Numero 4/2009
Hinta 7,50
· Suzuki SFV 650 Gladius · Suzuki Intruder M 1500 · HD VRod Muscle
· Moto Guzzi V7 Cafe Classic · Aprilia RSV4
MP-matkailua Australiassa
Royal Enfield 500 Bullet Classic EFI
TÄSSÄ 36 KYPÄRÄÄ YLI SADAN KYPÄRÄN VALIKOIMASTAMME!
NOLAN N103 alk. 159
NOLAN N43
199
NOLAN N20 TRAFFIC
179
M O OT T O R I P YÖ R ÄVA R U S T E I D E N Y K KÖ S K E TJ U
TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU Lukkosepänkatu 4 Ruosilankuja 3 Palmrothintie 2 Tupalankatu 3 Limingantie 2 075-326 5000 075-326 5080 075-326 5090 075-326 5110 075-326 5100 VERKKOKAUPPA AUKI 24H! ASIAKASPALVELU: 075-326 5000 info@stormmotor.
ON LÄMME M Y YM Ä M YÖS TURUN OMAA U NUT! H ROT! M U U T TA U H E L I N N U M E T P UUDE. 349 GREX RF2 199
X-LITE X-801RR
alk. 299
NOLAN N84
alk.249
NOLAN N62
alk. 369
X-LITE X-602
alk. 419
X-LITE X-701
alk
Luullaan, koska ei ole vertailevaa tietoa. DIREKTIIVI-IMAGO
Kierrellessäni pääsiäispyhien aikoihin koeajon nimissä ristiin rastiin Etelä-Suomen pieniä ja välillä isompiakin teitä havahduin jossakin vaiheessa huomaamaan, että ajamiseeni liittyvä havainnointi ja ajatukset alkoivat lähennellä "maailmanparantaja"-tasoa. Pyörä voi tuntua mukavalta, kun sen luullaan tuntuvan siltä. Koska moottoripyörä ei ole hyötyajoneuvo vaan vapaa-ajan harrastusväline, järkiperusteet ja faktat pitää unohtaa. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola
*Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).. Mitä taas tulee pyörän mukavalta tuntumiseen, ei sekään ole aivan kirkossa kuulutettua. Silloin ei moottoripyöräilykään ole välttämättä ykkösasia, vaan se mukana oleminen. Valtaosa harrastajista ajelee pyörillään enimmäkseen yksin ja siitä se asioiden punniskelu sitten pikkuhiljaa alkoi kehittyä. Meillä on totuttu, että kartsalla pyörittäessä pyörän tulisi olla vähintään tonninen ja sitä pienemmällä ajeleva on poloinen. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. Tuo pääsiäispyhien ajelu todisti jälleen kerran kuinka metsässä tämä meidän "direktiivin" mukainen imagoajattelu on. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto-lehti.com COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Hyväksyntää haettaessa pyörä hankitaankin jo järkiperustein, eikä pidä ajatella, että tämä koskettaisi vain yhtä ja ainutta merkkiä. Uskoo
3
Moto-Ykkönen -lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Jos joku haluaa, niin tyhmä olet, jos et myy. Ei tästä ketään käy syyttäminen. Olin liikenteessä 650-kuutioisella V-twinillä, miellyin pyörään ja aloin fundeerailla ja vertailla mielessäni sen ja isompien pyörien välisiä eroja, niiden hyviä ja huonoja puolia ja millaisessa käytössä moottoripyörät pääasiallisesti maassamme ovat. Aikana, jolloin isä telkan osti, kokoontui "Viisastenkerho", Esko Kivikosken ja kumppaneiden tähdittämänä TV-ruutuun kansan eteen pohtimaan visaisia kysymyksiä. Markkinavoimat ohjailevat imagoja ja sitä kautta luullaan löydettävän ne mukavalta tuntuvat ja oikeat vaihtoehdot, jotka kaikki ovat pääpiirteissään yli 1000-kuutioisia ja 150-hevosvoimaisia. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto-lehti.com ilmoitus@moto-lehti.com PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto-lehti.com AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Kankaansyrjä Kalevi Kuningas Jouko Kuntola Kai Myyry Pekka Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 56 kestotilaus 52 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Tässä tilassa, missä maailma nyt makaa, sillä saattaisi olla alalle elvyttävä ja harrastukselle voimat säilyttävä vaikutus. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Pyörä hankitaan siltä pohjalta, mikä tuntuu mukavalta, tai millä saat hyväksynnän haluamassasi sosiaalisessa verkostossa. Tässä kohdassa voisi suorittaa itsetutkiskelua ja moottoripyöräkauppaa väännettäessä jopa tiskin molemmin puolin. Se ei silloin välttämättä ole pyöränä ykkössuosikkisi, mutta sillä olet tervetullut joukkoon mukaan. Viime vuoteen saakka pyöriä jaettiin, ja mitä suurempia ja hinnakkaampia jaettiin, sitä enemmän siitä jäi hilloa ja sitä korskeammalta sellaisella pelillä tuntui saapua öljymäen parkkipaikalle ihasteltavaksi. Nyt saattaisi olla viisastenkerhon kokoontumiselle sosiaalinen tilaus, vaikka ei aivan telkkariin, eikä edes kansan eteen, mutta nyt tulisi pohtia, mitä imagomarkkinoinnillisia toimenpiteitä pitäisi tehdä, että tuntuisi ylpeältä ajella jopa viissatasella. Imagolliset kysymykset ovat moottoripyöräilyssä erittäin merkittäviä
W W W. F I
tai puh. B R A N D T. 020 7757 200
SÄÄDETTÄVÄ AERO FINN -SPOILERI - parempi aerodynamiikka. UUDET DIFFUUSERIT - tehokkaampi tuuletus.
2
3 1 2 3
UUSI ULKOKUOREN MATERIAALI JA MUOTO - turvallisempi ja hiljaisempi.
M a l l i k o h ta i s e t t i e d o t j a l ä h i n k a u p p i a a s i :
W W W . 020 7757 200. ARAI RX-7 GP hinnat alkaen 825,1
UUSI VISIIRI - leveämpi näkökenttä. F I tai puh. B R A N D T
Heti kevään ensilämpimillä piti päästä koeajamaan uutta Bulletia. Sen sijaan Royal Enfield on todellista retroa. Intian Bulletit ovat olleet sekä ulkonäöl tään että tekniikaltaan uskollisia vanhalle brittirakenteelle: pystyssä oleva sylinteri, kansiventtiilien käyttö työntötangoilla, moottori ja vaihteisto erillisissä koteloissaan. Mm. Kawasakilta tuli BSA:n ja Indianin näköiset mallit, Triumph teki uuden Bonnevillen. Silti koneen ulkoasussa on yhä sukuperinnettä: Redditchin tehdas Englannissa teki vuodesta 1957 alkaen 250-kuutioista Royal Enfield Crusader-mallia, jossa oli vastaava UCE eli Unit Construction Engine -rakenne. Intian Chennaissa ruvettiin brittien kehittämiä moottoripyöriä tekemään vuonna 1949 ja tehdään yhä. Nyt
Uusi ja vanha tekniikka
8. Siksi oli siirryttävä uuteen moottoriin, jossa kaasuttimen sijasta moottoria ruokkii sähköinen polttoaineen ruiskutus, jota hapentunnistin eli lambdasondi ohjailee niin, että katalysaattori saa poistetuksi suurimman osan pakokaasujen saasteista. Viisikymmenluvun puolivälistä alkaen Intiassa on
M
Royal Enfield Bullet pysyi lähes samanlaisena 1950-luvulta nykypäiviin asti, mutta nyt intialaistehdas on harpannut nykyaikaan uudella moottorilla. Kampikammio ja vaihteisto ovat uudessa Bulletissa samoissa kuorissa. Moottori ja vaihteisto ovat uudessa Bulletissa samassa paketissa. Ajoneuvojen saastepäästöjä koskevat määräykset ovat jo niin tiukkoja, etteivät vanhalla moottorilla varustetut Bulletit enää kelvanneet Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen markkinoille. Vaihteisto sentään muuttui 2000-luvun puolella viisiportaiseksi ja vasemmalla jalalla käytettäväksi, ja käynnistys hoitui sähköstartilla. Mutta niiden yhteys menneille vuosikymmenille perustuu lähinnä ulkonäköön, ja senkin osalta juuret yltävät vain 1950luvun lopulle. Sylinteri on alumiinia, kun vanhassa moottorissa se oli rautaa.
Veijo Saano
uutama vuosi sitten puhuttiin paljon retropyöristä. Nimenomaan Classic-versiota, jossa pyörän retrohenkinen ilme on sympaattisimmillaan.
tehty yksisylinterisiä Bullet-malleja, joiden historia yltää vuoteen 1932. Levyjarru edessä antoi pysähtymiseen varmuutta. Alkuperäinen tehdas Englannissa teki moottoripyöriä vuodesta 1909 vuoteen 1970
Vakiovireessään Intian Bulletin antiikkinen moottori veti sitkeästi ja vähän bensaa kuluttaen. Intialaisversiota oli kesytelty nykyajan melumääräyksiin sopivaksi, joten huipputehoksi ilmoitettiin 22-24 hv. brittiklassikon intialainen inkarnaatio
julkistetussa uudessa koneessa on samoja ulkonäköpiirteitä kuin tuossa vanhassa 250-kuutioisessa. Sytytys ei enää kaipaa säätöä eikä muuta huolenpitoa, koska se on kärjetön. siksi, että koneen vanha tekniikka oli yksinkertaisuudestaan huolimatta turhan monimutkaista. Ensiövedon kotelossa ja vaihteistossa oli vielä erikseen omat öljynsä. Uusi UCE-voimanlähde on tehty öljytiiviiksi ja helposti huollettavaksi. Huoltoa se tarvitsi usein mm. Öljytilojen paljous altistaa öljyvuodoille. Alkuperäinen brittikone antoi tehoa noin 25 hevosvoimaa. Mutta vertaillaan nyt vanhan ja uuden Bulletin 500-kuutioisia moottoreita. Kipinää tulpalle tehtiin katkojankärjillä, ja voitelujärjestelmä oli kuivasumpputyyppiä, jossa moottoriöljylle on erillinen säiliö. Ensiövedon kaksoisketjulle on automaattinen kiristin, ja jopa venttiilien välykset säätyvät auto-
Royal Enfield Bullet Classic EFI
Sylinterin jäähdytysripojen värinää hillitään kumivaimentimilla. Kytkin ja keskiseisontatuki ovat kiitettävän kevyitä käyttää, ja vaihteistokin toimii sujuvasti.
9
Virta päälle ja starttinappulan painallus. Koneen mekaaniset äänet ovat pienet. Ajotunnelmassa
Nostalgista matkailua
10. Mennään asiaan, eli käynnistetään uusi moottori. Sylinterin mitat ovat samat, mitkä ne 500-kuutioisessa
Brittiläinen aksentti
Bulletissa ovat ennenkin olleet: 84-millinen mäntä lyö 90 mm:n matkaa. Kone on märkäsumpputyyppinen, eli erillistä öljysäiliötä ei enää tarvita. Vain kaasua annettaessa, kierrosten noustessa kuului metallinen napsutus, joka luultavasti oli peräisin puolipuristimen poiskytkennän keskipakomekanismista. Liikkeelle lähteminen on Bulletilla vaivatonta, sillä sitkeytensä ansiosta kone ei sammahda, vaikka kaasun ja kytkimen annostelu ei kuskilta sattuisikaan heti kohdalleen. Se kertoo runsaasta vauhtipyörämassasta ja viittaa myös moottorin pitkäiskuisuuteen. Uuden Royal Enfieldin pakoääni on kuin 50-luvun brittivalmisteisissa, yksisylinterisissä käyttöpyörissä. Kaasukahvaa kone tottelee johdonmukaisesti. maattisesti. Matalankumea pakoääni ei nouse korkeammaksi, vaan työtahtien jymähdykset tiivistävät tahtiaan. Kone ei ota kierroksia ärähtäen, vaan rauhallisesti. Ajelin Royalilla noin 300 km:n maaseutulenkin lapsuuden kotiseudulleni. Eniten olen viime vuosina ajellut korkeilla, isoilla matkaenduroilla. Käynnistysmoottori pyöräytti konetta vaivattoman tuntuisesti, sillä automaattinen mekanismi avaa pakoventtiiliä starttausvaiheessa. Kytkin toimii poikkeuksellisen kevyesti. Ohjauskulmaa ei ole kerrottu, mutta se lienee samalla tapaa loivahko kuin edeltäjämallissakin. Ääni on tietysti muutaman desibelin vaimeampi, mutta sävy ja tahti ovat oikeat. Sitten ajoksi. 50-luvulla ja sitä ennen syntyneissä konepyörämiehissä,
ehkä nuoremmissakin, tuo käyntiääni herättää välittömästi myönteisen asenteen. Jos kone on kylmä, voi samalla vetää vasemmalla peukalolla "käsikaasuvipua", mutta se ei ollut tarpeen huhtikuun lopun noin 15-asteisilla säillä. Varsinkin sellaisissa, jotka ovat joskus tuollaisen brittipyörän omistaneet. 1970-luvun alussa ajelin näitä samoja maaseudun teitä Arielilla. Pienelle kuskille ajoasento sopii paremmin, ja taajama-ajoon Bullet on pyöristä parhaita. Ajossa on turvallinen tuntuma, vaikka tien pinta olisikin pidoltaan huono. Minullakin oli huimimmassa nuoruudessani, 70-luvun alussa, 500-kuutioinen Ariel. Uria ei Bullet seuraile eikä nuljahtele asfaltin halkeamissa. Moottori lähti käyntiin aina viivyttelemättä ja jäi jumputtelemaan harvaa, tasaista tyhjäkäyntiä. Vauhdissa ajokki oli kuitenkin vakaa. Sorateillä tällainen matala, kapearenkainen moottoripyörä on mainio. Niiden jälkeen Royal Enfield tuntui pieneltä ja käsissä pysyvältä soralla ja savellakin. Samoin vaihteisto on vaivaton käyttää. Virtalukossa on vain kaksi asentoa, sytytysvirta päällä tai pois. Peilin varren tyveä lähimpänä on vipu, josta vetämällä voidaan moottorin kierroslukua nostaa kylmäkäynnistyksen auttamiseksi.
Istumakorkeus on matala ja jalkatapit edessä, joten Bulletin ajoasento on matka-ajossa pitkälle miehelle pakaroita rasittava. Hallintalaitteet ovat nykypyörille tavanomaiset. Polkimen liike on pitempi kuin nykypyörissä yleensä, ja vaihtoliike on vietävä perille, muuten löytyi satunnaisesti ylimääräinen vapaa kolmosen ja nelosen välistä. Ohjauslukko on erikseen, tosin sekin tottelee virta-avainta. Mutkat pystyin ajamaan rivakkaa vauhtia, sillä kallistusvaraa on riittävästi. Öljynvaihtoa helpottaa se, että moottori, vaihteisto ja ensiöveto voidellaan samalla öljyllä. Mutkateillä pyörä on kevyt ohjata, sillä ohjauksen jättö on pieni. Samoin toimivat myös muut viisi lukkoa, jotka ovat bensatankin korkissa, kolmiomaisissa sivukoteloissa, akkukotelossa ja työkalukotelossa
Saman tien muistin, että eihän isä ole enää tätä kevättä näkemässä. Ajoretki Bulletilla oli tunnelmallinen. Tehokilpailuun ei kuitenkaan ole lähdetty, sillä luvattu huipputeho on 27,2 hevosvoimaa. Koneen vääntövoimaisuus näkyi myös dynopenkissä. Vertailun vuoksi mainittakoon vuoden 1953 Bulletin
Ohjaustanko ei ole liian leveä, joten ajoviima ei tunnu niin rasittavasti kuin monissa muissa nakupyörissä. Jo kierrosluvulla 1800/min oli käytettävissä noin 80 % moottorin huippuväännöstä. Ylitin myös joen, jonka sillan kupeella oli kerran onki-
Valmistajan mukaan uuden koneen huipputeho on 20 % suurempi kuin edeltäjän. Royal Enfield Bullet ei kuitenkaan ole parhaimmillaan pitkillä taipaleilla. Vaikka kumpikaan näistä 500-kuutioisista ei tuota suurta huipputehoa, on niiden vääntövoima käyttökierroksilla hyvä. Kun nopeutta on 100 km/t, alkaa koneen tärinä tuntua ohjaustangossa ja jalkatapeissa. Kunhan moottori kilometrien kertyessä hieman väljenee, uskon Bulletin pärjäävän nykyliikenteen nopeuksissa jopa moottoritiellä. Koeajon lopulla, kun matkamittarissa oli yli 1200 km, pyörä kulki vastaan panematta pitkät taipaleet 100-105 km/t todellista nopeutta. massa neitonen, josta tuli ensimmäinen tyttöystäväni. Nyt ne eivät ole minkään arvoisia, vaan maatuvat paikoilleen. Peilien kuvat tosin hieman tutisevat. Renkaat ovat Avonit, nykyaikaista brittiläistä laatua.
huippunopeus, joka oli The Motor Cycle -lehden mukaan 126 km/t. Kierroksia kone otti 6000/min, ennen kuin rajoitin puuttui asioihin. Kuskin kestävyys voi loppua jo aiemmin. Kuten edellä kerroin, Royalin moottori vetää liikkeelle lähdettäessä ja maantienopeuksissa miellyttävän sitkeästi, eikä tärinäkään haittaa. Laskennallinen huipputeho kytkimeltä oli 28,6 hv kierrosluvulla 5750/min (ylempi, paksumpi punakäyrä). IP-Dynotestin mittausvedot Royal selvitti ongelmitta. Huipputehoa koskeva lupaus osoittautui pitäväksi, sillä laskennallinen huipputeho kytkimeltä oli 28,6 hevosvoimaa, josta takapyörälle pääsi 24,7 hevosvoimaa. Niinpä sen kone alkoi kuumeta, kun ajoin moottoritiellä vähän aikaa kaasu auki. Tuolloin kuitenkin pyörän painonjakauma muuttui niin, että töyssyissä ohjaus pyrki ravistelemaan. Edellä kehumani pyörän mataluus on yksi syy siihen. Pyörä kyllä pääsee pitkälle, koska kulutuskin oli vain 3,5 litraa sadalle kilometrille, eli 14,5 litran tankillisella voi ajella jopa 400 km:n päähän. Vihreät vääntökäyrät kertovat, että voima on käytettävissä jo hyvin pienillä kierroksilla. Koeajoon saamani yksilö oli vasta 860 km ajettu ja uutuudennahkea. Satula on mukavasti pehmustettu, mutta silti pakaralihakset vaativat taukoa puolen tunnin välein. Kun koneen kierrosluku viitosvaihteella käväisi dynopenkissä ylimmillään eli noin 6100/min, mitattiin takapyörältä nopeus 138 km/t. Kun pidin jalkojani takatapeilla, pystyin ajamaan jopa 1,5 tuntia kerrallaan. Niinpä myös vastamäissä oli vakuuttava etenemisen meininki, sillä Royalin sitkeä kone ei kaipaa jatkuvaa kaasulla pelaamista, vaan pitää nopeuden vakaana. Istuma-asento on takapainoinen, eli jalat ovat varsin edessä ja ruumiinpaino asettuu takapuolen päälle. Katselin haikeana tyhjiksi jääneitä taloja ja mökkejä. Siitä päätellen luvattu huippunopeus 132 km/t voidaan saavuttaa. Kierrosluku vastaa männännopeutta 18,8 m/s, mikä ei ole kestävyyden kannalta liian korkea nopeus. Huippuvääntölukema takapyörältä (alempi, ohut) oli 34,9 Nm, kytkimeltä (ylempi, paksu) 39,3 Nm kierrosluvulla 4350/min.
11. Kerroin edellä tyytyväisenä maaseutuajelustani, joka oli melkeinpä matka-ajoa. Niin sinkoilee täällä miehen aatos, kun pääsee nostalgiapyörällä ajamaan...
Voiman ja tehon suhteet
oli paljon yhteistä Arielin ja Royalin välillä. Vaihteisto oli tarvittaessa hyvänä apuna, sillä välityssuhteet on valittu onnistuneesti. Vilahtiko tuolla pääskykin pitääkin kysyä isältä, onko niitä jo näkynyt, hän kun aina seuraa lintuja. Kevään merkit näkyivät kaikkialla: tulvapuroja, kurkia ja joutsenia pelloilla. Pienimmätkin niistä olivat 70-luvulla asukkaidensa kallein omaisuus, vuosien uurastuksen tulos. Huonopintaisilla teillä on Royalin selässä parasta istua valmistajan tarkoittamassa asennossa, jalat etutapeilla.
Mainio kaupunkiajokki
Bulletin huipputehoksi mitattiin IP-Dynotestin penkissä takapyörältä 24,7 hevosvoimaa kierrosluvulla 5500/min (alempi, ohuempi punakäyrä). Tällaisen pyörän vahvuudet ovat aivan muualla kuin ylinopeuksissa tai hirmuisissa kiihtyvyysluvuissa. Varsinkin moottorin rauhoittavan tasainen syke ja voiman tunne
Royal Enfieldin ajoasento muistuttaa kovasti sitä, missä kuski istuu mm. Harley Davidson Sportsterin tai muutamien custom-tyyppisten pyörien selässä. Peilit kylläkin saisivat yltää vähän kauemmas.
(vas.) Oikeassa teles kooppiputkessa on kor vake toisenkin jarrun kiinnittämiseksi, mutta yksi levyjarru hoitaa hidastus ja pysäytystoi met hyvin. Tällainen satula on lyömättömän mukava. Se, että pystyin selkääni särkemättä niin ajamaan, on suurelta osin satulan ansiota. Jousituksen osalta on oltu liiankin uskollisia perinteille. Jos joustovara on 140 mm, kuten se on edeltäjämallissa, saisi etupää painua noin 4,5 cm, jotta tarjolla olisi mukavasti ulosjoustovaraa. (vas.) Takajarru on pieni, tankokäyttöinen rumpu, jonka teho riittää täpärästi näin pienite hoiseen pyörään. Löysäsin esijännityksen minimiinsä, mutta sittenkin painumaa oli vain 1,5 cm, mikä on niukasti suhteessa (oletettuun) 80 mm:n joustovaraan. Vaikka moottoripyöräksi Bullet on verkkainen kiihtymään, pysyy se vaivatta muun liikenteen mukana.
Jarrujen puolestakin Royalilla pärjää. Näiden seikkojen ansiosta Royal Enfield on eräs helpoimmin hallittavia taajamapyöriä. Kyseessä on nk. Jalat nimittäin saa lasketuksi maahan ilman, että jalkatapit olisivat tiellä. Takajarru tosin on pieni rumpu, jonka teho on heikko. Tässä muuten tuli Royalille jo kolmas ennätys ensimmäinen ja toinen olivat tehon ja kulutuksen vähäisyys. Vaste kaasuun on hyvä, paitsi siirtyminen moottorijarrutukseen on vähän kulmikas. Istumakorkeudeksi mitattiin 80 kg:n kuskin istuessa selässä 76,5 cm. Myös moottorin ominaisuudet sopivat mainiosti taajamaliikenteeseen. Näin ollen monelle siinä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä, ja onhan sillä hyvätkin puolensa. vippasatula, eli se on kiinni rungossa vain etuosastaan, ja takapäätä kannattelee kaksi jousta. Kaupunkiajon vaivattomuutta auttaa myös ketteryys. Kumisen jarruletkun joustavuus tuntui hieman, mutta se ei heikentänyt jarrutuksen tehokkuutta. Liikkeelle päästään varmasti ja kone hyväksyy jo alakierroksilla isot vaihteet ketjua räpsimättä. Mutta etujarru toimii moitteettoman johdonmukaisesti. Kääntöympyrän halkaisijaksi mittasimme 4,5 m, mikä on pienin tähän mennessä koeajopyöristä mittaamani lukema. Lisäksi jouset olivat turhan jäykät: etujousien painuma 80 kg:n kuormalle oli vain 2,5 cm. Etulokasuoja on kiinnitetty vankasti ja tekee tehtävänsä erin omaisesti.
12. Jousi tus on kovanpuoleinen.
Perinnejousitus ja sekajarrut
Ainakin uutena jousitus nimittäin oli jähmeä, ikään kuin sisäänlyönnin vaimennusta olisi liikaa. Yhdellä sormella pystyin hoitelemaan tavanomaiset hidastukset, mutta silti jarru ei ollut äkkiottoinen. Melkeinpä voi puhua lukkiutumattomasta jarrusta. Toisaalta on myönnettävä, että Royalin jouset kantoivat kuormansa pohjaamatta myös roudan runtelemilla maaseututeillä, joita ajelin rivakkaa vauhtia. Sivukotelot näyttävät yltävän kauas sivulle, mutta ajossa ne eivät haittaa. Takajousten painuma oli vain 1 cm, kun esijännitys oli keskiasennossa. Nopeusmittari liioitteli tavallisen verran, eli viisarin osoittama 80
Toimiva varustelu
(oik.) Mukavaa kyytiä kuskille: jousitettu satula on verraton varuste
Käyttäjän kannalta Royalin pito ei ole monimutkaista. ajo on hyvä tehdä huolella. Keskitukeen on kiinnitetty vaimenninkumi, joten tuki ei kolahda ylös noustessaan. Mutta koeajopyörän kromipinnat olivat varsinkin vanteissa rosoiset, ja muutamia kromipinnan kohtia oli paikkailtu sinkkimaalilla. Kotiin tultuani pyörä oli silti hämmästyttävän siisti. Ne todella suojaavat, sillä aiemmin kuvattu maaseuturetkeni vei minut myös kosteille, savisille tieosuuksille. Se on Bullet Classicissa vakiona kuten myös halogeenipolttimolla varustettu ajovalo, joka on teholtaan loistava verrattuna 50-luvun pyörien valoihin. ECU eli moottorin sähköinen ohjausyksikkö. Koeajon aikana ei öljyn pinta muuttunut.
Ainutlaatuinen moottoripyöräilyelämys
Uusi Royal Enfield Bullet Classic jätti toimivan vaikutelman. Ajovalot vaikuttivat tehokkailta, tosin näin kevään valoisina päivinä en tarkkaa käsitystä niistä saanut. Huoltoohjelman ja eräiden muidenkin seikkojen osalta lopulliset, täkäläiseen käyttöön sopivat yksityiskohdat olivat koeajon aikana vielä auki, koska kyseessä oli yksi ensimmäisistä Suomeen saaduista pyöräyksilöistä. Onneksi virtalukon vieressä on pieni, pyöreä merkkivalotaulu, jossa on moottorin ohjausjärjestelmän häiriöstä sekä bensan vähyydestä kertovat varoitusvalot. Suomessa öljynvaihdon väli lienee 6000 km. Sitten tehdään ensimmäinen huolto, jonka jälkeen voidaan vähitellen ottaa käyttöön koko kierroslukualue. Jarrurummun valujälki toi mieleen 1950-luvun neuvostoliittolaiset pyörät.
Pyörän oikean kyljen kolmiomainen kotelo sisältää imuilman suodattimen. Se ei ole estänyt muuttamasta muutamia seikkoja toiminnalliselta puolelta. Työn laatu vaikutti erityisesti moottorin osalta hyvältä. Työkaluja Royalin mukana on sopivan runsaasti. Viimeksi mainittu alkoi vilkahdella alamäkipaikoissa, kun tankissa oli vielä reilut neljä litraa polttoainetta. Venttiilivälysten tarkistus ja sytytystulpan vaihto tehdään Intiassakin harvakseltaan, 15 000 km:n välein. Kaikki kotelot ovat lukollisia, ja virtaavain käy kaikkiin lukkoihin.
13. Moottoriöljyn määrä on helppo vilkaista koneen kyljessä olevasta pyöreästä ikkunasta, kun pyörä on keskituellaan. Samoin maalaus oli siisti bensatankin raidoitukset muuten tehdään Intiassa yhä käsityönä. Intialaisiin oloihin tarkoitetun huolto-ohjelman mukaan moottorin öljynvaihto tehdään varsin tiuhaan, 3000 km:n välein, kuten myös suodattimen vaihto. Soikeassa kotelossa on työkalusarja. Samoin keskituen suunnitteluun on uhrattu aikaa: pyörä nousee keskituelle kiitettävän kevyesti. Nopeusmittarissa on merkkivalot kaukovalolle, vapaavaihteelle ja suuntavilkun toiminnalle. suodattimen vaihtoväliksi suositellaan 12 000 km, samoin etuteleskoopin öljyjen vaihtoväliksi. Mukana on jopa rengasraudat. Samalla oppii Bullet-kuskille ominaista hötkyilemätöntä asennetta, sillä ohjekirja neuvoo, että ensimmäiset 500 km tuli ajaa enintään nopeudella 50-60 km/t ja seuraavat 500 km enintään 70-80 km/t. Työkalut ovat satulan alla olevassa oikeanpuoleisessa kotelossa, jonka kohdalla oli ennen vanhaan akku. Tuskin niitä usein tarvitaan, sillä Royalin vanteilla on Britanniassa valmistetut Avon RoadRider renkaat. Uutta Royal Enfield Bulletia suunniteltaessa on muutenkin kuin lokasuojien osalta pyritty säilyttämään alkuperäisen brittipyörän olemus. Kaksi pientä seisontavaloa kuuluu Royal Enfieldin perinteisiin. Royalissa on hyvä sivutuki, jonka voi potkaista satulassa ollessa alas. Oikea työkalukotelo puolestaan toimii tehokkaana imuäänen vaimentimena ja imuilman suodattimen sijaintipaikkana. Nollattavaa osamatkamittaria ei ikävä kyllä ole, se olisi hyödyksi arvioitaessa bensan riittävyyttä. Siitäpä voisi ottaa oppia vaikkapa BMW, jonka sivutuki rämähtää ilkeästi ainakin GS-mallissa. Peileistä näki tarpeeksi hyvin, mutta hieman pitemmät varret saisi niissä olla, jottei hihoja näkyisi yhtään. Kuten edellä kuvasin, moottori oli uudekseltaan vähän tiukka, joten sisäänSisäänajo ja huolto
Bulletin mittari- ja valovarustus on perinteisen niukka. Näyttävät olevan sisärenkaatonta tyyppiä, mutta vanteista päätellen oletan, että kyllä sieltä sisäkumitkin löytyvät. Jarrunesteet vaihdetaan 24 kk:n välein. Ilman-
1950-luvulla oli alumiininen lampunlippa suosituimpia lisävarusteita. tarkoitti 75 km/t todellista nopeutta ja vastaavasti 90 oli 84 km/t. Suuntavilkut näkyivät hyvin ja niitä oli helppo käyttää. Mutta varmaa on, että ne ovat tehokkaat verrattuna 50-luvun brittien 6-volttisten Lucas-tasavirtalaturien hehkuttamiin tuijuihin. Ampeerimittarin tilalla on pieni merkkivalotaulu, joka ilmoittaa moottorin ohjausjärjestelmän häiriöstä ja bensan vähyydestä. Tuolloin Royal-kuskilla on vielä varaa ajella yli sadan kilometrin päässä olevalle tankkauspisteelle. Samoin voisivat monet valmistajat ottaa mallia Bulletin lokasuojista. Vasen tavarakotelo on muuttunut sähkökeskukseksi, jossa on sulakkeiden lisäksi mm
Paino ajovalmiina, tankki täynnä 187 kg. Yhä useammin olen lukenut tyytyväisten käyttäjien kertomuksia siitä, miten Royal Enfieldeillä on ajettu kymmeniä tuhansia kilometrejä ilman korjauksia. Samalla saa käyttökelpoisen ajokin taajama- ja maaseutuajeluilleen, paljon ystävällisiä hymyjä sekä leppoisan asenteen: Bulletilla ajaa vähällä bensalla, turhia kiirehtimättä ja ketään häiritsemättä. Polttoainesäiliö 14,5 litraa 95E. Arielin tuoksahdus ei toki ollut paha, oikeastaan se oli olennainen osa kokonaisuutta. Mutta jos niin paljon historiaa haluaa, on paras ruveta harrastamaan museoajoneuvoja. Pituus 216 cm, leveys 80 cm, korkeus 105 cm, akseliväli 137 cm. Maahantuoja Moto Italia Import Oy, Tammisillantie 224, 21501 Piikkiö. Varsinkin tällaisen Classic-version, joka on mielestäni ulkonäöltään sympaattisin nykyisin valmistetuista moottoripyöristä, erityisesti turkoosinsinisenä. yläpuolinen Moottorin suurin ilmoitettu teho 27,2 hv / 20,3 kW kierrosluvulla 5250/min, vääntö 41,3 Nm kierrosluvulla 4000/min. (02) 472 6414, faksi 479 6069, sähköposti: motoitalia@motoitalia.fi, Internet: www.motoitalia.fi. Puh. Hapentunnistin ja katalysaattori. 040-7346110, sp. Royal Enfield Bullet Classicin tarjoama ajotunnelma vei minut lähes 40 vuoden päähän, brittipyörä Arielin selkään. Vuosien mittaan intialainen valmistaja on johdonmukaisesti parantanut laatuaan. Väänälänrannantie 290, 71800 Siilinjärvi, Puh. Avon RoadRider renkaat edessä 90/90 x 18, takana 110/80 x 18. Samoin kuin Neuvostoliiton Ural-pyörille tehtiin Saksassa, piti maahantuojien purkaa myös Enfieldit heti uutena, vaihtaa muutamia osia parempiin ja koota pyörät sitten huolellisesti myyntiä varten. Edessä öljyvaimenteinen teleskooppijousitus, öljymäärä 200 ml/putki. Alta avoin teräsputkirunko, jossa yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen nelitahtimoottori. Sekään ei riittänyt, vaan Enfield sai epäluotettavan pyörän maineen. Kiitokset: - Lauri Laitiselle valokuvista - Ilpo Peltoperälle dynamometrimittauksista. Saatavana mustana, viininpunaisena ja turkoosina. Pinnapyörät, 2,75 x 18 ja 3,5 x 18 teräsvanteet. Arielilla
14. Sylinterin 3 poraus 84 mm, isku 90 mm, iskutilavuus 499 cm , puristussuhde 8,5:1. Lisävarusteita: takasatula, tavarateline, nahkalaukut, pienempi äänenvaimennin. ipdynotest@hotmail.com.
Lisää lukemista Royal Enfield -moottoripyöristä: Motorrad Classic numero 2: sivut 88-97, 1991 (testi edeltäjämallista Enfield 500 Bullet) Classic Bike 11:10-11, 2008 (ensivaikutelmat uudesta EFI-Bulletista) Cycle World 3: 2009 (ajovaikutelmat)
Kun Intian Enfieldejä alettiin tuoda Eurooppaan 1990-luvun alussa, olivat pyörät laadultaan kehnoja. (02)
Royal Enfield Classic EFI tekniset tiedot
ajellessa oli aina oltava valmis pieneen remonttiin, mutta Royal toimi häiriöittä. Sähkökäynnistys (Denso), vaihtovirtalaturi, akku 12 V, 14 Ah. Maksimipaino 365 kg. Uuden Bulletin valmistukseen sovelletaan lisää parannuksia varsinkin moottorin teon osalta. Edessä Brembo levyjarru (280 mm kiinteä levy, 2 nestepaineella toimivaa mäntää liikkuvassa kaliiperissa), takana rumpujarru (152 mm, 1 tankokäyttöinen levittäjä). Istuinkorkeus ilmoitettu 80 cm. Hinta 6 950 e + toimituskulut. Voinee sanoa, että näin se on ansainnut oikeuden käyttää koko kuninkaallista mal-
linimeä Royal Enfield. Yksi sylinterinkannen imuventtiili ja yksi pakoventtiili, ohjaus työntötangoilla. Helpommalla saa lähes yhtä suuren annoksen nostalgiaa, kun ostaa uuden Royal Enfield Bulletin. Sähköisesti ohjattu (Keihin) polttoaineen ruiskutus imukanavaan. Arielin kun pysäytti, tuntui nenään kuuman öljyn haju, mutta Royalin kone ei päästänyt edes öljyntihkua ulkopuoliseen kiertoon. Takuu 2 vuotta. Ensiöveto (välityssuhde 2,15:1) kaksoisketjulla öljytyn, 7-levyisen kytkimen kautta 5-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto O-rengasketjulla takapyörään (välityssuhde 2,11:1). Märkäsumppuvoitelu, moottoriöljyn 15W50 määrä 2,75 litraa. Takana kahdella jousi/ kaasuiskunvaimennin-elementillä varustettu jousitus, jossa jousen esijännityksen 5-asentoinen säätö. Mutta hölskyvällä Anstey-plunger-takajousituksella varustettu Ariel oli ohjattavuudeltaan epämääräinen, kun taas uusi Royal oli napakka ja täsmällinen. Kärjetön elektroninen sytytys sähköisellä ennakonsäädöllä, yksi WR7 DDC4 (Mico) sytytystulppa. IP-Dynotest, tehonmittauksia, moottorien säätöjä, viritystöitä, tarvikkeita
Suomessa on ollut, tullut ja mennyt paikalliskerhojen järjestämiä, niin sanottuja maakuntanäyttelyitä, mutta eipä niistä ole tainnut tämän Jyväskylän näyttelyn lisäksi Kokkolaa lukuun ottamatta muut vakiinnuttaa asemaansa jokavuotisena tapahtumana. Näinköhän tähänkin on saatu heräte sieltä. huhtikuuta. Nieminen kertoi aloittaneensa tämän projektin viime syyskuussa, mikä tarkoittaa sitä, että herra on viettänyt viimeisimmän puolen vuoden aikana suurimman osan vapaa-ajastaan tallissa.
"Iisää tule vetämään!" on monelle lasten kanssa kelkkamäessä käyneelle tuttu huuto. Moottoripyörien ja moottorikäyttöisten laitteiden rakentelu myös huumorimielinen oli näyttävästi esillä, samoin siististi entisöidyt klassikkopyörät ja jääspeedway. KESKI-SUOMEN MP-NÄYTTELY 4.-5.4.
eski-Suomen Moottoripyöränäyttely järjestettiin Jyväskylän Hipposhallissa 4.-5. (alh.) Tämä nimenomainen 150 cc CZ edustaa merkittävää osaa suomalaisessa moottoripyöräkulttuurissa. Tällaisen kerhonäyttelyn anti ei rakennu samalla tavoin uutuusmallien esittelyn ympärille kuin valtakunnan päänäyttelyssä, vaan uutuuksia esittelevät osastoillaan paikalliset yrittäjät ja itse näyttelyn runko rakentuu harrastustoiminnan esittelyyn. Voittajaksi selviytyi Teemu "Tepi" Nieminen, jonka "Money Slot" -niminen pyörä sai eniten ääniä. kerta. Taphtuman perinteeseen kuuluu, että osa näyttelyn tuotosta lahjoitetaan KeskiSuomen Keskussairaalan lastenosastolle. Näyttelyn isäntänä on toiminut alusta saakka Jyväskylän Moottoripyöräklubi r.y. ja tällä kertaa oli vuorossa jo 18. Niin nytkin ja lasten osasto saa tällä kertaa lahjoituksena kaksi taulutelevisiota.
K
Yleisöäänestyksessä tämä Teemu "Tepi" Niemisen rakentama "Money Slot"-niminen luomus kohosi ylivoimaiseksi voittajaksi. Jyväskylässä vieraili kahtena päivänä yhteensä noin 7.500 maksanutta katsojaa. Rattikelkka on saanut voiman lähteekseen moottorisahan.
Näyttelyssä oli esillä myös erittäin hienosti "tuunattuja" kevareita ja mopoja, joita edustakoon vaikka tämä huolitellun siisti Yamaha DT 125, joka on saanut vaikutteet väritykseensä Monster-energiajuomatölkistä. Se on kunnioitettava luku ja tarkoittaa samalla myös mittaamatonta määrää talkootyötä. Tapahtuman kuin tapahtuman merkitystä on hyvä arvioida kävijämäärällä ja tuo mainittu luku kertoo, että Jyväskylän näyttely on valtakunnallisesti merkittävä moottoripyörätapahtuma. Rakennelluista pyöristä yleisö sai äänestää oman suosikkinsa. Sillä esiintyi surmanajaja Onni Suuronen vuosikymmenien ajan maamme erinäisissä yleisötapahtumissa, markkinoilla, sirkuksissa jne.
(alh.) Kuvamme Indian vuodelta 1929 saa luvan edustaa näyttelyssä esillä olleita siististi entisöityjä veteraanipyöriä.
17
Mittaa asenteesi ja osallistu arvontaan nettiosoitteessa: www.muutamasekunti.fi.
DUCATIN TURVAKAMPANJA
ucati käynnisti viimesyksyisillä Kölnin moottoripyörämessuilla turvallisuuskampanjan, jonka mukaisesti jokainen uuden Ducatin ostaja Euroopassa saa veloituksetta omakseen huippuluokkaisen selkäsuojan. Ducatin perusajatuksena tässä kampanjassa on asennemuokkaus, eli saada motoristit omaksumaan ajatus, että aina ja joka tilanteessa niin maantiellä, kaupungissa kuin radalla tulee käyttää turvallisia ajovarusteita. Kampanjan avulla Invalidiliitto haluaa muistuttaa, että oma ajotapa vaikuttaa ratkaisevasti ajamisen turvallisuuteen, vaikka hyväkään kuski ei välttämättä säästy kolareilta. Pyörät ovat myös entistä suurempia. Kirjaa voin siihen tarkemmin tutustuttuani luonnehtia oppaaksi tai suppeaksi käsikirjaksi. 2000-luvun aikana vuosittain loukkaantuvien moottoripyöräilijöitten määrä on noussut noin 400:sta reiluun 600:aan. Teoksessa esitellään yli 100 matkailukohdetta, jotka on sidottu selvin merkinnöin kirjan mukana tulevaan kaksipuoliseen karttaan. Vain muutaman sekunnin tähden -kampanjaa tehdään yhteistyössä ortopedeistä ja lääkintäalan ammattilaisista koostuvan moottoripyöräkerhon Bonebreakers MC:n kanssa. Samoin tiukka omasta etuajo-oikeudesta kiinni pitäminen kannattaa vaihtaa huoleen siitä, onko tullut nähdyksi autojen lomasta! Moottoripyöriä oli vuonna 2008 Suomessa jo reilut 200 000 kappaletta. Moottoripyöräilyn yleistyessä tapahtuu onnettomuuksiakin enemmän. Moottoripyöräilijä on liikenteessä autoilijaan verrattuna hyvin suojaton, mikä näkyy selvästi kolareihin joutuneissa motoristeissa. Kertaamalla ajotaidot ja tarkistamalla ajovarusteiden ja pyörän kunnon sekä muistamalla oikean tilannenopeuden ollaankin
I
Ajotaitojen kertaus kuuluu moottoripyöräilijän kevääseen
jo pitkällä. utta painotuotetta matkailijoille Ahvenanmaalle ja Turun Saaristoon on toimittanut Karttakeskus. Tähän mennessä suojia on toimitettu asiakkaille jo yli 5000 kappaletta. Muutama sekunti voi tulla kalliiksi myös hyvien varusteiden hankkimismahdollisuutta pienentävänä ylinopeussakkona, harmillisena kortin menetyksenä tai pahimmillaan lopullisena ajokyvyn menetyksenä, Mäkelä lisää. Mukana seuraava kartta on varsin hyvä tuote moottoripyörämatkalle Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon. Sen, miltä moottoripyöräilijä onnettomuuden jälkeen näyttää, tietää hyvin myös moottoripyöräilyä lähes koko ikänsä harrastanut, Bonebreakers-jäsen ja ortopedi Kari Mäkelä. Moottoripyöräonnettomuuksissa kuoli vuonna 2008 reilut 30 motoristia. Määrä on lisääntynyt huimasti 2000-luvun aikana, sillä vielä vuonna 2001 moottoripyöriä oli vain noin 100 000 kappaletta. Sivuja oppaassa on 96 ja tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Muutaman sekunnin takia ei kannata vaarantaa mahdollisuuttaan nauttia ajamisesta jatkossakin. karttakeskus.fi Kalevi Kankaansyrjä
U
MATKAOPASESITTELYSSÄ AHVENANMAA JA TURUN SAARISTO
nvalidiliitto kampanjoi tänäkin keväänä turvallisen moottoripyöräilyn puolesta. Oppaan suositushinta on kohtuullinen 24.90 euroa. Tavoitteena on, että motoristit oppivat pitämään selkäsuojaa samanlaisena itsestään selvyytenä kuin kypärääkin, jolloin vältytään vuosittain lukemattomilta vakavilta vammautumisilta.
D
18. Talven jälkeen olisi kuitenkin hyödyllistä kerrata vaikkapa ajokurssin käymällä vähintään perusasiat, kuten hidasajo, työntöohjauksella väistäminen ja jarrutukset, toteaa Mäkelä. Moottoripyöräilyonnettomuuksien määrän kasvu on huomattu myös Invalidiliiton kuntoutustoiminnassa. Kohteet on tarkoitettu niin maitse liikkuville kuin veneilijöille. Ajokoulutusta moottoripyöräilijöille tarjoavat esimerkiksi moottoripyöräkerhot, moottoripyöräpoliisit ja ajokoulut. Opas on myynnissä kirjakaupoissa, tavarataloissa, huoltamoilla, maamittaustoimistoissa sekä internetissä osoitteessa: www. Suurin osa kohtaamistani motoristipotilaista kertoo kysyttäessä, ettei ole käynyt ajokoulutuksissa. Laajemman tiedon voi saada oppaan osoittamilla nettisivuilla ja puhelinnumeroilla, joilla lukija voi täydentää tiedontarvettaan oman mieltymyksensä mukaan. Sen sivuilla tuodaan esille tietoiskumaisesti runsas materiaali
Käytä vilkkua ajoissa kaistanvaihdoissa ja kääntyessäsi. 4. Ideana oli muistuttaa muita tienkäyttäjiä, lähinnä autoilijoita, että moottoripyörät ovat talviunien jälkeen palanneet katukuvaan. Tempaus onnistui kaiken kaikkiaan mukavasti ja sai SMOTOn tiedottajan Sirpa Heiskasen mukaan hyvin palstatilaa lehdistössä, valtakunnan TV:ssa ja joillakin paikkakunnilla myös paikallistelevisiossa ja -radiossa. 3. Vältä ajamasta kuolleissa kulmissa, joista autoilija ei näe sinua. Tempauksen ohjelmat olivat paikkakunnasta riippuen hieman erilaiset, mutta kaikkialla päämäärä oli sama. Sirpa Heiskasen mukaan meidän motoristien pitää myös omalta osaltamme kantaa kortemme kekoon, jotta motoristit huomattaisiin paremmin liikenteessä.
H
HUOMIOPÄIVÄ NÄE MEIDÄT!!!
Kalevi Kankaansyrjä
HUOMIOPÄIVÄN NELJÄ TEESIÄ MOTORISTEILLE
Ajovalojen ja värikkään kypärän käytön lisäksi on muita keinoja, joilla motoristi voi itse lisätä näkyvyyttään ja turvallisuuttaan liikenteessä. uhtikuun viimeisenä lauantaina järjestettiin yhdeksässä kaupungissa eri puolilla maatamme SMOTOn jäsenkerhojen organisoimat Huomiopäivät. Älä tee yllättäviä ja arvaamattomia liikkeitä muille tienkäyttäjille.
19. Muut liikenteessä olijat syystä tai toisesta eivät huomaa moottoripyörää ja seurauksena saattaa olla vakavakin liikenneonnettomuus. Kuolleissa kulmissa ajamisen välttäminen on yksi parhaista. Pidä riittävä turvaväli älä roiku takapuskurissa tai takarenkaassa. Huomattava osa moottoripyöräilyonnettomuuksista johtuu tutkimusten mukaan siitä, että moottoripyöräilijää ei ole havaittu. 2. Näitä keinoja Huomiopäivillä tuotiin esille moottoripyöräilijöille.
1
Kilpailujen kireän aikataulun yhteensovittaminen toi omat askareensa järjestäjille ja niinpä vähäväkiseksi osanottajiltaan mennyt 250-luokka sai nämä legendat seurakseen lähtöihinsä. Koska ajanhengen mukaista kilpailukalustoa on rajoitetusti valmiina, järjestäjä sallii pientä filunkiakin tosin, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tulee kilpailusta totinen yhteenotto. Turun Taru Rinne, maailman nopein nainen kaksipyöräisellä, ainoa nainen, joka on koskaan saavuttanut MM-pisteitä ja startannut GP-kisaan eturivistä, nähdään myöskin vuosien tauon jälkeen. Superstar Classicissa ajavat ns. Rintamäki on onnistunut houkuttelemaan nimekkään kaartin takavuosien kotimaisia, MM-sarjassakin menestyneitä kuljettajia. Lukuisat Suomen mestaruudet ja MM-pisteet kerännyt Turun Matti Salonen asettunee viivalle 500-kuutioisen Suzuki RG -pyöränsä kanssa ja tulee olemaan paha pala nuoremmilleen. Kauden avaus tapahtuu kesäkuussa Alastaron moottoriradalla, jolloin lauantaina on ohjelmassa ensimmäinen lähtö ja sunnuntaina toinen.
arri Rintamäen ideoima tapahtuma sai tuulta purjeisiin kun Suomen Moottoriliiton lajiryhmä, Turun Moottorikerho ja Riihimäen Kahvakopla innostuivat ottamaan starat mukaan kilpailuihinsa. Japanin GP:ssä aikoinaan Suzukassa. Lähdön kilpailukalusto tulee olemaan legandaarinen, viivalla nähdään useampi Suzukin 500 kuutioinen Square four, Yamaha YZR 500 Timo Pohjolan alla, mahdollista on että Esko Kuparinen taluttaa viivalle kolmisylinterisen Honda RS 500 -kilpurinsa, jolla Esko osallistui mm. SUPERSTAR CLASSIC 2009
ALASTAROLLA JA RÄYSKÄLÄSSÄ
Eilispäivän kotimaiset RR-huiput kohtaavat pitkän tauon jälkeen tositoimissa kun 70- ja 80-lukujen suomalaiset huippukuljettajat starttaavat kilpa-ajoon. Kuopion 500-luokan Euroopan mestari Eero Hyvärinen ja Turun MZ-tehdaspilotti Tapio Virtanen ovat valitettavasti syrjässä, mutta katsellaanhan
Taru Rinne haastaa miehet
H
Alustavasti ovat mukaan ilmoittautuneet seuraavat kuljettajat: Taru Rinne Tepi Länsivuori Pentti Korhonen Martti Pesonen Matti Salonen Seppo Rossi Timo Pohjola Matti Kinnunen Pentti Salonen Johnny Wickström Esko Kuparinen Kimmo Kopra Harri Maikola Seppo Ojala Jukka Vainio Jarmo Liitiä Erkki Siukola Pentti Tolonen Harri Loponen Markku Loponen Kari Lahtinen Timo Haarala Pentti Elo Pauli Kanerva Ari Heikkilä Matti Alanen Risto Tenhunen Ari Pirinen Kari Hämäläinen Jari Kivilä Ankka Vesterinen Hannu Kemiläinen Terho Pitkänen Seppo Järvinen Tapio Rautalammi Jussi Luoma Petri Nieminen Kari Kulmakorpi F-2 F-2 F-1 F-1 F-1 F-1 F-1 F-2 F-2 F-2 F-1 F-1 F-1 F-1 F-2 F-2 F-1 F-1 F-1 F-1 F-2 F-2 F-2 F-2 F-2 F-2 F-2 F-1 F-2 F-1 F-1 F-1 F-1 F-2 F-2 F-1 F-2 F-2 Honda Suzuki RG 500 Ducati Suzuki GSX-R Suzuki RG 500 Suzuki RG 500 Yamaha YZR 500 Moto Guzzi Yamaha Honda Honda RS 500 -3 Honda RC 30 750 Kawasaki Suzuki GSX-R 750 Honda RS 125R Honda RS 250R Suzuki GSX-R 750 Yamaha OW01 750 Suzuki GSX-R 1100 Yamaha FZR 1000 Yamaha TZ 350 Yamaha TZ 350 Rotax 250 Yamaha TZ 250 Honda RS 250R Honda RS 125R Yamaha TZ 250 Suzuki RGB 500 Yamaha TZ 385 Honda RC 30 750 Yamaha FZR 1000 Suzuki RG 500 Suzuki GSX-R 750 Yamaha TZ 350 Yamaha TZ 350 Moto Guzzi Yamaha Honda RS 125R
Superstar Classic osakilpailut 2009: Alastaro 27.06. Tepi Länsivuori, Pentti Korhonen ja Martti Pesonen tähdittävät lähtöä, jossa kurvaavat lähes kaikki maamme eturivin kuskit. F-1pyörät, yli 500 ksm ja F-2 alle 500 ksm. Kolmas kilpailu käydään elokuussa Räyskälän lentokenttäradalla normaalin SM-osakilpailun yhteydessä.
vielä kun lumet sulaa... Kaksi kovan luokan luuta on ilmoittanut etteivät enää istahda kilpapyörän sarviin. Rintamäki kertoo ajatuksen pyörineen mielessä viimeiset viisitoista vuotta ja kun vielä vanhat mestaritkin ottivat asian innostuneena vastaan, voitiin alkaa suunnittella tapahtumaa. Myös 125-luokan kirein kotimainen takavuosien kärki on tulossa viivalle mukaan. Ainekset kunnon keitokseen ovat siis mausteita myöten valmiit. Räyskälä 09.08.
20. Alastaro 28.06. Superstar Classic-sarja käsittää kolme osakilpailua, joista kaksi ensimmäistä ajetaan kesäkuussa Alastaron Scancinavia Open osakilpailun yhteydessä. Superbike luokista tutut Suzukin ärrät, Yamahan OW01, Honda RC 30 mittelevät täysipäisesti osaavien kuljettajiensa käskeminä ja mukana tietysti ovat kireät 2-tahti Yamahat, Rotaxit ja Hondat
Myöhempien, magnesiumlohkoisten kanssa oli jatkuvaa riesaa. Soita tähän numeroon: 040-700 981. Seuraavaksi keskitytään moottorinhienosäätöihin, sillä pyörään vaihdetaan tehdas-uudet sylinterit ja muut oheiskomponentit. Hän oli sen ensimmäinen omistaja, ja ajoi sillä MMsarjaa 80-luvun alussa.
ari numeroa sitten kerroimme, että Tepi Länsivuori lähtee ajamaan Classic-racingin EM-sarjan ajokkinaan aito tehdastekoinen Suzuki RG 500 -raceri, jollaisella hän itsekin aikoinaan Suzukin tehdaskuskina ollessaan kilpaili. Pyörä on käytännössä rakennettu täydellisesti uudestaan ja siinä mielessä Seppo Rossi on paras mies kommentoimaan,
vastaako pyörä sitä, mitä se oli uutena. Puhelimeen vastaa Pekka Sorvali. Seppo pitää tätä versiota parhaana niin vaihdelaatikon kuin lohkojenkin suhteen. Tepi Länsivuori edustaa sitä ikäluokkaa, jolloin nämä päättäjät, silloiset firmojen perijät juoksivat Tepin nimmareiden perässä ja nyt he istuvat arvokkaasti aitiossa katsomassa, kun heidän nuoruutensa idoli on valloittamassa Classic Racing-mestaruutta.
GAERNE
> GRS
Vauhtia jaloillesi! G_RS saappaan vallankumouksellinen uusi design ei ole pelkästään muuttanut sitä, miten puet saappaan, mutta on vienyt mukavuuden ja suorituskyvyn aivan uudelle tasolle.
Maahantuoja
Gaerne29.4.indd 1
Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy - Harjavallantie 7 29250 Nakkila - Puh. Testipilottina toimi Seppo Rossi Kouvolasta, joka oli tämän samaisen yksilön ensimmäinen
P
TEPI-PROJEKTI ETENEE
omistaja ja sen paras tuntija. Testauksen kohteena olivat runko, jousitus ja jarrut. Seppo Rossi muistelee, että tällä pyörällä hän ei ole kertaakaan kaatunut. Kuten kuvista näkyy, pyörä on saanut uuden, siistin maalipinnan, jossa on tilaa sponsoritarroille, joille on myös tarvetta. Seppo Rossi jos kuka tuntee tämän Suzuki RG:n salat. Hän sijoittui sillä MM-loppupisteissä sijalle 15 vuonna 1981. Hän on tässä EM-projektissa se henkilö, jolla ovat kaikki langat käsissä. Nyt peli on saatu pyörille ja sitä on käyty jo testaamassa. Edustatko sinä yritystä, joka harjoittaa esimerkiksi kansainvälistä vientikauppaa ja ovatko sinun peukalosi alla ne eurot, jotka on budjetoitu toiminnan vauhdittamiseen. Etenkin Englanti ja Donington Parkin osakilpailu ovat vaakakupissa painoarvoltaan kultaakin arvokkaampia. Siinä vaiheessa pyörän puikkoihin hyppää Tepi itse. (02) 5352500 - varaosat@npm.fi
6.5.2009 12:53:24
21. Brittein saarilla moottoripyöräurheilulla on erityisasema (Suurempi kuin murtomaahiihdolla, tai pesäpallolla Suomessa) ja kilpailujen kutsuvierasaitioissa istuu todella vaikutusvaltaisia päättäjiä. Edellisessä jutussa pyörä oli vielä huoltopukilla ja rakenteilla
Siinäpä vasta kysymys, johon löytyy useita vastauksia. Nämä kaikki voivat täyttyä yhdellä kertaa tai vain niistä yksi, kun moottoripyörä on junassa. Juna & moottoripyöräyhdistelmän voi valita niin kotimaassa kuin MannerEuroopassakin. tilaus. Näissä autojunissa ei ole sesonkiaikoja eli hinnat ovat kaikki ns. vr.fi). Esimerkiksi matka moottoripyörälle ja kahdelle henkilölle makuupaikalla on tulevana kesänä Helsingistä Rovaniemelle yhteensä alkaen 227 euroa yhteen suuntaan. Lippujen lunastus ja varaus hoituu VR:n lipunmyynneistä asemilta, VR:n puhelinpalvelusta ja mat-
katoimistoista. Tämä oli
(ylh.) Pyörä kiinnitetään henkilökunnan toimesta. Lomamatkan aluksi ajatus etelästä pohjoiseen junalla on varteenotettava vaihtoehto. Usea ystäväni on tätä yhdistelmää käyttänyt ja niinpä päätin itsekin testailla miltä junamatka maistuu Rovaniemeltä Turkuun, kun viime vuonna asialle tuli ns. Tällöin säästyy muun muassa polttoainemaksut ja yksi yöpyminen kustannuksineen. Asiaa kannattaa harkita varsinkin silloin, kun moottoripyörällä ajomatkan aika rupeaa kestämään yli kymmenen tuntia tai ajokilometrejä kertyy lähemmäs tuhat sekä ajettavana on osa matkasta hämärässä tai jopa pimeällä. Junamiehistö sitoi ja irrotti pyörän asiantuntevasti puhtain sidontahihnoin. JUNA & MOOTTORIPYÖRÄ
M
ikä saa motoristin valitsemaan junamatkan moottoripyörällä ajon sijaan. Lähtöaseman lastauspaikalle on saavuttava hyvissä ajoin. Kolme yleisintä ovat varmaan ajansäästö, liikenneturvallisuus ja lepo. etuhintakauden hintoja. Tällä tavoin koko päivä jäi junassa levänneenä pirteänä uuden matkan valmisteluihin. Lastasin pyörän junaan ja heräsin maanantaiaamuna kotikaupungissa levänneenä. Tarkemmin aikataulut ja hinnat selviävät netistä (www. tärkeä pointti, koska samaisena maanantaiiltana oli lähtö Keski-Eurooppaan. Mikäli ajoreitit pohjoiseen ovat vuosien kuluessa muodostuneet tutuiksi ja osin jo kyllästyttäviksi on junavaihtoehto oiva valinta.
KUSTANNUKSIA & AIKATAULUJA
Moottoripyörä junapaketteja VR myy autopakettien tapaan. Tästä ensimmäisestä juna & moottoripyörä vaihtoehdosta jäi kirjoittajalle hyvä kuva.
Kalevi Kankaansyrjä
22. (oik.) Junavaunut ovat yllättävän matalia, varo lyömästä päätäsi junavaunun kattoon. Määräasemat niin etelässä kuin Lapissa sekä aikataulut selviävät VR:n nettisivuilta. Lähtö illalla ja aamulla on perillä rentoutuneena valmiina Lapin valloitukseen. Käytännössä tämä tarkoitti, että ajettavana oli matka pohjoisimmasta Lapista yhdellä vedolla etelään. Tämän siirtymän tilalle ajoinkin sunnuntaina vain muutama sata kilometriä Rovaniemelle. Pyörän lastaus ja ulosajo sujuivat rivakasti ja tämä on suoritettava itse. Itse pidän tätä varsin kohtuullisena hintana
Pohjan kuviointi on uusi. Eivät myöskään painoltaan, joka on 2,1 kg parilta, kun kyseessä on koko 45. Samalla kerron käyttökokemuksia Road Starin tavallisesta versiosta.
istuvaksi niin ohut- kuin paksupohkeisellekin. "Hengittävillä", vesitiiviillä kalvoilla varustetut ajosaappaat olivat vielä 1990luvun puolivälissä usein vuotavia, tai vesitiiviys saattoi kestää yhden ajokauden. Arvosteluja ajovarusteista
Daytona Road Star GTX leveällä lestillä - ajosaappaat suomalaiseen jalkaan
Veijo Saano
tin Daytona Road Star GTX ajosaappaat käyttöön huhtikuussa 2003. Nämäkin Daytonat ovat vesitiiviit ja istuvat jalkaan mukavasti. Muilta osin saappaat ovat yhä käyttökelpoiset: vetoketjut ja tarrat toimivat, ja pohjan kuluneisuus on vähäistä. Lestin leveyden ansiosta voi
Varren tiukkuuden saa säädetyksi kahdella tarralla pohkeen paksuuden mukaan. Varpaille on niissä riittävästi tilaa; monissa muissa saappaissa kärki vääntää isovarvasta jalan keskilinjaa kohti. Italialaisista ajosaappaista, kuten Alpinestars, on minun otettava koko 46. Tilanne on parantunut: Gore-Tex-kalvolla vuoratut Road Star saappaat olivat vesitiiviit neljän ajokauden ajan. Myös pohkeessa on enemmän väljyyttä, mutta koska säätö on tarjolla entiseen malliin, ei väljyyttä ole liiallisesti. Vastaavasti kesähelteillä, kun saappaita pitää yksien ohuiden sukkien kanssa, jää saappaiden sisälle ilmatilaa, joten hikoaminen on vähäisempää. Road Starien laitto jalkaan on helppoa, sillä varren saa auki kahdesta kohtaa; minulle riittää vain yhden vetoketjun aukaiseminen. Uudessa Road Starissa kantapalan edessä on enemmän syvennystä, joten saapas pysyy paremmin jalkatapilla. Maahantuoja L-Fashion Group Oy/ Rukka, PL 55 / Vesijärvenkatu 15, 15501 / 15140 Lahti. Varsissa on kahdella tarralla toimiva säätö, jolla saappaan saa sopivasti
Uudet, leveät Road Starit
O
Saksalainen Daytona on suurimpia ajosaappaiden valmistajia. Internet: www.rukka.com Uudessa Road Starissa (vas.) on erilainen pohjan kuviointi kuin vanhassa, muuten erot ovat vähäiset. Nyt siitä on tarjolla myös leveälestinen versio, josta esittelyä tässä. Leveän version suurin leveys päkiän kohdalta on 0,7 cm suurempi kuin vakiomallissa. Mutta vesitiiviyden takia päätin ajokaudeksi 2008 hankkia uudet saappaat, ja pysyin samassa merkissä. Ajokilometrejä on saappaille tullut noin 60 000. Sateita on sattunut kohdalle, kylmyyttäkin, ja alkuvuosina hellettä. Kannan ja päkiän välillä ei ole syvennystä, johon jalkatappi asettuisi. Puristavia kohtia ei ollut edes uutuudenjäykissä saappaissa. Ilmeisesti pohjan kiinnityssaumat vuosivat, koska kosteus ilmestyi sisäpohjan reunoille. kylmällä laittaa jalkaansa enemmän sukkia ilman, että puristusta ilmenisi. Daytona Road Stareista on koko 45 minulle sopiva. Suomalaisista kävelykengistä sopii jalkoihini parhaiten koko 44. Aiemman Daytona Road Starin pohja on lähes suora. Leveälestisen (vas.) saappaan kokoero, 0,7 cm leveämpi pohja, ei juuri näy, mutta tuntuu.
24. Daytona Road Star GTX -saappaiden hinta on vähittäiskauppiaiden nettisivutietojen mukaan 299 euroa. Keskieurooppalaisten jalka lienee yleensä kapeampi kuin suomalaisten jalkaterä, jonka väitetään sopivan hyvin upottavan suon yli kävelemiseen. Mutta matka-ajossa väljyyden tuoma hyöty on mielestäni suurempi kuin haitta. Mutta Daytonan suosikkimallista saa myös leveälestisen mallin, joten sellaiset ostin. Lukuisten Daytona-mallien joukosta suosituin on matkamoottoripyöräilijöille tarkoitettu Road Star GTX. Kesällä 2007 totesin hirmuisessa ukkosmyrskyssä Puolassa, että kosteutta pääsi saappaiden sisään. Ei ihme, että suomalaiset motoristit valittavat ajosaappaita usein liian kapeiksi. Saappaat eivät tuolloin tietenkään istu niin napakasti kuin pitäisi, mikä ei esimerkiksi rata-ajossa sovi. Ulkonäöltään Road Starit eivät ole juuri muuttuneet
He pohtivat, että jokohan heidän yksi tuttunsa on käynyt poimimassa
amiaisella hyvästelemme menneen illan tutuksi tulleet saksalaismotoristit. Tätä halki Lapin kulkevaa nelostietä on kautta aikojen kutsuttu osuvasti myös Jäämerentieksi. Nämä erityisesti talviurheilukeskuksina tunnetut lomakeitaat osuivat matkasuunnitelmia tehdessä aivan sattumalta reittimme varrelle. Toisaalta mikäpä niissä kesälläkään on käydessä, sillä majoitus kustantaa kolmanneksen ruuhkatalvesta ja palvelut pelaavat moitteetta kesälläkin.
niemeltä pohjoiseen seuraava merkittävämpi asutuskeskus on Sodankylä. Heillä oli omat suunnitelmansa Lapin valloitukseen. Tankkaamme ja kahvin lomassa kuulemme paikallisten miesten keskustelusta uskomattoman tuntuisen tarinan. Kunta on todella laaja alaltaan, lähes 12 500 neliökilometriä. Sen toteaa viimeistään silloin, kun on ajanut 120 kilometriä Napapiiriltä pohjoista kohti ja Sodankylässä näkee tienviitan: Utsjoki 306 km. Maamme karttaa silmäillessä Rova-
A
26. Meidän kuvio oli ajaa ensin täältä Luostolta Sodankylään ja Leville ja edelleen koukata pohjoisen kautta Ylläkselle. Ei siis ole ihme, että noille neliöille mahtuu 46 erilaista muistomerkkiä bongattavaksi. Sen sanotaan sijaitsevan Keski-Lapissa, joka pitää varmasti paikkansa. Kalevi Kankaansyrjä
KIERROS KOTIMAASSA
SODANKYLÄ LEVI YLLÄS
Sarjassamme Tunturi-Lappia on vuorossa Levi ja Ylläs. Nämä liittyvät tavalla tai toisella kunnan ja sen kylien tapahtumiin ja historiaan. Kun taas kysytään, kuka on kuuluisin sodankyläläinen niin mieleeni ei tule muuta kuin olympiavoiton Montrealissa painissa saavuttanut Pertti Ukkola
Hän ottaa huonoa energiaa pois ja tilalle virtaa hyvää energiaa. (oik. Shamaani kaapii ihmisten huonoa oloa pois elimistöstä henkimaailman ja luonnon rohtojen avulla. (oik.) Lapin taikaa. Täällä Levillä otin itsekin ensi laskut noin 20 vuotta sitten. Siitosen kylässä toimii shamaani Veikko Siitonen. Kittilän vilkkaus kauppakeskuksena yllätti, ja oli täällä Lapissa lähes kuin Las Vegas keskellä Nevadan autiomaata. Pysähdyimme noin puolivälissä vielä Muonion kunnassa olevalle Äkäsmyllylle. Käytännössä tämä tarkoitti noin tunnin ajoa 30 tunturin ja vaaran kuntaan. Varsin ajattelematon yleensäkin ja puhumattakaan näissä olosuhteissa, joissa poroja ilmestyi ajotielle tuon tuostakin.
Ennen Kittilän keskustaa voi kokea jotakin ainutlaatuista. alh.) Levin majoitustyylissä on viitteitä Alppimaiden vastaaviin. Saimme niskaamme muutaman sadekuuron, joiden jälkeen pidimme pienen juoma- ja jaloittelutauon. Emmepä olleet kuulleet aikaisemmin tätä kikkaa. Ylläkselle on matkaa enää alle 40 km. Tästä Keski-Lapin keskuksesta otimme suunnaksi Kittilän tien numero 80. ei minkään keskellä osui silmiin muutama taloryhmä ja lukematon määrä poroja. Ounasjoki virtaa vapaana ja vuolaana Kittilässä. Muutama pyörä tuli vastaan. Jatkoimme Ritun kanssa Muonion suuntaan aina tien 940 risteykseen. Koska tuon jälkeen en ole Levillä käynyt niin muutoksen aallot ovat olleet melkoiset kahdessa vuosikymmenessä. Nämä raakileet hän kuulemma kypsentää mikrolla ja myy etelän tietämättömille matkailijoille. Matkalla ns. Nopeusmittarissa oli varmasti kolminumeroiset lukemat ja ryhmä ajoi todella lyhyin etäisyyksin. Shamaanin kaste kustantaa 10 euroa. (alh.) Tällä Äkäslompolon patsaalla oli kokoa ja näköä.
raakoja lakkoja. Varsinainen matkailubusiness kunnassa
KITTILÄ
sijaitsee Sirkan kylässä, jossa vaikuttaa yksi Suomen vilkkaimmista hiihtokeskuksista. Äkäsjoen varteen
27. Tämän henkimaailman tapahtuman Siitonen suorittaa seitassa (saamelaisten pyhäpaikka)
Mylly jauhoi vuorokaudessa 50 kiloa ohraa, ja oli toiminnassa aina 60-luvulle saakka. Tämän jälkeen oli helppo lähteä majapaikkaamme ja päättää viime kesän Lapin matkamme ennen kotikonnuille etelään lähtöä.
(ylh.) Ylläkseltä löytyy rinteitä peräti 61 kpl. rakensi Lapin Sodan jälkeen kahdeksan talollista talkoilla yhteisen myllyn. Luontokeskus vei meidät aikamatkalle perehtymään Perä-Pohjolan luontoon, ja
tämän päälle Kellokkaan ravintolasta sai erittäin maukkaan ruuan kilpailukykyiseen hintaan. Tunturilla on korkeutta 719 metriä ja siitä löytyy kaiken kaikkiaan 61 rinnettä ja 29 hiihtohissiä. Ylläksen rinteet ovatkin itselleni tutuimmat Lapista. (alh.) Liikenneympyrä mallia Ylläs.
28. Kesällä on mahdollisuus niinikään käväistä Ylläksen huipulla ja ihailla sieltä tunturimaisemia. Yllästunturin puolelle johtaa tänä päivänä ns. maisematie, joten enää ei tarvitse kiertää puolta tunturia Ylläsjärven puolelle. Juuri ennen Ylläksen Äkäslompoloa oli tien varressa varsin erikoinen patsas Seitapirtin lähistöllä, jota ei voinut olla kuvaamatta. Me pysähdyimme Ylläslompolon luontokeskukseen nimeltä Kellokas. Parkkipaikalta myllylle oli muutaman sadan metrin kävelyrupeama. Siitä olikin sitten helppo suunnistaa Kolarin kuntaan kuuluvan Äkäslompolon keskustaan ja edelleen kohti ylvästä Yllästunturia. Reilun pelin henkeen myllyä huollettiin myös porukalla, jauhatusvuorot arvottiin ja mahdollisuuksien mukaan myllyvuoroja myös vuokrattiin muille talollisille
ravintola, baari, sauna ja myymälä. 40,- /hlö Ota siis meihin yhteyttä, niin varaamme teille unohtumattoman moottoripyörämatkan!
Hamngatan 7 22100 Mariehamn Tel. aamiaisen Mikäli tulette vain yhdellä moottoripyörällä, hinta alk. Tervetuloa!
Varaukset www.finnlines.com Puh. www.alandhotels.fi
Moottoripyörällä Ahvenanmaalle
99, hlö
Alk. +358 18 15 400 Fax +358 18 15 045 info@alandhotels.fi www.alandhotels.fi
GRAAFISET 2009
MOOT TORIPYÖRÄLLÄ
RUOTSIIN, SAKSAAN TAI PIDEMMÄLLEKIN.
Finnlines kulkee Helsingistä ja Malmöstä Travemündeen sekä Naantalista Kapellskäriin joka päivä. Laivasta riippuen käytettävissäsi ovat mm. EUR
Meillä on tarjota edullinen paketti:
· Laivamatka Turku-Maarianhamina meno/paluu, sis. 010 343 4500 tai 010 343 4600
29. 2 moottoripyöräpaikkaa · Yöpyminen kahden hengen huoneessa hotelli Adlonissa sis. TFMK:n jäsenille tarjoamme HelsinkiTravemünde -reitillä moottoripyöräpaikan lisäveloituksetta. 80,- /hlö Lisäyö alk
Rajan ylitys Itä-Timoriin olisi toisin sanoen tarkoittanut, että vaikka homma olisi kärjistynyt sisällissodaksi, viisumit Indonesiaan palaamiseksi olisi silti täytynyt käydä hakemassa Dilistä. Oli kylmä tosiasia, ettei oma riskinarviointini pitänyt tällaisesta yhtälöstä, ja toki vaa´assa painoi myös huoli matkakumppanini turvallisuudesta. Rahtilaiva Dilistä olisi maksanut vain noin 15-20% siitä, mitä lentorahti Melbournen kautta Perthiin tuli kustantamaan. (Taustakuva) Esperancen rantoja myö täili hieno mutkatie.
30. Mietin, teimmekö oikean ratkaisun, kun muutimme reittisuunnitelmaamme Itä-Timorin tilanteen vuoksi. Tosin Indonesian ja Australian välillä olisimme joka tapauksessa joutuneet rahtaamaan pyörämme, ja lentämään itse, koska autolauttoja ei maiden välillä kulje. L
ennämme kirkkaassa iltapäivässä kolmisen tuntia kohtisuoraan etelään. Vaikka olikin huono tuuri, että moinen rähinä alkoi juuri tähän aikaan, kyseinen valtio ei vasta 6 vuoden olemassaolonsa aikana ole ollut mikään vakauden tyyssija, ja ulkomaisia joukkoja on ennenkin tarvittu apuun. Mutta onneksi näitä asioita
(vas.) Tauko huoltoasemalla keskellä eimitään. Ulkomaalaiset oli syystä tai toisesta myös evakuoitu pois rajaa lähimmästä
kaupungista Länsi-Timorissa ainoa reittimme olisi kulkenut myös juuri tätä kautta. Balia ja muita pikku-Sundasaaria peittäneet korkeat trooppiset pilvet jäävät pian taakse, kun etäisyys päiväntasaajasta kasvaa. Sitä Australiassa piisasikin hieman toiseen malliin kuin mihin eurooppalaisina olimme tottuneet! (alh.) Syrjäseuduilla tienvarren "road houset" saattoivat olla ainoita paikkoja, mistä sai polttoainetta, ruokaa, vettä tai yösijan.
(ylh.) Hydenin Wave Rockin erikoinen kalliomuodostuma ja ´pakollinen´ surf fauskuva! (oik.) Pelikaanit istuivat leppoisasti iltaa Port Lincolnin lähellä. Australialainen lehtikuvaaja, jonka tapasin Balilla, oli tullut päivää aikaisemmin
maan pääkaupungista Dilistä. Lisäksi ainoa mahdollinen reitti olisi mennyt Indonesialle kuuluvan Länsi-Timorin ja itsenäisen Itä-Timorin välisen maarajan kautta. Hän kertoi kapinallisten paenneen pääkaupungin ulkopuolelle, ja tilanteen jatkuvan täysin arvaamattomana. Samalla jouduimme luopumaan kaikkein aidoimmasta overland-reitistä, joka olisi kulkenut Timorista Darwiniin. Ja tämä raja nimenomaan ei kuulu siihen joukkoon, joilla myönnetään viisumeja paikan päällä
Valinta on sikäli helppo, että se vaikuttaa ainoalta paikalta, missä on yhtään huonetta vapaana. Meillä on ´elektroniset viisumit´, jotka saimme tekemällä visiitin
Täysin eri maailma
Australian lähetystöön Balilla. Leveät, suorat valtatiet keskellä pimeää, tyhjää puoliaavikkoa ovat vaikuttava näky Aasian tiheästi asutusta ja umpirehevästä tropiikista tuleville. Olemme asustelleet jo sen verran pitkään aasialaisissa backpacker-paikoissa, joissa kaikki tuppaa olemaan hieman ´sinne päin´, että
Teksti: Pekka Niinivaara Kuvat: Pekka Niinivaara, Anne Lahtinen
Loppusuora ´Down Under´
- Moottoripyörämatka Australiaan (osa 8/8) (2.3. Perthin alueella on kuulemma aloiteltu kaivostoimintaa aivan lähivuosina, ja työläisistä valtaosa asuu vielä hotelleissa.
Enää eivät ´hello-misterit´ tule tyrkyttämään palveluksiaan heti ulos astuttua, mutta on turha myöskään haaveilla mistään puoli-ilmaisista autorickshawkyydeistä nyt mennään ihan oikealla taksilla, ja jenkkimallisen auton mittari raksuttaa. Perthiin saavuttua taivaanranta hehkuu oranssina, kun aurinko painuu mailleen. Ei tietenkään tule yllätyksenä, että tämä maa on toisen hintainen kuin valtaosa Aasian maista, mutta tuntuu silti karulta, että joudumme maksamaan heti ensimmäisestä majoituksesta melko tarkalleen 10-kertaisesti edellisyöhön verrattuna. Noin puolivälissä lentoa tulemme Australian mantereen ylle sen luoteiskulmasta, ja tällä alueella maaperä on pelkkää hämmästyttävän punaista hiekkaa. Loikkivien kenguruiden pronssipatsas koristaa kaupungintalon edustaa, kun saavumme keskustaan. ei enää hyödytä pähkiä, sillä se kaikki on nyt joka tapauksessa taaksejäänyttä, päätökset on tehty ja näillä mennään, tuumin katsellessani ikkunasta auringossa kylpevää syvänsinistä Intian valtamerta. - 10.4.2008 · ajokilometrit: 24.660-34.140)
31. Nostamme lentoaseman automaatista Australian dollareita, ja koetan soitella aulasta löytyviin majatalojen numeroihin
Eräs DHL:n kuski lähtee käyttämään meitä lähimmällä huoltoasemalla, josta onnistumme hankkimaan bensaa limupulloon. Sanomista tulee vain renkaista, joissa on hieman sahanpurua, mutta tarkastaja päästää laitteen kuitenkin huomautuksella läpi! Puramme Indonesiassa rakennetun boksin kentän rahtiterminaalin edustalla, ja puumateriaalista eroon pääsy vaikuttaa ensin pulmalliselta, mutta järjestävät paikalle lavan, jolle pinota ne. Australia on ollut biologisessa mielessä pitkään eristyksissä muusta maailmasta, ja tämän tahon tehtävänä on pitää huoli, että tänne pääsee mahdollisimman vähän tälle uniikille ekosysteemille haitallisia orgaanisia aineita tai eläimiä. Tämä hotellihan voisi sijaita vaikka Suomessa! Majoituttuamme meillä on jo kolmannen kerran tällä matkalla tilapäiskassit sen roinamäärän kuljettamiseen, mitä emme rahtipakettiin voineet tai uskaltaneet laittaa lähdemme hieman tallustelemaan tämän 1,4 miljoonan asukkaan metropolin ´downtowniin´. Lähetimme jo aiemmin tullille ilmoituksen saapuvasta ajoneuvosta, ja carnetin leimaus järjestyykin muutamassa minuutissa, koska ovat käyneet jo tarkastamassa lähetyksen. Tätä melko lailla samaa piisaa Perthistä Ade laideen noin 2700 kilometriä.
tuntuu ihmeelliseltä, kuinka käytävillä on nyt kokolattiamatot, ja ovissa kunnolliset lukot. Olemme nyt lähes 4 kuukauden tauon jälkeen myös
Maahantuonnin kiemuroita
(ylh.) Fremantlen satamassa näimme Cunardvarus tamon risteili jän, joka maailmanympäri matkallaan suuntasi seuraavaksi kohti Ete läAfrikkaa.
Kenguru on Australian ´maskotti´. (vas.) Eyre Highway oli tyypillinen val tatie: Leveä, suora ja yksinäinen. Noutamaan päästään vasta seuraavana päivänä, ja mukaan kaivattaisiin niin öljyä kuin hieman bensiiniäkin, jota tosin eivät suostu huoltoasemalla myymään, koska ei ole lain hyväksymää säilytysastiaa mukana. Tämä varsin vauhdikkaasti hyppivä pussieläin liikkuu hämärän tai pimeän aikaan, ja se on silloin riski tiellä liikkujille.
32. Tullitarkastuksen lisäksi meidän pitää marssia viereisessä pytingissä toimivan AQIS:n (Australian karanteenitarkastusvirasto) tiloihin, jonka virkailija tulee mukaamme, kun lähdemme noutamaan V-Stromia cargo-puolelta. Läkähdyttävä kosteus, joka tropiikissa piinasi öisin, on jäänyt taakse, ja tämä tuntuu usean kuukauden jälkeen lähinnä helpottavalta.
Aamulla etsimme hieman huokeampaa yösijaa, samalla kun yritämme selvittää, onko pyörä saapunut kuten piti. Meillä käy tuuri, koska kaveri on ilmeisen rennolla päällä, heittää vain huulta leveällä aussiaksentillaan (erityisen hersyttävä on mielestäni lähes joka paikkaan sopiva "ei huolta" "no worries" joka lausutaan melkein kuin suomenkielen sana "nauris!") ja hän tsekkaa lähetyksen, kun pyörä on vielä rahtiboksissa
Venttiilinvälykset tarkastettiin juuri ennen Suomesta lähtöä, enkä usko niiden juuri muuttuneen, vaikka olemmekin ajaneet matkalla jo yli 24.000 km tarkastusvälin. Kun olemme saaneet kuittauksen paperiin, voimme ajella seuraavaan valtion ofiisiin parin korttelin päähän, jossa kirjoittavat puoli vuotta voimassa olevan ns. Suolajärvi Perthin itäpuolella. ´roadworthiness test´, eli käytännössä tarkastetaan, että pelistä löytyy toimivat jarrut, valot ja vilkut, ja että se on paikallisten tieliikennemääräysten mukainen. Myös erillisiä kaskotyyppisiä vakuutuksia saa eri hintaan.
33. Western Australian osavaltio on erittäin harvaan asuttua, ja kaupunkien ulko puolella todella tuntee olevansa aivan yksin.
(oik.) Valtavien etäisyyksien ja suorien valtateiden maassa pitkät, usei den perävaunujen "Road Trainit" ovat tien kuninkaita. Nyt voin
Paperipuoli järjestykseen
(oik.) Esperancen rantoja voi luonnehtia vähintään mukiinmeneviksi, vaikkei vesi trooppisen lämmintä ollutkaan.
(alh.) Humoristinen kyltti toivotteli tervetulleeksi 8 asukkaan Cocklesiin keskellä Nullarborin tasankoa. Norsemanissa peltikamelit katselivat tällaisen etenemistä. takaisin Suzuki-huoltoverkoston ulottuvilla, mutta jonot ammattimekaanikkojen hoivaan ovat pitkiä. Olen kuitenkin siinä uskossa, että sitä varten varmaankin kuuluisi tässä maassa ottaa jonkinlainen vakuutus. Myöskään ruiskun läppärunkojen synkronointi ei käynnistä päätellen ole ainakaan pahasti pielessä. Pyörä on jo pari päivää ajossa Perthissä ja sen satamassa, Swan-joen suulla sijaitsevassa Fremantlessa eli ´Freossa´. Lopulta saan jostain puhelinnumeron Department of Infrastructure & Planningiin, josta saan järjestettyä luottokorttitietojani vastaan 48 h tilapäisen vakuutuksen. laillisesti ajaa pyörän katsastusasemalle, jossa suoritetaan ns. Tästä vain ei kukaan hiiskunut lentoasemalla sanaakaan, emmekä itse tohtineet ottaa asiaa puheeksi, jottei kulkupelimme saaminen ulos sieltä olisi estynyt, mikä olisi tiennyt lisää kallista taksikyytiä. Kyseessä on pakollinen liikennevakuutus, joka korvaa vastapuolen kulut, mutta ei esim. Tähän asti on pärjätty vaihtelemalla öljyjä, suodattimia ja tulppia, joten päätämme pärjätä kotiin saakka. Tästä todisteeksi taakse kiinnitetään Western Australian osavaltion pyöreä tarkastuslätkä (itse vakuutus kuitenkin on voimassa koko mantereella), ja kuluja koko operaatiolle tulee tarkastuksineen noin 150 AUD. omia hoitokuluja, joiden tulee sisältyä matkavakuutukseen. Carnet-vakuutuksen, samalla kun lisäävät laitteen tiedot maan ajoneuvorekisteriin
Eikä tämä vielä ole edes varsinaista ´outbackia´, vaan nyt ollaan ns. Tällä reissulla on mittavat varustuksemme jo tullut kiinniteltyä ja irroteltua riittävän monta kertaa, jotta ei aivan välttämättä halua kanniskella niitä yhtään pidemmältä kuin on tarpeen. Näissä on yleensä keittomahdollisuus, ja pyörän saa aivan oven eteen. kehityksen indeksi HDI: 0.965 (sijaluku: 4. Olemme tulossa asumattomalle alueelle, ja koska lisäkanistereita ei ole mukana, eikä mahtuisikaan, on tankki syytä täyttää piripintaan jokaisella vastaantulevalla huoltoasemalla. alkuperää 92 %, aasialaisia 7 %, aboriginaaleja 1% Valuutta: Australian dollari (AUD) Aikaero Suomeen: +6-8 h (3 aikavyöh.) BKT/as: n.37.000 USD Inhim. Keskitason tai pienen budjetin majoitukset, ruokailu tienvarren perus-ruokapaikoissa.. Ulapalla näkyy Recherchen saaristoa, jossa viihtyvät hylkeet, monet vesilinnut ja jopa pingviinit. Leirintäalueen res pan lämpömittari näytti 41,2°C, kun iltapäivä oli jo pitkällä, ja elohopea laskusuunnassa.
Loppukesän pilvettömässä auringonpaisteessa kylpevä Perth ja lähiseutu ovat jo alkaneet tulla tutuiksi. Sisämaahan koukatessa näkee mm. Aamutuimaan reitin varrella on useita suolajärviä, jotka tuovat mieleen kotoisat järvemme pakkasten aikaan. Täältä pohjoiseen ja edelleen Alice Springsin suuntaan pääsisi myös useita pikkuteitä, kuten Great Central Roadia tai kiehtovasti nimettyä Gunbarrel Highwayta seuraamalla, mutta ne ovat päällystämättömiä ´outback trackeja´, joiden kunto riippuu ensisijaisesti sateiden määrästä. suolajärviä, jotka ovat vaaleanpunaisia suolaa sietävän levän vaikutuksesta. (-06)) Tieverkosto: yht. Pääteitä pitkin matkatessa tankkausvälit tosin ovat vain 200 km luokkaa, mutta on ehkä hyvä varautua myös siihen mahdollisuuteen, että polttoaine on joltain asemalta finaalissa. Tosin Esperancen kaltaisella pikkupaikkakunnalla vaara tuskin on kovin suuri. Komeat Norfolkin männyt reunustavat viktoriaanisten talojen rantabulevardia, hiekka on todella hämmästyttävän valkoista, ja vesi akvama-
(oik.) Twelve Apostlesin kalliomuodostelmat ovat Victorian osavaltion rannikon tunnetuimpia näh tävyyksiä. Britit James Cookin johdolla aloittivat eurooppalaisperäisen asutuksen itärannikolta lähtien, mutta koko länsipuoli pysyi heille pitkään aivan tuntemattomana. Majatalomme seinällä roikkuu ajan patinoima kartta, jossa Australian kohdalla lukee mielenkiintoisesti ´New Holland´. n.340.000 km)
PEKAN & ANNEN ´AUSTRALIA-INDEKSI´ *
MAJOITUS (RAVINTOLA)RUOKA OLUT BENSIINI PÄÄTEIDEN KUNTO
05
0
1
*) Subjektiivinen, vain suuntaa-antava hinta- / tienkuntoarviointi verrattuna Suomeen (Suomi=1). Yövymme Corriginin pikkukaupungissa, melko rehellisessä junttilassa, jonka kylänraitilla olevan saluunamaisen majatalon yläkerrasta irtoaa pieni huone 40 dollarilla. Länsi-Australia on melkein 8 kertaa Suomen kokoinen, mutta vain 2,1 miljoonan asukkaan osavaltio, ja kunhan pääsemme kunnolla Perthin ulkopuolelle, saamme tuntea tämän aivan konkreettisesti. Kun pääsemme vihdoin jatkamaan matkaa, saamme huomata, ettei kontrasti rehevään ja väkirikkaaseen Indonesiaan voisi olla paljon suurempi. Mutta myös polttoaineen ja varsinkin veden riittävyys olisi moisilla autiomaaekskursioilla
Halki puuttoman erämaan
Lähestyessämme Adelaidea epätavallinen alkusyksyn helleaalto iski päälle, ja taukopaikoillakin oli hakeuduttava varjoon. Liikennettä on ensimmäisen 100 km ajan jonkin verran, sitten se melkein kuolee pois. riinin sinistä. Arvioisin myös varkauden riskin täällä noin yleisesti korkeammaksi kuin Aasiassa, jossa tämän tyyppisiä pyöriä ei käytännössä näkynyt ollenkaan, ja siksikin nukun yöni paremmin, kun laitteen voi pysäköidä lähelle. Rantaan iskevät mainingit olivat tuulisena päivänä vaikuttava näky. Satamassa valtameriristeilijä on parhaillaan maailmanympärimatkansa
Vauhtia etelän kautta
AUSTRALIA 2.3.- 10.4.2008
Maks.- / min.lämpötila: +47 / +12C, ajokilometrit maassa: 9.480 Valtiomuoto: Perustusl. välistopilla, ja kaupunki kuhisee turisteja. Aamuisin on hiukan viileää, mutta päivälämpötilat kipuavat miellyttävään 25 asteeseen, eikä siitä juurikaan yli, tästä huolen pitää mereltä iltapäivisin puhaltava ja ´Fremantle Doctorina´ tunnettu tuulenvire. 2.8 as/km²) Väestö: Euroopp. n.810.000 km (päällyst. Tiet ovat hyväkuntoisia, leveitä ja suoria, ja brittiläisessä kulttuuripiirissä kun ollaan, ajetaan edelleen vasemmalla, kuten tällä matkalla on tehty aina Iranin jälkeen. Pihassa muistutettiin, että alue on suosittu valaiden bongauspaikka Australian kevään aikaan. Kutsuvan näköisillä rannoilla voi kyllä harrastaa auringonpalvontaa, mutta vedenlämpö ei kutsu pitkille uintiretkille. Mutta nyt on aika meidän kartoittaa mannerta hieman omasta puolestamme. Jatkamme Lake Kingin ja Ravensthorpen kautta Esperanceen, jonka ´toivoa´ tarkoittavan nimen antoivat ranskalaiset merimiehet suojautuessaan myrskyltä rantakaupunkia ympäröivään saaristoon 1700-luvun lopussa. demokratia) Itsenäistyi: 1.1.1901 Valtionpäämies: Kuningatar Elisabeth II Pääministeri: Kevin Rudd Pinta-ala: 7.69 milj.km² Rantaviivaa: 26.000 km Väkiluku: 21.3 milj.(keskim. Välipäivän jälkeen taitamme taivalta ensin pohjoiseen, jotta pääsemme Norsemaniin, Eyre Highwayn länsipäähän. V-Stromin 22 litran säiliön pitäisi siinä tapauksessa riittää vielä niukasti seuraavalle. monarkia (liittovaltio, parlam. vehnävyöhykkeellä, jossa on sentään maanviljelyä sekä Australian mittapuulla myös jonkin verran asutusta. Istuskelemme iltaa alakerran kapakassa, jossa ovenrivat käyvätkin palkkapäivän merkiksi varsin ripeää tahtia. (vas.) Eräs roadhouseista keskellä puutonta Nullarborin tasankoa. Hydenissa tutustumme Wave Rockiin, joka on toistasataa metriä pitkä ja viitisentoista korkea monivärinen kallio, eroosion muovaamana aivan murtuvan aallon muotoinen. Majoitus löytyy leirintäalueelta eli ´caravan parkista´, josta vuokraamme asuntovaunun vajaalla 70 dollarilla
sekä kaivosyhtiöiden yksityisteillä matkaa saatetaan tehdä 4-5 peräkärryn ja yli 200 tonnin lastin kanssa. Tuntuu ironiselta, että kun viimein pääsemme näkemään näitä vahvoilla takaPuuduttava taival
35. Nämä ovat silti vielä melko kesyjä versioita aiheesta; Pohjoisterritoriossa
(pyöreä kuva) Port Lincolnissa isän tämme vei meidät paikkaan, jossa näimme vihdoin eläviäkin kenguruita. Pimeällä tilanne on ilmeisestikin aivan toinen, sillä tienvarret ovat väärällään auringossa mädäntyviä ja sanoinkuvaamattomalle löyhkääviä ´roadkilleja´, valtaosin kenguruita. Kenguru (joka on arkikielessä lyhennetty kangaroosta pelkäksi ´roo:ksi) on tietenkin tunnetuin potentiaalisista eteen tulijoista, ja sellaista kokoluokkaa, ettei moottoripyörällä ajaessa kannata kokeilla, kumpi jää kakkoseksi. Lontooseen oli vain hieman yli 17.000 km matkaa. Melko hyvää kyytiä asfalttiteillä pitkälti yli 100 km/h tuntuvat nämä "tiejunat" päästelevän, ja pituutensa takia niiden ohittamiseen on syytä varata selkeästi enemmän aikaa kuin tavallisen rekan ollessa kyseessä. Melko pian käy ilmeiseksi, ettei elukoista juuri ole vaaraa valoisalla, sillä tien penkat on yleensä raivattu siten, että sivuille näkee, eivätkä otukset muutenkaan tunnu tähän aikaan liikkuvan. Päivisin näitä ei kuitenkaan juuri näkynyt, paitsi yliajettuina! aivan toisen kaliiberin pulma, mahdollisista teknisistä ongelmista edes puhumatta. Ei haittaa pitää mielessä myös, että mikäli sää on tuulinen, viimeinen perävaunu saattaa tehdä heilahdusliikkeitä jopa naapurikaistan puolelle asti. Vastaantulevinakin kehittävät hieman toisenlaisen ilmavirran, joka on syytä ennakoida. Hirvien ja porojen maasta tulevan täytyy osata tarkkailla pientareita muutenkin. Sää tosin ei suosinut meitä. Osavaltion lakien mukaan nämä tosin eivät saa olla kuin vetoauton ja kahden perävaunun mittaisia, mutta isoimmat ovat silti yli 50-metrisiä jättiläisiä, jotka eivät vauhtiin päästyä aivan helpolla pysähdy. Jo Perthissä paikallinen Suzuki-kauppias muistutteli moneen otteeseen, että Australian isokokoisia nisäkkäitä tulee varoa tien päällä. Lisäksi löytyy esimerkiksi alkujaan Intiasta tänne kuormajuhdaksi tuotu kameli, joka on sittemmin villiintynyt ja palannut luontoon; niitäkin vaeltaa nyt mantereella noin miljoona yksilöä. Sekä vompatti, joka on vain suurehkon koiran kokoluokkaa, mutta aikamoinen lihaskimppu, ja kuulemma joustaa saman verran kuin tiiliseinä.
Great Ocean Road kiemurteli vuoristoi sella rannikolla Melbournen lähellä. Tätä valtatietä liikennöivät myös erikoispitkät rekat, joiden etumaskeissa lukee vasemmalla isolla "ROAD" ja oikealla "TRAIN". Illanistujaiset Port Lincolnissa.
Tielle tulevista eläimistä varoi teltiin usein. Myös aikaa tällaisille retkille tarvittaisiin paljon enemmän kuin meillä on jäljellä. (ylh.oik.) Etäisyyksiä Länsi ja Etelä Australian rajalla: esim
· Kaksin on näin pitkällä matkalla helpompi matkata kuin yksin - Pitkälti myös makuasia, mutta koimme, että kotiikävää torjuu kätevästi mm. Ei kannata myöskään suunnitella näkevänsä joka päivä jotain uutta, koska koko ajan ei jaksa matkustaa. · Pitkäkin taival taittuu vähitellen, kun aikaa on riittävästi - Ajoimme tällä matkalla keskimäärin noin 180 kilometriä per päivä. · Tavalliset ihmiset ovat kaikissa maissa yleensä erittäin ystävällisiä ja avuliaita - Moottoripyörällä liikkuvaan suhtaudutaan yleensä erittäin positiivisesti. Parasta informaatiota saa toisilta matkailijoilta, jotka ovat parhaillaan alueella, jonne aiot mennä.
· Lyhytkin visiitti uuteen maahan antaa enemmän
kuin 100 lehtijuttua - Lyhyessä ajassa ei tietenkään ehdi päästä kunnolla sisälle tapoihin ja kulttuuriin, mutta omakohtainen kokemus päihittää silti toisenkäden tiedot mennen tullen. Valtaosin ainakin päätiet olivat vähintään tyydyttävässä kunnossa. Kuluihin vaikuttavat toki paljon myös omat tottumukset esim. se, kun voi puhua omaa äidinkieltään. Kerroin on todella raju karkeasti yleistäen: halvimmissa maissa oleskeli melkein viikon sillä rahalla, joka Euroopassa hupenee helposti päivässä tai parissa. Suomen Autoliitto ei enää myönnä carnetia, se tulee nykyisin hakea Ruotsista. Nämä ovat isoja maita, eikä ongelma-alueille ole pakko mennä. Matkan varreltakin saa tarpeen tullen hankittua monenlaista tavaraa, aivan kaikkea ei kannata yrittää raahata kotoa asti. Käytettiin myös Malesiassa ja Australiassa. Edes kielimuuri ei pahemmin haittaa, kommunikointi voi tapahtua myös hymyillä, eleillä ja ylösnostetuilla peukaloilla! · Ajoneuvo on selkeästi yksinkertaisinta saada kulkemaan eteenpäin ajamalla, ei rahtina - Rahtausten järjestämiseen liittyvät asiat, sekä omat kulkemiset ilman ajoneuvoa, olivat tämän matkan suurin yksittäinen stressin aiheuttaja. · Melkein kaikkialla nähtävää ja tekemistä löytyy enemmän kuin yhdellä reissulla on mahdollista läpi käydä - Useimmilla meistä ei käytännössä ole rajattomasti aikaa tällaisellakaan matkalla, joten on tehtävä valintoja sen suhteen, missä aikoo käydä, ja mitä jättää väliin. (ylh.) Matkamuistomyymälän kartta havainnollisti hieman Australian mitta suhteita: mantereen sisälle mahtuisi aivan heittämällä esimerkiksi Saksa, Japani, IsoBritannia, UusiSeelanti ja Texas!
(alh.) Vierailimme meillä asti tunnetun "krokotiilimiehen", Stewe Irwinin eläin tarhassa, Australia Zoossa, joka sijaitsee Brisbanen pohjoispuolella.
36. · Matkatavaraa on yleensä mukana liikaa - On paljon harjoitusta vaativa taiteenlaji, kuinka saada pakattua mahdollisimman kevyesti näin pitkälle reissulle, ja se lähtee omien korvien välistä: mitä ihan oikeasti tulen tarvitsemaan, mitä en. Vähintään 1-2 päivää viikosta olisi hyvä suunnitella lähtökohdalla 0 ajokilometriä tänään. · Matkan aikana tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu hyvin rankalta, ja silloin mietityttää, miksi oikein tuli tällaiseen lähdettyä - Matkan jälkeen muisti kuitenkin tuppaa toimimaan selektiivisesti, ja positiiviset asiat jäävät päällimmäiseksi!
Tropiikin etelärajaa merkkaava ´Capri corn Line´, eli Kauriin kääntöpiiri, kulkee aivan Rockhamptonin lähellä. · Itse matkanteko ei ollut hyvin merkittävästi erilaista kuin esim. Euroopassa - Maisemat ja ympäristö kyllä olivat! Mutta aamulla herättiin, ja lähdettiin ajamaan, illalla majoituttiin, hoidettiin jotain murua rinnan alle, ja käytiin nukkumaan. · Rajanylitykset sekä toiminta muiden viranomaisten kanssa oli pääpiirtein melko ongelmattomia - Odotimme muuta, mutta reissullemme ei osunut ainuttakaan todella hankalaa raja-asemaa, tai korruptoituneita poliiseja (Intian Goa poislukien). Rockhamptonin ´kylänraitti´ oli arkiaamupäivänä hiljainen.
havaintoJa matkaltamme
9.10.2007 - 10.4.2008
· Monenlaisia pitkiäkin reissuja voi tehdä, tarvitaan ensisijaisesti vain nämä: - Kipinä lähteä - Tarpeeksi aikaa - Budjetti matkan toteuttamiseksi. · Internet on suuri apu matkan suunnittelussa, sekä myös matkan aikana - Netin informaatiota on vain pystyttävä suodattamaan (ja paljon!), mutta se on ennen näkemätön kanava toisilleen tuntemattomien matkalaisten jakaa tietojaan lähes reaaliajassa. Carnetia ei tarvita kaikkialla maailmassa, vain carnetjärjestelmän maissa. majapaikan tason suhteen. Kokeneen reissaajan tunnistaa siitä, että roinamäärä on hallinnassa (meillä on selvästi vielä harjoiteltavaa tässä asiassa!) · Carnet-tulliasiakirja oli tällä matkalla pakollinen - Tarvittiin Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja Indonesiassa. · Eksoottiset sairaudet, myrkylliset eläimet, tms. vaaratekijät eivät välttämättä osu kohdalle - Nämä on aivan ehdottomasti syytä ottaa vakavasti, ja hoitaa esim. Ja jos toinen sairastuu, toinen pystyy auttamaan. · Kulut per päivä vaihtelivat maittain suuresti - Kalleinta oli Euroopassa ja Turkissa, sekä lopuksi Australiassa. Väliin mahtui pitkä kimara erittäin kukkaroystävällisiä Aasian maita, huokeimpina Indonesia ja Intia. rokotukset ja estolääkitykset kuntoon, mutta järkeään käyttämällä riskiä sairastua, tai joutua purruksi, voi pienentää huomattavasti. Esimerkiksi Iranista ja Pakistanista tuppaa mediasta saamaan hyvin erilaisen kuvan verrattuna siihen kuvaan, mikä meille noista maista jäi
Jatkamme Eyren niemimaan länsirantaa Port Lincolnin viehättävään satamakaupunkiin. päivä vuonna 2008. Kun se lopulta päättyy, jo pari kilometriä ennen tulee varoituksia mutkasta, vaikkei sitäkään voi edes parhaalla tahdolla kovin jyrkäksi luonnehtia! Saman suuntaisesti vähän pohjoisempana kulkeva rautatie laittaa silti vielä paremmaksi sen pisimmällä suoralla on mittaa 478 km! Yövymme 8 asukkaan Cocklebiddyssä, ja koska tietävät varsin hyvin, ettei mitään muuta ole tarjolla 200 kilometrin matkalla itään eikä länteen, pääsemme pulittamaan karusta motellihuoneesta lähes satasen. Murhaava kuumuus tekee olosta aivan uskomattoman uneliaan. Noin 660 kilometrin taival laitetaan seuraavana päivänä vielä paremmaksi, kun tulemme Etelä-Australian osavaltioon, ja saamme välillä myös jyrkkien kallioiden alapuolella möyryävän meren näkyviin. Paikallisessa mphuollossa törmäämme Alaniin ja Joyhin, seniori-ikäiseen motoristipariskuntaan, jotka kutsuvat meidät vieraikseen komeaan taloonsa huvivenesataman kupeessa!
Takaisin sivistyksen pariin
(vas.) Huhtikuun 4. Alan kertoo mpkerhokaverinsa loukkaantuneen vakavasti kolaroituaan kengurun kanssa aivan lähistöllä muutama kuukausi sitten.
Matka jatkuu Spencerin lahden poikki Lucky Baysta Wallaroohon vievällä lautalla, emmekä onnistu kiertämään Adelaidea, mutta keskustan läpi ajaminen sujuu yllättävän vaivattomasti ainakin jos vertaa, minkälaisen liikennehelvetin vastaavankokoinen aasialainen kaupunki olisi todennäköisesti tarjonnut! Jäämme esikaupunkialueen motelliin, ja seuraavana päivänä lähes sietämätön kuumuus piinaa yhä, kun jatkamme Roben ja Mount
Rannikkoa myötäillen Melbourneen
38. Ylitämme myös Australian ja kenties koko maapallon pisimmän täysin viivasuoran tieosuuden; 146.6 km. Tällä kelillä ajaminen on todella tuskaista nestehukan kanssa taistelua, ja hereillä pysymisen kanssa sinnittelyä. Tien kaartaessa pois mereltä lämpötila nousee, hipoen iltapäivällä jo 40 astetta. Matkamme lopullinen määrän pää, Sydney, on viimein saavutettu.
Kun kerromme kenguruiden onnettomasta kohtalosta Nullarborissa, Alan vie iltasella meidät kaupungin laitamille golfkentälle, jonka nurmikko selvästi houkuttaa näitä pomppivia pussieläimiä, koska niitä on paikalla kymmenittäin. Nullarborin nimi tulee latinasta (nullus arbor, ei puita), ja nyt se on nimensä veroinen; aavikkomaisella tasangolla, joka on entistä merenpohjaa, kasvaa ainoastaan polvenkorkuisia pensaita. Ja mikä parasta, aivan ilmielävinä! Tuijottelevat ihmisiä epäluuloisen näköisinä, ja mikäli astut 10-15 metriä lähemmäs, hyppelevät jälleen turvaetäisyytensä päähän. Puiden palaaminen hiljalleen maisemaan kertoo meidän ylittäneen Nullarborin tasangon, ja ennen saapumista Cedunaan noustaan yli korkeiden mäkien, joiden rinteillä kasvaa jo tuuheita metsiä. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että teltalla voisi olla käyttöä. Epätavallinen helleaalto pitää Adelaiden ja Melbournen seutua pihdeissään, ja elohopea kohoaa varjossakin yli 45 C:n. Nyt on majoituksissakin jo eilistä enemmän valinnan varaa, mutta iltamenot jäävät vähäisiksi, siitä pitää huolen 793 ajokilometriä, joka on koko reissumme pisin päivämatka. Erämaaosuudella kulutus oli välillä yllättävän suuri, jopa 6,5 litraa sataselle, ja täällä se palaa jälleen normaaliin noin 5 litraan; epäilen, ettei polttoaine ollut Nullarborissa laadultaan kovin kaksista
Matkalla on useita nähtävyyksiä, niistä tunnetuimpia ovat ´12 apostolia´, merestä pystysuorina kohoavat lähes 50-metriset kivitolpat, jotka merenkäynti on synnyttänyt kaivamalla pehmeämmän kiviaineksen pois niiden ympäriltä. Meri syö lopulta apostolitkin,
on jo romahduttanut osan niistä, ja se pureutuu myös rannan dramaattisen pystyjyrkkiin kallioihin noin 15 senttimetrin vuosivauhdilla, synnyttäen ajan mittaan myös yhä uusia apostoleja. Hellekausi on lopulta ohi, ja tämä tapahtui kuin katkaisijasta kääntämällä, lämpötilan vajotessa varmaankin 20 astetta parissa tunnissa, samalla kun epävakaisen näköiset pilvet peittivät taivaan. 80 km/h tuntuu poskettoman alhaiselta ja saman verran sallittiin myös eilisellä rantatieosuudella, jolla oli välillä varsin haastavaa edes
39. Great Ocean Road, joka myös ´suurena bitumisena merikäärmeenä´ tunnetaan, luikertelee meren ja metsäisten vuorenrinteiden välissä kohti Melbournea. Näkymä yli Byron Bayn, Australian itäisimmän pisteen.
Gambierin kautta Victorian osavaltion rajalle, ja edelleen Warrnamboolista aivan Bassinsalmen rantoja myötäilevälle tielle. Nopeusvalvonta on Australiassa voimissaan, ja erityisesti Victoriassa meininki vaikuttaa tiukkapipoiselta. Tie on maukasta mutkapätkää lähes Melbourneen asti, muttei mitään herkkua tihkusateessa, ja otamme Geelongista yöksi leirintäaluemökin.
Ohitamme tasangon keskellä kohoavat Melbournen pilvenpiirtäjät lännen puolelta. Hume Highwaylla, Sydneyyn päin johtavalla aivan virheettömällä moottoritiellä nimittäin on alkuun 4 tai 5 kaistaa samaan suuntaan, eikä liikennettä ainakaan näin aamutuimaan kovin paljoa
Suzuki Australia auttaa suuresti järjestämällä oikein mallikohtaisen tehdasboksin, johon DL pakataan. Vaihdan öljyt jo 10. On hämmästyttävää, että Kreikan Thessalonikista tänne, eli lähes 32.000 maantiekilometriä, on tultu vain 2 setillä renkaita. Täytyy tunnustaa, etten ainakaan jaksaisi enää ajaa samaa matkaa takaisinpäin, joten sopii kyllä mainiosti, että tämä reissu oli alun perinkin sovittu yhdensuuntaiseksi, ja paluu tapahtuu lentäen! Myös pyörä saataisiin lentorahtina Suomeen vajaalla 2000 eurolla, mutta tätä ei persus enää tässä vaiheessa kestä, joten se pistetään rahtilaivaan. Emme viitsisi enää hankkia uusia, koska tiedossa on vielä monenlaisia kuluja ennen kuin pääsemme
New South Walesin puolelle. kerran tällä matkalla, ja toteamme, että Michelin Anakeerenkaat, jotka laitettiin alle Thaimaassa lähes 16.000 km aikaisemmin, ovat finaalissa. En tämän reissun kokonaisbudjettia ole aivan pennilleen laskenut, mutta uskoisin, että ´grande totale´, sisältäen kaiken, on noin 75008000 euroa per pää. maaliskuuta, ja levähdämme
kotiin, niinpä vaihdatamme Bangkokista asti mukana kantamamme käytetyt rinkulat uudestaan alle. Aurinko alkaa tulla esiin vasta, kun pääsemme kunnolla Queenslandin puolelle, ja myös kasvillisuudessa näkyy muutos trooppiseen suuntaan. Saavumme hieman kääntöpiirin pohjoispuolella sijaitsevaan Rockhamptoniin 24. Vielä viimeisen kerran lähdemme tien päälle, ja jätämme idyllisen ´Rockyn´ selkämme taa suunnaten rannikon lähellä kulkevaa Bruce Highwayta etelään. (vas.) Maailman tunnetuimpiin rantoi hin lukeutuva Bondi Beach Sydneyn laitamilla. Hintaa laivaukselle tulee vain vajaa 500 euroa, tosin arvioitu 6 viikkoa pompsahtaa yli 8:aan, kun kontti missaa paatin vaihdon Singaporessa. Brisbanen lähellä käymme ´Crocodile Hunterina´ tunnetun eläintensuojelijan, edesmenneen Steve Irwinin eläintarhassa kummastelemassa australialaisen luonnon monimuotoisuutta, ja sitten jatkamme takaisin
40. Nopeuksia myös valvotaan fanaattisesti, ja tienposket ovat pullollaan kylttejä, jotka kertovat vauhdin vaaroista. Tästä pohjoiseen ollaan ´saltien´ eli suolaveden krokotiilin esiintymisalueilla, ja tämä peto on syytä ottaa vakavasti, sillä ne syövät vuosittain karjan ja kotieläinten lisäksi myös muutaman varomattomasti toimineen ihmisen. ajaa kahdeksaakymppiä! Suurimmalla osalla valtateistä on sentään 110 rajoitus. Seuraavat päivät tahkomme New England Highwayta kohti pohjoista, kelin pysyessä noin 1 km korkealla vuoristoylängöllä melko viileänä ja harmaana, mikä ei innosta poikkeamaan päätieltä. Hankimme vielä neljännen ja viimeisen kerran soveliaat matkalaukut rahtipaketin ulkopuolelle jääneiden roinien kantamiseen, sekä myös itsellemme lennot Tokion kautta Helsinkiin. Mahtavat aallot löivät välillä "Jääkarhujen" (paikallisen uintikerhon) altaaseen saakka.
Vähän helpompi kotimatka
tuhannen kilometrin kierros onkin. Toteamme, että eteläisen kääntöpiirin ylitys lentokoneella "fuskaten" hiukan kismittää, ja tuon rastin voisimme ohjelmaamme vielä mahduttaa, vaikka se aika monen
Vielä pieni reittimuutos...
muutaman päivän tässä pihvikarjastaan tunnetussa leppoisassa pikkukaupungissa Fitzroy-joen varrella. Halvimmillaan ne olisi saanut 700-800 eurolla per nuppi, mutta emme halua yöpyä Tokiossa, joten hintaa kertyy noin tonni. Käymme majakalla, joka on samalla mantereen itäisin piste. Niiden kestävyyttä on kuitenkin pidettävä melko erinomaisena, ottaen huomioon korkeat lämpötilat sekä paino, joka pyörän päällä on ollut. (Ja vaikka pyörä aikanaan saapuukin kotiin ehjänä, noudosta rokotetaan Länsisataman käsittelykuluina vielä 180 euroa melko paljon, kun tuumii, mitä varsinainen rahtaus kustansi!) Eräs retken opetuksista on silti, että laivarahtina kampe kulkee vaikka toiselta puolen maapalloa melko edullisesti, tarvitaan vain runsaasti aikaa. Muutenkin koko matka on päästy ilman oikeastaan mitään teknisiä murheita, poislukien akku, joka meni vaihtoon Turkissa. Vaikkei sitä oikein vielä edes käsitä, retki alkaa olla paketissa. Lopuksi tullaan rannikkoa alas Pacific Highwayta, ja toteamme renkaiden riittävän juuri lopulliseen ´maaliimme´, hieman yli 4 miljoonan asukkaan Sydneyyn. Se on tietysti paljon Sydneyläisen leirintäalueen respan sei nällä möllötti vähintäänkin hermostut tavan kokoinen, mutta harmiton Hunts manhämähäkki. Byron Bay on täynnä turisteja, mutta paikka silti maineensa veroinen, ja rannat henkeäsalpaavan kauniit. On hieman ironista, että valtavien etäisyyksien ja suorien teiden maassa on samaan aikaan iso ongelma myös onnettomuuksista, jotka johtuvat rattiin nukahtamisesta! Olemme sopineet lopettavamme ajohommat huhtikuun alkupäivinä, mutta siihen on vielä toista viikkoa aikaa
Kuuluisan Bondi Beachin naapurin, Coogee Beachin lähellä asuu Annen entinen työkaveri Bettina, joka tuli tänne sairaanhoitajan hommiin muutama vuosi sitten. Vastaus oli, että "sieltä saa jotain sellaista, mitä ei varas vie, eikä tuli polta". (Matkakertomus päättyy)
Haaveiletko kaukomatkasta moottoripyö rällä. Kaduilla mainostetaan syksyn vaatemallistoja, kun kävelemme liikekeskustan laidalle, maailmankuulujen maamerkkien, oopperatalon ja Harbour Bridgen välissä sijaitsevalle Circular Quaylle, joka on esikaupunkialueille risteilevän lauttaliikenteen keskus. Matka, jota emme kumpikaan varmasti koskaan unohda, on päätöksessään, ja edessä on paluu Suomen kevääseeen. Liian usein elämässä tuppaa käymään niin, että murskaamme unelmamme rutiinin rattaiden alle, mutta täytyy olla hyvin tyytyväinen, että tämän me toteutimme, ja vieläpä yhdessä!
vielä maassa, mutta kestän tämän pikku epämukavuuden, sillä saunaan on aivan pakko päästä!! Kyyneleitäkin näkyy poskilla, kun varsinkin matkakumppanini otetaan vastaan. Koko
Oma maa mansikka
Edessä on kotiinpaluu, ensin 10 tunnin lento Tokioon, josta toiset 10 tuntia Helsinkiin. yli 250 metriä korkeassa Sydney Towerissa. Jossain vaiheessa, ehkä joulun 2006 tienoilla, nämä kaksi ajatusta sitten sulautuivat yhteen. rahaa, muttei ehkä sittenkään kovin paha, kun muistaa, että se sisältää 6 kuukautta asumista hotelleissa tai guesthouseissa, kaikki sapuskat, 2 lento- ja 2 laivarahtia, meille kolmet lentoliput, sekä mm. Ei tosin ole epäselvää, kummalla tavalla näkee ja kokee enemmän! Suomessa illat ovat jo mukavan valoisia, emmekä malta edes käydä kotona, vaan otamme ensimmäisen junan Imatralle Annen vanhempien luo. Sydney Harbour on kuin vuono, joka työntyy valtamerestä jonkin matkaa sisämaahan Parramatta-joen varrelle. Ainoina kenkinäni on Intiasta ostetut rantaläpyttimet, melko talviselta tuntuva viima puhaltaa, ja luntakin on
idea tästä retkestä syntyi aikanaan, kun Anne totesi, että haluaisi joskus käydä Sydneyssä moikkaamassa ystäväänsä. Korvien välissä reissu jatkuu vielä vähän aikaa, ja vasta sitten alkaa ymmärtämään, että on takaisin kotona. Mielestäni hän osui tuossa naulan kantaan. Kun lähdimme, oli tulossa talvi, ja nyt odotellaan kesää. Maito ja ruisleipä tekevät kauppansa, ja pari päivää menee vain levätessä. Tämän ja muiden reissujen innoit tama "Adventurematkaajan käsikirja" julkaistaan Moto1 lehdessä tänä syksynä!
41. Tuntuu käsittämättömältä matkata ensin puoli vuotta yhteen suuntaan, ja tulla sitten alle vuorokaudessa takaisin. Aasian maat olivat melko edullisia matkustaa, muuten meitä kyllä odottaisi kotona paljon laajamittaisempi konkurssi. kaiken polttoaineen. Kysyin eräältä kokeneelta maailmankiertäjältä kerran, miksi hän haluaa tehdä pitkiä matkoja. Suzukin Australian-maahantuoja järjesti meille mallikohtaisen rahtiboksin, jossa pyörämme lähti yli 2 kuukauden paluumatkalleen.
Syksyinen Sydney Harbour, vasemmalla oopperatalo, oikealla Harbour Bridge. Pyörän alhainen kulutus, noin 5 L / 100 km, oli eräs suuri etu voi tuntua pikkuasialta, mutta jo 6 litraa sadalle olisi tarkoittanut, että tarvitsemme 340 litraa enemmän bensaa päästäksemme perille! Vietämme vielä pari päivää Sydneyssä ilman pyörää, käyden mm. Vähään aikaan ei tosin ole pyörää, mutta se on pieni hinta vaihdossa siihen, mitä saimme kokea. Itse taas olin jo pitkään tuuminut, että joku reissu Euroopan ulkopuolelle olisi mielenkiintoista tehdä, mutta suunta oli epäselvä
Pan America, osa 4
Kolumbia, se vasta on jotain
Visa Vilkuna
Oikealla tiellä ollaan. Välillä kannellekin ryöpsähti suolaista vettä. Iltapäivällä tuulen virittyä miehistö nosti purjeet ja vauhtia saatiin lähemmäksi solmu lisää. Niiden kuori oli niin kova, että pöytään tuotiin kaksi ihan oikeaa vasaraa, joilla lihaan pääsi käsiksi. En ole koskaan ollut näin autiolla merellä, koko päivänä en nähnyt kuin yhden tiiran näköisen linnun. Aamun sarastaessa vielä tummana taivaanrantaan nousi kova ukonilma, joka loimotteli voimal-
42. Kolumbialaiset olivat napsaisseet Kanadan pois, vaikka PanAmerika tie siellä kulkeekin.
(alh.) Motskarit kelkottiin kumiveneellä yksi kerrallaan maihin Kolumbiaan.
K
aribian aalloilla seilatessamme popsimme alkuasukkaiden tuomia ja Stahlratten miehistön keittämiä isoja rapuja melkoisen säkillisen. Laiva keikkui iloisesti ja aallot kohahtelivat keulassa
Rannalla oli hutera puulaituri, johon pyörät miesvoimin nostettiin. Tullimiehet ottivat mukaansa passit, matkanjohtajan ja pyörien paperit. Taasen tulisi pikkuisen lisäviivytystä matkaan, sillä suunnitelmissamme oli ollut lähteä maanantaina varhain liikkeelle. Keskusta oli tyypillinen vanha kaupunki, joka on turistien suosiossa. Ruokakin oli osin Suomen hinnoissa, sillä pitsasta piti pulittaa noin kymmenen euroa. Kolumbia on muuten paljon kalliimpi maa kuin esimerkiksi Panama ja muut Väli-Amerikan maat. Toisinaan pylväsmäinen salama iskeä pamautti alas asti. Ankkurikettingit kolisten parkkeerasimme vierasvenesataman edustalle keskelle lahtea heti
yhdeksän jälkeen ja jäimme siihen odottelemaan tullimiesten tuloa. Rannalla odotti yksi saksalainen, pitkään Kolumbiassa asunut Manfred, joka kahdellakymmenellä taalalla per nokka lupasi hoitaa paperimme kuntoon heti maanantaina tullin auettua. Motskarit nostimme yhden kerrallaan köysillä pieneen kumiveneeseen. lisesti pilvien takana valaisten koko taivaan. Nuhruisessa hotellissamme, missä ei ollut edes kuumaa vettä, jouduimme kaljapurkista pulittamaan 5000 pesoa, eli noin 2,5 euroa. Oppaita, kaupitteli-
43. Historiallisessa keskustassa sai kuitenkin 5000:lla kolme juuri saman merkkistä olutta. Oli se vaivalloisen ja huteran tuntuista hommaa. Riemuissani pesin samalla yhden T-paidan sadevedellä. Olo laivalla oli äärimmäisen tukalaa, kannella ei oikein voinut olla kun aurinko paahtoi ja kannen alla oli tunkkaisen kuumaa. Hinnoissa näyttää olevan ilmaa, ostajan mukaan. Ainakin yksi haave lähti tällä reissulla: Karibialla purjehtiminen! Cartagenan pilvenpiirtäjät näkyivät taivaanrannassa pimeyden vetäytyessä aamuauringon tieltä. Aikaa myöten ukonilma tuli päällemme ja pääsin vihdoinkin eroon uinnin ja hikoilun myötä saamastani suolakarstasta. Yksi istui päällä ja tuki pyörää kumiveneen reunoista, kun laivan pojat kelkkoiVirallista viivytystä
vat pyöriä maihin
Yritimme ehkä liiaksi mennä samasta rakosesta kuin edellä ajava. Tunnin sisään paikalla oli loputkin ryhmästämme. Ilmassa oli aistittavissa pysähtynyttä raukeutta, ollaan vaan ja eletään. Siinä ne hevosmiehen taidot punnittiin, kun yritti sommitella rakosta, mistä puikata. Taasen kuin taikaiskusta paperit olivat valmiit eikä kello ollut lähelläkään puoltayötä. Kukkulat kasvoivat, rinteet jyrkkenivät ja mikä mukavinta mutkat tulivat kiperämmiksi. Linja-autojen kuljetuskapasiteetti on Kolumbiassa tehokkaasti käytössä. Tuntui mukavalle hengittää pitkän lösyisen ilman jälkeen oikeaa raikasta ilmaa. Aamusella iho punotti ja kynnet olivat tarpeen. Päivällinen vesisade oli nostattanut kaduille tulvan emmekä me löytäneet neljään mennessä sovittuun paikkaan. Vartin päästä siihen tuli Pekka ja Sami. Pääsimme tosiaan aamukuudelta liikkeelle. Kun asfaltti kohti Medelliniä vihdoin avautui, tie oli suunnilleen yhtä hyvää kuin Suomessa. Maatyöläiset pitkine sapeleineen iskivät kasvustoon minusta kovin verkalleen. Maissia, kahvia ja ties mitä. Kaupungin jäädessä taakse, alkoivat viljelykset. Vastaan tuli aasi kantaen kahta pientä puunippua sekä selässä nuokkuvaa ratsastajaa. Maisemat muuttuivat jylhemmiksi ja tietä oli entistä antoisampi ajaa. Tämä liikenne on ollut yhtä puuroa, älytöntä kiilaamista ja kinnaamista. Muutamalla minuutilla se minullakin tihkasi, mutta melkein. Postikortti ja siihen merkki maksoi viisi Amerikan dollaria, eli noin neljä euroa, mitä kortteja lähettelevät kaverit pitivät kovin korkeana. Jotenkin tuli mieleen elokuva Indiana Jonesista, joka etsii tietä Cartagenaan. Nyt mennään ja nautitaan. Tuntui siltä että olisimme heittämällä Medellinissä iltapäivällä. Mutta se maisema Cartagenasta Yarumaliin. Neljän paperin nurkkaan laitettiin nimikirjoitus, jonka jälkeen lähdimme seuraamaan taksilla liikkuvaa Manfredia. Just tuli tieto, että ehkä tänä päivänä saadaan kuitenkin papereista selkoa, eli olisikohan sittenkin luvassa huomenna aikainen lähtö. Tässä meni noin 30 tuntia, mutta mitäs siitä, sillä tuntejahan tulee solkenaan. Pyöriemme papereista ei tullut uutta tietoa, jos lähtömme nyt venyy maanantaina iltapäivän puolelle, mietimme tarkkaan kannattaako lähteä ajamaan kohti äkisti pimenevää iltaa. USA:n ja Kanadan rajalla meni viisi minuuttia ja pahin kolme päivää Baja Kaliforninan ja Meksikon välillä. Jos maisema voi olla romanttinen, niin tämä ensimmäiset parisataa kilometriä Cartagenasta kaakkoon olivat sitä. Sänkyyn oli eksynyt seuraksi kenties se kuuluisa kapallinen kirppuja.
(alh.) Uutta ja vanhaa kuljetuskalustoa.
oli löytää Manfred ja tullimies, joka kirjoittaisi pyöriimme paperit. Rekkaa
Entistä eroottisempaa
44. Ensimmäiseen kolmenkymmenen kilometrin matkaan käytimme lähes kaksi tuntia aikaa. Mutta mikään ei ole pysyvää, ei maisemakaan. Kuravesi lensi ja tyytti soi, mutta niin vaan pääsimme alkavan yön kuumuudessa odottelemaan seuraavaan paikkaan. Tällaisessa kaaosliikenteessä se vaan ei yksinkertaisesti toiminut. Kello kolmen jälkeen lähdimme ajelemaan sekavassa Cartagenan kaupungissa ristiin rastiin. Lähdin oitis matkaan ja ilmoitin syyksi haluavani ajaa kylään päivänvalossa, sillä olimme päättäneet ettemme ajaisi pimeässä varsinkaan Kolumbiassa. Tarkoituksenamme
Odotellaan sateessa
sekä huima määrä mopoja, autoja ynnä muita ajoneuvoja. Lampien partaalla lumivalkoiset haikarat terävine nokkineen vaanivat aamupalaa. Raukeuden sijaan vartalon valtasi jälleen tuttu adrenaliinintäyteinen kiihko. Kolumbian tulli on ollut toistaiseksi toiseksi aikaa vienein tulli retkellämme. Kun lämpöä on lähemmäksi 40 astetta ja kosteus satasen pinnassa, ei aina jaksa innostua vaikka poikkeuksellisen edullinen tarjous tehtäisiin "ounli for juu". Kun tarkkaavaisuus menee liiaksi liikenteen seuraamiseen, peilien katselu jää vähemmälle ja kontakti takana tulevaan katkeaa. Mutta Cartagenan kaupunki osoittautui sekavaksi. Pikku hiljaa karjatalous kuitenkin voitti kasvinviljelyn. Puoli viiden jälkeen saapuessamme, tulliherra oli jo poistunut paperihommiinsa, mutta Manfred pyysi meitä silti vielä jäämään. Ennen kuutta paikalle päräytti mopomies, jolla oli muovikassillinen papereita. Pitkäkorvaiset kyttyräselkäiset lehmät käyskentelivät kumpuilevassa, kirkasvetisten lampien täplittämässä maastossa. Yhdessä lähdimme kylään ja löysimme ihan kelpo hotellin. Maiseman yllä leijui tuskin havaittava usva. Haaveeksi meidän Medelliniin pääsymme jäi, sillä päätimme ajaa yöksi Yarumaan. Kura lentää, yhtäkkiä on edessä sementtilohkareita, välillä asfalttiakin,
Suuntana kaakko
joita ja hihasta kiskojia oli kiusaksi asti. Illalla alkoi sadella ja mielenkiinnolla odottelin, pitääkö palmunlehvistä tehty hotellin katto veden ulkona. (vas.) Cartagenassa asustelimme melkoisen vaatimattomassa majatalossa. Kilsa ennen kylää pysähdyin kaupan pihaan ottamaan kahvit. Saattoipa seassa olla Kolumbian vihreää kultaakin. Alavan tropiikin puuduttavan nihkeä helle vaihtui kuin huomaamatta raikkaampaan vuoristoilmaan. Kun keskityimme liiaksi seuraamaan edellä ajavan perää, saattaa letkan johtaja olla jo viilettämässä eri tietä
Kova oli työn tohina muutaman maitolitran kanssa. Vuoristossa nurmea kasvavat kukkulat oli porrastettu pieniin pykäliin, joissa lehmät pystyivät paremmin kulkemaan. Annetut adjektiivit sopivat lähes kaikkiin näkyviin ruumiinosiin. Kävimme yli 3000 metrissä ja sen huomasi hyvin viilenneestä ilmasta. Ei ihme että Kolumbiasta on löytynyt useampia Miss Universumeita. Mistä tulette, minne menette, miten menee... Paikallisten keskusteluja seuratessa huomaa hymyn ja naurun olevan herkässä. Minä en ollut mokomaa seteliä nähnyt ja tarkistin asian. Se oli arvatenkin jo harminpaikka. Katupojillekin tuli annettua seteleitä. Tällä tiellä eteni ihmisten nauha, kuka rekkaa ajaen kuka linjurissa istuen tai millä tahansa kuviteltavissa olevalla vehkeellä liikkuen. Maitoa kuskattiin meijeriin tutun oloisilla 20 litran tonkilla. Rahan arvon kanssa saa vain olla tarkkana. Tie oli eilistä parempaa ja mukavan mutkaista. Vihreyden keskellä mutkitteleva tie pilkahti silloin tällöin esiin lehvästön lomasta. Jokaisen matkaa taittavan päässä on varmasti omat ajatukset tiestä, odotuksista ja maisemasta. Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen maa kuunaan, jossa ihmiset vaikuttavat ihan aidosti iloisille ja vilpittömille. Jos joku sanoo ettei hän pidä
kolumbialaisten naisten ulkonäöstä, ihmettelen suuresti, sillä täällä on maailman kattavimman oloinen rotujen sekamelska. Ruumiinrakenteessa jatkuu sama laaja kirjo. Iloinen ilme on vakiona kaikkien kasvoilla. Aamuseitsemältä lähdimme märkään, sumuiseen ja osin sateiseenkin matkantekoon kohti Medelliniä. Ja se saa taasen minun mielikuvituksen liikkeelle. Seteleihin 50 oli merkitty numeroin ja kolme nollaa kirjaimin MIL eli tuhat. On isoa, pientä, kohtuullista, erittäin pientä ja valtavaa. Vuoristossa seebut ja vesipuhvelit vaihtuivat kotoisen tuttuihin friisiläisiin.
Lehmät on lypsetty ja maito matkalla meijeriin. Itse korjautin bootsini paikal-
45. Syvällä laaksossa vuolaan kuohahdellen virtaava joki jylhän, salaperäisten vihreiden rinteiden välissä. Kun antaudut keskusteluun kolumbialaisten kanssa, niin asia saa vahvistuksen. Eräälle ryhmästämme kävi niin, että hän sanoi 50:ten joutavan, kun niiden arvo on kovin matala. Jos edellinen maisemanpätkä oli romanttinen, niin seuraavat parisataa kilsaa olivat eroottisen seksikkäitä. tulee vuoristoisella viidakkotiellä vastaan väillä kahdella kaistalla, mutta aina sieltä löytyi Hondan mentävä rako. Saavuimme ennen yhtätoista noin 1500 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevaan Medelliniin, jossa pidimme pienen huoltotauon. Ihmetyttää vaan mistä nämä keskenään niin paljon torailevat, että rynnäkkökiväärimiehiä pitää olla joka kadun kulmassa ja sillan pielessä.
Jos on maa kaunis, sitä ovat naisetkin
Ja vielä muutama sana naiskauneudesta. Kun tie kapuaa reilusti pilvien yläpuolelle, tropiikissakin on viileää. Maidosta täällä tehdään mainiota tuorejuustoa, jota meille tarjotaan aamupaloilla. On tummaa, vaaleeta, välimallia, lihavaa, laihaa ja siltä väliltä. Tonkkien kuljetuksessa käytettiin ainakin lehmää, aasia, hevosta, muulia, kottikärryä, mopoa ja autoa. Taitavat lehmät saada ainoastaan karkeaa rehua, sillä vilja- tai maissipeltoja en ole juuri nähnyt. Hän jakeli 50.000 peson eli 25 taalan arvoisia seteleitä
Tie oli erinomaisessa kunnossa, ei jyrkkiä mutkia eikä mäkiä. On tuurin peliä täällä päin maailmaa, saako kirpullisen vai kirputtoman sängyn nukkuakseen. Mutta televisio on kyllä kaikissa. Erilaisilla poppakonsteilla telkkaritelineeseen saa mahdutettua melkoisen määrän vaatteita. Mitään suihkusuutinta ei ole, seinässä on vain noin kymmenen sentin mittainen sormen paksuinen putki, josta
Valinnan vaikeus
vesi valuu. Harvinaisen lähellä seinää tuli peseydyttyä, että edes jonkun verran sai vettä päälleen. Tarinoin siinä poliisin kanssa ja selitin miten vähän motskari vie tilaa rekkaan verrattuna. Tie
Mukavan vapaata
on suljettu ja matkaa pääsisimme jatkamaan vasta joskus iltapäivän lopussa. Aamupalan otimme vasta varmassa paikassa eli kun viimeinen tienristeys Pereiraan oli ohitettu. Ylisanojahan tässä tulee, mutta nämä vuoret ovat taasen jotain tajuntaani laajentavaa.
Vihreä vallankumous
46. Mutta nyt tuntui eka kertaa, että meidän porukka on oppinut ajamaan eksoottisen maan ruuhkissa. No voi taikkeri, mitä nyt. Niinpä televisio ja sen teline on ollut useassa tapauksessa naulakon asemassa. Jos vuoristoa yleisesti kuvaillaan sanoilla komea, mahtava, vaikuttava, on Kolumbian Kordilleerit toista. Tie näytti moottoritielle, mutta sille oli vapaa pääsy niin aaseilla, autoilla kuten myös traktoreilla ja kävelijöillä. Puhuin itseni hieman pussiinkin, kun kerroin miten rauhallisesti ja pyöräilijöitä häiritsemättä ajamme ja samalla kerroin meidän oleva nopeina motoristeina älyttömän kaukana kun kisa toden teolla alkaisi. Yhdessäkään ei ole enää pitkään aikaan ollut vaatekaappia, saatikka naulakkoa. Kolumbian motoristit ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä, eli mikä etu motskarilla saavutetaan ruuhkissa. Rynkkypoliisi pysäyttelee autoja ja käskee niiden mennä tien sivuun, liikenne matelee. Vehmaitten viidakkovuorten vastapainoksi Andit tarjosivat pitkiä pätkiä niukkaa kasvillisuutta kituliaasti kasvavia kivisiä rinteitä.
lisella suutarilla, sillä jatkuva vesiryöpytys oli päässyt liottamaan pohjaa hieman irti. Moottoritieltä näyttävä erittäin hyväkuntoinen tie mahdollisti 120:n nopeuden. Lähdimme seitsemältä taipaleelle sopimuksen mukaisesti, taitaa muuten olla jo 38 ajopäivä. Lupa heltisi ja lähdimme tuuppaamaan puolityhjää tietä etelään. Lattialle vaatteita ei viitsi jättää, koska siellä kulkee niin monenlaista russakkaa ja muuta epäilyttävää otusta. Menemme kun on hiemankin tilaa ja sillä siisti. Sitten avautui vuoristoteiden, maanvyörymien ja kärrypolkujen jälkeen kunnon baana. Yksissä liikennevaloissa kysyin bussikuskilta, meneekö tämä tie Caliin. Se piti jälleen aistit valppaina. Mieleeni nousee jälleen iloinen vitsailu, kun Meksikossa ilakoimme hotellin mainoslauseelle: "Kuumaa vettä 24 tuntia vuorokaudessa." Nyt tällainen mainoslause panisi meidät innostumaan asiasta toden teolla ja tuntisimme löytäneemme huippuhotellin. Armoton rekkaruuhka oli tientukkona kipuamassa ylös, kun nousimme vuoren harjanteen yli. Tämä oli viisas ratkaisu, sillä alkoikin olla jo pieni nälkä. Tie seurasi tiukasti Medellin joen laaksoa. Aamu alkaa hieman ankeasti kun ei ole kahvia, kaikki paikat on vielä kiinni. Ajelimme hyvässä jonossa, mutta minusta tuntui että olemme väärällä tiellä. Nämä vuoret ovat kauniit, viehättävät ja houkuttavan vetovoimaiset. Enää emme jää jaakaamaan jokaisen auton taakse suomalaistyylistä ohitusmahdollisuutta. Yksi hana kylmänhaalealle vedelle joka tulee seinästä erittäin vaatimattomalla paineella. Jatkoimme matkaamme noin kolmen hujakoilla. Hän sanoi että ei ja käski siirtymään Medellin joen itärannalle. Meidän piti palata jonkun matkaa taaksepäin ennen kuin pääsimme itäpuolen tielle. Yksi havainto hotelleista vielä. Hotellimme on tavallaan ankein missä olemme tähän asti olleet. Tulossa on kuulemma vuoden tapahtuma, polkupyöräkilpailu Pereira Medellin. Pääsimme vajaan sata kilometriä Medellinistä etelään sijaitsevaan Soulonin vuoristokaupunkiin. Keittäviä ja särkyneitä rekkoja oli tavan takaa tukkimassa liikennettä. Toisaalta on nähtävä positiivisena se, että yksihanaisessa suihkussa ei tule väännettyä väärää hanaa
Kello ei ollut kuin kolme, niin päätimme lähteä yrittämään rajan ylitystä. Jono oli jo lyhentynyt, tai paremminkin taksien ja ulkomaalaisten jono. Täällä on ihan kaikkea, mitä ihminen voi kuvitella kaipaavansa. Mutta passejamme ei tänään leimattaisi, sillä kopin ovella oli ehkä kolmisensataa jonottajaa.
Päiväntasaaja häämöttää
Ecuadorin tullissa oli muitakin passin leimaajia. Lähempänä meren pintaa pitkäkor vaiset kyttyrälehmät lypsivät mukavan määrän maitoa, kun taasen vuoriston maidontuotanto oli sälytetty Ayrshiren ja Holsteinin huoleksi. Pyörän paperit tarkastettiin, mutta passien kanssa kuu lemma tulisi ongelmia. Myös huolellinen rinteiden asumi nen kiinnitti maatalousmiehen huomion. Me kävimme välillä nukkumassa ja palasimme aamulla. Lehmien rodun vaihtuminen vuoriston korkeuden mukaan hämmästytti. Huipun tuntumassa pidimme tauon ja tuumailimme mahtaako han sataa ennen yöpaikaksi valitsemaamme kaupunkia. Nyt muhevassa mullassa kasvoi pontevan vihreää sokeriruokoa kaikissa kehitysasteissa. Tai toisin päin sillä Kolumbia on ykkönen. Paikalliset jonottivat omassa pitkässä nauhassaan. Hotelli oli hieman hakusessa mutta löytyi kumminkin. Kun vuorijonojen väliin avautui laa jempi laakso, se oli myös tehokkaassa käytössä. Eka kertaa carnet toimi moitteettomasti ja saimme pyörän sisään maahan kivutta. Matka Ecuadorin pääkaupunkiin Qui toon oli äärimmäisen hyvää tietä. Heräsimme aamulla viideltä ylös ja lähdimme takasin rajalle kinuamaan leimoja. Taisi olla kuitenkin reissun halvinta menovettä, noin 25 eurosenttiä litra. Pieleen meni, sillä trooppinen ukkosmyrsky heitti vettä päälle enemmän kuin äkikseltään muistaa. Kolumbian raja oli ok. Mutta ei hätää, sateet loppuvat ja vaatteet kuivuvat aikanaan. Ei huumekoiria vaan viinavuohia haistelemassa tuodaanko maahan luvatonta alkoholia. Siispä ajaa hurautimme Ecuadorin puolelle Tul canin kaupunkiin yöksi. Mutta nälkä siirtyi. Tapasin pihalla yhden suomalaispa riskunnan, joka oli odotellut leimaa jo seitsemisen tuntia kun heille selvisi, että jonottavat vielä väärällä ovella. Olimme luukulla tasan kello kuusi. Ensimmäinen on USA:n Oregonin osa valtio ja toinen Kolumbia. Virkailija otti passini ja tutki sitä huolellisesti sanoi leiman olevan eilisen ja se ei enää ole voi massa. Täällä jakelija kertoi, että häntä oli kielletty myymästä bensaa ulkomaalaisille. Siellä täällä karujen vuorten rinteisiin oli raivattu pienehköjä peltolampareita. Liekö jotain armeijamaista taakse poistu meininkiä. Matkaa ei ollut kuin reilut 200 kilsaa, mutta saimme tärvääntymään siihen liki puoli päivää. Ei ole minun eteen niin isoa annosta ennen työnnetty. Laaksoissa kasvillisuus monipuolistui hetkessä. Eli aivan sama milloin kylvät, istutat, kor jaat sadon ja kynnät, aina onnistuu. Meille kerrottiin, että pääsy Kolumbiasta hoituu hetkessä, mutta sisään Ecuadoriin ei päästä, sillä heidän sähköinen rajatarkastusjuttunsa on sökönä. Tuuma simme, että passeihin on saatava leimat, mutta se onnistuisi vasta huomenna. Sanoin että me kaikki tulimme eilen iltasella yhtenä ryhmänä ja neuvon mukaan tulimme nyt aamulla hakemaan sisääntulo leimaa. Työtään tekevät olivat varmuudeksi vaihtaneet tuloleimaustiskiä talon toiselle puolelle. Käänsimme pyöränkeulan kohti Pastoa heti aamusta. Eipä muuta kun takaisin ensimmäiselle. Ajelimme yhdessä ja yksinään eteen päin ja yhtä äkkiä huomasimme olevamme rajan pinnassa. Tankkasimme Calin itäpuolella ja jatkoimme matkaa. Jokainen neliömetri oli pengerretty vilje lykäyttöön. Ukko vaan pukkasi passini takasin
Löytyykö leimoja
ja kehotti käymään Kolumbiassa, jotta tulisi oikean päivän leima! Samalla hän alkoi käsitellä ryhmämme muiden jäsenten passeja. Ihan henkeä saa haukkoa, sillä ei tätä enää pysty kuvai lemaan niin mykistävää tämä on! Tähän mennessä on jäänyt pari paik kaa mieleen, joihin voisi tulla uusiksi. Siinä hieman aprikoimme ja päätimme kumminkin lähteä maasta pois, yrittämään Ecuadoriin. Menin kiltisti jonon hännille ja työnsin passini viimei senä hänelle ja leima heltisi. Myös havumetsiä oli aika tavalla.
Kohti Finlandiaa
47. Taas alkoi tie nousta ja mutkaa tuli eteen. Ekalla asemalla oli armottoman pitkä jono. Mutkaa ja maise maa, molempia oli valtavasti. Parhaimmat olivat odotelleet jo vuorokauden. Kalasoppaa tuli varmasti kaksi litraa ja grillimiksiä oli pesuvadilli nen. Se kannatti sillä levänneet tullimiehet leimasivat vetreällä kädellä passimme. Näytin leimaa passistani. Aloitimme sisäänkirjautumisen ja kolmannen kohdalla virkailija kysyi moneltako olemme leimanneet itsemme ulos Kolumbiasta. Eräänlainen naudoilla tehty korkeusmit tari. Täällähän kasvukausi kestää vain vuoden ja sitten tulee toinen. Seuraavaksi lähdimme bensan ostoon. Tie kulki vuoristossa välillä reilusti yli kahden kilo metrin korkeudessa, jossa oli pääasiassa laitumia ja lehmiä. Kyselin missä on seuraava ja neuvon mukaan ajoimme sinne. Illalla kävimme paikallisessa ruokalassa ja tilasin nälissäni kupillisen kalakeittoa ja jonkun grillisekoituksen. Pilvet olivat uhkaavan oloiset, mutta päätin yrittää farkuilla. Ennen Quitoa maisema muuttui karum maksi ja kaktukset valtasivat maiseman
Koiran pää meni eturenkaan ja moottorin väliin. Pääte pisteessä Ushuaiassa yölämpö kolme ja päivälläkään ei kymppi tahdo aina täyttyä. Kohta on vuorossa päiväntasaajan ylitys. Päivällä tilanne paranee, mutta ei tahdo enää mennä 25 astetta rikki, sen verran ylängöllä olimme. Kovin hitaaksi en kuitenkaan uskal
Koirat riesana
Yhden maissa saavuimme Quitoon ja taksikuskin opastamana löysimme hotellin nimeltä Finlandia. Lisäsimme vielä painetta huoltoasemalla ja jatkoimme matkaamme. Koko päivänä kukaan ei ole kysynyt, mistä olemme ja minne menemme. Ei löytynyt neli tai viisimetristä lautaa mistään tapulista. Ecuadorin koirat tuntuvat olevan erityisen hyökkäävää sorttia. Kummallisen lyhyiksi täkäläiset lautansa ja lankkunsa katkovat. Valtaosa pelloista oli niin rinteessä, että niiden ajaminen traktorilla ei tule kysymyksen. Sääkarttoja silmäillessäni havaitsin, että paahtavat helteet ovat melko varmasti ohi. Lisäsin vaatetta ja olo alkoi olla kuin konsanaan Suomessa. Suutin olisi kai pitänyt vaihtaa pienempään. Muutamia sahalaitoksiakin näkyi tien varressa, mikä selittyy vuoriston melkoisen komeilla havupuumetsiköillä. Kun vielä ylänköalueen kasvillisuus muuttui Lappia vastaavaksi, tuli entistä kin kotoisampi olo. Välitön iloi suus, puheliaisuus ja uteliaisuus vaihtui intiaanipäällikkömäiseen jäyhyyteen. Hotelli Finlandia Quitossa oli koko reissun siistein majatalo. Ilma viileni ja pian alkoi vesisade. Ajelimme noin 25 kilsaa ennen kuin maaseutu alkoi ja baana aukesi. Se oli kuitenkin kiinni koska oli sunnuntai. Tukahduttavan Panaman ja Kolum bian Cartagenan jälkeen olemme ajelleet pitkän tovin etelään. Noin sata kilometriä ajettuamme Pekalta puhkesi takarengas. Keskipäivällä motskarien varjot pysyttelivät tiukasti pyörän alla. Renkaan sivuun oli tunkeutunut naula, joka oli ehtinyt renkaan tyhjenemisen myötä iskeä ainakin 20 reikää sisuskumiin. Mutta sepä olikin toisin päin! Ihmetyttää vieläkin, ettei tien varteen oltu laitettu pienintäkään kylttiä päivänta saajasta.
Kaikkien mokien äiti ja isä
Finlandia jäi ja Ecuadorin aurinko lähti kiipeämään kohtisuoraan taivaan lakeen. Myös hymy on melko pitkälle kadonnut. Ilma oli viileä, mutta jos olit ilman lakkia ulkona, tunsit heti auringon mahtavan voiman. Otimme esiin minun renkaanpaikkaus vaahdon ja tungimme sen takakumiin. Ylängöllä oli kiviä, varpuja ja kitukasvuisia männyn näköisiä puita, sekä erittäin kylmä. Kohta oli paikka missä olisi pitänyt ihailla Cotopaxia, yhtä maailman korkeinta tulivuorta. Tie Quitosta etelään oli tosi pitkä ja vaivalloinen. Lähdimme jatkamaan matkaa pilvien peittäessä läheisten vuorten huiput. Meinasi Hondastani puhti loppua, kun kapusimme neljään kilometriin. Ehkä siistein hotelli koko reissulla. Mutta kun pidimme nousevan auringon pääasiallisesti vasemmalla, löy simme ulos kaupungista. Otin kumminkin kuvan siitä suunnasta, missä luulin Cotopaxin olevan. Saatoimme tosin eksyä sivu kujillekin. Seuraavassa kylässä rengas oli kui tenkin jo tyhjentynyt uhkaavasti. Kaikkien mie leen oli iskostunut käsitys, että eteläinen pallonpuolisko alkaisi vajaa sata kilometriä Quitosta etelään. Tänäänkin kun lähdimme kohti Ecua dorin pääkaupunkia Quitoa, plusasteita ei ollut kuin kuusi. Sinällään hauskaa, sillä ilma on koko ajan viilentynyt. Toisen jaon voisi tehdä kahteen, eläviin ja kuolleisiin, sillä koiranraatoja on tiellä vaivoiksi asti. Jos vilkutat kättä tien varressa oleville, aniharva vastaa. Päiväntasaaja lähestyy ja ilma kylme nee. Ja jälleen täytyy ihmetellä Ecuadorin asukkaiden valtavaa taitoa ja halua viljellä vaikeassa paikassa olevia peltoja. Mutta voihan se olla niinkin, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa. Osa väistää, osa ei ja kolmas ryhmä hyökkää. Vaikka olimme päiväntasaajalla, ilma oli viileä. Sökö mikä sökö, onneksi Sepolta löytyi veres sisukumi tilalle.
Rengashommiin
48. Ja niinhän lähis töltä löytyi yksi paja, joka rupesi hommiin. Pajalla ei varmaan mennyt kuin tunti ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Rio pampaa. Pilvet olivat kuitenkin verhon neet Andien pohjoispään valtiaan tiukkaan verhoonsa. Kovin tuli meidän Lappimme mieleen, kun ajeli Ecuadorin vuoristometsissä. Pump pasimme taas ilmaa huoltiksella ja minä yritin kysellä olisikohan pyhänä yhtään renkaankorjaajaa töissä. Se oli Ruotsi ja Suomi katujen kulmauksessa. Ihmiset täällä Ecuadorissa ovat ihan eri maata kuin Kolumbiassa. Koko Keski ja EteläAmerikan ajan kulkukoirat ovat olleet riesanamme. Taisi koko porukka aikoinaan nukkua maantietotuntinsa, kun kukaan ei älynnyt pysäyttää päiväntasaajalle. Ei tehnyt mieli käräyttää päänahkaa, joten kietaisin huivin heti pääni suojaksi, jos pysähdyimme. Ajelin Petrin takana ja näin kuinka yksi koira hyökkäsi Petrin pyörän kimppuun. Melkein kuin kotona. Hiljensin hieman aikomuksenani väistää koiraa varmuuden vuoksi. Maisemassa oli kevätkylvöä odottavia peltoja. Pumppasimme siihen ilmaa Laineen kompuralla ja ajoimme annetun neuvon mukaan rengaskorjaamoon. Koira kiepsahti ulvahtaen keskelle tietä ja jäi siihen sätkimään. Lämpöä oli noin kahdeksan astetta. Kolumbiassa vastaus oli tasan sata prosenttia. Kolumbiassa näihin kysymyksiin sai vastata tavan takaa
Toivottavasti kolmatta ei tule. Bensa oli vähissä ja tuumailimme Peterin kanssa että pitäisiköhän palata takaisin lähempänä huippua olleeseen pieneen kylään. Vettä tuli ja oli kylmä. No, tähän olemme jo tottuneet. Tilannetta pahensi vielä se, että sateen sekaan tuli ällistyttävän tiheä sumu. Meille muille annettiin ties mitä elikkoa. Ne oli pingotettu peräpuolesta työnnetyn laudan päälle. Minäkin innostuin vaihtamaan oudon epätasaisesti kuluneen Heidenaun tilalle uuden. Eiköhän tämä sätkivä koira sitten ponkaissut justiin minun etupyörän eteen. Niukin naukin sain pidettyä pyörän pystyssä ja jatkoin edelleen sen toisen koiran pelossa matkaa. Huh, jo toinen eläinosuma tällä matkalla. Hän pyörähti kymmenasteisessa ilmassa siisteine shortseineen ja nilkkasukkineen paikalle kysymään mitä kuuluu. tanut vauhtia laskea, sillä vieressä rähisi toinen koira. Silmälasit huurtuivat ja visiirissä oli vettä sisä- ja ulkopuolella. Liikkeen pitäjä kuitenkin avuliaasti soitti muutamia puheluja ja pian tiedossa oli paikka mistä löytäisimme päälikumeja. Vedin sadehupun tankkilaukun päälle ja jatkoin matkaa. Tie lähti taas uhkaavasti nousemaan kohti Andien huippuihin takertuneita pilviä. Varansa siinä sai pitää ettei jysäyttänyt siellä täällä asfaltissa vaaniviin monttuihin. Kuitenkin vain kolme ensimmäistä sai kanaa, minkä jälkeen se loppui. Tie alkoi kivuta uhkaavasti kohti pilviä. Takana tuli Pekka, joka sanoi olleensa melko varma, että kupsahdan kumoon. Veti Andien vuoristopossujen kanssa sai olla välillä tarkkana. kaasuhellan täysille ja pani pyöreän kaasuliekin päälle lähes puolta pienemmän kattilan. Laakso mihin laskeuduimme
Erämaameininki
Puolet ajoradasta on hujahtanut alapuollella olevan kylän riesaksi. Vauhtia ja vikkeliä liikkeitä yhdistettynä maastoväriin. Kyselin iän, koulut sun muuta. Onneksi toinen kaista on vielä kuosissaan.
näytti autiomaalle, ei asutusta tai mitään muutakaan elonmerkkiä ollut. Tulimme kaupunkiin ennen yhtätoista ja löysimme heti yhden moottoripyöräliikkeen. Mukava hotelli, vaikka vessa ja kylppäri onkin käytävässä. Illaksi pääsimme vajaan sadan kilometrin päähän Cuencasta. Siinä ei kuitenkaan myyty renkaita. Läksimme kohti Cuencaa kahdeksalta. Ja kohta sieltä tuli melko karskin näköinen nainen keittämään vettä. Hampaat vaan sojottivat ponnekkaasti kuoppiinsa palaneiden silmien alta. Ennen yhtä pääsimme jatkamaan reilun sadan kilometrin päässä häämöttävää Lojaa. Tie huononi välillä aivan surkeaksi velliksi ja kivikoksi. Ja toinen ulvaisu jolloin minun pulssini nousi kahteensataan. Mutta hanasta tulee kuuma vettä! Kävimme syömässä hassussa paikassa. Myös betoninen tie oli erinomaista päästellä. Hän lähti jopa itse neuvomaan meidät perille. Ja taasen kuin taikaiskusta kohta alamäen alettua ilma kirkastui ja lämpeni. Energiasta meni haaskiolle valtaosa, mutta tokihan vesi lämpeni. Kahvin puutteen sanottuani hän sanoi noutavansa äitinsä keittopuuhiin. Ennen kuin ehdin kertoa haluavamme kahvin ilman sokeria, hän ehti kaataa melkoisen määrän sokeria joukkoon. Eikun sisään vaan sillä matka ei
Andien armottomat soratiet
¦
49. Tie oli aluksi kohtuullista, mutta huononi sitä mukaa kun se nousi ylemmäksi. Kolmea neljää kymppiä kovempaa ei uskaltanut ajaa. Tarinoimme ihan oikeasti Antonin kanssa. Mutta nälkäisenä ei auta valittaa! Katukuppilassa matkan varrella näin omituisia otuksia grillissä, vähän rottaa isompia eläimiä, luultavasti marsuja. Ja niin tapahtui, kahdeksanvuotias Anton oli auttelemassa isää ja äitiä huoltoaseman pidossa. Isot kyltit ja komeita kuvia kanoista, vähän kuin KFC:n malliin. Ei oikein herännyt ruokahalu, vaikka tuoksu oli kohdallaan. Vastaan tuli kumminkin yksi auto, jonka kuski sanoi vartin ajomatkan päässä olevan kylän, missä on bensaa. Siinä koetin tiirailla, missä kynnöspeltoa muistuttava tie menisi
Laskeuduimme noin 3000 metristä reiluun puoleen kilsaan. Illalla tilasimme ruuat ihan oikeassa järjestyksessä ja sitten juomat. Mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä edessä oli vielä kolmas huonon tien koettelemus, joka sanan mukaisesti sanoi toden. Entistä kovempi koettelemus oli edessä. Carnetti toimi taas hienosti. Tuli yksi mukava episodi eteen rajajoella, kun kyselin missä on roskis. Kohta tarjoilija kantaa pojille hieman nakkia paksumman liharullan, jonka sisässä oli joku mak-
Ecuadorilaisella riisipellolla oli luonnollisesti lapsia työssä.
50. Bensa Perussa on kaksi kertaa kalliimpaa kuin Ecuadorissa. karasiivu. Raskasta, vaikeaa, märkää, kylmää ja vaarallistakin, mutta juuri siinä on se jokin viehätys, joka ajaa motoristin tien päälle. Tarakka poikki ja perälaukku tiellä. Paperisota rajalla oli kuin lasten leikkiä, reilussa tunnissa olimme leimanneet itsemme ulos Ecuadorista ja olimme sisällä Perussa. Myös roskaisuudessaan Peru on matEsimerkkiä Nyt kohti makkaraa
Salakuljetettava polttoaine kannettiin juoksujalkaa rantaan, missä kanistereista tehtiin isompia lauttoja joen yli uitettavaksi Perun puolelle. Poliisi neuvoi välttämään tiettyjä osuuksia roistojen takia. Tarinoin poliisien ja rajamiesten kanssa sillä aikaa, kun muut esittelivät papereitaan. Ja sama vaikeus sumun kanssa. Minä otin ruuaksi talon keiton, joka oli kesäkeitto ja pääruuaksi liha-katkarapurisoton. Tuli todistetuksi, että osaa sitä Ecuadorissa olla lämmintäkin. Nökkösten molemmin puolin oli jokunen ranskanpottu sekä muutamia herneitä ja porkkanakuutioita. Välillä oli melko laajoja riisinviljelyalueita, jotka saivat veden massiivisista betonikanaaleista. Kävimme läpi välimatkat, teiden kunnot ja hyvät yöpymispaikat. Lava-autot tuovat avoimesti rajan pintaan 20 litran kanistereilla bensaa. Savea, kuoppia, kiviä sun muuta. Sitä ei ollut, vaan tarjoilija kehotti ottamaa argentiinalaista Diaboloa. Arin ruokailu alkoi kylmillä ranskanpotuilla, joita seurasi jälkiruokakahvi, joka oli kylmää sekin. Rannassa kanisterit köytettiin parinkymmen astian lautoiksi, jotka uitettiin Perun puolelle. Siinä aikamme harsimme pyörää nippusiteillä, kiristysliinoilla ja muilla tykötarpeilla. Samalla lämpötila nousi lähelle kolmeakymmentä. Koko sadan kilsan pätkä oli yhtä alamäkeä. Nopsajalkaiset perulaiset ottavat niskaansa laitettuun metrin levyiseen puukeppiin yhden kanisterin puolelleen ja hipsivät kaikessa hiljaisuudessa joelle muutaman sadan metrin päähän tulliasemaa. Muutaman metrin näki eteensä, ja ne kuopat! Välillä kovapohjainen kivitie muuttui heittämällä pehmeäksi hiekaksi. Kovimmat näyttivät ottavan kaksi astiaa puolelleen eli kantamusta on 70-80 kiloa. Tilauksen saatuaan tyttö hävisi kymmeneksi minuutiksi ja tuli sitten hiki päässä takasin kantaen muovikassissa kolmea viinipulloa. Kovia olivat perulaiset öljyalan miehet. Vähän ajan kuluttua pollari tuli vielä luokseni kertomaan, että oikeassa olet, joki ei ole mikään kaatopaikka! Matka jatkui lähes aavikoksi muuttuneessa pensasmaisemassa. Mutta riisi kasvoi ja rähjäistä oli. Petri otti Kalevilta irronneen perälaukun nyyttiensä päälle ja matka jatkui. Minä vastustelin ja silloin pollarin päässä sytytti. Avojaloin melko jyrkkää jokipenkkaa alas, kivisen vuolaan joen ylitys ja nousu Perun puolelle. (oik.) Kun tarakka menee poikki, pannaan nortti suuhun ja tuumataan. Yritimme selittää tarjoilijalle, että kuumenna hyvä mies ruokatavaroita ennen kuin tarjoilet niitä! Lähdimme aamutuimaan lojottelemaan kohti rajakaupunki Macaraa, joka muuten lausutaan makkara. Seppo ja Petri tilasivat chateaubriandin eli naudan sisäfileepihvin. Veimme yhdessä roskat poliisikamarin sisällä olevaan roskikseen. Halusimme ecuadorilaista viiniä. Poliisi neuvoi heittämään limukkapullon ja keksipaketin kuoret jokeen. sadetta pitämällä etene. Minun kohdalla kaikki oli Ok. Välillä sumu tuntui tiiviille kuin maito. Sitä en saanut selville, onko vesi pohjavettä, vai johdetaanko se jostain kauempana virtaavasta joesta. Ilman kärsimystä
et osaa nauttia onnen ja yltäkylläisyyden hetkistä. Ilma kirkastui ja saavutin aiemmin matkaan lähteneen porukan, joka oli ihmettelemässä Kalevin Bemaria
Tuntuisi että hartaat uskovaiset olisivat siistimpiä, kohteliaam pia ja vähemmän sotaisia. Sen jälkeen tulee pellot ja autiomaa. Oli aika outo tunne ajella kaupunkiin, joka on piiri tetty roskilla. (alh.) Pehmeällä hiekalla kaveri on mukava apu pyörän pystyyn nostossa. Lähdimme kahdeksan pintaan ylittä mään Chetsurin aavikkoa. Sade sitoo pölyä ja saa kasvua alkuun. Sadan kilometrin matkalla näin varmasti miljoona muovikassia puissa, pensaissa, piikkilangoissa ja maahan pol jettuina. Pieniä ja isoja kappeleita on joka puolella teiden varsilla ja autojen lasit ja kyljet on teipattu Jeesusta ylistävin iskulausein. Tien varteen oli istutettu palmuja ja muita puita jarrut tamaan tuulen voimaa. Siinä ei mitenkään olisi pystynyt ajamaan millään motukalla. Pikkuhiljaa puut lyhenivät ja pensaat madaltuivat. Vaikka kuinka mietin oman elämäni yksinkertaistamista, en pystynyt kuvitte lemaan asumista jostain bambukepeistä ja risuista kyhätyissä, usein katottomissa taloissa. Pelloilla kasvoi yllättävä kyllä riisiä, maissia ja joitain matalampia vihanneksia. Kuin lunta konsanaan lensi hiekkaa Perun rannikolla. Myös hiek kakinoksia kasautui tielle paikka paikoin. Kylmä ja kuiva tuuli pitää huolen, ettei hiekkaan kovin kummoisia kasveja pääse luonnostaan juurtumaan. Välillä kasvil lisuutta oli hitusen enemmän ja eikös vaan silloin intiaani vuohilauman kanssa hiippaillut dyyneillä. Chiclayon kaupungissa söimme aamu palan ja lähdimme jatkamaan matkaa. Kaveri pihamaalla katseli sen oloisesti, että puhekaveri olisi hauska saada. Nyt ymmärrän entistä paremmin monissa maissa voimaan tuleen muovi kassikiellon. Pieniä mehikasviryppäitä näkyi siellä täällä. Tuntui hävettävän tyytyväiselle olla suomalainen. Lisäsin vaatetta ja tunsin oloni kotoisaksi. Kun talot loppuvat alkoi kaatopaikka. Joukko miehiä kantoi valtavaa Marian kuvin koris tettua pömpeliä. Olivat tehneet suuren työn pumppaamojen ja kanava systeemien kanssa, ennen kuin aavikko oli saatu muutetuksi pelloksi. Ja yllättävän viileä oli meren henkäys. Taas tulee mieleen uskonnon vaikutus kansaan. Sitkeästi hietikolla oli kuiten kin asumuksia ja vuohilaumoja paimenta via intiaaneja. Ihmetyttää mikä panee ihmisen asumaan näin siivottomasti, eikö omatunto tai yleinen viihtyisyys sano näille inkka reille mitään. Pikkuhiljaa aavikkoa vallattiin takaisin viljelykselle.
Lentohiekkaan uppoaa
51. Kevään
Kevättä odotellessa
merkkejä ei kuitenkaan vielä ollut näky vissä, sillä kaikki oli kulottuneen keltaista ja ankeaa. Muutenkin Jeesus ja Maria ovat kovassa huudossa koko latinalaisessa Amerikassa. kamme aikana tavattujen maiden ykkös kastia. Mereltä tuuli koko ajan melko kylmästi. (oik.) Omakotitalo hyvien liikenneyhteyksien varrella. Aavikkoa kesti kokonaista 600 kilsaa muutamia kyliä ja keinokasteltuja pelto alueita lukuun ottamatta. Sullanin ja Piuran kaupunkien reunat olivat yhtä kaatopaikkaa. Välillä eteläinen Tyyni meri vilahteli hiekkadyynien lomasta. Mutta aavikkopa ei loppunutkaan. Yöllä sateli hieman, mikä tälle rutikui valle alueelle on varmasti hyväksi. Kävin yhden dyynin päällä ihmettele mässä ja loikin sitten jyrkkää puolta alas. Kun tulimme syömästä kaduilla oli ainakin 10.000 ihmistä seuraamassa jotain Pyhän Marian valmistautumista. Lopulta aavikon ote voitti ja alkoi lähes pelkkä hiekka. Kartan mukaan ylitys olisi noin 200 kilometrin mittainen. Hiekka oli erittäin pehmeää ja upottavaa. Matkalla oli jonkun verran enemmän kyliä kuin ensimmäisessä ylityksessä. Se tuli vain hieman jylhemmäksi ja kivisemmäksi. Puiden kokoerosta näki, että työ oli aloitettu jo vuosikymme niä sitten. Mahtavan tuntuinen kokemus. Kovaäänisestä laulettiin ja kansa hurrasi. Tien yli
viiletti hiekkaa samaan tapaan kuin meillä lumimyrskyssä lentää lunta. Sama kylmä viima etuoikealta jatkui
Kun kurvasin baarin pihaan, naula iskeytyi renkaan sivusta sisään. Mietin vaan, mistä ihmeestä nämä kuivan ja kylmän erämaan ihmiset saavat elantonsa. En huomannut asiaa, mutta kun kaverit kävivät tupakilla, niin he kertoivat renkaan olevan tyhjänä. Tyynen meren tasainen viileä lämpö ja puhdas hiekka ovat oivallinen yhdistelmä broilerien kasvattamiseen. Mietin mitä ne mahtavat olla, koska niitä
oli niin paljon. Hiekkadyynien välistä välkehti toisinaan turkoosinsininen meri. Äkkiseltään uskoisi, että kyseessä on maatiaisrotu.
Maanjäristysalueella
52. Tällä pätkällä ei ollut viljelyksiä niin paljon kuin eilen, mutta pieniä kyliä ehkä hieman enemmän. He kertoivat, että nämä rakennukset olivat broilerihalleja. (alh.) Hautausmaa ilman sen kummempia konstailuja.
Yö Casman kaupungissa sujui mukavasti. Joskus oli pyöräkuormaaja auraamassa hiekkaa sivuun, jotta pääsimme etenemään. Hiekkaa ja merta oli päivän mittaan toiset 600 kilometriä. (vas.) Tästä omakotialueesta ei oikein voi todeta kiinteistövälittäjien tyyliin: vehreä ja viihtyisä. Lopetin Kanoja vilahteli tavan takaa banaanipuskien välissä. Jälleen oli silmänkantamattomiin hiekkaa. Varsinkin kun tankissa alkaa olla vain muutama desi bensaa jäljellä. Eri väristä hiekkaa oli kasautunut kauniiksi dyyneiksi, jotka ulottuivat välillä tielle asti. Nyt ymmärrän hyvin, miksi täkäläiset ravintoloiden nimet ovat poikkeuksetta "polleria" eli
kanapaikka. Väliin hiekalla oli taloja tiheässä, välillä harvemmassa. Näki että ne olivat jostakin kankaasta tai tiheästä verkosta tehtyjä. Tyynenmeren raskaat mainingit jaksoivat taukoamatta jauhaa Perun kylmää rannikkoa. Muutamassa lahdenpohjukassa näkyi kalastajaveneitä, mutta ei niistä kaikille ole elinkeinoksi. Sieltä lähdimme aamulla puoli kahdeksan aikaan taipaleelle. Pysähdyin yhden poliisipartion luo kysyäkseni asiaa. Autiomaan tiet tuntuvat loputtoman pitkille. Ajopäivä oli ilman puolesta erinomainen, mutta hiekan määrä oli enemmän kuin riittävä. Hiekkadyynien välissä näkyi paljon pitkiä matalia harjakattoisia rakennuksia. Nyt vuorostaan minulta puhkesi takakumi aamupalapaikassa. Perulaiset totisesti tykkäävät kananlihasta
Heino Oy, 010 617 0609. Kiertelin yksinäni kaupungilla saarikierroksen jälkeen. Heino Oy, 010 617 0669. Espoo: Mototrip Oy (sopimushuolto) 09 859 6525 Jyväskylä: Kuvan Moottoripalvelu Oy, 010 834 53 00. Myös Suomen kehuminen passasi Manuelille, koska maamme oli sen verran kaukana heistä. Kuka ja mihin niitä tarvitaan! Hiippailin hotellia kohti, kun eräästä pihasta huudettiin: amigo. Promillet nousivat ja mietimme miten irrottautua tilanteesta kohteliaasti. Lappeenranta: Motsikka Oy, 05 415 0394. Poikkesin puhuttelemaan miehiä, joilla oli lasit nokan alla ja Absolut Vodka -pullo pöydällä. Kuopio: LT Probike Oy, 0108 345 355. Tampere: R.M. Lahti: Riku Motor Oy, 03 751 5133. Oulu: Euro Motor Center Oy, 08 534 6500. Tämä täytyisi ikuistaa. halvsida motoykkönen
09-04-29
17.02
Sida 1
BMW F 800 GS
Tekniikan Maailma 8/09 testivoittaja!
Pelikaani on armottoman hyvä liitäjä ja syöksykalastaja
Piscon maanjäristyksestä selvinnyt mopo! aamupalan odottelun ja nykäisin renkaan irti. Uutta rakennetaan kuitenkin kovalla kiireellä, järeimpien työkalujen ollessa kottikärryt ja lapio. Toipa Manuel näytille lemmikkiapinansakin. Turku: Motomarket Oy, 02 2748 300. Turku: TR-Pyörä Ky (sopimushuolto), 02 236 6238. Saavuimme 46 ajopäivän jälkeen Piscon kaupunkiin. Sain Kalevin pyörän, jolla kiikutin renkaan lähimpään rengaskorjaamoon. Sitä siinä naukkailtiin ja kehuttiin samalla Perua ja perulaista ruokaa. Keksimme, että lähdetään katsomaan pyöriämme.
Amigo
Espoo: R.M. Maanjäristys tuhosi Piscon kaupungin elokuussa 2007. Pullossa oli kuitenkin piscoa eli paikallista pontikkaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä katselemaan pingviinejä ja merileijonia Islas de Paracas -saarelle tuohon rannikolle. Vartissa työ oli jo alulla, sisukumia vulkanoitiin ja niin isolta tuntunut asia kääntyi vain pieneksi viivytykseksi. Tongista tuoreeseen lihaan ja vaatteista väkijuomiin oli tarjolla. Tori tai basaari oli erittäin iso ja monipuolinen. Vanha kaunis kaupunki tuhoutui neljä minuuttia kestäneessä järistyksessä lähes totaalisesti. Motskarihommat jäisivät toistaiseksi. Muutamia myytäviä artikkeleita ihmettelin, kuten reilun sentin halkaisijaltaan olevia ruosteisia teräskuulia. Vantaa: Biketeam Oy, 020 741 72 17.
www.bmw-motorrad.fi
Ajamisen iloa
53. Kameranhakureissullani Petrikin liittyi seuraan jatkamaan naapurimaiden moitiskelua ja Perun kehumista. Vaasa: Käyttöauto Oy, 06 315 6300. Vauhti ei mokomilla vehkeillä ole kovin kummoinen
Ainut ongelma oli merestä nouseva suolausva, joka tarttui muuttaman kymmenen kilometrin aikana visiiriin ja silmälaseihin. Tie vaikutti huonolta ja kaupungin laidalla kysyimme vielä kerran eräältä taksikuskilta pääseekö tätä tietä Punoon. Sinne tänne autiomaahan on tehty satojen metrien kokoisia kuvioita, joita ei pysty hahmottamaan kuin lentokoneesta. Matka jatkuu seuraavassa numerossa kohti Titikaka-järveä.
54. Nazcan kuvioiden synnystä on monta tarinaa. Jalostuneita veikkauksia on esitetty useitakin. Viitosella se ei jaksanut kiihtyä lainkaan, minkä takia käytin kolmosta ja nelosta. Majapaikka löytyi vasta pimeyden laskeuduttua Perun rannikon autiomaahan. Altiplanon ylätasangolla villit alpakat eli vikunjat käyskentelivät kulottuneen heinän ja vaimeasti vihertävien mättäiden välissä. Kävelin reippaasti sata metriä ja olo oli enemmän kuin hontelo. Pieni lämmön nousu tuli, kun koukkasimme sisämaahan. Niin, se lähtö Camanasta meni ihan okei, löysimme ulos kaupungista ongelmitta. Ilmakin kylmeni tosi rivakasti ja meinasi jo hieman palella. Perun tie oli hyvän ja erinomaisen välimaastosta ollen koko matkamme aikana ehkäpä parhaita. Pyörän liikkuminen alkoi olla tosi tuskaista. Laamalaumoja ja lammaslaumoja oli tiepuolessa runsaasti. Mutta ajaminen kävi laatuun, kun ei satanut. Pysähdyin levähdyspaikalle ottamaan kuvia. Menimme parkkikselle hämmästelemään pyöriämme, josta sitten sujuvasti pääsimme jatkamaan matkaa hotellille. Perun rantatietä etelään ajettaessa tulee eteen Nazcan kaupunki. Tämä aavikko on ollut aika pitkään satamatonta aluetta, joten kuviot ovat pysyneet kohtalaisessa kunnossa. Sen pohjoispuolella on kymmeniä kilometrejä kanttiinsa oleva autiomaa. Jokunen viiva oli katkennut muinaisten tulvien takia. Ilma oli pilvinen, mutta vajaan sadan kilsan
jälkeen taivas repesi ja aurinko värjäsi tuhannet vuorenhuiput, kukkulat ja dyynit loistaviin väreihin. Kyselimme tietä ohikulkevilta ja Punon tiellä oltiin. Aamulla pääsimme taipaleelle kahdeksan maissa ihmettelemään kuinka hiekkaa, kiviä ja kylmää merta riitti. Altiplanon ylängön söpöimmän näköinen eläin oli alpakka, josta jotkut käyttävät kääpiölaama nimitystä.
Humanoidien harrastuksia?
Lentokoneellakin meni puoli tuntia, kun se kierteli suunnilleen kaikki kuviot, niin valtavia ne ovat kooltaan. Välillä oli kyltti, että olimme yli 4500 metrin korkeudessa. Eli kuviot on tehty kymmenien kilometrien päähän kaikesta. Kuka ja miksi viivat ja kuviot on tehnyt, on pysynyt arvoituksena. Eiköhän vain jotkut ole muutama tuhat vuotta sitten sortteeranneet autiomaan kiviä uuteen uskoon. Ja tie kävi vain yhä ylemmäksi. Kaksi asiaa on kuitenkin selvää. Muutama kuvio oli särkynyt, kun tientekijät ovat jyllänneet alueella. Pyysin taksikuskia ajamaan edellä ja me seuraisimme häntä ehkä puolisen tuntia, josta pääsimme paremman straadan alkuun. Sekin on kumma, kun mikään heimo tai kansa ei ole koskaan aavikolla tai sen reunassakaan asustellut. Ne ovat erittäin vanhoja ja niitä ei pysty ymmärtämään. Autiomaahan on tehty valtavan pitkiä viivasuoria linjoja siirtelemällä tummat pintakivet sivuun, jolloin vaaleampi pohjahiekka näkyy paremmin. Muutaman kerran piti käydä pesemässä laseja kylän naisten pyykkikaivoilla. Jatkoimme nyt itää kohti, ja edelleen autiomaa, hiekka ja kivikasat jatkuivat. Taksikuski selitti, että meidän valitsema tie oli kivinen ja hidas. Tie nousi koko ajan ylemmäksi ja muutamat vaatimattomat kaktukset ja pensaat jäivät maisemaan. Happi tosiaan loppuu! Samalla mahassa kieraisi ja vielä ripeämmin askelin hortoilin huussiin, jonne taisin hetkeksi pyörtyä. Huiman oloisia kuvioita ja käsittämättömän suoria viivoja olivat jotkut Kristuksen syntymän aikoihin aavikolle vääntäneet
(017) 554 4205 avoinna: ma-la
Humppila
Lasitehtaantie 31640 Humppila Puh. (06) 421 7521 avoinna: ma-la
Seinäjoki
Verkkokauppa palvelee:
www.hanx.fi. (03) 437 8068 avoinna: ma-su
Heinola
Työmiehentie 33 (ABC Heinola) 18200 Heinola Puh. VALITSE TIESI MEILTÄ TYYLI
Huipputekniikkaa:
Shark EvoLine-kypärä
Sharkin uutuusmalli EvoLine on tekninen, toiminnallinen ja motoristien ympäri maailmaa odottama uutuus. 040 487 1500 avoinna: ma-su
Mäntsälä
Lahdentie 23 04600 Mäntsälä Puh. (019) 685 5172 avoinna: ma-la
Riihimäki
Kinturintie 1, (ABC-Riihimäki) 11120 Riihimäki Puh. Kypärässä yhdistyvät ylivertainen käytettävyys, esteettisyys ja mukavuus.
Koot: XS = 5354 S = 5556 M = 5758 L = 5960 XL = 6162 · Leukaosa voidaan kääntää taakse, ja näin umpikypärästä tulee avokypärä · Kypärän kuori on Lexan®-polykarbonaattia · Säädettävät ja irrotettavat sisäpehmusteet pestävää Meryl®-materiaalia · Kanavoitu ilmastointi täydentää käyttömukavuuden · Visiiri on naarmuuntumaton ja huurtumaton · Visiirin saranat ovat ruostumatonta terästä · Saatavissa myös erilaisia vaihtovisiirejä · Täyttää ECE22-05 -standardin vaatimukset · Viiden vuoden takuu · Useita värejä
359
Hanx-tehtaanmyymälät reittisi varrella:
Oravikoski
Oravikoskentie 71470 Oravikoski Puh. (019) 719 131 avoinna: ma-su
Upankatu 1 60100 Seinäjoki Puh
Suzuki SFV 650 Gladius
LÄHIASE
56
Uutuudessa on teräsputkesta valmistettu ristikkotyyppinen runko ja moottoriksi on valittu vahvamaineinen, 650-kuutioinen V-twin, joka pohjautuu samaan konstruktioon, joka on jo entuudestaan tuttu DL 650 V-Strom ja SV 650 -malleista. Tämä pirteä uutuus oli koeajossamme heti teiden sulettua ajokuntoon.
oottoripyörien mallinimiä on maailma väärällään, mutta harvoin ne herättävät siinä määrin uteliaisuutta, että syntyy halu selvittää mikä on jonkin sanan varsinainen merkitys. Sanakirja kertoo, että gladius on lyhyt, galdiaattoreiden lähitaisteluissa käyttämä miekka lähitaisteluase. Gladius tuo heti mieleen Rooman valtakunnan suuruuden ajat, sen yltäkylläisyyden rappeuttaman eliitin, sekä urheat gladiaattorit, joiden tehtävänä oli panna oma henki peliin ja viihdyttää vallanpitäjiä. Pekka Neste
Suzuki täydensi keskikoisten katupyöriensä kirjoa SFV 650 Gladius -mallilla. Siinä on ristikkotyyppinen teräsputkirunko, jonka alle/sisään on istutettu 650-kuutioinen, nestejäähdytteinen V-twin -moottori. Suzuki SFV 650 Gladius on puolestaan tämän kauden moottoripyöräuutuus. Ne ovat kiistattomia osoituksia kyseisten ajokkien vahvuudesta ja luotettavuudesta.
Vahvat perinteet
M
¦
57. Kuten vakituiset lukijamme ovat voineet Pekka Niinivaaran laatimasta matkakertomussarjastamme seurata, hän teki omalla DL650 V-Stromilla matkustajan kanssa kaksi päällä ajaen moottoripyörämatkan Euroopan ja Aasian halki Australiaan. Suzukin tuotanto-ohjelmaan kuuluu matkaendurotyyppinen DL 650 V-Strom, jossa on tämä sama moottori ja aiemmin oli tuotannossa myös alumiinipalkkirunkoinen, sporttihenkinen SV 650, jossa oli myös samainen voimapaketti. V-Stromia ennen hänellä oli SV 650, jolla hän niinikään ajoi 60.000 km ja teki myös siitä lehteemme kestotestiraportin. Reissulle tuli pituutta yli 60.000 kilometriä ja pyörä toimi koko matkan ajan moitteettomasti. Moottori onkin jo entuudestaan vahvaksi osoittautunut tuttavuus
Yleinen suhtautuminen 650-kuutioisia kohtaan on 600-luokan supersportteja lukuun ottamatta vähättelevän "mopottelevaa". Siksi on oltava jatkuvasti tuntosarvet valppaina, ettei myöhästy kakun jaolta.
Tuntosarvet valppaina
Kawasakilla on ollut jo muutaman vuoden mallivalikoimassaan tämän Gladiuksen kaltainen malli ER6 ja Yamaha on nyt palauttanut tuotantoonsa XJ6 Diversionin. Yamahan moottori on rivinelonen,
Gladiuksessa ristikkotyyppinen teräsputkirunko, jonka alla ja osittain sisällä 650-kuutioinen V-twin -moottori sijaitsee.
58. Näyttöä on siis olemassa, että 650-kuutioisella pystyy suoriutumaan rankoistakin reissuista ja kaksi päällä ja olosuhteissa, joihin Suomessa, tai läntisessä maailmassa ei joudu koskaan. Nämä kaikki kolme on ilmiselvästi suunnattu samalle kohderyhmälle. Sekin on muistettava, että asiakkaiden sieluista käydään loputonta kilpailua. Aikoinaan hieman hämmästelin, miksi Suzuki lopetti niin mainion pyörän kuin SV 650 -mallin tuotannon, mutta toisaalta tajusin, että merkillä oli kyseiseen kokoluokkaan tarjolla useita muita vaihtoehtoja; oli GSX-R, GSR, Bandit nakuna ja puolikatettuna, sekä DL 650 V-Strom, joten osittain mallit ehkä jopa kilpailivat keskenään samoista asiakkaista.
Maailmalla puhaltavat tuulet synnyttävät kuitenkin koko ajan uusia tyylisuuntia ja tarpeita. Se ei perustu käytännön tietoon, eikä kokemukseen, vaan kyseessä on pikemminkin yleisen ilmapiirin synnyttämä harhakäsitys
Vaikka istuinkorkeus onkin matala ja pyörä on muutenkin ulkoisilta mitoiltaan pienikokoinen, se pystyy silti tarjoamaan hyvän ajoasennon, sekä levollisen väljät tilat kokkaallekin kuskille ja sillä pystyy ajamaan kohtuullisen pitkiä taipaleita paikkojen puutumatta. Kawan rivikakkonen ja Suzuki Gladius on V-kakkonen. Tankissa on verhouksena helposti irroitettavat/vaihdettavat muovipaneelit ja valittavana on neljä värivaihtoehtoa; sinivalkoinen, puna-valkoinen, oliivi-musta ja koko musta. Matkustajalle on satulan sivuilla alumiinivaluna toteutetut, tukevat kahvat, jotka sulautuvat pyörän kokonaismuotoiluun. Päivän päätteeksi pankinjohtaja vetää kypärän päähänsä ja sujauttaa läppärin olkalaukkuun, jonka jälkeen alkaa kotimatka solmio tuulessa liehuen. Etelä- ja Keski-Euroopan suurissa metropoleissa, kuten Milanossa, Pariisissa, Lontoossa, Madridissa jne. Trellisristikkorunko tosin löytyy nykyisin jo muistakin kuin italialaisista, mutta sen lisäksi esimerkiksi ajovalo on venähtänyt ja muotoutunut brutalemaiseksi. tämän tyyppiset pyörät ovat erittäin suosittuja ja käytännöllisiä työmatkakulkuneuvoja. Gladius on erittäin kompaktin ja ketterän kokoinen pyörä. Jäähdyttimen molemmissa päissä on muoviset ilmaohjaimet, jotka painavat ajoviiman kennolle. Jäähdyttimen kenno on sovitettu runkoon niin, että se jää emäputken ja etummaisen sylinterin kannen väliselle alueelle. Suomeen tämä kulttuuri ei ole juurtunut, osin ehkä statussyistä. Äänenvaimennin sijaitsee alhaalla, pyörän oikealla sivulla. Nyt olen itselleni hyvin vihainen! Viimesyksyisessä Gladiuksen ensiesittelyssä lankesin väittämään, että runko koostuu alumiinivalu- ja teräsputkielementeistä. Ohjauksen kääntyvyys laidasta laitaan on myös erittäin hyvä, joten Gladius on ketterä ja kevyt käsitellä niin paikallaan käänneltäessä kuin taajamaliikenteessäkin
Kevyt käsitellä
kaistoja vaihdeltaessa. Vaimentimen pää on vain muotoiltu näyttämään kahdelta. Täytyy senkin osalta kyllä todeta, että niin on monessa muussakin pyörässä. Jos haluaa vaihtelua, pyörän "maalaus" onnistuu käden käänteessä. (Samaa kikkaa käyttävät kyllä ansiokkaasti monet muutkin merkit, mutta ei niihin olisi lupa langeta.) Edessä on kaksi Ø 290 mm jarrulevyä ja kahdella rinnakkaisella männällä varustetut liukupuristimet.
Gladiuksessa on alhainen istuinkorkeus, vain 785 mm, akseliväli on 1.445 mm ja paino täydellä tankilla 202 kg. On tosin sanottava,
59. Merkkivalot on keskitetty selkeäksi kokonaisuudeksi konsolin vasempaan reunaan.
Vaikutteita
Pyörän oikealla sivulla on yksi kookas äänenvaimennin, jonka ulkokuorelle on prässätty silmän lumeeksi muodot, jotka saavat sen äkkivilkaisulla näyttämään kahdelta erilliseltä, samalle puolelle sijoitetulta vaimentimelta. Sen ulkoisessa olemuksessa on aistittavissa selviä vaikutteita MV Brutalesta. Harrastemoottoripyöräily on jo onneksi saanut hyväksynnän kaikissa kansan kerroksissa, mutta että liituraidoissa... Takaa katsoen näyttää, että siinä olisi kaksi päällekkäin sijoitettua vaimenninta, mutta todellisuudessa niitä on vain yksi. Gladiuksessa on kaksi-yhteen pakoputki. Moottori riippuu osittain runkokehikon alapuolella, eli V-koneen taaempi sylinteri on runkokehikon sisällä ja etummainen on etuviistosti sen ulkopuolella. Ajovalon yläpuolella sijaitseva kompakti mittaripaneeli toimii etuosaltaan ilmavirtoja ohjailevana spoilerina ja sen selkäpuolella sijaitseva varsinainen mittaristo sisältää analogisen kierroslukumittarin, sekä LED-näytöt vaihteelle, nopeus-, matka- ja kahdelle trippimittarille, sekä kellolle. Satula on muotoiltu ohueksi, mutta se ei silti tunnu kovalta ja se antaa hyvän tuen ajettaessa. Alumiinilta näyttävä rungon osa on todellisuudessa muovista valmistettu koristepaneeli, joka antaa väittämäni vaikutelman
Jos sattuu laiskottamaan,
niin taajama-alueella ei tarvitse välttämättä kajota lainkaan vaihdepolkimeen, kakkosella, tai kolmosella matelu ja kiihdyttely sujuvat mainiosti. En tiedä johtuiko se omasta ajoviimasta ja kanssaliikenteen aiheuttamista virtauksista, vaiko mistä, mutta ahteriin välittyi satulasta lievää sivuttaista liikettä ja se rauhoittui, kun vauhtia pudotti.
60. Samaa voi tietysti sanoa maantieajostakin. Mutkateillä Gladius on nautinnollinen ajettava. Tähän yhdellä vaihteella ajamiseen ei ole tietenkään mitään syytä, sillä Gladiuksen kuusipor-
Suzuki SFV 650 Gladius
Moottori: Nestejäähdytteinen 90° DOHC V-twin, 4 venttiiliä/sylinteri Sylinteritilavuus: 645 cc Sylinterimitat: 81 x 62,6 mm Puristussuhde: 11,5:1 Pa-syöttö: Elektroninen ruisku Teho: 72 hv/8400 rpm Vääntö: 64 Nm/6400 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 41 mm teleskooppihaarukka, jousto 125 mm, jousen esijännityksen säätö Takajousitus: Keinuhaarukka, monovaimennin, jousto 130 mm, jousen esijännityksen säätö Kaksi Ø 290 mm levyä Etujarru: kahdella rinnakkaisella männällä varustetut liukupuristimet Takajarru: Yksi Ø 240 mm levy, 1-mäntäinen liukupuristin Eturengas: 120/70 ZR17 Takarengas: 160/60ZR17 Etuhaarukan kulma/jättö: 25°/104 mm Akseliväli: 1.445 mm Istuinkorkeus: 785 mm Tankki: 14,5 l Paino: 202 kg (täydellä tankilla) Hinta: 9.290,00, autovero 1.901,87, asiakashinta 9.301,87 Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH, Suomen sivuliike Ahventie 4 B, PL 4 02171 Espoo Puh. Vauhdin kohottua moottoritienopeuksiin pyörässä oli aistittavissa suoralla tiellä ajettaessa lievää eloisuutta. Gladiukseen on saatavissa myös 25 kW -tehon alennussarja, jolloin soveltuu aloittelevan motoristin seuraavaksi pyöräksi kevarin jälkeen. varahanskoille ja vastaaville. (vas.) Lukittavan satulan "avaimenreikä" sijaitsee takavalon alapuolella.
Vaikka istuin on pannukakkumaisen ohut, se antaa hyvän tuen ja on miellyttävä istua, eikä tunnu kovalta.
Satulan alta löytyvät akku, "sähköreleet" ja perustyökalut. Jospa putken päässä olisikin ollut megafoni, silloin minun ei olisi tarvinnut kuvitella äänen loppuhuipentumaa. Sporttisessa leikittelyssä pakoputkesta kuuluu moottorijarrutuksissa mahtava "kuorsaus", tosin kuin tyynyyn tukahdutettuna. Pyörä kerää kierrokset iloisesti ja jos sillä haluaa ajaa sporttisesti, kuusiportainen ja nautinnollisen kevyttoiminen laatikko kykenee tarjoamaan aina oikean välityksen parhaaseen laulatukseen. Routapompuissa pyörällä oli taipumusta hypähtelyyn, mutta niin on kaikilla muillakin keskikokoisilla perusvarustelluilla pyörillä. Mutkittelevan hauskoja, kolmi-, tai nelinumeroisesti tunnusmerkittyjä asfalttiteitä voi vetää näkymättömiin yhdellä ja samalla viitosella. Gladius olisi varmasti myös erittäin käyttökelpoinen liikennekoulujen opetuspyöräksi. Sinne jää säilytystilaakin esim. 09-4393 730 Sp.: suzuki@suzukifinland.com www.suzukifinland.com
tainen laatikko toimii tarkasti ja herkästi, kuten Suzukin tapoihin on aina kuulunut. että keskikokoa kookkaammille Gladius on ensisijaisesti yhden hengen pyörä, sillä se on mitoitukseltaan selvästi V-Stromia pienemmän oloinen kulkupeli. Ajoinpahan vain kokeilumielessä yhdelläkin vaihteella havainnoidakseni moottorin mahtavaa venyvyyttä. Gladiuksessa on kylläkin, toisin kuin monissa muissa vastaavan hintaluokan pyörissä, sekä edessä että takana jousen esijännityksen säädöt. Moottori on erittäin vääntävä, joustava ja venyvä, kerta kaikkiaan mahtava. En viitsinyt kuitenkaan ryhtyä näpit kohmeessa ruuvailemaan, sillä lämpömittari näytti vain paria plusastetta. Moottori toimi kautta koko kierroslukualueen tasapainoisen värinättömästi
varttikate, joka on kiinnitetty etuhaarukkaan. Meitä suomalaisia luonnehditaan kansaksi, joka suhtautuu kaikkiin elämän asioihin yliampuvan perusteellisesti, olemme EU:ssa esimerkillisiä "mallioppilaita", olemme ylikouluttautuneita, olemme sitä, olemme tätä, lista on loputon. Tällä Gladiuksella ajellessani havah-
duin vain huomaamaan kuinka mainio ja ketterä peli se on tällaiseen jokapäiväiseen lähikulmilla ajeluun ja samalla minulle avautui lopullisesti myös mallinimen sisältö Gladius lähitaisteluase. Lomamatkoja ja ennalta suunniteltuja pidempiä viikonloppureissuja lukuun ottamatta keskiverto harrastajan moottoripyöräily on pääasiassa tutuissa porukoissa oleilua, eli ajellaan illasta toiseen samoja raitteja, mutta varsinaisesti ei olla matkalla minnekään, ollaan ikään kuin "picnic"ajelulla, joka suuntautuu vaikkapa paikalliselle ABC:lle. Joskus olen havainnut samaa, jos pyörässä on ollut ohjauksen mukana kääntyvä, ns. Vaikka tässä ei nyt varsinaisesti verissä päin taistellakaan, niin lähikulmilla pyöritään ja Gladius on siihen käypäinen väline aivan mukavimmasta päästä.
Ë
Unelmat toteen ja baanalle!. Ehkä tämä sama pätee myös moottoripyöräilyyn. Hyvin monelle moottoripyöräily on vain tätä porukan mukana ajelua, mutta kaluston
Lähiase
suhteen olemme "ylivarustautuneita". Ajopelit ovat "Trans-Continent-Express" -luokan pikajunia, jotka on suunniteltu maanosan laidalta toiselle tarkoitettuun pikamatkailuun. Gladiuksen kohdalla kyse ei ollut merkittävästä, eikä välttämättä edes helposti havaittavasta ilmiöstä ja se ei haitannut, tai häirinnyt ajamista. Kun vastaantulevan liikenteen aiheuttama viima on osunut katteeseen, se on välittynyt myös ohjaukseen ja aiheuttanut vastaavantyyppisiä aistimuksia. En arvostele, enkä tuomitse sitä, päin vastoin, on hyvä että on valmiudet, sillä varmasti monella on haaveissa ja suunnitelmissa oman reissun toteuttaminen jossakin vaiheessa
Triumphilla on Bonneville ja Scrambler, Ducatilla SportClassic-mallistonsa. Laverda SFC:n ja Ducati GT 750:n. Honda CB 750 "Tuutin", Kawasaki 750 H2:n. Monzan ratakierroksella se oli
nopein lyöden mm. Moto Guzzi esitteli vuosi sitten V7 Classicin ja nyt on vuorossa V7 Cafe Classic, jonka esikuva oli firman jalokivi 70-luvun alussa. Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro
aidon näköisiä klassikoita. Nyt, 37 vuotta myöhemmin Cafe Classic suoriutuu erinomaisesti henkiin herättäjän roolissa. Siina oli kullanvihreä tankki, clip-on -tanko ja
tehokas 749 cc moottori. Pyörä on hyvin aidosti esikuvansa näköinen ja siitä välittyy sama tunne, vaikkakaan suorituskykynsä puolesta se ei ole vartailukelpoinen.
¦
63. Sen huippunopeus oli yli 200 km/h ja se peittosi nopeudessaan mm. Vuonna 1972 se voitti Motociclismolehden vertailutestin. Tuo esikuva oli V7 Sport. Pyörään suunniteltiin myös täysin uusi runko ja se oli ensimmäinen todellinen Guzzi Sport
Cafe Classicissa on myös clip-onit, kaksi pyöreäpohjaista Vaglia-tyylistä mittaria sekä omaperäisen samanmuotoinen ja -värinen tankki. V7 Cafe Classicissa, kuten myös V7 Classicissa ja Nevada 750 Classicissa on yhteinen perustekniikka, joka ensiesiteltiin 750 Breva-mallissa vuonna 2003, eli kaikissa on luotettavaksi osoittautunut ja helppokäytöksinen, elektronisella ruiskulla varustettu 750 cc V-twin moottori.
Nätti peruspyörä
Cafe Classicissa on hyvän näköinen, yhden istuttava, aidon Cafe Racer-hengen mukainen satula, joskin esikuvassa oli normaali kahdenistuttava, mutta sellaisenkin tähän saa.
Venttiilikoneisto on työntötankotyyppinen ja venttiileitä on kaksi / sylinteri. Kuten V7 Classicissa, josta tämä pyörä on kehitetty, myös tässä on 744 cc ilmajäähdytteinen moottori, joka ensi esiteltiin Breva 750-mallissa vuonna 2003. Etuhaarukkana on Marzocchin Ø 40 mm teleskooppihaarukka, jossa ei ole säätöjä. Siinä missä V7 Sport oli kunnioitusta herättävän hohdokas sportti, tämä uuden vuosituhannen kunnianosoitus, on ilmeeseensä hieman kromia ja nostalgisia muotoja saanut yksinkertainen, perustason V-twin, joka on suunniteltu suoriutumaan arkisista kuljetustarpeista. Ilmajäähdytteiset sylinterit työntyvät tankin alta, sen molemmilta sivuilta näkyviin. Vaikka pyörän ulkonäkö ja tunnelma ovat hyvin samankaltaiset kuin vanhassa sotaratsussa, sen luonne ja markkinaasema ovat täysin erilaiset. Myös runko on sama teräsputkikonstruktio, jota käytetään V7 Classicissa. Sylinterikannet ovat ns. Takana Sachsin iskunvaimentimet, pyörät ovat pinnavanteiset ja molemmissa päissä on yksi levyjarru.
64. Äänenvaimentimet ja satula ovat tyylikkään näköiset, mutta eivät tarkasti ottaen samanlaiset kuin alkuperäisessä, jossa vaimentimet olivat vaakasuorassa asennossa ja satula oli normaali kahdenistuttava. Heron-tyyppiä, jossa palotila on sijoitettu männän päähän. Moottorin huipputeho on 49 hv/6.800 rpm
Tänä vuonna tulemme valmistamaan taantumasta huolimatta kutakuinkin saman määrän. Nopeus- ja kaikki muut rajoitukset lisääntyvät liikenteessä kaiken aikaa. Vanhassa V7 Sportissa on jotakin sanoin kuvaamattoman maagista ja Cafe Classicin suonissa virtaa sitä jotakin samaa, joskin laimennettuna, mutta siitä huolimatta sillä on oikeus esiintyä sukukokouksissa alenevassa polvessa V7 Sportin virallisena, joskin muskelinsa menettäneenä edustajana. Sen sijaan että kuskit jatkaisivat entiseen, omat taidot ylittävään riskialttiiseen tyyliinsä, he voivatkin valita imagollisesti päinvastaisen suuntauksen, joka sallii hillityn esiintymisen ja ajotavan. Nyt meillä on sellainen, mutta sanottakoon, että Guzzilla on runsaasti legendaarisia malleja ja myös tilaa useammallekin perinteiselle mallille myös lähitulevaisuudessa. Niinpä se tarjoaakin mahdollisuuden uudelle kehityssuunnalle. Toisin kuin V7 Sport, joka oli omana aikanaan äärettömän kallis pyörä, tämä uusi Guzzi on suhteellisen järkevästi hinnoiteltu. Moto Guzzi on Italian vanhin moottoripyörämerkki ja myös yksi vanhimmista maailmanlaajuisestikin ajatellen, niinpä classic-suuntaus tuntuu varsin luonnolliselta vaihtoehdolta. Moto Guzzeista useimmat muistavat California ja LeMans 850 -mallit. En voi sanoa, tuottiko se voittoa, mutta sen tiedän, että Piaggio-konsernissa uskotaan vahvasti Moto Guzziin. Odotan malttamattomana pääsyä omaan paikalliseen musiikkipubiini ensi kuussa näkemään Stairway to Zeppelin esitystä. Californiahan kuuluu tälläkin hetkellä tuotantoohjelmaan. Sekin on hyvä muistaa, että tämän pyörän sisarmalli, V7 Classic on useilla markkinoilla huokeampi kuin tämä Cafe-malli ja se on tietyiltä osin myös sitä käytännöllisempi. On varmastikin nautinnollista saada suuhun takaisin se sama 70-luvun alun maku Pure early Seventies. Tutkiskelimme tässä aivan hiljattain alkuperäistä LeMans 850 -mallia. V7 Classic sai erittäin myönteisen vastaanoton ja sen rohkaisemana lukuisat harrastajat kysyivät olisiko mahdollista tehdä samalla konseptilla myös V7 Sport-versio. On myönnettävä, että tämän päivän markkinoilla on runsaasti pyöriä, jotka tarjoavat paremman suorituskyvyn halvemmalla hinnalla. Sen mallistoon, sekä tuotannon kasvuun tullaan panosta-
"M
Piaggio Groupin mp-divisioonan markkinointijohtaja
maan, ei mitään jätti-investointeja, mutta kasvu nähdään tärkeänä, koska se tarjoaa lisää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tietyistä teknisistä syistä johtuen näyttää siltä, ettei modernia Le Mansia voida rakentaa tällä samalla konseptilla, mutta aika näyttää..."
Andrea Strassera,
67. Viime vuonna Moto Guzzin kokonaistuotanto oli noin 8.000-8.500 pyörää. Cafe Classic olisi juuri oikeanlainen menopeli paikalle saapumiseen.
Valtuudet sukukokoukseen
oto Guzzilla on tällä hetkellä erittäin hyvät mahdollisuudet. Se on hyvin kaunis pyörä. Puhumattakaan viime vuoden puolella julkisuuteen vuotaneesta uutisesta, Led Zeppelinin paluusta, jonka neljäs albumi oli listojen kärjessä silloin, kun V7 Sport ruletti maanteitä vuonna 1972
Niinpä pyörästä kehitettiin Street Rodversio, jossa oli mm. Edistyksellisyydestään huolimatta V-Rod ei ole saavuttanut odotettua kaupallista menestystä. Niinpä nyt suoritetaan kokeiluja päinvastaisilla konsteilla. Harley-Davidson VRSCF V-Rod Muscle:
Bodarin päiväuni
Teksti: Roland Brown Kuvat: Double Red/Harley
Harley-Davidson esitteli uuden ja merkin perinteestä radikaalisti poikeavan, nestejäähdytteisen V-Rodin vuonna 2001. Luotiin Muscle-malli, jonka muodoissa on enemmän muskelia ja geometriaa on muutettu sporttisesta cruisailevampaan suuntaan kasvattamalla ohjauksen jättöä, minkä ansiosta ohjaus on raskaampi, kääntyvyys kankeampi ja jo entisestään suuntavakaa pyörä on vieläkin vakaampi. perusmallia nopeampi ja sporttisempi ohjaus, mutta edelleenkään ei käynyt kala koukkuun ja Street-version valmistus on jo lopetettu. Mallinimen Muscle tarkoittaa pyörän muotojen lisäksi myös sitä, että kuskillakin on oltava muskelia.
68
inun ei todellakaan olisi pitänyt olla yllättynyt, mutta ottaen huomioon, että tämän pyörän nimi on Muscle, rohkenin odottaa, että siinä on no joo vähän enemmän muskelia kuin V-Rodissa, jota kokeilin muutamaa minuuttia ennen lähtöäni Musclella Los Angelesin pohjoispuolella sijaitsevan San Gabrien vuoren serpentiineille. Kaikki nuo edelle esitetyt arvailut ovat saattaneet olla ohjailemassa Harleyn ajatuksia, mutta San Gabrielin
kurvit varmistivat tämän uuden pyörän nimeen liittyvän jotakin persoonallisempaa. Ehkä nimi olikin yksinkertaisesti pelkkä lipaisu tyypilliselle amerikkalaisten miesten kehonrakennusmieltymykselle, joka tuli korostetusti esiin mm. Harleyn ensimmäinen yritys V-Rod -malliston laajentamiseksi oli kolme
69. Ei kääntäminen sentään aivan kuntosalitreeniä vastaa, mutta ehkä se sentään jotakin asiasta kertoo. pöyhkeilevässä Santa Monicassa sijainneen hotellimme läheisellä hiekkarannalla Muscle Beachilla. Musclella suunnan muutos vaatii huomattavasti enemmän voimaa kuin vakio-Rodilla, kiitos sen loivemman etupään kulman. Olin olettanut, että Harley oli valinnut nimen tälle uusimmalle V-Rodille, jotta se kuvaisi pyörän muskelimaista
M
imagoa, tai ehkä siksi, että se uhkuisi sen moottorin voimaa, tai korostaisi uudet muodot saaneen pyörän patteja. Selvimmin havaittava ero Musclen ja vakio V-Rodin välillä on niiden kääntyvyys. Muutos on tarkoin harkittu
Näkymä porrastetulta satulalta on kuitenkin oleellisesti muuttunut, osin uudistuneen mittariston vuoksi, mutta ensisijaisesti sen vuoksi, että ilmansuodattimen kotelo (valetankki) on huomattavasti aiempaa leveämpi. Ohjaustangon ympäristö on designiltään sekä varustelultaan poikkeuksellisen puhdaspiirteinen. Polkimet sijaitsevat entisillä paikoillaan. Kaikki johdotus on kätketty ohjaustangon sisään. Uusilla valetankin ja paneeleiden muodolla on haluttu antaa pyörälle kulmikkaampi ja aggressiivisempi ilme, mutta sen lisäksi aiheeseen liittyy myös tuotantotekninen kysymys. Sen ansiosta istuinkorkeutta on voitu madaltaa 20 mm sen ollessa vain 640 mm. Musclessa on sama nestejäähdytteinen 60° DOHC V-twin kuin vakiomallissakin. Pyörässä on edelleen teräsputkesta valmistettu runko, mutta etupäänä on nyt Ø 43 mm USDteleskooppihaarukka, eikä perinteisessä asennossa sijaitseva Ø 49 mm haarukka. Siitä ei muodostunut myyntimenestystä. Se on nykyisen 1250-kuutioinen, 115-hevosvoimainen (takapyörästä mitattuna) ja siinä on vääntöä 115 Nm. Street Rod on sittemmin pudotettu tuotanto-ohjelmasta ja nyt yritetään reviirin laajentamista vastakkaiseen suuntaan.
Muscle on tarkoituksellisesti pitkä. Myös etuhaarukan joustomatka on säilynyt entisellään, eli se on 102 mm. Takapyörän
Harleyn yksittäisten komponenttien huolitellun korkea viimeistelyn taso on silmiinpistävää. Esimerkiksi peilien varsiin on upotettu rivi LED-valoja, jotka toimivat eteenpäin osoittavina suuntavilkkuina. Siinä yhdistyi hienoisesti terävöitetty moottori ja urheilullisempi runko, jonka etuhaarukan kulma oli jyrkempi kuin vakiomallissa. Niinpä Musclen matalalta satulalta avautuu näkökentässä selkeän ehyt sektori horisonttiin, se herättää
Huoliteltu viimeistely
70. Myös ohjaustanko on hieman madaltunut. Etuhaarukan T-kappaleiden mitoitusta on muutettu siten, että jätön arvoksi muodostuu 141 mm aiemman 115 millin sijaan. Muodoiltaan tylppä takapää kätkee muotoihinsa takavalon ja vilkut. Itse rungon emäputken kulma on edelleen sama 34° kuin vakiomallissakin. Samaa menetelmää käytetään myös auto- ja lentokonekomponenttien valmistuksessa.
vuotta sitten esitelty Street Rod. Satulan alla sijaitseva oikea, 18.9-litrainen tankki on säilynyt muuttumattomana. Vaikka moottori on rakenteellisesti säiMatala
lynyt muuttumattomana ja numeroarvoissa ei ole eroa, paitsi huippuväännön kierrosluvussa, joka saavutetaan nyt 500 kierrosta aikaisemmin, eli kierrosluvulla 6.500 rpm, epävirallisesti Musclen suorituskyky on kuitenkin hieman muuttunut uudistuneen pakoputkiston seurauksena. Harmi, että useissa maissa niuhon lainsäädännön vuoksi tämä muotoilullinen kokonaisuus raiskataan, kun pykälät eivät salli sivulle sijoitettua rekisterikilpeä, vaan se on pakko istuttaa perinteiselle paikalle, johon se ei tässä muotoilullisessa kokonaisuudessa missään nimessä sovi. Merkittävimmät muutokset löytyvät siis rungosta ja muotoilusta. Sen matala olemus on hyvin samankaltainen kuin vakio-Rodissa, joka edelleen näyttää leuat loksahduttavan vallankumoukselliselta, vaikka se on ollut tuotannossa jo kahdeksan vuotta. Musclessa on nyt molemmin puolin pyörää sijoitetut, päistään viistoiksi leikatut putket. Sen lievästi kaareva profiili jättää sopivasti näkyville 240-sarjan takarenkaan. Niiden monimutkaiset muodot johtivat siihen, että Harley päätti valmistaa ne metallin asemesta muottiin laminoidusta komposiittimuovista. Etuvilkkujen toteutus on hyvä esimerkki Harleyn huolitellusta viimeistelystä.
jousto on sama 74 mm kuin Night Rod Specialissa, kun se vakiomallissa on 102 mm
Lyhennetyt takaiskarit antoivat lieviä potkuja isoissa pompuissa ja eteen sijoitetuista jalkatapeista johtuen painoa ei ollut mahdollista keventää epätasaisuuksien kohdalla. Jos Harleyn ainoa motiivi radan vuokraukseen oli halu näyttää meille kuinka rajuja V-Rod-perhepyörät ovat kiihtymään, niin kikka onnistui täydellisesti. Paras vetäisyni oli 7,41 sekuntia. Se oli muutaman sadasosan parempi kuin vuonna 2001 saavuttamani aika perus V-Rodilla. Kävimme tässä samassa paikassa myös vuonna 2001, jolloin oli käsillä V-Rodin maailman ensiesittely. Minun oli kuitenkin varmistettava, että ennätän saada jalkani edessä sijaitsevalle jalkatapille ennen kuin nykäisen moottorin kierrokset 9.000 rpm kohdalta alkavalle punaiselle ja iskee rajoittimen päälle. Kiitos siitä kuuluu keskivertoa loivemmassa asennossa sijaitsevalle etuhaarukalle. Hetkellisesti moottorin kierrokset tippuivat, mutta ne elpyivät silmänräpäyksessä ja lähettivät pyörän matkaan takarengas ulvoen. Tällä kertaa saimme konsultaatioapua nopeaan suorantien ajoon Harleyn drag racing-tähdeltä, Gene Thomasonilta. Ylistin tätä geometriaa jo ensimmäisessä V-Rodin koeajotilaisuudessa lähes vuosikymmen sitten. Moottori on joustava, erittäin kierrosherkkä ja venyvä. Ehkä siksi, että tällä kerralla minulla oli enemmän kierroksia. Se osoittaa, että moottori on luodin varma konstruktio. 200 m) kohdalla jo yli 150 km/h ja lopullista huippua kehittyi noin 220 km/h. Vaikka Musclen ajoasento näyttikin kramppia aiheuttavalta, pyörä oli ainakin lyhyillä ajomatkoilla suhteellisen miellyttävä ja asiaa vielä auttoi porrastettu satula, joka antoi tukea alaselkään. Pyörän kaarrekäyttäytyminen mutkittelevilla kanjoniteillä teki minut tuolloin vakuuttuneeksi, sillä ohjaus tuntui kevyen neutraalilta, vaikka takana olikin 240-sarjan Dunlop. Vauhtia oli 1/8-mailin (n. Thomason neuvoi pitämään kierrokset ainoastaan 3000:ssa kierroksessa ja valojen vaihduttua starttiviivalla, piti kaasu kääntää täysille ja saman aikaisesti päästää kytkin. Maantiellä Musclen terävän tunnokkaasti alhaisilla kierroksilla toimiva ruisku ja mahtava keskialueen vääntö olivat yhtä vakuuttavia kuin potku, joka tapahtui kierrosluvun kohotessa yli 6.000 rpm. Musclen satulaan hyppääminen oli noiden muistikuvien jäljiltä pienoinen
Vaatii papua
71. Itse
painauduin päin takanani ollutta satulan kynnystä. Viisiportainen vaihteisto toimi puhtaasti. Pyörän meno säilyi kyllä vakaana näissä pompuissakin. Vähintään yhtä mielenkiintoinen tieto on se, että yksikään tähän testiin osallistuneista moottoreista ei hajonnut, vaikka niillä jokaisella suoritettiin kymmenittäin
Vahva moottori
härskin säälimättömiä kiihdytyksiä. Harleyn drag racing -tähti Gene Thomason kävi neuvomassa meille startin alkeita ja ilmeisesti se siitä johtui, kun sain omasta, lähes kymmenen vuoden takaisesta ajastani nipistettyä muutaman sekunnin sadaosan.
tuntemuksen, joka ainakin ensimmäisellä kerralla oli cool! Olimme nimittäin Los Angelesin pohjoispuolella sijaitsevalla Irondalen drag-racing radalla ja siellä oli piirretty asfalttiin mustaa viivaa oikein sydämen kyllyydestä
030 650 50 www.harley-davidson.fi
shokki, sillä vastaavissa kaarteissa ohjaaminen vaati nyt huomattavasti enemmän voimaa. Ei tämä uutuuskaan käyttäytynyt huonosti, sen käsittely vain vaati huomattavasti jämerämpiä otteita. HD VRSCF V-Rod Muscle
Moottori: Nestejäähdytteinen 60°, 8-venttiilinen DOHC V-twin Sylinteritilavuus: 1.250 cc Sylinterimitat: 105 x 72 mm Puristussuhde: 11.5:1 Huipputeho: Ei ilmoitettu Vääntö: 115 Nm/6.500 rpm Pa-syöttö: Elektroninen ruisku Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 5-portainen Toisioveto: Hammashihna Etujousitus: Ø 43 mm USD-teleskooppih., joustomatka 72 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, kaksi iskunvaimenninta, jousto 74 mm, jousen esijännityksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 300 mm levyä, 4-mäntäiset puristimet, ABS Takajarru: Yksi Ø 300 mm levy, 4-mäntäinen puristin ABS Etupyörä: 3.00 x 19 aluvaluvanne, 120/70 x 19 Dunlop Elite-rengas Takapyörä: 5.50 x 18 aluvaluvanne, 240/40 x 18 Dunlop Elite-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 34°/141 mm Akseliväli: 1.700 mm Istuinkorkeus: 640 mm Tankki: 18,9 l Kuivapaino: 292 kg Hinta: 24.900,Maahantuoja: Sumeko Oy Juurrakkokuja 4 01510 Vantaa, (PL71) Puh. Etupyörä on 19- ja takapyörä 18-tuumainen, kuten V-Rodissakin. Suosittelisinko V-Rod Musclea enemmän kuin perus-Rodia riippuu siitä, mitä sinä odotat nestejäähdytteiseltä Harleylta. Etujarruina on kaksi Ø 300 mm levyä ja Brembon 4-mäntäiset puristimet ja takana on yksi saman suuruinen levy ja yksi 4-mäntäinen puristin. ABS kuuluu pyörän vakiovarustukseen. Kaarteissa saappaani kohtasivat tien pinnan hieman aikaisemmin kuin V-Rodissa, mutta cruiser-mittapuulla arvioituna kallistusvaraa oli suhteellisen hyvin. Lienee tarpeetonta sanoa, että Muscle oli ehdottoman vakaa, joskaan ei ollut moittimista perus-Rodinkaan vakaudessa. Siinä on viisipuolaiset valuvanteet. Jos pohditaan, miksi Street Rod ei onnistunut markkinoiden valRiippuu siitä, mitä arvostat
Muskelissa on edessä kaksi Ø 300-millistä levyä ja Brembon 4-mäntäiset puristimet ja takapäässä tavaran määrä on puolitettu, mutta on se silti takajarruksi järeä paketti; yksi Ø 300-millinen ja sitä puristelemassa Brembon 4-mäntäinen. No, custom-kulttuuriin kuuluu aktiivinen takajarrun käyttö. Muutoin Muscle käyttäytyi täysin odo-
tusten mukaisesti. Musclessa on vakiona ABS-jarrut.
72. Ero ehkä korostui vielä siitä syystä, että muilta osin pyörät olivat hyvin saman kaltaisia keskenään
Vähäisempi ohjauksen jättö tekisi Musclesta helpomman käsiteltävän, mutta useimmat meidän asiakkaistamme haluavat, että pyörä on todella vakaan ja juurevan oloinen. Sen ilmanputsarin kotelo ("valetankki") on melko kapea ja halusimme pyörän näyttävän siltä kohdalta lihaksikkaammalta. 73
on todella vertaansa vailla oleva konsepti samalla menetelmällä valmistetaan mm. Niinpä päädyimme valmistamaan ne kerroksittain muottiin laminoidusta komposiittimuovista. Tämän tyyppisen pyörän ergonomiaa ja geometriaa suunniteltaessa on tärkeänä avainasiana otettava huomioon se, että pyörän täytyy tehdä kuljettajastaan cool. Kaverit Melu-, Tärinä- ja Karskius-osastoltamme (Harleyn tuotekehittelykeskus Milwaukeessa) kertoivat, ettei tehon pudotuksesta saa kertoa myyntiosaston hepuille. F18-hävittäjien siivet ja BMW M5 autojen nokkapelti.. Ehkä pointti onkin siinä, ettei minulla ole riittävästi muskelia käsittelemään Muskelia.
Ë
Musclen pelkistetyn selkeässä mittaristossa analogiset näytöt on sijoitettu kolmeen eri tasoon ja muskeli-imagon mukaisesti ne näyttävät ainakin symboolisesti pomminvarmoilta.
treet-Rodin, Night Rodin ja nyt tämän Musclen myötä olemme pyrkineet antamaan V-Rod-mallistolle enemmän eurooppalaisia vaikutteita. loituksessa, yksi seikka ilmeisesti oli ainakin se, että V-Rodin omistaja arvostaa enemmän vakautta kuin ketteryyttä, joten ainakin siltä osin tämä uutuusmalli osuu napakymppiin. Vastasin, ettei ole syytä huoleen, tehoa on riittävästi. Idean tähän pyörään sain ollessani ajelemassa V-Rodilla. Tällä pyörällä me tarjoamme asiakkaillemme juuri näitä ominaisuuksia. Ilmaboxi ja sivupaneelit ovat muodoiltaan melko monimutkaiset ja siitä syystä niiden valmistaminen metallista tulisi kohtalaisen hinnakkaaksi. Se on kuin pyörille nostettu veistos ja sain ajatuksen, että sen piirteissä voisi olla hieman enemmän muskelia. Tämä
"S
Peter-Michael Keppler, Harleyn moottoripyörien tuotesuunnittelujohtaja
Perusteena molemmin puolin pyörää sijaitseviin pakoputkiin on se, että sillä saadaan pakojärjestelmään lisää tilavuutta, joka puolestaan lisää vääntöä, mutta nipistää samalla huipputehosta pari heppaa. Jotta näihin elementteihin saataisiin huipputasoinen maalipinta, se edellyttää, että kappaleiden pintojen on oltava jo ennen maalauskäsittelyä parasta A-luokkaa. Henkilökohtaisesti pidän Musclen tyylistä, mutta haluaisin samanlaisen, kevyemmän ja ketterämmän ohjauksen kuin perus V-Rodissakin on
Isoa serkkuaan keveämpi ja huokeampi 1500 M on herättänyt kiinnostusta etenkin niiden kuskien parissa, joille 1800 on liian iso. Koeajossa: Suzuki Intruder M 1500
Puolitoista litraa jämerää juhlaa
Visa Vilkuna
Suzuki Intruder on tuttu peli Suomen teillä. Näinhän taisi käydä ison mallin kohdalla.
74. Nykyiset päästönormit täyttävä M 1500 on edessä olevilla jalkatapeilla ja melko suoralla tangolla varustettu sportti. Nähtäväksi jää, tuleeko ensi kevääksi astinlaudoilla ja korkeammalla tangolla varustettu C-malli markkinoille. Tälle kaudelle uutuutena esiteltiin puolitoistalitrainen Intruder 1500 M
Kansissa on yhdet nokka-akselit ja 4 venttiiliä/sylinteri. Moto1 testaili uutuutta vapun tienoilla vallinneissa aurinkoisessa ja osin kuumassakin kevätsäässä. Muutaman kerran liikkeelle lähdettäessä jalat tuli laitetuksi tyhjän päälle. Käytettävyys ja käytännöllisyys ovat kokonaan toisen arvioinnin kohteita. Sinikiteistä mustaa ja kromia kiiltelevä pyörä on varsin sopusuhtaisen näköinen paketti. Myös autojen välissä puikkelehtiminen kapealla pyörällä on helppoa. Pyörää ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää yli 300 kilon painoiseksi. Pyörän painoksi ilmoitetaan ajokuntoisena 328 kiloa, mitä on erittäin vaikea uskoa. Matkaa taitettiin niin moottoritiellä, kantatiellä kuin pienemmillä sorateillä. Kuka kävisi kertomassa moottoripyörätehtailijoille, että ykkösellä ei tarvitse päästä sataa. Vääntävä kone jaksaa lähteä kaasuttelematta liikkeelle, mutta välityssuhteessa on se iäisyysongelma. Se taittuu mutkaan kuin ajatus, ei yli- eikä aliohjautuen vaan juuri kuten kuski ajattelee. Sylintereiden välinen kulma on 54°. Moottorin tehoksi ilmoitetaan 80 hv/4.800 rpm ja väännöksi 125,5 Nm/2.700 rpm.
75. Vaihteisto on melko isoääninen ja ykkönen jää helposti huulille, jos kytkimellä ei hitusen luistata kun ensimmäistä pykälää painaa pesään. Ykkönen on kovin nopea vaikkapa ruuhkaliikennettä ajatellen. Kytkintä on luistatettava ruuhkissa madel-
taessa. Painopiste on matalalla ja pyörän käsittely parkkipaikoilla onnistuu ilman
Nöyrä palvelija
voimanponnistuksia. Yksi miinus on mainittava. Jalkatapit raapivat asfalttia yllättävän äkkiä, mutta tämähän on mahdollista estää liikkumalla pyörän päällä sopivasti sisäkurvin puolelle.
Sujuva sukkula
Jäähdytysrivoista huolimatta 1462 cc V-twin moottori on nestejäähdytteinen. Edessä olevat jalkatapit tuottivat alussa hieman ihmetystä, kun on tottunut siihen, että tapeille voi nousta vaikka seisomaan. Kun M 1500:n vauhdin saa viiteenkymppiin, alkaa puhdas nautinto. Kauneushan on katsoja silmässä, mutta itse pidän tämän tyylisestä pelkistetystä ulkonäöstä. Matalalla oleva satula on varmasti lyhyempien kuskien mieleen, eikä se minun 186-senttiselle varrellekaan liian alhaalla tuntunut olevan
Jämerä runko ja alhaalla oleva painopiste tekevät pyörän käsittelyn irtosepelilläkin varman tuntuiseksi. Ajoasento on varmasti hauskan näköinen, kun iso ukko makaa tankin päällä kyynärpäät levällään. Moottoritienopeuksillakin Suzukin viitosvaihde tuntuu turhalle. Suzukin peilit ovat erittäin tärinättömät, parhaat mistä meikäläinen on pyörän takana olevaa maailmaa tarkkaillut. Myös moottoritievauhdin ohituksissa nelonen on viitosta viisaampi valinta. Vaikka edessä on isot tuplalevyjarrut, jarrutustuntuma on hyvä. Olipa moottorin kierrokset missä tahansa tai vaikka nopeusmittarin neula olisi pahasti jo oikealle kallellaan, näkymä peileistä on selkeä kuin postikortista konsanaan. Penkissä ja kahvoissa pysyy pinnistelemättä. Jo nelosella pyörä kulkee erittäin leppoisasti ajokortin
hyllytysnopeutta. Ajoviima ei ihmeemmin haittaa, mutta pysty ajoasento ei myöskään siirrä ylävartalon painoa käsiesi varaan. Peilin suorat varret näyttäisivät olevan kummastakin päästä jengoilla kiinni, joten pitemmät varret eivät olisi aivan mahdoton ajatus. Ajoviiman vaikutusta pystyy hieman eliminoimaan rönöttämällä tankin päällä. On siinä, sillä ajettavuudeltaan nämä serkukset poikkeavat melkoisesti. Hieman pitempi lokari tai pieni roiskeläppä tuskin ulkonäköä tyystin pilaisi, mutta auttaisi pyörän puhtaanapidossa. Pieniä eroja löytyy, olisiko keulakulmassa eroa. Tuumaa pitemmät varret kun olisivat raaskineet peileihin tehdä, niin olisin nähnyt täysin esteettä taakse. Viitonen on selkeä ylivaihde, jolla parannetaan pelkästään polttoainetaloutta. Niinpä se suositellaan säädettäväksi valtuutetussa Suzuki liikkeessä.
syytä tiukentaa. Pitkä ykkönen ja sitten viisi pykälää turhan pienillä portailla. Mutta kun kääntää rautaratsun moottoritielle ja nostaa neulan liikennevirran vaatimalle tasolle, on otetta kahvoista
Vaatii voimaa
Peilin varret näyttäisivät olevan jengoilla kummastakin päästä, joten pitemmät varret harteikkaammalle voisivat olla mahdollisia.
Takajousen säätö on ahtaassa paikassa, eikä siihen ole edes työkalua. Leppoisaa vauhtia hyvässä asennossa ajettaessa kallistusvaran loppuminen ilmenee ensin kengän kantojen osumisena asfalttiin, joten ihan yllättäen kipinöitä ei tapeista sinkoudu. Alle satasen vauhdissa ajoasento on luontevan asiallinen. 1800 C ja 1500 M. Toisaalta M1500 ei varmastikaan ole tehty sorateille, mutta aina sorapätkiä kuitenkin kulkurin eteen tupsahtaa. Taasen olisi asiaa moottoripyörätehtaiden tuotekehitykseen. Vanhan koulun miehenä suunnittelin Suzukilla ajellessani uutta, edullisempaa
76. Jousitus oli säädetty sen verran tiukalle, että kovin suurta nautintoa koloisella tiellä ajaminen ei antanut. Roiskeläppää kaivataan, jotta rapa ei tuki jäähdytintä. Ja lyhykäinen etulokari päästi rapakon lentämään jäähdyttäjän suojaritilään. Kovasta vauhdista jarruja saa puristaa tomerasti, jotta vauhti kuoleutuu. Myös soratiellä Suzuki viihtyy ihan hyvin. Takajarrun käyttäminen luonnistuu, vaikka äkkiseltään ajoasennosta voisi muuta olettaa. Viitosella ajettaessa ja tankin päällä rönötettäessä vauhti vaan tahtoo karata vaarallisen kovaksi, joten nopeusmittaria on syytä pitää jatkuvasti silmällä
Tästä syystä olo tuntui huteralle. Mittaripaneelin oikeassa alakulmassa on LED-näyttö, johon voi valinnaisesti ottaa esiin matkamittarin, kaksi erillistä trippinäyttöä, tai kellon. tai kauhukahvojen puuttuminen lisäsi huteruuden tunnetta. Vasemmalla sivulla oleva kypäräkoukku on niin ikään helppo käyttää, mutta avaruutta systeemissä olisi saanut olla enemmän, että vaijerilukon silmukat mahtuisivat sisään. Koska keskitukea ei ole, pyörä on otettava haarojen väliin ja sitten urheiltava tikku käteen. Ohjauslukko on selkeästi esillä ja sen käyttäminen virta-avaimella on helppoa, puoli kierrosta kiinni ja auki eikä sopivaa kohtaa tarvitse tangosta heiluttelemalla etsiä. Myös tartunta-
Öljyn määrä tarkistetaan tikulla. Mutta polttoainetalouden kannalta viitosella on varmasti jotain tekemistä.
Analoginen nopeusmittari sijaitsee ajovalokotelon takareunassa. Mutta totuuden nimissä sivutuella ollessaankin öljymäärästä saa melko luotettavan kuvan. Viitosvaihteen mukava ja voimaa uhkuva käyttöalue rajoittuu yli 140 kilometrin tuntinopeuksiin. Kovin isoa avaimenperää en suosittele, sillä se naarmuttaa ajoviimassa sivukoppaa. Ohjaustangossa olevat napit ovat reilun kokoisina ja tunnokkaina ihan OK kinnas kädessäkin. 176-senttinen nainen ja 187-senttinen mies kokivat, että takatapit ovat hitusen liian korkealla ja edessä. Ehkä minulla on sen veran isot kourat, että joidenkin motskarien kahvat ovat tuntuneet häiritsevän ohuilta.
77. Pyörän ajovalo antaa laajan ja neliömäisen valokeilan, jossa valo on jakautunut mukavan tasaisesti isolle alueelle. Kyytiläisiltä ei M 1500:lle tullut kehuja. Näin samaan lukkoon saisi lukittua myös ajopuvun.
Pientä havaintoa
Satulan lukko on oikeanpuoleisen irrotettavan sivuposken takana piilossa. Seisontatuki on reilun kokoinen eikä sen alle tarvitse etsiskellä laudanpalaa pehmeälläkään alustalla. Öljytikku on vasemmalla kyljellä ja ohjeen mukaan tarkistus on tehtävä pyörän ollessa täysin pystyasennossa. Palkkimainen polttoainemittari näytön alareunassa on aina esillä.
Virtalukko on vasemmalla sivulla. Vaatimattomat työkalut, pari kiintoavainta, kolme kuusiokoloa, pihdit ja ruuvari, ovat istuimen alla. Siellä on myös akku ja sulakkeet helposti saavutettavissa. vaihdelaatikkoa: Ykkönen nykyisestä puolta hitaammaksi, jonka päälle riittäisi kakkonen ja nelonen. Vilkun automaattipalautus vaikka 20 vilahduksen jälkeen olisi mannaa. M1500:n mahtava vääntö ja 80 heppaa jaksaisivat taatusti kuljettaa pyörää kolmilovisella laatikollakin. Itse kahvat ovat mukavan paksut ja sopivan pehmeät kouraan. Tiuhan välityksen ymmärsi ennen vanhaan, jolloin pyöristä puuttui voimaa ja vääntöä
Tankkausten väliset epäviralliset kulutuslukemat olivat 6,5 7,2 litran välillä. Minusta se on näppärä yleispyörä. 09-4393 730 Sp.: suzuki@suzukifinland.com www.suzukifinland.com
Istuimen alla on akku, työkalut ja sulakkeet siististi esillä.
Ilmanputsarin irrotus on erittäin helppo. Bensaa Suzuki M 1500 hörppäsi keskimäärin karvan alle seitsemän litraa sataselle. Kirjassa on yli sata havainnollista ja selkeää mustavalkoista piirroskuvaa, joiden avulla aloittelijakin selviää askareista. Jos ajelisin pääasiassa yksin enkä tekisi runsaita matkatavaroita vaativia pitkiä reissuja, harkitsisin vakavasti M 1500:n hankintaa. Kaksi massiivista pakoputkea pyörän oikealla puolella loihtivat jyhkeät soundit, kuin Sibeliuksen säveliä konsanaan.
Suzuki Intruder M 1500
Moottori: Nelitahtinen, nestejäähdytteinen OHC V-kakkonen Sylinteritilavuus: 1462 cc Sylinterin mitat: 96.0 x 101.0 mm Puristussuhde: 9.5:1 Teho: 59 kW (80 hv)/4800 rpm Vääntö: 125,5 Nm / 2700 rpm Polttoain. Tuhat viisisataa kuutiota mustaa hurmaa ja reilut 1900 kilsaa kaunista Suomea takana. syöttö: Elektroninen ruisku Kytkin: Märkä monilevyinen Käynnistys: Sähkö Vaihteisto: 5-portainen Toisioveto: Kardaani Etujousitus: Ø43 mm USD-teleskooppih., ei säätöjä, joustom. Yhteenvetona voin todeta, että päähän otti, kun pyörä piti viedä takaisin.
Nopeusmittari on kieltämättä tyylikäs, mutta hitusen isompana sitä olisi selkeämpi lukea. Tämä kannattaa sillä 18 litran tankki ja lähes seitsemän litran keskikulutus eivät ole matkamiehen unelmayhtälö. Koska kierroslukumittaria ei ole, huomautusosassa neuvotaan teettämään säätö Suzuki-liikkeessä. 130 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, monovaim., jousen esijännityksen säätö, joustomatka 108 mm Renkaat: edessä 120/70-18 takana 200/50-17 Jarrut: edessä 2 x 290 mm levy 2-mäntäinen puristin takana 275 mm levy 2-mäntäinen puristin Etuhaarukan kulma/jättö:32°/129 mm Pituus: 2410 mm Leveys: 870 mm Korkeus: 1100 mm Istuinkorkeus: 716 mm Akseliväli: 1690 mm Paino ajok.: 328 kg Polttoainesäiliö: 18.0 litraa Värit: Musta, sininen ja punainen Veroton hinta: 11.560,00 autovero; 3.445,04, asiakashinta: 15.005,04 Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH, Suomen sivuliike Ahventie 4 B, PL 4 02171 Espoo Puh. Pyörän mukana tulee kämmenen kokoinen 93-sivuinen ohjekirja, josta selviää tavallisimmat huoltotoimet polttimonvaihtoja ja valojen säätöä myöten. huomautuksia, joista osa on ihan OK. Ohjekirja suosittelee tankkaamaan tankin "turvakauluksen" tasalle, mutta tankkiin sai helposti liruteltua toista litraa lisää menovettä. Hieman hymyilyttää ohje, missä neuvotaan säätämään tyhjäkäynti 900 1100 rpm:n väliin. Liekö EU-pykälät vaatineet, mutta manuaalissa on 60 mustemmalla painettua varoitusta tyyliin: "kuumat äänenvaimentajat voivat aiheuttaa palovammoja" tai "jarrukahvan säätäminen ajon aikana voi olla vaarallista." Lisäksi kirjassa on paljon
Kaikki selviää
Ë
78. Siihen tarvitaan vain ristipäätä ja pienintä kuusiokoloavainta
Ilta viilenee, varjo pitenee ja kevätkesän kostea tuoksu tunkeutuu kypärään.
Kengän kanta varoittaa, kun on syytä siirtää ylävartalon painoa sisäkurviin. Tai sitten hidastaa vauhtia.
79
Kannattaa tutustua. Yhden kerran pidetty. 2004. Erittäin siisti ja vähän ajettu ( 20tkm ) tipun keltainen kuuspuolikas yksmukinen (23kw) potpottaja. Puh. 040 5219240
AJOVARUSTEITA ja TARVIKKEITA
nahkalaukut, työkalurulla, plexi, sissy ja peite mukaan. Yhteydenotot sähköpostilla japeli51@luukku.com tai puh. Kaiken maailman alkuperäisillä lisävarusteilla. -01, ajettu 68500 km, Suzukin V2-moottori (n. Hinta 150 euroa. Hanxin kelta-musta motoristitakki, irrotettavat vuoret. Miesten malli koko M, kyynär-, selkä- ja olkavahvikkeet. 050 5477 143 (Nokia). 0400 105 125. Matkaenduro Cagiva Navigator 1000 vm. 4200,- Puh. 50%. Laukkuraudat,
OSTETAAN
80. Puh. Suht uusi akku. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto-lehti.com Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset
Soita ja kysy K60!
Meiltä myös AVON-renkaat ja Bagster-tuotteet.
ja huollettu 5000 km:n välein. Hinta 200 e. 5800 e. Koko 56, irrotettava
MYYDÄÄN
MOOTTORIPYÖRIÄ
Kawasaki Mac III 500 -73. Museorekisterissä. 100 hv), 3 laukut. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46,
05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. Puh. Ajettu 33500 km. Lue Moto 5/2000. Hinta 120 euroa. P. Nyt myös isoihin enskoihin kunnon kumit.
Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. Uudet renkaat, akku, etujarrulevyt. 040 511 8448.
KTM EXC 400. BMW K1100 RS, v-95, ajettu 67000 km, huollettu, 3-laukut, Öhlins takaiskari, metallimusta, siistikuntoinen, hp. Suzuki Savage LS 650. Ilmansuodattimen vois vaihtaa. Hp: 3700 e . Yamaha XVZ 1300 vm. tero.tapola@ scanweb.fi.
Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin
lämpövuori ja takissa myös irrotettava vedenpitävä kalvo. Vuosimalli 1996. Hintap. Sorateiden virtuoosi!
markkinat
Ilmoita ilmaiseksi
Ainoa endurorengas joka toimii sekä soralla että pikipinnalla. Puh 040 545 8933 (Helsinki). vm. P. Hinta 11500 ekeä (voi yrittää tinkiä). 040 552 4565, sp. 3250,Puh. Pyörä läpikotaisin hyvässä kunnossa, Musta BEWAN-ajoasu, käytetty pari kertaa. Renkaat n. 040 505 1164 tai 0400 713 002. 040 508 9930. Hp. 2007 alkuperäinen ja ajamaton pakoputkisto. Syksyllä vaihdettu öljyt ja suodatin. 040 511 8448 Suzuki 1250 v. 1998. Rekisteröity, ei kilpailtu
"poliisi" sivulaukut. Puh. Lyhyin vuokrausaika on 30 vrk. Mm. 050 501 2269. 1982-1985. Puh. 0400 428 167 (HKI).
Kypäräpuhelimet, kypärät ja varusteet
- Useita kypäräpuhelinmalleja - Kypäräpuhelinten ykkönen - Markkinoiden pitkäaikaisin valmistuskokemus - TOURING 2 kypärät myös GoldWing yhteensopivina
OSTETAAN
Mahdollisimman alku peräis kuntoinen YAMAHA XS 650 vm. 1977-1981. Tied. 050 501 2269.
Merkkikohtaiset tuuliohjaimet
- Useita satoja malleja - Kirkaana tai tummennettuna - Vaikutus keskimäärin 15-20 cm
mopo- ja mp-varaosia
www.tmi-janikaasalainen.com
Lisävarustetelineet
- Useita merkkikohtaisia malleja - Eloksoitua tai kromattua koneistettua alumiinia
Maahantuonti ja myynti:
IRATI OY PL 52, 02711 Espoo, puh. 05 055 32 555, info@baehr.fi, www.baehr.fi
81. 0400 428 167 (HKI).
VUOKRATAAN
Tarjotaan vuokrattavaksi: Honda CBR 900 RR tai BMW K 1100 RS. Keulakolaroitu Yamaha FJ 1200 -90 varaosina. Mahdollisimman alku peräis kuntoinen YAMAHA XJ 650 vm. Puh
Koeajossamme olevan, tieliikennekäyttöön tarkoitetun pyörän ulkonäkö, käsiteltävyys, jousitus, sekä silkka voima antavat esimakua tehdaspelistä, jollaisella Max Biaggi on jo hätistellyt kanssakilpailijoitaan Superbike-luokan MM-sarjan kärkitaistoissa.
Selkeä päämäärä
¦
82. Tästä käynnistyy maailman valloituksen toinen aalto.
E
nsimmäinen testisessio oli ollut karmiva, mutta tämä meidän vuoromme oli puolestaan mielettömän hauska. Aprilia RSV4 Factory
V4-aikakauteen
Aprilia on tullut tunnetuksi huippusuorituskykyisistä moottoripyöristään. Road racingin pikkuluokkia, 125- ja 250-kuutioisia se on hallinnut maailman huipulla varsin suvereenisti jo runsaat pari vuosikymmentä, mutta tämä maine ja menestys on saavutettu 2-tahtimoottorein. RSV4 kallistui jouheasti kaarteisiin ja veti niiden läpi V-neloselle ominaisen raastavalla ärjähtelyllä, jonka jälkeen se singahti katapultin tavoin kohti seuraavaa kaarretta. Sääolosuhteista huolimatta Aprilian uusi haastaja oli hiukset pystyyn nostattavan nopea. Vettä tuli melko reippaasti ja liukas Misanon rata oli jo aamulla ennättänyt nähdä päivän ensimmäiset kolme kaatoa. Sen moottori oli 60° V-twin ja kuten mille-sana antaa ymmärtää, se oli 1000-kuutioinen. Mallinimenä Factory on komealta kalskahtava, mutta koeajopyörämme kyllä ansaitsee sen. Kaikesta korostui äärimmäinen huippulaatu ja suorituskyky. Aprilia esitteli ensimmäisen RSV Mille-nimisen superbiken vuonna 1998. Nyt on vuorossa RSV4. Mille menestyi, mutta sillä ei voitettu mestaruuksia. Pyörä vastasi niitä odotuksia, joita merkiltä osattiin odottaakin. Se edustaa samalla tavoin merkin perinteitä kunnioittaen äärimmäistä, mistään tinkimätöntä huipputeknologiaa ja se on ensimmäinen 4-sylinterinen Aprilia. Koeajettavanamme oli kalliimmin varusteltu Factory-versio, joka on tämän italialaismerkin uusin lippulaiva
Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro
83
Märällä radalla, jollainen se oli kaikilla kolmella ajokerrallani, olin tyytyväinen, että ruiskun perussäätö oli muutamaa pientä kokeilua lukuun ottamatta koko ajan S-asennossa. Tuntuu ironiselta, että RSV4:ssä on täydellisemmät rungon säätövalmiudet kuin missään toisessa tieliikennehyväksytyssä moottoripyörässä tavanomaisten jousitus- ja iskunvaimenninsäätöjen lisäksi on; etupään kulman säätö, takapään korkeuden säätö, takahaarukan laakerointipisteen korkeuden säätö ja moottorin sijainnin säätö niin pysty kuin pituussuunnassa, mutta säiden haltijaa tuumasi, että nyt et säädä edes jousitusta. Misanossa vaihdettiin radan kiertosuunta jokunen vuosi sitten tavanomaisesta
Täysin säädettävä
85. Aprilian mekaanikot otaksuivat, että kolmesta ruiskun perussäädöstä keskimmäinen S (= Sport) saattaisi olla soveliain kyseisiin olosuhteisiin. Viitosvaihteella pyörä veti vielä rajusti ja nopeutta olisi löytynyt lisää siinä vaiheessa, kun piti aloittaa jo jarruttelu, eikä pääsuoralla ollut mahdollisuutta kääntää katsetta nopeusmittariin, jotta olisi nähnyt mitä kulkee, sillä olin yrittänyt tunkea epäaerodynaamisen ruhoni lätyksi matalan pleksin taakse
tuulen ja sateen suojaan. R-asento (R= Road) on maantiekäyttöön ja se tasoittaa vääntökäyrää laakeammaksi ja rajoittaa huipputehon 140 hevosvoimaan. S-asetuksessaan moottori oli käytökseltään hyvin venyvä ja joustavakäytöksinen. sadekelin racingrenkaisiin. Track-asentoa en viitsinyt edes kokeilla, sillä rata oli kauttaaltaan märkä, eikä siinä olisi ollut riittävästi pitoa, joten päätin jättää kokeilun seuraavaan kertaan. En kuitenkaan ollut yhtään innostunut opettelemaan pidon rajoja sateessa uudelleen, etenkään, kun eräs ryhmäämme kuulunut tilttasi pyöränsä heti ensikierroksella ketoon. T-asento (T= Track) on ratakäyttöön ja se antaa täyden tehon kaikilla vaihteilla. Itse asiassa olin hyvin tyytyväinen, että etu- ja takapään Öhlinsit oli säädetty suhteellisen pehmeiksi ja niissä oli hyvä vaimennus, joten ne välittivät infoa superpehmeiden Pirellien asfalttituntumasta. Pyörä ei ollut syypää kaatumiseen. Tiheästi porrastetun vaihteiston ykkönen oli melko pitkä, niinpä jouduin märissä kaarteissa pudottamaan kierrokset alle 5.000 rpm lukeman, mutta
Tehovalikko
kahvaa kääntäessäni Aprilia vastasi niinkin alhaalta kaasuun tunnokkaasti, joskin kierrosten vähäisyydestä johtuen käynti oli hieman karheaa ja jalkatappien kautta välittyi värinää. Säätö on helppo suorittaa. Edes kuivalla kelillä Misanossa ei olisi ollut riittäviä suoria Aprilian huippunopeuden (300 km/h) kokeiluun. Kierrosten kohottua käynti tasoittui ja värinät häipyivät. S-asento pehmentää voiman ulostuloa ja vääntöä kolmella alimmalla vaihteella. Se tapahtuu starttinappia painaen silloin, kun moottori on käynnissä. Kunnollinen analyysi sen ajettavuudesta ja käsiteltävyydestä saa valitettavasti myös luvan odottaa kelejä parempia, sillä rata ei kuivunut missään vaiheessa. Kokeilin hetkellisesti R-asentoa ja totesin, että siitä on vaikeissa olosuhteissa varmastikin hetkellisesti hyötyä. RSV4 todellakin tuntui olevan aivan erityisen nopea, mutta kuinka nopea, sen aika näyttää
Halusimme pyörään saman painonjakauman kuin RSV V-twiniin, mutta halusimme tehdä siitä pienemmän. (alh.) Kuva esittää moottorin sisäisten liikkuvien osien sijainnin suhteessa toisiinsa.
lykkääntyy myöhemmälle kesään, joten Suomen ajokautta ajatellen se on vasta ajokauden 2010 heiniä. Tästä johtuen hintakin on hyvin vahvasti vielä "noin arvio". Aprilian tavoitteena oli kehittää puuttuva lenkki radan ja maantien välille. Suomen maahantuoja esitti arvionaan, että ensimmäinen/ ensimmäiset saadaan maahan joskus alkusyksystä. Toisella ajosessiollani pyörä tuntui olevan säädöiltään ja ajettavuudeltaan täydellinen. Tänä vuonna kilpailu tulee olemaan kovempaa kuin koskaan aiemmin. V4 on kapeampi ja siinä on vähemmän värinöitä kuin rivinelosessa ja siitä syystä korkeammat tuotekehittely- ja valmistuskustannukset olivat vaivanarvoisia. Iltapäivän puoliväliin mennessä seitsemän kuskia oli jo ehtinyt heittäytyä, niinpä päivän viimeinen ajovuoro päätettiin peruuttaa, kun alkoi näyttää uhkaavasti siltä, ettei seuraavan päivän koeajoryhmälle löydy enää ehjiä pyöriä. Aika näyttää onko V4-moottorinen tuotantopyörä yhtä menestyksekäs kuin Superbike-luokan MM-sarjassa ajava tehdas-raceri. Ajoin kaarteet kovempaa, jätin jarrutukset myöhäisemmiksi ja käänsin kaasua aikaisemmin kiihdyttäessäni kurveista suorille. Sen kehittelyyn on panostettu. Niinpä nautin sateesta huolimatta ajamisesta täysin sydämin. Oikealla sivulla näkyy ulos vedetty, kasettimainen vaihdelaatikko.
(oik.) Kuvapari osoittaa pituudeltaan muuttuvien imukurkkujen eron. RSV4 Factoryn varsinainen sarjatuotanto ei ole vielä käynnistynyt, vaan se
Syksyllä Suomeen
Runko ja sen sisällä oleva moottori muodostavat näin tiiviin paketin. Niinpä RSV4:n suunnitteluun valjastettiin sekä tuotekehittelyosasto että erillinen ja itsenäisesti toimiva kilpailuosasto.
RSV4 Teknisesti
16-venttiilinen V4 , jossa sylintereiden välinen kulma on 65° valittiin lopulta parhaaksi kompromissiksi tehon, koon ja värinöiden suhteen. Varsin helposti näinkin ajajaystävällinen ja tasapainoisesti käyttäytyvä pyörä ylittää rajansa. RSV4:lle se tuntui olevan yhden tekevää, sillä se ohjautui kevyesti ja neutraalin tunnokkaasti, minkä ansiosta suunnan muutokset tuntuivat helpoilta. Ylemmässä kuvassa kurkut ovat pitkät (alhaisilla kierroksilla) ja alhaalla lyhyet (korkeilla kierroksilla). 999-kuutioisen moottorin sylinterimitat ovat 78 x 52,3 mm, eli samat kuin
Lyhytiskuinen
86. Tämä pyörä on Aprilian mallistossa uuden sukuhaaran ensimmäinen edustaja. Vastaisuudessa saamme nähdä tämän saman moottorin myös sportstourereissa ja nakusporteissa, sekä tietysti myös RSV4perusmallissa. Isojen sporttien luokka on saanut uuden ja vakavasti otettavan haastajan. Enpä olisi ennen uskonut, että voisin nauttia täysin läpimärästä ratakierroksesta, mutta näin ne kokemukset vain koulivat ja muuttavat mielipiteitä vielä näilläkin kilometrimäärillä. Oletettavasti noin puolen vuoden sisällä merkki esittelee myös huokeamman RSV4-Rmallin, jossa on Showan valmistetta oleva jousitus, alumiinivaluvanteet ja ilmeisesti yksinkertaisempi, ilman säätövalmiuksia oleva runko. Niinpä RSV4 Factoryn ensiesiintyminen loppui ennen aikojaan ja siitä syystä pyörän arviointikin jää hieman keveiden eväiden varaan. Huolimatta säästä ja sen seurauksena tapahtuneista kaadoista Factory-malli ennätti tehdä riittävän vakuuttavan vaikutelman itsestään ja sen perusteella uskallan sanoa, että Aprilian toinen hyökkäysaalto isojen supersporttien markkinoille tulee olemaan suosiollisempi kuin ensimmäinen yritys. Sitten osui kohdalleni isommanpuoleinen, varsinainen takapään räkäsladi kiihdyttäessäni ulos samasta, vasempaan kääntyvästä kakkosella ajettavasta kaarteesta, jossa kreikkalainen heitti pyöränsä nurin edellisessä ajovuorossa. RSV4 Factory oli mahtavan hyvä jopa sateella, joten kuivalla radalla se tulee olemaan vielä parempi. päinvastaiseksi ja sen seurauksena kierrokseen mahtuu nyt kaksi, säteeltään kiristyvää, oikeaan kääntyvää kaarretta, jotka asettavat eturenkaan pidon erityiselle koetukselle. Suurempi sylintereiden välinen kulma olisi antanut enemmän tilaa polttoainejärjestelmälle ja se olisi ollut käynniltään tasaisempi, mutta se olisi ollut myös kookkaampi ja siitä syystä pyörästä olisi pitänyt tehdä fyysisiltä mitoiltaan suurempi
Alumiinihaarukka painaa 5,1 kg ja se on
kaikilta ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä vahvempi. Tämä rungon säätövalmiusvaatimus tuli ymmärrettävästi pyörän kehitystyöhön
87. Polttoaineen ruiskutusjärjestelmä on Weber-Marellin valmistetta. Moottorissa on yksi tasapainotusakseli. kasettityyppiä ja kytkin on märkä monilevyinen, jossa on mekaaninen lukkiutumisen esto moottorijarruksien yhteydessä. RSV4:n runko koostuu yhteenhitsatuista valu- ja puriste-elementeistä. Pyörä on siis mahdollista säätää ratakohtaisesti erittäin hyväksi, tai täysin kuralle riippuen tiimin taidoista ja tasosta. RSV4:n merkittävin erityispiirre on sen täysin säädettävä runko, jollaista ei ole missään muussa sarjatuotantona valmistettavassa tieliikennekelpoisessa moottoripyörässä. Moottorin kiinnitykselle on rungossa myös useita vaihtoehtoja ja sillä valmiudella voidaan hiuksia halkoen säätää pyörän painopisteen sijaintia. Toinen on imukurkussa läppäventtiilin alapuolella ja toinen ilmaboxissa imukurkun yläpuolella. Polttoainesäiliön tilavuus on 17 litraa, mutta todellisuudessa suurin osa säiliöstä sijaitsee painonjakaumasyistä johtuen istuimen alla. Rungon painoksi ilmoitetaan 10,1 kg. Tällä ratkaisulla saadaan sylinterinkansille erittäin kompakti rakenne. Imuputket ovat muuttuvamittaiset ja jokaisessa kurkussa on kaksi suutinta. Huipputehoksi ilmoitetaan 180 hv/12.500 rpm. Takahaarukan laakerointipisteen korkeutta voidaan säätää, samoin kuin takaiskunvaimentimen pituutta. Ne on liitetty hitsaamalla yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Venttiilit ovat titaania ja moottorin ulkoiset kannet magnesiumia. Oheisissa kuvanteissa harmaat osat ovat runkoon ja takahaarukkaan valamalla tehtyjä elementtejä ja vaaleat puristamalla valmistettuja. Vasemmassa yläkuvassa näkyy epäkesko, jolla säädetään etuhaarukan kallistuskulmaa ja alakuvassa säätölevy, jolla voidaan säätää haarukan laakerointipisteen korkeutta.
uusimmassa Yamaha R1-versiossa, joka on japanilaisista rivinelosista iskusuhteeltaan kaikkein "ylineliömäisin" [englanninkielisessä teknisessä termistössä moottori on square (= neliö), jos sylinterin halkaisija ja iskunpituus ovat numeroarvoiltaan samat ja over square (yli neliö), jos halkaisija on suurempi kuin iskunpituus.] Veto imunokka-akseleille tapahtuu ketjulla ja niiltä edelleen pakonokkaakseleille hammaspyörin. Etuhaarukan kulma ja jättö ovat perusasetuksissaan 24,5° ja 105 mm, mutta emäputken sisässä on irrotettavat ja
GP-tasoiset säätövalmiudet
asennoltaan säädettävät laakeripesät, jolla voidaan ohjauskulmaa säätää yksilöllisesti radan mukaan. Kuusiportainen vaihteisto on ns. Kaksisylinterisen RSV:n runkoon verrattuna uuden rakenteen vääntöjäykkyysominaisuudet ovat 39 % paremmat. Aprilian katu ja kisaperinteeseen kuuluu, että pyörässä on kiillotettu alumiinipalkkirunko
Mariano Fioravanzo.
osallistuneelta kilpatallilta. RSV-kehitystiimin veteraani-insinööri Mariano Fioravanzo kertoi: "Säädettävä runko on huomattavasti monimutkaisempi ja valmistuskustannuksiltaan kalliimpi ja siitä käytiin pyörän kehittelyn eri vaiheissa runsaasti keskustelua, mutta kilpatalli sai lopulta tahtonsa läpi." Factory-mallissa runko edustaa täydellisine säätövalmiuksineen ylintä GP-tasoa ja siksi sen apulaitteiksikin on hyväksytty vain komponentteja, jotka yltävät vastaavaan. Etulokasuoja ja sivupaneelit ovat hiilikuitua. Pyörän kuivapainoksi ilmoitetaan 179 kg.
88. Niinpä etu- ja takajousitus, sekä ohjausvaimennin ovat ruotsalaista Öhlins-laatua ja jarrut ovat luonnollisesti 4-mäntäiset Brembon radial Monoblocit
Aprilia RSV4 Factory
Moottori: Nestejäähdytteinen, 16-venttiilinen DOHC 65° V4 Sylinteritilavuus: 999 cc Sylinterimitat: 78 x 52,3 mm Puristussuhde: 13:1 Pa-syöttö: Elektroninen Weber-Marelli -ruisku, Ø 48 mm kurkuin Teho: 180 hv/12.500 rpm Vääntö: 115 Nm/10.000 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen (lukkiutumaton) Vaihteisto: 6-portainen (kasetti) Etujousitus: Öhlins Ø 43 mm USD-teleskooppihaarukka, jousto 120 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt Takajousitus: Öhlins mono-vaimennin, jousto 130 mm, jousen esijännityksen, nopean ja hitaan puristus, sekä paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Brembo Monobloc radialpuristimet Takajarru: Ø 220 mm levy ja Brembon 2-mäntäinen puristin Etupyörä: 3.50 x 17 takoalumiinivanne, 120/70 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa SP Takapyörä: 6.00 x 17 takoalumiinivanne, 190/55 x 17 Pirelli Diablo Supercorsa SP Etupään kulma / jättö: 24,5°/ 105 mm Akseliväli: 1.420 mm Istuinkorkeus: 845 mm Tankki: 17 l Kuivapaino: 179 kg Arvioitu hinta: noin 24.700.Maahantuoja: Tuonti Nakkila Oy Harjavallantie 7, 29250 Nakkila, Puh. Moottori oli jo testipenkissä. Kun se tulee vastaan, etuosasta on kyettävä heti tunnistamaan se Apriliaksi. Kun suunnitteli jotakin, mikä näytti hyvältä, niin yleensä siihen ei saanut riittävää tilavuutta. Testeissä kuitenkin huomasimme, että kuuma ilma virtaa pois. Aluksi epäilimme, että moottori säteilee aivan mielettömästi lämpöä kuljettajan alavartaloon, mistä johtuen ajaminen käy sietämättömäksi. Meillä on nyt toimintamme kattava budjetti ja kaikilla on oikea asenne työhönsä. Vaikein osuus pyörän kehittelyssä oli pakoputkisto. Me kokeilimme likimain 150 erilaista putkistoa, yhdellä ja kahdella vaimentimella, ylös ja alas sijoitetuilla. Toisaalta tämä oli myös erittäin vaikea hanke, sillä RSV4 on hyvin pienikokoinen ja siitä johtuen se aiheuttaa suunnittelijalle ylimääräistä päänvaivaa. 02-535 2500 www.aprilia.fi
ulin Aprilian palvelukseen syyskuussa 2006 ja heti ensimmäisellä työviikollani aloimme käynnistellä keskustelua tästä pyörästä. Aprilia elää nyt erinomaisen hyvää elämän vaihetta. Vietimme melko paljon aikaa tuulitunnelissa, mutta emme liikaa, sillä se saattaa aiheuttaa myös hämmennystä ja synnyttää vääriä johtopäätelmiä. Seuraavana luki toivelistalla; pyörän täytyy olla omaperäisen houkutteleva ja piti luoda keula ja perä, joista ei voi erehtyä. Kun se ohittaa, ohitetun on kyettävä heti tajuamaan; aha, se oli taas Aprilia. Pyörä ulkoinen koko oli ykköskriteeri, sen täytyi olla ketterä ja sille täytyi loihtia muodot, jotka palvelevat pyörän ensisijaista tarkoitusta. Katteen pitäminen mahdollisimman
"T
Piaggio muotoilukeskuksen johtaja Miguel Galluzzi
pienenä oli tietoinen päätös. Ohikulkijoiden pitää päästä näkemään runko ja moottori. Kun saimme loihdittua putkistolle oikeat muodot, aloimme työstää ääniä. Tämän moottorin myötä saamme lähitulevaisuudessa tutustua vielä moneen mielenkiintoiseen moottoripyöräuutuuteen."
Tarkista www.mp-racing.fi -> Sopivuustaulukko, Mitä tuotteita Sinun pyörääsi on tarjolla!
89. Meillä kaikilla on intohi-
moinen asenne moottoripyöräilyyn. Vastaavia, täysin puhtaalta pöydältä aloitettavia projekteja osuu kohdalle vain kerran elinaikana. Siinä oli kyettävä säilyttämään tietty metallinen vivahde, kun luukut aukeavat
Seuraavassa numerossa
Vincentit ovat ikuisia! Koeajossa mm.: ·Suzuki GSX-R1000
RUSTOUR 2008
ja paljon muuta!
Moto Guzzi Stelvion kustomointia, osa 1
Numero 5/09 ilmestyy 18.6.
Tilaa omasi: www.moto1.fi
ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!
Hypermotard
Sportclassic
Multistrada
Streetfighter
Superbike
GT 1000 GT 1000 Touring Sport 1000 S
Monster
MOOTTORI: nestejäähdytteinen, 4-tahtinen, 2-sylinterinen, 90º L ISKUTILAVUUS: 1099 cm3 ISKUTILAVUUS TEHO (hv / k/min): 155 / 9 500 VÄÄNTÖ (Nm / k/min): 115 / 9 500 KUIVAPAINO (S-malli) 167 kg (S-malli): TAKUU: 2 vuotta VÄRIT: Musta (S-malli), punainen ja valkoinen
Kun täysiverinen Superbike riisutaan katteista; jäljelle jää vain sen sielu. Lisäiedot netissä ja valtuutetuilla jälleenmyyjillä.
848 1198 1198 S 1098 R
1100 1100 S
696 1100 1100 S
1100 1100 S. TARJOAMME JATKOSSA JOKAISELLE UUDEN DUCATI-PYÖRÄMALLIN OSTAJALLE LAADUKKAAN DAINESE-SELKÄSUOJAN. Tämän ja muut vuoden 2009 uutuudet löydät osoitteesta www.ducati.fi
MAAHANTUOJA: Oy Hailac Ab, Metsäkyläntie 4, KLAUKKALA I Puhelin (09) 2766 570 I E-mail: myynti@ducati.fi I Tervetuloa tutustumaan myymäläämme.
Ducati on sitoutunut eurooppalaiseen ERSC-ohjelmaan. Streetfighterin alastoman uhmakas olemus ja ääni kertovat asenteesi häpeilemättä ja kuuluvasti