Moto1 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Numero 5/2010 Hinta 8,00 · Ducati Monster 796 · Aprilia Shiver ja Dorsoduro Factory · Honda Fury mps Classics: pa-Francorcha S IMATRAAN S I M A K UA E MP-matkat: · Skotlanti, osa 2 · Afrikka, osa 2
Jo 5 myymälää ja VERKKOKAUPPA! ja VERKKOKAUPPA! TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU Tilaa kuvastomme ILMAISEKSI KOTIISI www.stormmotor. PANTONE QUADRICROMIA 334,- Menestys! Nolan N103 HUIPPULUOKAN AVATTAVA KYPÄRÄ N103 on hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan voittamaton avattavien kypärien käyttömuka sarjassa. Hengittävä ja vedenpitävä Hydratex® G-liner kalvo. 189,- Krauser tuotteet ovat saksalaisella tarkkuudella ja täsmällisyydellä valmistettuja tuotteita joiden asennus ja käyttömukavuus ovat omaa luokkaansa. Kypärä on pakattu täyteen viimeisimpiä innovaatioita käyttömukavuuden parantamiseksi. K5 47l laukku K4 42l laukku 194,- 181,- aina Kesäkeleillä on sk kevyeet ajohan hyvä olla mukan at! a K-sarjan laukkuja voidaan käyttää sekä taka- että sivulaukkuna. sisään integroitu VPSaurinkovisiiri, huurtumaton sisävisiiri ja N-com kypäräpuhelinvalmius. 199,- PROTON HOUSUT DRAGON KANGASTAKKI Irrotettavilla henkseleillä varustetut laadukkaat ajohousut. Hengittävä ja vedenpitävä Hydratex® G-liner kalvo. Tyylikäs ja ominaisuuksiinsa nähden erittäin edullinen ajotakki. Lisäksi ne ovat vedenpitäviä. MOOTTORIPYÖRÄVARUSTEIDEN YKKÖSKETJU TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU Lukkosepänkatu 4 Ruosilankuja 3 Palmrothintie 2 Tupalankatu 3 Limingantie 2 075-326 5000 075-326 5080 075-326 5090 075-326 5110 075-326 5100 VERKKOKAUPPA AUKI 24H! ASIAKASPALVELU: 075-326 5000 info@stormmotor. ANSKAT HARLEM AJOH ävä ngitt Lyhyt ja hyvin he . Ominaisuuksina mm. villa rystyssuojilla nahkakäsine ko 35,-
010 617 2400 sp.: tilaus@moto-lehti.com COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Jotkut ovat ehkä jo ostaneet moottoripyörän, jolla ei nyt pääsekään ajamaan ja joillakin pyörän hankinta siirtyy hamaan tulevaisuuteen, tai ajatus hankinnasta saattaa jopa lopullisesti hautautua. Tuoko se kipeästi kaivattua elvytystä, jos yhteiskunnan rattaat eivät pyöri. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).. En kiistä, etteikö välillä jokin asia korpeasi sieluani suunnattomasti ja silloin kun se sivuaa moottoripyöräilyä, tulee myös tavalla, tai toisella avauduttua, mutta ilmeisesti olen näkemyksineni kuitenkin onnistunut noudattelemaan suvaittavissa määrin yleisiä vir tauksia, koska turpiinkaan ei ole tullut. Nautinnollista ja turvallista kesää toivottaen: 3 Moto-Ykkönen -lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. KYLLÄ SE AAMU VIELÄ KOITTAA... Yleensä pyrin noudattamaan yhteiskunnallisten mielipiteideni suhteen kultaista keskitietä, enkä halua näillä sivuilla ottaa voimakkaasti kantaa suuntaan, jos toiseenkaan. Joissakin kodeissa, joissa vanhemmilla ei ole omakohtaista moottori pyöräilytaustaa, saatetaan jopa huokaista helpotuksesta, kun tuli "aika lisä". Enduro ja supermototyyppisellä pyörällä ajaminen sujuu tosiaankin vaikka ympärivuotisesti ja lähes jokaisella merkillä löytyy tänä päivänä mallistostaan myös sellaiset vaihtoehdot. Kuten viimevuodet ovat osoittaneet, ajokelejä riittää kevyesti aina lokakuulle saakka ja pyörätyypistä, sekä kuskin mielihaluista riippuen, ympärivuotiselle ajamisellekaan ei ole esteitä. Vetoan taas ymmärtämättömyyteeni, kun ihmettelen, miksi meillä juuri tänä vuonna tuntuu olevan lakkoa lakon päälle. Pidä alkuperäisen suunnitelmasi mukaisesti ne kesäansiot säästössä, sillä ei tämäkään lakko voi loputtomiin kestää ja kyllä se pyörä kannattaa vielä tänä kesänä ostaa, vaikka kauden alkupäästä nyt hyviä ajopäiviä valitettavasti karsiutuu kin. Nuorelle puolestani sanoisin, että vaikka pettymys juuri tällä hetkellä saattaakin tuntua maailman romahtamiselta, ei se siitä mihinkään kaadu, eikä pitkään kypsyteltyjä suunnitelmia pidä romuttaa. Siinä menevät monen kesäsuunnitelmat uusiksi. Maailmantaloudesta mitään ymmärtämättömänä minulle on maal likkona muodostunut mielipide, että sen kivijalka on ainakin osittain rakentunut vellovaan savisilmään, jota routa myllää ja siitä johtuen ilma piirissä on hermostuneisuutta. Se koskettaa myös Suomea. Vanhemmat saattavat osallistua tietyllä osuudella rahoitukseen ja mahdolliset kesätyöansiot on myös jo ennalta budjetoitu kokonaispaketiin. Niinpä ehkä kannattaakin jopa tarkentaa sitä, minkä henkisen pelin aikoo hankkia. Kyllä se päivä koittaa, jolloin "inssi" on läpäisty ja ajokausi pääsee alkamaan. Kyseessä on herkkä vaihe yksilön identiteetin kehityksessä ja sen väkisin vääntämisellä vanhempien tahtoa vastaavaksi saattaa olla odottamattomia ja eitoivottuja seuraamuksia. Monissa kevariikäisten perheissä on jo pitkin edeltävää vuotta tehty yhteissuunnitelmia pyörän hankkimiseksi. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Tässä meidän moottoripyörämaailmassamme se riipaisee ennen kaikkea kevariikäisiä, mutta myös heitä, joiden jo olemassa olevassa ajokortissa ei ole ruksattu moottoripyörän ajamiseen oikeuttavia kirjaimia, mutta suunnitelmiin on kuulunut ajooikeuden ja pyörän hankkiminen. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto-lehti.com ilmoitus@moto-lehti.com PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto-lehti.com AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Kankaansyrjä Kalevi Kuningas Jouko Kuntola Kai Myyry Pekka Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 63 kestotilaus 56 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Tätä kirjoitettaessa tietyt katsastusasemat kuuluvat lakon piiriin, jonka yhtenä seuraamuksena on se, etteivät kesän kynnykselle ajokorttinsa hankintaa suunnitelleet pääse teoria ja ajokokeeseen. Näille vanhemmille haluan sanoa neuvoksi, että älkää hyödyntäkö tilannetta lapsenne pään kääntämiseksi. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax
Länsi-Afrikan tiettömillä teillä matkakertomus alkaen sivulta 50. 28 Hymyilevät Motoristit kevätjuhlassa Alahärmässä 30 Pannarikokoontuminen tuplasi suosionsa PanFun, onko totta. 33 Sporttibemaristit kokoontuivat Jämsään 34 1.020.000 km kahdella pyörällä: Märynummen lällärimopoilija 38 Kierros kotimaassa: Saariston Rengastie 42 Ylämaan retki jatkuu Skyen kautta etelään 50 Antoisaa ajelua Afrikassa, osa 2/3 Länsi-Afrikan tiettömillä teillä KOEAJOT: 64 Honda VT1300CX Fury: Nippon Chopper 68 Moto Guzzi Stelvion kustomointia, osa 3 Suorituskykyä Stelvioon 74 Aprilia SL 750 Shiver (2010): Pirteästi uudistunut 79 Aprilia Dorsoduro Factory 83 Motomarkkinat 84 Ducati Monster 796: Uusi keskisarjalainen 90 Seuraavassa numerossa TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 6 Bikers Classics Spa-Francorchamps 11-13.6.2010 Muistojenajot belgialaiseen tapaan 16 Rundit 18 Petrol Circus 22-23.5.2010 19 Husqvarnan nelarikevarit TE 125 ja SMS4 20 Osmo Partti ja Jussi Luoma valmistautuvat Manxille 22 Mansaari tarjosi TT-viihdettä 24 Arvosteluja ajovarusteista: Shark RSR 2 Carbon, sporttinen integraalikypärä. Viime numerossa aloitimme artikkelisarjan kertoen suomalaisen motoristin kokemuksista Afrikassa. Tässä numerossa aiheena on kevään 2009 kiertomatka, joka ulottui Sene-Gambian alueelta Guinean ja Malin kautta aina Burkina Fasoon saakka
Se oli etenkin 70-luvulla ylivoimaisesti yleisin merkki ja nyt tänäpäivänä näiden aarteiden entisöimisessä Yamaha on ainoana merkkinä jopa tehdastasolla aktiivisesti tukemassa toimintaa. Kuvassamme on etualalla 4-sylinterisiä 2-tahtisia, pari 750-kuutioista ja niidentakana 500-kuutioinen. 6. Bikers Classics Spa-Francorchamps 11-13.06.2010: MUISTOJENAJOT BELGIALAISEEN TAPAAN Teksti ja kuvat: Jari Heikkilä Yamaha on näyttävimmin mukana Classic Racing-toiminnassa. Siihen on myös ainakin pari loogista selitystä
Pyörän n:o 15 satulassa istuu Hollannin Will Hartog ja pyörän n:o 11 satulassa nostaa peukaloaan Englannin Phil Read. Nimet Biland, Webster, Michel, Deubel, Steinhausen ja Enders ovat varmaan monien muistoissa. Varikon keskusteltassa oli Guzzeja eri vuosikymmeniltä ja yksi tulevaisuuden malli oli myös ihmeteltävänä. Täällä kokoontuvat miehet ja naiset, jotka eivät harrasta ruosteisten naulojen oikomista, vaan vanhoja moottoripyöriä. Tällä kertaa tapahtuman spesiaaliteemana olivat sivuvaunut ja Moto-Guzzi. Kuvassamme kolme Jim Redmanin 250-kuutioista 60-luvun puolivälin tietämiltä. 7. Lauantai-iltana ajetun 4h endurance kilpailun voitti myös Moto-Guzzi. yhdellä kerralla. Runkoja oli eri malleja ja moottorimerkkejä Yamaha, BMW, Suzuki, Moto-Guzzi, Vincent ja olipa Königmerkkinenkin laite mukana. Honda tuli japanilaismerkeistä ensimmäisenä MM-sarjaan ja suoritti samalla vallankumouksen. Nyt ajankohta oli viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Alueella oli Moto-Guzzi village, missä oli kaikki mallit nähtävillä ja suuri osa myös kokeiltavina. Merkkiuskollisten viikonlopun kruunasi sunnuntaina radalla ajettu paraati. Kuvamme vasemman reunan vaatimattoman näköinen silmälasipäinen herra, Steve Wheatman on intomielinen Classicharrastaja. Lauantai-iltana siellä pidettiin myös perinteinen rock-konsertti. Myös Tepin Francorchampsissa ajama TR 750 kuuluu Wheatmanin kokoelmaan. Sivuvaunupyörille oli varattu valtava teltta, missä näki lajin laitteiden kehityksen Sivarilegendat nnen vuotta 1980 valmistettujen pyörien 4 tunnin endurancekisa oli myös ohjelmassa. Tavalliseen tapaan mukana olivat menneiden vuosien TT-sankarit ja Bikers Day -organisaation klassikkorataharrastajat. Sivuvaunuluokan mestareita ja mitalisteja oli kymmeniä. E Taas oli Belgiaan järjestetty hieno klassikkotapahtuma. Kansainvälinen merkkikerho järjesti myös tehtaalta Italiasta lähteneen kokoontumisajon Span radalle. Hänellä on niitä jo toistakymmentä, joista tässä muutama. MotoGuzzi oli näyttävästi mukana. Hän keräilee ja kunnostuttaa vanhoja tehdas-Suzukeja
Vari kolla kuiskittiin, että museon omistaja oli vähän aikaa sitten ostanut Jim Redmanin entisen kilpapyörän kokoelmiinsa. Jo vuosi kymmenien ajan Saksassa vaikuttanut exSuomenmestari tutki Lotharin pyörän tiedonkeruujärjestelmän dataa. Kolme bittinen järjestelmä tarkoittaa yksinkertaistettuna seuraavaa; ensimmäi nen on tulppa, toinen on kansi ja viimei nen bitti on männän laki. Vuoden 1981 500 cc maailmanmestari, Italian Marco Lucchinelli oli nyt ensimmäistä kertaa mukana ajaen Roberto Gallina Teamin väreihin maalattua tehdasSuzukia, kuten mestaruusvuotenaankin. Jos satut joskus kuulemaan, kun vanhan liiton mekaanikot tutkivat dataa, niin saatat kuulla sanoja; paksulla tai rotta käynyt. Seepraraitaisella Yamahalla Renzo nappasi mm. Hinta lapussa oli nollia viisi kappaletta ja ensim mäinen numero oli enemmän kuin yhdessä kädessä on normaalisti sormia. Tiedon keruuta Moottoripyörämuseon omistaja, vanha herra Sammy Miller käskee tässä 500-kuutioista, 4-sylinteristä tehdasHondaa. Giacomo Agostini on suosittu juhlakalu tämänhenkisissä tapahtumissa. Huom,). Toim. Suomenmestaruuden ja 350 cc BimotaYamahalla Eskelinen oli varsin tuttu nimi MM-osakilpailujen kärkikymmenikössä 70/80-lukujen vaihteen aikoihin. (Alh.) Phil Read käskee 500-kuutioista Patoniaan kuin aktiivi-ikäiset nuorukaiset, vaikka herralla on jo ikää päälle 70 v. 9. Muitakin suomalaisia varikolta löytyi. Näin moottorista saadaan kaikki teho käyttöön ja myös varmistetaan sen kestävän koko kilpailun ajan. Monimutkaisen ohjelman tarkoituksena on saada moottorin säädöt optimaaliseksi. Hän saa sieltä kilpai luihin pyörän ajettavaksi plus muutaman muun vanhan pyörän rekvisiitaksi. Ne liittyvät oleellisesti tuohon tarkkaan säätöön. Lotharin pyörä oli lainassa Hocken heimin museosta. Kuvassamme Ago ajaa 4-sylinterisellä 500cc Yamahalla. Saksassa jo vuosikymmeniä vaikuttanut, Imatralta lähtöisin oleva Reino "Renzo" Eskelinen toimi Francorchampsissa saksalaisen Lothar Johnin mekaanikkona ja käsittelyn kohteena on 250 cc Yamaha TD2 60/70-lukujen taitteesta. Pyörä oli 70luvulta ja sen aikainen tiedonkeruuohjelma on kolme bittinen ja koska silloiset kannettavat tietokoneet eivät pystyneet noin valtavien tiedosto määrien käsittelyyn, se tehtiin manuaali sesti. Näitä kolmea muuttujaa seurataan tarkasti harjoitusten aikana ja heti sen jälkeen. Saksalaisen Lothar Johnin pyörän kun nosta vastasi Imatran omapoika Reino Eskelinen (jonka mekaanikkona puoles taan toimi aikoinaan tämän jutun kirjoit taja ja kuvaaja
Steve tullaan näkemään heinäkuussa monen muun maailman tähden tavoin myös Imatralla. 10. 20 minuutin harjoituksissa haettiin säätöjä ja totuteltiin vauhtiin. Tapahtumassa näkee ja kuulee tuhansia asioita, melkein liian paljon yhdelle kertaa. Bikers Classics tapahtuman ensimmäisenä päivänä, perjantaina radalla ajoivat amatööriklassikkoharrastajat. Kaikki huippukunnossa ja suurin osa kuskeista ajaa aivan limitillä kaikki harjoitusjaksot. Tässä hän ajaa Freddie Spencerin 500 cc, 3-sylinteristä Hondaa. Belgian Stephane Mertensillä on vankka kokemus kaikista luokista ja sarjoista. Joukossa oli vanhoja tehdaslaitteita, sekä itserakennettuja pyöriä. Viime vuonna tapasin moottoripyöräkauppiaan Lappeenrannasta ja nyt vuorostaan Kouvolasta. Miten tankkaus olisi nopeampaa. Kuvassamme Yamaha Classic Racing Teamin luoja ja omistaja Ferry Brouwer on käynnistämässä 4-sylinterista ja 4-tahtista 250cc Yamahaa, jollaista ei ollut olemassakaan silloin, kun näillä pyörillä oikeasti kilpailtiin. Mick Grant on ollut monessa mukana ja kilpaillut lähes kaikissa tehdastalleissa. Sunnuntaina paraatiajossa tuntui kuin olisi kisa käynnissä. Ja nyt todellakin ajettiin kisaa ja ihan täysillä alusta loppuun. Kisa alkoi lauantaina klo 20.00 ja ruutulipulle ennättivät klo 24.00 ensimmäisenä espanjalaiset Segarran veljekset. Tässä hän käskee 250 cc Yamahaa. USA:n Steve Baker antaa tässä hanaa nimikkonumerollaan varustetulle 750 cc Yamahalle. Moni asia palaa mieleen myöhemmin ja pistää miettimään oliko tuo Hondan vannejarru todellakin kisapyörässä ja miksi joku Königin rakenne oli toteutettu noin. Koe itse sama Imatralla 4h Endurance Kuhinaa riitti Yamaha-pilttuussa. Toteutukset ovat usein aivan käsittämättömän upeita ja joskus taas ei. Tiimien pellepelottomat miettivät kokoajan, miten nopeuttaa toimintaa, tai parantaa pyörän kestävyyttä. Barrenon ja Caperan voitto tuli pienenä yllätyksenä, mutta se on endurancekilpailun luonteen mukaista.Toisten epäonni koituu toisten onneksi. Näillä miehillä ja naisilla sääli on sairautta. Pyöriä oli jotakuinkin 600 kpl. Paikallinen nopea pari Mertens / de Radiques joutui keskeyttämään viimeisellä kierroksella. Lauantaina pääsivät mukaan entisaikojen tähdet ja vauhti ei ainakaan hiljentynyt. Myös yleisön joukossa oli taas paljon suomalaisia. Muutenkin Kouvola oli hyvin edustettuna, ainakin neljä tyyppiä tuosta suurkaupungista. Steve Baker ja Christian Sarron eivät varmaan muita radalla huomaneet, kun keskittyivät selvittämään kumpi on nopeampi. Pyörien rakentelu on tässä luokassa tärkeää. Miten voin nopeuttaa renkaan vaihtoa
Kaksinkertainen maailmanmestari, Saksan Dieter Braun kuuluu Yamaha Classic Racing Teamin vakiokaartiin. Tässä hän ajaa 125 cc Yamahalla. Tänä päivänä Grand Prix-sarjoissa ei ole Will Hartogin kaltaisia, yli 190-senttisiä "jättiläisiä". Pyörä on 500 cc tehdas-Suzuki. 11. Tässä tämä MV Agustan ex-tehdaskuski ajaa 500cc Patonilla. Ranskan Christian Sarron ajaa tässä 4-sylinteristä, 500-kuutioista, Sonauton väreihin maalattua tehdas-Yamahaa. Ikävuosiltaan kahdeksaakymppiä hipova Jim Redman on tullut Etelä-Afrikasta Euroopan visiitille ja saapuu myös Imatralle. Italian Mario Lega voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden Morbidelilla vuonna 1977 ja tässä hän ajaa Venemotos-tiimin väreihin maalatulla 250 cc Yamahalla. Sveitsin Philippe Coulon kuului aikoinaan lajin väriläiskiin. Kuvassamme hänen pyörässään on keltaiset numerolaput, mistä on tulkittavissa, että hänen 2-pyttyinen 350-kuutioisensa on yliporattu 500-luokkaan, mikä oli aikoinaan varsin yleistä. Italian entinen ammattikilpapolkupyöräilijä Franco Bonera vaihtoi aikoinaan roadracingiin, kun se oli turvallisempaa. Tässä hän ajaa HB-Teamin 500 cc tehdas-Suzukia. Sveitsin Bruno Kneubühler on Matti Salosen ohella yksi niistä harvoista, joka on yltänyt MM-pisteille kaikissa soololuokissa
Tässä hän ajaa Ferry Brouwerin uniikkia 4-tahtista ja 4-sylinteristä 250 cc Yamahaa. Yamaha Classic Racing Teamin "isähahmoa" Ferry Brouweria on pitkälti kiittäminen lajin kasvaneesta julkisuudesta. Italian Pierpaolo Bianchi hallitsi 125-kuutioisten luokkaa 70-luvun lopulla. 12 Christian Sarron on tämän näköinen herra tänä päivänä.. Itäsaksalainen MZ oli 2-tahtitekniikan edelläkävijä ja siihen samaan Walter Kaadenin tietämykseen perustui myös japanilaisten 2-tahtisten läpimurto, jonka taustalle liittyy "totuus on taruakin ihmeellisempi"-agenttiseikkailu. Kuukauden päästä Imatralla on mahdollista kokea vastaavaa. Ja vain ne, jotka ovat paikanpäällä, voivat tuon tunnelman kokea. Ralph Bryans oli Hondan tehdaskuski 60-luvun alkuvuosina. (Alh.) Hollannin Jos Shurgers lukeutui aktiivivuosinaan pikkuluokkien kärkinimiin. No, jossain 40-luvun pyörässä tuo sama toiminto on ollut jo käytössä. Kuka milläkin pyörällä Imatralla ajaa. Jos kaikki on jo keksitty, niin ainoa keino kehittyä on kai keksiä kaikki uudestaan. Belgiassa liikkuneiden huhujen mukaan yllätyksiä on luvassa. Hauskaa on huomata, kun joku nykyinen pyörävalmistaja keksii jonkun uutuuden ja mainostaa keksintöään käänteentekeväksi ja edistykselliseksi. Tänä vuonna Imatran Muistojenajo on varmasti tasokkaampi kuin koskaan
Viereisissä kuvissa näkyy kaksi hieman modernimpaa Guzzia. Takapään jousi on vaakaasennossa moottorin alla ja iskun vaimennus on toteutettu mekaanisilla kitkavaimentimilla, joiden vivut ja sää toruuvit näkyvät takaakselin yläpuolella. Vihreä on 350kuu tioinen ja sillä voitettiin maailmanmesta ruudet vuosina 1953,55 ja 56. Yksi tämänvuotisen tapahtuman johto teemoista oli Moto Guzzi. Numero 36 katteessaan esiintyvä Moto Guzzi edustaa jo perustaltaan 70lukua, eli näillä Lino Tonti runkoisilla Vtwi neillä ajetaan ja kilpaillaan tänäkin päivänä. Kuvamme äkkivilkaisulla melko alkeelliselta näyt tävä peli on kuitenkin huolellisemmin tarkasteltuna erittäin edistyksellinen ja huipputekniikkaa edustava laite. Moottorissa ensinnäkin on nokkaakseli kannessa ja veto nokalle on toteutettu kuningasakselilla, kuten esimerkiksi Norton Manxissa. Mm. Ei pidä myöskään erehtyä luulemaan, että pyörä olisi jäykkäperäinen. Jussi Luoman Mestaruus Guzzi perustuu rakenteeltaan samaan konstruktioon. Pykälää pienemmässä 250luokassa Guzzi valloitti maailmanmestaruudet vuosina 1949, 51 ja 52. Moottorissa on myös mekaaninen kompressoriahdin. Alakuvan pyörä on huomisen Guzzi. 13
Moottori on 4-sylinterinen ja 2-tahtinen boxer, joka oli alunperin suunniteltu veneen perämoottoriksi. Yläkuvan pyörä edustaa polvillaan ajettavaa sukupolvea ja tässä ajokissa on voimanlähteenä Moto Guzzin V-twin. Ajokki oli hieman polviltaan ajettavaa korkeampi, eikä niissä vielä välttämättä aina käytetty katetta. Kuvamme otos on König-moottorista, jota käytettiin menestyksekkäästi sekä sivareissa että myös jonkin verran soolopyörissä. Viereisessä kuvassa on vanhempaa polvea edustava ja istuen ajetava kilpuri, jonka voimanlähteenä on 650 cc Triumph twin. Nykyiset sivarit edustavat kutakuinkin tätä rakennetta, jonka luojaksi voidaan sanoa sveitsiläistä Rolf Bilandia. Kuvamme kaltaiset, polvillaan ajettavat ja BMW-boxereita voimanlähteenä käyttäneet hallitsivat lajia pitkään ennen japanilaisten moottoreiden esiin marssia. britti-twinejä, Triumphia ja BSA:ta. Kuvamme moottori on Vincent V-twin, jolla ei kuitenkaan voitu ajaa MMsarjassa, sillä sylinteritilavuuskatto oli 500 cc. Tässä on BMW-boxer aikakaudelta, jolloin ajettiin vielä istuen. Toki tämän olemuksen omanneissa ajokeissa käytettin myös muun merkkisiä moottoreita, kuten mm. Sivuvaunut olivat Guzzien ohella toinen tämän vuoden teemoista. Kuvamme ajokissa on vielä 2-tahtinen, 500-kuutioinen ja nelisylinterinen moottori, mutta nykyisin niissä käytetään 1000-kuutioisia katupyörien vakiokoneita. 14
Se on Tapio Virtasen entinen 250-kuutioinen tehdas-MZ. Tämä pyörä, AJS:n 500 cc Porcupine "Piikkisika" on makaavasylinterinen DOHC-twin. Kuvamme peli on aito tehdas-Honda. BSA Rocket III oli aikoinaan tiukka tykki 750-luokassa ja tällaisella pelillä Dick Mann voitti mm. Nortonilla on ollut myös tällainen makaavasylinterinen yksipyttyinen, jossa on samanlainen venttiilikoneisto ja kansirakenne kuin Manxissa. Kuvassamme on samaa saksalaista sukujuurta eri vuosikymmeniltä. Pyörän nimekkäin kuski 70-luvulla oli Peter Williams. Endurance-kisassa kisassa oli mukana sekä tehdastekoisia lajin erispyöriä että kotitekoisia. Nykyisin se on suosittu peli Classic-Racingissa ja pyöriä valmistetaan uusiotuotantona. 15. 1949 maailmanmestaruus, joka jäi merkin ainoaksi. Kuvamme peli on 2-sylinterinen John Player Norton, jolla kilpailtiin F1 TT-luokassa. Nimi on vaihtunut DKW:stä Ifaan ja siitä edelleen MZ:ksi. Sillä voitettiin v. Daytonan 200 mailia. Taustalla näkyy myös pyörä, jossa on Silja Linen -tarra
Moottoripyörien pysäköinti on Tallinnassa, Tartossa ja Pärnussa maksutonta. Westy alias Tapsa Vesterinen motoristi, Touring Finlandia MK:n jäsen 16. 1 euro on 15,65 eek., eli jakamalla sakon summa 15,65:llä saadaan sen suuruus muutettua euroiksi. Makuualustatestin yhteydessä kerromme myös pienistä kevyistä makuupusseista, silkkisistä makuupussien sisäpusseista jne. Oikealla asenteella matkaan lähdettäessä tällaista ongelmaa ei kenenkään tietenkään tarvitse edes kohdata, mutta jos omaat ns. asennevamman, voit varautua, että liikennevalvonta toimii tehokkaasti. Käyttötestauksen tavoitteena on tuoda tietoa motoristeille kehittyneistä retkeilyvälineistä ja niiden uudesta ulottuvuudesta. Käyttötestaajina ovat mm. Kaikki, jotka ovat mikrokuitupyyhkeitä käyttäneet tietävät sen ensikäyttöön liittyvät ongelmat. Hyvä makuualusta on kehoa tukeva, hiostamaton ja riittävän paksu etteivät juurakot ja kumpareet vie yöunia mennessään. Myöhemmin otamme mukaan telttoja ja muita motoristille tärkeitä varusteita. Vertailen kuivaavuutta, kuivumista ja käyttömukavuutta. exdreames.com. E KARI TIAISEN OPPIIN TIEDOKSI VIRON-MATKAAJILLE Viron yhteistyökumppanimme Urmas Kauniste lähettää lehtemme välityksellä liikennerikkomuksiin ja niistä seuraaviin rangaistuksiin liittyvää infoa eteläiseen naapurimaahamme moottoripyörämatkaa suunnitteleville. Moto1 on mukana käyttötestaamassa erilaisia retkeilyvälineitä. Seuraavaksi suunnataan pidemmälle metsään, jonka aikana pysähdytään eri pisteisiin harjoittelemaan pahoja mäkiä ja kivikoita. Molemmat kokeneita pitkänlinjan motoristeja, joille tiettömät taipaleetkaan eivät ole outoja. Retkeilyvarusteita käyttötestissä nduron seitsenkertainen maailmanmestari Kari Tiainen taustajoukkoineen järjestää kuluvan kesän aikana "Treeni-iltoja" Jämsässä ja Puuppolassa. Illan sisältö on seuraava: Ensi käydään läpi pyörien säädöt ja niihin liittyvät perusniksit, jonka jälkeen vedetään varusteet niskaan ja lähdetään ajamaan. Tämän osion tarkoitus on verrata kolmea eri vaihtoehtoa. Jos tapahtuma järjestetään Jämsässä, kokoontuminen on VR:n montulla, noin 5 km Jämsän keskustasta Halliin päin ja jos ajetaan Puuppolassa, silloin kokoonnutaan Mäkisen tilalla. Sen jälkeen siirrytään nuotiotulille ja pannaan makkara tikun nokkaan, kertaillaan asioita ja jutustellaan. Klo 18.30 välitankkaus ja opittujen asioiden kertaus, jonka jälkeen jatketaan harjoituksia aina klo 20.00 saakka. Jos on ennalta sovittu jonkin tietyn asian harjoittelu, sekin onnistuu. Ihmiset haluavat ulos oravanpyörästä ja enemmän aikaa itselle ja ajatuksille. Halutaan mennä paikkaan, jossa kiireinen elämänrytmi ei häiritse ansaittua lepohetkeä. Miten ne toimivat Suomen sateessa tai Etelä-Euroopan helteissä. Lisätietoja ajankohdista, paikkavaihtoehdoista sekä hintoja voi tiedustella sähköpostitse: info@exdreames.com tai internetistä: www. Harjoitusilta päättyy klo 21.00. Ensin ajetaan tunti tukikohdan tuntumassa perustekniikkaa harjoitellen, sekä suoritetaan pyörien hienosäädöt. Viihtyminen on viimekädessä varusteista kiinni ja ne eivät ole este nautinnolliselle moottoripyörämatkailulle. Osa meistä motoristeista pitää hotellimatkailusta osa kaipaa cämppäreiden sosiaalisuutta tai luontoäidin helman tuomaa rauhaa... Puuppolassa puolestaan ajetaan rallilegenda Tommi Mäkisen tiluksilla, mistä löytyy vaihtoehtoja crossiradasta perinteiseen suomalaiseen rytäenduroon. Tapahtumiin voi osallistua joko omalla kalustolla, tai Exdreamsin vuokrapyörällä. Motoristit etsivät harrastuksesta uusia ulottuvuuksia ja poikkeavuutta arkipäivän kiireiseen elämään. Ylinopeuksista sakotetaan seuraavan käytännön mukaisesti: Jos ylinopeutta on: 20 km/h, sakko on 1.800 eek 40 km/h, sakko on 6.000 eek ja yli 40 km/h, sakko on 12.000 eek Ohitussääntöjen rikkominen: 6.000 eek, poistuminen liikennetapaturmapaikalta: 18.000 eek, ajaminen alkoholin vaikutuksen alaisena 18.000 eek, ajaminen ilman ajokorttia: 18.000 eek, poliisilta pakeneminen: 12.000 eek, vaaratilanteen aiheuttaminen risteyksissä ja liikennevaloissa: 3.000 eek, rikkomukset rautatietasoristeyksissä: 6.000 eek, kaikki muut liikennerikkomukset ja vaaratilanteet: 3.000-6.000 eek. P itkään moottoripyöräilyä harrastaneiden keskuudessa kiinnostus all road moottoripyöräilyyn on lisääntynyt. Tämä muutos synnyttää tarpeen myös laadukkaille retkeilyvälineille. makuja on monia ja kaikki on oikeassa..... Visa Vilkuna ja Westy Vesterinen. Tämä harrastuksen lisääntyminen näkyy myös moottoripyöräretkeilyn lisääntymisenä. Ohjelma alkaa kokoontumisella klo 15.00 ja päättyy illalla klo 21.00. Molemmissa vaihtoehdoissa on mahdollisuus myös saunomiseen. Testiin tulee ensin makuualustoja, matkapyyhkeitä jne. Näin on, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä... Kaikki pyyhkeet menevät suunnilleen samaan pakkauskokoon. Jämsän alueella on käytössä ehkäpä Suomen parhaat enduromaastot, josta löytyy MM- ja SM-kisoista entuudestaan tuttuja reittejä useita satoja kilometrejä. Takana on nykyisten laadukkaiden retkivarusteiden ansiosta vuotavat teltat ja kylmät yöt. Miten asiat toimivat nyt, selviää testissä. Retkipyyhkeissä vertailemme perinteistä pellavapyyhettä, 2 v käytössä ollutta mikrokuitupyyhettä ja uutta Packtowl Ultralite -retkipyyhettä. Makuualustatestissä on erilaiset termoalustat, ilmatäytteiset makuualustat ja niiden yhdistelmät
Päivän aikana ehtii pelata kaksi kierrosta. Hänen vastuualueinaan ovat Arai-kypärien maahantuonti, myynti, markkinointi sekä myynnin ja jälkimarkkinoinnin koordinointi. Päivittäiset lähdöt mahdollistavat esim. Paluu Gdyniasta keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin klo 11.00 ja Helsinkiin saavutaan seuraavana aamuna klo 09.00. Naantali-Kapellskär Lähtöjä 3 päivässä kumpaankin suuntaan, matka-aika vain 8 h Esimerkiksi päivän golfmatkalle Ruotsiin. Helsinkiin saavutaan jälleen maanantaina klo 09.00. Lähtö Gdyniasta sunnuntaina aamupäivällä ja maanantaiaamuna takaisin Helsingissä. Esimerkiksi Helsinkiin ehtii hyvin klo 09.00. Viehättävä Malmön kaupunki ja Ruotsin Skåne ovat myös pysähtymisen arvoisia paikkoja. Arai-kypärien myyjänä jatkaa Pekka Veräväinen ja varaosamyynnistä vastaa edelleen Marko Töyrylä. alkaen. Näin säästyy hotelliyöpymisiä ja Travemündesta on mukava jatkaa matkaa levänneenä. Päivän aikana ehtii ajaa Ruotsin läpi Malmööseen ja matkata Saksaan yölaivalla. Helsinki-Travemünde Lähdöt Helsingistä päivittäin klo 17.30 ja saapuminen Travemündeen seuraavana iltana klo 20.30. Kaikkiin viiteen sisaralukseen asennetaan lepotuoliosasto ja alusten kapasiteetti nousee kymmenellä prosentilla 550 matkustajaan.", kertoo Finnlinesin matkustajaliikenteenjohtaja Kaj Takolander ja jatkaa "Pyrimme uudella lepotuolikonseptilla monipuolistamaan tarjontaamme myös säästöbudjetilla matkaaville." Lepotuoliosastolla on paikat 60 hengelle. Malmö-Travemünde Kolme päivittäistä lähtöä molemmista satamista, matka-aika vain 9 h. Tässä muutamia esimerkkejä reiteistä ja mahdollisuuksista. Hinnat Helsinki-Gdynia 79 /hlö ja Helsinki-Travemünde tai Rostock 109 /hlö. Tämän organisaatiomuutoksen myötä pystymme palvelemaan paremmin sekä kauppiaitamme että kuluttajia, sillä Araikypärät tulee olemaan entistäkin vahvempi niin organisaationa kuin tuotteena, kertoo konsernijohtaja Stefan Brandt. Kesällä moni matkustaja suuntaa kohti etelää, mutta Finnlinesin matkustajarahtilaivoilla on myös mahdollista tehdä lyhyempiä viikonloppupyrähdyksiä Ruotsiin, Puolaan ja Saksaan. Lasarov on toiminut aiemmin moposkootterien tuotepäällikön tehtävissä, ja hänellä on laaja kokemus Aasian maahantuonnista, tuotteistuksesta sekä jälkimarkkinoinnin kehittämisestä. Finnlinesin kaikkiin Star-luokan aluksiin asennetaan lepotuoliosastot. lapsiperheille, Rostockin saapumis- ja lähtöajat ovat erittäin asiakasystävällisiä. Lähialueet Itämeren ympärillä ovat täynnä historiaa, nähtävyyksiä ja mukavia lomanviettopaikkoja koko perheelle. Arai-kypärien laatu ja tuotekehitys ovat jotain ainutlaatuista, ja tämän viestin haluamme välittää myös asiakkaillemme. Travemündesta lähdetään päivittäin klo 03.00, laivaan pääsee jo edellisen vuorokauden puolella. Sauna ja poreamme ovat matkustajien käytössä veloituksetta koko matkan ajan. Lähtö Naantalista klo 22.30, tulo Kapellskäriin 5.30 paikallista aikaa Noin 30-60 min ajo golfkentälle, joita löytyy useita vaikkapa Norrtäljen ja Sigtunan alueella. Tilassa on myös lukolliset säilytyslokerot. Hinnat voimassa 31.8.2010 asti. Tämä reitti tarjoaa vaihtoehdon Ruotsin kautta Eurooppaan matkaajille. Aluksemme liikennöivät ympäri vuoden. Suurin osa lepotuoleista sijaitsevat kannella 11 sauna- ja wc-tilojen läheisyydessä. Mahdollisuus vierailla Rostockissa päivän ajan klo 07.00-16.30. Arai-organisaatio vahvistuu UUTTA FINNLINESILLA! esän kuuma uutinen on että kasvatamme kesäksi Star-luokan alusten matkustajakapasiteettia. Nämä kohteet ovat kuitenkin melko tuntemattomia monelle suomalaiselle matkailijalle. Helsinki-Rostock Lähdöt Helsingistä tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 18.30, tulo Rostockiin kahden meriyön jälkeen aamulla klo 07.00. Kesäsesongin ulkopuolella 1.9.31.12.2010 hinnat Puolaan 59 /hlö ja Saksaan 89 /hlö. Finnlinesilla myös minilomalle "K Lepotuoliosasto STAR-laivoille Puolan ja Saksan reiteille Meri Lasarov Oy Brandt Ab on vahvistanut Arai-kypärien organisaatiota nimittämällä uudeksi tuotepäälliköksi Meri Lasarovin. Myös reittimatkalaisille, erityisesti Luvassa on tuttuun tyyliin hurjia tarjouksia, mutta myös huippukäheä kilpailu, jonka palkinnosta naapuri jää ikivihreäksi kateudesta. Viikonloppumatkalle lähtö torstaina klo 18.30, Kolmoiskaupungin alueella 2 yötä hotellissa. hotellimatkat Travemündeen, Lyypekkiin tai Hampuriin. Illalla paluu Kapellskäristä klo 21.45 ja Naantalissa seuraavana aamuna 6.30. Helsingissä ollaan klo 07.30 seuraavana aamuna. Lisäksi Motokuume haluaa myös selvittää onko sinussa ainesta Motokauppiaaksi?! Lue Motokuumeen kesästä 1.7.2010 alkaen osoitteessa www.motokuume.fi Elokuu huipentuu taas Motokuume-viikonloppuun la-su 21.-22.8.2010! 17. Helsinki-Gdynia Lähdöt Helsingistä tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 18.30, tulo Gdyniaan seuraavana päivänä klo 15.00. Lepotuolipaikat ovat matkustettavissa 16.6
Moottoripyörien rakentelun suosio harrastuksena on kasvanut voimakkaasti, eikä ainoastaan Harley-Davidsonien osalta, vaan yleisesti ottaen kautta koko merkki- ja lajiskaalan. Näyttelyssä esillä olleet pyörät kilpailivat paremmuudesta kymmenessä eri kategoriassa ja kussakin parhaiten menestyneet Edelleen erilainen BMW. myös palkittiin. "Parhaiten rakennetut pyörät" -sarjassa jopa rahapalkinnoin ja lisäksi kyseisen sarjan voittaja sai vielä rahapalkinnon lisäksi esinepalkintona RevTec100"-moottorin. Westy alias Tapsa Vesterinen motoristi, Touring Finlandia MK:n jäsen 18. Tarkka päivämäärä lyödään myöhemmin lukkoon. Ennen oli tapana vaihtaa pyörä uuteen suhteellisen lyhyin väliajoin, mutta nykyisin yhä useampi panostaakin jo olemassa olevaan pyöräänsä ja rakentaa siitä "itsensä näköisen". lalla on varsin yleisesti vallinnut käsitys, että Petrol Circus -tapahtuma loihdittiin Helsingin Messukeskukseen pikaisella aikataululla korvaamaan perinteisesti alkuvuoteen ajoittunut MP-näyttely, joka tänä vuonna peruuntui. Niinpä Petrol Circus -näyttelyssäkin oli omat osastonsa mm. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin kumoaa kyseisen näkemyksen ja toteaa, että ideaa erillisestä rakennettujen pyörien näyttelystä on kehitelty jo vuodesta 2006 saakka. Näytteilleasettajilta saatu palaute on kuitenkin ollut positiivista ja niinpä jo nyt on päätetty, A PETROL CIRCUS 22.-23.5.2010 Petrol Circus ja Stunt-näytös. Honda Monkey on saanut uudet ilmeen. Korsiteellisuutta on monenlaista. japsipyörille, mopoille, skoottereille jne. Sille oli asetettu kävijämäärätavoite, josta jäätiin reippaasti. Toukokuinen Petrol Circus oli lajissaan pilottitapahtuma. Näytteilleasettajan näkemyksen mukaan tämän henkisen tapahtuman potentiaalinen kävijämäärä asettuu 20.000-35.000 hengen tuntumaan ja tässä ensiyrityksessä päästiin nyt rikkomaan 5000 kävijän raja. että vuoden 2011 toukokuussa tapahtuma järjestetään uudemman kerran. Tällaisen uuden tapahtuman läpilyönti ei tapahdu hetkessä, vaan sen sisäänajaminen vaatii järjestäjän näkemyksen mukaan 3-5 vuotta
Husqvarnan valitsema kaasutinvaihtoehto antaa tietyssä mielessä vapaammat kädet mm. TE 125:n ja SMS4:n painoksi ilmoitetaan 117 kg, joka on noin 10-20 kg vähemmän kuin useimmilla kilpailevilla merkeillä. Moottorin valmistaa italialainen Minarelli. HUSQVARNAN NELARIKEVARIT TE 125 JA SMS4 T ämän numeron ilmestymisen aikoihin pitäisi olla maassamme ensimmäinen maahantuontierä uusia 4-tahtisia 125-kuutioisia Husqvarnakevareita. SMS4:ssä on molemmissa päissä 17-tuumaiset pyörät ja takarengas on leveydeltään peräti 140-millinen. Siinä on 4-venttiilinen ja yhdellä nokka-akselilla (SOHC) toteutettu sylinterinkansi, sekä Keihinin valmistetta oleva kaasutin, joka on Ø 29-millinen. Puristussuhde on 11,2:1. Syitä alhaisempaan painoon ovat mm. TE 125-endurossa on edessä 21- ja takana 18-tuumainen pyörä. Etujarruna on Ø 260 mm levy ja kahdella rinnakkaisella männällä toteutettu puristin. runkomateriaalina käytettävä CrMo- (lentokone)teräs, sekä tietyt Husqvarnan kilpapyörissä kehitetyt ja käytetyt rakenneratkaisut. Moottori on yksisylinterinen, nestejäähdytteinen, 4-tahtinen. Edessä on Ø 40 mm USD-teleskooppihaarukka, jossa on joustoa 260 mm ja takana on monovaimennin, jossa on jousen esijännityksen säätö. Kytkin on märkä monilevyinen ja vaihteisto 6-portainen. Huipputehoksi ilmoitetaan 15 hv/9.000 rpm ja väännöksi 12,1 Nm/8.000 rpm. Pyörästä tulee kaksi versiota, TE 125-enduro ja SMS4-supermoto. säätöjen suhteen. Samaa moottoria käytetään joissakin kilpailevien merkkien malleissa myös elektronisella polttoaineen ruiskutuksella varustettuna. SMS4:n istuinkorkeudeksi ilmoitetaan 900 mm ja TE 125:ssä vastaava mitta on 930 mm. Maahantuojan, MP-Racing Oy, arvion mukaan hinta tulee asettumaan 5000 euron tuntumaan. 19. Pyörät ovat perinteiseen Husqvarnan tapaan "oikeankokoisia" moottoripyöriä, niissä on kromimolybdeeni (CrMo)putkesta valmistettu runko, kuten merkin valmistamissa kilpapyörissäkin ja molempien päiden jousitukset on myös toteutettu järein ja käyttöä kestävin komponentein. Takana on Ø 220 mm levy ja yksimäntäinen puristin. Värivaihtoehdoista kerrotaan, että TE 125 on puna/valkoinen ja SMS4 on valkoinen. Sylinterimitat ovat 52 x 58,6 mm (poraus x isku)
Kone-Olli Lehtinen sorvasi pyörään seuraavana päivänä uuden sylinteriputken, joten uutta moottoria ei tarvinnut ottaa vielä ennen aikojaan käyttöön. Pyörässä olivat vielä säädöt alkutekijöissään ja niinpä sen osalta tyydyttiin vain testaamaan, että kaikki toimii. testaamassa kalustoaan Ahvenistolla seuraavalla viikolla Norjan Vålerissa ajettavaa Classic Open-kisaa varten. Man-saaren huiman nopea ja pomppuinen, maantieverkostosta koostuva rata asettaa jousituksen erityiselle koetukselle ja siitä syystä tämä uusi runko on rakennettukin. Luomalla matkassaan myös uusi, juuri valmistunut mono-jousitteisella rungolla varustettu Guzzi, joka on varta vasten rakennettu kauden huipentumaa, eli Manx Grand Prix -kilpailua varten. järjestettävä UEM-osakilpailu (Classic Racereiden EM-osakilpailu) ja sieltä suuntautuu matka koko kauden huipennukseen, Manx Grand Prix-kilpailuun, joka järjestetään elo-syyskuun vaihteessa Man-saaren O Kone-Olli ja Oki juttusilla ennen koneen hajoamista. 20. Luoman uudesta, monojousitteisella rungolla varustetusta Guzzista otettiin ensisavut Ahvenistolla. Tarkalle se näyttää vetävän, sillä vain vartti tuon kommentin jälkeen Okin Molnar Manxista kuului ylimääräisiä, ja samalla laulu loppui. Norjan reissun jälkeen alkaa "täysipäiväinen" uuden pelin säätötyö, että kaikki on elokuussa varmasti kunnossa. Jussi kertoi, että uuden pyörän ajokokemuksista ei pysty vielä kertomaan mitään, mutta siinä on täysin toisenlainen runko kuin tähänastisessa. Tarkoituksena on, että Vålerin ja Doningtonin kisat pystyisi vielä ajamaan vanhalla myllyllä, joka sekin on tosin vasta vuoden ikäinen. Moto-Ykkönen toivottaa Suomen kaksikolle onnea tälle haasteelliselle kilpailuturneelle. smo "Oki" Partti ja Jussi Luoma olivat keskiviikkona 16.6. Runko ja koko pyörä on Janne Leimanin käsialaa, kuten Luoman tähänastinenkin Guzzi, jonka runko on kuitenkin pohjautunut 750S-mallin vakiorakenteeseen. Tarkastus paljasti, että pyörästä katkesi sylinteriputki, mutta ei onneksi muuta ja onneksi ennen reissua. Oki kertoi, että hän on vuoden ajan katsonut kypäräkameralla kuvattua Mansaarta videolta joka päivä ja opetellut sitä kautta tätä vaativaa rataa ulkoa ja ennen kisaa on vielä tarkoitus kiertää lenkkiä autolla niin paljon kuin vain mahdollista. OKI JA JUSSI MANXILLE legendaarisella ja pitkällä, yli 60 km mittaisella katu/maantieradalla. Takana on monojousitus ja itse vaimennin sijaitsee moottorin alla vaakatasossa. Oki Partti puolestaan kertoi, että hänellä on Manxin kisaa varten vain 50 km verran sisäänajoa kokenut täysin uusi moottori. Pyöräkoko on myös vaihtunut 17-tuumaiseksi (vanhassa 18 tuumaa) ja renkaina käytetään nyt Avonin Classic Racing käyttöön tarkoitettuja, jotka ovat osoittautuneet parhaiksi vaihtoehdoiksi. Seuraava merkittävämpi koitos Norjan jälkeen, mihin kaksikko osallistuu, on Englannin Donington Parkissa 13.-15.8
anajo www.imatr .fi TOJEN MUIS . 5 LLA 24UEE2A 23. - 25.7.2010 A KATURAD TAPAHTUMA-AL LL IMATRAN KOONTUMISAJO ULD, BAKER, BRAUN, GO VERI, REDMAN, TA ACING TEAM STINI, READ, AGO A CLASSIC R AH .. + YAM LÄNSIVUORI. SAJO.7.2010 NÄYTÖ ÄE - KOE TULE - N L A H T I PERINTEINE N KO. jne
Nyt rataennätys on 131,57 mph eli 211 km tunnissa. Ennätys 60,72 km pitkällä katuradalla syntyi kisaviritteisellä Honda 1000RR Firebladella. Kesäkuussa 2010 englantilainen Hondapilotti Ian Hutchinson, 30, teki historiaa voittamalla viisi TT-lähtöä putkeen. Ian Lougher, 46, Kawasaki ZX-10R ja Keith Amor, 37, Honda 1000RR, tuntevat saarta kiertävän radan polveilevat suorat, äkkimutkat ja pomput tarkkaan. Alkuperäinen rata oli V MANSAARI TARJOSI TT-VIIHDETTÄ paljon nykyistä lyhyempi, 25,4 km pitkä. Teksti ja kuvat: Seppo Korhonen auhti talojen reunustamalla kadulla Bray Hillissä ylittää täysin ensikertalaisen katsojan ymmärryksen, parhaimmillaan 190 mph (yli 300 km tunnissa). Meneillään ovat Mansaaren TTajojen pääluokan Senior TT:n harjoitukset torstaina 10.6.2010. McGuinnessin TT-voittojen määrä on 15. Tämän päivän jälkeen mikään ei palaa ennalleen. Osa kuljettajista ajaa sekä katu- että ratakisoja osa on katukilpailujen erikoismiehiä. Kaikki alkoi 1907, jolloin Tourist Trophystä kilpailtiin ensimmäisen kerran. Enemmistö osanottajista on amatöörejä, joita odottaa TT:n jälkeisenä maanantaina arkityö. Suzukin 50-vuotisen kilpailutoiminnan juhlavuosi esillä Suzukin juhlavuosi näkyi mm. 38-vuotiaan englantilaisen John McGuinnessin paras kierros tuotti tämän keskinopeuden vuonna 2009. Road racingin pyhä paikka panee kaiken uusiksi. Vain edesmennyt pohjoisirlantilainen TT-legenda Joey Dunlop on haalinut voittoseppeleitä enemmän, 26 kappaletta. Nortonilla kakkosluokan voittaneen Rem Fowlerin keskinopeus ylsi tuolloin 42,91 mailiin tunnissa. Manxmuseon erikoisnäyttelyssä, perjantaiaamun Britit saapuvat joka vuosi uskollisesti paikalle omilla mielipyörillään. Moninkertainen Britannian RR-mestari Steve Parrish ja Suzukin MotoGP-päällikkö Paul Denning. 22
Viikinkiaika on jättänyt jälkensä moniin paikannimiin. yritystoiminnasta ylittää jo matkailun kokonaisliikevaihdon. RR-veteraani Steve Parrish suoritti siellä näytösajon samalla GSV-R MotoGP-pyörällä, jolla Loris Capirossi saavutti 300 GP-kisan merkkipaalun viime huhtikuussa Qatarissa. Martin sai rintakehävammoja, mutta selvisi hengissä. TT Paraatissa ja torstai-illan tapahtumassa Douglasin rantapromenaadilla. Myös Englannin punta on käypä rahayksikkö. Asukkaita vehreällä Irlanninmeren saarella on 76.000. Iso-Britanniaan kuuluvalla Mansaarella on itsehallinto, oma lainsäädäntö ja valuutta. Scott-merkkisellä pyörällä voitettiin pääluokka Senior TT vuonna 1912. Idyllinen Douglas on Mansaaren pääkaupunki. Olie Linsdell odottaa aidon Moto2-kilpurinsa vieressä Senior TT:n jatkumista Guy Martinin pahan kaatumisen aiheuttamalla tauolla. Tulonmuodostus ko. Veroparatiisisaari houkuttelee erityisesti brittiyrityksiä ja yksityishenkilöitä asukkaikseen alhaisen verotuksen toivossa. Suzukin mekaanikot lämmittävät meluisaa GSV-R MotoGP-pyörää Steve Parrishin näytösajoon Douglasin Promilla torstai-iltana. Scott-replikan muotoilussa on sopusointua. Saaren korkein kohta (620 m) on Snaefell lumitunturi. Yksi hevosvoima kiskoo joutilaita Douglasin Promenaadilla. Suomalaiset TT-fanit Heikki Mustalahti, Jorma Hurskainen, Sami Siimestö ja Saku Räsänen tulivat Mansaarelle Manchesterin kautta lentokoneella. Ducatin kaunotar Sport 1000S toivotti TT-vieraat tervetulleiksi majapaikan edessä keskiviikkoiltana 9.6.2010. 23. Väkiluku on ollut lievässä kasvussa. Etenkin pankki-, rahoitus- ja vakuutusyhtiöt ovat rantautuneet Manille. Katsojamäärä Suzukin kilpailutoiminnan 50-vuotisjuhlanäyttelyssä oli esillä T500 malli, jolla Frank Whiteway voitti Eddie Crooksin ja itsensä säätämänä Production TT -luokan vuonna 1970. Triumph TR4 valmiina vetämään Mansaaren kuuliaisen kulkijan BSA Gold Star 500 cc:n takaisin kotiin. on polkenut viime vuosina paikallaan 100-vuotisjuhlavuonna 2007 läsnä oli moninkertainen määrä TT-faneja. Kesäkuun 2010 TT-festivaalia seurasi runsaat 20.000 henkeä
se, että Shark on saanut toistuvasti hyvät tulokset brittien SHARP-. Sharkmerkkisinä tuotteet on tunnettu vuodesta 1986. Sharkilla on eurooppalaisen ECE-normin mukaisen lisäksi myös mm. Kypärän vuori on Coolmax-kuitua. Shark RSR 2 Carbon, Veijo Saano sporttinen integraalikypärä T 24 Shark ei vielä ole Suomessa laajalti tunnettu kypärämerkki, mutta päätellen Sharkin asemasta Keski-Euroopassa, tilanne todennäköisesti muuttuu. Visiirissä on ulkopinnassa naarmuuntumista estävä kerros ja sisäpinnassa huurtumista estävä kerros. MotoGP-luokassa. Kun likaa kertyy näkökenttään, repäistään päällimmäinen kalvo pois, ja visiiri on taas kirkas. Visiirin kerrotaan olevan epätavallisen vankan, 3 mm paksun. Siihen eivät kaikki eliittimerkkeinä tunnetut valmistajat ole pystyneet. Randy de Puniet, Aki Ajon tallista tutuksi tullut Mike di Meglio ja Mika Kallion tallikaveri Aleix Espargaro. Visiiriin voi kiinnittää repäisykalvoja ("tear-off"), jollaisia ratakilpa-ajajat käyttävät. pohjoisamerikkalaisen normin mukainen hyväksyntä, ja sitäkään kaikki kilpailijat eivät pysty esittämään. Kyseessä on aktiivisesti tuotteitaan kehittävä tekijä, josta merkkinä on mm. Shark on siellä muutaman vuoden aikana noussut näkyväksi tekijäksi niin MotoGP-kisoissa kuin harrastajakäytössäkin. Painoksi ilmoitetaan vain 1290 grammaa. Se saattaa päteä pienempään kuoreen Kaksois-D-lukitus lienee varmin tapa pitää leukahihna kiinni, mutta pikalukkojen käyttö ei vaadi niin paljon sorminäppäryyttä. Rakenne ja paino es ton-s uvun yritys M arseillessa, Ranskassa, on tehnyt kypäriä vuodesta 1975. Voitaneen sanoa, että Shark kuuluu kypärien ykkösluokkaan. Leukahihna suljetaan kaksois-D-lukolla. Tässä esiteltävä RSR 2 Carbon on Sharkin huippumalli. testissä (Safety Helmet Assessment and Rating Programme). se, että Shark käytti ensimmäisenä hiilikuitua moottoripyöräilijöille tarkoitetun kypärän raaka-aineena. Sitä myydään yli 35 maassa, ja markkina-alueen laajentamisessa auttaa mm. Sen kiinnitys on Sharkilla omanlaisensa, nimeltään "Push one". RSR2:n kuori on hiili- ja aramidikuidun yhdistelmää, jonka luvataan olevan vahvan ja kevyen. Shark päässään ajavia ovat mm. Ranskan markkinoilla Shark on nykyisin suurin kypärämerkki. Siihen kuuluvien valmistajien tuotteet ovat näkyvästi esillä mm
Leuassa olevan aukon kautta saadaan tuuletusta visiirille. voi sulkea. Visiirin huurtumista ei ole estetty nykyisin yleisellä Pinlock-kalvolla, vaan edellä mainitulla visiirin sisäpinnan käsittelyllä sekä hengitysilman ohjaimella. Venttiilien käyttö oli hankalaa ainakin uudessa kypärässä. Asento ei meluun paljon vaikuttanut, etuviistoonkin voi melko paljon kääntää päätä ilman, että korviin tuli voimakasta kohinaa. Ilmanvaihtoventtiilien käyttimet ovat lelumaisen pieniä samaan tapaan kuin Araissa. tehtyihin kokoihin. Takana päälaella olevan spoile rin alta tulee tuuletusilma ulos. Kypärä on suun edestä tilava. Sharkin silmäaukko on sporttikypärien tapaan hieman ylempänä ja matalampi kuin matkamotoristeille tarkoitetuissa avattavissa kypärissä. Shark muistutti paljon Arai Viperiä: satasen nopeuteen asti se oli vain hieman äänekkäämpi kuin System V. Ajoin kokeiluni matkaendurolla ja muilla ryhtipyörillä, joten kypärä oli pystyasennossa ajoviimaan nähden. Avattaessa on peukalo pujotettava reunan alle ja hieman kohotettava reunaa, jolloin visiirin reuna pääsee lukitustapin yli. Näin silti mittarit kumartelematta, mutta joillekin ryhtipyöräilijöille asia voi olla toisin. Sivulle näkyvyys on hyvä. Saattaa hyvinkin olla, että kyykkypyöräilijän ajoasennossa kypärän tuuletus toimii paremmin, koska ulkomaisissa kokeiluissa RSR2 ei ole saanut moitteita ilmanvaihdostaan. Ohjain oli helppo painaista takaisin paikoilleen. Leuassa olevan venttiilin avaaminen toi visiiriin selvän puhalluksen. Ylhäällä otsan alueella on kypärässä etusuuntaan yksi iso ilmanottoaukko, jonka Vaisu tuuletus Muoto ja istuvuus Vaikka ylempi ilmanottoaukko on iso, ei ilmanvaihto tuntunut kovin tehokkaalta. Rillipää joutuu ottamaan silmälasit pois ennen Sharkin kaltaisen, ei-avattavan integraalikypärän laittoa päähän. Shark asettui päähäni kuten sporttikypärän pitää, tukeutuen tasaisesti joka puolelta päätä vasten, mutta puristamatta. Ohjain teki tehtävänsä hyvin, joten uloshengityksen kostea ilma ei päässyt visiiriä eikä edes omia silmälaseja sumentamaan. Tuuletusventtiilien avaaminen ei lisännyt merkittävästi melua. Melko hiljainen kypärä Sharkin silmäaukko on sijoitettu kyyk kypyöräilijöille otollisesti ylemmäs kuin matkamotoristeille tarkoitetuissa kypä rissä. Lasien pujotus Sharkin silmäaukosta päähän vaati yrittämistä. Ehkä vanhemmiten namikat norjistuvat. Ylhäällä otsalla on suuri, soikea ilman otto kypärän tuuletukselle. Vastaavista kypäröistä, joita olen esitellyt aiemmin, mainittakoon vertailukohdiksi Arai Viper 1560 g, Schuberth S1 1600 g ja BMW SportIntegral 1415 grammaa. Visiiri on optisesti moitteeton ja vankin näkemistäni, peräti 3,3 mm paksu. Se lukittuu automaattisesti suljettaessa, joten kovakaan sivuviima ei visiiriä aukaise. Se kiinnitetään silmäaukon alareunaan, ja se tulee, kuten on tarkoituskin, lähelle nenää. Notkeasankaiset lasit eivät tahtoneet mennä korvien taakse, mutta jäykemmät menivät kohtuullisen helposti. RSR2 antaa kaikin puolin vankan ja turvallisen vaikutelman. Kuulemma siihen tottuu. Poistoventtiilin oli oltava täysin auki, jotta päälaella tuntui viilentävää ilman virtausta. Kaikissa ilmanotto ja poistoaukoissa on venttiilit, joiden käyttövivut ovat pienet. 25. Vertailun hiljaiseksi tunnettuun BMW System V -kypärään tein jälleen ajamalla nakupyörällä saman reitin useaan kertaan ja vaihtaen välillä kypäriä. Sen alla on ilmanpoistoventtiili, jonka saa kiinni tai auki. Vuorikangas tuntui miellyttävältä. Melu oli tasaista kohinaa ilman korkeita, teräviä komponentteja. Samoin voi säätää keskellä leukakaaressa olevaa venttiiliä, josta ilma menee visiirille. Oma nenäni ei ohjaimeen yltänyt, joten ainoa haitta oli ohjaimen ajoittainen irtoaminen kypärää pukiessa. Kahdesta kuorikoosta suurempaa käyttävän paino oli 1410 grammaa, mikä tekee Sharkista yhden integraalikypärien kevyimmistä. Takasuuntaan on spoileri. Joillakin nenä luultavasti tulee kosketukseen ohjaimen kanssa. Moottoritienopeuteen kiihdyttäessäni melua alkoi syntyä selvästi enemmän. Kyykkypyöräilijä on tyytyväinen, kun eteen ja jopa etuyläviistoon näkee hyvin, päätään taakse kallistamatta
Luulen, että havaitsemani vääntö liittyi käyttämieni pyörien (Yamaha MT-01 ja Moto Guzzi Stelvio pleksittömänä) ryhdikkääseen ajoasentoon. Visiirin vaihto sujuu näppärästi. Shark RSR2 on varsin suosittu kyykkyja jopa ratapyöräilijöiden keskuudessa, eivätkä he hyväksyisi kuvaamaani vääntöilmiötä kypärässään. (017) 5544 205, sp: hanx@hanx.fi, Internet: www.hanx.fi Kiitokset Lauri Laitiselle ajokuvien ottamisesta. 26. Kun visiirin halutaan kiinnittyvän, painetaan napin ympärillä olevasta renkaasta ja käännetään varmistusvivut vaakasuoraan. Kypärän mukana tulee hoitoohjeet, kangaspussi ja viisi tear-off kalvoa. Sharkin kokoskaala on väliltä XS (53/54) XL (61/62), eli vain viisi kokoa. Joistakin kilpailijoista saa kokoja väliltä XXS-XXXL. Hihnan pää ei jää irralleen, vaan se kiinnitetään lenkin alle heilumattomaksi. Sen sijaan puhuri tuntui tarttuvan kypärän yläosan "skuuppiin", ilmanottoaukkoon, pyrkien vääntämään kypärää taaksepäin. Ajoviima ei vääntänyt kypärää, kun käänsin päätä sivulle. Vastaavaa en ole kokenut mistään muusta kypärästä, enkä ole ulkomaisista raporteista havainnut mainintoja tuollaisesta. (Alh.) Kypärän pehmusteet ja sisävuorin saa helposti irti pesua varten. Sen sijaan visiirejä on tarjolla peräti kuutta eri tyyppiä, ja värivalikoima on laaja, kahdeksan väriä. Laatukypärästä on maksettava 565 euroa. Shark RSR2 Carbon on sporttikypärä, jossa painotus on enemmän turvallisuudessa kuin esimerkiksi matkakäytön mukavuudessa. Kypärällä on viiden vuoden takuu. Irrotus ja kiinnitys käy ilman työkaluja. Visiirissä on kiinnitykset tear off -repäisykalvoille. Maahantuoja Hanx-Suomi Oy, Oravikoskentie 3, 71470 Oravikoski, p. Kypärän sisäpehmusteet vuorikankaineen voi irrottaa helposti pesua varten. Vasemmalla alhaalla on nippu visiiriin kiinnitettäviä repäisykalvoja. visiiri irtoaa. Vasemmalla keskellä on kypärän sisään tuleva ilmanohjain, joka estää visiirin ja myös silmälasien huurtumista. Hihnan pujottelu D-renkaisiin ei ole ihan yhtä nopeaa ja vaivatonta kuin erilaisten pikalukkojen käyttö, mutta hihnan kireys tulee automaattisesti oikeaksi ja lukitus on ehdottoman pitävä. Painetaan visiirin päässä olevasta napista, niin Käyttöominaisuuksia Visiiri on 3,3 mm paksu ja molemmilta puoliltaan kalvolla suojattu. Kypärän hihna lukitaan kaksois-Dlukolla
27
Motoristien lisäksi huvipuistoon oli kerääntynyt sankka joukko vahvoja miehiä. Useita muutosesityksiä tullaan Oksasen mukaan esittämään. (Alh.) Blue Devil. AJOKORTTIJÄRJESTELMÄ MUUTTUMASSA päiväkotiin toimitetaan kerhon hyväntekeväisyyskeräyksen tuotto. Varsinaisen isännän eli järjestäjän roolissa oli MC Club Härmä. Motoristin kannalta uusi järjestelmä ei ole esitetyssä muodossa toimiva. Virallinen ohjelma vietiin läpi siis kosteissa olosuhteissa, joissa vauhtia loi esiintymislavalla soittanut Rokkipää-yhtye. SUOMEN HÄJYIN PARAATIAJO Virallisen avauksen suoritti itse oikeutetusti MC Härmän puheenjohtaja Asko Peltola. SMOTO osallistuu valmistelutyöhön antamalla oman lausuntonsa uuteen ajokorttijärjestelmään. Käynnissä oli Suomen vahvin mies -kilpailu. Itse Kevätpäivään Jarru heitti esimerkkinä ajatuksen, että tilaisuudessa voitaisiin vaikkapa palkita pisimmältä tullut jne. MC Arkadia on eduskunnan moottoripyöräkerho, jossa toimii 20 kansanedustajaa ja noin 30 eduskunnan virkailijaa. palkitsemassa järjestävän kerhon kanssa näitä pitkän matkan taittaneita. 28. ja SMOTO voisi olla tuolloin mm. Paraatin aikana luontoäiti suosi niin motoristeja kuin vahvoja miehiäkin, mutta tuskin oli pyöriä saatu parkkiin kun taivas aukeni ja sade piiskasi motokansaa. Aurinkoinen kevätsää sai liikkeelle valtakunnallista kevätparaatia varten yhteensä noin 800 pyöräkuntaa. Uusi ajokorttijärjestelmä tekee tuloaan, informoi SMOTOn puheenjohtaja Jari "Jarru" Oksanen. Vuonna 2002 perustetussa kehossa on 130 jäsentä, joista periaatteessa jokainen oli mukana Kevätpäivätapahtuman järjestelyorganisaatiossa. Joka vuosi Arkadia tekee hyväntekeväisyysmatkan Baltiaan. Kerho perustettiin vuoden 2000 alussa ja Salo on toiminut aktiivisena motoristina alusta saakka kerhon toiminnassa. Härmäläiset olivat toista kertaa Kevätpäivää järjestämässä, joten rutiinilla ja pohjalaisella palolla kaikki toimi mallikkaasti. Tuolloin aina erikseen valittuun lasten Hymyilevät motoristit Jari "Jarru" Oksanen SMOTOsta ja Asko Pletola MC Club Härmä (oikealla). HYMYILEVÄT MOTORISTIT KEVÄTJUHLASSA ALAHÄRMÄSSÄ P ohjanmaa ja tarkemmin Alahärmä toimi tänä vuonna Hymyilevän Motoristin Kevätpäivän tapahtuman isäntäpaikkakuntana. Paraatireitti kulki halki Pohjanmaan lakeuksien päätyen Powerparkin huvikeskukseen. Tapahtuman suojelijana toimi kansanedustaja Petri Salo, joka puheessaan viittasi MC Arkadiaan ja SMOTOon, jotka tuovat esiin motoristien näkökantoja maan päättävissä elimissä. Kokoontuminen Suomen Häjyintä Paraatiajoa varten alkoi kolme tuntia ennen H-hetkeä Alahärmään rekkaterminaaliin
Sen tuottona voitiin järjestää elämyspäivä Powerparkissa kaikille Härmänmaan vammaisten palvelukodin Pikkutulppaanin potilaille ja henkilökunnalle. Perinteitä vaalien varsinainen päiväjuhla päättyi tapahtuman järjestelyvastuun luovuttamiseen seuraavalle vuodelle. Näyttävän näköisen lahjakortin luovuttivat MC Härmän ja Powerparkin edustajat Palvelukodin Sirpa Lammille ja Maili Sillanpäälle. Kevätpäivän suojelija kansanedustaja Petri Salo. Vuoden virallinen avaus oli Lahden moottoripyöränäyttelyssä. Tähän iltapäivän huipennukseen eivät juhlat Alahärmässä toki loppuneet vaan suuri joukko motoristeja jäi vielä iltajuhliin härmäläisten vieraaksi. Vammaisille osoitetuilla Elämyspäivän lahjakorteilla oli kokoa. 29. Ensi vuonna 2011 Hymyilevät motoristit kokoontuvat Lahteen, kun isäntänä toimii Merja Suotula, Bay City Bikers Mcc Lahti, oli hakemassa kiertovanteen Lahteen. Verenluovutuskampanjan organisaattori Simo Ruuska SMOTOsta ja Heidi Karjanlahti SPR:n veripalvelusta. Bay City Bikers. vettä myllyyn heittivät vielä SMOTOn puolelta Simo Ruuska ja SPR:n veripalvelun Seinäjoen osastosta Heidi Karjanlahti. Moottoripyöräkerhoilla on ollut vuosikausia keskenään verenluovutuskampanja, tästä voi lukea lisää (www.smoto. fi). Tärkeän verenluovutusprojektin lisäksi hymyilevät motoristit olivat suorittaneet hyväntekeväisyyskeräyksen. Kevätpäivillä ns
Joku käsittely "5-saateesta" -tyylisellä aineella saattaisi parantaa tilannetta. Se on pakko laskea alas ja palata normaaliin tilaan, missä otat sateen vastaan omalla kypärällä ja visiirilläsi. Reilu vuosi sitten pystyyn polkaistu foorumi on ylittänyt kaikki odotukset. Touring-asetuksella eli viitosvaihteella matka taittuu leppoisasti 90 kilometrin tuntivauhtia noin 3000 kierroksella minuutissa. Taajamissa pleksi tuli jostain syystä lasketuksi alas. Kun lasi oli alhaalla, en huomannut minkäänlaista kiemurtelua. Parikymmentä vuotta sitten esitelty Hondan ST-malli on ollut pitkään matkamotoristien suosiossa. Sateen loputtuakin pisarat viihtyvät yllättävän kauan tuulilasissa. Karvalakkimallin sporttiasetuksella eli nelonen päällä 90 kilometrin tuntivauhdissa kierroksia on reilut 3500, jolloin meno ja ohituksiin lähdöt ovat rivakampia. Oman kokemukseni mukaan ainut häiritsevä huojunta tuli, kun ripeässä vauhdissa tuulilasi ylhäällä ohitustilanteessa meni liian lähelle rekan pyörrettä. Mutta kun sade lyö ikkunaan, niin tilanne onkin toinen. Lehtien palstoilla ja netissä väännetään yhä kättä siitä, onko 1100 parempi kuin 1300. Usein pyörän painon pystyy aistimaan, mutta Pannarin kohdalla ainakin minun Painava keijukainen 30. Aluksi pidin sähkösäätöistä tuulilasia vihonviimeisenä elvistelynä, mutta tuhannen kilsan lenkki suvisessa Suomessa osoitti tuulilasin säädön tarpeellisuuden tai paremminkin miellyttävyyden. Älä huoli siitä, sillä meillä oli retkemme... Kehuttu pyörä J Toista kertaa järjestetty PanFun -foorumipohjalla toimivan kerhon kokoontuminen Jämsän Patalahdessa keräsi 21-23. toukokuuta satakunta pannaristia kotosuomen joka kolkasta. Bike Worldin suosiollisella myötävaikutuksella sain käyttööni rapiat 30.000 kilometriä ajetun vuoden 2007 Pan Europeanin alleni. Ainut tuuli tulee pyörteenä takaa ja siinä on helppo hyräillä Eppujen biisiä: Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää. Pannarikokoontuminen tuplasi suosionsa Pan Fun, onko totta? Visa Vilkuna otta olisin paremmin päässyt fiilikseen, mistä asiassa ja pannarismissa on kysymys, päätin kokeilla itsekin moista PanFun-huvia. Pystyssä tuulisuojassa on usein liiskaantuneita ötököitä ja sateen alettua tuulisuojan läpi ei näe juuri mitään. Eli siis koeajo hoidettiin uudenkarhealla pelillä. Ylös nostetun lasin takana olet matkavauhdissa viimalta suojassa. Pääasiassa molempiin pyöriin ollaan tyytyväisiä, mitä nyt Saksan baanojen nopeuksilla jämäkkyys on joidenkin mielestä hieman niin ja näin
Sopivan hidas ykkönen helpottaa hallintaa ruuhkissa ja ahtaissa paikoissa entisestään, kun kytkimen kanssa ei tarvitse pelata ja luistatella. aistini tekivät tepposet. Joissakin testeissä on ihmetelty ja moitittukin laukkujen kiinnitysmekanismia. Perälaatikko sen sijaan on lisävaruste, jonka mukana tulee oma avain. Hieman leveämmällä ohjaustangolla kokonaisuus olisi ollut enemmän mieleeni. Sivulaukut ovat sen verran isot, että kokokypärä menee niihin heittämällä. Nopeusmittarin neula oli joskus Numeron 48 ajosaapas toisinaan takerteli kun yritti osua jalkatapin ja keskituen välissä näkyvään sivutuen vipuun. Pannarin sivulaukut ovat vakiovaruste ja niiden luokit ja irroitusmekanismi toimivat virta-avaimella. Kun menoa rauhoitti laillisiin lukemiin, keskikulutus alkoi nelosella. 31. Bensaa Pannari ei ahmi, sillä ronskivauhtisella reissulla Vantaalta Tampereelle ja takaisin motaria pitkin keskikulutus oli 5,5 litraa. Se käsittely oli helppoa kaikilla nopeuksilla eikä paikallaan vekslailukaan tehnyt tiukkaa. Toki yksinkertaisempiakin on nähty, mutta ilman mekaniikan jatkokurssia niiden kanssa vallan mainiosti pärjää. Ja eritoten nimismiehen kiharaa jousitus nielee mallikelpoisesti. Pyörää ei olisi millään uskonut liki 300-kiloiseksi järkäleeksi. pystyssä ja ohituksissa sinkki erittäin tiukalla. Ei luulisi olevan suuri vaiva koodata perälaukun lukkokin virta-avaimelle. Tangon lisäleveyttä haikailin myös sorateillä, mutta yllättävän mukavasti Pannari soratielläkin viihtyy. Kulmaventtiili helpottaa tai paremminkin mahdollistaa rengaspaineen tarkistamisen
Pannari tottelee muualla maailmassa ST eli Sport Touring -mallinimeä. kysymyksiin saa vastauksen ennen kuin on kunnolla ehtinyt sitä foorumille naputellakaan. Naantalilainen Timo Virtanen aloitti moottoripyöräilyn pari vuotta sitten uudestaan. Sinänsä hyviin peileihin olisi toivonut autoista tuttua laajakulmakäyristystä ulkoreunaan, jotta kuollutta kulmaa ei pääsisi syntymään kaistan vaihdoissa. Keskituki, jalkatappi ja sivutuki muodostavat trion, joiden keskimmäinen eli sivutuki on toisinaan hankala saada esiin. Naantalilainen Timo Virtanen on tyytyväinen foorumilla tapahtuvan kirjeenvaihdon sisällöstä. Lisävarusteita on tilailtu kimpassa ja muutenkin viesteissä heijastuu auttamisen halu. Pääasiassa on suomella pärjätty, mutta välillä tarvitaan Pori-Vantaa sanakirjaa. Maahantuojan jälkimarkkinointipäällikkö Tomi Lassila puolestaan valotti tekniikkapuolta. Ja todettava on, että Honda on tällä mallilla ST kirjaimensa ansainnut. Otto Brandt Oy:n Urho Voutilaisen mukaan kypärän ostossa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa suojata päätänsä kolaritilanteissa. Jos pikkumaiseksi mennään niin sivutuki on yksi sellainen. Vantaalainen Kauko Laine (kuvassa) ja porilainen Timo Salminen hoitelevat foorumin laillisuuspuolta ja pitävät lippua korkealla. Eritoten takapenkkiläiseltä on jo ehtinyt tulla kiitosta ilmapatjasta. Maahantuojan markkinointipäällikkö Urho Voutilainen kertoi kypäristä ja niiden testauksesta. Asialinjalla on pystytty viihdettäkään unohtamatta. Pannarikokoontumisessa oli viihtymisen lisäksi myös asiaa. Valmiin oloisesta pyörästä on vaikea keksiä moitteita. Lain kirjaimen noudattamiseen riittää heppoisempikin, kypärältä näyttävä tekele. 32. Pannaristit ovat ikääntyneempää sakkia, minkä takia viestit ovat pysyneet erittäin hyvin asialinjalla. Kehottivat kokeilemaan tangon korotussarjaa, josko sillä asento muuttuisi mieluisammaksi. Etulokarin jatke, peilien ulkoreunoihin tulevat pienet lisävilkut, renkaiden kulmaventtiilit ynnä muut pikku tarpeet on saatu hoideltua pitkälti foorumin keskustelujen perusteella. Joulun tienoossa hän rekisteröityi foorumille ja ihmettelee nyt, miten aktiivista sakkia pannaristit ovat. Omiin Vilkas foorumi Nilsiäläinen Teuvo Korkalainen oli rakennellut pyöräänsä kompressorikäyttöisen ilmapenkin. Kauko Laine on toinen foorumin laillisista vastuumiehistä. Viestien sisältö on pitkälle teknistä neuvontaa ja kommentointia. Testejä on useampaa laatua ja loppujen lopuksi kukaan ei valvo markkinoille tulevia kypäriä riittävästi. Minun esiin ottamaani kapealta tuntuvaan ohjaustankoon tuli heti kommentteja. Rekisteröityneitä on mukana jo yli 380 ja viestejä on heitetty foorumille lähes 10.000. Lähes joka Pannarissa näyttääkin olevan tarvikkeena hankitut pienet laajakulmapeilit lisäämässä turvallisuutta. Valitettavan usea kypärältä näyttävä kapistus ei kuitenkaan suojaa päänuppia kylliksi. Kysyessäni Tomilta Pannarin moottorin vaimeasta vinkumisesta, hän totesi sen olevan pikemminkin ominaisuus kuin vika
Myös radalle ärärrää pääsee ajelemaan, mutta silloin hinta katsotaan tapauskohtaisesti pakettina rengastusta myöten. Jäseniä forumilla on jo 270, joten tarpeeseen taisi tulla tämäkin yhteisö. Tunnustettava on, että hevoset olivat kotona ja kaasua oli annosteltava kuin lääkettä. Vaikka kuski vähän töppäilisikin, softa hoitaa homman kotiin ilman "töksyjä" ja yllätyksiä. ämsän Kukkaismäkeen oli kokoontunut toukokuun 22- 23. Varsinaisena forumvelhona tunnettu raahelainen Jari Kiviniemi lupaili, että ainakaan hän ei enää uusia foorumeja perusta. Yleisesti ottaen nettiä voimallisesti hyödyntävien motskarikerhojen toiminta näyttää olevan J Visa Vilkuna Hyvinkääläinen Pekka Vaittinen hankki talvella lähes uuden 3600 kilometriä ajetun BMV K 1200 S:n Saksasta. (Alh.) Arpajaisissa oli runsaasti motskariaiheisia palkintoja. Jarihan oli voimalla mukana PanFunin alkumetreillä. Vaasalaista Erkki Nurua (vas.) onnisti ja hän sai Ilkka Pönniän SS:n vuorokaudeksi käyttöönsä. 33. Ja pitihän sitä minunkin käydä Kiviniemen Jarin ärärrällä kokeilemassa miltä tuntuu käskeä 193 hevosta noin 200-kiloisessa paketissa. Omavastuu vahinkotapauksissa on 500 euroa. Sporttibemaristien forumissa ja kokoontumisissa tarinat keskittyvät luonnollisesti vauhtiin ja voimaan. Lopuksi arvottiin lohdutuspalkinto niiden kesken, jota eivät voittaneet tavarapalkintoja. Tiedotus pelaa ja vinkkejä jaellaan muille sitä mukaan, kun niitä itse kuullaan ja keksitään. Bokserin tukutusta paikalla ei kuulunut, sillä porukka oli vihkiytynyt urheilullisempien saksalaisvehkeiden ympärille. Koeajon jälkeen mietintään jäi minulle se, mihin vaihteita 2 6 tarvitaan, koska jo ykkösellä saa kortin kuivumaan moottoritielläkin (Ylh.) Järvenpääläinen Tmi Ilkka Pönniä vuokraa S 1000 RR Bemariaan 200 eurolla vuorokaudeksi. Ilkka on erityisen tyytyväinen uuden pyörän sopftapuoleen, joka pelaa kuin ajatus. Sporttibemaristit kasassa vilkkaan puoleista. Levitettävät ja irrotettavat, vedenpitävästä kankaasta tehdyt sivulaukut ovat Pekan mielestä asialliset sporttiseen pyörään. Kiinnostusta tehopyörää kohtaan tuntuu olevan. päivä reilu parikymmentä bemaristia. Tietoa hiilikuituosista ja muusta ultimaattisesta tuunauksesta löytyy varsin näyttävältä nettisivulta (www.bmwsportbikes.fi). Harvoin on lohdutuspalkinto ollut näin mojova
Helkamaa seurasi vuonna 1984 variaat torivetoinen Honda PX, hieman Tunturi Tasaisen rauhallisesti H Cityä muistuttava japanilaismopo. Vuosien saatossa mukana kulkevan tavaran määrä on vähentynyt, mutta teltta ja makuupussi ovat kuitenkin edelleen Hannu Räsäsen ykkösvarusteita moporeissuilla. Pääsihän sillä ajamaan noin 300. Honda oli muuten ihan kelpo peli, mutta sen 3,8 litran bensatankilla toimintasäteeksi jäi 130 kilometriä. Toinen heistä heltyi ja antoi Hannunkin kokeilla mopoa. Helka maan tehtiin mojovat sivulaukutkin, jotta retkeilytavaraa saisi mukaan. Hondaan ei ehtinyt tulla 14 vuoden aikana kuin reilut 81.000 kilometriä. Vuosia kuitenkin vierähti tästä kokemuksesta, mutta vuonna 1973 Räsäsen Hannulla oli allaan tuliterä Helkama Sport. 34 elkama palveli Hannua 12 vuotta ja matkaa suoma laismopolla tuli taitetuksi 120.000 kilometriä. Vuonna 1995 pihaan ilmestyi Peugeo tin SV Executive, eli kaverin suomenta mana Pösön SV, sikariportaan ajoneuvo. Pösölle tuli näytetyksi tietä hitusen yli 122.000 kilometriä ja sen kiinteä, yli yhdeksän litran bensatankki tuntui juhlalli sen isolle. Hannulla olikin lähes aina tarakalla irtokannu menovettä. Meno miellytti, vaikka isä selkäsaunalla uhkailikin. 1.020.000 kilometriä kahdella pyörällä Märynummen lällärimopoilija Visa Vilkuna Kaikki alkoi siitä, kun Savon sydämessä, Säyneisessä Hannu Räsäsen naapurin pojilla oli kummallakin mopot
Kokemus on osoittanut, että reilun 50.000 kilometrin kohdalla kannattaa panna moottorin sisukaluja uusiksi. Mopo on kuitenkin ykkönen, sen selästä näkee, kuulee ja haistaa monenmoista, jotka nopeammilla vehkeillä saattaisivat livahtaa sivu aistien. Joka kerta mopoa ostaessaan hän on valinnut eri merkin. Kolme vuotta sitten Gilera sai talliin kaverikseen Derbin GP1 Openin eli Auki-mallin. Hannun merkkiuskollisuus ulottuu mopoja laajemmalle. Hannulla on usein ollut pari mopoa yhtä aikaa ajossa ja vuonna 2003 hankittiin Aprilian Tuono eli suomennettuna Ukkonen lähinnä talvikäyttöä silmällä pitäen. Verkkaisempi vauhti antaa myös hieman On muistettava lähteä kilometrin huikosen. Syöläskin Aprilia oli, sillä menovettä piti varata lähemmäksi viisi litraa sataa kilometriä varten. Merkkiuskollisuus arvossaan merkin kanssa on mielenkiintoista. Fortecon maahantuoman mopon taival tyssäsi kaupan pihaan moottorin asennusvirheen takia. Hannu muistelee Helkaman "huoltovälin" olleen noin 25.000 kilometrissä. Edelleenkin Hannu pitää hankintaansa hyvänä, sillä Gileran mittariin on pyörähtänyt mukavat 282.000 kilometriä. Toisin kuitenkin kävi, sillä kahden koneremontin, lukuisten muiden murheitten ja 34.500 kilometrin jälkeen Ukkonen sai mennä. Juuri sisäänajetun piikkirenkailla varustetun mopon mittarissa on 10.000 kilometriä. Takana tallista pilkistää pitemmille matkoille tarkoitetun Suzuki V-Stromin etulyhty. Bensaa paloi ensimmäisen 140.000 kilometrin aikana tarkalleen ottaen 2,7 litraa satasella eli reissaaminen ei ainakaan bensalaskuun kaadu. Hän on huristellut vuosien saatossa 350.000 kilometriä moottoripyörilläkin. Peugeot oli Hannun ensimmäinen skootterityylinen mopo. Sikariportaan skootteri vaihtui vuonna Hannu Räsänen kertoo olevansa merkkiuskollinen. Erään Hannun kaverin mukaan pitkille eli yli 7000 kilometrin reissuille on hyvä lähteä mopon asemasta moottoripyörällä. 2000 Gilera Runneriin. Tällä Helkama Sportilla alkoi Hannun mopotaival maaliskuun 16. Kone korjattiin, mutta tuhannen kilometrin jälkeen maahantuoja päätti kuitenkin vaihtaa uuden koneen korjatun tilalle. Luonnollisesti 50-kuutioinen kaksitahtinen kone on vaatinut muutaman remontin. Päivä vuonna 1973. (Vas.) Hannu Räsänen tietää minkälaista on ajella Gileran moposkootterilla. Gilera Runnerin eli Kulkurin hankintapäätöksessä painoi ehkä eniten istuimen ja jalkalaudan välinen etäisyys. Isot pyörät, tilava 13 litran bensatankki, mainio ajoasento ja voimakas moottori lupasivat hyvää. Se osoittautui pommiksi, sillä kone ei kestänyt ja osia ei saanut. Aprilian jälkeen oli vuorossa taiwanilainen, niinikään talvikäyttöön ajateltu CPI GTR. Puuhailu uuden ¦ Hannun ajamat kilometrit graafisena esityksenä. Nykyään vesijäähdytteiset koneet voidaan tehdä tarkemmilla välyksillä ja toisaalta öljyjen laatukin on parantunut huimasti. Pystyakselilla kohoavat kilometrit ja vaaka-akselilla juoksevat vuodet. 35
Hän on mukana Esiintyvien Taiteilijoiden porukassa, joka kerää rahaa Lasten ja nuorten sydänosaston toimintaan. Aikuisiällä alkanut mopoharrastus on Hannun sanojen mukaan ollut korvausta siitä, että hän ei saanut mopoa 15-vuotiaana. (Oik.) Talvimopoksi hankitussa Derbissä ei ole vielä kuin rapiat 10.000 kilometriä mittarissa. Kaksi minuuttia tunnissa laskee keskinopeutta vain yhden kilometrin! Ihmiset tulevat mielellään tarinoimaan nyyttiensä kanssa matkaavan mopomiehen kanssa. Reilun kolmen vuoden takainen tilanne Gileraan maalattuna. Pistäkää paremmaksi, jos sitkeyttä vaan riittää. Kuusikymppinen Hannu miettii, että miljoona kilometriä 50-kuutioisella taitaa kuitenkin olla liian kaukana. Vuodessa on 365 päivää ja kyllähän nyt joka ihmisellä on kaksi tuntia ja vartti päivittäin aikaa harrastukselle ja kesällä luonnollisesti enemmän. Hannu on kantanut oman kortensa kekoon noukkimalla tyhjiä pulloja ja purkkeja tiepuolista. Marssivauhti on hitusen yli 40 kilometriä tunnissa ja kerran tunnissa on kahden minuutin verryttelytauko, jonka aikana veret pannaan kiertämään ja oiotaan jäseniä. Kerran työkaluista Antaa hyvän kiertää puuttui polkupyörän vaihteensiirtäjän säätämisessä tarvittava kolmen millin kuusiokoloavain. Muistin mukaan mopon mittariin pyörähti 125 kilometriä ennen kuin Lontoo oli läpäisty ja maaseudun rauha palasi tienvarsiin. Puuseppänä itsensä jo 40 vuotta elättänyt Hannu Räsänen on viime vuosina alkanut tehdä mopoilullaan myös hyväntekeväisyyttä. Pääosa Hannun lahjoittamista rahoista on saatu motoristeilta, ystäviltä, työkavereilta ja muutamalta firmalta. Ajettuja kilometrejä ihmetellään myös. Sen jälkeen mopon lokerossa on visusti ollut kyseine avain mukana, jos vaikka joku tien päällä sattuisi sitä tarvitsemaan. Erään erityisen hyvin mieleen painuneen reissun Hannu teki kaverinsa kanssa Englantiin, missä eritoten Lontoon läpiajo likimain kieltä taitamattomille oli virkistävä kokemus. Kunnon tamineissa tarkenee ja talviajo onkin Hannun mieleen, siihen kun osaa pukeutua eikä tarvitse miettiä sadehaalariasioita. Kaikkiaan mopokilometrejä Märynummen miehellä on takanaan jo yli 660.000. Hannu kertoo jääneensä tien päälle useita kertoja. Mutta eiköhän tässä korvausta ole jo tullut, arvelee mies itsekin. Ë Tallin nurkassa tyhjien purkkien pino kasvaa jokaisen reissun jälkeen. 36. Sadan kilometrin matka mopolla ottaa kaksi tuntia ja 15 minuuttia. Talvella ihmiset ihmettelevät pakkasen purevuutta ja edessä olevaa pitkää matkaa. Mies itsekin on auttanut useampia polkupyörämatkaajia ketjujen ja renkaiden kanssa. Ihmisissä on kuitenkin voimakas halu auttaa pulaan joutunutta ja näin kiperistäkin tilanteista on selvitty yhteistyöllä. Melko useat veikkaavat ettei mopo niin pitkälle edes kestä. enemmän mahdollisuuksia ajatella maailman asioita ja poltella omat murheet taivaan tuuliin. Tähän Hannulla on heittää selkeä laskukaava, joka vie pohjaa ihmettelyltä. Tasaisella taivalluksella kertyy kilometrejä kuin huomaamatta
020 7850 840 www.tatuntarvike.fi. (02) 822 4444 www.motorauma.fi Torpinkatu 4, 95420 Tornio puh. HONDA GOLD WING. MAANTEIDEN VALTIAS. Rajoitettu erä Special Edition -malleja vain meiltä. 5 VUODEN HONDA GOLD WING -TAKUU VAIN MEILTÄ. Honkajuurentie 2, 26100 Rauma Puh
Käyttämällämme lautalla oli joitakin autoja ja kaksi moottoripyörää. Lapinhulluus. Kesäviikonloppuisin, jolloin on luonnollisesti ruuhkaa, kannattaa saapua lautoille ajoissa. Täältä lähti lautta kello seitsemän kohti Iniötä. Suurin ja varmasti samalla myös monipuolisin näistä on Turun saaristo, joka useiden kuntaliitosten seurauksena kuuluu nykyisin suurelta osin uuteen Länsi-Turunmaan kaupunkiin. Toisaalta on olemassa myös toinen koulukunta, joiden hulluus kohdistuu saaristoon. Annoimme niiden kaikkien lähteä edellemme ja jättäydyimme jonon viimeiseksi. Kelloni näytti puoli seitsemää kauniina kesäkuun aamuna, kun saavuimme Kustavin Laupusten lauttarantaan vanhan luotsiaseman luokse. Molempiin on olemassa vain yksi lääke eli käydä moottoripyöräretkellä joko Lapissa tai saaristossa. Lautta oli ilmainen ja merimatka kesti noin puoli tuntia. T unnen varsin monia motoristeja joihin on purrut ns. Kun etenee kiireettömästi niin ei tule turhaa jonotusaikaa lautoille. vastapäivään kierto ehdottomasti suoPÄIVÄ RENGASTIELLÄ siteltavin vaihtoehto, koska lauttojen aikataulut osuvat silloin sopivasti yhteen. Näin saimme taittaa kilometrejä Iniön läpi ajaessamme omaan tahtiin välttäen jonossa ajamisen. Kalevi Kankaansyrjä KIERROS KOTIMAASSA SAARISTON RENGASTIE 38. Maamme pitkän vesirajan tuntumassa on useita saaristoja. Kun Rengastien aikoo kiertää päivässä on tämä ns
Juuri ennen komeaa harmaakivikirkkoa tien oikealla on oiva yöpaikka. Iniön pohjoisimmassa saaressa neljä kilometriä edettyämme saavuimme lautalle, jolla oli lyhyt lossimatka seuraavalle saarelle. Kaiken kaikkiaan Rengastielle osuu kahdeksan lauttaa tai yhteysalusta ja tämän päälle vielä tusinan verran siltoja. Keväällä luonto herää mannermaatamme hieman aiemmin. kesäkuu- kautena on paljon matkailijoita tien päällä, mikä kannattaa ottaa huomioon majoitusvarauksissa ja lautta-aikatauluissa. Seuraavan lossimatkan jälkeen saavuimme Iniön pääsaarelle. lämpeni tulevan päivän koitoksiin. Kolmannelle lautalle emme kiirehtineet vaan jätimme tarkoituksella yhden lauttavuoron väliin Iniön kylään paremmin tutustuaksemme. Ensimmäiset kilometrit olivat mukavaa mutkatietä, joissa ns. Kolmena ns. Lautat kulkevat tuolloin vielä kesäaikatauluilla, joka on eduksi aikatau- luja laatiessa. Saaristoretken paras ajankohta osuu touko-syyskuun väliin. Näin on myös Rengastien osalta, sillä se on auki vain kesäaikaan. Kokemuksesta voin sanoa, että esimerkiksi koulujen alettua elokuun puolivälissä on se merkki sille, että arkisin ovat ruuhkat tipotiessään ja kenties juuri silloin on parasta aikaa tehdä saaristoretki. Syksyllä meriveden lämpö vastaavasti pidentää syksyä. Tien varressa olevassa Ensimmäinen lauttamatka Kustavista Iniöön alkamassa. 39
Laitoimme pyörät parkkiin ja kiipesimme kalliolle kahville ja voileiville. mainoskyltissä toivotetaan erityisesti motoristit tervetulleiksi. Iniössä asukkaita on 249. Hintaa pyörälle ja kuljettajalle kertyy Iniön kirkko. 40. Tutustuimme aluksi kirkkoon ennen käyntiä pienessä vierasvenesatamassa. Tuolta kalliolta ihailimme kaunista saaristoamme, ja kaukana oli tuolloin arkinen kiire. Näistä valtaosa puhuu äidinkielenään ruotsia, joka on saaristossa varsin yleistä. Pisin ja ainoa maksullinen merimatka oli seuraavaksi edessä Iniöstä Houtskariin. Vierasvenesataman luota löytyi sekatava- rakauppa, josta tarpeen mukaan voi ostella evästä ja pitää pientä taukoa kaupalla. Kirkko on rakennettu vuosina 17971800 ja se on omistettu Ruotsin prinsessa Sophia Wilhelminalle. Ajoimme viehättävien venevajojen ohitse aina tien päättymisen kääntöpaikalle. Meillä oli omaat eväät mukana, joita ajoimme nauttimaan Söderbyn kylään
Motoristit tervetulleita. Seuraavana saavumme Korppooseen ja käymme melko tuoreessa eli vuonna 2004 valmistuneessa Saaristokeskuksessa nimeltä Korpoström, jonne kirkonkylältä on matkaa noin 10 kilometriä. Kyseessä oli eri lautta ja jotenkin minulle jäi mielikuva, että Rengastien mahdolliset ruuhkat ovat tässä jos jossakin. Tänne oli upea myös päättää antoisa retkipäivä saaristossa. Saaristokeskuksessa kohtaavat niin tiede kuin taide ja monipuoliset palvelut ovat käytössä niin kumipyörillä kuin meritsekin saapuville vieraille. Tämä muodostuu useista eri rakennuksista, joiden punaisena lankana on viedä vierailijat aikojen taakse tutustumaan saaristolaisten elämään. arkipäiväistä nähtävää edes saariston kupeessa asuvalle saati sitten muualta saapuvan matkailijan silmin. Meidän kumipyörät ottavat tavoitteeksi olla parin tunnin sisällä Turussa ja näin päättää kesän saaristoretkemme. Mossalan lauttarannan Björkön kylässä oli kyläkauppa ja Pub Pelago. Suuntasimme Näsbyn kylässä sijaitsevalle Saaristomuseolle. Se oli aivan Paraisten keskustassa sijaitseva kalliolouhos. Lisätietoja saaristosta ja lautta-aikataulusta www.saaristo.org tai puhelimitse 0400-117123 Saaristolaismuseo-Näsby. (Alh.) Lauttarannoilla tapaa aina monenlaista kulkijaa. 41. Sanoisinko, että tämä lumoava Turun saaristo ei ole koskaan ns. Ylhäältä näköalapaikalta avautuva kalkkikaivos, jossa kesäisin järjestetään mm. Asia varmistuikin lautan pienen pienessä kahviossa, kun asiaa kyselin kahvion pitäjältä. Tämä kaikki tiesi sitä, että oli varauduttava runsaan puolen tunnin odotukseen. rock-konsertteja, näytti upealta. Houtskariin rantautuessamme kellon viisarit ovat sellaisessa asennossa, että aikaisen aamiaisen ja eväidemme jälkeen oli lounaan vuoro. Matkavälillä Korppoo Turku on lukuisia Retkikahvit nautittiin komeissa maisemissa Söderbyssä. yhteensä 16 euroa. Vatsat kylläisinä oli hyvä jatkaa matkaa. Pub on ruokalistallaan ja eritoten hampurilaisateriallaan niittänyt mainetta, joten päätimme testata sen. Yhteysalus oli minusta paljon pienempi kuin aiemmin tätä väliä ylittäessäni. mielenkiintoisia vierailukohteita, josta vain yhdellä kävimme tällä kertaa. Suositun paikan pöydissä oli mökkilomalaisia ja Rengastietä kiertäviä autoilijoita sekä polkupyöräilijöitä
Farmeja harvakseltaan samoin kuin särkyneiden toiveiden karjatiloja. Kaikki oli rempallaan, rakennukset osin sortuneina, ruostuneet ja hyljätyt koneet ruostumassa hiljalleen, ylämaan sammalen ja kanervan vallatessa takaisin uudisasukkaiden aikanaan raivaamia laitumia. Ja maku sen mukaista. Hienoa pientä maalaistietä, välillä melkein poluksi puristautunutta. Näimme ensimmäisen kerran varjon matkamme aikana, mikä on vahva todistus auringon olemassaolosta. Ajelimme tovin länteen ja sitten Strathnaverin laaksoa etelään. Tasaraha, 60 puntaa ja luvassa oli aamulla aimo annos haggista sun muuta. Lämpötila kipusi jo plus 15 asteen hujakoille keskipäivän aikoihin. Maksaa, munuaisia, kateenkorvaa, sydäntä sun muuta jonkun ryynin kanssa soseeksi E paketoituna. Löytyihän se lodge eli semmoinen rivitalon tapainen ratkaisu. Yleensä syltty on melko voimakkaasti pippurilla maustettua. Ja taas nousi pala kurkkuun, tätäkö sen nykyajan pitää olla. Haggis on skotlantilaisten perinneruokaa, joka on lampaan sisäelinsylttyä. Huomattavan vaihtelevan makuisia annoksia olen saanut. Varsin pian tuttu ja tur- Edellisessä tarinassa matkattiin Glasgowsta Aberdeenin kautta Orkeneylle. nnen seitsemää laiva oli takaisin Scrabsterissa, josta hurautimme Thursoon etsiskelemään hotellia. Tämän aamun annoksen tekijällä ei ehkä pippuria ollut saatavilla, mutta munuaisia senkin edestä. Nyt palaillaan takaisin. Visa Vilkuna Ylämaan retki jatkuu Skyen kautta etelään 42
vallinen säätila kuitenkin palasi. Ja sen kurvin jälkeen huomasin, että kyllä minulla ainakin sydän lyö. Näimme Naver-joen rannassa kovin tyypillisen brittiläisen tapahtuman, "Omistavan luokan onkiretken". Ilmiö oli juuri kuten elokuvissa, James vaihtoi uistinta ja pani matoa koukkuun ja lordi viskeli vapaa jokeen. Joidenkin vuonojen vesi oli rasvatyyni aamun ensimmäisinä hetkinä. Näimme ensimmäisen Highlanderin laitumella. Niin eikös vaan yhden kiperän mutkan takana tulla jollotellut kaksi kuorma-autoa perätysten vastaan kaikessa leveydessään. Nämä otukset ovat ehkä hieman lähempänä villieläimiä kuin niin sanotut normaalit lihanautamme, Aberdeen Agnukset, HereHighlandereita nähty fordit sun muut. Ja kuin pisteenä iin päälle, lordi oli tullut joelle autokuskinsa kanssa omalla Bentleyllään ja James pickup Toyotalla perässä. (Taustakuva) Ei pelkkää tuulta. Omistavan luokan onkiretkelle oli lordi tullut autokuskeineen omalla kärryllä ja James vapojen ja syöttien kanssa pickupilla perässä. 43. Sen verran ehdin ajatella, että älä jarruta vaan yritä väistää. Kapea asfaltti houkutteli hieman antamaan hanaa. Sattuipa tällekin päivälle kiperä paikka nummien pikkuteillä. Vaatteet olivat jetsulleen oikean sävyisen vihreät leveine hartiaviittoineen. Tänään oli retkemme suuri päivä. Enää ei nimittäin viitsinyt jokaista karitsaa, piikkipensasta tai kirkasta puroa ihmetellä. Tämä pitkin Eurooppaa levinnyt pitkäsarvinen ja -karvainen nautarotu on kotoisin täältä. Ehdin jo pelätä, että onko ainoat näkemäni Highlanderit suomalaisia
Onko tragedian syy meissä, jotka tarjosimme juustoa vai hupsuissa sorsissa, jotka jättivät munansa vartioimatta. Hinnat huimia ja muutenkin koko kylä oli tekopelin tun tuinen. Kohta paikalle ponkaisi naaraskin ja vieraanvaraisena miehenä tarjosin paris kunnalle juustoa. Linnantorni ja Skotlannin lippu tuli nähdyksi muutaman kerran. Narttu oli rohkeampi ja sieppoi maahan nakkaamani juustonpalat nokkaansa. Sukkelasiipinen musta roisto oli muutamalla loikalla munan kimpussa. Vesi ja viima varmistaa, että rystysen puolta palelee ja kahvan lämmittäjät puolestaan pitävät huolen, että kämmentä hieman kuumottaa. Omavalvontaan ja hygieniaan liitty vät paperit piti täyttää, ennen kuin pääsi Ajoimme Loch Nessin kaakkoisrannan pienempää tietä. Kuin taikaiskusta synkeät kuusikot vaihtuivat tundraa muistuttavaan kanervikkoon. Usein majoitusta mainostettiin tienvarsissa edul Turistipaikan makua 44. Varis katsoi viisaimmaksi ottaa vaaleana hohtavan munan nokkaansa ja lentää iloisena eteenpäin. Järven päässä oleva Fort Augustuksen kaupunki oli pahemman puoleinen turistirysä. Juustomestari Jill Clark esitteli antaumuksella luomujuuston tekemisen saloja. Ihastuttava juustomes tari Jill Clark selosti intohimon voimak kaalla palolla luomujuuston tekemisen saloja. Parikymmentä mailia ennen järven lounaispäätä tie koukkasi ete lään ja ylängölle. Lopetimme oitis sorsien syötön ja nou simme jyrkän rinteen takaisin tielle. Huolimattomuudesta sain kärsiä, sillä hieman honteloa on ollut ajella pelkillä sadekintailla. Poikkesin ennen juustolaan menoa ostamassa uudet ajokintaat. Usein ylellisen oloisessa paikassa on monen eri tason kamareita. Emme malttaneet pitää juustolan nyyttiä kiinni, vaan mur simme siinä pienet palat oivallista juustoa suihimme. Pienenä vinkkinä voi sanoa, että täällä ei pysty päällepäin päättelemään majapai kan hintaa. Kylmän viimainen, kivikkorantainen järvi ei tuntunut siltä tarunhohtoiselta hirviöjärveltä. Siitä keskustelimme useam paan otteeseen. Dunlop-juusto kypsyy tasaisesti, kun tahkot käännetään kerran viikossa ja pinnan home hangataan tasaiseksi. Juustolakeikka oli erittäin hieno koke mus. Kannattaa käydä kysymässä taksoja ja käydä kurkistamassa huonekin. Samaan aikaan näin, kuinka rantaviivaa pitkin lentänyt varis teki äkkikaarroksen sorsanmunan nähtyään. Laskuveden aikaan veneet jäävät meren pohjalle köllöttämään. Vuoroveden vaihtelu Skotlannin vuonoissa on voimallista. Myymälän puolelta kenen tahansa on ilman paperisotaa mahdollista seurailla lasiseinän läpi perinnejuustojen tekemistä. Mutta keskimäärinhän käsillä menee mainosti! Seuraava kohteemme oli Connagen luomujuustola Ardersierissä Invernes sin lentokentän itäpuolella. Uteliaisuuteni heräsi ja kävin tarkistamassa sorsien tulosuunnasta olisiko siellä pesän alkua. Siinä hissun kissun matkaa jatkaessamme huomasimme, että mootto ripyöräilyhän on ihan kiva harrastus myös poutasäässä ja nahkahanskoilla. Kalleimmat kamarit ovat päärakennuksessa hyvällä näköalalla ja edullisimmat johonkin tal liin sisustettuja mukavia kämppiä. Sorsat lähtivät taapertamaan meidän perään. Poikke simme oikein rantaan odottelemaan, josko se vaikka ilmaantuisi. Ajelimme vielä tovin eteenpäin Invergarryyn ja majoituimme 1850 raken nettuun linnahotelliin, jonka yöpymistaksa ei poikennut vallitsevasta tasosta. Käsittelyä toistetaan puolen vuoden ajan. Juustoissa löytyy sisään kuvaamaan. Juustoa mutustellessamme ja hirviötä odotellessamme sinisorsauros vääntäytyi paikalle. Juustolasta jatkoimme lounaaseen Loch Nessin rantaan. Ja olihan siellä, ruoho mättäiden lomassa yksi lämmin muna
Tämä on varsin mukava yllätys kylmissään kamariin tunkeutuvalle reissaajalle. Näkymä linnahotellin kamarista oli poikkeuksellisen komea. 45. Kaarisillan korkein kohta oli varmasti sata metriä meren pinnan yläpuolella. Skyen saari ei ihmeemmin poikennut mantereesta, ehkä talojen ulkonäkö hieman muuttui. Sileä, karhea asfaltti yksikaistaisena tarjoaa lisäksi jännitysmomenttia, sillä jänskähän se on nähdä minkälainen pedfoordi dyynin takaa Linnahotellien oleskelutilat olivat usein ylellisen oloisia. Sopivaa majataloa ei löytynyt, joten ostimme niemen kärjestä 17,5 punnan lauttalipun vastarannalle. Sen mitä me koimme, kämppä aamupalalla maksoi vajaasta kolmestakymmenestä punnasta ylöspäin per henkilö. lisilla hinnoilla, mutta melko usein juuri nämä huokeat kamarit olivat menneet. Adapteri on hyvä apu matkalla, mutta se ei ole ihan välttämätön, sillä kylpyhuoneiden pistorasioihin menee meikäläiset pistokkeet. Valkoinen rappaus oli saaren talojen yleisin pinnoite, mikä sopi "norjalais-lappilaiseen" maisemaan erinomaisesti. Jos joskus liikutte sielläpäin niin nyt seuraa taas neuvo: Ajakaa ehdottomasti Morarin ja Arisaigin välinen pätkä läntistä rantatietä. Tuolla jossakin sen Loch Nessin hirviön pitäisi luurata. Paksut matot ja takkatuli kuuluvat asiaan. Alle puolessa tunnissa olimme Mallaigissa. Käänsimme Bemarin ensimmäisestä ison tien risteyksestä etelään, Sleatin niemimaalle. Tie jatkui länteen ja Skyelle johtava silta on melkoinen betonitaiteen tai miksipä ei -tieteenkin saavutus. Skottilaisissa majoitushuoneissa on poikkeuksetta vedenkeitin ja melko runsas valikoima tee-, kaakao- ja pikakahvipusseja. Varmasti suihkuttomia yhteismajoituksen tyylisiä kortteereja olisi saanut edullisemminkin. Jo pienillä nopeuksilla eli ykkösellä ja kakkosella pääsee kanttaamaan haluksestaan
Meinaa mennä kehuksi nämä reittivalinnat, mutta uskokaa nyt, että Skotlannin pikkutiet ovat konepyöräilijälle mannaa. Tienviittojen lukeminen ja suunnistaminen tuottavat hieman hankaluuksia, koska paikkakuntien nimet ovat sekä skotiksi että englanKatseltavaa riittää niksi. Ja kun lomareissulla ei ole menossa minnekään, niin eihän sitä voi eksyäkään. Lochailortista poikkesimme etelään pikkutielle, joka oli taas... Mutta sen verran vähän teitä täällä rannikon sydänmailla on, että eksyminen ei ole mahdollista. Paikoitellen kansallistunteen riivaamat skotit olivat merkinneet kylien nimet ja tienviitat pelkästään omalla kielellään. Joskus nimet ovat ulkoasultaan lähelle englantilaista, mutta toisinaan täysin erilaiset. Aivan ongelmatonta se ei aina ole, sillä täkäläiset tiet ovat usein 46. Konepyörällä on toki helppoa pysähtyä tutkimaan karttaa. Ja kartoissa nimet on pääasiallisesti englanniksi. milloinkin pomppaa eteen
syvennyksessä eli pientareen nurmi on jopa 20 senttiä asfalttia korkeammalla. Arvatkaapa otimmeko kahvit tässä baarissa. Monet farmarit ovat kuitenkin antautuneet ja luonto ottaa omansa pikku hiljaa takaisin. Ja kuten vappuajeluun kuuluu, sää oli kaikkea mahdollista. Eräs omituisuus pisti silmäämme. Meno ja meininki olivat tutun äänekästä. Muutamissa paikoissa löytyi meilläkin tuttuja moottoripyöräparkkeja. Vappuaattoa täällä ei näytä juhlivan kukaan. Erään kapakan pihassa oli iso parkkipaikka aivan kuppilan ja kauniin näköalapaikan lähellä. Vappuaaton leppoisa ajelu alkoi hieman ennen yhtätoista. Yleinen huomio on se, että asfaltti pidetään hyvässä kunnossa, mutta pientareisiin ei niinkään kajota. Mutta toinenkin laita Skotlannista löytyi. Pieni vuonon ylitys Corranista Inchreehen maksoi kaikkineen 1,9 puntaa. 100 km Orkney Stromsnes Kirkwall Scrabster Thurso Nav er Elgin Inverness Lo Skye Armadale Murrar Arisaig Corran Invergarry Mallaig Ne ss Aberdeen Incheree ch Ford Augustus Dundee Oban Lo ch Aw e Perth Arrochar Hellensburgh Glasgow SKOTLANTI IRLANTI POHJOISIRLANTI ISO-BRITANNIA Nummen kanervaa oli aikoinaan kovalla työllä raivattu laitumiksi. Motoristeille oli varattu parkkipaikka sata metriä kuppilasta, josta kaunista maisemaa ei nähnyt ollenkaan. Vappua Obanissa vietettiinkin lauantai-iltana. Mutta suoranaisen auringonpaisteen määrä Vaisu oli Obanin vappuaatto lisääntyi voimallisesti. Iltayhdeksään mennessä kylä alkoi hiljentyä eikä humalikkojakaan näkynyt ihmeemmin. Laivakyydillä matka lyheni vajaat 70 kilometriä eli mainio hyötysuhde. Oikein kaksikaistaista tietä päästelimme Obanin kaupunkiin ottamaan vappua vastaan. Paikallisia motoristeja oli kuitenkin melkoisesti liikkeellä. Näimme kylttejä, joissa lapset toivotettiin tervetulleiksi, mitä oikein yhdessä ihmeteltiin, kunnes tiepuolessa oli mainos: Childrens not welcome, eli suksikaa kuuseen lapsiperheet! Oudolta tuntuu mokoma erottelu, sillä eri ikäisten ihmisten yhdessäolonhan olisi oltava normaalia elämää. Rahaa Skotlannin reissuun kannattaa ¦ 47
Näihin "cattel grid" -merkillä varustettuihin kohtiin kannattaa ajaa hiljaa, kohtisuoraan ja kallistamatta. Tuloksena oli pitkittäisjuovainen tie, missä korkeammilla harjanteilla oli karhea sepeli, mutta urien pohjalla paistoi kiiltävä ja öljyinen asfaltti. Usein joko ennen tai jälkeen virallisen näköalapaikan oli huomattavasti mahtavammat näkymät. Tosin pinnan kunto vaihtelee melkoisesti. Useissa paikoissa vanhan asfaltin päälle oli yritetty liimata uutta karheaa pinnoitetta. Kymmeneen ajopäiväämme mahtui Vanhan liiton maa varata kotosuomen malliin. Tiet ovat keskimäärin ihan kelpo kunnossa, sillä talvista huolimatta routa ei pääse tiestöä runtelemaan. Ysivitonen on maksanut 1,2 1,4 punnan väliin litralta eli kalleimmillaan litrahinta on ollut yli 1,6 euroa. "Aamupalalla nähdään, maksakaa sitten!" oli tuttu kommentti. Huonokuntoisia pätkiä on harvassa, mutta eräs erikoisuus skotlantilaiseen tienpitoon liittyy. Kolmenlaisia kymmenen punnan seteleitä: Englannin, Skotlannin ja Clydesdale pankin versiot, kaikki käypää rahaa. Lähes kaikkiin majapaikkoihin riitti se, että tavasi milloin selkeästi, milloin useampaan otteeseen treenaten nimensä vastaanotossa. Bensiinin hinta on kutakuinkin meidän lukemissa. Tuulisessa maassa puutkin on kunnolla kahdella jalalla tuettu maahan. Luottamus on voimissaan Skotlannissa. Näköalapaikkojen sijoittelu on taatusti ollut jonkinlainen komiteoiden kyhäämä kompromissi. Pienimmätkin tiet ovat päällystettyjä. Varsinkin mutkissa tämä itseohjaava tienpinnoite nosti toisinaan sykettä. 48. Ajan myötä osittain juoviksi jäänyt liima ei kyennyt pitämään sepeliä kiinni koko ajoradan leveydeltä. Karjan kulkua estämään tarkoitetut teiden poikki teräsputkista tai -palkeista rakennetut ritilät ovat etenkin sateella liukkaita
Viimeiset parisataa kilometriä hurahtivat mukavia pikkuteitä pitkin. Kauaa se ei ollut pelkkä vesilammikko, sillä taivas antoi veden kyytipojaksi näpsäkän kerroksen rakeita. Loch Awen kaakkoisrantaa menevä tie Fordin ja Cladichin kylien välillä on huonokuntoinen eikä näköalaa ihmeemmin ole, vaikka karttoihin tämä tie on kuitenkin merkitty maisematieksi. Sen sijaan Arrocharin ja Helensburghin välinen maisematie on kaunis ja mukava ajaa. Kurveja siinä ei valtavasti ole, mutta äkkijyrkkiä pieniä mäkiä senkin edestä, niitä joiden ylitys kutittaa mahanpohjaa. Kuin ilahduttaakseni ja rohkaistakseni itseä matkantekoon, pyyhkäisin sohjon pois tankkilaukun päältä ja ryhdistin sen pintaa niin, ettei siihen enää pääsisi lammikkoa syntymään. yksi poutapäivä, jolloin vettä ei tullut ajomme aikana tippaakaan. Luovutuspäivän aamu valkeni ensimmäistä kertaa reissumme aikana kirkkaan aurinkoisena. Liikennevaloissa odotellessamme näin kuinka tankkilaukun päälle kerääntyi pieni vesilammikko. Ensimmäisen ajopäivämme ehtoopuolella lämpötila painui kolmeen asteeseen ja vettä tuli. Monena päivänä sade oli sen verran vähäistä ettei siitä ollut muuta haittaa, kuin tien pinnan märkyys. Selkeä käristemakkaran tuoksu tunkeutui kutsuvana kypäräni sisään. Oikotietä olisimme selvinneet puolta lyhyemmällä matkalla. Lämpömittari oli tosin valahtanut pakkasen puolelle, mikä onneksi hieman lohdutti.. Jotkut olivat saaneet nuotionkin pystyyn ja tuoksusta päättelin, ettei kalaonni ole ollut vapun tienoolla suopea. Yrittäessäni etsiskellä Glasgowin kylmässä vesisateessa tien numero 801 viittaa, huomasin lämpötilan olevan kolmessa asteessa. Vanha taunusmies ei voinut jättää Fordin kylää väliin. Kun ympyrä sulkeutui maantieteellisesti, eli olimme ajelleet vajaan 1800 kilometrin lenkin Skotlannissa, sulkeutui ympyrä myös säätieteellisesti. Pitkin järven rantaa oli pieniä leiriytymisalueita, joilla kärvisteli skotteja telttoineen ja onkivapoineen kolmiasteisessa vesisateessa
. Valmistelut Gambiassa räs toissavuoden mieleenpainuvimmista tapauksista oli se, kun sain yllätyksekseni perheeltäni 50-vuotislahjaksi uudenveroisen moottoripyörän. Kun hän vaihtoi paikalle uuden takarenkaan, kukaan ei olisi voinut arvata, että se tulisi tahkoamaan seuraavien kuukausien aikana peräti 27 eri valtion maanteitä.. Itse pyörä, kolmisen vuotta vanha Honda Transalp, oli alkuperäiskunnossa ja kulumista näkyi vain takarenkaassa. Pyörään oli jo hankittu Ecowas-alueen kattava lisävakuutus. Viime vuodesta taas jäi erityisesti mieleen se, kun ehdin lopultakin hellittää Gambiassa tekemästäni, loppua kohti tiivistyneestä raamatunkäännöstyöstä sen verran, että pääsin kunnolla kokeilemaan uutta menopeliä. Matkaan piti ottaa myös iso nippu kopioita rekisteriotteesta, passista ja muista dokumenteista, sillä rajaviranomaiset voivat vaatia näitä varmistaakseen, ettei pyörää myydä matkan varrella. Päätin ajella ilman isompia suunnitelmia pitkin Länsi-Afrikkaa ja saada tuntumaa, ennen kuin tulisi aika lähteä pyörällä kohti Suomea kymmenen Gambiassa vietetyn vuoden päätteeksi. Sitten vaimo haki Guinean viisumin lähistöllämme olevasta suurlähetystöstä sillä ehdolla, että en jatka matkaani Sierra Leoneen tai Liberiaan, joiden syrjäseudut eivät sisällissotien päätyttyäkään ole turvallisia. Antoisaa ajelua Afrikassa osa 2/3 Länsi-Afrikan tiettömillä teillä Teksti ja kuvat: Jouni Jaakkola E 50 Viimekeväinen yksin tekemäni retki moottoripyörällä Gambiasta Etelä-Senegalin, Guinean ja Malin kautta aina Burkina Fasoon asti oli unohtumaton kokemus. Zach kierteli puoli päivää kaupunkia etsien turhaan työkalua öljynsuodattimen irroittamiseksi. . Lopulta hän hoiti asian poistaen vanhan suodattimen pala kerrallaan. Siltikin tuo reissu kannatti tehdä. Senegaliin ei viisumia tarvita ja muut muodollisuudet jäivät matkan varrella hoidettaviksi. Suunnittelemattomuus taisi olla suurin syy siihen, että tästä kokeilumatkasta tuli monin verroin Saharan ylitystä vaativampi ponnistus. Valmistelut Gambiassa jäivät työkiireiden keskellä muiden huoleksi. Ensin vaimoni lähetti paikallisen työntekijämme passini kanssa Dakariin hakemaan viisumia Malin suurlähetystöstä. Seuraavalla kerralla tekisin sen vahingoista viisastuneena, vaikkei sitten kertyisikään yhtä paljon kerrottavaa. Noihin kolmeentoista päivään mahtui toki myös uupumuksen hetkiä, jolloin olisi toivonut olevansa missä tahansa vähemmän eksoottisessa paikassa kunhan siellä vain olisi riittävästi vettä. Kutsuimme senegalilaisen luottomekaanikkomme Zachin vaihtamaan sekä renkaan että öljyt
oteta edes poliisitutkintaan, koska maskin sisällä oleva henkilö ei ole paikallisen käsityksen mukaan omassa vallassaan. Kun tämä kankurango havaitsi taskustani vetämäni kameran, hän alkoi tehdä uhkaavia eleitä. Sepeli on tuontitavaraa tässä pehmeän hiekan päällystämässä maassa, joten jo ämpärillinen pieniä kiviä antaa köyhyyden keskellä tuntuvan lisätulon. Mandinka-rouva Jaara Sanyang myy katto-olkia. Ajelin maakunnan pääkaupungin Ziguinchorin ohi pysähtyen vain ottamaan kuvat Casamance-joen ylittävästä sillasta, joella ravustavista miehistä ja ohi lipuvasta Dakarista saapuvasta matkustajalautasta, joka on korvannut Joola-nimisen edeltäjänsä. Tämänkaltainen kankurango pakotti minut pakenemaan kuvauspaikalta. Niinpä en painanutkaan kameran laukaisinta, vaan nostin pikaisesti pyörän kytkintä. Brikaman kaupungin jälkeen pysähdyin toviksi katsomaan autiolla tiellä hypähtelevää kankurangoa. Silloin pääteillä matkaaminen on täysin turvallista, kunhan ei erehdy harhailemaan tuntemattomille, kenties miinoitetuille alueille. Rajalle menevä tie oli rakenteilla ja viimeiset 10 km piti ajaa puiden välissä kiemurtelevaa ajouraa pitkin. Matka kotoa lähimmälle Senegalin rajaasemalle on vain noin 50 kilometriä, mutta halusin katsella jo näitä "kotinurkkia" avoimin silmin, kun kerran kohta olisi muutto edessä. Tämä puunkuoresta tehtyyn kokovartalonaamioon sonnustautunut pelottava hahmo ilmestyy tyttöjen ja poikien ympärileikkauksen aikoihin ajamaan pois pahoja henkiä. Pehmeässä hiekassa huomasin pyörän pakkaamisessa tekemäni virheet, sillä raskaasti takapainoisen kulkupelin ohjastaminen oli vaikeaa. Kytevän sisällissodan johdosta tien varsilla oli nytkin paljon sotilaita. Kommunikoinnin vaivattomuudesta innostuneena jäin eräässä kylässä juttelemaan katto-olkia myyntiin pakkaavien kylälaisten kanssa. Senegalin eteläinen osa on Casamancen maakunta, jolle kapinallisjoukot vaa- Lähdin kotoa aikaisin lauantaiaamuna. Toisessa kylässä näin tällaisista oljista kyhätyt luokkahuoneet. Gambian puolen rajamuodollisuudet hoituivat väliaikaisella raja-asemalla, jonka tärkein varustus oli puun alle tuotu pöytä sekä pöydällä kumileimasin. Epäonnisen Joolan viimeinen matka v. Tällaista rikosta ei Gambiasta Casamanceen tivat itsenäisyyttä. 2002 vaati 1.300 ihmisen hengen, josta muistutti reittini varrella olevan joukkohaudan päälle pystytetty muistomerkki. Ennen rajavyöhykettä pysähdyin hetkeksi seuraamaan, miten paikallinen väestö hyödynsi tietyömaata. Senegalin puolella riitti aiempaan tapaan, kun maksoi edullisen listahinnan läpikulkuluvasta. Jatkoin kuitenkin matkaa työmaan autojen nostattamassa pölypilvessä luottaen parempaan jatkoon. Kymmenet naiset ja lapset keräsivät luutien avulla ämpäreihin ja vanhoihin peltiastioihin tien vierustalle varissutta sepeliä. Sotilaat ovat kurinalaisia ja kohteliaita länsimaisille vieraille, mutta etenkin nigerialaisilla matkaajilla on kerrottavanaan toisenlaisia Senegalin kokemuksia. Jaoin henkilökunnalle lahjaksi mukana tuomiani mandinkan-kielisiä lehtiä ottaen aloitteen omiin käsiini, ennen kuin kukaan ehti alkaa vaatia ylimääräisiä korvauksia pyörän maasta viemiseen tarvittavista (virallisesti) ilmaisista dokumenteista. Kaupungin jälkeen alkoi mielenkiintoinen seutu, koska kansan pääkieli on mandinka, jolla kielellä teen sekä lukutaito- että raamatunkäännöstyötä. Kun pysähdyin ottamaan kuvaa paikallisesta arkkitehtuurista, kuulin olkiseinien läpi kantautuvaa englanninkielen opetusta, vaikka oli 51. Kädessään hänellä on kaksi pitkää viidakkoveistä, joilla hän voi lyödä henkilöä, jossa on paha henki
Alkumatkassa kyliäkin oli säännöllisin väliajoin ja reitti mutkitteli talojen välistä niin, että oikeaa suuntaa joutui kysymään. Koko luokka alkoi osoittaa äänekkäästi suosiota ja opettajakin oli yllättynyt, koska ei Dakarista muuttaneena itse osannut paikallista. lauantaipäivä ja opetuskieli normaalisti ranska. Vastalahjaksi sain kourallisen karamelleja, mikä lämmitti mieltä, mutta jätti nestehukan. Leimat saatuani ajoin metsän keskellä koukertavaa soratietä lähes 20 km, kunnes näin tien viereen betonista tehdyn jyhkeän rajamonumentin. Ainoat nestemäiset tuotteet olivat Aasivankkuri Casamancessa. 52. Pujottelin totuttuun tyyliin näiden välissä ja jos se ei ollut mahdollista, kiihdytin vauhtia ja hyppäsin yli. paistoöljy kanisterissa ja paksu "Omela"maito pienissä peltipurkeissa. Siirtyessäni etelään kohti Koldaa tie muuttui huonommaksi. Etuiskunvaimentajat kävivät pohjassa ja sitä seurasi sitten ylimääräinen, mutta onnellisesti päättynyt hyppy. Alkuperäinen tavoitteeni oli ottaa matkan varrelta mukaan tuttu fula-pastori, joka oli matkalla kotimaahansa Guineaan, mutta nyt totesin, ettei lisäpainoa voi ottaa, kun pyörä oli jo valmiiksi taka- ja ylipainoinen. Astuin uteliaana sisään ja opettaja pyysi minua auttamaan englannin opetuksessa juttelemalla oppilaiden kanssa. Kulutin vaivihkaa viimeiset tilkat omista vesivarastoistani ja annoin ystävälliselle kauppiaalle loput mukana olevista lehdistä. Siitä Honda suistui kyljelleen ja itse kiepuin tien sivuun. Koko reitti tuntui hylätyltä ja tullimieskin tuntui hämmästyneeltä, kun sai asiakkaan. Soitin ystävälleni lähellä itäisintä rajanylityspaikkaa olevalta Diamben taksisemalta, jossa olin luvannut odottaa häntä ja kerroin jatkavani matkaa yksin. Ilman paikallista opasta en näet uskonut pääseväni läpi tästä raja-asemasta, koska Senegalin tullissa oli aamulla sanottu, että eurooppalaiseen passiin voi saada tarvittavat leimat vain läntisemmältä rajaasemalta. Auton nostattama pölypilvi pimensi näkyvyyden niin, että takaisin tielle pudottautuessa en enää osunutkaan suoraan uraan, vaan etupyörä alkoi aurata pehmeää hiekkaa. Varjeluksesta kiitellen jatkoin matkaa entiseen tyyliin, mutta pudottaen keskinopeuden puoleen, kunnes tie Koldan jälkeen paranisi. Tiellä oli vain aasivankkureita ja pieniä kevytmoottoripyöriä, kunnes parikymmentä kilometriä ajettuani vastaan tuli suuri kuorma-auto, jota jouduin väistämään ajouran vierellä olevalle pehmeälle hiekkapenkereelle. Huomasin pian, että pyörä ei onneksi ollut saanut yhtä pahaa kolausta kuin itsetuntoni. Lapset toivat minulle jostain vettä, mutta koettuani aikaisemmin vaikean lavantaudin, päätin nyt vain teeskennellä juomista. Kääntelin kahvat ja peilit oikeaan asentoon, mutta en lähtenyt tarkemmin inventoimaan, millaisia naarmuja löytyisi pyörää peittävän punaisen pölyn alta. Asfaltissa oli siellä täällä noin puolen metrin mittaisia parikymmentä senttiä syviä reikiä. Päivän aikana lämpötila oli noussut yli 35 asteeseen, mutta tuuli kuivasi hien niin tehokkaasti, etten huomannut syntyvää nestehukkaa. Näin teinkin, mutta tiukan paikan tullen päätin tarkentaa asiaa mandinkaksi. Raja-asemien väli on peräti 35 kilometriä, ja ilta alkoikin jo nopeasti pimetä, kun saavuin Guinean puoleiselle raja-asemalle. Kun viimein saavutin Senegalin rajaaseman, siellä ei ollut yksinäisen tullimiehen lisäksi muuta väkeä. Strategia toimi kymmeniä kilometrejä, kunnes saavutin vauhdilla "pothole" ryppään, jossa alastulo osuikin seuraavaan reikään. Pysähdyin tarkistamaan pyörää varmentaakseni, että olin selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. En enää edes tuntenut varsinaista janoa, kun poikkesin tien varrella olevaan kylään etsimään kaupasta juotavaa. Tunnin päätyttyä annoin opettajalle kyydin naapurikylään. Guinean tullimiehet ilmoittivat tylysti, että matkani ei voi edetä, koska minulla ei Tuskainen taival Guineaan Lumoo eli viikkotori päätien varressa. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun jätin 450 km jälkeen taakseni viimeiset asfalttitiet ja lähdin kohti tuota keskellä erämaata olevaa raja-asemaa
Lopen uupuneena tunnustin kykynemättömyyteni jatkaa matkaa, ja levitin telttapatjan puun alle aikomuksenani nukkua, kunnes voimani palautuvat tai saan aamulla apua. Kumppanit jatkoivat matkaa ja itse saavuin Guinean tulliasemalle aamuyöllä. Olin yhä sen verran huonovointinen, että menin uusien ystävieni ohjeista piittaamatta takaisin levolle. Matkaani viivästyttäneet tullimiehet pyysivät minua jäämään pihaan nukkumaan, koska yöllä matkaaminen ei ole turvallista. Tullimiesten käskystä siirryin ulos puun alle odottamaan asian jatkokäsittelyä. Toisessa psalmissa hän kirjoitti: "Vaikka minä nukkuisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa!" Näitä ajatellessa tilanne tuntuikin olevan taas hallinnassa, vaikka omat konstit olivatkin loppuneet. Pian sen jälkeen kuulin pienen kevytmoottoripyörän lähestyvän ja vääntäydyin tielle sitä vastaan. En suostunut alkamaan keskustelua siitä, millä hinnalla pulmasta voisi selvitä, vaan toistin maksaneeni kaikki maksut Guinean Gambian suurlähetystön ohjeiden mukaan. Koukersin kuoppien, kivien ja pehmeiden hiekkakasojen seassa valokeilan viistäessä välillä tietä, välillä viereistä tiheää metsää. Nyt olin aivan avuton. Huomasin nukkuvani eukalyptus-puun alla ja vaihdoin pikaisesti paikkaa. Lopulta sain laukut irti ja siirsin pyörän jalalle tien viereen. He antoivat minulle pussitettua vettä ja toivat majastaan bambuvuoteen puun alle, jotta sain nukkua rauhassa muurahaisilta. Edellisten sadekausien muotoilemaa ajouraa ei näet enää voinut edes kutsua tieksi. tähtiä ja kuuta muistellen psalminkirjoittajan sanoja, kun hän noita katsoessaan ihmetteli, miten niiden Luoja pitää pienestä ihmisestä huolen. Tämän jälkeen hän sanoi "Bon voyage" ja asia oli sillä selvä. Kun olin miltei unessa, huomasin hyönteisten ryömivän päälläni. Normaalisti lahjuksia vaativat tullimiehet ottivat nyt laupiaan samarialaisen osan. Mielessä kävi Tarzan-filmeissä nähdyt viidakon mönkijät ja isommatkin pedot, joten unen sijasta vaivuin paremminkin jonkinlaiseen horrokseen. Aamulla sain vettä pyörällekin, eivätkä auttajani huolineet mitään maksua. Seuraavan kerran asia alkoi edetä vasta, kun tullimiehet olivat palanneet iltarukouksiltaan moskeijan virkaa palvelevasta savimajasta. Kaiken kukkuraksi puhelin putosi vapisevista kouristani sillä seurauksella, että puhelin, takakansi ja akku lensivät erilleen ja akku hukkui hiekkaan. Väsymyksestä turhautuneena tein virheen ja jatkoin matkaa. Minut vietiin hänen majaansa, jossa juttelimme pitkän aikaa afrikkalaiseen tapaan mm. Silti piti odottaa, kunnes aseman johtaja oli tullut paikalle. Valitettavasti pyörän jäähdyttimestä oli valunut sen verran nestettä, että kone keitti jo parin kilometrin päässä. Makasin metsässä kuunnellen metsän eläinten ääniä, kun yhtäkkiä päälleni alkoi tippua tahmeaa lientä. Kun ei ollut vettä, piti vaan pysäyttää jäähdyttelemään ja ajaa sitten taas kilometrin matkan pienillä kierroksilla. Parin tunnin päästä paikalle tuli toinen vastaava menopeli ja nyt päätin seurata sillä matkaajia seuraavaan kylään, joka olisi 15 kilometrin päässä. guinealaisista ystävistäni. Afrikkalainen auttaa avun tarvitsijaa pyyteettömästi, koska ei itsekään kuvittele tulevansa yksin toimeen. Guinean tulliaseman päällikkö. Takana puun alla bambuvuoteeni. 53. Aloin katsella ylhäällä olevia Rajamonumentti ja kilometripylväs Senegalin ja Guinean rajalla. ole mukanani läpikulkuviisumia ("laisser passer"). Pystyyn noustessani huomasin nestehukan käytännön vaikutukset: Koin huimausta ja pahoinvointia ja oli pakko myöntää, ettei harkintakyky toimi tässä kunnossa. Liikeellä olevat fulamiehet antoivat minulle vettä ja hakivat taskulamppunsa avulla kännykän akun. Lopulta etupyörä tökkäsi ylipääsemättömään esteeseen niin korkealla penkalla, etteivät jalkani ylettyneet maahan, ennen kuin oltiin toistamiseen kyljellään. Lisäksi pyörä oli kyljellään alarinteen suuntaan niin, etten saisi sitä pystyyn irroittamatta ensin raskaita laukkuja. Oli säkkipimeää, joten kaivoin taskustani kännykän, jonka antamaa valoa hyödyntäen näkisin irrottaa laukut. En enää jaksanut nousta jalkatapeille, vaan yritin tasapainotella satulalla istuen
Nyt olin oppinut juomaan vaikka väkisin aina, kun vaan vettä oli. Erilaisten tulkkien välityksellä minun piti kertoa kaikille, mistä mihin olen menossa. Bensa imetään tukkukanisterista vähittäismyyntipulloihin. Kohti Fouta Djalonin vuoria Lossiranta. Eräästäkin kaupasta ostin tätä menovettä koko varaston eli yhteensä kaksi litraa . Uteliasta väkeä saapui paikalle katsomaan, kun söin munalla ja majoneesilla höystettyä leipääni. "Miksi" olisi ollut liian kova pala purtavaksi, koska tällaista "huvin" vuoksi ajelua ei täällä pidetä järkevänä. Nyt ei enää ollut varaa itsenikään miettiä tätä asiaa, vaan jatkoin matkaa kohti Fouta Djalonin vuoria. Ilma muuttuu korkeammalla raikkaammaksi ja puut ovat myös kuivalla kaudella vihreitä. Välillä tuntui kuin ajaisi routaista kyntöpeltoa vakojen suuntaan, välillä pompoteltiin vaihtelun vuoksi vaolta toiselle. Lähestymässä Fouta Djalonin kukkuloita. Koundaran katukahvilassa sai apua myös peseytymiseen. Huoltoasemien puuttuessa piti bensaa ostaa pulloissa pikkuputiikeista. Etenkin alkumatkalla oli kuitenkin hirvittävän kuuma, ehkä noin 40 astetta, eikä kuumuutta pakoon päässyt mihinkään. Oma kuntonikin alkoi koheta, vaikka olin onnistunut saamaan ripulin. . Pudotin pyörän painoa luopuen varabensan kuljettamisesta ja täytin tankin aina, kun se oli mahdollista. 54. Kun katukeittiön hoitaja näki reissussa rähjääntyneen olemukseni, toi hän pienen palan saippuaa ja kannussa vettä, jota hiljakseen kaataen hän auttoi minua peseytymään. Tie oli edelleen surkea. Monilla etapeilla keskinopeus jäi tasolle 20 km/h, jolloin pyörä alkoi taas keittää ja piti pysähtyä jäähdyttelemään. Transalp tuntuikin olevan nimensä mukaisesti paremmin kotonaan korkealla ja viileässä. Fouta Djalonin vuoret muistuttavat paremminkin Suomen tuntureita kuin varsinaista vuoristoa, mutta alavasta Sene-Gambiasta tulleelle ne ovat upea näky. Kun lähistöllä ei ollut huoltoasemia vessoineen, hyödynsin vaivan aiheuttamat pakolliset tauot yksinäisillä kukkuloilla, joilta saatoin pysähtyä ihailemaan upeita näkymiä. Seuraavana aamuna jatkoin matkaa pysähtyen aamiaiselle Koundaran pikkukaupunkiin.
Suihkun kraana oli näet juuttunut auki-asentoon, minkä vuoksi koko huoneosaston päähana oli suljettu talon takapihalta. Hieman isompien jokien yli oli siltoja. Hän vei minut torin keskelle kauppaan, osoitti Zidane-julistetta ja sanoi: "Poster!" Aamulla lähdin Labesta pölystä puhdistetulla pyörällä kohti etelää. Kävin tämän Monsieur Kaban kanssa puhelinlaitoksella sekä tutustuimme kaupunkiin kävellen. Gambiaan verrattuna ranskankielinen Länsi-Afrikka on tässä suhteessa selvästi edellä. Lepäsin kunnolla ja tankkasi vettä kuin kameli. Paikalliseen pikkuravintolaan oli vaatimattomilla muovisilla pöytäliinoilla ja koristeilla luotu huoliteltu tunnelma. Joskus elementtejä puuttui niin, että ajaessa sai olla todella tarkkana. Paikan emäntä kokosi vuoteensa pois käytävältä oveni edestä, jotta pääsin huoneeseen. Pyörillä kuljetetaan Lepohetki Labessa Laben kaupunki Guineassa. Samalla hankin puhelimeeni paikallisen sim-kortin, sillä roamingista ei ollut näillä leveysasteilla tietoakaan. Nimittäin jos oli vettä. Viimein englantia puhuva mopotaksi ilmaisi ymmärtävänsä, mistä on kyse. Vaikka olinkin nuorena ajanut jopa 1300 km päivässä, ei sen rasituksia voinut edes verrata nyt päätettyyn etappiin. Kun tämän kulttuurin edustajat puuttuvat, syntyy hassuja kommelluksia: Kun kävin kirkkoa muistuttavassa siirtomaavallan aikaisessa valtavassa postitoimistossa ostamassa merkkejä, ei korteista ollut tietoakaan. Kaksipyöräinen kulkupeli on kätevä kaupunkiruuhkassa ja hankintahinnaltaankin nämä kiinalaiset satakuutioiset Hondakopiot ovat edullisia. Näin jäi katsomatta 55. Annoin pojalle setelin, jollaista hänellä tuskin oli aiemmin ollutkaan. Etsin niitä huvikseni keskustan kaupoista, toreilta ja basaareista, mutta kovin harva tuntui ymmärtävän, mitä oikein haluan. Labessa asetuin ensimmäiseen vastaan tulleeseen hotelliin. Joskus näyttää hauskalta, kun pyörällä matkustaa vanha mies kahden vaimonsa kanssa tai vaikkapa samaan aikaan väkeä kolmesta eri sukupolvesta. Pidin tauot lyhyinä, koska olin päättänyt selvitä parissa päivässä Malin pääkaupunkiin Bamakoon. Maanantaina tutustuin paikalliseen puhelinasentajaan. Näin kävikin ja ajettuani aamuvarhaisesta iltahämäriin saavuin 285 koettelevan kilometrin jälkeen Labeen. Illalla sähkökatkon aikana hotelli oli tunnelmallisesti valaistu, sillä emäntä tiputteli kynttilöistä sulaa steariinia kivilattialle ja pystytteli kynttilöitä sinne tänne ilman sen kummempia alustoja. Sänky olikin hyvä kokemus, mutta vessanurkkaus surkuhupaisa. Matkani jatkui ensin kohti etelää ja kaartui sitten länteen ja itään niin, että ehdin olla saman päivän aikana aika lähellä Sierra Leonen, Liberian ja Norsunluurannikon rajoja. Muutaman mielenkiintoisen paikan ohi hurautin pysähtymättä muistellen, mitä Lonely Planet niistä kertoo. En kaivannut muuta kuin sänkyä ja vettä. Aina kun tarvitsin suihkun, huusin hotellissa palvelevan Wuri-pojan avaamaan tuota kraanaa, mitä varten hänen piti tulla ensin huoneeseeni ja kiemurrella sen vessan pienestä ikkunasta takapihalle. Vuorilla on paljon pieniä puroja, joiden yli on tehty siltoja rinnakkain asetetuista betoni-elementeistä. Labe oli ensimmäinen afrikkalainen iso kaupunki, jossa en nähnyt lainkaan eurooppalaisia. Iltapäivällä kiersin kaupunkia mopotaksin takatuhdolla. Ajettuani 150 km poikkesin aamiaiselle Mamoun kaupunkiin. Kerran joki piti ylittää käsikäyttöisellä vaijerilossilla. Sähköäkin oli sen verran, että sain puhelimeni ladatuksi. Vessan vesisäiliön posliinikannesta oli vain nurkka jäljellä ja siihen oli sidottu naru niin, että pöntön saattoi huuhdella posliininkappaletta nostamalla. Jäin paikkaan kahdeksi yöksi. Tuossa tilanteessa piti hyväksyä, että kyseessä oli myyjän markkinat ja turisti maksaa turistin hinnan. Näiden rajojen ylittämiseen eivät passiin hankitut viisumit eivätkä kotoa saadut matkustusluvat olisi riittäneet. Tärkeintä oli, että pääsisin ennen yön tuloa Laben kaupunkiin, josta eteenpäin pitäisi olla jopa päällystettyjä teitä. Olin pyytänyt huoneeni vedentuloa säännöstelleen Wuri-pojan pesemään pyörän ja hän Kankanin kautta Maliin todella kunnostautui siinä. Hotel Touristiquessa ei ollut muita vieraita, joten arvelin saaneeni parhaan huoneen. Laben bensajonoissa näkee kerralla kymmeniä mopotakseja. hämmästyttäviä taakkoja, kuten lampaita ja rakennustarvikkeita. Nautin paikalliseen tapaan hiillostettua kalaa tai menin läheiseen kebab-baariin nauttien kaupungin palveluista. Karistin pölyn alta paljastuneet pyöräni ensimmäiset naarmut mielestäni ja aloin nauttia täysin siemauksin päällystetyistä teistä, kukkuloiden vehreydestä, raikkaasta ilmasta sekä erilaisten puiden ja kukkien tuoksusta. Pyörän päällä on usein kolme, joskus neljäkin henkeä. Itse en olisi siitä mahtunutkaan hotelliemännästä puhumattakaan
Vain yhdessä paikassa kävi niin, että vastassa oli isompi joukko väkeä, eikä kommunikointiin silti löytynyt mitään yhteistä kieltä. Illan hämärtyessä saavuin 550 km ajon jälkeen Kankanin kaupunkiin. Etsin yöpaikan katolisesta vierasmajasta arvellen sen olevan samanlainen siisti ja rauhaisa paikka, mitä olin tavannut muualla. Paikallinen pöytäkumppanini kertoi olevansa suhteellisen menestyvä liikemies. . Pojalla oli pakissaan pullotettua saippuavettä ja kunnon juuriharjauksen jälkeen saappaat plankattiin säihkyvän mustiksi. Lähdinkin kohti Malin rajaa, jonne saavuin puolelta päivin ylitettyäni sitä ennen toistamiseen Niger-joen. Otin valokuvia ja annoin jaettavaksi laukustani löytyneet keksipaketit, jolloin väki alkoi esittää tanssien iloaan ja kiitollisuuttaan. Lopuilla Guinean Joelta palaavat naiset työkaluineen. Valokuvaus- ja välipalatauoilla tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Huoneen osoittanut mies toi kynttilöitä, näytti miten suihku toimii ja kysyi sitten, hakeeko hän minulle tytön seurakseni. . Saavuin Maliin Kouremalen rajanylitysasemalta ja paikka tuntui heti Guineaa kotoisammalta. Rannasta tullut väki esitteli omituisia työkalujaan, joiden tarkoitus ei selvinnyt lopultakaan. Keskiviikkoaamuna lähdin heti auringonnousun jälkeen kiertelemään tunniksi tähän kaupunkiin, josta löytyi savimajojen keskeltä jopa yliopisto. "Pösötaksi" kuormansa alla. Näkymä jokisillalta kyläläisten pesupaikkaan. (Oik.) Mahtavan Niger-joen alkulähteet ovat Guineassa. mm. Paikka oli siisti, mutta kristillinen kuri rakoili. Hämmentyneenä kerroin olevani naimisissa, johon mies vastasi: "Mais votre femme est loin!" Totta olikin, että vaimo oli kaukana, mutta lähetin miehen tiehensä, otin suihkun ja siirryin istumaan iltaa sisäpihan ulkoilmabaariin. Guineasta en päässyt lähtemään ostamatta aiemmin mainittua "laissez passer" -dokumenttia, joka oli kallis ja josta ei kuittia herunut. Dabolassa pidetyn tauon jälkeen ylitin Niger-joen, mikä sai tuntemaan, että nyt ollaankin jo kaukana kotoa. Päivän innostavin tapaus oli kohdata tuttua mandinkaa puhuva nainen, joka kertoi heitä olevan monta kyläkuntaa tällä Guinean kolkalla yli tuhannen kilometrin päässä siitä alueesta, jolla me teimme työtä samalla kielellä. Massiivinen rakennus näytti tyhjine ikkuna-aukkoineen lähes aavemaiselta ja muutenkin koko kaupunki tuntui paikalta, johon olisi vaikea kotiutua. Tuon seudun kaupunkien nimet muistuttavat hauskasti suomalaisia inessiivimuodossa: Näitä olivat Kalassa, Kourussa ja vaikka sun missä . Hän tarjosi ensin juomat ja kun hän näki kuran peittämät ajosaappaani, päätti hän tarjota kengänkiillotuksenkin. Gambia-joen lähteet. Pienet bensanmyyjät Malin rajalla. Kuuma ja kuiva Mali 56. Niinpä hän päräytti moposkootterilla kaupungille ja palasi viiden minuutin kuluttua kengänkiillottajapoika kyydissään
Olin sopinut tapaamisen vilkkaan kadun varressa olevan kansallismuseon luo erään Malissa asuvan tutun tutun kanssa, joka neuvoisi tien tutun lähetysjärjestön vierastaloon. Maisemat olivat kuitenkin upeita, sillä kalliot olivat rapautuneet erimuotoisiksi pylväiksi ja kaariksi, jollaisia olin aiemmin nähnyt vain televisiossa. Postitoimistoakin hain ainakin 20 minuuttia, kun yritin samalla hätistää epäluotettavalta tuntuvaa opasta kannoiltani. Matkalla Bamakoon. Kaupungin valtavan torialueen ympärillä ei ole ruutukaavaa tai muutakaan järjestystä. Seuraavana päivänä minun oli mentävä poliisitalolle hakemaan uutta viisumia, koska halusin käydä myös Burkina Fasossa, mistä en enää voisi palata Maliin vanhalla kertaviisumillani. Kun palasin ja havaitsin virheeni, olin tosi kiitollinen, että pyörä oli yhä paikalla! Akku oli jo tyhjentynyt, mutta uusi ystäväni auttoi minua työntämään koneen Bamakon liikenneympyrät erottaa toisistaan niiden monumenteista. Maisema kuin lännenfilmeistä. (Vas.) Nigerin sivujoki Tinkisso. frangeilla olin ajatellut ostaa bensaa, mutta se oli Malin hintoihin verrattuna liiankin halpaa, koska joutilas huoltoaseman myyjä kertoi sen loppuneen. . Sain tästä muistutuksen, kun liikennevaloihin hiljentäessäni perässä ajanut taksi tömäytti päin takarengastani. Burkina Fason viisumin saisi kuulemma rajaltakin, mutta Norsunluurannikolla käynti pitäisi unohtaa, koska rajan pinnassa oli parhaillaankin levottomuuksia. Lämpötila oli yli 40 astetta, joten taas piti jännittää sekä bensan että veden riittämistä. Kun postitoimistossakin oli siesta, hyödynsin ajan popsimalla keittobanaaneja katukeittiössä. Suurten liikenneympyröiden keskelle on pystytetty valtavia patsaita ja monumentteja, jotka auttavat suunnistamaan miljoonakaupungissa. Kun kaduilla ei ole nimeä, on paikantaminen vaikeaa. Pullohinnat ovat yleensä 50 % pumppuhintoja kalliimpia, mutta hyvästä palvelusta on mukava maksaa. Liikenteessä saa olla varovainen. Mali on valtava maa, josta suurin osa on aavikkoa. . 57. Tuhannet kärpäset todistivat läsnäolollaan, että herkkua on tarjolla. Oppaani saavuttua minulla oli niin kova kiire juomaan, että unohdin virrat päälle ja avaimet pyörän virtalukkoon. Malissa bensaa saattoi ostaa pikkupojilta, joiden pullot oli asetettu esille arvokkaan näköisesti viinipullotelineen näköiseen hyllyyn. käyntiin ja hyvästeltyämme seurasin hänen tilaamaansa taksia suurkaupungin toiselle puolelle, josta sain mukavan huoneen SILjärjestön vierasmajassa. Pyörästä murtui vain rekisterilaatta, mutta auton puskuri vääntyi oikein kunnolla. Kun viimein pääsin perille, tunsin taas nestehukan oireet, joihin kuuluu päänsäryn ja pahoinvoinnin lisäksi keskittymis- ja harkintakyvyn herpaantuminen. Tullimiehetkin olivat ystävällisiä ja viereisestä kioskista sai ostaa leipää ja juotavaa niin, että one-stop-shoppingilla tuli täytettyä passin sivu, pyörän tankki ja oma vatsa. Höyläämättömällä penkillä istuva vierustoverini kysyi, miten olen tullut Bamakoon ja mitä ajattelen Afrikasta. Tällaisen läpi minun piti ajaa päästääkseni Bamakoon. Bamakossa on ystävällisiä ihmisiä ja köyhyydestä huolimatta paljon upeitakin rakennuksia. Kuunneltuaan aikansa hän kehotti minua kirjoittamaan kokemuksistani
Ulkoilmagrilleissä paistetaan kokonaisia kanoja ja huolellisesti valmistetut valtavat annokset tarjoillaan aukiolle tuotuihin muovipöytiin, joissa on kaunis muoviliina ja illemmalla myös palava kynttilä. Täällä myös omalla kielellä kirjoitetut kirjat ovat myytävä tuote! Hotellille palatessani oli jo hämärää ja monesta suunnasta alkoi kuulua rytmikäs afrikkalainen musiikki. Hiekkapölyn lisäksi ilmassa on palavista kaatopaikoista tulevaa katkua niin, että paikka tuntui todella epäterveelliseltä. Ruokaa odotellessa juttelin katukauppiaiden kanssa, joilla oli myydä sellaisiakin tuotteita, joita ei muualla Afrikassa juuri näe. Malin puolella poliisi tosin pysäytti minut huolimattoman ryhmityksen johdosta, mutta nytkin rattoisa juttuhetki vaihtoi rangaistusvaatimukset hyvän matkan toivotuksiin. Koko 500 km matkan aikana tapasin vain mukavia ihmisiä. Onnistuin tässä vasta, kun aloin kiertää laajenevan spiraalin muotoista kehää tuon sekasorron keskellä. Lauantaina söin ja join hyvin rautatieaseman edessä olevalla torilla. "Erämaan laiva" Hoidettuani asiani torialueella sain käyttää tupla-ajan pyöräni löytämiseksi. Niinpä tuntui todella hyvältä, kun sai lähteä passi taskussa kohti Burkina Fasoa. Farakon putoukset kuivalla kaudella. Burkina Fasossa vietin kaksi päivää Bobo Dioulassossa, joka on maan toiseksi suurin kaupunki. Pahinta Bamakossa oli hirvittävän kuumuuden rinnalla tukahduttava pöly. Annoin pojille makeisia ja he kipaisivat keräämään mangoja vastalahjaksi. Burkinalainen kauppias asettaa saman tavaran pareittain jalkakäytävälle millin tarkkuudella tasaisin välein. Seuraavana päivänä söin lihavartaan ja ranskikset syrjäkadun "kansanbaarissa", eikä herkullinen annos maksanut kuin 75 senttiä. Pojat nauttivat päästessään kuvaan. Viisumiasioiden selvittely kesti niin, että jouduin viipymään Bamakossa peräti kolme päivää. Illalla kävellessä piti valaista reittiä kännykän valolla, ettei pudonnut suojaamattomiin avoviemäreihin tai ylimenosilloissa oleviin reikiin. CocaCola-pullojen malli on perinteinen, mutta koko tupla, vaikka hinta onkin vain 40 senttiä. Kun Burkinan puolella otin valokuvia joelle uimaan kokoontuneista pikkupojista, he innostuivat heti poseeraamaan. Ajoin Sikasson kaupungin kautta rajalle, josta saatoin hankkia viisumin uuteen maahan. Majottauduin Hotel421:een, joka oli Lonely Planet -kirjan suosittelema halpa paikka. Afrikkalaisessa suurkaupungissa näkee sekä rikkautta että äärimmäistä köyhyyttä: Kun söin liha-aterian amerikkalaisten lähetystyöntekijöiden suosittelemassa viihtyisässä hampurilaisravintolassa, oli laskuni yli 9 euroa. Länsimaisten keskuudessa Burkina Fasoa kuitenkin kutsutaan usein "järjestelmällisten ihmisten maaksi", sillä kaduilla näkyvä siisteys ja järjestys on täydellinen vastakohta gambialaiseen "no problem" -meininkiin. Mopoja ja pieniä kevytmoottoripyöriä on valtavasti, kuten kaikkialla ranskankielisessä Länsi-Afrikassa. Gambiassa saatetaan myydä eurooppalaisia käytettyjä kenkiä kadulle kumotusta kasasta, mistä pitää myllätä löytääkseen kengälle parin. Millainen ero niihin lapsiin, joita tapaa turismin pilaamilla alueilla! Burkina Faso tarkoittaa rehellisten ihmisten maata, eikä minullakaan ollut tässäkään suhteessa valittamista. Heräilin tuohon musiikkiin Burkina Faso rehellisten ihmisten maa 58. Maksoin ensin yhden yön ja kun olin tyytyväinen, tinkasin toisen puoleen hintaan: Huomasin näet edellä mainitusta kirjasta, että tässä paikassa voi vapaasti tingata halvoistakin hinnoista. Pieni, mutta todella silmiinpistävä yksityiskohta. Kypärää ei näe juuri kenelläkään, mutta kasvojen eteen sidotut pölysuojat ovat yleisiä
Edullinen kana-ateria riittää isompaankin nälkään. Näiden mukaan pakkaaminen onnistui vasta, kun ymmärsin jättää kaikki ylimääräiset tilaa vievät omat vaatteet paikallisille tarvitsijoille. yölläkin, sillä se jatkui, kunnes yökerhot sulkeutuivat viiden jälkeen aamulla. Iltapäivällä menin Bobo Dioulasson torille, joka on yksi Länsi-Afrikan kuuluisimpia. Alkuperäinen suunnitelmani oli jatkaa Ghanaan tai Norsunluurannikolle, koska olin aivan rajanpinnassa. Sunnuntaiaamuna menin kirkkoon, jossa saarnat käännettiin ranskasta paikalliselle dioulan kielelle. Ystäväni varoittivat minua taas Norsunluurannikon rauhattomuudesta ja Ghanan viisumista olisi pitänyt pulittaa sata dollaria. meesta, joka pysyi Paracetamolilla kurissa, mutta herätti kaipuun kotiin. Niinpä käänsin pyörän keulan kotia kohti kymmenentenä matkapäivänäni. ¦ VERTAILUN VUOKSI Pinta-ala /1.000 m2 Väkiluku /miljoona BKT $/asukas Suomi Gambia Senegal Guinea Mali Burkina Faso 338 11 196 246 1.240 274 5,4 1,6 11,1 9,5 12,3 13,9 36.844 1.385 1.762 1.008 1.088 1.259 Tiedot vuosien 2007-2008 tilastoista (Wikipedia) MAURITANIA Dakar Kayesi SENEGAL Bafaulabe MALI Banjul GAMBIA Kolda Basse Tambakunda Velingara Ziguinchor Bamako Koundaru GUINEA-BISSAU Labe Mamou Sikasso Dabola BURKINA FASO Dobo Dioulasso Atlantin valtameri GUINEA Kankan 100 km 59. Olin kärsinyt edellisenä päivänä kovasta kuu- Bobo Dioulasson rautatieasema. Tämä rytmitys auttoi hieman seuraamaan sanomaa ja jos en kaikkea ymmärtänytkään, saatoin ainakin nauttia hienosta musiikista. Aioin myös tavata etelämpänä asuvia hollantilaisia ystäviäni, mutta nyt muutinkin suunnitelmiani. Ostin tuliaisiksi paikallisia käsinkudottuja kankaita ja Malista tuotuja dogon-patsaita. Bobo Dioulasson torilla myydään mitä vain
lähetteihin olin tutustunut muutama vuosi aikaisemmin Gambiassa. Seuraavat 200 kilometriä ajoin metsässä, jossa vain paikka paikoin näki vanhan tien kohoumaa. Yhden kerran näin metsässä auton, mutta tällöinkin kyseessä oli rautatieyhtiön kiinalaisten maanmittareiden maasturi. Erään kerran lähdinkin seuraamaan vääriä jälkiä, jotka lopuksi harvenivat niin, että lopulta näin metsäpalon nokeamassa maassa vain aasivankkurin ja muutaman Tästä menee tie. (Oik.) "Bamako-Budapest" -graffiti "alikulkusillassa" kertoo, etten ole ensimmäinen matkaaja tällä reitillä 60. Allani oli vielä paikoin naarmuttamaton ylikuormainen Transalp, eikä tasapainoilu jalkatapeilla seisten enää sopinut horjuville polvilleni. Päällystetty tie päättyi kaupan kohdalla ja kauppias sanoi, että Senegaliin matkaavien pitäsi palata Bamakoon ja lähteä sieltä ensin pohjoiseen. Muutaman kerran näin pieniä kevytmoottoripyöriä, jollaista olisin toivonut itsellenikin silloin, kun reitti vaihtui pehmeäksi hiekaksi tai penger oli niin korkea, ettei satulalta istuen olisi pystynyt pitämään seisahtunutta pyörää pystyssä. Olin päättänyt viettää seuraavan yön Bafoulaben kaupungissa, jossa työskennelleisiin norjalaisiin Kylä Dakar-Bamako -radan varressa. Kun reitti muuttui kallioiseksi, oli ajaminen ajoin mukavaakin, mutta toisaalta paljaalla kalliolla hukkasi helposti polun. Niinhän se onnistuikin, kun paikalla oli nuori poika joka juoksi reitin näyttäjänä edellä. Pysyin entisissä suunnitelmissani ja jatkoin päällystämätöntä tietä n. Olin kuullut paljon tuon seudun kauneudesta ja arvelin löytäväni hyvän yöpaikan, vaikka nuo ystävät eivät olisikaan paikalla. He olivat kertoneet, ettei kaupunkiin ole oikein tietä, koska se on Dakar-Bamako junaradan var- ressa ja kaikki kuljetus hoituu rautateitse. Seuraavana päivänä sata ensimmäistä kilometriä sujuivat yhtä huolettomasti pitkin päällystettyjä teitä, mutta sitten alkoi todellinen loppukoetus. Eräässä kylässä ostin matkaan runsaasti juomatölkkejä, vaikka hinnassa olikin syrjäseutulisää. Dakar-Bamako Express. Kun tietä ei enää olekaan Maanantain 500 kilometriä Burkinan puolelta Bamakoon sujuivat kuin huomaamatta, koska taivas oli puolipilvinen ja lämpötila putosi ihanasti 30 asteen tietämille. Myöhemmin jouduin toteamaan, että tuo tie oli ollut siellä viimeksi siirtomaavallan aikana. Odotellessani sain ohjeet jatkaa tieltä erkanevaa polkua pitkin kohti kuivunutta joenuomaa, jonka ylittäminen onnistuu moottoripyörällä. Pikkuputiikissa ei ollut juomia, vaan niitä haettiin omistajan kotoa. Pidin kuitenkin tarinaa liioiteltuna, koska radan varressa kulkeva pieni Senegaliin johtava tie oli merkitty karttaani. Pölyinen polku ja lämpöä yli 40 astetta. Nukuin lyhyen yön Bamakossa tutussa vierastalossa ja jatkoin heti auringon noustessa matkaa. Normaalivoimissani ja entisellä itsetunnolla olisin nauttinut, jos olisin saanut hypellä vanhalla kuluneella Yamaha XT:lläni kalliotasanteelta toiselle, mutta nyt oli toisin. 60 kilometriä Kitan kaupunkiin. Viimeiset kymmenen kilometriä ennen Bamakoa piti ajaa palavista jätteistä tulevan katkun seassa, mutta olin vain tyytyväinen, kun tämä ei ollut pysyvä kotiseutuni. Katin kaupungissa tankkasin pyörän ja poikkesin aamiaiselle paikalliseen putiikkiin, jossa miehet joivat teetä ja latasivat matkapuhelimiaan. Tiellä ei tullut vastaan yhtäkään autoa, josta myös olisi pitänyt vetää oikeat johtopäätökset
Yhden kerran näin metsätaipaleella "pikku-hondalla" pyyhältävän nuoren miehen, jota en olisi pystynyt tavoittamaan tällä minulle vieraalla, piikkipensaiden välissä kiemurtavalla polulla. Aina kun näin kylän, oli turvallisempi olo, samoin lähellä rautatietä. Lämpö nousi taas yli 40 asteen, mutta voimien ehtyessä sain myös pari virkistävää kokemusta, jotka jäivät erityisesti mieleen. Seuraavana päivänä minulla oli vielä edessäni noin sadan kilometrin taival tiettömillä teillä, koska vasta vajaat 50 kilometriä ennen Kayesin rajakaupunkia metsään ilmaantui selvä ajoura ja saatoin nähdä ensimmäisiä "puskatakseja". Lähetysaseman palkatut työntekijät eivät voineet päästää minua mihinkään vapaaseen tilaan nukkumaan, joten menin paikalliseen "motelliin", jonka majat olivat kuumia kuin pätsi. 000 RR -mall 200 GS ja S 1 R1 HETI! Varaa omasi. Olinhan jo saanut neuvon pysäyttää juna ja pyytää apua pyörän nostamiseksi vaunuun! Toistuvat radan ylitykset olivat hankalia, kun painava pyörä juuttui seisontatuen kohdalta kiskoihin, mutta samalla tiesin, että junasta voi olla hyötyäkin, kunhan se vaan ehtii ajoissa jarruttamaan. Autoin tuloksetta niiden etsimessä ja korvasin vahingon reilun euron arvoisella setelillä. En ehtinyt ajaa kilometriäkään, kun tapasin tämän miehen etsiskelemässä jotain pyöränsä vierestä. Mielessäni rukoilin, että kaveri pysähtyisi, jotta saisin Kayesin kautta Senegaliin Oppaani kanssa matkalla Diamouun. Nautin pesumahdollisuudesta, lähetin henkilökuntaa hakemaan pulloissa pyörälle bensaa ja asetuin sitten muiden vieraiden tavoin nukkumaan pihaan tuodulle bambu-lavitsalle. Koko pitkän iltapäivän ajoin metsässä saavuttaen ehkäpä 30 km/h keskinopeuden. Juoma ja bensatilanteeni vaati tuon kylän löytymistä ensi yrityksellä, joten olin kiitollinen, kun sain taas vastauksen pyyntöni näin ihmeellisellä tavalla. Ajaton, mutta entistäkin parempi matkapyörä BMW R 1200 RT. Hinta sis alv autovero suositushinta 17.304,00 5.196,94 22.500,94 lussa tulossa Heinäkuun a tuja huippusuosit pieni lisäerä eja. Hän kertoi tunteneensa, että kolikot putosivat taskusta. Sadekaudella matkan teko olisi ollut mahdotonta. Kun lopulta pääsin Bafoulaben radanvarsikaupunkiin, jouduin toteamaan, ettei kukaan norjalaisista ollut kotona. jalankulkijan jäljet. Jokien kohdalla näkyi vanhojen siltojen jäänteitä, mutta yleensä kuivat uomat ylitettiin laskien ensin uomaan ja kiipeämällä sitten ylös. Näin seuraava etappi sujui tien tuntevan ystävän kanssa mukavasti yhtä matkaa. Yön tummetessa ilta viileni sopivan lämpimäksi ja tähtitaivas kimmelsi ilman, että sitä häiritsi kaupungin valosaaste. Kun pysäytin pyörän, kuulin puiden takaa metsureiden bambarankielisen kommentin "A filita baake", joka tarkoittaa "Kaveri on pahasti eksyksissä." Bambaran ja mandinkan kielet ovat sukua keskenään, joten saatoin edes kysyä, miten pitkälle piti palata oikeaa risteystä etsimään. Hintaan kuului kuitenkin pesumahdollisuus katottomassa kopperossa, johon talon tytöt kantoivat ämpärillä vettä. hänestä oppaan Diamoun kylään saakka. Yhdessä kohdassa piti ylittää todellinen virtaava joki, mikä onnistui vain ajamalla sydän pompottaen rautatiesillan kaltevaa reunaa pitkin
Vain yksi seikka puhuu asiaa vastaan: tämä pyörä on rakennettu Japanissa, eikä Amerikassa. Choppereihin erikoistuneet liikkeet, kuten Big Dog ja Orange County Choppers kukoistavat huolimatta siitä, että heidän tuotteensa ovat yhtä järjettömän hintaisia kuin ne ovat epäkäytännöllisiä. Cruisailen pitkin Floridan moottoritietä, pilvetön taivas peilautuu V-twinchopperin kiiltävästä kromisesta etulampusta, etuhaarukan ulottuessa kauas eteeni. He käyttivät stailisteja ja insinöörejä Los Angelesin yksiköstään yhdessä japanilaisten suunnittelijoiden kanssa. Harley itsekin liittyi uusien mallien joukkoon Rocker C:llään, ja nyt siis myös Hondalla on oma chopperinsa. No olihan tällä japanilaistehtaalla sentään älliä hyödyntää paikallista tietoutta. Viime vuosina choppereiden suosiota ovat nostaneet mm. Mikäpäs sen hienompaa ja amerikkalaisempaa äärimmillään kuin Easy Rider -fiiliksiin nostattava menopeli. Honda VT1300CX Fury: NIPPON CHOPPER Teksti: Roland Brown Kuvat: Andrea Wilson äistä aineksista ne unelmat on tehty. Tästä vuodesta lukien Fury on myynnissä myös USA:n ulkopuolisilla markkinoilla. Viimeaikojen myynnin laskusta huolimatta Harley-Davidsonit dominoivat edelleen kotimarkkinoitaan ja näinpä motoristit hakevat jotain erikoista ja massasta erottuvaa allensa. Kyseessä on Fury Hondan ensimmäinen chopperi kauttaaikain ja luultavasti samalla tämän maailman suurimman moottoripyörävalmistajan yllättävin ja eniten kysymyksiä herättävä lisäys tuotevalikoimaansa. Mutta näiden matalien ja pitkien choppereiden suosio jenkeissä oli Hondalle vain yksinkertaisesti liian houkutteleva nakki N Honda otti rohkean askeleen ryhtyessään valmistamaan ensisijaisesti Amerikan markkinoille suunnattua chopperia, jossa tämän tyyppisillä pyörillä on hyvin pinttyneet ja isänmaalliset perinteet. Niinpä mielessä herääkin kysymys, riittääkö toivotun markkinaosuuden valloittamiseen pelkästään pitkä keula ja korkea tekninen laatu, vaikka Honda-nimi olisikin näkyvissä vain hyvin huomaamattomasti. Honda on tehnyt hyvää työtä Furyn kanssa. Sen ulkomuoto on selkeä ja siisti, aina pitkästä haarukasta lähtien sen solakkaan bensatankMassasta erotuttava 64. Jos on olemassa jokin tätä amerikkalaisempi ajokokemus, niin minun mieleeni se ei ainakaan osu. sellaiset TV-sarjat kuin American Chopper ja Biker BuildOff. Taistelu sieluista jo muutenkin laskeneilla markkinoilla on kovaa. Fury esiteltiin USA:ssa viime vuonna ja se on nyt saatavilla muuallakin maailmassa. Ensi näkemältä mietityttää miten kummassa tehdas, jonka perinteet ovat aivan muualla, voi rakentaa näinkin epäkäytännöllisen ja perinteisestä linjastaan täydellisesti poikkeavan vehkeen
65
Ei kuulosta paljolta, mutta tuntuu Stelvion kaksi suurta heijastinta antavat lähivaloilla laajan ja tasaisesti valaistun alueen. Aluksi kuvaan pieniä, halvempia parannuksia pyörän toimivuuteen. Ketteryyttä viilalla käytännössä, mm. Alkuun esittelen muutamia halpoja toimia, lopuksi kalliimpia. K Stelviota, Moto Guzzin matkaenduroa, kuljettaa jyhkeä V2-moottori, josta luvataan tehoa 105 hevosvoimaa. Suuri paino ei tuo urheilullista suorituskykyä, mutta liikennekäytössä suorituskyky tarkoittaa muutakin kuin urheilullisuutta. Akseliveto on siisti ja kestävä ratkaisu, mutta raskaampi kuin ketju- tai hihnaveto. Johdon säienipun paksuudeksi mittasin kuitenkin 1,5 mm, joten sen pinta-ala on noin 1,7 mm2. Muutenkin Stelvio on järeistä tarpeista tehty. Stelvion katteen, bensatankin ja runkoputkien antaman tilan puolesta etupyörää voisi kääntää nykyistä enemmänkin. Se riittää ajovalopolttimoiden tarvitsemalle virralle, mitä todisti myös volttimittari. pysäköidessäni Stelviota tallin perälle poikittain. Valoa johdonpätkällä Pikkukieputtelussa Stelvio ei 5,8-metrisine kääntöympyröineen ole aivan GSBemarin (4,9 m) veroinen, mutta parempi kuin iso KTM 950 Adventure (6,2 m) tai täyskatteiset matkapyörät, kuten vaikkapa Kawasaki 1400GTR (6,55 m). Lisää vääntöä saa muutossarjalla, jota seuraavassa esittelen. Niin kardaanivetonsa kuin muidenkin ominaisuuksiensa puolesta Stelvio on käytännöllinen moottoripyörä. Moto Guzzi Stelvion kustomointia, osa 3. Veijo Saano Suorituskykyä Stelvioon aikkien nykyisten Guzzien tapaan Stelvio on kardaanivetoinen. Etuhaarukka- ja runkoputkien välille jää vähintään sentin verran tilaa. Kaikki ottivat kuitenkin saman, 60/55 watin sähkömäärän. Moto-1 nro 5/2009). H4-polttimoilla ei saada aikaan ksenonien veroista kirkkautta, mutta tehoa voi saada valitsemalla halogeenipolttimoista parhaat. Tässä esittämäni viritykset eivät muuta pyörää urheilullisemmaksi eivätkä vähennä pyörän käyttökelpoisuutta esimerkiksi matka-ajossa ja yleiskäytössä. Jännitettä tuli polttimoille aavistus yli 14 voltin, joten johtojen vaihtaminen paksummiksi ei lisää valojen kirkkautta. 68. Kone tuottaa huipputehoa enemmänkin, mutta liikenteessä käytettävillä käyntikierroksilla moottori on laiskanpuoleinen. Ohjaustanko ei tule kovin lähelle muita rakenteita, ellei pyörään ole laitettu isoa tarviketuulisuojaa (ks. Mutta suorituskykyä ne parantavat. Sellaisista saatiin Motorrad-lehden (3/2010) testissä 98 luksin valoteho, kun halpispolttimoista irtosi vain 31-35 luksia. Laatupolttimot Osram Night Racer, Philips Motovision ja Philips XP Moto antoivat korkealle hinnalleen vastinetta myös valon hyvällä jakaumalla. 2-3 mm riittää, joten viilasin emäputkessa olevaa stopparia kapeammaksi. Kääntöympyrän halkaisijasta lähti reilut kaksikymmentä senttiä. Stelvion ajovaloihin menevät johdot näyttävät hennoilta
Kytkimelle tulevan tehon arvot ovat sinänsä oikeita, mutta arvoa niillä on lähinnä mainostarkoituksissa, koska luvut ovat suurempia kuin takapyörältä mitatut. Voisiko poistamalla putken parantaa moottorin hapensaantia ja siten kustannuksitta lisätä huipputehoa? Voimaa ilmaiseksi? Molempien valojen saattaminen toimiviksi myös kaukovaloja käytettäessä ei vaadi katteen irrottamista, mutta jos halutaan viilata etupyörän kääntymistä rajoittavaa stopparia kapeammaksi, on kate otettava irti. Stelvioon lisävarusteina saatavat sumuvalot kiinnitetään vilkkujen alapuolelle. Heijastimien puolesta ei ole estettä polttaa molempia myös kaukovaloilla. Näin lienee siksi, että jos pitkän valon hehkulanka katkeaa, ei jäädä pimeään. Eikä virran riittävyydenkään puolesta, sillä Stelvion laturi tuottaa 550 wattia. Imuäänen vaimennus ja moottorin imemän ilman suodatus on rakennettu Stelvioon kompaktiksi paketiksi. Ajossa ei putken puuttuminen tuntunut, vaan moottori tuntui vetävän entiseen tapaan. Mustat käyrät kuvaavat mittaustulokset putken ollessa paikallaan. Ilman putkea moottorin ääni kuulostaa olevan entisellään; ilma otetaan satulan alta, ja satula vaimentaa imumörinää tehokkaasti. Mutta lähivalojen loistaessa silmä mukautuu lähialueen kirkkauden mukaan eikä näe kauempana olevaa aluetta, joten kaukovalo tuntuu tehottomammalta kuin onkaan. Takapyörälle tuleva voima on se, joka vie Vääntökuoppa umpeen Dynamometri kertoo, että ilmanoton putken poisto ei juuri vaikuttanut takapyörältä mitattuun tehoon (punainen kuvaaja) eikä vääntöön (vihreä kuvaaja). Siksi kytkentöjen vaihtaminen ei ole yksinkertaista. Dynomittaus tukee vaikutelmaa: takapyörältä mitattu huipputeho oli 96 hv (putken kanssa 97 hv) ja suurin vääntö oli 95 Nm (putken kanssa 96 Nm). Keskikierroksille tuli hieman lisää voimaa, mutta sitä ei ajaessa huomannut. Johdon toinen pää viedään toisen ajovalon polttimon vastaavaan kohtaan, niin molemmat silmät alkavat loistaa myös kaukovaloilla. Näkyvyyttä työläämmin ja kalliimmalla Useimmissa nykypyörissä lyhyet valot ovat päällä myös pitkiä valoja käytettäessä. Harva kaipaa huipputehon lisäystä Stelvioonsa. Sitä ei käytössä huomannut. Ilmanottoputki, jota enduropyörissä nimitettäisiin snorkkeliksi ainakin jos se olisi yläsuuntaan, vaikuttaa ahtaalta: leveyttä on 7 cm, korkeutta 2,2 cm. Hyviä lukemia, mutta kierrosalueella 3300-5000/min oleva väännön heikkous tuntuu laiskuutena kiihdytyksissä. 69. Valoparin ohjehinta on 297 euroa. Kytkimelle tulevaksi tehoksi mittasimme IP-Dynotestissä 112 hv, ja takapyörältä mittaustulos oli 97 hv. Kaukovalolla on Guzzi-tehdas jättänyt vain toisen polttimon toimintaan. moottoripyörää eteenpäin, joten jatkossa puhun vain takapyörältä mitatuista teho- ja vääntöarvoista. Suodatin on lappeellaan runkoputkien välissä, ja imuääntä vaimentava kotelo avautuu takasuuntaan 12 cm pitkällä putkella, joka on sisäpinnaltaan vaimennettu vaahtomuovilla. Noin pienet erot voivat johtua mittausepätarkkuudesta. Niinpä tekisi mieli kytkeä lähivalot pois silloin, kun kaukovalot palavat. Vääntökäyrän heikolle alueelle näytti putken poisto tuovan parhaimmillaan 2,5 Nm lisävoimaa. Putki on joustavaa, kumimaista ainetta, ja se lähtee vahingoittumatta irti suodatinkotelosta ilman työkaluja. Valojen lisäksi tarvitaan kiinnityssarja, joten sumuvalosetille tulee hintaa lähes 500 euroa. Stelvion moottori imee happensa satulan alla olevaan suodatinkoteloon, johon vievä, kuvassa oikealle sojottava ilmanoton putki on melkoisen ahdas. Sumuvalojen hyöty näkemisen kannalta on kyseenalainen, mutta nähdyksi tulemista ne parantavat. Liitetään johto käytössä olevan kaukovalon lampunkantaan tulevaan osaan. Niihin keskittyminen myös säästää työtä, sillä kytkimelle tulevan tehon ja väännön laskeminen olisi vienyt paljon aikaa, kun 250/min välein on ynnättävä yhteen takapyörältä mitattu kyseisen kohdan teho/vääntöarvo ja voimansiirron jarrutusvaikutus. Vakiovireisenä vuosimallin 2008 Stelvio ponnistaa takapyörältä 97 hevosvoimaa (punainen, ohut käyrä) ja 96 newtonmetriä (vihreä, ohut käyrä). Guzzin valoreleet ovat hyvin käsillä katteen oikeassa etunurkassa, mutta virtajohdot menevät releiltä takaisin tankinaluksen uumeniin kiedottuna paksuun nippuun muiden johtojen kanssa. Tuskin se kuitenkaan on mahdotonta, joten niiden, jotka haluavat asiaan syventyä, kannattaa tätäkin vaihtoehtoa harkita. Kun lukuihin lisätään voimansiirtoon hävinneet osuudet, selviää, että kytkimelle tulee tehoa 112 hv ja vääntöä 107 Nm (paksummat kuvaajat). Kaukovalon tuplaus on helppoa. Tehtaan ilmoittamaksi tehoksi mainitaan joissakin lähteissä 103, toisissa 105 hevosvoimaa. Moto Guzzilta on saatavana lisävarusteena Stelvioon sumuvalot, jotka kiinnitetään katteen sivuille vilkkujen läheisyyteen. Jos kaksi kaukovaloa on yhtä aikaa käytössä, on todennäköistä, että toinen jää toimintakuntoon, vaikka yksi hehkulanka kärähtäisikin. Jos haluaa pelata varman päälle, voisi jättää toisen lähivalon palamaan. Lisäksi tarvitaan kiinnityssarja, joka maksaa 220 euroa
Purku- ja kasaustyö vie paljon tunteja, joten tällainen viritys tulee melko kalliiksi, vaikka uusia osia ei laitettaisi ollenkaan. Moottori paremmaksi Toisen firman, DÄS Mototecin, kanssa pääsin kaupantekoon. Tämä ei päde pelkästään Moto Guzziin, vaan kaikkiin moottoripyörämerkkeihin ja malleihin, ainakin kun kyseessä ovat polttomoottorit. Kaikki tarpeet mahtuvat oikealla ylhäällä olevaan pahvilaatikkoon, jonka kannella, alareunassa, itse ohjausyksikkö on näkyvissä. PowerCommanderin asennus 70. Ainakaan viime vuonna Dynotec ei kuitenkaan tarjonnut Stelvioon mitään, kun asiaa sähköpostilla kyselin. Toisin kuin Stelviossa vakiona oleva paperisuodatin, BMC-suodatin ei ole kertakäyttöinen, joten sen käyttö tulee pitkän päälle halvemmaksi. Dynotec-niminen firma FlörsheimDalsheimissa parantaa Guzzien koneiden toimintaa tasapainottamalla kampiakselin, viimeistelemällä palotilojen muodon sekä säätämällä sytytyksen, venttiilien toiminnan ja syötön ajoituksen täsmälleen oikealle kohdalleen. DÄS ei lupaa pelkän ilmansuodattimen tai myymänsä tarvikeäänenvaimentimen tuovan lisätehoa. Stufe 2 sisältää edellä kuvattujen osien lisäksi BOS EG -äänenvaimentimen. Viritys maksoi 1200 euroa ja lisäksi äänenvaimentimen hinnan. Firma tarjoaa myös vastaavia virityksiä kuin edellä kuvatun Dynotecin tekemät. Pakettiin ei kuulu ilmansuodattimen pesuaineen ja Lisävarustelua koneeseen kostutusöljyn sisältävää hoitosarjaa, joka kannattaa ostaa erikseen. Guzzeille on ollut tyypillistä keskikierrosalueen heikko vääntö. PowerCommander on säädetty kokonaisuuteen sopivaksi. Vuonna 1994 hän perusti DÄS Mototec -nimisen firman, joka valmistaa virityssarjoja ja alumiinisia lisävarusteita Guzzeihin ja myy niihin myös muiden valmistamia tuotteita, kuten äänenvaimentimia. Se vastaa kuutosvaihteella nopeusaluetta 90-135 km/t. Toisin tietysti käy, jos moottori viritetään kilpakäyttöön. Akku kannattaa nostaa paikoiltaan pysPowerCommanderin mukana tulee Stelviota koskeva, kuvitettu asennusohje ja liitosjohto, jolla ohjausyksikköä voi säätää tietokoneella. Kiinnityspaikka paljastuu, kun irrotetaan satula ja sen edessä oleva, tankin takaosan molemmille kyljille menevä katemuovi. Mukaan tulee aina myös kromattu, katalysaattorilla varustettu yhdysputki, jolla äänenvaimennin liitetään Stelvion pakoputkeen. Yksikön saa säätönäppäimineen ja valonäyttöineen tarvittaessa esiin em. Stufe 1, hinnaltaan 499 euroa ilman toimituskuluja, sisältää teräsverkolla tuetun, öljyttyä puuvillaa olevan BMC-ilmansuodattimen, uuden imuilmansuodatinkotelon kansirakenteen sekä PowerCommanderyksikön, joka on ohjelmoitu Stelvioon ja muutettuun ilmanottoon sopivaksi. Toinen on johtonippu, josta haarautuu kaksi johtoa oikeaan ja kaksi johtoa vasempaan polttoaineruiskuun ja vielä yksi johto, joka liitetään oikeassa ruiskussa olevaan ilmaläpän asennon tunnistimeen. Vastaavasti kiihdytys 60-140 km/t suurimmalla vaihteella parani keskitasoa olevasta 9,6 sekunnista ykkösluokkaan, 7,7 sekuntiin. Stelvioon ei Moto Italialla vielä ollut vastaavaa reseptiä, joten tutustuin saksalaiseen tarjontaan. Guzzien vääntökuoppa tunnetaan hyvin, ja sen korjauskeinoja tarjoaa myös Guzzien suomalainen maahantuoja Moto Italia. Stelviossa on säätöyksikölle hyvä paikka tankin oikeassa kyljessä. Toinen yhdistetään akun plusnapaan. Roland Däs innostui jo alle 20-vuotiaana Moto Guzziin ja osallistui 90-luvun alussa Guzzi Le Mansilla Saksassa Battle of the Twins -kilpasarjaan. Koneen vaste kaasukahvan kääntöön oli rotevan voimakas. Moni ei tiedä, miten paljon voidaan parantaa moottoria kokoamalla ja säätämällä se huolellisesti. Hieno piirre tällaisessa virittämisessä on, ettei koneen kestävyys heikkene. Siihenkin Dynotec tarjoaa palvelujaan, ja firman nimi näkyy usein rata-ajoyhteyksissä. Useimmiten imu- ja pakopuolen virtausvastuksen muuttaminen vain heikentää moottorin vääntöä, tehoa ja toimintaa muutenkin, jos moottoria ei säädetä asianmukaisesti uudelleen. Moto-1 nro 1/2008). PC saadaan kiinni bensatankin kylkeen sarjan mukana tulevilla tarroilla. Johtojen pujotus on hankalampi työ, sillä Stelvion runkoputkien alla on täyttä. Dynojet PowerCommander, jatkossa PC, on digitaalisen taskukameran kokoinen palikka, josta lähtee kaksi johtoa. Firman Moto Guzzi 1100 Grisoon tekemä viritys toi Motorrad-lehden (nro 19/2009) mittauksen mukaan ala- ja keskikierroksille lisävääntöä 10-12 Nm. Kaksiventtiilikansilla varustetut Guzzit näyttävät olevan Dynotecin ominta osaamisaluetta. Moto 5/2004). Sarjan nimikin on Drehmoment Kit, vääntömomenttisarja. Rivakkuutta saa esimerkiksi ohituksiin vain vaihtamalla pienemmälle vaihteelle ja siirtymällä yläkierroksille. katemuovin alta. Eli tekemällä uudelleen ja paremmin se, minkä tehdas on jo kerran tehnyt pyörää valmistaessaan. Muistan, miten piikkiöläiset olivat aikanaan saaneet koeajamani Moto Guzzi Le Mansin erinomaiseen vireeseen (ks. Seuraavassa kuvaan kahden yrittäjän erilaiset ratkaisutavat. Monet kauppiaat lupaavat lisätehoa pelkällä ilmansuodattimen tai äänenvaimentimen vaihdolla. Sarjalla on hintaa joko 1181 euroa, jos vaimennin on teräskuorinen, 1221 euroa, jos vaimentimessa on musta teräskuori, tai 1298 euroa, jos vaimentimessa on hiilikuitukuori. Stelvioon sitä on kahta versiota. Joskus tehoa tulee, kuten BMW R 1200 GS:n tapauksessa ilmansuodattimen vaihto toi hieman lisävoimaa (ks. Moottorin käynti tulee tasaisemmaksi, reagointi kaasuun paranee, teho kasvaa ja saattaapa polttoaineen kulutuskin pienentyä. Sen sijaan DÄS myy Guzzeihin virityssarjoja, joilla tarjotaan juuri sitä, mitä halusin: parannusta vääntöön. Nyt puheena olevan Stelvion vääntökäyrä painuu syvään kuoppaan alueella 3300-5000/min
Siksi jouduin vetämään oikean puolen johdot runkoputken ulkopuolelta. Mustat käyrät kuvaavat vakioosilla varustetun Stelvion takapyörältä mitattua vääntöä ja tehoa. Ilmanoton muutostyö vei vain vartti tunnin. Ilmaläpän asennontunnistimelle mene vään johtoon ei ole tehty vastaavaa liitintä. PC:n johdon toinen haara painais taan polttoaineruiskun magneettiventtiilin liittimeen. Liittimien kiinnitys ruiskuihin käy ilman työkaluja. Eikä ryöstöliitäntä ole muutenkaan suositeltava, koska kosteus ja hapettumi nen iskevät siihen äkkiä. kehystä paikoillaan pitävä kiinnitysrunko. Näin väljä on ilman pääsytie moottoriin muutossarjan asennuksen jälkeen: ei mitään imuputkia, vaan suora reitti suodattimeen, joka lisäksi on virtausvas tukseltaan pienempi kuin vakiona oleva paperisuodatin. Päällimmäiseksi tulee suurempi kehikko, joka pitää pienen kehikon paikoil laan. Vakioäänenvaimennin tuntuu hengittävän varsin vapaasti, so. Viimeksi kuvattua työvaihetta pohti essa ja toteuttaessa meni aikaa, muuten asennus olisi ollut tunnin puuha. Se painaa suodattimen ilmatiiviisti suodatinaukon reu noja vasten. Alkuperäiset johdot ovat ohuita, joten ryöstöliittimen laitto saattaa katkaista johdon säikeitä, huonossa lykyssä ne kaikki. Otetaan alkuperäinen liitin irti ja laitetaan se PC:n johdon toiseen haaraan. Suoritin mikrokirur gisen toimenpiteen eli kuorin alkuperäisen johtonipun punaisesta piuhasta sentin mat kalta kuoren pois ja tein säikeitä vahingoit tamatta puristusliitoksen johdolle, jonka sitten yhdistin PC:n johtosarjaan. Tuo jäi akateemiseksi pohdiskeluksi, sillä Däsin toimittamasta sarjasta oli unoh tunut ryöstöliitin pois. tyyn ja bensatankin takakiinnityspultit poistaa, minkä jälkeen tankkia voi nostaa tarvittavat puoli senttiä, jotta johdoissa olevat liittimet saa menemään tankin ja runkoputken välistä akun etupuolelle jää vään tilaan. Sieltä on helppo viedä toinen haara vasemman ruiskun lähelle. paperisuodatin pois. Mittasimme Ilpo Peltoperän dynossa Stelvion tehon ja väännön jo tässä vaiheessa, vakioäänenvaimentimen ollessa paikallaan. Satulat otetaan pois, irrotetaan ilmansuodattimen kotelon kansi (6 ruuvia), ja nostetaan sen alla olevan Ilmanoton muutos Stelvion alkuperäinen, tukkoinen ilman otto avarretaan näillä osilla: vasemmalla ylhäällä pestävä BMCsuodatin, oikealla ylhäällä suodattimen tiiviisti imuaukkoon painava kehys, ja alhaalla em. Näin saimme tuntumaa siihen, miten DÄS Mototecin myymä Stufe 1 virityssarja saat taisi toimia. Oikean ruiskun suuntaan en löytänyt alakautta sellaista reittiä, että johtoliittimet olisivat sopineet. Niin tapahtuikin: vääntökäyrässä on kuopan paikalla enää pieni tasanne alueella 25003700/min. Suodattimen tilalle laitetaan BMCsuo datin, toivottavasti jo öljyllä kostutettuna, ja sen päälle pannaan virityssarjan mukana tullut pieni, muovinen kehikko. Kehikon ja suodattimen päälle ei tule mitään kantta, vaan ilmanottoaukko on nyt koko ilmansuodattimen suuruinen. Työkaluksi tarvitaan ilmansuo datinkotelon kannen ruuveihin sopiva ristipääruuvimeisseli. Sen jälkeen alkaa jämäkkä 71. Huip putehoakin tuli lisää. Silmä määräisestikin voi päätellä, että imuilman virtausvastus on vähentynyt, kun BMC suodatin vielä on nk. Asennusohjeessa neuvotaan tekemään ilmaläpän asennontunnistimeen menevän johtonipun punaiseen piuhaan ryöstöliitos. vapaavirtaustyyppiä. vahvalla äänellä, joten arvelin ilmanoton avarruksen ja syötön parantamisen tuottavan hyviä tuloksia ilman vaimentimen vaihtoakin. Vielä tarvitaan alkupe räisestä kotelon kannesta kuusi ruuvia, niin asennus on valmis. Ilmanoton avarrus ja syötön muutos (vihreä vääntökäyrä, punainen teho käyrä) korjasivat keskikierrosten vään töheikkouden lähes täysin, vaikka vakio äänenvaimennin oli yhä käytössä
Minä sanon, että pyörä on nyt paljon enemmän Stelvio kuin ennen. Kiinnitetään korvakkeisiin kaksi jousta, jotka pitävät nämä kaksi osaa yhdessä. Nyt äänenvaimennin on valmis kiinnitettäväksi pyörään. Vakio-osilla varustetun Stelvion kakistelu välillä 1500-2000/min oli poissa. Sen päähän laitetaan katalysaattori, joka menee äänenvaimentimen sisälle. Huipputehoakin tuli 6 hv lisää, eli päästiin vähän yli 103:een. Vääntö- ja tehokäyrät ovat kauniit kuin oppikirjasta. 80 newtonmetrin vääntö saavutetaan jo 3300/min kierrosluvulla, kun ennen vastaavan voiman sai vasta kierrättämällä konetta Vakuuttavia tuloksia dynopenkissä 72. Syntyneitä dynokäyriä katsoessaan voisi joku nuorekkaaseen liioitteluun taipuvainen sanoa, että Stelvio on nyt aivan toinen moottoripyörä. Kierretään putki siten, että kiinnitysjousia varten olevat korvakkeet tulevat vaimentimessa ja yhdysputkessa kohdakkain. Suurin vääntölukema kasvoi 5 Nm arvoon 100 Nm, joka saavutettiin 500/min aiemmin kuin vakiosäädöillä. Siksi näpit palavat herkästi, jos ryhtyy säätämään takajousituksen esijännitystä koneen käydessä tai heti moottorin pysäyttämisen jälkeen. pakoputken päälle ja asetellaan vaimennin siten, että se jää noin 1,5 cm:n päähän vasemman vilkun nurkasta. Sen mukaan laitetaan kiinnityskorvakkeen alle prikkoja (mukana tulee kaksi paksua alumiiniprikkaa). BOS-vaimennin liitetään Stelvion pakoputkeen yhdysputkella. BOSin kiinnitysosat ovat korkealaatuisia ja sopivuus Stelvioon on hyvä. BOS:n liitosputki työnnetään katalysaattori edellä äänenvaimentimen sisään niin pitkälle kuin se menee. Työkaluiksi tarvitaan 10 ja 13 mm lenkki- tai hylsyavaimet sekä 4 mm ja 6 mm kuusiokulmat. BOS EG -vaimentimen laitto vei varttitunnin. Suurilla kaasunavauksilla imuäänen möyry kuuluu kuskin korviin selvemmin kuin ennen, mutta veikkaan, että ympäristöön päin imuääni jää edelleen vakiovaimentimesta kuuluvan pakojyminän peittoon. Lopuksi kiristetään kolme pulttia, joilla vaimentimen kannatinkorvake kiinnittyy vaimentimeen. Ostin vaimentimen lisähintaa maksamalla varustettuna tavanomaista paremmalla vaimennuksella, koska Motorradlehden koeajossa BOSin ääntä moitittiin häiritsevän kovaksi. Huipputehokin nousi yli 5 hevosvoimaa lähes arvoon 103. Viritys ei näy ulospäin eikä muuta pyörän käyntiääntä. Laitetaan pultti korvakkeeseen, hienosäädetään vaimentimen ja yhdysputken asento ja kiristetään liitokset. Käyntiääni kuulosti jopa hiljaisemmalta kuin vakio-osilla varustettuna. IP-Dynotestin penkissä Stelvio lähti rivakasti vetämään aivan alakierroksilta, kun kaasu käännettiin auki. Vakiovaimentimen alapäästä löysäsin klemmarin ja yläkorvakkeesta poistin yhden pultin, minkä jälkeen pystyin nostamaan kookkaan, lähes 8-kiloisen vaimentimen syrjään. Roland Däs tosin vakuutti, että kyseinen vaimennin oli viallinen. Harvoin vain 500 euroa maksava viritys tuo näin paljon lisää voimaa. Tästä voimme päätellä, että Roland Däsin Drehmoment Kit Stufe 1, jossa PC on vakiovaimentimelle säädetty, tasoittaa vääntökuopan luvatulla tavalla. Vääntökuopan tilalla on kukkula, sillä heti 3000/min kierrosluvulta Guzzin kone puskee yli 20 Nm vakioviritteistä suuremmalla voimalla. BOS-vaimennin on noin puolet kevyempi. Toisin kuin vakiovaimentimessa, yhdysputkessa ei ole lämmönsuojapeltiä. Huippuvääntö takapyörältä on nyt 103 Nm, 8 enemmän kuin vakiokoneessa. Seuraavaksi työnnetään yhdysputki Äänenvaimentimen vaihto Stelvion alkuperäinen äänenvaimennin näyttää suurelta ja painaa lähes 8 kg. Tulokset olivat hyvät, vaikka PC oli säädetty eri äänenvaimenninta varten. nousu niin, että käytettävissä on välillä 4000-6000/min lähes 20 Nm enemmän voimaa kuin vakio-osilla. Kone starttasi asennuksen jälkeen normaalisti ja jäi rauhalliselle tyhjäkäynnille
IP-Dynotest, tehonmittauksia, moottorien säätöjä, viritystöitä, tarvikkeita ym. Tämä asettaa omaan valoonsa lupaukset, joita näistä säätöyksiköistä usein annetaan. Ennen vastaavassa tilanteessa tuntui vain lähinnä moottorin ääni muuttuvan, ellei kierroksia ollut lähes 5000/min. Myös huipputehoon ja -vääntöön tulee parannusta, vaikka myyjä ei sellaista lupaakaan. Motorrad-lehti (19/2009) vertasi Däsin virittämää Stelviota vakiosäätöiseen vuoden 2008 Stelvioon sekä vuoden 2009 Stelvioon, jossa on tehtaan tekemät imupuolen ja moottorinohjauksen parannukset sekä nokka-akselien muutokset. Kulutuksesta on vaikea sanoa varmaa, koska enimmät kilometrit ovat kertyneet kylmässä säässä. Niinkin alhaalta kuin 1500/min kone lähtee nykimättä vetämään, ja kuutosella voi ajella taajamanopeuksia sujuvasti. Vihreällä on jälleen kuvattu takapyörältä mitattu vääntö muutossarjan ollessa pyörässä, ja vihreää käyrää lähimpänä oleva musta käyrä kuvaa vakio-osilla varustetusta, samasta Stelviosta mitatun väännön. DÄS Mototec. Myös tasanne, joka jäi käyrään pelkällä imupuolen muutoksella ja PC:n lisäyksellä, on poissa. 040 7346110, ipdynotest@hotmail.com. 73. +49 7176 3729, e-mail: info@daes-mototec.de, Internet: www.daes-mototec.de. Tel. Etenemiseen on tullut ison V-twinin vahva meininki. Kun kaasua antaa lisää, tulee aina myös lisää voimaa niin ala-, keski- kuin yläkierroksillakin, ellei ihan kierroslukumittarin punarajalla olla. Olen ajanut Drehmoment Kitillä varustetulla Stelviolla noin 1700 km. Kyllä ääni nytkin muuttuu, kaasukahvan reilu kääntö nimittäin herättää vakuuttavan, syvän murinan. Kiitokset Ilpo Peltoperälle dynamometrimittauksista. Sen sijaan ohituskiihtyvyydessä erot olivat selvät. Vuoden 2009 Stelviossa tehdas on saanut vääntökuopan lähes kokonaan pois, joten kiihdytys vei enää 9,5 sekuntia. (02) 472 6414, sp: motoitalia@motoitalia.fi, Internet: www. Vakiovireinen, 2008-mallinen Stelvio tarvitsi kuutosvaihteella 12,7 sekuntia kiihtyäkseen 60:sta 140:een kilometriin tunnissa. Niiden mukaan jokainen voi omin päin näppäillä ohjausyksikköön säädöt, joilla oma pyörä toimii parhaiten. Käyttökierroksilla moottori vetää niin vahvasti, ettei kuutoselta tarvitse pudottaa pienemmälle läheskään niin usein kuin ennen. Tehon kuvaaja on punainen vastaavasti muutetusta, musta vakiopyörästä. Virityksen vaikutus painoon PowerCommander BMC-ilmansuodatin Paperisuodattimen poisto Ilmansuodattimen kotelon muutos Vakioäänenvaimentimen poisto BOS EG-vaimentimen laitto grammaa +250 +330 90 445 7850 +3810 Viritys vähensi kokonaispainoa 3995 grammaa. 5200/min. Koska huipputehoissa ei suuria muutoksia ole tapahtunut, ei täydellä kaasulla tehdyissä kiihdytyksissä ollut pyörien kesken merkitseviä eroja. DÄS Mototecin Drehmoment Kit korjaa Stelvion vääntöheikkouden. Gschwender Straße 34, D-73577 Birkenlohe. Toukokuun puolivälin hellejaksolla olin kylmässä Keski-Euroopassa koeajamassa KTM 990 SM T -pyörää. Dynotec - Dynamisch optimierte Fahrzeugtechnik GmbH, Alzeyer Strasse 33-37, D-67592 Flörsheim-Dalsheim. Kyllä Stelvion uuden omistajan kelpaa kaasutella. Viritetty Stelvio ajossa Yhteystietoja Moto Italia Import Oy, Tammisillantie 224, 21501 Piikkiö. Dynojet Research, Inc. +49 6243 5882, e-mail: info@dynotec.de, Internet: www.dynotec.de. Olen tyytyväinen Däsin virityssarjan toimintaan. Melkoinen seikkailu se olikin, seuratkaa Moto-Ykköstä. Siksi DÄS Mototec tarjoaa hienosäätöä, jota varten pyörä on vietävä firman hoteisiin. Väänälänrannantie 290, 71800 Siilinjärvi, p. Puh. Säätötoimien kestoksi kerrotaan 3-4 tuntia ja hinnaksi 250 euroa. Däsin virittämässä 2008mallin Stelviossa on vääntökuopan tilalla kukkula, ja voiman lisäys näkyy myös kiihdytyslukemassa: 60-140 km/t vei vain 8,1 sekuntia. 2191 Mendenhall Drive, North Las Vegas, NV 89081-3205, U.S.A. Tel. Guzzin kone toimii nyt hienosti myös matalilla kierroksilla. Rohkenen epäillä onnistumista, kun ammattilainenkin dynamometreineen tarvitsee säätöön 3-4 tuntia. Vaikuttaa, että keskikulutus ei ole muuttunut viimeja toissakesän tasosta, joka oli 5,7-5,8 litraa sadalle kilometrille. Pyörät ovat yksilöitä, joten Drehmoment Kit -sarjassa olevaan PowerCommanderiin laitettu säätö ei aina osu parhaalla tavalla. motoitalia.fi. Sittemmin on pari tankillista mennyt Stelviolla kesäisissä lämpötiloissa (14-22 astetta), ja kulutus on ollut 5,5 litraa sadalle
Aprilia SL 750 Shiver (2010): PIRTEÄSTI UUDISTUNUT Aprilia esitteli kolme vuotta sitten 750-kuutioisen 90° V2-moottorisen, sporttihenkisen Shiver-mallinimen saaneen katupyörän, joka ei hyvästä peruskonseptistaan huolimatta onnistunut kohoamaan kirkkaimpiin parrasvaloihin. Nyt Shiveristä esiteltiin uudistettu versio, jonka rakenteelliset muutokset edeltäjäänsä verrattuna eivät ole radikaaleja, mutta pyörän olemus on nyt onnistuttu loihtimaan huomattavasti edeltäjäänsä eloisammaksi ja aggressiivisemmaksi ja uskottavasti pyörä tulee nyt saavuttamaan ansaitsemansa huomion. 74
Se on 325 km pitkä asfalttikiemura eteläisessä Ranskassa. oute Napoleon lukeutuu maailman parhaiden moottoripyöräilyreittien eliittiin. Kiihdyttäessäni kerta toisensa jälkeen serpentiineistä R ylämäkeen tietä reunustavista kallioista peilautui kaikuna V-twinin jyminä. Näiden muutosten lopputuloksena Shiverin ajoasento on nyt etunojaisempi, joskaan ei pyörää vieläkään voi race-replicaksi kutsua. En voinut välttyä ajatukselta, että mitäs jos tämä sodanhaluinen Bonaparte olisi syntynyt pari vuosisataa myöhemmin ja toteuttanut matkansa moottoripyörällä, hän olisi hyvinkin saattanut ajaa juuri tällaisella päivitetyllä Aprilialla. Aprilia on uudistanut myös Shiverin ergonomiaa. Kaikilla näillä muutoksilla on haluttu antaa mallille ripaus enemmän ansaitsemaansa värikkyyttä ja glamouria kuin mitä se kolme vuotta sitten tapahtuneen ensiesittelynsä jälkeen on saanut. Sen tarkoituksena on ollut muuttaa pyörän olemusta hieman sporttisempaan suuntaan. Route Napoleonin parhaat osuudet sijoittuvat lähelle Välimeren rannikkoa. Lukemattomia kurveja ja ihastuttavia maisemia omaava Route Napoleon oli erinomainen reitti uudistuneen Aprilia SL 750 Shiverin esittelylle. Ohjaustanko sijaitsee nyt aiempaa edempänä, satula on kapeampi ja hieman matalampi, samoin jalkatapit sijaitsevat nyt aavistuksen verran ylempänä ja taaempana. Siellä parfyymien valmistuksesta tunnetuksi tulleesta Grasse-nimisestä pikkukaupungista tie N 85 lähtee nousemaan kiemurrellen kohti Alppeja. Ajovalon päällä on uudistunut ilmanohjain ja aiemmat tasalaitaiset etujarrulevyt on Aggressiivisempi olemus vaihdettu "piparkakku"-tyyppisiin. Nimensä se on saanut siitä, että saamaa tietä käytti aikoinaan Ranskan keisari palattuaan maanpaosta vuonna 1815. Kaiken kaikkiaan Shiver on järkevä ja myös mer- ¦ Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro 75. Tämä keskikokoinen V-twin näyttää melko racerimaiselta, kiitos uuden kaksivärigrafiikkansa. Shiver ei poikkea dramaattisesti viimevuotisesta, mutta ne uudistukset mitä siihen on tehty, on tarkoitettu lisäämään aggressiota pyörän imagoon
Hieman etunojainen ajoasento mahdollistaa pitkillä suorilla vauhdikkaasti ajettaessa myös plexin taakse tuulen suojaan painautumisen. Yksiosainen ohjaustanko tarjoaa lievästi Ohjelmavalikko pystyn ajoasennon ja 800 mm istuinkorkeudelta useimpien molemmat jalat yltävät tukevasti maahan naispuoliset harrastajat mukaan lukien, joille tämä suhteellisen kompakti ja käsiteltävyydeltään helppo pyörä myös erinomaisesti soveltuu. Järjestelmään kuuluu myös kolme valinnaista ajoohjelmaa; Sport, Touring ja Rain, joilla voidaan käyttötarpeen ja -olosuhteiden mukaan valita kulloinkin sovelias moottorin hallintaohjelma. Uuden paikan saaneet jalkatapit eivät tuntuneet dramaattisen takana sijaitsevilta, kun seurailin Aprilian johtokuskia läpi parin uinuvan provencelaisen kylän. Aistin heti lähellä Cannesia sijainneen koeajomme tukikohtana toimineen hotellin pihamaalla pyörän satulaan noustessani, että uuden puna-musta-värityksen saanut Shiver on puoleensa vetävän näköinen pyörä. Shiverin 750 cc DOHC V-twin -moottori on sijoitettu teräsputkesta ja alumiinielementeistä valmistetun päärungon sisä-/alapuolelle moottorin toimiessa samalla osin kantavana runkorakenteena. Ei ainoastaan siksi, että se toimisi linkkinä pienemmistä malleista RSV:hen sirryttäessä, vaan se on myös ensimmäinen Aprilia-malli, jossa otettiin käyttöön merkin omaa valmistetta oleva moottori. Pyörän käsiteltävyys ja ajo-ominaisuudet noilla vaativilla vuoristoteillä olivat hyvät, kuten edelliskerrasta jo muistelin. Ketterä ja vakaa 76. Mielihalut kuitenkin vaihtuivat varsin nopeasti, kun pääsimme kaupungista Route Napoleonille. Shiver osoittautui olevansa myös melko vauhdikas, kun tarjoutui tilaisuus pitää kaasua auki pidempään kuin vain muutama sekunti. Sport-asetus puolestaan muutti pyörän luonnetta oleellisesti, jonka myötä se reagoi kaasuun partaveitsen terävästi ja voimallisesti. Sade-vaihtoehtoa en pidä tämän tyyppisessä ja kokoisessa pyörässä tarpeellisena. Tukeva takahaarukka on valmistettu alumiinista. Ellen olisi ollut ennalta tietoinen pyörään tehdyistä ergonomisista uudistuksista, tuskin olisin huomannut niitä. Kuten jo edellisessäkin mallissa, myös tässä on aistittavissa, että yläkierrosalueella moottori tuntuu hengettömältä ja siitä syystä se ei houkutellut minua vedättämään kierroksia yli huipputehoa vastaavan 9.000 rpm lukeman. Siinä on 750-kuutioinen nestejäähdytteinen 8-venttiilinen DOHC V2-moottori, jonka huipputeho on 95 hv. kittävä pyörämalli. Huipputeholtaan 95-hevosvoimaisessa Apriliassa on voimaa enemmän kuin tarpeeksi ollakseen nautinnollisen hauska ja nopea noilla mutkittelevilla vuoristoteillä. Sport-asetuksella Shiver tarjosi runsaasti keskialueen voimaa, jonka suomaa nautintoa täydensi vielä sopivasti ilmaboxista ja pakoputkesta kuuluva murahtelu. Shiverissä on nykyistä huipputeknologiaa edustava elektroninen polttoaineensyötön ohjausjärjestelmä, jossa ei ole perinteistä vaijeriyhteyttä kahvalta kaasuläpille. Suorastaan hämmästyin, kun havaitsin, että haluan ajaa pyörällä kaupunkiliikenteessä mieluummin joustavalla Touring-ohjelmalla kuin terävästi reagoivalla Sport-asetuksella. Pyörän runko koostuu teräsputki- ja alumiinielementeistä. Shiverin kaasu tuntui joustavan pehmeältä Touring-asetuksessaan, joka on valikon kolmesta vaihtoehdosta keskimmäinen. Tämä 90° V-twin toimii kuitenkin hyvin tunnokkaasti ja joustavan tasaisesti kautta koko kierroslukualueen ja voimaa löytyi aina reserveistä, kun tuli tarvetta kiihdyttää serpentiinien pimeistä kurveista. Sain mittarinopeudeksi melko hätäisesti 180 km/h ja uskon, että tasaisemmalla maaperällä, missä on suoria, pyörän huippunopeus asettunee jonnekin 220 km/h tuntumaan. Tie muuttui mäkisemmäksi ja mutkikkaammaksi, missä vikkelästi reagoiva kaasu tuntui paremmin käteen sopivalta. Se on 8 hv enemmän kuin esimerkiksi Ducatin uudessa Monster 796:ssa mainitakseni yhden sen mahdollisista kilpailijoista. Moottoripyöräilyä aloitteleville se on myös hienoistuneen sivistynyt
77
Takarenkaana on kiitettävän hyvän pidon tarjoava 180-sarjan Metzeler M3. Vaakasuorassa sijaitsevan takaiskunvaimentimen takakorvake on kiinnitetty haarukan oikeanpuoleiseen aisaan suoraan ilman vivustoa. Aggressiivisuus ei siis ole aina hyvästä, mutta Shiverin kohdalla se oli juuri sitä, mitä se tarvitsi. Aprilia SL 750 Shiver Moottori: Nestejäähdytteinen 8-venttiilinen 90° DOHC V-twin Sylinteritilavuus: 749,9 cc Sylinterimitat: 92 x 56,4 mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Digitaalinen ruisku Teho: 95 hv/9.000 rpm Vääntö: 81 Nm/7.000 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 43 mm USDteleskooppihaarukka, jousto 120 mm, ei säätöjä Takajousitus: Alumiinihaarukka, Sachs-monovaimennin, jousto 130 mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset radialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 245 mm levy, yksimäntäinen puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Metzeler Sportec M3-rengas Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Metzeler Sportec M3-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 25,7°/109 mm Akseliväli: 1.440 mm Istuinkorkeus: 800 mm Tankki: 15 litraa Kuivapaino: 189 kg Hinta: 12.202,23 (ABS:13.228) Maahantuoja: Tuonti Nakkila Oy Harjavallantie 7, 29250 Nakkila Puh. 02-535 2500 www.aprilia.fi Painoltaan 189-kiloisena Shiver on suhteellisen, joskaan ei mullistavan kevyt. Helenan asumattomalle autiosaarelle. Shiverin runko edustaa hyvää kompromissia ollen ketterä, vakaa ja miellyttävä ajettava. Edessä on Ø 43 mm USD-teleskooppihaarukka, jossa on joustoa 120 mm. Vaimentimen etukorvake kiinnittyy päärunkoon ja takapää ilman vipuja suoraan alumiinista valmistettuun takahaarukkaan. perusmallia, jossa ei ole säätöjä. Kompaktissa mittaristossa on analoginen kierroslukumittari ja kaikki muu ajon aikana tarvittava info löytyy vieressä sijaitsevasta diginäytöstä. Tukeva takahaarukka on valmistettu alumiinivaluna. Valinnaisvaihtoehtona saatava ABSpaketti toimi myös erinomaisesti ja mielestäni sen hankinta puolustaa paikkaansa. Tien D6085 tiukoissa hiusneulakurveissa, lähellä La Colettea Shiver antoi näytöt, että ohjaus on tottelevaisen tarkka, sekä lisäksi pyörä osoittautui ajettavuudeltaan suhteellisen joustavaksi ja miellyttäväksi, kun laskeuduimme lähelle Malamairea lounastauolle. Ainoa ajettavuuteen vaikuttava muutos edelliseen malliin verrattuna on leveämmäksi vaihdettu takavanne, joka on nyt 5.50-tuumainen (ennen 4.50). Pyörän runko on säilynyt muuttumattomana. Hieman Sitä se tarvitsi 78. Rengaskoko on säilynyt kuitenkin muuttumattomana. Aprilian tekemät muutosratkaisut antavat varmasti paremman lopputuloksen kuin poloisen Napoleonin aikanaan. Takana, pyörän oikealla sivulla on lähes vaakasuorassa asennossa Sachsin valmistetta oleva mono-vaimennin, jossa on jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt. Sen etuosa koostuu teräsputkikolmioista muodostuvasta ristikosta, jonka alle/sisään on kiinnitetty moottori osin kantavaksi rakenteeksi ja päärungon takaosassa on alumiinielementit, johon rungon teräsputkiosio on liitetty pulttikiinnityksin ja johon kiinnittyy myös alumiininen takahaarukka. Samoin on todettava, etten pelkällä näppituntumalla ja edellisvuotiseen muistikuvaan tukeutuen pysty sanomaan ovatko nykyiset piparkakkujarrut paremmat kuin edeltäjänsä, mutta sen pystyn sanomaan, että 4-mäntäiset radial-puristimet kykenivät tarjoamaan yllin kyllin tehokaasti ja tunnokkaasti hallittavaa pysäytysvoimaa. Marssittuaan vuonna 1815 tämän reitin, mitä nyt Route Napoleoniksi kutsutaan, hän jatkoi Pariisiin ja otti Ranskan takaisin hallintaansa, mutta hän hankki itselleen vihollisia liian monesta maasta. Etujarruina on kaksi piparkakkureunaista Ø 320 mm levyä ja puristimet ovat 4-mäntäiset radialkiinnikkeiset. myöhemmin Napoleon hävisi historiallisen verisen Waterloon taistelun ja joutui loppuiäkseen maanpakoon Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Shiver säilytti hyvin vakautensa nopeilla ja aika-ajoin pomppuisillakin suorilla, samoin sen ohjaus totteli kuljettajan tahtoa ja leveästä ohjaustangosta pyörä kääntyi kevyesti ilman voimainponnistuksia. Ilmeisesti se on tuonut myötään parannusta ajettavuuteen, vaikka sitä ei pysty varmuudella sanomaan, ellei pääse yhtä aikaa vertailemaan molempia vaihtoehtoja. Se edustaa ns
Joskus myös moottoreiden suorituskyvyissä on eroja, joskaan ei aina, kuten ei mm. tällä kertaa, kun Aprilia esitteli supermoto-henkisestä Dorsoduro-katupyörästä uusimman Facrtory-mallin. Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro 79. Aprilia Dorsoduro Factory: KÄYTTÖARVOA JA SILMÄNRUOKAA Kuten Aprilian vakiintuneeksi käytännöksi on muodostunut, se esittelee lähes poikkeuksetta moottoripyörämalleistaan aina kaksi rinnakkaista versiota, niin sanotun perusmallin ja Factory-mallinimellä kruunattavan varustellumman version, jonka ulkokuoreen sisältyy annos hiilikuitua, sekä yleensä myös vaativiin kilpailuolosuhteisiin tarkoitetut jarrut ja jousitus
Factory-perinteen mukaisesti myös Dorso on saanut kuorrutukseensa ripauksen hiilikuitua, kuten esimerkiksi lokasuojat, ilmanohjaimet, sekä tankin sivupaneelit. Perusrakenne on säilynyt muuttumattomana vakioversioon nähden, eli Hiilikuitua Brembon valmistetta olevat 4-mäntäiset radialpuristimet ja Ø 320 mm levyt muodostava huipputehokkaan paketin. Vakio-Dorsoduro on kaiken kaikkiaan melko nopea ja monikäyttöinen pyörä; 750-kuutioinen DOHC supermoto, jonka koneen peruskonsepti on läheistä sukua Aprilian kilpamoottoreille. Se koostuu teräsputkiosasta ja siihen pultatuista alumiinielementeistä, joihin takahaarukka laakeroituu. Etujarrut ovat myös uudet. Sateella piparkakku ilmeisesti pitää jarrut paremmin kuivina.. Edellivuoden perusmalliin verrattuna edessä on nyt sileäreunaisten tilalle valittu ns. Aprilia käyttää "Factory"-sanaa pyöriensä nimien osana silloin, kun kyseessä on jokin perusversiota varustellumpi ja korkeampaa teknologiaa edustava malli. Istuin on saanut uuden verhouksen, mutta korkeus on säilynyt muuttumattomana (870 mm), minkä vuoksi lyhytkasvuisten kuskien täytyy paikallaan seistäessä turvautua saappaan kärkiin yltääkseen maahan. Painoltaan 185-kiloisena pyörä on kunnioitettavan kevyt, samoin se tuntui käsiteltävyydeltään kevyeltä ja ketterältä painellessamme pitkin Etelä-Ranskan teitä. Sport, Touring, Rain 80 un pyörän mallinimi on Dorsoduro Factory, saatat olettaa, että Aprilian uusin katupyörä on jokin raakalaismainen konehirviö. Jousitus on hypännyt perusmalliin verrattuna ylemmälle tasolle, eli edessä on täysin säädettävä Ø 43 mm USD-teleskooppihaarukka ja takana uusi, kaikin säädöin varustettu, Sachsin valmistama, lisäsäiliöllä varustettu monovaimennin. koen sen voi tulkita myös lisääntyneeksi suorituskyvyksi. Factoryn muotoilullisilla muutoksilla ei ole vaikutusta moottorin voimavaroihin, niinpä pyörän suorituskyky ei poikkea vakio Dorsodurosta, joka sekään ei missään nimessä ole huono. 750-kuutioinen DOHC V-twin on sijoitettu osittain rungon sisään ja alle ja se toimii samalla osin rungon kantavana rakenteena. Niinpä sitä on käytetty varsin vuolaasti näkyvillä olevien osien valmistusmateriaalina. Perusmalliin verrattuna Factoryyn on valittu lisäsäiliöllä ja kaikilla säädöillä varustettu, Sachsin valmistetta oleva mono-vaimennin taakse. Kuten aavistat, tämä malli on Aprilian perinteen mukainen tapa luoda Dorsodurosta markkinoille myös varustellumpi vaihtoehto aivan samalla tavoin kuin merkki on toiminut kaikkien muidenkin malliensa kanssa, olkoonpa kyseessä sitten vaatimaton Pegaso, tai raakalaismainen RSV4. Runko on myös säilynyt muuttumattomana. Niinpä olo oli hieman hämmentynyt, kun huomasin että pyörä on herttainen ja tottelevainen kuin hyvin kasvatettu koiran pentu. Hiilikuituinen ja muodoiltaan terävän nokan muodostava etulokasuojaajovalo -yhdistelmä, sekä korkeatankoinen supermoto-tyyli tekevät pyörästä aggressiiviselta näyttävän pedon, joka lupaa hyvää siirryttäessä Grassen läheisyydessä, Alppien juurella mutkitteleville serpentiineille. Kuten aiemmissakaan Aprilian Factory-malleissa, tässäkään eivät eksoottiset materiaalit ja runkokomponentit muuta pyörän alkuperäistä luonnetta, ne ainoastaan antavat ripauksen lisää tyyliä ja arvostusta. piparkakkujarrulevyt. Piparkakku-tyyppiset levyt ovat Ø 320-milliset ja puristimiksi on valittu Brembon 4-mäntäiset radialit. Ilman rinta-rinnan vertailua en osaa sanoa millä tavoin sileäreunaisten ja piparkakkulevyjen toiminta käytännössä pokkeaa toisistaan. Päärunko puolestaan koostuu teräsputki- ja alumiinivaluelementeistä. Kuten mikä tahansa supermoto-tyylinen katupyörä, myös tämä on varsin korkea. Niinpä olikin odotettavissa, että tämä jalostettu uutuus on perusversiota nopeampi ja aggressiivisempi. Runkoputket ovat saaneet punaisen värin. moottori on sama 90° nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen DOHC V-twin, jonka teho on 92 hv/8.750 rpm. Käytännössä pyörän paino putoaa aavistuksen verran ja hiuksia hal- K Hiilikuidun näkyvyys on oleellinen osa Dorsoduro Factoryn identiteettiä. Toisaalta se ei tullut kuitenkaan yllätyksenä, sillä Dorsoduro on aina ollut luonteeltaan monipuolisempi ja käyttökelpoisempi kuin mitä sen racerimainen imago antaisi luvan olettaa
Jousitus toimi kaikissa tilanteissa hallitun hyvin, vaikka siinä onkin katukäyttöä ajatellen yltäkylläisen pitkät joustot (edessä 160 mm ja takana 150 mm). Touringasento sitä vastoin pehmentää moottorin reagointia sopivan hienovaraisesti ja se on esimerkiksi huonoissa sääolosuhteissa varmastikin hyödyllinen, tai silloin, kun haluaa vain ajella kiireettömän rennosti ja selkä suorana. Apriliaa oli helppo heitellä puolelta toiselle, kiitos sen alhaisen painon ja leveän ohjaustangon. Aprilia vetää hyvin heti alakierroksilta lukien ja jatkaa tasaisesti läpi koko kevyttoimisen, 6-portaisen vaihdeskaalan. Voimaa on enemmän kuin riittävästi ajaessamme D2ja D3-teitä, jotka muodostuivat toinen toistaan seuraavista neulansilmä-kaarteista. Viimeksi mainittu tuntuu niin leppoisalta, että se vie jopa mielenkiinnon ajamisesta. Sport-asetus on ehdottomasti hauskin. Huippunopeus asettuu puolestaan jonnekin 210 km/h tuntumaan. Aivan kuten missä tahansa supermototyylisessä katupyörässä, tässäkin oli joissakin tilanteissa joustoa enemmän kuin mielestäni olisi ollut tarpeen, etenkin voi- ¦ www.aprilia.fi RJOUS ESÄTA K Maahantuonti: Tuonti Nakkila Oy Harjavallantie 7 29250 Nakkila RAHOITUSTARJOUS: Maksuaika 36kk, Korko 2,9% Hinnat alkaen: Shiver 12202,23, Dorsoduro 13418,05 KYSY LISÄTIETOJA KAUPPIAALTASI! Oy Wasa Auto Rapid Oy, Autotalo Savusalo Oy, Jyväskylän Bike Forum Oy, Kajaanin Laatukone Oy, Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy, Helsingin Pyörä ja Mopo Oy, Kuopion Pyörä ja Mopo Oy, Tampereen Pyörä ja Mopo Oy, Porin Pyörä ja Mopo Oy 81. Kuten vakio-Dorsossa, myös Factoryssa on mahdollisuus napin painalluksella valita kolme moottorin hallintaohjelmaa; Sport, Touring ja Rain. Runko on ominaisuuksiltaan samaa tasoa pyörän muiden osa-alueiden kanssa täyttäen odotukset, joskaan yllättävän suppeaksi rajattu koeajo ei antanut mahdollisuutta syvälliseen perehtymiseen, minkä perusteella olisi mahdollisesti voinut löytää joitakin merkittäviä eroja Ketterä vakio-Dorsoon. Silloin moottori vastaa kipakasti kaasukahvan liikkeisiin tehden Factoryn nopeaksi ja nautinnolliseksi. Aprilia kiertää iloisesti ja melko äänekäs ilmaboxista ja pakoputkesta kantautuva murina säestää menoa, joskaan ei aivan yhtä alkukantaisen raakana kuin joissakin muissa V-twineissä. Moottori osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi, se on joustava, käynniltään suhteellisen tasainen ja tehokas. Noin 130 km/h marssivauhti sujuu vaivattomasti ja niskalihaksia rasittamatta
Aprilia olisikin ollut omimmillaan kuoppaisilla kaduilla, joilla jousitus olisi päässyt parhaimpiin oikeuksiinsa. Aprilia Dorsoduro Factory Moottori: Nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen DOHC V-twin Sylinteritilavuus: 749,9 cc Sylinterimitat: 92 x 56,4 mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Digitaalinen ruisku Teho: 92 hv/8.750 rpm Vääntö: 82 Nm/4.500 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 43 mm USDteleskooppihaarukka, jousto 160 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennusten säädöt Takajousitus: Sachs-moinovaimennin, jousto 150 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennusten säädöt Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Brembo radialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 240 mm levy, yksimäntäinen puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Diblo Corsa -rengas Takapyörä: 6.00 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Diblo Corsa -rengas Etuhaarukan kulma/jättö:26°/108 mm Istuinkorkeus: 870 mm Tankki: 12 litraa Kuivapaino: 185 kg Hinta: Factory-mallia ei tuoda maahan, perusmallin hinta on 13.418,Maahantuoja: Tuonti Nakkila Oy Harjavallantie 7, 29250 Nakkila Puh. Positiivisena puolena asiassa voidaan pitää sitä, että hiilikuitu tuo pyörään silmää hivelevää ja katseet kääntävää lisäarvoa, sekä Factory-logon, mikä on monelle vähintään yhtä suurimerkityksinen, ellei peräti merkittävämpi tekijä kuin tehokkaammat jarrut ja jousitus. Tässä pyörässä, aivan kuten kaikissa muissakin Aprilian Factory-malleissa on kyse siitä kuinka kipeästi sinä todella haluat hiilikuituosia pyörän tehosteeksi ja kuinka rankasti sinä oikeasti tulet kanttailemaan ja jarruttelemaan pyörääsi tiukoissa käännöksissä, että pääset todella hyödyntämään pyörään lisähintaa synnyttäviä, vaativampaan käyttöön tarkoitettuja jousitus- ja jarrukomponentteja. Siitä syystä Suomeen tuodaan vain perusmallia, johon jokainen voi sitten itse ostaa haluamiaan Factory-palikoita jälkikäteen lisävarusteena. Sama pätee tietysti myös vakio-Dorsoduroon. kuvassa näkyvä Arrow-pakoputkisto. makkaissa jarrutuksissa, joissa Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet ja purevan pitävä, 17-tuumainen Pirelli Diablo Corsarengas saivat pyörän helposti "käsinseisontaan". Näin toimien hinnan muodostus on jokaisen omassa päätäntävallassa. 82. Suomen maahantuoja ilmoitti, että hiilikuitu kohottaa oleellisesti pyörän lähtöhintaa tehtaalta, mikä sitten kertautuu Suomen ajoneuvoverojen muodossa kohottaen pyörän lopullista myyntihintaa merkittävästi. 02-535 2500 www.aprilia.fi Vaikka Factory-malli on jo vakiona varsin eksoottisesti varusteltu, niin siihen on saatavissa myös liuta alkuperäisiä lisävarusteita, joista manittakoon mm. (Tosin tässä tapauksessa ei puhuta Öhlins-tasoisesta tavarasta, joissakin merkin lippulaivoihin lukeutuvissa Factory-malleissa). Voit itse päättää Markkina-alueesta riippuen Factory on karkeasti ottaen runsaat 10% kalliimpi kuin perus-Dorso, mikä on joidenkin mielestä liikaa
2006. Rahoitus ja vaihtopyörä myös mahdollisia. Hp. Hp. Vuokra alkaen 200 e/kk. 2000, ajettu 80 tkm. paavo.jarvi@gmail.com. BMW:n alkuperäinen laukkusarja (taka- ja sivulaukut), lähes uudet renkaat, kaatumaraudat, käsisuojat, tuulilasin korotus/ ilmanohjain, uusi akku. Huollettu siisti pyörä tarpeettomana. Lyhin vuokra-aika 1 kk. Kaikki tuliteriä ja pitämättömiä. Ajettu 19.500 km. Tied. 80 tkm huolto tehty. 800e/tarjous. 040 5819 171 (Jyväskylä). 040 5219 240. VUOKRATAAN Vuokraa MP kesäksi: BMW K 1100 RS tai Honda CBR 900 RR. 045 632 8262 MYYDÄÄN Myydään moottoripyöriä BMW LT 1200 vm. Tule Kaarinaan sovittamaan tai pyydä kuvia. 040 761 5084. MP-PURKAAMO Kolaripyöräkeskus HYVINKÄÄ Puh. 10 eur/hlö/vrk. Yamaha RD 125 v. 0400 428 167 Enontekiöllä Suomineidon kainalossa, Palojoensuussa, halpa yöpyminen, vanhalla koululla. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto-lehti.com Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin USA:n tuliaisina tuodut mustat jämäkät nahkaiset ajotakki kokoa XXL, irroitettava Thinsulate-vuori, vetoketjutaskut, kainalo- ja selkätuuletus sekä ajohousut 40", vetoketjutaskut, sivuilla vyötäröstä polviin vetoketjut, siitä alas nepparit sekä ajokengät koko 46, puolipitkät pyöreäkärkiset HD-bootsit. 040 5675 656. mopo- ja mp-varaosia www.tmi-janikaasalainen.com 83. Puh. Tiedustelut puh. Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. keittiön käytön ja saunan). 0400 477 926 soitto: 18-20.00 arkisin Varusteita ja tarvikkeita Myydään puoleen, uuden hinnasta GTR 1400 EXTRA COMFORT istuin, ollut viikon käytössä, kuin uusi. Tied. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. 300 euroa. Puh 0400 528 942 tai sp. Honda CB RS 250 v.82 rek. Puh. 1500 e/tarjous. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46, markkinat Ilmoita ilmaiseksi 05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. Teknisesti virheetön. 15.900. Tästä BMW kaikilla herkuilla nautiskeluun. Hyvä ikiliikkuja, h. BMW R 1200 GS vm. 85 rek. (sis. Hyvä ajokunto, h. Puh
Kaikissa on sama päärunko ja erot löytyvät lähinnä moottoreiden tilavuudesta, jousituksesta ja varustelutasosta. Monster-mallisarja on nyt siis täydellisesti uudistunut. Ducati Monster 796: UUSI KESKISARJALAINEN Marraskuussa 2007 Ducati esitteli Milanon messuilla täysin uudistuneen 696 Monsterin, josta käynnistyi uuden sukupolven esiinmarssi, seuraavana oli vuorossa 1100-malli ja nyt kaudelle 2010 esiteltiin välikokoinen 796, joka on käytännössä 803-kuutioinen. Tämä 796-uutuus on varustelultaan ja ominaisuuksiltaan lähempänä 1100- kuin 696-mallia ja hinnaltaan se asettuu edellä mainittujen välimaastoon. Teksti: Roland Brown Kuvat: Marco Campelli (Milagro) 84
Tyhjiöpainevalutekniikalla toteutettu kampikammio on 1,2 kg kevyempi kuin 696-mallissa. Palkkityyppinen kierroslukumittari on selkolukuinen, mutta sen alapuolella olevan nopeusmittarin numerot voisivat olla luettavuuden helpottamiseksi hieman suurikokoisemmat. Tosin sen iskua on pidennetty ja sisäelimistä mm. distelmä on nimeltään Corse ja se on yksi seitsemästä vaihtoehdosta, jotka kuuluvat uuteen Ducati Logomania Collectioniin. Alumiinivaluna toteutetut jalkatappien kiinnityskappaleet ovat saaneet mustan värin. 86. Ilmajäähdytteinen V-twin moottori on ulkoisesti tutun näköinen, eikä ihme, sillä mekaanisesti se pohjautuu 696:n koneeseen. Ei ole lainkaan yllättävää, että 803-kuutioinen ilmajäähdytteinen V-moottori näyttää edeltäjiensä kaltaiselta, koska se on mekaanisesti identtinen Hypermotardin pannun kanssa. kampiakseli on rakenteeltaan samanlainen, kevyempi ratkaisu, jota käytetään 848-mallissa. Se on edelleen kehitetty Monster 696-mallin moottorista kasvattamalla iskunpituus 66 milliin. Puristussuhde on kohotettu arvoon 11:1 ja kevyempi kampiakseli on 848-tyyppinen. Uuden Ducatin kehittämän valutekniikan ansiosta myös kampikammion lohkot ovat kevyemmät kuin 696-mallissa. 796:ssa ohjaustangon kiinnityskorvat ovat aiempaa 20 mm korkeammat ja sen ansiosta ajoasento muuttuu aavistuksen pystymmäksi. Sylinterihalkaisija on säilynyt muuttumattomana, eli se on 88 mm. Monsteriin on saatu tehon lisäystä myös sen ansiosta, että pyörän "valetankki" on kookkaampi ja sen alle mahtuu nyt tilavuudeltaan 10-litrainen ilmaboxi 796:ssa käytetään samanlaista, yksipuolista alumiinivaluista takahaarukkaa ja leveämpää takavannetta kuin 1100-mallissa
V-twin vastasi viiveettömän terävästi ja tunnokkaasti kaasukahvan liikkeisiin, rauhallista ajoa ajatellen ehkä jopa aavistuksen liiankin terävästi, ei kuitenkaan ärsyttävällä tavalla, mutta se synnytti mielessäni kysymyksen, olisiko perusteltua kehittää pyörään myös valinnainen moottorin ohjausohjelma, kuten esimerkiksi Aprilia Shiverissä. Noustessani pyörän satulaan ensimmäistä kertaa ja käynnistäessäni moottorin minun oli vaikea sanoa minkä kokoinen peli oli kyseessä. Kytkin- ja käsijarrukahvoissa on nyt etäisyyden säätö ja peilit ovat erinomaiset, tosin toista niistä en pystynyt säätämään haluamaani asentoon. Se on se osa Bolognaa, missä Ducatin tehtaat sijaitsevat. Sillä on helppo puikkelehtia liikenteen seassa. Asiakkaiden toiveita on selvästikin kuunneltu, samoin istuinkorkeutta on madallettu 1100-malliin verrattuna 10 mm sen ollessa nyt 800 mm. Selvästi on aistittavissa, että Ducati on panostanut ajajaystävällisyyteen ja miellyttävyyteen, sekä myös onnistunut siinä. Lähdettyämme liikkeelle ajoimme ensin läpi Borgo Panigalen. APTC-luistokytkin on kevyttoiminen, tosin eräässä testiyksilössä se täristi voimakkaasti, mikä puolestaan johtunee siitä, että jollakin edellisellä testaajalla on ilmeisesti ollut vinttilamppu pimeänä ja hän on polttanut kytkimen älyttömällä luistatuksella, jolloin levyt ovat saattaneet vääntyä ylikuumenemisen seurauksena. Vaikka digitaalinen mittaripaneeli onkin siistin näköinen ja sen palkkimainen kierroslukumittari toimii erinomaisesti, nopeusmittari on turhan pienikokoinen, mistä johtuen se ei ole helppolukuinen. Tämä pyörä pääsi parhaisiin oikeuksiinsa heti, kun liikenne salli kaasun Kuin kala vedessä 87. Ohjauksen kääntyvyys laidasta laitaan on kiitettävän suuri, minkä ansiosta U-käännökset onnistuvat vaivattomasti. Monsterin pakoputkisto on puolestaan väljemmin hengittävä kuin Hypermotardin vastaava ja näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta huipputeho on kohonnut arvoon 87 hv/8.250 rpm, eli kasvua on Hypermotardiin verrattuna peräti 6 hevosvoimaa. Yksi uutuusmallin tuntomerkki on ohjaustangon korkeammat kiinnityskorvat, jolla tanko saadaan 20 mm ylemmäs. Omakohtaisesti koin, että se on melko matala, tosin jotkut ja etenkin naiset pitävät 696:sta, koska sen istuinkorkeus on vielä tätäkin 30 mm Ajajaystävällinen matalampi. Monster on liikenteen vilinässä kuin kala vedessä. aiemman 6-litraisen asemesta. Painoltaan vain 167-kiloisena (ABS:llä 169 kg) pyörä on erittäin kevyt ja ketterä käsitellä
avaamisen. Jarrut ovat huippuluokkaa, mitäpä muuta voisi odottaakaan paketilta, joka koostuu kahdesta Ø 320 mm levystä ja Brembon 4-mäntäisistä radialpuristimista. 88. Sekä etu- että takapää toimivat jämäkästi ja pysyivät hyvin hallinnassa, jopa rankoissakin, kallistusvaran äärirajoille menneissä kanttauksissa. Leveä ohjaustanko puolestaan tarjoaa fysiikan lakien mukaisesti vipuvartta, jonka avulla pyörä kääntyy tiukkoihinkin käännöksiin vähäisellä voiman käytöllä. Monster 1100:ssa on monisäätöinen ja 10 mm pidemmän jouston omaava Showan USD-etupää ja tähän verrattuna 796:n etuhaarukassa ei ole säätöjä, kuten 1100-mallissa. Monster 796 ei ollut yhtä altis keulimaan pelkällä kaasun kääntämisellä kuin Hypermotard, vaan siihen tarvittiin avuksi ohjaustangosta nykäisyä ja se johtuu siitä, että Monsterin painojakauma on etuvoittoisempi. Hiljaisella vauhdilla pikkukylien läpi vieviä pomppuisia ja reikäisiä asfalttiteitä ajettaessa jousituksen toiminnasta löytyy lievää toivomisen varaa, sillä niissä olosuhteissa Monster jakeli tärskyjä ranteille, eikä meno tuntunut hieman kohollaan olevasta ohjaustangosta huolimatta mukavalta. Käsiteltävyydeltään ja ajo-ominaisuukOdotusten mukainen siltaan Monster oli hyvä, kuten voi odottaakin pyörältä, joka on kevyt, hyvin jousitettu ja suhteellisen sporttisen runkogeometrian omaava. Sikäli takapää eroaa 696:sta, että tässä 796:ssa on sama yksipuolinen takahaarukka kuin 1100-mallissa, kun 696:ssa se on puolestaan kaksipuolinen. Vahvempi keskialueen teho ei tehnyt pyörästä ainoastaan nopeampaa ja hauskempaa, vaan myös helpomman ajettavan, sillä kuusiportaista vaihteistoa ei tarvinnut hämmentää likimainkaan yhtä ahkerasti kuin 696:ssa. Siellä Monsterin joustavan venyvä voiman ulostulo ja kevyen tarkka ohjaus muodostavat yhdistelmän, jonka ansiosta ajaminen tuntuu usein melko tiukoissakin sokeissa kurveissa todella nautinnolliselta. Jousitus suoriutui myös hyvin urakastaan kiivastempoisessakin menossa. Takana on Sachsin monovaimennin, jossa on jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt. Kierrosluvun ollessa päälle 3000 rpm lukemissa pyörä hyökkäsi aina kaasua käännettäessä komean ilmaboxista kuuluvan murahduksen säestyksellä ja ryntäys on aivan eri luokkaa kuin Monster 696:lla, joka tuntui varsin hengettömältä, jos kierroslukumittarin lukema on alle 6000 rpm. Koeajokierrokseemme ei sisältynyt kovinkaan paljoa tämän kaltaista ajoa, mutta Ducati matkasi levollisesti noin 130 km/h marssivauhtia ilman tuulen riepotusta ja pyydettäessä se vastasi hanakasti kaasuun kohottaen vauhdin aikailematta 220 km/h tuntumassa olevaan huippunopeuteen. Bolognan lounaiskulman tuntumassa sijaitsevan Monte San Pietron alueella on loputon määrä super-mutkikkaita vuoristoteitä. Plussana sanottakoon, että Monsterin lievästi etunojaisempi ajoasento pienen ajovalon päällä sijaitsevan ilmaohjaimen avustamana tekee siitä sulavalinjaisemman, mikä mahdollistaa rennon ja niskalihaksia rasittamattoman cruisailun suuremmilla nopeuksilla. Jousitusvarustus on sama kuin 696:ssa eli edessä on Showan Ø 43 mm USDteleskooppihaarukka ilman säätöjä
Mainittakoon esimerkkeinä sini-hopea, joka kuului Sport 100 -mallille, punavalkoinen, josta tunnettiin Mach1. Sarjan toisesta ääripäästä löytyy 1100, jossa on potkua kautta koko kierroslukualueen ja siinä on myös hienostunut jousitus. Kaikki Logomaniateemat ovat ostettavissa alkuperäisinä lisävarusteina kaikkiin kolmeen Monstermalliin. 89. Kaikkiin Monster-malleihin on mahdollisuus ostaa lisävarusteina haluamansa väriset muovipaneelit, joilla pyörän saa vaihdettu alta kymmenessä minuutissa eri väriseksi. Akseliväli: 1.450 mm Istuinkorkeus: 800 mm Tankki: 15 l (ABS-versiossa 13,5 l) Kuivapaino: 167 kg (ABS 169 kg) Hinta: 14.691,00 (ABS: 15.696,74) Maahantuoja: Oy Hailac Ab Metsäkyläntie 4 01800 Klaukkala, Puh. Pirelli Diablo Rosso -renkaiden suhteen ei ollut huomautettavaa. 09-276 6570 sähköp.: myynti@ducati.fi www.ducati.fi Tämän koeajoyksilöni puna-valkomusta-väritys on yksi vaihtoehto väriskaalasta, jonka Monster 796:een voi valita, kiitos pyörään tarjolla olevien eri väristen muoviosien. sillä ryhmäämme vetänyt Ducatin Beppe Guadini tiesi oikoreitin takaisin tehtaalle, jota noudatellen pystyimme välttelemään synkimmät pilvet. Perusmalli, 696, on hyvä vaihtoehto harrastajalle, joka haluaa itselleen oikeaoppisen, mutta edukkaan Monsterin ollen kuitenkin valmis tinkimään ala- ja keskikierroslukualueen suorituskyvystä. Monster 796 on erinomainen vaihtoehto, joka asettuu näiden edellä mainittujen välimaastoon kyeten tarjoamaan lähes kaiken saman kuin 1100-mallikin, mutta keskivertohintaan. Ne eivät väsyneet, eivätkä menettäneet tuntumaansa, vaikka alamäkiserpentiineissä tuli voimakasta jarrutusta vaativia kurveja vastaan jatkuvana nauhana. Kaksi värivaihtoehtoa kuuluu 70-luvulle; Silver Imola 72 -nimi pohjautuu 750-kuutioiseen Ducatiin, jolla Paul Smart voitti Imola 200-kisan ja puna-valko-vihreä IOM78väritysteema on kunnianosoitus Mike Hailwoodin Isle of Man TT:n voitolle vuonna 1978. Se tarkoittaa seitsemästä monivärisävyisestä vaihtoehdosta muodostuvaa valikoimaa, joista suurimpaan osaan liittyy jollekin menneitten vuosien, tai vuosikymmenien takaiselle menestysmallille ominainen väritys, tai erityispiirre. Tämän uutuuden myötä Monsterin mallisarja on nyt uudistunut täydellisesti käsittäen jälleen kolme eri vaihtoehtoa (tosin silloin niitä on vielä huomattavasti lukuisammin, jos lasketaan mukaan ABSversiot, sekä eri värivaihtoehdot ja -yhdistelmät). Valikoimassa on myös modernimpi Corse-vaihtoehto, sekä yksivärinen keltainen, oranssi ja lila, jotka on poimittu viime vuoden valikoimasta. Saavuttuamme lopulta takaisin Bolognaan siellä oli edelleen pilvettömän kirkas taivas, kuten oli ollut koko päivän. Tänä vuonna Ducati on täydentänyt Monster Art -ohjelmaa Logomanialla. Niinpä se oletettavasti tarjoaakin Monster-kolmikosta rahalle parhaan vastineen. Logomania elävöittää Monsteria Ducati Monster 796 Moottori: Ilmajäähdytteinen SOHC Desmo V-twin 4 venttiiliä/sylinteri Sylinteritilavuus: 803 cc Sylinterimitat: 88 x 66 mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Elektroninen Siemens-ruisku Ø 45 mm kurkuin Teho: 87 hv/8.250 rpm Vääntö: 78 Nm/6.250 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Showan Ø 43 mm USDteleskooppihaarukka, jousto 120 mm, ei säätöjä Yksipuolinen takahaarukka, Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousto 148 mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt Kaksi Ø 320 mm levy, Etujarru: Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet, valinnaisvarusteena ABS Takajarru: Kaksimäntäinen Brembopuristin, Ø 245 mm levy, valinnaisvarusteena ABS Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Diablo Rosso -rengas Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Diablo Rosso -rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 24°/ ei ilm. Toinen on nimeltään Pantah, jossa on perusvärinä hopea ja siihen on sommiteltu sininen ja punainen salama ja toinen on Darmah. Monsteriin on saatavissa valinnaisesti myös ABS-jarrut. Kaksi muuta värivaihtoehtoa pohjautuu 70-luvun katupyöriin. Se on kokeneelle kuskille ehdottomasti paras vaihtoehto, ellei hän ole lyhytkasvuinen. Ne ovat toiminnaltaan vakuuttavat ja märällä kelillä serpentiini-pujottelu sujuikin vikkelämmin ja turvallisemman tuntuisesti ABSein varustetulla versiolla. Sen perusväri on musta, jossa on kullanväriset raidat. Kuivalla kelillä niissä oli purevan pitävä ote ja niiden pito tuntui vakuuttavalta siinäkin vaiheessa, kun sade kasteli vuorten kupeessa kiemurtelevat serpentiinit. Sade pilasi lounastauon jälkeisen osan koeajopäivästä, vaikka vältyinkin kastumiselta, kiitos nopean ajovarusteiden vaihdon, mutta itse ajolenkki jäi säästä johtuen suunniteltua lyhyemmäksi, Kuvassamme näkyy osa Logomania-teemaan kuuluvista värivaihtoehdoista. Tankin sivupaneelien, etulo- kasuojan, takasatulan kannen ja pienen, mittariston edessä olevan yläkatteen vaihto sujuu alle kymmenessä minuutissa. se tuntuu suorastaan ylelliseltä. Jo viime vuonna omistajilla oli mahdollisuus vaihtaa pyöränsä väriä, sillä muoviosista oli tarjolla kymmenen yksiväristä vaihtoehtoa. Jarrut ovat myös huippuluokkaa ja mitäpä muuta voisi odottaakaan, kun edessä on Brembon 4-mäntäiset radiaalit ja Ø 320 mm levyt
Aasiasta ja USA:ta. IMATRAN MUISTOJEN AJOT ja paljon muuta! · Indian Chief Bomber · Triumph Sprint GT Numero 6/10 ilmestyy 19.8. Tilaa omasi: www.moto1.fi Koeajossa mm.: ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!. Matkailuteema jatkuu mielenkiintoisin kuvauksin mm. Kontioralli ja muita kesän kokoontumisia
Sport Classic Hypermotard Streetfighter Multistrada Superbike HYM796 Dark HYM796 HYM1100 Evo HYM1100 Evo SP MTS1200 MTS1200 ABS MTS1200 S MTS1200 T Monster M696 M696 ABS M1100 M1100 ABS M1100S M1100 S ABS MOOTTORI: 1 198 cm3 , nestejäähdytteinen,2-sylinterinen, 90º L TEHO (hv / k/min): 150 / 9 250 VÄÄNTÖ (Nm / k/min): 119 / 7 500 KUIVAPAINO (S-malli): 189 kg TAKUU: 2 vuotta VÄRIT: Musta (S-malli), punainen ja valkoinen Uusi Multistrada 1200 on yhdistelmä sporttipyörän henkeä kisaradoilta, touring-pyörän kapasiteettia ja mukavuutta, nakupyörän hallittavuutta ja matkaenduron keveyttä. Elegantti ja tyylikäs muotoilu, runsaat vakio- ja lisävarusteet, turvallisuus ja Superbike-ratoja hallinnut Testastretta Evoluzione -moottori luovat Multistradasta matkakumppanin jolle ei ole vaihtoehtoja. Tämän ja muut vuoden 2010-uutuudet löydät osoitteesta www.ducati.fi MAAHANTUOJA: Oy Hailac Ab, Metsäkyläntie 4, KLAUKKALA I Puhelin (09) 2766 570 I E-mail: myynti@ducati.fi I Tervetuloa tutustumaan myymäläämme. SF SF s 848 Dark 848 1198 1198S 1198S Corse 1198R Corse GT1000. Vain napin painalluksella: Sport, Touring, Urban ja Enduro -asetukset ohjaavat välittömästi moottoria, jousitusta ja luistonestoa maiseman vaihtuessa