Moto1 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Numero 5/2013 Hinta 9,00 Triumph Tiger Explorer XC . Pamir Highway a h a m Ya s u u t -uu 0R XV95 Matkatestiraportti: BMW F 800 GT . Väinölänniemen TT . keskisarjan matkapyörällä Keski-Euroopassa. Kontioralli . Veteraaniralli
ALE Suomen suurin MP-varusteiden 39,- RPM Whip hanskat 299,- -33% -43% -56% 299,- -30% 99,- 10,Jopa (379-429,-) Nolan N104 avattavan kypärän kaikki värit! -25% (22,90) (149,-) KOCHMANN SPA saappaat (399,-) 299,- Revit Sand 2 adventuretakit STORM Tekninen aluspaita Kaikki kypärät, kypäräpuhelimia, nahkatakkeja, kangastakkeja, ajohousuja, nahkapukuja, kevlar -farkkuja, ajohuppareita, hanskoja, saappaita, huppuja, ajolaseja, suojia... Tutustu koko ALE -valikoimaan STORM -myymälöissä ja verkkokaupassa 8.8.2013 alkaen! Tarjoukset voimassa 30.9.2013 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. www.stormmotor.fi Turku Helsinki www.stormmotor.fi Tampere Asiakaspalvelu: *075-326 5000 Oulu Lahti E-Mail: info@stormmotor.fi *075- alkuiset numerot 0,1353 ?/minuutti +pvm/mpm 299,-
Tehtaille oli edullisempaa valmistaa customeita, jotka olivat ilmajäähdytteisiä, sekä jousitukseltaan ja jarruiltaan melko vaatimattomasti varusteltuja, matalan teknologian edustajia. Tuotantokustannukset edustivat vain murto-osaa siitä, mitä racing-replicoiden varustelusota maksoi, varsinkin, kun kyseiset mallit oli uudistettava alusta loppuun joka toinen vuosi. Vuosituhannen vaihduttua alkoi varustelukilpa saada uusia piirteitä. Loputtoman pitkät suorat tiet vievät horisonttiin ja kaikkialla on tiukka yleinen nopeusrajoitus, joten eipä siellä raceri herätä mielenkiintoa.. Niinpä Japanissa oivallettiin tuotantolinjojen käynnissä pitämiseksi synnyttää tietoinen custombuumi. Jokaisen on kyettävä esittämään jotakin sensaatiomaista, jota ei ole muilla. Vastanneista 47% ilmoitti, että aluksi he kokeilivat kaikkia vaihtoehtoja ja valitsivat sitten sen, mikä tuntui soveliaimmalta ja tuon valinnan jälkeen nappeihin ei ole koskettu, eikä se lopullinen valinta osunut kaikkein suurimman suorituskyvyn ja äärimmäiset valmiudet tarjoavien vaihtoehtojen kohdalle. Muiden japanilaisten oli otettava haaste vastaan ja kilpavarustelu kiihtyi vain entisestään. Niinpä pyöriä kehitettiin ja varusteltiin ja kas kummaa, se kaikki aiheutti kustannuksia. Sitten, 90-luvulla pyöräkauppa alkoi yskähdellä. Vierailu ei voinut ollut sattumaa, vaan se oli uskoakseni järjestetty juttu, jolla haluttiin hakea uskottavuutta uusille tulevaisuuden tuulille, eikä se koske vain yhtä merkkiä, vaan viitoittaa reittiä koko alan tuleville suuntauksille. Uskoo *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/ puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/ puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%). 3. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. Niinpä joka merkiltä tuli tarjolle yleisimpiin kokoluokkiin useita eri tarpeisiin soveltuvia vaihtoehtoja. Niinpä pyöriä valmistavia liukuhihnoja rakennettiin lisää ja kilpailu kiristyi entisestään, ei pelkästään merkkien välillä, vaan myös eri tyylisuuntien kesken. Rohkenen epäillä, että nyt ollaan kehittelemässä hienovaraista paluuta juurille. TULEVAAN TÄHDÄTEN Moto1-lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Moottorit ja suorituskyky kehittyivät, mutta japanilaiset eivät ymmärtäneet ajo-ominaisuuksien merkitystä. Uusi pyörä hankitaan ennen kesälomareissuja, joten tämä on melko looginen syy muodostuneelle käytännölle. Kyse ei ole vain suomalaisesta ilmiöstä, vaan se pätee jopa alan teollisuuteen. Meillä on mm. Se tarjosi mahdollisuuden sellaisille pajoille kuin mm.; Bibota, Martin, Egli, Bakker, Spondon jne., eli ne alkoivat tehdä Grand Prix-racereiden tasoiset ajo-ominaisuudet omaavia runkoja, jotka sopivat merkki- ja mallikohtaisesti japanilaismoottoreihin. Suzuki oli ensimmäinen, joka julkisti vuonna 1985 GSX-R 750-mallin. Talonpoikaisjärjellä voi päätellä, että puolet porukasta pitää näitä valmiuksia turhina ja siviilikäyttöä ajatellen pyöriä myös turhan suorituskykyisinä. Viimevuosina näiden äärimmäistä huippua edustavien racing-replicoiden myynti on tippunut olemattomiin, ei yksin Suomessa, vaan myös maailmalla, joten voisi kuvitella, että siihen reagoi myös moottoripyöräteollisuus. Aivan alkuriveillä toin esiin tässä numerossa esittelyssä olevat Yamahan 2014-mallistoa edustavat versiot. Sillä synnytettiin maailman laajuinen trendi, mutta vain yksi merkki oli aito asia. Tästä on nyt tullut kilpailun tuorein temmellyskenttä. Englantilainen Motor Cycle News- lehti oli suorittanut kyselyn, kuinka heidän lukijat hyödyntävät tätä teknologiaa ja vastaus ei oikeastaan yllättänyt. Juhannuksena, koska pyöräkaupat on jo tehty. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto1.fi COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1-lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola Moottoripyöräalalla ?vuosi vaihtuu. Amerikka on merkittävä markkina-alue ja siellä racing-replicat eivät kohonneet vastaavaan suosioon kuin Euroopassa. Euroopassa japanilaiset V-twinit kävivät kaupaksi ja se oli alalle sen hetkinen pelastus, koska se takasi, että pyöräkauppa pääsi jatkumaan. Oli trendikästä ostaa custom, mikä päästi myös pälkähästä, sillä huipputeknisiksi kehittyneet racing-replicat olivat kohonneet melko hinnakkaiksi ja normaaliakäyttöä ajatellen epäkäytännöllisiksi. Siinä oli alumiinirunko, ensimmäisenä sarjavalmisteisena moottoripyöränä maailmassa ja se oli sellaisenaan huippumenestykseen valmis raceri ja lisäksi myös tieliikennekelpoinen. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto1.fi ilmoitus@moto1.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto1.fi AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Hämäläinen Harri Kankaansyrjä Kalevi Korhonen Nita Korhonen Seppo Kuningas Jouko Jaakkola Heli ja Jouni Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vasama Jorma Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 7 kertaa vuodessa Tilaushinnat: vuositilaus 55 ? kestotilaus 49 ? TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. tässä numerossa koeajossa Yamahan tulevan kauden uutuusmalleihin lukeutuva Yamaha-kaksikko XV950 ja XV950R. Tietotekniikan ja elektroniikan huiman kehityksen myötä sitä alettiin hyödyntää enenevästi myös moottoripyöräteollisuudessa. Kaasuläppien liikutteluun ei tarvita vaijeriyhteyttä ja napia painaen valitaan kelin ja tien mukaan sopiva teho-, pito-, luisto-, jousitus- ja vaikka mikä lie alue. Se tiesi pienille runkopajoille vaikeita aikoja, koska kaupasta alkoi saada rakentamatta valmiina huippuominaisuudet omaavia pyöriä. Racerit eivät kuitenkaan soveltuneet kaikkien tarpeisiin. Sen lisäksi, että ne edustavat mallivuotta 2014, ne edustavat myös uutta tyylisuuntaa, joka on tekemässä tuloaan. Jokainen kehitti V-twin-malliston ja kaikki ajattelivat, että japanilainen korkea valmistusteknologia, viimeistely ja huippulaatu riittävät Amerikan markkinoiden valloitukseen, mutta ei. Taistelua markkinaosuuksien kärkisijoista kävivät neljä suurta japanilaista ja niiden kesken muodostui ?asevarustelukilpailu?. Seuraavalle näkemykselleni ei ole tutkittua näyttöä, vaan se on sellaiseksi muokkaantunut vuosikymmeniä alan parissa myötäeläneenä. Japanilaiset aloittivat maailmanvalloituksen 60-luvulla, jolloin monet perinteiset merkit jäivät jalkoihin. Kyseisen jutun yhteydessähän koeajoryhmä vierailee Los Angelesissa kahdella, suuressa maailmassa arvostetulla, yksilöllisiä moottoripyöriä valmistavalla ja tyylisuuntia synnyttävällä pajalla
Kontioralli Koeajot: 12 38. säätöä 28 Ilpo Peltoperä, suomalainen 68 Triumph Tiger Explorer XC konepyöräseppä Luxemburgissa 30 Kotimaan kierros Satakunnassa Tutkimusmatkailija Ylämaalla 83 Seuraavassa numerossa. Sivut 12-17. TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 35 Matkavinkki: Brittipyöräpaja Hampurissa 4 Tässä numerossa 36 Kolmen maan pyrähdys 6 Väinölänniemen TT-juhla 40 Kesäretki 2012 Pamir Highwaylle, osa 3 11 47. Veteraaniralli Espoon Korpilammella 48 BMW F 800 GT . Veteraaniralliin. Veteraanipyöräharrastajat kokoontuivat heinäkuun lopulla Espoon Korpilammelle 38. keskisarjan matkapyörällä 18 Rundit 24 Suomelle huippuvastaanotto Ranskan FIM Rallyssa Keski-Euroopassa 58 Yamaha-uutuudet XV950 ja XV950R Bobberit liukuhihnalta 26 Motoristin näkökulma, Jorma Vasama 65 ?Perstuntuman
+tk HONDA CBR125R ?13 3 990 . Kuuman kesän kunniaksi myymme erän Honda-moottoripyöriä todelliseen kesähintaan! Ostamalla Hondan 30.6. +tk HONDA XL700V ?12 10 990 . +tk HONDA VFR1200F ?10 15 990 . +tk HONDA VFR1200X CROSSTOURER ?12 17 990 . +tk 11 990 . mennessä, voit voittaa ostamastasi pyörästä rahat takaisin! Voittomahdollisuutesi ovat hurjat, katso lähin jälleenmyyjäsi heti www.hondabikes.fi. HONDA VFR1200F ?12 17 990 . +tk Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kokonaishinta sisältää myyntihinnan ja autoveron. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut, enintään 600 euroa. Etsi lähin jälleenmyyjäsi ja pyydä vaihtotarjous heti osoitteesta: HONDA CBR250R ABS ?12 4 990 . +tk HONDA VT750S ?12 8 990 . +tk HONDA VFR1200F ?11 16 990 . +tk HONDA CBR600F ?11 HONDA NT700V ?12 9 990 . +tk
Jarno Saarinen, Teuvo Länsivuori ja Pentti Korhonen kiitivät ennätysvauhtia vuonna 1972. (Alh.) TT-muistelot vetivät kalakukkokaupunkiin yli 2000 hengen yleisön ja toista sataa näytöskuljettajaa. Radan pituus kasvoi matkan varrella 1195 metristä 1750 metriin ja kuljettajien keskinopeus ylsi parhaimmillaan 110 kilometriin tunnissa. VÄINÖLÄNNIEMEN TT-JUHLAT Teksti & kuvat: Seppo Korhonen Suomen suvi oli kauneimmillaan Väinölänniemen TT:n 40-vuotismuistoajoissa 8.-9.6.2013. Järjestelyistä huolehtivat Kuopion Moottorikerho ja Kuopion Moottorikerhon Tuki. Väinölänniemen tähdet jälleen koolla. Eturivissä vasemmalta oikealle: Konneveden GP-voittaja Pentti Korhonen, Savonlinnan Harri Aholin, Oriveden Timo Vainio ja Kuopion Matti Kinnunen. Korhonen otti ensimmäisen Niemen voittonsa Bultacolla kaksipuolikkaissa urheilukoneissa 1968. Toinen ykkössija tuli SM-viissatasissa Yamahalla vuonna 1972. 6. Meneillään sunnuntain ajajaesittely. 40-vuotismuistoajot alkoivat jo lauantaina Heinjoen moottoriurheilukeskuksessa ja ajokaluston esittelyllä kauppatorilla. Vehreällä Niemellä kilpailtiin moottoripyörillä sekä autoilla 1949-73
Paikalla oli 13.000 katsojaa. Kuopion oma ässä Matti Kinnunen voitti Väinölänniemen TT:n kaksipuolikkaat urheilukoneet kesällä 1967. Pyörä oli ensimmäisiä Arwidsonin maahan tuomia Yamahan tuotantokilpureita, TD 1 B 250 cc. Tässä hän verestää Vänärin TT-muistoja Kuopion Moottorikerhon Erkki Tapanisen kanssa. näytöksessä Matti Kinnusen ajokki oli vuoden 1969-mallinen Moto Guzzi Falcone 500 cc. 7. MM-hopealla Tepi oli kaksi- ja kolmepuolikkaissa 1973 sekä viissatasissa 1976. Vuorossa Väinölänniemen TT:n aikaiset nelitahdit. Lontoolaisen AMC-tehtaan vuonna 1958 esittelemä kilpuriuutuus Matchless G 50 oli AJS 7 R:n viisisataakuutioinen sisarmalli. RR-legenda Teuvo Länsivuori (vas.) on nelinkertainen Väinölänniemen voittaja. Tapaninen voitti kolmepuolikkaiden urheilukoneluokan 1966. Sunnuntain 9.6. Ari Leinonen, Matchless G 50 replika (1962) johtaa numerolla 123, Jocke Ryhänen, Benelli 500 Four (1969) ja Jukka Helkama AJS 7 R 350 (1961) seuraavat
Väinölänniemen eri luokissa hän nappasi kaikkiaan viisi voittopokaalia 1965-72. Hänen muistonsa kunniaksi yksi lähtöruutu oli jätetty tyhjäksi ja kukitettu viimeisissä Väinölänniemen TT-ajoissa 3.6.1973. Jari Saarinen toi näytteille veljensä Jarnon Niemellä käyttämän Puch Tunturi 125 cc:n (1967). Sunnuntaina radalla oli useita Väinölänniemen kilpailijoita. Tenho Raatikainen kurvaa edessä vuoden 1973 Honda CB 350 Fourilla ja perässä tulee Veikko Soisalo, Suzuki T-250 Magnum (1971). Jorma Virkki voitti Vänärin lähtönsä tällä SuomiSuzukilla 1972. Rungon teki Hannu Kuparinen, lasikuitutyöt ja muotoilun veli Arto Kuparinen. Jari Saarisen kilpapyöräkokoelman helmiä: Yamaha TD 2 B 250 cc (1971). Jarno Saarinen otti sillä ensimmäisen MM-pronssinsa 1971. Kilpuria oli alun perin olemassa vain yksi kappale, mutta Tunturin johtaja Esko-Matti Harkke sai Steyr-Puchin valmistamaan toisen Jarno Saarisen ajettavaksi. Kone valmistui kisakuntoon TT:tä edeltävänä päivänä ja Tuomo Stenroth ehti hinata Iekin ja pyörän kilpaajoihin. Tunturi kokosi itävaltalaispyörän Turussa. Paroni oli sillä Vänärin kilpapiikkien ykkönen 1969. Kuopion Eero Hyvärinen pokkasi Vänärin juniorisarjan ykköspalkinnon 1971. Alla oli viritetty katupyörä Yamaha YDS6 250 cc. Muistoparaatissa Iekki kiidätti Suzuki RG 500 cc:tä, jolla hän valtasi Euroopan mestaruuden 1984. 8
Kilpaajouran mies aloitti motocrossilla jo 1961. Nelinkertainen Väinölänniemen voittaja Matti Salonen oli piikkiluokan ykkönen 1973 tällä Yamaha 125 cc:llä. Parhaimpina BSA-saavutuksinaan Rautalammi pitää kahta Nordic Openin pre 47 -luokan pronssia vuosilta 2006-2007. Viritetystä moottorista irtoaa 48 hevosvoimaa. Westerlund oli suomalaishuippujen hovihankkija. Tässä etummaisena Erkki Miettinen, Jawa TT 350 replika (1959) ja takana Heikki Koistinen, MZ ES 250 (1960). Rainer Westerlundin räätälöimä nahkapuku on samalta vuodelta. Historian havinaa oli ilmassa kun yli kolmekymmentä Vänärin aikaista kaksitahtikonetta kiersi juhlaparaatia. Ensimmäinen ampiaiskypärä syntyi jo 1962, kun Salonen keksi vetää keltaiset raidat mustaan racing-kypäräänsä. Väinölänniemen Muistoajojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erkki Miettinen ja Jukka Helkaman tallin Centauri Passato ReMoton AJS 7 R 350 cc (1961). Taneli Lepo voitti tällä pelkästään kilpakäyttöön rakennetulla ?Antti-Jussilla? Väinölänniemellä 1962. Replika valmistui 2005. Loistavat ajoominaisuudet tekivät AJS:stä Tantan mielikilpurin. 9. Kilparata oli kapea ja puiden reunustama. Parhaita ajolinjoja joutui hakemaan lähes puita hipomalla. Porilainen Tapio Rautalammi piiskasi katupyörästä rakennettua klassikkokilpuria BSA XB 33 500 cc (1947)
Tätä enduroversiota Silverpilen Cross 175 (1965) valmistui vain 20 kappaletta ja ajokuntoisena niitä on jäljellä enää kaksi laitetta. H-D keskitti kevyiden, pääasiassa kaksitahtipyörien valmistuksen Italiaan, kunnes Cagiva osti tehtaan 1978.. Hän myi sen Ruotsiin, jossa Bertil Persson muutti BMW:n sivuvaunukäyttöön 1964 ja rakensi matalan rungon 1966. A. nopeitten ryhmässä. Hyväkuntoinen Pesonen kiertää yhä ratapäiviä . Väinölänniemelle. Väinölänniemen TT-ajot 1949-1973. Harley-Davidson hankki puolet Aermacchin moottoripyörätuotannosta 1960 ja loput 1974. Näytöspyörä oli Honda RC 170 350 cc 1964 replika. 10 Kiitokset kaikille haastatelluille henkilöille ja Lauri Venäläiselle toimittajan avustamisesta. Vainio kilpaili uudella racerillaan Väinölänniemen TT:ssä 60-luvun lopulla. Väinölänniemellä kilpailtiin hiekkapinnalla 1949-66. Husqvarna Silverpilenit olivat monien aloittelevien kilpailijoiden suosimia pyöriä. Hän oli suomalaisparhaimmistoa 94 MM-pisteellään. Pentti Laaksonen teki Finn-Hondan kansallisen tason kilvanajoon Pentti Moskarille, joka ohjasi sen Vänärillä Olavi Stenin kanssa 1973 neljänneksi. Laaksonen ja Hyvärinen ovat korjanneet veteraanikilpurin alkuperäiskuntoonsa. (Oik.) Oriveden Moottorikerhon Timo Vainio osallistui Kalakukko-GP:hen kolmella vuosikymmenellä. Muistoparaatissa museorekisteröityä yksilöä kuljetti Sini Monto. Martti Pesonen voitti Väinölänniemellä neljä kertaa vuosina 1966-71. Pentti Lehtelä ylsi Aermacchilla kolmanneksi Väinölänniemen kolmepuolikkaissa kilpakoneissa 1968. Tietolähteenä käytetty myös teosta: Erkki O. Vänärillä Tapio ja Taisto Myllymäki kilpailivat toisella BMW:llä 1971. Mikko Hyvärinen ja Kaisa Hurme taituroivat oranssilla Finn-Honda 750 cc:llä (1970). Näytösajokkina oli alkuperäinen Yamaha TD 1-C 250 cc (1967). erkki.miettinen@ suomi24.. Parhaimmillaan hän oli kolmas kilpapiikeissä vuosina 1961 ja 1962. ?Mukava pikkunäppärä rata ja hieno tunnelma?, muistelee Pesonen Vänärin aikoja. Tilaukset: Erkki Miettinen, sp. Sivarinäytöstä vetää pari Tapio ja Päivi Myllymäki, BMW 500 RS 1954/66. Kisabokseri oli aluksi Raine Lampisen soolopyörä. 45 euroa. Miettinen, Puijolta . Kuopio 2013. tai puhelin 044-5884710 Seppo Mononen ja Aermacchi TV (1972). Tapio Myllymäelle muunneltu sivari tuli Pentti Moskarilta ja Tapio palautti alkuperäisen Rennsport-koneen vuoden -66 runkoon. Pala suomalaista moottoriurheilua
Rallipäällikön Karhun sai Juha Jurmu. ? Pihtipudas ja Pannonia oli takavuosina tunnettu yhdistelmä kokoontumisajoissa legendaarisen merkkiharrastaja Matti Viron ja hänen kavereittensa ansiosta. Onneksi tällaisia sitkeitä harrastajia näkee vieläkin. Tällä kertaa paikallisista järjestelyistä ei vastannut kaupallinen toimija vaan vuosien takaiseen tyyliin harrastusporukka . Tapahtumapaikkana toiminut leirintäalue ei ollut enää aktiivikäytössä, minkä ansiosta huhuja Kontion lopullisesta sijainnista liikkui harvinaisen vähän. MP69:n puheenjohtaja Rami Kotilainen totesi, että myös ensi kesälle on jo valmiina kerho Kontiota järjestämään. ?Tapahtuman koko on nyt uudistuksen jälkeen hallittavampi ja kerhoilla on paremmat mahdollisuudet tämän perinteisen tapahtuman järjestämiseen. perille oli kuitenkin päästy kaverin kyydissä. Helena Ruhkala nappasi karhun sarjassa pisin matka, naiset. 11. Taivalkosken moottorikerho. K ontion kontrolli oli Taivalkosken moottorikerhon tiloissa ja itse rallipaikka taas Kuusamon Juumassa. Myöskin tapahtuman koko on alkanut vakiintumaan 700?1000 kävijän välille, joka osaltaan helpottaa tapahtuman järjestelyä?, kertoi puheenjohtaja. Tällä kertaa osallistujia oli hiukan päälle 800. Himoitut Kontiokarhut jakautuivat tänä vuonna seuraavasti: pisin matka piikillä Emmi Peltonen, pisin matka, kotimainen mies Tapani Antila, kotimainen nainen Helena Ruhkala, ulkomainen mies Arvo Jürisoo, Viro. Ensimmäistä kertaa Matti oli ollut menossa Pannonialla Kontioon Simojärvelle jo 1972, mutta silloin oli kampiakseli katkennut Kokkokylässä . Kontioralli Teksti: Pauli Ylikoski Kuvat: Markku Haapamäki, Pauli Ylikoski Kontiorallin muuttumisesta takaisin MP69:n jäsenralliksi on jo kaksi vuotta aikaa. Muutoksesta puhuttiin juurille palaamisena, mutta oikeastaan vasta tämän kesän rallissa oltiin liikkeellä kaikkein perinteisimmällä reseptillä. 47. kertaa Kontiorallissa samalla pyörällä käynyt Ari Hevonkoski, pyöränä Triumph 650 vuodelta 1955. Pihtiputaalainen Matti Varha muistelee kurapyörämiehille Pannonia-seikkailujaan. Lisäksi Kontiokarhulla palkittiin myös 35
ja järjestämisvastuussa oli Helsingin seudun paikallisjaos, Stadin Pärtsärit. Tämä vuoden 1921, 4-sylinterisellä rivimoottorilla varustettu, Amerikassa valmistettu sivuvaunullinen Henderson palkittiin rallin parhaana. Kuvamme Indian Four on niinikään amerikkalaisvalmisteinen ja rivinelosmoottorilla varustettu. VETERAANIRALLI Suomen Veteraanimoottoripyöräklubi ry on perustettu vuonna 1975 ja sillä on noin 8000 jäsentä, mikä kertoo jotakin vanhojen moottoripyörien parissa tapahtuvan puuhastelun suosiosta. Teksti ja kuvat: Pekka Neste 38. Järjestämisvastuu on vuorollaan aina jollakin aluekerholla. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Espoon Korpilammella 26.-28.7. Yhteisö järjestää vuosittain Veteraaniralli-nimisen kokoontumisajon. Pyörä on vuosimallia 1928, sen sylinteritilavuus on 1265 cc ja tehoksi ilmoitetaan 28 hv. 12. Tapahtuma oli järjestyksessään 38
ja siitä syystä telttailusta majoitusvaihtoehtona ei ollut mahdollisuutta edes neuvotella. J ärjestelyt poikkesivat totutusta kaavasta, sillä tapahtumassa oli tarjolla ainoastaan hotellimajoitusvaihtoehto, jota ilmeisesti Veteraanirallin vakiokööri vierasti, sillä he ovat perinteisesti tottuneet luonnonläheiseen telttamajoitukseen. Puskaradio tiesi kertoa, että aiemmin keväällä Korpilammen campingalueella kokoontumistaan pitänyt jokin muu moottoripyöräyhteisö oli hajottanut alueen ?maan tasalle. Tämän asian totesivat myös tapahtuman järjestelyvastuussa olleet. Niin tai näin, tässä muodossaan tapahtumasta pääsi muodostumaan pääkaupunkikeskeinen urbaanitapahtuma, jonne pidempimatkaiset harrastajat eivät innostuneet kovinkaan innokkaasti lähtemään. Järjestäjä ilmoitti epävirallisena arvionaan, että viikonlopun aikana tapahtumassa vieraili kaiken kaikkiaan noin 880 henkeä ja lauantaina tapahtuma-alueella oli yhteensä noin 350 moottoripyörää. Lauantaina suoritettiin lähialueen tieverkostoon laaditulla reitillä paraatiajo. Järjestäjä ilmoitti paraatiin osallistuneen 77 moottoripyörää. 13
Pyörä on jostakin 50-luvun puolivälin tietämiltä.. Tapahtuman parhaimpana palkittiin rungossa pitkittäin olevalla 4-sylinterisellä rivimoottorilla varustettu, erittäin siististi entisöity amerikkalainen Henderson vuodelta 1921. Suomen kautta-aikain yleisin moottoripyörämerkki on ollut Jawa ja sen vuoksi on varsin luonnollista, että Jawan eri versioita oli tapahtumassa varsin runsaasti esillä. Kuten tämä yksisylinterinen Panther osoittaa, ei kaikkia veteraanipyöriä säilytetä lasikaapissa, vaan ne voivat olla myös aktiivikäytössä. 14 Tämä pyörä on yksisylinterinen 497 cc FN (Fabrique National). FN on asetehdas, mutta se valmisti myös moottoripyöriä vuoteen 1966. FN on Belgian Liegessä sijaitseva asetehdas, joka valmisti aikoinaan myös autoja ja moottoripyöriä. BSA:lla oli tapahtumassa myös oma teemansa. Hendersonin vieressä oli esillä niin ikään siististi entisöity FN (=Fabrique National). Pyörän moottori on alumiinia ja sen ansiosta laitteen kokonaispaino on vain 155 kg. Tämä pyörä on tuotu Suomeen Ruotsista 60-luvulla. ? Tämä pyörä on ruotsalainen 250 cc Monark Blue Arrow. Teho on 13 hv/4200 rpm. Ennen toista maailmansotaa valmistuneita pyöriä kerrottiin olleen mukana hieman yli 50 kpl. Pyörän valmistusmaa on Belgia ja se on vuosimallia 1939. Pyörät oli parkkipaikalle ryhmitelty iän mukaiseen järjestykseen. Niitä oli asetettu siistiin riviin 13 kappaletta ja ryhmittymän kruunasi Gold Star, joka on monien mielestä merkin lippulaiva, vaikka se ei yksisylinterisenä ollutkaan merkin suurin pyörämalli. Osa entisöidyistä pyöristä oli hienompia kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa tuotantolinjalta valmistuttuaan, osa puolestaan edusti niin sanottua käyttöentisöintiä ja olipa mukana myös suoraan käytön jäljiltä olevia pyöriä. Siinä on 2-sylinterinen saksalainen ILO-moottori ja sen tehoksi aikoinaan ilmoitettiin 15,1 hv
Ilmeisesti pyörä on peräisin 50-luvulta. (Vertaapa painoa ja tehoa esim. Moottorissa on kaksi kampiakselia eli käytännössä siinä on rakennettu yhteen kaksi kappaletta kaksisylinterisiä moottoreita. nykypäivän 650-kuutioisiin katuenduroihin. Alakuvassa on 2-sylinterinen BSA A 10 Golden Flash vuodelta 1952. Ei hullummin, kun ottaa huomioon, että vuosimalli on 1959. (Oik.) BSA Gold Star, DBD34. Pyörä lukeutui aikakautensa suorituskykyisimpiin katupyöriin. Oikealla puolella oleva pieni yksisylinterinen puna-hopea värinen pyörä on englantilainen DOT. Takimmaisten sylintereiden jäähdytyksessä ilmeni joskus hieman ongelmia. Moottori on 1-sylinterinen, 499 cc ja huipputeho on 40 hv. Kaikki aiemmin näkemäni DOT:it ovat olleet kaksitahtisia ja yksisylinterisiä. Se on 650-kuutioinen ja tehoksi ilmoitettiin 35 hv. Moottorit niissä ovat olleet Villiersin valmistamia, mutta tässäpä yksilössä onkin yksisylinterinen, 4-tahtinen sivuventtiilikone. Suomessa tavattavat Royal En?eldit ovat yleensä yksisylinterisiä, mutta tämä erittäin siistiltä ja alkuperäiseltä näyttävä yksilö on twin. Paino oli ainoastaan 160 kg, joten kulkua ja kiihtyvyyttäkin löytyi. 15. Sylinteritilavuutta en halua ryhtyä arvailemaan, mutta Royal valmisti jopa 736-kuutioisia twinejä ja ne tunnettiin mallinimellä Interceptor. Arielin lippulaiva on 4-sylinterinen Square Four -malli, jossa sylinterit ovat mallinimensä mukaisesti neliömuodostelmassa eli sylintereitä on kaksi rinnan ja kaksi perättäin. Monien mielestä BSA:n lippulaiva
Alakuvan Maicolla on sotilaallinen ilme, mutta tapahtumassa oli myös vastaavanlainen siviilimmän näköinen versio. Olisi helppo kuvitella, että James Bond viilettäisi kuvamme kaltaisella vekottimella välillä vetten päällä ja välillä ump?sukkeluksissakin. Vasemmanpuoleisessa kuvassa oleva pieni 1-sylinterinen ja 2-tahtinen Maico näyttää hyvin alkuperäiskuntoiselta ja se lienee peräisin jostakin 20-/30-lukujen vaihteen tietämiltä. Oletan pyörän olevan ehkäpä aivan 60-luvun alusta, päätellen siitä, että moottorin ulkoisissa piirteissä on yhtäläisyyksia 60-luvun alun crossiMaicoihin, jollaisella esimerkisi Adolf Weil aloitti uransa. 16. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Kirjoittajan silmä ei havainnut kuvan laitteen ja tuntemiensa maakulkuneuvojen kanssa juurikaan yhteisiä piirteitä. Vaikka nyt jo edesmennyt saksalainen Maico muistetaan viimeisimmiltä vuosikymmeniltään yhtenä parhaista crossipyöristä, huolimatta siitä, ettei se saavuttanut yhtään maailmanmestaruutta, niin se on valmistanut paljon muutakin, mm. Vasemman puoleisessa kuvassa sama laite kuvattuna takaa. oheisen näköisiä skoottereita
Pyörä on 1-sylinterinen, 4-tahtinen ja kardaanivetoinen Simson. ?Isopyöräinen?-nimitys johtuu siitä, että näissä Jawoissa oli edessä ja takana 19-tuumaiset pyörät ja 50-luvun loppupuoliskolla markkinoille ilmestyneissä Jawoissa oli pienemmät, 16-tuumaiset. Tätä pyörää katsoessa saattaa herätä kysymys, mistä moinen on Suomeen eksynyt, niin on yhdennäköinen taannoisen DDR:n enduromahdin, tehdas-MZ:n näköinen. Pyörän on rakentanut iltapuhteina hyvinkääläinen Rico Turunen omassa tallissaan. Tämänkin pyörän juuret juontavat DDR:ään. Ei liene kovinkaan yliampuva ilmaus, jos sanoo, että Jawa oli Suomen kansalliskulkuneuvo ennen autoistumisen esiin nousua. Se on CZ:n tehdaskilpatallin valmistama 125 cc endurokilpapyörä, jolla Seppo Kuokkanen ajoi 60-luvulla tehtaan satellittitiimissä, joka toimi Suomen maahantuojan kilpatallina. Tämä pyörä on Puch 250 GS. Samanlaisella Jarno Saarinen voitti 60-luvun puolivälissä jääradan Suomen mestaruuden. Pyörässä on harvinainen kaksoismäntämoottori, jossa on kaasuttimet molemmin puolin sylinteriä. 17. Voimapaketissa on aistittavissa rakenteellisia yhtäläisyyksiä BMW:n yksisylinterisen kanssa, joita puolestaan rakennettiin sillä puolella kiviaitaa, jonne paistoi ilta-aurinko. Tämä pyörä on maailman mittakaavassakin harvinaisuus. Kuvamme ?isopyöräinen? on kaksisylinterinen ja 350-kuutioinen. Yläpakoputkista päätellen se on erääseen tsekkiläiseen tietolähteeseen tukeutuen 18-hevosvoimainen sportmalli, jollaisia valmistettiin 50-luvun alkupuoliskolla. Tämä punainen Jawa on niinikään isopyöräinen ja 350-kuutioinen twini, mutta perusmalli, jossa on alapakoputket
Piaggio Group tulee lähiaikoina ilmoittamaan jatkosuunnitelmistaan HUOLTO JA TALVISÄILYTYS Pitkäaikainen huoltopäällikkömme Marko Nurmi jatkaa huolto- ja korjaustoimintaa 12.08-13 alkaen, mutta nyt omaan lukuunsa. MOTO ITALIA LOPETTAA aimme 5.8.2013 kuulla mutkan kautta nettisivuilla olevasta tiedotteesta, jossa kerrotaan Moto Italian lopettaneen toimintansa. Olen tästä erittäin pahoillani?, Sarvamaa toteaa. Sarvamaa keskusteli heti äänestyksen jälkeen parlamentin pääneuvottelijan, Werner Kuhnin kanssa asiasta ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että lopullisissa neuvotteluissa Euroopan unionin neuvoston kanssa lopputulos muuttuisi vielä kertaalleen.. Niinpä tarkastimme asian ja tieto piti paikkansa. Yritimme saada yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse siinä kuitenkaan onnistumatta. Muut yhteydenotot postiosoitteeseemme: PL 12, 21501 PIIKKIÖ. ?Komission esitys moottoripyörien katsastuksesta perustui alusta lähtien yhdelle argumentille: moottoripyörällä ajaminen on huomattavasti vaarallisempaa kuin autolla ajaminen. Tämä onkin tilastojen valossa totta. Mutta tähän yksimielisyys päättyi?, sanoo Sarvamaa. ?Jos katsastusalan laatima tilasto väittää teknisten vikojen osuutta 25 kertaa suuremmaksi kuin muut lähteet, pitää tilaston paikkansapitävyys selvittää perusteellisesti, ennen kuin moottoripyöriltä edellytetään katsastusta?, hän vaatii. Sarvamaa korostaa, että parlamentin liikennevaliokunta päätyi edellyttämään komissiolta tarkempaa selvitystä kolmen vuoden kuluessa. Täysistunnossa liikennevaliokunnan kanta kuitenkin hävisi. ?Epäonneksemme puolueeton kanta hävisi täysistunnon ratkaisevassa äänestyksessä. kuva: Pekka Antti-Roiko MOOTTORIPYÖRIEN KATSASTUSPAKOSTA Euroopan parlamentti on päättänyt, että moottoripyörien katsastus säädetään pakolliseksi vuoden 2016 alusta. Siellä ei ollut kyse kylmistä numeroista, eikä käsin kosketeltavista metalliesineistä, vaan elämänkatsomuksesta. 18 Netistä löytyvä tiedote: MOTO ITALIA LOPETTAA Kiitämme asiakkaitamme, ystäviä ja yhteistyökumppaneita menneistä vuosista moottoripyöriemme parissa. Moto Guzzin Suomen markkinointiorganisaation uudelleen järjestelyn johdosta meidän on aika lopettaa. Tietämättä asiasta enempää, emme ryhdy aiheella spekuloimaan. Sen voimme sanoa, ettei ole kauaakaan siitä, kun olemme itse omin korvin kuulleet Moto Guzzi -tehtaan edustajan sanoneen, että missään muussa maassa Moto Guzzilla ei ole yhtä hyvää maahantuojaa kuin Suomessa, se on maailman paras, sillä missään muualla Moto Guzzilla ei ole likimainkaan yhtä hyvää markkinaosuutta. Kuten oheinen tiedote mainitsee: ?Moto Guzzin Suomen markkinointiorganisaation uudelleen järjestelyn johdosta meidän on aika lopettaa ...?. Saapasmaassa ei tunneta Suomea, eikä Suomen olosuhteita ja siellä on tehty ennenkin virhearvioita. Parlamentin liikennevaliokunnan jäsenen Petri Sarvamaan (kok, EPP) mielestä parlamentin enemmistö kallistui katsastuttamisen kannalle virheellisen tiedon varassa. S ERÄÄN AIKAKAUDEN LOPPU . Sen voimme sanoa omasta kokemuksesta, että Moto Italiassa asiaa hoidettiin sydämellä. Tiedustelut varaosista ja vielä vapaana olevista uusista ja käytetyistä moottoripyöristä osoitteesta parts@motoitalia.?. Huolto- ja talvisäilytysvaraukset suoraan Markolle: proitalia@ luukku.com tai 044-3083451. VARAOSAT JA PYÖRÄT Varastossamme olevia varaosia yritämme toistaiseksi vielä toimittaa postitse viikoittain
mitoitus . 0400 948 863 Ylä T-kapple (aihio) www.atacon.fi 19. jarrulevyt, rattaat . Jaksoja 10 . Trial on kuulunut Hyvinkää Scramblen ohjelmaan alusta saakka ja niin nytkin, mutta nyt lajikirjo täydentyy myös endurolla eli Lukkojen maastoon on tulossa lenkki, jossa vanhat ?mantsa?-kuskit pääsevät ulkoiluttamaan vuosikymmenien takaista kalustoaan. Lisäinfoa: www.hyvinkaanmoottorikerho.fi AI KATAU LU Lauantaina 24.8.2013 TRIAL Jaksoille lähtö noin klo 12.00. Kolme n. jauhemaalaus . tunnin mittaista kierrosta. Trialin ja Enduron loppuseremonia n. 15 min per ryhmä. Ryhmä A lähdöt klo 12.00 ja klo 14.00 Ryhmä B lähdöt klo 12.30 ja klo 14.30 Ryhmä C lähdöt klo 13.30 ja klo 15.00 Loppuseremonia noin klo 15.30. ENTISÖITKÖ RAKENNATKO... Jos et löytänyt vanhaa osaa . T-kappaleet . suunnittelu . valmistus . HYVINKÄÄ SCRAMBLE & TRIAL 24.-25.8. V iime vuonna järjestettiin Hyvinkään vanhalla, jo ansaitullelle eläkkeelle jääneellä Erkylän Lukkojen motocrossradalla näytösajo, jonne olivat kokoontuneet verestämään vanhoja muistojaan maamme taannoiset tähtikuljettajat nelinkertainen maailmanmestari Heikki Mikkola mukaan luettuna. klo 16.00. Sunnuntaina 25.8.2013 SCRAMBLE Rataan tutustuminen klo 10.00 . Osittain jo umpeen kasvanut reitti oli raivattu talkoovoimin erittäin pitkälle alkuperäistä rataa muistuttavaksi. 11.00. putken taivuttimet ja putken taivutus OSINA . Viime kerralla ajajien eliittikaarti koostui lähes täysin Hyvinkään omista crossiratoja 60- ja 70-luvuilla hallinneista tähtikuljettajista, mutta nyt ilmeisesti pääkaupunkiseudullakin on vaihdettu vanhoihin crossipyöriin uutta sytytystulppaa ja ketjuja on rasvattu, joten tapahtumasta on kehittymässä entistä hohdokkaampi. Yleisö saa kohdata runsaslukuisemmin menneiden vuosikymmenien idoleitaan ja vanhat ?sotaratsutkin. Ajajia oli tapahtumassa parisen sataa ja arvioiden mukaan yleisöäkin oli paikalla peräti noin 3000 henkeä. Myönteisen palautteen innoittamana tapahtuman puuhamiehet päättivät järjestää scramblen myös tänä vuonna ja huhujen mukaan ajajakaarti sen kuin vain kovenee entisestään. haarukan jatkeet ym. . 12 per kierros, 2 kierrosta. ENDURO Lähtö klo 13.00. teemme uuden paremman! ESIM. . pääsevät kohtaamaan aiempaa useampia vanhoja kilpakumppaneitaan. Myös spesiaali- ja täysin uniikkikappaleita . Pyörästä saadaan myös mitoitettua hävinneiden osien tilalle uudet vastaavat tai paremmat! Tiedustelut puh
Jatkossa tuotemerkin maahantuonnista ja markkinoinnista vastaa Husqvarna Nordic. MP-Racing Oy luopuu Husqvarna -moottoripyörien maahantuonnista Hyvinkääläinen MP-Racing Oy lopettaa Husqvarna-moottoripyörien maahantuonnin ja markkinoinnin syyskuun viimeinen päivä 2013. Uuden organisaation on varmasti helppo jatkaa MP-Racingin avaamalla tiellä. Uudesta organisaatiosta tullaan tiedottamaan myöhemmin, toteaa luottavaisin mielin tulevaan katsova Jaro Sihvonen.. Haluan vielä kiittää kaikkia jälleenmyyjiämme ja muita yhteistyökumppaneitamme loistavasta Hyvinkääläinen MP-Racing Oy on toiminut Husqvarnan maahantuojana vuodesta 1977 saakka. Jatkossa Husqvarna-moottoripyörien markkinoinnista ja myynnin hallinnoinnista Suomen- ja Baltian alueilla tulee vastaamaan uusi yhtiö Husqvarna Nordic. Katsomme kuitenkin tulevaisuuteen ja se on yrityksellemme mahdollisuuksia täynnä. MPRacing Oy on yksi Suomen tunnetuimmista moottoripyöräalan toimijoista, jolla on pitkä historia Husqvarnatuotemerkin parissa. MP-Racing Oy on tuonut maahan ja markkinoinut Husqvarna-moottoripyöriä vuodesta 1977. Noihin vuosiin on mahtunut monta myytyä pyörää ja tyytyväistä asiakasta sekä mittava kilpailumenestys Suomen metsissä ja radoilla. Kun MP-Racing käynnisti Husqvarnamaahantuonnin, pyörät valmistettiin Ruotsissa, sitten tavaramerkin omistajavaihdosten myötä valmistus siirtyi Italiaan ja viimeisin siirto vie tuotannon Itävaltaan ja samalla vaihtuu myös Suomessa maahantuoja. yhteistyöstä, sanoo MP-Racing Oy:n toimitusjohtaja Sauli Penttilä. . Olemme kiitollisia ja ylpeitä näistä menneistä vuosista Husqvarnan parissa. Tämän lisäksi Sahanmäenkadulla panostetaan jatkossa entistä laajemmin huoltopalveluun. Kuvassa yrityksen perustaja Mauri Penttilä ja yrityksen nykyinen johtaja, Sauli Penttilä, joka on Mauri Penttilän poika. Haluan kiittää Penttilöitä menestyksekkäästä työstä Husqvarnatuotemerkin kanssa Suomessa. MP-Racing Oy jatkaa myös kilpailutoiminnan parissa, josta tiedotetaan myöhemmin lisää. . Husqvarnalla on muun muassa voitettu MP-Racing Oy:n johtamana 35 merkkimestaruutta. 20 MP-Racing Oy tulee jatkamaan MV-Agustan , Öhlinsin ja Mitaksen -tuotemerkkien maahantuojana sekä Husqvarna-moottoripyörien ja mptarvikkeiden jälleenmyyjänä. MP-Racing Oy hoitaa kuitenkin Italiassa valmistettujen Husqvarna merkkisten moottoripyörien varaosien maahantuonnin ja jälleenmyynnin jatkossakin. H usqvarna-tehtaan ja MPRacing Oy:n yhteisellä päätöksellä Suomen maahantuonti siirtyy lokakuun alusta Husqvarna Nordic:lle
Majan alakerrassa on grillausmahdollisuus ja yläkerran lavitsoilla voi vaikka yöpyä. Matti on intohimoinen mehiläisten kasvattaja ja halkovajan takaa löytyykin mehiläisten pesiä. Kalevi Kankaansyrjä ? Stormilla pyöritään alennusmyynneissä! vikemarkkinoilla vaikuttaneen Storm Motorin mukaan alennuksessa on tällä kertaa ennen näkemätön määrä ajovarusteita huippumerkeistä aina edullisempiin. Motoristien suuressa suosiossa olevalta Härkätieltä on majalle matkaa pari kilometriä. Motoristimajan rakentajana ja isäntänä toimii Matti Korpela. Navigaattorissa oli osoite Isoniituntie 189, Pitkäjärvi (Somero), kun olimme perillä. Tällöin varustekaapista tulisi löytyä vedenpitävät ja lämpimät ajokamppeet, kuin myös hellevarusteet, ja vielä jotain siltä väliltä. Varustehankinnat saattavat jäädä usein vähäisiksi, sillä ainakin aloittelevalle motoristille monien ajovarusteiden hankinta heti keväällä on kynnyskysymys. Tällöin varusteiden ALE-kampanjat ovat oiva vaihtoehto motoristille täydentää varustekaappia. Alennusmyynnit jatkuvat aina syyskuun 2013 loppuun tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Lisätietoa Stormin alennusmyynneistä: http://www.storm-motor.?/hintamyrsky 21. Mainittakoon, että 2013 kypärävalikoimasta ei löydy alennusmyyntien ajan normaalihintaisia kypäriä laisinkaan. Kauden 2013 MP-kausi huipentuu Stormilla torstaina 8.8 alkaneisiin alennusmyynteihin! Kampanja on voimassa kaikissa STORM-myymälöissä ja verkkokaupassa. Upeassa kelissä lähdimmekin Jussin kanssa Vanhaa Härkätietä käyttäen Someron suuntaan. Motoristimaja eroaa siis täysin tyypillisistä motoristeille suunnatuista kahviloista. Mukaan kannattaa ottaa muun muassa tulitikut. Pihamaalla telttailukin on mahdollista. Suomalainen motoristi voi nauttia hellepäivästä, kun taas heti seuraavana päivänä koleasta sadekelistä. Hirsirakennus on aivan Isoniituntien laidassa, mutta runsaan kasvillisuuden vuoksi rakennus näkyy hieman heikosti tielle. Varsin yksinkertaista siis. Matkaan voi lähteä yksin tai kerhokavereiden kanssa, sillä istumapaikkoja riittää ja grilliin mahtuu isommallekin porukalle sapuskaa. Lumien tullessa on Matin tarkoitus tehdä moottorikelkalla latuverkosto, jonka yhtenä lepo- ja taukopisteenä toimisi juuri Motoristimaja. Isäntä grillaushommissa. Korpela JR esitteli majan toimintaperiaatteita. S ähköpostiini kolahti kesäkuun alkupuoliskolla viesti, jossa oli kutsu Someron Motoristimajan avajaisiin. Tarjolla oli makkaraa, kahvia ja pikkumakeaa, jota Someron ABC:n ystävällinen henkilökunta tarjosi isäntäväen apuna, ja olipa paikalla hanuristikin tunnelmaa luomassa. Talkoohenki ei ole ainakaan Somerolla kadonnut voimavara. . Täällä voi keitellä vaikka nokipannukahvit ja rentoutua kauniissa luonnossamme. Pitkään MP-varuste ja tar- Vaihteleva Suomen kesä vaatii motoristilta panostusta ajovarusteisiin Viimeistään MP-kausi 2013 on antanut motoristeille ainakin ajatuksen aihetta, että harvoin kesän pärjää yksillä ajokamp- peilla. Peltoaukean toisella puolella on kaksi isoa linkkimastoa, joiden vaikutusta mehiläisten kannan pienenemiseen Matti pitää todennäköisenä. Avajaisiin osallistui noin kolmisenkymmentä motoristia ja lisänä oli muutakin väkeä. Erikoista tässä majassa on isännän pojan, intohimoisen motoristin, Juhan mukaan se, että maja SOMERON MOTORISTIMAJA toimii samoin periaattein kuin eräkämpät. Kaiken mitä tarvitset tuot mukanasi ja lähtiessäsi siivoat paikat
Shah, Hitesh Raval ja Rekha Deep päättivät toteuttaa kaksi ja puoli kuukautta kestävät hyväntekeväisyystempauksen ajamalla kahdella Royal En?eldillä noudattaen osin vanhan Silkkitien reittiä Intiasta Kirgisiaan, Uzbekistaniin, Kazakstaniin, Venäjälle, Ukrainaan, Itävaltaan, Unkariin, Sveitsiin, Saksaan, Suomeen, Ruotsiin, Tanskaan, Belgiaan, Ranskaan ja Englantiin (Lontooseen). Kumar J. hyvän ruoan ja ruokajuomien kera 27.6.. Kumar J. Sanoman sisältö voisi vapaasti suomentaen tarkoittaa vaikkapa; ?Moottoripyöräilyä, jolla on tarkoitus?. Helsingistä heidän matkansa tuli jatkumaan Turun kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Tanskaan, sekä kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Kolmikon keulahahmo Kumar J. Shah kertoi, että mikäli kaikki sujuu aikataulun suhteen ongelmitta heidän tarkoituksensa on ajaa Manner-Euroopan puolella Espanjaan saakka ja suunnata sieltä sitten Englantiin ja Lontooseen. Kyse ei ole huviretkestä, vaan hyväntekeväisyyshankkeesta, jonka tavoitteena on kohentaa intialaisten lasten elinolosuhteita ja koulunkäyntimahdollisuuksia, sillä Intiassa kuolee joka vuosi yli kaksi miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta. Kolmikko oli aloittanut matkansa Intian Vadodarasta 16.6.2013. Team Baroda . Jo kampanjan suunnitteluvaiheessa oli lyöty lukkoon, että turnee saavuttaa määränpäänsä Ace Cafe Londonissa lähtöpäivästä laskien 55 päivää myöhemmin ja tuolloin Ace Cafessa järjestetään maaliin tulon kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma, joka saa myös mediajulkisuutta. Team Baroda . Yritys järjesti asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja ystäville ?alaltapoistumisjuhlan. Kyseisestä osoitteesta löytyvät myös ohjeet kuinka kampanjaa voi tukea, tai antaa sille lahjoituksen. O ALALTA POISTUMINEN y Hailac Ab lopetti 28 vuotta moottoripyörien parissa kestäneen yritystoiminnan, kun sopimus Ducatien maahantuonnista umpeutui 30.6.2013. Kumar J Shah ja Rekha Deep toimivat pyörien kuljettajana ja Hitesh Raval on heidän mekaanikkonsa. Niinpä runsaslukuinen joukko Ducatisteja ja alan väkeä kokoontui loppuunmyynnin jäljiltä tyhjillään olleeseen liiketilaan Klaukkalaan vaihtamaan tuoreimpia kuulumisia ja poikkeuksetta jokaisessa jutturingissä keskustelu sivusi ennemmin, tai myöhemmin moottoripyöräilyn tämän hetkisiä ja lähitulevaisuuden näkymiä. Hailacin Ducati-miehitys viimeisessä yhteispotretissa. Heidän tavoitteenaan on ajaa 15.300 kilometriä 55 päivässä 17 maan kautta matkaten. Lehtemme tapasi kolmikon Helsingissä perjantaina 26.7., jonne he olivat saapuneet edellispäivänä. He olivat kampanjaansa kuuluvalla läpikulkumatkalla päämääränään Ace Cafe London, jonne heidän vaelluksensa huipentuu. Vasemmalta: Eero Paananen, Jouko Kantola, Niko Kantola, Jarno Åström ja Aku Uusikari. 22. Hankkeesta kiinnostuneet löytävät lisätietoa internetosoitteesta: isave.savethechildren.in/page/2013/ kumarshahmotorbikeexpedition. Retkinunnalla on varmuuden vuoksi mukanaan myös 43 kg varaosia, jos ajokeissa ilmenee matkan varrella ongelmia. Pyörissä on kookkaat tarrat, joissa lukee: ?Motorbiking with a cause?. Shah, Hitesh Raval ja Rekha Deep piipahtivat hyväntekeväisyysretkellään myös Helsingissä. Teksti ja kuva: Pekka Neste Save The Children hyväntekeväisyyskampanja: SILKKITIEN ODYSSEIA K olme intialaista miestä saapui heinäkuun lopulla Suomeen kahdella Royal En?eld-moottoripyörällä
Kuvassamme olevat pyörät on tarkoitettu BMW R1200 GS:ään ja BMW F800 GS:ään. yleisimpiin katupyöriin, supermotoihin ja katuenduroihin. Vaikka kyse onkin pinnapyöristä, Alpina on kehittänyt rakenteen, minkä ansiosta pinnojen rei?ät ovat ilmatiiviit ja pyörissä voidaan käyttää sisärenkaattomia tubeless-renkaita. Tubeless-pinnapyöräsettejä on tarjolla mm. Pyöräsettiä vaihtamalla saa yhdelle moottoripyörälle nopsasti useampia käyttötarkoituksia, sillä vain muutamia minuutteja vievän vaihto-operaation jälkeen voit viedä saman pyörän enduropolulle, asfalttiradalle, soratielle. Paketti sisältää tietysti myös erikoisvahvan alumiinivanteen, joka on kasattu vahvoin teräspinnoin valmiiksi pyöräksi, mutta luonnollisesti ilman rengasta. Sarjalla voit antaa pyörällesi myös uuden ilmeen ja vaihtaa tusinatavaralta näyttävät valuvanteet persoonallisen näköisiin pinnapyöriin, joista on tarjolla lukemattomia värivaihtoehtoja ja -yhdistelmiä. Etupyörän hinta on 990,- ja takapyörä maksaa 1050 euroa. Alpina-uutuuksista kertoo sinulle lisää maahantuoja: MP-Racing Oy, puh. 0207 862 520, faksi: 0207 862 530, sähköposti: varaosat@mp-racing.? 23. ALPINA-PYÖRÄT M P-Racing Oy on ottanut maahantuontiohjelmaansa italialaiset Alpina-pinnapyöräsarjat eli paketti sisältää pyörän navan, jotka on valmistettu merkki- ja mallikohtaisesti niin, että se sopii moottoripyörään suoraan paikalleen ilman mitään muutostöitä
Soihdun vaihdon yhteydessä järjestelytoimikuntamme toivotti eri maat tervetulleeksi 26 eri kielellä. Kuvat: Timo Toikkanen Suomelle huippuvastaanotto Ranskan FIM Rallyssa Suomen delegaatio keräsi positiivista huomiota Ranskan Epernayssa järjestetyssä FIM Rallyssa. Tapahtuman päätteeksi Ranska luovutti järjestäjäsoihdun Suomelle, joka isännöi Tampereella ensi vuonna 69. Se koettiin sympaattiseksi eleeksi ja kaikki näkivät, että tässä ei ole mitään ulkopuolista järjestöä vaan me FIM Ralleja kiertävät motoristit olemme itse tekemässä tätä, Maija Seitz Touring Finlandia MK:sta iloitsee. Suomi tuli tutuksi FIM Rallyssa, omalla osastolla jaettiin muun muassa maistiaisia. 24. FIM Rallya. K ansainvälinen Moottoripyöräliitto FIM myönsi viime vuonna Suomelle vuoden 2014 matkamotoristien suurtapahtuman FIM Rallyn järjestelyoikeudet. Nyt järjestelytoimet alkavat konkretisoitua, kun Suomi sai haltuunsa virallisen FIM Rally -soihdun, joka luovutettiin maallemme Ranskan Epernayssa järjestetyssä FIM Rallyn palkintojenjakotilaisuudessa.
26.9.2013 Risteilylle on rajattu määrä paikkoja. Varaukset käsitellään ilmoittautumisjärjestyksessä. Varaukset AINOASTAAN sähköpostilla osoitteeseen: kalevi.kankaansyrja@smoto.? Tämä sähköpostiosoite on toiminnassa ajalla 15.7 . sunnuntaina 16 ?/hlö, lapset 12-17v 10 . 10.11.2013 Varauksen vahvistus ilmoitetaan sähköpostilla, jolloin tulevat myös maksuohjeet. Varauksen yhteydessä on ilmoitettava hyteittäin matkustajien sukunimi, etunimi, syntymäaika (päivä, kuukausi, vuosi) ja matkan varaajan puhelinnumero sekä mahdolliset ruokailutilaukset ja junamatkatodistukset. Nimet myös maksun infokenttään. Varaukset on maksettava 7 vrk matkanvahvistuksen jälkeen. MUUTA: Junamatkaa varten on mahdollista saada 50% alennustodistus. FIM Rally . Ja luulen, että ensi vuonna Suomessa myös uusi sukupolvi kiinnostuu FIM Rallysta, kun he pääsevät näkemään, mistä siinä on oikein kyse, Seitz ennakoi. Tapahtumalla pitkät perinteet Vuodesta 1936 alkaen järjestetty FIM Rally on vieraillut Suomessa kerran aikaisemmin, vuonna 1988 Kuopiossa. Turku, laivana BALTIC PRINCESS OHJELMASSA LAUANTAINA 20.15 Illallinen - Buffet Ravintola Buffet ruokailu, joka sisältää juomina: olut, valko- ja punaviinit SUNNUNTAI 11.00 . 69. ja 6-11v 8 ? Buffet-lounas ruokajuomineen 3.11 sunnuntaina kello 14.00 tai 16.00. Hinnat: 24 ?/hlö, lapset 12-17v 12 . ja 6-11 v 8 ?. Ruokailuissa paikkoja rajoitetusti/kattaus. RISTEILYN MYYNTIAIKA ON 15.7 . sunnuntaina 10.00 ?/hlö, lapset 12-17v 6 . Ensi kesä-heinäkuun vaihteessa tapahtuman pääpaikkana toimivaan Tampereen Messu- ja urheilukeskukseen odotetaan noin kahta tuhatta motoristia noin 30 maasta. Suomi aikoo matkamotoristien maailmanmestaruuskilpailunakin tunnetussa FIM Rallyssa panostaa ensi vuonna eritoten puhtaaseen ja kauniiseen luontoon sekä kierrätykseen. Meillä oli tosi hyvä paikka siellä telttasaunoineen ja suksineen. Viralliset ohjelmapäivät ovat 1.-3.7.2014. HINNAT OVAT HENKILÖHINTOJA De LUXE hytti, 1-henkilö 200 ? De LUXE hytti, 2-henkilöä 123 ? (Huom, Luxe hyttejä laivalla 16 kpl) A-luokka hytti (Seaside) 1- henkilö 129 ? A-luokka hytti 2- henkilöä 86 ? A-luokka hytti 3-henkilöä 71 ? A-luokka hytti 4-henkilöä 64 ? B2 hytti (sisäkansi) 1-henkilö 108 ? B-luokka hytti (sisäkansi) 2-henkilöä 75 ? B-luokka hytti 3-henkilöä 64 ? B-luokka hytti 4-henkilöä 59 ? RISTEILYN HINTAAN SISÄLTYY: - Risteily valitussa hyttiluokassa - 32 euron arvoinen Buffet illallinen lauantaina, jossa ilmaiset ruokajuomat ml olut ja viinit - SMOTO GALA sunnuntaina kello 11.00 sisältäen tervetulojuoman SEURAAVAT RUOKAILUT VOI VARATA LISÄMAKSUSTA. Ne on tilattava etukäteen risteilyvarauksen yhteydessä. Nämä etukäteishinnat edukkaammat kuin laivalla tehty varaus. Meriaamiainen 3.11. Huikean vastaanoton lisäksi maamme voitti muun muassa yli sadan osanottajan ansiosta FIM Rallyn suurimman palkinnon Challenge FIM:n. . Tilauksesi yhteydessä ilmoita osoitteesi, minne osallistumistodistus postitetaan ennen risteilyä. Risteilyn ikäraja on 21v. järjestetään Tampereella 28.6.4.7.2014. Osallistujien päämajapaikkana toimiva Härmälä Camping järvimaisemineen tarjoaakin oivat puitteet juuri tähän tarkoitukseen. Kansainvälinen matkamotoristien kokoontumisajo . MOTORISTIRISTEILY 2013 Aika: Iltalähtö lauantaina 02.11.2013 kello 20.15 paluu sunnuntaina 03.11.2013 kello 19.15 Reitti: Turku - Tukholma . Voitimme palkinnon muun muassa suurimman osallistujamäärän sekä matkakilometrien perusteella. Tätä nuoremmat tarvitsevat holhoojan allekirjoitetun osallistumistodistuksen, jossa on risteilylle hänelle nimetty vastuuhenkilö. Todistuksen voi tilata netillä kalevi.kankaansyrja@smoto.?. Täytetty lomake otetaan mukaan risteilylle. Peruutetuista risteilyistä noudatetaan TallinkSiljan peruutusehtoja. Matkaliput jaetaan Turussa Siljan terminaalin pohjakerroksessa SMOTO-PISTEESSÄ lauantaina 03.11.2013 alkaen kello 18.45. Lisätietoja: Kalevi Kankaansyrjä 050 918 5923 tai kalevi.kankaansyrja@smoto.? 25. Joka päivä kävi tosi paljon ihmisiä, joille tarjosimme salmiakkiaperitiivia, marjoja, muikkuja ja ruisnachoja. On hienoa, että näin moni suomalainen on mukana tässä suuressa kansainvälisessä tapahtumassa. ja 6-11v 4 ? Erikoisaamiainen 3.11. 13.00 SMOTO GALA, Starlight Palace ravintolassa Palkitsemiset, baari auki ja tarjoillaan tervetulojuoma. Suomi pokkasi FIM Rallyn suurimman palkinnon Challenge FIM:n. Epernayssa FIM Rally -vieraat pääsivät tutustumaan Suomen osastolla maamme herkkuihin ja traditioihin. . Kaikki olivat hirveän hyvällä ?iliksellä tulossa Suomeen, Seitz kertoo. Suomelle suurin palkinto Suomalaisten matka samppanja-alueen pääkaupunkiin oli kaiken kaikkiaan nappisuoritus
Edellä mainitut ?motorismin hörhöt. Päätössovittelu alustetaan komission, ministerineuvoston (28) ja parlamentin edustajien yhteispäätäntämenettelyyn ensi syksyllä. TILASTOT, MEDIAT JA RAPORTIT niin yritysmaailmassa kuin vapaaajan harrasteiden yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä. Yhtä huonoa esimerkkiä vastaan tarvitaan sata asiallista liikenteessä käyttäytyvää motoristia. Hyvä ja huono esimerkki vaikuttaa Pitkän kokemukseni rintaäänellä voin vakuuttaa, että jokainen elinkeino- ja harrasteala saa osakseen sellaisen kohtelun, kun on ansainnut eli ?metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan?. Helteet houkuttelevat myös ulkopuolisia koeajamaan ystäviensä ajopelejä. Pyörän omistajan olisi syytä selvittää ennen lainaamista, mikä on kokeilijan ajotaito ja onko ajokortissa A-tunnus eli oikeus kuljettaa moottoripyörää. Siitä lähtien on oltu lasku-uralla aina tähän vuoteen asti. Ennustan, että ensi vuonna ollaan pohjalukemissa. Mitä MP-markkinoilla tapahtuu vuosikymmenen loppuun mennessä, onkin vaikeampi kysymys, kun edessä ovat yhteiskunnalliset muutokset kohti älyteknologiaa ja päästövapaampaa liikennettä. Mediat pitävät huolen siitä, että negatiiviset ?marginaali-ilmiöt? tulevat julki. Mikäli edellä mainitussa elimessä päädyttäisiin yksimielisesti pakollisuuden siunaamiseen, katsastusdirektiivin hyväksyminen on vain rutiinitoimenpide ja tulee voimaan esitetyssä aikataulussa. ja vaikuttamista poliittisiin päättäjiin ja julkisiin viestimiin sekä henkilöitä, jotka osaisivat kertoa moottoripyöräilyn hyvät puolet. Seitsemän lihavaa ja laihaa vuotta Moottoripyöräkaupassa on melko säännöllisesti toistunut tuo raamatullinen Joosefin tulkinta Egyptin faaraon unesta: ?Ensin tulee seitsemän lihavaa vuotta ja sitten seitsemän laihaa vuotta?. Tämä sykli on toteutunut +/- kaksi vuotta läpi vuosikymmenien. Uusien moottoripyörien rekisterihuippu saavutettiin vuonna 2007. Trendi taittui ?nanssikriisiin. ovat marginaalissa, mutta onnettomuuden sattuessa, niiden arvo ylittää aina julkisuuskynnyksen. MPalalla tarvitaan säännöllistä ?lobbausta. Niitä aiheuttavat ?törkytyypit?, jotka eivät kunnioita nopeusrajoituksia, ajavat kännissä ilman ajokorttia, varastetuilla pyörillä, eivät käytä kypärää, eivätkä asiallisia ajovarusteita. Markkinataloudessa kilpaillaan elintilasta Katsastuspakkoa sovitellaan Uusien ja tuontikäytettyjen moottoripyörien rekisteröinti 2001-2012 ja ennuste 2013-2014 26 VUOSI UUDET % KÄYT % YHT. % 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013e 2014e 4 408 4 920 6 264 7 835 9 228 11 058 11 533 10 215 7 051 6 054 5 736 4 994 4 100 3 500 -14,7 11,6 27,3 25,1 17,8 19,8 4,3 -11,4 -31,0 -14,1 -5,3 -12,9 -17,8 -14,6 7 212 8 173 8 234 5 783 5 219 5 664 5 159 5 754 4 349 4 245 3 972 3 274 2 500 2 000 35,4 13,3 0,8 -29,8 -9,8 8,5 -8,9 11,5 -24,4 -2,4 -6,4 -17,6 -23,6 -20,0 11 620 13 093 14 498 13 618 14 447 16 722 16 692 15 969 11 400 10 299 9 708 8 268 6 600 5 500 10,7 12,7 10,7 -6,1 6,1 15,8 -0,2 -4,3 -28,6 -9,7 -5,7 -14,8 -20,2 -16,7 Heinäkuun alussa EU-parlamentti hylkäsi, vastoin odotuksia, oman liikennevaliokuntansa esityksen, ettei määräaikaiskatsastusta säädettäisi jäsenvaltioissa pakolliseksi moottoripyörille (2016) ja mopoille (2018). Muussa tapauksessa esitetty katsastusdirektiivi raukeaa. On syytä korostaa, että EU on laatinut jäsenmailleen ?Tieliikenteen turvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011-2020? ja ?Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta?, jossa mainitaan mm. seuraavaa: ?Katsastuksen tunnustaminen kaikissa EU-maissa, jolloin yhdessä jäsenvaltiossa suoritetut katsastukset
Tässä on oiva esimerkki siitä, miten viranomaistyöryhmää ohjataan merkittävän ja arvovaltaisen henkilön nimissä kohti ennakolta suunniteltua lopputulosta. On pääteltävissä, etteivät motoristit ja mopoilijat selviäisi uudesta vero- tai maksumuutoksista ilman moottoripyöräilyn/ mopoilun käyttökustannuksien nousua. Motoristikuolemat kasvaneet Ennakkotietojen mukaan tammikesäkuussa kuoli 12 (6) moottoripyöräilijää, puolet enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Se määritellään vuoden 2010 tasosta. Yksi mopoilija kuoli tammi-kesäkuussa ja henkilö oli 35-64 ikäryhmässä. Liikennekuolemien välivuositavoite on 218 vuonna 2014 eli 4,0 henkilöä 100.000 asukasta kohti. vuodessa. 27. Liitteissä määritellään jäsenvaltioille ?infrastruktuuriset käyttöönottovelvoitteet?. Latauspisteitä tulee olla valmiudessa ympäri maata riittävästi, kun ympäristödirektiivin täytäntöönpano tulee käytännössä voimaan. Pyörtäisivätkö päätöstä valmistelevat tahot yllä mainitut suuntaviivat vain siksi, että eräät jäsenvaltiot, kuten Suomi, eivät ole toteuttaneet kansallista määräaikaiskatsastusta moottoripyörille ja mopoille? Katsastusalan vaikuttajan (saksalainen Dektra) tilastollinen tutkimusraportti oli valmisteltu taidokkaasti, ennen sen etenemistä päättäjätasolle. tunnustettaisiin myös toisissa jäsenvaltioissa. Liikennetiheyttä ja ajoneuvokantaa tulisi merkittävästi supistaa, mikäli yllä mainittuihin tavoitelukuihin aiotaan päätyä. Tämä merkitsisi vain 136 tiekuolemaa eli 2,5/100.000 asukasta kohti. Tänä vuonna motoristien kuolinluku lienee noin 28-30, eli 10-12 % kaikista tieliikennekuolemista (250-254). Viime vuonna luku oli 8 %. (www.lvm/alyliikenne) toisen sukupolven älystrategian liikenteelle sekä ?Kansallisen älyliikenteen strategian?. Tämän vuoden loppuun mennessä Jorma Ollilan (pj) älyliikenteen neuvottelukunta antaa lausunnon otsikossa mainitusta projektista. Älystrategialla viedään asteittain käytäntöön EU:n valkoisen kirjan periaate: ?Joka saastuttaa liikenteessä, myös maksaa siitä?. Moottoripyörästä ei toistaiseksi peritä vuotuista ajoneuvoveroa, kuten henkilöautosta. Teoksessa mainitaan, ?etteivät nuoret aikuiset näe tarvetta hankkia ajokorttia tai omistaa autoa?. Päämääränä olisi vähentää öljyriippuvuutta eli rajoittaa liikennesuoritteita yksityisomistuksessa olevilta moottoriajoneuvoilta ja ohjata kansalaiset joukkoliikenteen pariin ?talousohjauskeinoin? (uudet satelliittimaksut, kilometripohjaiset tiemaksut, ajoneuvoverot). Työryhmää ohjaava kansalaistutkimus Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) julkaisi 19.7.2013 kyselytutkimuksen: ?Suomalaiset maksaisivat veroja mieluummin auton käyttämisestä kuin ostamisesta?. Kyse on myös rahasta. EU:n liikennekuolemat (35.000/v) ja loukkaantumiset (1.700.000/v) edustavat yli 130 Mrd.. ja edelleen ?loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien, etenkin moottoripyöräilijöiden turvallisuuden parantaminen, kohentamalla viranomaisten ja tienkäyttäjien keskinäistä viestintää ja tekemällä määräaikaisia tarkastuksia moottoripyörille ja mopoille.. Mitä mieltä ovat tästä vihreänlinjan poliittiset päättäjät? Älyä liikenteeseen ja viisautta liikkujille Liikenneministeri Merja Kyllönen hyväksyi 30.4.2013 ?Kohti uutta liikenne- ?Suomalaiset maksaisivat veroja mieluummin auton käyttämisestä kuin ostamisesta?. politiikkaa. Samalla tiukennetaan liikenteen päästönormeja huomattavasti, autoille, moottoripyörille ja mopoille. Herää kysymys, onko moottoripyöräalan teollisuus valmis näihin muutoksiin tässä aikataulussa? Direktiivin liitteissä kehotetaan suosimaan yllä mainittujen energioiden käyttöä verohelpotuksin. 70 % liikenteen veroista kerätään polttoaineverona ja ne ovat noin neljä miljardia euroa vuodessa. Mikäli siirryttäisiin lähitulevaisuudessa satelliittipaikannukselliseen perustuvaan tiemaksuun, sen synnyttäminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi nykyiseen verotukseen verrattuna. Mitä ja kuka maksaisi uudessa systeemissä seurantalaitteet asennuksineen, ylläpidon, huollon ja siirron autosta verottajalle. Historian mukaan elo-syyskuussa on tapahtunut aina vakavia moottoripyöräilijöiden liikenneonnettomuuksia. Tammiheinäkuun ennustelukema on 21 eli sama kuin tammi-joulukuussa 2012. Sanomalehtien mukaan heinäkuussa kuoli 9 motoristia. Suomen nykylukema on 4,7/100.000 ja on yhä kaukana kärkimaista Iso-Britanniasta, Hollannista, Ruotsista ja Norjasta. Kohdistuisiko ajoneuvovero moottoripyöriin. Tällä olisi tarkoitus elvyttää suomalaista vientiä, teollisuutta ja samalla luoda uutta liiketoimintaa, yrityksiä ja työpaikkoja. Kysymykset olivat LVM:n laatimia ja tavoitteena oli tukea edellisessä kappaleessa mainitun, Jorma Ollilan tiemaksutyöryhmän työskentelyä. EU on asettanut tavoitteeksi puolittaa liikennekuolemat 2020 mennessä. Kansalaiskyselyn suoritti Taloustutkimus internet paneeliversiona kohderyhmänä 15 vuotta täyttäneet suomalaiset ja sai vastauksia 1.049 kpl. Tuloksien mukaan 53 % piti nykyverotusta (auto-, ajoneuvo-, polttoainevero) epäoikeudenmukaisena ja 57 % vastaajista haluaisi siirtyä auton käytön verottamiseen. Suomessa menehtyi silloin 272 henkilöä. Oiva esimerkki, miten asioita pohjustetaan oman alan taloudellisiksi eduiksi. Nähtäväksi jää, kaatuuko EU-komission esittämä uusi katsastusdirektiivi omiin päätöskiemuroihinsa ennen ensi vuoden vaihdetta. Clean Power for Transport Directive Vireillä on vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotto (sähkö, maakaasu, vety, nestekaasu, synteettiset ja biopolttoaineet) tiukalla aikataululla 2020. Katsotaanko moottoripyörä ja moottoripyöräily vapaaajan ?turhakkeeksi?, eikä liikenteessä toivotuksi ilmiöksi
Suomessa Ilpo teki näitä töitä myös moottorikelkkoihin, mutta Luxemburgissa kelkkojen tilalla ovat mönkijät. Sitä ympäröivät naapurimaat ovat varsinkin motocrossharrastuksen kannalta eläväisiä. Niiden konetekniikka on lähes samanlaista kuin moottoripyörissä. Siellä hänellä on nyt yritys nimeltään Fast4you-motors. Ilpo Peltoperä, suomalainen konepyöräseppä Luxemburgissa M oottoripyörien parissa Ilpo jatkaa myös uudessa asuinmaassaan, mutta Fast4youmotors poikkeaa toimintaajatukseltaan IP-Dynotestistä. Dynamometrimittauksia hän tekee varsinaisen työnsä, moottorien virittämisen tarpeisiin, ei myytävänä palveluna kuten Suomessa. Miksi Keski-Eurooppaan? llpo kertoo havainneensa, että asiakkaita tulee noin 150 km:n säteeltä, harvoin sen kauempaa. Siilinjärvellä Ilpo viritti, huolsi ja korjasi moottoripyöriä ja moottorikelkkoja, ja dynamometrimittausten teko oli iso osa liiketoimintaa. Luxemburgissa mies kertoo olevansa siinä puuhassa, joka kiinnostaa eniten. Lähimpänä Ilpon sydäntä ovat kilpakäyttöön tarkoitetut motocross-, enduro- ja supermotopyörät, ja nimenomaan niiden moottorit, ja erityisesti niiden virittäminen. Sylinterinkansien palotilojen ja kanavien muotoilu lisätehon saamiseksi on miehen erityisosaamista. Lisäksi on tehtävä myös kilpakoneiden 28 huoltoa ja korjaamista. Muutama vuosi sitten yritys lopetti, koska sen omistaja, Ilpo Peltoperä, muutti perheineen Luxemburgiin. Ilpo valitsi perheineen jälkimmäisen vaihtoehdon ja muutti Luxemburgiin. Vaihtoehdot olivat ruuhka-Suomi tai ulkomaat. Sellainen on erityisesti Belgia, joka on ylivoimainen ykkönen motocrossin maailmanmestarien lukumäärässä. Belgialaisnimet Roger de Coster, Stefan Everts ja Gaston Rahier kuulostavat varmaan tutuilta, vaikka ei motocrossin aktiivinen seuraaja olisikaan. Samoin Ranskassa motocross elää vahvasti. Luxemburg tuntui muutenkin sopivalta:. IP-Dynotest sijaitsi melko lähellä Siilinjärven motocrossrataa, joten alan harrastajat tottuivat tuomaan kalustoaan myös Ilpon pajalle palveluja tarvitessaan. Veijo Saano ? Siilinjärvellä toiminut IPDynotest tuli takavuosina Moto1:n lukijoille tutuksi koeajopyörien dynamometrimittauksista. . Mutta harvaan asutussa Pohjois-Savossa kun oltiin ja melko sup- pean harrastajapiirin kalustosta oli kyse, jäi asiakaskunta liian pieneksi riittävän elannon saannin kannalta. Lopulta oli lähdettävä etsimään tiheämmin kansoitettuja seutuja
On helppo uskoa, että noin kireällä viritysasteella ei koneeseen saa joutua epäpuhtauksia eikä asennusvirheitä ole vara tehdä. Myymälän tavoin itse pajakin on kliinisen siisti, ja dynamometri on eristetty väliseinillä muista tiloista. Se ei ole halpaa, 7 euroa litralta, mutta sillä saa 250-kuutioisestakin 1,5?3 hv lisätehoa. Näissä koneissa liikutaan aivan eri alueilla kuin käyttömoottoreissa. Jos asia ratkaistaan pakkotoimilla, voi samalla tulla muitakin määräyksiä, jotka ovat alalle haitaksi. Niiden osalta hän neuvoo harrastajia 250-kuutioisiin nelitahtipyöriin. Maahan asettuminen ei tapahtunut hetkessä, sillä Luxemburg on valikoiva maahanmuuttajien suhteen. Paperisotaa kesti puoli vuotta, kun maan viranomaisille piti toimittaa erilaisia todistuksia mm. ammattipätevyydestä. Oma ongelmansa on kieli, tai oikeastaan kielet. erikoispolttoainetta. Vaikutelmaksi tulee heti, että täällä tehdään tarkkaa työtä, eikä huippuvireisiin kilpamoottoreihin joudu likaa tai muuta ylimääräistä tavaraa. Koneet kuntoon, samoin äänenvaimennus Ilpo tuntee kilpatason motocross-, enduro- ja supermotopyörien tekniikan ja pystyy kertomaan alan kehityslinjoista. Esimerkiksi etujousitus toteutetaan usein niin, että jousi on vain toisessa etuhaaru- Koeajopyörillä asiakkaat voivat motocrossradalla kokeilla, miten Ilpon viritykset toimivat. Kawasakin omistaja toi pyöränsä Ilpolle oikeiden säätöjen laittoon. Näin harrastajat pääsevät itse kokeilemaan, millaiseen kulkuun heidän omat pyöränsäkin olisi mahdollista saada. Lisäksi Ilpo myy motocrossiin ja pyörien huoltoon liittyviä tarvikkeita, mm. siellä on suhteellisen paljon suomalaisia, noin 1100 henkilöä. Vaikka 450-kuutioiset pyörät eivät juuri enempää painakaan, ne ovat teholtaan niin hirmuisia, että ajaminen on rasittavaa. 250-kuutioinen on harrastepyöränä hauskempi. Pääasia ei ole äärimmäinen huipputeho, vaan joustava toiminta laajalla käyntinopeusalueella. Kaksitahtiset moottorit eivät ole vielä kokonaan hävinneet motocrosspiireistä. 2-tahtisen tekniikka on yksinkertaista ja halpaa, mutta osien vaihtotahti on kiivas. Nelitahtiset koneet ovat helpompia ajettavia ja hieman huolettomampia, mutta kun huipputeho tulee vasta kierrosluvulla 13 000/ min, nekin tarvitsevat huoltoa käyttöpyöriin verrattuna tiuhaan. Liiketoiminta pääsi alkuun keväällä 2012. Ympäristöä häiritsevä meluaminen on harrastukselle uhka, ja se on samalla vaara harrastajien terveydelle. Kiinnostuneen saksalaisharrastajan muuttaminen maksavaksi asiakkaaksi vaatii kovia näyttöjä. Tilat ja toiminta Liiketilojen etsiminen otti aikansa. Luxemburgin kaupungin pohjoisosasta löytyi erillinen rakennus, johon Ilpo kunnosti 90 m2 tilaa. Esimerkiksi männän kestoikä on 25?30 tunnin luokkaa, eivätkä osat ole halpoja. Moottorityypistä riippumatta puheena olevien kilpapyörien ongelma on äänekkyys. Ensiksi mm. tämä mäntä jouduttiin vaihtamaan uuteen. Ilpon tekemillä jalostustoimilla voidaan päästä lähes 49:ään takapyörältä mitattuun hevosvoimaan. Kireäviritteinen moottori ei siedä virhesäätöjä. Korjaamotilat ovat ehdottoman siistit ja hyvässä järjestyksessä. kan teleskooppiputkessa, ja vaimennuksen hoitavat rakenteet ovat toisessa. Sama pätee myös liikenteessä käytettäviin pyöriin. Yhteystiedot: Fast4you-motors 182, rue de Beggen L-1220 Luxembourg Puh. Varsinkin sitten, kun sen moottorin toiminta on saatu optimiinsa Ilpon tekemillä jalostustoimilla. Kaupasta ostettuna 250-kuutioinen motocrosspyörän nelitahtimoottori tuottaa huipputehoa 40?43 hevosvoimaa. Siellä on myös suomalainen koulu. Nyt sisäänkäynnin jälkeen ensimmäisessä huoneessa ovat esillä koeajopyörät sekä myytävät tuotteet. Ilpo kierrättää virittämiään Yamahan ja Hondan crossipyöriä alan kisatapahtumissa koeajettavina. +352 691 669 503 Sp: Fast4you-motors@hotmail.com 29. Mutta asian vakavuus on vaikea saada ymmärretyksi, koska kuulovaurio tulee elämää häiritsevänä esiin usein vasta harrastuksen jo loputtua. Nelitahtikoneet olisi helppo saada ääniltään kohtuullisiksi, mutta yhteistä tahtoa asian ratkaisemiseksi harrastajilta puuttuu, Ilpo pahoittelee. Hollantia äidinkielenään puhuville sopii puhua englantia tai saksaa, mutta ranskankielisille, siis Ranskasta ja Belgian Valloniasta tuleville, pitäisi puhua ranskaa. Luxemburgissa on totuttu toimimaan usealla kielellä, mutta kaikilla ulkomaisilla asiakkailla ei ole ihan sama asenne. Ilpo on päässyt hyvälle alulle ranskan kielen ymmärtämisen kanssa, mutta puhumisen oppiminen teettää vielä työtä. Saksalaiset ovat joustavia englannin käytössä, mutta epäluuloisia ulkomaalaisten tarjousten suhteen. On viitteitä, että se ainoakin jousi korvataan lähitulevaisuudessa ilmalla. Vaikka Ilpo on ajanut paljon crossipyörillä ja ajaa yhä, hän jättää alustan rakentelut ja säädöt sen alan asiantuntijoille ja keskittyy moottoreihin
Pyyhimme munkin sokerit suupielistä ja matkaan päästyämme ajelimme ensin Köyliön kautta Kiukaisiin, josta jatkoimme Paneliaan. Karttatiedustelumme piti paikkansa, sillä kilometri kilometrin jälkeen oli mukavaa tietä ajettavana. Panelian kylästä löytyy Suomen suurin hiidenkiuas. Näitä lähdimme Jussin kanssa tavoittelemaan päivän mittaisella ajoretkellä Satakuntaan. KUNINKAANHAUTA JA RIVIMYLLY Nautimme aamukahvit herkullisin 30 munkein Porin Prikaatin sotilaskodissa ja samalla tarkensimme ajoreittimme ennen taipaleellemme lähtöä. . Kalevi Kankaansyrjä ? KOTIMAAN KIERROS SATAKUNNASSA M onet Satakunnan maalaisseutua halkovat ja pikku kylien keskustojen läpi kulkevat tiet tarjoavat motoristille paljon koettavaa, nähtävää ja ajonautintoja. Tuntui ihmeelliseltä, että tämän matkailukohteen luona ei ollut lainkaan minkäänlaista järjestettyä pysäköintimahdollisuutta; haloo kunnan isät! Siksi mekin pysäköimme pyörämme pyörätien laitaan.. Pysähdyimme tuolle erikoiselle kivimuodos- telmalle, jolla on korkeutta 3-4 metriä ja halkaisijaltaan tämä Kuninkaanhaudaksi nimetty hiidenkiuas on peräti 4o metriä. Rauhoitetun pronssikauden muinaisjäännöksen rakenne on epäselvä, koska hautaa ei ole koskaan avattu
Saatuamme pyörät parkkiin tuli meitä tervehtimään myllyn lemmikkikissa. Rivimyllyn rakentaminen aloitettiin 1850-luvulla ja tähän päivään mennessä sen historiasta on muodostunut 31. Emme voineet olla huomaamatta rivimyllyä, joka koostuu neljästä erillisestä myllystä. Satakunnassa on paljon moottoripyöräilyyn nautinnollisia tietä ja viihtyisiä pientaajamia. Kuninkaanhauta on sen verran kookas, ettei sen ohi voi ajaa huomaamatta. Kuninkaanhaudalta on alle kilometri matkaa Panelian keskustaan, jossa sen 1600 asukkaasta asuu suurin osa. Käyttämämme tie 2172 ja Eurajoki halkovat keskustaa
Talkoovoimin myllyä kunnostettiin 7-8 vuotta tähän upeaan kuntoon, jonka näimme silmiemme edessä. Nykyisen kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1731 ja saatiin päätökseen vielä saman vuonna, mutta tätä kirkkoa ennen jo 1200-luvulla oli täällä rukoushuone. Kierros myllyssä oli antoisa, jonka päälle nautimme kahvit ja Jussi osti 2 kiloa jauhoja tuliaisiksi kotiin. Mylly ja sen museo ovat auki kesäisin 12 -16 ja tiistai-iltaisin 18 -20, kannattaa poiketa. Tie pysyi samana numerona 2172 suunnatessamme seuraavaksi 20 km kohti Irjannetta. Irjanne tarjoaa nähtäväksi myös lainamakasiinin, kellotapulin, ruiskuhuoneen, maatalous-, kotiseutu-, ase-, ja koulumuseon. Uusi voimalakin on rakenteilla, mutta sen valmistumisesta ei tunnu tarkalleen tietävän kukaan, sillä työt ovat jo nyt myöhässä useita vuosia. Kirkko on kesäisin varsin suosittu hääkirkko. Näistä ulospäin näkyvin on Satakunnan vanhin puukirkko. Kunta on lähinnä tunnettu Olkiluodon ydinvoimalasta. Me emme jää tätä ihmettelemään vaan ylitämme valtatien 8 ja otamme tavoitteeksi Vuojoen kartanon. Eurajoen pitkästä historiasta kertovat vanhat rakennukset. Se tuottaa noin viidenneksen maassamme käytettävästä sähköstä. Pienen kyläkeskustan mäennyppylällä on varsinainen historiallinen keskittymä. Kyläyhdistys osti myllyn vuonna 1987 sähkölaitokselta, jolle suojeltu mylly oli tullut rasitteeksi. Yhdistys tarjosi 120 markkaa, ja sillä summalla kauppa syntyi. Kuntaan kuuluvaan Irjanteeseen olimme juuri tutustuneet ja nyt oli vuorossa merkittävä kartano. Ensimmäiset merkinnät kartanosta ovat 32. Tapasimme myllyllä Jouko Rauhelan, joka on yksi myllyn viime vuosien puuhamiehistä. Näistä yksi mylly toimii tälläkin hetkellä ja siinä myllytetään jauhoja myyntiin. Kolehdinkeräyslipas Irjanteen museolla. Monitoimimies Jouko Rouhela esitteli meille ainutlaatuisen myllyn. Myllyn kissa tuli hieromaan tuttavuutta. varsin värikäs. Ei siis ole ihme, että museovirasto on nimennyt 150 asukkaan Irjanteen valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurimiljööksi. KARTANOELÄMÄÄ Seuraava vuorossa oli Eurajoki. Panelian rivimylly on ainoa laatu- aan Euroopassa säilynyt
KUNIKAAN HAUTA 2. Tuolloisella kartanonherralla, ruukinpatruuna Björkenheimillä, oli maata 14 000 hehtaaria, lehmiä 250 ja näin kartano työllisti 90 torpparia ja 40 talonpoikaa. Meistä tuntui, että se ei mitenkään sopeudu ympärillä olevaan miljööseen. Pyöräni takalaukussa meillä oli kuitenkin eväät mukana, jotka meidän oli tarkoitus nauttia meren äärellä kunhan sinne ensin ehtisimme. Kylä kuuluu Eurajokeen ja sijaitsee sen aivan luoteiskulmassa. Sen keskustaa hallitsi linnamainen tiilirakennus nimeltä Villa Petrell. VILLA PETRELL 4. Se tarkoitti kartanolta kohti länttä ja ensin Koivistonkulmalle, jossa päällyste loppui ja edessä oli varsin ajokelpoista santatietä Kuivalahdelle. Villa rakennettiin Tällä kaminalla lämpiää kirkko. Irjanteen kirkon saarnastuoli. Vuojoen kartanon päärakennus. YYTERI Preivik 4. 3. Sunti Luvia Kuivalahti Koivistonkulma Irjanne 2170 2. 1. Kunta vaihtui Luviaksi, jonka läpi pyyhälsimme vielä 7 km kohti Suntin kylää. aina 1500-luvun lopulta. Piipahdus kartanolla oli niin miellyttävä kokemus, että sinne varmasti joku kerta suuntaamme lounastamaan. MERELLE Irjanteen kellotapuli ja kotiseutumuseo. Eväämme oli siis tarkoitus nauttia meren ääressä ja niinpä lähdimme kohti rannikkoa. VUOJOEN KARTANO 3. Kartanon omistaa nykyisin Eurajoen kunta, joka on vuokrannut sen. Tasokas kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskus ravintoloinen ja majoitustiloineen on Vuojoen kartanon nykypäivää. Koolla Kuivalahti ei ole pilattu ja parin moottoripyörän ilmestyminen kyläraitille sai muutaman koululaisen ja paikallisen asukkaan päät kääntymään. Vaikutti, että tänne paremminkin eksytään kuin tullaan tarkoituksella, sillä jotenkin niin eristyneessä ja omaleimaisessa kylässä olimme. Olimme kartanolla lounasaikaan ja herkullisen näköisistä noutopöydistä nauttivat useat lounastajat. KALASATAMA Eurajoki 2172 Panelia 1. Kiukainen 33. Nykyinen komea empiretyylinen kartano valmistui vuonna 1836
laivoja, joilla vietiin puutavaraa Tukholmaan. Kalastuksen lisäksi satamassa oli siis kaikesta päätellen monenlaista toimintaa. Satamasta palasimme tulojälkiä Suntiin, josta lähti edelleen tie kohti Poria Viasveden ja Preiviikin kylien kautta. Tien vieressä oli rantalaituri, joka sijaitsi pienessä lahdenpoukamassa. Yksi maamme linturikkaimpia rantoja sijaitsee Preiviikissä, jonne saavuimme radioaseman ja sen useiden mastojen ohitse. Preiviiki on vanha rannikkokylä, joka samankaltaisten kylien mukaisesti on selviytynyt vaikeinakin aikoina. Näillä kylillä on ollut aina saatavissa meren viljaa eli kalaa, jos leivästä onkin ollut puutetta kuten katovuosina. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimmekin laiturialueelle, jossa oli pari troolaria ja suunnaton klapipino. Laituri oli Lankoorintien varressa ja tie näytti jatkuvan vielä eteenpäin ja niinpä päätimme ajaa niin pitkälle kuin pääsemme. Nyt tiilirakennusta voi vuokrata esim. Näimme opasteen kalasatama ja se veti meitä heti puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Kaunista satakuntalaista saaristoa. Vanha troolari kalasatamassa. Villa Petrell. Mainio paikka eväiden nautiskelulle. 34 vuosina 1908 . kokouskäyttöön. Villan jälkeen löytyi kaipaamamme miellyttävä taukopaikka. Preivikin jälkeen päädyimme lähelle Yyteriä Pori . Kylässä rakennettiin 1800-luvulla mm. Se oli siinä, kuten sanotaan ja aloimme nauttia takalaukustani löytyvistä eväistämme erinomaisen upeassa säässä. 10 ja historiansa aikana se on vaihtanut usein omistajaansa. Mäntyluototielle, jonne tällä kertaa päättyi tämä varsin antoisa Satakunnan kierroksemme. ?
Jari Heikkilä ? MATKAVINKKI: 90 Zwei Hamburger, Bitte! -luvun puolivälissä Michael Beckmann päätti lopettaa lasinpuhaltamisen ja vaihtoi harrastuksen ammatiksi. Korjaamosta löytyy kaikki tarvittavat laitteet, joilla pyörien kunnostus pystytään tekemään alusta loppuun omissa tilossa, kertoi Michael. Ja aivan kirjaimellisesti ei sylinterien lukumäärää lasketa, työpöydällä näkyi 380cc Suzukin 3-sylinterinen moottori. Jörg mainitsi toiminnan pysyneen vakaana taantumasta huolimatta, ja oli jopa huomannut pientä piristymistä liikkeen toiminnassa. Liike oli tupaten täynnä vanhoja brittipyöriä. Seinillä roikkui vanteita ja pakoputkia. Hyllyt notkuivat varaosia ja tarvikkeita, kirjoja, lehtiä, ajovarusteita ja vaikka mitä. . Niemeyer Rambachstraße 3, Hamburg Puh: +49 40 35 07 04 64 Fax: +49 40 35 07 04 65 sp.: mbox@singleandtwin.de Internet: www.singleandtwin.de Liike avoinna: Ma - Pe 10:00 . Osa kaupoista tehdäänkin internetin välityksellä. Jos Hampuri sattuu matkan varrelle niin kannattaa käydä tunnelmoimassa vanhanajan moottoripyöräkaupassa. Otin laitteesta muutaman valokuvan ja käännyin jatkaakseni matkaa kohti satamaa. Kadulta suoraan 60-luvulle! Muutenkin tuo portugalilaiskorttelialue on erittäin suosittu paikallisten keskuudessa. Kymmenet kahvilat ja ravintolat ovat keskittyneet alueelle ja iltaisin asukkaat kansoittavat ravintolat ja katujen varsien terassit. Ei mikään nykytrendien mukainen moottoripyöräliike. Peremmältä löytyi huolto- ja korjaamotilat, jossa oli useita pyöriä työnalla. Pölyisen ikkunan takana näin vanhan skootterin ja sisällä hämärässä näkyi muutama vanha moottoripyörä. Aamulla palasin paikalle uudestaan. Astuessani ovesta sisään, tunnellema oli kuin olisi palannut suoraan 60-luvulle. Itse löysin paikan aivan sattumalta, kun iltakävelylläni näin kadun varressa erikoisen Guzzin, jossa oli alumiinista venytetty tankki ja satula. Rautatieasemalle päin kävellessä kanavien varret ja monet sillat on niin ikään täytetty kahviloilla ja ravintoloilla. Niedermeyer. Liike sijaitsee Hampurin Altstadissa Rambachstrassella, eikä sinne ole aivan helppo löytää. Pikkuputiikkeja ja valtavia muodin merkkiliikkeitä on lähellä raatihuonetta. Hampuri on paljon muutakin kuin kuuluisa Köydenpunojankatu. Single & Twin feat. Yhä nuoremmat harrastajat tuntuvat löytävän tiensä vanhojen pyörien pariin. Hän perusti moottoripyöräliikkeen ja antoi sen nimeksi Single&Twin. Yritys tuo Briteistä Saksaan vanhoja moottoripyöriä pääosin Triumph-, BSAja Norton-merkkisiä ja yrityksen nimen mukaisesti pääosin 1 ja 2 sylinterisiä sekä pyörien varaosia ja kaikenlaisia tarvikkeita. Pyörät kunnostettiin ja osa restauroitiin näyttelykuntoisiksi. Vastaavaa toimintaa oli Berliinissä harjoittanut Jörg Niemeyer, joka 2000-luvulla sulki oman putiikinsa ja muutti Hampuriin Michaelin liikekumppaniksi. Kävelyetäisyydellä on vanha satama, josta myös Saksan yksi suosituimmista nähtävyyksistä, pienoismallimuseo, löytyy. Myös Kahvipaahtimo ja kaikkea muuta nähtävää. Tosin samalla hän valitteli, ettei kiireiden takia ole enää aikaa etsiä pyöriä henkilökohtaisesti Briteistä. Tuolloin liikkeen nimeen lisättiin feat. 18:00 35
Illan suussa saavuimme mahtavan kauniille Sanilan porotilalle. Seitsemältä meillä oli tukeva aamupala ja kahdeksalta startti. Olimme täyttäneet pyörien tullilomakkeet Sanilassa lähes oikein. Illallinen Sanilassa oli erinomainen. Pariin kohtaan piti itse tehdä muutoksia, allekirjoittaa ne ja sen jälkeen muutokset leimattiin. Sadekaan ei tunnu olevan kaukana. Yhtä soittoa Sevettijärvelle en ajanut. Poronkäristystä mielin määrin ja tuoreista perunoista tehtyä muusia. Tankkasimme Norjaa edullisemmin jo Näätämössä, sillä uskoimme bensan riittävän Murmanskiin asti. Kirkkoniemi kannattaa katsoa Koukkasimme Kirkkoniemen kautta ja kaupunki osoittautui paljon pontevammaksi mitä osasimme kuvitella. Vain salamat valaisivat yksinäisen kulkijan taivalta, kun ajelin kohti karua pohjolaa. Majapaikaksi järjestyi Karu MC:n viihtyisä kerhotalo Rovaniemellä. Lämpötila oli pudonnut alle puoleen eilisestä eikä auringosta näkynyt merkkiäkään. Valtaosa reissusta oli äiti Venäjää, mutta myös Norjaa ja Viroa tuli hieman nähdyksi. H uimat ukkoskuurot pitivät matkamiehen ajatukset arkisina. Tarkoitus oli ajella itänaapurin teitä pohjoisesta etelään niin pitkästi kuin mahdollista. Norjan rajalla näytimme passit ja jatkoimme aution oloiselle Venäjän rajalle. Turistikortin sai täyttää sisätiloissa ja seinältä löytyi täyttöohjeetkin. Puolukkaa, suolakurkkua ja salaattia. Visa Vilkuna ? Kolmen maan pyrähdys Kahdeksan motoristia päätti kurkistaa, miltä itänaapurissa näyttää. . Reissu alkoi lähestymisajolla Lappiin, jossa ensimmäinen kokoontumispaikka oli Sanilan porotila Sevettijärvellä. Ja tokihan alkukeitto sekä marjarahka jälkiruuaksi kuului asiaan. Maanantaiaamu avautui kylmänä ja tuhruisena. Aamukahvit pyöräytin Karun keittiössä, mutta tyyni, aurinkoinen ja uskomattoman kesäinen aamu patisti tien päälle. Lapin lumoa Tosi mukava päivä Lapin melko lailla puuduttavan yksitotista tietä kohti pohjoista. Sodankylässä kahvit ja bensaa. 36 Aamusta oli satanut, mutta jälellä oli enää kostea tie ja huumaava luonnon tuoksu. Erittäin kallis ja käsittämättömän köyhä noutopöytä tuli nautituksi Siida-saamelaiskeskuksessa Inarissa. Lähestymisajon aikana porukka oli kasvanut muutamalla pyörällä. Keitin pannullisen kahvia ikään kuin varaslähdöksi ja näyttihän tuo ilman kylmenemistä ihmetelleille ukoille maistuvan. Reilussa tunnissa koko
Murmanskin eteläpuolella oleva hotelli löytyi melko helposti, tosin navigaattorin avustamana. Tavan takaa kiireisen puuhakkaat venäläiset viistivät autoillaan ohi ja läheltä. Pieni tauko pidettiin noin 50 kilometriä ennen Murmanskia. Välillä tiekin oli ihan kuiva. Kantalahden risteyksessä pysäytimme, sillä bensa alkoi olla lopussa. Hyvin hoidettuja taloja ei niinkään. sumuista ja sisähommiin houkuttavaa. Etelän lämpöön? Tästä se lähtee. Letka oli mukavasti peilissä ja päätin ajaa tunnin taivalluksen jälkeen Olenogorskiin kahville. No, liikenneympyrässähän joku pajupensas peitti näkyvyyden ja neljä pyörää jatkoi etelään. Ilma oli edelleen sama kuin aamulla, kylmää Ennen puolta yhdeksää jätimme tuhruisen Murmanskin taaksemme. Auringosta matkamiehillä oli pelkkä muisto, sillä näköhavaintoa emme siitä saaneet. Lämpötila oli kohonnut kymmeneen asteeseen ja siinä se pysyikin koko päivän. Huh huh sanon minä, kaiken laista tuhoa sitä kehityksen nimissä saadaan aikaiseksi. Sukellusveneen mallia Murmanskin hotellin pihalta. Murmanskin kutsu Ajelimme Petsamon sivuitse, mutta Liinahamarin satamakylään emme poikenneet, sillä Murmansk oli sen verran lujasti mielissämme. Hieman pyörät hakivat linjaa, kun öljykaistaleen yli ajoi. Bensamittari vajosi uhkaavasti, eikä merkkejä asutuksesta ollut. Lämpöä oli kuusi astetta ja utumainen sade hiveli matkamiehiä. Matalalla riippuvat pilvet tai sumulautat viistivät vihreää kasvillisuutta tehden olon kylmän nihkeäksi. Ja kaistojen väliset urapaikkaukset oli tehty pelkällä öljyisellä piellä. Olivat luvanneet lunta Murmanskiin. Kun Venäjällä tehdään tietä, se on perusteellista. Työmaiden kanssa saa olla tosi tarkkana, sillä tien pintamateriaali saattaa olla lähes mitä vaan. Hyvin hoidettuja toisen maailmansodan muistomerkkejä riittä. Nikkelin melkoisen askeettinen kylä ajettiin läpi, vaikka ohitustiekin olisi ollut. Pientä tihkua sateli ja hieman palelikin, kun letkamme kiemurteli pohjoisen taigan erämaahan vedettyä bituminauhaa pitkin. Ajelimme taukopaikkoja, kahviloita ja bensa-asemia vilkuillen eteenpäin. Melko lailla lopullisen tuntuisesti ränsistynyt kylä. Kahvit juotuamme jatkoimme eteenpäin ja seuraava kokoontumis- ja tankkauspaikka tulisi olemaan Louhen kylä. 37. Muutaman pienen kylän, kuten Sputnikin läpi ajoimme, kunnes alkoi korpivaellus. Ensimmäisessä opastetaulussa luki Murmansk 77 kilometriä. Viiden kilometrin päässä matkaa luvattiin olevan jo 95 kilometriä. Sain puhelinyhteyden ja nelikko oli saapunut Kantalahteen muutamia minuutteja meitä aiemmin. Kun jengi oli kasassa, ajoimme Kantalahden kylään kahville. Oivalsimme varsin pian tilanteen ja lähdimme perään. Vielä paistaa aurinko ja on mukava tehdä tarvittavat tarkistukset ja säädöt Sanilan Porotilalla. kahdeksan hengen sakki oli selvillä vesillä. Tullimies hätisteli meidät pois sen jälkeen, kun olimme esitelleet laukkujemme sisällön ja pieni söpö koira oli käynyt haistelemassa pyöriemme huumepitoisuuden. Parista pyörästä piti ottaa penkki irti ennen kuin uskoivat huumeiden olevan muilla kulkijoilla. Hieman epätaisainen, mutta reiätön asfalttitie luikerteli pitkin taigaa. Jätimme ison Aljosha-sotilaan katsomisen saksalaisille turisteille ja tuuppasimme rautaratsumme heti etelän tielle. Kovin rankkaa sade ei ollut, mutta tien pinta oli ensimmäiset 200 kilometriä märkä. Kun venäläinen tekee öljysoraa tai asfalttia, niin siinä ei öljyä säästellä. Tie kiilteli pelottavan liukkaana
Sauna oli kuuma ja muutenkin suomalaistyylinen, mutta ponttilankkulattia paljasti kyseessä olevan itänaapurin sovelluksen. Ajelimme hissun kissun pitkin Louhen raittia, joka ränsistyneisyydessään on vertaansa vailla. Kivatshun putous kannattaa käydä katsomassa. Petroskoin kalastajapatsas poikkesi edukseen muusta venäläisestä puistotaiteesta. Soppaa kirjoittajan Wingiin. Petroskoin Punaisen Talon pisuaari on nähtävyys sinänsä. Asemia on bensaa ei Louhen risteyksessä oli komeat kyltit bensa-asemasta, joka löytyikin. Mutta jokaisessa kylässä ja pitkin tien varsia olevat toisen maalimansodan muistomerkit ovat huippukunnossa. Vienan Kemissä yövyimme vartioidun satama-alueen sisäpuolella olevassa hotellissa. Totuttuun tyyliin sade alkoi tielle päästyämme. Hotellin televisio oli koko lailla navigaattorin kokoinen, mutta eipä venäläinen viihde meitä erityisemmin kiinnostanutkaan. Kaikki viittoilivat eteenpäin. Jatkoimme eteenpäin, kunnes yrmeä sotilas käännytti meidät takaisin. Paluumatkalla huomasimme, että bensapumput olivat varsin vaatimattomasti esillä hintamökkiä vastapäätä. Rahaa luukusta sisään ja ripeästi pumpulle. Osa sai osa ei, mutta kaikilla oli bensaa sen verran, että Vienan Kemi pitäisi nähdä. Venäjän kylien rappio johtuu osittain varmaan siitä, että he elävät mieluummin menneisyyttä. Saslikia popsimme ennen saunaan menoa. Lopulta pysäytin poliisin ja hänkin viittoili jatkamaan. Talot lahoavat pystyyn ja kylissä vallitsee käsittämättömän apaattinen ja piittaamaton henki. Mutta bensa oli päässyt heiltä loppumaan. Siitä pitävät huolen tien pinnasta nousevat teräspalkit. 38. Aamulla tulivat kyselemään saunan maksua, joka oli 4000 ruplaa eli sata euroa. Epämääräisen määrän valutettuamme kävimme luukulla, josko saisi jotain takaisin. Kyselin tien varressa seisovilta löytyisikö kylästä bensaa. Mutta onneksi se ei ollut kovin rankkaa ja lämpötilakin oli Venäjällä ei epähuomiossa junan alle ajeta. Ihan kylän laidalla oli pieni mökki, jonka seinässä oli bensan hintalista. Mutta pumppuja ei näkynyt. Melkoisen kallista lystiä on saunominen itänaapurissa. Pistoja pikkuteille Auringon pilkahdellessa söimme köyhän aamiaisen ja lähdimme sovitusti kahdeksalta
Hieman kierreltiin ja tuumittiin, mutta onneksi mukana oli venäjänkielentaitoinen kaveri, joka kysyi Pietarhovista. Mutta siihenpä se monesti loppuukin. Saimme kokea kaikkea mahdollista säätä. Pikkubussilla ajeltiin pitkin ja poikin kaupunkia ja kuuntelimme mahtipontisia tarinoita venäläisten nokkelasta uutteruudesta. Petroskoi näyttää melko alkuperäiselle kaupungille. Venäläisten kirjaimien outous vaikeuttaa palvelujen saamista, sillä meikäläisillä kirjaimilla opastettuja paikkoja Petroskoissa on erittäin vähän. Mutta kannattaa poiketa sisälle ja katsella onko kyseessä suutari, baari vai parturi. Venäläiset eivät siitä hermostu. Välipäivä Petroskoissa oli sateeton, mutta kolean puoleinen. Sillä syöntipuoli oli jäänyt koko päivän aikana hieman unholaan. Iivananlinnakin löytyi, siellä tankkasimme huokeaa, noin 80 sentin litrahintaista menovettä tankit piripintaan. Kaupungin tiet ja kadut ovat sellaista 15 . Murmanskin lähes räntäsateisesta viimasta Pietarin 30 asteen helteeseen. Mutta taitaa venäläisten kiire rajoittua maanteille. Niin minkä linna? Poikkesimme Aunuksenlinnassa, jonka kyltti näytti hieman toista. Talot ja kadut näyttävät olevan oman onnensa nojassa. Venäläistä välittömyyttä Mutta välitön meininki vallitsee ja palvelu pelaa. Reilut 3700 kilometrin taivallus takana ilman isompia ongelmia tai haavereita. Pienen neuvonpidon ja paikallisten avun jälkeen Bemarille otettiin autokyyti Iivananlinnaan, Viron rajalle. Yhtä vaille kaikki poikkesimme Pietarhoviin ihmettelemään entisajan loistoa. Saavuimme lännestä ja meikäläinen jo innoissaan esitteli Lomonosovin palatsia Pietarhovina. Patsaat ja muistomerkit ovat huippukunnossa kukkaistutuksia myöten. Mutta reippaalla reissumielellä varustetut motoristit pärjäävät! Näimme Venäjän kahdet kasvot. Ankean rapistuneet kylät Karjalassa ja Murmanskin alueella hirvittivät ja vastaavasti Pietarin loisto ihmetytti. Vielä piti ajaa kymmenen kilometriä itään ennen kuin varsinainen ja väenpaljoudella pilattu palatsi löytyi. Tunti kierreltiin suihkulähteiden ja istutusten välissä. Koneet kävivät kuumina samoin kuin miehet. Parkkipaikan vartijat ottivat ajovarusteet pakettiautoon talteen. Aunuksenlinna? jonnut mitään poikkeavaa. Pietarin perjantairuuhka oli melkoinen, mutta navigaattori neuvoi oivan tien Veronica-hotellille. Yhden matkamiehen Bemarin perästä alkoi kuulua rutinaa. Suopohjan kylästä käännyimme länteen, kahdeksan kilometrin pistotielle, jonka päässä olisi 10,7 metriä korkea Kivatshun vesiputous. Kohtuullisen puuduttava taival kohti etelää nosti lämpöä ja sadekin laantui. kymmenkunta astetta. Päivän aikana sade taukosi ja lämpötila nousi hellelukemiin. Meille kaikille tuli yllätyksenä teiden melko hyvä kunto. Karjalassa oli satoja kilometrejä parempaa tietä kuin meillä, mutta vastaavasti melkoisia pottupeltojakin löytyi. Niin, pyörinä meillä oli 1100 EF Suzuki, Bemareita oli useampia LT, GT, K, RT, pari GS:ää, Triumphin Tiger 800 ja 1100 Honda Gold Wing, eli ihan kaikki eivät olleet maastopyöriä, mutta tiet olivatkin kunnossa. ? 39. Mutta kyllä yli kymmenenasteisen sateen ilolla ottaa vastaan nollaan verrattuna. Taitaa olla niin, ettei täällä turisteja ihan vaivaksi asti kulje. Listojen kääntäjänä on varmaankin ollut kone, sillä muuten ei niin hauskoja kömmähdyksiä saada aikaiseksi. Perjantaina taas tien päälle ja luonnollisesti sateeseen. Katseltiin kaupunkia päivällä omin päin, mutta illaksi tilattiin oikein opastettu kierros. Putous on hieno, mutta se harmitti, että ottivat meiltä 200 ruplaa nupilta, kun paikalliset pääsivät 120 ruplalla. Loppumatka Petroskoihin sujuin mainiosti ja hitaasti. Pohjola-hotelli löytyi ensi yrittämällä karttamuistin ja onnen yhteisvaikutuksella. Torstaiaamu eli lepopäivä valkeni koleana ja puolipilvisenä. Mutta suomenkielisiä ruokalistoja näkyy kuitenkin kadun varsissa ja kuppiloissa. Kaupunki on melko tyypillinen venäläinen metropoli. Yli 200 tuhatta asukasta saavat aikaan melkoisen ruuhkan likimain koko päiväksi keskustan alueelle. Kävimme vielä ennen majoittautumista katsomassa Tallinnan kukkuloiden tarjoamaa näkymää. Venäläiset olivat saaneet aikaiseksi pari kolaria tullin odotusjonossa. Nilkuttava Bemarikin oli paikalla ja varovaisella ajolla saimme sen Sillamäkeen korjaamolle. Viihtyisä Viro Vajaa sata kilometriä ennen Tallinnaa poikkesimme saslikille. Hotelli Rocca da Mare löytyi laitakaupungilta. Aamulla tankit täyteen ja laivarantaan. Osa porukasta jäi Tallinnaan, osa jatkoi eteenpäin lomareissuaan. 20 kilometrin tuntivauhtiin passelilta. Luulisi että moisella kiirehtimisellä saisi paikatkin parempaan kuntoon. Kova on kiire venäläisillä autojen kanssa. Se väitti kylän olevan Anuksenlinna! Myös Uuden Laatokan kylä tuli tarkistetuksi, eikä sekään tar- Pietarhovin loistoa. Pyörän ollessa keskituella takaratasta käsin pyöritettäessä se hieman takerteli
Nuoret hollantilaiset olivat matkalla kohti Vladivostokia. Saan toverini kiinni iltapäivällä kahden aikoihin parin amsterdamilaisen Transalp-kuskin luona. Matka joutuu ja boxeri nielee tietä. Sakke ei ollut huomannut pyörääni. Saan paistettuja munia (venäjäksi ?zjiisitksu?). Odotan toveriani pitkään ja pahojen aavistusten vallassa ajan takaisinpäin hetken. Vastaan vastentahtoisesti myöntävästi ja jään kuluneen pöydän ääreen odottamaan, vaikka en halua varsinaisesti jäädä asumaan tähän jumalan hylkäämään kuppilaan. Yritän ajatella järkevästi ja palaan bensa-asemalle tankkaamaan, jossa tankkaaja sanoo samanvärisen pyörän ajaneen ohi tunti sitten. Tien sivussa on yksinäinen kamelilauma, jota jään ihmettelemään. Saken bemarissa on pientä lämpöongelmaa ja odottelen aikani, mutta jatkan matkaa lähimpään kylään. Väsynyt nainen kysyy: ?Jäisitsä?. Kesäretki 2012 Pamir Highwaylle osa 3/3 Kirjoittanut: Timo Ali-Lekkala Kuvat: Sakari Meronen, Timo Ali-Lekkala A amulla jatkamme matkaa pitkin loistavaa uutta asfalttia kohti Samaraa, jonne on 2000 km. Jätän pyöräni tien 40 sivuun merkiksi ja tepastelen kuppilaan, jossa pyydän omelettia
Paikalliset poliisit ajeluttavat meitä perässään ympäri kylää, mutta öljyä ei ole myytävänä, vaikka sitä täällä tehdään. Sakke oli soittanut kotiin ja kuul- lut, että juhannusaatto on vasta tänään. Syömme kylässä sashlikit ja päätämme lähteä telttaretkelle juhannusjuhliin Syrdarja-joen rannalle. Kylän meluava nuoriso on joessa uimassa, joten ajamme vastakkaisen rannan polkua yksinäisempään leiripaikkaan hiekkatöyräälle. oik.) Syrdaria-joen leiri. Joesta kastellaan Ferganan laakson viljelmät, joten se ei enää jaksa pitää Aral järveä kosteana. ja hyvin varustautuneita iloisia heppuja. Toivotamme onnea matkaan. Ylitimme illalla Syrdarja-joen ja sen viereisessä kylässä kyselemme öljyä koneeseen. Kivojen t-paitojen vuoksi Araljärvi siis häviää. Me kuitenkin vietämme jälleen pienen juhannusjuhlan muinaisen joen rannalla, soitamme puhelimesta Doorsia ja juomme calvadoksen. vas.) Hollantilaisia seikkailijoita matkalla Vladivostokkiin. Suosittelimme reittivalinnaksi Pamir highwaytä suoran aromaaston sijaan. (Alh. 12 h 446 km. 41. 30 päivää Silkkitiellä TV-sarjasta tuttu Kyrsäloordan moskeija. Haukotteleva kameli. (Alh. Vesi on matalaa, lämmintä ja vaahtopalloista. Paikallisen ABC:n saniteettitila. Joki on 2200 km pitkä ja kuivuu liian puuvillan kastelun vuoksi matkallaan kohti Araljärveä
Vanha tie on pelkkää reikää ja hidasta pyöriä hakkaavaa kivikkoa. Vartiointi näyttää toimivan edelleen tehokkaasti. 42 Läheinen puoliksi raunioitunut Baikonurin kaupunki muistuttaa menneestä Neuvostovaltion suuruudesta ja Laika-koiran uhrautuvasta ensilennosta. Hylätystä vartiokopista lähtee suuri pöllö ja on viedä pääni mennessään. Väistelemme työkoneita ja morjenstamme hämmästyneille työmiehille. Vastavalmistuneiden uusien osien molempiin päihin on kasattu hiekkatöyräitä estämään ennenaikaista liikennettä, mutta ne eivät meitä pidättele ajamasta edes hetkeksi tasaiselle tielle. Toivottavasti koiran ampuminen raketilla ei ollut turhaa. Jos se olisi jäänyt henkiin, olisi ainakin ollut epäuskoisille rakkikavereille kotiky- lillä kerrottavaa. Saamme kuitenkin kaupungista kaipaamaani öljyä kuumana hehkuvaan koneeseen, jaksan lisätä sitä vasta 200 km:n jälkeen. Juuri laskettu piki litisee iloisesti pyörien alla. muutoin tulee noutaja. Tässä vaiheessa retkeä emme jaksa ajaa katsomaan kuivunutta Araljärven entistä rantaa, vaan jatkamme suorin rantein matkaa. Aralin jälkeen on tiedossa 400 km:n osuus, jolla ei ole huoltoasemaa tai kauppaa, josta saisi edes ämpärillä bensaa. Saamme rekkakuskeilta lisäkanisterin. Vettä on juotava 5 litraa päivässä . Ostamme tankit täyteen polttoainetta ja tankkaamme vesivarannot. Välillä joudumme palaamaan häntä koipien välissä samaa latua takaisin, kun pätkän toisesta päässä on syvä oja, jonka yli ei pääse millään. Leiriydymme päivän ajon jälkeen tien varteen autiolle pölyävälle arolle. Saimme kylmät sauhut nyky-Uralista, komia peli verrattuna SA INT -malliin. Korkkasimme uutukaisen tien suluista huolimatta. Ammattimaista tienrakennusta Kazakstaniassa. (Alh.) Baikonurin avaruusasema. Baikonurin avaruusasema Seuraavana päivänä saavumme Baikonurin avaruusasemalle. Öljykanisterikin taisi maksaa liikaa. Ohitamme Aralskin, Araljärven pohjoisen rantakaupungin. Selässä olevan välttämättömän Camelbagin vesiletkun suulaketta on imettävä neuroottisesti koko ajan. Loputon tietyömaa jatkuu. Kirkkaalla taivaalla näkyy selkeänä linnunrata ja uni maistuu lampaantaljalla. Käsien pikkuhaavat kirvelevät hiessä ja känsät ovat kuin tukkimiehellä. Menen lähemmäs asemaa kuvaamaan. Kuumuus laiskottaa ja vie ajattelukyvyn. 12h 447km.
Kiitos Hönö ja sadekin loppuu. Sisällä on venäläinen paja ja muutamia työkaluja. Samalla huomaan, että ostamani erittäin kallis lisäöljykannu on vuotanut osan sisältöä vaatekassiini. Alamme huoltohommiin. Aikoo öljyken- tälle tulkin töihin ja ensi kesänä naimisiin. Sulhasena siis hiukan hörökorvainen, kielitaidoton lapsuudenrakkaus; hiljainen ja ujo Jevgeni, joka ei halua lähteä minnekään. Tullessaan takaisin heillä on mukanaan Jevgenin tyttöystävä Alexs andra, joka on venäläinen pitkätukkainen kaunotar korkeissa koroissaan. Alexandra opiskelee talvisin englantia ja saksaa yliopistossa Venäjällä. Alexandra kertoo vähän surullisena, että venäläisiä muuttaa pois Kazakstanista, koska eivät tunne itseään enää tervetulleiksi. Hönö poistuu vessaan ja me lähdemme park- Azer-clubin porukkaa lähdössä meidän kanssa iltapalalle. Aktobessa pääsimme renkaiden ja öljyjen vaihtoon Azerin motorclubille, maksuton hyvä palvelu. Frank ei istu öljylammikossa vaan lampaantalajalla. kipaikalle. Laitella vaan mopoja. En voi olla ajattelematta sänkitukkaista amerikkalaista öljynporauspohattaa, joka lumoutuu jumalaisen Alexandran tukanheitosta ja taivaan sinisistä silmistä. Liitosta Jevgenin kanssa ei välttämättä tule kovin pitkää. Huoltohommat kestävät pitkälle yöhön ja väsynyt seurue ohjaa meidät viereiseen pikkuhotelliin, jossa lentäjät kuulemma nukkuvat. Heidät on saatava paikalle. Heti. Hönö soittelee kännisenä kaikkialle ja kertoo meille, että Azer on suljettu näin sunnuntaina, mutta ihan kohta ystäviä tulee tänne. Tienvarsileiri arolla liekkö mones? Pyörän huoltoa. Kaunis Alexandra Aamiaiseksi syömme peltipurkeista kalaa ja maissia. 70 km:n ajon jälkeen tien sivussa on mökki, jonka päädyssä lukee ?KAFE?. Mökistä herätämme naisen, joka paistaa meille herkulliset kananmunat ja keittää kaivatun ja kyltissä luvatun kahvin. Olemme Ural-vuoriston tasolla itälänsisuunnassa ja autiomaa alkaa olla ohi. Ennen Aktobea alkaa sataa kaatamalla ja vekslaan bussikatoksessa vaatteitani edestakaisin tietämättä oikein mitä käyttäisin. Matkalla Alexandra kannetaan vesilätäköiden yli. On jo myöhä, mutta käymme vielä Nissanilla kaupungissa rahaa vaihtamassa ja syömässä. Ovella vastaan kävelee kaksi vaitonaista White Hills MC -klubin kaveria ja pyytävät meitä seuraamaan heidän kerholleen. Parempaa palvelua kuin kotomaan ABC:lla. Tuoleja tosin ei ole, mutta ei niitä paikallisetkaan tarvitse, istutaan matoilla. Tie jatkuu luotisuorana pikitienä kohti Aktobea. Olemme perillä ja oikeassa osoitteessa. Nuoret miehet eivät osaa englantia, mutta crossihommia harrastetaan ja pyörät ovat elämä. Pojat lähtevät kaupungille ostamaan Sakelle kytkimeen sopivaa öljyä ja viipyvät pitkään. Pojille ei raha kelpaa avusta, baikereita kun kerran ollaan. Yöllä en saa unta. Kelpaa siis meillekin. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ajamme epäluuloisina vanhan Primeran perässä kaupungin ulkopuolelle, lentokentän laidalle hylätyn näköiseen teollisuuslaitokseen. Seinässä lukee suurin kirjaimin ?AZER?. Lisäbensojen kanssa pääsemme ensimmäiselle huoltoasemalle Karabutakkiin. Olipas se nätti tyttö ja tulikohan se öljynsuodatin varmasti kiinni. Kiroan perkeleitä ja yritän kaatosateessa pyyhkiä öljyä vessapaperilla pois veden ja öljyn pitävästä laukustani. Aktobessa on Lonely Planet -kirjan mukaa ystävällinen Azer MC-klubi, joka auttaa matkustavaisia ja motoristeja. Halumme on yrittää vääntää Sakella mukana ollut vararengas alle, vaihtaa öljyt ja suodatin ja puhdistaa ilmansuodatin autiomaan hiekasta. Kirjassa annettu puhelinnumero ei kuitenkaan vastaa, joten suunnistamme kaupungin keskustaan sateensuojaan Efesteltan alle. Viereisen pöydän paikallinen hyvässä humalassa oleva hönö tulee kyselemään kuulumisia, ja kertoo tuntevansa paikalliset baikerit hyvin. Hän ei välitä moottoripyöristä, eikä Aktobesta. Haluaa matkustaa, pitää muodista, shoppailusta ja vieraista kielistä. 9h ajoa 496 km. 43. Kamelilaumoja vaeltelee arolla ja tienviitoilla istuu vihaisennäköisiä koukkunenäisiä haukkoja tai pieniä kotkia tarkastellen ohiajavaa mahdollista päivällistä. Me emme juuri nyt hänen ystäviään kaipaa ja teemme vaivihkaa lähtöä
Sakke herrasmiehenä palaa takaisin ja jättää kännykän jo tyhjentyneeseen kahvilaan. Keskipäivällä tietyömaat loppuvat ja alkaa sileä asfaltti, jota jatkuu horisonttiin asti. Horisontissa alkaa seuraava. Vastaan tulee auto, joka pysähtyy ja kuljettaja alkaa puhdistaa erikoisessa mönjässä olevaa keulaa. Ajamme hetken ja laseihin napsahtaa ensimmäinen tuuman pituinen ötökkä ja kohta toinen. Pilvien varjot matkaavat hehkuvalla arolla. 9h+2h. Invaasio kestää 7 päivää, mutta meillä ei ole sitä aikaa odottaa. Sirkkojen sisälmykset leviävät keltaisena tahmana. Pysähdymme kuppilaan turvaan ihmettelemään asiaa. Iltapalalla sashlik-paikkaan lentää tutunnäköinen ötökkä kuin tiedustelija, mutta se tapetaan urhean suurieleisesti. Tie kutsuu. Tietyömaan kuppilassa saamme aamiaista, paistettuja kanamunia. Kotiin on jäljellä yksi raja ja 2.500 km.. Saranza eli heinäsirkkaparvi yllätti noin 55 km matkalla meidät kuten paikallisetkin. Raamatullinen heinäsirkkahyökkäys Aamulla kävelemme Azerin pajalle, jossa ovet ovat lukossa. 515km. Venäjän raja. Heinäsirkkasade alkaa, niitä kopsahtelee kuin raekuurossa. Valitsemme läntisen, vähemmän käytetyn reitin Ozinkin kautta Saratoviin. Tyhjäkäynti on kolmetonnia. Päädymme siihen ensimmäiseen hotelliin. Morsian oli unohtanut sen tohkeissaan sinne. Poikia ei näy missään. Musikantti oli lopettanut työnsä ja ajelee tyttöystävänsä kanssa loppuvuoden asuntoautolla ympäriinsä. Tietenkin. Pihalla riehakas hääseurue haluaa ottaa itsestään ja meistä kuvia pyörien päällä. Jatkettuamme matkaa muutaman sata metriä matkaa puhelin soi takapakaasilla Hotellin etsintää ja kruisailua Uralskissa. (Oik.) Back to USSR, jälleen ruplamaassa pöydät koreaksi. 44 ja putoaa särkyen tielle. Raja on pelottavan hiljainen, mutta jo tunnin jälkeen olemme Venäjällä. Kelloja siirretään pari tuntia aikaisemmaksi. Suihkukin löytyy lopuksi hotellin kellarista lukkojen takaa. Hienoa. Azerin ystävällinen tirehtööri saapuu töihin ja avaa oven terävällä tappoveitsellä lukon kieltä nytkyttämällä. Ajopukua ei saa enää koskaan puhtaaksi. Saavumme yhdeksältä 800.000 asukkaan Uralskiin ja ajamme keskustassa pari tuntia ympyrää sopivaa hotellia etsien. Vaihdelaatikko alkaa seota kuumuudesta ja kiusaamisesta. Kätevää. Jätämme pojille annettavaksi 40 taalaa ja kiitämme avusta. Pihalla on ranskalainen sellonsoittaja, jonka matkailu-Renaultista on ohjaus rikki. Hän odottelee osia ja keittää meille teetä. Mahtava Volga Viimeisillä tengeillämme saamme hotellista aamiaisen ja pari pulloa vettä. Venäjän rajalle on matkaa 100 km reikäistä asfalttia. Taivas hämärtyy ja etujarrusta lähtee pito. Yritän kyyristyä pienen visiirin suojaan ja nyt ymmärrän miksi crossikypärässä on pitkä lippa. Jatkamme kyyryssä matkaa. Heinäsirkat loppuvat 55 km:n päässä ja puhdistan boxerin-sylinterien jäähdytysrivat suurimmasta moskasta
Putin lienee kunnioitti paikallaoloamme lähettämällä Suhoit ylilennolle. Volgan rantaleirimme Saratovin kupeessa, hyvä uimapaikka. Pitkiä peltoja, loputtomia sarkoja sekä kuumuutta kohti nestehukkaa, hulppea siilo. Aro muuttuu äärettömiksi pelloiksi. Jaamme yhteisiä tavaroita ja toivotamme toisillemme hyvää matkaa. Sakke lähtee kohti entistä Stalingradia. elintasoa . Kyllä Venäjällä rahaa on. Silta yli mahtavan Volgan on yli kaksi kilometriä pitkä. Visa-automaattikin on, mutta korttini ei toimi täällä. Päätämme leiriytyä joen rantaan viimeiseksi yhteiseksi illaksi. Molemmilta. xc:t heti varastosta: Hopea & mattavihreä ja r a s u k k u a l u v i s e l l ä ä p kaupaonrer XC:n ostajalle Uuden E xpl myös muut triumph mallit - uudet ja vaihdokit. tee Parhaat kaupat turussa! 40 1972-2012 Vajossuonkatu 10, 20360 Turku Puhelin 020 766 1140 | Avoinna ma-pe 9-17 www.motomarket.? 45. Täällä isännän sanoessa pojallensa: ?käy kattomassa jäikö se takaveräjä kiinni?, poika palaisi vasta viikon kuluttua ja sanoisi, oli se. Sakella on ruplia matkassa ja saamme lähikylästä bensaa ja mopopojat . Tännekö ne kaikki ovat muuttaneet, kun niitä Suomessa on niin vähän nykyisin. Sorsat pitävät ruovikossa kovaa mekastusta. Kotia kohti täysillä. Heräämme aamulla Suhoi-hävittäjien juhlavaan ylilentoon. Emme hygieniasyistä ota saappaita pois jalasta, kun on niin valkoiset liinatkin pöydässä. Ajamme miljoonan asukkaan Saratoviin, jossa Volga virtaa leveänä. Kalaa ei nyt kuulemma tule. Ilta on lämmin, niin kuin Volgan vesikin. huom. 8 h 441 km. Ero. Täällä tiemme eroaisivat. opastavat meidät ravintolaan. Tankkaamme ja syömme aamiaista kovin modernilla huoltoasemalla. Sakke jatkaa matkaa vielä vuorotteluvapaallaan Krimille, mutta minä kiiruhtaisin kotiin ja takaisin töihin maanantaiksi. Sopivan leiripaikan löytäminen ottaa aikansa. Kaikki muutkin haluavat asua joen rannassa. Ajamme sivujoen haaraan niitylle onkimiehen viereen. 7000 km ja 24 päivää yhdessä ilman suurempia sanomisia on hyvä suoritus
Matkaa on pari tuhatta kilometriä. Ennen rajaa pyrin takaisin tielle kapeaan väliin autojen keskelle. Ilmasto on jo viilentynyt Keski-Aasiaan verrattuna. Pitää laittaa kaikki päälle mitä omistaa ja silti paleltaa. Sataa kaatamalla ja puku ei pidä vettä. Rekkajonoja on tien täydeltä ja urat täynnä vettä. Teen järjettömiä ohituksia. Tasoristeyksessä on kilometrin jono ja ohitan sen vauhdilla pientareen kautta. Pian sama tilanne uudestaan, mutta nyt sade on tehnyt tien sivun hiekasta liukasta mutaa ja luistelen siinä kuin jäällä. Poikkean isolta tieltä Penzan-kaupunkiin. Renkaiden kuviot ovat täyttyneet mudasta ja päädyn heittelehtien vastakkaisen kaistan kautta rekkojen väliin. Jalka jysähtää sivulaukun alle, mutta nostaa samalla vauhdilla kaatuvan. Välissä on Moskova, Pietari ja yksi raja. Minulla ei ole yhtään ruplaa, mutta tankki täynnä. Vastaantulijat lennättävät komeita vesisuihkuja suoraan naamalle. Mieli kevenee kummasti kun on paikallista rahaa. Lähden ajamaan silmät viiruina kuin viitapiru kohti Moskovaa. Täältä kuuluisi nimen puolesta ostaa bensaa, mutta onnistun vaihtamaan taalat rupliksi. Volga ei ole mikään pikkupuro, leveimmillään noin 9 km. Lähtötunnelmissa yksi pohjoiseen, toinen etelään, kättäpäälle kaikki hyvin, kiitos seurasta! (Alh.) Pohjoisen osaston viimeisiä leirejä. 46 Lähden yksin luoteeseen, kotiinpäin. On keskiviikko puolipäivä ja ajattelin olla kotona viikonloppuna
Jalkaa jyhmii, mutta henki on vielä tallella. Illan hämärtyessä ostan evästä ja ajan huomaamattomasti hiljaiselle metsätielle ja siitä pienen mäen yli metsään koivujen keskelle. Lähden matkaan parin tunnin päästä ja yritän pysyä liikenteen luontaisessa rytmissä paremmin mukana. Ainoastaan kerran annan nuoren Lada-kuskin provosoivan ohituksen yllättää itseni. Todennäköisyys sille, että joku näki minut, tulee leiriini ja on sarjamurhaaja, on pienempi kuin se, että tapan itseni liikenteessä. Päätän huomenna ajaa järkevämmin. Kysyn varoiksi huoltoasemalta ohjeita ohitustien liittymiin ja asia on selkeä. Viisi kaistaa suuntaansa on täynnä autojaan piiskaavia moskovalaisia. Moottoripyörät puikkelehtivat kaistojen välissä suuren maailman tyyliin. Yritin pohjoiseen, mutta päädyn kiertämään kaupungin pidemmän kautta etelästä. Pysähdyn autojen väliin ja jään huohottaen, mutta kiltisti odottamaan vuoroani radanylityksessä. Tulee erikoinen olo, kun huomaa, että ovella on portsareita enemmän kuin koko matkalla yhteensä. Metsämansikat maistuvat samalta kuin Suomessa. Valkoista jatkuvaa keskiviivaa ei saa ylittää . Päätän näyttää miten oikein ajetaan, ohitan Ladan ja suorallisen rekkoja kone ulvoen. kuolema. Ohita aina, kun joku ajaa hitaammin . Papupurkin heitän metsään. Kukaan ei voi opastaa spagetissa. Päädyn viimein takaisin kehälle. Suoran päässä tulee jyrkkä mutka ja onnistun juuri ja juuri pysymään tiellä. Venäjälläkin on liikennetapansa: . Tottakai alkaa sataa. Ylitän vahingossa uloimman kehätien ja päädyn sisälle Moskovaan. Moskovan ohitus kestää ruuhkassa neljä tuntia, matkana 55 km. Pietarin liittymä kertoo, että Moskova on voitettu. En oikein jaksa huoltoaseman pihalla kerrata venäläispapalle retkestäni. Viipurin jälkeen ajan hiljakseen rajalle. Herään seitsemältä. Turha kysyä neuvoa. Huomenna kotiin ja maanantaina töihin. 13h 730 km. ? 47. pyörän pystyyn. Viimeinen ilta ulkomailla ja juon sen kunniaksi kaksi olutta, syön kalapurkillisen ja menen nukkumaan. Kuuntelen hetken hiljaisuutta ja pystytän sitten teltan. Mietin riskejä. Ystävällisesti tulli hoitaa asiansa ja melkein nukahdan penkille. Ystäväni Hese on tullut vastaan Lappeenrantaan tutustuttamaan minut ns. Miljoonan asukkaan Pietaria lähestyessä alkaa tietenkin tuttu sade. Olo on heikko ja päätän nukkua lisää. Kohti Muurmanskia ja sitten Vyborg, menetetty Viipuri. Herään kuudelta ja kuivattelen tavaroitani. Ohituksia ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja niitä ei pidä yrittää kostaa Saavun pelättyyn Moskovan ruuhkaan. Lappeenrannan tullissa papereitani ihmetellään hetki, kun kerron, että pyörä lähti Suomesta mahdollisesti väliaikaisesti ulos tullattuna. Sydän ei tainnut enää kestää kuukauden eroa. Peseydyin viimeksi siellä missä Volga on kaksi kilometriä leveä. 571km Suuri ja mahtava Moskova Torstai-aamu. Sisimmän kaistan ja kaiteen välissä on metri tilaa ja ajan tätä ohituskaistaa. Tilaa on vähän. Uusi Land-Cruiser ohittaa aina . Hyttyset Reissun kilometrit yht. Harmittaa ja surettaa vietävästi ?perheenjäsenen. Kylissä noudatetaan nopeusrajoituksia, muualla ajetaan niin paljon kuin koneesta irtoaa . Pietariin on vielä matkaa 500 km ja illalla pitäisi olla Suomessa, mutta tie on hyvää ja matka joutuu. Pidän itseäni aika äijänä, kunnes vilkaisen peiliin ja huomaan takanani olevan jonon pyöriä odottamassa papan poistumista edestä hidastelemasta. Paljon järkevämmin. Laukku raapii välillä teräskaidetta ja yritän olla osumatta autojen peileihin. Minä en papuja syö. Kovasti helppoa. Matkalla vaimo soittaa ja kertoo, että meidän rakas Marttakoiramme kuoli tänään, päivää ennen kotiintuloa. Ajan Tverin ohi ja menen taas metsään nukkumaan. Hullu käki kukkuu loputtomasti. Moottoripyörän toivotaan menevän nopeammin, miksi sellainen muuten olisi hommattu . sivistykseen. Ajolaseista ei näy kunnolla ja kartta kastuu sateessa. Tiekylteissä ei ole minulle mitään logiikkaa. Menen suihkuun. Mutta sehän oli vasta toissapäivänä. Käymme syömässä ja juomassa oluet terassilla. 586 km. Pietari ja Martan kuolinuutinen. Koti häämöttää. Perjantaiaamu. Jonoissa autot antavat jopa tilaa pyörille. Kukaan ei halua tahallaan ajaa kolaria . Hullu käki, hyttyset ja liikenne metsän takana jatkavat siitä, mihin illalla jäivät. Rekkakuskit ovat ammattimiehiä, mutta eivät väistä vastaantulevaa moottoripyörää . Sade lakkaa yöksi. Kehätien risteykset ovat suuria sisäkkäisiä kaaria ja ympyröitä, joille kaikille on omat karttansa. Ulkomaalaiset pitävät ajovaloja päivällä ja ovat siis vaaraksi liikenteelle . 8060 Ensimmäinen viikko 1700 km: Almatystä Kazakstanista Tajikstaniin, Afganistanin rajalle Vrangin kylään. Toinen viikko 1700 km: Vrangin kylästä Dushanben ja Oshin kautta Togtogul-järvelle Kirgisiaan. Kolmas viikko 2900 km: Togtogul-järveltä Saratoviin Venäjälle. Neljäs viikko 1760 km: Saratovista Lappeenrantaan. inisevät ja on niin kotoista, että päätän sytyttää retken ensimmäisen nuotion. Jos kaikki ajavat hiljaa, on tutkapartio vastassa
Veijo Saano ? BMW on esitellyt uuden kokokatteisen matkamallin keskikokoisten moottoripyörien F 800 -sarjaan. keskisarjan matkapyörällä Keski-Euroopassa . Toisin kuin isot, kardaanivetoiset Bemarit, F 800 GT on hihnavetoinen. Pyörä otettiin kesän alussa pitkään matkatestiin. 48 B emarilta puuttui vuosituhannen alussa mallisarja yksisylinteristen, 650-kuutioisten pyörien ja 1200-kuutioisella bokserikoneella kulkevien moottoripyörien väliltä. Puute korjattiin vuonna 2005, jolloin BMW toi markkinoille keskikokoisten moottoripyörien sarjan nimeltään F 800. Sarjan pyörien voimanlähde on kaksisylinterinen, 798-kuutiosenttinen, nestejäähdytteinen nelitahtimoottori, jossa sylinterit ovat melkein pystyssä ja rinnakkain. Miksei tehty pientä bokseria, kyseinen konetyyppi kun on ollut BMW:n moottoripyörätuotannon tukipylväs sekä taloudellisen kannattavuuden että imagon kannalta? Takavuosina BMW:llä oli tuotannossa pieniä, vanhalla työntötankotekniikalla toimivia 450- ja 650-kuutioisia bokserikoneita. Ja tehtiinhän myös uudemmasta, osaksi öljyllä jäähdytetystä koneesta 850-kuutioista versiota. Viimeksi mainittu syntyi samoista osista kuin silloinen iso, 1150-kuutioinen. BMW F 800 GT
Niinpä tuote ei ollut tehtaan kannalta järkevä. Sillä tarkoitetaan ajoneuvoa, jolla pystyy ajamaan nopeasti ja rasittumatta pitkiä taipaleita. Muutokset, jotka tekevät ST:stä GT:n, tähtäävät BMW:n mukaan matka-ajon ominaisuuksien parantamiseen. ST on nyt korvattu GT:llä, joka puolestaan tulee italian kielen sanoista gran turismo. Muutosten paljous (ks. Myös katuendurot F 650 GS ja 700 GS ovat ketjuvetoisia ja kuuluvat samaan mallisarjaan, vaikka nimet toisin vihjaavatkin. Sarjan matkapyörä on tähän saakka ollut F 800 ST. Yhteistyössä itävaltalaisen Rota- xin kanssa tehtiin jotain muuta, nimittäin bokserimoottoria kevyempi ja halvempi rivimoottori. Eikä 850-kuutioinen bokseri-Bemari ollut pieni, vaan yhtä iso ja raskas moottoripyörä kuin 1150-kuutioinenkin. Vaihtoehtoina oli suunnitella aivan uusi bokserimoottori tai tehdä jotain muuta. Voitelua ei tarvita, säätöäkin harvoin, hihna on hiljainen ja siisti. sellaisia. Hyvin suojattuna, kuten F 800 GT:ssä, hihna sopii matkapyörän toisiovedoksi hyvin. luettelo seuraavalla sivulla) kertoo, että kyseessä ei ole pelkkä nimen vaihto. Siksi GT ansaitsi perusteellisen matkatestin. Ajoin GT-Bemarilla yksinään ripeää tahtia Ruotsin ja Saksan kautta Luxemburgiin ja edelleen Ranskan kautta Sveit- 49. Kardaanivedon istuttaminen poikittaiseen rivikoneeseen olisi kuitenkin vaatinut niin monimutkaisia rakenteita, että pyöristä olisi tullut turhan kalliita. Monenlaisia F-pyöriä bokserikin, iskutilavuus oli vain pienennetty sylinterin halkaisijaa supistamalla. Siksi pienen bokserin teko maksoi yhtä paljon kuin isonkin, mutta myyntihinnan piti olla selvästi halvempi. Kirjainlyhenne tulee englannin kielen sanoista sport tourer, urheilullinen matkapyörä. Toisiovedon valinta ei ollut moottorin koosta tai tehosta kiinni, sillä aikoinaan BMW teki jopa 250-kuutioisista pyöristään akselivetoisia. Eikä siitä huono tullutkaan, sillä F 800 -sarjan moottori tunnetaan varmatoimiseksi ja vähäsyömäiseksi voimanlähteeksi. Toisestakin ?bemarismista. Toisioveto on toteutettu tavanomaisella, avoimella ketjulla nakupyörä R:ssä ja enduro GS:ssä. tingittiin: kardaanivetoisia ei F 800 -sarjan pyöristä tullut, vaikka edellä mainitut 450-, 650ja 850-kuutioiset bokseripyörät olivat F 800 -mallisarjassa on aiemmin nähty kaksi hihnavetoista mallia, pienikatteinen sporttiversio S ja kokokatteinen sport tourer ST
Uusin ABS-jarrujärjestelmä . Toisaalta F 800 -sarjan moottoreista on säännöllisesti mitattu ilmoitettua selvästi paremmat teholukemat. Mutta varsinkin matkapyöräilyssä muut ominaisuudet ratkaisevat. Huipputehon kerrotaan tulevan samalla 8000/ min käyntinopeudella kuin ennenkin, ja maksimivääntö on ennallaan. Muuttumattomina pysyneet tekniset tiedot antavat aiheen otaksua, että todellisuudessa moottorin teho on GT:ssä sama kuin ST:ssäkin. Jämerämpi jousitus . Uusi äänenvaimennin . Muutoksia mittaristossa ja katkaisimissa . Korkeampi ohjaustanko . Pitemmät peilinvarret . Kate suurempi ja suojaavampi . Suurempi kantavuus . Laukut ovat hieman tilavammat kuin ST:n sport-laukut (tilavuus säädettävissä 17?25 litraan/laukku), mutta eivät kuitenkaan ihan samaa luokkaa kuin isojen Bemarien 32-litraiset Systemlaukut. GT:n sivulaukut ovat uutta tyyppiä, melko matalat mutta sivusuunnassa tilavat. Ruskea olkalaukku lappeelleen sivulaukun pohjalle, ja kansi mahtui kiinni, vaikka kokeilematta ei olisi uskonut.. Ajokilometrejä kertyi kaikkiaan 4622 km. Voimaa lisää? Moottorin viritysastetta kerrotaan tiukennetun niin, että GT:n huipputeho on 5 hv suurempi kuin ST:n 85 hv. Jalkatapit alempana ja etempänä siin. Pitempi takahaarukka . BMW:n lupaus 90 hv:n huipputehosta on yhä hillityn liioittelematon, vaikka väite huip- 50 putehon lisäyksestä saattaakin olla väärä. Ilmeisesti BMW:n markkinointiosastolla on laitettu uuteen malliin viiden hevosvoiman mainosparannus. Tapana kun on ollut myydä uusia malleja suuremmilla teholukemilla, vaikka entisetkin olisivat ihan tarpeeksi isoja. Sieltä pyörä ajettiin kahden miehen voimin takaisin suomalaisen maahantuojan hoteisiin Vantaalle. GT on mm. Uudet, kevyet valuvanteet . Moto-1 nro 3/2008). Saksalaislehtien dynamometrimittauksissa on GT:n kytkimeltä lasketuksi huipputehoksi saatu 94?95 hevosvoimaa käyntinopeudella 8100?8400/min. oli Bernissä lämmintä 5 astetta ja satoi, joten lentomatkan jälkeen tuntui 25-asteinen, aurinkoinen sää Vantaalla mukavalta. Pakkasin kuitenkin GT:n sivulaukkui- . GT:n kovien sivulaukkujen tilavuus on yhteensä 55 litraa (oikea 28, vasen 27 litraa). Lisää huipputehoa hin niin paljon lämmintä ajovarustetta kuin sain mahtumaan kolmen päivän matkalla tarvittujen välttämättömien tarvikkeiden lisäksi. pitemmän akselivälinsä ansiosta sopivampi matkapyöräksi kuin edeltäjänsä F 800 ST, ja myös laukkuvarustus on nyt parempi. F 800 GT verrattuna ST-malliin . Leveämpi satula . Hieman tiukkaa se teki, mutta lopulta ei tarvinnut tavaratelineelle laittaa mitään. Useimmille riittävät GT:n lisävarusteisiin kuuluvat sivulaukut ainakin yksin matkailtaessa, ja tarvittaessa voi hankkia niiden tueksi 28-litraisen perälaukun ja tankkilaukun. Esimerkiksi tavaroiden kuljetuskyky. Lämmintä kyytiin Asuin toukokuussa Sveitsissä, jossa oli epätavallisen kylmä ja sateinen kevät. Aamulla 29.5. Esimerkiksi koeajamani F 800 ST tuotti 97,5 hv kytkintehoa (ks. Kuitenkaan moottorin iskutilavuutta ei ole muutettu, kuten ei puristussuhdettakaan. Uusia lisävarusteita (ASC, ESA)
Moto-1 nro 9/2006). Sillä varustettuna ja pyörän jousituksen ollessa ohjesäädöissään oli GT:n istumakorkeus 80,5 cm, kun istuin pyörän satulassa kevyesti puettuna, noin 83 kilon painolla. Sen jälkeen minun oli kiirehdittävä kohti Turkua. Jousitus toimi hyväkuntoisella Turunväylällä mukavasti, ja pyörä piti suuntansa hyvin. GT:ssä on noin 1,5 cm korkeampi pleksi kuin ST:ssä, joten jousituksen madalluksesta huolimatta pyörän suurin korkeus on sama kuin ST:ssä. Pyörä ohjautui jouhevasti hitaassa taajamaajossakin. Kahdestaan ajamiselle tuli aikansa myöhemmin. Matkapyörä erikokoisille Ajoasennoltaan F-sarjan katumallit poikkeavat toisistaan, mutta ne kaikki on onnistuttu tekemään monille sopivaksi. S-mallissa oli urheilulliset clip on -tangot, mutta ajoin sillä yli 1000 km:n päivätaipaleen ilman kärsimyksiä (ks. Heti alkuun oli tiedossa sekä kaupunkiajoa että moottoritieajoa. GT:ssä on, kuten edeltäjässäänkin, ohjausvaimennin. Sivutuki oli vähän vaikea potkaista alas ajosaappaan kantapäällä. Niistä paksumpi laskee istumakorkeutta 1,5 sentillä eli 78,5 senttiin. Olin kuitenkin lähdössä ajamaan yksin, joten tässä vaiheessa kiinnosti eniten kuskin ergonomia. Kun virta-avaimen saa laukun lukosta pois voi olla varsin varma, että laukku on lujasti pyörässä kiinni ja myös laukun kansi on kunnolla suljettu. F 800 GT on saanut jämäkämmän jousituksen ja vankemman takarungon, joten ST-malliin verrattuna on suurin sallittu kokonaispaino noussut 15 kilolla. Ajoviima osui GT:n Lisävarusteena saatava keskituki toimii hyvin, mutta sivuseisontatuen päätylevy on liian pieni, joten tuki voi upota auringon kuumentamaan asfalttiin. 51. Kyseessä oli siis Comfortistuimista matala versio. Pienikokoisille kuskeille GT:n voi sovittaa matalilla satuloilla. Pyörän kääntöympyrä on halkaisijaltaan 6,1 m, samaa luokkaa kuin kokokatteisissa pyörissä yleensä. BMW:n tapaan laukut ovat tukevat ja niiden sulku- ja kiinnitysmekanismi on hyvin suunniteltu. Siksi F 800 GT on paljon helpompi käsitellä nimenomaan kaupunkiajossa kuin yli 300-kiloiset suuret matkapyörät. Se on viritetty sopivasti niin, ettei ohjaus tunnu jäykältä. Ohuempi madaltaa istumakorkeutta 3,5 sentillä, ja silti jousituksen liikevarat säilyvät entisellään. BMW ansaitsee kehut oivalluksestaan tarjota useita erilaisia satuloita pyöriinsä niin, että ajokki saadaan istumakorkeu- GT-pyörien tapaan ajoasento on lievästi etukeno. Eikä pyörän kapeuskaan ollut haitaksi varsinkaan myöhemmin Sveitsissä, missä vuorten väleissä on niukasti tilaa taloille ja talojen väleissä ajoneuvoille. Erityisesti pysäköidessä pieni paino on etu. Yli 180-senttisen jaloille saisi olla enemmän tilaa, vaikka jalkatappeja onkin siirretty sentillä eteen ja sentillä alaspäin. Istumaväljyyttä tuovat Comfort- eli mukavuusistuimet, joita on kahta mallia. Toinen nostaa istumakorkeutta kahdella, toinen 4,5 sentillä. GT:n keskiseisontatukea (lisävaruste) oli helppo käyttää. Suurin kuorma on nyt noin 200 kg, mikä on matkapyörille, isokoneisillekin, hyvää keskitasoa. Satula on melko matalalla, mikä on pienille kuskeille etu, mutta yli 180-senttisen polvet tulevat melko tiukkaan kulmaan. tensa puolesta sopivaksi erikokoisille kuskeille. Suomalaista cityliikennettä Läksin ajelemaan ensin Helsinkiin kokoukseen. Esimerkiksi BMW K 1300 S:n kantokyky jää pienemmäksi. Pidentyneen akselivälin ansiosta tilaa on entistä enemmän sekä laukuille että kyytiläiselle. Tuulilasi on kuitenkin sport tourer -pyörille ominaiseen tapaan matalahko. Nimensä mukaisesti niissä on paksumpi ja leveämpi pehmustus kuin vakiosatulassa. Pyynnöstäni BMW Suomen Sampsa Lönnqvist laittoi koeajopyörään Comfortistuimen. Akselivälin pidennys on vienyt hieman ketteryyttä pääteltynä siitä, että ST:n kääntöympyrä oli pienempi, 5,85 m. Bemarin paino on matkapyöräksi pieni, täyteen tankattuna ja erinäisten lisävarusteiden kanssa 221 kg. Pyörälle on tullut painoa lisää noin 5 kg, joten kuormankantokykyyn on tullut parannusta noin 10 kiloa. ST pystympine ajoasentoineen oli vielä mukavampi. GT:ssä ohjaustanko on ylempänä kuin ST:ssä, joten ajoasennon voi odottaa olevan siltä osin matka-ajoon sopivan. Mutta GT:n vakiosatula antaa tehtaan ilmoituksen mukaan vain 80 cm istumakorkeutta, mikä on 2 cm vähemmän kuin STmallissa. Kuten useimmissa moottoripyörissä, sivutuen maata vasten tuleva pää oli liian pieni. Suomalaiselle moottoritielle Ajo GT:llä tuntui heti luontevalta: kuski pitelee matkapyörämäisen leveästä ohjaustangosta ja istuu rennossa pystyasennossa. Kytkin- ja jarruvivut saa säädetyksi sopivalle etäisyydelle
Rengasvalinnalla on luultavasti merkitystä; Continental RoadAttack 2:t tuntuivat sopivan GT:hen hyvin myös siksi, että jarrutus kaarteessa ei kammennut pyörää pystyyn lainkaan. Kallistusvaraa on runsaasti. Hihnavetoisen pyörän vienti soratielle tuo vaaran, että pikkukivi menee hihnan ja hihnapyörän väliin. Siitä voi seurata jopa hihnan halkeaminen ja katkos matkantekoon. Kuvassa osamatkamittari kertoo moottoritietaipaleen jälkeen, että 15-litraisen säiliön bensalla on ajettu 284,5 km, joista 18 km on mennyt ?varatankilla. Onneksi asento oli sopiva ja vaihteisto toimi hyvin. heikkona, ja sateessa hanskat ja saappaat kastuvat vain vähän. Käännyin Norrköpingistä etelään, ja noin 60 km:n päässä tulin taas aurinkoiseen ilmanalaan. Siirtymiset vedolta moottorijarrutukseen ja takaisin vedolle tuottivat melkoiset nykäykset. Siksi kaupunkinopeuksissa on mukavinta ajaa nelos- tai viitosvaihteella, vaikka pystyisikin etenemään pysähtelemättä. Pyörän kytkintä oli helppo käyttää. Lämmintä oli pian 25 astetta, ja kurvasin valtatieltä sivuteille kokeilemaan F 800 GT:n mutkatieominaisuuksia. Mutkateille ja sorallekin Etelä-Ruotsissa on paljon pikkuteitä, jotka noudattelevat linjaukseltaan maaston muotoja. Oli torstai, arkipäivä, joten aikaisesta ajankohdasta huolimatta tukholmalaisautoilijat olivat jo saaneet aikaan ruuhkan pitkään Årsta-tunneliin. GT:n kone vetää kokoisekseen vahvasti pienilläkin käyntinopeuksilla, mutta pysähtelevässä jonoliikenteessä GT ei ollut parhaimmillaan. eli neljän viimeisen litran voimin. Kytkinvivun etäisyyttä ohjaustangosta voi säätää. Sorateitäkin löytyy, vaikka ei ihan niin helposti kuin Suomesta. Asfaltoidulla mutkatiellä F 800 GT tuntui olevan kuin kotonaan. Sutimista estävä ASC katkoi paikaltaan reippaasti lähdettäessä moottorin menoa nykivästi, mutta kun vauhtia oli edes 50 km/t, järjestelmä toimi siististi vääntöä rajoittaen. ABS nakutteli vakuuttavasti ja esti luistot. Kädet eivät ole muovin takana, kuten eivät jalkaterätkään, ja sääret ovat vain puoliksi suojassa. Mutta kun vauhtia on GT-matkailuun sopivasti, käy ajoviima käsiin ja jalkateriin 52 Monipuolinen mittaristo on tuttu monesta muusta BMW:n mallista. F 800 -sarjan pyörissä on joskus kankeita vaihteistoja, mutta koeajopyörän vaihteisto toimi sujuvasti. Dynomittauksen mukaan GT:n koneen vääntökäyrä on nätti: yli 70 newtonmetrin päästään jo noin 2500/min käyntinopeudella, jossa pysytään noin 4500/min asti. ST:stä tuttua vääntömonttua ei enää ole, ehkä äänenvaimentimen vaihdon ansiosta. Huippuvääntö on noin 88?91 Nm käyntinopeudella 5500?5700/min. GT:n peileistä näki kohtalaisen hyvin. Tosin niistä näkyvät kuvat ovat pienet ja lähes kolmasosa niistä esittää ajotakin hihoja, vaikka peilien varret ovat pitemmät kuin ST:ssä. Samalla tavoin kuin vuotta aiemmin Honda NC700X:llä, ajoin nytkin Järnaan ja pysähdyin siellä pukemaan lämmintä alle. Sää oli nimittäin kalseahko ja pilvinen. Jatkossa ajoin läpi sadealueen. GT:n kate on urheilulliselle matkapyörälle sopivasti melko siro, kuitenkin vähän leveämpi kuin ST-mallin kate. Mutkia ja mäkiä riittää, ja päällyste on usein hyvässä kunnossa. pleksin yli esteettä kypärään eikä aiheuttanut äänekkäitä tai kypärää ravistelevia pyörteitä. Voimanlähdettä eivät suomalaiset moottoritienopeudet rasittaneet. F 800 GT:n hihna on kuitenkin suojattu perusteellisesti, joten ajoin pienen soratieosuudenkin. Pyörä oli irtosoralla yllättävän vakaa ja varman tuntuinen ajettava. Kun vauhtia oli nopeusmittarin mukaan 130, näytti GPS-navigaattori todelliseksi nopeudeksi 124 km/t. Info-painikkeella ohjataan mittariston nestekidetaulun näyttöä, ESA-painikkeella takaiskunvaimentimen jouston paluuliikkeen vaimennusta. Vaihdepolkimen vivusto on siististi toteutettu, mutta polkimen asennon säätö on vaikeaa. Pyörä menee mutkiin kevyesti ja johdonmukaisesti. Akselivälin pidennys ei ole kangistanut kääntyvyyttä, vaikka ohjauskulma ja jättö ovat samat kuin ST:ssä. Pakoääni on Bemarissa F 800 -sarjan pyörien tapaan terävä, mutta GT:ssä sivulaukku vaimentaa pörinän häiritsemättömäksi. Ehdin hyvissä ajoin Turkuun ja pääsin monivaiheisen, pitkän ja kotimaan osalta kuuman päivän jälkeen oikaisemaan itseni Viking Linen uuden Grace-autolautan hytin leveään sänkyyn. Ruotsalaista cityliikennettä Lautta tuli Tukholman Stadsgårdskajeniin jo puoli seitsemältä aamulla. Kuutosvaihteella ajettaessa käyntinopeutta on tuolloin noin 4700/ min, ja kone pyörii tasaisesti
Koeajon pienimmäksi osoittautunut kulutus oli 3,8 litraa sataa kilometriä kohti, kun keskinopeus oli 77 km/t. Kiirettä ei ollut, Trelleborgista Travemündeen vievän iltalautan lähtöaika oli vasta klo 22. Kun vauhti nousi yli suositusnopeuden 130 km/t, oli efekti suorastaan hämmästyttävä. Pleksin taakse laskeutui tyyni rauha: ei melua, ei pyörteitä, ei takaa eikä edestä painetta kypärään. Se oli oikeaa GT-ajoa; kyllä BMW:llä osataan suurten nopeuksien aerodynamiikka. Sjöbon lähellä olin nousemassa pitkää mäkeä, kun ambulanssi hujautti ohitseni sireenit soiden. Onneksi GT:n jalkatapit eivät ole liian edessä, joten oli helppo kohottautua jalkojen varaan pahimpien kuoppien ja töyssyjen kohdalla. Siinä jalkatapit näyttivät olevan etempänä kuin GT:ssä. Rauhallisesti, mutta pitkään Ajopäivä Ruotsissa oli pitkä matkaltaan (740 km) ja varsinkin kestoltaan (13 tuntia). Vain korkeat matkaendurot ovat tässä suhteessa poikkeuksia. Polttoainesäiliö on GT:ssä litran pienempi kuin ST:ssä, vaikka viimeksi mainitunkin säiliö oli vain 16-litrainen. Se kertoi ainakin F 650 GS:ssä tankissa olevalla bensalla ajettavissa olevan matkan tarkasti. Edellä mainittu tankkausvälin pituus johtui osittain kolarista. Vastaavaan vauhtiin ei käytännössä isollakaan matkaendurolla pysty. GT:llä oli ajoviiman puolesta mahdollista normaalissa ajoasennossa istuen pitää matkanopeutena vaikka 180. Liikenteen puolesta se ei aina ollut turvallista. Rauhallisessa matkailussa 15-litran tankki riittää jopa 400 km:n matkaan. Ajotietokone näytti kulutuksen varsin tarkkaan oikein, yleensä 2?3 prosenttia todellista suuremmaksi. BMW:n Comfort-satulat ovat minusta aina olleet liian pehmeitä, mutta tiedän, että monet pitävät niitä onnistuneina. Jalat tuntuivat olevan liian korkealla ja polvet turhan tiukasti mutkalla. Olin sopinut käyväni tervehtimässä Ilpo Peltoperää, joka takavuosina ansiokkaasti teki Siilinjärvellä dynamometrimittaukset koeajopyöristäni. Kallistusvarat riittävät matkailutarpeisiin hyvin. Vaikka peilien varret ovat pitemmät kuin ST-mallissa, saisi niissä olla vielä pari senttiä enemmän ulottuvuutta, jotta ajotakin hihat eivät peittäisi näkymiä taakse. Kun vauhtia on saksalaiselle GT-matkailulle ominaisesti yli 130 km/t, toimii tämä kate plekseineen hämmästyttävän hyvin. Mutkaisia pikkuteitä ajellessani vastaan tuli paloautoa ja hinausautoa, joten kyseessä ei tainnut olla ihan vähäinen onnettomuus. sessa kunnossa, kolme pitävällä betonilla päällystettyä kaistaa suuntaansa. Ilpon nykyisistä puuhista on tarinaa erillisessä jutussa. Pääsin ilman seisovia ruuhkia Hampurin ohi vapaille väylille. Ikävä kyllä ajotietokoneesta on poistettu range-näyttö, vaikka se oli yksi hyödyllisimpiä toimintoja. Mäen laelta näin, miten puolen kilometrin päässä oli kyljelleen kaatunut rekka poikittain tiellä, ja autoja alkoi kertyä tukoksen molemmin puolin. Käännyin viipymättä takaisin ja kurvasin ensimmäiselle sivutielle. Päivämatkan loppuvaiheessa alkoi ajoasento tuntua kuin liian alhaalla olevalla vessanpytyllä istumiselta: satulan pehmustus antoi myöten niin, että istuimen reunat painoivat hankalasti. Navigaattori on näissä tilanteissa etevä apu. Kun pääsin bensan ostoon, oli kilometrejä kertynyt 355,7, mutta säiliöön mahtui vain 13,4 litraa. Lauttasatamassa olin katsellut jonossa takanani olevaa uutta Yamaha FJR1300:aa. Se on tuttu tunne pitkän ajopäivän lopulla myös monen ison matkapyörän satulassa. Hampurin ja Bremenin väli on suurelta osin erinomai- 53. Se määritti pian minulle kolaripaikan ohi vievän reitin. Bemari kääntyy mutkiin kevyesti ja kulkee vakaasti kovavauhtisetkin kaarteet. Maaseutuosuuden loppupuolella ajoin 22 km siten, että mittaristossa paloi polttoaineen vähyydestä varoittava valo. kovassa jarrutuksessa. Huonopintaisilla tieosuuksilla kaipasin jousitukseen enemmän liikevaroja, sellaisia kuin oli ST:ssä. Ohitettavasta autojonosta voi joku Autobahnille Saksassa Travemündessa oli kesäkuun viimeisenä päivänä kesäinen sää, joten oli hyvä lähteä pyrkimään kohti Hampuria ja siitä edelleen Luxemburgiin päin
Matkan edetessä alkoi huomiota kiinnittää ohjaustangon tärinä. Englannin moottoripyörälehdistä lukemani jutut ranskalaisten poliisien uudesta, tiukasta suhtautumisesta ylinopeuksiin ovat varmaan todenperäisiä. Strasbourgin eteläpuolella olin ohittamassa autojonoa, kun noin sadan metrin päässä edelläni ajava Honda CR-V teki äkkiä voimakkaan väistöliikkeen. Jokikanjoneissa vedet nousivat kylien ja kaupunkien kaduille. Jopa rauta- ja moottoriteille oli tullut katkoksia Baijerissa. Otin läntisen, suurelta osin Ranskan puolella kulkevan reitin kohti Sveitsiä. Sain ajaa noin 450 km:n päivätaipaleestani 370 km kuivilla teillä. BMW ilmoittaa suurimmaksi sallituksi nopeudeksi sivulaukkujen kanssa ajettaessa 180 km/t. Vauhtia olisi vielä löytynyt lisää, mutta jätin em. Se sai oikean käden kipeäksi, vasen ei ollut moksiskaan. ohituskiihdytys 60?140 km/t vie vähän alle 10 sekuntia, saman minkä ST:lläkin. Paikaltaan GT tempaisee sataseen vähän alle 4 sekunnissa, kahteen sataan 17 sekunnissa. Kovissakin nopeuksissa polttoaineen 54 ABS-järjestelmällä varustetut jarrut ovat tehtäviensä tasalla. GT:ssä on alumiininen, keskeltä paksumpi ohjaustanko, ST:ssä taas tasapaksu, muistaakseni teräksinen ohjaustanko. Jousitus tuntui yleensä hyvältä, mutta joskus sattui betonipäällysteinen Autobahn olemaan sillä tavoin kulunut, että Bemarin jousitus ei pystynyt siihen mukautumaan. Rinnalla ajaneiden autojen jousituksen liikkeistä päätellen kyseessä oli vain vähäinen, loivasti aaltomaisena toistuva epätasaisuus, mutta GT:n jouset tuntuivat jäykistyvän ja ohjaustankoon tuli terävä jyskytys. GT:n etupää kävi kevyen ja epävarman oloiseksi, kun nopeutta oli mittarissa 200, eli todellinen nopeus oli 191 km/t. Äänenvaimennin on tuttu F 800 R -mallista. kulutus pysyi kohtuullisena. Musta hahmo, jota arvelin korpiksi, lennähti auton tuulilasista tai konepelliltä oikealle ojaan. Korppi on älykäs lintu, harvoin se autojen eteen jää, ennätin miettiä. Vasta Sveitsin puolella, Baselin tunneleista päästyäni, jouduin ajamaan kevyessä sateessa. Liikenne Ranskan moottoriteillä oli muuttunut sitten viime näkemän. tulla eteen, joten tolkuttomia nopeuseroja ei ole järkevää pitää. Sitten huomasin moottoritien vastaan tulevien puolella oudossa asennossa vauhtiaan hidastavan auton. Ero kertoo yhtäältä siitä, että vasemman käden otetta pystyi ajoittain löysäämään, ja toisaalta siitä, että tärinä ei kovin voimakasta ollut. Kun käänsin kaasun auki, lähdettiin kuutosvaihteella rivakkaan kiihdytykseen vielä silloinkin, kun nopeusmittari näytti 180. Pitkä päivä kovaa ajoa Tästäkin ajopäivästä tuli yli 700-kilometrinen. Kätevästi asemoitu venttiili helpottaa renkaan ilmanpaineen tarkistusta. GT:n jarruissa ei kylläkään ollut moittimista. Onneksi pääsin juuri ennen ruuhkaa moottoritieltä pois. Parin tunnin päästä palatessani oli onnettomuus siivottu ja tie vapaa. Väistellen tulvia ja muutakin Kesäkuun ensimmäisen päivän aamu oli Saksan Saarlandissa poutainen, mutta televisio kertoi, että itäisessä ja kaakkoisessa Saksassa oli edellisenä iltana ja yönä satanut ankarasti. Komea kipinäsuihku. Ettei vaan alumiinisilla ohjaustangoilla olisi osuutta asiaan. Luxemburgin puolella moottoritien yläpuolella oleviin opastetauluihin tuli aina vain pienempiä nopeusrajoituksia ja lopulta myös kuva kyljellään olevasta autosta. Tankkiin mahtui sen loputtua 13,1 litraa, eli koeajon suurin yksin ajettu keskikulutus oli vain 5,3 litraa sataa kilometriä kohti. Saksan länsiosassa tuli Sveitsistä tuttu kylmä sadealue vastaan. Suosittelen silti kaasukahvaan halpaa, muovista läpyskää lisävarusteeksi, sen ansiosta voi myös oikean käden otetta hellittää välillä. Tärinä tuli esiin vähän ennen käyntinopeutta 5000/min, mikä vastaa kuutosvaihteella suunnilleen nopeutta 130 km/t. ST:ssä ei vastaavaa tärinää ollut. syyn takia huippunopeuden kokeilematta. Kuutosella ns. Aiemmista F 800 -sarjan pyöristä tuttu, heiluva jarrunestepurkki on vaihtunut pienempään ja vakaasti paikoillaan pysyvään säiliöön. Yksipuolisen pyöränripustuksen ansiosta takapyörä on helppo irrottaa renkaan vaihtoa varten. Kohtuullisella näppivoimalla sai aikaan hyvän hidastuvuuden, ja myös takajarrua oli helppo käyttää ilman tahattomia lukkiintumisia, tai oikeastaan ABS:n aktivoitumisia. Myös moottori osoitti kykynsä. Saksalaisissa koeajoissa on mitattu 229 km/t, eli GT:n kone kiertää kuutosellakin rajoittimeen asti. Nopeusrajoituksia noudatettiin nyt tunnollisesti, kun ennen varsinkin maksullisilla teillä oli 30?40 km/t ylinopeus tavallinen. Nopeimmin ajamani tankkausväli, 248 km pitkä, oli keskinopeudeltaan 136 km/t. Ilmiö johtui luultavasti sivulaukuista, koska vastaavaa ei ulkomaisissa koeajoraporteissa ole mainittu. Kun käyntinopeus nousi vahvimman väännön alueelle, oli veto reipasta
Onneksi tarjolla on BMW:n mainio liikkuvuuspalvelu, joka hoitaa rikkoutuneen ajokin korjaukseen ja maksaa matkalaisen majoituksen. 55. Moottoriöljyn määrä tarkistetaan mittatikulla. Mittausteni perusteella päättelin sopivaksi kuusi kierrosta, kun ajelin sivulaukut täynnä yksikseni. ESA, electronic suspension adjustment eli sähköinen jousituksen säätö vaikuttaa vain takajousen jouston paluuliikkeen vaimennukseen. Se maksaa autoilta ja moottoripyöriltä 40 frangia eli noin 33 euroa. BMW F 800 GT:n takajousen esijännityksen säätö on helppo tehdä, kun käyttää muovista työkalua. Takaiskunvaimennin jousineen on lähes lappeellaan. Yksi niistä on kuvan kolmipyöräinen Twike. Sitä voi ajaa myös polkemalla, eli kyseessä on sähkömoottorilla varustettu, katollinen kinneri. Sveitsissä jos aikoo ajaa moottoritietä vaikka vain kerran, on ostettava koko vuoden voimassa oleva Autobahnvignette, tuulilasiin kiinnitettävä tarra. Ulkomaisten tietojen mukaan hihna kestää hyvin tuon ajokilometrimäärän ja enemmänkin. Hihnaveto on siisti eikä aiheuta paljon vastusta. F 800 -sarjan ESA on lisävaruste, johon en rahojani laittaisi. Sähköinen jouston paluuliikkeen vaimennuksen säätö tehdään askelmoottorilla, jolle menevän virran johto on vaimentimen alapuolella. Tämän niukemmiksi eivät työkalut voi tulla: ruuvitaltta ristipää- ja Torxkärjellä, ei muuta. ESA:n tarjoamasta kolmesta säätöasennosta (Sport, Norm, Comf) oli minulle mieluisin mukavuusasento Comfort. Suuntavilkkuja käytetään yhdellä vivulla, ja vilkkujen automaattisammutus on varmistuksena. Mittariston taustavalo kytkeytyy automaattisesti ympäristön valoisuuden mukaan. Omistajalle ei tule paljon huoltotoimia. Onneksi ei osunut moottoripyöräilijään. Säätöä ja mittauksia Perillä Sveitsin kodissa tehtiin tavanomaisia mittauksia. Nestekidenäytön (trippimittarit yms.) valinnat tehdään kätevästi kytkinkahvan lähellä olevalla painikkeella. Jarrunesteiden tarkistus käy ilman työkaluja, samoin jäähdytysnesteen määrä näkyy pyörää purkamatta. Sisäänajon (500?1200 km enintään kierrosluvulla 5000/min) jälkeen tehdään ensimmäinen huolto, sen jälkeen huollossa käydään aina, kun matkamittariin tulee uusi kymppitonni. Venttiilien välykset tarkistetaan 20 000 km:n välein. Pyörän ollessa keskiseisontatuellaan pyöri takapyörä pitkään ja äänettömästi, kun sille tyrkkäsi vähän vauhtia. oli autosta irronnut etupyörä, joka pomppi moottoritien keskialueen yli ja osui edellä mainittuun Honda-autoon. lähti tien pintaan hankaavasta vasemmasta etujarrulevystä. Isoissa Bemareissa käytettävä ESA antaa enemmän suhteessa hintaansa. Vakiovarustukseen kuuluu GT:ssä tehokkaat kahvanlämmittimet ja lukkiutumattomat jarrut. Huoltokäynneillä toisiovedon hihnan kireys tarkistetaan ja 40 000 km:n ajon jälkeen hihna vaihdetaan. Eräs Victoryn omistaja raportoi saksalaisessa lehdessä ajaneensa samalla hihnalla yli 100 000 km. Keski-Euroopassa näkee melko usein sähköllä kulkevia ajoneuvoja. Kun on kuormaa, suositellaan ohjekirjassa takajouseen 18 kierrosta kiristystä. Näkemäni ?korppi. Etujousitus painui allani (kevyt varustus = 83 kg) 4,3 cm, mikä on sopiva osuus kokonaisjoustovarasta. Etujousituksessa ei ole säätöjä. Takajousitus painui ohjesäädöllä (12 kierrosta kiinni täysin avatusta) vain 2 cm. Se on liian vähän, joten nollasin esijännityksen, jolloin painuma tuli sopivaksi, 4,3-senttiseksi
Voimanlähteen pienuus (verrattuna herrojen omien pyörien 1200?1300-kuutioisiin koneisiin) tuntui eniten liikkeelle lähdettäessä, jolloin piti muistaa käyttää riittävästi kierroksia. Historian arpia T?ekissä Autobahn-nopeuksissa pyörän aerodynamiikka ei kahdestaan ajettaessa kuitenkaan toiminut niin hyvin kuin yksin ajettaessa, sillä kuskin ja kyytiläisen väliin syntyi voimakas ilmapyörre. Kyytiläisen kahvat ovat vankat ja hyvällä kohdalla. Sähköisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus halkaisijaltaan 46-millisiin imukanaviin. Yleensä noin vanhojen moottoripyörien omistaminen viittaa pitkään moottoripyöräharrastukseen, joten Kalevi kysyi, miten kauan Miroslav on konepyörien kanssa puuhaillut. Mies kertoi ajaneensa kauan, riisui paitansa ja näytti selässään selkärangan suuntaisesti olevaa, vanhaa leikkausarpea. Se pyrki heiluttelemaan varsinkin kyytiläistä ikävästi. Samanlaista koimme Honda ST1300 Pan Europeanin koeajossa (ks. Kuten edellä totesin, vain tavaratiloista joutuu GTkuski vähän tinkimään verrattuna isoihin matkapyöriin. Kahdestaan ajettaessa raskaasti kuor- 56 Lisävarusteita mm. Vaikka. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 400 W, AGM-akku 12 V, 12 Ah. Kuivasumppuvoitelu, moottoriöljyn (15W-50, API SJ/ JASO MA2) määrä 3 litraa suodattimen vaihdon yhteydessä. Ensiöveto hammaspyörillä (välityssuhde 1,943) vaijerikäyttöisen, öljyssä uivan monilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto hihnalla takapyörään. Puristussuhde 12:1. Pituus 215,6 cm, leveys 90,5 cm, korkeus 125 cm, akseliväli 151,5 cm, istuinkorkeus ilman kuormaa 80 cm (valinnaisella, matalalla satulalla 78,5 cm, matalimmalla satulalla 76,5 cm). Matala satula (785 tai 765 mm) 295 e, Comfort-istuin (820 tai 845 mm) 295 e. Navigaattori 967 e telineineen ja lukkoineen, varashälytin 332 e, keskiseisontatuki 186 e, sutimisenesto ASC 483 e, takajousituksen paluuliikkeen vaimennuksen sähköinen säätö ESA 483 e. Lukkiutumattomat ABS-jarrut. Sisärenkaattomat Continental Conti RoadAttack 2 vyörenkaat edessä 120/70 ZR 17, takana 180/55 ZR 17, alumiinivalupyörät vastaavasti 3,5 x 17 ja 5,5 x 17. Tavarateline 134 e, tankkilaukku pieni 185 e, iso 245 e. Takana yhdellä jousi/kaasuiskunvaimennin-elementillä varustettu yksipuolinen pyörän ripustus, liikevara 125 mm, jousen esijännityksen säätö ja jouston paluuliikkeen vaimennuksen säätö. Huollot: I huolto 1 000 km:n jälkeen, jatkossa 10 000 km:n välein vuorotellen öljyvaihtohuolto ja määräaikaishuolto. Paino ajovalmiina ilman laukkuja tavaratelineen, keskituen ja sivulaukkutelineiden kanssa 221 kg, suurin kokonaispaino 420 kg. Takana kiinteä 265 mm levy, 1 nestepaineella toimiva mäntä joustavasti kiinnitetyssä kaliiperissa. kovat sivulaukut 812 e, sivulaukkutelineet 186 e, sisäkassit 96 e/kpl. Renkaiden ilmanpaineet 2,5/2,9 baaria. Edessä teleskooppihaarukka, sisäputkien halkaisija 43 mm, liikevara 125 mm. Internet: www.bmw-motorrad.fi mattu GT jaksoi ottaa nopeusmittariinsa 200, eikä suuntavakaudessa ja ohjattavuudessa ollut moittimista. Poraus 82 mm, isku 75,6 mm, iskutilavuus 798 cm3. GT ei korjaamopalveluja tarvinnut, mutta Kalevi, vanhojen ajoneuvojen harrastajana, halusi vilkaista pajan edustalla olevaa veteraanipyörää. Miroslav ymmärsi äidinkielensä lisäksi vain hieman saksaa, mutta pystyi kertomaan, että hän osti 150-kuutioisella koneella kulkevan ?Z:n edellisellä viikolla. Pyörä oli vuosimallia 1950. Takuu 2 vuotta. Maahantuoja Oy BMW Suomi Ab, Äyritie 8b, 01510 Vantaa. Rengaspaineiden valvonta 331 e, ajotietokone 234 e, LED-vilkut 153 e, LED-takavalo 206 e, Akrapovic-äänenvaimennin 750 e. Prahan länsipuolella sijaitsevassa ?atecin kylässä Kalevi ja Harri tutustuivat Miroslav ?erný -nimiseen pienen korjaamopajan pitäjään. Polttoainesäiliö 15 litraa, polttoaine vähintään 95E, enintään 10 % etanolia. Kyytiläisen jalkatapit ovat alempana kuin ST-mallissa, ja jalkatappien kannatinrungot on toteutettu aiempaa siistimmin. Kulkee kahdestaankin Motoristikollegat Kalevi ja Harri auttoivat matkatestissäni jo vuonna 2000, jolloin he palauttivat maahantuojalle BMW K 1200 LT:n, jonka olin ajanut Barcelonaan mm. Ohjausakselin kulma 63,8o, jättö 94,6 mm. Kärjetön sytytys, NGK DCPR 8E sytytystulpat. Takalaukku lukkoineen 401 e, sisäkassi 83 e, matkustajan selkänoja 74 e. Moottorin suurin ilmoitettu teho 66 kW / 90 DIN hv kierrosluvulla 8000/min, vääntö 86 Nm kierrosluvulla 5800/min. Satulan alla ei ole säilytystiloja, vaan polttoainesäiliö ja sähkölaitteita. Pehmeä sivulaukku pieni 156 e, iso 182 e. Moto nro 1/2003), kun kyseessä oli pyörän halvempi versio, jossa ei ole sähkösäätöistä tuulilasia. Ehkä myös F 800 GT:ssa voi pleksin vaihdolla tai ajoviiman ohjaimilla saada ajoviiman pyörteilyn kuriin. Suuri osa paluumatkasta meni kuitenkin moottoriteiden sijasta mukavasti pitkin T?ekin, Puolan ja Ruotsin maaseutujen teitä. Turvallisuuspaketti (ESA, ASC, rengaspaineiden valvonta) 1142 e. Lontoon ja Lissabonin kautta. Nyt he tulivat Zürichin lentoasemalle ja ottivat haltuunsa F 800 GT:n, joten minä pääsin sompailemaan muuttokuormalla lastattua autoani kohti Suomea. Me kolme olemme kasvaneet aikuisiksi silloin, kun järeintä, vain kokeneimmille sopivaa kalustoa edustivat 750-kuutioiset, noin 60 hevosvoimaa tuottavat moottoripyörät. Nyt GT-Bemarin kaltaista 800-kuutioista, 90-hevosvoimaista pyörää pidetään keskikokoisena, ja moni arvelee, että siinä eivät riitä tehot eivätkä tilat matkailukäyttöön. Mutta hyvin mahtui F 800 GT:n kyytiin kaksi aikuista miestä, ja hyvin pyörä kantoi kuormansa, 170 kiloa elopainoa + ajovarusteet, sivulaukkujen sisältö ja pieni jenkkikassi tavaratelineellä. Kalevi puolestaan paljasti nilkkansa ja esitteli oman arpensa, joka sekin oli moottoripyöräkolarin seurausta. Kaksi imu- ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti, ohjaus kahdella ketjuvetoisella, sylinterinkannessa olevalla nokkaakselilla. Kalliimmassa Pan Europeanissa tuulilasin saa sellaiseen asentoon, että kyytiläinenkin viihtyy hyvin. Varustepaketti (ajotietokone, keskiseisontatuki, sivulaukkutelineet) 366 e. Saatavana on kolme väriä, oranssi, valkoinen ja harmaa. Edessä kaksi kelluvasti kiinnitettyä 320 mm jarrulevyä, kiinteät jarrusatulat, joissa kussakin 4 nestepaineella toimivaa mäntää. BMW F 800 GT, tekniset tiedot Alumiiniseen runkoon poikittain ripustettu kaksisylinterinen, nelitahtinen, nestejäähdytteinen rivimoottori. Tärinöitä poistava kolmas kiertokanki ja pitkä keinuvipu. Ohjehinta 13 811 e + toimituskulut
Kaisaa kiitän ajokuvien ottamisesta, pikku-Jaakkoa mittausavusta ja isompaa Jaakkoa avusta auton kuljetuksessa. Tule meille koeajamaan uusi F 800 GS Adventure! Uusi maailman valloittaja BMW F800GS Adventure. Jo entuudestaan mukava matkakumppani, varma ja luotettava F800GS on nyt valmis myös pitkille ja haasteellisille vaelluksille, sillä Adventuressa on 24-litrainen polttoainesäiliö, joka riittää jopa yli 500 kilometrin mittaisille tankkausväleille. Jousitus on myös sovitettu Offroad-reittien haasteisiin. Luokan klassikko on Honda NT700VA Deauville (ks. Moto-1 nro 6/2007). Se on hieman kesympi koneeltaan kuin BMW F 800 GT, mutta kardaanivetoinen. Varsinkin pienikokoisten kannattaa muistaa F 800 GT, sillä sen saa helposti ja pienillä kustannuksilla yksilöllistettyä istumakorkeudeltaan sopivaksi. Kiitokset Kalevi Juutiselle ja Harri Kaitaiselle koeajopyörän palauttamisesta Sveitsistä Suomeen. Kotimaan liikenteessä kulutus jäänee puolisen litraa pienemmäksi, joten tankkausvälit ovat pienestä, 15-litran bensasäiliöstä huolimatta reilun 300 km:n luokkaa. Keskikokoisissa matkapyörissä on valinnan varaa melko vähän. Varustukseen kuuluvat myös kunnolliset suojakaaret, lämpökahvat, mukava satula ja hyvin suojaava tuulilasi. BMW:n tapaan alkuperäislisävarusteiden lista on luonnollisesti kaiken kattava. Tervetuloa koeajolle, niin kerromme sinulle lisää! vuotta. Niitä on helpompi ajaa ja käsitellä kuin raskaita matkapyöriä, joten reitit uskaltaa valita luovalla otteella pieniltäkin väyliltä. Vasemmalla Kalevi, keskellä Miroslav ?erný, jonka vaimo istuu vuosimallia 1950 olevan ?Z-pyörän satulassa. puolestaan suorituskyvyltään sähäkämpi, eikä sekään vaadi matkan aikana ketjun voitelua ja säätöä, koska toisioveto on siististi hihnalla. Kovavauhtisessa matkatestissä pyörä poltti bensaa yksin ajettaessa keskimäärin 4,5 litraa ja kahdestaan ajettaessa keskimäärin 4,85 litraa sataa kilometriä kohti. Toisaalta myös moottoriteillä, jopa Saksan vapaan nopeuden Autobahneilla, pärjää siinä missä isoillakin pyörillä. BMW F 800 GT on hyvä edustaja tuohon luokkaan. Sen yksi etu on vähäinen polttoaineen kulutus. yhteinen kieli puuttui, olivat miehet sen jälkeen jo samaa, maailmanlaajuista suurta motoristiperhettä. Keskikokoinen varsinkin pienille Keskikokoisina pidetyt moottoripyörät, tarkoituksenmukaisesti varusteltuina, ovat pystyviä matkapyöriä. Bemarin matkapyörä on T?ekkimotoristi ilahtui tavatessaan suomalaisen moottoripyöräilijän, joka arvostaa myös pieniä itäpyöriä
Bobberit edustavat siltä osin kutakuinkin toista äärilaitaa, sillä kromia ei juurikaan löydä ja pintakäsittely on mattaa. Suuressa maailmassa on arvostettuja design-pajoja, jotka rakentavat tilauksesta uniikkeja luomuksia sellaisia haluaville, mutta Yamaha on ottanut tuotanto-ohjelmaansa tätä tyylisuuntaa edustavat XV950- ja XV950R-mallit ja niiden myötä Bobber-tyylistä pääsee nauttimaan kohtuullisin kustannuksin ilman aikaa ja rahaa vaativaa rakentelua. 58. Bobber-tyylisuunta lukeutuu uusimpiin haaroihin. Teksti: Roland Brown Kuvat: Alessio Barbanti ja Tom Riles Yamaha-uutuudet XV950 ja XV950R Bobberit liukuhihnalta Varsin monihaaraiseksi jalostunut moottoripyöräilyharrasatus rikastuu tämän tästä uusilla versioilla. Se on vaivihkaa jatkojalostunut customeista, joille on tunnusomaista häikäisevät maalipinnat ja kromin kiilto
Kuvamme laite on nimeltään Deus Project X. Tässä hänellä on käsittelyn alaisena juuri tällainen XV950, josta tämä koeajoartikkeli kertoo. Deus Ex Machina on kansainvälisesti arvostettu australialainen customointifirma, jolla on toimipiste myös Los Angelesissa. Roland Sands lukeutuu alansa arvostetuimpiin. Se pohjautuu 1300-kuutioiseen, 4-sylinteriseen Yamaha XJR:ään. Nykyisin customoinnin kohteen ei tarvitse olla pitkäkeulainen chopper, eikä siinä tarvitse olla kromia, eikä flake-värin loistetta, pikemminkin päinvastoin. O n kokolailla mahdotonta sovittaa pariin päivään enempää ikonisia moottoripyöräilyn virstanpylväitä kuin mihin me pystyimme viimeisimmän Etelä-Kalifornian visiittimme aikana. Eilen ajoimme tukikohtana toimineesta Venice Beach?ista australialaisen Deus Ex Machina -nimisen custom-pyörä?rman toimipisteeseen Los Angelesiin, sitten kau- pungin toiselle laidalle tapamaan Roland Sandsia, joka niin ikään on yksi maailman johtavista custom-pyörien rakentajista. Tänä aamuna suuntasimme kulkumme pitkin Pacific Coast Highwayta kohti Malibua, sitten sisämaahan Rock Storeen, joka on LA bikersien legendaarinen kantapaikka. Parin päivän mittainen reissumme antoi XV:lle mahdollisuuden todistaa olevansa hyvä pyörä niin kaupunkiliiken- teessä, moottoritiellä kuin mutkittelevilla, kanjoneissa kiemurtelevilla pikkuteillä. Ymmärrystä avartavaa Deusilla ja Roland Sandsilla esillä olleet, heidän tuoreinta designiään edustaneet ja käsityönä rakennetut pyörät auttoivat parhaiten ymmärtämään Yamahan ajatusmaailman taustaa uuden V-twin cruiserin toteutuksessa. 59
Viimeksi mainittu on tyyriimpi vaihtoehto, jossa on korvattu perusmallin musta tai valkoinen väri vihreällä tai harmaalla ja niiden ilmettä on viimeistelty väriraidalla. Samalla maksimivään- XV950:n moottori on sama ilmajäähdytteinen, 942-kuutioinen, joka ensiesiteltiin Midnight Starissa viisi vuotta sitten. 60. Näiden pyörien aihioina käytetään usein 70- ja 80-lukujen japanilaisia yksipyttyisiä tai twinejä, kuten tietysti aina yhtä hallitsevia Harleyn koneita. Sport Heritage Nyt Yamaha on aikeissa päästä kakunjaolle uudella XV:llä, joka noudattaa V-Maxin ja XJR 1300:n viitoittamaa Yamahan uutta, perinnettä arvostavaa Sport Heritage -tyylisuuntausta. R-mallissa on myös prameamman näköinen istuimen päällinen, etäsäädettävät säiliöiskarit ja useimmilla markkinoilla, kuten esimerkiksi Suomessa, siinä on vakiona myös ABS-jarrut. Suomessa on perusmalliinkin valinnaisesti saatavissa ABS-jarrut. Yksinokkaisin SOHC-kansin varustettu 60° V-twin on samanlainen kummassakin versiossa, eikä se poikkea teknisesti millään tavoin Midnight Starin moottorista. Imu- ja pakopuolen muutoksilla moottorin huipputehoa on saatu madallettua parilla hevosvoimalla numeroarvojen ollessa nyt 51 hv/5.500 rpm. XV näyttää lyhyehköltä ja on cruiseriksi suhteellisen kevyt. Sen moottori, pakoputkisto ja pyörät ovat saaneet mustan värin, eikä siitä juurikaan löydy kromin kiiltoa. Maanläheinen XV:stä on olemassa kaksi versiota; vakio XV950 ja XV950R. Se on ilmiselvästi myös suunniteltu Harleyn suositun Sportster 883:n kilpailijaksi, etenkin USA:ssa, missä se tunnetaan paremmin nimellä Star Bolt (Yamaha cruiser-mallistoon kuuluvat pyörät eivät ole USA:ssa Yamahoita, vaan ne tunnetaan nimellä: Star). Moottori on 942-kuutioinen, ilmajäähdytteinen V-twin, joka julkistettiin ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten XVS950 Midnight Starissa. Merkillepantavaa on tietysti se, että XV on sar- javalmisteinen bobber: perusrakenteeltaan yksinkertainen ja suhteellisen urheilullinen cruiseri, joka on suunniteltu niin, että sitä on helppo jatkocustomoida hyödyntämällä tarkoitusta varten valmistettuja tehdastekoisia alkuperäistarvikkeita. Viime vuosien aikana custom-tyylisuunnan ilme on muuttunut häikäisevän välkehtivistä choppereista pelkistetyn vaatimattoman näköisiksi bobbereiksi ja café racereiksi. XV on hyvin erilainen pyörä kuin pitkä ja runsaalla kromilla kuormattu cruiseri
Se ei ollut kovin selkolukuinen kirkaalla auringon paisteella, sillä suoraan ylhäältä tulleet auringon säteet osuivat mittarin lasiin ja häikäisivät niin, ettei mittaria voinut lukea kuin varjopaikoissa, tai laittamalla käden varjoksi eteen. 61. Kun siihen yhdistetään leveä ohjaustanko ja alhainen painopiste, se tarkoittaa sitä, että pyörä on suhteellisen helppo käsiteltävä. Kapea tankki on kuin pähkinä ja yksinkertainen pyöreä nopeusmittari on tankin korkin etupuolella. Mustan, aavistuksen kohollaan olevan ohjaustangon ansiosta ajoasento on melko pysty. Tankattuna noin 250 kiloinen Yamaha on cruiseriksi melko kevyt. Cruiser-standardien mukaan arvioituna jalkoja pidetään hieman totuttua taaempana ja niitä on paljon levollisempaa pitää yksinkertaisilla jalkatapeilla kuin Midnight Starin astinlaudoilla. Sylinterit ovat 60° kulmassa ja moottori on pultattu kiinteästi runkoon ilman kumityynyjä, tai muita vaimentimia, eikä koneen rakenteeseen kuulu tasapainotusakselia. Perusmallin takaiskareissa on jousen esijännityksen säätö. R-mallin lisäsäiliöllisissä vaimentimissa on jousen esijännityksen ja puristusvaimennuksen säädöt. nön numeroarvo on kohonnut vastaavasti parin yksikön verran. Kaksiputkisessa kehtorungossa ei ole lankaan takarunkoa, sillä teräksinen takalokasuoja on rakenteeltaan itsekantavaa tyyppiä. Paras väännön arvo on 80 Nm/3.000rpm. Ensimmäisen aamun ajeluun läpi Los Angelesin, kulkupelikseni osui XV950R, jolla oli hauska heittäytyä mukaan liikenteeseen. Yamahan insinöörit ovat osuneet arvioissaan kohdalleen, sillä moottorissa on riittämiin värinöitä antamaan pyörälle sopivan annoksen oikeaa luonnetta, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta se alkaisi tuntua häiritsevältä. Varsin käytännöllinen Moottorissa on riittämiin voimaa myös hieman reippaamman vauhdin ylläpitoon, sen saimme huomata seuraavana aamuna, kun painelimme Pacific Coast Hihgwayta (PHC) kohti pohjoista. Runko on rakenteeltaan yksinkertainen, eikä etuhaarukassa ole säätöjä. Siihen on pultattu kiinteästi kuljettajan istuin ja matkustajan istuin on irrotettavissa. Nautimme kiireettömästi maito-kahvit paikassa, jonka nimi oli sopivasti Paradise Cove Beach Café (Paratiisilahden Rantakahvila). Sen jälkeen suuntasimme sisämaahan pitkin Mulhollandin Highwayta, joka mutkittelee ja kiipeilee hyväpintaista reittiä kohti Rock Storea. Mittaristo on varsin pelkistetty. Pyörästä on haluttu tehdä ehdoin tahdoin maanläheinen ja silloin tätä ajatusmallia palvelee erinomaisesti ilmajäähdytteinen moottori. Koska siitä puuttuu sylintereitä ympäröivä vesivaippa, yhdestä vaimentimesta purkautuvaan pakoääneen sekoittuu myös koneen rakenteelle ominaiset mekaaniset rapinat, minkä ansiosta moottorin käyntiäänessä on enemmän luonnetta kuin tyypillisessä japanilaisessa V-twinissä yleensä. Oikeaa luonnetta Huipputeholtaan 51-hevosvoimainen moottori ei lukeudu tonnisten kokoluokassa tehokkaimpien joukkoon, mutta sen ansiosta se on sitten käytökseltään yksi joustavimmista ja venyvimmistä. Etupyörä on kapea 19-tuumainen, takana on kaksi iskunvaimenninta ja kummassakin päässä on Ø 298 mm ?piparkakku?-tyyppiset jarrulevyt, yksi kummasakin päässä. Kuljettajan istuimelta, joka on sijoitettu alas, ainoastaan 690 mm korkeuteen, avautuu näkökenttään minimalistisen niukka varustus. Ilmansuodatin jää perinteiseen Harrikka-tyyliin oikeanpuoleisen polven taakse piiloon, mutta se ei kuitenkaan tunnu häiritsevältä. Tielle päästyämme Yamaha jymisteli tasaiseen tahtiin noin 100 km/h marssivauhtia ja silloin oli potkua riittämiin reservissä, mikä mahdollisti isoimmalla, eli viitosvaihteella nopeat ohitukset ilman pienemmälle vaihtamista. Moottori vastasi kaasuun viiveettömästi ja hyvä alavääntö piti huolen, että matkanteko sujui rennosti
Se muistuttaa pikemminkin normaalia ajoasentoa kuin ?cruiserrötkötystä?, tosin eräs mukana ollut valitti, että jalkatapit sijaitsevat aivan liian takana. Kuljettajan istuin on varsin hyvin pehmustettu, tosin matkustajan istuin tarjoaa sitten puolestaan kaikkea muuta kuin luxus-mukavuutta. Kanjonin tiet laittoivat Yamahan rungon todelliseen testiin. Se suoriutui siitä, vaikkakin muutamaan otteeseen runkoputket kirjaimellisesti raapivat asfalttia. Pari kuskia moitti maa-/kallistusvaraa liian pieneksi ja on totta, että jalkatapit ja jotkut. Yhtenä kuljettajan toimintoja helpottavana ominaisuutena mainittakoon automaattinen virran katkeaminen vilkuista. Reitin varrella oli hetkittäin mahdollisuus avata luukkua, joka vapautti XV:n laukkaamaan kohti huippunopeuttaan. Se on noin 175 km/h, tosin vastatuulelle altis ajoasento ja hienokseltaan raivoisalta kuulostanut moottorin huudatus kierroslukualueen yläpäässä ei ollut mielestäni sitä, mihin käyttöön pyörä on suunniteltu ja siitä syystä en pitänyt ensiarvoisen tärkeänä tietona sitä, kuinka ison lukeman onnistun nopeusmittariin piiskaamaan. Toisaalta ei se lukema välttämättä olisi selvinnyt, vaikka olisin piiskannut pyörää kaiken aikaa naru kireällä, sillä suoraan ylhäältä paistavassa, kirkkaassa auringonvalossa pyörän digitaalinen mit- 62 tari häikäisi, mistä johtuen lukemia pystyi lukemaan vain hetkittäin. Peilit ovat myös hyvät, sillä ne ovat käypäisen kookkaat ja niiden kuvajainen on riittävän selkeä. Muista näkökulmista pyörää arvioiden se tuntuu suhteellisen käytännölliseltä. Tankki on ainoastaan 12-litrainen, mutta sen pitäisi riittää yli 160 km pituisen taipaleen taittamiseen, ja se on kieltämättä tämän tyyppisellä pyörällä taivallettaessa riittävän mittainen taukojen väli. Pieni kallistusvara Pituudestani huolimatta löysin miellyttävän ajoasennon. Pyörässä on myös toinen pieni infokonsoli, joka koostuu kourallisesta merkkivaloja
Ne ovat riittävän tehokkaat ja tunnokkaat, tosin ABS:ittomassa versiossa takapyörän sai raskaalla saappaalla melko helposti lukkoon. 01053 034 www.yamahamotor.fi XV950-malli saapuu maahan syyskuussa 2013 ja XV950R helmikuussa 2014. panostaa touring-valmiuksiin, pyörään on saatavissa tuulilasi ja satulalaukut. Tässä ajatuksessa on kieltämättä ideaa. Perusmalli puolestaan tuntui vertailun vuoksi hieman karskilta, sillä sen jousituksesta puuttuvat säätömahdollisuudet. XV950/XV950R Edessä ja takana on yksi Ø 298 mm jarrulevy. Jos haluat korostaa vanhaa vintage-tyylisuuntaa, pyörään on saatavissa pinnavanteet ja etuhaarukkaan haitarikumit. Yhdistelmäpaketti, johon kuuluu ABS-jarrut, säädettävät takaiskarit ja puoleensa vetävämpi väritys saa R-mallin näyttämään paremmalta ja se pystyy mielestäni antamaan paremman vastineen rahalle kuin perus-XV, etenkin kun mallien välinen hintaero ei ole merkittävän suuri. Hinta sinällään tulee tuskin muodostumaan hankintapäätöksen kynnykseksi, sillä Yamahan taka-ajatuksena on, että myymälässä perusvarustuksessaan oleva pyörä, perus-XV tai R-malli tulisivat toimimaan ikään kuin perustana jatkovarustelulle. Tähän tarkoitukseen löytyy lukematon määrä varustetta ja tarviketta, jotka on suunniteltu nimenomaan tämän mallin yksilölliseen customointiin. Jos haluat lisätä pyöräsi muskeli-imagoa, alkuperäisvarusteiden listalta löytyy mm. Sen etuhaarukan kulma on 29°, kun se esimerkiksi Midnight Starissa on 32° ja akseliväli on 115 mm lyhyempi eli se on 1.570 mm. Tuntui miellyttävältä yllätykseltä, että R-mallin ajo-ominaisuudet tuntuivat varsin hyviltä, vaikka siinä onkin joustoa takana ainoastaan 70 mm. Edessä on 2-mäntäinen puristin ja takana mäntiä on yksi. Yamaha XV950 (XV950R) Moottori: Pyörässä ei ole lainkaan takarunkoa, vaan teräksinen takalokasuoja on itsekantavaa rakennetta, johon kuljettajan istuin on kiinteästi pultattu. Epäilen, että monet tällaisen pyörän ostajat saattavat valittaa tästä aiheesta, tai että he haluaisivat jalkatapit ylemmäs, mistä seuraisi sitten se, että jalkatilakin loppuisi, ellei myös istuinta korotettaisi. Suomessa ja Euroopassa useilla muilla markkina-alueilla ABS-jarrut kuuluvat R-mallin vakiovarustukseen ja Suomessa ABS on saatavissa valinnaisesti myös perusmalliin. Kummassakin päässä on Ø 298 mm ?piparkakku?-jarrulevy, edessä on 2- ja takana 1-mäntäinen puristin. R-mallissa on ABS-jarrut vakiovarusteena ja perusmalliinkin ne saa valinnaisvarusteena. rungon kiinteät rakenteet raapivat asfalttia huomattavasti aiemmin kuin Bridgestonen renkaista olisi loppunut kallistusvara. Tässä mielessä XV ei kuitenkaan ole yhtään huonompi kuin useimmat muut cruiserit. Tilapäiskäyttöön tarkoitettu matkustajan istuin on nopeasti irroitettavissa. Yamaha on kieltämättä käytökseltään huomattavasti tottelevaisempi ja ketterämpi kuin useimmat cruiserit osin juuri runkogeometriansa vuoksi. Pyörän varusteleminen ei totuuden nimessä tuota samaa mielihyvää 63. Lisäksi tarjolla on runsas määrää pikkutavaraa, joilla pääsee muokkaamaan pyörän ilmettä henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti. Ideaa Yamaha toivoo, että tämä lähestymistapa puhuttelisi nuorempia harrastajia, jotka haluavat modernin bobberin, mutta ilman teknisiä kykyjä ja valmiuksia heillä ei ole mahdollisuutta rakentaa pyöräänsä sellaiseksi omin avuin tai vaihtoehtoisesti he eivät voi tyhjän kukkaronsa vuoksi kääntyä kenenkään asiansa osaavan taitajan puoleen. moottorin alle tuleva kate / ?skuuppi? ja Akrapovicin äänenvaimennin. Jos halua Ilmajäähdytteinen, 8-venttiilinen, 60° SOHC V-twin Sylinteritilavuus: 942 cc Sylinterimitat: 85 x 83 mm Puristus: 9:1 Pa-syöttö: Digitaalinen ruisku Teho: 51 hv/5.500 rpm Vääntö: 80 Nm/3.000 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 5-portainen Toisioveto: Hammashihna Etujousitus: Ø 41 mm teleskooppihaarukka, jousto 120 mm Takajousitus: Keinuhaarukka, 2 iskunvaimenninta, jousto 70 mm, jousen esijännityksen säätö (jousen esijännityksen ja puristusvaimennuksen säätö) Etujarru: Yksi Ø 298 mm levy, 2-mäntäinen puristin, ABS lisävaruste (ABS vakiona) Takajarru: Yksi Ø 298 mm levy, 1-mäntäinen puristin, ABS lisävaruste (ABS vakiona) Etupyörä: Aluvaluvanne 100/90 x 19 Bridgestone Exedra G721 Takapyörä: Aluvaluvanne 150/80 x 16 Bridgestone Exedra G722 Etupään kulma/jättö: 29°/130 mm Akseliväli: 1.570 mm Istuinkorkeus: 690 mm Tankki: 12 litraa Paino: 251 kg tankattuna Värit: Musta, valkoinen (vihreä, harmaa) Hinta XV950: 11.651,08 ABS:llä 12.303,74 Hinta XV950R: 12.760,25 Maahantuoja: Konekesko Oy Yamaha Motor Vanha Porvoontie 245, Vantaa Puh
Malliesimerkkejä sikäläiseen elämänympäristöön soveltuvista pyöristä ovat japanilaisten speciaalipajojen rakentamat luomukset. Päällimmäisenä ja merkittävimpänä mainittakoon action eli aktiivinen toiminta; japanilaiset, yksilöllisiä pyöriä haluavat harrastajat eivät juokse pelkästään ulkonäön ja tyylin perässä, heidän pyöränsä ovat sulavalinjaisia, nopeita ja luotettavia ja samalla myös olemukseltaan ?cooleja?. Inspiraation lähteenä malliston kehittämisessä käytetään arvostettuja menneiden vuosikymmenien malleja, joissa hyödynnetään modernia teknologiaa, mutta niihin tullaan jättämään pelivaraa myös harrastajan omalle henkilökohtaiselle puumerkille. Kunnioitetaan historiaa Japani on omaperäinen, hygieeninen ja siisti maa, joka hyödyntää kaikessa edistyksellisintä modernia teknologiaa, mutta samanaikaisesti siellä kunnioitetaan ja 64 arvostetaan historiaa. Olemme ottaneet vaikutteita heidän rakentamistaan pyöristä ja haluamme välittää sitä samaa henkeä meidän omissa tuotantomalleissamme. Kolme avainasiaa Meihin on tehnyt kolme avainasiaa suuren vaikutuksen. Mielestämme aikakoneilla leikkiminen, eli jonkun vanhan mallin lähes sellaisenaan uudelleen tuotantoon ottaminen on ajan ja kapasiteetin haaskausta. XV950 on perinteinen ilmajäähdytteinen V-twin, mutta tulevaisuutta varten me tutkailemme kaikkia mahdollisia moottorivaihtoehtoja. ja nopeita. Toiseksi, kun he ajavat Tokio Cityn äärimmäisen ruuhkaisessa liikenteessä, pyörän täytyy olla rakenteellisesti kompaktin tiivis, ilman ulkoisia härpäkkeitä, kevyt ja ajettavuudeltaan todella hyvä. Viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä mainittakoon, että he antavat erittäin suuren arvon pyörän yksityiskohdille. kuin itse alusta pitäen rakentaen saavutettava lopputulos tai jokin ainutkertainen, yksinkappalein esimerkiksi Deusin, tai Roland Sandsin toimesta toteutettu luomus, mutta samassa yhteydessä on hyvä muistaa myös eri vaihtoehtoihin tarvitta- vien setelinippujen paksuudet. Yamahan uusi lähestymistapa tehdasvalmisteisen bobberin ottamisesta tuotanto-ohjelmaan tuo tervetulleen ja raikkaan tuulahduksen, joka avaa monelle harrastajalle uudenlaisen mahdollisuuden päästä käsiksi trendikkääseen suuntaukseen kohtuullisin kustannuksin. Ammattimaiset customrakentaja suosivat vintage-ikäisiä Triumpheja, BMW:tä, Harleyn Knucklehead- ja Panhead-koneita. Pyörä on nautinnollinen ja myös suhteellisen käytännöllinen, eikä tosiaankaan pidä unohtaa sitä, että rakenteluun ei tarvitse käyttää aikaa tai rahaa. ? T Shun Miyazawa, Yamaha Motor Europen tuotepäällikkö ulevina vuosina suunnitelmissamme ei ole replica-mallien valmistaminen pyöristä, jotka ovat kuuluneet mallistoomme joskus 70- ja 80-luvuilla. Arvostamme suuresti esimerkiksi Zero Engineeringin Shinya Kimuraa (nykyisin Chabott Engineering, www.chabottengineering.com). Japanissa voit nähdä huippumoderneja rakennuksia, mutta silti niissä aina henkii ja näkyy jokin viite kunnioitusta nauttivaan perinteeseen. Se on osa japanilaista kulttuuria, jossa moderni nykyaika sekoitetaan yhteen historiallisten arvojen kanssa. Japani on kapeine katuineen myös hyvin tiheään asutettu maa, niinpä me tarvitsemme tietyn tyyppisiä pyöriä ollaksemme ?cooleja. Haluamme aina ehdottomasti ottaa mukaan myös jonkin uusinta tietämystä edustavan tuulahduksen ja se on tärkeää, sillä uuden ja vanhan yhdistäminen antaa mahdollisuuden hyödyntää niiden yhdistettyjä ominaisuuksia, jotka toisistaan erillisinä asioina saattaisivat jäädä hyödyntämättä. Niinpä olemme päättäneet yhdistää perinteisiä ja moderneja komponentteja keskenään kun kehitämme uutta, mutta perinnettä kunnioittavaa Sport Heritage -mallistoa. He yhdistävät moderneja racing-palikoita, joihinkin messingistä, tai alumiinista käsityönä valmistettuihin komponentteihin ja me puolestamme käytämme näitä luomuksia inspiraatiomme lähteinä ja poimimme niistä ideoita omiin tuotantomalleihimme. Aistit valppaina Sama pätee myös meidän moottorivalintaamme. Yamahan SR500ja 400-singlet ovat myös suosittuja. Moderneista moottoreista, kuten XJR, Harleyn Twin Cam ja Triumphin Bonneville ovat myös erittäin hyviä ja tyyliin sopivia vaihtoehtoja. Tarkkailemme tuntosarvet pystyssä myös suorituskykyisiä nestejäähdytteisiä retropyöriä ja tilanteen mahdollisesti siltä näyttäessä saatamme hyvinkin tarttua aiheeseen.
seikoista johtuen eroja. Silloin mikään ajosuoritukseen liittyvä toimenpide ei veisi huomiokykyä pois liikenteestä ja kyse olisi mukavuuden lisäksi myös turvallisuudesta. Tee se itse Yleisin muutoksen tarve kohdistuu varmastikin juuri istuinkorkeuteen ja jos muutokseen riittää pelkkä istuimen madaltaminen, tai korottaminen ja haluat tehdä sen itse, niin ohessa on muutamia vinkkejä millä tavoin toimenpiteen voi tehdä kohtuullisen vaivattomasti ja edullisesti. Istuimen pehmuste/toppaus on muottiin valettu ?vaahtomuovikakku?, joka antaa istuimelle sen muodot. Jos asettautuu istumaan hieman taaemmaksi, silloin istuminen muuttuu kynnyksellä keinumiseksi, tai vaihtoehtoisesti asettautumaan luiskalle, josta valuu alas ja asentoa on tämän tästä kohennettava. Varsinkin hiostavana kesäpäivänä se tuntuu todella epämiellyttävältä. satuloita. Istuimen 65. Jos jokin tietyntyyppinen pyörä ei sellaisenaan sovellu henkilökohtaisiin tarpeisiin, silloin sitä on muokattava. Pekka Neste ? Moottoripyörien fyysisissä mitoissa on niiden suuntautuneisuudesta, sylinteritilavuudesta ym. Esimerkiksi tämän jutun kohteena olevaan BMW F 800 GS:ään saa kyseisiä alkuperäisiä satulavaihtoehtoja n. 350-400 euron kappalehintaan. Hinta on suhteellinen käsite, mutta muutostyön voi tehdä myös itse, jolloin hankkeeseen voi suhtautua joko säästömotiivilla, tai ottaa sen osana harrastusta. Satulan korkeuteen kajoaminen on periaatteessa ?hienosäätöä. Epämiellyttävänä seikkana tähän liittyy myös se, että valumisen seurauksena kalsarit kiilautuvat pikkuhiljaa persvakoon. Moottoripyörien istuimissa on lähes poikkeuksetta ?matkustamon ja ohjaamon välillä. ja esimerkiksi pyörän madallusta ajatellen jousitusta muokkaamalla saadaan tehokkaimmin merkittäviä muutoksia aikaiseksi. Omalla kohdallani on periaatteessa jokaisen pyörän kanssa sama ongelma, eli pitkäkoipisena en löydä sopivaa ajoasentoa. Moottoripyörästä pitäisi löytyä luontevasti sellainen ajoasento, jossa ei tarvitsisi kiinnittää huomiota pyörän päällä olemiseen, vaan kaikki ajamiseen liittyvä hoituisi rutiininomaisesti. Kyseisen tuntemuksen lisäksi sillä on vaikutusta myös huomiokykyyn. Istuinkorkeus on varmastikin yksi yleisimmistä muutostoiveiden kohteista. Ajatukset pois istumisesta Istuimen muotoilu pakottaa pitkäraajaisen kuljettajan asettumaan luonnottoman eteen, jolloin käsivarret eivät ole sopivassa kulmassa, sama pätee myös koipiin. SÄÄTÖÄ E tenkin joidenkin eurooppalaisten pyörien valmiuksiin kuuluu istuinkorkeuden säätömahdollisuus ja lisäksi tiettyihin malleihin on saatavissa alkuperäisinä valinnais- tai lisävarusteena madallettuja, korotettuja, muotoiltuja, geeli ym. kynnys, tai takaa eteen viettävä luiska, joka valuttaa kuskin satulan etuosassa sijaitsevaan kuoppaan. . Aivan samoin harrastajilla on yksilöllisiä eroja ja mieltymyksiä. ?PERSTUNTUMAN
Madallettaessa päällimmäistä viipaletta saattaa joutua leventämään, tai alempaa kaventamaan ja korotettaessa yläviipaletta vastaavasti kaventamaan, ettei istuimen Muotoon lämpöpuristettu pohjalevy muodostaa istuimen rungon. Pohjalevy ja pehmuste muodostavat parin ja ne sitovat toisiaan pysymään paikallaan. Tästä syystä mahdollista korotuspalaa ei voi laittaa pohjan ja pehmusteen väliin, eikä madallusta vartenkaan voi leikata viipaletta pehmusteen pohjasta, vaan se on otettava pehmusteen keskivälin tienoilta. kylkiin pääse muodostumaan ?portaita?, samoin pehmusteosan kylkiin täytyy lähes poikkeuksetta suorittaa ?ihonsiirtoja?, eli korotus/madallusalueelle jää kuoppia ja kuhmuroita, jotka on tehtävä näkymättömiksi ennen verhouksen paikalleen pingottamista. Tässä esimerkkitapauksessamme alkuperäisessä verhouksessa oli rimaa hipoen sen verran pelivaraa, että se oli vielä mahdollista pingottaa paikalleen, mutta silloin kun ei käy yhtä hyvä onni ja satulan päällinen on tehtävä kokonaan uudestaan, vanhaa päällistä hyödyntäen täytyy piirtää kaavat, joita noudattaen uudet kappaleet leikataan ennen yhteen ompelemista. Päällisestä on tehtävä mieluummin sentti-puolitoista liian lyhyt ja kapea kuin ?sopivan. kasataan kontaktiliimalla. Liimaa ei kannata imettää tolkuttomia määriä pehmusteeseen, sillä kyllähän se imee ja muuttuu samalla liiman kuivuttua ominaisuuksiltaan kovaksi. ?Kuvanveistoa? Koska istuimet eivät ole suoraviivaisia tiiliskiviä, vaan ne ovat pohjalta leveämpiä ja kapenevat ylöspäin, tämä seikka on otettava huomioon sekä istuinta madallettaessa että korotettaessa. käyttäen. Jos leikkaat pehmusteen pinnasta siivun pois, tai lisäät siihen kerroksen, niin lopputulos on kuin kynnöspelto, tosin tämä ilmaus saattaa olla loukkaus jollekin mestarikyntäjälle. Omissa satulamaakaroinneissani olen havainnut käytännölliseksi piirtää verhouksen irrotuksen jälkeen tussilla pehmusteen yläpintaan keskilinjan ja sen molemmin puolin, sekä sivuille symmetrisesti apuviivoja, joita hyödyntäen voi istuimen pehmusteen leikata sivuilta sahalaitaisella leipäveitsellä vaikkapa 66 kahdeksi viipaleeksi samalla tavoin kuin täytekakun pohjan ja tuohon ylä- ja alaosan väliin muotoillaan täytekiila, tai tarvittaessa useampia riippuen istuimen perusrakenteesta ja tarpeesta. Satulan verhous paljastaa kaiken suorastaan korostetusti. Istuimen verhouksen on oltava jämptisti paikallaan istuva, ei pelkästään ulkonäkösyistä, vaan myös siksi, että löysä päällinen liikkuu ajon aikana takamuksen alla ja sen vuoksi se häiritsee oikean tuntuman saamista, joka on jopa turvallisuusseikka. Värivaihtoehtoja Korotukseen ei kannata käyttää normaaliin askartelukäyttöön, tai patjoihin tarKorotus suoritettiin tämän näköistä kimmoisaa ?vaahtolevyä. Jos viiltoja suoritetaan vapaalla kädellä ja silmämääräisesti, silloin on suuri riski, että lopputuloksena on kuhmurainen ?painimatto?, joka on lintallaan ja kallellaan joka suuntaan. pohja, joka toimii rakennelman runkona, on muotoon prässätty muovilevy. Kotelorakenteilla haetaan ensijaisesti jäykkyyttä ja ryhtiä istuimeen. Kun kiilat ja täytepalat ovat oikean kokoisia ja muotoisia ?kakku. Se on kaikkea muuta kuin tasainen, sillä sen rakenteeseen sisältyvillä koteloilla saadaan istuimelle ryhti ja tarvittava jäykkyys. Niinpä jos haluat madaltaa tai korottaa satulaa, et voi leikata tarvittavaa siivua pohjasta pois, etkä myöskään lisätä sinne mitään, sillä istuimen pehmusteosa ja pohja ovat toistensa kanssa yhteensopiviksi tehty pari ja ne pitävät yhdessä istuimen ryhdissään. Aivan samoin madallusta, tai korotusta ei voi tehdä pehmusteen yläosaan, sillä lopputuloksesta tulee karmean näköinen. Liian isoa päällistä ei saa pingotettua jämptisti istuvaksi, vaan se venyy ja jää aina jostakin kulmasta roikkumaan kuin hip-hopparin lökäpöksyt. Sitä löytyy mm. Viereisessä kuvassa puolestaan näkyy istuimen pehmuste, jonka alapinnassa on istuimen pohjalevyn kanssa yhteen sopivat kuviot. Näin menetellen istuimen ryhti säilyy. kokoinen, sillä materiaali on venyvää. Etolan hyllystä metritavarana.. Kun istuimen verhous on poistettu pehmusteeseen kannattaa piirtää tusilla keskilinja ja sen molemmin puolin symmetrisesti apuviivoja, joita noudattaen suoritetaan leikkaukset
Samalla etuosan ?kuoppa? saatiin täytettyä, minkä ansiosta kuski ei enää valu ajon aikana tahtomattaan eteen. 67. Tämän kokoinen pala alkuperäistä pehmustetta hetkeksi poistettiin ja sen jälkeen mustasta vaahtolevystä muotoiltiin kiilamainenkorotus, jonka päälle alkuperäinen pehmusteen pala laitettiin sitten takaisin henryborg.fi). Sivussa näkyvästä mustasta taaempi puolisko on korotuskiilaa ja etuosassa oleva musta on ?ihonsiirtoa?, jolla on piiloteltu istuimen sivuille muodostuvia ?portaita. kunkin materiaalin kulutus- ja pakkaskestävyydestä, sekä soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin. Halpaa huvia Tässä alkaa olla käsillä jo loppusuora. Tarkkasilmäinen huomaa kyllä muutamat kuhmurat, joka johtuvat omasta malttamattomuudestani. Alakuva puolestaan esittää istuinta alkuperäisessä korkeudessaan. Ongelmana kyseisessä materiaalissa on se, että vaikka sillä saisikin korotuksen silmämääräisesti toteutettua, niin istuttuasi sen päälle liian pehmeä materiaali puristuu kokoon, eikä korotuksesta olekaan mitään hyötyä. Tähän projektiin löytyi Etolasta 30 mm paksua materiaalia, jonka nimestä ei ole tietoa, mutta se on pikemminkin vaahtokumia kuin vaahtomuovia ja se on ominaisuuksiltaan sen verran jämäkkää, ettei sitä pysty näppivoimin puristamaan lyttyyn. Jos vanha päällinen jää korotuksen jälkeen liian pieneksi ja sen vuoksi on pakko ryhtyä räätäliksi, on seuraavana edessä verhoilumateriaalin hankinta. Tavoitteessa onnistuttiin ja lopputuloksesta tuli myös kohtuullisen siisti, joskaan ei täydellinen, sillä parista verhouksen läpi kuultavasta lievästä kuhmurasta on syyttäminen ainoastaan omaa malttamattomuutta. ? Oikean puoleisista kuvista ylempi esittää satulaa muutostyön jälkeen. Perinteisesti suomalaisista kangaskaupoista ja vastaavista löytyy mustaa, sinistä ja ruskeaa, joskus jopa harmaata keinonahkaa, mutta eipä juurikaan muuta. Aivan sattumoisin kantautui korviimme, että Lahdessa on verhoilumateriaaleihin ja -tarvikkeisiin erikoistunut Henry Borg Oy -niminen yritys (www. Tässä meidän esimerkkitapauksessa kustannukset jäivät olemattomiksi, kun pääsimme hyödyntämään alkuperäistä verhousta. Kyseisen yrityksen nettisivulla on jopa värimallit kaikista materiaalivaihtoehdoista, sekä luonnehdinnat mm. Täytemateriaaliin ja liimaan ?paloi. Projektin tavoitteena oli muokata satulan profiilia niin, että kuljettajan kohdalla oleva kuoppa täyttyisi, jonka seurauksena istuinkorkeus olisi koko satulan pituudelta edestä taakse samalla tasolla. kaiken kaikkiaan noin 30 euroa ja siinä kaikki. Muutostyöllä saatiin istuimen etuosaa korotettua noin 30 mm. mitkä syntyvät siitä, että istuin on yläosastaan kapeampi kuin alhaalta. Korotuspalan kohdalta istuimen muoto ei noudatakaan alkuperäistä profiilia ja siitä johtuen yhtäläinen portaaton muoto täytyy viimeistellä täytemateriaalilla. koitettua vaahtomuovia, koska se on liian pehmeää (kokoonpuristumiselle on varmastikin olemassa myös jokin virallinen ammattitermi ja mittayksikkö). Korotuskiila ja pehmusteen päällimmäinen osa on jo liimattu paikoilleen
Toisin kuin kilpailevien. XC on vastaus niille, jotka ovat toivoneet parempia off road -valmiuksia Triumphin isolta adventure-pyörältä. Triumph Tiger Explorer XC: Tutkimusmatkailija Ylämaalla Teksti: Roland Brown Kuvat: Alessio Barbanti Triumph esitteli runsas vuosi sitten Tiger Explorer -mallinimen saaneen ison, 3-sylinterisen, 1200-kuutioisen matkaenduron. Vaikka malli on ollut hyvä myyntimenestys ja sen saama palaute on ollut pääasiassa myönteistä. Vaikka ison kolmipyttyisen runsaan vuoden takainen esittely eteläisessä Espanjassa tuntuikin hauskalta ja onnistuneelta, koeajoreittiä kritisoitiin aivan liian lyhyeksi ja lähes yksinomaan hyväpintaiseksi tieksi. Nopea vastaus Nyt, vain hieman yli vuosi myöhemmin ihastelen etäisiä lumipeitteisiä vuorten 68 huippuja, kun ajan Tiger Explorer XC:n tapeilla seisten pitkin liukkaan mutaisia pikkuteitä Skotlannin ylämaalla. Tutkimus osoittaa, että 44% heistä käyttää pyörään aika-ajoin myös off road -ajeluun. Koska nimenomaan tällä adventure-sektorilla markkinaosuuskilpailu on kaikkein kovinta, Triumph ei aikaillut, vaan esitteli jo nyt, vain vuotta myöhemmin Tiger Explorer XC:n, johon lehdistöllä oli mahdollisuus tutustua koeajon merkeissä Skotlannin Ylämaalla vaihtelevissa ajo-olosuhteissa. T urha väittää, etteikö Triumph ottaisi kuuleviin korviinsa kentältä kuuluvia toiveita. Kun Triumph esitteli viime vuoden maaliskuussa Tiger Explorerin, kansan reaktiot olivat pääosin positiivisia, mutta jotkut olivat sitä mieltä, että adventure-pyörässä pitäisi olla paremmat maastovalmiudet. Koska adventure-pyörien kilpailu kiristyy entisestään, kiitos uudistuneiden BMW GSja KTM Adventure -mallien, malliston täydentäminen kura-suuntauneella vaihtoehdolla on erittäin perusteltu ja oikeaan osunut ratkaisu. Olemme ajaneet yhteensä runsaat 250 km hyviä soratiepätkiä, ja seuraavana päivänä odotti paluumatkalla toinen mokoma lisää. vuosia vakaassa asemassa olleen Speed Triplen, samoin kilpailevista merkeistä Yamaha Super Ténéré ja Honda Crosstourer ovat joutuneet tyytymään myyntimäärissä Exploreria alhaisempiin lukemiin. Kilpailu kiristyy Triumph on kartoittanut Explorerin omistajien käyttötottumuksia. Tämä koeajo tarjosi ihanteelliset olosuhteet kyseisten ominaisuuksien testaamiseen. Ei ole lankaan yllättävää, että Triumph on reagoinut näin nopeasti ja täydentänyt isokokoisten adventure-pyörien mallistoaan. Explorer on ollut menestysmalli. Sitä on myyty 4500 kappaletta ja tällä määrällä se sijoittuu Triumphin parhaiten myyvien listalla neljänneksi jättäen taakseen mm. Pyörään toivottiin parempia off road -valmiuksia
69
ja ne mahdollistavat ajamisen kivikossa ja kuoppaisessa maastossa, joissa valuvanne olisi altis 70 Moottori ja voimansiirto ovat täysin samanlaiset kummassakin mallissa, eli moottori on 3-sylinterinen 1215-kuutioinen ja toisioveto tapahtuu kardaanilla.. Pinnavanteet ovat rakenteellisesti vahvemmat ja ominaisuuksiltaan joustavammat kuin valuvalmisteiset . vaikkakin hieman painavammat . Pinnavanteiden valttina valuvanteisiin verrattuna on se, että ne ovat rakenteeltaan joustavampia kuin valaen valmistetut ja siitä johtuen ne kestävät tiettömässä maastossa liikuttaessa vaurioitumatta paremmin. vaurioitumaan. Samoin teräsputkirunko ja yksipuolinen, alumiinivaluna toteutettu takahaarukka ovat samat kuin Explorerissa, kuten myös USD-etuhaarukka ja etäsäädettävä takapään monovaimennin, jotka molemmat ovat japanilaisen Kayaban (KYB) valmistetta. ei ole täysin uusi malli, vaan se on hyvin läheistä sukua Explorerille, johon on laitettu valupyörien tilalle pinnavanteet, sekä kourallinen kurakäyttöön soveliaita osia, jotka löytyvät Triumphin alkuperäislisävarusteiden listalta. Tämä tarkoittaa sitä, että 1215-kuutioinen, 12-venttiilinen rivikolmosmoottori on säilynyt muuttumattomana kardaanivetoineen ja suorituskykyineen eli huipputeho on 135 hv/9.000 rpm. Nämä pinnavanteet ovat kiistatta XC-mallin merkittävin eroavaisuus perusmalliin verrattuna. merkkien oheiset twinit, XC . jonka mallinimen tunnuskirjaimet ovat symbolinen lyhenne sanoista Cross Country . Edessä on joustoa 190 ja takana 194 mm. Merkittävin Explorer-perusmallin ja Explorer XC:n välinen ero ovat vanteet. XC-versiossa käytetään sisärenkaattomia pinnavanteita. Triumphin pinnavanteet mahdollistavat sisärenkaattomien (tubeless) renkaiden käytön, joihin ilmaantuva naulan, tai muun terävän piston aiheuttama vuoto on mahdollista korjata paikan päällä korjaussarjassa olevalla kumitulpalla ilman renkaan irrotusta. Jotta XC suoriutuisi vaurioitumatta vaativissa olosuhteissa, sen alkuperäistä vakiovarustusta on täydennetty kaatumaraudoin, sekä vahvasta alumiinilevystä valmistetulla pohjapanssarilla, joka suojaa moottoria etupyörästä lentäviltä kiviltä, sekä epätasaisessa maastossa pohjakosketuksilta. Pinnavanteet Etupyörä on 19- ja takapyörä 17-tuumainen, eli saman kokoiset kuin perusmallin valuvanteiset vaihtoehdot
Lisävarusteina pyörään on saatavissa myös käsisuojat, jotka ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi kylmään vuodenaikaan jopa normaalilla maantiellä ajettaessa . Se ei ole toimenpiteenä yhtä nopea kuin viimeisimmissä GS:n, tai Multistradan vastaavissa, joita on mahdollisuus säätää ?lennossa?, mutta Triumphissakin se onnistuu alle minuutissa, eikä sen vuoksi tarvitse nousta edes pyörän satulasta. 71. Toimintoja ohjaillaa ohjaustangon päässä olevilla napeilla. Triumphin elektroniseen, ilman vaijeria toimivaan kaasukahvaan on suunniteltu lämpökahvat, joissa on sisäinen johdotus ja kahvan ulkohalaisija on säilynyt kyseisen rakenteen vuoksi alkuperäisen paksuisena. Exploreriin on saatavissa valinnaisvarusteena myös rengaspaineiden tunnistinjärjestelmä, joka näyttää etu- ja takarenkaan paineen ja varoittaa, jos paineet alkavat laskea. keveän oloinen ohjaus tekevät yhteisvaikutuksellaan pyörästä helpon ajettavan. Kaasu ei reagoi yhtä kulmikkaan terävästi kuin ensiesittelyn aikaisissa Explorereissa (päivitys esiteltiin Trophyssa viime syksynä) ja se on selkeä edistysaskel. Kolmipyttyinen vetää puhtaasti ja kiihtyy protestoimatta jo 2.000 rpm lukemilla. Se tarkoittaa sitä, että pikkukylien läpi on mahdollista ajaa 50 km/h nopeudella jopa isoimmalla vaihteella ja sen jälkeen ison tien avauduttua voi vain kääntää lisää kaasua lähes niin kuin automaattivaihteisella. Pienemmälle vaihtaminen tuntui vain ani harvoin tarpeelliselta, sillä Skotlanti on ihastuttavan laaja ja harvaan asutettu maailman kolkka. nopeusmittari, vaihdenäyttö, polttoainemittari, näyttö sille kuinka pitkälle bensiini vielä riittää, muistutus seuraavasta huollosta, ulkoilman lämpömittari, varoitus liukkaudesta, matka- ja trippimittari. Tuulilasi on kummassakin Explorerissa samanlainen ja se tarjoaa hyvän suojan tuulta ja sadetta vastaan. kohti Glenshee-nimistä hiihtokeskusta. XC-mallissa on vakiovarusteena samankaltaiset lisävalot kuin BMW R 1200 GS Adventuressakin. XC:ssä on aivan kuten BMW GS Adventuressakin kaksi lisävaloa, joista on merkittävä apu etenkin maastossa ja pikkuteillä pimeään aikaan liikuttaessa. Koeajopyörät oli varustettu myös kahvanlämmittimin, jotka eivät kuulu pyörän vakiovarustukseen. Sitä on mahdollisuus säätää viiteen eri asentoon, avaamalla pari siipimutteria. Tankattuna 267-kiloinen (8 kg painavampi kuin perusmalli) pyörä on melko raskas, mutta erittäin joustavakäytöksinen moottori, tunnokas voiman ulostulo ja epätodellisen LED-monitoimimittari sijaitsee analogisen kierroslukumittarin kyljessä ja siinä on mm. Tietä reunusti valkoinen lumi, joten olin varsin iloinen, että pyörän vakiovarustukseen kuuluu Explorerin hyvin suojaava tuulilasi. kiitos hyvän tuulensuojaavuuden. Maastossa ne suojaavat jopa suoranaisilta kolhuilta, jotka ovat oleellinen osa harrastusta tämän tyyppisillä pyörillä samoiltaessa. XC on korkea, etenkin kun asettaa sen helposti käsin säädettävän istuimen korkeimpaan asentoon. Tie johdatti meidät maisemiltaan mahtavalle tielle numero A93, joka on Britannian korkeimmalla kulkeva yleinen tie, mutkitteleva asfalttinauha, joka ?käärmeilee. Tyypillisen skottilaisen kevään tapaan sää ei ollut erityisen kylmä, mutta puuskittainen tuuli ja hetkittäiset sadekuurot opettivat varsin pian arvostamaan käsisuojien ja kahvanlämmittimien erinomaisuutta. Hioutunut Vaikka en ollutkaan ajanut Explorerilla sitten sen yli vuoden takaisen ensiesittelyn, XC tuntui heti ensimetreistä alkaen kotoisan tutun oloiselta. Nautin suuresti, että pyörässäni oli lämmittimet, kun starttasimme matkaan testimme tukikohdasta Glegoulandiesta, läheltä Pitlochrya, joka sijaitsee Grampianvuoriston eteläisellä puolella
Voiko mihinkään enää luottaa... Alvie House Glensheesta oli lyhyt ajomatka Balmoralin linnalle, jossa pidimme kahvitauon. Paikka on tullut tunnetuksi Kuningatar Elisabethin kesäasuntona. XC tuntuu kookkaalta ja raskaalta, etenkin jos yrität rämpiä sillä kapeilla ja syväuraisilla poluilla. Ehkäpä pyörän alkuperäislisävarusteiden listalla olevan jäähdyttimen suojaverkonkin olisi syytä kuulua XC:n vakiovarustukseen. Soratiekäytössä käänsin ABS:n pois päältä. Reitit olivat haastavia ja vakioExplorerkin olisi saattanut suoriutua siellä, mutta tämä karskimpaan käyttöön tarkoitettu vaihtoehto ei vierastanut olosuhteita missään vaiheessa. Säädin luistoneston off road -asetukseen, joka sallii kohtuullisen määrän sutimista, mikä onkin sorapinnalla liikuttaessa pyörän hallintaa ajatellen tärkeää. Jatkoimme sen sijaan matkaa vielä 100 km, jonka jälkeen pidimme lounastauon lähes yhtä mahtavassa Alvie Housessa. Metzelerin Tourancerenkaat toimivat erinomaisesti asfaltilla ja olivat käypäiset myös soralla, vaikka ne ovatkin kuvioinniltaan kaikkea muuta kuin nappularenkaat. Se on viehättävä herraskartano, jonka James Bond ?räjäyttää. taivaan tuuliin tuoreimmassa Skyfall-nimisessä ?lmissä. Ironista kyllä, eräällä ranskalaisella testikuskilla päättyi matkanteko, kun hänen pyöränsä jäähdyttimeen tuli reikä eturenkaasta lennähtäneestä teräväreunaisesta sepelin kappaleesta. Päivän ajorupeama tuli suoritettua ja menovettä Triumph siemaisi tasaisella keskivertovauhdilla noin 6 l/100 km, joten tilavuudeltaan 20-litrainen tankki riittää yli 300 km mittaiseen ajoon, jonka pystyy ajamaan uupumatta Kuljettajan istuimen korkeuden säätö on lainattu suoraan BMW R 1200 GS:stä.. Valmiuksia hyödyntäen Tämän kartanon James Bond mossautti taivaan tuuliin tuoreimmassa Skyfall-elokuvassa, tai niin ainakin annettiin ymmärtää. Niinpä asfalttiasetuksin soralla ajettaessa tuntui välillä, että XC oli täysin hengetön. Asfaltilla ennätin todeta sen olevan toimivuudeltaan hyvä, mutta se ei yllä soralla samalle tasolle kehittyneimpien ABS-järjestelmien kanssa. Mikä tärkeintä, alueella risteilee lukematon määrä off road -reittejä ja polkuja, jotka soveltuivat kerrassaan erinomaisesti XC:n maastoominaisuuksien testiareenaksi. Korkea kolmipyttyinen teki vaikutuksen. Se johtui siitä, että Tourance-rengas oli menettämässä pitoaan soralla ja siitä johtuen luistonesto leikkasi tehoa, ettei pyörä vain alkaisi sutia. Explorerissa pitäisi toteuttaa sama, mikä on tehty GS:ssä ja muutamassa muussa vastaavassa eli ohjainvalikossa pitäisi olla off road -asetus, joka säätäisi yhdellä napin painalluksella ABS:n ja luistoneston. Hirviön sijainen Palattuamme takaisin kiinteälle maaperälle suuntasimme kulkumme kohti luodetta Invernessiin, mistä jatkoimme lounaaseen ja Loch Nessin rantamille, jossa sijainneessa hotellissa myös yövyimme. Kuuluisa Loch Nessin hirviö vältteli näyttäytymistään, kuten saattoi ounastellakin, mutta hotellin juro omistaja onnistui kyllä varsin hyvin tuuraamaan ilmeisesti vapaapäivää viettänyttä kulmakunnan ykkösjulkkista. Sade alkoi uudelleen kutakuinkin saapumisemme aikoihin. Paikka sijaitsee keskellä suurta ja kuuluisaa urheilu-/ ulkoilualuetta, jonka omistaa tunnettu 72 skottilainen, Graham-niminen riistanhoitaja. Me emme olleet saaneet kutsua Hänen Kuninkaalliselta Korkeudeltaan, mutta eipä hän ollut käyntimme aikaan edes paikalla. reitillä eteen tulleet patit ja antamaan myös palautetta ajotuntumaan. Pohjapanssarillekin tuli aitoa käyttöä, kun pyörän jousitus pohjasi parissa hypyn jälkeisessä alastulossa, jolloin panssari osui maahan äänekkään pamahduksen säestyksellä. Uskon myös pinnavanteiden pariin otteeseen varmistaneen matkani jatkumisen, kun osuin vauhdilla muutamaan teräväreunaiseen kuoppaan, joissa valuvanne olisi saattanut joutua tunnustamaan rajallisuutensa. Molempien päiden pitkät joustot toimivat erinomaisesti kyeten ?syömään
73
Pitkäjoustoiseksi isoksi pyöräksi Triumph käyttäytyi todella hyvin. Se oli nautinnollisen venyvä letkeässä turistibussivauhdissa ja aivan yhtä kotonaan myös silloin, kun konetta piiskataan tauotta punaisen rajalla ja otetaan kaikki hyöty sen erinomaisista 4-mäntäisistä Nissin etujarruista. Tuon ikimuistoisen tieosuuden jälkeen seurannut viimeinen pätkä oli puolestaan päinvastainen ja sen voisi pyyhkäistä muistista saman tien. XC tuntui soveltuvan erinomaisesti kumpaankin ajotapaan. Seuraavaksi pääsimme nautiskelemaan yhdestä tämän reissuun parhaimpiin kuuluvista teistä, kun A82 kääntyi kohti itää läpi pelonsekaista kunnioitusta herättävän Glen Coen laakson. kiitos tilavan ajoasennon, sekä leveän kaksiosaisen istuimen. Tämä koeajoreissu osoitti, että pyörä on enemmän kuin kykenevä sotkemaan saappaansa kurassa. Kiitos sen leveän ohjaustangon, ohjaus tuntui uskomattoman kevyeltä mutta kuitenkin jämptin tarkalta. Molempi parempi Painellessamme alas, kohti Bridge of Orchy?a maisemat säilyivät kaiken aikaa yhtä häikäisevän hienoina ja niinpä olikin vaikea päättää, että löysäisikö vauhtia ja nautiskelisi lumihuippuisista Grampiansien maisemista, vai antaisiko lisää hanaa ja ottaisi ilon irti XC vakaista ajoominaisuuksista, sillä edessä oli loputon nauha sulavalinjaisia asfalttikurveja. Jotkut haluaisivat pyörään samankaltaisen, kookkaamman tankin kuin GS Adventuressakin on, mutta suurimalle osalle harrastajista XC:n vakiokokoinenkin tankki riittää kyllin pitkälle. Triumph Tiger Explorer XC Moottori: Nestejäähdytteinen 3-sylinterinen, 12-venttiilinen DOHC-rivikone Sylinteritilavuus: 1.215 cc Sylinterimitat: 85 x 71,4 mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Digitaalinen ruisku Teho: 135 hv/9.000 rpm Vääntö: 121 Nm/6.400 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Kayaba USD-teleskooppihaarukka, jousto 190 mm, jousen esijännityksen säätö Takajousitus: Showa-monovaimennin, jousto 194 mm, puristus- ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 305 mm levyä, 4-mäntäiset Nissin-puristimet, poiskytkettävä ABS Takajarru: Yksi Ø 282 mm levy, 2-mäntäinen Nissin-puristin, poiskytkettävä ABS Etupyörä: 2.50 x 19 pinnavanne 110/80 x 19 Metzeler Tourance rengas Takapyörä: 4.00 x 17 pinnavanne 150/70 x 17 Metzeler Tourance rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 23,9°/105,5 mm Akseliväli: 1.530 mm Istuinkorkeus: 837-857 mm Tankki: 20 litraa Paino: 267 kg ( täydellä tankilla) Hinta: 21.490.Maahantuoja: Triumph Motorcycles Ab Ellipsvägen 5 SE 14175 Kungens Kurva www.triumph.co.uk/sweden 74 Seuraavan ajopäivän aloitimme pääväylää noudatellen. Saavuimme reissusta maaliin, sateen riepottelemaan Dumblane?en ja näistä sateenharmaista viimeisistä tuntemuksista huolimatta jäi ajoretkestä päällimmäisenä mieleen, että XC osoittautui vakuuttavan nopeaksi, matkustusmukavuudeltaan miellyttäväksi, jämäkäksi ja monikäyttöiseksi pyöräksi. Onko se sitten hintansa arvoinen, jos sitä verrataan varusteltuun vakio-Exploreriin on sitten toinen juttu. Cruisailimme tietä A82 lounaaseen Fort Williamiin ja pysähdyimme kahvitauolle Ben Nevisin tislaamolle, joka käyttää tuotannossaan Britannian korkeimmalta vuorelta virtaavaa vettä. Merkittävä osa Explorerin omistajista haluaa ajaa pyörällään myös enemmän maasto-ominaisuuksia edellyttävissä olosuhteissa. ja puutumatta vaikka yhtä soittoa . Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, ettei XC ole samanvertainen off road -pyörä kuin esimerkiksi kuin uusi GS, tai KTM Adventure, puhumattakaan Adventure R:stä, mutta kuluttajatutkimuksesta saatu 44 % tulos antaa luvan odottaa, että vastaisuudessa pyörävalinnassaan Triumphiin päätyvät tulevat enenevässä määrin valitsemaan pinnavanteisen Explorer XC-vaihtoehdon. ?. Tietyillä markkinaalueilla Explorer on nykyisin mahdollista ostaa myös pinnavantein, joten perus-Explorer on nyt mahdollista myös itse varustella XC:n tasoiseksi (tosin perusversion värivaihtoehtoihin ei kuuluu samaa, vain XC-malliin tarjolla olevaa vihreää sävyä; vaihtoehtoiset värisävyt ovat harmaa ja valko/harmaa). Herkällä korvalla Todennäköisesti tulee huokeammaksi jos päätyy valinnassaan suoraan XC-vaihtoehtoon, sillä itse varusteltuna on ostettava jo yhden olemassa olevan pyöräkerran lisäksi myös pinnavannesarja ja mikäli varustelutyön teettää merkkikorjaamolla, tulee työn osaltakin laskutusta muutamalta tunnilta. Jos palataan itse asiaan, XCmallin ilmestyminen markkinoille osoittaa, että tehdas kuuntelee herkällä korvalla asiakkaiden toiveita
ja paljon muuta! ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN! Numero 6/2013 ilmestyy 24.10. Tilaa omasi: www.moto1.?. Koeajossa mm.: Islannin ihmeitä katsomassa . MV Agusta F3 800 . Yamaha FJR 1300 ..
vallankumous on täällä REBEL Arain uusi malli kaudelle 2013. Täysin uusi muotoilu mutta sama turvallisuus ja istuvuus kuin muissakin Arai kypärissä. rebel on ensisijaisesti suunniteltu nakupyörille ja pyörille joissa on pysty ajoasento. Alk. 499 ? ChAser v rx-7 gp Tour-x4 Chaserin menestystarina jatkuu. Arai kypärämalliston huippua. Yksi kypärä ja olet valmiina kaikkeen! Alk. 519 ? Alk. 819 ? www.ArAi.fi 020 7757 200 Alk. 619 ?