MICHAEL MONROE SIBELIUSMUSEOSSA Finnish Music Hall of Fame MUSIIKKI MUSEOT 3 / 2018 MUSIIKKI • 12 € SA R I M A R K U S RAKKAUDESTA MUSEOIHIN Vuoden museo 2018 EMMA
Ari Väntänen 24 SÄVELTEN IKIAIKAISTA RIEMUA Museo-oppaan matkassa -sarjassa käydään Mekaanisen musiikin museossa. Jukka Naaranlahti. 2 MUSEO 3/2018 14 LÄPINÄKYVÄ MUSEO Tutustutaan Vuoden museo 2018 -tittelin voittaneen EMMA:n yleisöpalvelujen intendentti Reetta Kalajoon . Johanna Seppä 14. Nelli Korpi 28 KUINKA KUVAT MUUTTUVAT MUSIIKIKSI Taiteilija Jani Ruscican ja Lönnströmin taidemuseon suurprojektissa eri taidemuodot kohtaavat. 9. Jenna Parmala 20 ROCKTÄHTI MUSIIKKIPYHÄTÖSSÄ Rocklaulaja Michael Monroe innostui Sibelius-museosta. Sirkka-Liisa Aaltonen 3 / 2018 36 BILEET MUSEOSSA Wäinö Aaltosen museo elektronisen musiikin näyttämönä. 2018 • Teemana Musiikki JIH A N N A SE PP Ä JU K K A N A A R A N LA H TI SA K A R I PI IP P O 4 MUSIIKKIA JA MUSEOITA MYÖS LAPSILLE Outi Alanko-Kahiluoto 5 MUSEOINVESTOINNIT HOUKUTTELEVAT Kimmo Levä 7 PUHEMIES KONSERVAATTORINA Eduskunnan puhemies Paula Risikko työharjoittelussa EMMAssa
Kalle Kallio 54 NÄYTTELYLIITE 57 LUKIJAKYSELY 2018 Vastaamalla Museo-lehden lukijakyselyyn voit voittaa Museokortin! MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo EKENÄS/TAMMISAARI Ekta Museo HAMINA Haminan kaupunginmuseo HELSINKI HAM Helsingin taidemuseo • Helsingin kaupunginmuseo Tekniikan museo LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta RAUMA Lönnströmin museot TAMPERE Museokeskus Vapriikki • Tampereen Taidemuseo TURKU Forum Marinum • Sibelius-museo VAASA Pohjanmaan museo VANTAA Vantaan taidemuseo Artsi VARKAUS Varkauden museo. Anne Salomäki JU H A M YL LY LÄ YIT 32 SUKUPOLVIA YHDISTÄVÄT SÄVELET Visavuoren museon soitinkokoelmat kertovat taiteilijaperheen rakkaudesta musiikkiin. Tuomas Macgilleon 35 MINKÄLAINEN MUSIIKKI ON VISUAALISTA. Kolumni Matti Nives 38 VANTAAN VÄRIKKÄÄT ÄÄNET Vantaan taidemuseo Artsin Helena Eräkare vetää Värikkäät äänet! -työpajoja. Pekka Virtanen 50 ILOINEN ELÄKEPOMMI Viiden vuoden välein tehtävä Museoväki-tutkimus paneutuu museoalalla työskentelyyn. Päivi von Rabenau 41 JOTAIN ILMASSA Näyttelyarviossa Postimuseon Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely. Lauri Oino 46 SILMÄYKSIÄ MAAILMALTA Katsaus maailman musiikkimuseoihin. 8 MUSIIKIN JA MUSEON YHTEISLAULU Miten koko Suomen musiikin historia mahtuu napakoihin neliöihin. Finnish Music Hall of Famen Jere Jäppinen ja Mikko Vanni kertovat kunnianhimoisesta projektista. Tero Alanko 44 VIULUA VIEDÄÄN UNESCO-LISTALLE Kaustisen ainutlaatuinen viuluperinne
On tärkeää, että koululaisryhmät pääsevät museoihin ja muun kulttuurin pariin jatkossakin. Vaikka Monroen musiikki eroaa klassisesta musiikista, on musiikin kokemus lapsena varmasti kulkenut mukana elämässä. Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat on mainio hanke, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi,Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Sirkka-Liisa Aaltonen, Tero Alanko, Kalle Kallio, Tuomas Macgilleon, Sari Markus, Jukka Naaranlahti, Matti Nives, Lauri Oino, Jenna Parmala, Sakari Piippo, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Johanna Seppä, Pekka Virtanen, Marjo Vänttinen, Ari Väntänen KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Museokäynnin musiikilla, äänillä sekä muita aisteja herättävillä elementeillä voi luoda uusia elämyksiä myös kaikkein pienimmille. Tuleva museo vahvistaa omalta osaltaan museoiden trendiä monia aisteja hyödyntävinä ja elämyksellisinä paikkoina, unohtamatta uusia oivalluksia ja uutta tietoa. Kulttuuriin tutustuminen lapsena altistaa siihen rakastumiselle aikuisena. Niin muskarit kuin museokäynnit opettavat lapsille tärkeitä taitoja, kuten luovaa ajattelua, havaintojen tekemistä ja tunteiden ilmaisua. Perheillä on erilaiset mahdollisuudet välittää kulttuurin iloa eteenpäin. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Sari Markus, Michael Monroe Sibelius-museossa. Tämän lehden haastattelussa rocktähti Michael Monroe kertoo, miten klassinen musiikki tuli hänelle tutuksi lapsuudenkodissa. Musiikkimuseo rakennetaan kauppakeskukseen, ja merkittävä osa sen rahoituksesta tulee sponsoreilta. 4 MUSEO 3/2018 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 V EI K KO SO M ER PU R O MUSIIKKIA JA MUSEOITA MYÖS LAPSILLE E nsi vuonna Helsingin Pasilaan avataan musiikkimuseo Fame. Ennen vanhaan museoissa piti olla hiljaa, mutta nyt tiedetään paremmin: musiikki ja äänet kuuluvat myös museoon. Ja sekä museot että musiikki kuuluvat myös lapsille. Sittemmin Monroesta tuli musiikin ammattilainen. Taidekasvatus antaa perustan ymmärtää taiteiden maailmaa. Outi Alanko-Kahiluoto Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja 56. Siksi taiteen perusopetuksella, koulujen taidekasvatuksella ja kattavalla kirjastojen, museoiden, teattereiden ja muiden kulttuuripaikkojen verkostolla on erittäin suuri merkitys. Erilaisia museohankkeita on vireillä paljon – museoille on selvästi tarvetta ja kysyntää
Rohkea profiloituminen sekä yhteiskunnalliset ja poikkitaiteelliset avaukset ovat kasvattaneet museon vaikuttavuutta valtavasti. ” On aika ymmärtää, ettei tavallisten ihmisten tietämättömyys vaaranna vain suomalaista kulttuuria, yleissivistystä ja hyvää elämää, vaan myös yhteiskuntarauhan ja viime kädessä koko demokratian.” Saska Saarikoski, Sitran blogi, 29.8.2018 ” Museon tulisi puhutella laajasti erilaisia kävijäryhmiä, ja sen pitäisi avautua nykyisiä museoita enemmän ulospäin. UUSIA MUSEOITA SYNTYY Vuonna 1988 elettiin hyvin samanlaisia aikoja kuin tänäkin päivänä. Sikäläisillä taiteilijoilla ei ole erityisempiä syitä synkistelyyn.” Aleksis Salusjärven kolumni, Yle 6.8.2018 MUSEOKUVIOITA Ajankohtasia aiheita 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA O SS I N YQ V IS T. Vuoden museojulkaisuksi valittiin Suomen kansallismuseon Julkinen ja kätketty Suomi. Vuoden erikoispalkinnon sai Aineen taidemuseo Torniosta. Kajaanin taidemuseon toinen arkkitehti Juha Leiviskä kertoi, että keskeiset kysymykset ovat aina samat: ”Miten ottaa huomioon ympäristön asettamat vaatimukset parhaalla mahdollisella tavalla niin, että ratkaisu tulee parantamaan olemassa olevaa tilannetta. Kansallismuseon Julkinen ja kätketty Suomi on konventioita rikkova ja laadukas teos, jossa konstailematon visuaalinen ja kirjallinen esitystapa kulkevat tasapainoisesti rinnakkain. Palkinnot jaettiin Museopalkintogaalassa Vaasassa toukokuussa. Miten saada aikaan tilaratkaisu, jossa ympäristön suomat mahdollisuudet on maksimaalisesti hyödynnetty?” Lehdessä kerrottiin myös Oulun taidemuseon perustamisesta vanhan liimatehtaan tiloihin, suomalaisella rakennusosaamisella rakennettavasta valtiollisesta Tretjakovin galleriasta Moskovassa sekä uuden paikallismuseon rakentamisesta Saarijärvelle. EMMA on selkeästi linjattu, asiantunteva, nykyaikainen ja korkeatasoinen taidemuseo. avatun Amos Rex -taidemuseon johtaja Kai Kartio, HS 27.8.2018. Aineen taidemuseo on alueellaan merkittävä museoalaa uudistava toimija. Uusia tiloja oli syntymässä Lahden hiihtomuseolle, Museoviraston konservointilaitokselle ja Helsingin kaupunginmuseolle. ” Tätä tilaa ei ole luotu meitä tai meidän aikaamme varten, vaan myös tulevaisuutta varten.” Helsingissä 30.8. Aukio rikastuttaa yleisön käsitystä museoiden arjesta ja asiantuntijuudesta esittelemällä museotyötä avoimessa tilassa. VUODEN MUSEO 2018 EMMA – Espoon modernin taiteen museo on palkittu Vuoden museo 2018 -tittelillä. Näin siis kaikkialla muualla paitsi saksalais-ruotsalaisessa keisarikunnassa. Palkintoraadin perustelut: EMMA on nostanut museaalisen toiminnan Suomessa uudelle tasolle erinomaisella Aukio-konseptillaan. Uusia museoita syntyi ja moni museo sai uusia tiloja. Museo voi olla kansallinen muisti, joka kertoo yleisölle arkkitehtuurista ja muotoilusta osana yhteiskunnan kehitystä.” Pääkirjoitus kommentoi uutta Arkkitehtuurija designmuseon hankesuunnitelmaa, HS 26.8.2018 ” Kun taidealan ihmisten kanssa keskustelee heidän kotimaidensa tilanteesta, tarinat ovat toisinaan jopa uskomattoman kuuloisia
Tässä pitää keskittyä vain siihen, mitä käsillään tekee tai muuten käy huonosti. Puhemies Paula Risikolla oli hoitotyön tuoma kokemus ja herkkä ote Rut Brykin keramiikan konservointiin. ”Tämähän on ihan kuin hoitotyötä. EL LA TO M M IL A. Meille aloittelijoille pitäisi varmaan kuitenkin olla joku Iittalan romuvarasto eikä ihan oikeita arvokkaita museoesineitä!” Nelli Korpi ”E i arvaisi kumpi on puhemies”, sanoo Eduskunnan puhemies Paula Risikko seistessään Mimmo Paladinon Järjen tuolla puolen -teoksen vieressä EMMA – Espoon modernin taiteen museossa. Hän oli selvästi innoissaan vetäessään puuvillahansikkaat käsiinsä ja päästessään hauraiden museoesineiden pariin. Risikko on tullut EMMAan työharjoitteluun Suomen museoliiton järjestämän Kutsu poliitikko museoon -kampanjan puitteissa. Elokuun viimeisen viikon kampanjaan osallistui yli 70 poliitikkoa 30 museossa eri puolilla Suomea. Paula Risikolle kierros EMMAssa nosti mieleen monia omaan sukuhistoriaan liittyviä muistoja muun muassa Tapio Wirkkalan astioista ja Vuokko Eskolin-Nurmesniemen vaatteista. Puolisen tuntia Rut Brykin varhaista keramiikkaa dokumentoituaan ja puhdistettuaan Risikko keksi, että koko eduskunta pitäisi tuoda museoon konservointihommiin. Ihmisen ihoa pitää käsitellä samalla tavalla hyvin hellästi ja tarkasti. ”Tämä on niin terapeuttista, että konservointiharjoittelu olisi varmasti hyväksi kaikille poliitikoille. MUSEOKUVIOITA Ajankohtasia aiheita PUHEMIES KONSERVAATTORINA Eduskunnan puhemies Paula Risikko kävi konservaattorin opissa poliitikkojen museotyöviikolla. ”Sehän se on yksi museon tärkeimpiä tehtäviä: säilyttää, esitellä ja tulkita historiaa sekä nostaa pintaan muistoja ja tunteita”, mietti EMMAn näyttelyintendentti Arja Miller . Kampanjalla halutaan kertoa poliitikoille museotyön monipuolisuudesta, yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä antaa heille mahdollisuus tarttua toimeen konkreettisesti. Opettajana EMMA:n vastaava konservaattori Katja Oijusluoma. Myös dokumentointi on samanlaista. ”Poliitikon työ on jatkuvaa nokituksi tulemista”, hän vertaa poliitikon arkea teokseen, jossa kymmenet linnut nokkivat ihmistä. Kaikki pitää merkitä yksityiskohtaisesti, jotta sama tieto on saatavilla myös seuraavassa paikassa – oli se sitten sairaala tai museo”, mietti siviilissä muun muassa erikoissairaanhoitaja työskennellyt Risikko. Museoiden työ kiinnostaa poliitikkoja, ja he haluavat tietää siitä lisää. V arsinaisessa työharjoittelussa Risikko pääsi konservaattorin oppiin
Hän kertoo vaikuttuneensa Hakasalmen näyttelystä ja Jäppisen osaamisesta. ”Emme tietenkään halunneet yksi yhteen samanlaista ratkaisua kuin Hakasalmessa, mutta vakuutuimme siitä, että Jäppinen olisi oikea henkilö sisällön rakentamiseen.” Jäppisen onneksi työnantaja oli idealle myötämielinen. > Musiikkimuseon puuhamiehet Mikko Vanni ja Jere Jäppinen Pasilassa tulevan museon työmaalla. ANNE SALOMÄKI J ere Jäppiselle suomalainen musiikkimuseo on pitkäaikainen haave. Finnish Music Hall of Famen eli Musiikkimuseon taustajoukot kertovat kunnianhimoisesta projektista. Musiikkimuseon perustajayhtiöt ostavat Jäppisen osaamista konsulttityönä kaupunginmuseolta. Helsingin kaupunginmuseon tutkijana hän on tuottanut Hakasalmen huvilassa vuosina 2015–2017 esillä olleen Musiikkia!-näyttelyn ja monia muita musiikin historiaan liittyviä hankkeita – ja harmitellut, ettei musiikille ole Helsingissä omaa, pysyvää paikkaa. Hän kutsui hankkeen puuhaväen käymään Hakasalmen näyttelyssä ja ilmoitti olevansa käytettävissä projektiin. Museon on tarkoitus avautua Tripla-kauppakeskuksen yhteyteen lokakuussa 2019.. MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan MUSIIKIN JA MUSEON YHTEISLAULU Miten koko Suomen musiikin historia mahtuu napakoihin neliöihin. Yksi tulijoista oli hankkeen vetäjä, Life Style Investin toimitusjohtaja ja museon hallituksen puheenjohtaja Mikko Vanni . Vuoden 2016 lopussa Jäppinen kuuli ensimmäisen kerran Helsinkiin suunnitteilla olevasta Musiikkimuseosta
MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan ” Syntyy tapa tehdä uudentyyppistä museota ja koko ala kulkee eteenpäin. R O N I R EK O M A A
Havainnekuvia tulevasta FAME-museosta Tripla-kauppakeskuksen yhteydessä Pasilan Rautatieasemalla. ”Julkisesta museosta tulevalle on ollut aikamoinen oppimisen paikka tajuta, että kuinka suuri osuus tässä hankkeessa esimerkiksi sponsoroinnilla on.” YI T YI T. Helsingin Musiikkimuseon tapauksessa molemmat puuttuivat. Hän huomauttaa, että yritysmaailmassa on totuttu nopeaan rytmiin. Näin on myös esimerkiksi Tanskan ja Norjan musiikkimuseoissa. Esimerkiksi yhteistyösopimusten saaminen ei olisi edes mahdollista, jos asiat eivät koko ajan etenisi konkreettisesti.” Y ksityiselle museolle yhteistyö voi olla elinehto, sillä museon on onnistuttava tekemään liiketoiminnastaan kannattavaa ilman avustuksia. Museon on määrä avata ovensa samaan aikaan kauppakeskuksen kanssa lokakuussa 2019. Organisaationa Musiikkimuseo on aivan uudenlainen hanke. P asilaan avattavan Tripla-kauppakeskuksen yhteyteen tuleva museo tarjoaa helmikuisen tiedotteen mukaan ”laajan katsauksen suomalaiseen musiikkiin innovatiivisessa, interaktiivisessa ja teknologisesti edistyksellisessä ympäristössä”. Tästä syystä Musiikkimuseolla on liuta yritysyhteistyökumppaneita, mikä ei ole Suomen museokentällä kovinkaan tavallista. Hidastelusta projektia ei kuitenkaan voi syyttää. Yleensä museolla on oma kokoelma ja henkilökuntana museoammattilaisia. ”Museo on perustettu yrityksenä, ja perustajat ovat hoitaneet asiaa muiden töidensä ohella. ”Aika on kuitenkin rahaa, joten töitä on tehtävä tehokkaasti. ”Voi sen myöntää, että käänteet ovat välillä vähän turhankin nopeita museotyötä ajatellen, mutta kauppakeskuksen avautuminen asettaa deadlinen ja sen mukaan on edettävä.” Vannia vauhti ei ole pyörryttänyt. ”Tässä näkyy yritysmaailman nopeus ja notkeus verrattuna siihen, että tätä tehtäisiin komiteatyönä,” Jäppinen toteaa. Olisin harkinnut virkavapaata, jos se ei olisi muuten onnistunut”, Jäppinen sanoo. 10 MUSEO 3/2018 MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan ”Halusin joka tapauksessa olla luomassa musiikkimuseota. ”Kaikki liittyy rahoituskuvioon”, Jäppinen sanoo. Ensimmäinen kokoaikainen museoammatillinen työntekijä palkattiin vasta tovi sitten”, Jäppinen kertoo
Lisäksi hän uskoo suomalaisen musiikin olevan kansainvälisesti riittävän tunnettua, jotta tosifanit myös maailmalta löytävät museon, vaikka päämarkkina ovatkin todennäköisesti kotimaiset kävijät. L äheskään kaikkia museoalalla ennakkoluulot eivät ole vaivanneet, ja esimerkiksi Kansallismuseo lähti projektiin innolla mukaan jo varhaisessa vaiheessa. ”Toki hankkeessa on kyse osin kauppakeskuksen imagon rakentamisesta, mutta samalla rakennetaan myös uudenlaisen museon imagoa. Näyttely on avoinna 23.9.2018 asti. Hän huomauttaa, että markkinoinnissa on edelleen iso työ, jotta Musiikkimuseo saadaan kansan tietoisuuteen ja matkakohdelistoille. Vanni luottaa Triplan vetovoimaan yhtenä maan liikenteen keskeisimmistä solmukohdista. Lisäksi mukana on sponsoreita. Museossa järjestettäviä tapahtumia voisi lähettää radiossa tai netissä suurelle yleisölle, mistä Vannin mukaan käydään neuvotteluja useiden mediayhtiöiden ja operaattoreiden kanssa. Vanni kertoo, että tavoitteena on 100 000 vuosittaista kävijää keskimäärin 17 euron pääsymaksulla. ”Alkubudjetoinnissa mitään ei laskettu sponsorirahojen varaan, mutta neuvottelut ovat lähteneet liikkeelle tosi hienosti”, Vanni sanoo. T ripla haluaa profiloitua paitsi kauppapaikkana, myös elämysten ja kulttuurin keskuksena. Myös Musiikkimuseo pistää paukkuja elämyksellisyyteen. Ajatus museosta kauppakeskuksen ja viihteen vilinässä ei miellytä kaikkia. Siksi sen yhteyteen on tulossa esimerkiksi elokuvateatteri ja sisäsurffirata. Kaupallisuutta vastaan on tietysti paljon ennakkoluuloja niin musiikkikuin museoalallakin.” Jäppisen mielestä kauppakeskuksen asiakasvirrat eivät kuitenkaan ole automaattinen oikotie onneen. 11 MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan Vannin mukaan Musiikkimuseon kokonaiskustannusarvio on 4–4,5 miljoonaa euroa, joka on tarkoitus kerätä kolmesta lähteestä. Käyttörahoitusta ei enää julkiselta puolelta pyydetä, vaan kulut katetaan itse. Vanni kertoo, että museoon on tulossa säännöllisiä pienimuotoisia keikkoja, ja toiveissa on hyödyntää Triplaan tulevaa tapahtumatilaa. Yksi osuus tulee yksityisiltä sijoittajilta ja joukkorahoituskampanjasta, toinen valtion ja kaupungin kanssa neuvoteltavina tukina ja kolmas pankkilainana. M A IJA A ST IK A IN EN. Musiikkimuseo on päättänyt liittyä Museokorttiin, ja lisäksi organisaatio on hakenut Museoliiton jäsenyyttä. Jäppinen muistuttaa, että myös Helsingin taidemuseon muuttoa elokuvateatterin kainaloon arvosteltiin aikoinaan ”popcorninkärystä”. KansallisHelsingin kaupunginmuseossa on ollut monia musiikkiaiheisia näyttelyitä kuten Helsinki Clubbing – Savua ja stroboa 30 vuotta
Joillekin kävijöille se on paras tapa saada omakohtainen kosketus menneisyyteen.” H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O /J U H O N U R M I. Harju uskoo, että museokävijät kaipaavat ja jopa odottavat musiikkia. Musiikki on ollut mukana myös kaupunginmuseon vaihtuvissa näyttelyissä. Samalla työryhmäläiset tutustuivat kappaleisiin, joita he eivät olleet koskaan kuulleetkaan. Hän kannustaakin miettimään musiikkia myös silloin, kun näyttelyn aihe ei suoraan liity musiikkiin. ”Pöytämalliseen jukeboksiin mahtuu 24 biisiä, ja päätimme täyttää sen Helsinki-aiheisilla klassikoilla.” Vanhoista kappaleista työryhmä pääsi sopuun, mutta tuoreimmat päätettiin valita äänestyksellä. Esimerkiksi Helsinki Clubbing -näyttelyssä kullekin mukana olevalle klubille luotiin soittolista, ja näyttelytila varustettiin lukuisilla kuulokkeilla. ”Emme halunneet jukeboksia baarimiljööseen vain esineeksi, vaan tavoitteena oli, että sitä myös käytettäisiin”, näyttelyn tuottaja, tiimivastaava Jari Harju sanoo. 12 MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan HELSINGIN HISTORIAA LAULUIN & SÄVELMIN Minä keväänä kuljit Hakaniemen rantaa. Onko Helsinki kaunis vain unissa. ”Kiinnostavinta koko hommassa oli se, että aiheesta syntyi monenlaisia irrallisia keskusteluja. Helsingin kaupunginmuseo keräsi pysyvää näyttelyään varten soittolistan, jonka tarkoitus oli luoda aitoa tunnelmaa menneiltä vuosikymmeniltä. Kahdeksan eniten ääniä saanutta kappaletta nousi mukaan soittolistalle. ”Lähes mitä tahansa voi kertoa musiikin välityksellä. Eräällä palstalla joku innostui keräämään listaa kaikista Helsingistä kertovista kappaleista, joista osasta mekään emme olleet tietoisia”, Harju kertoo. M usiikki kantaa mukanaan muistoja menneestä, ja siksi se toimii myös muissa kuin yksinomaan musiikille pyhitetyissä museoissa
Se, että julkisrahoitteinen Kansallismuseo tekee yhteistyötä yksityisen ja voittoa tavoittelevan yrityksen kanssa, ei Anttilan mielestä ole ongelmallista. Museossa on varattu tilaa myös Kansallismuseolle, joka kierrättää esillä musiikkiaiheisia kokoelmiaan. M usiikkimuseon sisällön suunnittelusta huolehtivat sisältöjohtaja Jäppinen, kokoelmista ja sisällöstä vastaava Risto Hakomäki Kansallismuseosta ja näyttelypäälliköksi palkattu Sari Katainen . Monille yhteistyöyrityksille museoala on uudenlainen kokemus. ”Meillä on vahva usko, että yhteisellä tekemisellä muiden toimijoiden kanssa saamme aikaan jotakin uutta ja ainutlaatuista. Hänen mukaansa Kansallismuseo on itsekin hyötyjän roolissa. Teknologia paitsi auttaa hyödyntämään pientä tilaa tehokkaasti, myös tarjoaa mahdollisuuden esitellä suomalaisyritysten teknologiaosaamista. < Matkagramofoni tuli muotiin 1920-luvun lopulla ja toi musiikin myös uimarannoille. Mahdolliset lahjoitukset ohjataan ensisijaisesti Kansallismuseon kokoelmiin. Yksi museon huoneista on kunniagalleria, johon valitut muusikot, yhtyeet ja muut musiikintekijät vaihtuvat vuosittain. Toteutuksessa on useita suomalaisia yhteistyöyrityksiä, joiden kanssa museo suunnittelee esimerkiksi virtuaalielämyksiä. Yksi huone esittelee vaihtuvia sisältöjä, kuten teemanäyttelyitä. ”Ajallinen rajaus oli pakko tehdä, eli museo lähtee Sibeliuksen Kullervon ajoista 1890-luvulta ja kulkee nykypäivän populaarimusiikkiin.” Esineiden osuus museossa tulee olemaan sangen pieni. ”Harva museo erityisesti haluaa olla erillään kaikesta muusta”, hän huomauttaa. Vannin mukaan sopimuksia on tehty lähes yksinomaan suomalaisten toimijoiden kanssa, ja muualta maailmalta on jo ehtinyt tulla kyselyitä museon teknologiaratkaisuista. Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila sanoo, että museo kauppakeskuksessa on oikeastaan juuri sitä, mitä museoiden kuuluukin tehdä: olla mukana ihmisten arjessa. ”Tekisimme joka tapauksessa tutkimusta ja aktiivista kartutustyötä Suomen kulttuurihistoriassa näin keskeisellä aihealueella, ja meille on kannattavaa ja järkevää tehdä sitä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Kunniagalleriaan valittavia muusikoita, orkestereita ja yhtyeitä on valitsemassa edustajia monista organisaatioista. Museon hallituksen tavoitteena on pitää esillä monipuolisesti eri musiikin lajeja. Toivottavasti hankkeen kautta syntyy tapa tehdä uudentyyppistä museota, ja siten koko ala kulkee eteenpäin.” Samaan pyritään myös kansainvälisillä kontakteilla. ”Aikamoinen haaste tietysti”, Jäppinen myöntää. 13 MUSIIKKI Syvennytään musiikkiteemaan museo toimii eräänlaisena Musiikkimuseon kokoelmayksikkönä, sillä Musiikkimuseo ei kerää omia kokoelmia eikä sillä ole kokoelmien konservointiin ja hoitoon erikoistunutta henkilökuntaa tai tiloja. ”Kansallismuseon mukanaolo laajentaa käsitystä siitä, että suomalainen populaarimusiikki on kansallisesti tärkeää kulttuuriperintöä.” Kansallismuseon lisäksi Musiikkimuseon kumppaneina on useita muita museoja musiikkialan toimijoita. Muutaman sadan neliön näyttelytilaa ei Jäppisen mukaan täytetä tavaralla, vaan esillä on paljolti elektronista aineistoa. Vanni kertoo, että museo pitää aktiivisesti yhteyttä pohjoismaisiin musiikkimuseoihin ja muihin kansainvälisiin museohankkeisiin, ja tavoitteena on yhä tiiviimpi yhteistyö jatkossa jatkossa. Parhaimmillaan museo antaa hyvän kosketuksen niin musiikin tekemiseen kuin käyttämiseenkin. ” 1890-luvun Sibeliuksesta nykypäivän populaarimusiikkiin.. Tämän kaltaiset kumppanuudet ovat julkisten resurssien tarkoituksenmukaista ja luovaa käyttöä.” Anttila on erityisen mielissään siitä, että Musiikkimuseo paitsi antaa kokoelmille tilaisuuden päästä esille, myös luo kohtaamispaikan yleisölle ja muusikoille. Konkreettisista yhteistyökuvioista ei vielä Jäppisen mukaan ole sovittu, mutta vaikkapa jokin esinelaina tai asiantuntija-apu Sibelius-museosta voi tulla kyseeseen. Jäppinen lupaa muun muassa 360 asteen videokuvaa, joka päästää katsomaan erilaisia musiikillisia tilanteita uusista näkökulmista, sekä karaokea, jossa museokävijä saa esiintyä virtuaalisen Tavastian tai vaikkapa oopperajuhlien lavalla
14 MUSEO 3/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin.
Työntekijöiden oli puolestaan totuteltava työskentelemään akvaario-olosuhteissa. Kyseessä on Suomessa aivan uudenlainen museokonsepti, joka vielä kehittyy yleisön reaktioiden ja palautteen perusteella.” 15 > Korttitalo-teokseen on kerätty jo yli viisisataa unelmaa. Näin ei ole, yleisöpalvelujen intendentti Reetta Kalajo vakuuttaa. ”Moni odottaa saapuvansa perinteiseen näyttelytilaan. A lkuun uusi näyttelytila herätti hämmennystä museokävijöissä. Espoon modernin taiteen museon näyttelytilan ympärille rakennetaan näemmä parhaillaan jotakin uutta. Yleisö pääsee osallistumaan Futuromania-näyttelyyn myös sen perinteisemmissä osioissa. Pakkilaatikot ja niitä avaavat museomestarit ovat täällä vielä huomennakin museon avautuessa yleisölle. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin LÄPINÄKYVÄ MUSEO EMMAn yleisöpalvelujen intendentti Reetta Kalajon elämäntyö on museoammattilaisten tekemän työn näkyväksi tuominen. Nykyään yleisön käsite on huomattavasti laajempi, ja samoin museolehtorin työnkuva, johon kuuluu vaatimus välittömästä vuorovaikutuksesta ja toimimisesta digitalisaation ja avoimen tiedon parissa.. Esineitä käsitellään ja kuvataan katseluvaraston keskellä sijaitsevassa lasiseinäisessä työhuoneessa. ”Katseluvaraston luonne on, että taidemuseon prosessit näkyvät tilassa: konservointi, varastointi sekä esineiden pakkaamiset ja purkamiset. Johan Olinin ja Aamu Songin teos näyttelytilan keskellä kutsuu kävijää piirtämään paperilapulle unelmiensa kodin ja kiinnittämään sen osaksi teosta. Asiakkaat eivät heti ymmärtäneet laatikoista purettavien näyttelyesineiden ja niiden parissa uurastavien työntekijöiden olevan osa museon arjen esittelyä. Tottuminen vaati kuitenkin vain aikaa. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT SAKARI PIIPPO P uoliksi avattuja pakkilaatikoita, särkyvää-tarroja, pakkausmuovia ja silkkipaperia. Katseluvaraston keskellä on vaihtuvien näyttelyiden tila.” Olemme Kalajon suosikkiosassa museota, Bryk & Wirkkala -katseluvarastossa ja -näyttelytilassa, joka avattiin viime marraskuussa. < Kalajon uran alussa museolehtorin toimenkuvaan kuuluivat opastukset ryhmille, koululaisille ja lapsille. ”Unelmat postitetaan myöhemmin niiden piirtäjille”, kertoo Kalajo
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 3/2018
”Olemme saaneet paljon palautetta, tuunanneet katseluvarastoa uudestaan ja uudestaan ja yrittäneet nähdä sen asiakkaan silmin. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin REETTA KALAJO, 43 < ”Olen halunnut tehdä museosta mahdollisimman läpinäkyvän. • Gallen-Kallelan museolehtori vuosina 2002–2011. Usein vitriinin ja köysien takana hääräävät myös museomestarit ja valokuvaajat. Ihmiset hakevat liikkumisen rajoja näyttelytilan ja teosvaraston välillä. ”Yksi meistä valmistaa vuorotellen koko salaattikerholle lounassalaatin. • Espoon modernin taiteen museon yleisöpalvelujen intendentti vuodesta 2015 alkaen. Vastuullani on myös syksyllä museoon avattava performanssitaiteilija TYÖPÄIVÄ 8.30 ”Saavuttuani työpaikalle istahdan työkavereiden kanssa kahvipöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset.” Aamupäivä kuluu sähköpostien parissa tai esimerkiksi WeeGeen museoiden yhteisen ohjausryhmän, museon johtoryhmän ja tiimiläisten kanssa palavereissa. ”Näinä hiljaisina kesäpäivinä aikaani vievät lasten museofestivaalin työntekijän rekrytointi, nettisivun uusien tekstien kirjoittaminen ja syksyn töiden organisointi. Museon salaattikerho kokoontuu. ”Jos töitä ei ole illalla, palaudun työpäivän jälkeen perhe-elämän, kotimme puutarhan, tenniksen tai juoksulenkkien parissa.” 17. ”Yksi suosikkityötehtävistäni ovat kokoontumiset muiden suurten taidemuseoiden yleisöpalveluista vastaavien kollegoiden kanssa. Tuki ja vinkit samankaltaista työtä tekevien ammattilaisten kesken ovat antaneet omaan työhöni paljon energiaa.” 12.00 Lounasaika on rauhoitettu palavereilta. Hyvällä säällä syömme pihalla.” 13.00 Iltapäivisin palaverit jatkuvat, esimerkiksi taiteilijoiden, yhteistyökumppaneiden, kuten April Jazzin ja Baltic Circle -festivaalin, sekä erilaisten sidosja vierailuryhmien kanssa. Siivooja pesee ikkunoita ja kaukaa kantautuu poraamisen ääniä. Reetta Kalajo on mielellään juuri tällaisina päivinä museossa töissä. Jo nuorena museotyöntekijänä mietin, että on erikoista, miten paljon hienoa museoammattilaisten työtä menee näyttelykävijältä täysin ohi”, kertoo Reetta Kalajo. • Espoon modernin taiteen museon museolehtori 2011–2015. Lasivitriinin takana museon harjoittelija luetteloi Rut Brykin suunnittelemia kankaita. • Yleisöpalvelujen intendentti • Asuu Espoossa • Naimisissa, kaksi lasta KOULUTUS & TYÖKOKEMUS • Valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2002. Olemme pyrkineet kirjoittamaan tilan käyttötarkoituksen auki mahdollisimman selkeästi kaikkiin opasteisiin.” Entisen painotalon käytävillä on maanantaina tyhjää. ”Noin kerran kahdessa kuussa paikalle tulee delegaatio Aasiasta tutustumaan suomalaiseen taidekasvatukseen.” 18.00 Iltaisin Kalajolla saattaa olla edustustehtäviä. Katseluvaraston työntekijöiden toimista kysellään oppailta ja salivalvojilta. • Gallen-Kallelan Museon kesätyöntekijä vuosina 2000 ja 2002. Palaverien täyttämien arkipäivien keskellä suunnittelulle jää harvoin aikaa
”Toimintakulttuuri lähtee siitä, että kaikki kokemus ja ideat ovat yhtä arvokkaita. Yleisön parissa toimii viisihenkinen tiimini sekä oppaat ja salivalvojat.” Kalajo iloitsee erityisesti siitä, että oppaat, lehtorit, tuottajat, asiakaspalvelijat ja eri tiimit kahvittelevat kaikki samoissa taukotiloissa. Ne ovat lahja Vuoden museolle. MUSEO 3/2018 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin 18 Kate McIntoshin teos, jossa vanhat esineet ja yleisön kädenjälki näyttelevät tärkeää osaa.” I kkunalasista tehdyn työhuoneen seinän takana aukeaa vehreä metsämaisema, jonka keskellä nököttää suuri siirtolohkare. ”Tämän näkymän ääressä seison päivittäin. ”Aikani menee pitkälti yhteistyökumppanien, sidosryhmien ja taiteilijoiden kanssa toimimiseen, töiden hallinnoimiseen ja suunnitteluun. Aukion näyttelytilassa kävijä pääsee esimerkiksi zoomaamaan Mäntyniemeen ostettujen Rut Brykin monumentaalisten teosten pintaa ja rakentamaan Brykin mallien mukaista keramiikkaa tietokoneella.. Vieläkin rohkeampia tekoja kuitenkin kaivataan. Katseluvarasto saa elää ja hengittää museonäyttelyiden ja museotyön mukana.” Kalajon tiimin tavoitteena on lähestyä erilaisia museoyleisöjä esimerkiksi digitoitujen sisältöjen keinoin. Esimerkiksi Museokortti on hänen mielestään kaivattu askel avoimuuden suuntaan. Näin esimerkiksi yleisöt otetaan varmasti huomioon heti projektia aloitettaessa.” Kun voittaja Vuoden museo -palkintogaalassa julistettiin, korokkeelle palkintoa vastaanottamaan nousi museojohtajan lisäksi kaksi intendenttiä. ”Minä vastaan yleisön kanssa toimimisesta ja kaksi muuta näyttelyistä ja kokoelmista.” K okoushuoneen pöydällä odottavat kuohuviinipullot. Kiveä peittävät villiviinit muuttuvat syksyllä leiskuvan punaisiksi.” Sähköpöydän kulmalla rehottaa tuuhea juoru. ”Nyt kasvi on levinnyt täällä työhuoneesta toiseen, kun olen lahjoittanut taimia työkavereille.” Vaikka Kalajo vastaa yleisöstä työssään, hän tapaa yleisöä vain harvoin. ”Jännitimme Vaasassa Museopalkintogaalassa loppuun asti, että kenelle palkinto menee.” Hän uskoo, että palkinto irtosi museon uuden katseluvaraston johdosta. Yläkerrassa kävijää odottaa katseluvarasto, joka on tullut jäädäkseen. Näyttelytiloihin johtaville portaille kävellään Vuoden museo -palkintomattoa pitkin. Yhdenkään museon henkilökunnan jäsenen ei tarvitse uuden näyttelyn alla ihmetellä, että mitäköhän sieltä on tulossa. Pekka Kauhasen suunnittelema palkintoveistos on asetettu esille museon aulaan. Näyttelyiden työryhmissä toimii museomme henkilökuntaa kaikilta aloilta. ”Minusta piti alun perin tulla toimittaja, mutta sukelsinkin minulle aivan uuteen maailmaan. ”Me päätimme toteuttaa läpinäkyvyyden konkreettisesti, purimme umpiseinät teosvarastojen ympäriltä ja laitoimme lasia ja verkkolevyä tilalle.” Kalajo toimii yhtenä museon kolmesta intendentistä. Ohi on työpäivän aikana vilistänyt ainakin jäniksiä ja kettuja. Ensimmäisen museokesäni aikana ymmärsin, että museossa tehdään valtava määrä työtä, joka ei näy kävijälle mitenkään.” Museoammattilaisten tekemän työn näkyväksi tuominen muodostui Kalajon elämäntyöksi. Kalajo on napannut taimen vanhasta maatalosta. Yhteisen pöydän ääressä jokainen museossa työskentelevä saa mielikuvan toisen työpäivästä, arjesta ja tämän kohtaamasta yleisöstä. Se taas on hyvän työilmapiirin ansiota, joka on puolestaan seurausta pitkään kehitetystä toimintakulttuurista. ”Tavoitteena on, että kehitämme sitä koko ajan paremmaksi. R eetta Kalajo aloitti museouransa Gallen-Kallelan Museon kesätyöntekijänä
Laura Voutilainen – konserttisalikiertue 1.11. Back to the Sixties 16.–17.11. The Posies 30th Anniversary Tour 29.10. Maarit ja Sami Hurmerinta 15.12. Gigli 2018 -gaalakonsertti 3.11. Joulukonsertti: Antti Sarpila Swing Band 11.12. Eva & Manu: Christmas Concert 19.12. Tarvitsetko apua kirjantekoon. Suvi Teräsniska – Sinä olet kaunis 20.10. Tribute to Prince: UMO feat. Savoyn uusivuosi 31.12. Ali Jahangiri 5.12. Marcel Khalife & Al Mayadine Ensemble 21.10. Ota yhteyttä, niin kerromme lisää! Hanna Karppanen hanna.karppanen@parvs.fi 040?684?91?88 Aino Rajala aino.rajala@parvs.fi 050?5738?405 www.parvs.fi ilmoitus_14_museo-lehti.indd 1 22.8.2018 13.01. ja paljon muuta Savoy-teatteri Savoy-teatteri savoyteatteri.fi | lippu.fi Soweto Gospel Choir pe 9. Hoidamme kirja hankkeen kaikki työvaiheet editoinnista jakeluun, jolloin museolta säästyy aikaa ja vaivaa. la 10.11. ................................... Soweto Gospel Choir 9.–10.11. Susanna Leinonen Company: Nasty Women 7.11. Friggin Folkkijoulu 14.12. Pitkä kokemuksemme kustannus alalta takaa laadukkaan lopputuloksen. Kustannusosakeyhtiö Parvs tekee tilaustyönä julkaisuja taidemuseoille. The Blind Boys of Alabama 30.10. Sam Huber, Tuomo & Marta Ren (Portugali) 28.–29.11. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 26.–27.10. Teemu Roivainen & Diandra 23.10. 19 18 Savoyn syksy sykähdyttää! Poimintoja: Mustalaisruhtinatar -operetti 6.10. Erja Lyytinen & Friends: Blue Christmas 12.12. Huun Huur Tu 4.11
20 MUSEO 3/2018 MUUSIKON KANSSA MUSEOSSA Jutustelua musiikista ja museoista ROCKTÄHTI MUSIIKKIPYHÄTÖSSÄ Turun Sibelius-museo nostaa jalustalle paitsi suuren säveltäjän elämäntyön, myös musiikin yleensä. ARI VÄNTÄNEN KUVAT SARI MARKUS. Rocklaulaja Michael Monroelle se on paikka, jossa pääsee merkittävien asioiden äärelle
Sibelius kuoli viisi vuotta ennen Monroen syntymää, mutta hänen nimensä ja taiteensa jäi elämään myös nimikkokadulle. Itse säveltäjämestari Sibelius oli asunut samassa talossa 1940-luvun taitteessa. Lähihistoriasta löytyy myös suora yhteys säveltäjään. ”Tämä kaunis osa kuulostaa siltä, että sota on ohi. Sitä esiintyvällä taiteilijalla ei aina ole. Vitriiniin asetettuna ne tuntuvat korostavan sitä, että suuri mies on poissa. S ibelius-museossa on esillä paljon muutakin kuin säveltäjään suoraan liittyvää materiaalia, kuten nuotteja, valokuvia ja äänitteitä. ”En ole mikään vinyylinkeräilijä, mutta pidän lp-levyjen kansista”, Monroe sanoo levyhyllyn äärellä. Samoin isoäitini, joka asui meillä. 21 MUUSIKON KANSSA MUSEOSSA Jutustelua musiikista ja museoista M ichael Monroen lapsuudenkoti oli Helsingin Töölössä Sibeliuksenkadulla. Isäni oli suuri Sibelius-fani ja kertoi minulle paljon tarinoita hänestä”, Monroe kertoo. ”Inspiraationlähteistä. Se oli rock’n’rollia ennen rock’n’rollia. Siihen kuitenkin tarvitaan aikaa. Kerran osa jengistä oli lähtenyt käymään Ruotsissa, ja kun he palasivat takaisin, muut tyypit istuivat edelleen samoilla tuoleilla. Ikävä kyllä siihen ei jäänyt aikaa.” ” Tämä olisi voinut olla Suomen kansallislaulu. Sibelius antoi hänelle teoriatunteja ja he olivat kirjeenvaihdossa. < Michael Monroen mielestä hyvän museon tekee hyvä kohde eli se, että aihe on näyttelyn arvoinen. Tarinan mukaan heille ilmestyi kerran valoilmiö, jota he tässä maalauksessa katselevat.” Kun Symposion-maalaus julkistettiin vuonna 1894, sitä pidettiin kyseenalaisen elämäntyylin paheksuttavana kuvauksena. Hän myös omisti Sibeliuksen entisen oboen.” M onroe on asunut Turussa jo pitkään, mutta tämä on hänen ensivisiittinsä Sibelius-museoon. Monroe on kuullut siitä tarinoita. Sibelius sai kuulemma sävellyksiinsä ideoita muun muassa lintujen laulusta.” Laulaja pysähtyy katsomaan printtiä Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalauksesta, jossa taiteilija istuu Oskar Merikannon , Robert Kajanuksen ja Jean Sibeliuksen kanssa pohdiskelemassa ja juopottelemassa. Jos ihminen on tehnyt merkittävän elämäntyön, jolla on edelleen jotakin annettavaa ihmisille, hänen kunniakseen voi rakentaa museon. ”Minulle hyvän museon tekee hyvä kohde eli se, että aihe on näyttelyn arvoinen. Jos Monroe saisi tavata Sibeliuksen, mistä he juttelisivat. ”Kun olin keikalla Clevelandissa, tarkoitus oli käydä Rock & Roll Hall of Famessa. Siitä lähti hyvä särö. Sitten hän huomaa toisessa vitriinissä äänentoistolaitteita. Ja minulla on yhä käytössäni tuollainen kannettava cd-soitin.” Tekniikka kehittyy sellaista vauhtia, että yhä uudemmat keksinnöt päätyvät museoihin. ”Finlandia”, hän ilmoittaa. Hän oli maailmanluokan säveltäjä, Mozartin ja Beethovenin tasolla.” Sibelius-näyttelyn alkupäässä Monroe nostaa seinälle ripustetut kuulokkeet korvilleen. Sibelius on juuri sellainen maailmanlaajuisesti arvostettu taiteilija.. Sibelius on juuri sellainen maailmanlaajuisesti arvostettu taiteilija.” Monroe ei ole museoekspertti, mutta saattaa kyllä vierailla museossa, jos aihe kiinnostaa. ”Kun musiikki on netissä, välillä ei edes tiedä, mitä kuuntelee.” Monroe pysähtyy hetkeksi katselemaan lelusoittimien joukosta löytyvää sympaattista kanisterikitaraa. Klassinen musiikki, myös Sibeliuksen tuotanto, tuli Monroelle tutuksi kotona. He kuuluivat aikoinaan taiteilijapiiri Symposioniin. ”He saattoivat istua ravintola Kämpissä pitkiäkin aikoja. ”Meillä oli suvussa ammattimuusikoita. ”Olen aina halunnut käydä täällä, koska Sibelius kiinnostaa minua. ”Ensimmäinen kitaravahvistimeni oli tuollainen putkiradio. Isoisäni oli sellisti, ja hänen isänsä oli oboisti ja Sibeliuksen ystävä. Tämä olisi voinut olla Suomen kansallislaulu.” Monroe huomaa Sibeliuksen hatun ja kävelykepin. ”Molemmat vanhempani harrastivat klassista musiikkia
Parempi niin, koska eihän näistä muuten kohta olisi mitään jäljellä.” Sibelius-museon konserttisalissa Monroe astelee katselemaan seinälle nostettua suurta gongia. ”Se tarkoittaa onnellisuutta”, hän sanoo. Alakerrasta löytyy ko” Tekisi mieli testata näitä kaikkia. Monroe asettaa kätensä koskettimiston ylle. Sehän vain osoittaisi, että oma työ on osa historiaa.” Sibelius-museossa voi tarkastella eri soitinryhmien vuosisataista kehitystä. Monroe pitäisi kokoelman osaksi pääsemistä suurena kunniana. Sibelius-museo Piispankatu 17, Turku sibeliusmuseum.fi 1970-luvulta asti esiintynyt rocklaulaja ja -muusikko Michael Monroe miettii, että tulevaan musiikkimuseoon pääseminen olisi suuri kunnia. Sen keskellä on japanilainen kirjoitusmerkki. Musiikki tekee hänet onnelliseksi. koelma kosketinsoittimia vanhoista kirkkouruista alkaen. Salin stereoissa soiva jazz tempaisee hänet mukaansa. 22 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 3/2018 Suomi saa vuonna 2019 oman musiikkimuseon, kun Fame avataan Helsingin Pasilaan. Mutta siitä tulisi vanha fiilis, kun olisi museokamaa”, rokkari vitsailee. “Se osoittaisi, että oma työ on osa historiaa.. ”Ei sentään. ”Tekisi mieli testata näitä kaikkia, mutta koskea ei saa. ”Se olisi arvokas tunnustus elämäntyöstä. Poika Sibeliuksenkadulta nyökkää ja hymyilee
Ahlström Osakeyhtiön historian käytöstä perheyrityksen sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa sekä miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa. Koulutuspäivässä syvennetään yhteistyötä ja löydetään kumppaneita. Oman historiansa avulla yritykset voivat viestiä mm. MUSEOIDEN & YRITYSTEN KUMPPANUUDET Yritysten historia on vahva elementti identiteetin ja brändin rakentamisessa. Ahlström Osakeyhtiön asiakkuuspäällikkö Tiina Rajala kertovat A. 2018 FORUM MARINUM, TURKU Ilmoittaudu viimeistään 4.10. Lisäksi puhumassa • Keski-Suomen museon yritysja laitosmuseoista vastaava amanuenssi Susanna Terho • Valmet Technologies Oy:n museoyhdyshenkilö Pirjo Koponen • Fiskarsin museon amanuenssi Maria Ollikainen • Fiskars Oyj:n johdon assistentti Leena Venho Kulttuuriperintö ja historia yhteisenä voimavarana KOULUTUSPÄIVÄ PE 12. museoliitto.fi/koulutuskalenteri KOULUT US MUSEOI LLE & YRITYKS ILLE SUOMEN MUSEOLIITON KOULUTUSPALVELUT Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuurija taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi. 10. Pääpuheenvuorossa yliopisto-opettaja, FT Maarit Grahn Turun yliopistosta ja A. yhteiskuntavastuustaan
Hämmentävää, kenties ihan hulluakin. Makaaberia. Upeaa. Monenlaisia ajatuksia risteilee mielessä, kun astuu sisälle Varkauden Mekaanisen musiikin museoon. 24 MUSEO 3/2018 SÄVELTEN IKIAIKAISTA RIEMUA Surrealistista. TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN KUVAT MARJO VÄNTTINEN. Satumaista
Pawel Kempf kuvailee yhteistyötä kaupungin kanssa erinomaiseksi ja vastavuoroiseksi. Hiljaisena aikana Pawel Kempf toteuttaa intohimoaan kestävästä kehityksestä korjaamalla ja huoltamalla soittimia. Sydäntalvella joulukuusta helmikuun loppuun museo on avoinna vain sopimuksesta ja ryhmille. 25 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Museo-oppaiden tuhat tarinaa A ikamatka mekaanisen musiikin maailmaan 1700-luvun alusta tähän päivään on puhutteleva kokemus digiajan ihmiselle. Decap-tanssiorkesteri on riemukas ryhmä Belgiasta. Tarinoinnista ja esiintymisestä nauttii myös Pawel. Käynti museossa mitä todennäköisimmin yllättää monet. Orkesterissa soittavat haitarit, trumpetti, saksofoni, ksylofoni, viulut ja pillit. Pawel Kempf on perheyhtiömuotoisen museon yrittäjä toisessa polvessa. Hänen vanhempansa Liisa ja Jürgen Kempf innostuivat antiikista ja musiikista jo asuessaan Saksassa. Kiehtovien soitinten ja niihin liittyvien tarinoiden maailmassa varttunut ” Sesonkiaika on show’ta ja teatteria. ”Sesonkiaika on monipuolista ihmisten kohtaamista, show’ta, teatteria – tykkään paljon esiintymisestä”, Pawel Kempf hymyilee. Kaupunki kunnosti yli 700 neliön rakennuksen viimeisen päälle ennen museon muuttoa Tuusniemeltä Varkauteen vuonna 1989. Isä Jürgen tiedetään legendaariseksi tarinankertojaksi. Historiaa ja tarinoita on jokaisen soittimen ja esineen äärellä taatusti niin paljon kuin museovieras haluaa kuunnella. Uutta kerrottavaa vuosikymmenien aikana on karttunut; soittimia on kokoelmassa nyt jo nelisen sataa. Pawel tiesi jo varhain jatkavansa mekaanisen musiikin historian kerrontaa tuleville sukupolville. < Museo on täynnä mekaanisen musiikin laitteita, jotka soittavat musiikkia Mozartista Lady Gagaan. Kun perhe vuonna 1981 muutti Suomeen, muuttokuormaan oli pakattu liki 70 mekaanista soitinta. ”Pidän tavattomasti tekniikasta, joka näissä soittimissa ei itse asiassa ole edes kovin vaikeaa. Kotimaan matkailijoiden lisäksi vieraita on Sveitsistä, Saksasta, Englannista, Ukrainasta ja Israelista. Perusmelodia tulee amerikkalaisesta Hammondista.. ”Kun jokin laite menee rikki, se heitetään pois. Ostetaan uusi tilalle sen sijaan, että edes yritettäisiin korjata vanhaa. Voi sitä tunnetta, kun korjattavana on epäkuntoinen soitin ja siitä saa viimein ensimmäisen sävelen kuuluville.” M ekaanisen musiikin museorakennuksen omistaa Varkauden kaupunki. H elteisenä kesäpäivänä Varkauden entisen kunnalliskodin ja sittemmin kotiteollisuuskouluna palvelleen uljaan kivirakennuksen ovella käy kuhina. Se on turhauttavaa, mieluummin pitäisi korjata ja kierrättää – toimia kestävän kehityksen mukaisesti”, museonjohtaja Pawel Kempf huokaa. Kuvan tivolihenkinen Amadeus-katuposetiivi on kotoisin Hollannista.
Museon suurin ja painavin soitin on Goliath. Goliathin soittama musiikki täyttää upean salin, jossa tuolirivit on aseteltu Pawel Kempf suhtautuu museon soittimiin suurella tunteella ja vaalii jokaista yksilöä kuin rakkainta ystävää. Jukeboxin sisällä on 24 savikiekkoa, 1940-luvun musiikkia monesta maasta, myös Suomesta. Goliathilla on korkeutta yli viisi metriä ja painoa viisi tonnia. Se vastaa 75-henkistä sinfoniaorkesteria. Museorakennuksen ylläpitoon liittyviä asioita hoidetaan yhteisymmärryksessä puolin ja toisin”, Kempf kertoo iloiten siitä, että museon ansiosta Varkaus löytyy kansainvälisistä turistioppaista. • kytketty muinaisjäännösrekisteriin • aineiston säännöllinen haravointi Finnaan • tukee kulttuuriympäristöpaikkatiedon käsittelyä ja esittämistä myös kartalla • osa aineistosta voidaan esittää julkisilla internet-sivuilla, ja kuvia voidaan myös tilata ja maksaa verkkokaupan kautta • Profiumilla on 20 vuoden kokemus tietojen siirroista ja konversioista.. < Jukebox on amerikkalainen Wurlitzer vuodelta 1940. Ranskalaisilta antiikkimarkkinoilta löydetyllä posetiivilla opetettiin punatulkkuja laulamaan tietty melodia. P R O F I U M S E N S E K O K O E L M A N H A L L I N TA Pyydä esittely: puh. 09 8559 8000 info@profium.com www.profium.com • käyttöönottovalmis kotimainen selainpohjainen järjestelmä • hankinta myös SaaS-palveluna • perustuu semanttisen metatiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen • tukee museoiden luettelointiohjeen mukaista työskentelyä kuvien, videoiden, esineiden, dokumenttien ja kulttuuriympäristökohteiden luettelointiin ja tallentamiseen • avoimet rajapinnat mahdollistavat liitännän muihin järjestelmiin • kytketty kansalliseen Finto-ontologiapalvelimeen kuvailuja hakutoiminnallisuuden parantamiseksi. 26 MUSEO 3/2018 ”Asiat ovat hoituneet kaupungin kanssa hyvin – museo on tärkeä Varkaudelle ja Varkaus tärkeä meille. Mekaanisen musiikin museon vanhin soitin on 1700-luvun alusta peräisin oleva pieni lintuposetiivi
Peruskoneistoa lukuun ottamatta siinä ei meille tullessa juuri muuta ollutkaan. Tiedetään, että 1910-luvulla Goliath on soittanut musiikkihallissa Kööpenhaminassa, ja siksi sen reikäkorttinuotisto toistaa vain klassista musiikkia. Vaan entä mitä Pawel Kempf kuuntelee silloin, kun museo soi vain hänen korvillensa. Soittimen täydelliseen remonttiin kului kolmisen vuotta.” Häkellyttävän hienoa tarinassa on se, että Goliathin ”konehuoneesta” löytyy 640 urkupilliä Pieksämäen vanhasta kirkosta. Senkin voi kuunnella Varkaudessa. kutsuvasti konserttivieraita odottamaan. ”Alakerran jukeboksissa on Elvistä, se on aina mieluista. Automaattinen flyygeli soittaa täydellisin nyanssein musiikin historian kuolemattomia sävelmiä Hoffmanista Busoniin ja Griegistä Debussyhin ja Mahleriin. Pawel Kampf kertoo, että niin istahti myös Edvard Grieg vuonna 1906 flyygelin äärelle ja soitti lyyrisen pianosävellyksensä ”Little Bird”. Niin Decap on tehnyt Varkaudessa jo yli 25 vuoden ajan, vaikkakin kuuluu museon nuorimpiin soittimiin. Mekaanisen musiikin museo Pelimanninkatu 8, Varkaus mekaanisenmusiikinmuseo.fi. Lahjoituksena saadut pillit toistavat viuluja, pianoa, harmonia, rumpuja, saksofonia, trumpettia, piccoloa ja ksylofonia. Nummisen Amalia haitari-pianolla tulkittuna.” P R O F I U M S E N S E K O K O E L M A N H A L L I N TA Pyydä esittely: puh. Jaakko Kuusiston johtama Avanti!-orkesteri nousi samalle estradille flyygelin viulistilegendojen kanssa. Mukavalta kerrasta toiseen kuulostaa myös M. 1990-luvun alussa vehmersalmelainen koristepuuseppä rakensi soittimeen uuden ulkofasadin. Säveltäjä kuunteli nauhoituksen todeten, että kyllä se on hänen soittonsa ja tulkintansa. A. Museovierailun aikana salit täyttyvät musiikista. ”Goliathin peruskoneisto on peräisin Tanskasta. Vuonna 2009 Steinway Welte -flyygeli käväisi konserttimatkalla Helsingin Kaapelitehtaalla. 09 8559 8000 info@profium.com www.profium.com • käyttöönottovalmis kotimainen selainpohjainen järjestelmä • hankinta myös SaaS-palveluna • perustuu semanttisen metatiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen • tukee museoiden luettelointiohjeen mukaista työskentelyä kuvien, videoiden, esineiden, dokumenttien ja kulttuuriympäristökohteiden luettelointiin ja tallentamiseen • avoimet rajapinnat mahdollistavat liitännän muihin järjestelmiin • kytketty kansalliseen Finto-ontologiapalvelimeen kuvailuja hakutoiminnallisuuden parantamiseksi. Soitto tallennettiin Welte-tekniikalla reikänauhalle. 27 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Museo-oppaiden tuhat tarinaa KUN STEINWAY WELTE REISSUUN LÄHTI V arkauden Mekaanisen musiikin museon yksi erityislaatuinen soitin on yli 400 kiloa painava Steinway Welte -flyygeli. Soitettavan musiikin Goliath poimii 30 sentin levyisiltä reikänauhoilta, joita museon kaapista löytyy satamäärin. • kytketty muinaisjäännösrekisteriin • aineiston säännöllinen haravointi Finnaan • tukee kulttuuriympäristöpaikkatiedon käsittelyä ja esittämistä myös kartalla • osa aineistosta voidaan esittää julkisilla internet-sivuilla, ja kuvia voidaan myös tilata ja maksaa verkkokaupan kautta • Profiumilla on 20 vuoden kokemus tietojen siirroista ja konversioista. Vieraan tanssijalka vipattaa, kun belgialainen Decap-tanssiorkesteri kajauttaa rytminsä
Pilakuva kertoo taantumuksellisista voimista, jotka yrittävät hiljentää uutta, Ruscica kertoo. Siinä bambusoitin edustaa primitiivistä, alempiarvoista alkuperäiskulttuuria. Animaatiot ja niistä poimitut esineet ovat poliittisempia, niihin liittyvät ristiriidat ideologisia ja moraalisia. 28 MUSEO 3/2018 TAITEILIJAHAASTATTELU Nykytaiteilijan maailmasta KUINKA KUVAT MUUTTUVAT MUSIIKIKSI Taitelija Jani Ruscicasta piti tulla oboisti. Minua kiinnosti toteuttaa samoista lähtökohdista projekti, jossa keskitytään nimenomaan soittimiin ja ääneen, Ruscica tiivistää. Vuodelta 1938 oleva Warner Brothersin tuottama ja Tex Averyn ohjaama animaatio The Isle of Pingo Pongo on ollut pitkään rasistisen sisältönsä vuoksi esityskiellossa. Kuvien pohjalta taiteilija Jani Ruscica teetätti kolme soitinta. Kaksi kuvista on poimittu varhaisista animaatioista, ja yksi on säveltäjä Gustav Mahlerille ilkkuva, vuonna 1907 Die Muskete -lehdessä julkaistu pilakuva. Näistä soittimista ja niiden soittamisesta on rakentunut Flatlands-teos, Lönnströmin taidemuseon vuoden 2016 projekti, joka esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle tämän vuoden kesäkuussa. – Karikatyyri pilkkaa Mahleria, joka pyrki rikkomaan konventioita ja olemaan edistyksellinen. Kolmiulotteisuus antaa mahdollisuuden toimittaa esineet eteenpäin, altistaa ne muiden tulkittaviksi. – Omasta näkökulmastani Flatlands on Conversation in Piecesin sisarteos. Andrei Khrzhanovskyn neuvostoaikaisessa animaatioteoksessa Steklyannaya garmonika vuodelta 1968 yritetään rikkoa lasista puhallinsoitinta. R uscican työhistoriassa Flatlands on jatkumoa taiteilijan monimedialliseen teoskokonaisuuteen Conversation in Pieces, jonka pohjana on niin ikään kuvalähteiden mukaisesti toteutettuja, esittäviin taiteisiin palautuvia esineitä. Kokonaisuus on silti tunnistettavissa koomiseksi instrumentiksi, jota säveltäjä itse yrittää soittaa. Siinä kehikosta roikkuu tarkoituksettomilta vaikuttavia esineitä. Pilakuva viittaa esteettisiin, taidemaailman sisäisiin konflikteihin. Flatlands-teoksessa kuvat muuntuvat ensin materiaalisiksi objekteiksi, kolmiulotteisiksi esineiksi, ja lopulta ääneksi, kun esityksessä soittajat antavat soittimille soinnin. – Taide kurottaa aina eri aikakausiin, menneeseen ja tulevaan. JUKKA NAARANLAHTI K olme eri kuvalähdettä kolmesta erilaisesta kulttuuritaustasta. Kyse on ilmaisunvapauden ja sitä rajoittavien voimien välisestä kamppailusta. 30 vuoden päästä ne voidaan tulkita hyvin eri tavoin kuin nykyisin. Hänestä tulikin kuvataiteilija, jonka monimediallisissa töissä eri taidemuodot kohtaavat. Flatlands-teoksessa yhdistyvät siis erilaiset ilmaisunmuodot aina käsityöläisyydestä alkaen.
29 JANI RUSCICA • Syntynyt 1978 Suomessa, vietti varhaislapsuutensa Italiassa ja muutti 11-vuotiaana Lappeen rantaan. • Tunnettu muun muassa videoteoksistaan. • Opiskeli taidetta Chelsea College of Art and Designissa Lontoossa sekä Kuva taide akatemiassa. JUKKA NAARANLAHTI. • Isä sisilialainen ja äiti suomalainen
< Flatlands-esityksessä esiintyneen saksofonisti Linda Fredrikssonin täytyi omaksua lasisoitinta varten kokonaan uudenlainen soittotekniikka. • Toteuttamiseen myönnettiin 100 000 euroa. 30 MUSEO 3/2018 TAITEILIJAHAASTATTELU Nykytaiteilijan maailmasta FLATLANDS • Lönnströmin taidemuseon vuoden 2016 projekti. R A U M A FE ST IV O / D IE G O C A SIR A G H I PA TE R IS VA K SN A. • Neljä esitystä, joista kaksi 1st International Riga Biennial of Contemporary Art -tapahtumassa kesäkuussa sekä elokuussa Raumalla ja Helsingissä. ” Äänien avulla tutkitaan tilaa ja materiaalisia ominaisuuksia. > Bambusoittimen valmisti tsekkiläinen Jan Kolár Jani Ruscican luonnoksen pohjalta. • Jani Ruscican teos valittiin toteutettavaksi lähes sadan hakemuksen joukosta
Heistä tutuimmalle maaperälle astuu cembalisti Matias Häkkinen . Äänien avulla tutkitaan tilaa ja materiaalisia ominaisuuksia. Ruscica on varttunut kahden erilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Häntä Ruscica luonnehtii elektronisen musiikin tekijäksi, jolla on musiikkiin hyvin analoginen ja materiaalinen lähestymistapa. Taiteidenvälisyys tarkoittaa usein myös useampia työvaiheita ja useampien taiteilijoiden osallistumista. – Valmistamisessa oli tietenkin haasteensa, koska piti löytää rakentajat, jotka pystyvät tekemään kuvien mukaiset oikeasti soivat soittimet. Taiteilijaa kiinnostaa erityisesti se, miten yksi merkitys saa vaihtelevia muotoja. Ready made -soitinta soittaa Sara Milazzo . Kumipallot lyövät äänirautoja, jotka tuottavat äänen, lasisen soinnin, Ruscica kertoo. Esityksen suhde musiikkiin on nykytaideprojektille tyypillisesti salliva. . Olen elänyt hyvinkin tasapuolisesti eri kulttuuripiireissä, pallotellut kaikki asiat ja ilmiöt niiden välillä. Flatlandskaan ei olisi ollut mahdollinen ilman soittajien ja soittimet toteuttaneiden rakentajien osallistumista. Yhtäkään esityksen kolmesta soittimesta ei ennen Flatlandsia ollut fyysisesti olemassa. Myös esityksen muusikoiden oli orientoiduttava musiikkiin uudella tavalla. Se kysyy ja vapauttaa kysymyksestä, mikä Flatlands on. Mahlerin pilakuvan pohjalta toteutetun ready made -soittimen puuosat valmisti raumalainen puuseppä Antti Salmela , ja koko soittimen viimeisteli helsinkiläinen Niko Rissanen . Kuinka ilmiöt ja asiat kääntyvät erilaisille medioille. – Kaikilla muusikoilla on improvisaatiotaustaa ja aiempi suhde kokeellisuuteen sekä omien rajojen venyttämiseen, Ruscica kertoo. Lönnströmin taidemuseo Syväraumankatu 41, Rauma lonnstrominmuseot.fi TAITEIDENVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ F latlands-teoksen Lasisoitin on suomalaisen, hiilikuituhuiluja valmistavan Matti Kähösen käsialaa. 31 TAITEILIJAHAASTATTELU Nykytaiteilijan maailmasta Lopulta teos huipentuu performatiiviseen musiikkiesitykseen. Ruscican taiteessa on alusta saakka ollut läsnä vahva semioottinen lataus, halu tutkia merkityksiä. Soitin toimii näppäillen. Bambusoittimen mekaniikka vastaa klavikordia, vaikka sointi onkin toinen. Taiteilija ei ole kuitenkaan halukas lukitsemaan uusimman teoksensa muotoa: – En halua määritellä Flatlandsia, sitä, onko se esitys, konsertti vai taidenäyttely. – Koska soitinta ei olisi voinut rakentaa mitenkään täysin lasista, kaikukoppa on akryyliä ja pillit lasia, Ruscica kertoo. – Hyvin pian kävi selväksi, ettei lasisoitinta soiteta puhaltamalla eikä siihen voi soveltaa saksofonin soittotekniikkaa. Esimerkiksi saksofonisti Linda Fredrikssonin täytyi omaksua lasisoitinta varten kokonaan uudenlainen soittotekniikka. JU K K A N A A R A N LA H TI JA N I R U SC IC A. Hänen mukaansa se on saattanut vaikuttaa hänen käsitykseensä taiteesta: – Isäni on sisilialainen ja äiti suomalainen. Bambusoittimen valmisti tsekkiläinen Jan Kolár. Ainut esityksessä toistuva perinteinen musiikillinen elementti on La Folia -teema. Viulisti Linda Fredrikssonin ohella esityksessä on kaksi muutakin soittajaa
32 MUSEO 3/2018 TU O M A S M A CG IL LE O N
Saman katon alle mahtuivat sopusoinnussa pronssivalimo, observatorio kaukoputkineen, pimiö sekä komeat urut. Wikström oli yleisnero, jota kiinnosti kuvataiteen ohella moni muu ala. Harvinaiset urut ovat täysin toimintakuntoiset, mutta poikkeuksellisuutensa vuoksi työläät virittää. Ateljeen parvelta edelleen löytyvät urut rakensi Emil Wikströmin vanhempi veli K.G. Tästä johtuen Visavuoren uruissa yhdistyvät eri mantereilla käytetyt rakennustekniikat. Wikström vuonna 1905. TUOMAS MACGILLEON URUT K uvanveistäjä Emil Wikström (1864–1942) suunnitteli ja rakennutti Visavuoren työskentelytilakseen. ” Urkujen alla on oma höyrykone. Myllylän mukaan ne ovat ainutlaatuiset. “Musiikki oli hirveän tärkeä osa koko Wikströmin perheen elämää”, Visavuoren museosäätiön toiminnanjohtaja Juha Myllylä kertoo. Niiden käyttäminen oli raskasta, joten Emil Wikström ratkaisi ongelman rakentamalla pohjakerrokseen urkujen alle oman höyrykoneen. Wikström opiskeli urkujen rakentamista myöhemmin sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa. “Tietääksemme nämä ovat ainoat hänen rakentamansa urut, jotka ovat säilyneet rakenteeltaan alkuperäisessä muodossaan.” Urut toimivat aluksi poljettavilla palkeilla ja myöhemmin väännettävällä kammella. Perheen kolme tytärtä soittivat pianoa, ja koska vaimo Alice Wikström oli sveitsinranskalaista sukua, Visavuoressa on soinut klassisten sävellysten lisäksi monta rennompaa chansonia. Kangasalla ammattitaitonsa ensin hankkinut K.G. TU O M A S M A CG IL LE O N. Valmistuttuaan se oli Suomen ensimmäinen erämaa-ateljee. 33 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta SUKUPOLVIA YHDISTÄVÄT SÄVELET Visavuoren ateljeekoti Valkeakoskella kertoo taiteilijaperheestä, jossa rakkaus musiikkiin oli vahvasti periytyvää. Työn lisäksi tilaa oli oltava myös harrastuksille
Sen valmistaja on tuntematon. “Kyseessä on hienoääninen puuhuilu. Hän käytti musiikkiin liittyviä aiheita ja hahmoja usein myös piirroksissaan. Juha Myllylän mukaan Wikströmin lempisäveltäjästä ei ole varmaa tietoa. Visavuoren museo Visavuorentie 88, Valkeakoski visavuori.com JEAN SIBELIUS IN MEMORIAM S ibeliuksen kuoleman jälkeen Helsingin Sanomissa 22.9.1957 julkaistu piirros Suomalaisen musiikin seitsemän virstanpylvästä oli Kari Suomalaiselle henkilökohtaisesti tärkeä työ. Juha Myllylä kertoo, että niiden keskinäinen arvojärjestys oli hyvinkin selvä. Se on kylläkin hyvin erilainen kuin nykyiset huilut, joten sitä on melko vaikea soittaa.” Emil Wikströmin lapsenlapsi Kari Suomalainen (1920–1999) on kertonut Visavuoreen liittyvästä varhaisesta lapsuusmuistosta, jossa isoisä soitti nukkumaan mennessä hänelle juuri tällä huilulla suomalaisia kansansävelmiä. Pilapiirtäjänä tunnettu taiteilija arvosti varsinkin klassista musiikkia ja soitti itse fagottia. JU H A M YL LY LÄ JU H A M YL LY LÄ. 34 MUSEO 3/2018 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta ” Musiikki on tärkeämpää kuin kuvataide. “Muistelen erään suvun jäsenen sanoneen, että se olisi ollut Händel . POIKKIHUILU E mil Wikström oli itseoppinut muusikko, joka soitti urkujen lisäksi ainakin poikkihuilua. Isoisä Emil Wikström oli Suomalaisen elämässä tärkeä henkilö, ja Kari vietti Visavuoressa pienestä pitäen paljon aikaa. Nuotteja täältä löytyy muun muassa Camille Saint Saënsilta , Chopinilta , Wagnerilta ja Sibeliukselta .” Poikkihuilu kunnostettiin noin kymmenen vuotta sitten. Alice Wikström soitti kitaraa ja mandoliinia. Wienissä ja Pariisissa vietetyt opiskeluvuodet paitsi opettivat nuorta kuvanveistäjää taiteilijana, myös laajensivat tämän musiikillista tietämystä. Lisää musikaalisia vaikutteita tuli isältä, joka oli viulisti, musiikkikriitikko ja musiikkiaiheisena radiopakinoitsijana tunnettu Yrjö Suomalainen . Kari Suomalaiselle periytyivät sekä rakkaus musiikkiin että lahjakkuus luoda visuaalisia taideteoksia. “Kari sanoi aikoinaan, että musiikki on hänelle tärkeämpää kuin kuvataide.” Suomalaisen elämäntyö on nykyään nähtävillä Visavuoressa omassa paviljongissaan
En kysynyt, miksi, sillä ymmärsin, että tässä puhuttiin jälleen museon tavasta olla visuaalisesti inspiroiva ja esteettisesti ilmava ympäristö. Siellä on kuulemma hyvä säveltää ja ideoida. Toisinaan taas kaiken poissulkeminen visuaalistaa musiikin. Usein musiikin ja visuaalisuuden raja-aitoja koskeva keskustelu kääntyy turhan konkreettisiin asioihin. Kun tietoinen ajatus lakkaa, saattavat muodot ottaa vallan. Oletan, että toiset havainnoimani luuripäät kokevat samoin. Mitä kuvataiteilijat saavat töihinsä musiikin kuuntelusta. Miten visuaalisuus informoi musiikin tekijöitä. 35 KOLUMNI Pohdintoja ja mielipiteitä MINKÄLAINEN MUSIIKKI ON VISUAALISTA. Itselleni valmiista merkityksistä mahdollisimman vapaa musiikki tuntuu luovan erityisen vahvoja visuaalisia mielikuvia. Hän kertoi vievänsä yhtyeensä kiertueella aina ennen keikkaa museoon. Silloin muukin luova ajattelu pääsee käyntiin. Museoissa en useinkaan kuuntele musiikkia. Puhutaan elokuvamusiikista, musiikin “cinemaattisuudesta” tai kenties synestesian tyyppisistä ilmiöistä eli konkreettisista tavoista, joilla musiikin kuuleminen saa aikaan visuaalisia aistimuksia. Lähtökysymykseen palatakseni mietin musiikin synnyttämiä mielikuvia. Joskus musiikkia kuunnellessa tulee katseltua ympärilleen ikään kuin tietynlaisen kalvon takaa, hieman eri tilasta kuin muut. Musiikki on visuaalistanut kokemukset irralleen arkiympäristöstä. Matti Nives Kirjoittaja on DJ, musiikkikuraattori ja levytuottaja, jonka toimittamassa ohjelmassa Radio Helsingissä käsitellään musiikin ohella ajankohtaisia museoita. Nautin etäältä kuuluvasta puheensorinasta, harvasta kenkien kopseesta ja näyttelyhallien tyhjästä akustiikasta. Keksimistä vaativaa graafista työtä aloittaessani saatan hakea jotain outoa välitilaa kuuntelemalla lujalla aggressiivista avantgarde-musiikkia silmät kiinni. M IT R O H Ä R KÖ N EN. Oman kokemukseni mukaan laajempi musiikin visuaalisuus tai esimerkiksi kuvataiteen musiikillisuus on useimmiten piilevä ulottuvuus, jota on hankala kunnolla sanallistaa. Ei konkreettisesti katsomaan tai kokemaan mitään tiettyä, vaan aistimaan tunnelmaa ja olemaan vuorovaikutuksessa visuaalisen aineiston kanssa. Tämä saattaa liittyä ihan tavalliseen kaupunkiympäristöön, esimerkiksi pieniin yksityiskohtiin, joita havaitsen. Tilan rauhasta. Kaunis lehti kadulla, tielle pudonnut värikäs vauvan sukka tai vaikkapa hauskasti askeltava lintu saattavat saada luureista kuuluvasta musiikista kuorrutuksen, joka tekee niistä ainakin hetkeksi taidetta. Espoossa hetken aikaa asunut alt-countryn suuruuksiin kuuluvan Wilco-yhtyeen rumpali Glenn Kotche puolestaan kertoi pitävänsä etätoimistoa kotikulmillaan EMMA-museossa. Aiheesta ei saa otetta. Minkälainen musiikki sopii millekin museokierrokselle. Muistan keskustelleeni aiheesta amerikkalaisen jazzpianisti Jason Moranin kanssa vuosia sitten. O ikeastaan asian voisi kääntää myös toisinpäin: minkälainen visuaalisuus on musiikillista. Tuskin kukaan voi tarkalleen sanoa, mitä tästä aiheutuu improvisoivan muusikon musiikilliseen väripalettiin, mutta olen Moranin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ainakaan museoympäristön ei luulisi vähentävän musiikillisia ideoita
Seuraavana syksynä järjestetty toinen WAMbience otti haltuun astetta isomman tilan. Yleisöltä tuli heti toiveita tapahtuman laajentamisesta. Ilmaan jäi kysymys: voisiko tapahtuman levittää myös museon näyttelytilojen puolelle. H aave toteutui syksyllä 2017 museon 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Yhdessä turkulaisen elektronisen musiikin yhdistyksen, The X-Rust, kanssa toteutettu elektronista musiikkia ja digitaalista kuvamaailmaa yhdistävä kokeellinen tapahtuma otettiin vastaan innostuneesti. Tapahtuma kasvatettiin koko museon kattavaksi, viikonlopun mittaiseksi festivaaliksi. Kaiken keskellä Wäinö Aaltosen Suomen neito -veistos otti tyynesti vastaan päivityksen 2010-luvulle. JOHANNA SEPPÄ. Itselleni tämä tapahtuma oli huikea kokemus: bassoäänet tuntuivat päästä varpaisiin, ja seinillä vellova kuvavirta muutti museon aulan orgaaniseksi, eläväksi olennoksi. Projection mapping -tekniikalla toteutetut > WAMbience-tapahtumien sarja saa jatkoa 2.11.2018, jolloin elektroninen ja akustinen musiikki kohtaavat X-Rustin ja Turun filharmonikkojen muusikoiden yhteisjameissa Wäino Aaltosen museossa. 36 MUSEO 3/2018 PUHEENVUORO MUSEOLLE Kun taidemuseo muuttuu teknoklubiksi BILEET MUSEOSSA M ielikuvani Wäinö Aaltosen museon aulatilasta muuttui kertarysäyksellä, kun museon aulassa järjestettiin ensimmäinen WAMbience keväällä 2016. Festivaali huipentui loppuunmyytyyn WAMbience Dance -iltaklubiin, joka muutti museon avoimet, porrastuvat näyttelytilat teknoklubiksi. Lauantain ja sunnuntain päivätapahtumat tarjoilivat poikkitaiteellista ohjelmaa performansseista teknotyöpajoihin ja videotaiteesta kokeelliseen sirkukseen. ” Koko viikonlopun mittainen festivaali
Jälkimaku on miellyttävän mausteinen, paahteinen ja pitkä. Maussa tuntuu myös kypsä marjaisuus ja viikunaisuus. T apahtuma järjestettiin näyttelyiden vaihdon aikana museon ollessa tyhjillään. Meille museossa työskenteleville WAMbience-tuotanto tarkoitti omalta mukavuusalueelta poistumista ja totutuista rutiineista luopumista. Porttiteoria mielessämme halusimme houkutella museoon aivan uusia kävijäryhmiä virkistämällä museon kasvoja ja laajentamalla mielikuvaa paitsi museostamme myös esittelemästämme visuaalisesta kulttuurista. Piti miettiä uusiksi, mitä museossamme saa tai ei saa tehdä. Tanniinit ovat jo pyöristyneet ja kypsät. Tapahtuman monipuolista ohjelmaa tuottivat X-Rustin rinnalla muun muassa Turun Syntetisaattoriseura ja New Performance Turku Festival. < Kaiken keskellä Wäinö Aaltosen Suomen neito -veistos otti tyynesti vastaan päivityksen 2010-luvulle. Lukuisien lankojen hyppysissä pitämisessä oli omat haasteensa, mutta lopputulos oli jotain ennennäkemätöntä ja -kokematonta – niin yleisölle kuin kaikille projektissa mukana olleille. Halusimme haastaa sekä itsemme että yleisömme. JO H A N N A SE PP Ä. 37 Wäinö Aaltosen museo Itäinen Rantakatu 38, Turku wam.fi PUHEENVUORO MUSEOLLE Kun taidemuseo muuttuu teknoklubiksi Valmistetaan Tempranillosta, joiden köynnökset ovat keskimäärin 30-70-vuoden ikäisiä. Köynnökset kasvavat lähes 800 metrin korkeudessa Espanjan Pisuergan laaksossa. Nautikohtuudella.fi 13,70€ / 75cl A L K O N U M E R O : 4 5 4 3 7 A L K O I S T A museum 66x270.indd 1 10.8.2018 14.57.13 seinäprojisoinnit loivat klubille uniikin visuaalisen maailman. Maultaan viini on runsas ja suuntäyteinen sekä samettisen pehmeä. Museon henkilökunta ja vapaaehtoiset työskentelivät useassa vuorossa. Johanna Seppä Kirjoittaja on Turun museokeskuksen museolehtori
Punainen tuo mieleen sydämen lyönnit, keltainen kesäniittyjen surinan ja sininen taivaan tuulet ja meren pauhun”, Eräkare kuvaa prosessia. Taidekasvattaja Helena Eräkare tietää kirkkaiden värien kiinnostavan myös vauvoja ja taaperoita. Paja syntyi yleisön toiveesta laajentaa lastenohjelma kaikista pienimmille. TEKSTI PÄIVI VON RABENAU KUVAT RONI REKOMAA M yyrmäen muraaliseinissä katutaide kukkii ja kukoistaa. Seuraavan kerran vauvaja taaperopajat järjestetään 6.–17. Vantaan kaupunki kasvattaa taidetarjonnallaan tulevia kulttuurinkuluttajia ja -tekijöitä. ”Idean kehittely alkoi pohtimalla, miltä värit kuulostavat. marraskuuta 2018.. Lopputuloksena tavallinen luokkahuone verhotaan kahdesti vuodessa punaiseksi, keltaiseksi ja siniseksi satumaaksi. MUSEO 3/2018 LAPSEN KANSSA MUSEOSSA Testataan museoita lasten näkökulmasta VANTAAN VÄRIKKÄÄT ÄÄNET Vantaan taidemuseo Artsissa saa vaikka huutaa, kunhan tulee kuulluksi. 38 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Hän on luonut Artsille Värikkäitä ääniä! -työpajan, jossa lapsi ja vanhempi nauttivat yhdessä erilaisista väreistä, äänistä ja materiaaleista. > Taidekasvattaja Helena Eräkareen ideoi maa Värikkäitä ääniä! -työpajaa on järjestetty Artsissa jo kymmenen vuotta. Inspiroituneena asemalta Artsiin asteleva museovieras voi aulan museokaupasta eli Artsin kiskasta ostaa tuliaisiksi spraymaalipulloja
Hänen mielestään lapsista kuuluu lähteä ääntä, oltiinpa sitten museossa tai ei. ”Mutta ääni on enemmän kuin pelkkää musiikkia”, Eräkare muistuttaa. ”Pallo kasvaa lapsen mukana sopien aina uusiin leikkeihin”, Eräkare perustelee huoneen pyöreää muotokieltä. LAPSEN KANSSA MUSEOSSA Testataan museoita lasten näkökulmasta VANTAAN VÄRIKKÄÄT ÄÄNET V auvat eivät ohjeita odottele, vaan kiinnostuvat heti punaisen huoneen palloista. ”Lapsen kuulo on herkkä ja siksi pajaan toteutettu äänimaailma on rauhallinen, kuin taustamusiikkia lasten itse tuottamille äänille.” Pajan äänimaailman on luonut äänisuunnittelija Aarne Linden . 39 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Pallojen pompottelu rytmittyy taustalla kuuluvaan sydämen sykkeeseen. Kun Eräkare vetää alle kouluikäisille ” Punainen tuo mieleen sydämenlyönnit.. Kuten elokuvissa, taustamusiikki on tärkeä tunnelman luoja. Äänimaailma yltyy koristekivien rapinasta, vanhempien jutustelusta ja vauvojen hihkaisuista. Punaisen huoneen taustaääni “keho” kutsuu pompahtavalla soinnillaan rytmiseen musisointiin, keltaisen tilan äänimaisema “aurinkoniitty“ vahvistaa iloista ilmapiiriä ja viimeisenä sinisen tilan “avaruusmeri“ rauhoittaa päiväunille
Edullinen osallistumismaksu 5 € / osallistuja. ”Kun lapselta kysyy, kannattaa kuunnella. Sisaruspajoissa vanhemmat lapset valjastavat tilat mielikuvitusleikkeihin, joissa sininen riippumatto toimittaa milloin sukellusveneen, milloin avaruusaluksen virkaa. ”Uusi ja erilainen paikka virittää lasta – täällä on otettu ensiaskeleet ja puhuttu ensisanat – tultu kuulluksi.” 40 Museotestaajan loppujokellukset VANTAAN TAIDEMUSEO ARTSI Kiitämme: Pajatilaan on järjestetty syöttötuoli, mikro ja vaipanvaihtopiste. Jäimme kaipaamaan: Touhupistettä näyttelytiloihin Plussat ja miinukset: + Vapaa sisäänpääsy näyttelyihin + Aulassa maksuton lastenhoitohuone + Esteetön liikkuminen, ei kerroksia + Rattailla näyttelytiloihin + Aulassa tilaa pukea ja pakkailla + Myyrmannin leikkipaikka ja lastenhoitohuone vieressä + Junaja bussiasema vieressä Ei valvottua narikkaa Ei museokahvilaa < Pajan rytmiset soittimet, djembe-rummut ja sateenkaaren väriset marakassit, sopivat kaiken kokoisiin käsiin. K aupungin taidemuseona Artsilla on tärkeä tehtävä tarjota taidetta ja kulttuuria paikallisten nuorten identiteetin rakennusaineeksi. ”On antoisaa, kun lapset sanovat, että oli kivaa kun sai tehdä ja tulla kuulluksi”, Eräkare hymyilee. Museovauva uskaltautuu pajassa ensi kertaa tutkimusmatkalle ilman vanhempiaan. Eri ikäryhmät ottavat tilan haltuun eri tavoin. ”Vantaalla ymmärretään, että taiteellinen toiminta vahvistaa lasten osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä”, Eräkare kertoo. Lapsen näkökulma avartaa aikuisenkin näkemystä, ja teoksissa näkee jotain, mitä ei ennen ole huomannut.” Teostiedot eivät ole opastuksilla pääroolissa, vaan tärkeintä on luoda hyvä muistijälki ja kokemus museovierailusta. Eräkaretta tämä ei yllätä. Vauvat reagoivat värikkäisiin ääniin kukin omalla tavallaan ja oman kehitystasonsa mukaisesti. 40 MUSEO 3/2018 LAPSEN KANSSA MUSEOSSA Testataan museoita lasten näkökulmasta suunnattuja opastuksia, on puheenvuoro pääasiassa lapsilla. Lapsista on hauskaa kuulostella, millä Helena Eräkareen käsin tekemät marakassit on täytetty.. Vauvaryhmässä meno on vielä verrattain rauhallista, kun taas taaperoilla vauhti yltyy melkoiseksi. Sosiaalisia taitoja opetellaan yhdessä, kun kymmenien pallojen valikoimasta eniten kiinnostaa se vieruskaverin kädessä oleva. Värikkäitä ääniä -pajassa vauvat ottavat jo kontaktia ikätovereihinsa, joista saattaa tulla myöhemmin koulukavereita
Joka tapauksessa punkin kulta-aika oli lyhyt ja sijoittui vuosiin 1977–1979. JOTAIN ILMASSA JY R K I SIU KO SE N A R K IS TO Postimuseon Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely keskittyy 1970-luvun lopun tapahtumiin. Olla oma itsensä. Toisaalta myös punkiin tulivat nopeasti säännöt, joita aidon punkkarin P O ST IM U SE O , PE TR I K A LL IO. 41 Pienlehtiä ja punkpostia -näyttelyssä on esillä runsas valikoima rintamerkkejä. Usein punkin suurimpana saavutuksena pidetään sitä, että se antoi nuorille luvan tehdä mitä tykkäävät. TERO ALANKO O n turha kinastella siitä, milloin punk syntyi ja milloin se meni pilalle. Toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Punkista voi riemuita jussipaita päällä, ylävartalo paljaana tai kravatti silmillä
Ensim. Myös Tampereen Museokeskus Vapriikissa sijaitsevan Postimuseon Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely pyörii pitkälti saman kiivaan ajanjakson ympärillä. Tietysti punk ja kaikki siihen liittyvä oli Suomessa erilaista kuin New Yorkissa ja Lontoossa. Ulkomaisiin punkmuotikauppoihin oli kaikin tavoin pitkä matka. P unk In Finland -sivustolla tapellaan usein siitä, mistä punkissa on kyse. Melkein kaikki, mitä ei voinut kuulla suoraan levyltä, oli toisen – tai kolmannen – käden tietoa. Parhaimmillaan Hilsettä myytiin noin 5 000 kopiota per numero. Se oli myös siunaus, sillä tämän ansiosta suomalaisesta punkista tuli jotain muuta kuin pelkkä kopio. Pienlehdet hyppäsivät nopeasti hommaan mukaan. Silloin punk olikin tuoretta ja aidoimmillaan. JA R I M AT TI LA relaisesta Epe's-musiikkikaupasta tai ulkomailta. Sen jälkeen kaikki on ollut alamäkeä. Ja Suomen talvi kylmä. 42 MUSEO 3/2018 NÄYTTELYARVIO Kriittinen silmä teeman näyttelyyn piti noudattaa. E nsimmäisenä suomalaisena punklevynä pidetään Briardin I Really Hate Ya -singleä, joka ilmestyi marraskuussa 1977. Niistä isoimmaksi kasvoi hämeenlinnalainen Hilse, joka pääsi jopa R-kioskin jakeluun. Muutaman vuoden päästä kiinnostavinta musiikkia tekivätkin ne, jotka tajusivat kurottaa laatikon ulkopuolelle. Usein ihanne löytyy 1970-luvun lopusta. Nahkatakin alle sopi jussipaita. Aika pian monet avaintekijöistä väsyivät punkiin. Punkkarien heimovaatteetkin olivat Suomessa erilaisia. Punklevyjä ei myyty joka kirkonkylässä, vaan niitä täytyi tilata tampePA U LI K A LL IO N A R K IS TO ” Herttaisen nostalginen näyttely. 1970-luvun lopulla rock oli harvinaista muuallakin kuin Pihtiputaalla. < Martti Syrjän versio hammastahnahymystä. Vapaudesta tuli vankila ja punkista purismia
Pienlehtien tekemisessä ei tarvittu bändikavereita eikä paljon muutakaan. Muutenkin pidän siitä, että Vapriikissa nähdään suomalaisen rockin historia esittelemisen arvoisena asiana. Muut kuin punkin ensimmäiseen aaltoon liittyvät pienlehdet jäävät näyttelyssä sivuosaan. Maailmalla rocknäyttelyistä on tullut jo trendi. Luettavana on lehtiä ja säilyneitä kirjeitä, kuunneltavana suomalaista punkia ja omakustannerockia. Saksista ja teippirullasta oli hyötyä, kun bändikuva pöllittiin jostain toisesta lehdestä. Olisi ollut aiheellista tuoda näkyvämmin esiin, että pienlehtiä tehdään edelleen ja että niitä tekevät muutkin kuin musiikkija underground-intoilijat – vaikkapa jalkapallofanaatikot ja eläinten oikeuksien puolesta taistelevat. Verkostosta muodostui tiivis, vaikka yhteydet olivat satunnaisia. Kirjoittaja on musiikkitoimittaja, jonka mielestä musiikista lukeminen ja siitä puhuminen on usein antoisampaa kuin musiikin kuunteleminen Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely 4.11.2018 asti Postimuseo , Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5, Tampere < Terveet kädet -bändi hioo keikkasettiään treenikämpällä noin vuonna 1981: ”Mullon liian lyhyt sänky!”. Lintu ilmestyi Imatralla, Läikkä Porissa, Punk-Shanoma Kouvolassa, Klooni Haapajärvellä, Nakki Leppävirralla ja niin edelleen. Onneksi edes 1980-luvun omakustannesarjakuvien hyöky esitellään. Lehtiä myytiin keikoilla, festivaaleilla ja postitse. Se saa hyvälle mielelle. Herttaisen nostalginen Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely on varmasti rakkaudella tehty. Tai sitten rajata näyttely pelkästään punkiin. Kun Pelle Miljoona & 1980 ja Ratsia villitsivät festivaaleilla, pienlehtiä tehtiin kaikkialla. Ehkä kohtaamiset olivat merkityksellisiä myös siksi, että elämä ei täyttyP O ST IM U SE O , PE TR I K A LL IO nyt tsättäämisestä ja turhanpäiväisten uutisten tulvasta. 43 NÄYTTELYARVIO Kriittinen silmä teeman näyttelyyn mäinen Hilse ilmestyi syksyllä 1977. Vielä siinä suomalaisista punkyhtyeistä ei ollut sanaakaan. Kuuntelukulmauksen nahkamööpelitkin ovat ajan hengen mukaisia. Videohaastatteluissa avainhahmot kertovat omia näkemyksiään. P ienlehtiä ja punkpostia -näyttely ei yllätä. Paperi, kynä ja monistusmahdollisuus riittivät. Isoissa infotauluissa esitellään perusasiat
Matkailueurot ja brändihyödyt kiinnostavat luonnollisesti alueen päättäjiä ja elinkeinoelämää, mutta musiikkiväelle olennaista on jatkuvuuden turvaaminen. Näppäri-soittopedagogiikka on ”menestystuote”, ja nykykansanmuusikot ja -yhtyeet, kuten JPP ja Frigg , pärjäävät maailmalla. Lauri Oino Kirjoittaja on Kansanmusiikkiinstituutin tuottaja Kansanmusiikki-instituutti ja Suomen kansansoitinmuseo Kansantaiteenkeskus, Kaustinen Kansanmusiikki-instituutti.fi LA U R I O IN O. Kaustisen ainutlaatuisuus perustuu siihen, että vähintään 250-vuotinen viuluperinne elää katkeamattomana näkyvien kärki-ilmiöiden taustalla. Listausten vaikutuksista löytyy esimerkkejä minkään muuttumattomuudesta aina turismiräjähdyksiin ja niiden lieveilmiöihin asti. Parhaassa tapauksessa kaustislainen viulunsoitto löytyy listalta vuoden 2021 lopussa, saunaperinne vuotta aiemmin. Listauksen toivotaan tietysti poikivan kaivattuja euroja ihmisresursseja, mutta yhtä tärkeää on arvostuksen ja tietoisuuden kasvattaminen. Unesco-hakemuksen tulevasta kohtalosta riippumatta hakuprosessi panee hyviä asioita liikkeelle. 44 MUSEO 3/2018 PUHEENVUORO MUSEOLLE Kaustisen ainutlaatuinen viuluperinne VIULUA VIEDÄÄN UNESCO-LISTALLE O petusja kulttuuriministeriö valitsi kesän korvalla Suomen ensimmäiset ehdokkaat Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Festivaalin voi kuitenkin perustaa minne vain ja pedagogisen innovaation keksiä missä vain. Kaustinen tunnetaan koko maan kansanmusiikkiväen Kansanmusiikkijuhlista ja Konsta Jylhästä . 4 300 asukkaan pitäjässä on 200–300 soittajaa, tanhuajia toinen mokoma lisää. Jo nyt yhteistyö on tiivistynyt, aktiivisuus ajatella perinteen merkitystä ja tulevaisuutta on kasvanut ja kiinnostus on laajentunut aktiiviharjoittajista ympäristöön, esimerkiksi päättäjiin ja kouluväkeen. Hakemusta työstää paikallisten yhdistysten työryhmä, koordinoi Kansanmusiikki-instituutti ja sparraa Museovirasto. V aikka listauksia hakevat valtiot, Suomi toteuttaa Unesco-sopimuksen ruohonjuurilähtöisyyden henkeä. Jossain soi joka päivä. Vahvankin perinteen uhkakuvina häämöttävät kaupungistuminen, ikäluokkien pieneneminen ja soitonopettelun vaatimaa pitkäjänteisyyttä koettelevat ajanilmiöt. Mitä Kaustisella tavoitellaan
Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. 09 54212100 Lämmin valkea Neutraali valkea Viileä valkea. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. www.sylvania.fi P. 45 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
Itseään museoiksi kutsuvat paikat herättävät kysymyksen, voiko säveltäjäkotia kutsua museoksi, jos se ei jatkuvasti täydennä kokoelmiaan tai uusiudu tai alkuperäinen esineistö puuttuu. < Steve Reichin musiikkiin perustuva installaatio Schenkonst-museossa. Riiassa elokuun alussa pidetyssä ICLCM-konferenssissa jotkut kyseenalaistivat näillä perustein monen vakavastikin toimivan musiikkija kirjallisuusmuseon. Pitäisikö musiikkimuseossa päästä kokeilemaan musisointia. Saman kaupungin säveltäjäpaikoista liian vähälle huomiolle jää helposti Arnold Schönberg Center . Yksi niistä on Wienin Mozarthaus , jossa säveltäjä asui vuosina 1784–87. Onko huipputekniikka itseisarvo. Paikka kuin paikka voi tarjota tärkeän tunnekokemuksen taiteilijasta ympäristöineen. 46 MUSEO 3/2018 vasta vaatimattomasta museosta on pitkä matka uutta tekniikkaa hyödyntävään Chopin-museoon Varsovassa. SILMÄYKSIÄ MAAILMALTA Maailmalla musiikkimuseoita riittää, samoin musiikkia museoissa. Sibeliuksen plagioinnista syytetyn latvialaisen Da¯rsin¸šin muistoa kanta” Voiko säveltäjä-kotia kutsua museoksi?. Liikkuvaisen Mozartin jäljille on perustettu useitakin museoita. TEKSTI JA KUVAT PEKKA VIRTANEN E uroopassa on yli 300 säveltäjästä kertovaa enemmän tai vähemmän museoksi kutsuttavaa kohdetta sekä lukemattomia muita museoita Pariisin ja Barcelonan laadukkaista musiikkimuseoista mekaaniseen musiikin museoihin. Onko jokainen säveltäjän kotitalo museo
Hyvänä esimerkkinä on Abba-museo , jossa pääsee lavalle laulamaan ”livenä” abbalaisten keskelle. Onneksi kuitenkin rockja pop-rintamallakin on lukuisia näyttelyitä ja museoita eri puolilla maailmaa. Museon pääideakin voi lähteä soittokokemuksesta kuten Yhdysvaltain Carlsbadin Museum of Making Musicissa . Mutta jo muutaman äänen aikaansaaminen saattaisi olla kävijälle avartava kokemus. < Abba-museon virtuaalilavalle mahtuu laulavaa yleisöä.. Perinteet ehkä velvoittavat. ” Lavalle laulamaan ”livenä”. Korvakuulokkeen kera kulkiessa musiikkinäytteet vaihtuvat automaattisesti ilman hankalia näppäilyjä. Perinteisemmänkin näyttelyn päälle voi rakentaa uutta kuten Brysselin musiikkimuseossa . Tukholman musiikkimuseon taannoisessa perusnäyttelyssä äänikokeiluihin houkutteli keittiKANSAINVÄLISTÄ Katsaus maailman musiikkimuseoihin öinstallaatio, jossa kävijöitä rohkaistiin kokeilemaan keittiövälineistön äänellisiä mahdollisuuksia kattilankansineen. Artisti-, aikatai soitinkeskeisyyden sijaan Tukholmassa painotetaan uudenlaisia näkökulmia kuten inspiraation merkitystä. Monien perinteisempien musiikkimuseoiden on ollut vaikeaa siirtyä hands on -kulttuuriin, vaikka teema sellaista kaipaisi. Mutta aina ei tarvita huipputekniikkaa. Digitaalikulttuuri tarjoaa museoille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia hyödyntää ääntä. Tallinnan historiallisessa museossa on tuore katsaus Viron Abba-museossa paneudutaan myös yhtyeen jäsenten nuoruudenmaisemiin. U seiden musiikkimuseoiden perusta on vahvasti klassisessa musiikissa, eikä jazzin, rockin, popin, kansanmusiikin ja maailmanmusiikin ilmiöitä ole esitelty lainkaan. Bolognan tai Venetsian musiikkimuseoiden tapaisissa arvokkaissa näyttelyissä ei touhuamista odotakaan. Tanskan Roskilden rockja pop-teemainen musiikkielämyksiä korostava Ragnarock käyttää uutta tekniikkaa jo lähtökohtaisesti. 47 M aailmassa on useita modernia näyttelytekniikkaa hyödyntäviä musiikkimuseoita. Uudesta perusnäyttelystä tämä osio puuttuu, mutta yllätyksiä kyllä löytyy. Tukholman Scenkonst -museon Hall of Fame kertoo Ruotsin eturivin muusikoista
48 MUSEO 3/2018 KANSAINVÄLISTÄ Katsaus maailman musiikkimuseoihin popkulttuuriin suolana neuvostoajan haasteet. Siinä missä Ringve on perinteinen soitinnäyttely, on Rockheim uutta tekniikkaa hyödyntävä rokkimuseo. Lontoossa maamerkkinä on ollut jo pitkään British Music Experience . Ennakkoluuloista poiketen Liverpoolin The Beatles Story ja Tukholman Abba-museo ovat osoittautuneet kiinnostaviksi, ruokaisiksi ja uusiutuviksikin käyntikohteiksi. Kerrottavaa musiikkimaailmasta kyllä löytyy, varsinkin, jos ottaa mukaan maailman ykkösnimet kuten Clevelandin Rock & Roll Hall of Famessa . Milanon Triennale -designmuseosta on aina löytynyt yllätyksiä, joista oudoin oli kesän alussa näyttely Jimi Hendrixistä . ITE-tyyliseen ripustukseen tutustuminen luonnistuu hyvin baarinurkkauksessa nautitun oluen jälkeen. Abba-museossa faneillekin löytyy sisäistettävää päiväksi jos toiseksi. Toisenlaista ripustusta edustaa Berliinissä sijaitseva pieni, mutta täyteen ahdettu Ramones-museo . Esimerkiksi Milanon tiedekeskuksessa on havainnollinen osasto viulunrakentamisesta, tekniikan museoissa on usein äänentoistotekniikkaa ja kaupunginmuseot pitävät laajojakin musiikkinäyttelyitä. Pohjoismaissa matkailevalle hyviä käyntikohteita ovat Kööpenhaminan musiikkimuseo ja Norjassa Oslon Popcenter sekä Trondheimin Rockheim ja Ringve Museum . M usiikkimuseoissa ääni on pääosassa, mutta sitä löytyy muistakin museoista. Rockheimissä esimerkiksi black metal on saanut vaikuttavan osion. Esitteessä kyllä mainit< Scenkonst-museon näyttelyssä on katsaus musiikkilaitteiden kehitykseen aina nykyajan verkkolevitykseen asti. < ”Yleismuseoiden” näyttelyissä on monesti myös musiikkia, kuten Latvian Jurmalan kaupunginmuseossa, jossa esitellään vapaa-ajan tanssikulttuuria.
Museoissa on ollut ja niihin on tulossa muitakin musiikkimaailman kärkinimiä esitteleviä näyttelyitä. Perinteisetkin soitinmuseot tuovat elämyksen, mutta usein myös kysymyksen, miksi soitin ei ole enää käytössä. Esimerkiksi Lontoon Victoria and Albert -museon David Bowien ja Pink Floydin näyttelyt määrittelivät uudella tavalla musiikkiperinnön esittelyä museoissa. tiin Hendrixin esiintymisasut, mutta näyttely keskittyi hehkuttamaan Hendrixin Italian-kiertuetta vuodelta 1968. ” Michael Jackson -taidenäyttely tulee ensi vuonna Suomeen.. Tulevista näyttelyistä kiinnostusta herättävät esimerkiksi Kissin näyttely Rockheimissa ja vastikään Lontoossa avattu Michael Jackson -taidenäyttely, joka tulee ensi vuonna myös Suomeen, EMMA – Espoon modernin taiteen museoon . Vaikka digitaaliaika tarjoaa huimat mahdollisuudet rajattomaan äänen, liikkeen ja verkkokokoelmien tuottamiseen, mieleenpainuvimmat kohteet ovat olleet sähköttömiä. 49 KANSAINVÄLISTÄ Katsaus maailman musiikkimuseoihin www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. Hendrixin musiikkia näyttelyssä ei kuultu, mutta museossa oli taitavasti hyödynnetty äänimaisemia – näyttelytekniikan tärkeitä, mutta vähän käytettyjä elementtejä. U seissa musiikkimuseoissa olen jäänyt kaipaamaan arkista kuulijan ja kokijan näkökulmaa ja eri musiikkilajien tasa-arvoisempaa käsittelyä. Sellaisia kuin Berliinin musiikkimuseon aulanurkkauksen sodan pommituksissa särkyneet soittimet tai soittonäytös ihmeellisiä ääniä tuottavalla Euroopan suurimmalla teatteriurulla
Työnkuvien monipuolisuus on tyypillistä juuri pienille museoille. Uusi Museoväki 2018 -tutkimus ennakoi museopolvien vaihtuvan. Kolmen työntekijän talossa tieto kulkee tekijältä toiselle aamukahvipöydässä ja museoammattilaiset täydentävät toistensa osaamista parhaansa mukaan. Kesällä 2018 tehty selvitys vahvistaa, miten monipuolista työ pienissä museoissa oikein on. Suomen museoliitto on viiden vuoden välein tutkinut museoalan työyhteisöjä. Kun isoissa museoissa työskentelevistä 13 prosenttia kertoi tekevänsä lähes kaikenlaisia työtehtäviä, näitä jokapaikanhöyliä oli jopa 37 prosenttia pienten museoiden työntekijöistä.. 50 MUSEO 3/2018 ILOINEN ELÄKEPOMMI Museoalalla työskennellään pitkään ja poikkeuksellisen moni lähestyy nyt eläkeikää. Muun muassa tämä tulee vastaan uusimmassa Museoväki-tutkimuksessa. Lähes kaikkea muuta pienen tamperelaismuseon arkeen sitten mahtuukin – verhojen ompelusta taidehistorialliseen tutkimukseen ja kehystämisestä säätiön hallinnon pyörittämiseen. TEKSTI JA KUVAT KALLE KALLIO ”S ähkötöitä me ei kuitenkaan tehdä”, museonjohtaja Liisa Rintala Hiekan taidemuseosta nauraa
Iäkkäimpiä, 55 vuotta 77 % kuvasi työpaikkansa ilmapiiriä hyväksi tai erinomaiseksi < Liisa Rintala on toiminut Kustaa Hiekan taidemuseon johtajana kohta neljännesvuosisadan. Resurssithan tekevät suurista museoista suuria, kun pienen pitää verkostoitua saadakseen apua ja osaamista. ”Sehän on selvä asia”, Liisa Rintala tulkitsee tulosta. Liisa Rintala on vuosien varrella tehnyt paljon myös tutkimusta ja toimittanut koko joukon julkaisuja.. Pienten museoiden työntekijöistä 77 prosenttia kuvasi työpaikkansa ilmapiiriä hyväksi tai erinomaiseksi – isoissa ja keskisuurissa museoissa jäätiin 67–70 prosentin väliin. Jokaisen Museoväki-tutkimuksen jälkeen on voinut ennustaa, että kokonainen museopolvi eläköityisi vuoden 2020 tienoilla. Museoliitossa haluttiin tietää, millainen eläkepommi museoalaa oikein odotti. Esimerkiksi vuonna 1947 syntyi se kaikkein suurin ikäluokka, joka täytti vuonna 2003 jo 56 vuotta. Esimerkiksi Hiekan taidemuseo kunnostaa lähes satavuotiasta museorakennusta, eikä se onnistu ilman rakentamisen ammattilaisia. Tutkimus yllättäen osoitti eläköitymisen olevan hallinnassa, sillä suuret ikäluokat jäivätkin museoissa vähemmistöksi. K un ensimmäinen Museoväki-tutkimus tehtiin 15 vuotta sitten, Suomessa oltiin huolissaan sotien jälkeen syntyneiden eläköitymisestä. Vastaavasti vuoden mittaan tarvitaan graafikkoa, ekstraajia tai konservaattoreita huolehtimaan milloin mistäkin. 51 MUSEOVÄKI Viiden vuoden välein tehtävä tutkimus paneutuu museoalalla työskentelyyn Liisa Rintala kuvaakin Hiekan taidemuseon väkeä kuin perheeksi, jossa kaikki asiat kuuluvat kaikille. Luonnollisesti pienellä koolla on myös kääntöpuolensa. Vuonna 1931 Tampereen ydinkeskustassa avattu museo on yksi Suomen vanhimmista taidemuseoista. Uusia museoita ja virkoja perustettiin erityisesti 1970ja 1980-luvulla, 1990-luvun lopussa ja aina vuoteen 2012 saakka. Työntekijöillä on läheiset välit toisiinsa, eikä töihin meneminen tunnu vaikealta. > Museonjohtajan työ on pienessä museossa monipuolista. Kasvukausien aikana museoalalle on tullut kohtalaisen paljon nuoria työntekijöitä, kun huonoina aikoina museoväen uusiutuminen on hidastunut. Henkilökunta ikääntyy, ja keski-ikä on noussut 2000-luvulla neljällä vuodella. Peräti 60 prosenttia pienten museoiden työntekijöistä nimesi resurssipulan työpaikkansa heikkoudeksi, kun isoissa museoissa vähäisiä voimavaroja moitti vain 22 prosenttia vastaajista. Pienet museot pärjäsivät myös kysymyksissä, joissa tiedusteltiin henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia, työpaikan tasa-arvoisuutta ja avoimuutta tai vähäistä byrokratiaa. Uusi tutkimus tukee Liisa Rintalan havaintoja. ”Täytyy vain heti keskustella, eikä voi yhtään venytellä”, Rintala kuvailee pienen museon johtamista. Vastaavasti isoissa museoissa 55 prosenttia piti vahvuutena ammattitaitoista henkilöstöä – pienissä enää 39 prosenttia. Suurten ikäluokkien astuessa työelämään museoalan työpaikkoja oli huomattavasti vähemmän tarjolla kuin tänä päivänä. Suurissa museoissa pystytään paremmin kohdentamaan resursseja ja työntekijöillä on enemmän mahdollisuuksia erikoistua. Suomalaisen museoalan kasvukaudet kytkeytyvät hyvinvointivaltion kehitykseen. Ongelmatilanteet pitää kuitenkin ratkaista saman tien
M useoalalla työskentelee erilaisia sukupolvia siinä missä muillakin aloilla. Vaikka 1980-luku on Rintalan muistoissa ihanaa opiskeluaikaa, jätti 1990-luvun lama museopolveen syvän jäljen. ”Silloin ei ollut huolta huomisesta”, Liisa Rintala kuvailee opiskeluaikojaan Jyväskylän yliopistossa 1980-luvulla. Museot oppivat lähettämään laskuja ja tekemään kustannuksensa näkyviksi. 2003 2008 2013 2018 Museoalan ikärakenne on muuttunut vuosina 2003–2018. Alalle otetaan entistä vähemmän vastavalmistuneita ja nuorten museoammattilaisten ikäluokat ovat aiempaa pienempiä. Toisaalta monen opinnot viivästyivät ja 1990-luvun laman alettua työpaikat menivät yhtäkkiä kiven alle. Museot palkkasivat 1980-luvulla entistä enemmän työntekijöitä. Juuri digitaaliseen museotoimintaan siirtymisessä 80-lukulaiset olivat suunnannäyttäjiä. 50–59 v. Näiden 80-lukulaisten suhde museoihin ja yhteiskuntaan tuntuu poikkeavan niin aiemmista kuin myöhemmistäkin museopolvista. 52 MUSEO 3/2018 lan opiskelutoverien unelmana oli päätyä museoamanuenssiksi ja osa siinä myös onnistui. Myös erilainen byrokratia, sopimusten ja suunnitelmien määrä on tänään aivan muuta kuin neljännesvuosisata sitten. 31 % työntekijöistä on yli 55 vuotiaita. 40–49 v. Näinä vuosina museotyö on Rintalan mukaan muuttunut valtavasti. Myös museoiden yhteistyö on lisääntynyt valtavasti. Hiekan taidemuseolta lainataan teoksia jatkuvasti ja näyttelyt syntyvät useiden toimijoiden voimin. –29 v. Lama tiukensi asenteita ja kannusti maksullisuuteen. Rintala itse aloitti latinanopiskelijana ja muun muassa klassista kreikkaakin kokeiltuaan löysi kansatieteen ja taidehistorian. Heitä yhdistää opiskelu 1980-luvulla ja siirtyminen työelämään ennen 1990-luvun lamaa. Työllistymiseen uskottiin ja humanistikin nosti opintolainaa koronnousua pelkäämättä. Nyt voi jo puhua museoalan eläkepommista. Rintala keräsi työkokemusta ulkomailtakin, kunnes päätyi vuonna 1994 Hiekan taidemuseon johtajaksi. V astaavasti 2010-luvun lama on vaikuttanut tämän päivän museoväkeen. Sittemmin tietokoneet ovat muuttaneet museoiden työtehtäviä aivan toisenlaisiksi. Rintala nauraa olleensa yksi harvoista, jotka yliopistolla läpäisivät humanistien atk-kurssin. 30–39 v. Vastaavasti MUSEOVÄKI Viiden vuoden välein tehtävä tutkimus paneutuu museoalalla työskentelyyn täyttäneitä työntekijöitä oli ensimmäisen tutkimuksen aikaan alle 16 prosenttia henkilöstöstä, kun tällä hetkellä päästään liki 31 prosenttiin. Rinta% 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 60– v. Vielä 15 vuotta sitten museologeja oli puolet vähemmän. Vuonna 2003 ikärakenne näytti varsin tasapainoiselta, mutta tällä hetkellä alalla tikittää eläkepommi. Liisa Rintala kuuluu tähän runsaslukuiseen ikäluokkaan, jolla on työvuosia väistämättä rajallisesti jäljellä. Erilaisten museoammattien kirjo on kasvanut ja amanuenssien rinnalle tarvitaan niin tiedottajia, konservaattoreita, graafikoita, tuottajia ja pedagogeja. Museoissa työskentelee vähemmän alle 30-vuotiaita ja enemmän yli 50-vuotiaita. Määräaikaisia työsuhteitakaan ei solmita, kun projektirahoitusta on leikattu. Museologiaa hän ei kuitenkaan ehtinyt lukea: tällä hetkellä korkeakouluopintoja suorittaneista museoammattilaisista peräti 58 prosenttia on opiskellut aineesta vähintään perusopinnot. ”Minä hankin Hiekan taidemuseon ensimmäisen tietokoneen”, Rintala muistaa. Politiikkaan 80-lukulaiset suhtautuivat torjuvasti ja opiskeluvuosien vapaamielisyys heijastui myös museotyöhön: ovet avattiin joka suuntaan ja tehtiin kaikkea mahdollista aina musikaaleista pieneen bisnekseen
Tällä hetkellä museoalalla yli puoli vuotta työskennelleistä peräti 88 prosentilla oli korkeakoulututkinto – 15 vuodessa nousua on tullut 15 prosenttiyksikköä. Museoiden sisäistä häirintää hillitsee jo se, että työntekijöistä 79 prosenttia on naisia. Sama sääntö pätee myös museoiden henkilökuntaan, mutta Museoväki 2018 -tutkimuksen mukaan siitä eivät kaikki piittaa. EI SAA KOSKEA S uurin osa kävijöistä tietää, ettei museoesineisiin saa koskea. Liisa Rintala on vuosien varrella tehnyt paljon myös tutkimusta ja toimittanut koko joukon julkaisuja.. Museoalan koulutustaso on vaikeista ajoista huolimatta vain vahvistunut. Alalle löytyy jatkossakin kovia osaajia, ja tutkimuksen mukaan museoiden nuoret työntekijät todella nauttivat työstään. Museoiden työntekijöistä viisi prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää viimeisen kahden vuoden aikana. Kirjoittaja on Työväenmuseo Werstaan johtaja, joka on tehnyt kaikki neljä Museoväki-tutkimusta. Osa tapauksista täyttäisi jo rikoksen tuntomerkit. Kuitenkin alle 40-vuotiaista naisista 12 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia kertoi häirinnästä, kun yli 40-vuotiaista vain kahta prosenttia oli häiritty. Uusien museopolvien on vielä hyvä jatkaa 80-lukulaisten viitoittamalla tiellä. Uusimman tutkimuksen yksityiskohtaisiin tuloksiin ja suorajakaumiin voi tutustua Museoliiton blogissa ja verkkosivuilla 17.9.2018 alkaen. Museoväen häirintäkertomuksissa toistuvat rivoja puhuvat asiakkaat, humalaiset lääppijät, piinalliset vonkaajat ja kahvihuoneiden seksistiset törkyturvat. Pahimmillaan arvotalon omistaja käy rakennustutkijaan käsiksi, opasta seurataan kierroksen päätteeksi kotiovelle saakka tai toimittaja tekee näyttelyarvionsa kähmimällä henkilökuntaa. Huomattava osa häirinnästä tapahtui yleisötyössä ja tekijät olivat etupäässä työyhteisön ulkopuolisia: erilaisten yhteistyötahojen edustajia, asiakkaita ja museokävijöitä. Vankistuvan osaamisen lisäksi museoalan työpaikat ovat myös parempia kuin 2000-luvun alussa. Myönteisen kehityksen myötä iloisesta eläkepommista tuskin tarvitsee olla murheissaan. Esimerkiksi työt vastaavat paremmin koulutusta, ilmapiiri on mukavampi, työ mielenkiintoisempaa, uupumusta vähemmän ja museoiden johtamistakin pidetään parempana. 53 MUSEOVÄKI Viiden vuoden välein tehtävä tutkimus paneutuu museoalalla työskentelyyn iäkkäämpiä kannustetaan pysymään työelämässä pidempään eikä eläkkeelle jääneiden virkoja aina täytetä. Museoalan häirintää selvitettiin nyt ensimmäisen kerran, ja tulokset vastaavat muun työelämän tilannetta. 88 % museoväestä on korkeakoulutettuja > Museonjohtajan työ on pienessä museossa monipuolista
LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 12 €/6 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo tiedustelut puh. klo 13 MuseoKesä_syksy18_uusi.indd 1 22.8.2018 9:16:45 TYKKÄÄ MUSEOLIITOSTA FACEBOOKISSA. NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt Museo-lehden näyttelyliite esittelee syyskauden kiinnostavimmat näyttelyt. ja 24.11. 020 615 5297 Avoinna ti-pe 11–18, la-su 12–17 www.poikilo.fi Pekka Nissinen, Viettelijä, 1998 Kouvolan taidemuseon kokoelma Näyttelyt Kouvolassa MYYTINMURTAJIA JA MATKANTEKIJÖITÄ 13.10.2019 asti Kouvolan kaupunginmuseo K A A R L O K I V E K Ä S – K O L M E N A R M E I J A N K E N R A A L I 1 8 6 6 – 1 9 4 Untitled-3 1 20.11.2017 10.12 KAARLO KIVEKÄS Kolmen armeijan kenraali 3.2.2019 asti PEKKA NISSINEN Elämän kirjo retro 27.9.2018–13.1.2019 Kouvolan taidemuseo Taiteilijatapaamiset la 20.10
Tämän kauneuden ihminen on oppinut paljastamaan jo tuhansia vuosia sitten.” Harry Kivijärvi 13.10.2018–14.4.2019 Näyttelyt aikavälillä 1.2.2018–6.1.2019 MUSEO AVOINNA KEVÄTja SYYSKAUDELLA | Ti – Su 11.00– 16.00 Keskiviikkoisin konsertit klo 19, lippukassa klo 18 KESÄKAUSI 2.5. Tutustu Seinättömään museoon osoitteessa tarinasoitin.fi/seinaton. – 31.8. Museoiden syysnäyttelyt NÄYTTELYLIITE MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI Harry Kivijärvi, Kivitaulu, yksityiskohta, 1974 Kuva: Sampo Linkoneva. KIVEN AIKA HARRY KIVIJÄRVI JA KUUSI SUOMALAISTA NYKYKUVANVEISTÄJÄÄ ”Kiven pinnan alla on myös sen sisässä piilevä kauneus. | Ti, To – Su 11.00 – 16.00, Ke 11 – 18 KONSERTIT – Kevätja syyskaudella SIBELIUS -näyttely SOITIN näyttely Piispankatu 17, Turku | www.sibeliusmuseum.fi Tervetuloa Turkuun Sibeliusmuseoon! Museolehti_93x122mm.indd 1 20.8.2018 16.49 SEINÄTÖN MUSEO -MOBIILIOPASTEET OVAT PÄÄSYLIPPUSI MUSEOON 24/7 Monipuoliset Seinätön museo -opasteet, ulkoreitit ja näyttelyopasteet toimivat kaikilla älypuheli milla ja tableteilla ilman erillisten sovellusten lataamista. I LOVE MUSEUM S -TUOTTE ET MUSEOL IITON VERKKO KAUPAS TA museolii tto.fi. Seinätön museo on aina mukana – aina avoinna
Seuraa entisöintiä ja tue hanketta: www.vlmyrsky.fi ja facebookissa Patria ja Sinituote ovat hankkeen pääyhteistyökumppanit VL Myrsky II entisöintiprojekti Ilmailumuseoyhdistys ry Museolehti 1/4 siv_Taitto 1 2.8.2018 11.24 Sivu 1 NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt Kysymuseolta.fi – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Kysy museolta on matalan kynnyksen verkkotietopalvelu, jossa museot vastaavat erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Kysymyksen voi lähettää helposti palvelussa lomakkeen avulla. Mukaan voi tarvittaessa liittää kuvan. Entisöintiprojektin tarkoituksena on entisöidä VL Myrsky II -hävittäjälentokone asetettavaksi näytteille kotimaisessa ilmailumuseossa. Tutustu palveluun ja anna asiantuntijan auttaa! kysymuseolta.fi & @KMuseolta
Jos sinulla on jo Museokortti, voit liittää uuden kortin olemassa olevaan korttiisi tai antaa sen lahjaksi. 57 MUSEO-LEHDEN LUKIJAKYSELY 2018 Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Museo-lehti uudistettiin vuonna 2017. Mitä toivoisit lehdeltä. + Vastaa myös tähän Leikkaa koko sivu irti, taita se katkoviivaa pitkin ja lähetä Museoliittoon. Käännä sivua ja vastaa kyselyyn! SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun Museokortti • museot.fi KYSELY ON AVOINNA 14.9.–10.10.2018. Vain kaikkiin kysymyksiin vastanneet huomioidaan tutkimuksessa, arvonnassa ja palkinnon lähettämisessä. Kaikki vastaajat saavat lahjaksi I love museums -tuotteen. Missä asioissa voisimme parantaa. Arvonta ja lahjan saaminen edellyttävät yhteystietojen antamista. Yhteystietoja ei yhdistetä vastauksiin tai käytetä muuhun tarkoitukseen. Arvomme vastaajien kesken viisi Museokorttia (arvo á 68 €). Vastaamalla tähän kyselyyn autat meitä kehittämään Museo-lehteä edelleen. Voit vastata myös antamatta yhteystietojasi, jolloin et voi osallistua arvontaan tai saa lahjaa. Kuinka hyvin olemme onnistuneet. Voit vastata myös verkossa: museoliitto.fi/lukijakysely MICHAEL MONROE SIBELIUSMUSEOSSA Finnish Music Hall of Fame MUSIIKKI MUSEOT 3 / 2018 MUSIIKKI • 12 € SA R I M A R KU S RAKKAUDESTA MUSEOIHIN Vuoden museo 2018 EMMA Miltä sivulta löytyy tämän lehden (3/2018) suosikkijuttusi ja miksi erityisesti pidit siitä
Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Lehden sisältö on monipuolista. On Ei On ollut aiemmin Yhteystiedot arvontaa ja lahjan postitusta varten. Työskentelen museoalalla Sain lehden näytteeksi/ lahjaksi Ostin irtonumeron museokaupasta Kiinnostuin lehdestä Museokortin uutiskirjeessä Kiinnostuin lehdestä sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa Kiinnostuin lehdestä muun mainoksen kautta Luin lehteä kirjastossa tai muussa julkisessa tilassa Nimi Osoite Sähköposti MIELIPITEESI MUSEO-LEHDESTÄ. OLETKO TYYTYVÄINEN MUSEO-LEHTEEN SEURAAVIEN ASIOIDEN SUHTEEN. Lukisitko mieluummin maksullista verkkolehteä kuin paperilehteä. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Saan lehdestä ideoita työhöni. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Aiotko tilata lehden jatkossa. Alle 1 1–2 3–9 yli 10 Miten päädyit Museolehden lukijaksi. Voit myös lähettää kyselyn ilman yhteystietoja. Sisältö Tyytyväinen Siltä väliltä En ole tyytyväinen Ulkoasu Tyytyväinen Siltä väliltä En ole tyytyväinen Kuvat/kuvitus Tyytyväinen Siltä väliltä En ole tyytyväinen Kokonaisuus Tyytyväinen Siltä väliltä En ole tyytyväinen MINKÄLAISISTA JUTUISTA PIDÄT ENITEN. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Lehdessä on tuoreita näkökulmia. Lehdessä on kiinnostavia juttuja. Kyllä En Mistä muualta saat tietoa museoista ja näyttelyistä. Voit valita useita vaihtoehtoja. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Saan lehdestä ideoita museovierailuille. Muusta mediasta Museoiden verkkosivuilta Sosiaalisesta mediasta Museot.fi-sivustolta Kollegoilta, ystäviltä Onko sinulla Museokortti. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Lehden sisältö on ajankohtaista. Samaa mieltä Eri mieltä Siltä väliltä Lehden ilmoitukset kiinnostavat minua. Pitkät artikkelit Museoammattilaisten haastattelut Henkilöhaastattelut Näyttelyarviot Kolumnit, näkökulmat Kanta-asiakasjutut Kansainvälistä-palsta Muut museojutut Gallupit Uutiset Millaisia juttuja toivoisit enemmän. Tietoja ei yhdistetä vastaukseen tai käytetä muuhun tarkoitukseen. Vapaamuotoista palautetta lehdestä. Olen jo tilaaja Kyllä En Kuinka moni henkilö lukee Museo-lehteäsi itsesi mukaan luettuna. Voit valita useita vaihtoehtoja. 58 MUSEO 3/2018 TAUSTATIEDOT Ikä: alle 25 25–39 40–54 55–69 yli 70 Sukupuoli: Nainen Mies Muu Asuinalue: Etelä-Suomi Itä-Suomi Länsi-Suomi Pohjois-Suomi Asun ulkomailla Kuinka monta vuotta olet ollut Museo-lehden lukija. VOIT VASTATA MYÖS VERKOSSA: MUSEOLIITTO.FI / LUKIJAKYSELY Vastaathan kaikkiin kysymyksiin! MUSEO
Sekä monta muuta museoaihetta talvisten museokäyntien inspiraatioksi niin nuorille kuin vanhemmillekin. Pitääkö kiinnostaa. Missä museoissa he haluavat käydä. Miten nuoret näkyvät museoissa. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. MUSEOLEHTI.FI. Kiinnostaako. TEEMANA NUORET Mitä nuoret tekevät museoissa. Kokoelmat käytössä. Ulkomaantilauksiin lisätään 15e postituskulut. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS PALVELUKORTTI Suomen museoliitto maksaa postimaksun JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA MUSEO 4/2018 ILMESTYY 30.11. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Mitä he ovat tehneet museoihin. museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi tai tee ne verkossa museolehti.fi Itselleni Lahjaksi Kestotilaus 34 € Vuositilaus 38 euroa Jäsentilaus 25 euroa Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin no.: Muutan osoitteeni — / 201— alkaen Irtisanon tilaukseni Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta
60 MUSEO 3/2018 SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI MTAB käsittelee korvaamatonta kulttuuriperintöämme ammattitaidolla ympäristövaikutukset huomioiden. www . Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme yksilöllisiä palveluja näyttelykokonaisuuksien rakentamisesta, yksittäisten töiden varastointiin, kuljetukseen ja installointiin. mtab.fi logistics, storage and warehousing fine art elämyksiä toimittamassa GöteborGin sinfoniaorkesteri Va lo ku va / O la K je lb ye