KULTTUU RIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ 2 / 2018 KULTTUURIPERINTÖVUOSI • 12 € LI IS A TA K A LA MAIRE G – TAIDEMESENAATIN PERINTÖ Eero Järnefeltin Suviranta RAKKAUDESTA MUSEOIHIN Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Satakunnan museo Järvenpään taidemuseo Verlan tehdasmuseo Musée Karo
Anneli Lenkkeri 28 ESINEISTÄ IDENTITEETIKSI Näyttelyarviossa kulttuuriperinnön professori Anna Sivula arvioi Satakunnan museon uuden perusnäyttelyn. 2018 • Teemana Kulttuuriperintövuosi 4 KULTTUURIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ Kimmo Levä 5 OLEMME OSA EUROOPPAA Kulttuuriperintövuoden suojelija presidentti Tarja Halonen Aura Kivilaakso 8 VUODEN MUSEOJULKAISU -FINALISTIT Kirjaesittelyissä: Ainola, Rut Bryk, Nautinnon nälkä, Tekniikan maa sekä Julkinen ja kätketty Suomi Nelli Korpi 10 KESÄLOMAN SUOSIKKIMUSEOT Nelli Korpi 18 AIKA VIRRATKOON Museoammattilaisen päivä -sarjassa tavataan Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala . 2 MUSEO 2/2018 2 / 2018 33 JÄTTILÄISLUMME KUKKII ÖISIN Kokoelmat kertovat -sarjassa tutustutaan Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vanhimpiin ja erikoisimpiin kasviyksilöihin. 5. Jenna Parmala 24 MAIRE G – TAIDEMESENAATIN PERINTÖ Taidemesenaatti Maire Gullichsen oli aikansa nykytaiteen uudistaja, jonka keräämän taidekokoelman ympärille perustettiin Porin taidemuseo. LI IS A TA K A LA M A IR E A FO U N D AT IO N. Katja Martelius 18
Kristiina Tiippana 40 VAUVAT VÄRIKYLVYSSÄ Lapsen kanssa museossa -sarjan ensimmäisessä osassa käydään vauvojen värikylvyssä Järvenpään taidemuseossa. JÄ R V EN PÄ Ä N TA ID EM U SE O / M IK H A IL O LY K AY N EN M AT IA S U U SIK YL Ä. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo EKENÄS/TAMMISAARI Ekta Museo HAMINA Haminan kaupunginmuseo HELSINKI HAM Helsingin taidemuseo • Tekniikan museo JÄRVENPÄÄ Ahola • Järvenpään taidemuseo LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta TAMPERE Museokeskus Vapriikki • Tampereen Taidemuseo TURKU Forum Marinum • Sibelius-museo VAASA Pohjanmaan museo VANTAA Håkansbölen kartano VARKAUS Varkauden museo VERLA Verla tehdasmuseo 12 VIERAANA TAITEILIJAKODISSA Vieraillaan taiteilija Eero Järnefeltin kotitalossa Suvirannassa, joka täydentää Ainolan, Aholan ja Halosenniemen kotimuseoiden kokonaisuuden Tuusulanjärvellä. Päivi von Rabenau 43 KULTTUURISTA KAUPUNKI HENGITTÄÄ. Kolumnissa Oulun kaupungin kulttuuripolitiikasta Jenni Ahto-Hakonen 44 YSTÄVYYSLATAAMO Kanta-asiakkaat kohtaavat museoiden ystäväyhdistyksissä Anne Salomaa 46 AFRIKKALAISMUSEOT TULEVAT LIKI Beninin Musée Karossa ja Petit muséessa voi kurkistaa niin orjakaupan historiaan kuin vodunuskontoon. mennessä ja voit voittaa Verlan tyylikkäät kassin ja pussukan. Tarja Västilä 50 NÄYTTELYLIITE 57 SARJAKUVA 58 ANNA PALAUTETTA 31.8. Jukka Naaranlahti 36 POHJOLAN METSIEN TUHAT TARINAA Museo-opas Liisa Kronholm tarinoi maailmanperintökohde Verlan tehdasmuseosta
vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi,Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Jenni Ahto-Hakonen, Harri Haarala, Aura Kivilaakso, Sari Kettunen , Anneli Lenkkeri, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Anna Sivula, Liisa Takala, Kristiina Tiippana, Tarja Västilä KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Tähän viittaa tässä lehdessä presidentti Tarja Halonen : ”Nykyisen voimakkaan globalisaation ja nopeatempoisten kehitysvaatimusten puristuksessa meillä tulisi olla selkeä historiallinen perspektiivi siitä, keitä me olemme.” Jatkuvuuden ja tiedon siirtämisen näkökulman nosti esiin professori Janne Vilkuna kulttuuriperintövuoden alueellisessa avajaistilaisuudessa. 4 MUSEO 2/2018 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 R O N I R EK O M A A KULTTUURIPERINTÖ TEKEE MEISTÄ IHMISIÄ M useoiden työntekijät ovat olleet huolissaan siitä, että kulttuuriperintö – sanana tai sisältönä – on vaikeasti hahmottuva. Sen pelätään vaikuttavan negatiivisesti kulttuuriperinnön arvostukseen ja asemaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Juhlavuoden jälkeen sukupolvia yhdistävästä elämänlangasta on huolehdittava entistäkin tarmokkaammin. Kimmo Levä Suomen museoliiton pääsihteeri 56. Tässä lienee riittävästi perusteita sille, että kulttuuriperintövuosi on paikkansa ansainnut eurooppalaisessa juhlavuosikalenterissa. Barometrin mukaan ymmärrys kulttuuriperintö-sanan sisällöstä on hyvällä tasolla ja, mikä parasta, kulttuuriperintö on korkealla suomalaisten arvoasteikossa. Tänä vuonna vietettävän Euroopan kulttuuriperintövuoden avajaisissa julkaistu kulttuuriperintöbarometri kumosi tämän tiedon luuloksi. Tämä mahdollistaa lajin kehittymisen ja selviämisen muuttuvissa olosuhteissa. Kiinnostavaa on, miksi kulttuuriperintöä pidetään niin tärkeänä. Selvityksen mukaan peräti 50 prosenttia suomalaisista pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä erittäin tärkeänä ja vain kahdeksan prosenttia on sitä mieltä, ettei kulttuuriperintö ole kovin tärkeää. Perustelut ovat moninaiset, mutta pohjasyynä on se, että kulttuuriperintö vahvistaa yhteisöllisyyttä yhdistämällä ihmisiä. Hän totesi, että toistaiseksi ei ole löydetty muuta syytä ihmisten ylivertaisuudelle suhteessa muihin eläimiin kuin se, että ihmislajilla on kyky siirtää tietoa ja sen mukana oppia sukupolvelta toiselle. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Liisa Takala, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha/ Luonnontieteellinen museo
”Nykyisen voimakkaan globalisaation ja nopeatempoisten kehitysvaatimusten puristuksessa meillä tulisi olla selkeä historiallinen perspektiivi siitä, keitä me olemme. ”Teemavuosi voi avata silmämme. Se tarjoaa ajanvietettä ja sisältöä lukuisissa erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta OLEMME OSA EUROOPPAA Presidentti Tarja Halosen mielestä Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden merkitys liittyy kulttuuriperinnön edustamaan jatkuvuuteen nopeatempoisessa maailmassa. • Vuoden toteuttamiseen voivat osallistua kaikki halukkaat kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet, kulttuuriperinnön ammattilaiset ja harrastajat, kansalaisjärjestöt, alueelliset ja paikalliset toimijat sekä jäsenvaltiot, ilmoittamalla hankkeensa teemavuoden tapahtumakalenteriin. Kulttuuriperintö on siis ennen muuta arvovalinta. Vastauksia kysymykseen: mistä asiat ja ilmiöt ovat tulleet meille ja mitä me olemme antaneet muille?”. Suomi 100 oli hyödyllinen itsetutkistelun vuosi. Hän lupautui tehtävään mielellään. Presidentti Halosen laajempi haastattelu ja tarkemmat tiedot teemavuodesta: kulttuuriperintovuosi2018.fi 56. Halonen pitää kulttuuriperintöä ja sen vaalimista tärkeänä. Se voi olla ruokailua tai matkustamista. P residentti Tarja Halosta ei juuri tarvinnut suostutella Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden suojelijaksi. Halonen oli suojelijaksi luonteva henkilö, sillä hänet tunnetaan paitsi aktiivisena kulttuurin kuluttajana myös tasa-arvon ja kulttuurisen moninaisuuden puolestapuhujana. Eurooppalainen kulttuuriperintö laajentaa toivottavasti tuntemuksemme omaan perheeseemme ja sukuumme – eurooppalaisuuteen.” Halosen mukaan kulttuuriperintö on ajankohtainen aihe juuri nyt, sillä Euroopan kulttuurisen rikkauden ymmärtäminen voi auttaa kunnioittamaan erilaisuutta. Hän toteaa, että ”ainaisesta rahasta puhumisesta olisi päästävä arvoihin eli juuri kulttuuriin”. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Liisa Takala, Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha/ Luonnontieteellinen museo. Aura Kivilaakso KULTTUURIPERINNÖN EUROOPPALAINEN TEEMAVUOSI • Eurooppalaisia teemavuosia on vietetty 1980-luvun alusta lähtien. • Euroopan unioni on nimennyt kulttuuriperinnön teemavuoden aiheeksi nyt ensimmäistä kertaa. • Vuoden kansallinen painopiste Suomessa on osallisuus kulttuuriperintöön. Erilaiset teemavuodet voivat vaikuttaa oikeisiin asioihin, mikäli ihmiset tarttuvat niihin ja ottavat keskustelunaiheet tosissaan.” Halosen mielestä kulttuuriperintövuoden keskustelut voivat toimia ”opaskirjana, karttana tai unilukkarina asioiden löytämiseen tai uteliaisuuden herättämiseen”. • Teemavuonna kulttuuriperintö tarkoittaa nykyhetkessä eläviä ja menneisyydestä perittyjä voimavaroja kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa. Kulttuuriperintövuosi on paljon muutakin kuin keskustelua. ”Se merkitsee vanhaa suomalaista sananlaskua: nähdä metsä puilta”, hän kiteyttää. Haloselle kulttuuriperintö merkitsee erityisesti suomalaisuuden näkemistä osana eurooppalaisuutta. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi,Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Jenni Ahto-Hakonen, Harri Haarala, Aura Kivilaakso, Sari Kettunen , Anneli Lenkkeri, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Anna Sivula, Liisa Takala, Kristiina Tiippana, Tarja Västilä KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Presidentti Halonen kannustaa nauttimaan laajasta kulttuuritarjonnasta: ”Se voi olla musiikkia, teatteria tai taidenäyttelyjä. Se voi olla omakohtaistakin tutustumista Suomen historiaan ja kulttuuriin
Paikallinen kulttuuriperintöopetus vahvistaa lapsen tai nuoren suhdetta omaan lähiympäristöön ja kenties lisää hänen ylpeyttään kotiseudustaan ja haluaan hoitaa ympäristöään. Kirjoituksissa käsiteltiin varsinkin kulttuurihistoriallisissa museoissa tuoretta ilmiötä, miljöötä, ja kulttuurimaisemaa osana museokokonaisuutta. Dokumentointia ei ole ollut puistojen jatkuvasta ylläpidosta puhumattakaan. Esipuheessa korostetaan koulujen tärkeää roolia. Teoksen ovat toimittaneet Anna-Maija Halme , Tapani Mustonen , Jussi-Pekka Taavitsainen , Suzie Thomas ja Astrid Weij . Luovuus on simppeli juttu, siinä yhdistetään kaksi asiaa toisiinsa, joita ei ole ennen yhdistetty. UNESCOn alainen Garden-ICOMOS julisti vuonna 1981, että jokaisella maalla on vastuu dokumentoida oma puutarhataiteensa historia ja on tehtävä voitavansa puistojen ja puutarhojen säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Kansallisaarteesta saa ja pitää olla ylpeä.” Toimittaja Saara Kohon mielestä Alvar Aallosta pitäisi tehdä samanlainen matkailuvaltti ja ylpeyden aihe kuin esimerkiksi Colosseum tai Forum Romanum Roomassa. Osa artikkeleista julkaistaan verkossa suomeksi ja alkuperäisteos on ladattavissa englanniksi: europanostra.fi. Yle 27.4.2018. Vaikka puistomme ovatkin olleet muiden maiden linnanpuistoihin verrattuna hyvin vaatimattomia ovat ne kuitenkin osa perittyä kulttuurimaisemaamme, jonka säilymisestä tuleville sukupolville meillä on vastuu. Yle 11.4.2018 ” Aalto-kaupunkien olisi aika herätä. Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård kirjoittaa: ”Historiallisten ympäristöjen suojelussa on eri aikakausien luoma puutarhataide ja -kulttuuri jäänyt huolestuttavalla tavalla paitsioon. Toistaiseksi tutkimus ja kartoitus on ollut hyvin vähäistä maassamme systemaattisesta kokonaisvaltaisesta luetteloinnista puhumattakaan.” KULTTUURIPERINTÖ ON MEIDÄN M aaliskuussa 2018 julkaistu englanninkielinen teos Heritage is ours – Citizens participating in decision making esittelee hyviä kulttuuriperintöön osallistumisen ja osallistamisen malleja eri puolilta Eurooppaa. Yle Puoli seitsemän 25.4.2018 ” Parhaimmillaan taidemuseo on juuri sellainen, että se toimii käyttötarkoituksessaan, mutta on samalla nähtävyys ja vetonaula.” Albert de la Chapellen taidesäätiön hallituksen puheenjohtaja Henrik de la Chapelle kertoo, että Tammisaareen tulevasta uudesta museorakennuksesta toivotaan mahdollisimman huomiota herättävää kokonaisuutta, jonka pitäisi olla kuin taideteos itsessään. Ja ne asiat pitää olla tiedossa." Luova johtaja Jani Halme nostaa Museokortin kovimmaksi innovaatioksi, mitä Suomessa on aikoihin keksitty. Artikkeleissa kerrotaan kansalaisista, jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan kestävästi kulttuuriperintöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. PUUTARHATAIDE SÄILYTETTÄVÄ! Sattumalta 30 vuotta sitten Museo-lehdessä 2/1988 paneuduttiin kulttuuriperinnölle läheiseen kulttuurimaisemaan: miljööseen, asutukseen ja kasvillisuuteen. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Ruotsalaiset tekevät töissä sitä, minkä oppivat lapsena: he leikkivät.” Taneli Heikka haaveilee kolumnissaan Suomeen Lasten maailmaa, tarinat eläviksi nostavaa kulttuurikeskusta Junibackenin tyyliin. Kirjan esipuheessa määritellään, että kulttuuriperinnön hyvä hoitaminen ja järkevä kaupunkisuunnittelu edellyttävät, että hallinto järjestää kansalaisille osallistumismahdollisuuksia ja tukee kansalaisyhteiskunnasta nousevia aloitteita. Markkinointi ja mainonta 3.4.2018 ” Ihmisellä pitää olla kaksi korttia: kirjastokortti ja museokortti
Muita kohteita ovat: Suomenlinna, Vanha Rauma, Struven ketju, Sammalahdenmäki, Petäjäveden vanha kirkko ja Merenkurkun saaristo. Niitä pidettiin tärkeinä esimerkiksi alueiden maineelle ja ihmisten väliselle ymmärrykselle. Ensisijaisena vastuunkantajana kulttuuriperinnöstä ja -ympäristöstä huolehtimisessa pidetään kuitenkin viranomaisia ja vasta sen jälkeen kansalaisia ja yhteisöjä. Tutkimuksessa korostui suomalaisten halu vaalia kulttuuriperintöä ja -ympäristöä. Ensimmäisessä numerossa pohditaan museoiden suosion kasvua, avustuksina maksettavan rahoituksen merkitystä kulttuuriperintötyössä sekä valtion vastuuta rakennusperinnöstä. Vastaajista yli puolet oli sitä mieltä, ettei kulttuuriperinnön ja -ympäristön vaaliminen rajoita kehitystä ja toiminnan vapautta. Lähde: Museoviraston ja ympäristöministeriön tiedote 1/2018 KULTTUURISTA PERINNÖKSI L oppuvuodesta 2017 julkaistun ensimmäisen Kulttuurista perinnöksi -verkkojulkaisun artikkelit taustoittavat kulttuuriperintöön liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä sekä kertovat esimerkkejä yksittäisten kansalaisten tekemästä kulttuuriperintötyöstä. Verkkojulkaisun toinen numero ilmestyy lokakuussa 2018 ja sen teema on osallisuus. Julkaisussa kerrotaan kulttuuriperinnön eri muodoista ja kulttuuriperinnön merkityksestä sekä kansalaisille että yhteiskunnalle. Kulttuuriympäristö liitetään selkeimmin maisemiin, luontoympäristöön ja rakennettuun ympäristöön. Tutkimuksen mukaan suomalaiset mieltävät kulttuuriperinnön tavoiksi, perinteiksi ja kädentaidoiksi, ihmisten yhteisiksi kokemuksiksi, tarinoiksi sekä kieleksi. kulttuuristaperinnoksi.fi < Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on yksi seitsemästä UNESCOn maailmanperintökohteesta Suomessa. Valtaosa ajatteli, ettei kulttuuriperinnön arvoa voi mitata rahassa ja että vaaliminen säilyttää korvaamattoman tärkeitä arvoja sekä ylläpitää ja kehittää perinteistä osaamista ja ammattitaitoa. Tärkeimmiksi vaalittaviksi asioiksi vastaajat nimesivät luonnon, tavat, perinteet ja kädentaidot sekä kielen. Kulttuuriperinnön kasvoina esitellään muun muassa Helsingin Joutsen apteekin suojelun puolesta kampanjoinut Bengt Mattila sekä Seurasaaressa rakennuskonservaattorina toimiva Nanna Kymäläinen . Maailmalla perintökohteita on lähes tuhat.. Vaikka käsitykset kulttuuriperinnöstä liittyivät useilla vastaajilla johonkin vanhaan, sen sijaa kulttuuriympäristön todettiin kuuluvan myös tähän hetkeen. ”Merkittävä osa vastaajista koki luontoympäristön kuuluvan kulttuuriperintöön tai -ympäristöön, mikä vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että rajaa luonnon ja kulttuurin tai luontoja kulttuuriympäristön välillä ei käytännössä ole olemassa”, toteaa ympäristöneuvos Tuija Mikkonen ympäristöministeriöstä. Enemmistö vastaajista koki, että heillä itsellään on mahdollisuus osallistua kulttuuriperinnön välittämiseen tuleville sukupolville. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta TAPOJA, PERINTEITÄ JA KÄDENTAITOJA M useovirasto ja ympäristöministeriö julkaisivat tammikuussa Kantar TNS:n toteuttaman tutkimuksen, joka selvitti suomalaisten näkemyksiä kulttuuriperinnöstä
8 MUSEO 2/2018 Ainolasäätiö AINOLA – SIBELIUSTEN KOTI JÄRVENPÄÄSSÄ Esko Häklin ja Severi Blomstedtin toimittama Ainola – Sibeliusten koti Järvenpäässä herättää halun käydä museossa. Hyvän kirjoittajan tekstistä nauttii ja teosta lukee kuin romaania. Vaikutelma on samaan aikaan asiantunteva ja persoonallinen. Vaikka Aino Sibeliuksesta on jo jonkin verran kirjoitettu, saa teoksessa Aino, kansallissäveltäjämme muusa, äänensä kuuluviin ja tuo siten teokseen inhimillisen ja kerrontaa hienosti tukevan osansa. Teos on raikkaasti taitettu, ja siinä on monipolvista kerrontaa ja laadukkaita kuvia sekä näppäriä tietolaatikoita, mitkä tekevät siitä helpon selailla. Teoksen upeat värikuvat ja hyvin tehty taitto ansaitsevat kiitosta. Teos on laadukas tietokirja Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä, Sibeliusten elämästä sekä itse Ainolasta – Ainolan kautta kerrottuna. Yksittäisten taideteosten syväanalyysit täydentävät kokonaisuutta. Teos on saatavilla suomeksi ja englanniksi. ERIKOISJUTTU Vuoden museojulkaisu -finalistien esittely VUODEN MUSEOJULKAISU -FINALISTIT Vuoden museojulkaisu -kilpailun finaaliin valitut teokset edustavat museojulkaisujen eri tyyppejä taidekirjasta tietokirjaan ja valokuvateoksesta novellikokoelmaan. Teos on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Espoon modernin taiteen museo EMMA RUT BRYK – ELÄMÄN TAIDE Harri Kalhan kirjoittama Rut Bryk – Elämän taide on vahva ja henkilökohtainen tietokirja, jossa ei pyritä objektiiviseen, moninäkökulmaiseen tutkimukseen vaan annetaan tilaa kirjoittajan ja tutkimuskohteen mielenkiintoiselle suhteelle sekä kirjoittajan henkilökohtaiselle kokemukselle tutkittavastaan. Tiedon lisäksi lukijalle tarjotaan tulkintoja ja merkityksiä. K U VA T JU K K A N A A R A N LA H TI
Teoksen esittelemä tieteellinen tutkimus murtaa myyttejä ja asettaa Suomen teknologiamaana kontekstiinsa muiden pienten maiden kanssa. 9 ERIKOISJUTTU Vuoden museojulkaisu -finalistien esittely. Hotellija ravintolamuseo NAUTINNON NÄLKÄ Professori Jaakko Hämeen-Anttilan ja toimittaja Venla Rossin toimittama Nautinnon nälkä on viihdyttävä novellikokoelma, jonka kirjoittajiksi on saatu maamme tunnetuimpia kirjailijoita, kuten Johanna Sinisalo , Virpi Hämeen-Anttila , Hannu Väisänen ja Miki Liukkonen . Toteutus on upea: sekä kuvat, tekstit että taitto toimivat hyvin ja monikielisyys laajentaa lukijakunnan kansainväliseksi. K U VA T JU K K A N A A R A N LA H TI. Nelli Korpi Teosten arviointi: Vuoden museojulkaisu -kilpailun raati ” Museopäivät Vaasassa 23.–25.5. PALKINNOT JAETAAN MUSEOPÄIVIEN PALKINTOGAALASSA 24.5. Kuvissa elää kulttuurisesti, etnisesti, uskonnollisesti, sosiaalisesti ja kielellisesti monimuotoinen kansa. Konstailematon visuaalinen ja kirjallinen esitystapa kulkevat tasapainoisesti rinnakkain. Suomen tekniikan historia kerrotaan mikroja makrotasoilta tarinaa ja faktaa sopivassa suhteessa yhdistäen. Suomen kansallismuseo JULKINEN JA KÄTKETTY SUOMI Inkamaija Iitiän , Hannu Häkkisen ja Jaana Onatsun toimittama Julkinen ja kätketty Suomi on vuoden 2017 samannimiseen näyttelyyn liittyvä mustavalkoinen valokuvakirja. Novellikokoelma on innovatiivinen lähestymistapa museonäyttelykirjallisuuteen fiktiivisillä tarinoillaan, joita voi lukea myös näyttelystä irrallaan. Teoksen yleisilme on miellyttävä ja levollinen, sisällön rakenne ja rajaukset toimivat ja mustavalkoinen kuvitus tukee tekstiä. Tekniikan museo MITEN SUOMESTA TULI TEKNIIKAN MAA Tiina Männistö-Funkin toimittama Miten Suomesta tuli tekniikan maa on laajalle yleisölle suunnattu kansantajuinen tietokirja, joka toimii hienona jatkeena Tekniikan museon uudelle perusnäyttelylle, mutta myös omana teoksenaan. Visuaalisesti simppeliä pokkaria voi suositella kaikille; jokaisen tarinan parissa viihtyy ja viehättyy, saattaa saada idean käydä museossa tai vain nautiskella hyvästä kirjallisuudesta kahvilassa istuskellen. Seuraa tapahtumia Museoliiton Facebookissa ja Twitterissä sekä verkkosivuilla museoliitto.fi. Teoksessa luodaan monipuolinen ja kyseenalaistavakin katsaus Suomen historiaan ja suomalaisuuteen osana kansainvälisiä virtauksia
Kävin siellä tietysti ja vein kaikki ystävänikin katsomaan löytöäni ja hienoa näyttelyä.” RIITTA KAUPPINEN, HELSINKI ” Helpoiten tulee mieleen Pielisen museo Lieksassa, koska olen kotoisin sieltä päin. Ja on se muutenkin mukava paikka koko perheelle.” Kyselimme museokävijöiden mielipiteitä parhaista museoista kesälomareissulle. Tavoitimme Ateneumin sisäpihalla eri puolilta Suomea tulleita museokävijöitä, jotka kertoivat suosikkikohteistaan. Löysin 1300-luvulta peräisin olevat sakset, jotka olivat sittemmin näytillä Tammisaaren museossa. NELLI KORPI KUVAT RONI REKOMAA LAURA KALTIAINEN, PÄÄKAUPUNKISEUTU ” Serlachius-museot on kyllä ehdoton suosikkikohteeni, jos puhutaan museoista, joihin oikein erityisesti pitää lähteä. Olen vanha arkeologian harrastaja ja museoissa on erityisen kiinnostavaa nähdä arkeologisten kaivausten tuloksia. Silloin kun kävin siellä, uusi Gösta-rakennus oli todella hieno ja näyttely teki vaikutuksen. Kotiseutumuseoista tulee mieleen isän kotipaikka Pohjois-Karjalassa, siellä on paljon pieniä kivoja museokohteita.” 10 MUSEO 2/2018. Lapsille oli ainakin pari vuotta sitten tosi kiva ja motivoiva oli mobiilisuunnistus. Siellä on tosi laaja kokoelma, jota ulkopuoliset ja vieraat ovat hämmästelleet. Olin esimerkiksi Raaseporin kaivauksilla toissa kesänä ja tein sieltä hienon löydön. Rauma on vanha kotipaikkakuntani ja piipahdan siellä aina kun mahdollista. Museoon on koottu hyvin laajalta alueelta historiaa. Pitää kyllä käydä ensi kesänä taas uudestaan. Museossa on ollut kiva käydä lasten kanssa. GALLUP Mielipiteet esille KESÄLOMAN SUOSIKKIMUSEOT ISMO VARJONEN, SALO ” Esimerkiksi Rauman museot ovat hienoja. Siellä on hienoja näyttelyitä ja kiva kesäkohde ympäristöineen
Serlachiuksen ympäristö on niin hieno ja sillä tietysti ollut myös hienoja näyttelyitä. Lähellä on muitakin hyvin kohteita kuten Hakoisten linnavuori, Pyhän Laurin lähde, Janakkalan keskiaikainen kirkko ja useita muistomerkkejä.” ” Xxxxxxx. Myös alueen luonto ja maisemat ovat kauniit. TUOMAS VIHINEN, JYVÄSKYLÄ ” Yleensä käyn museoissa kaupungeissa, Helsingin lisäksi muun muassa Tampereella ja Turussa. Alue on tosi ihana ja siellä järjestetään joka kesä Laurin päivän kotiseutujuhlat, missä tuodaan hienosti esille historiaa. Kokoelmat käytössä. 11 GALLUP Mielipiteet esille ILKKA NUOLIVIRTA, ESPOO ” Ensimmäiseksi tulee mieleen Didrichsenin taidemuseo Kuusisaaressa, Helsingissä ja Serlachius-museot Mäntässä. Yleensä Mänttä osuu matkan varrelle kerran kesässä.” MIRJA MALMI, ESPOO ” Janakkalan Laurinmäen kotiseutumuseossa on vanhoja rakennuksia, joita on mukava esitellä lapsille ja nuorille ja kertoa vanhoista ajoista. Olen käynyt niissä usein. Erityisen kiinnostavia ovat esimerkiksi Aboa Vetuksen kaivaukset, joista näkee vanhaa kaupunkia.”. museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Turun taidemuseo, Aboa Vetus & Ars Nova ja Turun linna ja monet muut ovat kivoja kesäkohteita
12 MUSEO 2/2018 MATIAS UUSIKYLÄ
> Eero Järnefelt säilytti taiteilijatarvikkeitaan sikarilaatikoissa. KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen VIERAANA TAITEILIJAKODISSA Taiteilija Eero Järnefeltin kotitalo Suviranta täydentää Ainolan, Aholan ja Halosenniemen kotimuseoiden kokonaisuuden Tuusulanjärvellä. Erkko ehti hänkin rakennuttaa itselleen taiteilijakodin Tuusulan rantatien varteen, mutta kuoli pian Erkkolan valmistumisen jälkeen vuonna 1906. Jugend-vaikutteinen päärakennus seisoo ylväänä Tuusulan rantatien kulttuurimaisemassa. Silloin koko perhe muutti Eero Järnefeltin vuokralaisiksi Suvirantaan, ja Juhanin äiti Laura palasi takaisin omaan lapsuudenkotiinsa. Suviranta aukeaa ryhmille toukokuussa, mutta pääsen tutustumaan taloon jo etukäteen. Siitä lähtien kun hänen äitinsä kuoli vuonna 1985. M inut ottaa vastaan Eero ja Saimi Järnefeltin tyttären Laura Järnefeltin poika, talon nykyinen isäntä Juhani Kolehmainen . Kauppahinnaksi määräytyi 775 000 euroa. Huhtikuun toisella viikolla puutarha ei vielä kylve kukkaloistossa, mutta pihanurmi on jo paljastunut sulavan lumen alta. Isänsä jalanjälkiä taiteilijan uralle 13 < Eero Järnefelt, Suviranta, 1900-luvun alku, öljy, Järvenpään taidemuseo. Runoilija ja kulttuurivaikuttaja J.H. Ainola, Ahola ja Halosenniemi ovat olleet museoina jo kauan, ja Erkkolakin on julkisessa omistuksessa. Kolehmaiset tulevat asumaan Suvirannassa vastedeskin, sillä kaupassa heillä säilyi elinikäinen asumisoikeus talossa. JU K K A N A A R A N LA H TI. Tuusulanjärven ranta on kulttuurihistoriallisesti varmasti yksi arvokkaimmista, ellei se kaikkein arvokkain. Juhani on asunut talossa yhdessä vaimonsa Anna-Kaisa Kolehmaisen kanssa yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Kaupassa Järvenpään omistukseen siirtyivät kiinteistöt, tontti ja osa irtaimistoa. Juhanin synnyttyä hänen isänsä Erkki Kolehmainen sai opettajan viran Järvenpäästä. Suviranta on myös Juhanin lapsuudenkoti. 1900-luvun alkuvuosina siellä asuivat kivenheiton päässä toisistaan maalarit Eero Järnefelt ja Pekka Halonen , kirjailija Juhani Aho sekä tietenkin säveltäjämestari Jean Sibelius . Tämän vuoden tammikuussa pidetyssä kokouksessa Järvenpään kaupunki päätti myös Eero Järnefeltin perheen asuttaman Suvirannan ostamisesta ja asteittaisesta muuttamisesta museoksi. JUKKA NAARANLAHTI S uomalaisella kulttuurilla on useita kehtoja
Aloitamme tutustumisen pikaisella opaskierroksella noin 400-neliöisen talon alakerrassa. Erillisen ateljeen lisäksi seinille ripustetut maalaukset erottavat Suvirannan lopullisesti satunnaisesta, entisajoille uskolliseen tapaan sisustetusta porvariskodista. Alakerrassa ison osan tilasta vie taiteilijan ateljeehuone. MUSEO 2/2018 15 14 KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen seuranneelle Lauralle muutto oli liki unelmien täyttymys. Ei osaa olla niin, että seinissä on aukkoja”, Juhani Kolehmainen kertoo. Niiden lisäksi ihailtavana on esimerkiksi Pekka Halosen ja Juhani Ahon vaimon Venny Soldant-Brofeldtin töitä. Olihan talossa valmiina oma ateljee ja virikkeenä kaikki taiteilijaelämän kylläiset lapsuuden muistot. ”Ei täällä olla niin kuin museossa, mutta tauluihin kiintyy syvästi. Vaikutelma on aristokraattinen, mutta ei missään nimessä mahtaileva. Suviranta on avoinna ryhmille kolmena päivänä viikossa toukokuusta syyskuun loppuun. Kun elää merkittävien maalausten keskellä, niihin kehittyy erityinen suhde. Lukumääräisesti eniten Suvirannassa on luonnollisesti esillä Eero ja Laura Järnefeltin maalauksia. Työt ovat välillä näyttelyissä, ja siksi ajaksi niiden tilalle on omalle seinälle laitettava jokin toinen työ. Sielu vaatii, että taulut ovat seinällä. HELI TIENSUU M AT IA S U U SI K YL Ä .. Eero Järnefelt, Kukkapenkki, 1919, öljy, Järvenpään taidemuseo
Venäläistämistoimien myötä ilmapiiri kenraalikuvernööri Bobrikovin hallitsemassa Helsingissä oli alkanut ahdistaa nuorsuomalaiseen aatemaailmaan kallellaan olevia kulttuuri-ihmisiä. Koska kaikkia siteitä Helsinkiin ei kuitenkaan voitu katkaista, Tuusulanjärven ranta oli erinomainen vaihtoehto asuinpaikaksi. 1900-luvun taitteessa Tuusulanjärven rantaan muodostui taiteilijayhteisö, jota voi yhä pitää suomalaisittain ainutlaatuisena ja maailman mittakaavassakin merkittävänä. 15 14 KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen ”Kyllä niihin myös tottuu. Luultavasti kaikista Järvenpään taiteilijakodeista suurelle yleisölle tutuin on kuitenkin Ainola, Sibeliusten kotitalo. Luultavasti Eero myös ajatteli, että hän voisi Aholasta käsin tarkkailla oman talonsa valmistumista”, Juhani Kolehmainen valaisee Ahon vaikutusta muuttamisen taustoihin. J ärnefeltit muuttivat Suvirantaan vuonna 1901. Arkisessa askartelussa taulut ovat normaaleja seinäkoristeita. Järnefeltit elivät taiteilijoiksi suhteellisen vakavaraista elämää, minkä takasivat Eeron työt muotokuvamaalarina. Seinällä on vastakkain kaksi erikätistä palettia ja maalaustelineessä Eero Järnefeltin maalama alaston naisfiguuri kuin juuri valmistuneena. Mallipöytäkin on yhä tallessa, vaikka se ei olekaan huoneessa esillä. Talopaikkakin valittiin Eeron ja Jean Sibeliuksen yhteisellä hiihtoretkellä. Välillä he kääntyivät ja vilkaisivat muotokuvaa peilistä. Peili näet paljastaa nekin virheet, joihin silmä muutoin on ehtinyt tottua”, Juhani Kolehmainen kertoo. Perheenjäsenet olivat aina saatavilla olevia malleja muotokuviin ja taidon hiomiseen. T aiteilijan kodin pyhin on hänen ateljeensa. ”Kun työ oli valmis, sekä Eero että myöhemmin äitini tapasivat istua tässä sohvalla ateljeen nurkassa, pelata pasianssia ja tuijottaa maalausta etsien siitä virheitä. ”Aho oli ihminen, joka viihtyi ihmisten seurassa ja jonka seurassa viihdyttiin. Jean Sibeliuksen vaimo Aino Sibelius oli Eero Järnefeltin sisko, joten säveltäjällä oli valmiiksi läheiset suhteet Järnefeltien perheeseen. Raha tuli kuitenkin asiakkailta, jotka halusivat valtakunnan hovimuotokuvaajan asemaan nousseen Eero Järnefeltin ikuistavan itsensä. Vuosien mittaan Sibelius toimi myös Järnefeltin muotokuvien mallina. Järvenpäässä oli rautatieasema ja junalla Helsinkiin pääsi tarvittaessa noin tunnissa. Ja toisaalta etäisyys kaupungin houkutuksiin saattoi sekin edesauttaa ainakin joidenkin taiteilijoiden luomistyötä. Tarkkaan ottaen Ainola ei sijaitse aivan Tuusulanjärven rannalla, mutta käytännössä silti näköyhteyden päässä Suvirannasta. Suvirannan ateljeessa näkyy yhä paljon merkkejä taiteilijoiden työskentelystä. Eero ei tiettävästi jakanut veljensä Arvidin tolstoilaisia > Juhani ja Anna-Kaisa Kolehmainen ateljeessa.. Silloin heillä oli kaksi lasta, myöhemmin Suvirannassa syntyi kolme lisää. Samanlaisten esteettisten – ja epäilemättä myös ideologisten – ihanteiden innoittamina myös Aho ja Eero Järnefelt ystävystyivät. Aho onnistui houkuttelemaan Tuusulanjärven rantaan toisen savolaisen, taidemaalari Pekka Halosen perheineen. Sitten välillä niiden eteen pysähtyy ja niitä jää katsomaan tarkemmin”, Anna-Kaisa Kolehmainen täsmentää. Epäilemättä Aho myötävaikutti myös Järnefeltin asettumiseen paikkakunnalle. Lopulta Ainola valmistui vuonna 1904. Jo 1880-luvun ylioppilasvuosinaan Aho oli tutustunut Eeron kahteen vanhempaan veljeen, Kasper ja Arvid Järnefeltiin . Ensimmäisenä Järvenpäähän asettuivat Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt vuonna 1897. Itse asiassa suomalaisten yleisesti jakamat mielikuvat Sibeliuksen otsarypyistä ja kasvojen intensiivisistä ilmeistä ovat usein Järnefeltin tulkinnoista suodattuneita. Uskottiin, että aito suomalaisuus löytyy maaseudun neitseellisistä maisemista. Saan myös kuulla, että sohvapöytä, jonka ääressä istumme, on Eero Järnefeltin tekemä
Suvirannan ateljeesta löytyy vielä alkuperäisiä kalusteita omilla paikoillaan. Halosenniemen sauna on myöhemmin muutettu uloslämpiäväksi. Niitä oli ainakin riittävästi, koska naapurissa asui Sibeliuksen kaltainen sikareiden suurkuluttaja. Ensimmäinen silloin kun Eero Järnefelt kuoli ja toinen sen jälkeen kun äitini kuoli. ”Täällä on edelleen paljon vanhoja, alkuperäisiä kalusteita, ja ilmettä on yritetty vaalia. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Myös taiteilijoiden yhteydenpito ja sosiaalinen elämä oli vilkasta. JU K K A N A A R A N LA H TI. Tosin laatikoissa on nykyään myös minun työkalujani – niin kuin siellä aikanaan oli Eeron työkaluja. Hän kuitenkin rentoutui mielellään puutöiden parissa, sillä ne loivat kaivattua vastapainoa taiteelliselle luomistyölle. Suvirannan ateljeeta koristaa yhä alkuperäinen piano, jota soittamalla pidettiin juhlatunnelmaa yllä. Tuusulanjärvellä maalaukset saivat aiempaa dramaattisempia ja värikylläisempiä sävyjä. Erityisesti Pekka Halosen vaimo Maija Halonen tunnettiin taitavana pianistina, jonka luona muidenkin taiteilijoiden lapset kävivät hakemassa soitto-oppia. Hiilet, pastellit ja muut ovat edelleen alkuperäisissä tarvikelaatikoissa, jotka ovat varsinaisesti sikarilaatikoita. Sekä Halosenniemi että Suviranta toimivat illanistujaisten ja juhlien pitopaikkoina. Hän oli käytännössä koko taitelijan uransa ajan viehättynyt pilvimaisemista ja pilvien tutkimisesta erilaisissa valaistusoloissa. Suvirannan pihamaalla savusauna seisoo edelleen alkuperäisen kaltaisena. Kun niin ikään tunnettu taiteilija Juho Rissanen saapui Suvirantaan vierailulle, hänellä oli tuomisinaan lankkuja. Kesäiltoina ja välillä talvisinkin istuttiin Suvirannan tai Halosenniemen savusaunan lauteilla taiteesta keskustellen, elämän iloja ja suruja jakaen. Tuusulanjärven inspiroimista ja siellä maalatuista töistä löytyy nykyään kattava otos Järvenpään taidemuseosta. 16 MUSEO 2/2018 näkemyksiä käsityöläisyydestä ainoana moraalisesti puhtaana ammattina, vaikka olikin käynyt Firenzessä puunleikkaajan opissa. Niinpä maalauksia ja huonekaluja on myös viety pois ja kokoelmaa on pitänyt täydentää”, Juhani Kolehmainen avaa ja jatkaa: ”Nurkassa oleva mööpeliksi kutsuttu piironki, jossa maalaustarvikkeita säilytetään, on alkuperäinen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suvirannassa on ollut kaksi perinnönjakoa. ” S uvirannassa Eero Järnefelt maalasi muotokuvien ja tilaustöiden ohella myös kotitilaltansa avautuvia näkymiä. Niistä syntyi taiteilijan ateljeehen suuri työpöytä, joka seisoo tänäkin päivänä tukevasti seinänkorkuisen ikkunan edessä
Eero Järnefeltin poika Heikki Järnefelt opiskeli Helsingissä ja tutustui siellä ollessaan kirjailijanurasta haaveilevaan nuorukaiseen, jonka opinnot jäivät lopulta kesken. Kun Sillanpää oli lopettanut, Eero Järnefelt nousi ylös, käveli Sillanpään luokse ja sanoi uskovansa, että kyllä sinusta vielä kirjailija tulee ja sillä itsesi elätät”, Kolehmainen kertoo Sillanpään ja Järnefeltin lämmintä suhdetta kuvaavan anekdootin. Ahotkin olivat jättäneet Aholan jo vuonna 1911. SUVIRANTAAN MUSEOVIERAILULLE J ärvenpään kaupunki osti tammikuussa 2018 Suvirannan kiinteistöt, noin kahden hehtaarin kokoisen tontin, vesialan ja osan Suvirannan irtaimistoa. Muotokuvamaalarin toimen kannaltakin oli kätevämpää, että ateljee sijaitsi Helsingissä. Vastaavia kohteita eli kultakauden taiteilijoiden kotitaloja, jotka eivät jo olisi museoita, ei ole kovin monta. Sunnuntaisin järjestetään ryhmäopastus, johon yksittäiset henkilöt voivat ilmoittautua etukäteen. Kotikoulun päättäneet lapset lähtivät lukioon. Naisten erityisenä intohimon kohteena oli puutarhanhoito. Taloa ei kuitenkaan myyty. Ateljeen nurkassa puolestaan istui vanhoja taiteilijoita. Suvirannan hankkiminen on ollut Järvenpään tähtäimessä, sillä se täydentää hyvin aiemmin museoitujen taiteilijakotien kokonaisuutta. Järnefeltien läheisyys lievitti myös Aino Sibeliuksen yksinäisyyttä silloin, kun Jean Sibeliuksen työt veivät säveltäjän ulkomaille. Työajat olivat joustavat, mutta vanhetessa jatkuva matkustaminen kävi entistä raskaammaksi. V uonna 1917 Järnefeltit muuttivat Suvirannasta Helsinkiin. Talvisin asunnon lämmittämisestä huolehti renki, joka asui kesäisin piharakennuksessa. Aho ei lopulta koskaan voittanut Nobelin palkintoa, mutta yksi nobelistikin Suvirannan vieraanvaraisuudesta on saanut nauttia. Samalla taiteilijoiden lapsilla oli seuraa toisistaan. Sibeliukset ja Haloset sen sijaan jäivät Tuusulanjärven maisemiin lopuksi elämäänsä – ja Sibeliukset lopulta vielä ajaksi senkin jälkeen. ”Sillanpää istui tuossa ateljeen pöydän ääressä ja luki jotakin kirjoitustaan niin kuin hänellä oli tapana. Ainakin ensimmäisenä vuonna tunnin kestävän kierroksen oppaina toimivat kunnan museohenkilökunnan erikseen tehtävää varten koulutetut jäsenet. Aino ja Jean Sibelius on molemmat haudattu Ainolan puutarhaan. Paitsi että se liittyy läheisesti Halosenniemeen, Ainolaan ja Aholaan, se syventää myös Järvenpään taidemuseon museokokemusta ja toisinpäin.” Suviranta Suvirannankatu, Järvenpää visittuusulanjarvi.fi. Suvirannan isäntäväki on ollut aktiivinen ja keskusteluja kaupasta on käyty aikaisemminkin. Muutolle oli monia vääjäämättömiä perusteita. Järvenpään museopalvelveluiden päällikkö Hanna Nikander odottaa innokkaasti uuden museon avautumista: ”Kauppa on iso ja merkittävä asia. Se jäi reiluksi vuosikymmeneksi kesäja juhla-asunnoksi, ennen kuin Laura Järnefeltin perhe muutti Suvirantaan vakituisiksi asukkaiksi. Varsinkin keväisin Ainolan aurinkoisella rinteellä kasvit kukoistivat. Maalaukset säilyvät edelleen yksityisomistuksessa, mutta ne ovat museokävijöiden nähtävillä. KULTTUURIPERINTÖ Syvennytään kulttuuriperinnön vaalimiseen 17 Toisaalta taiteilijat myös ymmärsivät toistensa vaatiman työrauhan. Sinne pääsevät vain etukäteen ilmoittautuneet ryhmät. Enimmäkseen kilvoittelu oli leikkimielistä, mutta saattoi kertoman mukaan silti johtaa hetkellisiin konflikteihin, joissa muiden perheenjäsenten oli toimittava sovittelijoina. Frans Emil Sillanpäästä ei koskaan tullut lääkäriä, mutta niin kuin Eero Järnefelt ennusti, hän pystyi elättämään itsensä kirjailijana. Koska Kolehmaiset asuvat yhä Suvirannassa, museo on aluksi auki rajoitetusti kolmena päivänä viikossa toukokuun alusta syyskuun loppuun. Lisäksi Eero Järnefelt oli toiminut vuodesta 1902 alkaen Helsingin yliopiston piirustuslaitoksen esimiehenä. Suviranta täydentää erinomaisesti alueen museotarjontaa. Juhani Ahon ja Eero Järnefeltin ystävyys säilyi Ahon kuolemaan saakka, mutta ajan myötä Ahon siteet muuhun taiteilijayhteisöön höltyivät. Kuivina kesäkausina rantatontille rakennetun Suvirannan puutarha oli kuitenkin vehmaampi
I kkalan mielestä rakennukset säilyvät paremmin ja merkityksellisempinä, jos ne ovat osa ihmisten elämää ja arkea. Kaavoituksessa sovitellaan yhteen erilaisia intressejä, kuten kulttuurihistoriallisia ja taloudellisia arvoja. ”Paikka on edelleen kaunis ja sympaattinen.” 18 MUSEO 2/2018. ”Kulttuuriympäristö muodostuu arkeologisesta perinnöstä, rakennetusta ympäristöstä ja maisemasta. Matkaamme autossa talomuseo Glimsiin, museoituun espoolaiseen maatilaan, joka on peräisin 1500-luvulta. Auton ikkunasta näkyvä valtava Ikea-kompleksi ja mutainen golf-kenttä eivät näytä kovin komeilta, mutta Ikkala tuntee Espoon jokilaakson historiaa. Glims oli Ikkalan ensimmäinen museoalan kesätyöpaikka. Hänen mielestään kulttuuriympäristö on parhaimmillaan käytössä, ei museoituna. ”Sellaisissa tilanteissa saatetaan rakennuksen kohtalosta keskustella pitkään. Tällä hetkellä rakennusperintöintendentti työskentelee kulttuuriympäristöjen parissa. Se tarkoittaa, että Ikkala pyrkii vaalimaan arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja rakennuksia Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Usein taloudelliset perusteet ovat ratkaisevia.” Kovemmat arvot ilmenevät esimerkiksi siten, että kaupunkikiinteistön omistaja suostuu korjaamaan rapistuneen suojellun rakennuksen vain, mikäli hän saa rakentaa samalle tontille ison kerrostalon. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin AIKA VIRRATKOON Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala toimii Itä-Suomen kulttuuriympäristöjen parissa. Nyt alue näyttää vain isojen teiden risteysalueelta.” Glims Jorvin kyljessä on ennallaan. Opinnäytetyössään hän tutki espoolaisen kulttuurimaiseman muutosta viereisen Kuninkaantien osalta. Ensimmäinen työtehtäväni täällä oli lukea vanhoja kirjoja. Ikkala oli aiemmin mukana inventoimassa Espoon rakennuskulttuuria. Pienet punaiset piharakennukset ja tuvat kertovat maalaistalon ja kestikievarin elämästä. JENNA PARMALA KUVAT SARI KETTUNEN ”K ohta saavumme kummalliseen paikkaan, se on pala pysähtynyttä historiaa vauhdikkaan nykyhetken keskellä. Kulttuuriympäristön ja rakennusten suojelukysymyksissä törmätään yllättävän usein vääriin käsityksiin, esimerkiksi siihen, että rakennuksen suojelua pidetään museointina. Etsin niistä viittauksia Espooseen”, Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala hymyilee. ”Jokilaaksossa on ollut asutusta keskiajalta alkaen ja täältä oli laajat maisemat moneen suuntaan. Espoolainen kulttuuriympäristö on siten hänelle tuttua. ”Usein kuitenkin ajattelen, että onneksi työskentelen Itä-Suomessa.” Omassa kotimaisemassa kovien vääntöjen häviäminen sattuisi silmään ja sydämeen vielä pitkään. ”Museoita on Suomessa jo tarpeeksi. Parasta rakennussuojelua on rakennuksen käyttäminen.” > Talomuseo Glims oli Marja-Leena Ikkalan ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka. Rakennusperintöintendentin vastuulla ovat rakennetun ympäristön ja maiseman kysymykset”, Ikkala selventää toimenkuvaansa. Suurin osa rakennussuojelusta tehdään yhteisymmärryksessä kaavoittajan ja kohteen omistajan kanssa. ”Tuolla oli ennen terveyslähde ja tässä oli Espoon komein maisema”, Ikkala osoittaa. Ongelmia syntyy, kun esimerkiksi halutaan säilyttää kaupungin keskustassa sijaitseva pieni, mutta keskeisellä paikalla oleva kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Xxxxx
Lisäksi listalla on usein rakennusperintölakiin liittyviä lausuntopyyntöjä. Joskus kansalaiset ovat huolissaan siitä, että omassa ympäristössä olevaa arvorakennusta ei ole suojeltu.” 17.30 Työpäivä kestää 7 tuntia ja 21 minuuttia, mutta monesti päivä venyy pidemmäksi. Suurin osa kaava-asioissa vastaantulevista arvokkaista rakennuksista onkin nuorempia, peräisin 1900-lu. ”Laadimme parhaillaan kulttuuriympäristöontologiaa, mikä tarkoittaa eräänlaista kulttuuriympäristösanastoa.” 12.00 Lounas 12.30 Ikkala avaa Salama-asiahallintajärjestelmän ja tarkistaa uudet lausuntopyynnöt. ”Suomessa on hyvin vähän todella vanhoja rakennuksia ja niitä on koko ajan vähemmän. ”Vastaan erilaisiin suojelua koskeviin niin kansalaisten kuin viranomaisten kysymyksiin. Lausuntoja pyydetään kunkin kaavan eri vaiheista, ja lausuttavaksi tulee niin asemakaava, yleiskaavakuin maakuntakaava-asioita. Vuosikymmenten mittaan suojeltavia arvoja on alettu nähdä niin teollisuus-, kyläkuin kaupunkiympäristöissä. 15.00 Verkkosivujen uudistamista. Ikkala huomauttaa, että vain viisi prosenttia Suomen rakennuksista on rakennettu ennen 1920-lukua. Yksittäisten kohteiden lisäksi nykyisin pyritään säilyttämään myös laajempia kokonaisuuksia, esimerkiksi jälleenrakennuskauden alueita. Suomalainen rakennussuojelu kohdistui 1800-luvun lopulla linnoihin, kirkkoihin ja kartanoihin. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin 20 MUSEO 2/2018 > Marja-Leena Ikkalan mielestä aikaa ei kulttuuriympäristön suojelemiseksi tarvitse pysäyttää. Päivästä menee usein aikaa myös ihmisten kysymyksiin. Vuodesta 2011 rakennusperintöintendenttinä Itäja Pohjois-Suomen kulttuuriympäristöpalvelut -yksikössä. Välillä huolena on se, mitä suojellulle rakennukselle voi tehdä. Ensin rakennushistorian osastolla rakennusperinto.fi-verkkopalvelun suunnittelijana ja päätoimittajana sekä osaston kirjojen toimittajana. Glimsissä ja Suomenlinnassa. ”Tärkeää on, että omistajat ja käyttäjät hyväksyvät paikan historialliset kerrokset ja antavat niiden säilyä osana arkea ja kohteen nykyistä käyttötarkoitusta.” Kun nykyään puhutaan kulttuuriympäristön vaalimisesta, ajatuksena on saada säilytettyä erityyppisiä kulttuuriympäristöjä, rakennuksia ja kulttuurimaisemia eri aikakausilta. • Toimittajana 1980-luvulta 2000-luvun alkuun. • Museovirastossa vuodesta 2004. • Rakennuskulttuurin inventointeja Espoossa, Karjalohjalla ja Sammatissa. MARJA-LEENA IKKALA KOULUTUS: • Filosofian maisteri, pääaine taidehistoria, 1988. ”Opiskelin aluksi pääaineena tiedotusoppia, mutta innostuin taidehistoriasta ja vaihdoin pääainetta.” TYÖKOKEMUS: • Opiskeluaikana kesätöissä mm. TYÖPÄIVÄ: Suojellut rakennukset voivat säilyä koteina, kouluina tai vaikka hotelleina, ja niille voidaan kehittää myös uusia käyttötapoja. Työhön kuuluu paljon työmatkoja Itä-Suomeen, ja matkapäiviä kertyykin jopa 30 vuodessa. 8.30 Töihin ja sähköpostien tarkistus 9–12 Ontologiatyöpaja. Tärkeintä on, että historia saa olla osana ihmisten arkea
21 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
Pohjois-Karjalan vaarakylät ovat hienoja. ”Arkiympäristössämme on usein monia jälkiä historiasta, kuten eri-ikäisiä rakennuksia ja vaikka liikenneväyliä. ”Kun siirryin 2000-luvulla toimittajan töistä Museovirastoon, monet kaverini naureskelivat kiireilleni. Työni on monimuotoista ja sen piiriin kuuluu kohteita pienistä mökeistä kaupunkitaloihin ja laajoihin kulttuurimaisemiin.” Ikkalan mielestä historian näkeminen ja ymmärtäminen omassa ympäristössä on tärkeää. www.sylvania.fi P. ”Muuttoliike maalta maakuntien keskuskaupunkeihin on suuri, keskustoja tiivistetään ja reuna-alueet ja pienemmät kuntakeskustat tyhjenevät.” Marja-Leena Ikkalan suosikkimaisemiin kuuluu juuri maaseudun vanha kylä. Kerroksisuuden säilyttäminen ympäristössä on yksi tapa juurruttaa ihmistä ympäristöönsä.” I kkala kuvailee työtään kiireiseksi ja nopeasykkeiseksi. ”Albumeissani on kymmeniä vanhojen ikkunoiden läpi otettuja kuvia.”. He muistuttivat, etteivät minun työkohteeni ainakaan juokse karkuun. Ihmiset asuvat keskellä luontoa, lähellä toisiaan, mutta omassa rauhassaan.” Museoviranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, että kussakin kaavassa kulttuuriympäristö otetaan riittävästi huomioon. He olivat todella väärässä. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. ”Mutta sellainen kylä, jossa on elämää. Niissä talot rakennettiin korkeille paikoille, ilmasto ja maaperä olivat suotuisat niin viljelyksille kuin rakennuksille ja maisemat ovat huikeat. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. Kyllä ympäristöstä katoaa moni vanha, tärkeä rakennus, jos ei olla valppaina.” Marja-Leena Ikkala rakastaa vanhoja ikkunoita ja niistä aukeavia näkymiä. ”Näin on toistaiseksi Pohjois-Karjalassa, kun taas Pohjois-Savossa ja Kainuussa maakuntamuseot hoitavat kulttuuriympäristöasioita. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Niissä maakunnissa, joissa maakuntamuseolla ei ole rakennustutkijaa, Museovirasto hoitaa myös kaavoitukseen kuuluvat viranomaistehtävät Helsingistä käsin. Myös yhä nuorempien rakennusten kohdalla pohditaan suojelukysymyksiä.” P ohjois-Karjalan ja Kainuun syrjäseuduilla Ikkalaa surettavat tyhjilleen jääneet ja autioituvat vanhat rakennukset, joilla ei välttämättä ole tulevaisuutta kenenkään käytössä. 09 54212100 Lämmin valkea Neutraali valkea Viileä valkea 22 MUSEO 2/2018 vun jälkipuoliskolta. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus
Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. 23 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. www.sylvania.fi P. 09 54212100 Lämmin valkea Neutraali valkea Viileä valkea. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää
Samoin vuonna 1939 valmistui Alvar ja Aino Aallon Gullichsenin perheja edustuskodiksi suunnittelema Villa Mairea, yksi suomalaisen modernismin tunnetuimpia rakennuksia. ”Jos ajatellaan suomalaista visuaalista kulttuuria, kuten kuvataidetta, arkkitehtuuria ja taideteollisuutta, tai ylipäätään 30-luvulla käyntiin lähtenyttä modernisaatioprosessia, kyllä Gullichsen oli avainhenkilö alusta lähtien. Suunnitelmien mukaan museo rakennettaisiin 1800-luvulta peräisin olevaan tullimakasiiniin, josta tulisi myös hänen säätiöimänsä taidekokoelman koti. ”Mairen poika, arkkitehti Kristian Gullichsen , laati museon rakennuspiirustukset vuonna 1967. Vuonna 1935 hän perusti Suomeen Pariisin mallin mukaisen Vapaan Taidekoulun ja oli mukana yhdessä Alvar ja Aino Aallon kanssa luomassa moderniin muotoiluun keskittyvää Artekia. 24 MUSEO 2/2018 HENKILÖKUVA Kulttuuriperintöä rakentamassa MAIRE G – TAIDEMESENAATIN PERINTÖ M aire Gullichsen oli jo pitkään ehtinyt toimia suomalaisen taidemaailman mesenaattina ja uudistajana, kun Porin taidemuseota alettiin suunnitella 1960-luvun puolivälissä. Hänen aikanaan sitä edusti modernismi, josta hän oli kiinnostunut ja jonka eteen hän työskenteli määrätietoisesti vuosikymmenien ajan”, Porin taidemuseon johtaja Esko Nummelin kertoo. 1960-luvulla Gullichsen teki aloitteen nykytaiteen museon perustamisesta Poriin. Kansainvälisten ranskalaispainotteisten näyttelyjen lisäksi esille pääsi ajan moderni suomalainen taide. Se on aktiivinen kohtaamispaikka, tila, jonka pitää olla mukautuvainen.” ”Rakennuspiirustusten interiööriluonnoksissa näkyy, miten Kristian Gullichsen visioi tulevaa näyttelytoimintaa. Taidesäätiön kokoelmaan kuuluvien töiden ohella näyttelytila täyttyy monumentaalisen suurista maalauksista, joihin tutustuminen edellyttää suurta avointa tilaa ja pitkiä katsomaetäisyyksiä.” ”Liukuseinät mahdollistavat tilan muovaamisen tarpeen mukaan. Sen johtaja Pontus Hultén , yksi ajan tunnetuimmista taidemuseonjohtajista Euroopassa, vieraili Porissa tutustumassa tulevaan museorakennukseen. Näyttelyiden lisäksi museossa on paljon toimintaa, esimerkiksi tällä hetkellä modernia tanssia ja erilaisia musiikkitapahtumia.” > Maire Gullichsen oli 1930-luvulta alkaen keskeinen toimija muuten yksipuolisesti miesvaltaisella taidealalla.. Gullichsenin keräämän taidekokoelman ympärille perustetussa Porin taidemuseossa kunnioitetaan hänen visiotaan. ANNELI LENKKERI 1950-luku oli Artekin menestyksen myötä sen sisaryhtiöksi perustetun Galerie Artekin juhlaa. ”Gullichsen puhui johdonmukaisesti nykytaiteesta. Myös Porin taidemuseolle ja sen synnylle hänen merkityksensä on ensiarvoisen tärkeä.” V arakkaaseen Ahlströmin teollisuussukuun syntynyt Maire Gullichsen tutustui taidemaailmaan opiskellessaan kuvataidetta useaan otteeseen niin Pariisissa kuin Helsingissäkin 1920-luvun lopulla. Taidemesenaatti Maire Gullichsen (1907–1990) oli aikansa nykytaiteen uudistaja. Esikuvana toimi Tukholman Moderna Museet. Neljä vuotta myöhemmin Gullichsen oli perustamassa Nykytaide ry:tä, jonka tarkoituksena oli edistää kansainvälisen taiteen tuntemusta Suomessa. Hänellä oli hyvin vahva ja johdonmukainen ajatus, joka on toiminut myös meidän ohjenuoranamme: Taidemuseo ei ole vain fyysisten taideteosten esittelypaikka
MAIREA FOUNDATION. 25 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. ” Kyse on aikamme taiteesta
Monet varhaiset naistaiteilijat kuten Ellen Thesleff , Sigrid Schauman ja Helene Schjerfbeck olivat Gullichsenille hyvin merkityksellisiä”, Nummelin pohtii. Kuva Enckellin näyttelystä vuodelta 2006.. Suomessa se oli uutta ja herätti keskustelua”, Nummelin kiittelee. ”Maire Gullichsen mahdollisti sen, että Porin taidemuseo saattoi 80-luvun alusta alkaen esitellä kansainvälisesti ajankohtaista taidetta. Sarjan syyskuussa avautuvassa näyttelyssä esitellään Carolus Enckellin tuotantoa ja hänen taidekäsitystään. Taidemuseon hallinnoima Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelma sisältää pääosin suomalaista taidetta vuosisadan vaihteesta 1980-luvulle. ”Lause on suora sitaatti haastattelusta, jonka Maire antoi kaksi vuosikymmentä aiemmin Gordon Matta-Clarkin näyttelyn yhteydessä. Näyttely herätti erittäin voimakasta keskustelua – samaan tapaan kuin myöhemmin Kiasma.” Kiasman aloittaessa nykytaiteen museona vuonna 1998 oli Porin taidemuseo ehtinyt toimia melkein kaksi vuosikymmentä johtavana ajankohtaisen taiteen museona Suomessa. Carolus Enckellin tuotantoa. ”Maire oli 1930-luvun alusta alkaen keskeinen toimija yksipuolisesti miesvaltaisella kentällä, jossa vasta 60-luvun alussa ensimmäiset naiset murtautuivat taiteilijoina näkyvästi läpi. Niin moni Mairen elämäntyön osa-alue ansaitsisi tutkimusta.” G ullichsenin elämäntyötä ja taidekokoelmia on esitelty useissa kymmenissä näyttelyissä, esimerkiksi Maire Gullichsen ja modernismi -sarjassa. ”Arkistoaineistomme liittyvät taidemuseon historiaan ja tältä osin vain sivuavat Gullichsenia. Nummelinin mielestä Gullichsenin asema suomalaisen kulttuurin ja kuvataiteen kentällä on monin tavoin tunnustettu, mutta hänen merkitystään ei ehkä vieläkään ole täysin ymmärretty. 26 MUSEO 2/2018 HENKILÖKUVA Kulttuuriperintöä rakentamassa M aire Gullichsenin 100-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2007 taidemuseolta ilmestyi juhlajulkaisu, jonka nimeksi annettiin Kyse on aikamme taiteesta. MagPorin taidemuseossa avautuu syyskuussa seuraava Maire Gullichsen ja modernismi -sarjan näyttely, jossa on esillä mm
”Mukana on myös hieman kansainvälistä taidetta, kuten Victor Vasarelyn tuotantoa ja Anthony A N N EL I LE N K K ER I. ”Porin taidemuseon perspektiivi avautuu Maire Gullichsenin taidekäsityksen kautta – miten me olemme hänen elämäntyönsä ja sen merkityksen sekä hänen taidekäsityksensä ymmärtäneet. Vapaan taidekoulun opettajien ja oppilaiden teokset muodostavat kokoelman ytimen ja antavat sille selkeän linjan”, Nummelin summaa. Hän velvoittaa meitä katsomaan nimenomaan eteenpäin.” Porin Taidemuseo Eteläranta, Pori poriartmuseum.fi Villa Mairea Pikkukoivukuja 20, Noormarkku villamairea.fi ERKKI VALLI-JAAKOLA < Porin taidemuseon johtaja Esko Nummelinin takana komeilee Juhani Tarnan yli kuusi metriä leveä Savuja-teos vuodelta 1966. Pääpaino on kuitenkin uudemmassa suomalaisessa, etenkin muodon ja värin ilmaisuvoimaa tutkivassa abstraktissa taiteessa. nus Enckellin ja Tyko Sallisen teokset kuuluvat Schjerfbeckin ja Thesleffin ohella kokoelman vanhimpaan osaan. 27 HENKILÖKUVA Kulttuuriperintöä rakentamassa Caron veistoksia
Tiedän kyllä, että moni on Satakunnan Museon rakennuksesta eri mieltä kuin minä, mutta minusta rakennus on kaunis. Näyttelyn pääteksti tarjoaa vitriinissä oleville esineille niukan, mutta riittävän kontekstin. Toiseksi näyttely on rakennettu häpeämättömän ja riemastuttavan kokoelmalähtöiseksi. Avajaisvieraita kolmikerroksisen näyttelytilan ylimmästä kerroksesta alimpaan. Se asettuu vaivattomasti osaksi uutta perusnäyttelyä. Lähdemme liikkeelle näyttelyn pronssin sävyihin sovitetusta keskimmäisestä kerroksesta. Digitaalisuuden suomat mahdollisuudet ovat museossa hyvä renki, mutta huono isäntä. Pinta-alaa tässä näyttelyssä on peräti 1 500 neliötä kolmessa kerroksessa. Ohitamme Rauman pitsit, agraarisen ympäristön, metsästyksen, kalastuksen ja merenkulun. Ensinnäkin on ilmeistä, että digitaalitehosteet ja välineistö on komennettu tässä näyttelyssä juuri niihin avustaviin tehtäviin, joihin ne kuuluvatkin. Kokoelmalähtöinen esillepano olisi mielestäni saanut hiukan rohkeammin viitata museohistorialliseen traditioon. Vieras saa rakentaa tarjotuista elementeistä itsensä näköisen kuvan. Jakomaa selittää, että käsikirjoituksen juoni on rakennettu satakuntalaisen identiteetin etsinnän ympärille. ANNA SIVULA S atakunnan Museon amanuenssi Johanna Jakomaa ottaa minut vastaan museon ovella esitelläkseen uutta Elon merkkejä -perusnäyttelyä. Ensimmäisen suoran seinän ohikävelyn jälkeen olen vaikuttunut kahdesta asiasta. 28 MUSEO 2/2018 NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot ESINEISTÄ IDENTITEETIKSI Satakunnan Museon uusi perusnäyttely Elon merkkejä pohtii maakuntamuseon perimmäisiä kysymyksiä. Tieto ei hypi silmille. P ääosassa ovat esineet: kasa vasarakirveitä, pari kourallista luetteloituja kvartsi-iskoksia, muutamia kolikoita Ulvilan hopea-aarteesta, solkia, talttoja, astioita ja täytettyjä eläimiä. Jos kävijä esimerkiksi haluaa eläytyä maataloustyöhön, hän voi tarttua auraan ja ”tyynnä < Kasa vasarakirveitä > 1970-luvun interiööri esittelee lähiökodin olohuonetta. Tokaisuhan tarkoittaa, että ellei nyt ole muuta, siirrytään eteenpäin. Esittelytekstit ovat lyhyehköjä, mutta lisätietoa on tarjolla kosketuksen takana vitriinien eteen sijoitetuissa tableteissa. Se on houkuteltava esiin kosketuksella. Se hyödyntää joiltakin osin edeltäneen perusnäyttelyn elementtejä. A N N A SI V U LA. Käsikirjoitus etenee kronologisena esihistoriallisesta ajasta keskiaikaan ja haarautuu sen jälkeen esittelemään erilaisia elinkeinoja. Tarjolla on myös muutamia toiminnallisia elementtejä. 1970-luvun alun betoni kehystää tätä esitystä eleettömästi kuin porilainen tokaisu ”ei mittää”
29 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. TO M M I JÄ R V EN SI V U TO M M I JÄ R V EN SI V U
30 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 2/2018 TO M M I JÄ R V EN SI V U TO M M I JÄ R V EN SI V U
Esillä olevat uskonnolliset ja yksilön elämänkaareen viittaavat esineet herättävät mielikuvia henkilökohtaisista kokemuksista. Esimerkiksi sodan teema ei asetu aivan saumattomasti mielekkääseen dialogiin Porin kaupungin yleishistoriallisten elementtien ja eri aikakausien koteja esittelevän interiöörisarjan kanssa. Nykytulkinta Henrikin, Lallin ja Kertun kohtaamisesta gangsta-kontekstissa vetää naamalle vinon hymyn. Esinelähtöistä esillepanoa voi lukea paitsi viittauksena tätä näyttelyä kehystävän rakennuksen valmistumisajan museoissa vallinneeseen ajattelutapaan, myös teoreettisena kannanottona kulttuurin materiaalisuutta painottavien näkemysten puolesta. 31 NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot kyntää” sillä sarkaansa kuin Satakunnan maakuntalaulussa. Sen jälkeen tematiikka näyttää pysähtyvän etsimään itseään. Katseensa kyntäjä voi pitää joko edellään astelevan digitaalisen hevosen takamuksessa tai taivaanrannassa. Pidän kuitenkin yksityiskohdasta, joka näyttää, miten sodat ovat vaikuttaneet kaupungin katujen nimiin. Minulle tämä näyttely tarjoaa nostalgisen museokokemuksen. Maakuntamuseolla kun on sellaisia tehtäviä.” Yleisöluentoja varten on rakennettu katsomo alimman näyttelykerroksen keskelle. Alimmassa kerroksessa värimaailma vaihtuu teräksen tai hopean harmaaksi. Esillä ovat kaupunkikuvan muutokset, sota, asuminen, teknologia ja porilaiset tuotteet. Äänimaisema on yllättävän runsas ja huolellisesti toteutettu. I stahdamme nahkatuoleihin 1970-luvun koti-interiöörin laidalle. N äyttelyn yläkerrassa värimaailma vaihtuu kullaksi. Kaupungin menneisyyttä avaavia teemoja on monta, joten tilan rajat ja rajoitukset alkavat tulla vastaan. Vitriinien asetelmissa on muistumia siitä Kansallismuseon 1970-luvun perusnäyttelystä, jonka läpi lapsena kävelin kerta toisensa jälkeen. Sen edessä on Porin Kirjurinluotoon vienyttä lauttaa isännöineen Taavi Koskisen mukaan nimetty Taavi-lava. Kokemus on meditatiivinen. Kolmannen kerroksen olisi voinut juonentaa selvemmin 1800-luvulta 1930-luvun lopulle vallinneiden sivistysporvariston ajattelutapojen, arvojen ja aatehistoriallisen kontekstin varaan. Näyttelyssä kerrotaan hirvestä saaliseläimenä ja toteemieläimenä.. Interiööri on lapsuudenkotini ajalta, mutta onneksi lapsuudenkotini värimaailma oli rauhallisempi. Kerroksen teema paikantuu pikemminkin Poriin kuin maakuntaan. Etenemme urheiluseurojen ohi lavatansseihin ja sieltä kulttuuripersoonien galleriaan ja kuriositeettikabinettiin. Valtaväestön sietokyvyn on venyttävä tällaiseenkin käsittelyyn. Hirvi on yksi näyttelyn “sisäänheittäjistä”. Modernin identiteettinsä työstäjä voi ottaa lähtökohdakseen vaikkapa Pyhän Henrikin legendaan pohjautuvan sarjakuvan. Lähemmin tarkasteltuna perinteisen ensivaikutelman ja kokoelmalähtöisyyden alta alkaa paljastua monimutkaisempia teknisiä ja kerronnallisia elementtejä. K un kysyn Jakomaalta, mikä hänen mielestään on tämän näyttelyn tulevaisuuteen viittaava elementti, hän nauraa ja sanoo olevansa huono tällaisten kysymysten < Näyttelyn avajaisissa olleet isoäiti ja lapsenlapsi ihmettelivät bensiinipumppua ja polkupyöriä. Arkeologinen rannansiirtymämalli valaisee maakunnan maisemalle leimallisia piirteitä ja tarjoaa selityksen Satakunnan laakeudelle. Kaupunkinäkymien historiaan voi perehtyä kaksoiskuvanäyttöjen avulla. Kysyn Jakomaalta, kenen identiteettiä uudella perusnäyttelyllä oikeastaan rakennetaan. ”Elementtejä on tarjolla monenlaiseen identiteettityöhön. Näyttelyn on tarkoitus tukea satakuntalaisen itseymmärryksen rakentamista ja auttaa maakuntaa näkemään itsensä uudessa valossa. Kuljemme läpi herännäisyyden, ristiäisten ja hääjuhlien ja hiljenemme hetkeksi hautajaisiin. Sarjakuvasta astumme Maila Talvion maakuntahenkisesti sisustettuun porvariskotiin. Käsikirjoittajan mukaan siirrymme nyt henkisen elämän alueelle. Tärkeintä on, että maakunnasta tulevat ja maakunnasta kiinnostuneet museovieraat löytävät täältä aineksia ja virikkeitä. Oranssit seinät, sohvapöydällä olevat aikakauslehdet, kirjahyllyn tietokirjat ja hulppeankirjavat pinkin ja oranssin sekaiset puuvillaverhot sointuvat somasti yhteen turkoosin ryijyn ja kalusteiden vihreiden päällisten kanssa. S atakunnan Museon oma, laaja kokoelma kantaa näyttelyä pitkälle, etenkin, kun se on tietoisesti otettu käsikirjoituksen lähtökohdaksi. Tulkinta näyttelystä syntyy kävijän ja hänelle tarjottujen ärsykkeiden välisestä neuvottelusta ja vuorovaikutuksesta. Tavassa, jolla tämä teknisesti korkeatasoinen sarjakuva rinnastaa Henrikin kaupitteleman uskonnon huumeisiin, on monen muun tässä näyttelyssä esillä olevan elementin tavoin jotain perin 1970-lukulaista. Portaiden yläpäässä on vastassa sinikeltainen maakuntahenki
Tiedustelut puh. Museossahan ei oikeastaan olla edes kiinnostuneita vanhoista esineistä! Siksi täällä on nyt esillä tämä esineja kokoelmalähtöisyys. ”Kun edellinen perusnäyttely rakennettiin 15 vuotta sitten, oli museoissa käynnissä digitaalisten mahdollisuuksien aiheuttama murros. Ensi syksyn ja kevään opintotarjonnassa: • Arkeologian ja historian perusopinnot 25 op tai yksittäisiä jaksoja mm. verkko-opintoja Opintoja Turussa ja Porissa sekä kesäyliopistoissa, kansalaisja kansanopistoissa eri puolilla Suomea. Teemme näkyväksi sitä, että museo on jotakin, joka rakentuu esineistä, mutta rakentuu paljon laajemmaksi jälkien ymmärtämiseksi kuin ne pelkät esille laitetut ja kontekstoidut esineet.” Kirjoittaja on Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman johtaja. Avauksia arkeologiaan 5 op, verkko-opinnot arkeologian aineopinnot 35 op TY • Kulttuurihistoria, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op tai yksittäisiä jaksoja mm. Historiastaan kiinnostunut yleisö on elävä osa näyttelyä. Yleisöä ei tällä kertaa viedä erilliseen luentotilaan kuulemaan esityksiä ja esitelmiä, vaan esitelmät tuodaan näyttelyn keskiöön asetetun yleisön kuultaviksi. 040 867 6746, avoin@utu.fi Kehitä osaamistasi, opiskele uutta! Tutustu koko opintotarjontaan www.utu.fi/avoin ja kysy lisää! kanssa. Sitten hän osoittaa tuota katsomoa ja selittää, ettei museo ole vanhojen esineiden säilytyspaikka. Meillä ei ollut tämän näyttelyn rakentamiseen käytössämme sellaista uutta näyttelykieltä, jolla olisimme voineet erottautua edellisestä näyttelystä.” ”Piti mennä syvemmälle. Verkko-opintoihin voi osallistua paikkakunnasta riippumatta. Kulttuurihistorian aikakaudet 5 op, verkko-opinnot • Suomen historia, aineopinnot 35 op TY, Yleinen historia, aineopinnot 35 op TY • Kreikkalainen filologia, Latinalainen filologia, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op TY • Museologia, perusopinnot 25 op TY • Kasvatustiede, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op, verkko-opinnot • Erityispedagogiikka, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op, verkko-opinnot • Luova kirjoittaminen, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op TY:ssa ja opistoissa • Kotimainen kirjallisuus, perusopinnot 25 op TY • Mediatutkimuksen, taidehistorian ja musiikkitieteen perusopinnot 25 op, Taiteiden tutkimuksen peruskäsitteet 3 op, Muuttuva taide ja kulttuuri 5 op, verkko-opinnot • Mediatutkimus, aineopinnot 35 op TY, Mediakasvatus 5 op verkko-opinnot • Musiikkitiede, aineopinnot 35 op TY, Taidehistoria, aineopinnot 35 op TY • Suomen kieli, perusopinnot 25 op, aineopinnot 35 op TY • Uskontotiede, perusopinnot 25 op tai yksittäisiä jaksoja mm. Avoimen yliopiston opinnot sopivat tutkintoon tähtääville, ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja kaikille kiinnostuneille. Johdanto kulttuurien tutkimukseen 5 op, Kulttuurinen kohtaaminen ja muutos 5 op, verkko-opinnot • Asklepios-ohjelma: Kulttuurin ja terveyden tutkimuksen opintokokonaisuus, lähiopetus TY:ssa tai verkko-opinnot • Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opintoja, Pori: Digitaalinen kulttuuri, Kulttuuriperinnön tutkimus, Kulttuurituotannon suunnittelu, Maisemantutkimus, Museologia, Kulttuurija elämysmatkailu: Kulttuuriympäristöt ja matkailu, Kulttuuriperinnön tuotteistaminen matkailussa, Paikan ja ajallisuuden ulottuvuuksia matkailussa • Turun kauppakorkeakoulun opintoja: Johtaminen ja organisointi, Laskentatoimi ja rahoitus, Markkinointi, Yrittäjyys ym., myös Porin yksikössä ja opistoissa • Tulevaisuuden tutkimuksen tieteellinen perusta 5 op verkko-opinnot • Ympäristötieteen, maantieteen ym. Lisätietoja www.utu.fi/avoin. Niinpä me katsomme vähän niin kuin kysymyksen näkökulmasta sitä, mikä museo on. Museohan ei ole vanhoja esineitä. Satakunnan museo Hallituskatu 11, Pori Pori.fi Kourallinen kvartsi-iskoksia A N N A SIV U LA. Sama murros on edelleenkin käynnissä
KATJA MARTELIUS KUVAT LIISA TAKALA. 33 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta JÄTTILÄISLUMME KUKKII ÖISIN Ylipuutarhuri Pertti Pehkosen silmäterä suojautui sodan melskeiltä poteroonsa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa
ORKIDEA KAAKAOPUU. Sen voi pölyttää vain aivan tietty yöperhonen, jolla on turpansa alla rullalla pitkä ja erikoistunut imukärsä”, kertoo Pehkonen. ”Kaukaisiin saariin erikoistuneessa huoneessa kasvaa tämä eksoottinen orkidea, joka on juuri avannut valkoisen kukkansa. Sen sisällä on vaalean nahkan peittämiä, hiukan punertavia siemeniä, joista saadaan himoittua kaakaovoita ja -jauhetta. Koska näillä leveysasteilla ei sellaisia lentele, yöperhosen homman on jo kaksi kertaa ottanut Suomen orkideaseura. Ylipuutarhuri Pehkonen napsauttaa teleskooppileikkurilla irti kahden metrin korkeudella roikkuvan keltaisen hedelmän, joka moksahtaa maahan. 34 MUSEO 2/2018 K uusimetrinen kaakaopuu kurkottaa lehtensä kohti lasikattoa ja päivänvaloa Kaisaniemen kasvihuoneiden vanhimmassa osassa. Nyt lämpötilaa säätelee automatiikka, ja jos päivä on pilvinen tai liian lyhyt, katon monimetallilamput syttyvät”, kertoo ylipuutarhuri Pertti Pehkonen . Orkidean tarkkaa ikää ei tiedetä. Vuonna 1889 rakennettu elegantti palmuhuone majoittaa nykyään trooppisia kasveja, ja sievä kaakaopuu on asunut täällä jo 28 vuotta. Vaikka tarkoitukseen on kehitetty monenlaista tekniikkaa, Kaisaniemessä kaikki kasvit kastellaan käsin, sillä vain niin voidaan todella ottaa huomioon jokaisen yksilölliset tarpeet. Ei ihme, että kaakaopuu näyttää tyytyväiseltä, kun lämpötilakin on miellyttävästi 23 asteen hujakoilla ja ilmankosteus ainakin 80%. Kerran viikossa kaakao saa juurilleen lorauksen kasteluravinnetta ja melkein päivittäin hörpyn vettä. Pehkosen mukaan se on tullut kokoelmiin joskus vuosien 1945 ja 1974 välillä – mutta ei missään tapauksessa ennen vuotta 1944. ”Sata vuotta sitten kasvihuonetta lämmitettiin kamiinan avulla. Siemenet eivät taida olla vielä aivan kypsiä. KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta K aisaniemen kasvihuoneissa asuu noin 1 100 kasvilajia, ja sen eri osat jäljittelevät olosuhteiltaan maapallon eri kolkkia. Pehkonen tarkastelee palkoa ja rypistää kulmiaan
Mutta kuin ihmeen kaupalla lummealtaan pohjassa talvehtineet jättiläislumpeen siemenet säilyivät jääkannen alla elossa. Luonnossa siitä viehättyy etenkin muuan koppakuoriainen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Aamun tullen kukka on sulkeutunut, mutta aukeaa vielä kerran seuraavana yönä – nyt väriltään vienon purppuranpunaisena. Vuonna 1910 Pietarista tuotu jättiläislumme on nyt Kaisaniemen kasvihuoneiden vanhin ja kuuluisin kasvi ja Pehkosen silmäterä. Jättiläislumpeen kukinta on runollinen tapaus, jota ei ole tarkoitettu ihmisen silmille. Niiden alapuolella on teräviä piikkejä, joiden tarkoitus on pitää Etelä-Amerikan joissa uiskentelevat nälkäiset manaatit loitolla. Maaliskuussa lumme alkaa jälleen kasvatella valtavia pyöreitä lehtiään, joiden läpimitta on suurimmillaan jopa kaksi metriä. 35 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta K aisaniemen kasvikokoelman juuret ovat Turun akatemian kasvitieteellisessä kokoelmassa, joka siirrettiin Helsinkiin 1830-luvulla Turun palon jälkeen. Se tosin heittää henkensä joka marraskuu, mutta nousee taas keväällä entistä ehompana siemenistä, joita se on tuottanut kukittuaan uutterasti kesällä noin viidenkymmenen kukan voimin. Jatkosodan aikaan helmikuussa 1944 kokoelma sai kohtalokkaan iskun, kun viereistä Helsingin Rautatieasemaa pommitettiin rajusti kolmena yönä peräkkäin. Toukokuisena yönä se avaa lummehuoneen hiljaisuudessa valkoisen tuoksuvan kukkansa. Lummehuoneen altaan pinta jäätyi, ja koko kokoelma paleltui kuoliaaksi – yhtä sypressiä lukuun ottamatta. Niiden aineenvaihdunta muuttuu silloin täysin”, kertoo Pehkonen ja vinkkaa, että myös monille huonekasveille on hyvä tarjota päivittäin riittävän pitkä pimeä jakso, sillä se edistää hyvinvointia ja kukintaa. Rytäkässä Kaisaniemen kasvihuoneiden lasit särkyivät ja pakkanen pääsi kasvihuoneisiin. ”Yö on kasveille yllättävän tärkeää aikaa. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Luonnontieteellinen keskusmuseo Kaisaniemenranta 2, Helsinki Luomus.fi JÄTTILÄISLUMME ” Yli 100-vuotias jättiläislumme on Kaisaniemen vanhin ja kuuluisin kasvi.
Museo-opas Liisa Kronholmille Verlan harvinaisen eheänä säilynyt tehdasmiljöö on kuin toinen koti. KRISTIINA TIIPPANA LA SS I K U JA LA. 36 MUSEO 2/2018 36 MUSEO 1/2018 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Vieraillaan museoissa museo-oppaiden johdolla POHJOLAN METSIEN TUHAT TARINAA Maailman laadukkaimpia pahveja tehtiin aikanaan syrjäisten maaseutujen pienissä tehtaissa
• Tehtaaseen voi tutustua vain oppaan kanssa. • Tehdasmiljöö avattiin museona vuonna 1972. Kenties mielenkiintoisin tallenne on kesällä 1964 kuvattu lyhytelokuva, johon Talvi kuvautti puuhiomon ja pahviVerla työllisti enimmillään 160 työntekijää. TEHDASMUSEON ARKISTO LA SS I K U JA LA VERLAN PUUHIOMO JA PAHVITEHDAS • Kouvolassa Verlankosken rannalla. • Vuodesta 1996 Unescon maailmanperintökohde. • Tehtaalla oli teollista toimintaa vuosina 1872–1964. Ne kuuluvat jo kauan sitten edesmenneelle Maria Mattssonille eli tutummin Verlan Marialle. Tehtaan pelastus oli Kymi-yhtiön kauaskatseinen tiedotusja suhdetoimintapäällikkö Veikko Talvi . Siksi Verla on valittu myös Unescon maailmanperintökohteeksi. Hän puhui aktiivisesti alueen museoimisen puolesta jo paljon ennen tehtaan sulkemista ja keräsi aineistoa talteen, Kronholm kertoo. Hän ehti olla Kymenlaakson pohjoisosassa sijaitsevassa Verlan puuhiomossa ja pahvitehtaassa töissä lähes 52 vuotta, josta suurimman osan pahvin lajittelijana. Vastaavaa pienimuotoista paperiteollisuutta syntyi Pohjois-Amerikan ja Euroopan pohjoisosien syrjäisille maaseuduille paljon 1800-luvulla, mutta 1900-luvun alkupuolella pienet tehtaat lopetettiin. • Omatoimisesti voi tutustua työläisasuntoon ja pieneen näyttelyyn. • verla.fi FAKTA: < Verlan ruukkimiljööseen kuuluu puuhiomon ja pahvitehtaan lisäksi työväen asuinalue ja Verlankosken voimalaitokset.. 37 37 K un oikein tarkkaan katsoo, ajan patinoimassa lankkulattiassa voi nähdä yhä kaksi jalanjälkeä. Samalla katosivat myös tehdasmiljööt. Kuvassa keskellä Maria Mattsson, joka työskenteli tehtaalla lähes 52 vuotta. Verla kuitenkin säilyi kuin ihmeen kaupalla. Mattssonin pitkän kokemuksen myötä hankkima osaaminen aiheutti ristiriitojakin, kertoo Verlan museo-opas Liisa Kronholm . Vieressä ollut lajittelija juorusi asiasta työnjohdolle.” ”Kun sitten Marian pahvipinkkaa tarkastettiin vaa’an kanssa, siinä ei ollut yhtään virhettä.” M aria Mattssonin tarina on osa kansainvälistä puunjalostusteollisuuden historiaa, josta Verlan museomiljöö on harvinaisen hyvin säilynyt esimerkki. ”Pahviarkkien lajittelussa olisi pitänyt käyttää vaakaa, mutta Maria tunnisti eripaksuiset pahvit pelkällä näppituntumalla
A lueen mahtipontisin rakennus on punatiilinen kuivaamo, joka jouduttiin rakentamaan tulipalon jälkeen uudestaan vuonna 1893. Myös Kronholmin oman suvun historia punoutuu Verlaan tiiviisti: isoisoisä August Herman Kronholm työskenteli Verlassa hiomomestarina ja vaari Eino Kronholm vuoromestarina. Hän oli perustamassa Verlan toista puuhiomoa ja pahvitehdasta vuonna 1882. Nykyisin tämä dokumenttivideo näytetään jokaisen museokierroksen alussa. Ensimmäinen hiomo toimi Verlassa vain vuosina 1872–1874.. Verlan museo-oppaan Liisa Kronholmin mukaan tehdasmiljöössä työskentely tuntuu hyvin kodikkaalta, sillä hänen isoisänsä ja isoisoisänsä ovat aikanaan työskennelleet tehtaalla. Leikkaajilla piti olla sitä varten oma katajakeppi eli leipärassi, joka piti tehdä itse vapaa-ajallaan. ”Täällä olleita naisia kutsuttiin suojan variksiksi. Kapealla kylänraitilla voi aistia edelleen ruukkiyhteisön elämää, sillä monet rakennukset ovat paikallaan, vaikkakin uudessa käytössä. Opastamisen lisäksi Kronholm pitää huolta Verlaa ympäröivistä puistoista. ”Täällä tehtyä pahvia pidettiin hyvin laadukkaana ja sitä vietiin Argentiinaan ja Uuteen-Seelantiin asti.” Verlassa työskenteli enimmillään 160 työntekijää, joista merkittävä määrä oli naisia. K ronholmin mukaan Verlaa voi pitää paitsi suomalaisen metsäteollisuuden, myös tavallisten ihmisten työstä ja elämästä kertovana muistomerkkinä. Kuvassa tehtaan pääkonttori, jossa myös tehtaan patruuna Gottlieb Kreidl asui. Verlaan perustettiin ensimmäinen puuhiomo vuonna 1872, ja kymmenen vuotta myöhemmin siellä alettiin valmistaa myös pahvia Savon ja Kymenlaakson metsistä kaadetuista kuusipuista. > Unescon maailmanperintökohteeksi valittu Verla on säilynyt erittäin hyvin näihin päiviin asti. Nimi saattoi olla peräisin tasapainoilusta kapeiden lankkujen päällä”, Kronholm paljastaa. ”Silloin tehtiin koristeellisia rakennuksia, vaikka oli olevinaan kiire rakentaa.” Myös kuivaamo oli yksin naisten valtakuntaa. Kronholm huomauttaa, ettei arkkitehti Eduard Dippellin suunnitteleman rakennuksen näyttävyys ole sattumaa: sama mies suunnitteli Viipurin tuomiokirkon, joka edustaa uusgoottilaista tyyliä. < Mestarin konttorissa. Uudelleenrakennus alkoi Kronholmin mukaan rivakasti, kun Jaalan kirkossa kuulutettiin, että rakennustyömaalle tarvitaan tiilien kuljettamiseen sata miestä ja sata hevosta. Jokaisella kellolla oli omanlaisensa sointi, jotta naiset erottivat ne toisistaan”, Kronholm sanoo ja kilauttaa yhtä tehdassalissa olevaa kelloa malliksi. Valmistaja oli kotimainen Karhulan konepaja. Se soi yhä kirkkaasti. > Tehtaan hiomakoneet uusittiin vuonna 1903. Katajan sai kuitenkin hakea yhtiön metsästä. ”Siksi ehkä täällä ollessa tuntuu aina siltä kuin olisi kotonaan”, Kronholm naurahtaa. Siksi museokierroksella kuullaan tarinoita muun muassa pirunikenet veistäneestä timpuri Matti Mustosesta , kymmeniä kiloja painavia pahvipinkkoja yksin nostelleesta Antti Kaivolasta ja 86-vuotiaaksi asti tehtaalla työskennelleestä Herman Kinnarista . ”Kun massa oli oikeanpaksuista, koneen kello soi merkiksi. Työ oli hikistä, tarkkaa ja vaarallista, sillä sisällä oli jatkuvasti 40–45 astetta lämmintä ja painavia pahviarkkeja ripustettiin kuivumaan seitsemään eri kerrokseen. Uusi kuivaamo nousi paikalleen vain kolmessa kuukaudessa. V erlan museomiljööseen kuuluu puuhiomon ja pahvitehtaan lisäksi työväen asuinalue ja Verlankosken voimalaitokset. Pahvi oli Verlan pisimmälle jalostettu tuote, johon saattaa Kronholmin mukaan törmätä vielä nykyisinkin esimerkiksi vanhojen kirjojen kansissa tai kansakoulun opetustauluissa. ”Ilman Veikkoa museota ei todennäköisesti olisi”, Kronholm arvioi. 38 MUSEO 2/2018 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Vieraillaan museoissa museo-oppaiden johdolla 38 MUSEO 2/2018 tehtaan elämää viimeisenä toimintakesänä. K R IS TI IN A TI IP PA N A Heitä oli muun muassa massakarhuina leikkaamassa pahviarkkeja kokoojakoneiden sylintereiltä
39 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Vieraillaan museoissa museo-oppaiden johdolla V. H YT Ö N EN , TE H D A SM U SE O N A R K IS TO ) LA SS I K U JA LA
Mäkinen on kouluttautunut vauvojen värikylvyn ohjaajaksi Porin lastenkulttuurikeskuksen ohjaajakoulutuksessa. Museolta kurssi edellyttää sopivia tiloja ja virallisen ohjaajakoulutuksen käynyttä vetäjää, joka tuo mukanaan tarvikkeet suojamuovia myöten. Vauvapiirin keskellä välkkyvät veden ja jään väriset kankaat. Vauvat hihkuvat intoa, kun vanhemmat hulmuttelevat kankaita ilmassa. Kun naapurin taideteos kiinnostaa enemmän tai mustikkasormet hakeutuvat halaamaan äitiä, Mäkinen muistuttaa työn ilon olevan lopputulosta tärkeämpää. Värikylpy on kaikkia aisteja kutitteleva elämys, joka saa ilon kuplimaan. Mäkisellä on matkassaan mustikkaa ja mustaherukkaa rouheena, soseena, jauheena ja jääpaloina – ja vastaväriksi ripaus tyrniä. Vaippaikäinen museotestaajamme vieraili Järvenpään taidemuseossa kokeilemassa, miltä sininen maistuu. > Museopedagogiasta ja yleisötyöstä vastaava Pinja Petäjä tutkii pilvikuvioita yhdeksänkuukautisen museotestaajan kanssa. Kuvataideopettaja ja kuvataiteilija Heli Mäkinen on valmistellut vauvoille merellisen kattauksen Järvenpään taidemuseon työpajatilaan. Ohjaaja luo siniseen teemapäivään sointuvan merellisen äänimaailman runoilemalla ja musisoimalla. Vauvat virittäytyvät taidehetkeen tutustumalla näyttelyyn tai teemaan kuuluviin esineisiin. Koulutukseen hänet kannusti kiinnostus ekologisiin materiaaleihin, joihin vauvojen värikylvyssä keskitytään. Välähdyksiä Björn ja Tilly Soldanin tarinasta kertoo Tilly Soldanin elämäntyöstä aviottomien lasten aseman parantamiseksi. PÄIVI VON RABENAU V auva sukeltaa jääpinnan alle ja maistaa meduusaa. J ärvenpään taidemuseossa on panostettu lapsivieraisiin erityisesti uuden, lapsiteemaisen näyttelyn myötä. Pieni museotestaaja saa läträtä sydämensä kyllyydestä, värejä ja varpaitaan maistellen. ”Moniaistillisilla luonnonmateriaaleilla on lähes meditatiivinen vaikutus – mangosose on paljon enemmän kuin pelkkä mangosose.” Värikylvyn vetäjän voi lainata museon ulkopuolelta – Järvenpään taidemuseossa värikylpy järjestetään yhteistyössä Järvenpään Opiston kanssa. JÄ R V EN PÄ Ä N TA ID EM U SE O / M IK H A IL O LY K AY N EN. Museoassistentti Pinja Petäjän suunnittelema toiminnallinen tila jakautuu vauvoille omistettuun < Björn "Nisse" ja Mathilda "Tilly" Soldanin tarinaa valottavaan näyttelyyn voi tutustua 31.8.2018 saakka. Aaltojen alta paljastuu merenalaisia aarteita: merilevää, pesusieniä ja meduusoja – eli matonkuteita, vaahtomuovisieniä ja sinisiä silikonivuokia. 40 MUSEO 2/2018 LAPSEN KANSSA MUSEOSSA Testataan museoita lasten näkökulmasta VAUVAT VÄRIKYLVYSSÄ Lapsille suunnattu oheisohjelma vetää museoihin vauvat ja heidän omat aikuisensa
41 LAPSEN KANSSA MUSEOSSA Testataan museoita lasten näkökulmasta JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO / MIKHAIL OLYKAYNEN
Siellä voi leikkiä 1900-luvun alun leikkejä, kuten Soldanin lastenkodeissa Järvenpäässä ja Kauniaisissa aikanaan. Plussat ja miinukset: + Esteetön liikkuminen + Vaunuparkki sisätiloissa + Rattailla näyttelytiloihin + Toimintanurkkaus + Tila imetykselle + Hoitotaso, potta + Lastentuotteet museokaupassa + Syöttö& pukeutumistilaa eteisessä Valvottu tavaransäilytys JÄ R V EN PÄ Ä N TA ID EM U SE O / M IK H A IL O LY K AY N EN. 42 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Vauvojen valtakunnassa näkyvät Tilly Soldanin ja Juhani Ahon pojan Björn Soldanin kiinnostuksen kohteet. ”Kiinnostus luontoon ja lintuihin teki Björnistä valokuvaajan, joten hänen puolellaan näkyy meri ja ilma”, Petäjä kertoo. ”Vanhempien lasten puoli on sisustettu Tilly-äidin työtä kunnioittaen. Elinikäisen museosuhteen ensiaskeleet otetaan vauvojen värikylvyissä, joiden kautta museo on tullut lapsiperheille tutuksi. Järvenpään taidemuseon pedagogisen tilan suunnitellut Pinja Petäjä näyttää, että museossa saa kokkailla – leikisti. Värikylpyjä on järjestetty Järvenpään taidemuseossa vuodesta 2009 lähtien ja vauvojen kasvaessa tuli tarve tehdä taidekursseja taaperoille. ”Nykyajan vanhemmat haluavat tehdä kaikkea lasten kanssa ja me haluamme vastata kysyntään”, Petäjä kertoo ja madaltaa museon kynnystä taaperoiden tallattavaksi. Jäimme kaipaamaan: museokahvilaa syöttötuoleineen ja mikroineen. Toiminnallinen osuus on otettu hyvin vastaan.” ”Parasta palautetta on, kun lapsi ei malta lähteä museosta kotiin”, Petäjä hymyilee. MUSEO 2/2018 ”Björnin puoleen” ja vanhemmille lapsille suunnattuun ”Tillyn puoleen”. Pian Järvenpään taidemuseossa lanseerataan lapsille suunnatut yleisöopastukset ja tulossa on myös koko perheen työpajoja. Siellä museovauva saa kelliä veden värisillä patjoilla ja rauhoittua linnunlauluun. Museotestaajan loppujokellukset: JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO Kiitämme: runsas lastenohjelma, suuri toimintatila ja hyvin varusteltu hoitopiste
Parempi tulevaisuus on kuitenkin rakennettava konkreettisilla teoilla, ei vain lupauksilla. Samalla Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon vierailijamäärät nousivat viidenneksellä. ”Kulttuurista kaupunki hengittää”, Penttilä lisää. Pohjois-Pohjanmaan museon ja Kierikkikeskuksen aukioloaikoja on supistettu, ja museoiden budjetti on ollut vuosikausia riittämätön. Näyttelyt ovat vanhentuneet, koska rahaa uudistamiseen ei ole, joten museoihin suhtaudutaan passiivisina toimijoina. Ylistyssanoja Oululle ja sen kulttuurille Penttilällä riittää. Jenni Ahto-Hakonen Kirjoittaja on oululainen kulttuuriantropologi. Vastalauseet lopulta mykistivät puheet massiivisista museopalveluiden säästöistä. Museoiden puolustuspuheenvuoroihin kuului jopa museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin kannanotto. Hänen mukaansa, ”on tullut selväksi, että oululaiset pitävät kulttuuria ja kulttuurilaitoksia tärkeinä”. Kaupunki ei ole yleisesti tunnettu kulttuuriperinnöstään, ja itse asiassa sillä on sanottu olevan vimma tuhota sitä. Vielä kehittyvän Luupin tulevaisuuden hän näkee positiivisena. Kiistan keskiössä ollut Oulun sivistysja kulttuurijohtaja Mika Penttilä ei kritiikiltä säästynyt. Kaikesta huolimatta Oulun museoja tiedekeskus Luuppi pääsi viime vuonna kävijäennätykseensä. Tämän ymmärtää vasta, kun puhuu eri alojen asiantuntijoille heidän omalla kielellään. Lisäksi huhu kivikausikeskus Kierikin lakkauttamisesta toistuu harva se vuosi. O ululla on nyt todellinen näytön paikka. Kiistaan syventyessä huomaa kaikkien osapuolten pyrkivän samaan päämäärään eli oululaisen kulttuuriperinnön vahvistamiseen. Haastattelin häntä aiheesta tammikuussa keskustelun ollessa vielä äänekästä. Esityksen jälkeinen, myrskyisäksi yltynyt keskustelu alkoi museopalveluihin kaavailluista säästöistä ja lakkauttamisuhista. Aiheesta kirjoitettiin yli tusinan verran mielipidekirjoituksia. 43 KOLUMNI Pohdintoja ja mielipiteitä KULTTUURISTA KAUPUNKI HENGITTÄÄ. Viime vuosikymmeninä historiallisen keskusta-alueen rakennustyöt ovat raivanneet esinokiallista kulttuuriperintöä laajasti. Marraskuussa 2017 julkistettu kaupungin sivistysja kulttuurilautakunnan palveluverkkoesitys tulkittiin viimeisimmäksi kulttuurinvastaiseksi hyökkäykseksi. Keskusteluyhteyttä parantamalla kulttuuriperintökin vahvistuisi. Museoväeltä Penttilä toivoo oman alan näkökulmien avoimempaa ilmaisua suoraan esityksiä valmisteleville virkamiehille. Kaupungin jatkuvat säästöt ovat lähes koko 2000-luvun ajan hankaloittaneet museoiden toimintaa. Luupin visioksi hän kiteyttää helpon saavutettavuuden, lähestyttävyyden, ja museokokonaisuuden, ”joka edustaa oululaisuutta ja pohjoispohjanmaalaisuutta”. Kaupunki on jopa luvannut investointeja museopalveluiden parantamiseen. Kulttuuriväki kohtasi selvityksen tyrmistyneenä. Penttilä näkee positiivisena, että kulttuurista ylipäätään keskustellaan
Tietysti, sanovat Anna Pirvola , Ulla Lilius ja Maire Mattinen . Tarkoituksena on luoda alusta, jossa ajatuksia ja testattuja toimintamalleja voi jakaa ja kehittää muiden kanssa.” ”Kun kerrotaan käytännön tasolla, miten jokin tapahtuma toteutettiin, muiden ei tarvitse aloittaa suunnittelua alusta asti”, hän kuvailee. Lisäksi yhdistykset ovat tavanneet kokoontua kerran vuodessa vaihtamaan kuulumisia. Mattinenkin on käynyt backstage-esittelyissä erilaisissa arkkitehtuurikohteissa ja kyläillyt design keräilijän luona. ”Yhdistyksillä on monenlaista toimintaa, josta voisi kummuta ideoita muille ystäväyhdistyksille. J o s kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Ystävyyslataamolle syntyy oma verkkosivusto. Vapaaehtoisille itselleen ystävyystoiminta tarjoaa tavan tutustua museomaailmaan muutenkin kuin tavallisena kävijänä. Yhdistysten kautta pääsee esimerkiksi paikkoihin, joihin yleisö ei yleensä pääse. Vuoden lopuksi Pirvola, Lilius ja Mattinen toivovat näkevänsä, että ystäväyhdistyksistä on muodostunut tiivis, toisistaan inspiroitunut verkosto. ”Ei museossa käyminen ole mitään suurta ja ihmeellistä, ei siellä tarvitse suorittaa tai tietää kaikkea valmiiksi. 44 MUSEO 2/2018 KANTA-ASIAKAS Mikä museoissa viehättää. Mattinen kuvailee, että jäsenistö asettuu suuren yleisön ja museon väliin. Pirvolan kaveripiiri vasta laaja onkin: hänen ystäviinsä kuuluu 21 museota. ”Tämä on varmasti alku yhteistyölle, kun yhdistykset sitoutuvat yhteiseen toimintaan”, Lilius toteaa. Tämän vuoden alusta yhteensä 21 ystäväyhdistystä pisti hynttyyt yhteen Ystävyyslataamo-hankkeessa Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon Ystävät DAMY:n aloitteesta. Yhdistykset madaltavat kynnystä tulla tutustumaan omaan kulttuurihistoriaan.” Parikymmentä ystäväyhdistystä löi hynttyyt yhteen kehittääkseen uusia ideoita museoiden hyväksi. Päättäjille ei haluta antaa viestiä, että museoista voisi huolehtia vapaaehtoisvoimin. Yhdistysten toiminnasta on selvää hyötyä museoillekin. ”Ystävyyslataamon aikana määritellään ystäväyhdistysten roolia ja pohditaan, mikä on se ekstra ja lisä, josta on tukea henkilökunnalle”, hän selittää. ANNE SALOMAA KUVAT EMMI KORHONEN > Anna Pirvola ja Maire Mattinen ovat Ystävyyslataamon tehokaksikko.. Pyrkimyksenä on myös laajentaa verkostoa. Lilius huomauttaa, että paikallisilla museoilla on tärkeä osa paikallisidentiteetin luomisessa. Vaikka osallistujia on jo yli 20, muutama kymmenen toimijaa on vielä ulkopuolella. Koska porukassa on väkeä monenlaisista ammattiryhmistä ja taustoista, he ovat erinomainen testiyleisö. Pirvola huomauttaa, että asetelma vapaaehtoisten yhdistysten ja museoammattilaisten välillä on herkkä. YSTÄVYYSLATAAMO V oiko museon kanssa ystävystyä. Lisäksi he voivat tarjota lisäarvoa kävijöille: esimerkiksi Lahden kartanon ystävät huolehtivat museon yhteydessä toimivasta Kafé Kartanosta. Museoystävät voivat tehdä asioita, jotka muuten jäisivät museolta tekemättä, mutta kenenkään varpaille ei haluta astua. Ainakin viidenkymmenen suomalaisen museon yhteydessä toimii vapaaehtoisten pyörittämä ystäväyhdistys, joka puolestaan pyörittää museokävijöille ja jäsenilleen erilaisia tapahtumia ja toimintaa. Museoviraston rahoittamassa projektissa koordinaattorina toimiva Anna Pirvola kertoo, että tavoitteena on vahvistaa verkostoja yltämään vuosittaisia tapaamisia kauaskantoisempaan yhteistyöhön. Liliuksen ystäväpiiriin kuuluu Lahden historiallinen museo, Mattisella puolestaan Designmuseo ja Arkkitehtuurimuseo. Rakennukset ja esineet eivät toki kyläile kenenkään luona kahvittelemassa
YSTÄVYYSLATAAMO YSTÄVYYSLATAAMON OSALLISTUJAYHDISTYKSET Alvar Aalto-seura • Designja Arkkitehtuurimuseon Ystävä DAMY • Heinolan Taidemuseon Ystävät • Lahden kartanon ystävät • Kasvitieteellisen puutarhan ystävät – Botaniska trädgårdens vänner • Keravan taidemuseon ystävät, Ktmy • Postimuseon Ystävät • Pyhän Olavin Kilta – Olavinlinnan ja Savonlinnan maakuntamuseon ystäväyhdistys • Päijät-Hämeen taidemuseoyhdistys • Rautatiemuseon Ystävät • Riihimäen Taidemuseon Ystävät • Rovaniemen taidemuseon ystävät • Sagalundgillet • Salon Taidemuseon Veturitallin ystävät • Suomen lasimuseon ystävät • Suomen Leikki-ja lelumuseon ystävät • Tampereen Taidemuseon Ystävät • Tikanojan taidekodin ystävät • Vanhalinnan museon ystävät • Varkauden Museonystävät • Vellamon ystävät. 45 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
Grand-Poposta Beninistä löytyi merenrantatontti, jossa oli siirtolaisajalta jäljellä raunioituneita sairaalarakennuksia. Tartuntatautien osastona toiminut holvirakennus kunnostettiin pienoismuseoksi vuonna 2001. Kolon-veistokset kuvaavat siirtomaavallan aikoja: tyypillinen hahmo on eurooppalaisiin vaatteisiin puettu virkamies tai sotilas. Singben toive toteutui. TEKSTI JA KUVAT TARJA VÄSTILÄ S uomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon pihamaalla on säpinää. 46 MUSEO 2/2018. < Georgette Singbe vastaa Villa Karon museoiden kokoelmasta ja esittelystä. Naula nakutetaan patsaaseen ” Yhteisymmärryksen puolesta. Joukko suomalaisia on tutustumassa Grand-Popon kylässä sijaitsevan keskuksen kahteen museoon. Yksi vaikuttavimmista on kuvataiteilija Tapani Mikkosen afrikkalaissävytteinen mosaiikkiterassi, tapahtumien ydinpaikka. Assistenttina aloittanut nainen siirtyi myöhemmin pyörittämään museotoimintaa, ja työvuosia on kertynyt jo kymmenkunta. ”Kävin 2000-luvun alkupuolella ensimmäisen kerran tilaisuudessa, joka järjestettiin tuolla terassilla. Näyttävä applikaatiotyö puolestaan kertoo kuninkaiden historiasta Dahomeyn valtakunnassa 1600?1900-luvuilla ennen Ranskan siirtomaavalta-aikaa. V odun-huoneessa ruosteisia nauloja täynnä oleva jumalhahmo on toiveiden täyttäjä. Villa Karon toiminta teki vaikutuksen ja ajattelin, että tänne haluan töihin”, Singbe miettii. KANSAINVÄLISTÄ Suomalaista ja afrikkalaista kulttuuriperintöä Beninissä AFRIKKALAISMUSEOT TULEVAT LIKI Musée Karo ja Petit musée Beninissä tarjoavat kävijöilleen mahdollisuuden kurkistaa niin orjakaupan historiaan kuin vodun-uskontoon. K irjailija Juha Vakkuri etsiskeli liki 20 vuotta sitten kulttuurikeskukselle sopivia tiloja eri puolilta Länsi-Afrikkaa. Museoammattilainen Soile Rinno kuratoi ensimmäisen näyttelyn. Heistä iso osa on koululaisia ja opiskelijoita sekä paikallisia asukkaita, jotka haluavat perehtyä omaan historiaansa”, kertoo kokoelmista vastaava Georgette Singbe . Villa Karossa on myös taiteilijaresidenssi, jonka stipendiaatteja museot sekä kiinnostavat että inspiroivat. Petit muséessa on esillä poikkeuksellinen kolon-patsas, ompelijatar työnsä ääressä. Petit muséen fasadissa komeilee teksti Pro meliore inter homines consensione, Ihmisten paremman yhteisymmärryksen puolesta. Hän vie vierailijat kiinnostavalle matkalle afrikkalaiseen historiaan. Kuvataiteilijoiden teoksia on kaikkialla keskuksen tiloissa. Eloisa, englannintaitoinen Singbe on aarre museokävijöille: näyttelyiden esittelyn lisäksi riittää tarinoita. Lausahdus kiteyttää museon ytimen: kahdessa huoneessa on esillä sekä Länsi-Afrikan historiaan että vodun-uskontoon liittyvää esineistöä. ”Vuodessa meillä vierailee toistatuhatta kävijää
M usée Karon rakennus on entinen pankki, jonka kunnostustyöt kestivät kolmisen vuotta. Uhrilahjaa ei ole syytä unohtaa. Villa Karon 15-vuotisjuhlien kunniaksi vietettiin uuden museon avajaisia parisen vuotta sitten. omaksuneet sukupuolten tasa-arvon suomalaisten esimerkin mukaisesti. Kun se tapahtuu, on syytä palata kiittämään eli uhraamaan patsaan luo. Sen oikea paikka onkin juuri Villa Karossa, jossa beniniläiset näkevät tasa-arvon toteutuvan.” Keskus on tehnyt hyvää muutoinkin kuin kulttuurin saralla. Singbe kiertelee Beninin, Togon ja Nigerian taidemarkkinoilla ja toreilla etsimässä nykypäivänkin arkielämään liittyvää vodun-esineistöä. Yhdenvertaisuuden ajatus on oiva lahja suomalaisilta meille grandpopolaisille.” Kokoelmavastaava osallistuu myös kokoelman kartuttamiseen. Muutoin paha seuraa, Singbe muistuttaa. Yleensä hänet kuvataan miehenä, mutta museossa voi tutustua Legba-leidiin. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. 47. ”Kun palaan töistä kotiin, mies on kokannut ruoan valmiiksi. Grandpopolaisten kulkupelillä pääsee tutustumaan myös museoihin. Sellainen on ennenkuulumatonta Afrikassa. ja jäädään odottamaan toiveen toteutumista. Museon hallussa on yli 8 000 esinettä, ja tilan puute on jo ilmeinen. Mopon kyytiin mahtuu paikallisen tyylin mukaan vaikka koko perhe. ”Vodunin yksi tärkeimmistä jumalista on Legba, henkimaailman portinvartija. Singben mukaan paikalliset miehet ovat > Naula jumalhahmoon ja toive toteutuu
KANSAINVÄLISTÄ Suomalaista ja afrikkalaista kulttuuriperintöä Beninissä 48 MUSEO 2/2018. www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla
> Orjalaivassa on yli sata vaaksan mittaista saviorjaa, jotka on aseteltu laivan halkaistuun pienoismalliin. Museovierailulla oleva Helsingin kaupunginmuseon tutkija Pirkko Madetoja on vaikuttunut. Seuraava käynti on edessä elokuussa, jolloin hän jatkaa konservoinnin salaisuuksiin perehtymistä Kansallismuseossa. ” Orjanaisen tarina on ainutlaatuisesti dokumentoitu.. Seuraavaksi pystytetään myyntinäyttely beniniläisten ja togolaisten taiteilijoiden töistä. KANSAINVÄLISTÄ Suomalaista ja afrikkalaista kulttuuriperintöä Beninissä Suomalais-afrikkalaisen museotyöryhmän suunnittelema näyttely Madlena de Popo – Histoire d’une esclave on edelleen esillä Musée Karossa. Hänen kirjeensä kuningatar Sophie Magdalenalle on tallessa Tanskan Kansallismuseossa. 49 www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. niniin, kutsuimme hänet vierailulle Musée Karoon. Tilassa on mahdollista järjestää myös taideja kulttuurityöpajoja. Totuus on toinen: Madlena vietiin orjaksi vuonna 1699 Grand-Poposta Tanskalle kuuluneelle St. Tositapahtumiin perustuva tarina orjanaisen historiasta levittäytyy museon seinille beniniläisen Hector Sononin sarjakuvana. Siellä hän kirjoitti kuningattarelle kirjeen, joka on tallessa Kansallismuseossa Kööpenhaminassa. ”Orjanaisen dokumentoitu tarina on ainutlaatuinen: vastaavaa ajankuvausta orjakaupasta ja elosta meren takana ei ole säilynyt. S ingbelle Suomi on jo hiukan tuttu: hän on ollut konservointiopissa Helinä Rautavaaran museossa Espoossa. Kutsuun on suostuttu”, iloitsee Singbe. Thomasin saarelle. ”Yhden ihmisen näkökulmasta on helppo hahmottaa historiaa. Lisäksi näyttelyssä on esillä malli orjalaivasta ja orjakauppareitit, Madlenen silmin valittua kokoelmaesineistöä ja kuvaus nykyorjuudesta. Sarjakuvan keinoin tarina aukeaa jokaiselle, koskettaa ja tulee lähelle, ihan iholle asti.” Singben mukaan paikalliset ajattelevat, ettei orjuus olisi koskenut heitä. Musée Karossa vieraileva kokee olevansa laivassa mukana. Nyt kun Tanskan kuningatar Margareeta on tulossa Be< Sarjakuvin esitetty orjanainen Popon Madlena on Musée Karon näyttelyn päähenkilö
044 560 4319 www.huittinen.fi/museo. 10. Tervetuloa vierailulle alkuperäisenä säilytettyyn Ainolaan! – Aino ja Jean Sibeliuksen koti Aino ja Jean Sibeliuksen koti Ainola, Ainolankatu, 04400 Järvenpää Avoinna 2.5.–30.9.2018 ti–su klo 10–17, suljettu maanantaisin ja 22.–23.6.2018 Varaa etukäteen opastus Ainolassa tai puutarhaopastus: info@ainola.fi (museon ollessa avoinna puh. Nykyisin se on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurikohteista ja kansainvälisestikin arvostettu nähtävyys. myös ti–pe 12–17 Ryhmät sop. 5.–31. (09) 287 322) HUITTISTEN MUSEO 18. muk. LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! Ainola jälleen avoinna kesäkaudella 2.5.–30.9.2018 Ainolan opastukset, tapahtumat ja konsertit 2018: www.ainola.fi Järvenpäässä sijaitseva Ainola oli säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti yli 60 vuoden ajan. 2€ / Museokortti Kirkkotie 4, Huittinen p. 2018 Emil Cedercreutzin siluetteja • Presidentti Risto Ryti • Kuvanveistäjä Lauri Leppänen la–su 12–16, 1.6.–15.8. NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt Museo-lehden näyttelyliite esittelee kesäkauden kiinnostavimmat näyttelyt
Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE Vihdin museo FUTURO 50 VUOTTA Futuro-talo 15.5.–16.9.2018, Näyttelykeskus WeeGee Mika Taanila: Muovisydän 17.8.–16.9.2018, Futuro-talo Futuron maailma 50 vuotta 15.5.–31.12.2018, Studio Suuronen Futuromania – Designing Future Living 6.6.2018–17.2.2019, EMMA www.weegee.fi/futuro VIUHAHDUS Autourheilu Vihdissä 1968—2018 Vihdin museo 24.5.—26.8.2018 vihti.fi/museo MUSEO VAPAA PÄÄSY I FRITT INTRÄDE I FREE ENTRANCE MUSEO #ThrowbackVantaa – Kuvia kotiseudusta ennen ja nyt 8.2.–30.11.2018 ti–pe 10–17, la–su 11–16 VAPAA PÄÄSY vantaa.fi/kaupunginmuseo Vantaan kaupunginmuseo, Hertaksentie 1, Vantaa VK M / VI LJ O H O LO PA IN EN Vantaan kaupunginmuseo
2018 KOLIN LUONTOKESKUS UKKO ukko@metsa.fi p. 0206 39 5654 Ylä-Kolintie 39 KOLI. 5 €/ Museokortti, alle 7-v. maksutta Palojoentie 271, Palojoki ALEKSIS KIVEN KOTI Rajamäen tehdasmuseo Aleksis Kiven koti Museo, jossa kansalliskirjailijan tekstit ja tarinoiden maailmat heräävät henkiin. 4 €/ 2 €/ Museokortti, alle 18-v. ke–su 12–18. VERKKOAHON TALOSSA PENTTI VÄNSKÄ 5.5.-30.8. ti–su 11–18. 18.5.–19.8. maksutta Museoon tutustuminen vain opastetuilla kierroksilla, paikkavaraus www.nurmijarvi.?/museo Patruunantie 17, Rajamäki www.nurmijarvi.?/museo 1.6.–31.8. NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt Aikamatka suomalaisen työn, teollisuuden ja alkoholikulttuurin vaiheisiin
ti–la 10–17 Mikkelin taidemuseo on suljettu väliaikaisiin tiloihin muuton vuoksi. Sampsa Virkajärvi, Sun kanssa, 2015–18, stillkuva. 9.6. 03 5656 6966 WWW.VAPRIIKKI.FI. Punikki vai lahtari Suur-Savon museo 2.5. Päämajankuja 1–3, 50100 Mikkeli Puh. alkaen Mikkeli 1918 Otavankatu 11, 50130 Mikkeli Puh. Elina Brotherus, Appelsiinitapahtuma (osakuva), 2017. Kesän näyttelyt 2018 MIKKELIN KAUPUNGIN MUSEOT Hallituskatu 8 E, 50100 Mikkeli Puh. Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI KOEN VANMECHELEN, IT’S ABOUT TIME 19.5. päivittäin 10–17 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE | PUH. SAMPSA VIRKAJÄRVI, SUN KANSSA | MITÄ JÄÄ. Ko en Va nm ec he len , M ec he lse Fa yo um i, 15 . Salvador Dalí, The I Eat Gala’s (osakuva), 1971. ALK. Päämajamuseo 17.5.–31.12. 015 366 428 Avoinna 2.5.–31.8. ELINA BROTHERUS, LEIKKIKENTTÄ 16.6. ALK. SALVADOR DALÍ, DALÍN GAALA 16.6. ALK. su ku po lvi, Co sm op olit an Ch ick en Pro jec t. 015 366 388 museot@mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot Museoissa käy myös valtakunnallinen museokortti. 015 213 606 Avoinna 2.5.–31.8. ALK
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt TUONNIN TURVAAJAT, VIENNIN VARTIJAT Merivoimat yhteiskunnan turvana 100 vuotta U U S I N Ä Y T T E L Y 1 . 020 615 5297 Avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17 www.poikilo.fi Kuva: Poikilo-museot Kouvolan taidemuseossa VUOSIEN KUVAT Ulla Rantanen Kouvolan kaupunginmuseossa Myytinmurtajia ja matkantekijöitä 13.10.2019 asti 31.5.–2.9.2018 Kouvolan taidemuseo Poikilo ja kaupunginmuseo Poikilo. 6 . A L K A E N www.forum-marinum.fi Ulla Rantanen, Juomapaikka I Kuva: Pirkko Porkka Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo tiedustelut puh
JOENSUUN MUSEOKESÄ 2018 JOENSUUN TAIDEMUSEO ONNI Kirkkokatu 23, Joensuu ti, to–su 10–16, ke 10–20 | 3–7 € www.joensuuntaidemuseo.. POHJOIS-KARJALAN MUSEO HILMA Tammisaari. – 2.9.2018 Heikki Willamon valokuvanäyttely & Perttu Saksan lyhytelokuva Eläimen Kuva POHJOIS-KARJALAN MUSEO HILMA Carelicum, Koskikatu 5, Joensuu ma–pe 10–17, la–su 10–15 | 3–5 € www.pohjoiskarjalanmuseo.. Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE MYYTTINEN MATKA 14.6
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt SALLAN SOTAJA JÄLLEENRAKENNUSAJAN MUSEO Loka – Kesäkuu Ti-La 10–17 Heinä – Syyskuu Ti-Su 10–17 UUSI NÄYTTELY Kiskojen kertomaa – historiaa Sallan radalta 5/3 €, Museokortti salla.fi/museo Savukoskentie 12, 98900 Salla 040 579 0762 Saamelaismuseo & Luontokeskus puh. 0400 898 212, 99870 Inari, siida.fi Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon 1998 •2018 20 seinatonmuseo.fi 3 / 2018 ILMESTYY 14.9. TEEMANA MUSIIKKI Kansainväliset ja kotimaiset musiikkimuseot sekä muut musiikkiaiheet museoissa museolehti.fi
savoytea eri. Savoy_teatteri_lahjakortti_Paino.indd 1 26.4.2018 12.03. Osta lahjakor i Savoy-tea erin lipunmyynnistä sekä Lippupisteen myymälöistä ja verkkokaupasta. 57 MUSEOMESTARI MYYRYNEN M O LE M M AT Osta kevään valmistujalle lahjaksi elämys! Lahjakor i Savoy-tea eriin Määritä itse lahjakortin arvo! Lahjakor i on voimassa yhden vuoden ostopäivästä ja käy kaikkiin Savoy-tea erin tilaisuuksiin, jotka ovat myynnissä Lippupisteessä
Jenna Parmalan haastattelussa oli Vapriikin Antti Liuttunen. mtab.fi logistics, storage and warehousing fine art historian siirtoa hellÄsti Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka KERRO MEILLE Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. ANNA PALAUTETTA 31.8.2018 MENNESSÄ Palautetta voi antaa tällä lomakkeella tai sähköpostilla. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS PALVELUKORTTI Suomen museoliitto maksaa postimaksun JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA MTAB käsittelee korvaamatonta kulttuuriperintöämme ammattitaidolla –ympäristövaikutukset huomioiden. Paras juttu 1/2018 Edellisen Museo-lehden parhaaksi jutuksi lukijat äänestivät museoammattilaisen päivästä kertovan Tarina kuvan takana. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Mikä inspiroi. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun Vastaa 31.8.2018 mennessä, ja voit voittaa kuvassa olevat maailmanperintökohde Verlan lahjoittamat kangaskassin ja kukkaron. Arvomme yhden tuotepaketin kaikkien palautteenantajien kesken. 58 MUSEO 2/2018 Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi tai tee ne verkossa museolehti.fi Itselleni Lahjaksi Kestotilaus nyt vain 29 € (31.8. www . Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mitä pitäisi parantaa. Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme mukautettuja palveluita näyttelykokonaisuuksien rakentamisesta, yksittäisten töiden varastointiin, kuljetukseen ja installointiin. info@museoliitto.fi.. 34 €) Vuositilaus 38 euroa Jäsentilaus 25 euroa Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin no.: Muutan osoitteeni — / 201— alkaen Irtisanon tilaukseni Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. asti, norm. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta
www . Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme mukautettuja palveluita näyttelykokonaisuuksien rakentamisesta, yksittäisten töiden varastointiin, kuljetukseen ja installointiin. MTAB käsittelee korvaamatonta kulttuuriperintöämme ammattitaidolla –ympäristövaikutukset huomioiden. mtab.fi logistics, storage and warehousing fine art historian siirtoa hellÄsti
Kuvassa työn alla on VL Myrsky II -hävittäjälentokoneen entisöinti. Lisätiedot ja aukioloajat: www.ilmailumuseot.fi ENTISÖINTI Ilmailumuseoyhdistyksen aktiivit Tiistaikerhossa entisöivät Suomen Ilmailumuseon tiloissa Vantaalla vanhoja lentokoneita näyttelykuntoon. Kokonaisten lentokoneiden lisäksi museoissa on esillä lentokoneiden osia, kuten moottoreita, potkureita, mittareita ja aseita. www.imy.fi Museo takasivu_Museo 12.4.2018 10.20 Sivu 1. 60 MUSEO 2/2018 SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI Suomen ilmavoimat täyttää 100 vuotta Tule kesällä tutustumaan sotilasilmailun historiaan Suomen Ilmavoimamuseo Tikkakoskentie 125, 41160 Tikkakoski Päijät-Hämeen Ilmailumuseo Lentotie 89, 17130 Vesivehmaa Karhulan Lentokerhon lentomuseo Lentokentäntie 234, 48720 Kotka Hallinportti Ilmailumuseo Haukilahdentie 3, 35600 Halli Karjalan Ilmailumuseo Lentokentäntie 37, 53600 Lappeenranta Ilmailumuseoissa on nähtävillä maailmanlaajuisestikin harvinaisia lentokonetyyppejä Ilmavoimiemme 100 vuoden taipaleelta