jos Kristiansund ei "puhutellut" retkikuntaamme niin sen teki mitä suurimmassa määrin tämä vanha Norjan pääkaupunki Trondheim. Kadun reunustassa oli erikoinen ja samalla maailman ainoa Trampe polkupyörähissi. Sitä he toki osaksi olivat, mutta viikingit olivat myös kauppiaita, laivanrakentajia ja taitavia merenkulkijoita, sillä heidän retkensä ulottuivat aina Amerikkaan ja Bagdadiin saakka. (Ylh.) Trollstigen. Siksi talossa oli aina oltava saatavilla nopeasti jotakin vatsantäytettä ja Norjassa se oli kahvi ja pulla. Kristinasund oli lyhyesti sanottuna ainoa kaupunki, joka ei säväyttänyt meitä reissun aikana. Trondheim Norjan vanha pääkaupunki 58 Tunnelimaksun ja tunnelissa autoista lentävän vesiverhon kohtasimme aamulla. Joen voi ylittää vanhaa viikinkikoristeista siltaa käyttäen. Tämän koimme, kun kapusimme ahtaita ja jyrkkiä portaita ylös kirkontorniin ihailemaan Trondheimin kaupunkia ja sen lähiympäristöä lintunäkökulmasta. Linnoituksella oli otettava esiin sateenvarjot pehmeää parin tunnin iltapäiväsadetta varten. Kruunaus- ja hautakirkko rakennettiin Olavi Pyhän haudalle. Viikingeistä on jäänyt maailmalle usein kuva julmina ryöstäjinä. Myös Norjan nykyinen prinsessa Märtha Louise ja hänen miehensä Ari Behn on vihitty tässä paremmin nimellä Nidarosdomen tunnetussa kirkossa
Oli siis selvää, että näin ei voinut menestyä. Tien varressa oli pieni puukirkko ja toiselle puolen tietä iso punainen talo nousevassa tunturirinteessä. Pohjoisen 10 000 miehen karoliiniarmeija, joista puolet oli suomalaisia, johti suomalaissyntyinen kenraali Armfelt. Meillä on ne selvinä mielessä, kuten lukuisat muut Norjan retkemme muistot ajaessamme yhä syvemmälle Keski-Ruotsiin. Ë KRISTIANSUND E39 3. ÅRE HANDÖL, Ruotsi MOLDE 64 2. päidemme laskemista viimeistä kertaa tyynylle Norjan maankamaralla tällä retkellämme. Tauluissa näkyneet joukko-osastot lippuineen ovat vielä tänä päivänä olemassa, sillä esimerkiksi tunnistin Porin Prikaatin lipun. Näillä Ruotsin ja Norjan välisillä tuntureilla menehtyi tuhansia karoliineja vuodenvaihteessa 1718-1719. Armfeltin karoliinien oli vetäydyttävä takaisin Ruotsiin. Olimme nyt tiellä numero E14 eikä retkemme ole vielä päätöksessä. Taisteluissa mukana oli ollut myös Porin Prikaati. Kylän aivan toisessa laidassa oli taukopaikaksi oivallinen pieni majatalo nimeltä Karoliini. Aamiaisella otin useamman juustoviipaleen ruskeaa makeansuolaista norjalaista kansallisjuustoa. Ruotsin rajan ylitettyämme saavuimme yhteen Ruotsin tunnetuimpaan matkailukeskukseen nimeltä Storlien, jossa norjalaiset olivat joukolla ostoksilla halvan kruunun maassa omine kruunuineen. Jatkoimme tunturimaisemissa länteen Duvedin kylään, jonne nälkäisiä ja paleltuneita karoliineja oli niin ikään vaeltanut. Kolmen päivä marssin jälkeen karoliinit tulivat kylään nimeltä Handöl. Karoliineihin liittyy vielä Åren vanha kirkkokin, jonne pysähdyimme. Taaksemme jäi ihastuttava Norja ajettuamme satakunta kilometriä kohti Ruotsia. Kaiken huipuksi ratsulähetit toivat kuninkaalta ohjeita Armfeltille, ja kuninkaan kaaduttua käskyt tulivat Tukholmasta. Kuningas johti eteläistä armeijaa kaatuenkin siellä. Juusto on nimeltään brunost ja sitä on ehdottomasti maistettava, kun Norjassa matkailee. RuotsiSuomen kuningas Kaarle XII oli aloittanut hyökkäyssodan Norjaan. Duved Karoliinien muistomerkki Sininen = lautta VOSS 13 VANGSNES E16 E16 Pyhän Olavin patsas Åren vanhassa kirkossa. BERGEN 59. Voitokkaiden alkutaisteluiden jälkeen Karoliinien muistosikarit Karoliinien muistomerkillä. Olin mieltynyt tähän kotijuustomaiseen herkkuun, ja ties koska saisin sitä seuraavaksi. Informaatiotaulut kertoiTRONDHEIM E14 vat karoliiniarmeijasta ja sen onnettomasta lopusta. Storlien ei ollut kuitenkaan päämäärämme rajan pinnassa vaan tarkoituksemme oli pongata Suomenkin historian kannalta merkittävät tapahtumapaikat. Me käännyimme E14 valtatieltä tuohon pieneen tunturikylään etsimään karoliinien jalanjälkiä. Matkaa linnuntietä oli vain 50 km, mutta ankara talvi viimoineen tuntureissa verotti 3700 karoliinia. Pidimme pitkähkön tauon tällä ainutlaatuisella paikalla. Käskystä sen perille menoon kului hyvinkin 2 viikkoa hevosten ravatessa etelästä pohjoiseen. Sytytämme Jussin kanssa isot havannalaiset muistomerkin juurella ja poltamme sikarit rauhassa tuhansien suomalaisten karoliinien muistoksi. Talon takaa lyhyen matkaa jalkaisin taivaltaen löysimme muistomerkin paikasta, jonne karoliinit saapuivat 3.1.1719. Täällä oli karoliineista suuri muistomerkki tykinputkineen. Vuosittain Åressa käy paljon suomalaisturisteja, mutta mahtaako monikaan heistä tietää mitä noin kolme sataa vuotta sitten tapahtui lähituntureilla. Kirkossa Pyhän Olavin päässä kruunun tilalla on karoliinin hattu. Trollstigen 3. Tie 258 Gamle Strynefjellvegen unohtumaton elämys 2. GEIRANGER 15 GROTLI 1. VASSENDEN 1. Karoliinien huolto petti ja osa sotilaista oli talvisissa olosuhteissa jopa tuohijalkinein
Kun nou- A Edellisessä jaksossa ajoimme Anchoragesta Death Valleyhyn, missä porukka pääsi repeämään kahdeksi. simme kukkuloille lämpö laski 25:een mutta laaksoissa lämpötila alkoi yölläkin kolmosella. Lähdimme ajamaan etelään, kohti Bakeria. Viimeinen sata kilometriä tuntui pitkälle, mutta tähtitaivas valaisi intomielisten motoristien taivalta kohti etelää. Vajaan tunnin ripeän ajon jälkeen saavuimme isommalle tielle ja heti kohta kettu vilahti valokeilani läpi. Hidastimme vauhdin sataan. Pan America, osa 2 Aavikkoa moneen malliin Visa Vilkuna 60 urinko laski Death Valley läntisen vuorijonon taakse ja hämärä, sekä heti kohta pimeys laskeutui nopeasti laaksoon. Aikansa odoteltuaan he ajoivat lopulta Nevadan Kuivaa ja kuumaa. Puolen yön hujakoilla asetuimme taloksi isohuoneiseen motelliin. Tuntui turvallisen hyvälle, vaikka en tiennyt minkälainen kaupunki minua odottaa. Kerrankin uskalsi päästää 140-150 kilsaa tunnissa ilman pelkoa tielle pomppaavista eläimistä. He aikoivat sen takia käydä ensin Dead Water Junctioinissa. Kurvattiin kaupunkiin tarkistamaan majatalot ja ruokalat kuitenkaan näkemättä jälkiäkään suomalaismotoristeista. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen taivaanrantaan piirtyi Bakerin kaupungin valot. Tuntui humulle ajaa täydellisen pimeässä, mutta kuumassa autiomaan yössä. Ennen puolta päivää Kalevi kurvasi pihaan kertomaan edellisen päivän tapahtumista. Me ajoimme sen sijaan Dead Wateriin eli Death Valleyn pohjalle. Asfalttia ajaneet olettivat, että me aavikon soratien poikki oikaisseet emme olisi vielä kohtaamispaikalla
Muutenkin tuntui, kuin Death Valley ja Mojave olisivat omineet kaikki maailman jyrkkärajaisesti vaihtuvat kivivärit itselleen. Kävimme syömässä etiopialaisessa ravintolassa, jossa lihamuhennos, salaatti ja muu ruoka piti nostella sormin suuhun lätyn tapaisella sitkeällä rieskalla. Passeja ei kukaan kysellyt eikä motskareidemme paperit kiinnostaneet rajavirkailijoita. (Alh.) Yli kymmen kilometriä pitkän El Cajon bulevardin varrelle oli kerääntynyt paljon moottoripyöräliikkeitä. puolelle yöksi. Heti kohta löysimme motellinkin, avaimet huoneisiin arvottiin totuttuun tyyliin. Aamulla löysimme seuraavasta kylästä tullin viitat ja menimme kysymään, miksi meiltä ei kysytty passia rajalla. Päätimme ajaa loppumatkan San Diegoon pikkutietä vuoriston yli. Vetäisin väärästä liittymästä pois ja olin ihmeissäni. Onneksi en ehtinyt kovin levitellä tavaroitani, joten lähdössä ei tarvinnut aikailla. Liikenne muuttui kerta heitolla rennompaan ja myös vaarallisempaan suuntaan. Yksisuunaiset tiet tekivät tempun ja harhailin tovin aikaa ennen kuin pääsin itään menevälle motarille. Seuraavassa kamarissa oli paskainen sohva ja sängyssä pyörösaha, vatupassi 61. Kävimme popsimassa oivallisen aterian tien varren kuppilassa. Yllättäen huoneeseen tuli myös pariskunta, jolla oli huoneeseemme avain. Sesonki oli ohi ja yrittäjät vähensivät tarjontaansa. Kaupungeista San Diego on ollut vähiten houkutteleva, jotenkin ikävä sekoitus Kiinaa, Meksikoa ja ruotopuolelle jäävien niin sanottujen valkoihoisten touhua. Kolme ensimmäistä kämpällistä olivat tyytyväisiä saamaansa. Valtavia viinitarhoja ja muita viljeHuoltoa ja lepoa (Taustakuva) Aurinko laskee muutaman minuutin päästä Baja Californian autiomaassa. Ennen rajaa yritimme ostaa vakuutusta Meksikoon, mutta myytävänä oli vain autovakuutuksia. Aamupäivän huoltoaskareiden päätteeksi ajelimme San Diegon keskustaan, josta lähdin yksin paluumatkalle El Cajon bulevardille. Auringon polttamaa pientä pensasta ja ruohoa riitti kymmeniä kilometrejä. (Vas.) La Pazin uimarannalla oli syyskuun lopussa hiljaista. Sinne toimi jo tekstaritkin jonne he saivat viestin tulla Bakeriin. Risteyksissä sai olla tosi tarkkana ettei pökännyt kehenkään. Ajaa hurautimme Tijuanan läpi noin sata kilometriä etelään. Ilta-auringon viimeisten säteiden valossa saavuimme San Diegon esikaupunkialueelle. Lähdimme ajamaan katua eteenpäin, kolmannessa hotellissa tärppäsi ja saimme mukavat huoneet. Meidän kamarissa oli vain yksi sänky. Siinä sitten ihmettelimme ja sommittelimme kuinka nukkua. Maksettuamme 23 taalan maahantulomaksun tai rajamaksun, saimme lopulta leimat passiin ja turistikortin mukaamme. Kun musta muuttui punaiseksi, se tapahtui sentin tai oikeastaan millin matkalla. Vastaukseksi saimme viiden taalan sakon per ukko laittomasta maahantulosta. Kalifornian niemimaa ja siellä oleva Baja Kalifornian autiomaa olivat elämyksiä. Neljän maissa lähdimme jatkamaan matkaamme kohti etelää, välillä viisikaistaisella moottoritiellä puikkelehtien. Nyt alkoi ajo kohti etelää ja reissuun tuli ulkomaillaolon tunnetta. Liikenne kuitenkin jousti ja motskarikolonnalle annettiin tietä lähes poikkeuksetta. Avaimetkin kerättiin välillä pois. Monen kaupungin läpi olemme jo ajelleet. Kimpassa lähdimme tuuppaamaan kohti Mojaven autiomaan toista puolikasta. Huoltiksella kaveri kirjoitti pieneen pahvilappuun rivin teiden numeroita, joita seuraten pääsin sujuvasti takaisin El Cajon bulevardille. sekä muita remonttitarvikkeita. Yksi mielenkiintoinen piirre Mojavessa oli vaaleaan, tasaiseen hiekkaan ikään kuin kipatut valtavat mustat kivivuoret. Se osoittautui jälleen kerran mahtavaksi valinnaksi. Majatalo löytyi moottoritien varrelta Sozulin kylästä
Ja tulivathan he, mutta odotusaikaa kertyi lähemmäs pari tuntia. Kartassa oli oikein lentokentän merkki ja kylän nimikin oli lihavoidulla. Amerikkalaisen antropologi Richardin mukaan altaat ovat maail- Armottoman hienoja turkoosin useissa sävyissä kimmeltäviä merenlahtia vilahteli eteemme. 62. Kohta Jeesus Marian kylän jälkeen löytyi majapaikkakin. Armottoman hienoja turkoosin useissa sävyissä kimmeltäviä merenlahtia vilahteli eteemme. Katsoimme bensamittareita ja tulimme siihen tulokseen, että kyllä se riittää. Kylän ainut julkinen rakennus oli pieni ravintola, jonka vesi ja kokisvaraston ostimme loppuun, eli kaksi Bensaa tekisi mieli man suurimpia ja ne on tehty Meksikon ja Japanin yhteishankkeena. Ilta painoi jo päälle, kun aprikoimme mitä tehdä. En jaksanut ihan jokaisesta kuvaa ottaa, vaikka oksat olisivat oudomminkin pönöttäneet. El Rosarion ja Guerrero Negron välissä kaktuksia tosiaan näin ainakin miljardin. Pojat kuitenkin jyräyttivät ohi unohtaen saman tien hitaat ja syöläät. Toimisto oli suljettu ja luvista päättävä ukko lähtenyt viikonlopun viettoon. He neuvoivat toimiston, josta lupia saa. Olihan kylässä lentokenttä, vuosia sitten umpeen ruohottunut kiitorata hiekalla. Aamulla ajelin öljynvaihtoon paikalliseen Honda-liikkeeseen. lyksiä. Tankkasimme ja jatkoimme matkaa, sillä määränpäähän La Paziin oli vielä viitisensataa kilsaa. Yksi ukkeli möi pickupin lavalta bensaa jerrykannuista kovaan hintaan. Toivoni nopeasta avusta hiipui, mutta sitten muistin, että uimaan jääneet tulevat varmaan ennen pitkää. Tunti kaksi siinä huhhailtiin ja Merta ja pelikaaneja kokista ja kolme vesipulloa. Outo kosteus painoi päälle. Yritin katsella kukkivia kasveja, mutta en havainnut yhtäkään. Kahdeksan kilsaa ennen seuraavaa kylää minulta bensa sitten loppui, keskelle paahtavaa erämaata. Välillä tuli sellaisia huumaavia tuoksuvyöhykkeitä, että meinasi ihan ruveta munissa huimaamaan. Toisella portilla meiltä alettiin kyselemään väliaikaista maahantuontilupaa moottoripyörille. La Pazissa löysimme pienten hiekkakujien kautta tosi mukavaan hotellin. Tie oli mutkaista, joten sai siinä olla tarkkana maisemien ihailun ja kanttaamisen kanssa. Kukkulan takana taas oli paahtava kuumuus ja korkeintaan kaktuksia ja kuivettuneita pensaita. Kaktuksia riitti tuhansien kilometrien matkalle. Sovimme vielä, että ajaisimme kimpassa. Köröttelimme hissun kissun Villa Jesus Mariaan. Ilma oli meren läheisyydestä huolimatta kuuma, lähemmäksi 40 astetta. Yön pimeydessä jatkoimme matkaamme eteenpäin autiomaan hitaasti viilenevässä yössä. Asialle ei kuulemma voinut tehdä mitään. Hankkimamme carnetit eivät kuulemma olleet oikeita. Muutenkin Richard oli innokas esittelemään aluetta ja kertomaan Meksikon ja Kalifornian niemimaan erikoisuuksista. Iltayöstä ihmetystä herättäneelle oudolle nihkeydelle ja kosteudelle löytyi aamulla selitys alueen valtavista suolankuivatusaltaista. Aamulla ponkaisimme satamaan tarkoituksena puikata varsinaisen Meksikon mantereen puolelle. Viljelykset loppuivat melko pian ja alkoi todellinen aavikko. Monenlaisine kaktuksineen ja mataline kukkuloineen ja vuoreksi luokiteltavine kivikasoineen. Ja matkaa sinne oli hieman yli sata kilsaa. Lähdöstä ei tahtonut tulla mitään, kun Richardilla riitti asiaa. Bensa-asema löytyi, mutta menovettä emme ihan heti saaneet, sillä tankkiauto purki parhaillaan lastiaan. Ja sitä riitti. Baja oli kuiva, mutta ei niin kuiva kuin Mojave. Pientä vihreyttä kaktusten lisäksi alkoi olla näkyvissä. Matka jatkui kaktusten ja välillä viljelyaukeiksi muuttuvien laaksojen välissä. Ajonopeus hiipui, kun oli mukavaa katsottavaa. Arvelin seuraavaan isompaan kylään olevan matkaa noin 50 kilometriä. Saattaa olla, että tämän parfyymin levittäjä on vaatimattoman oloinen kukka. Siinä minä kökötin motskarin olemattoman pienessä varjossa auringon paahtaessa täydellä meksikolaisella terällään. Sain öljyt ja suodattimen vaihdetuksi hintaan 57 USA: n taalaa
Ja mielellään aamupäivästä ja arkipäivänä. Kun kello alkoi lähestyä ilta kymmentä ja laiva saapui Topolobombon satamaan, laivaväki komensi meidät tarkasti kahteen suoraan jonoon. Kaikki näytti hyvälle. Kuusi tuntia hikisellä laivalla keskellä meren selkää ei ollut kovin mukava kokemus. Ei auttanut englanti, espanja eikä portugalinsekainen espanja "amigo" sanojen ryynittämänä. Mukava hotelli löytyi helposti kilsan päästä satamasta. Kesti aikansa ennen kuin kauppojen ovilla vartioiviin asemiehiin tottui. 63. Rajamuodollisuudet tehdään joko Tijuanasta kaakkoon lähtevällä maakuntarajalla tai sitten La Pazissa. Pieni kurvaus eteenpäin satama-alueella ja varjoon odottamaan. Halusivat omat dokumenttinsa ja sillä siisti. Seuraavana aamuna Honda-partio hurautti jälleen satamaan. Alkujaan kymmeneltä aukeavaksi ilmoitettuun koppiin tuli virkamies puoli yhdentoista maissa. Ensin meiltä katsottiin liput ja hologrammitarrat. Edes ylimääräinen ansio ei kiinnostanut virkamiestä. Mutta se matkalippu. La Pazissa löytyi varsinainen autogrilli! palattiin takaisin kaupunkiin. Jälleen kerran sitä kysyttiin. Edes kiertäminen mantereen kautta ei olisi pelastanut meitä, sillä Tijuanan maisemissa olisi ollut sama ruljanssi. Minä annan Hondani sille, joka pystyy Baja California linjoilla jäniksenä matkustamaan. Samassa pisteessä meidän piti painaa nappia, jonka jälkeen syttyi vihreä tai punainen valo. Jälleen kerran katsottiin liput ja jatkettiin jo niin pitkälle, että näimme laivan. Mukava siinä oli polskia ja ihmetellä rantaan ajautuneita pallokaloja. Pari tuntia ennen laivan lähtöä palasimme satamaan. Lujat lupaukset saimme siitä, että ukko olisi huomenna heti yhdeksältä paikalla. Niin siinä sitten lopulta kävi, että NValkuiset Hondien paperit olivat tosiaankin pelkkää paperia. Kerrassaan käsittämätön juttu, mutta tosi. Saimme hologrammitarramme ja palasimme uimaan ja lekottelemaan läheiselle rannalle ennen laivan lähtöä. Luukulla iloinen poika sanoi ettei asiassa ole pienintä ongelmaa. Kuskit päästettiin oikealta puolelta autokansille ja matkustajat vasemmalta puolelta. Baja Kalifornia on vähän kuin Ahvenanmaa Suomelle, kotimaa mutta kuitenkin ulkomaa. Seitsemän pyörän porukastamme arpa antoi kahdelle punaisen valon, mikä tarkoitti vaatimatonta lisätarkastusta pakaaseihin. Kuskit ja matkustajat. Muutamia lentokaloja sain kuvatuksi, mutta kovin pieniä kiitäjiä ne olivat yläkannelta kuvattaviksi. Eli vain päivän lisäys matka-aikaamme. Passi, ajokortti, rekisteriote, luottokortti ja turistikortti näytille ja hotellilla kopioimamme paprut pojalle. 50 metriä eteenpäin ja meiltä katsottiin hologrammitarrat, passit sekä se paperi, josta olimme hologrammitarran Matkaliput, olkaa hyvä! irrottaneet. Nyt saamme V ja C -alkuiset rungonnumerot syötettyä tietokantaan. Malttia vaaditaan Meksikossa Kosteus sata prosenttia ja lämpöä lähemmäksi 40 astetta. Samoin Suomesta kalliilla rahalla hankkimiemme carnettien arvo oli vessapaperin tasolla. Siinä on mukavat puitteet odottaa Meksikon ja Guatemalan tullivirkailijoiden heräämistä. (Oik.) Ei auttanut suomalaistrion sydäntäsärkevä performanssikaan La Pazin tullissa. Tässä on lappu, jota piti odotella pari ylimääräistä päivää La Pazissa. Kun lähdimme nousemaan matkustajakannelle, meiltä kysyttiin luonnollisesti matkaliput. Sunnuntaina viivyimme satamassa kuitenkin kauemmin, sillä vain BMW pyörien runkonumerot kelpasivat Meksikon pojan tietokantaan. Lipuntarkastuksen jälkeen ajoimme sisään ja köytimme pyörät kiinni. Ei siinä sitten muu auttanut, neljä bemaristia lähti yli ja loput palasivat La Paziin. Tämä melko lailla suomalaista luusilmäistä virkamiestä käyttäytymiseltään muistuttava herra puuhaili rauhalliseen tahtiin omia paperitöitään miettimättä sekuntiakaan asiakastyytyväisyyden kehitystä. Kehotti vain kylmän viileästi paahtavassa helteessä seisovia suomalaisia Honda-kuskeja tulemaan huomenna uudestaan, josko vaikka ongelma silloin ratkeaisi
Kuoleman kadun katkaisi useampaan otteeseen kauempaa muurilta näyttävä pari metriä korkea este. Atsteekit pelasivat aikanaan amerikkalaisen jalkapallon tapaista peliä. Pelaajat ottivat matsin varmasti tosissaan, sillä sääntöihin kuului, että hävinneen joukkueen yksi pelaaja uhrataan kuulle ja auringolle uhrialttarilla kuun temppelin edessä. Atsteekkikaupungista vaikuttuneina lähdimme suuntaamaan kohti etelää. Matkamme aikana jouduimme ajamaan ainakin tuhannen liikennehidasteen yli. Tästä huolimatta kauempaa saattoi nähdä että lähemmäksi sata meriä korkean pyramidin seinissä oli puolen metrin välein hitusen isompia, viivasuoria saumoja. Aivan käsittämättömän isoja ja vaikeasti ymmärrettäviä kivirakenteita atsteekit olivat aikanaan Teotichuacaniin muurailleet. Tie jumalan tykö temppeleihin ei saanut olla helppoa. Ne varmaan kuvastivat auringon säteitä. Illalla ruokapaikassa tarinoidessamme selvisi, että hän oli ollut jo 28 kuukautta matkalla. Vietnam, Thaimaa ja Burma oli nähty. Aiemmin hän on toiminut moottoripyörämekaanikkona Saksassa, motskarimatkojen järjestäjänä sekä kauppiaana Perussa. Matiaksen retkiä voi seurata osoitteessa http://www.mathiasschmid.ch Matias Schmidin Hondan varaosia oli kiinnitetty pohjapanssarin sisäpuolelle. Myös Afrikka on koettava motskarin satulasta, ennen kuin haaveet ovat muuttuneet todeksi hänen kohdallaan. Pyramidin huipulla ollut temppelirakennus on hävitetty. A Mathias Shmidillä on takanaan jo muutama satatuhatta kilometriä moottoripyörän päällä. Pariin otteeseen Matias on jättänyt pyörän varastoon ja käynyt muutamia kuukausia paiskimassa töitä Saksassa ja Sveitsissä. Ajoimme moottoritietä, sillä useampi päivä on jo tullut ajetuksi ruuhkaisia pikkuteitä. Mathias ajaa noin vuoden ja tekee taas puoli vuotta töitä kotimaassaan ja jatkaa taas reissaamista minimibudjetilla. tsteekkikaupunki Teotichuacanissa tapasimme sveitsiläisen Mathias Schmidin. Erottuaan perulaisesta vaimostaan hän päätti toteuttaa tämän unelmansa. Perille päästyämme saimme tietää, että Teotichuacan suljettaisiin kohta, joten jäimme yöksi viereiseen kylään. Huimat on olleet rakennushankkeet Aamun ollessa vielä pimeä, suuntasimme konepyörämme uudestaan kohti atsteekkien muinaiseen kaupunkiin Teotichuacaniin. Jotkut niistä oli niin korkeita, että patti raapaisi Transalpinkin pohjaa. Molemmat temppelit olivat erittäin massiivisia pyramideja joiden huipulle nousi jyrkät portaat. Puolimatkassa oli korkeampi auringon temppeli. Tällöin Matiaksen viiden vuoden hanke saisi täyttymyksensä. Tästä alaspäin meidän matkareitit olivat jonkin aikaa yhtenevät, mutta hän aikoo viedä aikanaan pyörän Tulimaasta Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Keskituki oli korvattu riman palasella. Japaniinkin hän oli yrittänyt, mutta kahden viikon kulkeminen luukulta toiselle väsytti miehen ja hän laivasi pyörän Vancouveriin. ¦ Vauhtia kunnon baanalla Atsteekkien muinaisen pääkaupungin Teotichucanin suurin monumentti on auringon temppeli. Nyt alla on 2000 eurolla Saksasta ostettu Transalp. Eihän siellä kuitenkaan lupauksista huolimatta ollut lipunmyyjää paikalla vielä aamu seitsemältä, vielä kun oppisi muistamaan eurooppalaisen ja muun maailman aikakäsityksen erilaisuuden! Keskellä pääkaupunkia kulki kolmisen kilometriä pitkä Calle de Muerte, kuoleman katu, jonka päässä oli kuun temppeli. Näimme kosolti alkuperäistä Meksikoa mutkitellessamme pikkuteitä myöten pienten kylien halki. Hänen Transalpissa ei ollut hyväksyttyä pakoputkea ja ilmanotto oli Mathiaksen omaa käsialaa. Nämä kaksi seikkaa mitätöivät haaveet ajella Japanissa. Lähemmäksi tultaessa este muuttuikin jyrkiksi portaiksi. Niinhän siinä vaan kuitenkin kävi, että risteys tai kaksi tuli mentyä harhaan ja löysimme itsemme Meksiko Cityn keskustasta. Auringon temppelin pyramidin erikoisuus oli se, että se oli tehty luonnonkivistä. Todennäköisesti itse temppelit pyramidien huipuilta on hävitetty. Motari koukkaisi liian läheltä Meksiko Cityä. Matiaksen mukaan alkuperäinen keskituki vie turhaa maavaraa ja on sen lisäksi melko painava. 65. limme lähes koko päivän pieniä, isoja ja vielä pienempiä teitä ennen kuin osuimme pyramidikaupunkiin
Saapuminen San Christobaliin taisi jäädä kaikkien matkalaisten mieliin. saavuimme turistirysältä vaikuttavaan Oaxacanin kaupunkiin. Siitä vaan tien reunaan kuppilaan ja muutaman metrin päästä puhaltavat rekat ohitse. Nyt vaan pitäisi löytää rengastyöntekijä. Moottoripyörämatkalla voi joutua sateen yllättämäksi. Lähempänä tropiikkia vettä voi tulla ihan eri malliin kuin meillä pohjolassa. Meksikossa päätiet olivat erinomaisia pienimpien ollessa tosi surkeita. Monessa kaupungissa olen ajellut, mutta kyllä tämä oli yksi viserimmistä paikoista. Kuutta seitsemää kymppiä etenimme kaupungin laidalle Vettäkin muistaa nakella 66. Päästyämme ulos kaupungista tankkasimme ja samalla Bemareiden vesiletkuja piti sepitä ja kiristää tovin aikaa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Tankattuamme lähdimme hämärissä kohti San Cristobalin kaupunkia moottoritietä myöten. Laineen Tapsan renkaat tarakalla. Tie koukkasi tieten kohtalaisen läheltä merta ennen kuin tuli julman pitkiä suoria kohti itää. Alussa tie oli yksitotinen ja suora, mutta muuttui kohta vuoristoon päästyämme motskariystävälliseksi. Monesti motareita moitiskellaan, mutta tämä valinta osui naulan kantaan. Tie oli tehty esteettisellä silmällä, sillä useat sillat olivat siron kauniita ja kaartuivat ylittäessään syviä laaksoja. Moottoritiemaksut kohtuullistuivat, kun tulimme kauemmaksi pääkaupungista eikä maksuasemia enää ollut kuin viiden kilsan välein. Liikenteeseen sekaan pääseminen tuotti joskus ongelmia. Mutka toisensa perään kapusimme pensaita, kaktuksia ja palmuja kasvavalle vuorelle. Ja samaa nautintoa oli paluumatkakin alas laaksoon. Lämpötila nousi varmasti 20 astetta aamun viileydestä. Nousimme toisen kerran vuorelle ja taas oli syntisen hauskaa ajaa alas laaksoon Tuxtlan kaupunkiin. Illan hämärtyessä Vaihteeksi Bemarin vuotavan vesiletkun kimpussa. Kelpaa tällaista straadaa ajella. Pitkissä nousuissa maastomoponi voimat tuntuivat hieman ehtyvän. Tie nousi välillä reilusti yli kolmeen kilsaan. Luovimme kuitenkin itsemme ulos ja päästelimme hyvää vauhtia länteen ja kaakkoon vievää moottoritietä. Ilman päättäväistä röyhkeyttä olisimme varmaan vieläkin Meksiko Cityssä. Yö ja vesisade tulla jämähtivät yllättäen. Meksikon tiet, moottoriteitä myöten on vedetty vuoristokylien halki ilman mitään ramppeja tai liittymiä. Koska oli pyhäaamu, lähdimme vasta yhdeksältä liikkeelle. Matkaa oli jäljellä vielä muutama kymmenen kilsaa. Varpaita piti varoa koko ajan, kun oli pysähdyksissä, sillä autot tunkivat armottoman lähelle
ja tietenkin vielä epähuomiossa ajoimme kaatosateessa kaupungin keskustaan vievän tien ohi. Ennen kuin ehdin reagoida käskyihin, paikalle laahusti suojahaalariin ja kaasunaamariin sonnustautunut mies reppuruisku selässä. Ja sitten kohti Guatemalaa. Näin tullin kyltin ja samalla Arin huitomassa parkkipaikalla. Hän suhautti jotain liuosta pienen määrän pyöriemme renkaisiin. Pyörät pysäytettiin keskelle tietä ja meille kerrottiin, mitä pitää tehdä. Toinen heppu Suomikuteet päälle Niin Meksikossa kuin Guatemalassakin tiepuolessa vilahteli kauniita pikkujärviä ja lampia tavan takaa. Autoja pestään. Maisema mallillaan Nuoren guatemalalaisen yrittäjän toimitilat. Samassa pihassa varsinainen passikin leimattiin. Passi piti ensin käydä leimauttamassa lähimmässä kojussa. Ensimmäistä kertaa elämässä raja-asemalla virkailija leimasi passin katsomatta minuun tai passin valokuvasivuun. Vuohien, aasien sekä hevosten kaluamat nurmet olivat kuin saduista konsanaan. Kun laskeuduimme alemmaksi ilma lämpeni niin, että oli pakko vähentää vaatetta. Minä ponkaisin taipaleelle ehkä viiden minuutin jälkeen. Paikalliset koulupojat Sergio ja Jose olivat kovin kiinnostuneita pyöristä. Tulimme itään ja siirsimme kelloa taaksepäin. Osa niistä oli kastelutarkoituksiin tehtyjä tekoaltaita, mutta kauniita katsella. Sillä hetkellä voi ottaa pattiin tosissaan, mutta ilman huimia kokemuksia matkasta jäisi paljon vähemmän kerrottavaa aikanaan vanhainkotiin. Tulliasema muistutti melkoisesti tien varteen pystytettyä markkinatoria. ohjasi meidät kojuun, jossa piti pulittaa 12 quetzalia eli yksi euro lintuinfluenssadesinfioinnista!! Reilu tunti meni rajalla ja kellokin piti siirtää, mutta monien mielestä väärään suuntaan. Hänkin oli ajanut tullin ohi huomaamattaan ja tullut pysäytetyksi varsinaisella raja-asemalla. (Oik.) Lapsityön määritelmä koki kovia Keski-Amerikassa. Ei muuta kuin uuppari ja uudestaan etsimään kaupungin keskustan viittaa. Ei se oikein minunkaan pirtaan heti istunut. Kaikissa askareissa peltotöistä alkaen oli mukana aivan pieniä lapsia. Raja Meksikosta Guatemalaan sujui sukkelasti. Tapahtumahetkellä asiat tuntuvat kurjille: pimeä, kaatosade, kylmä, yö, ei tietoa majapaikasta, nälkä, vitutus, mutta näistä kokemuksista ihminen oppii panemaan asioitaan oikeaan järjestykseen. (Alh.) Iltapalana paahdettuja heinäsirkkoja, joka ei ollut kaksista evästä pohjoisesta tulleen pojan suussa. 67. Siihen tupsahti myös loput porukastamme ja aloimme kaivella papereitamme esiin. Kaduilla oli paikoin vuolaasti virtaavaa vettä jopa 30 senttiä. Vaikka kaikki, minä mukaan lukien, eivät pimeässä ja kaatosateessa ajamisesta pidäkään olen vankasti sitä mieltä, että moiset ekstremet kuuluvat ilman muuta kokonaisuuteen. Aamu oli harmaa ja tie märkä, joten ihan kunnon varusteet päälle. San Cristobal da Casa jäi ja ajaessamme itään näimme uskomattoman hienoja tienvarsia. Sitten oli vuorossa rekisteriotteen, ajokortin, Meksikosta poistumistodistuksen ja passin kanssa lampsiminen toiseen toimistoon. Noin tunnin paperisodan jälkeen väliaikainen pyörän maahantuontipassi oli mitätöity ja annettu siitä erillinen hologrammilla varustettu todistus. Sirpa ja Ari lähtivät ensin matkaan kohti Guatemalan rajaa. Ajelin kaikessa rauhassa ajatellen rajalle olevan matkaa vielä parisenkymmentä kilsaa. Siellä täällä oli taloja ja myyntikojuja somistamassa maisemaa. Vai olisiko kiinnostuksen herättäjä ollut Josen isä. Passin kansi ja leimattava sivu riittivät
Talo siellä toinen täällä ilman tiiviiksi ryppääksi muodostunutta kylää, josta tuli rakentamistyyliltään mieleen suomalainen maaseutu. Atitlan järven rannalla oleva Panajachelin kaupunki oli mukava paikka, vaikka se turistirysän tunnusmerkit täyttikin. Ikävä yllätys, kun kanttaat tiukasti sisäkurviin ja edessäsi on tuhat kuutiota maata, josta osa on valunut vastaantulevienkin kaistalle. Sateiden ja kenties pienen maanjäristyksen yhteistyötä. Mieleen hiipi ajatus, että jos sattuisin olemaan kohdalla vyöryn aikaan, niin henki olisi löysässä. Pimeys tuli, onneksi ei 68. ollut kuitenkaan kaatosadetta riesana. Tankattiin ja kas kummaa, kylän nimi oli San Cristobal, mutta tällä kertaa ilman Mesaa. Matka jatkui kuitenkin nautiskellen. Kolme kertaa lippusetä Vaihteeksi jumissa maanvyöryn takia. Pitkän autojonon ohitettuamme lippumies pysäytti meidät tien reunaan. Tuli heti mieleen tavaroiden kantaminen niin vaikean taipaleen taakse. Keskinopeus vaipui uhkaavan matalaksi. Otin pienet kuvaussessiot matkalla ennen kuin pääsimme isolle tielle. Ajattelin kuitenkin yrittää käyttää vaatimatonta kielitaitoani. Arvioimme majapaikan oleva noin 30-40 kilsan päässä, sillä paikallisista kartoista ei saa tarkkaa matkaa selville. Vain pientä tihkua ripautteli silloin tällöin. Maanvyörymä oli tukkinut tien ja raivauskalusto oli työssä alueella eikä työmaan ohi päässyt. Lähdimme kipuamaan syvällä vuorten välissä olevalta järveltä ylös. Täällä oli huomattavasti enemmän haja-asutusta kuin Meksikossa. Lähtö kahdeksalta osoittautui hitusen liian myöhäiseksi, sillä kellon siirrosta johtuen valoisa aika alkoi jo kuuden maissa. Viimeinen parikymmentä kilsaa meni märkää serpentiiniä alas Panajaceliin Atitlan järven rantaan luikerrellessa. Ensimmäisen vuoristonousun jälkeen alkoi sataa ja samalla ymmärsimme, että 350 kilsaa viidessä tunnissa olisi utopiaa. Panjachelin poliisi sulki hotellin edessä olevan kadun, jotta saimme pakata kaikessa rauhassa. Mutavyöry toisensa jälkeen hidasti matkantekoamme. Tielle oli muurattu meksikolaisiakin hidasteita suurempia klunsseja, joiden kohdalla piti ajaa ykkösellä. Tielle oli sortunut useassa paikassa melkoisia maamassoja. Sitten tuli stoppi tykkänään. Mutta ei se mitään, sillä Guatemalan vehreät ja sumulauttojen somasti ympäröivät vuoret olivat upea näky. Siellä täällä vuoren rinteiden kasvillisuuden seasta pilkisti asumuksia. Pitkällisen kinuamisen ja suostuttelun jälkeen motskarit päästettiin puikkelehtimaan maansiirtokoneiden väliin. Selityksiä liikennevalvojille 40 Q:n tarra tuulilasiin ja taipaleelle. Kuten niin monesti aiemminkin, matka muuttui kaksinkertaiseksi. Matkaa pääkaupunkiin noin 340 kilometriä, eli illaksi sinne. Sadekuuro toisena jälkeen pilasi valokuvausmahdollisuudet lähes tyystin. Nyt niitä alkoi olla erittäin tiheässä, muutaman kilsan välein. Samalla minua nauratti se into, millä olin kuvannut ensimmäisen, lähes kokonaan tien katkaisseen maavyöryn. Sade oli tehnyt tuhojaan tällä maan yhdestä pääväylistä. Mutta taitavat olla melko vähään tyytyväisiä nämä Maya-intiaanin jälkeläiset. Liisterimäinen maa kantautuu pitkälle autojen renkaissa ja heikentää pitoa oleellisesti
Sen lattialla vilisti äärimmäisen pieniä otuksia, minusta ne näyttävät muurahaisilta, mutta ota heistä selvää. (Alh.) Guatemalan telkkarin haastattelussa. Kurvasimme volkkarin perässä lähes sata metriä korkean pilvenpiirtäjän viereen. töliittymä. Seuraavassa tarinassa pääsemme Karibian aalloille ja kohti Etelä-Amerikkaa. okonaista 14 tuntia pyörän päällä teki selväksi yhden tärkeän seikan, miksi kannattaa ajaa motukalla eikä vunderbaumien kyllästämällä passatilla. Vain yksi selkeä ruuvi seinässä, josta tuli haaleankalseaa vettä. Kadut olivat luonnonkivistä ladotut ja täristivät melkoisesti. Työmaalla oli melkoinen määrä tehokkaita koneita. Gutaemala on ajovarusteiden vaihdon luvattu maa. lämpötila saattaa yhden vuorenharjanteen jälkeen muuttua alle 20-asteiseksi vesisateeksi. Aurinko ja lähes 30 asteen Kuuluisuuden "kirous" Liukas lieju saattoi yllättäen odottaa mutkan takana. Tuoksut ja hajut tasoittuvat kostean metsän ja lukuisten kukkien sopusoinnuksi. Ennen kuin pääsin sisään hotellin, paikalle pommasi jälleen haastattelija kyselemään, kuka puhuu espanjaa. Hotelli osoittautui hieman nuhjuiseksi. Pääsimme puikkelehtimaan isojen työkoneiden välistä eteenpäin kohti Antiguaa. Arin saappaat hohtavat jo. Matkakertomus jatkuu. Tämä vaihtuu seuraavassa kurvissa herkulliseksi grillilihan tuoksuksi tuoden ihan veden kielelle. Yks kaks viereisestä volkkarista veivattiin ikkuna auki ja pyydettiin haastattelua paikalliselle TV-kanavalle. Maisema tasoittui huomattavasti, mutta sadepisarat olivat edelleenkin herkässä. Mikäs siinä, vaihdellaan vaatteita kun niitä kerran on mukana. Mielikuvitus saa koko ajan sierainten kautta uutta pohdittavaa ja mietittävää. Meitä neuvottiin jatkamaan lähemmäksi Hondurasin rajaa olevaa Zacapan kylään. Tämä espanjalaisten aikoinaan, luultavasti Maya-intiaanien verellä rakentama kaupunki oli laaja ja matala. Koneiden liikkeistä näki, että asialla olivat ammattilaiset. Puolen tunnin viivytyksen jälkeen lähdimme puikkelehtimaan ruuhkassa TV-haastattelijan neuvomaa tietä, luonnollisesti pienten harhailujen sävyttämänä. Ei ollut hanoja tai vipuja. Ajattelimme ajaa Rio Hondon kaupunkiin yöksi, mutta kyseisessä kylässä oli vain yksi täysinäinen hotelli. vas.) Vain äiti puuttuu. (Oik.) Ei pelkkää kuivaa asfalttia. Nämä sällit tekivät retkestämme jutun paikalliseen lehteen. Kaupunki ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta ja matka jatkui kohti itäkaakkoa. Kunnes karjapihan ohi kurvatessasi vallitsevana onkin rehti lehmänpaskan haju, joka taasen kylää lähestyttäessä muuttuu ihan oikeaksi ihmispaskan hajuksi. Plussapuolena hotellista on sanottava, että suihkussa oli matkamme helpoin käyt(Alh. Muutaman päivän rohkaisevien kokemusten siivittämänä ilmoittauduin. Kerroin miten valtavan vähän moottoripyörä tarvitsee tilaa ja lupasin että ajamme äärimmäisen varovasti työkoneiden ohi. Mietin vaan näitä salamannopeita elikoita katsellessani, että jos ihminen kykenisi vartalonmittaansa suhteutettuna yhtä rivakkaan etenemiseen, niin vauhti olisi lähempänä viittäsataa kilsaa tunnissa. Sieltä löytyikin mukava yösija. Guatemala Cityssä on enemmän asukkaita, kuin Suomessa. Ja jälleen kerran ajauduimme suurkaupungin sykkeeseen. Maanvyöry oli todella iso, ehkä kolmisensataa metriä. Onneksi sitä tuli kosolti. Visa ja Seppo kengänkiillottajalla Antiguassa. Tien varren ihmisten iloiset ilmeet ja kädenheilutukset antavat voimia pitkälle matkalle. Mätänevä kala, tequilan mäski, asfalttityömaan haju, tuore höyryävä multa, kulotuksen vaimea haiku, roskanpolton kitkerämpi savu. kielsi etenemisen ja neljännellä kerralla sain avukseni paikallisen Hiace-kuskin. Huomenna pitäisi kolkutella Hondurasin tullin portteja. Painostus tepsi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Juuri kun olet siemaissut nenääsi bussipysäkillä seisovien, hajuveden yliannostukseen sortuneiden latinonaisten tuoksun, sieraimiisi tunkeutuu rekan alle jääneen hevosen mätänevä löyhkä. Siinä mies ja nainen vetivät vermeet autosta esiin ja show alkoi. Yksi tärkeä syy löytyy nenästä, johon tuhannet hajut ja tuoksut tunkeutuvat. Siksi konepyörä. K Ne tuoksut ja hajut 69
Niissä on tyyliä ja ne ovat Y tarjontaansa muodostunut aukko ja mieluiten pyörällä, jossa yhdistyvät seuraavat piirteet; olisi suotavaa, että se olisi tyylikkäämpi ja houkuttelevampi kuin edeltänyt XJ600 ja sen hinnoittelun tulisi kestää vallitsevat yhteiskunnalliset olosuhteet. Rungon suunnittelussa on puolestaan pidetty tärkeänä kevyttä käsiteltävyyttä ja ajajaystävällistä ergonomiaa. Pyörän suunnittelussa on annettu painoa helppokäyttöisyydelle, niinpä moottorista on haluttu tehdä käytökseltään tunnokas ja joustavan pehmeä, jossa on hyvä ala- ja keskikierrosalueen vääntö. Nyt tällä uudelle ajokaudelle tilanteeseen on kuitenkin luvassa korjaus, sillä Yamaha esitteli edullisen, teräsputkirunkoisen kaksikon, jonka voimanlähteenä on nestejäähdytteinen 4-sylinterinen moottori. Vuosikymmen sitten Yamahalla oli paljon tarjottavaa tämän kategorian kuskeille, kun markkinoilla oli alkuperäinen XJ600, puoliksi katettu Diversion, sekä sporttisempi, mutta samalla hyvin kilpailukykyisesti hinnoiteltu Fazer. Yamaha XJ6, XJ6 Diversion: HELPPO JA HAUSKA Viime vuosina keskikokoisten käyttöpyörien merkitys on kohonnut oleellisesti ja siitä syystä johtavilla merkeillä on nykyisin tarjolla tähän luokkaan sporttien lisäksi lukuisia eri vaihtoehtoja. Naku on selvästi ottanut vaikutteita MV Agusta Brutalesta, mutta mallien linja on silti hyvin pitkälti XJ:tä, toisin kuin Fazer, joka on R6-vaikutteinen. Tällä muutoksella saadaan alhaisilla kierroksilla virtausnopeus kasvamaan, Ajajaystävällinen 70. XJ6 sekä Diversion ovat ulkomuodoltaan terävämpiä ja sporttisempia kuin edeltäjänsä. Se pohjautuu samaan perusrakenteeseen, jota käytetään myös merkin urheilullisissa malleissa, mutta käyttötarkoitukseen soveltuen sen viritysastetta on madallettu ja luonne muutettu ajajaystävälliseksi. sopivan ajajaystävällisiä houkuttelemaan myös naispuolisia harrastajia. Nokka-akseleiden nostoa ja ajoitusta on pehmennetty, ilmaboxi on mitoitettu uudelleen, samoin imukurkkuja on pienennetty Ø 36:sta Ø 32:een milliin. XJ 600 ja XJ 600 Diversion mallien jäätyä vanhahtavina ja tiukentuneiden päästönormien pakottamina pois tuotannosta Yamahalle jäi mallitarjontaan selkeä aukko. Edullisten keskikokoisten nakujen tarjonnan laajennuttua Fazer kehittyi sporttisempaan ja hinnakkaampaan suuntaan ja XJ-mallit tippuivat pois myyntiohjelmasta. Yamahalla on siis korkea aika täyttää Täyttää aukon amahan ryhtyessä muutama vuosi sitten suunnittelemaan huokeita, keskikokoisia nelisylinterisiä, he eivät olisi osanneet pahimmassa painajaisessakaan kuvitella kuinka hyvään aikaan naku XJ6, sekä puolikatettu sisarmalli XJ6 Diversion näyttävätkään ilmestyvän markkinoille. Nestejäähdytteinen, 16-venttiilinen rivinelosmoottori perustuu Fazerin vastaavaan, vaikkakin se on kokenut XJ6: n toisenlaisen luonteen vuoksi oleellisia muutoksia. Jos pitäisi ennakoida minkä tyyppisellä pyörällä on parhaat selviytymismahdollisuudet tiukan talouden aikakaudella, niin milläs muulla kuin suorituskykyisellä, monikäyttöisellä ja hyvän hinta-laatusuhteen omaavalla pyörällä, kuten esimerkiksi XJ6- mallistolla
Teksti: Roland Brown Kuvat: Alessio Barbanti, Paul Barshon ja Friedeman Kirn 71
Takana on monovaimennin, jonka valmiuksiin kuuluu jousen esijännityksen säätö. Jousitus edustaa perustasoa. Kytkin ja 6-portainen vaihteisto ovat myös kokeneet XJ6:n tarvetta palvelevia muutoksia. Vaimennin on kiinnitetty poikkileikkaukseltaan suunnikasmaisesta teräsprofiilista valmistettuun takahaarukkaan suoraan ilman progressiivista vivustoa. Pystyn ajoasennon ansiosta tuulen viima tuntui tyypillisen lämpimänä Australian kesäaamuna tervetulleelta, kun ylitimme siltaa ja moottorin vaimea murina purkautui oikean saappaani Nestejäähdytteinen rivinelosmoottori on istutettu teräsputkesta valmistettuun runkoon, jossa moottori toimii osittain kantavana rakenteena. 72. Moottorin huipputeho on 77 hv/10.000 rpm, eli noin 20 hv vähemmän kuin Fazermallissa. minkä ansiosta ilmapolttoaineseos on tasajakoisempaa ja kaasun toiminta tunnokkaampaa. Tämä yhdessä suhteellisen kevyen 205 kg painon kanssa (tankin ollessa täynnä) teki XJ6-nakusta helpon käsiteltävän lähtiessämme testireitille hotelliltamme Sydneyn kuuluisan Harbour Bridgen varjosta. Pyörän runko on teräsputkirakenteinen ja se käyttää moottoria osittain kantavana rakenteena. Ajoasento on pystympi kuin Fazerissa johtuen osin matalasta ohjaustangosta, joka on kiinnitetty taemmas. Satula on myös hieman edempänä ja sen istuinkorkeus on melko alhainen, vain 785 mm. Edessä on teleskooppihaarukka, jossa ei ole säätöjä. Lyhyt ja paksu, lähes kokonaisuudessaan moottorin alle mahdutettu 4-1-pakoputki on suunniteltu palvelemaan ala- ja keskikierroslukualueen suorituskykyä. Luonnollisesti myös ruiskutussysteemin rakenne ja ohjelmointi on suhteutettu yhteensopivaksi näiden muutosten kanssa
Ne ovat toiminnaltaan tunnokkaat ja pyörän suorituskykyyn suhteutettuna riittävän tehokkaat. Halkoessamme läpi Sydneyn aamuruuhkan ensi tuntumaksi tuumin, että vaikkei XJ6:sta ehkä hehkukaan karismaa, niin on se ainakin erittäin ajajaystävällinen. Maantiellä XJ:n tehot sallivat 115 km/h kruisailun ja pyörä oli valmiina kiihtymään kohti noin 200 km/h huippuaan. Sulavan joustavaa voimaa piisasi yllin kyllin kiihdytellessämme ohi autojen ja rekkojen, kun Sydney viimein jäi taaksemme ja tiet avautuivat. Joillakin kuoppaisilla teillä takaiskari päästi isoissa kuopissa iskut läpi. Keskialueen suorituskyky oli yhtä tehokasta. jen äärirajoilla liikkuessani. Ne päivät, jolloin edullisissa keskikokoisissa pyörissä oli pehmeä, alivaimennettu jousitus, rajallinen kallistusvara, sekä kovat renkaat ovat onneksi takanapäin. Kytkimen toiminta oli huomattavan kevyttä. Moottori kiersi sujuvasti, jopa lähestyessään 11.700 rpm:n punarajaa. Kuusiportainen vaihdelaatikko toimi melko hyvin, vaikka välillä pienemmälle polkaiseminen tuntuikin hieman vastahakoiselta, joten se ei jättänyt itsestään kovin myönteistä vaikutelmaa, vaikka Yamahan insinöörit ovatkin yrittäneet vähentää kitkaa edelleenkehittämällä vaihtamismekanismia. Siinä 73. takana olevasta pakoputken tumpista. Teiden muututtua mutkikkaammiksi ja mielenkiintoisemmiksi, se osoitti kyvykkyytensä myös hauskan pitoon. Lujemmissa vauhdeissa huomasin, ettei XJ6 ollut todellakaan YZF-R6, sen tuntuessa hieman epätarkalta ja vaappuvalta, etenkin kuhmuraisilla tieosuuksilla. Rivineloskoneelle tyypilliseen tapaan tuntui tämän tästä, että nyt on Arkeen ja vapaa-aikaan Äänenvaimennin sijaitsee moottorin alla ja sen ulostuloputki on lyhyt tumppi, joka sijoittuu kuljettajan oikean jalan kantapään taakse. vaihdettava isommalle, vaikka kuutonen oli jo silmässä. Kiitosta on annettava myös Bridgestonen BT021-renkaille, joiden valmiudet olisivat riittäneet suurempiinkin haasteisiin. Kevyt käsiteltävyys, joka auttoi liikenteen seassa, oli yhtä tervetullut myös mutkien taitossa, jolloin Yamahan ketteryys ja täsmällinen, neutraali ohjaus teki pyörästä kunnioitettavan nopean. Vailla säätövalmiuksia oleva etuhaarukka tarjosi sopivan kompromissin ajomukavuuden ja ominaisuuksien kesken. Erinomainen kaasuttimen toiminta, runsaan alakierrosten väännön kanssa teki liikennevaloista lähtemisestä vaivatonta, vaikka analoginen kierroslukumittari osoittaisikin vain 3000 rpm. Jousitus oli myös suhteellisen hyvä. Meno oli kuitenkin siinä määrin vakaata, että ajo tuntui nautinnolliselta, jopa kallistusvaroTaso kohonnut Pyörässä on kaksi Ø 298 mm jarrulevyä ja 2-mäntäiset puristimet. Tämä ensimmäinen ajo-osio osoitti, että pyörä on kelpo peli esimerkiksi työmatkojen taittoon
Tankkiin mahtuu bensiiniä 17.3 litraa, jonka uskon riittävän normaaliajossa kunnioitettavat 250 km. Sama päti myös pyörän pysäytysvoimaan. Tunne olisi tietenkin voinut olla päinvastainen kylmänä tai tuulisena päivänä. Etujarrukahvan etäisyys oli säädettävissä, toisin kuin kytkimen ja Yamahan huomio ergonomiaa kohtaan on selvää muuallakin. Yamahan aiempi, XJ600-mallin tiimoilta hankittu kokemus kertoo, että nakun ja puolikatetun Diversionin pyöräkseen hankkivien harrastajien arvostuksissa on suurempi ero kuin pienestä puolikatteesta, tai sen puuttumisesta voisi päätellä. Tämä oli kuitenkin helposti korjattavissa työkalusarjasta löytyvällä avaimella. Useat kevyemmät kuskit olivat tyytyväisiä takajousitukseen jo sen perusasetuksissa. Ajoasento oli mukava, enkä kokenut tuulensuojan puutetta rasittavaksi, vaikka suurimmaksi osin ajoin yli 110km/h Selkeät kohderyhmät nopeuksilla. Tästä syystä Diversion värivaihtoehdoiksi on valittu tumman punainen, sininen ja harmaa. Peilit olivat kyllin isot antamaan hyvän näkymän taaksepäin, ainakin kunnes toinen niistä löystyi. Mainittakoon myös, että kyytiläisen penkin sivuilla on käytännölliset kiinnipitokahvat. Jotkut olivat sitä mieltä, että kaksi Ø 298 mm levyä ja kaksimäntäiset puristimet edustavat kompromissia, jonka vuoksi jarrutustehossa olisi toivomisen varaa. Diversionin hankkija puolestaan arvostaa käytännöllisyyttä ja mukavuutta, välittämättä niinkään siitä, miltä pyörä lopullisesti varusteltuna näyttää. Sekä naku, että puolikatettu malli ovat saatavissa myös ABS-jarruin, tosin näiden versioiden tuotanto alkaa hieman myöhemmin, emmekä päässeet niitä testaamaan. Nakun XJ600:n ostajalla painaa vaakakupissa ennen kaikkea aito ja puhdasoppinen muotoilu, joka ylittää tärkeysjärjestyksessä kaiken muun. Yhtälailla toimi myös takajarrulevy, jonka hallintaan riitti pieni oikean saappaan painallus, ilman pelkoa takapyörän lukkiintumisesta. Etupaneelista, digitaalisen nopeusnäytön vierestä, löytyy bensamittari. Katetussa versiossa on vakiona keskiseisontatuki, joka on XJ6:ssä valinnainen lisävaruste. Ehkä näin onkin, ainakin verrattuna useimpiin sporttipyöriin, mutta mielestäni stopparit purivat juuri niin tehokkaasti kuin tyypillinen XJ6:n kuski luultavimmin tarvitsee ja haluaa ja kaiken kukkuraksi jarrut ovat toiminnaltaan erittäin tunnokkaat. 010 53034 www.yamaha-motor.fi on seitsenportainen jousen esijännityksen säätö ja kiristäessäni jousta kolmannesta viidenteen pykälään takapää tuntui minun painoiselle 85-kiloiselle melko mukavalta. Muita mallikohtai- 74. Lisävarustevalikoimaa esillä. YAMAHA XJ6 [XJ6 Diversion] Moottori: Nestejäähdytteinen, 16-venttiilinen DOHC-rivinelonen Sylinteritilavuus: 600 cc Sylinterimitat: 65,5 x 44,5 mm Puristussuhde: 12,2:1 Pa-syöttö: Digi-ruisku Teho: 77 hv/10.000 rpm Vääntö: 59,7 Nm/8.500 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 41 mm teleskooppihaarukka, jousto 130 mm, ei säätöjä Takajousitus: Monovaimennin, jousto 130 mm, jousen esijännityksen säätö Etujarru: 2 x Ø 298 mm levy Takajarru: Yksi Ø 245 mm levy Etupyörä: 120/70 x 17 Bridgestone BT021 Takapyörä: 160/60 x 17i Bridgestone BT021 Etuhaarukan kulma/jättö: 26°/103,5 mm Akseliväli: 1.440 mm Istuinkorkeus: 785 mm Tankki: 17,3 l Märkäpaino: 205 kg [211 kg] Hinta: 9.480 [9.980 ] Maahantuoja: Konekesko Oy Yamaha Motor PL 145, 01301 Vantaa Puh. XJ6:n värivaihtoehdot ovat puolestaan aggressiivisemmat, eli valkoinen, musta ja keltainen
Ducati on ensimmäinen merkki, joka on kehittänyt luistoneston tieliikennehyväksyttyyn moottoripyörään. Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro 76. Ducati 1198 [1198S]: VAKUUTTAVAN EDISTYKSELLINEN JA ÄÄRETTÖMÄN NOPEA Ducati kasvatti lippulaivansa sylinteritilavuuden 1198 kuutiosenttimetriin sen ollessa nyt sama kuin Superbike-luokan maailmanmestaruuden voittaneessa 1098Rmallissa. Kasvu toi muassaan 10 lisähevosvoimaa (huipputeho 170 hv/9.750 rpm), mutta hevosia ei saavutettu pelkillä lisäkuutioilla ja toisaalta, kasvanut teho ei ole uuden Ducatin tärkein pointti. Se on DTC-luistonestojärjestelmä, joka kuuluu 1198S-mallin vakiovarustukseen ja perusmalliinkin sen saa lisävarusteena
Jos se oli päivän siihen mennessä parasta antia, niin kaikkein kiinnostavin osa antoi vielä luvan odotuttaa itseään. Dataa Palatkaamme siis ajassa taaksepäin ja hetkeen varikolla sen jälkeen, kun Ducatin teknikko oli tunkenut pyöräni datakortin läppäriinsä. Tästä tietoisena itseluottamukseni kasvoi ja uskalsin hakea jopa renkaan pidon äärirajoja. Havaitsin, että 1198S:n DTC-luistonesto oli kerta toisensa jälkeen leikannut parhaimman terän pois pyörän tehosta aina, kun aloin kiihdyttää sillä kaarteista suorille. T oinen ajosessioni Ducatin kuumalla superbike-uutuudella oli ollut maaginen kokemus, kun 1198S oli rynnännyt pitkin Portimaon rataa hiuksia nostattavalla vauhdilla. Tästä voi tehdä vain yhden johtopäätelmän DTC-systeemi aivan oikeasti toimii. ¦ 77. Olin kuitenkin edelleen yllättynyt ja hämmästynyt havaitessani kuinka tarkasti ja tauotta 1198S:n MotoGP-pohjainen elektroniikka valvoi ajosuoritustani auttaen minua hallitsemaan kaikki ne valloilleen ryntäämässä olleet hevosvoimat. Pyörä oli tuntunut erittäin nopealta ja hyvin hallittavalta; sen ruiskusysteemi vastasi erittäin tunnokkaasti ja tarkasti kaasuun ja vaikka tuskin edes huomasin, DTC oli työskennellyt tauotta helpottaakseen ajamistani tällä Portugalin radalla. Aina kun kaarteista ulos kiihdyt- täessäni avasin kaasun, DTC-systeemi kyttäili olkapääni yli ja käänsi syttyä myöhäisemmälle, välillä polttoaineen syöttöäkin katkoen, ettei kouliintumaton kaasukäteni päässyt käskytyksellään ylittämään Pirellin pitokykyä. Enkä toisaalta lainkaan ihmettele sitä, sillä pyörässä on niin paljon voimaa, että se pystyy järjestämään mille tahansa renkaalle tukalat oltavat. Arvelin aluksi, että moinen systeemi saattaa olla varsinainen ilon pilaaja, mutta vielä mitä, luistonesto toimi kyllin huomaamattomasti ja alimmalle tasolle säädettynä en havainnut sen olemassa oloa lainkaan
Puristimet ovat Brembon 4-mäntäiset Monobloc-radialit. 78. 8.500 rpm kohdalla tehon lisäys on peräti 15 hv. Molemmat mallit ovat kahden istuttavia, eikä niiden ulkoasussa ole edelliseen malliin verrattuna muotoilullisia muutoksia, paitsi että ajovalo on nyt osittain titaanivalmisteinen ja sen myötä saadaan painon säästöä 400 grammaa. Tämä uusin malli näyttää ulkoisesti lähes identtiseltä edeltäjänsä kanssa. 1198-mallin luistonestojärjestelmä toimii samalla tavoin kuin 1098 R:ssä (sekä MotoGP- ja Superbike-racereissa), mutta eroaa kuitenkin niistä ratkaisevassa määrin, jotta järjestelmää on mahdollisuus käyttää tieliikennehyväksytyn katalysaattoripakoputken kanssa. 1198 perusmallissa on Showan valmistetta oleva USD-teleskooppihaarukka ja alumiinivaluvanteet. Pinnallisella pikavilkaisulla se ei eroa edeltäjästään muutoin kuin logojen ja vanteiden osalta. Puristussuhde on kasvanut arvoon 12,7:1 (ennen 12,5:1). 1198-mallin runko on säilynyt muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta samana kuin edeltäneessä 1098:ssa. Ducati 1198S:n luistonestojärjestelmä (joka voidaan asentaa myös 1198 perusmalliin) lisää merkittävästi tämän jo muutenkin ilmiömäisen pyörän terävyyttä. Edistyksellisestä tekniikasta huolimatta mieleenpainuvinta uusissa Ducateissa on ja se pätee molempiin malleihin sisäelimet sekaisin saattava ääni. Viimeisin 8-venttiilisen desmon 1198 cc inkarnaatio mylväisee mahtavat 170 hv/9.750 rpm. Myös venttiilit ovat suurentuneet (sekä imu että pako) 1,5 mm. Näiden muutosten myötä moottorin huipputeho on kasvanut 1098-malliin verrattuna 10 hevosvoimalla. Varustuksessa on myös yksi eiDucatimainen lisäys, välikappaleet, joiden avulla taustapeilejä voidaan siirtää 30 mm ulospäin. Isomman sylin- teritilavuuden ansiosta tehoa ja vääntöä on enemmän kautta koko kierroslukualueen 6.000 rpm-lukeman yläpuolella. 1198 perusmalli on väriltään joko punainen, tai valkoinen, jossa on musta runko ja 1198S on saatavissa joko punaisena, tai mustana, jonka trellis runko on pronssin värinen. Ruiskurunkojen kurkut ovat kasvaneet 54:stä 63,9:ään milliin. Moottorin sylinteritilavuutta on kasvatettu 99 cc, minkä jälkeen tilavuus on sama kuin Terävöitystä 1098R:ssä, eli 1198 cc. Kampikammio on valmistettu vakuumipainevalumenetelmällä, joka otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 848-mallin valmistuksen käynnistyttyä. Niinpä 1198mallin moottori on 2 kg edeltäjäänsä kevyempi. Suoriutuakseen kasvaneesta tehosta vaihdelaatikko on sama kuin 1098R:ssä. Suurin osa moottorin muutoksista on peräisin Ducatin kilpaosastolta. Jarrut ovat molemmissa versioissa samat, eli edessä on kaksi Ø 330 mm levyä. Tällä menetelmällä vältytään valuhuokosten muodostumiselta, jonka ansiosta rakenteesta tulee vahva ja se puolestaan mahdollistaa lujuusominaisuuksista tinkimättä ohuempien seinämävahvuuksien käytön. Männät ovat nyt myös samanlaiset kuin 1098 R:ssä, eli männän sisäpuolella on ylimääräiset vahvistukset, jotka tukevat männän lakea
Ajopäivällä oli loistelias avaus, sillä me lehtimiehet seurasimme muutaman lämmittelykierroksen ajan letkassa kolminkertaisen Superbike-maailmanmestarin, Troy Baylissin perässä, jolla oli ajokkinaan meidän kanssamme identtinen 1198S. Tarkista www.mp-racing.fi -> Sopivuustaulukko, Mitä tuotteita Sinun pyörääsi on tarjolla! 79. Smallissa on hiilikuituinen etulokasuoja ja Öhlins-jousitus molemmissa päissä, sekä kevyemmät, 7-puolaiset Marchesinin valmistetta olevat takoalumiinivanteet. Muut erot löytyvät jousituksesta ja ulkoverhouksesta. Tällä varustuksella 169-kiloinen S-malli on 2 kg kevyempi kuin perus-1198, jossa on Showan jousitus, alumiinivaluvanteet ja muovista valmistettu etulokasuoja. Siitä huolimatta moottoreiden käynnistyttyä ilmoille purkautui hurmoksellinen V-twinien ärjyntä, joka sai minut jälleen kerran miettimään, että kuinka ihmeessä Ducati onnistuu saamaan pyöränsä tiukoista äänimittauksista läpi (Ja olen todella iloinen, että se onnistuu siinä !) Ainoa 1198 ja 1198S -mallien välinen, voimapaketeista löytyvä ero on luistonesto, sekä tietysti S-mallin Data Analyser -systeemi, joka on saatavissa lisävarusteena Mittaristo on molemmissa versioissa sama, mutta S-mallissa on näytössä esillä myös se, mikä luistoeston (DTC) porras on käytössä. myös perusmallin. Tässä on yksi Rolandin uran huippuhetkistä, hän painaa sisäkautta heittämällä ohi kolminkertaisesta maailmanmestari Troy Baylissista. Vetäjänä Troy Bayliss Kaikissa Portimaon varikkosuoralla rivissä olleissa punaisissa S-malleissa oli ruostumattomasta teräksestä valmistetut vakioputket
Jotkut testaajat ihmettelivät, miksi pyörän varustukseen ei kuulu samanlaista lukkiutumatonta liukukytkintä kuin 1098R:ssä. Samalla nousi muistikuviini, että 1098-kuutioinen taisi väristää hieman miedommin kuin tämä iso pannu, mutta eipä tämäkään häiritsevältä tuntunut ja pitäähän moottoripyörällä ajamisen myös tuntua. Myöhemmin kokeilin vielä viitostasoa. Alakierroksilla moottori vastasi kaasuun voimallisesti ja viiveettömän tarkasti laukaisten Ducatin hyökkäykseen vahvoin V-twinin potkuin. Runko kokonaisuudessaan oli erittäin vakuuttavan tuntuinen, mikä sinällään ei tunnu yllättävältä, sillä onhan se pääpiirteissään säilynyt lähes muuttumattomana 1098Smallin vastaavaan verrattuna, eli itse runko edustaa teräsputkikolmioista koostuvaa trellisrakennetta, takana on yksipuolinen alumiinitakahaarukka ja molempien päiden jousituksesta on kipattu vastuu huippulaadukkaille Öhlins-komponenteille. Alkuperäissäädöissään etupää tuntui hieman löysältä sen niiatessa liian voimakkaasti jarrutuksissa ja se myös ravisti pariin otteeseen, kerran kiihdyttäessäni kakkosella ajettavasta kurvista ja toistamiseen, kun pudottauduin oikeaan kääntyvään alamäkikaarteeseen. Liiman tavoin rataan tarrautuvat Pirellin Supercorsat todistivat olevansa pidoltaan pyörän muita ominaisuuksia vastaavat. DTC ja 190-sarjan Pirelli takaavat sellaisen kontrolloidun pidon, jonka peittoamiseen on kilpailijoilla haastetta riittämiin. Petollisen harhaanjohtavasti meno tuntui rauhallisen leppoisalta, mutta kierrosten kohottua keskialueelle, paholainen pääsi valloilleen ja hetkessä kierrokset hyökkäsivät 10.500 rpm kohdalla olevalle rajoittimelle. Niinpä olinkin varikolle palattuani yllättynyt, kun dataa purettaessa havaitsin, että lähes jokaisesta kaarteesta aggressiivisesti kiihdyttäessäni tehopiikit, jotka olisivat aiheuttaneet luistoa, DTC oli hellävaraisen huomaamattomasti silotellut tasaisen pitäväksi vedoksi. Jarrut ovat myös säilyneet muuttumattomina, eli edessä on kaksi Ø 330 mm levyä ja puristimina Brembon 4-mäntäiset Monobloc-radialit. Portimaon Pitää myös tuntua Uusi 1198-moottori on valmistettu samalla vakuumi-painevalumenetelmällä, joka otettiin ensimmäisenä käyttöön 848-moottorin valmistuksessa. Tuolloin DTC aktivoitui aiempaa useammin ja tuntuvammin joskus jopa. Aivan kuten 1098R-mallissa, myös tässä kuljettaja voi valita vasemman puoleisessa ohjaustangon päässä olevasta valintanapista luistonestoon kahdeksan eri tasoa riippuen siitä Edelläkävijä 80 millainen on tien pinta, sää, rengastus, omat taidot jne. Huokosista vapaan tiivimmän valun ansiosta seinämäpaksuutta on voitu ohentaa ja sen myötä moottori on aiempaa kevyempi. Tyrmäävän venyvä Ducati hyökkäsi toistuvasti keula ilmassa jokaisesta kaarteesta ja aina sain hivuttaa painoani niin eteen kuin vain mahdollista saadakseni etutassun takaisin radan pintaan. Näillä säädöillä pyörä tuntui aivan uskomattoman hyvältä, vaikkakin toisella ajokerralla kokeilin mahtaisiko ohjattavuus muuttua vakauden siitä kärsimättä vielä nopeammaksi, kun kohotin hieman takapään korkeutta. Koeajossa me aloitimme tasolta neljä ja kahden tasaisesti kovavauhtisemmaksi kiristyneen ajorupeaman jälkeen en havainnut koko systeemin olemassa oloa, vaan itseluottamuksen kasvettua käänsin täydellä sydämen nautinnolla kaasua rohkeammin ja rohkeammin. En pitänyt sitä kuitenkaan ongelmana, sillä pyörä käyttäytyi vakaasti myös jarrutustilanteissa. Niinpä päätin lisätä seuraavan suoran auetessa muutamalla pykälällä Öhlins-ohjausiskarin vaimennusta. Rivakasti vaihteita isommalle talloen Ducati ryntäsi raketin tavoin varikkosuoraa, mittari näytti 270 km/h vauhtia ja samalla polkaisin isointa sisään. (Alh.) S-mallissa on molemmissa päissä kaikin säädöin varustettu Öhlins-jousitus. radan huimat korkeuserot ja säteeltään vaihtelevat kaarteet tekivät ajamisen henkeäsalpaavan jännittäväksi haasteeksi. Ensimmäisenä tieliikennekelpoisena supersporttina 1198S on varustettu DTCluistonestojärjestelmällä tehden siitä luokkansa edelläkävijän. Molemmissa päissä jousitusten perusasetuksia on hieman pehmennetty viimevuotiseen verrattuna ja vastaavasti paluuvaimennuksia on hieman jämäköitetty niiden tuntuessa ainakin minun painoiselleni, 85-kiloiselle kuskille juuri sopivilta
hiilikuituinen takalokasuoja ja kulutusnuppi akselin päähän 81. Minun ei tarvinnut siinä tilanteessa miettiä kuinka Pyörään on tarjolla erittäin täydellinen valikoima lisäherkkuja niin kisakäyttöä kuin yksilöllistä ehostustakin varten. niin voimallisesti, että mittaristossa syttyi rivi merkkivaloja aivan samalla tavoin kuin suoran päässä kierrosten kohottua rajoittimelle, mutta tällä kertaa ne kertoivat luistoneston olevan töissä. Kuvassamme näkyy mm. Joissakin tilanteissa tästä tungettelevammin seuraan tuppautuvasta DTC:stä oli myös hyötyä, kuten esimerkiksi kiihdyttäessäni läpi ylämäessä sijaitsevan, vasempaan kääntyvän, kakkosella ajettavan kaarteen
Luiston esto on iso askel ja uskon, että seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kilpailijoidemme kaikissa pyörissä on käytössään vastaava järjestelmä. 09-276 6570 sähköp.: myynti@ducati.fi www.ducati.fi ästä moottorista oli sylinteritilavuutta kasvattamalla helppo ottaa lisähevosvoimia ja samalla teho kasvaa kautta koko kierroslukualueen. Ducatilla ehkäpä jo parin, kolmen vuoden sisällä. Päähuomion kiinnitimme luistonestojärjestelmän kehittämisessä sellaiseksi, että se toimii tieliikennekelpoisen pakoputkiston kanssa. Itse varsinainen "rauta" ei ole kallis ja nyt olemme kehittäneet tämän systeemin "T Andrea Forni, Ducatin teknillinen johtaja yhteen malliin, joten tarvittavat sovellutukset muihin malleihin eivät aiheuta ongelmia. Päivän päätteeksi olin kuitenkin tullut täysin vakuuttuneeksi, että DTC aidosti parantaa suorituskykyä ratakäytössä ja ehkäpä myös maantiellä. Se on edelleen yksi moottoripyöräilijän vaativimmista tilanteista, jopa ammatikseen ajaville huippukuljettajille." 82. Joissakin tilanteissa se oli myös vähemmän hyödyllinen, kuten esimer- kiksi pääsuoran lopussa olevasta oikeasta ulos kiihdytettäessä. Ducati 1198S on tyrmäävän hyvä, tyylikäs, hempeästi käyttäytyvä, tehokas ja äärettömän nopea. Jopa vähätehoisemmissa malleissa, kuten esimerkiksi Monster 696:ssa se saattaa olla varsin hyödyllinen vähäisen kokemuksen omaaville kuljettajille vaikkapa vaikeissa sääolosuhteissa. Olemme alkaneet kehitellä vastaavaa systeemiä myös etupyörään. Tulin myös aivan vakuuttuneeksi siitä, ettei mene aikaakaan, kun vastaava valmius kuuluu usean muunkin suorituskykyisen sportin vakiovarustukseen. Tuolloin systeemi hieman aikaili. Uusi DTC-järjestelmä toimii pienten luistojen yhteydessä samalla tavoin, eli viivästyttää sytytyshetkeä, mutta isojen luistojen hallintaan järjestelmä katkaisee polttoaineen syötön, ei kipinöintiä ja sen ansiosta katalysaattori säilyy vaurioitumattomana. Olin varma, ettei takapyörä juurikaan sutinut ja ellei luistoesto olisi leikannut voimasta terävintä kärkeä, olisin DUCATI 1198 [1198S] Moottori: Nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen, DOHC Desmo-twin Sylinteritilavuus: 1198 cc Sylinterimitat: 106 x 67,9 mm Puristussuhde: 12,7:1 Pa-syöttö: Elektroninen Marelli-ruisku, Ø 63,9 mm kurkuin Teho: 170 hv/9.750 rpm Vääntö: 131,4 Nm/8.000 rpm Kytkin: Kuiva monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 43 mm Showa [Öhlins] USD-teleskooppihaarukka, jousto 127 mm, jousen esijännityksen puristusja paluuvaimennuksen säätö Takajousitus: Showa [Öhlins] monovaim., jousto 127 mm, jousen esijännityksen, puristusja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 330 mm levyä, 4-mäntäiset Brembo Monobloc radial-puristimet Takajarru: Ø 245 mm levy, 2-mäntäinen Brembo-puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne [Marchesini takoalumiini], 120/70 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa-rengas Takapyörä: 6.00 x 17 aluvaluvanne [Marchesini takoalumiini], 190/55 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 24,5°/97 mm Akseliväli: 1.430 mm Istuinkorkeus: 820 mm Tankki: 15,5 l Kuivapaino: 171 kg [169 kg] Hinta: 27.500.- [31.900.-] Maahantuoja: Hailac Oy M-Star Import Metsäkyläntie 4, 01800 Klaukkala Puh. Kipinättöminä hetkinä pakoputkistoon ajautuu kuitenkin palamatonta polttoainetta ja siellä syttyessään se mossahtaisi voimalla, joka rikkoisi katalysaattorin. Ensimmäinen 1098Rmalliin kehittämämme DTC-järjestelmän toiminta perustuu siihen, että pidon loppuessa sytytys säätyy myöhäisemmälle ja voimakkaissa luistoissa kipinöinti katkeaa totaalisesti. saavuttanut suoralla kovemman nopeuden. Tapa, millä se marssittaa korkeaa MotoGP-teknologiaa katupyöriin, tarkoittaa myös sitä, että se on yksi lähihistorian kaikkein merkittävimmistä pyörämalleista. Tulin vakuuttuneeksi kivuliaalta tuntuu "highsider", kun pyörä heittää luiston loputtua kuskin satulastaan asfalttiin. Jos olisi ollut enemmän aikaan, jollakin alemman tason asetuksella olisi ilmeisesti saavutettu tilanne, joka olisi parhaiten palvellut sekä suorituskyvyn että turvallisuuden tarpeita. Eräs kilpailijamme (Honda) on jo kehittänyt urheilullisen ABS:n, joka on valmis ratakäyttöön. Tämän 1198-moottorin ainoa autuaaksi tekevä ominaisuus ei ole kasvanut sylinteritilavuus. Uuden moottorin kanssa on tehty runsaasti kehitystyötä; olemme kokeilleet useita venttiilikokoja, nokka-akseleita, uusia keinoja moottorin sisäisen kitkan pienentämiseksi jne. Askel ABS:stä eteen päin on järjestelmä, joka sallii jarrutuksen kaarteissa pyörän ollessa kallistuksessa
200 e/kk. 26800 euroa. VUOKRALLE TARJOTAAN BMW K 1100 RS tai Honda CBR 900 RR. Ajettu 17100 km. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46, markkinat Ilmoita ilmaiseksi 05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. 16.500 km, väri: vihreänharmaa, lämpöpenkki, lämpökahvat, vakionopeuden säädin, sisäkassit, pehmeä takalaukku, hinta 14,000 . 050-5539911, Esko Myller, Joensuu BMW K1100 RS, v -95, ajettu 67000km, huolletu, 3-laukut, Öhlins takaiskari, metallimusta, siistikuntoinen, hp.4700, Puh. 0400 105125 Hyvä kuntoinen Honda Goldwing vm 2006, runsaasti lisävarusteita ja kromia. Vuokra alk. Takuu voimassa 2010 maaliskuuhun asti. Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. Tied. 30 vrk. Puh. Lisää kuvia ja infoa puhelimitse 040 7184 828 tai sähköpostitse: tom.oster@kolumbus. Hp. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. 0400 428167 (HKI). Sorateiden ruhtinaat! Ainoa endurorengas joka toimii sekä soralla että pikipinnalla. fi. Nyt myös isoihin enskoihin kunnon kumit. Soita ja kysy K60! Meiltä myös AVON-renkaat ja Bagster-tuotteet. 83. Väh. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto-lehti.com Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin MYYDÄÄN MOOTTORIPYÖRIÄ BMW-1200 GT, vm -04, ajettu n
Triumph Daytona 675 (2009): TEHOKKAAMPI, JOUSTAVAMPI, PAREMPI... Sylinteritilavuuden mukaisesti kahteen pääluokkaan jakautuneiden super-sporttien pienempää, 600-kuutioisten ryhmää ovat hallinneet japanilaiset 600-kuutioiset 4-sylinteriset koko sen olemassa olon ajan, paitsi nyt aivan viimevuosina muutamissa kansainvälisissä vertailutesteissä 675-kuutioinen ja kolmisylinterinen Triumph Daytona on rohmunnut korkeimmat pisteet. Nyt tästä testivoittajasta on laskettu markkinoille ensimmäinen päivitetty versio, jonka jousitusta, jarruja ja huipputehoa on kehitetty entisestään, mutta mikä tärkeintä, kasvaneen huipputehon kustannuksella Daytona 675-mallin vahvimmasta valtista, nelipyttyisiä paremmasta alatehosta ja moottorin venyvyydestä ei ole tarvinnut tinkiä. Teksi: Roland Brown Kuvat: Paul Barshon ja Jason Critchell 84
Ensimmäinen päivä ajettiin Cartagenan moottoriradalla ja seuraavana päivänä suunnattiin aamusta lähiseudun vuoristoteille ja jälleen iltapäivästä palattiin vielä uudelleen radalle. Uudistunut moottori ei ollut ainoastaan hienokseltaan nopeampi ja terävämpi kuin edeltäjänsä, vaan se osoittautui olevan yleis ominaisuuksiltaan kaikin puolin aiempaa parempi. ¦ 85. udistuneen Triumph Daytona 675:n lehdistöesittely- ja koeajotilaisuus järjestettiin EteläEspanjassa. Moottori on kolmipyttyisen luonteelle tyypilliseen tapaan joustavan venyvä, jota säestää korvaa hellivä, niin ikään kolmimukiselle ominainen, pörisevä pakoääni. Hyvin monilla sporteilla moisen rupeaman läpi vetäminen olisi saanut olon tuntumaan uuvuttavalta, sillä niiden moottoriesta ei löydy joustavuutta, niiden kaasun tunnokkuus on hätäisen hermostunutta ja niiden ensisijaisesti ratakäyttöön suunnitellut rungot olisivat olleet käytökseltään kovia ja kulmikkaita. Daytona puolestaan tuntuu maantielenkillä yhtä vakuuttavalta kuin radallakin. Pyörän nopeus ja hyvä käsiteltävyys tekevät pyörästä rata-ajossa kerrassaan loistavan. U Viimeinen maantielenkin osuus oli sekoitus kaksikaistaista maantietä, kuoppaista pikkutietä ja härskin vauhdikasta kaahausta pikkukylien kulmilla
Heti alusta saakka seurannut menestys ei kuitenkaan humalluttanut Triumphia, vaan uudemman version kehitystyö aloitettiin jo edeltäneen mallin tuotannon käynnistymisen aikoihin. Ohutseinäisempi alkukäyrästö on myös edeltäjäänsä 500 grammaa kevyempi. Kaiken kaikkiaan Triumphille on annettava tunnustus, että se on onnistunut tämän mallin suhteen niin erinomaisesti, sillä pyörä tuli markkinoille vasta kolme vuotta sitten. Renkaat ovat uusinta tyyppiä olevat Pirelli Supercorsa SP:t. Kierrosluvun yläraja on nostettu lukemasta 13.500 rpm arvoon 13.900 rpm. (Merkittävä tekijä, sillä Supersport-kilpailusarjassa on käytettävä alkuperäisiä vanteita.) Painoa on saatu nipistettyä Uudistunut jousitus Daytona 675:n oleellisimmat muutokset ovat tapahtuneet jousituksessa ja jarruissa. Näiden uudistusten myötä huipputeho on kasvanut 3 hv huipputehon arvon ollessa nyt 126 hv/12.600 rpm. Jarrut ovat edelleen Nissinin valmistetta, mutta nyt etupään radialkiinnitteiset 4-mäntäiset puristimet ovat monoblocktyyppiset. Tätä ennenhän merkki yritti epätoivoisesti taistella tässä 600-luokassa japanilaisten kilpailijoidensa kanssa vastustajan asein, eli 600-kuutioisella nelikolla. Työn onnistumisen puolesta puhuvat mm. Lisää voimaa Runkonsa ja ajo-ominaisuuksiensa puolesta pyörä on tottelevaisen ketterä ja laadukkaan jousituksensa ansiosta se ylittää maantien patit ja kuopat kuin kelluen. Ensimmäisenä havaittava ulkoinen muutos on katteen pidemmäksi ja terävämmäksi venähtänyt nokka. saavutetut kansalliset supersport-luokkien mestaruudet Englannissa (Glen Richards) ja Saksassa (Arne Tode). Se on monien mielestä Triumphin ehdottomasti tähän mennessä paras ja onnistunein malli. ovat saaneet uuden ilmeen. Uusi takavanne ja takarattaan kiinnitys säästävät painoa yli kilon, ja se on samalla myös säästöä jousittamattomassa massassa. Pakopuolen virtausominaisuuksia on myös kehitetty alkaen uudelleen muotoilluista sylinterin kannen pakokanavista, joihin yhdistyvät muodoiltaan paremmat virtausominaisuudet omaavat pakoputkiston alkukäyrät. Molempien päiden komponentit ovat edelleenkin Kayaban valmistetta ja edeltäneeseen malliin verrattuna nyt on kummassakin päässä perinteisiä säätövalmiuksia täydennetty nopean ja hitaan puristusvaimennuksen säädöin. ( Messingin värinen kuusikulmainen ruuvi ja sen sisässä kirkas ruuvi.) Uudet jarrupuristimet ovat Nissinin valmistetta ja rakenteeltaan monoblock-radialit. 86. Uusi vapaammin hengittävä äänenvaimennin on puolestaan kilon edeltäjäänsä kevyempi. Tämä uusin painos on sen kehitystyön hedelmä. Triumphin palkkalistoilla työskentelevä Chris Hennegan muotoili edellisen version ja hän vastaa myös tämän uusimman mallin muodoista, jossa katteen etuosa, mittaristo, ajovalo ja tuulilasi Onnistunein malli Aloitetaan runkokomponenttien uudistusten lista vaikkapa jousituksesta. Kasvaneesta kierrosluvusta johtuen myös kone-elinten rasitukset suurenevat ja siitä johtuen kiertokanget on vaihdettu vahvempiin. Niiden ansiosta huipputeho on kasvanut 3 hv, mutta ei ala-, eikä keskikierrosalueen kustannuksella. uudet venttiilit, kapeammat venttiilin istukat ja pakopuolen nokka-akseli (pidempi aukioloaika). Samoin Daytona 675 on yltänyt muutamia kertoja MMsarjan osakilpailuissa kuuden parhaan joukkoon. Kansainvälisissä vertailutesteissä Daytona 675 on kulkenut voitosta toiseen. Mallipäivityksen yhteydessä runko säilytettiin entisellään ja moottorikin pysyi ulkoisesti muuttumattomana, mutta sisäisiä muutoksia kylläkin on tapahtunut. Ruiskurunkojen imukurkut ovat puolestaan edeltäjää lyhyemmät, jonka ansiosta korkeilla kierroksilla saadaan parempi täytös ja huipputeho. Suurimmat moottoria koskevat muutokset kohdistuvat sylinterin kanteen. Kyseiset säätöruuvit näkyvät kuvassa jarrupuristimen edessä. Vaihdos 675-kuutioiseen kolmisylinteriseen johti välittömästi maailman laajuiseen menestykseen. Alumiininen palkkirunko ja takahaarukka ovat säilyneet muuttumattomina, mutta jousitus, jarrut, vanteet, sekä 12-venttiilinen, 3-sylinterinen moottori puolestaan ovat kokeneet uudistuksia. Kantta koskevista muutoksista mainittakoon mm. Molempien päiden jousituskomponentit ovat japanilaisen Kayaban valmistetta ja edeltäneeseen malliin verrattuna säätövalmiuksia on täydennety nopean ja hitaan puristusvaimennuksen erillisillä säädöillä
Triumphin tuotekehittelyinsinööreillä oli tinkimättömänä päämääränä, ettei huipputehon lisäyksen kustannuksella jouduta tinkimään ala-, eikä keskikierroslukualueiden tehosta. Useimpien tämän kokoluokan super-sporttien esittelykoeajot suoritetaan nykyisin ainoastaan rataolosuhteissa, mutta Triumph halusi tarjota meille myös yhden maantiepäivän ja oli varsin helppoa ymmärtää miksi. Pystyin vedättämään reippaalla kaasulla ulos chikaanista ja kiertämään pitkää, oikeaan kääntyvää kaarretta, seuraavaksi jättämään jarrutuksen myöhäiseksi ennen seuraavaa tiukkaa, oikeaan kääntyvää kurvia, johon minun olisi pitänyt edellisestä kerrasta muistaen hieman löysätä, sillä kyseissä paikassa on huono näkyvyys. Ratakierros sisältää enimmäkseen tiukkoja, kakkosella ajettavia kurveja ja osin hitaita, oikea-vasen -kaarreyhdistelmiä ratakierroksen alussa. yhteensä 3 kg. Sain kuitenkin jo heti ensimmäisellä ajokierroksella pyörään vahvaa luottamusta herättäneen tuntuman, kiitos sen keveyden, vakauden ja ketterän tunnokkaan ohjauksen, minkä ansiosta ajamiseen tuli välittömästi nautinnollisen varma ote. Uuden sukupolven Supercorsa SP -renkaiden purevuus on myös esimerkillisen hyvä. Moottorin joustava venyvyys oli luonnollisesti yksi mieleen hallitsevana jäänyt ominaisuus. Sen toiminnassa oli selviä yksilöllisiä eroja. Kiihdytitpä sokeasta kurVenyvä Takapään monovaimennin on myös Kayaban valmistetta ja senkin ominaisuuksia on täydennetty erillisellä nopean ja hitaan puristusvaimennuksen säädöllä. 87. Voimapaketin ainoa arvostelua osakseen saava kohde on vaihteisto. Etenkin uusia, häjyn rajuja jarruja ajatellen uudistus on tervetullut. Toisen päivän maantielenkillä vaihteistosta ei aiheutunut harmia. Sillä pystyi heti syöttämään melko reippaasti, vaikka en kaikin ajoin muistanutkaan, mihin suuntaan seuraavaksi tyrkätään menemään. Entisellään säilyneestä istuma-asennostaan johtuen se antaa myös melko aggressiivisen vaikutelman itsestään. Pyörä tuntui käsiteltävyydeltään kevyen ketterältä suunnatessani sillä Cartagenan varsin kompaktiin tilaan sijoitetulle radalle. Tiellä pyörä oli aivan yhtä vakuuttava kuin radallakin. Olen ajanut täällä aiemminkin pariin otteeseen ja todennut sen olevan hieman vaikea opittava ja että onnistuneempiakin ratoja maailmasta löytyy. Pyörän kuivapainoksi ilmoitetaan 162 kg. Samat ominaisuudet, jotka tekivät pyörästä radalla nopean ja helposti opittavan, pätevät myös maantiellä, missä tilanteet ja olosuhteet ovat vielä yllättävämpiä ja odottamattomampia kuin radalla. Ajoin radalla kolmella eri pyörällä, mutta Tahmea vaihteisto yhdessäkään niistä toiminta ei ollut moitteetonta, eikä identtistä. Vaihteistoa on toki uudistettu ja mm. kierrosluvun osa-alueella vähintäänkin yhtä hyvä, tai parempi kuin edeltäjänsä ja suurin kehitys on tapahtunut kierrosluvun yläpäässä, eli moottori alkaa todella puhua, kun kieppikellon viisari ohittaa 12.000 rpm-lukeman. Kaasun tunnokkuus oli viiveetöntä ja tarkkaa, kuten aiemminkin. Tämä kasvanut teho ei tuntunut pelkästään kohonneena suoranopeutena, joka vakiovälityksillä on noin 260 km/h, vaan myös kaarteista uloskiihdytyksissä. Toinen avaintekijä, jonka ansiosta Daytona on niin ajajaystävällinen ja aikailemattoman nopsa, on sen moottori, jossa yhdistyvät raaka voima ja joustava venyvyys. Jarrutustilanteita varten on mahdollisuus säätää etuhaarukan hidasta puristusvaimennusta, jolloin nopea vaimennus kykenee poimimaan häiriöttä ajoradan epätasaisuudet. Rungon geometriaa ei ole muutettu, vaan riittäviksi parannuksiksi on katsottu jousituksen ja jarrujen päivitys. ykkösvaihteen rattaat ovat samat kuin viimevuotisesta race-kitistä. Tämä ominaisuus on 675-kuutioisen kolmisylinterisen selvä vahvuus sen 599-kuutioisiin ja nelisylinterisiin kilpailijoihin verrattuna. Keskikokoisten super-sporttien mittakepillä arvioituna vetoa oli rajusti jo 10.000 kierroksesta alkaen, tarvittaessa jopa kahdeksasta tonnista ja senkin alta. Itse asiassa uudistunut moottori onkin jokaisella Helppo Takahaarukka, kuten päärunkokin ovat sailyneet muuttumattomina ja ne on valmistettu alumiinivaluna. Onneksi Triumph ei ollut vaikeaoppinen. Istuinkorkeus onkin suhteellisen suuri (825 mm). Ottaen kuitenkin huomioon, että ensimmäisessä Daytona 675-versiossa vaihteiston toiminta oli lähes ainoa kritiikkiä osakseen saanut piirre, olisi voinut olettaa, että asiaan olisi paneuduttu sille kuuluvalla perusteellisuudella. Kolmannessa ajamassani pyörässä näin kävi tosin ainoastaan yhden kerran. Kolmisylinterisestä moottoristaan johtuen Daytona on kyetty rakentaman hyvin kapeaksi. Itse vaihtaminen oli toimintona herkkä, mutta ylöspäin vaihdettaessa piti poljinta usein nykäistä pykälän perille saamiseksi kaksi kertaa
Lounastauon jälkeen suuntasimme hitaalle ja vähemmän kiinnostavalle tieosuudelle, mutta syykin reittivalintaan taisi selvitä. Kiitos rungon geometrian, sen tukevuuden, korkealaatuisen jousituksen, sekä ohjausiskarin, tilanne kuitenkin säilyi hanskassa ja meno palasi vakaaksi ennen kuin pulssini ennätti edes kohota. Tie oli melko epätasaista, paikoin kuoppaista, pomppuista ja aaltoilevaa asfalttia. Tuolloin pyörä alkoi voimakkaassa kallistuksessa villisti ravistamaan, jopa niin rajusti, että otteeni irtosi sekunnin murto-osan ajaksi ohjaustangosta. Daytona 675 on nopea, ketterä ja vakaa spuper-sportti, mutta viimeistään tällä tieosuudella selvisi, että tarvittaessa se soveltuu myös erinomaisen hyvin jokapäiväiseen, hitaampaan matkan tekoon vaihtelevissa tieolosuhteissa. Vaikka racerimainen ajoasento kiistatta käykin ajanoloon epämiellyttäväksi, katteen plexi ohjaili yllättävän tehokkaasti ilmavirtoja ohi ylävartalon. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta Daytona on yksi kaikkien aikojen ketterimmistä ja nopeimmista pyöristä näissä Espanjan vuoristoteiden alamäkiserpentiineissä. Nautinnollisen kevyt ja neutraali ohjaus ovat yhtä arvostettavia piirteitä niin maantiellä kuin radallakin, samoin kuin jarrujen lähes rajaton pysäytysvoima, renkaiden pito, sekä kallistusvarat. Jopa kiireettömästi cruisailtaessa kolmimukisen joustavuus, luonne ja omaperäinen pakoääni antoivat oman lisänsä ajonautintoon. Ryhtyessäni ajamaan porukkaa kiinni tulin erääseen kurviin noin 120 km/h-nopeudella ja tuo vinkkeli oli huomattavasti kuoppaisempi kuin osasin olettaa. Näissä olosuhteissa uudistuneen, Rima korkealla Kayaban valmistetta olevan jousituksen laadukkuus korostui monin eri tavoin. Eräässä mielessä Daytonan erikoisasema ei tule säilymään enää pitkään, sillä Benelli, BMW ja MV Agusta ovat huhujen mukaan kehittelemässä omilla tahoillaan vastaavan tyyppisiä, 675-kuutioisia, 3-sylinterisiä sportteja. Mittaristossa on analoginen kierrosluvun näyttö ja digi-mittari, jossa kaikkien perinteisten näyttöjen lisäksi kierroaikalaskuri ja ohjelmoitavat vaihtamisvalot. vista hienoisesti huipputehon alapuolella olevilta kierroksilta, tai ajelitpa rennosti nelosella kierrosten ollessa viiden tonnin tuntumassa, autojen ohittaminen sujui vaivatta pelkällä kaasun kääntämisellä ja ilman pienemmälle vaihtamista. Ainoastaan kerran sain aikaiseksi säi- kähdyksen, sillä kaverit ohittivat eräässä kapeassa kurvissa kuorma-auton, jolloin jäin muusta joukosta jälkeen. Olipa niin tai näin, noiden kilpailevien kolmosten ja japanilaisten nelikoiden täytyy olla todella hyviä kyetäkseen samaan kuin tämä uusin Daytona 675. Nämä kaksi Espanjan ajopäivää todistavat, että keskikokoisten super-sporttien luokassa rima on jälleen kohonnut aiempaa ylemmäs. 88. Triumphin tuotekehittely-teamille on nostettava vilpittömästi hattua. Se on onnistunut tekemään jo entuudestaan nopeasta sportista vieläkin nopeamman ja samalla myös kehittämään siitä aiempaa paremman yleispyörän
Pyörän monikäyttöisyys on ollut yksi sen valteista ja olemme halunneet säilyttää tämän piirteen, joka on mielestämme Daytonan vahvuus verrattaessa sitä sen japanilaisiin nelisylinterisiin kilpailijoihin. Yksi Daytona 675 vahvuuksista on myös se, että aloittelijan on sillä huomattavasti helpompi oppia ajamaan kuin käytökseltään kulmikkaammalla nelisylinterisellä, joka tulee korostetusti esiin juuri alhaisilla nopeuksilla ajettaessa. Kokenut kuljettaja puolestaan pystyy sillä kilparadoilla samoihin suorituksiin, mutta vaivattomammin kuin 600-kuutioisella nelisylinterisellä. Kayaba-monovaimennin, jousen esijännityksen, hitaan- ja nopean puristusvaimennuksen, sekä paluuvaimennuksen säädöt Etujarru: Kaksi Ø 308 mm levyä, Nissinin 4-mäntäiset radialmonoblock-puristimet Takajarru: Yksi Ø 220 mm levy, yksimäntäinen liukupuristin. Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvane, 120/70 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa SP-rengas Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa SP-rengas Etuhaarukan kulma: 23,9°, 89,1 mm Istuinkorkeus: 825 mm Tankin tilavuus: 17,4 litraa Kuivapaino: 162 kg Hinta: 13.990 Maahantuoja: Triumph Motorcycles Ab Ellipsvägen 5, SE 14175 Kungens Kurva www.triumph-sverige.com 89. Vaikka iso Daytona olisikin malli, joka meitä kiinnostaa, niin isoa sporttia me emme kuitenkaan tarvitse mallistomme täydennykseksi juuri nyt. Triumph Daytona 675 (2009) Moottori: Sylinteritilavuus: Sylinterimitat: Puristussuhde: Pa-syöttö: Teho: Vääntö: Kytsin: Vaihteisto: Etujousitus: Takajousitus: Nestejäähdytteinen, 12-venttiilinen, DOHC-rivikolmonen 675 cc 74 x 52,3 mm 12,7:1 Digital-ruisku 126 hv/12.600 rpm 73 Nm/11.750 rpm Märkä monilevyinen 6-portainen Kayaba Ø 41 mm USD-teleskooppihaarukka, jousen esijännityksen, hitaan- ja nopean puristusvaimennuksen, sekä paluuvaimennuksen säädöt. Daytona 675 kykenee radalla samaan kuin ne, mutta lisäksi sillä on valttinaan koisemman mallin. Olen aivan vakuuttunut, että se olisi myös kilpailukykyinen. Tällä mallipäivityksellä me emme ole halunneet muuttaa Daytona 675:n imagossa mitään. Asiat on kuitenkin asetettava tärkeysjärjestykseen. Daytonan ostajista 78% on Triumphille uusia asiakkaita ja heidän keski-ikänsä on alle 34 vuotta. Pyörän huippusuorituskykyä on parannettu, mutta aivan yhtä tärkeää on ollut myös jousitusominaisuuksien kehittäminen. Että tulemmeko kehittämään Daytonasta myös sylinteritilavuudeltaan suurikoIso Daytona? aytona 675 on Triumphille erittäin tärkeä malli, sillä se on pyörä, joka on todella todistanut, että meillä on valmiudet taistella ykkösasemasta kaikkein terävimmällä huipulla ja se on tuonut merkkimme parin runsaasti uusia, nuoria harrastajia. Jos meillä olisi siihen resursseja, niin varmastikin kyllä. "D Simon Warburton, Triumphin tuotejohtaja ylivoimainen moottorin venyvyys ja joustavuus
Seuraavassa numerossa: Koeajossa mm.: · BMW R 1200 R · KTM 990 SM T ja R · H-D:n Touring-mallit ja paljon muuta! ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN! Numero 3/09 ilmestyy 9.4. Tilaa omasi: www.moto1.fi
Streetfighterin alastoman uhmakas olemus ja ääni kertovat asenteesi häpeilemättä ja kuuluvasti. Lisäiedot netissä ja valtuutetuilla jälleenmyyjillä. 848 1198 1198 S 1098 R 1100 1100 S 696 1100 1100 S 1100 1100 S. Hypermotard Sportclassic Multistrada Streetfighter Superbike GT 1000 GT 1000 Touring Sport 1000 S Monster MOOTTORI: nestejäähdytteinen, 4-tahtinen, 2-sylinterinen, 90º L ISKUTILAVUUS: 1099 cm3 ISKUTILAVUUS TEHO (hv / k/min): 155 / 9 500 VÄÄNTÖ (Nm / k/min): 115 / 9 500 KUIVAPAINO (S-malli) 167 kg (S-malli): TAKUU: 2 vuotta VÄRIT: Musta (S-malli), punainen ja valkoinen Kun täysiverinen Superbike riisutaan katteista; jäljelle jää vain sen sielu. Tämän ja muut vuoden 2009 uutuudet löydät osoitteesta www.ducati.fi MAAHANTUOJA: Oy Hailac Ab, Metsäkyläntie 4, KLAUKKALA I Puhelin (09) 2766 570 I E-mail: myynti@ducati.fi I Tervetuloa tutustumaan myymäläämme. Ducati on sitoutunut eurooppalaiseen ERSC-ohjelmaan. TARJOAMME JATKOSSA JOKAISELLE UUDEN DUCATI-PYÖRÄMALLIN OSTAJALLE LAADUKKAAN DAINESE-SELKÄSUOJAN