Numero 5/2011
Hinta 8,00
· Porin TT ja Mukkulan TT · Suomen Moottoripyörämuseo
· Triumph Daytona 675R · Ducati Monster 1100 EVO · BMW R 1200 RT
Moto G
Koeajossa
:
e GT8V zi Norg uz
Matkalla: · Alpeilla · Kevätretki Viroon · Australia, osa 2 · TransAfrica, osa 3
Renkaassa hyödynnetty täysin uudenlaista kulutuspintakuviota! Tarkista hinnat ja saatavuudet pyörääsi osoitteesta:
www.storm-motor.
ADVENTURE
ALUMIINILAUKUT POHJAPANSSARIT
LISÄVARUSTEET:
MOOTTORIPYÖRÄVARUSTEIDEN YKKÖSKETJU
TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU Lukkosepänkatu 4 Ruosilankuja 3 Palmrothintie 2 Tupalankatu 3 Limingantie 2 075-326 5000 075-326 5080 075-326 5090 075-326 5110 075-326 5100
SUOJARAUDAT T KESKISEISONTATUE. Nolan N43 AIR
Monissa testeissä menestynyt Nolan N43 AIR on todellinen monitoimikypärä. Ominaisuuksina mm. Täysin vesitiivis rakenne lukittavalla kannella.
309,Katso sopivuudet osoitteesta storm-motor. Kypärän mukana tulevilla osilla saat muokattua kypärästä joka tilanteelle/kelille sopivan (5 eri kokoonpanoa). Laukun reunoja on pyöristetty kolhujen vähentämiseksi. aurinkovisiiri, N-Com kypäräpuhelinvalmius ja tehokas tuuletus.
2011 TUOTEKUVASTOT MAKSUTTA KOTIIN!
www.storm-motor. /osat
MICHELIN Pilot Road 3
BIKE 6/2011
MICHELINin uusin 2-komponenttitekniika 2CT varmistaa ylivoimaisen kulutuskestävyyden. /luettelo
alk.
249,-
KRAUSER XPLORER ALUMIINILAUKKU
Erittäin kestävä alumiinista ja iskunkestävästä muovista valmistettu 45l takalaukku. N43 AIR on hyväksytty umpikypäräksi (leukaosa asennettuna) sekä avokypäräksi (ilman leukaosaa). Kolmea uutta patenttia hyödyntävä X-Sipe lamellitekniikka (XST) lisää MICHELINin etumatkaa markkinoiden parhaana märän kelin renkaana
69 Suzuki Intruder M 1800 RZ Rokkihenkinen järkäle 72 Ducati Monster 1100 EVO V-twin desmon jyminää 78 Triumph Daytona 675R Suorituskykyä ja glamouria 82 Seuraavassa numerossa. Ihmetellään vihreätä autiomaata, ja paljon muutakin ihmeteltävää reissumiehen kohdalle osuu. Visa Vilkunan Australian juttusarjan toisessa osassa nähdään se iso kivi, Uluru. 22 Loppuiko kaasu vai sippasiko sinoli. Edelrid Hexon monipolttoainekeitin testissä 24 Ilmiöitä matkan varrelta, osa 5. Matkakertomus sivuilla 38-45.
TÄSSÄ NUMEROSSA:
3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 5 Suomen Moottoripyörämuseo avattiin Lahteen 9 Porin TT 10 Mukkulan TT Lahdessa 14 Rundit 18 95E10 vai 98E5 Vertailu polttoaineiden kulutuksesta 19 Arvosteluja ajovarusteista: Monikäyttöpotta Arai Tour-X3 20 Sena SMH10 kypäräpuhelin käytössä, joko on aika unohtaa johdot. Museo- ja matkailutiet 26 Kierros kotimaassa: Meren lumoava tuoksu 28 Alppiajeluille Allgäusta 35 Ajokauden avaus Virossa 38 Isoa kiveä kiertämässä, osa 2 Autiomaan armoton avaruus 46 TransAfrica osa 3 Agaba Hurghada Luxor Khartum Metama KOEAJOJA: 58 Moto Guzzi Norge GT8V Varteenotettava kilpailija 64 R 1200 RT, BMW:n paras matkapyörä
Esille on koottu 60-luvun ja siihen tuntumaan osuvia japanilaisia merkkejä ja malleja, jotka aloittivat maihinnousunsa ja tavallaan antoivat myös vauhtia maamme harrastemoottoripyöräilyn synnylle.
SUOMEN MOOTTORIPYÖRÄMUSEO & ACE CORNER
Lahteen avattiin touko-kesäkuun vaihteessa moottoripyörämuseo ja Ace Corner -niminen motoristikahvila ja kohtaamispaikka. Se vaati pitkällisiä neuvotteluja ja paljon paperisotaa, mutta Riku sai tahtomansa. Kiinteistön käyttötarkoituksen muuttaminen moottoripyöräliikkeeksi ei ollut mikään ilmoitusluontoinen asia. Tie näihin kuvioihin kulki tietystikin moottoripyöräilyharrastuksen kautta. Rikua voisi perustellusti kutsua visionääriksi, jolla on aina ollut näkemyksiä ja päämääriä. Näyttelyssä on aulan vastakkaisella seinällä silloisia japanilaisia ja toisella puolella vastaavan ajan eurooppalaisia, jotka olivat siihen saakka toimineet maamme hyötyajoneuvoina. Niillä on oma ansaittu ja arvostettu asemansa, ja ne ovat olleet olemassa jo ennen tätä nyt avattua, Lahdessa sijaitsevaa
sitoutumista ja ylimääräisiä ponnistuksia. Riku Roudolle moottoripyöräily on elämäntapa. Maassamme on jo entuudestaan kaksi moottori-/moottoripyörämuseota, toinen Pietarsaaressa ja toinen Parolassa. Riku ei yleensä ole valinnut helpointa tietä, vaan hänelle on ollut tärkeintä päämäärä ja yleensä se on vaatinut myös
Teksti ja kuvat: Pekka Neste
L
ahdessa touko-kesänkuun vaihteessa avatun Suomen Moottoripyörämuseon lehdistötilaisuudessa idean isä ja hankkeen voimahahmo Riku Routo halusi heti tilaisuuden aluksi alleviivatusti korostaa, että hän ei halua ottaa kunniaa Suomen ensimmäisen moottoripyörämuseon perustamisesta, eikä avaamisesta, koska se ei hänelle kuulu. Yhtenä näyttönä mainittakoon mm. Nuorena, yrittäjäuran alkuvuosina saattoi olla uskottavuusongelmia ja siksi oli annettava kerta toisensa jälkeen näyttöjä. Ace Corner puolestaan tarjoaa sitä ilmettä ja tunnelmaa, joka on tehnyt Lontoossa sijaitsevasta Ace Cafesta maailman tunnetuimman motoristien kohtaamispaikan.
museota. Sekään ei ollut ilmoitusluontoinen juttu. Se oli rehdin suoraselkäinen avaus ja vei pohjan pois mahdollisilta kyräilyiltä. Hän on ollut alan yrittäjänä jo yli 25 vuotta, sitä ennen puotipuksuna vieraan palveluksessa, mutta tietenkin moottoripyöräyrityksessä. Vuonna 2010 Suomi oli jäädä vaille valtakunnallista moottoripyöränäyttelyä. Riku näki mahdollisen näyttelyn välivuoden alalle niin suureksi imagolliseksi uhkatekijäksi, että hän loihti käytännöllisesti katsoen tyhjästä näyttelyn läpiviemiseen tarvittavan organisaation, sai neuvoteltua tarvittavat tilat käyttöön. hänen moottoripyöräliikkeensä, Riku Motorin edellinen toimipiste, museoviraston suojeluohjelmaan kuuluva, vanha funkkistyylinen huoltoasemarakennus keskellä Lahden kaupunkia. Hänen oli tehtävä Lahden kaupungin päättävät viranomaiset vakuuttuneeksi hankkeen onnistumisesta. Avajaisnäyttelyn teemana on 60-luku. Avajaisnäyttelyn teemana on 60-luku, jolloin japanilaiset moottoripyörät aloittivat maihinnousunsa Suomeen ja läntiseen maailmaan. Riku sanoi, että Lahteen tulee 40.000
5
Tämä yksi täällä Suomessa ja tiettävästi loput löytyvät Amerikan mantereelta ja Australiasta.
Tämä kuva on samasta aulasta kuin aloituskuva, mutta sen vastakkaiselta seinältä. Kaikki kiinteistön muutos- ja laajennustyöt Päijänneajon yleiskilpailu on kerran voitettu sivuvaunupyörällä (v. Saatuaan hankkeelleen uskottavuutta, ryhdyttiin käytännön toimiin. (alh.) Amerikassa nousivat 30-luvulla suureen suosioon palveluyritysten keskuudessa oheisen kaltaiset 3-pyöräiset "Servicecar"-mallit.
6. Lahden mp-näyttelyyn tuli yli 40.000 kävijää. Taustaseinällä oikeanpuoleisessa yläkuvassa Riku istuu arvokkaan rouvan vieressä Hollywoodissa ja tämä rouva on Rikuo moottoripyörätehtaan amerikkalaisen johtajan tytär, jonka kotona Riku Routo on käynyt vierailulla. Jossakin vaiheessa oli ilmennyt, että Lahden kaupunki aikoo purkaa Vesijärven rannan tuntumasta vanhan puunkuivaamorakennuksen. Näitä on aikoinaan, 60-luvulla valmistettu ainoastaan noin 20 kpl ja Suomeen niitä rantautui 2 kpl. Haaveena on ollut, että joskus olisi kiva saada koottua kaikki se tavara saman katon alle, vaikkapa peräti museoon. 1938 viipurilainen kultaseppä Humalisto). Visionäärinä Riku säntäsi hätiin ja sai päättäjät pyörtämään purkupäätöksen, sekä sai jollakin päättävällä tasolla alustavaa vihreää valoa museohankkeelle. Tietolähteestä ja kertojasta riippuen näitä pyöriä on tällä hetkellä koko maailmassa jäljellä ainoastaan noin 5-6 kpl. katsojaa mp-näyttelyyn, ja hänelle vastattiin, ettei Lahteen koskaan tule yli 10.000 messuvierasta. Voittajapyörä on etualalla oleva H-D vm. 1936. Vanha kuivaamorakennus muutettiin uuteen käyttötarkoitukseen soveltuvaksi ja sitä laajennettiin noin 600 neliömetriä. Tämä 250 cc motocross-Suzuki on jopa maailmanluokassa arvioituna todellinen harvinaisuus. Kuvamme pyörän omistaa ja on entisöinyt tamperelainen Jarmo Jalonen. Siitä tehdään
nyt Lahden kaupungin asukkaille yhteinen "olohuone", jonne on keskeisen sijaintinsa vuoksi helppo tulla vaikkapa iltaisin ja viikonloppuisin kävelemään, viihtymään ja nauttimaan puistomaisesta rantamaisemasta. Ensin tämä kaikki oli suunnitelmaa, jota Rikun täytyi markkinoida. Tässä siis taustaa, jotta olisi helpompi ymmärtää, kuka on museohankkeen takana. Moottoripyörämuseo ja sen yhteydessä oleva Ace Corner -kahvila voivat toimia levähdys- ja virkistäytymiskeitaana. Kukaan ei osannut tiedostaa, että seutu lukeutuu maisemallisesti kaupungin hienoimpiin paikkoihin. Tässä on esillä eurooppalaisia pyöriä 50-70-luvuilta, eli nämä tulivat japanilaisten nujertamiksi. Kyseinen ranta-alue oli ollut vuosikymmenien ajan romutarha, joka oli järven rannalla, keskellä kaupunkia. Kuvamme pyöräharvinaisuuden Riku Routo on löytänyt syvältä Venäjän takametsistä. Rikulle on siunaantunut kaikenlaista moottoripyörää ja alan tavaraa vuosikymmenien saatossa. On erittäin pitkälle nimenomaan Rikua kiittäminen, että seutua ollaan nyt siivoamassa ja raivaamassa. Taaempana näkyvä sivuvaunullinen on Japanissa lisenssillä valmistettu H-D, jonka nimi on Rikuo
Ace Corner on kooltaan ja puitteiltaan hieman pienempi kuin Ace Cafe. Soliferin tehdastallissa ajoivat Keijo Sundberg, sekä veljekset Vidar ja Göran Grönqvist. Joskus 50-luvun lopulla IFA sai uudeksi nimekseen MZ. Riku vastaa kysyttäessä, että näistä merkittävistä yhteistyökuvioista huolimatta rahaa on palanut hankkeeseen noin 600.000 euroa. Nimi on lisensiöity tavaramerkki, jonka omistaa Lontoossa toimiva legendaarinen Ace Cafe (alh.) 60-70-lukujen taitteessa nuorison keskuudessa kohosi suureen suosioon kuvamme kaltainen "Lepakko-Suzuki". Tässä hankkeessa on ojentanut auttavan kätensä maalämpöjärjestelmiä valmistava Oilon Oy. Rungosta on aistittavissa voimakkaita viitteitä Husqvarnan suuntaan ja moottori on puolestaan espanjalainen 125-kuutioinen Bultaco. Kyseessä on 2-sylinterinen, 2-tahtinen 125-kuutioinen. (oik.) Museosta löytyy myös historiallisia mainosvaloja kuten esim tässä kuvassa.
on tehty Koulutuskeskus Salpauksen toimesta oppilastyönä. Riku Routo antaakin varauksettoman tunnustuksen, että ilman näitä kontakteja hanketta ei olisi ollut mahdollisuus toteuttaa. Se lukeutui tuolloin kokoluokkansa nopeimpiin ja oli monen moottoripyörästä haaveilevan nuoren unelma.
Tässä on 350-kuutioinen, 2-tahtinen ja 2-sylinterisella boxer-moottorilla varustettu IFA. Vastaavia kytköksiä on lukemattomiin Lahden talousalueella vaikuttaviin yrityksiin. Soliferin mopeditehdas teki oman tehdastallinsa käyttöön muutaman kappaleen kuvamme kaltaisia pyöriä 60-luvulla. Kiinteistön lämmitys tapahtuu maalämmöllä. On Suomessakin moottoripyöriä valmistettu ja toki muitakin kuin tämä kuvamme Solifer Speed 125. -niminen motoristikahvila. Etualalla on 500cc Ariel ja taaempana näkyvä punatankkinen on BSA.
7. Kyseessä on siis DDR:ssä, eli entisessä Itä-Saksassa valmistettu pyörä. Museon yhteydessä toimii myös Ace Corner -niminen motoristikahvila. Vastavuoroisesti Oilon saa hyödyntää museokiinteistöä ja sen lämpöjärjestelmää omille asiakkailleen suunnatussa myyntipromootiotyössä. Se oli pyörän lempinimi. Lahdessa avattu Ace Corner on sikälikin merkittävä aluevaltaus, että
Kuvamme 500 cc Boxer-BMW on tyyppimallinimeltään R 42 ja se on vuosimallia 1926.
se on maailman ensimmäinen Englannin ulkopuolella toimintansa aloittanut virallinen Ace Corner.
Museossa on koottu keskitetysti yhteen soppeen entisöimättömiä brittipyöriä, jotka ovat "käytön jäjiltä"-kunnossa
kuvamme kaltainen ruutulattia. Museo on erinomainen ajoretken kohde. Kuvamme Meridenin aikakautta edustavasta Bonnevillestä on rakennettu oikeaoppinen Cafe racer.
Riku kertoo, että museo ja Ace Corner ovat kaksi erillistä yritystä. Aukioloajat: ti-pe 10-20, la 10-18, su 11-17. Riku sanoo omistavansa museon yksin, tosin hän sanoo, että omia pyöriä hänellä on ainoastaan parisenkymmentä ja loput ovat alan harrastajien omaisuutta, mutta museossa esillä.
Museossa on useaan kertaan vuodessa vaihtuvia teemoja, eli osa pyöristä vaihtuu aina määräajoin. Kenties siitä on tarjolla muitakin tyylisuuntia edustavia versioita.
8. Kuvamme Issikka oli Venäjän kilvissä ja käväisi museolla Kevätpäiväviikonloppuna. Palaamme myöhemmin museoon ja sen harvinaisiin helmiin syvällisellä perusteellisuudella. (ylh.) Etualalla museohankkeen ehtymätön Duracell-mies Riku Routo vierellään hänen Ace Corner partnerinsa Juha Hellgren. Ace Cornerista Riku kertoo, että se on yhteisyritys hänen pitkäaikaisen motoristiystävänsä kanssa, joka ei halua paista-
tella asian tiimoilta julkisuudessa, mutta avoimuuden vuoksi ja urbaani tarinoiden välttämiseksi nimi on silti viisainta kertoa. Rikun Ace Corner businesspartner on Lahdessa asuva Juha Hellgren. Ace Corner on näin tyylikkään ja valoisan näköinen kahvilaravintola. Maanantaisin suljettu.
Kyllä, tämä on aito ja alkuperäinen, 2-pyttyinen IC. Ace Cafella ja Ace Cornerilla on tiettyjä brandiin ehdottomasti liittyviä vaatimuksia ja yksi niistä on mm. Kuten kuvamme todistaa, kehitys kehittyy moottori on nyt nestejäähdytteinen ja se on varustettu yhdellä kaasuttimella. (vas.) Kyllä Suomestakin löytyy Rockereita aitoon Ace Cafe-tyyliin. Pyörä näytti tehdastekoiselta customilta
Perinnettä on myös se, että tapahtuma pidetään aina Helatorstaisin. (oik.) Salosen veljekset Masa ja Pesa kuuluvat Porin vakiokalustoon. Etummaisena on Pesan 250cc Aermacchi, sitten hänen TD1-Yamahansa ja taaimmaisena Masan 500cc Moto Guzzi. Sitten tuli toimintaan vuosiksi 2007 ja 2008 stoppi, sillä markettien massiivisista laajennuksista johtuen alueelle ei ollut enää mahdollista laatia ajoreittiä. Ennen Manxia Nortonin kilpamallin nimi oli International. Nykyisin TT järjestetään Kirjurinluodon alueella. (alh.) Mielenkiintoista oli seurata yleisön menopelejä. Ellei kirjoittaja muista aivan väärin, niin tänä vuonna Porin Classic TT järjestettiin jo 15. kerran ja yleisöä oli paikalla erittäin runsaasti.
Tämänvuotisessa Porin TT:ssä oli oma lähtönsä myös pappa-mopoille, joiden hurjaa menoa voi ihailla yläkuvasta. Aluksi järjestämispaikkana oli niin sanottu Mikkolan alue, jossa ajoreitti kiersi markettialuetta reunustavilla katuosuuksilla. Kuvamme Internationalia oli Kirjurinluodolla ulkoiluttamassa Jukka Helkama.
Pekka Neste
PORIN TT
Classic TT-näytösajotapahtumien järjestämisessä Porilla on maamme pisimmät perinteet. Varsinkin näiden vanhojen klassikoiden käynnistysoperaatio oli oma shownsa.
Ei Boxeri-Bemarikaan ole pelkästään jäykkäselkäiseen köröttelyyn leimattava pyörä, vaan siitä saa myös nautinnollisen ratapelin.
9
Osanottajia Mukkulan TT näytösajossa oli alun toista sataa ja radanvarrelle jakautunutta yleisöä oli runsaasti. Silloin on paremmin aikaa myös ajatusten vaihtamiselle ja vanhojen tuttujen tapaamiselle.
Tepi Länsivuori oli Mukkulan TT-tapahtuman valovoimaisin takavuosien maailman tähti. L
Teksti ja kuvat: Pekka Neste
ahdessa Niemen satamassa avatun moottoripyörämuseon ympärille on viriämässä monenmoista moottoripyöräilyä sivuavaa aktiviteettia ja ennen kaikkea museohengen mukaisesti ollaan herättelemässä seudun ja koko maammekin moottoripyöräkulttuurille merkittäviä tapahtumia uudelleen eloon. Sillä on varmastikin myös jonkin asteista sosiaalista merkitystä, sillä tavanomaisen käytännön mukaan jokainen keräilee oman ajovuoron päätyttyä kimpsunsa ja kampsunsa, sekä häipyy vähin äänin paikalta. Mukkulassa hän käski omaa 500-kuutioista, 4-sylinteristä RG-Suzukiaan.
(alh.) Vanha speedwaykonkari ja monitoimimies Pekka Paljakka on näemmä hankkinut ajokikseen toista speedwaymiestä, Pekka Kortelaista aiemmin palvelleen sotaratsun, jonka moottori pohjautuu 2-venttiiliseen speedway ESO:on ja runko on puolestaan Seeley-replica.
10. Jos voidaan epävirallisesti puhua vaikkapa museon avajaisviikosta, niin yksi sen teemaan kuuluvista tapahtumista oli Mukkulan TT-näytösajo, joka järjestettiin sunnuntaina 5.6. Joskus nämä vetäjät osoittautuvat tientukoiksi, mutta Mukkulassa ei ollut sitä vaaraa, sillä Markku Loponen veti letkaa FZR 1000 Yamahalla ja entisenä aktiivikilpailijana hän osasi myös kääntää kaasukahvaa.
porukan johonkin sovittuun paikkaan ja aikaan, kun tavarat on pakattu. Tämän näytösajon järjestivät yhteistyössä Salpausselän Moottorikerho (SsMK) ja Suomen Moottoripyörämuseo. En voi yleistää, kun en ole nähnyt, enkä kokenut kaikkia maassamme järjestettyjä vastaavia näytösajotapahtumia, mutta verrattuna niihin, missä olen ollut läsnä, tämä Mukkulan TT-ajo toimi järjestelyiltään jämpteimmin ja parhaiten. Näillä näkymin tapahtumasta ei olla tekemässä jokavuotista, vaan ilmeisesti se järjestetään joka toinen vuosi, sillä Riku Routo mainitsi palkintojen jaon yhteydessä ohimennen, että ei oteta makeaa mahan täydeltä, vaan nautitaan siitä säännöllisin
väliajoin. Palkintojenjako puolestaan kerää
Näytösajojen pelisääntöihin kuuluu, että ajajaletkaa vetää jokin auto, tai moottoripyörä, jota ei saa ohittaa. Saattaa tuntua vähämerkityksiseltä, tai peräti turhalta, mutta muutamaa riviä aiemmin mainitsemani palkintojen jako oli kuin piste iin päälle. Vaikka kyseessä ei olekaan kilpailu, eikä "palkintoja" oikeasti jaettu suoritusten perusteella, niin muistomitali osanotosta on lämmin ele. Kyseisen tapahtuman innoittajana on toiminut vuosina 1972 ja 1973 järjestetyt Mukkulan TT-ajot, jonka rata koostui alueen katuosuuksista
Osmo Partti kilpailee uusiotuotantona valmistetulla 500 cc Manxilla, jonka on valmistanut Molnar-niminen yritys Englannissa.
Kuvamme 125-kuutioisella Hondalla ajaa Birger Ljungqvist Espoosta. Birger on taannoisen Yamaha-tehdaskuskin ja kansainvälisen crossitähtemme, sekä nykyisen Suomen Moottoriliiton toimitusjohtajan Kurt Ljungqvistin isä. Mukkulan TT-ajoon hän osallistui kuvamme 500-kuutioisella Norton Manxilla. Pari päivää ennen Mukkulan TT-ajoa järjestetyssä Porin TT:ssä kuvamme Jukka Helkama ajoi 350-kuutioisella Norton Internationalilla. Molemmat mallit edustavat omien aikakausiensa terävintä huippua Nortonin kilpapyörärintamalla. Norton lopetti Manxien valmistuksen 60-luvun alussa, mutta uusiotuotantona niitä on valmistettu ja edelleen valmistetaan usean kilpapyörien rakenteluun erikoistuneen pajan toimesta. Mm. (alh.) Rob North oli aikoinaan maineikas ja taidokas rungonvalmistaja. Mainittakoon esimerkkinä vaikka Daytona 200, jonka Dick Mann voitti vuonna 1971 tällaisella pyörällä, jossa oli BSA:n 750-kuutioinen kolmisylinterinen moottori. Internationalit edustivat lähinnä 40-lukua ja Manxit yleistyivät 50-luvulla. Suurimpaan maineeseen taisivat kohota BSA:n ja Triumphin 3-sylinteriset 750-kuutioiset, joilla kilpailtiin 750-kuutioisten MMsarjassa sekä suurissa kansainvälisissä kilpailuissa, joiden voittoa arvostettiin vähintään saman verran kuin MMtitteliä. Hannu Kilpisellä on kuvamme pyörässä Triumphin kaksisylinterinen moottori.
Tässä Boxeri-Bemarissa Rob North-replica runko, jonka on valmistanut Janne Leiman Mäntässä, eli sama mies, joka vastaa mm. Jussi Luoman kilpa-Guzzista.
500 cc BMW Boxer on vuodelta 1955 ja on varsin alkuperäiskuntoinen.
11
Numerolla 20 varustettua ja monojousitteista 350 cc Aermacchia ajaa Juhani Valaskari Salosta. Kuvissamme kummallakin on alla Yamaha TD-ykköset, tosin en tiedä mitkä versiot, sillä molempia on rakenneltu ja päivitelty ja ne ovat aina uuttavastaavan näköisiä, kuten heidän kaikki muutkin pyöränsä. Tässä on Osmo Partin moderni Molnar Manx. Vasemman puoleisessa kuvassa painaa rinnakkain kaksi makaavasylinteristä italialaista. Ansioituneet "vanhat pierut" samassa kuvassa, eli letkaa vetää Topi Vainio Seeley 7R:llä (350 cc AJS), seuraavana tulee Jocke Ryhänen 500 cc Matchless G50:lla ja kolmantena "Kone-Olli" Lehtinen harvinaisella 250 cc MBA:lla, joita on tiettävästi valmistettu ainoastaan 20 kpl kautta aikain.
Salosen veljekset Pertti (100) ja Matti (101) osallistuvat aktiivisesti näytösajotapahtumiin. Edellissivulla puhuttiin Norton Manxista. Alakuvassa kallistetaan "Varsovanliiton hengessä", numerolla 283 ajaa Erkki Miettinen 350 cc Jawa twinillä ja numerolla 68 Jukka Vastarinne niinikään 350 cc twinillä, mutta pyörä on neuvostoliittolainen IC.
12. Numerolla 74 ajaa 500 cc Moto Guzzia kirjoitushetkellä vielä ilmeisesti tulevaksi pääministeriksi tituleerattavan Jyrki Kataisen eno Matti Kinnunen Kuopiosta
(oik.) Moottoripyörämuseon yhteydessä sijaitsevan Ace Corner-kahvilaravintolan terassilla järjestettiin "palkintojenjako", jossa jokaiselle TT-ajoon osallistuneelle annettiin muistomitali. motocrossissa. Jarmo on muuten sama kaveri, joka on kunnostanut ja entisöinyt mm. Kuvassamme Riku kättelee Oriveden vanhaa TTkonkaria, Topi Vainiota ja seuraavana on vuoroaan odottamassa "Kone-Olli" Lehtinen. (alh.) Kuvassamme piiskaa sivari-Kawaa Jarmo Jalonen, kyydissään Jari Hytönen. Pyörän moottori on 500cc Matchless G50 ja Tom Kirby oli puolestaan erittäin ansioitunut Matchless- ja AJS-virittäjä ja niinpä pyöriä alettiin kutsua hänen omalla nimellään. Jari Saarinen on kuvassamme toinen vasemmalta.
13. museon puolella esillä olevat motocross-Suzuki harvinaisuuden, sekä 360 cc CZ:tan.
Mukkulan TT-ajoon ilmestyi yllättäen paikalle myös italialaisen Jarno Saarinen Fan Clubin jäseniä, jotka halusivat ehdottomasti päästä samaan valokuvaan edesmenneen idolinsa veljen kanssa. Rickmanien tekemät pyörät tunnettiin Metisse-nimellä.
Takavuosina pikkuluokkien MM-kisoja aktiivisesti kiertänyt, Imatran Mika-Sakari Komu on löytänyt harvinaisuuden, 3-sylinterisen, 500 cc Kawasaki H1R-tuotantoracerin. Pyörä oli aikalaisekseen (60/70-lukujen taite) äärettömän nopea ja oli niitä ainakin pari kappaletta Suomessakin (Anssi Resko ja Kaarlo "Ante" Koivuniemi).
Jarno Saarisen veli, Jari Saarinen oli myös Mukkulan TT:ssä, jossa hän ajoi kahdella legendaarisen veljensä entisellä pyörällä, kuvamme 250-kuutioisella Yamaha TD2:lla ja 125-kuutioisella Puchilla. Leo Belik ajaa erittäin siistikuntoisella Kirby Metissellä. Rickmanin veljekset olivat puolestaan ansioituneita rungon tekijöitä ja niitä käytettiin asfaltin lisäksi myös mm
Täysin vesitiivis ja
Xplorer-alumiinilaukku
lukittava kansi takaavat tavaroiden kuivana pysymisen kaikissa olosuhteissa! Laukun reunoja on pyöristetty kolhujen vähentämiseksi. Jatkossa Peiponen keskittyy oman yrityksensä kehittämiseen sekä muuhun edunvalvontatyöhön. Kompakti koko, mittarin halkaisija vain 52 mm. (SAKL) on suomalaisten autokouluyrittäjien toimialajärjestö, jonka päätehtäviä ovat liikenneturvallisuuden ja -kasvatuksen edistäminen, autokoulujen koulutuspalveluiden ja ammattitaidon kehittäminen sekä kansainvälinen yhteystoiminta. Täysin vesitiivisrakenne mahdollistaa mittarin käytön autoissa, moottoripyörissä ja veneissä. Laukkujen hinta on 155 euroa.
S
Pehmeiden laukkujen C-Bowkiinnikkeiden saatavuus ja alumiinilaukun soveltuvuus pyörääsi on syytä tarkastaa StormMotorilta internet: (www.stormmotor.fi)
SUOMEN AUTOKOULULIITON PUHEENJOHTAJAKSI JARMO JOKILAMPI
Krauser tarjoaa kaikkein vaativimpiin olosuhteisiin erittäin kestävän alumiinista ja iskunkestävästä muovista valmistetun 45-litraisen takalaukun. Järjestäytymisaste alalla on yli 90 %. Hän on aktiivinen moottoripyöräkouluttaja; Suomen moottoripyöräkouluttajien (SMOK:n) auktorisoitu kouluttaja. Jarmo Jokilampi on Tampereen alueen autokoulujen puheenjohtaja ja Nokian ajoharjoitteluratasäätiön puheenjohtaja. Autokoululiiton toimisto sijaitsee Helsingin Itä-Pasilassa. Laukussa on turvallisuutta lisäävät heijastinnauhat. K
Uutuuslaukkuja Krauserilta
rauserin C-Bow kiinnitysjärjestelmään soveltuvat pehmeät sivulaukut on valmistettu erittäin kestävästä 100% polyesterikankaasta. Vuonna 1938 perustetulla Autokoululiitolla on noin 420 jäsenyritystä sekä 17 paikallisyhdistystä. Alumiinilaukun hinta on 309 euroa.
MTX-L digitaalinen laajakaistalamda-mittarisarja
Storm Motorin tuotevalikoimaan on tullut Innovate Motorsportsin MTX-L sarjan mittarit, joista maahantuoja kertoo, että ne ovat markkinoiden ainoat täysin digitaaliset ilma/polttoaineen seosmittarit. Autokoululiiton toiminnan pääpainopisteitä ovat opetusmenetelmien kehittäminen, autokouluopetuksen yksilöllistäminen sekä opetuksen tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisääminen. Hän toimi Autokoululiiton puheenjohtajana kuusi vuotta. Laukut voidaan laajentaa nopeasti 21:stä 23-litraisiksi. Laukussa on kantokahvat sekä hihnat olalla kantoa varten. Suomen Autokoululiitto r.y. Mittariston hinta on 199 euroa.
uomen Autokoululiiton (SAKL) puheenjohtajaksi valittiin perjantaina 13.5.2011 autokouluyrittäjä Jarmo Jokilampi (48), Tampereelta. Jokilampi on ollut Autokoululiiton hallituksessa vuodesta 2008 alkaen. Antero Peiponen luopui puheenjohtajuudesta omasta tahdostaan. Boschin kiinnikkeet, tarvittavat kaapelit sekä ohjelmistot. Sopii käytettäväksi kaikkien polttoainei-
den kanssa (bensa, diesel, metanoli, E85à) Tuotteen mukana toimitetaan hopeinen ja musta kehys sekä musta ja valkoinen mittariston tausta, jotka ovat vapaasti yhdisteltävissä keskenään. Patentoitu DirectDigital teknologia on nopeampi ja tarkempi kuin perinteiset seossuhdemittarit. Autokoulujen kautta suoritetaan vuosittain yli 80 000 kuljettajatutkinnon ajokoetta.
14. Tekniset tiedot: 100% digitaalinen teknologia. Hän on ollut mukana kehittämässä myös Autokoululiiton laatu- ja ympäristöjärjestelmää. Xplorer-alumiinilaukku kiinnitetään Krauserin mallikohtaiseen takatelineeseen, joka myydään erikseen. Vedenpitävät vetoketjut sekä mukana tulevat sadekassit varmistavat matkatavaroiden kuivana pysymisen
Oheinen kuvamme paljastaa, että kyseessä olisi supermoto-henkinen pyörä, mutta huhut kertovat, että samasta aihiosta olisi tulossa jopa useampia teemoja ja sehän todellakin olisi täysin mahdollista. info@baehr.fi
Koulukatu 3, 20100 TURKU Puh. Nyt aletaan kuitenkin olla jo oikeilla jäljillä, sillä Husqvarna itsekin myöntää, että tulossa on noin 100-hevosvoimainen ja 900-kuutioinen, olemukseltaan ja ilmeeltään supermotohenkinen pyörä. 010 320 6622, sähköp. Aika näyttää ja ilmeisesti Milanossa on syksyllä esillä jotakin käsin kosketeltavaa.
Täyskäsi kasisatasia!
iireissä on jo pitkään puhuttu puolijulkisena salaisuutena, että Husqvarnalta olisi tulossa jokin, noin 1000-kuutioinen tieliikennekäyttöön tarkoitettu moottoripyörämalli. Kypärän ulkopuolelle ei jää näkyviin
A
Maailman pienin Bluetooth kypäräpuhelinsarja
mitään, mikä aiheuttaisi melua kypärän ulkopuolisessa ilmavirrassa. Mallistosta löytyy myös kypäräsarjat alkuperäisiin Honda GoldWing ja HarleyDavidson kypäräpuhelinjärjestelmiin. Oletettavasti moottorin iskua on pidennetty ja sillä tavoin sylinteritilavuutta ja tehoa on saatu kasvatettua. Laitteen maahantuonti ja myynti: Irati Oy, PL 52, 02711 Espoo, puh. Bluetooth-yksikkö asennetaan helposti kypärän kaulusosan alle tai käyttämällä lisävarusteena saatavaa asennussarjaa. 5,5 mm ja kokonaispituus 117 mm. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan oheisen supermoton lisäksi olisi olemassa tutkielma/prototyyppi myös ainakin Rally-henkisestä versiosta. Bluetooth-sarjoja on saatavana yhdelle kypärälle ja kypäräpuhelin pareina. Pieni koko tekee niiden asentamisen erittäin helpoksi, näkymättömäksi ja ihanteellisesti sään vaikutuksilta suojatuksi. Bluetooth yksikön paksuus on ainoastaan n. Koska BMW omistaa nykyisin Husqvarnan täysin, tuntuu luontevalta, että tuotekehittelyssä
Hinnat alk. + tk
KE Stealth Bluetooth -kypäräsarjat ovat erittäin pieniä ja huomaamattomia. Niinpä ilmeisesti uusi Husqvarna pohjautuu BMW F 800GSmalliin. Akku on suojattu ulkoilman lämpötilan vaihteluilta, jolloin akun kesto on pidempi. Husqvarna itse löi vielä lisää löylyä kiukaalle esittelemällä viimesyksyisessä Milanon moottoripyöränäyttelyssä 1000-kuutioisen, 3-pyttyisen tutkielmamallin, jolla mittailtiin messuvieraiden tuntoja. (02) 274 8300 Sp.: myynti@motomarket.fi
www.motomarket.fi
15. P
HUSQVARNA 900
hyödynnetään puolin ja toisin molempien osapuolten parasta osaamista
Pojat onnistuivat vielä löytämään nahkapukuni väriin sopivan valkoisen 696 Monsterin, joten kaikki on niin kuin pitääkin.
MICHELIN PILOT ROAD 3
-RENKAAT
BIKE 6/2011
MICHELIN Pilot Road 3 Michelinin uusin 2-komponenttitekniikka 2CT varmistaa ylivoimaisen kulutuksenkestävyyden. viime kesänä tuli hankittua itselle valko-musta-nahkapuku. XST* -lamellointi varmistaa entistä paremman otteen märkään tienpintaan renkaan koko käyttöiän ajan!
ONNEKSI HÄNELLÄ ON
UUSI MICHELIN PILOT ROAD 3, HURJASTI PAREMPI MÄRKÄPITO, MUTTA YHTÄ KESTÄVÄ KUIN MICHELIN PILOT ROAD 2 !
MUUTEN TULISI TAAS VAKUUTUSYHTIÖLLE HOMMIA...
UudetPilotRoad3renkaatlöydät PyöräjaMopoOy:npisteistä!
Pyörä ja Mopo Oy
Nakkila - Helsinki - Kuopio - Pori - Tampere
Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy - Harjavallantie 7 - (02) 535 2500 Helsingin Pyörä ja Mopo Oy - Ristipellontie 17 - (09) 5479 9930 Kuopion Pyörä ja Mopo Oy - Oppipojankuja 2 - (017) 369 5900 Porin Pyörä ja Mopo Oy - Hevosenkenkä 4 - (02) 630 6150 Tampereen Pyörä ja Mopo Oy - Rantaperkiönkatu 1 - (03) 255 1160
16. K
Round the world
maailman ympäri -näyttely
V
VIIVI DUCATI-TALLIIN
vuoden ajan mm. Sijainti Korpilahti - Joutsa tien varressa. Aukioloajat: 6.6. Villa Caven on myös kauppa, kahvila ja posti... -28.8. ma - su klo 10.00 -16.00 20.6.-7.8. Kun ajatus pyörän
orpilahden Oittilan Maamiesseuran Villa Cavenissa on kesäkuun ajan esillä Peter Ruotsalon Round the world maailman ympäri -näyttely. ti la 10.00-20.00 su-ma 10.00-16.00 8.8. Kolme kilometriä asvaltin reunasta hyvän hiekkatien varressa. Viivi kertookin sanoneensa jo tuolloin, että täytyy hankkia vielä puvun väritykseen sopiva moottoripyörä. Ajatus moottoripyörän hankinnasta on kytenyt jo pitkään ja mm. moottoripyörämessuilla. ma - su klo 10.00 -16.00 Lisätietoja internetistä: http://www.villacawen.info/index.html
iime vuoden Miss Suomi Viivi Pumpanen on vastikään hankkinut itselleen moottoripyöräajokortin ja se on tietenkin merkki siitä, että mielessä on moottoripyörän hankinta. Villa Cavenin löydät osoitteesta Raidanlahdentie 783, 41880 Oittila (nykyinen Jyväskylä). -19.6. Viivi kertoo, että hän on tehnyt yhteistyötä Ducati-maahantuojan, Oy Hailac Ab:n kanssa jo usean
hankinnasta alkoi tuntua ajankohtaiselta, monivuotisen yhteistyön ansiosta tuntui, että Ducatille menee kuin omaan talliin ja siitä se sitten projekti käynnistyi. eli oiva taukopaikka myös
Kysymys on pikemminkin periaatteellinen. Väitteiden tueksi on saatu · Ajosuorite koostui kaupunki-, kantaerilaisia testituloksia, joiden avulla tie- ja moottoritieliikenteestä tehtyä polttoainevertailua on perusteltu. Tutkimus tehtiin 22. Seurasin myös ilman lämpötilamuutoksia saadakseni ne mahdollisimman vertailukelpoisiksi. Haluan korostaa, että kysymyksessä ei ole tieteellisesti toteutettu vertailu, vaan käytännön ajamiseen samalla ajoneuvolla, saman henkilön toimesta suunnilleen vastaavissa olosuhteissa tehty käyttökustannusvertailu. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mikäli viileän sään kilometrejä oli vähemmän, kävin ajamassa tilastokilometrit täyteen. Laitoin polttoainehinnat "samalle viivalle". Polttoainekustannukset: 6,12 snt / km Vanha E95 95E10 6,51 snt / km 6,601 snt / km 98E5 VTT:n tutkimuksen mukaan E10 ja 98-oktaanisen bensiinin kulutuksessa ei ole merkittävää eroa normaaliajossa. Ajosuoritteen rakenne: · Kaupunkiajoa n. maaliskuuta 15. Otan esimerkiksi Kawasakin, joka ilmoitti 20.12.2010 (http://www.e10bensiini.com/pienkoneet-ja-moottoripyorat/), että 95E10 ei sovellu Kawasaki-moottoripyöriin. · Testiajo suoritettiin normaalissa liikenteessä liikennesääntöjä noudattaen.
T
riä kohden · Tavoitteena ei ollut tehdä tieteellistä tutkimusta, vaan selvittää asiaa arkikäyttäjän kannalta. 16.03.2011 päivitetyn tiedotteen mukaan kyseinen polttoaine käy huomattavaan osaan 2000-luvulla valmistettuihin pyöriin. 500 km ja kantatiellä ajoa n. 6,5 % joka johtuu muista polttoaineen hintaan vaikuttavista tekijöistä. Viime vuoteen nähden polttoainekustannukset ovat nousseet n. 500 km. Moottoripyörissä valmistajat listasivat 95E10 käyttöön sopivia malleja hyvin varovasti. Polttoainekustannusten osuus on kaikista moottoripyöräilyn kustannuksista 6 14 % pyörätyypistä ja ajosuoritteen määrästä riippuen. Merkkikohtainen soveltuvuus pitää tarkistaa maahantuojalta. 3,2 % E10-bensiinin eduksi. huhtikuuta välisenä aikana. Itse käytän 95E10:ä, koska se sopii pyörääni, enkä havainnut käytössä mitään eroa toiseen vaihtoehtoon verrattuna. Julkisuudessa on ollut runsaasti väitteitä, että E10-bensiiniä kuluisi huomattavasti enemmän kuin sen edeltäjää 95E-bensiiniä tai nyt markkinoilla olevaa 98-laatua. Kyllästyin eri instituutioiden tekemiin testituloksiin, joten päätin tehdä oman käytännönläheisen kustannusvertailun. Eräät tutkimukset todensivat jopa 4 % kulutuseroa ajoneuvojen kohdalla. Nopeudet olivat minulle tyypillisiä, maltillista ajotapaa noudattavia nopeuksia Otin vertailuun mukaan myös vanhan E95-polttoaineen kustannukset (oma tilasto) ajettua kilometriä kohden. Westy alias Tapsa Vesterinen
Lähteet: Tilastokeskus, Autoliitto, VTT, Polttoaine.net, MTV 3 uutisaineistot, E10 bensiini.com, Moottoripyörien maahantuojien sivut, omat eri julkaisuissa olleet artikkelit.
VTT:n tutkimustulokset
polttoainekuluissa ei ole isoja eroja
· 95E10-polttoainetta kuluu 4 % enemmän kuin 98E5 ! · 98E5 myynti räjähtänyt, ellei kulutustottumukset muutu, joudutaan 98E:n hintaa nostamaan! · Saksalaiset autoilijat vieroksuvat 95E10 bensiiniä! · Kylmäasemat luopuvat osittain 95E10 myynnistä, koska 98 kulutus yllätti kauppiaat! · Kuluttajakäyttäytyminen uhkaa Suomen ilmastopäästötavoitteita! · VTT tutki: E10-bensiiniä on turha vieroksua! Tässä eräitä lehtiotsikoita, joilla on · Molemmilla polttoaineilla tehtyyn hämmennetty suomalaista bensiini- ajoon sisältyi myös viileämpiä kevätpäiviä. Polttoainekuluissa ero on n. Oma kokemus: Moottoripyörällä normaaliajossa ei ole havaittavaa eroa polttoaineen kulutuksessa. Samalla varmistin, että ajetut suoritteet olivat keskenään (rakenteellisesti) samankaltaisia. 98-bensiiniä kului samalla matkalla 10,23 litraa (16,47 snt/ km). VTT:n mittaustulosten mukaan E10-bensiiniä kului tutkituissa autoissa keskimäärin 10,30 litraa (15,96 snt/km) sadalla kilometrillä. Edellä mainitun sivuston mukaan (07.06.2011) Kawasaki-moottoripyöriin ei sovellu 95E10-bensiini. Halusimme tämän tutkimuksen avulla tuoda esiin oikean tavan verrata polttoainekulutuksia. Esimerkiksi vakuutusten kustannukset lähtöbonuksin on ajosuoritteesta ja pyörätyypistä riippuen 9 42 snt / km. vai
toaineen hinnassa tapahtuneet muutokset, joten sain kustannuksen vertailukelpoiseksi. keskustelua. Testauksen tarkoituksena ei ollut saada aikaan tieteellisesti samoja olosuhteita, vaan selvittää asiaa käytännön kokeella laskien polttoainekustannukset ajettua kilometriä kohden. 1,3 %. 500 km. Bensalaatujen kulutusta polttoaineiden käytöstä on ajettua kilometseurattiin 3000 km testissä.
ammikuussa käyttöön otetussa 95E10 ja 98E5-bensiinilaatujen käytössä havaittiin isoja eroja. Kustannusseurannan tausta: · Moottoripyöränä BMW F 800 GS · Talviseisonnan jälkeen pyörällä oli ajettu reilut kaksi tankillista, jolloin vanha polttoaine on täysin käytetty säiliöstä. Tällä toimenpiteellä poistin eri asemilta, eri hinnoin ja eri aikoina tehtyjen tankkausten hintaerot. Laboratorio-olosuhteissa voimme eliminoida muut tekijät, toteaa VTT:n erikoistutkija Juhani Laurikko tiedotteessa. Ajetun suoritteen tankkaukset ja tietyypin kilometrit laitoin taulukkoon, jolloin pääsin laskemaan keskimääräisen kulutuksen ajettua sataa kilometriä kohden. Kulutuksen muutosta vanhaan E95-bensiiniin en havainnut. Polttoainekustannukset korjasin vastaavan ajankohdan polttoaineiden keskilitrahinnan mukaisiksi. Ajoin pyörälläni sekalaista ajoa 1500 km 98E5-bensalla ja sitten saman kilometrimäärän 95E10-bensalla. Polttoainekustannusten ero oli n. Isomman säästön moottoripyöräilyn kustannuksissa saa vaikkapa vakuutusyhtiöitä kilpailuttamalla kuin polttoainevalintaa pohtimalla. Käytätkö 95E10 vai 98E5-bensiiniä on makuasia. Moottoritiellä ajoa n. Kulutuksen tarkka mittaus ei ole ihan yksinkertaista, koska kulutukseen vaikuttavat muutkin asiat kuin polttoaine. Käyttökustannusten seurannan Jos 95E10 soveltuu moottoripyörääsi miten se vaikuttaa polttoainekus- tavoite: · Selvittää, mitkä kustannuserot eri tannuksiin. VTT toteutti tutkimuksen kuudella eri merkkisellä käytetyllä henkilöautolla laboratorio-olosuhteissa. Huomioin polt-
18
Perusajatus on muotoilultaan ns. Kypärä on helppo pukea, se istuu jo vakioposkipaloilla moitteetta. H O NDAB IK ES.F I
*) Kokonaishinta sisältää myyntihinnan ja autoveron. Yksi ominaisuus X3:sessa on lisäksi onnettomuuksien varalta: poskipalojen pikairrotus oransseista lapuista vetämällä, jolloin kypärän poisto tapahtuu entistä helpommin.
UNE LM AT ON TA R K OIT E T T U T O T E U TE T TAV I K S I .
CBR250R ABS Honda-takuu 4 vuotta.
Hinta: 6.790,00 (*
CBR600F ABS Hinta: 12.999,00 (* Honda-takuu 4 vuotta.
WWW. Kypärä vastaa hiljaisuudeltaan integraaleja, vaikka mitään mittauksia en luonnollisesti pystynyt pelkillä korvilla suorittamaan. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että kyseessä on paras keksintö, jota olen päässäni pitänyt. Arain kehittämä ratkaisu tähän ongelmaan on helposti muunneltava X3-malli, joka palvelee monenlaista herraa ja rouvaa. Parhaassa tapauksessa voit pärjätä yhdellä kypärällä, vaikka harrastaisit jäärataa, crossia, enduroa, sekä maantieajoa eri muodoissaan. Lämpimässä säässä tuuletusta luonnollisesti sai olla, eikä kuuppa missään vaiheessa tuntunut epämiellyttävän kuumalta. Osa tyytyy iäkkääseen vaatimattomaan yleispottaan, joka sopisi ehkä parhaiten veneen äyskäriksi, eikä päätä suojaamaan. crossikypärän ja integraalin välimaastoon sijoittuva systeemi, jossa lipan lisäksi on tiukasti sulkeutuva pinlock-visiiri ja offroad-malleja mukaileva pitempi ja muotoillumpi leukaosa. Ennen kaikkea se on äärettömän mukava, sekä paikoillaan seistessä että ajossa. Visiirin alareunaan ilmestyi näillä keinoin hieman huurua, mutta nenäilmanohjaimella ja kypärähupulla olisi tämä pikkuongelma todennäköisesti ratkennut. Huurtumattoman tuplavisiirin poistolla kypärästä syntyy irtolasien kanssa käytettävä
maastomalli. Visiirimekanismi toimii äärettömän napakasti, viimeinen napsaus sulkee pleksin täysin tiiviisti vasten kumireunusta, jolloin ainoat virtaukset tulevat monipuolisista venttiiliaukoista, joita luonnollisesti pystyy säätelemään haluamillaan tavoilla. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut, enintään 600 euroa.. M
Monikäyttöpotta Arai TOUR-X3
Juha Suurinkeroinen
oni moottoripyöräilyä harrastava henkilö ajaa erilaisissa olosuhteissa, tai käyttää monenlaisia eri laitteita, jotka kaikki edellyttävät kypärän käyttöä. Kylmällä suljin venttiilit ja vedin leukaosan etureunasta tulevaa sormilla säädettävää "spoileria" ala-asentoon, jolloin ilmavirtaus leuan alle ja kaulalle väheni, näin pärjäsin lyhyehkön tankkausreissun ilman aivojen jäätymistä ja henkisiä traumoja. Lipan voi poistaa kokonaan, jolloin malli muistuttaa kovasti tavanomaista umpikypärää ja palvelee mainiosti katukäytössä ja matka-ajossa. Ajoin Arai päässä ainoastaan lipan kanssa ja kuvittelin siitä aiheutuvan kamalan nosteen nopeuden kasvaessa, mutta katin kontit, ilmavirta kulkee lipan ja kypärän välisestä raosta niin sujuvasti, että lipan poisto
Poskipalojen pikairrotus helpottaa kypärän riisumista onnettomuustilanteessa.
maantienopeuksissa on useimmiten aivan tarpeetonta, jollei halua kikkailla ulkonäöllä. Sisäkalut Araissa ovat purettavat sekä pestävät, joten maastokäytön jälkeen kypärästä saa jälleen uuden veroisen. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että myös kypäriä tulisi olla joka lähtöön. Lisäksi X3 palvelee hienosti myös moottorikelkkailijoita sekä mönkkärikuskeja.
YLITTI ODOTUKSET Suhtauduin kypärään kovin odotuksin, enkä joutunut pettymään. Käytin jo 80-luvulla kilpaendurossa ruotsalaista Flip-Up-keksintöä, jossa ajolasit oli yhdistetty kypärän lippaan ja ne pystyi tarvittaessa yhdellä sormella nostamaan lipan alle syrjään. Ajoin samalla viikolla kaksissa tyystin erilaisissa olosuhteissa, ensimmäisellä kerralla oli yli parikymmentä lämmintä ja toisella viisi pakkasta. Toinen hankkii pahimmillaan jopa viisi erityyppistä kypärämallia, jotta joka hommaan olisi sopiva väline
Äänenvoimakkuutta oli riittävästi kovemmassakin vauhdissa, vaikka molemmilla oli korvatulpat käytössä. Ilman ohjeita tämän laitteen kanssa ei selviä, se on niin täynnä ominaisuuksia. Paritin siis ensin Nokian E7:n ja Zumon, sitten Senan ja Zumon. Myyntipakkauksen sisällön tutkiminen vähän lievensi epäuskoa, mutta vain vähän. Jokohan nyt olisi aika repiä johdot kypäristä ja siirtyä langattomaan viestintään myös pyörän päällä?
kuulokkeet ovat, tulee kiinteästi kypärään ja itse keskusyksikkö kiinnitetään siihen pikakiinnityksellä. Jos paritan puhelimen suoraan Senaan, navigaattorin näyttö ei ymmärrä puhelimesta mitään. Langaton yhteys tuntui hienolta. Ensimmäinen ajatus oli lievä epäusko. Jos kiinnitys onnistuu kypärän kuoren sisäpuolelle tulevalla, ruuvikiinnitteisellä vastalevyllä, työ on nopeasti tehty. Mukana kulkeva akku on tietenkin pitänyt olla pieni ja kevyt, kukapa haluaisi kilon möykkyä kypärässään kantaa. musiikkisoittimeen ja käyttöohjeet. Kokemus oli pelkästään positiivinen. Vähän tulitikkuaskia isompi laiteko tarjoaisi käyttökelpoisen kommunikointimahdollisuuden pyörän päällä. Puhelimen tiedot näkyivät heti navigaattorin näytöllä, yhteystietoja myöten. Sena SMH10 kypäräpuhelin käytössä, joko on aika unohtaa johdot?
Jouko Kuningas
Sena on yksinkertainen kokonaisuus. Yksi iso ongelma on ollut virran saanti ja sen käyttö. Alkuperäisen monikielisen käyttöohjeen lisäksi löytyy myös suomalainen, tiivistetty käännösversio. Vanha sääntö mikrofonin parhaasta sijainnista
20. Se onnistuu helposti hanska kädessäkin, sillä ohjauspainikkeita on vain kaksi, pieni painonappi ja suuri (jos nyt tämän kokoisessa laitteessa mikään voi olla suurta) pyöritettävä, sekä painettava rulla. Tankkauksen aikana sain kassajonossa seisoessani pyörän luona odottavalta matkustajalta tilauksen ostaa pientä tarpeellista matkaevästä. Vähänkin sivussa olevat kuulokkeet heikentävät kuuluvuutta selvästi. suuteluetäisyydellä ja suoraan suun edessä. bluetooth-laitteita, mutta kovin vaatimattomilta ne ovat ominaisuuksiltaan tuntuneet. Laitteen pohjalevy, jonka kiinteitä osia puomimikrofoni ja kuulokkeet ovat, kiinnitetään pyörään, keskusyksikkö napsautetaan paikoilleen tukevan tuntuisesti ja laite on valmis käyttöön.
pitää edelleen paikkansa. Kysymyksiä herää siinä vaiheessa, kun halutaan yhdistää monta laitetta toimimaan Senan kautta. Kun kypärään asennus on valmis, on aika syventyä laitteen käyttöön. Jos paritan puhelimen navigaattoriin ja sen jälkeen navigaattorin Senaan, voin ohjata puhelinta navigaattorin näytöltä. Ensimmäisellä koeajolla mukana oli matkustaja ja navigaattori. Selväksi on tullut, että kelvollinen puhelinjärjestelmä vaatii johdot kypärien välille. Siinä ei ole yhtään avattavaa liitintä, ei ulkopuolisia sähkökytkentöjä. Asennuksessa pitää huomioida, ettei mikrofoni tule väärä puoli suuta vasten, tämän voi varmistaa pienestä merkistä mikrofonissa. Toiminnot ovat selkeitä, ne oppii hallitsemaan helposti ilman tekniikan alan korkeakouluopintojakin. Valmistajan nettisivuilta löytyy mallikuvia useista kypäristä, ne helpottavat oikean kiinnityspaikan etsimisessä. Pakkauksesta löytyy kaikki, mitä voi kuvitella laitteen kanssa tarvittavan. Tämän vuoksi laitetehot on pitänyt rajoittaa niin pieneksi, että se on tiennyt ongelmia kuuluvuudessa ja äänen voimattomuudessa. Laiteparien muodostaminen on kerrottu selkeästi ohjekirjassa, myös suomenkielisessä versiossa. Sen pitää olla ns. Sillä aikaa, kun akut latautuvat ensimmäisen kerran verkkovirtalaturilla, voi alkaa syventyä kiinnittämään laitetta kypärään. Itse laiteyksikön lisäksi mukana tulee asennusosat erilaisiin kypärämalleihin, verkkovirta- ja tupakansytytinlaturit, välijohdot esim. Toki olen kokeillut myös tehdasasenteisia langattomia, ns. Mikrofonin puomi on helposti taipuvaa mallia ja sitä pitäisi oikoa usein, jos se olisi kypärän kiinteässä osassa. Ensin tietysti paritetaan kuljettajan ja matkustajan laitteet keskenään. Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa, joko liimaus tai ruuvikiinnitys. Käytössäni on Zumo 660-navigaattori, joka toimii samalla myös puhelimen ohjaimena. Itse sijoitin laitteen BMW:n avattavaan kypärään ohjeiden vastaisesti leukaosaan. Laitteen hallinta sujui helposti hetken totuttelun jälkeen. Selvää kuitenkin on, että kehitys kehittyy. Tällä rullalla on monta tehtävää, äänenvoimakkuuden säätö, intercom-yhteyden aloitus tai lopetus, musiikkisoittimen ohjaus, ym. Avattavan kypärän kohdalla kiinnitys ei ole aivan yhtä helppo. Kuuluvuus oli yllättävän hyvä, navigaattorin opastusäänet kuuluivat selkeinä ja puheyhteys matkustajan kanssa oli moitteeton. Kaupungin ruuhkassa ravintolaa etsiessämme kävelimme matkustajan kanssa kaukana toisistamme neuvotellen samalla sopivasta
ain kokeiltavaksi Senan Bluetooth Headset & Intercom-laiteparin. Asennettava pohjalevy, jossa mikrofoni ja
S
Vuosikymmenten aikana olen kokeillut ja käyttänyt lukuisia erilaisia kypäräpuhelimia, joita nykyisessä kansainvälistyvissä maailmassa intercomeiksi kutsutaan. Kun se on avattavassa leukaosassa, tätä ongelmaa ei ole. Kuulokkeiden kiinnityksessä kannattaa olla huolellinen ja sijoittaa ne tarkalleen korvan kohdalle
Kun Senaan yhdistetään navigaattori, se toimii hienosti. Saattaa olla, että joku yhteys ei toimikaan kunnolla. Iso monta toimintoa sisältävä säätöpyörä toimii hyvin. Äänenlaadussa tosin parhaat langalliset intercomit vievät vielä voiton, mutta miten tärkeä ominaisuus se on, kun kypärämelua on joka tapauksessa niin paljon, että se äänen laatu tuppaa peittymään taustameluun. Tähän asti kaikki siis pääasiassa positiivista. paikasta. Joko se melkein täydellinen intercom on löytynyt. Vaikka lataaminen onkin helppoa ja onnistuu ajon aikanakin, on pitkä latausväli mukava käytössä. Kun väliin osuu iso este, rekka maantiellä tai kerrostalo kaupungissa, yhteys alkaa pätkimään. On varmaa, että muutoksia ja parannuksia tullaan näkemään melko nopeassa tahdissa. Virtaa Senassa riittää yllättävän pitkälle. Langattomasta puheyhteydestä on hyötyä monessa paikassa, kunhan laitteita vain oppii kunnolla hyödyntämään. Valmistaja lupaa yhteyden toimivan jopa 900 m välimatkalla. Sitä painamalla ja pyörittämällä hoidetaan Intercom-yhteyden aloitus ja lopetus, äänenvoimakkuuden säätö, puhelujen ohjaus ja paritukseen liittyvät komennot.
kuunnella musiikkia navigaattorin kautta, saattaa joku yhteys lakata kokonaan toimimasta. Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että Senaan saa vaihtoakkuja, joten talviseisokin aikana kuollut akku ei tee laitteesta käyttökelvotonta. Mutta jos navigaattoriin on yhdistetty vielä puhelin, kokonaisuus ei enää olekaan idioottivarma. Kun lisäksi yritetään vaikkapa
Sena on helppo asentaa tavalliseen umpikypärään. Karkeasti ottaen voi sanoa, että yhteys toimii niin pitkälle, kuin toiseen laitteeseen on näköyhteys. Opastusääni tuli ulos vain puhelimen omasta kaiuttimesta, eikä se taskunpohjalta korviin asti kuulu. Kyse on siis siitä, miten hyvin eri valmistajien eri aikaan valmistamat bluetooth-laitteet pystyvät toimimaan keskenään. Päivitykset korjaavat tilannetta ja aina voi miettiä, voisiko puhelimen parittaa suoraan Senaan. Monessa uudessa kännykkämallissa on kohtuullisen hyvin toimiva navigointiohjelma. Suora linkki valmistajan tekniseen neuvontaan, josta luvataan vastaus 24 tunnin sisällä (www.senab luetooth.com/support/contact_support/ contact_support.php).
Teknisiä tietoja:
- Puheaika 12 tuntia, valmiustilassa 10 päivää - Akun latausaika 2,5 tuntia - Toimintaetäisyys 900 m avoimessa maastossa - Mitat keskusyksikkö 84,1mm x 56,5mm x 38,6mm - Paino keskusyksikkö 60g - Bluetooth v2.1
21. Jos matkassa on useampia pyöriä, yhteydenpito onnistuu myös pyörien välillä. Sena on mahdollista parittaa kolmen muun vastaavan laitteen kanssa. Kokeilujen perusteella ainakaan Nokian kännykät eivät yhteistyöhön suostuneet. Kun esteet poistuvat, tai välimatka lyhenee, yhteys palaa taas ilman toimenpiteitä. Vaikka eri valmistajien laitteiden pitäisi olla saman standardin mukaisia, ne eivät aina osaa "keskustella" keskenään. Senan kahden yksikön hinta on 398,50 euroa. Täyttä päivää ei tullut musiikkia kuunneltua, mutta muussa käytössä virtaa riitti aina vähintään yhdeksi päiväksi. Sena on jo nyt niin hyvä, että perinteisten langallisten järjestelmien myyjien on parasta olla tarkkana, suuria varastoja ei hyllyssä kannata pitää, edessä saattaa pian olla samanlainen haaste kuin jääkaappien myymisessä eskimoille. Langattomat kypäräpuhelinjärjestelmät ovat vielä kehityskaarensa alkupäässä. Käytännön kokeissa aivan näin kaukaa ei viestitys onnistunut. Päivällä ajetaan ja käytetään Senaa huoletta, öisin levätään ja annetaan laitteen ladata taas akkunsa täyteen. Senan maahantuoja on RXTX-tuote (www.rxtx-tuote.fi). Valitettavasti ei. Itse asensin keskusyksikön avattavaan leukaosaan. Kun Sena toimii näinkin hyvin, tulee mieleen, että eikö navigoinnin voisi hoitaa helposti kännykän avulla. Avattavat ovat vähän ongelmallisempia. Jos sen opastusäänet saisi kuulumaan Senan kautta, eikö se riittäisi opastamaan perille kohteeseen. Näihin ongelmiin ei ole yksin Sena syyllinen, vaan selitys löytyy bluetoothjärjestelmästä. Senan kunniaksi on sanottava, että niin kauan kun siihen yhdistetään muita laitteita yksitellen, esimerkiksi toinen samanlainen Sena, puhelin tai navigaattori, se toimii hienosti ja täyttää ainakin minun odotukseni. Vaikuttaa siltä, että usein syy ongelmiin löytyy Garminin Zumosta, jonka pitäisi toimia linkkinä eri laitteiden välillä, eli muodostaa perättäisiä bluetooth-yhteyksiä. Jos on tarkoitus kytkeä Senaan useampi jo olemassa oleva laite, kannattaa kysyä, josko maahantuojalla tai valmistajalla olisi tietoa niiden toimivuudesta, tai mahdollisista ongelmista. Hyvissä olosuhteissa tuo 900 m saattaa olla mahdollinen, mutta aika usein sillä etäisyydellä on jos jonkinlaisia esteitä. Näin melko taipuisan varren päässä oleva mikrofoni kääntyy leukaosan mukana ylös, eikä osu kasvoihin kypärää päähän laitettaessa tai pois otettaessa.
Senassa on vain kaksi ulkoista käyttökytkintä, joiden käyttö on helppoa
Tässä olisi paikallaan kovamuovinen, jengoilla ja karhennuksella varustettu suoja, jota olisi mukava käsitellä. Kun liitokset ovat kiinni, pulloon pumpataan painetta noin 30 painalluksen verran. "Golfpalloilmiötä" en havainnut, mutta kun liekki alkoi uhkaavasti pienetä, väänsin hanaa raolleen. Bensa paloi mainiosti, kuten myös
Kuuma liekki
päältä. Tärpätillä testaillessani tein mokan. Myyntiesitteen mukaan polttoaineeksi käy öljypohjaiset polttonesteet ja tavallinen retkikaasu.
Polttimen mukana ei tule suomenkielistä käyttöohjetta, mikä on hankalaa ja osin vaarallistakin. Koska polttoaineiden laatu vaihtelee, ohjevihkonenkin tyytyi melko ylimalkaiseen ohjeistukseen: Avaa hanaa hieman ja valuta polttoainetta sen verran, että polttimen pohjalla oleva huokoinen materiaali kostuu. Mielestäni suljin pullon riittävän hyvin, mutta niinpä vain painetta pumpatessani sihinää alkoi kuulua pullon ja pumppukappaleen välistä. Vaude Oy tuo maahan saksalaista Edelrid Hexon monipolttoainekeitintä. Samantyylinen suoja olisi asiaa myös polttimen letkun liitoksen suojaksi. Loppuiko kaasu vai sippasiko sinoli?
Visa Vilkuna
Motoristeille on ollut tarjolla monenlaista retkikeitintä. Sulje hana ja sytytä poltin. Tämän jälkeen pullo suljetaan suulle kierrettävällä pumppukappaleella. Valtaosalle kaasu- ja tenukeittimet lienevät tuttuja. Varo liekkejä, sillä ne voivat nousta jopa puolen metrin korkeuteen. Loppu on kiinni kokin kekseliäisyydestä ja ammattitaidosta.
Pieni tehopoltin kaikelle öljypohjaiselle polttoaineelle sekä kaasulle. Tilanteeseen on kuitenkin ratkaisuja. Englannin ja saksankielisiä ohjeita lueskelemalla selvisi kuitenkin polttimen toiminta noin pääpiirteissään. Kun pumppukappale on pullossa, siihen kierretään seuraavaksi polttimen letku paikoilleen. Tämä painemäärä tosiaankin riittää pitämään painetta yllä. Monipolttoainekeittimistä on kuulunut juttuja, mutta kovin yleisiä ne eivät kuitenkaan ole. Pienellä lisäkiristyksellä sihinä lakkasi ja käteni alkoivat haista tärpätille.
22. Paineen kasvun huomaa helposti 25 painalluksen jälkeen. Nestemäisiä polttoaineita käsiteltäessä letku olisi hyvä saada tukkoon ettei se valuttaisi polttoainetta ympäristöönsä käytön jälkeen eikä kostea liitospää sieppaisi roskia itseensä. Nyt on vuorossa jännittävin hetki eli polttimen sytytys. Liekki oli lähes näkymätön, mutta erittäin kuuma. Kun liekki on golfpallon kokoinen, avaa hana uudelleen. Bensiinin kanssa puuhailtaessa olisi hyvä olla tarkat äidinkieliset ohjeet, jotta vältyttäisiin vahingoilta. Öljypohjaista polttoainetta kaadetaan pulloon korkeintaan maksimiviivaan asti eli 0,4 litran pulloon saa laittaa korkeintaan 0,33 litraa. Tein työtä neuvottua ja niinhän siihen loimahti melkoisen iso liekki. Pääosin keittimet ajavat asiansa eli niillä saa sopan kuumaksi ja aamukahvin aikaiseksi. Painon ja polttoainehuollon kanssa sen sijaan tulee joskus ongelmia. Kohtuullisen kovalla suhinalla bensa suihkusi, kaasuuntui ja paloi. Kaasupullojen kierteet eivät sovi keittimeen ja sopivaa polttoainetta ei tunnu löytyvän mistään. Pumpussa olevan polttimen liitoksen punainen suoja on nätti ja asiallinen, mutta liukkaana ja tiiviinä sitä on melko hankala saada pois kierteiden
Ei kun testaamaan
Kaikki mitä tarvitaan motoristin gourmet aterian tekoon
Pehmeällä alustalla, kuten nurmikolla kokkailtaessa on hyvä varmistua siitä, ettei poltin pääse painumaan ja kallistumaan alustallaan. Juhannuksen seudun noin 20 asteen lämpötilassa ja vienossa tuulessa keittelin puolen pullon eli alle 0,2 litran bensatankkauksella noin viisi litraa hanakylmää vettä kiehuvaksi. Kaavamaisesti laskien yhdellä pullollisella bensaa kiehauttaa näin ollen yli kymmenen litraa vettä. Dieselöljyn kanssa poltin tohahteli ja nokesi kattilaa, mutta keitokset kumminkin kiehuivat. Kaiken kaikkiaan kokeilussa ollut poltin, pullo ja kattilasarja yllättivät positiivisesti. Valopetrolikin lähti palamaan kauniin kirkkaasti, mutta alkulämmityksen iso liekki nokesi hieman poltinta. Otin on tuttua "hiiappi"-mallia, eli se nipistetään kattilan reunaan ja nostettaessa leuat pitävät kahvan otteen napakasti kattilan reunassa. Polttoainepullosta tulee myös huomautettavaa, sillä pullon kyljessä olevat ohjetekstit ja maksimitäytön viiva kuluivat herkästi pois kyljelle valahtanutta polttoainetta pois pyyhittäessä. Polttimen ympärillä oli ohuesta alumiinista tehty tuulisuoja. Ja nälkäistä matkamiestä rauhoittaa tieto, että polttoainehuolto pelaa olitpa sitten Uukuniemellä tai Ulan Batorissa. Kattilasarjan mukana tulee yksi kansi ja otin. Ote tuntuu olevan joskus ikään kuin luiskahtamassa ja kahva katoaa kouraan. Polttoaineen kulutuksesta saa jonkinlaisen käsityksen seuraavasta "kintaskäden" arvioista. Tämä tohahdus ja ylimääräinen liekki saattavat hieman säikäyttää, mutta tuskin siitä vaaraa on. Vaudella on tarjolla myös Edelridin kaksiosainen Ardor Duo -kattilasarja, jolla pyöräyttää sopan useammallekin matkalaiselle. Pieni miinus kahvalle
Ykkösluokan keittiö Epätieteellistä järkeilyä
Kannen uran sisempi reuna nojaa pienen kattilan sisäreunaan ja kannen ulompi pokkaus asettuu ison kattilan ulkosyrjään. Voimakkaasti kärkeä kohden suippeneva kahva ei anna isokouraiselle miehelle kunnollista tuntumaa. Keittoaika lyhenee ja polttoainetta säästyy. Sytytyksessä kannattaa olla varovainen, sillä nestepolttoaineista retkikaasulle vaihdettaessa letkusta ruiskahtaa luonnollisesti hitunen polttonestettä ennen kuin kaasu lähtee palamaan. Kattilasarja noin 50 Poltin ja pumppupullo 120
23. Kansi on jämäkän oloinen ja siinä on kunnollinen ura, joka pitää sen paikoillaan, vaikka kannen välistä ylimääräistä höyryä karkaisikin. Maksimiin täytettynä pullossa on noin 0,3 litraa polttoainetta. on vain hieman yli kilon painoinen, mikä on erinomainen saavutus. Samanlaista olisi toivonut myös polttimen letkun päähän. Testissä ollut Edelridin "kenttäkeittiö" on erittäin kevyt. Poltin painaa 220 grammaa, polttoainepullo pumppuineen noin 200 grammaa, kattilasarja 560 grammaa sekä työkalut ja suojapussit muutama kymmenen grammaa päälle. Sama ongelma on dieselin ja bensan välillä polttoainetta vaihdettaessa. Alumiininen tuulisuoja osoittautui erittäin toimivaksi. tulee sen muotoilusta. Kun kattila on kiinni kahvassa, tilanne paranee kahvan puolikkaiden jäädessä kauemmaksi toisistaan. Polttimessa on kolme tukijalkaa, jota saa kätevästi käännetyksi sisään kuljetuksen ajaksi. Jalat ovat tukevan tuntuista teräslankaa eli isompikin kattila pysyy hyvin polttimen päällä. tärpätti. Kattilan kylkeen on painettu mitta-asteikko, mikä helpottaa nesteiden annostelemista. Koko komeus
Pullon liitoskierteille oli suojatuppi. Hienon oivalluksen ansiosta sama kansi istuu yhtä napakasti niin pienen kuin isonkin kattilan päällä. Reilusti alle 200 eurolla saa kevyen, tehokkaan ja jokaisen motoristin matkaan mahtuvan keittiön. Kokeilin kaiken varalta poltinta myös valmistajan ja maahantuojan kieltämällä alkoholipohjaisella Sinolilla, mutta sillä poltin ei tosiaankaan suostunut toimimaan. Kaikkea ne sakemannit keksii. Vaaksan korkuinen pelti on helppo taivutella suojaksi ja taas takaisin kasaan.
Kattilan kahvan muotoilu oli märkään ja isoon kouraan hieman liian virtaviivainen. Kun lopetin keittelemisen, niin pullon pohjalla oli vielä sentin verran bensaa jäljellä. 1,6 ja 2,1 -litraiset rosterikattilat on päällystetty teflonin tyylisellä Non Stick -pinnoitteella, mikä helpottaa tiskaushommia
Mitähän he lienevät ajatelleet näitä maisemia katsellessaan. Maamme vanhimmat tiet ovat olleet Turusta Hämeenlinnaan kulkenut Hämeen härkätie sekä Viipurin ja Turun kaupungit yhdistänyt Suuri rantatie, joilla molemmilla on liikennöity ilmeisesti jo ennen keskiaikaa. Toinen, paljon vanhempi, esimerkki on Tavastkengän kylä, joka nimestään huolimatta ei sijaitse Hämeessä, vaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajamailla. Huomio kiinnittyy usein tienvarren ilmiöihin ja tietysti myös itse tiehen!
ie itsessään on kiehtova asia. Jos haluaa kuunnella reittinsä taukopaikoilla historian havinaa, löytää sitä helpoiten museoteiltä. Ajatus lentää ja ympäristö tarjoaa mielelle virikkeitä. Joskus tien tai tienvarren nimistö saattaa viitata sen historiaan. Molemmat löytyvät myös. On sykähdyttävää ajatella varhaisempia kulkijoita kymmenien, satojen ja joillain väylillä jopa tuhannen vuoden takaa. Ilmiöitä matkan varrelta, osa 5.
Museo- ja matkailutiet
teksti & kuvat: Pauli Ylikoski
T
24
Moottoripyöräilijä on sisällä maisemassa, eikä pelkästään katsele sitä. Kirjallisuuden puolella ei liene teosta, jossa olisi koottu yhteen museoteiden taustoja, mutta yksittäisistä teistä toki on kirjoitettu paljonkin. Tiehallinnon sivustolta löytyy luettelo museokohteista, tiivistetysti niiden historiaa sekä ladattava PDF-esite. Melkoinen siivu maamme teiden kirjoitettua historiaa löytyy etsimällä netistä otsikolla "Tiemuseon julkaisut". Luettelo niistä on internetissä osoitteessa tiehallinto.fi, josta alasivulle > tietoa tienkäyttäjille > tietoa matkan suunnitteluun > matkailuvinkkejä tien päälle. Virallisen museotiestatuksen omaavat väylät ovat Tiehallinnon valikoimia kohteita, joilla on
valtakunnallista historiallista merkitystä, ja joilla tien linjaus ja ympäristö ovat säilyneet hyvin. Tästä on kuljettu turkisten toivossa koilliseen ja toivon mukaan tyytyväisinä kotia kohti palattu. Museoteitä on maassamme tällä hetkellä reilut 20. Etenkin pienemmillä teillä tien linjaus on saattanut pysyä samana jo hyvin pitkään. Kylän halki kulkeva tie on ollut keskiajalla hämäläisten käyttämä reitti metsästysmaille. Kylän nimi tulee muinaisruotsin sanoista "tavast" (Häme) ja "gänge" (käytävä, kulkutie). Allekirjoittaneen kotiseudun mutkaisista suosikkireiteistä olkoon esimerkkeinä vaikkapa Makkaratie, joka on saanut nimensä siitä, että se tehtiin 1930-luvun alun lamassa hätäaputöinä, ja palkka maksettiin ruokana
. . Moottoripyörällä tapahtuva telosta, ja molemmista on olemassa hyvin historiaan tutustuminen vaatii siis erityistä tarkkuutta ajamiseen. Aikoinaan tiet rakennettiin maaston muotojen mukaan talolta talolle. . kuninkaantie.net Postitie. Tarjonta on laajaa etukäteissuunnittelu kannattaa! Kiinnostaisivatko Suomen korkein putous tai vaikkapa kalastaminen maamme kuuluisimmassa taimenkoskessa (Sininen tie). . . . . sininentie.fi Hämeen härkätie. välistä. travel.fi/ saaristomeri Kuninkaantie . . . postitie.fi
Saviselän museotietä lähellä Suomen maantieteellistä keskipistettä. Nykyään "vapaa-ajan viettoon liittyvät kohteet" merkitään kaikki ruskeapohjaisilla kylteillä. . . . . . Lisäksi museotiet ovat usein varhaisimmasta maamme kulkureittejä koskevasta vuonna 1555 laaditusta luet- sorapintaisia. . taikayontie.fi Saariston rengastie . viakarelia.fi (Runon ja rajan tie sekä Karjalan kirkkotie) Sininen tie . harkatie.net Taikayön tie . . Entäpä tunnelmalliset satoja vuosia vanhat tsasounat (Karjalan kirkkotie), erilaiset ruukkialueet ja linnoitukset (Kuninkaantie) tai Väinö Linnan Pohjantähti-trilogian maisemat (Taikayöntie)?
25. . . Tiet on muinoin rakennettu jonka varrelta Inkoosta löytyy Fagervikin talolta talolle, joten monin paikoin museo- museotie, joka on osa Suurta rantatietä. . . . . Matkailutiet puolestaan rakentuvat nähtävyyksien ja palveluiden varaan. Jäämerentietä, jota pitkin kulki maamme Tosin usein museo- ja matkailutiet ovat tavarahuolto talvi- ja jatkosotien välissä saman kokonaisuuden osia, sillä monilla Liinahamarin ollessa ainoa käytettävissä matkailureiteillä ammennetaan asiaa histooleva satama. . . . NivajokiAlaMuseoteitä ei pidä sekoittaa erilaisten jalve-etappi on aikoinaan tärkeän Tenon teemojen ympärille syntyneisiin matkailukauppareitin Alaköngäs-kosken kiertotie, teihin. . Museoiduilla teillä pyritään säilöjoka liitettiin tieverkkoon 1928. Esimerkiksi Turusta Hämeenlinnaan Museotiet kuuluvat normaalin tiehoi- kulkevalla Hämeen härkätieksi nimetyllä don piiriin, mutta voivat olemukseltaan matkailutiellä on museoituja osia Härkäpoiketa paljonkin tavallisesta maantiestä. Saviselän museotiehen liitetty sanonta "pisimmällä suoralla on kuus mutkaa" kuvaa hyvin monia muitakin museoteitä. . . tien alkuperäisestä linjauksesta Liedossa Näkemäalueet saattavat olla niukkoja: ja Rengossa. . . riasta. Pohjoisimmat museotiekohteet ovat NivajokiAlajalve-tie Utsjoella sekä Matkailutiet ovat oma lajinsa Magneettimäki Inarissa. säilyneitä museoituja osuuksia. . Matkailutien merkissä on puolestaan tien nimi sekä logo.
Tietoa internetistä
Museotiet tiehallinto.fi alasivut > tietoa tienkäyttäjille > tietoa matkan suunnitteluun > matkailuvinkkejä tien päälle Matkailutiet Via Karelia . . . Vallattu Komsomolets-tykkiveturi Raatteentien varrella. . . . Samanlainen tilanne on myös museoteillä ei mäennyppylöitä tasata eikä Kuninkaantieksi nimetyllä matkailutiellä, mutkia oiota. . teillä saatetaan mennä tuvan puiset 1930-luvun Vaikka museoteillä itse tie on nähtäMetalliset tolpat korvasivat ja navetan lopulta alkaen. . Museotielle opastetaan nähtävyys-merkillä, lisäkilvessä voi olla tien nimi. . . Magneet- mään menneisyyttä jälkipolville, matkaitimäki on puolestaan osa legendaarista luteillä puolestaan palvelemaan turisteja. . . . Raatteentie ei ole museotie pelkästään kuuluisien talvisodan taisteluiden takia, se on ollut aikoinaan myös tärkeä kauppareitti Vienaan.
vyys, löytyy useimpien varsilta lukuisia mielenkiintoisia kohteita: esimerkiksi taiteilijakoteja ja museoita kuten Tuusulan Rantatiellä Sibeliuksen Ainola ja Pekka Halosen Halosenniemi tai Raatteen portin museo Raatteentiellä. . . Ahtaasti aittojen välistä on kulkenut aikoinaan yksi valtakunnan tärkeimmistä väylistä: tässä oli nelostie 1930-lopulta aina vuoteen 1953 saakka. . . . . . . .
Matkaan on syytä lähteä tässä valinnassa jo varhain aamulla. Majoitusvaihtoehtoja löytyy Saariston
MONIPUOLINEN AHVENANMAA
26. KIERROS KOTIMAASSA
Meren lumoava tuoksu
Kalevi Kankaansyrjä
aariston rengastie on toiminnassa toukokuun puolestavälin aina syyskuun loppuun. Tuolloin on luvassa monia miellyttäviä matkailukokemuksia. kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kun haluaa ottaa kaiken irti Ahvenanmaan matkasta, on suositeltavaa edetä saarelta saarelle. Voi nauttia aidosta meritunnelmasta ilman
venettä ja samalla kurvailla ainutlaatuista luontoamme halkovilla hyväkuntoisilla kapeilla ja mutkaisilla saaristoteillä. Viime vuonna Saariston rengastien kiertäessäni lähdin liikkeelle juuri Lapusista kello 7.00 lähtevällä lautalla kohti Iniötä. Mukavat hyväkuntoiset mutkatiet tarjoavat ajonautintoja ja upea luonto hemmottelee moottoripyöräilijää kilometri kilometriltä niin rengastiellä kuin Ahvenanmaallakin. Moottoripyöräretki ainutlaatuiseen saaristoomme ja Ahvenanmaalle on kokemisen arvoinen. Päivässäkin kierto onnistuu, kun reitiltä pongaa vain itselle muutamia päävierailukohteita. Upeita maisemia ja mielenkiintoisia kohteita tarjoavaan Saariston rengastiehen tutustuu vuosittain noin 20 000 matkailijaa. Kun ollaan meren äärellä oma mausteensa etenemiselle saarelta saarelle tuovat lukuisten siltojen sekä pengerteiden lisäksi monet lossi- ja lauttayhteydet. Kiertosuunta on silloin hyvä aloittaa Kustavin Laupusten lauttarannasta kohti Iniötä. Pohjoisen lähtöpiste on satama Kustavin Vuosnainen ja sieltä edelleen saarille Brändö, Kumlinge ja Vårdö. Tuolloin vaihtoehtoja on kaksi: Pohjoinen ja Eteläinen reitti. Varatessa matkalle useamman päivän aikaa, voi molemmat kohteet yhdistää. Reittivaihtoehtoja on useita, näistä jokainen voi rakentaa itselleen mieleisen merenrantaseikkailun. Eteläinen reitti lähtee vastaavasti Korppoon satamasta Galtby. Keskikesän lomasesongin ruuhkat välttää parhaiten valitsemalla moottoripyöräretken ajankohdan keväälle tai syksymmälle. Voin sanoa, että saaristossa pääsee moottoripyörän satulassa lyömään ns. Itselleni on muodostunut tavaksi, että joka ajokausi suuntaan pyöräni jollakin tavoin meren äärelle. Kun saaristossa matkan varrella yöpyy, tietää se lauttamatkoissa alennusta. Lisää saaristomatkailusta internetistä (www.saaristo.org), puhelimitse 0400 117 123 sekä lauttayhteyksistä (www.fma.fi). Reitin koko 260 km matkalla on opastus hoidettu mallikkaasti, eli eksymisen vaaraa ei ole vaikka olisi matkalla ilman karttaa.
SAARISTON VALTTIKORTTI
S
Saaristotiet tarjoavat ajonautintoja.
Sopiva aika kiertää reitti ja tutustua mielenkiintoisiin nähtävyyksiin vie helposti 2-3 vuorokautta
Paketin tilasimme suoraan Adlon hotellista. Ahvenanmaalla on joitakin ns. Muut kohteemme itse Maarianhaminan kaupungin nähtävyyksien lisäksi olivat Lumparlandin puukirkko, Järsön niemi, Kungsön rannikkopatterin rauniot, Käringsundin (Eckerö) vanhan kalasataman metsästys- ja kalastusmuseo. Laivat kulkevat Ålandstrafikenin lipun alla. Jaska ei ollut aiemmin saarella ollut ja niinpä osakseni jäi toimia oppaana. Tällaista retkeä varten on olemassa räätälöity oma motoristipaketti. Pohjoisen reitti on itselleni tuttu, koska olen sitä käyttäen edennyt Ahvenanmaalle useita kertoja. must-kohteita, joissa kävimme ensimmäisenä. Ahvenanmaan retkelle valmistautuessa kannattaa tutustu sivuihin (www.visitaland.com). Nopein tapa matkustaa Ahvenanmaalle on suora laivayhteys Turusta tai Helsingistä. Suunnitelmissani on tosin kiertää Eteläinen Reitti: Korppoo, Kökar, Sottunga, Föglö ja seuraavaksi Ahvenanmaalle. Viime kesänä valitsin tällaisen kolmen päivän pakettimatkan vieraillessani Ahvenanmaalla poikani kanssa. Kastelholman linna on Ahvenanmaa yksi must-kohteista.
T UUDE NMYYJÄSI EE I-JÄLL PIOSSA AK AWAS A JA KUO K S PORIS
rengastien tapaan runsaasti niin telttailijoille, hotellitason yöpyjille kuin saaristomatkailun hengen mukaista Bed & Breakfast -majoitusta. Yhteisestä moottoripyörälomasta muodostui monin tavoin antoisa tapahtuma. Adlon oli meille mainio tukikohta, josta teimme päiväretkiä. SAARISTON RENGASTIE ON AVOINNA 15.5 - 30.9.
Z1000SX
1 T6im.it9sk9lu530 u t 0 +o u
1T2im.it7sk0lu830 u t 0 +o u
VN900 Custom
Z750
PORI
1T0im.it7sk7lu730 u t 0 +o u
KUOPIO
Oppipojankuja 2 70780 Kuopio www.kpjm.fi 27
Pyörä ja Mopo Oy
Hevosenkenkä 4 28430 Pori www.ppjm.fi. Katso: (www.alandhotels.fi). Hotelli sijaitsee aivan Sataman tuntumassa, kuuluisan Pommern museolaivan lähellä. Aukko sivistyksessä on sen sijaan Eteläinen reitti, jonka monipuolisesta annista en ole vielä päässyt nauttimaan. Voidakseen nauttia ainutlaatuisesta saaristomme maisemista on tuolloin hyvä valita aamupäivälaiva, joka lähtee Turusta. Aikataulut ja hinnat netistä (www.alandstrafiken.ax). Tämä on kätevin vaihtoehto eritoten silloin, kun käytössä on viikonloppuvapaa. Näistä voi mainita Bomarsundin linnoitus, Kastelholman linna, Eckerön postimuseo ja Geta-vuori. Myös mökkimajoitusta on tarjolla
Ulm on paikkana poikkeamisen arvoinen kenelle tahansa. Kaupungin halki virtaa Tonava, joka jakaa kaupungin kahteen osaan muodostaen samalla liittovaltion rajan. Tällöin nopeinta tietä etelään suuntaava ajaja oikaisee Deutsche Alpenstrassenille Kemptenistä jatkaen Lindenbergin viehättävään pikkukaupunkiin, ellei sitten halua käydä kääntymässä tien läntisessä alkupisteessä, Bodenseen kauniissa rantakaupunki Lindaussa. Alppiajeluille Allgäusta
Teksti: Jouni Jaakkola Kuvat: Heli Jaakkola
Saksan West-Allgäu Alppien pohjoisreunalla on ollut monelle vain yksi etappi matkalla Alpeille, vaikka paikkaa voi myös käyttää tukikohtana upeille päiväretkille. Viime kesän retkellämme pysähdyimme kuitenkin yöksi noin 100 kilometriä ennen näitä kohteita Ulmin kaupunkiin. Samalla muistelimme edellisen kesän yhteisiä ajeluja Euroopassa sekä aiempia retkiä, joita David teki Jounin kanssa Afrikan pölyisillä teillä asuessaan siviilipalvelusvuotenaan luonamme Gambiassa. Läntinen vanha kaupunki on BadenWürttenbergia, kun taas itäinen Neu-Ulm kuuluu Baijeriin. Kaupungissa opiskeleva saksalainen nuorimies David oli kutsunut "ottovanhempansa"
luokseen. Joella voi risteillä jopa aurinkovoimalla käyvällä lautalla ja samalla. Viimevuotisen kokeilumme jälkeen uskallamme suositella tätä, sillä kauniita maisemia ja kiinnostavia kohteita löytyy roppakaupalla jo heti legendaarisen Deutsche Alpenstrassen varresta.
28
L
autalla Suomesta Eurooppaan tullut motoristi pyrähtää pyörällään Alppien reunalle Allgäuhun hyvinkin päivässä. Jotkut Moto-Ykkösen lukijoista saattavat muistaakin noilta matkoilta kirjoitetut jutut
Sen keskusaukion viereen rakennettu levähdyspaikka on suosittu motoristien kokoontumispaikka. Tie päättyy Oberstdorfiin, mutta mäkiviikon kohteita bongaava voi palatessaan kääntyä Sonthofenissa itään kohti Oberjochia ja Itävallan rajaa. Tie nousee vuorille serpentiininä. Ympäröivällä maaseudulla on kotimeijereitä, joista saa alppien rinteillä laiduntaneiden lehmien maidosta tehtyä juustoa. Kun ajellaan Oberreutesta itään tietä numero 308, saavutaan vajaan 10 kilometrin jälkeen Oberstaufeniin. Mikäli matkabudjetti riittää 27 euron hintaiseen kaapelivaunulippuun, voi ottaa kyydin Nebelhornille 2224 metrin korkeuteen. Tie jatkuu Oberammergaun kautta Garmisch-Partenkircheniin, jonka jälkeen käännös etelään vie kohti Itävallan Seefeldiä ja Innsbruckia. Luminen alppimaisema on lumoavan kaunis. Oberstaufenista on noin 30 kilometriä Oberstdorfiin, joka on lähin Saksan-Itävallan mäkiviikon kohteista. Gasthaus Ochsen Sulzbergissa. Ja kuten paikallisiin juhliin kuuluu: kansanmusiikki soi, jodlaus raikaa ja olut virtaa. Kävelyn jälkeen ainakin tällainen vanhempi motoristi arvostaa entistäkin enemmän konevoimalla kulkemista. Eteen aukeavat maisemat ovat mahtavat, vaikka varsinaiset korkeat Alpit siintelevätkin kauempana lähimpien kukkuloiden takana. Kahvin hinnan tienaa tankkaamalla Itävallan puolella. Viime kesänä bensan litrahinta oli siellä 1,19 euroa, kun se Saksan puolella oli Suomen hinnoissa. Deutsche Alpenstrassea voi ajella aina Berchtesgadeniin saakka, jossa kannattaa Oberstdorfin Nebelhorn.
30. (ylh.) Deutsche Alpenstrassen varresta.
kukylässä on noin 600 asukasta ja kolme Gasthausia. Retkiä voi siis tehdä vaikka minkä teeman puitteissa, mutta niille kaikille yhteistä on rentouttava kanttailu keskellä mahtavia alppimaisemia. Monet alppimaan moottoripyöräilijät ajelevat läpi vuoden, sillä vaikka vuorilla on metreittäin lunta
Päiväretkiä Saksan-Itävallan mäkiviikon maisemissa
ja tiet suljettu, laaksoissa on tiet sulina. Tällöin on hauska kuunnella kellojen kalkatusta moottori sammutettuna. Jos haluaa jatkaa Sonthofenista itään Deutsche Alpenstrassea pitkin, saavutaan pian Füsseniin, jossa voi tutustua Baijerin kuninkaan satulinnoihin. Jos pitkät jonot ja lippujen hinnat kauhistuttavat, linnoista saa hyviä kuvia kiipeämällä rinteelle niiden yläpuolelle. Mekin tungimme sivulaukkuihin tuliaisiksi aromikasta Steibisin "ikivanhaa" uralt-juustoa. Suomalainen krouvari oppii varsin pian pitämään huolen siitä, että radio on oikealla kanavalla, jotta taustamusiikkina soi kunnon Lederhosen-musiikki jodlauksineen.
Oberreutesta teimme päiväretkiä eri suuntiin ajaen usein ensin neljän kilometrin päähän Itävallan puolelle Sulzbergiin. Rajalla, 1200 metrin korkeudessa sijaitseva Oberjoch on Saksan korkeimmalla sijaitseva hiihtokeskus. Varsinkin syksymmällä nautojen siirtyminen alppilaitumilta alas on värikäs näytelmä, jossa kansallispukuiset nuoret taluttavat kukitetut kellokas-lehmät kylien läpi. Kylästä voi ostaa vaikkapa nahkahousut ja dirndlin, jotka ovat suosittuja vaatteita. Kademielin toteamme, että pohjoisessa kotimaassamme Transalpimme viettää liian pitkän ajan teljettynä talvisäilytykseen. Paikallisessa Gasthof Ochsenissa nautimme kahvit ja Sacher-kakut, jotka tuo pöytään sievään dirndl-kansallispukuun sonnustautunut tarjoilijatar. Pikkuteitä ajellessa saa varautua pysähdyksiin, kun näiden juustojen tuottajat löntystävät laumoina tien poikki siirtyessään laitumelta toiselle. Kylä sijaitsee laakson reunalla 1015 metrin korkeudessa. Mikäli on aikaa ja kunnolliset kengät, kannattaa ottaa halvempi yksisuuntainen lippu ja kävellä huipulta alas pysähtyen välillä juomatauolle ylätasanteen ravintoloihin
Kuljettajan hieman ihmetellessä Jouni kertoi asuneensa Afrikassa ja siten elimistö oli jo valmiiksi vastustuskykyinen... Ajaisimme Sveitsin puolen ilman, että kuluttaisimme matkabudjettia tieveroihin. Katsastimme paikan edestakaisella ajelulla pitkin rantaPäiväretki Bodenseen ympäri
bulevardia ilman, että olisimme edes nousseet satulasta, sillä halusimme päästä pitemmälle, ennen kuin päivä alkaisi paahtaa kuumimmillaan. Rheinfall Schaffhausenissa. Palasimme kotiin järven pohjoisrantaa, jossa olisi ollut nähtävää vaikka toiselle päiväretkellä. käydä tutustumassa Hitlerin Kotkanpesään. Löydettyämme sopivan hyvin varjostetun terassin veden ääreltä, tilasimme hieman syötävää ja etenkin juotavaa. Päätimme pyrähtää Bodenseen ympäri yhdessä niin, että pisin tauko pidettäisiin Reinin putouksilla. Rantaviiva on jaettu kolmen maan kesken ja lisäksi rannat keräävät turisteja kauempaakin. Järven ympäristössä on oma lauhkeampi ilmasto, jonka vuoksi alue tuottaa runsain mitoin mm. Reinin putoukset, Rheinfall, Schaffhausenissa ovat syystäkin suosittu turistikohde. Matkailijoita on monesta maasta ja kansainvälistä tunnelmaa lisää, että Rein on tässä kohtaa Sveitsin ja Saksan rajajoki hieman myöhemmin se on rajana Ranskan ja Saksan välillä. 23 metriä korkeita putouksia voi ihailla eri kohdista siirtyen portaita pitkin tasolta toiselle tai pistäytymällä tähystelemään töyräässä olevan luolan
onkaloista. Lähdimme aamulla varhain jättäen painavat sivulaukut ja raskaimmat ajovarusteet hotellihuoneeseen, sillä päiväksi oli luvattu 35 astetta hellettä. Matkustajat eivät tohtineet maistaa, mutta Jouni uskalsi. Joki on tässä kohtaa 150 metriä leveä ja vettä virtaa kesäaikaan keskimäärin 700 m3 sekunnissa. Tästä kohtaa järven olisi voinut ylittää lautallakin, kuten teimme edellisenä vuonna, mutta nyt jatkaisimme järven länsipäähän saakka. Bodensee on yksi Euroopan kuuluisimmista järvistä. Kuuluisin nähtävyys lienee Mainaun puutarhasaari, mutta poikkeamisen arvoisia ovat myös Meersburg ja Friedrichshafen, jossa sijaitsi aikoinaan keivi von Zeppelinin ilmalaivatehdas. Epäiltyämme asiaa hän ojentautui täyttämään pullon joesta ja otti kulauksen. Seuraamme liittyi samaan hotelliin majoittunut kemiläinen motoristi Jukka, joka nopealla Ninjallaan joutui nyt tyytymään vanhemman Transalpisti-pariskunnan matkavauhtiin. Siitä matkaa voi jatkaa Itävaltaan, Mozartin Salzburgiin. Näihin kohteisiin tutustumisen jätimme seuraavaan kertaan. Elämys olikin eurojen arvoinen. Meille järvikierros oli hieno elämys ruuhkaaikanakin, kun illaksi sai palata omaan rauhalliseen majapaikkaan. Veneen kapteeni vastaili auliisti kysymyksiimme ja väitti joen sinivihreän veden olevan juomakelpoista hän kehuskeli, että sitä voitaisiin vaikka myydä juomavetenä Afrikassa. Ensimmäinen pysähdys oli perinteiseen tapaan Sulzbergissä ja siitä jatkoimme pitkin alppiniittyjen välissä koukertavia pikkuteitä Bregenziin, joka on Bodenseen itävaltalainen rantakaupunki. Pienen järven kiertää hyvin päivässä etenkin jos tuo päivä ei satu pahimpaan lomaruuhkaan. hedelmiä ja viiniä. (oik.) Lindau. Konstanzissa laitoimme pyörät parkkiin aukiolle, jonka satakunta muutakin motoristia olivat kelpuuttaneet parkkipaikakseen. Menimme myös veneretkelle aivan putousten viereen niin lähelle, että saimme osamme veden pärskeistä. Kiersimme järveä myötäpäivään, vaikka upeimmat maisemat odottivatkin pohjoispuolella. Lindaun kaupunki järven itäpäässä sijaitsee saarella ja paikka vilisee
31. Kävelimme polttavassa helteessä järven rannalle. Ruuhkat ja nopeusrajoitukset himmensivät ajonautintoa, mutta isommille teille ei ollut menemistä ilman vignetteä
Edellisen tapaan täälläkin oli varjoisissa paikoissa lumiläikkiä vielä heinäkuussakin. Ninjansa nauttia kurveista ja me teimme parhaamme pysyäksemme Transalpillamme perässä, vaikka ketterän kyykkypyörän menoon verrattuna tuntui, kuin olisimme yrittäneet kallistaa kamelia. Nämä aikaa vievät mutta nautinnolliset nousut ja laskut voi välttää käyttämällä tunneleita, mutta meillähän ei ollut mitään intoa vaihtaa huipuilta avautuvia maisemia tunnelien pimeyteen. Bodenseen rannalla olevan Bregenzin jälkeen vastaan tuli mm. Keskeltä järveä näet pilkisti
Viiden maan päiväretkellä
Liechtensteinin ruhtinaanlinna. Lindaussa pidimme viimeisen tauon tehden kävelykierroksen kaupungin kapeilla kujilla ja järven rantakadulla. Silti toteamme, että alppimaisemista nauttivalle ja sorateille poikkeavalle motoristille Transalp on nimensä mukaan oikea harrasteväline. Vaduzista ajoimme Sveitsin itäosaan. Tämä ylitys toi meidät samalla Italiasta Itävaltaan. Jätimme totuttuun tapaan turhat laukut hotelliin ja ajoimme Itävallan puolelle tuttuun Sulzbergiin katsomaan aamuauringon valossa kylpevää alppilaaksoa, sekä tutustumaan maantiekarttaan. Raleighkerhon kesäretkue. Pisin ja mukavin päiväretkemme Alpeilla jätti mukavia muistoja peräti viidestä maasta: Saksasta, Sveitsistä, Liechtensteinista, Italiasta ja Itävallasta. Matkalla näimme matkamotoristien lisäksi yllättävän paljon veteraanipyöriä. Koska Liechtenstein oli alle tunnin ajomatkan päässä emmekä olleet ennen ajeluttaneet Transalpiamme tuossa kääpiövaltiossa, suuntasimme pyörän kohti Vaduzia. Ofenpass oli vain hieman Flüelapassia matalampi eli vajaat 2200 m. Reschenpass ulottuu vain 1500 metriin, joten lunta ei enää näkynyt. Varakkaampien matkailijoiden hiihtolomakohteet Davos ja Klosters jäivät sivuun, kun kipusimme pyörämme selässä Flüelapassia vajaan 2400 metrin korkeuteen. Vaduz on vain 5 000 asukkaan pääkaupunki, joka pienuudestaan huolimatta on huomattava pankki- ja finanssikeskus. Vauraus näkyy kaikkialla, mutta matkaajan silmää kiehtovat laakson kummallakin puolella olevat lumirajaan asti kohoavat Alpit ja kaupungin yläpuolella oleva ruhtinaanlinna. Tämä sola on auki vain kesällä; talvisin siellä testataan BMW-autojen ominaisuuksia. (oik.) Graunin (Curon) kylä Italian Tirolissa.
(alh.) Zugspitze.
turisteja kesäaikaan. Jukka antoi
32. Lindausta nousimme tutulle Deutsche Alpenstrasselle, jonka alkupään tiukat mutkat ovat motoristin unelma. (ylh.) Ofenpass. Mutkiteltuamme jonkin aikaa itäisessä Sveitsissä käväisimme Italian puolella ja koukertelimme sitten kolmatta kertaa kohti huippuja. Järven rantaa kiertävän tien varressa Graunin (Curon) kylässä jouduimme hieraisemaan silmiämme. Nousimme linnan luo mutkittelevaa tietä pitkin ja kun paikka osoittautui yksityisalueeksi, istuimme nauttimaan eväitämme kiviaidan viereen sopivan etäisyyden päähän linnan portista
Huollot ja korjaukset edustamiimme merkkeihin.
33. Zugspitzen näköalapaikan kohdalla sellainen on oikealla paikalla, sillä näkymää tuolle Saksan korkeimmalle (2962 m) vuorelle pysähtyy mielellään ihailemaan toisenkin kerran. Paalun päähän nostetut kilometriensä päähän tulleet moottoripyörät palvelevat alppimaissa usein houkuttimina motoristien pysäyttämiseksi. Näytti siltä, että helteisen viikon aikana haihtuneet vedet olisivat pian purkautumassa ukkosmyrskynä. Tien viereen pystytetty kyltti kertoi tornin olevan ainoa muisto vanhasta kylästä, joka jäi padotun tekojärven alle vuonna 1950. Mukavan "zimmer frei" majapaikan löysimme Mittersill-Stuhlfeldenin kylästä reilun 300 kilometrin taipaleen jälkeen. Huolto ark. kirkontorni. Tällainen lomanviettotapa latasi akkuja niin, että olisi ollut ihan hyvä lähteä kotiinkin. 1018, la 1015. Puh. Myynti ark. 0207 408 180. 817. Jatkoimme Reutteen ja nousimme Fernpassin kautta yhä ylemmäksi. Toisaalta nyt oli voimia jatkaa myös eteenpäin! Siivosimme siis huoneemme, keräsimme tavaramme ja kiinnitimme pitkästä aikaa täydet laukut Transalpin sivuille suunnataksemme etelään. Illan pimetessä poikkesimme Pfrontenissa majataloon, jossa eräs sukulaistyttömme oli kesätöissä. Viikon ajan teimme joko perättäisiä lyhyitä puolipäiväretkiä Allgäussa tai sitten jonkun pitemmän päiväretken, jonka jälkeen saatoimme olla päivän paikoillaankin. Alppiviikon viimeinen päivä oli kokemuksena se "sokeri pohjalla." Alpeille ei kannata lähteä sateella, joten olimme iloisia, kun aamu valkeni sääennustusten mukaisesti selkeänä. Pian ajoimme pilven sisässä. Ja näin todella kävi! Vettä tuli ja se valui virtanaan pitkin joeksi muuttunutta tietä. Kun nousimme Zillertalin laaksosta kohti yli 1500 metrin korkeudessa olevaa Gerlosia, taivas alkoi tummua. Puskimme vastavirtaan tietä ylöspäin, kunnes löytyi pieni niittytasanne ja jyrkän laakson reunalla oleva aitta, jonka seinustalta haimme suojaa hämmästellen luonnon voimia. Ensimmäistä kertaa elämässämme näimme, miten salamat iskivät meistä katsoen alaspäin vierestämme suoraan alas laaksoon! Tuon myräkän jälkeen osasimme taas iloita "normaalisäästä." Gerlospassin tiellä ohitimme mahtavat Krimmlerin putoukset, joissa vesi syöksyy alas peräti 380 metriä virraten sitten Saalzachin ja Innin kautta Tonavaan ja sitä pitkin aina Mustaanmereen saakka. Herättyämme
Lumoava Grossglocknerstrasse Alppien yli etelään
Ajovarustepaketti kaupan päälle!
Nyt Fun Centeristä jokaiselle uuden moottoripyörän tai mopon ostajalle laadukas All Right Sportivo Takki, Sportivo Housut -ajovarustepaketti Step kengät, shot hanska kaupan päälle!
YLI 125CC -PAKETTI
ARVO 687
M-Racing Fury tattoo tai garage Jacket, Hjc Zf-10 kypärä M-racing attack gloves
125CC -PAKETTI
ARVO 437
M-Racing 22 Jacket, Box bx-1 kypärä, M-Racing branch hanska
MOPO -PAKETTI
ARVO 253
Tarjous koskee vain normaalihintaisia tuotteita.
www.funcenter.fi
Mekaanikonkatu 8, 00880 Helsinki. Visiirin läpi oli vaikea nähdä, eikä jyrkänteeseen koverretulla tiellä ollut pysähdyspaikkaa. Ajoimme tutuksi tullutta Deutsche Alpenstrassenia Immenstadtiin ja nousimme siitä kohti 1200 metrin korkeudessa olevaa Oberjochia ja Itävallan rajaa. Keittiö oli jo virallisesti kiinni, mutta niinpä vain saimme nauttia retkemme päätteeksi maittavat schnitzelit hyvässä seurassa. Sujahdettuamme seitsemän kilometriä pitkän Landecktunnelin läpi tulimme Imstiin ja sieltä jatkoimme Fernpassia pitkin pohjoiseen kohti Reuttea kolme kilometriä pitkän Lermoostunnelin läpi. Puh. Ohitimme Innsbruckin ja pysähdyimme kahville Zillertalin Fügeniin idylliseen kylään, jonka käkikellotalojen parvekkeet olivat kukkia tulvillaan. Viimeinen etappi tästä reilun 470 km mittaisesta päiväretkestä osui iltayön tunteihin, mutta mikäpäs siinä, kun huone ja peti odottivat valmiina. 0207 408 181. Koska päivä oli jo pitkällä, ajoimme suoraan kohti pohjoista. Saksan puolella käännyimme länteen Deutsche Alpenstrasselle
Paluulippu olisi maksanut vain 6 euroa, mutta meillä oli mieli eteenpäin. Plöckenpass nousee yli 1300 metrin korkeuteen ja mutkiensa puolesta tie vetää vertoja kaikille edellä mainituille 10 kilometrin matkalla on 32 tiukkaa kurvia. Tämän kylän nimi tulee pyhäinjäännöksestä, joka on pisara Kristuksen verta, jonka tanskalainen ristiritari toi sotasaaliina Konstantinopolista vuonna 914. Siitä alkanut matka on ihan oman kertomuksen arvoinen.
Kaiser Franz Josef Höhe Pasterze Glazier.
34. Ajoimme Kaprunin kautta kohti Zell am Seetä. Kaunis kylä on noin 1300 metrin korkeudessa ja sen nimi tarkoittaa "pyhää verta". Grossglockner Hochalpenstrasse on 48 kilometriä pitkä ja siinä on 36 mutkaa, jotka mahdollistavat siksak-nousun kohti korkeita huippuja. Tien vieressä oli paikoin runsaasti lunta, vaikka oli heinäkuun helteet. Kun Karnische Dolomitenstrasse päättyy Italian puolelle, on edessä jyrkkä lasku. Jyrkänteeseen koverrettu tie on paikoin moottoripyörällekin niin kapea, että nyt jo kaipaa pääsyä tasangolle. Ylitettyämme Iselbergpassin (1200 m) käänsimme Lienzista kohti viimeistä nousua ennen laskettelua kohti Adrianmerta. Pieni annos paikallishistoriaa alppiteillä ajelun mausteeksi on aina paikallaan. Tie päättyy aivan jäätikön reunaan. Siellä sijaitsee motoristin "must" eli Edelweissspitze Bikers Point, mistä kelpaa ottaa valokuvia suuntaan jos toiseen!
Upeita maisemia ihaillessa pitää varoa, ettei pää mene liiaksi pyörälle. Alhaalla siintää Tolmezzon kaupunki tasangolla. Katolisessa maailmassa on yhtä monta legendaa kuin kylää. Tieltä kääntyy oma haara Kaiser Franz Josef Höhen Pasterze-jäätikölle. Grossglockner Hochalpenstrasse. Maittava aamiainen varmisti, että 30 euroa ei ollut tästä ylellisyydestä liikaa. Aika ajoin tien vieressä oli Saalzach-joki, jossa kalkin valkaisema vesi juoksi vinhaa vauhtia alaspäin. Grossglocknerstrassen alkupäässä ostimme 19 euron lipun, joka oikeutti jatkamaan matkaa Itävallan korkeimman huipun maisemissa kiemurtavaa maisematietä. Raskaasti lastatun Transalpin päällä huomasin, että jos jyrkässä rinteessä olevassa mutkassa joutuikin pysähtymään, oli rinteen kaatokulmaa vaikeaa arvioida niin, että jalka ulottui riittävän tukevaksi seisontatueksi. Grossglockner on 3798 metrinen huippu ja moottoripyörällä pääsee 2572 metrin korkeuteen. Viimeinen nousu oli yhä Itävallan puolella, mutta tien huono kunto antoi jo viitteitä, että saksankielinen kulttuuri on jäämässä taakse. Murmelit ovat alueen symboleita ja näitä lystikkäitä otuksia pääsee seuraamaan hyvinkin läheltä. Sinne päästyämme olikin mukava nostattaa neulaa niin, että pääsimme 380 kilometrin päiväajon päätteeksi nukkumaan Adrianmeren rannalle Slovenian Piraniin. Opaskirjan mukaan tältä tieltä aurataan lumet huhtikuussa, jolloin tien vieren lumivallit kohoavat jopa 21 metrin korkuisiksi. otimme suihkun ja ihastelimme hetken huoneen parvekkeelta aamun kirkastumista auringon ollessa vielä Alppien takana. Sen näköalapaikalta näimme kauempana alppikauriita. Pidimme tauon pikkukylässä nimeltä Heiligenblut. Totta lienee ainakin sen verran, että mainittu ritari kuoli tässä kylässä paluumatkallaan ja hänen kätköistään löytynyttä pulloa on vaalittu jo yli tuhat vuotta
Viimeinen kartanon omistaja oli marsalkka Berg, joka kuoli 1938. Aamupalan jälkeen olimme ajaneet kolmekymmentä kilometriä Sangasten kartanolinnalle. Iloiset nuorukaiset vilkuttivat meille ja me tervehdimme heitä reippailla kädennostoilla. Kalevi Kankaansyrjä
AJOKAUDEN AVAUS VIROSSA
skomattoman upea keväinen sää vallitsi huhtikuisessa Virossa. Kahvikupposen ja lyhyen linnakierroksen jälkeen jatkoimme matkakumppaneitteni Jounin ja Jussin kanssa kohti Anslaa ja edelleen Rougeen. Nimi juontaa talonpoikien kapinaan kartanonherraa vastaan. Hänen sanotaan olleen erittäin oikeudenmukainen kartanonherra ja tästä osoituksena oli hänen hautajaisensa, joihin osallistui yli 1000 talonpoikaa ja he tekivät kunniakujan (ylh.) Sangasten linnalla. Jouni tankkaa menovettä, joka ei Virossakaan ole enää mitään edullista 95E jo 1.30 euroa.
U
kartanolta aina kirkolle saakka. Neuvostovallan aikana kartano toimi pioneerien kasvatuspaikkana. Pühäjärven 300-400-vuotiaalla sotatammella on ympärysmittaa 698 cm ja korkeutta 22 m. Käytimme pieniä päällystettyjä kyläteitä, jotka osoittautui-
vat yllättävän hyväkuntoisiksi. Näiden teiden varsilla oli koululaisia siivoamassa tienpientareita. Nykyisin kartanossa toimii ravintola ja hotelli. Ensimmäisen kartanon tiedetään Sangasteen rakennetun vuonna 1522. Nykyinen englantilaista uusgoottilaista tyyliä oleva rakennus on vuosilta 1879-83. Pihapiirissä on myös useita sivurakennuksia suuren kartanon tyyliin. Heitä oli pareittain aina 500 m välein jätesäkkeineen keräämässä roskia. Päärakennus näyttää varsin omaperäiseltä kielekkeisine päätytorneineen ja suippokaarisine ikkunoineen. Lukuisista reitillemme osuneista kylistä, kauneudellaan antoi erityisen hyvän kuvan juuri Rouge.
35
Kylläisinä pysähdyimme vielä Katariinan kirkon luona olevalle Estonian muistomerkille. Uusi aamu ja uudet tiet vievät meidät lyhintä reittiä Põlvan kautta päivän ensimmäiseen päämäärään Värskaan, joka sijaitsee aivan Venäjän rajan pinnassa Peipsijärven eteläpohjukassa. Rajaerimielisyydet naapurivaltioiden kanssa eivät sopineet kuitenkaan kuvaan, mikäli Viro aikoi saada NATOn ja EU:n jäsenyyden. Värska on erityisesti tunnettu vedestään ja paikkakunnan pullovettä on myynnissä ympäri Viroa. Samanlaisen valinnan oli tehnyt myös Viron presidentti Ilves ja hänen lounasreissustaan on iso valokuva pubin seinällä. (alh.) Haikarat pesärakennuspuuhissa.
Matkan edetessä alkoi maasto hieman kohota. Lähestyimme pikku hiljaa Haanjan kylää, joka on Viron korkeimpia kohtia. Viron uuden itsenäistymisen yhteydessä heräsi Virossa myös kysymys siitä, että Petserin pitäisi kuulua Virolle. Tilasimme pihvit, jotka lisukkein kustansi 6 euroa annokselta. (vas.) Estonian muistomerkki Võru. Hissillä jatkoimme 30 metrisen näkötornin ylätasanteelle ihailemaan ympärillemme avautuvaa kaunista kevätmaisemaa. Matkan varrella olimme useamman tällaisen asuintaajaman ohittaneet. Võru on pieni 15.000 asukkaan
36. Harmittavaa on se, että ruuan hinta Virossa on euroalueeseen liittymisen jälkeen lähtenyt voimakkaaseen nousuun. Ne eivät olleet missään nimessä autioita ja hylättyjä, mutta kyläraitilla näkyi vain harvakseen liikettä, oli se sitten jalankulkija tai auto. Ajotauolle siirryimme välipalaa nauttimaan mieluimmin läheiselle uudentuntuiselle urheiluhallille kuin terveyskylpylään. Korkeutta tornin juurella on 318 metriä merenpinnasta. Värska osoittautui kyläksi, joka nukkui omaa untaan 60-luvun tyyliin. Maisema vaihtui havupuuvoittoiseksi ja siellä täällä varjoisissa ojanpientareissa oli vielä havaittavissa lunta. Näkymä Munamäen näkotornista, jossa on myös kahvila.
kaupunki ja suhteessa asukasmäärään Estonian katastrofissa tämän kaupungin asukkaita hukkui paljon. kotiruokaa, annokset isoja ja hinta sopiva, eli olimme lounaalla oikeassa paikassa. Tarton rauhassa kaupunki jäi Virolle, mutta 1945 rajamuutoksissa se liitettiin Venäjään. Kylästä Venäjän rajalle on lähimmillään vain kaksi kilometriä. Sen lähellä sijaitsee Suur-Munamägi, joka on Baltian korkein maastonkohta. Kylpylää katsoessa tuli väkisinkin mieleen, että täällä olivat puoluepamput vielä runsas 20 vuotta sitten lomiaan viettäneet. Varmistaakseen jäsenyydet Viro päätti luopua Petserin tavoittelemisesta itselleen ja näin se kuluu nykyiselle Venäjälle. Ruoka on ns. Virossa pub-kulttuuriin kuuluu ruokailu, ja näin pubeissa on saatavissa niin lounasta kuin päivällistä. Kylän ylpeys oli neuvostovallan aikana Peipsijärven rantaan rakennettu kylpyläkompleksi. Ajoimme Munamäelle, laitoimme pyörät parkkiin ja aloitimme portaiden kapuamisen ylös mäelle. Idän suunnassa hahmottui Venäjä, jonne linnuntietä on noin 20 kilometriä ja etelässä runsaan 10 kilometrin etäisyydellä on Latvia. Kylpylähotellissa nautiskelimme muun muoassa porealtaassa ja illan tullen siirryimme keilailun maailmaan. Rajan tuolla puolen 10 km päässä on Petserin kaupunki. Võrusta päätimme ajella suorinta reittiä majapaikkaamme Pühajärvelle Otepään lähelle. Perillä meitä odotti näkötorni kahvioineen. Parkkipaikka oli aivan Ränduri Pubin oven edessä, jossa Võrussa päätimme
lounastaa. Palattuamme korkeuksista oli virvoittavien juomien vuoro kahviossa ennen matkamme jatkamista Võruun. Jätimme Värskan taaksemme ja lähdimme Peipsin länsirantaa ylöspäin tietä
VÄRSKA & TARTO
Tie päättyi Mehikoorman satamaan
Sikapatsas Tarton kauppahallin luona. Aamulla totesimme ennusteen osoittautuneen todeksi, sillä joka ainoa kilometri Tartosta Turkuun satoi ja lämpömittari näytti kaikkialla alle 10 asteen lukemia. Levähdimme kävelykierroksemme jälkeen yhteen raatihuoneen torin monista terasseista. Vesi oli järvessä korkealla ja varsinkin Mehikoormassa, jonka satamassa vesi peitti alleen laiturit. Raatihuoneen torin ylpeys on itse raatihuone, joka on kolmas samalla paikalla. Tartto tarjoaa varsin paljon mielenkiintoista nähtävää. Peipsijärvi on varsin matala, maksimisyvyys on vain 15 metriä, mutta kooltaan se on Euroopan viidenneksi suurin luonnonjärvi, pituutta 152 km ja leveyttä parhaimmillaan 47 km. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan kalastajia, jotka olivat kunnostamassa veneitään ja pyydyksiään, sillä oli vain ajan kysymys milloin avovesikalastuskausi pääsisi alkamaan. Tori ei olekaan suorakulmion muotoinen vaan joen puoleisessa päässä kapeampi verrattuna raatihuoneen päähän. Se tiesi sitä, että talven jälkeen vaaleat kasvomme saivat punaisen värisävyn. Tartto on kuuluisa kansainvälinen yliopistokaupunki, jossa opiskelee suomalaisiakin. säätä ajokauden avausretkellemme. Tarttoa pidetäänkin Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina. Tarton läpi virtaavan Emajoen pinta oli noussut jokea myötäilevälle kävelytielle, jonka lähellä sijaitsee kuuluisa kauppahalli. Neuvostoaikana kaupunki oli suljettu alue matkailijoille johtuen sen läheisyydessä sijainneesta lentotukikohdasta. Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki ja sen väkiluku on juuri ylittänyt 100.000 asukkaan rajapyykin. Näin ilmojen haltijatar oli hylännyt meidät. Ummistaessamme silmämme tuntui mahdottomalta ajatus, että aamulla ajaisimme sateessa kohti Tallinnaa. Kun illalla vedimme yhteen reissuamme totesimme, että keväinen Viro oli tarjonnut meille kolme päivää mitä parhainta
Tarton raatihuone. Tärkeänä liikenteen solmukohtana on vuosisatojen kuluessa kaupunki kuulunut venäläisille, puolalasille, saksalaisille ja ruotsalaisille. Päätimme myös ruokailla, ja aika auringossa venähti näin pariin tuntiin. Torin tarkempi tutkistelu paljastaa optisen harhan. Näiden seutujen pelloilla istutettiin sipulia perunan sijaan. Olimme silti tyytyväisiä, olihan kevätretkemme päivät olleet suorastaan erinomaisia.
MOTORISTIN TAUKOPAIKKA POHJANMAALLA !
· Kahvilatuotteet · Tilava sali · Jäätelöannokset · Nettiyhteys · Pyöränpesupaikka · Reittikartta · Rock-musiikki · Iso piha · Moottoripyöräilyteema · Jaloittelu Wanhaan Liminkaan
MOTO
KRANKANTIE 7, 91900 Liminka www.limingo.com info@limingo.com 044-3310982
KAHVIL
A
37. Asukkaista on 80% virolaisia, venäläisiä 16% ja suomalaisiakin on 1.1%. Lämpötila oli noussut lähes hellelukemiin nauttiessamme virvoittavista juomista ja sikareistamme. Nykyinen on rakennettu 1782-89 ja se on yksi Viron parhaimmin säilynyt varhaisklassinen rakennus. Kylämaisemaa Värskassa. 45. Peipsin rannoilta jatkoimme Tartoon, yhteen Viron upeimmista kaupungeista. Kaupungin juuret juontavat Toomemäelle ja 400-luvulle. Torin ympärillä oleva rakennuskanta onkin harmoninen kokonaisuus ja yksi sen helmistä on lähellä joenrantaa oleva taidemuseon vino talo. Pelon sekaisin ajatuksin menimme kuitenkin nukkumaan, koska iltauutisissa lupailtiin säähän yön aikana radikaalia muutosta. Sikapatsas ovensuussa kertoo, että joka sortin sikaa on myynnissä, mutta löytyy hallista myös kaikkea muutakin eli evästarjonta on varsin monipuolista. Majoittumisen jälkeen havaitsimme kevättulvien olevan täälläkin pahimmillaan
Poikkesin Woomeran likimain hylättyyn kaupunkiin. Yhden konerempan hän oli jossain vaiheessa tehnyt. Ainut hankaluus asiassa oli se, että voimallisten sateiden takia lähes kaikki soratiet olivat suljettu. Miehillä oli kolme vaihtoehtoa, jotka he kävisivät kokeile-
Järvenetsijät liikkeellä
38. Ehkäpä talot odottelevat uuden kylmän sodan alkamista ja asevarustelua, jolloin Woomeran tukikohta heräisi taas eloon. Parhaimmillaan siellä asui 4000 ihmistä, mutta nyt kylää asuttaa muutama sata sitkeää sissiä. Monet suolajärvet kimmelsivät kirkkaina kuivumistaan jo murehtien. Melbournessa majaa pitävä Jim Lowrylla oli tuliterä Bemarin GS 800 ja tasmanialainen Patrick Filmer-Sankey luotti yli 30 vuotta vanhaan muovipossuun eli Hondan 500 CX:ään. Napsin kuvia, ja yhdeltä paikallisen TVL:n hepulta kyselin tarkemmin näistä järvistä tai lammikoista. Patrick kertoi ajelleensa Hondan mittarin muutamia kertoja ympäri. Vettä oli tosiaan kesäsydännä tullut ja vihreys oli yllättävän voimallinen. Miehillä oli mielessä käydä todistamassa harvinaista ilmiötä, Australian suurimman järven, Eiren olemassaoloa. Kuolleita mulleja ja kenguruita oli kosolti molemmin puolin tietä. Mullien kuolemat näyttivät enemmänkin nälkään tai janoon nääntymiseltä. Ikkunat peitetty, etteivät linnut lentelisi niihin. "Juu aa bladi luki, tuu deis änd thei gon", mies meinasi. Nämä järvet ovat vuosikausia
olleet suolaisia hiekka-altaita. Isoa kiveä kiertämässä, osa 2
Autiomaan armoton avaruus
Visa Vilkuna
Iso maa ja isot välimatkat. Aavikolla oli satanut niin kosolti, että tavallisesti kuivana oleva Eire oli nyt voimiensa tunnossa. Hieman huokailutti, kun käänsin keulan kohti valtatietä.
Pimbassa bensaa ostaessani paikalle tuli kaksi vanhaa eli minun ikäistä motoristia. Kun vesi alkaa punertaa, niin silloin tietää, että päivän parin päästä jäljellä on ruskea hiekka ja valkoinen suolan karsta. Valtavan hienoja taloja oli kaduittain tyhjillään. Pimbassa seuraava bensis.
P
Patrick ja Jim olivat menossa etsimään Australian suurinta järveä Eireä.
ort Augustasta kohti Australian keskiosia ajettaessa ensimmäisten kilometrien aikana puut vähenivät ja vain matalat pensaat jäivät kattamaan autiomaata. Nyt on sadellut huomattavasti normaalia enemmän, niin niihin on kertynyt vaaksa pari vettä. Muutamissa lammikoissa räpiköi sorsiakin. Olipa osa saattanut autostakin tällin saada. Muutamia vaaleanpunaisia matalia järviä näkyi siellä täällä. Kylmän sodan aikana tämä, noin kuuden kilsan päässä Stuart Highwaysta oleva ohjusten testauspaikkana toiminut kylä oli sivullisilta kielletty
Se roduista.
39. Oli kuulemma paremmin ennen, kun he saivat vaellella vapaina pitkin autiomaata. Mutta visiiriin ei tullut yhtä ainutta hyönteistä. Patrick kysyi onko nälkä. Aina silloin tällöin paikalle hurauttaa joku abo maasturilla, johon väki ahtautuu. Pystyi ilman tuskaa ajamaan kamat päällä. Seuraavasta sadasta kilometristä ei kerrottavaa. Hiekkaisen ja rähjäisen oloinen turistipaikka. (vas.) Cooper Pedyssä majatalo oli tehty vanhaan opaalikaivokseen. Yritin maksaa, mutta ei onnistunut: Me olemme huolissamme sinusta, syö nyt! Pitkät jutut siinä jaamailtiin ja he lähtivät pohjoiseen, minä puolestani länteen. Miesten eteen tuotiin mahtavat purilaiset, ja olisinko katsonut hieman nälkäisen näköisenä annoksia. Surumielisen ja apaattisen näköistä sakkia kaikki tyynni. Vastasin, että eipä ihmeemmin. Seuraavan 250 kilsan aikana ei ollut yhtään ihmisasumusta tien varressa. Tasalämpöinen kortteeri!
Mitäpä sitä rautatiehenkään turhia mutkia takomaan.
massa päästäkseen Australian suurimmalle järvelle. Tuossa ne istuskelee parin-kolmen, jopa kymmenen ihmisen porukoissa kauppojen portailla ja vähäisten puiden varjoissa. Muu-
tamia viittoja oli kymmenien kilometrien päässä valtatiestä oleville karjatiloille. Että sain tämänkin vielä kokea. Sellaiset kevyet auringonsuojakintaat olisivat paikallaan. Kovin ponteva rasisti en ole, mutta kuitenkin moni asia eri rotujen välillä ihmetyttää. Tämä on ensimmäinen kylä, missä asustelee aboriginaaleja. Lisäsin bensaa ja ryyppäsin kahvit. Samalla hän nousi ja kävi ostamassa minulle samanlaisen. Mutta kyllä autiomaata edelleenkin riittäisi abojen talsia, sen näin omin silmin. Kaksi liskoa juoksi tien yli. Selvähän se on, että me valkoiset tulimme tänne, ja siitä he nyt meitä syyttävät. Mielenkiintoinen havainto oli se, että heti kun pysähtyy, olipa autiomaa taikka kylä, niin sinun ympärillä pörrää pieniä kärpäsiä. Ihminen on kummallisen tyytymätön otus, aina pitää mennä, löytää, nähdä ja kokea. vas.) Woomerassa on isoja tyhjiä taloja sadoittain. Neljän pinnassa saavuin Coober Pedyn opaalikaupunkiin. Lämpötila oli melko mukava koko
Aavikon tuntua
päivän, eli ei paljonkaan yli 30 astetta. (ylh. Kyllä siinä tunsin oloni pieneksi, kun iltapäivän tunteina varjoni käpertyi konepyörän alle. Majoitus löytyi reppurien kerrossängystä vanhasta opaalikaivoksesta. Sekin kävi mielessä, että kuka lie eka kerran lähtenyt rannikolta kohti Liisan Lähteitä eli Alice Springsiä marssimaan tai kamelikaravaanilla vaappumaan. Edes autoja ei tuntunut olevan liikenteessä. Mitä ne tänne tuhoisan valkoisen kulttuurin kehtoon änkeävät maastoautoilemaan. Soittelisivat didgeridoota omiensa parissa, onnellisen vapaana valkoisen miehen ikeestä. Poltin jo kerran kämmenselkäni, kun ajoin hetken ilman kintaita. Woomerassa on mainio ulkoilmamuseo, missä on näytillä etupäässä ohjuskalustoa, mutta myös lentokoneita tontilta löytyy. Eri korkuisia pensaita molemmin puolin tietä. Oli tasalämpöinen mesta, kymmenen metriä maan sisässä
Komeita jalohaukkoja ja kotkia kaarteli koko ajan yläpuolellani. Aamulla sekä autiomaa että sen tarkkailija ovat valppaimmillaan. Kovimmillaan hinta kävi yli kahdessa taalassa. (oik.) Bensa on kallista outbackissa. Niinhän siinä matkamiehen silmänurkkaan tuli kaihon kyynel, kun yks kaks aavikon pensaikko muuttui keltaiseksi ja kypäräni täytti hurmaava tuomen tuoksu. Tuoksut, valot ja varjot antavat ymmärtää, että tulossa on jotain ennenkuulumatonta. Aamun valjettua lähdin ajamaan kohti pohjoista. Kuolleita kenguruita olen nähnyt sata kertaa enemmän kuin eläviä. Pimeä salaperäinen yö outoine äänineen on voitettu ja vuorossa on jotain kaunista ja valoisaa. Vettä virtaavia puroja ja jopa muutamia eukalyptuspuiden miehittämiä laaksojakin näkyi. Aamukahvia keitellessäni huomasin taas aussien innon erilaisiin ohjekyltteihin ja varoituksiin. Lain mukaan irtomaata ei saa työntää takaisin porausreikään, sillä se voisi aiheuttaa vaakatunneleita louhiville mainareille
Ohjeita riittää
ikäviä yllätyksiä. Autiomaassa oli ihan oikeitakin makean veden tulvia, ei pelkkiä suolajärvien täyttymisiä. Enää ei voi puhua neitsyestä, on puhuttava maailmaa nähneen amatsonin tukahduttavasta syleilystä. No eihän sekään suomalaisesta kovin pahalle tunnu,
40. Eli maassa
Autiomaassa oli aivan oikeita, makean veden täyttämiä tulvajärviäkin.
Bensan hinta nousi koko ajan kiveä lähestyttäessä. Iloitsen siitä, että olen yhä siinä, keskellä kuumaa erämaata, yksin ja hengissä. Sadekausi oli toisiaan ollut kova, vieläkin useissa alavissa paikoissa tiellä oli tulvan jäljiltä hiekkaa. Onko minusta ottamaan vastaan tämä tappavan kiihkeä halaus. Ilta ja yö ovat onneksi tulossa. Varjo häipyy alleni ja aavikon kuuma ote pysyy. alkoi olla vipinää ja petolinnuille mahan täytettä. Coober Pedyssä opaalien prospektoinnin jäljiltä olevat hiekkakeot vähenivät ja loppuivat kokonaan 50 kilometrin matkalla. Niin kuuma ja polttava, suorastaan vastenmielisen kova syleily on kuitenkin juuri se, minkä haluan kokea. Mutta jospa täällä käy niin paljon amerikkalaisia matkailijoita. Tien päällä on onnellinen mies.
Ulurun voimaannuttava vaikutus Anna tunteen viedä
Curtin Springsin huoltoaseman pitäjän mukaan monet luulevat MacDonnellia Uluruksi ja ihmettelevät, miten sinne ei mene tietä. Mutta luonnollisestihan vedet ennen pitkää päätyvät suolajärviin, jos eivät ehdi imeytyä aavikon kuivaan, mutta tiukkaan maaperään. Onneksi ne eivät kuumimpaan aikaan ole koikkelehtimassa tiellä. Se on kuin valkoisissa lakanoissa jäseniään oikova ujo neitsyt. Sitä mukaa, kun aamun pitkät varjot lyhenevät, käy autiomaan ote voimallisemmaksi, kuumemmaksi ja raaemmaksi. Suomen valkoinen, juhannuksen ja puhtaan tuoksun perikuva oli antanut arominsa aavikon keltaisille pensaille. Aavikon aamussa mieli herkistyy havaitsemaan pieniä vivahteita, joita keskipäivän aikaan ei huomioisi. Keittiön seinistä löytyi 17 erilaista kylttiä: kierrätä, älä varasta toisen ruokaa, pane liesituuletin päälle, jos virta katkeaa ota yhteys, siivoa jälkesi, säästä vettä, älä jätä... Olen saanut tuntea jotain huiman ainutlaatuista. Autiomaan aamu on paljon lupaavan kaunis. Maisema vaihteli huomattavasti eilispäivää enemmän. Rannikolla litran 95:ta sai 1,35 taalalla, Coober Pedyssä oltiin jo 1,5:ssä, Erldundassa hinta oli 1,7 ja sata kilometriä ennen Ulurua mittarit oli koko ajan riippulukoilla lukittuina ja bensaa sai ostaa 1,91 taalan hintaan. Hymy nousee tukalan kypärän sisässä, kun huomaan varjon pikku hiljaa tulevan pois piilostaan pyörän alta
Kulttuurin tuhomainen ei ota monta vuotta, mutta sen eheyttäminen on toinen asia. Tuskin abojen kanssa kunnolla väleihin päästään enää koskaan, mutta jotain niiden kanssa olisi hyvä puuhata ja jotain ihan todellista. Vesi oli varmaan jotain 35 asteista. Ikäviin asti sitä sai kiertää ja aina oli uuden näköistä muodostelmaa kiven kyljessä. Sillä kynnyshän on yksinomaan meillä, jotka lähdimme Euroopasta levittämään kapitalismia ja kristinuskoa. Kiven kuumuus oli toki polttavaa, mutta se ei ollut ainoa tunne. Ja tulihan se Uluru näkyviin, paljon ennen kylää. Tämän kiven, Ulurun takia koko reissu! (vas.) Ja sakothan siitä olisi tullut, jos virkavalta olisi edesottamukseni nähnyt.
(oik.) Eipä riittänyt meikäläisen taidot kukkulan kunkuksi.
sillä hinta on kutakuinkin meikäläisissä lukemissa. Vaikka kyseessä oli vain maailman isoin kivi,
kämmenet sen tulikuumaan pintaan painaessani tunsin jotain kummallista. Australian löytämisestä ja abojen alistamisesta tuli mieleeni, minkälaiseen asentoon suomalaiset ja vaikkapa kuusamolaiset suunsa panisivat, jos aboriginaalin näköiset jätkät tulisivat Kiutakönkäälle, ja sanoisivat paikallisille että alkakaahan nostella muualle tai me tapetaan teidät. Kun he havaitsivat onnistumiseni, he painoivat kaasua ja häipyivät itään. Backpacker-paikka löytyi. Haluan uskoa, että maailman suurimalla kivellä on muukin tehtävä kuin olla pelkästään ykkönen kokonsa puolesta. Ja tämän paikan nimi ei ole enää Kiutaköngäs vaan Ayers Falls.
Pelkästään matkustavaisille
Onneksi semmoista löytöretkeilyä ei enää harrasteta, mutta sen aikaansaamaa krapulaa kärsistään vielä käsittämättömän pitkään. Pysähdyin taas Curtin Springsin -stationilla. Mutta mitä toivoin, onkin salaisuus. Baarissa olleista historiakansioita selvisi, että joku 50 vuotta sitten paikalle tullut sitkistelijä oli pykännyt pontevan kokoisen karjatilan ja bensa-aseman siihen
41. Kuin kunnioituksesta aboriginaaleja kohtaan, viimeisen sadan kilometrin matkan ajelin vain satasta, vaikka olisi saanut ajaa kovempaakin. Maastomopon päällä liki 800 kilsaa kököttäneenä ja hikoilleena olo oli huimaavan rentouttava. Neljän petin poksissa näyttäsi olevan pari ranskalaista minun lisäksi. Hollantilaisen Steven kanssa napatun parin kaljan jälkeen tuntui mahtavalle pulahtaa uima-altaaseen. Abojen pyhälle kivelle ei saa kiivetä eikä ihan läheltä kuviakaan ottaa. Mutta kynnys saattaa olla korkean puoleinen länsimaisen kasvuideologian ja käyttäytymismallin omaksuneille valkonaamoille. Haaveeksi jäi välimallin enduromieheltä mäen päälle pääsy. Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi poliisit olivat alhaalla odottamassa miten härmän sällin käy. Toki tiesin kiven isoksi, mutta en herran tähden tuommoiseksi könsikkääksi. Yritin eräällä levähdyspaikalla hieman ylemmäksi ottamaan valokuvia. Ajelin Ulurusta hissun kissun Kings Canyoniin. Siihen istui Suzuki ja pikkuisen hiki virtasi ennen kuin sain pyörän nokan alamäkeen. Kuvia napsin ja miehisen voiman paikalla hyppäsin pois pyörän päältä ja painoin käteni lujasti useiden minuuttien ajaksi Ulurun liuskekiviseen pintaan ja toivoin. Pohjoisterritoriossa pääteillä on 130 kilometrin nopeusrajoitus
Niin ja suuria villihevoslaumoja laukkaili aavikolla. Kuninkaan Kanjoni on nyt nähty. Pitkiä kivikkopätkiä ja alavammissa paikoissa sitten pölyhienoa hiekkaa vaikka millä mitalla. Kun tätä ihmettelin ja kerroin kotimaani, niin oitis tuli kommentti: Mika Häkkinen, he is really fast! Kings Canyon Resort on paikka, joka tulee oikeassa elämässä kiertää kaukaa. Ja luonnollisesti ne on harvinaisia aavikko-, hyppy-, pussi- tai mitä lie hiiriä, joita ei saa häiritä. Se sujahti ensin tien yli, mutta jäi oikeaan reunaan ja kääntyi katsomaan tulosuuntaansa. Se on hieno; punainen, syvä, jylhä ja erittäin kuuma. Yksi ainoa vastaanottotiski koko kylässä, josta
Aitous etsinnässä
sitten jaetaan avaimia asiakkaan haluamiin kohteisiin. Nyt tien kunto oli helpompi ymmärtää. Aamulla kahvit ja pari paahtoleipää nautittuani suuntasimme Rossin ja Shirleyn kanssa yhden kaupan parkkikselle odottelemaan muita kerholaisia sunnuntaiajelulle. Paikalle saapui kymmenkunta ikääntynyttä motoristia. Abot ovat sen verran hervottomia kupin kallistelijoita, ettei viinan puoli heille passaa ja siksi sitä ei myydä turisteillekaan. Lattialle jalkani viereen tuli hirmu pieni hiiri. Justiin, kun kerkesin ajatella että, elä nyt vaan lähden takaisin niin sehän ponkaisi eteen. kupeeseen. Olin Ulyssus eli Odysseus-kerhon puheenjohtaja Ross Geogheganin luona pari yötä. Aika simpsakkaan näköisiä heppoja. Pysäytin heti tien reunaan, mutta siellä lisko paineli eteenpäin. King Canyonissa katselin ja kuvain auringonnousun. Katsoi minua kohti ja ajatteli varmaan: Pitääkö sitä tuolla lailla ajaa. Eturengas oli tieten mennyt vain hännän yli, joten aboriginaaleilla on nyt ihmeteltävänä hännätön lisko. Tien ylitti oikein mittava lisko, se oli puolen kaistan levyinen eli matelijalla oli mittaa varmaan reilu metri. Ja monessa kohtaa vesi oli tuonut alaviin paikkoihin hiekkaa ja kiviä, joita pillareilla parasta aikaa lykkivät sivuun. Vähän haiskahtaa tekopyhälle hurskastelulle tällainen kuivien kylien julistaminen.
Elämää vilahtelee
Kauniiden lintujen puuhailuja on mielenkiintoista seurailla.
Monissa paikoissa australialaisilla on jonkinlainen näyttämisen halu: kyllä lähtee, keskellä kuumaa aavikkoa pannaan ilmastointilaitteen hanat kaakkoon, kapakka plus 16 asteeseen ja flektit pyörimään niin että nokka taatusti vuotaa. Ilkeä jurskahdus etupyörässä kertoi osumasta. Tankatessa kyselin Glen Helenin huoltarin pojalta ilmoista. Yksi
Vapaus ja veljeys
Nimismiehen kiharaa niin että paikat hampaista irtoaa jo kolmen kympin vauhdissa ja silti nopeutta pitää vähentää. Tuon tyylisiä kansioita olisi mukava nähdä meilläkin. (oik.) Kameleita oli aavikolla isoja laumoja. Tulin pitsalle paikallisen ja katselin etteivät pojat ihmeemmin tähtäile biljardilyöntejään. Kanta periytyy vapaaksi päästetyistä kuormajuhdista, jota päästettiin eläkkeelle vajaa sata vuotta sitten..
42. Olin juuri lukenut kämpillä tiedotteen, että kovan sateen takia hiiriä esiintyy runsaasti. Ross piti oikein pienen perehdytyksen ennen kuin lähdimme ajamaan Glen Heleniin. Minä vakuuttelin kerholaisille, että näin on, koska tulin sieltä eilen. Tulin Kings Canyon Resortin ainoaan baariin. Aamu-uinnin jälkeen tankkasin ja lähdin oikotietä myöten Liisan Lähteille. Mainio tie se varmaan oli joskus ollutkin. Meinasi, että yksi yö muutama päivä sitten oli pudottanut 120 milliä vettä. Mutta surullista luettavaahan se olisi: tällä paikalla oli Makkosen huoltoasema kunnes kunnan pamput junailivat ABC:lle liikenneasemaoikeudet ja Makkonen meni konkurssiin. Melko lailla pystyyn se pomppasi vuorijonon takaa. Ja se otti pattiin, kun justiin semmoisella kohdalla oli tiepuolessa kyltti: Reduce speed eli vähennä nopeutta! Maisemien puolesta Kings Canyonin ja AS:n väli ei ollut kovin ihmeellinen. Kartassa tie näytti ihan hyvälle ja mukavasti vuori- ja kukkulajonoa myötäilevälle. Ei tuo noin pieni vilistäjä minua haitannut. Kaikki tekopeliä ja semmoista väkisin yrittämisen makua. Aavikon viimeaikaiset huimat sateet olivat huuhtoneet siitä hienojakoisemman aineksen pois. Toisinaan ei voinut ajaa kuin kahta kymppiä. Loppupätkä AS:iin oli asfalttia, mutta useissa paikoissa oli vettä tiellä vaaksa jopa pari. Mutta baarista viinaa saa, josta sitä myydään myös matkaan. Pientä vuorentynkää, vihreitä kukkuloita ja pensaikkoa. 170 kilsan taival otti nelisen tuntia eli oli siinä ihan kelvollisiakin pätkiä. Konepyöräily yhdistää. Hän varoitteli tiellä olevista kivistä ja hiekasta. Kylä on kuiva, eli ei ollenkaan bottleshopeja eli alkoja. Kahdella naisella oli oma pyörä. En tuntenut miestä enkä hänen Shirley-vaimoaan entuudestaan, mutta nyt tunnen
Ei kovin paksusti, mutta sen verran että tuli mukava lätäkköönajon-fiilis. Keikka Darwinissa lisää kilometrejä mittariin noin 3000 ja etelään suunnattaessa Port Augustan keikka pyöräyttää mittariin 2500 kilometriä lisää. Jäsenistö maksaa 45 taalan jäsenmaksunsa valtakunnan kerholle ja paikallisten chapterien tehtävänä on koota oman alueen jäsenet mukavaan yhdessäoloon. Kerho on kuitenkin hieman rajoittanut jäsenpohjaansa. Tällainen sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu olevan erityisen korkeassa arvossa australialaisten keskuudessa. Bensaa en tarvinnut, mutta ajattelin tukea paikallista yrittäjää ostamalla kahvin ja tuoremehun. Hakemukset on tehty ja kaikki näyttää hyvältä. Varttuneiden motoristien kerholla on varsin kunniakas nimi, Olysses MC eli tutummin Odysseuksen motskarikerho. Mitäänsanomattomuutta kesti parisataa kilsaa, vaikka olin jo tropiikissa kauriin kääntöpiirin ylitettyäni. Tarinoitiin siinä niitä näitä ja tuli selväksi, mistä olen. kysyi tulinko Kings Canyonista. Alkuun vaaksan mittaisista mulkeroista kasvoi 500 kilometrin matkalla miehen mittaisia jässiköitä. Ainut muutos oli se, että termiittikeot alkoivat isota. Pyhisin voidaan poiketa vaikka 200 kilometrin päässä. Seuraava mittava ponnistus Alice Springsin kerholla on vuoden 2013 Olysses kokoontumisajon järjestäminen. Mutta reissu Glen Heleniin oli sen väärti. Myöntävän vastauksen saatuaan hän kyseli tien kuntoa ja totesi sen olevan suljettu tulvien raastettua sen pilalle. Tilalla oli lisäksi tuoreena syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä 60 hehtaaria ynnä jonkun verran muutakin tuoremyyntiin menevää vihannesta. Suoraa, leveää, tasaista, kahden puolen samanlaisia pensaita. Onneksi autiomaan taivaan peitti heti aamusta kaunis pilviharso ja juuri auringon kohdalta. Siellä se isäntä ja omistaja sunnuntaina rassasi kourat ruosteessa jotain suuttimen kärkeä kuntoon, kun tulimme paikalle. Joten ilta- tai edes sunnuntaiajeluina biitsikeikkoja ei kannattaa pitää Ainut isompi ongelma kerholaisilla tuntuu olevan renkaiden poikkeuksellisen nopea kuluminen. Valittavana on kaksi lyhyttä ja helppoa reittiä asfalttitietä myöten. Rossin mukaan jäsenmäärä on hieman nousussa, mutta näinkin pienessä kaupungissa yli 40-vuotiaiden motoristien määrä ei millään pysty kovin paljoja kasvamaan. Kuin vaivihkaa osa niistä ikään kuin yhtyi ja tällaisen jättiläispilven alareuna tummeni nopeasti uhkaavan tummansiniseksi. Kun on kyse Australiasta, sana lähialue tarkoittaa hieman muuta kuin vaikkapa meillä. Haikeiden hyvästien jälkeen tankille ja siitä kohti pohjoista. Sen noin 30.000 asukasta elävät turismista ynnä maa- ja puutarhataloudesta. Kolme vaatimusta säännöistä löytyy, joista ei anneta periksi muuta kuin vakiintuneen parisuhteen kautta. Kun olin Olysses klubin vieraana, sunnuntaiajelu oli tosi lyhyt, mutkin vain 265 kilometriä. Barrow Creeckissä poikkesin baariin. Alice Springsin chapterin eli Central Desertsin puheenjohtaja Ross Geoghegan kertoo, että heidän paikallisessa kerhossa on 45 jäsentä, joista noin puolet osallistuu aktiivisesti yhteisiin rientoihin. Pari kertaa kuukaudessa järjestetään yhteisiä kerhoajeluja lähialueen mielenkiintoisiin paikkoihin. Mutta tarinointi kerholaisten kanssa ja etenkin suomalaista ajokautta kuvaillessani, Olysses kerhon jäsenet rauhoittuivat: jokaisessa maassa näyttää olevan omat hankaluutensa moottoripyöräilylle. Toisesta, eli koillisnurkan Cairnisista pitää ajella 2500 kilsaa ennen kuin on Alice Springsissä. Iltapäivällä poikettiin Shirleyn ja Rossin kanssa yhdelle maatilalle tai ne sanoo niitä stationeiksi. Läntinen taivas hohti sinisyyttään. Ja vastaavasti auringon välillä paahtaessa märkää asfalttia, siitä irtosi juuri se rauhattomuutta ja liikkeellelähtöön rohkaisevaa tuoksua. Yli 4000 motoristin koko viikon kestävä tapahtuma vaatii koko Alice Springsin kaupungin ponnistuksen. Jäsenen on oltava 40 vuoden vanhemmalla puolella, ajokortti taskussa ja kiinnostus moottoripyöriin on oltava kova. Eli jos puolisolla on pyörä ja kortti, niin toiselta puoliskolta sitä ei kysellä. Kohtalaisen voimakas vastatuuli toi hyvissä ajoin ennen sateeseen joutumista tuoreen, kostean ruohon tuoksun kypärän sisään. Mitäänsanomattomien teiden ykköskastiin kuuluva tie alkoi noin 30 kilometriä AS:stä. Käytännössä tämä tarkoittaa omaa moottoripyörää. Porukalla tehdään tosinaan pitempiäkin reissuja kuten esimerkiksi meren rantaan. Harvoin meren rantaan Olysses kerhon jäsenten pyörät olivat pääsääntöisesti asfaltille tarkoitettuja isoja matkapyöriä. Harvoin ovat pilvet näyttäneet niin uhkaaville, siinä oli jotain erilaista kuin meidän kotoisissa ukkospilvissä. Richien ja Ben Hayesin farmilla olin pinta-alaa 5400 neliökilometriä ja lihanautoja 14.000 päätä. Chapterin puheenjohtaja Ross Geogheganin mukaan oikeastaan kaikki kaupungin organisaatiot ja yhteisöt ovat jo lupautuneet mukaan talkoisiin. Ja tottakai lämpimässä ja kuivassa kaupungissa on moottoripyöräkerhokin. Varsin nopeasti mies kaivoi arkistostaan muovipussin, jossa oli alun toistakymmentä Suomi-muistoa. Lähes viivasuorat tiet ja tulikuuma asfaltti syövät varsin nopeasti renkaita. Esimerkiksi Perthistä Alice Springsiin kertyy matkaa 3600 kilometriä suuntaansa. Vieläkin Stuart-valtatien yli meni muutamassa kohdassa tulvavettä. Valtakunnallinen kerho Jäseniä tässä vuonna 1983 Australiassa perustetussa valtakunnallisessa kerhossa on jo parikymmentä tuhatta jakautuneena 120 alueelliseen kerhoon. Olysses kerho on perustettu Australiassa, mutta sillä on alajaostoja jo Etelä-Afrikassa,
A
Keskiaavikon kerho aikuisille
USA:ssa ja Euroopassakin. Pian taivaalle alkoi kuitenkin muodostua kauniin symmetrisiä pilvimuodostelmia. Tunnuslauseena porukalla on: get older disgracefully. Eli iso on Australia.
43. Australian kokoisessa maassa valtakunnallista kokoontumisajoa ei voida järjestää viikonlopun mittaisena tapahtumana. Kerran kuussa järjestetään vapaamuotoinen syönti, seurustelu ja ehkäpä oluenjuonti-iltakin. Ei siinä muuta, mutta jos poliisit olisivat nähneet minun ajavan suljetulla tiellä, siitä olisi rapsahtanut tuntuvat sakot. Sanakirjasta voi päätellä mitä disgracefully tarkoittaa, mutta tiukkapipoista viisastelua ja pilkun viilausta nyt ei ainakaan. Vanha 20-markkanen, muutama opiskelijakortti, jenkkipurkkapussi, lyhykäinen kuvaus reissusta jne.
Pohjoisen kutsu
ustralian keskellä, Simpsonin ja Tanamin autiomaiden välissä on Alice Springsin kaupunki. Pian nämä kimppaan menneet pilvet päästivät rankkoja kuuroja autiomaan pintaan
Laskeuduin puolisen kilometriä kaupunkiin ja otin rouheen lodgen. Suosittelen reittiä. Mies oli Kanadasta ja ostanut tonnisen Yamahan 7500 taalalla. Onneksi oli ehtinyt väistää yhteentörmäyksen, mutta miehessä ja pyörässä oli naarmuja yllin kyllin. Keskellä tasaista autiomaata oli ehkä neliökilometrin alalla enemmän ja vähemmän pyöreitä kiviä ihmeellisissä asennoissa ja paikoissa. siellä täällä. Järeitä on paholaisen kuulat. Yritin tunkea itseäni reppuripaikkaan, mutta siellä oltiin siestaa pitämässä. Varsin onnellisen oloisena hän sen aaneloselle teippasi ja arkistoi muovipussin. No, iso huone ja kaikin puolin siisti. Liikennevakuutus hoitui samassa kaupassa noin 50 taalan hintaan per kuukausi. Tuntui olevan väkeä liikkeellä, viimeinen kämppä, ota tai jätä, hehkutti vastaanoton paljon nähnyt täti. hän ja auto vastakkain. Minä jätin ukkelin kokoelmiin motskarilehtien aatelisen, MotoYkkösen tarran lyhyellä englanti/suomi saatesanoilla ryyditettynä. Maastoon ilmestyi entistä vehmaampia pensaita ja muutamia palmuja törötti
UNELMAT ON TA R K OI T E T T U T O T E U TE T TAV I K S I .
WWW. Eihän sitä muuten tuttuja saa. Nyt alkoi jo huomata, että ollaan pohjoisessa. Yhtä nopeasti kuin kuulat alkoivat, ne myös loppuivat. Ja voi pyhä jysäys. HO NDAB IK ES.FI. Jo kymmenen kilometriä ennen kaupunkia oli plakaatteja, jotka lupasivat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Satakunta kilsaa ennen Tennant Creeckiä infotaulu neuvoi puikkaamaan oikeaan ja ottamaan reilun parin kilometrin sivuun vedon, jos mieli nähdä paholaisen marmorikuulat. Meinasi kanukki, että kovin helppoa on motskarin osto ja vakuuttaminen Australiassa, vaikka on ulkomaalainen. Lähestyminen Tennant Creeckiä paljasti karun totuuden: turistimesta. Kivien rakenne oli hieman Ulurua muistuttavaa liuskeista laatua. Löin kättä päälle 90 taalan huoneesta. Ja kivet olivat isoja, järeimmät varmaan lähemmäksi kymmenen metriä läpimitaltaan. Ilman muuta pysäytin ja menin juttusille. Mies oli jo vetänyt yhdet melko pahat lipat: oli unohtanut, että on vasemman puoleinen liikenne ja niinpä yhdessä kurvissa oli ollut
Paholaisen kuulat
Barrow Creeckin baarinpitäjä oli ilahtunut Moto Ykkösen tarrasta ja muutamasta mukaan kirjoitetusta sanasta. En viitsinyt lähteä kiertelemään kylän motelleja. Ilmastointilaite pukkaa tyypillistä homeen,
Abojen armoilla
Sunnuntaiajelulla Alice Springsistä länteen olevalle autiomaahuoltari Glen Helenille. Hieman ennen valtatien liittymää oli joku motoristi kameransa kanssa tähtäilemässä
Maailmanlopun ja epätoivon kylä on Tennant Creeck. Yö on laskeutunut trooppisen autiomaan ylle. Sopuisastakin sedästä tulee riidanhaastajien ykköskastiin kuuluva hemmo, kunhan saa muutaman ryypyn. Puhuttelin omistajaa, mafiosolta näyttävää setää. Huutoa, parkua ja kirkumista. Pari kaupparatsua kertoo minulle, että viime perjantaina oli palkkapäivä tai paremminkin soskun tuen maksamisen päivä ja taalat painaa vielä abojen kukkaroissa. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut, enintään 600 euroa.. Joukossa ei näy ainuttakaan vaaleaa välien selvittelijää. Kummallista, totesimme molemmat. Mutta tuo sade, joka on pyyhkäissyt kylän yli, tekee tunnelmasta kostean. Sillä nyt tiedän taas rahtusen enemmän maailman menosta mahtaviksi mainostettujen maiden syrjäkylissäkin. Ainut mistä saa selvää on: matö fakkö ja fak juu.
Tulva tuo, mutta valitettavasti katepillari on se joka vie. Oli tyytyväinen bisnekseensä. Ei tämä kuumuus mielestäni paha ole, ennusteen mukaan joku 35 37. Monikulttuurisuus ei ainakaan täällä ole onnistunut. Sirkat sirittää, mutta en kuule niitä koska aboilla on edelleen kesken se vuosisadan suurin välienselvittelyt. Käännän kuitenkin laitteen pois päältä ja päätän nauttia ihoon liimautuvan Härmä-MC paidan antamasta nautinnosta. En viitsinyt kysyä pitsaan vaiko siihen toiseen. Pikku hiljaa kaskaitten siritys voittaa abojen mekastuksen. Hirmuisen isoista alkoholin kaupunkiin tuomisesta varoittavista tauluista huolimatta kylä on täynnä kännissä tappelevia aboriginaaleja. kosteuden ja tunkkaisuuden sekaista viileää ilmaa kämppään. Samalla pojat selittivät, että abojen käyttäytymisessä tapahtuu valtava muutos muutaman kaljan jälkeen. Pitseria oli auki ja myi minulle Suomen mittakaavassa semmoisen seitsemän euron pitsan hintaan 19 dollaria. En ole kuunaan mokomaa kuullut. (oik.) Tennant Creeck ja paikallisten aboriginaalien välienselvittely käynnissä.
(alh.) Heinäsirkkoja löytyi kaiken kokoisia ja värisiä.
Ohi olisin ajanut Tennant Creeckin jos olisin etukäteen tienyt menon ja metelin. Seuraavassa osassa tulee päätös käynkö Darwinissa vai oikaisenko itään
VFR800X CROSSRUNNER Hinta: 15.998,00 (* Honda-takuu 4 vuotta.
*) Kokonaishinta sisältää myyntihinnan ja autoveron. Pääkadun liikkeistä noin puolet oli lopettanut eli paikka oli myynnissä tai vuokrattavana. Mutta nyt olen iloinen, koska tulin jääneeksi tarunhohtoiseen kultakaupunkiin
Pyörittyäni puoli tuntia vasemman jalkani ympärillä, Ritva tuli huoneeseen ja löysi liput noin minuutissa, kuten hänellä tapana on. Kaksi tuntia lisää ja olemme Egyptin Nuweibassa. Kaikki tekstit opasteissa ovat suomeksi, viroksi ja ruotsiksi. Saadaan paljon työpaikkoja, paljon arkistoa, paljon liikettä ja vähän tehokasta toimintaa. Jos kahta sudanilaista farmariautoa ei lasketa, niin Nuweiban raja-asemalla ei ole muita omalla ajoneuvolla tulevia ulkomaalaisia ja tilanne on aktiivisesti päällä koko sen viisi tuntia, jona meitä ohjataan luukulta luukulle kuin aivottomia vesimeloneita.. Aluksemme Afrikkaan, Ms Nefertiti näyttää kotoisalta. Lastaaminen Aqaban satamassa ei ole millään lailla superia. Ajettuamme sisään
volla on hyvä esimerkki siitä mitä saadaan aikaan kun vuosien saatossa kasataan byrokratiaa byrokratian päälle. Totean, että olemme juuri ajaneet Tallinkin vanhaan Super Sea Catiin. Olen matkani varrella ollut monellakin rajalla pidempään, mutta kaikilla niillä kesto on aina johtunut taistelemisesta paikasta auringon alla monilukuisen muun rajan ylittäjäjoukon kanssa. Peter Ruotsalo
TransAfrica
Osa 3, Agaba Hurghada Luxor Khartum - Metama
L
46
PeterPanBiken moottoripyöräseikkailu Norjan Nordkappista Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin 23 maata, 66 päivää ja 23 000 km.
se myös tuntuu kotoisalta. Liput olivat kadonneet, kuten minulla välillä on tapana esineitä ja asioita kadottaa. Liput olivat Aqaba-esitteen välissä. Maahantulo Egyptiin omalla ajoneuAjokortti ja rekisterikilpi
aivaliput Afrikkaan ovat tankkilaukussani päällimmäisinä. Aamu alkoi kuumeisella mylläämisellä. Aina välillä olen epäillyt, että naisilla on jonkinlainen salainen röntgenkatse, telepatiatunnistin tai jotakin muuta sellaista vainutaitoa, josta me miehet emme tiedä mitään. Sitä emme onneksi vielä tiedä, että kuuden päivän kuluttua pääsemme Aswanissa koko päiväksi todistamaan lastaamisen jaloa taidetta. Viimeistä laatikkoa kannetaan Super Sea Catin uumeniin kaksi tuntia virallisen lähtöajan jälkeen
Ne samat kaksi rengasta ovat edelleen nyt Tallinnan lautan autokannella olevan pyöräni alla. Kun pyydän nähdä tutkan ja ylinopeuslukemat selviää, että mitään tutkaa ei ole. Ravintolassa ruuan määrä korvaa laadun. Jotakin niin kovin juhannus-suomalaista, perkele.
Kimmo Hagman ja Michelin Anakee2 Kalevi Keihäsen jalanjäljissä
Varikkopäivä Hurghadassa. Markus on juuri oman takarenkaansa irroittanut. Pohjapanssarit oli itse kunkin purettava, jotta saimme vanhat öljyt laskettua öljypohjasta ulos.
Hurghadassa asuva Kimmo Hagman ja hänen paikallinen ystävänsä Mahmud Akasbat tulevat aamulla vanhalla, vähän vinossa kulkevalla ja paljon savuavalla lavatoyotalla hotellille. Hotellimme on venäläisten seuramatkahotelli, jonka parasta ennen päivämäärä on mennyt ehkä noin kymmenen vuotta sitten. Uima-altaan viereinen apteekkikioski mainostaa kilpikonnan kokoisin kirjaimin: Viagara for Sale Here. Sivutyökseen ja harrastuksekseen hän vie pieniä ryhmiä KTM-enduroilla aavikolle. Öljynvaihtorastilla tosin tulee hiki ruuvatessamme pohjapanssareitamme irti paistinpannun kuumalla asvaltilla 35 asteen lämmössä. Poliisi sanoo, että hänellä on aikaa. Asvalttisyheröllä ainakin omien korvieni välistä loppuu pito ennen kuin renkaista. Kimmo tilasi meille Ranskasta avolavallisen all-road renkaita. Tullessamme, monessa promillessa oleva venäläismies haastaa riitaa vastaanottovirkailijan kanssa. Tosin olemme alkumatkasta totutelleet vähän turhankin mukavaan hotellielämään ja epäilemättä tulee öitä, joina Hurghadan Sun Flower tuntuu 7 tähden resortilta. Nyt myös käytettyjen renkaiden kauppias?
49. 150 Egyptin puntaa. Miehemme Hurghadassa, Kimmo Hagman on päätyökseen sukellusopas ja valokuvaaja. Ja on venäläisten seuramatkameiningissä myös nostalgiset puolensa. Kalevi Keihänen olisi tuntenut täällä olonsa kotoisaksi kaverinsa Irwinin Goodmanin laulaessa taustalla Vain elämää -kappaletta, jossa kaikki on ihanasti rempallaan. Turkista olisi renkaita luonnollisesti saanut, mutta se oli liian lähellä kotia. Huoneet ovat mitä ovat. Kimmon ja Mahmudin kyydissä on lavallinen moottoripyörän renkaita. Vaihtoa nopeutti huomattavasti se, että jokainen irrotti ja kiinnitti oman pyöränsä etu- ja
takarenkaan. Kaksi sänkyä, ilmastointi, suihku ja vesiklosetti kuitenkin kaikissa. Juomapuolella votkaraitit ovat in ja viini out. Kimmon luottoliikkeessä renkaat vaihtuvat melkein kuin F1-varikolla. Renkaat toimivat sorassa kohtuudella, hiekallakin jotenkuten ja asvaltilla erinomaisesti. Pari tuntia saapumisemme jälkeen juomme varjossa kylmää Coca-Colaa. Ja Turkin jälkeen seuraava rengaskauppa, jossa pyöriimme saa renkaita on Etelä-Afrikassa.
Omaan pyörääni asennetaan kaksi lavalla olevista renkaista paikallisessa rengasliikkeessä, jonne ajoimme Kimmoa ja Mahmudia seuranneessa savupilvessä. Henkilökunta on avoimen tympääntynyt työpaikkaansa ja sen asiakkaisiin. Poliisi polttaa yhden tuntemattoman merkkisen savukkeen ja käskee meitä häipymään. Nyt homma oli ohi kahdessa tunnissa. Sanon että meillä on aikaa jouluun saakka ja heittäydyimme tienvarsipenkalle pitkäksemme. Meitä loppujakin Egyptin poliisi yrittää sakottaa. Vaikka Anakee kakkosissa eturengas kuluu aavistuksen takarengasta nopeammin, olen ollut renkaisiin kovastikin tyytyväinen. Markus ja Jukka saavat saman kokoisen sakon lähdettyään muuta ryhmää edellä tavoittelemaan Hurghadan rantoja. Uudet renkaat alla ajamme öljyn- ja öljynsuodattimien vaihtoon ja matkamme kymppitonnin huolto on tehty. Hondamies Teijo vaihtoi vain takarenkaan kun Hondassa renkaatkin kuluvat vähemmän.
Kimmon luottovarikon omistaja Gamal Al-Gebel oli selvästikin vaihtanut renkaan jos toisenkin uransa aikana. Hotellilla muistan, että en muistanut ottaa renkaanvaihtoon mukaan norsunnahkaa, 4 mm paksua erikoisvahvaa sisärengasta. Originaalit sisärenkaani kestivät koko matkan niin edessä kuin takana. Poliisi sanoo kuulleensa mäen takaa, että ajoimme liian kovaa! Sanon heureka, ja kieltäydymme maksamasta. Paikallisen rengasvarikon käyttö helpotti elämää reippaasti. Varikon väki hoiti vanteelta vanteelle vaihdot. Ne ovat kaikki uusia Michelin Anakee2 -renkaita suoraan Pariisista. Ei se oikeasti toiminut. Niillä on ajettu muutama kilometri päälle 16 000, ja menevät huomenna AllRightissa vaihtoon. Omilla rengasraudoilla olisimme helposti askarrelleet koko päivän.
Jukka ihmettelemässä huoltoaseman öljyimuria, että toimiiko se oikeasti. Monen vaiheen jälkeen Ari löysi Kimmon netistä ja päädyin rengasasioissamme yhteistyöhön Kimmon kanssa. Mutta se ei loppupelissä haitannut. Hurghadassa pääsemme iloiseen seuramatkatunnelmaan. Omaan pyörääni vaihdan vielä ilmansuodattimen ja takajarrupalat, vaikka nuo olisivat pidemmällekin kulkeneet
Seuraavaksi päädymme toistaiseksi itsellemmekin tuntemattomasta syystä turistipoliisin päällikön toimistoon, joka oli yhtä hölmistynyt kuin mekin, että mitä asiaa. Onneksi Mr. Päätämme tukea palkkakuopassa olevia tullimiehiä. Vasta huomenna, alleviivaa Mr. Salahille. Seuraavassa hetkessä on kiire luovuttaa Egyptin rekisterikilvet, ajokortit ja asettua poliisisaattueeseen, jossa ajamme Suomen kilvillä satamaan. Yksi yleinen ilmiö Egyptissä on kiertävä leipäkauppa. Aamiainen, tankille ja jo tutuksi tulleeseen tullitoimistoon, jossa ei tapahdu kirjaimellisesti mitään ensimmäiseen tuntiin. Kurtat alkavat kuitenkin olemaan katoavaa kansanperinnettä, valitettavasti. Salah. Se tupruaa jokaisessa paikallisessa baarissa aamusta iltaan ja makuja saa isoimmissa paikoissa monia.
Aasi on Egyptissä edelleen yleinen kulkuneuvo. Se todennäköisempi vaihtoehto olisi ollut, että poliisipäällikkö olisi pyytänyt meitä välinpitämättömän katseen kanssa palaamaan asiaan huomenna, ja kohtuullista lahjusta vastaan olisi suostunut kirjoittamaan todistukset tunnin tai kahden kuluttua. Pekan iskettyä nyrkkinsä pöytään johtajan toimistossa alkaa tapahtua ja todistukset tulevat heti, tässä ja nyt, kuten Pasin pikapainon painotuotteet. Pasi ja moni muukin epäili, että Sudanissa ei ole ruokaa ja Aswanissa sivulaukkuihin lisättiin säilyke jos toinenkin. Soitto herra Salahille ja selviää, että meillä ei ole siihen toimistoon tänään mitään asiaa, vaikka liikennepoliisista meidät sinne lähetettiinkin. Pasi kauppa-apulaisena Aswanissa. Leipäkauppias on myös paikalliseen perinnemuotiin pukeutunut. Ilmaisen pitkän kaavan mukaisen, jossa kaikki tutkitaan rauhassa ajan kanssa vai mahdollisesti 20EGP (3) hintaisen pikatarkastuksen.
Niilin risteily
Kiertävä leipäkauppa. Nuhteettomuus-todistukset käsissä ahtaudumme jälleen kaikki kahdeksan farmarimalliseen Peugeot 504 taksiin ja ajamme tullitoimistoon, jossa virkailijat vain pyörittelevät päätään. Tämä aasi on kaasupullokuormaautona Aswanissa.
51. (ylh.) Aswanin liikennepoliisin virkailijat avotoimistossaan kadulla kirjaamassa meitä saapuneiksi kirjoihinsa ja kansiinsa. viranomaisille olen aina suhtautunut hyvinkin varauksellisesti, mutta tällä kerralla tapahtuu vähintään keskikokoinen ihme. Jotta laivalippujärjestely ei olisi liian yksinkertaista, niin pyörille laivalippuja ei voi ostaa laivalipputoimistosta vaan vasta satamasta ja vain käteisellä ja vain Egyptin punnilla! Käteisellä ja ainoastaan Egyptin punnilla pätee myös henkilölippuihin. Ei mitään, taksinkuljettajan mielestä ilmeisesti oli, ja taas soitto herra Mr. Rahat siirtyvät taskusta toiseen ja tarkastus on tehty. Salahin toimiston lähellä on pankki. Puolilta päivin meillä on koossa kaikki tarvittavat leimat, laivaliput myös pyörillemme ja pääsemme
Vesipiippu on Egyptissä in. Maaseudulla erittäin yleinen. Sataman portilla meiltä kysytään minkälaisen tullitarkastuksen haluamme
Tuumaa muutaman harjanvedon jälkeen, rauhalliseen tapaansa, että taitaa sitten Wadi Haifa tulla kovastikin tutuksi. Hotellilla kiire on ohi, jos sitä vielä olikaan. Kysyn, että mistä moinen ajatus. Muutama tunti valokuvausluvan saamisen jälkeen joudumme valokuvauslupatarkastajan ratsiaan kiipeillessämme kaupungin laidalla olevalla kukkulalla kameroinemme. Suuri ero kuitenkin se, että Sudanin viranomaisten kanssa, joita Mr Magdi edustaa, kaiken pystyi hoitamaan etukäteen valmiiksi. Wadi Haifa on kohdalla heti yhdentoista jälkeen. Puhelimeni soi heti taiteltuani valokuvauslupani takaisin passini väliin. Vähän jälkeen seitsemän sivuutamme Abu Simbelin, faaraoiden aikaiset temppelit, jotka on 1950-luvulla siirretty kivi kiveltä Lake Nasser -tekojärven tieltä. Abu Simbel on myös Egyptin eteläisin Faaraoiden aikainen monumentti. Kuuma tai erittäin kuuma Sudan antaa itsestään positiivisen ensivaikutelman. Konepyöräkuljettaja Rahkonen odottamassa konepyöräänsä Wadi Haifan pöytävuorella. Mohandirin pyörän siirsimme tämän pyynnöstä rantaan. Tulo Sudaniin tuntuu sisäänheitolta verrattuna tuloon Egyptiin. Sudanin leima napsahti passiin jo laivalla!
alkaneet työntämään aamurukousta eetteriin noin 122 desibelin voimalla. Johon Teijo, että hänen kämppäkaverinsa Pasin Tramikopaikantimen mukaan pyörämme ovat edelleen Aswanin satamassa. Tuntuu siltä, että olemme saapuneet oikeaan Afrikkaan. Viimeisimmän tiedon mukaan pyörät
Siellä ne ovat. Se ei ole koskaan selvinnyt, miten Mohandirin matka jatkui vai jatkuiko.
53. Rukoilen, että rukous loppuu mahdollisimman pian ja työnnän tulpat korviini. Omalla kulkupelillä Abu Simbeliin ei pääse vaan sinne mentävä bussilla Aswanista. Siinä sitä tunsi itsensä kunnon kansalaiseksi kun oli
kuvalla ja leimoilla varustettu kameralupa esittää. Herra Magdi pyytää kiirehtimään hotellille ja valmistautumaan satamaan lähtöön. Päätämme Teijon kanssa, että katsellaan sitten nähtävyyksiä, joita ei ole. Se on virallinen asiakirja kameralupaviranomaisen leimalla varustettuna. Alapuolella Wadi Haifa jotakuinkin kirjaimellisesti kokonaisuudessaan. Vasemmassa yläkulmassa pitää olla luvanhaltijan punaista taustaa vasten otettu passikuvan kokoinen kuva. Lupaan kirjataan myös kameran merkki ja
Abu Simbel aamuauringossa. Itse Wadi Haifa on pieni hiekkakatuinen kaupunki yhdellä moskeijalla, jossa yöelämä on minttutee ja vesipiippu. Herään uudestaan 06:50. Herra Magdi tulee kymmeneltä mukanaan tieto, että pyörät on varmuudella lähteneet Aswanista ja arvelee niiden tulevan illalla. Magdin opastuksella ja maihin. Mikään turistikeskus Wadi Haifa ei ole eikä tule olemaan ja siinä sen viehätys.
malli luvattomilla kameroilla kuvaamisen ehkäisemiseksi. Yhden lomakkeen täyttö laivalla Mr. Abu Simbelin temppelit siirrettiin 1964-1968 kivi kiveltä pois Lake Nasser tekojärven alta 65 metriä ylemmäksi. Se mukava tieto mukanamme lähdemme hakemaan lupaa, johon en ole millään matkalla törmännyt missään maassa. Tosin se on silmänlumetta. Eikä lupa ole mikään tarra kameran kyljessä. Moottoripyörämme Sudanin rannassa. Markus ja Jukka passinleimaus jonossa. Sähköpostituttuni, Mr Magdi on meitä vastassa. Nimittäin valtakunnallista valokuvauslupaa. Teijo tulee seuraavana aamuna viereiselle lavuaarille harjaamaan hampaitaan
Kaikki bordelleja sudanilaisille rajaturisteille. Koko Metaman arkkitehtuuri edustaa samaa linjaa. Selvitän ystävällisesti, että kenelläkään meistä ei taida olla 20 000 Amerikan dollaria taskussaan. Päivällisen aikaan Aswanista ostetut säilykkeet nousevat arvoon
Leirimme Metaman raja-aseman takapihalla. Ruokalaji on Injera, etiopialaisten nakit ja muussi, joka syödään sormin. Rajalta löytyy brittipariskunta, joka ollut siellä kolme päivää. Ja näitä vastaavia oli monilukuinen määrä. Raja on kiinni ulkomaalaisilta, jotka tulevat maahan omalla ajoneuvolla. Britit ovat jotenkin omituista väkeä, he ovat vain istuneet ja odottaneet ihmettä. Me alamme heti rakentamaan omaa ihmettämme. arvaamattomaan. Tai ei raja varsinaisesti kiinni ole, mutta uuden lain mukaan meidän on maksettava pyöristä niiden arvon mukaiset takuut käteisellä. Heidän pitäisi maksaa 42 000 USD takuuta Land Roveristaan. Palaamme tämän päivän osalta tyhjin käsin ja laitamme pimeän laskiessa telttaleirin pystyyn raja-aseman avokaatopaikkaa muistuttavalle takapihalle, jonka toteamme seuraavan aamun kyläkierroksen jälkeen olevan Metaman siistein kohta. Metamasta löytyy ravintola jos toinenkin, mutta menu on jokaisessa sama. Vahvistaa, että tuollainen laki on toden totta juuri tullut voimaan ja sovimme, että selvitys miten pääsemme rajalta pois jatkuu aamulla. Tarjolla on sisälmyksistä valmistettua lihaseosta, joka tarjoillaan lehmän vastalaukun sisäpinnalta näyttävän lätyn tapaisen päältä. Mutta raja-asemalla kaikki on toisin. Alakuvassa matkalainen Jukka onnellisena hyvin nukutun yön jälkeen. Mielessäni käy, mutta jätän kysymättä onko lähistöllä pankkiautomaattia. Seuraavassa numerossa TransAfricaseikkailun neljäs osa.
Sossusvlei Cape Town
ollenkaan valaistuja rähjäisiä bordelleja. yksi yhteinen reikä lattiassa 20-30 rajahenkilökunnan kanssa. Missään niistä ei mielellään koske mihinkään. Mutta ei Jukkakaan toiseksi yöksi väkisin tahtonut jäädä, vaikka sellainenkin vaihtoehto oli tarjolla.
57. Viereisessä kartassa tämän jutun matkareittimme. Sitten alkaisi jo tottumaan. Hotellien tapaisiakin on, mutta ne ovat kaikki hämärästi tai ei
Nordkapp Ivalo Helsinki Karlskrona Gdansk Bucarest Istanbul Beirut Suez Luxor
Damascus Petra
Suez
Nuweiba Luxor
Khartoum Metama Addis Abeba Nairobi Arusha Lilongwe Lusaka
Aswan Wadi Haifa Dongola Khartum
Gederef
Metama
Windhoek
Metaman hotelli Megenagman julkisivu. Huussikin on... olemme vapaita poistumaan maasta. Näissä voi myös yöpyä, jos luonto antaa periksi. Ennen auringonlaskua Ulla Andersson Suomen suurlähetystöstä soittaa takaisin. Käymme tutustumassa kolmeen niistä. Metaman tähtitaivaan alla, sovitellessani hikisenä kuumassa teltassa maasta pistäviä puunjuuria selkärankani koloihin vatsassani kiertävien sisälmysten maku suussani, Hurghadan seuramatkahotelli tuntuu 7 tähden paratiisilta. Soitan Suomen suurlähetystöön Addis Abebaan ja lähdemme 40 km päässä olevalle päätulliasemalle haastamaan riitaa. Ajaessamme Etiopian raja-asemalle näyttää hetken siltä, että ehdimme hyvin kolme tuntia rajalta olevaan vuoristohotelliin Gonadarin liepeille. Kolme päivää aikaisemmin on tullut voimaan uusi laki maahan tuotaville ajoneuvoille. Rajavirkailija selvittää ystävällisesti, että saamme rahamme takaisin kun poistumme maasta tältä samalta raja-asemalta. Ensimmäinen vuosi täälläkin olisi pahin
Moto Guzzi Norge GT8V:
VARTEENOTETTAVA KILPAILIJA
Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro
Moto Guzzi esitteli viisi vuotta sitten kokokatetun Norge-mallin, josta oli aistittavissa, että se oli suunniteltu kilpailemaan BMW R1200 RT -mallin kanssa samoista asiakkaista. Nyt koeajossamme oleva Norge GT8V on ensimmäiseen, viiden vuoden takaiseen Norge-malliin verrattuna uudistunut 80-prosenttisesti, ja nyt se ei ole enää pelkkä haastaja, vaan varteenotettava kilpailija.
58. Kansainvälinen lehdistö ruoti uutuuden koeajoissaan ja niistä oli tulkittavissa, että hyvästä peruskonseptistaan huolimatta Norge oli ainoastaan haastaja, ei kilpailija, sillä siinä ilmeni tiettyjä ominaisuuksia, joilta osin se oli altavastaajan roolissa
No, saattaa olla mutta tilanne voi hyvinkin pian muuttua, koska italialaisen kilpailijan uusin versio on varteenotettava vaihtoehto. ohjaustangon kautta välittyvästä värinästä, sen 1151 cc V-twin moottorin sylintereistä säteilevästä, aika-ajoin tuskastuttavan kuumasta hukkalämmöstä ja epämukavasta istuimesta. Viisi vuotta sitten esitellyssä ensimmäisessä Norgessa on lukemattomia hyviä ominaisuuksia, mutta silloista koko katettua Guzzia kritisoitiin mm. Osin siksi, että se on touring-malli, jonka ominaispiirteenä keskialueen vääntöä arvostetaan enemmän kuin huipputehoa ja 2-venttiilikannellehan on ollut perinteisesti leimallista, että se antaa ala- ja keskikierroslukualueilla paremman väännön kuin 4-reikäinen vastaava. Uusi Norge GT8V on hyvin pitkälle saman näköinen kuin edeltäjän80% uudistunut
säkin, mutta 80 % sen komponenteista on uudistunut alkaen 8-venttiilisestä moottorista, mistä juontuu myös pyörän mallinimen numeromerkintä. Kun
S
kysyn toiselta heistä, miksi, hän kohauttaa olkapäitään kainostelematta ja sanoo, että saksalaiset pyörät ovat parempia. Nyt perusteellisesti uudistunut Norge on palannut. Italian poliisithan ajavat perinteisesti Moto Guzzeilla, eikö vaan, mutta näillä kulmilla näköjään eivät. yvällä Toscanan sydämessä kaksi moottoripyörillä liikenteessä olevaa carabinieriä on pysähtynyt katselemaan, kun suoritamme Norge GT8V:n kuvauksia. Uusinta "high-cam"-rakennetta edustava 4-venttiilinen V-twin, jonka sylinteritilavuus on säilynyt 1151-kuutioisena, on onnistuttu jalostamaan luonteeltaan sellaiseksi, että moottorissa on kosolti vääntöä jo alhaisilla kierroksilla. Tapaamillamme kavereilla oli ajokkeinaan väriltään tumman siniset BMW-boxerit. Guzzi ilmoittaa, että vääntöä on edeltävään
59. Guzzi on varustanut Stelvio- ja Griso-mallit jo usean vuoden ajan 8-venttiilisillä koneilla, mutta ei laittanut sitä alkuvaiheessa Norgeen
Moottorin käynti säilyy varsin tasaisena läpi koko keskikierroslukualueen aina 7.000 rpm kohdalla olevalle huipputehon kierrosluvulle saakka. Niinpä aistinkin ajoasennon olevan lähes suoraselkäisen pystyn, kun suuntasimme koeajokierrokselle Firenzen lähistöllä sijainneelta, koeajotukikohtanamme toimineelta hotellilta. Uudelleen suunniteltu kate ohjailee ajoviiman lisäksi myös hukkalämmön kuljettajan ja matkustajan ulottumattomiin.
Aito Guzzi-fiilis Pyöristynyt
Ohjaustangon molemmissa päissä on mustat toimintanupit tuulasin säädöille. Moottorin lämpötila kyetään nyt myös pitämään alhaisempana, kiitos ilma-/öljyjäähdytteisen moottorin suurempien sylinterin jäähdytysripojen, sekä kookkaamman öljynjäähdyttimen, jonka yhteyteen on liitetty myös termostaattiohjauksella varustettu sähköpuhallin. Sen pyöristynyt olemus on edelleen tunnistettavissa Norgeksi, mutta katteen etuosa ja sivupaneelit ovat saaneet uutta ilmettä, kuten myös sähköisesti säädettävä katteen etupleksi. vajaasti kuormitettuna ja edeltänyt Guzzin 8-venttiilinen oli puolestaan hengetön ala- ja keskikierrosalueilla, joten ei sekään tullut matkailukäyttöä ajatellen kyseeseen, mutta tämä tuorein 8-venttiilinen todistaa, että moottorin ominaisuudet ovat kehittyneet hirmuharppauksen. Myös Sahcsin valmistetta oleva takapään mono-vaimennin on rakenteeltaan ja toiminnoiltaan edeltäjäänsä jämäkämpi ja paremmin käyttöolosuhteisiin soveltuva. Etujarruina on Brembon uudistetuin Ø 320 mm levyin ja 4-mäntäisin puristimin varustettu paketti. Yksi tekijä kaasun parantuneeseen tunnokkuuteen löytyy siitä, että nyt pakoputkistossa on kummallekin sylinterille oma lambda-tunnistin, eikä yksi yhteinen, kuten aiemmin. Marzocchin valmistetta olevassa Ø 45 mm teleskooppihaarukassa on jousien esijännityksen säätö ja jouset ovat jo perusrakenteeltaan asteittain jäykistyvää tyyppiä. Vanha 2-venttiilinen oli matkailukäyttöä ajatellen alitehoinen, jopa jo
60. Vaikka pyörä onkin kokenut lukuisia uudistuksia ja muutoksia, tyypillinen Guzzi-fiilis oli silti edelleen tallessa. Ensimmäisen Norge-mallin yksi ongelma oli moottorista vapautuvan lämmön ohjautuminen kuljettajan vartalolle. Istuin on myös täysin uusi, ei pelkästään uudistettu ja sen takaosassa on rakennekokonaisuuteen sulautuvat kiinnipitokahvat matkustajalle. Enää lambda ei anna ruiskun toimintojen ohjailuun "noin-keskiarvoja", vaan kummallekin sylinterille tarkalleen
Välittömästi kävi selväksi, että uudistunut moottori on erittäin hyvin tehtäviensä tasalla. Norgen kaksoiskehtotyyppistä teräsputkirunkoa on myös edelleen kehitetty. malliin verrattuna 20% enemmän kautta koko kierroslukualueen. Vasemmasta painamalla säädeään tuulilasia ylös ja oikean puoleisesta alemmas. Huipputeho on kasvanut 7:llä hevosvoimalla sen ollessa nyt 102 hv/7.000 rpm. Guzzin mittarikonsoli, joka koostuu kahdesta perinteisen ilmeen omaavasta, pyöreästä kromikehyksisestä näytöstä, on saanut modernit digitaaliset toiminnot. Mittaristo on samalla kohotettu hieman ylemmäs ja lähemmäs kuljettajaa. ABS kuuluu Norgen vakiovarustukseen. Samat toteamukset pätevät ohjaustankoonkin, eli se on myös hieman korkeampi ja lähempänä kuskia. Moottori on nautinnollisen joustava; se puksuttaa tasaisesti vetäen jo alle 3.000 rpm lukemilla ja vastaa viiveettä kaasukahvan liikkeisiin. Myös Norgen ulkokuori on uudistunut. Pyörän vakiovarustukseen ja muotoilulliseen kokonaisuuteen kuuluvat sivulaukut ovat myös saaneet uuden ilmeen, kuten takalaukkukin, joka puolestaan on hankittavissa alkuperäislisävarusteena
Polttoaineen riittävyyskään ei ole matkantekoon välttämättä ensimmäisenä katkoksia aiheuttava tekijä, sillä tilavuudeltaan 23-litrainen tankki riittää ajotavasta riippuen noin 300-350 kilometrin etappeihin. Osin siitä on kiittäminen nappien painalluksilla säädettävää katteen pleksiä. No, joka tapauksessa ainakin keskikokoiset miehet saavat istua hyvin ja kohinattomasti tuulelta suojattuina. Havaitsin Norgen ajoasennon kiitettävän mukavaksi, vaikka jotkut sanoivatkin,
Mukava ajoasento Sähkösäätöinen pleksi
Uudistunut Norge on muodoiltaan hieman edeltäjäänsä pyöreämpi ja suojaavuudeltaan korkealuokkainen. Melko korkealla sijaitsevien jalkatappien ansiosta Norgessa on ainakin kiitettävän hyvät kallistusvarat. Uusi istuin vaikutti sekä kuljettajan että matkustajan osalta leveältä ja hyvin pehmustetulta, tosin koeajokierrokseen sisältyi lukuisia jaloittelutaukoja. Painonappien sijainti ei ollut niiden tavoitettavuuden kannalta paras mahdollinen. Monet Mugellon etelänpuoleisista teistä ovat erittäin syheröisiä, hyväpintaisia ja niillä on myös vähänlaisesti liikennettä, mistä johtuen tuntuu suorastaan epäoikeudenmukaiselta, että yhdelle alueelle on suotu näin paljon moottoripyöräilyä palvelevaa herkkua. Toisaalta, eipä sitä voi ongelmaksi sanoa, sillä eihän tuulilasia tarvitse olla alvariinsa säätämässä. Hieman yli 100-hevosvoimainen ja kuivapainoltaan 257-kiloinen Norge ei luonnollisestikaan yllä samaan kiihtyvyyteen ja huippunopeuteen kuin jotkut neli- ja kuusisylinteriset super-tourerit, mutta matkallamme pohjoiseen, kohti Mugelloa sain havaita, että nautinnollista ajoa ajatellen Norgessa on silti kiihtyvyyttä enemmän kuin riittämiin ja sillä pystyi pitämään ongelmitta jatkuvana marssivauhtina yli 150 km/h nopeutta. Ajomukavuus säilyi miellyttävänä myös vauhdikkaasti ajettaessa. Ilmaisin asian monikossa, sillä vasemman käden peukalolla hoituu pleksin kohotus ja oikean käden vastaavalla madallus. Suhteellisen kookkaaksi, raskaaksi ja kardaanivetoiseksi pyöräksi Norge on nautinnollisen tottelevainen ja ketterä ajet-
että 810 millin istuinkorkeuden omaavassa pyörässä istuimen ja jalkatappien väli on liian pieni pakottaen polvet liian terävään kulmaan. Ohjaustangon kiinnityksissä olevat kumiset värinävaimentimet suoriutuivat hyvin tehtävästään, eivätkä laske enää vibroja käsille. Olisin mieluummin halunnut päästä ajamaan ainakin yhden, kestoltaan pidemmän rupeaman ilman pysähdyksiä, jotta olisin kyennyt arvioimaan istuinmukavuuden matkailukäyttöön verrattavissa olosuhteissa. nämä varat, sillä olin myönteisesti yllättynyt kuinka hyvin GT8V otti kaarteet. En havainnut tästä aiheutuvaa kramppaamista, enkä kolotuksia. Näyttää siltä, että käytännössä 70 mm säätövara on liian vähäinen. Näiden lisäksi tietysti myös maisemat ja säätila ovat vailla vertaa. Kieltämättä pyörä myös tarvitsee
Ketterä ajettava
61. sen tiedon, mitä niiden yksilölliset päästöarvot kertovat. Suurimmalle osalle kuljettajista Norge on varmastikin aivan kaiken kaikkiaan miellyttävä ja hyvin käteen käypä pyörä. Ikävä kyllä Norgessa ei ole vastaavan kaltaista, yksinkertaista istuinkorkeuden säätöä kuin Stelviossa. En pannut yhtään pahakseni vaikka ryhmäämme vetänyt Stefano pitikin kaiken aikaa reipasta vauhtia todistellessaan meille takanaan ajaneille Norgen urheilullisten ajo-ominaisuuksien erinomaisuutta. Henkilökohtaisesti koin, että pitkäselkäiselle tuulilasi on hieman liian matala jopa kaikkein ylimmässäkin asennossaan, mutta toisaalta kaikkein lyhimmät ryhmäämme kuuluneet kokivat, ettei pleksi tullut riittävän alas kaikkein matalimmassa asennossaan. Vakiovarustukseen kuuluvat sivulaukut on suunniteltu osaksi pyörän muotoilullista kokonaisuutta. Vakiosatulalla istuinkorkeus on siis tuo mainittu 810 milliä ja alkuperäislisävarusteena on saatavissa geelipehmusteinen, 30 mm matalampi vaihtoehto
Lisävarustevalikoimassa on mm. Uudelleen suunniteltu keskiseisontatuki ei asettanut rajoitteita reippaillekaan kallistuksille.
Guzzille tunnusomaiseen tapaan toisioveto on toteutettu C.A.R.C-kardaanivedolla, joka ei niiaile jarrutuksissa, eikä kiihdytyksissä.
62. Pirellin Angel ST -renkaat puolestaan tarjosivat yllin-kyllin pitoa. Moto Guzzi Norge GT8V
Moottori: Ilmajäähdytteinen, 8-venttiilinen 90° V-twin Sylinteritilavuus: 1151cc Sylinterimitat: 95 x 81,2 mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Elektroninen Weber-Marelli-ruisku Teho: 102 hv/7.000 rpm Vääntö: 104 Nm/5.500rpm Kytkin: Kuiva yksilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Toisioveto: C.A.R.C.-kardaaniveto Etujousitus: Marzocchi Ø 45 mm teleskooppihaarukka, jousien esijännityksen säätö Takajousitus: Sachs-mono-vaimennin, jousen esijännityksen- ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Brembopuristimet, ABS Takajarru: Yksi Ø 282 mm levy, 2-mäntäinen Brembopuristin, ABS Etupyörä: 3.50 x 19 aluvaluvanne 120/70 x 17 Pirelli Angel ST Takapyörä: 5.50 x 17in aluvaluvanne 180/55 x 17 Pirelli Angel ST Etuhaarukan kulma/jättö: Ei ilmoitettu Akseliväli: 1.495 mm Istuinkorkeus: 810 mm Tankki: 23 l Kuivapaino: 257 kg Hinta: 20.700 (veroineen) Maahantuoja: Moto Bella Oy Tammisilta, 21500 Piikkiö Puh. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että se on sitä myös laukkujen kanssa ja reipasta vauhtia tykitettäessä. 02-4726414 Sp.: motoitalia@motoitalia.fi www.motoitalia.fi
Norgen vakiovarustukseen kuuluvat 36-litraiset sivulaukut, navigaattorivalmius, ABS-jarrut, 12V-virtapistoke, ajotietokone, keskiseisontatuki ja lämpökahvat. Pyörän ohjaamiseen ei tarvinnut käyttää voimaa, vaan pikku tuuppaus tangon päästä riitti toteuttamaan toiveet.
Jousitus ja iskunvaimennus tuntuivat myös jämäkän ryhdikkäiltä. Heitellessäni pyörää puolelta toiselle Londan ja Stian välisen SP556-tien loputtomassa serpentiinien sarjassa Guzzi eteni kuin ajatus. tavarateline, takalaukku ja tankkilaukku.
tava
Ainoa jousitusta koskeva kritiikkini kohdistuu takajousituksen säätöön. 4.776,07
Täysin uudistunut Norge GT 8V tarjoaa entistäkin paremmat puitteet myös pidemmän kaavan mukaan valitulle ajoreitille.
www.motoitalia.fi
(02) 472 6414
Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä.
www.tmi-janikaasalainen.fi
Verkkokaupassa tuhansia tuotteita
63. Työn ja viimeistelyn laatu kaiken kaikkiaan näyttää korkealuokkaiselta, aikakin siihen saakka, kunnes sattumoisin havaitsin, että edelläni ajaneen kaverin Norgen äänenvaimennin laahasi lähes asfalttia. Siinä ei liioin ole BMW:n tasoisia elektronisia valmiuksia, eikä äänentoistojärjestelmää, tai sanottakoon, että ne ovat lisävarustelukysymyksiä. Kielteisenä piirteenä puolestaan pidän sitä, ettei katteessa ole säilytystilaa pikkutavaroille, sekä sitä, ettei sivulaukkuja voi avata ilman avainta. Toivottavasti tämä ei ole signaali Mandellon tehtaan laadunvalvonnasta, jonka Guzzi väittää parantuneen merkittävästi viimevuosien aikana. Olettaen, että asia on näin, Norge GT8V näyttää ottaneen merkittävän askeleen kamppailussa, jossa se on palauttamassa Moto Guzzia takaisin touringmaailman kartalle. Tämä viimeisin Norge-versio on aavistuksen painavampi, eikä aivan yhtä tehokas kuin BMW R1200RT, jollaisia myös koeajokierroksemme alussa kohtaamamme carabinierit ajoivat. Vaikka pyörä toimiikin moitteettomasti yksin ajettaessa, niin matkatavaroiden ja kanssamatkustajan kyydissä ollessa ilmenee luonnollisesti tarvetta takajousituksen ja -vaimennuksen jäykistämiseen, mutta se ei ole helppo toimenpide. No, laukut näyttävät ainakin korkealaatuisilta ja tilavilta. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa valmiuksiltaan erittäin monipuolinen digitaalinen mittaripaneeli, sekä suhteellisen selkokuvaiset ja laajakokoiset taustapeilit. Mitä siinä sitten on; siinä on vahva ja pehmeäkäyntinen moottori, sekä vertaansa vailla olevan hyvät ajo-ominaisuudet omaava runko, joka tekee siitä nautinnollisen ajettavan myös haasteellisen mutkittelevilla teillä. MP-matkailun ykkösluokka.
Moto Guzzin Grand Touring.
Vu o
d esta 1 9 2 1
Norge GT 8V
Norgen kompakti mittaristo edustaa modernia tekniikkaa, mutta pyöreiden näyttöjen myötä niissä on nostalgisen klassisia piirteitä. Norgen vakiovarustukseen kuuluvat ABS-jarrut ja vaikka ne ovatkin toiminnaltaan erittäin luotettavat, ne eivät silti ole aivan yhtä häikäisevän tehokkaat kuin jotkut muut Brembon nelimäntäpuristimin toteutetut kokoonpanot. Kahdesta muustakin pyörästä oli kyseisen pultin mutteri irronnut. av. Se kykenee tarjoamaan myös erinomaisen matkustusmukavuuden. Pyörän muut yksityiskohdat ovat myös yleisesti ottaen korkeaa luokkaa. Pääpiirteissään kaikki ensimmäisessä Norge-mallissa ilmenneet puutteet on nyt saatettu kuntoon ja sen myötä GT8V ei ole enää RT:n haastaja, vaan se on sen varteenotettava kilpailija.
Varteenotettava Minne pikkutavarat ?
N o n B u lk P r o d u c ts
20.700,- + t.k. sis. Lämpökahvat ovat myös miellyttävä yksityiskohta pyörän varustuksessa. Kaveri kykeni pysäyttämään pyöränsä turvallisesti ja tutkittuamme syytä paljastui, että vaimentimen kiinnityspultti oli irronnut. Norgessa voisi olla samanlainen etäsäätö kuin Stelviossa, tai jopa elektroninen, kuten BMWR1200 RT:ssä
Vuonna 2005 laitettiin bokseriin jälleen lisää iskutilavuutta, ja. Moto 4/2001). Kyseessä oli R 1200 RT, jonka bokserimoottori sai kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetut sylinterinkannet viime vuonna.
64
inulla saattaa olla ennakkoasennetta R 1200 RT:tä kohtaan, sillä ajoin sen edeltäjämalli R 1100 RT:llä vuosina 1996 2002 yli 100 000 km. Moto 2/2002). Näin oli jo 15 vuotta sitten, jolloin ilmalla ja öljyllä jäähdytetyllä bokserilla kulkeva matkamalli tuli myyntiin. Teksti: Veijo Saano Ajokuva: Fredrik Persson
R 1200 RT, BMW:n paras matkapyörä?
BMW:n myynti on hyvässä kasvussa pääasiassa kuusisylinterisen matkapyörä K 1600 GT/GTL:n ansiosta. Perusrakenteeltaan RT on säilynyt ennallaan, mutta muuten malli on kokenut useita kehitysvaiheita. Vuonna 2001 tuli kuusivaihteinen, hieman lisää iskutilavuutta saanut evoluutiomalli R 1150 RT (ks. RT myös kesti hyvin, mikä todettiin myös mittauksilla Kuvan Moottoripalvelussa Jyväskylässä: edes kytkinlevyt eivät olleet kuluneet vaihtokuntoon asti (ks. RT:ssä on edessä Telelever-jousitus, takana akseliveto ja yksipuolinen pyörän-
M
ripustus tuettuna Paralever-rakenteella, ja välissä kaksiosainen runkorakenne. Kun tuo malliston lippulaiva esiteltiin helmikuun lopussa Espanjassa, viihdyin kuitenkin parhaiten vähän pienemmän matkapyörän satulassa. En olisi noin pitkään pyörää pitänyt, ellei se olisi minulle niin hyvin sopinut pitkillä matkoillani, joista noin kolmannes tehtiin kahdestaan. ABS-jarrut kuuluvat vakiovarustukseen, samoin suojaava kokokate, sähkösäätöinen tuulilasi ja kovat sivulaukut
Moitteet olivat aiheellisia myös R 1100 RT:n osalta, mutta uusi R 1200 RT ei sellaisia ansaitse. Kun satula oli yläasennossa eli ilmoitettu istumakorkeus oli 84 cm, eivät kantapääni yltäneet maahan. Tähän matkamalliinkin on lisätty pakoputkeen läppä, joka sallii käyntiääneen "urheilullisuutta". Ajoasento on RT:n satulassa luonteva ja väljä. Osasyynä on bokserin kuivalle, yksilevyiselle kytkimelle tyypillinen äkkiottoisuus. Myös viime vuonna uudistettiin moottoria. Bokserimoottorista ei katteiden alta paljon näy. Bokserikone on edelleen 1170-kuutiosenttinen, mutta se on saanut uudet sylinterinkannet, joissa on kaksi nokkaakselia ja venttiilit asemoituna säteittäisesti eli radiaalisesti. Pituutta sillä on 223 cm, ja sen akseliväli on isojen matkapyörien lyhimpiä, 148,5 cm. Jarrupolkimen asentoa voi säätää normaaliin tapaan. Eikä vika-alttiita lisärakenteitakaan matkalla tarvita. Kun jalalla painaa keskituen pitkää käyttövipua ja samalla kevyesti vetää oikealla kädellä
Näyttää isolta
mallinimeksi tuli R 1200 RT. Joten virta päälle tavanomaisella virtaavaimella, ja starttinapin painallus. Akku on hyvin tavoitettavissa. Monien mielestä pyörästä tuli pelottavan yläpainoisen ja kolhon näköinen. Korkeus on harhaa vain osaksi. RT on vertailutesteissä myös kyytiläisten suosiossa. Mutta ei kantapäiden tarvitse maahan yltääkään. Pitkällä matkalla on mukava välillä oikaista jalkojaan ilman, että niitä täytyy lonkista ja polvista jännittää koholle, jotteivät saappaat raavi tien pintaan. Vaihteet kytkeytyvät vaivattomasti, ja vain vähäistä kolahtelua kuuluu ajoittain. Moottorin puolella iskutilavuuden ja sylinterimäärän ero tuntuu matkamallien välillä. Painon puolesta RT yllättää, sillä se on helppo nostaa keskiseisontatuelleen. Kuskin ajoasentoa voi hienosäätää kytkin- ja etujarruvipujen etäisyyden suhteen. Vuonna 2005 muuttui RT ulkonäöltään niin paljon, että lähisukulaisuutta edeltäjiin ei äkkiä havaitse. Kun moottorin lämmittyä tarjoaa kaasua, kiinnittää huomiota odotettua terävämpi pakoääni. Kytkimen käyttö oli kaikissa kevyttä. K 1600 GT:ssä ylsivät, ja K 1600 GTL on vielä matalampi. Myös takajarrunesteen määrän tarkistus käy ilman työkaluja. Venttiilikopan muotoilusta erottaa helpoimmin uusimman ja edellisen R 1200 RT:n toisistaan. kyytiläisen pitokahvasta ylös, RT melkein hypähtää keskituelleen. Jo ensimmäisissä 1100-sarjan RTBemareissa oli polttoaineen ruiskutus, mutta niissä oli vielä kylmäkäynnistystä varten vipu, joka piti vetää päälle ennen starttia, jotta tyhjäkäynti pysyi tavallista nopeampana. Itse en kuitenkaan päässyt R 1200 RT:tä koeajamaan ennen kuin nyt K 1600 GT:n esittelytilaisuudessa.
65. RT painaa täydessä ajovalmiudessaan 282 kg, mikä on tämän kokoluokan matkapyörissä keskimääräistä pienempi lukema. Vaihdevivussakin on etäisyyden säätö, mikä onkin tarpeen, sillä BMW:llä on taipumus tehdä vaihdevivuista lyhyitä. Alan lehtien kertomat arviot olivat kuitenkin suopeat. Onkohan tuo sähkömoottorin, kaksi vaijeria ja läppärakenteen vaativa lisälaite tosiaan tarpeen. Lyhytjalkaiset kuskit voivat säätää satulan ala-asentoon eli istumakorkeuteen 82 cm, tai ostaa pyöränsä matalalla istuimella varustettuna. Samalla koneella kulkevan R 1200 R:n vaihteisto oli vielä parempi, joten yksilöeroja näissä boksereissa on yhä. K 1600 GT vetää tyhjäkäynnin pinnasta vahvemmin kuin RT:n bokseri, jonka äkkinäinen saattaa jopa saada sammahtamaan lähtöyrityksessä. Kone hyrähtää bokserille tyypilliselle tyhjäkäynnille. Jos vielä ostaa jousituksen madalluksen, on istumakorkeus 75 cm. R 1200 RT:n ulkoista olemusta on hieman virtaviivaistettu, joten pyörä ei näytä enää ihan niin kömpelöltä kuin vuoden 2005 versio. Mutta varsinkin kuvissa se vaikuttaa korkealta, osittain sen vuoksi, että RT on isoksi matkapyöräksi lyhyt. Tuollaista "kuristinta" ei nykypyörissä enää ole, vaan anturit tunnistavat moottorin ja imuilman lämpötilan, ja ECU säätää syötön tietojen mukaan käynnistykselle sopivaksi. K 1600 GT:n vaihteisto oli selvästi kankeampi ja äänekkäämpi. Sallittu kokonaispaino on 495 kg, joten kuskille, kyytiläiselle ja matkatavaroille saa kertyä yhteispainoa jopa 213 kiloa. Tuolloin kuitenkin joustovarat lyhenevät 26 millimetrillä. Tuolloin istumakorkeudet ovat 78 ja 80 cm. Öljyntäyttöaukko on nykyisin oikean sylinterin päässä. Matkapyöräilijät kun yleensä arvostavat hiljaisuutta niin ajoviiman kuin moottorinkin äänten suhteen. Bokseri-Bemareita on kautta aikojen moitittu vaihteistonsa kankeudesta ja äänekkyydestä. Kuskin satulan korkeutta voi säätää ilman työkaluja laittamalla satulan alla olevan kannatintangon, jonka päissä on uritetut kumirullat, ylempään tai alempaan pykälään. Mutta kaasun ja kytkimen oikean annostelun oppii pian.
Käyntiin ja liikkeelle
Matkapyörä tietenkin ansaitsisi matkatestin, mutta sen puuttuessa esittelen tässä yhden päivän, 26.2.2011, aikana ajamani noin 450 km:n kokemukset ja vaikutelmat
Joka tapauksessa uusi kone antaa ala- ja keskikierroksilla selvästi enemmän voimaa kuin edeltäjänsä. Aiempien bokserien tapaan monet nykyisistäkin bokseriyksilöistä kuluttavat alkuun öljyä. Ne ovat käytännössä paremmat kuin GT:ssä myös siksi, että lyhyen akselivälinsä ansiosta RT:tä ei tarvitse kallistaa niin paljon kuin GT:tä, kun ajetaan samaa nopeutta yhtä tiukkaan mutkaan. RT:n kuutonen ei ole ylivaihde, vaan moottori saavuttaa sillä huipputehon kierroksensa ja pyörä kulkee tuolloin noin 225 km/t. Jarruissa molemmat ovat samalla, erinomaisella tasolla. Tankkilaukulle on valmis kiinnityspohja.
Kattava vakiovarustus
66. Ainakin minulle tuollainen suorituskyky riittää matkapyörässä mainiosti. Korvatulppia käyttämällä senkin melun sai pois, sillä ilmavirta oli pyörteetöntä. Pleksin alimmassa asennossakaan ei pyörteitä tullut. Asento "normal" oli hyvä normaaliajoon, "comfort" taas lievästi keinuva, ihan kuten odottaa sopii. Jarrut ovat huippuluokkaa: kevyet käyttää, tehokkaat ja ABS-järjestelmän ansiosta turvalliset. 98-oktaanisella olisi saatu vielä hieman paremmat lukemat. Kun säätää pleksin niin, että sen yli vielä näkee sopivan lähelle eteensä, eivät ajoviiman pyörteet ravistele kypärää eikä alipaine työnnä selästä ja kypärän takaa häiritsevän voimakkaasti edes moottoritienopeudessa. Ajoviima tuli tietenkin täydellä voimalla päin kypärää, joten kohinaa oli paljon. RT:n kate suojaa erinomaisesti, ja pleksi on ainakin minulle paras, mitä moottoripyörissä on vakiovarusteena saatavana. Neli- ja kuusisylinteriset ovat toki vielä vahvempia, mutta niiden moottorit tuntuvat automaisilta, ellei ota käyttöön yläkierrosten epäautomaisia tehoja. K 1600 GT:n kääntöympyrä ei ole pahan suuri sekään, mutta on se puoli metriä suurempi kuin RT:n. Jousitus on matkabokserissa sopivan napakka kovaankin ajoon, kun ESA:n eli sähköisen jousien esijännityksen ja iskunvaimennuksen säädön laittaa sportasentoon. Uudistetun bokserin, sillä kertaa GS-Bemariin istutettuna, huipputehoksi mittasimme IP-Dynotestin penkissä takapyörältä 96 hv kierrosluvulla 6980/min, mikä vastasi 114 hv kytkintehoa. Se on myös ketterä, sillä kääntöympyrän halkaisija on vain 5,5 metriä. Parannettu bokseri sopii hienosti matkapyörään. Näin yksin ajettaessa, kahdestaan ajettaessa saattaa comfort-asento päästää pyörän lellumaan. Käynti on samalla sivistyneen pehmeää mitään nakuttamiseen viittaavaa karheutta ei kuulu, toisin kuin esimerkiksi 2006-mallisesta bokserista, jos sille tarjosi pienillä kierroksilla reilusti kaasua. Noilla voimilla RT kiihtyy kuutosvaihteellaan kuudesta kympistä nopeuteen 140 km/t alle 10 sekunnissa. huoltovälillä jopa litran öljynlisäyksen moottorin puolelle, jotkut eivät ollenkaan. Käytössä oli 95-oktaaninen bensiini. Takajousen esijännitystä säädetään aina kätevästi ilman työkaluja. Polttoaineen kulutus on kohtuullista: saksalaiskoeajossa satasen nopeusrajoituksella olevilla maanteillä meni 4,9 litraa sadalle kilometrille. RT ohjautuu lähes yhtä kevyesti. Huippuväännön arvot olivat vastaavasti 104 ja 111 Nm kierrosluvulla 4450/min. Ohjaukseltaan pyörä on sukua R 1200 GS:lle, jonka nykyversio tottelee erityisen nöyrästi kuskin komentoja. Jos pyörässä on tavallinen jousitus, takaiskunvaimentimen ulospäin suuntautuvan liikkeen vaimennusta säädetään ruuvitaltalla. Siinä jää esimerkiksi Kawasaki 1400GTR jälkeen. Ison matkapyörän tavoin RT on vakaan ja suojaisan
Kevyt ohjattava
Uusi kaksinokka-akselinen eli DOHCkone vetää ala- ja keskikierroksilla edeltäjiään vahvemmin. Sen ansiosta RT:n koneen käyntitutina tuntuu sopivasti, mutta ei puuduta eikä samenna peilien kuvia. Matkailun kannalta Polttoainesäiliöön mahtuu ainakin 25 litraa. Tasaisin käyntinopeusalue on 3200-3800/min, mikä vastaa kuutosella matkanopeutta 90-107 km/t. Jotkut yksilöt tarvitsevat 10 000 km:n
Ajossa sivistynyt
tuntuinen, mutta sitä on vaivatonta ajaa. Esijännitys säädetään erikseen, ja sieltä löytyy ilmoitetun kantavuuden mukaisesti tarpeeksi resursseja. Bokserimoottori on rakenteeltaan niin tasapainoinen, että kun koneet olivat 1960-70-lukujen vaihteessa enintään 750-kuutioisia, niitä pidettiin värinättöminä. RT:n kallistusvarat ovat hyvät. Nyt, kun iskutilavuutta on lähes puolet enemmän, on tasapainotusakseli tarpeen. Eivät ne ihan sellaisia olleet ainakaan nykymotoristien mielestä, mutta ei niihin mitään tärinänvaimennuksia tarvinnut. Joustovarat ovat matkapyörälle tavanomaiset, ja Telelever-etuhaarukka pitää ne käytettävissä myös etujarruja käytettäessä, jolloin tavanomainen teleskooppihaarukka saattaa käyttää jo pelkän jarrutusvoiman takia kaikki joustovaransa painuessaan kasaan. Ajettavuus on kuitenkin se, missä RT mielestäni voittaa kuusisylinterisen uutuusmallin K 1600 GT. Kuusisylinterisen Bemarin high tech -varustelu herättää hämmästelyä, mutta RT ei jää paljon jälkeen. Kardaaniveto on siisti, äänetön eikä kaipaa juuri lainkaan huoltoa. Bokserin öljynjano yleensä vähenee noin 10 000 km:n ajon jälkeen, saattaapa loppua kokonaankin
Sittemmin ilmeni, että se oli kadonnut norjalaiselta moottoripyöräjournalistilta edellisenä päivänä. Valot ovat tehokkaat, ja niiden korkeussuuntaukselle on ohjaamossa kätevä säätöpyörä. 20.399,71. Laukkuihin liittyi hauska sattumus. Puhelin oli koko ajan asustanut RT:n rungon ja sivulaukun välissä olevassa rakosessa. Nestekidenäytön toimintoja voi ohjata kättä kahvasta irrottamatta. Mies oli tyytyväinen saadessaan nokialaisensa ehjänä takaisin. Sen sijaan mittaristo on hyvä, luettavuudeltaan parempi kuin K 1600 GT/GTL:ssä. 22.979,93
R 1200 RT
Hinta alk. Mittaristo on helppolukuinen. Tehokkaiden ajovalojen korkeussuuntausta voi säätää kätevästi mittareiden vieressä olevalla sormipyörällä. Sähkölämmitteiset kahvat ja suuntavilkkujen automaattinen katkaisu kuuluvat vakiovarustukseen, kuten myös lukkiutumattomat jarrut. Nestekidenäyttöä hallitaan vasemman käden peukalolla ilman, että kättä tarvitsee irrottaa ohjaustangosta. Tarjolla on valtava valikoima lisälaitteita audiojärjestelmästä, automaattisesta nopeudenpidosta ("vakionopeuden säädin"), luistonestosta (ASC), rengaspaineiden valvonnasta ja sähköisestä jousituksen säädöstä tavanomaisempiin varusteisiin, kuten varashälyttimeen ja takalaukkuun.
Lisävarusteita ja huoltoa
Avarra maailmaasi!
BMW Boxer-mallistosta löydät vaihtoehdon, joka toteuttaa sinun ja kumppanisi huimimmatkin matkatoiveet.
R 1200 GS Adventure
R 1200 GS
Hinta alk. 17.671,00 + vero 5.308,93 yht. Maahan putosi Nokia C7 -matkapuhelin. Muutamat varusteet, kuten ajotietokoneen ja istuinten lämmityksen, joutuu RT-Bemariin ostamaan lisävarusteina, kun ne K 1600 GT:ssä ja GTL:ssä ovat vakiona. Nykyisen RT:n peileistä ei näe yhtä hyvin kuin R 1100/1150 RT:n vastaavista. 15.694,00 + vero 4.705,71 yht. Kate suojaa hyvin ja pleksin saa sellaiseen asentoon, että pyörteily on minimaalista. Vilkkusiivekkeissä olevien peilien tarjoamat näkymät ovat niukat. olennaiset varusteet ovat hyvät laukut, joiden lukitusta käytetään virta-avaimella. Miesparka oli etsinyt uutta, kallista älypuhelintaan konttaillen ajoreittinsä tienojissa. Mittaristossa on kaikki välttämätön, kuten vaihteen näyttö, kellonaika ja bensan määrä. Voinemme tästäkin päätellä, että laukut istuvat jämäkästi ja aerodynamiikan kannalta suotuisasti liki
runkoa. 21.799,98
Hinta alk. 16.767,00 + vero 5.032,98 yht. Pysähdyin pikkutien varteen ottamaan kuvia koeajokista, ja irrotin toisen sivulaukun saadakseni käsitystä siitä, miten helppoa laukun käsittely on (on helppoa) ja miltä pyörä näyttää ilman laukkuja (omituiselta, koska pyörän etuosa on niin suuren näköinen)
Pyörän sisäänajo on epätavallisen tarkasti ohjelmoitu, mutta kestää vain 1000 km. Sisärenkaattomat vyörenkaat edessä 120/70 x 17, takana 180/55 x 17. Kierrosluku on pidettävä alle 5500/ min, kun mittarilukema on välillä 0-200 km, alle 6500/min, kun mittarilukema on välillä 200-400 km ja alle 7500/min, kun mittarilukema on välillä 400-600 km. Joka tapauksessa nämä kaksisylinteriset matkapyörät hoitavat tehtävänsä niin hienosti, että valinta moottorityypin suhteen ei ole matkailuominaisuuksia koskeva paremmuuskysymys, vaan makuasia. Kolmitoimikatalysaattori, hapentunnistin molemmissa pakoputkissa. Sen jälkeen voi käyttää hetkellisesti huippukierroslukua, kunnes 1000 km täyttyy ja ensimmäinen huolto on tehty. Kun hinnan ottaa huomioon, kaksisylinterinen on etulyöntiasemassa. Takuu 2 vuotta ilman kilometrirajoitusta.
Lisää luettavaa BMW R 1200 RT -moottoripyörästä:
Moto-1 numero 3: sivut 74-77, 2010 (Roland Brownin raportti esittelystä) Motorrad 19:18-33, 2010 (vertailutesti BMW R 1200 RT, Harley-Davidson Electra Glide Ultra Limited, Honda GL1800 Gold Wing, Kawasaki 1400GTR, Suzuki GSX1250 FA GT, Yamaha XJR 1300 A) Motorcycle, Sport & Leisure 597 June: 34-38, 2010 (matkatesti)
68. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 282 kg. Lähimmäksi tuleva kilpailija olisi Moto Guzzi 1200 Norge, mutta sen satula
BMW R 1200 RT, tekniset tiedot
Kaksiosaisessa teräsputkirungossa kantavana osana oleva kaksisylinterinen, nelitahtinen, ilma-öljyjäähdytteinen vastaiskumoottori, poraus 101 mm, isku 73 mm, iskutilavuus 1170 cm3. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 720 W, akku 12 V, 19 Ah. Sivulaukkuihin voi laittaa yhteensä 20 kg kuormaa. Moottorin suurin ilmoitettu teho 81 kw / 110 DIN hv kierrosluvulla 7750/min, vääntö 119 Nm kierrosluvulla 6000/min. Kevytmetallivalupyörät vastaavasti 3,5 x 17 ja 5,5 x 17. Sähköisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus imukanaviin. Suurin sallittu kokonaispaino 495 kg. Takana yhdellä jousi/kaasuiskunvaimennin-elementillä varustettu Paralever-EVO-ripustus, liikevara 135 mm, jousen esijännityksen hydraulinen, portaaton säätö ja ulosjouston vaimennuksen portaaton säätö. Kaksi NGK MAR8B-JDS sytytystulppaa/ sylinteri. Edessä kaksi 320 mm levyjarrua, molemmille 4 nestepaineella toimivaa mäntää, takana yksi 265 mm levyjarru, 2 nestepaineella toimivaa mäntää. Ne harvat, jotka tekevät, voivat hankkia lisää työkaluja tai BMW:n oman huoltotyökalusarjan. bmw-motorrad.fi. Varsinkin jos kyseessä olisi matkailu kahdestaan. Haarukan sisäputken halkaisija 35 mm, liikevara 120 mm. Jatkossa tehdään öljynvaihtohuolto, kun matkamittariin tulee 10 000, 30 000, 50 000 km jne, ja isompi huolto aina, kun matkamittariin tulee parillinen kymppitonni. Pituus 223 cm, akseliväli 148,5 cm, istuinkorkeus ilman kuormaa 78 - 84 cm riippuen satulan korkeussäädöstä ja valitun satulan paksuudesta. Puristussuhde 12:1. Maahantuoja Oy BMW Suomi Ab, Äyritie 8 b, 01510 Vantaa. Edessä Telelever-haarukka yhdellä jousi/kaasuiskunvaimenninyksiköllä, jossa säädettävä jousen esijännitys. Laukut eivät haittaa pyörän ajo-ominaisuuksia, joten laukut kuormattuinakin voi Autobahnilla ajaa 180 km/t. BMW:n nykyisen käytännön mukaan työkalut ovat niukat, mutta en jaksa tuosta enää jurnuttaa, koska eivät normaalit R 1200 RT:n omistajat huoltotoimia itse tee. Tärinöitä poistava vaimenninakseli. Kun nykyisin ajelen lähes yksinomaan kotimaan teillä ja usein valitsen pikkuteitä,
Eteviä matka-ajokkeja
on pyörävalintani ollut jo kymmenen vuoden ajan matkaenduro. Osittain integroitu BMW Motorrad Integral ABS lukkiutumaton jarrujärjestelmä. Kaksi imu- ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti, ohjaus kahdella ketjuvetoisella, venttiilien yläpuolella olevilla nokka-akseleilla. Ohjausakselin kulma 63,4 o, jättö 110 mm. Veto kuivan yksilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen vaihteistoon, josta akselilla takapyörään. Minulle myös siksi, että kaksisylinterinen on mielestäni moottoripyörään sopivampi voimanlähde kuin nelisylinterinen.
R 1200 RT on niitä pyöriä, joilla ajaa vaikka Suomesta Espanjaan ja takaisin ilman, että välillä tarvitsee huoltoja tehdä. Puhelin (09) 613741, Internet: www. Mutta Norgen uusin versio olisi silti mukava saada koeajoon. Väri mustan ja harmaan (neljä eri vaihtoehtoa) yhdistelmä. on minulle hieman liian alhaalla ja jalkatilat siksi ahtaat. Polttoainesäiliö 25 litraa, polttoaine vähintään 95E. Vaan jos olisin hankkimassa pyörää pitkille asfalttitiematkoille Keski-Eurooppaan, niin todennäköisesti ostaisin R 1200 RT:n. Ohjehinta 22 980 e + toimituskulut 600 e
Moto Ykkönen otti keveän koeajon äijäpyörien aatelisesta, Intruder M 1800 R:stä. Muuten leppoisaan menoon mokoma tuo aina pienen säikähdyksen. Suzukin peilit ovat erinomaiset moottorin kierroksista tai nopeusmittarin neulan
69. Samaa V-kakkosen ideaa on hyödynnetty Intikan mallistossa yli kymmenellä eri kuutiotilavuudella piikistä alkaen. Keli ei koeajoa suosinut: vettä tuli ja lämpöäkin oli kuumimmillaan kahdeksan astetta.
P
yörä painaa 357 kiloa, mutta painopiste on sen verran matalalla, että pyörän käsittely parkkipaikoilla onnistuu ilman voimanponnistuksia. Liikkeellekin Suzuki jaksaa lähteä tyhjäkäynnillä, mistä iso plussa. Nelosta voi pitää päällä koko ajan. Vääntävä kone jaksaa ykkösellä ja tyhjäkäynnillä viedä pyörää, ja kaasua
Jouhea jässikkä
lisättäessä vauhti kiihtyy nikottelematta. Kallistusvaran loppuminen ilmenee ensin kengän kantojen raapimisena asfalttiin. Maisemateitä 60 100 kilometrin vauhdilla cruisattaessa vaihteista ei tarvitse vaihdella. Mutta asfaltillehan tämä pyörä on suunniteltu. Matalalla, noin 65 sentin korkeudella oleva satula miellyttää lyhyempiä kuskeja, eikä se minun 186 -senttiselle varrellekaan liian alhaalla ole. Suzuki Intruder M 1800 RZ
Rokkihenkinen järkäle
Teksti: Visa Vilkuna Kuvat: Joose Vilkuna
Kohta 30 vuotta täyttävä Suzukin Intruder on ollut erittäin suosittu pyörä. Tuskin ulkonäkö tyystin pilalle menisi, jos jäähdyttäjän suojaksi hieman lokaria jatkaisi. Ja lyhykäinen etulokari päästi ravan lentämään jäähdyttäjään. Viisi kilometriä savisen märällä mökkitiellä ja flekti huusi jo hoosiannaa. Vääntöä tosiaankin riittää eikä kierrokset nouse liikaa eli kyseessä on sellainen laiskan kuskin unelma.
Myös soratiellä Suzuki viihtyy, mutta kovin suurta nautintoa koloisella tiellä ajaminen ei antanut
Moottoritienopeuksillakin Suzukin viitosvaihde tuntuu turhalle. Ajoviima ei haittaa ja kahvoissa pysyy pinnistelemättä. Kyllä peräpenkillä pikkumatkoja kököttää, mutta korkealla ja edessä olevat jalkatapit tekevät olon hieman huteraksi, jota tartuntakahvojen puuttuminen lisäsi. Jarrutustuntuma on hyvä eli etujarrua saa puristaa ihan tomerasti. Satulan lukko on niin ikään vasemmalla sivulla. Vasemmalla sivulla oleva kypäräkoukku on niin ikään helppo käyttää, mutta avaruutta systeemissä olisi saanut olla enemmän, sillä jämerän vaijerin silmukat eivät suosiolla mahdu lukkoon. Jäähdytinflekti huusi hoosiannaa muutaman mökkitiekilometrin jälkeen. Ohjauslukko on hyvin esillä ja sen käyttäminen virta-avaimella on helppoa. Moottoriöljyn mittatikku on mukavan hyvällä hollilla asennosta riippumatta. 010 321 2000 www.suzuki.fi Moottori:
70. Ohituksissa nelonen on viitosta viisaampi valinta, sillä viitonen hieman ravistaa alakierroksilla. Kyytiläisiltä ei M 1800:lle tullut kehuja. Riuska ajelu Varsinais-Suomen ja itäisen Uudenmaan mutkaisilla asfalttiteillä oli mainio kokemus. Moottoritiellä tilanne muuttuu ja otetta kahvoista on syytä tiukentaa. Ohjaustanko on 85 senttiä leveä, joten peileistä myös näki muutakin kuin olkapäänsä. Viitonen onkin selkeä ylivaihde, jolla parannetaan pelkästään polttoainetaloutta. Olisikohan se roiskeläppä sittenkään niin ruma. Takajarrun käyttäminenkin luonnistuu, mutta minun 48 numeron saappaalle jarrupolkimen pieni asennonsäätö tekisi terää. Alle satasen vauhdissa ajoasento on luonteva. VaatimattoJa rokki soi
Suzuki M1800 RZ
4-tahtinen, 2-sylinterinen V-twin, nestejäähdytteinen DOHC Sylinteritilavuus: 1783 cm3 Sylinterimitat: 112 x 90,5 mm Puristussuhde: 10.5:1 Teho: 125 hv/6200 rpm Vääntö: 160 Nm / 3200 rpm PA-syöttö: EFI Vaihteisto: 5-portainen Toisioveto: Kardaani Pituus: 2.585 mm Leveys: 985 mm Korkeus: 1.165 mm Istuinkorkeus: 705 mm Akseliväli: 1710 mm Märkäpaino: 347 kg Polttoainesäiliö: 19,5 litraa Etujousitus: USD teleskooppihaarukka, ei säätöjä Takajousitus: Keinuhaarukka, monovaim., jousen esijännityksen säätö Eturengas: 130/70 R18M/C Takarengas: 240/40 R18M/C Etujarru: 2 x 310 mm levy, 4-mäntäinen puristin Takajarru: 275 mm levy Värit: musta/punainen Hinta: 18.867,78 Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH Suomen sivuliike Juvan teollisuuskatu 23 B, 02920 Espoo Puh
Ohjaustangossa olevat katkaisijat ovat tunnokkaita kinnas kädessäkin. Ohjaustangon etupuolella on nestekidenäyttöinen kierroslukumittari ja valitun vaihteen osoitin sekä varoitusvalot. Nopeusmittari on tyylikkäästi tankin päällä ja samassa paneelissa on pieni kello, bensamittari ja matkamittari kahdella tripillä. Sivutuki on juuri sellainen kun moottoripyörässä tulee ollakin. Muutama sata kilometriä tonni kasisatasen kahvoissa saivat meikäläisen useampaan otteeseen hyräilemään edesmenneen Matti Inkinen laulua: "Vääntöä, voimaa villiä, ei mitään humppaa iskelmää tai rokkabilliä...
.4 u t 0 1 3imitusk9lu130 +To
GSX1250FA
VL800C K9
. Badding lauloi aikanaan "Ja rokki soi." Usein olen miettinyt mitä tarkoittaa, kun jonkun asian tai esineen sanotaan olevan rock and roll henkinen. t 0 1T1im4s9lu030 o itu ku +
ETTU RAJOIT ERÄ
Pyörä ja Mopo Oy
PORI KUOPIO HELSINKI
Ristipellontie 17 00390 Helsinki www.hpm.fi Hevosenkenkä 4 Oppipojankuja 2 28430 Pori 70780 Kuopio www.ppjm.fi www.kpjm.fi
71. Hieman keveämmällä kädellä kulutus taatusti tipahtaa viiden pintaan. Kukapa kalikkasulkeisia kaipaisi?
GSX1300R
1T7im.it9sk9lu330 u t 0 +o u
Vita-avaimella lukittava ohjauslukko on oikealla sivulla.
mat työkalut ovat istuimen alla akun vieressä. Riuska ajelu Varsinais-Suomen ja itäisen Uudenmaan mutkaisilla asfalttiteillä oli mainio kokemus. Nyt sen tiedän. Työkalujen ruuvari olisi saanut olla viisi senttiä pitempi, jolloin ilmanputsarin irrottaminen olisi onnistunut helpommin. Edes tankkauksen yhteydessä fiilis ei laskenut, sillä soppaa meni vain hieman päälle kuusi litraa satasella. Myös sulakkeet ovat samassa kolossa helposti saavutettavissa. Kahvat ovat sopivan paksut ja pehmeät meikäläisen 12 numeron kouraan. Öljytikku on vasemmalla kyljellä ja kohtuullisen selkeässä paikassa niin tarkistusta kuin öljynvaihtoa ajatellen
Tiivistetysti sanoen Monster tuntuu pienintä yksityiskohtaansa myöten oikeaoppiselta nakusportilta, aivan kuten se osoitti puolisen tuntia aiemmin eräässä laakson pohjalla sijainneessa pohjoiskatanialaisessa kylässä. Voidaan sanoa, että Monster synnytti moottoripyöräilyyn uuden tyylisuunnan nakusportit! Monstereita on näiden ensijulkistamista seuranneiden noin 18 vuoden aikana myyty lähes neljännesmiljoonaa kappaletta. Kuten mallinimessä oleva EVO-osio antaa ymmärtää, kyseessä on pikemminkin edeltäjästä jatkojalostettu kehitysversio kuin täysin uusi konstruktio. Kaikki eivät ole 900-kuutioisia, vaan eri kokoisten ja tehoisten moottorivaihtoehtojen kirjo on muodostunut laajaksi. EVO-mallin vakiovarustukseen kuuluvat myös DTC-luistonesto ja ABS-jarrut.
Kehitysversio
72. Ryntäystä säestää pakoputkesta kuuluva, tulivuoren purkausta muistuttava jyminä. Tuolloin Monster oli tyylisuuntansa ainoa edustaja tosin ei pitkään. Ducati Monster 1100 EVO
V-twin desmon jyminää
Koeajossamme olevan pyörän kantaisä on Ducati M900 Monster, joka julkistettiin moottoripyöräilevän maailman tietoisuuteen vuonna 1993. Nyt kehityskaari näyttää olevan jälleen nousujohteinen, kun esittelyvuoroon tuli 1100 EVO-malli. Hienoista väritysmuutosta lukuun ottamatta pyörä on säilynyt visuaalisesti lähes muuttumattomana, eli punainen pyörä on saanut somisteekseen valkoisen raidan ja musta puolestaan harmaan, istuin on myös hieman ohentunut. Tavallaan Monster on palannut juurilleen, sillä nykymallistoon ei kuulu supertehokkaita nestejäähdytteisiä vaihtoehtoja, tosin ei suorituskykyäkään ole unohdettu, sillä 1100 EVO on ensimmäinen tieliikennekäyttöön tarkoitettu ilmajäähdytteinen 2-venttiilinen Ducati V-twin, joka murtaa 100 hevosvoiman rajan.
Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro
onster EVO on omimmassa elementissään Etnan lumipeitteisen huipun alapuolella sijaitsevan mustan laavakentän läpi puikkelehtivalla mutkatiellä. Alun alkaenhan M900 Monster oli se laite, joka synnytti moottoripyöräilyyn nakusportkategorian taannoin vuonna 1993. Siellä 1100 EVO ei ilmiselvästi viihtynyt, sillä sen etunojainen ajoasento ja jämäkän kovaksi säädetty jousitus teki siitä tylyn epämiellyttävän
Esi-isä M900 Monster
M
ajettavan epätasaisella ja paikoin nupulakivin pinnoitetuilla kaduilla. Tämä vuosi-vuodelta tehokkaampiin malleihin tähdännyt suuntaus tuli yllättäen, pari vuotta sitten tiensä päähän, kun nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen Monster (4Rs, jossa oli 130 hv) hyllytettiin tuotannosta ja tilalle tulivat 1100- ja 1100S-mallit, joissa
oli 1079-kuutioiset, 2-venttiilisin SOHCkansin varustetut ilmajäähdytteiset moottorit. Vaikka valtaosa niistä lähes neljännesmiljoonasta Monsterista, jotka ensiesittelyn jälkeen on myyty, ovatkin sylinteritilavuudeltaan 900-kuutioista pienempiä, ovat vastavuoroisesti sylinteritilavuudeltaan sitä suuremmat mallit kehittyneet lukuisten uudistusten myötä huomattavasti tehokkaammiksi ja nopeammiksi. M900 Monster kohosi hetkessä valtaisaan suosioon, joten kaikki muutkin kynnelle kykenevät merkit halusivat päästä kakunjaolle. Moottori on aiempaa tehokkaampi, sekä pientä hienosäätöä on tehty myös ulkoiseen olemukseen ja ajoasentoon. Ducati leikkaa Sisilian kurvit yhtä vaivattoman helposti kuin mafian stiletti ja kääntäessäni kaasua pyörä hyökkää aidolla V-twin karskiudella. Ehkä minun ei olisi pitänyt hämmästellä tämän Monster-perheen tuoreimman jäsenen aggressiivista luonnetta
73
Pyörän hienoiset ergonomiset muutokset eivät ole välttämättä silmin havaittavia, ellei tiedä niitä tietoisesti etsiä. Matkustajan jalkatappeja ei ole enää kiinnitetty samaan alumiinivalukappaleeseen kuljettajan tappien kanssa, vaan niillä on omat erilliset kiinnikkeensä. Märkä monilevyinen kytkin on toiminnoiltaan kevyempi ja se on alaspäin vaihdettaessa lukkiutumatonta liukutyyppiä. DTC toimii samalla peri"Ääniraita"
aatteella kuin Ducatin supersporteissakin, mutta se on rakenteeltaan hieman yksinkertaistettu versio, sillä siinä on kahdeksan asemesta vain neljä valinnaista pidon tunnistelun tasoa. Uusilla, mustan värityksen saaneilla 17-tuumaisilla alumiinivaluvanteilla on uusimmat versiot Pirelli Diablo Rosso II -renkaista. Edeltäneeseen Monsteriin verrattuna EVO:ssa on tiukemmat nokat, kansissa uudelleen muotoillut imu- ja pakokanavat ja uudet männät, joilla puristussuhde on saatu kohotettua arvoon 11,3:1 (ennen 10,7:1). Vastapainoksi täytyy tosin todeta, että 6.000 rpm alapuolella olevilla kierroksilla vääntö on aiempaan malliin verrattuna jonkin verran heikentynyt. (Öhlins-etuhaarukalla varustettu 1100S-malli ei kuulu enää tuotanto-ohjelmaan.) Takana käytetään edelleen Sachs-monovaimenninta, jossa on jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt. Rungon mitoitus ja rakenne ovat säilyneet muuttumattomina, mutta aiemman Showan sijaan etupäänä on nyt täysin säädettävä Ø 43 mm Marzocchi USD-teleskooppihaarukka. Tilavuudel-
taan kookkaampi ilmansuodattimen kotelo ja päivitetty moottorinohjausohjelma yhdessä Monsterin uuden 2-1-2-pakoputkiston kanssa kohottavat moottorin huipputehon 100:aan hevosvoimaan. Kuten jo edellä mainittiin Monster EVO:n vakiovarustukseen kuuluvat myös DTC-luistonesto ja ABS-jarrut. Lisäystä on 5 hv edeltäneeseen verrattuna. Tästä huolimatta EVO:n ajoasento on edelleen melko sporttinen ja etunojainen.
74. Takarengas on 180/55 x 17 radial. Toisin kuin edeltäjässä, korkeaviritteisemmässä EVO:ssa on vain yksi tulppa/sylinteri, sillä 2-tulpparakenne ei kyennyt tarjoamaan mitään etua. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Ducatin 2-venttiilinen, tieliikennekäyttöön tarkoitettu moottori ylittää 100 hevosvoiman rajan. Laskeuduttaessa sylinterinkannelta alaspäin vastaan tulevassa kampiakselissa on kevyemmät limput, ja se on sijoitettu aiempaa kompaktimpaan kampikammioon, joka on valmistettu oleellisesti painoa säästävällä Vacural-valutekniikalla. Satula on säilynyt entisellään, vaikkakin istuinkorkeudeltaan 810-millisenä se on 10 mm korkeampi kuin Monster 796. Vääntöä on kauttaaltaan enemmän koko 6.500 rpm ylittävällä kierroslukualueella, etenkin 7.500 rpm kohdalla, jossa saavutetaan 100 hevosvoiman teholukema. Yksiosaisen ohjaustangon kiinnityspukit ovat nyt 20 mm edeltäjää korkeammat ja sen myötä ajoasento on aavistuksen verran aiempaa pystympi. edeltäjäänsä tiukemmat nokat, uudelleen muotoillut kansien imu- ja pakokanavat, sekä uudelleen muotoiltujen mäntien vuoksi korkeampi puristussuhde. Samoin etäisyys jalkatappeihin on 10 mm suurempi. Moottori on ensimmäinen ilmajäähdytteinen, liikennekäyttöön tarkoitettu 2-venttiilinen, jonka teho ylittää 100 hv rajan.
Moottoriin tehdyt muutokset ovat itse asiassa samat, jotka tehtiin Hypermotard EVO:on viimevuonna, sillä siinä ja Monster EVO:ssa käytetään samaa voimanlähdettä. Monster EVO:ssa käytetään samaa moottoria kuin viime vuonna esitellyssä Hypermotard EVO:ssa, eli siinä on mm
itu 1 lu 0 5im2sku0t 20
RS125
+To
Monsterissa on nyt kaikin säädöin varustettu Marzocchin valmistetta oleva USDteleskooppihaarukka, jonka säädöt suoritetaan teleskooppiputken päässä olevista ruuveista, kuten kuvamme kertoo.
Pyörä ja Mopo Oy
PORI KUOPIO HELSINKI
Ristipellontie 17 00390 Helsinki www.hpm.fi Hevosenkenkä 4 Oppipojankuja 2 28430 Pori 70780 Kuopio www.ppjm.fi www.kpjm.fi
75. Äänenvaimentimet ovat lyhyet tumpit, mutta ne edustavat modernia tekniikkaa ja niissä on mm. Pyörän hyvä kääntyvyys ja varsin käyttökelpoiset peilit osoittivat heti kyvykkyytensä olosuhteissa, joissa tämän tyyppistä pyörää tullaan suhteellisen paljon käyttämään. Toisin kuin pari lyhyempää kuljettajaa, minun ei ainakaan tarvinnut kärsiä jo edeltäneessä Monsterissa sanomista aiheuttaneista tankin muovisista suojapaneeleista, joiden takaosa tekee kuulemma pompuissa itsensä ikävällä tavalla huomatuksi kuljettajan haaroissa. Joustoakin on molemmissa päissä kohtuullisen paljon, sillä etupyörän joustomatkaksi ilmoitetaan 130 mm ja takapään vastaavasti 148 mm. En edes aistinut, että EVO olisi ollut edeltänyttä Monster 1100:aa hengettömämpi alhaisilla kierroksilla, vaikka se onkin menettänyt jonkin verran alavääntöä. Syypää ei ollut moottori, joka veti melko hyvin jo kaupunkinopeuksissa, vaikkakin se täristi tyypilliseen V-twinin tyyliin kierrosten pudottua selvästi alle 3.000 rpm lukeman. omat erilliset lambdatunnistimet kummallekin sylinterille, mutta kiistatta merkittävin saavutus on se, millä nämä putket on saatu läpäisemään äänimittaukset, sillä pyörässä on niin nautinnollisen ihana ja nostalginen käyntiääni suoranainen jyminä ja pauke. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, kun ennen pitkää aloin tuntea oloni Monsterin satulassa tympääntyneeksi. itu ku 0 0 1T1im6s5lut 30 +o
MANA 850
1T7im.it9sk9lu030 u t 0 +o u
RSV 4R
9 sk lu 0 9o.imitu9u0t 30 +T
SHIVER 750
7 5 00 RX125 5 . 4uskulut 2 +Toimit . Sanoipa eräs testiin osallistunut kuski, että hän piti huomattavasti enemmän edeltäneen mallin moottorin käytöksestä ja tehoalueesta. Yllätyin tästä piirteestä, vaikka jousitus olikin säilynyt periaatteessa muuttumattomana. Jos nyt jostakin on annettava kritiikkiä kritiikin vuoksi, niin voisin todeta, että EVO on jousitukseltaan melko karski, joka tulee ilmi etenkin pomppujen ja asfaltissa olevien kynnysten ylityksissä, koska pyörässä on matala ohjaustanko ja ohuesti pehmustettu istuin. Olipa asia niin, tai näin, monet Monster-kuljettajat ajavat melko paljon kaupungeissa, joten pieni näkymätön ripaus lisää mukavuutta
Karskihko jousitus
A ALLEJ ILIA-M I PR ERÄ A ULLISEST ED
. Sillä oli helppo puikkelehtia ruuhkassa ja hyödyntää jonossa olevat aukkopaikat viiveettömän nopeasti reagoivan kaasun ansiosta, samoin useampien autojen ja rekkojen yhtäaikaiset ohitukset sujuivat kuin ajatus aina kun siihen tarvetta ilmeni. Ducatin uusi, Siemensin valmistetta oleva ruiskusysteemi on mielestäni toiminnaltaan viiveettömän tarkka ja tunnokas. Pyörän "ääniraita", sai minut välittömästi hyväntuuliseksi, kun suuntasimme läpi taajamaliikenteen kohti varsinaista ajoreittiä. Tunne tuli tehostetusti esiin, kun nousin koeajomme tukikohtana toimineella hotellilla, Sisilian itärannikolla pyörän satulaan, ojentauduin kohti ohjaustankoa ja painoin starttinappia, joka herätti ilmajäähdytteisen V-twin desmon jyminällä ja paukkeella eloon. Tiedä sitten olivat Catanian ympäristön tiet tavallista epätasaisempia, vai johtuiko se siitä, että olen viimeaikoina ajanut melko paljon selkä suorana kuskattavia nakupyöriä, joissa tulee vähemmän painoa ranteille ja joissa on takana pehmeämpi jousi, kun aistin EVO:n reagoinnin tien epätasaisuuksiin tietynasteisena, pyörän ominaisuuksiin liittyvänä epämukavuustekijänä
Kyse on aivan puhtaasti ajotapatottumuksesta. Kaarteista avautuville suorille se hyökkäsi reippaasti ja seuraavaan käännökseen tultaessa sen kaikkinaiset valmiudet riittivät todella rankkoihinkin jarrutuksiin, samoin kaarrekäyttäytyminen ja ketteryys yhdessä jämäkän olemuksen kanssa synnyttivät fiiliksen, johon pystyy ainoastaan oikeaoppisen aito nakusport. Asiaan myötävaikutti positiivisesti myös pieni, ajovalon yläpuolella sijaitseva ilmanohjain. Esimerkiksi helpommin säädettävä takajousitus, vaikkapa etäsäätönupista hoidettuna olisi varmasti tervetullut (Multistradan kaltainen elektroninen säätö kustannuksiltaan kalliina vaihtoehtona tuskin tulisi kysymykseen.) Onneksi valituksen aiheita mielessäni herättäneet olosuhteet tulivat kerralla pois pyyhkäistyiksi, sillä loppumatka Etnan huipulle johtavasta tiestä oli erittäin hyväpintaista. Uudistunut moottori pääsi parhaisiin oikeuksiinsa siinä vaiheessa, kun tie- ja liikenneolosuhteet eivät asettaneet rajoitteita, vaan se pääsi laukkaamaan vapaasti. Niissä olosuhteissa Monster pääsi oikeuksiinsa. Tätä kuminauhamaisen venyvää voimaa löytyy isoimmalla vaiheella noin 50 km/h nopeudesta eteen päin. Moottorin venyvästä luonteesta huolimatta sain olla myös valppaana vasemman saappaani kanssa, sillä moottori kehitti kierrokset 7.500 rpm lukemaan perin hätäisesti ja siitä johtuen sain kiihdytyksissä nykiä alituiseen hempeätoimista, kuusiportaista vaihteistoa isommalle, sillä varsin pian tuon lukeman jälkeen astui peliin mukaan kierrosluvun rajoitin. Joskus kaarteista ulos kiihdyttäessäni vilkaisen kierroslukumittariin ja huomaan lukeman olevan vain aavistuksen yli 4000 rpm, joskus jouduin vilkaisemaan pariinkin
kertaan, sillä harmaapohjaisen mittarin mustat näytöt eivät olleet häikäisevän kirkkaassa auringon paisteessa kovin selkolukuisia. Tämä tuorein malli on kautta-aikain tehokkain ja iloisimmin kiertävä versio vanhasta ja uskollisesta, 2-venttiilisestä ilmajäähdytteisestä, mutta jos haluat löytää Ducati-perheestä lisää
Väännöllä, vaiko kierroksilla
76. Se puolestaan mahdollisti suhteellisen reippaan marssivauhdin ylläpidon. Nelipyttyisiä ulvottamaan tottuneet eivät välttämättä osaa hyödyntää vääntöä, joka kyydittää V-twiniä aivan yhtä hätäisesti kuin kierrokset nelikkoa. Itseäni se ei haitannut ja havaitsin Monsterin olevan riittävän nopea niille mutkateille, mutta jotkut valittivat, että kierroksilla vedätettäessä EVO tavoittaa liian nopeasti rajoittimen. Tätä desmo V-twiniä on edeltäjäänsä nähden aavistuksen verran terävöitetty, mutta se on silti viritysasteeltaan melko pehmo, jonka vahvimmat valtit ovat oikeanlainen luonne ja vahva keskialueen voima. Monsterilla ajettaessa on hyvä tietää, ettei sitä ajeta korkeilla kierroksilla huudattaen, kuten monisylinterisiä sportteja. Huipputehon kasvu viidellä
Venyvää voimaa
Kompakti digitaalimittaristo sijaitsee ajovalon yläpuolella olevan pienen ilman ohjaimen takana.
hevosvoimalla ei tunnu dramaattiselta muutokselta, mutta jokainen lisäheppa tuntui siinä vaiheessa tervetulleelta, kun pyörä pystyi kohottamaan nopeutensa lyhyelläkin suoran pätkällä yli 175 km/h nopeuteen tyypilliseen V-twinin tyyliin, jolloin se tapahtuu ajajaystävällisen joustavasti, eikä dynamiittipötkyn räjähdyksen tavoin. Matalasta ohjaustangosta johtuen ajoasento oli etunojainen ja se puolestaan myötävaikutti siihen, ettei tuulenvoima päässyt riepottelemaan liian voimallisesti ylävartaloa. tuskin synnyttäisi vastalauseiden myrskyä
Juuri, kun tuntemukseni alkoivat olla Monsteria kohtaan huipussaan, kiitos sen suorituskyvyn ja nautinnollisuuden, palasimme parahiksi vuorilta takaisin alas lounastauolle, jolloin kaupungin kuoppaiset kadut palauttivat uudelleen mieleeni pyörän tietyt mukavuudelliset puutteet. ABS-ohjausyksikön vuoksi tankin tilavuus on pienentynyt 1,5 litralla, sen ollessa nyt vain 13,5 litraa. Se yhdessä melko leveä ohjaustangon ja racerimaisen ohjausgeometrian kanssa (24°) varmistavat sen, että EVO on uskomattoman ketterä ja nopeasti kaikkiin toiveisiin vastaava. Näissä väistöissä ketterä käsiteltävyys nousee arvoon arvaamattomaan. Harmi, ettei sen asetuksia pysty säätämään "lennossa". Varsin pian oppii myös sen, ettei Monsterin ohjaustankoa tarvitse puristaa voimakkaasti edes ravistuksissa, vaan rento ote riittää, sillä pyörä kyllä toipuu omia aikojaan hetkessä ja säilyttää halutun ajolinjan. Sain omakohtaisesti kokea, että ilmeisesti kaikkein suurin hyöty tästä ominaisuudesta on käytännössä silloin, kun kaarteessa tulee vastaan kookas turistibussi, joka vie lähes kokonaan myös oman kaistasi. Yleisesti ottaen Etnalle johtava tie oli hyväpintaista ja -pitoista jopa aivan huipun tuntumassa. Tietä reunustavista teräskaiteista ja rotkoista johtuen jätin sovinnolla luistonestojärjestelmän rajojen etsinnän hamaan tulevaisuuteen, josko vaikka joskus tarjoutuisi tilaisuus kokeilla peliä hieman matalammin ojin reunustetulla tiellä. Nyt 18 vuoden iän saavuttanut Monster on hyvämaineinen, kaikin puolin terve ja hyvässä kunnossa, joten enpä uskoisi sen imagon tahriintuvan, jos vaikka sen olemukseen ympättäisiinkin joitakin käyttömukavuutta ja käytännöllisyyttä kohentavia ominaisuuksia, sillä niidenhän ei tarvitse näkyä ulospäin.
77. Rentouttavampi ajoasento, sekä vaivattoman helposti säädettävä jousitus olisivat mielestäni tehneet Monsterista mukavamman ja käytännöllisemmän. Ennen kuin protestoit, saatan tiedoksi, etten aio ehdottaa Monsterin kesyttämistä, tai sen kapinallisen teini-ikäisen luonteen nujertamista, joka on aina ollut olennainen osa naku V-twinien olemusta. Pyörän keveämpi moottori ja pakoputkisto auttavat painon pysymään ABS-jarruista huolimatta niinkin alhaalla kuin 169 kilossa. Tämä ristiriitainen tuntemus kuvastaa minun suhtautumistani EVO:on ja sen syntymän jälkeen tapahtuneeseen Monsterin jatkokehitykseen. Samoin varmasti myös kookkaampaa polttoainesäiliötä arvostaisivat monet. Ducatin luontainen suuntaus on perinteisesti ollut jatkuva lisätehon löytäminen ilmajäähdytteisestä V-twinistä ja siinä merkki on onnistunut vuodesta toiseen. Jousen esijännityksen vähentäminen olisi varmastikin auttanut, jos olisi ollut aikaa paneutua puuhaan, tosin sen seurauksena olisi varmastikin joutunut tyytymään kompromissiin nopean ja tunnokkaan ohjauksen osalta. Etujarru: Kaksi Ø320 mm levyä, Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 245 mm levy, 2mäntäinen Brembo-puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Diablo Rosso II Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Diablo Rosso II Eturaarukan kulma / jättö: 24°/ ei ilmoitettu Akseliväli: 1.450 mm Istuinkorkeus: 810 mm Tankki: 13,5 litraa Kuivapaino: 169 kg Värin: Punainen (valkoiset raidat), musta (harmaat raidat) Hinta: 17.993,48 Maahantuoja: Oy Hailac Ab Metsäkyläntie 4 01800 Klaukkala Puh.09-276 6570 Sp.: myynti@ducati.fi www.ducati.fi
pidemmälle. hevosvoimia ja kierroksia, sinun kannattaa silloin valita Streetfighter. Jämäkkä etupää saattaa satunnaisesti välittää tien pomput ravistuksena ohjaustangolle, mutta Monster toipui aina nopeasti kaikista ulkopuolisista häiriöistä. Itse asiassa en tarvinnut systeemiä missään vaiheessa ja sen toimintaRento ote riittää
valmius tuli siis testattua tarkoituksellisella jarrutusvirheellä. He ovat onnistuneet sisällyttämään Monsteriin erinomaisesti myös DTC- ja ABS-järjestelmät ja silti säilyttämään pyörän hinnan kohtuullisella tasolla. Käytännössä se ei riitä 150 km pidemmän matkan ajamiseen ja reippaassa nautiskelussa ei edes siihenkään. Sitä oli tosiaan niin runsaasti, että ainoastaan satunnaisesti saappaideni kärjet hipoivat tien pintaa. Ollakseen serpentiinikaarteissa nopea ja hauska Monster todellakin käyttäytyi kyllin hyvin Passo Cannelli -solan serpentiineissä. Monsterissa olisi valmiuksia ja kapasiteettia muuhunkin kuin kaupungissa pyörimiseen. Kokisin tietoisuuden sen olemassa olosta turvallisuuden tunnetta lisääväksi piirteeksi esimerkiksi sateisina syyspimeinä iltoina kaupunkiliikenteen sykkeessä. Harvaan asutuilla alueilla, kuten vaikkapa Lapissa, se tuo ajamiseen uutena elementtinä viitteitä selviytymistarinasta, sillä bensiiniä myyvien kauppojen välimatka saattaa olla samaa luokkaa kuin tankillisen riittävyys. Monsterin hidastimet eivät ole ominaisuuksiltaan aivan yhtä terävät kuin jotkut muut Brembon nelimäntäisin radialpuristimin rakennetut jarrupaketit (sama päti myös edeltäneeseen 1100 Monsteriin, joten ehkäpä jarrupalavalinnoilla, tai vastaavilla seikoilla on oma osuutensa asiaan.) Jämäkällä jarrukahvan puristuksella löytyi kyllä pysäytysvoimaa yllin-kyllin ja ABS astui kuvaan mukaan, kun jarrutin aivan tarkoituksella liiallisen voimakkaasti. ABS-jarrut on myös tervetullut valmius. Moni lähteekin sillä varmasti myös reissuun, mutta varsin pian alkaa mennä hermo, sillä matkaaminen muuttuu pelkäksi mittarin tuijotukseksi ja päässälaskun harjoittamiseksi siitä, pitääkö mennä jo seuraavalle huoltsille tankkaamaan, vai uskaltaisiko ajaa vielä pykälää
Voimaa, vaiko mukavuutta?
Ducati Monster 1100 EVO
Moottori: Ilmajäähdytteinen, 90° SOHC desmo V-twin, 2 venttiiliä/sylinteri Sylinteritilavuus: 1079 cc Sylinterimitat: 98 x 71,5 mm Puristussuhde: 11,3:1 Pa-syöttö: Elektroninen Siemens-ruisku, Ø 45 mm kurkku Teho: 100 hv/7.500 rpm Vääntö: 103 Nm/6.000 rpm Kytkin: Markä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Marzocchi Ø 43 mm USDteleakooppihaarukka, jousto 130 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt Takajousitus: Sachs-monovaimenni, jousto 148 mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt. Rosso II -renkaat puolestaan osoittivat tarraavansa tien pintaan sellaisella voimalla, että uskalsin surutta hyödyntää Ducatin ruhtinaallisen maavaran kallistuksissa. Testitukikohtana toimineelle hotellille saapuessani olin kahden vaiheilla, olisiko pitänyt iloita, että ajaminen on ohi, vai olisinko halunnut lähteä takaisin vuorille, missä olisi ollut mahdollisuus nauttia pyörän ominaisuuksista ja suorituskyvystä. EVO on tähän mennessä tehokkain ilmajäähdytteinen tieliikennekäyttöön tarkoitettu Ducati ja monessa mielessä myös paras. DTCluistonesto on kieltämättä hyödyllinen valmius ja pehmeimmässä asennossaan sen toiminnan pystyi aistimaan muutamia kertoja. En voi sille mitään, mutta ajatukseni on urautunut kiertämään yhtä ja samaa ympyrää kun pohdin, että tarvitsiko Monsterin tuorein kehitysversio nimenomaan lisää tehoa tullakseen edeltäjäänsä paremmaksi
Pyörä on saanut kilparadoille kehitetyn jousituksen ja jarrut, sekä imagollisista syistä myös hiilikuitua pintaan.
pintakerroksien muoviverhoukset on vaihdettu hiilikuidusta valmistettuihin vastaaviin. Triumphin 12-venttiiliseen, 675-kuutioiseen DOHC-moottoriin ei ole tehty muutoksia sitten kahden vuoden takaisten uudistusten, jolloin huipputeho kohosi arvoon 124 hv/12.600 rpm. Mallin kehittäminen on ollut aika luonnollinen askel Hincleyn tehtaalle ottaen huomioon, että ensimmäinen Daytona 675 esiteltiin vuonna 2006 ja siitä tuoreistettu versio kaksi vuotta sitten. Pyörä tuntui kevyeltä, hyvin ohjautuvalta, napakasti jousitetulta ja yleisesti ottaen radalle valmiilta peliltä se seisoo vahvasti nimensä perään liitetyn R, niin kuin Racing -tittelin takana. Etuhaarukassa on uudet T-kappaleet ja myös Ø 43 mm Öhlins NIX30 USD-teleskooppiputket ovat uudet. Tehtaan kannalta eräs hyvä puoli tämän tyylisen R-mallin markkinoille tuomisessa on se, että aikaa ja rahaa kehittelyyn menee suhteellisen vähän. Kiihdytettyäni hiukan, jarrutin taas voimakkaasti ja vaihdoin vielä kaksi pykälää pienemmälle, ennen hiusneulaan taittoa. Triumph Daytona 675R
SUORITUSKYKYÄ JA GLAMOURIA
ortimao -radan ensimmäinen osio saa adrenaliinin tosissaan liikkeelle, etenkin kun läheiseltä Atlantilta puhaltaa kova tuuli. Pari vuotta myöhemmin mallia päivitettiin, jolloin mm. Kronologisesti nyt koeajossamme oleva Daytona 675R -malli edustaa loogista jatkumoa mallin kehityshistoriassa. Vaikka keskikokoisten luokka uudistuukin hitaammin kuin aikoinaan, 675 kaipasi silti piristysruisketta säilyttääkseen suosionsa. Tällä kerralla ei kajottu moottorin suorituskykyyn, mutta pyörästä tehtiin mallinimeen täydennykseksi tulleen R-kirjaimen mukaisesti aiempaa racerimaisempi. Oikaistuani selkäni, jarrutettuani ja vaihdettuani kolme pykälää pienemmälle, taivutin Triumphin oikealle kaartuvaan mutkaan ja tunsin kunnolla kuinka tuuli otti minut ja pyörän kouriinsa. Vanteina ovat samat viisipuolaiset alumiinivaluna valmistetut, joita käytetään perusmallissakin, samoin renkaat ovat samat Pirellin. Tyyppinimessä oleva luku 30 symboloi teleskoopeissa käytettävien vaimenninpatruunoiden halkaisijaa millimetreinä. Myös
Parannettu jousitus
alumiinirunko ja kaksipuolinen takahaarukka ovat säilyneet muuttumattomina. Öhlins kertoo, että kyseisellä rakenteella saadaan vähennettyä vaimentimen sisäistä kitkaa, sekä vältettyä vaimenninöljyn vaahtoutuminen, jolloin vaimennusominaisuudet säilyvät periaatteessa vakioina kaikissa olosuhteissa. Aprilia ja Ducati käyttävät usein Öhlinsejä ja Bremboja parantamaan suorituskykyä, sekä viimeistelevät kyseiset supersport-lippulaivansa vielä glamouria olemukseen tuovin hiilikuituosin. Vaikka olinkin käpertynyt Daytona 675R:n pleksin ja katteiden taa, minua riepotteli napakka tuuli kiitäessäni pitkin portugalilaisradan lähtösuoraa. Jarrupakettiin kuuluvat myös punosvahvisteiset jarruletkut ja radialtyyppinen pääsylinteri. TT on ruotsalaistehtaan antama lyhenne vaimentimen Twin Tube (kaksoisputki) -teknologialle. Daytona on lunastanut mallinimensä R-kirjaimen kaikkein perinteikkäimpään ja arvostetuimpaan tyyliin; siihen on vaihdettu vaativaan ratakäyttöön kehitetty jousitus ja jarrut, sekä lisäksi 78
R = Racing
P
Triumph esitteli keskikokoisten supersporttien kategoriaan lukeutuvan, kolmesylinterisen ja 675-kuutioisen Daytona 675-mallin kaudella 2006. Triumphillakin on jo ollut tällainen R-versio, mutta on tehty Street Triple -nakumallista ja nyt on siis olemassa myös tämä Daytona 675R -supersport vaihtoehto. Daytona tuntui tästä huolimatta vakuuttavan vakaalta kaartaessani läpi ensimmäisen nopean mutkan ja sitten tiukemman oikealle kääntyvän kakkosmutkan. sen suorituskyky parantui. Edessä käytetään samoja Ø 308-millisiä jarrulevyjä kuin Daytona 675-perusmallissakin, mutta Nissinin valmistetta olevat 4-mäntäiset radial-puristimet on vaihdettu vastaavan tyyppisiin Brembon valmisteisiin, joita käytetään useissa italialaismalleissa, kuten myös Suzukin uusimmissa GSX-R 750- ja 600-malleissa. Takavaimentimena on etupään kanssa vastaavan tasoinen Öhlins TTX36monovaimennin
Teksti: Roland Brown Kuvat: Alessio Barbanti ja Paul Barshon
79
Ensimmäisessä ajamassani pyörässä moottorin ainutlaatuista luonnetta korosti vapaasti hengittävä Arrowin varusteputki. "
80. Se korosti Triumphin racerimaista olemusta, sekä totta kai se säästi kiihdytyksissä myös aikaa, kun vaihtamisessa ei tarvinnut käyttää kytkintä, eikä löysätä kaasua. Ruotsalaisvaimentimessa on puolestaan enemmän puristusvaimennusta, jolla kompensoidaan pehmeämmän jousen vaikutusta. Aiemmin pyörän kuivapainoksi
Hiilikuitua
punarajaa nautinnollisen sulavasti, kaasuun reagoinnin ollessa täsmällistä ja viiveetöntä. R-mallin valmiuksiin kuuluu vakiovarusteena kilvanajoon suunniteltu jousitus ja jarrut. Muutama kostea läikkä radan kylmässä pinnassa vielä oli, mutta Daytona osoittautui odotetusti ideaaliseksi kapineeksi tämän suurten korkeuserojen radan uudelleen opetteluun. Istuinkorkeudeksi ilmoitetaan 830 mm, joka on tämän tyyppisille sporteille kutakuinkin keskivertolukema. Kokoluokkansa edustajaksi moottori on käytökseltään joustava. R-mallin Öhlins-etuhaarukassa on hieman jäykemmät jouset ja sporttisemmat asetukset kuin perusmallin Kayaban valmistetta olevassa haarukassa, mutta vastaavasti Öhlins TTX-takaiskarin jousi on 12% pehmeämpi kuin Kayaban vastaava. keltaisen värityksen saaneet jouset ja kullan väriseksi eloksoidut alumiinikomponentit. Olipa punnitustapa mikä tahansa, Daytona on silti erittäin kevyt ja kunnioitettavan matala. Daytona 675R:n vakiovarustukseen kuuluu molempien päiden Öhlins-jousitus, joista kuvassamme näkyy takapään TTX 36-monovaimennin. Tarkempi vilkaisu paljastaa, että Triumph-logot löytyvät nyt myös kytkimen ja laturin suojakansista. ilmoitettiin 162 kg. Quick-shifter-pikavaihdin osoittautui erinomaiseksi valmiudeksi. Niinpä edessä ja takana jousituksesta vastaa alansa huippua edustava Öhlins ja etujarruina on niinikään terävimpään huippuun kuuluvat Brembon 4-mäntäiset radial monobloc-puristimet.
Ketjun ja jalkatapin välimaastossa näkyvä "mutikka" kuuluu Quick-shifterpikavaihtomekanismiin, joka toimii isommalle vaihdettaessa, kun moottorissa on kierroksia yli 2.500 rpm. Hiilikuitua on hyödynnetty etu- ja takalokasuojissa, sekä katteen sisärakenteissa ja äänenvaimentimien lämpösuojissa. R-mallin vakiovarustukseen kuuluu myös Translogic quick-shifter -pikavaihtaja, joka kuuluu perusmallissa alkuperäislisävarusteisiin. Supercorsa SP:t. Daytona 675R ei tietenkään yltänyt vastaavaan suoranopeuteen kuin BMW S1000RR:n, jota olin aiemmin ajanut tällä samalla radalla, puhumattakaan Ben Spiesin tehdas R1:stä, mutta se syöksyi silti alamäkisuoraa valtavalla nopeudella, ja epäilemättä mittarilukema olisi ollut noin 250 km/h, jos olisin vain ennättänyt vilkaista näyttöä. Sen raastava keskialueen ääni karjunta kasvoi kolmipyttyisen ulvonnaksi, joka kaikui suuresta tyhjästä katsomosta pyörän kiitäessä läpi lähtösuoran. Ajettavuudeltaan pyörä on hyvä, mutta ei se dramaattisesti eroa perusmallista, sillä sekin on hyvä ajettava ja kummassakin mallissa on identtinen runkogeometria. Tällä
"Välivapaita. Nopeissa kiihdytyksissä se suosi päälle 10.000 rpm kierroslukuja, mutta kyllä se hyökkäsi iloisesti kiihdytykseen jo alle 8.000 rpm lukemiltakin. Näillä osilla oletettavasti tippuu painosta muutamia grammoja, mutta pyörän painoksi ajokunnossa ilmoitetaan silti sama 185 kg kuin Daytona 675-perusmallillekin. Ulkonäkönsä puolesta R-malli on helppo tunnistaa valkoisesta värityksestään, mustista katteen alaosista, tankin grafiikasta, sekä punaisiksi maalatuista apurungon teräsputkista. Kolmisylinterinen moottori tuntui hyvältä sen kiertäessä kohti 13.900 rpm
Karjuen ja ulvoen
Ikävä kyllä pikavaihdin kiinnitti huomion myös erääseen 675:n heikkoon kohtaan, eli joissakin koeajoyksilöissä oli hieman tahmea vaihdelaatikko ja siitä syystä välillä ilmeni joissakin pyörissä "välivapaita" ja jos se ilmaantuu etenkin kesken kaarteen kallistuksessa ajettaessa, saattavat vitsit olla vähissä. Rungoiltaan Daytona 675R- ja perusmalli ovat identtisiä, mutta jousitus- ja jarrukomponenteissa mallien välillä on eroa. 675R tuntui yhtä kompaktilta ja hallittavalta kuin perusmallikin heittäessäni jalkani yli satulan Portimaon lähtösuoralla, huomatessani samalla helpotuksekseni, että tuuli oli kuivannut radan lähes kokonaan aiemman sadekuuron kasteesta. "Öhliksen" ulkoiseen tunnusmerkistöön kuuluvat mm
Reitit, vinkit ja omakohtaiset kokemukset kaukomatkoilta omalla moottoripyörällä löydät näin kattavasti ja suomenkielisenä ainoastaan Moto1:stä!
... ja paljon muuta!
njolissa keskellä SumatPäiväntasaajan ylitys Bo va: Pekka Niinivaara). Aprilia RS4
Kontio-ralli palasi juurilleen!
Matkakohteena: Maapallo!
Myös Matkateema ´Round-theWorld´ palaa elokuussa lehtemme sivuille. Seuraavassa numerossa
Koeajossa: mm. 2008 (ku raa helmikuussa
Numero 6/2011 ilmestyy 11.8.
ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!
Tilaa omasi: www.moto1.fi
17.495,- +tk.
ESPOO: Rusthollarinkatu 1 RAISIO: Tuotekatu 4 TAMPERE: Hatanpään valtatie 26 VANTAA: Tuupakantie 7
vespa gts 250/300 sh.alk. 23.950,- +tk. custom-mallisto alk. 2.890,- +tk.
S u P E R TA R jO u
S
h onda honda cbr125
meillä myös erä erikoishintaisia 990 adventure 2011 malleja!
ktm 990 smt `10 nyt 14.900,- +tk.
NEW
Bike World Ho nda -takuu 5 vuotta (yli 12 5 cm3)
ktm duke 125
k se t n yt n r a ju im m at va ih to ta r jo u k es ä
va ih to p tava p u la tu o r e is ta huu
yö r is tä !
m ei ltä
victory touring uutuusmallisto sh.alk. o t / c r o s s it / k tm 2 0 12 en d u r honda n is s ä ! n y t en n a k k o m y y n
nyt jopa 24kk rahoituksella
0% korko!
mopoautot alk. 5.495,- +tk.. 9.590,- +tk.
N E W honda vFr 800X
sh.
15.998,-
+tk.
n o pe im m at k es ä n k o v im m at ja k eva r it m ei ltä !
NEW
vespa mopot alk