SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT 1 / 2018 VUOSI 1918 • 12 € H EI K K I M A R IL A : IL M A R I 2 KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Heikki Marila – maalattu sota RAKKAUDESTA MUSEOIHIN
Merenkurkun maailmanperintöalueelle ja Napuen taistelun tapahtumapaikalle • Yhteistyökumppaneina Vaasan kaupunki ja Vaasan kaupungin museot – Vasa stads museer Museopä ivien ohjelma ja ilmoittau tuminen maalisku ussa 2018 museolii tto.fi ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo Ahertajantie 5 EKENÄS/TAMMISAARI EKTA Museo Gustav Wasas gata/ Kustaa Vaasan katu 11 HELSINKI Tekniikan museo Viikintie 1 HAM Helsingin taidemuseo Tennis palatsi, Eteläinen Rautatiekatu 8 JYVÄSKYLÄ Suomen Ilmavoimamuseo Tikkakoskentie 125 LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo Kristiinankatu 8–10 MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta Joenniementie 47 TAMPERE Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Tampereen Taidemuseo Puutarhakatu 34 TURKU Sibelius-museo Piispankatu 17 VAASA Pohjanmaan museo Museokatu3 VARKAUS Varkauden museo Wredenkatu 5 A KUNTSI / SOFIA BJÖRKLUND TIK A N O JA / M IK KO LE H TIM A K I P O H JA N M A A N M U SE O / K A J H Ö G LU N D. • Ajankohtaisia puheenvuoroja ja keskustelutilaisuuksia • Museopalkintogaalassa Vuoden museon palkitseminen ja ansiomitalien jako • Esittelyssä hankkeita sekä tuoteja palvelutoimittajia • Retkiä mm. vuosikokous Riksomfattande museidagar och Finlands museiförbundets 95. årsmöte MUSEOPÄIVÄT VAASASSA 23.–25.5.2018 MUSEO-LEHDEN IRTONUMEROMYYNTI YKSI MUSEOALAN TÄRKEIMMISTÄ VUOSITTAISISTA TAPAHTUMISTA • Museoalan ammattilaisille • Luottamushenkilöille • Kohtaamispaikka museoalan vaikuttajille • Museoiden ystäville • Syvennytään vaikuttavaan museotyöhön teemalla Euroopan ajankohtaisimmat museot 2030. 2 MUSEO 1/2018 Valtakunnalliset museopäivät ja Suomen museoliiton 95
1 / 2018 VUOSI 1918 18 TARINA KUVAN TAKANA Jenna Parmalan haastattelussa Antti Liuttunen A N N IIN A M A N N IL A 4 TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN Outi Alanko-Kahiluoto 7 HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA Miia-Leena Tiili 8 VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA Nelli Korpi 12 SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT Elina Teerijoki 24 RAKKAUDEN RENKAILLA Anne Salomäki 29 MAALATTU SOTA Jukka Naaranlahti 32 ALVAR AALLON IHANA BLOGIKOTI Katja Martelius 35 JALUSTANSA MENETTÄNYT SOTURI Maaria Salo 36 JÄÄKÄREIDEN KUOLEMATTOMAT IHMISKOHTALOT Teemu Keskisarja 38 KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Tuomas Hoppu 40 SISÄLLISSOTA TULI PULPETILLE Anne Salomäki 42 SVINHUFVUDIN ISTUIN Susanna Vallius 44 LAPSUUS SISÄLLISSODAN JALOISSA Kimmo Antila
Monilla paikkakunnilla on etsitty museolle sotaan liittyvää materiaalia lehti-ilmoituksilla. Vuosi 1918 on esillä lukemattomissa museonäyttelyissä. Mutta vihan tilalle voi kasvaa suru ja katkeruuden tilalle toivo.” Outi Alanko-Kahiluoto Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja 58. Sirpa Kähkösen käsikirjoittaman Vihan kevät 1918 -näytelmän pääosassa ovat tavalliset helsinkiläiset ja heidän näkökulmansa ympäröiviin tapahtumiin. Esityksen nähtyäni katsoin Helsinkiä uusin silmin; luotien jäljet näkyvät tänäkin päivänä esimerkiksi Hakaniemessä Pitkänsillan ympäristössä ja talojen seinissä. Tämän lehden jutuissa kerrotaan sisällissodan merkkivuoteen liittyvistä museoiden näyttelyistä, installaatioista ja hankkeista. Kaupunkisodat ja väkivallaksi polarisoitunut aatteiden törmäys resonoivat meidänkin ajassamme. On tärkeää miettiä, miten estetään historian kipeiden tapahtumien toistuminen. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET& OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34€, määräaikaistilaus 38€, jäsenet ja opiskelijat 25€, kappalehinta 12€ ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Heikki Marila: Ilmari 2, 2016 (teosta rajattu kansikuvaan). Sadan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää meissä voimakkaita tunteita. Itse nieleskelin kyyneleitä Vihan kevät 1918 -näytelmää katsoessani. Espoossa kaupunginmuseo on tehnyt yhteistyötä lukioiden kanssa. Museoiden näyttelyissä ja installaatioissa koettava historia on tunnekokemus, joka voi avata uusia näkökulmia. 4 MUSEO 1/2018 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 V EI K KO SO M ER PU R O TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN K evättalvesta 1918 on kulunut täsmälleen sata vuotta. Lukiolaiset ovat luoneet arkistomateriaaleista digitarinoita, jotka kertovat espoolaisista ihmiskohtaloista sisällissodassa. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Kimmo Antila, Harri Haarala, Tuomas Hoppu, Teemu Keskisarja, Anniina Mannila, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Roni Rekomaa, Maaria Salo, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Liisa Takala, Elina Teerijoki, Miia-Leena Tiili, Susanna Vallius KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Jokaisen sukupolven tehtävä on käydä läpi lähihistorian traumat oman aikansa näkökulmasta. Kuten kirjailija Sirpa Kähkönen on todennut: ”Kaikki haavat eivät parane koskaan. Helsingin kaupunginmuseo on tuottanut Hakasalmen huvilaan kokonaisuuden, jossa käsitellään sisällissotaa draaman ja valokuvainstallaation keinoin. Muun muassa Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään sodan keskeisillä tapahtumapaikoilla
Myös opastus ja näyttelyn ymmärrettävyys saivat kotimaisissa museoissa paremmat arviot. Museokortin tuntee jo yli 80 prosenttia suomalaisista. Museoissa käydään hakemassa elämyksiä, oppimassa, viettämässä aikaa ja sivistymässä. Museoviraston alustavien tietojen mukaan ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin 7,1 miljoonaan kertaa, mikä on yli 400 000 käyntiä enemmän kuin viime vuonna. TYYTYVÄISIÄ MUSEOKÄVIJÖITÄ T aloustutkimuksen selvityksen mukaan ihmiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä museoihin. Museoissa käytäisiin useammin, jos niistä kirjoitettaisiin mediassa ja tiedettäisiin enemmän. R O N I R EK O M A A. Museokortti oli joulun lahjasuosikki. Museokortilla tehtiin noin 900 000 museovierailua, mikä on lähes puolet enemmän kuin edellisenä vuonna. Suosikkimuseossa vieraillessa olisi kiva saada tietoa muista museoista. Kotimaisten museoiden lapsiystävällisyyttä pidetään parempana kuin ulkomaisten. Museokortteja myytiin 44 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkiaan 121 000. “Lomalla ja matkoilla käydään paljon museoissa. Tutkimuksesta selviää, että yleisö toivoo median kirjoittavan museoista enemmän. Muita syitä ovat elämysten hakeminen, oppiminen, ajanviete, sivistyminen sekä lomaohjelma. Kattavat Museoviraston museotilastot vuodelta 2017 valmistuvat touko–kesäkuussa 2018. Museokortin kyselyn mukaan ainakin 40 museokohdetta teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Lähde: Taloustutkimuksen Miksi museoon -tutkimus 2017. Sen sijaan käynnin elämyksellisyys sekä näyttelyiden sisällöt ja taso arvioitiin useimmiten ulkomaisissa museoissa paremmiksi. Museokortti siivitti lukuisat museot ennätysten vuoteen. Lapsiperheet ovat yksi kasvava yleisöryhmä museoissa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta ENNÄTYKSET PAUKKUIVAT M useot ja Museokortti jatkoivat ennätystehtailua vuonna 2017. Museossa käyminen tulee helpommin mieleen Euroopan suurkaupungissa kuin kotimaanmatkoilla”, toteaa Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm . Lähteet: Museokortin tiedote 16.1.2018 ja Museoviraston tiedote 7.2.2018. Ihmiset käyvät museoissa pääasiassa siksi, että ovat kiinnostuneita niistä. Ristiinmarkkinointi olisi myös yleisön mieleen. ” 7,1 miljoonaa museokäyntiä
Yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja museoita kannustetaan kehittämään uusia toimintamalleja ja kokeilemaan erilaisia tapoja edistää vuorovaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen kanssa – korostamaan osallisuutta kulttuuriperintöön. Tehtävänämme on esittää tämä perusdraama yhä uudelleen ja uudelleen, kulloisenkin yleisön tarpeita ja toiveita ajatellen, tieteellisyydestä tinkimättä ja kuitenkin ottaen huomioon myös, että ’Mikkelin vahakabinetti on Suomen paras museo’, kuten viimevuotisen markkinointiseminaarimme vetäjä totesi.”. Kyse on toisesta todellisuudesta, johon voi astua fyysisesti sisään. kulttuuriperintovuosi2018.fi MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Se on jotain ennennäkemätöntä. YLE.fi 25.1.2018 ” Kulttuuriharrastus kertoo ihmisen kauniimmista piirteistä, uteliaisuudesta ja uuden etsimisestä. ”Lempiteemojani on vertailla museota teatteriin ja näyttelyä teatteriesitykseen. Operettimuseot (kuten autoja nukkemuseot) tai kiertuemuseot (esim. KULTTUURIPERINNÖN TEEMAVUOSI 2018 T änä vuonna vietetään kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. Se on tietyllä tavalla virtuaalitodellisuutta, mutta teoksen voi kokea suoraan tilassa ilman erillisiä laitteita.” Museonjohtaja Kai Kartio kertoo Amos Rex -taidemuseon avautumisesta elokuussa 2018. WC-istuin 1930-luvulta, saman vuosikymmenen alushousut ja lihapölkky ovat kuin Jumalan Teatterin rekvisiittaa tammikuulta 1987.’ Esineissä on siis jo sisänsä dramatiikkaa.” ”Perusnäyttelymme (kaupungin historia) on kuin klassista draamaa, loppuunkaluttu ja pitkäveteinen. Tekniikanmaailma.fi 8.12.2017 MUSEODRAAMAA Vuoden 1988 ensimmäisessä Museo-lehdessä Marja-Liisa Rönkkö pohtii museon esittävyyttä ja draamallisuutta. Se ei ole vain eliitin hobby.” Toimittaja Heikki Haapavaara, Kauppalehti.fi 10.1.2018 ” Kanta-asiakkuus vetoaa siis myös kulttuurimaailmassa. Miten saada esine esittämään. Mutta koska useimmiten katsomme olevamme arvovaltainen (tieteellinen) laitos (teatteri), haluamme pitää tämän klassisen draaman perusohjelmistonamme. Tavoitteena on lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta sekä kestävää käyttöä. Hotellija ravintolamuseo) ovat tietenkin asia erikseen. Kovin kaukaa haettu tämä ajatus ei ole. Tärkeä näkökulma on kulttuuriperintö kohtaamisten paikkana ja vuoropuhelun välineenä: sosiaalisena voimavarana. Se on hienoa ja toivottavaa on, että museoiden hyvä kehitys jatkuu ja into laajenee myös muihin kulttuurin lajeihin.” Aamulehden pääkirjoitus 12.1.2018 ” Pitää olla kaiken aikaa kartalla alati päivittyvästä termistöstä ja lyhenteistä, kuten: HDbaseT, LAN, CAT-6, Digital Link, RJ-45, Point-To-Point, UHD, 4K, 8K.” Serlachius-museoiden AV-mestari ja museotekniikan moniosaaja Olli Huttunen kertoo museoiden tekniikkaan ja teknologiaan syventyvässä artikkelissa. Kulttuuriperinnön teemavuoteen paneudutaan tarkemmin seuraavassa Museo-lehdessä, joka ilmestyy 18.5. Vuosi sitten Helsingin Sanomat kirjoitti esinekartunnastamme seuraavasti: ’Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat kasvoivat viime vuonna sadoilla lahjaesineillä, jotka kattavat elämän koko kirjon
Vuonna 2016 aiheesta väitelleen Olli Kleemolan mukaan "Suomen ainoa filmitoimittaja oli jatkosodan aikana Saksa" (Kleemola 2016, s. V alokuvataiteen museon amanuenssi Sofia Lahti vastaa: ”Arvelusi osuu nähtävästi oikeaan. Kulomaan ja Kekkosen motiivina näyttää olevan ihmisyyden ja tosiasioiden kunnioittaminen. Syksyllä 2017 ilmestyneen 550-sivuisen kirjan sujuva kerronta, runsas kuvitus ja miellyttävä taitto tempaavat mukaansa myös lukijan, jolle Heinola ja sen asukkaat ovat vieraita. MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta KYSY MUSEOLTA Käyttivätkö suomalaiset kuvaajat jatkosodassa Agfan värifilmiä. Viimeistään teoksen loppuun koottuja henkilökuvia lukiessa ymmärtää, että eletty elämä on aina metakertomuksia monisävyisempää. Lopputulos kuvaa uskottavasti sodan arkea. Lähestymistavan takia punaiset ja valkoiset eivät näyttäydy yhtenäisinä joukkoina vaan yksilöinä, jotka toimivat muuttuvien tilanteiden ja vaikuttimien ristivedossa. 550-sivuinen teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle. Teos ei alista vuoden 1918 tapahtumia yksiksi totuuksiksi, ja siihen voivat huoletta tarttua sellaisetkin lukijat, jotka vieroksuvat yhtä näkökulmaa edustavia esityksiä ja niihin toisinaan liittyvää aatteellista sivumakua. Se ylittää kahtiajaon osoittaen, ettei sota ollut vain valkoisten ja punaisten. HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA S otahistorian dosentti Jukka Kulomaan ja toimittaja Leena Kekkosen Heinola 1918 – Kapinan aika pureutuu nimensä mukaisesti Heinolan seudun tapahtumiin keväällä 1918. Vuoden 1943 jälkeen filmin saamisessa oli vaikeuksia, mikä vähensi sekä suomalaisten että saksalaisten valokuvaustoimintaa rintamalla. Kleemola ei mainitse värifilmiä erikseen; se oli tuolloin vielä harvinaista, mutta jos sitä oli saatavilla, se oli riippuvaista samoista välityskanavista kuin mustavalkofilmikin.” Kysy museolta on suomalaisten museoiden verkkotietopalvelu. Lisää kysymyksiä: kysymuseolta.fi ja twitter.com/KMuseolta. Kulomaa ja Kekkonen tarkastelevat aihettaan arkistoja muistitietoaineistojen valossa lähdekritiikkiä noudattaen. Museot vastaavat palvelun kautta erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Kirjoittajien erityinen ansio onkin heidän kykynsä sietää ja kuvata sodan sumua ja inhimillisen todellisuuden monimutkaisuutta. Sekä filmien tuotanto että filmipostin kulku rintamalle kohtasivat sodan myötä vastoinkäymisiä. Heinola 1918 on aiemmin hyödyntämättömiin lähteisiin perustuvaa tarkkanäköistä kuvailua ja analyysiä, joka täydentää aiempaa tutkimusta. Teokselle ei tee oikeutta väite, että se kuvaisi sotaa tasapuolisesti kahden osapuolen näkökulmasta. 45). Jakolinjojen ulkopuolelle jääneille sekä aktiivista roolia syystä tai toisesta vältelleille on heillekin tarinassa paikkansa. Miia-Leena Tiili Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Museo Militarian johtaja ” Uskottavasti sodan arkea.. Teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle eikä pelkisty paikallishistoriaksi
ANNE KURKI IL O N A JU N TU R A / A IN EE N TA ID EM U SE O SA R A H M O R R IS , M Ä N TY JÄ , 20 17, EM M A -E SP O O M U SE U M O F M O D ER N A R T, PH O TO : A R I K A R TT U N EN / EM M A. Siksi, että museoilla on aina ollut, ja on vieläkin, valta häivyttää ja vaientaa. Näin he itse saavat kertoa mikä kustakin tekee ainutlaatuisen. 8 MUSEO 1/2018 ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA ” Aika usein on kysytty eri tempaustemme äärellä, että miksi taidemuseo Torniossa, susirajalla toimii niin kuin me toimimme. Tarjoamme museota turvapaikanhakijoille turvapaikaksi. Mutta myös nostaa esille, keskiöön ja keskusteluun.” ” EMMA:lla on takanaan poik keuksellisten uudistusten vuosi. Finalistiesittelyt ovat lainauksia museoiden Vuoden museo -hakemuksista. Aukio avaa pysyvästi Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan kulttuurihistoriallisesti merkittävää arkistoa ja kokoelmaa kävijöille esitellen samalla museon säilytysja käsittelyolosuhteita. Aukion myötä aineistot avautuvat tutkittaviksi kaikille ja kokoelma käy aitoa vuoropuhelua ajankohtaisten ja poikkitaiteellisten vaihtuvien näyttelyjen kanssa.” V uoden museo -ehdokkaat ovat vahvasti kiinni ajan hengessä, kantaaottavuudessa, tapahtumissa, yleisötyössä, kehittämisessä, elämyksellisyydessä ja muutoksessa. Sateenkaariliputamme koko viikon. TEKSTI NELLI KORPI AINEEN TAIDEMUSEO, TORNIO EMMA – ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO Vuoden museo -kiertopalkinto on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen suunnittelema Esko. Olemme mukana järjestämässä ensimmäistä kahden valtion, Suomen ja Ruotsin, yhteistä Pride-kulkuetta. Esittelemme SuohPanterror-jäsenen Jenni Laitin Katu gáktiä, modernia saamenpukua, taideteoksena. Uuden Aukio-tilan myötä museaalinen toiminta Suomessa on saanut uuden ulottuvuuden, jolle ei löydy vertailukohtaa kansainvälisestikään
Se on aktiivinen keskustelija, joka arvostaa laaja-alaista pelisivistystä ja pitää sitä tärkeänä itsen ja muiden ymmärtämisessä. Olemme suunnanneet niin omaamme kuin yleisöjenkin ajatusta historian vaalimisesta kohti historian tekemistä – menneisyys luodaan aina ajassa uudenlaiseksi, ja omat tekomme luovat uutta historiaa.” ” Suomen pelimuseo avasi ovensa tammikuussa 2017 Museokeskus Vapriikissa. Tavoitteena on ollut museon mielikuvan selkeä muutos, toiminnan avaaminen uusille yleisöille sekä kokemus museosta ajankohtaisena ja kiinnostavana toimijana yhteiskunnassa. SU O M EN K A N SA LL IS M U SE O SA A N A SÄ IL YN O JA / SU O M EN PE LI M U SE O. Koska pelit heräävät henkiin vasta niitä pelaamalla, on museo joutunut luovimaan uudenlaisen museotyön äärelle.” SUOMEN PELIMUSEO, TAMPERE SUOMEN KANSALLISMUSEO, HELSINKI Mikä näistä kuudesta ehdokkaasta valitaan Vuoden museoksi 2018. toukokuuta Valtakunnallisten museopäivien museopalkinto gaalassa Vaasassa. Pelimuseo on syntynyt yhdessä tekemällä. Museon toimintaa ja sen periaatteita on aktiivisesti uudistettu viime vuosina. Se selviää 24. 10 MUSEO 1/2018 ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely ” Suomen kansallismuseolla on erityinen toiminta-alue ja asema valtakunnallisena, kansallisena museotoimijana. Tuoreiden peli-ilmiöiden huomioiminen, nuorten aikuisten kokemusmaailmaan paneutuminen sekä yhdessä harrastajien kanssa tekeminen ovat keränneet museolle rutkasti positiivista palautetta
11 Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuurija taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi MUSEOMESTARI MYYRYNEN
Ehkä Elsi onnistui puheessaan, koska koulu ja vangit säästettiin”, Salminen miettii. Ikkunoita peittävät oppilaiden taideteokset. ”Punaiset vangitsivat Tarvonsaaren koululle paikallisia suojeluskuntalaisia ottaessaan Rauman haltuunsa. Vuonna 1918 päätettiin tiukassa äänestyksessä, etteivät punaiset räjäytä koulua. Oli todellinen uhka, että koulu vankeineen räjäytettäisiin, mutta yhden äänen erolla punaisten johto kannatti räjäyttämättä jättämistä”, kertoo Rauman museon vs. ”Punaisten johtajiin kuulunut ja maltillisena tunnettu Topias Grönroos haki Enlundin perheen naisia neuvottelemaan vankien kohtalosta, ja Elsi lähti matkaan. Tarvonsaaren koululla toimii nykyisin lasten ja nuorten kuvataidekoulu. 12 MUSEO 1/2018 REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT Vuosi 1918 tulee museonäyttelyissä esiin rintamalinjojen sijaan kokemusten ja ihmiskohtaloiden kautta. > Yllä: Antautuneet punaiset vangittiin kirkkoon odottamaan kenttätuomioistuimen käsittelyä 21.2.1918. Salminen ja museoamanuenssi Minna-Liisa Salonsaari kävivät jokin aika sitten koululla selvittämässä, missä tilassa tarkalleen käytiin koulun säilyttämistä koskeva keskustelu. Mukana olisivat menneet siellä vangittuina olleet valkoiset. Sotanäyttelyiden kokoaminen on sadan vuoden jälkeenkin haastava tehtävä. ” Koulu vankeineen räjäytettäisiin.. johtaja Hanna-Leena Salminen . Raumalla ei taisteltu kuin yhtenä päivänä, mutta yhteiskunnan pysähtyminen vaikutti pienessä kauppaja satamakaupungissa jokaiseen. Rauman sisällissotanäyttelyssä haluttiin tuoda esiin juuri tavallisen kaupunkilaisen näkökulma. Toinen keskushahmo on punaisessa perheessä elänyt Jarl Narkko , joka oli sodan aikaan lapsi, mutta on kirjoittanut myöhemmin kokemuksistaan. Hänen veljensä oli jo aiemmin surmattu. Eräs keskustelun osapuolista oli vasta 18-vuotias Elsi Enlund , jonka perhe oli valkoisten puolella. Alla: Lehtoniemen punakaartin esikunnan viesti Varkauden punakaartille. Tänä vuonna hän on toinen Rauman museon Rauma 1918 -näyttelyn kahdesta päähenkilöstä. ”Tavalliselle kaupunkilaiselle sota näyttäytyi pitkään jälkeenpäinkin ruokaja materiaalipulana. E lsi Enlund, sittemmin Varpio, kertoi muistonsa Rauman museolle 1970ja 80-lukujen vaihteessa ensimmäistä maailmasotaa koskevan muistitietokeruun yhteydessä. Sitä ei kuitenkaan voitu enää jäljittää. TEKSTI ELINA TEERIJOKI J yhkeä Tarvonsaaren kivikoulu seisoo edelleen Rauman keskustassa
13 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. A H LS TR Ö M O Y:N KO KO EL M A. A H LS TR Ö M O Y:N KO KO EL M A / IV A R EK ST R Ö M VA R K A U D EN M U SE O N K U VA -A R K IS TO , A . VA R K A U D EN M U SE O N K U VA -A R K IS TO , A
”Lehdessä oli ilmoitus, että haluamme tarinoita ja esineistöä. Varkaus Kuopio Mäntyharju Mikkeli Rauma Pori Vaasa Seinäjoki Tornionjokilaakso Lahti Helsinki Tampere Jyväskylä Turku Lieto Espoo MUISTITIETO ON JO MUUNTUNUTTA REPORTAASI Syväluotaus museoteemaan 14 MUSEO 1/2018 M onilla paikkakunnilla on etsitty museolle materiaalia, joka liittyy vuoden 1918 sotaan. ” Suomen suurin vankileiri. Yhteydenottoja tuli vain pari, joten aineistoa ei joko enää ole tai sitä ei haluta jakaa. Esimerkiksi Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään keskeisillä sotatapahtumapaikoilla. Materiaali oli yksityiskirjeitä ja päiväkirjamaisia, jälkipolvien luettavaksi tarkoitettuja muisteluita, kertoo museojohtaja Hanna-Leena Salminen Raumalta. Rauman museolta arvellaan, että kuvassa vietetään Rauman torilla ns. Raumalla kerättiin ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää muistitietoa 1970ja 80-lukujen vaihteessa. Arkistokuva keväältä 1918. verisunnuntain uhreina kuolleiden poliisien hautajaisia. Näin tehtiin esimerkiksi Raumalla. ”Muistitiedon kanssa huomaa jo nyt, että ihmiset toistavat omana sukutarinanaan jotain, mikä onkin esimerkiksi luettu kirjasta”, Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa pohtii. S otatapahtumat ja rintamalinjat ovat yleisölle sen verran tuttuja, että vuoden 2018 sisällissotanäyttelyissä keskitytään toisenlaisiin asioihin: henkilönäkökulmaan, elämyksellisyyteen ja tapahtumapaikkoihin. Se muistitieto, jota nyt saamme, on taas jo hyvin suodattunutta.” Sama huomattiin Varkauden järjestämässä aineistokeruussa. ”Aihe on ilmeisesti vielä silloin ollut vaikea lähestyä ja käsitellä. Sisällissodasta ei suoraan kysytty, mutta se tuli esiin osassa kertomuksia. Saimme muutaman yhteydenoton. ”Lahdessa nämä paikat ovat keskustassa ja hiihtostadionin alueella. Ruokaa ei yksinkertaisesti saanut edes rahalla”, Salminen sanoo. RAUMAN MUSEON KUVA-ARKISTO.
Varkaus Kuopio Mäntyharju Mikkeli Rauma Pori Vaasa Seinäjoki Tornionjokilaakso Lahti Helsinki Tampere Jyväskylä Turku Lieto Espoo SISÄLLISSOTAAN LIITTYVIÄ NÄYTTELYITÄ Varkauden museot: Vihan värit – Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2.–20.5.2018 varkaus.fi/museot Kuopion korttelimuseo: Toivon ja sekasorron aika – Kuopio itsenäisyyden alkuvuosina Lahden kaupunginmuseot: Kartano 1918 22.3.-27.5.2018 lahdenmuseot.fi Rauman museo Rauma 1918 21.4.2018 – 2.4.2019 rauma.fi/museo Päämajamuseo: Punainen vai valkoinen Mäntyharjun museo: Mäntyharju ja sisällissota 1918 Ilmavoimamuseo, Tikkakoski: Sotilasilmailu mme uranuurtajia Pohjanmaan museo, Vaasa: Jääkärit Työväenmuseo Werstas: Vapauden museo Satakunnan museo: Satakunta vuotta sitten Museokeskus Vapriikki: Tampere 1918 Vaasan taidehalli: Heikki Marila Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo: Mannerheim ja Seinäjoen päämaja Tornionjokilaakson maakuntamuseo: Suomen sisällisota 1918 Emil Aaltosen museo: Kevät 1918 – Emil Aaltonen ja Suomen sisällissota Liedon Vanhalinna: Kahtiajakautunut Espoon kaupunginmuseo: Särkynyt elämä – Espoo sisällissodassa Wäinö Aaltosen museo: Sisällissota Suomen pankin rahamuseo: Suomen Pankki 1918 Poliisimuseo: Järjestys romahtaa 1917 – Kun viha muuttui hyveeksi ja kosto ansioksi Helsingin kaupungin museo, Hakasalmen huvila: Vihan kevät Diakonissalaitoksen museo, Helsinki: Edith Sjösten – sisaret ja sisällissota
Juoksuhaudasta löytyi saksalaissotilaan pakin kansi. Lahdessa käytiin dramaattisia taisteluita sisällissodan loppuvaiheessa. Lahden museoiden työntekijöitä arkeologisilla kaivauksilla sisällissodan taistelumaastoissa Lahden urheilukeskuksessa kesällä 2016. Paikkakunnalle nousi Suomen suurin vankileiri, johon päätyi 22 000 ihmistä. Hannu Takala on työskennellyt sisällissodan parissa pitkään, tehnyt aiheesta aiemminkin näyttelyn ja kirjoittanut kirjan. Yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa toteutetaan fiktiivisistä, vuoteen 1918 sijoitettavista dialogeista äänitiedostot, joita omatoimisesti tapahtumapaikkoihin tutustuva yleisö voi kuunnella. Saksalaiset olivat vallanneet kaupungin punaisilta huhtikuun puolivälissä ja ajaneet punaiset pois. Kaupungin historiallinen museo tekee lavastuksen, jossa näytetään sodan nykyisille museon tiloille aiheuttamat tuhot. Täksi vuodeksi Lahdessa on raivattu pusikoita sodan tapahtumapaikoilta ja kunnostettu opastauluja. Kun punaisten asemat Länsi-Suomessa alkoivat murtua, kaupunkiin tuli myös tuhansia Länsi-Suomesta itään pakenevia punaisia, jotka yrittivät vallata Lahden. PIRITTA HÄKÄLÄ, LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO PI R IT TA H Ä K Ä LÄ , LA H D EN K A U PU N G IN M U SE O N K U VA -A R K IS TO. Kävelykierroksella avataan, mitä juuri näissä kortteleissa tapahtui sata vuotta sitten”, kertoo Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala . Meneillään on taistelupaikkojen kartoitus ja metallinilmaisintutkimus. P erformanssitaiteilija Kaisa Salmi teki viisi vuotta sitten nykyisin Fellmaninpuistona tunnetulle vankileiripaikalle yhteisöllisen taideteoksen, jonka toteuttamiseen osallistui yli 10 000 ihmistä. Punaiset antautuivat vappuna saksalaisille ja heitä tukeneille valkoisille. Hänen mielestään aiheesta löytyy vielä uutta ammennettavaa: esimerkiksi tavallisesta arjesta ja yhteiskunnasta sodan aikana. Tänä vuonna teosta esitetään uudelleen ryhmille. 16 MUSEO 1/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
”Yleisö on kysellyt ja odottanut tätä näyttelyä meiltä jo vuosien ajan.” Yleisö on yhä jossain määrin jakautunut kahtia, joskaan ei yhtä jyrkästi kuin aikoinaan. Itse sotatoimet kestivät paikkakunnalla noin kolme päivää, mutta jälkiselvittely oli verinen. S adan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää paljon tunteita. Toisaalta julmuus arkipäiväistyy, kun sen kanssa eletään ja kahvipöydässä puhutaan murhista. Vihan värit – sisällissodan syitä ja seurauksia -niminen näyttely aukesi helmikuun 20. Parikymmentä vuotta sitten, kun museon sisällissotaan liittyvät arkistot avattiin, esillä olivat myös ne kuvat. Tunnesisällön vuoksi sisällissotanäyttelyiden koostaminen on ollut työtehtävänäkin poikkeuksellisen raskas. Varkaudessa teloitettiin yli kaksisataa punaista, ja pitkään puhuttiin, että joukosta valittiin sattumanvaraisesti joka kymmenes teloitettavaksi. Varkaus oli vahvasti punainen tehdaspaikkakunta valkoisten alueiden keskellä. ”Kuvamateriaali ei ole sisällöltään miellyttävää, ja kuvien tarinoista jää julma vaikutelma. Sekä Salminen ja Salonsaari Raumalta että Varkauden museon työntekijät sanovat, että kyseessä on vaikein näyttely, joka omalla uralla on tullut vastaan. Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa kertoo, että näyttelyssä on viisi kuvitteellista, aikalaiskertomuksiin pohjautuvaa henkilöhahmoa, joiden valinnat ja kohtalot avaavat näkökulmia sotaan. Varkauden museot nostivat näyttelynsä pääteemaksi nimenomaan sodan taustat ja seuraukset. ”Ideologia ja päämäärät näkyvät kyllä kuvissa hyvin selvästi”, Varkauden museoiden valokuvaaja Tuomas Toratti sanoo. Samat asiat toistuvat myös muita paikkakuntia käsittelevässä aineistossa. Kaikkea ei voi selittää auki eikä yhtä totuutta ole”, sanoo Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta . Syyttömiä tapettiin, ja se on johtanut uhriutumiseen sekä katkeruuteen ja sen ylläpitoon”, Takala miettii. ”On harkittua, että näyttelyn nimessä on muoto ”syitä” eikä ”syyt”. Vaikeat kokemukset ovat siirtyneet muisteluna sukupolvelta toiselle. V arkauden museon työntekijät sanovat, että sodan parissa vietetty vuosi on vaikuttanut työpaikan ilmapiiriin. Painolastia tuovat myös yhteisön odotukset, jotka ainakin Varkaudessa ovat poikkeuksellisen suuret. Teloituskuvat julmine kuvateksteineen ovat tulleet tutuiksi. Melaranta kertoo, että paikkakunnalla on yhä ihmisiä, jotka eivät halua mennä tietyille sodan tapahtumapaikoille. ” Kahvipöydässä puhutaan murhista.. On myös ihmisiä, jotka eivät haluaisi, että näistä asioista enää puhutaan. Varkauden työryhmä päätti, ettei kuoleman esittely ole näyttelyn tärkein sanoma. ”En ollut vielä silloin täällä töissä, mutta se on ollut iso juttu. Tämä halutaan tuoda avoimesti esiin näyttelyssä. Näyttelykokemus voi siis olla erilainen sen mukaan, minkä hahmon valitsee. ”Seurakunnan työntekijät kohtaavat edelleen työssään sisällissotaan liittyviä kipeitä kokemuksia ja muistoja”, Lahden kaupunginmuseon Hannu Takala sanoo. 17 REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan ”Sodan syistä ja seurauksistakin on hyvä kertoa. Museossa tiedetään, että pyrkimys avata sodan kummankin osapuolen näkemyksiä tulee aiheuttamaan sen, että osa yleisöstä kokee aiheen käsittelyn omalta kannaltaan vääränlaisena. päivänä, varsin tarkkaan sata vuotta sen jälkeen, kun Varkaudessa taisteltiin. Lahdessa seurakuntayhtymä järjestää pienryhmätilaisuuksia sisällissodan muistoista, ja museo tuottaa niiden yhteyteen tietoaineistoa. Jonkinlaista mustaa huumoria on tavoitettavissa jo aikalaislähteistä. Arkistoaineisto painottuu voittajien, valkoisten, tuottamaan materiaaliin; hävinneiden dokumentit hävitettiin. ”Tällaista näyttelyä ei voi tehdä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä”, Melaranta sanoo. Vielä kymmenen vuotta sitten paikallislehden julkaisemasta teloituskuvasta tuli suuri kohu”, Hanna-Kaisa Melaranta kertoo. Taistelujen jälkeiset punaisten teloitukset ovat jättäneet paikkakunnalle syvät traumat. Kuva-aineistokin on yhdestä suunnasta värittynyttä. Työ on ollut raskasta”, Toratti sanoo. Valokuvaaja Tuomas Toratti on viettänyt vuoden digitoiden kuva-aineistoa vuodelta 1918. Siksi raaimmat kuvat rajattiin pois näyttelystä. Näyttelyä suunnitellessa otettiin lähtökohdaksi kokemus
Vapriikin museokeskuksen Tampere 1918 -näyttelyn koonnut tutkija Antti Liuttunen naurahtaa. Ohjesääntöjen mukaan ilmankosteus on 40 prosenttia ja lämpöasteita on 18. ”Onneksi muistaminen on kuitenkin muuttumassa. 18 MUSEO 1/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin TARINA KUVAN TAKANA Tampereen Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa on arviolta 1,7 miljoonaa kuvaa. Politiikan sijaan ihmiset keskittyvät nykyään yksilöiden tarinoihin ja kärsimykseen. Negatiivit ja vedokset on säilötty eri paikkoihin täydellisen tuhoutumisen estämiseksi. ”Moni kansainvälinen vieras yllättyy kovasti siitä, että näin tasa-arvoisessa ja rauhallisessa maassa on vain sata vuotta sitten käyty yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista.” Liuttunen odottelee vielä uusia kuvalöytöjä. ”Punaisten potretteja on päätynyt arkistoihin esimerkiksi sitä kautta, että valkoiset takavarikoivat sisällissodan päätyttyä negatiiveja sotarikosoikeuden käyttöön.” Liuttunen arvelee monen punaisen ja valkoisen jälkeläisen piilottelevan sukunsa menneisyyttä. Edes valokuva ei ole varma ikkuna totuuteen. Yleisöä tarkkaillessani olen huomannut, että aserivi saa ihmiset seisahtumaan.” Olemme saapuneet keskelle remonttityömaata, sillä näyttelyä uudistetaan kovaa vauhtia helmikuuksi. ”Kuva-arkisto saa säännöllisesti lahjoituksia. Määrä on käsittämätön. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT ANNIINA MANNILA K ymmenen aseen piiput osoittavat suoraan varomattomaan museovierailijaan. ”Muistot ja kokemukset voivat olla ristiriitaisia ja silti yhtä tosia. Näistä huolehditaan kuitenkin niin hyvin, että ne kestävät ainakin minun loppuelämäni ajan”, Liuttunen toteaa. ”Tämä on yksi näyttelymme pysäyttävimpiä kohtia. Erityisesti ennestään tuntemattomia taistelijoiden ateljeekuvia saattaa olla sukujen hallussa. Tavoitteena on tehdä siitä helposti lähestyttävä myös ulkomaalaisille. En koskaan anna tarkastelemilleni kuville merkityksiä ennen kuin saan sijoitettua ne historialliseen kontekstiin.” R uskeiden pahvilaatikoiden valtaamassa arkistossa on viileää. Toisaalta siinä on tekemistä määräaikaisille työntekijöille, harjoittelijoille ja viikoittain kuva-arkistolla kokoontuville Tampereen kaupungin kulttuuriluotseille.” ” Aserivi saa ihmiset pysähtymään. Tarkasta säilytyksestä huolimatta valokuvat eivät tule säilymään. ”On selvää, että niin valokuvapaperi kuin negatiivitkin tuhoutuvat aikanaan. Niiden läpikäymisessä on suuri työ tällä henkilökunnalla. > Valkoisten potrettikuvia uupuu arkistosta edelleen.. Varovaisen arvion mukaan Vapriikin kokoelmissa on noin 1,7 miljoonaa kuvaa. Tutkija Antti Liuttunen yrittää etsiä kuville tarinoita. Suomen sisällissota on saanut paljon tilaa taiteissa, populaarikulttuurissa ja mediassa, ja siitä on tehty jopa sarjakuvia ja pelejä.” Antti Liuttunen ei kuitenkaan pidä siitä, että sisällissodasta yritetään tehdä yhtä sovittelevaa kansallista tarinaa, sillä sellainen saattaa johtaa joidenkin historiallisten tosiasioiden huomiotta jättämiseen tai kokemusten silotteluun. Lahjoituksena saattaa tulla yksi kuva, perintöalbumi tai sitten tuhansia kuvia kerrallaan
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
20 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 1/2018
Työpöydällä lepäävät suurennuslasi, puuvillahanskat ja skanneri. ”Arkistossa meitä työskentelee yhteensä viisi vakinaista työntekijää. Kadun varteen on kokoontunut ihmisiä katselemaan ohi ajavia vossikoita. Idyllisten maaseutukuvien alkuperää on lähes mahdotonta selvittää, joten tutkijan tehtäväksi jää valokuvamateriaalin tunnistaminen ja ajoittaminen oikealle vuosikymmenelle. ”Liukuva työaika sopii tutkijalle, jonka työtehtävät vaihtelevat paljon. Tampere 1918 -näyttelyn kuvien kokoaminen ja kontekstointi aloittivat yleistä historiaa opiskelleen lisensiaatin uran museolla 10 vuotta sitten. Se, että miehellä on valkoinen nauha käsivarressa, ei tarkoita, että kuva olisi sisällissodan ajalta.” Mustavalkoisessa valokuvassa pienen pojan ruumis makaa kädet ristittyinä mukulakivikadulla. Liuttunen arvelee, että kuva saattaa esittää vanhalta kirkolta palaavaa hautajaisseuruetta. Tarina muuttaa kuvan todella koskettavaksi.". ”Useimmissa kuvissa oli vain kasa tiiltä ja pystyssä törröttävä savupiippu. Vien usein keskittymistä vaativat tai nopeasti valmiiksi tarvittavat työt mukanani kotiin.” MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin A ntti Liuttusen työpöydälle on jätetty pussillinen Lempäälästä tulleita puunpalasia, joissa on kansalaissodan aikaisia luoteja. Tärkeä työ oli myös erotella vuonna 1918 otetut valokuvat myöhemmin otetuista. Noin kymmenesosa arkiston kuvista on digitoitu Siiri-tietokantaan. ”Koska olen lapsesta saakka tutkinut historiaa, olen tottunut kohtaamaan kuvissa kuolemaa. Pääsin heti näyttämään kynteni Vapriikin kannalta tärkeässä näyttelyssä.” Liuttunen esimerkiksi selvitti valokuvien raunioituneiden talojen osoitteet numerolleen. Tuolille nostetussa vanhassa pahvilaatikossa on pino vuonna 1918 julkaistua kirjallisuutta, voittajien historiaa. Jo katujen mainoskyltit kertovat Liuttuselle, että kuva on otettu 1920-luvulla. Kuolleiden kuvat eivät ole enää vuosiin järkyttäneet Liuttusta. ”Virallisesti työaikani on seitsemän tuntia ja parikymmentä minuuttia päivittäin. Rauhallisen kuvan keskellä seisoo vaaleahiuksinen pikkutyttö, joka sattuu katsomaan suoraan kameraan. Ajoituksessa näkee edelleen virheitä. Arvoituksia on paljon. < Pysäyttävin Antti Liuttusen näkemä kuva on ollut yksi harvinaisista Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriltä otetuista valokuvista, jossa ryhmä unkarinjuutalaisia lepää keskellä pientä metsikköä. ”Mutta varmistus asialle saadaan vasta, jos onnistun löytämään lisää kuvia samasta tapahtumasta.” V aikka Antti Liuttusen ei koskaan pitänyt päätyä museoon töihin, hän viihtyy tutkijana mainiosti. Luennot, museon teemakierrokset, kirjaprojektit, erilaiset asiantuntijatehtävät ja esimerkiksi Kuva-arkiston kulttuuriluotsien ohjaaminen lohkaisevat päivistäni työaikaa. ”Ilman vuonna 2007 tekemääni Tampereen sisällissotakuvien läpikäyntiä en ehkä toimisi tänä päivänä tutkijana. Syömme välillä yhdessä Vapriikin ravintolassa, töitä teemme melko itsenäisesti.” Kotiin 15.30–17.00. Olen kuitenkin kirjoittajana parhaimmillani myöhään illalla tai yöllä. 21 ANTTI LIUTTUNEN, 53 • Museokeskus Vapriikin kuva-arkiston tutkija TYÖKOKEMUS: • Vakituisena tutkijana Vapriikissa vuodesta 2011 • Määräaikaisena tallentajana ja tutkijana Vapriikissa vuosina 2007–11 KOULUTUS: • Filosofian lisensiaatti, Tampereen yliopisto, 1998 ANTIN TYÖPÄIVÄ: Töihin klo 8–9.30. Vuonna 2017 olin myös projektipäällikkönä kahdessa Vapriikin näyttelyssä, Pajarin pojat ja Kadonneet kaunottaret.” Lounas 11.00. "Tuolla tytöllä ei ole aavistustakaan siitä, että puolen tunnin kuluttua heidät kaikki on tapettu. ”Joidenkin kuvien osalta haluaisin todella tietää, että mitä ihmettä niissä oikein tapahtuu”, Liuttunen toteaa ja klikkaa auki mustavalkoisen kuvan Tampereen lumisesta Kauppakadusta. Pojan ruumis Verkatehtaan edessä on yksi Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyn tunnetuimpia teoksia
22 MUSEO 1/2018 > Liuttunen on pinonnut pöydälleen voittajien kirjoittamaa historiaa. ”Taidemuseoille yleisön järkyttäminen teoksilla on vain soveliasta. Liuttusen mukaan ihmiset tottuvat järkyttävään sisältöön niin sodan kuin rauhankin aikana. Antti Liuttunen siirtyy puolentoista tuhannen sisällissotakuvan tarkastelemisesta useiden tuhansien arkistoitujen Finlayson-kuvien pariin. Mielestäni todellisuutta ei kulttuurihistoriallisessa museossakaan kannata silotella. Tampere 1918 -näyttely Vuoteen 2020 asti Museokeskus Vapriikki, Tampere Vapriikki.fi MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin Koskettaviksi kuvat muuttuvat sitten, kun löydän niille tarinan.” Tampere 1918 -näyttelyä kootessa käytiin keskustelua siitä, voisiko museo esittää kuolemaa ja väkivaltaa näyttelyssä. ”Ehkä Vapriikin ainutlaatuiselle näyttelylle löytyy kuitenkin vielä koti jostakin.” Epäonnisen perheen kuva on kulkenut Liuttusen mukana työpisteeltä toiselle. Väkivalta ja kuolema kuuluvat näyttelyyn, kun aiheena on sota.” Kahden vuoden päästä 1918-näyttelyn on määrä antaa tilaa Finlaysonin juhlanäyttelylle. Perheenpään pappila on juuri palanut, poika on mennyt konkurssiin ja tytär haudannut kuopuksensa ja eronnut. “Huonoina päivinä tämä kuva muistuttaa minua elämän realiteeteista”, Liuttunen sanoo.
Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. www.sylvania.fi P. 09 54212100 Lämmin valkea Neutraali valkea Viileä valkea. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus
R akkausbussin nimi on peräisin neljän uusmaalaisen museon Rakkauden tiloja -yhteistyöprojektista, johon kuuluu näyttelyitä ja tapahtumia. Oppaana toimiva Mari Ala-Nikkola neuvoo matkalaisia käytännön asioissa, kun bussi kurvailee Helsingin keskustan läpi kohti Kaapelitehdasta ja ensimmäistä etappia. Kavakka on yksi niistä kymmenistä matkustajista, jotka odottelevat pääsyä linja-autoon hyhmäisessä marraskuun iltapäivässä Kiasman edustalla. ”Vaikka olemme nousemassa Rakkausbussiin, kaikki seisovat ainakin viiden metrin päässä toisistaan”, Anne Kavakka sanoo naurahtaen. Kummankin kyytiin voi lähteä – tai jäädä odottamaan seuraavaa. Tänään on tarkoitus paitsi vierailla kaikissa neljässä museossa, myös puhua rakkaudesta. Eri tavat rakastaa kattavat niin itseen kuin lähimmäiseenkin kohdistuvan rakkauden – ja toki sen perinteisen romanttis-eroottisen muodon. Kaapelitehtaalla Merja Nummi jakaa kävijöille kuohuviinilaseista lemmenjuomaksi naamioitua mustikkavissyä. Kolmatta kertaa järjestettävä Rakkausbussiretki on jälleen lähes loppuunmyyty, mutta vielä jonossa tunnelma ei ole erityisen tiivis. ”Mysteerin mahdottomuus ei kuitenkaan ole estänyt taiteilijoita yrittämästä selvittää sitä”, hän sanoo. Kuski laittaa ykkösen silmään ja kaartaa pois Kiasmalta – eikä kukaan vielä tiedä, millä mielellä samaan paikkaan palataan viisi tuntia myöhemmin. Ala-Nikkola huomauttaa, että rakkaus on yksi maailman suurimmista mysteereistä. ”Jos päivän aikana on mukavaa ja on tutustunut uusiin ihmisiin, reissu on onnistunut”, Kavakka toteaa. Museo-lehti hyppäsi Rakkausbussiin ja antoi sen viedä. Opas muistuttaa myös, että vaikka rakkautta usein tungetaan romanttis-eroottiseen muottiin, sitä on oikeasti olemassa ihan hurjan monenlaista. Jokaisen paidanpieleen laitetaan nimellä varustettu rintanappi, ja jos päivän päätteeksi ei uskalla kasvotusten ehdottaa jatkotapaamista, homma luonnistuu myös järjestäjän tarjoamin kortein. Rakkausbussikin näyttää toistaiseksi varsin tavalliselta Åbergin Linjojen tilausajolta. > Ranskalaisen Thierryn mielestä ryhmämatka on hyvä tapa päästä tavallista syvemmälle näyttelyyn ja tutustua ihmisiin.. MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää. Selitystä rakkaudelle ei bussimatkalla etsitä. 24 MUSEO 1/2018 RAKKAUDEN RENKAILLA Mitä yhteistä on linja-autolla ja rakkaudella. ” Selitystä rakkaudelle ei etsitä. Ei paineita, Rakkausbussi, mutta tänään suomalaisten on syytä jutella toisilleen. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVAT RONI REKOMAA R akkautta ei ole ilmassa. Toiveita tilanteen kehittymisestä kuitenkin on. Kokonaisuus palkittiin toukokuun 2017 Museopalkintogaalassa Vuoden viestintätekona
25 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
Helsinkiläinen Riitta Olsonen löytyy tutkailemasta Hotellija ravintolamuseon tuoksunäytteitä. Museossa juliste tuo muistot kirkkaina mieleen. Lemmenjuoman kupliessa mahassa on hyvä aloittaa ensimmäinen museokierros. Susanna Niskanen rakkausbussin kyydissä.. ”Se olisi pelkkää plussaa. Hänelle Rakkausbussi on erinomainen keino päästä Tuusulassa sijaitsevaan Lottamuseoon, jonne lähteminen ilman järjestettyä kuljetusta on tuntunut vaivalloiselta. Aika naispainotteinenhan tämä porukka on.” Olsosen mielestä museo olisi hyvä treffipaikka varsinkin, jos kyseessä on sokkotreffit. Ventovieras on parempi tavata julkisella paikalla. Sitä tanssia jatkui lähes kolme vuosikymmentä aina kolmeen lapseen ja omakotitaloon asti. Mutta ehtihän hän. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Tuula Toivolalla on Hotellija ravintolamuseossa eräänlaiset treffit. Kesällä 1973 Toivola tapasi Viljon Helsingin Fredrikinkadulla sijainneessa maineikkaassa tanssiravintolassa. Sekään ei haittaisi, jos matkalta löytyisi herraseuraa. MUSEO 1/2018 26 ”Vaikutuksia en voi luvata, mutta väri toki sopii teemaan”, hän huomauttaa. ”Tämä on aivan uskomatonta”, hän huokaa hehkuen. Hänen kasvonsa säteilevät onnesta, kun katse osuu Espilän julisteeseen. ”Nyt minä taas muistan, mitä rakkaus on ja miltä rakastuminen tuntuu!” ” Ei haittaisi, jos löytyisi herraseuraa. Nuori nainen oli illalla niin suosittu, että Viljo haki ensin tanssiin tämän ystävätärtä. Onni loppui kuitenkin traagisesti vuonna 2002, kun Finlandia-hiihtoa varten harjoitellut mies hukkui joulupäivänä hiihtoreissulla pettäneisiin jäihin. Ystävättäreltä Viljo pyysi Toivolan numeroa siltä varalta, ettei ehtisi hakea tätä tanssiin lainkaan
Rakkausbussin opas Mari Ala-Nikkola Lottamuseon pihalla.. Lottamuseolla nautiskellaan leivoskahvit. ”Suurin osa on sellaisia, että älä koskaan kokeile niitä oikeassa elämässä tai käy huonosti”, hän kiirehtii lisäämään. Ala-Nikkola syö tarjoiluja jo kolmatta kertaa, sillä hän on ollut oppaana jokaisella Rakkausbussimatkalla. T eatterimuseon ja Hotellija ravintolamuseon jälkeen matka jatkuu kohti Tuusulan Lottamuseota. Kurkataanpa. 27 MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää. Hotellija ravintolamuseo oli Tuula Toivolalle tärkeä vierailukohde. Bussissa Ala-Nikkola kannustaa ujoja tutustumaan netin flirttigeneraattoriin, josta voi poimia sopivia iskulauseita otollisten tilaisuuksien varalle. Busseja ei esimerkiksi enää oteta kuin yksi kerrallaan, jotta porukka ei jakaantuisi kahtia. ”Eräs mies oli lohduton, kun häntä miellyttänyt nainen olikin ensimmäisen pysähdyksen jälkeen mennyt eri bussiin, eivätkä he enää tavanneet”, Ala-Nikkola kertoo. ”Tuuks meille kattoon mun radioo?” generaattori ehdottaa. Aiemmista kerroista on otettu opiksi. Onkohan Ala-Nikkola tosissaan. Sitä hän ei tiedä, onko reissujen jälkeen lähdetty treffeille, mutta viestejä on vaihdeltu
Teatterimuseo, Helsinki: Näytelty rakkaus Näyttely pohtii rakkautta esittävien taiteiden osana eri kulttuureissa ja eri aikoina, kuten Suomi-filmeissä ja Shakespearen näytelmissä. ”Ryhmämatkalla jokin erityinen kokemus leviää kipinänä kaikkiin, vaikka vielä tunti sitten ei edes tunnettu.” L ottamuseosta matka jatkuu Vantaan kaupunginmuseolle, jonka näyttelyyn on koottu vantaalaisten rakkauskokemuksia. Vantaan kaupungin museo: Tunteiden kiitotiellä Vantaalaisten rakkaustarinat muuttuvat eläviksi niihin liittyvien kuvien, esineiden ja paikkojen kautta. Päinvastoin: matkalaiset tunkeutuvat omasta ideastaan kiitoradaksi naamioituun huoneeseen, jotta heistä saadaan yhteiskuva. Yhtäkkiä viidelle metrille mahtuukin monta. 28 MUSEO 1/2018 MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää. Seinillä on käsin kirjoitettuja lappusia niin kauniista kuin kivuliaistakin muistoista. Ranskalainen, Suomessa 10 vuotta asunut Thierry on vaikuttunut Rakkausbussin matkasta. Hän ei halua sukunimeään lehteen mutta suostuu antamaan myös miesnäkökulman teemapäivästä. RAKKAUSBUSSIN LEMMENPESÄT Lisää kuvia Museoliiton Facebook-sivulla Rakkauden renkailla -kuvareportaasissa.. Kaupunginmuseolla alkuiltapäivän jäyhyydestä ei ole enää tietoakaan. ”Ryhmämatka on hyvä tapa päästä tavallista syvemmälle näyttelyyn, ja samalla saa tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Hän arvelee, että muut kuin rakkausaihe saattaisivat saada myös miehiä enemmän liikkeelle. Lisäksi esimerkiksi äitinsä Lottamuseon valokuvasta löytäneen naisen kanssa on iloittu yhdessä. Esillä ovat monet rakkauteen liittyvät tunteet, myös suru ja epätoivo. Lottamuseo, Tuusula: Avaa sydämesi! Millainen rooli auttajilla oli Suomen sodanaikaisissa evakuoinneissa. Näyttely pohtii lähimmäisenrakkauden ja velvollisuuden suhdetta. Henki porukoissa on aina ollut hyvä, ja bussimatkoilla on jaettu muistoja ja kerrottu tarinoita ensirakkauksista. Hotellija ravintolamuseo, Helsinki: Nautinnon nälkä Näyttely katsoo rakkautta ravintoloissa muun muassa nälän, odotuksen ja täyttymyksen kautta – eikä unohda queer-näkökulmaa. Monesti ystävien kanssa on vaikea löytää aikaa, joka sopisi kaikille.” Thierry kannustaakin järjestämään matkoja ja museoyhteistyötä myös muiden teemojen ympärille
TEKSTI JUKKA NAARANLAHTI H EI K K I M A R IL A , A P O K A LY PS IS 19 18 , 6, 20 16 (R A JA TT U ). Teokset antavat sykäyksen muistamiselle. 29 TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana MAALATTU SOTA Taiteilija Heikki Marilan sisällissota-aiheiset työt eivät romantisoi tai kaunistele
1960ja 70-luvun maalauksissakin käsiteltiin usein realismin ihanteiden mukaisesti työtä ja tuotantolaitoksia, mutta sisällissotaa ei senkään ajan poliittisesti värittyneissä töissä kuvata. Kokeellisen ja ylistetyn näyttelyn esillepano vaihteli viikoittain. Marila ei löydä selitystä sille, miksi näin on. Marila muistuttaa, että eri taiteenlajeja ei voida suoraan rinnastaa toisiinsa ja ne vaikuttavat kokijoihin eri tavoin. 30 MUSEO 1/2018 TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana S uomalaisen menestystarinan ylle kurottaa historiasta synkkä varjo, uhri, joka sata vuotta sitten vuodatettiin hankiin, metsiin ja teloituspaikkojen soraan. Siitä taiteilija Heikki Marila ei suostu vaikenemaan. ”Työt maalattiin siis itsenäisyyden juhlavuoden kynnyksellä eli ne liittyivät juhlavuoden tematiikkaan. Kuvataiteen keinoin voidaan välittää tehokkaasti tunnetiloja ja avoimia merkityksiä. Niille kaikille on oma tilansa ja tilauksensa. Suomen kuvataiteissa sisällissotaa ei ole juurikaan sivuttu kuin satunnaisesti, lähinnä yksittäisissä maalauksissa ja kuvituksissa. Marilan sisällissotaa käsittelevät maalaukset olivat ensimmäisen kerran esillä Galerie Forsblomissa vuoden 2016 syksyllä. Mielestäni itsenäisyydestäkään ei voi rehellisesti puhua, ellei sitä puhkaista.” Tänä vuonna Marilan sisällissota-aiheiset maalaukset ovat esillä keväällä Vaasan taidehallissa ja syksyllä Wäinö Aaltosen museossa. ” Toisaalta esimerkiksi kirjallisuudessa kansalaissodan tapahtumia on käsitelty laajasti. JUKKA NAARANLAHTI > Muistamisen ja unohtamisen välinen ristiriita on yksi Heikki Marilan sisällissota-aiheisten teosten tärkeimmistä käyttövoimista.. Siellä kansallisia kipupisteitä on käsitelty taiteessa kattavasti, mutta meillä ei. Sen sijaan hän pitää aiheen laiminlyöntiä yleisten taidehistorian suuntausten valossa erikoisena: ”Suomalaiset taitelijat hakivat ja saivat vuosikymmenien ajan paljon vaikutteita Saksasta. Jo lapsesta saakka itsenäistymisestä puhuttaessa mieleeni on noussut kuvia lähinnä vuoden 1918 tapahtumista, ei niinkään vuosi 1917 ja sen tapahtumat”, Marila taustoittaa teosten syntyhistoriaa ja jatkaa: ”Sisällissota on kansallinen trauma, puhumattomuuden ja käsittelemättömyyden paise. Taiteilijan ensisijainen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on luonnollisesti taiteen tekeminen. M aailman taidehistoriass a sisällissodista ja kapinoista on maalattu lukuisia ikonisia maalauksia, joista kaikkein tunnetuin lienee Pablo Picasson Guernica vuodelta 1937
”Olen saanut töistä aikaisempaa enemmän hyvin tunteikasta palautetta. Taiteilijan oman kuvauksen mukaan teosten lähtökohtana on ihmisen luonnollinen tarve muistaa, kun muistia häiritään koko ajan. 31 TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana ”Kirjan tarina on usein sellaisenaan valmis, hieman kuin lukkoon lyöty. Kuvat taas voivat onnistua jonkin emootion tavoittamisessa. ”Useiden teosten pohjana on valokuvasta jäljennetty ruiskumaalaus. Ihmiset ovat saaneet ikään kuin luvan ja sykäyksen muistella asioita.” Muistamisen ja unohtamisen välinen ristiriita onkin yksi Marilan sisällissota-aiheisten teosten tärkeimmistä käyttövoimista. Tämä näkyy myös teosten toteutustavassa. Kuvientakainen maailma on piikkilangalla, ei ruusupunoksella kehystetty. Siitä syntyy utuinen vaikutelma. • Voitti suuren pohjoismaisen Garnegie Art Award -taidepalkinnon vuonna 2012. Taiteellisen etäännytyksen jälkeenkin teokset henkilöineen tuntuvat hyvin eläviltä. • Teoksia kuuluu useisiin merkittäviin museokokoelmiin, kuten Helsingin taidemuseon ja Sara Hildenin taidemuseon kokoelmiin. Tarinan katsoja voi muodostaa itse.” S iinä missä esimerkiksi Guernican hahmot ovat graafisia, rajusta sisällöstä huolimatta vaarattomia ja liki koomisia, Marilan työt kouraisevat katsojaa syvältä. Sen päällä on vielä punaisella öljyväriliidulla maalattu kouristeleva viivasto – tunne unohduksesta.” HEIKKI MARILA • Vuonna 1966 syntynyt Marila kuuluu Suomen tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin nykytaitelijoihin. Ristiriidan synnyttämä kuohunta on taiteen alkupiste. • Suuren taideyleisön keskuudessa tunnetaan parhaiten kukka-aiheisista teoksistaan, jotka toivat Garnegie Art Award -palkinnon voiton. Sitä voisi sanoa myös hyytäväksi. Heikki Marila -näyttely 3.3.–1.4.2018 Vaasan taidehalli Sisällissota-näyttely 5.10.2018–13.1.2019 Wäinö Aaltosen museo, Turku HEIKKI MARILA, TOIVO 2, 2016 (RAJATTU) HEIKKI MARILA, APOKALYPSIS 1, 2016 (RAJATTU)
Sen sijaan kriittisimmänkin arkkitehtuurinystävän katseen kestävä ja muotoilultaan moitteeton on Riihitien talon sisäovien veistoksellinen ovenkahva. Rakennukseen tehtiin vuosien saatossa vain vähäisiä muutoksia. Yläkerrassa sijaitsivat Aaltojen ja heidän kahden lapsensa makuuhuoneet, vierashuone, terassiparveke sekä aula. Kahva päätyi myöhemmin Artekin valikoimaan, ja Aalto käytti samanlaisia muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneessa Villa Maireassa (1939). Miksi olisikaan tehty, kun talossa kaikki oli niin kaunista ja toimivaa. ”A alto asui Riihitien kodissaan koko loppuelämänsä ajan”, kertoo Malmberg. Alhaalla oli erillinen toimisto-osa, keittiö, kotoisa ja lämmin ruokasali sekä suuri olohuone flyygeleineen – sitä soitti Aallon ensimmäinen vaimo, arkkitehti ja muotoilija Aino Aalto (1894–1949). Puritaanisimmat kävijöistä ovat kiinnittäneet ajoittain paheksuvaa huomiota olohuoneen takan yläpuolella roikkuvaan kimppuun paperimassasta kömpelösti tehtyjä hedelmiä, joiden alkuperää ei varmasti tiedetä. 33 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta. Sittemmin talosta on tullut kotimuseo ja Aallon arkkitehtuurin palvojien pyhiinvaelluskohde. OVENKAHVA. Ilmeisesti matkamuistoksi aikanaan hankittu koriste perustelee silti historiallisesti paikkansa, sillä se on nähtävissä useissa vanhoissa valokuvissa – samoin kuin yläkerran aulaa hallitseva tummahko, Aallon äitipuolta esittävä muotokuva
Museot saavat valtionosuusrahoituksena ja muina avustuksina vuosittain yli 20 miljoonaa euroa. Sen jälkeen Alvar Aalto -säätiö hankki talon hallintaansa ja entisti sen nykyiseen asuunsa kotimuseoksi. Toimiston työntekijät saattoivat ylittää sen vain niinä harvoina iltoina, kun työpäivä uhkasi venyä pitkälle yöhön ja talon emäntä halusi tarjota henkilökunnalle ruokasalissa pienen iltapalan. Yli puolet kävijöistä pääsee tutustumaan museoiden näyttelyihin ilmaiseksi. Veikkausvoittovaroilla mahdollistetaan myös museovierailujen edullisuus. Veikkauksen tuotot mahdollistavat kansallisten aarteidemme säilymisen sekä niihin liittyvien tietojen ja kertomusten siirtymisen sukupolvelta toiselle. ” Kosmopoliitti ja maalaispoika. Julkisissa esiintymisissään Aalto otti yleisönsä ja oli kuulu retorisista lahjoistaan. 34 MUSEO 1/2018 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta. Toimistossa Aalto tapasi myös toisen vaimonsa Elissan (1922– 1994), joka asui Riihitien talossa 1990-luvulle asti. Toisaalta Aalto piti yksinkertaisista juomista ja ruuista – kuten makkarasta – ja oli haluton puhumaan yksityisasioistaan. Kattava palveluverkko sekä suomalaisten kasvava kiinnostus historiaansa ja kulttuuriaan kohtaan tekevät museoista yhden suosituimmista kulttuuripalveluista. Se kuitenkin tiedetään, että Aalto poltti solkenaan Saimaa-merkkisiä savukkeita, eikä halunnut kotiinsa televisiota. Vuosittain museoiden näyttelyt tuottavat iloa ja hyvää mieltä yli 6 miljoonalle kävijälle. Tätä tehtävää toteutetaan yli 300 ammattimaisesti hoidetun museon voimin kaikkialla Suomessa. Riihitien toimiston ja yksityisen osan erotti toisistaan paitsi melko ohut liukuovi myös paksu henkinen muuri. Kimmo Levä pääsihteeri Suomen Museoliitto MAHDOLLISUUKSIA A alto matkusti työasioissa laajalti ympäri maailmaa ja oli parhaimmillaan liesussa useita kuukausia vuodessa. NAHKAINEN MATKALAUKKU. M u s e o t o i m i n n a n ydin on taiteen ja kulttuurin tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen. Malmberg kertoo, että Aallon toimistossa 1950-luvulla työskennellyt arkkitehti Annikki Hyötyniemi-Hirvelä on muistellut työpaikkansa olleen melko rento, joskin omistautumista vaatinut. Kiitos Veikkauksen pelien pelaajat. Tässä hänen nahkainen matkalaukkunsa 1960-luvulta, asiaankuuluvine Alitalia-tarroineen. Museorahoituksen ydin on Veikkauksen pelien tuotoissa. ”Halutessaan Aalto olisi voinut tehdä vieläkin näyttävämmän ja kansainvälisemmän uran”, sanoo Malmberg ja kuvaa Aaltoa karismaattiseksi henkilöksi, jossa yhdistyi mielenkiintoisella tavalla sekä kosmopoliitti että maalaispoika
Näkemyserot ovat kiinnostavia, mutta vastakkainasettelu johtaa usein vain rintamalinjojen syventymiseen. Se voi toimia välineenä keskustelussa, jossa yhteiskunnallinen, historiallinen ja poliittinen näkökulma ohittavat taiteellisuuden. Mitä arvoja tämä taideteos on ladattu kantamaan. Aihe oli poikkeuksellisen hankala, koska patsaan pystyttämisestä oli päättänyt varallisuuden perusteella valittu kaupunginvaltuusto. Myös taideteos jakaa mielipiteet kahtia. Miekka on kohotettu traagisen kaupunkisodan muistoksi. Plastisesti veistotaide massoittaa muotoja tasapainoisesti, mutta myöhemmin moderni kolmiulotteisuus rikkoi näitä sääntöjä vastaan. Tätä tehtävää toteutetaan yli 300 ammattimaisesti hoidetun museon voimin kaikkialla Suomessa. Kiitos Veikkauksen pelien pelaajat. Maaria Salo Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja kuvataidekriitikko M u s e o t o i m i n n a n ydin on taiteen ja kulttuurin tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen. Veikkausvoittovaroilla mahdollistetaan myös museovierailujen edullisuus. Veikkauksen tuotot mahdollistavat kansallisten aarteidemme säilymisen sekä niihin liittyvien tietojen ja kertomusten siirtymisen sukupolvelta toiselle. Yli puolet kävijöistä pääsee tutustumaan museoiden näyttelyihin ilmaiseksi. Viime vuonna Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio ehdotti sovinnon eleenä veistoksen rintamasuunnan muutosta, kun teosta joka tapauksessa siirrettäisiin raitiotierakentamisen alta. Ihan kuin tuolloin kahtiajakautunut kansa olisi yhä pakotettu valitsemaan puolensa. Kuvanveistäjä Viktor Janssonin Vapaudenpatsas, alkuperäiseltä nimeltään Victor, valittiin muistuttamaan Tampereen valtauksesta. Erityisesti julkisten veistosten kolmiulotteisuus tarjoaa 360-asteisen näkökulman, ja veistokset identifioituvat vahvasti sijoituspaikkoihinsa. Museot saavat valtionosuusrahoituksena ja muina avustuksina vuosittain yli 20 miljoonaa euroa. Nykykuvanveistosta poissaolevat jalustat pudottaisivat soturin maan pinnalle, symbolisesti vastaamaan teoistaan. Sen sijaan kannattaisi tarkastella, mistä oikein on kysymys. Janssonin soturi edustaa sankarimuistomerkkiä. Tähän vastasi puolestaan Tampereen taidemuseon kokoelmapäällikkö Tapio Suominen , jonka näkemys puolusti alkuperäistä taiteilijan suunnitelmaa. Julkisessa tilassa sijaitseva taideteos vaikuttaa enemmän yhteiseltä kuin teos kokoelmien uumenissa, sillä julkisessa tilassa teos altistuu katsottavaksi, nähdyksi ja koetuksi 24/7. 35 KOLUMNI Pohdintoja ja mielipiteitä JALUSTANSA MENETTÄNYT SOTURI K evättalvesta 1918 on kulunut täsmälleen sata vuotta, mutta historialliset tapahtumat tuntuvat yhä ajankohtaisilta. Onko sillä merkitys vapautta symboloivana patsaana vai poliittisuutta tunnustavana taiteena. Taideteoksena sen korkea, yli kuusimetrinen jalusta lisää mielikuvaa kohotetusta sankarista, vaikka malliksi todennettu Elias Simelius oli äärioikeistolainen samoin kuin toinen patsaaseen identifioitu persoona, tunnettu teloittaja Johannes From . Klassinen kuvanveisto suosi alastonta figuuria, joka väistämättä yhteen suuntaan kumartaessa toiseen kääntää selkänsä. Kimmo Levä pääsihteeri Suomen Museoliitto MAHDOLLISUUKSIA M IK KO LE H TIM Ä K I. Vuosittain museoiden näyttelyt tuottavat iloa ja hyvää mieltä yli 6 miljoonalle kävijälle. Voiko taideteos toimia alustana rauhanneuvottelulle ja sovinnolle. Vuonna 1920 valtaan noussut vasemmistoenemmistö vastusti koko hanketta. Näkemykset puolesta ja vastaan herättivät poikkeuksellisen vilkkaan ja julkisen keskustelun, johon osallistuivat myös kansalaiset. Kattava palveluverkko sekä suomalaisten kasvava kiinnostus historiaansa ja kulttuuriaan kohtaan tekevät museoista yhden suosituimmista kulttuuripalveluista. Museorahoituksen ydin on Veikkauksen pelien tuotoissa. Patsaan ympärillä vellonut poliittisuus on leimannut teosta tähän päivään asti
Jääkäreiden veretseisauttava ihmishistoria tuskin lakkaa suomalaisia kiinnostamasta vielä muutamaan sataan vuoteen. Hyvä näin. Yhtä ylipäällikköä korvaamattomampia olivat toki jääkärit. Saksaan lähtijät ja vielä Suomeen palaajatkin luulivat päävihollisekseen ryssää. He päätyivät sisällissotaan, jossa kuoli yli 30 000 maanmiestä, prosentti väestöstä. Heidän vaikutuksensa ulottui talonpoikaisarmeijan koulutuksesta aina ratkaisutaistelujen etulinjaan ja teloitusmontuille saakka. Sattuman ylivalta yksilön elämään taikka yhden ainoan valinnan kauaskantoisuus. pohjanmaanmuseo.fi ASIANTUNTIJAKIRJOITUS Asiantuntija aiheen äärellä JÄÄKÄREIDEN KUOLEMATTOMAT IHMISKOHTALOT Hehkuvat ääriaatteet, kirkkaat ihanteet, pimeä elämäntilanne, ryssäviha, seikkailunjano, isänmaanrakkaus, työttömyys, pyrkyryys, uhrimieli, radikalisoituminen politiikan umpikujassa, kyrpiintyminen yliopisto-opintoihin tai ojankaivuuseen… J ääkäriksi värväytymiseen oli monenlaisia motiiveja. Huijattiinko jääkäreitä. Mikä jääkäreissä on kuolemattominta. Tolkun ihmisille ei tarjoutunut pienen kansan historian suurinta roolia. Ei. Nekin, joilla ei siviilissä ollut paljon menetettävää, riskeerasivat elämänsä juuri siten, että ”koko onnemme kalpamme kärjessä on”. Kenestä sankari ja kenestä joukkomurhaaja, kenestä sekä että. Punakaartin amatööripäälliköille olisi pärjännyt kuka hyvänsä kouliintunut kenraali tai everstikin. Vain typerä yleisö jaksaisi vuonna 2018 innostua putipuhtoisina eläneistä ja kuolleista kiiltokuvista. Nopeatempoinen kehityskertomus. 36 MUSEO 1/2018 JÄÄKÄRIT-NÄYTTELY Pohjanmaan museo, Vaasa 27.5.2018 asti Näyttely esittelee jääkäriliikkeen historiaa ja vuosien 1917–1918 tapahtumia Vaasan ja Pohjanmaan näkökulmasta. Teemu Keskisarja Kirjoittaja on Suomen luetuimpia historioitsijoita > Jääkäreitä Libaussa Liettuassa helmikuussa 1918, juuri ennen Suomeen paluuta. Hullunrohkeus oli hyve ja hetkeen heittäytyminen paras elämänkatsomus. Veri punnittiin ja vuodatettiin. Niin kuin kaikissa ihmisjoukoissa, oli jääkäreissä valioita, ylisuorittajia, keskivertoja, onnekkaita, huono-onnisia ja kyvyiltään vajavaisia. Nuorten miesten väkevät, sakeat kohtalot. Miksi valkoiset voittivat. Jokainen päätös kalskahti kohtalokkaalta. Yllättävän monta vihreää univormua lävisti luoti, jonka kylmiltään oli ampunut tihrusilmäinen muonamies tai työläispoika. Kenestä tulee isona konttoristi ja kenestä kenraali. Joka kymmenes jääkäri kaatui vapaussodassaan ja kaksinkertainen määrä haavoittui. Arvanheittäjät eivät olleet syrjäytyneitä reppanoita vaan kohtalon seulomaa parhaimmistoa. ” Hullunrohkeus oli hyve.. Mutta jälkiviisaasti katsottuna jääkäriliike oli valmistautumista ainutkertaiseen aikaikkunaan, joka 6. Jo lähtöhetkillä jokainen heistä tunsi, että isänmaan tulevaisuus ja omakin on tuntematon. Kuka jää kauppaopistoon opiskelemaan kirjanpitoa ja kuka hiihtää yli Merenkurkun. Mannerheimia ei tule taivaisiin kohotella. Värväyksen alkaessa vuonna 1915 tuskin tuntui todennäköiseltä, että suuriruhtinaskunta edes pääsee irti Venäjän ikiaikaisesta imperiumista. joulukuuta 1917 aukesi
JÄÄKÄRISÄÄTIÖ. 37 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
Ennakkoon voisi olettaa, että tarina rakentuu suuren yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden varaan. Johdanto ei ole – yhtä sivutekstiä lukuun ottamatta – varsinaista kuvausta työväestön kärsimysnäytelmästä. Yllätykseksi saa havaita, että näyttely esittää asiat hyvinkin neutraalisti. Kuinka työväenmuseo lähtee sadan vuoden perspektiivistä kuvaamaan tätä kohtalokasta tapahtumaa. TYÖVÄEN ARKISTO. Näyttelyn aluksi kävijä tutustutetaan Suomen itsenäisyyden ja vuoden 1918 taustoihin. Luonnollisesti käsittelystä saa osansa myös Suomen historian vaikein kipupiste, sisällissodan vuosi 1918. Tai jos on, se rakentuu kävijälle ikään kuin huomaamatta. Itse sisällissodan osio jää esineistöltään hieman vaatimattomaksi, joskin sen helmenä on Pispalan naiskaartin Emma Oksalan ”univormu” eli naiskaartilaisen housupuku sisällissodan Vangit ruokailevat Suomenlinnan vankileirillä 1918. 38 MUSEO 1/2018 NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot. T yöväenmuseo Werstaalla avautui marraskuussa 2017 uusi näyttely, Vapauden museo, jossa pureudutaan Suomen historiaan sadan vuoden ajalta. KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Vapauden museon helmi on Pispalan naiskaartin Emma Oksalan ”univormu” eli naiskaartilaisen housupuku sisällissodan ajalta. Tämä on kuitenkin se yleinen näkökulma, josta työväenliike on sisällissotaa tottunut tarkastelemaan
Kyse on kansallisesta tragediasta, jossa ei enää ole syytä etsiä syyllisiä tapahtumiin. 39 Vapauden museo Työväenmuseo Werstas, Tampere Werstas.fi NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot. Vaikka kyse on historiallisesti äärimmäisen murheellisesta ajanjaksosta Suomen historiassa, näyttely jatkaa edelleen neutraalilla kerrontalinjalla. Loppuvuodesta 2017 sanomalehdissä julkaistiin kirjoitus, jossa tuotiin julki huoli siitä, että sisällissodan muistoa ei vaalita yhdessä. Vankileiriosiossakaan näyttely ei tyrkytä kävijöille valmiita ajatuksia. Sellaista ei ole tiettävästi toista maailmassa. Sen sijaan kummankin puolen muistelijat tuntuvat haluavan käpertyä omaan piiriinsä vaalimaan haluamansa kaltaista muistoa sodasta. Sotatalvesta 1918 kerrotaan vain lyhyesti, tosin tämä kolmen kappaleen mittainen näyttelyteksti olisi voinut olla sisällöllisesti onnistuneempi. Useiden nykypäivän kirjojen sudenkuopalta kuitenkin vältyttiin: punaisen lyhdyn nostaminen Helsingin työväentalon torniin tapahtui tosiaan 26. tammikuuta 1918. Niitä saa jokainen itse muodostaa tutkimalla valokuvien ja dokumenttien ihmiskohtaloita. Vaikuttavimpiin kohteisiin kuuluu talvisodan aikainen pommisuoja, jossa voi hyvin aistia siellä istuvan lapsen tai naisen pelon. Se ei lähde mässäilemään vankileirien kauheuksilla vaan antaa kävijän itse muodostaa kuvan tapahtumista. Vuoden 1918 osalta näyttelyn kruunu on vankileireistä kertova osio. Sisällissodan jälkeen Vapauden museo siirtyy käsittelemään suomalaista yhteiskuntaa nykyaikaan saakka, joten kävijällä vierähtää vielä hyvä tovi näyttelyn parissa. Ainakin allekirjoittaneen mielestä museokävijälle jätetään ylipäätään varsin vapaat kädet oman mielikuvansa muodostamiseen. TYÖVÄENMUSEO WERSTAS. Tällaista muistamista toivoisi vuoden 1918 osalta enemmänkin. Tällä kertaa esineistöä on ollut paremmin saatavilla, ja runsaan valokuva-aineiston, kirjeiden ja muiden dokumenttien ohessa se on myös kauniisti esillä. Esineistön puute itse sodan ajalta on toki ymmärrettävää. Asiayhteyden kannalta mielenkiintoinen on Laukon kartanosta ennen sen polttamista anastettu tuhkakuppi. Tuomas Hoppu Kirjoittaja on sisällissotaan erikoistunut historiantutkija Kuvassa naispunakaartilaisen paheksuttu housuasu. Minusta Vapauden museo ottaa hyvän askeleen lehtikirjoittajan kaipaamaan suuntaan, yhteiseen muistamiseen. Työväen perinteestään Werstaan näyttely oikeutetusti pitää kiinni, mutta se ei provosoi eikä syytä. ajalta. Vapaudestahan näyttelyn nimessäkin on kyse. Aseita lukuun ottamatta aineistoa on vähän saatavilla, eikä aseistus perustellusti kuulu tämän näyttelyn luonteeseen
Maailmanlaajuisesti kaikilla markkina-alueilla. Yleensä tunneilla käydään läpi fiktiivisiä tilanteita, mutta nyt käytössä oli oikeita dokumentteja”, Puumalainen sanoo. www.dbschenker.com/fi Haluatko lisätietoja. 40 MUSEO 1/2018 SISÄLLISSOTA TULI PULPETILLE Espoon kaupunginmuseon arkistojen avulla lukiolaiset ovat saaneet uusia ulottuvuuksia niin opintoihinsa kuin kotiseutuunsakin. Kurssilaiset tutkivat valtiorikosoikeuden tuomion saaneiden punaisten tarinoita Espoon kaupunginmuseon arkistomateriaalien perusteella ja pohtivat, toteutuivatko oikeusvaltion periaatteet ja olivatko tuomiot nykypäivän oikeuskäsityksen mukaisia. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVAT RONI REKOMAA S adan vuoden takainen sisällissota voi olla nykypäivän nuorille kasvoton tahra kotimaan historiassa. Motivaatiota kohensi entisestään se, että työn tulokset ovat nyt esillä verkossa kaikkien nähtävillä. Niitä piti osata lukea kriittisesti”, Pietilä toteaa. ”Oli tosi kiinnostavaa käsitellä oikeita tapauksia. P. Näin nuoret ylittivät oppiainerajoja: seassa oli niin historiaa ja oikeustiedettä kuin hieman filosofiaa ja psykologiaakin. Espoolaisen Etelä-Tapiolan lukion abiturientit Emmi-Lotta Sarikka , Venla Nummela , Aleksander Jalo , Roosa Puumalainen , Oliver Pietilä ja Suvi Vuori saivat kuitenkin lakitiedon kurssilla tehtäväkseen tuoda muistot tähän päivään – kasvojen kera. Kuusikko on yhtä mieltä siitä, että on aivan eri asia lukea muiden kirjoittamaa historiaa kuin tuottaa sitä itse. Aineistojen tutkiminen opetti paljon sekä tiedonhausta ja -seulonnasta että lähdekritiikistä. ”Mukana oli paljon voittajien kirjoittamia tekstejä, joissa kritisoitiin punaisia. Messulogistiikan palvelut ja räätälöidyt ratkaisut. 010 520 4285 tai events.fi@dbsc henker.com Kuva: DB Schenker
”Oppikirjat usein irtaantuvat tavallisista ihmisistä ja esittelevät ylätasoa. Museolehtori Sanna Valoranta-Saltikoff ja historian ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Puustinen. Hän haluaa työssään murtaa menneisyyden myyttejä ja tarjota sekä perspektiivejä että omakohtaisuutta. Olarilaiset tekivät arkistomateriaalien pohjalta espoolaisista sisällissodan kohtaloista kahdeksan digitarinaa, jotka olivat esillä museolla ja ostoskeskus Isossa Omenassa. Nyt opiskelijat saivat eläytyä yksilöiden tarinoihin”, hän sanoo. Työ oli myös ikkuna museomaailmaan. Maailmanlaajuisesti kaikilla markkina-alueilla. Valoranta-Saltikoff on erityisen tyytyväinen siihen, että projektit toivat museoissa esillä olevat teemat nuorten ihon alle. www.dbschenker.com/fi Haluatko lisätietoja. Kaikista tärkeintä on miettiä, voisivatko historian tapahtumat toistua tänä päivänä.” Etelä-Tapiolan lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Puustinen toivoi opiskelijoiden oppivan historiallista empatiaa ja kykyä ymmärtää eri ryhmien erilaisia näkemyksiä historian tapahtumista. 41 Särkynyt elämÄ – Espoo sisällissodassa -näyttely 21.10.2018 asti Espoon kaupunginmuseo KAMU / Näyttelykeskus WeeGee Kulttuuriespoo.fi Nuorten työt: historiaaoppimassa. 010 520 4285 tai events.fi@dbsc henker.com Kuva: DB Schenker Se on kuitenkin myös tunnepitoinen kokemus, joka voi avata uusia näkökulmia.”. ”Kun näki, mitä itselle tutuissa paikoissa on tapahtunut, se toi sisällissodan tosi lähelle”, sanoo Jalo. ”Projekteissa nuoret huomaavat, että esimerkiksi aatteisiin liittyvä keskustelu on voinut olla sata vuotta sitten ihan samanlaista kuin nyt. < Lukiolaiset Emmi-Lotta Sarikka, Suvi Vuori, Roosa Puumalainen, Aleksander Jalo, Venla Nummela ja Oliver Pietilä. S uhde oman kotipaikkakunnan historiaankin muuttui. Valoranta-Saltikoff itse pitää myös olennaisena sitä, että nuoret näkevät historiassa toistuvia teemoja, jotka resonoivat nykypäivässäkin. Nummela kertoo alkaneensa projektin myötä ymmärtää, kuinka työlästä vanhojen asiakirjojen tutkiminen voi olla ja kuinka hyvin museot onnistuvat tiivistämään tiedot kävijöille ymmärrettävään muotoon. blogspot.fi PEDAGOGINEN MUSEOTYÖ Museon ja koulun oppiainerajat rikkovaa yhteistyötä ”On paljon mielekkäämpää, että ei vain palauta tehtävää opettajan sähköpostiin”, Sarikka huomauttaa. P. ”Usein historia nähdään ulkoa opeteltavana tietona, kuten vuosilukuina. Museolehtori Sanna ValorantaSaltikoff kertoo, että yhteistyö tukee sekä museon että Espoon kaupungin tavoitteita: kumpikin haluaa osallistaa nuoria. Kahden Etelä-Tapiolan lukion kanssa toteutetun projektin lisäksi Espoon kaupunginmuseo on työllistänyt Olarin lukiolaisia. Messulogistiikan palvelut ja räätälöidyt ratkaisut
Lentäjänä oli suomalainen Väinö Mikkola , joka palveli vielä tuolloin Venäjän laivaston ilmavoimissa Hermannin lentoaseman päällikkönä, mutta toimi samaan aikaan salaa valkoisten hyväksi. Sovittuna pakopäivänä oli aurinkoinen, mutta kipakka pakkassää. helmikuuta 1918. Svinhufvud naamioitui leikkaamalla viiksensä tasaiseksi ja värjäämällä ne mustiksi, laittoi sanomalehtiä lämmikkeeksi villapaitansa alle ja silmälasit päähänsä ja nappasi mukaansa vielä pakkasrasvaa ja konjakkipullon. 42 MUSEO 1/2018 SVINHUFVUDIN ISTUIN Presidentti P.E. SUOMEN ILMAVOIMAMUSEO. Mikkola ja meriväenkapteeni Yrjö Roos tulivat hakemaan Svinhufvudia Uudenmaankatu 3:sta Venäjän lipulla ” Pakkasrasvaa ja konjakkipullo. S uomen Ilmavoimamuseon yksi vanhimmista esineistä on venäläisen M-16-lentokoneen istuin, jolla senaatin puheenjohtaja, vuosien 1931–37 tasavallan presidentti P.E. Suomalaisia ilmailuvoimia ei tuolloin vielä ollut perustettu, joten heidän piti kaapata venäläinen kone pakoaan varten. Svinhufvudin pako punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle epäonnistui – ja samalla hajosi lentokoneen vaneri-istuin. Svinhufvud istui yrittäessään paeta punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle 5
Kone nousi viidensadan metrin korkeuteen, ensin Sörnäisten suuntaan, ja kaartoi sitten Kulosaareen ja pohjoiseen. Vaneri-istuin rasahti miesten painon alla. Tähystämö oli niin ahdas, että Svinhufvud joutui riisumaan turkkinsa ja käärimään sen itsensä ja Roosin harteille. TO M I TU U LIR A N TA Suomen Ilmavoimamuseo 100 vuotta Sotilasilmailumme uranuurtajia -näyttely 6.3.2018 alkaen Väinö Mikkola – Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä -kirja julkaistaan 6.3.2018 Tikkakoskentie 125, Tikkakoski ilmavoimamuseo.fi. < Väinö Mikkola (vas.) M-16-koneen ohjaamossa, tähystäjä tuntematon. 43 PUHEENVUORO MUSEOLLE Seikkailutarina sisällissodan maailmasta. Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 kone sai romutustuomion. Susanna Vallius Kirjoittaja on Suomen Ilmavoimamuseon museolehtori ja Väinö Mikkola – Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä -kirjan kirjoittaja Venäläisen M-16-koneen istuin on vanhimpia esineitä Ilmavoimamuseon kokoelmassa. Hiljaa ja tasaisesti kone lähti liikkeelle jääkenttää pitkin ja kohosi huomaamatta ilmaan. Mikkolan hyvä ystävä, lentäjä Erland Nygren , otti tuolloin istuimen talteen. Konetta huoltaneet matruusit olivat juoneet Mikkolan lentoa varten hankkiman, jäähdytysveteen sekoitettavan spriin omaksi lämmikkeekseen. Svinhufvud kaivoi povitaskustaan taskumatin, otti pienen ryypyn ja huusi: ”Eläköön Suomi!” Pian sen jälkeen moottori meni epäkuntoon. varustetulla avoautolla. Hän kätki sen vuosikymmeniksi ullakolleen ja kirjoitti istuimeen jälkipolvien tiedoksi: ”Nykyinen valtionhoitaja istui tällä penkillä yrittäessään paeta Helsingistä lentokoneessa Kapteeni Mikkolan kanssa.” Hänen tyttärensä lahjoitti istuimen Keski-Suomen Ilmailumuseolle, nykyiselle Suomen Ilmavoimamuseolle, 1980-luvulla. Lentoasemalla Mikkola asettui ohjaamoon ja Roos ja Svinhufvud ahtautuivat koneen nokkaosan tähystämöön. Pakomatkalaisten täytyi liidellä takaisin jäälle nousupaikan läheisyyteen ja Svinhufvudin palata piilopaikkaansa
W A R TI M E CH IL D H O O D M U SE U M. 44 MUSEO 1/2018 KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa LAPSUUS SISÄLLISSODAN JALOISSA Lapset ovat sisällissotien suuria kärsijöitä, mutta heidän kohtaloitaan ei näe museonäyttelyissä. Sota-ajan lapsuuden museo Sarajevossa tarttuu rohkeasti vaikeaan aiheeseen. Myöhemmin aiheesta ilmestyi kiitetty ja useille kielille käännetty kirja. Omien lapsuuden kokemustensa pohjalta hän teki Sarajevon sotaa ja siitä lapsuudessaan kärsineitä ihmiT ammikuussa 2017 Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa avattu Sota-ajan lapsuuden museo (Muzej ratnog djetinjstva, War Childhood Museum) tuo koskettavasti esille lasten kokemukset ja kärsimyksen niin verisessä Bosnian sodassa siä käsittelevän tutkimuksen. Museon perustaja Jasminko Halilovi´c oli ainoastaan neljävuotias sodan syttyessä. Teoksessa esitellään yli tuhannen War Childhood Museum sijaitsee Sarajevossa, Bosnia-Hertsegovinassa. TEKSTI KIMMO ANTILA (1992–1995) kuin muissa kriiseissä ympäri maapalloa
lapsen kohtalo. ”Halusin luoda museosta alustan, jolla nykyiset ja entiset sota-ajan lapset voivat jakaa kokemuksiaan ja sitä kautta helpottaa ja prosessoida omia traumaattisia muistojaan”, kertoo museonjohtaja Halilovi´c. Niihin liittyvät lyhyet koskettavat tarinat, museon tallentamat videohaastattelut ja äänioppaan kertomukset herättävät sota-ajan kokemukset eloon. Lyhyen ajan sisällä museo on herättänyt huomiota ympäri maailmaa ja olemme aloittaneet projekteja Bosnian lisäksi Libanonissa, Ukrainassa ja Yhdysvalloissa.” M useon vain noin 200 neliön kokoinen näyttelytila esittelee hyvin arkisia esineitä: leluja, soittimia, vaatteita ja ruokapakkauksia. Esillepano on yksinkertainen, mutta se riittää vahvojen todistusvoimaisten esineiden kanssa. > Suomen sisällissodastakin tuttua panssariautoa käytettiin 1921 Sleesian kapinassa. Moni tarina kytkeytyy tallessa olevaan esineeseen ja muistoon lapsuudesta. ” Euroopan neuvoston museopalkinto. KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa > Moni tarina kytkeytyy tallessa olevaan esineeseen tai muistoon lapsuudesta. 45 WARTIME CHILDHOOD MUSEUM K IM M O A N TIL A. Haastateltujen kertomukset ja tavarat muodostivat lopulta pohjan uudenlaiselle museolle. Lavastettua sodan tunnelmaa Sleesian kansannousujen museosta ´Swietoch?owicesta, Puolasta. ”Uskon vakaasti, että museomme voi auttaa ymmärtämään sotien monimutkaisuutta ja rauhantyön tärkeyttä
Sisällissodan luonne, jossa ”veli kävi veljeä vastaan”, tulee esille museon laadukkaissa elokuvissa ja hienosti lavastetuissa näyttelysaleissa. Vielä vaikeampaa on löytää näyttelyyn tasapuolinen ja kaikkia osapuolia ymmärtävä näkökulma. Vuonna 2001 Harrisburgiin Pennsylvaniaan perustettu National Civil War Museum painottaa olevansa ainoa museo, joka kertoo puolueettomasti sisällissodan koko historian. Dublinin entisessä pääpostissa sijaitseva GPO Wittness Centre tarjoaa elämyksellisen matkan pääsiäiskapinan tapahtumiin ja yksittäisten ihmisten kohtaloihin kriisin aikana. Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa Galerija 11/07/95 esittelee dramaattisilla mustavalkoisilla valokuvilla Srebrenican tragediaa.. Vain muutama museo on uskaltanut tarttua aiheeseen. Puolan ja Saksan rajamailla käytiin 1920-luvun alussa useita paikallisia kamppailuita, joiden historiaa esitellään Katowicen lähellä ´Swietoch?owicessa kolme vuotta sitten avatussa Sleesian kansannousujen museossa, Museum of Silesian Uprisings. Museon perinnettä jatkaa nykyisin kolmesta eri kohteesta koostuva American Civil War Museum. Vuoden 1916 Irlannin pääsiäiskapina, saaren jakautumisen ja itsenäistymiskehityksen lähtölaukaus, sai oman museonsa merkkivuonna 2016. Vukovarin vuosina 2012–2014 kokonaan uudelleen rakennettu kaupunginmuseo (Gradski Muzej Vukovar) Kroatiassa esittelee rikkaan historiallisen ja arkeologisen perinnön ohella myös kaupungin kohtaloa sodassa. Ensimmäinen sisällissodan museo syntyi 25 vuotta etelävaltioiden joukkojen antautumisen jälkeen Richmondiin Virginiaan. Picasson tunnetun maalauksen myötä Gernikasta tuli symboli pyrkimykselle rauhaan. Baskimaalle sijoittuu myös Gernikan kaupungin rauhanmuseo (Museo De La Paz De Gernika), joka perustettiin kertomaan kaupunkia sisällissodan pommituksissa kohdanneesta täydellisestä tuhosta. San Telmo museo San Sebastianissa Baskimaalla esittelee nelisen vuotta sitten uusitussa perusnäyttelyssään sisällissodan tapahtumia ja ihmiskohtaloita. 46 MUSEO 1/2018 KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa M useon perustaminen sisällissodan muistolle ei ole helppoa, sillä sodan varjot ovat vähintäänkin kahden sukupolven mittaisia. Espanjan sisällisota (1936–1939) on maassa yhä arka aihe. Välittömästi Yhdysvaltain sisällissodan (1861–1865) jälkeen hautausmaiden ja taistelupaikkojen yhteyteen perustettiin historiapuistoja. Jugoslavian repivistä hajoamissodista on yhä jokaisella alueen maalla ja kansalla oma tulkintansa. Euroopassa sisällissotien esittäminen museoissa on ollut ongelKANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa SISÄLLISOTIEN MUSEOT MAAILMALLA mallista, ja matka sodasta museoon on kestänyt pitkään
Veljeni napattiin äitini käsivarsilta ja tapettiin. NÄYTELYITÄ, TAIDETTA, HAVAINTOJA, ARVIOITA, NÄKEMYKSIÄ JA PALJON PALJON MUUTA. Noin 1,8 miljoonaa ihmistä pakeni tai joutui karkotetuksi. Lahjoitin pois kaikki leluni, mutta olen pitänyt sinisen pupun.” ”Haluamme muuttaa käsitystä lapsista passiivisina sodan uhreina ja siirtää näkökulmaa lasten sinnikkyyteen ja selviytymiskykyyn ja heidän mahdolliSininen jänis oli ainut mikä tuotti iloa pikkutytölle Bosnian sodan pakolaisleirillä. ” Lasten näkökulma sotaan. Taide_67x277_Museo.qxp 29.1.2018 11.42 Page 1 Bosnian sodan tapahtumat olivat hirvittäviä: sotaa ja pommituksia, joukkokarkotuksia, tappamista, ryöstämistä, tuhopolttoja, talojen räjäytyksiä, kidutuksia, raiskauksia ja vankileirejä. Sota-ajan lapsuuden museo sai viime joulukuussa arvostetun Euroopan neuvoston museopalkinnon. L asten näkökulma näihin tapahtumiin tuo esiin sodan koko kauheuden, mutta tarinoista huokuvat kaikesta huolimatta myös selviämisen ja uuden elämän aloittamisen teemat. M E TK A FU JS. Sodassa kuoli noin 110 000 ihmistä, joista 40 prosenttia oli siviilejä. suuksiinsa vaikuttaa ympärillä olevien ihmisten elämään”, korostaa Jasminko Halilovi´c. ”Sodasta puhuminen lasten näkökulmasta on ehkä voimakkain sodan vastainen viesti”, tiivistää Halilovi´c museon merkittävimmän tehtävän. Jäniksen väri ja hymy valaisivat synkintäkin päivää. Museota kiitettiin aidosti monella tapaa inspiroivaksi ruohonjuuritason ilmiöksi, jonka mallia voi seurata ja toistaa muilla sota-alueilla. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin lasten koskettavat kertomukset. Syyrian ja Ukrainan sisällissotien lasten tarinat ovat tulossa esille museoon jo tämän vuoden aikana. Vuonna 1991 syntynyt Meliha kertoo museossa kokemuksistaan ja näyttelyyn päätyneestä jäniksestään seuraavasti: ”En muista veljeäni, hän oli vain vähän vanhempi kuin minä. Pakenimme kotoamme lukitsematta ovia takanamme, ja sitten asuimme pakolaisleirillä. Kirjoittaja on Postimuseon johtaja ja Vuoden eurooppalainen museo (EMYA) -tuomariston jäsen. Sininen jänis oli ainoa asia, joka tuotti minulle iloa leirillä. Museon epäpoliittisuus ja tasavertaisuus saivat kiitosta. 47 KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa Vuositilaus 79,00 €, kestotilaus 71,00 €, opiskelijatilaus 64,50 € www.taidelehti.fi TAIDE KUULUU TAITEEN YSTÄVÄLLE
NÄYTTELYLIITE Museoiden kevätnäyttelyt. NÄYTTELYLIITE Välähdyksiä BJÖRN JA TILLY SOLDANIN tarinasta 1.3.–31.8.2018 JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO Kirjastokatu 8, 040 315 3881 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo helmikuu – huhtikuu ke-su 10–17, touko – elo ti-su 11–18 Ku va : Till y ja B jö rn So ld an . Tervetuloa!. M us eo vir as to Museo-lehden näyttelyliite esittelee kevätkauden kiinnostavimmat näyttelyt. LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! TYKKÄÄ MUSEOLIITOSTA FACEBOOKISSA KAMU | NÄYTTELYKESKUS WEEGEE AHERTAJANTIE 5, ESPOO | ESPOONKAUPUNGINMUSEO.FI Särkynyt elämä 21.10.2018 SAAKKA ESPOO SISÄLLISSODASSA Särkynyt elämä -näyttely johdattaa meidät sadan vuoden takaisten tapahtumien ja ihmiskohtaloiden äärelle. Museoiden kevätnäyttelyt. Yleisöopastukset näyttelyssä sunnuntaisin klo 14
NÄYTTELYLIITE VIHAN VÄRIT Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2. 20.5.2018 www.varkaus.fi/museot. Museoiden kevätnäyttelyt
NÄYTTELYLIITE Uusi voimassaoleva Museokorttisi Lähde vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle! Museot.. Puolustusvoimien vaiheisiin voi tutustua laajassa perusnäyttelyssämme. Kesällä 2018 opastettuja kierroksia kasarmialueen historiaan: autonomian ajan kasarmista punavankileiriksi, itsenäisen Suomen armeijan kasarmista museoksi. 68€ MUSEOKORTTI on pääsylippusi yli 250 museoon Ahvenanmaalta Inariin! 58€ Tervetuloa Museo Militariaan! Pohjan Pojista Suomen-poikiin. Salattua! Puolustusvoimien salauslaitteet. Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna www.museomilitaria.fi. Uudistettu näyttelyosio 25.2. Museoiden kevätnäyttelyt. Näyttely suomalaisista Viron vapaussodassa ja virolaisista Suomen talvija jatkosodassa. Vuonna 2018 Suomen puolustusvoimat juhlii 100-vuotista taivaltaan. Avoinna 16.12.2018 asti. alkaen
Nuoruus ympyröillä 15.2.–31.8. NÄYTTELYLIITE Museoiden talvinäyttelyt. Vuoden 2018 osallistujamaiden esittely lippujen ja niiden historian kautta. Muravjevin kauppatalossa vietetään pääsiäistä vuonna 1918 ja kaupunki on punaisten vallassa. 040 199 1201 museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Kysymyksen voi lähettää helposti palvelussa lomakkeen avulla. H A M IN A ke vä t– ke sä KAUPPIAANTALO Kasarminkatu 6, 49400 Hamina Punainen pääsiäinen 21.3.–1.4. Tattoo-maiden lippunäyttely 22.5.–31.8. Tutustu palveluun ja anna asiantuntijan auttaa! kysymuseolta.fi & @KMuseolta. Pääsymaksu: aikuiset 2 €, alle 18v. Haminan nuorisovaltuuston ja Haminan kaupungin museoiden yhteisnäyttely nuoruudesta ympyrä kaupungissa. Mukaan voi tarvittaessa liittää kuvan. Kauppiasperhe ja heidän vuokralaisensa odottavat henkeä pidätellen, mitä tuleman pitää. Kesänäyttely 5.6.–31.8. Kysymuseolta.fi – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Kysy museolta on matalan kynnyksen verkkotietopalvelu, jossa museot vastaavat erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. ilmaiseksi Museoiden aukioloajat: www.hamina.fi Lisätiedot ja tiedustelut: museot@hamina.fi, puh. saakka. Kokoelmat käytössä. Näyttely esittelee Metsäkylän Viidankankaalla tehtyjen yleisökaivausten löytöjä ja tuloksia. HAMINAN KAUPUNGINMUSEO Kadettikoulunkatu 2, 49400 Hamina Kivikautta Kaakonkulmalla 31.8
Hyvä lehti, 10 pistettä! – Aila Lukemista kannesta kanteen. Paras juttu 4/2017 Edellisen Museo-lehden parhaaksi jutuksi lukijat äänestivät äitiyspakkauksen historiaa ja nykypäivää valottavan Laita lapsi laatikkoon. Mitä pitäisi parantaa. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. 53 Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka ANNA PALAUTETTA 1.4.2018 MENNESSÄ KERRO MEILLE Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Mikä inspiroi. – Mauri EL LA TO M M IL A / EM M A Palautetta voi antaa tällä lomakkeella tai sähköpostilla. Arvomme yhden tuote paketin kaikkien palautteenantajien kesken. info@museoliitto.fi.. Vastaa 1.4.2018 mennessä, ja voit voittaa kuvassa olevat Espoon kaupunginmuseon lahjoittamat Suutarinpallolasipallon ja Lasin aika -julisteen. – Kirsi Visuaalisesti tyylikäs lehti. – Sirpa Erinomainen lehti, vaan voisi olla enemmän sivuja ja juttuja
SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS PALVELUKORTTI Suomen museoliitto maksaa postimaksun JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA RAKKAUDESTA MUSEOIHIN MUSEO-LEHTI Museoiden ajankohtaiset ilmiöt ja näyttelyt pintaa syvemmältä neljä kertaa vuodessa. Miten osallisuus ja vuorovaikutus näkyvät museoissa. Lehden voi tilata myös verkossa: museoliitto.fi/tilaa-lehti Itselleni Lahjaksi Kestotilaus nyt vain 25 € (15.3. Mitä on uusi kulttuuriperintö. Kesänumerossa on esillä monia kesäreissujen varrelle osuvia kohteita, joiden rooli suomalaisten museoiden kulttuuriperinnössä on ohittamaton.. Mitä kaikkea kulttuuriperintö on. Lehdessä syvennytään Kulttuuriperinnön eurooppalaiseen teemavuoteen museoiden näkökulmasta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Mitä se merkitsee. 2/2018 ILMESTYY 18.5. asti MUSEOLIITTO.FI/ TILAA-LEHTI Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. 34 €) Vuositilaus 38 euroa Jäsentilaus 25 euroa Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin no.: Muutan osoitteeni — / 201— alkaen Irtisanon tilaukseni Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. 54 MUSEO 1/2018 TALVITARJOUS 25 € Vuoden kestotilaus, Tarjous voimassa 15.3. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. asti, norm
Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme yksilöllisiä taideja museoesineiden kuljetus-, pakkausja säilytyspalveluita. www . MTAB käsittelee ja kuljettaa herkkiä esineitä vahvalla ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella. mtab.fi logistics, storage and warehousing fine art huoMisen KulttuuriPerintÖ KÄsissÄMMe
SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI