Silloin et ole yksin luonnon armoilla, jos tapahtuu jotakin odottamatonta. Ulkopuolisen ihmisen mieltymyksiin ja tottumuksiin ei pidä mennä puuttumaan, sillä jokaisen täytyy saada nauttia harrastuksestaan siinä muodossaan kuin se kivalta tuntuu. Kohtasimme tämän tästä samaan suuntaan ja samaan määränpäähän matkalla olleita muitakin motoristeja ja veikkailin siinä mielessäni ketkä heistä ovat mahdollisesti tekemässä tämän ajokauden päätöskeikkaa, ja kenellä kausi voisi vielä jatkua. Jos olet miettinyt, tai alat nyt hautoa pyörän vaihtoa, niin veikkaanpa, että nyt ovat ostajan markkinat. Ajattelin kuitenkin ja sitä useammin se mieleeni nousi, mitä ylemmäs Suomi-neidon rintamuksella edettiin, että kohta on ruska koko maassa. Ennättäisit vielä niille ruskaretkillekin. Sain kuulla sen yleensä varman luotettavana tahona pidetyltä tietolähteeltä, joka puolestaan oli istunut telkkarin äärellä, kun asiasta oli kerrottu. Aikataulusyistä jouduimme tinkimään alkuperäisestä reittisuunnitelmasta ja tyytymään alkumatkan osalta lyhyempää kaavaa noudatteleville, isoille ja tylsille valtaväylille. Omalta kohdaltani tämän kesän ajamiset ovat jääneet olemattoman vähäisiksi, sillä pääsin toukokuisen polviremontin jäljiltä ensimmäistä kertaa pyörän satulaan vasta elokuun puolivälissä, kun suuntasimme kulkumme Saariselälle Jänkhän Jytinöihin. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto-lehti.com COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Eikä pidä unohtaa, mitä tietäjäksi todistettavasti osoittautunut viisas mies Englannista sanoi. Vaikka lähestulkoon taukoamaton sade oli seuralaisenamme melkein koko matkan, nautin ajamisesta suunnattomasti, koska olin riutunut ajamisen puutteessa koko parhaan kesän. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. Meillä on vielä parasta ajokautta viikkotolkulla. Kuten jo mainitsin, ulkopuolisten mieltymyksiin ja tottumuksiin ei pidä mennä puuttumaan, mutta vinkiksi rohkenen heittää, että pelkästään asfaltille liikkumisen rajoittavilla pyörillä jää monta elämystä kokematta. Tarkoituksenani ei ole ryhtyä kaventamaan Lapin matkailuyrittäjien leipää, jos sanon, että ruskan väriloiston voi kohdata myös moottoripyörällä, kautta koko Suomen ja toki tietysti tunturimaisemissa kaikkein ehommillaan. Siinä vesiusvan seasta erottuneita edellä ajaneiden perävaloja tuijotellessa oli jälleen kerran aikaa parantaa maailmaa. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Syysterveisin,
Moto-Ykkönen -lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto-lehti.com ilmoitus@moto-lehti.com PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto-lehti.com AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Kankaansyrjä Kalevi Kuningas Jouko Kuntola Kai Myyry Pekka Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 56 kestotilaus 52 TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Se on eräs vaihe luonnon kiertokulussa, johon ihmisen mieli reagoi tavanomaista voimakkaammin ja yleisesti ottaen valoisin ajatuksin. Tuskin suuret ihmismäärät sovittelisivat lomiaan syksyyn, että pääsisivät Lapin ruskaretkille lataamaan talven varalle kiukkua nuppeihinsa ei, ei, kyllä sieltä ammennetaan hyvää mieltä. Se, että ajatukset pyörivät enimmäkseen ajohommissa, ei ilmeisesti kuulosta kovin yllättävältä. On tässä maassa viime aikoina huonompiakin näyttöjä antaneisiin luotettu, joten miksi emme nytkin. Tähän lopputulemaan oli päätynyt eräs englantilainen säätieteilijä, vaiko peräti kansantietäjä. No, joka tapauksessa hän oli ennustanut viime keväänä millainen tulee olemaan Suomen koko kuluneen kesän sää ja siinä hän oli kuulemma osunut täysin nappiin. En ole koskaan harrastanut metsästystä, mutta kuvittelen, että näihin kumpaakin voisi liittyä samankaltaista, hieman haasteellista erämieshenkeä. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola
*Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%).
3. Well, jätettäköön hömppäuutiset omaan arvoonsa, mutta jos ennuste nyt kuitenkin sattuisi osumaan kohdalleen, niin olisihan se silloin osattava myös hyödyntää. Jos pitäydytään harrastuksessa samoilutasolla, silloin tallissa ei tarvitse olla useita moottoripyöriä, vaan yhdellä matkaendurolla suoriutuu kaikista ajamisista, niin tuhansien kilometrien mittaisista kesälomareissuista kuin minkä tahansa vuodenajan luontoretkistäkin. Pienellä, muutaman kaverin kokoisella porukalla se tuntuu kaikkein parhaalta. Tietysti metsään pääsee patikoimaan ilman moottoripyörääkin, mutta pienillä ja hiljaisilla kyläteillä, tai asumattomissa korpimaisemissa samoilu on todella rentouttavaa patterin lataamista. Meille motoristeille tämä ei ole mikään olan kohautuksella sivuutettava juttu, sillä perinteisen lyhyehkö ajokausi kestäisi tähän tietoon tukeutuen peräti pikkujoulusesongin kynnykselle. RUSKAN HEHKUUN
Nyt on tutkittua tieteellistä näyttöä siitä, että ajokautta ajatellen suotuisan lämpimät kelit jatkuvat vielä ainakin puolitoista kuukautta
Honda päätti aloittaa Kaukoidän ja Japanin kotimarkkinoilla erittäin suositun, pienen, ketterän ja edullisen VTR 250 -mallin markkinoinnin myös Euroopassa Ensimmäinen maahantuontierä Suomeen saapui elokuun puolivälissä, jolloin myös välittömästi koeajoimme tämän uutuuden. Sivut 54-56.
TÄSSÄ NUMEROSSA:
3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 6 Veteraaniralli 2009, Oulussa 10 Jänkhällä Jytisee XI 14 Murman Motofestival 16 YROY 10-vuotisjuhlakilpailu 18 MC Ylikypsät kinkut Naurua ja nautinnollista ajoa 20 Käyttökokemuksia: OSCO-ketjunvoitelulaite 22 Rundit 25 Bemarikallen ja GS:n pitkä yhteinen taival 28 Kierros kotimaassa: Taikayöntiellä KOEAJOT: 54 Honda VTR 250 57 Aprilia Mana GT 850 60 Moto Guzzi Stelvio NTX 66 Yamaha suurimmilla sylintereillä: XV1900A Midnight Star 76 KTM 990 Adventure R Tehty ajettavaksi 83 Seuraavassa numerossa 32 Hringvegur 1 vappuajo Islannissa 42 MP-matka Vietnamissa Hanoi HoChiMinh
Pelle Lillqvist Pietarsaaren Moottorimuseosta oli onnistunut hankkimaan replica-version Gottlieb Daimlerin moottoripyörästä. Hyvin Pellen puupyörä kulki, mutta ohjausgeometria näytti asettavan ajurille aikamoisen haasteen.
6. Alkuperäinen Daimler valmistui 1885, mutta paloi jo 1903, joten kaikki maailman museoissa olevat ovat kopioita
Oulua pohjoisempana ei Veteraania olekaan pidetty, mutta edellisen kerran kokoonnuttiin samalla paikalla 2003. perättäinen Veteraani, pyörän rakentelu enimmäkseen omaa työtä ja edestakaista matkaakin kertyi noin 1400 km. Painetut 2000 pilettiä ja rallilehteä loppuivat kuitenkin lauantai-iltapäivänä kesken. Isojen brittipyörien starttipotkuista liikkuu pelottavia tarinoita, joten pakko oli kysyä, kuinka sirommalta motoristilta käy puolilitraisen Pässin herättäminen. Sotapalveluksen jälkeen laite oli ollut maatöissä: sillä oli kuskattu maitotonkkia ja olipa kiskottu jopa peltoauraa!
T
teksti & kuvat: Pauli Ylikoski
ämän vuoden Veteraaniralli järjestettiin Oulussa elokuun toisena viikonloppuna. Suotuisa keli sai vanhat pyörät liikkeelle, sillä osanottajien määrä ylitti ennakkoarvion jopa siinä määrin, ettei tietokantojen sekoamisen takia tarkkaa lukua saatu rallin aikana selville. Ja aivan kuten edellisessäkin Oulun Veteraanissa myös nyt juhlakansaa hellittiin mahtavilla helteillä. Perinteinen naisten kiertopalkinto meni oikeaan osoitteeseen: Terhillä oli jo 20. "Jos sais euron joka kerrasta kun tätä kysytään", naurahti Terhi, ja jatkoi: "helpostihan se lähtee kun pyörä on kunnossa".
VETERAANIRALLI 2009
Veteraanimoottoripyöräklubi on kasvanut jättimäisiin mittasuhteisiin: vuonna 1975 perustetun klubin jäsenmäärä on ylittänyt jo 8000. Niinpä myös klubin päätapahtuma vuotuinen Veteraaniralli veti mukavasti väkeä.
(Alh.) Simo Nieminen (keskellä lierihattuineen) kertoili Zündappinsa historiasta. Tilanteessa ei kuitenkaan käynyt kuin Woodstockissa 40 vuotta aiemmin, vaan järjestelyt toimivat ja tilaa riitti isommallekin väkimäärälle.
¦
7. Terhi Laine ja 500 cc BSA Gold Star -61
Ja miltei yhtä perinteisesti rakentelijat ujostelivat kät tensä töitten esittelemistä. Osanoton vähäisyyden takia kisan Aluokan pokaalit jätettiin jakamatta. Ensi vuonna ikäpyörien harrastajat kokoontuvat Ikaalisiin elokuun alussa.
Entisöintikisan tuomaristo tutkailee Teuvo Vuorelan karamellin kaunista Puch TL 150 -pyörää vuodelta 1952.
8. Patentteja erilaisille ratkaisuille löytyy 1860-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Huimaa touhua!
Veteraanirallin virallisesta tapah tumatarjonnasta keskeisin on perintei sesti entisöintikilpailu. Rallialueelta olisi löytynyt kilpailutasoisesti entisöi tyjä pyöriä, mutta kilpaan niitä ei jostain syystä ilmoitettu. Reijo Ervasti Oulunsalosta oli rakentanut tällaisen pelin ja vieläpä suostutellut erään julkisuutta karttelevan stunt-miehen ajamaan sillä näytösajoja. Polku- ja moottoripyörien historiassa on lähes 150 vuoden aikana tavan takaa pulpahtanut pinnalle ajatus yksipyöräisestä laitteesta
Markku Palosaari, Kempele Tunturi 1961 3. Kimmo Ervasti, Oulunsalo Honda CB 350 four 1975 3. Rovaniemeläinen Jarmo Alaraudanjoki pokkasi tällä entisöinnillä kolmannen palkinnon.
(oik.) Barry Pardoe on brittimotoristi sanan varsinaisessa merkityksessä. Ajokin kori on putkikehikkoon pingotettua kangasta kuin lentokoneessa ikään, tekniikka on tuttua Jawasta. Elizabeth matkusti enimmäkseen takapenkillä, mutta kehui myös purkkiorjan paikkaa mukavaksi: olihan se varustettu jopa lämmityslaitteella eli brittiläisellä kuumavesipullolla. Hän oli tyttärensä Elizabethin kanssa taivaltanut Lancashirestä Norjan kautta Lappiin ja alas Ouluun yli 4000 kilometrin tulomatkan. Håkan Lillrank, Teerijärvi Tunturi Sport K 1975
Sivuvaunuistaan tunnettu tshekkiläinen Velorex on tehtaillut myös katettuja moottoripyöriä. Eikä ollut kotiin kiire: reissu oli suunniteltu jatkumaan Via Balticaa pitkin kohti Keski-Eurooppaa. "Paras alkuperäiskuntoisena säilynyt pyörä" -pokaali myönnettiin Eero Hänniselle kuvassa näkyvästä syystä. Jarmo Alaraudanjoki, Rovaniemi Velorex 16/350 1968 Luokka C, mopot 1. Ajokkina heillä oli 1955-mallinen Ariel Square Four varustettuna isolla teräskorisella Watsonian-vaunulla. Göran Baarman, Tammisaari Triumph TR5 Trophy 1951 2. Hyvin kulki matka Suonenjoelta Ouluun vaikkei TWN:ää ollutkaan vahattu.
Entisöintikilpailun palkitut
Luokka A ennen 1945 valmistetut ei osallistujia Luokka B 1945 jälkeen valmistetut 1. Barry on ajellut Arielillaan jo 50 vuotta!
9. Heikki Lautaoja, Tyrnävä Tunturi Automat 1968 2. Vanhallakin pyörällä uskaltaa reissata, kun sen tuntee hyvin
Tarkoituksenamme oli päästä taipaleelle keskiviikkona heti aamuvarhain, mutta kyllähän siinä jo Peijoonin poro, tuo joulupukin ihmemaan ihanuus. Vaikka Jänkhän virallinen tervetuliaistilaisuus aloitetaan edelleen perinteisen kaavan mukaisesti perjantaina klo 18.00, avautuu tapahtuma jo torstaina eli tällä ratkaisulla saadaan pitkän tulo- ja paluumatkan väliin enemmän aikaa perillä oloon. Ensimmäisellä kerralla oli rekisteröityneitä osallistujia kourallinen, seuraavaksi muutamia kymmeniä, sitten satoja ja nykyisin jo yli 2000 henkeä. Pääsimme Hyvinkäältä peräti Mäntsälään saakka ennen kuin jouduimme pysähtymään pyörän varustelupuuhiin. Saariselän ensisijaisesti hotelleista ja vapaa-ajanasunnoista koostuva, kaupunkia muistuttava talvilomakeskus muuttui jo yhdennentoista kerran sykkiväksi, yhtenäiseksi moottoripyörätapahtumaksi. Gore-materiaalista huolimatta Tiinan ajo-
10. Muutama täysjarrutus piti suorittaa, kun säntäilivät tielle puskasta äkkiarvaamatta... Torstai-illasta alkaen ja pitkin perjantaipäivää on jo tarjolla monimuotoista, ennakkoon laadittua ohjelmaa. sitä, että ruuhka-Suomessa asustavat harrastajat saavat ajaa lyhintäkin reittiä noudatellen hyvän matkaa toista tuhatta kilometriä ennen kuin saapuvat määränpäähän ja tuolle matkalle saattaa mahtua hyvinkin vaihtelevia olosuhteita. Osittain tästä etäisyydestä johtuen tapahtumaa on vuosien saatossa jalostettu. ja näkyi niitä hirviäkin.
Suhteellisen kosteaa
puoltapäivää elettiin ennen kuin kypärämyssyä vedettiin päähän ja samalla sitten alkoi tulla myös vettä kaatamalla. Poroja ei pohjoseen mennessä paljoa näkynyt, mutta etelään ajellessa sitäkin enemmän. Suuren osanottajamäärän houkuttelemana Jänkhän tapahtumatorilla on myös muutamia alan johtavia yrityksiä myynti- ja esittelypisteineen.
S
Ajomatka Lapin perukoille on varmasti kirjoittajan lisäksi monelle muullekin yksi tämän tapahtuman huipentumista. Perustellusti voidaan puhua, että Jänkhällä Jytisee -kokoontumisesta on muodostunut kulttitapahtuma, joka vetää saman henkiset alan harrastajat vuodesta toiseen näihin tunturimaisemiin.
uomi on maantieteellisesti pitkä maa tarkoittaen mm. Niinpä karttaan kannattaakin tutustua jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä ja laatia pikkuteitä noudatteleva reittisuunnitelma. Jänkhällä Jytisee XI 13.-16.8.2009:
ISOT HÄÄT
Teksti: Pekka Neste Kuvat: Tiina ja Pekka Neste
Jänkhällä Jytisee on vakiinnuttanut asemansa suomalaisella kokoontumisajokartalla, omanlaisenaan, perinteisistä kokoontumista poikkeavana tapahtumana. Niin teimme mekin vaimoni Tiinan kanssa, mutta suunnitelmiin alkoi ilmetä muutoksen tarvetta jo ennen matkaan lähtöä. Vaihtoehtoisesti ajan voi käyttää myös ajomatkasta palautumiseen, tai omiin ajoretkiin ja seutuun tutustumiseen. Eteläisestä Suomesta pohjoiseen johtavat liikenteen valtaväylät ovat kuitenkin tylsän pitkäveteisiä ja niitä pitkin liikkuminen on ensisijaisesti pelkkää matkustamista
Saavuimme Kajaanin korkeudelle hieman ennen ilta-yhdeksää ja päätimme ryhtyä majoituksen etsintään. Saavuimme perille illansuussa ja mennessämme ilmoittautumaan Saariselän Tunturihotellin respaan kohtasimme ovella Jyri "Jysky" Tengmanin, joka oli
Yhteen hiileen
menossa pitämään Jänkhään osallistuville naismotoristeille moottoripyörän käsittelyyn ja hallintaan liittyvän koulutuksen teorialuentoa. Koko yhteisö muuttuu Jänkhän Jytinöiden myötä yhdeksi suureksi kokoontumisajotapahtumaksi. Kaveri sanoi ostaneensa sen Kuopiosta, mutta se oli hänelle auttamattomasti liian iso
raavana aamuna ne olivat jo siedettävän kuivat. Kaikki majoitus- ja palveluyrittäjät, vaikka ovatkin kilpailijoita keskenään, puhaltavat yhteen hiileen, sillä se on heidän kaikkien etu että Saariselkä täyttyy motoristeista. Moto-Jysky puolestaan järjesti suljetulla asfaltoidulla alueella käytännön ajoharjoittelua naismotoristeille, jotka
Aktiviteetteja
11. Päivän ohjelmavaihtoehtoihin kuului mm. Ollessamme Siilinjärvellä tankkaamassa, juttusillemme tuli eräs, niinikään Jänkhälle matkalla ollut motoristi. Katseltuamme taivasta se näytti lohduttoman synkältä, joten veden tulolle ei ollut luvassa loppua. Vettä valuvina saapastelimme respan tiskille tiedustelemaan tilannetta ja heitin vielä ilmoille, ettemme panisi pahaksemme, jos pääsisi vielä saunaankin. Säätiedotukset pitivät hyvin kutinsa, emmekä joutuneet varsinaiseen kaatosateeseen. Tarkkana tyttönä Tiina katseli illalla telkkarin säätiedotuksia ja ne kertoivat, että maamme yli kulkeva saderintama on juuri tuon suunnittelemamme reitin yllä ja sen vuoksi teimme jälleen suunnitelmaan muutoksen. Varsinainen Duracell tuo Jysky. Asettauduttuamme ensin taloksi teimme illalla pienen jaloittelukierroksen kylille. Hän kaupitteli minulle puolituntia käytössä ollutta sadepukuaan kokoa 60. Edellisestä visiitistämme oli vierähtänyt pari vuotta ja tuolloin taajaman pääkatu oli kaivettu kunnallistekniikan vuoksi auki. Lopputulosta ei voinut ylistää kauniiksi, mutta oli se ainakin toimiva. Valitellessamme siinä matkan aiheuttamaa uupumusta tuumasi Jysky, että sitä on liikkeellä. Tuolloin, torstai-iltaisen kävelykierroksemme aikoihin väkeä oli jo runsaasti ja mainittua mielikuvaa tuki myös tapahtuman järjestäjän kertoma info, jonka mukaan 1000 rekisteröityneen osanottajan raja oli ylittynyt. Suuntasimmekin pyörien keulat kohti Rovaniemeä ja päätimme ajella pitkin Keski-Lappia Sodankylään ja sieltä edelleen Saariselälle. Jos ajaminen Inariin ei kiinnostanut, oli yhtenä vaihtoehtona myös lähituntureille suuntautunut, kolmen tunnin mittainen opastettu patikkaretki. Alkuperäisiin suunnitelmiimme kuului, että ajaisimme maamme itäreunaa ylös ja kävisimme ihastelemassa Pelkosenniemellä paljon julkisuutta saanutta Andy McCoyn patsasta. Koko keskusaukio, joka muodostaa toria muistuttavan miljöön, on päällystetty nelikulmaiseksi lohkotulla harmaalla graniitilla. Vastaanottovirkailija totesi, että vapaana olisi vielä yksi saunallinenkin huone, jos haluamme ja mehän halusimme. Perille päästyään hän kertoi hemmotelleensa itseään parin tunnin tirsoilla ja kohdatessamme hän oli jo täydessä vauhdissa menossa pitämään koulutustilaisuutta. Tiet olivat kylläkin märkiä ja saimme osaksemme ainoastaan joitakin saderintaman hännillä vaeltaneita tihkuja. Kiitin tarjouksesta ja totesin, että olen jo ehtinyt kastua, joten eipä siitä olisi enää lohtua ollut. Lauantain paraatiin osallistui yli tuhat moottoripyörää ja letka venyi usean kilometrin mittaiseksi. Niiden kaikkien äärellä ja katukuvassa näkyy Jänkhä-viikonloppuna vain moottoripyöriä ja motoristeja. Perjantai-aamu valkeni tihkusateisena. housut alkoivat tuntua kosteilta, kun hänen GS-Bemarinsa varsin avoin takapyörä suorastaan pumppasi kaiken veden kintuille. Se loi lämpimän luonnonläheisen vaikutelman tälle tunturimaisemassa sijaitsevalle taajamalle. Tuota aukiota ympäröivät lukuisat hotellit, ravintolat ja pikku puodit. päiväretki Ivaloon ja siellä oli mahdollisuus osallistua Inarinjärven risteilyyn. Niinpä pysähdyimme Shellille ostamaan ilmastointiteippiä, josta rakensimme sateessa pyörän molemmille puolille "sivupaneelit". Hotelli Kajanuksen pihapiirissä oli kymmenittäin moottoripyöriä, joten heräsi epäilys, että mahtaakohan taloon enää mahtua. Päätimme luopua kivoista pikkuteistä ja uusi tavoite oli; niin pitkälle kuin isoa tietä ennen pimeän tuloa ehtii. Nyt työt olivat siltä osin valmiit ja lopputulos näytti onnistuneen viihtyisältä. Hän kertoi vetäneensä edellisenä päivä eräälle asiakasryhmälle endurosafarin Lopella, joka päättyi ilta-yhdeksältä, pesseensä sen jälkeen pyörät, sekä pakanneensa ne autoon ja peräkärryyn, jonka jälkeen alkoi puoliltaöin matka Riihimäeltä paku-perävaunu -yhdistelmällä kohti Saariselkää, jonne hän kertoi saapuneensa yön matkattuaan ja kaverin kanssa ajovuoroja vaihdellen iltapäivällä neljän maissa. synnyttäen selkään ison lepattavan säkin. Saunomisen jälkeen levittelimme ajovarusteet lauteille ja seuKamppeet lauteille
Saariselän hotellien ja mökkien pihat täyttyivät motokansasta
Jos ne alkoivat tuntua liian tutuilta, löytyi pienen kävelymatkan päästä, kylän raitin varrelta lukuisia ravintoloita ja terasseja. Esim. Mikäli joku ei ollut saanut vielä sateessa ajamisesta tarpeekseen, MotoJyskyn palvelutarjonnasta löytyi myös opastettuja endurosafareita, joille osallistumalla pääsi koko päiväksi rypemään luvallisille enduroreiteille. Tapahtuma-alueella oli oluttelttoja karaoken kanssa ja ilman. Lähtö tapahtui kuivalta maalta ja veteen päästyään kaverit käytännössä keulivat pelkän telamaton varassa niin,
Jyri Tengman MotoJyskystä antoi naismotoristeille käytännön neuvoja pyörän hallintaan. Bensatankin virkaa hoiteli muovinen mehukannu, joka oli viritelty mustekaloilla kelkan raatoon kiinni. Riitti siinä paikallisille asukkaille ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Tiskillä oli sitä varten vaaka, millä maksuvälineen arvo mitattiin. Tapahtumatorin varustepuodeissa kävi myös kuhina, sillä varsin moni oli tulomatkalla havainnut ajovarusteissaan puutteita, tai vajavaisuutta ja siitä syystä haluttiin varustautua kotimatkaa varten paremmin vettä pitävissä tamineissa. Jänkhän Jytinöissä on myös lupa olla tekemättä mitään. Eräässä niistä kelpasi maksuvälineeksi rahan asemesta myös kultahippu. Iisakkipäältä aukeaa komeaa tunturimaisemaa. Perjantaina halukkaat pääsivät ohjatulle reilun 10 kilometrin patikkaretkelle tunturiin. kytkin on yksi tärkeimmistä moottoripyörän hallintalaitteista. edellisenä iltana osallistuivat teorialuennolle. Jänkhän perinteeseen kuuluu aina lauantaina suoritettava paraatiajo johonkin lähiseudun kohteeseen. Tällä kertaa kilometrien mittainen moottoripyöräletka suuntasi kulkunsa Ivaloon, jossa pyörät parkkeerattiin vieri-viereen keskustassa olevalle urheilukentälle ja kylläpä niistä kehkeytyikin täysi kentällinen. Jänkhä-osanottajat suorittivat pysäköintioperaation jälkeen jalkapelissä parinsadan metrin mittaisen siirtymän joen rantaan, jossa Ivalon huimapäät suorittivat Watercross-näytöksen. Temmellyskenttänä toimi vapaana virtaava joki, jonka veden lämpötila oli runsaat kymmenen astetta. Välineinä käytetWatercrossia
tiin moottorikelkkoja, joista oli karsittu pois turha paino ja vettä imevät varusteet, kuten esimerkiksi satula ja polttoainesäiliö. Tässä opetellaan etsimään sitä pientä "millin" liikettä, josta löytyy kytkimen luiston/pidon raja.
12
että sukset kastuivat ainoastaan vesiroiskeista. Jänkhän Jytinä 2009 -tapahtuman viralliseksi rekisteröityneiden osanottajien määräksi ilmoitettiin 2015 henkilöä. Kieltämättä ajatus tuntuu loogiselta. Paluumatkalla suuntasimme sitten kulkumme Pelkosenniemelle ja sääkin suosi Andyn patsaan ihastelua, sillä juuri tuolloin ei satanut, vaan aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Paikkaan liittyy arktista ja osin mystistäkin idän eksotiikkaa, joka synnyttää varmasti kaikissa erityistä uteliaisuutta. Heitettiinpä ilmoille sellainenkin ajatus, että jättää pyörät Jänkhän jälkeen Saariselälle, käy välillä lentäen etelässä hoitelemassa työasioita, palaa sitten takaisin, lähtee Murmanskiin ja ajaa vasta sen jälkeen pyörän kotiin, mikäli aikataulu ei salli yhtäjaksoista Lapissa oleskelua.
13. Perusteet olivat seuraavat: Seppo Ojala oli kosinut Raija Saarimaata vuoden 2008 Jänkhän Jytinöissä ja saanut kosintaansa myöntävän vastauksen. Palkintoa vastaanottaessaan morsian mainitsi, että hän on aina haaveillut isoista häistä. Tällaisia ovat esimerkiksi vaikkapa pisimmän matkan ajanut, pisimmän matkan ajanut kevari, vanhin, nuorin jne... Määrä ylitti kolmella viimevuotisen ennätyksen, joka oli 2012 henkeä, eli taantuma ei ole lyönyt merkkiään ainakaan Jänkhään. Nyt se toteutui, sillä häävieraita oli yli 2000
Isot häät
henkeä. Mehupurkkiin laitetaan uutta vedetöntä bensaa ja koneeseen ruuvataan kastuneiden tilalle kuivat sytytystulpat. Kyseisen tapahtuman järjestäjä lähetti oman delegaationsa myös Jänkhän Jytinöihin tutustumaan tapahtuman henkeen ja vastaavasti Suomesta suuntasi muutaman kymmenen suuruinen motoristien ryhmä itänaapuriin haistelemaan sikäläisiä tuulia. Ivalossa ajettiin kelkoilla näytöstyyliin vesicrossia. Kokoontumisajoissa on tapana palkita osanottajia tietyin kriteerein. Edestakaista matkaa kertyi pyörän trippimittarin mukaan 2506 km ja siitä noin 1800 km ajoimme sateessa. Kun kansa matkustaa ensin Pohjois-Lappiin, sieltä on enää kivenheitto Murmanskiin. Vastaavia palkintoja jaetaan myös Jänkhän Jytinöissä, mutta arvostetuin palkinto on Vuoden Jänkhä. Venyttämällä Lappiturneen aikataulua noin viikolla, tulisi molemmat tapahtumat koettua yhdellä kertaa. Onnea!
Orastavaa yhteistyötä
toimia yhteistyössä. Tausta-ajatuksena on, josko nämä kaksi viikon välein järjestettävää tapahtumaa voisivat toinen toistaan täydentäen Seppo Ojala ja Raija Saarimaa saivat toisensa sekä Vuoden Jänkhä -palkinnon, poronsarvet. Valituksi tuleminen edellyttää jotakin poikkeavan merkittävää tekoa, suoritusta, urheutta, tai sinnikkyyttä. Tiinalla oli kypärässään Pinlock-tuplavisiiri, joka piti näkyväisyyden kirkkaana kaikissa olosuhteissa ja itse kävin pari kertaa päivässä jonkin huoltamon vessassa jynssäämässä saippuaa visiirini, jonka vaikutus esti huurtumisen ja veden pisaroitumisen aina muutaman tunnin ajaksi. Viikko Jänkhän Jytinöiden jälkeen järjestettiin Murmanskissa paikallisen Murman Riders -kerhon toimesta järjestyksessään toinen Murman Motofestival. Tällä kertaa Vuoden Jänkhä -palkinto annettiin yhteisenä kahdelle henkilölle, ja sen voittivat Seppo Ojala ja Raija Saarimaa. Kääntäminen tapahtui ovaaliradalla menopeliä kallistelemalla ja ilmeisesti he olisivat pysyneet pinnalla niin pitkään kuin bensiiniä olisi riittänyt. Pariskunta päätti mennä naimisiin tämän vuoden Jytinöissä ja heidät vihittiin Saariselän kappelissa lauantaina, Jänkhän Jytinä -viikonloppuna. Tämä on suosittu kesälaji pohjoisen moottorikelkkakuskien keskuudessa.
Ivalon urheilukentälle ajoi parkkiin noin tuhat moottoripyörää.
(Vas.) Delegaatio Murmanskista kävi esittäymässä Saariselällä. Kumppanukset onnistuivat upottamaan ainoastaan yhden kelkan, mutta sekin naarattiin välittömästi kuiville ja varsin pienillä toimenpiteillä 2-tahtimoottori saadaan takaisin taistelukuntoon eli sylintereistä, kampikammiosta ja kaasareista lasketaan vedet pois
Vartiokopin mummo jo odotti meitä ja otti pyörämme tarkkaan valvontaansa. Tuplavilkut päällä 5 pyörää rinnan 3:lla kaistalla he johdattivat meidät läpi Murmanskin pääkadun suoraan hotellillemme, Polarnie Zoriin. Tullissa olimme hyvissä ajoin. Pyörätön perjantai aloitettiin tilausbussilla Murmansk sightseeingillä. Lisäksi opittiin yhtä sun toista, jota Tullissa ei turhia hermoiltu. Ivalossa ryhmä pysähtyi yhteiskuvaan ja sen jälkeen matka jatkui Norjan Kirkkoniemen kautta Grense Jacobslevin raja-asemalle. No, olipahan jonossa aikaa täyttää kaikki etukäteen täytetyt paperit uudelleen jotkut useaan kertaankin. Osa Murmanskin lähistöltä sekä Tulasta, Moskovasta, Tolyattista, Yaroslavlista, Cherepovetsista ja Pietarista. Hämärtyvässä illassa saavuimme Kolaan, jossa iso joukko Murman Ridersin väkeä oli moottoripyörillä meitä vastassa. Saariselkäläiset lähettivät tapahtumaan viiden hengen tunnustelijaryhmän tutkailemaan järjestelyjä, jonka pohjalta Top Safaris päätti järjestää opastetun retken 2009 Murman Motofestivaaleille. Suomalaisryhmä käynnisti matkansa torstaiaamuna 20.8. Muut vierasmaalaiset tulivat Belgiasta, Hollannista ja Suomesta. Valitettavasti norjalaiset motoristit olivat suunnittelemastaan aikataulusta hieman jäljessä ja edessämme tullissa oli pitkä jono moottoripyöriä. Vaikka jonossa ei niin naurattanutkaan, niin hyvin piti hermo kaikilla ja Murmanskin vahvistuksemme, Danilan asenne kertoi totuuden: parempi jutella mukavia ja odottaa hyvällä tuulella kuin pilata päivänsä murjottamalla mikään tekemämme ei kuitenkaan nopeuta jonon kulkua, hidastaa se saattaa kyllä. klo 9.00 kohti Venäjää. Ulkomaalaisia osallistujia oli 83 henkeä, joista suurin osa oli norjalaisia ja heidän mukanaan oli myös yksi thaimaalainen matkustaja. Venäläisiä saapui paikalle kautta koko laajan maan. Viimeiseltä passintarkastuspuomilta eteenpäin tie oli onneksi juuri päällystettyä. Tullimuodollisuudet pistivät aikataulumme uusiksi ja loppumatka mentiin
rivakasti. Koska matkaan oli kulunut suunniteltua pidempään, päätimme siirtää kokoontumisajoon rekisteröitymisen seuraavalle päivälle ja lähdimme syömään. Murman Motofestival
Teksti ja kuvat: Jarkko Sipiläinen ja Ilona Iisalo
Ensimmäinen Murman Motofestival järjestettiin vuonna 2008. Venäjän tullissa tyttö naputteli pyörien
J
valmistenumeroita ja tietoja koneelle ahkeraan tahtiin, tilannetta olisi tosin jouduttanut jos toinenkin tullipiste pöydän ääressä olisi avattu, eivätkä vapaana olevat virkailijat olisi palvelleet vain ohi jonon menneitä venäläisiä. Murmanskista kotoisin olevan, mutta Saariselällä nykyisin asuvan Danilan motoristihenkisellä opastuksella kaikki nähtävyydet kierrettiin ja paikalliskulttuuriin tutustuttiin. Ensimmäiset pyörät ovat jo päässeet puomien väliin.
Perjantaina 21.8.
14. Top Safaris Oy on yksityinen ohjelmapalveluyritys, jonka toimipiste sijaitsee Saariselällä Tunturihotellin yhteydessä.
ärjestyksessään toiseen Murman Festival -tapahtumaan osallistui lähes 300 moottoripyörää ja noin 430 kävijää, joista osa saapui paikalle autoilla
Joonalla käynnistyi syksyllä toinen opiskeluvuosi, hän suorittaa tällä hetkellä 3-vuotista talotekniikan perustutkintoa. Kilpailun vastuujärjestäjinä toimivat: Suomen Motoristit (SMOTO), Moto Survival Finland, Liikenneturva ja Suomen Autokoululiitto. Suorituksien taso on nousut vuosi vuodelta, totesi SMOTOsta kilpailun johtaja Jarmo Jokilampi, joka on ollut mukana joka vuosi järjestämässä kilpailua. Tänä vuonna äärimmäisen tiukan kilpailun voitti Joona Vihanninjoki Äänekoskelta. YROY-kilpailuun
N
MESTARUUS ÄÄNEKOSKELLE
hän lähti autokoulun opettajan innostamana, ja siksi hän oli käynyt YROYn nettisivuilla täyttämässä alkukilpailulomakkeen. Kilpailun voittaja sai pääpalkintona olleen uuden Rieju Marathon Supermoto moottoripyörän. Vuoden 2009 finalistit yhteiskuvassa.
Teksti: Kalevi Kankaansyrjä Kuvat: Hannes Kainulainen
YROY 10-vuotisjuhlakilpailu
16
uorille motoristeille suunnatussa ajotaitokilpailussa oli tänä vuonna 817 osallistujaa. Juhlakilpailun suojelijana toimi eduskunnan liikennevaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen. Toinen sija meni Seinäjoelle Mikko Kananojalle ja kolmanneksi sijoittui Kemistä kotoisin oleva Antti Vilmi. Kilpailu on tarkoitettu 16-25 vuotiaille moottoripyöräilijöille. Voittaja Joona Vihanninjoki on 17-vuotias nuorukainen, jolla kulunut ajokausi on vasta toinen. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1999 alkaen eli tänä vuonna kyseessä oli kymmenvuotisjuhlakilpailu. Järjestäjät kiittäväkin tukijoitaan.
Joona ja voittajan katse.. Ilahduttavana kilpailun järjestäjien kannalta on, että YROY eli Young Rider of the Year on ollut vuosi vuodelta aina suositumpi ja mukana on niin tyttöjä kuin poikiakin, kertoi kilpailun koordinaattori Jari-Pekka Stenroos. Ajokkina hänellä on Aprilia RS kevytmoottoripyörä. Alkukarsintojen jälkeen Vantaalla järjestetyssä loppukilpailussa mitteli taitojaan 20 finalistia. Tänä vuonna loppukilpailussa oli 12 erilaista tehtävää, joista ajosuoritteet tapahtuivat omalla moottoripyörällä. YROY-kilpailussa on monia arvokkaita palkintoja kuten ajopuku, jolla on viiden vuoden takuu. Kilpailua ovat tukemassa Opetusministeriö sekä useat yritykset
YHTEISTYÖSSÄ
YROY 2009
Tuomariston puheenjohtaja, Jarmo Jokilampi, kyselee.
Kilpailun yhtenä osiona tutustuttiin hirviin.
(Alh.) Palkintopyörän luona vasemmalta Jarmo Jokilampi, Mikko Kananoja, keskellä voittaja Joona Vihanninjoki, Antti Vilmi ja Jari-Pekka Stenroos.
17
Sama kuvaus sopii MC Ylikypsien Kinkkujen iloiseen seuraan, se on helppoa ja mieluisaa herkkua.
Se voi olla vaikkapa polkupyörä, mutta kuitenkin räpätillä varustettu. Kaksipyöräinen kulkuneuvo kuitenkin vaaditaan.
Kaksipyöräinen oltava
Sanna-Kaisa Loisa Lahdesta on ajanut moottoripyörillä koko ikänsä. Ikäkään ei ole ehdoton rajoite jäsenyydelle, mutta alle tuon maagisen ikärajan olevat ehdokkaat joutuvat antamaan jäsenhakemuksessaan sikahyvän selityksen. Nyt alla on omin käsin rakennettu Softail Harrikka.
18. MC Ylikypsien kinkkujen motto on Naurua ja nautinnollista ajoa sekä menoa, meteliä ja hauskoja ajoretkiä. Sukupuolta ei tarkemmin testailla, pelkkä oma ilmoitus riittää. Toistaiseksi selitykset ovat olleet vaadittua tasoa ja mukaan otetut alaikäiset muodostavat kerhon HerkkuKinkku-osaston. Kerhon tarkoituksena on tuottaa huvitusta sekä jäsenille että muille. Naurua ja nautinnollista ajoa
Visa Vilkuna
T
Ylikypsä kinkku ruokaisana ravintoaineena mielletään todelliseksi herkuksi, jonka nauttiminen on helppoa ja mieluisaa. Kerhon yhdeksänkohtaisten sääntöjen viimeinen pykälä kertoo mistä on kyse: 9§ Säännöt on tehty rikottaviksi. Netissä löytyy useita mukavia tarinoita kesäisistä reissuista ja merkille pantavaa on juttujen rehellisyys. Tuskinpa kukaan motoristi moista toimintaa hyljeksii. Varsinaisten jäsenten lisäksi kerhoon otetaan myös kannatusjäseniä. Periaatteessa kerhoon voi anoa jäsenyyttä kaikki yli 45-vuotiaat naismotoristit. Heti alussa päätettiin, että kerhotoiminnan on oltava jotain muuta kuin synkkämielistä sääntöjen tulkintaa. Kerhon sihteeri toimii kannatusjäsenjaoston räpättivastaavana. Pienistä haavereistakin uskalletaan ja muistetaan kertoa.
ämä varttuneiden naisten motskarikerho on perustettu reilu vuosi sitten
Joillakin kyseessä on ensimmäinen kesä ja joillakin on takana koko elämän kestänyt harrastus. Kerhon rekisteröintikin on työn alla, jotta mahdollinen rahaliikenne helpottuisi. Tällä hetkellä kerhoon kuuluu kaiken näköisiä ja kokoisia sekä pyöriä että naisia jo yli kolmekymmentä. Nyt viidenkympin villityksen painaessa päälle kannattaa tämä ajokorttiin aikoinaan merkattu A hyödyntää. Marsa kertoo kerhon roisin nimivalinnan kertovan mistä on kyse. Kovin tiukkakypäräisiä naisia meno ei varmastikaan viehätä. On kuulemma mukavampi ajella ja vekslailla, kun jalat ylettyvät paremmin maahan. Kerhomerkki on virkattu vaaleanpunainen saparo. Sysäys kerhon perustamiseen tuli kaveruksilta Marru Honkaselta ja Sirpa Virtaselta. Ikähaarukkaa on hankala sanoa, kun naisten ikää ei oikein sovi mennä tenttaamaan. Liekö kotipaikan määrittämisessä osviittaa saatu Päijät-Hämeen vaakunasta, jossa on myös aimo annos naisenergiaa. Hellettä ja hauskanpitoa seitsemän kinkun seurueella riitti koko päiväksi. Mutta tuleva kevätkokous todennäköisesti inhimillistää jäsenmaksua. Ajokokemuksen kohdalla hajontaa on myös runsaasti. Mutta puheenjohtaja tai paremminkin diktaattori Marru Honkanen on varma siitä, että kunhan sana hauskasta kerhosta kiirii kauemmaksi, uusia jäseniä tulee ihan sikanaan. Puolittain leikillään vuosi sitten aloitettu puuhailu on kantanut hyvän
Yhdessä oppii enemmän Äksöniä piisaa
Lahtelainen Maija Mikkola vaihtoi Kawan kyykkypyörän Triumphin ysisataseen. Molemmilla reissuilla kahvin juonti ja pullan syönti ovat tärkeässä osassa. Talvellakin on tarkoitus tavata ja suunnitella lisää. Jäsenkehitys on ollut prosentuaalisesti mitattuna raju, sillä edellisenä kesänä jäseniä oli kaksi ja nyt jo 32 plus yksi kannattajäsen! Ja lisää tulee koko ajan. Kerhon kesätoimintaan kuuluu torstaiiltaiset kokoontumisajot ja kerran kuussa pitempi päiväajo. Kerhon jäsenistö on toistaiseksi keskittynyt nelostien alkupäähän JärvenpääLahti akselille. Jäsenmaksu on neljä kymppiä, mitä Marru pitää korkeana. Diktaattori Honkasella on kolmas kesä menossa oman pyörän tangossa. Mutta sen totesin tapaamisessamme, että Herkkukinkkujaokseenkin on jäseniä tullut. Summa määräytyi sen mukaan, että perustajat arvelivat jäseniä (oik.) Kerhon sihteeri ja räpättivastaava Sirpa Virtanen vetelee repustaan kerhopaitoja, joko mustia tai vaaleanpunaisia.
(alh.) Asento paljastaa kuka on puheenjohtaja, diktaattori Marru Honkanen.
19. Kotipaikkana Ylikypsillä Kinkuilla on laveasti ilmaistu Uusimaa Päijät-Häme. Kinkuilla on liuta suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Elokuun päiväajelu suuntautui yhteen Suomen perinteikkäimmistä kokoontumisajoista eli Karhulan Moottorikerhon järjestämään 35:een Turkian Lintukotoon. Tämä antaa yhteisille tapaamisille sisältöä, kun kokeneemmat voivat opastaa vasta-alkajia. tulevan ehkäpä kymmenen ja netti ynnä muut kulut oli katettava jäsenmaksulla. Kun kyse on varttuneista naisista, niin melko monella on motskarikortti tullut ikäänkuin kaupan päälle. Myös päiväajelujen pidentämistä ja suuntaamista ulkomaille suunnitellaan aktiivisesti.
tuloksen
Asennukseen menee pari tuntia pohtimisen kanssa. 3500-5000 km. Ongelmaa ei koeta isoksi, jos kilometrejä syntyy vain muutama tuhat kesän aikana ja nekin aurinkoisina päivinä. Pieni lika vain lisää katu-uskottavuutta Pohteeksi tulikin vaihtoehtoisen ratkaisun etsiminen. Vedät siis vivusta, jonka jälkeen ajat n. Mitä paremman kiinnityskyvyn omaavaa rasvaa käytät sen työläämpää on sen vanteesta poistaminen. 350-450 m 10-15 km nopeudella ja homma on hoidettu. Joidenkin mielestä rasvauksen tarkoitus on laittaa ensi rasva ketjuihin ja sitten poistaa se vanteesta. Laitteen kiinnitystä varten tulevat pehmiketyynyt ja nippusiteet.
Laitteen asennus
20. Syyskuun alusta ehdin ajaa sorasirottimella (viime syksynä) noin 5 000 km, kun mitta alkoi täyttyä jatkuvasta ketjujen spreiaamisesta. Riittää, jos peukalo on edes hivenen vetäytynyt keskeltä kämmentä oikealle paikalle. Laitteen mukana tulevat ohjeet ovat selkeät ja ne on varustettu yksinkertaisin kuvin. Lisäksi tein sen aina sadekelin jälkeen. Esim. Öljy tippuu putken kautta ketjun keskelle, josta se leviää ketjun leveydelle. Ketjujen rasvausvälinä käytin 500 km matkaa. Sitten porasin ohjeiden mukaisesti ketjusuojaan reiän, johon kiinnitin voitelusuuttimen ja ohjauspellin. Itse löysin pyörästäni (BMW F800GS) asennuspaikan rungossa olevan ruuvin alta. Keliolosuhteet luonnollisesti vaikuttavat riittoisuuteen. Toisin sanoen öljyä oli muullakin kuin siellä missä sen kuului olla. (Vas.) Laite pyörään asennettuna. Kiinnikkeet ovat tarrakiinnitteisiä. Säiliöllinen öljyä riittää n. Tämän jälkeen ne ovat pysyneet paikallaan. Taivutin asennuspellin sopivaan muotoon ja kiinnitin voitelulaitteen ja öljysäiliön asennuslevyyn. Käyttökokemuksia
OSCO-ketjunvoitelulaite auttaa arkisissa askareissa
aihdoin viime syksynä 17 vuoden ja n. Näistä osa toimi alipaineella, jota ohjattiin sähköllä. Kiinnitin ne myöhemmin pienillä peltiruuveilla. Etsi ensin laitteelle sopiva asennuspaikka. Laite toimii siten, että vedän 300-500 km välein öljylaitteen männästä, jonka jälkeen öljy valuu ketjulle. Asennusohjeet
V
Läpivienti ja voiteluputki takaapäin kuvattuna. Aloin syksyllä tutkia erilaisia ketjuvoitelijoita. näissä olivat monimutkaisia. Lisäksi olin kuullut tapauksista, joissa koko öljysäiliö oli tyhjentynyt takakumille. Toiset omalla sähköisellä pumpulla. Öljyputki kiinnitetään ketjusuojaan mukana olevilla kiinnikkeillä. Minun on tehtävä ketjujen rasvaus vähintään päivittäin tai jopa useamman kerran päivässä. Itse epäilin tarran pitävyyttä, ja kiinnikkeet irtosivatkin noin 4000 km jälkeen. Näillä ajokilometreillä rasvaus tehdään ehkä kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Onneksi oma mopo on sorasirotin, joten vanteen ei aina tarvitse kiiltää puhtauttaan. Eräs ystäväni oli asentanut Kotariin mekaanisen voitelulaitteen, jossa säännöllisin välein pulloa puristamalla ketjut öljyttiin. 350 000 km jälkeen kardaanista takaisin ketjuvetoiseen moottoripyörään. Yksinkertaista mutta totta. Asennus on äärimmäisen helppo, eikä siihen tarvita insinöörin taitoja. Laitoin nettiin hakusanaksi ketjuvoitelijat ja löysin Stormin sivuilta mekaanisen OSCO-ketjunvoitelulaitteen. sadesää, jonka jälkeen joudut voitelemaan ketjut. Apuvälineiksi tarvitset vain pari avainta ja poran. Mikäli sopivaa ruuvikiinnitystä ei löydy, voi laitteen asentaa mukana tulevilla nippusiteillä kiinni runkorakenteisiin. Äärimmäisenä vaihtoehtona oli pyörän vaihtaminen takaisin keppivetoiseen
Myönteisten kokemusten ansiosta laitoimme myös perheen toiseen pyörään ketjujen öljyämislaitteen. Mikäli ketjut saavuttavat myös tällä vaihtoehdolla hyvän kestoiän voi uudetkin pyöräni olla ketjuvetoisia. 18 000 km. Teräketju-öljy tarttuu hyvin ketjuun ja on ominaisuuksiltaan sopiva myös tähän käyttöön. pysähdysten yhteydessä (vain pieni käden liike riittää) · Siisti ja helppo tapa hoitaa hankala spray-show · Säiliöllinen öljyä riittää n. Kuinka voitelulaite toimii ketjuissa pitkässä juoksussa selviää parin vuoden kuluessa. Puhtaanapidon kannalta ikävämpi vaihtoehto on spraypullon sotkut, kuin kyseinen öljyämislaite. Kun ketjut olivat puhtaat öljysin ne vielä uudelleen. Olen ajanut ketjuvoitelijan kanssa tänä kesänä n. Muutaman käyttökerran jälkeen opit matkan, jonka ketjujen voitelulaitteen vivusta vetäisyn jälkeen on ajettava. Ajoin näin öljytyillä ketjuilla 400-500 km, jonka jälkeen käytin ensimmäisen kerran voitelulaitetta. Keskustelujen jälkeen valitsin perinteisen öljyn, en bio-öljyä. ketjut on jälleen öljytty. Asennuksesta ei synny ylimääräisiä kuluja, koska se on hyvin yksinkertainen. Nykyisin homma toimii vaivatta. Kokonaisuutena homma oli helppo, eikä synnyttänyt harmaita hiuksia. Kyseinen pyörä on varustettu valuvantein, eikä niidenkään
Lopuksi Käytön kokemukset
Läpivienti asennettuna.
Tarrakiinnitys ei kauaa kestänyt, joten kiinnitys korjattiin pienillä peltiruuveilla.
Öljysäiliö kiinni runkorakenteessa. Bio-öljy on liisteröitynyt moottorisahan terälaippaan ja suuttimiin. Säiliön kannessa täyttökorkki ja voiteluvipu.
puhtaanapito ole tuottanut ongelmia. Kun olen ajanut n. Kokonaisuutena olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen ja ketjujen rasvauksen kanssa pulaamisen on voinut unohtaa. Perusteena kertomukset, jonka mukaan mm. 4 000 km, joten öljypurkkia ei tarvitse kantaa mukana · Huoleton käyttää, ilman turhaa elektroniikkaa
Yhteenvetona
21. Öljyvanaa ei myöskään ole löytynyt matka- tai ajovarusteista. 400 km ja olen menossa tankkaamaan vetäisen vivusta, ajan viimeiset sadat metrit rauhallisesti ja ketjut on voideltu. Tuona aikana olen matkaa taittanut reilut 50 000 km. Kannattaa kokeilla, sillä yksinkertainen on kaunista. Kun vien pyörää yöksi pysäköintitaloon vedän vivusta, avaan hallin oven ja ajan p-paikalleni... Harjasin öljytyt ketjut ja pyyhin ne puhtaaksi rätillä. Kysyjät ovat kiinnittäneet huomiota sen yksinkertaiseen rakenteeseen. Muutaman kerran saapuessani pyörälle tapaan henkilöitä, jotka jääneet odottamaan omistajan saapumista. Silloin kaikki tosiasiat on havaittavissa. Laite on herättänyt kiinnostusta ja moni henkilö on tullut kysymään kokemuksiani ketjuvoitelijasta. Kokonaisuutena olen laitteeseen tyytyväinen, sillä se on helppokäyttöinen ja yksikertainen. Olen aiemmin ajanut ketjuilla useita kymmeniä tuhansia ennen vaihtoa ja ainoastaan jatkuva rasvaaminen on ollut harmittavin asia. Ketjujen voitelusta on tullut vaivaton ja helppo tapahtuma. Laitteen asennuksen jälkeen ketjuvedon tuomat harmit on vähentyneet, eikä rasvaisella takavanteellakaan ole kiusattu. Mekaaniseen puhdistukseen kului aikaa puolisen tuntia. Saatavilla on myös ketjujen pudistusaineita, mutta itse käytin moottoriöljyä ja spraypullosta tulevaa monitoimiöljyä. Kun laitteen mukana tullut öljy loppui olen käyttänyt moottorisahan teräketjuöljyä. Ainoastaan kaksi kertaa on laite valuttanut öljyä pyörän viereen, koska olen ajanut voitelun jälkeen liian lyhyen matkan. Öljyn saa pois vanteesta kevyellä
pyyhkäisyllä ilman vahvoja liuottimia ja mekaanista hankaamista. Laitteen voi ostaa STORM:ilta. Westy alias Tapsa Vesterinen Motoristi Touring Finlandia MK:n jäsen
Mistä uutta öljyä
· Laite on helppo asentaa ja sen käyttö on yksinkertaista · Keli- ja ajo-olosuhteet voi helposti huomioida ketjujen voitelussa · Ei monimutkaisia helposti rikkoutuvia osia · Käy kaikkiin pyörämalleihin, joten laitteen voi siirtää pyörästä toiseen · Laiteella ei ole mahdollista ylirasvata ketjuja siten, että se aiheuttaisi vaaratilanteen säiliön nopean tyhjentymisen takia · Ei erillisiä sadekelin säätöjä, vaan voitelet ketjut normaalien huoltamotms. Tällä matkalla kokemukset ovat olleet vain positiivisia. Moottoripyörä seisoo talvella pitkän ajan ja turhien tukkeiden syntymistä kannattaa välttää. moottorisahoissa bio-öljyt ovat aiheuttaneet ketjun takertumista pitkän seisonta-ajan jälkeen. Kun olet asentanut ketjuvoitelijan pese ketjut huolellisesti puhtaalla öljyllä
Kaksi täysin automaattista, joista D-ohjelma palvelee parhaiten normaaliajon tarpeita, S-ohjelma on tarkoitettu urheilulliseen ajoon ja lisäksi on 6-portainen manuaalivaihteisto, jolla saadaan sama vaihdepoljintuntuma kuin perinteisessä manuaalivaihteistossa. Hondan tarkoituksena on asteittain ottaa käyttöön tämä järjestelmä yhä useammassa ja useammassa isossa moottoripyörämallissa. Optimaalisella vaihtamisten ajoittamisella päästää samaan, tai edullisempaan polttoainetalouteen kuin täysautomaattisella vaihteistolla, johon verrattuna tämä kaksoiskytkinjärjestelmä (Dual Clutch Transmission) tarjoaa mahdollisuuden sekä urheilulliseen että ympäristöystävälliseen ajamiseen.
VOIMA SISÄÄN ulompi pääakseli sisempi pääakseli 2-, 4-, 6-vaihteiden kytkin 1-, 3-, 5-vaihteiden kytkin
Kypäräpuhelimet, kypärät ja varusteet
- Useita kypäräpuhelinmalleja - Kypäräpuhelinten ykkönen - Markkinoiden pitkäaikaisin valmistuskokemus - TOURING 2 kypärät myös GoldWing yhteensopivina
Merkkikohtaiset tuuliohjaimet
- Useita satoja malleja - Kirkaana tai tummennettuna - Vaikutus keskimäärin 15-20 cm
Lisävarustetelineet
- Useita merkkikohtaisia malleja - Eloksoitua tai kromattua koneistettua alumiinia
Maahantuonti ja myynti:
IRATI OY PL 52, 02711 Espoo, puh. Uusi järjestelmä on fyysiseltä kooltaan kompakti ja kevyt, minkä ansiosta se voidaan ottaa käyttöön myös jo olemassa olevissa pyörämalleissa ilman rakenteiden muutoksia. Elektronisen ohjausjärjestelmän ansiosta vaihtamisista tulee saumattoman pehmeitä. Vaihteensiirtomekanismina käytetään perinteisestä manuaalivaihteiston rummusta kehitettyä rakennetta, joka myös osaltaan edesauttaa, että moottori säilyy pienikokoisena. Hydraulijärjestelmä on mahdutettu moottorin lohkojen sisään, minkä ansiosta kyetään säilyttämään moottorin koko kompaktina. Jotkut tähän mennessä käyttöön otetut, kilpailevien merkkien vastaaviin käyttöominaisuuksiin tarkoitetut ratkaisut ovat fyysisiltä mitoiltaan erittäin kookkaita, mutta tämä uusi ratkaisu noudattaa perinteistä vaihteiston tekniikkaa täydennettynä peräkkäisillä kytkimillä. onda ilmoittaa, että se tuo markkinoille ensimmäisenä maailmassa suuriin sportti- ja touringpyöriin kehitetyn kaksoiskytkimellä toteutetun vaihteiston (Honda Dual Clutch Transmission). taloudellisempaan polttoaineen kulutukseen. 05 055 32 555, info@baehr.fi, www.baehr.fi
VETOAKSELI VOIMA ULOS
22. Kytkimet toimivat vuoron perään tehostaen vaihtamista. Esimerkiksi ykköseltä kakkoselle vaihdettaessa tietokone tunnistaa ylöspäin vaihtamisen ja kytkee kakkosen vapauttaen ykkösen kytkimen. Tällä tavoin kytkimien avulla vaihtamiset muuttuvat portaattoman saumattomiksi ja joustaviksi. Uudelle järjestelmälle on tunnusomaista, että siinä on kaksi itsenäisesti toimivaa kytkintä, joista toinen on valjastettu parittomien (1,3,5) ja toinen parillisten (2,4,6) vaihteiden toimintoja ohjaamaan. Uusi järjestelmä säilyttää kuljettajalla urheilullisen ajamisen nautinnon samalla, kun uuden voimansiirron erinomaisen hyötysuhteen ansiosta päästään mm. Jotta järjestelmä vastaisi kaikissa
H
Honda Dual Clutch Transmission
vaihtelevissa käyttöolosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla kuljettajan toiveita, systeemiin kuuluu kolme vaihtoehtoista käyttöohjelmaa. Uusi järjestelmä tarjoaa kuljettajalle erittäin tarkan ajotuntuman kiihdytyksissä. Kaudella 2010 niin Euroopassa kuin Amerikassakin myyntiin tulevassa VFR-uutuudessa tullaan tämä voimansiirtojärjestelmä esittelemään ensimmäiseksi
Tänä vuonna jälleen kerran Suomi voitti tämän pääpalkinnon, eli urheilutermein ilmaistuna voitti matkamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden. Tänä vuonna ralli järjestettiin Zadarissa, Kroatiassa. Katso ohjeet tarkemmin netistä www.smoto.fi
23. Pääpalkinto on nimeltään FIM Challenge. voitti siinä ohessa myös Challenge Austria -palkinnon, joka myönnetään osallistujamäärältään suurimmalle kerholle.
HUOM! MOTORISTIEN JUHLARISTEILY (Turku-Tukholma) LA 31.10.09 Ilmoittautumisaika päättyy 19.9. osanottajien lukumäärää
ja ajokilometrien pituutta. FIM-Ralli on järjestetty yhden kerran Suomessa. Se myönnetään jollekin osallistujamaalle ja kriteereinä sen voittamiseen käytetään mm. FIM Ralliin osallistutaan kansakunnittain ja kerhoina. Ensimmäinen "Fimi" järjestettiin vuonna 1936 ja tapahtuma kiertää ensisijaisesti Euroopan eri maissa ja kulloisessakin kohdemaassa osallistujat perehdytetään paikalliseen kulttuuriin. Touring Finlandia oli tänä vuonna Fim Rallyn suurin kerho.
Suomi voitti 2009 Fim Rally tapahtumassa matkamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden
F
IM-Rally on vuosittain järjestettävä, ainutlaatuinen moottoripyöräilyn kansainvälisen katto-organisation FIM:n (Federation Internationale de Motocyclisme) järjestämä kokoontumisajo. Vuosi oli 1988 ja tapahtumapaikkana Kuopio. Osallistujat myös palkitaan. Suomen joukkueen jäsenistä 72%
edusti Touring Finlandia Moottorikerhoa ja niinpä TFMK ry
BEMARISTIEN SYYSKOKOONTUMINEN
Taalintehtaalla.
S
yyskuun ensimmäinen perjantaiaamu aukesi kosteana lähes kaikkialla maassamme, mutta aamupäivällä taivas aukeni bemaristien saapuessa Kemiönsaarelle syyskokoontumisen avaukseen puolelta päivin. Kun museoiden makuun oli päästy niin seuraavaksi lähes sadan bemaristin joukko suuntasi pyöränsä kulkueena Taalintehtaalle ruukkimuseoon. Kasnäsin kaste. Lounasta sulateltiin opastetulla kiertokäynnillä museoon. Kontrollipaikkana toimi Kemiön Sagalundin museo, jossa oli aluksi tarjolla lohikeittoa ja aitoa saaristolaisleipää. Kasteesta kunniakirjan saadakseen oli osallistujan "kylvettävä" tuossa jääaltaassa. Päivän ohjelma oli omatoimipainotteinen; tarjolla oli kalastuskilpailua, minigolfia sekä tutustu-
minen Sinisimpukan Luontokeskukseen. Päivän kruunasi yhteinen illanvietto rantakodalla trubaduurin kera, kokoontumisen juhlamalja ja kaunis täysikuun yö. Muutamat pyöräkunnat ajoivat lautalla Hiittisiin Rosalassa toimivaan Viikinkikylään muutamaksi tunniksi. Majoittuminen oli Saaristokylpylä Kasnäs hotellissa, joka palveluineen tarjoisi erittäin hyvät puitteet onnistuneelle kokoontumisajolle. Lauantain sää oli suorastaan kesäinen: lämpöä ja aurinkoa riitti. Perjantaina nopeimmat ehtivät vielä kylpylään ennen illallista ja kokoontumisen virallista avausta. Kylpylän yhteen altaaseen oli läheisestä kalatehtaasta toimitettu jäitä ja lopun kaikki varmaan arvaavatkin. Iltapäivän kohokohtana oli kylpylän allasosastolla ns. Mereen heijastuvan kuun valot olivat todella upeat. Iltaohjelma oli BMW-kokoontumiselle hieman perinteikkäämpi eli vuorossa oli tanssit ennen yöpuulle menoa. Asiantuntevat sekä persoonalliset oppaat tekivät vierailusta varsin mielenkiintoisen ja omaperäisen. Tuon siirtymisen aikana saimme alkutahdit Suomen saariston upeudesta, kun ajelimme kaunista saaristotietä ja kruununa tälle oli vielä lyhyt lauttamatka. Täällä oli niin ikään opastettu museokierros ennen lähtöä Kasnäsiin, joka toimi varsinaisena kokoontumispaikkana. Kalevi Kankaansyrjä Sagalundin opas, lukkari Jarmo Kujala, piti oppitunnin aakkosista.
Matkalla Kasnäsiin päästiin myös lautalle.
24
Mutta pian se pari vuotta meni, ja pääsin oikean moottoripyörän kahvoihin, muistelee Kalle seitsemänkymmentäluvun alun tapahtumia.
Vuonna 1983 Kalle Koski osti itselleen upouuden Bemarin. Pikkuisen harmitti ajella Jammun piikki RD:llä, kun kaverit päräyttelivät isoilla peleillä. Tässä lukemassa pakoventtiili nimittäin naksahti
Ei pelkkää päivänpaistetta
25. Seuraavana olikin vuorossa Bemarin RS:n hankinta vuonna 1981. Ukrainan silmänkantamattomat arot ja Islannin taivaita tavoittelevat geysirit on tullut katseltua Bemarin päältä. Hankinta taisi olla Kallen mieleen, sillä samainen geeässä palvelee Kallea vieläkin. Sivuvaunun tarve vuosien saatossa väheni, mutta sitä ei arvannut riisua sooloksikaan tai myydä. Ensimmäiset pari laillista vuotta olivat kuitenkin hankalia. Vuonna 1988 Kallen perheessä tuli tarvetta sivuvaunulle, johon ärässä oli oivallinen voimakone. Motorismi on riivannut Kallea jo yli 40 vuotta ja jälkikasvukin saanut isältään voimallisen kipinän. Seitsemän vuotta RS palveli pitempien Euroopan retkien juhtana ja GS oli lyhempien ja kotimaassa tapahtuvien reissujen pyörä. Visa Vilkuna
Bemarikallen ja GS:n pitkä yhteinen taival
B
emari on saanut maistaa Kallen käskemänä niin Tunisian paahteisia aavikoita, talvirallien hyisiä reissuja kuin moottoriratojen tiukkaa menoa. Mittariin on vuosien saatossa pyörähtänyt reilu 330.000 kilometriä.
Piikkiä seurasi Jytäjammu, jonka värinöihin kyllästyneenä Kalle vaihtoi alleen K7 Tuutin. Olihan jo Jytärissä samat ketjuvaivat, mutta Tuutilla ajettiin pitkää matkaa, jolloin ketjujen huolto korostui. Ja tämän pyörän huonona puolena oli ketjujen alituinen rasvaus ja kiristely. Eli mallimerkintänsä mukaan pyörä on ollut tiellä ja maatossa. Kyseessä oli muutama vuosi sitten markkinoille tullut 800-kuutioinen GS, Gelände und Strasse, eli maasto ja tie. Aivan nenäni edestä ne nostivat motskarikortin ikärajan 18 vuoteen. Niinpä se on Kallella vieläkin, tallin nurkassa odottamassa koneremppaa ja muutakin fiksausta, sillä mittarissa on jo noin 170.000 kilsaa. Uudella GS:llä ajelu oli huoletonta ensimmäiset 110.000 kilometriä
Siksipä teinkin seuraavan venttiilirempan jo 90.000 kilsan ajon jälkeen, kertoilee Kalle liki ainoiksi jääneistä hankaluuksista pyöränsä kanssa. Ja tunnetusti varaosat ovat meillä melko suolaisia hinnoiltaan. Molemmat haaverit sattuivat ulkomailla, toinen ihan loman lopussa Ranskassa, josta pyörä piti tuoda työkiireiden takia Suomeen. Toisen kerran pakoventtiili meni poikki, kun venttiili oli askarrellut seuraavat 110.000 kilsaa. Reissuillaan Kalle on saanut hyviä kontakteja Saksan mekaanikkoihin. Minulla tuli siinä laskuvirhe, sillä ensimmäisen haaverin jälkeen panin noin 30.000 kilsaa ajetun kannen venttiileineen
paikoilleen enkä muistanut summata kilometrejä yhteen. Kahdesta vahingosta viisastuneena tiedän, että sata ja kymmenen tuhatta on maksimi. Joko ennen tai jälkeen FIMin on aikaa
Eurooppa kohta koluttu
Sivuvaunullinen RS on saanut olla pitkään oman onnensa nojassa. Ei uskoisi, mutta Saksassa ammattilaisen moottoripyöräasentajan tuntiveloitus on edullisempi kuin Suomessa. Toinen posaus oli Saksassa keskellä lomaa, minkä takia pyörä pantiin kuntoon paikan päällä. Karua ja käytännöllistä. Polkupyörästä tuttu nopeus- ja matkamittari antaa Kalle Kosken mukaan lisää tarkkuutta. Kesäisin motskarin pesu hoituu parhaiten ajamalla sateessa. Talvisin suolasohjot on syytä pestä ihan vesiletkulla pois, neuvoo Kalle kokemuksestaan.
poikki rikkoen melkoisesti pyttyä ja kantta. Jälkikasvu ajelee jo omilla pyörillään.
26. Kallen kesäretket suuntautuvat melko pitkälle FIM-rallien viitoittamaa tietä. Usealla lomareissulla olen teettänyt erilaisia fiksauksia ja pieniä "varmuuden vuoksi" remontteja Saksassa, sanoo Bemarikalle ja lisää, että joskus paja on jopa tarjonnut sijaispyörää rempan ajaksi
Suomessa Kallella ei ole mitään vakituista tapahtumaa missä tulisi poikettua. Mutta talliin sopisi vielä joku Nürburgringpyöräkin, jos hinta on sopiva. Lambda-anturille on erikoistilauksesta hitsattu liitin vanhan Bemarin putkeen.
kierrellä Eurooppaa ristiin rastiin. Ja kas, nyt seokset pysyivät oikeissa arvoissa. Kevyessä kaupunkiajossa kaikki OK, mutta satasta vedätettäessä seos yks kaks muuttui liian laihaksi. Moottorin käyttäytymisestä sitä ei huomannut
K
mitenkään. Kalle ei osaa sanoa mikä olisi ollut mieleenpainuvin FIM positiivisessa mielessä, mutta pohjanoteerauksena hän muistaa Espanjassa järjestetyn rallin. Maahantuojan pyörällä ajetut melko pitkät lenkit saivat mieliteon uuteen pyörään heräämään. Olisikohan vanhassa yhdysletkussa ollut joku sisäinen palkeenkieli, joka hidasti bensan virtausta kovemmassa vauhdissa, ihmettelee Kalle happitunnistimella löydetyn vian etsimistä ja korjaamista.
27. Gessu kun on siellä hieman hidas.
Lambda-anturin paikka
Bensahanalta oikealle kaasarille tuleva yhdysputki ei antanut tarpeeksi soppaa ja pytty kävi vaarallisen laihalla. Aikani kokeiltuani ja aprikoituani vaihdoin vasemmalla puolella olevasta bensahanasta oikeanpuoleiseen kaasariin tulevan letkun uuteen ja hieman isompireikäiseen. Bemarikerhossa mies tuntuu olleen melko lailla innolla mukana. Säätelin kaasarit ja testasin kummankin puolen erikseen. Vasen oli OK ja vuorossa oikea puoli. Vanhan Jugoslavian paikalle perustetuista pikkumaista kaikki eivät ole vielä koettuja ja Itä-Saksan ehtivät lopettaa ennen Kallen sinne poikkeamista. Öljykorkkiin yhdistetty lämpömittari on asiaa ääriolosuhteissa. Taisin säästää jo pitkän pennin tällä anturilla ja mittalaitteella. Miehen aikomuksena ei ole katalysaattorin tai ruiskun asentaminen pyöräänsä. Venäjää lukuun ottamatta Euroopan maat on nähty. Osallistujat jätettiin Espanjassa oman onnensa nojaan eikä mikään pelannut odotusten mukaan. Antureista saatavalla tiedolla kaasarit saadaan säädetyksi tarkasti tasapainoon niin kevyeen kuin raskaaseenkin ajoon. Syy on paljon yksinkertaisempi: kaasareiden säätö. Onneksi lambda-anturin (oik.) viesti herätti Kallen tutkimaan asiaa. Pystymetsää ja talvirallia on tullut kokeilluksi ja muitakin menoja mielihalujen mukaan. Tämän vuoden FIM oli Kroatian Zadarissa, missä ilmat ja ohjelma olivat ihan mukavia. Kun Bemari aikanaan toi K100 mallinsa markkinoille, Kallella oli mietinnässä pyörän vaihto. Kalle meinaa ajella jatkossakin kohta 30 vuotta täyttävällä GS:llään, kun on jo alkanut oppia sinuiksi pyöränsä kanssa. allen geeässässä on uusi pakoputki ja siinä komeasti jenkaliitin lambda-anturille. Pyörän vaihto ei enää ole käynyt kunnolla edes mielessä. Mutta laskimen käyttö ja järkisyyt saivat kuumeen laskemaan takaisin matkamotoristille tyypillisiin lukemiin. Melko useinhan sateisessa säässä rallista jää ikävämpi kuva kuin auringonpaisteessa vietetystä rallista. Mutta tämähän on sitä motorismin suolaa, voi kavereiden kanssa talvisin muistella ja vertailla tapahtumien kulkua ja saatua palvelua, tilittää Kalle kokemuksiaan
Pieni kävelypyrähdys ja olimme kotitalon kivijalan luona tutustumassa opastaulun antiin. Kolmiosainen sarja julkaistiin 50- ja 60-luvun molemmin puolin. Teimme Jarin ja Jussin kanssa ensin piipahduksen tänne ja jatkoimme edelleen kirjailijan syntymäkodille. Nykykeskustan kirkkoa vastapäätä sijaitsee Säästöpankin 1897 rakennuttama Säätiötalo, jossa on vuosikymmenien ajan aina tähän päivään
LINNAN REITTI
saakka järjestetty juhlia, kokouksia ja huvitilaisuuksia. Tässä syntymäkodissaan Linna vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Syntymäkodista matkamme jatkui kohti seuraavia kivijalkoja. kuului vuonna 1967 levyautomaateista kautta Suomen nimen, kun Martti HuuHaa Innanen teki tunnetuksi Urjalaa menestyslaulullaan. Kotipaikan luona olevalle pienelle parkkipaikalle saavuimme yhtä aikaa aamupostin kanssa. Tämä, jos mikä on oivallinen paikka aloittaa ns. KIERROS KOTIMAASSA
Kalevi Kankaansyrjä
Taikayöntiellä
L
28
äpi Urjalan ja kautta Huittisten... Urjalan keskusta alkoi muodostua paikalleen, kun sinne valmistui nykyinen kirkko vuonna 1806. Väinö Linnan reittiin tutustuminen, joka on yksi Taikayöntien helmistä. Tuota ennen tämä Väinö Linnan syntymäkunta on tullut kansan tietoisuuteen eritoten Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjasarjasta. Akateemikko Linnan työhuoneen irtaimisto löytyy kirjastosta. Vuonna 1968 kahdesta ensimmäisestä osasta valmistui elokuva ja kolmas osa vuonna 1970 sai nimekseen Aleksi ja Elina. Ihmiset ja tapahtumat ovat kuvitteellisia, mutta toisaalta ne on sidoksissa tiiviisti maamme historiaan monin tavoin eli periaatteessa maastamme löytyi varmasti useita Pentinkulman tyylisiä kyliä. Kun olimme juoneet aamukahvit Urjalan Pentinkulman Nesteellä olimme valmiit
tutustumaan Linnan teoksien taustanaan pitämään Pentinkulman kylään. Ensinnä. Tuota ennen kylän keskusta, Urjalankylä, sijaitsi 5 km länteen Taikayöntiellä numero 230. Nämä kolme kirjaa kertovat yhden suvun tarinan 1880-luvulta 1950-luvulle
Nämä VPK:n talot ovat palvelleet ja palvelevat nykyisinkin omilla paikkakunnillaan kuntalaisia erilaisissa kokouksissa ja juhlissa.
ylitimme sillan, jossa Pohjantähdessä surmattiin kartanon paroni. näkee Suomessa niin suurta lehmälaumaa kuin tämän kartanon luona. Joskus ehkä tuntuu siltä, että mitä kerrottavaa palaneiden rakennusten kivijaloilla on. Säätiötalo.
VPK-talolla. Näin oli myös Pentinkulmalla, jonne 1914 valmistunut VPK:n rakennus oli meillä seuraavaksi vuorossa. Linnan syntymäkodin kivijalka. Se onkin totta, jos kivijalan luona ei ole asiaan kuuluvia opaskylttejä. Asiallisilla opastetauluilla nämä kivijalatkin tempaavat mukaan aikamatkalle lähihistoriaamme.
Idylliä Patetuntiellä. Viimeksi mainitun luota löytyy vielä maastosta selvästi havaittavat venäläisten rakennuttamat Kankaanpäänmäen linnoitukset ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kartanolle vierailu ilman lupaa on kielletty, mutta sanoisinko, että harvoin tänä päivänä
29. Seuraavan rakennuksen kivijalka oli Linnan käymän koulun, joka paloi vuonna 1989 ja toinen työväentalon. Hän oli Honkolan paroni, jonka kartano suurine tiluksineen periaatteessa näkyi sillalle. Jatkoimme päällystämättömälle Patetuntien osuudelle, joka oli varsin ajokuntoinen moottoripyörälle ei siis ongelmia isoillakaan matkapyörillä. Rakennus on varsin hyvin säilynyt. Kun oli kivijalkoja, joiden päältä on palanut rakennus on itsestään selvää, että Suomen kyliin perustettiin vapaaehtoisten palokuntia. Tällä reitillä näin on ja niiden avulla voi lähteä aikamatkalle maaseutumme historiaan. Varmuuden vuoksi pyörän sivujalan alle kannattaa kuitenkin varata mukaan puupalikka, sillä kaikki päivän parkkipaikkamme olivat päällystämättömiä
Toki nähtävänä matkailijalle on entisaikojen ammatinharjoittajan pirtti. Tässä Ittellisen pirtissä asusteli perheineen kivityömies Simola. Kun vielä tarkemmin mennään tutkiskelemaan tuon ajan maalaiskylän asukkaita niin torppareita alempiarvoisessa asemassa olivat ns. Aasinsiltana maamme pappiloiden sijainnille, kuten tällekin, on monesti yksi yhteinen osatekijä. Tyypillisiä muita yrittäjiä kylissä olivat
esimerkiksi seppä, räätäli, suutari ja ompelija. Kieltotaulu kertoi pappilan yksityisomistuksesta ja kiellosta lähemmäs kuin opastaululta pihapiiriin menosta. Kunnostetusta Koskelasta jatkoimme viimein vanhaan pappilaan, joka oli maalin ja nikkaroinnin tarpeessa ainakin ulkopäin. Opas Marja Santalahti Urjalankylässä. Torppari vuokrasi maa-alueensa yleensä joko kartanosta, pappilasta tai talonpoikaistalosta. muonamiehet. Kun kristinusko levisi maassamme oli yleistä, että kulttipaikoille perustettiin pappila. Pakanuuden ollessa vallalla ennen kristinuskoa oli väestöllä omat pakanuuden palvontapaikkansa. Pihalla tallusteli kissa, portailla istuskeli koira, laitumella laidunsi hevonen eikä muuta opas- ja kieltotaulun lisäksi ollutkaan uusrenessanssia edustavan pappilan luona. Hännänhuippuna arvoasteikolla olivat rengit ja piiat. Idyllisessä pihapiirissä löytyy kahdeksan rakennusta ja rintamamiesten rakentama karhukorsu. Enimmillään (30% maalaisväestöstä) maassamme oli torppareita 1890-luvun puolivälissä. He olivat työmiehiä kartanossa ja asustelivat omistajan rakennuksessa, mutta heillä oli oma ruokatalous. suvun ja tavallisen ihmisen muutoksista myllertävässä maailmassa. Päivän kulttuuriantimme jatkui seuraavaksi Urjankylässä. Koskelan tienoon kunnostettu torppa kertoi Pohjantähdessä yhden
Kapea kyläraittimainen tie kulki läpi torpparialueen.
30. Kotiseutumuseon rakennukset kuvaavat 1800-luvun lopun hämäläisen talonpojan ja 1940-luvun pienviljelijän elämäntapoja.
TAIKAYÖNTIELLE
Ittellisen pirtti.
Jatkoimme eteenpäin ja saavuimme torppariyhdyskuntaan. Taikayöntieltä opastus ja kahvikannu kertoivat meille, että museo löytyisi läheisen mäen päältä
Ajaminen moottoripyörällä on kaiken A ja O, mutta toivottavasti maamme lukemattomilla ja taas lukemattomilla teillä olevat historialliset kohteet saavat matkamiehet ja -naiset myös silloin tällöin pysähtymään. Ittellisen pirtti 7. Koskela 8. Huomasimme Koiramäellä, että päivämme oli kulunut 8 URJALANKYLÄ joutuisammin kuin oletimmekaan. Nyt myös isoihin enskoihin kunnon kumit.
Soita ja kysy K60!
Niittäjäpatsas Punkalaitumella.
Meiltä myös AVON-renkaat ja Bagster-tuotteet.
31. Mieliin jäi sellainenkin yksityiskohta kuin vainajien luut, joita aina silloin tällöin routa nostaa maasta näkyviin. Koiramäen tuulimylly. Hautausmaa sijaitsi sakastin vieressä virtaavan joen läheisyydessä, ja tämä edesauttaa routaa luiden pintaan nostamisessa. Näin tapahtuu läheisellä hautausmaalla, jossa ennen oli kirkko, mutta nyt enää jäljellä 1520 - 1540 -luvuilla rakennettu kivisakasti. Urjalan ja Punkalaitumen luonto näyttää matkailijalle silloin parastaan, kun etsii aitoa maalaisidylliä. Kahvit eivät nyt maistuneet meille vaan aito lapsuudenaikamme sitruunalimonadi ja munkkipossu. Pappila 9. Tämän Yli-Kirran museon on tuonut PUNKALAIDUN kuuluisaksi Mauri Kunnas lapsille 9 osoitetuilla Koiramäen kirjoilla, joita vanhempikin polvi mielellään lukee. Koulu 4. Ohitimme kivisakastin lähdettyämme kohti Punkalaidunta. Seuraava talonpoikaismuseomme on juuri ennen Punkalaidunta ja tästä voi viimeistään päätellä, että Taikayöntietä voi kuvailla myös kulttuuritienä. Tie on nautittavaa ajeltavaa ja monia motoristeja tuleekin meitä vastaa. Satakuntalainen ns. Työväentalo ja linnoitteet 5. Vierailijat ottaa vastaan komea tuulimylly, joka on hallitsevalla paikalla parkkipaikan luona. Museon ja Urjalan historiaan, sanoisinko perinpohjin, meitä perehdytti museo-opas Marja Santalahti. Kartano seisoo, käänsimme pyöriemme keulat pois Taikayötieltä.
5 4 2 3
1 URJALA
9
Ë
3. Rakennuksia on kaikkiaan 36. Talonpoikaismuseo Yli-Kirra "Koiramäen talo"
Ainoa endurorengas joka toimii sekä soralla että pikipinnalla. 7 Kirjat kertovat seitsemästä koiravelURJALAN 230 MUSEO jeksestä, ja on koiramainen tulkinta 6 Aleksis Kiven klassikkokirjasta. Punkalaitumelta Taikayöntie jatkuisi vielä 25 kilometriä Huittisiin saakka. Tarjolla on koskematonta luontoa, peltoaukeita, järvimaisemaa ja jokinäkymiä. umpipihatyyli on vallalla l5 hehtaarin museossa. Tätä löytyy esimerkiksi Taikayöntieltä, mutta löytyy myös runsaasti peuroja eli ajaessa pitää olla tarkkana näiden nelijalkaisten ystävien vuoksi. VPK-talo 6. Kesäisin museon aukioloaikana siellä on toimii myös kahvila. Väinö Linnan syntymäkoti liikenneympyrässä, jonka luona Esko Seppäsen Niittäjäpatsas 2. Sillä aina saa jotakin uutta ja kiinnostavaa maamme historiasta kulloinkin vierailtavan paikkakunnan näkökulmasta. Punkalaitumen 1
Sade onneksi loppui rannikon jälkeen, mutta tuuli riepotti kameraakin niin, että kuvat piti ottaa tuelta. Vaikka seudulla ei kasvanut puita, pystyi tuulen näkemään
R
merestä, josta se nosti vettä mukaansa. Hvalfjördurin jälkeen tie halkoi tasankoa, jonka oikealla puolen kohosivat vuoret ja vasemmalla horisontissa näkyi meri. Tihkusateessa lähdimme kymmenen maissa vuokraamon tallilta Reykjavikin ohi pohjoista kohti. Siihen sen sijaan ei voinut varautua, että seuraavan kallion jälkeen se puhalsikin toisesta suunnasta ja oli vähällä paiskata väärään suuntaan kallistaneen motoristin mereen. Välillä tie seurasi lähes kuivaa
joenuomaa, joka täyttyy vasta kesällä, kun jäätiköt sulavat. Hringvegur on saaren kiertävä 1400 kilometriä pitkä kehätie.
Teksti ja kuvat: Rami Syed
Hringvegur 1
32
vappuajo Islannissa. Tie nousi 400 metriin, ja siellä täällä penkoilla oli lumikinoksia ja tuntureiden huiput olivat valkoisia. Vettä sateli Hvalfjödur-vuonolle saakka. Vuonon pohjassa sade loppui ja tuuli yltyi väkivaltaiseksi. Hvanneyrin kylän jälkeen reittimme kääntyi sisämaahan jättäen Snäfalsnesin niemen ja Länsivuonot vasemmalle puolelleen. Sääennuste moottoripyörävuokraamon tietokoneen ruudulla lupasi alkuviikoksi aurinkoista pohjoiseen ja vesisadetta etelään. eissumme Islannin ympäri alkoi suunnitelmien muutoksella. Vuonon suulla käännyimme pois ykköstieltä, joka sukelsi tunneliin ja vuonon ali. Loppuviikosta oli tiedossa vettä koko maahan. Tuntureilta laskeuduimme Brunimiselle kylälle takaisin merenpinnan tasoon vuonon rannalle ja söimme lounasta. Tässä vaiheessa päivää Suzuki V-Strom, joka aamupäivästä oli tuntunut moottoroidulta keittiöjakkaralta, alkoi istua käteen ihan mukavasti. Maisemasta tuli monta kertaa mieleen PohjoisNorjan puuttomat ja pyöreämuotoiset tunturit. Joitain vuosia sitten hyväntahtoiset islantilaispankkiirit huomasivat epäkohdan ja tekivät sarjan kaukonäköisiä operaatioita, joilla maan hintatasoa kohtuullistettiin matkailijaystävällisemmäksi. Korkea kate ja käsisuojat pitivät vaatteet kui-
Islannin ihmeet ovat jokaiselle tuttuja jo alakoulusta, niin myös se, että saari on ollut Euroopan kalleimpia maita. Voissa paistettu kolja maistui mainiolle
"Maas on hanki ja järvet jäässä" aurinko onneksi paistoi ja lämmintä oli +2 astetta.
33
Näyttötaulun mukaan lämmintä oli viisi astetta ja tuulta 16 metriä sekunnissa. Hevosia oli silmiinpistävän paljon. Sade, tuuli ja nappularenkaat olivat kyllä pitäneet kaahaushalut hallinnassa. Solasta laskettelimme suojaiseen laaksoon, jossa ensimmäistä kertaa koko päivänä oli mahdollista kuulla moottorin ääntä jatkuvan tuulen suhinan 34
Akureyri, Islannin toiseksi suurin kaupunki aamuauringon paisteessa.. Brun ja Blönduosin väli oli alavaa maanviljelysseutua meren rannalla. vina ja varsinkin ensimmäinen tankkaus Blöduosissa sai hyvälle tuulelle: Suzuki oli syönyt alle 4,5 litraa sadalle. Bensalitra maksoi Islannissa alle euron. Oxnadalin solassa sitten käytiinkin niin korkealla, että aurauspenkat olivat metrin korkuiset ja maisema oli tietä lukuun ottamatta täysin valkea
(vas.) Kraflan alueella vuoret haisevat rikiltä ja pysyvät talvellakin sulina. Edellisenä iltana tuopin ääressä tuli mieleen, että olimme Amerikan mannerlaatalla ja laattojen repeämiskohta sijaitsee Myvatnin alueella. Viivasuora tie halkoi lumista lakeutta ja tuuli puhalsi niin, että harvoissa mutkissa piti kallistaa väärään suuntaan. Kirkko - Dimmuborgirin laavamuodostelmat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Dimmuborgirissa asuu Islannin suurin maahisyhdyskunta, mutta ylpeä väki ei tullut tervehtimään kevätauringon pehmittämässä hangessa hiki päässä tarpovia motoristeja. Kaflan voimalaitokset jauhavat ilmaista sähköä maaperän kuumuudesta. Ennen Myvatn-järveä maisema muuttui: ensin laskimme laaksoon, jossa hevoslaitumilla oli isoja mustia laavamöykkyjä,
Takaisin Eurooppaan
ja kohta tie kaarteli valtavien järkäleiden välistä. Saavuimme alueelle kahdeksan maissa ja jalkauduimme ihmettelemään. Parkkipaikalla tuuletettiin enin kosteus vaatteista pois ja päätettiin jättää kiipeämättä viereiselle Hverfellin kraatterille. Paikan nimi tarkoittaa tummaa tai pimeää linnoitusta. Kraflan geotermisten voimalaitosten jälkeen tie päättyi umpihankeen. Laava on jähmettynyt tornien, muurien, siltojen ja katedraalin sisäänkäynnin muotoihin. Kraflaan tehdyn piston jälkeen palasimme kehätielle. (alh.) Tyypillinen silta syrjäseuduilla: yksi kaista ja rautaverkolla päällystetty lankkukansi.
(alh.) Talvi ylätti moottoripyöräilijät. sijaan. Matkan varrella ohitimme turkooseja rikinkatkuisia lampia ja höyryäviä hetteikköjä. Reykjahlidissa tankattiin nestettä pyöriin ja ajajiin ja jatkettiin matkaa kohti Kraflaa, joka on eräs Islannin tuliperäisimmistä alueista tällä hetkellä. Islannin sisäosien läpi kulkevat Kjölurin ja Sprengisandurin tiet avataan vasta kesäkuun puolessa välissä. Jökulsdalsheidin ylänkö jäi siten ainoaksi kosketukseksi sisämaahan. Kraflan jälkeen palasimme takaisin Euroopan mannerlaatalle. Aikaisemmin alueella on
¦
35. Ajoimme niin touhussa, että ensimmäinen suunniteltu pysähdyspaikka, Godafossin vesiputous meni ohi. Järvi on vesilintujen pesimäpaikka ja muuttopuuhissa olevia hanhiparvia näkyi joka puolella, kolarilta kuitenkin vältyttiin. Seutu on kesällä suota tai vetistä joutomaata, jollaiseksi Askjasta vuonna 1875 purkautunut tuhka on sen muuttanut. Dimmuborgir on parituhatta vuotta sitten purkautuneen tulivuoren aikaansaannos. Aurinko paistoi ja hanget loistivat valkoisina, kun nousimme vuonon rannasta ylängölle aurinkolaseille oli käyttöä. Aikaisemmin muutaman kilometrin päässä Hverfellissä sijainnut kuuma piste on muutaman tuhannen vuoden kuluessa siirtynyt tänne. Päivälle oli tiedossa hengästyttävä määrä nähtävää. Kiehuvat rikkilammikot ja muut Helvetin esikartanoiden näkymät olivat jossain lumikinosten takana, tai alla. Autiomaata riitti joka suuntaan niin kauas kuin silmä kantoi ja itseasiassa paljon kauemmaksi, etelässä monen sadan kilometrin päähän yli Vatnajökullin jäätikön aina Atlantin rantaan asti. Itse Kraflan viimeksi 1980 -luvulla purkautunut tulivuori hohkasi lämpimänä, keltaisena ja pahanhajuisena lumikentän toisella reunalla. Akureyristä matkaa jatkettiin kukonlaulun aikaan. Akureyriin, Islannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin saavuimme viiden jälkeen ja majoituimme. Tähän mennessä oli tullut selväksi, ettei niitä erikseen suljeta, vaan lumihanki tekee tehtävänsä. Talven aikana paikalla ei ollut juuri turisteja liikkunut ja polku saattoi hyvinkin olla maahisten tallaama. Matkaa oli kertynyt päivän aikana 450 kilometriä
Ensimmäisen vuonon jälkeen alkoi kuusi kilometriä pitkä tunneli, joka johti 570 asukkaan Faskrjudsfjörduriin. Olimme reilusti edellä aikataulusta, kun jätimme Dettifossin väliin, mutta onneksi sadepilvet tulivat hätiin ja ylimääräinen aika saatiin kulutettua neljän seinän sisällä ruokalautasten ääressä seuraten sadepilvien liikkeitä ikkunasta ja internetistä. Keittiöstä meille ei sen suurempaa iloa ollut, sillä kylän kauppa oli ehtinyt mennä kiinni ja huoltoasemalta sai vain hodareita ja olutta mukaan viemiseksi.
Välillä maisemat olivat kuin toiselta planeetalta, outoa sammalta laavakivien päällä.
36. Laaksossa ylitimme komeassa kanjonissa kulkevan Jökulsa-joen uutta siltaa pitkin ja jatkoimme matkaa kohti Egilstadiria. Kun sade hellitti ja istuminen alkoi kypsyttää, jätimme ykköstien ja otimme suunnaksi Faskrjudsfjördurin. ollut useita maatiloja. Egilstadir on Koillis-Islannin vilkas 1500 asukkaan keskuspaikka. Kraflassa lämpömittari oli näyttänyt kahta astetta, eikä ilma sen jälkeen ollut ainakaan lämmennyt. Pääsimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa Suzukien soraominaisuuksia kymmenen kilometrin tietyöosuudella. Kylässä silmään pistivät katukyltit, joissa nimet olivat islanniksi ja ranskaksi. Jökuldalurin laaksossa lumisateen uhka haihtui, ilma lämpeni selvästi ja tuulikin laantui. Maalaistalon pihapiirissä oli turisteja varten rakennettu erillinen talo, jossa oli erinomaisesti varustettu keittiö. Sesonki ei ollut alkanut sielläkään, mutta emäntä lähti varta vasten laittamaan meille lakanat. Seitsemänkymmenen kilometrin ketunlenkki Dettifossin putoukselle jätettiin väliin, kun lumisateen mahdollisuus ei tuntunut kovin kaukaa haetulta. Ranskalaiset kalastajat olivat pitäneet paikkaa aikanaan tukikohtanaan ja perustaneet kirkon ja sairaalan. Saavuimme kaupunkiin kahden aikaan. Hotelli oli vielä talviajassa eli kiinni, mutta pari kyläkierroksella ollutta herrasmiestä opastivat meidät läheiseen peti & puuro -paikkaan. Sisämaan lumikenttä hyvän sään aikana, tuuli ei näy kuvassa. Puolessa välissä jääerämaata horisonttiin ilmestyi tummia pilviä ja muutama pieni vesipisara ilmestyi visiiriin. Matkalla säätila oli niin epävakaa kuin se voi vain Islannin itävuonoilla olla
Höfnin jälkeen ajoimme pitkästä aikaa peltojen keskellä. Tunnin ajon jälkeen Berufjördurin pohjukassa selkeni sen verran, että pysähdyimme ottamaan valokuvia. Taukopaikalta pystyi laskemaan
parikymmentä putousta. (kuva: Pasi Mällinen)
Vatnajökull kurkistelee sumun seasta.
Vappuaatto pilvessä
Aamulla keiteltiin kaikessa rauhassa kahvia: sääennuste oli ollut oikeassa ja pilvet roikkuivat matalalla vuonon päällä. Tuuli hellitti, ja ruokatunnin jälkeen sadekin loppui. Kymmenen kilometriä kehätietä huuhtoutui mereen. Jäävuoret irtoavat jäätikön reunasta, purjehtivat lähes 200 metriä syvään laguuniin sulamaan ja lipuvat pieninä lauttoina mereen. Pienten vesiputousten juuria oli välillä näkyvissä useampia, yläosat olivat pilven sisässä. Säästä huolimatta vuonoilla oli mukava ajaa mutkaisia ja kapeita teitä. Ihmisasutus loppui, kun saavuimme Skaftafellin kansallispuiston alueelle. Vääntyneitä siltapalkkeja on jätetty paikalle muistomerkiksi. Etelässä kuohui valtameri, ja pohjoisen puolella Vatnajökullin valkea jättiläinen kurkisteli ujosti vuorten välistä. Viimeisen vuonon jälkeen tie oli linjattu vuoren kylkeen aivan Atlantin rantaan. Vuonoilla ykköstie on paikoin sorapinnalla. Paikka on varmasti eräs Islannin valokuvauksellisimmista, harmi vain, ettei aurinko paistanut. Jökulsarlonin jäälaguuni ilmestyi vähän yllättäen sorakasojen takaa. Tulvan aiheutti jäätikön alla piileskelevän Grimsvötn tulivuori, jonka purkaus sulatti jäätä ja synnytti Mississippin kokoisen virran. Kun taivas ei näyttänyt selkenemisen merkkejä, vedimme kypärät päähän ja lähdimme katsomaan, olisiko seuraavalla vuonolla parempi sää ei ollut. Liikennettä ei ollut nimeksikään eivätkä porot ymmärtäneet liikennesääntöjä yhtään enempää kuin Lapissa. Valtavat vuoden 1996 tuhotul-
van siirtämät soraläjät reunustivat tietä. Viimeisen sadan vuoden aikana
Jäidenlähtö Jökulsarlonin laguunilla.
37
jäätikkö on vetäytynyt täällä yli kolme kilometriä sisämaahan. Klaus tur on keidas keskellä autiomaata, sitä suojaa jäätikköä ja sen tulvia vastaan kylän takana oleva vuori, jonka molemmin puolin levittäytyvät autiot tasangot. Kojoo ttia. VStromin kate tuntui suo jaavan sateelta paremmin liikenteessä kuin paikallaan. Otimme huoneen hotellista ja kävimme kaupassa. Tunnin ajon jälkeen saavuimme Vikiin yhtä aikaa sadekuuron kanssa, tankkasimme, pidimme sadetta ja kävimme kuvaamassa mustaa hiekkarantaa. Sateensuojaa autiolta tasan golta ei löytynyt, mutta pikimustaa tasan koa halkovalla Skeidaran jäätikkövirralla oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Gullfossissa väkeä olikin sitten lähes ruuhkaksi asti, ja
Kultaisella kierroksella
Skeidara, märkä ja musta autiomaa.
Skogafoss on Islannin kauneimpia vesiputouksia.
38. Yhdeksän jälkeen sade loppui. Seljaladsfossin putouksesta ajoimme sateessa ohi. Hvolsvöllurissa pidettiin sadetta ja syötiin lounasta. Olutta oli saatavilla vain kaksi prosenttisena ja Vappuaaton juhlinta jäi pariin pitkään hotellin baarissa, joka meni kiinni ennen kymmentä. Tungosta ei ollut, mutta kun pohjoisessa ja idässä ei juuri muita matkailijoita näkynyt, väkimäärä näytti suurelta. Aamulla edellisen illan auringonpaiste oli muisto vain, ja söimme aamiaista pitkän kaavan mukaan. Laavaken tän jälkeen aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä, ja vaatteet alkoivat olla kuivat, kun pääsimme Kirkjubaejarklausteriin. Kun jatkoimme sisämaahan, saimme sadepilvet eksytettyä. Aamulla riehunut myrsky, josta hotellin respakin varoitteli, oli kuitenkin ehtinyt laantua. Vappuaamun paraati ajoamme Kirkjubaejarklausturin läpi seurasi vain kyllästyneen näköinen hevoslauma. Autiomaa päättyi ja näkymät muuttui vat vehreämmiksi. Yhdessä Geysirin alueen ja Thingvellirin kanssa ne muodostavat Kultaisen kierroksen, jota Reykjavikista saapuvat turistit kiertävät kiireisellä aikataululla. Gullfoss on jättimäinen vesiputous, joka alkaa jyrkkänä koskena ja tipahtaa sen jälkeen 30 metriä syvään rotkoon nostaen sumupilven ja aurinkoi sella säällä sateenkaaren. Skogafossilla saimme seurak semme häijyluontoisen sadepilven, joka seurasi itsepintaisesti kuin Kelju K. Tietä reunusti välillä vihreä homeen näköinen sammal, toisinaan paljas tumma kuun kamara. Gullfoss on Islannin suosituimpia nähtävyyksiä. Skogafossin putouk sella huomasi turistikauden alkaneen, tai sitten Reykjavikin läheisyys vaikutti jo ihmisten määrään. Laguunilta lähdettyämme alkoi sataa kaatamalla. Vik on tunnettu Islannin tuulisempana paikkana
Ajoimme tarkalla ajoituksella mäenharjanteen yli samalla, kun suoraan edessä Strokkurin 35 metriä
korkea vesipatsas kohosi ilmaan! Itse suuri Geysir, joka on antanut nimensä kaikille maailman kuumille suihkulähteille, on purkaantunut viimeksi säännöllisesti kolmekymmentä luvulla. Ilmeisesti maanjäristykset ovat siirrelleet sen sisuskaluja. Strokkurin kuvaaminen toi mieleen onkimisen: ensin odotetaan kaikki aistit tarkkoina, ja kun keskittyminen vähän herpaantuu, Strokkur yllättää ja myöhästynyt kuvaaja joutuu odottamaan seuraavaa kertaa.
Strokkur hönkäisee!
39. Se purkautuu noin
kymmenen minuutin välein. Geysir pääsi yllättämään, vaikka tiedossa oli mitä odottaa. Vieressä oleva Strokkur sen sijaan on maailman täsmällisin lähde. sesonkiaikaan liikkuvalle hyvä neuvo on, että kosket kohisevat ja kuumat lähteet kiehuvat yötä päivää, eikä Islannissa ole alkukesästä pimeää
Ajankohta oli säiden puolesta liian aikainen, mutta tulipa reissusta sitäkin muistettavampi.
40. Islannin alkoholikulttuurista täytyy mainita, että vaikka kieltolaki on kumottu jo vuonna 1935, säilyi olut kiellettynä vuoteen 1989 asti! Reykjavikissa baariin ei kannata lähteä ennen puoltayötä, jos ei viihdy yksinään. (kuva: Pasi Mällinen)
Gullfoss, Islannin (ja Euroopan) toiseksi suurin vesiputous on hankala kuvattava, vesi vyöryy syvään rotkoon katseilta piiloon, putouksesta nouseva sumu tarttuu linssiin ja mittasuhteet ovat valtavat.
Kun matkalla yöpuulle Selfossiin hämmästelimme vielä Keridin värikästä kraatteria päivän nähtävyyskiintiö oli täynnä. Väki ottaa pohjia kotona ja meininki alkaa vasta kahdelta. Ajoimme takaisin pohjoista kohti Thingvelliriin, paikkaan, jossa mannerlaattojen erkanemisen voi nähdä omin silmin. Muutaman sadan metrin levyisen laakson reunat etääntyvät toisistaan samaa vauhtia kuin ihmisen kynnet kasvavat. Nähtävää saarella riittäisi vaikka ihmisiäksi, mutta paljon ehti lyhyelläkin reissulla. Matkaa reissulle kertyi kaikenkaikkiaan 1700 kilometriä. Paikka on muutenkin merkittävä islantilaisille: viikinkiaikana vapaat miehet kokoontuivat tänne säätämään lakeja ja sopimaan riitoja. Thingvellirissä viettämänämme aikana satoi vuorotellen vettä, räntää ja rakeita, ja joka välissä aurinko kävi näyttäytymässä.
Loppulaukka
Keridin kraatteri. Paikoin kalliot ovat revenneet halki ja väliin on jäänyt syvä rotko. Aamulla säätila näytti liiankin hyvältä, ja kuten arvata saattoi, muutos oli tulossa. Myöhemmin samalla paikalla islantilaiset luopuivat vanhoista jumalistaan ja kääntyivät kristinuskoon ja vuonna 1944 perustivat nykyisen Islannin tasavallan. Ajokamppeet toimivat näissä olosuhteissa mainioina ulkoiluvaatteina. Aamukuudelta porukka jonotti vielä muutamaan paikkaan... Koska sää ei suosinut, päätimme palauttaa pyörät vuokraamoon ja lähteä tutustumaan Reykjavikin maailmankuuluun yöelämään, mutta matkalla saimme vielä niskaamme sellaisen räntäkuuron, että tien liukastuminen ei ollut kaukana
Kaikille 2T ja 4T moottoreille. , jossa aletuotteet omaan pyörääsi löydät merkkikohtaisen haun kautta.
LE! A
Reykjavikin parhaalle nakkikioskille on aina jono. Thingvellirissä mannerlaatat erkanevat toisistaan.
-20%
INVENTAARIALE!
-50%
Poistamme varastostamme TUHANSIA TUOTTEITA
Aletuotteiden joukkoon mahtuu merkkikohtaisia varaosia, varusteita sekä sekalaisia tarvikkeita. Tutustu poistotuotteisiiin joko myymälässämme tai nettisivuillamme www.stormmotor. Asiakaskuntaan kuuluvat ainakin Bill Clinton ja Metallica.
ALE!
-60%
ASIAKASPALVELU TURKU HELSINKI TAMPERE LAHTI OULU
www-linkkejä Islantiin
Sää: Tielaitos: Moottoripyörän vuokraus: Ensi kesänä Islantiin: vedur.is vegagerdin.is/english ridingiceland.is easy-rider.fi/islanti
075-326 5000 075-326 5000 075-326 5080 075-326 5090 075-326 5110 075-326 5100
Lukkosepänkatu 4 Ruosilankuja 3 Palmrothintie 2 Tupalankatu 3 Limingantie 2
41. Sopivan kirjan löydät myymälästä tai verkkokaupastamme. Nyt korjauskäsikirjat -20%
Eurooppa ja Amerikka yhteiskuvassa. Kirjat ovat merkki- ja mallikohtaisia. TALVISÄILYTYKSEEN!
Lorauta tankkiin!
MOTOREX FUEL STABILIZER
Estää polttoaineen vanhenemisen sekä epäpuhtauksien muodostumisen talvisäilytyksen aikana. Pullo 125ml:
6,50
SYYSHUOLTOON!
Tee itse ja säästä!
KORJAUSKÄSIKIRJAT
Kuvallisissa korjauskäsikirjoissa kerrotaan yksityiskohtaiset ohjeet juuri sinun moottoripyöräsi erilaisiin huoltotöihin
PeterPanBike -moottoripyörämatkalla Vietnamissa
Hanoi HoChiMinh
Setä Hon patsaista ja kuvista ei ole pulaa Vietnamissa. Ho Chi Minh (1890-1969) oli syvästi arvostettu ja pidetty hallitsija sekä yhtenäisen Vietnamin ensimmäinen presidentti. (Taustakuva) Ho Chi Minh Cityn aamuruuhkaa. Kuvan patsas DMZ-museossa entisellä Pohjois- ja EteläVietnamin rajalla. Kypärä tuli Vietnamissa pakolliseksi vuoden 2007 alussa.
42
Kahdeksan liikettä on viellä vielä avoinna. Ja pienimmät istuvat isompien sisarusten kyydissä.
¦
Varikolla Danagissa. Pari kananmunaaamua myöhemmin ilmassa on kuitenkin kaipuuta Pho-kulhojen ääreen. Olen aina pitänyt Homo Sapiensta outona lajina ja samaa mieltä olen edelleen. Yksi Vietnamin loistavista puolista konepyörälijän kannalta on, että jos korjaamoa ei löydy sadan metrin päästä niin vähintään kilometrin päästä... Tänään ainoa naismotoristimme, Ritva Liisanantti, suhtautuu nuudelikeittoaamiaiseen jo kuin koululainen kalapuikkoon... ja tuoreesta patongista. Tässä Kavalan (pohjoisvietnamilainen peruselintarvike) kuivatusta Ho Chi Minh -traililla. Koulubussi on maassa polkypyörä heti kun polkimille yltää. ;). Huessa ei ollut enää epäilystäkään, etteikö Vietnam ole
Vietnam turistikohde?
Kuten päivä kaksi, myös päivä kolme alkaa nuudelikeitolla paikalliseen tapaan. ainakin melkein. Pholla, eli nuudeliaamiaisella. Mies vailla menneisyyttä istuu kadunkulmassa. Ryhmämme, miehen vailla menneisyyttä ja kulkukoirien lisäksi kadulla ei ole muuta elollista.
AamuPhot = Aamunuudelikeitot
Maantie sopii hyvin muuhunkin kuin ajamiseen. ja uusi tiiviste kuin tiiviste syntyy saksilla odottaessa.
45. Pho Chaun pääkatua koristaa muutama himmeä katuvalo ja noin sama määrä himmeneviä kulkukoiria. Ritvan ilmettä ensimmäisen aamupho-kulhonsa takana on vaikea sanoin kuvata, ja kuvan lupasin olla julkaisematta. Kaksi niistä hämärästi valaistuja hautaustoimistoja ja seitsemän sadoissa hehkulankaluxeissa kylpeviä puhelinkauppoja, joissa kaikissa Nokian ja sen kilpailijoiden uusimmat hitit, mitä ne sitten ovatkaan. Vaimoni mielestä olen itse pääouto... Vaikka patonkia maassa ranskalaisten jäljiltä saakin Pho on Vietnamissa in! elokuvasta Mies vailla menneisyyttä. Neljäntenä aamuna minusta tuntuu, että ryhmäni ei ahdistu paistetuista kanamunista
Koulubussi on Vietnamissa tuntematon käsite. Tilanne korjaantuu kuitenkin nopeasti tultuamme takaisin rannikolle ja Vinh Mociin. Kolme ensimmäistä päivää Hanoin jälkeen kaikki näkemämme turistit olivat omaa ryhmäämme
Juomana makea vietnamilainen viini. Ortodoksisempiakin päiväretkiä on tarjolla, mutta Mama Linh on tämän lajin
Kalastusalukset kelluvat Nha Trangin kalasatamassa, joka on suurin kalasatama keskisessä Vietnamissa. Maailmankuulu Mama Linh Boy Band vastaa musiikista. (Oik.) Kilpikonna uiskentelee Hon Mieu akvaariumin puolen hehtaarin kokoisessa merivesialtaassa.
48. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Bandin solisti, baarijakkaroina ovat pelastusrenkaat. Nha Trangissa on helppoa tuntea olevansa kala turisti-merkkisten kalojen joukossa. Kun ruokaastiat on kerätty pöydältä, muuttuu se tanssilattiaksi. Lounasrastilla meille tarjotaan kymmentä lajia vietnamilaiseen tapaan. Puolta tuntia myöhemmin olemme Mama Linhin veneessä kohti Nha Trangin ulkosaaria. Baaritiskiä hoitaa isoimmalla pelastusrenkaalla istuva Mama Linh Boy
Kalana turistimeressä
Mama Linh Boy Bänd rokkaa veneen kannella ja vietnamilainen makea viini virtaa kelluvassa baarissa. Korallit eivät ole Moon Islandin edustalla planeettamme huippua, mutta eivät kelvottomiakaan, kalalajejakin on kohtuullisen runsaasti. (Ylh.) Mökki Etelä-Kiinan meren rannalla. Snorklausta, uintia ja auringonottoa. Lisäksi se on erittäin suosittu lomakohde vietnamilaisten keskuudessa. Ykkösjuttu Nha Trangissa on päiväristeily lähisaarille, joten mekin nousemme Nha Trangin aamussa bussiin kello 08.30. Venepäiväretket ovat Nha Trangissa niin turistien kuin paikallisten suuressa suosiossa. Rumpupatteriston virkaa hoitaa kaksi kanisteria ja kolme kattilaa, kitara ja basso on säädetty 90-luvulla, mutta rokki soi ja tärykalvot tyrisevät. Kaupunki on monen eurooppalaisen seuramatkanjärjestäjän kohdelistalla. Tälle kalastajamökille pääsee kohtuudella vain nousuveden aikaan. Tanssilattialta meno jatkuu mereen heitettävässä kelluvassa baarissa. Ensimmäinen saari on Moon Island
Etujarruna on
Sopusuhtainen
yksi Ø 296 mm levy ja 2-mäntäinen puristin, takana on Ø 220 mm levy ja 1-mäntäinen puristin. Sen akseliväli on 1.405 mm, istuinkorkeus 775 mm ja kuivapainoksi ilmoitetaan 161 kg. Runko edustaa "bolognalaista" teräsputkikolmioista koostuvaa trellis-tyylisuuntaa, jonka alla moottori riippuu osin kantavana rakenteena. Puolta kevyemmällä kuskilla tilanne olisi varmasti täysin toinen. Vanteet ovat viisipuolaiset ja valualumiiniset. Pienestä koostaan huolimatta pyörä tuntui tilavalta. Ohjaustanko ja jalkatapit sijaitsivat sopusuhtaisesti satulaan nähden ja sillä mahtui ajamaan isokokoinenkin ukko, joskin pidemmän päälle teki mieli ryhtyä oikomaan koipia, mutta sehän ei ole outo tuntemus isommillakaan pyörillä ajettaessa. Olen väärä henkilö arvioimaan pyörän suorituskykyä painaessani ajovarusteissa
lähes kolme kertaa enemmän kuin keskiverto aasialaiset, mutta kävin kuitenkin uteliaisuuttani kokeilemassa moottoritiellä pyörän kulkua ja silloin ilmeni tuo ihmettelyni aihe viitosen ylivaihteeksi välittämisestä. Takana on keinuhaarukka ja molemmin puolin sijaitsevat kierrejousin varustetut iskunvaimentimet, joissa on jousen esijännityksen säätö. Takapyörän joustomatka on 125 mm. Edessä on perinteinen Ø 41 mm teleskooppihaarukka, jossa on joustoa 117 mm. Ulkoiselta olemukseltaan ja mitoitukseltaan pyörä näyttää sopusuhteiselta. Eturengas on kooltaan 110/70 x 17 ja takarengas 140/70 x 17. Pienempiä mutkateitä ajellessani havaitsin, että jousituksen ja jarrujen
Sopiva kohderyhmä
55. Pyörä oli viitosella parisen kymppiä hitaampi kuin nelosella, eli se ei jaksanut viitosella kelata synnyttämäni kuorman alla kierroksia riittävän ylös
Eipä tule heti mieleen seutua, joka voisi tarjota paremmat puitteet. Koeajokierrokselle lähtiessämme olin tyytyväinen, että reittimme suuntautui maanantai-aamun kaupunkiruuhkan asemesta Dolomiiteille.
Teksti: Roland Brown Kuvat: Marco Zamponi
57. Nyt tästä mallista on saatavana myös pienellä yläkatteella varustettu GT-malli. Roland Brown kävi eräänä aurinkoisena maanantai-päivänä kurvailemassa tällä pelillä Dolomiittien serpentiineillä ja kertoilee ohessa tuntemuksistaan.
TULEVAISUUDEN TUULIA
O
n kesäisen kirkas maanantai-aamu Dolomiiteilla ja olosuhteet ovat kuin luodut moottoripyöräilyyn. Tiet ovat sujuvan mutkikkaita, eikä liikennettä ole juuri nimeksikään.
7 päivää viikossa
Manan perusmalli esiteltiin kaudella 2007 ja tuolloin Aprilia hehkutti, että Mana on äärimmäisen hyvä "seitsemänä päivänä viikossa" -pyörä korostaen sen soveltuvuutta arkipäivien työmatkaajoon ja viikonloppujen vapaa-aika retkeilyyn, kiitos pyörän CVT-voimansiirron, josta löytyvät vaihtoehtoisesti sekä manuaali- että automaattivaihteistot. Aprilia Mana GT 850:
Kaudella 2007 Aprilia esittelin 850-kuutioisen V-twin nakun, jossa on sekä 7-portainen manual- että automaattivaihteisto. Pyörässä yhdistyvät tietyt skoottereiden tekniikasta tutut ja moottoripyörille perinteiset ominaisuudet. Sää on raikas ja vuoristomaisemat kerrassaan tyrmäävän mahtavat
GT:n ajovalo/kate -kokonaisuus ohjailee ajoviimat ylävartalosta loitommalle ja sen ansiosta minun ei tarvinnut kaivaa sivulaukusta lämpimämpää ja vedenpitävää ajotakkia, jonka olin varmuuden vuoksi ottanut matkaan mukaan. 58
Rento ajettava
Alkuperäislisävarusteisiin kuuluvalla laukkusarjalla Mana GT muuttuu kädenkäänteessä tyylikkääksi matkapyöräksi.. APRILIA MANA GT 850
Moottori: Nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen 90° SOHC V-twin Sylinteritilavuus: 839 cc Sylinterimitat: 88 x 69 mm Puristussuhde: 10:1 Pa-syöttö: Yksikurkkuinen (Ø 38 mm), elektroninen Weber-Marelli -ruisku Teho: 76 hv/7.250 rpm Vääntö: 73 Nm/5.000 rpm Vaihteisto: Automaattinen / 7-portainen Etujousitus: Showa Ø 43 mm teleskooppihaarukka, jousto 120 mm Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousto 125 mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö. iso umpikypärä. 02-535 2500 www.aprilia.fi
Manan "bensatankista" puuttuu korkki. Sitäkään ei tarvita, sillä pyörässä on sekä automaatti- että 7-portainen puoliautomaattivaihteisto, joissa ei tarvita manuaalikytkintä.
Manan polttoainesäiliö sijaitsee matkustajan istuimen alla.
Voimansiirtojärjestelmästä johtuen Manan moottori/vaihteisto-voimapaketti on massiivisen kokoinen.
Mana GT mukautuu erinomaisesti kulloiseenkin käyttöympäristöön. Pyörä tuntuu tilavalta, mukavalta ja hyvin varustellulta ollen valmis kiipeämään yli Sveitsiin johtavien vuoristosolien. Pyörän pakoääni kohoaa ja laskee nopsasti sen mukaan kuinka selaan seitsenportaista vaihteistoa vasemman käden peukalolla ja etusormella. Kuten kuva kertoo, pyörästä puuttuu myös kytkinkahva. Takapyörä: 6.00 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Angel ST-rengas Etuhaarukan kulma / jättö: 24° / 103 mm Akseliväli: 1.463 mm Istuinkorkeus: 800 mm Tankki: 16 l Kuivapaino: 203 kg Hinta Mana GT: 11.950,- + ajoneuvovero 3.563, 82 > 15.513,82, Mana perusmalli: 10.730,- + ajoneuvovero 3.191,68 > 13.921,68 (ABS: 12.256 + ajoneuvovero 3.655,48 > 15.911,48) Maahantuoja: Tuonti-Nakkila Oy Harjavallankatu 7 29250 Nakkila Puh. Ei se mitään ei tämä olekaan tankki, vaan lukittava tavaran säilytystila, jonne mahtuu mm. Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset radialpuristimet Takajarru: Yksi Ø 260 mm levy, 1-mäntäinen liukupuristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Angel ST-rengas. Pyörä on suorituskyvyltään myös melko pirtsakka. Aprilia kiihtyy hiusneulakaarteista keskialueen väännöllä sähäkästi, joskaan ei millään räjähtävällä voimalla, ja kerää huippunopeutta noin 200 km/h
Tähän
sisäpuolelta verhottuun ja valaistuun tilaan, jossa on myös sähköpistoke, mahtuu helposti XL-kokoinen umpikypärä. Pyörän tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä on otettu huomioon jokapäiväiset hyötykäyttötarpeet paremmin kuin muissa pyörissä. Ajoasento on säilynyt perusmalliin verrattuna muuttumattomana tuntuen mukavalta ja tilavalta. Koeajo-olosuhteissa GT tuntui melko pirteältä ja hyväkäytöksiseltä yleispyörältä. Niissä olosuhteissa Mana on yhtä huoleton ja rento ajettava kuin isot skootterit. Ehkä tämä koeajo olisi sittenkin pitänyt aloittaa Rooman, Milanon, tai Torinon tukkoisessa maanantai-aamun ruuhkassa ja valita ohjaustangossa olevasta napista CVTvaihteiston automaattitoiminto. Niinpä Mana GT, vielä enemmän kuin vakioversio, soveltuu parhaiten henkilölle joka käyttää pyörää merkittävissä määrin jokapäiväiseen kaupunkiliikkumiseen, sekä harrastaa myös pitkiä matkoja. Lähestyttäessä kaarretta Manan vauhti tippuu voimakkaasti, kiitos pyörän tehokkaan ja tunnokkaan ABS-jarrujärjestelmän. Etenkin tämän GT-mallin tuulen suojaavuus parantaa entisestään pyörän käyttöominaisuuksia. Onnistuneen ohjausgeometrian ja hyvin vaimennetun jousituksen, sekä pitävien Pirelli Angel ST -renkaiden, pyörä on kaarteissa helppokäytöksinen. Pyörä soveltuu suhteellisen pitkienkin matkojen taittoon, varsinkin jos hankkii siihen alkuperäislisävarusteisiin kuuluvat kovat sivulaukut. Se piristää maanantaiaamujasi, etenkin, jos pääset aloittamaan päivän mutkittelevan mäkisellä maantielenkillä.
59. Sen bensiinitankki on istuimen alla, minkä ansiosta kookas valetankki toimiikin lukittavana tavaran säilytystilana. Sen jälkeen olisin sitten voinut valita toiminnoiksi joko Sport, Touring, tai Sade -asetukset ja ajaa läpi liikenteen ajattelematta edes sellaista tekijää kuin kytkinkahva. Tilavuudeltaan vain 16-litrainen polttoainesäiliö asettaa matkakäytössä omat rajoitteensa. Voimansiirtojärjestelmä kasvattaa myös moottorin fyysistä kokoa ja painoa, sekä se on myös valmistuskustannuksiltaan hinnakkaampi. Pyörässä on myös muita skoottereille tyypillisiä ja käytännöllisiä piirteitä. Vaihtoehtoisesti on mahdollisuus käyttää myös perinteistä vaihdepoljinta, tosin sekin tuntui hieman
CVT
oudolta, kun ei tarvinnut käyttää kytkintä. Niinpä osa pyörän 76 hevosvoimasta katoaa tehohäviöihin, minkä vuoksi se jää suorituskyvyssä moottoriltaan pienemmän Shiverin varjoon. Tuntuu suorastaan ironiselta, että huolimatta tästä lähes täydellisestä ajoympäristöstä, en kykene saavuttamaan sellaista oikeaa ajofiilistä, johon Mana GT:n valmiuksien tiedän riittävän. Manan ainoa varjopuoli on siinä, että CVT-voimansiirtojärjestelmän hyötysuhde ei ole yhtä hyvä kuin perinteisen manuaalivaihteiston. Jos tämä kuvaus sopii sinuun, GT on tutustumisen arvoinen. Selkein ero perinteiseen moottoripyörään verrattuna on Manan vaihteiston toiminta, mutta totuttuani siihen ja lopetettuani toistuvan äänimerkkinapin painamisen, se toimi erinomaisesti
Perusmalliin verrattuna erot eivät rajoitu ainoastaan ulkonäköön, vaan moottorin ominaisuuksia on myös muutettu ja eron aistii ennen kaikkea ala- ja keskikierrosalueiden mahtavasti kasvaneena vääntönä.
60. Kaikessa karheudessaan pyörä on ulkoiselta olemukseltaan kerrassaan hyvän näköinen. Nyt tätä samaa peruspakettia on jatkojalostettu ja Stelvion rinnalle esiteltiin jopa tiettömien reittien asettamien vaatimusten mukaisesti varusteltu NTX-malli. Moto Guzzi Stelvio NTX:
MAAILMAN MATKAAJA
Moto Guzzi toi edellisellä kaudella markkinoille ison ja näyttävän, Stelvio-mallinimen saaneen matkaenduron
Stelvio NTX kiihtyy leikiten ulos tien monista hiusneulamutkista sen vahvalla ja vaivattomalla alakierrosten väännöllä, joka onkin jo pitkään yhdistetty Guzzin isoihin V-twineihin. Teksti: Roland Brown Kuvat: Macro Zamponi
oto Guzzi on imagoltaan varsin konservatiivinen merkki ja sen ilmajäähdytteisten V-twinien vetovoimaisuus perustuukin niiden klassiseen tyyliin ja charmiin. Viimevuotisessa esittelyssään tämä adventure-tourer teki vaikutuksen tyylillään, ajomukavuudellaan, sekä hyvät
ajo-ominaisuudet omaavalla rungollaan, kunhan sitä ei viety maastoon. Tuolloin ongelmaksi muodostui 8-venttiilisen, 1151-kuutioisen moottorin heikko alakierrosvääntö, sillä voimaa alkoi tulla riittämiin vasta kierrosten kohottua päälle 5.000 rpm-lukemiin. Se ei ole kunniaksi millekään pyörälle, saati isolle Moto Guzzille. Vedän pitkin nautinnollisen mutkittelevia ja sileäpintaisia Gardena-solan teitä pohjoisen Italian Dolomiiteilla.
M
Vasemmalla puolellani maa on lumessa, oikealla odottaa pystysuora pudotus, sekä henkeäsalpaava näköala yli Amcron. Tosin Stelvioon tätä piirrettä ei ole onnistuttu yhdistämään, ennen kuin vasta nyt. Monet Stelviota tuolloin kokeilleet kritisoivat juuri pyörän heikkoa alakierrostehoa, ja Guzzin omistava Piaggio Group kuunteli.
¦
61. Tätä Italian vanhinta moottoripyörämerkkiä ei voi moittia kehityksen hitaudesta, taikka haluttomuudesta kuunnella kritiikkiä ei nykypäivänä ainakaan
Nämä moottoriin kohdistuvat muutokset on otettu käyttöön sekä perus-Stelviossa, että NTX:ssä, jonka esikuvana on selvästi ollut suositun BMW R 1200 GS:n Adventure-versio. Myös moottorin alla on kolhuja kestävä, vahvasta alumiinilevysta valmistettu pohjapanssari. Hieman korotetun yksiosaisen ohjaustangon ollessa juuri sopivalla etäisyydellä, samoin jalkatapit suhteessa satulaan sijaitsevat juuri oikealla kohdalla, minkä ansiosta polvia
62. Kuten perus Stelviossa, myös
Rankkaan retkeilyyn
NTX:n ylimpään asentoonsa säädetty tuulilasi osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi ja toimivaksi varusteeksi ajellessamme "lämpimänä" kesäpäivänä ylhäällä vuoristossa hyisen sumun keskellä.
NTX:ssä on siisti puolikate, jonka etupleksin korkeus on nopeasti käsin säädettävissä kahdesta isosta muovinupista. Ilmeisesti nuo asennot ovat korkea, korkeampi ja mielettömän korkea, ottaen huomioon, että itse 193-senttisenä juuri ja juuri sain kivuttua pyörän päälle ja kurotettua jalkani maahan satulan ollessa korkeimmassa asennossaan. Se on varustettu ABS jarruilla, lisävaloilla, pohjapanssarilla, kaatumaraudoilla ja kovilla sivulaukuilla. Tämä tuore NTX ei ole täysin katettu, mutta uutuutena siitä löytyy muoviset käsisuojat. Runko on säilynyt perus-Stelvioon nähden muuttumattomana. Etupäänä on tukeva Marzocchin Ø 50 mm USDteleskooppihaarukka. No ainakin NTX tuntui mukavan tilavalta ampaistessani matkaan. Lyhyemmät kuskit tulevat varmasti kamppailemaan korkeuden kanssa, vaikka säätömahdollisuus onkin hyödyllinen. Puristusvaimennuksen säätöruuvi on vasemman teleskooppiputken yläpäässä ja paluuvaimennuksen säätö on puolestaan samalla tavoin oikeanpuoleisen putken päässä.
Tilava
Takapään monovaimentimessa on hydraulinen jousen esijännityksen etäsäätö sekä paluuvaimennuksen säätö. Moottorin joustavuuden ja alakierrostehon parantamiseksi pyörä on saanut uudet nokka-akselit, päivitetyn polttoaineen ruiskunohjausohjelman ja suuremman ilmansuodatin kotelon, jolle on löydetty lisätilaa kallistamalla akkua. Stelvio NTX:n vakiovarustukseen kuuluvat oheiset moottorin suojaraudat, sekä niihin kiinnitetyt lisäsumuvalot. Pyörässä on myös tukeva, alumiinista valmistettu pohjapanssari, joka on huomattavasti tukevampi ja suojaavampi kuin vakio-Stelvion muovinen vastaava. Koeajopyörässä oli lisäksi toisiovedon kulmavaihteen, eli perän suojus, joka on lisävaruste. Loppusilauksen ulkoisen varustelun viimeistelyyn antaa ns. Myös kuljettajan istuinta on mahdollisuus säätää kolmeen eri korkeuteen. Näkymätön, mutta vähintään yhtä suurimerkityksinen muutos on tapahtunut konehuoneen puolella. Vuotta myöhemmin perus-Stelvio sai rinnalleen NTX-mallin. magnesiummaalipinta. Paitsi että nämä varusteet ovat hyödyllisiä, ne antavat pyörälle myös ulkonäköä. NTX kirjaimet eivät sinänsä tarkoita mitään, mutta samaa kirjainyhdistelmää käytti myös 80-luvun puolivälin täysin katettu adventure-tourer, Guzzi NTX750. Aivan kuten Adventuressa, myös NTX:ssä on teräsputkesta valmistetut, sylintereitä suojaavat kaatumaraudat, joihin on kiinnitetty sumuvalot pyörän molemmin puolin. Toisaalta ei Stelvio ole sen korkeampi kuin useimmat sen kilpailijatkaan. Siinä on jousen esijännityksen, sekä puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt
Etenkin haasteellisen vaikeissa olosuhteissa osaa arvostaa, että kaikki pyörään ja ajamiseen liittyvä info on helposti esiin saatavissa. Todellisuudessa tuo luku on huipputehon osalta luultavammin hieman laskenut, koska yleensä käy niin, kun moottorin ala- ja keskialueen tehoon haetaan parannusta. Guzzi ei ole katsonut aiheelliseksi laittaa tätä merkittäviä uudistuksia kokenutta moottoria tehopenkkiin, joten moottorin huipputehoksi ilmoitetaan edelleen 105 hv/7.500 rpm. NTX:ssä homma on hanskassa, sillä monipuoliset toiminnot ja näytöt omaavan mittariston ohjelmavalikon ohjausnappi on ohjaustangon päässä helposti käsillä ja sillä voi operoida ajon aikana huomiokyvyn siitä häiriintymättä. Nythän moottori on alakierroksilla aivan toista maata ensimmäiseen perus-
Stelvioon verrattuna, joten siinä mielessä mahdollinen pieni huipputehon pudotus kuulostaa minun korviini varsin reilulta vaihtokaupalta. Jotkut kuskit kokivat, että BMW R1200GS:ään verrattuna moottori tuntui
hieman tehottomalta He olivat kenties oikeassa, mutta toisaalta täytyy ottaa huomioon, että koeajomme suoritettiin vuoristossa, missä ilman happipitoisuus on selvästi alhaisempi kuin meren pinnan tasossa ja se kiistatta rokottaa hevosvoimia. Suurin osa NTX:n tuotekehittelystä on tapahtunut Mandello del Larion tehtaan sijaan samaan Piaggio-
64. Ehkäpä pieni lisäpotku olisi kauttaaltaan paikallaan, mikäli painoa on lisäämässä matkustaja ja matkatavarat, mutta yksin ajaessani ei mielessäni edes käväissyt lisätehon tarve, eikä minua enää ärsyttänyt moottorin hengettömyys alakierroksilla. Viime vuonnahan juuri se piirre aiheutti terävähuippuisen vääntökäyrän omanneessa Stelviossa eniten kärsimättömyyttä. Rotevat sivulaukut näyttävät vahvarakenteisilta ja rankkaan käyttöön tarkoitetuilta. lainen lukittava pikkutavaroiden säilytyslokero kuin perus-Stelviossakin ja satulan alla sijaitsee toinen pieni tavaratila
Yrityksistäni huolimatta jarruttaen kerta toisensa jälkeen rajusti alamäissä en vain saanut tuota ABS-järjestelmää pettämään, ja menettämään pysähdysvoimaansa, kuten minulle on vastaavanlaisissa tilanteissa käynyt useampien BMW:n mallien kanssa. Nämä NTX:n ABS:it toimivat kerrassaan erinomaisesti, mikä palautti luottamukseni lukkiutumattomiin jarruihin.
65. Siinä yksi piirre, jossa Stelvio NTX voittaa luokkaa hallitsevan R1200GS:n, jonka suosio on ilmeinen päätellen siitäkin, kuinka paljon kohtasimme niitä Dolomiiteilla tällä koeajoreitillä, vaikka kyseessä oli kylmä kesäaamu. Kuivapainoltaan 214-kiloinen Stelvio ei pääse höyhensarjaan, eikä voi ehkäpä 10 kg painavampaa NTX:ääkään kevyeksi sanoa (Guzzi ei ilmoita NTX:n painoa). Ottaen huomioon ilman viileyden ja satunnaiset kosteat tieosiot, olin iloinen NTX:n ABS-jarruista, jotka kuuluvat mallin vakiovarustukseen. Levyt ovat Ø 320-milliset, puristimet ovat radialkiinnitteiset 4-mäntä Brembot. 225kg Hinta: 16.115,- + ajoneuvovero 4.834,- > 20.949,Maahantuoja: Moto Bella Oy Tammisilta, 21500 Piikiö, Puh. Jos näin on, niin se on ihan ymmärrettävää etenkin kun tuo jousen esijännitys on niin helposti etänupilla säädettävissä. Tuossa tilanteessa minulle lopullisesti valkeni, mikä on se jokin, mikä näissä isoissa adventure-twineissä ja eritoten tässä NTX:ssä vetoaa käyttäjäänsä. Minuun teki kuitenkin suuren vaikutuksen se, kuinka kevyeltä NTX tuntui ajaa ja kuinka helposti sitä pystyi ohjaamaan vain kevyillä ohjaustangon töytäisyillä. Osa tuosta eroavaisuudesta menee varmasti myös varovaisuuteni piikkiin, jonka herätti tien pinnan kylmyys ja reittiä reunustavat pelottavat pudotukset etenkin tullessamme myöhemmin tuona aamuna entistäkin jyrkemmille, mutkaisille ja dramaattisille Gardena- ja Sella-etapeille. Guzzin paino on kuitenkin keskittynyt suhteellisen alas, sillä massiivisen, mutta suhteellisen matalarakenteisen V-moottorin yläpuolellahan sijaitsee muutamaa runkoputkea lukuun ottamatta vain muovia ja tankillinen bensiiniä. NTX:ssä on kapeampi 150/70 Metzeler Tourance takarengas 4.25" vanteella. Elävä todiste siitä, että joskus todellakin kannattaa kuunnella kriitikoita.
NTX:n jarrupaketti on aivan mielettömän hyvä. Viime vuotisessa perus-Stelvion koeajossa sain oikein saappaan kulutuspaloillekin käyttöä. ABS kuuluu NTX:ssä vakiovarustukseen ja perus-Stelvioon ne saa valinnaisena lisävarusteena. Näyttää siltä, että vastaavanlainen yhteistyö tulee jatkumaan vastaisuudessakin ja Guzzille tästä on varmastikin hyötyä.
Käsiteltävyys oli sekin loistavaa, ottaen vielä huomioon sen pyörryttävän määrän mutkia, joiden läpi kaarsimme tuona jatkuvien ylä- ja alamäkien aamuna. Vaikka kaikki testipyörät toimivatkin virheettömästi, Stelviota koskevista raporteista päätellen Guzzilla on vielä tekemistä laadun tarkkailun suhteen ennen kuin se pystyy kilpailemaan nokittain BMW:n kanssa, mutta tämä uusittu Stelvio on merkittävä askel oikeaan suuntaan. Pyörän ohjausgeometria on suhteellisen konservatiivinen, kuten adventure-pyörältä voi odottaakin. Huolimatta pitkistä joustoista (edessä 170 mm ja takana 155 mm) ja pehmeydestä, jolla se kulki sulavasti yli roudan raiskaamien kuoppien ja epätasaisuuksien, se oli myös jämpti ja hyvin vaimennettu, minkä ansiosta se oli hyvin vakaa ajettava myös suuremmissa nopeuksissa. Mieleeni putkahti jälkeenpäin, että Guzzihan oli saattanut säätää jousituksen vakioasetuksia tiukemmalle testiajoa varten, joka myös selittäisi tuon
ABS-Brembot Iso, mutta ketterä
korkean satulan. Brembojen purenta ja tuntu, etenkin etupään nelimäntäisten radiaalipuristimien ja 320 mm levyjen yhdistelmä oli aivan mieletön. 02-472 6414, Fax 02-479 6069 Sp. (Perus-Stelviossa on 180/55-kokoinen rengas 5.50" vanteella.) Kapeampi takarengas lisää ketteryyttä kaarteissa, mutta syy miksi NTX:ään on valittu tämä rengaskoko, johtuu siitä, ettei leveämmälle vanteelle ole saatavissa karheita nappularenkaita, jollaisia monet NTX:n kaltaisessa pyörässä käyttävät. perheeseen kuuluvalla Aprilian tehtaalla Noalessa, jossa on modernimmat valmiudet ja enemmän kapasiteettia tuotekehittelyyn. NTX ei välttämättä ole se kaikkein hienostunein, tai voimakkain iso adventure tourer twini, mutta se on hyvän näköinen ja monipuolinen pyörä, joka on myös kunnioitettavan nopea, mukava ajaa, hyvä käsiteltävä ja kattavasti varusteltu. Myyntiluvuissa NTX tuskin silti tulee GS:ää haastamaan. Stelviossa ne ovat valinnainen lisävaruste. Kiitos tästä kuuluu yhtälailla pyörän edelleen kehitetylle
Se jokin
Moto Guzzi Stelvio NTX
Moottori: Ilmajäähdytteinen, 8-venttiilinen 90° V-twin Sylinteritilavuus: 1151cc Sylinterimitat: 95 x 81.2mm Puristussuhde: 11:1 Pa-syöttö: Weber-Marelli ruisku Huipputeho: 105 hv/7.500rpm Vääntö: 108Nm/6.400rpm Kytkin: Kuiva, yksilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Toisioveto: C.A.R.C-kardaaniveto Etujousitus: Ø50mm Marzocchi USD-teleskooppihaarukka, jousto170mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säätö Takajousitus: Mono-vaimennin, jousto 155mm, jousen esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Bremboradialpuristimet (ABS) Takajarru: Yksi Ø 282 mm levy, kaksimäntäinen Brembon puristin Etupyörä: 2.50 x 19 pinnavanne, 110/80 x 19 Metzeler Tourance -rengas Takapyörä: 4.25 x 17 pinnavanne, 150/55 x 17 Metzeler Tourance-rengas Etuhaarukan kulma/jättö: 27°/125mm Akseliväli: 1.535mm Istuinkorkeus: 820-840mm Tankki: 18 l Kuivapaino: n. Kiihdyttäessäni jälleen kerran, ties monennestako hiusneulakaarteesta, Guzzin moottori veti hempeän eloisasti, mutta samalla mukavan rennosti, niin että pystyin pyörän suorituskyvyn lisäksi ihailemaan myös noita upeita maisemia. Kallistusvaraa oli riittämiin ja sain kaarteissa saappaan kärjet raapimaan asfalttia. motoitalia@motoitalia.fi www.motoitalia.fi
voimapaketille, kuin myös sen adventure touring -valmiudelle. Osittain hyvistä ajo-ominaisuuksista on kiittäminen erinomaista jousitusta
Yamaha suurimmilla sylintereillä:
XV1900A Midnight Star
Veijo Saano
Yamahan massiivinen cruiser edustaa kuulemma neostreamliner-tyyliä. Ei muovia, vaan terästä ja alumiinia. Kiiltoa niin, että auringossa häikäisee. Ainakin se edustaa uusvanhaa tekniikkaa: neliventtiilikannet ja kaksi tasapainotusakselia pitkäiskuisessa, ilmajäähdytetyssä moottorissa, jossa on työntötankokäyttöiset venttiilit. Suuri ja näyttävä peli, ja pystyy sillä ajamaankin.
Ajovalon kauneudesta voi olla erilaisia mielipiteitä, mutta materiaaleissa ja työn laadussa ei ole moittimista. Vaijerit ja johdot ovat paksuja ja hyvin tuettuja.
66
Museoikäisiin ajokkeihini olen joutunut syventymään
67. Ennen koeajoa Marko Turunen
Kuopion Yamaha Centeristä opasti asiantuntevasti pyörän käyttöön. Pyysin Yamahan jätti-cruiserin testattavaksi. Varsinkin ajovalon oudon pitkä kotelo pistää pahasti silmään.
Vaan eipä siitä ole kuin kymmenkunta vuotta, kun isoja matkaenduroita vielä kummasteltiin ja haukuttiin rumiksi sekasikiöiksi. Ajoneuvoon tutustuessani alkoivat silmäni havaita XV1900A:sta muutakin kuin venytetyn ajovalokotelon. Niiden yleisilmeessä on jotain 1940- ja 1950-luvuilta tuttua amerikkalaisuutta, mutta yksityiskohdat ovat ennen näkemättömiä. Kawasakilta tuli VN2000, Yamahalta XV1900 ja Suzukilta M1800R. Vaikka puheena olevat, rumalamppuiset cruiser-järkäleet on tähdätty Yhdysvaltojen markkinoille, on niitäkin alkanut näkyä suomalaisilla teillä yhä enemmän. Markkinoille nimittäin ilmestyi vuonna 2006 omituisia, jättimäisiä pyörämalleja. Muutama vuosi sitten tuntui, että nyt on pitkästä aikaa keksitty uusi moottoripyörätyyppi. Tehokkaimmin vieroksuntaani lievitti pyörän tekniikka.
Vanhaa tekniikkaa nykyosaamisella
Olen mopoikäisestä alkaen koettanut omin käsin selvitä konepyörieni huolloista, lisävarusteiden asennuksista ja pikku korjauksistakin tietysti takuuaikana tehtäviä toimia lukuun ottamatta. P
yörä keksittiin tuhansia vuosia sitten, ja moottoripyörän keksimisestä on satakunta vuotta. Nykyisin ne ovat suosittuja niin Suomessa kuin muuallakin
Moottori on huikean pitkäiskuinen: 118 millimetrin iskunpituutta ei ollut edes 1950-luvun yksisylinterisessä, 650-kuutioisessa Pantherissa. Ison koneen suurista osista odottaisi syntyvän kolinoita ja muuta mekaanista melua, mutta sellaista ei japanilaisella tarkkuudella tehty V-twin tuottanut ollenkaan. Midnight Starin selässä ajoasento on cruisereille tyypillinen: syli levällään, kädet 95 cm päässä toisistaan. Vaihteisto toimi täsmällisesti, tosin enemmän voimaa ja pitempää liikettä tarvittiin kuin sporttipyörissä. Askarrellessani olen oppinut arvostamaan sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka tekevät purku- ja kasaustyöt vaivattomiksi. Pitkä isku paljastaa, että kyse ei ole kierroskoneesta. Pitkäiskuisissa koneissa virtaus imupuolella on yleensä parhaimmillaan alakierroksilla. Käyntiääni on miellyt-
tävän matalasävyinen ja pehmeä. Se on myös ehta työntötankokone, ei nokka-akseli kannessa (OHC) tai kaksi nokka-akselia kannessa (DOHC) rakenne piilotettuna vanhanaikaiselta näyttävään kuoreen. Näin vahvavääntöisessä pyörässä vaihteistoa ei kuitenkaan tarvitse paljoa käytellä. Moottoreissa mm. Työntötankojen suojaputketkin ovat paksut kuin tavallisen pyörän etuteleskoopit. Se kun on aito moottoripyörän moottori, rehellisesti ilmajäähdytteinen eikä sellainen nestejäähdytetty, johon on näön vuoksi jätetty jäähdytysripoja, ja jäähdyttimen kennoa on yritetty häivyttää runkoputkien väliin. Siksi minulle heräsi myötämielinen asenne Midnight Starin voimanlähdettä kohtaan. Useimmiten oli helpompaa vetäistä isommalle jalkaterällä nostaen.
68. Yamahan moottori käynnistyi akun pienuudesta (12 Ah) huolimatta aina luotettavasti. Lämpösuojapellit korostavat pakoputkien muhkeutta.
On Midnight Starissa nykytekniikkaakin, kuten neliventtiiliset kannet, keraamisesti päällystetyt männät, polttoaineen ruiskutus ja kaksi tasapainotusakselia kuolettamassa tärinöitä. ilmajäähdytys ja venttiileiden ohjaus työntötangoilla lupaavat, että urakkaan ei välttämättä tarvita erikoistyökaluja eikä -tietämystä. Yläkierroksilla kannen hengityskyky ei riitä, joten huipputeho on hillitty. Esimerkiksi
Kantapäällä painaisten voi vaihdepolkimesta syöttää isompia pykäliä sisään, mutta kantapään nostaminen polkimelle on hieman hankalaa. Midnight Starin kone käy rauhoittavan keinuvalla rytmillä kuin höyrylaivan moottori.
Rennosti ja rauhallisesti liikkeelle
Vaihteisto kylläkin ilmoitti toimistaan kolahduksella, ja kytkimen veto vaati melkoisesti voimaa. Ilma ja bensiini sekoittuvat tuolloin hyvin, seos palaa tehokkaasti, ja tarjolla on rutkasti sitkeää voimaa. Pakosarjan vastusta ja varmaan pakoääntäkin on säätelemässä EXUP-venttiili. lähes jokaista osaa myöten. Mutta kuka tarvitsee näillä nopeusrajoituksilla yli 90 hevosvoiman huipputehoja, varsinkaan cruiser-tyyppisessä pyörässä?
Kuvat eivät pysty kertomaan, miten massiivisen jyhkeä Midnight Starin moottori on
Niinpä kestin pysähtelemättä 1,5 tunnin ajon. Luultavasti omituinen ajovalotötterö poikkeuttaa ilmavirtaa. Ihmeen vähän ajoviima rasitti moottoritievauhdissakaan, vaikka Midnight Starin ajoasento on ilmanvastuksen kannalta mahdollisimman vastaanottavainen. Myöskään moottoritienopeudessa ei tullut häiritseviä vipatuksia sen enempää jalkoihin kuin käsiinkään. Paikaltaan satasen vauhtiin ovat saksalaiset mitanneet kuluneen 4,6 sekuntia. U-käännöksetkin onnistuivat helposti, kun tilaa oli tarpeeksi: kääntöympyrän halkaisija on peräti 6,8 metriä. Kuskin pää on pystyssä, joten näkyvyys on hyvä, vaikka takapuoli onkin matalalla. Tärinä sumensi peilien kuvia vasta yli 4000/min kierrosluvuilla.
spurtti moottoritietä. Vasta 4000:n kierroslukemasta alkaen (vastaa 160 km/t) ohjaustangossa tuntui vähäistä koneen tutinaa. Sään haltijat suosivat Midnight Staria, sillä 18.7. Yamaha ei ajonautintoa vähentänyt, varsinkin kun se näytti herättävän ihailevaa huomiota kanssakulkijoiden keskuudessa. Kuten pitkät, matalat pyörät kutakuinkin poikkeuksetta, Yamaha pysyi horjahtelematta pystyssä ryömintänopeuksillakin. Satasen vauhdissa kone kiertää suurinta vaihdetta eli viitosta käytettäessä tasaisesti ja hitaasti, vain 2500/min. Yamahan pitkästä tangosta ohjaus sujui kevyesti. Ohjausakselin kulma on loivahko, mutta XV:n ohjaus ei pyrkinyt voimakkaasti lonksahtamaan stoppariin hitaissakaan kaarteissa. oli Pohjois-Savossa kerrassaan mainio ilma. Nk. Alkuun oli parinkymmenen kilometrin
Kesän parhaissa ajosäissä
Kuskille on reilusti tilaa ja ajoasento on rento. Auringonpaisteen takia laitoin kypärään tummennetun visiirin, jonka läpi kesän värit näkyivät tehostettuina. Istumakorkeudeksi mittasimme 71,5 cm. Tarjolla oli ajoasua myöten täydellinen paketti kunnon cruisailuun. nakupyörä Yamaha MT-01:ssä vastaava etäisyys on 60 cm lisää tuosta pyörämallista myöhemmin, seuratkaa MotoYkköstä. Opin hieman ymmärtämään niitä motoristeja, jotka suosivat tätä varsin epäkäytännöllistä moottoripyörätyyppiä.
69. Satula osoittautui pehmustukseltaan hyväksi. Kiihdytyksessä XV vetää puhtaasti 1700/min kierrosluvulta alkaen eikä tunnu laiskalta, vaikka painoa onkin lähes 350 kiloa. Tyyni korkeapaine oli jäämässä päälle useaksi päiväksi, joten uskalsin lähteä nahka-asussa parin päivän maaseuturetkelle. Pystyinpäs jopa siitä sanomaan jotain myönteistä.
Ajoasento ohjaa kuskin painon kokonaan takapuolen varaan, mutta liikkumatilaa on tarjolla sen verran, että pystyin asettumaan hienoiseen etukenoon ja sain samalla ristiselälle tukea takasatulasta. Kesäinen retki maaseudulle oli niin sään kuin ympäristönkin puolesta niin mainio, että tokko lie parempaa sattunut kohdalle koko kesänä. Ajoviiman paine ei ollut niin paha kuin yleensä nakupyörissä kaipa pitkä lamppuvarustus poikkeuttaa ilmavirtausta sopivasti. Niinpä ajo eteni heti ensi metreiltä hallitusti. Reitiksi valitsin taannoin päällystettyjä, vähäliikenteisiä maaseututeitä. Hienosti viimeisteltyjä metalliosia, peileistä hyvä näkyvyys. Rentoa fiilinkiä lisää jalkojen väljä, polvista ojentunut asento. ohituskiihdytykseen 60-140 km/t suurimmalla vaihteella menee 11 sekuntia
XV1900A:n rengastus on järkevä. kyllähän tällainen järkäle vaatii määrätietoista vastaohjausta totellakseen. Liiankin tärkeää, varsinkin takarenkaan leveyden osalta. Painoa lähes 350 kiloa, pituutta 30-40 cm tavallista enemmän. Ylileveä rengas tekee pyörän kankeaksi kääntymään ja herkäksi reagoimaan levottomasti tienpinnan epätasaisuuksiin. Yleensä joustovarat ovat varsinkin takana lyhyet. kohtuullisina. Cruiserpyörien ajo-ominaisuudet tuovat usein mieleen merten risteilyalukset, joita niitäkin cruisereiksi kutsutaan. Tuntuma renkaiden pitoon on cruisermaisen ajoasennon ja pitkän ohjaustangon kautta kaukainen, joten kuski tulee automaattisesti pitäneeksi kaarrenopeudet
70. Kulutuspintojen profiili on varsin pyöreä, eivätkä renkaat ole kohtuuttoman leveät. Niinpä pyörän sinänsä niukahkot kallistusvarat riittivät hyvin. Mutta pitkästä ohjaustangosta Midnight Star kääntyy varsin kevyesti. Tyyli on näissä pyörissä tärkeämpää kuin ajettavuus. Monen cruiserin jousitus on jähmeä pieniä töyssyjä kohtaan, mutta silti herkkä lyömään pohjaan isommissa epätasaisuuksissa.
Kun pyörä on suurinta cruiser-luokkaa, ei ajettavuudelta odota paljon. Isoihin cruisereihin on erinäisistä syistä (iso paino, loiva etupää, matala istumakorkeus, tyylin takapään rakenteelle asettamat rajoitukset jne.) vaikeaa tehdä hyvää jousitusta. Midnight Star ei ollut herkkä urille eikä sitä tarvinnut jatkuvasti ohjata tienpinnan kaltevuuden takia. Pyörän iso koko pitää kuskin valppaana, joten kääntämistä ei tule jättäneeksi viime tippaan. Kun jousituskin pitää ryhtinsä hyvin, eivät astinlaudat ole alituiseen raapimassa tien pintaa. Soratielle en järkälettä vienyt ollenkaan. Yamahalla pystyi myös varsin ketterästi väistämään patteja ja kuoppia, vaikka
Ei sentään purjehtimista
Kuten kuvasta näkyy, isossa cruiserYamahassa on kohtalaisen hyvät kallistusvarat
Nestekidetaulusta näkyvät kello ja matkamittari/trippi 1/ trippi 2/varatankkitrippi. Jopa mittareista etummaisin, nopeusmittari, saattaa jäädä integraalikypärän leukakaaren katveeseen. Se toimi varsin hyvin jopa mukulakivikadulla, eikä pohjaanlyöntejä tullut. Onneksi säätämistä ei tarvittu, sillä takapään painumaa oli painoni alla 3,5 cm, mikä on sopivan verran eli 32 % joustovarasta. Taulun oikealla puolen on pystyrivissä vapaavaihteen, pitkän ajovalon ja oikean vilkun merkkivalot. Takajarru vaati sopivasti poljinvoimaa ja oli melko
Midnight Starin yleensä niin viimeistellystä ulkonäöstä on poikkeuksena öljynjäähdyttimen seutu, jota rumentaa sekava, lyhyistä pätkistä koottu letkujen paljous. Jousen esijännityksen vakiosäätö osoittautui sopivaksi n. osien viimeistelyn ja materiaalin, ei niinkään varustelun perusteella. Halpoihin kromattuihin muoviosiin ei ole sorruttu. Äärimmäisenä oikealla on vielä ajonestolaitteen vilkkuva merkkivalo.
71. Etupään jouset olivat samalla tavoin sopivan jäykät: painumaa 4,2 cm, mikä on 32 % kokonaisjoustovarasta. 85 kg:n kuormalle.
Ison Yamahan jousituksen iskunvaimennukselle ei ole säätömahdollisuuksia, ja pelkästään takapään esijännitystä voi säätää, sitäkin hankalasti. Varoitusvalot saisivat olla ohjaustangon pidikkeessä tai lampunkopassa. Dynopenkissä mittari näytti enimmillään 208, kun takapyörä pyöri 197 km/t rajoittimen leikatessa kierrosluvulla 5100/min. Jarruja suunniteltaessa ei ole unohdettu toimivuutta, vaikka muotoilu on sielläkin mallikasta. Etupää kolahteli ulosjoustoissa hieman.
Tyylitietoista muotoilua, niukkaa varustelua
Etujousituksessa ei ole säätöjä.
Ylhäällä on nopeusmittari, sitten vierekkäin pienet kierrosluku- ja bensamittarit, vasemmalla alhaalla nestekidetaulun vieressä pystyrivissä bensan vähyyden, moottorinohjauksen häiriön ja vasemman vilkun merkkivalot. Kun viisari osoitti lukemaa 90, oli todellinen nopeus 86 km/t. Mittariston taustavalojen ja viisarien valojen kirkkautta voi erikseen säätää. Ajeluideni jälkeen voin sanoa, että Midnight Starin jousitus on cruisereiden parhaasta päästä. Näyttöä ohjataan kätevästi vasemmassa kahvayksikössä olevalla vivulla. Varoitusvalot ovat mittaristossa alimpana, joten niiden viestitystä ei erikseen katsomatta huomaa. Nestekidenäyttö kertoo matkamittarin tai osamatkamittarin lukeman ja kellonajan. Lisävarusteilla voi saada tilaa tavaroillekin ja parantaa kyytiläisen paikkaa. hyvä käyttää, vaikka astinlaudan yhteydessä oleva, koholla oleva poljin ei ole yhtä helppokäyttöinen kuin tavanomainen jarrupoljin.
Mittaristo on bensatankin päällä. Suuntavilkku unohtui siksi minultakin päälle useita kertoja. Pysäyttimet ovat hyvät, etujarrua käyttelin yhdellä sormella. Tavaran kuljetukselle ei varustusta ole, ellei sellaiseksi lasketa pidikettä, jolla voi lukita kypäränsä kiinni pyörään. Kauneudesta voi olla kukin omaa mieltään, mutta osat ovat hienoja: harjattua tai kiillotettua alumiinia tai kromattua terästä, paikoin myös ruostumatonta terästä. Se ei ole luettavuuden kannalta paras paikka. Midnight Starin varustelusta maininnan arvoisia lienevät vain virran ulosoton liitäntäjohto satulan alla ja LED-takavalo. Takajousi ja -iskunvaimennin ovat lappeellaan vaihteiston alla. Yamahan 110-millinen joustovara takana on suurempi kuin cruisereissa yleensä. Nopeusmittari näytti varsin tarkasti. XV-Yamaha on yhtenäiseksi kokonaisuudeksi suunniteltu pyörä, ei muissakin malleissa käytetyistä osista tehty kooste. Etujarrut ovat tehokkaat: nelimäntäiset jarrusatulat ovat yhtä kappaletta.
Tämän tyylin pyörien haluttavuutta arvioidaan mm
Sisäänajon aikana XV-kuski saa hyvän tilaisuuden opetella suuren ajokkinsa hallintaa, sillä ensimmäisen tuhannen ajokilometrin aikana ei pidä ylittää kierroslukua 2500/min. Kun on aika pysähtyä, Midnight Starin sivutuki on helppo potkaista alas, ja tuen varassa pyörä seisoo varmasti. Jatkossa huoltoja tehdään aina kymppitonnin täyttyessä matkamittariin. Vaihteistoon ja hihnavetoon ei paljon tehoja häviä, joten laskennallinen teho kytkimeltä oli 97 hv. Joka toinen huolloista on öljynvaihtohuolto, joka toinen siis 20 000 km välein isompi huolto, jolloin moottoriöljyn lisäksi vaihdetaan myös öljynsuodatin, vaihteistoöljy ja sytytystulpat. En tiedä miksi, sillä moottorissa on automaattinen, hydraulinen venttiilinvälysten säätö, mutta hyvähän se on tarkistella.
Käytöstä ja huollosta
Vääntövoimaa vähällä bensalla
Näitä kauniimpia eivät sitkeävääntöiseksi tarkoitetun moottorin dynokäyrät voi olla. Vääntöä on tarjolla paljon, yli 120 newtonmetrin voimalla jo alle 1500:n minuuttikierrokselta alkaen. IP-Dynotestin penkissä iso Midnight Star tuotti odotusten mukaiset tulokset. Hirmuista vääntöä lähes tyhjäkäynniltä alkaen, huippu kytkimeltä 156 Nm (paksu vihreä kuvaaja), takapyörältä 146 Nm (ohut vihreä kuvaaja) jo kierrosluvulla 2600/ min. Ohjekirjan mukaan myös venttiilinvälykset tarkistetaan tuolloin. 2000 km matkamittarissa) koneen huipputehoksi mitattiin takapyörältä 86,5 hv kierrosluvulla 4730/min. Tavaroiden kuljetusmahdollisuudet ovat saaneet väistyä tyyliseikkojen tieltä.
72. Säiliöön mahtui kuitenkin vasta 13,5 litraa. Kyytiläisen satula on pieni, eikä kiinnipitokahvoja ole. Huippulukema 146 Nm (kytkimeltä 156) tulee jo niinkin matalalla kierrosluvulla kuin 2600/min. Kulutus oli edellä kuvatulla, moottoritieosuuksiakin sisältäneellä kesäretkellä vain 5 litraa sadalle, ja koko koeajon keskikulutus oli 5,3 litraa sadalle kilometrille. Vielä olisi ollut jäljellä 3,5 litraa, eli kertatankkauksella pääsee jopa 340 km. Bensan täyttöaukko on tankin oikeassa puoliskossa, missä se on ylimpänä pyörän ollessa sivutukensa varassa. Uudennahkean (vain n. Hillitty huipputeho 97 hv kytkimeltä (paksu punainen kuvaaja) ja 86,5 hv takapyörältä (ohut punainen kuvaaja).
(Alh.) Muotoilu on myös perässä linjakasta takahaarukkaa myöten. Tehokäyrä on alakierrosten voiman merkiksi suorastaan kupera. Ensihuollon jälkeen, 1600 km:n mittarilukemaan asti, on suurin kierrosluku 3000/min, eli tuolloin päästään moottoritienopeuteen. Kun ajellaan viitosvaihteella Suomessa laillisilla tienopeuksilla, kone on aina valmiina toteuttamaan kuskin kaasukäden pyynnöt. Kun edellisen tankkauksen jälkeen olin ajanut noin 265 km, syttyi bensan niukkuudesta varoitteleva merkkivalo. Tuen vetäisy ylös satulassa istuen on astinlaudan takia hankalaa, joten helpompaa on heilauttaa tuki ensin ylös ja laskeutua vasta sitten kuskinpukille. Vakuuttavan ja väsymättömän tuntuinen voima tehdään vähästä polttoaineesta
Midnight Starin omistaja tuskin joutuu paljon käsiään huoltotoimien takia likaamaan, sillä toisioveto on hihnalla. Sen säätö on neuvottu hyvin: pyörän ollessa sivutuellaan tulee hihnassa olla 7,5-13 mm joustoa, kun hihnaa vedetään alaspäin 45 Nm:n voimalla. Jarru- ja kytkinnesteitä koskee aikaperustainen vaihto-ohjelma (2 vuoden välit), samoin jarru- ja kytkinletkuja (4 vuoden välit). Se on satulan alla, ja sieltä on näppärä kumartelematta tarkistaa öljyn määrä mittatikulla, jota ei tarkistuksen yhteydessä kierretä pohjaan. Ilmansuodatin vaihdetaan 40 000 km:n välein. Siellä on myös öljysäiliö, josta moottorin öljymäärä tarkistetaan mittatikulla. Koska kyseessä on nk. Cruiser-pyörät ovat yhä ilmiö, joka ei saa minua innostumaan. Hihnapyörän ja takavanteen ulkoasut ovat yhdenmukaiset.
Lajissaan etevä
Työkalut ovat kahdessa pussissa, joille on omat lokeronsa satulan alle jäävässä tilassa. kuivasumppukone, on moottoriöljylle oma säiliönsä. Vanhemmiten myös ylisuuri koko on ruvennut moottoripyörässä askarruttamaan. Painava pyörä liikkuu sen viemänä ihmeen vähällä polttoaineella. Ainakin vielä vuosi sitten pystyin nostamaan mökkitielle kaatuneen Stelvion yksinäni pystyyn, mutta Midnight Star olisi vastaavassa tilanteessa saattanut jäädä kimaltelemaan siihen yön yli aamuun asti. Hihnaveto ja varsinkin jyhkeä, pitkäiskuinen V-moottori istuvat tällaiseen pyörään loistavasti. Tyyliseikat on harkittu perusteellisesti ja toteutettu yhdenmukaisesti. Kiistatonta on, että iso cruiser-Yamaha on laatupeli, ei mikään muovipyörä. Mutta kaltaistensa joukossa Yamaha XV1900A Midnight Star on kärkipäästä. Tarpeelliset huoltotoimet neuvotaan, tärkeiden paikkojen kiristysmomentit ja säädötkin kerrotaan. terinen työntötankomoottori, joka kävisi ison V-koneen tavoin rauhallisen värinättömästi. Ison Midnight Starin jälkeen Moto Guzzi Stelvio tuntui lisävarusteineen noin 280 kilon kokonaispainostaan huolimatta näppärältä ja kevyeltä. Ainakin lainvalvojien mielestä, sillä tällaisen pyörän niukat kallistusvarat pitävät kaarrenopeudet kohtuullisina. Miellyttävän tasaisesti ja vakuuttavan hallitusti käyden tarjoaa lähes 1900-kuutiosenttinen kone väkevää voimaa. Moottorissa olisi iskutilavuutta lähes 900 cm3, huipputehoa noin 50 hv ja vääntöä noin 80 Nm.
myös perinteisen käyttöpyörän. Siinä on hyvät jarrut ja lajissaan parhaat ajo-ominaisuudet, joten sillä pystyy ajamaan kuten moottoripyörällä pitää. Siihen voisi ottaa XV1900A:sta yhden sylinterin, joten saataisiin ilmajäähdytteinen, 1-sylin-
73. Käsikirja on hyvää suomea, helppotajuinen ja havainnollisilla kuvilla varustettu. Tällainen vanha, käytännöllisyyttä arvostava motoristi virittyy Midnight Starin konetta ihaillessaan haaveilemaan, että tekisipä Yamaha tuolla osaamisellaan Toisioveto on siistillä hihnalla, joka on suojattu hyvin irtokiviltä. Tarkistus tehdään koneen ollessa lämmin
Renkaiden ilmanpaineet vastaavasti 2,5 ja 2,8 kg/cm2. Ensiöveto (välityssuhde 1,412) vinohammaspyörillä nestekäyttöisen, öljyssä uivan monilevykytkimen kautta 5-vaihteiseen vaihteistoon. 040-7346110, sp. Hinta 22 091 euroa + toimituskulut. 010 53034. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 346 kg, kuivapaino 329 kg, suurin sallittu kuorma 204 kg. Edessä kaksi kelluvasti kiinnitettyä 298 mm levyjarrua, jarrusatuloissa 4 nestepaineella toimivaa mäntää, takana yksi kiinteä, 320 mm levyjarru, 2 nestepaineella toimivaa mäntää joustavasti kiinnitetyssä jarrusatulassa. Edessä öljyvaimennettu teleskooppihaarukka, haarukan sisäputken halkaisija 46 mm, liikevara 130 mm. Maahantuoja Konekesko Oy, PL 145, 01380 Vantaa. Internet: www.yamaha-center.fi. Moottorin suurin ilmoitettu teho 66,4 kW / 90 hv kierrosluvulla 4750/min, vääntö 155,1 Nm kierrosluvulla 2500/min. Puh. Ohjausakselin kulma 30,9o, jättö 152 mm. Valuvanteet vastaavasti 4 x 18 ja 5,5 x 17 tuumaa. 044-3686113, marko.turunen@yckuopio.fi Koeajettu Yamaha on nyt myytävänä Yamaha Center Kuopiossa.
Lisää lukemista Yamaha XV1900A:sta
Moto-1 numero 2: sivut 92-96, 2006 (Roland Brownin esittely). Motorrad 16: 44-53, 2006 (vertailutesti Kawasaki VN2000, Suzuki Intruder M1800R ja Yamaha XV1900 Midnight Star) Motorrad 10: 34-41, 2007 (vertailutesti Harley-Davidson Dyna Street Bob ja Yamaha XV1900 Midnight Star) Motorrad 15: 48-55, 2008 (vertailutesti Harley-Davidson Night Rod Special, Honda Shadow Spirit, Triumph Rocket III ja Yamaha XV1900A)
74. Kaksi tärinää poistavaa tasapainotusakselia. Kromista ja kimalluksesta voisi tinkiä, joten painoa tulisi noin 180 kiloa. Takuu 2 vuotta ilman kilometrirajoitusta. Midnight Star, tekniset tiedot
Alumiinipalkeista tehtyyn kaksoiskehtorunkoon ripustettu kaksisylinterinen, nelitahtinen, ilmajäähdytteinen V-moottori. Huollot: 1000 km jälkeen tarkistushuolto, 10 000 km välein öljynvaihtohuolto, 20 000 km välein iso huolto. Sähkötoiminen polttoaineen ruiskutus 43-millisiin imukurkkuihin, kärjetön elektroninen sytytys, NGK DPR8EA-9 tai DENSO X24EPR-U9 sytytystulpat. erilaisia koristeosia, moottorinsuojaraudat, matkustajan selkänojia, tavaratelineitä, nahkaiset sivulaukut, tuulisuoja. Värivaihtoehdot musta, tummanpunainen ja sininen. Sisärenkaattomat Dunlop D251 vyörenkaat edessä kokoa 130/70 R 18M/C 63H, takana 190/60 R17M/C 78H. Lisävarusteita mm. ipdynotest@hotmail. Takajousessa esijännityksen säätö. Väänälänrannantie 290, 71800 Siilinjärvi, p. com - Yamaha Center Kuopio, PowerMarket Oy:lle koeajopyörästä. Kiitokset: - Aimo Saanolle ja Susanna Saanolle ajokuvien ottamisesta - Ilpo Peltoperälle dynamometrimittauksista. P. IP-Dynotest, tehonmittauksia, moottorien säätöjä, viritystöitä, tarvikkeita. Polttoainesäiliö 17 litraa. Puristussuhde 9,48:1. Sylinterin poraus 100 mm, isku 118 mm, iskutilavuus 1854 cm3. Takana yhdellä jousi/kaasuiskunvaimenninelementillä jousitettu keinuhaarukka, liikevara 110 mm. Ison Midnight Starin kulutuslukemista maallikkomatematiikalla päätellen tuo verraton käyttöpyörä tarvitsisi sadan kilo-
metrin ajoon vain noin 3 litraa bensaa. yamaha-motor.fi
Yamaha XV1900A
Toisiovedoksi laitettaisiin kardaani tai hyvin suojattu hihnaveto ja varusteiksi ainakin tavarateline, suojat käsille ja pleksi. Toisioveto hihnalla takapyörään (välityssuhde 2,785). Kaksi imu- ja kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohti, hydraulinen venttiilivälysten automaattisäätö, ohjaus työntötangoilla kahdelta hammasratasvetoiselta nokka-akselilta. Sähkökäynnistys, vaihto-virtalaturi 450 W, akku 12 V, 12 Ah. Pituus 258 cm, leveys 110 cm, korkeus 112,5 cm, maavara 15,5 cm, akseliväli 171,5 cm, istuinkorkeus 73,5 cm. Kuivasumppuvoitelu, moottoriöljyn määrä 4,9 litraa, kun öljynvaihdon yhteydessä vaihdetaan myös suodatin. Internet: www. Volttikatu 5, 70500 Kuopio. Marko Turunen, p. (017) 3686111. Siinäpä olisi minulle käypä pyörä
7.30-17.00. (03) 777 2255, 0400 492 910 · Avoinna ark. KTM-kauppaa Messinkitie 5, 16300 Ori- vuodesta 1986
mattila · Puh. Uudet pyörät ja 7.30-17.00
laaja valikoima vaihtopyöriä!
Nyt on aika suunnitella ensi kesän ajoreissut!
Kesän koeajopyörät myynnissä, kysy tarjous!
· 990 Adventure R · 990 Superduke · 690 Enduro R · 990 SMT
Motopalvelun perinteiset Offroadpäivät
· Esill sia! · Talo täynnä tarjouk · Varusteuutuuksia
8.11 2ä 2010-mallit
Syys-/talvihuollot
· ENDURO · CROSS · SUPERMOTO · JÄÄRATA · ATV · STREET Myös iskarityöt
MEILTÄ MYÖS:
Messinkitie 5, 16300 Orimattila · Puh. (03) 777 2255, 0400 492 910 · Avoinna ark
Ensimmäisen maailmanmestaruuden KTM:lle toi Neuvostoliiton Gennady Moiseev motocrossin 250-luokassa vuonna 1974. Nyt lyhytjoustoisemmassa perusmallissa on 106 hv/8.250 rpm ja R-mallissa 115 hv/8.750 rpm. Kyseinen laite perustui pyörään, jolla voitettiin ParisDakar vuonna 2002.
teena olevasta Adventuresta, tosin tuolloin LC8-moottori oli 950-kuutioinen. Joustokomponentit ovat luonnollisesti hollantilaisen WP:n valmistetta, sillä KTM:hän omistaa kyseisen yrityksen. KTM on perimältään kilpamoottoripyörätehdas. Isosta Adventuresta on ollut tarjolla koko sen elinkaaren ajan kaksi rinnakkaista versiota, perusmalli ja pidemmillä joustoilla varustettu sportimpi vaihtoehto, jonka mallinimen jatkona oli aluksi S- ja nykyisin R-kirjain. Ensimmäisen V-twinin KTM toi markkinoille kaudella 2003 ja se oli ensimmäinen versio juuri tästä, nyt koeajomme kohSporttisukua
N
Itävaltalaisella KTM:llä on vahvasti urheilulliset taustat, mistä ovat todisteena mm. KTM 990 Adventure R
TEHTY AJETTAVAKSI
Teksti ja kuvat: Pekka Neste
ykyisin Euroopan suurimpiin moottoripyörätehtaisiin lukeutuvan KTM:n perustaja, Hans Trunkenpolz valmisti ensimmäisen moottoripyöränsä vuonna 1951. yli 160 maailmanmestaruutta. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä suhteessa tuotantomäärät kilpa- ja tieliikennekäyttöön valmistettavien pyörien osalta tällä hetkellä jakautuvat, mutta joka tapauksessa KTM:n toimintastrategia on aina ollut se, että mallisto jalostuu kilpailutoiminnan kautta siviilikäyttöön (tosin suorituskyvyltään miedonnettuina) ja siksi heillä on myös perustellusti kanttia käyttää iskulausetta: Ready To Race valmiina kilpailuun. Merkin taival on ollut kautta koko sen historian hyvin moottoriurheilupainotteinen ja ensimmäiset suuret kansainväliset meriittinsä se saavutti endurossa ja motocrossissa. Pyörässä on ristikkotyyppinen teräsputkirunko, mutta se piiloutuu lähes kokonaisuudessaan kookkaan polttoainetankin alle näkösuojaan. Takapään monovaimentimessa on samat säädöt. Nyt 35 vuotta myöhemmin KTM:llä on jo valloitettu yli 160 MM-titteliä eli jälki on ollut vakuuttavaa. Tänä päivänä näiden rinnakkaismallien suorituskyvyissäkin on eroa. Ensimmäinen LC8 V-twin moottorilla varustettu KTM-malli tuli markkinoille kaudella 2003 ja se oli silloin mallinimeltään 950 Adventure. Ensimmäinen sarjatuotantomalli näki päivänvalon pari vuotta myöhemmin. KTM:n perinteen mukaisesti tämä ensimmäinenkin V-twin Adventure pohjautui puhtaasti kilpapyörään, eli peliin, jollaisella nyt jo edesmennyt Italian Fabrizio Meoni voitti Paris-Dakarin vuonna 2002. Jousen esijännityksen säätö hoituu hydrauliikalla, vaivattomasti ja käsiä sotkematta etänupista kiertäen. Perusversiossa on joustoa molemmissa päissä 210 mm ja R-mallissa 265 mm. Kaikki tieliikennekäyttöönkin suunnatut KTM-mallit edustavat alenevassa polvessa jotakin kilpailuissa menestynyttä mallia, niin myös tämä 990 Adventure R. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi tieliikennekäytössäkin olevat KTM:t ovat poikkeuksetta erittäin suorituskykyisiä, sekä ajettavuudeltaan hyviä, keveitä ja ketteriä. Edessä on Ø 48 mm USD-teleskooppihaarukka, jossa on jousen esijännityksen, sekä puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt. R-malli, joka on pidempien joustojensa mukaisesti perusmallia silminnähden korkeampi, on melko massiivisen näköinen kapistus. Aiemmin ne olivat saman tehoisia. Muovista valmistettuja tankkeja on itse asiassa kaksi kappaletta, yksi molemmin puolin
Kaksi vaihtoehtoa
76
77
Kapea satula on ehdoton edellytys maastossa ajamiselle, koska pyörän päällä on pystyttävä liikkumaan ketterästi puolelta toiselle
kulmistaan pyöristettyä satulaa. Vaikka olenkin jonkin verran keskimittaista kookkaampi, saan juuri ja juuri yltämään molempien saappaiden kärjet yhtäaikaisesti maahan ja siitä on kiittäminen tavanomaisen katupyörän istuinta kapeampaa ja poikkileikkausprofiililtaan
Ihmiselle sopiva
kilometrejä kilpailuvauhtia, sen täytyy olla ihmisen kanssa "yhteensopiva". Myös ohjaustanko tuntuu olevan juuri oikealla paikalla, samoin jalkatapit, minkä ansiosta polvet saavat olla levollisen loivassa kulmassa. Istuinta voisi sanoa kompromissiksi katuja kisajakkaran välimaastosta. pyörää, joissa kummassakin on oma täyttökorkki. Tankin alle kätkeytyvät myös molemmat 75° kulmassa sijaitsevat V-twinin sylinterit ja käytännön kokemuksesta voin sanoa, että hyvä niin ainakin kesähelteellä. Pitkäjoustoinen 990 Adventure R on varsin kookkaan näköinen ilmestys. Olin taannoin liikenteessä 950 Superendurolla, jossa taaempi pytty on avoimesti esillä. Liikkeelle lähtiessäni havaitsin välittömästi, että Adventuressa kaikki oleellinen on juuri oikealla kohdalla. Istuinkorkeudeksi ilmoitetaan 915 mm eli lähes kisapelien luokkaa. Alakuvassa näkyy tankin päällä, korkkien välissä sijaitsevassa konsolissa oleva pieni kannellinen säilytyslokero, jonka takareunassa on pyörän sulakerasia.
78. Adventuressa ei ole tätä huolta, sillä tankin alapuoli muodostaa tunnelin, joka ohjaa hukkalämmöt ja virtaukset takalokasuojan ja -pyörän välisen tilan kautta taivaan tuuliin. Ei sillä tarvitse kesällä kovinkaan pitkään seisoa liikennevaloissa, kun pöksyissä alkaa kiehua. Jotta pyörällä pystyy ja jaksaa ajaa äärimmäisissä olosuhteissa tuhansia
Tankin kupeessa olevasta jäähdytysilman poistoaukosta näkyy termostaattiohjattu, sähkökäyttöinen flekti, joka käynnistyy lämmön kohotessa, jos pelkkä ajoviima ei riitä jäähdytykseen. Reilun mittaisella satulalla on hyvin tilaa kahdelle, vaikkakin enimmäkseen tämän tyyppisillä laitteilla ajellaan yksin. Oikeaoppinen kisasatula on kapeampi ja kovempi, kun taas katupyörissä ne ovat paksummin pehmustettuja ja leveämpiä. Ajoasento on todella hyvä. Saan istua satulassa prikulleen siinä kohdassa, missä se tuntuu kaikkein luontevimmalta. Eihän moottoripyörää kuitenkaan jalat maassa ajeta, joten ei painoteta liiaksi istuinkorkeutta. Sylinteristä vapautuva lämpö nousee nimittäin suoraan haaroihin. Tämä on sitä ergonomiaa, joka on KTM:stä puhuttaessa hioutunut rankkojen kilpailukokemusten kautta oikeisiin uomiinsa. Pyörän kate integroituu yhtenäiseksi muotoilulliseksi kokonaisuudeksi tankin kanssa. Vaikka tämä pyörä onkin suunniteltu olosuhteisiin, joissa ajaminen on jatkuvaa aktiivista suorittamista, se sama "yhteensopivuus" pätee myös normaaliin siviililiikenteeseen, jossa etenkin pitkillä matkoilla myös kuljettajan jaksaminen on varsin tärkeä ja huomioon otettava seikka, koska silloin on kyse myös keskittymiskyvystä. Pyörä on suunniteltu vaikeissa ja haasteellisissa olosuhteissa käytettäväksi ja kuten kuva osoittaa, kaikki kaatumisissa haavoittumaan alttiit kohteet ovat hyvin piilossa. Kuten sanottua, Adventure R on massiivisen näköinen ilmestys ja se on kieltämättä kookas
Periaatteessa Adventure ja Adventure R on suunnattu samalle käyttäjäkunnalle kuin BMW R 1200 GS ja R 1200 GS Adventure, mutta ei kuitenkaan aivan, sillä molemmilla merkeillä on puolensa. Tässä Adventure R:ssä molempien päiden jousitukset toimivat mallikkaan ryhdikkäästi. Adventuresta puheen ollen harrastajalla on mahdollisuus suorittaa itsearviointia ja päättää sen mukaan kumpi vaihtoehto palvelee paremmin omia tarpeita ja käyttötottumuksia. Pinnoittamattomilla ajoväylillä KTM:n jousitus toimii selvästi paremmin ja tunnokkaammin ja asiaa niissä ajoympäristöissä edesauttaa vielä se, että KTM:ssä
Nämä kuvamme esittelevät takajousen hydraulisen esijännityksen säätimen käyttönuppia. Tämä koeajopyörä on yksi todiste siitä, että jousituskin siellä osataan säätää. Tavallista keskivertokäyttäjää ajatellen WP:n USD-teleskooppihaarukasta ja takapään monosta löytyy ylenpalttisen runsaat säätömahdollisuudet, joista jousituksen saa osaavissa käsissä todella hyväksi, tai poropeukalon toimesta täysin kuralle. Motopalvelu on etenkin nappularenkaisten
rintamalla tunnettu ja arvostettu osaaja. On varsin yleistä, että pitkäjoustoinen pyörä tuntuu mutkikasta asfalttitietä ajettaessa "keinutuolimaiselta", eli jarrutuksissa etupää sukeltaa ja kurveista kiihdytettäessä
Hyvä jousitus
puolestaan keula kohoaa ja takapää niiaa alas. Ne suoriutuvat mallikkaasti myös sorateillä, mutta etenkin juuri soralla puhumattakaan kärryteistä ja kinttupoluista KTM vahvuus astuu esiin. Adventure R:n istuin ei aseta esteitä maastoajolle, mutta siihen on kuitenkin luotu ripaus mukavuutta pienellä ylimääräisellä leveydellä ja kisasatulaa joustavammalla pehmusteella. niin istuen kuin seisaaltaankin ajettaessa. Molemmat päät toimivat samoilla säädöillä erinomaisesti niin nopeassa ajossa mutkittelevalla asfaltilla kuin nimismiehen kiharaisella soratielläkin sukkuloitaessa. Tässä R-mallissa on joustoa molemmissa päissä 55 mm enemmän kuin perusmallissa (265/210 mm) ja perusteena sille on se, että pitkäjoustoinen peli suoriutuu maastossa haastavammista olosuhteista niin itse jousitusominaisuuksien kuin maavaransakin puolesta. Yksi harrastaja arvostaa yhtä ja toinen toista ominaisuutta. Tämä koeajoyksilö, jonka saimme käyttöömme, oli orimattilalaisen Motopalvelu Niemitalo Oy:n esittelypyörä. Pitkillä ajotaipaleilla minulla on tapana lepuutella pakaroita nousemalla aina välillä ajon aikana seisomaan jalkatapeille, mutta nykykuntoisella romupolvellani se ei ollut mahdollista, joten kyllä siitä tankkausvälistä suoriutui täysistunnollakin ja matkan pituutena se tarkoitti noin 300 kilometriä, sillä Adventuren tankin tilavuus on 19,5 litraa. Yläkuvassa se on sisään kännettynä pois jalan tieltä ja alakuvassa esiin käännettynä, jolloin siitä on helppo säädellä esijännitystä haluttuun suuntaan.
79. Molemmat Bemari-mallit ovat matkapyörämäisempiä satuloineen ja varustuksineen
Pieneen kompaktiin tilaan saadaan mahdutettua yleensä perinteisellä viisarinäytöllä toimiva kierroslukumittari, sekä LED-numero ja grafiikkanäytöllä kaikki muu ajon aikana oleellisesti tarvittava info, niin myös KTM:ssä. LED-ruudussa on kaksi rinnakkaista numeronäyttöä, joista toinen on varattu kellolle ja toisen käyttövuorot jakautuvat matkamittarin, kahden tripin ja lämpömittarin kesken. Uskon, että Kotariinkin tämä valmius kohtapuoliin ilmestyy, sillä etenkin tämän tyyppisellä pyörällä asumattomissa korpimaisemissa vaellettaessa tulee välillä tarvetta tietää paljonko on ajettu, paljonko olettavasti matkaa on jäljellä, riittääkö bensa, riittääkö aika jne. Kun bensiinin varoitusvalo syttyy, sen jälkeen tässä näytössä alkavat vilistää numerot sadan metrin välein kertoen kuinka pitkästi "varatankilla " on ajettu. Tähän kulmavalintaan ovat olleet vaikuttamassa tekijät, jotka on täytynyt ottaa pyöräkokonaisuutta
Kevyt kampiakseli . Ei näitä nappeja voi ajohanska kourassa ja ajon aikana käyttää, vaan sitä varten on pysähdyttävä ja rukkasesta riippuen ehkä jopa käsi täytyy riisua paljaaksi. Siellä pysyivat tavarat kuivina, vaikka vettä tuli noin 1800 kilometrin verran. on 21-tuumainen etupyörä. Informaatio
Ilmojenhaltiatar suosi vierailuamme Pelkosennimen kuuluisuuden, Andy McCoyn patsaalla ja aloitti sateen vasta lähdettyämme jatkamaan matkaa. Laukku tuntuu erittäin vahvarakenteiselta ja uskoisin sen kestävän rankkojakin kolhuja vahingoittumattomana. Esimerkiksi BMW:ssä on ohjaustangon vasemmassa päässä valikon ohjausnappi, jota voi painella ajon aikana peukalolla ja etsiä haluamansa näytön niin, ettei napin käyttöön tarvitse kiinnittää ylimääräistä huomiota. Jokunen vuosi sitten olisin ollut valmis kehumaan Kotarin mittaristoa ylitsepursuavin suitsutuksin, mutta nyt, tässä kehityksen pikajunassa olen jo halukas esittämään pieniä toiveita. KTM:n alkuperäislisävarusteiden listalta löytyy mm. puolestaan takajarru tuo kaarreajoon ja jarrutuksiin yhdessä etujarrun kanssa ryhtiä ja jämäkkyyttä. Adventuren LC8 V-twinissä sylinterit sijaitsevat 75° kulmassa. Mittariston keskellä on kumitulppien alla kosteudelta suojassa kolme pikkunappia, joilla näitä näyttöjä ohjaillaan ja valitaan haluttu näyttö. Vaikka mittaristo onkin moottoripyörän kokonaisuutta ajatellen suhteellisen vähäpätöinen osatekijä ja jota ilmankin on joskus selvitty, etenkin maastohenkisillä pyörillä, niin kieltämättä sen arvostus on kasvanut muussakin mielessä kuin vain nopeuden ja ajetun kilometrimäärän näyttäjänä. Jarrusektorillakin on havaittavissa tiettyä trendien perässä tapahtuvaa kilpajuoksua ja siltä suunnalta asiaa arvioiden nämä Adventuren jarrut eivät edusta moderneinta tietämystä, mutta käyttöolosuhteissa, johon tämä pyörä on tarkoitettu, ne ovat teholtaan enemmän kuin riittävät. Tietotekniikan esiinmarssin myötä myös moottoripyörien mittaristot ovat kehittyneet ja saaneet toimintoihinsa lisäominaisuuksia. tällainen kovamuovinen, vetoisuudeltaan 42-litrainen, vesitiivis takalaukku, joka osoittautui erittäin käytännölliseksi. Se ei "löydä" kaikkia pikkukuoppia niin helposti kuin 19-tuumainen ja lisäksi, etenkin löysällä tiepohjalla, kun vauhtia on riittävästi, 21-tuumaisen pyörän suurempi hyrrävoima tuo ajamiseen lisää vakautta, jonka ansiosta ajokki tottelee helpommin kuskin tahtoa ja pysyy paremmin hallinnassa. Soratiellä
80. Jarruina Adventure R:ssä on edessä kaksi Ø 300 mm levyä ja Brembon 2-mäntäiset liukupuristimet, takana on Ø 240 mm levy ja yksimäntäinen Brembon liukupuristin. Olisi huomattavasti käytännöllisempää, jos näihin kysymyksiin saisi vastauksen "lennosta" ilman pysähdyksiä. Maantiellä yllättävistä porojen väistelyistäkin suoriuduin pelkällä etujarrulla, joka oli kevyttoiminen ja tunnokas
V-moottoreiden yleisin ja dynaamisia massoja ajatellen kiitollisin sylintereiden välinen kulma on 90°, mutta tasapainotusakselein V-moottorin käyntivärinät saadaan kyllä melko hyvin hallintaan, olipa sylintereiden välinen kulma mikä tahansa. Yleisimmin 2-sylinteristen moottoreiden sylinterit sijaitsevat rinnakkain, jolloin ne useimmiten työskentelevät 180° vaihe-erolla aivan, kuten boxeritkin ja tälle rakenteelle on ominaista tasaisesti putputtava käyntiääni. Lisäsin kaasua juuri ja juuri aistittavan määrän ja seuraavana jo sitten säpsähdinkin parrasvalojen kirkkautta. Moottori on hyvin tasapainotettu, eikä siinä havaitse ajon aikana värinöitä. Niinpä
Vaikka KTM:n mittarikonsoli onkin kompakti ja näytöiltään monipuolinen, rohkenen heittää toiveen, että eri toimintojen valikkonappi siirrettäisiin etätöihin ohjaustankoon muiden sähkökytkimien kanssa samaan pakettiin, jolloin mittariston toimintoja voisi ohjailla ajon aikana. Liikenneympyränopeuksissa pienetkin kaasukahvanasennon muutokset tekevät ajamisen poukkoilevaksi, kuten jo sanoin ja siihen auttaa kytkin, mutta maantienopeuksissa nämä nopeuden muutokset tapahtuvat pehmeämmin ja huomaamatta, mutta kuitenkin oleellisen nopeasti suuntaan, jos toiseenkin. Moottori reagoi viiveettömästi kaasukahvan asennon muutoksiin. Katse mittariin kertoi tällä kertaa nopeudekseni 98 km/h. Kuten jo alussa tuli kertailtua, kaikilla Kotareilla on sporttinen geeniperimä ja tämänkin LC8-mallin esi-isä on käynyt voittamassa Paris-Dakarin, joten varmastikin osin siitä ja osin 75° kampiakselijaosta johtuen pyörä on luonteeltaan "kulmikkaampi" kuin vastaavan kokoiset 90°- ja 180°-jakoiset twinit. Kotarissa nämä työtahdit tulevat hyvin lähellä toisiaan, eli peräkkäin 75° välein, jolloin käyntiääni on kuin sekoitus yksipyttyisen papatusta ja perinteisen 90° V-twinin jumpsutusta. Näistä sporttitaustoista johtuen kampiakselin pyörivät massat saattavat olla myös vähäisemmät kuin vastaavan kokoisilla kollegoilla. Pähkäilin siinä ajaessani, että ilmeisesti nopeus säilyisi vakaampana, jos kampiakselin massaa lisättäisiin. ajatellen huomioon. Se ei oikein tunnu V-twiniltä, vaan pikemminkin yliärhäkältä isolta yksipyttyiseltä, jonka luonteelta on vähän "särmiä" pyöristelty. Näissä kummassakin pyörässä ovat huipputehot kutakuinkin samaa luokkaa, mutta huippuvääntöjen numeroarvoissa on oleellinen ero. Eli ensin vaihteita pienemmälle ja luukut auki, että saadaan kierroksia ja imua, jonka jälkeen ryhdytään polttamaan bensaa. Oli miten oli, mutta hiljaisilla nopeuksilla tasaisen vauhdin pito pelkällä vakaan muuttumattomalla kaasukahvan asennolla, ei olekaan itsestään selvyys. Kyllä tämän omaperäisen rakenneratkaisun aistii myös ajettaessa. Tekisi mieli sanoa, että Mikkelin ja Iisalmen välinen tieosuus on rakennettu suoranaiseen "valvontakamerametsään", joten siellä pyrin ajamaan erityisen tarkasti kieli keskellä suuta, etten joutuisi parrasvalojen tähtiesiintyjäksi. Sieltä sitä energiaa löytyy. Samoin 90° V-twinillä on oma ominainen äänensä, niin on myös tällä KTM:n 75° V-kakkosella. Vain hetkeä myöhemmin ihmettelin, että mikäs hoppu niille kaikille muille tuli, kun alkoivat lappaa ohitse. Vilkaisin mittariin ja se kertoi nopeudekseni 71 km/h. Tätä olettamusta puoltaa sekin, että ripeää ohitusta varten Kotarilla täytyy polkaista vaihdetta kuutoselta pari pykälää pienemmälle ja lähteä sitten hyökkäykseen, kun R 1200 GS:ällä vastaavaan riittää kuutosella pelkkä kaasun kääntäminen. GS:n pyörivässä raudassa on valmiiksi varastoitunutta energiaa enemmän kuin Kotarissa, jonka täytyy ryhtyä sitä loihtimaan jostakin. Tässä kohdin tietysti tulee ottaa huomioon myös se, että Bemarin sylinteritilavuus on noin 170 cc suurempi ja siinä
Kuvamme bensiinitankin alanurkkaa suojaava, teräsputkesta valmistettu kaatumarauta ei ole vakiovaruste, vaan se löytyy KTM:n valinnaisten alkuperäislisävarusteiden, eli "Power Parts"- listalta.
81. Jotta meno ei kävisi poukkoilevaksi, totesin että esimerkiksi liikenneympyröissä on viisainta ajaa käsi kytkinkahvalla ja tasailla sillä menoa. Pieni kaasun vähennys pudottaa heti radikaalisti pyörän vauhtia ja pieni lisäys aiheuttaa saman muutoksen päinvastaiseen suuntaan. eräässä kohdassa satasen jälkeen kahdeksan kympin alueelle tullessani löysäsin vain aavistuksen kaasua, mutta en katsonut mittaria ja jatkoin köröttelyä
Kun tässä on nyt muutamaan otteeseen tullut tehtyä vertailuja R 1200 GS:ään, omakohtaisen kokemukseni mukaan Bemari on ensisijaisesti asfaltille tarkoiTehty ajettavaksi
tettu, monipuolinen matkapyörä, joka ei vierasta sorateitäkään ja tarvittaessa sillä ajetaan läpi tiettömien erämaiden vaikka maailman ääriin. Kotarissa on erittäin kevyt- ja tarkkatoiminen, 6-portainen vaihteisto, jonka käyttäminen on nautinnollista. Adventure R ei siviiliversiona kuitenkaan ole mikään brutaali aavikkoraceri, vaan se on vauhdikkaan hyväkäytöksinen sportti, joka soveltuu erinomaisesti ja sivistyneesti myös asfalttikäyttöön. Jos hakeudut ajoretkilläsi mieluiten mutkitteleville, moninumeroisin tunnuksin merkityille pikkuteille asfaltille, tai soralle ja annat ajamisessa enemmän arvoa suorittamiselle kuin määränpäälle, pelkäänpä pahaa, että tämä on juuri sinun pyöräsi.
Adventuressa tulee mukana melko hyvä työkalupaketti, jolla selviää periaatteessa kaikista pikkuremonteista, joita voi kuvitella kohtaavansa ajoretkillä. Edellä kerrottu ei ole kritiikkiä, vaan esimerkkien valossa tapahtunutta pohdintaa, joilla yritin itselleni perustella näitä pyörien välisiä luonne-eroja. En usko, että kukaan Adventuren itselleen hankkiva ostaa sitä pikitie-cruisailuun, vaan kyllä ajamisen motiivit löytyvät pikemminkin karttaan ohuella viivalla piirretyiltä teiltä. Työkalupussille on oma lokero lukittavan satulan alla.
82. KTM 990 Adventure R on puolestaan tämän lyhyen omakohtaisen kokemukseni perusteella ensisijaisesti vauhdikkaaseen menoon tarkoitettu sorateiden tykki, jonka suorituskyky, ajo-ominaisuudet ja valmiudet haasteelliseenkaan menoon eivät lopu kesken. Adventuren esituotantoasteisella prototyypillä on voitettu Paris-Dakar vuonna 2002, joten se todistaa, mihin peli pystyy. 010 841 1200 www.ktmnordic.fi
on myös kymmenisen milliä pidempi isku, joilla on oma vaikutuksensa vääntöön. KTM 990 Adventure R
Moottori: Nestejäähdytteinen, 8-venttiilinen DOHC 75°V-twin Sylinteritilavuus: 999 cc Sylinterimitat: 101 x 62,4 mm Puristussuhde: 11,5:1 Pa-syöttö: Elektroninen Keihin EFI-ruisku Teho: 115 hv/8.750 rpm Vääntö: 100 Nm/6.750 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: WP Ø 48 mm USDteleskooppihaarukka, jousto 265 mm, jousen esijännityksen, puristusja paluuvaimennuksen säätö Takajousitus: WP-mono, jousto 265 mm, jousen esijännityksen, puristus- ja paluuvaimennuksen säätö Etujarru: Kaksi Ø 300 mm levyä, 2-mäntäiset Brembon liukupuristimet Takajarru: Yksi Ø 240 mm levy, 1-mäntäinen Brembon liukupuristi Eturengas: 90/90 x 21 Takarengas: 150/70 x 18 Etupään kulma/jättö: 26,6°/119 mm Akseliväli: 1.570 mm Istuinkorkeus: 915 mm Tankki: 19,5 l Kuivapaino: 207 kg Hinta: 13.770,- + ajoneuvovero 4.118,95 > 17.888,95 Maahantuoja: KTM Nordic Oy Tuupakantie 3 C 01740 Vantaa Puh. Pyörä on tehty urheilulliseen ajoon, jolloin tästä vaihteistosta ja sen avulla tapahtuvasta voiman ulos härnäämisestä pääse herkuttelemaan täysin siemauksin. Siellä tämä pyörä on elementissään ja siellä pääsee nauttimaan oikealla tavalla sen luonteesta ja parhaista ominaisuuksista
Seuraavassa numerossa
Honda CB 750 "Tuutti" viettää 40-vuotisjuhlaa Koeajossa mm.: · Moto Guzzi 1200 Sport 4V Kari Tiaisen safarilla MAROKOSSA
ja paljon muuta!
Numero 8/09 ilmestyy 29.10.
Tilaa omasi: www.moto1.fi
ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN!
TILAA HETI! Saat loppuvuoden numerot samaan hintaan!