Moto1 7/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

osa 5/5. Numero 7/2012 Hinta 9,00 Imatranajot Heikki Mikkola Hyvinkään Scramblessa Matkateema ?Round The World
Se kuulostaa tavallaan aivan järkevältä, mutta samalla se myös paisutti kuvioita alkulähteillä. 010 296 1841 INTERNET www.moto1.fi SÄHKÖPOSTI tilaus@moto1.fi ilmoitus@moto1.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Neste pekka.neste@moto1.fi AVUSTAJAT Roland Brown Heikkilä Jari Heinäaho Ilkka Hämäläinen Harri Kankaansyrjä Kalevi Korhonen Nita Korhonen Seppo Kuningas Jouko Jaakkola Heli ja Jouni Niinivaara Pekka Saano Veijo Suurinkeroinen Juha Tengman Jyri Vasama Jorma Vesterinen Tapio Vilkuna Visa Ylikoski Pauli ILMESTYMINEN 9 kertaa vuodessa, Tilaushinnat: vuositilaus 69 ? kestotilaus 62 ? TILAUKSET Internet: www.moto1.fi/tilaa puh. Kasvusta puhutaan ja siihen täytyy pyrkiä ja ellei siinä onnistuta, niin paha meidät perii. Näin talonpoikaisjärjellä asioita arvioiden tuntuu siltä, että se jatkuva kasvu se vasta ajaakin meidät umpikujaan. Jos pitäydytään nyt pelkästään moottoripyöräilyn parissa, kun sen kanssa on oltu pisimpään tekemissä ja jotakin siitä ehkä opittukin, jos ei muuten, niin ainakin kantapään kautta. Jossakin vaiheessa tultiin tilanteeseen, että varastot alkoivat olla kaikkialla ääriään myöten täynnä uusia ja käytettyjä pyöriä. Meillä on toisaalla tässä lehdessä erään yrittäjäpariskunnan haastattelu, jossa he toteavat, että tässä tilanteessa on viisainta olla kärpäsenä katossa ja odottaa mitä tuleman pitää, sillä pikkuyrittäjillä eivät riitä paukut jättiläisiä vastaan. Olisi suotavaa, että asioihin saadaan ratkaisu, joka tarjoaisi kaikille elinkelpoiset jatkomahdollisuudet. Toivoo: *Puheluiden hinnat: Lankapuhelimesta 010 numeroon soittaminen maksaa 8,21 senttiä/ puhelu + 5,9 senttiä/minuutti ja matkapuhelimesta soitettaessa hinta on 8,21 senttiä/ puhelu + 16,09 senttiä/min (alv 22%). 3. Selkokieltä käytettäessä joihinkin ilmaisuihin päästään kuitenkin tarttumaan kiinni ja sen seurauksena saattaa joutua selittelemään sanomisiaan, mutta tässä kapulakielessä välillä tuntuu, että sanomisia ei ymmärrä sen enempää sanoja kuin kuulijakaan, sillä huomenna selitetään eilisen sanoman tarkoittaneenkin sitä, eikä tätä. Se tässä nyt on käynyt selville, että talous on kuralla ja se tuntuu vallitsevan niin kansainvälisillä kuin kansallisillakin areenoilla kaikilla elämisen tasoilla ja osa-alueilla. JATKUVAN KASVUN HARHAA? Moto1-lehti Ahdenkallionkatu 46 05820 HYVINKÄÄ *Puh. 010 617 2410 toimitus 010 617 2400 tilaukset Fax. on kyllästetty ja jatkossa myyntimäärissä palataan takaisin kutakuinkin niihin lukuihin, mitä tämän kokoiselle kansakunnalle on perinteisesti ennenkin vuosittain myyty. Se tarkoittaa sitä, että alan valmiudet ovat kysyntään suhteutettuina voimakkaasti ylimitoitetut ja se tulee puolestaan synnyttämään erittäin kovan kilpailun elintilasta. Ryhdyttiin valmistamaan useampia rinnakkaisia malleja eri tyylisuuntiin ja käyttötarkoituksiin. Tuotantolinjoja rakennettiin lisää ja valmiita pyöriä pukkasi entistä taajempaan tahtiin liukuhihnan päästä paketoitavaksi ja maailmalle. Se oli sitä kasvua ja se tiesi rahaa, lisää rahaa ja sillä hankittiin jälleen lisää kasvua, joka tiesi lisää rahaa. Ei niin kovinkaan kauaa sitten jokaisella merkillä oli kutakuinkin saman laajuinen perusmallisto, joka karkeasti ottaen jakautui sylinteritilavuuden mukaan eri ryhmiin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että maassamme vallinnut ?kalustovajaus. 010 617 2400 sp.: tilaus@moto1.fi COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Moto1-lehden lupaa on ehdottomasti kielletty. Moto1-lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. KUSTANTAJA: Motopoint Oy Ahdenkallionk 46 05820 HYVINKÄÄ ISSN 1795-9071 PAINOPAIKKA ScanWeb, Kouvola Me tavallisen rahvaan edustajatkin olemme saaneet viime kuukausien aikana totutella talouselämän kapulakieleen, kun uutisissa toinen toisensa jälkeen saamme kuunnella kuinka ministerit antavat lausuntoja ja ryntäävät palttoon helmat oven välissä palaverista toiseen yrittäessään pelastaa maailmaa luisumasta talousahdinkoon. Välillä herää epäilys, onko talonpoikaisjärki nakattu tarkoituksellisesti nurkkaan ja onko sen tilalle otettu kommunikoinnissa käyttöön kapulakieli. Hyvä poliitikkohan pystyy puhumaan loputtomiin sanomatta mitään. Näiden ulkomailla sijainneiden ylisuurten varastojen ?pakkopurku?, suuret ikäluokat ja kuluttajaystävällisemmäksi muuttunut ajoneuvojen verotuskäytäntö synnyttivät maahamme rynnäkön ja sen myötä ala on investoinut ilmeisesti uskossa loputtomaan kasvuun, kun sen nimeen on vannottu ja vedottu valtakunnan ylintä johtoa myöten. Asiakas sai sitten itse varustella pyörän mieleisekseen. Pikkuhiljaa merkkien välinen markkinaosuusajattelu alkoi nostaa voimakkaammin ja voimakkaammin päätään. Sylttytehtaan suunnalta ryhdyttiin antamaan käskyjä entistä määräävämpään sävyyn, sillä linjat jauhoivat entistä tiuhempaan tahtiin ja keksittiin lisää uusia malleja ja tyylisuuntia, joille piti keksiä myös tarpeita ja trendejä. Perinteiset kaupan rakenteet joutuivat mullistusten kouriin. Niitä alettiin hilata myös tänne peräpohjolaan, kun tarjolle tuli sopivanhintaisia eriä. Suuren maailman valtataistelu pienemmässä mittakaavassa saapui myös Suomeen
Ajatuksena asua Espanjassa viikko tai pidempi aika? 42 Matkateema ?Round The World? 16 Rundit viides ja viimeinen osa sisältää osiot: 21 Rottaralli Reijo Myllymaan vinkit Aasian matkalle ja 22 Hyvinkään Scramble Peter Ruotsalon PeterPan-muistoja 28 Arvosteluja ajovarusteista: Kalifornia-takki ja Kalimus-housut, Rukan ajoasu endurohenkisille 31 Käyttötestissä Nolan N 104 ja X-Lite X-702 -kypärät 38 Kierros kotimaassa: Hyvinkää . mistään tinkimättä 68 Moto Guzzi V7 Special, klassinen nakupyörä järkitekniikalla 75 Seuraavassa numerossa. Moto Guzzin V7 Special, klassinen nakupyörä järkitekniikalla. Veijo Saanon koeajoraportti sivuilla 68-74. TÄSSÄ NUMEROSSA: 3 Pääkirjoitus 4 Tässä numerossa 5 Imatran Muistojenajot 40 Loma Espanjassa . Mäntsälä . Askola 38 Pykeija Esi-isien jäljillä Ruijan rannikolla Koeajot: 60 MV Agusta Brutale 675 ?jokamies-malli
Avauskuvassa hän vetää letkaa rinnallaan Giacomo Agostini ja perässä tulevat Bruno Kneubuhler ( 4 ) ja Pentti Korhonen ( 42 ). Teksti: Pekka Neste Kuvat: Jari Heikkilä, Pekka Neste ja Riikka Neste 5. Maamme taannoisen suurimman vuosittaisen moottoripyörätapahtuman, Imatran Ajojen perinteen kunniaksi järjestettiin vuosituhannen vaihteessa ensimmäiset Muistojen Imatranajot. Tapahtuma ravisteli tuolloin hereille kansan syvät rivit, jotka vaativat, että tätä on saatava lisää. Niinpä Muistojen Imatranajosta on jo ennättänyt muodostua joka toinen vuosi toteutettava perinnetapahtuma. Tänä vuonna oli vuorossa kuudes kerta ja ajankohta oli elokuun ensimmäinen viikonloppu. Sveitsin 83-vuotias Luigi Taveri valitsi uransa päätösnäyttämöksi Imatran ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Hän vain ilmoitti varikolla, että hän päättää julkisen esiintymisensä tähän tapahtumaan
Tällä kertaa hänellä oli mukanaan oma nimikkopyöränsä, Kawasaki KR 250, jolla hän kilpaili menestyksekkäästi 80-luvun alussa. 6 daskilpapyöriä, joista vanhimmat ovat peräisin 60-luvun puolivälistä. Suomen Pentti Korhonen on yksi YCRT:n nykyisistä ?tehdaskuskeista?. Tämä vuonna YCRT ei osallistunut Imatran tapahtumaan tiiminä johtuen osittain kiireisestä aikataulusta ja osin kustannuksista, jotka syntyvät ison kalustokolonnan kuskaamisesta Keski-Euroopasta pohjan perukoille. Ne ovat täysin uutta vastaavassa tikissä ja tehdas valmistaa niihin jopa varaosia uusiotuotantona. Osa YCRT:n kuskeista, eli Giacomo Agostini, Phil Read, Dieter Braun ja Pentti Korhonen olivat Imatralla henkilökohtaisilla sopimuksillaan, mutta he eivät ajaneet teamin kalustolla. Agostini on saavuttanut suurimmat meriittinsä MV Agustalla, joten hän ajoi omalla 3-sylinterisellä, 500-kuutioisella nimikkopyörällään. Kuten oheiset kuvat kertovat, tällä radan varren omakotitalossa asuvalla perheellä on aitiopaikka ja niinpä he olivatkin kantaneet sohvan olohuoneesta tapahtumien keskipisteeseen, josta oli hauska tervehtiä rataa kiertäviä maailmantähtiä. Kyseinen tiimihän on Yamaha tehtaan virallista tukea nauttiva ?kilpatalli?, joka kiertää suuria kansainvälisiä classic-tapahtumia käyttäen kalustonaan aitoja Yamahan teh- (Alh.) Elämässä ainakin aikoinaan täysipäiväisesti hauskaa pitäneellä, vuoden 1981 maailmanmestarilla (500 cc), Italian Marco Lucchinellilla on hieman veijarimainen katse. E Ranskan Jean-Francois Balde on todellinen herrasmies, jolla oli aikaa kätellä ja jutella faniensa kanssa. Kuvassamme aitiota ovat ohittamassa Marco Lucchinelli, Charles Mortimer ja Bruno Kneubuhler. dellisen, vuonna 2010 järjestetylle Muistojenajo-tapahtumalle toi omaa sähköisyyttään ja aitoa kilpailutapahtuman henkeä Yamaha Classic Racing Teamin (YCRT) mukana olo. Tiimin omistajana ja tallipäällikkönä toimii hollantilainen Ferry Brouwer ja kuljettajina pitkälti samat henkilöt, jotka ajoivat kyseisillä pyörillä jo niiden aktiivivuosina, tosin miehistötäydennystäkin on luonnollisista syistä toteutettu. Jos hänellä olisi otsassaan hiusrajan tuntumassa pienet orastavat sarven alut, niin hän olisi kuin ilmetty Luciferus.
Vastaavanlaisella tehdas-replica Hondalla ajoi myös Bruno itse. Phil Read on Imatranajojen vakiokävijä. Kuvassamme hän poseeraa Life-Suzukinsa takana Osmo Partin kanssa. Tässä tulee peräkkäin kaksi tehdasSuzukia, joista etummaista, 4-sylinteristä 500 cc RG:tä käskee Phil Read ja hänen imussaan tulee Tepi Länsivuori 3-sylinterisellä TR 750-pyörällä. 500-kuutioisella GP-sarjassa ja sen lisäksi tuolloin oli voimisssaan FIMPrize 750 MM-sarja, jonka MM-osakilpailuja ajettiin Atlantin molemminpuolin. Se oli käytännössä kovatasoisin sarja, koska siihen osallistuivat myös USA:n ja (Alh.) Tämä arvokkaasti harmaantunut, mutta poikamaisen reipas herra on Etelä-Afrikan Jim Redman, Imatran ajojen toinen yli 80-vuotias osanottaja. Rataesiintymisten välitauoilla Jim jakoi nimmareita, keskusteli kiireettömästi faniensa kanssa ja myi varikkoteltalla omia nimikko T-paitojaan. Se oli Tepin tavarmerkki aivan samalla tavoin kuin esimerkiksi numero 46 mielletään kuuluvaksi Valentino Rossille. Phil Read ennätti olla aktiiviuransa aikana Yamahan lisäksi myös mm. Hänen bisneksensä ei sivua millään muotoa moottoripyöräilyä, mutta hänen sydämensä sykkii Suzukille. MV Agustan ja Suzukin tehdaskuskina. Molemmat yksilöt kuuluvat englantilaisen Steve Wheatmanin Suzuki-kokoelmaan. Viereisessä kuvassa Tepi Länsivuori lämmittää nimikkopyöräänsä Suzuki TR 750:tä, jonka kyljessä komeilee kahdeksikko. Pentti Korhoselle löytyi ajettavaksi 350 cc TZ-Yamaha Savonlinnasta. Ferry Brouwer nauttii ansaittua arvostusta siitä, että on entisöinyt classiset tehdas-Yamahat, sekä pitänyt huolen, että ne ovat joka hetki teknisesti uutta vastaavassa valmiudessa esiintymään suurelle yleisölle Imatranajoja vastaavissa tapahtumissa. Englannin Steve Wheatman on vähintään yhtä tärkeä henkilö tällä samalla sektorilla. Väsymyksestä ja uupumuksesta ei ollut merkkiäkään. 7. Niinpä hän omistaakin oletettavasti maailman laajimman tehdas-Suzukeista koostuvan roadracing-kilpamoottoripyöräkokoelman. Tepi Länsivuori ajoi Suzukin tehdasteamissa 70-luvulla 500- ja 750-kuutioisilla 2-tahtisilla. Niinpä Read ajoi Imatralla Steve Wheatmanin kokoelmaan kuuluvilla Suzukeilla, joita oli useammankin taannoisen Suzukin tehdasteamin väreissä. YCRT:n Imatralla paikalla olleista kuskeista Dieter Braun ajoi 350cc Yamaha TZ:aa, jonka hänelle toi Saksasta pakettiautonsa kyydissä Sveitsin Bruno Kneubuhler, joka toi mukanaan myös Luigi Taverin 250 cc 4-sylinterisen Hondan
Edellisellä tapaamisella hänellä oli vielä varsin tumma kuontalo. Ranskan Christian Sarron ei ole näköjään päässyt aktiiviuransa jälkeen rasvaisten lihapatojen äärelle, sillä hänelle näyttää edelleen mahtuvan entisaikojen työvaatteet. Kanadan huiput, jotka eivät osallistuneet GP-osakilpailuihin. Tepin ajokkina 750-luokassa oli TR 750, joka ei nauttinut ajo-ominaisuuksiensa puolesta kovinkaan korkeaa arvostusta, mutta Tepi kykeni pitämään pyörän nuhteetomasti kurissa ja ajoi sillä myös tasaisen varmasti hyviä tuloksia. Kuten yläkuva kertoo, varikolla oli kuhinaa ja pyöriä käynnistettäessä porukkaa tuli kuin mehiläisiä hunajan ympärille. Joillakin näyttää olevan vielä kuuloa sen verran tallella, että sormia on tungettu korviin. Viereisessä kuvassa Bruno Kneubuhler työntää Luigi Taveri -replica Hondaansa kohti varikon porttia. Bruno näyttää ?ottaneen. hiuksiinsa monen muun tavoin harmaita raitoja. Niinpä Iisalmen mies sini-valko-punaisessa nahkapuvussa ja numero kahdeksan selässään kohosi vakuuttavimman TR 750-kuskin maineeseen ja ehkäpä juuri siksi Wheatman onkin hankkinut hänet kokoelmiinsa kuuluvan seiskapuolikkaan kuskiksi. Steve Wheatman oli siis Imatran tapahtuman onnistumiselle varsin tärkeä henkilö, sillä hänen pyörillään taisi ajaa merkittävin Näin on näppylät, vaikka nimi olisi Agostini, niin välillä pyörä pääsee sammumaan ja silloin se tietää palvelusväelle juoksuhommia. 8
Pukin parralla, nännilävistyksillä ja tatuoinneilla itseään somistuttanut ja luonnostaan harmaantunut Marco Lucchinelli ajoi Navateamin väreissä olleella RG:llä ja olipa varikolla myös Texaco-Heron väreissä RG500, jolla piti ajaa Mick Grantin. Tapahtuman aikoihin herra oli vielä 82-vuotias, mutta nyt mittarissa on jo 83 v. Jokainen meistä voi mielessään kuvitella Italian Mario Lega voitti aikoinaan Morbidellillä yhden 250-luokan maailmanmestaruuden. Hän ajoi 4-sylinterisellä 250-kuutioisella Honda RC 162 replicalla. Braunin pyörä matkusti Imatralle Saksasta ja Korhoselle löytyi pyörä Savonlinnasta. moniko tuntemistamme saman ikäisistä vetäisi Imatran kuoppaista asfalttisuoraa moottoripyörällä yli 200 km/h-nopeudella. Imatralla oli myös toinen yli kasikymppinen ja niin ikään samoihin aikoihin Hondan tehdaskuskina toiminut herra ? 9. Kun mies ei saapunut paikalle pyörää pääsi kuskaamaan Kouvolan Seppo Rossi, jolle RG500 oli tuttu työkalu 80-luvun alun MM-radoilta. Tapahtuman ikäpresidentti oli Sveitsin Luigi Taveri. Italian Pierpaolo Bianchi kuului aikoinaan Imatran vakiokävijöihin ja maanmiestensä tapaan myös hän tuntuu viihtyvän kauniissa naisseurassa. Ranskan Patric Plissonilla oli hymy herkässä ja kaikesta päätellen hän viihtyi erinomaisesti Imatran hengessä. osa nimekkäistä ulkomaan kuskeista. Imatralla hän ajoi lähes identtisellä pyörällä, jonka omistaa kuvassamme taustalla punaiseen lippikseen sonnustautunut ?Kone-Olli? Lehtinen, joka piti myös huolen, että peli on tikissä ja laulu maittaa. YCRT:n ?tehdaskuskit?, Saksan Dieter Braun (1) ja Pentti Korhonen (42) ajoivat Imatran tapahtumassa Yamaha TZ 350 cc- tuotantopyörillä
on vinha perä. Ikinuori Matti Salonen on laittanut Imatranajon kunniaksi oikein juhlapuvun päälleen, eli nahkapukumestari Rainer Westerlundin valmistaman alkuperäisen MP-asun. Hyvin ovat puvun mitat pitäneet kutinsa, sillä varsin moni on valittanut, että niillä on taipumusta kutistua, vai olisiko Tuire pitänyt Mattia peräti nälässa. 10. ihminen on sen ikäinen kuin itse kokee olevansa . Miehellä tosin on ikää ?vasta? 73 vuotta, mutta hänen pyörän käsittely on edelleen varmaotteisen hallittua kuin parikymppisillä, olkoonpa alla sitten kiukkuinen 125-, tai rajummin repivä 500-kuutioinen raceri. Pyörä on sama, jolla Saarinen voitti mainittuna vuonna MM-prossia 250-kuutioisten luokassa. Mika Kallio ennätti piipahtamaan Imatralla ja hän oli radalla sekä tällä omistamallaan 250 cc KTM:llä että samaisella 1000-kuutioisella Ducati Desmosedicillä, jolla Troy Bayliss voitti kauden päätöskisan vuonna 2006. Kuvassa vasemmalla on Mikan isä Hannu Kallio, jolla on myös lukematon määrä Suomen mestaruuksia ja muunkin värisiä mitaleita asfaltilta ja jäältä. Etelä-Afrikan Jim Redman. Tämän 81-vuotiaan askel ei näyttänyt painavan, kun hän viiletti kiireisesti ajotauon aikana varikon poikki ja haki jostakin paitatäydennystä myyntitiskilleen. Totta kai vuodet näkyvät uurteina kasvoissa, mutta mies on kimmoisa ja jäntevä kuin jousipyssyn kaari ja itse pääasia, eli ajaminen on edelleen hallitun varma. Kuva: Seppo Korhonen Pena ja Marna Korhoselle Imatran ja muidenkin perinteisten ratojen varikot ovat kotoisan tuttuja vuosikymmenien ajalta. Jari Saarinen ajoi Imatralla edesmenneen veljensä Jarnon pyörillä. Kuvassamme saa kyytiä Yamaha TD2 vuodelta 1971. Tämä kertoo siitä, että mies pitää edelleen aktiivisesti yllä ajotuntumaa. Aivan samaa voidaan sanoa omista kotimaisista kuskeistamme vaikkapa Matti Salosesta. Väittämässä
Jampan sydän sykkii yhä edelleenkin moottoripyöräurheilulle ja kuvassamme hän ajaa Ducati-moottorisella Bimotalla, joka on Battle of The Twins -luokan raceriharvinaisuus. Ei aivan jokapäiväistä, että kilvanajo kuvioissa on yhtä aikaa ajopuuhissa peräti kolme sukupolvea. Yläkuvassa Esko vetää IMK All-Stars lähdön letkaa (1), Eeki seuraa ( 19) ja isoisä Hannu ( 3) valvoo taustalla jälkipolvien tekemisiä. Pikkutytön äiti Heta Koivuniemi, tyttönimeltään Lauslehto, osallistui Imatran Allstars-lähtöön 125-kuutioisella Aprilialla. Oulun Jarmo Hirvasoja on ainoana suomalaisena voittanut jääspeedwayn maailmanmestaruuden. Se tapahtui vuonna 1990. Oikealla on Hannu Kuparinen, joka taisteli Imatralla kärkisijoista 60-luvulla, vasemmalla on poika Esko, jolla on myös ansiokkaat meriitit muun muassa Imatralta ja keskellä on Eskon poika Eeki, joka on nyt tehnyt lopullisen läpimurron kansalliseen eliittiin. Maassamme ei ole toista vastaavaa, eikä niitä taida ruuhkaksi asti olla muuallakaan. Moottoripyörä on ihmeellinen laite, se auttaa kuskiansa säilyttämään nuoruuden reippauden sekä fyysisesti että henkisesti. Tämä ei ole mitään pohjaa vailla olevaa mainoslässyä, vaan asiaa kannattaa vaivihkaa silmäillä vaikkapa omassa elinympäristössä. ? 11
Kuvassamme hän ajaa 125 cc Maicoa, jolla hän lukeutui 70-luvun alussa luokassaan maailman kärkikaartiin. 12. Sellaisiahan ei siis ole, ellei itse tee. Tässä on kaksi eksoottista ja lähes identtistä pyörää. Sinikeltaisen pyörän on tehnyt Ruotsin Bosse Granath, joka kuvassa käyskentelee pyörän takana. Tiivistetysti sanottuna moottorissa on asetettu rinnakkain kaksi motocross-Husqvarnan sylinteriä ja kampikammiota, sekä niiden perään yksi vaihdelaatikko. Toisen pyörän on rakentanut niinikään ruotsalainen, Agne Carlsson ja hän on puolestaan myynyt pyörän Suomen Jussi Valaskarille. Yläkuvassa on jo edesmenneen ruotsalaisen ajajalegenda Sven-Olof ?Esso? Gunnarssonin 500 cc Norton Manx, joka on varustettu aikanaan suositulla, kädet peittävällä Peel-katteella. Molemmissa on Seeleyn runko ja voimanlähteenä 2-sylinterinen ja 2-tahtinen, 500-kuutioinen Husqvarna-moottori. Pyörää tarkastelee vieressä Hannu Kuparinen, jolla oli samanlainen Norton ja lukemattomia kertoja taistelupari GunnarssonKuparinen otti myös mittaa toisistaan. Ruotsin Börje Jansson on uskollinen Imatran kävijä ja ystävä
Voimanlähteenä on boxer-BMW, joka oli yhdessä vaiheessa luokan yleisin moottori. Kuvamme sivaripari oli tullut haistelemaan Imatran henkeä Sveitsistä saakka. SRS-Suzukia käskyttää pari Eric BezonManuela Marchi. Numerolla 3 ajaa pari Reijo Lainio-Lauri Dyster. Kuvassa hän ajaa todellisella harvinaisuudella, sillä ajokissa on moottorina BMW RS500. Se on, kuten numeroista voi päätellä, 500-kuutioinen, mutta se mikä siitä tekee harvinaisuuden, on se, että moottorissa on nokka-akselit kannessa. Hänen aarteistossaan on useita ajokkeja. Näitä RS-moottoreita/pyöriä rakennettiin 50-luvulla ainoastaan 24-kappaletta ja tämä on yksi niistä. 13. Kalevi Rahko ja Kari Laatikainen muodostavat parin, jonka meriitteihin kuuluu MM-osakilpailun voitto ja sen he ottivat Imatralla vuonna 1973. Perimätieto kertoo, että tämän Triumph-moottorisen laitteen on aikanaan rakentanut Eero Hilpinen. Viereinen ajokki on Markku Artiolan. Hänen jalkansa ovat kilpailuonnettomuuden seurauksena halvaantuneet, mutta nykyiset nappivaihteet mahdollistavat normaalin vaihteiston käytön. Tapio Myllymäki on maamme RRsivariperinteen ja kulttuurin vaalinnan johtohahmoja. Kuvamme pelillä tykittävät Kangasalan Jari Hätönen ja Jarmo Jalonen. Numerolla 55 ajavat Kuusankosken Teemu Töyriluoma-Tapio Suutari. Suomalaiset MM-voittajat ovat harvassa. Kawasaki oli aikanaan suosittu moottori sivuvaunuluokassa, sillä merkin 3-pyttyiset 500- ja 750-kuutioiset olivat varsin tehokkaita. Rungothan näissä laitteissa olivat yleensä kotitekoisia, tai jonkun harrastajapiireissä taitajan maineeseen kohonneen kätten työn tuloksia
Se mikä oli jokaisessa versiossa varmaa, oli Lectronin litteäluisti-kaasuttimet. mainittakoon mm. Pyörän nimekkäistä ?keikkakuskeista. Pyörässä on nyt Yamaha TZ-racerin sylinterit ja kuivakytkin. Yamaha RD pitäisi jäädyttää, kuten pelaajalegendojen paidat hallin kattoon. Pohjimmiltaan kyseessä on Yamaha RDkatupyörä, jota ovat aikoinaan vuosien saatossa turkulaiset Mäkilän veljekset Nipa ja Matti jalostaneet ja kehittäneet aste asteelta pidemmälle. Sen asian suhteen Nipa ei tinkinyt pätkääkään. Sen pääasiallisena esiintymisareenana oli Turun Artukaisten roadracing-rata. Oikea mies puikoissa sillä pystyi Artukaisten radalla taistelemaan jopa SM-osakilpailun voitosta, koska radalla oli ainoastaan lyhyitä suoria ja siitä johtuen katteen merkitys ei kohonnut tärkeään rooliin. Tämä 1-sylinterinen ja 2-tahtinen 125-kuutioinen Bultaco on vuodelta 1962. Pyörään oli ainakin jossakin vaiheeessa olemassa sekä 250- että 350-kuutioiset pytyt ja pyörä rakennettiin kulloistakin tarvetta varten. oheinen Bimota-Yamaha ja 500-kuutioinen, 4-sylinterinen ja 2-tahtinen Yamaha TZ 500J, joka on varsinainen aarre, sillä tiettävästi tätä mallia on enää jäljellä ainoastaan kolme kappaletta koko maailmassa, koska juuri tämän tyypin moottorit, josta lähtee kaksi pakoputkea eteen ja kaksi taakse, ovat joutuneet RRsivarimiesten saaliiksi. 14. Eero Hyvärinen, Tapio Virtanen ja Johnny Wickström. Toivottavasti niitä ei ole heitetty kaatsille, sillä ne ovat kulttuurihistoriallisia aarteita. Kari Syrjänen on rakentanut Benellistään siistin näköisen Quatro 250 Replican, jota kehtaa esitellä alan tapahtumissa. Timo Pohjola, kuvassa oikeanpuolisin herra, on maamme roadracingin ja classic racingin voimakas taustavaikuttaja. Entisenä, jopa kansainvälisesti varsin menestyneenä aktiivikilpailijana Timon sydän sykkii lajille ja hänen aarteistostaan löytyy mm. Pyöriä oli niihin aikoihin kisoissa mukana puolisen tusinaa. Jossakin kehitysvaiheessa pyörä sai alumiinisen takahaarukan, joka oli lähtöisin Kawasakin endurosta
Kaksi viimeksi mainittua olivat virolaisia, vaikkakin silloin neuvostoliittolaisia ja Vostokin tehdaskuskeja, jotka eivät juurikaan Suomea lännemmäksi kilpailumatkojaan ulottaneet. sylinterinkannet, kampikammion, kampiakselin ja kaiken. Kerrotaan mm. Vaikka peli näyttääkin ilmeeltään ja olemukseltaan, että Aatami on sen aikoinaan ostanut esikoispojalleen rippilahjaksi, niin käytännössä se on uusi. Sen omistaa taustalla näkyvä Pekka Kortelainen Pirkkalasta. Christian Sarronin ja Jean-Francois Balden käyneen kysymässä hintaa. Kuvamme herra, Simo Nurmi on pyörän rakentaja ja hän on itse valuaihioista koneistamalla rakentanut mm. Pyörässä oli ?For Sale?-kyltti ja se tuli useaan otteeseen noteerattua. Palaamme asiaan uudemman kerran ja perusteellisesti. Tämä pyörä herätti ansaittua mielentiintoa. Ihmettelijöitä ja kyselijöitä riitti kumpanakin päivänä. 15. Tietolähde kertoi, että ranskalaiset olivat sanoneet tuntevansa jonkun linnan herran, joka keräilee moottoripyöräharvinaisuuksia hintaan katsomatta. Pyörä on 4-sylinterinen, 350-kuutioinen DOHC-moottorinen neuvostoliittolainen Vostok, jollaisilla Imatralla ajoivat 60-luvulla mm. Tätä harvinaisempia tuskin markkinoilla pyörii, joten Kortelaisen ei kannata ujostella hintalappuun numeroita piirrustaessaan. Tällä LCR-runkoisella MBA:lla on kulttuurihistoriallista arvoa, sillä pyörän osti Jussi Hautaniemi sveitsiläiseltä Bruno Kneubuhlerilta ja Jussi ajoi sillä MM-sarjaa 80-luvun puolivälissä. Seuraavana pyörä ohjautui Taru Rinteelle ja nyt se on siis entisöitynä alkuperäiseen ?Suomi-ulkoasuunsa?. Ruotsalainen ropelihattu John Ellwood (vas.) tuli Imatralle ajamaan 250-kuutioisella Yamahallaan ja hän kysyi, saisiko hän tuoda myyntiteltallemme esille vielä hieman keskeneräisen 1300-kuutioisen hybridinsä, josta meillä oli lehdessämme taannoin juttua. Erkki Hämäläinen Espoosta on hyvin laaja-alainen harrastaja ja hänen tallistaan löytyy modernien pyörien lisäksi myös classikkoita niin roadracingiin, crossiin kuin maantiekäyttöönkin. Kuvassa Erkki antaa happea vuoden 1952 350 cc BSA ZB 32 Gold Starille. Tämä pyörä on oman erillisen artikkelin arvoinen. Nikolai Sevostjanov, Juri Randla ja Endel Kiisa
Kilpailijoiden pitää satulassa istuen ja jalat jalkatapeilla ajaa tuo matka mahdollisimman hitaasti. Kilpailuluokkia on kaksi: alle 125 kuuti oiset ja siitä suuremmat moottoripyörät. Varsinaiset finaaliajot käydään mies miestä vastaan samanaikaisesti kahdella vierekkäisellä radalla ajaen. Näitä Winhoja on valmistettu Suomessa noin 50 - 60 kappa letta. MARKKU HÄMÄLÄINEN OY BRANDT AB:n TOIMITUSJOHTAJAKSI M Suomen hitaimmat ajokkeineen, oikealla Juuso P arkku Hämäläinen (47) on nimitetty Oy Brandt Ab:n toimitusjohtajaksi 17.09.2012 alkaen. toteaa Otto Brandt ?konsernin toimitusjohtaja Hannu Krook. SUOMEN HITAIMMAT . Haluan toivottaa Markulle erinomaisen menestyksekästä jatkoa uusien haasteiden parissa.. Finaaliajoissa 18-vuotias Turun Moottoripyöräilijöi den edustaja Valtteri oli pitelemätön Winhallaan ja hänet kruunattiin Suomen Hitaimmaksi. Hänellä oli pyöränä varsin harvinainen ajokki: Winha Automatic. Kaksitahtisella variaattori moottorilla varustetussa moottoripyörässä on kuutioita 338. Kalevi Kankaansyrjä ? P Delta Fun Center ertti Niinivaara kertoo toimi tukseemme lähettämässään tiedotteessa, että hänen määrä aikainen työsuhteensa Deltassa päättyy 15.9. Ajoparit ratkaistaan ensin aika-ajoissa, joiden perusteella hitain kohtaa ensin nopeimman. Hitaampi ajopareista pääsee aina jatkoon ja näin kilpailu etenee samalla tyylillä, kunnes radalla on kaksi finalistia. Kilparadalla on pituutta 20 metriä ja leveyttä yksi metri. Hänen liiketoimintakokemuksensa yhdistet tynä hänen intohimoiseen asenteensa edustamiimme tuotteisiin ja tuote merkkeihin luo hyvän perustan toimi tusjohtajatehtävän menestyksekkäälle hoidolle. Finaaliajot kysyvät ajotaidon lisäksi hermoja. Piikkiluokassa voittajaksi selviytyi Turun Moottoripyöräilijöiden Juuso Vähä Ruka. Turkulainen Valtteri suorit taa sähkö- ja automaation perustutkintoa Juuson tapaan. . Markulla on runsaan kahdenkymmenen vuoden kokemus myynnistä ja markkinoinnin johtotehtävistä lääketeollisuudessa. Viimeksi Markku on toiminut Baxter Oy:n toimitusjohtajana sekä itsenäi senä yrittäjänä lääketeollisuudessa. Hänen insinöörikoulutuksensa sekä erilaiset luottamustehtävät moottoriur heilun parissa mahdollistavat nopean sisäänajon liiketoimintoihimme. ?Olemme iloisia saadessamme Markun organisaatioomme. Vallitsevasta taloudellisesta ilmastosta ja markkina tilanteesta johtuen on kuitenkin selvää, ettei nykyinen ajankohta ole verkoston laajentamiselle oikea, toteaa Niini vaara ja jatkaa, ettei vain yhden shopin taustatukena toimiminen ole sitä, mitä työltäni haluan, joten nyt on tullut aika mennä eteenpäin tavoittamaan uusia haasteita.. Ensirekisteröinti pyörälle on suoritettu 9.9.1977. Raisiolainen sähkö- ja automaation perustutkintoa opiskeleva Juuso ajoi Yamahalla. Ideana oli talveksi siirtää moottori pyörän moottori moottorikelkkaan ja näin kahdella rungolla ja yhdellä moottorilla saada toimiva kokonaisuus. Puolustusvoimien käytössä oli muun muassa näitä Winhoja. Ajokaudessa Juusolla, Valtte rin tapaan, on lyhyen motoristiuran aikana kertynyt keskimäärin 10.000 kilometriä. Esimerkiksi Valtteri on ehtinyt viime vuonna käydä piikkisellä Honda Varade rolla Välimeren rannalla Monacossa. Kun osallistujien moottoripyörät katsastettiin ennen kilpailua kääntyivät monien päät, kun kilpailupaikalle saapui turkulainen Valtteri Kupiainen. Pertin projektina oli uudenlaisen Delta Fun Center-konseptin luominen. Tämän pilottihankkeen ensimmäi nen toimipiste pystytettiin Helsingin Herttoniemeen Delta Auton toimitilan yhteyteen ja tarkoituksena oli kartoit taa, olisiko tämän konseptin mukaista myymäläverkostoa mahdollisuus laa jentaa koko maan kattavaksi, sillä Delta Autolla on vastaavat valmiudet omaavia liiketiloja kautta maan. Kun raskaan moottoripyörän ajokortti on taskussa niin 17-vuotiaalla nuorukaisella on haaveena omistaa Kawa 16 saki Z750R. VALTTERI JA JUUSO itkäjärven kokoontumisajon yhtey dessä järjestettiin perinteikäs Suomen Hitain Motoristi -kil pailu. Tämän vuoden voittaja Valtteri Kupiainen ajoi alkukilpailussa ajan 1 min 22 sekuntia eli suorastaan matelemalla hänen matkansa eteni maaliin
Voittoarpaluettelo on nähtävissä SMOTON nettisivuilta (www. smoto.fi). HD-lahjakortti luovutettiin hänelle Pitkäjärvi kokoontumisajossa elokuun loppupuolella. SMOTO onnittelee kaikkia voittajia ja kiittää arpajaisiin osallistujia. 17. Rompetori lämpimiin sisätiloihin V iikonloppuisin pidettäviä rompetoreja on nähty vuosikymmenien saatossa paljon. Uudenlaista ajattelumallia on kirpputoriajatuksella toimiva rompetori, joka avataan syyskuussa Tuusulaan. Sideweays 60´s yhdistys toimii hankkeen vetäjänä ja sen 65 myyntipöytää löytyvät lämpimistä ja valoisista sisätiloista. Sisärompetori keskittyy kilpa- ja klassikkoautojen, sekä samaa kategoriaa edustavien moottoripyörien varuste-, tarvike- ja varaosakauppaan. Mitään valmistusmaa tai merkkikategorioita ei ole, joten kaikki ovat tervetulleita. Myös muu alaan läheisesti liittyvä on tervetullutta, kuten kirjallisuus, lehdet, julisteet, pienoismallit, ajovarusteet ym. Rompetori tulee toimimaan samassa rakennuksessa missä toimii tällä hetkellä jo EuroRacing, osoitteessa Lahelantie 7, Tuusula. Lisätietoja saa puhelinnumerosta: 041 440 22 40. Marja Kuosmanen ja Juha Lieslinna luovuttivat SMOTOn puolesta HD-lahjakortin Esa Peltokankaalle, keskellä. SMOTON MP-ARPAJAISTEN PÄÄPALKINTO PERHOON S uomen Motoristit ry:n (SMOTO), järjestämän Moottoripyöräarpajaisten palkinnot ovat löytäneet omistajansa. Esa valitsi palkintopyöristä Harley- Davidsonin. Pääpalkinnon, uuden moottoripyörän, voitti tänä vuonna Esa Peltokangas Perhosta
Kun maassamme käynnistyi viime vuosikymmenen puolivälin tienoilla voimakas kasvubuumi, kauppa sai väärät mittasuhteet, joka ei luvannut pitkässä juoksussa hyvää. Avaus tapahtui Helsingin Katajanokalla 7.9. Pelkän tiedotteen varassa uutisointi jättää ilmoille liian monta kysymystä, sekä mahdollisuuden spekuloinnille. Oli itsestään selvää, ettei näin pieneen kansakuntaan voi loputtomiin upota sellaista pyörämäärää ja se alkoi johtaa epäterveeseen kilpailuun. Nyt markkinat ovat kyllästyneet ja vuosittaisissa myyntimäärissä aletaan olla samoissa lukemissa kuin ennen tämän markkinahyökyaallon syntyä. Lahden kaupunki vuokrasi Rikulta tarvetta varten Venturo-hallin, josta Riku aikoo kehittää tulevaisuudessa design-myymälän. Biennale ?13-näyttelyn tiedotustilaisuudessa oli arkkitehti Matti Suuronen kertomassa suunnittelemansa Venturon historiasta ja taustoista. 18. Tuon nou- suhuuman aikana panostettiin erittäin voimallisesti ?fasiliteetteihin?. Kuten jo aiemmin sanoin, puhun vain omalla suullani ja Lahden kaupunki järjestää alueensa teollista muotoilua esittelevän kiertävän Lahti Biennale ?13-näyttelyn. Näinä vuosina on jo ennättänyt kokea suhdanteita ja virtauksia, sekä niiden vaikutuksia. Asiakkaiden sieluista käydään kilpailua ja hinta puhuu. Silloin kauppa ei jätä elinkelpoista myyntikatetta ja jos huonolla katteella yrittää elää ja suoriutua velvoitteistaan, silloin on myytävä erittäin paljon, eli elanto on otettava volyymilla. Edustuksia pyritään keskittämään mahdollisimman tehokkaasti ja maamme kaikki vähittäiskauppa pyritään ohjailemaan muutamiin harvoihin pisteisiin. Ei sellaiseen ole perinteisellä perheyrityksellä valmiuksia. R iku Motorilta saapui toimitukseemme 28.8. Niinpä sovimme tapaamisesta, joka tarjoaa mahdollisuuden tiedotetta laajemmalle ajatusten vaihdolle. Tapaamme Riku Motorin toimistossa, jonka sohvalla Riku ja vaimonsa Maarit kertovat tarkemmin ajatuksistaan. Vuonna 2008 emme päättäneet ajankohtaa, vaan tuolloin sovimme, että jäädään seuraamaan tilanteen OMAN TIEN KULKIJAT kehitystä ja olemme kaikki nämä vuodet tavallaan pohjustaneet valmiuttamme tähän ratkaisuun. En tietenkään voi puhua kuin omalla suullani, sanoo Riku, mutta minulla on vahva tuntuma, etten ole yksin tämän näkemykseni kanssa. Niinpä alalla käydään nyt voimakasta taistelua markkinaosuuksista. päivätty tiedote, jossa kerrottiin, että kyseinen Lahdessa toimiva moottoripyöräliike on irtisanonut maahantuojien kanssa tekemänsä jälleenmyyntisopimukset. Samainen tiedote kertoo, että mainittu aktiivisesti alan harrastustoimintaan osallistuva yritys keskittyy jatkossa laadukkaiden käytettyjen pyörien ostoon ja myyntiin, sekä ajovarustekauppaan. Se on antanut perspektiiviä asioiden ja arvostusten arvioimiseen. Tätä taustaa vasten asiat alkoivat mielestämme näyttää huolestuttavilta jo vuonna 2008 ja tuolloin sovimme tästä ratkaisusta, johon olemme nyt päätyneet. Koska yksityishenkilöillä saattaa olla rahoitusjärjestelyistä ja muista käytännön seikoista johtuen vaikeuksia saada myydyksi kalustoaan, Riku Motor ottaa myös heidän pyöriään kaupintaan. Riku Motorin voimahahmo, Riku Routo on tunnetusti oman tiensä kulkija, aktiivinen osallistuja ja monessa mielessä jopa ennakkoluuloton edelläkävijä. Laajennukset sitoivat rahaa, mutta nykyisillä myyntimäärillä moisen tason ylläpitäminen ei olekaan enää mahdollista. Pariskunta toteaa, ettei ratkaisu ole syntynyt mistään hetken mielijohteesta, tai alalla juuri tällä hetkellä vallitsevasta markkinatilanteesta. Riku kertoo olleensa alalla 31 vuotta, josta itsenäisenä yrittäjänä 28 vuotta ja Maarit, jota Riku sanoo yrityksen varsinaiseksi sieluksi ja ohjien pitäjäksi, tuli mukaan yritykseen vuonna 1995
Suomessa oli 70-luvulla Venturo- ja Futuro-nimillä tunnettuja lasikuidusta valmistettuja huoltoasemia. Monitoimimies Mato Valtonen oli sattumoisin liikenteessä Katajanokan suunnalla, kun Riku pyysi häntä hetkeksi piipahtamaan paikalle, missä Riku kertoi tilaisuuden läsnäolijoille Mato Valtosen olevan hänen oppimestarinsa. Tähän nyt julkistamaamme päätökseen on vaikuttanut juuri tämä. Olemme olleet 31 vuotta alalla ja haluamme olla vastaisuudessakin, mutta juuri nyt on viisainta olla kärpäsenä katossa ja katsella tilanteen kehitystä. Jotkut päämiesten edustajat ovat joskus tentanneet minulta, että mitä tolkkua on olla myyntiteltan kanssa joka ikisissä kissanristiäisissä, kun ei siellä kuitenkaan kauppaa synny. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, jopa heillä, jotka kyseenalaistavat omia ratkaisujani, mutta rohkenen kuitenkin ujosti tuoda esiin, että sitä asioiden arvioimiseen tarvittavaa perspektiiviä on ehkä kuitenkin päässyt kehittymään näiden vuosikymmenien aikana hieman enemmän kuin niille joillekin, jotka sitä ovat olleet muutaman vuoden kokemuksensa perusteella innokkaasti kyseenalaistamassa. Juttu on nimittäin mielestäni niin, että niissä alan perinteisissä tapahtumissa käyvät vuodesta toiseen ne todelliset moottoripyöräilyn harrastajat ja Riku Motor on ikään kuin yksi jäsen tässä harrastajakunnassa. Tällä hetkellä on mielestäni käynnissä pudotuskilpailu, jossa kaikille ei ole elintilaa. Riku sanoi olleensa Madon ja Sakke Järvenpään Mr.CeeCee -nimisessä prätkä?rmassa puotipuksuna ja siitä se ura käynnistyi. esitän vain omia näkemyksiäni. Ilmiöt tuovat ja vievät, mutta ne aidot harrastajat jäävät ja he jatkavat vastaisuudessakin asioimistaan liikkeissä, jotka he tuntevat omikseen. Ne todelliset harrastajat kokevat meidät omikseen. Riku on omalla panoksellaan herättelemässä kyseistä tyylisuuntaa henkiin ja Moottoripyömuseon viereen on kohoamassa lattiapinta-alaltaan noin 160 neliömetrin kokoinen, suuret ikkunapinnat omaava design-myymälä. Alalla yrittäjänä toimiminen vaatii voimia ja sinnikkyyttä. Moto-Ykkönen toivottaa niitä molempia Roudon yrittäjäpariskunnalle. Varaosat, tarvikkeet ja ajovarusteet helposti netistä. www.tmi-janikaasalainen.? Verkkokaupassa tuhansia tuotteita 19. Olemme kokeneet näitä ilmiöitä ennenkin ja juuri tällä hetkellä eletään tätä vaihetta. Mikäli aihetta ilmenee ja jos vastaisuudessa löytyy tervettä elintilaa, saatamme hyvinkin jonakin päivänä jälleen olla myös jonkun, tai joidenkin volyymimerkkien virallinen edustaja. Tässä tilanteessa jatkamme uusien pyörien osalta ainoastaan Moto Guzzin ja Royal En?eldin edustajina. Emme aio jäädä liekkeihin makaamaan ja katselemaan, mitä tuleman pitää, vaan meillä on tälläkin hetkellä monta rautaa kuumana. Mainittakoon yhtenä projektina tuleva myymälähankkeemme järven rannalla, Niemen satamaalueelle Lahden Moottoripyörämuseon vieressä
Parkkihalli on yön ajan lukittu ja vartioitu. Pysäköintialueena toimii Forssan tori. 119,90. Lauantaiaamuna paikkoja 20 voi pystyttää klo 6 - 9. Hyvällä hoidolla akkusi kestää pidempään ja elvytystoiminto eheyttää sulfatoituneetkin akut. Täysin automaattinen laturi voidaan jättää kiinni pyörään talven yli ja Optimate takaa akun parhaan mahdollisen kunnon keväällä kun pyörä otetaan uudelleen käyttöön. Uutuuksina mm: CAN-bus versiot uusimpiin moottoripyöriin, joissa lataus voidaan hoitaa 12v pistokkeen kautta. Optimate Lithium . Purkamisen voi aloittaa klo 14. Toisin sanoen polymeerimolekyylit voivat normaalisti liikkua vapaasti niin, että materiaali ei estä käyttäjän vapaata liikkuvuutta. Optimaten valikoimista löytyy sopiva laturi jokaiselle akulle. ?Kahvipannukauppiaita? ei tapahtumaan oteta? Järjestää: British M, FMS, JMP MC ja Rockhill MC Jatkossa löydät Stormin valikoimista Optimate älylaturit kaikenlaisiin moottoripyöriin. Millisekunneissa iskuvoima jakaantuu yhdestä pisteestä koko suojan alueelle ja iskuvoiman vaimennus moninkertaistuu. Suojia on mahdollista käyttää lisävarusteena myös toisten valmistajien takkeihin ja housuihin, kunhan suojat ja suojataskut sopivat yhteen. Käsinpestävät Rukka D3O Air olka-, kyynär-, polvi-, lantio- ja selkäsuojat ovat saatavana syksyllä Rukka jälleenmyyjiltä. MUSEO AUKI SYYSKUUN LOPPUUN Suomen Moottoripyörämuseo on vielä syyskuun ajan auki, eli nyt on vielä tilaisuus tutustua Jarno Saarisen 40-vuotisjuhlanäyttelyyn ja tietysti myös muihin esillä olevaan 90 moottoripyörään. Museosta saapuneessa tiedotteessa kerrotaan, että valikoimassa on myös uusia pyöriä, joita ei ole ollut aikaisemmin. Sisäänpääsymaksu on 2 euroa. Ne on kehitetty brittiläisten D3O iskuvaimennuksen asiantuntijoiden kanssa. Suojat on tehty ?älykkäästä. Sisään halliin voi ajaa enintään 2 m korkealla ajoneuvolla !!! HUOM: Tämä MP-Rompetori on tarkoitettu vain moottoripyörien ja niihin liittyvien osien, tarvikkeiden ja varusteiden myyntiin. 0400 - 526 275 (iltaisin). Myyjät huom: myyntipaikkojen pystytykset voi tehdä jo perjantaina klo 19 - 23. ristikkäin linkitetystä molekyylirakenteisesta polymeeristä, joka vahvistuu äkillisesti iskun voimasta. Nähtävää siis riittää, vaikka olisikin mahdollisesti käynyt jo aiemmin kuluneen kauden aikana tutustumassa näyttelyn antiin. Syyskuun aukioloajat: ma, ti, ke 10-18 to 10-20 pe 10-18 la 10-19 su 10-17 Optimate älylaturit Stormilta! Ace Cornerissa voi käydä samalla vaikka haukkaamasssa, joten paikan voi ottaa vaikka syksyisen ajoretken kohteeks. Forssan MP-Rompetori 3.11.2012 klo 9.00 - 14.00 Paikka: Torikeskuksen (Scandic Hotellin) alla oleva 2-tasoinen parkkihalli, osoite Hämeentie 7, Forssa. Iskuvoimasta molekyylit kuitenkin linkittyvät toisiinsa. Myyntiruutuja on tarjolla eri kokoja, hinnat alkaen 20 ?. Myyntipaikkavaraukset p. Innovatiiviset suojat ovat pian saatavana. R ukka esitteli 2012 malliston uudet Rukka D3O Air suojat R-Star, Vauhti, Vilma ja Kalifornia puvuissa. Ne sopivat hyvin kaikkiin Rukka ajoasuihin. Heti iskun jälkeen molekyylien ristilinkit aukeavat ja materiaaliin palautuu sen joustavuus. Innovatiiviset, ilmaa läpäisevät suojat on testattu ja serti?oitu viimeisimpien CE standardien mukaan, ja ne ovat osoittautuneet erinomaisiksi myös riippumattomassa German TÜV Rheinlandin suorittamassa testissä. Rukan 2013 malliston tuotteissa on lisää D3O Air suojia ja ne tulevat pian tarjolle lisävarusteeksi. Rukka D3O Air suojat pian saatavissa lisävarusteena kaikkiin Rukka-ajoasuihin Rukka D3O Air suojissa yhdistyy maksimaalinen mukavuus ja vertaansa vailla oleva iskuvaimennus ennen näkemättömällä tavalla. Uutuuslaturi lithium akuille. Optimatet saatavilla Storm-myymälöissä kautta maan sekä verkkokaupassamme (storm-motor.?) hintaan 59,90
Harrikoiden osuus Rottarallissa oli ehkä hieman tavanomaista kokoontumisajoa suurempi. Kiertely pyörien joukossa tarjosi todellista silmänruokaa, sillä kalustoa oli joka lähtöön. Musiikkia, saunomista, syömistä ja juomista. Toivottavasti sekä tierotat että yleisö kohtaavat jatkossakin! ? Peräkärryt moottoripyörien perässä yleistyvät kaiken aikaa. Kiertelyn lomassa juteltiin tehdyistä tai suunnittelussa olevista matkoista. Kokoontumisen kulku oli tuttu ja turvallinen. Kyllä ainakin hiukset seisoo, kun on oikeat aineet, tuumaa JMK:n Jonkka. Vanha tuuttimies ei voinut olla ottamatta kuvaa liki 40-vuotiaasta legendasta. . Sää suosi tämän kesän epätyypilliseen tapaan rallikansaa ja jengillä näytti olevan erittäin hauskaa. Mikkeli Road Rats MC on pyörittänyt noin tuhat kävijää keräävää rallia täysin kerhon omin voimin. Löydön kartanon leirintäaluettakin rotat ovat talkoilla raivanneet, jotta vieraat telttoineen mahtuisivat paikalle. Rottaralli oli sanan varsinaisessa merkityksessä rock. Esimerkillistä nokkeluutta ja yhteisvastuullista pioneerihenkeä osoitti Jaltan voimalla paikalle päräyttänyt motoristi. (Alh.oik.) Kun järkkäritkin on omasta kerhosta, he osaavat myös hymyillä. 21. Tänä vuonna alueella viihtyi tarkalleen ottaen 1097 motoristia. Suurin kerho oli Lahden Bay City Bikers 35 osallistujallaan. Kaikki talkoissa Road Ratsien jäsenmäärä on reilussa sadassa motoristissa, joten rallin järjestämisessä tarvitaan taatusti kaikkia kerholaisia ja kerholaisten tuttuja sekä osin sukulaisiakin. Rallin yleisön palveluun liittyvistä rutii- neista selvitään, mutta jatkuva byrokratian lisääntyminen harmittaa. Lukuisiin lupiin ja lisensseihin menee riihikuivan rahan lisäksi kymmenien tuntien paperityöt. Maalaisjärjellä ajateltuna tällaisen talkoilla hoituvan ja vuosittain toistuvan yhteisen hauskanpidon voisi hoitaa ilmoitusmenettelyllä. Totuttuun kokoontumisajotyyliin Rotassakin väki kierteli hämmästelemässä toisten pyöriä. Löytyi alkuperäiskuntoista vanhaa Tuuttia ja muita 70-luvun alun moottoripyöriä. Jaltan V4-moottorilla varustettu sivuvaunu grilliperävaunuineen oli kenties rallin nimeen suhteutettuna ylivoimainen ilmestys. Visa Vilkuna ? Rotta tosiaankin oli rock! R istiinassa Löydön kartanon maisemissa järjestetty 23. Eikä kärryä aina tarvitse ostaa kaupasta! (Alh.vas.) Grillikärry perään ja taipaleelle. Ostopalveluihin ei olla turvauduttu, sillä silloin rallin mahdolliset tuotot hupenisivat olemattomiin
Tarkkaa määrää ei ole tiedossa, koska yleisöllä oli vapaapääsy, minkä vuoksi esimerkiksi pääsylipuista ei päästy asiaa tarkastamaan. lippulähtönä ja koska kyseessä ei ollut kisa, vaan näytösajo, kaikki malttoivat olla ?varastamatta?. Aloituskuva kertoo jotakin väen paljoudesta. tavan miehet jäivät ilman selityksiä saapumatta paikalle, mutta se ei himmentänyt Scramblen henkeä. Vaikka tapahtumaa ei sanottavasti markkinoitu, yleisöä saapui paikalle tuhatmäärin. Oheisen pyörän aihiona on 60-luvun alun MZ ES 175-katupyörä, johon on vaihdettu teleskooppietupää ja etupyörä ilmeisesti KTM:sta ja taakse on myös vaihdettu alkuperäisen 16-tuumaisen tilalle kookkaampi, paremmin maastoon soveltuva pyörä. He yhdessä Heikki Mikkolan kanssa muodostivat 250-luokan MM-mitalikolmikon vuonna 1976 Mikkolan voittaessa MM-kultaa, Moiseevin MM-hopeaa ja Kavinovin MM-pronssia. Syystä, tai toisesta entisen suuren ja mah- 22 Startti tapahtui kalkkiviivan takaa ns. Teksti: Pekka Neste Kuvat: Riikka Neste M otocross oli Hyvinkään kansainvälinen käyntikortti vuosikymmenien ajan, sillä ensimmäinen MM-motocross järjestettiin paikkakunnalla 1.päivä elokuuta vuonna 1965. Tapahtumasta muodostui parikymmenvuotinen perinne ja tuon muiston vaalimiseksi samalla paikalla, jo käytöstä poistetulla Erkylän Lukkojen radalla järjestettiin 26.8. vanhoille klassikkopyörille tarkoitettu näytösajo. Kyse ei ollut ainoastaan vanhojen pyörien esittelystä, sillä paikalla oli myös runsaslukuinen joukko vanhoja kuskeja sekä ajamassa että katsomassa menoa ja tapaamassa vanhoja kisakumppaneitaan, sekä tuttaviaan vuosikymmenien takaa. Tapahtumaan olivat lupautuneet mukaan myös taannoisen Neuvostoliiton tähtikuljettajat Gennady Moiseev (nykyisin Venäjä) ja Vladimir Kavinov (nykyisin Ukraina). MZ:n moottori oli tunnetusti tehokas ja vahva, jolla kilpailtiin menestyksekkäästi monissa lajeissa.. Summittaisen arvion pystyi kuitenkin tekemään esimerkiksi Kuvamme pyörä on mainio esimerkki, harrastamaan pääsee huokeinkin kustannuksin
Kuluvana kesänä 70 vuotta täyttänyt Pentti Kalteva ajoi tällä 400 cc Husqvarnalla. Siinä puolestaan on pienempi, 250-kuutioisen etunapa. 23. Matti Tarkkonen veti aivan sillä samalla tyylillä ja vauhdilla kuin silloin ennen. pysäköityjen autojen, moottoripyörien ja polkupyörien määrästä ja siltä pohjalta päädytään yli 3000 henkeen, kenties vieläkin suurempaan määrään, sillä väkeä oli paikalla kuin vanhaan hyvään aikaan. Se on erittäin kunnioitettava lukema ja huomattavasti enemmän kuin monissa SM-tason kilpailuissa. Olenhan minä nääs suksillakin uskaltanut siitä laskea, moottoripyörässä saa sentään pitää ohjaustangosta kiinni.? Ajotyyli on kuin käsiala. Pena kertoi, että vuosia myöhemmin hänen vanha opettajansa oli sanonut, että kuinka sinä Pentti uskalsit siitä hyppyrimäestä moottoripyörällä hypätä, ja siihen oli opettajan arvoasteikossa varsinaiseksi rämäpääksi lukeutunut entinen oppilas vastannut: ?No eihän siinä mitään ihmettä ollut. Pena kertoi, että juuri tämän tapahtuman aikoihin tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun hänen ensimmäinen motocrossin Suomen mestaruutensa varmistui. Pena hankki aikoinaan mainetta myös sillä, että hyppäsi Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäestä crossipyörällään. Asiaa ei voida selittää vapaalla sisäänpääsyllä ja tuskinpa kukaan olisi portilta kääntynyt, vaikka olisi pyydetty muodollista pääsymaksuakin. Husqvarna oli 60-luvulla maamme yleisin crossipyörä, kuvassamme etummainen on 250-kuutioinen ja yksityiskohdista päätellen ilmeisesti vuosimallia 1968, joskin etujarru on kookkaampi ja on lähtöisin uudemmasta 400-kuutioisesta. Taaempi puolestaan näyttää olevan 400-kuutioinen ja ilmeisesti vuodelta 1969. Se on jokaisella omanlaisensa ja sen perusteella nimimiehet erottaa, vaikka ei olisi käsiohjelmaakaan
Eipä ollut ajotaidossa huomautettavaa ja tuskinpa Lukkojen maastosta löytyi tuona viikonloppuna yhtään Hessua kovakuntoisempaa kaveria, sillä liikunta ja urheilu on 67-vuotiaalle Heikki Mikkolalle osa jokapäiväistä elämää. Tapahtuman taustalta löytyy kourallinen vahanajan talkoohengen omaavia intomielisiä puurtajia, jotka lupa- ym. järjestelyjen lisäksi ?rakensivat. Ei voinut erehtyä kuskista Heikki Mikkolaakaan seurattaessa. Penttilä kuuluu pitkän linjan harrastajiin. Niinpä myös puustoa täytyi raivata ja maanrakennustöitä harjoittaa oikein konevoimin. Anssi Oksanen kiersi 500-luokan MM-sarjaa 70-/-80-lukujen taitteen tietämillä ajokkeinaan Yamaha, Husqvarna ja Maico. Nyt lähes 30 vuoden tauon jälkeen mies palasi radalle Ilmo Pirhosen omistaman CZ:n puikoissa ja kehui, että kyllä oli uskomattoman hauskaa ja sama mielihyvä kuvastui myös kaikkien muiden vanhojen konkareiden sanomisista ja ilmeistä. 24 Kuskeja ja pyöriä osallistui tapahtumaan noin sata pyörien iän mukaan kolmeen eri luokkaan jaoteltuina. Hän lukeutui 70-luvun alussa maamme ensimmäisiin minicrossin harrastajiin ollen mm. Ajamisessa mies ei ole pitänyt taukoa, vaikka olikin omalta osaltaan mekaanikon ominaisuudessa saattelemassa Eric Geboersia viiteen motocrossin maailmanmestaruuteen tehdas-Suzukeilla ja -Hondilla.. Pikkukuvassa Heikki on hastateltavana ja toimittajan kysymykseen hän vastasi, että sujuihan ajo ruostuneen ajotaidon ja kunnon huomioiden suhteellisen hyvin. Ajotyyleistä oli jo aiemmin puhetta. myös radan, sillä vanha rata ei ole enää aktiivikäytössä. Soliferin ?tehdaskuski?. Yleisvaikutelmaksi muodostui, että Erkylän Jukka ?Jana
Sepon ajokkina on 500 cc Matchless G80, joka on istutettu Rickman/Metisse-runkoon. Tämä ?Idän-Ihme. Pikkukuvassa näkyy kipinästä vastuun kantava magneetto, joka on lainattu traktorista. 25. Edellisessä numerossa meillä oli ennakkojuttu tästä Scramble-tapahtumasta ja kyseisen artikkelin avauskuvassa viiletti kärkiryhmässä ruutupaitainen mies, joka synnytti jättisensaation yltäessään molempien MM-erien kakkoseksi. Kyseessä oli kuvamme herra, Jorma Järvinen, joka tuli nyt, 47 vuotta myöhemmin muistelemaan menneitä ja tapailemaan vanhoja kilpakumppaneitaan. Aktiiviuran viimeisinä vuosina Pentti Kaltevan tavaramerkiksi muodostui raitapaita, jollaiseen hän oli Scramble-tapahtumassakin sonnustautunut. (Ylh. Häntä voidaan hyvällä syyllä sanoa yhdeksi tämän lajin avainhenkilöksi maassamme. oli yksi tämän tapahtuman järjestelyjen kantavista voimista. Oikeanpuoleisessa kuvassa puolestaan ajaa Seppo Paakkinen. ?Terppa. Kuvassa hän piiskaa 380 cc CZ:aa, mutta tässä Scrambletapahtumassa ajoivat Vartiaisen tallin pyörillä myös mm. Heikki Mikkola ja Matti Tarkkonen. Keskimmäisessä kuvassa (12) piiskaa vuoden 1982 Husqvarnaa (250 cc) Tero Lindholm. Anan tallista löytyy laaja pyörien kirjo. on rantautunut Suomeen vasta aivan lähiaikoina. Se on sivaricross kilpuri, jossa on 350 cc yksipyttyinen IC:n 2-tahtimoottori. vas) Kuvassa ajaa Antti Vartiainen, joka on aloittanut crossailun aikuisiällä suoraan classic-luokasta ilman nuoruuden harrastustaustaa
piiskaa sattumoisin Aalto-yliopiston professori. Lukkojen varikolle ja rata-alueelle oli kokoontunut ainoastaan hyväntuulisia ja onnellisia ihmisiä. Kuvassamme hän käskee aitoa vanhan ajan isoa rautaa, 500-kuutioista 4-tahti Husqvarnaa vuodelta 1961, jolla hän ajaa edellä mainitussa joukkuekisassa Tsekeissä. Tämän numeron ilmestymisen aikoihin järjestetään Tsekin tasavallassa classic-crossin joukkue-MM kilpailut. Kummassakin on Rickman/ Metisse runko ja tämä on hullunvarma vaihtoehto classikkoa rakennettaessa. Osallistujista merkittävä osa harrastaa edelleen aktiivisesti ajamista, mutta joukossa oli myös lukuisasti heitä, jotka eivät olleet koskeneet crossipyörään aktiiviuran päätettyä ja myös syntynyt ajatus, että Scramblesta ryhdytään kehittelemään perinnettä ja tavoitteena on nimenomaan se, että paikkana olisi Erkylän Lukot, koska ei nykyinen stadiontyyppinen rata pysty tarjoamaan vastaavaa alkuperäistä tunnelmaa. Kiitos tapahtuman järjestäjille, sekä onnea ja menestystä tulevaisuuden suunnitelmille. heidän suusta kuului, että tätä täytyy saada lisää. Niinpä tapahtuman puuhamiehet epävirallisesti antoivatkin ymmärtää, että myönteisen palautteen innoittamana on ? Tämä pyörä on Suzuki RH 250. Se on malli, jota tehtiin pieni sarja ennen RM-tuotannon käynnistämistä. Vaikka nämä pyörät näyttävätkin hyvin toisistaan poikkeavilta, ne ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. Kuvassa Salosen takana tulee Petri Turunen 250 cc Maicolla. Yksi harrastustoiminnan vahvuuksista on siinä, ettei porukassa tunneta titteleitä, arvoja, eikä nokkimisjärjestystä. Tätäkin ?Pässiä. Poikkeuksetta kaikista kommenteista huokui mielihyvä. molemmat yksipyttyisiä brittejä, kuten runkokin. 26. Kuvamme Kari Salonen (numerolla 56) kilpaili omalla aktiiviurallaan 2-tahtisella ja 250-kuutioisella Husqvarnalla. Vasemmanpuoleisessa on BSA-moottori ja oikeanpuoleisessa Matchless . Tuohon kisaan osallistuu Suomesta +66-vuotiaitten luokkaan joukkue, jossa ajavat Kyösti Hartikainen ja Pertti Kasper Hyvinkäältä, sekä veljekset Kari ja Kaarlo Salonen Kellokoskelta
Anssi Oksanen on ollut tärkeänä lenkkinä tässä ryhmässä voittamassa joukkuemestaruuksia ja hänellä on myös muutama henkilökohtainen SMmitali. Kaltevalla on myös kaksi henkilökohtaista SM-kultaa. Heikki Mikkola ei esittelyjä kaipaa, Matti Tarkkonen mahtui 250-luokassa maailman kärkikymmenikköön ja voitti henkilökohtaisia ja joukkue-Suomen mestaruuksia. Jukka Penttilä oli tässä ryhmässä ?junnujäsenenä. Ryhmästä puuttuu Göte Liljegren. TAPAHTUMAN DVD Hyvinkään tapahtumasta (scramble&trial) tehdään noin tunnin mittainen DVD-kooste, jossa jokainen kuljettaja näykyy! DVD sisältää myös haastatteluja, ajoa, varikkotunnelmia, yleisöä, hienoja pyöriä ja yleistä tunnelmaa tapahtumapaikalta. DVD toimitetaan postiennakolla 30 euron hintaan. DVD Ilmestyy lokakuussa. Ideaa vaikka isänpäivälahjaksi! Tiedustelut: puh. Edellisen numeron Scramble-ennakkojutussa oli kuva, kun taannoinen HyMK:n isähahmo Esko Ventoniemi liputti kilpailijoita maaliin. joukkueSM:ssä tuuraamassa loukkaantuneita, tai estyneitä. Kuvassamme ajava Eskon poika Jarmo edustaa Ventoniemiä toisessa polvessa Kuvassamme ajaa etualalla espanjalainen 250 cc Bultaco Pursang vuodelta 1970. Merkki ei noussut Suomessa crossiharrastajien suosioon, vaikka se hallitsikin ratalajeja lähes vuosikymmenen. 040 502 3076, sp. tero.lindholm@eramatkat.com 27. Taustalla tulee 500 cc BSA Victor. Oheiseen kuvaan on kokoontunut Hyvinkään MK:n kärkikaarti, joka hallitsi crossikisoja niin kotimaassa kuin maailmalla. Vasemmassa reunassa on Pentti Kalteva, joka oli voittamassa Hyvinkäälle ensimmäistä joukkue mestaruutta yhdessä Jussi Norrenan ja Osmo Kiukkosen kanssa
Myös housuihin voi päästää ajoviimaa avaamalla reisissä olevat vetoketjut. Suomen oloissa motoristi kuitenkin ajaa hellettä useammin viileähkössä säässä. Rukan uusi enduroajoasu tehdään yhdistämällä Kaliforniatakki ja Kalimus-housut. R ukan enduroasu kuuluu hinnaltaan Rukan ykköslinjan ajoasuihin, mutta poikkeaa rakenteensa puolesta muista. Niissä vedenpitävä, hengittäväksi kutsuttu Gore-Tex-kalvo on aina mukana päällyskankaan alapintaan laminoituna. Enduroasussa vedenpitävä kalvo on erillisessä sisätakissa ja -housuissa. Lautan tultua Tukholmaan arvelin joutuvani ajamaan helteessä, joten en laittanut vedenpitävää sisäasua enduroajoasun alle. Mutta Tukholmassa oli vain noin 15 astetta lämmintä. Näin siksi, että enduroajo on kovimmillaan hikistä puuhaa, ja tuuletusta auttaa, kun kalvon voi jättää pois. Kalifornia-takki ja Kalimus-housut, Rukan ajoasu endurohenkisille . Veijo Saano ? Endurotyylisistä ajoasuista saa tuulen- ja sateenpitävän kalvon halutessaan pois, joten sama asu käy sekä sateeseen että helteeseen. Noin 50 km tarkenin. Moto-1 nro 5/2012). Meneillään oli toukokuinen helleviikko, ja eteläiseen Suomeen saapuneen kuuman ja kuivan sään oli ennustettu jatkuvan vielä useita päiviä. Kalvo kun on myös tuulenpitävä. 28 Takissa on avattavia tuuletusaukkoja, hihat saa jopa kokonaan irti. Kokeilin Kalifornian ja Kalimuksen yhdistelmää yli 2000 kilometrin matkalla erilaisissa olosuhteissa. Lämmintä alle Käytin Rukan enduroasua Honda NC700X -pyörää koskevalla matkates- tireissullani (ks. Sellaiseenkin pitäisi enduroasun sopia
Jos sade yllättää tien päällä, on tuo ohjelmanumero melko hankala toteuttaa. t, kuitenkin ajella. Siinä on miellyttävän notkea ja ohut, lämpöä varastoiva Outlastvuori, ei paksua toppavuoria. Rankkaan sateeseen Sen jälkeen oli taas mukavan lämmin ajella. Tällä kertaa se oli etu, mutta kylmällä säällä tuo jäähdytysefekti ei ole toivottava. Ei kevyt, mutta istuva Rukan enduroasu on vankkaa tekoa. Kalifornia-takki koossa 52 painaa 3,3 kg, ja Kalimus-housujen painoksi mittasin 2,3 kg. Takissa on yksilöllistä säätöä varten paljon mahdollisuuksia: vyö (joka ei estä vetoketjun käyttöä), helmassa sekä vetoketjut että tarrakiristykset, hihoissa 3 kireyssäätöä neppareilla. Housut saa takkiin kiinni pitkällä vetoketjulla. Mutta enduroasun voi keventää 4,6 kiloon, kun jättää vuorit pois. Asu tuntuu joka tapauksessa sopivan kevyeltä, sillä sen päällysmateriaali on notkeaa, ja asun istuvuus on hyvä. Seisaaltaan ajaessa tiukkuus ei tietenkään haittaa. Istumapinnalla oleva Antiglide-alue pitää kuin liimattuna kiinni satulasta, joten kiusallista liukumista ei tapahdu. Kun ajoviima haihdutti ajoasuun imeytynyttä vettä, haihtuminen jäähdytti tehokkaasti. Lahkeiden pituus on reilu, saatavana on myös lyhyempilahkeinen versio. Irrotettava kauluri suojaa kaulan vedolta ja vedeltä. Lahkeen voi aukaista pitkälti, joten ajosaappaan varren saa helposti lahkeen alle. 29. Asun kokonaispaino on 5,65 kg, mikä on enemmän kuin aiemman enduroasu Allroadin (ks. Säilyin kuitenkin kuivana, joten Kalifornian ja Kalimuksen sisäasut osoittautuivat vesitiiviiksi. Poistuttuani moottoritieltä Mjölbyssa vesi alkoi kaupunkinopeudessa valua hihoja myöten hanskojen sisään. Enduroasussa kaikki ajoasun kerrokset kastuvat perin pohjin. Ukkosrintaman lounaispuolella paistoi aurinko, ja ilman lämpö nousi pian 25 asteeseen. Noin 150 km:n ajon jälkeen jouduin kaatosateeseen. Siinä kunnossa olisi ollut kiusallista mennä majoituspaikkaan. Voipa käydä niin, että hotellin vastaanotto toteaa kaikkien huoneiden olevan varattuja nähdessään vettä valuvan vierastarjokkaan. Ero on suuri esimerkiksi Rukka Armas tai R-Star -asuihin, joissa Gore-Tex-kalvo on laminoitu päällyskankaan sisäpinnalle. Ratkaisun ansiosta vettä ei jää kuin pieni määrä asun pintakerrokseen. Sitten alkoi tulla viluinen olo, ja kun taivaalla näkyi sadepilviäkin, laitoin ajoasun alle Gore-Tex-kalvolla varustetun sisäpuvun. Sisäpuvun laitto sujui kohtuullisella vaivalla huoltamon ravintolan vessassa: vetäisin sisäpuvun päälleni ja sitten sen päälle ajoasun vaivautumatta kiinnittelemään sisäpukua vetoketjuilla ja lenkeillä ajoasuun. Hihojen rakenteen ansiosta ajohanskojen varret olisi voinut piilottaa ajopuvun hihojen ja sisäpuvun hihojen väliin, jolloin tuotakaan ongelmaa ei olisi ollut, mutta olin pukeutunut huolimattomasti ja jättänyt hanskojen varret hihojen päälle. Kun pysähdyin ottamaan bensaa, valui vettä lorisemalla Kalifornian hihoista ja helmoista maahan. Antiglide-materiaali myös narskuu äänekkäästi, kun istuu muovisella tai lakatulla pinnalla vaikkapa huoltamon kahviossa. Takki on lyhempi edestä kuin takaa, mikä parantaa istumamukavuutta pyörän selässä. Lahkeiden suuvetoketjut ovat pitkät, joten lahkeet on helppo saada saappaan varren päälle. Varsinkin kumartuessa ja välillä satulassa istuessakin tuntui, että kangasta saisi olla housujen takaosastolla enemmän. Lököttävä persaus ei ole kuvauksellinen, mutta enduroasua ei pidetä ulkonäön takia, vaan toimivuus on tärkeintä. Lahkeet ovat väljät, tarroilla tiukkuudeltaan säädettävät. Ajoasu kuivahti varsin nopeasti. Moto-1 nro 6/2006) 5,2 kg. 5,65 kg on varsin tarkkaan sama kuin Rukan huippumallilla, R-Starilla. Kannattaa ennakoida, sillä sisäpuvun käyttö ei ole tukalaa. Mielestäni pidon ei tarvitsisi kuitenkaan olla ihan noin tiukka. Rukan aiemmissa asuissa, esimerkiksi ArmaX:ssä, käytetty Keprotec-pinta antoi riittävän pidon. Tokko lienen koskaan ennen nähnyt niin paljon vettä moottoritiellä
Kamera säilyi siellä kuivana. Ajotakissa on erikoisuutena takana sijaitseva tasku. Pimeässä ja sateessakin on turvallisuutta lisäämässä heijastimet, joita on takissa hihoissa ja selässä, housuissa pohkeissa. Käy yleisajoasuksikin Edeltäjänsä Allroad-asun tavoin Kalifornian ja Kalimuksen yhdistelemä sopii endurokäytön lisäksi yleisajoasuksi erityisesti niille, jotka eivät aja alituiseen sateessa ja viileillä säillä. Samoin itse kaulus toimi hyvin, ja sen magneettisuljin toimi paremmin kuin Armas-takissa. Koska vesitiiviys tehdään erillisellä sisätakilla, eivät itse ajotakin taskut ole vedenpitäviä. Taskuista ja muusta varustelusta Takissa on ulkoiset rintataskut. Ne suljetaan magneeteilla kiinnittyvillä läpillä, jotka toimivat hyvin. Mutta ne taskut olivat rahapussin ja puhelimen käytössä. Sitä on takin ollessa päällä mahdoton yksin käyttää, mutta se on suojaisa. Suojat palautuvat heti iskun jälkeen normaalitilaansa. Iskunvaimennusteholtaan D3O-suojat ovat paremmat kuin RVP Air -suojat. D30-suojat on rei?itetty, mutta rakenteeltaan ne eivät ole aivan niin ilmavat kuin RVP-suojat. Ne ovat normaalitilassa myötääviä, mutta jäykistyvät iskusta ja näin jakavat iskuvoiman laajalle alueelle. Hieman arvelutti, mitä taskussa olevat luotto- yms. Ajotakin vasemmassa helmataskussa on Gore-Tex-pussukka. Sadetaipaleella takin helmataskuissa olleet nenäliinat olivat kastuneet epämääräisiksi mytyiksi, koska yksikään päällystaskuista ei ole vedenpitävä. Mutta on se selvästi kalvollista pukua parempi. Sekä takilla että housuilla on viiden vuoden takuu. Valmistaja Rukka / L-Fashion Group, PL 55, 15501 Lahti. Lyhyenä versiona saa kokoja 48 - 62, tavallisella leikkauksella kokoja 46 - 62. Ohjehinta on 569 euroa. Pesu koneella 30 - 40 asteessa, ei pehmennysaineita. Kokoja on tarjolla väliltä 46 - 66. Se sujuu samaan tapaan kuin RVP Air -suojienkin poisto. Polvien kohdalla on suojakerros Kevlaria ja pohkeiden suojana on nahkakerros. Nivelten kohdalla on pintakerroksessa Kevlar-lisävahvistus nimeltään Schoeller Dynatec. Suomalaiseen kesään ei tällaisen enduroasun omistaja varsinaista helleasua tarvitsekaan. Kalifornia-takkia saa kolmessa värissä. Kuvissa esiintyy harmaa versio, ja lisäksi on saatavana beigen ja mustan yhdistelmä sekä musta versio, jossa on huomiokeltaiset heijastinkuviot. kortit tykkäävät magneetin läheisyydestä. Kiinteä kaulus on matala ja miellyttävän pehmeä. Samoin jätin laukkuihin Outlast-alusasun, ja päälleni jäi ajoasun alle vain lyhyet alushousut ja t-paita. Läheskään kaikissa ajoasuissa näin vähäinen aluspukeutuminen ei toimi, koska ajoasun sisäpinta tuntuu epämiellyttävältä eikä johda kosteutta iholta pois. suojasi hyvin, joten sadevesi ei päässyt takin sisään kaula-aukon kautta. Rumpukuivaus pesun jälkeen parantaa pintakankaan vedenhylkimiskykyä. Rukan enduroasun sisävuori on iholle miellyttävän tuntuista, joten matka meni mukavasti, vaikka Kööpenhaminan alueella vauhti olikin hidasta ja katkonaista, ja ajoviima oli vastaavasti vähäistä. Takissa oleva suuri, selkäpuolella oleva tuuletusaukko jäi avaamatta, joten asua olisi voinut tehdä vieläkin vilpoisammaksi, jos ilman lämpö olisi noussut 30 asteen tietämiin. Vedelle arkoja laitteita tai papereita voi laittaa vasemmassa helmataskussa olevaan, Gore-Tex-kalvolla vuorattuun pussiin. tuuletusaukkoja ei tarvinnut vielä avata. Ajotakista saa hihatkin pois, mutta se mahdollisuus lienee tarkoitettu muihin tilanteisiin kuin ajamiseen. Takin ohjehinta on 899 euroa. Kalimus-housuja on kaupan vain mustana. Vaikka tasku ei ole vesitiivis, siellä olleet nenäliinat olivat pysyneet sadekuuron läpi ajaessani täysin kuivina. Jos olisin joutunut pysähtymään, nekin olisivat kastuneet. Takin irrotettava ?myrskykaulus. Märkään ja kylmään matkailuun ovat parhaita puvut, joissa Gore-Tex-kalvo on laminoitu päällyskankaaseen kiinni. Enduroajoasu on tehty Cordura 500 -kankaasta, joten se ei ole ajoviimaa läpi päästävästä Cordura AFT -kankaasta tehdyn veroinen hellekelin vaate. Niihin pääsee käsiksi, vaikka sisätakki olisi käytössä ja kiinnitettynä ajotakkiin. Housuissa on kaksi taskua tavanomaisilla paikoilla ja kaksi reisissä. Olin edellä mainitun reissuni alussa nuhainen, joten minulla oli paperinenäliinoja useassa taskussa. Hihojen mukana lähtisivät kyynärpäiden iskunsuojatkin. Turvallisuudesta Asussa on iskunsuojat hartioissa, kyynärpäissä, lonkissa ja polvissa sekä selässä. Rukan perinteisesti käyttämät ritilämäiset, muoviset RVP Air -suojat ovat ilmavat ja kevyet, mutta ne eivät suojaa pistäviltä törmäyksiltä ja niiden särmät voivat joskus painaa ihoa kiusallisesti. Hyvä helteellä Kööpenhaminasta lähtiessäni oli hellettä, joten laitoin sisäpuvun ja irrotettavan kaulurin pyörän laukkuihin. Puvun pesua varten suojat on poistettava. Myöskään housujen 30 Oranssinväriset D3O-suojat ovat pehmeämmät ja mukavammat kuin Rukan tähän saakka käyttämät RVP AIR -suojat. Myös vaimennukseltaan uudet suojat ovat aiempia paremmat, mutta painoa niillä on neljännes enemmän. Uudessa enduroasussa on brittiläisen D3O-firman valmistamat suojat. Nenäliinat olisi pitänyt panna sisätakin povitaskuihin, joita on kaksi. Häiriöitä niiden toiminnassa ei kuitenkaan ilmennyt . magneettiraidoistahan on siirrytty siruihin. Edelleen takissa on kaksi isoa povitaskua. Internet: www.rukka. com.. En kuitenkaan havainnut hiostamista suojien kohdalla. Painoa uusilla suojilla on noin neljännes enemmän kuin RVP-suojilla, mikä selittää enduroasun pienen painonnousun verrattuna edeltäjäänsä
Käytän ajaessani silmälaseja ja jokaisessa nykyaikaisessa umpikypärässä on hyvät ?väylät? silmälaseille. Syynä tähän oli moottoripyöräilijän heikko havaittavuus ja oikean lähestymisnopeuden arviointi. Testikypäriä valitessani kiinnitin huomiota kypärän havaittavuuteen sekä värin vaikutusta motoristin näkymiseen liikenteessä. 10 000 km. Värin merkitys motoristin näkyvyyteen Liikenneonnettomuuksista tehdyn tutkimuksen mukaan tapauksissa, joissa kysymyksessä oli yhteentörmäys autoilijan kanssa, autoilija ei havainnut moottoripyörää ajoissa, tai hän ei kyennyt arvioimaan ajoneuvojen etäisyyttä oikein. sivutuu- Musta kypärä katoaa taustaan. 31. Uudet värit suorittivat esiinmarssin pari vuotta sitten Italian messuilla. Turvallisuuden takia kannattaa valita huomiovärein varustettuja ajovarusteita. Kypärät ovat kokeneet kylmyyttä, kuumuutta, sadetta, tuulta ja aurinkoa, eli tyypillistä suomalaista ajokausi säätä. Ne reagoivat voimakkaammin mm. Kypärä nousee moottoripyörän yläpuolelle ja siten laajentaa näkyvää pintaa. Kypärä laajentaa havaittavaa aluetta ylöspäin, joten sen merkitys on iso. Neonvärit tulivat uudelleen eri valmistajien tuotantoon 2011. Käyttötestissä uutuudet Nolan N 104 ja X-Lite X-702 Yhteenvetoon tarvittavat kilometrit ovat takana. Pääasiallinen ajoasuni on neonväreillä varustettu. Kuvasta näkee, miten musta väri katoaa taustaan. Silmälasien käyttäminen umpikypärässä on yhtä helppoa, kuin avattavassa mallissa. Toinen syy, joka ei saa minua avattavien kannattajaksi on niiden ajo-ominaisuudet. Liikun avonaisella pyörällä ja avattavien kypärien kulkuominaisuudet ovat perinteistä umpikypärää heikommat. Yhdessä neonvärein varustettujen ajovarusteiden kanssa moottoripyöräilijä erottuu aiempaa paremmin. Omasta komerosta löytyi perinteinen musta ja valkoinen umpikypärä, joten niitä täydensi hyvin X-Liten kaksivärinen ja Nolanin neonvärinen. Kypärän värillä on iso merkitys moottoripyöräilijän havaitsemiseen. Avattavat kypärät ovat ulkomitoiltaan isompia. Toistaiseksi en ole löytänyt syytä, miksi vaihtaisin perinteisen umpikypärän avattavaan vaihtoehtoon. Neonvärinen suorastaan hyppää taustasta esiin. Värin valinta on henkilökohtainen asia, johon vaikuttaa monet mieltymykset. Jos annat arvoa turvallisuudelle, kannattaa valita valkopohjainen tai neonvärinen kypärä. Kokemukset kypäristä Ensimmäinen pohde oli avattavan ja umpikypärän väliset keskinäiset erot. Tästä on monta erilaista mielipidettä, joten paras vaihtoehto on se, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tätä täydentämään valitsin Nolanilta neonvärisen kypärän. Neonväri näkyy muita värejä paremmin eri olosuhteissa. Saadakseni asiasta hyvän kokonaiskuvan, laitoin kypärät (kuvausta varten) vierekkäin samaan valaistukseen. Kaikkiaan kypärillä on ajettu n. Valkopohjainen, mutta värikäs kypärä erottuu mustaa paremmin, mutta puhdas valkoinen näkyy vielä tehokkaammin. Oma valinta menee umpikypärään. Olen käyttänyt avattavista vaihtoehdoista Schuberthin, BMW:n, Nolanin ja Shoein mallistoja
X-Liten ja Shoein portaaton vaihtoehto on toimivampi. itse lopetin 32 vuotta sitten). Kypärä on levoton kovassa sivutuulessa ja rekkojen pyörteissä. Käytökseltään se on vakaa ja hiljainen. Visiiri on joko ylhäällä tai alhaalla. Nolanin pikalukko on aiempaa pienempi, mutta ei voita perinteistä DD-lukkoa. Nolanin Microlock pikalukko on aiempaa pienempi, eikä se paina yhtä pahasti aataminomenaan. Shoein käyttökokemukset ovat hyviä (Moto1 5/2012). Kiinnitys ei kuitenkaan yllä perinteisen DD-lukituksen tasolle. Kypärä on hiljainen, joskaan se ei yllä umpikypärän tasolle. leen profiiliinsa takia. Ylösnosto on toteutettu jousella ja sen käyttövipu löytyy helposti. Saman ilmiön olen havainnut kaikissa käyttämissäni avattavissa kypärissä. Samoin aurinkovisiiri on muotoilultaan parempi ja väriltään tummempi. Omassa kokemuksessani Shoei ja Nolan olivat aiempia kokemuksiani parempia. Avattavassa kypärässä on paljon saumoja, jotka tuottavat ylimääräistä melua jo 4-5000 ajokilometrin jälkeen. Shoeissa on metallinen pikalukon panta, joka on perinteistä muovia kestävämpi. Lisäksi kypärän hinta on kilpailukykyinen. Sen sisämateriaali on miellyttävää. Näkyvyys eri suuntiin on hyvä, sillä visiirin näkökenttä on laaja. Käytännössä visiiri on (viileillä keleillä) kirkas joko ilmastointi aukot täysin avattuna, tai leuan alle tuleva tuulisuoja poistettuna.. X-lite käyttää DD-lukkojärjestelmää, joka on mielestäni pikalukitusta parempi. Kypärä on vakaa erilaisissa olosuhteissa ja pään kääntö ei tunnu nykäisynä kypärässä. Pleksi heittää ilmavirtaukset kuljettajan taakse. Erilaisia välivaihtoehtoja ei ole. Korkean pleksin takana Nolan toimi kiitettävästi, mutta muuten se oli hyvä tai kohtalainen. Nolanin ja X-Liten aurinkovisiirin muotoilu ja väri ei ole paras mahdollinen. Shoei istui hyvin. Väri on hailakka ja sinertävä. Se ei tarjoa riittävää häikäisyn estoa. Neljä eri kuorikokoa mahdollistaa useamman ulkomitan, joten kypärän sisäistuvuutta ei tehdä vain toppauksilla. Tämä parantaa kypärän istuvuutta. Kypärän alla oleva tuulisuoja ei toimi viileillä keleillä (visiiri huurtuu). Umpikypärä on avattavaa hiljaisempi pidemmänkin käytön jälkeen. Ainut positiivinen asia, jonka avattavasta kypärästä löysin on tupakkataukojen helppous (mikäli polttaa. Nolanin aurinkovisiiri on joko alhaalla tai ylhäällä. Visiirin irrottaminen ja puhdistaminen on vaivatonta. Visiiri huurtuu alhaisissa lämpötiloissa. Sen saa kirkkaaksi avaamalla enemmän ilmastointia. Samoin rekkojen ja muiden raskaiden ajoneuvojen pyörteet tekevät kypärästä levottomamman. Kypärästä näkee hyvin ja sen visiiri on helppo irrottaa huoltoa ja puhdistusta varten. X-liten X 702 on perinteinen umpikypärä. Se on kevyt ja hiljainen. Kypärä on edullinen, joten hinta/laatusuhde ei ole huono. Avattava kypärä on suosittu, joten päätin kokeilla vielä yhtä vaihtoehtoa. Kävin hakemassa Tuusmotor Oy:stä Shoei Neotecin, joka on pärjännyt hyvin erilaisissa käyttötesteissä. Kypärän visiiriä en saanut täysin tiiviiksi (vaatii vielä säätämistä). Shoein aurinkovisiiri oli näistä toimivampi muotoilultaan ja väritykseltään. Tuolloin kypärä muuttuu viileäksi, eikä se ole paras ratkaisu kylmiin keleihin. aurinkovisiirillä, Pinlockilla, ja N-com kypäräpuhelin valmiudella jne. Itse käytän visiirin yläreunan teippaamista, jolloin pienellä pään käännöllä saa 100 %:n häikäisysuojan. Loppuvaikutelma Nolanin N 104:n neonväri näkyy hyvin, se lisää moottoripyöräilijän havaittavuutta tehden ajosta turvallisempaa. Kypärässä on erilaisia lisävarusteita, kuten aurinkovisiiri, Pinlock, N-Com Bluetooth-valmius jne. Nolanissa avattavan osan saa erikseen lukittua auki asentoon. (Oik.) Kypärän saa auki kevyesti yhdellä kädellä. 32 X-Liten kypärässä on pikalukko, joka pitää visiirin tarvittaessa raollaan. Otsassa ja leuassa olevat ilmasuuttimet ovat isot ja helppokäyttöiset Nolanin aurinkovisiiri on jousikuormitteinen ja nostetaan ylös nappia painamalla. Ilmiötä ei havaitse silloin, kun pyörässä on iso pleksi. Kypärä on varustettu mm. Kypärää ei tarvitse ottaa päästä kun laittaa paperossin palamaan. Samoin nestetankkaus onnistuu kypärä päässä. Kypärä on vakaa (eri olosuhteissa) ison pleksin takana. Hyviä ominaisuuksia on keveys, istuvuus ja hiljaisuus muihin vastaaviin verrattuina. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole minulle tärkeitä, joten oma valintani on perinteinen umpikypärä. Aurinkovisiiri on makuasia Nolan ja X-Lite on Shoein tapaan varustettu aurinkovisiirillä
Äänentoiston ja kuuluvuuden ero N-Comin ja aiemman järjestelmän välillä on ollut merkittävä. Kypärien muotoilu on merkkikohtainen. Kypärän istuvuuteen kannattaa kiinnittää huomiota ja kypärä on aina koeajettava. Mielestäni umpikypärän kokonaistoimivuus on avattavaa parempi. Kiitos testikypäristä: Storm Motor Oy Pekka Åberg Tuusmotor Oy Tuusula Kypärän istuvuus ja toimivuus eri olosuhteissa ratkaisee Kypärän istuvuus on henkilökohtainen asia, joten sitä valittaessa on kokeiltava eri merkkejä. Tekniset tiedot: Nolan 104 Shoei ja Nolan ovat profiililtaan hyvin samanlaisia. Shoeissa on metallinen pikalukon kieli. Tuuliohjaimen poistaminen ei tee kypärästä yhtä kylmää, kuin ilmastoinnin huomattava avaaminen. puhelinraportin antamisen radioon. Lyhyt lenkki korttelin ympäri ei kerro sitä, miten kypärä toimii eri olosuhteissa. Nolanin ja X-Liten N-Com järjestelmä on laadukas. Käyttötestien tarkoitus on nostaa sellaisia yleisiä asioita esille, jotka pitkäaikaisessa käytössä vaikuttavat kypärän valintaan. Kypärä ei istunut yhtä hyvin kuin Nolanin N104. liikennetoimittaja Esko Riihelä ja kiertävä raportoija Palle Järvinen. Äänentoistoa on testattu mm. Usein näihin liittyy kohina ja heikko kuuluvuus kovemmilla ajonopeuksilla. X-Liten mallisto ei täysin istunut/muotoutunut päähäni. N-Com Bluetooth Kypäriin on tarjolla erilaisia Bluetoothjärjestelmiä. Kypärän toimivuus selviää vasta tuhansien kilometrien käytön perusteella. Ohjauspaneelille on kypärässä valmis paikka ja johdotuksille, kaiuttimille jne. Perussääntö on, että valmistajat tekevät eri muotoisia kypäriä eri markkinoille. Isompi koko oli väljä ja pienempi piirun ahdas. Aasialaisilla on pyöreämpi - Kuori EXL-polykarbonaattia, kaksi kuorikokoa - Sisäkuori ruiskuvalettua polystyreeniä. Tiheys vaihtelee kuoren eri kohdissa - Irrotettava ja pestävä Clima Comfort sisusta - Air Booster ilmanvaihtojärjestelmä, jossa ilmanotto edessä ylhäällä ja alhaalla, ilmanpoisto kuoren takaosassa - Yhden käden avausmekanismi turvalukituksella - VPS aurinkovisiiri sisäpuolella (huurtumaton ja naarmuuntumaton) - Pinlock sisävisiiri mukana pakkauksessa - Microlock-lukitus - Pikakiinnitteinen visiiri (useita vaihtoehtoja) - N-Com Bluetooth B4 kypäräpuhelin valmius Värit: Mattamusta, musta, mustavalkoinen, viininpunainen, hopea ja fluorikeltainen Hinta 369 . Tämän takia saman perusmallin muotoilu ei sovi jokaisen päähän yhtä hyvin. Tästä johtuen monet motoristit käyttävät yhtä ja samaa merkkiä vuodesta toiseen. Laitteen toiminnasta saatu palaute mm. on varattu hyvät tilat. suljetulla rataalueella (Muistojen Imatranajot) 180 km/h nopeudessa. selviää vasta ajettujen kilometrien jälkeen kun kypärää käytetään erilaisissa olosuhteissa. Oma valintani kääntyy umpikypärien puoleen. Hyvän palautteen on antanut mm. Äänentoisto on puhdas ja selkeä. Visiirin tiiviys, huurtuminen, kypärän vilpoisuus, lämpöisyys, vakaus, hiljaisuus jne. radiotaajuuksilla on ollut erinomaista. Siirtyvä ääni oli toistoltaan puhdas ja virheetön. kallon muoto, amerikkalaisilla soikea ja eurooppalaisilla soikea kolmio. Erilaisista kokemuksista huolimatta en ole löytänyt yhtä toimivaa avattavaa kypärää. Kuten olen todennut, nämä ovat makuasioita. He ovat todenneet jonkun mallin istuvan omaan päähän muita paremmin ja siksi he eivät luovu merkistä helposti. Omaa kypärämerkkiä on testattu erilaisissa olosuhteissa, joten omat käyttökokemukset ohjaavat valintaan. Järjestelmä toimii hyvin ja mahdollistaa jopa ns. Tuolloin kypärä on muotoutunut omaan päähän istuvaksi. 419 ? X-lite 702 - Kuori komposiittikuitua (Kevlar, lasikuitu, hiilikuitu), neljä kuorikokoa. - Sisäkuori ruiskuvalettua polystyreeniä. Tiheys vaihtelee kuoren eri kohdissa - Sisusta lämpöä säätelevää elastista Unitherm Light-mikrokuitua (irrotettava) - VPS aurinkovisiiri sisäpuolella (huurtumaton ja naarmuuntumaton) - Pinlock sisävisiiri mukana paketissa - TVS-ilmanvaihtojärjestelmä (Touring Ventilation System) - DD-lukitus - Irrotettava ja pestävä sisusta - Useita visiirivaihtoehtoja saatavilla. - N-com X-series kypäräpuhelinvalmius. - Hengitysilmanohjain sekä tuulisuoja leuan alle Värit: Musta, mattamusta, mattamusta / oranssi (kuvio), valkoinen, valkoinen / puna-musta (kuvio) Hinta 399-469 ? Shoei Neotec - Valmistettu 5 eri kuidusta, AIMkuitukerrokset - Integroitu aurinkovisiiri, joka on helppo käyttää kypärän vasemmalta reunalta - Metallinen leukahihnan lukitusmekanismi - Leualle paremmin tilaa kuin Multitecissä - Erittäin tehokas ilmastointi, säädettävissä - Turbulenssia vähentävä ura korvien lähellä, hiljentää 99% - UV-suoja visiirissä - Täysin irrotettavat sisustat - EPS-sisusta - Yhdenkäden-avausmekanismi leuassa Värit: Musta, mattamusta, viininpunainen, valkoinen Westy alias Tapsa Vesterinen, motoristi Hinta: 539 ? 33
Vaunut ovat ainoat maailmassa, sillä muut tuhoutuivat Venäjän vallankumouksen pyöreissä. Nämä vaunut pelasti se, että ne olivat vallankumouksen aikana Suomessa. Hyvin kunnostettuja vetureita on laidasta laitaan. Sellaisia en ollut koskaan ennen nähnytkään. Tämä on pyramidin muotoinen Hyvinkään kirkko. Kalevi Kankaansyrjä ? KIERROS KOTIMAASSA Hyvinkää?Mäntsälä?Askola R eippaat pari tuntia taukoineen olimme aamupäivällä ajelleet saapuaksemme Hyvinkäälle Suomen Rautatiemuseoon. Kesäkuun alun maanantaina oli ilmojen haltija ollut meille suopea. Laitoimme pyörät parkkiin ja astuimme sisään junien maailmaan tai tarkemmin kaikkeen siihen liittyvän lisäksi, sillä Rautatiemuseo tarjoaa paljon muutakin kuin vain vetureita matkailijalle. Museo käsitti kolme hallia ja ulkonäyttelyalueen eli tarjottavaa oli moneen makuun ja runsaasti. Erikoista näissä oli niiden 180 astetta ympärikääntyvä korin runko. Täten kulkusuunta oli vaivatonta muuttaa paluusuuntaan, kun auton alle asennetulla nostolaiteella suoritettiin suunnanmuutos. Museolta suuntasimme keulat kohti keskustaa ja kääntyessämme Uudenmaankadulle näimme jo kaukaa Hämeenkadun suunnassa Hyvinkään kuuluisimman rakennuksen. Siis kirkonmäelle seuraavaksi katsomaan hieman tarkemmin tätä Aarno Ruusuvuoren suunnittelemaa rakennusta, joka on lajissaan maassamme ainutlaatuinen. Suurimpien paino lähentelee jopa 200 tonnia. Olin matkassa tutun matkakumppanini Jussin kanssa ja hän innostui museosta aivan valtavasti, sillä hänen isänsä oli ollut VR:n varikolla 34 töissä koko pitkän työuransa ja näin junien maailma oli Jussille tullut ikään kuin äidinmaidossa. Erikoisuutena museossa ovat muun muassa historialliset Venäjän keisarilliset junavaunut ja Suomen presidentin salonkivaunu. Pari rata-autoakin oli näytillä. Keisarilliset vaunut otettiin käyttöön, kun Suomen rataverkosta oli mahdollisuus edetä Pietariin. Kirkko valmistui vuonna.
Suomen sotaa käytiin vuosina 1808 1809 ja kerrotaan sotaan lähteneiden lähiseutujen miehien tuolloin kokoontuneen kiven luokse yhtei selle ehtoolliselle. Kiven läheisyydessä sijaitsee Hyvin kään lehtokenttä, joka viime sodan jälkeen näytti merkittävää osaa maamme lento liikenteessä. Hyvinkään ?Pyramidikirkko. Olimme matkassa maanan taina ja epäonneksemme kuppila oli suljettu juuri maanantaisin eli oli etsittävä jokin toinen murkinapaikka tulevalta reitil tämme. vas.) Tällä veturilla painoa 166 tonnia. (Oik.) Fiat rata-auto Rautatiemuseossa. (Alh.) Alttarikivi. 1961 ja sen huippu on 32 metrin korkeu dessa. Jatkoimme kohti itää, jossa Hämeen katu kohtaa Ridasjärventien. Vanhin tieto tänä päivänä noin 900 asukkaan Sälinkään kylästä on vuodelta 1458. Täällä jalkau dumme katsomaan muutamien kymmenien metrien päässä metsässä olevaa suurta jää kauden kivilohkaretta, joka kantaa nimeä Alttarikivi. . (Ylh. Olimme kuulleet sen lukeutuvan ns. Se nimittäin toimi maamme päälentokenttänä vuosina 1944 47, koska valvontakomissio oli ottanut omaan käyt töönsä Helsingin Malmin lentokentän. MÄNTSÄLÄ MIELESSÄIN Ensimmäiset viisi kilometriä tiellä 1430 kohti Sälinkäätä suorastaan hellivät motoristia nautiskelemaan mutkista, mutta tultuamme metsän kätköistä Mäntsälän puolelle tulivat kuvaan pellot ja suorat. Ajatuksenamme oli haukata pientä suo lapalaa Wäinölässä aivan Sälinkään kes kustassa sijaitsevassa kuppilassa. Perimätiedon mukaan tämä suojeltu kivi liittyy kiinteästi Hyvinkään ja sen lähiseudun historiaan. motoristien suosikeiksi. Ratsumestari oli pelastanut kuningas Kaarle IX hengen Kirkholman 35. Tieviitta kartanoon näkyikin Wäinölään ja näin tämä rasti oli helppo löytää. Kartanon historiassa tapahtui suuri muutos vuonna 1606, sillä tuolloin Ruot sin kuningas päätti luovuttaa kartanon ja sen suuret tilukset ratsumestari Wreden leskelle. Sälinkäässä meidän oli tarkoitus vierailla kartanossa
Kuinka ajattelemattomia olimmekaan. Tie 1471 vei meidät Mäntsälään. Säälinkään epäonnistuneen ruokapaikan etsinnän korvasimme Mäntsälässä Tämän kotimaamme kierroksen toiseksi pääkohteeksi olimme Rautatiemuseon lisäksi valinneet Askolassa sijaitsevat hiidenkirnut. Hallitukseen tyytymättömiä Lapuanliikkeen kannattajia kokoontui tuolloin Mäntsälään vaatimaan hallituksen eroa. Suojeluskuntatalolle saapuikin ympäri Suomea aseistautuneita miehiä viitisen tuhatta vaatimuksia vahvistamaan. Muistomerkissä on 104 kiveä, joissa kussakin on nimi kuvaamaan yhtä torpparia. Hän oli alustuksiin laittanut, että vältetään hiekkatietä seuraavaan kohteeseemme Mäntsälään, joka oli laulun sanoin nyt mielessämme. Pukkilassa tankkasimme niin pyörät kuin kuskit. Jälkimmäiset Porvoonjoen kamaralla olevalla taukopaikalla, jossa on teollisuudelle valjastettu Naarkoski. Kalojen yläjuoksulle pääsyä varten oli koskessa oma kalaporras. taistelussa. Lopulta tilanne raukesi useiden päivien päästä kapinallisten antautumiseen. Etenimme seuraavaksi Sääksjärven suuntaan, josta edelleen käänsimme pyörien keulat kohti Pukkilaa tielle numero 162. Pukkila on noin 2000 asukkaan kunta Porvoonjokilaaksossa. Itse asiassa meidät hieman yllättikin tämän suunnan Uudenmaalla olevat korkeuserot. Pukkilasta kirnuille oli kymmenkunta kilometriä tietä 1635. Nämä kilometrit osoittautuivat samaan kategoriaan kuin aamupäivällä Säälinkään suuntaan ajamamme, mutta nyt lisänä oli maaston korkeuserot. Tuolloin kuninkaan alta oli ammuttu hevonen ja ratsumestari antoi omansa kuninkaalle ja tämän vuoksi kaatui itse taistelussa. Historiallisen kartanon pihalta löytyy myös torpparimuistomerkki. Kyseessä on tietysti Mäntsälän kapina. Nyt tosin Mäntsälän Rosson lounaspasta ei ollut hullumpaa. Pastan jälkeen ajoimme Kapinatielle. Osoite kuvaa hyvin kohdettamme, joka oli maamme polttopisteenä vuoden 1932 keväällä. Sälinkää 1430 1471 Hyvinkää Pukkila Mäntsälä 162 HIIDENKIRNUT Sääksjärvi 1635 Askola 1601 Porvoo Sälinkään kartano ja edessä torpparimuistomerkki. Wäinölä oli kiinni. meille ei tyypilliseen tapaan valitsemalla lounaspaikaksi Rosson. Ja tämä kaikki positiivisesti, sillä ajelu oli todella nautittavaa. Porvoonjoen kalaportaat Pukkilassa. 36 HIIDENKIRNUT. Navigaattori ei vain suostunut yhteistoimintaan, mutta pian oivalsimme syyn: jalkojemme alla kartanon pihassa oli hiekkapiha. Tämän tyyppiset suuret ravintolaketjut eivät lukeudu suosikkeihimme. Mäntsälä lukeutuu yhdeksi maamme kartanorikkaimmaksi kunnaksi, sillä niitä löytyy tänäkin päivänä peräti 14 kappaletta. Kun kunnassa on 18 kylää niin lähes jokaisessa on eletty kartanoelämää. Valmistautuessamme jatkamaan matkaa kartanon pihalta Jussi tuskaili navigaattorinsa kanssa
Oli niitä harvoja alkukesän kauniita lämpimiä päiviä ja tiesimme, että ajopuvuissa kilometrin patikointi luonnossa tällaisella ilmalla vaatisi nestettä mukaan. Hänen tunnetuin teoksensa on nimeltään Laulu tulipunaisesta kukasta, josta vuonna 1938 tehtiin myös menestyvä elokuva. Varauksetta voimme suositella, että tämä luonnonihme kannattaa käydä katsomassa jos Askolassa päin on liikkeellä. Kirnualueelle saapuessamme ensimmäinen ihmetyksen aiheemme oli se, että miten näin suppealla alueella oli näinkin monta kirnua. Pari viikkoa vierailumme jälkeen oli kirnuja ollut ihailemassa myös kaksi karhua. Tällöin kivet ovat kaivertaneet kallioon symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Askolan Korttian kylän 20 hiidenkirnua on merkitty asian kuuluvasti ja nimetty muotonsa mukaan. Suurin kirnuista on Jättiläisen kuhnepytty, jolla on leveyttä 4.2 metriä ja syvyyttä 10.3 metriä. Seuranamme kävelymatkalla oli runsas hyttysparvi. Täysin uusi moottori . Tämä oli saanut muille ihailijoille ns. Tämän toteamuksen jälkeen lähdimme kohti Porvoota päivän kotimaankierros takanamme. . Kirnulta kirnulle siirtyminen oli turvallista ja vaivatonta sitä varten rakennettuja portaita käyttäen. Maalaisperheen seitsemästä lapsesta nuorimpana hän syntyi Askolassa 1869 ja kuoli varsin nuorena 43-vuotiaana. Huipputeho 39 hv/11.000 rpm. Elektroninen polttoaineen ruiskutus, 6-vaihdetta, luistokytkin. Istuinkorkeus 785 mm, tankin tilavuus 17 litraa, paino ajokunnossa 174 kg. Tässä esimakua kauden 2013 Kawasaki-uutuuksista, jotka eivät lopu tähän, vaan syksyn kansainväliset messut paljastavat lisää kiinnostavia malleja moneen makuun. vuotta Tervetuloa kaupoille! ? 37. vipinää kinttuihin. Kirnuilta jatkoimme Askolan keskustaan ja vuorossa oli päivän kulttuurianti. Puolen kilometrin päässä meitä odottivat nämä maamme yhdet merkittävimmät hiidenkirnut, ja vieläkin enemmän kiukkuisia hyttysiä. Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Ne ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä kiveä tai kiviä paikoillaan. Teimme ajolenkin tietysti myös siellä ja se kertoi meille, että edellä kokemamme Hiidenkirnut ja Linnankosken nuoruudenkoti ovat todellakin Askolan parasta antia matkailijalle. Uudistunut jousitus ... Linnankoski oli myös aikansa suomalaisuusmies ja kansanvalistaja. Ajelimme navigaattorin ohjein Niemenpellontie 1 osoitteeseen, jonne oli toki opastuskin. Täysin uusi runko . Saavuimme merkittävän suomalaisen kirjailija Johannes Linnankosken nuoruudenkodille. sekä lukemattomien muiden edistyksellisten teknisten uudistusten myötä ZX10R tulee viitoittamaan tien, jota muut saavat seurata kaudella 2013. UUTUUS Ninja 300 R Nestejäähdytteinen 2-sylinterinen, 4-tahtinen, 8-venttiilinen DOHC. RNUT Startti uudelle kaudelle! UUSI ZX-10R Hiidenkirnuilla riitti portaita. Hiidenkirnujen luona oli parkkipaikka, jonne jätimme pyörät ja otimme vesipullot matkaamme siirtyessämme ?apostolin kyytiin?. Museo oli vaatimaton maalaistalo, jossa museoemäntänä toimi kesätöissä nuori opiskelijatyttö. Askolan kulttuurivaltin luota on pieneen taajaman keskustaan noin kilometri
Suomalaisia kylään muutti 1830-luvulta alkaen: voimakkaimmillaan muuttoliike oli 1800-luvun puoliväliä seuranneina ankarina nälkävuosina. Kauemmas rannalta Jäämeren antia kokeilemaan pääsee kalastaja Leif Ingilän mukana. Pykeijaan ja muualle Ruijan rannoille lähdettiin 38 lähinnä Lapista aina Torniojokilaaksoa myöten. On vaikea kuvitella, miltä maailma näytti 1800-luvun ihmisen silmin, mutta muutto metsäisestä Suomesta puuttomalle Jäämeren rannalle on epäilemättä ollut radikaali siirto. Samaa merimaisemaa katseli moni suomalainen 150 vuotta sitten toisin ajatuksin: siinä on meri ja toimeentulo. Pykeija ei nimittäin ole mikä tahansa norjalainen kalastajakylä . se on oikeastaan suomalainen kalastajakylä! Pykeijasta löytyy maininta jo 1600luvun asiakirjoissa, mutta tuolloin siellä asuivat lähinnä saamelaiset ja hekin kausiluontoisesti. Katselin jylhää näkymää turistina nauttien sen kauneudesta. 1800luvun lopulla kylän asukkaista reilusti yli 90 % oli suomalaisia. he perustivat kalastajayhdyskunnan?. ?On taatusti hyvää ja paljon parempaa kuin pakastealtaasta?, Leif kehaisee. teksti ja kuvat: Pauli Ylikoski Pykeija Esi-isien jäljillä Ruijan rannoilla Ajoin kohti pohjoista Norjan Finnmarkin maakunnassa, jota suomalaiset kutsuvat Ruijaksi. Ankara sivuvastainen viima antoi tuntumaa Jäämeren lähestymisestä. Leif kertoo merestä nousevan muun muassa kissakalaa, koljaa ja pallasta . Bugøynes norjalaisittain . Kalaa saatiin, eivätkä siirtolaiset joutuneet nälkää Pykeijassa kärsimään. Matkamotoristille Pykeijalla on tarjota muutakin kuin mielikuvitusretki historiaan. Peilipallodiskoja ei löydy, mutta luonnon läheisyydestä voi nauttia monella tavalla. Lähettyvillä on luontopolkuja ja reilun tunnin kävelymatkan päässä Ranvikan lintuvuori. Rannalta voi yrittää narrata, ja pieniä paatteja voi vuokrata. Kun E6-tieltä kääntyi oikeaan tielle Fv355 kohti Pykeijaa, kävi näkymä yhä karummaksi. P ykeija . ja tietenkin kuningasrapua. Näätämö Suomi-neidon päälaella oli vain noin neljäkymmentä kilometriä selän takana, mutta maisema oli jo aivan erilaista kuin kotimaan puolella. Kallioisilla poluilla tuli pantua merkille, että matkaendurosaappaat ovat varsin kelvolliset vaelluskengät. Luontevinta toimintaa Pykeijan kaltaisessa paikassa on luonnollisesti kalastaminen. Pysäytin Guzzin kalliolle tien sivuun, ja tähyilin alhaalla näkyviä värikkäitä taloja sekä vihertävänä siintävää vuonoa. Hans Kristian Eriksen toteaa kirjassaan Rajaseudun vaeltajia vaikuttavasti: ?Nämä miehet ja naiset, jotka eivät koskaan olleet nähneet merta . on pieni kylä Varangin vuonon eteläpuolella. Rapua pääsee halutessaan syömään heti meriretken aikana. Kylään kulkeva kapea väylä ylittää mäen juuri ennen saapumistaan taajamaan. Kalareissulle Pykeijaan läh-
Tämä on huomionarvoista siksi, että näillä seuduin sotien tuhot olivat niin laajat, että ennen sotia rakennetut talot ovat harvassa. Lähimmät tankkauspisteet ovat Varangerbotn (60 km), Näätämö (70 km) ja Kirkkoniemi (100 km). Pykeijasta ja Pohjois-Norjan suomalaisasutuksesta löytyy tietoa Siirtolaisinstituutin julkaisemasta Tarja Lappalaisen teoksesta Ruijansuomalaisten elämää. 39. voisin käydä toistekin. Turisti voi majoittua mökissä tai vaikka vuokrata talon. Esimerkiksi tämän: Johannan talo vuodelta 1938. (Alh.) Leif Ingilä kalastaa talvet turskaa ja järjestää kesäisin turisteille kalastusmatkoja. ? Yleistietoa Pykeijasta bugoynes.no. Vuokrattavista taloista vanhimmat ovat Johannan talo ja Kiurujärven talo. Sivustolta löytyvät myös yhteystiedot majoitusvarauksiin. Kannattaa tutustua myös sivustoon pykeijanystavat.com Kalastus- ja ravustusretkiä järjestää Leif Ingilä +474 819 7990 (Leif puhuu suomea kuten yli puolet pykeijalaisista). Kylästä löytyvät muut peruspalvelut, mutta bensaa ei saa. Pykeija lienee ainoa polttamatta jäänyt kylä koko Finnmarkin alueella. Meri, karut kalliot, syrjäinen sijainti, ja nukkekotimainen kyläkeskus asukkaineen luovat Pykeijaan omalaatuisen sympaattisen tunnelman . Edellinen on vuodelta 1938 ja jälkimmäinen peräti vuodelta 1886. Pykeijaa ympäröiviltä kallioilta avautuu hienot näkymät Varanginvuonolle ja itse kylään. dettäessä ei välttämättä tarvitse pakata pyyntivehkeitä mukaan, sillä Lei?n matkaan lähdettäessä löytyy alukselta välineitä lainattavaksi. Pykeijassa voi majoittua tavallisiin leirintäalue-tyyppisiin mökkeihin, mutta halutessaan voi vuokrata myös huoneen tai vaikka koko talon, jos liikkuu isommalla porukalla
Muutaman kuukauden jaksolle löydät jo pienen talon (3h + k) n. Espanjassa ajokelit jatkuvat läpi vuoden. Toinen vaihtoehto on asunnon vuokraaminen. Samalla kasvaa mahdollisuus vakavalle loukkaantumiselle. Pienikin kaatuminen tarkoittaa kivuliasta sairaalareissua. Suomen ajokausi oli tänä vuonna kylmä ja sateinen. Tämän jälkeen sää meneekin vain kuumempaan suuntaan. 40 Talvikuukausina sademäärät ovat 20-40 mm kuukaudessa eli sää ei ole sateista. Vaihtoehtona asunnon vuokraus Tyypillisesti viikon tai kahden loman ajaksi varataan hotelli. Edestakaiset kustannukset n. Arkiaskareet tuo päivään oman luonnollisen ohjelman, joka lisää viihtyisyyttä. Kustannukset on laskettu kahden henkilön mukaan. Moottoripyörän kuljettaminen rekalla maksaa yhteen suuntaan n. Mikäli menet laivalla Rostockiin ovat vastaavat matkakustannukset n. Helmikuussa kolkutellaan jo Suomen kesän lämpötiloja. Asuntoa vuokratessa lähdet siitä, että asut lyhytaikaisesti Espanjassa. /kk. Et kärsi kovista helteistä, vaan nautit raikkaasta ja lämpöisestä säästä. Ajatuksena asua Espanjassa viikko tai pidempi aika? E spanja on muutakin kuin aurinkorantaa ja löhöilylomaa. Moottoripyöräilyn kannalta turistisesongin ulkopuolinen aika on erinomainen. Kun vuokraat asunnon kuukaudeksi maksat kaksiosta 350 - 500 ?/kk. Vuokran määrä riippuu asunnon sijainnista ja kunnosta. 8-12 ?/vrk. Elintarvikkeiden hinnat ovat Espanjassa Suomea edullisemmat. Etelä-Espanjassa vuorokauden keskilämpötila on joulukuussa +12-15 C. välillä. Sesongin ulkopuolella kaksion vuokra lähtee 200 euron viikkovuokrasta. 600-700 ? / kk. 700 ?. Käytössäsi on tuolloin hotellihuonetta tilavampi asunto, ja pääset itse valmistamaan ateriat ja aamiaiset. 500 . Nämä kohteet sijaitsevat yleensä n. Kautta voi kuitenkin jatkaa eteläisessä ilmansuunnassa. Päivälämpötilat vaihtelevat +16-22 asteen välillä. Ruokalistassa tuolloin mm. Mukavin ajokeli on noin 15-25 astetta, ja ei niin miellyttävä sää on kuuma polttava auringonpaiste. 700 . Saksan säät suosivat moottoripyöräilyä aina lokakuun loppuun. 2-3 km päässä uimarannasta ja kaupungin keskustasta. Isommat huoneistot maksavat n. Hyvällä tuurilla saat lentoliput halvemmalla. 1400 ?. Kunnolliset ajovarusteet ovat helteellä hiostavat ja halu ajaa sortseilla houkuttelee. Matka-aika on tuolloin pitkä, koska joudut odottamaan. Vuokraan lisätään vielä vesi ja sähkö, joka on n. tuore tonnikala, jättikatkaravut jne. Kahden hengen elintarvikekulut ruokaviineineen olivat n. Lennot halpalentoyhtiöillä vaihtelevat 400 . Kahden henkilön kustannuksiksi syntyy 1800?2100 ?. 100-130 . Loma Espanjassa . kuukausivuokralla. Asunnot on aina varustettu nykyaikaisin kodinkonein. Vaihtoehtoja moottoripyöräilyyn Espanjassa Mikäli olet lähdössä reissuun 2-3 viikoksi mieti vaihtoehdoksi omaa autoa. Moottoripyörä tulee kätevästi peräkärryssä. Kun menet laivalla Gnydiaan ja ajat sieltä Etelä-Espanjaan ovat edestakaiset matkakustannukset n.1500 ?. 1700 ?
Itse yllätyin siirtyessäni ulos turistialueilta, olin Westy alias Tapsa Vesterinen, motoristi 41. Kun mukana on oma pyörä, niin mukana on myös kattava suomalainen liikennevakuutus. Mitä kaikkea voit kohdata kun asut hetken Espanjassa. Kuitenkin olet tutussa eurooppalaisessa liikennekulttuurissa. Pelkästään viikon moottoripyöräajelujen aikana pääset moniin sellaisiin kohteisiin, jotka muutoin jää käymättä. Ohjattuja moottoripyöräretkiä: Moto Tours www.lamarina-mototours.com Kaktuspuisto: www.cactusdalgar.com MP-museo: www.museovehiculosguadalest.com Moottoripyöräkuljetusta: www.motolocista.fi, www.rajamaki.info täysin erilaisessa maailmassa. ajovarusteet, jolloin ne ovat pyörän mukana. Suomessa koemarkkinoitiin palvelua, jossa moottoripyörät kuljetetaan Espanjaan syksyllä. Retket kestävät 2,5 ?5 tuntia. Markkinat eivät olleet valmiit tähän vaihtoehtoon. Mikäli matkasi kestää 3 viikkoa tai pidempään, mieti vaihtoehtona oman pyörän kuljettamista peräkärryllä Espanjaan. Käytössäsi on tuolloin auto ja moottoripyörä koko matkan ajan. Espanjassa on paljon nähtävää Kirjakaupoista löytää lukuisia Espanjan matkailua käsitteleviä kirjoja. palvelut. Kiertelen Espanjassa muutaman kuukauden ja teen reissuista juttua Moto1:een. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa oleellisesti minkä pyörän vuokraat ja kuinka edullisesti saat lentoliput hankittua. Olemme erilaisessa Espanjassa, johon aurinkomatkoilla olemme törmänneet. Pyörille järjestetään vartioitu tallitila. Tarvittaessa he auttavat myös moottoripyörän vuokrauksessa. Paketin hinta nousi sen verran korkeaksi, että kiinnostusta palveluun ei ollut riittävästi. Tämä palautetaan kun tuot pyörän takaisin. Pyörän vuokraamisen yhteydessä sinulta peritään n. Esimerkiksi Alicanten seudulta löytyy monia kiinnostavia kohteita: moottoripyörämuseo, vanhoja linnoja ja kaupunkeja, viinitiloja ja -tupia, erilaisia kylpylöitä, kaktuspuisto, jonka pinta-ala on 50000 m2, jne. pyörästä ja ajankohdasta riippuen. Sopimukseen voi liittää myös moottoripyörän huolto-, yms. Ruuat, juomat ja muut palvelut ovat turistialueen ulkopuolella edullisia verrattuna rannan turistirysiin. Omalla pyörällä pääset koluamaan myös hiekkateiden takana olevia pikkukyliä ja vuoristoseutuja. Linkkejä Alicanten alueella: Asuntojen vuokrausta: Motoristit Kari ja Pirkko Ikonen www.lomaespanjassa.net Muita: www.elsamar.com ja www.zariko.com Moottoripyörävuokraamoja: http://bmwmotorent.com koneen vaihtoja eri kentillä. suuruinen vakuusmaksu. Kaikkiaan heidän välityksessään on reilut 50 erilaista huoneistoa. Lentomatkalaiset he noutavat tarvittaessa kentältä ja vievät vuokrattuun asuntoon. Samoin heidän kautta saa karttoja, joihin on merkitty mielenkiintoisia kohteita ja ajoreittejä. Pyörinä heillä on BMW G 650 GS tai Harley Davidson 883 R. Pyörät viedään ja pakataan niitä varten rakennettuihin telineisiin. Edullisilla hinnoilla saat hankalimmat lentovuorot. Suoraan Espanjaan oman pyörän kuljettaa mm. Kuljetukseen voi laittaa mukaan mm. Samoin liikennevakuutuksen korvauspiiri on Suomea rajallisempi eli muut henkilökohtaiset vakuutukset (matka- ja tapaturmavakuutus) on oltava kunnossa. MP-vuokraamot kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä niitä ei ole kuin isommissa kaupungeissa. Yksi vaihtoehto on rahdata moottoripyörä Pohjois-Italiaan ja ajaa se Espanjaan. Oma moottoripyörä on Espanjassa talvehtimassa ja käytössä sinne mentäessä. 1800 . 2900 ?. Säännöllistä moottoripyöräkuljetusta alueelle hoitaa Motolocistica Tampereelta. Edestakaiset kustannukset kuljetukselle on n. Pyörän vuokraus maksaa mallista riippuen 70?150 . Liikenne on vähäistä ja tiet ovat hyväkuntoisia. Kun lisäämme lennot kokonaiskustannus on 1360 . Asiaan saat selvyyttä tulevissa jutuissani. Lähestyn asioita Espanjassa hetkellisesti asuvan, matkailevan motoristin näkökulmasta. Erilaisia palveluita motoristeille Alicanten alueella asuu myös suomalainen motoristipariskunta, Kari ja Pirkko Ikonen, jotka vuokraavat asuntoja Torreviejan seudulla. Eivätkä ihmiset ole kyllästyneitä massaturismiin vaan ovat ystävällisiä. Seudulla toimii myös Moto Tours -niminen yritys, joka järjestää ohjattuja moottoripyörä retkiä alueella. 1000-1400 . Paluukuljetus Suomeen tapahtuu keväällä. Kuljetusliike Ismo Rajamäki. Moottoripyörän vuokraaminen Espanjasta on myös mahdollista. Pyörä tarkistetaan ja kun se on virheetön, ei vakuutuksen omavastuita peritä takuumaksusta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Espanjasta vuokratulla pyörällä ei saa ajaa hiekkateitä, se on kielletty vuokrausehdoissa. Itse olemme käyneet moottoripyörillä Baskimaan, Andalucian ja Katalonia-Valencia-Murcian alueilla. Heiltä löytyy asunto myös isommalle ryhmälle. ? Mikä parasta Kun teet moottoripyörämatkan sesonkiajan ulkopuolella on Espanjassa käytössäsi tyhjät tiet ja paljon nähtävää. / vrk. Kun vuokraat pyörän kahdeksi viikoksi kustannukset ovat 960?2100 ?
Sillä kuten jo Mark Twain asian muotoili, kauan ennen kuin moottoripyörää oli edes keksitty: ?Kahdenkymmenen vuoden päästä tästä päivästä sinua kaduttaa elämässäsi enemmän ne asiat, joita et tehnyt, kuin ne, jotka teit?. 42. ulkopuolelle lähtemisestä, jolloin usein saa huomata, ettei vieraassa ja tuntemattomassa sittenkään ollut mitään pelättävää. Mikäli moottoripyöräily ja matkailu ovat Sinun juttusi, ja tunnet, että olisi kiehtovaa rikkoa tutut kaavat, sekä lähteä katsomaan ja kokemaan jotain aivan uutta, juuri Sinulla on olemassa eväät tehdä elämäsi reissu omalla moottoripyörällä. Loppujen lopuksi onkin kyse oman ?mukavuusalueensa. Tällainen matkailu antaa useimmille aivan uudenlaista perspektiiviä myös hyvin moniin muihin asioihin, eikä ole liioittelua väittää, että se voi muuttaa koko elämän. Aina ei tarvitse olla kyseessä maailmanympärimatka, vaan jokin mittava reissu itselle entuudestaan tuntemattomille alueille riittää mainiosti. viides ja viimeinen osa (Edelliset osat on julkaistu numeroissa 2, 3, 6/2011 ja 2/2012) Teksti: Pekka Niinivaara Tässä osiossa mukana myös: Reijo Myllymaa ja Peter Ruotsalo Tässä juttusarjassa on käsitelty moottoripyörämatkailua toisille mantereille. Seikkailutekijä Matkateema ?Round The World. Lopussa heitetään pallo myös Sinulle, hyvä lukija
Laosissa Vientianen ja Luang Prabangin välisellä vuoristotiellä. 43
Afrikka, Keski-Aasia, Itä-Aasia, Etelä-Aasia: 2/2011 internet: www.moto1/rtw/kartta_01 B . Varsinkin jos mielii hieman harvemmin kuljetuille reiteille. Etelä-Amerikan reittikartta internetissä: www.moto1/rtw/kartta_04 K oska kyseessä on moniosainen juttusarja aiheesta kaukomatkailu moottoripyörällä, niin lienee kai paikallaan hieman mietiskellä myös sitä, 44 mikä aivan tarkalleen tekee juuri moottoripyörästä niin erinomaisen valinnan tämäntyyppiselle reissulle. Kaikki isoja plussapuolia. Kaakkois-Aasia, Australia, Uusi-Seelanti: 6/2011 internet: www.moto1/rtw/kartta_02 C . Karibianmeren puolella operoi myös erilaisia pieniä aluksia, jotka kuljettavat matkalaisia ja moottoripyöriä. andien vuorijono etelä-amerikan länsiosissa on lähes 7000 km pitkä ja 200-700 km leveä. Kaikissa niissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Reissaamaanhan voisi tänä päivänä kaikin mokomin lähteä vaikka pelkkä reppu selässä, vailla minkäänlaista huolta oman ajoneuvon kulumisesta, rikkoutumisesta, päätymisestä pitkäkyntisten käsiin, tai tullaamisesta valtioiden rajoilla. amazonin alueella voi olla mahdollista matkata jokilaivoilla myös Manausin länsipuolella. 2 3 . la Paz ja Uyuni. 3 round the world-juttusarjassa julkaistut reittikartat: A . amazon-joen valuma-alue on maailman suurin, yli 7 miljoonaa neliökilometriä, ja se ulottuu usean valtion alueelle. Omalla ajoneuvolla tämä onnistuu vaikka joka päivä.. Mutta toisaalta reppureissaajana olisi pitkälti sidottu julkisten kulkuneuvojen reitteihin sekä aikatauluihin. samalle välille on suunnitteilla myös autolauttayhteys. 2 . Pohjois-Amerikka, Keski-Amerikka: 2/2012 internet: www.moto1/rtw/kartta_03 . Kolumbiasta Panamaan ei mene tietä, ja ajoneuvot rahdataan etelä- ja Keski-amerikan välillä joko lento- tai laivarahtina. lentokentät ja satamat on mainittu vain esimerkinomaisesti! 1 1 . altiplanolla sijaitsevat mm. Jokikuljetukset sen sijaan ovat yleisiä. Moottoripyörän kuljetus onnistuu ainakin välillä Manaus-Belem. Huokeampaakin se voisi olla. altiplano on suuri ja korkealla sijaitseva tasanko Perun, Bolivian, Chilen ja argentiinan alueella, ja sen keskikorkeus on 3750 m. Ainakaan ei olisi niin helppo vain lähteä ´jonnekin päin´ sen kummemmin suunnittelematta, mikä usein johtaa uusiin, positiivisiin kokemuksiin. alue on pääosin sademetsää, ja sen läpi kulkee harvoja teitä. Kartan selitteet Moottoripyörän rahtaus lentoteitse: laivalla: rahdatessa ei yleensä voi matkata itse samalla laivalla / lentokoneella. Vastauksen saadakseen kannattaa pohtia myös muita vaihtoehtoja. Ja vaikka olisikin hyvin vaivatonta kulkea pitkät etäisyydet (lentäminen tosin on tämän juttusarjan käsittelemän matkaamisen näkökulmasta huijaamista, eikä yöjunassa tai -bussissakaan kovin paljon näe!) niin lyhyemmät välit ovat ongelmallisempia. se kulkee koko mantereen halki etelä-pohjoissuunnassa
Sen koommin ei ole lainkaan ihmetyttänyt, miten Suomessa asti saamme aika usein lukea lehdistä, kuinka jossain täällä on bussi jälleen syöksynyt rotkoon tuhoisin seurauksin! Vaikkei omalla ajoneuvolla ajaminenkaan ole välttämättä mitään herkkua näissä maissa, en silti kadehdi reppureissaajia siinä, että heistä valtaosa joutuu luottamaan tällaisiin kyyteihin. Reppureissaajia on toki moneksi, joten liikaa ei pidä yleistää. ´backpacker traililla´, eli kuljetaan kuin sopulilauma rinkat selässä ja Lonely Planetopaskirjat kädessä, käyden samoilla nähtävyyksillä, ja yöpyen samoissa paikoissa, jotka kaikki on listattu siinä samassa opuksessa! Myönnän tosin käyttäneeni itsekin kyseistä matkaraamattua useammassa kuin yhdessä maassa. Tai toisaalta moottoripyöräilijäkin saattaa olla jossakin vaiheessa turneetaan useita viikkoja käytännössä reppureissaajana, varsinkin jos hänen ajoneuvoaan kuljetetaan rahtilaivalla yli valtameren. Miksi kuitenkin prätkällä? Moottoripyöräilylle automatkailu jää kakkoseksi ensinnäkin siinä, että 45. Esimerkiksi reppureissaajahan voisi halutessaan vuokrata välillä ajoneuvon alleen. Monet maista ja paikoista, jonne matkustamme, ovat massaturismivirtojen ulkopuolella, ja ne voivat olla taloudellisesti ja poliittisesti epävakaita. Niiden infrastruktuuri ja terveys- sekä turvallisuusstandardit jäävät merkittävästi jälkeen Länsi-Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Kaveri taisi polkea pedaalin lähes lattiasta läpi, ja ampui myös täysin sumeilematta kylien läpi äänitorvet pauhaten. Mikään ei estä, ja siinä varmasti onkin sellainen tapa kulkea, jossa näkee ja kokee todella paljon. Joudut myös tulemaan toimeen elämäntavoissa ja kulttuureissa, jotka poikkeavat hyvin suuresti siitä, mihin olet tottunut. Tässä kiteytyy mielestäni lyhyesti ja nasevasti se, minkälaista henkistä valmistautumista ja asennetta tällaisten reissujen tekeminen kysyy, olipa sitten kyseessä järjestetty tai omatoiminen matka. ?Kaukaisissa maissa moottoripyörällä ajaminen on haastavaa ja riskialtista. normaalioloissakin pääsevänsä mahdollisimman ripeästi. ja monelle onkin . asioista ohitse, tarjoaa oivallisen tilaisuuden tutustua perinpohjaisesti paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. ?The Adventure Factor. Ällistyttävimpiä ajokokemuksiani ikinä oli seurailla kerran Intiassa erästä pitkänmatkan linjuria mutkaisella tiellä. Esimerkiksi joidenkin tiettyjen alueiden läpi soisi ns. Ja joskus saattaa olla myös vaikea ennustaa, missä jokin pitkään kytenyt kärhämä leimahtaa äkkiä yleistä turvallisuutta uhkaavaksi kriisiksi. Lisäksi joissakin maissa esimerkiksi outoa turistia säikähtävät, ja siksi herkästi päälle käyvät kulkukoirat saattavat olla välillä haitaksi jopa moottoripyöräilijälle. Eikä hidas eteneminen ole muutenkaan ihan aina pelkkää plussaa. Tiet voivat olla kuoppaisia ja hyvin heikkokuntoisia, sekä usein myös päällystämättömiä. Tällaisilla matkoilla onnettomuuteen joutumisen ja loukkaantumisen riski on huomattavasti tavallista korkeampi. Mutta ainakin olen silloin ollut siirtymisteni puolesta omatoimisesti liikkeellä, joten siltä yleisimmin kuljetulta polulta on ollut vaivatonta poiketa. Myös muita tapoja Tai jos vain fyysinen ja henkinen kuntopohja sattuu olemaan riittävän vahva, voisihan sitä lähteä maailmalle vaikka polkupyörällä!. Sinun tulee olla varautunut kohtaamaan arvaamattomia tilanteita, ja tulemaan toimeen myös puutteellisissa olosuhteissa. Vaikka organisaatiomme on rakennettu tällaisia matkoja silmälläpitäen, joskus asiat voivat mennä pieleen. Myös ajoneuvot voivat olla erittäin huonokuntoisia, eivätkä ne täyttäisi kotimaassasi vaadittuja ajoturvallisuusvaatimuksia. Seikkailutekijä Alla oleva teksti on vapaasti suomennettu opastettuja kaukomatkoja moottoripyörillä järjestävän Globebustersin esitteestä (www.globebusters.com). . On Sinun velvollisuutesi perehtyä hyvissä ajoin oman ulkoministeriösi julkaisemiin matkustustiedotteisiin maista, joihin aiomme matkata, sekä tehdä itsenäinen päätös, että olet valmis matkustamaan näihin maihin. Edellämainituista seikoista johtuen matkamme eivät sovellu sellaisille kuljettajille, jotka edellyttävät saavansa luksusta tai sitä, että kaikki menee matkalla aina kuten on suunniteltu. Siksi on kaikkien edun mukaista, että et varaa matkaa meidän kanssamme, mikäli et ole valmis hyväksymään edellä kerrottuja asioita.? Lisäksi monissa kehittyvissä maissa esimerkiksi bussikuskien ajokuntoa tai jopa mielenterveyttä joutuu joskus hieman epäilemään. ´Munamankelilla´ moisia on hankalampi karistaa kannoiltaan, joten ne ovat kertaluokkaa suurempi vitsaus. Myös nelipyöräinen kulkuväline saattaisi olla . Ja mikäli huono tuuri sattuisi käymään, tarjoaa auto luonnollisesti ainakin moottoripyörää paremman suojan kolaritilanteessa. On toki syytä muistaa, etteivät rajanvedot välttämättä oikeasti ole näin jyrkkiä. oivallinen valinta pitkälle overland-reissulle. Auto tarjoaa moottoripyörään verrattuna tavaratilaa ja ajomukavuutta hieman toiseen malliin, sekä luonnollisesti täydellisen suojan säältä. Liikennekulttuuri on hyvin erilainen, ja paikalliset kuljettajat saattavat olla mukana liikenteessä ilman minkäänlaista ajokoulutusta tai liikennesääntöjen tuntemusta. Myös moottoripyöräsi voi vaurioitua tai voit menettää sen kokonaan. Sama riski koskee muitakin arvotavaroitasi. Verkkainen matkustustahti, jolloin et edes pysty vain ?suhahtamaan. Mutta aika monella alueella touhu tuntuu olevan käytännössä sitä, että ollaan ns. Siinä mielessä polkupyöräilyä voisi verrata kävelyyn, vaikka se onkin nopeampaa. Myös valtioiden rajojen ylittäminen olisi oleellisesti helpompaa, ja valtamerten ylittäminen halvempaa, kuin moottoriajoneuvon kanssa. Mutta polkupyöräilijä tarvitsee pitkien etäisyyksien taittamiseen moninkertaisen määrän aikaa verrattuna moottoroituihin kulkupeleihin. Erikoisvarustelluissa autoissa saattaa olla mahdollista myös yöpyä, mikä on iso plussa
Moottoripyörä on myös käytännössä paljon helpompi saada mahtumaan jonnekin majapaikan takapihalle yöksi turvaan. Paikkaavat haavat, ja yrittävät heti yhä kovemmin uudestaan. Muutamat lähtevät kiertämään maailmaa. Ja jos ajatellaan vaikkapa suurkaupunkien ruuhkia (väittäisin, ettei Suomessa oikein saa kunnolla käsitystä sanan ?ruuhka. vinkkejä matkalle Kaakkois-Aasian maita tässä jutussa ovat lähinnä Thaimaa, Kambodza, Laos, Vietnam, Myanmar (Burma), Malesia, Indonesia ja Filippiinit. Teksti: Reijo Myllymaa Kuvat: Juha-Pekka Bergman ja Pekka Niinivaara Meitä motoristejahan riittää sitten joka lähtöön. Osa jää jopa varikolle. Mutta onko maailma motoristille avoimempi kuin tuulilasin takana tai sohvalla istujalle. Laivarahti taas on hyvin toimiessaankin hidasta. Pyörä voisi hyvin lentää valtameren yli 3-4 päivässä, mutta laivakuljetus vie minimissään 2-3 viikkoa, ja yleensä käytännössä pidempään. Jos poliisi on antanut kortin takaisin, ja vakuutusyhtiö korvannut vahingot, on maailma auki. Opintomatka elämään voi alkaa. Joillekin riittää fiilistelyyn mainiosti Suomen rajojen sisäpuoli. Auton kokoisen ja painoisen esineen lentorahtaaminen tuskin on aivan normaalituloisten hommaa, eikä sitä olisi edes fyysisesti mahdollista sovittaa kaikenlaisten konetyyppien rahtitiloihin. Autoilija tarvitsee myös tässä kohti astetta hevimpää kalustoa, tai joutuu etsimään toisen ylityspaikan.. merkityksestä!) niin kyllä moottoripyörän pieni koko on suuri etu. Sama koskee vesistöjen ylityksiä lautoilla, tai kulkemista hyvin kapeita polkuja ja tieuria pitkin. Ja edelleen, mikäli sillat ovat kokonaan poissa pelistä, moottoripyöräilijän saattaa olla mahdollista ylittää joet vaikka veneestä tai parista kyhätyllä lautalla. Esimerkiksi monissa kolmannen maailman maissa on jopa kohtalaisen yleistä, että joudutaan ylittämään huonokuntoisia siltoja. matkaat ikään kuin hieman eristettynä lasi- ja metallikuoren sisälle, etkä näe ja koe maailmaa ympärilläsi aivan samalla lailla. Et tunne vuoriston viiltävää tuulta, sen enempää kuin aavikon paahtavan kuumaa ilmaa, tai läheisen meren kosteutta suoraan ihollasi. Peltikuoren sisällä et myöskään esimerkiksi aisti kaikkia nenään tulvahtelevia eksoottisia tuoksuja ollenkaan samalla tavalla. Ympäröivät hajut . joista aivan kaikki tosin eivät suinkaan ole aina miellyttäviä, vaan joskus miltei kääntävät vatsalaukkusi ympäri . Sinne, minne pääsee kävellen, pääsee aika usein moottoripyörällä, muttei välttämättä autolla. Väittäisin että on. Mikä meitä ruoskii kiipeämään motskarimme selkään, satoi tai paistoi. Moottoripyörälle lentorahti on täysin realistinen, ja myös usein käytetty vaihtoehto, varsinkin lyhyemmillä etäisyyksillä. Mutta siitä se lähtee. Säilytetäänpä pyöriä välillä hotellien aulatiloissa, joskus jopa sisällä huoneissa! Yhä vain selkeämpi etu moottoripyörällä on silloin, kun on ajankohtaista rahdata ajoneuvo yli valtameren, mikä tulee ainakin maailmanympärimatkalla jokseenkin väistämättä eteen. ovat tällaisella matkalla loppujen lopuksi yllättävän suuri osa elämystä. Lisäksi auto, ainakin nelivetomaasturi, on keskivertoa moottoripyörää kalliimpi hankkia ja varustella, ja se tuppaa myös kuluttamaan enemmän polttoainetta. Oli lämmin tai kylmä? Etsimme elämyksiä. ?Nööseille. On syytä muistaa, ettei myöskään reissulla odotteleminen ole ilmaista, vaan myös silloin pitää vähintään majoittua ja syödä. 46 Kaakkois-Aasian kirjeenvaihtajalta . Ne kestävät moottoripyörän painon luonnollisesti paljon paremmin kuin auton painon. Useammat laajentavat reviiriään Eurooppaan ja Itä-Eurooppaan. Sitten ovat nämä adrenaliiniriippuvaiset testosteronipommit, joille ei mikään riitä. Jotkut hakevat rajojaan kilparadoilla. Joka vaikeuksia etsii, niitä myös varmasti löytää. Koko elämähän on yksi tavattoman iso riski. Oleellisinta onkin se, että hallitsee ottamansa riskin. Muitakin hyviä puolia Jotkut moottoripyörän eduista ´Round-the-world´-tyyppisellä turneella ovat sellaisia, mitä ei välttämättä tule kotipuolessa heti ajatelleeksi. riittää keuliminen nakkikioskia ympäri
eli viileä kausi suunnilleen samaan aikaan kuin meilläkin. Kaikkihan tietävät Alpit, mutta Thait pistävät paremmaksi paristakin syystä: vuoristoihin ei tehdä tunneleita eikä siltoja. Opetelkaa se ulkoa ja sisäistäkää se. Lämpötila keikkuu +30 asteen molemmin puolin. Sateita on yleensä vähän, ja nekin tuntuvat siltä, kuin kaataisi lämmintä vettä kastelukannusta päällensä. Ehkä koko omaisuutenne, sekä jopa psyykeenne. Kesät kun Suomessa kuluvat niin, että koitan huolehtia siitä että toiset pääsevät ajamaan moottoripyörillänsä. Tämä osuus Karakoram Highwayta, samoin kuin monet alueen kylistä, ovat nyt veden alla, ja reitillä kulkeminen edellyttää sekä moottoripyörien että autojen lastaamista noin 10-metrisiin veneisiin. Eipä tarvitse kuin vilkaista kuvia matkailijoiden maastureista ajettuina kahta puulankkua pitkin killumaan kiikkerän näköisten veneiden päälle, niin tietää, jännittääkö järven poikki kuskaaminen enemmän autoilla vai moottoripyörillä kulkevia! On olemassa myös hieman edellä mainittuja abstraktimpi etu: moottori47. Varsinkin aidolla thailla on uskomaton taito niin sanotusti ?kaataa hunajaa korvasta sisään?. Näissä maissa on niin paljon muutakin lämpöistä, kuin vain se ilmasto... Vanhemman ja kokeneemman ohje varsinkin vikkelille poikamiehille ja vapaille aikuisille onkin, että ihan ensiksi hankitte tai lainaatte ja luette kirjan M iesten paratiisi (ISBN Nro978-951-0-29668-4). Ja tietäkin on tehty niin paljon, että sitä on paikoin täytynyt laittaa melkoisille mutkille. Se tarkoittaa sitä että heillä on kyky puhua juuri niillä sanoilla, joita kuulija haluaakin kuulla. Itse on vain niin viimeisenä niissä jonoissa. Tiestö ja ilmasto Thaimaassa on yleensä erittäin erinomaista. ajaa rästejä pois. Täällä on niin helppoa uppoutua siihen kaiken helppouteen ja olemisen sietämättömään keveyteen. Ainakaan ette voi Eräs esimerkki on tänä päivänä Pakistanin ja Kiinan välinen Karakoram Highway. Tammikuussa 2010 sattunut massiivinen maanvyörymä muodosti Varsin kevytrakenteinen silta Kambodzan maaseudulla kesti nippanappa Africa Twinin painon... jälkeenpäin sanoa, ettette tienneet mihin maailmaan lähditte. Etenkin Thaimaa on kaiken muun hyvän ohella myös maailman suurin hiirenloukku. Katsot vain ettei se laukea. Lisäksi tiestön pinta on yleensä vähintäänkin kelvollista. Muissa Kaakkois-Aasian maissa tiestön laatu vaihtelee jo enemmän, mutta oikealla moottoripyörätyypin valinnalla selviää hyvin missä vain. Ilmastokin soveltuu pohjoismaalaiselle kropalle tietyin toimenpitein erinomaisesti. Toimenpiteistä tuonnempana. Länsi- ja Pohjois-Thaimaan vuoristossa voi nauttia varsinaisista mutkaorgioista. Koska lumisia vuodenaikoja ei ole, ovat ylä- ja alamäetkin hieman eri kulmassa, mihin pohjolassa ollaan totuttu. Tosin tässäkin voi poikkeus vahvistaa säännön. Mutta, jos et vielä ole kokenut esimerkiksi Thaimaan kävijä, mieti vähintään pariinkin kertaan se ensimmäinen kerta. Monet ovat jääneet siihen koukkuun pysyvästi. Se on pohjoismaalaiselle jörrikälle juovuttava kokemus. Siihenkin voi syntyä riippuvuus, kuten mihin laaksossa virtaavaan Hunza-jokeen ilmeisesti pysyväksi jäävän padon, jonka taakse nousi yli 20 km pitkä, ja toistasataa metriä syvä Attabad-järvi. Kaakkois-Aasiassakin on ?talvi. Eten- kin turistikohteissa. Miksi Kaakkois-Aasia? Thaimaasta ja muista Kaakkois-Aasian maista on yli kymmenen vuotta sitten tullut itselleni keino ns. Sopivin aika mielestäni on, kun pohjolassa kaamos on pahimmillaan. Sillä voitte säästää rahanne. Tämä korkea vuoristoreitti on tämän juttusarjan käsittelemälle matkailulle sikäli tärkeä, että se muodostaa toisen kahdesta maateitse matkaavien reittivaihtoehdosta Euroopan ja Intian välillä
Saatika sitten hökkelikylien pullobensa-asemilla. Mutta alkuperäiskansan parissa liikkuessa kannattaa ulkoinen olemus säätää suurin piirtein samalle tasolle kuin alkuperäisväestönkin. ?Hajautettu sijoitus? toimii täälläkin. varsinkin jos liikut yksin. Muistat vain mihin kaikkialle niitä jemmoja olet keksinyt. Aito Thaimaa on edelleenkin Hymyn Maa. Muualla kun Thaimaassa liikkuessa kannattaa varautua ryöstetyksi tulemisen riskiin . thaita oikealla nuotilla, avaa tunnelman muutamaa pykälää korkeammalle tasolle paikallisväestön kanssa toimiessa. Varustuksesta 48. Ja mahtuu sinne vielä likainen kangasriepukin käsihygienian (?) ylläpitoon. Tavarankuljetusjärjestelmänä mielestäni reppu on parhaiten toimiva systeemi. tahansa muihinkin nautintoihin... Mutta huomaa se, etteivät Pattaya, Phuket, Hua Hin, Khao Lak ym. Turistikohteissa vain alkaa se kuuluisa thaimaalainen hymy vähitellen hyytyä. Venäläis-invaasiolla saattaa olla asiaan vaikutusta. Tai jopa alle: kaikki kellot, kultaketjut ja rannekkeet jätetään kotiin. Yleisimmät luotto- ja maksukortit toimivat vähänkin isommissa kylissä varsinkin Thaimaassa. Huonossa maastossa tapeilta ajettaessa pitää muutenkin olla sen verran hartioita, että ne sietävät repun painon. Eivätkä ne varakalsarit ja ?hintti-pussi? paljon paina. Aamuisin majapaikasta irtaannuttaessa voi reppumies lähteä kuin se hauki rannasta. Ei kulu tarpeettomasti aikaa köytellessä nyssäköitä ympäri motskaria. Tai katkaisevat takahäkin. Esimerkiksi DL650 lienee meillä päin aika tavallinen pyörä, mutta 20072008 reissullamme kohti Australiaa niitä näkyi vielä Turkissa, kun Eurooppa oli jäämässä taakse. ole Thaimaata. Hyvästäkään englanninkielen taidosta ei ole mitään hyötyä, jos vastapuoli ei ymmärrä mitään muuta murretta kun omaansa. Jo ennen lähtöä täältä kaamoksesta, kannattaa käydä 4-5 kertaa solariumissa. Kuulostaa äkkiseltään aika hassulta, mutta siitä on kaksi hyötyä: auringon polttama iho on tuskallisen kivulias tuskallisen pitkään. Hyvällä pohjarusketuksella välttää tämän. Toinen hyöty on, ettei ihan heti näytä siltä pöljältä turistilta. Kielikysymysten kanssa ei kannata päätänsä vaivata liikuttaessa turistiparatiisien Vaikka joka kylästä löytyykin niitä ruosteisia kuuden tuuman jakareita ja isoja vasaroita, kannattaa silti olla mukana pieni ?survival-kit?. Se sisältää Leathermanin lisäosineen, kuuden tuuman jakoavaimen, puukon, sakset, ruuvimeisselin (risti- ja talttapäät), taskulampun, pullonavaajan korkkiruuvilla, rengaspainemittarin, sytyttimen, pallokompassin, pikaliimaa, nippusiteitä, rautalankaa, ilmastointiteippiä, sähköteippiä, erilaisia ruuveja ja muttereita, armeijan irtohihnoja, kumilenkkejä, varakynän, visiirin/ ajolasien puhdistusaineen, pyykkinarun ja pyykkipoikia. Suomessa kuulee tarinoita, kuinka sitä on oltu rikkoutuneen pyörän kanssa tienposkessa, ja 20 motoristia ajoi ohi yhdenkään vaivautumatta kysymään, voivatko olla avuksi. Vaan ei syytä huoleen, sillä Euroopan, Pohjois-Amerikan, Australian ja parin muun maan ulkopuolella isot pyörät ovat kuitenkin edelleen erittäin harvinainen näky. käytän 5-8 pientä Minigrip-pussia. Mukaan kannattaa varata myös selvästi käytetyn ja kuluneen näköisiä vaatteita. Turistikeskuksissa voi näyttääkin turistilta ja keikaroida niillä uusilla shortseilla, T-paidoilla ja sandaaleilla. Itselläni on kokemusta Filippiineiltä ja Indonesian Lombokilta. Niissäkin rahat on paperilapun sisällä, ettei sisältö heti ensivilkaisulla paljastu. Illalla majapaikassa reppumies on jo käynyt pesulla sekä syönyt ja juonut, kun nyssäkkäryhmä vielä purkaa pakaasejaan... Ne ovat turisteille rakennettuja tivoleita. Sitten vielä huonommilla teillä ajettaessa ne nyssäkät (ja kalsarit) palavat pakoputkessa puhki. Ei olekaan tärkeää osata kieltä. Tärkeää on vain tulla ymmärretyksi! Tietysti muutama sana esim. Bensiini maksetaan yleensä aina käteisellä rahalla isoimmillakin huoltoasemilla. Se sopii yleensä moottoripyörästä tai moposta riippuen satulan alle, tavaratelineen alle tai päälle, mopon hanskalokeroon tai repun pohjalle. Niillä bensiinin väri ja sakeus vaihtelee, mutta kakistelematta moottorit ovat ne aina nielleet. Käteisen rahan ?logistiikkaan. Niistä selvisin käytännössä olemattomin vaurioin. Millä tekniikalla, onkin jo sitten ihan oma juttunsa. pyöräilijät ovat ikään kuin ´veljeskunta´, ja tämä pätee ilahduttavan hyvin myös kaukaisissa maailmankolkissa. Iranissa, Pakistanissa, Intiassa, Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa niitä ei sitten näkynyt yhtä Kylien lähistöllä tiet ovat monipuolisessa hyötykäytössä. Kumiköysi on hätätilassa hyvin toimiva henkseli. ulkopuolella. Tuntuu itse asiassa, että tämä yhtenäisyyden tunne on jotenkin hieman hiipumassa meillä kotipuolessa päin, missä prätkäharrastus oli pitkään huippuvahvassa nosteessa, ja pyöristä tuli tuiki tavallinen näky liikenteessä. Hyvällä tuurilla ne voivat kestää jopa koko retken ajan. Muutama perustelu repun toimivuudesta. Vastoin luuloa, sen paino ei rasita hartioita jos hihnat on säädetty niin että repun paino lepää satulan päällä. Itselläni se on 20 x 15 x 10 cm kokoinen olkalaukku, josta hihna on poistettu. Niitä saa naurettavan halvalla turistikeskuksien ?shopping-helveteistä?
Kompassina käytän pientä venekompassia (pallokompassia). Pahinta mitä aasialaiselle voi tapahtua on se kasvojen menetys! Siksi he auttavat, opastavat ja neuvovat, vaikka eivät ko. Taltioi matkapuhelimeesi varmuuden vuoksi oman matkavakuutusyh- joskus tulla ihan ventovieraalta vaikkapa tarjous yöpymispaikasta. Itse olen sitä sukupolvea joka ei suostu navigaattorien kanssa touhuamaan. Keskustelua erikoisesta pyörästä ja reissusta yritetään monesti avata kielimuuria pelkäämättä, ja pyöräsi ympärille kerääntyykin monessa maassa aikamoinen ?torikokous. He eivät koskaan voi myöntää etteivät tiedä tai ymmärrä. opastuksessa häviää retkestä jotakin hyvin oleellista. Itse otan ainutta, ja seuraavan kerran samanmallinen kampe tuli bongattua vasta jossain päin Australiaa, yli 20.000 ajokilometriä myöhemmin! Suhtautuminen moottoripyörällä matkaavaan on paikallisten motoristien, sekä kaikkien muidenkin puolesta lähestulkoon aina positiivisella tavalla Mopot ja moottoripyörät viedään Kambodzassa joen yli parista veneestä kyhätyllä lautalla. Kartta ja kompassi ovat kaikissa olosuhteissa toimiva yhdistelmä. Kartan löytää yleensä lentokentältä, jos tulee maahan lentäen. Se on vain sitä aasialaista auttamisja palvelukulttuuria. Ehkäpä jopa vain haitaksi. Aikoinaan tiestö oli motocrossharrastajan toiveiden täyttymys. Ilmavat motocrosshanskat ovat hyvä varuste hikoileville käsille ja liukkaille kahvakumeille. Ensinnäkin käytännöllisyys, helppous ja nestetasapaino, eli ylettömän hikoilun välttäminen. Ehkäpä lopulta surkastuu se omakin äly. Silloin jo heti puhutte ?samaa kieltä.? On mielestäni oleellista syventyä alkuperäisväestön kulttuuriin ja sielunmaisemaan. Ymmärtää se, miksi he ajattelevat, tekevät ja toimivat niin kuin toimivat. Varsinkin jos sataa. Vakuutusturvasta Vakuutusturva täällä perustuu omaan kunnolliseen matkavakuutukseen. Paikallisissa ajoneuvoissa pitäisi jonkinlainen liikennevakuutuskin olla. Kyseessä ei ole pila eikä ilkeily. Kypärä voi olla mallia umpi- tai motocross/ajolasit retken kohteesta riippuen. Mutta pitkillä siirtymillä sen meluisuus verrattuna umpikypärään alkaa olla jossain vaiheessa rasite. Silta on vasta rakenteilla. Renkailla on täällä taipumus keräillä metallia? Suomesta mukaan vain oman kypärän ja motocrosshanskat. Vastaa hymyyn hymyllä. lähes jokaisella taukopaikalla! Myös mikäli tarve vaatii, korjaus- tai kuljetusapua tulee melkeinpä pyytämättä, ja saattaapa minkä täydellinen ?panssarointi. Mutta muuallakaan mikään ei yleensä toimi meidän standardiemme mukaisesti. Säilytä silti myös itsekin kaikissa tilanteissa se aasialainen tyyneys ja rauhallisuus! Älä milloinkaan polta päreitäsi tai korota ääntäsi muitten ihmisten läsnä ollessa. Muu ajovarustus noudattelee yleensä käytännön syistä samaa kaavaa, kuin paikallisväestönkin: T-paita, shortsit ja sandaalit. Siitä pari mielipidettä. Paikka täytyy vain valita huolella, että se näyttää varmasti oikein. Oikean suunnan kysyminen paikallisväestöltä kartan perusteella on kuitenkin turhauttavaa puuhaa. Kambodza tosin alkaa valitettavasti vain olemaan muisto vanhoista ja hyvistä ajoista. Ne eivät ole kovin tarkkoja, eikä kaikkia pikkuteitä ole niihin piirretty, mutta niillä pärjää. Toisekseen välttyy valheelliselta turvallisuuden tunteelta, kiinnostunutta. Olen todennut avattavan Schuberthin olevan toimiva varuste kaiken tyyppisille teille. Se kasvojen menetys! Et ole heille sen jälkeen enää apinankaan arvoinen. Ajovarustus on luonnollisesti jokaisen oma, henkilökohtainen asia. Ensinnäkään he eivät yleensä ymmärrä mistä paperista on kyse. Mutta pian on ympärillä innokkaita neuvojia, jotka kaikki viittelöivät eri ilmansuuntiin ja hymyilevät leveästi. Ne auttavat pitämään ?mopon lapasessa.. Tieto siitä että jos tulee ?osumia?, tekee se kipeää varmasti. Sen verran voin neuvoa, että vikkelistä jaloista tai mistään aseista ei niissä tilanteissa ole avuksi. Pohjois-Thaimaa / Laos / Kambodza-suunnalla on toki käyttöä motocrosstyyppiselle varustukselle. Pohjoisen vuoristoseudulla saattaa lämpötila laskea iltaisin/öisin alle kymmenenkin asteen. Ja vain turistit lukevat Lonely Planettia. asiasta mitään tietäisikään. Mutta älä milloinkaan aliarvioi heitä tai heidän älyään! Ota vastaan se lämmin, uhrautuva ja ystävällinen auttamisen halu. Mutta pääsääntö lienee se, että niiden perusteella on turha länkkärin korvauksia anella. Mielestäni ?koneälyn. Aurinkovisiirillä näillä leveysasteilla on kerrankin käyttöä. Kevyt crossikypärä on hyvä varuste Kambodzan ja Laosin suunnalla. Todellinen taistelu käydäänkin henkisellä tasolla. Niillä aseilla ja eväillä, mitä kellekin on suotu. helposti tekee. Pysyt varmemmin liikenteessä hereillä, ja varmistat moneen kertaan sen, ettei osumia tule. näkökenttään. Varsinkin liikenteessä. Kiinnitän sen ?ohjaamoon. Turistikaupunkien kirjakaupoistakin niitä löytää. Itselläni varmaankin hämmästyttävin esimerkki viimeksimainitusta sattui Iranissa, missä asuimme tyttöystäväni Annen kanssa pari yötä paikallisen hemmon talossa. Hän antoi kotinsa avaimet käteeni, ja kertoi, että tässä on nyt ?your home?. 49
Sananmukaisesti. Me olimme tässä vaiheessa tunteneet kirjaimellisesti vasta muutaman tunnin . Tapaus kiteytti mielestäni hyvin juuri sen, kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni: paikalla pari sekuntia aikaisemmin tai myöhemmin, eikä hän todennäköisesti olisi joutunut tähän kolariin. Vältä ponnekkaasti ajamista pime- ässä ja etenkin pimeässä sateella. Thaimaata vähävaraisemmissa maissa väestökin on niin vähävaraista, etteivät raaski käyttää ajoneuvoissaan juurikaan minkäänlaista valaistusta. Täällä eivät nastat ja routa runtele asfalttia. Toisaalta vain aivan hitusen kehnompi tuuri itse onnettomuudessa, ja hän olisi melko varmasti menehtynyt vammoihinsa ennen tarpeeksi hyvään sairaalaan pääsyä. Tapaus on myös karu muistutus siitä, kuinka asiat voivat joskus mennä niin, ettei edes kokenut kuljettaja pysty estämään onnettomuutta. Mutta on se kumma, mitä huonompikuntoinen tie, näyttää se vääränpuoleinen ajoura paremmalta, kuin se ?oma?. Se on yleensä sileää kuin lapsen poski. Kaikilla on vain ja ainoastaan velvollisuuksia. Tasapuolisesti. Se on Sydämen Sääntö. ja tämä oli yksi niistä maista, minne jonkin sortin tietäväiset olivat varoitelleet alkuunkaan menemästä! Tiukka valintakysymys Moottoripyöräilijä kastuu kun sataa, palelee kun on kylmä, hikoilee kun on kuuma, eikä pysty kuljettamaan mukanaan kuin vähän matkatavaraa. Lisäksi hän on suojavarusteistaan huolimatta hyvin vammautumisaltis siinä ikävässä tapauksessa, että joutuu onnettomuuteen. Sen tärkeimmän. Vuoristoisella seudulla sateessa tämä yhdistelmä voi antaa unohtumattomia elämyksiä. Sisäistä se, että täällä ei liikenteessä ole kenelläkään mitään oikeuksia. Vasenkätinen Thai-liikenne sinänsä aiheuttaa hieman totuttelua. Tärkeää on myös ymmärtää se, että me olemme täällä heidän vierainaan ja kunnioitamme heitä sekä toimimme heidän tapojen ja kulttuurin mukaan. Näillä asioilla on oleellinen merkitys sille, miten selviämme normaaleissa ihmisten kanssakäymisissä ja varsinkin liikenteessä. Ensimmäinen ja tärkein ohjeeni KaakoisAasiaan lähteville motoristeille onkin, että jättää kaikki meidän liikennesääntömme tänne, Suomen maaperälle, eikä ota mitään niistä mukaansa. Pyrit pysymään vain vellovan massan mukana ja ajat samalla puolella tietä kuten pääosa paikallisistakin tekee. Kambodzassa, Laosissa, Burmassa ja Filippiineillä liikenne on pääsääntöisesti oikeanpuoleista. Jollet ole vielä päättänyt, millä pyörällä 50 jatkuu sivulla 53 Moottoripyörämatkalla Kambodzassa 2005. Mutta toisin kuten luulisi, helpointa ajaminen on aloittaa kaupunkiliikenteen vilinässä. Ja kaikilla on kiire yhtä aikaa samaan paikkaan.. Paikoin se voi olla myös hyvin öljyttyä. Budhalaiseen uskontoon rakentuvissa kulttuureissa näyttää olevan paljon myötäkarvaista positiivisutta ja vapautta. ei tunneta, koska ihmiset ovat tottuneet olemaan hyvin lähellä toisiaan. Mutta se toimii hienosti ällistyttävän yksinkertaisella logiikalla: Pienempi väistää aina isompaa... Oikeanpuoleisen liikenteen Vietnamissa sekä vasemmanpuoleisten Malesiassa ja Indonesiassa infra on jo sen verran kehittynyttä, että liikennettä voi pitää oikeasti tietyllä puolella kulkevana. Vaikka minulla on Thai-ajokortti, en siltikään tiedä heidän liikennesäännöistään kun yhden. Mutta kuten kaikkialla . Liikenne maassa on enimmäkseen oikeanpuoleista. tiösi kortista löytyvä 24h hätäpalvelunumero. Myös lentoyhtiön palvelunumero on hyvä olla puhelimen muistissa. Onnettomuustilanteessa tulee helposti muutoksia alkuperäisiin lentosuunnitelmiin. Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä... Motorismiin on aina liittynyt tietynlainen vapauden tunne. Siitä huolimatta uskallan väittää, että mikäli olet valmis hyväksymään edellä mainitut haittapuolet, moottoripyöräily tarjoaa erään otollisimmista hyvien ominaisuuksien kombinaatioista silloin, kun haluat nimenomaan päästä oikeasti näkemään ja kokemaan maailmaa. Pyörä ja varusteet tutuiksi Reissupyörä kannattaa hankkia jo hyvissä ajoin ennen pitkän turneesi alkua, jotta ehdit tulla kunnolla tutuksi varsinkin sen tekniikan kanssa. Siis ei mitään! Meidän jäykkien ja ahdasmielisten liikennesääntöjemme mukaan ottaminen sinne on hengenvaarallista! Tarkkaile tovi paikallista liikennettä, ja toimi sen jälkeen mahdollisimman paljon samoin kuin hekin. Liikenne myös on monessa paikassa sellaista touhua, ettei tätä riskiä parane vähätellä. Väitänkin sen olevan todellisimpia riskejä, mitä tällaisella matkalla tulee eteen. Näyttäisi siltä, että vasemmalta sekä oikealta tulevilla on etuajo-oikeus. ja etenkin täällä, on tärkeää ymmärtää se tosiasia, että vapautta ei ole ilman vastuuta. Kaikki ajavat siis ?ristiin?. Oma toiminta kyllä vaikuttaa asioihin, jopa hyvin paljon. Esimerkiksi Repa panosti suojavarusteisiin, joilla varmasti oli hänen tapauksessaan merkitystä. Ei ole ollenkaan haitaksi, jos sattuu ennestään olemaan kokemusta motocrossin tai roadracingin harrastamisesta. Liikenne monissa Kaakois-Aasian maissa muistuttaa useasti kilpailutilannetta ko. lajeissa. Etenkin silloin, kun katselemme maailmaa meidän luterilaisen kieltoihin, rajoituksiin ja uhkauksiin perustuvan kulttuurin kautta. Siinä on niin sanotun ´seikkailutekijän´ nurja puoli käytännössä. Suosittelen lukemaan Reijo Myllymaan kuvauksen onnettomuudestaan Laosissa (nro 2/2012). Vastuuta muista ihmisistä . Mutta eksoottisissa maissa moottoripyöräily on ja tulee aina olemaan riskialtista puuhaa. Onkin aivan selvää, ettei tällainen tapa matkustaa ole läheskään jokaiselle sopiva valinta, kun miettii jo pelkästään sitä, kuinka nopeaa, helppoa ja myös turvallista on lentää. Kaikki antavat tilaa toisilleen. Toisaalta mitään ?turvavälejä. ja varsinkin täällä, vastuuta itsestä
Nälkään näissä olosuhteissa ei voi kukaan koskaan kuolla. Vastoin yleistä käytäntöä ja luuloa, ei nestetasapainoa ole järkevää yrittää ylläpitää oluella. Kunnon ripuli iskee suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa. Tähän on yksinkertainen, kulttuuriin perustuva selitys. paljon !? ??. Chili 51. Mutta niin tässä, kuin monessa muussakin asiassa, joutuu yleensä toteamaan että tieto luo tuskaa. Sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä, mitä lihaa tulit kokilta tilanneeksi. Syyllisyydellä ja tapahtumien synnyllä ei ole yleensä mitään merkitystä. Poliisi on aina ystävä. Joko niitä ei ole, tai ne on suunnattu siten, että niistä näkee vain omat kasvonsa. Heidän buddhalaiset aika- ja paikkakäsitykset poikkeavat oleellisesti meidän omistamme. Ei ole käytännössä juurikaan merkitystä sillä, syötkö hienossa ravintolassa, katukeittiössä tai viidakon aaltopeltihökkelissä. Vaatii tietysti hieman tilannetajua siihen, millä sanoilla tai rahoilla näistä tilanteista kiemurrellaan irti. Huolehdi myös suolojen ja mineraalien saannista. Aasialainen keittiö on kyllä kuuluisa mauistaan. tahansa, on valkoihoinen aina maksumies. Näissä olosuhteissa juominen perustuu enemmän muistiin, kuin janon tunteeseen. Itse asiassa he syövät tuoreempaa ruokaa, kuin mitä me täällä hallitun kylmäketjun maissa. Siksi, jos haluaa hökkelikylässä tietää mitä tuli syödyksi, pitää ensin laskea kaikki pihapiirin kissat, koirat, kanit, ankat, kanat ja mieluiten rotatkin. Kuivuu ja kovettuu. Lisäksi jostain kumman syystä rengaspainemittareita ei juuri tunneta, eikä käytetä. Juomapullosta otetaan vain pieniä hörppyjä sen mukaan kun nahka vuotaa ulos. Turistiparatiisien tarjonta niissä on monipuolista niin määrän, lajin, tyylin kuin kunnonkin mukaan. Tosin heidän kanssaan tekemisiin joutumista kannattaa välttää määrätietoisesti. Kumiosille, siis renkaille, ei paikallinen ilmasto ole erityisen hellävarainen. Samoin pää ei käänny koskaan katsomaan taakse. Koska hän katsoo eteensä. Siksi hän vaihtaa kaistaa, kääntyy risteykseen tai tekee U-käännöksen katsomatta taakseen tai ilmoittamatta siitä muille. Aasialaiseen kulttuuriin kuuluu, että se ryhmän tai yhteisön jäsen maksaa, kenellä on eniten rahaa. Ho Chi Minh Cityssä (Saigon) ihmettelin taannoin liikennevalojen logiikkaa. Tässä on hieman totuttelemista sääntöihin ja kieltoihin tottuneelle ?länkkärille?. Näistä seikoista johtuu yleensä se tosiasia, että tapahtuipa liikenteessä mitä ?osumia. Joka kylästä löytyy taatusti mopokorjaamo, jossa tehdään taikoja lähes paljain käsin. Vuokralle antajan läsnä ollessa. Ruokailun jälkeen suoritetaan uusi laskenta. Vaikka täällä kasvukausi on lähes kaksitoista kuukautta, syödään täällä silti kaikki, mitä kiinni saadaan. Jos janon tunne ehtii tulla, olet jo auttamattomasti myöhässä. Vastassa oli poliisi lapa pystyssä. Ei ole vielä, mutta siihen tulee! Maksakaa pois...? Toisaalta onneksi täällä on virkamiehen moraalinen selkäranka dramaattisesti notkeampi kuin länsimaisen virkaveljensä. Näihin kumpaiseenkin kannattaa varautua itse. Näin kännykkäkameroiden aikakautena on helppo kuvata kaikki naarmut ja rikkinäiset / puuttuvat osat. Kysy varaosien hinta merkin viralliselta edustajalta. Kolaripaikalla valkoihoinen on aina se, kenellä sattuu olemaan ne rahat. Siitä kuvaava tarina: Pari reipasta farangia ajelivat moottoripyörillänsä normaalin risteyksen yli normaalia varovaisuutta noudattaen. Vastuu on sillä joka tulee hänen takanaan. Heillä on erityisen luova kyky rahastaa farangia (valkoihoinen) millä tahansa syyllä. Jos ei riitä, vaihda ?yhtiötä.? Varaosia, renkaita ym. Eikä myöskään ketjuöljyä. Näin asia on jo kulttuurisista sekä humanitäärisistäkin syynsä. Viimeaikoina tosin täälläkin on vähitellen alettu joissain tilanteissa suhtau- Tienvarren kioski Kambodzassa. tumaan kielteisesti palveluiden ostamiseen. Tarkoituksena vain ilmeisesti miellyttää länsimaisia turisteja? Vuokrapyörät ja pyörävuokraamot Vuokrapyörä on käytännön syistä yleensä ainoa vaihtoehto. Mutta oletko koskaan tullut miettineeksi miksi päiväntasaajan vyöhykkeellä ympäri maailman, maustekulttuuri on sellainen kun on? Ja kylmäketjuja ei juuri tunneta. Tehokasta lääkitystä siihen vaivaan löytyy kaikista apteekeista. Mitä tapahtui kaksi sekuntia tai kaksi minuuttia sitten, on mennyt jo. Se helpottaa korvausneuvotteluja vuokralle antajan kanssa. Syömisestä ja juomisesta Nestetasapaino on asia joka täällä on aina muistettava ottaa huomioon. Ja täällä hän on sitä erityisellä antaumuksella. Yleensä vellova mopomassa ei noteeraa liikennevaloja juuri mitenkään. Sitten vaihtuu vihreät kaikille ja kaikki mopot, rikshat, polkupyörät ja jokunen autokin pääsevät liikkeelle, mihin kukakin haluaa. Yksi huomionarvoinen seikka on, että aasialainen ei yleensä missään ajoneuvossaan käytä taustapeilejä siihen tarkoitukseen kuten länsimaissa. ei yleensä kannata raahata mukanaan. Risteysalue tyhjenee. Tosin hän ei voi tietää sitäkään, mitä tapahtuu kahden sekunnin kuluttua. Alkuperäisasukas ei voi elää muuta kuin just sitä hetkeä mikä sillä hetkellä on. Eikä se edes hänelle tietenkään kuulu. Sitten on isompia risteyksiä, joissa punaiset syttyvät kaikille yht´aikaa. ?Ajoitte läpi punaisista liikennevaloista ! Se maksaa.... Täytyyhän heidän saada ne omatkin päristimet jotenkin kulkemaan. Syntyy uusia vaijereita ja paikataan renkaita. Rälläköidään ketjupyöriä ja hitsataan katkenneita runkoja. Juomavesipullo on oltava aina käsillä. Mutta eihän tässä risteyksessä ole edes liikennevaloja !. Ei hän voi tietää sitä mitä hänen takanaan tapahtuu. ?Ei.. Bakteerikanta on vain niin erilainen, kun meillä kylmässä pohjolassa. Eihän paikallisetkaan pilaantunutta ruokaa syö. Itse olen nähnyt miten Suzuki DR 400:sen pick-up puolaan loihditaan uusi henki linkkuveitsellä ja juotoskolvilla. Jos kuitenkin onnistut rikkomaan vuokrapyörästä muoviosia, vilkkuja, vipuja ym., varmista selusta ennen pelin palautusta vuokraamoon. Äläkä koskaan ja missään olosuhteissa jätä passia vuokralle antajalle pantiksi! Kopion täytyy riittää
Tallenna molempiin muiden tärkeimpien numeroiden lisäksi oman matkavakuutusyhtiösi 24H-palvelunumero. Lisäksi hiekkateillä pöly aiheuttaa saman ilmiön, kuin meillä sakea lumipyry pimeässä. Täydellinen panssarointi vähentää vammoja, mutta vaikeuttaa nestetasapainon hallintaa. Pyri etenkin maaseudulla samaan vuorokausirytmiin kuin alkuperäisväestökin. Mietipä sitä. Maitohappobakteerien syönti aloitetaan viikko pari ennen matkalle lähtöä Suomesta. Ja muistetaan ottaa joka aamu reissun aikana. Voi auttaa tai sitten ei. Yksin, kaksin, vai ryhmässä? Aikaisemmin liikuin mielelläni yksinkin. (Siihen tarvitaan tietysti hiukan kummallinen erakkoluonne?) Mutta en voi sitä enää suositella sattuneesta syystä kenellekään. (Juttu Moto-1 nro 2/2012). Huomaa se, että esimerkiksi thaimaalainen tarkkailee vain edessään olevaa liikennettä. sim-kortti. Tapaturma / sairaustapauksissa tarvitset sitä. Moraali joustaa siellä molempiin suuntiin. Ei tienpitäjällä... . Jos olette retkellä vähänkin isommalla porukalla, ryhmän viimeisenä ajaa aina se, kenellä on eniten työkaluja ja taito käyttää niitä. Siltoja on paljon, ja niiden kunto vaihtelee. Vauhtia vähemmälle. Puuttuva silta. Kaarteen tai nyppylän takana voi olla ihan mitä tahansa. Vältä ajamista yksin. Pääset myös aina itse sinne, mihin itse olet menossa. Mielestäni optimi porukan koko on pari / kolme saman ajorytmin omaavaa kaveria. Ole valveilla, sekä aina kaksi sormea kytkimellä ja jarrulla... . Anna ympärillä oleville ihmisille mahdollisuus päästä sinne, mihin he haluavat. Vaikka Sinulla olisi GPS, varaudu kelvollisella kartalla sekä kompassilla. ?Mopolle? vähintäänkin työkalut pyörien irrottamiseen, koska rengasrikot varsinkin huonoimmilla teillä ajettaessa ovat yleinen riesa. sinne, mihin et näe. Täydellisessä omien käsien varaan heittäytymisessä on toki omanlainen ?ilik- sensä. Viimekerralla sanoinkin, että seuraavalla kerralla tänne tullaankin kyykkypyörällä, ja pannaan sliiderit polviin. Tämä juttu sisältää ehkäpä liikaakin varoituksen sanoja. Kevyt varustus auttaa ns. Juo vain ja ainoastaan pullovettä. tyyppejä. Oman matkapuhelimen lisäksi kannattaa olla toinen puhelin, missä on paikallinen ?prepaid. Neste- ja suolatasapaino on hallittava kaikissa olosuhteissa ja joka hetki. Tämä korostuu liikenteessä. 52 . Mutta ei thai-korttiakaan kannata aina ihan kaikissa tilanteissa vetää esiin. Niinhän se on normaalissakin elämässä. Pimeän tultua nukkumaan, ja auringon kanssa yht`aikaa ylös ja liikkeelle. Kukin ajaa omalla / vuokrapyörällään. Varmista, että matkavakuutuksesi numero on helposti löydettävissä. Alkuperäisasukkaalla ei aina välttämättä ole kumpaakaan. Yliajettu käärme tai villisika voi olla perin vihainen... Jos mahdollista, älä pysähdy selvittelemään kanan tai koiranpennun kohtaloa. Passihan sinulla on aina mukana. Ota kuitenkin se asenne, ettei sinua näe kukaan, mutta sinun on nähtävä kaikki. . ja ?licence?. Siksi joka kylästä löytyy aina paikkaustarpeita ja sisärenkaita. Malesiassa ja osin Indonesiassakin pärjää hyvin sileärenkaisilla pyörätyypeillä. Muissa maissa on enemmän käyttöä ?rupulikumeille?, riippuen tietysti reittivalinnasta. Tosin, kuten aikaisemmin mainitsin, Kambodza muuttuu nopeaan tahtiin. Vähimmäisvaatimus on oma kypärä. ?pysymään pelissä mukana?... Huomioi puuttuvat lankut ja sojottavat naulat. Mahdollinen riippu- tai köysisilta ylitetään vain yksi kerrallaan. Viidakossa ja kylissä voi pieneläimiä osua ajoreitille. Riski tehdä kohtalokkaita virheitä kasvaa. Sillä tietysti voi jälkeenpäin spekuloida, olisiko koko juttua tapahtunut, jos olisin ollut liikkeellä yksin. Niissä liikenneolosuhteissa se on jokseenkin normaalia hävikkiä. Äärimmäinen valppaus ja ympäristön tarkkailu, ettei ongelmia syntyisi. Kansainvälinen ajokortti periaatteessa vaaditaan. Mutta toisaalta vammat ovat sitten isompia, jos kehno tuuri iskee. . ?perässä vedettäviä. Ajovarustus on erittäin henkilökohtainen asia. Älä koskaan aja ?täyttä laukkaa. Kaikilla on vain ja ainoastaan velvollisuuksia. Kun hallitset tämän liikennepelin, voin taata, että saat antoisia ja positiivisella tavalla elämyksellisiä kilometrejä!. ei pudonnut, muttei ollut kaukana! (kuva) . Varmista sen pysyvyys itselläsi. MITEN VOIN NAUTTIA KAAKKOIS-AASIAN LIIKENTEESTÄ ? Jos kuitenkin lähdet kaikista varoituksista huolimatta kokemaan erilaista liikennekulttuuria Aasiaan, nämä tiivistetyt vihjeet saattavat auttaa Sinua nauttimaan hallitusta kaaoksesta... . Isompaan ryhmään myös helpommin lipsahtaa se toisinajattelija kenelle muun ryhmän toljailut, seikkailut ja ajorytmi ei sovi sitten millään. Tiestö ja muu infra on Thaimaassa yleensä omaa luokkaansa. Virkavallan kanssa tekemisiin joutuessa thaiajokortti aukaisee monta lukkoa. ei ole maku, vaan se on kipu. Lisäksi hänellä olisi hyvä olla kyky ratkaista mitä erilaisempia ongelmia. . Toisaalta, tilanteesta riippuen, saattaa vanhoilla Moottoriliiton kilpailulisensseilläkin pärjätä mainiosti. Kaupungeissa joutuu liikennetiheyden vuoksi ryhmä ajamaan niin sanotusti ?tappituntumalla?, että porukka pysyisi edes jotenkin kasassa. Sitä saa joka kylästä. Varmista korkkien sinetit. . Tärkeä liikennesääntö Aasiassa on mielestäni sydämen sääntö. Jos pystyy pelaamaan useammalla kortilla, niin yleensä menestyy... . Tärkein neuvo on: jätä oppimasi länsimaiset liikennesäännöt Suomeen. Tarkkaile paikallista liikennekulttuuria, ja pyri omaksumaan sama toimintatapa. . Tai toisinpäin. Vältä kuitenkin ottamasta mukaan ns. Koska valkoihoisella on ne rahat, niiden kilohinta voi nousta järjettömäksi. Paras poliisi sinulle, on sinulle ystävällinen poliisi. Saat aitoa arvostusta. Muista lopuksi yksinkertainen totuus: Kaakkois-Aasian liikenteessä ei kenelläkään ole mitään oikeuksia. Mitä huonompi tie, sitä surkeammat sillat. Ota mukaasi jonkinlainen ensiapupakkaus sekä itsellesi että pyörällesi. Itsellesi ainakin ripulilääke, desi?ointiaine haavoihin ja laastaria. Päiväsaikaankin pölyn takia turvaväli on satoja metrejä. Varmista kuitenkin risteyksissä ryhmän pysyvyys oikealla reitillä. . Mutta osuma vesipuhveliin pysäyttää yleensä varmasti. Ole hereillä, ja ennakoi syntyvät tilanteet. . Kankkusessa tai kännissä ei sielläkään saa ajaa. . Traktori. Aja aina hyvin levänneenä. Ystäväsi saattaa olla hengenpelastajasi. Mitä isommaksi ryhmä muodostuu, sitä takkuisempaa eteneminen yleensä on. Jos joudut ajamaan seuraavaan kylään tyhjällä renkaalla, pyri säilyttämään ulkorengas ja vanne käyttökelpoisina. . Niissä kun onneksi lukee: ?International. Ja malta odottaa edellisen jälkeen sillan liikkeen pysähtymiseen asti, ettei käy kuten Kokkosen Reiskalle Kambodzassa . Vastuu on sillä, joka katsoo eteensä. Tie voi loppua ilman mitään varoitusta. Vesipuhveli. Turvavälejä ei tunneta, koska tyhjä tila kaupungin ruuhkissa täyttyy välittömästi. Ja taas varsinkin liikenteessä. Älä aja maaseudulla pimeässä, vaikka ajoneuvossasi valot toimisivat, ja sinulla olisi kissan hämäränäkö. Ja siitäkin vielä Thaimaassa thai-kielinen versio. Aikanaan jossain Burmassa (Myanmar) ei voinut edes hätätilanteessa kilauttaa kaverille, koska kännykät eivät toimineet. Suurimmalle osalle lukijoista on varmasti kertynyt kokemusta pitkistä reissuista ja erikoisista ryhmistä. Mutta nämä ovat mahdollisuuksien maita moottoripyöräilijälle. Jokainen tekee retkestään oman näköisessä. Ja kun oikein keplottelee, voi täällä aina syödä vain rusinat pullasta... Jos nestatasapaino järkkyy, reaktioajat pitenevät. Ja tiestöä on paljon. Lisäksi niitä ei välttämättä tarvitse käydä lunastamassa poliisilaitokselta rahasummaa vastaan takaisin... Aidon thai-ajokortin hankkiminenkaan ei ole kovin vaikea toimenpide. Siinä testataan lähinnä reaktiokykyä, näkökentän laajuutta, sekä punaisen, keltaisen ja vihreän värin erottelukykyä
Yleensä liikenteen ajopuoli on vastakkainen, kuten meillä Suomessa: ratti vasemmalla, ja liikenne oikeanpuoleista. lähteä jollain +20.000 euroa kustantavalla mannertenvälisellä soratieohjuksella. Pekka Niinivaara ? artassa on oranssilla merkattu ne maat ja alueet, joiden liikenne on vasemmanpuoleista (lähde: Wikipedia). Ja joka tapauksessa laite tulee keräämään tällaisella matkalla runsaasti käytön jälkiä. Sekaannusta voi aiheuttaa se, että autoteollisuus käyttää termejä RHD ja LHD (right-hand drive ja left-hand drive), jotka viittaavat kuljettajan paikkaan auton sisällä. Ja etsiytyä välillä pienemmille ja huonokuntoisemmille teille, jotta voit todeta pärjääväsi laitteen hallinnan puolesta myös sellaisissa olosuhteissa. Vasenta vai oikeaa? K . On myös olemassa runsaastikin esimerkkejä siitä, kuinka aivan yksinkertaisilla ja huokeilla härveleillä on reissattu vaikka mihin. Toisaalta hyvin halpa pyörä, ainakin jos se on kovin vanha, saattaa olla teknisesti huonokuntoinen, mikä voi aiheuttaa harmaita hiuksia reissulla. Ainakaan 53. Termit RHT ja LHT (right-hand traffic ja left-hand traffic) taas viittaavat siihen, kummalla puolella ajetaan. Euroopan ulkopuolella liikenteen kulkusuunnan vaihtuminen tulee itään ajettaessa eteen vasta Japanissa, kaakkoon matkatessa Pakistanissa, ja Afrikan itäreitillä Keniassa. Niin sanottu etuajo-oikeus kun perustuu monissa maissa muutenkin ensisijaisesti massaan, ja jalankulkijoilla on oikeus lähinnä yrittää ehtiä ehjin nahoin alta pois. lähdet, muista se, ettet todennäköisesti tule saamaan sille kattavaa kaskovakuutusta ainakaan kaikkiin maihin. Läntisellä pallon- puoliskolla vasemmanpuoleinen liikenne on harvinaisuus. Laskin ajaneeni nyt yhteensä viidessätoista vasemmanpuoleisen liikenteen maassa. Ajomukavuus ja kyky kantaa riittävästi kuormaa ovat ilman muuta tärkeitä seikkoja. Mikäli aiot carnet-maihin, pyörän arvolla saattaa olla merkitystä myös carnetin takuusumman suuruuteen. Onkin hieman paradoksaalista, että ainakin mp-valmistajien mainon- nan mukaan maailmanympärimatkalle ?kuuluisi. Siinä on muu- tamia syitä, miksi kaikkien muiden paitsi ehkä Kroisos Pennosen kannattaa pohtia tarkasti reissupyöränsä hintaluokkaa. Hanki myös kaikki mukaan lähtevät lisävarusteet hyvissä ajoin, jotta ehdit testata, että ne toimivat kuten pitääkin, sekä tarvittaessa suorittaa niihin myös pientä viilausta. Samoin jos ollaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä, ja menet esim. taukopaikalle tai huoltoasemalle, joka jää kulkusuunnassasi oikealle, matkan jatkaminen oikealla (eli vasemmalla!) puolella voi tuottaa hankaluuksia. Näin varsinkin jollei muita tienkäyttäjiä ole juuri silloin näkyvillä. Eräs vasemmanpuoleiseen liikenteeseen liittyvä ongelma meille suomalaisille on tien ylitys jalankulkijana: kuten laulussakin sanotaan, meidän on ollut tottuminen siihen, että ensin kuuluu katsoa vasemmalle, ja sitten oikealle. Kartan oranssilla merkityissä paikoissa tämä asia on tietenkin juuri toisin päin, joten kaikki eri suunnista tulijat kannattaa oman turvallisuutensa vuoksi opetella havaitsemaan erityisen hyvin, ennen kuin astuu tielle. Ja on tällaisella reissulla tiedossa paljon muitakin menoeriä kuin pelkän pyörän hankinta. Ensimmäisen kerran ajoin vasemmalla Etelä-Afrikan Johannesburgissa vuonna 2001. Edellä mainitut seikat kuitenkin puhuvat käytännössä tuota vastaan, ainakin silloin, mikäli raha ratkaisee. Mutta valitse kuitenkin sellainen moottoripyörä, jonka arvonalennuksen, tai jopa täydellisen menettämisen pystyt taloudellisessa mielessä kestämään. Alkuun varsinkin kaupunkiajo tuntui hankalalta, mutta seurailemalla muita vastakkaiseen ajosuuntaan tottui kuitenkin yllättävän nopeasti. Virheiden ja nolojen tilanteiden välttämiseksi kannattaa kylläkin aamuisin ennen matkaan lähtöä muistuttaa itseään siitä, missä maassa ollaan, ja mikä ajopuoli täällä on käytössä. Lisäksi kannattaa käydä vaikka edeltävällä ajokaudella jollain useamman tuhannen kilometrin reissulla siten, että pyörä on kuormattu täysin tätä tulevaa suurta matkaasi vastaavasti
Ja viime aikaisten kokemusteni jälkeen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän päästä näkemään lisää itselleni vielä tyystin vieraita kulttuureita ja maisemia. Toinen syy, miksi olen käynyt viimeisen 5 vuoden aikana vain kerjatkuu sivulla 58 54 . Sata metriä meni minulta niin ja näin, ja sitten olimme syvässä ojassa. Selkäsaunahan siitä seurasi, sain itse valita pihakoivustamme oksan. Merkkaa myös ne työkalut, joita tarvitset pyöräsi huoltamisessa, sekä mielellään myös purkamisessa johonkin sopivaan pisteeseen saakka. Muutostyöt tulee kuitenkin tehdä jo kauan ennen matkalle lähtöä, jotta mahdolliset probleemat ehditään selvittää. Opettele myös huoltamaan pyörääsi täysin itsenäisesti ainakin normaalien määräaikaishuoltojen osalta. Jokaisella oli niin ikään sama matkasuunnitelma. ?HippieTrail. Yhtenä elokuun lopun pimeänä iltana sitten päätimme toteuttaa koko kesän kyteneen suunnitelmamme. saattaa esimerkiksi käydä ilmi, ettei pyörän vakioalustassa riitä säätövara painavaa kuormaasi varten, jolloin jousitus painuu optimaalista toimintaa ajatellen liian alas. Näin käy varsinkin silloin usein, mikäli ollaan lähdössä kaksipäällä reissuun, ja kannattaa tuumia esimerkiksi vakiota jäykempien jousten vaihtoa. Koivuraipan jäljet paranivat nopeasti, mutta kipinä mopoiluun ja moottoripyöräilyyn ei ole vielä parantunut, vaikka tuosta ensimmäisestä ojaanajosta on nyt 41 vuotta. AGRA?TEHERAN?HELSINKI (Intia?Suomi, 1998) Jonkun verran vettä ennätti virrata Gangesissa, Mekongissa, Vantaassa ja Mississippissä ennen kuin sitten eräänä kauniina päivänä seisoin Agra Motorcycle Shopissa Intiassa ravistamassa repustani rupioita tiskiin. Varmista, että mukana on renkaiden irrottamiseen ja paikkaamiseen tarvittavat työkalut . Ajattelin ajaa Helsinkiin Pakistanin, Iranin, Turkin ja Itä-Euroopan kautta. Illan pimeydessä haimme Edwinin Tunturin tämän liiteristä. Olimme nähneet monta kertaa kuinka se käynnistetään. ja että osaat myös täysin itsenäisesti hoitaa nämä operaatiot vaikka keskellä ei-mitään. Lopuksi Ensi keväänä tulee 20 vuotta täyteen siitä, kun hankin ensimmäisen oman moottoripyöräni. läntisen Euroopan tiet tosin eivät välttämättä valmista sinua siihen, mitä tulet kohtaamaan muissa maanosissa! Autenttisempaa ajokokemusta lähialueilta voisikin olla tarjolla esimerkiksi Venäjän suunnalla. Tällaisella kaukomatkaa edeltävällä ?testireissulla. Reittikin oli selvä. Olleet kyydissäkin, mutta emme kumpikaan koskaan sarvissa. Työnsimme pappatunturia sata metriä turvalliseksi katsomamme metsätien päähän. Muutaman polkaisun jälkeen kaikki 50 kuutiota jyrähtivät käyntiin ja menoksi. Pitkän tikun vedossa sain ensimmäisen ajovuoron. Olimme parhaan ystäväni Tomin kanssa molemmat 9-vuotiaita ja osasimme ajaa polkupyörällä. Ehkei saamelaisella ja sisilialaisella ole juurikaan yhteistä, mutta kokonaisuutena Eurooppa edustaa silti meidän ?omaa. Näin oma reissutyökalusarjasi alkaa muodostua. Harrastus on mullistanut elämäni, ja aivan erityisesti sen on tehnyt viimeisten reilun 10 vuoden aikana tapahtunut kaukomatkailu. Täytyy tosin myöntää, että alkuaikoina myös Eurooppa tuntui aivan yhtälailla eksoottiselta ja jännittävältä. Peter Ruotsalo ? PeterPan-muistoja Naapurin pappatunturista maailmanääriin E nsimmäinen kosketus moottoroituun kaksirattaiseen ohjaajan näkökulmasta tapahtui ollessani kansakoulun 3:lla luokalla. tai miksi sitä halutaan kutsua on Agrasta Eurooppaan ja edelleen Helsinkiin on noin 10 000 km pitkä vähän. Tomin ajovuoroa ei vielä tänään tullut. Kaikilla oli repullinen lentokentällä vaihdettuja rupioita. Paikalla oli yhdeksän muutakin. Rupioita vastaan sain punaisen En?eld Massismo 500cc moottoripyörän. Aikakoneen, ilman turhia muutoksia 50 vuoteen. Enää se ei jotenkin tunnu samalta, vaikken toki olekaan käynyt Euroopassa läheskään kaikkialla. Myös moottorin ja pakoputkiston suojaaminen alhaalta kannattaa. Koska naapurimme Edwinin pappatunturissa oli myös polkimet, päättelimme että homma pysyy hanskassa vaikka emme saisi konetta käyntiin. Mikäli matkasi suuntautuu muualle kuin Eurooppaan, USA:han tai Australiaan, voit lähteä siitä, että ns.merkkihuoltoja tulee olemaan harvemmassa kuin haistelemattomia koiran takamuksia. kulttuuripiiriämme
Tosiasia turistin näkökulmasta kuitenkin on, että Iran oli erittäin positiivinen paikka. Harvassa maassa, jos missään, olen kokenut itseni yhtä epätervetulleeksi kuin Pakistanissa. Aikuiset ovat pääsääntöisesti tylyjä ja lasten suuri huvi koko maassa on kivittää ohi ajavia moottoripyöriä. Itse reitin Agrasta Helsinkiin ajaa En?eldilläkin helposti 4-5 viikossa. En kuitenkaan ehtinyt muuttaa ennen kuin ranskalainen kauneus ehti tehdä muuton mahdottomaksi. Ei se risteilyalus aivan perinteinen MasaYardsin rakentama lemmenlaiva ollut, mutta kelluva laite kuitenkin johon mahduimme pyörinemme kyytiin. Pyörät kannelle ja konepyöräkuljettajat kannen alle. Se oli 3 kuukauden ja 28 000 kilometrin matka. Ex-vaimolleni sanoin aina, että jos hän jättää minut, muutan Kolumbiaan, koska siellä on maailman kauneimmat naiset. Tämän päivän uutisten perusteella voisi kuvitella, että se on ikävä paikka. Naiskauneuden lisäksi maa tarjoaa lukemattomia upeita teitä hulppeissa vuoristo- ja rantamaisemissa. Kasvissyöjän paratiisi Kolumbia ei ole. Täällä perusruokavalio on, kuten monessa 55. Panaman päässä pyörät laskettiin samoilla naruilla yksi kerrallaan kumiveneeseen, jolla ne kuljetettiin laiturin reunaan, josta tarvittiin 4-6 miestä nostamaan pyörä laiturille. Miksi laivalla Panamasta Kolumbiaan? Koska ajettavaa tietä maiden välillä ei ole. Niin ikään tuo polku on huumesalakuljettajien reittiverkostoa, mikä tuo siihen oman eksoottisen lisänsä. Itse Kolumbia sitten. En?eldillä matkustaessa paljon nähtävyyksien katseluaikaa menee päivittäisiin säätöihin ja korjauksiin. PanAmerica-matkan ehdottomia huippukohtia oli ajo Salar de Uyuni suolajärvellä Boliviassa. sivukurvailuista ja valituista nähtävyyksistä riippuen. Silloin ajoominaisuudet ovat kohdallaan. Isolla japanilaisella allroadilla 3 viikossa. Andit upeine mutkineen sekä laivaristeily Panamasta Kolumbiaan. Panaman päässä lastaus tapahtui kanooteista. Pyörät kanooteilla ankkurissa olevalle alukselle ja naruilla ylös. Hyvänä puolena luonnollisesti, että siinä kehittyy väkisin mekaanikoksi. Lahjatonkin kehittyy, jos ei hyväksi niin mekaanikoksi ainakin. ANGHORAGE?MEXICO CITY ?MEDELLIN?USHUAIA (Alaska?Argentiina, 2008) Toinen suuri matka, jonka olen ajanut moottoripyörällä on Alaskan Anghoragesta Argentiinan Ushuiaan. Mielekäs aika oikeallakin moottoripyörällä on ehkä tuo 4-5 viikkoa. Viime syksynä jouduin sitten ulkoruokintaan liian työnteon vuoksi ja Kolumbia tuli väistämättä mieleeni. Ja kyllä kyllä, tuolla kuormalla En?eldinkin saa suhteellisen helposti keulimaan sen kaikilla 22 hevosvoimalla. Näin jälkeenpäin taakse katsoen, maa jossa olisin mielelläni ollut tuolla matkalla enemmän on Iran. Mutta kyllä kyllä, Kolumbia kannattaa aina pitää suunnitelmana B. Risteilyaluksemme oli Saksassa 1911 rakennettu vanha kuunari, jota kuljetti joukko saksalaisia elämäntapapurjehtijoita. Lisäväriä tuo reitti saa kun sen ajaa En?eldillä kaksi päällä ja kaksi iso rinkkaa taakse köytettynä. Siinä ehtii ihmetellä nähtävyyden jos toisenkin. Iranin positiivisuus korostuu erityisesti Pakistanista tultaessa. Liikkeelle lähtö oli Alaskasta ennen ensimmäisiä lumipyryjä (ensimmäinen tuli seuraavalla viikolla) ja matka päättyi Etelä-Amerikan voikukkia työntävään kevääseen. Nyt muutama vuosi matkan jälkeen mielen huippukohdiksi ovat jääneet Alaska ja Yukon karhuineen. Jonkinlainen polku tosin on, mutta se on erittäin haastava läpäistäväksi millään 250-kuutioista enduroa suuremmalla jossa ei ole matkatavaroita. Salar de Uyuni, Bolivian suuri suola-aavikko
Hymy ei tahdo mahtua kypärän sisään kun saa ajaa kahtasataa kahdeksikkoa opasjeepin ympärillä. Tansanian Ngorongoro, jossa tälläkin matkalla kävimme on luonnollisesti luku sinänsä, mutta siltikin äänestäisin Okavangon puolesta, jos äänestys koskisi Afrikan vaikuttavinta villieläinten luonnonpuistoa. Lähtemättömän vaikutuksen Botswanassa tekivät myös elefantit, jotka oleskelivat teiden varsilla kuin porot Lapissa. Mutta mitä pienempi ja mutkaisempi tie, sitä hauskemmaksi pyörä muuttuu. 56 HELSINKI?NORDDKAPP? KHARTUM?KAPKAUPUNKI (2010) Kolmas iso moottoripyörämatka omalla kohdallani on Trans-Africa. Voi sanoa, että varsinainen Afrikka alkaa siitä mihin Egypti loppuu. Moni asia on luonnollisesti makuasia, mutta henkilökohtaisesti nostan kokonaisuutena Okavango deltan Kenian ja Tansanian luononpuistojen yläpuolelle. Veikkaanpa, että yhtään valitustakaan ei käsitelty. Etiopiassa pääsimme myös ensimmäistä kertaa ajamaan todellisia all-road offroadia. Teitä, joille matka olisi millä tahansa katupyörän tapaisella pysähtynyt. Vauhtia kävimme ottamassa Norjan Norddkapista, jossa sitten 180 asteen käännös täydellisessä sumussa ja nokat kohti Etelä-Afrikan kevättä. Ainoa ero, että jos norsun kanssa törmää, niin siinä jää autollakin aina kakkoseksi, moottoripyörästä puhumattakaan. Kapkaupunki matkalta myös Etiopian Lalibela. Matkaa Alaskasta Ushuaiaan kertyi reilut 28000 km. muussakin Etelä-Amerikan maassa, pihvi ja punaviini. Yksi PanAmerica-matkan ehdottomia huippukohtia oli ajo Salar de Uyuni suolajärvellä Boliviassa. Parhaimpien paikkojen yli työnsimme pyörät yksi kerrallaan. Sudanista voi hyvin sanoa, että tule ennenkuin turistivirrat tulevat . Siihen väliin mahtui paljon eksotiikkaa, hauskoja ihmisiä ja eksoottisia eläimiä. Ehdottomasti eksoottisin väli koko matkalla on Sudan-Botswana. Afrikan keväässä olimme kaksi ja puoli kuukautta ja 23 000 kilometriä myöhemmin. Yukonissa, Ruotsin kokoisella alueella asuu 30 000 ihmistä, mikä tarkoitaa että tiet ovat autiot ja tyhjät. Kaikenkaikkiaan meitä oli tällä matkalla 8 pyörää.. Nämä olivat jokien pohjia, joissa tie oli yhtä ja samaa kuin ämpärin kokoiset pyöreät kivet. Ajo sinne ja takaisin oli sekin jo luku sinänsä, mutta itse Lalibela on maailmanluokan nähtävyys. Keisari Lalibela on hakkauttanut kallion sisään 11 täysikokoista kirkkoa eikä kaupunginvaltuustolla ole tainnut olla asiaan nokan koputtamista. Marsabit Roadia teki selvää viidestä pyörästä. Neljästä meni iskunvaimentaja ja yksi BMW särkyi muuten vain. Trans Africa -retkelle startattiin Norjan Norddkappista ja perille Etelä-Afrikkaan saavuttiin reilun 2,5 kuukauden ja 23000 kilometrin jälkeen. Bahia Lapataian kansallispuistossa Argentiinassa oli Pan Amerika -reissu loppurutistusta vaille. Egypti on Egypti monilukuisine turisteineen ja monilukuisine turistin vedättäjineen. Keniassa saimme ajamisen eksotiikkaa sitäkin enemmänkin. Reilu 300 km ns. Sudanissa kukaan ei varsinaisesti kauppaa mitään. Kauppiaat ainoastaan katsoivat uteliaina. Sitäkin sattui, että kun meni liikkeeseen sisään, niin ujo myyjä vetäytyi takahuoneeseen. ja ne turistivirrat eivät taida tulla vielä muuta- maan kymmeneen vuoteen. Suurimman yksittäisen mielenliikutuksen minussa sai tällä matkalla aikaan Okavango delta: Botswanan suuri deltaalue monilukuisinen villieläimineen. Menopelinä tällä matkalla minulla oli BMW F650GS (800cc moottorilla). Ja kyllä, vaikka sillä pystyykin helposti pitämään marssitahtina 140 km/h, niin on se aakeilla ja laakeilla suorilla puuduttava menopeli. Pito kuivalla suolapinnalla on hämmentävän hyvä ja siinä pätee all-road renkaillakin, korvien välistä loppuu pito ennen kuin renkaista. Alaskan Yukon on myös paikka, jonne palaan moottoripyörällä vielä uudestaan. Asukastiheys ei Yukonissa, kuten ei Alaskassakaan, ole rasite. Kirahvit eivät nekään olleet mikään outo tienvarsiilmestys tällä matkalla. Yksittäisten vaikuttavien elämysten joukkoon kuului Norddkap
Helsinki Muita julkaistuja PeterPan-matkakertomuksia: 1/2006: Peterpan-retkellä Kambodzassa, osa1 (Pekka Niinivaara) 2/2006: Peterpan-retkellä Kambodzassa, osa2 (Pekka Niinivaara) 6/2007: Peterpan-retki Costa Ricassa keväällä 2007 Monteverde, osa 1 (Pekka Niinivaara) 7/2007: Peterpan-retki Costa Ricassa keväällä 2007 Monteverde, osa 2 (Pekka Niinivaara) 1/2009: Pan America . Okavango Nro 1/2012 TransAfrica osa 6/6 Ogavango ?Windhoek . Itse pidin enemmän F650GS:n vaihdelaatikon välityksistä. Moto1-lehdessä julkaistut Peter Ruotsalon matkakertomukset: Nro 7/2009 PeterPanBike-moottoripyörämatkalla Vietnamissa Hanoi . Seuraa matkablogia osoitteessa: http://peterpanbike-tsingiskhan.blogspot.fi/ Afrikan viimeiset pölyt olivat kohdalla Namibiassa. Mutta Sossulvein poisjääminen on hyvä syy mennä Namibiaan uudestaan. Omana menopelinä tällä matkalla BMW F800GS. Alkamassa on ´Vuoden Suuri Seikkailu´, tällä kertaa nimellä Tsingis Khan, arviolta 17.000 kilometrin turnee kohteinaan mm. Mutta kyllä, vaikka F800GS:stä ei yhtään seksikkyyttä löydykkään, niin se on hyvä työhevonen. Aqaba Nro 5/2011 TransAfrica osa 3 Agaba . Elämä on siinä ja nyt. MITÄ SEURAAVAKSI Planeetta maassa on vielä paljon ajamattomia teitä. stan-maa kierroksella. Kazakstan, Kirgisia, Tazigistan, Uzbekistan ja Turkmenistan. Tanga . Cape Agulhas . Mutta, jos ulkomaanmatkailussa pysytään, niin eksoottisin matka on ehdottomasti Agra?Helsinki Enfieldillä! Mieleen painunein yksittäinen tapahtuma Agra?Helsinki matkalla. Metama Nro 6/2011 TransAfrica osa 4 Metama . HoChiMinh Nro 9/2009 Hare Bool . Cape Town . Näiden maiden teistä enemmän ensi vuoden Moto1:ssä! ? Nro 4/2011 TransAfrica osa 2 Istanbul . Lalibela . Niillä tuntee olevansa elossa. Tärkeää on vain; mistä saadaan polttoainetta, mistä saadaan ruokaa ja missä nukutaan. Kun emme päässeet ensi yrittämällä Pakistaniin ja pakistanilainen tullimies heitti passimme kirjaimellisesti takaisin Intiaan. Istanbul 25.8.2012: Ja taas mennään! Peter ja 8-henkinen reissuryhmä lähdössä kohti Venäjän rajaa. Lilongwe . Sossulvein dyynit jäivät itseltäni välistä, koska olin kaatunut edellisenä päivänä vasemman ranteeni puolimurskaksi. Ja kun laittaa vähän rautoja ympärille, niin sitä voi kaataa kaikessa rauhassa ilman pelkoa sen kummemmista vahingoista. Olen aina ollut sitä mieltä, että BMW:t ovat mainettaan huonompia ja olen edelleen. Damaskos . Addis Abeba . Se taitaa olla parin vuoden takainen marraskuinen ilta-ajo mustalla visiirillä Jyväskylästä Helsinkiin. Luxor . Sillä matkalla taivas työnsi roppakaupalla räntää koko matkan, lämpötila keikkui nollan vaiheilla ja itse keikun hypotermian rajan molemmilla puolilla. Nordkapp . Olisimme viimekädessä kyllä päässeet ilmankin carnetteja Pakistaniin, mutta ajauduimme avoimeen riitaan liian isoja lahjuksia vaatineen rajapäällikön kanssa. Mutta kyllä, kaikki isot mp-matkat ovat luku sinänsä, eivätkä ne ole vertailukelpoisia kahden viikon matkojen kanssa. Pitkällä matkalla, jossa joka päivä on sukellus tuntemattomaan, elämä tiivistyy eräänlaiseksi mikrokosmokseksi. Ongelmaa voi lievittää vaihtamalla hammasrattaat isomaksi ja pienemmäksi edessä ja takana. SUMMASUMMARUM Elämäni eksoottisin moottoripyörämatka. Hurghada . Ja olenkin jo aikaa päivää sitten tullut siihen tulokseen, että niitä kaikkia en ehdi ajaa yhden elämän aikana. Osa ajamattomista teistä tulee kuitenkin ajetuiksi tulevana syksynä ns. Khartum . Kaikki matkan ulkopuolinen muuttuu joksikin samaksi kuin tapahtumat linnunratamme tuolla puolella. Beirut . Tavallaan pitkää moottoripyörämatkaa voi sanoa paluuksi elämän perusasioiden ääreen ja se on ehdottomasti yksi iso asia mikä niissä omaa mieltäni viehättää. Kazakstan ja Turkmenistan. Ykkösellä ei oikein normaaleilla teillä tee mitään ja yläpäästä vaiheet loppuvat kesken. Vaihteisto on pitkän matkan kannalta makuasia. Intiassa kuukin on kuumempi Aikakoneilla Intiassa Nro 3/2010 PeterPanBiken pioneerimatka Laosiin Nro 4/2010 PeterPanBiken pioneerimatka Filippiineille Paratiisiteitä, kukkotappeluja ja riisiterasseja Nro 3/2011 Trans-Africa, osa 1 Ivalo . Isoveljen välitykset ovat turhan tiukkoja matka-ajoon. Ne piti järjestää Suomesta. Vuoden suuri seikkailu vaivalloisesti liikkeelle (Visa Vilkuna) 2/2009 Pan America, osa 2 Aavikkoa moneen malliin (Visa Vilkuna) 3/2009 Pan America, osa 3 Tropiikin kuumat yöt (Visa Vilkuna) 4/2009 Pan America, osa 4 Kolumbia, se vasta on jotain (Visa Vilkuna) 5/2009 Pan America, osa 5 Titikaka-järveltä Tulimaahan (Visa Vilkuna) 57. Carnetit puuttuivat Autoliitosta saamamme väärän tiedon vuoksi ja edessä oli paluu Delhiin, jossa alkoi carnet-rumba. Nairobi ? Ngorongoro Nro 8/2011 TransAfrica osa 5 Ngorongoro
Mutta tietyt asiat iskostuvat kyllä liikkuvan kuvan avulla mieleen paljon näppärämmin, mainittakoon esimerkkinä vaikkapa renkaan paikkaukseen tien päällä liittyvät niksit. Koko 7 levyn ja yli 18 tunnin setin katsominen ottaa aikansa. Yhden levyn osiot saa erikseen 19.50 ?, kaksilevyiset 28.70 ? + lisäksi postikulut Englannista. Renkaan asentaminen takaisin. Merkittävä osa DVD-paketin materiaalista on kuvattu Horizons Unlimited-kokoontumisissa, joita järjestetään ympäri maailman. Tubeless-paikka . Rajat ja viranomaiset . Gregory Frazier, 5 kertaa pallon ympäri, sekä Chris ja Erin Ratay, pisimmän mp-matkan Guinnessin ennätyksen haltijat. Kaikki äänessä olijat nimittäin käyttävät luonnollisestikin aivan normaalia puhekieltään, eli tarjolla on muun muassa rehevää britti- jenkkija aussiaksenttia, välillä melkoisella sarjatulinopeudella. Päivästä päivään . Asfaltin ulkopuolella ajaminen . Mitä mukaan . Vain naisille! . Vaikka olen joitakin suomennostöitäkin tehnyt kyseisestä kielestä, minulla oli ajoittain suuria vaikeuksia saada puheesta ainakaan ensi yrittämällä selkoa. Nämä ja myös muita DVD:itä voi tilata osoitteesta: www.horizonsunlimited.com/store/dvds anadalaiset Grant ja Susan Johnson tekivät 1987-1998 mammuttimaisen maailmanympärimatkan moottoripyörällä. Ne ovat varmasti erinomainen tilaisuus päästä tapaamaan todellisia konkareita ihan ´face-to-face´, sekä saada arvokkaita vinkkejä omaa suurta reissua varten. Englanninkieliset DVD:t koostuvat suurelta osin matkaajien lyhyistä haastatteluista tai kommenteista käsiteltävänä olevaan asiaan liittyen (ja vilahtaapa ruudulla muuten myös suomalainen reissumies Jami Naukkarinen!) Mukana on raskaan sarjan reissaajia, mm. Missä nukkua . Vähemmän tavaraa mukaan ? Pakkaaminen . Mutta sisältönsä puolesta levyt ovat ´Round the world´tyyppisestä matkailusta kiinnostuneille paitsi kiistatta hyödyllinen, monessa kohtaa myös hauska katselukokemus. Ja vaikka sivuuttaisi kokonaan tämän setin laajan informaatiopuolen, pimeinä talvi-iltoina se vie vähintään oivalliselle nojatuolimatkalle. Joten sieltä ajan kanssa lueskelemalla kyllä selviää kutakuinkin samat jutut. Sisäkumillisen paikkaaminen . Grantin pakkausvihjeet 3 - Part Three: On the road! (2 levyä / 5h 24 min) A: Maailmalla ajaminen . 70 km Frankfurtista etelään. DVD:n sisältö: 1 - Part One: Get ready! (1 levy / 2h 33 min) Inspiraatio lähtemiseen . Levyjä pystyy kyllä vaivatta ´kelaamaan´ hieman taaksepäin, ja ottamaan saman kohdan uusiksi, mikä monesti selvittikin asian jo paljon paremmin, mutta katsomisnautinnosta se verotti osansa. Mitään suuria salaisuuksia ei tästä paketista löydy . GPS&kartat ? Ensiapupakkaus . Minne / milloin . Pyörän rahtaus . Pekka Niinivaara ? moottoripyörällä. Koko ´Collectors set´ boksiin pakattuna kustantaa 108 ?. Renkaat B: Pukeutuminen . HU-matkaajien maailma 2 - Part Two: Gear Up! (2 levyä / 5h 58 min) A: Pyörävalinta . Sovita pyörä itsellesi . Sovita pyörä matkaasi varten . Lois Prycen matkat 5 - Part Five: Tire changing (1 levy / 1h 30 min) Renkaan irrottaminen . Mitä mukaan . Hätätilanteet . Rahtipakkauksen rakentaminen B: Tekniset ongelmat . Kielet ja kulttuurit . Rahat ja paperipuoli . Kas tässä myös joululahjavinkki mp-reissuista kiinnostuneelle! Ja onhan asia toisaalta niinkin, että mikäli ´tavvoo pelkkää savvoo´, saattaa kielitaito joka tapauksessa olla pientä kohennusta vailla, ennen kuin voi realistisesti ajatella lähtevänsä omatoimiselle kaukomatkalle taalleen mp-matkalla Euroopassa on se, että kotimaanosastamme on tullut valitettavan kallis paikka matkustaa. Tosin nyt kun on käynyt selväksi, kuinka saviselle pohjalle yhteisvaluuttamme olikaan valettu, eivät myöskään aiemmin huokeiksi tiedetyt kaukomaat välttämättä enää ole euroalueelta tulevalle yhtä edullisia kuin ennen. Ajokokemuksesta, sekä tietenkin myös matkailukokemuksesta ylipäätään, on ´Round-the-world´-tyyppisillä reissuilla selkeästi hyötyä. Sen jälkeen he perustivat Horizons Unlimited-sivuston (www.horizonsunlimited.com), josta on kasvanut eräs tämän hetken parhaista informaation lähteistä, mitä tulee omatoimiseen matkailuun omilla ajoneuvoilla. Painopiste on moottoripyörissä, mutta myös auto- ja polkupyörämatkailu ovat hyvin edustettuina. Korjaukset tienpäällä . Unelma saavutettavissa . Kenen kanssa . Jollei Eurooppa vielä ole ehtinyt tulla kunnolla tutuksi, en suosittele niin sanotusti ´syvään päähän hyppäämistä´, ennen kuin olet kolunnut kotoista maanosaamme vähintään muutaman reissun edestä. Sekä meille suomalaisille huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin vaikkapa Aasia tai Afrikka. Pahoittelen, että tätä juttusarjaa on julkaistu niin epäsäännöllisesti. Kenen kanssa . Varsinkin vilkkaat keskustelufoorumit antavat uskomattoman paljon ajantasaista tietoa maapallon joka kolkasta. Kotiinpaluu 4 - Part Four: Ladies on the loose! (1 levy / 2h 23 min) Naismatkaajille: inspiraatio lähtemiseen ? Minne / milloin . Pikantin lisänsä soppaan tuovat saksalaiset, ranskalaiset tai espanjalaiset omalla englannin tulkinnallaan. Ihan peruskouluenglannilla ei siis kovin pitkälle pötkitä. Vierailu: Touratech ? MP:n pakkaaminen . Avustustyö matkalla . Ensiavun antaminen . Esikoispoikani syntyi elokuussa 2011, ja tämän K 58 Huom: Seuraava meitä lähinnä oleva Horizons Unlimited -kokoontuminen eli HU Travellers Meeting järjestetään OberLiebersbachissa Saksassa 25-28.10.2012. Paikka sijaitsee n. Toisten matkailijoiden tapaaminen . ?The achievable dream? Seikkailumatkailijan opas, 5-osainen ´Collectors Set´ (DVD) . Turvallisuus . asiasisältöhän on suunnilleen samaa kuin itse nettisaitilla. Terveys matkalla ? Offroad-ajamisen perusteet . Isoimman miinuksen annan tallenteille siitä, ettei suomen- tai edes englanninkielistä tekstitystä ole käytettävissä. Ellei varsinaisesti olisikaan muuta syytä, niin ainakin se, että myös Eurooppa on ehdottomasti tutustumisen arvoinen
2-osa numerossa 3/2011 (mm. Carnet, viisumit, muut asiapaperit, matkapyörän valinta, matkan suunnittelu, pyörän varustelu, vakuutukset, mp:n kuljetus rahtilaivassa tai lentokoneessa, reittikuvaukset Alaska-Meksiko, SuomiIntia) . Ylivoimainen valtaosa maapallon ihmisistä on pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mitä ei varmaan aivan heti uskoisi, kun lukee lehtiä, tai katselee uutislähetyksiä. Ehkä juuri tämä onkin ollut omilta matkoiltani se kaikkein positiivisin havainto. Myös riskit ovat olemassa . vuoden keväällä sain mitä ilmeisimmin ylenmääräisestä monitorin tuijottelusta omituisia migreeniin viittaavia näköoireita, mistä syystä oli parempi jättää kirjoitushommat vähäksi aikaa kokonaan sivuun. Tässä tämä nyt kuitenkin lyhykäisyydessään on. Ikäkään ei välttämättä ole este . Kaikenlaiset turhat oletukset ja ennakkoluulot monesta asiasta karisevat vauhdilla pois siinä vaiheessa, kun pääsee näkemään omin silmin. Häyrinen, Ulla ja Heikki Mustonen, Reijo Myllymaa, Erkki Peura, Peter Ruotsalo, Tapio Vesterinen, Visa Vilkuna. Matkakumppanini ja tänä päivänä myös lapseni äiti Anne sekä reissupyörämme DL650 päiväntasaajalla Indonesiassa helmikuussa 2008. Mutta toisaalta harvemmalla elämäntilanne on sellainen aina. Tätä ei paraskaan lehtijuttu tai tv-reportaasi pysty korvaamaan. On totta, että monella elämäntilanne on sellainen, ettei millään pystyisi ainakaan ihan pian lähtemään. Taustalla näkyy eteläinen pallonpuolisko. Aiemmin RTW-teemassa julkaistut osat: . 1-osa numerossa 2/2011 (mm. matkan pituus ajallisesti ja kilometreissä, kustannuksista, riskeistä, vakuutusasioista, reittikuvaukset Keski-Aasiaan ja Mongoliaan, moottoripyöräily Kiinassa, läpileikkaus Afrikan itäreitistä) . Hieman yksinkertaistaen voisi jopa sanoa, että kaikki muu lähtemiseen liittyvä on lopulta vain pelkkää hienosäätöä. 3-osa numerossa 6/2011 (Teemana Kaakkois-Aasia ja Australia, reittikuvaus Meksiko-Argentiina) . luin vastikään motoristista, joka kiersi pallon parikymppisenä, ja nyt teki sen uudelleen puoli vuosisataa myöhemmin, yli 70-vuotiaana! Loppujen lopuksi kysymys onkin vain siitä, että tekee vakaan päätöksen lähteä, ja alkaa sitten toimia määrätietoisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Pointtini on se, että on täysin mahdollista rikkoa tutut kaavat, ja lähteä katsomaan, miltä maailma noin laajemmassa mittakaavassa näyttää moottoripyörän päältä katsottuna. 4-osa numerossa 2/2012 (mm. reissubudjetti, rahat, maksukortit, maailmanympärimatka lyhyemmissä pätkissä, suomalaispariskunta Etelä-Amerikassa, vakava onnettomuus Laosissa, Spotpaikannin, erilaiset laukkuvaihtoehdot, aiheeseen liittyviä kirjoja) 59. Uskallan miltei luvata, että matkaan päästyä valkenee aika pian, miksi lähteminen kannatti. (Juttusarja päättyy) Haluan kiittää kaikkia tähän juttusarjaan osallistuneita: Malin Björkman, Sakke ?Capo. kysehän on kuitenkin seikkailusta, niin hyvässä kuin pahassa. Mutta kaiken kaikkiaan näkisin, että kun vain itsellä järki asustelee päässä, ei se ole niin vaikeaa, eikä vaarallista, kuin yleisesti luullaan. Itsellänikin asia on juuri tällä hetkellä niin
Kuluvan vuoden alussa tuli markkinoille kolmisylinterinen, 675-kuutioinen sportti, mallinimeltään F3. Brutale 675 on italialaisfirman omien sanojen mukaan ?jokamiehen MV Agusta?. Se edusti samaa Hi-Tech-linjaa kuin merkin nelisylinterisetkin, joissa myös hiilikuidulla ja magnesiumilla on näkyvä rooli. Tämä nyt koeajossamme oleva 675 Brutale on F3-mallista riisuttu nakusportti, josta on haluttu tietoisesti tehdä ?jokamies-MV?. Yhtenä suunnittelun lähtökohtana on ollut se, että Brutalen on sovelluttava mitoitukseltaan myös naisille. O limme ennättäneet ajaa iltapäivän ajorupeamalla vasta ainoastaan noin puolisen tuntia, kun kypäräni visiiriin kopsahtelivat ensimmäiset sadepisarat, mutta se ei tullut yllätyksenä, sillä pahaenteisen mustat pilvet olivat varjostaneet matkaamme jo jonkin aikaa. Se on glamourin loisteesta 60 Teksti: Roland Brown Kuvat: Milagro. Toisin kuin jotkut muut aiemmin testatut MV:t, tämä ei ole eksoottinen ja kallis superbike, jota pääsääntöisesti vain puunataan ja jolla ajetaan ainoastaan aurinkoisina sunnuntai-päivinä. Viritysasteeltaan miedonnettu moottori on sama kuin F3:ssä ja sama pätee myös runkoon. Sateen pilaamat testiolosuhteet kieltämättä kaivelivat mieltä, mutta vaihteleva sää oli muuten kyllä tarkoitukseen käypäinen. MV Agusta Brutale 675: ?JOKAMIES-MALLI?, MISTÄÄN TINKIMÄTTÄ MV Agusta on totuttu mieltämään eksoottiseksi, kalliiksi ja vain harvojen kukkarolle käypäiseksi moottoripyörämerkiksi. Pyörä ei mässäile eksoottisilla materiaaleilla, mutta se on silti pienintä piirtoa myöten aito MV. Ennen pitkää kahdeksan hengen suuruinen ryhmämme joutui hakeutumaan sateensuojaan reitin varrella sijainneeseen kahvilaan. Lopulta Esteri armahti, mutta paluumatka takaisin MV:n tehtaalle oli pelkkää vedessä roiskuttelua, mistä johtuen kuivan tien kokemuksia emme onnistuneet saamaan Brutalella sen enempää. Olimme ajamassa kohti myrskyn silmää
61
Vääntöä puolestaan löytyy enemmän kautta koko kierroslukualueen huippuarvon ollessa 65 Nm/12.000 rpm. Massimo Tamburini piirsi Brutaleen aikanaan ensimmäisenä profiililtaan kaarevan ajovalon, jollaista käytetään myös tässä 675-mallissa, mutta moni muukin merkki on halunnut näillä vastaavilla piirteillä ?brutalemaista. Nokka-akseleita on myös miedonnettu. maan pinnalle palautettu keskikokoinen naku, jonka avulla MV halutaan tehdä yhä useammalle harrastajalle tutuksi . ja tietysti sen avulla merkki toivoo saavansa myyntiin myös kaipaamaansa, elintärkeää kasvua. Tuulahdus Tamburinia On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki on kovin suhteellista. Pyörän kyykyssä ajoasennossa on edelleen aistittavissa tuulahdus Massimo Tamburinin kynän vedoista yli vuosikymmenen takaa, sillä tämän legendaarisen maestron aikaansaannokset nauttivat edelleen suurta arvostusta MV Agustan CRC Design Centerissa San Marinossa, jonka vetäjänä nykyisin toimii Fabio Orlandi. Niissä on vähemmän nostoa 62 Moottori ja runko pohjautuvat F3-mallin vastaaviin, eli moottori on 3-sylinterinen, mutta teholtaan miedonettu ja runko on sama teräsputki- ja alumiinielementeistä koostuva, jossa moottori toimii osin kantavana rakenteena. ja venttiileiden aukioloaikaa on lyhennetty. Venttiililautasten halkaisijat on säilytetty F-kolmoseen verrattuna muuttumattomina, mutta venttiilit on valmistettu teräksestä, eikä titaanista, sillä tämä moottori ei kierrä yhtä korkealle kuin F3. Vastapäivään pyörivä kampiakseli puolestaan vähentää inertiaa, eli pyörivien massojen hitausvoimia ja sillä on myönteinen vaikutus pyörän käsiteltävyyteen ja ketteryyteen. Moottorin suunnittelussa on otettu huomioon myös tietyt ulkonäköseikat, eli öljy- ja vesipumput on kätketty moottorin sisään näkymättömiin, tosin joitakin letkuja ja sähköjohtoja on edelleen näkyvissä moottorin molemmin puolin. Miedonnettu Kuten tavallista, nakusportin tehon terävintä särmää yleensä ?pyöristetään?, kun kyykystä riisutaan katteet ja ajoasento muutetaan hieman pystymmäksi. Kaikesta huolimatta tämä pyörä on hyvin, hyvin oikeaoppinen MV Agusta, vaikka siitä puuttuukin kate, eikä sen olemus mässäile hiilikuidulla ja magnesiumilla. Näin on toimittu MV Agustankin kohdalla. Katettuun F3-malliin verrattuna Brutalen puristus on pudotettu 13:1-lukemasta arvoon 12,3:1. Se on toteutettu tasakattoisin männin. Brutalen huipputeho on 20 hv matalampi ja se tulee 2.000 rpm alhaisemmalla pyörintänopeudella, eli huipputehon arvo on 108 hv/12.500 rpm. ilmettä omiin tuotteisiinsa.. Omaperäisesti kaarevaksi muotoiltu ajovalo palauttaa ensimmäiseksi mieleen sukujuuret, vaikka siinä kohdassa, missä 4-sylinterisessä Brutalessa on totuttu näkemään kaksi pidempää pakoputkea, on tässä ainoastaan kolme lyhyttä tumppia. Brutalen 12-venttiilinen ja 3-pyttyinen moottori pohjautuu hyvin läheisesti F3-mallin vastaavaan, joka esiteltiin jo alkuvuodesta. Moottori on siis hyvin lyhytiskuinen verrattaessa sitä vaikkapa kilpailijaansa Triumph Street Tripleen (79 x 45,9 mm / 74 x 52,3 mm)
MV ilmoitti, että ongelma on jo saatu järjestykseen moottorin elektronisen ohjausyksikön päivityksellä ja päivitetty ohjelma on luonnollisesti käytössä myös Brutalessa. Yksipuolinen, alumiinivaluna toteutettu haarukka on myös sama, jota käytetään F3-mallissa. Sen akseliväli on 50 mm lyhyempi (1.380 mm) ja lyhyemmästä polttoainesäiliöstä johtuen kuljettaja istuu hieman lähempänä ohjaustankoa, joka on aavistuksen matalampi ja päistään hieman enemmän alas taivutettu kuin ison Brutalen vastaava. ilman mekaanista vaijeria toimiva (?ride-by-wire?) elektroninen kaasuläppien ohjausjärjestelmä, neljä valinnaista moottorinhallintaohjelmaa ja säädettävä luistonesto. Sport-mode terävöittää kaasuun reagointia ja vähentää luistonestoa, Rain-asento toimii päinvastoin ja Customasennossa voi asetukset säätää omien mieltymystensä mukaisiksi. Koeajon muutamat ensimmäiset minuutit olivat erittäin merkittäviä, sillä F3-mallin polttoaineen syötön kulmikkuutta alhaisilla kierroksilla on kritisoitu erittäin voimallisesti. Kompaktin mittaripaneelin yläreunassa syöksähteli vikkelästi laidasta laitaan janamaisen kierroslukumittarin palkki ja se rauhoittui tyhjäkäynnille, kun keskityin valitsemaan moottorin ohjausohjelmaa ohjaustangon oikean puoleisessa päässä olevasta napista. Päivitetty ohjelma Kuten F3-mallissa, myös Brutalessa on edistyksellinen elektroninen, moottorin toimintoja ohjaileva hallintajärjestelmä. Näistä ominaisuuksista mainittakoon mm. Niinpä asia kiinnosti erityisesti, koska nakupyörän laajempaa ja tavallaan myös pehmeämpiä arvoja palvelevaa käyttötarkoitusta ajatellen pyörä ei saisi olla luonteeltaan raivohärkä. Istuinkorkeus on 810 mm eli kuljettaja istuu 20 mm lähempänä maata kuin F3:n satulassa. Naiset huomioitu Sillä on oleellinen merkitys, eikä vähiten sen vuoksi, että tämä MV on tarkoitettu merkin ?jokamies?-malliksi ja tuijottamatta sen enempää sanaan mies, myös naiset on otettu erityisesti huomioon tämän mallin suunnittelussa ja mitoituksessa. ?Tämä oli nimenomaan Claudio Castiglionin idea?, sanoi yrityksen teknillinen johtaja Paolo Bianchi kommenttinaan yhtiön viime vuonna kuolleesta pääjohtajasta. Heti ensimetreillä seuratessani ryhmäämme vetävää testikuskia, Umbertoa tehtaan portilta liikenteeseen, sain havaita, että pyörä vastaa puhtaan joustavasti kaasuun ilman ravisuttavia raivonpuuskia. Epätarkkuutta Oli heti päivänselvää, että tämä moottori on viritysasteeltaan ja luonteeltaan Etujarruina on kaksi Ø 320 mm levyä ja puristimina Brembon 4-mäntäiset radialit. 63. Mittaristo ja ohjaustanko hallintalaitteineen näyttävät varsin pelkistetyiltä, mutta kerskavaikutelmaa onkin tietoisesti yritetty vältellä. Oikeanpuoleisessa ohjaustangon päässä on nappi, jolla voi valita haluamansa moottorinhallintaohjelman. Runko on myös sama kuin F3-mallissa, se koostuu teräsputki-osiosta ja alumiinielementeistä, joihin takahaarukka on laakeroitu kiinni. istuinkorkeuteen.? Istuin on myös melko kapea, minkä ansiosta useimmat kuljettajat saavat yltämään molemmat jalat ongelmitta maahan. Noustessani Varesen tehtaalla MV:n satulaan se tuntui kevyeltä ja käsiteltävyydeltään ketterältä. Vaikka Brutalessa on edessä Marzocchi-haarukka ja takana Sachs-monovaimennin, kuten F-kolmessakin, niiden valmiuksissa on eroja. Kustannusten säästämiseksi komponentit on vaihdettu huokeampiin vaihtoehtoihin, joissa ei ole vastaavia säätövalmiuksia. Pakoputkiston eroa lukuun ottamatta tämä pikku-Brutale on pro?ililtaan lähes identtinen nelisylinterisen mallin kanssa. Tämä uutuus on kuitenkin monessa mielessä, myös muun kuin sylinteritilavuuden puolesta pienempi. ?Claudio Castiglioni halusi, että MV löytäisi tiensä aiempaa laajemman harrastajakunnan käyttöön, naiset mukaan lukien ja siitä syystä kiinnitettiin huomiota mm. Moottorin käyntiääni kuulosti kolmisylinteriselle tyypilliseen tapaan raastavan terävältä
Otaksuin, että hän aikoo poistua ympyrästä kolmannesta liittymästä ja olin valmistautunut seuraamaan perässä, mutta hänpä jatkoi ympyrässä eteenpäin ja kääntyi seuraavasta liittymästä kaksisuuntaiselle tielle, jolta olimme juuri saapuneet. Onneksi Brutale tarvitsi ainoastaan hentoisen kevyen ohjausliikkeen, jolla pystyin säilyttämään ajolinjani ympyrässä. Sen jälkeen pääsin kanttaamaan oikealle ja kiihdyttämään takaa-ajoon, että pysyn porukassa mukana. Brutalea on helpoo heitellä vuoriston neulansilmä-. MV ilmoittaa pyörän huippunopeudeksi 225 km/h, mikä kuulostaa uskottavalta, jota tosin meidän koeajoreissumme yhteydessä ei ollut mahdollisuutta tarkastaa. nappia painaen. Samalla kaasun reagointi muuttui terävämmäksi ja sen ansiosta pyörä hyökkäsi aggressiivisemmin kurveista. Täällä Brutalen keveys ja ketteryys pääsivät jälleen loistamaan yhdessä lähes rajattoman kallistusvaran ja Pirelli Angel ST-renkaiden ansiosta. entinen nopea kisakuski . Se tuli kuitenkin selväksi, että näin tehokas ja kevyt pyörä on maantieajossa todella nopea. Terävä ja tunnokas Pyörä oli myös käsiteltävyydeltään terävä, ketterä ja tunnokas, kuten voisi kuvitellakin kuivapainoltaan 167-kiloi- 64 Yksipuoleinen takahaarukka on valmistettu alumiinivaluna ja se on identtinen F3-mallissa käytetyn kanssa. Sachsin valmistetta olevassa monovaimentimessa on jousen esijännityksen säätö. sesta pyörästä, jossa on leveähkö ohjaustanko. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Brutale veti puhtaasti jo alhaisilla kierroksilla ja osin myös pyörän keveydestä johtuen se kiihtyi pirteästi pelkällä kaasukahvan kääntämisellä jopa alle 5.000 rpm kierrosluvulla. Eteenpäin päästäkseen Brutalea ei ole pakko kierrättää punaisen tuntumassa, kuten F-kolmosta. Ainoa asia, joka ei tehnyt minua täysin vakuuttuneeksi, on liikkeelle lähtö, eli kaasun ja kytkimen käyttöön täytyy kiinnittää tavanomaista enemmän huomiota. Näppituntumalta heittäisin arvioni, että moottorinohjausjärjestelmässä on tyhjäkäynniltä ajokierrosalueelle siirryttäessä vielä tarvetta pienelle hienosäädölle. Ajoimme reittiä, joka noudatteli Varesejärven rantaviivaa kohti pohjoista ja kulki Calcinate ja Gavirate -nimisten kylien läpi. pani vilkun päälle ja kanttasi samalla huimaa vauhtia liikenneympyrään. Ryhmämme vetäjä, Umberto . Ehkäpä tästä ketteryydestä on todellakin kiittäminen pyörän vastapäivään pyörivää kampiakselia, joka teoreetikkojen tietämyksen mukaan ?syö? oman inertiansa verran päinvastaiseen suuntaan kiertäviin pyöriin sitoutunutta massojen hitausvoimia. Vain muutama minuutti lähtömme jälkeen sain havaita ensimmäisessä liikenneympyrässä, että Brutale totteli ohjausta alhaisissa nopeuksissa nautinnollisen helposti. erimaata F3:n kanssa, jossa ei juurikaan tapahdu mitään alle 6.000 rpm kierrosluvun ja kunnolla toimiakseen se vaatii vähintään 10.000 rpm, tai yli. Kuten Street Triplen vakiomallissa, myös Brutalessa on vailla hienouksia oleva perusjousitus. Takaiskarissa on ainoastaan jousen esijännityksen säätö, mutta se ei tuottanut ongelmaa, sillä MV:n perusasetukset ovat sporttisen jämäkät niin Marzocchin valmistetta olevassa Ø 43 mm USD-teleskooppihaarukassa kuin Sachsin monovaimentimessakin ja niiden ansiosta pyörän molemmat päät pysyivät hyvin hallinnassa. Napin painallus Brutale säilytti vakautensa myös korkeammissa nopeuksissa sen jälkeen, kun olimme saapuneet Gemonioon ja kääntyneet itään mutkittelevalle valtatie SS394:lle. Tälle osuudelle vaihdoin moottorin ohjauksen Sportmode-asentoon, joka voidaan tehdä ?lennossa. Hiljaisella vauhdilla ajettaessa menoa kieltämättä hieman haittasi epätarkan tuntuinen vaihteisto, tosin välivapaita ei osunut kohdalleni. Isolle tielle päästessämme Brutale tuntui puolestaan todella nautinnolliselta, voimaa oli riittämiin kautta koko keskikierrosalueen ja se myös kiersi iloisesti, mikä houkutteli leikkimään vaihteilla ja pitämään kierrokset korkealla. Väännössä ei ole sanottavan tuntuista kynnystä noin 6.500 rpm kohdalla, mutta tuon rajan ylitettyään pyörä hyökkää todella hanakasti eteenpäin ja parilla aivan lyhyellä suoran pätkällä sain mittariin hetkessä yli 150 km/h lukemat. Luonnollisestikaan tämä pyörä ei yllä samaan suorituskykyyn kuin F3 rataolosuhteissa, mutta se oli kyllä nakupyöräksi kyllin nopea. En osaa sanoa tulisiko tätä Sportmodea hyödynnettyä kovinkaan usein normaaliliikenteessä, mutta onhan se valinnainen vaihtoehto, jos aikoo harrastaa rata-ajoa. Me emme käyneet moottoriradalla, vaan käännyimme oikealle, kohti Rancio Valcuviaa ja painelimme läpi mutkikkaan, kansallispuiston metsän reunustaman tieosuuden
Tämä ajatus pulpahti mieleeni siinä vaiheessa, kun ensimmäiset sadepisarat pläjähtivät kypäräni visiiriin ennen kelin yltymistä varsinaiseksi myrskyksi. Alkuperäislisävarusteitakaan ei ole tarjolla, kuten esimerkiksi lämpökahvoja, laukkuja jne., mutta ilmeisesti tämä keskiluokka on koettu valmistajien silmin eräänlaiseksi välivaiheeksi, josta harrastus jatkuu seuraavalle askelmalle ja siellä sitten löytyy tarjontaa pyörien yksilölliseen varusteluun. Se on hienoisesti terävämpi ja aggressiivisempi keskikokoinen nakusportti, joka tuo luok- kaan muassaan tuulahduksen italialaista tyyliä, suorituskykyä ja asennetta. Alkuperäislisävarusteena Brutale 675-malliin löytyy toki quickshifter, jota pystyy hyödyntämään lähinnä rata-ajossa, kun isommalle vaihdettaessa ei tarvitse käyttää kytkintä. Pyörän hankinta tuskin kuitenkaan on kiinni lisävarustetarjonnasta, sillä kuten toinen vastaava tämän kokoluokan pyörä, Street Triple on todistanut, tämän kokoiset sporttinakut ovat hauskimpia kaksipyöräisiä ja myös arvostettuja. Tähän pätee sama liiketalouden laki kuin kaikkeen muuhunkin eli huokeampia tuotteita myytäessä tulos tehdään määrällä. Jo nyt on nähtävissä yhtiön talouden tervehtyminen, kun näitä edullisempia kolmisylinterisiä on päästy toimittamaan mark- 65. ABS-jarruja ei ole ainakaan toistaiseksi tarjolla edes valinnaisvarusteena. Grafiikka kertoo, että kattamattomat keskikokoiset on selvästi suurin sektori. ?Kolmipyttyiset ovat tehneet erittäin suuren vaikutuksen. Kelin muutoksesta johtuen valokuvaussessiomme jäi tavanomaista lyhyemmäksi, kun säntäsimme lähimpään kylään sateelta suojaan. Vaikka tämäkään MV Agusta ei ole sovelias aivan kenelle tahansa, niin se on silti askel oikeaan suuntaan. ELINTÄRKEÄ MALLI UUDELLE NOUSULLE Brutale 675 on avainmalli MV Agustalle, jonka tulevaisuus näyttää nyt paljon valoisammalta kuin silloin, kun se myytiin parisen vuotta sitten Harley-Davidsonille. Tämä käy selväksi, kun firman varapresidentti Massimo Bordi esittää graafisesti eurooppalaisten pyörien myyntijakaumaa niillä markkinasektoreilla, joilla MV nykyisin operoi. kaarteisiin, tosin hetkittäin Brutale tuntui hieman hermostuneelta, eikä aivan yltänyt samaan vakauteen kuin neutraalisti käyttäytyvä Street Triple. Jarruista ei ollut pulaa, kiitos Brembon nelimäntäisten radialpuristimien ja kahden Ø 320-millisen levyn. Talousluvut eivät ole aivan yhtä iskeviä, sillä kolmisylinteriset ovat hankintahinnaltaan edullisempia kuin eksoottisesti varustellut nelisylinteriset ja siitä johtuen ne jättävät myös vähemmän voittoa kukkaron pohjalle. Uskomme, että tänä vuonna me pystymme valmistamaan yhteensä yli 8.000 pyörää, joka on enemmät kuin kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna?, sanoo Bordi. Vetoisuudeltaan 16,6-litraista tankkia voi sanoa rimaa hipoen riittävän suureksi. En ryhtynyt provosoimalla härnäämään systeemiä, enkä hakemaan sen rajoja, mutta sen verran voin kokemuksesta sanoa, että luistonesto on hyödyllinen valmius, etenkin keskikokoisissa pyörissä, joiden kuljettajilla ei vielä välttämättä ole kovin vahvaa kokemusta vaativissa olo- suhteissa ajamisesta. Muista käytännöllisyyttä sivuavista seikoista puhuttaessa Brutalella ei ole mitään siihen viittaavaa erityisominaisuutta tarjottavanaan, mutta eipä niitä ole millään kilpailevalla merkilläkään tässä luokassa. Ukkonen puolestaan piti omaa mekkalaansa seutua ympäröivillä vuorilla, joten olimme pakotetut odottamaan sään rauhoittumista vuorten ympäröimässä laaksossa. Aito syy Oli niskaamme tulleesta saderyöpystä ainakin se hyöty, että oli varsin perustellut syyt ja aidoissa olosuhteissa testata moottorinohjausjärjestelmän Rain mode -asetusta, joka tarjosi hieman pehmeämmän kaasuun reagoinnin ja vastaavasti sen myötä luistonesto säätyi maksimaaliseen joustoonsa. Brutale 675 on hankintahinnaltaan ratkaisevasti huokeampi kuin F3-malli, eli se on selvästi edullisin tapa päästä MV Agustan omistajaksi. Verrattaessa Brutalea brittiläiseen kilpailijaansa se on sitä kalliimpi, eikä ehkä aivan yhtä sovelias vähäisen kokemuksen omaavalle aloittelevalle motoristille
Yrityksen kokonaistuotanto asettuu noin 8.000 kappaleeseen ja kolmisylinteristen osuus tästä kokonaismäärästä on noin 5.000 kpl. Bordi sanoo, että vuonna 2013 kolmisylinteristen osuus tulee olemaan 7.000 kpl ja kokonaistuotanto asettuu noin 10.000 kappaleeseen. Se on uusi tuotantoennätys sitten merkin uudelleen synnyn runsas vuosikymmen sitten. Ensi vuosi on jo budjetoitu. MV Agustan tehtaalla Varesessa uskotaan kolmisylinteristen tuotannon kasvavan ensi vuonna parilla tuhannella kappaleella, jolloin kokonaistuotanto nousee 10.000 kappaleen tienoille. MV Agusta Brutale 675 Moottori: Nestejäähdytteinen, 3-sylinterinen, 12-venttiilinen DOHC-rivikone Sylinteritilavuus: 675 cc Sylinterimitat: 79 x 45,9 mm Puristussuhde: 12,3:1 Pa-syöttö: Elektroninen ruisku Teho: 108,5 hv/12.500 rpm Vääntö: 65 Nm/12.000 rpm Kytkin: Märkä monilevyinen Vaihteisto: 6-portainen Etujousitus: Marzocchi Ø 43 mm USD-teleskooppihaarukka, jousto 125 mm Takajousitus: Sachs-monovaimennin, jousen esijännityksen säätö, jousto 119 mm Etujarru: Kaksi Ø 320 mm levyä, 4-mäntäiset Brembo radial-puristimet Takajarru: Yksi Ø 220 mm levy, 2-mäntäinen Brembo-puristin Etupyörä: 3.50 x 17 aluvaluvanne, 120/70 x 17 Pirelli Angel ST Takapyörä: 5.50 x 17 aluvaluvanne, 180/55 x 17 Pirelli Angel ST Etuhaarukan kulma/jättö: Ei ilmoitettu/ 95 mm Akseliväli: 1.380 mm Istuinkorkeus: 810 mm Tankki: 16,6 litraa Kuivapaino: 167 kg Hinta: 12.500,(13.200,- quickshifter) Maahantuoja: MP-Racing Oy Sahanmäenkatu 30 05800 Hyvinkää sp.: myynti@mp-racing.fi www.mp-racing.fi 66 kinoille lukumääräisesti aiempaa huomattavasti suurempia määriä. Tehtyään kolme edellistä vuotta tappiota, tämä vareselaisyritys pääsee tänä vuonna jo hienoisesti plussalle ja siitä on kiittäminen juuri näitä kolmisylinterisiä. Pyörä tultaneen esittelemään marraskuisessa Milanon EICMA-näyttelyssä ja myyntiin sen uskotaan ennättävän ensivuoden alkupuoliskolla. ?. Olemme lähettäneet nämä luvut alihankintatoimit- Massimo Bordi tajillemme, minkä pohjalta ne voivat tehdä omat suunnitelmansa ja materiaalitilauksensa, sanoo tämä entinen legendaarinen Ducati-insinööri, jonka houkutteli MV:n leipiin hänen pitkäaikainen ystävä ja aiempi, viime vuonna vakavaan sairauteen menehtynyt MV:n pääjohtaja Claudio Castiglioni. ?Uskomme, että tästä hetkestä lukien kolmen vuoden kuluttua tuotantomme on noin 20.000 pyörää vuodessa, joten tästä on pääteltävissä, että trendi on hyvin positiivinen.? Osa tästä kasvusta tulee seuraavasta kolmisylinterisestä mallista, joka on supermoto-tyylinen Rivale, jonka markkinaosuus oli toiseksi suurin Bordin kartalla. Huhun mukaan Rivalen moottori tulee olemaan sylinteritilavuudeltaan aavistuksen suurempi, kenties 800-kuutioinen, jonka uskotaan parantavan kilpailuasetelmia vaikkapa Aprilian 750 cc Dorsoduroon, Ducati Hupermotard 796- ja Triumph Tiger 800-malleihin nähden
MYYDÄÄN Moottoripyöräharvinaisuus! Moto Guzzi V750 S3 vm. Hintapyyntö ajokauden lopussa 15 500 euroa käteisellä ja kauppa viimeistään 29.10.2012. 2 vko ennen seuraavan lehden ilmestymistä osoitteella: Moto1-lehti, Ahdenkallionkatu 46, 05820 HYVINKÄÄ tai fax 010 2961 841, puh. Lähetä nimellä ja osoitteella varustettu ilmoituksesi oheisella lipukkeella (muukin käy) n. -75. T-kappaleet . jarrulevyt, rattaat . mitoitus . suunnittelu . Myös spesiaali- ja täysin uniikkikappaleita . valmistus . Tiedustelut: 040 521 9240. MOOTTORIPYÖRIÄ markkinat Ilmoita ilmaiseksi Yksityishenkilö voi ilmoittaa ilmaiseksi Motomarkkinoilla. Tied. Istuttu muutaman kerran kyydissä (kasvava tyttölapsi), uutta vastaavat. Hinta 100e/puku. putken taivuttimet ja putken taivutus OSINA . 010 617 2400 tai sähköpostitse osoitteeseen: ilmoitus@moto1.fi Myydään Ostetaan Vaihdetaan Sekalaiset Lähettäjän nimi osoite postinumero puhelin BMW K 1200 LT, ZZ-85, mallivuosi 2008 ja käyttöönottovuosi 2009. Virheettömässä kunnossa, sininen, kaikki LT:n omat lisävarusteet sekä LT:n kypäräpuhelinjärjestelmä. Ajettu ajokauden 2012 lopussa noin 95 000 km, ollut vain yksi omistaja, täydellinen huoltokirja merkkihuollosta ja uusi akku. 040 754 3345. Kaikki Moto1-lehden vanhat numerot arkistossa osoitteessa: www.moto1.fi ENTISÖITKÖ RAKENNATKO... Jos et löytänyt vanhaa osaa . jauhemaalaus . teemme uuden paremman! ESIM. . 0400 948 863 Ylä T-kapple (aihio) www.atacon.fi 67. Pyörästä saadaan myös mitoitettua hävinneiden osien tilalle uudet vastaavat tai paremmat! Tiedustelut puh. Esko Vähäsöyrinki, Vantaa, puh. Suomessa tiettävästi 3 kpl, koko maailmassa n.50 kpl. haarukan jatkeet ym. . 0400814211, esko. vahasoyrinki@kolumbus.fi VARUSTEITA JA TARVIKKEITA Hanx naisten ajopukuja koot 36, väri oranssi ja 38, väri punainen. Molempien housut mustat
Vaikka valikoima laajeni myös urheilullisiin versioihin, olivat Guzzit aina isoja ja kalliita pyöriä kokeneimmille motoristeille. Syksyllä 1976 esiteltiin pienempi V2-moottori. Pikkulohkoiset Guzzit olivat kevyitä ja helppokäyttöisiä ja sopivat siksi myös aloitteleville motoristeille. Pikkulohkoisten Guzzien perinne jatkuu Nevada-nimisessä cruiserissa ja varsinkin V7-nakupyöräsarjassa. Elokuussa pääsin koeajamaan V7-sarjan Specialversiota kotimaan teillä.. Nyt kone on laitettu lähes kokonaan uusiksi, kuitenkin luopumatta ilmajäähdytteisestä V2-rakenteesta. Moto Guzzi V7 Special, klassinen nakupyörä järkitekniikalla Moto Guzzin pikkulohkoiseksi kutsutulla moottorilla on pitkä historia 1970-luvulta alkaen. Molemmat ovat helppokäyttöisiä ja kevyitä ajokkeja, joissa on komea moottoripyörän käyntiääni. M oto Guzzin historia alkaa jo vuodesta 1921, mutta laajaan tietoisuuteen merkki pääsi 1960-luvun loppupuolella kaksisylinterisellä V-moottorilla kulkevalla V7-mallillaan. Kuten Roland Brown kuvasi Moto-1:n numerossa 4/2012, päivitettiin pikkulohkoinen moottori täksi vuodeksi niin, että noin 70 % osista on uusia tai paranneltuja. Uusi voimanlähde kuljettaa V7-nakupyöräsarjaa, josta koeajoin Special-nimisen version. . Kyseessä oli kardaanivetoinen matkapyörä, jonka moottorin iskutilavuus oli 704 cm3 ja huipputeho 42 hevosvoimaa. Sitä tehtiin luokkiin 350, 500, 650 ja 750 kuutiota, ja sillä kulkevia malleja on ollut enduroista kokokatteisiin matkapyöriin. Veijo Saano ? Vuosimallin 1978 Moto Guzzi V50:n 490-kuutiosenttinen moottori tuottaa huipputehoa lähes yhtä paljon kuin uuden V7 Specialin 744-kuutiosenttinen, mutta uudistettu V2 on ala- ja keskikierroksilla paljon voimakkaampi. Jyhkeä ajokki painoi ajovalmiina ja täyteen tankattuna yli 250 kiloa. 68 Noin kymmenen vuoden aikana Guzzin moottoria kasvatettiin erilaisten mallien myötä 949-kuutiosenttiseksi
Tämä pyörä sopii hyvin myös pienikokoisille motoristeille; valinnaisena saa vielä 2 cm vakiota matalamman satulan. Olin ajanut Kuopiosta eteläiseen Suomeen Suzuki V-Stromilla. Se käy helposti, sillä pyörän satula on matalalla ja suora, eikä perä nouse ankanpyrstömäisesti ylös. Istumakorkeudeksi mittasimme myöhemmin 78 cm, kun istuin noin 82 kilon painolla pyörän selässä. PikkuGuzzissa ei ole tavaratelinettä, sivulaukkuja tai koteloita pikkutavaroille, mutta onneksi pyörän bensatankki on teräspeltiä, johon tankkilaukku kiinnittyi magneeteillaan napakasti. Tavara-asiat saatiin siten hoidetuiksi koeajon kannalta riittävän hyvin, ja istahdin Guzzin satulaan. Koska samalla olin käynyt kokouksessa, oli mukanani myös vaihtovaatteita. Kuitenkin Guzzi painaa ajovalmiina, täyteen tankattuna vain 199 kg, kun V-Stromilla on painoa 214 kiloa. Myös muilta mitoiltaan Guzzi tuntuu käteen sopivalta: akseliväliä on 143,5 cm, mikä on 12,5 cm vähemmän kuin V-Stromissa. 69. 21-litraisesta polttoainesäiliöstä riittää energiaa jopa yli 450 km:n matkaan. Tankki on teräspeltiä, joten magneeteilla kiinnittyvän tankkilaukun voi ottaa tavaratilaksi. Kevyt ja kompakti Guzzi Tälläkin kertaa hain koeajopyörän Hyvinkäältä Moto-1:n toimituksesta, joten edessä oli ajo kotiin Kuopioon. Matkaenduron jälkeen V7-Guzzi tuntui pieneltä, vaikka iskutilavuuksien perusteella saattaisi odottaa toisin: Guzzi on seiskapuolikas, Suzuki kuusipuolikas
Varsinkin satulan ja jalkatappien väli tuntui kaltaisestani 184-senttisestä lyhyeltä. Oikeastaan olisi parempi sanoa ?kaltaisestani 59-vuotiaasta?, sillä 16-vuotiaana ajelin mopomaisen pienellä Suzuki A95:llä pitkiä matkoja, eikä ajoasennon ahtaus tullut mieleenkään. Myös satulan puolesta siirtymä meni yllättävän mukavasti: istuin on hyvin pehmustettu ja antaa tilaa vaihtaa ajoasentoa. Vaihdepolkimen huono muotoilu häiritsi alkuun. Ehkä myös Guzzi V7 Specialin ajoasennon sopivuus riippuu enemmän notkeudesta kuin pituudesta. Joka tapauksessa 365 km:n matka Kuopioon sujui vaikeuksitta. Ajosaapas tuppasi osumaan polkimen varressa olevaan mutkaan. Vaihteisto toimii kevyesti, joten polkimen mutkasta painamalla vaihde meni pienemmälle, mutta ei aina, sillä Guzzin vaihteistoa on komennettava kunnolla. Guzzi on monissa malleissaan laittanut kuskin jalkatapit aika eteen ja ylös, niin myös tässä V7 Specialissa. Kapeahkon ohjaustangon ansiosta ajoviima ei paina moottoritievauhdissakaan sietämättömästi. Ohjaustangon matala sijainti ja sopiva pituus luovat ajoasennon, jossa kestää ajoviiman painetta moottoritievauhdissakin pitkään. Jos vaihdepoljinta ei paina perille asti, löytyy joskus välivapaita. Järkevä moottori Guzzin pienempi V-twin on rakenteeltaan yksinkertainen ja helppo huoltaa. Nyt Polkimet on tehty alumiinista. 90 asteen kulmassa olevat sylinterit kuolettavat toistensa tuottamia värinöitä, joten kone ei tarvitse tasapainotusakselia. V2-moottorin sylinterit ovat jäähdytyksen kannalta hyvin ajoviimalle tarjolla, eivätkä ne tule liian lähelle kuskin polvia. Matkaenduron väljän ajoasennon sijasta oli nyt asetuttava tiiviimmin. Vaihdepolkimen käyttö vaati tottumista mutkaisen muotoilun takia, jarrupolkimelle jalka osui kuin vanhalta tekijältä heti alussa. 70
moottoria on kehitetty yhä järkevämmäksi: polttoaineen ja ilman seosta tarjoilee enää yksi ruisku. Menosta ei kuitenkaan tullut levotonta, sillä kaasua suljettaessa kone siirtyi ilman lonksahdusta moottorijarrutukselle. Sylinteriin tulee vain pitkä imukurkku, ja ruiskuja on vain yksi. sella tehty nk. Saksalaismittausten mukaan kiihdytys paikaltaan satasen nopeuteen vie kuutisen sekuntia, ja viito- Uudistetun moottorin tunnistaa siististi muotoillusta venttiilikopasta ja siitä, että polttoaineruiskut eivät ole enää näkyvissä sylinterien takana. Kallistusvarat ovat runsaat, koska jalkatapit ovat niin ylhäällä. Guzzin toisioveto on akselilla, joka on siististi piilotettu takahaarukan sisään. Satula on perinteistä, matalaa mallia, joten pyörän selkään on helppo nousta. 71. Kytkin oli melko jäykkä, ja maantienopeudella 80?90 km/t viitosella kone kävi jyskyttävästi. Se häipyy, kun käyntinopeus nousee tasolle 3200/min, mikä vastaa viitosvaihteella noin 80 km/t. V7:n kone totteli kaasukättä niin ripeästi, että tuntuma oli aivan erilainen kuin kuminauhamaisesti vetävässä V-Stromissa. Viimeksi mainittu ilmiö väheni koeajon edetessä. Pienillä käyntinopeuksilla, jopa alle 2000/min, moottori otti kakistelematta reiluakin kaasukahvan kääntöä vastaan, mutta ei viihtynyt tasakaasulla. Olennaista on, että niin maantie- kuin moottoritienopeuksissakin V7 kulkee vakaasti. Kaarteisiin kapearenkainen V7 Special menee vastaan panematta eikä reagoi tien pinnan epätasaisuuksiin levottomasti. Pyörä on niin kevyt ohjattava, että pienillä nopeuksilla se tuntuu ainakin vanhoihin Guzzeihin tottuneesta jopa huteralta. Kutakin työtahtia kohti kone tuottaa vääntöä eniten, 59 Nm, jo niin matalalla kierrosluvulla kuin 2800/min. Moottori ei hörähdä välittömästi käyntiin, vaan starttinappia on painettava melko pitkään. Näkyvyyden kannalta suurempi haitta on kuitenkin peilien varsien lyhyys. Vasta käyntinopeuden ylittäessä 5500/min, mikä vastaa noin 140:n mittarinopeutta viitosella, tärinä alkaa selvästi voimistua ja tuntua ohjaustangon lisäksi myös satulan ja jalkatappien kautta. Mutkatietä näppärästi Kuopiossa kävin erikseen mutkateitä ajamassa. Vasta kun päästiin kuuden kympin vauhtiin, piti kone viitosellakin mielellään tasaisen nopeuden. Syöttö yhdellä ruiskulla pitkien imukurkkujen kautta tarkoittaa, että suurilla käyntinopeuksilla moottori ei saa tarpeeksi evästä. Hyvä syöttö tarkoittaa paljon voimaa, ja sitä Guzzin uusitussa koneessa on käyttökierroksilla mukavasti. Peileihin tärinää kuitenkin välittyy aina sen verran, että kuvat eivät ole aivan kirkkaat. Se saadaan jo noin 6300/ min käyntinopeudella. Guzzin potku loppuu yläkierroksilla melko äkkiä, mutta liikennekäyttöön V7:n voimat riittävät mainiosti. Myös vedolle palattiin ilman nykäisyä, joten Guzzin moottorin reipasta vääntöä käytteli mielikseen. Voimaa käyttökierroksilla Guzzeilla on maine, että ne norjistuvat lopulliseen toimintaansa vasta pitkän sisäänajon jälkeen. Mutta sitten kuulee heti, että pyörimään lähti moottoripyörän, ei auton moottori. Siksi suurimmalla vaihteella eli viitosella ei ollut luontevaa ajaa taajamanopeutta. Piirre on tuttu monista muistakin nykypyöristä, ja siihen tottuu pian. Matalan perusjytinän päällä on erikoinen, kumea römpötys, joka muistuttaa kaksitahtisen, kaksisylinterisen Suzuki T500:n pakoääntä. ohituskiihdytys 60?140 km/t puolestaan vajaat 16 sekuntia. Huippunopeutta tehdas ei kerro, mutta käyntinopeuden rajoitin aktivoituu kierrosluvulla 7200 min, mikä vastaa 179 km/t. Luultavasti V7:n saa kulkemaan noin 170 km/t. Käyttökierroksilla kone toimii tasaisesti. Niinpä V7 ei kierrä korkealle, joten huipputeho jää mittausten mukaan 47?50 hevosvoimaan. Koeajopyörän matkamittarissa oli aluksi vain 680 km, joten todennäköisesti uutuudenkankeus vaikutti seuraaviin havaintoihin. Se on hyvin suojattuna runkoputkien välissä. Yhden ruiskun kanssa ei tule synkronointiongelmia, ja ruiskun ja sylinterien välissä olevien imukurkkujen suuri pituus parantaa moottorin syöttöä pienillä käyntinopeuksilla
Lisävarusteena saa säädettävän takajousituksen. Etuteleskooppi ei pohjannut kovassakaan jarrutuksessa. Etujarru vaati sopivasti puristusvoimaa eikä takajarrukaan ollut yliherkkä, vaan hyvin käyttökelpoinen. Pyörä pyrki kaarteessa jarruttaessa pystyyn vain heikosti. Taajamassa vaikka kahdestaan Marzocchin tekemä etuhaarukka on tuettu liukuputkien välisellä kappaleella, ja kromatut sisäputket on suojattu muovilevyillä kiveniskemiltä. Sachsin tekemän takajousen esijännityksen säätö tehdään koukkuavaimella, kuten myös säädön lukitus alemmasta renkaasta. Etujousituksen painumaksi mittasimme 4 cm. Takajousissa on V7 Specialissa esijännityksen portaaton säätö renkaalla ja lukitusrenkaalla, joiden käyttöön tarvitaan koukkuavain. Jousitus kantoi hyvin, mutta routapateissa se tuntui hieman liian kovalta, ainakin näin uudessa pyörässä. Takajousitus painui allani 2,5 cm, eli vain 21 % joustovarasta (11,8 cm). V7 Special on helppo kääntää kaarteisiin. Kallistusvaraa on runsaasti, ja pyörä käyttäytyy kaarreajossa vakaasti. suuntaan vaimennusta pitäisi muuttaa. Löysäsin jousia 2 mm, ja sen jälkeen painumaa tuli 3 cm. Sivuseisontatukea on helppo käyttää, mutta jos haluaa myös keskiseisontatuen, joutuu maksamaan lisähintaa. Hallintalaitteet toimivat sujuvasti ja ovat hyvissä asennoissa, lukuun ottamatta vaihdepoljinta, kuten jo aiemmin kuvailin. Tosin huomasin koeajon loppuvaiheissa tottuneeni pitämään vasenta jalkaterää hieman tavallista enemmän ulospäin, ja vaihdepolkimen käyttö sujui normaaliin tapaan. Pikku-Guzzi on ketterä kääntymään, sillä sen kääntöympyrän halkaisija on. Esijännityksen säätöä ei ole, eikä sitä tarvitakaan, sillä painuma noin 82 kg:n kuormalla oli 31 %, sopivan verran 13 cm:n joustovarasta. Ehkä vaimennuksissa olisi tarkistamisen varaa, mutta en päässyt selvyyteen siitä, mihin 72 Kaupunkipyöräksi V7-Guzzi on kätevä. Se on kevyt ja tuntuu pysäköidessä ja talliin työnnellessä vielä kevyemmältä kuin painosta voisi päätellä. Eikä iskunvaimennukselle ole säätömahdollisuuksia
Nopeusmittarissa olevasta nestekidetaulusta saa näkyviin kokonaismatka- ja osamatkamittarit, kierroslukumittarin taulusta puolestaan ajan ja ilman lämpötilan. Huollon lähestymisestä kertoo MAInt-teksti vasemmassa näytössä 5 sekunnin ajan käynnistyksen jälkeen. Mittarien taustavalaistuksen voimakkuutta voi säätää. vain 5,75 metriä. Ero ei juuri muuttunut vauhdin kasvaessa, sillä 120 mittarissa tarkoitti 115 km/t. Kerrankin tässä on pyörä, johon keskitukea ei välttämättä tarvitse, sillä ketjuja ei ole voideltavana eikä sivulaukkuja kuormattavana. Kotelo on avattava 6-kulma-avaimella. Huoltokirjassa käsitellään V7-sarjan kaikki kolme mallia, eli Stone, Special ja Racer. Yläkierroksilla Guzzin kone tarjoaa hieman enemmän pelivaraa, mutta polttoaineen kulutuksessa se ei pääse Hondan esittämiin ennätyslukemiin. Moottoriöljyn määrän tarkistuksessa (tehdään öljytikulla) keskituki olisi tietysti hyvä. Sen voi tehdä, sillä ohjaustanko ja etuhaarukan putket jäävät kauas bensatankista ohjauksen ääriasennoissakin. Pirteä, johdonmukaisesti reagoiva moottori jaksaa vetää sammumatta silloinkin, kun satulassa on kaksi henkilöä. Kiinnipitokahvat ovat liian alhaalla, mutta jalkatapit ovat sopivalla korkeudella alle 170-senttiselle. Guzzin uusittu pikkulohkomoottori on samalla tapaa alakierroksilla ponteva kuin Honda NC700:n voimanlähde. Kuskin on vain siedettävä bensan vähyydestä varoittelevan merkkivalon turhan aikaista loimotusta. Valo nimittäin syttyi jo silloin, kun tankissa oli vielä 8 litraa bensaa. Mittareista ja huolloista V7:n perinteisen tyylikäs mittaristo on kallistettu reilusti kohti kuskia, joten luettavuus on hyvä. Siitäkin saa vielä reilusti pois, jos viilailee metallia stoppareista. V7 Specialin keskikulutus koeajossa oli 4,6 litraa sadalla kilometrillä. Se ei ole paljon, mutta reilun litran enemmän kuin Hondassa. Luultavasti Guzzin kulutus pienenee kunnollisen sisäänajon myötä. V7:n polttoainetankin tilavuudeksi monet lähteet kertovat 22 litraa, mutta pyörän käsikirjan mukaan tankkiin mahtuu 21 litraa. Vaikka polttoainesäiliö on peräti 21-litrainen, on se kapea, joten kuskin ei tarvitse levitellä reisiään epämukavasti. Kyytiläinen tulee lähelle kuskia, joten tuntuma ajoon on hyvä eikä tuuli pääse pyörimään väliin. Varoitusvalojen osalta vielä parempi, sillä ne ovat niin ylhäällä, että esimerkiksi vilkun merkkivalo ei jää huomaamatta. Nopeusmittari näytti melko tarkasti, sillä viisarin osoittaessa 50 oli todellinen nopeus vain 3 km hitaampi, 47 km/t. Kirjanen on paksu ja vaikea käsitellä, koska siinä on kolme kirjaa samoissa kansissa, ja kussakin kirjassa asiat ovat 73. Oikeaan tulee ?varatankilla? ajettu matka. Satula on hyvin pehmustettu, mutta kahdelle pienehkö. Varoitusvalot ovat tarkasti näyttävän nopeusmittarin ja kierroslukumittarin välissä hyvin näkyvissä. Jarrunesteet ovat edessä näkyvillä, mutta takajarrun säiliö on oikean sivukotelon takana. Se riittää keskikulutuksen mukaan laskettuna yli 450 kilometrin matkaan
Akkuun (YTX14BS) pääsee käsiksi oikean sivukotelon kautta. Polttoaine 95E, säiliö 21 litraa. Lisävarusteita mm. Sp: motoitalia@motoitalia.fi, Internet: www.motoitalia.fi.. Pikku-Guzzi edustaa pysyviä arvoja. Kiitokset Lauri Laitiselle ajovalokuvien otosta ja Jaakolle mittauksista. 74 Työkalut eivät ole kummoiset, mutta saa niillä takajousituksen esijännityksen säädetyksi. Jos tulossa on suomenkielinen, vain yhtä mallia koskeva versio, on se sopivan kokoinen opus pidettäväksi mukana satulan alla työkalujen vieressä olevassa tilassa. Pyörän huollot tehdään melko tiheään, 7 500 km:n välein. Sytytystulpat, vaihteistoöljy, peräöljy, moottoriöljy ja -öljynsuodatin vaihdetaan ja venttiilit säädetään aina, ilmansuodatin, teleskoopin vaimenninöljy 15 000 km:n välein, jarrunesteet 2 vuoden tai 20 000 km:n välein. Helppokäyttöinen peruspyörä klassiseen tyyliin Alussa mainitsin, että ensimmäinen Moto Guzzi V7 oli iso matkapyörä, jota pidettiin sopivana vain kokeneimmille motoristeille. Suurin sallittu kokonaispaino 404 kg. tuulilasi 306 e, nahkalaukut 942 e/pari, keskiseisontatuki 198 e, tankkilaukku 297 e, tavarateline 296 e, takalaukku 148 e, matala satula (istuinkorkeus 2 cm vakiosatulaa pienempi) 175 e. Värit: punainen/valkoinen, musta/keltainen. Uusi V7 Special on iskutilavuudeltaan suurempi ja siitä luvataan 8 hevosvoimaa enemmän kuin esi-isästään. Kyllä nyky-V7:stakin lisävarusteilla matkapyörän saa, mutta sitä pidetään pienenä pyöränä, joka sopii moottoripyöräilyharrastuksessaan melko kokemattomillekin. Luulot eivät ole perusteettomia. Peräöljyn määrä 0,17 litraa. Renkaiden ilmanpaineet yksin ajettaessa edessä ja takana 2,5 baaria, kahdestaan ajettaessa 2,6/2,6 baaria. Edessä teleskooppihaarukka, jonka sisäputken halkaisija 40 mm, liikevara 130 mm. Ohjausakselin kulma 62,5o, jättö 138 mm. Kaksi lambdasondia. Sytytystulpat NGK CBR8EB tai Champion RG6YC. Kun pysähdyin koeajollani bensa-asemille, tuli pyörän viereen pian ihailijoita. Kuivapaino ilmoitettu 179 kg. Takana kahdella jousi/iskunvaimenninelementillä tuettu keinuhaarukka, liikevara akselin kohdalta 118 mm, jousen esijännityksen säätö. Paino ajovalmiina, tankki täynnä 199 kg. Tämä Guzzi on kevyt, ketterä ja ulottuvuuksiltaan kohtuullinen. Sähkökäynnistys. Moottorin suurin ilmoitettu teho 50 hv (37 kW) kierrosluvulla 6200/min, suurin vääntö 60 Nm kierrosluvulla 2800 /min. Sähköinen polttoaineen ruiskutus, yksi 38-millinen Marelli MIU ruisku. Takuu 2 vuotta. Ilmansuodatin ja sulakkeet ovat helposti tavoitettavissa. Edessä yksi kelluvasti kiinnitetty levyjarru (halkaisija 320 mm), 4 nestepaineella toimivaa mäntää. Puristussuhde 10,4:1. Yksi imu- (välys 0,15 mm) ja pakoventtiili (välys 0,2 mm) sylinteriä kohti, käyttö työntötangoilla sylinterien tyvessä olevalta ketjuvetoiselta nokka-akselilta. Pituus 218,5 cm, leveys 80 cm, suurin korkeus 111,5 cm, istuinkorkeus ilmoitettu 80,5 cm, akseliväli 143,5 cm, maavara 18,2 cm. Hinta 12 350 e + toimituskulut. Maahantuoja Moto Bella Oy, Tammisillantie 224, 21501 Piikkiö. V7 Special on puhdaslinjainen, perinteinen moottoripyörä ilman turhia koristeosia. Tavaroiden kuljetukseen tarvittavia varusteita on saatavana erikseen. rinnakkain kahdella kielellä. Lisäksi se on persoonallinen, mutta ei omituisella, vaan klassisen puhdaslinjaisella tavalla. Sieltä löytyy myös takajarrun nestesäiliö. Moto Guzzi V7 Special, tekniset tiedot: Kromimolybdeeniteräsputkesta tehtyyn, suljettuun kaksoiskehtorunkoon pitkittäin ripustettu kaksisylinterinen, nelitahtinen, ajoviimalla jäähdytetty V-moottori. Poraus 80 mm, isku 74 mm, iskutilavuus 744 cm3. Takana yksi levyjarru (260 mm), 2 nestepaineella toimivaa mäntää joustavasti kiinnitetyssä jarrusatulassa. Sisärenkaalliset Metzeler Lasertec renkaat edessä 100/90-18, takana 130/80-17, pinnapyörät, alumiinivanteet 2,50 x 18 edessä, 3,50 x 17 takana. Vaihtovirtalaturi 350 W, akku 12 V, 14 Ah. Märkäsumppuvoitelu, moottoriöljyn (SAE 10W-60) määrä 2 l, kun vaihdetaan myös öljynsuodatin. Ensiöveto hammasrattailla (välityssuhde 16/21) kuivan, vaijerikäyttöisen yksilevykytkimen kautta 5-vaihteiseen vaihteistoon, josta veto akselilla takapyörälle (perävälitys 8/33). Vaihteistoöljyn määrä 1 litra
Koeajossa: hy Uusi Triumph Trop a kansainIntermot Köln ava en. välisen messukaud tuudet Moto1 esittelee uu steellisesti. ru e p n a a k u m sa n tapa ... ja paljon muuta! ÄLÄ JÄTÄ VÄLIIN! Numero 8/2012 ilmestyy 25.10. Tilaa omasi: www.moto1.fi