Moto1 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Numero 4/2012 Hinta 9,00 BMW F 650 kustomointia, osa 6 MATKAKOHTEINA: · Konstantinopolista Suomeen · Venäjä · Porin TT Klassikko: Moto Guzzi V7 Sport u zz i oto Gudet M - u u t u Racer V7 , Special ja S to n e a Koeajoss :
jne. 50 E - KOE ULE - NÄ T O N, LÄNSIVU AD, REDMA RE AGOSTINI, LAHTI PERINTEINE TEOLLISUUSPUTKISTOT www.prepipe.fi. 75 1937 2012 IMK www.imatr anajo.fi STOJEN MUI 2 1962 201 012 4.5.8.2 .2012 LA TURADAL TUMA-ALUEELLA 3. - 5.8 KA MATRAN ONTUMISAJO TAPAH I SAJO NÄYTÖ N KOKO RI..
Viikko Assenin jälkeen on sitten vuorossa Saksan GP Sachsenringillä, eteläisessä Saksassa, entisen DDR:n puolella. Kaikki kunnia Räikköselle, arvostan hänet erittäin korkealle, ja moottoriurheilun suurkuluttajana tunnustan seuraavani ahkerasti myös Formuloita, mutta silti minua hämmästytti lähes olematon mielenkiinto MotoGP-kisan näkemiseen livenä paikan päällä. Kun kysyin missä kaikissa paikoissa he ovat käyneet katsomassa MotoGP-kisoja, niin periaatteessa kukaan ei ollut käynyt koskaan missään. Kuinka ollakaan, bileet olivat parhaassa vauhdissa, sillä kisat oli ajettu, eikä kukaan aikonut koskea moottoripyörään sunnuntai-aamuna. Antoisia retkiä toivotellen, Moto1-lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Lehtemme anti matkamoottoripyöräilyn saralla eri puolille Eurooppaa, ja koko maapalloammekin ajetellen on vuosien varrella kertynyt kattavaksi toivon, että olet niistä sanut vinkkejä omien lomareissujesi suunnitteluun. Jos olet aikeissa suunnata lomareissuilla rajojen taakse, nämäkin vinkit ovat suunnitelmia ajatellen varteenotettavia vaihtoehtoja. Jos haluaa lomastaan todellisen MotoGP-rautaisannoksen, seuraavana viikonloppuna, 15.7. Perinteistä suomalaista lomasesonkia ajatellen on mahdollisuus kahteen MotoGPpakettivaihtoehtoon ja niistäkin löytyy vielä variaatioita. Maailmassa on onneksi muitakin päivä kerrallaan eläjiä, jotka saattavat kohtapuoliin ryhtyä miettimään tulevan kesän ajoretkiä. Näistä kolmesta ensimmäinen järjestetään Assenissa Pohjois-Hollannissa 30.6. Kunnon kansalainenhan on tietysti laatinut budjetin niin ajan kuin rahan käytöllekin jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta, jotta seurantaa suunnitelmien toteutumisesta on päässyt toteuttamaan heti allakan lehden käännyttyä uuden vuoden puolelle. Taannoista edeltäneen ajanlaskun aikoihin, ennen Räikkösen ralliautoilun pariin siirtymistä, ihmettelin tämän tästä, kun kuulin tuntemieni henkeen ja vereen moottoripyöräihmisten puhuvan, kuinka he ovat tehneet moottoripyöräreissuja Hungaroringille, Monacoon ja ties minne seuraamaan Formula 1-kisoja. Monet sanovat, että Mugello on koko GP-sarjan yleisöystävällisin rata ja siellä nopeudet kohoavat todella huimiksi. Itse menin aikoinaan ensimmäistä kertaa Asseniin ja saavuin varikolle lauantai-iltana. Tietysti on kaukoviisasta varata majoituskin ennakkoon, mutta aina on jonnekin mahtunut, lähemmäs, tai etäämmälle, vaikka ei olisi varauksia suorittanutkaan. Toinen, aikataulullisesti lyhyempi ja kustannuksiltaan edullisempi vaihtoehto on Brnon GP Tsekeissä 26.8. on vuorossa Mugello Italiassa. Tietysti on viisasta, ja myös helppoa tällä nettiaikakaudella hoidella kaikki ennakkoon, niin säästyy sitten perille päästyä kämpän etsinnältä täytyy etsiä ainoastaan se osoite, missä puhtaat lakanat odottavat. Jos haluaa aiheesta oikein rautaisannoksen, suomalaisen kesälomasesongin aikana on mahdollisuus käydä katsomassa jopa kolme MotoGP-kisaa, jotka järjestetään viikon välein. Lähimmät tunnetut isot kaupungit radanlähistöllä ovat Bologna ja Firenze. Kaikkea arvokasta ei ole tallottu maan rakoon taannoisen komentotalouden aikakaudella ja tuolloin rappiolle päässeitä kaupunkeja ja rakennuksia ollaan voimallisesti ehostamassa entisaikojen kukoistukseen. Maassa on myös erittäin rikas kulttuurianti. Ensin kannattaa suunnata Bolognaan ja lähteä sieltä ajamaan kohti Firenzeä, sekä tietysti tarkkailla valppaana mihin kohdalle osuu Mugello. Niiden lähimaastosta löytyy tämä rata-alue. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. . Niinpä asia kannattaa käydä itse toteamassa. Koeajajamme Roland Brown on ylistänyt nämä kaupungit yhdistävää tietä SP 65 yhdeksi maailman parhaista moottoripyöräilyreiteistä. Ehkä tilanne on nyt jalostunut moottoripyörämyönteisempään suuntaan, sillä onhan Mika Kallio ollut esillä maailman korkeatasoisimmassa moottoripyöräilyn kilpailusarjassa jo likimain vuosikymmenen ja televisioidut lähetykset ovat tehneet lajia tunnetummaksi myös täällä Suomessa. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. Maan pääkaupunki Praha on omaksunut kansainvälisten metropolien hintatason, mutta siihen etäisyyttä ottaen maa on kustannustasoltaan edullinen ja ihmiset erittäin ystävällisiä. Tsekinmaa on erittäin suositeltava ja kyllä Prahakin on päästävä kokemaan, vaikka sitä kalliiksi sanoinkin, sillä se on erittäin kaunis kaupunki, jolla on paljon tarjottavanaan. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto1.fi ilmoitus@moto1.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto1.fi AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Hämäläinen Harri Kankaansyrjä Kalevi Korhonen Nita Korhonen Seppo Kuningas Jouko Jaakkola Heli ja Jouni Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vasama Jorma Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 69 kestotilaus 62 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto1.fi COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1-lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. On tärkeää huomioida, että Assen järjestetään aina lauantaina. Jos haluaa hahmottaa missä rata sijaitsee, kartasta kannatta etsiä sellaiset kaupungit kuin Zwickau ja Chemnitz. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/ puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/ puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%). 3. Kyllä aina johonkin ruuheen löytyy lippu moottoripyörälle ja sen kyytiin mahtuvalle väkijoukolle. Silloin tällöin ajaudun aina juttusille jonkun asiasta kiinnostuneen moottoripyöräilyn harrastajan kanssa, eikä tässä vaiheessa herääminen ole vielä myöhäistä. Suomessa heinäkuu on yleinen kesälomakuukausi, mutta jos haluaa nähdä Assenin, kannattaa käynnistää neuvottelut työnantajan kanssa, että pääsisi lähtemään reissuun jo muutamaa päivää aikaisemmin. KESÄLOMAREISSULLE ? Joku saattaa nyt ihmetellä, että mitä tuo enää tässä vaiheessa alkaa horista lomasuunnitelmista
Venäjä, Venäjä ja Venäjä matkakertomus sivuilla 36-45. TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 6 Elävä moottoripyörämuseo 10 Porin TT 16 Kokoontumisajokalenteri 2012 21 Rundit 22 Lukijan kirje: Keväinen kahvilakeikka ja seuraukset 24 Kierros kotimaassa: Loimijoella osa 1 29 Transalpistien kesäretki osa 3/3 Kotia kohti Konstantinopolista 36 Venäjä, Venäjä ja Venäjä 46 BMW F 650 GS:n kustomointia, osa 6. Ketjuista, valoista ja muista heikkouksista Koeajot: 52 V7 Racer, V7 Special ja V7 Stone: 750 cc Guzzi-kolmikko 60 Moto Guzzi V7 Sport 1971-1973: Kantaisä 40 vuoden takaa 66 Suzuki GSR750, edullinen sporttinaku 73 Motomarkkinat 74 Seuraavassa numerossa
alk. 4250 Hanoi Thanh Hoa Vin Moc Hue Hoi An HO CHI MINH 14.02-26.02.2013 13p / 1790 Tämä on ikimuistoinen skootterimatka HoChiMinistä Hanoihin, jota kokenutkaan motoristi ei voi ajaa muuten kuin hymyssä suin. VIETNAM Dalat NhaTrang Salta Pampa Inferno Tucuman Posadas Iguacu Santo Tome IGUACU 01.11-16.11.2013 16p / 4290 Tämä on kokonaan uusi matka, jolla koet mm. Che Guevaran maisemia. Välillä ajat pampan meditatiivistä suoraa, välillä Andien kihelmöiviä mutkia... Moottoripyöräseikkailuja Maapallolla ROUTE66 Chicago - L.A 06.09-20.09.2013 4450 PanBike ROUTE66++ New York - L.A 01.09-19.09.2013 5790 USA Redwood Redding M.Valley Page Santa Fe Las Vegas S.F Milwaukee Niagara Orange C Chicago Springfield New York Lebanon Sapulpa G.CanyonGallup Amarillo Los Angeles Jerome San Diego GOLDEN GATE Las Vegas - Las Vegas Tilausmatka ryhmällesi sopivina päivinä. ja välillä kaikkea siltä väliltä. Cu Chi HoChiMinh Mytho La Rioja Cordoba Concordia Rosario Mendoza Buenos Aires KANGAROO 13.01-31.01.2013 19p / 6290 Kenguruita, opaalikaivoksia, vuoristoa, merenrantaa, mutkaa, suoraa ja yksi planeettamme kuuluisimmista kivistä, Uluru Australian sydämessä. AUSTRALIA King's Canyon Uluru Alice Springs peterpanbike.fi 040-1965721 ARGENTIINA Cooper Pedy Port Augusta Adelaide Kangaroo Island Port Fairy Canberra Melbourne Sydney OUagaDouGOu
Tämänhetkinen 500 neliön halli on reilusta 200 pyörästä ääriään myöten täynnä. Pari kertaa vuodessa museon pihassa pidetään suuri romutori, joka kerää satoja myyjiä ja tuhansia asiakkaita laajalta alueelta Queenslandista. Englantilainen George Brough rakenteli tehtaassaan Brough Superioreja vuodesta 1919 vuoteen 1940 asti. Aikansa jättiläisen takana näkyy kaksi huippukuntoista Brough Superioria. Turhaa sitä kahta aivan samanlaista moottoripyörää museossa kannattaa pitää. Mutta haku on päällä jatkuvasti, jotta uusia harvinaisuuksia Myöhästyttiin aloituksessa H saataisiin lisää näytille. Näistä parhaat pannaan omaan museon käyttöön ja muu joutaa myyntiin. Mutta Australiassa, noin 50 kilometriä Brisbanesta länteen olevassa pienessä Haigslean museossa kauppa tuntuu käyvän. Joskus museolle tarjotaan isompaa ronttia, jossa on pyöriä, kirjallisuutta ja varaosia. Tarkoitus on tehdä viereen toinen halli, jotta pyörät saataisiin paremmin palvelemaan niitä ihastelemaan tulevia. Parempi näytille ja huonompi seuraavalle keräilijälle, on Smithien periaate. Harvinaisuuksien hankinnassa yhtenä perusajatuksena on se, että museolle hankittava tai saman mallinen pyörä on todistettavasti joskus ollut Australian mantereella. Museon omistajat Allen ja Lorraine Smith kertovat, että paljon harvinaisuuksia on päässyt katoamaan Amerikkaan ja Eurooppaan. Tonttia museolla riittää, sillä keskellä pientä maalaiskylää kaksipyöräisille on varattuna lähes 20 hehtaaria aluetta. Parissa vuosikymmenessä hitusen yli 3000 BS:a näki päivänvalon. 6. Elävä moottoripyörämuseo Visa Vilkuna Harvoin moottoripyörämuseoissa törmää myytävän kyltteihin. Merkkiä markkinoitiin moottoripyörien Rolls Roycena. Ihan kaikki pyörät eivät ole myynnissä, mutta melkoisia harvinaisuuksiakin voi hankkia, jos vain lompakko on lyönnissä. eti sisään tultaessa paljastuu, että kyseessä on nimenomaan elämyksiä tarjoava museo eikä vanhojen moottoripyörien varasto. Tervetulotoivotuksena Münch Mammutin kaksi lamppua tuijottaa houkuttavasti
Muutamassa motskarimuseossa poikenneena pidän museota jo nykyiselläänkin yhtenä hienoimmista missä olen poikennut. Niinpä Suzuki hautasi lopullisesti koko kiertomäntäidean vuonna 1977. Mutta tämän päivän tiedoilla mammutti näyttää koko lailla kesylle ilmestykselle. Ainut miinus on tilanahtaus, sillä erikoisia moottoripyöriä olisi mukavampi katsella ja kuvatakin hieman väljemmissä oloissa. Wankel-Nortonhan perustui pitkälle Sachsin moottoriin, jota käytettiin ainakin Hercules W-2000 moottoripyörässä. RE5:n eteen tehtiin lujasti investointeja uutta tehdasta myöten. Kymmeniä vuosia museotaan kehittäneet Lorrainet ovat aidosti innoissaan kehitystyön jatkamisesta. Lorraine Smith kertoo, että he ovat erittäin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta moottoripyöräilyyn liittyvästä materiaalista. NSU Prinz autosta peräisin oleva 1200 kuutioinen kone kehräsi 88 hevosvoimaa eikä myöhempien mallien Mallit muuttuvat Wankelit kasassa Kirjasto kiinnostaa Rotary Norton F1 John Player Special vuodelta 1983 ei ole niitä yleisimpiä kisapyöriä. Tunnetko pyörän. Suzukin RE-5 wankeli löytyy melko lailla uuden veroisessa kunnossa. Seuraavana vuonna tehdas meni nurin tehtyään kaikkiaan vain 139 moottoripyörää. Tanskalainen Nimbus vuodelta 1950 on koko lailla sympaattisen näköinen peli. Väliin mallia tarjottiin 497-kuutioisena ja väliin tuhatkuutioisena, sillä wankelin sylinteritilavuus on hieman tulkinnanvarainen. Mutta kaikesta huolimatta ostajat eivät innostuneet tästä värinättömästä pyörästä. Haigslean museon wankel-osasto on varsin vakuuttava. Museolla on yli 4000 kirjan kirjasto, missä alan harrastajat voivat käydä tutkimassa mitä moottoripyöristä on vuosien saatossa kirjoitettu. 750 kuutioinen rivinelonen antoi 22 hevosvoimaa ja kolmivaihteisella laatikolla pyörä saavutti hitusen päälle 90 kilometrin huippunopeuden. 7. Vanhat julisteet, myyntiesitteet, kypärät, ajopuvut, kyltit ja bannerit löytävät hyvän paikan jahka laajennusosa valmistuu. Tehtaan RCW588-kilpuri kehräsi 9.800 kierroksella 135 hevosvoimaa ja tällä koneella voitettiin jopa Man-saaren ajot. Aivan turha laite Nortonin kiertomäntämoottorinen motskari ei suinkaan ollut. Nortonin 1980 luvulla lanseeraamasta vesijäähdytteisestä wankelista on esillä useampiakin eri versioita. Münchin 1200 TTS Mammut sai vielä 1970 luvun alussa piirit kohahtamaan ja monen motoristin ihon innostuksesta kananlihalle. Tehdas odotti vuonna 1973 lanseeratulta moottoripyörältä paljon. Kyseessä on englantilaisen lordi Heskethin 1980 luvun alussa perustaman tehtaan tekemä 1000-kuutioinen Hesketh Vampire Super Tourer vuodelta 1983
Kuivapainoa oli 280 kiloa ja vaihdelaatikossa vain neljä pykälää. Erittäin kalliina pyörä ei kuitenkaan menestynyt jenkkilässä ja tehdas löikin pillit pussiin vuonna 1977. Erikoista on luonnollisesti sekin, että hyvällä tuurilla pääsee hieromaan kauppaa jostain harvinaisuudesta, joka voi olla pyörän ohella kirja, varaosa, juliste tai mainoskyltti. Engelsmannit olivat melko mukavasti edustettuna Haigslean museossa. Yksimukinen 350 kuutioinen Victoria vuodelta 1948 näyttää äkkikatsomalla twinille. Hodan CX 650 Turboa tehtiin vain vuonna 1983. Tehdas toki räätälöi tilauksesta 1300 ja 1400-kuutioisia voimakkaampia Müncheja niille, joilla taskuissa oli muutakin kuin reikiä ja joita hevosvoimat kiehtoivat. Haigslean museon erikoisuus on kaluston kirjavuus, sillä 180 pyörän valikoimassa on jokaiselle jotakin. Turbon viiveen ja sen jälkeisen äkkinäisen liikkeellelähdön takia mallista ei tullut suuren yleisön suosikkia. MV Agustan viimeiset pyristelyt Amerikassa tapahtuivat tällä vuoden 1975 nelisylinterisellä 750 kuutioisella SS America mallilla. polttoaineen ruiskutusmalleillakaan päästy yli sadan hevosvoiman. Helikoptereiden tekoa jatkettiin ja MV Agustan tuotemerkki myytiin Cagivalle vuonna 1988. 8. Ajettavuudeltaan Mammuttia kehuttiin ja syy tästä lankeaa pitkälle Konin ja myöhemmin Marzocchin jousitusratkaisuihin
Sodan jälkeen kilpailutoiminta käynnistyi lentokentällä vuonna 1947 ja TTajot järjestettiin samassa paikassa myös vuosina 1948 ja -49. Mikkolan liike- ja teollisuusalue toimi TT-näytösajojen keskuksena vuosina Mikkolassa se alkoi. Kun pyörä sitten vihdoin on valmis, vähintä mitä voi toivoa, on se että näille harrastajille annetaan mahdollisuus päästä esittelemään ja nauttimaan luomuksestaan, sekä tapaamaan toisiaan. Nämä pyörät kiinnostavat myös yleisöä, mitä muuta siitä voi päätellä, kun radan reunamilla on väkeä jopa tuhat määrin eli enemmän kuin SM-kisoissa, ja sieltä saa aina joku uusi kipinän, joka onkin ehkä muutaman vuoden kuluttua vuorostaan esittelemässä omaa luomustaan. Niin myös tällä kertaa. Kuvamme punainen Ariel on 50-luvun alusta ja taaempana oleva Norton Commando on puolestaan 70-luvun lopulta. P 10 ori on toiminut kiitettävänä esimerkkinä ja ehkäpä sen innoittamana vastaavia tapahtumia on syntynyt ja syntymässä. Porin TT vaalii tavallaan jo kahtakin perinnettä. Alansa pioneeri: PORIN TT Porissa järjestettävästä klassikkopyörien TT-näytösajosta on muodostunut jo perinne, joka aina Helatorstaisin, kevään ensimmäisenä alan tapahtumana, käynnistää kesän mittaan eri puolilla maatamme järjestettävien näytösajojen sarjan. Tänä vuonna palattiin tavallaan juurille, sillä tapahtuma-areenana oli jälleen Porin lentokenttä, mutta tällä kertaa oltiin TT-näytösjoissa. Järjestäytynyt kerhotoiminta on käynnistynyt Porissa vuonna 1932, eli 80 vuotta sitten ja tuolloin yhdistyksen nimi oli Porin Moottorimiehet. Seuraavana vuonna käytettiin samaa rataa ja vuonna 1936 kilpailu siirtyi Tiilimäelle. Tämänvuotinen tapahtuma oli järjestyksessään jo 16. Teksti ja kuvat: Pekka Neste Tapahtuman runsaslukuinen yleisö koostuu merkittävässä määrin ikäryhmästä, jonka nuoruudessa nämä pyörät olivat uusia, tosin pyörien ikähaarukkakin on laaja. Niille on sosiaalinen tilaus. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1934 Karjalankadun ja Satakunnankadun vaiku- tuspiirissä. Puuhastelu kaikkineen, alkaen raadon hankinnasta, osien etsinnästä ja usein jopa vuosia kestävästä kunnostuksesta vaatii pinnaa ja kouluttaa luonnetta
Koska Helatorstaina Mikkolan kauppakeskuksen liikkeet olivat kiinni, katuosuudet oli mahdollista sulkea ilman häiriötä ja käyttää alueen tarjoamia valmiuksia näytösajotapahtuman järjestämiseen. (Alh.) Jawalla on vankka asema Suomen moottoripyöräkulttuurissa, sillä se oli omalla aikakaudellaan maamme yleisin moottoriajoneuvo. Kaarlo "Kalle" Salonen oli rakentanut talvikuukausien aikana 175 ccc Hondaansa isommat kaasuttimet ja imusarjat ja Porin ajelut menivät osittain säätöjä hakiessa. Porin lentokenttä oli sateen kastelema, vaikka itse tapahtuman aikana ei vettä tullutkaan tihkua sakeammin. Kuvassamme on erittäin kauniisti alkuperäiskuntoiseksi entisöity "isopyöräinen" 250-kuutioinen 50-luvun alkupuoliskolta. 1995-2006. Tämän jälkeen toimintaan tuli luova tauko, mutta uutta korvaavaa aluetta etsittiin kuumeisesti. Mikkolan alueen laajentumisen ja kauppakeskuksen kasvun myötä vuosi 2006 jäi viimeiseksi, jolloin siellä päästiin tapahtuma järjestämään. Vuonna 2009 tapahtuma puhallettiin jälleen henkiin ja se järjestettiin Kirjurinluodolla eli samassa paikassa, joka on 11
Vuosien kunnostuksen, osien etsinnän ja myös niiden osittaisen uudelleen rakentamisen jälkeen pyörä valmistui nykykuntoonsa vuonna 1986. Pyörän on ostanut vuonna 1959 hänen isänsä, Tunturi pyörän perustaja, Aarne Harkke epäkuntoisena romuna. Vaikka moottoreiden maailmaa pidetään tunteettoman kylmänä, tämä Triumph Free Engine ainakin on hyvin herttainen ja tervetullut alan tapahtumiin. Pyörää kuskaa tyylille uskollisesti takin helmat hulmuten Timo Harkke. Kun sen 3,5-hevosvoimainen kone säksättää pitkin rataa, tuntuu, että kierrokset ovat likimain kurvakuulolta ja silmämääräisesti laskettavissa, kun toisiovedon hihna pompahtaa jokaisella työtahdin iskulla.. Tällä kertaa Porin ainoa aito Norton Manx oli tämä Juhani Helkaman alkuperäiskuntoinen 500-kuutiooinen. Kuvamme Ducati Pantahista oli rakennettu siistin näköinen "Hailwood Replica". Triumph Free Engine Tapahtuman sympaattisin pyörä oli tämä verkkaisen tasaisesti säksättävä Timo Harkken Triumph Free Engine. P 12 orin TT:n uskollisin ja vanhin osanottaja on 500-kuutioinen Triumph Free Engine vuodelta 1912, eli se on tänä vuonna saavuttanut 100 vuoden kunnioitettavan iän
Tämä BMW R100 on hyvin pitkälle vakiokuntoinen. Tieliikenteen edellyttämää painolastia on karsittu ja pakoputkea sekä satulaa on muokattu yksilölliseen makuun, mutta kaiken kaikkiaan melko pienellä vaivalla pyörästä on saatu näyttävä harrastelupyörä. Tämän Suzukin historian selvitys oli esillä viime numerossamme ja nyt se oli sitten myös alan harrastajien kosketeltavissa. 13
Helatorstaita vietetään Vapahtajamme taivaaseen astumisen muistopäivänä ja se lasketaan jostakin päivästä, joka vaihtelee. päivään ja heti yhden yön nukkumisen jälkeen elettiinkin jo viikonloppua, jolloin Botniaringillä, Jurvassa ratkottiin Pohjoismaiden mestaruuspisteitä. Kuvassa hän käskee todella harvinaista 250-kuutioista MBA-raceria. Yleisön oli helppo seurata radan tapahtumia, mutta pienelle alueelle sullottuna ratakierros jäi melko lyhyeksi ja hitaaksi, eli oikeilla kilpapyörillä ei päässyt juurikaan kaasua avaamaan, eikä isoimpia vaihteita käyttämään. Jotkut jättivät sen vuoksi Porin väliin, jotkut puolestaan käyttivät Poria viimeisenä säätöjen testausareenana. Vaikka kyseessä onkin ensisijaisesti keski-ikäisten tai jo sen ylittäneiden, osin harmaantuneiden ja kaljuuntuneiden poikien leikkimielinen harrastus, niin huumorinpilke silmässä sanottakoon; jumankauta siitä on leikki kaukana! Myös tämä numerolla 223 varustettu kaksipyttyinen Honda CB 450-pohjainen laite kuuluu näiden näytösajojen vakioosallistujiin. Hieno, keinuhaarukkaetupäällä varustettu BMW-boxer on ilmeisesti aivan 50/60-lukujen taitteen helmiä. Tiettävästi Gilette on amerikkalaisvalmisteinen. Tämän pyörän 4-nokkainen etujarru on varsin uljaan näköinen. 14. Tällä kertaa Ollin ajamiset jäivät vähiin, sillä radalta roiskahti sähkölaitteille vettä. Kuvamme siisti yksisylinterinen Raleigh on brittipyörä jostakin 20-30-lukujen taitteen tietämiltä Tässäpä mielenkiintoisen näköinen sivuvaunuyhdistelmä. Näillä näkymin viimeisimmäksi kerraksi jäi vuosi 2011. Niin tämä kuin edellissivun teleskooppietupäinen R100-malli ovat racerimaisesta ilmeestään huolimatta ulkoisesti varsin vakiokuntoisia. Helatorstai on hyvä arkipyhä Porin TT:n ajankohdaksi, mutta puolipakanalJurva vaikutti? lisuudestani johtuen en osaa tarkkaan määritellä mikä johtuu mistäkin. Kirjurinluoto toimi TT-näyttämönä kolme vuotta. Siinä on puupuolaiset vanteet, eivätkä ne olleet yhtään lahot, eivätkä madon syömät, joten ilmeisesti pyörää on huolellisesti säilytetty. Kone-Olli Lehtinen kuuluu Porin vakiokävijöihin. Tällä kertaa se osui toukokuun 17. tullut tunnetuksi Porin Jazzeista
Pesan tuntien saattaa tässä pelissä näkyä hänen kättensä jälkeä hieman enemmän kuin mies itse myöntää. Kuvamme peli on 450-kuutioinen. Mukana oli myös tällainen Laverda harvinaisuus, 2-sylinterinen Formula 500 ja kuten nimen numeroarvosta voi päätellä, se kertoo moottorin sylinteritilavuuden. Pesa Salosella oli mukanaan tällainen prototyyppi Tunturi Sport, joka ei koskaan edennyt tässä muodossaan tuotantoon saakka. kivääriteline ja kuskillakin melko lahjomattoman näköinen katse. Tässä puolestaan on nautinnollisen leppoisan näköistä menoa, kun yksipyttyinen Ariel NH tikkaa tasaisesti menemään. Yleensä näissä ajeluissa on mukana lukuisia yksipyttyisiä Ducati Desmoja, mutta tällä kerralla ei tainnut olla kuin pari. Italiassa näille pyörille oli aikanaan oma merkkiluokka. 15. Tuon mopon "aktiivivuosina" kyseisenlaista etuhaarukkaa ei ollut edes moottoripyörissä. Britti-twinit "kilpasilla". Etummaisena 750 cc Triumph Bonneville ja takana Norton Commando Roadster sähköstartilla. Tämä "Sota-Bemari" on varsin autenttisen näköinen, on mm
Moottoripyörien valmistuksen se aloitti vuonna 1949. T ampereelle on avattu uusi kahvila harrasteautoilijoille ja motoristeille. Suojan pituus on 55 cm ja leveys 28 cm. Lisätietoja osoitteesta www.lippumies.fi tai numerosta 044 366 6580. K AUDI OSTI DUCATIN yrityskaupan hinnaksi mainitaan noin 860 miljoonaa euroa ja rahaa ilmeisesti siirtyi Audilta myyjäosapuolelle noin 100 miljoonaa euroa, kun se sitoutui kaupan yhteydessä ottamaan noin 750 miljoonan euron suuruiset Ducatiin kohdistuneet vastuut kontolleen. Aivan samalla tavalla on mahdollisuus asennoitua myös ylävartalon suojaukseen ja nyt pikkuhiljaa niitä on alkanut ilmestyä myös siviilikäyttöön. Tällä hetkellä Ducatilla on virallinen tehdastalli vain MotoGP-luokasssa, mutta lisäksi se tulee Superbike-luokassa yksityistalleja. Joustavan rakenteensa ansiosta sen kerrotaan soveltuvan ajotakin/-puvun alle. Ducati on osallistunut menestyksekkäästi kilpailutoimintaan vuosikymmenien ajan ja sitä varten yhtiön sisällä on toinen yritys, joka on nimeltään Ducati Corse. Tietolähteestä riippuen M SPIDI DEFENDER B & G EVO oottoripyöräonnettomuuksissa menehtyneiden kuolinsyytutkimuksissa on havaittu, että useissa onnettomuuksissa olisi voitu säästyä hengen menetyksiltä, jos uhrilla olisi ollut käytössään rintaa ja selkää suojaava panssari. Aikoinaan vei vuosikymmeniä ennen kuin oivallettiin kypärän merkitys ja nyt sen käyttö tuntuu itsestäänselvyydeltä. Myös grillikota on tarvittaessa ryhmien käytössä. Yrityksen perustivat Andriano ja Marcello Ducati Bolognassa vuonna 1926. Lippumies tarjoilee ruokaannoksia, kahvia, leivonnaisia, jäätelöä ja karkkia. Superbikeluokassa Ducati on historian menestynein merkki, sillä se on voittanut luokassa 17 merkkimaailmanmestaruutta ja 14 kuljettajien maailmanmestaruutta. evättalvella alkoi maailmalla liikkua huhu, että Ducati olisi kaupan, ei siis mikään yksittäinen pyörä, vaan koko yhtiö ja ostajakandidaattejakin yhdistettiin nimeen aina Intiaa myöten. Lisäksi myös Man- ja Scania-kuorma-automerkit kuuluvat VW Groupin omistukseen. Pysäköintitilaa löytyy reilusti isommallekin porukalle. Lippumies sijaitsee Teiskon moottoriurheilukeskuksessa ja on avoinna huhtikuusta lokakuun loppuun. Yrityksen alkuperäinen nimi oli Societa Scietifica Radiobrevetti Ducati ja se valmisti radioihin tarvittavia komponentteja. Audi AG omistaa jo entuudestaan Lamborghini- ja Italdesingnimiset yritykset ja nyt Ducatista tulee sen kolmas pilari Pohjois-Italian maaperällä. Huhu muuttui faktaksi 18.4., kun sekä Audi että Ducati lähettivät aiheesta tiedotteensa. Stormin tuotevalikoimasta löytyy CE-hyväksytty Spidi Defender B&G EVO-selkä/rintasuoja. Ducati myi vuonna 2011 noin 42.000 moottoripyörää ja se työllistää noin 1100 henkilöä. Suojaa on helppo käyttää jokapäiväisessä ajossa ja se painaa ainoastaan 710 grammaa. Audi kuuluu Volkswagen Groupiin, johon kuuluvat Audin lisäksi myös seuraavat automerkit; Lamborghini, Skoda, Seat, Bentley ja Bugatti. Audi AG ostaa Ducati Motor Holding S.p.A.:n italialaiselta sijoitusyhtiöltä, joka omistaa teollisuusyrityksiä ja käy kauppaa niiden osakkeilla. Aurinkoisella terassilla voi nauttia olutta ja siideriä. Suorituskykyisistä moottoreistaan ja erittäin keveistä rakenneratkaisuitaan tunnettu Ducati on maailmassa alansa johtava brändi. Paikalle voi tulla suoran reitin lisäksi maisemareittiä, hyväpintaisia mutkateitä pitkin. Tuotteen hinnaksi ilmoitetaan 169,- 16
Ensimmäisen hän ainoa roadracingin maailmanmestari. Kirjan lopusta löytyy kuvatekstein käännöksiä myös kahdeksalle muulle kielelle (suomi, ruotsi, saksa, ranska, venäjä, espanja, japani ja kiina). ensimmäinen ja ainoa roadracingin soololuokkien maailmanmestari..." Tarkoituksena ei ollut vähätellä Pekka Päivärinnan saavutuksia, sillä hän on voittanut sivuvaunuluokassa jo kolme maailmanmestaruutta ja kuluvalla kaudella on saalistuksen kohteena neljäs titteli. Finland 360 The most beautiful places and sights S uomen Pekka Päivärinta Arkistokuvaa Pekka Päivärinnan matkustajanaan sveitsija Adolf Hännin vuoden 2010 maailmanmestaruudesta. Kalevi Kankansyrjä 17. ARUUTEEN O E mistivat 11.9. Kirjan hinta karttakeskuksen nettikaupassa on 24,90 ja se löytyy myös kirjakauppojen hyllyiltä. Englanninkielinen teos palvee siis yhtä hyvin niin ulkomaalaista kuin kotimaista matkailijaa. Kirjan on 144 sivuinen ja kokoa 17 cm x 17 cm eli se mahtuu helposti mukaan vaikka moottoripyörän sivulaukkuun. läinen Adolf Hänni var- tsikkotekstin mukaisella nimellä oleva kirja osui käteeni. vuonna 2008, jolloin hänen pariAsiahan ei pidä paikkaansa, kuten eräs naan oli Timo Karttiala. tarkkaavainen lukijamme huomautti ja siitä syystä asia olisikin pitänyt ilmaista; "... Nimi jo kertoo, että se on matkailuteos, joka on suunnattu ulkomaalaisille matkailijoille. Hyvätasoisia kuvia luonnosta, kulttuurikohteista ja nähtävyyksistä karttojen sekä kuvatekstien kera mahdollistaa sen, että lukija pääsee helposti tutustumaan kauniiseen maahamme. 39-vuotiaalle piirteisesti, että Jarno Saarinen on Suomen Päivärinnalle mestaruus on jo kautta-aikain ensimmäinen jasaavutti toinen. Muutama kuva "kolahti" siinä määrin itsellenikin, että tuolla pitää käydä joku kerta. Esille pääsevät myös erilaiset tapahtumat ja elämykset maassamme kuten pesäpallo. ajetussa kauden OIKAISU päätöskilpailussa Ranskan Magny dellisessävuoden 2010 maailCoursissa numerossa meillä oli artikkeli Suomen Moottoripyörämuseon manmestaruuden roadracingin Juhlagaalasta ja siinä mainitsimme suursivuvaunuluokassa. Tarkempi kirjan selailu sai aikaan sen, että nyt kirja löytyy kirjahyllystäni
Ulkopaikkakuntalaiselle se ei paljoa kerro, mutta sanottakoon, että uusi liiketila on lähes Pirkkahallin kohdalla, mutta vastakkaisella puolella Poriin, Vaasaan ja Pirkkalan lentokentälle vievää tietä. Esimerkiksi vieraspaikkakuntalaisen on helpompi tulla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevaan osoitteeseen, samoin moottoripyörän koeajaminen vieraan kauTampereen liikkeen myymäläpäällikkö Timo Salo iloitsi uusista avarista tiloista. 18 pungin liikennevilinässä vie huomiokyvyn pois koeajoa ajatellen oleellisista seikoista ja sama pätee tietysti myös liikenteen edellyttämästä huomiokyvystä. Hallikiinteistössä on valoisa ja avara myy- mälätila, sekä seinän takana myös tilava huoltokorjaamo. Kyseisestä alueesta on kehkeytynyt varsinainen moottoripyöräliikekeskittymä, sillä kutakuinkin huutoetäisyydellä sijaitsevat mm. Yamaha Center, Storm, TK Biketeam jne. Hallin päädyssä olevat tuotelogot ovat lähes kyseisen tienreunassa kiinni. BIKE WORLD TAMPERE MUUTTI B ike World Tampereen myymälä, joka sijaitsi lähes kaupungin ydinkeskustassa, Hatanpään valtatiellä muutti uuteen osoitteeseen. Kouki korosti puheenvuorossaan myös sitä, että hieman sivummassa sijaitseva liiketila, joka sinällään sopii jopa huomattavasti paremmin moottoripyöräliikkeen käyttötarkoitukseen kuin ydinkeskustan kivitalossa oleva lasipalatsi, on myös kustannusrakenteeltaan selkeästi edullisempi ja sillä on takaisin normaaliuomiinsa asettuvilla markkinoilla oleellinen vaikutus liiketoiminnan kannattavuuteen. Moto-Ykkönen toivottaa onnea ja menestystä.. Uuden myymälän avajaisia Keskuojankatu 14:ssä sijaitsevassa kiinteistössä vietettiin huhtikuun lopussa. Mika Kouki luonnehti avajaispuheessaan uuden myymälän sijaintia moottoripyöräalaa ajatellen erinomaiseksi
Stoner perustelle päätöstään myös sillä, että suurin intohimo ajamiseen on hieman hiipunut. Esikarsinta on käynnissä parhaillaan osoitteessa www.yroy.fi. Young Rider of the Year-kilpailu vahvistaa asemaamme nuorten kuskien keskuudessa. Stoner ajoi ensimmäisen kilpailunsa MM-tasolla vuonna 2001 125-kuutioisten luokassa ja vuonna 2004 hän oli Mika Kallion tallikaveri Red Bull KTM teamin 125-luokassa. 020 7757 200. Vuonna 2006 Casey Stoner siirtyi MotoGP-luokkaan saatuaan tallipaikan italialaisessa LCR-Honda teamissa. Syyksi lopettamispäätökseen Casey mainitsee halun viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Kilpailun tavoitteena on lisätä nuorten liikenneturvallisuutta ja kehittää ajotaitoja. Sopimus koskee Young Rider of the Yearin tukemista. Kausi 2012 on vasta aluillaan ja kamppailu kärjessä on ollut tasaista, mutta hyvin monet ovat valmiit lyömään lanttinsa likoon, että kauden päätyttyä maailmanmestarin nimi on jälleen Casey Stoner. hän ilmoitti Le Mansin esilehdistötilaisuudessa lopettavansa aktiivikilpailu-uransa kauden 2012 päätyttyä. Rukka MC Athos-takki ja Focus-ajohousut täydentävät palkinnon entistä houkuttelevammaksi." sanoo nuorisotyö- / koulutusvastaava Perttu Levy Suomen Motoristit Oy:stä. ST1300 Pan EuRoPEan Kampanjahinta: XL1000V VaRadERo Kampanjahinta: 20.990,- + RTG 499,- 14.990,- + RTG 499,- CBF1000F aBS Kampanjahinta: XL700V TRanSaLP aBS Kampanjahinta: 13.990,- + RTG 799,Rekisteröitävien Honda-moottoripyörien takuu 4 vuotta. Lähdimme tähän yhteistyöhön mielellämme" kertoo Rukka MC:n myyntipäällikkö Pedro Bejarano. Young Rider of the Year on 16-22 -vuotiaille A- tai A1-luokan ajokortin omaaville moottoripyöräilijöille tarkoitettu kilpailu. Vuonna 2007 Stoner siirtyi Ducatin tehdastalliin ja otti punaisella paholaisella sensaatiomaiset 10 osakilpailuvoittoa ja se riitti vuoden 2007 maailmanmestaruuteen. Pääpalkinto kisassa on KTM 125 DUKE kevytmoottoripyörä. oad racingin tämän hetken ehkäpä kirkkain tähti, Australian 26-vuotias Casey Stoner on tähän saakka kiistänyt puheet lopettamisestaan perättömiksi huhuiksi, mutta torstaina 17.5. Vuonna 2011 Stoner siirtyi Red Bull Honda -teamin siipien suojaan ja teki saman kuin vuonna 2007 Ducatille mennessään, eli voitti 10 MM-osakilpailua ja voitti maailmanmestaruuden varsin suvereenisti. Takuuehdot kauppiaaltasi. 11.990,- + RTG 799,- MaahanTuoja: Oy Brandt Ab, 01741 Vantaa 13 Puh. "SMOTO on suomalaisten moottoripyöräkerhojen kattojärjestönä erittäin tärkeä yhteistyökumppani. "Rukka-ajoasut ovat todella laadukkaita. Luonnollisesti 17 000 jäsentä on meille tärkeää kohderyhmää. Hyvät ajoasut lisäävät osaltaan turvallisuutta, johon mekin toiminnallamme tähtäämme. Jorge Lorenzo ja Valentino Rossi arvostavat Casey Stonerin rohkeaa ratkaisua, sillä päätös on suuri, mutta he molemmat toteavat myös, että Stonerin lopettaminen on lajille suuri menetys. R CASEY STONER LOPETTAA RUKKA JA SMOTO YHTEISTYÖHÖN Rukka MC on sopinut yhteistyösopimuksen Suomen Motoristit Ry:n SMOTOn kanssa. Perheeseen syntyi tyttövauva helmikuussa ja ennen vaimo oli mukana jokaisessa kilpailussa, mutta nyt ei, joten sellainen inhimillinen tekijä kuin ikävä saattaa hyvinkin ohjailla päätöksen tekoa
Hänen rakentamillaan Sollentunan Edsvikissä sijaitsevasta MC moottoreilla ovat ajaneet mm. Saimme vast'ikään tiedotteen välillä 1957-1964 ja heidän saavutuksistaan sieltä ja siinä kerrottiin tulevan kauden mainittakoon motocrossin 500-luokasta www.prepipe.fi näyttelyteemoista. 2 2012 196 Yamaha Classic Racing Teamin (YCRT) niiden ympärille olisi kehitteillä mitään aitoa ja historiallista tehdaspyörää, sekä erityistä juhlateemaa. Pyörien merkithän vaihkilpapyöriä 1900-luvun alusta tähän telivat Monarkista, Husqvarnaan ja Litoon, päivään saakka. ehdessämme oli viime syksynä,MAN, LÄNSIVUORI... kansainvälisissä klassikkotapahtumissa, coita jne.. John Eyre on henkilökohtaisesti museossa tavattavissa 26.5., eli lauantaina, pari päivää tämän numeron ilmestymisen jälkeen. TUMA-A Ajojen suuruuden päivien, sillä Imatran tulla UMISAJO TAPAH Tnäkemään Imatralla, vaikka Pentti joten koukkaus Saksasta Suomen kautta ON Moottorikerho täyttää 75 EINEN KOKO Korhonen onkin suomalaisena nimetty juh- Englantiin ei ole nopein ja edullisin reitti. lavuoden kunniaksi YCRT-teamissa kyseilisäksi myös mm. Museon yhteystiedot ovat seuraavat: MC Collection, Edsvik, Landsnorravägen 42, 19251 Sollentuna, www.mc- collection.com 20. Se esittelee tuolta ajanjaksolta. Nisse LAHTI L ÄE - KOE TULE - N TEOLLISUUSPUTKISTOT Hedlund-teema on esillä 15.7.2012 saakka. Hän , RED numerossa STINI, READ toreita jo 50-luvulla ja myöhemmin AGO 8/2011 artikkeli Tukholman pohjoiskulmalla kokonaisia pyöriä. John Eyren moottoripyöräaiheisia maalauksia on museossa esillä aikavälillä 14.4.-1.6. jn rakensi kilpamootNisse Hedlund. Aikataulullisista Kieltämättä nyt, vuonna 2012 Imat- on ilmeisesti lukkoon lyötyä, ettei Saarisen syistä kyseinen tiimi ei tule Suomeen, sillä ralla olisi juhlinnan aihetta enemmän maailmanmestaruuden 40-vuotisjuhlasta viikkoa ennen Imatraa012 on tapahtuma Sak5.8.2 kuin koskaan aiemmin sitten Imatran huolimatta hänen mestaruuspyöräänsäLUEELLAviikko sen jälkeen Englannissa, sassa ja 3. Osaltaan siihen vaikutti sivuavat hyvin saumattomasti Imatranajoa, myös se, että niin radalla kuin varikol- mutta ainakaan ennakkoon ei ole korlakin oli ihasteltavana parisenkymmentä viimme kantautunut siihen viittaavaa, että Jim Redman. Bill Nilsson, Collection-nimisestä moottoripyörämuRolf Tibblin ja Sten "Storken" Lundin aikaseosta. 75 1937 2012 IMK anajo.fi www.imatr MUISTOJEN IMATRANAJO 3.-5.8. E dellisen kerran tämä tapahtuma Ajoilla on 50-vuotisjuhla, Jarno Saarisen järjestettiin pari vuotta sitten ja maailmanmestaruudesta tulee kuluneeksi silloin se oli kaikin puolin niin tänä vuonna 40 vuotta ja Suomen Moottorimittava ja mahtava, että se alkoi aidosti liitolla on puolestaan 90-vuotisjuhlavuosi. Muista nimistä ei ole kerrottu, mutta se joihin YCRT osallistuu. muistuttaa oikeaa Imatran takavuosien Nämä kaikki mainitut virstanpylväät MM-tapahtumaa. Eyre kertoo, että hänen elinikäinen rakkautensa amerikkalaisiin moottoripyöriin ja autoihin on hänen inspiraationsa lähde. avattavan pronssia, eli likimain kaikki MM-mitalit teeman nimi on RACING. RINT vuotta, Imatran ISTOJEN MU ALL KATURAD IMATRAN PE O TÖSAJ5.8.2012 NÄY . 50 A 4 SOLLENTUNASSA RACING-TEEMA e. tehdas-MV Agustoja, Osanottajista on ennakkoon tuotu julki sen pyörän kuljettajaksi kaikissa niissä tehdas-Benellejä, tehdas-Hondien repli- Agostini, Read, Redman ja Länsivuori. Tämän numeron 5 MM-kultaa, 5 MM-hopeaa ja 5 MMilmestymispäivänä 24.5. mutta moottorit niihin valmisti Nisse HedIkäänkuin "alaotsikolla" tässä Racing lund, vaikka niiden jakoketjunkoteloissa teemassa on näyttelynä näyttelyn sisällä saattoikin lukea esimerkiksi Albin
Sain pyynnön toimittaa kuvat, joista ilmenee ajovarusteiden vauriot, näin tein. Kolariautossa apumiehen paikalla ollut mieshenkilö soittikin 112:een. Keräilin myös parin todistajan yhteystiedot. Tämän jälkeen asia jäi mietintämyssyyn ja että pyöräni käytäisiin arvioimassa jossain välissä kun olisi muutakin asiaa ko. 18.45 aikaan, ehdittyäni ajella kehä I:stä Pukinmäen kohdalle päätin ajaa Viikin ja Herttoniemen läpi pikkuteitä pitkin kotiini Jollakseen. Tämän jälkeen päätin soittaa kotiin ja ilmoittaa vaimolleni tilanteen, jotta hän tulisi autolla. Hinausautokin kävi jossain vaiheessa keräämässä pyöräni ja sai ohjeet viedä sen huoltokorjaamoon. 40-vuotta ollut kartingin parissa kilpailijana, mekaanikkona / valmentajana sekä tuomarina. 29.04. Vaimoni on taatusti lähes kolmenkymmenen vuoden työkokemuksen perusteella kykenevä arvioimaan tilannetta, niinpä hän passitti minut autoon ja vei Malmin sairaalaan. Voitko tarkentaa. pyytää sähköpostitse Helsingin hätäkeskukselta onnettomuusraporttia h-auton / mp:n sen ja sen kolarista varmuuden vuoksi. Mitä tietoja tarvitset. saapui postissa vakuutusyhtiön kirje korvaushakemuksineen. Keväinen kahvilakeikka ja seuraukset... Alkuhappening: Olin keväällä 2009 muutama päivä ennen vappua Clubimme tiistaitapaamisessa Bembölen kahvituvalla. korjaamolle. Vastaus oli kieltävä, koska syyllisyys oli myönnetty, ei poliiseilla ole aikaa lähteä jokaista pikkukolaria selvittelemään sekä edelleen perusteena kun ei ambulanssiakaan tarvita. Ilmoitin myös suuttumuksesta johtuvan adrenaliinilatauksen voimin, että en minä mitään ambulansseja tarvitse siihen vaan poliisit paikalle. Ilmoitin saman tien auton naiskuljettajalle ja hänen miehelleen, että ajoneuvoja ei siirretä mihinkään, ennen kuin poliisit ovat saapuneet. Ryömittyäni ylös huomasin oikean olkapääni olevan sijoiltaan ja jaloissani tuntuvan kipua. Onnettomuuden kellonajaksi kirjattiin 19.45, joten ylinopeutta en ole koko matkan aikana taatusti ajanut. puodista mitään kirjallisena vaan ainoastaan puhelinsoiton, jossa vedottiin salassapitosäännöksiin ja edelleen, että jos asiaa tarvitaan oikeudenkäyntiä varten, poliiseille kyllä tiedot luovutetaan. 04.05. Ja vakuutusyhtiö... Sitten alkoikin juupas-eipäs vääntö muun muassa kolarissa ollutta kypärää ei korvata noin vain. Vaimoni tultua hän totesi minun olevan sokissa sekä sen, että olkavarteni olin kaiketi saanut muljautettua paikoilleen. Koska vakuutusyhtiön kanssa alkoi heti elämä tuntua hyvinkin vaikealta päätin 30.04. 05.05. Raporttia kaipailen hänen vakuutusyhtiönsä takia, koska heti alkoi vääntö vahinkotarkastajan kanssa vaurioituneista ajovarusteistani. Haluaisin saada Teille kirjatun onnettomuusraportin, jossa vastapuoli puhelinkeskustelussa kait myönsi syyllisyytensä. Toimitin kaikki tiedot heti mainiten muun muassa vahingon aiheuttajan nimen, sotun, auton ja yhteystiedot. Puhelun sisällöstä minulla ei ole tarkempia tietoja, muuta kuin se että kännykkä annettiin minulle ja kysyttiin myönnetäänkö syyllisyys vastapuoleni taholta vastasin asian olevan näin ja ambulanssitarpeeseen ilmaisin kuitenkin edelleen haluavani mieluummin poliisipartion. Tarkemmin 28.04., lähdin ajelemaan kotia kohti n. olin yhteydessä vastapuolen vakuutusyhtiön vahinkotarkastajaan, kerroin vaurioituneesta pyörästäni ja ajovarusteistani. Toisin sanoen kolmion takaa saa ajaa päälle sekä aiheuttaa ruumiinvamman ilman minkäänlaista sanktiota. Ajaessani Viikistä kohti Itäväylää, näin kun punainen h-auto pysähtyi kolmion taakse, oletin tietenkin auton pysähtyneen, koska olin tulossa mutta ehtiessäni kohdalle auto lähtikin liikkeelle. Edelleen totesin, että pidän vähintäänkin kummallisena, että poliisit eivät tulleet paikalle, koska en mielestäni ollut ambulanssikuljetusta vailla. Aina kun kypärä saa jonkin iskun se on käyttökelvoton. vakuutusyhtiön riitelyn takiahan minä niitä pyysin. Hah. sain tiedustelun Hätäkeskuksen johtajalta, oletko mahdollisesti asianomistajana (osallisena) onnettomuudessa. Sairaalassa todettiin että olkapääni oli paikoillaan ja jaloissani oli lähinnä ruhjevammoja, myös thoraxröntgen otettiin varmuuden vuoksi. 22. Kerroin olleeni mp:n kuljettaja ja auto ajoi päälleni kärkikolmion takaa. Tähän totesin, että olen n. Sain tehtyä pienen väistöliikkeen ja osuin auton etulokasuojan / oven kohdalle kuljettajan puolelle. Se siitä. Lukijan kirje Mitäs tämän jälkeen alkoi tapahtua. Ja siitä liikeradan voimasta pyörä kaatui toiselle kyljelleen ja minä sen päälle, oma nopeuteni oli törmäyksen tapahtuessa ehkä 40 50 km/h. Ai, että kun tuli hyvä mieli !!! Episodi hätäkeskus... Tämän jälkeen en enää saanutkaan ko
Itselläni on taustaa mopolla aloin ajamaan 10-vuotiaana, kartingia 12-vuotiaana, mp-kortin sain 1974 ja AB-ajokortin 1976, joten jokunen kilometri on elämässä jo jäänyt taakse. 22.05. Jätetäänpä vakuutusyhtiö hetkeksi... kävinkin sitten jättämässä tutkintapyynnön Helsingin Kihlakunnansyyttäjänvirastoon, jossa pyysin tutkimaan ovatko / ketkä Helsingin poliisissa ja Hätäkeskuksessa syyllistyneet virkarikokseen liikenneonnettomuustapauksessani. En nyt ryhdy kirjaamaan koko tutkintapyyntöäni. Ja taas asiasta ei kuulunut mitään. saapui kolmisivuinen kirje Helsingin poliisilaitokselta, jossa kerrottiin asian tutkitun ja todettu, että mitään rikosta ei ole tapahtunut, joten sen pituinen se tyhmä moottoripyöräilijä, kun kehtaa vielä työllistää virkamiehiä. Samoihin aikoihin taisin päästä sopimukseen ajovarusteista, takista ja ajohousuista kertakorvaus + uusi kypärä. Ja kas, ei kestänyt kauaakaan kun vahinkotarkastuksesta tuli soitto ja kysyttiin käykö, jos he maksavat täyden korjauskustannuslaskelman mukaisen korvauksen. 08.05. Sanoin, että se sopii, ja rahat tulivat 02.09. Täyttelin ne ja liitin mukaan laskut lääkärinkuluista + lääkkeistä. ajattelin ilahduttaa edes viikonloppuani ajelemalla autolla hakemaan uuden kypärän All Rightista, kuten oli sovittu, ja liike laskuttaa suoraan vakuutusyhtiötä. Oikea osoite vakuutusyhtiö ! Tippuukohan jotain laskuja vielä?. karhuttiin maksua fysikaalisesta hoidosta, huom. Arvelinkin nyt asian olevan loppu vakuutusyhtiön osalta, vaan turha luulo, mutta palataan niihin myöhemmin. Koska kyseessä oli liikennerikos (kolmion takaa päälle ajo) ja vamman tuottaminen, olisi poliisin pitänyt suorittaa asiasta esitutkinta tapahtumapaikalla mm. Pyysin korjaamoa lähettämään uuden. Vakuutusyhtiöönkin alkoi hermo mennä taas ja niinpä soitin vahinkotarkastajalle, joka kertoi olevansa lomautettu ja ettei sen takia voi käsitellä asiaa. Vahinko ei valikoi, aikaa, paikkaa, kokemusta, ei mitään, niin sanotusti shit happens. Vakuutusyhtiön kimppuun välillä... No lopuksi pääsimme asiasta sopuun taas vissiin viiden eri puhelinkeskustelun jälkeen 07.05. Loppunäytös vakuutusyhtiö: 27.09. neljä kuukautta asiaan meni. Sieltä asiaa alkoi tutkia syyttäjän pyynnöstä Vantaan poliisi, jonka kanssa kävinkin puhelinkeskustelun. esimiehelle, hän oli kuulemma jossain palaverissa, mutta soittopyyntöni toimitetaan toki. Puusilmäinen autoilija ei näe sinua, vaikka omassa pyörässäni oli kaksi keltaista ajovaloa niin ei! Lopuksi: Haluan kiittää Motukka kriisiavun Marja Suomista kaikesta alkukesän 2009 henkisestä tuesta. Näihin aikoihin sitten toukokuussa pyöräni kuljetettiin korjattavaksi Prätkäpaja Oy:hyn, koska merkkikorjaamo ei ehtinyt korjata. 10.07. Haluan myös esittää toivomuksen, että moottoripyöräilijöiden oma suojelija takaisi kaikille turvalliset kilometrit alkaneella ajokaudella. PINNA PALOI ja päätin soittaa vahinkotarkastajan esimiehelle, jonka kanssa olin jo joskus aiemmin keskustellut. Erityiskiitos myös Prätkäpaja Oy:lle nopeasta työstä. Tämän jälkeen tartuin taas kännykkään ja kävin tulikiven katkuisen puhelinkeskustelun virkailijan kanssa, joka ilmoitti minulle lopettavansa keskustelun kanssani, Sain kuitenkin hänen esimiehensä nimen. 21.01.2010 haluttiin rahaa Malmin sairaalan traumapäivystyskäynnistä 28.04.2009. eli vain n. Eli paikalle olisi heti pitänyt lähettää partio ja ambulanssi. Hän kertoi minulle, että heidän tiedostoistaan ei löydy mitään korjauskustannuslaskelmaa. Yllätys, yllätys ko. No, jossain kohtaa syyttäjä otti yhteyttä ja kertoi, että asia on siirretty KantaHämeen syyttäjävirastoon, koska Helsingin Kihlakunnansyyttäjä ei voi jääviyden vuoksi asiaa tutkia. Jos joudun vielä kolariin joskus (toivottavasti en), niin ryömin ainoastaan tien sivuun enkä taatusti nouse ylös, näyttelen vaikka tajutonta, kunnes ambulanssi on tullut, jolloin on pakko poliisienkin tulla! Raha kyllä kelpaa vakuutusyhtiöille, mutta korvauksien maksu syyttömälle osapuolelle, joka perää oikeuksiaan täysin epätoivoista ja raivostuttavaa puuhaa. saapuikin sitten ensimmäinen karhukirje lääkärinlaskuista, joita vakuutusyhtiö ei ollut hoitanut, uusi karhu saapui 03.06. Taisinpa todeta, että niin paljon ei Vantaanjoessa vettä virtaa, jotta tekisin niin. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja oppia. Onnettomuuden uhri tuskin on kykenevä arvioimaan omaa terveydentilaansa tai hätäkeskuspäivystäjä pelkän puhelinkeskustelun perusteella. Hui kauheata kaatuko tässä nyt eräs vakuutuskonserni. Vaan toisin kävi, mitään laskutuslupaa ei löytynyt ja niinpä kirjelmä vakuutusyhtiölle siitä kuinka ajoin turhaan autolla 33 km. Jouni Väisänen 23. Niinpä sitten taas lisäkeskusteluja ja uusi keikka seuraavalla viikolla. Soitettuani ko. Haluan myös kiittää vaimoani, joka taas on joutunut elämään kanssani tämänkin kokemuksen myötä, sekä sietämään turhautumisestani johtuvaa kiukuttelua. sainkin sitten rahallisen korvauksen ajohousuistani ja takistani. puhalluttamalla ajoneuvojen kuljettajat, selvitettävä todistajat/silminnäkijät, suoritettava mittaukset selvitettävä asiakirjat kuten ajokortit, rekisteriotteet jne. Mutta, mutta kun ko. maksusitoumus vak. Vakuutusyhtiöstä kyselin edelleen korvauspäätöstä pyörästäni ja sain aina jonkin selityksen. Taas kyseltyäni asian perään kuulin, että asia on siirretty Helsingin poliisin tutkittavaksi, koska poliisi ei ole koskaan saanut mitään pyyntöä saapua onnettomuuspaikalle. Kaiveltuaan papereitaan, hän palasi asiaan ja pyysi tarkennuksia mitä oikein halusin. mallia ei enää ollut vaan nykyinen vastaava D-lenkkikiinnitteinen oli kalliimpi. 25.05. esinainen soittikin ja lupasi hoitaa asian sekä järjestää maksusitoumuksen fysikaaliseen hoitoon. moottoripyöräilijä on myös fyysisten vammojen lisäksi todellinen uhri. Tällainen paperi saapuikin 18.06. Joskus elokuun lopulla aloin kysellä asian perään ja sain syyttäjän nimenkin, joka ei muistanut nähneensäkään koko asiaa. seuraavasta erääntyvästä laskusta. Syyttäjänvirasto... Prätkäpajan pojat tekivätkin hienoa työtä ja laittoivat pyöräni päivässä ajokuntoon. samoin kuin korvauspäätös kivusta & särystä, haitasta, lääkkeistä, matkakulut jne. Edellä kerrotusta ilmenee sen olennainen sisältö, lisäksi siinä oli kuvaukseni tapahtumista. Uskoni suomalaisiin virkamiehiin ja oikeuteen koki lopullisen kolauksen. Sen jälkeen kun ensimmäisiä kertoja taas kolarin jälkeen ajoin pyörällä, oli päällimmäisenä tuntemuksena, että taas jostain tulee auto päälle, vaikkapa yläilmoista. yhtiöltä. Törkeintä oli jossain yhteydenotossa kait alkuvaiheessa muun muassa erään virkailijan tarjous josko siirtäisin heille vakuutukseni, koska minulla oli niitä ollut siellä joskus paljon kuulemma. Ilmeni myös, ettei kaikkia korvauskustannuslaskelmia ole saatu. Tässäkin tapauksessa syytön osapuoli kärsi, ts. Ja jälleen kyselemään, että kukas asiaa nyt hoitaa, no sekin selvisi. 26.11
Järvellä on leveyttä 7 km, mutta syvimmilläänkin se. Puuvillakehräämön, kutomon, vaatetehtaan ja jopa jossakin vaiheessa Finlaysoniin kuuluneen sahankin 150-vuotinen historia Forssassa oli tuolloin ohi. Kalevi Kankaansyrjä KIERROS KOTIMAASSA Loimijoella, F 24 osa 1. on vain 5 metriä eli järvi on varsin matala. Nyt entisen tehtaan viereen oli noussut Citymarket, jonka parkkipaikalla helteisestä säästä johtuen Jaskan kanssa joimme kerralla lähes puoli litraa vettä mieheen nestehukkaamme. Meidän päiväretkemme tarkoitus oli seurailla Loimijoen juoksua ja sen vaikutuspiirissä olevaa Hämettä ja Varsinais-Suomea. Laajalle, vuonna 1981 toimintansa lopettaneelle tehdaslueelle on kehitetty monenlaista toimintaa mm. Forssan museossa. Tehtaan luona virtasi Loimijoki, jonka alkulähde on hieman pohjoisempana sijaitseva Tammelan Pyhäjärvi. Forssassa tekstiiliteollisuus loi peräti oman tehdasyhdyskunnan, joka oli Suomen suurimpia. Olimme Finlaysonin tehtaiden luona, jossa toiminta lopetettiin 2009. Samaa vuotta voidaan pitää myös Forssan syntynä. Paikkakunnan edistyneisyydestä kertoi myös se, että puhelin tuli Forssaan ensimmäisten joukossa maassamme. TEKSTIILITEOLLISUUTTA & VIHREÄ LIIKE Me olimme runsaan tunnin ajon jälkeen saapuneet yhdelle Forssan tekstiiliteolli- suuden historian kannalta merkittävälle paikalle. Tehdasalueella voi kokea kaupungin ja sen seudun perinnettä esim. ravin- orssan taajama kasvoi vireästi 1800-luvulta aina 1900-luvun puolelle siihen saakka, jolloin tekstiiliteollisuus maassamme kukoisti. Ajoimme seuraavaksi Forssan keskustassa sijaitsevalle, Axel Wahrenin vuonna 1847 perustamalle puuvillakehräämölle. Loimijoella on vastaavasti pituutta 114 km ja se laskee Huittisissa Kokemäenjokeen
Historiantutkijoiden mukaan juuri Loimijokea käyttäen olivat joskus 1300-luvulla saapuneet ensimmäiset ihmiset Satakunnasta Jokioisille. Joen suuri virtaus mahdollisti myös sen, että Jokioisissa on voimalaitos. Heidän tarkoituksenaan oli kuivata matala ruohikkoinen järvi, joka oli tunnetusti lintujen pesimäaluetta. Vieraillessamme pienellä rautatieasemalla oli juna juuri lähdössä kohti Humppilaa. Axel Wahrenin patsas perustamansa kehräämön portilla. oli sysäys vihreälle liikkeelle, joka myöhemmin vuonna 1988 rekisteröityi Vihreä Liitto -puolueeksi. MAAILMAN POHJOISIN MUSEORAUTATIE tola, keilahalli ja oppilaitoksia. Esittelytaulut mahdollistavat tarkemman perehtymisen asiaan. Elonkierto on avoinna toukosyyskuussa. Suurimmillaan kartanossa oli 1750-luvulla maita peräti 32.000 hehtaaria ja se olikin tuolloin maamme suurin kartano. Toiminnassa on vielä 5 höyryveturia ja toistakymmentä vaunua, joilla voi kokea ikimuistoisen junamatkan kesäaikaan. Rautatieaseman parkkipaikka, kuten useat muutkin tämän retken kohteiden pysähdyspaikat, vaativat pyörän sivujalan alle 'palikan', jollainen kannattaa muutenkin olla aina matkassa mukana. 25. Paikalle saapui runsaasti luonnonsuojelusta kiinnostuneita nuoria, jotka kahlitsivat itsensä esimerkiksi kaivinkoneisiin. Jokioisten kartanon viljamakasiini tornikelloineen. Museojuna Jokioisissa. Vuonna 1903 kaupungissa perustettiin Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue ja vuonna 1979 kaupunki oli useita päiviä maamme uutistapahtumien keskipiste, kun maanomistajat aloittivat Koijärvellä laskuojan syventämiskaivuut. Forssa on antanut myös omat poliittiset mausteensa maallemme. Päärakennus vuodelta 1798 oli ensimmäisiä uusklassista tyyliä olevia rakennuksia maassamme. Jokioista löytyy tietysti myös kartano, joka sijaitsee aivan Elonkierron tuntumassa. Rata kulki aikoinaan Forssasta Jokioisten ja Minkiön kautta Humppilaan. Tämä Kymmenen kilometriä Forssasta sijaitsee Jokioinen, jonka keskustasta suunnistimme ensin Elonkiertoon parin kilometrin päähän. Maamme ainut toimiva kapearautatie ja samalla maailman pohjoisin museorautatie löytyy niin ikään Jokioisista. Kaikesta tuosta huolimatta kartanosta meille jäi erityisesti mieleen sen kaunis ja erikoinen jyvämakasiini, jossa oli tornikello. Tällainen suora toiminta oli ennen kokematonta maassamme. Ylitimme sillan, jossa Loimijoki virtaa lähes leveimmillään. Elonkierto on maatalousaiheinen esittelypuisto, johon voi tutustua noin 2 km pituisella kävelyreitillä. Nykymuodossa vuodesta 1978 alkaen juna on tehnyt 14 km rautatiematkan
Miina Sillanpään muistokivi 5. Kotiseutumuseo 6. Forssan puuvillateh taiden tytöstä tuli myöhemmin Suomen ensimmäinen naisministeri ja yksi sosi aalidemokraattisen työväenliikkeen joh tohahmoja. 9 26. 2. 2812 Forssa 2292 Jokioinen 4. Ypäjä 1. Ennen kyläkeskusta useat maneesit ja hevoslaitumet sekä hevos opisto olivat pääosissa niin vasemmalla kuin oikeallakin puolen tietä. Kyläkeskustassa pysähdyimme Jaskan kanssa jälleen kerran nestetankkaukselle 2813 METSÄMAALLA Miina Sillanpään muistomerkki. Vasemmalla puolen tietä oli Miina Sillanpään muistokivi. Ypäjältä Loimijoki jatkaa kohti länttä ja Loimaata, mutta me emme kiirehtineet, sillä pistäydyimme kotiseutu museossa Perttulan kylässä. Ypäjältä Metsämaan suuntaan vie edelleen tie 2812 ja kilometrejä Ypäjän aseman kautta kertyy 20 km. Loimijoki katosi näkyvistämme Ypäjän jälkeen, mutta tilalle tuli Loimijoen suurin sivujoki Kojonjoki. Viimeiset kilometrit ennen Metsämaan keskustaa tie kiemurteli Kojonjoen uomaa, ja se tarkoitti todella mukavia ajonautinto hetkiä mutkineen. Hevospatsas Ypäjän keskustassa. on helppo löytää kun ajaa vanhaa tietä kilometrin Ypäjän keskustasta. 2. Pysähdyimme tietysti kuvaamaan heppoja laitumella ja keskustan aino assa risteyksessä itseoikeutetusti olevaa hevospatsasta. Koijärveltä alkunsa saaneessa Kojonjoessa oli nyt varsin vähän vettä, mutta kalaa siinä täytynee uiskennella, koska havaitsimme useamman katiskan. Paikalle Metsämaa 1. Kartano 3. kaljapullon kokoisena olin jo kui tenkin turkulainen, kun Metsämaa liitettiin vuonna 1976 Loimaaseen. Museorautatie 5. Elonkierto 4. Innokkaille hevosurheilun ystäville opistolla on mah dollisuus vierailla hevosurheilumuseossa. Ypäjän kotiseutumuseolla. Jokioisilta lähdimme kohti Suomen hevospitäjää, mutta vielä oli pysähdys heti Jokioisten jälkeen. Miina syntyi Jokioisilla nälkävuosien aikaan vuonna 1860. Ypäjä tunnetaan hevosista. Museo rakennukset ovat auki ainoastaan Ypäjän musiikkitapahtumien yhteydessä, mutta ulkoapäin tuulimyllyn johdolla ne ovat pysähtymisen arvoiset. Olen syntynyt Metsämaalla, mutta tosin ns. Loimijoen rannoilla olevat laajat pelto aukeat saattoivat meitä tielle numero 2812 kohti Ypäjää. 3. Sarkamuseo 2812 Loimaa 6
Me ehdimme museolle sopivasti paikalle niin, että kahvikupillekin jäi aikaa museokierroksen jälkeen. Kun kerran kirkolla olimme pistäydyin myös sukuhaudalla. 0,0828 /puh. Tuolloin Loimaalla avattiin Sarkamuseo, ja minne se paremmin sopisikaan kuin maamme kaikkein viljavimpien peltojen keskelle. Loimijoen vesi on sameaa johtuen juuri savesta. Vaakunan saunaosastolla voi rentoutua höyrysaunassa ja porealtaassa. Majoitus Alk. + 0,17 /min.) 27. Aika oli kulunut ällistyttävän nopeasti ja nyt olisi lähdettävä ajelemaan kotiin päin. Suoritamme kaupungin läpiajon vieraillaksemme Suomen maatalousmuseossa Sarkassa ennen sen sulkeutumista kello 17.00. Nähdäksemme Loimijoen alajuoksun, jossa joki laskee Kokemäenjokeen, olisi tehtävä uusi päiväretki siitä seuraavassa numerossa. Morsiusparia kyytiin odotti Ford vuosimallia 1929. Kimmelistä löytyy lapsille viihdykkeeksi Onni Oravan leikkimökki ja kesäisin lisäksi erillinen leikkihuone. Sokos Hotel Vaakuna on laajennettu hotelli-, ostos- ja ravintolatavaratalo Joensuun keskustassa Kauppatorin laidalla, kaikkien palvelujen äärellä. vanhan meijerirakennuksen luokse. Loimaan seutua voidaan pitää Suomen vilja-aittana ja siksi kansankielessä aluetta nimitetäänkin Saviseuduksi. Saman tyylisiä meijereitä oli aikoinaan maaseudulla lähes joka kylässä, sillä olihan lehmiä lähes joka talossa. 36,50 /hlö/vrk/2hh:ssa Sis. Morsiusparia kirkonmenojen jälkeen kyyditsisi juhlapaikalle Ford vuosimallia 1929. Loimaan ja Urjalan seudut omaavatkin ei mairittelevan johtotilaston maassamme peurakolarit, joita sattuu näiden kahden kunnan alueella tuon tuostakin varsin suuresta peurakannasta johtuen. Metsämaan kirkko. Sarka sijaitsee 5 km Loimaan keskustasta Turun suuntaan tietä numero 9. 0,0828 /puh. Hotellin ravintoloissa on live-musiikkia joka perjantai- ja lauantai-ilta. Maataloutemme koneistumisestakin jää varmasti selvä käsitys jokaiselle umpikaupunkilaisellekin. Lehmät lypsettiin käsin ja monin paikoin vielä 1960-luvulla maitoa vietiin hevosilla kylän meijeriin. Saman katon alla on tarjolla tasokasta majoitusta, upeat ruoka- ja iltaravintolat, viihtyisät kahvilat ja pubi sekä shoppailua. Kimmelissä on monipuolinen ravintolatarjonta ja upea saunaosasto uima-altaineen. Kierroksellamme tuli tutuksi niin menneisyyden kuin nykyisetkin työtavat, joita värittivät aidot esineet ja kuvat. Perusnäyttelyn lisäksi museossa voi olla myös vaihtuvia eri teemojen näyttelyitä. MAJOITU MUKAVASTI JOENSUUN KESKUSTASSA Sokos Hotel Kimmel on tasokas hotelli kauniissa Sirkkala-puistossa Pielisjoen rannalla. majoitus, runsas aamiainen, hotelliasukassaunan käyttö sekä sisäänpääsyn iltaravintoloihin. Sokos Hotel Kimmel, Itäranta 1, 80100 Joensuu Sokos Hotel Vaakuna, Torikatu 20, 80100 Joensuu Varaukset: Joensuun Sokos Hotellien myyntipalvelu, puh. Katon tervausurakalla oli hintaa 30.000 euroa. Museon perusnäyttelyssä tutustutaan neljän vuodenajan mukaisesti maatalouden töihin. Loimaalle kiersimme Onkijoen kautta tietä 2292, jossa olin törmätä eteeni yllättäen hypänneeseen peuraan. Muutaman sadan metrin päässä meijeristä sijaitsi Metsämaan vuonna 1777 rakennettu puukirkko. Onneksi Jaska piti riittävää turvaväliä voimakkaan jarrutukseni vuoksi. Kirkon pärekatto oli tervaustyön alla, mutta näin lauantaina työt oli keskeytetty, ja kirkossa oli häätilaisuus. Maassamme on runsaasti kotiseutumuseoita, mutta varsinainen laajamuotoinen maatalousmuseo puuttui aina vuoteen 2005 saakka. 020 1234 660 tai sales.kimmel@sok.fi (Puheluhinnat: lankap. + 0,07 /min., matkap. Kojonjoen uomaa myötäilevä tie kohti Metsämaata tarjosi ajonautintoja
2012 Himangan luonnonkauniilla Sautinkarilla noin 35 km Kokkolasta valtatie 8:n varrella, meren rannalla. 2012 Sampo pankki 800014-328630 MENOSSA MUKANA: BUSHMILL & Ganisteri OC LIVE R LL K N RO Järj. 6. Uutuutena: Matka Enduro ajo. Vuotuinen kävijämäärä n. U . 0 E .. ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN SUOTAVA JÄRJESTELYTEHTÄVIÄ HELPOTTAVASTI VIIMEISTÄÄN 31.5. KOKKO MC-CLUB r.y. TIEDUSTELUT JA MÖKKIVARAUKSET: c/o Mykrä Harri, Ilkantie 24 A4, 67100 KOKKOLA. 40 sekä olutteltta. .. 4 KS et .... ALUEELLA ON mm: Baari, sauna, uimaranta, Maretaario mökkejä n. (06) 822 4656, 040 554 7063 ILTAISIN! 28. klo 10.00 17.00 OPASTUS KOKKOLASTA JA HIMANGALTA SAUTINKARIIN. OSANOTTOMAKSUUN SISÄLTYY: leiriytyminen, ohjelmat, ateria, aamukahvi, saunominen ja kokoontumisajo-tarra. A MA ne ST TO autu MMI A T tt I T O i NH OIS N ! AN m o OS ki-il N VA SAJ LUU AN l Jä ME UMI REI KKA O NT OA RU SU SI KOO TUL N PO YK KO VE IE R ST TE ORI T MO 42. 1800 henkilöä. klo 17.00 03.00 9.6. PM M &pailu S il sakMoottorirata o aron Alast g RAcin RoAd Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä. 9. ivinä pinapä molem kokeilualue aanaikaan lähtöjä · Kisa otoesittely-ja tradallasam pun u nlo llion im · Min pohjolanhuip lläkokoviiko rosMikaKa aikki anpää itaratakier · K paik Kallio javo an a · Mika tuar vontaan aSuperbikell ssätuotteita lemä sallis aisell ikk itte · O ä2-pa ajiaes kyydiss uojienedust t han · Maa .2012 10.6 www.tmi-janikaasalainen.fi Verkkokaupassa tuhansia tuotteita 20 liput Pääsy viikonlo a koko a lipull Samall ppu! crc.fi w w w.w KANSAINVÄLINEN MOOTTORIPYÖRÄILIJÖIDEN KOKOONTUMISAJO 2012 2006 E 35 ... Puh. Lauantaina erilaisia kilpailuja, sekä perinteinen kokonpoltto. Palkintojenjako lauantai-iltana. KOKKO-TREFFEN 8 10. KONTROLLIPAIKKA Sautinkari: AVOINNA 8.6
Tarkoitus ei kuitenkaan ollut ajaa suorinta tietä, sillä paluumatkaankin täytyy aina jättää joitain mielenkiintoisia tutustumiskohteita. kupoleiden ornamenttikoristelu ja lasimaalaukset ovat siron kauniita. Aasian puolella poikkesimme vielä kioskille syömään paikallista iltapalaa. Jotkut onkivat silloilta. Rakennuksen mittasuhteet ovat valtavat; sinne mahtuu jopa 10 000 henkeä. Illalla rantakadulle kokoontui perheitä juttelemaan ja syömään. Kannattaa tutustua rakennuksen mielenkiintoiseen historiaan ja käydä ihmettelemässä sen mosaiikkeja ja marmoriseiniä, valtavia kupoleita ja suuria kynttelikköjä. Sitten majoituimme hotelliin Aasian puolelle kaupunkia ja iltapäivällä yhden aikaan olimme jo valmiita tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Väkeä oli paljon liikkeellä vielä iltamyöhään ja koska ilma oli helteisen lämmin, mekin istuskelimme nauttien paikan tunnelmasta. Turkki ei ole enää mikään edullinen maa. Kengät piti ottaa pois ja laittaa kassiin. Vartijat ojensivat sinisiä lakanoita liian paljastavasti pukeutuneiden turistien verhoksi. Sinisessä moskeijassa oli juuri rukousaika, joten menimme ensiksi Hagia Sofiaan. Bosporin salmen rannasta lähtevät vesibussit eri puolille suurkaupunkia ja siellä ostimme automaatista 70 eurosentin lipun Eminönüün menevään lauttaan. Rooman valta, Bysantin taideaarteet ja Osmanien valtakunnan vaikutteet ovat siellä vahvasti läsnä. Suuren basaarin kujilla juutuimme kuitenkin väentungokseen. Näillä kujilla on tehty kauppaa satojen vuosien ajan ja hyvin tuntui kauppa käyvän nykyaikanakin. Katon A Vesibussilla yli Bosporin salmen. Sisäänpääsy sinne maksoi 8,5 euroa. Aurinko paistoi, Bosporin salmi hehkui sinisenä ja ympärillä kimalsivat Istanbulin palatsit ja moskeijoiden kupolit. (ylh oik.) Hagia Sofia. Basaarissa. Teksti: Jouni ja Heli Jaakkola Kuvat: Heli Jaakkola Transalpistien kesäretki, osa 3/3 Transalpin keula kääntyi kotia kohti Istanbulista, sillä tyttäremme häihin oli aikaa enää kaksi viikkoa. (ylh. Hagia Sofia on toiminut historiansa aikana sekä ortodoksisena että katolisena katedraalina, moskeijana ja nykyisin museona. Laivoista myytiin ruoka-annoksia. Paikalla on ollut kirkko jo 300-luvulla, kun Konstantinopolin kaupunki oli vielä nuori; nykyinen rakennus on rakennettu 500-luvun puolivälissä. Pikkukadulta ostettu ayran (balkanilainen suolainen piimäjuoma kuljettajan herkku Kotia kohti Konstantinopolista 29. Toisen hotellin etsiskely olisi siis saattanut olla turhauttavaa hommaa. Lauttamatkaa takaisin Üsküdarin puolelle viihdytti Bosporin sillan alati vaihtuva värivaloshow. Eminönüsta yritimme suunnata kohti Topkapin palatsia, jonka lähistöltä löytyisivät niin Hagia Sofia kuin Sininen moskeijakin, joissa molemmissa olimme suunnitelleet käyvämme. vas.) Illanistujaiset Istanbulissa. Päivän päätteeksi kiertelimme basaarissa ja kävimme syömässä. Tarkistin ohi mennessäni muutamien pikkuhotellien hinnat; huonehinnat vaihtelivat 60-80 euron välillä ja hotellit olivat järjestään täynnä. Kun rukousaika oli ohi, päästettiin turistit sisään 1600-luvun alussa rakennettuun Sultanahmetin eli Siniseen moskeijaan. Pehmeillä matoilla suurten pylväiden varjossa istuskeli ihmisiä ryhmissä jutellen keskenään. amupäivän aikana olimme ajaneet 370 km Bulgarian Chernomoretsista Turkin Istanbuliin
Matkan kääntöpiste oli kuitenkin tässä, sillä tyttäremme häihin oli aikaa enää kaksi viikkoa. (alh.) Viihtyisä hotelli Karlovossa. Ei Kreikassa nyt kannattanut ajella maksoivathan ruoka ja bensa melkein puolet vähemmän parin kilometrin päässä Bulgarian puolella. Keltainen kyltti toivotti meidät nyt tervetulleeksi Eurooppaan. Isä oli luvannut saattaa morsiamen alttarille, joten jo huomenna oli pakko kääntyä kotia kohti. Stara Planina, Bulgaria. "Paljon on kärsitty vilua ja nälkää, Balkanin vuorilla taistellessa" kertoo Suomen Kaartin marssilaulu juuri tästä samasta seudusta vuosina 1877-78. Tie hotellista EdirneAnkara -moottoritielle ja Bosporin ylittävälle riippusillalle oli helppo löytää. Olimme ajaneet Istanbulista 500 km. 30. Ilta Istanbulissa oli venynyt myöhäiseksi, joten emme pitäneet kiirettä Päivä 13 aamullakaan. No, paikallistuntemukseen voi aina luottaa ja niin palasimme rajan yli Bulgariaan. Jatkoimme matkaamme kohti Stara Planinan vuoria, jonne ajoimme Stara Zagoran kautta ns. Poikkesimme Karlovoon, josta löytyi pieni perhehotelli, jossa huoneet maksoivat tutut 20 euroa. Kun nyt kerran olimme näin lähellä, voisimme pikaisesti tarkistaa tämänhetkisen tilanteen. Kreikkalaisten ostosmatkailijoiden pitkä jono rajalla vahvisti miehen väitteen. Lauantai- aamupäivän liikenne oli eiliseen verrattuna hiljaista ja ajelu sujui jouhevasti. Emme kuitenkaan voineet vastustaa tien varren kyltin kiusausta: Kreikkaan oli vain 8 km! Edellisenä kesänä olimme kyllästyneet lakkoilevaan Kreikkaan ja poistuneet maasta muutaman tunnin sisällä. Kreikkalainen ihmetteli kovasti suunnitelmiamme. Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin ja myös matkan jatkaminen itään tai etelään olisi kiehtonut. Pikainen ensivisiittimme Istanbuliin oli ollut erittäin onnistunut. Illan lähestyessä vuorille alkoi kerääntyä tummia pilviä. ja takapenkkiläisen kauhistus) ja kafta maksoivat puolet siitä, mitä pelkkä juoma maksoi turistirysien edessä. Poikkesimme kahvilaan ja istuimme varjoon katoksen alle. Näytimme varmaankin epäileviltä, sillä mies toisti väitteensä. Saimme aimo annoksen tietoa eri EUmaiden ihmisoikeusasioista sekä Kreikan tilanteesta. Suuntana oli Edirne ja sen jälkeen Bulgarian Svilengrad. Itse kiipesimme illallisen jälkeen yöpuulle toisen kerroksen huoneeseen, jonka ovelta aukeni kaunis näköala läheiselle vuorelle. Ruusulaakson tietä. Nyt me ihailimme samoja maisemia helteen ja herkkujen keskellä. Ilma oli paahtavan kuuma; talon seinässä oleva mittari näytti +39 astetta. Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja olimme Bulgarian puolella jo yhden aikoihin. Lähtöä tehdessämme mainitsimme, että kenties ajaisimme vielä vähän matkaa Kreikan puolella ja kääntyisimme sitten pohjoiseen olimme näet menossa Sofiaan tervehtimään siellä opiskelevaa sukulaistyttöä. Honda parkkeerattiin hotellin sisäpihalle kukkapenkkien keskelle. Balkanin vuoret kohosivat tien oikealla puolella yli 2 000 m korkeuteen. Ajelimme Kreikan koilliskulman pikkuteitä ja pysähdyimme erääseen uneliaaseen rajakylään. Taukomme venyi lopulta parin tunnin mittaiseksi, sillä saimme juttuseuraksi paikallisen kreikkalaisen motoristin. Sitä paitsi sillä puolella rajaa kaikki toimi, täällä taas ei. Istuimme kioskin pihassa jakkaroilla ja katselimme, kun suuri rotta kurkisteli kioskin pakastimen alta. Nautimme rauhassa huoneen hintaan kuuluneen aamiaisen hotellin Ruma Cafessa, joka ei nimestään huolimatta ollut lainkaan ruma. Saksassa asunut mies oli ryhtynyt omien huoltajuuskiistojensa takia ihmisoikeusaktivistiksi ja nyt se oli hänen päätyönsä
Rajaseudulla tie oli mukavan mutkittelevaa ja maisemat kauniita. Rajalla ystävällinen tullimies toivotti meidät tervetulleeksi Euroopan uusimpaan valtioon ja leimasi passimme. Lupasimme niin tapahtuvan. Päivä vierähti iltaan ja siksi jäimmekin yöksi Sonjan viihtyisään asuntoon. Olisimmekin varmasti ohittaneet koko kaupungin, ellei sukulaistyttömme olisi asustanut siellä. Otimme suunnaksi Pernikin, jonka jälkeen seurasimme viitoitusta kohti Skopjea. Mistä oikein olette tulossa. Skopjesta oli lyhyt matka Kosovoon. Hedelmä- ja vihannespöytien vieressä oli kiireinen kahvila; viereisen pöydän kauppias tyrkytti edullisia Aleksanteri Suuri -paitoja, mutta valitettavasti matkamuistokiintiömme oli jo täynnä. Liikennekulttuuri oli hyvin samantapaista kuin naapurimaa Albaniassa: sekavaa, vauhdikasta ja äänekästä. Sonja oli oppinut vaihto-oppilasvuotenaan sekä kieltä että kulttuuria niin, että saimme hänestä hyvän oppaan. Tällä kertaa pääsisimme läpi, mutta seuraavalla kerralla passissa pitää olla virallinen Serbian maahantuloleima, onko selvä. Menimme yhdessä pitkälle lounaalle paikalliseen ravintolaan, jossa juteltavaa riitti. Makedonian rajalla olimme jo aamuyhdeksältä, mutta pysähdyimme aamukahville vasta Skopjen katetulle torille. Makedoniassa täytimme tankin matkamme edullisimmalla bensalla: 1,12 litra; moottoritiemaksuja pulitimme yhteensä 1,25 euroa. Mieleen jäi lähinnä katujen äärimmäisen liukas asfaltti sekä katukuvaa hallinnut Pyhän Sofian patsas. Valtatien varressa norkoili kerjäläislapsia, jotka ojentelivat käsiään ohiajavien autojen suuntaan. Tie oli kaunis ja kulki metsäisillä vuorilla. Oli sunnuntaiaamu. Valitsemamme lounasbaari Pristinassa oli täpötäynnä; ympärillämme puhuttiin useita kieliä. Kansainvälinen paikka siis, mutta ei kovinkaan viihtyisä. Ajelimme rauhaisaan tahtiin 150 km pääkaupunki Sofiaan. Reittisuunnitelmamme kannalta olimme jo valmiiksi oikealla puolella kaupunkia, sillä seuraavaksi olimme menossa Makedoniaan. Kaupunki oli hieman sekava ja meillä oli vaikeuksia löytää pohjoiseen menevä ulosmenotie kohti Podujevoa, jossa kartan mukaan oli Serbian raja. Hän pahoitteli, ettei green card ollut voimassa Kosovossa ja ohjasi meidät ostamaan viereiseltä luukulta 15 euron liikennevakuutuksen. Olisi pitänyt 31. Serbialainen poliisi piti meille luennon puuttuvasta maahantuloleimasta. Yöllä kaupungin yllä jyrisi ja salamoi kunnon ukkosmyrsky, jonka äänet kertaantuivat kaikuna ympärillä olevista korkeista vuorista. Raja olikin, mutta ei raja-asemaa, vaan tarkastuspiste. Pojat tienasivat pesemällä ruuhkan keskellä auton tuulilaseja joku roikkui vaarallisen näköisesti liikennevaloihin pysähtyneen Päivä 15 Päivä 14 Kosovo. Ei, hän ei halunnut nähdä Kosovon leimaa passissamme ja siksi nyt tarvittiin jokin muu dokumentti, jotta pääsisimme tarkastuspisteen ohi. Myöhemmin tie muuttui suoraksi ja samalla tylsäksi, kun liikennekin samalla lisääntyi. Ajokortti ei käynyt, mutta esittelemistäni korteista hänelle kelpasi Kela-kortti, vaikka siinä ei ollutkaan valokuvaa. Yhdyshenkilömme Turussa ennusti tekstiviestissään pilvistä ja ukkoskuuroja myös lähipäiviksi koko Balkanin alueelle. Maassa tuntui olevan todellinen rakennusbuumi: joka puolella rakennettiin, kuljetettiin tai myytiin rakennustarvikkeita. YK:n sekä ulkomaiden rekisterissä olevia autoja oli huomattavan paljon. Skopjen liikenneruuhkaa. (alh.) Lounaalla Pristinassa. rekan nokalla vielä, kun kuski jo nosti kytkintä. Kaupunki itsessään ei meitä sykähdyttänyt
Serbiassa kerätään moottoritiemaksuja; kaikkiaan maksoimme niitä 12,50 euroa. Oli aika ajaa pois moottoritieltä ja etsiä majapaikka ennen pimeän tuloa. Illansuussa olimme päässeet mielestämme tarpeeksi pitkälle ja maisemakin miellytti. Pidemmän tauon pidimme Wolfgangseen rannalla St. Gilgenissä Mozartin ja Sound of Musicin maisemissa. Erityisesti tällä pohjoisella rajaseudulla on jatkuvaa kärhämää serbien ja albaanien välillä. Ero naapurimaihin oli huomattava. Mies naputti sormellaan Kosovon leimaa: Me emme hyväksy tätä leimaa Serbiassa. Wolfgangseeltä ajelimme hiljalleen kapeaa Strubklammin oikopolkua vuorikylien läpi Halleiniin. Joen rannan kylät olivat toinen toistaan idyllisempiä. Korkeiden vuorien ja kirkkaiden järvien koristama Salzkammergutin järvialue on tunnettua matkailualuetta ja turisteja oli riittämiin. Virkailija selasi passejamme Päivä 16 ja löysi Kosovon leiman. Seuraavalla kerralla... Takapenkkiläisen kenkiin oli päässyt vettä ja paikatkin olivat kangistuneet, joten ensimmäinen hotelli sai luvan kelvata. Serbia ei ole tunnustanut Kosovoa, vaan pitää sitä omana maakuntanaan. Pihakatoksessa höyrysivät suuret kuparipannut. Jono tuntui liikkuvan ripeästi, leima passiin ja seuraava. Monessa kylässä kirkko näytti olevan sortumispisteessä. Sadekin lakkasi sopivasti. Moottoritie loppui Novi Sadzin jälkeen ja jouduimme pujottelemaan tietöiden välissä. Iltayhdeksän aikaan lähestyimme Belgradia. Budapestin kehätiellä kohtasimme jälleen Tonavan, jota olimme ihailleet jo monessa maassa. Auttaisiko, jos leikkisi hiukan tyhmää ja kielitaidotonta. Vastasin myöntävästi ja samalla aloin luetella muitakin maita, joissa olimme käyneet. Olimme menossa Saksan puolelle Berchtesgadeniin, jossa sijaitsee Hitlerin kuuluisa Kotkanpesä. Päivä 17 32. Jatkoimme ajoa kohti pohjoista ja ylitimme taas Tonavan. Prokupljen vaiheilla taivas alkoi tummua ja pian olikin pakko pysähtyä sateensuojaan. Mies selasi passeja jatkaen kyselyä ja piti samansisältöisen luennon kuin tarkastuspisteen mieskin. Tulitteko Makedoniasta vai Bulgariasta. Kello yhdeltä saavuimme rajalle ja valmistauduimme selittämään puuttuvaa maahantuloleimaa. Nisissa käännyimme Balkania halkovalle moottoritielle ja sadekuuroista huolimatta päätimme ajaa iltaan saakka. Myönsin taas, seuraavalla kerralla olisimme huolellisempia. Tämän päivän ajosaldo oli 690 km, mihin mahtui peräti neljä pääkaupunkia! Tihkusateessa marssimme aamiaiselle alakerran ravintolaan. Tien varren kylät näyttivät rähjäisiltä. Kyltti osoitti hotellin olevan mäenrinteellä. Käännyimme sitä seuraten kohti länttä. Olimme ainoat 'vieraat', sillä muissa pöydissä kantaväestö jutteli ja pelasi korttia sen oloisena, että tässä ollaan tämän kylän yhteisessä olohuoneessa. Missä on Serbian maahantuloleima. Olimme ajaneet Belgradista 770 km, mutta silti teimme vielä pienen kunniakierroksen viereiselle mäelle, tämän kylän omaan linnaan, Schallaburgiin. Vanha kartanotyylinen hotelli oli viihtyisä ja sen alakerrassa oli perinteiseen tapaan sisustettu ravintola, mutta maksamamme 55 euroa saattoi olla liikaa varsinkin sikäläiseen hintatasoon suhteutettuna. Selvisimme maistamalla vain pikkutipan loukkaamatta ylpeän serbin tunteita. Käytännössä olimme kuitenkin ylittäneet rajan Serbiaan. Käännyimme maaseudun pikkuteille ja viihtyisä gasthaus (40 eur/yö) löytyi Anzendorfin kylästä. Aamiaisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ajaen Tonavan rantaa pitkin. Miten me pääsisimme ilman leimaa huomenna pois Serbiasta, kirjastokortillako. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kuten Itävallan alppimaisemissa kuuluukin. Kosovon ja Serbian raja-aluetta. (oik.) Serbialainen juomatehdas. ottaa asioista selvää etukäteen. Mies esitteli tehdastaan ja olisi mielellään tarjonnut maistiaisia. Tavaroita tutkittiin vain satunnaisesti. Eräässä maalaiskylässä keskellä ei-mitään seisoi neuvostotyylinen kolossi, harmaa kymmenkerroksinen betonitalo. Pysähdyimme tankkaamaan, mutta emme poikenneet minnekään, vaan jatkoimme Wienin ohi kohti Linziä. Koska maahantuloleimaa ei löytynyt, ei maastapoistumisleimaakaan herunut, vaan mies löi passit tiskiin ja me poistuimme kiireesti Unkarin puolelle. Kattiloiden ja putkien läpi kulkenut kirkas raki tipahteli astiaan siinä valmistui paikallista kotipolttoista hedelmäviinaa. Oletteko käyneet Kosovossa. Sen jälkeen oli ilo istua reilunkokoisen wienerschnitzelin ääreen Jägerhofin ravintolassa. Jono kasvoi takanamme. Taas vastasin myöntävästi; molemmissa oli oltu ja sen lisäksi... Olimme pitäneet taukoja tänään liikaakin, eikä matka ollut edennyt toivomallamme tavalla. Olimme EU:ssa, eikä kukaan enää kyselisi leimoja. Sekä Unkarissa että Itävallassa oli pakko maksaa tiemaksut, molemmissa 4,50 euroa
Kyllä siellä kelpasi nauttia maisemista ja kirkkaasta auringonpais- teesta; takapenkkiläisen mielestä alppimaisemat olivat tämän matkan 'sokeri pohjalla.' Seuraavaksi ajoimme Salzburgiin ja sieltä suuntasimme kohti koillista. Talo sijaitsee vajaan 1 900 m korkeudessa ja sieltä on upeat näköalat Salzburgiin, Alpeille ja Königseelle. 1938 ja toinen diktaattori Mussolini lahjoitti taloon komean marmoritakan. Teimme kävelykierroksen vanhassakaupungissa ja tungeksimme väkijoukon mukana Kaarlensillalla. Valitsemamme pikkutie oli todella mieleenpainuva kokemus. Kotkanpesään ei ole näkyvää opastusta, joka viittaisi tähän nimeen saati sitten Hitleriin. Königsee, Berchtesgaden. Kohdetta ei löydä, ellei tiedä, että sen nimi on Kehlsteinhaus. Iltamyöhällä oli pakko ottaa 50 euron hotelli, sillä tällä seudulla ei majataloissa tuntunut olevan tilaa. Kotimatkan vitsaus eli ajoväsymys oli iskenyt ja aloimme harkita vaihtoehtoa mennä laivalla Helsinkiin joko Saksasta tai Puolasta. Toisaalla yhden auton levyinen tie sukelsi pimeään tunneliin, jossa myöskään ei ollut tilaa kuin yhdelle kerrallaan. Kapea tie vuorenrinteellä oli elämys sinänsä. Välillä tie kulki syvän rotkon reunalla reunan yli kurottumalla saattoi nähdä alhaalla kiemurtavan joen. Edestakainen bussimatka vuorelle tutustumaan Kehlsteinhausin maisemiin maksoi 15,50 eur /henkilö. Hinnatkin olivat mielestämme kalliita etenkin kun päässälaskutaidoillaan ylpeillyt kuljettaja sattui vaihtamaan paikallista käteistä kiskurikurssiin. Yöksi asetuimme lähtöasemiin lähelle Tshekin rajaa. Edullisin laiva lähtisi tosin jo ylihuomenna, perjantaiaamuna klo 11 Puolan Gdyniasta; ehtisimmeköhän siihen? Lyhyen yön jälkeen olimme jo valmiiksi väsyneitä lähtiessämme kohti pohjoista. Tänään oli ajettu 550 km; osa siitä pieniä vuoriteitä. Prahan vanhakaupunki on erityisen kaunis. Bussien kääntöpaikalta johtaa vuoren sisälle 124 m pituinen tunneli hissin luo, joka vie vierailijat 124 m ylös Kehlsteinhausiin. Lounaan jälkeen olimme valmiit jättämään kaupungin taaksemme. (oik.) Kehlsteinhaus (Kotkanpesä). Vajaan 7 km aikana tie nousee yli 800 metriä. Talo ja sinne johtava tie rakennettiin Hitlerin 50-vuotislahjaksi v. Ruotsin tai Baltian läpiajo ei enää kiinnostanut. Kun matkan loppu häämöttää, alkavat pikkuasiatkin ärsyttää. Päivät 18 ja 19 33. Obersalzbergin kylän parkkipaikan lähistöltä lähtevät bussit ylös Kotkanpesään. Ajoimme reipasta vauhtia kohti Prahaa, jossa oli päivän ensimmäisen tauon paikka. Ymmärrettävät syyt löytyvät Saksan lähihistoriasta. Tähän aikaan vuodesta se oli kuitenkin valitettavasti täynnä turisteja
Oli tauon ja vahvan kahvin paikka! Nyt kyllä väsyttää. Yö oli musta ja sitten alkoi sataa, eikä se ollut mikään pikkusade. Alkoi tulla jo pimeä, kun ajoimme kaupungista kohti Puolan rajaa. Goretexhanskamme ovat sateella täysin turhat ja kuljettajalle ostettiinkin nyt kunnolliset puolalaiset kumikintaat. Pidimme taukoja usein, joimme kahvia ja kuivattelimme itseämme. (alh.) Berliinin muurilla. Berliiniin saapuessamme oli alkuilta ja laivamme lähtisi Puolasta jo aamupäivällä. Ylitimme rajan ja Szczecinin kohdalla torstai vaihtui perjantaiksi. Vieressä oli Trabant-puisto täynnä näitä eri tavoin maalattuja tai tuunattuja kulttimaineeseen nousseita pikkuautoja. Olimme jo lähellä Gdyniaa ja yritimme kuluttaa aikaa. Pyörän ketjujen äänekäs raksutus kertoi, että nekin olivat matkasta väsyneet. Olimme ajelleet pääsääntöisesti helteessä ja auringossa, mutta viimeinen yö olisi toisinto ajomatkan ensimmäisestä. Ihmettelimme myös Potsdamer Platzin tornitaloja, Holokaustin muistomerkkiä sekä Saksan hallintorakennuksia. Praha. Emme koskaan ehtineet käydä Itä-Saksassa, eikä se olisi enää mahdollistakaan, kun koko maata ei enää ole olemassa, mutta kuljettaja halusi kuitenkin nähdä Berliinin. Ennen aamunkoittoa söimme tien varren kahvilassa tukevat pihvit. Takana oli 1 150 kilometrin ajo Itävallan puolelta Itämeren rannalle. Nyt nukutti jo takapenkkiläistäkin, eikä ajaminen sateessa enää olisi maittanut. Ajo suuren kaupungin keskustaan ja sieltä taas pois kestää oman aikansa. Saksan tunnus, Brandenburger Tor voitonpatsaineen on sentään vanhempaa perua. Kovimpien ryöppyjen aikana etenimme kuuttakymppiä ja siinäkin tuntui olevan liikaa. Onnistuimme vielä eksymään etsiessämme oikeaa terminaalia sokkeloisesta Gdynian satamasta, mutta emmepä olleet 34. Saksan puolella pääsimme autobahnin vauhtiin, mutta sitten yhtäkkiä kuljettaja ajoikin liittymästä pois ja suoraan Dresdenin kansainvälisen lentokentän pihaan. Koko ydinkeskusta on rakennettu uudelleen ensin maailmansodan ja sitten muurin murtumisen (1989) jälkeen. Onneksi märän pimeyden keskellä loisti säännöllisin väliajoin odotettu majakka eli avoinna olevan yöhuoltamon valokyltti. Kuljettaja ihmetteli samaa, mutta kävi sitten hetkeksi pitkäkseen penkille kiitollisena tähänastisesta varjeluksesta. Mitä ihmettä me täällä teimme. Tauot katkaisivat mukavasti pimeää ja märkää matkantekoa. Gdyniaan saavuimme ennen aamukahdeksaa. Pysäköimme Hondan lähelle Berliinin muurin muistomerkkiä, josta saimme napattua ensimmäiset valokuvat. Hän oli vain kovin väsynyt; takapenkkiläinen huomasi ajotyylistä, että nyt oli kaikin keinoin pakko pitää kuljettaja hereillä. Emme siis ehtisi tutustua mihinkään syvällisemmin, mutta hyvä kun näkisimme edes jotain. Enää ei kiristäminen ja ketjuöljy auttaneet vaikka toisaalta olivathan kaksi vuotta vanhat ketjut rattaineen antaneet Transalpille kyytiä jo 35 maassa
Finnlinesin kyydillä matka alkaa rennosti: herkuttelet, lepäilet, saunot ja mietit vaikka tulevaa matkareittiäsi. Tervetuloa Finnlinesille! Lisätietoja: www.finnlines.com, passenger@finnlines.com tai puh. Seilaa leppoisasti laivoillamme Helsingistä Saksaan ja Puolaan. I Turku HELSINK TALLINNA VIRO RIIKA LIETTUA LATVIA Gdynia Siemiatycze BERLIINI PUOLA ainoita tyhmiä: terminaalia ja sen jälkeen lastauspaikkaa etsi näköjään useampikin autokunta. Meillä oli vielä viikko aikaa valmistautua tyttären häihin ja palautua sitä seuraavaan arkeen. Päivä 20 SAKSA PRAHA TSEKKI Berchtesgaden ITÄVALTA Rzeszow Ushorod UKRAINA SLOVAKIA MOLDOVA WIEN UNKARI BUDAPEST Turda CHISINAU Brasov Galati Odessa BELGRAD SERBIA Pristina (KOSOVO) ROMANIA MUSTAMER I SOFIA SKOPJE KREIKKA BULGARIA Varna Istanbul TURKKI MAKEDONIA 500 KM FINNLINES VIE LEPPOISASTI YLI ITÄMEREN moottoripyörä veloituksetta Saksan- ja Puolanreiteillä! SMOTOn jäsenille Hyppää prätkän selkään ja lähde löytöretkelle Itämeren eteläpuolelle. Hyvä niin; me hyödynsimme 18 tunnin laivamatkan nukkuen univelat pois. Automatkailijat pääsevät kätevästi kyydillämme myös Naantalista Kapellskäriin ja Malmöstä Travemündeen. Akut ladattuina on hyvä jatkaa matkaa MannerEuroopan mahtaviin metropoleihin ja pittoreskeihin pikkukyliin sekä Alppien serpentiinien kautta aina Välimerelle asti. 010 343 4500* * 8,21 snt/puh + 5,9 snt/min lankaverkosta tai 16,9 snt/min matkapuhelinverkosta. 35 29. Lauantaiaamuna saavuimme klo 7.00 Helsinkiin ja siitä suuntasimme kohti kotikaupunkiamme Turkua. Laivassa ei ollut mitään tekemistä tai nähtävää. Kolmen viikon kesäretkellämme olimme ajaneet 8 520 km ja käyneet 19 maassa, joissa oli nähty ja koettu paljon. Onneksi olimme syöneet Puolassa, sillä laivan ainoan kahvilan tarjottavat oli jo myyty
Pietarin ohitustiellä ohittajia riitti, mutta kaupungin jälkeen meno rauhoittui. Venäjä. Parikkalassa Naukkarisen Jamin puolen vuoden Afrikanreissun kokemuk- Koeajo sella pitämä Yamahan tekniikkabriiffi oli niin perinpohjainen, että meni pitkälle seuraavaan iltapäivään, ennen kuin matkaa päästiin jatkamaan. Pahin kaikista on tietysti Valko-Venäjä. Byrokraattis-tekninen säätäminen vei kolme päivää. Rajanylitys Imatralla sujui kivuttomasti. Onneksi Minna oli ennen koeajon alkua istunut moottoripyörän kyydissä jo kolmattasataa kilometriä. Miten hurjaa Venäjällä oli ja mille näytti Krim kesällä 2011? 36 Moottoripyörän osto Saksasta on kuin se kuuluisa saparohännän omistusoikeuden vaihto. Kun Tenere lähti kiltisti käyntiin eikä aikaa ollut tuhlattavaksi, niin nimi paperiin, eurot jonoon ja pyörä pakuun. Ennen Terijokea löytyi siisti motelli, johon pakenimme sivulaukkuja hipovia ohittelijoita. Venäjä, Venäjä ja Venäjä! Teksti ja kuvat: Rami Syed Venäjällä on huonot tiet, rikollisia rosvoja ja ainakin yhtä rikollisia poliiseja! Miten Iso-Venäjä eroaa Ukrainasta eli Vähä-Venäjästä. Viipurin jälkeen hämärä alkoi laskeutua, ja Suomen puolellakin pari kertaa pohjannut takajousitus vaati kiristystä. Aikanaan Krimillä kävi suomalaisia pakettimatkoillakin. Vaikutti kuitenkin siltä, että Tenerellä uskaltaa lähteä pidemmällekin reissulle. Seuraava kuukausi meni työmatkalla, joten reissuun päästiin vasta, kun pyörä oli tullattu, kilvet ja green card noudettu, laukut asennettu, rengas ja öljyt vaihdettu
Pesuvadin kokoiset reiät asvaltissa ja varastetut viemärinkannet ovat ainakin läntisellä Venäjällä historiaa, mutta urat, satunnaiset terävät kuopat ja muiden tiellä liikkujien suuret nopeuserot vaativat pysymään koko ajan hereillä. Voitto täytyy kai maksimoida vähien yöpyjien kustannuksella. Turisteja ei parveile ja majoituspalvelut on suunnattu liikematkustajille. Novgorodissa hotellivirkailija puhui mainiota englantia, huone oli siisti ja pyörä saatiin takapihalle vartioituun parkkiin. Heinäkuussa 1943 yli kaksi miljoonaa miestä, tuhansia panssarivaunuja ja lentokoneita moukaroi toisiaan, kun saksalaiset yrittivät oikaista rintamalinjassa Kurskin Kurskin mutka 37. Tiukimpaan asentoonsakaan kiristettynä Teneren takajousitus pohjasi suurimmissa kuopissa. Kun Tverin jälkeen käännyimme Moskovan uloimmalle kehätielle, liikenne väheni ja tienpinta parani. Oka-joen takana peltoaukeat suurenivat ja kylät muuttuivat vauraamman näköisiksi. (vas.) Asovanmeren suolaa. Siunaus. Mökkien päädyt olivat tielle päin ja puuleikkauksin koristeltu. Venäjän hintataso muuten laski neljänneksellä, kun aloimme käyttää oikeaa valuuttakurssia... Toiset olivat enemmän ja toiset vähemmän kallellaan. Päätimme kääntyä Kurskin suuntaan ja keskittyä Krimin niemimaahan, josta löytyy pieneltä alueelta meri, kaupunkeja, historiaa, vuoristoja ja tietysti vuoristoteitä. Rekkoja: uusia ja vanhoja, Euroopassa, Amerikassa, Neuvostoliitossa ja Kiinassa valmistettuja Pietarin ja Moskovan välisellä valtatiellä on valtava rekkaliikenne. Tulassa tutkimme karttaa ja teimme lopullisen reittisuunnitelman. Metsien keskellä tienvarressa oli silloin tällöin nauhamaisia kyliä, harmaan sävyjä ja kirkkaita värejä. Venäläisten ensimmäinen pääkaupunki teki vaikutuksen siisteydellään ja kauneudellaan. (ylh.) Liikennettä Moskovan tiellä. (oik.) Novgrodin Kreml. Majoitus tavallisessa venäläisessä kaupungissa, kuten Tulassa, on yllättävän kallista. Iltakävelyllä Kremliin ja Olhavanjoen yli Jaroslavin puolelle, ikivanhan näköisten kirkkojen keskelle, oli vaikea uskoa, että kaikki oli ammuttu tuusan nuuskaksi toisessa maailmansodassa. Sotsi, Odessa ja kilometrihulluus päätettiin lopullisesti unohtaa
Maaseudun taajamissa aika tuntui pysähtyneen. Sillä kertaa, kun ajoin vaistolla, tuli parikymmentä kilometriä ylimääräistä suuntaansa. Ukrainasta Venäjälle päin jonot olivat ihan toista luokkaa. Esineistö on lähinnä taistelutantereelta löytynyttä rojua ja kaikki informaatio venäjäksi. Aurinkosuihku. Venäjältä poistuminen sujui yhtä sukkelasti kuin sinne saapuminen Imatralla. Niinpä sitten melkein joka kylällä ihmeteltiin armottomassa auringon paahteessa, minkä liiterin nurkalta tie jatkuu seuraavaan kylään. Neuvostoaikaisista stalovajoista saa lämmintä ruokaa lounasaikaan. Valitsimme sellaisen, jossa oli uimaallas. Kännykän navigaattori olisi ollut muuten ihan kelpo laite, mutta akku ei kestänyt koko päivää ja satelliittien löytäminen kesti harmittavan kauan puhelimen käynnistyksen jälkeen. paperimme tutkittavakseen. kohdalla olleen mutkan. Ravintolaa helpompi paikka asioida on ruokala, stalovaja, jossa voi sormella osoittaa haluamansa annoksen. Kerrostalot reunustivat leveitä bulevardeja, tankit vartioivat sotamuistomerkkejä ja julkisten rakennusten laatoitetut pihat kasvoivat heinää. Kurskin taistelun muistomerkki on noin sadan kilometrin päässä kaupungin eteläpuolella. Kaikkiaan ylitys kesti pari tuntia. Auringonkukkapeltoja riitti kilometri toisensa jälkeen. Jos venäjän kieli ei luista, kannattaa kuitenkin opiskella kyrilliset aakkoset ja venäläisen ravintolan ruokalista. Neuvostoliitto kärsi karmeat miestappiot, mutta voitti taistelun ja aloitti vastahyökkäyksen. Englantia ei täälläkään puhuttu, mutta altaan reunalla nautittu iltapala toi lomatunnelmaa hikisten ja pakokaasun makuisten kilometrien jälkeen. Monumentin jalustassa on museo, jonka kiinnostavinta antia olivat valokuvat, propagandajulisteet ja kellarin viileys. Rajavartijaa ilmeisesti huvitti, kun haimme röyhkeästi katoksen alta suojaa porottavalta auringolta, ja hän komensi Minnan takaisin kanttikiven päälle istumaan otettuaan Ukraina 38. Ruokakaan ei vaikuttanut kovin tuoreelta. Opasteita eikä tienviittoja ollut. Asfaltti oli uutta, ja miehet raivasivat pusikkoa, joka reunustaa maanteitä suuressa osassa entistä Neuvostoliittoa. Kurskin keskusta on stalinistis-mahtailevan arkkitehtuurin helmi. Jos teiden kuntoa ja yleistä siisteyttä oli vähän kummasteltu Venäjällä, niin Ukraina pisti pykälän paremmaksi. Kaksitoista kaistaa imi autoja hyvää vauhtia ulos Venäjältä, ja jono kertyi rajaasemien väliin, vaikka Ukrainaan ei tarvinnut edes tehdä tulliselvitystä. Maksukuittia vastaan sai avaimen kerrospalvelijalta, eikä huoneisto todellakaan ollut pettymys: neljä huonetta, lautaparketti, petsatut kalusteet, upottava sänky ja sota-aiheiset maalaukset kuuluivat 50 euron hintaan. Pizzalautasen kokoiset auringonkukat olivat nyrjäyttäneet niskansa oman painonsa alla. Uudemmissa mikrouunien rivistö tiskin takana hurisee jopa ympäri vuorokauden. Reissuun lähdettiin sen verran kiireellä, ettei virran ulosoton rakentamista ehtinyt edes haaveilla. Saslikki on saslikkia, borssi borssia ja pelmenit pelmeneitä ympäri entisen Neuvostoliiton. Ihan kelvotonta sekään ei ollut, jousitus nieli pienet päällystevauriot kiukuttelematta. Stalinistista arkkitehtuuria Kurskissa. Aamiaisbaarin sisustus oli uusittu kahdeksankymmentäluvulla: peiliä, kromia ja metallinhohtosinistä. Hotellin kymmenettä metriä korkea aula houkutteli näkemään huoneet, joten intin meille yöpaikan. Kartta kertoi, että Harkovasta Zaporizzjaan oli mahdollista valita pienempi tie valtatien sijasta. Pieniä majataloja oli niin tiheässä, että ensimmäistä kertaa oli vara valita. Viktorin melonikauppa. Aikamatka Ikuinen tuli Kurskin taistelun muistoksi. Hotelli Tsentralskajan vastaanottovirkailija ei ollut erityisen innostunut ottamaan meitä asiakkaikseen, vaan yritti käännyttää meidät läheiseen Inturistiin ilmeisesti ulkomaalaisten rekisteröinnissä oli liikaa vaivaa. Siivousintoa selittää se, että Harkova on eräs ensi kesän jalkapallon EM-kisojen järjestäjistä
Neuvostolainen kaupunkisuunnittelija oli aikanaan asettanut sataman ja junaradan tärkeysjärjestyksessä tällaisten toiveiden edelle, lähimmiltä hotelleilta rantaan oli toista sataa metriä. Lomalaisilla näytti olevan kiire palaa auringossa. veena oli löytää Feodosiasta hotelli, josta voisi kipaista suoraan rannalle ja uimaan. Hellettä helpotti pysähtyminen vesimelonikauppaan. Sekä lähes rajattomat varustelumahdolisuudet mm. dosian sydän hakkasi teknobiitin tahtiin ja sai voimansa pikaruuasta. Kadulla voi poseerata riikinkukkojen, söpöjen koirien, apinoiden, kotkien Vomakkaampi ja kevyempi Kun allasi on BMW R 1200 GS, olet valmis kohtaamaan kaikki haasteet. Huoltamon pihalla halutti hahmotella kameran kennolle huikeita kuvakulmia nääntyneestä moottoripyörämatkaajasta kypärä päässään selin makuulla auringonkukkameren rannalla, mutta maltoin mieleni. Nimestään huolimatta Hotelli Astoria ei ollut kallis. Myös naapurin betonihirviö oli omaperäisesti nimeltään Astoria. Feo- Sähköä Feodosiassa. 20 600,00 +tk. vuotta. Ensimmäinen merkki Mustastamerestä olivat valkoiset suolalaguunit ja viileähkö tuuli. Venäjällä ja Ukrainassa tienvarret ovat markkinapaikkoja, joista voi ostaa paikkakunnan tuotteita: pohjoisessa perunoita, sieniä ja marjoja, etelää kohden sipuleita, omenoita, kurpitsoja, hunajaa, maissintähkiä, kuivattua kalaa ja lähes mitä vain. Asema-aukion pronssinen Lenin tuntui olevan ainoa, joka ehti seisoa kädet taskussa. Neljä venttiiliä/sylinteri antaa tälle vahvalle nelitahtikoneelle tasaisen, harmonisen väännön ja entistä dynaamisemmat ominaisuudet. Loppusuoralla, päätien ja huoltoaseman jo häämöttäessä, salakavala rooppi pääsi livahtamaan huomiokyvyn ja jousituksen läpi suoraan häntäluun kautta selkäytimeen. Krimin lähestyessä liikenne kävi koko ajan holtittomammaksi, lomalaisillahan on tunnetusti aina kiire. Voimanlähteenä on vahva, ketterä boxer-moottori. elekroninen Enduro ESA -jousitus. suositushinta alk. Suoraan pellolta haettu meloni maksoi kuusi gryvnaa, kuutisenkymmentä senttiä. Pitkä päivä huonolla teillä yhdistettynä huolestuttavan alhaalla roikkuvaan bensamittarin viisariin sai kommunikoinnin takaistuimen suunnasta pelottavan vähäiseksi. HaaFeodosia Kaasua Feodosiassa. Vanhan ajan hotelli oli viihtyisä, mutta iltapäivän aurinkoa kohti olevat suuret ikkunat tekivät huoneesta saunan. Sieltä löytyi huone puoleen hintaan (20e/yö), huonokuntoisempi ja meluisan rantakadun puolella, mutta nurkkahuoneessa oli parveke ja mahdollisuus läpivetoon. Uusi DOHC-sylinterinkansi on alan teknisen kehityksen huippua. Feodosiassa ja muuallakin Krimillä turistien huvi on kuvauttaa itsensä lavasteissa tsaarin aikaisiin vaatteisiin pukeutuneena. Entistä suurempi 81 kW (110 hv) teho ja huippuluokan 120 Nm vääntö kierrosnopeudella 6 000 r/min takaavat upeat ajokokemukset kaikissa olosuhteissa. Junat toivat ja veivät lomalaisia
Kartan mukaan Alushtan ja Jaltan välillä oli kaksi reittiä. Puistoon tutustuminen aloitettiin ukrainankielisellä luonnontieteiden oppitunnilla museossa. Aamulla oli satanut, ilma oli kosteaa ja katajan tuoksuista. Kun luonto on muovannut kivestä jättimäisen ihmisen pään ja muita ruumiinosia, ei ole vaikea kuvitella, miksi Kara Dag -vuoria on pidetty pyhinä. Novi Svitin jälkeen alkoi lysti! Tie kiemurteli rehevän kasvillisuuden seassa ylös vuorille, josta se sukelsi alas viinitarhojen läpi ja hipoi merenrantaa. Tie oli paikoin pomppuista ja asvaltti karkeaa, mutta serpentiinit juuri sopivan jyrkkiä Tenerellä kanttailuun. Pieniä merenrantakyliä katseltiin sillä silmällä, mutta "seuraavaa", johon päätimme jäädä yöksi, ei löytynytkään, vaan alkoi reilun kymmenen kilometrin vuoristorata-ajelu, joka päättyi Alushtan kaupunkiin. Emme päässeet syheröä kovinkaan pitkälle, kun vastaan 40. Pienempi oli villin näköinen syherö vuorilla. Luontopolun pää oli niin hyvin piilotettu, että meni reilu tunti, ennen kuin löysimme kansallispuiston rajalle. Krimin rantatie. ja haukkojen tai enkelien ja pirujen kanssa tai vaikka moottoripyörän selässä. Kara-Dagin risteyksen jälkeen tie oli laiskasti mutkittelevaa. Maisemat seitsemän Mustat vuoret kilometrin patikkapolulla olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset. Illaksi palasimme vielä nauttimaan Feodosian teknojytkeestä, PlayStationbaareista, huvipuistosta, matkamuistokioskeista ja likaviemärin mustaamasta merestä, mutta aamulla jatkoimme matkaa. Siellä puistonvartija komensi kääntymään takaisin ja liittymään opastetulle kierrokselle omin päin puistoon ei ole asiaa. Korkeimmilla paikoilla Rantatie näkyi vain harmaata kalliota tai kulottunutta heinää, mutta kohta Mustameri taas kimmelsi kirkkaan sinisenä edessä
Hirvittäviä oloja kauhistuneet brittinaiset alkoivat kutoa kasvot peittäviä myssyjä Balaklavan sotilaille. (ylh.) Ässä-mutka. Elokuun auringossa ei villamyssyä tarvinnut. Sota oli ensimmäinen, josta lehdistö pääsi kertomaan suoraan suurelle yleisölle. Vuorenpeikko samoissa maisemissa. 41. Minna jäi rannalle polttamaan nahkansa. Kaanin palatsilla turistibussit laskivat laumansa vapaaksi ja baarien sisäänheittäjillä riitti hommia. Kernipuvut vaihtuivat ennätysajassa uimapukuihin ja saappaat sandaaleihin. Päätimme jättää Jaltan väliin. Ennen kaupunkia liikenne pysähtyi ja ohitimme useamman kilometrin jonon oikealta puolen. Palatsin tarkastaminen Kolme kohdetta kerralla Retkellä Kara Dagissa. Sukellusvenelaituri Balaklavassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suuri osa Krimille palanneista tataareista on asettunut Bahtsisaraihin. Tie oli ohittelijoiden urheudesta riippuen 2-4-kaistainen ja ruuhkainen. Balaklavan viilein (15°C) nähtävyys veti lippuluukulle pitkät jonot. Ero Feodosian kuhinaan oli valtava. Toistaiseksi ensin mainitut voittavat koossa, mutta hinnaltaan jälkimmäiset taitavat jo olla ykkösiä. 70 eurolla sai täyshoidon, eikä rannalle ollut pitkä matka. Leirintäalue oli harmittavan kaukana merestä. Jättiläishotellien väliin jääneen alueen vanhimmille leiripaikoille oli parinkymmenen vuoden aikana siirretty vanhoja junanvaunuja ja rakennettu pieniä mökkejäkin, mutta nuoriso ja hippivanhukset asuivat rannalla teltoissa tai heräilivät makuupusseistaan pienen rantabaarin terassilta. Sevastopolin ohi Krimin tataarien entiseen pääkaupunkiin Bahtsisaraihin päästiin mainiota kanjonin pohjalla kulkevaa tietä myöten. Parin päivän loikoilun jälkeen lähdin polttamaan bensaa seudun mutkateille. Iltapäivän aurinko paahtoi kuumasti, tie näytti kääntyvän korkeammalle vuorenrinteelle ja meri jäävän yhä kauemmas, kun alaspäin osoittavassa viitassa luki "kemping" kuin tilauksesta. Vartijat malttoivat keskeyttää kaljan juonnin siksi aikaa, että soittivat hotellille. Paratiisi Tilaa oli ja puomi aukeni. Suljettujen porttien ja nuorison leirikeskuksen jälkeen tie päättyi parkkipaikkaan, hotellin mainoskylttiin ja puomiin. Kypärähupun englanninkielinen nimi, balaclava, juontaa juurensa Krimin sotaan ja Balaklavan kylään, jossa Britannian laivasto paleli talven 1854. Oli ihan pakko lähteä tarkistamaan, löytyisikö alempaa majoitusta. Kirkas meri, jyrkät vuorenseinät ja hiljaisuus tekivät rannasta lähes paratiisimaisen. Asvalttikäärme luikerteli alas metsän raoista kurkkivaa merta kohti. Rantaelämään kyllästyy ennemmin tai myöhemmin. Isä Aurinkoinen tuomitsi suuren isänmaallisen sodan jälkeen koko turkinsukuisen tataarikansan vehkeilystä saksalaisten kanssa karkotettavaksi Keski-Aasiaan. Aamiaispöydästä seurasimme delfiiniparven telmimistä. tuli kansallispuiston merkki, paljon kyrillistä tekstiä ja ajo kielletty -merkki. Vuoren sisään louhitussa sukellusvenetukikohdassa sai rahoilleen vastinetta, vaikkei museon näyttely ummikolle kummoinen ollutkaan. Kun paikallisetkin tottelivat kieltoa ja kääntyivät ympäri, jouduimme luovuttamaan ja ajamaan valtatietä Jaltalle. Alhaalla näkyi hiekkarantainen lahti ja kalliolta siihen hyppiviä ihmisiä. Heti sen jälkeen kääntyi jyrkkä ja louhikkoinen ura jyrkästi alaspäin. Hotelli oli pieni, paremminkin majatalo. Nykyään Balaklavan lahden laitureissa kelluvat Ukrainan laivaston ja oligarkkien alukset. Kalkkikiven vihreäksi värjäämät lammet ja kummallisen muotoiset kalliot maustoivat maisemaa. Reilun viikon Krimin loman jälkeen täytyi etupyörä kääntää pohjoista kohti. On siinä ollut Berliiniä valloittamasta tulleilla tataarisotilailla ihmettelemistä, kun kotiutusjuna on pyyhkäissyt 3000 kilometriä kodin ohi
Chufut Kale. Ajourat Chufut Kalessa. Tuntuu, että reissu on jo ohi, vaikka tietä riittää eikä vielä ole edes kiire. Opaskirjan mukaan mannertenvälisten strategisten ydinaseiden museo oli hankala löytää, ja kuten muutkin Venäjän ja Ukrainan museot, vähän turhauttavaa kielitaidottomalle. Viimeiset asukkaat, karaiimit hylkäsivät kaupungin 1800-luvulla. Vastarinteellä näkyi kallionkielekkeiden alle rakennettuja taloja ja yläpuolella kallioon hakattuja luostarin ikkunoita. Luostarin pihalla huivikauppa kävi kiivaana; minihameiset tytöt kietoivat polvet pettäviä kankaita Kastelulaite. 42. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Pervomaiskojesta opasSaatana Uspenskin luostari. Vuoren seinämään hakatun luostarin todellinen koko kävi ilmi postikortin kuvasta, joka oli otettu laakson toiselta puolen. Kotimatkan aloitus on aina jotenkin haikeaa. Polku luostarille kulki kanjonin toisen rinteen puolessa välissä. Matka eteni kumpuilevassa maisemassa, mielikuvien rannattomia aroja ei reitille osunut. Pöytämäisen vuoren laelle, osin maan alle ja kallioseiniin on vuosisatojen kuluessa rakennettu linnoituskaupunki, Chufut-Kale. Mummot sekä ryökäleen näköiset nuoret miehet nahkatakeissa ja Adidas-verkkareissa tekivät kilvan ristinmerkkejä. jäi pikaiseen pihakierrokseen, koska parin kilometrin päässä oleva Uspenskin luolaluostari vaikutti mielenkiintoisemmalta. Turistit ja pyhiinvaeltajat pääsivät vain matalaan luolakirkkoon. vyötäisilleen. Bahtsisarain kolmas nähtävyys on laakson perällä, muutaman kilometrin päässä luostarista. Suuret lintuparvet olivat niiden kimpussa. Reilun viikon aikana Ukrainan loputtoman tuntuiset auringonkukkapellot olivat kypsyneet ruskehtaviksi
Suoja painaa ainoastaan 710 grammaa ja sopii joustavuutensa ansiosta loistavasti ajotakin/-puvun alle. Paikalla oli hollantilaispariskunta, jolle matkatoimisto oli hommannut englanninkielisen oppaan. Museon pihalla oli näytillä täysperävaunuyhdistelmän kokoisen mustanpuhuvan Saatanan kuoret. Yhdessä siiloista oli 12 kerroksinen komentokeskus, kuin avaruusasema, eristettynä muusta maailmasta. Muistomerkki oli pysytetty onnettomuuksissa kuolleille motoristeille. Asiakaspalvelu: *075-326 5000 *075- alkuiset numerot 0,134 /minuutti +pvm/mpm. Satuimme paikalle sopivasti, ja meidät työnnettiin samalle kierrokselle. Seitsemänkymmentäluvulla rakennetun tukikohdan ympärillä oli ollut toistakymmentä siiloa, joissa SS-18 Satan-ohjukset olivat vaanineet kohteitaan Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ohjukset on siirretty Venäjälle, jossa samanlaisia tukikohtia on edelleen operatiivisessa käytössä. Gore-Tex-kalvo. Uutuus ! DEFENDER B&C EVO SELKÄ-JA RINTASUOJA Yhden koon CE-hyväksytty selkä-/rintasuoja Spidiltä. Esikuvana on toiminut ylistetty Cayenne Pro ajoasu, josta on tehty kevyempi, vahvempi ja ennen kaikkea vieläkin turvallisempi. Valtava vesiputousten ja siirtolohkareiden keskelle rakennettu yli 500 puulajin puisto on äänestetty Ukrainan kauneimmaksi. Illalla vastapainoa ydinaseille antoi Sofian puisto Umanissa. Muistutus motoristeille. 429,- LEGACY TAKKI/HOUSUT teessa luki "POKETA...", enempää en ehtinyt tavata, u-käännös! Pitihän niitä raketteja ainakin vilkaista. Ukrainan museo on siis aikamoinen piikki karhun takalistossa. Istuvuus on kuin tehty suomalaisille. Yhtä vaille kaikki siilot on tuhottu Ukrainan itsenäistymisen jälkeen. Pituus: 55cm Leveys: 28cm 169,- - Kaikki kaksipyöräisiin www.stormmotor. Turku Lukkosepänkatu 4 Helsinki Ruosilankuja 3 Tampere Palmrothintie 2 Oulu Limingantie 2 Lahti Tupalankatu 3 www.stormmotor. Rintasuoja irrotettavissa. Säätä et voi valita 429,Suuri Saatana SS18. - VARUSTEET VOIT! 629,- 329,Komentobunkkerin pienoismalli. Pylvään ympärille ja läheiseen muuriin oli kiinnitetty pieniä metallilaattoja, joihin oli kaiverrettu nimiä ja yleensä murheellisen lähellä toisiaan olleita syntymä- ja kuolinaikoja. Muistutus Huippulaadukas ja mahtavilla ominaisuuksilla varustettu Gore-Tex ajoasu. Takin värinä myös musta/harmaa. Helppo käyttää jokapäiväisessä ajossa. Vaikka entinen Neuvostoliitto on täynnä viitta liehuten juoksevia sotilaita, sormi pystyssä paasaavia Lenineitä ja kaupunkien mahtavuutta ylistäviä monumentteja, Kiovan eteläpuolella kymmenen metrin korkeudessa kädet levällään maata kohti syöksyvä moottoripyöräilijä pysäytti. Myös naisten koot (naisten takki vain musta/harmaa). DEFENDER TAKKI/HOUSUT Testimenestys maailmalla ja syykin on selvä. Nuori nainen tulitti faktoja hyvällä englannin kielellä ja konetuliaseen nopeudella. E-Mail: info@stormmotor
Muutaman kymmenen metrin päässä tunnelin seinään hakatuilla hyllyillä oli koristeltuja tyhjiä ruumisarkkuja. "Crazy country", totesi mies Neuvostoliitosta. Tunneleihin ei ollut opasteita, mutta opaskirjan kartan avulla löytyi kappeli, jonka eteisessä myytiin vahakynttilöitä. Retki Tsernobyl-museoon sopi seuraavan aamun mielentilaan mainosti. Kiovassa toimivaan museoon oli rakennettu vaikuttava näyttely dokumenttien, henkilökuvien ja modernin taiteen avulla onnettomuudesta, pelastustoimista ja seurauksista. Viranomaiset kielsivät villiintymään päässeen turismin tuhoutuneen ydinvoimalan suojavyöhykkeelle aikaisemmin kesällä. Kun emme osanneet vastata, hän juoksutti 44. Lavran luostarialue on Venäjän ortodoksisen kirkon pyhin paikka, jonka vanhimmat osat ovat 1000-luvulla kaivetut tunnelit ja maanalaiset kirkot. Virkavalta muuten ei kiinnostunut meistä kertaakaan koko matkan aikana! Ukrainan pääkaupungissa lykästi hotellin lähin baari oli nimeltään Route 66! Moottorihenkisen ravintolan listalta löytyi alkupaloiksi savustettuja siankorvia, mutta pääruuaksi valitsimme mainiot hampurilaiset ja palanpainikkeeksi paikallisen pienpanimon oluet. Seuraavan kulman takana oli nuori munkki, joka lausui ilmeisesti uskontunnustuksen alkuosan tai jotain vastaavaa. Vakuutuksia myynyt mies kertoi isovanhempiensa olleen Kiova Hopot & Co. kotoisin Lahdesta. Kynttilöidensä valossa vaeltavat ihmiset suutelivat arkkuja ja tekivät ristinmerkkejä. Lavran luostarialueen kultaiset kupolit ja Rodina Mat, Kiova. Paikka oli liikennemiliisin tarkastuspisteen yhteydessä, ja epäselväksi jäi, kuka muistomerkin oli pystyttänyt. Ennen lähetystöön menoa pitää hankkia pakollinen parin euron terveysvakuutus. Hengenravinnosta vastasi huima psychobilly / neo-swing / surf / rhytm´n´blues orkesteri Hobot&Co. Idästä, Dneprin yli katsottuna, Kiovan siluettia hallitsevat Lavran kultaiset kupolit ja Rodina Mat, 60 metriä korkea kiiltävä soturinainen museon katolla. Valko-Venäjän viranomaiset eivät hyväksy ulkomaisten vakuutusyhtiöiden matkavakuutuksia. Tehokasta liikennevalistusta joka tapauksessa. Kappelissa oli pieni ovi, jonka takaa kapeat portaat laskeutuivat pimeyteen. Kun Valko-Venäjän läpikulkuviisumin hankkiminen pikana Suomesta kestää melkein viikon ja maksaa 110 euroa, Kiovasta sen saa parissa tunnissa neljällä kympillä. Sieltä heidän polkunsa olivat kulkeneet Neuvosto-Karjalaan, sieltä Stalinin aikana Siperiaan ja lopulta Ukrainaan
Viljandin peltojen halki mutkittelevan tien jälkeen sitten istuttiinkin Tallinnan Lost Continentissa viron ja englanninkielisen puheen sorinassa ja ihmeteltiin, että joko se reissu loppui. Ylitys kesti jonotuksineen neljä tuntia. Lisää kuvia www.easy-rider.fi/krim Baltiaan tai vielä pidemmälle? Eckerö Line tarjoaa kaksi päivittäistä lähtöä Helsingistä ja Tallinnasta, edulliset reittiliput sekä S-Etukortilla Bonusta matkoista ja laivaostoksista. Rumien puhumisesta voi joutua vankilaan. Rezeknen hotellissa siisteys, henkilökunnan kielitaito ja palvelualttius olivat kuitenkin ihan toista, mihin reilun kolmen viikon reissulla oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta totuttu. Tshernobylin likvidoijia. Dneprin pato. meidät kaavun helmat hulmuten takaisin kappeliin. Kerrostalot ja vanhat kuorma-autot olivat hyvässä maalissa. Viimeisellä huoltoasemalla ennen rajaa pää sekosi suurista seteleistä. Entisistä kolhooseista on tehty valtionyhtiöitä. Ja vaikka huoltoasemalla oli enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita, kassa ei ehtinyt rahastaa, koska Venäjän ruplien ja eurojen sarjanumeroiden kirjaaminen ruutuvihkoon oli tärkeämpää. Rakennukset ja pellot olivat hyvässä kunnossa, metsän reunassa saattoi tosin olla radioaktiivisuudesta varoittava merkki. Tunteet kävivät kuumina, ja kun niitä viilentämään marssi pari sataa mellakkapoliisia, päättelimme, että on nukkumaanmenoaika. Tie oli hyvää ja liikennettä vähän. Radioaktiivisuutta lukuun ottamatta Valko-Venäjällä oli siistiä. Kuusikymmentä prosenttia Tsernobylin laskeumasta satoi Valko-Venäjälle. Kyse oli kuitenkin mielenosoituksista entisen pääministerin Julija Timosenkon vangitsemista vastaan ja sen puolesta. Latvian takamaat vaikuttivat hylätymmiltä ja ränsistyneemmiltä kuin Valko-Venäjän maaseutu. Ylitys Schengen-alueelle kävi nopeasti. Valko-Venäjän ja Latvian rajan lähestymisen huomasi kilometrien mittaisesta rekkajonosta. www.eckeroline. 45. Bensa maksoi 66 eurosenttiä, ja kun rahaa oli yli 20 tonnia ruplissa, päätettiin ensin syödä, sitten tankata ja ostaa lopuilla vaikka vodkaa. Valko-Venäjän rajalla olimme puolilta päivin. 06000 4300 (1,64 /puhelu+pvm/mpm) varaamatka.eckeroline. Bonusta kaikista matkoista ja laivaostoksista. Aamulla kun lähdimme jatkamaan matkaa, mielenosoittajat olivat poissa, mutta poliisit partioivat ja osa kaduista oli suljettu liikenteeltä. Maaseututaajamien kasvimaat olivat hyvin hoidettuja, haikarat pesivät talojen katoilla ja sähkötolpissa. Tunnelit oli ilmeisesti tarkoitettu vain pyhiinvaeltajille. Näyttikö Neuvostoliitossa tältä. Rajan takaa avautui parinkymmenen kilometrin mittainen suora. Aloita matkasi osoitteessa varaamatka.eckeroline. Matkamyynti puh. Kaupungissa kymmenet roskien kerääjät olivat liikkeellä kukonlaulun aikaan. Saastuneet alueet on nimetty säteilyekologisiksi suojelualueiksi, eikä niitä ole sen kummemmin eristetty. Ravintolassa oli sähkökatko, joten kahvit jäivät keittämättä. Pienin seteli, jonka automaatista saa, on 10 000 ruplaa eli 1,30 euroa. Liput liehuivat ja kaiuttimet toitottivat totuutta, jonka vastapuolen ämyrit peittivät alleen. Kiovan keskustassa vaalikampanjat vaikuttivat olevan täydessä käynnissä. Henkilöautoja rajalla oli vain Baltia Valko-Venäjä kaksi. Onneksi venäjän ruplat kelpasivat, muuten olisi kai jouduttu tiskaamaan
Moottorin jäähdytysnesteen ja öljyn tasot pysyivät kohdallaan ilman lisäyksiä. Vähän huoltotoimia Syksyllä tehtiin Kuvan Moottoripalvelussa Jyväskylässä pyörään vuosihuolto ja samalla, hieman etuajassa, 10 000 km:n huolto. En koputa puuta, sillä en ole taikauskoinen. Ehkä siihen vaikutti automaattinen, jatkuva voitelu. Vikoja ei ole ollut. ahdessa ajokaudessa Bemarin matkamittariin kertyi 9464 km. F 650 GS toimi luotettavasti: ei yhtään toimintahäiriötä. Asiat koskevat useimpia moottoripyöriä melkein merkistä riippumatta. Museo-Bemari ei paljon huolta aiheuttanut: sytytyksen ajoituksen laitoin kohdalleen ennen Latviaan Kuurinmaan kierrokselle lähtöä stroboskooppia apuna käyttäen, ja reissun aikana piti äänenvaimentimen kiinnitystä pakoputkeen kiristää sekä lisätä moottoriin öljyä. BMW F 650 GS:n kustomointia, osa 6. Ketjuista, valoista ja muista heikkouksista Veijo Saano Varustelusarjan viimeisessä osassa juttua tulee ketjujen automaattivoitelusta sekä vähän myös valoista ja sähköistä. Toisin kuin isossa GS:ssä ja vanhassa R27:ssä, F 650 GS:n toisioveto on avoimella ketjulla. Ensin kuitenkin GS-Bemaria koskevia käyttökokemuksia. GS:n matkamittariin kertyi vajaan kahden ajokauden aikana 9464 km. Hintaa toimelle tuli tarvikkeineen ja öljyineen kohtuulliset 198 euroa. Kesän 2011 aikana ajoin Bemarilla vain 5189 km. Kaksisylinterisen, 798-kuutioisen F 650 GS:n polttoaineen kulutus oli samaa tasoa kuin pienten yksisylinteristen museopyörienkin, keskimäärin 4,25 litraa / 100 km. Jotta ketjun saisi säilymään kitisemättömänä ja pintaruosteettomana, Ketjun hoitoa 46. Lisäksi tein uusilla pyörillä erinäisiä koeajoja Moto1:lle, joten ajokauteni kokonaismatkaksi konepyörillä tuli noin 16 500 km. Ei edes toisiovedon ketjua tarvinnut säätää. Toki niitä huvikseni tein, kuten aiemmin olen kertonut, ja lopuista lisää kohta. Museorekisterissä olevalla 245-kuutioisella, yksisylinterisellä BMW R27:llä ajoin peräti 2826 km. Vähimmillään meni 3,9 litraa sataa kilometriä kohti, kun ajoin tankkausvälin K pääasiassa tasaista matka-ajoa keskinopeudella 85 km/t. Viiden litran kulutuslukema on ylittynyt vain silloin, kun olen ajanut nollakelillä moottoritievauhtia, ja sivulaukut ovat olleet koko ajan ilmajarruina. Ajoaikaa meni enemmän sekä uudempien että vanhempien pyörien satulassa. Nyky-Bemarin ylläpito oli vielä helpompaa, sillä polttoaineen tankkauksen lisäksi ei tarvittu mitään muita toimia. Eikä myöskään kolarin, kaatumisen tai minusta riippumattoman muun syyn aiheuttamaa ongelmaa, paitsi bensassa olleen veden aiheuttama käyntihäiriö, josta kerroin jo aiemmin. Muilla museopyörilläni, 350-kuutioisella Horex Residentillä ja 500-kuutioisella Sanglasilla, ajoin yhteensä noin 1800 km
ilman lämpötilan. Ulkopuolista voitelua tarvitaan vain ketjupyörille ja pitämään ruoste poissa ketjun pinnalta. Edelliseen ketjuvetoiseen moottoripyörääni, joka oli KTM 950 Adventure (ks. on sitä voideltava tiuhaan. Nykyisin saatavilla olevan yleismallisen Scottoilerin ohjehinta on 159 euroa. Öljy kulkeutuu säiliöstä ketjulle painovoiman avulla, mutta Scottoilerilla on myös kalliimpia voitelulaitemalleja, joissa on pumput, lämpöanturit ja muita hienouksia. Scottoiler ja sen asennus 47. Alkuperäinen ketju F 650 GS:ään tuottamasta ketjun keston lisäyksestä en ole nähnyt, mutta silti tulin jälleen sellaisen vehkeen ostaneeksi. Ketjunvoiteluautomaattien valmistajat väittävät, että heidän laitteidensa ansiosta ketjut kestävät 2-3 kertaa pitempään kuin ilman säännöllistä voitelua. Se kun ei kuulu F 650 GS:n vakiovarustukseen. Toivottavasti niin käy, sillä ketjun vaihto ei ole ihan halpaa, koska samalla on syytä vaihtaa myös ketjurattaat. Laitteen päälle- ja poiskytkeytymistä ohjaa pyörän moottorin imupuolen alipaine. Voitelun toteuttaminen voi muutenkin jäädä tekemättä, jos ei ole tullut hankkineeksi pyöräänsä keskiseisontatukea. Moto-1 nro 8/2004), CrossiPyörä ky:stä hankkimani laite oli CLS 200, joka sääteli öljyn kulkua sähköllä ottaen huomioon mm. Tutkimusnäyttöä voiteluautomaattien Nyt tyydyin vähän halvempaan ja yksinkertaisempaan laitteeseen, joka on nimeltään Scottoiler. Tarvikkeita saa halvemmalla, esimerkiksi etuketjurattaan 26 eurolla ja takaketjurattaan 36 eurolla. Automaattivoitelija poistaa nämä esteet, joten ketju saa öljyä pintaansa aina kun ajetaan. Ketjuöljyn tai -vahan levittäminen painepullosta ei kummoinen toimi ole, mutta matkalle voiteluaine pitäisi saada mahtumaan mukaan, eikä vakiovarusteisessa GS:ssä ole tavaratilaa edes pienelle spraypullolle. Nykyaikaisessa, O-, Z- tai kuvan X-renkailla tiivistetyssä ketjussa voitelurasva pysyy eniten kuormitetuissa paikoissa, joten ketju kestää pitkään. maksaa 134 euroa, etuketjuratas 44 euroa ja takaketjuratas 90 euroa
Voitelijan öljyletkulle löytyy siisti reitti runkoputkien sivussa takahaarukan pyöränpuoleiselle pinnalle. Onnistuin kuitenkin asettelemaan vakiona tulevan tiputuskärjen niin, että öljypisarat osuvat ketjupyörän hampaisiin ja leviävät niistä tasaisesti koko ketjun reunasta reunaan. Siksi virtausnopeutta on ajoittain säädettävä. Onneksi siinä ei ole erehtymisen mahdollisuutta: imukurkun ja laitteen yhdistävä tuleva letku katkaistaan sopivan mittaiseksi ja laitetaan siihen päähän Scottoileria, missä on virtausnopeuden säätö. Täyteen laitetun säiliön arvelen riittävän 5000 km:n ajoon, jos ei ajeta paljon kurassa ja sateessa, jolloin öljyn virtausnopeutta on hyvä lisätä. Noin 4000 km:n ajon jälkeen säiliö alkoi näyttää sen verran vajaalta, että laitoin lisää öljyä. Asennuksen jälkeen tehtävään ilmaukseen ei tarvita apuvälineitä. Kaukovalo on kuvioltaan hieman hajanainen eikä sen kirkkaus vaikuta kummoiselta. Scottoiler-ketjunvoitelijan pääyksikölle on hyvä paikka GS:n oikealla kyljellä, runkoputken katveessa jännitteensäätimen lähellä. Luultavasti yhtä hyvin voi käyttää muitakin öljyjä, esimerkiksi halpaa (5 euroa litralta) moottorisahan teräketjuöljyä, jota CLS suosittelee omaan voiteluautomaattiinsa. Kaksihaaraisia tiputuskärkiäkin saa lisähintaan. Scottoilerin kanssa voi lähteä pitkällekin matkalle ilman öljypulloa. Tippakärkiä on vain yksi, joten jos kärjen asentaa ohjeen mukaisesti, öljyä tulee vain yhdelle puolelle takaketjupyörää ja vastaavasti vain ketjun toiseen reunaan. Tuo ongelma on tuttu useimmista muistakin nykypyöristä. F 650 GS:n ajovalot ovat tehokkuudeltaan keskitasoa: lähivalo valaisee laajan alueen tasaisesti ja melko kirkkaasti. Tämä on osittain optista harhaa, sillä GS:ssä lähivalo palaa myös kaukovaloa käytettäessä. Scottoiler istuu GS:n rakenteisiin hyvin, sillä öljysäiliölle löytyy pyörän kyljeltä sijoituspaikka, johon säiliö tulee sopivasti alaviistoon asentoon. Runkoputken katveessa laite on suojassa ja silti vaivatta tavoitettavissa öljyn lisäystä varten. säiliö tyhjenee, öljyn tulonopeus vaikuttaa hidastuvan, ja säätöä joutuu mukauttamaan kerran, pari täyttövälillä. Lähivalon kirkkaasti valaisema lähialue hämää silmiä niin, että kaukana olevat alueet eivät erotu, Kirkkautta valoihin Asennusohje on riittävän hyvä vaikka ei kerrokaan, mihin letkut pääyksikössä laitetaan. Se on kuitenkin öljystä nahkea ja ruos- teeton, eikä ympäristöön lennä öljytippoja. Se kävi hetkessä, siististi ja ilman työkaluja. Vanteelle tulee vain satunnaisia, vähäisiä öljyjälkiä. Öljyä ketjuille vievä letku sitten toiseen päähän. Kun säätö on oikea, ketju pysyy lähes kuivan näköisenä, mutta ruosteettomana ja kitisemättömänä. Jos öljyn virtaus on liian nopeaa, sen huomaa pian (kuva oikealla). 48. Tuolloin on oikea virtausnopeuden säätö haettava uudelleen. Hellekelin tehdessä öljyn juoksevammaksi on virtausnopeuden säädintä käännettävä kiinnipäin, kylmällä säällä säätöä on taas avattava. Ainakin lämpimällä ilmalla öljy juoksi letkuun ja tippakärkeen asti vaivatta, kun puhalsin ilmaa laitteen kolmanteen letkuun, josta käytön aikana tulee ilmaa poistuvan öljyn tilalle. Öljyn virtausnopeuden säätö oli laitettava melkein kiinni, jotta pyörän käydessä tyhjäkäyntiä öljyä tuli kärjestä tippa minuutissa, mikä on ohjearvo virtausnopeudelle. Hankalin kohta on tiputuskärki, jota on vaikea asemoida optimaalisesti, sillä GS:n takaketjupyörässä kiinnitysmutterit ovat lähellä reunaa. Kun Säätö oikein, niin öljyä riittää Kun voiteluautomaatista tulee öljyä sopivalla nopeudella, näyttää ketju kuivalta. Jos säätö oli liikaa auki, alkoi ajossa kertyä roisketippoja vanteelle, lokariin, bensatankkiin, perälaukkuun ja sivulaukkuun. Puoli litraa Scottoilerin omaa öljyä maksaa Wunderlichilla 10,60 e. Tämä Scottoilerin halpa versio ei ota huomioon ilman lämpötilan muutoksia, toisin kuin vaikkapa edellä mainittu CLS 200
Ne antavat lukseja jopa kolme kertaa enemmän kuin wattiteholtaan samanlaiset halpispolttimot. Vilkkaan liikenteen ja valaistujen teiden Keski-Euroopassa tai Japanissa kaukovalolla ei ole merkitystä. GS:n valoista jää vaikutelmaksi, kuten moottoripyörien valoista usein, että kaukovaloon ei ole paljon ajatuksia uhrattu. Vaikka kauko- ja lähivalo ovat erillisissä umpioissa, ei niitä voi säätää erikseen. Ylelliset matkapyörät, joiden kyydissä viihtyy myös matkustaja. www.bmw-motorrad.fi Palvelua, jonka takeena on 40 vuoden kokemus moottoripyöräkaupasta. vaikka kaukovalo yrittää niitä valaista. Lähivaloa saa tehokkaammaksi halvalla ja vaivattomasti, kun ostaa parasta luokkaa olevia polttimoita. Lähivalo pitäisi saada pois häiritsemästä, kun on tarkoitus nähdä kauas. Ajovalot ovat yhdessä kotelossa, joka on kiinni kahdella pultilla. Säätö käy helposti, mutta lähi- ja kaukovaloa ei voi säätää toisistaan riippumattomasti. Säätö on siinä mielessä liiankin yksinkertainen, että suuntausta on vaikea saada pysymään kohdallaan, kun kiinnitystä kiristetään. Kaukovalolla on oma, pienempi umpionsa, josta saisi lähteä nykyistä enemmän luumeneita. Tule tutustumaan uusiin, valoisiin tiloihin ja katsasta samalla BMW uutuudet & laadukkaat vaihdokit. www.motomarket.fi 40 1972-2012 49. UUSI S 1000 RR Täysiverinen kilpapyörä katuajoon. 1600 GT 1600 GTL F 650 GS:n lähivalo on melko kirkas ja valaisualueensa puolesta hyvä. Koko valopaketin säätö on kylläkin helppoa, sillä säätöä varten pitää pelkästään löysätä kahta pulttia, joiden varassa koko ajovaloyksikkö on. Muitakin hyviä ostopaikkoja on, samoin hyviä polttimoita, kuten Philips X-treme Power, Bosch Plus 90 ja Osram Night Racer. Mukavammaksi ei voi matkanteko muuttua. Kaukovaloa olisi hyvä saada suunnatuksi vähän ylemmäksi ilman, että lähivalon suuntaukseen puututaan. Minä valitsin Philips Moto Vision H7-polttimon hintaan 19,90 e Wunderlichilta
Sillä oli hintaa 15 euroa. Aiempi käyttötestipyöräni BMW R 1200 GS tyhjensi akkunsa kahdessa viikossa, kun akku oli kiinni pyörän sähköjärjestelmässä. Tosin en ole vakuuttunut, että kyseinen polttimo toi merkitsevää lisätehoa kaukovaloon, sillä kuten edeltä jo ilmeni, polttimon kirkkaus ei riipu pelkästään ilmoitetusta wattilukemasta. Keväällä onkin sitten ostettava uusi akku, sillä pitkään sähköstä tyhjänä ollut akku ei enää ota virtaa ollenkaan tai ottaa ja luovuttaa sitä niin huonosti, ettei pyörä käynnisty. Vaikka F 650 GS:ssä on sama, kokoa YTX14-BS oleva AGM-akku (Absorbed Glass Mat; elektrolyyttihappo on imeytetty Akku vuodessa pilalle Alhaalla on 12 mm:n pistokkeelle sopiva pistorasia, jonka laitoin akun napoihin kiinni. Saatavana on älylatureiksi kutsuttuja laitteita, jotka elvyttävät tyhjentyneen akun, ellei sitä ole jätetty lataus tyhjentyLaturit ovat halpoja 50. Latauksen jälkeen pyörä saattaa käynnistyä, mutta akun huonouden takia sähköjärjestelmien toimintaan voi tulla häiriöitä, joiden selvittely saattaa tulla kalliiksi, ellei heti ymmärretä syyn olevan akussa. Pitkät päällä ajelen vain syksyn pimeillä, jolloin ilma on viileä, joten tehopolttimon kuumuus ei tee tuhoja. Moottoripyörien yleensä pieniä akkuja ei pidä varomattomasti ladata autojen suurille akuille tarkoitetuilla latureilla. Mutta nekin on pidettävä irti pyörän virtapiiristä, ellei käytetä ylläpitolaturia. Keskellä oikealla on korvake, jonka avulla pistorasian voi kiinnittää runkoputkeen. Mikä lie syy tuohon eroon, sillä sähköjärjestelmät kelloineen ovat GS:issä samanlaiset. Ylhäällä on 12 mm:n pistoke, joka toimii punaisen lisäosansa avulla myös isommassa, autojen tupakansytyttimistä tutussa pistorasiassa. pyörän kellon aiheuttama sähkönkulutus. Oikeastaan olematonta tavanomaisella lyijyakullakin, jos se on laitettu täyteen ladattuna pakastimeen. Pyörien välillä on eroja, mutta joka tapauksessa akun täydellinen tyhjeneminen on varmaa, jos pyörän vain jättää akkuineen seisomaan talvisäilytykseen. Taitaa tavallisin syy olla kiroilijassa itsessään: pyörä on jätetty syksyllä talviseisontaan ilman, että akkua olisi edes irrotettu pyörän sähköjärjestelmästä, puhumattakaan että akku olisi otettu pyörästä pois ja tehty sille edes alkeellisia huoltotoimia. Ne antavat virtaa jopa 10 ampeeria ja voivat kiehauttaa tavallisen lyijyakun hapot kuiviin tai pullistaa geeliakun pilalle. Monet motoristit ovat keväällä akkuostoksilla ja kyselevät internetin palstoilla vinkkejä hyvistä akuista kiroillen samalla oman pyöränsä akun pettämistä. Pääsyy siihen oli mm. Pienille akuille sopivat laturit antavat virtaa yleensä 0,5 -1 ampeeria. Jos akku on pyörän sähköjärjestelmästä irrallaan, on varauksen tyhjeneminen hidasta. Enkä polta pitkiä muiden tullessa vastaan, joten sadan watin loimotus ei aiheuta häiriötä. Ehkä 55-wattinen Moto Vision olisi tässäkin olut parempi valinta. Kun en parempaan jaksanut ruveta, paransin kaukovaloa laittamalla siihen polttimoksi satawattisen Rally H7 -polttimon. Jos lisäksi on käytössä varashälytin, tyhjenee akku vielä äkimmin. lasikuitumattoon) kuin isossa GS:ssä, se jaksoi käynnistyä vielä ainakin kolmen viikon seisokin jälkeen. Täyteen ladatut AGM- tai geeliakut voi pitää huoneenlämmössäkin, sillä ne purkautuvat itsekseen niin vähän, että niillä saa keväällä pyörän käyntiin
Suoraan akkuun kiinnitetyn pistorasian kautta on mahdollista pitää yhteys ylläpitolaturiin koko ajan. GS ei ollut kylmyydestä moksiskaan, ja sähköllä lämpiävä liivi ja kahvanlämmittimet tekivät reissusta minullekin siedettävän. Se ei tosin latausta juuri kaipaa, koska geeliakun itsepurkautuminen on hyvin hidasta. Akun tyhjenemistä olisi pelättävä, jos ajot olisivat hyvin lyhyitä. Laturin johdon päässä oleva pistoke käy kyseiseen pistorasiaan ilman lisäosia. 05-2608 095 sp: sales@crossipyora.fi Internet: www.crossipyora.fi CTEK-laturin mukana tulivat perinteiset hauenleuat (vas. Museopyörien käyttö on melko satunnaista ja ajot yleensä lyhyitä, joten akkuja on muistettava latailla silloin tällöin. CTEK on pitänyt huolta BMW:n akusta talven ajan. Hoidin asian laittamalla GS:ään lisäpistorasian. Wunderlich GmbH E-mail: wunderlich@wunderlich.de Internet: www.wunderlich.de Nyt on GS:ssä kaksi pistorasiaa, alkuperäinen, pyörän virtajärjestelmän säätelemä rasia virtalukon vieressä vasemmalla, ja jatkuvasti akkuun yhteydessä oleva rasia oikealla. neenä seisomaan pitkäksi aikaa. Joka tapauksessa varovainen asentaja laittaa toiseen johdoista vielä sulakkeenkin, jottei pistorasiassa mahdollisesti syntyvä oikosulku tyhjennä akkua. Vajaan 14 tunnin aikana ajoin 800 km ja kävin välillä kokouksessa. Viimeksi mainitun perusmalli oli hinnaltaan 50 e, kun hankin sen pari vuotta sitten. Niinpä GS oli nyt keväällä valmis hörähtämään käyntiin ja lähtemään kokouskeikalle Helsinkiin. Ihmeisiin älylaturitkaan eivät pysty, mutta toimintakuntoisen akun ne pitävät täyteen varattuna ilman, että olisi vaaraa ylilatauksesta. Ostin liitosjohdoilla varustetun, kannellisen rasian Wunderlichilta hintaan 10 euroa. CTEK:n mukana tulee myös perinteisillä hauenleukaliittimillä varustettu johto. Viimeksi mainituista tulee lisää juttua aikanaan, kunhan kokemuksia kertyy. Hyvällä ajovarustuksella oli olennainen osuutensa: ajoasuna Rukka Armas (housuissa lämpövuori, takin alla Rukka fleece) alla Rukka Toast Microfleece -kerrasto, ja käsissä Rukka R-Star hanskat. Se olikin varsin rasittava ajokauden aloitus, minulle nimittäin. Lämpötila oli matkan pohjoisella puoliskolla -1 ja 4 asteen välillä. YHTEYSTIETOJA Kuvan Moottoripalvelu Pohjanlahdentie 19, 40520 Jyväskylä P. alh.) irtoakun lataukseen sekä johdoillaan akun napoihin kiinnitettävä vastakappale, jonka voi kiinnittää vaikka runkoputkeen nippusiteellä. Kytkin laturin pyörään 12 mm adapterilla (hinta 9 e), joka sopii edellä kuvattuun pistorasiaan. Minulla ei ole huolta, sillä ajan melkein poikkeuksetta yli 100 km:n ajoja, kuten tällä kertaa heti ajokauden ensimmäisellä ajoretkellä. Uuteen ajokauteen M a t k a m o t o r i s t i n v e r k k o k a u p p a 51. 0108 345 345 Sp: info@kuvamp.fi Internet: www.kuvamp.fi Crossi-Pyörä Ky Pulttikatu 10, 48770 Kotka P. F 650 GS:n laturi on niin isotehoinen (400 W), ettei lämpöliivin (42 W) ja lämpökahvojen aiheuttama sähkönkulutuksen lisäys tyhjennä akkua. Motonetistä ostamani Benton-laturi on CTEKiäkin halvempi, vain 25 e. pistorasian voi laittaa vaikkapa nippusiteellä runkoputkeen. Älylaturit ovat yleistymisensä myötä tulleet halvemmiksi. BMW:n mainio vakiovaruste, pistorasia, ei kuitenkaan auta ylläpitolatauksessa, koska sen yhteys akkuun katkeaa pian sen jälkeen, kun pyörän sähköt käännetty virtaavaimella nollille. Se pystyy lataamaan ja pitämään latauksessa myös 6-volttisia akkuja, joten nyt pysyvät myös Horexin ja BMW R 27:n akut virkeinä. Tuolloin akku ei ehdi latautua. Kiinnitin pistorasiapään katemuoviin ja johdot akun napoihin. CTEK:n mukana tuli myös suoraan akun napoihin kiinnitettävä johto, jonka päässä olevan, kumitulpalla suljettavan Pieni Benton-laturi on siitä kätevä, että sillä voi ladata myös 6-volttisia akkuja, kuten kuvassa olevaa Horex Residentin Blitz-akkua. Tunnetuimpia merkkejä lienevät Optimate ja CTEK. Niille, jotka eivät halua tehdä reikiä katemuoveihin, on tarjolla runkoputkeen nippusiteillä kiinnitettävä kiinnityskorvake hintaan 3 e. Sitä käytän, kun lataan CTEK-laturilla Sanglasin isoa akkua
Kolmikossa on sama perustekniikka, eli sama moottori, runko ja jousitus. V7 Racer tuo mieleen 70-luvun, jolloin V750S- ja LeMans-mallit olivat aikakautensa suorituskykyisimpiä sportteja, V7 Special on touringhenkiseksi viimeistelty ja V7 Stone haluaa ilmentää olemuksessaan peruspyörän karheutta. 52 E lämänmeno Como-järven rantamilla tuntuu verkkaiselta, mutta eipä siinä ole moitittavaa, etenkään kun maaliskuinen aamu on kauniin aurinkoinen ottaessani taxiveneen vanhalta Grand Hotel Bellevuelta matkatakseni sillä vastakkaisella rannalla, Mandello del Lariossa sijaitsevalle Moto Guzzin tehtaalle. V7 Racer, V7 Special ja V7 Stone: 750 cc GUZZI-KOLMIKKO Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro Moto Guzzi uudistuu maltillisesti, perinnettä kunnioittaen. V-twinit ovat olleet tämän italialaisklassikon tavaramerkki jo vuosikymmenet. Tuoreimpana täydennyksenä tähän mallisarjaan tulivat kauden 2012 uutuudet; V7 Racer, V7 Special ja V7 Stone. Varustelulla ja ilmeellä on saatu loihdittua kolme eri versiota. Kauniissa järvimaisemassa tapahtuneen venematkan aikana en lainkaan ihmetellyt miksi esimerkiksi George Clooney yhtenä
Henkilökohtainen näkemykseni on, että Guzzin muotoilijat ovat onnistuneet V7 Specialin muotoilussa erinomaisen hyvin. Sylinterinkannet ja männät ovat täysin uudet. Moto Guzzin kehityskaarta arvioitaessa on perustellumpaa puhua evoluutioista kuin revoluutiosta, sillä malliston kehitys on ollut pikemminkin maltillista kuin vallankumouksellista, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa V-twin mallisto. Tämä työntötankotyyppinen ja 2-venttiilikansin varustettu voimanlähde on käytännöllisesti katsoen täysin uudistunut, sillä 70 % sen osista on edeltäjistään jatkojalostettuja, tai alusta loppuun täysin uusia komponentteja. Heron-tyyppiset, 70% uutta V7 Special 53. Guzzi luonnehtii, että Special, joka on nimetty 60-luvun lopun ensimmäisiin lukeutuneen V7-mallin mukaan, on uutuus-trion touring-versio, vaikka se onkin rakenteellisesti lähes identtinen Stone-mallin kanssa, eikä niissä vakiokuntoisina ole juurikaan hintaeroa. Esittelypyörissä oli lisävarusteina saatavat, nahkaiset sivulaukut. Specialissa on hieman kohollaan oleva, yksiosainen ohjaustanko, pinnavanteet ja kaksiväriseksi maalattu tankki, joko puna-valkoinen tai kelta-musta. Guzzin tehdas on sijainnut Mandellossa samoilla jalansijoillaan jo yli 90 vuotta ja tuona aikana mallisto on kehittynyt asteittain. monien muiden kuuluisuuksien joukossa on hankkinut itselleen huvilan juuri kyseiseltä alueelta. V7 Racerissa on "clip on" -ohjaustanko ja kromattu polttoainetankki, V7 Specialissa on kaksisävymaalaus ja V7 Stone on mattamusta, tai valkoinen. V7 Special Meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja meillä myös on sellainen. Muista, niin Specialiin kuin Stoneenkin tarjolla olevista lisävarusteista mainittakoon tuulilasit, valinnaiset laukut, tavarateline, sekä nahkainen takalaukku. Koko kolmikolle on yhteistä, että niissä on uudistunut 744cc V2-moottori, päivitetty jousitus, uudet renkaat ja uusi aiempaa kookkaampi, metallista valmistettu polttoainesäiliö. Kolmikkoa koskevat suurimmat uudistukset on toteutettu moottorissa, jonka sylinteritilavuus on edelleen säilynyt 744-kuutioisena ja sylintereiden välinen kulma 90°:ssa. Tankin muoto ja voimakkaasti rivoitetut sylinterit ovat piirteiltään kaikissa kolmessa mallissa samanlaiset. Molemmat vaihtoehdot ovat tyylikkään näköisiä ja kauniin huolitellusti viimeisteltyjä. Niiden tuotanto käynnistyi 60-luvun puolivälissä ja tuoreimpana täydennyksenä tähän mallisarjaan esiteltiin nyt; V7 Racer, V7 Special ja V7 Stone. Männät ovat ns
Muista uudistuksista mainittakoon ilmansuodattimen kotelo, joka sijaitsee istuimen alla. Puristussuhde on kohotettu arvoon 10,2:1 (ennen 9,2:1). Special tuntui huomattavasti nautinnollisemmalta, kun piti kierrokset 4.000 rpm tuntumassa, jolloin se oli melko miellyttävä matkakumppani. Cafe Classic -mallin viralliseksi tehoksi ilmoitettiin 48.8 hv. Jäähdytystä on tehostettu uudelleen suunnitelluilla jäähdytysrivoilla ja polttoaineenruiskutusta on kehitetty uuden järjestelmän lisäksi myös aiempaa tarkkatoimisemmalla lambda-tunnistimella. Rakenteeseen kuuluu siis yksi ruiskurunko, joka on kiinnitetty Y-muotoiseen, molemmille sylintereille haarautuvaan imusarjaan. joissa palotila sijaitsee männän laessa, eikä kannessa, kuten tavanomaista. Olen varma, ettei tämä ole kuvitelmaani, kun sanon, että tämä uusi V-twin tuntuu selkeästi joustavammalta ja venyvämmältä kuin edellinen moottoriversio. houkuttelemiseksi tuntunut muutenkaan vastustamattoman houkuttelevalta, sillä runkoon kiinteästi pultattu moottori vibrasi 6.000 rpm lukemalla kuin Lake Comon taksivene, kun se heitti laituria lähestyessään pakin päälle. Marellin valmistetta oleva polttoaineenruiskutusjärjestelmä on myös täysin uudistunut. Kyseisellä ratkaisulla ei tähdätä huippusuorituskykyyn, vaan pikemminkin kukkaroystävälliseen rakenteeseen. Vääntöä löytyi jo alle parin tonnin lukemalla ja huippuväännön arvokin 54. No, eipä asialla sinällään ole merkitystä, sillä myös tämän uusimman mallin teho on kokoisekseen melko maltillinen. (Jopa Guzzin alkuperäinen 748 cc V7 Sport, vuodelta 1971 antoi takapyörältä mitatuksi tehoksi 52 hv.) Ei Specialin raju piiskaaminen kaikkien 50 hevosen esiin Joustavampi Polttoaineen ruiskutusyksiköitä on vain yksi, eli ruiskun ja kansien välillä on Y-muotoinen imusarja. Tästä voi tehdä vaihtoehtoisia johtopäätelmiä. Guzzi ilmoittaa, että huipputeho on kasvanut 12% sen ollessa nyt 50 hv/6.200 rpm, tosin tämä väite ei täsmää aiemmin ilmoitetun tehoarvon kanssa
tenkin suhteellisen laihat ja siksi niihin ei mahdu paljoa ja avattavuudeltaan ne olivat turhan paljon aikaa vievät, sillä hihnat piti ensin irrottaa. Vaihteensiirtomekanismi on uudistunut täysin ja sen myötä vaihteiston toiminta on aiempaa täsmällisempää. Ne ovat kieltämättä toimivat jokapäiväisessä käytössä ja myös riittävän kapeat niin, ettei niistä muodostu ruuhkaliikenteessä puikkelehtimista rajoittavaa ongelmaa. Etupyörä on halkaisijaltaan 18-tuumainen, mutta Specialin uudet alumiinivanteet ovat kevyemmät kuin aiemman V7-mallin 17-tuumaiset ja tällä tekijällä on vaikutuksensa myös ohjauksen tunnokkuuteen. Se on kevyt, siinä on oikean ison Guzzin jäljittelemätöntä, aitoa moottoripyörän luonnetta, se on riittävän nopea ollakseen hauska, sekä käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen. saavutetaan jo 800 rpm aiemmin kuin edeltäjässä, eli kierrosluvulla 2.800 rpm. Special-mallin lisävarustevalikoimaan kuuluvat nahkaiset sivulaukut lisäsivät aavistuksen verran käytännöllisyyttä vaikuttamatta kuitenkaan pyörän ulkonäköön ja olemukseen kielteisesti. Niinpä kiihdyttelyä tuli harrastettua suhteellisen maltillisesti. "Heron"-tyyppiset, eli palotila, joka yleensä on kannessa, on tässä ratkaisussa sijoitettu männän lakeen. Kannet ovat myös uudet. Vaihdepolkimen liikkeet ovat tosin edelleenkin hieman totuttua pidemmät. Venttiileitä on edelleen kaksi ja OHV-rakenteen mukaisesti käyttövoima venttiileiden avaamiseen tulee nokka-akselilta työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä. Palotila on nyt siirtynyt mäntään. Näkökenttään puolestaan osuu muuttumattomina säilyneet Vegliatyyppiset, kromikehyksiset mittarit. Pysty ajoasento Männät ovat ns. Vaihdepolkimen liike on kieltämättä edelleenkin melko pitkä. Ilman säätövalmiuksia oleva Marzocchin etuhaarukka ja Sachsin takaiskunvaimentimet tarjosivat vakaat ajo-ominaisuudet, joskin takaiskarit löivät läpi isommissa pompuissa jo suhteellisen hiljaisessakin nopeudessa. Specialin pysty ja suojaton ajoasento on yksi peruste maltilliselle marssivauhdille. Laukut ovat kuiAitoa luonnetta 55. Sen ohjaustanko on korkeampi kuin Stonen vastaava, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että ajoasennoissa olisi merkittävää eroa. Pyörän melko korkealla satulalla istutaan suhteellisen pystyssä ajoasennossa ja jalkatapit sijaitsevat suoraan alhaalla sallien polvien pitämisen levollisen loivassa kulmassa. Vakiokuntoisenakin V7 Special on varsin puoleensa vetävä. Viisiportainen vaihteisto toimii edeltäjäänsä paremmin, joka sekin koki taannoiseen Guzzi-kulttuuriin verrattuna merkittävän edistysaskeleen 2000-luvun alussa, jolloin merkki siirtyi Aprilian omistukseen. Kun pyörään lisää vielä alkuperäislisävarusteisiin kuuluvan tuulilasin, se on lupaava minibudget-toureri. Sen molemmat värivaihtoehdot ovat upean näköisiä. Nyt vaihteisto on saanut uuden, kehittyneemmän vaihteensiirtomekanismin. Useimmilla markkinoilla Special on noin 5-8% kalliimpi kuin Stone-versio, joten rohkenen otaksua, että Specialista tulee uuden 750 cc -kolmikon suosituin malli, enkä jaksa uskoa, että kukaan, joka päätyy hankkimaan jonkun näistä kolmesta, tulee pettymään valintaansa. Käsiteltävyydeltään pyörä tuntuu kevyeltä ja kunnioitettavan täsmälliseltä, mutta olemukseltaan pyörä ei kuitenkaan houkuttele mittailemaan kaarreominaisuuksien äärirajoja
Varustukseen kuuluvat myös alumiinivaluvanteet, jotka muistuttavat ulkonäöltään Guzzeissa 70-luvulla käytettyjä. Stone on myös ketterä käsitellä, vaikkakin istuinkorkeus on katupyöräksi melko mittava 805 mm. Guzzi on panostanut tämän V7-kolmikon V7 Stone viimeistelyyn ja Stonen mattamusta väritys saa selustatukea vielä siitä, että moottori on myös lähes kauttaaltaan musta. Tämä pyörä on niin pelkistetty kuin kardaanivetoinen V-twin vain voi olla, ja siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Guzzi ilmoittaa kulutukseksi 4,3 l/100 km, tosin testiryhmässämme suurin osa onnistui tuhlaamaan menovettä 5,5 l/100 km. Pyörän pysty istuma-asento, jossa jalat ovat suoraan alaspäin, tuntui alhaisilla nopeuksilla miellyttävältä, mutta tuuli alkoi riepottaa jo hyvissä ajoin ennen kuin vauhti oli vielä lähelläkään teoreettista 180 km/h huippunopeutta. Nykyisillä bensiinin hinnoilla alkaa polttoaineen kulutuksellakin olla jo painoarvoa pyörävalintoja tehtäessä. Pyörän kuivapainoksi on ilmoitettu sama 179 kg kuin kolmikon kahdelle muullekin rinnakkaismallille. Näillä mallinimillä Stonella ja Darkilla on yhteinen symbolinen merkitys, ne ovat mallisarjojensa perusversioita. Valinnaislisävarusteena pyörään on tarjolla myös 20 mm matalampi istuinvaihtoehto. Etuvanne on 1,44 kg ja takavanne 0,86 kg kevyempi. Ne ovat huomattavasti kevyemmät kuin kahdessa rinnakkaismallissa käytettävät pinnavanteet. Tehtaan ilmoittamaa arvoa ei pidä mennä tyrmäämään, tosin se voi olla hieman optimistinen, mutta vastaavasti laumana rynnivän testiryhmänkään meno kiihdytyksineen ja jarrutuksineen ei vastaa normaaliajoa, joten oletettavasti kulutus 56. Tämän mallin yksiosainen ohjaustanko on hieman matalampi Tankki kasvanut kuin V7 Specialissa, mutta eipä mallien välillä huomaa ajettaessa mainittavaa eroa. Kolmikon kaikilla jäsenillä on sama moottori ja suorituskyky, niinpä Stone hyödyntää uudistuneen moottorin hienostuneempaa ja joustavampaa luonnetta kyeten vetämään puhtaasti jo alhaisilta kierroksilta lukien. V7 Stonesta on tarjolla kaksi värivaihtoehtoa, mattamusta ja valkoinen. Moto Guzzilla Stone ja Ducatilla Dark. Tällä on pienemmän hyrrävoiman vuoksi myönteinen vaikutus ohjauksen tunnokkuuteen
Takapyörä oli puolestaan helppo polkaista lukkoon tomeralla jarrun painalluksella. Ilmeisesti sinun on oltava tietyn ikäinen kyetäksesi arvostamaan Racerin olemusta V7 Racer Perusjousitus Stonen värivaihtoehdot ovat valkoinen ja mattamusta. Stonessa on alumiinivaluvanteet, jotka ovat kevyemmät ja valmistuskustannuksiltaan edullisemmat kuin pinnavanteet, joita käytetään Special- ja Racer-malleissa. Pyörässä oli kallistusvaraa ja Pirellin Sport Demoneissa puolestaan pitoa riittävästi. Jarruina pyörän molemmissa päissä oli yksi Brembon levy ja ne tarjosivat yllin kyllin pysäytysvoimaa, vaikka aina välillä havahduin huomaamaan, että toivoin pyörässä olevan etu- ja takapyörän yhteen linkittävät jarrut, kuten 70-luvun Guzzeissa, jolloin merkki oli pioneeri kyseisen edistyksellisen jarrutekniikan kehittäjänä. Soolovetäisy uudella V7 Racerilla ei aivan kaikin osin ollut nuoruusunelmieni täyttymys, mutta oli se silti nautinnollinen kokemus. täydellisesti ja sen suorituskykyä tuskin voi luonnehtia räjähtäväksi. Edessä on yksi Ø 320 mm levy ja 4-mäntäinen puristin. Tämä paketti kykenee takaamaan erittäin tehokkaan ja tunnokkaan pysähdyksen. ABS-jarruillakin olisi tietysti puolensa, mutta ehkäpä minun olisi toiveineni viisainta pitäytyä kohtuudessa, sillä johtolankana tämän pyörän toteutuksessa on ollut se, että siinä yhdistyvät pelkistetty ilmajäähdytteinen V-twinmoottori, moderni, mutta perinnettä kunnioittava hienostuneisuus, sekä edullinen hinta. Ellet muista Guzzin loistokasta, 70-luvun puolivälin tuntumaan asettunutta kulta-aikaa, jolloin V 750S-mallit ja niitä seuranneet LeMans 850:t olivat lajin kingejä, et ilmeisestikään V7 Racer 57. Joskus 70-luvulla, ollessani teiniikäinen uneksin juuri tämän kaltaisesta pyörästä. perusmalli, se on viehättävän kiva ja kyvykäs, aito Moto Guzzi. Etenkin siitä, että pääsisin ajamaan sellaisella juuri täällä upealla Moto Guzzilla, jossa on clip-onit, räjähtävä suorituskyky ja aina joskus myös kyydittävänä muodokas kanssamatkustaja. Vaikka Stone on ns. Jousitusta ei voi kehua edistykselliseksi, mutta jousien jäykkyysja iskunvaimenninominaisuudet olivat kuitenkin karkeasti ottaen kohdallaan, minkä ansiosta pyörä käyttäytyi kaarteissa kunnioitettavan hyvin. Ajettavuudeltaan ja käsiteltävyydeltään Stone on hyvin saman kaltainen kuin Specialkin, eikä kaksikon välillä huomannut käytännön eroa, vaikka Stonessa onkin hieman kevyemmät alumiinivaluvanteet. normaaliajossa alkaa nelosella. Uuden metallista valmistetun polttoainesäiliön tilavuus on kasvanut 22 litraan (ennen 17 l) ja se riittää niin pitkälle, ettei tankkaustarve ilmeisestikään ole ensimmäinen syy pysähdykselle. Stonea voikin sanoa käyttökustannuksiltaan varsin edulliseksi kulkijaksi. Stonessa on haitarikumein suojattu teleskooppietuhaarukka ilman säätöjä ja takana jousien esijännityksen säädön omaavat Sachs-iskunvaimentimet, kuten Specialissakin. Kolmikon kaikissa versioissa on samat jarrut, eli edessä on yksi Ø 320 mm levy ja 4-mäntäinen Brembon puristin
Racerin tankki on myös suurentunut. (ei siis muodokkaita kyydittäviä vielä nytkään, ellet sitten innostu ostamaan lisävarusteena saatavaa kahdenistuttavaa satulaa). Guzzin voitokkaissa Endurance-racereissa. 58. Clip-onit, taakse siirretyt jalkatapit, punaiseksi maalattu runko (kuten 70-luvun alkuperäisissä 750 Sporteissa) ja pyörän navat, sekä harjattua alumiinia olevat sivupaneelit ehostavat vielä entisestään 70-luvun tunnelmaa. V7 Raceriin on saatavissa lisävarusteena kuvamme kaltainen nostalginen puolikate, jollaisia käytettiin mm. Eräs toinen tyylikäs yksityiskohta on pieni etuplexi, jonka numerokilvessä on 7-logo, aivan kuten molemmin puolin yhdenistuttavaa satulaakin. kykene arvostamaan näitä muodoiltaan hyvin pitkälle yhteneväisiä café racereita, joiden yhdenmukaiset, kromatut tankit kimaltelevat auringonpaisteessa. Se on 22-litrainen ja sen yli menee nahkavyö, joka on pitävinään tankkia paikoillaan, kuten niiden esikuvissa, oman aikansa voitokkaissa endurance-racereissa
V7 Racer todella pääsisi oikeuksiinsa, jos siinä olisi isompi ja tehokkaampi moottori, sillä tällä kromitankkisella ja cliponein varustetulla pyörällä ajaessasi et kaipaa mitään muuta kuin räjähtävää voimaa ja suorituskykyä. toisenlainen takajousitus ja toisioveto, mutta jos Guzzin mallistossa olisi V7 Racerin näköinen pyörä, jossa olisi esimerkiksi Bellagion 936-kuutioinen moottori terästettynä noin 90-heppaiseksi ja se painaisi alle 200 kg, se vetäisi puoleensa kuin hunaja mehiläisiä juuri niitä asiakkaita joille tämä V7 Racer on suunnattu. Café Racer -look HELD Shina Naisten nahkatakki Moto Guzzi V7 2012 Moottori: Sylinteritilavuus: Sylinterimitat: Puristussuhde: Pa-syöttö: Teho: Vääntö: Kytkin: Vaihteisto: Toisioveto: Etujousitus: Ilmajäähdytteinen 90° OVH V-twin 2-venttiilisin kansin 744 cc 80 x 74 mm 10,2:1 Weber-Marelli-ruisku 50 hv/6.200 rpm 60Nm/2.800 rpm Kuiva, yksilevyinen 5-portainen Kardaani Marzocchi Ø 40 mm teleskooppihaarukka, jousto 130 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, kaksi Sachs-iskunveimenninta (Racer: Bitubo-vaimentimet), jousto 118 mm, jousien esijännityksen säätö Etujarru: Yksi Ø 320 mm levy, 4-mäntäinen Brembo-puristin Takajarru: Yksi Ø 260 mm levy, yksimäntäinen Brembo-liukupuristin Etupyörä: 3.00 x 17 pinnavanne (Stone: aluvaluvanne) 100/90 x 18 Pirelli Sport Demon Takapyörä: 3.50 x 17 pinnavanne (Stone: aluvaluvanne) 130/80 x 17 Pirelli Sport Demon Etuhaarukan kulma / jättö: 27°50' / 109 mm Akseliväli: 1.449 mm Istuinkorkeus: 805 mm Tankki: 22 litraa Paino: 179 kg (ilman bensiiniä) Hinnat: V7 Racer: 12.900.- + tk., V7 Special: 12.350.- + tk., V7 Stone: 11.700.- + tk. Clip-oneista johtuen ohjaustanko oli kapeampi kuin mallisarjan kahdella sisarmallilla ja siitä johtuen vipuvartta kääntämiseen oli vähemmän ja ohjaus tuntui jäykemmältä, vaikka geometria ja rengaskoko olivat identtiset. Käsiteltävyydeltään pyörä on hyvin vakaa antaen itsestään perinteisen ja jämäkän, Guzzille tunnusomaisen vaikutelman vedellessämme läpi kaarreosuuksien. Pyörä edustaa muodoiltaan classista 1970-luvun café racer -tyylisuuntaa ja se myös tuntui mielettömän mukavalta, kun cruisailimme järven rantaviivaa noudattelevaa vuoristotietä PohjoisItaliassa. Ohitukset sujuivat liikenteessä vaivattomasti mikäli muistit vaihtaa pienemmälle, mutta pitää kierrokset kuitenkin alle 6.000 rpm lukemalla, ja mieluummin vaikkapa vielä tuhat kierrosta alempana. Tuotantoteknisesti kyse ei kuitenkaan ole pelkästään isomman moottorin heittämisestä runkoon, sillä isoissa Guzzeissa on mm. 02 472 6414 www.motoitalia.fi 329,- Pintamateriaali tummanruskeaa, pehmeää ja miellyttävää lehmännahkaa, sisusta miellyttävää 100% puuvillakangasta 5 x ulkotasku 2 x sisätasku Ylöskäännettävät kaulukset Pehmeät, korkeus-säädettävät ja CE-hyväksytyt D3OTM-erikoissuojat kyynärpäissä ja hartioissa, vetoketju housuihin yhdistämistä varten Naisten koot 34 - 46 POWER FACTORY Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.powerfactory.fi 59. Maahantuoja: Moto Bella Oy Tammisilta, 21500 Piikkiö Puh. Tämän pyörän urheilullinen ulkonäkö on harhaanjohtavaa, eli se on aivan kuten kaksi muutakin V7-mallia, matalaviritteinen keskikokoinen, joka on nautinnollisimmillaan keskialueen kierrosluvuilla. Tämän mallin etunojaisempi ajoasento, sekä pieni katteen poikanen ajovalon yläpuolella mahdollistivat hieman korkeamman marssivauhdin ylläpitämisen
Tämän klassikko-koeajon kohteena oleva Moto Guzzi on nimenomaan V7 Sport ja se on se malli, joka loi perustan koko merkin sen jälkeiselle sporttipyörien maineelle ja tähän "kantaisään" pohjautuvat myös kaikki nykyiset sporttihenkiset Moto Guzzi V-twinit. T 60 ilanne alkaa kehittyä hektiseksi. Jokaisella suoralla irrotan vasemman käteni tangosta ja yritän kohentaa ajolasejani, jotka pyrkivät tuulen voimasta valumaan pois paikaltaan. Kieltämättä joskus tuntuu myös olevan tärkeätä, että on mukamas jokin syy, miksi pitää ajaa kovaa.... Moto Guzzi V7 Sport 1971: KANTAISÄ 40 VUODEN TAKAA Teksti: Roland Brown Kuvat: Kevin Ash Moto Guzzi V 7 Sport näki päivän valon 70-luvun alussa ja siitä kehittyi tuolloin moottoripyöräilyn sivistysmaissa legendaarinen sportti, joka oli sekä nopea että ajettavuudeltaan vailla vertaa. Suomessa harrastemoottoripyöräily otti tuolloin vielä ensiaskeleitaan ja ensimmäiset Guzzin V-twinit taidettiin myydä kokonaisuudessaan poliisikäyttöön, joten meillä oltiin aluksi sivusta seuraajia. En siis yksinkertaisesti halunnut tippua hänen kelkastaan. Minä sen takana puolestani tykitän Guzzin V-twinillä sen mitä peli kulkee, puristan sitten jarrukahvaa ja heitän pyörän läpi kaarteiden ja roikun vauhdissa mukana. Edessäni kiitää kirkkaanpunainen Alfa Romeo henkilöauton hahmo, joka ajaa mutkittelevalla maalaistiellä huomattavaa ylinopeutta. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että Alfan ratissa oli minun valokuvaajani ja hän tiesi minne tie johtaa, minä puolestani en. Epätoivoinen yritykseni pyrkiä pysymään Alfan vauhdissa ei tarkoita sitä, että yrittäisin vettä vuotavin silmin todistaa kaksipyöräisten olevan nopeampia kuin nelipyöräiset italialaiset
V7 Sport esiteltiin vuonna 1971, kun insinööri Lino Tonti oli valmistanut kilvanajoon soveltuvan rungon, johon voitiin istuttaa Moto Guzzin ilmajäähdytteinen 90° V-twin. Pyörä todellakin ansaitsee Sport-nimen, sillä tämä on ensimmäinen Lino Tonti todellinen sportti, jossa on Mandello del Larion firman V-twin. Etenkin, kun satut ajamaan pyörällä, joka on yhtä hieno ja nopea kuin tämä virheettömästi entisöity Guzzi V7 Sport, joka vain yksinkertaisesti on hienoin 70-luvun alun pyörä, jonka olen saanut ajettavakseni. Tämä on pyörä, johon pohjautuvat sellaiset myöhemmin syntyneet mallit kuin 750 S3, Le Mans, Daytona ja 1100 Sport. Jopa Guzzi fanaatikkoja on hymyilyttänyt, kun he ovat ensimmäisen kerran kuulleet, että moottori on alkujaan suunniteltu puolustusvoimien ja pelastuslaitoksen käyttöön tarkoitettuun ja vuoristo-olosuhteisiin soveltuvaan, traktorin kaltaiseen kolmipyöräiseen maas- 61
Venttiilikoneisto ja kiertokanget kevennettiin, pyörään laitettiin kaksi sytytyspuolaa, kahdet katkojankärjet ja kummallekin sylinterille oma Ø 30 mm Dell'Orto-kaasutin. Se on rakenteeltaan matala, ratkaisuiltaan suoraviivaisen selkeä kaksoiskehtorakenne, jossa moottori/vaihteisto-paketti toimii osittain kantavana rakenteena. Sylinterinmitoiksi päätettiin 82,5 x 70 mm, jolloin tilavuudeksi saatiin 748 cc. Uudella laturiratkaisulla oli tärkeä merkitys myös runkoratkaisuun, Tontin suunnittelema runko oli matalampi kuin edeltäneet toteutukset, koska yläputket sijaitsivat alempana, sylintereiden välissä ja lisäksi rakenteeseen kuului yksi vino tukiputki, joka sijaitsee sillä kohdalla, missä aiemmin oli laturi. jatkokseen viisiportaisen vaihdelaatikon, samoin kampiakselin päähän sijoitettiin kompakti, Boschin valmistetta oleva laturi, joka korvasi aiemman autotyyppisen laturin, joka sijaitsi sylintereiden välissä. Lino Tontin suunnittelema runko oli suurmenestys. V7 Sportia varten touringmoottoria jatkojalostettiin niin, että siitä saatiin tehokkaampi ja ulkomitoiltaan kompaktimpi. Näillä ratkaisuilla pyörän takapyörätehoksi saatiin 52 hv/6.400 rpm, joten parannus oli melko huomattava touring-malliin, jonka vastaava teho oli 40 hv. Guzzi todella tiesi tuohon aikaan kuinka tehdään hyvännäköinen moottoriOmaperäisyyttä 62. Kun Guzzi pohti aikoinaan korvaajaa / seuraajaa ikääntyvälle, makaavasylinteriselle Falconelle, päivitettiin kardaanivetoinen V-twin voimanlähteeksi poliisipyörään ja 703 cc V7 toureriin vuonna 1967. Myös moottorin alakertaan tehtiin runsaasti muutoksia, vaikka se säilyttikin vanhat piirteensä, kuten esimerkiksi verkkoöljynsuodattimen, eikä ottanut käyttöön kunnollista filtteriä. Itse asiassa tilavuutta pienennettiin V7 Specialista, joka oli 757-kuutioinen, jotta pyörä saatiin kelvolliseksi alle 750 cc-luokkaan. Jopa tämänpäivän mittapuulla se on kaarreominaisuuksiltaan huippuluokkaa. Etuhaarukassa oli hydraulinen iskunvaimennus, pyörät olivat 18-tuumaiset ja edessä oli kaksipuoliset ja kaksinokkaiset Ø 220 mm rumpujarrut. toajoneuvoon. Se on 750-kuutioisella kunnioitettava teho vielä nytkin, yli 40 vuotta myöhemmin. Kampikammio sai voimakkaan jäähdytysrivoituksen ja Terävöitystä V7 Sport on ajattoman tyylikäs pyörä yhä tänäkin päivänä. V7 Sportin teho mitattiin myös kampiakselilta, jolloin arvoksi saatiin niinkin huima lukema kuin 70 hv
Se voidaan tehdä joko napista painaen, tai autojen tapaan virta-avaimesta kääntäen, jonka jälkeen ei voi olla kaasua lisättäessä aistimatta merkin tavaramerkkiä, 63. renkaita lukuun ottamatta tämä pyörä on siinä kunnoissa kuin se on ollut aikoinaan liukuhihnalta valmistuttuaan. Takalokasuojassa oli sarana, jonka avulla lokasuojan takaosan sai käännettyä esimerkiksi pyörän irrotusta varten pois edestä ylös. Guzzin peruskonstruktio noudattaa yhä tänä päivänä tätä samaa linjaa, jolle V7 Sport näytti suunnan neljä vuosikymmentä sitten. pyörä ja Sport oli kerrassaan erehtymättömän hieno luomus. Pyörässä oli lukemattomia omaperäisiä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi joutsenkaula clip-onit, joiden asentoa oli mahdollisuus säätää ylös-alas-suunnassa pitkin teleskooppiputkea ja niin muodoin ajoasennon sai pystyksi, tai etunojaiseksi. Omituinen tunne vahvistui entisestään, kun kiipesin pyörän satulaan ja käynnistin moottorin. Mustapohjaisen Veglian valmistetta olevan matkamittarin lukema oli vain hivenen yli 3.000 mailia. Jarrupaketti oli jopa tehokas, eikä häpeäisi suorituskykyään vieläkään. Borrani oli aikanaan vanteiden ykkösmerkki ja sellaiset kuuluivat tietysti myös Guzzin varustukseen. Moto Guzzin V-twinit eivät ole koskaan näyttäneet tai kuulostaneet samanlaisilta kuin muut pyörät ja se sama pätee myös tähän V7 Sportiin, jonka väritys ja sivuilta ulos tunkevat sylinterit tekevät Guzzissa on kardaaniveto, kuten vielä tänäkin päivänä. Tämä pyörä on vuodelta 1973 ollen yksi viimeisimmistä, niistä alle 4000:stä yksilöstä, mitä näitä on valmistettu ennen kuin tuotanto päättyi kyseisen vuoden lopussa. Harva V7 Sport on yhtä hienossa kunnossa kuin tämä yksilö, jonka jokainen mutteri oli avattu purkuvaiheessa ennen kunnostusta. tästä mallista yhden kaikkien aikojen omaperäisimmän superbiken. Samaa erehtymättömän omaperäistä tyyliä edustivat myös pyörän limenvihreä väritys, sekä kirkkaan punainen runko. Vaikka paljon puhutaankin kardaanivetoisten käyttäytymisongelmista, niin eivät ne ilmeisen vakavia olleet, koska tämä pyörä näytti takalamppua poikkeuksetta jokaiselle, kun lähdettiin mutkatielle. Ensimmäiset 150 pyörää valmistettiin tämän värisinä. Tätä päivää edustavia, moderneja Bridgestonen V7 Sportissa oli molemmin puolin etunapaa tuplanokkaiset Ø 220 mm rumpujarrut. Satulan alla oli pieni "sisävalo", joka syttyi heti, kun satula käännettiin ylös
pyörän heilahduksen omaista kallistumista oikealle. Sen ja tankin korkin välissä näkyy musta, pyöreä "luukku". ennen kuin alkaa tapahtua ja silloin kun ajat moottoria iloisesti kierrättäen, se on myös todella suorituskykyinen, kuten sen huomattavasti nuoremman Alfa Romeon ja lukemattomien tuoreempien moottoripyörien kuskit saivat tuona koeajopäivänä harmikseen havaita. Se ei ole Guzzi Sportille vielä mikään nopeuden lakipiste, sillä aikoinaan 70-luvulla sille mitattiin kellolla todelliseksi huippunopeudeksi hieman yli 200 km/h lukemia. Nopea Moto Guzzi V7 Sport (1971) Moottori: Ilmajäähdytteinen OHV V-twin / 2 venttiiliä/sylinteri Sylinteritilavuus: 748 cc Sylinterimitat: 82,5 mm x 70 mm Puristussuhde: 9,8:1 Kaasuttimet: 2 x Ø 30 mm Dell'Orto Teho: 52 hv/6.400 rpm takapyörältä 70 hv/6.400 rpm kampiakselilta Vaihteisto: 5-portainen Sähköjärj.: 12 V Runko: (Lino Tonti) kaksoiskehtorunko (teräsputkea) Etujousitus: Teleskooppihaarukka, ei säätöä Takajousitus: Keinuhaarukka, kaksi iskunvaimenninta Etujarru: Ø 220 mm kaksipuolinen, tuplanokkainen rumpujarru Takajarru: Ø 220 mm yksipuolinen tuplanokkainen rumpujarru Eturengas: 90/90 x 18 (Bridgestone Battlax) Takarengas: 110/90 x 18 (Bridgestone Battlax) Akseliväli: 1.470 mm Istuinkorkeus: 730 mm Tankki: 22 litraa Hinta: Arvostettu keräilykohde, joten hintalapussa lukee: n. Niinpä ajoasento oli melko voimakkaasti etunojainen ja urheilullinen, kun siirryin liikenteeseen. Jalat olivat melko korkealla sijaitsevilla tapeilla ja tiedostin kuinka moottori ravistaa alhaisilla kierroksille tosin se ravisti vähemmän kuin monet isompimoottoriset pyörät. V7 Sport saadaan kyllä kääntymään tiukoissakin kurveissa vikkelästi, mutta siihen tarvitaan myös kuljettaja panosta, ja noin yleisesti ottaen ei pyörän ajettavuudessa juurikaan huomannut, että se on kardaanivetoinen. Osittain Guzzin vakaudesta on kiittäminen myös sen konservatiivista runkogeometriaa ja pitkähköä akseliväliä, mikä sitten puolestaan tarkoitti tiukoissa kurveissa sitä, että pyörä oli niissä kaikkea muuta kuin ketterä, etenkin, kun paino ajokunnossa oli noin 225 kg. 15.000 20.000.Paino tankattuna: 225 kg 64 Guzzi ei ollut legenda pelkästään nopeutensa vuoksi, vaan se oli sitä myös ajo-ominaisuuksiensa ansiosta etenkin suurilla nopeuksilla ajettaessa. Se on kumikansi, jonka alla on virtalukko ja virta-avain. Tämän pyörät clip-onit oli säädetty normaaliin, kaikkein alimpaan asentoon. Ylä T-kappaleessa näkyy kookas musta siipimutteri. Tanko on nyt perusasennossaan alaskiinnitettynä, mutta jos tulee halu aja pystymmässä, tankoa voi nostaa teleskooppiputken päällä liu'uttaen ylös. Opin kuitenkin pian kikan eli valuttauduin pitkällä ja hyvin pehmustetulla istuimella hieman normaalia taaemmaksi, jolloin sain polveni piilotettua tankin syvennyksiin, kuten suunnittelija oli aikoinaan tarkoittanutkin. Esimerkiksi Kawasakin 900 cc Z1 tuli myyntiin samana vuonna kuin V7 Sport, mutta sillä ei ollut suorituskykyisestä moottoristaan huolimatta mitään jakoa Guzzia vastaan, koska sen runko wobblasi niin vaarallisen voimakkaasti. Selkeän mittariston pyöreät "kellot" ovat Veglian valmistetta ja oikeaoppisesti mustapohjaiset. Niinpä onkin helppo ymmärtää, miksi Guzzit ovat saaneet vertaansa vailla olevan maineen pitkänmatkan sportteina, ja ehkä sillä selittyy myös se, että Guzzi oli yksi aikakautensa menestyksekkäimmistä endurancekilpureista. Sitä edelsi nimittäin kyseisen 24-tunnin kisan voitto S3:lla. Käynti pehmeni kierrosten kohotessa, pauhu kylläkin kasvoi ja se muodostui Dell'Ortojen imuäänen ja pakoputkien tukahdutetun paukkeen sekoituksesta. Guzzi vastaa iloisesti kaasuun ja lähtee vielä reippaasti kiihtymään yli 110 km/h nopeudessa ja sillä pystyy kevyesti pitämään marssivauhtina 150 km/h nopeutta. Sen jälkeen pyörä vetää todella voimallisesti aina punaisen rajalle, 7.250 rpm lukemalle saakka. Se on ohjauksen kitkavaimentimen säätöruuvi. Siitä on kiittäminen Lino Tontin suunnittelemaa vakaata kaksoiskehtorunkoa, joka lisäksi hyödynsi osittain kantavana rakenteena olevaa moottori/ vaihteistovoimapakettia, joka on pultattu runkoon kiinni etu-, ja takapäästään. Aluksi ajoasento tuntui hieman oudolta, kun pitkät koipeni eivät mahtuneet tankin syvennyksiin, vaan tankin leveämpi etuosa työnsi jalkojani levälleen. Tämän yksilön varustukseen kuuluneet modernit Bridgestonet antoivat myös henkistä tukea, eli kallistuksissa ei tarvinnut epäillä pidon riittävyyttä. Pyörässä oli tyylikkään Silentiumin vaimentimet, mutta ainakin minun makuuni ne olivat liian tehokkaat. Ainoa lievä huolenaiheeni oli vähäinen maavara, etenkin vasemmalla Vakaa kuin vuori. Jousitus oli myös 70-luvun mittapuun mukaan arvioituna erinomainen, joskin etuhaarukka oli hieman liian löysä ja alivaimennettu. Ja kuinka ollakaan, huomasin olevani V 7 Sportin kanssa "yhtä puuta". Väljälle tielle päästyäni jouduin heti ensitöikseni hämmästelemään kuinka eloisa tämä vanhus oli kiihtyvyydeltään edellyttäen tietysti, että annoin sen kiertää. Guzzi puolestaan oli vakaa kuin vuori niin suorilla kuin nopeissa kaarteissakin. Guzzin V-twineillä on vankka maine alakierrosväännöstä, mutta V7:n 750-kuutioinen herää todelliseen eloon vasta, kun kierroslukumittarin viisari on ohittanut 4500 rpm lukeman. Ei ole sattumaa, että 750 S3:sta edelleen kehitetty malli sai nimekseen Le Mans vuonna 1976. Alhaisemmilla kierroksillakin kone käy moitteettomasti, mutta se ei vaan vastaa hätäisiin kaasun avaamisiin, mikä kertoo siitä, että moottorissa pitää olla kierroksia Tykkää kierroksista V7 Sportissa on ns. "Joutsenkaula cliop-onit", joiden rakenne näkyy paremmin oikealla puolella naapurisivun kuvassa. Sen jälkeen kulku alkoi maittaa ja saman tien paineltiin jo 160 km/h nopeutta
Se Jussi Luoman "stereoperäinen", jolla hän kilpaili ennen nykyistä Man-saarelle rakennettua mono-jousitteista pyöräänsä, pohjautui juuri tällaiseen peliin ja hyvin sillä ehti suorastaan voitokkaasti Classic Racingissa aivan Euroopan huipputasolla huomattavasti nuorempia ja "oikeita" kilpapyöriä vastaan, joten kyllä tässä pelissä on potentiaalia. Oikealle kallistelemiset puolestaan sujuivat riskittömästi. Myöhemmin tätä mainetta vaalivat ja entisestään kohottivat 750 S3 vuonna 1975 ja 850 Le Mans vuonna 1976. Jarrutusteho ei sanottavasti häipynyt edes useiden perättäisten voimakkaiden jarrutusten seuraamuksena, tosin epätasaisella asfaltilla voimakkaasti jarrutettaessa etuhaarukka alkoi kohota sukelluksista, mikä oli merkki pidon vähenemisestä. Takana on halkaisijaltaan samankokoinen, yksipuolinen rumpu, joka antoi sopivasti taustatukea etujarrulle. puolella sivuseisontatuki oli taipuvainen raapimaan asfalttia, mutta ei pelkästään se, sillä myös vaihdepoljin raapaisi tämän tästä tien pintaa ja sillä olisi saattanut olla tuhoisiakin seuraamuksia. Lukuun ottamatta muutamia alhaisissa nopeuksissa sattuneita voimakkaita jarrujen kiljahduksia molemminpuolinen, tuplanokkainen rumpujarru toimi moitteettomasti ja siinä oli hyvä pito jopa suurillakin nopeuksilla ajettaessa. Vuonna 1973 tämän mallin korvasi 750 S ja siinä oli edessä levyjarrut. V7 Sport on se malli, joka synnytti legendan isosta ja nopeasta Moto Guzzi V-twinistä. Syntyi legenda 65. Tuo sama 70-luvun ilmajäähdytteisten V-twinien menestyskonsepti on yhä tänäkin päivänä Guzzilla käytössä vahvistaen V7 Sportin statusta, johon kaikki Guzzin urheilulliset mallit edelleenkin perustuvat. V7 Sportin valmistuskustannukset kohosivat liian korkeiksi ja se oli huomattavasti kalliimpi kuin Kawasakin tehokas nelisylinterinen Z1, mutta se ennätti kuitenkin vakiinnuttaa Guzzin aseman huippuluokkaisten superpyörien valmistajana
Asemansa japsipyörät olivat saaneet vuonna 1969 esitellyn Honda CB750:n ansiosta. Suzuki reagoi öljykriisin ja ilman saastumisen tuottamaan ahdinkoon hitaasti. Bensiinin hinnan äkillinen nousu ja tiukennetut päästömääräykset heikensivät kaksitahtimoottorin tulevaisuudennäkymiä suhteessa nelitahtisiin, koska viimeksi mainitut polttavat bensaa säästeliäämmin ja puhtaammin. Veijo Saano Suzuki GSR750, edullinen sporttinaku oto-1:n viime numerossa raportoin Yamahan rivinelikkomoottorilla kulkevasta nakumallista FZ8-N muistellen, miten 750-kuutioiset japanilaispyörät olivat 1970-luvulla useimpien motoristien haave. Suzukin avaus nelitahtipuolelle onnistui hyvin: vuonna 1977 amerikkalainen Cycle World -lehti valitsi GS750:n vuoden parhaaksi pyöräksi luokassaan. Tuohon 66. Suzuki yritti aluksi seurata toisenlaista linjaa kuin Honda. Suzuki arveli, että näin kävisi tieliikenteessäkin, ja keskittyi kaksitahtipyöriin. Yhtä vaille kaikki olivat kaksitahtisia, ja se yksi poikkeus, RE-5, kulki wankelmoottorilla. 1970-luvun uutena avauksena saatiin 380- ja 550-kuutioiset kolmisylinteriset, ja kärkiluokkaan nestejäähdytteinen GT750. Vuonna 1976 oli Suzukilla USA:n markkinoilla peräti 20 pyörämallia. Hamamatsun tehtailta tuli pieniä yksisylinterisiä ja 125-, 250-, 350- ja 500-kuutioisten luokkiin kaksisylinterisiä. Viime vuonna yksi luokan uutuus, GSR750, tuli Suzukilta. lyssä kaksitahtimoottorit syrjäyttivät 1960luvun lopulla nelitahtikoneet kutakuinkin kaikissa luokissa. Vasta syksyllä 1976 se esitteli ensimmäisen nelitahtipyöränsä, GS750:n. Kilpamoottoripyöräi- M Perinteinen "seiskapuolikkaiden" luokka on elpymässä, kun myös japanilaiset valmistajat tuovat nelisylinterisillä rivikoneilla kulkevia uusia nakumalleja markkinoille kilpailemaan lukuisten europyörien kanssa
Uutuudenjäykkyys saattaa ainakin osaksi selittää ajotunnelmiani, jotka eivät olleet innostuneita. edellä mainittu R-Suzuki. GS750 ei ollut 1976 tullessaan markkinoiden tehokkain seiskapuolikas. Ehkä on, vai liekö liiankin kovaa... Onko myös GSR750 ajo-ominaisuuksiltaan luokkansa kovinta kärkeä. GSR750 kulkee 225 km/t. Siinä jää viime numerossa koeajamani Yamaha FZ8 kolme sekuntia jälkeen. GSR750:n voimanlähteestä on mitattu saksalaisdynoissa kampiakselille tulevaksi huipputehoksi 105112 hv käyntinopeudella 990010 400/ min. Toisaalta vertailukohdaksi voidaan ottaa moottorin alkuperäinen kantaja, Mainiota moottoritekniikkaa Ensimmäinen iso nelitahti-Suzuki esiteltiin vasta 1976. aikansa mestariin voidaan nyt 35 vuotta myöhemmin verrata viime kaudeksi markkinoille tullutta Suzukia, joka on nimeltään GSR750. Tässä amerikkalaisen Cycle-lehden kansi syyskuulta 1976. Vaikka moottorin paras vääntö tulee vasta melko suurella käyntinopeudella, on pyörän sitkeys varsin hyvä: kuutosvaihteella kiihdytys 60140 km/t menee alle kymmenessä sekunnissa. Se on kova lukema verrattuna vuoden 1976 Suzuki GS750:stä luvattuun 63 hevosvoimaan. Mutta ajo Ajopuutumusta Pakoputkessa on vastusta säätelevä, vaijerikäyttöinen läppä, jonka aukioloa moottorin säätöyksikkö ECU ohjailee. Vääntöä on GSR:stä mitattu enimmillään 7685 Nm käyntinopeudella 87009100/min. Se ei saanut ykköspyörän asemaansa suorituskyvyllään, vaan ajettavuudellaan. Seuraavana vuonna amerikkalainen Cycle World valitsi pyörän vuoden parhaaksi luokassaan. 67. Kun hain koeajopyörän Kuvan Moottoripalvelusta Jyväskylästä, oli Suzukin matkamittarissa vain 396 km. GSR:n moottori on peräisin Suzukin kireästä sporttipyörä GSX-R750:stä vuodelta 2005. Nakupyörässä kone näyttää sekavalta, mutta toimii hyvin. Niinpä GSR kiihtyy hevosvoimillaan paikaltaan nopeuteen 200 km/t äkkiä, alle 13 sekunnissa. Esi-Suzuki GS750 ei jaksanut kahden sadan nopeutta tavoittaa ollenkaan, vaan sen huippunopeus oli noin 195 km/t. Voimme uskoa, että GSR:ssä koneen liikkuvat osat kestävät kevyemmän virityksen ansiosta mainiosti, liikkumattomista osista puhumattakaan. Uuteen naku-Suzukiin on konetta kesytetty pienentämällä puristussuhdetta, vaihtamalla männät, muuttamalla venttiilien ajoitusta ja vaihtamalla imupuolelle 32-milliset kurkut 38-millisten tilalle. GSR:n moottori tehtiin alun perin täyskatteiseen sporttipyörään GSX-R750. Siihen samasta koneesta otettiin 141 hv käyntinopeudella 12 500/min. Vuosikymmenten kuluessa seiskapuolikkaan Suzukin paino on pudonnut 253 kilosta 213:een. Läksin Jyväskylästä kohti Laukaata suunnitellen jatkavani saman tien Kiuruvedelle, noin 220 km:n päähän
Kaikkiaan Suzukin ajoasento sopi minulle huonommin kuin Yamahan. Alle 60 km/t nopeudessa GSR:n ajotuntuma on häilyväinen, lähes kiikkerä. GSR:n jousitus oli nypyttävän pintakova ja päästi myös isommat töyssyt kipeästi selkärankaan. Takajousituksen painumaksi mittasimme 3,2 cm, mikä on niukahkosti, vain noin 24 % kokonaisjoustovarasta (13,5 cm). Kotiin päästyäni kävin tutkimaan GSR:n jousitusta. Edessä jousien esijännitystä on helppo säätää; vakioasento on kolmannen viivan kohdalla. Meno tuntui niin hankalalta, että lyhensin matkaa ja suuntasin kotiin Kuopioon. Jousen esijännitys oli jo toiseksi löysimmässä pykälässään, joten esijännitystä löysäämällä ajokäytökseen ei voinut olennaisesti vaikuttaa. GSR750:n ohjaustanko on kauempana, ja samoin on satula melko edessä, joten kuski katselee alas melkein suoraan teleskooppien suuntaisesti. Tuleekohan tehtaalta kahdenlaista versiota. Toisaalta ohjauksen keveys voi olla vanhan koulukunnan motoristien mielestä liiallista: GSR-Suzukia on ohjattava koko ajan. Kun istuin pyörän selässä noin 82 kilon painolla, oli etujousituksen painuma 3,6 cm. GSR:llä on helppo ajaa tiukkojakin kaarteita. Suzukin Kevyt ohjaus Etujousituksen jäykkyys on sopiva, ja esijännitystä voi tarvittaessa säätää. Myöskään takana ei iskunvaimennusta voi säätää. Ajoasennon ansiosta suurin istumapaine kohdistui liian eteen. Sisäänlyönnin vaimennus on liian tiukka, mutta säätömahdollisuutta ei ole. Pyörä on mutkaisilla, sileillä asfalttiteillä vikkelä menijä. Jos ohjaa huonosti, ajolinjasta tulee levoton. Jarrutus kaarteessa ei vänkää pyörää pystyyn kuin aivan vähäisellä voimalla. Ainakin, jos hänellä olisi taipumuksia urheilulliseen ajoon. Ohjauskomentoja Suzuki tottelee virkeästi ja menee täsmälleen ja vastaan panematta sinne, minne kuski haluaa. Vaan pyöräpä kulki hiekkatiellä varmasti ja luikertelematta. Melko pian alkoi huolestuttava tunnottomuus levitä elimiin, jotka vielä tässäkin iässä ovat jonkinmoisessa arvossa. Pienempi, nuorempi ja notkeampi kuski olisi ehkä viihtynyt GSR:n satulassa minua paremmin. Sivukuvasta näkyy, että tämän Suzukin satuloiden pehmustus on niukka. Jousitus kantaa napakasti, pyörä ei hetku, ja kallistusvarat riittävät vaikka rata-ajoon. Vähän levottoman asfalttiajotuntuman perusteella en odottanut paljon GSR:n soratieominaisuuksilta. Päättelen, että koeajopyörän ajotuntuSäätöyrityksiä ja mittauksia oli paljon epämukavampaa kuin edellä mainitussa Yamahassa. Lisäksi GSR750:n satula on kapea ja kova. Takajousi on varsin kova, eikä säätövaraa löysään suuntaan ole riittävästi. 68. Outoa on, että eräissä ulkomaisissa koeajoraporteissa on moitittu GSR:n takajousitusta liian pehmeäksi, toisissa kovaksi. Tuntuma tiehen oli hyvä, joten pyörä pysyvän hallitusti käsissä. Se tarkoittaa 30 % kokonaisjoustomatkasta (12 cm), mikä on katupyörälle sopiva lukema. Säätö on kaiken lisäksi hankala tehdä. Ajoasento on GSR:ssä hieman urheilullisempi kuin Yamaha FZ8-N:ssä. Kallistusvarat ovat runsaat, mutta korkealla olevien jalkatappien takia ison kuskin jalat ovat ahtaasti mutkilla. ajoasento nimittäin tarjoaa välittömän tuntuman pyörän ohjaukseen. Jalkatapit ovat minun kokoiselleni (184 cm) liian ylhäällä, joten jalat ovat polvista terävällä mutkalla
Taajama-ajon näkökulmasta pyörän kääntöympyrä ei ole sietämättömän suuri, 595 cm, vaikka ei endurotasoa olekaan. Tuolloin kampiakseli pyörii noin 4000/min, mikä vastaa kuutosella vajaat 85 km/t. Moottoritieosuus meni yhtä hyvin kuin Yamahan nakullakin, eli jaksoin puskea ilman läpi 120:n nopeudella kapeahkon ohjaustangon ja etukenon ajoasennon ansiosta sen parikymmentä kilometriä, mikä pakko oli. Yrittäessäni saada lisää ajomukavuutta olin löysännyt ennen matkaa esijännityksen molemmista päistä nollille. eli tässäkin pyörässä peilien varret ovat liian lyhyet. Jarrun nestesäiliö on hyvin esillä nestemäärän tarkistusta varten. Istumakorkeudeksi mittasimme 80 cm. man kovuus johtui pääasiassa sisäänlyönnin vaimennuksen tiukkuudesta ja vain vähässä määrin takajousen jäykkyydestä. Kone vetää sitkeän rauhallisesti alakierroksilla ja herää antamaan tehoa kevyttä kiihdytystä varten kierrosluvulla 4000/min. Moottorinkin puolesta taajama-ajo on vaivatonta. Kun vauhti nousi moottoritienopeuteen, alkoi värinä tuntua myös jalkatapeissa. Enemmänkin olisi mennyt, mutta mukavampi oli kurvata maaseututeille. Alakierroksilla jalkatapit ja istuin eivät täriseet, mutta ohjaustankoon tuli pientä värinää maantienopeuksissa. Moottori teki matka-ajossa työtään häiritsemättä. 6200/min oli värinän kannalta kynnysnopeus, jonka kohdalla myös voiman tulo piristyi. Mittarin 55 vastasi 50 km/t todellista vauhtia, 86 vastasi 80, 107 puolestaan 100 ja 128 oli todellisuudessa 120 km/t. Roudan runteleman tien ajo oli kärsimystä, kun sama reitti oli Yamaha FZ8-N:llä mennyt mukavasti. Värinä toimi myös nopeusvaroittimena, sillä 6000/min kuutosella vastaa 125 km/t todellista nopeutta. Moottorin ja vaihteiston osalta ei ollut valittamista. Koska satula on etuosastaan kapeahko, Suzukin selästä yltää melko pienikin kuski maahan. Peilit värisivät jo maantienopeuksilla, mutta peilikuvat pysyivät riittävän selvinä myös moottoritievauhdissa. Vaihteisto toimi jo näin uudessakin pyörässä kevyesti ja täsmälliNopeutta ylös ja alas 69. Nopeusmittari näytti tuolloin jo 134 km/t. Reilu kolmasosa kuvasta esitti kuskin ajotakin hihoja, Suoraan ja mutkille Jalkatapissa on reilu kumieristys, ja tappia kannatteleva rakenne on eristetty kumipuslilla rungosta. Alemmilla nopeuksilla mittarin virhe oli tavanomainen. Iskunvaimennuksen säätöjä ei GSR:ssä ikävä kyllä ole. Parannusta jousituksen kovuuteen ei tullut, eikä GSR:n satula tuntunut yhtään paremmalta kuin edellisenäkään päivänä. Seuraavana päivänä tein uuden yrityksen ajaa Ylä-Savoon asti
Viimeksi mainitusta näkyy vaihde, nopeus, lämpö, kello, bensan määrä sekä kokonaismatka tai toinen osamatkanäytöistä. Etujarrun käyttövivussa on melko laaja liikealue, joten vipu on syytä säätää riittävän etäälle, ettei vipu mene kahvaan. Sitten etujarrun hidastusvoimaa on niin helppo annostella, että pystyin suurestakin nopeudesta pysähtymään hallitun tehokkaasti hieman takapyörää ilmaan nostaen. Vaikka Suzukin moottori on alakierroksilla hieman vahvemman tuntuinen kuin Yamahan, GSR ei nostanut täydessä kiihdytyksessä keulaa eikä ravistellut etupyöräänsä. Takajarrun toiminta oli samalla tavoin kiitettävää. Vivulle ei ole etäisyyden säätöä, mutta en sitä kaivannutkaan. Kun olin ajanut 290 km, alkoi Suzukin mittaristossa vilkkua bensapumpun symboli polttoaineen vähyyden merkiksi. Mittaristo on nykyiseen tapaan pienehkö ja koostuu osoitinnäyttöisestä kierroslukumittarista ja nestekidetaulusta. GSR on kaikin puolin aktiivisen ajajan pyörä. Parissa saksalaislehdessä GSR:n jarruja moitittiin tunnottomiksi ja epäherkiksi. Vaihteelta toiselle pystyi siirtymään ilman kytkintäkin, kun aavistuksen löysäsi kaasua ennen vaihdepolkimen liikautusta. Yleensä tiedot näkyvät hyvin, mutta joskus aurinko heijastuu suojalasista hankalasti. Ainoa lievästi kielteinen seikka liittyi siihen, että nopeuden pito tasaisena vaati jatkuvaa huomiota ja mittarin vahtimista. Keskiseisontatukea ei ole, eikä sitä ole lisävarusteluettelossakaan. Suzuki on kuitenkin nopeampi, joten etupainoisuus selittänee pyörän vakauden. Ajovalot ovat keskitasoa. Jarrut ovat tehokkaat, ja sitä on myös äänenvaimennin. Moottorijarrutus oli pehmeä, mutta tehokas tietysti nakun suuri ilmanvastus auttaa lisäksi. Tämän vuoden GSR:ssä on ABS-jarrut, koeajopyörästä ne vielä puuttuivat. 70. Vedolta moottorijarrutukseen ja takaisin siirryttiin ilman nykäisyjä. Kaiken muun hyvän lisäksi kone on säästeliäs. Maantienopeuksilla GSR:n nopeutta on helppo säädellä, sillä yleensä siihen tarvitsi vain kaasukahvan kiertoa. Myös suuret nopeudet GSR sel- Kapeahko ohjaustanko, pieni lippa mittariston päällä, hieman etukeno ajoasento, joten lyhyehköt moottoritieosuudetkin menevät tuskitta. Ellei sitten sellaisiksi lasketa ABS-jarruja, jotka GSR750 sai kaudeksi 2012. Jarruvivun etäisyydelle on pikasäätö, jarrupolkimen säätöön tarvitaan pientä kiintoavainta. Sama pätee tähän perusseiskapuolikkaaseen: high tech -varusteita on niukasti. Minusta jarrut olivat erinomaiset. Suzukin moottori otti jo aivan uutenakin kevyesti kierroksia ja kävi irtonaisen vaivattomasti. GSR:n kytkintä käytetään vanhanaikaisesti vaijerilla, mutta siinä ei ole moittimista, sillä toiminta oli kevyttä ja sujuvaa. Ei siellä ole myöskään tavaratelinettä. Perusvarustus "Äiti kato, iskä ajaa täysillä!" Suzuki kulki vakaasti suurilla nopeuksilla, vaikka pienissä nopeuksissa ohjaus tuntui turhankin kevyeltä. sesti. Koeajon keskikulutus oli 4,5 litraa sadalle, kun lähes identtisen koeajon aikana Yamaha FZ8-N söi 5 litraa eli reilun 10 % enemmän. Suzukilla on aina ollut hienostelematon linja. vitti hyvin: 190:n mittarinopeutta mentiin ilman ylimääräisiä heilahteluja. Sivutuen käyttö on melko helppoa, käyttöpuikko tosin on melko lähellä jalkatappia. Kuten jousituksen niin myös jarrujen suhteen kokemukseni poikkesi siitä, mitä eräistä ulkomaisista koeajoraporteista olen lukenut. Tuolloin säiliössä oli vielä 4,5 litraa bensaa, eli jopa 400 km:n toimintasäde on mahdollinen. Vilkut ovat yhä hehkulankapolttimoilla, mutta perävalossa on sentään jo LED-tekniikkaa
Kyytiläisen olot eivät ole häävit: pieni ja kovanpuoleinen satula, ei pitokahvoja. Työkaluvarustus on tavanomaisen niukahko. Jäähdytysnesteen paisuntasäiliö on ruhjeille alttiina moottorin alla. 71. Mittarien taustavalaistus on neutraali ilman erityistä värisävyä. Sivutuki hoitaa tehtävänsä, mutta keskiseisontatukea ei ole saatavissa. Takasatula on pieni ja pehmustukseltaan kovanpuoleinen, tosin pinnaltaan hyvä. Peilit saisivat olla ulompana; varsiin muutama sentti lisää, niin näkyvyys tielle paranisi ja hihoihin huononisi. Arkisten tarkistusten kannalta pyörä on vaivaton. Vaihteisto ja kytkin toimivat oikein hyvin. Arkiajon ja ylläpidon ominaisuuksia Arkikäytön kannalta GSR ei kuitenkaan ole aivan avuton, sillä sen takasatulan alla on tilaa työkalusarjan lisäksi myös pikkutavaroille. Tosin kuuden tuhannen ajokilometrin välein tehdään vain pieni öljynvaihtohuolto, ja varsinainen huolto tehdään 12 000 km:n välein. Jäähdytysnesteen määrän voi tarkistaa, kun kumartuu. Näköalat ovat hyvät, mutta ajoviima varmasti tuntuu. Satulan alla on pari kuormansidontalenkkiä. Helppolukuinen mittaristo kierroskelloineen ja nestekidenäyttöineen. Huoltoväli on turhan lyhyt, vain 6 000 km. Kyytiläisen polvet eivät tule pahan korkealle, mutta se johtuu siitä, että takasatula on korkealla. Takavaloissa loistavat diodit, mutta vilkuissa on hehkulankapolttimot. Suzukia ei ole tehty matkasohvaksi kuskille eikä kyytipyöräksikään. Tavaran kuljetusta varten kääntyy satulan alta esiin kaksi sidontalenkkiä. Jarru- ja kytkinnesteisiin on suora näköyhteys. Merkkivaloja on ajoneston päälläololle, suuntavilkuille (vasen ja oikea erikseen), vapaavaihteelle, ABS-järjestelmän toimintahäiriölle, moottorinohjauksen häiriölle ja kaukovalolle. Säiliö on nimittäin pyörän alla vähän hirvittää arka paikka, mutta eihän tämä mikään enduro ole, joten jospa se siellä ehjänä säilyy. Tuolloin vaihdetaan Kapeauumaisen pyörän päältä lyhytjalkainenkin yltää maahan, kun istumakorkeuskin on vain 80 cm. Pitokahvoja ei kyyditettävälle ole, kurja hihna vain. Suzukin hallintalaitteet ovat tyyliltään tutut ja toimivat hyvin
Moottorin suurin ilmoitettu teho 78 kW / 106 hv kierrosluvulla 10 200/min ja suurin vääntö 80 Nm kierrosluvulla 9 000/min. suzuki@suzukifinland.com, Internet: www.suzuki.fi. Suzuki GS750 oli vuonna 1977 seiskapuolikkaiden paras, kuten alussa siteerasin. Kaipa vanhemmiten jousituksen ja ajoasennon mukavuus tulee aina vain tärkeämmäksi. Ensiöveto hammaspyörillä märän, vaijerikäyttöisen monilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto 17-piikkiseltä ketjurattaalta O-rengasketjulla 42-piikkiselle ketjurattaalle takapyörään. Pituus 211,5 cm, leveys 78,5 cm, korkeus 106 cm, istumakorkeus ilmoitettu 81,5 cm, akseliväli 145 cm. Huollot: 1000 km:n ajon jälkeen tarkistus, m-öljyn vaihto, suodattimen vaihto, sen jälkeen öljynvaihtohuolto 6000 km:n, isompi huolto 12 000 km:n välein. Rivinelikolla kulkevat pyörät eivät enää ole vallitseva vaihtoehto. Polttoainesäiliö 17,5 litraa. Sylinterin poraus 72 mm, iskun pituus 46 mm, iskutilavuus 749 cm3. Renkaiden ilmanpaineet 2,5 edessä ja 2,9 baaria takana sekä yksin että kahdestaan ajettaessa. Puristussuhde 12,3:1. Ohjausakselin kulma 25o20', jättö 104 mm. Puh. Vaikka nakupyöristä pidänkin, miellyttävät matkaendurot vielä enemmän. Värivaihtoehdot: valkoinen (Pearl Glacier White), musta/sininen (glass sparkle black / metallic triton blue), musta (glass sparkle black). Sisärenkaattomat vyörenkaat, edessä Bridgestone BT016F kokoa 120/70 x 17, takana Bridgestone BT016R kokoa 180/55 x 17 kolmepuolaisilla kevytmetallivaluvanteilla 3,5 x 17 edessä, 5,5 x 17 takana. Sekin on Suzuki merkiltään. Takana yhdellä jousi/kaasuiskunvaimennin-elementillä tuettu alumiininen haarukka, liikevara akselin kohdalta 135 mm, jousen esijännityksen säätö. P. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 400 W, akku 12 V 8 Ah. Kahden vuoden takuu. Myös 25-kilowattiseksi kuristettu versio on saatavana. sytytystulpat. Kärjetön sytytys sähköisellä ennakonsäädöllä. Märkäsumppuvoitelu, moottoriöljy (määrä 3,2 l) yhteinen vaihteiston kanssa. Edessä käännetty, öljyvaimentimilla varustettu teleskooppihaarukka, sisäputken halkaisija 41 mm, liikevara 120 mm. Näiltä osin GSR oli minulle kerrassaan sopimaton. Suurin sallittu kuorma 187 kg. Jousien esijännityksen säätö. Takana yksi levyjarru 240 mm kiinteällä levyllä, yksi nestepaineella toimiva mäntä joustavasti kiinnitetyssä kaliiperissa. Edessä kaksi levyjarrua 310 mm kelluvasti kiinnitetyillä levyillä, kaksi nestepaineella toimivaa mäntää/jarrusatula. Ulkomaisissa vertailutesteissä GSR750 on pärjännyt hyvin. Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH, Suomen sivuliike, PL 4, 02171 Espoo. Mutta tämä GSR750 oli minulle pettymys, vaikka sen moottorissa, vaihteistossa ja jarruissa ei ollut moittimista. Ohjehinta 12 696 euroa + toimituskulut (ABS-jarruilla varustettu versio). GSR ei ole kurakelin pyörä. 72. Kiitokset: - Kuvan Moottoripalvelulle koeajopyörän lainasta. Samoin Hondan rivinelikko CB600 Hornet, joka on vertailuissa pannut kampoihin isommilleen. Ajat ovat muutenkin muuttuneet: tarjolla on iso valikoima erityyppisiä pyöriä. Sähköisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus 32-millisiin imukurkkuihin. 010 834 5345, Sp: info@kuvamp.fi, Internet: www.kuvamp.fi - Susannalle ajovalokuvista. Mitätön etulokari päästää roiskeet iskeytymään esteettömästi arkaan jäähdyttimeen, eikä takalokari ole suojauskyvyltään yhtään parempi. moottoriöljyn ja -suodattimen lisäksi mm. Ilmansuodatin vaihdetaan 18 000 km:n välein, kytkin- ja jarruletkut 4 vuoden välein. Sporttinaku nuorille? Suzuki GSR 750 tekniset tiedot Teräksestä tehtyyn runkoon poikittain ripustettu nelisylinterinen, nestejäähdytteinen, nelitahtinen rivimoottori. Sitä ei kuitenkaan ole Suomen maahantuojan mallistossa, joten minun suositukseni japanilaista nakunelikkoa etsivälle on Yamaha FZ8. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 213 kg. Venttiilien välykset tarkistetaan 24 000 km:n välein. Mutta Suzukin nykyinen rivinelikolla kulkeva nakupyörä GSR750 ei sellainen ole ei ainakaan minulle. Kuvan Moottoripalvelu, Pohjanlahdentie 19, 40520 Jyväskylä. Nuoret ja urheiluhenkiset ovat varmaan toista mieltä. Kaksi sylinterinkannen yläpuolista imu- ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti, ohjaus kahdella ketjuvetoisella, kannen yläpuolisella nokka-akselilla keinuvipujen välityksellä. Vuoden 2012 mallissa lukkiutumaton ABS-jarrujärjestelmä. Ne, jotka ovat tarkkaan lukeneet raporttejani viime vuonna koeajamistani pyöristä, saattavat arvata, mikä on suosikkini kokoluokassa 650-800 kuutiosenttiä. 010 321 2000, sp. Lisävarusteita: tuulisuoja 134 e, alaspoileri 59 e, alakate 287 e, takasatulan kate 176 e, tankinsuoja 98 e, ketjunsuoja 98 e, tarrasarja 37 e
Kaikki tarvikkeet ehjiä ja siistejä, olleet käytössä vain 5000 - 10 000 km:n ajot 1-2 kesänä. Yhteydenotot: jani@tuusmotor.fi puh. 0400-428 167. tekstiilisivulaukut, 2x21-30L, eritt. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46, Yamaha FJ 1200 vm. HKI, puh. Vuokra alk. 110 e, satula Wunderlich Ergo vakiokorkuinen 300 e, pestävä ilmansuodatin 40 e, säädettävä vaihdepoljin 70 e, iso AeroFlow matkapleksi + AeroGards pleksin laajennusosat 360 e. Tiedustelut: 040-521 9240. Hinta 100e/puku. sivulaukut (30/40L +telineet) 990D0-DLHBS-IDE 480 Eur (Huom: sarjan ovh.862,-) - Alakate, musta 94400-11820-291, 110 Eur (ovh.213,-) - Tankkilaukku 990D0-04170, magn.kiinnitys, 14/19L, 65 Eur (ovh.108,-) - Matkaendurorenkaat (DL650 vm.2004-2012) Bridgestone TW 101 (110/80R19 59H), TW152 (150/70R17 69H) huom: ajamattomat, yht.160 Eur - Lisäksi: Laadukkaat Givi T411 MYYDÄÄN MOOTTORIPYÖRIÄ BMW F 800 GS vm. Aeroflow-tarvikkeista saa F650 GS twiniin kuin kokokatteen, mutta kokonaisuus on kevyempi ja kestävämpi kuin kokokate ja helposti purettavissa hellekeleille. Pakettihinta 500 e, kun uusien ohjehinta + rahti + alv + tulli 1060 e. 200 e/kk. Tied. hyvät Police-sivulaukut. -75. 0505114047 tai veijo.saano@fimea.fi Suzuki DL650 2012 alkuperäislisävarusteita. + Comfort-satula. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto1.fi Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset VUOKRATAAN BMW K1200 RS tai Honda CBR 900 RR. -90 keulakolaroitu varaosina mm. 5e / osa. HKI. Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin Kaikki Moto-lehden vanhat numerot arkistossa osoitteessa: www.moto1.fi sopivat AeroFlow DuctDeflectors polvisuojat 60 e ja AeroFlow LegGards säärisuojat 130 e. 040 754 3345. 05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. Moottoripyöräharvinaisuus! Moto Guzzi V750 S3 vm. 2007. P. Kertaalleen uuteen pyörään asennettuja mutta uusia, ajamattomia, asennusosat mukana: - Touring-tuulisuoja 990D0-11J50CLE, kirkas, säädettävä 80 Eur (ovh.135,-) - Alkup. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. Hanxin naisten ajopukuja koot 36, väri oranssi ja 38, väri punainen. Tiedustelut puh. Hinnat alk. com puh. hyväkunt., 1 reissu ajettu, sopii moneen pyörään 65 Eur. Laukkujen lukot sarjoitettu (yhdellä) pyörän omalla virta-avaimella toimivaksi. Suomessa tiettävästi 3 kpl, koko maailmassa n.50 kpl. Molempien housut mustat. 040 752 6238. markkinat Ilmoita ilmaiseksi Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. 09-8366 7821 tai Pekka Pylkkö pekka.pylkko@gmail. Ajettu vain alle 4000 km. Vantaa, puh: 050-321 6880, pexa@ mbnet.fi OSTETAAN Löytyisikö kenenkään nurkista alkuperäisiä pakoputkia Honda VT750C-moottoripyörään vm. Pelkästään F650 GS 798 cc twiniin 73. 2010. 0400 428 167. Em. Lisävarusteina BMW:n alkuperäiset kaatumaraudat, käyttämättömät alumiiniset sivulaukut, takalaukku ja sivulaukkujen sisäkassit sekä telineet. Tiedustelut: 040-521 9240. VARUSTEITA JA TARVIKKEITA Lisävarusteita kaksisylinterisiin BMW F650/800 GS -pyöriin: matalammat ja vankemmat jalkatapit hp. Istuttu muutaman kerran kyydissä (kasvava tyttölapsi), uutta vastaavat. Vuokra-aika min 30 vrk
Koeajossa: BMW S1000RR Kotimaan tapahtumia le R riumph Speed Trip T Peter Pan -retki Australiaan ... ja paljon muuta! Numero 5/2012 ilmestyy 21.6. ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN! Tilaa omasi: www.moto1.fi
Heino 010-617 0669. oulu: Euro Motor Center 08-534 6500. tule nyt tutustumaan maailman parhaaseen 6-sylinteriseen matkapyörään oman BmW motorrad -jälleenmyyjäsi luona k 1600. Jyväskylä: Kuvan Moottoripalvelu 010-834 5300. unstoppaBlE tourinG. Espoo: R.M. lahti: R.M. Heino 010-617 0609. vaasa: Käyttöauto 06-315 6300. Ne ovat voittaneet maailmalla lähes jokaisen matkapyörävertailun, jossa ovat olleet mukana. Niiden voimasta vastaa upea 6-sylinterinen moottori (160 hv, 175 Nm). BmW suomi motorrad Ajamisen iloa k 1600 Gtl Ja Gt voimaa kuudElla sylintErillä Maailman parhaaksi kutsuminen on kaukana vaatimattomuudesta, mutta mitäpä muuta voisimme BMW 6-sylinterisistä K 1600 GT ja K 1600 GTL matkapyöristä sanoa. vantaa: Biketeam 020-741 7217.. lappEEnranta: KoneSuni 044-541 1611. tampErE: R.M. turku: Motomarket 02-274 8300. Niihin on tarjolla upeita innovaatioita kuten maailman ensimmäiset moottoripyörän kääntyvät Xenon ajovalot, alustansäätöjärjestelmä ja ajovakaudenhallintajärjestelmä. Heino 010-617 0640. Ne on suunniteltu täydelliseen ajonautintoon ja rakennettu äärimmäisellä tarkkuudella
GSX1250FA 1+4im.i4k9u500 tus ul t 3 To GSX1300R 8imi4sk8lu90 1 To . itu ku ut 0 GSR750 1T2im.i6sk9lu630 0 tu u t +o HELSINKI Ristipellontie 17 00390 Helsinki www.hpm.fi Pyörä ja Mopo Oy Hevosenkenkä 4 28430 Pori www.ppjm.fi PORI KUOPIO Oppipojankuja 2 70780 Kuopio www.kpjm.fi. tu u t 3 0 + DL650 + 1im9s9l930 1To