Numero 5/2012
Hinta 9,00
BMW S 1000 RR Matkatesti: Honda NC 700X
Arvostelu: Shoei Neotec
tralia Aus
tk t e r Pa n - r e Pe
i:
N,TAVERI,LÄ D,REDMA
LAHTI
PERINTEINE
TEOLLISUUSPUTKISTOT
www.prepipe.fi. NSIVUORI... 75
1937 2012
IMK
www.imatr
anajo.fi
STOJEN MUI
2 1962 201
012 4.5.8.2 .2012 LA TURADAL TUMA-ALUEELLA 3. - 5.8 KA MATRAN ONTUMISAJO TAPAH I
SAJO NÄYTÖ
N KOKO
50
E - KOE ULE - NÄ T
RE AGOSTINI, A jne
Lomareissua kannattaa siis nauttia pienellä lusikalla maiskutelleen eikä soppakauhalla hotkien, silloin jää suuhun hyvä maku, eikä iske ähky. Kiireellä liikkuen mihinkään ei ennätä tutustua. Mitään ei siis kannata hotkia ahnehtien, vaan kohtuudella nautiskellen. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola
*Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/ puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/ puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).
3. Todennäköisesti niiden aikana syntyy myös tuttavuussuhteita, jotka jo sinällään kehittyvät vaalimisen arvoisiksi ja siinäkin on jo riittämiin aihetta lähteä lomaretkelle. Se kaikki on siellä edelleen tallessa. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto1.fi COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1-lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Majoitustakin on alettava etsiä ilta-kuuden tietämissä, koska pimeässä se ei ole vieraassa ympäristössä hauskaa. Ajankohdasta ja tietysti myös siitä riippuen, kuinka fanaattinen lajin seuraaja olet, retkestä pystyy rakentamaan todellisen rautaispaketin. Pieninä palasina nautiskellen näistä lomareissuista saattaa hyvinkin kehittyä jopa lähes jokavuotinen tottumus. Etenkin, jos on lähdössä ensimmäistä kertaa reissuun, silloin kaikki on uutta ja tuntuu, että kuinka sen kaiken ennättää ahmia. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Rohkenisinpa melkein sanoa, vaikka jotkut rautaperse-henkiset nauravatkin, ettei lomasuunnitelman laadinnassa kannata keskimääräiseksi ajopäivän pituudeksi ottaa juurikaan yli 200-300 kilometriä pidempiä urakointeja. Maailmalta löytyy myös kulttuuriantia jokaiseen makuun ja silloin onnistuu rakentamaan onnistuneen retken, jos jokaisella on kyky joustaa ja tulla vastaan omista lähtökuopistaan. Hyvää kesää toivottaen,
Moto1-lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Se luo parhaan maaperän tulevien vuosien onnistuneille ja onnellisille lomamatkoille. Kun ottaa suunnitelmissaan huomioon ne lyhyet päivämatkat, silloin ei mene "aikataulubudjetti" kuralle, vaikka pitäisi ajamisessa välipäivän, jos siltä tuntuu. Ei sitä ennätäkään. Liian itsekeskeisesti asioita suunnitellen on vaarana, että kumppani vaihtuu joka reissulle, tai jopa kesken reissun. Jos päivät ajaa ja pysähtyy ainoastaan tankkaamaan ja kuselle, silloin päivän näkemiset ovat rajoittuneet moottoriteiden kaiteiden väliin ja huoltamoiden parkkialueille. Jos kuitenkin sinnikkäästi yrität suoriutua kaikesta yhdellä kertaa, syyllistyt moneen riskin ottoon, jotka kaikki tai ainakin osa niistä, saattaa pilata lomasi totaalisesti ja jopa tulevaisuuttakin ajatellen. Reissu nimittäin menee pilalle, jos pitää kiitää pitkin autobaanaa kellon kanssa kilpaa, jotta ennättää sinne ja tänne. Silloin lomareissu sujuu keskimäärin mukavasti molemmilta ja on toiveita, että niitä voidaan tehdä seuraavinakin vuosina. Toisaalta jonakin toisena päivänä voi ajaa pidempäänkin, ellei ole mitään kiinnostavaa nähtävää. Sekin on hyvä muistaa, ettei kaikkea tarvitse kokea yhdellä ja samalla reissulla. Se maailma pysyy siellä kyllä paikallaan, Keski- ja EteläEuroopassa kaupunkien iät voidaan ilmaista jopa tuhansissa vuosissa, joten seuraavilla reissuilla voi mennä jatkamaan tutustumista. PIENELLÄ LUSIKALLA Edellisessä numerossa intouduin suunnittelemaan ajatuksissani vaihtoehtoisia kesälomareissuja Eurooppaan siltä pohjalta, että sovittaa kalenterista kesäloma-ajankohtaan muutaman MotoGP-kisan. Kun reissut tehdään usein elämänkumppanin kanssa, on kunnioitettava myös hänen mieltymyksiään ja toiveitaan, koska se on kauaskantoisesti ainoa viisas valinta. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto1.fi ilmoitus@moto1.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto1.fi AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Hämäläinen Harri Kankaansyrjä Kalevi Korhonen Nita Korhonen Seppo Kuningas Jouko Jaakkola Heli ja Jouni Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vasama Jorma Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 69 kestotilaus 62 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Jos olet lähdössä reissuun ensimmäistä kertaa, laadi tosiaankin "ylilöysä" aikataulu ja salli itsesi ja kumppanisi nauttia kiireettömyydestä. Nimittäin, jos kiireen vuoksi pilalle menneestä lomasta jää paha maku suuhun, eikä mieleesi ole tallentunut yhtään hauskaa muistikuvaa, ei tunnu todennäköiseltä, että odottaisit sormet syyhyten seuraavaa kesää ja uusia lomakokemuksia. Kyllähän päivässä ehtii ajaa, jos se on pääkriteeri, mutta jos lähtee katselemaan vaikkapa KeskiEurooppaa ja nähdä muutakin kuin moottoritien kaiteita, silloin ei kannata hosua. On suorastaan järkevää, ettei laadi liian kiireistä loma-aikataulua. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax
Husqvarna Nuda 900 on uusi tuttavuus katupyörämarkkinoilla. Koeajo sivuilla 58-64
TÄSSÄ NUMEROSSA:
3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 6 Mukkulan TT Lahdessa 16 Rundit 20 Harrastuksena veteraanipyörien entisöinti 22 Kirja-arvostelu: Siivu kotimaisen moottoripyöräkulttuurin historiaa 24 Arvosteluja ajovarusteista: Shoein avattava kypärä ajan tasalle: Neotec 27 Kerhoesittely: Uusi tuulia Uudestakaupungista 30 Kierros kotimaassa: Loimijoella osa 2 34 Moottoripyörämatkailua Venäjän malliin 38 PeterPanBike Australiassa Sydney Alice Springs Koeajot: 48 Honda NC700X järkipyörä taajamiin ja moottoriteillekin 58 Husqvarna Nuda 900: Puskasta takaisin katukuvaan 65 Motomarkkinat 66 BMW S 1000 RR 2012: Parempaakin parempi 74 Seuraavassa numerossa
Moottoripyöräseikkailuja Maapallolla
INTIA & NEPAL
Delhi - Kathmandu 10.10-24.10.2012 2290
DELHI ATTRIYA
PanBike
ENFIELD HIMALAYA
Luang Prabang Vang Vieng Vieng Thong Phonsavan Paksan Xepon Sekong Pakse Don Khong Attepeu
RUNDRAPUR GORAKHPUR
POKHARA KATHMANDU BINGANJ
Vientiane Na Hin
LAOLAO
Pakse - Vientiane 25.11-09.12.2012 14p / 1790
Hanoi
Thanh Hoa Vin Moc Hue Hoi An
HO CHI MINH
14.02-26.02.2013 13p / 1790 Tämä on ikimuistoinen skootterimatka HoChiMinistä Hanoihin, jota kokenutkaan motoristi ei voi ajaa muuten kuin hymyssä suin.
VIETNAM
Dalat NhaTrang
Salta Pampa Inferno Tucuman Posadas Iguacu Santo Tome
IGUACU
01.11-16.11.2013 16p / 4290 Tämä on kokonaan uusi matka, jolla koet mm. John's Prince Albert Montagu Cape Town Uniondale Grahamstown
OUagaDouGOu. ja välillä kaikkea siltä väliltä.
Cu Chi HoChiMinh Mytho
La Rioja
Cordoba
Concordia Rosario
Mendoza
Buenos Aires
KWAZULU NATAL
02.03-16.03.2013 15p / 4590 Koe Etelä-Afrikka moottoripyörällä... Välillä ajat pampan meditatiivistä suoraa, välillä Andien kihelmöiviä mutkia... konepyöräilijän paratiisi, jossa hulppea luonto ja upeat tiet kohtaavat maan monilukuisia villieläimiä unohtamatta!
Hazyview / Kruger ETELÄ-AFRIKKA Johannesburg Pongola Bergville Shakaland
peterpanbike.fi
040-1965721
ARGENTIINA
Durban Port St. Che Guevaran maisemia
Jotkut radat, joilla näitä vastaavia näytöksiä järjestetään, eivät ole tarjonneet mahdollisuutta kaasun avaamisen ja niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä ovat iästään huolimatta kilpamoottoripyöriä, jotka on suunniteltu vauhdikkaaseen ajamiseen ja niihin tulee toimintahäiriöitä, tai ne voivat jopa vaurioitua, jos niillä ajetaan liian hiljaa kohtuuttoman pikiä matkoja yhtäjaksoisesti. Se varmasti piti sisätiloissa väkeä, jotka muuten olisivat tulleet ihastelemaan vanhoja pyöriä ja niiden vauhdikasta menoa, sekä legendaarisia kuljettajia, joita oli saapunut paikalle ajokkeineen alun toista sataa.
Mukkulan rata koostuu Niemen sataman tuntumassa olevista katuosuuksista, joilla varsinainen kilpailukin järjestettiin 70-luvun alussa. Nyt ei toki ollut kyseessä kilpailu, vaan vanhojen kilpapyörien näytösajo. Ilmeisesti rata palvelee hyvin tarkoitusta, koska kuljettajia saapui säästä huolimatta näin runsaslukuisesti ja yleisöäkin oli lähemmäs pari tuhatta. Teksti ja kuvat: Pekka Neste
M
ukkalan TT herätettiin vuosi sitten henkiin Suomen MPmuseon avajaisten ja Motoristin kevätpäivien kanssa samaan viikonloppuun osuneena ajankohtana. Mukkulassa on saanut nostaa kaasuttimen luistit kattoon
6. Tuntematta syitä tapahtuman lyhyeen historiaan syyllistyn tuskin lievää törkeämpään totuuden vääristelyyn, jos totean, että tuona ajankohtana käynnistyi hyvin voimakas moottoripyöräilyvastainen ajojahti yhteiskunnan taholta harrastustamme kohtaan ja sellainen pikkujuttu kuin lupien saanti yleisten katuosuuksien
sulkemiselle on hyvinkin saattanut olla syy siihen, ettei kilpailutapahtuman perinne saanut jatkoa. Sää ei ollut tällä kertaa tapahtumalle suosiollinen, sillä vettä vihmoi ja raaka kolea tuuli puhalteli. Itse varsinaisella Mukkulan TT:llä oli varsin lyhyt historia, eli se ajettiin vain vuosina 1972 ja -73. Olipa syy tuo, taikka tämä, niin nyt ajettiin järjestyksessään toiset Mukkulan TT-ajot
Mukkulan TT-ajoon liittyy tapahtuman kokonaisjärjestelyjä ajatellen myös eräs pieni, mutta osallistujien kannalta inhimillisesti ajatellen suuri ele "palkintojenjako". Pyörä on kunnioitettavan alkuperäiskuntoinen ja tuntuu myös toimivan. Vastuu kaikesta kohdistuu vain muutamille harvoille hartioille ja täytyy tajuta, ettei niitä saa polttaa loppuun. ja antaa koneiden laulaa. Molempi parempi. Vaikka tapahtumassa ei ajetakaan kilpaa, osallistujat kutsutaan päivän päätteeksi koolle ja jokaiselle mukana olleelle annetaan muistomitali. Kiitos erinomaisesta tapahtumasta. Mitään virallista tietoa ei annettu, mutta keskustelun lomassa oli aistittavissa kahdenlaista ilmaa. Tämä Juhani Rainion piiskaama Ducati 125 Formula 3 vuodelta 1959 oli kova sana piikkiluokassa ennen japanilaisten suorittamaa maihinnousua. Järjestelyt ovat toimineet mallikkaasti, häiriöitä ei ole ollut, eikä onnettomuuksia ole tapahtunut, joten kaikki näyttää tulevaisuutta ajatellen aurinkoiselta. Vaikka elämä varikolla ei olekaan yhtä kiireistä ja stressaavaa kuin oikeassa kil-
pailussa, niin kyllä ne ajamisten väliset ajat siinä pyörän, tai pyörien lähituntumassa vietetään, joten ei siinä ihmeitä aikoja seurustelulle jää. Se on tuottanut nautintoa niin kuskeille kuin yleisöllekin. Tärkeintä on, että tapahtuma on onnistunut, niin kuin se nyt on molempina vuosina ollut. Mukkulan näytösajohistoria on vielä lyhyt, mutta uskoakseni kaikki paikalla olleet, niin kuskit kuin yleisökin ovat olleet tapahtuman antiin tyytyväisiä. Täytyy ymmärtää ja kunnioittaa myös järjestelyorganisaation näkemystä. Yksi tieto kertoi, että ensivuonna taas tavataan ja toinen kanta oli hieman pidättyväisempi ja antoi
ymmärtää, että joka toinen vuosi voisi olla sopiva rytmi, ettei tulisi "makeaa mahan täydeltä". Tarvittaessa hyvää jaksaa odottaakin.
7. Kun päivän päätteeksi osallistujat kokoontuvat palkintojenjakoon, silloin kiire on ohi ja aikaa tarjoutuu myös seurustelulle
Hannu Routamaa on rakentanut siitä erittäin tyylikkään ja ajan henken sopivan classic-racerin.
Mika-Sakari Komu Imatralta kiersi aktiivisesti road racingin MM-sarjaa 80-luvulla, mutta tuolloin hän kilpaili pääasiassa vain pienimmissä, 50-/80-kuutioisissa ja 125 cc-luokassa. Tässä hänen tykkinään on 3-sylinterinen, 2-tahtinen ja 500-kuutioinen Kawasaki, jollaisiin törmää nykyisin todella harvoin.
8
Harri Rintamäki kertoo löytäneensä tämän Suzuki T20-pyörän "räystään alta", minkä jälkeen se on kunnostettu ja rakennettu raceriksi. Suzuki T20 oli 250-kuutioinen katupyörä, jossa oli vakiona 6 vaihdetta ja tehoa 26 hv. Ennen japanilaisia yksi yleisimmistä TT-kilpapyöristä oli AJS 7R. Se ilmestyi markkinoille vuonna 1966 ja siitä tuli välittömästi suosittu ja menestyksekäs raceri-aihio.. Tämä sama yksilö vuodelta 1961 on myös ylemmässä ajokuvassa ja sen omistaa Jukka Helkama.
1000cc BMW R100 vuodelta 1981. Se on 350-kuutioinen ja sen 500cc sisarmalli on nimeltään Matchless G 50
Tässä pyörässä on siis Tom Kirbyn virittämä Matchless G 50 moottori.
Colin Seeley oli Rickmanin veljesten kanssa samalla aikakaudella vaikuttanut rungon tekijä, jonka rungoissa käytettiin myös ensisijaisesti AJS- ja Matchless-moottoreita, mutta Yamahoiden noustua valtaan Seeley valmisti runkoja myös niihin ja silloin pyörät saivat nimekseen Yamsel. Oikeanpuoleisessa alakuvassa ajaa Simo Nieminen Rudge TT 250 -pyörällä vuodelta 1934.
Tämän pyörän kohdalla lukee käsiohjelmassa Kirby Metissa ja vuosimalli 1966. Se on hieman vanhempaa vuosikertaa kuin Jukka Helkaman pyörä. Runko on Metisse ja niitä valmistivat veljekset Derek ja Don Rickman. Se on vuodelta 1954 ja helpoimmin havaittavia ulkoisia eroja 1961-malliseen verrattuna on mm. satula, takalokasuoja polttoainetankki. Kirby taas tulee nimestä Tom Kirby, joka oli yksi arvostetuimmista AMC ( AJS ja Matchless ) virittäjistä. Sitä ajaa kuvassamme Vesa Vuorela. Toinen oli MPmuseossa ja toisella ajoi Jarno Saarisen veli, Jari Saarinen. Näitä 125 cc Pucheja oli Mukkulaviikonloppuna Lahdessa jopa kaksin kappalein. Alhaalla vasemmalla on myös AJS 7R. 1970.
9. (Mahtoiko siinä olla kaikki mitä maailmasta löytyy). Kuvamme pyörä on Topi Vainion 350 cc Seeley AJS 7R MK3, vm
Mukkulassa pyörää ajoi Toimi Skyttä.
Yamahan 250-kuutioisten YDS-katupyörien ilmestyttyä markkinoille 60-luvun alussa, ne mullistivat kansallisen ja likimain myös kansainvälisen roadracingin, sillä niille pärjäsi vain tehdastekoisilla Yamahan kilpapyörillä, jos aina niilläkään.
Italialainen makaavasylinterinen Aermacchi on classicrasereiden aatelia. Ulkoiseen ilmeeseensä pyörä on saanut vaikutteita Norton Manxista.
Kuopion Eero Tikkanen ja 500 cc BSA Gold Star vuodelta 1960 ovat vuodesta toiseen varsin tuttu näky maamme näytösajotapahtumissa.. Kuvamme pyörä on 350-kuutioinen. Keulilla tulee Honda CB 350-pohjainen classic-raceri, keskimmäisenä on täysin vakiokuntoisennäköinen, tehdasvalmisteinen Yamaha TA 125 tuotantokilpapyörä ja taaimmaisena kaartaa Honda CB 350 Four.
Tämä 500 cc Norton Manx, vm. 1956 on Raine Lampisen entinen kilpapyörä, Nykyisin sen omistaa eräs hyvinkääläinen kiinteistösijoittaja. Rickman-Metisse-rungoissa.
10
Kuvamme BSA pohjautuu 650-kuutioiseen, 2-sylinteriseen ja 4-tahtiseen BSA-katupyörämalliin. Näitä moottoreita käytettiin myös mm. Tässä kuvassa on sekä koti- että tehdastekoisia
Vasemmanpuoleinen on 250cc MZ (DDR), jonka moottori pohjautuu katupyörään ja oikeanpuoleinen on 350 cc, 2-sylinterinen neuvostoliittolainen IC.
Tässä Rob North-runkoisessa Triumphissa on 2-sylinterinen, ilmeisesti 750-kuutioinen, tai ainakin sellaiseen pohjautuva moottori. Birger Ljungqvist on myös kuulunut jo vuosikaudet Hondineen näiden classicnäytösajojen vakio-osallistujiin.
Tässä on pari "varsovanliiton" aikaista raceria. Tässä yksilössä heilui etujarruvaijeri huolestuttavasti radan kuopissa. Tällaiset Rob North-rungot nousivat maineeseen 60-/70-lukujen taitteen tietämillä, kun niillä ajettiin menestyksekkäästi Formula 750-sarjaa moottoreinaan Triumphin ja BSA:n 3-sylinteriset 750-kuutioiset.
Tässä on yksi niistä monista kymmenista YDS-pohjaisista 250 cc Yamahoista, joita Suomessa rakennettiin ja joilla voitettiin jopa Suomenmestaruuksia ja MM-pisteitäkin. En tiedä onko pyörät rakennettu Suomessa tähän harrastustoimintaan, vai ovatko ne mahdollisesti olleet tositoimissa rautaesiripun takana. Kuvassamme hän ajaa teräväkäyntistä ja huimasti kiertävää 4-sylinteristä, 250-kuutioista Luigi Taveri Replica Hondaa. Erkki Hamunen kuuluu classic-tapahtumien vakiokaartiin. (Konetarkastuksilla on merkitystä myös tällä tasolla.)
11
Kuvassamme Jussi Veijalainen piiskaa 50 cc Ji-Vee Minarellia ja takana kärkkyy 125-kuutioisellaan Matti Salonen, joka on ajanut 50-kuutioisissa jopa MM-pisteille Pyrkijällä, joka on parhaillaan esillä Suomen MP-museossa Lahdessa.
Nortonin Featherbed-runko ja Jawan/ ESO:n speedway-moottori ovat varsin toimiva ja yleinen yhdistelmä näissä classic-kuvioissa, kuten tässäkin kuvassa olevat Esa Tallisen (381) ja Orko Tallisen (276) ajokit osoittavat.
12. Kari Karttiala, joka tämän laitteen on kolme vuosikymmentä sitten rakentanut, oli tällä kertaa radan varressa napsimassa valokuvia.
Suomessa 50-kuutioisen ja myöhemmin ne korvanneet 80-kuutioiset eivät kohonneet missään vaiheessa kansallisesti merkittäväksi luokaksi. Bemareita 50-luvulta, sivuvaunulla ja ilman. Risto Saukkonen on käynyt oheisella kolmipyöräisellään myös kansainvälisissä classic racing -tapahtumissa. Kenties pohjoinen rotumme oli siihen syypää. Kaisa Hyvärinen harrastaa akrobatiaa isänsä Mikon kyydissä ja taustalla näkyvän 384-numeroisen Hondan katteessa lukee Kaisa Hyvärinen, joten ilmeisesti harrastus ei rajaudu pelkkään kyydissä oloon.
Vanhoja sivareitakin löytyy aarteistoista, vaikka niitä ei ole näissä näytösajotapahtumissa kovin aktiivisesti ollutkaan mukana. Soolopyörä on R 50 vuodelta 1955 ka sillä ajaa Jouko Kotilainen.
Ei näissä hommissa edellytetä, että on ruma, vanha ja parrakas
Ei siis ihme, että sillä myös kilpailtiin voitokkaasti.
Kolme Suzukia. Kannattaa myös huomioida, että pyörä on vain yksisylinterinen ja 500-kuutioinen.
Kuopion Risto Tenhusella on aarrekammiossaan Eero Hyvärisen 250-kuutioinen Yamaha vuodelta 1981 ja siihen hän kertoo haalineensa vara- ja kulutusosia aina Australiaa myöten.
Vaikka pyöristä etummainen näyttääkin äkkivilkaisulla motocross CZ:lta, se on kuitenkin tarkemmin katsottuna MZ ja taustalla on samaan sukuun kuuluva 250-kuutioinen asfalttipyörä.
13. Lähes vakiolta näyttävää 3-sylinteristä Suzuki GT 550 vuodelta 1973 käskee Jari Sihvonen, seuraavana tulevaa katupyörästä raceiksi rakennettua 2-sylinteristä Suzuki T500:aa, vuodelta 1973 ajaa Timo Ojala ja ja pyörää numero 183, joka on 250-kuutioinen Suzuki Magnum vuodelta 1971, ajaa Veikko Soisalo.
Tämän pyörän on rakentanut Erik Andersson Pietarsaaresta vuonna 1978. Tämä pyörä on yksi suurimmista vallankumouksen aiheuttajista, Honda CB 92 Benly Super Sport. Teho oli siis kolminkertainen muihin 125-kuutioisiin verrattuna ja huippunopeutta oli saman verran kuin muissa tuon ajan 350-500-kuutioisissa. Se tuli markkinoille 1960-luvun alussa ja tuntui aivan käsittämättömältä, että siinä oli 15 hv ja sen huippunopeus oli 135 km/h. Pyörä on kevyt ja ketterä. Aikojen alussa oli nautinto seurata, kun Erik ajoi tällä pyörällä polvi massa hallittua luistoa ja se ei ollut sattumaa, vaan todellakin hallittua. Runko on siis Anderssonin omaa valmistetta ja moottori pohjautuu Yamaha SR 500-malliin
Osa niistä pohjautui vakiorunkoon, osaan vaihdettiin mm. Käsiohjelma kertoo, että tämä on Yoshimura. Ääntä lähtee ilmeisesti myös alakuvassa, kun Ari Leinonen (Honda CB 1100 R) ja Oki Partti (Molnar Manx) kaartavat All Rightin puodin ohi, sillä teltalla on työnnetty sormet syvälle korviin.
14. Saattaa ollakin, en löytänyt varikolta, mutta saattaa olla myös näköis-replica. Mukkulan TT:ssä vetää paraatiletkaa siinä määrin "riittävän" nopea peli, ettei takana tulijoiden tarvitse valittaa tulppien nokeentumista. Letkan vetovastuu on Markku Loposella ja hän on rakentanut tähän luottamustehtävään arvonsa mukaisen pyörän. Se on lopulta yhdentekevää näissä näytösajoissa. Tärkeintä, että on hauskaa, pyörä kulkee ja ääntä lähtee. Jokainen voi itse päätellä mikä se on, mutta pakoputkia on viisi, kuten kuva kertoo
Suzuki T 20 oli Yamaha YDS:n ohella yksi maamme merkittävimpiä kaluston uudistajia. Kuparisien valmistetta oleva Magnum.
Yoshimura-Suzukit hallitsivat 70-luvun lopulla kansainvälisiä ratoja
Tässä ajaa Seppo Rossi, Kouvola, Suomi ja hän ajoi road racingin MM-sarjaa 70- ja 80-luvuilla.
Classic TT on monimuotoista harrastustoimintaa. Kuvassamme on halattavana Markku Loponen ja vuoroaan odottaa Seppo Rossi.
15. Ajaminen on tietysti se näkyvin ja julkisin osa, mutta esimerkiksi tällaisen pyörän, kuten XR69, rakentaminen on aikaa vievää ja näkymätöntä toimintaa, joka tulee palkituksi ajotapahtumien myötä.
Jokakainen Mukkulan TT:n osallostuja sai muistoksi mitallin, jotka jakoi Riku Routo ja vaimonsa Maaret. Kansainvälisellä tasolla maamme kärkipään kuljettajiin 80-luvulla kuulunut ja tänä päivänä lajin merkittävimpiin taustavaikuttajiin lukeutuva Timo Pohjola toi tapahtumaan osan kalustoaan ja ulkoilutti henkilökohtaisesti kuvamme Bimotaa.
Näytösparaatiletkaa veti Markku Loponen viisiputkisella Yamahalla ja tässä kääntää mallikkaasti kahvaa hänen isänsä, Raimo Loponen Suzukilla. Harri Loponen päätti tällä kertaa toimia ainoastaan tiimin kuljetuspäällikkönä.
Rossi on on ollut kansainvälisissä asfalttipiireissä kovaa valuuttaa jo vuosikymmeniä
Luigi Taveri nimittäin täyttää 19.9.2012 jo peräti 83 vuotta ja hän on ilmoittanut tulevansa Hondineen Imatralle. (02) 254 0099 Avoinna ark. Ruotsin Bo Granath, joka taannoin kertoi aloittaneensa aktiivikilpauransa vuonna 1956, eikä ole sitä vieläkään lopettanut, on mukana Imatralla tänäkin vuonna. Tämän ikäluokan mestareiden näkeminen alkaa lukeutua jo sellaisten ainutkertaisten kokemusten piiriin, ettei vastaaviin tarjoudu enää kovinkaan usein tilaisuutta. Yleensä tämän ikäiset suuret mestarit kunnioittavat läsnäolollaan ja saattajien avustamina merkkitapahtumia, mutta nämä kyseiset herrat ovat tapahtumien pääesiintyjiä kiitäessään nimikkokilpureillaan pitkin kilparatojen vauhtisuoria yli 200 km/h-nopeudella niin myös Imatralla. ärjestyksessään kuudennet Muistojen Imatranajot pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, 4.-5.8. Kotimaisista taannoisista maailmantähdistä loisteliaimpaan menestykseen yltänyt Tepi Länsivuori on vahvistanut osanottonsa Imatran ajoon ja oletettavasti nimilistat alkavat selkiytyä lähiviikkoina muidenkin osalta.
Ikänestorit Taveri ja Redman
J
Muistojen Imatranajot
Luigi Taveri on tulossa jälleen Imatralle.
HARLEY-DAVIDSON OF TURKU
Juhlan kunniaksi paljon vaihtuvia erikoistarjouksia!
eja vielä 2012-mall sa. Redman täyttää noin viikonpäivät Imatran tapahtuman jälkeen 81 vuotta ja hän ennätti voittaa urallaan kuusi MM-titteliä. 10 - 18, la 10 - 14, heinä-elokuun lauantait suljettu sgn-bikes@sgn.fi · www.sgnbikes.fi
SGN Bikes Facebookissa
Maahantuoja:
16. Toimi s varasto easti! nop
SGN BIKES
10 VUOTA!
Ts www.sekkaa päivän gnbikes.fi tarjou kset! VALTUUTETTU H-D-EDUSTAJA TURUSSA
VUOTT A
2002-2012
10
MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT, TARVIKKEET, VAATTEET JA VAIHTOPYÖRÄT
SGN BIKES OY Hämeen Valtatie 133, 20540 Turku Puh. Tapahtuman järjestäjän lähettämässä tiedotteessa kerrotaan, että muistoajon yhteydessä vietetään juhlavuosien kimaraa. parhaassa iässä. Kansainvälisiä seitenkymppisiä tulevat tänä vuonna Imatralla edustamaan mm. Bosse on 73-vuotias ja hänellä on tilastonikkareiden kertoman mukaan Imatran startteja enemmän kuin kenelläkään muulla kuljettajalla. Phil Read, joka täytti Uudenvuoden päivänä 73 vuotta ja Giacomo Agostini, joka saavutti tämän uuden vuosikymmenen rajapyykin viikkoa ennen Juhannusta, eli 16.6. Samaan ikäluokkaan kuuluva, nykyisin Etelä-Afrikassa asuva Jim Redman on myös vahvistanut osanottonsa. Imatran Moottorikerho täyttää 75 vuota, Imatran Ajo täyttää 50 vuotta, Jarno Saarisen maailmamestaruus puolestaan varmistui Imatralla 40 vuotta sitten ja viimeisimmästä MM-tason Imatran Ajosta tulee kuluneeksi 30 vuotta. ja tapahtumaan saumattomasti liittyvän, koko viikonlopun kestävän kokoontumisajon portit avataan Vuoksen valleilla, kilpailuvarikon vieressä jo päivää aiemmin, perjantaina 3.8. Tietysti miehiä ja kalustoa voidaan tuoreistaa, mutta tähän alkuperäiseen lähtökohtaan rinnastettaessa kohta ovat vuorossa "junnuluokat". Vuonna 2010 edellisissä Imatranajoissa vieraillessaan Sveitsin kolminkertainen maailmanmestari Luigi Taveri, joka aloitti ajamisen MM-tasolla vuonna1954, mainitsi jossakin asiayhteydessä, että hänen osaltaan nämä riennot saavat luvan jäädä vastaisuudessa nuorempien hoitoon, mutta tuskinpa kukaan ottaa nokkiinsa, jos tällaisen lupauksen antanut sattuu pyörtämään puheensa. Noin 15.000 rpm kiertävä 250-kuutioinen 4-sylinterinen vaatii sen tason valppautta, ettei sen hallintaan riitä likimainkaan jokaisen aktiivimotoristin valmiudet edes ns. Luonnonlait pitävät kuitenkin siitä huolen, että vuosivuodelta tällaiset tapahtumat tulevat muodostumaan harvinaisemmaksi herkuksi. Myös skotlantilaisen sivuvaunukuljettaja Jock Taylorin menehtymiseen johtaneesta onnettomuudesta tulee kuluneeksi 30 vuotta
Näytösajolähdöt: Ryhmä A klo 13.00 ja 15.00 Ryhmä B klo 13.30 ja 16.00 Ryhmä C klo 14.30 ja 16.30 Loppuseremonia klo 17.00 Osanottomaksu on 20 euroa/päivä. HUOM! Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus ajaa legendaarisella Erkylän Lukkojen radalla.
Toimintaohjeita
yvinkäällä on vuosittain järjestetty loppukesästä vanhoille motocross- ja trialpyörille näytösajo. Tarkoitus on saada yhteislähdön tunnelma. Tapahtuman henkisenä isänä ja primusmotorina voidaan pitää Erkki Petäjää, jota on kiittäminen, että näytösajosta on kehkeytynyt kansallisessa mittapuussa merkittävä, perinteeksi muodostunut tapahtuma. Sunnuntaina on vuorossa scramble, eli nykynimeltään motocross. Muista pyörän alle huoltomatto. Varsinkin sunnuntaina varikko voi käydä ahtaaksi. Ilmoittau-
17. Rataan tutustuminen 15 minuuttia/ryhmä klo 11.00-12.00. Jaksoja on 10-12 kpl/kierros. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään jälleen "Lukkojen" maastossa ja aiempaa ehompana, kaksipäiväisenä tapahtumana 25.26.8.2012. Osallistujat jaetaan kolmeen ryhmään A (pyörän vuosimalli 1976, tai vanhempi), B ( pyörän vuosimalli 1977, tai uudempi "stereoperä") ja C (pyörässä saa olla takana ns. H
HYVINKÄÄN CLASSIC SCRAMBLE & TRIAL
tuminen tapahtuu aamulla klo 9.00-11.00. Tapahtumassa reitti kierretään kahteen kertaan. Saatat bongata vanhoja Suomen mestareita ja mahdollisesti myös ulkomaisia kuskeja, jotka ovat ajaneet kyseisellä radalla MM-osakilpailun tai useamman. Mahdollisesti palkitsemme jollain tavalla harvinaisuuksia. Lauantaina ajetaan trialia ja sunnuntaina ovat vuorossa crossipyörät. Lauantaina on ilmoittautuminen trialiin klo 10.00-11.45 ja jaksoille lähtö tapahtuu klo 12.00. lippulähtönä. Jos sinulla on jauhesammutin, niin ota se mukaan. Scramblen lähdöt tapahtuvat ns. Se on vanhojen pyörien ja ukkojen ulkoilupäivä. "linkkujousitus" ja edessä levyjarru). Muista, että kysymyksessä on näytösajo ei kilpailu. Ilmoittautuminen molempiin lajeihin 12.08.2012 mennessä. Tule viettämään mukava päivä muiden alan harrastajien kanssa. Toivomme paikalle paljon eri merkkisiä vanhoja pyöriä. Vanhaa rataa noudatellen osallistujat noudattelivat samaa reittiä ja yleisöä oli paikalla lähemmäs parisen tuhatta, eli likimain puskaradion voimalla saatiin yleisöä paikalle saman verran kuin SMkilpailuihin. Jos homma ei toimi, niin otamme perinteisen kelkan käyttöön. Varikolle ei mahdu rompemyyjiä. Alkuvuosina tapahtuma järjestettiin Hyvinkään Moottoriurheilukeskuksessa, mutta jo edelliskerralla alan harrastajat kokoontuivat Erkylän Lukkojen maastoon, missä perinteisesti järjestettiin vuodesta 1965 aina 80-luvulle saakka motocrossin MM-osakilpailut. Tapahtuman laajuudesta johtuen ei "Matti Myöhäisiä" ! Yhteystiedot: Erkki Petäjä Varpukatu 6 05800 Hyvinkää Fax 019 419 501, sähköposti: erkkipetaja@luukku.com Lisätietoja: Erkki Petäjä 050 5932900 Tero Lindholm 040 5023076 Kai Uusitalo 0400 814 267 Ilmoittaumislomakkeita kerhon nettisivulta (hyvinkaanmoottorikerho.fi). Noudata liikenteenohjaajien opastusta. Jarrutus noin 30 metrin jälkeen, josta ajajat oikealta jonossa rataa kiertämään
Hyvinä ominaisuuksina esiin nousi keveys, istuvuus ja hiljaisuus muihin vastaaviin verrattuina. Näitä ovat mm. Pikalukko on pienempi kuin kilpailijoilla, joten se ei paina yhtä pahasti kurkkuun. Kypärä on ajossa vakaa. Käytännössä tällä parannetaan kypärän istuvuutta. Isompi kypäräkoko oli löysä ja pienempi ahdas. Kypärä hakee (jonkin verran) kovassa sivutuulessa varsinkin kattamattomalla pyörällä ajettaessa. Vaikka kypärällä on useita ulkokuoren kokoja, ei se istunut yhtä hyvin kuin Nolanin N104. Kypärän sisä-
materiaali tuntuu miellyttävältä. Teen kypäristä loppuraportin n. Kypärä on hiljainen, joskaan se ei yllä umpikypärän tasolle. Voimakkailla sivutuulilla se ei hae, eikä pään kääntö tunnu repäisynä kypärässä. X-lite käyttää DD-lukko järjestelmää, joten lukitus ei paina samalla tavoin aataminomenaa kuin ns. Kypärän visiiri vuotaa (vähän) kovassa vesisateessa. Visiiri kirkastuu kun avaat enemmän ilmastointia, mutta silloin kypärä muuttuu turhan viileäksi. Käytännössä ei yhtä miellyttävä kuin DD-lukitus. Toinen on Nolanin avattavan N 104 kypärä ja toinen X-Liten X 702 umpikypärä. X-Liten X 702 edustaa perinteistä umpikypärää. Tähän juttuun keräsin n. Välillä käytin omia kypäriäni, havaitakseni paremmin totutun kypärän ja uutuuksien väliset erot. Kypärässä on jo aiemmin Nolanin esittelemä Microlock-lukitusjärjestelmä. Värivaihtoehto varmasti kiinnostaa turvallisuutta arvostavia motoristia. Jokainen sauma tuo uuden äänen eli perinteinen umpikypärä tuntuu hiljaisemmalta. Miten kypärä toimii korkean katteen takana, sitä en vielä ole kokeillut. Kypärä on motoristille eräs tärkeimmistä henkilökohtaisista varusteista. Miten kypärän istuvuus muuttuu, selviää käytön aikana. Miten kypärät toimivat tuhansien kilometrien käytössä, selviää syksyllä ilmestyvässä artikkelissa. Lukitus on kuitenkin perinteistä DDlukitusta isompi ja jäykempi. AinaEnsivaikutelmat:
kin minulla lukko painoi (jonkin verran) kurkunpäähän. Käyttötestissä Nolanin N 104 ja X-Liten X 702
Nolan N 104.
X-Lite X 702.
H
Tänä kesänä otin käyttötestiin kaksi täysin erilaista kypäräuutuutta. Käytännössä visiiri säilyy viileillä keleillä kirkkaana joko ilmastointiaukot huomattavasti avattuna, tai leuan alle tulevan tuulisuojan poistamalla. aurinkovisiiri, Pinlock, N-Com Bluetooth -valmius jne. Kuinka häiritseviä nuo asiat ovat, selviää kilometrien karttuessa. Lämpötilat vaihtelivat +2 asteesta ylöspäin. Näkyvyys kypärästä on hyvä. Kypärä on kevyt ja hiljainen. Pientä kypärää ei rakenneta vain sisäkuoren avulla. Itse olen kuitenkin DD-lukon kannattaja. Tästäkin kypärästä löytyy aurinkovisiiri, Pinlock, ja N-com kypäräpuhelin valmius. Avattava kypärä on varustettu monin erilaisin lisävarustein. Nolanin N 104 kypärää saa (onneksi) myös neonkeltaisena. Pikalukoista tuo Nolanin uusi lukko on kokeilemistani paras, sillä se on kilpailijoita pienempi. X-Lite käyttää neljää eri kuorikokoa, joka mahdollistaa kypärälle myös pienemmät ulkomitat. Toukokuun loppupuolella ajelin jo alkukesän lämpötiloissa, eli ne nousivat 17 24 asteen välille. 1000 kilometrin ajorupeamasta. Lisäksi kypärän hinta on kilpailukykyinen. Itse poistin tuon tuuliohjaimen, koska se ei viilentänyt kypärää yhtä paljon, kuin ilmastoinnin auki pitäminen. pikalukitukset. Kypärän visiiri ei pysy kirkkaana alhaisissa lämpötiloissa, mikäli leuan alle tuleva tuulisuojain on kiinnitetty. Moni pitää DD-lukitusta hankalana, mutta sen käyttöön tottuneena, kaikki muut mekanismit tuntuvat "virityksiltä". 10 000 käyttökilometrin jälkeen, jolloin tiedän, miten ne toimivat erilaisissa olosuhteissa.
ain kypärät Stormilta huhtikuun alkupuolella, joten alkutuntumaa tuli myös viileämmistä keleistä. Ensivaikutelma muodostuu n. 1000 km ensivaikutelmat.
Loppuraportti syksyllä
Westy alias Tapsa Vesterinen motoristi
18
Kylmäkorven pistemäärä oli 28 ja Francin 26. Kilpailuerien voitoista käytiin huimaa kamppailua. Joistakin kommenteista oli aistittavissa Mustosen pettymys omaan suoritukseensa, mutta asian voi, tai oikeastaan se pitää nähdä myönteisesti. Lajille on myös omaleimaista, että ratsuväki on raakaa ja menestykseen johtava kokemus ja kovuus kouliintuu tiukoissa ja armottomissa lähikamppailuissa.
VFR1200X CRoSSTouRER
Hinnat alkaen
VT750C BLaCk SPiRiT
Sh.
19.995,-
10.990,-
ST1300 Pan EuRoPEan
Kampanjahinta:
XL1000V VaRadERo
Kampanjahinta:
20.990,- + RTG 499,-
14.990,- + RTG 499,-
Rekisteröitävien Honda-moottoripyörien takuu 4 vuotta. Alkavan kauden MMavaus ajettiin Forssan Pilvenmäen raviradalla lauantaina 8.6. Tapahtumalle tyypillistä on, että sinne rakennetaan hieman tavanomaisesta rankempaa kalustoa. Kilpailuun osallistui 18 maailman parasta lajin taitajaa ja parhaan pistepotin otti loppujen lopulta Suomen Joonas Kylmäkorpi, joka sai kovimman vastuksen tsekki Josef Farncilta. Kyseessä oli kauden avauskisa ja parikymppisellä Mustosella on alkamassa vasta toinen kausi todella kovassa vauhtilajissa, joten tuntuisihan se perin oudolta, elleivät vanhat konkarit menestyisi rutiinilla kauden avauskisassa, etenkin kun sääolosuhteet olivat epävakaan häilyvät. Tiedossamme ei ole pyörän numerotietoja, eikä teknisiä yksityiskohtia, mutta asiasta kiinnostunut voi ensihätään tarkastella vaikkapa tätä kuvaa.
S
KYLMÄKORPI KAUDEN AVAUSVOITTOON
(kuva Tomi Nevanperä)
M
Joonas Kylmäkorpi pääsi tuulettamaan voittoa Forssassa.
aarata-ajo on ollut yksi perinteinen suomalaisten paraatilaji. Takuuehdot kauppiaaltasi.
MaahanTuoja: Oy Brandt Ab, 01741 Vantaa Puh. Varkauden nuori Aki-Pekka Mustonen kuuluu myös MMsarjan vakiokiertäjiin ja hän sai saaliikseen 7 pistettä ja sijoitus oli 12. Simo Kirssi 1200-kuutioisella BMW HP2 Boxer -Endurolla. Vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen se on nousemassa jälleen jopa kansainväliseen kukoistukseen, sillä Joonas Kylmäkorpi on valloittanut lajin kaksi viimeisintä maailmanmestaruutta. 020 7757 200. Aikoinaan siellä juhli mm. Meillä on toisaalla tässä numerossa koeajo Husqvarna Nuda 900 -katupyörästä, mutta saksalainen, lähinnä vaativaan maastokäyttöön moottoripyöriä ja varusteita rakentava Touratech rakensi tämänvuotiseen Erzbergin kisaan kuvamme kaltaisen version Nudasta. HUSQVARNA NUDA 900 "ERZBERG"
aksassa järjestetään vuosittain vaativuudestaan maineeseen noussut Erzberg super-enduro
Pääsymaksu on aikuisilta 4 , lapsilta ja ryhmiltä 2 henkilöltä.
Teksti & kuvat: Seppo Korhonen
Ural M-63. "Siksi en halua hevin luopua Matchless G80S:stä."
20. Kaikki alkoi DDR:ssä 1954 valmistetusta IFA BK 350 kardaani-bokserista. Sivuvaunun runko on Dnepr-merkkisestä moottoripyörästä.
Brittiklassikko Matchless G80S, 500 cc. Näytteillä on erilaisia ajoneuvoja yli 100 vuoden ajalta. Pekka kertoo, että Jawoihin saa mukavasti uustuotanto-osia, mikä helpottaa entisöintityötä. Pekka sai sen kunnostettavaksi kaupungin ulkopuolelta Saukkolasta 1980-luvun alussa. 650 cc:n akselivetoinen, kaksisylinterinen ja ilmajäähdytteinen nelitahtibokseri on vuodelta 1971. Museorekisteröity laite on ollut nykykunnossa vuodesta 1987. Ensimmäinen Pekka Variksen entisöimä moottoripyörä on IFA BK 350 vuodelta 1954. Yksisylinterinen ja nelitahtinen työntötankomoottori tuottaa noin 24 hevosvoimaa. Pekka kertoo, että brittipyörien aihioita on Suomessa harvoin tarjolla entisöitäviksi. Nyt harrastus on keskittynyt entisöintiin veteraanipyörien lyhyitä koeajopyrähdyksiä lukuun ottamatta. "Takajousitus oli edellä aikaansa, toimii hyvin niin sora- kuin asfalttiteillä." Matchless on museorekisteröity 1989. Pyörän on maalannut Jyri Jussila. Monenlaisilla konepyörillä mies oli ehtinyt ajaa jo ennen sitä, muun muassa vuoden 1952 Ariel VB 600:lla, Yamaha XS 650:llä ja kolmepuolikkaalla Hondalla, molemmat vuosimallia 1972. "Aikansa laatupyörä", toteaa Pekka Varis. Museon päätehtävänä on tieliikennekulttuurin taltiointi. Pyörään tulee täysin ajamaton, 350 cc:n tehdasuusi moottori. Ensi vuonna 30 vuotta täyttävä museoyhdistys toimii talkoovoimin. Alun perin Konelan NL:sta maahantuoma pyörä. Museorekisteröity pyörä on esillä Keski-Suomen tieliikennemuseossa Petäjäveden Kintaudella.
HARRASTUKSENA VETERAANIPYÖRIEN ENTISÖINTI
J
yväskyläläinen Pekka Varis on entisöinyt moottoripyöriä pian kolme vuosikymmentä. Ural M-63 on ollut kelpo työjuhta hankalissakin tieoloissa. Tieliikennemuseo on auki kesällä tiistaista sunnuntaihin klo 12-18. Puolet Pekka Variksen kunnostamasta kymmenestä pyörästä on esillä KeskiSuomen tieliikennemuseossa Petäjäveden Kintaudella. Sivuvaunu tuli mukaan Uraliin 1980-luvulla Odessasta. Parhaillaan työn alla on 1968 vuosimallin Jawa toiselle mp-harrastajalle. Kardaanivetoisen, kaksitahtisen ja ilmajäähdytteisen boxertwinin koko on 343 cc. Pyörä on vuosimallia 1952
Valmistus Izhevskin moottoripyörätehtaalla alkoi 1946. Tässä yksilössä oli entisöintiä aloitettaessa tallella runkoon kuuluva alkuperäinen moottori. Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä.
Pekka Varis on entisöinyt kaksi Jawaa TYP 354. IC-pyörien maahantuonti Suomeen käynnistyi 1947. Pyörä oli aikansa menestys. Toinen on esillä Keski-Suomen tieliikennemuseossa. TYP 354 (350 cc) ja TYP 353 (250 cc) mallisarjoja valmistettiin eri versioina 1954-74 yli 1,4 miljoonaa kappaletta.
www.tmi-janikaasalainen.fi
Verkkokaupassa tuhansia tuotteita
IC M49, 350 cc. Kone on yksisylinterinen ja kaksitahtinen. Moottori on kaksisylinterinen ja kaksitahtinen. Pyörän kulkua auttaa Plunger-takajousitus ja keinuhaarukka. Tämä yksilö on vuosimallia 1960. Vuosimalli on 1956. Yksisylinterinen, kaksitahtinen neuvostovalmisteinen laite on vuodelta 1950. IC M49 on jo Neuvostoliitossa itse kehitelty malli.
IC-350. Pekka Varis omistaa neljä entisöimäänsa IC-pyörää.
21. Pyörämalli on kopioitu 1930-luvun lopun itäsaksalaisesta DKW:stä
Nuorison vinkeet lienevät olleet kautta aikojen samanlaisia, mutta maailma ympärillä on muuttunut. Sujuvasti soljuvassa tekstissä tulee usein vastaan hykerryttäviä tilanteita, joita ei sen kummemmin alleviivata, mutta jotka kuitenkin kertovat paljon. "Muuan vainajan omaisista tunnisti miehen ja totesi puoli-innostuneena: -Jaahas, soon Paavokin lähteny moottoripyöräälemähän. ja sen jatko-osana 2010 julkaistu Tottahan Kawalla! Kirjailija itse kutsuu tekstejään vähätellen jaaritteluksi, mutta mielestäni kysymyksessä on paitsi nuoren miehen kasvukertomus myös melkoinen siivu kotimaisen moottoripyöräharrastuksen historiaa.
timme tytön perään kun hän käveli suoraan edellä mainitun polkupyöräilijän luo ja pomppasi seisomaan tarakalle. Nuorten miesten into hymyilyttää, mutta samalla tulee haikea olo: tuollaista ei saa enää koskaan kokea. Jos oma nuoruus on ollut kovin erilainen tai eri aikana, ei kerronnan yksityiskohtien merkitys välttämättä valkene, vaan detaljien paljous saattaa tuntua jopa puuduttavalta. Mutta kirjoittajan kanssa samoihin aikoihin moottoripyöristä unelmoinut saa näistä samoista yksityiskohdista huikeita jo ammoin unohtuneita muistikuvia nuoruudesta. Esimerkiksi suhtautuminen moottoripyöräilyyn harrastuksena oli takavuosikymmeninä oleellisesti erilaista kuin nykyään. "Suu auki toljo-
22. Eräänä harvinaisemmista ovat itse moottoripyöräkulttuuria ja sen historiaa käsittelevät kirjat. Elämänpiiri laajenee sitä mukaa, kun kertojan ikä karttuu ja erilaisia ajokkeja saadaan alle. Mitä sillä pitkätukkaisella polkupyörähipillä muka oli mitä meillä ei. Tarina saattaa kuitenkin saada jatkoa! Ehkäpä sarjasta tuleekin trilogia, ja pääsemme lukemaan kirjoista tutuksi tulleen harrastajaporukan seikkailuista lähempänä nykypäivää.
V
iitalan tarina on kronologisesti etenevä omaelämäkerta. Lehtiä tavaillaan silmät kiiluen ja pyöristä puhutaan jatkuvasti. Aluksi tapahtumat sijoittuvat EteläPohjanmaalle Jurvaan. Tällaista edustaa Antero Viitalan 2009 ilmestynyt Tulikko Kawalla. Eihän sillä ollut edes mopoa!" Verevät tarinat nuoruuden innosta, esimerkiksi ensimmäisestä kokoontumisajosta, on kerrottu niin mukaansatempaavasti, että kertojan kokemuksia peilaa väkisinkin omiinsa. (...) Tyttö oli mielestämme petollisesti meitä nöyryyttänyt. Yksi kuvaavimmista on hautajaistilaisuudessa sivusta kuultu keskustelu kertojan työkaverin ajettua Tuutilla juhlapaikan ohi. Kertomus alkaa 1960-luvun Jawa-kauden varhaisista muistoista. Kirjoittaja ei nuoren ikänsä vuoksi ehdi kokea 1970-luvun alun moottoripyöräilyn hulluja vuosia henkilökohtaisesti pyörän satulasta, mutta elää nuorena miehenä voimakkaasti mukana. Viitalan kirjojen jälkimmäinen osa päättyy apeisiin tunnelmiin ikään kuin uuden vuosikymmenen alun lamaa enteillen. Elämänmakuinen kerronnan tyyli on lukijasta riippuen joko kirjojen heikkous tai paras piirre. Pauli Ylikoski
Siivu kotimaisen moottoripyöräkulttuurin historiaa
Moottoripyöräkirjallisuuden saralla suuri osa teoksista on joko matkakertomuksia tai erilaisia historiikkeja, mutta muitakin lajeja löytyy. Yksi hautajaisvieraista seurasi loittonevaa moottoripyöräilijää katseellaan ja alkoi tuhista: -Niin sekö se oli, joo hmh, kyllähän siinä kans on aikuusella miehellä touhut, eikö silläkään ny muuta tekemistä oo kun tuollaasta konhottaa..." Viitalan kirjoja voi kuka tahansa lukea kuvauksena ajasta ja nuoren miehen elämästä 1970- ja 80-luvuilla, mutta voimakkaimmat elämykset saavuttaa se, joka on itse elänyt samoja aikoja. Mopoiän lähestyessä pahimpaan tuskaan saadaan lievitystä Pappa-Tunturilla, ja siitä se ura urkenee. Viitalan tarinassa tähän seikkaan törmätään monessa muodossa. Tätä seikkaa voimistavat kirjailijan viljelemät herkulliset viittaukset alan lehdistöön sekä populäärikulttuurin ilmiöihin. Eka kerta mopolla päättyy dramaattisesti, mutta se ei intoa hillitse. Samalla tulevat käsitellyksi monenlaiset ilmiöt niin moottoripyöräilyn kuin muunkin elämän saroilta tosin innokkaan nuoren elämään ei pyörien lisäksi paljoa muuta mahdu. Sälli lähti polkemaan lauttarantaa kohti, tyttö vilkaisi vielä kerran taakseen ja vilkutti iloisesti
TRIAL
LA 25.8 klo 12
SCRAMBLE
SU 26.8 klo 12
Suomen suurin nappularenkaisten vanhojen kisapyörien näytösajo
Opast
ltä 143 us tie
Puffetti
Vapaa pääsy Tervetuloa!!
www.hyvinkaanmoottorikerho.fi
Äärimmäisessä rasituksessa niiden kuuluu antaa periksi ennen kuin käyttäjän niskan.
Shoei luottaa metalliin, joten hihnan Microlock-tyylisen pikalukituksen kieli on ruostumatonta terästä.
Aurinkovisiiri
Nolan ja Schuberth taisivat olla ensimmäisiä valmistajia, jotka toivat kypäriinsä tummennetun puolivisiirin, joka voidaan pudottaa kypärän kuoren sisältä varsinaisen kokovisiirin taakse suojaamaan silmiä häikäisyltä. Muovikielessä on 10 säätöpykälää, Neotecin teräskielessä kuusi. Shoein avattava kypärä ajan tasalle: Neotec
Veijo Saano
hoein pitkä linja kypärien valmistajana näkyy mallinimissä. Sitä seurasivat Syncrotec ja Multitec. Muovisen lukkokielen kestävyyskin riittää. Niiden lukonkieli on muovia, mutta Shoeis sa se on ruostumatonta terästä. Toisin kuin monissa kilpailijoissaan, siinä ei ole aurinkovisiiriä. Sekin riittää käytössä. Lukon ja hihnan on oltava kestäviä, mutta ei kuitenkaan liian kestäviä. Ensimmäinen, 1990-luvulla tehty avattava Shoei oli nimeltään Duotec. Ne ovat laatukypärien tunnusmerkkejä; halvat kypärät tehdään ruiskuvaluna ja muoviosista. Tämä aurinkovisiiriksi nimetty
24. Viimeksi mainitun lailla Microlock tarjoaa luonnostaan oikeaksi asettuvan kiristyksen hihnaan, mutta on kaksois-D:tä helpompi ja nopeampi käyttää. Johdonmukaisuus näkyy kypärien rakenteessakin: kaikki mainitut ovat kuitukuorisia ja varustettu metallisilla kasvo-osan lukitusosilla. Shoei ei hyväksy muovia edes kypärän
S
Shoein avattava kypärä Multitec saavutti matkapyöräilijöiden laajan suosion. Microlock-lukituksen otti ensimmäisenä käyttöön tietääkseni Nolan, ja siihen ovat siirtyneet muutkin, kuten Schuberth. Uuteen avattavaan Shoei-kypärään, Neoteciin, puute on korjattu ja muitakin uudistuksia on tehty.
hihnan lukossa. On vaikea sanoa, onko lukonkielen materiaalierolla merkitystä kaatumistilanteessa. Pääsäätö tehdään joka tapauksessa hihnasta. Se on nyt Microlocktyyppinen, kun Shoei Multitecissa on kaksois-D-lukko
Leukakaaren venttiilin avaaminen suuntaa ilmavirran pitkin visiiriä ja poistaa huurteen nopeasti. Joissakin kypärissä aurinkovisiiri on vain joko näkymättömissä tai alimmassa asennossaan kokonaan esillä. Multitecia, kuten useimpia kilpailijoistakin, tehdään vain kahteen kuoreen. varuste alkoi yleistyä 2000-luvun puolivälissä, mutta vuonna 2007 markkinoille tulleessa Shoei Multitecissa sitä ei vielä ole. Neotecia tulee kolmessa kuorikoossa: pienimpään tehdään eripaksuisilla sisäkuorilla koot XS-M, keskikoKilpailukykyinen paino
Aurinkovisiiri laskeutuu tarpeeksi alas. System V:n kohinattomuus saattaa johtua siitä, että sen visiirin päät on peitetty aerodynaamisesti muotoilluilla levyillä, kun taas nykyisistä kypäristä levyt on painon säästämiseksi jätetty pois. Uusimmasta N104-mallista minulla ei ole mittaustuloksia. Nolanin avattavat kypärät ovat olleet järeämpiä: N103 painaa L-koossa 1880 grammaa ja XL-koossa hieman vähemmän, 1865 grammaa. Siksi visiirin päät ovat paljaana ja hieman koholla kypärän pinnasta, joten ajoviima pyörteilee reunapinnoissa ja raoissa äänekkäästi. Samalla vaa'alla punnittuna Schuberth C3 -kypärä koossa 61 eli XL painaa 1590 grammaa, mutta voi olla, että tehdas on muuttanut kypäräänsä, sillä tuoreimmissa ulkomaisissa mittauksissa on saatu jopa 100 grammaa pienempiä painolukemia. Molemmissa korkeataajuiset vinkunat on vaimennettu pois, mutta matalahkoa kohinaa kuuluu korvien alapuolelta.
Melua pois
Neotec on tunnoton asennolle, mutta vertailukypärät muuttuvat voimakkaasti kohiseviksi, kun päätä kääntää sivulle. Siltä korkeudelta hoidellaan myös varsinaista visiiriä. Myynnistä poistuneistakin vain Schuberth C2 oli ajoviimassa yhtä meluton. Ympärysmittaa L-koon Neotecilla on 99 cm, kun Schuberthin C3 on XL-koossa eli suuremmassa kuoressa 102-senttinen. Neotecista minulle sopivin on koko L, joka painaa mittaukseni mukaan 1555 grammaa. Neotecissa aurinkovisiiri on, ja se on toteutettu hyvin. Ajelin nakupyörällä saman reitin käyttäen kaikkia Suomessa laillisia nopeuksia ja vaihtaen välillä kypärää. Niinpä ainakin minun käteni osuu luontevasti aurinkovisiirin käyttövipuun. Multitec oli vuonna 2007 avattavien kypärien valioluokan kevyin kypärä. Sillä ei ole juuri väliä, koska pienissä nopeuksissa melu on joka tapauksessa siedettävää. Varsinkin System V:tä on pidettävä tarkasti suoraan eteenpäin, ja silloin se on nakupyörän selässä lyömättömän hiljainen. System V:n tasolle Neotec ei pääse, ja pienissä nopeuksissa myös C3 on Neotecia hiljaisempi. Näin vähennetään painoa ja saadaan visiirin irrotus helpoksi, mutta visiirin paljaat reunat tuottavat melua ajettaessa.
Ylhäällä takaosassa on suljettava poistoventtiili, jolla voidaan säätää ilman virtausta päälaella. BMW System 6 on hieman painavampi kuin edellä mainitut, 1660 grammaa, mutta se ei tunnu raskaammalta, koska se istuu kasvo-osansa polysentrisen nivelöinnin ansiosta päässä niin matalalla. Yläventtiilit puolestaan päästävät päälaelle viilentävää ilmaa.
Hyvä tuuletus ja näkyvyys
25. koiseen kuoreen koko L ja suurimpaan koot XL-XXL. Aurinkovisiirin lisääminen on omiaan tuomaan lisää painoa Neoteciin. XL olisi 50 grammaa painavampi, noin 1600 grammaa. Tuuletuksen suhteen Shoei on jopa parempi kuin tässä suhteessa kehuttu Schuberth C3. Vertailin Neotecia kahteen kypärään, Schuberth C3:een ja BMW System V:een. Iskuja vaimentava polystyreenisisäkuori on nyt 2-kerroksinen. Kisaan on liittynyt HJC mallillaan R-PHA MAX, mutta sitä en saanut kokeiltavaksi. Multitecista minulla oli aikoinaan käytössä koko XL, ja se painoi 1691 grammaa. Nopeudesta 80 km/t alkaen ovat Neotec ja C3 lähes tasoissa. Käyttövipu on kypärän vasemmalla sivulla korvan korkeudella. Visiirin liikkuma-alue on riittävän laaja, ja visiirin pysyy missä tahansa väliasennossakin. Neotecin ulkokuoren rakenne on yhä vahva, 5-kerroksinen ja kuiturakenteinen. Neotecissa kun työntää sormella vipua ylös, laskeutuu aurinkovisiiri alas. Edessä ylhäällä olevan venttiilin aukaisu tuo selvän lisäyksen kohinaan, ja vinkumistakin alkaa kuulua. Koska visiirin nosto vaatii enemmän voimaa, tuolloin vipua painetaan alaspäin. Leuan tuuletusventtiilin aukaiseminen lisää Neotecissa huminaa vain vähän, päälaella takana olevan venttiilin avaus ei ollenkaan. Totesin, että Shoei Neotec on edeltäjäänsä hiljaisempi, melun suhteen lähes samalla tasolla kuin nykyisistä avattavista kypäristä hiljaisimpana pidetty Schuberth C3. Lisävarustelusta huolimatta Neotec on hieman kevyempi kuin edeltäjänsä. Mutta niin alkaa Neotecissa myös ilma vaihtua. Sen voi jättää mihin tahansa väliasentoon, joten törmäystä nenän kanssa ei tule.
Neotecissa, kuten nykykypärissä yleensäkin, visiirin kiinnityskohta on paljaana esillä. BMW System 6:ssa ja Schuberth C3:ssa käyttövipu on kypärän alareunassa, josta en vieläkään, kahden vuoden käytön jälkeen, vipua hamuilematta löydä. Hiljaisempi kuin BMW:n nykyinen avattava kypärä System 6 tai mikään muu nykyisin myynnissä olevista avattavista kypäristä, mitä olen päässyt kokeilemaan
Noin 2000 km:n käyttökokemuksen jälkeen voin sanoa, että Neotec on melkein yhtä mukava: sen vuorikangas on miellyttävän pehmeä ja kypärä istuu päässäni napakasti, mutta puristamatta. Sama on opittava tekemään myös kypärää päästä pois otettaessa. Minun tapauksessani ohjain ottaa nenään kevyesti kiinni, joten en ole sitä toistaiseksi käyttänyt. Siksi avaamiseen tarvitaan kahden sormen puristusote, pelkkä yhdellä sormella kaaren alta nostaminen ei riitä. Tämäkin on parannus suhteessa Multitecin pieneen Pinlock-kalvoon. Shoei Neotecin mukana tulee kankainen kypäräpussi sekä pikku pullo silikoniöljyä. Ehkä C3:kin istuisi L-kokoisena yhtä hyvin kuin Neotec, mutta C3:ssa ei riitä leualle tilaa, ellei koko ole XL. Visiiri ei saa varauksetonta kiitosta. Sen visiiri lukittuu kiinni aina, ja lukituksesta sen saa auki vain melkoisella voimalla. Koska aukaisukorvake on keskilinjasta vasemmalla, visiiri jää vinoon, jos sitä haluaa pitää raollaan huurteenpoiston ja ilmanvaihdon varmistamiseksi hitaassa ajonopeudessa. Shoein poskipehmusteet ovat kuulemma usein paksut. Mutta yhdellä kädellä kypärä aukeaa ja myös sulkeutuu, kun taas kilpailijoissa lukittumista on usein autettava toisella kädellä kypärän takaa pitelemällä. Vaikka Neotec on vankasti tehdyn tuntuinen, se joustaa riittävästi sivusuuntaan, kun hihnoista vetää päättäväisesti. Neotec ei päästänyt vettä sisään visiiriä ja kypärän sisäosia kastelemaan. Kypärän mukana tuleva, visiirin huurtumista estävä Pinlock-kalvo on iso, joten kalvon reunat eivät jää näkökenttään. Jos ohjaimen reuna ottaa kontaktia kypärän käyttäjään, on kosmeettinen, lyhentävä leikkaus tarpeen joko nenään tai ohjaimeen.
Aerodynamiikan puolesta Neotec on kuin pallo: ajoviima ei sitä väännä mitenkään, vaikka päätä kääntelisi kovassakin vauhdissa. Kypärä on tarkoitettu pää pystyssä ajaville, joten sporttipyörällä pää kumarassa kiitävä kokee näkökentän yläreunasta liian rajoittuneeksi. Leukaosan irrottamiseen tarvitaan Torx-kärki kokoa T20. Nykyinen, kaksi ajokautta käytössä ollut kypäräni Schuberth C3 on minulle pään sivulta liian väljä. Sillä voidellaan visiirin mekanismia. Käyttö- ja huolto-ohjevihkot ovat perusteelliset. Myös ratanopeuksissa Neotec istuu päässä ilman, että ajoviima aiheuttaisi kypärään nostetta tai ikävää painetta vasten otsaa. Shoei Multitec, joka jatkaa edelleen Shoein mallistossa, on mukavin avattava kypärä, mitä olen käyttänyt. Vastaavaan eivät muut kokeilemani ja omistamani kypärät ole pystyneet.
Multitecista tutulla tavalla kypärän leukakaaren avauspainike on sellainen, että iskeytyminen maahan ei aukaise leukaosaa. Voitelin saranarakennetta kypärän mukana tulevalla silikonirasvalla, mutta siitä ei ollut apua ongelmaan. Vasta sitten pukeminen onnistuu niin, etteivät silmälasien sangat tartu poskipehmusteisiin. Kokoja on väliltä XS-XXL. Silmäaukko antaa Neotecista yhtä hyvän näkyvyyden kuin Schuberth C3:ssa. Neotecissa vain alin, kaulan taakse ja sivuille tuleva pehmuste on kypärässä kiinteästi, muut pehmusteet lähtevät irti ilman työkaluja. Visiirin aukioloasentojen hammastus on Neotecissa aukaisun kannalta liian jäykkä. 020 7959777, Internet: www.blackseven.fi Kiitokset Lauri Laitiselle ajokuvien ottamisesta.
Kypärä vaihtui
Leukakaaren yläreunaan voidaan kiinnittää ilmanohjain, joka estää kosteaa hengitysilmaa nousemasta ylös silmälaseille. Väärä asettelu ja liika voima voi katkaista korvakkeita. visiirin vaihto oli rutiinia, ja vaihto sujui helpommin kuin Neotecissa. Multitecissa kirkkaan ja tummennetun
Muut käyttöominaisuudet
26. Jouduin Ruotsissa ajamaan armottoman rankan, ison ukkoskuuron läpi. Kiinni visiiri menee tiiviisti ja kaikilta reunoiltaan tasaisesti. Multitecissa kypärän vuoria (ei vuorta, sillä se tarkoittaa korkeaa, suurta maastomuodostelmaa, esimerkkinä Mount Everest) ja pehmusteita ei saanut irti pesua varten. Ohjehinta on 539-569 euroa. Multitecin visiiriratkaisusta tuttu pieni vipu, jolla visiirin saa raolleen tai lukituksi kiinni, puuttuu Neotecista. Onneksi aurinkovisiirin ansiosta tarvetta visiirin vaihtoon on harvoin. Neotecin laitto päähän vaatii napakan istuvuuden takia voimallisemmat levitysotteet kuin C3:ssa tai System-kypärissä. Vakiovireessäänkin tämä Shoei istuu päässäni sen verran hyvin, että vaihdan käyttökypäräkseni nyt L-koon Neotecin. Maahantuoja Blackseven Oy, Sinikellontie 10 B, 01300 Vantaa, p. Samoin saa kahta vaihtoehtoista paksuutta keskipehmustetta, joilla kypärän istuvuutta korkeussuunnassa voi säätää. Jatkossa aion vuolaista muovista millin, pari pois, jotta syksyn kosteankylmillä ilmoilla voin laittaa ohjaimen paikoilleen. Neotecia on saatavissa seuraavia värejä: antrasiitti, valkoinen, hopea, viininpunainen, keltainen, mattamusta ja kiiltävä musta. Tarjolla on vakiota ohuempaa ja paksumpaa poskipalaa. Kypärän mukana tulee muovinen, irrallinen hengitysilman ohjain, joka estää kostean hengitysilman nousua silmälaseihin ja visiirille. Ainoa poikkeus on poskipehmusteet, jotka lytistävät naamaa sivuilta sen verran, että noin 100 km:n ajon jälkeen tulee tarvetta työnnellä pehmusteita sormella uuteen asentoon. Siltä osin on minunkin tehtävä vielä hienosäätöä. Visiiri lähtee irti ilman työkaluja helposti, mutta sen takaisin laittaminen vaatii tarkkuutta ja oikeat otteet, jotta visiirissä olevat korvakkeet saa painetuksi nivelrakenteen uriin
Krister Minkkisen mukaan kerhon kassassa on kuitenkin sen verran rahaa, ettei kerholaisten tarvitse pyöriään talvipakkaseen lykätä, jos huonosti käy. Visa Vilkuna
Kerhoesittely:
Uusia tuulia Uudestakaupungista
äsenmäärä on kasvanut 140 korville ja kuluvana vuonnakin uusia jäseniä on saatu liki parikymmentä. Nykyistä tilaa kalliimpia vaihtoehtoja on kaupungissa kohtuullisesti tarjolla. Sama havainto on moottoripyöräkauppiaillakin, 25 35-vuotias ostava asiakas tuntuu olevan harvinaisuus. Viimeiset vuodet porukalla on pyyhkinyt hyvin.
Mielenkiintoisena piirteenä on nuorten aikuisten poissaolo kerhotoiminnasta tai oikeastaan moottoripyöräilystä. Nuoria vaan saisi olla mukana enemmän.
J
Vuonna 1975 perustettu Uudenkaupungin kerho on elänyt tyypillistä elämää: nousua ja laskua aktiivisuudessa on ollut. Silloin, kun kerhotiloja ei ole ollut, toiminta on taantunut. Ainut haittapuoli kerhotalossa on se, että rakennus on purku-uhan alla. Uudenkaupungin moottoripyöräkerhon kerhotalo on vanhassa veneveistämössä lähes kaupungin keskustassa. Paikalle voi tulla vaikka veneellä. Kerholaisilla on karvaita kokemuksia edellisestä kämpästä. Pyörien säilytystilaa ja korjaamotilaa on 180 neliömetriä ja yläkerrassa on noin 40 neliön keittiö- ja oleskelutilat. Kun joku rakennuttaja lupaa tehdä paikalle asuintaloja, niin motoristien on häivyttävä kahden kuukauden irtisanomisajalla matkoihinsa. Kun niin ikään purku-uhan alla ollut talo oli saatu remAjokauden avajaisissa oli mukana 70 motoristia, mikä kertoo mukavaa kieltä aktiivisuudesta.
Kerhotilat keskustassa
27. Monet hankkivat auton parin piikkivuoden jälkeen ja palaavat isomman pyörän satu-
laan vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta
Alueelle on hyväkuntoinen tie perille
Teltat mukaan Karjuralli-kokoontumisajo
Kerhon perustajajäsen Antti Nuppumäki kunnostamassa pyöräänsä.
pattua mukavaan kuntoon, tulikin häätö. Kokoontumisajo on perinteinen telttakokoontuminen ja puheenjohtaja Minkkinen lupaa telttapaikkojen löytyvän vanhan kartanon pihapiirin tasaiselta nurmikentältä. Saariston rengastiellä tulee myös viihdyttyä ja kohtuullisen matkan päässä olevalla Alastaron moottoriradalla treenailtua. Ei se ota, jos ei annakaan. Rentoa menoa ja vapauden tunnetta ja ties mitä mukavaa molempiin yhdistetään. Ahkeriakin ajajia
Kerhon puheenjohtaja Krister Minkkinen ja Elina Sacklén vetämässä viikkoajelua Aurajoen rantaan Turkuun 29.5.
28. järjestettävä Karjuralli-kokoontumisajo. Pari perustajajäsentä, Nuppumäen Antti ja Maikolan Lassi ovat edelleen mukana toiminnassa. Kerhon talous koostuu jäsenmaksuista ja säilytysmaksuista, mutta melkoisen siivun kassaan tuo myös erilaiset talkoot, joissa kerholaiset ovat olleet innolla mukana. Ajokauden avajaiset ja päättäjäiset, viikkoajelut ja Liedon motoristikirkko ovat perinnettä. Seurauksena olikin se, että Karjurockin järjestäjä Robert Sainio näytti idealle vihreää valoa. Tulevana suvena on mahdollista nauttia molemmista ja ennen kaikkea laadukkaasti. Viimeksi kerholaiset olivat telttaa pystyttämässä ja liikennettä ohjaamassa Uudenkaupungin Kukkamessuilla.
Talous kunnossa
Jari Luotonen kyyditsemässä Merefesteillä kesällä 2011. Uudenkaupungin kerhon normaali toiminta ei ihmeemmin poikkea tavanomaisesta. Talvisäilytys kerhon tiloissa maksaa vain 80 euroa ja niinpä jonotuslistalla on jatkuvasti jäseniä. Luvassa on Suomen suurimman maalaisrockfestarin, Karjurockin yhteydessä 20-22.7. Uudenkaupungin Moottoripyöräkerhon puheenjohtaja Krister Minkkinen sai idean motoristien kokoontumisajosta Karjurock-viikonlopulle. Usein moottoripyörät ja rock and roll liitetään yhteen. Karjuralli on oma itsenäinen tapahtumansa, mutta erittäin harvoin kokoontumisajojen yhteydessä on mahdollista kuulla maan ykköskaartiin kuuluvia esiintyjiä, joita ovat muun muassa Apocalyptica, Apulanta, Klamydia, Lauri Tähkä, Lordi, Jukka Poika, Paula Koivuniemi ja Kilpi. kerhosta löytyy, sillä parhaimpana vuonna Viemerön Jorma on ajellut 57.000 kilometriä pyöränsä mittariin. Rallipaikka on Nopperlassa noin 20 kilometriä Uudestakaupungista etelään. Nyt festarialueella on oma vartioitu alue motoristeille. Kerhotiloissa on tilaa 50 pyörälle. Mies tarttui puhelimeen sillä ajatuksella, että kysyminen ei paljon maksa. Paikat ovat pääsääntöisesti aina täynnä, mutta jos paikka vapautuu, syynä on yleensä harrastuksen loppuminen tai paikkakunnalta pois muuttaminen. Kerholla on myös oma keikkaileva rokkibändi, Motorcyclers Rockband, joka esiintyy kerhon tapahtumissa ja myös Karjurockissa. Siksi nykyisiin tiloihin ei ole tehty kuin välttämättömiä remontteja ja muutoksia. Ajelutus on kerhon perinne, jota on pidetty yllä jo parikymmentä vuotta. Karjuralli on koko perheen tapahtuma, joka on tarkoitettu kaikille moottoripyörämerkeille ja kaiken ikäisille motoristeille
Se vaatii paljon talkoohenkeä ja sitä Uudenkaupungin kerhosta tuntuu löytyvän. Karjuralli-lipun lunastaneet motoristit saavat Karjurock-lipun ennakkolipun hintaan. karjuralli.fi ja www.karjurock.fi.
IRON BUTT Jorma Viemerö
kää 61-vuotta, ajovuosia 34, ajokilometrejä yli 650 000. Välillä Jouni on ajellut radalla tosimielelläkin, mutta viime vuosina nautintoajo on pääosassa.
asti. Moni on kysellyt Jormalta "Minkä takia?" Tähän mies on vastannut, ettei yhtä syytä ole vielä löytynyt. Lisätietoja tapahtumasta: www. Niin kuin monilla samaa vuosikertaa olevilla, moottoripyöräily alkoi Jorman osaltakin vanhalla pyörällä, vuoden 1964 Pannonialla. Sitä tuskin on olemassakaan, mutta monia pieniä syitä sen sijaan löytyy.
29. Paras vuosi taisi olla 2001, jolloin talvikilometrit mukaan lukien matkaa tehtiin pyöreät 57 000 km. Suurimmillaan kilometrit olivat vuosina 2000 ja 2001 jolloin kumpanakin vuonna mittariin tuli yli 50 000. Vuonna 1999 Jorman silmään osui juttu Iron Butt -ajoista. Jorma on ajellut pääasiassa Euroopassa, mutta muutama vuosi sitten Vietnamin läpi ajettaessa satapiikin Hondan mittariin pyörähti 2 500 kilometriä. Reilussa kymmenessä vuodessa Jorma on ajanut lähes 30 rautaperseajoa. Kerhon varapuheenjohtaja Jouni Suoniemi on tällä kertaa Ducati-mies. Ensin tehtiin tutustumismatka Ruotsin Anderstorpiin moottoripyöräkisoihin. Ajokkina oli edelleen sama Pannonia,
I
Pannonialla aloitin ja kuka tietää, jos vaikka sillä myös tämän aika pitkän matkan lopettaisin. Pannoniaan kertyi yli 80 000 kilometriä ennen kuin alkoi pehmeitten arvojen BMW-kausi, joka jatkuu edelleen. Ruokahalu kasvoi syödessä ja seuraavina vuosina kierreltiinkin jo Euroopassa, Turkkia, Kreikkaa ja Jugoslaviaa myöten. millä jo joskus 16 vuoden ikäisenä ensimmäiset kilometrit tuli ajetuksi. Luvassa on siis kunnon vanhan ajan meininkiä! Karjuralli on iso ponnistus kerholle, joka ei ole aiemmin järjestänyt vastaavanlaista kokoontumisajoa
Aapo Jaakola oli merkittävä kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka tunnettiin myös nimellä Loimaan shamaani. Puisto avattiin vuonna 1992 ja EU:n tuella sitä kunnostettiin vuonna 2000. Nyt olimme saapuneet Loimaan kuuluisimman taitelijan patsaspuistoon, joka on tien 9/E63 varressa noin 4 km Loimaalta Turun suuntaan. Hyvällä mielin voin todeta, että lukuisat teokset olivat varsin mielenkiintoisia näin maallikollekin. Lähdin Jaskan kanssa jatkamaan matkaa Niinijoen suuntaan tietä 2102. Siksi ne ovat vaaran uhatessa arvaamattomia. Erityisen harvinaista Suomessa on se, että taiteilijan kuoltua vuonna 1997 hänet haudattiin nimikkopuistoonsa. Pieni
V
Yksi komeimmista Patsaspuiston teoksista. Ajelimme varsin nautittavaa tienpätkää 9 km, kunnes näimme kaukana laiduntamassa biisonilauman tien oikealla puolella. Siksipä palasimme Loimaalle seuraavana viikonloppuna. KIERROS KOTIMAASSA
Loimijoella,
osa 2
Kalevi Kankaansyrjä
iikkoa aiemmin olimme olleet päiväretkellä Loimijoella, mutta aika oli yksinkertaisesti loppunut kesken tutustuaksemme Loimijoen juoksun vaikutuspiirissä olevaan Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen. Biisonin liha on arvostettua ja se sisältää enemmän rautaa ja proteiinia, mutta vähemmän rasvaa ja kolesterolia, kuin tavallinen naudan liha.
30. Nämä Amerikan preeriabiisonit ovat villieläimiä, jotka eivät koskaan kesyynny täydellisesti. Näky ei ollut näköharhaa vaan Loimaan Niinijoelle tuotiin vuonna 1998 maamme ensimmäiset biisonit Heikintalon tilalle. Puisto monine teoksineen kuvaa Jaakolan laajaa tuotantoa 60- ja 70 -luvuilta. mukava yllätys meille oli, että juhlapäivän vuoksi patsaspuistoon oli ilmainen sisäänpääsy. Biisonit ovat laumaeläimiä, jotka seuraavat johtajaeläintä ja laumassa on tarkka nokkimajärjestys
Tänä vuonna OP-Pohjola viettää 110-vuotisjuhliaan ja tässä Niinijoelle kuuluu oma historiansa, sillä ensimmäinen Osuuskassa perustettiin maahamme juuri
Niinijoella vuonna 1902 ja se oli ensilaukaus osuustoiminnalle maassamme. Pysähdyimme matkalla Loimaan vanhan unohdetun hautausmaan luokse, jossa kohtasimme jälleen Loimijoen. Loimaalla toimiva Nilan Bisons on koripallojoukkue, jonka nimessä on viitteitä juuri biisonien kasvatukseen. Joen rannassa on ollut Loimaan seutukunnan ensimmäinen kirkko 1400- tai 1500-luvulta alkaen. Osuuskassoista syntyivät vuosien saatossa Osuuspankit ympäri maatamme. Kirkkoa paranneltiin 1751, jolloin sen ympärille rakennettiin hirsiaita. Laitoimme pyörät parkkiin. Joukkue pelasi viime kaudella ensimmäistä kertaa Korisliigassa ja voitti kaikkien hämmästykseksi Suomen mestaruuden. Biisonien luota jatkoimme matkaamme kohti entisen Loimaan kunnan keskustaa
Hirvikoskea. Tässä lepää Loimaan shamaani.
Hieman harvinaisempia liikennemerkkejä Patsaspuisto.
Rutavan saha ja pato.
Niinijoen biisoneita.
Biisonit ovat sopeutuneet Suomen talveen hyvin. Nyt edessämme oli vain hirsiaita,
31. Noina alkuvuosina kaikki osuustoiminnassa ei ollut yksinkertaista, koska kuuluihan maamme tuolloin Venäjän valtakuntaan. Tila järjestää ryhmille maksua vastaan tutustumiskäyntejä, joka sovittava etukäteen
Vuonna 1918 tänne hau-
Kanta-Loimaan kirkko. Patsaspuisto 2. Taukopaikka saunalla. Unohdetun hautausmaan erikoinen punainen puuaita oli kunnostustöiden alla.
Vanha Loimaan maalaiskunnan kunnantalo. Entisen Loimaan kunnan hallinnollisen keskuksen, Hirvikosken, kautta jatkoimme kohti Alastaroa. Tätä erikoista, Suomen vanhinta hautausmaata kiertävää hirsiaitaa
oltiin kunnostamassa. Tien varressa oli tiilitehdas ja muistin
Huittinen 4.
Rutava 1. Tavoitteenamme oli aluksi Alastaro. Biisonit 3. Ajoimme verkalleen vanhaa tietä, joka ensin erkani tiestä 213 oikealle kohti Köyliönkylää. Hirvikoskelta jäi mieleen kaunis entinen kunnantalo ja kauas peltoaukeille näkyvä Kanta-Loimaan kirkko. sillä kirkko oli purettu ja uusi rakennettu nykyisen Kanta-Loimaan kirkon paikalle. Oli elokuun viimeinen viikonloppu ja pelloilta oli suurin osa viljasta jo puitu, mutta maatalous koneita oli vielä niin pelloilla kuin teillä. Niinijoki 2102 9 Turkuun
1.
32. Unohdettu hautausmaa 4. Täällä muistona oli lähes unohdettu hautausmaa, jossa oli näkyvissä vain muutamia hautakiviä. Loimaan seutu tunnetaan saviseutuna, viljavana maalaiskuntana. Tämä tarkoitti myös tuolloin savipaakkuja ajoradalla, jotka oli huomioitava ajolinjoja valitessa. dattiin sisällissodassa teloitettuja punaisia, mutta muutoin viimeisen leposijan täältä on saanut harva vainaja viimeisen sadan vuoden aikana. Risto Rytin syntymäpaikka
Vimpula
2101
Alastaro
Köyliönkylä
3.
210
Hirvikoski Loimaa
2. Tästä eteenpäin Loimijoki on periaatteessa näkyvissämme lähes sen loppumatkan Huittisiin saakka
Loimaan seudulla on ollut useita tiilitehtaita ja tähän on varmasti syynä raaka-aineena käytetty savi, jota näillä main on runsaasti tarjolla. Tiedustelut: 050 553 7757
Rutavassa on silta patoineen ja toimiva saha. Tulevilla 15 kilometrillä tämä Kokemäenjoen suurin sivujoki seurailee tietä kaikkein lähimpänä, välillä suorastaan kosketusetäisyydellä.
Biisonitila avoinna vain tilauksesta ryhmille Sisäänpääsy 5e/hlö, kuitenkin vähintäin 70e/kierros. Suden kerrotaankin välttelevän tätä koirarotua ja sen vartiomaa laumaa. Retkemme loppu lähestyy, kun pysähdymme pari kilometriä ennen Huittista. Kolme vuotta sitten Alastaro liitettiin Loimaaseen ja se on kunnan läntisintä aluetta. Tie kapenee, kun käännämme pyörien keulat kohti pohjoista Rutavan kylää. Joen virtaamassa oli selvä piristyminen ja se johtui yksinkertaisesti siitä, että Alastarolla Loimijokeen yhtyy kaksi sen sivujokea Niinijoki ja Kojonjoki. Alastaro on meille motoristeille varmasti tuttu parhaiten moottoriradastaan. Lähitalon pihassa räksyttää kaksi isoa paimenkoiraa, jotka on hankittu alueella vaeltelevia susilaumoja varten. Piipahdamme vielä muutama kilometriä Huittisista pohjoiseen Vesiniitussa katsomassa, missä 114 km pitkä Loimijoki laskee Kokemäenjokeen. Tiekin tunnetaan nimellä Rutavantie. Nyt tiiliputket on syrjäyttänyt raaka-aineena muovi kuten niin monessa muussakin teollisuuden haarassa. En muista koiran tarkempaa rotua, mutta kokoa sillä riitti. Yksinkertaisesti siksi, että koira ei piittaa sudenpuremasta, koska sen paksu nahka ja turkki suojaavat sitä, ja se on myös
väsymätön laumansa puolustaja. hyvin kuinka joskus 60-luvulla kävimme tehtaalta noutamassa salaojaputkia setäni kanssa. Merkittävä teollisuuslaitos Vampulassa on Nordkalkin kalkkikaivos, joka näkyy kauas muuten alavassa ympäristössä. Tämän muodollisuuden tehtyämme oli ruokailun vuoro ennen kotimatkaa.
33. Alastaron taajamasta moottoriradalle on matkaa 14 km. Pysähdyksen syy on entisen tasavallan presidenttimme Risto Rytin syntymäkodin luokse pystytetty muistomerkki. Kasvanut vesimassa mahdollisti myös sen, että sähkövoimala on työssä Vampulassa
Tapio kertoo tiestön olleen paremmassa kunnossa mitä hän odotti. Päivän mittaan lämpöä tuli reilu kymmenen astetta nokkiin ja Siperian metsäpalojen savut tekivät ajamisesta tosi tukalaa ja rasittavaa. Välillä tuntui, että missä ne ihmiset oikein on. Sen verran oli poikiin jo tutustunut, että luotin heidän sanaansa satasella. Visa Vilkuna
Moottoripyörämatkailua Venäjän malliin
Lappeenrantalaisella Tapio Tolonen työnsä takia tullut tutuksi venäläiseen kulttuuriin. Liikenne soljui rauhalliseen tahtiin eikä liikennettä ihmeemmin ollutkaan. Mukaan lähti vielä Kurosen Hannu Hirvensalmelta. Ihan sattuman kaupalla aikanaan tapasin kerran pietarilaiset Anton Lugnizkyn ja Viktor Voinovin. Moskovan lähellä "gold ringillä" säpinä
34. Muutamia pätkiä toki oli ikimuistoista pyykkilautaa ja toisaalta katupyörällä ajo pehmeässä hiekassa vei entisestään voimia. Vuosien saatossa olemme reissanneet milloin motskareilla Venäjällä, milloin Lapin tuntureilla moottorikelkoilla. Viiva jatkui Vienanmeren yli Venäjän Kemiin, mistä rajan pintaa takaisin kohti Pietaria.
Moskovan kautta koukaten
Kysyin heti että mitenkäs tuossa nyt oikein tehdään kun tie loppuu Arkangeliin. Pojat vaan sanoivat, että eiköhän me jotain keksitä. Pietarin ruuhkat ja liikenteessä säheltäminen väheni melko nopeasti kaupungin jäädessä taakse. Tänä aikana kavereita on tullut, joista osaa voisi luonnehtia todellisiksi ystäviksi. Jo aamulla kuuden jälkeen mittari näytti 27 astetta. Parin vuoden takainen reissu jäi kuitenkin erityisen hyvin mieleen, muistelee Tapio.
Anton Ja Viktor esittivät Tapiolle karttaan piirretyn renkaan, joka lähti Pietarista, koukkasi läheltä Moskovaa ja nousi Arkangeliin. Reissu alkoi Pietarista
vuosikymmenen kovimman helleaallon kurittaessa Karjalan laulumaita
Toisen kikan neuvoivat pietarilaiset kaverit. Arkangel oli reissun ehdottomasti tylyin kaupunki. Jospa seuraavalla rastilla saisi vettä sisuksiinsa. Pisin päivämatka taisi olla 800 kilometriä. Mikähän lie pieni kirppu ollut jalan kimpussa. Minä en kerta kaikkiaan kuumuudesta, savusta ja pölystä uupuneena huomannut tolpassa punaisena vilkkuvia valoja. Vasta rautatiekiskoilla kuulin kellon kilinän ja siitä se juna hurautti selkäni takaa. Pienissä ravintoloissa ja hotelleissa palvelu oli erittäin sydämellistä ja lämminhenkistä. Ruokapaikkaakaan ei seurue löytänyt, vaikka sitä urakalla kyseltiin ja etsittiin. (Alh. Niinpä seurueen oli palattava majapaikkaansa noin 20 kilometriä jokivartta luoteeseen,
missä oli kelvollinen leirintäalueen ravintola. Myös Pietarin pojat ihmettelivät kaupungin tylyyttä. Kun pyöriä työnnettiin helikopteriin, niin kyllä minua jännitti miten tässä nyt oikein käy. Kerran sumutus unohtui ja aamulla jalkaterää punotti ja sitä kutisi pari päivää. He neuvoivat sumuttamaan patjat mukanaan tuomalla kitkeränhajuisella sumutteella ennen nukkumaanmenoa. Lieneekö Nikita Hrustsovin aikaan tehty, pohdiskelee Tapio. oik.) Vesijäähdytys piti ottaa kuskien avuksi kun ajoviima ei enää riittänyt liki 40 asteen helteessä ja metsäpalojen savussa.
alkaa taasen uudestaan. (Oik.) Katupyörällä ajo pehmeässä hiekassa vie voimia, eikä iso enskakaan pehmeälle hiekalle paras pyörä ole. Kolkko ja luotaan työntävä kaupunki. Kuin aavekaupunki se Arkangeli oli, vaikka meneillään oli perjantai-ilta. Silloin tapahtui yksi läheltä piti tilanne. vas.) Kovin on vaatimattoman oloista Venäjän Karjalan omakotiasutus, mutta asukkaat ovat sitäkin ystävällisempiä. HerkkäVienanmeren rantaan
mahaisille voi tulla erilaista ruuista ongelmia, mutta kannattaa varata lääkkeet kotimaasta mahdolliseen mahatautiin. Ressun yöpymiskohteista jäi pelkästään hyviä muistoja. Vinttikaivo löytyi, mutta sanko puuttuu, ihmettelee Tapio. Kun tie Arkangelin jälkeen loppui, niin rannassa odotti keskiraskas Mi-8 helikopteri. Arkkitehtuuri on masentavaa ja palvelu ei pelaa. Iltaisin kyläläiset kokoontuivat majatalon ympärille katselemaan ja ihmettelemään komeilla pyörillä matkaavia kulkureita. (Alh. Kokemukseni mukaan luotaan työntävin venäläiskaupunki, jossa olen ikinä käynyt. Mutta kun katselin lentäjien
Ilmojen ja vetten teitä
35. Anton ja Vikotor neuvoivat lykkäämään rautaratsut kopterin uumeniin
Loppumatkalla ihmeteltiin useampaan otteeseen valtavia vastakohtia etenkin miehitetyllä alueen ja "perusvenäjän" välillä. Petroskoista poikettiin ilman pyöriä Kizinin saarella. Matka taittui rivakasti kantosiipialuksella. Matalalentoa edettiin Vienanmeressä olevalle Solovetskin saarelle, joka on kuuluisa vankileireistään, joita Lenin, Stalin ja kumppanit rakentelivat toisinajattelijoille. Kopterin kolmihenkinen miehistö oli innoissaan suomalaista kyytiläisistä.
Pyörät työnneltiin sisään ja polttoaineen tuoksuinen matka kohti Solovetskin saarta alkoi. Paluumatkalla Petroskoin yliopistokaupunki oli huomattavan poikkeava katukuvaltaan. tsekkauslistan läpikäyntiä, niin pelko hävisi. Miliisitkin olivat erittäin halukkaita neuvomaan reittivaihtoehtoja.
36. Vienan Kemistä alas ajeltaessa Solovetskin ja Vienan Kemin väli taittui kalastusaluksella.
Reittivalinnassa riitti opastajia yllin kyllin. Saarelta matka jatkui kalastajalaivasta vaatimattomaan turistikäyttöön tuunatulla laivalla Vienan Kemiin. Taidamme tosiaankin olla ammattilaisten kyydissä. Nuoria oli liikkeellä valtavasti, eikä kaupunki ollut liian iso, mutta oikeita karjalaisia ruokaravintoloita löytyy runsain mitoin. Tapion kaverit Anton Lugnizky ja Viktor Voinov olivat tilanneet paikalle järeän helikopterin Vienanmeren ylitykseen.
(Alh.) Totta kai kerhon lippu on korkealla kun moottoripyörämatka jatkuu helikopterilla
päivä 1991 Tapio oli tutkimassa Pietarin lähellä konepajan perustamisen mahdollisuutta. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka koneita on viety ja tuotteita tuotu. Yksin lähteminen saattaa olla riskaabelia, jos ei hallitse kieltä riittävästi. Reissulla oli myös vararenkaita mukana, mutta eipä niitä tarvittu. Mutta mistäs niitä kelejä tietää. Homma on edennyt mainiosti, sillä Tapion perustama ja luotsaama konepaja Kronstadtissa on ensimmäinen länsimainen yritys, joka on saanut venäläisen vientipalkinnon. näki selvästi, ettei Suomelta otetun alueen rakennuksille eikä teille oltu tehty mitään. Liian iso porukkakin on toisaalta hankala, koska joskus voi joutua yöpymään pienessä mummon mökin tyylisessä majatalossa.
Vel'sk
Värtsilä
Petrozavodsk Sortavala
Lappeenranta
Viipuri
Vologda
Pietari
Vesjegonsk
Vanhat luostarialueet eli kremlit ovat mainioita paikkoja päästä sisään ÄitiVenäjän syntyyn ja kehitykseen. Mutta kun ilmansuunnat tietää ja muistaa kysellä paikallisilta, niin kyllä sitä määränpäähän löytää. Tämä edellyttää että kaikki tehdään avoimesti ja täsmälleen oikein, kertoo Tapio Tolonen Venäjän kokemuksistaan.
Avoimuuden hengessä
37. Navigaattorit eivät ole ajan tasalla, tienviitat puuttuvat suurelta osin ja pieniä tien näköisiä polkuja lähtee sieltä täältä. Jälkikäteen mietittynä ja helteen huomioiden matkaan olisi kannattanut varata enemmän kuin kahdeksan päivää. Ja yksinään erämaataipaleella nurin kupsahtaminen saattaa niin ikään olla kohtalokasta.
Kohtuullinen lenkki
Idän uskontojen vaikutus näkyi useissa kirkoissa. He ovat kokemukseni mukaan todella luotettavia ja rehtejä tyyppejä. Miliisit pysäyttivät seurueen muutaman kerran ja ihmettelivät mitä suomalaiset tekee täällä sydänmaalla. Pyörien toimintasäde oli yli 300 kilometriä ja hyvälaatuista bensaa sai ongelmitta. Paljon olen kuullut puhetta tullin ynnä muiden viranomaisten kanssa olevista vaikeuksista ja suojelurahoista. Ortodoksisen uskon ja kulttuurin alkulähteinä kremlit tarjoavat paljon sellaista, mitä
kuvakirjoista ei saa. Taitaisi jäädä moisen kupolirykelmän tekeminen useimmilta tämän päivän kirvesmiehiltä haaveeksi.
Arkangeli
Solovetski Kemi
vällistä porukkaa. Tapion mukaan muutaman pyörän sakilla liikuttaessa reissulla pärjää vaikka ei kieltäkään osaisikaan. Kun Venäjältä saa kaverin niin se on kaveri isolla K:lla. Myös gsm-verkko pelasi lähes kaikkialla. Maaseutukylien venäläiset ovat erittäin auttavaista ja ystä-
Joulukuussa 1990 Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja heti tammikuun 19. Kokonaisuudessaan lenkille tuli mittaa hieman päälle 3000 kilometriä. Sisämaahan mentäessä sekä teitä että rakennuksia pidettiin huomattavasti paremmassa kunnossa
Normaalia kohteessa kuin kohteessa tahtoo olla se, että tullaan edellisen päivän viimeisellä lennolla ja aamulla lähdetään ajamaan 8-10 tunnin aikaerossa.
Tämä on muutenkin poikkeuksellinen ryhmä, minua ja Jukkaa lukuun ottamatta kaikki muut ovat pariskuntia, eikä minusta ja Jukasta tule tälläkään matkalla pariskuntaa. Ja tarkoittaa myös sitä, että kolmessa viikossa on vähintäänkin haastavaa nähdä koko Australia. Emme lähteneet sitä tammikuussa yrittämäänkään. Elämäntarkoitusta (moottoripyörällä ajoa) toteuttamassa matkalla olivat; Eeva & Rauno Muilu, Leena & Eino Tammiranta, Kirsti & Pertti Rosenholm, Jane & Timo Räsänen, Toivo Onnela & RiittaLiisa Kulju, Maarit Kangasniemi & Pekka Hedman, Jukka Rautakorpi ja Jukan kämppäkaveri matkanjohtaja Peter Ruotsalo. Etukäteen tuleminen on pelkästään positiivinen asia. Sen sijaan lensimme Sydneyhyn, josta suuntasimme Blue Mountainsin kautta Melbourneen ja edelleen Great Ocean Highwaytä Adelaideen. Adelaidesta pariksi päiväksi Kangaroo Islandille, josta ylös kohti Australian kuumaa ydintä. Se on myös boheemi taiteilija-alue ja yksi kaupungin yöelämän keskuksista. Koko vastaa myös jotakuinkin samaa kuin manner-USA ilman Alaskaa. Majoituimme vilkkaan Kings Crossin alueelle. Perillä meille selvisi nopeasti, että Kings Cross on myös kaupungin punaisten lyhtyjen alue. Tarkalleen ottaen 7 741 220 km2. Ja tammikuun 2012 lopussa Australian ydin oli kuuma. Kun sen jakaa 338 145 km2, mikä on Suomen koko, niin saadaan aika tarkalleen 23 Suomea. Jos Sydneyssä jokin pakollinen nähtävyys on, niin se on kaupungin TV'stä tuttu oopperatalo. Melbourne oli jo silloin iso ja niin oli myös Sydney, joten sopua ei syntynyt siitä kumpi saisi hoitaa pääkaupungin virkaa. Sydney Alice Springs
Se on suuri. Canberran lisäksi talviretkemme Australiaan kulki kai-
NEW SOUTH WALES Punaiset lyhdyt ja äänestys
kissa muissa osavaltioissa paitsi Queenslandissa, Western Australiassa ja Tasmaniassa. Tämä planeettamme kuuluisin
38. Australia muuttui brittien 'vankila saaresta' itsenäiseksi valtioksi 1.1.1901. Ei Kings Cross kuitenkaan pelkkää punaista lyhtyä ollut. Olkoonkin että rakennuksen kaikki 1 056 000 ulkokuoren tiiltä on tuotu Ruotsista. Australia siis. Se tuntui hetkittäin joltakin samalta kuin paistipannun punainen keskusta.
Peter Ruotsalo
PeterPanBike Australiassa
Kuten meistä jokainen muistaa koulun maantiedon tunnilta, niin Australia jakaantuu Queenslandiin, New South Walesiin, Victoriaan, South Australiaan, Northern Territoryyn, Western Australiaan ja jos tarkkoja ollaan niin vielä Capitol Districtiin, pääkaupunkiseutuun ja Tasmaniaan. Kiistan lopputuloksena 1908 syntyi kompromissikaupunki Canberra keskelle ei mitään. Seikkailu alkoi Sydneystä. Suurin osa ryhmästä on täällä ennen minua, vaikka itsekin tulen päivän etuajassa
Suomen presidenttivaalien ensimmäisen kierroksen äänestys osuu Sydneyhyn. Jukan ja minun lisäksi äänestämässä ovat Kirsti
Valmistautumista matkaan pikku sateessa, joka loppui heti päästyämme tien päälle. Einon ja Leenan pyörä on nähnyt Australiaa ennenkin. Itse en ihan tarkalleen ottaen tiedä ketä äänestin, sillä vaihdoimme Jukan kanssa äänestyslipukkeita juuri ennen kuin ojensimme ne vaalivirkailijalle. Moottoripyörien vuokraustoiminta on Australiassa pientä, eikä suuria vuokraamoja ole. Australian sade ei kunnioita raamattua. Uluru, Australian sydän ja Planeetta Maan kuuluisin kivi alkaa olla muutaman mutkan jälkeen kohdalla. Vuokraamolla sade kuitenkin hiljenee ja hiipuu kokonaan lähtiessämme kohti Blue Mountain alueen hulppeita maisemia. Eilen tulleet Riitta-Liisa, Leena, Toivo ja Eino ennättivät hoitaa äänestyksen Suomessa. raamon kalustoa. Pertin ja Kirstin pyörä on nähnyt Australiaa 90 000 km verran. Koko 4,5 miljoonan asukkaan Sydneyssä on 12 vuokraHD:tä, joista meillä nyt puolet. Lähtiessämme liikkeelle meillä on allamme kolmen vuokHD:tä, Rockettia ja Bemaria
39. Eino ei ole koskaan ajanut muuta kuin HD:tä. Molemmat ovat ensimmäistä kertaa elämässään HD:n päällä. Pyörällä kierros kestää 15 minuuttia. Matkaraamatun Lonely Planetin mukaan elämme vuoden kuivinta aikaa Sydneyssä. Toivo ja Riitta-Liisa saavat 130 000 ajetun Electra Gliden. Electra Glide ja Road Kingit ovat
ja Pertti. Kiersimme kiven niin pyörällä kuin jalkaisin. Jane, Eeva, Maarit, Pekka, Rauno ja Timo ovat jakaneet äänensä eilen. Tämä kaveri poseeraa oopperantalon viereisessä puistossa.
Ryhmäpotretti Planeetta Maan kuuluisimman oopperatalon portailla. Osa kalustostamme on niin sanotusti paremmassa hapessa kuin osa. Ensimmäisen päivän tärkein aktiviteetti onkin ryhmäkuvan ottaminen oopperatalon edustalla ja toiseksi tärkein tehtävä on presidenttivaalien äänestys Suomen konsulaatissa. Miksi. Itse Blue Mountain on kilometrin lähempänä taivasta kuin Sydney. Jokseenkin varma olen kuitenkin siitä, että en äänestänyt Timo Soinia ja ihan varma olen siitä että Jukka ei äänestänyt Soinia. oopperatalo, joka on tanskalaisen arkkitehdin Jörn Utzonin luomus, valmistui 1973 ja se liitettiin Unescon maailmanperintölistaan vuonna 2007. Kävellen 2 tuntia 15 minuuttia.
Valkoinen Kakadu on Australiassa yhtä yleinen kuin harmaalokki Suomessa. Sataa reippaasti lähtiessämme vuokraamoon hakemaan pyöriämme. Timo ja Jane saavat tuoreimman pyörän, 2000 km ajetun Softailin. Heidän Road Kingin mittarissa 80 000 km
Bemarit menevät alpeilla menojaan. Blue Mountain vuoriston pilvipoutaisia maisemia. Tarkalleen ottaen motellimme omistaja valitsi meille Beechworthin aamiaispaikaksi. Toinen puolitoistatuntinen ja olemme Australian alpeilla. Itse saan 50 000 km ajetun Fat Boyn avarilla putkilla. Rauno & Eeva ajavat BMW GS1200:lla kuten Jukkakin. Putket ja pyörä tuntuvat positiivisilta tapauksilta. Beechworthin kultakausi oli 1850-luvulla jolloin kaupunki rikastui kultakaivoksillaan. Niin kulttuuri-ihmisiä emme kuitenkaan ole, että lähtisimme opastetulle kierrokselle, mutta tutustumme osaan talon 4700 huoneesta kuitenkin. Alpit saavat nopeasti toivomaan, että alla olisi Kawasaki, Ducati tai muuta vastaavaa reiluilla kallistusvaroilla. Kuolleiden
Leena & Eino Tammiranta matkalla kohti Canberraa Road Kinginsä päällä. Keskustassa on muutama auki oleva ravintola. Me muut seuraamme niitä kipinöivin astinlaudoin sen minkä kallistusvaramme antavat periksi. Australian alppiseutu on millä tahansa mittatikulla mitattuna mutkateiden aatelia. Niin omanikin. Triumph Rocketin. Ensimmäinen stoppi Victoriassa on 2645 asukkaan Beechworth, upeasti restauroitu vanha kaivoskaupunki reilun tunnin päässä Alburystä, jossa vietimme yömme. Kenguru on ihan hyvää, mutta jos ei tietäisi syövänsä kengurua, ei tietäisi. Jokainen keskustan rakennus on saneerattu, ja jos moottoripyörät, autot ja katuvalot poistettaisiin katukuvasta, kukaan ei pystyisi äkkipäätä sanomaan missä ajassa olemme. Uusi parlamenttitalo on vähän kuin Paris Hilton. Ja kun Australiassa olemme, niin yhden sun toisen valinta suuntautuu listalla olevaan kengurupihviin. Ja vaikka Harrikoiden astinlaudat hillitsevät tehokkaasti menoa, suunpielet leviävät silti helposti kohti korvia ainakin oman kypäräni sisällä. Ulkokuori lupaa enemmän kuin sisäpuoli antaa. Aivan pääkaupungin ytimestä löydämme täälläkin elämää. Blue Mountains on myös suosittu päiväretkikohde Sydneystä. millä tahansa mittapuulla paljon ajettuja vuokrakalustoksi, mutta omaksi yllätyksekseni ne kestävät loppuun saakka. Tauolla Pekka arvelee, että jarrunesteet ovat kiehahtaneet molemmissa pyörissä jo kerran, jos ei kaksikin aikaisemminkin. Pekka ja Maarit saavat allensa
kaupunki Canberra ei kuitenkaan ole hotellimme vastaanottovirkailijan mukaan kuin sunnuntaisin, ja nyt on kuuma kesäsunnuntai. Blue Mountainsin jälkeen New South Walesin maisema muuttuu aidoksi maaseuduksi. Ja koska olemme kulttuuri ihmisiä, emme syöksy tien päälle ensimmäisten auringonsäteiden mukana vaan menemme 1998 avatulle uudelle parlamenttitalolle turistikierrokselle. Lampaat ja lehmät täyttävät tien varret. Ensimmäinen ajopäivä päättyy Australian modernin oloiseen pääkaupunkiin Canberraan, joka tuntuu Sydneyn King's Crossin jälkeen modernilta kuolleiden kaupungilta. Ei Fat Boy mikään varsinainen matkapyörä ole, mutta siinä on särmää ja se herättää sisäisen äijän helposti henkiin. Pekalla iskee Rocketissä sama ilmiö. Takana Australia eduskuntatalo.
New South Walesin jäädessä tämän matkan osalta historiaan, edessä on Victoria. Canberran aamu on aurinkoa täynnä. Jos Suomi on tyhjä maa, niin yhtä lailla tyhjä on Australia, ja tyhjempikin. Tunti aamiaisesta ja löydämme itsemme
40. Vasemmalta Timo & Jane Räsänen, Pertti & Kirsti Rosenholm, Eeva & Rauno Muilu, Toivo Onnela & Riitta-Liisa Kulju, Eino & Leena Tammiranta, Jukka Rautakorpi sekä Maarit Kangasniemi & Pekka Hedman. Canberrasta suunnaksi Cooma, jossa olemme puoltatoista tuntia myöhemmin. Päädymme lopputoteamaan, että näin on.
VICTORIA Melbourne ja 120 cm
Virallinen parlamenttiposeeraus Canberrassa. Hetkeksi hymy on kuitenkin hyytyä siinä kohtaa, jossa totean takajarrun kadonneen kokonaan tullessani tiukkaan U-mutkaan. Kun joskus 30 vuoden kuluttua siirryn moottoripyörästä Harrikkaan harkitsen Fat Boyta vakavasti
Singahtelemme Ocean Roadia yhdessä ja erikseen ja ensimmäinen kokoontumispisteemme on Apollo Bay tien puolessa välissä. Aamulla pääsimme Melbournesta ulos murto-osassa siitä ajasta mitä käytimme pari päivää aikaisemmin sisääntuloon.
41. Radan reunassa Fat Boyn vienti radalle kutkutti erittäinkin kovasti, varsinkin kun radalle olisi päässyt omalla pyörällä varsin kohtuullista korvausta vastaan. Mikä Australiassa on silmiin pistävää erityisesti pienemmissä kaupungeissa, on ylisiisteys. Niin ikään valvontakameroita on teillä enemmän kuin missään muualla. Järki onneksi voitti kuitenkin ja päädyimme Koala-puistoon, joka oli paljon Grand Prix -rataa turvallisempi vaihtoehto. Mutta kuten kaikissa muissakin liikenneruuhkissa, tämäkin loppuu ja pääsemme hotellillemme St Kilda -kaupunginosaan. Tai ehkä juuri siksi särmät on tasoitettu. En ole vielä kuullut, että kukaan olisi koskaan jäänyt ruuhkaan ikuisiksi ajoiksi. Itse kuulun cruising-ryhmään. Tie on hulvattoman upea siitäkin huolimatta, että autot ovat jostakin ihmeen syystä sillä sallittuja. Itse Albury on suomalaiselle yhtä kuuluisa paikka kuin Tuusula australialaiselle.
Sydneyn ja Melbournen väli on ehkä yllättävänkin rehevää ja vuoristoista. Tämä sieltä pienimmästä päästä. Etualalla Timppa & Jane. Kaikki on melkein ärsyttävänkin pikkusievää, jopa niin, että monen ruotsalaisenkin pikkukaupungin asukas olisi kateellinen. jälleen vuoristoiselta mutkatieltä olevassa ajassa. neljän ruuhkaan, mutta sen sijaan että kaupunki olisi tukossa ulos, se tuntuu olevan tukossa joka suuntaan. Tosin yllättävänkin läheltä kaupunkia löytyy vielä hauskoja kaarteita. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin liittyä Great Ocean Roadin kehujien kuoroon. Suuri osa Great Ocean Roadin 200 km matkasta menee aivan rantaviivassa meri kytkimen puolella ja vuorenrinteet jarrun puolella kun ede-
tään idästä länteen. Joskus olen sanonut, että ampuakko itsensä, jos ainoa toinen vaihtoehto olisi ryhtyä taksikuskiksi Delhiin. Jotakin nykytilasta kertoo sekin, että poliiseja on teillä enemmän kuin missään muussa maassa. Jonkinlainen australialaisen yhteiskunnan missä mennään huipentuma lienee yhden melbournelaisen puiston laidasta bongaamani kieltokyltti, jossa koiran Kaikki sillat vievät Alburyyn. Että sillä lailla.
Great Ocean Road ja öljyä asvaltilla
Mutta on Australia sitten kuinka pikkusievä ja sisäänpäin lämpiävä tahansa niin Great Ocean Road on juuri niin upea kuin olen kuullutkin. Aamulla tosilähtijöitä on illan innostuneita vähemmän. Lammasrekat eivät nekään mikään harvinainen näky.
talutushihnan maximi pituudeksi määrätään sakon uhalla 120 cm. Melbournen lähestyessä maisema tasoittuu ja mutkat loivenevat. Erikoista Phillip Islandissa on, että sitä mainostetaan vahvalla luontoteemalla, mutta saaren keskeltä löytyy ratamoottoripyöräilyn Grand Prix -rata. Suunnaksi otamme Phillip Islandin, joka on melbournelaisten puuhamaa 130 km keskustasta itään. Australian upein moottoripyöräilytie alkaa Torquaysta ja päättyy Allansfordiin. Madellessamme Melbournessa 35 asteen helteessä liikennevaloista liikennevaloihin parin tunnin ajan, laitan tuohon kysymykseen Delhin paikalle Melbournen. Sitä on jotenkin kasvanut mielikuvien kanssa, jossa Australia on korallista rannikkoa tai kuivaa tasaista keskustaa.
(Alh.) Teiden vierustat ovat monin paikoin täynnä lampaita. Itse Melbournesta on vaikea sanoa paljoa muutaman korttelikierroksen jälkeen. Melbournessa pidämme vapaapäivän ja/tai cruising-päivän. Itse kaupungista löytyy kunnon ruuhka. Itseni lisäksi cruisailemaan lähtevät ovat Pekka ja Maarit sekä Rauno ja Eeva. Australiasta näyttää puuttuvan jonkinlainen elämän rosoisuus mikä on hyvinkin erikoista ottaen huomioon maan historian. Melbournen liikenne on puuroinen. Mutta siisti kaupunki, kuten kaikki kaupungit Australiassa. Osumme ns. Usein niitä näkee myös tien päällä kaiken kokoisissa kuljetuksissa
Tuulta, aurinkoa ja yksinäisiä puita. Omistajat ja koko henkilökunta ovat kaikki samalta suunnalta. Vaiko oliko se jotenkin muuten. Itse Melbournen ja Torquayn väli, mistä Great Ocean Road alkaa on enemmän tai vähemmän ei mitään ja viileä aamu vielä korosti 'ei mitään' -vaikutelmaa. Sen sijaan jotakin ovat Great Ocean Roadin lopussa olevat 12 apostolia. Ymmärtäisin ehkä vähän jos olisimme Intiassa tai Pakistanissa. Etelä-Australiassa saamme myös esimakua maan keskiosista, kohdalle tulee 93 kilometrin tieosuus ilman yhtään rakennusta. South Australian aamupäivän maisemissa on paljon samaa kuin Texasissa ja Arizonassa. Ja jos tarkkaan katsoo, niin ehkä niissä on enemmän tai vähemmän apostolien näköä. Paljon tasaista, paljon suoraa ja paljon pihvikarjaa. Säästämme sen kuitenkin ensi kerraksi. Australi-
Rauno ja Eeva ajavat pyörällänsä Adelaideen ongelmitta. Rauno & Eeva Melbournen Grand Prix radan palkintokorokkeella Philip Islandilla. Myös maailman pisin suora maantieosuus löytyy tästä maasta. Mitäpä satunnainen turisti siihen osaisi sanoa. Australialaiset rakastavat pihvejä ja pihvit putoavat myös omaan ryhmäämme ongelmitta. Voittajien on helppo hymyillä. Pekka toteaa hotellimme pihalla, että Raunon BMW:n perä vuotaa öljyä. Melbournen länsipuolen 'Golden Gate' teki sekin pienen vaikutuksen. Eivät ne varsinaisesti eläviä apostoleita, mutta meren ja ajan muovaamia pilareita meressä kuitenkin. Eeva voitti Raunon. Käytännössä viiniviljelyksiä riitti koko alkumatkan Syndeystä Port Augustaan saakka.
assa väite tuntuu lähinnä omituiselta, mutta mikäpä siinä. Tämän nurmikkofoordin bongasimme Philip Islandilla kuten myös nurmikkoauton vieressä poseeraavan tiukkailmeisen Koalan. Päivän rannikko-osuuden tehdessä loppuaan maisemaan ilmestyy useita pieniä suolajärviä. Aamulla puhelimessa muutama lisäsana ja ajolupa Adelaideen on kunnossa. Paul, vuokraamomme mekaanikko on Adelaiden hotellillamme 08.45. Illalla pienet tekniset ongelmat nostavat päätään. Puolet tuosta asumattomasta osuudesta oli jotakuinkin suoraa ja toinen puoli aivan suoraa. Australia on tunnettu myös viinimaana. Ehkä. Lähetän pari kuvaa vuodosta pyörän vuokraajalle ja soitto perään. Illalla Adelaidessa poikkeamme päivälliskaavastamme, hylkäämme kaikki pihvivaihtoehdot ja suuntaamme hotelliamme vastapäätä olevaan kaakkoisaasialaiseen ravintolaan, joka tarjoaa loistavan mikstuuran malesialais-thaimaalais-cambodzalais -makuja. Rauno voitti Eevan. Kysymykseeni miksi vikaa ei korjata paikallisessa korjaamossa, saan vastaukseksi, että paikallisiin korjaamoihin ei voi luottaa. Tunti
Uusi perä ja Kangaroo Island
42. Öljyä tihuttaa perästä ulos tasaisen hitaasti, mutta tilanne pysyy niin sanotusti tasaisena. Vuokraamon mekaanikko Paul, lentää Adelaideen korjaamaan pyörän. Sopiihan se, että mekaanikko lentää paikalle. Eikka ja Topi korjaamassa Eikan vaihdepoljinta joka pysyi ja ei pysynyt paikallansa.
Jos tämä ei ole ekoauto niin mikä sitten. Tämä vanha kultaryntäyskaupunki 1850-luvulta.
HD saa polvillensa. Niin on myös päivän ja iltapäivän maisemissa. Se on 147 km pitkä ja sijaitsee Adelaiden ja Perthin välissä. Onhan tässä maassa paljon lentäviä lääkäreitäkin.
SOUTH AUSTRALIA Texasia ja nuudeleita
Beechwortin keskusristeys
Perä vaihtui ja matka jatkui.
menee täydellisesti, jos ei ota huomioon sitä pikku nyanssia, että ajamme ensimmäiset 20 km pohjoiseen kun kuuluisi ajaa etelään. Jalkauduimme välillä majakkaretkelle.
ja 15 minuuttia siitä eteenpäin ja Raunon pyörässä on uusi perä. Minulla on ollut pienestä pitäen vähän ongelmia ilmansuuntien kanssa, mutta Kangaroo Island -lautalta myöhästyminen on lopulta monien tekijöiden summa: pyöränkorjaus, väärään ilmansuuntaan ajo, paitakaupat, matkalle osuneet polkupyöräilykilpailut ja suljettu M2-moottoritie.
Itse asiassa olisimme ehtineet Kangaroo Island lauttaan kirjaimellisesti viimeisellä minuutilla kuten elokuvissa, mutta kapteenilla ei ollut minkäänlaista draaman tajua, eikä suostunut enää ottamaan meitä kyytiin, koska pyörät olisi pitänyt lastata ensimmäiseksi. Kangaroo Island on luontokohde ilman moottorirataa. Työkalut asettuvat ikään kuin itsekseen oikeaan järjestykseen. Toiseen suunta rauhallisesti maisemista nauttien ja toiseen suuntaan nauttien astinlautojen kipinäsuihkuista. Kalaretket saattavat kestää kolme päivää nukkumatta. Great Ocean Roadin maisemia. Suunnistus Paul, vuokraamon mekaanikko lensi Adelaideen vaihtamaan Raunon ja Eevan pyörään uuden perän. Seal Bayn jälkeen kokeilemme yhtä saaren monista hiekkateistä ja totean aika lailla nopeasti, että on ehkä parempi pysyä
43. Täällä asuu vakituisesti noin 1000 merileijonaa. Pikkukuvassa emme ole hukanneet moottoripyöriä. Tämä kuuluisa tie on noin 200 km pitkä ja kulkee eteläisimmässä manner-Australiassa. Perä on ollut irti ennenkin, ja edellinen mekaanikko on varmuuden vuoksi kiinnittänyt sen Locktitella. Käytännössä se pitäisi ajaa kaksi kertaa. Isokokoinen Eino tulee sopivasti paikalle ja pelastaa Paulin. Tuskanhiki pienelle Paulille tulee siinä kohtaa kun BMW:n perää paikoillaan pitävä kuningaspultti päättää irrota. Ei siitäkään huolimatta, että Paulin työkalupakki on paikallisen citymarketin iso lujitemuovikassi, josta hän kirjaimellisesti kaataa työkalut lattialle. Onni oli tänään ylimääräinen vuoro, joka lähtee tuntia myöhemmin. Adelaiden aamupäivässä kartta gpssuunnistukseni vähän nikottelee. Sen kuuluisimpia asukkaita ovat monilukuiset merileijonat, pingviinit, kengurut ja pelikaanit. Kangaroo Island -aamun ensimmäisenä suuntana on merileijonien kotiranta, Seal Bay. Paul ei näytä tekevän yhtään turhaa liikettä työskennellessään. Moni niistä on vieraillessamme kalassa, mutta moni on myös kotona
Ja se toimii, sai meidätkin pysähtymään.
Herättäkää kun on valmista', eli Pertti taukonokosilla Road Kinginsä päällä. Australia on keskeltä tyhjä. Kaupungin ympäriltä löytyy noin 4 miljoonaa kaivuureikää. Port Augustasta lähdön jälkeen lämpömittarien elohopeat karahtavat +40 celsiuksen yli ja pysyvät siellä koko loppumatkan. kat alkoivat putoilemaan. Sikäli hiekkatielle poikkeaminen oli hyvästä, että näimme ensimmäiset elävät kengurut. Itse Pardana City on päältä katsoen täysin kuollut iltapäivän paahtavassa auringossa. Oma laskeva vaikutuksensa kengurunlihan himoon on niillä monilukuisilla kengurunraadoilla, jotka lojuvat tien kuin tien varressa hajun kanssa ja ilman. Alku näytti lupaavan tasaiselta, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen tie muuttui perinteisen pyykkilaudan näköiseksi ja HD-ihmisten vanhat amalgaamipaiJukka ja Red Lobster -ravintolan mainoslobsteri, jota on vaikea olla huomaamatta. Sen jälkeen maisema muuttuu totaalisesti kuin sormia napsauttamalla. Cooper Pedyssä on särmää ja juuri siksi se tuntuu kotoisalta. Flinders Chase -luonnonpuisto Kan-
Poistuttuamme Kangaroo Islandilta, näemme meren viimeisen kerran Port Augustassa. Lämmöt myös paranevat heti rannikon jäädessä taakse. Ruotsalaisia täällä asuu kolme. Ostoskeskus on pienen omakotitalon kokoinen rakennus, jossa yhdistyvät lähi-Siwa, torigrilli ja R-kioski. Näin voi päätellä ainakin siitä, että kaupungin 3500 asukkaasta yli 500 on kreikkalaisia! Toiseksi suurin ryhmä ovat serbialaiset. Cooper Pedy on planeettaamme opaalipääkaupunki. Kuuman Australian mielenkiintoisin kohta ei ole se kuuluisa kivi vaan opaalikaivoskaupunki Cooper Pedy, joka poikkeaa kaikilta osin rannikon pikkusievistä kaupungeista. Itse Harry on kuollut 2006, mutta Harryn legenda elää vahvana ja hänen
44. asvaltilla. Edes avaruusalus pihalla ei herätä täällä huomiota, ja niitäkin löytyy pari kappaletta. Mieleenpainuvin nähtävyys on Krokotiili Harryn asunto. Tämä ei kuitenkaan enää asuinkäytössä vaan osa ulkoilmamuseota. Cooper Pedyssä ja sen ympäristössä kiertelemme yhden päivän pikkubussilla nähtävyydeltä toiselle kreikkalaisen eläkkeellä olevan kaivosmiehen opastuksella. Flinders Chaselta ajamme saaren keskellä olevaan Pardana Wildlife -puistoon, jossa on kaikki se mitä Kangaroo Islandilla vapaana kulkee ja enemmänkin. Kaksi kahdestatoista apostolista, jotka seisovat Intian Valtameressä Great Ocean Roadin länsipäässä.
garoo Islandin länsipäässä on upea ellei erittäin upea erikoisine kivineen, jylhine rantoineen ja monine merileijonineen. Täällä saarella raatoja tuntuu olevan erityisen paljon.
Krokotiili Harry ja lentävät lautaset
Omakotitalo ajalta kuin katot olivat heinää ja seinät savea. Oli ehkä hyvä idea syödä kengurua jo ensimmäisenä iltana. Pardana Cityn ostoskeskuksesta löytyy elämää. Jokainen piha näyttää enemmän tai vähemmän romuvarastolta. Joku kreikkalainen on jossakin kohtaa tehnyt täällä runsaan opaalilöydön. Ryhmämme lisäksi muu liikenne on yksi punainen pick-up. Suomalaisia ei ainuttakaan. Käytännössä se tyhjä alkaa heti Port Augustan jälkeen. Grillissä ei ole kengurua tarjolla, mutta sitäkin mehevämpää kanaa. On erilaisia kaivuuvälineitä, ruostuneita autoja ja romua monessa jalossa muodossaan
Ja paikallisen mittapuun mukaan Harry eli erittäin vanhaksi, 81-vuotiaaksi, mikä on huikea luku jos Harry joi edes puolet siitä rommi-, viini ja olutmäärästä mitä huhut kertovat. Poikien uskonmenot auttavat.
Kuusi noin 1000-päisen Seal Bay -colonian merileijonista. Myöhästyimme omastamme, mutta onni oli päivän ekstrayhteys.
Australian keskustaa halkova Stuart Highway ei ole mikään varsinainen ruuhkaväylä. Fliders Chase on samaa kuin Kangaroo Islandin lounaiskulma. Hotellitkin ovat Cooper Pedyssä erilaisia. Harryn pihalta löytyy myös kolme Harryn vanhaa autoa. Toivon ja Riitta-Liisan Electra alkaa hikoilemaan öljyä huokosistaan KeskiAustralian kuumuudessa. Pohjanmaa tuntuu Australian keskellä pieneltä tasaiselta pellolta ja Texaskin vain keskisuurelta karjatilalta jos ne rinnastetaan Keski-Australian tasamaihin. Oppaamme mukaan moottorien poistolla on ollut toivottua vaikutusta. Vastaan tulee kaksi rekkaa ja kaksi henkilöautoa. Ja mikä on asuessa. Mm. MadMax-elokuvat ovat Cooper Pedyn kuumaisemista kotoisin. Australian keskellä saa paljon meditatiivista suoraanajokokemusta, viimeksi olen kokenut samanlaista vastaavissa mittasuhteissa Kalaharin autiomaassa Botswanassa. Lähdettyämme Cooper Pedyn aamusta kohtaamme yhden auton ensimmäisellä 150 kilometrillä. luolakotinsa on museoitu kuten myös sen katossa ja seinillä roikkuvat monilukuiset naisten pikkuhousut ja rintaliivit. Seuraavalla 100 kilometrillä on jo ruuhkaisempaa. Monta kertaa tänäänkin maisema on näyttänyt afrikkalaiselta savannilta. Itse saarella on pituutta noin 200 km ja korkeutta 50km. Itse Seal Bay on vajaan kilomertin pituinen hiekkaranta joka on pyhitetty merileijonille.
45. Asumme kirjaimellisesti maan sisällä. Henkensä heittäneitä yhtä paljon kuin Kangaroo Islandilla. Cooper Pedyn ympäristö on myös 14 elokuvan koti. Lohdullista kuitenkin, että ne kengurut liikkuvat enimmäkseen aamu- ja iltahämärässä ennen ja jälkeen meidän liikkumisemme, eikä osumia tule. Nykyään Harryn asunnosta löytyy myös yksi Suomen lippu ryhmämme allekirjoituksilla varustettuna. Ilmeisesti joka päivä vastaan tulee kuitenkin joku. Mitään dramaat-
Flinders Chase luonnonpuiston orgaanista ja epäorgaanista. Vanha krokotiilinmetsästäjä keräsi naisten alusvaatteita kuolemaansa saakka. Noin 60% koko kaupungin väestöstä asuu maan sisällä. Poliisi on aikanaan poistanut niistä kaikista moottorit saadakseen Harryn ajot parissa promillessa loppumaan. Päivän viimeisellä ajotunnilla vastaan tulee kaksi autoa yhtä aikaa samalla suoralla! Eläviä kenguruita keskellä Australiaa ei näe rannikkoseutuja enempää. Cooper Pedyn kesässä +50 ei ole tavatonta ja talvella saattaa olla yöpakkasia.
NORTHERN TERRITORY HD-uskonto
Olemme juuri rantautuneet Kangaroo Islandille, joka on Etelä-Australian luontokohde numero yksi. Eikä meno päivän loppua kohden sen ruuhkaisemmaksi muutu. Maan sisäisten asumusten lämpötila pysyy koko vuoden luvuissa +22 26 riippumatta ulkoilman lämpötilasta. Lautta mantereelta Kangraroolle kestää 1,5h. Kymmeniä päivässä. tista purskahdusta ei kuitenkaan tapahdu, mutta varmuuden vuoksi Toivo ja Eino perustavat HD-uskonnon, jossa kuuluu joka tauolla polvistua pyörien eteen rukoilemaan niille vankkaa kestävyyttä, jos ei elämän loppuun saakka, niin matkamme loppuun saakka kuitenkin
Se ei kuitenkaan johdu kummankaan sisun puutteesta vaan Pekan selästä. Rauno risti Kata Tjutan arkipyhäksi. Kata Tjuta (Olga's) muodostuu useasta lohkareesta, jotka ovat aboriginaalien perimätiedon mukaan heidän esi-isiensä paikalle tuomia ja aboriginaalien kielellä Kata Tjuta tarkoittaa päät. Australian matkamme päättyy Alice Springsiin. Se menee kahdessa tunnissa ja vartissa. Ja kyllä, tuli siinä vähän kuuma, koska lämpömittari oli +40. Viimeisenä ajopäivänä ohjemassa on kuitenkin vielä yksi luonnonnähtävyys, Kings Canyon. Tämä hautakivi on myös ruostumattomasta teräksestä tehty olutrynnyri, joka oli täynnä olutta hautajaisten alussa. Kanjoni on hieno, mutta henkilökohtaisesti en ole täysin vakuuttunut onko se 340 ylimääräisen kilometrin verran hieno. Mt Conner näkyy hyvin Ulurulle menevän tien varresta ja melkein poikkeuksetta jokainen luulee sitä Uluruksi sen tullessa näkyviin. Kings Canyon on niin lähellä Grand Canyonia kuin Australiassa pääsee. Sen sijaan lähdemme saunassa sisupastilleilla (Alh. Toinen iso kivi kulmilla on Kata Tjuta, joka vähintään yhtä vaikuttava, mutta ei Ulurun lailla aboriginaaleille pyhä. Päivällä ja koko matkallamme ollessa pituutta enää 250 km, yksi takarengas sulaa alle kirjaimellisesti. Mutta se taitaa koskea ainoastaan autoturisteja, ei motoristeja eikä ainakaan suomalaisia motoristejä. Ja koska Mt Conner ei ole ollut alkuperäisväestölle pyhä kivi, eikä kenenkään esi-isien paikalle kantama, se on saanut seistä paikallaan kaikessa rauhassa. Uluru on maan alkuperäisväestölle, aboriginaaleille, pyhä kivi, jonka päälle kiipeämisestä on väännetty kättä yhtä pitkään kun alueella on käynyt turisteja. Tai lentävä noita ehkä ainoastaan Krokotiili Harryn mielestä, joka teki ex-vaimostaan noita-taideteoksen.
Iso Kivi
kasvaneina suomalaisina kiertämään kiveä jalkapatikassa iltapäivän kuumina tunteina. Fat Boyni takarengas. vas.) Cooper Pedyn lentävä kaivosauto joka maamerkkinä Stuart Highwayn varressa. Ja tyhjä kun hautajaisjuhlat päättyivät.
46. Karjatilan omistajien matkassa kivelle kuitenkin pääsee tahtoessaan. Varoituskylttien mukaan kävely on erittäin vaarallista yli +37 asteen lämpötiloissa. Mutta kun näillä kulmilla satutaan liikkumaan, niin miksi ei. Pekka ja Maarit tosin menevät helikopterilla kiveä katsomaan. Fliders Chase luonnonpuistoon vievä ja sieltä tuleva tie.
Keski-Australiassa on niin kuivaa, että järvetkin ovat suolaa.
Uluru (Ayers Rock) on planeettamme kuuluisin kivi. Itse en ole sen päällä sulamishetkenä vaan Toivo ja Riitta-Liisa, jotka lähtivät kiitämään sillä King's Canyonilta
Kumi sulaa
Yksi Cooper Pedyn kuuluisista haudoista. Eli ajamme Kings's Canyonille ja takaisin á 170 km piston. Emme lähde kiipeämään aavikon pinnasta 348 metriä korkealle kivelle. Kokonaismittaa viimeiselle päivälle tulee liki 700 km. Mt Conner kuuluu kuitenkin majatalomme pitäjän karjatilan maille. Kävelypolku on 10,6 km. Vieressä lentävä noita. Ja on vielä kolmaskin kivi, joka on suurin kaikista. En ainakaan kovin helposti keksi toista yksittäistä kiveä, joka olisi yhtä kuuluisa
Tälle ajokauden avaukselle pituutta tuli 5500 km, mikä ihan hyvä alku kun mennään vasta tammikuun loppua.
Alice Springs
Uluru, aboriginaalien pyhä kivi Kata Tjutalta zoomattuna. Renkaasta löytyy pienen naulan reikä, joka on laskenut ilmaa ulos, mikä on johtanut puolityhjän renkaan ylikuumenemiseen ja sulamiseen. Rengas alla oli Dunlopin erityisesti HD:lle tekemä. Toivo ja RiittaLiisa selvisivät muutamilla ylimääräisillä sydämentykytyksillä. Hurjimmat meistä käyvät vielä kaupungin museossakin. Tästä on hyvä lähteä bumerangit ja didgeridoot kainalossa kohti Suomen pitenevää päivää ja alkavaa ajokautta. Jatko sujui rautatien korjaajien lava-autolla. Kaupungin nähtävyydet ovat Reptile Center, KeskiAustralian matelijakeskus, josta löytyy kaikki se mitä Australian hiekassa ryömii, juoksee ja liukertelee sekä kaksi moottoripyöräliikettä. Ulurun korkein kohta on noin 900 metriä merenpinnan yläpuolella.
Eikka ja Topi tauolla harjoittamassa HD-uskonta. Parin päivän päästä Alice Springsissä selviää sulamisen todellinen syy. Kaksikolmasosaa on maan alla. FatBoyn matka päättyi siihen 250 km ennen maalia. Vähän kärjistäen voidaan sanoa, että Alice Springs on valtio valtiossa. Vaikka kuuma onkin ja vaikka nopeutta vähän olikin, niin terveen renkaan ei silti pitäisi siitä revetä. Fat Boyn poissaanti keskeltä ei mitään oli oma lukunsa, mutta se saatiin. Matka päättyy kaupungin laidalla olevaan varastoon jonne ajamme pyörämme. Kivestä 348 metriä on maanpinnan yläpuolella. Sulamistapahtuman ollessa arkirealismia lämpötila on +45 astetta ja nopeus noin 140 km/h. Fat Boyni jäi 200 km päähän erään motellin pihaan. Kaupungista on mihin tahansa suuntaan vähintään 1500 km suoraa tietä ennen kuin seuraava asutuskeskus on kohdalla. joukon kärjessä. Käymme kaikissa kolmessa. Näin voi käydä kun rengas sulaa. Viimeisenä ajopäivänä tosin ainoastaan lähimmän motellin pihaan, ja koko ryhmä yksin kappalein ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa Alice Springsiin. Aboriginaalien esi-isien paikelle tuomien kivien luona, jotka 40 km Ulurusta.
47. Uskonmenoihin kuului pari pikku rukousta tauoilla Harrikoiden hyvinvoinnin puolesta, että ei käy kuten viereiselle autolle.
Jonkinlainen tapa Australian keskellä näyttää olevan, että kun auto hajoaa se yksinkertaisesti poltetaan tai jätetään muuten vain tien varteen!
Ritu tuulettaa KataTjutalla
Tosin samaa, uutta moottoria käytetään kahden NC700-mallin lisäksi myös Integra-nimisessä skootterissa, mutta siitä ei tässä sen enempää.
imi Honda ei tuo nykymotoristien ajatuksiin halpoja pyöriä, vaan Gold Wingin, Firebladen tai CB750:n kaltaisia kalliita huippumalleja. Mutta NC ei ole Super Cubin tapaan pienikoneinen, skootterimainen hyötyajokki. On Hondalla vaatimattomia käyttöpyöriäkin kuten Super Cub, pienellä,. Yli 1800 km:n mittainen matkatesti osoitti, että uudella Hondalla on muitakin hyviä ominaisuuksia.
yksisylinterisellä moottorilla kulkeva hyötyajoneuvo, maailman eniten myyty moottoripyörä. Uusi mallisarja NC700 ei ole kallis. Muut iskutilavuudeltaan samaa luokkaa olevat, ABS-jarruilla varustetut käyttöpyörät maksavat 9 800 12 500 euroa. Honda NC700X
Veijo Saano
järkipyörä taajamiin ja moottoriteillekin
N
48
Moottoripyöriä ei yleensä myydä lupailemalla pientä polttoaineenkulutusta, vaan tarjoamalla aina vain suurempia huipputehoja. Sen versiot maksavat noin 8500 10 400 euroa. Nyt Honda ottaa uuden linjauksen: NC700-sarjan pyörät kulkevat vähällä bensalla ja tarjoavat käytännöllistä voimaa
Siinäkin suhteessa on syytä vähän rikkoa ajatustottumuksiaan.
Millä tavoin NC700 on poikkeuksellinen. Hillittömillä teho- ja huippunopeuslukemilla on myyty uusia malleja hölmöille motoristeille iät ja ajat, mutta Hondalla on huomattu, että on meidän joukossamme niitäkin, joita järkiperustelut puhuttelevat.
49. NC700:ssa on paljon ihmettelemistä siksi, että se edustaa uutta ajattelua moottoripyörän toteutuksessa. Muun muassa siksi, että Honda on moottorinsa suunnittelussa poikennut valtavirrasta, jonka mukaan moottoripyörien moottoreista puristetaan aina vain enemmän huipputehoa, vaikka polttoaineen
Mullistava moottori
kulutus kasvaisi ja käyttökierrosten voima heikkenisi. Siksi tein matkatestin uudella Hondalla, vaikka useimmat eivät sitä matkapyöränä pidä
Tukitanko pitää satulan pois tieltä tankkaustoimien ajan. Satulan lukitus avautuu virta-avaimella. Mutta siihen asti kone tuottaa voimaa enemmän kuin useimmat kilpailijansa, ja kuten sanottua, useimmat motoristit eivät kiihkeämpiä kierroslukuja käytä. Ero viitos- ja kuutosvaihteen välillä on suuri: suurimmalla käyntinopeudella eli 6600/min olisi nopeus viitosvaihteella
Taloudellista varustelua
50. Moottori on suunniteltu vähäsyömäiseksi. Hondan rivikone käy muhevalla V2-moottorin sykkeellä. NC700:n kuutosvaihde voi moottorin vahvan väännön ansiosta olla ylivaihde. Siksi NC700X tuntuu kevyemmältä kuin 219 kg:n ajopainon perusteella odottaisi.
(Oik.) Polttoainesäiliö on satulan alla,
ja täyttöaukko on kyytiläisen istuimen alla. Uudessa Hondassa on kaksisylinterinen, 670-kuutiosenttinen rivimoottori, jonka sylinterit on kallistettu pitkälle eteenpäin. Mutta moottorin yläpuolelta vapautunut tila on NC-Hondassa hyödynnetty tavalla, johon on syytä kohta palata. Siksi polttoaineesta saadaan jo tuolloin paljon voimaa. NC700-malleissaan maailman suurin moottoripyörien valmistaja on laittanut osaamisensa parantamaan polttoainetaloudellisuutta ja ajossa tärkeiden käyntinopeuksien toimintaa. Suurin voima on käytössä jo kierrosluvulla 4 300 4 800/min, kun nelisylinterisen koneen kampiakselin on pyörittävä 8 000 10 000 kierrosta minuutissa tuottaakseen saman. samaa luokkaa, mittausten mukaan 6062 newtonmetriä, kuin useissa saman iskutilavuuden nelisylinterisissä moottoreissa. Ahtaista kanavista ei saada aikaan tehokasta kaasujenvaihtoa, jota suurilla käyntinopeuksilla tarvittaisiin. Koska niitä tulee NC-Hondassa vähän, jää huipputeho hillityksi, mittausten mukaan 4950 hevosvoimaan kierrosluvulla 6 000/min. Se sopii useimmille motoristeille, sillä harvat meistä ulvottavat moottoria liikenteessä yläkierroksilla. Sylinterit on kallistettu lähes vaakatasoon, joten pyörän painopiste on alhaalla. NC700:n moottorissa onkin teknistä perimää Honda Jazz -autosta. Tässä ei ole varsinaisesti uutta, sillä myös BMW:n nykyisen K-sarjan malleissa sylinterit lepäävät melkein vaakatasossa. Kone on pitkäiskuinen, minkä ansiosta palotilat täyttyvät tehokkaasti sekoittuneella seoksella jo pienillä käyntinopeuksilla. Tehoa tehdään lisäämällä kampiakselin kierroksia. Polttoainetaloudellisuus on varmistettu sillä, että käyntinopeus on rajoitettu noin 6 600 kierrokseen minuutissa. Tämä pyrkimys on tuttu autoista jo pitkältä ajalta. Hondan uuden twinin huippuvääntö on
Toisioveto on toteutettu ketjulla, jota nimellinen ketjunsuoja ei vedeltä ja lialta varjele. Näin siksi, että pitkäiskuisen moottorin sylinterien halkaisija on pieni, ja vastaavasti myös venttiilit ovat pienet. Sivulaukun sirot kannatinrakenteet hoitavat tehtävänsä hyvin
Kytkin- ja jarruvivuissa ei ole etäisyyden säätöä. Tärkeämpää on, ettei jarruissa ole säästetty. Laukkujen kiinnitysmekanismi on siisti, eikä kannen sulkemisessa tarvitse taiteilla usean salvan tai lukon kanssa. Sen ansiosta pelkästään jarrupoljinta painamalla tehty hätäjarrutus ei johda tehottamaan takarenkaan luistoon, koska myös yksi etujarrun kolmesta männästä toimii. Varsinainen tavaratila on jotain uutta. Luistot estää ABS-järjestelmä.
Sivulaukut on muotoiltu asettumaan tiiviisti pyörään, joten leveyttä ei tule liikaa. Hondaan on tarjolla monenlaista lisävarustetta, joten pyörän voi varustella vaikka matkakäyttöön. Kesä oli lupaavalla alulla, kuin hain koeajo-Hondan maahantuojalta Vantaan Tuupakasta. Siksi pyörä hidastuu tehokkaasti molempien jarrujen voimin. Tavaratila on lukittava, ja myös sen lukko tottelee virta-avainta. Mittasimme istumakorkeudeksi 77,5 cm, kun istuin pyörän satulassa. Kun virta-avaimen saa pois lukosta voi olla varma, että laukku on kunnolla suljettu ja pysyy pyörän mukana. NC-Hondassa on lukkiutumisen estävän ABS-järjestelmän valvomat levyjarrut, jotka on integroitu toisiinsa. Todellisuudessa pyörä pystyy nopeuteen 160 km/t kuutosella, eli ajokortin menettämiseen johtava ylinopeus saavutetaan tälläkin pyörällä, vaikka huipputehosta on tingitty. Se on siisteyden ja pitkän päälle myös voimansiirron hyötysuhteen kannalta huonompi ratkaisu kuin hihna, mutta halvempi. X-versioon tuovat noin 15 sentin joustovarat ripauksen enduromaisuutta. Tilan pohjalla on asiakirjalokero ja seinämässä tila työkalupussille ja u-lukolle.
51. Tilan muoto on erinomainen: kangaskassini, jossa oli kenkiä vaille kaikki siviilivarusteeni pikkutakkia, housuja ja saniteettivarustusta myöten, solahti poteroon vaivatta. Yksi, virta-avainta totteleva lukko hoitaa laukun kiinnityksen pyörään ja kannen lukituksen. Tarjolla oli kahdesta NC700mallista korkeampi, NC700X. ajokauttaan aloitteleva motoristi, joka oli kokouskampsuineen pyrkimässä ripeästi Vantaalta Kööpenhaminaan. Halvimmassa versiossa, NC700S:ssä, on 12 sentin joustovarat. vajaat 160 km/t, mutta kuutosella jopa yli 190 km/t. 29-litraisiin sivulaukkuihin mahtui odotusten mukaisesti vaatepussukoita ja kengät. Sen pohjalla on lokero
Tavarat mukaan
Kolmimäntäisen etujarrun keskimmäinen mäntä toimii, kun painetaan jarrupoljinta. Ne eivät kuitenkaan tee pyörästä korkeaa. Sen lukittavan kannen alle mahtuu yllättävän iso kassillinen tavaraa tai integraalikypärä. Perälaukunkin olisi voinut tavaratelineelle kiinnittää, mutta siihen ei ollut tarvetta eikä haluakaan. Säästöajattelu näkyy myös varustelussa: toisioveto on avoimella ketjulla. Kun moottori on matala ja polttoainesäiliö on satulan alla, on kuskin eteen jäänyt tyhjä tila voitu käyttää nerokkaasti tavaratilaksi. käyttöohjekirjalle ja etuseinässä paikka työkaluille ja u-lukolle. Samoin jousituksessa on tyydytty perustasoon: etujousituksessa ei ole säätömahdollisuuksia, takana on vain jousen esijännityksen säätö. NC700:n piirteet tuovat ensimmäisenä mieleen pienikokoiselle aloittelijalle tarkoitetun, paikallispyörittelyyn sopivan ajokin. Myyntipäällikkö Patrick Manner oli huolehtinut pyörään sivulaukut ja vakiota korkeamman pleksin, jotta edessäni olevasta pitkästä matkasta tulisi siedettävä. Nyt oli asialla 184-senttinen, 43. Hondan tavaratila on painonjakauman kannalta parhaalla paikalla eikä vaikeuta pyörän kyytiin kiipeKuskin edessä oleva tavaratila on kätevä
Tiedän, että jotkut pitävät mittaristoa jopa modernin tyylikkäänä, joten kyseessä on makuasia. Luettavuus on hyvä. Joka tapauksessa mittariston luettavuus oli hyvä. 4000/min tarkoittaa kuutosella 120 km/t, joten tärinä pysyi moottoritielläkin häiritsemättömän vähäisenä. Painaisin Hondan käyntiin ja lähdin asiaankuuluvan varovasti ajelemaan kehä kolmosen helteiseen iltapäiväruuhkaan.
Ruuhkasta moottoritielle ja laivaan
Olin tullut Kuopiosta uudella Suzuki DL650 V-Stromilla. Haukuin CBR600F:n mittariston luettavuuden (Moto-1 nro 2/2012) huonoimmaksi kokemistani. Vauhdin ja käyntinopeuden lisäyksen myötä koneen toiminta alkoi kuulumisen lisäksi vähän tuntuakin. Mittaristossa Honda jatkaa nykyistä ekonomista, tyyliään hakevaa linjaansa. Myös mm. Mittaristo kertoi bensasäiliön olevan täynnä. Sen jäljiltä Honda tuntui kevyeltä, vaikka se on puolenkymmentä kiloa V-Stromia painavampi. Samoin se, että stop and go -menossa Hondalla oli aina helppo lähteä liikkeelle. NC700X:n suhteen ei ole aihetta moiseen ankaruuteen, vaikka nestekidetaululla toteutettu, laatikkomainen mittaristo tuokin mieleeni halvan autoradion vuosien takaa. Hondan männät eivät nimittäin kulje vastakkaissuuntaan eivätkä samaan suuntaan rinnakkain, vaan peräkkäin, sillä kiertokankien kiinnityksessä kampiakseliin on sylinterien välillä 90 asteen ero. Heti tyhjäkäynniltä pyörä vetää vaivattomasti ja virkeästi, pyrkimättä sammumaan.
Sivuseisontatuki on helppokäyttöinen ja pitää pyörän hyvin pystyssä. Peilien tarjoama näkymäalue ei osunut ajotakin hihoihin, eikä tärinän aiheuttama kuvien sumeus ollut häiritsevän voimakasta. Vaihdepoljin on sopivalla etäisyydellä, mutta vaihteiden valinta kävi ajoittain hieman jäykästi.
Jonon pysähtyessä NC-kuski laskee rauhallisesti jalkansa maahan, sillä pyörän mataluuden ansiosta ei ole pelkoa horjahtelusta. Alta paljastuu bensatankin korkki. Ruuhkaisella tiellä keveyden tunne oli tervetullut. Sateessakin nopeuden näki hyvin, ja kierroslukumittarin palkkiakin opin lukemaan sujuvasti. Käyntinopeuden oppii pian tajuamaan kertavilkaisulla nestekidenäytön yläreunaan tulevasta palkista.
52. Aikanaan pääsin Turun moottoritielle. Vaikutelmaa korosti NC700:n matala, viehkosti V-konemainen, hieman Ducatia muistuttava käyntiääni. Samasta lukosta, mistä avataan tavaratila, toiseen suuntaan virta-avainta kääntämällä nousee takasatula etureunastaan ylös. Venäläiset ja ruotsalaiset odottavat Turussa pääsyä Ruotsiin menevään laivaan, ja on mukana myös yksi suomalainen ketterine kulkuneuvoineen.
ämistä tai aiheuta pyörän käytökseen sivutuuliherkkyyttä kuten perälaukku tekee. Kierrosluvulta 3500/min piti kiriä käyntinopeuteen 5000/min asti, ennen kuin tärinässä tuli seuraava porras, jolloin käynnin aisti myös jalkatapeissa. Toinen erikoisuus oli polttoainesäiliön täyttö. Jonon taas lähtiessä liikkeelle saattoi isompaa vaihdetta laittaa käyttöön nopeasti, ikään kuin olisi ajanut suurikoneista, vahvasti vääntävää moottoripyörää. Kun kuutosvaihteella nopeusmittari lähestyi 110:n lukemaa moottorin käyntinopeuden noustessa tasolle 3500/min, pieni tärinä oli aistittavissa kahvoista. bensan määrä ja kellonaika näytetään, mutta käytössä olevan vaihteen näyttöä ei ole.
Mittarit ovat nykypyörien tapaan täysin sähkötoimiset
Olin Turun satamassa jo puolta tuntia ennen kirjautumiskioskien avautumista. Ei tunneleita silloin ollut, kun viimeksi tulin Vikingillä Tukholman eteläosiin. Muun liikenteen aiheuttamat pyörteet eivät tehneet pyörästä levotonta. Kohta veden paljous peitti moottoritien niin, että ajouria ei enää erottanut. Saman tien ostin juotavaa Hondallekin: olin ajanut maaseututeitä pääasiassa 90 km/t nopeutta kaikkiaan 239 km edellisen tankkauksen jälkeen. Seurauksena ei onneksi ollut tärinöitä kypärään, melua kylläkin. Jopa jalkojeni osalta, ne kun tuntuvat monen pyörän selässä liian pitkiltä. Linköpingin länsipuolella alkoi sataa ja salamoida. Varmistusliinan sai takajalkatapin lähellä olevaan putkeen kiinni ilman, että olisi ollut vaaraa maalin vaurioitumisesta. Muuten NC700X on kuin nakupyörä, sillä katetta ei sen etuosaan ole rakennettu. Se on vielä tässä vaiheessa puhdas, mutta alimpana olevan katalysaattorin pintaan on palanut kiinni vaaleanruskea likakerros. Keskiseisontatuen saa lisävarusteena. Maantienopeuksia ajava matkailija pystyy NCMaan vaihto
näkyi tummia pilviä. NC:n säiliöön mahtui vain 7 litraa, eli keskikulutus oli ollut 2,9 litraa sataa kilometriä kohti. Kevyen vaatevarustuksen kanssa oli helppo siirtyä hyttiin. L-kokoa oleva Shoei Neotec mahtui tilaan hyvin. Hondan
Sateesta tankkaukseen
53. Siitä ei ollut haittaa, kun käytin korvatulppia. Otin kassini pyörän tavarapoterosta ja laitoin tilalle ajohanskat ja kypärän. Ukkosrintaman reuna tuli kohta vastaan, joten pian tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi kuumasti. Kolesterolia säästämättä tehty, 80 kruunua (8,9 euroa) maksanut englantilainen aamiainen antoi voimaa pitkäksi aikaa.
NC700X piti moottoritievauhdin vaivattomasti ja kulki laukkuineen vakaasti. Värnamossa palasin E4:lle. Ne jäivät lukon taakse säilöön merimatkan ajaksi. Ilma oli viileämpi kuin Turussa. Vilkkukytkintä tavoitellessani tuuttailin äänimerkillä, koska vilkkuvipu on alimpana ja äänimerkin painike keskellä. Jatkoin moottoritieajoa. Harrikalla ajava pariskunta pyysi lupaa seurata minua, kun olivat ilman karttaa liikkeellä. Säätiedotus oli luvannut lämmintä säätä ja aurinkoa, mutta menosuunnassa
Viileästi Tukholmassa
Lisävarusteena saatava touring-pleksi suojasi ajoviiman paineelta hyvin.
Etulokasuoja on nykypyörien tapaan niin lyhyt, että rapa lentää jäähdytinkennoon. Söin aamiaisen ja laitoin sen jälkeen Rukan Kalifornia/Kalimus -asun alle Gore-Tex- ja Outlast-vuorillisen sisäpuvun. Olin ajanut edellisen tankkauksen jälkeen 278 km, joten kulutus oli vain 4 litraa sadalle, vaikka suurimman osan matkasta olin tehnyt moottoritienopeudella, eli Suomessa noin 125, Ruotsissa 115 km/t. Mjölbyssä bensamittari alkoi vilkuttaa punaisena viimeistä palkkiaan. NC700X ei ole pelkästään pienille aloittelijoille sopiva pyörä. Jopa rekat hidastivat ajovauhtiaan vesiliirron pelossa ja huonon näkyvyyden takia. Johdatin heidät ripeästi harhaan, vaikka tiellä oli viitoitukset E4-moottoritien suuntaan. Pyörän päältä nousematta avasin Hondan tavaratilan ja otin kartan esiin. Pitemmällekin, sillä poikkesin moottoritieltä maaseutuväylälle ja jatkoin rauhallisempaa tahtia. tankkiin mahtui kuitenkin vain 11 litraa. Tai ainakin jäykiltä. Tavaratilaa voi tosiaan kiitellä kätevyydestä. Niitä ohittaessa jännitti, sattuuko rekan rengas osumaan syvään kohtaan vesikerroksessa. Lisävarusteina saa erilaisia suojia. Seuratkaa Moto-Ykköstä, aikanaan tuosta Rukan uudesta enduroajoasusta tulee juttua. Ajoin helteessä sen aikaa että ajoasu kuivui, sitten pysähdyin keventämään varustusta. Laganissa pidin pienen nesteytystauon. Touring-pleksi kevensi ajoviiman paineen hyvin. Helteessä moottoripyörällä ajaessa voi kuivumistila kehittyä huomaamatta. Aikaisin aamulla tultiin Tukholman Stadsgårdeniin. Jos sattui, roiskahti raskas vesilasti syliin. Tämä jäi koeajon suurimmaksi kulutukseksi. Kartta takaisin paikoilleen tavaratilaan, ja lähdettiin oikealle reitille ajamaan läpi pitkien tunneleiden kohti Årstaa. Asettelin ajoasun vesitiiviin sisäpuvun laukkuihin ja totesin, että sekä sivulaukut että tavaratila olivat sisältä täysin kuivat, vaikka veden tulo taivaalta ja roiskeina autojen renkaista oli ollut hillitöntä. Koska laiva tuli Tukholmaan niin varhain, söin aamupalan vasta Järnassa olevalla huoltamolla. Ajettiin Nackan liittymästä ylös ja pysähdyttiin. Tuulisuoja on kuitenkin varsin kapea, joten pyörteitä syntyi paljon. Vaikka istumakorkeus on matala, mahduin istumaan mukavasti. Se on kätevä pyörän ketjujen voitelussa ja laukkujen pakkauksessa, mutta laivalla ja autolla pyörää kuljetettaessa on parempi käyttää sivutukea. Istuma-asento Hondan selässä tuntui hyvältä, ja tilaa oli ajoasennon vaihtelullekin. Järnan lähellä alkoi ripsiä vettä, joten kurvasin huoltamolle. Siitä etelään on kolmisenkymmentä kilometriä ohituskaistatietä, muutenhan väli Tukholma Malmö on moottoritieksi rakennettua. Tankissa olleella kolmella litralla olisi päässyt vielä ainakin 75 km, pois sateen alta. Lautalla jätin Hondan helppokäyttöisen sivutukensa varaan, etupyörä nurkkaa vasten
Hondan hallintalaitteet ovat yksinkertaiset, mutta jostain syystä suuntavilkkujen käyttövivun ja äänimerkin paikat on vaihdettu tavanomaisesta. Jos sinne löytäisin. Scandic Copenhagen sijaitsee keskustassa, kaupungin sisäjärven eteläpäässä, Tyko Brahen mukaan nimetyn planetaarion naapurissa. Kööpenhaminassa liikennevalot vaihtuvat hitaasti, jotta polkupyöräilijöiden laumat ehtivät risteyksen yli. Olin ajanut yhden päivän aikana pian 500 km, eikä vieläkään tuntunut selkäkipua tai muita oireita, joita tulee ahtaan ja ajoasennoltaan huonon pyörän selässä. Pitkillä punaisilla sammutin moottorin, koska kone käynnistyi aina niin nopeasti ja varman tuntuisesti. Olin päättänyt ajaa eri reittiä kuin tullessa, joten läksin ajelemaan keskustan läpi etelän suuntaan kohti Øresundin siltaa. Pyörä on taas kuiva, samoin ajoasu. Kovassa
vauhdissa jousituskin vaikutti mukavalta. Helsingborgin satamaan tultuani maksoin 200 Ruotsin kruunua (noin 21 euroa) lauttamaksua. Hondalla oli helppo lähteä taas liikkeelle, tosin parin päivän ajotauon jälkeen sekoilin jälleen ohjaustangon vasemman pään vipusissa: yritys antaa suuntamerkkiä tuotti äänimerkin töräyksen. Voin suositella katselin sellaisen jättimäiseltä valkokankaalta teräväpiirtokuvia Sinsheimin museossa Saksassa.
Meren yli maaseudulle
54. Sitten alkaa sekavampi katuverkosto. ollaan korkeiden kaupunkitalojen välissä. Istumalihaksetkin tuntuivat tyytyväisiltä Hondan satulaan. Siellä on mm. Ruotsiin mennessä on Tanskan puolella ensin viitisen kilometriä tunnelia meren Tycho Brahe planetarium on kuuluisan tanskalaisen tähtitieteilijän muistoksi nimetty planetaario. Kööpenhamina on nimittäin iso kylä. Alus lähti viiden minuutin päästä, ja 25 minuutin kuluttua olin Tanskassa. Joten ei muuta kuin moottoritietä eteenpäin. IMAXelokuvateatteri. Ajoin maan alle pysäköintihalliin ja asettelin pyörän lähelle hotelliin vievän käytävän ovea, keulan valmiiksi lähtösuuntaan ja perän kohti seinää. Pysäköinnistä oli kertynyt maksettavaa 380 Tanskan kruunua eli peräti 52 euroa. Moottoritie ja sen jatkona oleva nelikaistainen sisääntuloväylä kulkevat noin 10 kilometriä niin, että koko ajan
taminen pysäköintiruutuun olisi ollut tuskainen toimitus. Annettuaan muutaman äänimerkin itselleen kuski kuitenkin oppii suuntamerkin käytön.
Hondalla yli 400 km:n tankkausväleihin, vaikka bensatankki on vain 14,1-litrainen. Pitkän ajopäivän jälkeen jonkin 400-kiloisen matkapyörän peruut-
Nyt on päästy ukkosrintaman läpi helteiselle alueelle. Olin opetellut reittini hyvin: karttaan katsomatta ajoin suoraan hotellille. NC700X on kevyt ja vaivaton työnneltävä, ja sen kääntöympyrä on kohtuulliset 5,8 metriä halkaisijaltaan. Enää nelisenkymmentä kilometriä, ja olisin perillä. Kaksipäiväisen kokouksen jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. NC700X alkoi vaikuttaa matkapyörältä muutenkin kuin toimintasäteensä osalta
Vaimennuksia ei voi säätää. Kuormaa Hondaan saa lastata 208 kg, mikä sisältää kaksi henkilöä ja tavarat. Sillan ruotsinpuoleisessa päässä ovat rahastuskioskit: ylitys maksoi 165 Tanskan kruunua, eli jälleen hupeni 22 euroa maan vaihtoon. Hässleholmin jälkeen jatkoin ensin tietä 119/120 kohti Tingsrydiä, kunnes käännyin Urshultista pohjoiseen ja ajoin ison Åsnen-järven halki pitkin saaren ja niemien kautta vieviä pikkuteitä. Jalkatapit ovat mukavalla korkeudella, kiinnipitokahvat ovat vankat, eikä satulan pinta luista. Jouset siis eivät ole kovat. Koska kone käy jatkuvasti rauhallisilla kierroksilla, on menossa aina rennon leppoisa tunnelma, vaikka vauhti olisi ripeääkin. Ajovalojen teho on tavanomainen, peileistä näkee hyvin. Tämä saattoi johtua osaksi pienestä rengaskoosta (17-tuumainen) ja renkaiden sileästä kuvioinnista, mutta luultavasti jousituksellakin oli osuutta ongelmaan. Moottorin luonne sopii mutkatieajoon mainiosti. Vaikka NC700X:n jousituksessa on joustovaroja kohtalaisen paljon, löivät töyssyt käsille, koska etujouset eivät niele patteja. Matalampi S-versio saattaa raapaista tapillaan tietä ahneessa kaarteenotossa. Hondan mukaan NC700X on mallisarjan crossover-versio. Etupään jousto ei painu pohjaan kovassakaan jarrutuksessa. Pyörä ohjautui neutraalisti ja kevyesti, kallistusvaroja on ainakin tässä NC700X-versiossa reilusti. Jousitus on jäntevä, mutta ei tuntunut liian kovalta kohtuukuntoisella kestopäällysteellä. Takasatula ei ole suuren suuri, mutta riittävä, ja istuma-asento on kyytiläiselle hyvä. Kuitenkin takajousitus toimi kohtalaisen hyvin, eli vaimennukset ovat sattuneet kohdalleen paremmin kuin edessä. Vauhdin rauhoittelun suhteen riittää sentään kiitosta soratieajostakin. Pelkästään jarrupoljinta painamalla tulee tehokas jarrutus, sillä integroitu järjestelmä ottaa etujarrunkin mukaan ja jakaa jarruvoiman niin hyvin, että kumpikaan rengas ei
55. Takajousituksen painumaksi mittasimme 45 mm, eli takana on jäykempi jousi kuin edessä, sillä painuman osuus 150 millin kokonaisjoustovarasta on pienempi. Tulos 60 mm on sopiva määrä 153,5 millin kokonaisjoustovarasta. Pyörä oli soratiellä levoton ja epävarma ajettava. Ruotsi on laajentanut nopeusrajoituksia koskevaa käytäntöään: 80 ja 100 km/t rajoituksia on ilmaantunut, kun aiemmin rajoina käytettiin vain lukemia 70 ja 90 km/t. Hankala säätö olisikin ahtauden takia, varsinkin kun työkaluissa ei ole puuhaan sopivaa avainta. ABS aktivoituu kestopäällysteellä vasta renkaiden ulvahdellessa. Ehkä siksi, että pienetkin kivet heilauttelivat etupyörää suunnastaan. Moottoritien loputtua kurvasin tietä 23 Skånen maaseudulle. Jarrutus kesken kaarron ei vääntänyt Hondaa yhtään pystyyn. NC:n jarrut eivät ole huippuherkät toiminnaltaan, mutta kahdella sormella vivusta vetämällä onnistuvat topakatkin hidastukset. varusteissani pyörän päällä noin 88 kilon painolla. Oletettavasti etujousituksessa on liikaa sisäänlyönnin vaimennusta tai muuta jähmeyttä, ja ehkä myös liian vähän paluuliikkeen vaimennusta. Hondalle ominaisesti lukkiutumattoman jarrujärjestelmän toiminta on vähäeleisen tasaista. Takajousen esijännitystä olisi hyvä säätää, jos ottaa kyytiläisen mukaan. Kiersin Malmön moottoritietä pitkin ja jatkoin kohti Lundia. ali, sitten noustaan korkealle sillalle. En tiedä, mitä sanalla tässä tarkoitetaan, mutta ei ainakaan enduroa. Erikoista on, että takajousituksen esijännityksen säätöäkään ei ohjekirjassa neuvota, eikä edes säädön ohjeasentoa kerrota. Eturenkaan pito soralla tuntui huonolta. Asfaltoiduilla mutkateillä Honda toimi hyvin. Alakierroksilta löytyy vääntöä kiihdyttää mutkasta ulos, joten vaihteen valinnan suhteen ei ole tarkkaa, kunhan on jotain kuutosta pienempää sisässä. Onneksi takajousitus oli mukavampi. Koeajon lopuksi mittasimme etujousituksen painuman, kun istuin ajoEi mikään soratiepyörä
Etujousitus toimi kestopäällysteellä tyydyttävästi, mutta muhkuraisella sorateillä etupää löi käsille. Osa niistä on sorapintaisia
Sylinterin poraus 73 mm, isku 80 mm. Hondan mittarin näyttämä 50 tarkoitti 46 km/t todellista nopeutta. Ensiöveto vinoilla hammaspyörillä (välityssuhde 1,731:1) vaijerikäyttöisen märän monilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto 114-lenkkisellä ketjulla (16- ja 43-piikkiset ketjupyörät, välityssuhde 2,687:1) takapyörään. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 420 W, akku 12 V, 11 Ah. Kuljettajan istuin ilmoitettu 83 cm maanpinnasta. sisäkassit 29-litran laukkuihin 104 e/pari, lämpökahvat asennussarjoineen 379 e, jalkasuojat 121 e, polvisuojat 121 e, U-lukko 129 e, takalaukku 45 litraa 390 e ja pistorasia 69 e. Honda jaksoi pitää nopeutensa hyvin kaikilla vaihteilla. Polttoaine lyijytön, vähintään 91-oktaaninen bensiini, jossa etanolia enintään 10 %. lipsahtele edes löysähköllä sorapinnalla. Tuolloin voi mittariin ottaa huoletta 130, jolloin todellinen nopeus on 121 km/t.
Kyytiläisen satula on pienehkö, mutta muuten tilaa on matkustajallekin mukavasti. Kaksi imu- ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti. Lisävarusteita: tavarateline 119 e, takalaukku 35 litraa lukkoineen ja asennussarjoineen 188 e, sivulaukut á 29 litraa 470 e, sivulaukkujen pidikkeet ja asennussarja 378 e, keskiseisontatuki 219 e, vakiota korkeampi tuulilasi 169 e. Tavanomaisilla jarruilla täytyy harjoitella pitkään ennen kuin pystyy vastaavaan. Takajousituksen liikevara 150 mm. Takuu 4 vuotta. Saksalaisten suosima ohituskiihtyvyyden mittaus eli kiihdytys suurimmalla vaihteella 60 140 km/t paljastaa armotta, että NC700:n kuutosvaihde on moottorin voimiin nähden pitkä. Kaikki edellä mainitut Ready to Go (RTG) -pakettina 1 250 e. Sisärenkaattomat Bridgestone BT023 tai Metzeler Roadtec Z8 Interact vyörenkaat edessä 120/70 ZR 17, takana 160/60 ZR 17. Märkäsumppuvoitelu, yhteinen SAE 10W-30 öljy (määrä suodattimen vaihdon yhteydessä 3,4, ilman suodattimen vaihtoa 3,1 litraa; kokonaismäärä 3,7 litraa) moottorille ja vaihteistolle. Ohjausakselin kulma 270, jättö 110 mm. Kärjetön, tietokoneohjattu digitaalinen sytytys, yksi NGK IFR6G-11K sytytystulppa sylinteriä kohti. Puristussuhde 10,7:1. 020 7757 200 www.brandt.fi
Växjön Royal Corner -hotellissa vietetyn yön jälkeen jatkoin taivallusta kohti Tukholman autolauttasatamaa. Renkaiden ilmanpaineet 2,5 ja 2,9 kg/cm2. Mittasin sillä nopeusmittarin tarkkuuden Norrköpingin lähellä sekä maanteillä että moottoritiellä. Huollot: 1000 km:n jälkeen ensihuolto, sitten 12 000 km:n välein varsinainen huolto. Puh. Iskutilavuus 670 cm3. Kierrosluvun rajoittimeen en kuitenkaan koskaan vahingossa törmännyt. Pyörä tuntui yhä tarpeeksi pirteältä kulkijalta. Pari sellaista ohitusta satuin aloittamaan, että vastaantulijan takia olisin kaivannut lisää huipputehoa. Se on yhä useimpien Ruotsin moottoriteiden suurin sallittu vauhti, mutta muutamilla osuuksilla on rajoitukseksi laitettu 120 km/t. Polttoainesäiliö 14,1 litraa. Useimmat eivät uskalla edes yrittää tehokasta jarrutusta rullaavalla sorapinnalla, jolla Hondan järjestelmä tuottaa hallitun pikapysähdyksen.
Tehosta ja muista mitattavista asioista
Honda NC700X -moottoripyörän tekniset tiedot:
Teräsputkesta tehtyyn runkoon poikittain ripustettu kaksisylinterinen, nelitahtinen, nestejäähdytteinen (jäähdytysnestettä 1,69 l) rivimoottori. Maahantuoja Oy Brandt Ab, Tuupakantie 7 B, 01740 Vantaa. Yksi- ja kaksisylinterisen ajamiseen tottuneelle takapuolituntuma kertoo, että nyt on koneen tehokkain käyntinopeusalue käytetty, joten on aika siirtyä isommalle vaihteelle. Kiihtyvyys paikaltaan sataseen vie saksalaismittausten mukaan vajaat 6 sekuntia, kun ripeinä pidettyjen perheautojen vastaava aika on kymmenisen sekuntia. Moottorin suurin ilmoitettu teho 38,1 kW / 48 hv kierrosluvulla 6 250/min, ilmoitettu vääntö 60 Nm kierrosluvulla 4 750/min. Sähköllä ohjattu polttoaineen ruiskutus imukanaviin (kurkun halkaisija 36 mm). 119 tuotti nopeudeksi 110 km/t. Mukanani oli myös navigaattori, mutten tarvinnut sitä suunnistamiseen. Ohituksiin oli kuitenkin muistettava pudottautua kuutosvaihteelta pois. Kiihdytykseen menee 1718 sekuntia kuutosella, eikä viitosen käyttökään Hondasta rakettia tee, koska aika on tuolloin noin vajaa 15 sekuntia. Toisiinsa kytketyt etu- ja takajarrut, lukkiutumaton ABS-järjestelmä, edessä yksi levyjarru (kelluvasti kiinnitetty 320 mm levy, liikkuvasti kiinnitetyssä kaliiperissa 3 nestepaineella toimivaa mäntää), takana yksi 240 mm levyjarru, kaliiperissa 1 nestepaineella toimiva mäntä. Kuskiksi mahtuu yli 180-senttinenkin, ja pienen istumakorkeutensa ansiosta NC-Honda sopii myös lyhyille kuskeille.
56. Edessä öljyvaimennettu, käännetty teleskooppihaarukka, sisäputken halkaisija 41 mm, liikevara 153,5 mm. Vertailukohdaksi voi ottaa vaikka Suzuki DL650 V-Stromin, jonka ohituskiihdytysaika on noin 12 sekuntia, vaikka siinäkin kuutonen on lievästi ylivaihde. Takajousitus nestevaimennetulla iskunvaimennin/jousielementillä, jossa jousen esijännityksen säätö. Ohjehinta 9 490 euroa (matalampi NC700S-malli 8 490 euroa, automaattivaihteinen malli NC700XD 10 380 euroa) + toimituskulut. Valuvanteet 3,5 x 17 ja 4,5 x 17. Saatavana olevat värit: musta, valkoinen/musta, punainen/musta. Pituus 221cm, leveys 83 cm, akseliväli 154 cm, maavara 16,5 cm. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 219 kg, suurin sallittu kokonaispaino 427 kg. Lisäksi on saatavana mm. Venttiilien ohjaus yhdellä ketjuvetoisella, kannen yläpuolisella nokka-akselilla
Pyörän ohjekirja on hyvin suomennettu ja sopivan perusteellinen. Siihen vaikuttaa ennätyspienen kulutuksen lisäksi myös kohtuullinen ostohinta ja harva huoltoväli, 12 000 km. Näin silti, että ajoin Hondalla 1827 km pitkän koeajon, josta suurin osa oli kovavauhtista moottoritieajoa, ja mukana oli myös polttoainetta paljon vievää hidasta kaupungissa ja ruuhkassa ajamista. Södertäljen lähellä oli palattava E4-moottoritielle. Poliisit tutkivat miehen ja hänen pyöränsä perin pohjin ja jättivät kaverin lopuksi kasaamaan hajalleen levitettyjä matkatavaroitaan. Ruuhka- ja taajama-ajossa kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla varustettu NC700XD olisi varmaan etevä peli. Aikaa oli runsaasti, joten saavuin reilusti etuajassa satamaan. Pyörä on muutenkin edullinen. Aiemmin koeajamistani pyöristä vähäsyömäisin, Royal Enfield 500 Classic, ei pystynyt NC700X:n 3,4 litran keskikulutukseen. Ja aika suurillekin: en olisi etukäteen uskonut, että NC700X on ajoergonomialtaan parempi kuin suurin osa koeajamistani isommista pyöristä.
Säästöpyörä pienille ja isoillekin
Ajovarusteet
Tarvikkeet
Varaosat
Renkaat
Huolto
NOUTO MYYMÄLÄSTÄ!
Nyt myös nouto myymälästä 0
- Kaikki kaksipyöräisiin www.stormmotor.
Turku Lukkosepänkatu 4 Helsinki Ruosilankuja 3 Tampere Palmrothintie 2 Oulu Limingantie 2 Lahti Tupalankatu 3 www.stormmotor. Laitto ykköselle tuotti äänekkään kolauksen. Varusteet ja varaosat yli 1000 pyörään!
Työkaluvarustuksella pystyy säätämään ketjun kireydenkin. Pyörä sopii kepeän ajettavuutensa ja matalan istumakorkeutensa ansiosta pienillekin kuskeille. tarkistetaan venttiilien välykset ja tietenkin vaihdetaan moottoria ja vaihteistoa voiteleva öljy sekä öljynsuodatin. Myös lauttamatkan päätöksessä olivat poliisit mukana. NC700 on myös vaivaton käyttää, ja se onnistuu tuntumaan kevyemmältä kuin onkaan ja väljemmältä kuin miltä se näyttää. Oli siellä jo ennen minua yksi matkalainen, Harrikalla paikalle tullut Bandidos-liivillinen kaveri. E-Mail: info@stormmotor. Vähitellen alkoi kiinnittää huomiota, että Hondan kytkin ei ole kevyimpiä käytettäviä. Kuumissa oloissa vaihteisto toimi nahkeasti. Aloin pujotella jonojen välistä, ja Honda toimi siinä hyvin: pyörä on tasapainoinen ja sivulaukkuineenkin kapea. Työkaluvalikoima riittää tavallisiin toimiin, mm. Tuolloin mm. Vähitellen myös kaupunkiin vievät kaistat täyttyivät autopaljoudesta. NC700-sarja on onnistunut täsmäisku tulevan ajokorttiluokituksen 35 kilowatin luokkaan. toisiovedon ketjun säätöön, mikä ei ole nykypyörissä enää tavanomaista. Moottorin ottaman ilman suodatin vaihdetaan 24 000 km:n välein, sytytystulpat 48 000 km:n välein. Vapaa vaihde löytyi kuitenkin aina hyvin, eikä välivapaita esiintynyt. Asiakaspalvelu: *075-326 5000
*075- alkuiset numerot 0,1353 /minuutti +pvm/mpm
Verkkokaupassa muutoksia toimitustavoissa
0. Oli perjantai-iltapäivä, joten tukholmalaiset olivat lähdössä maaseudulle. Autojonot tukkivat moottoritien etelään vievät kaistat jo kymmeniä kilometrejä ennen keskustaa. Paluu Hyvinkäälle Moto-1:n toimitukseen sujui ilman sattumuksia, joten on aika vetää yhteen kokemukset ja vaikutelmat Hondan uudesta mallista. Pyörä on säästeliäs. Suotuisan puhallustuloksen ansiosta matkatestin viimeinen ajo-osuus alkoi saman tien
Sen myötä myös valmistus siirtyi Huskvarnasta, Ruotsista Vareseen, Pohjois-Italiaan, missä Castiglioneilla oli jo entuudestaan Cagiva-niminen yritys. Tämä moottoripyörämaailman vanhimpiin lukeutuva ja edelleen toiminnassa oleva, alunperin ruotsalainen merkki palaa nyt tavallaan juurilleen, sillä aikojen alussa Husqvarna oli maailmanlaajuisesti merkittävä maantiepyörien valmistaja.
usqvarnan tavaramerkki moottoripyörien osalta siirtyi italialaisen Castiglionin perheen omistukseen vuonna 1987. F 800 GS on
900cc Twin
58. Husqvarna Nuda 900
Pekka Neste
Puskasta takaisin katukuvaan
Husqvarna esitteli viime marraskuussa Milanon mp-näyttelyssä 900-kuutioisen katupyörämallin, tai pikemminkin kaksikon, jotka eroavat toisistaan vain varustelutason osalta Nuda 900 ja Nuda 900 R. Erinäisten vaiheiden jälkeen, 20 vuotta
H
myöhemmin Husqvarna siirtyi BMW:n omistukseen vuonna 2007, mutta valmistusta ei siirretty kaupan myötä Saksaan, vaan tuotantolaitokseen ja -välineisiin investoitiin entisestään ja samalla yritykseen juurrutettiin saksalainen, mistään tinkimätön tuotantokulttuuri enää ei siirretty huomiseen sitä, mikä oli mahdollista tehdä jo tänään ja modernien
mittalaitteiden valmiutta alettiin hyödyntää myös tuotannossa. Vuonna 2008 BMW esitteli F 800 GS -mallinimen saaneen matkaenduron, jossa on BMW:n ja itävaltalaisen Rotaxin yhteistyössä kehittämä kaksisylinterinen, 800-kuutioinen rivikone
Husqvarna Nudaan moottoria ei lainattu BMW:stä sellaisenaan, vaan sen sylinteritilavuus suurennettiin mittoihin 898 cc ja se saavutettiin kasvattamalla sylinterin halkaisijaa parilla millillä arvoon 84 mm ja iskua lisättiin 5,4 mm, lukemaan
81 mm. Nudan huipputehoksi ilmoitetaan 105 hv/8.500 rpm ja väännöksi 100 Nm/7.000 rpm. toiminut perustana myös tälle nyt koeajossamme olevalle Husqvarna 900 Nudalle. ja numerot kuvaavat moottorin sylinteritilavuutta. F 800 GS:n sylinterimitat ovat 82 x 75,6 mm ja niillä saadaan 2-sylinterisen moottorin tilavuudeksi 798 cc. Moottorin puristussuhde on 12,0:1. BMW:n huippu-
tehoksi ilmoitetaan 85 hv/7.500 rpm ja väännöksi 83 Nm/5.750 rpm. Mallinimen nuda-sana tarkoittaa italiaksi samaa kuin englannin kielen nude, eli suomeksi se on naku, alaston... Iskunpituuden kasvattaminen edellytti kampiakselin vaihtamista, mutta moottorin kehitystyössä ei tyydytty pelkästään siihen.
Vaihe-ero
59. Puristussuhdetta on lisätty arvoon 13,2:1
Kummallakin sylinterillä on omat ruiskuyksiköt Ø 46-millisin kurkuin. Englanninkielisessä moottoripyöräkulttuurissa moisesta rakenteesta käytetään nimitystä parallel-twin. BMW:n kampiakseli edustaa rakenteeltaan perinteistä tasajakoista, jossa kummankin sylinterin kiertokankien kaulat ovat rinnakkain. Kuten kampiakselin tasapainotusratkaisusta puolestaan voi jo olettaa, moottori on voiteluratkaisultaan ns. kuivasumppu-
60. Tällä rakenneratkaisulla saadaan moottoriin "Big Bang"-efekti, kun sytytykset eivät tapahdu tasajaolla. Koska Nudan sylinterihalkaisija on kasvanut, se on mahdollistanut läpimitaltaan milliä suurempien venttiileiden käyttöönoton. Yksi Husqvarnan tavaramerkeistä on punainen venttiilikoneiston kansi ja se löytyy tietysti myös Nudasta. Kuten itsestään selvältä tuntuukin, venttiileitä on tietenkin 4 kappaletta/ sylinteri. Nudassa käytetään käynnin tasapainottamiseksi samanlaista kampiakselin vastapainoratkaisua kuin BMW:ssä.
Silmämääräisesti Husqvarna Nudan runko ja moottori näyttävät identtisiltä BMW F800GS:n vastaavien kanssa, mutta niiden numeroarvoissa on lukuisia ja oleellisia eroja. Nudassa sylintereiden kiertokankien kaulat eivät ole rinnakkain vaan ne ovat 315° vaihe-erossa, tai toisin päin laskien 360°-315° = 45°. Se lisää vääntöä ja antaa epätasaisemman käyntiäänen. PoltIsommat venttiilit
toaineen syöttö on toteutettu elektronisella ruiskulla. Systeemi on täysin sama, jota käytetään myös BMW F800 -malleissa. Imuventtiilit ovat Ø 33-milliset ja pakoventtiilit ovat Ø 28,5-milliset. Vähemmän perinteisesti näiden kaulojen välissä on kaula myös "valekiertokangelle", joka liikuttaa moottorin sisällä, kampiakselin alapuolella sijaitsevaa vastapainoa, joka on saranoitu takareunastaan lohkoihin ja se heiluu tämän valekangen liikuttamana toisesta päästään ylös-alas -suunnassa tasapainottaen moottorin värinät. Itse asiassa vaihe-ero on sama kuin Harley-Davidsonissa, mutta käyntiääni ei silti kuulosta samalta, koska Husqvarnan koneen huipputehon kierrosluku on huomattavasti korkeampi kuin Harrikoiden lukemat, eli 8.500 rpm ja tietysti myös sylinteritilavuudella on osuutensa sointuihin
Etuhaarukan kulmaksi ilmoitetaan 24,5° ja jätöksi 101 mm, siis varsin asfalttiracereille ominaisia lukemia. Bemariin verrattuna Nudan teräsputkirunko näyttää ensivilkaisulla identtiseltä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa eroja jo pelkällä silmämääräisellä arvioinnilla. Laakerointi joutuu luonnollisesti kovemmalle rasitukselle, kun etuhaarukan kulma on pystympi, sekä sileäpintaisen ja leveämmän renkaan pito asfalttiin on purevampi kuin Bemarin kapeammassa asfaltille ja soralle tarkoitetussa "sekä-että" -renkaassa. Myös etupyörän kääntyvyys laidasta laitaan on suurempi kuin BMW:ssä ja niinpä pyörä on ketterä pujoteltava taajamaruuhkassa. Rungon kerrotaan olevan 50 mm lyhyempi kuin BMW:ssä, mutta akseliväli on peräti 83 mm lyhyempi ja tämä selittyy sillä, että tuo akselivälin arvo koostuu kaikkien osatekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kannattaa myös huomioida, että takajalkatapien ripustukset on kiinnitetty takarunkoon pultein, eikä hitsaten, kuten F800GS:ssä, eli ne on tarvittaessa nopsa irrottaa. Tukevamman rakenteen myötä myös ohjauslaakerointi on toteutettu suurempaan rasitukseen mitoitetuin laakerein.
Muotoilultaan Nuda on särmikkään kulmikas, suorastaan omaperäisen näköinen, sillä aivan vastaavaa ei kilpailijoilta löydy, tosin kyllä viivoitinta ja kulmamittaa on käytetty apuvälineenä muidenkin pyörien muotoilussa, mm. Perusmallissa ei ole säätöjä, R-versiossa puolestaan on kaikki säädöt. Etuhaarukka on Sachsin valmistetta. joissakin Kawoissa ja Kotareissa. Nudan takaosakin on hyvin sulavalinjaisesti verhottu, joten se ei jätä pyörteitä jälkeensä. Satulan alla, valkoisen katteen suojissa sijaitsee polttoainesäiliö. tyyppinen, sillä moottorissa kävisi melkoinen "melonta", jos se olisi märkäsumppu ja siellä öljyn seassa viuhtoisi jatkuvasti vastapaino ylös-alas -suunnassa. Myös takapään monovaimennin on Sachsin valmistetta ja siinä on jousen esijännityksen, sekä puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt.
Bemarin vastaavaan verrattuna emäputken seutua on vahvistettu oleellisesti ja se on valmistettu Ø 80 mm putkesta. Jos pyörät on tilaisuus asettaan samanaikaisesti rinnakkain, huomaa heti, että Husqvarna näyttää kaikin puolin kompaktimmalta, ja tätä aistimusta tukevat myös pyörän tekniset numerotiedot. Aikoinaan Suzukin "Iso Tohtori", DR Big lanseerasi "Aku Ankan nokan", eli ajoviimaa ohjaavan spoilerin pyörän etuosaan, ajovalon alapuolelle ja sittemmin siitä on tullut "Gessu"-Bemareiden tavaramerkki ja se on nyt löytänyt tiensä myös uusien Triumph Tiger -enduroiden
Teräväpiirteinen
61. Joustoa Nudassa on vähemmän kuin GS:ssä, mutta enemmän kuin katupyörissä, eli etupään joustoksi ilmoitetaan 210 mm ja ja takapään 180 mm. Sylinterit on kallistettu 30° etuviistoon aivan, kuten BMW:ssäkin. Emäputken halkaisijaksi ilmoitetaankin peräti Ø 80 mm ja myös itse ohjauksen laakerointi näyttää rankempaan käyttöön mitoitetulta. Husqvarnan rungossa on emäputken seutu huomattavasti tukevamman näköistä tekoa kuin BMW:n vastaava ja se on myös pystymmässä asennossa. Syy miksi etuhaarukan kulmaa on jyrkennetty, johtuu siitä, että sen myötä tämän olemukseltaan ja luonteeltaan urbaanin kaupunkisportin ohjattavuus nopeutuu ja käsiteltävyys muuttuu ketterämmäksi. Samasta syystä, kun emäputken seutua on vahvistettu, on vahvistettu myös USDteleskooppihaarukan putkia. Takaiskarin vaimennuksen säätö on hyvin esillä. F800 GS:ssä etuhaarukan liukuputket ovat Ø 45 mm ja Nudassa ne ovat Ø 48 mm. Etuhaarukka on pystymmässä ja siinä on myös lyhyempi jousto, joten sen seurauksena etu- ja taka-akselit lähentyvät toisiaan, runko on ilmeisesti emäputken seutuvilta lyhentynyt ja takahaarukkakin on lyhyempi kuin BMW:ssä.
Pysty keula Runko
Etulokasuojan päällä oleva ilmanohjainsiiveke on kuin kauha, joka nappaa kohtaamansa ilmamassan hallintaansa ja ohjaa sen ylös johdatellen virtauksen ajovalon yläpuolella olevalle siivekkeelle, joka sitten omalla muotoilullaan ohjaa virtauksen varsin tehokkaasti niin, ettei se sanottavasti tunnu kuskin ylävartalossa, eikä riepottele päätä, tai niskaa
Kappaleen aerodynamiikka muodostuu kokonaisuudesta, johon vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain etuosan muoto, joka törmää ilmamassaan ensimmäisenä. Näin maallikon silmään rakenneratkaisu näyttää siltä, että siiven alapuolelle jäävästä rakosesta ohjautuu ilmavirta jäähdyttimen kennolle ja siiven kourumainen muoto puolestaan ohjaa sen yläpuolella olevan virran ajovalon yläpuolella olevalle, kilpapyörän numerolappua muistuttavalle ilmanohjaimelle, jossa on myös sama kourumainen, mutta laakeampi muoto kuin etulokasuojan siivessä. Diginäyttöjen valinnat suoritetaan mittaristossa näkyvillä pienillä, pyöreillä napeilla. Päätyykö joku ostamaan mukavuuden vuoksi pyörän, joka ei kaikin puolin muuten tunnu toiveiden mukaiselta, sillä pyörissä, joissa on panostettu mukavuuteen, saattaa muuten tulla "kylkiäisenä" jotakin toissijaiselta ja tarpeettomalta tuntuvaa. Myös tämä pyörän takaosa näyttää aerodynamiikaltaan loppuun asti mietityltä. "Tankin" etuosan terävissä yläkulmissa on aukot imuilman sisäänotolle. Eri puolilta pyörää silmäiltäessä tulee mieleen, että satula on sijoitettu ikään kuin nuolenkärjen päälle, jossa kärki osoittaa taaksepäin. Tietysti voidaan sanoa, että mukavuutta etsivät päätyvät täysin toisen tyyppisiin pyöriin, mutta tässäkin tapauksessa lantissa on kaksi puolta. Ohjaustangon päässä oleva etäsäätö, kuten esim. Vasemmanpuoleiseen päähän mahtuisi kyllä mittariston näyttöjen etäsäätönappi. Sen etureuna on peräosaa alempana, selvästi alttiina ottamaan tuulta vastaan ja samalla painamaan pyörää formulan siiven tavoin tiiviimmin kohti asfalttia. etulokarin päällä olevalla siivelläkin on käyttöä ajatellen tärkeä rooli. Tietysti myös kuskin ja matkustajan koolla, sekä istuma-
62. Ilmeisesti "polttoainesäiliön" terävillä piirteillä on ulkonäön lisäksi myös aerodynamiikkaa palveleva funktio. Niinpä siis mm. Kierroslukumittari on keskellä, merkkivalot omassa ruudussa vasemmalla ja digitaaliset numeronäytöt oikealla. Ne eivät ole kovin käytännölliset ajohanskat kädessä. Onneksi Nuda ei ole perinyt BMW:ltä kaksin käsin hoidettavaa vilkkujen ohjailusysteemiä. Mittaristo on tuttu nykypäivän ratkaisu. nokkaan. Sama ajoviiman ohjaus on ollut myös Nudan muotoilijoiden mielessä, kun he ovat piirtäneet, ja varmastikin myös tuulitunnelissa testanneet siipeä, joka on pyörän etulokasuojasta hieman kohollaan. Ainakin vielä ajokortin taskussa säilyttävissä nopeuksissa näistä ilmanohjaimista tuntuu olevan ilmiselvästi apua, sillä monet perinteiset nakut, joiden muotoilussa ei ole tällaisia vastaavia yksityiskohtia , riepottavat päätä ja ylävartaloa aika ajoin varsin voimallisestikin, mutta Nudalla kulku säilyi suhteellisen rauhallisena. Yksi käyttöä ajatellen varsin merkittävä ominaisuus on matkustusmukavuus. Pyörä jättää siis teräväpiirteisistä peräpään muodoistaan johtuen taakseen mahdollisimman pienen tyhjiön (imun) ja vähän pyörteitä. asennolla on merkitystä tähän seikkaan. "Tankin" yläpinta on laakean kiilamainen ja hieman kouru. Nudan suunnittelijat sanovat pyörän edustavan "minimalismia", eli siihen ei ole laitettu yhtään turhaa nippeliä tai nappelia, jotka palvelisivat ainoastaan käyttöä ajatellen toissijaisia muotoilullisia tavoitteita. Kuten jo mallinimi Nuda kertoo, kyseessä on nakupyörä, eikä sen suunnittelun johtotähtenä ole ollut sulavalinjaisuus, vaan nakusta on haluttu tehdä nakun näköinen, mutta siihen on silti huomaamatta kätketty ominaisuuksia ja valmiuksia, jotka tekevät siitä esimerkiksi matkustusmukavuudeltaan miellyttävämmän kuin perinteisestä nakusta. Muotoiluun on siis panostettu, ei pelkästään siksi, että se olisi huomiota herättävän näköinen, vaan myös siksi, että sillä olisi vaikutusta pyörän ominaisuuksiin, vaikka moinen ei välttämättä heti ehkä mieleen tulekaan tämän henkistä pyörää silmäiltäessä. Jos valtaosa moottoripyörän käytöstä
Arjen ajamiset "Minimalistinen"
Ohjaustangon päissä olevat sähköiset hallintalaitteet ovat tavanomaiset ja toiminnaltaan selkeät. Kuljettajan käsivarsien alta ilmavirta löytää sitten tiensä ulos tästä muotoilullisesta kokonaisuudesta. Tuossa nuolen kärjessä sijaitsee takavalo ja siihen kärjen huipentumaan on kiinnitetty myös rekisterikilven teline ja takavilkut. Eniten tilaa vaativa yksikkö kyseisen suojakuoren alla onkin ilmansuodattimen patopaineboxi. Työ ja arjesta suoriutumisen velvoitteet, sekä rutiinit haukkaavat sen verran suuren siivun vuorokauden tunneista, ettei vapaa-ajan ajeluun juurikaan voi jäädä 2-3 tuntia pidempää aikaa päivässä, eikä sitäkään toki jokaisena viikon päivänä, joten arkiset ajolenkit rajautuvat vain muutaman kymmenen, maksimissaan runsaan sadan kilometrin mittaisiksi per kerta. Jos ajatellaan ansiotyössä käyvän suomalaisen keskivertomotoristin jokapäiväistä moottoripyörän käyttöä, niin paljonko hän ehtii arkipäivisin vapaaaikanaan ajaa. Tilavuudeltaan 13-litrainen polttoainetankki sijaitsee kuljettajan istuimen alla, mutta tankin täyttöaukko on toisin kuin Bemarissa, aivan normaalilla paikalla ja tankillinen riittää runsaan 250 km pituiseen taipaleeseen. F800GS:ssä, olisi huomattavasti käytännöllisempi
Myös hammastettujen jalkatappien päällä oli irrotettavat kumityynyt, mutta sen enempää jalkatapeista kuin ohjaustangostakaan en aistinut häiritsevää värinää. Etujarruun tosin kannattaa tehdä tuttavuutta, ettei se pääse yllättämään, sillä se on todella tehokas, mutta myös tunnokas ja tottelevainen. Edessä on joustoa 210 mm ja takana 180 mm.
"Yhden pyörän taktiikalla"
Nudan jämäkkä Ø 48 mm USD-teleskooppihaarukka on Sachsin valmistetta. Niinpä on käynyt mielessä, että kaksi pyörää voisi olla sopiva ratkaisu ja siihenhän monet ovat päätyneetkin, mutta se on usein talouskysymys. Kiitos etujarrukahvan radialsylinterin jarru on erittäin tunnokas jo hiljaisissakin nopeuksissa ja tehoa että tunnokkuutta toki riittää suorituskyvyn huipulle saakka. Joskus tulee kuitenkin asiaa vähän pidemmällekin ja silloin matkaaminen on ankeaa. Yksiosainen, kartiomaisesta alumiiniputkesta valmistettu ohjaustanko on suhteellisen matala ja se on kiinnitetty pukkeihin, jotka on pultattu ylä T-kappaleeseen vaimentavien kumityynyjen välityksellä. Moottorissa on erittäin hyvä alakierrosvääntö ja ehkä osin tästä väännöstä, osin kampiakselin/sytytyksen jaosta johtuen pyörä reagoi varsin herkästi ja viiveettä kaasukahvan liikkeisiin. Sanottakoon, että jarrujen käyttö edellyttää myös aktiivista valppautta, sillä ne eivät anna mitään anteeksi, koska ne eivät ole ABS-tyyppiset. Etulevyt ovat Ø 320-milliset ja takalevy on Ø 240-millinen. Edessä on Sachsin valmistama Ø 48 mm USDteleskooppihaarukka ja takana on saman valmistajan mono-vaimennin kaikilla säädöillä. Verrattaessa Nudan ohjausta BMW F 800 GS:ään se on kevyt, nopea, tarkka ja vakaa. Ajoasento on loivasti etunojainen. Satulan, ohjaustangon ja jalkatappien etäisyydet toisistaan olivat juuri sopivat ja istuinkin tuntui käypäiseltä, niin kooltaan, kovuudeltaan kuin muodoltaankin siis yksin ajettaessa. Bensiini loppuu alvariinsa ja kyllä se takamuskin alkaa protestoida sitä loputonta "kivellä" istumista vastaan. Olen monta kertaa omalta kohdaltani pohtinut noita kesäisten arki-iltojen ajamisia ja tuuminut, että kevyt ja ketterä supermoto-tyyppinen pyörä olisi kapasiteetiltaan riittävä. Tätä ei pidä ottaa pelotteluna, sillä ei MotoGP-kuskeillakaan ole ABS:eja. Edessä on kaksi 4-mäntäistä Brembon radialpuristinta ja pääsylinteri on myös radial-tyyppinen. Laajasta käyttöalueesta johtuen paukkua löytyy aina, kun kahvaa kääntää, mutta silti on aistittavissa myös sellainen ilmiö, että mikäli haluaa vedätellä vauhdilla, silloin kannattaa pitää kierroksia yllä, jolloin kaasuun vastaaminen on vielä sähäkämpää ja pakoputkesta kuuluu samalla vastustamattoman nautinnolliset soinnut. Välillä tekee tiukkaa, että perä kestää edes yhden pyörän ylläpitoa. Koska Nudassa on sama kampiakselin/ sytytyksen jako kuin Millwaukeesta kotoisin olevassa V-twinissa, sen käynnistä on kuultavissa sama epäsäännöllisen paukutuksen karheus, mutta ääni ei kuitenkaan ole identtinen, sillä sylinteritilavuudella on
Kääntyy ajatuksen voimalla
63. Nudan käynnin karheudessa on jotakin raastavan nautinnollista ja siitä johtuen sen kevyttoimista ja tarkkaa vaihdepoljinta tulee käytettyä turhankin usein. Takana yksi kaksimäntäinen Brembopuristin. Nämä samat arviot voidaan suhteutetusti antaa myös Bemarille, mutta siinä on loivempi etuhaarukan kulma ja halkaisijaltaan kookkaampi etupyörä, mistä johtuen sitä voi sanoa kiskoilla kulkijaksi ja ohjattavuudeltaan hitaammaksi. Se toimi ryhdikkäästi mutka-asfaltilla ja jarrutuksissa, mutta soratien "nimismiehen kiharoissa" se hakkasi käsille. Jousitus oli sporttisen jämäkkä. Sen tankillinen riittää noin 150 kilometriin ja sillä voisi tarvittaessa tyydyttää myös vauhdin nälkää ja sen kaltaisella on tullut käytännössä myös pari vuotta ajettua. Tämä Husqvarna Nuda tuntui viikonlopun mittaisen tutustumisen pohjalta sellaiselta ratkaisulta, että sillä voisi harrastaa asfaltilla tapahtuvaa moottoripyöräilyä "yhden pyörän taktiikalla". annettavanaan oma jyminänsä ja toisaalta Nuda puolestaan kiertää kutakuinkin tuplasti sen mitä isot ilmajähdytteiset V-twinit, joten kummallakin on oma identiteettinsä. Itse olen varsin kookas, mutta Nudalla on tarjottavanaan hyvät tilat ja levollisen rento ajoasento. Pyörällä on vain ajettava aistit hereillä ja siinä tilassahan ajettaessa aina muutenkin pitää olla. Etujarruina on kaksi Ø 320 mm levyä ja Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet, joten tehokasta ja tunnokasta pysäytysvoimaa löytyy taatusti riittämiin. Yksin ajettaessa en näe rajoitteita. on tämän kaltaista, silloin tulee helposti mieleen kysymys, että miksikös sen pyörän sitten pitää olla kuljetuskapasiteetiltaan ja suorituskyvyltään kuin pysähtymättä maanosasta toiseen kiitävä pikajuna. Nudaan on saatavana alkuperäislisävarusteina kookkaampaa satulaa, laukkuja, plexejä ja muuta tarviketta, mutta on se mitoiltaan sen verran kompakti, että rohkenen väittää sitä ensisijaisesti yksin ajettavaksi eli kyyditykseen se soveltuu kokonsa puolesta vain lyhyille tilapäispyrähdyksille. Nuda kääntyy todella kevyellä voiman käytöllä, lähes ajatuksen voimalla ja siitä johtuen esimerkiksi liikenneympyröissä kannattaa käyttää moottorissa jonkin verran kierroksia ja säädellä kulkua/
Jarrut ovat todella tehokkaat
Sivukuva osoittaa etusiivekkeen asennon ja viereinen kuva "polttoainesäiliön" muotoilun, eli edestä tulee ilmavirta, jota hyödyntää tankin yläosan muotoilu.
tasaista vetoa kytkimellä, jolloin meno sujuu vakaasti. Moottoripyörävalinnoista puhuttaessa välttelen käyttämästä "järjen käyttö" -ilmaisua, mutta esimerkiksi tässä asiayhteydessä pulpahtaa mieleeni, että monellako meistä on tarvettamme ajatellen se soveliain vaihtoehto ja moniko meistä on todellisuudessa on tehnyt valintapäätöksensä pikemminkin ympäristömielipiteen vaikutuksen alaisena kuin omaa sisintään kuunnellen. Husqvarna 900 Nuda
Moottori: Nestejäähdytteinen, 2-sylinterinen, 8-venttiilinen DOHC Sylinteritilavuus: 898 cc Sylinterimitat: 84 x 81 mm Puristussuhde: 13,2:1 Pa-syöttö: Elektroninen ruisku 2 x Ø 46 mm Teho: 105 hv/8.500 rpm Vääntö: 100 Nm/7.000 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Sachs Ø 48 mm USD-teleskooppihaarukka, jousto 210 mm, ei säätöjä Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousto 180 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: 2 kpl Ø 320 mm levyjä, 4-mäntäiset Bremboradialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 240 mm levy, 2-mäntäinen Brembo-puristin Eturengas: 120/70 ZR 17 Takarengas: 180/55 ZR 17 Etuhaarukan kulma / jättö: 24,5° / 101 mm Akseliväli: 1.495 mm Istuinkorkeus: 860 mm Tankki: 13 litraa Paino ajokunnossa: 195 kg Hinta: 13.890,00 Maahantuoja: MP-Racing Oy Sahanmäenkatu 30 05800 Hyvinkää Puh. Kuten jo edellä mainittiin ohjauksen/etupyörän kääntyvyys laidasta laitaan on asteluvultaan laajempi kuin F 800 GS:ssä ja siitä johtuen Nuda kääntyy todella pienessä tilassa ja sillä pystyy pujottelemaan ketterästi ahtaassakin ruuhkassa. Tätä pujottelua helpottaa lisäksi vielä suhteellisen leveä ohjaustanko, jolla saa säilytettyä pyörään hyvän tuntuman kaikissa tilanteissa. Satula on etuosastaan suhteellisen kapea. Nämä kuvat "kertovat enemmän kuin tuhat sanaa". Järjissään, vaikutuksen alaisena, tai sitten ei, mutta Nuda on todella hauska ja nautinnollinen peli, jos sen oikein oivaltaa.
Jos sen oikein oivaltaa
64. myynti@mp-racing.fi www.mp-racing.fi
Oheisessa tekstissä on puhuttu kohtuullisen paljon ilmavirroista ja niiden ohjailusta. 0207862 520 Faksi 0207 862 530 sähköp. Saamme olla tyytyväisiä, jos on edes yksi, mutta kuinka monella meistä on pyörä, joka todellakin palvelee tarvettamme parhaiten. Istuinkorkeudeksi ilmoitetaan 860 mm, joten jalat ylettyvät maahan suhteellisen vaivattomasti.
Tuossa aiemmilla riveillä tuli jo aseteltua toiveita ja tarpeita vaakakuppeihin ja ei voi kiistää, etteikö maailmassa ole mielettömän paljon moottoripyöriä, jollaisia olisi kiva olla tallissa, mutta..
Istuttu muutaman kerran kyydissä (kasvava tyttölapsi), uutta vastaavat. 0400-428 167. Suomessa tiettävästi 3 kpl, koko maailmassa n.50 kpl. 040 754 3345.
markkinat
Ilmoita ilmaiseksi
Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. Lisätiedot 040 5218398 ja www.nettimoto.com/can-am/ spyder/1317590
Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin
VUOKRATAAN
BMW K1200 RS tai Honda CBR 900 RR. Molempien housut mustat. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto1.fi Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset
BMW F 800 GS vm. Sylinterien välinen sytytys tapahtuu 315 asteen välein normaalista 360 poiketen. www.kuvamp.fi. + Comfort-satula. Tiedustelut: 040-521 9240. 2010. Edessä kaksi pyörää symmetrisesti. -90 keulakolaroitu varaosina mm. Sillä voit nauttia mutkatien kaarteista, tai lisävarusteena saatavien laukkejen kera, lähteä matkustajan kanssa kiertämään Eurooppaa. Moottoripyöräharvinaisuus! Moto Guzzi V750 S3 vm. -75. tankkilaukku. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. Vuokra alk. Sijainti TRE. 900-kuutioinen 2-sylinterinen rivimoottori tulee BMW:ltä modifioituna Husqvarna tyyliin. HKI.
UUSI HUSQVARNA NUDA 900
NUDA on täysin uusi Husqvarna. Laukkujen lukot sarjoitettu (yhdellä) pyörän omalla virta-avaimella toimivaksi. MYYDÄÄN
MOOTTORIPYÖRIÄ
VARUSTEITA JA TARVIKKEITA
Yamaha FJ 1200 vm. 5e / osa. Vuokra-aika min 30 vrk. 200 e/kk. Hinnat alk. HP12800/tarjous. Tehoa koneessa on kunnioitettavat 105hv, sekä vääntöä 100Nm. 0400 428 167. 0108 345 345. Kolmipyörä Can-Am Spyder Roadster SE5 puoliautomaatti vm.2009. Tiedustelut: 040-521 9240. 040-481 7509. Hanxin naisten ajopukuja koot 36, väri oranssi ja 38, väri punainen. HKI, puh. Ajettu vain alle 4000 km. Hinta 100e/puku. Tied. Saa ajaa joko B/tai isolla A kortilla. Rukka Gore-Tex ajopuku, virheetön, hp. Tiedustelut puh. 200. hyvät Police-sivulaukut. Yhdessä pyörässä ikäänkuin kaksi pyörää samalla hinnalla.
Tervetuloa kaupoille!
vuotta
Hinta sis alv 10.705,74,autovero 3184,26 suositushinta 13.890,00 + tk.
Pohjanlahdentie 19, JYVÄSKYLÄ Puh. Nuda on jotain supermoton ja katupyörän väliltä. Lisävarusteina BMW:n alkuperäiset kaatumaraudat, käyttämättömät alumiiniset sivulaukut, takalaukku ja sivulaukkujen sisäkassit sekä telineet. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46,
05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. Tämä tuo moottorille erilaisen luonteen ja miellyttävän tehon ulosannin. Lisävarusteet: tupakansytytinpistorasia ja alkup. Puh
Äärimmäisin esimerkki siitä on S1000RR, jolla merkki haastaa lähinnä japanilaiset kilpailijansa heidän omilla aseillaan. BMW ei ole jäänyt lepäämään laakereilla, vaan nyt se esitteli uuden, parempaakin paremman S1000RR:n
Teksti: Roland Brown Kuvat:Jason Critchell
66. Hyökkäys onnistui kertayrittämällä, aivan kuten japanilaisillakin moottoripyörämaailman kaappauksessa 60-luvulla. Konservatiivisena tunnettu merkki pitää kiinni perinteistään, sillä se ei halua tuottaa pettymystä uskollisille ystävilleen, mutta sen lisäksi se on laajentanut reviiriään nuoremman ja dynaamisemman käyttäjäkunnan suuntaan. BMW S 1000 RR 2012:
Parempaakin parempi
BMW on viimevuosina uudistanut profiiliaan varsin tehokkaasti
S1000RR:n vuoden 2012 versio on ulkonäöltään ja olemukseltaan hyvin edeltäjänsä kaltainen. Vaikka uusi ja vanha versio ajoivat vierekkäin Etelä-Espanjassa sijaitsevan Almerían radan varikolla, täytyi katsoa erittäin tarkkaan huomatakseen kumpi on kumpi. Saksalaismerkki onnistui ihka ensimmäisen superbikensä luomisessa loistavasti, sillä se peittosi japanilaiset ja italialaiset kilpailijansa välittömästi. He olivat hädin tuskin ennättäneet toipua lokakuussa 2009 järjestetystä edellisen version julkista-
U
misesta Portimaossa, kun he jo aloittivat uuden pyörän kehittämisen. Moottorin hallintaohjelman päivitys, tai luistoneston uudet asetukset eivät ole ulospäin silminnähtävissä ja vaikka etuhaarukan kulma onkin aavistuksen pystympi, siis ulkoisesti nähtävissä, tai takahaarukan laakerointipiste sijaitsee aavistuksen edeltäjäänsä ylempänä, niin eipä noita visuaalisesti pieniä, mutta käyttöä ajatellen oleellisia uudistuksia voi silmällä
67. Sen ilmoitettu huipputehokin on säilynyt muuttumattomana (193 hv/13.000 rpm.), mutta siinä on lukemattomia pikku-uudistuksia ja päivityksiä. Uudessa mallissa on hienoisesti
Näkymättömiä muutoksia
uudistunut ilman sisäänotto ja uudistuneet ilma-aukot katteen oikealla puolella ja katteen nokassa, sen molemmin puolin on pienet siivekkeet. Sen sijaan, että BMW:n insinöörit olisivat jääneet hyvin tehdyn työn jälkeen lepäilemään laakereille, he päättivät nostaa rimaa entisestään. uden S1000RR:n päivittäminen on varmastikin ollut B M W: n k e h i t y s t i i m i l l e omalla tavallaan jopa pelonsekaista jännitystä synnyttänyt kokemus. Myös väritys on uudistunut, mutta tärkeimmät uudistukset ovat silmiltä näkymättömissä
Saat siis olla melkoinen ekspertti jos vuoden parin päästä sanot vaihtopyöräriviä silmäillessäsi minkä vuoden mallisia pelejä siinä seisoo. Eroja ei juuri silmällä huomaa ja merkittavimmät muutokset ovatkin näkymättömiä, eli lähinnä hallintajärjestelmiin tehtyjä muutoksia, joiden olemassa olon aistii kyllä ajaessa ja nimen omaan myönteisessä mielessä. Takarataskin pitäisi laskea tarkasti hammas hampaalta, jotta tietäisi, että se on nyt edeltäjäänsä yhden hampaan verran isompi. Sitten huomasin kuinka väärässä voinkaan olla. Kahta eri versiota peräkkäin ajamalla huomaisi varmasti niissä esiintyvät eroavaisuudet olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, mutta en silti odottanut mitään valtavaa eroa. Me kaikki kokeilimme ensin vanhempaa mallia, ja vaikka olinkin testannut S1000RR ennenkin, tämä oli silti silmiä avaavaa kokemus. Mitäpä jos me lehtimiehet olisimmekin pitäneet vanhaa mallia parempana. Tunnen Almerían radan melko hyvin, koska olen suorittanut siellä lukuisia koeajoja vuosien
Sachsin valmistetta olevassa takapään monovaimentimessa on jousen esijännityksen, hitaan ja nopean puristusvaimennuksen ja paluuvaimennuksen säädöt.
68. Ainakin uusien ominaisuuksien havaitseminen oli tehty hieman helpommaksi, kun paikalle oli tuotu vertailun vuoksi myös vuoden 2011 malleja. tavoin myös maahantuojan itsevarmuutta ja luottamusta uutuuteen. (tilaisuus oli Englannin maahantuojan järjestämä.) Tämä tilaisuus tarjosi mahdollisuuden vertailla saman aikaisesti uutta ja vanhaa, mikä kuvasi tietyllä
Itsevarmuutta
Vasemman puoleinen on vanha ja oikeanpuoleinen uusi. havaita. Uutta ja vanhaa mallia vertaillessa on siis täysi mahdottomuus tietää, että joustomatkat ovat muuttuneet, iskunvaimennusta on hienosäädetty ja kaasun käyttö on kevyempää, sekä reagoinniltaan nopeampaa
BMW:n projektijohElektroniikalla joustavuutta
taja Christian Lander myöhemmin vahvisti, että nykyiset moottorinohjausasetukset ovat syynä muutokseen. Myös kurveista uloskiihdytys on parantunut nopeampi- ja kevyttoimisemman kaasun ansiosta. Samalla myös moottorin keskialueen vääntö hieman parantui, vaikka ei moottori ennenkään keskialueella täysin hengetön ollut. Lisäsin molempien päiden vaimennusta muutamalla pykälällä ja silloin pyörä muuttui vielä napakammaksi. Ajattelin syyn olevan se, että tämä oli ensimmäinen ajosessioni. Ensimmäinen yllätys oli se, että sen käsiteltävyys oli jonkin verran terävämpää ja vaistonvaraisempaa, jopa silloin kun jousitus oli vakioasetuksissaan. Oli kuitenkin valaiseva kokemus mennä varikolle, ja lähteä minuutteja myöhemmin takasin, tällä kertaa ajokkinani päivitetty S1000RR, ja huomata heti kuinka uusi versio oli hienovaraisesti, mutta huomattavasti helpompi ajaa. Vuoden vanha BMW oli ilmiömäisen nopea ja helppo ajaa, mutta uusi versio
Sisimmässä tuntui
Pakoputkiston alkukäyrät ja katalysaattori ovat uudistuneet. Radan ensimmäinen puolisko on erittäin mutkitteleva; sarja kakkos- ja kolmosvaihteen mutkia, joissa pyörä on kallellaan tai kääntymässä lähes koko ajan. En ole vakuuttunut yhtä hammasta hitaamman toisiovedon eduista, sillä RR:ssä oli keskialueen vääntöä riittämiin. varrella, mutta en ole koskaan kiertänyt kyseistä rataa pyörällä, joka tuntui sillä tavoin aivan mielettömän voimakkaalta ja nopealta. Ajaminen sujui kaikin puolin erinomaisesti, joskin meno tuntui jännittävältä ja sisimmässäni oli tuntemus, että nyt mennään kyllä aivan äärirajoilla. oli vielä hitusen parempi. Sen ohjaus oli kevyempi ja jopa vielä tarkempi. Yllätyin huomatessani, että myös moottori oli käytökseltään hieman joustavamman tuntuinen, vaikka mekaanisesti 999cc 16-venttiilinen on säilynyt täysin muuttumattomana. Se kiihtyi jokaisesta kurvista valtaisalla raivolla ja asetti aina renkaan koetukselle,
69. Nyt myös ohjausiskari on säädettävä, mutta sitä minun ei tarvinnut miettiä koko päivänä. RR raivosi karjuen ympäri rataa, tuntuen pehmeältä ja hienostuneelta, mutta saman aikaisesti brutaalin nopealta. Oli kiinnostava kokemus ajaa pyörää, joka vastasi täsmällisesti kaikkeen tekemiseeni ja jonka kaasun tunnokkuus, käsiteltävyys ja jarrut olivat huippuluokkaa mutta joka silti sai minut tuntemaan, että roikuin kiinni raivokkaassa ohjuksessa
Se varmasti vähentää riskiä pahoilta virhearvioilta ja ennen kaikkea niiden seuraamuksilta, mitkä eivät välttämättä ole vähäisiä, jos esimerkiksi etupyörä lähtee alta 270 km/h nopeudessa. En ollut yllättynyt, kun huomasin erään lehden pistäneen päivitetyn RR:n testissään kilpailevia nelisylinterisiä
ABS:it aktivoituina
Ohjaustangon vasemmassa päässä olevilla napeilla ohjaillaan mm. ABS:ää, luistonestoa, trippimittaria, kierrosaikalaskuria ja vilkkuja. Tavallaan ABS:llä varustetun Brembon esitys tiivistää koko kokemuksen uudella S1000RR:llä jopa entistä enemmän. BMW on suorastaan käsittämättömän ajajaystävällinen, kun ottaa huomioon kuinka brutaalin raaka ja kilpailutoimintaan valmis peto se sellaisenaan jo vakiokunnossa on. Tulin edellisenä päivänä vakuuttuneeksi, että uusi RR on kelpo pyörä myös maantiekäytössä. jos kierrosluku sattui olemaan 7.00014.200 rpm haarukassa. Jos olisin taistellut jokaisesta sekunnin murto-osasta, olisin kokeillut ajamista ABS passivoituna, mutta ratapäivien nopeillakin kierroksilla pitäisin ABS:n aktiivisena. Jätin mielelläni myös Brembon jarrusysteemin ABS:n päälle, koska jopa vauhdikkaimmalla Slick-asetuksella tunsin silloin tällöin kahvassa ABS:n pulssin lievän tykytyksen, kun jarrutin voimakkaasti Almerian pitkän pääsuoran lopussa. Tulin asiasta vakuuttuneeksi viimeistään silloin, kun saavuin koeajomme tukikohtana toimineelle hotellille, lähelle Mojácaria
Ajajaystävällinen
Koillis-Almeríaan ja huomasin rivissä kahdeksan identtistä punavalkoista S 1000 RR:ää käyvän tyhjäkäynnillä ja välillä ärjähtelevän uhmakkaasti neljä-yhteen pakoputkistaan. Keventynyt kaasun toiminta
Silmä ei sitä huomaa, mutta takahaarukan laakerointipiste on hieman ylempänä kuin ennen, samoin etuhaarukka on 0.1° pystymmässä kuin aiemmin ja oletettavasti myös jotakin muuta, mutta mitä, on aavistuksen verran muutettu, sillä akseliväli on 9,3 milliä lyhyempi kuin ennen.
70. Myös luistonestojärjestelmässä oli pienoinen, mutta tervetullut muutos, joka pohjautuu aiemman race-kitin asetuksiin. Slick-asetuksella joka on neljästä vaihtoehdosta ensisijaisesti radalle soveltuva oli vaikeaa huomata kuinka usein ja kuinka kovaa uuden pyörän pidonsäätö vaikutti, kun taas edellisessä pyörässä järjestelmän aktivoituminen oli paljon helpommin huomattavissa. Se on kieltämättä myös kovan luokan sport. En silti kääntänyt kaasua hullunkiilto silmissä toppariin testatakseni, että näinköhän järjestelmä pelastaa minut lepikkoon nakkaamiselta. Tangon oikeanpuoleisessa päässä on starttinapin ja "tappokatkaisimen" lisäksi kahvanlämmittimen kytkin sekä ohjausnappi valinnaisille moottorinohjausjärjestelmille. Pyörä on tilava, ajoasento on mukava ja sen kaikki hallintalaitteet ovat hyvin käsillä. Tuntui loppujen lopulta paljon turvallisemman tuntuiselta, kun aisti, että Metzelerin Racetec käärmeili mustaa viivaa asfalttiin ja olla samalla tietoinen, että elektroniikka auttoi minua siirtämään poweria asfaltiin niin paljon kuin vain mahdollista. Etujarruina on kahdet nelimäntäiset Brembon radial-monoblocit ja lisäksi niiden valmiuksiin kuuluu vielä kilpailukäyttöön jalostettu ABS, levyt ovat Ø 320-milliset.
merkkejä vastaan Almerían radalla ja huomannut sen olevan yli sekuntia nopeampi kuin yksikään kilpailijoista. BMW ei ole ainoastaan varsin nopea ja hyvin käsiteltävä, se on myös huomattavan käyttäjäystävällinen ja turvallinen, jopa sellaisella vauhdilla ajettuna, joka jättäisi suurimman osan muista superbikeista kauas taakseen
Ainoa poikkeus oli, kun yritin keulia. Myös mittaristo on uusittu. No, tarvitsinko ajamiseeni elektronista avustusta. Myös rata-ajamiseen on tullut uusi valo: kierrosajan ottajaan syttyy vihreä "uusi paras kierros" -valo, kun ajat nopeammin kuin edellisillä kierroksilla. Vaikka keulimisen kontrollointia (wheelie control) oli säädetty, se silti esti erittäin tehokkaasti etupyörän irtoamasta tien pinnasta. Moottorin ohjausjärjesS1000RR MUUTOKSET Tietoisuus turvasta
71. Vaihtamisen merkkivalo on ohjelmoitu toimimaan nopeusvaroitus valona tiellä ajettaessa. Vääntökäyrää on muokattu siten, että moottori antaa keskikierrosalueella enemmän voimaa. Emme ajaneet vanhempaa mallia tiellä, joten vertailua on hankala tehdä, mutta tapa jolla uusi versio repi eteenpäin viidestä tonnista rajoittimelle saakka, teki suunnattoman vaikutuksen. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että BMW:n insinöörit ovat jo kehittämässä seuraavaa päivitystä. Vaikka en tarvinnutkaan lämpökahvoja, jotka pyörästäni löytyivät, ne ovat hyvä lisä jopa noinkin sporttiseen pyörään. Maailman nopein ja paras rivinelos-sportti, muuttui vielä nopeammaksi ja paremmaksi. Kuten voi ennustaa, pyörä oli loistava Sierra Alhamillan vuoristoteillä, jossa sen kevyt ja hempeä ohjaus teki siitä nopean ja kontrolloitavan jopa hiuspinnimutkia täynnä olevalla tiellä, joilla liikkuminen olisi käynyt hankalaksi joillakin muilla tonnisilla pyörillä. Suurimman osan aikaa käytössäni oli Sport-asetus, joka on pehmein kolmesta kuivan tien asetuksesta, joka vähentää hieman vääntöä alle 11.000 rpm, ja myös säätää pidonsäädön ja ottaa ABS:n käyttöön hieman aiemmin. Oletan, että se syttyi ajopäivän aikana useaan otteeseen, mutta en ehtinyt kiinnittää siihen liiaksi huomiota, kun katsoin minne olin menossa. Etuhaarukka on Sachsin valmistetta ja siinä on kaikki säädöt.
on tervetullut piirre tiellä ajettaessa, kuten myös lisääntynyt vääntö 5.000-7.500 rpm haarukassa. Enpä oikeastaan, mutta olin tyytyväinen, että oli olemassa tietoisuus sen läsnäolosta, sekä tietoisuus myös siitä, että tarvittaessa sen apuun olisi ollut mahdollisuus turvautua. Joten, en pitänyt kaikkia uuden S1000RR:n päivityksiä täysin tarpeellisina, mutta päämuutokset todella olivat enemmän kuin olisin arvannutkaan tai edes uskonut ennen sillä ajamista
Toisiovälitystä on hiuksen hienosti lyhennetty/hidastettu, sillä takarattaassa on yksi hammas enemmän kuin edeltäjässä. Rain-moden tehon yläraja on kohotettu 11 hv, arvoon 163 hv. ABS-järjestelmä on päivitetty ja ohjausiskari on nykyisin säädettävää mallia.
0,1° muutos
72. Imuilman saantia on parannettu 20% rungon etuosassa. Kaikkia ohjelmia käytettäessä kaasun toiminta on tunnokkaampaa ja kevyempää. DTC-luistonesto on uudistunut. Se oli ennen 23,9° ja nyt se on 24°, samoin jättö on kasvanut. Akseliväli on myös lyhentynyt 9,3 mm, sen ollessa nyt 1.422,7 mm. Se perustuu järjestelmään, jota käytettiin aiemmin race-kitissä. Moottorin toimintaan vaikuttavista muutoksista mainittakoon Slick-asennon ajo-ohjelma, joka suhteuttaa väännön,
kun kaasu suljetaan. Ilmansuodattimen boxi, pakoputkiston alakäyrät, sekä katalysaattori ovat uudistuneet. Tällä parannetaan ajovakautta moottorijarrutusten ja kaarreajon yhteydessä. Se oli ennen 95,9° ja nyt se on 98,5°. Tämän muutoksen myötä halutaan tarjota pyörien omistajille kehittyneempi hallintajärjestelmä Race- ja Slick-asetuksilla ajettaessa.
Merkittävin runkoa koskeva muutos on tapahtunut emäputken kohdalla tapahtuvassa imuilman sisäänotossa ja samalla myös etuhaarukan kulma on aavistuksen verran loiventunut. telmästä on valittavissa kahden asemesta kolme käyrää; Rain, Sport ja Race/Slick
BMW S 1000 RR (2012)
Moottori: Nestejäähdytteinen, 16-venttiilinen, 4-sylinterinen DOHC-rivimoottori Sylinteritilavuus: 999 cc Sylinterimitat: 80 x 49,7 mm Puristussuhde: 13:1 Pa-syötto: Ohjelmoitava elektroninen ruisku Teho: 193 hv/13.000 rpm Vääntö: 112Nm/9.750 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 46 mm Sachs USDteleskooppihaarukka, jousto 120 mm, jousen esijännityksen, puristusja paluuvaimennuksen säätö Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousto 130 mm, jousen esijännityksen säätö, hitaan ja nopean puristusvaimennuksen, sekä paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, Brembon 4-mäntäiset radialpuristimet valinnaisesti ABS-jarrut Takajarru: Yksi Ø 220 mm levy, yksimäntäinen levy, valinnaisesti ABS-jarrut Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne 120 /70 x17 Metzeler Racetec Takapyörä: 6.00 x 17 aluvaluvanne 190/55 x 17 Metzeler Racetec Etuhaarukan kulma/jättö: 24 ° / 98,5 mm Akseliväli: 1.422,7 mm Istuinkorkeus: 820 mm Tankki: 17,5 litraa Kuivapaino: 178 kg (ABS: 180,5 kg) Värit: Puna/valk., sininen, musta, Motorsport red/whit/blue Hinta: 23.050,00 Maahantuoja: Oy BMW Suomi Ab Äyritie 8B, 01510 ESPOO puh.09-613 741 fax 09-613 74222, Sähköposti: info@bmw.fi www.bmw-motorrad.fi
Kierroslukumittari on uudistunut ja mittariston valmiuksiin on tullut sellainen täydennysominaisuus, että se ilmoittaa aina kun aiempi rataennätys tulee alitettua.
Elektroniikkapäivityksistä mainittakoon uudistunut kierroslukumittari, himmennetty näyttö ja täydennyksenä ilmoitus, joka tulee aina uuden nopeimman kierrosajan synnyttyä, samoin järjestelmässä on toiminto, joka varoittaa ylinopeudesta. Satulan takaosa on puolestaan kapeampi ja siromuotoisempi, joka osaltaan myös parantaa pyörän "liukuominaisuuksia" ilmamassassa.
73. Katteen etuosan molemmilla puolilla on pienet siivekkeet, joiden sanotaan parantavan aerodynamiikkaa, kun ne vähentävät kuljettajan käsivarsiin kohdistuvaa ilmavirtausta. Ohjaustangon lämpökahvat ovat nyt saatavissa lisävarusteena
Koeajossa: le R Triumph Speed Trip
a Kontioralli ja muit kesän tapahtumia
... ja paljon muuta!
Numero 6/2012 ilmestyy 9.8.
ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!
Tilaa omasi: www.moto1.fi
ISTUVUUS JA KÄYTTÖMUKAVUUS OMAA LUOKKAANSA! TESTIN HILJAISIN AURINKOLASISTANDARDIT YLITTÄVÄ AURINKOVISIIRI PIKALUKITUS TURVALLISESTI RUOSTUMATONTA TERÄSTÄ, JOKA EI VÄSY/KULU
LISÄTIEDOT:
JAKELU SUOMESSA SHOEI DISTRIBUTION GMBH
WWW.BLACKSEVEN.FI 020 7959 777. ÄLYKÄS AVAUSMEKANISMI
INTEGROITU UV-SUOJATTU AURINKOVISIIRI
HELPPOKÄYTTÖINEN JA TURVALLINEN PIKALUKITUS
SELVÄSTI EDELTÄJÄÄNSÄ HILJAISEMPI
· · · ·
MM
017-369 5900 www.kpjm.fi
* sekä hyvin varustetut alan kauppiaat! *. 02-535 2500 www.npm.fi
Ristipellontie 17 00390 Helsinki p . 02-630 6150 www.ppjm.fi
Oppipojankuja 2 70780 Kuopio p . 09-5479 9930 www.hpm.fi
Hevosenkenkä 4 28430 Pori p . Nyt on aika vaihtaa uusiin MICHELIN-renkaisiin...
MCN `PRODUCT OF THE YEAR' SEKÄ PS-LEHDEN JA BIKE-LEHDEN VUODEN 2011 RENGASTESTIEN VOITTAJA
PRODUCT OF THE YEAR 2011
MICHELIN Power One
MICHELIN Pilot Road 3
MICHELIN Commander 2
MICHELIN Power Pure
Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy
Helsingin Pyörä ja Mopo Oy
Porin Pyörä ja Mopo Oy
Kuopion Pyörä ja Mopo Oy
Harjavallantie 7 29250 Nakkila p