Numero 6/2010
Hinta 8,00
o it sän kokli Kmunatkieoraloontumisia ja
Koeajossa:
aailmalle Osa 5: Lentäen m
Imatranajot
Muistelot tarjosivat nähtävää ja kuultavaa
h Sprint GT Triump
Koeajossa: VFR1200FD
Hondan uusinta tekniikkaa
Onneksemme näitä puurtajiakin keskuudestamme löytyy, sillä muuten harrastuksemme olisi huomattavasti köyhempää. Yksi syy vähäiseen moottoripyöräkulttuurin tarjontaan on tietysti myös ilmastollisilla olosuhteilla ja kotimaisen alan teollisuuden puuttumisella. He eivät olleet siellä kuitenkaan näyttämässä itseään, eivätkä siemailemassa jonkun ulkopuolisen sponsoroimaa ilmaista shampanjaa, vaan he olivat yksityishenkilöinä nauttimassa aidosta Imatranajohengestä ja yksityisyyttään varjellen jopa välttelivät huomatuksi tulemistaan. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola
*Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).. Moottoripyöräilyllä on tietysti Suomessa yhtä pitkät juuret kuin muissakin maissa, mutta moottoripyörän synnystä laskien ensimmäiset yli puolivuosisataa se on toiminut voittopuolisesti arkisena hyötyajoneuvona, eikä siihen käyttöön liittyvää historiaa ja kulttuuria ole siltä pohjalta taltioitu sen enempää kuin hevosen länkiäkään. Perinteisten viikonlopputapahtumien lisäksi on kokoontumisia, jonne osallistujat valikoituvat mm. Nautinnollista loppukesää toivottaen:
3
Moto-Ykkönen -lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. Tällä tavoin on löytynyt lukemattomia todellisia moottoripyöräaarteita, tai ainakin niiden osia. Kyseisiä tapahtumia on monenhenkisiä ja niissä kävijät valikoituvat henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan. Liioitellen voisi sanoa, että kyse on joskus likimain tähän aikaan päivitetystä "eliaslönnrothmaisesta" Karjalan laulumailla tapahtuvasta runon keruusta. Omassa arvomaailmassani uskallan rinnastaa sitä vaikkapa Savonlinnan Oopperajuhliin. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Näin se moottoripyöräkulttuurin arvostus pikkuhiljaa kohoaa ja saavuttaa päivä päivältä vakaamman jalansijan myös Suomessa. Mopotehtaita on ollut ja joskus 50-luvulla ne ovat tehneet yksittäiskappaleina, tai pieninä sarjoina myös muutamia moottoripyöriä, mutta ne harvat jäljelle jääneet eivät ole suuren yleisön nähtävillä. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. Nämä viimeksi mainitut edustavat tavallaan korkeampaa kulttuuria, sillä niihin osallistuminen ei ole pelkkää yleistä seurustelua, vaan niihin liittyy hallitsevana tekijänä juuri jonkin tietyn osa-alueen vaaliminen ja osallistujien kesken tapahtuva suusta-suuhun tiedonvälitys. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto-lehti.com ilmoitus@moto-lehti.com PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto-lehti.com AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Kankaansyrjä Kalevi Kuningas Jouko Kuntola Kai Jaakkola Heli ja Jouni Myyry Pekka Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 63 kestotilaus 56 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Olen toki tukkilaissavottamuseossa käynyt ja siellä längetkin nähnyt. Kun Suomessa puhutaan kulttuurista, ensimmäiseksi tulevat mieleeni kansallispukuun sonnustautunut, tanhuava tai runoa lausuva Paavo Väyrynen, oopperajuhlat ja vastaavat visiot. Kokoontumisajot ovat yksi osa maamme moottoripyöräilykulttuuria, joskin vanhimmatkin niistä ovat iältään vasta noin 40-vuotiaita. Se vaatii vain sinnikkäitä puurtajia, joiden aikaansaannoksista kaikki ovat tilaisuuden tullen valmiita nauttimaan. ajokin merkin, valmistusmaan, tai iän perusteella. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto-lehti.com COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Valtakunnallisten tiedotusvälineiden olen kuitenkin antanut itselleni kertoa, että lukuisille näiden tapahtumien vakiokävijöille on kulttuuriannin lisäksi vähintään yhtä tärkeää tulla itse huomatuksi. Lopullista päivämäärää ei ole lyöty vielä lukkoon, mutta museon tuleminen on varmaa, sillä Lahden kaupunki on jo osoittanut kiinteistön ja tilat, johon museo pysyvästi sijoitetaan, kertoo hankkeen puuhamies Riku Routo. Imatran kenttäkuulutus muistutti myös toisesta maamme moottoripyöräkulttuuria ajatellen merkittävästä virstanpylväästä Lahteen kevään 2011 aikana avattavasta moottoripyörämuseosta. Omalta osaltani niiden kokemiset ovat vielä jääneet odottamaan aikaa parempaa ja siitä syystä olen väärä henkilö ottamaan kantaa niiden antiin. Joku on sanonut, että siellä jossakin on sellainen ja kun toinen vielä vahvistaa asian, niin sehän on kaivettava esiin. Imatran yleisön joukossa näin myös useita tunnettuja, eri elämän aloja edustavia julkisuuden henkilöitä. KORKEAKULTTUURIA
Suuriin moottoripyöräilymaihin, kuten esimerkiksi Italiaan ja Englantiin verrattuna, maamme moottoripyöräkulttuuri on vielä perin nuorta ja kapea-alaista, tai miten sen nyt itse kukin ottaa ja mikä kenenkin mielestä on kulttuuria. Muistojen Imatranajoille on annettava suuri tunnustus, sillä Imatran Moottorikerhon pieni ydinryhmä toteutti jälleen mahtavan kulttuuriteon tuomalla suuren yleisön nähtäväksi ja aistittavaksi todellisia maailmanluokan aarteita, eikä pelkästään näitä instrumentteja, vaan myös maailman valioista koostuvan taidokkaan orkesterin, joka antoi niillä konsertin
64 Matkanjohtajaksi omasta tahdosta 67 Mopolla kulkee Vietnamissa kaikki... Millainen maamme perinteikkäin kokoontumisajo tällä kertaa oli ja millaisia ajatuksia herätti se, ettei Kontioon enää tämän jälkeen voi osallistua kuin MP69:n jäsenet selviää sivuilta 28-33.. Kontioralli 34 Ilves Meeting Ruostejärvellä 36 36. Kontioralli järjestettiin 2.-4.7.2010 Paljakassa Puolangalla. TÄSSÄ NUMEROSSA:
3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 6 Muistojen Imatranajot vauhdikasta näytösajoa 20 Rundit 22 Jorma Vasama valmistautuu eläkepäiviin 23 Tulossa K1600GT ja K1600GTL BMW:n luxus-kuutoset 24 Arvosteluja ajovarusteista: Makuualustat ja retkipyyhkeet 28 44. myös lihakauppa 68 USA, osa 1 KOEAJOT: 74 Honda VFR1200FD 84 Uutuus: Triumph Sprint GT 89 Motomarkkinat 90 Seuraavassa numerossa
44. Veteraaniralli Ikaalisissa 40 Kierros kotimaassa: Otava Kissakoski 44 Pohjoista saaristoreittiä Ahvenanmaan juhannukseen MATKATEEMA OSA 5 SIVUT: 48 Lentäen maailmalle 53 Pehmeä lasku Afrikkaan 57 Kaakkois-Aasian kutsu 59 Motoristiko skootterilla matkaan. Turkian Lintukoto 38 35
järjestetty ajo veti puoleensa yli 60 kansainvälistä tähteä, sekä aktiivista classic-racingin harrastajaa. Tapahtuman järjestäjä kertoi lauantain kävijämääräksi noin 7.000 henkeä ja koko viikonlopun yhteiseksi yleisömääräksi 20.000.
6. Se tuskin kuitenkaan enää sanottavasti ehti vaikuttaa yleisömääriin. Merkittävimmän sisällöllisen annin muisteloille toi virallista tehtaan tukea nauttiva Yamaha Classic Racing Team, joka toi paikalle yli 20 eksoottista tehdaskilpapyörää 60- ja 70-luvuilta, sekä myös liudan kuskeja, joilla on vyöllään lukematon määrä mestaruuksia.
kertaan verrattuna yhdellä viikolla. Sunnuntai-aamukin valkeni pilvisenä, mutta puolen päivän jälkeen alkoi jo näkyä vanhaa taivasta. Etenkin järjestäjiä kohtaan tällainen hetkellinen ja päivässä ohi mennyt säätilan muutos oli todella valitettava, sillä se vaikutti oleellisesti yleisömääriin. MUISTOJEN
VAUHDIKASTA NÄYTÖSAJOA
Teksti: Pekka Neste Kuvat: Jari Heikkilä, Liisa Neste, Pekka Neste
ksi tämänvuotisen tapahtuman kohokohdista oli tietysti se, että lajin 15-kertainen maailmanmestari Giacomo Agostini ajoi MV Agustansa lisäksi radalla myös 500-kuutioisella Yamahalla, jolla hän voitti uransa viimeisimmäksi jääneen ja 15:nen maailmanmestaruuden tasan 35 vuotta sitten, vuonna 1975 ja se mestaruus varmistui juuri Imatralla. Kyseessä on se sama yksilö, Yamaha OW23-tehdaspyörä ja se lennätettiin tätä Imatran tapahtumaa varten Yamahan museosta Japanista Suomeen. Perinteisesti juuri lauantai on ollut paras yleisöpäivä ja nyt säätilanne vaikutti etenkin pitkämatkalaisten päätöksiin siten, että liiallisen yhdelle päivälle osuvan matka-ajon välttämiseksi Imatralle jätettiin kokonaan lähtemättä. Aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi Muistojen Imatranajoa aikaistettiin edellis-
Y
Muistojen Imatranajo järjestettiin Etelä-Karjalan rajakaupungin legendaarisella katuradalla jo viidennen kerran. Tämänvuotinen, 24.-25.7. Samalla tuo Agostinin voittama mestaruus oli myös Yamahan ensimmäinen 500-luokassa. Tapahtuman arvostus ja merkitys myös kansainvälisesti kasvaa kerta toisensa jälkeen. Lomittajana toiminut pilvitaivas tarjoili puolestaan yllin kyllin vettä. Liekö siitä, vai mistä johtunut, mutta koko kesän maatamme vaalinut ja välillä myös piinannut, paahtava helle piti Imatra-viikonlopun lauantaina vapaapäivän
Agostinilla riitti kiirettä. Radalla hän esiintyi sekä Yamahalla että MV Agustalla ja pukeutuminen piti sovittaa aina merkin mukaisesti. Varikolla oli nimmareiden jakoa, fanien kanssa poseerausta ja muuta PR-puuhastelua, joten kyse ei ollut mistään lomareissusta pohjan perukoille.
(oik.) Phil Read vetää kauniita naisia puoleensa. Tässä poseeraa Imatranajojen kisatytöksi valittu Elisa Kamunen (vas.) ja missi Satu Tuomisto.
Näin sydämellisen näköinen herra on nyt jo 79-vuotias, 6-kertainen maailmanmestari Jim Redman Etelä-Afrikasta. Hän oli muisteloissa nyt toista kertaa ja ajoi, kuten edelliselläkin kerralla, tamperelaisen Markku Sipilän entisöimällä ja omistamalla 250 cc Honda CR 72-racerilla, joka on oikeasti ollut vuonna 1963 Redmanin nimikko-raceri.
7
Sitten kävi kuitenkin niin, että Yamaha päätti lopettaa tehdaskilpatallin ja kyseinen pyörä valmistui suoraan tehtaan museoon. On toki muistettava, että tällä Classic Racing Teamilla on kalustoakin mukanaan enemmän kuin silloisilla kilvan ajoteameilla. Yamaha Classic Racing Teamin läs näolo varikolla synnytti aitoa kilpailuta pahtuman tuntua, tosin ei noina Imatran aktiivivuosina edes tehdastalleilla ollut niin mittavia telttoja kuin YCRT:llä tänä päivänä. Yksi sellainen oli teltassa heti rivin ensimmäisenä. Pentti Korhonen kertoi, että kyseisen pyörän pääasiallinen tarkoitus oli toimia liikkuvana laboratoriona, jolla testailtiin tulevaan 500kuutioiseen erialaisia kampi koneiston osia, sylintereitä, mäntiä, kansia jne.. Pikkukuvan pyörä n:o 3 toimi ensisijaisesti testilaboratoriona, kun Yamaha rakensi 500cc 4-sylinteristä kilpuria. Tavallaan YCRT:n pilttuu toimii yleisölle myös kilpapyörämuseona, sillä kaikilla mukana olleilla pyörillä ei ajettu Imatralla. Rivissä oli myös toinen mielenkiintoi nen yksisylinterinen. Oli edullisempaa ja nopeampaa, kun tutkittavana oli nelisylinterisen sijasta vain yksipyttyinen. Se oli nestejäähdyt teinen 125kuutioinen, joka rakennettiin samaan aikaan, kun Yamaha kehitteli ensimmäistä 4sylinteristä 500kuutiois taan. Se oli pikkiriikkinen yksi sylinterinen 50kuutioinen, joka oli tehty Bill Ivyn ajettavaksi kauden 1968 MM
YCRT
Takashi Matsui oli edellisen kerran Imatralla 60-luvulla, jolloin hän huolehti Bill Ivyn ja Phil Readin pyöristä, siis myös tästä 4-sylinterisestä, 125-kuutioisesta RA 31-racerista.
sarjassa. Kun "alkiotasolla"
8
Pentti Korhonen on tervehtynyt munuaisensiirtoleikkauksesta ja tässä hän lasettaa YCRT:n nimikkopyörällään, 4-sylinterisellä 350cc Yamahalla.
Yli 190-senttinen Dieter Braun on melko kookkaan näköinen jättiläinen 350 cc Yamahan satulassa, mutta ajattelepa, hän on voittanut maailmanmestaruuden myös 125-kuutioisella.. Tämä 50cc Yamaha tehtiin Bill Ivylle vuoden -68 MMsarjaan, mutta sitten tehdas päättikin luopua kilpatallista ja pyörä joutui suoraan museoon
Sama tahti jatkui seuraavassakin osakilpailussa. Hän voitti 250-kuutioisten maailmanmestaruuden vuonna 1970 pyörällä, jossa oli Bultaco TTS:n runko ja Yamaha TD1C:n moottori. Siellä Saariselta katkesivat ketjut ja edessä oli keskeytys. Jostakin syystä taustalla seisova mies tunkee sormea korvaan...
... Oikean puoleisessa kuvassa Englannin Rod Gould. Kuvassamme hän ajaa samalla 250 cc Yamahalla, jolla Mike Hailwood ajoi Mansaarella vuonna 1978.
9. Samalla se jäi Saarisen viimeiseksi kilpailuksi 500-kuutioisen satulassa, sillä seuraavana oli vuorossa kohtalokas Monza, jossa Saarinen menehtyi yhdessä Italian Renzo Pasolinin kanssa 250-luokan kilpailun ensimmäisellä kierroksella tapahtuneessa joukkokolarissa.
Tässä YCRT:n tallipäällikkö ja omistaja Ferry Brouwer lämmittää ajokuntoon 125-kuutioista RA31-raceria. Myöhemmin Gould toimi Yamahan tallipäällikkönä.
Sveitsin Bruno Kneubühlerillä on paljon suomalaisia ystäviä ja paljon hauskoja muistoja...
...kuten myös Englannin Chas Mortimerilla, jolla oli aikoinaan jopa suomalainen vaimo. kaikki saatiin toimimaan toivotulla tavalla, päästiin seuraavassa kehitysvaiheessa istuttamaan osat lopulliseen osoitteeseensa ja varsin hyvähän siitä tuli. Heti kauden MM-avauksessa Saarinen ajoi voittoon ja aiheutti suuren järkytyksen voittamattomana pidetyssä MV Agustaleirissä. ja tässä samalla 4-pyttypiikillä painaltaa Hollannin Jos Schurgers. Vuonna 1973 Yamaha palkkasi 500-luokan kuskeikseen Jarno Saarisen ja japanilaisen Hideo Kanayan. Paul Ricardin ja Salzburgin kisojen jälkeen oli vuorossa Hockenheim
Kuten kuvassa näkyvä taivas ja vesiurat asfaltilla kertovat, lauantaina Imatralla satoi. Phil Readilla on ikää mittarissaan 71 vuotta, mutta se ei näy tämän 7-kertaisen maailmanmestarin vauhdissa. Tapahtuman vanhin osanotSelkeä jako
Tällä samalla yksilöllä, 500 cc, 4-sylinterisellä Yamaha OW23:lla ja tällä samalla nelos-numerolla Agostini ajoi Imatralla vuonna 1975, jolloin hän varmisti uransa viimeisen ja 15:nen maailmanmestaruuden. Pitkämatkaisimpia taisivat olla Etelä-Afrikan Jim Redman ja USA:n Steve Baker. Mainitsin epäkohdasta myös silloisesta tapahtumasta kertoneessa lehtemme artikkelissa. Parin vuoden takaisissa edellisissä Muistojen Imatranajoissa rataa kiersivät yhtäaikaisesti niin maailman kirkkaimmat tähdet, kuin amatööritasoiset harrastelijatkin. Se oli samalla Yamahan ensimmäinen 500-luokassa. Siitä johtuen suuren yleisön oli vaikea tunnistaa kuka on kukin ja sen seurauksena maailmanmestarit sulautuivat massaan. Tänä vuonna asiat olivat toisin. Osanottajia oli ensinnäkin noin 230, joista ulkomaalaisia oli yhdeksästä eri maasta yhteensä 60. Tällä kertaa hän ajoi samalla 500 cc Patonilla kuin edelliselläkin kerralla, sekä Steve Wheatmanin omistamalla 500 cc Suzuki RG:llä.
10
Herrat vetivät rinta-rinnan lättyinä tankilla maaten ja mittailivat katseella kumpi laittaa ensimmäisenä sormet jarrulle.
Classic racingia harrastaa koko suku. Tepi päästeli Steve Wheatmanin omistamaan kokoelmaan kuuluvalla 750-kuutioisella tehdas-Suzukilla ja Steve Bakerilla oli välillä allaan Yamaha Classic Racing Teamin 500- ja välillä 750-kuutioinen tehdas-Yamaha. Kuvassamme Ranskan Jean-Francois Balde pitelee lähtöruudussa sylissään melko tuoretta kansalaista. Tämä Italo Zerbinin ajama 500 cc tehdasBenelli oli Imatran raastavaäänisin pyörä. Viereisessä kuvassa Balde ajaa monocoquerunkoista 350 cc Yamahaa, joka oli aikoinaan edesmenneen Patric Ponsin kilpuri.
11. Jarrumerkkejä siinä tarkasteltiin useampaan kertaan, mutta homma ei mennyt silti hullutteluksi, kun kamppailua ei sentään käyty pisteistä, eikä mestaruuksista. Seitsemänkympin molemmin puolin olevia "poikia" on sitten jo niin paljon, että parempi olla luettelematta. Ajovuorot olivat noin 20 minuutin pituisia. Näytti siltä, että vanhat herrat intoutuivat ottamaan toisistaan oikein aidosti mittaa. Jarno Saarinen on ajanut tällä samalla yksilöllä joitakin valikoituja kilpailuja ennen Yamaha-tallisopimustaan.
taja oli Sveitsin Luigi Taveri, joka täyttää nyt kuluvan elokuun aikana 81 vuotta ja lähes yhtä kunnioitettavia lukemia lähestyy myös Jim Redman, joka on 79-vuotias. Yksi tällainen toistensa jarrumerkkejä
Vauhtia
testaileva parivaljakko oli mm. Osallistujien ajovuorot oli jaoteltu seuraavin kriteerein: MM-mitalistit, kansainväliset kuljettajat, sekä soolopyörät ajokin iän mukaisesti 60-luvun, 70-luvun ja 80-luvun pyöriin, näiden lisäksi oli myös sivuvaunuluokka ja IMK All Stars -lähtö, jossa valtaosa ajajista oli paikallisia lajin harrastajia, tai ystäviä. Tepi Länsivuori Steve Baker. Kun ensimmäinen lähtö tapahtui niin lauantaina kuin sunnuntainakin puoliltapäivin, toimintaa riitti radalla tasaiseen tahtiin koko päiväksi, sillä kuskit olivat radalla useampaan kertaan ja jotkut myös useilla eri pyörillä.
Tässä Steve Baker (32) ja Tepi Länsivuori (8) vielä "lämmittelevät" ennen kuin ryhtyivät vetämään täysillä. Edelliskertoihin verrattuna myös vauhtia tuntui olevan nyt aivan aidon tuntuiseen malliin
Bosse on rakentanut yhteen kaksi 250 cc motocross Husqvarnan moottoria, tai pikemminkin kampikammiota. Nyt peli oli tikissä. Palan laskeuduttua kurkustani kysyin vieressäni seisoneelta Heinäahon Ilkalta ääni vavisten, että laskitko montako kertaa se vaihtoi, johon hän vastasi, että Tässä päästelee Ruotsin Bo Granath itse rakentamallaan 500cc Husqvarnalla, jolla hän hätisteli MM-sarjassa jopa palkintopallisijoja. Siinä oli käyntihäiriöitä ja kolmospytty myös savutti. Kuvassamme hän ajaa 250 cc Honda RS:llä, vuodelta 1984.
Kuvassamme jutustelevat Luigi Taveri (vas.) ja Ruotsin Börje Jansson, joka ylsi parhaimmillaan 70-luvun alussa 125 cc Maicollaan MM-loppupisteissä hopealle. Kyllä siinä raavaampikin mies meni sanattomaksi, kun Ago antoi pelin laulaa. Edellisellä kerralla Agostinin 500-kuutioinen 3-pyttyinen MV Agusta ei ollut parhaassa iskussaan. Kuluvan elokuun aikana hän täyttää 81 vuotta, mutta kyllä 4-pyttyinen 250 cc Honda sai silti ruoskaa oikein olan takaa.
Sveitsin Roland Freymond kuuluu nuorempaan veteraanipolveen, eli hän kilpaili aktiivisesti vielä Imatran ajojen päätyttyäkin. Sylintereitä on kaksi rinnakkain ja toinen vaihdelaatikko on lohkoista karsittu pois. Sveitsin Luigi Taveri oli Imatran vanhin osanottaja. Runko on englantilanen Seeley.
12
Näitä pyöriä oli Suomessakin muutamia. Missä mahtanevat nyt lymyillä, kun niitä ei näy veteraanitapahtumissa.
13. Vuosimallista riippuen pyörän huipputehoksi ilmoitetaan 40-44hv/17.000-17.300 rpm ja nämä arvot on siis saatu yli 40 vuotta sitten. taitaa olla 7-vaihteinen, eikä siinä sitten vähään aikaan muuta haasteltukaan. Käyttökelpoiseksi kierroslukualueeksi
Tässä painelee Ruotsin Börje Jansson 125-kuutioisella Maicollaan. Ilo oli kuunnella myös Jos Schurgersin ajamaa 4-sylinteristä, 125-kuutioista RA31-koodinimen saanutta tehdas-Yamahaa. Eero Hyvärinen ei ajanut lauantain sateessa lainkaan 500-kuutioista Suzukiaan, koska lähes 20 vuotta vanhat slicksit olisivat olleet märällä arvaamattoman liukkaat. Niinpä hän lainasi Risto Tenhuselta 250 cc Yamahaa. Sunnuntaina oli sitten kuivaa ja Suzukikin sai ulkoilutusta.
Martti Pesonen kertoi, että juuri tällaisella 350 cc Yamaha TR2:lla hän suoritti lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa vuonna-69...
... Pyörien kuskeina toimivat tuolloin Phil Read ja Bill Ivy. Pyörä on sama, jolla hän kilpaili MM-sarjassa vuonna -82. ja paikan päällä olivat isoisää kannustamassa myös lapsenlapset. Sen vaimentamattomista pakoputkista purkautunut käyntiääni muistutti kirjaimellisesti ampiaislaumaa
Tässä hän ajaa vakionumerollaan 101 250-kuutioisella Yamahalla... Tässä hän ajaa 60-luvun alun 125cc Montesalla, jolla on uransa alkuvaiheissa kilpaillut myös Länsivuori.
Matti Salosella oli matkassaan kalustoa joka luokkaan. He nauttivat rehellisen
Historia kultaa
... Pyörä on sama jolla Troy Baylis ajoi mainittuna vuonna villillä kortilla Valencian kisan voittoon.
14. Ehdottomasti radan raastavimmat äänet oli Jarno Saarisen ajokkina aikoinaan palvelleessa 500-kuutioisessa 4-sylinterisessä tehdas-Benellissa, jota Imatralla piiskasi Italo Zerbini. Kuvassamme kaartaa Jämsän Tuulikki Järvinen, joka on endurossa tunnetuksi tulleen Järvisen veljessarjan pikkusisko.
Tässä käynnistellään Giuseppe Sandronin 990-kuutioista Desmosedici MotoGPDucatia vuodelta 2006. ja numerolla 102 ajoi nuorempi veli Pentti 125-kuutioisella Honda twinillään, jolla hän myös edelleen aktiivisesti kilpailee classic-racingissa.
Radalla oli tälläkin kertaa mukana myös naiskauneutta. ilmoitetaan 15.000-17.000 rpm ja vaihteita moottorissa on yhdeksän. Oli niin, tai näin, mutta äänillä on merkittävä, ellei peräti merkittävin osuus alkuperäisen Imatra-tunnelman luomisessa. Muistojen Imatranajo on kohonnut lyhyessä ajassa kansainvälisten tähtikuljettajien suosioon. Tuntuu ehkä lapselliselta, kun aikuinen mies jaksaa kuolata ääniä ja kirjoittaa niistä rivitolkulla. Tässä tykittää Tanskan Svend Andersson samalla Yamaha TZ 350-pyörällä, jolla Jarno Saarinen voitti Daytona 200-kisan vuonna 1973.
Matti Kinnunen on kilpa-ajaja täydestä sydämestään
Oki Partilla oli omassa kilpailukalenterissa vapaa viikonloppu, joten hän tuli Molnar Manxillaan muistelemaan menneitä Imatran katuradalle.
Yksi kotimaan legendaarisista sivaripareista oli Matti Satukangas-Harri Merikanto, jotka ajoivat Triumphilla, vaikka BMW oli niihin aikoihin luokan valtamerkki. Vastaavaa henkeä saattaa olla vaikea saavuttaa paikoissa, joissa rata on jossakin kaukana asutuksesta, ja paikkakunta, jonka mukaan tapahtuma on nimetty, on sitten vain isompi tai pienempi kaupunki, missä tämä tapahtuma ei näy eikä tunnu millään tavoin katukuvassa. Imatralla koko kaupunki elää täydellä sykkeellä Imatran ajoille. kovassa kansainvälisessä Imolan 200 mailin kisassa neljäs. Eli silloin, kun
Tämä kaksikko edustaa harvinaista eliittiä suomalaisessa moottoripyöräurheilun historiassa. vilpittömästi Imatran vierailuistaan ja näyttävät mielellään tulevan kerta toisensa jälkeen myös uudelleen. Imatralla vieraillut Takashi Matsui on ollut suunnittelemassa aikoinaan tätä pyörää ja hän kirjoitti tankkiin nimensä ikään kuin aitoustodistukseksi.
15. Kummatkin herrat ajoivat uransa alkuvaiheissa soololuokassa trialia, mutta siitä se ura vain muotoutui välivaiheiden kautta kolmipyöräisiin asfaltille.
Mukana oli myös kansainvälisiä classic-racerharrastajia, kuten kuvamme sveitsiläinen Jean-Claude Castella, joka kiersi rataa 350-tuutioisella AJS 7 R:llä vuodelta 1954. He ovat MM-osakilpailun voittajia. Kalevi Rahko-Kari Laatikainen (kuvassa etualalla) voittivat Imatran ajoissa sivuvaunuluokan vuonna 1973.
Kouvolan Timo Pohjola ei ole päästänyt käsistään tätä 500 cc, 4-sylinteristä Yamahaa, jolla hän henkilökohtaisesti kilpaili 80-luvulla ollen sillä mm
Toijalan Timo Haaralan teltassa olivat esillä juuri valmistunut 250-kuutioinen Suzuki T20 vuodelta 1966 ja todellinen harvinaisuus, tehdasvalmisteinen, 250-kuutionen Harley-Davidson raceri. Villa ylsi pyörällä jopa neljään maailmanmestaruuteen, kolmeen 250-kuutioisissa ja yhteen 350-kuutioisissa.
Kuvamme pyörät ovat replicamalleja, eli ne on valmistettu uusiotuotantona. Niitä valmistettiin ainoastaan muutama kappale ja tämä nimenomainen yksilö oli avaamassa Jarno Saarisen tietä kansainvälisille kentille 60-luvun lopulla.
17. (oik.) Varsin tutun näköinen Yamaha RD 60/70-lukujen taitteen tietämiltä, joita valmistettiin sekä 250- että 350-kuutioisina, mutta se ei silti ole mikä tahansa pyörä, sillä Yamahan aikoinaan täysin voittamattomat 2-sylinteriset TZ-racerit perustuivat moottoriltaan juuri tähän malliin.
Tämä pyörä on todellinen harvinaisuus. Se on Jarno Saarisen 125-kuutioinen Puch. Vasemmanpuoleinen on 3-sylinterinen, 500-kuutioinen MV Agusta ja oikeanpuoleinen on puolestaan 4-sylinterinen Gilera. Ja HD on tosiaankin harvinaisuus, sillä Timo ajoi aktiiviuransa loppuvuosina. Nimestään huolimatta kyseessä on 2-tahtinen ja 2-sylinterinen italialainen luomus, jollaisilla kilpailivat mm. Timo kertoi, että Suzuki on juuri edistynyt kuvamme valmiuteen ja se on prikulleen samanlainen, jollaisella hän aloitti oman kilpailu-uransa. Renzo Pasolini ja Walter Villa
Ruotsin Kent Andersson ja IisalmenTepi Länsivuori uriensa alkuvaiheissa.
Tämänkin pyörän juuret juontavat Ruotsiin. TP Privat on 4-tahtinen ja 3-sylinterinen. Niiden takaa löytyy kuvassamme näkyvä herra Tommi Pyykkö Kemistä, missä hänellä on auto- ja moottoripyöräkorjaamo. Se on 50-kuutioinen Monark. Muutamalla sanalla kerrottuna tuntuu yksinkertaiselta, mutta totuus on toinen, kun siitä on tehty toimiva.
18. Tällaisilla pyörillä ovat kilpailleet varsin menestyksekkäästi jopa MM-tasolla mm. Se pohjautuu rakenteeltaan täysin motocrosspyörään. Tämä yksilö on rantautunut jossakin vaiheessa Suomeen ja sen omistaa Pekka Kortelainen Tampereen suunnalta.
Tämä pyörä on 250-kuutioinen Husqvarna 60-luvun puolivälistä. Pyörä n:o 266 on itse rakennettu 3-sylinterinen Yamaha ja isommassa kuvassa etualalla näkyvä punainen MV Agusta -vaikutteinen pyörä on "TP Privat" ja sen logokin on mukaelma esikuvastaan. Håkan Johansson ajoi tällä pyörällä kohtuullisen hyvällä menestyksellä, jopa MM-tasolla.
Nämä pyörät edustavat kunnioitettavaa käsityötaitoa ja rakkautta rakenteluun. Pyörän kuljettajina toimivat mm. Tämä pyörä on 4-sylinterinen ja 350-kuutioinen Vostok, jonka valmistusmaa on Neuvostoliitto. Moottori pohjautuu 4-sylinteriseen Suzuki GS500:aan. Siitä on pätkäisty yksi pytty pois, kavennettu lohkoja ja rakennettu kampiakseli 120° jaolla toimivaksi. Pyöristä oli olemassa myös 500-kuutioiset versiot. Nikolai Sevostjanov, Jury Randla ja Endel Kiisa
B R A N D T. Saat neljän vuoden takuun.
W W W. PYYDÄ US: ITUS-/VAIHTOTARJO RAHO
DCT-AUTOMAATTIVAIHTEINEN VF R 12 00 FD
UUTUUS!
Legendaarinen Honda VFR on toiminut moottoripyörätekniikan suunnannäyttäjänä jo vuodesta 1986. Aistillisten muotojen ja Hondan ainutlaatuisen insinööritaidon jäljittelemätön yhdistelmä. Samassa paketissa täysverisen kisakoneen ominaisuudet, ajamisen hauskuus ja matkanteon hienostuneisuus.
VFR800 VTEC
Matkapyöräilyn elävä legenda, jota on ylistetty yhdeksi kaikkien aikojen tasapainoisimmista moottoripyöristä. F I. V4-VTEC-moottori, äärimmäisen vakaat ajo-ominaisuudet, korkea suorituskyky, varma ajotuntuma sekä loistoluokan käsiteltävyys ja mukavuus.
TAKUU 4 VUOTTA.
Hanki Hondasi valtuutetulta Honda-kauppiaalta. Nyt sen rinnalle on tullut täysin uudet VFR1200mallit, jotka kääntävät täysin uuden lehden matkamoottoripyöräilyn historiassa.
VFR1200FD
Maailman ensimmäinen automaattivaihteinen moottoripyörä, jonka ainutlaatuisen DCT-kaksoiskytkimen ansiosta voit nauttia sekä manuaalivaihteisen sporttipyörän suorituskyvystä että automaattivaihteisen matkapyörän mukavuudesta.
VFR1200F
Vuosituhannen merkittävin moottoripyöräuutuus
Työt tehdään oppilastyönä kouluttajiemme valvomina. Lisätietoja/varaukset KOULUTUS jarmo.mellanen@tts.fi, pekka.koivisto@tts.fi www.moottoripyoramekaanikko.fi, www.tts.fi
ucati esitteli jo näin varhaisessa vuoden 2011-mallistoonsa kuuluvan keskikokoisen Superbiken; 848 Evon. "Olemme tehneet jo vuosia yhteistyötä R.M.Heinon kanssa. Kuvassa onnellinen voittaja ja loma-Rojal.
ampereelle vuonna 1989 perustettu ja vuodesta 2006 myös Espoossa toiminut moottoripyöräliike R.M.Heino avaa vuoden 2010 aikana Lahden alueelle uuden toimipisteen. Se on edelleen kehitetty versio entuudestaan tutusta 848-mallista. BMW-asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä R.M.Heinon palveluihin niin Tampereella kuin Espoossakin. Nokka-akselien nostoa ja ajoitusta on muutettu niin, että venttiilin nousu on kasvanut aiemmasta 11,5 millimetristä 13 millimetriin ja imuventtiilien aukioloaika kampiakselin kierroksesta on kasvanut 253:sta 257:ään asteeseen.
D
DUCATI 848 Evo
20. 1/7/2010 hän nouti palkinnoksi uuden Royal Enfield Bullet 500 Classic EFI moottoripyörän kesälomaseikkailuun 3kk /3000 km. Tuleva myyntipäällikkö osallistuu muun henkilökunnan rekrytointiin.
TALVISÄILYTYSTARJOUS!
Koulutamme moottoripyörä- ja pienkonemekaanikkoja moderneissa korjaamotiloissa Sarkatiellä, Vantaan Varistossa. Tavoitteenamme on rakentaa täyden palvelun moottoripyörätalo palvelemaan BMW- ja Honda-asiakkaita", kertoo Raine Heino. seuraavat muutokset: Mäntien laet ja kansien palotilat on muotoiltu uudelleen ja näiden muutosten myötä puristussuhde on kohonnut 12:1:stä arvoon 13,2:1. Positiivisten markkinanäkymien johdosta haluamme investoida tulevaisuuteen. BMW:n tavoitteena on käynnistää toiminta Päijät-Hämeen alueella R.M.Heinon kanssa mahdollisimman nopeasti, jotta voimme huolehtia asiakkaistamme", kommentoi BMW:n myyntipäällikkö Juha Torkkola. BMW:n myyntipäällikkö Juha Torkkola (vas.), R.M.Heinon toimitusjohtaja Raine Heino, R.M.Heinon myyntijohtaja Jakke Rosenlund ja Brandtin myyntipäällikkö Urho Voutilainen. Hyvästä asiakaspalvelustaan tunnettu R.M.Heino on meille erittäin mieluinen yhteistyökumppani", kertoo Hondan maahantuojan Oy Brandt Ab:n myyntipäällikkö Urho Voutilainen. Jos teetät meillä pyörääsi huolto-ohjelman mukaisen määräaikaishuollon talven aikana, säilytyksen hinta vain 175 ! Pelkkä talvisäilytys 275 , sis. BMW:n ja Hondan kaltaisten merkkien sitoutuminen yhteistyöhön helpotti päätöstä. Molempien merkkien maahantuojien edustajat ovat itsekin lahtelaisina tyytyväisiä kun kotiseudun motoristien palvelu paranee.
T
R.M.HEINO OY avaa uuden BMWja Honda-toimipisteen Lahteen
M
JAN HELLBERG VOITTI ROJAALIN KESÄKSI
oto Italia Import Oy, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Samppalinnan Kesäteatteri, järjestivät Elvistelyslogan kilpailun, jossa raati valitsi voittajaksi Jan Hellbergin sloganillaan: "Ku en viitti edes laiskotella". "Näemme Lahden talousalueen merkittävänä markkinaalueena ja sijainniltaan hyvänä. Sylinterimitoiltaan 94 x 61.2 mm moottoriin on tehty mm. "Nyt tehty sopimus yhteistyöstä tulee parantamaan ratkaisevasti Honda-asiakkaiden palvelua Lahden talousalueella. Huollon tuntiveloitus on 35 /h, valmistajien ohjeaikojen mukaan. Moottorin suorituskyky on kasvanut entisestään, sillä huipputehoksi ilmoitetaan nyt 140 hv/10.500 rpm, samoin huippuväännön arvo on kasvanut aiemmasta 96:sta 98 newtonmetriin. Toimipisteen vetäjän ja toimitilojen haku on jo käynnistynyt. pyörän pesu, polttoaineen säilöntäaine ja akun ylläpitolataus
Hinnat alkaen 46 /hlö. Pari vuotta myöhemmin Castiglionit ostivat yrityksen itselleen takaisin yhdellä eurolla. Kaikki motoristihenkiset ovat tervetulleita mukaan tälle SMOTOn järjestämälle Motoristiristeilylle.
S
MOTORISTIEN SYYSRISTEILY
Polttoaineen ruiskurunkojen kurkut ovat ellipsin muotoiset ja niiden äärimitta on kasvanut 56:sta 60:een millimetriin. Tämä legendaarinen 62-vuotias insinööri nosti Ducatin Castiglionien omistusjaksolla uuteen kukoistukseensa ennen texasilaiselle sijoitusyhtiölle myymistä. (Morini on muuten kuluvan vuoden aikana tehdyllä kaupalla siirtynyt Silvio Berlusconin veljen omistukseen.) Castiglionit ostivat 80-luvun puolivälissä ruotsalaisen Husqvarnan ja sen seurauksena tämän klassisen merkin valmistus siirtyi Italiaan ja siellä se jatkuu edelleenkin, vaikka nykyisin Husqvarnan omistaakin saksalainen BMW. Hallinnollisten tehtävien lisäksi hänen alaisuuteensa kuuluvat myös uutuusmallien kehitysprojektit. Kun MV:n tavaramerkki oli siirtynyt Castiglioneille, tälle Tamburinin uusimmalle luomukselle päätettiinkin antaa nimeksi MV Agusta ja kaikki myöhemmin maailmalle esitellyt MV Agusta-versiot ovat sen seuraajia. Olemme jo kerran aiemmin nousseet voittajiksi yhdessä Massimo Bordin kanssa valmistamalla maailman hienoimpia moottoripyöriä ja me teemme sen jälleen jatkamalla samaa perinnettä", totesi Claudio Castiglioni kaupan julkistamistilaisuudessa.
adat motoristit ja moottoripyöräilyn ystävät kokoontuvat tänäkin syksynä perinteikkäälle syysristeilylle. Olen onnellinen, että tämä kauppa toteutui. Ensimmäiset 848 Evot saapuvat maahamme jo tämän vuoden puolella, mutta uutuuden hintaa ei ole vielä vahvistettu.
21. Ducatin ohella myös Morini sulautui Cagivaan. Hieman Husqvarna-kauppaa myöhemmin Castiglionit ostivat itselleen oikeudet myös MV Agustan tavaramerkkiin. 70-luvun lopulla he ostivat Aermacchi/Harley-Davidsonin toiminnot ja tuotantolaitokset, joka oli aikoinaan toiminut lentokonetehtaana ja sen seurauksena syntyi ensin Cagiva-moottoripyörämerkki. "MV Agusta on italialaisen moottoripyöräteollisuuden kruunun jalokivi. Ducatin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Castiglionit ostivat myös Ducatin ja tuossa vaiheessa leijui synkkänä pilvenä moottoripyöräilyn taivaalla, että legendaarinen italialaismerkki poistuu kokonaan maailmankartalta ja jatkossa pyörät tullaan valmistamaan Cagiva-nimellä. Tarkempia tietoja risteilystä ja sen varauksesta (www.smoto.fi). Parisen vuotta sitten
Castiglionit myivät MV Agustan Harley-Davidsonille, mutta maailman talouteen iskenyt lama pakotti HD:n laittamaan MV Agustan myyntiin viime lokakuussa ja nyt tämän tuoreen tiedotteen mukaan Castiglionit ostivat yrityksen jälleen takaisin itselleen. Nyt jo eläkkeellä oleva legendaarinen Massimo Tamburini, joka oli aikoinaan yksi Bimotan perustajista ja myös Ducati 916-mallin luoja, oli siirtynyt Cagivan palvelukseen ja siellä hän oli kehittämässä 4-sylinteristä 750-kuutioista superbikeä, jolla Cagivan piti osallistua Superbike-luokan MM-sarjaan. Claudio Castiglioni, joka on tämän imperiumin luoja, toimii puolestaan tässä uudessa kuviossa yhtiön hallituksen puheenjohtajana, kuten hän toimi myös Harley Davidson-omistusjakson aikanakin. I
MV AGUSTA CASTIGLIONEILLE
talian Varesessa 6. Risteily sisältää laivamatkan valitussa hyttiluokassa, lauantaina buffet-ruokailun ruokajuomineen, sunnuntaina saunan, tervetulojuoman ja ohjelman. Hauskanpitoa on luvassa koko miniristeilyn ajan. Ennen tätä uusinta pestiänsä Bordi on toiminut menestyksekkäästi Same Deutz Fahrin toimitusjohtajana. Brembon valmistetta olevat etupään 4-mäntäiset radialjarrut ovat jalostuneet vielä astetta pidemmälle, eli nyt ne ovat Brembo radial Monoblocit. elokuuta päivätty tiedote kertoo, että MV Agusta Motor S.p.A., joka siirtyi Harley-Davidsonin omistukseen parisen vuotta sitten, mutta jonka HD päätti viime lokakuussa panna myyntiin, on nyt päätynyt jälleen Castiglionien perheen haltuun, jolla on nyt 100%:sesti yrityksen osakekanta omistuksessaan. Joitakin Ducati-malleja tuolloin jo valmistettiinkin sekä Ducati- että Cagiva-merkkisinä. Tässä uusimmassa omistusjärjestelyssä yrityksen johtoon asettuvat Claudio Castiglionin poika Giovanni, sekä Massino Bordi. Sittemmin Castiglionit myivät Ducatin ja Morinin texasilaiselle sijoitusyhtiölle, mutta nykyisin nämä perinteiset merkit ovat palanneet jälleen italialaiseen omistukseen. Laiva lähtee Turusta lauantaina 6.11.2010 ja paluu on sunnuntaina 7.11.2010. Castiglionien perhe on ollut viime vuosikymmeninä hyvin näkyvästi esillä italialaisessa moottoripyöräteollisuudessa. Castiglionit myivät sittemmin MV Agustan malesialaiselle Petronas-autojätille, joka satsasi hankkeeseen kymmeniä miljoonia. Puristimien kaikki neljä mäntää ovat Ø 34mm. Monobloc-puristimet valmistetaan koneistamalla yhtenä kappaleena muottiin taotusta aihiosta, jolloin siinä ei ole yhtään saumaa ja verrattuna valaen valmistettuun, materiaalin rakenne on koostumukseltaan tiiviimpää ja siitä syystä se ei jousta, eikä sen mitoitus reagoi niin herkästi lämpötilan muutoksiin, eli kaiken kaikkiaan jarrujen tunnokkuus säilyy muuttumattomana kaikissa tilanteissa
Markka devalvoitiin lyhyen ajan sisällä kahteen kertaan ja sen seurauksena tapahtui se sama, mikä kymmenille tuhansille muillekin valuuttalainalla rakentaneille yrittäjille. Menestystäkin tuli, sillä palkintokaapista löytyy kaikenvärisiä mitaleita kultaisia myöden. Rakas harrastus muuttui myös leipätyöksi, sillä silloinen Suzuki-maahantuoja Oy Bensow Ab Solifer-tehtaat otti ensiaskeleitaan Suzuki-maahantuojana ja se etsi vuonna 1964 projektille vetäjää. Frank Nyman suoritti kaikki nämä toimenpiteet Suomeen tuoduille Suzukeille ja ajanoloon hän ryhtyi myös myymään niitä. Siellä virisi keskustelu ensin Seppo Kankerin kanssa, että mitäs tehdään, kun aikoinaan toimintansa päättäneen moottoripyöräkauppiasyhdistyksen tilille oli jäänyt rahaa 40.000 markkaa. Sen jälkeen maamme moottoripyöräverotus keveni merkittävästi ja Suomen moottoripyörien hinnoittelu läheni oleellisesti yleiseurooppalaista tasoa. Yksi hänen tärkeä roolinsa tässä toimessa on ollut asiantuntijajäsenenä toimiminen, sekä lausuntojen antaminen yhteiskunnallisissa moottoripyöräilyn asemaa koskevissa asioissa. Tuosta tapaamisesta sai käytännössä alkunsa Moottoripyöräkauppiaat ry:n toiminta, joka on alan yritysten edunvalvontajärjestö. Kuten olemme takavuosina Jorma Vasaman elämäntyöstä kirjoittamissamme artikkeleissa kertoneet, hän on käynyt vuosikymmenien saatossa lukemattomia taisteluita moottoripyöräilyn puolesta, sillä valtiovallan taholta harrastuksemme on haluttu suorastaan lopettaa. Jorma kysyi, että jaetaanko potti silloisten jäsenten kesken, vai voisiko sillä tehdä jotakin viisaampaa alan hyväksi. Noihin vuosiin ja vuosikymmeniin mahtuu tapahtumia, joista kertominen tuottaisi paksun kirjan täyttävän määrän tekstiä. Joskus taannoin Jorma kertoi, että hän havaitsi varsin pian ratalajien olevan hänen kevyelle ruumiinrakenteelle soveliaampia ja niinpä hän keskittyikin muutaman vuoden luotettavuusajoa (nykyistä enduroa) harrastettuaan urheilukoneiden jää- ja maarataan. Vasama rakensi Espoon Bemböleen uuden liiketalon, mutta sitten romahti suuri ja mahtava itänaapuri, Suomeen tuli lama. Silloisia kansallisia tyyppikatsastusmääräyksiä varten pyöriin täytyi mm. Jorma Vasama on toiminut siitä saakka yhdistyksen toiminnanjohtajana. Vasama kuitenkin sanoo, että tämä on ehdottomasti hänen viimeinen vuotensa ja nyt hän aikoo ryhtyä jälleen harrastamaan moottoripyöräilyä. Suzukin, Yamahan, Kawasakin ja Hondan lisäksi yrityksellä oli myös Pirelli-moottoripyörärenkaiden tukkumyynti, sekä omaa varuste- ja tarvikemaahantuontia. Jorma Vasama erosi periaatteellisista näkemyseroista johtuen maahantuojan palveluksesta syksyllä 1978 ja ryhtyi myöhemmin liikekumppaniksi Frank Nymanin kanssa, jolla oli ollut oma yritys jo 60-luvulta saakka. Sinnikkäällä työllään ja oikeat henkilöt markkinointitiiminsä jäseniksi pestattuaan Suzuki nousi Vasaman johdolla Suomen rekisteröintilastojen ykköseksi. Syksyllä 1982 Vasama perusti oman perheyrityksen, MotoVasama Oy:n ja tuossa vaiheessa merkkiedustukset jaettiin siten, että Frank otti Suzukin ja Kawasaki ja Vasama puolestaan Hondan ja Yamahan. Kiitos Jorma ja nautinnollisia eläkepäiviä.
J
orma Vasama on pitkän ja ansiokkaan, moottoripyöräilyn hyväksi tekemänsä elämäntyön jälkeen jäämässä vuoden vaihteen jälkeen hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle 72 vuoden iässä. Tätä tehtävää Jorma Vasama on nyt hoitanut 16 vuotta ja jatkanut aina vuosi toisensa jälkeen tehtävässä, vaikka eläkeiän hän on saavuttanut jo aikoja sitten. Vasaman tulon myötä Nyman&Vasama Oy alkoi panostaa entistä enemmän markkinointiin ja liikevaihto alkoi kasvaa. Tältä ajalta oli peräisin Frank Nymanin ja Jorma Vasaman välinen yhteistyö ja siltä pohjalta sitä oli hyvä lähteä kehittämään. Jorma Vasama valmistautuu eläkepäiville
joista viimeisin voitto on vuodelta 2003. hitsata ohjauslukko rungon emäputkeen, sekä pyörät piti myös kasata ja varustaa Suomen lakien mukaiseen luovutuskuntoon. Siitä voidaan katsoa alkaneen harrastuksen voimakkaan nousun ja rekisteröityjen moottoripyörien määrä onkin sen jälkeen likimain tuplaantunut. Kuten Jorma itse on sanonut, demokratiassa ei voida kieltää toimintaa, joka ei ole lain vastaista, mutta esimerkiksi verotuskäytännöllä harrastus voidaan tehdä likimain mahdottomaksi ja siihen lainlaatijat ovat toimillaan pyrkineen. Siihen päättyi koko perheen työllistäneen Moto-Vasama Oy:n toiminta ja siihen samaan syssyyn meni myös perheen Nurmijärvellä sijainnut omakotitalo. Jorma Vasama ei kuitenkaan lannistunut, vaan vuonna 1995 hän meni vaimonsa Railin patistamana tapaamaan Helsingin MP-näyttelyyn vanhoja ammattiveljiään. Jorma Vasama haki paikkaa ja sai sen. Heti kun valmiudet olivat olemassa, hän alkoi harrastaa aktiivisesti moottoripyöräurheilua. Sitä varten hän hankki itselleen Suzuki SV 650 moottoripyörän, kuinkas muuten ja tuntui luontevalta, että pyöräkaupat tehtiin Frankilla, jonka kanssa hän on tehnyt alan yhteistyötä kaikkein pisimpään, lähes viisi vuosikymmentä. Vaikka yritys toimi hyvin ja se hoiti kaikki velvoitteensa säntillisesti, pankki ilmoitti, että kiinteistön vakuusarvo ei riitä enää kattamaan luototusta ja otti uuden liiketalon itselleen. Jorma on elänyt moottoripyöräilylle aivan pikkupojasta saakka. Vuosikymmenien ajan, käytännössä 70-luvun alusta saakka Vasama on apujoukkoineen käynyt tätä kamppailua ja asteittain huojennuksia on tullut,
22. Sinnikkäästi ponnistellen, kuten miehen tapoihin aina on kuulunut, ja minkä olemme kuluneiden vuosikymmenien aikana saaneet havaita kaikesta mihin hän on ryhtynyt, ensimmäinen Päijänneajokin päätyi kunniakkaasti maaliin. Jorman ensimmäinen kilpailu oli Päijänneajo vuonna 1958 ja ajokkina oli 250 cc Jawa Six Days
Ohjauspaneelista löytyy 145mm värimonitori, josta voi tarkkailla mm. Tämän hetkisen tiedon mukaan pyörien pitäisi ilmestyä myyntiin huhti-toukokuussa 2011. Tavanomaiseen valantaan verrattuna painoa säästyy kilon verran. Olikin yllättävää huomata, että sekä kierrosluku-, että nopeusmittari olivat analogisia. Pyörän painoa ei paljastettu, mutta vaakalukeman sanotaan jäävän lähemmäs nykyisen K 1300 GT:n kuin edellisen LTmallin kilomäärää. BMW selvitti hankkeen taustaa sen verran, että kyseinen 6-sylinterinen moottori on tarkoitettu tulevaisuudessa esiteltävään touring-malliin. Niissä on rentoa suorituskykyä, jota ei edes meidän nelisylinterisemme kykene tarjoamaan." On helppo ymmärtää Robbin usko tyylikkääseen ja hyvin varusteltuun tourerkaksikkoon, jonka hän ja BMW:n K-sarjan tuotantopäällikkö Marcus Poschner ovat juuri ajaneet Münchenissä lehtimiesten nähtäväksi. BMW on antanut järjestelmän nimeksi E-Gas ja siihen on ohjelmoitu kolme perusasetusta; Sade, Road ja Dynamic. Mallit ovat muutenkin hyvin samannäköisiä, mutta GTL:n ohjaustanko on vedetty pidemmälle taakse, sen jalkatapit ovat alempana ja edempänä ja sen porrastettu istuin on yksiosainen, kaksiosaisen sijaan. Moottorirakenteesta löytyy toki myös rakenteellisia uudistuksia, joista mainittakoon esim. Kummassakin mallissa käytetään samaa moottoria, jonka tehoksi ilmoitetaan 160 hv/7.500 rpm ja väännöksi 175 Nm/5.000 rpm. Tästä päätellen, että kuivapaino on alle 300 kg. Moottorin teknologia on pääosin entuudestaan tuttua. valittua jousitusasetusta, bensankulutusta tai Uusi 6-sylinterinen on ulkoisilta mitoiltaan erittäin kompakti. ilanon viime marraskuisilla moottoripyörämessuilla piipahti BMW:n osastolla kuusisylinterinen nakusport kummajainen herättelemässä hämmennystä ja uteliaisuutta. nokka-akselit. Sen leveys on ainoastaan 560 mm, eli vain aavistuksen enemmän kuin keskiverto rivinelosissa. Ohjaustangosta löytyy vieläpä nappula molemmissa malleissa vakiona tulevien sivulaukkujen lukitsemiseen. Vaihteistoineen, kytkimineen, latureineen ja muine tykötarpeineen, jotka käyntikuntoisessa moottorissa täytyy olla, paketti painaa 102,6 kg.
Elektroniikkaa Valurunko E-Gas
23. Kannessa on kaksi nokkaakselia ja neljä venttiiliä/sylinteri. Lopullisessa muodossaan tämä kaksikko astuu parrasvaloihin ja suuren yleisön eteen Kölnin INTERMOTmessuilla lokakuun alussa. "Sitä me olemme yrittäneen sisällyttää K1600GT:hen ja GTL:ään. Tilaisuudessa ei sallittu valokuvausta, mutta Münchenissa esitellyt mallit näyttivät tuotantovalmiilta. Pakettiin kuuluu lisäksi vakionopeudensäädin, sekä kahvan- ja satulanlämmittimet.
Omaperäiset muodot
kuten K 1300 -mallissakin. Kun vielä sylinteriputkien välinen etäisyys toisistaan on vain 5 mm, rinnakkaiset sylinterit on saatu sullottua kapeaan tilaan. GTL puolestaan vaikuttaa Amerikan markkinoille suunnatulta ylellisemmältä luxus-mallilta. Runko on myös oleellisesti muuttunut, vaikka se noudattaakin samaa rakennekonseptia K-sarjalaisten kanssa, eli päärunko muodostuu kahdesta alumiinipalkista, edessä on Duolever- ja takana Paraleverjousitus. Moottori toimii osin kantavana rakenteena ja itse runko painaa 16 kg. Nyt eletään julkistamisprojektin kakkosvaihetta, eli Münchenissä esiteltiin kaksi uutta mallia; K1600GT ja K1600 GTL. K1600GT:ssä on hieman etunojainen ajoasento, kuten1300GT:ssä ja mallin odotetaan saavuttavan näistä vaihtoehdoista suuremman suosion Euroopan markkinoilla. Kaasua ohjaillaan elektronisesti ilman vaijeria kahvalta läpille. Sylinteriryhmä on sijoitettu etuviistoon 55° kulmaan,
Moottori
M
Roland Brown
TULOSSA K1600GT ja K1600GTL BMW:n LUXUS-KUUTOSET
vaikka iPodiin yhteensopivan äänentoistojärjestelmän soittolistaa, joka GT:ssä on valinnaisena lisänä ja GTL:ssä vakiona. Kaikkia toimintoja voi kontrolloida BMW:n loistavalla multisäätimellä, eli vasemman kahvan pyörivällä valikkonupilla, joka ensiesiteltiin jo R1200RT:mallissa. Piirteet ovat samat sekä GT-, että GTL-malleissa. "Saksan kielessä on sana, souverän, joka tarkoittaa erittäin itsevarmaa, vertaansa vailla olevaa...", kertoo BMW:n amerikkalaissyntyinen suunnittelupäällikkö David Robb. Kone on rakenteeltaan pitkäiskuinen (72 x 67,5 mm), jolloin sylinterinhalkaisija jää suhteessa pieneksi. Etuvalo sekä leveä elektronisesti säädeltävä etupleksi, antavat pyörille silmiinpistävät etupään muodot. Niitä ei ole valmistettu perinteiseen tapaan muottiin takoen tai valaen, vaan ne ovat teräsputkea, joiden päälle on prässätty yksittäiset nokat. Moottorin leveys on ainoastaan 560 mm, eli se on noin 100 mm kapeampi kuin aiemmat moottoripyörissä käytetyt 6-pyttyiset
Monet asiaa tuntemattomat vertailevat sitä autolla liikkumiseen, mutta "fyysisesti" moottoripyöräily on huomattavasti vaativampaa. painoivat nukkujan selkään. MAKUUALUSTOJA TESTISSÄ
kuva: Paul i Ylikoski
Toistaiseksi en ole löytänyt sosiaalisempaa yhdistelmää kuin moottoripyörä ja teltta leirintäalueella. Miksi. Kehon luovuttama lämpö heijastui takaisin, joten itse toimit itsesi lämmittäjänä. Ongelmana heikko tyhjennettävyys, joka toteutettiin ilmapillien avulla. Vuosituhannen vaihteessa makuualustoiksi tulivat ns. Miksi kuljettaa mukana retkeilyvälineitä, jos niitä käyttää vain muutaman kerran reissun aikana. Keräsit tuolloin peiton alle lämmön tehokkaasti talteen. Kun kerran avasi tiukan paketin, vaati uudelleen pakkaaminen oman taiteilunsa. Siirryttäessä 90-/2000-luvulle moottoripyöräilyn saadessa uusia kuluttajia yleistyi myös hotelli- ja motellimatkailu. Tarkkaavaisuutta ei voi hetkeksikään siirtää pois liikenteestä. Kyseisillä alustoilla pärjäsi hyvin kevyen makuupussin kanssa. 4-5 vuotta, mutta ne eivät olleet käytöltään ja pakkauskooltaan parhaita mahdollisia. Campingmatkailu tarjoaa uuden ulottuvuuden urbanisoidussa yhteiskunnassa. Teltan alla olevat kivet, juurakot, kävyt jne. Patjojen koko oli kompakti ja niiden nukkumamukavuus melko hyvä. Itse käytin aktiivisesti molempia thermoalustoja n.
Telttailu ja camping osana moottoripyörämatkailua
iireisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ihmiset etsivät aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Testaamissani malleissa toisessa oli sisäänrakennettu jalkapumppu, joten keuhkojen kestävyyttä ei tarvinnut kokeilla. Moottoripyöräily on hyvä tapa irtautua arkipäivän kiireestä. olkanivelissä kyljellään nukuttaessa. Tuolloiset ilmapatjat olivat hiostavia, mutta pakkauskooltaan pieniä. Samoin alustan kovuus tuntui mm. Sitten Halti toi markkinolle keskeltä taitettavan thermoalustan. Lisäksi ongelmana oli niiden ohuus. Ongelmana oli pakattavuus. Varsinkin loppukesästä ja syksyllä (viileillä keleillä) ne olivat muita alustoja miellyttävämpiä. Itse olen aina kuljettanut telttaa mukana ja yöpynyt reissusta 30-50 % teltassa. Paketti meni nyt 50% pienempään tilaan. Seuraavaksi aloin tutkia ulkomitoiltaan pieniä ilmatäytteisiä alustoja, joita löytyi mm. Varusteet olivat heikkolaatuisia ja tilaa vieviä. Ajaminen moottoripyörällä edellyttää jatkuvaa keskittymistä. Hilpeillä 70- ja 80-luvuilla, me moottoripyöräilijät liikuimme pääasiallisesti telttavarustuksen kanssa. Monikaan motoristi ei enää nykyisin kuljeta telttaa mukanaan, vaan tyytyy sisämajoituspalveluihin. Toinen ongelma thermoalustoissa on se, että niiden tyhjäksi saaminen on hankalaa. Solumuovipatja oli kooltaan hankala, ja se sidottiin kuorman päälle (kevyenä tavarana) koristamaan koko koreutta. Makuualustana oli perinteinen ilmapatja tai solumuovinen rullapatja. Samoin lämpimillä säillä niiden hiostavuus oli vähäisempää. Tuolloin matkamotoristin tunsi korkeasta kuormasta ja täyteen pakatusta pyörästä. Usein pussin pitäminen pelkkänä peittona oli miellyttävin vaihtoehto. Patja oli alustaltaan märkä ja kuivuminen vaati aikaa ennen paketointia. Saksasta Louisin tavaratalosta. thermoalustat. Tämä huomion herkeämätön siirtyminen ajamiseen, mahdollistaa irtautumisen arkipäivän kiireestä. Huonona puolena thermopatjoilla oli se, että kondenssiovesi kerääntyi patjan ja teltanpohjan väliin. Pieni pilli jokaiseen seitsemään täyttöreikään (yksi jokaiselle makuupalkeelle + tyynylle) ja sitten rullaamaan.
K
24. Siksi keskeltä taitettu malli ei saanut kovin suurta suosiota. Ensimmäiset mallit olivat kooltaan solumuovipatjan kokoisia, mutta lämmönerityskyvyltään ne olivat erinomaisia
Asiaa hankaloittaa vielä se, että tavaran toimittaja on Saksassa.
Modernit makuualustat
Markkinoille on nyt tullut kehittyneempiä versioita makuualustoista. Patjaa tyhjennettäessä on hyvä muistaa, että molempien osuuksien venttiilit on oltava auki samanaikaisesti. Venttiiliä on käännettävä puhallettaessa auki asentoon ja ilmaa keuhkoihin otettaessa se on käännettävä takaisin suljettu asentoon. Patjan saa lähes tyhjäksi, mutta sinne jää useammankin rullauskerran jälkeen poistettavaa ilmaa sisälle. Patja pitää "rullata" tyhjäksi kahteen otteeseen, jolloin ilma saadaan kokonaan pois patjan sisältä. Otimme näistä testiin Vauden Air Dream yhdistetyn ilma-/termoalustan. Storm myy Exped Airmat makuualustaa motoristeille. Vaude Adventure Ultralight thermopatja on selkeästi edeltäjiään parempi. Täyttämisessä pienen ongelman muodosti täyttöventtiilin rakenne. Aukaiset vain tyhjennysventtiilin ja rullaat patjan tyhjäksi. Väärin pakattuna joutuvat saumat tavallista
kovemmalle rasitukselle. Ongelma oli sama kuin thermopatjojen kanssa, eli patjaa ei saanut kunnolla tyhjäksi, joten säilytyspussiin pakkaaminen ensimmäisen käytön jälkeen vaati edestakaista veivaamista ja taittelua. Täyttöventtiili on varustettu
Exped Airmat 7,5
takaiskulla, joten mitään kikkailua täyttämisessä ei tarvita. Kun makuualustaa ei saada kunnolla tyhjäksi ja se pakataan puoliväkisin säilytyspussiin. Samoin ilmaosuuden tyhjentäminen: venttiili käännetään auki asentoon ja ilma rullataan ulos patjasta. Patja ei ensimmäisten käyttökertojen jälkeen mahdu enää samaan kokoon kuin tehdaspakattuna. Tässä kohtaa Louisilta hankitut tuotteet osoittautuivat rahan hukkaan heittämiseksi. Termo-osuudella on samat
Vaude Air Dream
ongelmat kuin edeltävissä versioissa. Patjan puhaltaminen käyttökuntoon on kohtuullisen helppoa. Ellei näin toimi, purkautuu patjasta puhallettu ilma takaisin. Tietenkin tuotteilla on takuu, mutta parin kympin tuotteen kanssa ei viitsi lähteä takuuasioita vääntämään. Makuualusta on kooltaan kompakti ja se on riittävän tukeva huonommallakin telttailualustalla. Patjassa on erilliset täyttö- ja tyhjennysventtiilit. Tyhjentäminen onnistui hyvin ja patjan taittaminen takaisin kuljetuspussiin oli helppoa. · Patja ei ole kylmä viileälläkään kelillä · Patjan täyttäminen ja tyhjentäminen on helppoa · Patjan saa (helposti) uudelleen pakattua säilytyspussiin · Hinta/laatusuhde on kilpailukykyinen · Patjalta liukuminen on estetty pintamateriaalilla Heikkoudet · Tyynyosa puuttuu · Patjalta liukuminen ei yltänyt samalle tasolle termo- / ilma patjan kanssa, mutta on riittävää tasoa
Vaude Adventure Ultralight
Mitat pakattuina: Pituus 28 cm Paino n. Patjan tyhjentäminen on sekin vaivatonta. Patjat alkoivat vuotaa, paikkaus epäonnistui, ja tuote jouti roskikseen. Venttiilin käytön kyllä oppii, mutta se tuntuu hankalalta ratkaisulta. 0,680 kg Halkaisija 12 cm Hinta 69
Mitä hyvää patjassa: · Lämmin ja käyttömukava · Patjan sivuille nousee korkeammat ilma reunat, jotka estävät patjalta valumisen · Ilmaosuus tuo patjaan vaadittavaa tukevuutta Heikkoudet · Moottoripyöräilyn kannalta patjan koko on liian iso · Patjan tyhjentäminen (joka on osa pakkaamista) on hankalaa · Täyttö/tyhjennysventtiilin rakenne ei tunnu loppuun asti mietityltä ratkaisulta · Hinta ei vastaa keskeisiä ominaisuuksia moottoripyöräilyn kannalta · Tyynyosan puuttuminen
Hyvät ominaisuudet · Patja on lämmin ja säteilee kehon luovuttaman lämmön miellyttävästi takaisin · Mainio ratkaisu kylmille keleille · Kompakti koko taitettavuuden takia · Kennoston rakenne tekee siitä aiempia rakenteita miellyttävämmän ja tukevamman Heikkoudet · Patja on ohut, joten epätasainen alusta ei kesäkäytössä tarjoa parhaita unia · Kondensoi melko paljon vettä patjan ja teltan pohjan väliin · Pakkauksen koko ei ole paras mahdollinen moottoripyöräiltäessä
25. 1,350 kg Halkaisija 15 cm Hinta: 126 Mitat käytön jälkeen pakattuina: Pituus 20 cm Halkaisija 10 cm Paino n. itse täyttyvä ja ilmapatjaosuus puhallettava. Pussin/patjan kuljetuskoko on lähes yhtä pieni kuin aiemmin Louisilta ostamien, mutta sen materiaali on huomattavasti laadukkaampaa ja vahvempaa. Toinen huono puoli Louisin patjoissa oli se, että ne eivät kestäneet kunnolla
edes yhtä kesää. Heikoin kohta ilmatäytteisessä makuualustassa on saumat. Ilma hakeutuu pieniin kennoihin, joka tuo tälle thermopatjalle tukevuutta. Alustan termo-osuus on ns. 0,555 kg Hinta 45 Hyvät ominaisuudet · Patjan nukkumamukavuus on hyvä · Patjan paksuus on riittävä erilaisille alustoille · Patja ei hiosta (kovin paljon) lämpimissäkään olosuhteissa (ilman "lakanaa" ilmapatjat hiostavat aina jonkin verran). Patjan täyttö sujui helposti, eikä se vaadi keuhkoilta ponnistelua. Puhaltaminen oli helppoa. Patja kulkee kätevästi säilytyspussissa taitettuna kesVaude Adventure Ultralight
¦
Exped Airmat 7,5 Vaude Air Dream
Mitat pakattuina: Pituus 52 cm Paino n
Patja on kooltaan kompakti. Patjan tyhjentäminen on aikaisempia hivenen helpompaa ja patja taittuu kohtuullisesti keskeltä kahtia siten, että kuljetuspussiin saaminen ei tuota ylitsepääsemätöntä tuskaa. Tämän takia uudelleen pakkaaminen kenttäkäytössä on valintaan vaikuttava tekijä. Patjan kennostorakenne tekee siitä aiempia thermopatjoja paremman. Patja kulki helposti mukana viemättä turhaa tilaa. Kylmiä kelejä silmälläpitäen yhdistetty thermo-/ilmapatja oli hyvä, mutta koko ja käytettävyys oli heikkoa. Jättäisin väliin ja miettisin muita vaihtoehtoja.
Yhteenveto patjoista
Keskeltä taitettava thermoalusta oli näistä vaihtoehdoista parempi heikkouksistaan huolimatta. Huomionarvoista on se, että mitat ja painot kasvoivat uudelleen pakkauksen jälkeen n. Täytettävyys ja tyhjennettävyys ei tuota ongelmia teltan sisällä sadesäälläkään. Tässä vertailussa ykköseksi nousi Exped Airmat 7,5 (Stormin tarjoama vaihtoehto). Käytössäkin se tuntui mm. Tämän avulla patjasta saadaan kompaktimman kokoinen moottoripyöräkäytön kannalta. Tämän takia sillä ei saavuteta sitä mukavuutta nukkumisen kannalta, kuin ilmatäytteisellä patjalla. Patjan hinta on kohtuullinen, kun sitä verrataan aiemmin markkinoille tulleisiin malleihin. Patjan hyvä ominaisuus on säteilylämmön palauttaminen nukkujalle. Patja kondensoi veden patjan ja teltan väliin kuten aiemmatkin thermoalustat. Patja täyttyy itsekseen, mutta on luonnollisesti ilmapatjoja ohuempi. 10 % (patjan sisään jäi ilmaa, eikä sitä saanut tehdastiiviisti pakattua). Ensimmäisenä roskakoriin joutuivat Louisin tuotteet. aiemmin hankkimaani Haltia paremmalta. Tässä kohtaa toimi hyvin sanonta: jos haluat halvan ja hyvän osta kaksi eri tuotetta. Vasemmalta Stormin maahantuoma Exped Airmat 7,5, Vauden Adventure Ultralight, Haltin keskeltä taitettava thermoalusta ja Vauden Air Dream.
Ë
Westy alias Tapsa Vesterinen motoristi Touring Finlandia MK:n jäsen
26. Ne olivat heikkolaatuisia ja hankalia. keltä kahtia. Uudelleen pakkaus pieneen kokoon ei tuottanut ongelmia. Kaikki patjat ovat jossain määrin erilaisia. Käyttömukavuus on hyvä. Ainut asia, joka jäi harmittamaan järkevässä tuotteessa, oli tyynyosan puuttuminen.
MOTORISTIN VALINTA
Kuvassa testipatjat pakkauksissaan
Mitat käytön jälkeen pakattuina: Pituus 26 cm Leveys 13,5 cm Paksuus 3 cm Paino n. Tämän jälkeen pyyhe on miellyttävä käyttää. Vasemmalta: käyttöä nähnyt froteepyyhe, kotimainen pellavapyyhe, Louisin mikrokuitupyyhe ja Pactowl Ultralite, jossa mukana myös kuljetuspussi. 250 g Koko avattuna 65 x 140 cm Käytössä muokkautuneita ohuita froteepyyhkeitä löytyy jokaisesta taloudesta. 100 g Koko avattuna 69 x 120 cm Pyyhkeen mukana tulee kätevä pakkauspussi, jossa sitä on miellyttävä säilyttää. 20 min. Leveys 12 cm Paksuus 2 cm Paino n. Kulumisen myötä sen ominaisuudet ovat parhaimmillaan. Kosteissa olosuhteissa pyyhkeen kuivuminen kestää pienen ikuisuuden.
Froteepyyhe
V
Mitat käytön jälkeen pakattuina: Pituus 21 cm Leveys 13 cm Paksuus 3 cm Paino n. - 2 vuotta käytössä ollut Louisilta hankittu mikrokuitu pyyhe. Mikäli haluat valita luonnonmateriaalia, on valinta ohut täyspellavapyyhe, joka on käytöltään parempi kuin hyvä mikrokuituinen pyyhe. Muutoin pyyhe on kuiva n. Kostealla säällä kuivuminen kestää n. Käytössä pyyhe on erittäin miellyttävä ja voittaa myös froteisen pyyhkeen. 100) käyttökerran aikana pyyhe enemmän harmittaa kuin miellyttää käytössä. Kokemukset tästä mikrokuitupyyhkeestä ei ensivaikutelmiltaan ole vakuuttavia.
Packtowl Ultralite (Storm) Louisin mikrokuitupyyhe
Pellavapyyhe
Reissupyyhkeet käytön jälkeen pakattuina. Pyyhe saadaan pakattua melko pieneen tilaan ja se on käytössä mukavan karhea ja hyvin kuivaava. Pellavapyyhe kuivuu nopeasti. Testattavat pyyhkeet: - Perinteinen froteepyyhe, joka on pehmennyt ja kulunut vuosien käytössä. Arvostelukriteereinä on kuivaavuus, miellyttävyys, pakkauskoko ja kuivuvuus eri olosuhteissa. Ensimmäisten (n. Pyyhkeen kuivumisaika on aurinkoisella tai tuulisella säällä n. 50 minuutissa. - Ohut pellavapyyhe, joka on hankittu testiä varten. Mikäli hankit tämän ensimmäiseksi mikrokuitu pyyhkeeksi, on kokemuksesi positiivinen. Verrattuna toiseen testissä olleeseen mikrokuituiseen pyyhkeeseen, toimi tämä pyyhe ensi käytöstä lähtien. Pyyhkeen kuivuminen on melko hidasta ja se asettuu frotee ja pellava pyyhkeiden väliin. Pyyhe on säämiskämäinen ja vaatii pitkän käytön ennenkuin sen kuivaavuus on hyvällä tasolla. Testiin valitsimme neljä eri materiaalista tehtyä pyyhettä. Mitat käytön jälkeen pakattuina: Pituus 19 cm Leveys 13 cm Paksuus 2 cm Paino n. 1-2 tunnin aikana. Kun pyyhe on ulkoisesti vähän nuhraantunut, alkaa se toimia. Moottoripyöräilyssä pyyhkeen pakattavuus ja kuivuminen ovat tärkeitä asioita. Westy alias Tapsa Vesterinen
MOTORISTIN VALINTA
Mitat käytön jälkeen pakattuina: Pituus 18 cm
27. Mikrokuituisissa vaihtoehdoissa hinta ja laatu seuraavat toisiaan. Tuulisella ja aurinkoisella säällä kuivumisaika on n. Päätimme testata perinteisten kuitujen ja mikrokuitujen keskinäistä paremmuutta. Pyyhkeen kuivumisaika aurinkoisella, tai tuulisella säällä on hyvä. 20 min. 100 g Koko avattuna 55 x 120 cm Pyyhettä ei kannata hankkia juuri reissuun lähdön alla. Pyyhe on jonkin verran kalliimpi, mutta on myös hinnaltaan kilpailukykyinen hyvän pellava pyyhkeen kanssa. - Stormilta hankittu, uusi Packtowl ultralite mikrokuitu pyyhe. Pyyhe toimii vasta pitkäaikaisen käytön jälkeen. Käytännössä se kuivuu n. 2 h. Louisilta hankittu pyyhe on edullinen, mutta sen toimivuus on heikko. Näissä vaihtoehdoissa Stormilta hankittu Packtowl Ultralite on selkeästi parempi. Testiajan pituus on 3 viikkoa erilaisissa olosuhteissa. Reissupyyhkeet osana retkeilyä....
iimevuosina erilaiset mikrokuidut ovat tulleet myös camping tarvikkeisiin. Pyyhe on karkeudessaan miellyttävä käyttää, se kuivuu nopeasti ja voittaa luonnollisilla ominaisuuksillaan hyvän mikrokuituisen pyyhkeen. 200 g Koko avattuna 65 x 140 cm Ohuen pellavapyyhkeen pakkauskoko on lähes sama kuin mikrokuituisten pyyhkeiden. Pyyhkeessä ei ole Louisin tuotteen säämiskämäisyyttä
Tässäkin tapauksessa reitin syvyys asetti keskinopeuden hyvin vaatimattomaksi, mutta nautintoasteen korkeaksi. Epäilimme tätä joukolla, koska oletimme luonnollisemmaksi suunnaksi ennemmin Iso-Syötteen. Tässä mielessä se on ehkä enemmän moottoripyöräilytapahtuma kuin monet muut kokoontumisajot. Kontioralli
teksti & kuvat: Pauli Ylikoski
Kesän 2010 Kontio sai tavallista enemmän ennakkohuomiota, sillä mainoksissa sen kerrottiin olevan viimeinen kaikille avoin Kontio. Kontrolliin päästyämme huomasimme Paljakka-huhun pitävän kuitenkin paikkansa. Siinäpä olikin hyvä hekotella sattumukselle: olimme olleet viimeistä edellisen yön kodassa Puolangalla Tolosenjoella onnellisen tietämättömänä parin kilometrin päässä sijaitsevasta tulevasta rallipaikasta! Kontrollissa oli perjantai-iltana aika-. 44. Oma retkueemme on tavannut koostua sorapyöristä, joten tälläkään kertaa ei reitille monia asfalttikilometrejä mahtunut. On mukava katsella kartasta, että tuossakin on reitin varrelle sattuva käymätön paikka. Jälleen sai havaita, kuinka hämmästyttävän paljon naapurimaakuntien luonto ja maasto toisistaan poikkeavat. Millainen maamme perinteikkäin kokoontumisajo tällä kertaa oli ja millaisia ajatuksia tulevasta muutoksesta esitettiin?
K
28
ontion järjestäminen eri puolilla Suomea ruokkii seikkailuhenkistä reittisuunnittelua. Möhköenduroilla ajettaessa on turha mainita kilometrejä: aika on kuvaavampi mittari. Kaikesta päätellen ryhmämme reittinikkari Markku Haapamäki oli istunut toisenkin
illan Ozi Explorerin äärellä. Vivahteikas maisemareitti koukkasi Puolangan ja Kuusamon kautta kontrolliin Pudasjärvelle, ja sisälsi niin sissi- kuin mökkiyönkin. Ja edelleen väitän, että parhaiten tämän seikan kokee syrjäisillä reiteillä.
Toisen etappiyön kynnyksellä tuli Asukkaan Penalta tekstarina huhu, että varsinainen rallipaikka olisi Paljakka Puolangalla
Myöhemmin osoittautui, ettei kyseessä ollut siistiin ajamiseen tähdännyt pelottelu, vaan todella kaksi varsin vakavaa porokolaria oli kontrollin ja rallipaikan välillä tapahtunut. Näin se totta vieköön onkin myös Kontion kaltaisessa kulttuuritapahtumassa. moinen säpinä. Saunasta poistuessamme näytti porstuassa olevan tungosta, sillä saunojien lisäksi
¦
29. Ylempää, lasYöllistä horkkaa Paljakassa
kettelurinteitä vastapäätä löytyi kuitenkin hiljainen ja hyvä leiripaikka, jossa ei montaa telttaa ollut. Iso telttasauna oli yömyöhällä jo kylmänä, mutta leirialueen oma pienempi sauna auki. Vakiintuneiden proseduurien mukaan pian saapumisen jälkeen piti hakeutua saunaan. Sauna on monitahoinen kulttuurikokonaisuus". Eihän kenkälaatikon kokoi-
sesta sähkökiukaasta mihinkään ollut, mutta kuten Suomen Saunaseuran expuheenjohtaja professori Lasse Viinikka sanoo: "Saunominen ei ole peseytymistä. Katsoimme sielunveljeyden oikeuttavan perhekontioon leiriytymisen ja tempaisimme teltat sammaleelle. Kuulemma kaksikin onnettomuutta oli sarvipäiden kanssa jo sattunut. Kyseessä olikin perhekontioksi merkitty alue, mutta sitä ei ollut viitoitettu sisääntulotieltä, joten kansoitus jäi vähäiseksi. Lauteille oli ennättänyt jo EteläPohjanmaan enduromiehiä, joilla oli niin huimat jutut, että kairanmaalaista hirvitti ja nauratti yhtä aikaa. Saavuimme perille puolenyön maissa, joten ensimmäisenä vastaan tulleet telttaalueet näyttivät jo ahtailta. Tiskillä vuorossa ollut tyttö varoitteli poroista
Seuraavana aamuna joku väitti nähneensä vain +2! Lauantai valkeni onneksi helteistä päivää enteillen. Jukka (vas.) oletti, ettei kerhon jäsenmäärä lisäänny, Jussi ja Markku olivat päinvastaista mieltä.
Mikäs oli ollessa
Jussi Vanha-Aho kertoo tulomatkan erikoisesta ongelmasta: perävaunun molemmat rengasventtiilit katkesivat! Mallu Helin myhäilee juuri kiinnittämänsä 25. Tomi Haipuksen 80-vuotias BSA herätti ansaittua huomiota, ja sillä pokattiinkin vanhimman pyörän palkinto. Yön lämpötila oli helteisistä ennusteista huolimatta viilentynyt hyytäviin lukemiin. Alue oli sopivan kokoinen, joten tutut löytyivät helposti. Paljakan talviurheilukeskus vaikutti mainiolta paikalta kesäisen Kontion järjestämiseen. Joukossa oli kotikylän pyörämaakari Arto Viitanen, joka synkkänä totesi, etteivät kesäyöt ennen ihan näin kylmiä olleet. paikalla oli myös lämmittelijöitä. Ei tarvinnut vessoihin tai appeelle jonotella ja syöKontion järjestelyissä tapahtuva muutos oli yksi tapahtuman päällimmäisiä puheenaiheita. Palveluja tarvitseville löytyi kyläkauppa parin kilometrin päästä sekä elintarvikekioski ja ravintola ihan vierestä. Suuren porukan viihtymiseen vaadittava käytännön järjestelyiden sujuvuus oli suorastaan silmäänpistävää. Välillä piti tuurata myös Kontio-puodin tiskillä.
30. Tuleva suuntautuminen pelkästään 69:n jäsenten ralliksi kirvoitti ristikkäisiä veikkauksia. Ravintolan seinässä ollut mittari näytti raikkaat +4. Kontion juhlamerkin ansiosta.
Rallipäällikö Jari Juurikalla (oik.) oli monessa mielessä helteinen viikonloppu
Keskellä kesää oli nimittäin heinäntekoaika, joten riuskalla miehellä oli käyttöä peltotöissä. Lauantain kääntyessä iltaan tunnelma tapahtumateltalla tiivistyi. -30). Toisena bändinä soittanut Stockholm Express sai sympaattisen lavakarisman ja tiukan soitantonsa ansiosta suorastaan haltioituneen vastaanoton, ja kirvoitti kiitoslausuntoja aina rokkiryhmän Facebooksaittia myöten. Parilla vuodella Jussi pokaalin lopulta hävisi, mutta mainioita tarinoita takavuosikymmenten moottoripyörämatkailusta riitti. perättäisen Kontion palkinto), Hannes Sonkki (Tahto-kontio, erikoispalkinto), Antero Lindberg (pisin matka kotimaiset miehet), Pekka Myyryläinen (pisin matka piikillä), Ulla-Maija Nurmi (pisin matka ulkomaiset naiset), Juhani Honkanen (vanhin osanottaja), Tomi Haipus (vanhin pyörä, BSA S30 vm. Kuvasta puuttuu Leena Kuustie (pisin matka kotimaiset naiset).
32. Paljakasta on sen verran etäisyyttä etelään, että poispäin lähtevien virta soljui vuolaana jo ennen kahdeksaa. Matka jatkui aina niin pitkään kuin rahat riittivät, ja sitten oli taas aika kysellä toviksi renginpaikkaa. Karhujen jakoa odotellessa samassa pöydässä istuskeli Pattijoen Jussi, joka jännäili, sattuisiko vanhimman osanottajan Karhu kohdalle. Matkakassa oli niukka, mutta konstitkin olivat monet. Hiukan ennen tätä reittipäällikkö lausahti, ettei pitäisi olla pahoja paikkoja. Sade kesti luonnollisesti täsmälleen sen ajan, minkä pakkaaminen ja sadekamojen pukeminen vaati. Eräänäkin 1950-luvun lopun kesänä hän oli kiertänyt Suomea IC:llä. Mutta eipä vain edellisillan stunt-kuskia ja ison Kotkan ärjyntää kuulunut ehkäpä surmanajaja perui keikkansa sateen kasteleman rinteen vuoksi.
Ë
Kontiokarhut 2010 vasemmalta oikealle: Harri Honkanen (viime vuonna jakamatta jäänyt 40. Tunnelmapala Kontioreitin varrelta. Meillä ei ollut kiire matkaan, sillä pitihän runsaan aamiaisen jälkeen odotella luvattua puoli yhdeksää. Sunnuntaiaamuna pukkasi yllättäen sadetta, mutta kerrankos sitä teltta märkänä pakataan. Illalla tapahtumateltalla rokkia rytkyttivät vielä Backsliders ja Stockholm Express. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että ensin mainittu on 1977 perustettu kajaanilainen yhtye, joka on eri ryhmä kuin 1980-luvun puolivälissä maineeseen noussut ja nyttemmin kuopattu samanniminen biker-orientoitunut helsinkiläisbändi. Ja hyvä paikkahan tämä olikin kun kerran yli pääsi
Tästä periaatteesta ryhdyttiin lipsumaan joskus 1980-luvulla. Samalla tapahtuman paisuminen on tuonut mukanaan järjestäjän kannalta suuret paineet", totesi puheenjohtaja viitaten siihen, ettei edellisinä vuosina ole enää
löytynyt halukkaita mp-kerhoja yhteistyöhön 69:n kanssa Kontiota järjestämään, vaan 69:n on täytynyt järjestää ralli jonkun matkailuyrittäjän vetämänä. "Alun perin kyse on ollut samanhenkisten kokoontumisajosta, jossa palveluina oli joki tai järvi peseytymistä varten polttopuutkin tuotiin itse. Voisi nykyajan tyyliin sanoa, että Kontiolle on profiloitunut oma asiakaskuntansa. Jätetään sirkushuvit muille ja tehdään tästä MP69:n jäsenien tapahtuma." Tony ei suostu veikkaamaan, tuoko suositun kokoontumisajon muuttuminen pelkästään jäsenten ralliksi 69:lle lisää jäseniä tai lisääkö se kerhon muun toiminnan tunnettavuutta. "Kun palataan historiassa taaksepäin aikaan, jolloin rallia järjestivät kerhot ja kaikki tehtiin talkoilla, olivat kulut pienempiä ja samalla järjestävä kerho sai huomattavan siivun rallin tuotosta. Toivottavasti me saadaan samanhenkisten ihmisten samanhenkinen tapahtuma sellaisena kuin se halutaan. Osa tästä asiakaskunnasta on viime vuosina moneen otteeseen valitellut Kontion menettäneen omaleimaisuuttaan. "Jäsenistö oli jo aiemmin hallitukselle ehdottanut, että asialle pitäisi tehdä jotain, eli halukkuus muutokseen on täysin jäsenistä lähtöisin. Ei sentään, toppuuttelee Tony, "Loppupeleissä järjestävä kerho on se joka ratkaisee mitä haluavat tarjota. Onko 69:n ja Kontion suhde kuin Museovirastolla ja Kerimäen kirkolla. Kontion järjestäminen oli siis kerhoille merkittävä tapa ansaita rahaa", kertoo Tony, ja jatkaa "käytännössä viime aikojen yrittäjävetoiset rallit ovat olleet kerhon tulojen kannalta plusmiinus nolla. Kaveri on pitkän linjan harrastaja, mutta kontioketjussa on vasta viisi rallia. Sopivana anekdoottina mainittakoon telttanaapuri, jonka olin tavannut viimeksi Kiilopään rallissa 2000. Moni ei ehkä kerhoon yhden tapahtuman vuoksi liity, mutta luultavasti moni nyttemmin Kontiorallista pois jättäytynyt palaa puolestaan joukkoon. Mielenkiinto ainakin on kova. Vähättelen jos sanon, että vuosikokouksessa paikalla olleista 99 % oli muutoksen kannalla", kertoi Tony uudistuspäätökseen johtaneista tapahtumista. Viime vuosien Kontioralleissa osanottajista alle 10 % on ollut 69:n jäseniä. Puheenjohtajan juttusilla
uten riittävän aikaisin syntyneet tai muuten asioista perillä olevat tietävät, oli Kontioralli alkujaan tarkoitettu pelkästään järjestävän seuran MP69:n jäsenille ja heidän kutsuvierailleen. Yrittäjän täytyy saada toki kulunsa peitettyä, mutta kuten tiedetään, työvoimakustannukset ovat sitä luokkaa, että rallista tulee väkisin kallis." Ensi kesänä on jännittävää nähdä, millaisen osanoton XXXXV Kontio saa. Vuosikymmenten saatossa Kontio on kehittynyt varsin tavanomaiseksi ralliksi, jonka erityisyyden takana on lähinnä se, että monia motoristeja näkee pelkästään Kontiossa. Ja tässä onkin juuri tärkeä pointti! Vielä 1990-luvulla meillä oli aina jonossa halukkaita kerhoja järjestämään Kontiota. Kerholehti Motoristissakin asiaa käsiteltiin niukalti. Kontiohengen lisäksi asiassa on luonnollisesti taloudellinen puolensa. Entä kuinka pitkälle paluussa takavuosikymmenille mennään. Viime vuosien yrittäjävetoisuuteen päädyt-
tiin nimenomaan siksi, ettei enää löytynyt halukasta kerhoa suureksi paisuneen rallin järjestämiseen." Puheenjohtaja toteaa kuitenkin varovaisuuden muuttuvassa tilanteessa näkyvän siinä, ettei ensi kesälle ole vielä järjestäjää löytynyt. Järjestelyt ovat perinteisesti pelanneet 69:n ja jonkin alueellisen kerhon yhteistyönä, kunnes vuoden 2006 Raahe MK:n järjestämän Siikajoen Kontion jälkeen ei enää halukkaita kerhoja suureksi paisuneen rallin pystyyn saattamiseksi löytynyt. Tuleeko Kontiosta matkamotorismin kiertävä ulkoilmamuseo. Totta kai kaikkia ei voi miellyttää, mutta tämän rohkean päätöksen taustalla oli ajatus siitä, että näin voidaan tarjota jäsenistölle jotain erilaista. Tapahtuman ennakkomainonnassa oli tuleva muutos sen sijaan näyttävästi esillä: "Viimeinen kaikille avoin Kontio", huusi juliste.
Mistä on kysymys ja minne ollaan menossa?
K
MP69:n puheenjohtaja Tony Lind kertoo, mihin Kontio on menossa.
Kontiossa tavattu MP69:n puheenjohtaja Tony Lind selventää uudistuksen taustoja. Tällainen henki ja tietty erähenkisyys on näiden sirkushuvien myötä unohtunut täysin. Mutta tuleva rallin yksinkertaistaminen ja perinteisiin palaaminen on tuottanut tulosta jo nyt: "Meille on 2012 järjestäjä ilmoittautunut ja seuraavista vuosista neuvottelut meneillään. Erikoiseksi ketjun tekee se, että rallit on kerätty tasavuosikymmeniltä ensimmäinen luonnollisesti vuodelta 1970! Nyt oli tulossa kuulemma kova aprikointi, pitäisikö hyväksi havaittu linja muuttaa, ja tulla katsomaan ensi kesän meininkiä...
33. Oli oikeastaan yllättävää, että tieto paluusta 1970-luvun systeemiin ei herättänyt laajempaa kommentointia ainakaan 69:n keskustelupalstalla. "Lähtökohta on se, että tänä päivänä ralleja on Suomenniemellä joka viikonlopulle useita päällekkäin, ja jos sinut viedään mihin tahansa ralliin silmät sidottuna, niin et tiedä, missä rallissa olet kaikki ovat ihan samanlaisia!", kommentoi Tony Kontion nykytilaa. Nyt tilanne on muuttumassa: jatkossa Kontioralli järjestetään vain jäsenille ja heidän vierailleen
Rauman ja Tampereen kerhot kyselivät, saisiko listasta kopiota. Järven matala hiekkaranta on turvallinen ja mukava lekotteluun sekä vesileikkeihin. Jokioisten moottoripyöräilijöissä on 42 jäsentä ja kaikki ovat aktiivisia. Hyvien liikenneyhteyksien varrella, mutta kuitenkin sivussa asutuksesta. Siitä se on pikku hiljaa kasvanut ja sama työhän siinä on kerääkö tiedot yhdelle vai sadalle kerholle, puntaroi Kekku Lumme. Kokosin vuonna 1983 monisteen tietooni saamista kokoontumisajoista. Smoton jäsenkerhoilleen tarjoama 80 euron Teoston maksu on likimain ainut lupamaksu, minkä kerho joutuu tapahtumastaan maksamaan. Tärkeintä on mielekäs toiminta ja mukana olevien motoristien viihtyminen. Me kutsumme uusia jäseniä mukaan koeajalle. kerran järjestetty Ilves Meeting keräsi totuttuun tapaan nelisensataa kutsuvierasta Forssan kaupungin leirikeskukseen Ruostejärven rantamaisemiin.
Kalenterin teko lähti alun perin oman kerhon tarpeista. Ilves Meetingin kaikki työt järjestyksenvalvontaa ja ruokahuoltoa myöten hoidetaan kerholaisten talkootyönä. Äänekoskinen Hande oli Ilveksessä jo kymmenettä kertaa ja tuli ihan kätten mahtain kiittelemään Kekkua (vas) ja Jokioisten kerhoa hyvästä rallista.
J
Kuluneen heinäkuun alussa 29. Jokioisten moottoripyöräilijät on tiivis porukka, jossa jokainen tuntee toisensa. Kerhon toiminnassa ei enää keskitytä niinkään nuorten motoristien opastamiseen ja ennakoivan ajon kursseihin. Kerhon yksi näkyvimmistä aktiviteeteistä on kokoontumisajokalenterin tekeminen. Ruoste-
34. Vajaan 6000 painoksena julkaistava kalenteri myydään painatuskuluja vastaan halukkaille kerhoille. Kutsutilaisuutena järjestetyn tapaamisen vastuu on järjestävän kerhon, eikä lupabyrokratia
Talkoohenki haisee
Ruostejärven matala ranta houkutteli auringon- ja vedenpalvojia vesirajaan. Jos kokelaassa on intoa ja harrastusta, hänet otetaan mukaan varsinaiseksi jäseneksi. Forssan kaupungin leirikeskus on oivallinen kokoontumisen pitopaikka. Forssan kaupungin ja lähialueen kuntien suhtautuminen moottoripyöräilyyn on esimerkillisen myönteistä. Mielestäni kerhotoiminnan tärkein seikka on nimenomaan joukon yhteenkuuluvuus ja aktiivisuus eikä niinkään jäsenten suuri lukumäärä, kertoo Jokioisten moottoripyöräilijöiden perustaja ja 35 vuotta puheenjohtajana toiminut Kekku Lumme. ole niin massiivista kuin tavanomaisissa tapahtumissa. Ilves saalisti helteen Ruostejärvelle
Visa Vilkuna
okioisten moottoripyöräilijät järjesti ensimmäisen kerran Ilves Meetingin 1977, mutta 80-luvun loppupuolella kerholaisten motivaatio ja into olivat kadoksissa puolikymmentä vuotta
1960-luvun puolivälissä 175-kuutioisella CZ:illä uransa aloittanut mies on kerinnyt nähdä useammanlaista kokoontumista ja motskaripippaloa matkansa varrella. Asko Lehtinen Anjalankoskelta oli kavereiden houkuttelemana ensimmäistä kertaa Ilveksessä. Eikä se oikein innosta, pohtii Kekku.
Tyytyväistä sakkia
Porilainen Päkä oli asentanut etupyörän mukavan kauas. Hyvää ruokaa tulee ajallaan ja kelikin on useimmiten tilattu kohdalleen. Ensimmäinen kerta Ilveksessä sai vaarin toteamaan: Tällainen sen kokoontumisjaon on oltava!
1200 Sportsteria piiskaava Sini Remahl on ollut mukana Jokioisten kerhon touhuissa muutaman vuoden ja jäsenenä vaajaan vuoden.
Palkitut:
Suurin kerho: TUMP Kerhokilometrit: 1. Äänekoskelainen Hande kehuu Ilvestä yli kymmenen kerran kokemuksellaan siitä, että mihinkään mestaan ei ole jonoa. Esimerkiksi Pilvenmäen ravirata on maaradan EM-kisojen semifinaalin näyttämö, mikä on vahva osoitus kaupungin päättäjien ymmärryksestä, iloitsee Kekku mainiosta yhteistyöstä. TUMP 2882 km, 2. Siihen tarvitaan toki muutakin. järven leirikeskus saatiin heti käyttöön kun edellistä kokoontumisajopaikkaa ei enää vuokrattu ulkopuolisille. Ilveksen kävijämäärä on vakiintunut noin 400 pintaan, mikä on melko lailla sopiva määrä nykyiseen paikkaan. Yli kymmenen vuoden aikana vuoden 1953 Pannupään jokainen osa on ollut ainakin kertaalleen miehen käsissä.
Asko Lehtinen on ajellut kaksipyöräisellä edelliset 45 kesää. Jos vierasmäärä kovin paljon kasvaisi, tulisi eteen niin keittiön kuin vessojenkin kapasiteetin nostaminen. Corona MC 1989 km, 3. TUMP, 2. Inkeroinen-team
Selkää joka lähtöön.
35. Tällaista rentoa yhdessäoloa ja sellaista alkuperäisen oloista viihtymistä motoristit osaavat arvostaa. Vuonna 1984 alle tuli ensimmäinen japanilainen ja siitä alkaen idän saarivaltion tuotteet ovat olleet miehelle mieluisia. Tällä hetkellä maisema vaihtuu 1800 Intikan penkillä. Askon käskettävänä on ollut liuta pyöriä Jawasta ja BSA:sta alkaen. Pelkkä pouta ja helle eivät tee onnistunutta kokoontumista. Kraftwolf MC 1060 km Matkapalkinnot: - Pisin matka kotimainen mies: Harri Nokelainen, Kitee MC - Pisin matka kotimainen nainen: Mailis Holm, Rovaniemi - Pisin matka ulkomainen: Christian Lehnen, Köln, Saksa Vanhin pyörä: H-D 1942, Maukka, Paimio Hymyilevä motoristi: Matti Tahlo, Tampere Miss Ilves: Katja, Hämpy Mister Ilves: Samppa, Corona MC Olutviesti: 1. Lastenlapsiltaan saamaansa Vaarin paitaa ylpeänä kantanut mies tuli kiittelemään järjestelyistä, näin sen olla pitää. Roadkill MC, 3
36. Ilmassa on jotain sellaista, mitä joissain piireissä brotherhoodiksi kutsutaan. (alh.) Nastolan suunnasta tuleen Minna Helmisen mukaan Lintukoto on oivallinen kokoontuminen lapsiperheille.
36. Lintukodossa kaikki on pientä ja turvallista.
Lintukodon kokoontuminen on Kotasen ohella Suomen vanhin aina samassa paikassa järjestetty motskarikokoontuminen. Kaikki majoitustilat ovat kuitenkin mukavasti keskuskentän ympärillä, jolloin yhdessäololle ja toisiin
Juurilla ollaan
urkian kylässä on Kotkan kaupungin omistama leirikeskus, joka on ristitty Lintukodoksi. Järjestelyissä on mukana kolmisenkymmentä Karhulan kerhon matkajaoksen aktiivia. Toki omia laulunlahjoja sai kokeilla paikallisen karaokeisännän avustuksella. Musiikki ei soi eivätkä bändit koettele tärykalvojen kestävyyttä. Meno ja meininki on rennon rauhallista. Lintukoto tarjosi tuttuun tyyliin
Rentoa ja rauhallista viihtymistä
Visa Vilkuna
Maisema mallillaan ja ilmatkin olivat ennätyksellisen lämpimät.
T
Lintukoto on tarujen mukaan myyttinen paikka, joka sijaitsee maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Ohjelmassa on pikku kilpailujen lisäksi juttelua, vitsien kerrontaa, muisteloja menneiltä retkiltä, kinastelua motskarien paremmuudesta... Karhulan Moottorikeho on järjestänyt siellä jo 36 kertaa kokoontumisajon.
tutustumiselle on hyvät mahdollisuudet. Pieni ralli on kohtuullisen helppo järjestää omalla talkooporukalla, sillä Lintukodon leirikeskuksessa on mainiot tilat ruuanlaittoon ja sisäruokailuun. Osallistumismaksu on 25 euroa ja siihen kuuluu tulokahvien lisäksi kaksi tosi runsasta aamupalaa ja sekä lauantaina tuttu ja turvallinen muusi ja lihapullat lisukkei-
Asuntolarakennusten keskelle jäi mukava kenttä ihmetellä pyöriä ja vaihtaa kuulumisia. Leirikeskuksen asuntoloista löytyy toista sataa petipaikkaa katon alta. Ja kuten tarussa luvataan, myös sieltä löytyy samaa kotoisuutta ja turvallisuutta
Toisessa tapahtumassa on useampia bändejä loihtimassa ohjelmaa kun taas toisessa rallissa yleisö tekee itse ohjelmansa. Tapahtuman tukijat mahdollistavat sen, ettei jokaista rallin järjestämisessä tarvittavaa euroa otetakaan motoristien taskusta. Päällekkäisyyttä kielVakiokävijät
Ida-Sofia Sanen vuosilaattojen ketju on mahtava. Syitä tähän loppukesän reissuun tuntuu löytyvän useita. Lauantaina paikalle tuli kuusivuotias Emmi Rajamäki Orimattilasta. Matka taittui mukavasti vaarin selän takana. Seijan mukaan Karhulan moottorikehon väki on niin kotoisan ja ystävällisen oloista, että paikalla tosiaankin viihtyy. Nuoresta iästään huolimatta Emmi on varsin kokenut motoristi, sillä jo nelivuotiaana neiti kävi Latvian Jurmalassa. Vain vuosi 1995 on jäänyt välistä, jolloin hänen vanhempansa halusivat pitää kahdestaan hauskaa Lintukodossa. Kahdeksan ja seitsemän vuotta vanhat lapset viihtyvät paikalla mainiosti ja osaavat jopa odottaa tapahtumaa. Yhtä vaille sama määrä, mitä neidolla on vuosia. kertaa. Runsas rallitarjonta takaa sen, että valikoimasta voi ottaa sen rallin, jonka meno kulloinkin tuntuu olevan lähinnä sydäntä.
Seija Virtanen kehuu kokemuksen tuomalla tiedolla Lintukotoa, sillä takana on jo kohta kolmekymmentä elokuista viikonloppua Turkian Lintukodossa.
Tuonne ne muut jäivät osoittaa Ronja Niemi äidin kysyessä muun pesueen sijaintia.
(alh.) Tämä X4 Honda oli saanut läpinäkyvän kytkinkopan.
37. 16-vuotias neito oli ensimmäistä kertaa mukana omalla Hondan CBR:llään. Arviolta 70 prosenttia väestä kuuluu tavallaan kalustoon eli he saapuvat paikalle joka vuosi. Sisämajoituksesta joutuu maksamaan viitosen lisää. Edellisenä kesänä alla pärisi vielä mopedi. Elokuun alkupuolen ennätyshelteessä Lintukotoon saapui noin 150 motoristia. Erikoiseksi Ida-Sofian kokemukset Lintukodosta tekee se, että hän oli mukana rallissa jo 15. Paikka on erittäin kaunis, kokoontuminen on mainiosti järjestetty ja paikalle voi saapua myös lasten kanssa. Tällöin vaarin motskarin takana oli turvaistuin, missä matka taittui mukavasti, välillä unia katsellen. Kerho tekee kokoontumiseen kunnollisen käsiohjelman, jonka ilmoitusmyynnillä osallistumismaksu on saatu pidettyä kohtuullisena. Nastolalainen Seija Virtanen kertoo käyneensä Lintukodossa joka vuosi vuodesta 1985 alkaen. Vuonna 1994 syntyneen neidon ensimmäinen reissu samana vuonna ei jäänyt kovin hyvin mieleen. (oik.) Syksyllä esikoulun aloittava Emmi Rajamäki viihtyy moottoripyörän päällä, kunhan matkat ovat sellaisia keskimittaisia.
tämättä on, mutta rallit ovat onneksi profiloituneet omaperäisiksi tapahtumikseen. Järjestäjien mukaan vieraitten määrä on vakiintunut tähän jo vuosia sitten. Emmin vanhemmillakin on moottoripyörät, mutta pidemmät reissut on tullut tehdyksi mummon ja vaarin matkassa. neen. Minnan mukaan Lintukodon kokoontumisella voi saada kiristettyä lapsiin jopa hieman lisää reippautta ja kiltteyttä rallia edeltäville viikoille. Lintukodon merkittävin kävijä on mielestäni sipoolainen Ida-Sofia Sane. Samoilla linjoilla on myös Minna Helminen, joka on saapunut paikalle perheensä kanssa. Moni on tuskaillut Suomen kesän lyhyyttä ja samalle viikonlopulle osuvia kokoontumisajoja. Koskaan häntä ei ole tarvinnut mukaan houkutella. Siinä missä yksi tapahtuma kerää tuhatmäärin porukkaa, toinen vetää reilut sata
palkinto Ari Oksanen, Indian Scout 1930.
(ajokuva) Radco (jota ei pidä sekoittaa Rudgeen) oli maassamme yleinen brittipyörä 1920-luvulla, mutta harvapa niistä on meidän päiviimme säästynyt ja vielä harvempi niistä on varustettu JAPin sivuventtiilimoottorilla. Ikaalisissa juhlittiin 35. Aitoja varaosia on hankittu ansiokkaasti". VETERAANIRALLI 2010
(vas.) Tuomariston sanoin: "Kaunis, täydellinen kokonaisuus, johon oman työn ohella monen ammattitaito on päässyt vaikuttamaan. Veteraanirallin merkeissä. "Sikotauti-Jawa", jonka kutsumanimi johtui lampunkopan persoonallisesta muotoilusta.
(vas.) Ensimmäiset japanilaiset moottoripyörät tulivat Suomeen 50 vuotta sitten. Ajokki on ns. Pyörän kunnostaja ja omistaja Markku Kovasin kertoo lähtökohdan olleen puutteellisen, mutta jäljellä olevat osat olivat onneksi varsin hyvässä kunnossa. A-luokka (ennen 1945 valmistetut) 1. Veteraanirallissa lienee suurempi kirjo pyörien merkkien, mallien ja vuosimallien suhteen kuin missään muussa tapahtumassa. Yksi tämänkertaisen Veteraanin kauneimmista japsipyöristä oli Johnny Ahlvikin Kawasaki Z1 vuodelta 1973, jolla voitettiin toinen palkinto entisöintikisan B-luokassa (sotien jälkeen valmistuneet).
38. Pyörän arvoa lisää se, että kyseessä ei ole mikä tahansa Radco, vaan osa maamme rikasta ajoneuvohistoriaa: ajokki on rekisteröity Suomessa vuonna 1927.
teksti & kuvat: Pauli Ylikoski
Helteisen kesän lämpö jatkui suotuisasti elokuun puolelle, kun 6.8.8. Täydennysosia saatiin parista muusta Radcon raadosta. "Myös ystäviä ja kylänmiehiä hyödynnettiin ja pari osaa piti ostaa väkisin", kertoo Markku projektistaan. Ohessa muutamia maistiaisia.
Tyyltä pitää olla! Metsuri työmatkallaan. Tapahtuman järjestämisvastuussa oli tällä kertaa Veteraanimoottoripyöräklubin aluekerho Mansen Masinistit
Onnistuneen työn ansiosta matka taittuu kuulemma jouhevasti. (oik.) Rautaperseajon haasteellisuus lisääntyy reippaasti, jos suoritus ajetaan vanhalla pyörällä. Luonnollisestikaan mitään huoltoautoja tai GPS-varusteita ei kuvioon kuulunut. Tällä Veikko Leppäsen sirolla Ariel Leaderilla vietiin entisöintikisan nuoremman luokan 1. Ajosuoritukseen käytetyn pyörän ikäennätys oli aiemmin Yhdysvalloissa, jossa reissu oli ajettu 1936-mallin Indianilla mutta nyt ennätys on suomalaisen motoristin hallussa. Ensimmäisellä yrittämällä ykköspytyn pakoventtiilin katkeamisen aiheuttama korjaustauko hidasti ratkaisevasti matkantekoa, mutta seuraavalla kerralla aikaa vielä jäikin kokonaista yhdeksän minuuttia.
(vas.) Kimmo Vartiainen on ollut mukana pyörätouhuissa jo vuosikymmeniä. Tuomaristo arvosti erityisesti suurta itse tehdyn työn määrää.
39. Jari Vuorela ajoi rautaperseen tonnisella vuoden 1931 Royal Enfieldillä. Maailmaa nähnyt pyörä on vaijereita myöten alkuperäiskuntoinen, ja aitoa tunnelmaa lisäsi se, että Jari ajoi rautapersereissunsa Romu Enkelin ikään soveltuvissa ajoasusteissa. Nyt alla oli neuvostopyörä IC M49, jonka pakovastuksia oli haettu kohdalleen hartaudella. Kaikki brittipyörät eivät ole suuria nelitahtijytkyjä. pokaali
Päivän ensimmäisellä bongauskohteellamme oli varsin mielenkiintoinen tarina kerrottavana matkamiehille. Rukoushuoneen rakennutti vuosina 1925-27 paikallinen tehtailija Viktor Topelius. Hän oli ostanut kolme vanhaa ruhtinaan huvilaa Terijoelta. Laitoin Jarin kanssa pyörät parkkiin tämän rakennushistoriallisesti merkittävän talon luona. Nämä ns. Erikoista rakennuksessa on sen rakennusmateriaalin kulku tänne Otavaan. pakolliset kahvit nautittuamme nostimme kytkintä kohti Otavaa. Otavan rukoushuone ja oppaamme Tuomo.
V
Tokeron kautta Etelä-Savon yhteen vanhimpaan asutuspaikkakuntaan Otavalle kulkee vanha tie. Näin kävi viime kesänäkin ollessani Jarin kanssa Savon suunnalla. Hän purki ne ja kuljetti kotipitäjäänsä rakennetta-
40. Täysin muusta miljööstä poikkeava iso puurakennus hallitsi maisemaa mäen päällä. Edessämme oleva rakennus on vanha Otavan kirkko, joka toisaalta ei olekaan kirkko vaan rukoushuone. KIERROS KOTIMAASSA
OTAVA KISSAKOSKI
Kalevi Kankaansyrjä
iime vuosina kotimaan teitä kierrellessä minulle on aivan kuin vahingossa vakiintunut joitakin traditioita joita pyrkii aina mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan kerran kesässä. Parin kymmenen metrin
KIRKON MATERIAALI HANKITTIN TERIJOELTA
päässä siimaleikkuri valittaa lähes ylikierroksilla, kun suojavarusteisiin pukeutunut mies oli työnsä touhussa. Yksi näistä on juoda rauhassa aamukahvit Mikkelin torilla, jossa vallitsee kiireetön savolainen tunnelma
Alkuaan aluetta hallitsi paperitehdas, joka luokiteltiin keskisuureksi. Lähdimme etenemään tuota kujaa, jossa puut olivat yli 100 vuotiaita ja 30 metriä korkeita, kuuden kilometrin päähän Kissakoskelle. Päivän kierroksemme pääsi näin mukavaan alkuun Otavalla, josta lähdimme matkaan tielle 431. Muutaman kilometrin edettyämme erkani ns. vaa kirkkoa varten. Päivän pääkohteemme odotti meitä Hirvensalmella. Tuolloin on suuret markkinat, kun vietetään kesän huipputapahtumaa Tervaleppäjuhlaa. Vuonna 1863 perustetussa kunnassa on noin 2500 asukasta ja Suomen maaseudulle harvinaista on se, että kunta on muuttovoittoinen. Tällä lyhyellä soratielenkillä koimme kauniin järvi- ja kangasmaastomaiseman. Saimme ikään kuin bonuksen, sillä Tuomaksen opastuksella avautui niin rakennuksen kuin Otavankin historia. häät ja Otavan Happy Jazz -tapahtuman konsertit. Kyläkeskus sijaitsee keskellä mitä kauneinta järviseutua ja puhdasta luontoa. Heinäkuun alussa tämä tori ja koko keskusta täyttyy
KISSAKOSKI & TERVALEPÄT
Tervaleppäkuja. pääministerinä ja pidettiinpä häntä jossakin vaiheessa jopa Kekkosen perintöprinssinäkin, mutta Ahdilta meni sukset ristiin Kekkosen kanssa vuonna 1977 ja siitä alkoi Karjalaisen poliittisen uran alamäki. Hirvensalmen torilla mansikoilla ja herneillä oli kolminkertainen hinta verrattuna Turun torin hintoihin. ihmisistä. mökkitien kriteerit täyttävä ura oikealle. Hauska nimi vuonna 1910 perustetulle tehdasalueelle on Kissakoski. Kirkonmenot hoidetaan uudessa kirkossa, mutta rukoushuone saleineen on erittäin suosittu tilaisuuksien pitopaikkana. Siimaleikkurimies osoittautui seurakuntayhtymän huoltomieheksi Tuomas Grannilaksi ja hänen avustuksellaan pääsimme sisälle tähän hengen pyhättöön. Pidimme torilla pienen lepo- ja virkistystauon. Nimekkäin hirvensalmelainen lienee Ahti Karjalainen, joka oli tiiviisti politiikassa mukaan vuosina 1957-1979. Hän toimi mm. Näiden upeiden järvien pinta-ala on yli kolmannes kunnan koosta. Tällaisia ovat mm. Hirvensalmi on kuuluisa juuri tervalepistään ja näistä näyttävin malli on pitkä tervaleppäkuja. Tehdas tuotti erittäin
Kangasniemen keskustan järvimaisemaa.
41. Tällä kertaa Otavan linnavuori jäi meiltä kokematta ja jatkoimme eteenpäin noin 10 km tiehaaraan, josta pääsimme Vilkonharjulle. Se johti mökeille, mutta myös yhteen 90:stä maamme linnavuorista
Monet maamme sotien
jälkeen olleet suurmiehet ovat lähteneet maailmalle suurista ruokakunnista juuri tämän kaltaisista mökeistä. Tehdashalleissa toimii pienyrittäjiä ja punatiilinen rakennus kätkee sisälleen myös kahvilaravintolan ja sähkömuseon. Ravintolan 2 euron kalapiiras oli erinomainen välipala ja ilmainen sähkömuseo erittäin mielenkiintoinen sekä kanava kalaportaineen on tutustumisen arvoinen. Torppa tuntee nimen Lepola ja asuinrakennuksen lisäksi oli pienet piharakennukset sekä sympaattinen postilaatikko. Myöhemmin tehtaan luokse vuonna 1939 rakennettu kanava mahdollisti voimaasema rakentamisen ja vähitellen paperinvalmistus hiipui. Päätimme valita Ottolan kautta kulkevan soratien, joka yhtyisi myöhemmin 431 tiehen. Soran jälkeen oli lyhyt etappi Kuitulaan. Kissakosken kalaporras.
Sähkömuseon rekvisiittaa. Tien laidalla oli P-alue ja Ahti Karjalaisen syntymäkoti, jonne pysähdyimme. Tälle torpalle päättyi päiväretkemme ja lähdimme etsimään majapaikkaa.
42. hyvälaatuista paperia ja menekki oli taattu. Me kurvasimme tähän idylliseen tehdas- ja voimalamiljööseen iltapäivän aluksi. Matkamme jatkui kohti pohjoista. Reitti oli hieman lyhyempi ja ns. Valitettavasti museoksi muutettuun syntymämökkiin ei ollut käyntihetkellämme sisäänpääsyä. Voin sanoa, että Kissakoski on miellyttävä taukopaikkavalinta, jos täälläpäin on moottoripyöräretkellä. katurengastuksella matkaenduroille siinä
616
431
Kuitula Vilkonharju Mikkeli
Ottola
429
431
Otava
Hirvensalmi Kissakoski
määrin sopiva, että koko matkan uskalsi päästellä joutuisasti
Mitterbauer
ed T
V RA E
L ap
prov. Tarjoamme nyt KTM 990 ADVENTUrEN - ostajalle kuvan sivulaukut kaupan päälle! Tutustu pyörään ja muihin kuvan lisävarusteisiin lähimmällä KTMJälleenmyyjälläsi! Jälleenmyyjät osoitteesta »www.ktmnordic.fi.
KTM Group Partner
In order to guarantee riding safety following the installation of superstructural parts to the rear of the motorcycle, such as top or side cases, it is of the upmost importance to observe the speed limits specified in the user manual.
Photo: H. Are you "ready to race"?
» www.ktmnordic.fi
KTM 990 ADVENTUrE
ToUrING-PLEKSI SIVULAUKUT, NYT KAUPANPÄÄLLE!
MUKAVUUS ISTUIN
www.kiska.com
THE ADVENTUrE CoNTINUES
GPS LAUKKU & TELINE
orANSSIT KAATUMArAUDAT
Kuvan pyörä "rEADY To TrAVEL"-lisävarusteilla rakennettuna
Lentokone nousee ja sen jälkeen laskeutuu toiseen maailmaan tarjoamatta tällaista elämystä. Saaristolautta lähtee Kustavin Vuosnaisista, jota ennen on lyhyt maantielossi Vartsalassa. Ahvenanmaan pääsaarelle pääsee saaristolautoilla joko pohjoista reittiä Kustavista Brändön ja Kumlingen kautta Vårdöön tai etelämpää Paraisten ja Korppoon kautta Kökariin, Sottungaan, Föglöön ja Lumparlandiin. Saaristolautta kannattaa siis aina varata etukäteen Ålandstrafikenilta (018-525 100, www.alandstrafiken.ax). Varasimme majoituksen Vårdön saarelta Sandösundin leirintäalueelta (018477 50, www.sandosundcamping.ax) ja saimme sähköpostiimme vahvistuksen saarella yöpymisestä. Ennakkoon varanneilla sekä paikallisliikenteellä on etuoikeus lauttapaikkoihin, joten hetken mielijohteesta matkaan lähteneelle voi käydä niin, että ei saakaan seuraavaa lauttapaikkaa, vaan joutuu yöpymään aiemmista suunnitelmista poiketen "väärällä" saarella. Teimme juhannusviikonloppuna onnistuneen "mini-ulkomaanmatkan" perinteisin juhannussaloin koristetulle aurinkoiselle Ahvenanmaalle. Vårdö on lyhyen ajomatkan, sillan ja maantielossin päässä manner-Ahvenanmaasta. Valitsimme
M
Manner-suomalaiselle Ahvenanmaa on eksoottinen kohde muistuttaahan tuo itsehallinnollinen alue jo kielensäkin takia enemmän Ruotsia kuin kotimaatamme. Samalla tavalla suurilla autolautoilla tuntuu, että muu viihde katkaisee antoisan ajelun, kun taas losseilla saarelta saarelle siirtymisessä on "sitä jotakin". Mikäli majoitusta ei ole Vårdössa, maksaa tuo edestakainen matka moottoripyörälle 58 euroa.
44. Moottoripyörällä sinne pääsee kätevästi pitkin saaristolauttojen linkittämää kaunista saaristoreittiä.
pohjoisen reitin ja yöpymisen "matkan varrella" Vårdössa, koska tällöin lautta on varattavissa perille asti ja hintakin on edullisempi. Pohjoinen reitti on myös nopeampi. Sieltä lautta ajaa Vårdön Hummelvikiin pysähtyen sitä ennen Kumlingen saarilla. Tällainen vahvistus oikeuttaa lauttapaikkaan erikoishintaan, joka on moottoripyörältä kesäaikaan koko reitiltä 13 euroa. Samalla lipulla saa myös paluumatkan saaristolautoilla. Pohjoista saaristoreittiä Ahvenanmaan juhannukseen
Teksti ja kuvat: Heli ja Jouni Jaakkola
oottoripyöräilyn viehätys verrattuna esimerkiksi lentomatkailuun on siinä, että motoristi todella kokee siirtymisensä kohteeseen tien, tuoksut, lämpötilan. Ensimmäinen lautta ajaa Brändön Åvaan, josta on 20 km ajomatka seuraavan lautan lähtöpaikkaan Torsholmaan
15 min ennen lautan lähtöä.
On lautalla pienoinen kahvila
Sändösundin leirintäalueen isäntäpari Lena ja Olof Salmi.
Lähdimme juhannusaattona jo aamuyöstä hieman kolmen jälkeen - Turusta kohti Kustavia. Matka on noin 70 km, mutta aikaa vie Vartsalan lossi. Lauttarannassa on oltava n. Lähdettyämme niin varhain matkaan hyödynsimme tätäkin mahdollisuutta. Hän kertoi motoristiasiakkaiden osuuden jatkuvasti lisääntyneen, mutta suurin osa näistä vieraista tulee yhä Ruotsista. perunalastuilla kerätyillä tuloilla on merkitystä. Suosittelemme kaikille Sandösundissa poikkeaville Lenaemännän valmistamaa herkullista Ahvenanmaan pannukakkua! Leirintäalueen isännän Olof Salmen kanssa juttu luistaa. Tavernassa on tarjolla aamiaista sekä ruoka-annoksia, mutta omatoimiselle lomailijalle löytyy grillipaikkoja sekä hyvinvarusteltu keittiökin. Näihin kului noin sata euroa. Vårdö on tullut tunnetuksi myös Anni Blomqvistin romaanien kautta. On parempi havaita peurat ennen kuin se on liian myöhäistä. Nyt veden pinta oli peilityyni ja oli hienoa ihailla sen värien vaihtumista auringon noustessa neljän aikaan. Alue on suuri ja viihtyisä. Nopeusrajoitusten nou-
Kesäyön tunnelma
Saaristolautoilla on kunnolliset kahviot, joista voi ostaa juomien lisäksi myös pientä purtavaa. Juhannuksen kunniaksi lautat oli koristeltu koivuin ja Ahvenanmaan lipuin. Olof sukuun kuuluvana tuntee seudun ja kalavedet hyvin.
Sandösundin leirintäalueella
¦
45. Ahvenmaalaiset ovat varakkaita ja yritteliäitä: mielenkiintoista on, että maakunnan bruttokansantuote per asukas on peräti neljänneksen suurempi kuin manner-Suomessa. Jos haluaa käyttää edes osan matkaa lepäämiseen, niin penkeille voi asettautua pitkäkseenkin ilman, että kukaan oudoksuu. dattaminen on kuitenkin turvallisinta. Matkaan Turusta Vuosnaisiin kannattaa varata puolitoista tuntia. Kesäyön hämyssä ja viileydessä oli hieno lähteä tunnin kestävälle ajomatkalle, jonka aikana ehtisi kokea auringon nousun ja sen paisteen nostattaman lämmön kohoamisen. Maakunnan asema demilitarisoituna itsehallintoalueena ja erityisveroalueena piti vahvistaa myös EU:ssa, ennen kuin se suostui liittymään yhteisöön.
Sandösundin leirintäalue osoittautui oikeaksi valinnaksi. Eckeröstä on enää kivenheitto Ruotsiin.
Saaristolautta saapumassa Brändön Torsholmaan. Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla peurakolarin riski on pahimmillaan. Pelloilta nouseva aamu-usva leijui ohuena pilvenä muutaman metrin korkeudessa peltojen yläpuolella haittaamatta näkyväisyyttä. Hiekkaranta sekä sileät rantakalliot antavat mahdollisuuden auringonottoon sekä uintiin. Ahvenanmaalla on oma parlamenttinsa, Maakuntapäivät, oma lippu ja posti. Tilaa on runsaasti ja osa penkeistä on pitkiä, leveitä ja pehmustettuja. Ahvenanmaa elää turismista, vaikka myös laivanvarustuksella, pankkitoiminnalla sekä mm. Majoituimme kahdestaan kahdeksi yöksi omaan mökkiin, vuokrasimme juhannussaunan ja kokeilimme uutta minigolf-rataa. Taivas oli pilvetön ja kymmenen asteen lämpötila tuntui lähes kirpeältä. Halukkaille on kuulemma mahdollisuus järjestää vaikka veneretki Myrskyluodon Maijan kotisaarelle Väderskärille Vårdön ulkosaaristoon. Ajo kesäyön suhteellisen valoisalla ja yksinäisellä tiellä houkuttaa helposti vauhdin nostoon. Nouseva kosteus korosti vaihtuvia kesän tuoksuja: leikattu heinä, tien varren niityt, koivikot. Kustavissa tie menee keskellä saaristomaisemaa niin, että meri näkyy usein molemmin puolin tietä
Engelsmannit ja fransmannit räjäyttivät ja
Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo Sundin Kastelholmassa.
(Alh.) Lemböten metsäkappeli.
46. Saarnien, tammien ja muiden lehtipuiden koristama pihapiiri tuntui viihtyisältä, vaikka paikassa oli todella paljon käärmeitä. Seurasimme juhannussalon rakentamista ennen sen pystyttämistä. 1854 estääkseen venäläisten sotilaallisen toiminnan saarilla tulevaisuudessakin. Tutustuimme Sundissa Bomarsundin linnoitukseen, joka on viehkeä paikka, vaikka rauniot jököttävätkin todisteena siitä, että "se Oolannin sota oli kauhia". Alueen demilitarisointi on vahvistettu myöhemmin useilla kansainvälisillä sopimuksilla. Tiet kulkevat saarelta toiselle.
Aattoajelu Ahvenanmaan mantereella
Juhannussalko on ahvenanmaalainen perinne. tuhosivat linnoituksen v. Bomarsundista vain muutaman kilometrin päässä on Kastelholman linna. Kukka- ja lehtiseppeleet sidottiin talkoovoimin ja salkoon kuuluvat upeat kruunut askarreltiin kestämään tulevan kesän säät. Sundista ajoimme Ahvenanmaan halki kuuluisaa postitietä pitkin aina sen päätepisteeseen saakka, joka on lännessä Eckerössä. Jan Karlsgårdenin ravintola on maankuulu herkullisesta kotiruuastaan; kannattaa kokeilla. Museoalue on kaunis: kallioiden ja merenlahden väliin on tuotu vanhoja rakennuksia ja rakennettu niistä tyypillinen ahvenanmaalainen maalaismiljöö. Näitäkin enemmän kannattaa varoa punkkeja niitä riittää. Postisatama on nyt autio, mutta idyllinen samoin myös viereinen upea
Lauttareitti Vårdöön oli niin kätevä, että olimme perillä leiripaikassa jo aamuyhdeksältä, jolloin mittariin oli kertynyt vasta 107 mukavaa aamuista kilometriä. Lammessa uiskentelevien rantakäärmeiden lisäksi tapasimme polun vierestä ruskean matelijan, joka arviomme mukaan oli harvinainen kangaskäärme. Juhannusaaton iltapäiväksi lähdimme Ahvenanmaan mantereelle, jonka tärkeimmät nähtävyydet ovatkin tällä itäisellä reunalla. Viereinen Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo oli juhannuksen ykköskohde
Sunnuntai-aamuna kotimatkan yhteydessä teimme retken manner-Ahvenanmaan eteläisempään osaan Lumparlandiin. 11.000 asukkaan pääkaupunki, joka on kesällä erittäin viehättävä. Sataman vieressä on Merenkulkumuseo sekä purjelaiva Pommern; molemmat tutustumisen arvoisia kohteita. Me lähdimme kuitenkin 70 km paluumatkalle pysähdellen tuon tuostakin ottamaan valokuvia upeista juhannussaloista, joita on joka kylässä. Aamuajelun lopuksi palasimme Maarianhaminaan, josta lähdimme Siljan päivälaivalla Turkuun. Pohjoisempana kokeilimme hiekkateitä, jotka nekin olivat hyväkuntoisia. kestopäällysteellä. Viimeisimpänä pysähdyimme Vårdön juhannussalolle, jonka jälkeen jäi vielä hyvin aikaa oman juhannusillan viettoon.
Geta, Lemland-Lumparland ja Maarianhamina
"Ja se Oolannin sota oli kauhia..." Bomarsundin linnakkeen rauniot. Maarianhaminan tunnus on purjelaiva Pommern. postitalo. Kun ilma on aurinkoinen, voi ajella vain ajamisen ilosta nauttien kauniista maisemista. Finströmissä katselimme näköaloja Färjsundetin viereisestä kahvilasta sekä näköalatornista. Siellä on myös lauttasatama, josta pääsee Eckerö-linjan laivoilla 2 tunnissa Tukholmaan. Kesällä sataman pienuus korostuu, kun samaan aikaan sinne ahtautuu 4 suuren autolautan matkustajat ajoneuvoineen. Paikan viehkeys piileekin siinä, että se sijaitsee kaukana muusta asutuksesta. Siljan laivalippu maksoi 50 euroa ja ympärillä oli ruotsinlaivoille kuuluva hälinä ja tungos. Maarianhamina on pieni n. Långnäsiin pysähtyvät eteläisen reitin saaristolautat sekä yöaikaan myös Viking ja Silja. Saatiinpa kuitenkin vertailukohde osoittamaan, että kyllä matkamotoristille lossikyyti on sittenkin rattoisampaa.
Juhannuspäivänä ajelimme saaren pohjoisosaan Getaan. Me löysimme taukopaikan syvällä metsän keskellä olevasta Lemböten kappelista, jonka suojelusta ja rauhaa etsivät merimiehet rakensivat 1500-luvulla. Ajelimme parin tunnin aikana sata kilometriä pitkin mutkikkaita teitä, jotka oli pinnoitettu Ahvenanmaalle tyypillisellä punertavalla
47
Allekirjoittanut Bengt "Hiko" Haikolan järjestämällä enduroreissulla Kambodzassa joulukuussa 2006. Tällä kertaa tosin palasin retkeltä Hikon kyydissä (alempi kuva), koska 400-kuutioisen nelarin meno hyytyi thaimaalaiselle moottoritielle, joten se kulki viimeiset 80 kilometriä reissun maaliin pickupin lavalla!
Kalifornialaisella vuoristotiellä olosuhteet olivat kesäiset vielä lokakuussa 2009.
48
Parhaassa tapauksessa saa vielä maamme pitkän ja pimeän talvenkin katkaistua mitä erinomaisimmalla tavalla!
Teksti: Pekka Niinivaara Matkailuteeman 5-osassa mukana myös: Severi Virolainen, Peter Ruotsalo
Lentäen maailmalle!
matkailuteema 2010 osa 5
49. Talvihan nimittäin on pelkästään napa-alueita lähellä olevien seutujen kausiluontoinen ongelma, ja siirtymällä riittävästi lähemmäs päiväntasaajaa tätä vaivaa ei ole olemassakaan. Monilla työ mokoma käy haittaamaan harrastuksia sen verran, että lomien saanti on joskus kiven alla, ja ilman töitä taas ei välttämättä olisi taloudellista likviditeettiä lähteä reissuun. Tässä vaiheessa vuotta, kun kesän valoisat yöt alkavat olla taaksejäänyttä elämää, ja tietoisuus lähestyvästä syksystä ja talvesta hiipii motoristin alitajuntaan, on sopiva hetki käsitellä erästä mp-matkailun muotoa, joka kasvattaa suosiotaan vauhdilla. Mutta jos saa tämän yhtälön ratkaistua, mikään ei estä hankkimasta lentolippuja jonnekin kauas, ja lähtemästä harrastamaan moottoripyöräilyä ja keräämään kokemuksia aivan uusissa ympyröissä, joko omatoimisesti tai ryhmässä
Intia, joulukuu 2004 Royal Enfield-retkiä maan eteläosissa ensin ryhmässä, sitten omatoimisesti. Pohjois-Thaimaa, helmi-maaliskuu 2006 Omatoiminen lenkki maan pohjoisosien mutkatieparatiisissa. Etelä-Intian Mumbai on eräs sellainen paikka, jonne olen matkustanut sekä lentävällä laitteella, että moottoripyörällä Suomesta, ja toden totta, saapuminen sinne jälkimmäisellä tavalla
M
50. Kreeta, 1991 Luonnollinen jatkumo edelliskesän reissulle, melko sama porukka ja jälleen aivan normi-seuramatka, jolle kuitenkin lähdettiin jo tietoisesti vuokraamaan pyöriä. Hengissä selviäminen on jälkikäteen ihmetyttänyt. Siinä mielessä seison kyllä sanojeni takana, että se on melkeinpä liian helppoa ja nopeaa sekä tänä päivänä jopa halpaa. Eteläinen Afrikka, maalis-huhtikuu 2002 Yli 12.000km ja kaikkiaan kahdeksan maata Angola-Tansania linjan eteläpuolella. Niinpä se kadottaa matkustajalta aivan tyystin ymmärryksen siitä, kuinka kauas sitä oikein onkaan tultu. Etelä-Afrikka, maalis-huhtikuu 2001 Johannesburg-Lesotho-Durban-Kapkaupunki (aiheesta lisää sivulla 53). Costa Rica, maaliskuu 2007 Ensin Peterpanbiken enduroretkellä, sitten omatoimisella kierroksella. Air Indian Boeing 747 teki joulukuun alussa 2004 välilaskun Frankfurtissa matkallaan USA:sta Intiaan, ja poimi kyytiinsä myös suomalaisryhmän, jonka vei Euroopan talvesta seuraavaksi aamuksi Mumbain helteeseen.
Reissujani lentäen (Pekka niinivaara)
Rodos, 1990 Moottoripyöräharrastukseni ´nollapiste´, saatuani ajokortin tasan yhtä päivää ennen matkalle lähtöä. USA, syys-lokakuu 2009 Kahdeksan läntistä osavaltiota kesä- ja talvikeleillä, lähtö- ja päätepisteenä Los Angeles (aiheesta lisää sivulla 68).
utta enkös tämän samaisen matkailuteeman ensimmäisessä osassa todennut, että lentokoneella matkustaminen on ´huijausta´. (Reissuista Kaakkois-Aasiassa lisää sivulla 57). Teneriffa, 1992 Lapsuudenystäväni kanssa isänmaan palvelukseen maaliskuussa, ja sitä ennen hieman Espanjan aurinkoon nauttimaan moottoripyöräilystä. "Ajovarusteina" shortsit ja lippalakki. Kambodza-Thaimaa-Laos, marras-joulukuu 2005 Peterpan-enduroretki Kambodzassa, sitten Hikon improvisoimalla turneella Kambodza-Laos-Thaimaan pohjoisosa. Thaimaa-Kambodza-Laos, marras-joulukuu 2006 Hikon porukassa yrittämässä 115cc skoottereilla Kambodzasta ja Laosista Vietnamiin kaikkiaan viidesti
Sekä turvallisesti keväisen Islannin tuhkapilven aikana uutisoitiin pelkästään Euroopassa jääneen lentämättä pahim-
Motoretket Oy:n järjestämällä Royal Enfield-retkellä eteläisen Intian Keralassa ja Tamil Nadussa. Tämä kuva on vuoristotieltä Munnarin lähistöltä, etualalla siististi leikattuja teepensaita. Itseäni
51. avarsi käsityksiäni siitä, mitä kaikkea tuohon välille oikein mahtuukaan, lähes tajunnanräjäyttävässä määrin. millaan yli 25 tuhatta lentoa päivässä! Kun tällaisia lukuja suhteuttaa siihen, kuinka harvoin onnettomuuksia tapahtuu, ymmärtää sen, että motoristin, joka haaveilee lähdöstä eksoottisiin maihin ja erilaiseen liikenteeseen ajamaan itse moottoripyörällä, kannattaa olla huolissaan aivan muusta kuin lentoturvallisuudesta. Istuminen Air Indian economy-osaston penkillä yhden työpäivän verran ei kokemuksena ollut aivan samaa luokkaa. Sitä paitsi edes rankin Rautaperseajaja tuskin kävisi Mumbaissa kääntymässä kahden viikon reissulla. Lentämisestä on myös tullut suurten massojen matkustusmuoto, ja miksikäs ei; kilpailu on tiputtanut hintoja, ja maapallon kaukaisimmatkin kohteet ovat saavutettavissa nopeasti ja mukavasti. Tällaiset ´overland´-turneet kuitenkin vaativat jo aivan toiseen malliin aikaa ja rahaa etukäteisvalmisteluista edes puhumatta eivätkä ne muutenkaan ole välttämättä aivan kaikkien juttu. Jos nykyaika kerran tarjoaa tällaisen mahdollisuuden, että
jo huomattavasti lyhyemmänkin ajan puitteissa, sekä pienemmällä budjetilla, voidaan lähteä tutustumaan johonkin aivan uuteen ja eksoottiseen paikkaan, tämähän on omiaan vain avartamaan ihmisten käsityksiä maailmasta ja poistamaan ennakkoluuloja. Jotkut kehitysmaiden lentoyhtiöt toki voivat olla asia erikseen
Kohteita, joissa matkatoimistot järjestävät opastettuja mp-retkiä, tai joissa moottoripyörän voi omatoimisesti vuokrata käyttöönsä, on jo ympäri maapalloa, ja lisää tulee jatkuvasti. Osoittautui, että kytkimellä ja vaihteistolla varustetun oikean moottoripyörän hallinnasta hän oli pihalla kuin lumiukko. Eräs tuttu valokuvaaja, joka on kanssani samaa ikäluokkaa ja saanut minun laillani ns. Toivon kyllä, että hän vielä joskus innostuu, ja ryhtyy aktiivisesti harjoittelemaan ajamista, jotta pääsee toteuttamaan haaveensa prätkäreissusta latinalaisessa Amerikassa.
52. Kielitaidosta ei missään nimessä ole haittaa, mutta kotimaisiakin matkanjärjestäjiä on lähtenyt bisnekseen mukaan, joten nykyään tällaisen reissun voi käydä tekemässä, vaikka ei puhuisi kuin suomea ja savoa. Internet on verraton keino saada tietoa eri mahdollisuuksista, ja lueskella vaikka
Mitä vaaditaan
muiden reissaajien tuoreita kokemuksia samalta suunnalta. Menin myöntymään, sillä hän kertoi minulle omaavansa kyllä ajokokemusta, mutta jätti ehkäpä tarkoituksella mainitsematta, että kyseessä olivatkin olleet lomareissuilla
vuokratut variaattorivaihteiset skootterit. Pyörän hänelle järjestäneenä olisin ainakin moraalisesti osasyyllinen, mikäli hän teloisi itsensä. "lahjakortin", eli A-ajoluvan B-kortin kylkiäisenä, kärtti kerran minua järjestämään hänelle pyörän ajoharjoittelua varten, koska oli lähdössä seuraavana talvena Brasiliaan, jossa on viettänyt paljon aikaa, ja oli nyt ilmeisen innostunut matkailemaan siellä hieman Ernesto Che Guevaran hengessä. Näin ei onneksi käynyt, ja pian hän taisi itsekin ymmärtää, ettei aivan tuolla kokemuksella voisi mitenkään lähteä kaukaisiin maihin, ja vielä paljon hurjempaan liikenteeseen ajamaan itse. Perusvaatimukset tällaisille matkoille lähtöön ovat positiivinen ja pienistä vastoinkäymisistä lannistumaton reissumieli, sekä vähintään jonkinmoinen ajokokemus moottoripyörällä. Ja vaikkei mitään vakavampaa lyhyellä yhteisellä ajelullamme sattunutkaan, ainekset sellaiseen olivat kyllä olemassa, ja minulla teki välillä mieli laittaa silmät kiinni. Lentoreissut voitaneen jaotella kahteen pääkategoriaan omatoimisiin ja järjestettyihin. (vas.) Kawasaki KLR650 oli uskollinen reissupyöräni eteläisen Afrikan turneillani.
Aamuinen näkymä Drakensbergin eli Lohikäärmevuorten jyrkältä eteläreunalta lähes 3 kilometrin korkeudesta. Selän takana on Lesotho, edessä Etelä-Afrikan KwaZulu-Natalin provinssi.
vaivasi vielä vuosikymmen sitten melko suurikin lentopelko, mutta reissujeni myötä olen päässyt siitä melkein kokonaan eroon
Saharan autiomaa, sekä useita poliittisesti epästabiileja tai turvallisuudeltaan kyseenalaisia valtioita. Pitää muistaa, että silloin täällä oli keskitalvi, ja aurinkokin yleensä mennyt jo mailleen, joten nämä kuvat ehkä jättivät monelle hieman vääränlaisen käsityksen paikasta suurimman osan vuotta Etelä-Afrikassa on lämmintä tai kuumaa). Maamme pitkäaikaiset suhteet Namibiaan tulivat veikeästi esille, kun menin Windhoekissa ostamaan bussilippua, sillä sen myi minulle yönmusta tyttönen nimeltään Lahja, joka asiasta tiedustellessani (ja tietämättä, mistä itse olin kotoisin) kertoi ylpeänä, että se on "Finnish name"! Kieltämättä kuulemani jutut saivat hieman perhoset lepattamaan vatsassa saapuessani tähän maailman rikospääkaupunkinakin tunnettuun metropoliin, joka on Afrikan suurin asutuskeskittymä Lagosin eteläpuolella. Pelkkä ´Joburgin´ nimen mainitseminen aiheutti namibialaisissa
M
¦
53. Niin sitten lopulta pääsin liikkeelle haluamallani tavalla kuuman auringon alle, eikä nähtävä ihan heti lopu kesken nelisen kertaa Suomen kokoisessa maassa. Ajasta muistuttaa Gold Reef City -teemapuisto kaupungin laidalla.
Vihdoin pyörän selkään
"Pehmeä lasku" Afrikkaan
kan kokemukseni olisi ilman tätä kontaktia ollut varmasti hyvin toisenlainen, sillä Dirkillä oli myös historiaa mp-retkioppaana, joten hän osasi opastaa minut parhaimmille reiteille. Johannesburgiin saavuttuani onni kuitenkin potkaisi isolla kaviolla, sillä olin kysellyt mp-vuokrauksista, ja tätä kautta tavoitin Dirk du Plooyn, entisen kilpakuskin ja paikallisen alan vaikuttajan, joka toimi Kyalamin kisatoimikunnassa, sekä pyöritti omaa rata-ajokouluaan (jossa on vierailevana opettajana käynyt mm. Kevin Schwantz!) Dirk paitsi lupasi vuokrata pyörän, myös kutsui jo heti tapaamisemme jälkeen kämppäämään perheensä luokse paremmin toimeentulevien esikaupunkialueelle! Koko eteläisen AfriJohannesburg syntyi 1880-luvun kultaryn täyk sen seurauksena, ja sen läpi kulkevan Witwatersrandin esiintymät olivatkin maailman rikkaimpia. Se sijaitsee highveldiksi kutsutulla valtavalla ylänköalueella yli 1700 metriä merenpinnan yläpuolella (ja alkukesästä 2010 jalkapallon MM-kisalähetyksissä nähtiinkin usein toppatakeissa ja pipot päällä hytiseviä katsojia. Myös edestakainen matka halki Euroopan veisi aikaa ja rahaa. Kutina päästä moottoripyörän selkään oli kova, mutta vuokrausmahdollisuudet Windhoekissa vaikuttivat aika heikoilta. Olin sopinut tämän lehden toimituksen kanssa jutusta Superbiken MM-osakilpailusta Kyalamin radalla Johannesburgin kupeessa. Päätiet tosin lienevät täällä Afrikan kärkitasoa, mutta kuten niin monessa paikassa, ajomielessä parhaat huvit löytyivät yleensä muualta. Pekka Niinivaara
Olin haaveillut matkaamisesta Afrikassa jo pidempään, mutta kotopuolesta aihetta tutkiskellen tuli semmoinen kutina, että vastassa on välittömästi hieman keskivertoa suuremman mittakaavan haasteita, mm. Missään ei kuitenkaan ole määritelty, että maanosaan tutustuminen olisi aloitettava juuri tietystä ilmansuunnasta, ja "tieni" Afrikkaan tasoittui yllättävällä tavalla, kun eräs ystäväni tapasi Suomessa namibialaisen naisen, ja otti ja pamautti naimisiin, muuttaen vuonna 2000 Namibiaan, jossa asuu yhä tänä päivänä.
kauhunsekaisia reaktioita, ja väittivät, että siellä valkonaama joko ryöstettäisiin tai tapettaisiin, pahimmassa tapauksessa sekä että. Etoshan jättimäiseen luonnonpuistoon maan pohjoisosassa, sekä Swakopmundiin, Saksan siirtomaaherruudesta muistuttavaan kaupunkiin Namibin autiomaassa ja kylmän eteläisen Atlantin rannikolla. Ensimmäiset viikot vierähtivät Namibiassa, jolloin teimme reissuja Markon autolla mm. Sekä ikänsä Joburgissa asuneena tietenkin myös kertoa, millä alueilla siellä oli turvallista liikkua vaikkei ongelmia omalle kohdalleni osunutkaan, muun muassa Dirkin vaimolta "poistettiin" auto liikennevaloissa pyssyn kanssa samoihin aikoihin. Pikkuisen jo valmiiksi naarmuinen KLR650 tekstiilisivulaukuilla sekä hieman myös asfalttiajoa sietävillä rupulikumeilla oli noin 35 euron päivähintaan oikein mainio valinta maan olosuhteisiin. Rekisterikilvessä lukeva GP (Gauteng Province) kääntyi paikallisten suussa kätevästi ´Gangster´s Paradiseksi´!
aaliskuussa 2001 saavuimme ystäväni Teron kanssa 11 tunnin lennolla Frankfurtista Windhoekiin, jossa Marko, tuore ulkosuomalainen, odotti meitä vastavihityn vaimonsa Estan kanssa
Rahat pyrin pitämään sopivasti hajasijoitettuina, kuitenkin niin, että muistan vielä itse, missä kaikkialla niitä on. Liikenne kuitenkin on tämäntyyppisten matkojen suurimpia yksittäisiä riskejä. Transkein kaunista rannikkoseutua Port St. Täällä myös ajoin elämäni ensimmäistä kertaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä, ja alkuun Joburgin ruuhkat erityisesti liikenneympyrät tuntuivat miltei mahdottomalta haasteelta, mutta kun vain lähti seurailemaan, kuinka paikalliset siellä ajavat ja piti hoksottimensa auki, homman oppi yllättävän nopeasti. Mutta ainuttakaan edes kyläksi kutsuttavaa asutuskeskittymää ei eteen sattunut, vain yksittäisiä pyöreitä, rondaveliksi kutsuttuja afrikkalaisia majoja, joita ei illan tullen edes valaistu ainakaan ulkopuolelta millään lailla. Jatkoin pitkältä tuntuvan ajan pimeydessä ja gsm-kenttien ulkopuolella mutkikasta hiekkatietä; bonuksena sankka sumu peitti loputkin näkyvyydestä, ja lämpötila tippui vauhdilla. Kaupunkien ulkopuolella ajaminen oli helpompaa, koska liikenne harveni selvästi. Tai jos meni vaikkapa huoltoasemalle, joka sijaitsi ajosuunnassa tien oikealla puolella, matkaa jatkettaessa tuli joskus pieniä erehdyksiä, varsinkin jos ei ketään muita tielläliikkujia ollut näkyvissä. Näissä voi olla jopa raja-asemakohtaisia eroja. Pian olin täysin eksyksissä, telttaa ei mukana ollut, ja mikä tahansa majapaikka olisi kelvannut jo jonkin aikaa. Lämpimissä maissa hinku ajaa hyvin kevyessä varustuksessa voi olla kova, mutta itse olen pyrkinyt suojautumaan edes jotenkin myös muualta kuin päästä. visa on arrival:in. Tietoa saa esim. Passia kannan jalan ympärille kiinnitettävässä reisipussukassa. Pienikin kaato ranta-asussa voi pilata kauan odotetun matkan, mutta varusteiden käyttökään
ei takaa ehjänä säilymistä. Siellä ongelmana oli lähinnä aamuisin muistaa, kummalle puolen tietä oikein pitää lähteä ajamaan. se, tarvitaanko kyseisiin maihin viisumia, ja jos tarvitaan, pitääkö sellainen anoa etukäteen, vai myöntävätkö ns. Kyselin vastaantulijoilta tietä Sani Pass:ille, jota kautta suunnittelin pääseväni takaisin Etelä-Afrikkaan, mutta suuntia sinne sai yhtä monta kuin esitti kysymyksiä. Täällä myös suunnistukseni joutui aivan uusien haasteiden eteen, sillä karttani tarkkuus ei riittänyt alkuunkaan usein haarautuvilla hiekkateillä, joiden risteyksissä ei ollut joko merkintöjä lainkaan, tai sitten niistä ilmeni, missä sijaitsevat koulut. Selvitettäviä asioita ovat myös mm. rokotus-
ten ja estolääkitysten suhteen. Varsinkin jos aiot omatoimisesti reissulle, hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä on ryhdyttävä selvittämään, mitkä ovat kohdealueen vaatimukset esim. Lopulta osuin enemmän sattuman kuin suuntavaistoni perusteella 2874 metriä korkeaan Sanin solaan, jossa sijaitsee paitsi valtioiden raja, myös Sani Top Chalet -majatalo. Näistä tapauksista kuitenkin selvittiin aina torven soitolla ja kummeksuvilla katseilla.
KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 5 10 15 20 25
Kulkien halki Free Staten avarien näkymien saavuin Lesothoon, Etelä-Afrikan kokonaan ympäröimään pikkuvaltioon, jonka asukkaat ovat yksikössä mosothoja, monikossa basothoja, ja puhuvat ensisijaisesti sesothoa! Pölyiset ja kuoppaiset hiekkatiet sekä autojen vähyys verrattuna kävellen tai hevosilla liikkuviin ei jättänyt epäselväksi, että maa on sijaluvun 150 heikommalla puolen YK:n inhimillisen kehityksen 182 maan listalla. Hernerokkasumussa olisin tosin saattanut ajaa siitäkin ohi, mutta Afrikan korkeimmalla sijaitsevaan pubiin sähkövirtaa tuottavan generaattorin
KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 5 10 15 20 25
Suunnat hukassa
Eräs vuoristoisen Lesothon pikkuruisista kylistä.
Mitä mukaan?
TAM 115 HEL 108 92 MAA 40 HUH 27 TOU KES 10 HEI 8 ELO 12 SYY 23 58 LOK 105 MAR 126 JOU
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM)
JOHANNESBURG (E-AFRIKKA)
TAM 16 HEL 9 MAA 20 HUH 47 TOU 81 KES 86 HEI 92 ELO 68 SYY 45 LOK 30 MAR 19 JOU 11
14
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM)
KA PKAUPUN KI (E-AFRIKKA)
14
Ajovarusteet olen yleensä kanniskellut Suomesta mukana, kypärä käsimatkatavarana, eikä tästä ole tullut sanomista vielä kertaakaan. (vas.) Eteläisen Afrikan luonnonpuistot ovat eräs alueen suurimmista houkutuksista. Ulkoministeriön sivuilta (www.formin.fi), ja siellä voi lukea myös viimeisimmät matkustustiedotteet kohdealueelta pitäen tietenkin visusti mielessään, että ne listaavat aina pahimmat mahdolliset vaihtoehdot.
54. Johnsin lähellä. Matkalaukkuja on saanut jättää vuokraamon tiloihin
yksityisklinikoilla tämä
lappunen voi olla sisäänpääsyn ehto. Durbanistakaan emme ´aitoa afrikkalaista´ onnistuneet löytämään, mutta masut saimme silti täyteen huokeaa ja erinomaista intialaista. Sapuskapuoli ei ollut vielä oikein sytyttänyt, vaikka olin toki jo saanut maistaa biltongia, paikallista kuivattua lihaa sekä boereworsmakkaraa, ja osallistunut jopa braaiin eli paikallisiin grillauskemuihin. Esim. sesti Knysnan paratiisimainen laguunialue. Johnsin ympärillä oli kuitenkin kalliorantoineen, laivanhylkyineen ja pikkuruisine kylineen äärimmäisen kaunista. Lisäksi tulee varmistaa, että se korvaa hoitokulut ilman ylärajaa, sekä kustantaa potilaalle tarvittaessa ns. Siellä satuin samaan backpacker-majataloon kuin ryhmä suomalaisia, jotka olivat olleet töissä Swasimaassa. Kuuma rommi sekä iloinen juttuseura olivat täydellistä lääkettä luihin ja ytimiin asti pesiytyneen kylmyyden karkottamiseen! Sumu oli aamulla hävinnyt, ja jos kuvailisin näköaloja Lohikäärmevuorten laelta mahtaviksi, sekään ei taida aivan tehdä todellisuudelle oikeutta. Jos oikein huono tuuri osuu kohdalle, viime mainittu saattaa jopa olla ratkaiseva asia henkiinjäämisen suhteen. med-evac:in eli ambulanssihelikopterin tai -lennon johonkin paremman sairaanhoidon tarjoavaan kaupunkiin tai maahan. Alueella asuu suuri intialaisperäinen vähemmistö, ja itse Mahatma Gandhi vaikutti täällä 1900luvun alkuvuosina. Porukassa oli paljon turvallisempi olo käydä tutustumassa tämän lämpimän meren rannalla kohoavan miljoonakaupungin kosteaan yöelämään. Äärimmäisen kiemurainen hiekkatie, jota ei suositella 2WD-autoille, mutta joka oli ainakin nyt täysin ajokelpoinen, ja enduropyörälle pala kakkua, vei alas Kwa-Zulu Natalin provinssiin, jonne päästyä jatkoin Etelä-Afrikan hyväkuntoisista teistä nauttien Intian valtameren rannalle Durbaniin. Mikäli matkanjärjestäjällä on sormensa pelissä, yleensä ajankohta on pyritty valitsemaan siten, että kelit ovat
(jatkuu sivulla 60)
Koska ja minne?
55. Rannikko Port St. (oik.) Maan koillisosan jokien lähei syydessä voi nähdä varoituksia virta he voista, ja näiden täysikasvuisina lähes 3 tonnia painavien eläinten kanssa ei olekaan leikkimistä. puksutus vei lopulta perille. MatkavaRannikkoa Kapkaupunkiin
(ylh.) Knysnan laguuni vehreydestään kuuluisalla Garden Routella matkalla kohti Kapkaupunkia. Ja mikäli mukaan lähtee esim. Matka jatkui länteen, ensin rasistihallinnon aikana bantustanina tai homelandina tunnettuun Transkeihin, joka oli eräs mustille osoitetuista asuinalueista, ja yhä myös 2001 hieman kehityksestä jäljessä olevaa seutua. Nyt oltiin myös selkeästi takaisin turistireitillä, ja majoitusta oli tarjolla jokaiselle lom-
¦
Z IM B A B BOTSW
W IN D H O EK G AB O R O NE
WE MOSAM B IK
25°S
ANA
N A M IB IA
Sun City
Pretoria rg Johannesbu E M BA BA N
M AP U TO
S W A S IM
Sani Pass
AA
TI ATLANT
Port Nollo th
Upington
Welkom ein Bloemfont M AS ER U
ETELÄ
A -A F R IK K
LESOTH
O
Durban
30°S
Karoo net Graaff-Rei Worcester y Mossel Ba ute Garden Ro Knysna has
Transkei
Port St.Joh on
ns
East Lond Port Elizabe th
IN T IA N
VALTAM
ERI
nniem Hyväntoivo
nki Kapkaupu i
Cape Agul
7
200KM
kuutustodistuksestaan voi myös ottaa pari valokopiota, ja sijoittaa niitä näkyvälle paikalle, esimerkiksi tankkilaukun karttataskuun sitä epätodennäköistä tilannetta varten, ettei ole itse siinä kunnossa, että pystyisi moisia hoitohenkilökunnalle esittelemään. Lähistöllä kohosi myös eteläisen Afrikan korkein huippu lähemmäs 3,5 kilometriin merenpinnasta, ja etelän suunnassa vuorijonon reuna on miltei pystyjyrkkä ei ihme, että zuluheimo tuntee sen nimellä ´keihäiden muuri´. kallista kameraa tai tietokonetta, tiedot niistä on hyvä toimittaa etukäteen vakuutusyhtiölle. East Londonin ja Port Elisabethin kautta saavuin vehreydestään ja lauhkeasta ilmastostaan kuuluisalle Garden Routelle, josta mieleen jäi erityiMatkavakuutus on ilman muuta syytä olla mukana, ja tulee varmistaa, että se korvaa, mikäli vamma on syntynyt moottoripyöräillessä
Hän oli matkalla ensimmäiseen ison luokan mestaruuteensa, ja tämä oli myös viimeinen vuosi, kun lähtöruudukossa oli vain kak-
sitahtipyöriä, sillä jo 2002 niiden rinnalle tulivat 990-kuutioiset nelitahtiset, ja luokan nimikin vaihtui MotoGP:ksi. Jo alle vuoden päästä löysinkin itseni jälleen Joburgista, ystäväni Tommi lähti tällä kertaa kuukaudeksi mukaan, ja Dirkin kanssa oli kuviot sovittu jo etukäteen. Koukkasin lopuksi Sun Cityyn, melko omituiseen hotelli-kasino-huvipuistoresorttiin Bophutatswanan entisen homelandin alueella. Bloemfonteinista suuntasin Welkomiin, jonka lähistöltä löytyy Phakisa Freeway, ja siellä näin GP-tähdet tositoimissa, Valentino Rossin ottaessa voiton 500-kuutioisella Nastro Azzurro Hondalla. Valitettavasti Dirk ei enää vuokraa pyöriä, enkä osaa muutenkaan sanoa, olisiko rajojen ylittäminen valtakirjalla vielä mahdollista. Paluu Johannesburgiin hirmuhallitsija Mugaben raiteiltaan suistaman, ja hyperinflaation piinaaman Zimbabwen läpi hieman jännitti, mutta lukuisia tiesulkuja merkittävämpiä ongelmia ei kohdalleni osunut. Avainasemassa oli valtakirja, jolla hän antoi meille luvan viedä KLR:nsä kaikkiin eteläisen Afrikan maihin, paitsi Malawiin. 715 EUR (KLM) (Lähde: Matkatoimisto MyJet)
+ Todella fantastinen luonto ja eläimistö + Afrikan parhaimpiin kuuluva tiestö + Keskikesä Suomen talviaikaan + Pieni aikaero + Eurooppaa halvempi hintataso + Englannilla pärjää yleensä
TIETOA ETELÄ-AFRIKASTA
· Pinta-ala: n. Victoria Falls, jonka pääsin vielä näkemään vaikuttavimmillaan eli korkean veden aikaan, oli eteläisen Afrikan matkojeni ehdoton huipennus. Kaupungin taustalla kohoaa tasalakinen kilometrin korkea Pöytävuori, jonka päälle Cape Doctor-nimellä tunnettu tuuli ajoittain levittää ´pöytäliinana´ tunnetun tasaisen pilviverhon. False Bayn nimi tulee vuosisatojen takaa Afrikan ympäri purjehtineilta merenkulkijoilta, jotka samankaltaisten maamerkkien takia saattoivat sekoittaa sen Table Bayhin. Kelin muututtua ensimmäistä kertaa tällä matkalla sateiseksi ohitin mantereen eteläisimmän pisteen, Cape Agulhasin, ja jatkoin äärimmäisen tuulisena päivänä Kapkaupunkiin, jonne Durbanissa tapaamani suomalaispoppoo oli tällä välin hankkiutunut minibussikyydillä, jota luonnehtivat muistorikkaaksi. Lämpimän Intian valtameren ja kylmän Atlantin kohtaamispaikka on kuutisenkymmentä kilometriä pitkän niemimaan kärjessä Hyväntoivonniemellä, ja väittävät, että lämpimämmän puolen False Bayssa vesi voi olla 6 astetta lämpimämpää kuin Atlantin-puoleisessa Table Bayssa. Minulla oli varmaankin ihan silkkaa tuuria matkassa, että pääsin noin vapaasti kulkemaan, ja siksi tuota vuoden 2002 reissuani on pidettävä melko ainutkertaisena. Kaikkialla paitsi Sambiassa ja osin Mosambikissa päätiet olivat vähintään hyväkuntoisia, mikä helpotti matkantekoa suuresti. Kokonaisuutena arvioiden kaikki sujuikin äärimmäisen hienosti, ja myös kilometrejä tuli tällä kertaa tehtailtua jo yli 12.000. Rikkaille valkoisille rakennettu keidas keskellä köyhää aluetta, jonne rasistihallitus oli mustaa väestöä pakkosijoittanut, oli ulkomaailman silmissä hieman liikaa, ja
siitä tulikin eräs rotuerottelun eli apartheidin symboleista. Virallisesti rotuerottelu päättyi 1994, mutta ainakin vielä 2000-luvun alkuvuosina näki selvästi, että taloudellinen ja henkinen apartheid ei suinkaan ole täysin kuopattu. pakolle. 49.200.000 (2009 arvio) / 41 as/km2 · Valuutta: Etelä-Afrikan randi (ZAR) · Ostovoimakorjattu BKT per asukas: $10,100 (2009 arvio) · Pääkielet: Afrikaans, englanti, useita heimokieliä · Aikaero Suomeen: Kesäaikaan -1h, talvella sama aika · Liikenne (kv-ajokortti): Vasemmanpuoleinen (EU-ajokortti kelpaa todennäköisesti, kansainvälinen ajokortti suositeltava varsinkin ajoneuvoa vuokratessa) · Sähkövirta: 220/230V 50 Hz, pistoke M-tyyppi (3 pyöreää napaa), matkapuhelin: GSM900/1800-verkot, 3G rakenteilla · Maahantulovaatimukset: Viisumivapaus alle 90 päivää kestävillä matkoilla; passin tulee olla voimassa vähintään 30 pv matkan päättymisen jälkeen; passissa vähintään 2 tyhjää sivua jäljellä
Suuret välimatkat, ´tylsähköjä´ siirtymiä Mahdolliset turvallisuusongelmat suurkaupungeissa
56. Tommi palasi kotiin, mutta minä jatkoin sen jälkeen yksin Etelä-Afrikan luoteisosien halki Namibian etelärannikolle Luderitziin, ja edelleen Windhoekiin morjestamaan Markoa ja hänen kasvanutta perhettään. Paluu lähtöpisteeseen tapahtui lähes suorinta reittiä, eikä sisämaassa kulkenut päätie herättänyt samanlaista innostusta kuin rannikkoreitti Durbanin ja Kapkaupungin välillä. Tämä ´Mother City´, josta valkoinen asutus Etelä-Afrikassa sai alkunsa 350 vuotta sitten, jää asukasmäärässä hieman Joburgista jälkeen, mutta on turistikohteena selkeä ykkönen, eikä vähiten maisemiensa takia. Johannesburgiin palattuani KLR:n mittariin oli kertynyt noin 6500 kilometriä.
Seuraavana talvena paremmaksi Reissu oli hieno, mutta se jätti suuren nälän nähdä ja kokea lisää. Moni asia on tuolla suunnalla voinut melkein vuosikymmenessä muuttua, mutta uskon, että Afrikassa vieraileva tulee yhä näkemään upeiden nähtävyyksien rinnalla myös paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Tästä reissusta tulikin sen ansiosta vielä paljon huikeampi, ja kokemusten listalle kirjattiin mm. Kalaharin ja Namibin aavikoiden eteläpuolella levittäytyy Karoona tunnettu seutu, joka lausutaan "karuu", ja toden totta, varsin kuivaa ja karua on laajoilla alueilla, vain muutamat tien varren strutsifarmit toivat elämää muuten yksitoikkoiselle taipaleelle. Jos haluaa nähdä maata suomalaisryhmässä, kannattaa huomioida, että Peterpanbike on järjestämässä tammikuussa 2011 ajoretken Johannesburgista Kapkaupunkiin.
Ë
Lentohinnat HEL-JNB-HEL tällä hetkellä alkaen n. Tästä huolimatta eteläisellä Afrikalla on todella paljon tarjottavaa motomatkaajalle. Eurooppaan verrattuna edullisen yösijan löytäminen tosin ei muuallakaan maassa tuntunut olevan ongelma. Krugerin luonnonpuisto (jonne tosin emme saaneet mennä moottoripyörillä, sillä kuten eräoppaat naureskelivat, olisimme olleet "meals
on wheels" pyörillä kulkevia lounaita!), Mosambikin eteläosien paratiisimaiset rannikot, Swasimaa sekä itselleni toinen visiitti Lesothoon. Vaikka osa mainituista maista on yhteistä tullialuetta, periaatteessa ajoneuvon tulisi olla omissa nimissäsi, jotta saat viedä sen rajalta yli. 1.220.000 km2 · Väkiluku / väestöntiheys: n. Sieltä tie vei maan eksoottisten pohjoisosien ja turvallisuustilanteeltaan hieman arveluttavan Caprivin kaistan kautta Botswanaan, ja edelleen Sambesijoen yli Sambiaan ja Livingstonen kaupunkiin
Kolmisen vuotta toiminut Suvarnabhumin kenttä on myös Aasian suurimpia lentoliikenteen keskuksia, joten muitakin vaihtoehtoja KeskiEuroopan kautta on vaikka lampaat söisi. Iltaisin olisi fiksuinta käyttää pitkähihaisia ja mieluiten vaaleansävyisiä vaatteita, itikat kun eivät pidä vaaleasta. Eurooppaan, ja vaihtoehtoja piisaa ainakin turistien enemmän kulkemilla reiteillä enemmän kuin tarpeeksi. Hong Kongin kautta. Aasia seikkailijamotoristin taivas
Matkalla Kambodzasta Laosiin marraskuun lopulla 2005. Varoituksen sana onkin paikallaan: tälle kulmalle on moni jäänyt pysyvästi koukkuun!
Kun pidät taukoa Aasiassa, iloiset ja vilkkaat lapset piirittävät yleensä pyöräsi melkein heti! Tällä kertaa mukana oli myös lemmikkiapina, joka sai vähintään tarpeeksi banaaneja syödäkseen. dengue-kuumetta, johon ei ole estolääkitystä, ja joka kulkee niin ikään hyttysten mukana. Hysteeriseksi ei näiden takia tarvitse ruveta, ja varsinkin lyhyellä reissulla tartunnan todennäköisyys on verrattain pieni, mutta vakavia sairauksia ne ovat, joten niiden loitolla pitäminen on syytä ottaa tosissaan. Tämä osa Aasiaa on lähes kokonaan tropiikissa, joten mukaan tarvittavan vaatetuksen määräkin on ilahduttavan vähäinen. Ylivoimaisesti paras keino välttää hyttysten levittämiä tauteja on välttää pistetyksi joutumista, ja ehjä moskiittoverkko on yöksi tarpeen varsinkin riskialueiden rannikkoseuduilla. Vuoristoalueet toki ovat, varsinkin keski-
U
Kaakkois-Aasiasta löytyy tiivis nippu maita, joissa ympäri vuoden lämmin ilmasto yhdistyy ystävällisiin ihmisiin ja kiehtovan eksoottiseen kulttuuriin, joka on vielä jokaisessa niistä aivan omanlaisensa. Vaikka olisi mala-
¦
57. Sekä verrattain kehittyneeseen tieverkostoon ja turistipalveluihin, ja näistä huolimatta varsin edulliseen hintatasoon. Kiinalaiset remontoivat maiden välistä päätietä, joka pölysi välillä pahasti, ja sen varrella oli hankalia pehmeän hiekan kinostumia.
Pekka Niinivaara
seimmiten eurooppalaisturisti eli falangi saapuu tälle alueelle Thaimaan, Malesian tai esim. Majoitus on Aasiassa hyvin huokeaa suhteessa esim. Päälle puettavaa löytyy myös paikan päältä, mutta isommilla ihmisillä saattaa olla haastetta löytää aasialaisille mitoitetuista vaatteista riittävän suuria kokoja. Myös pyykkien pesettäminen onnistuu sen verran nopeasti ja huokealla, että isoa vaatesäkkiä ei tarvita. Myös ulkona syöminen on puoli-ilmaista.
talvella, poikkeus missä tahansa. Bangkokiin on meiltä helppo matkustaa, sillä Finnairilla lentää sinne Helsingistä välilaskutta 10-11 tunnissa. Myös moottoripyörien vuokraaminen onnistuu, aikaero on Suomesta tulevalle siedettävää luokkaa, ja parhaat ajokelit vallitsevat juuri silloin, kun meilläpäin on pimeintä ja kurjinta. rialääkitys, se ei estä taudin saamista, ja trooppisilla seuduilla esiintyy lisäksi mm
Mahdollisten kaskovakuutusten todellista korvaavuutta hieman epäilen. Herkullisimmat tiet odottavat suunnilleen linjan Mae Sot Udon Thani pohjoispuolella. Tiet kulkevat usein vuorten päällä. Varoituksena on usein vain oksia ja risuja.
Vuoristomaisemia Chiang Main pohjoispuolella lähellä Myanmarin rajaa. Vasemmanpuoleinen liikenne vaatii hieman totuttelua, ja mutkissa vastaantulijoilla on joskus tapana hieman ´lainata´ sinun kaistaasi, mikä voi aiheuttaa vähintään sydämentykytystä. Hinnat ovat huomattavasti Eurooppaa alhaisemmat, mutta euron alamäki lienee syönyt tuota eroa hieman. Tulee varmistaa, että pyörissä on pakollinen liikennevakuutus. Aurinko nimittäin tuppaa olemaan tuskallisen kuuma, ja näin se helottaa mahdollisimman vähän päin pläsiä. Myös Kanchanaburin ympäristössä sekä aivan etelässä on hyviä teitä, ja löytyy niitä satunnaisesti myös Pattayan itäpuolelta sekä ´Isaanina´ tunnetusta idästä. Eikä hauskanpito rajoitu vain asfaltille, vaan alueella riittää myös endurohenkisille koluttavaksi kaikenkuntoisia hiekkateitä. Niillä kuten päällystetyilläkin teillä on paljon todella jyrkkiä mäkiä, mikä lisää ajamisen haastetta huomattavasti, varsinkin jos on satanut. Jos pitää tukikohtaa vaikka pohjoisen suurkaupungissa Chiang Maissa (joka on silti kymmeniä kertoja Bangkokia pienempi!), olisi päiväajelut järkevää suunnitella siten, että aamuisin ajetaan länteen, keskipäivällä pohjoiseen ja iltapäivällä itään. Jollei ole ennen ajanut Thaimaassa, Bangkok tuskin on paras paikka aloittaa, sillä liikenne ja kuumuus ovat helvetillisiä, eikä prätkillä ole asiaa kaupungin maksullisille moottoriteille. todellisista paratiiseista! Hekumallisimpia reittejä on mielestäni tarjolla Myanmarin ja Laosin rajojen läheisillä vuorilla. Iltaaikaan myös kännikuskeja on liikenteessä eniten. Pohjoisessa on muitakin etuja; siellä on yleensä hieman viileämpää kuin muualla, joten pelkällä tuulettimella varustettu ´fan-room´ vailla ilmastointia saattaa hyvin piisata. Moottoripyöriä ja skoottereita pystyy Thaimaassa vuokraamaan kaikissa isommissa turistikohteissa, kuten Pattayalla, Phuketissa ja Chiang Maissa, ja vuokrattavien valikoima laajenee jatkuvasti. Maan pohjoisosa onkin sitten eräs motoristin Varoitus norsuista tiellä menee perille, mutta thaikielinen lisäkilpi on haasteellisempi.
Hymyjen Thaimaa
58. Turistireiteillä pystyisi myös ruokkimaan itsensä hampurilaisilla ja pasta bolognesella, mutta tätä en suosittele! Plussapuolena ruoka on täällä päin yleensä valmistettu hyvin ja säilytetty hygieenisesti, joten toisin kuin esimerkiksi Intiassa, pientä aamuruikulia
äkäisempien vatsapöpöjen saamisen todennäköisyys on verrattain pieni. (vas.) Virtaavan veden aiheuttama tievaurio sillan vieressä Pohjois-Thaimaassa; reikä ulottuu melkein tien keskiviivaan, ja pystysuoraa pudotusta on reipas 5 metriä. (ylh.vas.) Aasialainen keittiö on kiehtova kokemus. Kansainvälistä ajokorttia ei minulta ole Aasiassa kysytty, vaikka monet maat sen ilmoittavatkin pakolliseksi. Pimeällä ajamista tulee välttää, ei vähiten siksi, että tienpinnassa voi varsinkin sateiden jälkeen olla pahoja vaurioita, jotka on syytä pystyä havaitsemaan ajoissa. Tästä huolimatta väittäisin, että jollei ole aiemmin käynyt kokeilemassa moottoripyöräilyä Aasiassa, helppo ja ystävällinen Thaimaa ja eritoten sen pohjoisosan mutkatietaivas lienee monessakin mielessä varsin looginen ykköskohde, mistä aloittaa.
Aasialaisen keittiön voimakkaisiin mausteisiin tosin voi ensikertalaisella olla totuttelemista, mutta ainakin itselleni uudet makuelämykset ovat aina olleet tällä suunnalla iso osa kokemusta, ja on mielenkiintoista, kuinka keittiön antimet vaihtelevat alueittain erittäin paljon
Poissa ovat kaupunkien valomainokset, ja autokantakin vanhenee silmissä, uusimpia lienevät avustusjärjestöjen ökymaasturit. - no miksipä ei!!
Tällaista nannaa löytyy Thaimaan pohjoisosista uskomattomat määrät!
Rajan ylitys Thaimaasta Kambodzaan on mielenkiintoinen kokemus. Ehkä Nouvo on ´lälläripyörä´, kuten laulussa sanotaan, eikä sillä heru ns. Mutta se on kokonaisuutena hämmästyttävän kätevä ja kyvykäs, luotettava ja helposti korjattava, sekä ennen kaikkea hyvin edullinen paketti Kaakkois-Aasian reissuille.
59. Tässä eivät edes "NOUVO CLUB FRIENDSHIP TOUR"-teemapaidat auttaneet, 8 karvaista falangia mopojen selässä oli rajavartijoille lopulta liikaa, vaikka yritimme neljältä raja-asemalta yhteensä 5 kertaa. Paitsi että liikenne siirtyy vasemmalta oikealle puolen tietä, voi tunnelma olla hieman kuin olisit joutunut aikakoneeseen. Variaattorivaihteinen Nouvo kulkee satakiloinen kuski ja matkatavarat päällä mittarin mukaan 120 km/h vaikka koko päivän. Perälaukunkin saa. Ei sovi unohtaa, että paikalliset ajavat samanlaisilla laitteilla, kaikilla teillä ja poluilla, myös sadekaudella. Olin aluksi skeptinen ja pidin hemmoja jopa hieman kajahtaneina, kun he hurahtivat moiseen matkustustapaan. Alueen tiet tuntuvat, varsinkin paksumahaisten falangien röhnöttäessä päällä
K
Odottelua helteessä Vietnamin rajalla.
järsivän Nouvojen vanteita, renkaita ja pinnoja, mutta juuri näitä on saatavilla miltei kaikkialta. Pääkaupungissa Phnom Penhissä on dekadenttiä lumoa, ja jos olet myöhään valvovaa sorttia, sen yöelämä ei aivan heti käy kyllästyttämään. Keveys on suuri etu myös silloin, kun jokia ylitetään erilaisilla lauttakyhäelmillä. Oikeasta enduropyörästä Nouvo on aika kaukana, varsinkin renkaiden ja jousituksen osalta, joten ajotyyliä täytyy hieman sovittaa, mutta pieni, kevyt ja alapainoinen laite kulkee silti yllättävän pahoista paikoista, jos vain kuski tietää mitä tekee. Kaupungilla on hurja maine, mutten ainakaan itse ole koskaan törmännyt siellä ongelmiin; porukassa on tietenkin turvallisempaa liikkua kuin ypöyksin. mielenkiintoisia museoita muistuttamassa punakhmerien verisestä hallintokaudesta. Silloin taloudellinen riski on järkevää pitää mahdollisimman pienenä. Mutta vielä Kambodzassa riittää seikkailuhenkisille koettavaa. Olen jopa omistanut Thaimaassa 115-kuutioisen Yamaha Nouvo-skootterin, joka maksaa uutena noin 1000 euroa, ja tarjoaa hintaansa nähden paljon. Kaikkea on kaupan, mutta järki kannattaa säilyttää; esimerkiksi huumausaineista jaetaan kovia tuomioita. ´isolohko´. nakkikioskipisteitä yhtä paljon kuin isolla pyörällä. Siksi niiden varaosat ovat halpoja ja aina lähellä, ja niitä osataan korjata joka kyläpahasessa. Mutta nyt täytyy myöntää, että olin väärässä, nämä ´kanapaimeniksi´ haukutut värkit ovat monessakin mielessä aika pirun järkevä valinta niihin olosuhteisiin. Sitkeä nelitahtimoottori kuljettaa lähes pyhällä hengellä 5 litran tankilla pääsee lähemmäs 200 km ja tavaraa mahtuu runsaasti tilaan satulan alle. Kaupungin liikenne on melko hulvatonta, ja esimerkiksi paikallinen tapa kääntyä risteyksessä ajamalla ensin vastaantulevan liikennevirran läpi
Kambodza hyppy ajassa taaksepäin
(ylh.) Hikon porukassa joulukuussa 2006 thai-kilpisillä Nouvoilla Kambodzaan ja Laosiin, haaveenamme päästä niillä Vietnamiin. Tuolla suunnalla harvemmin myöskään ovat esimerkiksi kaskovakuutukset voimassa, joten jos ajoneuvo varastetaan, tippuu jokeen, tai muuten vain tuhoutuu, yleensä tämä kärsitään omasta pussista. Valuutta on riel, mutta myös dollarit käyvät mieluiten pieninä seteleinä, ja vaihdossa saat paikallista valuuttaa. Yli 4000 km mittainen retki oli kuitenkin muistorikas!
aksipyöräisten tarjonta ei Aasiassa rajoitu pelkästään moottoripyöriin. Maa tosin muuttuu hurjaa vauhtia, ja kontrasti ´mainstream-turismin´ Thaimaahan verrattuna tulee todennäköisesti pienenemään vuosi vuodelta. Iltameininkejä piisaa myös rantapaikka Sihanoukvillessa sekä Siem Reapissa. Motoristiko skootterilla matkaan. Myös alla onkin yhtäkkiä pölyävä, kuoppainen hiekkatie, ja sen reunassa kulkee vesipuhveleiden kiskomia kärryjä. 1-päällä se on täysin riittävä, ja niillä on tehty tuhansien kilometrien mittaisia turneita ympäri Kaakkois-Aasiaa. Phnom Penhissä on muutenkin paljon nähtävää, mm. Uusin versio, jota en ole ajanut, on 135cc, eli ns. Tutussa suomalaisporukassa löytyy nykyään 20.000 km rajapyykin ylittäneitä yksilöitä
Järven pohjoispuolella on Angkorin temppelialue, eräs koko maanosan tunnetuimpia nähtävyyksiä ja ´must´-kohde, vaikkakin se on kävelyreissu, ja varsin kuuma sellainen. Itse kaato ei ollut paha, mutta koko tien peitti heti valtaisa, läpinäkymätön pölypilvi. EteläEuroopan kanssa samoilla leveyksillä on esimerkiksi manner-USA:n pohjoisosa, ja nämä noin 30-40 leveyspiirin tienoilla sijaitsevat seudut ovat ainakin keskikesällä usein epämiellyttävän kuumia. Poliisit saattavat olla turistien dollarien perään, ja keksiä sakon aiheeksi esimerkiksi, etteivät ajovalosi saa palaa päivällä. Se onkin erinomainen valinta maan pikkuteille, vain istumakorkeus saattaa olla haaste. Riippumattoman reissaajan on hyvä hieman selvitellä, milloin minnekin päin kannattaisi lähteä. Länsiosan keskellä Tonle Sap-järvi paisuu ja kutistuu alueen mahtijoen Mekongin virtaaman mukaan, ja korkean veden aikaan alueen pikkuteillä liikkuminen voi olla melkoista mutapainia. Pikkuteillä liikuttaessa yleisimpiä riskejä ovat lähinnä eksyminen, jumiin jääminen (moottoripyörä tosin harvemmin hautautuu pysyvästi suohon), sekä rengasrikot ja muut tekniset viat. Toisaalta virtauksen kääntyessä pohjoisen puolelle voi viilennystäkin tulla varsin vauhdikkaasti ja jopa enemmän kuin olisi väliksi. Erittäin karkeasti yleistäen: Suomea vastaavilla leveysasteilla mukavat ajokelit osunevat meidän kesäaikaamme, mutta esimerkiksi Golf-virta lämmittää vain Länsi-Euroopassa, joten kevät saattaa koittaa myöhään, ja syksy tai jopa ensilumet saapua aikaisin. Myös erilaisten öttiäisten lajirunsaus on maaseudulla melkoinen, eikä oman moskiittoverkon kuljettaminen ole huono idea. Katossa pyörii yleensä väsynyt ´pierusilppuri´, joka tuottaa enemmän ääntä kuin ilmavirtaa. Tyypillisin Kambodzan vuokrapeli on 250cc nelitahtienduro nappulakumeilla hintaan noin 10-15 euroa per päivä. Jollei tavoitteeseen kuitenkaan päästä valoisan aikana, on monesti fiksumpi majoittua kuin jatkaa pimeässä. Suunnilleen sama pätee myös eteläisellä pallonpuoliskolla, tosin ajankohtiin täytyy lisätä 6 kuukautta,
(jatkuu sivulla 64)
tien toiselle puolelle voi herättää alkuun ällistystä. Mitään väliä ei ole sillä, että paikallisilla taas ei välttämättä ole pimeän aikaan mitään valoja! Pyöriä löytyy ainakin Phnom Penhistä ja Sihanoukvillesta. Idässä ovat Moranakirin ja Rattanakirin syrjäiset provinssit, jotka tarjoavat jo oikeasti haasteellisia teitä ja polkuja endurohenkisille. Reissukaverini heittäytyi kerran lähellä Stung Trengiä tiellä, jossa oli hankalia hiekkakinoksia. Majapaikoissakin näitä on, mutta ehjiä vähemmän. vuortentapaisia. Suurin osa Kambodzasta on varsin alavaa, vain lounaassa ja aivan idässä on
KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 15 20 25 30 35
Severi Virolaisen kyydissä Phnom Penhin villissä liikenteessä (marraskuu 2005). Turistireittien ulkopuolella yösijat tosin ovat melkoisen karuja; turha on odottaa puhtaita lakanoita, juoksevaa vettä tai pönttömallin wc:tä. Huidoin takana tulijat seis, mutta jännitti hetken suuresti, mahtaako hän maata vastaantulijoiden
TAM HEL MAA HUH TOU KES HEI ELO SYY LOK MAR JOU
20 29 41
82
197
242
19
44
96
249
325 341
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM) KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 15
HANOI (VIETNAM)
20 25 30 35
11
(alh.) Lähellä Vietnamin raja-asemia Kambodzassa joutui välillä hieman hieraisemaan silmiään, niin uskomattomia kuormia kaupustelijoiden sivuvaunuttomiin pikkupyöriin oli kiinnitetty.
TAM HEL MAA HUH TOU KES HEI ELO SYY LOK MAR JOU
2 9 7
38
124 113
12
33
97
215 194 242
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM) KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C)
CHIANG MAI (THAIMAA)
20 25 30 35
11
TAM 8 HEL 11 MAA 39 HUH 76 TOU KES HEI ELO SYY LOK MAR JOU 44
133 154 172 157 129
228 253
PHNOM PENH (KAMBODZA)
11
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM). Pieniä mopokorjaamoita, joissa ainakin renkaanpaikkaus on normihommaa, löytyy miltei joka kylästä. Monet opaskirjat suosittelevat viikkoa alueella. Skuonin kaupunki Phnom Penhin lähellä tunnetaan myös "Spidervillenä", ja siellä voi antaa araknofobialleen kyytiä haukkaamalla vaikkapa tällaisen paistetun makupalan, jotka ovat paikallisten suurta herkkua...
(sivulta 55)
kohteessa otolliset ajamista ajatellen
Pyörän ilmanpuhdistimen kuntoa kannattaa tarkkailla. Tarkka kartta on pikkuteillä välttämättömyys, ja sellainen löytyy esim. Tasaista on vain eteläisen ´käsivarren´ länsiosassa ja Vientianen ympäristössä. Hienojakoinen pöly tunkeutuu joka paikkaan, ja esim. Myös Matt Jacobsonin ´Adventure Cambodia´ -kirjasta löytyy seikkaperäisiä reittikuvauksia. Huomaa myös, millaiset ovat kuljettajan edellytykset nähdä oikealle... Visa Electron-kortilla,
Angkorin temppeleitä viidakon kätköissä.
¦
K IIN A
Sa Pa Ph Dien Bien u
VI ET N A
M
Haiphong 20°N
S IN Huay Xai LA O (K IIN A) TO NK IN ang Luang Prab i LA HT I onsavan Chiang Ra Vinh Ph g TA W Vang Vien NA Y PY I Pho Chau Paksan Pai VI EN TI Nan n AN E Na Hin e Hong So Ma Ho Xa Chiang ng Mai Uttaradit Mae Saria Laobao Hue on Thani SavanDa Nang Ud nakhet Sot Mae Sekong A Hoi An TH A IM A Pakxe Kon Tum tchasima Nakhon Ra n Si Phan Do Quy Nhon g ri Stung Tren ap Angkor nchanabu Ka Siem Re K on Ma D ZA BA NG KO K A M B O p Kratie Bu uot Th Poipet Tonle Sa Nha Trang Pattaya ang Cham Battamb Kampong Cha-Am Dalat PH NO M Cu Chi PE NH Koh Kong Bokor
Mae Sai
AR M YA N M ) (B U R M A
HA NO I
HA IN AN
M
ek
on
g
ANDAM
A A N IE N
-
Chumphon
Sihanoukvil
le Chau Doc
Ho Chi Minh City
M ER I
10°N Surat Thani Phuket i Ko Phi Ph Krabi
TH A IM A
A N LA H TI
ET EL Ä -K
IIN A N -
M ER I
Songkhla
16
M A LE SI
A
200KM
Langkawi
61. crossi-ajolaseille on käyttöä. aina yhtä kiireisiä bussikuskeja tuskin kiinnostaa, mitä pölyn seassa oikein mahtaa olla. Euron kelpaavuus on saattanut heiketä sen arvon heikkenemisen myötä. Paikallista valuuttaa saa ainakin pääkaupungissa nostettua esim. Laos on alueen valtioista ainoa, jolla ei ole merirajaa, mutta koko sen pituuden poikki virtaava mahtava Mekong-joki korvaa kyllä paljon. Varsin tavallinen maantiekuljetus mallia Kambodza. Gecko Maps:ilta. Pääkaupunkiin vie Kambodzan rajalta Skanskan rakentama leveä ja suora asfalttitie, mutta muualla onkin sitten hyvin vuoristoista, ja liikkuminen varsinkin hiekkateillä on erittäin hidasta ja haastavaa, sadekaudella joskus jopa täysin mahdotonta.
Rento, koukuttava Laos
Peterpan-reissulla ihastelemassa auringonlaskua reilun kilometrin korkealta Bokorin vuorelta. Kaikkia miinoja ei ole merkitty, mutta kun pitää huolen, että pysyy kuljetuilla poluilla, riski on hyvin pieni; viljelemättömien peltojen tai umpeen kasvavien teiden taas tulisi herättää epäilys. kaistalla, koska esim. Kaveri onneksi löytyi enempi ojan puolelta, ja oli vieläpä tehnyt harmittoman laskeutumisen pehmeään hiekkakinokseen. Myös herkät laitteet, kuten digikamerat, on hyvä suojata pölyltä pakkaamalla ne minigrip-pusseihin. Myös Amerikan vihreäselkäiset kelpuutetaan ainakin turistipaikoissa; muovirahalla maksaminen on täällä, kuten Kambodzassakin vielä lapsenkengissään, ja käteinen on se, mikä puhuu. Maan valuutta on kip, jota saa yhdellä dollarilla sellaisen määrän, että on syytä tuumia, paljonko vaihtaa, muuten saa kanniskella niitä mukanaan puhelinluettelon paksuisina nivaskoina. Etualalla näkyvät 250-kuutioiset endurot ovat Kambodzan yleisimpiä vuokrapyöriä. Kambodzan maaperässä on edelleen suuri määrä toimivia maamiinoja, jotka ovat riski ensisijaisesti paikallisille, mutta ne eivät kohdettaan valitse, joten turistillakin on syytä varovaisuuteen
Pääkaupungin Vientianen alkuperäinen nimi Wiang Chan tarkoittaa ´santelipuun kaupunkia´. Tämä noin 200.000 asukkaan pikku metropoli Mekong-joen varrella on visiitin arvoinen paikka, vaikkei sieltä Bangkokin tai Phnom Penhin kaltaista yöelämää löytäisikään. Maan liput sekä sirppi- ja vasaraliput hulmusivat kaikkialla uljaasti kansallispäivän kunniaksi. (vas.ylh.) Laosin vaakunassakin kuvattu Pha That Luangin temppeli Vientianessa. Tämä auttaa tulvien sattuessa, mutta samaa näkee myös korkeammalla sijaitsevissa taloissa, joten pointtina lienee myös käär-
(ylh.) Suomalaismotoristit käynnillä Laosin Kansanarmeijan museossa. Marras-joulukuussa 2005 matkasin Hikon keräämässä porukassa Kambodzan kautta Laosiin, ja koska tienkunto Luang Prabangin temppelikaupungin pohjoispuolella olisi
(ylh.) Moottoripyörien lastaus jokilaivaan, jonka kyydissä kuljimme kaksi päivää Mekong-jokea Luang Prabangista Huay Xaihin joulukuussa 2005.
Hikon reissulla fantastisella vuoristotiellä Vientianesta Luang Prabangiin.
62. Majoitus ja happening keskittyvät kahdelle ´pääsaarelle´, Don Khongille ja Don Detille, joita yhdistää ranskalaisten minirautatietä varten rakentama silta. Puoli kilometriä leveän Mekongin rannalla on rentoja terasseja, joilla istuskella ja katsella, kuinka aurinko laskee vastarannalla näkyvän Thaimaan tasangoille. mutta itse olen aina hoitanut massipuolen kuntoon jo Thaimaassa ennen tänne tulemista. Eräs suosikkipaikoista eteläisessä Laosissa on Si Phan Don eli ´4000 saarta´ (en tiedä, onko niiden lukumäärää oikeasti laskettu!) keskellä Mekong-jokea, joka on tässä kohti toistakymmentä kilometriä leveä pikku purojen ja vesiputousten labyrintti. Ja parantaahan tämä itse tönön tuuletusta, samalla kun alle jää kätevä varjoinen tila. En tykkää kanniskella suuria määriä käteistä, mutta Aasiassa lähes naurettavan pieneltä kuulostava reissukassa riittää pitkälle. (vas.) Vientianen pohjoispuolelta alkavat hämmästyttävät vuoristomaisemat. En omaa kokemusta moottoripyörien vuokraamisesta Laosista, mutta se kuuluu olevan esimerkiksi Kambodzaa kalliimpaa. Reppureissaajien virta tänne on varmasti vain kiihtymässä. meiden ja muiden elikoiden pitäminen poissa asuintiloista. Laosin maaseudun arkkitehtuuri poikkeaa selvästi esimerkiksi Kambodzasta; asumukset ovat asteen verran vähemmän bambumajan näköisiä, paksuista laudoista kyhättyjä tönöjä, ja usein ne on rakennettu pari metriä korkeiden paalujen varaan
sopivasti ajokokemusta. aseelliset ryöstöt hyvin harvinaisia) + Ruoka hyvää ja hyvin valmistettua (vatsataudin riski verrattain pieni) + Suora lento Helsinki-Bangkok Vilkas ja osin turvaton liikenne ei sovi aloittelijoille, ja on kokeneillekin yleisin syy joutua ongelmiin tällä suunnalla Vieraat kielet & aakkoset vaikeuttavat kommunikointia ja suunnistamista turistireittien ulkopuolella Korruptio (lähinnä Kambodzassa)
· Matkapuhelin: GSM900 · Maahantulovaatimukset: Viisumi vaaditaan; passi oltava voimassa 6kk saapumisesta
LAOS
· Pääkaupunki: Vientiane · Pinta-ala: 236.800 km2 · Väkiluku / väestöntiheys: 6.8 milj. Mikään ei tietysti estä yrittämästä. Erikoiskiitos Aasian osalta kuuluu Severi Virolaiselle, jonka seurassa on aina ollut hauska matkustaa. Mahdollisen valtakirjan kelpaamisesta rajoilla minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä laitteet ovat aina olleet omissa nimissä, tai sitten vuokraaja on ollut itse mukana. TIETOA KAAKKOIS-AASIASTA
THAIMAA
· Pääkaupunki: Bangkok · Pinta-ala: 513.120 km2 · Väkiluku / väestöntiheys: 66.3 milj. tiennyt raskaille pyörillemme erittäin suuria vaikeuksia, matkanjohtaja järjesti meille noin 75 taalalla per nuppi kuljetuksen Huay Xaihin Thaimaan pohjoisimpaan osaan yli 30 metriä pitkässä jokilaivassa, jonka varsinaisena lastina oli suolasäkkejä. (2010 arvio) / 129 as/km2 · Valuutta: Baht (THB) · Ostovoimakorjattu BKT per asukas: $8,080 (2009 arvio) · Pääkieli: Thai · Aikaero Suomeen: Kesällä 4 h, talvella 5 h · Liikenne (kv-ajokortti): Vasemmanpuoleinen (kv-ajokortti (-49) pakollinen) · Sähkövirta: 220 V 50 Hz, pistoke A- ja C-tyyppi (kaksi litteää napaa tai kaksi pyöreää napaa) · Matkapuhelin: GSM900/1800/1900/3G-verkko · Maahantulovaatimukset: Viisumivapaus alle 30 päivää kestävillä matkoilla; passi oltava voimassa 6kk maahan saapumisesta
Backpacker-majatalo Don Detin saarella Etelä-Laosissa keskellä Mekong-jokea. (2010 arvio) / 28 as/km2 · Valuutta: Kip (LAK) · Ostovoimakorjattu BKT per asukas: $2,180 (2009 arvio) · Pääkieli: Lao · Aikaero Suomeen: Kesällä 4 h, talvella 5 h · Liikenne (kv-ajokortti): Oikeanpuoleinen (kv-ajokortti (-49) pakollinen) · Sähkövirta: 230 V 50 Hz, pistoketyypit A, B, C, E ja F · Matkapuhelin: GSM900 · Maahantulovaatimukset: Viisumi vaaditaan; passi oltava voimassa 6kk saapumisesta
63. Tiedustella voi sähköpostitse: hikobengt@hotmail.com
Lisäinfoa Aasiasta, sekä eläväiset foorumit löytyvät englanninkielisinä osoitteesta: www.gt-rider.com Lennot Bangkokiin: suorien lentojen hinnat HEL-BKK-HEL tällä hetkellä alkaen n. Joulukuussa 2006 huone jaetulla wc:llä ja suihkulla kustansi 2 dollaria yöltä. (2010 arvio) / 82 as/km2 · Valuutta: Riel (KHR) · Ostovoimakorjattu BKT per asukas: $2,050 (2009 arvio) · Pääkieli: Khmer · Aikaero Suomeen: Kesällä 4 h, talvella 5 h · Liikenne (kv-ajokortti): Oikeanpuoleinen (kv-ajokortti (-49) pakollinen) · Sähkövirta: 230 V 50 Hz, pistoke A- ja C-tyyppi (kaksi litteää napaa tai kaksi pyöreää napaa)
Vuokratulla pyörällä rajojen ylittäminen voi olla hankalaa, koska periaatteessa pyörän omistajan olisi syytä olla mukana. (oik.) Patuxain "Riemukaari" Vientianessa. Sekä Bengt "Hiko" Haikolalle, oikealle matkailuproffalle, jonka reissuilla olen päässyt näkemään tätä maailmankolkkaa enemmän kuin osasin toivoa! Hikolla on Thaimaassa vuokrattavana useitakin erilaisia moottoripyöriä, hän tosin edellyttää asiakkailtaan mm. 830 EUR (Lähde: Matkatoimisto MyJet)
+ Kaakkois-Aasia on Eurooppaan verrattuna todella edullista aluetta matkustaa + Useita eksoottisia, toisistaan eroavia kulttuureita + Tropiikin ympärivuotisessa lämmössä kaksipyöräinen on paras kulkuneuvo + Turvallisuus (esim. Pyörien lastaaminen laivaan ja sieltä pois tapahtui ällistyttävän kapeasta sivuovesta, mutta riittävällä määrällä porukkaa sekin saatiin onnistumaan. Kaksipäiväinen jokireissu Mekongilla koko ajan vuoristoisemmiksi käyvissä maisemissa oli eräs hienoimmista kokemuksistani Laosissa.
Kaakkois-Aasiaa laajemmin?
KAMBODZA
· Pääkaupunki: Phnom Penh · Pinta-ala: 181.000 km2 · Väkiluku / väestöntiheys: 14.8 milj
Ostin Bangkokista itselleni vanhan Africa Twinin, jolla ajelin kuukauden päivät Thaimaassa, kunnes lopulta tapasin ensimmäisen ryhmäni Phnom Penhissä Kambodzassa. Kävin vielä 2004 keväällä ajamassa suunnitellun matkan toisen puoliskon Angkor Watin temppeleille ja samalla tutustumassa lisää Kambodzaan. Ainoa vastaus tuli Peter Ruotsalolta PeterPanMaailmasta, joka oli jo -96 tehnyt Enfield-reissun Intiasta Suomeen. Ja sadekauden jälkeen seuraa kuiva kausi, jolloin ongelmaksi voi muodostua runsas pöly. Kambodzassa ajan nykyään omalla Honda XR400:lla ja Africa Twinin vaihdoin viime vuonna uuteen Yamaha FZ1:een. Esimerkiksi Australia tai Uusi-Seelanti ovat miltei tuplaten kauempana kuin monet Aasian
64. Nämä seikkailut ovat rikastuttaneet elämääni monella tavalla
sillä vuodenajat ovat käänteiset, ja joulun aikaan on keskikesä. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Myös lentoaika voi olla suunnan valinnassa merkittävä tekijä. maanvyörymien riski kasvaa sadekaudella. Ja myös merivirroilla on aivan perustavanlaatuinen vaikutus eri alueiden ilmastoon. Rakkautta En rakastunut Kambodzaan ja Thaimaahan vain maina. Olen ostanut Thaimaasta asunnon merenrannalta. Oli itsestään selvää, että sinne oli palattava, mutta jostain pitäisi löytää myös rahoitus ja lisää kavereita, joiden kanssa voisi jakaa kokemukset. Heti perään oli toinen ryhmä ja toinen kaksi viikkoa ja tällä matkalla tapahtuivat toistaiseksi vakavimmat onnettomuudetkin. Teimme viikon pituisen retken Keppiin, Bokor-vuorelle, Sihanoukvilleen ja takaisin Phnom Penhiin. Syrjähyppynä muista töistä olin vuoden 2008 arkkitehtuurin apulaisprofessorina Etelä-Koreassa, jossa ajelin Yamaha R1:llä. Alkuun Syksyllä 2004 olin Thaimaassa ja Kam-
bodzassa kaksi kuukautta. Lähes kaikilta matkoilta minulle on jäänyt pysyviä ystäviä, joita edelleen tapaan Suomessa ja yllättävän usein Kambodzassa tai Thaimaassa. Kahden viikon reissu meni kommelluksineen hienosti. Toinen jalka on Thaimaassa, mutta päätyöni oman yrityksen toimitusjohtajana on vielä toistaiseksi Suomessa. Voisitko tulla tänne opettamaan minua?". Matkanjohtajaksi omasta tahdosta
Severi Virolainen
-luvulla olin tavallinen innokas motoristi. Siellä lämpö on ympärivuotista, mutta sadekausi tuo runsaita monsuunisateita päiväntasaajan pohjoispuolelle Suomen kesäaikaan, ja eteläpuolelle talviaikaan.
Nämä sateet tekevät päällystämättömistä teistä helposti silkkaa mutavelliä, eikä edes teiden päällystys takaa niiden säilymistä ajokuntoisina, sillä mm. Tropiikissa, jonka pohjoista rajaa merkkaa Kravun kääntöpiiri ja eteläistä Kauriin kääntöpiiri kumpikin noin 23 leveysasteen etäisyydellä päiväntasaajasta asiat ovatkin sitten hieman eri tavalla. 2004 seurustelin vakavasti thaimaalaisen arkkitehdin kanssa, sitten löysin rakkauden Chiang Maista, muutaman vuoden seurustelin kambodzalaisen tytön kanssa, kunnes lopulta viime vuodenvaihteessa menin naimisiin thaimaalaisen insinöörin kanssa. Rakastuin ruokaan, välittömään ja elämänmakuiseen elämään, aurinkoon, hiekkarantoihin, kotoisaan tunnelmaan. Käytin pyörää kaikkeen liikkumiseen ajokauden aikana ja autoa vain talvisin. Mutta rakastuin myös ihmisiin, joista osaan myös voimakkaammin. 2000-luvun alussa aloin ajamaan Ducatilla kilpaa ja opetin muutamia kavereitakin ajamaan moottoripyörällä ja radalla. Kesällä 2002 yksi näistä kavereista, Miika, osti menolipun Bangkokiin. Se oli ehkä elämäni merkittävin moporeissu. Pyysin häntä joskus meilaamaan missä on jos vaikka voisi käydä moikkaamassa. Porukat ajelevat täällä enduroilla ja se näyttää olevan hauskaa. Tosin ekvatoriaalisella vyöhykkeellä, eli aivan päiväntasaajan lähellä on kuumaa ja kosteaa ympäri vuoden. Kambodza-reissulla syksyllä 2005 ystävystyin tätäkin juttua toimittavaan Pekka Niinivaaraan, joka sittemmin on ohittanut minut moottoripyörämatkailussa kaikilla mittareilla. Mutta asiat eivät tietenkään ole aivan
näin simppeleitä, sillä mm. Muutamana talvena vuokrasin moottoripyörän Thaimaassa. Harvassa paikassa olen kokenut sellaista sydämellisyyttä ja aitoutta kuin Kambodzassa. vuoristot, sekä yleensä korkeus merenpinnasta vaikuttavat keleihin erittäin suuresti. Rakastuminen Kambodzaan Kambodza oli minulle jotain ihan uutta, eikä Miikakaan ollut asunut siellä vielä kuin
(sivulta 60)
90
Kambodzalaisella riisipellolla tie kävi kapeaksi.
viikkoja. 2003 otin yhteyttä kolmeen seikkailuhenkiseen matkatoimistoon ja ehdotin valmista pakettia: Moottoripyörä ja matkaopas Kambodzaan. Jopa tropiikissa yöt voivat korkealla olla hyvin kylmiä. Mutkattomien neuvottelujen jälkeen matka laitettiin firman ohjelmistoon syksylle 2004. Jotakuinkin sama, alati muuttuva Kambodza-lenkki on nyt tehty kahdeksan kertaa, mutta enää sitä ei tehdä, sillä maan nopean kehityksen vuoksi sitä ei ole enää olemassa. Kesäisin tein usein retken Eurooppaan. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin häneltä tuli viesti: "Moi, löysin työpaikan Phnom Penhistä. Raivasin kalenteriini viikon lokakuulle ja lensin Miikan luokse
Ajallisesti kohteet, joihin pääsee Suomesta suoralla lennolla, ovat varsinkin lyhyemmillä viikon-parin reissuilla etulyöntiasemassa. Me itse Kolmas vaara on ryhmä itse. Samaa ajolinjaa ajava ja maisemia vilkuileva ajaa pysähtyjää perään ennemmin tai myöhemmin. Kaksin ei ole tätäkään ongelmaa, ja kumppanista on suuri ilo myös silloin, mikäli toinen sattuu vaikkapa sairastumaan. Malariaalueellakin vain hyvin pieni osa hyttysistä kantaa tautia ja yhtä vaarallisia tauteja on myös monia monia muita. En tiedä oliko se tahallista vai nukahtiko kuljettaja. Takanani aika kaukana, mutta samaa ajolinjaa tuleva asiakas katseli maisemia toiseksi viimeisestä reissupäivästä nautiskellen. Minun vetämilläni matkoilla minulta on varastettu yksi digipokkari ja yksi asiakas hukkasi vyölaukkunsa. Ajan itse usein ensimmäisenä ja kaikkein vaarallisimmalla paikalla. Vesilätäkköön ei pidä koskaan ajaa, sillä sen syvyydestä ei tiedä. Muutaman kerran on asiakkaiden luita murtunut yleensä vauriot ovat pelkästään henkisellä puolella. Pelkkä wc:ssä käynti tai huoltoasemalla maksaminen on helpompaa, kun toinen voi pysyä pyörien luona, ja vahtia
65. Myös matkatavaroita tipahtelee silloin tällöin. Pari päivää myöhemmin hän pääsi muiden kanssa samalla paluulennolla kotiin. Hyttysiltä on helppo suojautua hyttysmyrkkyjen ja vaatteiden avulla. Kaikki liikennesäännöt ovat ohjeellisia ja yleensä vehkeillä kuljetaan niin kovaa kuin ne kulkevat. Toisaalta se, ettei päässyt pitkään aikaan puhumaan suomea, nopeutti ainakin itselläni koti-ikävän tunnetta. Muut vaarat Muut vaarat ovat samoja kuin varomattomilla turisteilla kaikkialla. Verta ei vuotanut paljoa, mutta käsi oli todella kipeä. Tie ja eläimet Toinen vaara on tie ja eläimet. Kambodzan sairaalat eivät ole kummoisia, joten jos vain on mahdollista, niin sieltä kannattaa lentää Thaimaahan hoidettavaksi. Malaria-lääkitys suojaa vain malarialta. Fazerini kaatui kyljelleen ja minä kierin perässä shortseissa ja teepaidassa. Hiljaisessakin vauhdissa olen ollut ajaa päin poikittain keskellä tietä seisovaa tumman harmaata lehmää. Tiellä voi olla mitä tahansa ja sinne voi yllättäen syöksyä minkä tahansa kokoinen eläin. Koneen vaihto esim. Yksin saat päättää täysin itsenäisesti, mitä teet ja milloin, eikä yksin matkustaminen tarkoita, että
Yksin, kaksin vai ryhmässä
koko ajan oltaisiin yksin, vaan se saattaa tehdä uusiin ihmisiin tutustumisen jopa helpommaksi. Jotta lukija ottaisi tämän asian vakavasti, täytyy minun kyynel silmäkulmassa kertoa, että se koitui myös ystäväni Miikan kohtaloksi. Jos käytössä on vain aurinkolasit, tulee pimeä ja alkaa satamaan, niin vauhti on pakko pudottaa hyvin alas. Asfaltissa voi olla kaiken kokoisia ja syvyisiä reikiä. Thaimaan sairaalat taasen ovat aivan länsimaista tasoa. Tämä on tullut nähtyä ja läheltä piti -tilanteita on lähes päivittäin. Oma rekkani on ollut kaataa painava Africa Twin kolmesti samana päivänä. Olen reissaillut kaikilla otsikon kokoonpanoilla, ja sanoisin, että jokaisessa on puolensa. Muu liikenne Suurin vaara on muu liikenne, joka on erilaista kuin Suomessa. olen saanut maksaa oppirahoja, mutta olen saanut huikeita kokemuksia, monia ystäviä ja avartanut ymmärrystäni maailmasta ja elämästä yleensä. Kanat ovat vaarattomia, mutta täysin arvaamattomia liikkeissään. Porsaat ovat nopeita, koirat laiskoja ja käärmeet liukkaita, mutta vesipuhveli tai norsu pysäyttää koko pyörän.
Severi ja onnettomuuden seuraksena saatu ikävä asfaltti-ihottuma.
Huono hiekkatie ei yleensä yllätä, mutta asfaltti tekee sen. Matkoilla tapahtuu Lähes kaikilla reissuilla tapahtuu. Vakavin peräänajo tapahtui kun pysähdyin päästämään hanhiperheen tien yli. Africa Twinin muovit menivät säpäleiksi, minä selvisin asfaltti-ihottumalla ja tyttökaverille ei tapahtunut mitään, sillä hänellä oli pitkälahkeiset housut ja pitkähihainen paita. Edellä ajava voi yllättäen pysähtyä ottamaan valokuvaa tai vastaamaan kännykkäänsä. Minä en ole koskaan ottanut malarialääkitystä. Asiakas rullasi kuperkeikkaa vasemmalta ohitseni ja jäi lopulta maahan makaamaan. Pieniä kaatumisia sattuu Kambodzassa lähes kaikille, mutta hyvin hiljaisessa ja hiekalla. On erittäin tärkeää ajaa siksak-muodostelmassa aina kun se vain on
mahdollista ja mutkateillä pitäisi etsiä edellä ajavasta poikkeavia ajolinjoja. Ensin kuorma-autolla 20 kilometriä Sihanoukvilleen ja sitten kambodzalaisen ensiavun jälkeen taksilla 200 kilometriä Phnom Penhiin ja sitten lentokoneella Bangkokiin operoitavaksi. Yllättäen kuulin jarrutusäänen. Joskus puhkeaa kumi. Africa Twinini hyppäsi kaksi metriä eteenpäin, mutta pysyin pystyssä. Olen valmis maksamaan vaikka hieman ekstraa, että pääsen haluamaani kohteeseen minimimäärällä välilaskuja. Kaupungissa se saattaa kätkeä viemärikaivon ilman kaivonkantta. Frankfurtissa tai Lontoossa tuo minimissään muutaman tunnin lisää matkustusaikaan, enkä ainakaan henkilökohtaisesti ole mikään suurten lentokenttien fani, vaan pikem-
minkin päinvastoin. Todellisen hengenvaaran aiheuttaa Kambodzan AIDS-tilanne. Viime syksynä vetäessäni hunajaista mutkatiereissua Pohjois-Thaimaan vuoristossa ajoin öljyläikkään noin kahdeksankympin vauhdissa. Miikaa ei enää ole.
kohteet, joten edestakainen matka vie vähintään vuorokauden pidempään (ja myös aikaerorasitus kasvaa). Jälleen selvisin runsaalla asfaltti-ihottumalla, mutta jos olisin käyttänyt edes tavallisia farkkuja ja pitkähihaista paitaa, niin vahingot olisivat jääneet lähes olemattomiksi. Näillä matkoilla vältetään kiireisiä pääteitä ja pyritään maisemallisille tai muuten mielenkiintoisemmille pikkuteille. Ainoa muun liikenteen aiheuttama onnettomuus tapahtui kun rekka-auto kirjaimellisesti työnsi minut sivuun ja sorapenkkaa alas palatessani Bangkokista Rayongiin 2007. Kambodzassa puhkee rengas tai useampi lähes joka päivä, mutta vakavampaakin on tapahtunut, onneksi ei mitään todella vakavaa. Pimeällä tai sateella näkyvyys on huono. Turha kuvitellakaan, että rekka olisi pysähtynyt. Loistava asfaltti voi myös vaihtua huonoksi hiekaksi niin yllättäen ettei äkkijarrutuksellakaan ehdi väistämään kuoppia. Viimeksi sairaalassa käydessäni vastaanotossa oli bändi soittamassa jazzia asiakkaiden viihdyttämiseksi. Malariaan monet varautuvat, mutta se ei ole niin suuri vaara kuin luullaan. Kaakkois-Aasia on varsin turvallinen alue, eikä ryöstäjä tai varkauksia tapahdu kovinkaan paljoa
Ja jos pyöriäkin on kaksi, toisen levitessä jonnekin keskelle-ei-mitään, sitä saatetaan pystyä hinaamaan toisella. Mutta ainakin mainitut ryhmäajelut olivat itselleni ensimmäinen kosketus kuhunkin maahan, joten kaikki oli uutta ja ennen käymätöntä. Matkanjohtajan haaste on saada heidät näkemään herkullinen keitto kärpäsestä huolimatta. Toisaalta tulopuoli ei rikastuta. Viidakkoheimoja ja huikeita maisemia. Myös majapaikat ovat useimmiten vähintään kahdelle, jolloin reissaamiskulut per pää laskevat. Jos roskakoria ei ole, niin annan roskat yleensä kauppiaan käteen, vaikka hän saattaakin heittää ne saman tien pihalle. Eräs miinuspuoli on, että olet tavallaan ´sidottuna´ ryhmän aikatauluihin ja matkasuunnitelmaan. CE, Kambodza 11.12.-19.12.2010 / 9p Extreme-matka Kambodzaan. Costa Rica-ryhmän kanssa tapasimme reissun jälkeen muutaman kerran Suomessakin. Niinpä marisevat asiakkaat ovat harvinaisuus. Matkojen vetäminen Matkojen vetäminen on omanlaisensa unelmatyö. Honda 250cc enskoja. Tällä matkalla ajetaan noin 4000 mutkaa ja käydään Burmassa. Pelivehkeenä aito Royal Enfield 500. Muutaman kerran on matkoille eksynyt henkilö, jolla on ollut pisara liikaa ylpeyttä tai ylimielisyyttä. Ajamme Angkor Watin temppeleitä ihailemaan ja tutustumme aitoon Kambodzaan ensisijaisesti asfalttia pitkin elleivät ryhmän menohalut aja hiekkapoluille. Matkailutyö on elämäntapa ja todella rikas sellainen. Huonolla onnella jonain yönä ei löydy kattoa pään päälle. Honda 250cc enskoja. Myös Amerikan "vihreäselkäiset" pieninä seteleinä ovat kätevä ja yleisesti hyväksytty maksuväline Kaakkois-Aasiassa.
nämä reissut ovat jääneet positiivisina kokemuksina mieleen, eikä kenenkään naama ehtinyt alkaa parissa viikossa tympimään, pikemminkin päin vastoin. Tulevia matkoja Kaakkois-Aasiaan
HolyCow, Intia 19.10.-30.10.2010 / 13p Aitoa Intiaa moottoripyörän selässä. Toisaalta mp-vuokrausasiat, majoitukset ja moni muu päänvaiva siirtyy tämän tahon harteille. Ryhmästä (matkatoimiston keräämästä ryhmästä) on kokemusta Enfieldreissulta Intiasta, sekä Peterpanin enduroajeluilta Kambodzasta ja Costa Ricasta. Palkkiot ovat sen verran alhaisia, että (lähinnä edesmenneen PeterPanMaailman konkurssin vuoksi) olen itse taloudellisesti pahasti tappiolla mutta henkisesti voitolla ja onnellinen. Osa suorastaan tulee hakemaan vaikeuksia. Lomalla ihmiset ovat usein parhaimmillaan ja seikkailumatkoille hakeutuu kenties keskivertoa reippaampia ja vastoinkäymisiin valmistautuneita ihmisiä. Kehitysmaissa matkustettaessa on myös tärkeää näyttää esimerkkiä. Honda 250cc enskoja. Odotan tulevia matkoja kenties
jopa enemmän kuin asiakkaat, niinpä olen muutaman kerran lähtenyt vetämään jopa yhden hengen ryhmää!
Linkkejä
PeterPanBike http://www.peterpanbike.fi/ MadBike http://www.madbike.org/MadBike/Kuvia/Kuvia.html http://gallery.me.com/zeveri#100009 Video Kambodza http://gallery.me.com/zeveri#100119 Video Thaimaa http://gallery.me.com/zeveri#100143
niiden päällä olevaa irtainta omaisuutta. Saa matkustella ilmaiseksi ja
Lao Lao, Laos 24.11.-07.12.2010 / 14p Hiekkainen ja mutainen reissu aitoakin aidommassa Laosissa. Täällä saa ajaa biitsillä! Osalla porukkaa teemme retken Bokor-vuorelle ja Kepiin. CR, Kambodza 05.12-11.12.2010 / 7p Motoristihenkistä relausta Kambodzan rantaparatiisissa nimeltä Sihanoukville. Se on hyvä ohje matkailtaessa missä tahansa. Usein sen huomaa jo ensitapaamisella. Honda 200cc ja Yamaha Tenere 600.
tapaa uusia ihmisiä. Tällöin ei niin haitannut, vaikkei voinutkaan rymytä täysin vapaasti. Alla Kawasaki ER-6n.
Mutapainia MotorBokor-retkellä Kambodzasassa.
Nöyryys ja esimerkki Peterin suosikkifraaseja on "Maassa maan tavalla tai maasta pois". Green Coconut, Filippiinit 11.01.-24.01.2011 / 14p Moottoripyöräilyä Filippiinien pääsaarella unohtamatta Manilaa, vuoria ja mutkia tai palmuja, aurinkoa ja merta. Sopiva annos nöyryyttä elämän edessä ja hiukan kohteliaisuutta myös vähäosaisia ja kaikenmaailmankauppiaita kohtaan, niin matkailu sujuu miellyttävämmin. Me olemme harvinaisuuksia, he kadehtivat elintasoamme ja ottavat meistä mallia. Lehmiä ja kameleita sekä paljon ihmisiä. ChiangHongSai, Pohjois-Thaimaa 06.11.-16.11.2010 / 11p Pohjois-Thaimaan mutkaparatiisi. Ja alueesta hyvin perillä oleva matkanjohtaja oli toki juuri tällöin erityisen hyödyllinen. Vuoristomaisemat ovat unohtumattomia. Vaikka maa on täynnä roskia, niin meidän velvollisuutemme on kysyä missä on roskakori ja laittaa roskat sinne. Mennään pieniä polkuja ja toivotaan että vesi on laskenut riittävästi tai muuten pitää uida pyörän kanssa. Kun kaupallinen taho astuu mukaan kuvioon, kulupuoli tietenkin nousee. Näiden asiakkaiden matka ei yleensä suju, vaan kaikki menee pieleen, on hankalaa ja epämukavaa, kunnes he joko ottavat toisen asenteen tai parinviikon kärsimyksen jälkeen pääsevät kotiin. CB, Kambodza 27.11.-05.12.2010 / 9p Beginners-versio Kambodzasta niille, jotka eivät ole siellä ennen olleet. Honda 250cc enskoja. (Matkailuteemaa jatkuu vielä, mutta kirjoittajan syksyn 2010 kiireistä johtuen ajankohta on toistaiseksi jätettävä auki.)
66
Mietintämyssyssä oli vuorollaan niin retkeä New Yorkista Panamaan, kuin koko manner-USA:n ja miksei hieman Kanadankin kiertämistä. Lisäksi sitouduin tekemään tulevasta USA-turneesta suunnilleen samat heidän omaan asiakaslehteensä. Toisaalta normaali vuokraaminen vaikutti liian kalliilta varsinkin,
T
kun kilometrejä saattaisi tulla yli 10.000, ja myös ostamisessa paikan päältä oli liikaa kysymysmerkkejä. Ratkaisumme löytyi yllättävästä suunnasta, hankin nimittäin nykyisin elantoni Suzukin leivissä, ja tuikkasin meiliä suunnitelmastamme USA:n Suzukin päämajaan Kaliforniassa. Ja hämmästyttävänä sattumana, oli aivan vastikään lukenut maailmanlaajuisessa Suzuki Family -lehdessä olleen maininnan parin vuoden takaisesta turneestamme DL650:lla
Euroopasta Australiaan. En tuntenut sieltä ketään, enkä odottanut tästä mitään, mutta kuinka ollakaan, heidän mp-puolen suurkalifinsa Jim Kirkland paljastui innokkaaksi matkamotoristiksi. Bensat, tarvittavat renkaat ja varaosat maksaisimme itse, ja valtakirjalla saisi ylittää rajan Kanadaan, mutta ei Meksikoon, minkä
68. Läntisen USA:n kierros Omin päin Amerikkaan
Kierros läntisessä USA:ssa syksyllä 2009
Teksti: Pekka Niinivaara Kuvat: Pekka Niinivaara ja Anne Lahtinen
Tauolla rannikkoa seurailevalla mutkaisella tieosuudella Coos Bayn pohjoispuolella.
ämä oli reissu, jonka "plänin" voi sanoa todella eläneen matkan varrella. Vastineeksi ASMC eli USA:n Suzuki järjesti meille Los Angelesista lähes tuliterän DL650:n ilman varsinaisia mailirajoituksia. Emme siis olleetkaan hänelle 100% tuntemattomia, ja Jim päätti jeesiä meitä, sorvaten nopeasti kasaan diilin, jossa luovutin tietyn määrän kuvia ja laadin lyhyen reportaasin Australian-matkasta erääseen jenkkiläiseen alan julkaisuun. Työ mokoma kuitenkin haittasi harrastuksia siten, että maksimiaika olisi 6 viikkoa, ja moista keikkaa varten ei ajatus rahtaamisesta innostanut. Yhteistä näille oli oman pyörämme rahtaaminen meno-paluuna Suomesta USA:han todennäköisesti laivalla, mikä olisi tuonut kuluja, kestänyt viikkoja, ja ollut ihan oma savottansa
Ja nyt ei siis tarvitsisikaan rahdata mitään minnekään, joten vastaustamme ei liene vaikea arvata! Saavumme syyskuun 12. Amerikan Suzukin pomo Jim lähti omalla V-Stromillaan opastamaan meidät Los Angelesista Santa Monicaan, josta Tyynenmeren rannikkoa seuraava Highway 1 alkaa. Paikkamme ovat brittilipun väreihin maalatun Boeing 747:n vasemmalla puolen,
mistä syystä emme näe kaupungin pohjoispuolella raivoavien maastopalojen tulimerta. Jim tulee hakemaan meidät iltapäivällä, ja tapaamme nyt siis ensimmäistä kertaa ´face-to-face´. Sillä ymmärryksellä, mikä minulla nyt on, länsirannikko lienee ajohommien suhteen muutenkin paremmin ´pelipaikoilla´ kuin itä. Arvokkaasti harmaantunut Amerikan-bossi osoittautuu varsin huumorintajuiseksi kaveriksi, sekä laajalla reissukokemuksellaan verrattomaksi tietolähteeksi myös tulevan turneemme suhteen. (oik.) Näkymä Glacier Pointilta Yosemiten laaksoon. Fantastinen näköala ´Enkelten kaupungin´ valojen labyrinttiin kuitenkin korvaa paljon. Näimme ohimennen myös Los Angelesin ydinkeskustan pilvenpiirtäjiä, sekä legendaarisen Hollywood-tekstin korkealla kukkuloiden päällä.
(alh.) San Franciscossa näimme kuuluisia raitiovaunuja, jotka nousevat ja laskevat mäkiä, joiden jyrkkyyttä ei kuvasta pysty alkuunkaan hahmottamaan. Lentoaikaa Suomesta on kertynyt ensin noin 3 tuntia Lontooseen, josta sitten 11 tuntia tänne, ja Heathrow:ssa odottamisineen on matkaa tehty noin 20 tuntia. Lähdön valmisteluja Losissa Länteen matkattaessa aikaeron kanssa on mielestäni helpompi tulla toimeen; suurin ongelma on herääminen poskettoman aikai-
sin. Varsinkin pinta-alaltaan Los Angeles on melkoinen jättiläinen. Sitten lähdemme hakemaan pyörää, joka osoittautuu jopa täysin samanväriseksi kuin Suomessa omistamani 2009-mallin pyörä,
69. Vastapuolella Half Domen pystyjyrkkä graniittikallio nousee laaksonpohjalta yli 1400 metriä.
katsoimme tällä kertaa kestävämme. Varsinainen aamuruuhka oli jo ohi, mutta jättiläiskaupunkia halkovilla 8-12 kaistaisilla moottoriteillä oli silti liikennettä melko reippaasti. Majoitumme Yorba Lindaan lähelle Suzukin päämajaa, ja matkaa sinne kertyy kentältä noin 80 km, oikeastaan koko ajan kaupunkialueella (hintaa kyydille kertyy lähemmäs 100 USD). Tien suunnassa keskellä lahtea näkyy maailmankuulu Alcatrazin vankilasaari. tuoreen 7-kertaisen AMA-Superbiken mestarin Mat Mladinin. Vierailemme ASMC:n pääkonttorilla Breassa, jossa sattumoisin on meneillään palkintotilaisuus heidän sponsoroimilleen kilpakuskeille, ja tapaamme mm. päivän iltana British Airwaysin lennolla Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle, joka LAX:n nimelläkin tunnetaan
Lopulta pääsemme matkaan, on syyskuun puoliväli, ja pilvetön taivas sekä jo aamusta varsin kuuma auringonpaiste ennustaa elohopean kohoavan yli 30C-asteeseen. Jos saapuu klo 18 jälkeen, yleensä haluavat luottokorttinumeron varmistukseksi saapumisesta. Ennakkoon varaaminen ei ainakaan keskellä viikkoa tuntunut tarpeelliselta, mutta perjantai ja lauantai olivat selvästi kysytyimpiä päiviä. Sumu haihtui paljastaen Golden Gate-sillan.
ABS-jarruja tässä jenkkiversiossa tosin ei ole. Matkaamme jättiläiskaupungin halki 6-12 kaistaisilla moottoriteillä, joilla on varsinaisen aamuruuhkan jo hellitettyäkin liikennettä siihen malliin, että noin puolet ajasta madellaan hyvin hitaasti. kaistoja noudatetaan, mikä tekee ajamisesta helppoa. Täällä päin voisi ajatella matkaavansa myös teltan kanssa, muttei leirintäalueita toisaalta aivan tuhkatiheässä
TAM 122 HEL 94 MAA 79 HUH 58 TOU 46 KES 36 HEI 15 ELO 18 SYY 43 LOK 74 MAR 122 JOU 142
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM) KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 5
SEATTLE (WASHINGTON)
10 15 20 25 30
11
TAM HEL MAA HUH TOU KES HEI ELO SYY LOK MAR JOU
27 12 5 0 0 7 17 32
79 72 69
64
KESKIM.SADEMÄÄRÄ (MM)
LOS ANGELES (KALIFORNIA)
11
70. Päädymme yöksi San Luis Obispoon, jossa majoitumme päätien varrelle Motel6:een. Eräs huoltopuolen hemmo hieman toppuuttelee hän ajaa 04-mallisella DL650:lla, joka on nyt nähnyt latua 115.000 mailin (eli 184.000 kilometrin) edestä, eikä sen tekniikkaan ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut pahemmin kajota, paitsi määräaikaishuoltojen merkeissä! Kaveri tosiaan suhaa sillä töihin 70 mailia suuntaansa joka ikisenä arkipäivänä ympäri vuoden. Näitä on melkoisina ´ryppäinä´ yhdessä lukuisten pikaruokaketjujen kanssa kaikkien vähänkin isompien paikkakuntien sisääntuloväylillä. Tällöin useimmiten teimme varauksen, mikä onnistuu myös netitse. Trafiikkia kuitenkin tuntuu kellonajasta riippumatta piisaavan enemmän kuin Suomessa ikinä, enkä ihmettele, miksi irvileuat ovat ristineet tämän paikan "Hell A":ksi! Motellien ihmemaa Santa Monica Beachilla Jim vetää tiensivuun, toivottaa hyvää matkaa, ja kääntyy takaisin. Parkkipaikat ovat usein tielle avoimia ja vartioimattomia, mutta alakerran huoneissa ajoneuvonsa saa yleensä suoraan huoneen oven eteen. Nyt olemme kaksin, ja hyväkuntoinen, leveä Pacific Coast Highway vie ensin Malibu Beachille ja Santa Barbaraan. Tämä taitaakin olla ensimmäinen reissu, jonka tein kantamatta mukana ainuttakaan työkalua. Ajonopeudet ovat kovia silloin, kun tie vetää, mutta liikenteessä kuitenkin ollaan yllättävänkin kohteliaita, ja esim. Jim meinasikin, ettei olisi järkeä lähteä matkaan aikaisemmin, sillä seisoisimme vain pidempään ruuhkassa, ja olisimme perillä suunnilleen samaan aikaan. Harrastavat aamiaisilla myös järkyttävää kertakäyttöastioiden haaskaamista. Joskus pihan puolelta löytyy uima-allaskin. Super-8, Day´s Inn ja Travelodge. Myös aamupala saattaa sisältyä hintaan, mutta se on yleensä varsin köyhänpuoleinen, jollei erikseen ole mainintaa ´hot breakfast´. Sitä paitsi jos tarve iskisi, ASMC:n kauppiasverkoston kautta saisimme apua nopeasti. Kannattaa muistaa sekin, että huonehintaan tulee päälle osavaltiokohtaiset verot, joita harvemmin on laskettu mukaan tarjoushintoihin. Jim lähtee opastamaan meidät Santa Monicaan, josta Tyynenmeren rannikkoa seuraileva Highway 1 alkaa. Tämä on halvimmasta päästä mantereen lukuisista motelliketjuista, muista vastaavista ovat pian varsin tutuiksi tulossa esim. Rannan läheisillä vuorilla risteilee monia huiman näköisiä mutkateitä, ja jostain sieltä löytyisi myös paikallisten bikereiden suosiossa oleva
Ei ehkä vastaa television luomaa mielikuvaamme Kaliforniasta, mutta osavaltion lipussa komeilee karhu.
Rock Store -kahvila, jossa kuulemma voi melko usein bongata monia kuuluisuuksia, esim Jay Lenon. Langatonta nettiä pääsee käyttämään lähes kaikissa, ja mukaan ottamamme miniläppäri osoittautui tällä matkalla varsin käteväksi. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta niiden huoneetkin ovat paikkakunnasta riippumatta niin samanlaisia, että joskus täytyy oikein astua pihan puolelle, jotta muistaa edes, millähän paikkakunnalla sitä oikein ollaan!
KESKILÄMPÖTILA MIN/MAX (°C) 0 5 10 15 20
ASMC:n prätkäpuolen bossin sihteerillä Beverlyllä riitti vielä töidensä päälle energiaa viedä meidät tutustumaan Disneylandin lähellä sijaitsevaan Disney Downtowniin. Meiltä on työkalut puoliksi unohtuneet, puoliksi jätetty pois bagaasiemme kevennyskikkana, ja pähkäilen, mistä niitä hankkisin. Matkallamme motellit kustantavat 40-70 dollarin haarukassa; yleisin hinta veroineen lienee noin 55-60 USD (euron kurssi dollariin nähden kuitenkin oli reissumme aikaan lähemmäs 1.50, mistä se on tullut sittemmin alas huomattavasti). Isoilta huoltoasemilta ja turisti-infoista saa alennuskuponkilehtisiä, kuten Room Saver ja Travel Coupon Guide, joissa on välillä melko hyviäkin tarjouksia, ja paikkojen yhteystiedot, joten varaaminen onnistuu soittamalla. Hänen miehensä Jerry vieläpä sattuu olemaan sähköinsinööri, töissä Disneyllä, ja osallistuu huvipuiston mielikuvituksellisten laitteiden suunnitteluun!
Plussapuolena huoneissa kuitenkin on lähes aina oma wc ja suihku, tv, lakanat, usein ilmastointi, ja monesti myös jääkaappi ja mikroaaltouuni
Otamme kurssin takaisin rannikolle, ja saavumme San Franciscoon idästä. Näiden metsien valtiaita kuitenkin ovat kerrassaan jättiläismäiset punapuut, jotka voivat kasvaa yli 100 metrin korkuisiksi. Tämän vuosina 1919-1947 rakennetun kummajaisen arkkitehtuuri on ´lainattu´ Euroopasta, jossa Hearst matkustikin paljon, ja hän kestitsi paikassa monia kuuluisia vieraita, mm. Sumuinen rannikkotie Aamulla tsekkaamme kylän motelleista kuuluisimman, yliampuvaan ´kitsch´-tyyliin sisustetun ja nähtävyydeksikin kohonneen Madonna Inn:in. Se kuitenkin riittää peittämään näkymät kohtalaisen täydellisesti. Tämä oli käymisen arvoinen paikka, mutta amerikkalaisille selkeästi suurempi arkkitehtuurin ihme kuin meille eurooppalaisille, joiden kotimaanosasta sen tyyli on plagioitu. Eräs DL650:n hyviä puolia onkin juuri vorojen vähäinen kiinnostus. Siellä pääsemme ihailemaan mm. Noin vartin välein ohi ajavasta poliisipartiosta huolimatta hieman jännittää säilyttää pyörää motellin parkkipaikalla, mutta suojapeitteen alla se saa viettää yönsä rauhassa. Myös jyrkkäreunainen Yosemiten laakso on näkemisen arvoinen; tämä vuodenaika tosin ei ole paras esim. Yöksi päädymme Salinasiin, varsin apaattisen näköiselle paikkakunnalle, jossa en välttämättä liikkuisi jalkaisin pimeän aikaan. Ylitämme pannukakkumaisen tasaisen Central Valleyn, jossa lämpötila lähestyy 40C-astetta varjossa, ja sen itäpuolisilla kukkuloilla majoitumme Mariposan pikkukaupunkiin, jonka pääkadun vanhat rakennukset ovat kuin Villin lännen elokuvasta. Kuvan keskellä oleva suomalaismotoristi kutistuu niiden rinnalla miltei olemattomiin!
vaikuttanut olevan, ja jos oikein olisi ruvettu köyhäilemään, huonoja motelleja olisi voinut saada 25-30 dollarilla per yö. Hollywood-tähtiä Charlie Chaplinia ja Johnny Weissmulleria. Muutaman kilometrin päässä San Simeonissa katselee vuorten laelta rannatonta ulappaa Hearst Castle, lehtimoguli William Randolph Hearstin hämmästyttävä ´ranch´. Täällä voisi bongata myös isompia villieläimiä, mutta helteestä johtuen nämä taitavat pysytellä piilossa. Koukkaus sisämaan pätsiin Käymme ohi ajaessamme kurkkaamassa läheistä Laguna Secan kilparataa, ja kapuamme ylös sen kuuluisimpaan mutkaan,
Seattle
WASHINGTON Snoqualmie Pass
Mt.Rainier
KANADA
Mt.St.Helens Lincoln City Portland Mt.Hood
Yakima
WA
Pendleton Ontario IDAHO Boise
200KM
OR NV
ID YHDYSVALLAT
CA
Coos Bay
OREGON
T
Y
Y
MEKSIKO
04
Crescent City Eureka
KALIFORNIA Lake Tahoe
´Corkscrewiin´ eli Korkkiruuviin, joka onkin tosielämässä aivan uskomattoman jyrkkä; radan pinta tippuu sen nokalta alas kuin vesiputouksen partaalta. Sitten matka jatkuu rannikkoa pohjoiseen, ja Cambrian uneliaasta pikkukylästä löydämme ihka aidon ja viehättävän youth hostelin; se onkin eräs reissun harvoista ei-motellityyppisistä majoituksista. Varustukseen kuului jopa yksityinen eläintarha, ja näiden otusten jälkeläisiä, esimerkiksi seeproja, laiduntaa edelleen lähialueilla. Bay
71. Kalifornian luoteisosia peittävät tiheät metsät, ja maisemat ovat paikoin hyvinkin kotoisia. Mutkissa on usein tauluja, joissa on suositusnopeudet maileina, ne tosin ovat varsin alhaisia, mutta varsinkin jos sumu on kovin sakeaa, se tuppaa välillä tiivistymään tienpintaan kosteudeksi, jota on syytä varoa. Täällä hintavammilla Harrikoilla tai isoilla sporttipyörillä on suurin riski lähteä omille teilleen. vesiputousten näkemiseen. Joskus sumu haihtuu ykskaks, ja rannattoman, sinisen meren kallioita vasten murtuvine suurine aaltoineen voi nähdä, ei pelkästään kuulla. Sitten kuljemme halki Big Surina tunnetun rannikkoalueen, ja jylhät vuoret kohoavat suoraan merestä; näkymä olisi varmasti fantastinen, mutta sisämaassa jatkuva poikkeuksellinen lähes 40 asteen kuumuus, sekä näillä kohti kulkeva viileä merivirta saavat aikaan sakean sumun, joka leijuu meren päällä, ja ulottuu tuskin edes kilometriä mantereen ylle. Toisinaan se pysyttelee maisemien verhona koko päivän. yli 100-metrisiksi kasvavia valtavia sequoia-puita, joista pudonneita jalkapallon
N
I
Winnemucca
40°N
V
A
L
Leggett Fort Bragg
Reno
NEVADA
T
Golden Gate San Francisco
Yosemite Salinas Las Vegas Barstow
A
M
E
R
I
Big Sur Hearst Castle San Luis Obispo Santa Barbara LOS ANGELES
San Diego
Tyynenmeren rantatie on syystäkin suosittu matkailukohde.
kokoisia käpyjä oravat käyvät nakertamassa. Minulle oli jotenkin päässyt syntymään sellainen mielikuva, että kaikki tiet USA:ssa ovat leveitä ja suoria, mutta tämä rannikon highway todistaa, että myös kapeita ja hyvin mutkaisia löytyy, sekä kaikkea siltä väliltä. Silloin ei mielestäni maksa vaivaa kanniskella telttailuvarusteita mutta leirintäaluemökkejä olisi ehkä meidänkin pitänyt aktiivisemmin etsiskellä, kun motellit alkoivat kyllästyttää. Upeat, mutkaiset tiet kiemurtelevat vuorilla kohoavissa tuuheissa metsissä vieden Yosemiten kansallispuistoon
Kaukaa tulleiden sukellusveneiden miehistön tehtävänä oli tuikata alueen valtavat metsät tuleen, mutta ajankohdalle epätavallisen märkä keli vesitti heidän aikeensa. Brookings on siitä harvinainen paikkakunta manner-USA:ssa, että se on joutunut japanilaisten hyökkäyksen kohteeksi toisessa maailmansodassa. Näiden teiden numeroinnissa
Bridgen sillalta, jonne ei liikenteen takia ole mahdollista pysähtyä kuvaamaan, avautuu kerrassaan huikea näköala kaupungin keskustaan ja San Franciscon lahdelle. Koko komeus on tosin täysin sumun peitossa vielä silloin, kun saavumme paikalle, mutta onnekkaasti sumu haihtuu seuraavan varttitunnin aikana paljastaen paitsi sillan, myös San Franciscon ´downtownin´ lahden toisella puolen.
Seattlen tunnetuin maamerkki on lähes 200-metrinen ´Avaruusneula´ eli Space Needle.
Ajoittain hyvinkin kapea ja kiharainen valtatie 1 vie hitaasti kohti pohjoista, näkymien käydessä samalla yhä metsäisemmiksi. Amerikassa kaikki on suurta myös metsien puut mutta jollei Tyynimeri ole näkyvissä, eivätkä tietä vyöryvät pitkänokkaiset jenkkirekat tai V8-moottoriset pickupit kavalla, voisi ajoittain kuvitella matkaavansa vaikkapa jossain Kuusamon vaaramaisemissa. (alh.) USA:ssa teiden kuninkaita ovat tällaiset pitkänokkaiset rekat. Ne nousevat ja laskevat mäkiä, jotka ovat ´livenä´ huikeasti jyrkempiä kuin kuvista voisi päätellä. Käymme ihmisiä ja kulttuuria kuhisevalla Fisherman´s Wharfin alueella, ja näemme myös kaupungin kuuluisia raitiovaunuja. Kaupunki vaikuttaa varsin vibrantilta paikalta, ja siellä saisi varmasti aikaa kulumaan,
72. Infosta ja kylteistä ei ollut pulaa, ja eksyimme harvoin, vaikkei ollut navigaattoria matkassa. Niissä ei myöskään vaikuttaisi olevan rajoittimia, joten isoilla teillä kannattaa ajaa joutuisasti, sillä vaikka rekkakuskit ovatkin hyvin kohteliaita, on hermostuttavaa, jos näitä tulee jatkuvasti ohitsesi.
mutta emme ole kumpikaan suurkaupunkiihmisiä, ja LA:ssakin tuli oltua juuri useita päiviä. Kelly´s Olympic-baari Portlandin keskustassa. Myös tie on niin pinnaltaan kuin linjaukseltaan moottoripyöräilyä ajatellen lähellä täydellistä, eteneminen tosin ei ole kovin ripeää. Omistajan intohimoisesti entisöimät klassikkopyörät komistivat pitkinä riveinä paikan kattoa.
(vas.) Moottoritieopastuksia Portlandin keskustassa. Sen kaksi päävaijeria, jotka kannattelevat valtaosaa painosta, ovat lähes metrin halkaisijaltaan, ja kumpikin koostuu yli 27000 yksittäisestä teräsvaijerista. Rannikko kauneimmillaan Yöstoppi otetaan jälleen yhdessä Motel6:ssa Eurekan kaupungin laitamilla, ja aamun valjettua jatkamme sataykköstä pohjoiseen Crescent Cityyn ja Oregonin puolelle. Tyynenmeren mainingit murtuvat kumeasti jyristen loputtoman pitkille ja täysin autioille hiekkarannoille, ja tuuheat havumetsät peittävät merta reunustavia jyrkkiä kukkuloita. Juuri tätä osaa rannikosta pidän maisemiltaan ehkäpä kaikkein dramaattisimpana, ja mikä parasta, enää ei sumua ilmaannu maisemien kaihtimiksi läheskään niin usein. Lincoln Cityssä poistummekin rannikolta huimaa mutkatietä, joka vie Interstate 5:lle, Kanadan ja Meksikon yhdistävälle valtaväylälle. Tämä vuonna 1937 valmistunut rakennelma on 2,7 kilometriä pitkä, ja kohoaa merenpinnasta 230 metriä. Joten päätämme pikavisiitin jälkeen poistua pohjoiseen pitkin maailman ehkäpä kuuluisinta siltaa, Golden Gate Bridgeä, joka ei tähän suuntaan mennessä ole maksullinen. Myöskään sitä, minne tie vie, ei aina ilmoiteta vaan kuten tässä, täytyy olla jyvällä, haluaako 5-tietä pohjoiseen vai etelään. Lahdella kaupungin edustalla leijuu alueelle tyypillistä sumua, joka melkein peittää Alcatrazin kuuluisan vankilasaaren. Kylttejä tosin täytyy vahdata varsinkin kaupunkiajossa tarkasti, sillä voivat olla pieniä tai hieman sivussa, ja joskus ne on sijoitettu miltei käännöksen kohdalle. Päätielläkin on mutkaa ja korkeita mäkiä, mutta se on samalla joutuisaa. Käymme katsastamassa niistä erään, jonka läpi on parhaaseen jenkkityyliin tehty autoille sopiva tunneli. Lopulta se päättyy Leggettissä valtatien 101 risteykseen, ja jälkimmäinen on näillä kohdin ristitty Redwood Highwayksi seudulla kasvavien jättimäisten punapuiden mukaan
Matka jatkuu Washingtonin osavaltioon. Erittäin mutkainen pikkutie kiersi St. Köyhyyttä olemme nähneet paljon esimerkiksi Aasiassa, mutta silti tästä ohi kävellessä tulee aavistuksen vaivautunut olo. Jopa tänne Seattlen korkeudelle povataan lumisateen mahdollisuutta ensi viikolle! Olimme aikeissa koukata Vancouveriin, josta itään ja Glacierin kansallispuiston kautta takaisin USA:han, mutta tämä reitti on hyvin vuoristoinen, ja vaikuttaa äkkiä huonolta valinnalta. Varusteiden puolesta lähdimme hieman soitellen sotaan, ja se riski realisoituu nyt, sillä matkanteosta ei tahdo tulla mitään, ja pysähtelemme vähän väliä lämmittelemään pomppien paikallamme, ja sulatellen sormiamme pyörän kuumaa äänenvaimenninta, tai huoltoasemien kahvikuppeja vasten. Mutta nyt, syyskuun lopussa, on tällä osastolla vuorossa Väyrystäkin vauhdikkaampi takinkääntö. Lippujen järjestäminen loppuunmyydylle keikalle ei ollut helppoa, ja hintaa niille tuli satakunta dollaria per nuppi. Helensin tulivuoren itäpuolelta, ja tämä vuonna 1980 tuhoisasti purkautunut jättiläinen pilkahteli ajoittain pilvien välistä. Vuoristosolan ylitettyämme edessä avautuu hieno näkymä tuuheiden metsien reunustamalle Lake Tahoelle. Intiaanikesästä talveen Ensimmäiset 2 viikkoa kelipuoli on todella hellinyt, jos kohta sisämaassa lämmöt
Eräs tienvarsimotelleista, joita tällä matkalla tuli nähtyä enemmän kuin olisi väliksi! Huoneen sai yleensä 50 dollarin molemmin puolin; edullisempiakin olisi, mutta kaikista halvimmat ovat melkoisia rotanloukkuja. Idahon rajalla Ontariossa motellin netin kautta valkenee, ettei Yellowstoneenkaan ole enää asiaa, sillä sinne on satanut kymmeniä senttejä lunta, eikä mitään oleellista kelimuutosta ole alueelle luvassa ainakaan viikkoon. Alueella kohoaa useita muitakin tulivuoria, mm. Matkanteko on tylsää mutta tehokasta, rajoituksen ollessa yleensä 65 tai 75 mailia tunnissa (105-121 km/h), ja Highway Patrolin autoja näkee liikennevirrassa melko usein. Karujen ja tasaisten maisemien halki saavumme Renoon luita ja ytimiä myöten jäädyttäneen lähes 700 km ajopäivän päätteeksi. Ulkona syöminen ei täällä käy pahasti reissukassan päälle, ja tarjontaa on erittäin runsaasti, mutta mitään painonvartijoiden ruokaloita nämä eivät ole, sillä annoskoossa, sen enempää kuin rasvan määrässäkään, ei juuri ujostella! Seuraavana aamuna tarkenee jo piirun paremmin, kun nousemme upeaa mutkatietä Sierra Nevadan vuorille ja kohti osavaltioiden rajaa. (Matkakertomus USA:sta jatkuu)
73. Palkintona yö ei enää ole yhtä jäinen kuin aikaisemmat. Tyyneltämereltä on saapunut saderintama, jonka jälkeen pohjoisesta pääsee purkautumaan oikein kunnolla arktista ilmaa pitkälle etelään. Ainoa paikka 1000 km säteellä, missä lähipäivinä vaikuttaisi tarkenevan edes jotenkin, on Kalifornian keskiosien Central Valley. Kävelemme motellilta paikalliseen kuppilaan eli dineriin, joka on juuri sellainen kuin elokuvissa olemme nähneet, haukkaamaan hieman iltapalaa. Ennusteissa povataan tällekin alueelle jopa -15 C yölämpötiloja! Pyörän satula on aamulla paksussa huurteessa. Käymme pikavisiitillä Seattlessa, jonka ydinkeskustan alla risteilee mielenkiintoinen moottoritielabyrintti, mutta löydämme sieltä oletettua helpommin kuuluisan Space Needlen luo. Vietämme 3 yötä Portlandissa, ja eräs yhteinen unelmamme toteutuu, kun näemme molempien suuresti diggaileman ja Seattlen grunge-aallossa maailman tietoisuuteen ampaisseen Alice In Chains -orkesterin livenä hieman Tavastiaa muistuttavan, mutta suuremman Roseland Theaterin hornankattilassa. Käymme myös ilta-ajelulla jylhällä Columbia-joen rotkolla Portlandin itäpuolella. Seattlen eteläpuolella on useampia vaarallisina pidettyjä tulivuoria, ja tien varressa näkyi purkausten varalle suunniteltujen evakuointireittien opastetauluja.
on vissi logiikka: tärkeimmät ovat jaollisia 5:llä, ja pohjoiseteläsuuntaiset ovat parittomia, idästä länteen vievät parillisia. Havumetsien peittämillä pohjoisrinteillä näkyy lumisia laikkuja, ja ihmettelen, miksi asfaltin pinta tuntuu hiusneulamutkissa hieman omituiselta, kunnes tajuan, että sille on jäätymistä vastaan kylvetty aikamoiset määrät suolaa. Säätyypin muutos ei jää epäselväksi, kun poistumme Seattlesta Interstate 90:ä itään ja kohti Snoqualmien vuoristosolaa; vettä tulee kuin saavista kaatamalla, ja kun tie kerää korkeutta, elohopea laskee vauhdilla. Hyllytämme koko Kanadan, ja koetamme ehtiä Wyomingiin Yellowstonen kansallispuistoon ennen pikatalven saapumista. Valkoista tavaraa ei taivaalta sentään tule, mutta yö on Yakiman lähellä tuulinen ja purevan kylmä, eikä lämpö enää seuraavana päivänäkään tahdo kivuta edes viiteentoista. Niinpä nielemme tappiomme Kalliovuorille ei tämän kelin vallitessa olisikaan mitään järkeä mennä ja koukkaamme lyhyesti Idahoon ja Snake-joen laaksoon, mistä yksinäistä pikkutietä takaisin Oregonin puolelle. Usein tulee käveltyä kaupungin halkaisevan Winnemucca-joen yli, ja sillan keskustan puoleisessa päässä majailee useita kymmeniä kodittomia asuen kadulla pelkissä makuupusseissa ja muovisäkeissä. Äärimmäisen mutkainen pikkutiereitti kiertää Mount St Helensin tulivuoren itäpuolelta, tarjoillen hienoja maisemia tämän 2,5-kilometrisen jättiläisen suuntaan. Se tosin madaltui lähes puolella kilometrilla purkautuessaan yllättäen ja räjähdysmäisesti toukokuussa 1980. Ylempänä tienvarren infotaulu kertoo lämpötilan olevan keskellä päivää 40 Fahrenheitia eli 4,4 Celsius-astetta, ja tuumin mahtaako sade muuttua rännäksi tai lumeksi. Parkkipaikat näissä ovat usein kadulle täysin avoimia, eikä edes respa ole aina öisin auki, joten pyrimme parkkeeraamaan suoraan oven eteen, ja käytimme lisälukkoa sekä suojapeitettä.
ovat olleet lähes sietämättömiä. Pienet ylitykset tunnutaan katsovan läpi sormien, mutta huomattavasti rajoituksen päälle ajaneita näkee tien sivuun liputettuina tasaisin väliajoin. Numero kasvaa lännestä itään ja etelästä pohjoiseen. Tämä vuoden 1962 maailmannäyttelyyn valmistunut lähes 200-metrinen torni, jonka huipulla on pyörivä ravintola, ei harmaana ja sateisena päivänä taida päästä oikeuksiinsa. Portlandiin saakka komeasti näkynyt Mount Hood, sekä Seattlea lähellä oleva Mount Rainier, ja näiden lähistöllä näkyy mahdollisen uuden purkauksen varalta laadittujen evakuointireittien opastetauluja
Tuotannossa jo pitkään olleita malleja on toki uudistettu,
M. Moneen vuoteen ei esimerkiksi Honda, maailman suurin moottoripyörämerkki, ole esitellyt uusia läpimurtomalleja. VFR1200FD, Hondan uusinta tekniikkaa
Veijo Saano
Kardaanivedon ja ison V4-moottorin kuljettama VFR1200 on uusin näyttö Hondan teknisestä osaamisesta. Onko uusi VFR-Honda konepyörä kaikkiin edellä mainittuihin tarkoituksiin?
74
aailmankaupan lama on iskenyt Japanin moottoripyöräteollisuuden jättiläisiin ankarasti. Pyörän akseliveto viittaa matkakäyttöön, linjakas muoto ja matala ajoasento sporttiseen ajoon, FD-version automaattivaihteisto taajama-ajoon
Näin kuskin ei tarvitse levittää
V4-moottorin viehätys
sportteja melko tiheäänkin, matkapyöriä harvemmin. Halvemmat V-twinit ja varsinkin rivimoottorit ovat korvanneet V-neloset lähes kokonaan. Honda innostui 1980-luvulla V4-moottoreista ja sovelsi niitä moniin malleihin. Oikealla on kytkimen öljynsuodattimen kansi. Tavanomaisella kytkimellä ja vaihteistolla varustetun VFR1200F-version lisäksi on tarjolla automaattivaihteinen VFR1200FD. katulaillinen kilpapyörä VFR750R eli RC30 sai V4-moottorin. Sporttipyöristä mm. Onko uusi VFR myös näppärä kaupunkipyörä. Nyt Honda on tehnyt aivan uuden mallin, VFR1200:n. Myös Suzukilla ja Yamahalla oli noina aikoina V4-koneisia malleja. Monimutkainen ja kallis V4-kone käy muhevalla äänellä ja tärisemättä, mutta vie paljon tilaa rungossa. Isossa V4-koneessa on yksi, ketjukäyttöinen nokka-akseli molemmilla sylinteripareilla. Ja myös viimeksi mainitun huolettomuus ja siisteys, koska toisiovetona on kardaani. Automaatin helppokäyttöi-
¦
75. Moottori on verhottu monenlaisilla suojamuoveilla. Automaattivaihteiston kaksi kytkintä ja niitä käyttävät solenoidit näkyvät punaiseksi ja tummansiniseksi väritettyinä, ja vastaavasti on väritetty myös kunkin kytkimen käyttämän kolmen vaihteen rattaat. Eli yhdessä paketissa olisi jopa
radalle riittävä sporttipyörän ketteryys ja matkapyörän käyttömukavuus. Kytkimen yläosassa on öljyntäyttöaukko ja alhaalta häämöttää öljyntason tarkistusikkuna. Kruiseri V65 Magna oli 1098-kuutiosenttisellä V4-koneellaan 1980-luvun alkuvuosina sarjavalmisteisten moottoripyörien nopein varttimailin kiihdytyksessä. Uuden moottorin sylinterit on järjestelty ennen näkemättömällä tavalla: uloimmat sylinterit ovat eteenpäin, keskimmäiset ovat taakse. Hondan mallistossa V4-koneisista eloon jäivät vain Pan European sekä VFR750 ja siitä kehitetty VFR800. Viimeksi mainitulle ovat monet odottaneet seuraajaa, mutta VFR1200 ei ole sitä. Toisin kuin VFR800:n koneessa, ison V4:n sylinterinkansissa on kullekin sylinteriparille vain yksi nokka-akseli. syys vie ajatukset taajama-ajoon. Hondan mainostekstin mukaan siinä on täysiverisen kisakoneen ominaisuudet, mutta silti se sopii myös matka-ajoa harrastavan motoristin pyöräksi
Siitä suuremmille kierrosnopeuksille mentäessä voimaa tuli vahvasti lisää, kunnes kierrosluvun rajoitin aktivoitui, mikä tapahtui heti kierrosluvun 10 500/min yläpuolella. Niistä alempi on aina auki, ja pyörän ollessa paikallaan vain siitä tulee pakokaasua ja -ääntä. tosella 8,3 sekuntia. Kaasukahvan vääntö tuottaa rivakan vasteen, mutta ei niin välitöntä ärjähdystä kuin sporttipyörissä. Sen on paljon, mutta koneen viritysaste jää silti hillitymmäksi kuin 1000-kuutioisissa sporttipyörissä. Näin tapahtuu, kun ajetaan käsivalintaisella vaihteistolla tai automatiikan S-asennolla. Vaikutelmakseni jäi, että D-asennolla ei läppä aukene ollenkaan. Kiihdytys paikaltaan nopeuteen 200 km/t on vienyt vain 8,9 sekuntia, ja ohituskiihtyvyys eli 60-140 km/t kuuDyno-ongelma Moottoripyörän käynti
Äänenvaimentimesta on tässä poistettu kromatut suojapellit, joten kaksiaukkoisuus näkyy hyvin. Äänenvaimentimessa on kaksi purkausaukkoa. teistolla varustetun VFR:n huipputehoksi mitattu 164 hv kierrosluvulla 10 100/min ja huippuväännöksi 123 Nm kierrosluvulla 8800/Nm. Uuden moottorin mekaaniset äänet ovat hiljaiset, samoin pakoääni. Dynokäyrät ovat muodoltaan kauniit, mutta kierrosluvun 3000/min kohdalla on vääntökuoppa.
76. Läpän aukeamiseen liittyvä murahdus kuului kiihdytyksissä noin 4000/min kierrosluvulla. Tuolloin tuntui ajoittain kutittavaa värinää satulassa, mutta se ei pitkilläkään siirtymäosuuksilla häirinnyt. Kone suostui vetämään matalillakin kierrosluvuilla, joten kuutosvaihteella pystyi ajamaan viiden kympin taajamanopeutta. hankalasti levittää reisiään, koska moottori on takaa kapea. Huippunopeus on rajoitettu 250 kilometriin tunnissa. Tehoa 1237-kuutiosenttisestä moottorista luvataan 173 hevosvoimaa. Muulloin tärinöitä ei ilmennyt, ja peilien kuvat olivat lähes aina kirkkaat. Veto oli tasaista, mutta 3500/ min kierrosluvulle asti melko vaisua. Kaasukäden peukalon ulottuvilla, punaisen sytytysvirran tappokatkaisimen alapuolella, näkyy harmaana valintavipu, josta painamalla saadaan vaihteisto joko vapaalle tai D- tai S-ajo-ohjelmalle.
Vasemman kahvan katkaisinyksikön etupuolella on plussalla merkitty vipu, josta voi vaihtaa suuremmalle vaihteelle. Ylemmässä on läppä, jonka sähkömoottori avaa vaijerin välityksellä. Moottoritienopeudessa, nopeusmittarin näyttäessä 130-135, kierrosluku kuutosvaihteella oli 4500-4700/min. Siksi VFR:ltä voi odottaa vahvaa vääntöä jo ala- ja keskikierroksilta, vaikka huippuvääntö tuleekin vasta 1250/ min alle huipputehon kierrosluvun. Äänimerkki on vilkkukatkaisimen yläpuolella, mikä alkuun voi tuottaa sekaannuksia. Ajoviiman äänen takia en osaa sanoa, pysyikö läppä auki nopeuden ollessa tasainen suuremmilla vaihteilla tai suurilla kierroksilla. Saksalaiset moottoripyörälehdet ovat todenneet tavanomaisella vaihteistolla varustetun VFR1200F:n suorituskyvyn hyväksi. Saksalaismittauksissa on tavanomaisella vaih-
Miinuksella merkitystä painikkeesta saadaan vaihde pienemmälle. Iso V-4 käynnistyy lyhyellä starttinapin painalluksella ja jää rauhalliselle tyhjäkäynnille. Verrattuna tavanomaisen rivinelikon tasaisen automaiseen hurinaan on VRF:n käyntiääni moottoripyörämäinen, koska V4-koneen työtahdit tulevat vaihtelevin välein. Ylemmässä on läppä, jonka satulan alla, takajarrunesteen säiliön vieressä oleva sähkömoottori aukaisee tietyissä tilanteissa.
Kaasukahvan katkaisinyksikön etupuolella on vipu AT/MT, josta valitaan vaihteistolle toiminta joko automaattisena tai käsiohjauksella. Täyden tehon moottori antaa 98-oktaanisella bensiinillä, mutta myös 95-oktaanista voi käyttää ilman ongelmia. Kuutosella ajaessa, kun nopeusmittari näytti 100 km/t, kone pyöri 3500/min
Sen kehitystyötä on rohkaissut skootterien suosio. Ajovalot ovat tehokkaat, ja peilien kulmissa ovat LED-polttimoilla toteutetut "äärivalot". Aprilia 850 Mana on esimerkki italialaisten moottoripyörävalmistajien ajatuksista: automaattivaihteilla on tulevaisuutta. Honda kokeili automaattivaihteistoa jo 1970-luvun lopussa CB750:ssä. VFR:n robottivaihteistossa kytkimet ovat sisäkkäisillä akseleilla peräkkäin, joten tilaa tarvitaan vain muutama sentti enemmän kuin tavallisen vaihteiston yhdelle kytkimelle. VFR1200 vie nyt automaattipyörät kehityksessä askeleen eteenpäin. Automaattisia robottivaihteistoja käytetään autoissa jo laajalti. Pyörässä oli kuitenkin vaihdepoljin, jolla valittiin käytettävissä oleva nopeusalue kahdesta tarjolla olevasta. Vaihteistot tekevät töitään vuorotellen: kun yksi kytkin avautuu, toinen samalla sulkeutuu, joten vuoron vaihto on ripeää. Kytkintä ei siinä tarvittu, sillä vaihteistossa oli momentinmuunnin autoista tutun automaattivaihteiston tapaan. Parempi nimi voisi olla "kaksikytkinvaihteisto", tai melkeinpä voitaisiin puhua "kaksoisvaihteistosta". Ilpo Peltoperän kanssa arvelimme, että kun etupyörä ei pyöri tai pyörii hitaammin kuin takapyörä, järjestelmä leikkaa tehoa. Vaihteiston saksankielinen nimi Doppelkupplungsgetriebe taas viittaa kahteen kytkimeen. Lyhenne tulee sanoista direct shift gearbox, suoravaihtoinen vaihteisto. Automatiikka tarvitsee toisen kytkimen lisäksi vielä muitakin lisärakenteita. Käyttöön vakiintunut suomenkielinen nimitys "kaksoiskytkinvaihteisto" on mielestäni epätarkka. Solenoidit siirtelevät vaihteiston rattaita joko automatiikan tai kuskin ohjaamina. Vaihteistoista yksi hoitaa vaihteita 1, 3 ja 5 ja toinen vaihteita 2, 4 ja 6. Tunnetuin lienee
Kaksoiskytkinvaihteisto DCT Tulevaisuus on automatiikan?
Kallistusvaroja on VFR:ssä reilusti. Nimi antaa ymmärtää, että välityksen vaihtaminen sujuu tällaiselta vaihteistolta ilman välivaiheita, viiveettömämmin kuin tavalliselta automaattivaihteistolta. Ilmeisesti alkuaan ABS:n tarpeisiin tehty etupyörän pyörintänopeuden anturi antaa tietoa myös vaihteiston ohjaukseen. Esimerkiksi Italiassa, jossa myydään Euroopan valtioista eniten konevoimalla kulkevia kaksipyöräisiä, skootterit ovat suositumpia kuin moottoripyörät. Arvelimme, että Hondassa on slipper clutch, yhteen suuntaan luistava kytkin, joka estää takapyörän lipsahtelun moottorijarrutuksessa. Koska vaihteiston ja kytkinten perusrakenne on sama kuin tavallisessa vaihteistossa, ei vaihteisto tuhlaa energiaa juuri tavallista vaihteistoa enempää.
77. Sekin on portaaton, mutta hihnan sijasta voimaa siirtää nesteen paine. Moottoripyörissä tällainen automaatti nähdään nyt ensimmäistä kertaa, ja Honda käyttää siitä nimeä DCT, dual clutch transmission. Kaasun sulkemisen jälkeen moottorijarrutus alkoi hitaasti. Automaatti-Tuutti oli laiska kulkija eikä siitä tullut menestystä. DN-01:ssä on erikoinen HFT- eli human friendly transmission, "ihmisystävällinen voimansiirto". Täydellisiä ja täysin toisistaan erillisiä nämä vaihteistot eivät ole, sillä molemmista voima menee samalle akselille, joka kulmavaihteen kautta pyörittää kardaania. Samaan on päädytty Hondallakin, mistä on esimerkkinä omaperäinen kruiseri DN-01. Samoissa kuorissa on kaksi kolmivaihteista vaihteistoa, joilla kullakin on oma kytkin. IP-Dynotestissä VFR1200FD osoittautui hankalaksi: automaattivaihteisto ei suostunut kytkeytymään päälle, ja käsivalinnallakin saatiin kytkeytymään vain ykkösvaihde. Sitä ylemmillä kierroksilla moottorijarrutusta pehmennetään. Kuluttajat arvostavat ajon vaivattomuutta; nykyskoottereita ajellessa ei tarvitse vaihteita raplata. Siksi VFR1200FD painaa noin 10 kiloa enemmän kuin F-versio. Tuloksena oli vain 129 hevosvoiman huipputeho takapyörältä. Moottoripyörätehtaat eivät kuitenkaan hylänneet automaattisesti toimivaa voimansiirtoa. Täysi jarrutusvoima tuli vasta kierrosluvulla 9200/min. Dynomittaus tehtiin ykkösvaihteella. Volkswagenin DSG. Samalla tavoin toimivalla automaattivaihteistolla varustettu Moto Guzzi Convert jäi sekin harvinaisuudeksi. Yleensä skoottereissa käytetään portaatonta, hihnavälitteistä vaihteistoa. Näin varmistetaan, ettei pyörä keuli ja mene ympäri
Sama ääni uusiutui, kun siirryttiin kolmoselle. Startin jälkeen menee hetki, kun järjestelmä tarkistaa itsensä. Uusi Honda on iso moottoripyörä, mutta sen satula on matalalla. Ajoasento on melko kyykky, sillä kahvat ovat alhaalla. Koneen oikealta kyljeltä kuului tuolloin rusahdus. 184-senttisen jalat ovat VFR:n selässä melko tiukoilla kulmilla, mutta asento ei tuntunut hankalalta. Kolmoselta ylöspäin mentäessä vaihdot sujuivat aina äänettömästi. Kytkinvipua ei olekaan. Jalkatapit ovat melko ylhäällä, mutta sopivalla kohtaa, joten jaloilla voi ottaa painoa pois käsiltä.
Liikkeelle automatiikalla
Ajoasento tuntuu etukenommalta kuin näyttää. Ellen sitten unohtanut käsijarrua päälle sellainenkin varuste tässä Hondassa on. Käynnistettäessä päällä on aina N eli vaihteiston vapaa-asento, jos sytytysvirta on ollut välillä katkaistuna. Sitten voi oikealla peukalolla painaa keinuvivusta D- tai S-ohjelman. Ohjausote on kapea, mutta se ei haittaa, sillä pyörä on kevyt ohjata. Kytkinvivuttoman vasemman kahvan lähellä on painikkeet vaihteen vaihtamiseksi pienemmälle eli tiheämmälle välitykselle ja suuremmalle eli harvemmalle välitykselle. Jarruvivun etäisyyttä kahvasta voi säätää. Istumakorkeudeksi mittasimme 78,5 cm, kun istuin pyörän selässä. Satula tuntui alkuun kovalta, ja niin on mielestäni oltavakin. Näin tavallisen rauhallisessa kiihdytyksessä, rivakasti lähtiessä ääntä ei kuulunut. Se tarkoittaa vaihteiston käyttöä nimenomaan kädellä, ei jalalla poljinta liikutellen. En kokenut sitä tarpeelliseksi, tavallisella vaihteistolla varustetussa VFR1200:ssa ei käsijarrua olekaan. Suuremman vaihteen kytkeytyessä ei veto heikkene tai katkea, kuten perinteisessä automaattivaihteistossa tai yhdellä kytkimellä varustetussa robottivaihteistossa, vaan vaihdon huomaa hienoisesta
Automaatti-VFR:ssä on seisontajarrukin, jonka jarrusatula on kardaanin alapuolella.
78. Honda VFR:ssä on valittavana bensaa säästeliäästi käyttävä D-ohjelma ja sporttisempi S-ohjelma. Käytettävissä on myös manuaalitoiminta (sanan taustalla latinan manus, suomeksi käsi). Kohta automaatti siirtää kakkoselle. Kyseessä ei ollut hälyttävä rikkoutumisen ääni, mutta ilmiö ei oikein sopinut VFR:n viimeisteltyyn yleisilmeeseen. Matkan edetessä satula piti ryhtinsä hyvin. Moottorin on oltava tyhjäkäynnillä.
Kun kuski kääntää kaasukahvaa ja koneen käyntinopeus nousee, ottaa kytkin siististi kiinni ja VFR lähtee liikkeelle. Satulassa istuessa reidet eivät tule liian levälleen. Vain talutusnopeuksissa ilmeni siirtyilyä vedon ja vapaavaihteen välillä. Ne ovat kuitenkin hyvässä kulmassa, joten ranteet eivät yläruumiin painosta suuresti rasitu. Normaaliajossa kaikki kävi ilman yllätyksiä
Vain nopeissa, toistuvissa suunnan vaihdoksissa suuri paino tuntui. Tuolloin ohituksiin lähdetään ripeästi. Kannattaa uskoa ohjekirjaa, sillä sen neuvomilla jousitussäädöillä pyörä toimii hyvin. Kardaanivetoa ei sporttisessakaan ajossa huomannut, eli perän jäykistymisiä, "kardaanihissistä" puhumattakaan, ei tuntunut. Maanteiden yleisrajoitusalueella kampiakseli kiertää vain noin 3000/min. Etu- ja takajousituksen vaimennukset ovat ohjesäädöillä sopivat urheilulliseen matka-ajoon. Kun koneessa on tehoa reilusti yli puolitoista sataa hevosvoimaa ja siirreltävänä on yhden hengen kuormalla vain noin kolme ja puoli sataa kiloa, tulkitsee vaihteisto melkein aina, että kuormitus on vähäinen. Kone piristyy 3500/min kohdalla, ja sitten menoa tulee koko ajan lisääntyvällä voimalla. Takana esijännitys kiristetään 15 naksausta täysin löysäksi kierretystä. Jousitus on ajossa jämäkkä, mutta mukava. Osasyy on säästöpyrkimys, jonka takia vaihteisto ei vähästä vaihda pienemmälle. Menon vaivattomuus ja vakaus luo tunteen, että nopeus on paljon pienempi, kuin mitä nopeusmittari väittää. Ajossa VFR:n kate toimi hyvin. Vaihdot tulevat kuormituksen mukaan. Maantieja varsinkin moottoritienopeudessa tuulen paine kevensi käsiin kohdistuvan kuorman pois. Tuolloin etupää vaikuttaa lepsulta: painumaa tuli peräti 4,8 cm, mikä on 12 sentin kokonaisjoustosta enduromaisen runsas osuus. Integroinnin ansiosta etujarrujen 12:sta männästä kaksi toimii myös poljinta painettaessa, ja siksi pelkästään jalkajarrulla saa noin 90 % jarrutustehon verrattuna molempien jarrujen käyttöön. Siinä Hondan moottori on vääntökuopassa, joten automatiikan D-asennolla ajellessa ohitukset sujuvat yllättävän laiskasti. Niinpä kuutoselle päästään pian, nopeuden ollessa vasta noin 60 km/t. En kuitenkaan halunnut ajaa turhan korkeilla kierroksilla koko aikaa, joten S-ohjelman käyttö jäi vähiin. Peileistä näki taakse hyvin, hihat peittivät vain neljäsosan näkymistä. Liikennevaloihin pysähtyessä vaihteisto pudottelee pienemmälle sujuvasti.
Lämmintä kaupunkiajoa
Etujarruissa on peräti 12 mäntää, joista kaksi toimii jarrupoljinta painettaessa. Etupääkään ei pohjannut sen enempää kovissa jarrutuksissa kuin tien epätasaisuuksissakaan. Ilmiöön tottui pian. Etujarrut ovat oikein hyvät. Samoin mittaristo oli hyvin näkyvissä. Näillä teoreettisesti oikeilla säädöillä pyörä kävi jäykäksi kääntymään. "tyrkkäyksestä" eteenpäin. Ajo-ominaisuuksien puolesta iso VFR on tasapainoinen. Ajoviima virtasi matalan pleksin yli tasaisesti eikä aiheuttanut melua kypärään. Taajamanopeuksissakin mennään rauhallisesti kuutosvaihteella, ellei ihan kolmen kympin rajoituksista ole kyse. Kaarteisiin VFR menee kevyellä ohjauksella ja pitää linjansa vakaasti, töyssyistä häiriintymättä. Jos käytetään vaihteiston S-asentoa, moottori pyörii koko ajan voima-alueella, yleensä vähintään 4000/ min. Etuhaarukan yläpäissä on jousien esijännityksen ja paluuliikkeen vaimennuksen säädöt. Kun vaihto sattui tiukkaan kaarrokseen, pyörä tuntui hetken aliohjautuvalta, ulkokaarteeseen pyrkivältä. Tuolloin pyörä oli väännettävä voimalla kallistukseen. Painumaksi tuli 4 cm, eli kolmannes joustovarasta. Mittari ei kuitenkaan suuresti liioitellut: 100 km/t vastasi 95-96 km/t todellista nopeutta. Kallistusvaraa on runsaasti. S-asennolla mennään taajamissa kakkosella ja yleisrajoitusalueella kolmosella tai nelosella, ja sähköaivot pitävät kuutosta asianmukaisena vasta moottoritienopeudessa. Honda toteuttaa integroinnin yhä jarruletkujen avulla, mutta letkujen paljous on aiemmasta vähentynyt.
79. En uskonut ohjekirjaa, vaan kiristin etujouset niin, että yhtään merkkirengasta ei näkynyt. Sen etupään yläpuolella näkyy hyvin käsillä oleva takajousen esijännityksen säätö. Pienellä puristusvoimalla sai haluamansa, tarvittaessa hyvin tehokkaan hidastuksen. Takajousituksen esijännitystä löysäsin: 7 naksauksen kiristys täysin löysästä toi 4,4 cm painumaa. ABS löysää lukkiutumisen uhatessa jarruvoimaa lähes huomaamattomasti, ilman täristelyä tai tykytystä. Kuutonen pysyy päällä, ellei käännä kaasua aivan auki. Takajarru oli tunnoton ja vaati paljon poljinvoimaa. Tuolloin tuli painumaa vain 3,5 cm, mikä taas on niukanpuoleisesti 13 sentin joustovarasta. Jousien esijännitysten osalta ohjekirja neuvoo jättämään edessä 2 merkkirengasta näkyviin. Kaarteessa jarrutettaessa pyörä pyrki kohtalaisella voimalla nousemaan pystyyn.
Sujuvaa ajoa ohjesäädöillä Voimaa ja voimattomuutta
Yksipuolinen takapyörän ripustus sisällä olevine kardaaneineen on siisti. Takajousen alapäässä on takajousituksen paluuvaimennuksen säätöruuvi
Sillä vaihteet vaihtuvat yhtä ripeästi Vasen nestekidetaulu kertoo nopeuden ja bensan määrän (7 palkista ensimmäinen häviää vasta n. Kääntöympyrä on suuri, 7-metrinen. Keskellä on kierroslukumittari, jossa on HISS-vilkku. Vaikka nopeutta kertyy hirmuiseen tahtiin, käyttäytyy Honda arvokkaan hallitusti. V4 pyörii tyhjäkäyntiä luottamusta herättävän vakaasti. Pienemmälle vaihto käy yhtä lailla tyylikkäästi: vaikka kaasun kääntäisi kiinni, kone säätää automaattisesti käyntinopeuttaan niin, ettei synny nykäisyjä eikä töksähtelyjä. Muilta ominaisuuksiltaan iso Honda ei ole erityisen hyvä taajama-ajokki. Rajussa kiihdytyksessä V4 mylvii äänenvaimentimen molemmista aukoista voimaa uhkuvasti. Kaupunkiajossa automaattivaihteisto on moottoripyörässä yhtä lailla mukava kuin autossakin. Ylhäällä on varoitusvalot suuntavilkuista, PGM-FI moottorinohjauksen häiriöstä, matalasta öljynpaineesta, kaukovalosta, vapaavaihteesta, ABS:n häiriöstä, pysäköintijarrun päälläolosta ja jäähdytysnesteen liiallisesta lämmöstä. On muistettava, ettei kaasuttele turhan päiten vaan antaa koneen käydä rauhassa. Etukenosta, matalasta ajoasennosta ei näe ympärilleen niin hyvin kuin pystyssä ajettavan nakun selästä, korkeasta endurosta puhumattakaan. Tuntuu kuitenkin, että ilmajäähdytteiset Guzzit ja BMW:t eivät puhku lämpöä kuskin suuntaan samalla teholla kuin nestejäähdytteiset pyörät. Oikea vaihde on aina päällä, joten kuski voi keskittyä liikenteeseen. Vaihteisto ei kuitenkaan ollut ihan auton veroinen toiminnan tyylikkyydessä, sillä pieniä nykäisyjä tuntui kuten kiihdytyksessäkin, ja kuului raksahtelua. Tämä saattoi olla se ilmiö, jota dynomittausyrityksessä tulkitsimme luistokytkimeksi. Painikkeiden käyttö sujuu lyhyen tottumisen jälkeen vaistomaisesti, eikä kytkintäkään kohta enää kaipaa.
80. Monessa isossa pyörässä kytkimen käyttö vaatii melkoisesti näppivoimaa, Hondan automatiikka päästää siitä vaivasta täysin. Pysähdyksiin jäädään ykkönen kytkeytyneenä. Vaikea sanoa, onko VFR siinä suhteessa parempi vai pahempi kuin vastaavat muut (esim. 120 km ajon jälkeen). Pysäköidessä suuri paino tuntuu, eikä käytettävissä ole vakiona keskiseisontatukea edes niille, jotka jaksaisivat näin raskaan pyörän keskituelle vetäistä. Saatoimme silti olla oikeassa, eli voi siellä olla molemmat toiminnot.
kuin tavanomaisella pyörällä. Oikea nestekidenäyttö kertoo jäähdytysnesteen lämpötilasta, matkasta (kokonaisajokilometrimäärä tai toinen kahdesta tripistä), kellonajasta, vaihteiston ohjelmasta (S tai D tai ei mitään), käytössä olevasta vaihteesta ja ilman lämmöstä.
Kytkimetöntä käsivalintaa
Iso moottori monine pakoputkineen ja katalysaattoreineen tuottaa paljon lämpöä, jota on yritetty saada hallintaan suojalevyillä, katteen kaksikerrosrakenteella ja erityisillä ilmakanavilla. Kaasun voi pitää auki koko ajan, ja nopea kaksoiskytkinmekanismi hoitaa vaihdot äänettömästi, ilman kytkimen luistoa tai nykäisyjä. Pan European, FJR1300, 1400GTR), vaikka katteen suunnittelussa ilman virtauksiin kerrotaan kiinnitetyn erityistä huomiota. Monet arvelevat, että BMW-bokserien ja Moto Guzzien paljaista, ulkonevista sylintereistä tulisi paljon lämpöä kuskin iloksi tai riesaksi, säästä riippuen. Maantieajossa käytin enemmän vaihteiston käsivalintatoimintaa. Kun VFR-Hondalla pysähdyin 25-asteisella säällä liikennevaloihin, käynnistyi tuuletin pian ja koneen kuumuus alkoi levitä jalkojen ympäristöön. Rauhallisessa kiihdytyksessä vaihteistosta kuuluu myös käsivaihdolla rusahdus ykköseltä kakkoselle ja edelleen kolmoselle siirryttäessä
Valot ovat hyvät, tosin eivät ihan huipputehokkaat, jollaiset saa esimerkiksi VFR800:n mukana. Moottoriöljyn määrän näkee tarkistusikkunasta oikealta. Ylläpidon kannalta tällainen kardaanipyörä on omistajalleen vaivaton. Honda vielä erikseen ilmoittaa, että matkatavaraa saa ottaa enintään 21 kg ja lisävarusteita 25 kg:n edestä. Turhaa pelottelua, sillä tankissa oli jäljellä 4,5 litraa ja polttoainetta olisi riittänyt kaikkiaan lähes 350 km:n ajoon. Jos haluaa ajaa nopeasti, se onnistuu VFR:llä vaivattomasti. Huollot tulevat kiitettävän harvaan tahtiin. bensa saa sisältää 10 % etanolia tai 5 % metanolia. Hondat eivät yleensä ole olleet nuukimpia bensan polttajia. Käsikirja on hyvin tehty ja neuvoo kotona tehtävät säätö- ja tarkistustoimet perusteellisesti. Siksi nykyistä, 18,5-litraista suurempi polttoainesäiliö tekisi VFR-Hondalle hyvää varsinkin moottoritieajossa, jolloin kulutus suurenee. Ulkonäköään myöten: pienen alkuihmettelyn mentyä ohi opin pitämään pyörän hillitystä maalauksesta ja viimeistellystä muotoilusta. Esimerkiksi jäähdytysnesteen määrän tarkistusta varten on moottorin oikea lämpösuojalevy irrotettava. Kantavuuskin on riittävä, 196 kg. Ajossa ajoviima tukee, ja pitokahvat ovat hyvät. Tuskinpa koskaan saadaan yhteen moottoripyörämalliin yhdistetyksi täysivePyörä omassa luokassaan
Matka-ajokiksi VFR1200 sopii niille, joille urheilullinen ajoasento sopii. Jäähdytysnestettä muuten on enemmän tässä automaattivaihteisessa kuin tavallisessa VFR:ssä (3,94 vs. Pyörä tekee sen, mitä kuski pyytää, ei mitään yllättäviä temppuja. Takatapit ovat liian takana, joten hitaassa vauhdissa kyytiläinen valuu kuskia päin. Se ei ole näin raskaalle ja tehokkaalle pyörälle paha lukema. Työkalut riittävät pieniin säätötoimiin, mukana on myös lenkki kypärän kiinnittämistä varten. Vaikka uusi VFR ei ole VFR800:n perillinen, ajossa VFR tuo mieleen VFR800:n siinä, että molemmat tuntuvat eleettömän tasapainoisilta. Kyytipyöräksi Honda käy siinä missä muutkin urheilulliset matkapyörät, eli kyytiläisen mukavuus ei ole aivan huippua. Vakiovarusteisena VFR on tavaroiden kuljetukseen avuton, mutta Hondaan saa lisävarusteena 29-litraiset sivulaukut, 31-litraisen takalaukun ja 7-litraisen tankkilaukunkin. VFR on laadukas ja varsinkin V4-moottorinsa ansiosta omaperäinen luomus. Koeajoni, jonka mitta oli 1187 km, keskikulutus oli 5,3 litraa sadalle kilometrille. Samoin on tarjolla parannettua suojausta ajoviimaa vastaan, keskiseisontatukea ja lämpökahvoja. Kirja kertoo myös vääntömomentit tärkeimmille kiristyskohteille, kuten etupyörän (79 Nm) ja takapyörän (108 Nm) akseleille. VFR:lle annettava
Kulutuksesta ja huolloista
risen kisakoneen ja mukavan matkapyörän ominaisuuksia, joita Honda VFR1200:n mainostekstissä lupaa. Takavalo ja vilkut on toteutettu perinteisillä hehkulankapolttimoilla.
Satulan alla on hieman tilaa pikkutavaralle. Bensamittarin viimeinen palkki alkoi vilkkua, kun oli ajettu vasta reilut 250 km. Peräöljyllä sekä jarruja kytkinnesteillä on 2 vuoden vaihtoväli, jäähdytinnesteellä 3 vuoden. VFR1200 ei kuitenkaan ole luokaton sekarotuinen, joka yrittää olla hyvä kaikissa tehtävissä ja epäonnistuu niissä. Aikanaan juuri VFR800:lla kiersin Motoparkin radan nopeammin kuin muilla koeajopyörillä, vaikka niiden joukossa oli tehokkaampia ja kevyempiä ajokkeja.
81. Automaattiversion kytkimessä on erityinen öljynsuodatin, joka vaihdetaan 24 000 km:n välein. Kyllä Hondaltakin löytyy sähäkämpää sporttia ja mukavampaa matkapyörää kuin uusi VFR. Ei tässäkään. Katteen rakennekin on mietitty niin tarkkaan, että kaikki kiinnityskohdat on saatu piiloon. 3,6 litraa). Niiden energiasisältö on pienempi kuin puhtaan bensiinin, joten toimintasäde lyhenee. Sytytystulppia käytetään kerrallaan 48 000 km. Perusvarustukseltaan iso VFR on hintaansa nähden hieman köyhä. Onneksi niitä on harvoin, sillä VFR:n huolellisesti suunniteltua katevarustusta joutuu yleensä purkamaan. Tuhannen ensimmäisen ajokilometrin jälkeen tehdään tyypillinen ensihuolto, mutta varsinainen huolto tulee ensimmäisen kerran vasta 12 000 km:n tultua matkamittariin. Nykypyörät on rakennettu biopolttoaineiden tuloa ajatellen. Ei ole esimerkiksi ajotietokonetta, joka kertoisi bensan kulutuksesta ja riittävyydestä
Maksimi kantavuus 196 kg. Sähkökäynnistys, vaihtovirtalaturi 570 W, akku 12 V, 11,2 Ah. Motorrad 5: 22-27, 2010 (vertailutesti Honda VFR1200F ja Honda VFR800). Paino ajovalmiina, tankki täynnä 278 kg. Keneltäkään ei Hondan DCT-vaihteisto, valinnaisine käsikäyttö- ja automaattitoimintoineen, vie mitään moottoripyöräilyn nautinnoista pois. Automaattivaihteisen kaksi kytkintä tarvitsevat enemmän tilaa kuin tavallisella vaihteistolla varustetun VFR:n yksi kytkin, joten kytkinkotelo yltää muutaman sentin pitemmälle pyörän oikealla sivulla.
Honda VFR1200FD, tekniset tiedot
Teräspalkkirunkoon nähden poikittain ripustettu nelitahtinen, nestejäähdytteinen V4-moottori. Koeajoni jälkeen voin sanoa, että automatiikkaan ei kannata suhtautua ennakkoluuloisesti, ei edes moottoripyörissä. Huollot: I huolto 1 000 km:n jälkeen, jatkossa 12 000 km:n välein. Lyhytjalkainenkin yltää tukevasti maahan ison VFR:n satulasta. Sähköisesti ohjattu polttoaineen ruiskutus halkaisijaltaan 44-millisiin imukurkkuihin. IP-Dynotest, tehonmittauksia, moottorien säätöjä, viritystöitä, tarvikkeita. Märkäsumppuvoitelu, moottoriöljyn (10W-30) määrä 3,9 l suodattimen vaihdon yhteydessä, ilman sitä 3,6 l (yhteinen öljy vaihteiston kanssa). Maahantuoja Brandt Oy Ab, Tuupakantie 7 B / Pl 1, 01741 Vantaa, puh. Kokemukset ovat olleet hyvät. Varsinkaan kytkinvivun vetämistä en jäänyt yhtään kaipaamaan, ja vaihteiden käyttö sujui sormilla vähintään yhtä näppärästi kuin jalalla.
com
Kiitokset - Susannalle ja Aimolle ajovalokuvien otosta - Ilpo Peltoperälle dynamometrimittauksista. Ehkä se vaikuttaa siihen, että olin kiinnostunut tutustumaan Hondan automaattivaihteiseen VFR-malliin. Edessä kaksi levyjarrua (320 mm joustavasti kiinnitetyt levyt, 6 nestepaineella toimivaa mäntää kaliiperissa jarrua kohti), takana yksi levyjarru (276 mm kiinteä levy, 2 nestepaineella toimivaa mäntää liikkuvassa kaliiperissa sekä omassa kaliiperissaan seisontajarru). ipdynotest@hotmail.
Lisää lukemista Honda VFR1200F:stä ja VFR1200FD:stä
Motorrad numero 1: sivut 18-25, 2010 (perusteellinen testi). Polttoainesäiliö 18,5 litraa. Joillekin pääsy eroon kytkimestä ja vaihteiden selaamisesta voi antaa tilaisuuden jatkaa moottoripyöräilyä, joka terveydellisistä syistä olisi muuten mahYlhäältä otetusta kuvasta näkyy Hondan kapeus kuskin istuimen kohdalta. Takuu 4 vuotta. Polttoaine 98E, mutta myös 95E voi käyttää. Edessä öljyllä vaimennettu, käännetty teleskooppihaarukka, jonka sisäputkien halkaisija 43 mm, liikevara 120 mm. "Ready to go" -paketti (sivulaukut, takalaukku, keskiseisontatuki, Touring-tuulisuojanjatke, lämpökahvat ja Quartet-johtosarja) 2200 e. Ohjausakselin kulma 64,5o, jättö 101 mm. Olen ajanut DSG-automaattivaihteistolla varustetulla autolla viimeiset viitisen vuotta. Motorrad 3: 18-27, 2010 (vertailutesti BMW K 1300 S ja Honda VFR1200F). Kärjetön elektroninen sytytys sähköisellä ennakonsäädöllä, 1 kpl NGK IMR94-9HES tai DENS VUH27ES tulppa/sylinteri. 020 7757 200, sp. Jousien esijännityksen ja paluuliikkeen vaimennuksen säädöt. Saatavana on kolme väriä: punainen, hopea ja valkoinen. Istuinkorkeus ilmoitettu 80 cm. Sisärenkaattomat Dunlop Sportmax Roadsmart tai Bridgestone BT021 vyörenkaat, edessä 120/70 ZR 17, takana 190/55 ZR 17 kevytmetallivaluvanteilla (3,50 x 17 ja 6,00 x 17). Moottorin suurin ilmoitettu teho 127 kW eli 173 hv kierrosluvulla 10 000/min, vääntö 129 Nm kierrosluvulla 8750/min. Hinta 25 995 e (normaalilla vaihteistolla varustettu 23 700 e) + toimituskulut. Ride July 58-69, 2010 (vertailutesti BMW K 1300 S, Honda CBX1100XX Blackbird, Honda VFR1200F, Honda VFR800 VTEC Motorcycle, Sport & Leisure August: 82-88, 2010 (vertailutesti Honda VFR1200F ja Honda VFR800)
82. Joillekin automatiikka ei ole välttämättömyys, mutta se voi olla merkittävä mukavuusetu. 040-7346110, sp. info@brandt.fi.
dotonta. Väänälänrannantie 290, 71800 Siilinjärvi, p. Takana yhdellä jousi/ kaasuiskunvaimennin-elementillä varustettu yksivartinen keinuhaarukka, joustovara 130 mm, jousen esijännityksen ja paluuliikkeen vaimennuksen säädöt. Puristussuhde 12:1. Pituus 225 cm, leveys 75,5 cm, akseliväli 154,5 cm. Rengaspaineet vastaavasti 2,5 ja 2,9 baaria. Lisävarusteet: Tuulisuojan jatke 213 e, suojapeite sisäkäyttöön 149 e, takapyörän lisälokasuoja "hugger" 220 e, sivulaukut (29 litraa) 1002 e/pari, takalaukku (31 litraa) 898 e, keskiseisontatuki 253 e, lämpökahvat 252 e. Ensiöveto hammaspyörillä kahden nestekäyttöisen, märän monilevykytkimen kautta 6-vaihteiseen automaattivaihteistoon, josta veto kardaaniakselilla takapyörään (peräöljy SAE80, määrä 0,2 l). Motorcycle News 30 June: 36-40, 2010 (vertailutesti BMW K 1300 GT, Honda VFR1200F, Suzuki GSX1250FA ST ja Triumph Sprint GT) Motorrad 16: 18-27, 2010 (vertailutesti Honda VFR1200FD, Kawasaki 1400GTR, Suzuki GSX1250 FA ja Triumph Sprint GT). Etu- ja takajarrut yhdistetty toisiinsa, lukkiutumisen estävä ABSjärjestelmä. Sylinterin poraus 81 mm, isku 60 mm, iskutilavuus 1237 cm3, kaksi sylinterinkannen yläpuolista imuventtiiliä ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti, ohjaus yhdellä ketjuvetoisella, kannen yläpuolisella nokka-akselilla sylinteriparia kohti
Moottoripyöräseikkailuja Maapallolla
Bikaner Jodhpur
PanBike
Ajmer | Intia
HOLY COW
19.10-30.10.2010 13p / 1490 Intiassa kuukin on kuumempi. Tartuttuasi aikakonetta sarvista Suomen arki tuntuu nopeasti joltakin mitä ei ole!
Agra | Intia
Delhi Vrindabad Agra Jaipur Udaipur
LAOLAO
Luang Prabang Vang Vieng Vientiane Vieng Thong Phonsavan Paksan Na Hin Xepon Pakse Sekong Attepeu
Muang Kham | Laos
24.11-07.12.2010 14p / 1590 Täällä se Paratiisi on! Ainakin jos viihdyt enduron päällä viihdyt Laosissa... Canyon Amarillo Los Angeles
29.04-13.05.2011 15p / 4450 Tämä kuuluu tehdä kerran elämässä! Ajaa legendaarinen Route66 täysikokoisella Harley Davidsonilla Chicagosta Los Angelesiin.
Santa Monica | USA
MACHU PICCHU
27.06-11.07.2011 15p / 3290
Ayacucho Machu Picchu Ica Cuzco Islas Bellestas Abancay Nazca Titicaca Arequipa
Santa Rosa | USA
UUTUUS - Aja Perun monipuoliset Andit ja sen upeimmat aarteet endurolla, jolle kaikki tiet ovat hyviä teitä. Valley Las Vegas Springfield Santa Fe Barstow Lebanon Gallup Santa Monica Sapulpa G. Matkan kruununa Machu Picchu.
peterpanbike.fi
09-23169920
Ica | Peru
OUagaDouGOu
Titicaca | Peru. mutkaa mutkan perään luomiskertomuksen maisemissa...
Mekong | Laos
Don Khong
ROUTE66
Chicago Page M
Siinä on nyt 80 mm pidempi takahaarukka, joka antaa täyteen kuormatulle pyörälle lisävakautta, samoin sen takarunko on nyt alumiinin asemesta terästä, joka puolestaan antaa paremmat valmiudet kuormaamiselle. Moottorin huipputeho on puolestaan kohonnut uuden pakoputkiston ja päivitetyn ECU-järjestelmän ansiosta 128 hevosvoimaan.
jamiseni Sprint GT:llä on juuri sitä, mitä sen Grand Touringilla pitääkin olla. Sprintin perusjutut on pidetty samoina kuin viisi vuotta sitten markkinoille tulleessa ST-mallissa. Kahvaa kääntäen pyörä ryntää voimalla eteenpäin, se kääntyy ja tottelee jarruja tehokkaasti tarjoten muutenkin mukavat puitteet matkaamiselle, sekä tavaroideni kuljettamiselle kookkaissa sivulaukuissa. Uusi lukema, 108 Nm saavutetaan aiempaa 1200 kierrosta alemmalla pyörintänopeudella, eli lukemalla 6300 rpm.
Tutut perusjutut
A
¦
84. Pääpiirteiltään pyörä muistuttaa edeltäjäänsä. Pyörä kehiteltiin osittain vastaukseksi Sprintin omistajien palautteeseen, ja näin GT siis luotiin pitkälti ST:n keski- ja takaosaa parannelleen, sen saadessa uuden satulan, alas sijoitetun pakoputkiston, sekä tavaratelineen ja sivulaukut vakiona. Tästä huolimatta Triumph kurottelee hieman liian pitkälle antaessaan Sprint GT:lle uuden mallinimen. Se on vain hitusen enemmän matkakäyttöön sopiva versio Sprint ST:stä, joka nyt on pudotettu tarjonnasta kaikkialla, paitsi Iso-Britanniassa. Triumph Sprint GT:
HARKITEN UUDISTUNUT
Triumph esitteli alkukesästä Sprint ST sportstoureristaan uudistetun version, joka on saanut päivityksen yhteydessä myös uudistuneen mallinimen Sprint GT. Yhdessä uudistuneen ECU-moottorinhallintajärjestelmän kanssa huipputeho on kasvanut viidellä hevosvoimalla, lukemiin 128hv/9200rpm. Upeana kesäisenä iltapäivänä olen läntisessä Skotlannissa mahtavalla Loch Levenin rantoja ja reunamia kiertävällä tiellä. GT:n poikkileikkaukseltaan kolmiomainen, oikealle puolelle alas sijoitettu äänenvaimennin korvaa aiemman satulan alla sijainneen putken. Voimanlähteenä on edelleen sama 3-sylinterinen, 12-venttiilinen DOHCrivimoottori. Kaiken kaikkiaan Hinckley-tehtaan uusin 1050cc kolmisylinterinen ansaitsee GT-nimikirjaimensa kunnialla. Pakoputki on vedetty satulan alta pyörän oikealle sivulle. Huippuvääntö on myös kasvanut viidellä newtonmetrillä. Myös Sprint näyttelee oman osansa hyvin. Aurinko lämmittää selkääni, merilevän tuoksu kiirii sieraimiini ja joka puolella ympäröivät jylhät kalliot saavat ison Triumphin ja sen pitkän kuskin näyttämään pieniltä ja merkityksettömiltä
Teksti: Roland Brown Kuvat: Graeme Brown
85
Alumiinipalkkirunko on myös otettu suoraan ja sellaisenaan Sprint ST:stä, mutta takarunko on nyt valmistettu alumiinin asemesta vahvasta teräsputkesta, joka on mitoitettu suoriutumaan kanssamatkustajan, kahden 31-litraisen sivulaukun ja takalaukun synnyttämästä kuormituksesta. Useimpia muitakin rungon komponentteja on kehitetty, tai vaihdettu kokonaan uusiksi. En vieläkään sanoisi, että GT:n pieni tehon lisäys olisi edeltäjäänsä verrattuna aistittavissa, etenkin kun painoa on pyörään kertynyt ABS:n, laukkujen ja tukevamman takapään ansiosta 27 kg lisää. Pieninumeroinen nopeusmittari ei ole äkkivilkaisulla selkolukuinen ja se ei johdu omasta ikääntymisestäni, toisekseen vasemman puoleisen mittarin alareunassa näkyvistä kolmesta nupista halutun tiedon etsiminen ajon aikana ja hanska kädessä ei ole helppoa.
86. Triumphin mukaan polttoaineen syöttö on kehittynyt alakierroksilla viiveettömän
Länsi-Skotlanti upeine mutkikkaine maisemateineen on upeaa moottoripyöräilyseutua, kunhan säät vain ovat kohdallaan, ja onneksi ne olivat. Ilmiselvää puolestaan oli se samankaltaisuus, jolla tämä kolmipyttyinen loikotteli nautinnollisesti kehräten. Viisi vuotta on pyörän muotoilua ajatellen pitkä aika, joten edellisen mallin suunnittelijat ansaitsevat hatun noston, sillä pyörä näyttää edelleenkin suhteellisen sulavalinjaiselta ja modernilta, eikä se tuntunut vanhanaikaiselta satulaan noustessanikaan. ABS-valmius kuuluu nyt GT:n vakiovarustukseen. Periaatteessa pyörän ulkonäkö on säilynyt muuttumattomana, tosin ajovalo on uudistunut ja Triumphin ilmoituksen mukaan se valaisee aiempaa laajemman alueen. Istuinkorkeus on nyt 815 mm, eli 5 mm matalampi kuin ST:ssä. Iso kolmipyttyinen Sprint on aina tuntunut käteenkäyvältä ja sama pitää ehdottomasti paikkansa myös GT:n kohdalla, joka vetää liikkeelle lähdettäessä puhtaasti jo alle 3000:sta kierroksella. Suorituskykyä tuntui olevan riittämiin, se melkeinpä
Hyvä keskivääntö
Mittaristo on säilynyt muuttumattomana. Se yhdistyy nopeampaan A82-tiehen, joka ensin vie kohti pohjoista, mutta kaartuu sitten länteen Glen Coeen. Lisävarusteena pyörään on saatavissa myös takalaukku, johon mahtuu kaksi umpikypärää.
tarkaksi edistyksellisemmän ECU-järjestelmän ansiosta. Uuden kahdenistuttavan satulan alla on tilaa mm. Sprint GT:n vakiovarustukseen kuuluvat tilavuudeltaan 31-litraiset sivulaukut, joihin kumpaankin mahtuu umpikypärä. Muuten ajoasento tuntuu samalta, eli lievästi etunojaiselta, kun ojennan käteni clip-oneille, jotka on kiinnitetty etuhaarukan ylempään T-kappaleeseen. Ajettuani ensin A819-tietä pohjoiseen, käännyin kiemurtelevalle pikkutielle kohti itää. Molemmissa päissä vaimennusominaisuuksia on kehitetty ja takaiskarin esijännityksen säätö on nyt mahdollista suorittaa etänupista käsiä likaamatta.
Päivitetty ECU
Etujarrun 4-mäntäiset Nissinin puristimet ovat säilyneet muuttumattomina, mutta uudet Ø 320 mm levyt ovat edeltäjiään kevyemmät. Triumph oli reitille ihanteellinen menopeli, sen keskialueen voima teki kiihdytyksistä vaivatonta ja sulavasti toimivan kuusiportaisen vaihteiston käytön lähes tarpeettomaksi. U-lukolle ja muulle pikkutavaralle. Uusi istuin antaa yhdessä alemmas sijoitettujen jalkatappien kanssa matkustajalle paremmat jalkatilat. GT:n painoksi ilmoitetaan täydellä tankilla 268 kg. Uusi takapyörä on puolestaan edeltäjäänsä kevyempi. Vaikka pyörän muotoilu on säilynyt muuttumattomana, se on edelleen modernin näköinen. Viisi vuotta sitten, Sprint ST:n esittelyn aikoihin se tuntui erinomaiselta, mutta nyt aika on ajanut siitä jo ohi. Yksipuolinen alumiininen takahaarukka on vakauden lisäämiseksi 80 milliä pidempi. Se muistetaan verisenä taistelupaikkana, jossa paikallinen MacDonald-klaani teurastettiin kilpailevan Campbell-klaanin toimesta vuonna 1692. Vaikka väitteen vahvistaminen olikin vaikeaa, ei jäänyt epäselväksi, etteikö uusi pyörä olisi ollut tunnokas ja tottelevainen lähtiessämme liikkeelle tukikohtanamme toimineelta hotellilta Loch Finen Inverarysta
Runko toimi hyvin ja ajomukavuus tuntuu erinomaiselta, vaikkakin tuo takahaarukan lisäpituus, joka kasvattaa akselivälin melko mittavaan 1537 mm lukemaan, verottaa vääjäämättä samalla hieman pyörän ketteryyttä. Suurin pettymykseni oli kuitenkin se, ettei brittifirma ole seurannut BMW:n ja Ducatin esimerkkiä ja valinnut sähköisesti toimivaa säätösysteemiä, joka on erittäin käytännöllinen esimerkiksi käännyttäessä moottoritieltä pienemmille mutkateille. Vilkuilin samalla hieman hermostuneesti uusiin ja selkeänäyttöisiin, joskin melko pieniin taustapeileihin. sävähdytti ja uskon, että tilanne säilyy samana myös silloin, kun kuskattavana on kanssamatkustaja ja täyteen lastatut laukut, kuten tilanne usein tämän tyyppisillä pyörillä liikuttaessa on. Kolmas noista ohjauspaneelin pyöreistä näytöistä on digitaalinen bensamittari, josta selviää polttoaineen kulutus, jäljellä olevat kilometrit, jne. Tuo ratkaisu oli ihan mukiin menevä vielä vuonna 2005, mutta nyt tunsin kuitenkin hieman ärsyttäväksi sen, että minun täytyi näperrellä näytön nappuloita tiedon esiin saamiseksi. Triumph sanoo, että muutos tehtiin vakauden lisäämiseksi, jota testattiin suurimmassa nopeudessa tarkoituksella väärin säädetyllä jousituksella, kuluneilla renkailla, sekä taka- ja sivulaukut ylilastattuina. lisäämään kuin yhden pykälän, sillä se oli jo perusasetuksissaan lähes maksimissaan. Triumphissa on erittäin hyvä ABS-järjestelmä, yhdistettynä ST:stä tuttuun etujarrupakettiin, joka koostuu kahdesta nelimäntäisestä Nissin-puristimesta ja Ø 320 mm levyistä. Siellä GPS tallensi 254 km tuntivauhdin eräällä autiomaan suoralla. Tämä ei minua haitannut, mutta en ollut kovin vaikuttunut siitä, että pyörässä oli päätetty säilyttää vanha mittaripaneeli analogisine nopeusmittareineen, jonka pienet numerot olivat vaikeasti luettavissa nopealla vilkaisulla. Olipa tie sitten mikä hyvänsä, huippunopeus on rajoitettu elektronisesti 233 km/h lukemaan. Uuden pakoputkiston ja päivitetyn ECU-moottorinohjausjärjestelmän ansiosta huipputeho on kohonnut 128 hevosvoimaan. Se teki pyörästä hieman rennomman ajettavan, mutta samalla tietenkin kiihtyvyys kärsii, ellei sitten vaihda pienemmälle. Käytössäni ollut koeajoyksilö oli huomattavasti paremmissa valmiuksissa. Pyörällä oli vaivatonta cruisailla jopa yli 150 km/h nopeuksilla ja sen kate suojasi hyvin myös korkeammissa nopeuksissa. Kovaa paineltaessa GT rupesi tosin hieman vellomaan, etenkin pinnaltaan epätasaisissa kurveissa. Jarrupalojen materiaali on muutettu purevuuden lisäämiseksi ja pyörä pysähtyikin tehokkaasti ja asiaa auttoi myös sen Bridgestonen BT021 renkaiden luotettava pito.
Takaiskunvaimennin on saanut jousen esijännityksen säätöön etänupin, josta toimenpiteen voi suorittaa käsiä likaamatta.
87. Olin kuitenkin pettynyt siihen, että vailla säätömahdollisuutta oleva, suhteellisen matala etupleksi aiheutti melko voimakkaan tuulen kohinan. Arvioin kulutukseni olleen noin 6.5 litraa / 100 km vauhdin ollessa melko kovaa ja näin tuo edellismallista peritty 20 litran bensatankki on jopa ällistyttävän riittoisa sallien lähes 300 km tankkausvälit.
Pidempi välitys Kiinteä plexi
Sprint GT:ssä on hyvät jarrut. Lisäsin esijännitystä pari kierrosta, mutta koin pettymyksen, kun vastavuoroisesti paluuvaimennuksen säätöön tarvittiin ruuvitalttaa, eikä vaimennusta ihme kyllä pystynyt
Säätövalmiudet
Pakoputki on pudotettu satulan alta oikealle sivulle. Triumphin teknikot olivat hieman noloissaan tästä, ja onkin todennäköistä että iskarin perusasetuksia tullaan muuttamaan paremmin todellista tarvetta vastaaviksi. Puristimet ovat samat Nissinin 4-mäntäiset kuin ST:ssäkin, mutta uudet Ø 320 mm levyt ovat edeltäjiään kevyemmät ja ABS kuuluu nyt vakiovarustukseen. Triumph ei halunnut lisätä elektronisen tuulilasinsäädön tuomaa painoa ja kustannuksia, mutta simppeli käsin säädettävä pleksi, kuten esimerkiksi minun parinkymmenen vuoden takaisessa VFR750F:ssä, olisi antanut sentään jotain mahdollisuuksia sen hienosäätöön. Pidempi välitys madaltaa bensankulutusta, etenkin moottoriteillä ajettaessa. Täällä GT syöksähti noin 200 km/h vauhtiin, jolloin se edelleen kiihtyi, vaikkakin melko rauhalliseen tahtiin. Lisäkustannusten välttäminen ei ole kelvollinen selitys, sillä voisihan moisen valmiuden tarjota vaikka valinnaisvarusteena, koska sellaisia on saatavilla ja useat asiakkaat näyttävät olevan valmiita myös maksamaan siitä. Showan iskariin on liitetty jousen esijännityksen etäsäädin, joka tulee tarpeeseen, jos mukaan otetaan kyytiläinen tai matkatavaroita. Voisi sanoa, että nykypäivään kuluu ohjaustangolla sijaitsevista napeista hoidettava mittariston etäsäätö, jollaisiin eräät kilpailevat merkit ovat siirtyneet. Kilpailijoihinsa verrattuna GT:stä puuttuu myös luistonestojärjestelmä, mutta ainakaan uudelle Honda VFR1200F:lle se ei häviä kummassakaan edellä mainitussa ominaisuudessa. Se ohjautui rohkaisevan tarkasti ja oli helppo taittaa kurviin ilman liiallista työntöä ohjaustangosta. Tämä reitti ei antanut mahdollisuutta huippunopeuden testaukseen, josta pääsimme nauttimaan Spring ST:n esittelyssä Etelä-Afrikassa. Ylin vaihde on välitetty seitsemän prosenttia pidemmäksi kuin ST:ssä
Japanilainen testikuski tunsi satulan olevan edelleenkin korkeanpuoleinen. Sen uusi porrastettu kahdenistuttava satula on sen verran leveä, ettei epämukavuuksia ajoni aikana ilmennyt ja sen pitäisi antaa myös takapenkkiläiselle entistä enemmän jalkatilaa. Sivulaukut ovat suuria, kuhunkin mahtuu umpikypärä. Se on huomattavasti edullisempi, kuin sen selkeät kilpailijat; VFR1200F ja BMW:n K1300-mallit. Grand Touringissa on yhtä lailla kyse mukavuudesta ja käytännöllisyydestä, kuin myös suorituskyvystä, ja näillä alueilla Sprint oli yleisesti ottaen vaikuttava. Ehkä tämä oli tässä maailman taloudellisessa tilanteessa viisas ratkaisu ja ehkä minä innostuin odottamaan liikoja, kun Triumph on esitellyt viime aikoina liudan varsin edistyksellisiä malleja. Muista varusteista mainittakoon laukkujen sisälaukut, tankkilaukku ja kahvanlämmittimet, jollaiset olivat myös testipyörässä, mutta onnekseni niiden käytölle ei ilmennyt tarvetta. Olennaista on myös se, että tämä uusi Triumph on erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltu. Suunnatessani takaisin kohti Glasgowta pitkin A83-tietä, joka kaartaa Arrocharista läpi uusien upeiden maisemien Loch Lomondin rannoilla, olin kiitollinen siitä, että Skotlannin sää oli niin loistavan yhteistyökykyinen kanssamme ja iloinen muistutuksesta, että näin mahtavia ajoteitä löytyy vain puolenpäivän ajomatkan päästä Triumphin Hinkleyn tehtaalta Englannin Midlandsistä.
Kaiken kaikkiaan Sprint GT oli oikein hauska ja nautinnollinen pyörä, vaikka ehkä odotinkin pyörältä hieman enemmän. Matalamman istuimen myyminen lisävarusteena ei ole ratkaisu ongelmaan. Laukkujen kiinnitys on varmistettu tuplalukituksella, jonka pitäisi estää huolimattomasta kiinnityksestä aiheutuvat onnettomuudet. autoveron 4166,71 euroa) Maahantuoja: Triumph Motorcycles Ab Ellipsvägen 5 SE14175 Kungens Kurva Ruotsi
Sprint GT:n vakiovarustukseen kuuluvat kookkaat sivulaukut sulautuvat hyvin pyörän muotoihin, eivätkä näytä ylimääräisiltä ja kokonaisuuteen sopimattomilta "ponttooneilta", kuten joskus on asianlaita, etenkin jälkiasennuksena hankittujen laukkujen osalta.
88. Lisävarusteena saatavaan takalaukkuun mahtuu kaksi umpikypärää ja siinä on myös pistorasia, joka on helppo kytkeä pyörän virtapiiriin. Päin vastoin, pari tuntia ajeltuani tunsin koukistunei-
Grand Touring
den polvieni hieman särkevän. Simppeli istuinkorkeuden säätömahdollisuus, kuten esimerkiksi BMW GS:ssä tai Yamahan Super Ténéréssä, olisi estänyt moisen. Ehkä ensi kerralla...
Maltillista linjaa
TRIUMPH Sprint GT
Moottori: Nestejäähdytteinen, 3-sylinterinen, 12-venttiilinen DOHC rivimoottori Sylinteritilavuus: 1050 cc Sylinterimitat: 79 x 71,4 mm Puristussuhde: 12:1 Pa-syöttö: Elektroninen ruisku Teho: 128 hv/9.200 rpm Vääntö: 108 kW/6.300 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Ø 43 mm Showateleskooppihaarukka, jousto 128 mm, jousen esijännityksen säätö Takajousitus: Showan monovaimennin, jousto 152 mm, hydraulinen esijännityksen säätö, paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Nissin-puristimet, ABS Takajarru: Yksi Ø 255 mm levy, 2-mäntäinen Nissin-puristin, ABS Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Bridgestonen BT021-rengas Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/50 x 17 Bridgestonen BT021-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 23,5° / 84 mm Akseliväli: 1.537 mm Tankki: 20 litraa Paino: 268 kg (tankattuna) Hinta: 18.093.(sis. Minulle 193-senttisenä, ja saman mittaisille hollantilaiskuskeille ei moista ongelmaa tullut. Tässä uudessa Triumphissa on säilynyt suorituskyky ja luonne, jotka tekivät Sprint ST:stä viisi vuotta sitten kilpailijoihinsa verrattuna omaa luokkaansa olevan, Nyt mukaan on lisätty valmiuksia, jotka ovat varmasti käytännöllisiä pidempiä matkoja ajaville. Uudesta nimestään huolimatta, GT on uudistunut maltillisesti, sillä siinä ei ole uusinta huipputeknologiaa säätövalmiuksineen, joka olisi tehnyt siitä aidosti Sport Touring luokan tasoa kohottavan, uuden sukupolven Sprintin. Ainakin tavarankuljetuskapasiteettiin on GT:ssä paneuduttu. Tosin taas kerran kaipaisin jotain säätömahdollisuuksia
1200g, tuplakuori, helposti ja nopeasti irrotettava naarmuuntumaton kirkas visiiri, mukana hyvin toimiva huurtumisenestokelmu (vrt Pinlock), sisäinen aurinkovisiiri, säädettävä ilmanvaihto ylhäällä ja alhaalla sekä ulostulot takana sivuilla ja päällä, irrotettava hengitysilmanohjain ja tuulisuoja leuan alle, silmälaseja varten kunnolliset "urat", irrotettava ja pestävä Sanitized sisusta, tupla D-kiinnitys, suojapussi, CEhyväksytty (Certified EEC 22.05). 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46,
markkinat
Ilmoita ilmaiseksi
mopo- ja mp-varaosia
www.tmi-janikaasalainen.com MYYDÄÄN
MOOTTORIPYÖRIÄ Yamaha YZF R6R vm. VARUSTEITA Caberg V2X Carbon -kypärä. 040-5730889. Uusi, käyttämätön ja tehtaan paketissa, koko S (55-56), paino n. 2006. S-posti: sihvonen.aki@gmail.com BMW:n F650 GS 800 GS-mallin madallettu satula 790 mm. Hp. 13700 km, piristetty mm. 8490 euroa. alv 23% ja autoveron) + tk.
Hinta 15.344,12 (ABS: 16.127,12) (sis. Puh. 050 302 5917.
05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. alv 23% ja autoveron) +tk.
a Vielä muutam asti! 09-malli sopiv
Tervetuloa kaupoille!. H: 100 e. Hp 200,-. Puh. tehoputki, vakio-osat mukaan, sininen, hyväkuntoinen ja siisti. 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto-lehti.com Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset
Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin
Z-sarjan streetfighterit
Z750 Z1000
Hinta 10.777,12 (sis. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. 050 364 2508 (Kurikka). Aj. Puh. Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla
Ace Cafe
Ace Cafe on Pohjois-Lontoossa sijaitseva, motoristien suosima kohtaamispaikka. Huhu kertoo, että Suomeenkin olisi tulossa Ace Cace Finland ja sen tiimoilta on jo aivan heti-kohta tulossa lisätietoa, joten pidä silmät ja korvat auki.
Matkatestiraportti
KTM 990 SM T
a Antoisaa ajelua Afrikass
aran halki Eurooppaan Sah ja paljon muuta!
osa 3/3
Numero 7/10 ilmestyy 23.9.
Tilaa omasi: www.moto1.fi
ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!. Se oli suosionsa huipulla 50/60-lukujen taitteessa ja sinne kokoontui joka ilta useita satoja moottoripyöriä. Porukan ukkoutuessa ja mentyä naimisiin, toiminta pikkuhiljaa laantui, minkä seurauksena paikka suljettiin vuonna 1969. syyskuuta 2001. Jotkut sanovat, että Cafe Racer-tyylisuuntakin on saanut alkunsa juuri niiltä kulmilta. Toiminta on aktiivista, nyt siellä vietetään uudelleen avaamisen kunniaksi juhlat aina joka syyskuu. Sen jälkeen paikassa toimi vuosikaudet autorengasliike. Ace Cafe avasi samassa paikassa uudelleen ovensa 1
Tervetuloa.
DUCATI-KAUPPIAASI MOTOKUUMEESSA: Oy Hailac Ab, Klaukkala I R.M.Heino Oy, Tampere l Jyväs-Marine Oy, Jyväskylä l Menokone Oy, Kouvola Moto-Rauma Oy, Rauma l Spare Wheel Oy, Oulu Motokuumetta voit nostattaa myös osoitteessa www.ducati.fi
848 Dark 848 1198 1198S 1198S Corse 1198R Corse
SPORT 1000*
Vuosimalli 2007
GT1000
SF SF s
12 186,31. Sport Classic
Hypermotard
Streetfighter
Multistrada
Superbike
HYM796 Dark HYM796 HYM1100 Evo HYM1100 Evo SP
Monster
M696 M696 ABS M1100 M1100 ABS M1100S M1100 S ABS
MTS1200 MTS1200 ABS MTS1200 S MTS1200 T
Nämä kuumeiset hinnat voimassa vain Motokuume-viikonloppuna
MONSTER 696
Punainen, musta, valkoinen
HYPERMOTARD 796
Musta, valkoinen
848 DARK
Musta
21.-22.8.2010 HINTA:
21.-22.8.2010 HINTA:
21.-22.8.2010 HINTA:
10 998,94
MONSTER 1100
Vuosimalli 2009
11 999,41
MULTISTRADA 1100S*
Vuosimalli 2008
16988,51
HYPERMOTARD 1100
Vuosimalli 2008
Lisäksi muutamia uusia pyöriä erikoishinnoin. Esimerkiksi Oy Hailac Ab:n myymälästä Klaukkalasta Motokuume-viikonloppuna kaikki varastossa olevat Ducati- ajovarusteet ja vapaa-ajan tuotteet -30%. Hinnat ovat kokonaishintoja sisältäen autoveron sekä alv.:n.
SUPERBIKE 1198
Vuosimalli 2009
HYM1100 S
Vuosimalli 2008
16 231,65
14 991,82
23 931,31
14 994,46
15 996,78
*Myynnissä vain maahantuojalla (Oy Hailac Ab)
Kaikilla Ducati Motokuume -kauppiailla on myös runsaasti muita Ducati-tarjouksia vapaa-ajantuotteista sekä lisävarusteista
Pikkuveli SM 510 R 8.990 .
Play it Loud Mutha! www.mp-racing.fi
HUSQVARNA RECOMMENDS. Hinta 10.900