Museo 3/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ KUVAN UUDET ULOTTUVUUDET VALOKUVAKESKUS kaikille aisteille TAIDERIKOLLISTEN JÄLJILLÄ Elina Brotheruksen museovinkit K AT A R IIN A SA LM I 3 / 2022 VALOKUVAUS • 9,80 €
16.9.2022 • Teemana valokuva R A M I M A R JA M Ä K I. 34 TAIDERIKOLLISTEN JÄLJILLÄ Väärennöksiä ja väritettyjä totuuksia
53 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko. 52 LINSSIN LÄPI Poimi hauskat ja hyödylliset vinkit museokauppojen valikoimista. 46 VALOKUVAN VIEMÄÄ Valokuvauksen historiaa ja nykypäivää. 38 VALOKUVAKESKUS KAIKILLE AISTEILLE Tallinnan Fotografiska on paikallisten ja turistien suosikki. 23 MISSÄ VALOKUVA TAPAHTUU. 50 YHTEISTYÖN HELMIÄ Valokuvataiteilija Elina Brotheruksen vinkit. 26 VALOKUVAN VANKI Kuva ikuistaa katoavat kohteet, jotka mieluummin unohdettaisiin. 12 ARKISTOISTA SOMEEN Valokuvan kehitys harvinaisuudesta kulutushyödykkeeksi. PA AV O LE H TO N EN. Museologi Johanna Lehto-Vahteran kolumni. 42 VAHVUUTENA NAISEUS Wivi Lönnin arkkitehtuuri museossa. MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma ja R-kioski. 18 HELMIÄ UUTISJUTTUJEN VIERESTÄ Journalistinen kuva-arkisto säilyttää kuvat tuleville sukupolville. 49 SUURELLE YLEISÖLLE Näyttelytila K1 elävöittää Helsingin keskustaa. 56 NÄYTTELYLIITE 59 ANNA PALAUTETTA 24 NÄKÖKULMIA INHIMILLISYYTEEN Valokuvaaja Meeri Koutaniemi haluaa kulkea epämukavuusalueella. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona Lehtiluukku.fi -palvelusta osoitteesta lehtiluukku.fi/lehdet/museo. 4 KUVAN UUDET ULOTTUVUUDET Pekka Saurin pääkirjoitus 10 MUSEOIDEN VUOSI 2021 Tilastotietoa kävijöistä ja kokoelmista. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä JA R N O K U U SIN EN M EE R I KO U TA N IE M I 30 KÄYTÄNNÖN OPPEJA KUVIEN KESKELLÄ MUSEO-lehti vieraili Suomen valokuvataiteen museon valokuvauskurssilla
Ne tuovat menneisyyden vilauksessa tähän päivään. Toivotan valaisevia lukukokemuksia. Tämä korostaa kielen roolia yhteisen ymmärryksen rakentajana: kuvan sisällön ja merkityksen määrittäminen jää neuvottelun ja sopimisen varaan. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Petra Havu TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TUOTTAJA Kirsti Ruissalo ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Riitta Ojanperä, Marjo Poutanen, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Hanna Hirvonen, Jarno Kuusinen, Johanna Lehto-Vahtera, Rami Marjamäki, Meri Parkkinen, Päivi von Rabenau, Merja Räty, Katariina Salmi, Tytti Steel, Elina Teerijoki, Erkki Vuokila, Tarja Västilä. KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Ihmisten sadan vuoden takainen arki kaikkine rientoineen ja askareineen oli enemmän tai vähemmän samanlaista kuin tänäänkin. Eikä siinä tietenkään ole mitään uutta. Kuvan uudet ulottuvuudet nostavat sen entistäkin tärkeämmäksi. Maallikon on vaikeaa tai mahdotonta erottaa toisistaan aitoa ja muunneltua kuvaa. Kuvankäsittelysovellukset hämärtävät kuvan asemaa luotettavana todistusaineistona. Monivärisen nykyisyyden ja mustavalkoisen menneisyyden välinen kuilu katkaisi ajan: mustavalkoinen ja värikäs ovat olleet kaksi erillistä, peräkkäistä maailmaa. Historia oli ennen toista maailmansotaa ja perhealbumeissa vielä pitkään sodan jälkeenkin mustavalkoinen. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakausmedia ry:n ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 044 430 0721 • museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2022 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € Määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Kirsti Ruissalo kirsti.ruissalo@museoliitto.fi 044 430 0721 PAINOPAIKKA PunaMusta, Tampere ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Katariina Salmi PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E KUVAN UUDET ULOTTUVUUDET M ustavalkoisten valokuvien värityssovelluksia on saatavilla vapaasti verkossa. 60. Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja. Olemme nyt valokuvaajia kaikki. Valokuvauksen keksiminen kohta kaksisataa vuotta sitten mullisti maailman kuvallisen esittämisen perin pohjin. Muoti ja teknologia muuttuvat, mutta ihmisen tarpeet, toiveet ja pelot pysyvät ennallaan niin kauan kuin fyysisessä olomuodossa planeettaa tallaamme. Maalatun kuvan merkitys muuttui nopeasti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen nopeasti yleistyneet puhelinkamerat ovat puolestaan mullistaneet valokuvauksen yhtä lailla dramaattisesti. Kun mustavalkoiset kuvat saavat sovellusten avulla ainakin suurin piirtein luonnolliset ja uskottavat värit, menneisyys ja nykyhetki ovatkin samaa jatkumoa. Tämä Museo-lehden numero valottaa kuvan merkitystä monesta kulmasta. Ihmisten todellisuus on aina rakentunut neuvottelun ja sopimisen varaan
Se tarjoaa vaihtoehtoja kestävälle ja hyvälle elämälle”, toteaa tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkonen ministeriön tiedotteessa. ”Kulttuuriperintö on yhteiskunnassamme piilevä voimavara, jota tulisi nostaa esiin ja hyödyntää monipuolisesti. Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Kuvat ovat yleisöä kiinnostavista aiheista, kuten koululaisista, muista ryhmistä ja tapahtumista.” Liisa Kinnunen kuvaili Koillissanomissa 14.8.2022 Kuusamon kuvaamon aineistoa esittelevää uutta museota, joka avattiin Taiteiden yössä. ” Pirkanmaalla sijaitseva Mänttä-Vilppula on taidekaupunki, jossa myös saunominen onnistuu taiteen keskellä. Läpäisevänä arvona on myös vastuu kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja suojelusta tuleville sukupolville. RATKAISUJA KESTÄVÄÄN TULEVAISUUTEEN Opetusja kulttuuriministeriö julkisti toukokuun lopussa ehdotuksen kulttuuriperintöstrategiaksi vuosille 2022–2030. MUSEO-lehti on hiilineutraali painotuote. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa. Museot ovat kehittäneet kuva-arkistoja viimeisen 30 vuoden aikana merkittävästi ja aineistojen etsintä on muuttunut lähes mahdottomasta hyvin helpoksi. Strategian lähtökohtana on monimuotoisen aineellisen, aineettoman ja digitaalisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristöjen vaaliminen, kehittäminen ja hyödyntäminen. ARKISTOISTA KOTISOHVALLE ”Yleisesti Suomen kuva-arkistotilanne näyttää varsin valoisalta: valokuvia, joita lähinnä tarkoitan kuva-aineistolla, on tallennettu miljoonia, joten valikoima on sangen laaja. ” Se on pienoismuseo , johon tulee esimerkiksi kameroita, kuvia ja julisteita. Kännykän näytöltä voi esimerkiksi tarkistaa, miltä katu jalkojen alla on ennen muinoin näyttänyt. Toisaalta käyttäjän kannalta ongelma on se, että mikäli etsintä ei kohdistu topografisesti järjestettyyn materiaaliin, arkistojen lukuisuus tekee kattavan etsinnän lähes mahdottomaksi,” kirjoitti Hannu Sinisalo MUSEO-lehden numerossa 4/1992 julkaistussa tekstissään, joka käsitteli käyttäjäkokemuksia museoiden kuva-arkistoista. Tässä numerossa tutustumme kuva-arkistoissa tehtävään digitointiin sekä valokuvan muuttuneeseen luonteeseen. Digitaalisen saavutettavuuden parantuessa kuva-arkistolöytöjä voi tehdä kotisohvalta. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Tavoitteena on, että valtioneuvosto tekee laaditun ehdotuksen pohjalta periaatepäätöksen vuoteen 2030 ulottuvaksi kulttuuriperintöstrategiaksi. Taidesauna on todellakin nimensä veroinen: paitsi että taidetta on seinillä, on sitä myös myös huonekaluissa ja muissa käyttöesineissä.” Yle uutisoi 16.6.2022 Serlachiusmuseoiden Taidesaunasta. ” Museoympäristössä ankat puurtavat korkeaa heinää kasvavalla alueella, josta ihmisten olisi heinikon vuoksi mahdotonta kerätä etanoita pois." Ilta-Sanomissa kerrottiin 27.7.2022 Fiskarsin museoympäristössä kesäisin työskentelevistä vaappuvista apulaisista, jotka auttavat pitämään espanjansiruetanoiden leviämisen kurissa. Kulttuuriperintöstrategian laatiminen sisältyy pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan. MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta MEDIASSA 30 VUOTTA SITTEN TARKENNUS MUSEO-lehdessä 2/2022 arvioitu Teollisuusmuseo-näyttely on Työväenmuseo Werstaan ja Museokeskus Vapriikin yhteistuotanto.
MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta Kaikki jutussa mainitut museot ovat Museokortti-kohteita.. TERESIA MATKOILLA – MATKAKUVIA VIIDELTÄ VUOSIKYMMENELTÄ Lönnströmin kotimuseo, Rauma 8.5.2022 – Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo sijaitsee huvilatyylisessä kivirakennuksessa, jossa voi aistia 1900-luvun kulttuurikodin tunnelmaa. LÖ N N ST R Ö M IN KO TI M U SE O JA R I N IE M IN EN ” Muistot kehystettyjen valokuvien muodossa kertovat eletystä elemästä. Kuvista huokuu tuon ajan valokuville tyypillinen aitous ja niissä on nähtävissä ulkomaanmatkailun muutos 1900-luvun alkupuolen vain harvoille mahdollisesta herkusta 1950-luvun myötä yleistyneeseen lentomatkailuun. Kuvien paikat saattavat olla nykykatsojille etäisesti tuttuja, sillä moni kuvista on otettu suosituissa matkakohteissa ennen turismin aiheuttamia maisemanmuutoksia. Esimerkiksi Välimerellä turismin kasvu on muuttanut kohteita varsinkin 1960-luvun jälkeen”, kertoo Teresia matkoilla – matkakuvia viideltä vuosikymmeneltä -näyttelyn koonnut amanuenssi Raija Heikola . Kuvauskohteet ovat usein nykyihmiselle tuttuja, mutta ajan saatossa muuttuneet. Monen näyttelyn kuvan takana on todennäköisesti Teresian sisarentytär Else Bech , joka oli kiinnostunut valokuvaamisesta ja oli usein Teresian matkaseurana Rafael Lönnströmin kuoleman jälkeen. Nostalgisissa matkakuvissa näkee opiskelijattaret Kööpenhaminassa 1920, automatkan Keski-Eurooppaan 1953, matkan Kar-Airilla Malagaan 1960 ja monta muuta matkakohdetta. NÄYTTELYPOIMINTOJA ” Vanhoissa matkakuvissa viehättää niiden aitous. Entisaikaan kameran filmille mahtui kuvia vain rajallinen määrä ja kuvaa ei nykyiseen tapaan voinut helposti muokata jälkikäteen. Lönnström johti raumalaista metalliteollisuusyritystä vuosina 1944–1973 ja teki liikematkojen lisäksi lukuisia vapaa-ajanmatkoja useisiin Euroopan kulttuurija luontokohteisiin. Kotimuseon runsas sisustus ja henkilökohtaiset esineet sekä muistot kehystettyjen valokuvien muodossa kertovat eletystä elämästä ja asukkaiden henkilökohtaisista mieltymyksistä. Kotimuseon helmi valokuvien ystävälle on toukokuussa avattu näyttely Teresia matkoilla – matkakuvia viideltä vuosikymmeneltä, joka vie kävijän nimensä mukaisesti matkoille teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin kanssa. Edustuskodista museoksi muuntautuneessa rakennuksessa pääsee tutustumaan pariskunnan elämäntyön ohella taidekokoelmaan ja sisustukseen, joka sisältää taidelasin lisäksi matkamuistoja pariskunnan Kiinanja Keski-Euroopan -matkoilta
Neulanreikäkameralla otetun kuvan lopputulos on aina yllättävä. Sähköpurkausten tallenteista sävelletty äänimaailma luo teoksesta katsojalle jännittävän elämyksen. Näyttely on näyttävä katsaus autojen historiaan ja kuvista voi tunnistaa tutumpien automallien lisäksi omalla tavallaan valloittavia harvinaisuuksia. Näyttelyn runsas kattaus on kuratoitu visuaalisesti ehjäksi kokonaisuudeksi valokuvallisin perustein. Taiteilija on kuvannut teokseen teknologiaan ja energiankäyttöön liittyviä, sähkövarauksellisia materiaaleja ja esineitä käyttäen kosketusnäyttölaitteista tuttua, tinapinnoitetusta levystä valmistettua purkauslevyä. Brysselissä ja Saint-Mihielissä työskentelevä Dijkman (s. Neulanreiästä-näyttelyssä on mukana useita pitkään neulareikäkameran kanssa työskennelleitä kuvaajia ja se näkyykin näyttelyn monipuolisessa kattauksessa. – 13.11.2022 Turun taidemuseon videotaidetta esittelevässä Pimiö-näyttelytilassa on syksyllä nähtävissä Marjolin Dijkmanin Depht of Discharge (2021). Neulanreikäkameralla kuvaaminen on valokuvaamista yksinkertaisimmillaan. Tarjolla on nähtävää ja koettavaa niin nostalgiannälkäisille, autofriikeille kuin valokuvauksesta kiinnostuneille. K IM M O TA SK IN EN JY R K I M A R K K A N EN M A R JO LIN D IJK M A N MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta. Depth of Discharge on osa Dijkmanin laajempaa projektia ja teossarjaa, joka kuvaa, miten sähkö luonnontieteenä on liitetty 1700-luvulta lähtien valistuksen ihanteisiin. Näyttelyyn valikoitui omaa silmääni miellyttäviä autokuvia. Valokuva piirtyy laatikon sisällä olevalle valokuvapaperille. “Nykyautot ovat mielestäni tylsiä verrattuna esimerkiksi 1930-luvun autoihin. MARJOLIN DIJKMAN – DEPTH OF DISCHARGE Turun taidemuseo, Turku 16.9. Kuvataiteilija Jyrki Markkasen kuratoima näyttely johdattaa valokuvauksen juurille ja esittelee kattavasti yhden maailman vanhimmista valokuvaustavoista. Kaikkia näyttelyn kuvaajia yhdistää kuitenkin itse tehty kamera ja uusi tapa katsoa ympäristöä neulanreiän läpi. Tuottelias valokuvaaja on kartuttanut projektien myötä kuva-arkistoa, jonka aiemmin julkaisemattomiin otoksiin pääsee tutustumaan Ajettiinpa ennenkin – Kimmo Taskisen autovalokuvia -näyttelyssä. – 4.12.2022 Suomen käsityön museossa on esillä syksyllä mitä mielikuvituksellisempia kameroita sekä neulanreikäkameralla otettuja unenomaisia valokuvia. Kiehtovaan camera obscuraan pohjautuva kuvaustekniikkaan tarvitaan ainoastaan valotiivis laatikko, jossa on reikä valon kulkua varten. Dijkman hyödyntää videoteoksessaan korkeajännitteistä elektrofotografiaa. Taskinen on julkaissut uransa aikana useita autoja käsitteleviä valokuvakirjoja. 1978) hyödyntää teoksissaan monialaisesti ja tutkimukseen pohjautuen elokuvan, valokuvan, kuvanveiston ja installaation keinoja. Valokuvien lisäksi näyttelyssä on esillä autoja ja siellä kuullaan myös autojen ääniä, joten luvassa on elämyksellinen näyttely kaikille aisteille”, Taskinen kertoo. AJETTIINPA ENNENKIN – KIMMO TASKISEN AUTOVALOKUVIA Riihisaari – Savonlinnan museo, Savonlinna • 30.9.2022 – 15.1.2023 Syyskuun lopussa Riihisaaressa avautuu näyttely, joka esittelee Helsingin Sanomien autokuvaajana tunnetun Kimmo Taskisen otoksia vuosien varrelta. NEULANREIÄSTÄ Suomen käsityön museo, Jyväskylä • 17.9
Palkinto myönnetään museolle, joka on omalla toiminta-alueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Museokaupassa panostetaan palvelun tasalaatuisuuteen, aktiiviseen myyntityöhön ja hyvään asiakaspalveluun niin kivijalkamyymälän kuin myös verkkokaupan puolella. Kirjan ovat kirjoittaneet Kristin Ilves ja Veronica Lindholm . ”Museokeskus Vapriikin näyttelyt toistuvat museokaupassa kukin omina pieninä osastoinaan. Vuoden museo on palkittu vuodesta 2014 lähtien. T änä vuonna palkittiin toista kertaa Vuoden museokauppa. VUODEN 2022 MUSEOPALKINNOT Suomen museoliitto ja ICOMin Suomen komitea palkitsivat museoita 19. Beacon Muse on himmennettävissä ja liitettävissä myös Casambi –valonohjausjärjestelmään. ”Teos 101 glimtar ur Ålands forntid tarjoaa kiehtovan katsauksen Ahvenanmaan historiaan. Kestävän kehityksen parissa on tehty konkreettisia toimenpiteitä.” Tänä vuonna palkinto myönnettiin Ålands museumin vuonna 2021 julkaisemalle teokselle 101 glimtar ur Ålands forntid. Museossa on huomioitu monenikäiset kävijät ja museo muokkaa lasten käsityksiä poliiseista jo pienestä pitäen. Elinikä 100 000 tuntia. V uoden museo -kiertopalkinto, Pekka Kauhasen suunnittelema Esko-veistos, myönnettiin Poliisimuseolle. ”Poliisimuseon konsepti on kokonaisuutena onnistunut. Beacon-sarja valaisee mm. Samalla se kertoo yleisesti pohjoismaisesta esihistoriasta. Museo on vakiinnuttanut asemansa Tampereen seudun suosituimpien matkailuja perhekohteiden joukossa. toukokuuta järjestetyssä Museopalkintogaalassa Maarianhaminassa. Vaihtuvat näyttelyt täydentävät perusnäyttelyä kiinnostavalla tavalla ja ne tuovat esiin yllättäviä puolia poliisin työstä,” kuvaili Palkintolautakunta Vuoden museoksi valittua Poliisimu seota. MUSEOKUVIOITA Ajankohtaista museomaailmasta JE R EM IC SL AV O LJU B Concord Beacon Muse Museovalaistuksen uusi aikakausi www.sylvania.fi P. Kekseliäs ja lukijaa koukuttava kirja esittelee 101 arkeologista esinettä Ålands museumin kokoelmista. 09 54212100 Tyylikäs ja sulavalinjainen Beacon Muse tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin. Poliisimuseon toiminnassa tulee esiin tasalaatuinen ja korkeatasoinen ammattimainen ote. Valinnan perusteina oli muun muassa myynnin kasvu, laadukas tuotevalikoima ja suunnitelmallinen toiminta museon osana. Beacon Musen säädettävä optiikka mahdollistaa valaisimen monipuolisen käytön ilman erillisiä lisäosia ja näin mahdollistetaan monipuolinen ja kustannustehokas valaistuskokonaisuus museoja näyttelytiloissa. Huolella rakennettu tuotevalikoima on monipuolinen ja huomioi erilaiset asiakkaat. Lisäksi museon toiminta on tuonut uusia tai erilaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle. Museossa on kiinnitetty myös huomiota saavutettavuuteen kiitettävällä tavalla. Teos herättää ajatuksia sekä saa lukijan kiinMuseopäivien yhteydessä järjestetyssä gaalassa palkittiin ansioituneita museoita ja museoalan ammattilaisia. V uoden museojulkaisu -palkinto jaetaan joka toinen vuosi julkaisulle, joka tavoittaa poikkeuksellisen hyvin kohderyhmän sisällön ja esitystavan innovatiivisuudella. nostumaan arkeologiasta uudesta näkökulmasta”, kuvaili palkintolautakunta. seuraavissa museoissa: Urheilumuseo, Helsinki • Amos Rex, Helsinki • Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki • Turun linna, Turku • Museokeskus Vapriikki, Tampere • Biologinen museo, Turku • Apteekkimuseo, Turku • Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa • Työväenmuseo Werstas, Tampere • Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää • Savonlinnan kaupunki/ Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna • Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio • Lusto – Suomen metsämuseo, Punkaharju ” Poliisimuseon konsepti on kokonaisuutena onnistunut.. Avautumiskulman laaja-alainen säätö ei kaipaa rinnalleen erillisiä mekaanisia lisäosia ja tarkka avautumiskulman säätäminen onnistuu muutamassa sekunnissa säädettävän optiikan avulla
Beacon-sarja valaisee mm. Avautumiskulman laaja-alainen säätö ei kaipaa rinnalleen erillisiä mekaanisia lisäosia ja tarkka avautumiskulman säätäminen onnistuu muutamassa sekunnissa säädettävän optiikan avulla. Elinikä 100 000 tuntia. Beacon Muse on himmennettävissä ja liitettävissä myös Casambi –valonohjausjärjestelmään. 09 54212100 Tyylikäs ja sulavalinjainen Beacon Muse tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin. Beacon Musen säädettävä optiikka mahdollistaa valaisimen monipuolisen käytön ilman erillisiä lisäosia ja näin mahdollistetaan monipuolinen ja kustannustehokas valaistuskokonaisuus museoja näyttelytiloissa. Feilo Sylvania 9 Concord Beacon Muse Museovalaistuksen uusi aikakausi www.sylvania.fi P. seuraavissa museoissa: Urheilumuseo, Helsinki • Amos Rex, Helsinki • Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki • Turun linna, Turku • Museokeskus Vapriikki, Tampere • Biologinen museo, Turku • Apteekkimuseo, Turku • Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa • Työväenmuseo Werstas, Tampere • Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää • Savonlinnan kaupunki/ Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna • Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio • Lusto – Suomen metsämuseo, Punkaharju
Vuosittain julkaistava Museotilasto perustuu museoiden antamiin vastauksiin. LÄHDE: MUSEOTILASTO, MUSEOVIRASTO.. Museoiden näyttelytilat olivat osan vuodesta kiinni tai avoinna vain rajoitetusti koronapandemian takia. erpahvityo-210x66mm.pdf 1 2.9.2021 10.04.18 ULKOMAISIA KÄVIJÖITÄ VIERAILI MUSEOISSA YHTEENSÄ MUSEOTILASTOT 2021 Tilastotietoa kävijöistä ja kokoelmista MUSEOIDEN VUOSI 2021 Museotilastot kertovat, että vuosi 2021 oli edellisen tapaan poikkeuksellinen. Museokävijöiden määrä väheni edelliseen vuoteen verrattuna 2,8 % Ulkomaisten kävijöiden määrä laski noin 10 % MUSEOISSA VIERAILTIIN NOIN 4,4 MILJOONAA KERTAA 2019 2020 2021 ~ 7,6 ~ 4,5 ~ 4,4 2019 2020 2021 ~ 870 ~ 138 ~ 126 m ilj oo na a vi er ai lu a tu ha tt a kä vi jä ä Museovirasto on koonnut tilastotietoa Suomen ammatillisten museoi den taloudesta, henkilöstöstä ja toiminnasta vuodesta 1975 lähtien
MUSEOTILASTOT 2021 Tilastotietoa kävijöistä ja kokoelmista UUSIA VAIHTUVIA NÄYTTELYITÄ VALMISTUI 9,2 % edellisvuotta enemmän MUSEOILLA OLI YHTEENSÄ 377 VERKKONÄYTTELYÄ ESINEKOKOELMAT koko laajuus 1 024 877 kävijää vieraili verkkonäyttelyissä 41 405 yleisötapahtumaa MUSEOISSA JÄRJESTETTIIN 4?922?115 4?882?542 2021 2020 367 045 357 526 2021 2020 TAIDEKOKOELMAT koko laajuus. erpahvityo-210x66mm.pdf 1 2.9.2021 10.04.18 9 845 esinettä poistettiin esinekokoelmista vuonna 2021. 50 teosta poistettiin taidekokoelmista
Muutos on vaikuttanut myös museoiden kuvasuhteeseen. 12 MUSEO 3/2022 REPORTAASI Kuva-arkistojen kätköistä ARKISTOSTA SOMEEN Valokuva on kehittynyt kalliista harvinaisuudesta jokapäiväiseksi kulutushyödykkeeksi. Uudenkaupungin museossa nähtiin jo varhain mahdollisuus tavoittaa yleisöä somekanavien kautta. TEKSTI ELINA TEERIJOKI K amera on nykyisin jokaisen taskussa, ja kuvavirta etenkin sosiaalisessa mediassa on taukoamaton. ”Valokuva on meille ykkösjuttu. VA LO K U VA A M O VA R JU S / U U D EN K A U PU N G IN M U SE O < Saab-Valmetin työntekijä viimeistelee hitsaussaumaa autotehtaalla vuonna 1980. kuvaaja: Valokuvaamo Varjus. Uudenkaupungin museo on päättänyt ottaa valokuvan muutenkin tärkeäksi osaksi toimintaansa ja tuoda aktiivisesti kuvia yleisön ulottuville. > Uudenkaupungin museo jakaa somessa nostalgisia valokuvia. Nykyisin yleistyneitä vanhat kuvat -ryhmiä ei vielä ollut, joten vanhoilla kuvilla oli harvinaisuusarvoa. Kuvista käytiin usein vilkasta keskustelua. Vaikka somessa on nykyisin paljon muutakin historiallista kuvasisältöä kuin museon julkaisema, nousevat esimerkiksi Saab-aiheiset valokuvat säännöllisesti esiin. Silloin tällöin myös kansalaisaktiivien ylläpitämästä Uudenkaupungin vanhat kuvat -ryhmästä löytyy museota kiinnostavaa sisältöä, kuten kuva-aiheita, joita kokoelmissa ei vielä ole. Valokuvanäyttelyitä on myös viety poikkeuksellisiin paikkoihin kuten urheilutapahtumiin, ja kuvia on julkaistu paikallislehden juttusarjassa. Museo linjasi, että vanhoja valokuvia saa käyttöön ilmaiseksi, mikä ei tuolloin ollut tavallista. Olemme luoneet pienessä kaupungissa sen avulla yhteisöllisyyttä ja tehneet itsemme tarpeelliseksi”, Jalava sanoo. Se on myös tehnyt aktiivista yritysyhteistyötä tarjoamalla kuvamateriaalia käyttöön esimerkiksi kahviloiden ja ravintoloiden sisustukseen. Työ sai myös tunnustusta: Uudenkaupungin museo palkittiin vuonna 2016 Vuoden museo -kilpailussa erikoispalkinnolla valokuvan yhteisöllisestä käytöstä. ”Uudenkaupungin museon Facebook-kanava perustettiin vuonna 2008, ja se oli kaupungin ensimmäinen somekanava. Kuvassa Tivoli Sariola Uudessakaupungissa 1970-luvulla. Kuvien määrän ja käyttötapojen ero verrattuna vaikkapa 1900-luvun alkuun ja kiertävien kyläkuvaajien aikakauteen on valtava. Sometoiminta sai Mari Jalavan mukaan paikkakuntalaiset innostumaan ja osallistumaan. Aloimme jakaa nostalgisia valokuvia ja saimme pian paljon seuraajia”, museonjohtaja Mari Jalava kertoo. Sosiaalinen media on tuonut uusia mahdollisuuksia myös historiallisen valokuvan hyödyntämiseen
13 VA LO K U VA A M O VA R JU S / U U D EN K A U PU N G IN M U SE O
SC H O H IN W LA D IM IR / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O. Ne ovat yleensä henkilökuvia, mutta kaupunkikuviakin on kokoelmissa 1860-luvulta lähtien. ”Museon uudessa konseptissa alueellisuutta korostetaan, ja pyrimme korjaamaan puutteita myös valokuvakokoelmassa.” Nyky-Helsinkiä esittäviä kuvia hankitaan Helsingin kaupunginmuseoon usealla eri tavalla: muun muassa museon oman valokuvaajan ottamina ja osallistavan kokoelmatyön avulla. Vanhin aineisto kiinnostaa selaajia eniten, ja sivuilla vietetään melko pitkiä aikoja”, Myren sanoo. M useokokoelmaan kelpaa tarpeen mukaan teknisesti huonokin kuvan laatu, kuten alkuaikojen digivalokuva tai vanha pienikokoinen vedos, jos aihe on kokoelman kannalta tärkeä – vaikkapa purettu rakennus, josta ei ennestään ole kuvaa. Kuvista valtaosa on kantakaupungin, jopa ydinkeskustan alueelta. Museon verkkosisältöjä käyttävät tutkimuksen mukaan paljon nostalgiset selailijat. Museon aineistoja kävi sen omassa Finnassa tutkimassa yli 206 000 kävijää. ”Kuvaussakin työ ei korvaa museon ammatillista dokumentointia, vaan täydentää sitä. Myren kertoo, että yksi painopiste kuvakokoelmia digitoidessa on vanhimmissa kuvissa, koska digitointi auttaa herkkien originaalien säilymistä. 14 MUSEO 3/2022 REPORTAASI Kuva-arkistojen kätköistä M uidenkin museoiden valokuvat ovat suosittua verkkoaineistoa. Aineisto on samaa kuin museon Finna-sivuilla, mutta helsinkikuvia.fi -sivuilla on enemmän helpommin selattavia korkearesoluutiokuvia. Helsinkikuvia.fi -palvelussa on nyt noin 65 000 historiallista valokuvaa. Helsingin kaupunginmuseon intendentti Tuomas Myren kertoo, että vuonna 2017 avatussa helsinkikuvia.fi -palvelussa vieraili viime vuonna 121 500 kävijää. ”1980-lukua alkaa jo silloin tällöin näkyä”, Myren sanoo. ” Kuvapalvelut kiinnostavat ja verkkosisältöjä käyttävät nostalgiset selailijat. Verkon kuvakokoelma kasvaa sitä mukaa, kun museo joko tuottaa uutta aineistoa tai digitoi vanhoja kuvakokoelmia. Museon vanhoja kuvia jaetaan paljon myös somessa erilaisissa historiaan liittyvissä ryhmissä. ”Esimerkiksi autotai ratikkaharrastajilla on tyypillisesti paljon oman alansa erikoistietoa.” Vanhimmat museon omistamat Helsinki-kuvat ovat valokuvauksen alkuvuosilta, 1840-50-luvuilta. Tuomas Myrenin mukaan Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat ovat ajallisesti varsin kattavia, mutta puutteita löytyy alueellisessa edustavuudessa. Osallistavaa kokoelmatyötä tehdään esimerkiksi näyttelyihin liittyen, mutta myös säännöllisesti ja johdonmukaisesti valokuvausharrastajista muodostuvan, Kuvaussakiksi kutsutun vapaaehtoisryhmän avulla. Se myös < Vanhimmat Helsinki-kuvat ovat 1840–50 luvuilta. Kenraalikuvernöörin adjutantti (1890-1917), valokuvaaja Ivan Timiriasew (1860-1927) kameroineen. Museolle tarjotaan edelleen lahjoituksina 1900-luvun alkupuolen kuvamateriaalia. Niissä viriää usein vilkasta keskustelua, ja melko usein museo saa myös täydennyksiä tai korjauksia kontekstitietoihin aktiivisilta harrastajilta. ”Moni etsii palvelusta omaan elämäänsä liittyviä kuvia. Uudemmat vuosikymmenet ovat paljolti vielä piilossa ihmisten vinteillä ja albumeissa, sillä tyypillinen valokuvalahjoitus tulee kuolinpesästä. On myös paikallishistorian ja sukututkimuksen harrastajia
Myren uskoo, että osallistava kokoelmatyö on nouseva trendi museotyössä. Joskus teemat liittyvät museon näyttelyihin, mutta eivät aina. Kuvaussakilla on kolme kuvauskautta vuodessa: kevät, kesä ja syksy. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 15 lisää moniäänisyyttä ja alueellista edustavuutta”, Tuomas Myren sanoo. Helsingin kaupunginmuseon kuvaussakki alkoi toimia vuonna 2018, ja toiminta on koettu hyödylliseksi. Kullekin kaudelle valitaan kohteet yhteisesti. ”Jos esimerkiksi tarvitsemme kuvia tietyltä alueelta, voimme sopia kuvauksesta Kuvaussakin kanssa.” Aiheina ovat viime aikoina olleet myös rantakuvat ja merellinen Helsinki, halloween, liikenne ja kaupunkiviljely. Mari Jalava arvioi, että Uudenkaupungin museon koHelsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmissa on puutteita alueellisessa edustavuudessa ja valtaosa kuvista on kantakaupungin alueelta. G R Ü N B ER G CO N ST A N TI N / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O. V aikka valokuva oli aikoinaan harvinaisuus, vanhojen valokuvien määrät museokokoelmissa ovat suuria. Kuvassa puistovalokuvaaja Kaisaniemenpuistossa vuonna 1959. Muutokset kaupunkikuvassa ovat vakituinen teema, mutta esimerkiksi viime keväänä kuvattiin erityisesti talviliikuntaa ja Töölöä
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 3/2022 ” Some-elämä on kuin päiväkirja. LO TT A SU LI N / SU O M EN VA LO K U VA TA IT EE N M U SE O
”Meitä kiinnostivat erilaiset tavat käyttää Instagramia. Kuvassa Lotta Sulinin tee-se-itse muotikuvaukset vuodelta 2018. Suomen valokuvataiteen museon intendentti Anni Wallenius sanoo, että valokuvaaminen ja kuvien julkaiseminen on demokratisoitunut maailmanlaajuisesti älypuhelinten ja sosiaalisen median alustojen myötä. Negatiivikokoelmia on saatu kokoelmiin lahjoituksina, mutta somekuvien kohdalla ei voi jäädä odottamaan, että joku lahjoittaa mummonsa Instagram-tilin sisällön. Osana hanketta museo toteutti Insta-Suomi -hankkeen, jossa tallennettiin suomalaista Instagram-sisältöä vuonna 2018. Mukana oli esimerkiksi kansalaisoikeusaktivisti, luontokuvaaja ja ITE-muotikuvaaja. Suomen valokuvataiteen museo on avaamassa alustaa, jolle ihmiset voisivat itse tallentaa sosiaalisia valokuviaan ja niiden käyttötietoja. Tarjolla olevan nykyvalokuvan määrä on kuitenkin jotain vielä paljon suurempaa. Digipainetut valokuvakirjat ovat edelleen yleisiä ainakin elämän merkkitapausten kuten häiden ja lasten syntymien tallentamisessa. ”Digitaalisuus oli iso muutos valokuvaamisessa, mutta sosiaalisuus vielä suurempi. ”Museon ei tarvitse tietää kaikkea ilmiöstä, jota tallentaa, vaan käyttäjät voivat kertoa lisää. Myös tästä syystä somen tallentaminen on tärkeää. IR JA LE IN O / SU O M EN VA LO K U VA TA IT EE N M U SE O. Ehdotuksia tuli valtavasti, ja lopulta kymmenkunta erilaista sisällöntuottajaa valittiin mukaan. Alusta on eräs keino pysyä vuolaan somekuvavirran vauhdissa. Heidät haastateltiin Instagramin käyttötavoista ja heidän kanssaan yhteistyössä valittiin heidän julkaisemiaan kuvia, jotka tallennettiin museon kokoelmiin. < Suomen valokuvataiteen museo Insta-Suomi -tallennushankkeessa tallennettiin suomalaista Instagram-sisältöä. ”Itse olen koko ajan entistä vakuuttuneempi siitä, että sosiaalisten kuvien tallentaminen on tärkeää. A nni Walleniuksen mielestä olisi hyvä, että erilaiset museot tallentaisivat omalle tontilleen kuuluvia somekuvia ja sisältöjä. > Myös Irja Leinon Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin taidemuseo HAMissa vuonna 2016 kuvaama selfie on tallennettu Insta-Suomi -tallennushankkeen myötä. Vaikka sanotaan, että kaikki nettiin laitettu säilyy siellä, kuvista osa on tarkoitettukin päiväperhosiksi, nopeiksi viesteiksi.” Nykykuvan tallentaminen vaatii erilaista työtapaa kuin vanhojen kuvien. Ensimmäinen keräys käynnistyy todennäköisesti syksyllä. Sosiaalinen media toimii myös nykyihmisen henkilökohtaisena arkistona: hyvin harva enää kirjoittaa päiväkirjaa tai kirjeitä, joista yksityiselämää tavallisesti on tutkittu. Kuvia on valtavasti, mutta ne ovat katoavaisia. Museon tallennusvastuun mukaisesti halusimme tuoda esiin valokuvakulttuurien moninaisuuden ja harkitut sisällöt”, Wallenius kertoo. Myös kuvien tykkäykset ja kommentit tallennettiin ruutukaappauksina. On erittäin tärkeää tallentaa myös tieto kuvan käyttötavasta haastattelemalla kuvaajaa.” Tallentamisen erilaisia tapoja on kokeiltu esimerkiksi vuonna 2017 alkaneessa yhteispohjoismaisessa Collecting Social Photo -hankkeessa, johon Suomen valokuvataiteen museokin osallistui. Kuvien tallentaminen omaan kirjahyllyynkään ei ole täysin kadonnut. Collecting Social Photo -hankkeessa oli mukana muun muassa lääninja kaupunginmuseo, jotka tallensivat maantieteellisiin alueisiinsa liittyviä sisältöjä. Jollekin toiselle museolle arkisten, ”tavallisten” somesisältöjen tallentaminen voisi olla arvokasta. Tutkijan on kuitenkin hyvä jonkin verran heittäytyä tekemään kenttätutkimusta sosiaalisessa mediassa”, Wallenius sanoo. Kannustan kaikkia ajattelemaan, mitä omasta some-elämästä jää jälkeen”, Wallenius sanoo. Wallenius sanoo, että museoiden asenne valokuvan tallentamiseen on ollut puolipassiivinen. Museo kysyi omalla Instagram-tilillään ehdotuksia kiinnostavista käyttäjistä. ”Museoiden pitäisi toimia sähäkämmin ja aktiivisessa kontaktissa kuvien tuottajien kanssa. 17 REPORTAASI Kuva-arkistojen kätköistä koelmissa on puolisen miljoonaa negatiivia ja valokuvaa, koska museoon on tallennettu muutaman paikallisen valokuvaamon negatiivit
Se näkyy valokuvissa. Lehtikuvat ovat olleet työvälineitä, käyttötavaraa. Siihen tarvitaan monen museoammattilaisen työtä. Vedoksia on toisinaan tehty hätäisesti ja valokuvaajat ovat saattaneet kehittää filmejään esimerkiksi hotellien vessoissa. 18 MUSEO 3/2022 KULISSIEN TAKANA Uutiskuvia tuleville polville HELMIÄ UUTISJUTTUJEN VIERESTÄ Journalistinen kuva-arkisto JOKA säilyttää uutis-, viihdeja urheilukuvat tuleville sukupolville. Tällä hetkellä JOKA:n kokoelmat karttuvat hyvää vauhtia, joten työpäiviini kuuluu paljon kuvien vastaanottamisen valmisteluja ja käytännön järjestelyjä. Lahjoituksemme tulevat usein lehtitalojen arkistoista ja kuvajournalisteilta tai heidän omaisiltaan. Koska valokuvat on tarkoitettu ensisijaisesti päivän lehteen, niitä ei ole myöskään välttämättä säilytetty huolella. onko sitä mahdollista puhdistaa jo paikan päällä. Lehtitalojen resurssipula on saattanut jättää niiden arkistot heitteille. Tiina Oasmaa asettaa lasinegatiivin tasolle repro-kuvaamista varten. Muovitaskuja on aiemmin pidetty hyvänä säilytysmateriaalina, mutta oikeasti ne ovat valokuville todella vahingollisia. TEKSTI MERI PARKKINEN KUVAT KATARIINA SALMI ERIKA TIAINEN, KONSERVAATTORI ”K un Journalistinen kuva-arkisto vastaanottaa uuden kokoelman, konservaattori vastaa sen turvallisesta siirtämisestä Museoviraston kokoelmakeskukseen Vantaalle. Vastaanotetun kokoelman puhdistaminen alkaa siitä, että kuvia vahingoittavat materiaalit, kuten kuminauhat, klemmarit ja niitit poistetaan, ja kuvat pakataan huolellisesti, jotta niiden kuljettaminen on turvallista.. Kylmäsäilytys ja oikeanlaiset säilytysmateriaalit säilyttävät kuvat tuleville sukupolville. Menen paikalle tarkastamaan, miten kokoelmaa on säilytetty ja < Konservaattori Erika Tiainen suojelee työssään valokuvia ja negatiiveja pilaantumiselta. Nykyään materiaaleista myös tiedetään enemmän. > Digitoidessa kuvasta talletetaan kaksi versiota: raakakuva, johon kuva tallentuu sen hetkisessä kunnossa sekä TIFF-kuva, jonka digitoija editoi näyttämään siltä kuin kuvaaja on tarkoittanut. Valokuvat voivat olla vedoksia, negatiiveja tai CD-levyille digitoituja
19 KULISSIEN TAKANA Uutiskuvia tuleville polville HELMIÄ UUTISJUTTUJEN VIERESTÄ ” JOKA tavoittelee 30 miljoonan kuvan arkistoimista.
Pakastaminen vie viikon. JOANNA MALTZEFF, PROJEKTITUTKIJA ”T utkijana tehtäväni on kerätä valokuviin liittyvää tietoa ja tallentaa se kuvien yhteyteen. Tällä hetkellä työskentelen lehtikuvaaja Räshid Nasretdinin kokoelman kanssa. Arkistoimme niin sanotun filmikauden kuvia eli ennen 2000-lukua kuvattuja journalistisia valokuvia. Sen jälkeen kokoelma siirretään kylmäsäilytykseen. JOKA:n suurimmissa kokoelmissa on useita miljoonia kuvia. Olen ajallisesti lähempänä kuvia kuin tulevat sukupolvet, joten minun on heitä helpompaa tulkita ja ymmärtää kuvia. On tärkeää saada käsitys kuvien kontekstista, jotta niitä voi ymmärtää ja hyödyntää tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä kuvia on arkistoitu noin puolet tavoitteesta. Viileä varastotila pitää huolen siitä, että valokuvat säilyvät paremmin. Työni tuntuu vaikuttavalta, sillä on yhteiskunnallisesti tärkeää säilyttää kuvallista historiaa tuleville sukupolville. Arkistoistamme löytyy upeita valokuvia uutisjuttujen vierestä. Minun työntehtävänäni on puhdistaa negatiiveja ja vedoksia, konservoida ne kuntoon. On innostavaa saada konkreettisesti pelastettua jokin huonoon kuntoon joutunut valokuva. Selvitän kuvien kuvaajia sekä asiayhteyttä, jossa ne on kuvattu. Kuvalla peltotöistä on osallistunut 1930-luvulla Suomen Kuvalehden kuvakilpailuun. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 20 MUSEO 3/2022 Kun kuvat saapuvat kokoelmakeskukselle, ne pakastetaan tuhohyönteisten varalta. Suurten lehtitalojen kokoelmista saa kattavan ajankuvan, kun taas pienempien kuvaajakokoelmien läpikäyminen antaa käsityksen valokuvaajan omasta tyylistä ja näkemyksestä. Kokoelmat saattavat tulla kellareista tai ullakoilta, paikoista joissa materiaaleja ei ole voitu säilyttää museo-olosuhteissa. Journalistisissa valokuvissa näkyy hienosti kuvaajien sekä kuvausajankohdan asenteet. Keräämäni tiedot ja tekemäni johtopäätökset talletetaan digitaaliseen kokoelmanhallintajärjestelmään. Tutkin, miten kokoelma on muodostunut ja mitä kaikkea tietoa kuvista on saatavilla. JOKA tavoittelee 30 miljoonan kuvan arkistoimista. Kilpailukuvat kuuluvat Kustannus Oy Otavan kokoelmaan.. Kaikesta tuotetusta journalistisesta valokuvasta on julkaistu vain murto-osa
Kuvat kertovat hätkähdyttävän paljon menneisyydestä. Tällä hetkellä työstän Hufvudstadsbladetin kuvakokoelmaa, johon kuuluu 2,5 miljoonaa kuvaa. Vaikka tunnen ennaltaehkäisevän konservoinnin perusteet, käännyn konservaattorin puoleen aina kun negatiivien kanssa tulee jokin minulle uusi ongelma. Journalististen valokuvien kanssa työskentelyssä mielenkiintoisinta on olla tekemissä kaikille yhteisen historian kanssa. Kuvia on usein kuvattu useita ruutuja samasta uutistapahtumasta. On kiehtovaa tarkastella maisemanmuutosta, joka on tapahtunut kuvien ottamisen ja tämän päivän välillä. JOKA:n eri kuvakokoelmista voi löytää myös eri versioita samoista tilanteista, kun eri lehtikuvaajat ovat olleet paikalla kuvaamassa samoja tapahtumia. Digitoinnin jälkeen jatkan työtäni luettelomailla digitoidut kuvat, lisäämällä niihin löytämäni tiedot sekä siirtämällä ne kokoelmanhallintajärjestelmään. Tällä hetkellä työskentelen 1920-luvulla kuvattujen lasinegatiivien kanssa. 21 KULISSIEN TAKANA Uutiskuvia tuleville polville Joanna Maltzeff kertoo valokuviin ja lehtikuvaaviin liittyvän tiedon tutkimisen olevan toisinaan salapoliisityötä. Teen työssäni paljon yhteistyötä muiden arkiston työntekijöiden kanssa. ”Pyrin löytämään kuvaajista jotakin uutta tietoa, jo aiemmin painetun tiedon lisäksi.” Meille tulevat kuvakokoelmat voivat olla yhden kuvaajan ottamia tai vaikka kokonaisen lehtitalon kokoelma. Etsin valokuvista kertovaa tietoa luonnollisesti lehdistä ja kirjoista. Lasinegatiivien digitoiminen on hieman tavallista hitaampaa niiden haurauden takia. Ne on digitoitava pian, kun ne ovat vielä käyttökelpoisia. Kuvakokoelmissa etsin kuvien laajempaa rakennetta. Toimin yhteistyössä digitoijan kanssa, kun valitsemme kuvia, jotka on tärkeää digitoida ensi tilassa. Kuvat kertovat meille kaikille merkittävistä uutistapahtumista. Kuvat ovat päteviä todistuksia ajasta. Toisinaan haastattelen kuvaajien jälkeläisiä, jolloin saatan saada tietoa, jota ei aikaisemmin ole talletettu. Toivoisinkin, että kuvia osattaisiin käyttää aiempaa enemmän lähteinä tutkimuksessa. Osasta negatiiveista puuttuu jopa palasia ja monissa näkyy hopeapeiliä, joka on merkki pilaantumisesta. Selvitän kuvien alkuperäistä järjestystä ja luetteloin kuva-aiheita. Aina kun vastaan tulee negatiivi, jota en ” On tärkeää saada käsitys kuvien kontekstista.. Olen esimerkiksi selvittänyt valokuvaaja Hugo Sundströmin työskentelytapaan ja uraan liittyviä yksityiskohtia, joista uuden tiedon löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Sundström oli HBL:n ensimmäinen valokuvaaja ja teki lehdessä huomattavan uran vuodesta 1928 vuoteen 1973 saakka. Vaikka kuvamanipulaatiota on tehty läpi historian, on se aiemmin ollut huomattavasti harvinaisempaa ja helpommin tunnistettavaa kuin nykyään. Usein vain yksi on julkaistu. Tällä hetkellä työstän kuvia 1920ja 1930-luvuilta. TIINA OASMAA, DIGITOIJA ”O len viime syksystä lähtien työskennellyt Hufvudstadsbladetin lehtikuvakokoelmaa arkistoivassa hankkeessa. Käsittelen esimerkiksi tällä hetkellä ensimmäistä kertaa laajemmin lasinegatiiveja, joten olen turvautunut useammin konservaattorin apuun
Tavallisesti negatiivit ovat jo käyneet konservaattorilla ennen kuin ne tulevat digitoitavaksi. 22 MUSEO 3/2022 KULISSIEN TAKANA Uutiskuvia tuleville polville osaa itse puhdistaa, pyydän konservaattorin apua. Vaikka tutkija onkin merkinnyt digitoitavat kuvat, en usein malta olla vilkaisematta kaikkia negatiiveja läpi. Tästä ollaan montaa mieltä, pitäisikö kuvia korjata digitaalisesti mutta mielestäni kunnioitamme kuvaajaa, kun työ näytetään mahdollisimman hyvässä kunnossa. Alkuperäinen valokuva digitoidaan ottamalla siitä repro eli kuva valokuvataan uudelleen. Lehtikuvaajat kuvasivat urallaan usein muutakin kuin lehtikuvia. Toisinaan asiakas tarvitsee tiettyjä kuvia, jotka toimitamme aina digitoituna. Joskus löydän kokoelmista myös kuvia, joita digitoin oman harkintani mukaan. Kuvankäsittelyssä korjaan TIFF-kuvat näyttämään siltä, miltä uskon kuvaajan toivoneen, että valokuvat näyttäisivät. Muovia, teippiä ja tussia tulee välttää ja kuvat säilytetään valokuville ja negatiiveille sopivissa suojaja säilytysmateriaaleissa. Kuvien tallentaminen digitaaliseen muotoon laajentaa niiden näkyvyyttä ja ne ovat helpommin käyttäjien saatavilla. Lasinegatiivit ja raakavedokset ovat Räshid Nasretdinin ottamia passikuvia.. Koska käsittelemämme kuvamäärät ovat niin suuria, pyrin käyttämään yhteen kuvaan vain 15–20 minuuttia. Tutkija käy kuvat läpi ennen digitoimista ja listaa kokoelmasta ne, jotka työstetään ensisijaisesti. Ne ovat jälleen sellaisessa kunnossa ja muodossa, että niitä voisi julkaista vaikka uudelleen lehtikuvana. Vanhat valokuvat ovat uskomattoman kauniita. Tavoitteena on saada mahdollisimman monenlaisia kuvia digitaaliseen muotoon. Tämä on työtä johon uppoutuu helposti, ja vaarana on, että ajantaju katoaa. Olen nähnyt lehtikuvan suuren muutoksen filmimateriaalista pikseleiksi, mutta Museovirastolla työskennellessäni minuun on iskostunut oikeat tavat käsitellä ja säilyttää negatiivia. Konservaattorin lisäksi teen yhteistyötä tutkijan kanssa. Kirkastan kuvat ja muokkaan digitaalisesti pois ajan mukanaan tuomat virheet. Digitoidessa negatiivista tai valokuvasta arkistoidaan alkuperäinen kuva DNG-tiedostomuotoon sekä muokkaamani editoitu TIFF-versio. Raakaversioon eli DNG-kuvaan jäävät talteen ajan tuomat kulumat, virheet, pinttyneet sormenjäljet ja naarmut. Olen työskennellyt koko urani valoja videokuvauksen parissa. Välillä kuvia ja negatiiveja on ollut tapana myös skannata, mutta tänä päivänä se tiedetään haitalliseksi alkuperäiskuville: skanneri lämpenee ja lämmittää myös laitteessa olevaa valokuvaa – ja lämpö ei ole hyväksi kuvien säilymistä ajatellen. Tämä on hyvin perinteinen tapa digitoida. Monen nykypäivän kuvaajan toivoisi ottavan niistä mallia ja inspiroituvan. Pidän haasteista, joten mitä vaurioituneempi kuva on sitä innokkaammin sitä työstän
Yhä uudestaan me oman perheen jäsenet katsoimme samat kuvat juhlista ja retkiltä, luonnonilmiöistä ja nähtävyyksistä. Ennen digikuvauksen tuomaa helppoutta ja nopeutta valokuvien aikaansaaminen sisälsi harrastelijoillakin monta vaihetta. Tämän jälkeen kuvat laitettiin aiheen mukaisesti projektorin kiekoille. Omasta lapsuudestani muistan, että kuvaamista harrastanut isäni otti paljon diakuvia. On paljon yksinkertaisempaa säilyttää pahville vedostettu 1800-luvun käyntikorttikuva kuin ottaa haltuun koko ajan karttuvaa digikuvien massaa. Räpsyihin ei ollut varaa, joten kuvaustilanteeseen valmistauduttiin huolellisesti. Lopulta kuvat päätyivät albumeihin ja kehyksiin – ja ehkä vielä useammin kasoiksi kenkälaatikoihin. Vaikka kärsivällisyytemme ei enää riitä videonauhurin käynnistämiseen tai paperikuvien liimaamiseen, niin kuvien ylitarjonnassa erityisen laadukkaat ja taidokkaat kuvat säilyttävät arvonsa. Jos halusi tuplakopioita, käytettiin jälleen valokuvausliikkeen ammattilaisia. Arkeen kuuluu myös kuvien julkaiseminen ja monille valokuvaus on tärkeä harrastus. Valokuvaus on arkipäiväistynyt ja kuvaushetkestä valmiiseen kuvaan käytettävä aika on lyhentynyt. Oli harkittava tarkkaan, kuinka monta kuvaa yhdestä tilanteesta saattoi ottaa. Koska kuka tahansa voi nykyään julkaista kuvia määrättömästi, myös kuvien katselun hetki on vaihtanut paikkaa. Kuvien katselu oli juhlava tapahtuma, jossa kuvaaja selosti kuvien sisältöä. Samaan aikaan kun yksittäisten kuvien ja videoiden määrä on moninkertaistunut, on niiden käyttöaika lyhentynyt. Nykypäivän kuvavirtaa ei voi imuroida kokoelmiin suoraan sosiaalisesta mediasta, jonne myös tekijänoikeudet ovat siirtyneet. Iltahämärissä olohuoneen seinälle ripustettiin lakana, jolle kuvat heijastettiin kotiin saapuneita vieraita varten. Voiko valokuvaamista enää edes sanoa harrastukseksi. Valmiit positiivit tulivat postissa kotiin, koska ne kehitettiin ulkomailla. Museokokoelmien kautta voi havaita suuren muutoksen. Filmirullan rajallisuus vaikutti poseeraukseen. Valmiiksi paperitai diakuviksi otokset teetettiin valokuvausliikkeessä. Jotta kuvat säilyisivät, olisi ne hyvä digitoida. Finna-palvelusta löytyy satoja kuvia ateria-hakusanalla, mutta määrä on todella pieni, jos sitä vertaa jokapäiväisiin somen kuvavirran annoskuviin tai ruokailuhetkikuviin. Kuvia on miljoonia ja niiden säilyvyyteen ei aina ole helppoja ratkaisuja. Entä kuvausaiheet. Sitten alkoi kuvien kehystys ompelukonepöydästä tuunatulla valopöydällä. Nämä kuvat ovat edelleen kehyksissään ja olemassa, mutta ajan myötä värit ovat haalistuneet. Kuvia pääsi selailemaan vasta niiden kehittämisen jälkeen. Muut katsoivat ja kuuntelivat. K ädessäsi on juuri nyt uusin Museo-lehti, mutta luultavasti käden ulottuvilla sinulla on myös älypuhelin, jolla olet ehkä juuri kuvannut lemmikkisi puuhia tai aamiaispöydän kattausta. Museoilla on sama tilanne. 23 KOLUMNI Museologin kynästä TI M O K IL PE LÄ IN EN MISSÄ VALOKUVA TAPAHTUU. Ensin kamera piti muistaa ottaa mukaan ja ladata siihen filmi. Johanna Lehto-Vahtera on museologi, joka työskentelee Porvoon museon johtajana. Onko se jopa tarvehierarkian yläpäähän kiilannut arkiaskare. Olet kenties myös äskettäin selannut, millaisia kuvia ystäväsi ovat julkaisseet
Valokuva on minulle tarinankerronnan väline, kun taas keramiikka on enemmän vapaiden assosiaatioiden varassa. Minulla on ollut näyttelyitä useassa museossa, kuten Kiasmassa, Valokuvataiteen museossa, Oulun taidemuseossa ja Kansallismuseossa. Esimerkiksi naisten oikeuksiin liittyvät ajankohtaiset kysymykset tuntuvat läheisiltä ja koen voivani vaikuttaa toiminnallani niihin. Valokuvissa käsittelen laajasti ihmiseen ja identiteettiin kietoutuneita teemoja. Kiasmassa (2016–2017) ja Suomen kansallismuseossa (2020). Museoissa on valtavan ammattitaitoisia ja taiteelle intohimoisesti omistautuneita ihmisiä, joiden kanssa on ollut äärimmäisen hienoa saada tehdä yhteistyötä. TAITEILIJAHAASTATTELU Meeri Koutaniemi haluaa kulkea epämukavuusalueella NÄKÖKULMIA INHIMILLISYYTEEN Valokuvaaja Meeri Koutaniemi työstää aiheita, jotka herättävät halun oppia lisää. Olen viime aikoina työskennellyt myös keramiikan parissa, sillä taiteenlajina se poikkeaa täysin valokuvauksesta. 4 Millaisena koet yhteistyön museoiden kanssa. Vuoden kuvajournalistipalkinnot (2012 ja 2013) ja Visa d’or Daily Press Awardin (2016). Valitsen aiheita, joista en tiedä tarpeeksi ja jotka jäävät vaivaamaan minua. Työskentelen vain sellaisten teemojen parissa, jotka puhuttelevat minua ja joista haluan oppia lisää. Poliittinen aktivoituminen lukioikäisenä synnytti halun yhdistää aktivismi ja taide, joten päädyin kuvajournalistiksi. Arvostan ennen kaikkea museoiden perusteellisuutta. Aktiivinen dialogi ja hyvän lopputuloksen tavoittelu on taiteilijalle palkitsevaa. Näyttelyitä suunnitellaan parhaimmillaan alusta lähtien yhdessä ja taiteilijan toiveet pyritään toteuttamaan parhaimpien resurssien mukaan. MEERI KOUTANIEMI • s. Lisäksi työstän ensimmäistä valokuvaa ja keramiikkaa yhdistävää näyttelyäni Gumbostrand Konst & Form -taidekeskukseen vuodelle 2024.. Minua inspiroivat asiat, jotka herättävät kysymyksiä ja jotka opettavat minua. Ihmisoikeuksien kautta olen tarkastellut niin paikallisia kuin maailmanlaajuisiakin kulttuurisia ilmiöitä. Inspiroidun tarinoista, jotka tuovat esiin uusia perspektiivejä inhimillisyydestä. Keramiikan tekemisessä ei voi koskaan olla varma siitä, että teos onnistuu ja tekemisen vaiheisiin sisältyy haurautta. Toinen minua työllistävä projekti on Itämerestä ja sen äärellä elävistä ihmisistä kertova näyttely. John Nurmisen säätiön kanssa yhteistyössä tehtävä näyttely tullaan näkemään Suomenlinnassa kesällä 2023. Valokuvanäyttely ruoasta ja tatuoinneista tulee nähtäville Hotellija ravintolamuseoon vuoden 2023 alussa. TEKSTI KIRSTI RUISSALO 1 Miten päädyit valokuvaajaksi. 2 Mistä haet inspiraatiota työskentelyysi. Tällä hetkellä työstän kahta isoa näyttelykokonaisuutta. Kotona kannustettiin kuvan kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen. Taiteen tekemisessä minulle on tärkeää vapaus valita. Valitsemissani kuvajournalistisissa teemoissa haluan kulkea epämukavuusalueella. 5 Millaisten projektien parissa työskentelet seuraavaksi. 1987 Kuusamossa • Valokuvaaja ja kuvataiteilija • Näyttelyitä mm. Ensimmäisen filmikamerani hankin kirpputorilta jo 15-vuotiaana. 3 Millaisia asioita käsittelet valokuvissasi ja taiteessasi. Valokuva tuli mukaan elämääni hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä molemmat vanhempani kuvasivat paljon. 24 MUSEO 3/2022 KUKA. • Voittanut mm. Minua kiinnostaa keramiikan tekemisen yllätyksellisyys ja käsillä tekemisen konkreettisuus
TAITEILIJAHAASTATTELU Meeri Koutaniemi haluaa kulkea epämukavuusalueella M EE R I KO U TA N IE M I. 25 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ” Keramiikka poikkeaa taiteenlajina täysin valokuvauksesta
Seuraavaksi kamera piilotettiin taskukelloon ja myöhemmin rannekelloon, nappiin tai sormukseen. Vakoilumuseon kokoelmiin kuuluu KGB:n käyttämä JPS-savukeaski, jonka sisään on piilotettu Minolta-16 -merkkinen kamera. Kameroiden pienentyminen taskukokoisiksi 1900-luvulle tultaessa mahdollisti niiden valjastamisen teollisuusvakoiluun ja valtionsalaisuuksien paljastamiseen. Japanilainen Suzuki Co. Englantilaista John Player Special -savukeaskia jäljittelevä versio on valmistettu 1980-luvulla. Huulipunan pohja suunnattiin kuvattavaan kohteeseen ja kamera laukaistiin hylsyä kiertämällä. suunnitteli ensimmäisenä sytytinkameran, joka todella toimi sytyttimenä, toisin kuin amerikkalaiset tai neuvostoliittolaiset mallit. Metallista valmistetussa savukeaskissa on hämäykseksi tilaa myös oikeille savukkeille. Kuvassa vakoilukameran taustalla on tavallinen Minolta-16 -kamera. Kun tupakointi oli vielä sallittua sisätiloissa, oli kameroita luontevaa piilottaa savukeaskeihin, sytyttimiin ja tulitikkurasioihin. Kameran toimintoja ohjailtiin kolmesta ulkonevasta tekosavukkeesta. 26 MUSEO 3/2022 KOKOELMAT KERTOVAT Vangitsevat kuvat VALOKUVAN VANKI VA KO IL U M U SE O Kuva ikuistaa katoavat kohteet, mutta paljastaa myös asiat, jotka mieluummin salattaisiin tai unohdettaisiin. Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisi KGB:n naisvakoojat suosivat huulipunakameroita. SALAKAMERA. TEKSTI PÄIVI VON RABENAU S alapoliisien ja vakoojien varustukseen kuuluneella vakoilukameralla salakuvattiin tärkeitä henkilöitä, asiakirjoja ja sisätiloja. 1920-luvulla vakoilukamera piilotettiin kävelykepin kahvaan
Vanki kuvattiin vankilaan saapuessa ja hänen tuntomerkkinsä kirjattiin ylös. Kehyksen teki sekatyömies Wäinö Walfrid Salonen (s. Kuvattavan piti olla pitkään paikoillaan, jotta kuvasta tulisi tarkka. VANGIN NUMEROKILPI TY Ö VÄ EN M U SE O W ER ST A A N KO KO EL M AT P uinen valokuvakehys on 24-vuotiaan kuolemaan tuomitun vangin lahja äidilleen. Vangit osasivat kiemurrella ja irvistellä saadakseen kuvasta mahdollisimman epätarkan. Peltikilpi ripustettiin vangin vaatteisiin kääntöpuolella olevilla hakasilla. Veljeksiä, erityisesti Väinöä, syytettiin poliisikonstaapeli Vilho Kulmalan murhasta puutteellisin todistein. Lyhenne V. SOTAVANGIN VALOKUVAKEHYS "Vaikka muu rangaistus olisi kuinka ankara ei se sentään tuntuisi niin raskaalle", äiti kirjoitti. Valokuvan avulla vanki oli helpompi löytää, mikäli tämä pakeni tai uusi rikoksen vapauduttuaan. Vangit kuluttivat aikaa puhdetöitä nikkaroimalla. Valokuvakehys on tehty Lahden Sotavankilassa, jonne punavankeja tuotiin sisällissodan päätyttyä kesällä 1918. Wäinö sai kuolemantuomion ja Vieno 10 vuoden kuritushuonetuomion. Vankivalokuvauksessa käytettiin numerokilpeä, johon kirjattiin irtonaisilla tekstija numerolaatoilla vankilan tiedot, juokseva kuvausnumero ja vuosiluku. Wäinö vapautui Hennalan vankileiriltä yleisten armahdusten myötä vuonna 1921 ja äiti sai pitää poikansa.. 26.11.1894) äidilleen Hilmalle. Kenties valokuvakehyksen tarkoituksena oli jättää äidille edes poikiensa kuvat muistoksi, mikäli pahin tapahtuisi. Ennen valokuvausta vankien tunnistaminen oli piirrosten ja kirjattujen tuntomerkkien varassa. tarkoittaa Viipurin lääninvankilaa. Wäinö oli yhdessä pikkuveljensä Vienon kanssa osallistunut rintamasotilaana sisällissotaan punaisten puolella. Taidokkaat puutyöt, kuten rasiat, kellotaulut ja kehykset, vuoltiin tylsällä puukolla. Hämeenlinnan lääninvankila sulkeutui vuonna 1993 ja avasi porttinsa vankilamuseona neljä vuotta myöhemmin. Viipurin jäätyä rajan taakse, matkasi numerokyltti Helsingin keskusvankilaan Sörnäisiin. Oliko pää kartio vai soikea, nenän varsi kupera vai aaltoileva. Sörkassa sijaitsi vuosikymmenten ajan Vankeinhoitomuseo, jonka kokoelmiin saapui esineitä vankiloista ympäri Suomea. L.v. Sieltä kyltti jatkoi matkaansa Hämeenlinnaan. Valtiorikosylioikeuden arkistoissa on säilynyt äidin kirje, jossa hän toivoo, että Väinö saisi edes pitää henkensä ja äiti poikansa. Materiaaliksi kelpasi kaikki saatavilla oleva vanhoja tynnyrilautoja myöten. Vankikuvat tulivat käyttöön 1800-luvun loppupuolella, jolloin valokuvaustekniikka oli vielä kallista ja vaivalloista. Etsintäkuulutettu oli huomattavasti helpompi tunnistaa valokuvasta kuin piirustuksesta. 27 M A R CO M EL A N D ER /M U SE O V IR A ST O V ankila-museon kokoelmiin kuuluvaa numerokilpeä käytettiin vankien valokuvauksessa
Kuva on Bergbomin henkilökohtaisesta valokuva-albumista, joka on yksi ensimmäisistä Teatterimuseon keräämistä esineistä. Kokoelmat käytössä.. Myös koruja ja kunniamerkkejä saatettiin korostaa värittämällä. 1800-LUVULLA VÄRITETTY VALOKUVA ” Mustavalkokuvien värittäminen ei ole uusi keksintö. Basilier oli kiinnitettynä Tukholman kuninkaalliseen oopperaan, mutta saapui Suomeen teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomin (1843–1906) pyynnöstä. Mustavalkokuvien värittäminen ei ole uusi keksintö, vaikka digitaaliset väritysohjelmat ovat viime vuosina tehneet siitä jälleen trendikästä. Vasta värivalokuvauksen kehittyminen 1900-luvun puolivälissä lopetti värittämisen suosion. Jo 1800-luvulla asiakkaat saattoivat pyytää valokuvaajaa H EIK K I SU O M I/T E AT TE R IM U SE O elävöittämään kuvaa värittämällä silmät tai lisäämällä punaa huuliin ja poskille. Kuva on otettu tanskalaisen valokuvaajan Charles Riisin ateljeessa, mutta väritys ei välttämättä ole ateljeen ammattivärittäjän kädenjälkeä. Väritykseen käytettiin kaikkia soveltuvia väriaineita vesiväreistä öljyväreihin, hiileen ja liituihin. 28 MUSEO 3/2022 KOKOELMAT KERTOVAT Vangitsevat kuvat R oolikuvassa poseeraava Ida Basilier-Magelssen (1846–1928) oli suomalainen oopperalaulaja, joka esiintyi pääroolissa Suomalaisen Teatterin lauluosaston oopperassa Rykmentin tytär. museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Usein riitti vain pieni värin vivahde, mutta toisinaan värityksestä tuli niin peittävä, että alkuperäinen valokuvavedoksen pinta jäi kokonaan peittoon. Bergbom perusti vuonna 1872 kieliriitojen keskelle ensimmäisen suomenkielisen teatterin, joka nykyään tunnetaan Suomen Kansallisteatterina
Ranskalainen taidemaalari halusi lavastajan työssään jäljentää kuvia tehokkaammin. Marraskuun 3. Hiljattain valmistunutta rakennusta kutsuttiin Nobelin taloksi suunnittelijansa mukaan. Ranskassa hän oppi varhaisen valokuvausmenetelmän daguerrotypiatekniikan ja kuvauksesta innostuneena hankki tekniikkaan sopivan kameran. KOKOELMAT KERTOVAT Vangitsevat kuvat R IIT TA KO SK IV IR TA /S U O M EN VA LO K U VA TA IT EE N M U SE O , TU R U N M U SE O K E SK U S E lokuussa 1842 Turun piirilääkäri Henrik Cajander (1804–1848) matkusti Pariisiin historiallisin seurauksin. Näkymättömänä piirtyvä kuva saatiin esiin elohopeahöyryllä ja se kiinnitettiin paikoilleen suolaliuoksella. päivänä 1842 Cajander otti ensimmäisen valokuvansa uudella laitteellaan. SUOMEN ENSIMMÄINEN VALOKUVA museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Aihetta oli kenties pohdittu kotona ikkunan ääressä, sillä kohteeksi päätyi vastapäinen talo Turun Uudenmaankadulla. Kokoelmat käytössä.. Ruotsalainen Immanuel Nobel (1801–1872) oli Nobel-palkinnot perustaneen Alfredin isä. Empiretyylinen rakennus purettiin kesällä 1962 Uudenmaankadun levennyksen tieltä. Kuva on käänteinen, sillä daguerrotypiatekniikalla kohde tallentui hopeoidulle kuparilevylle peilikuvana. Akatemia julkaisi ohjeet vapaaseen käyttöön, minkä jälkeen patenttivapaasta tekniikasta tuli ensimmäinen laajalle levinnyt kuvanvalmistusmenetelmä. Talon taustalla kohoaa Turun tuomiokirkon torni. Daguerrotypia on nimetty keksijänsä Louis Daguerren (1787–1851) mukaan. Hän kehitti keksintöään vuosikymmenet ja myi oikeudet Ranskan tiedeakatemialle vuonna 1839. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva Suomen vanhin valokuva täyttää tänä syksynä 180 vuotta
30 MUSEO 3/2022 KÄYTÄNNÖN OPPEJA KUVIEN KESKELLÄ
”Kurssilla opetellaan käytännönläheisesti järjestelmäkameran toimintaa ja kuvien ottamista. Heidän oivalluksiaan on hienoa seurata.” Lounastauko loppuu ja Anna-Maija Kesonen esittelee meidät. Olemme sopineet tapaamisen Anna-Maija Kesosen kanssa lounastauolle – kurssin aikana ohjaajalle ei luppoaikaa jää, sillä tekeminen on varsin intensiivistä. Eemil Ahokas on löytänyt sopiva kohteen. ”Tällaiselle kurssille valikoituu osallistujia, jotka ovat todella kiinnostuneita kuvaamisesta. Kun valokuvauskurssilla kerran ollaan, valokuvaaja Jarno Kuusinen pääsee heti vastaamaan kysymyksiin, jotka Kesonen nivoo aiemmin aamulla käsiteltyihin aiheisiin. sille osallistuminen onnistuu hyvin ilman omaa kameraa, sillä museolla on kameroita kurssilaisia varten. Suuri osa tehtävistä on paritehtäviä, jolloin opetellaan myös ihmisten valokuvaamista ja samalla sitä, miten kuvattavaa ohjataan”, kertoo Kesonen. Jo näyttelyn katsominen johdattaa siihen, millaisia ovat hyvät kuvat. Ja ottakaa paljon kuvia, sillä ottamalla monta kuvaa onnistuu saamaan myös hyviä kuvia”, rohkaisee Kuusinen. Hän on iloinen motivoituneesta ryhmästään. KursValokuvauskursseja järjestetään paljon. 31 MUSEOILMIÖ Hyvää kuvaa etsimässä ”M ikä olisi parempi paikka valokuvauskurssille kuin alan museo. ”Miettikää, mitä haette kuvalta. Lisäksi monet kurssin esimerkit ovat museon omista kokoelmista”, sanoo työpajaohjaaja Anna-Maija Kesonen , joka ohjasi yhdeksää 13–16-vuotiasta valokuvauskurssilla juhannuksen korvalla. MUSEO-lehti vieraili Suomen valokuvataiteen museon valokuvauskurssilla. Anna-Maija Kesonen tutkii kameran säätöjä yhdessä kurssilaisen kanssa.. TEKSTI MERJA RÄTY KUVAT JARNO KUUSINEN < Kurssilla päästiin kokeilemaan myös polaroid-kameraa. Mutta minkälainen on kurssi, joka järjestetään museossa. Kurssi on kiva ja mielekäs tapa tuoda museota esiin ja tutustuttaa lapsia ja nuoria museoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin
Kaikki keskittyvät itse asiaan, eli sopivan kuvausaiheen etsimiseen ja sen kuvaamisen, eikä ketään tunnu häiritsevän mukana kuvia napsiva valokuvaaja tai muistiinpanoja kirjoittava toimittaja. ”Ottakaa kuvia jo matkalla”, kehottaa Kesonen. Kun päästään museolle, on vuorossa kuvien valinta. Sitä ympäristöstä löytyykin: on kasveja, monenmoista arkkitehtuuria, lapsia leikkipuistossa, koiranulkoiluttajia ja sattumalta vielä läheisessä pihassa maata muokkaava kaivinkonekin. Kameroista etsitään vielä tarvittavat asetukset ja samalla Anna-Maija Kesonen opastaa, miten toimitaan kuvattaessa vieraita ihmisiä. Ainakin katuliiduilla taiteilevat sisarukset, ympäristön monet kasvit ja pieni koiranpentu, joka havittelee ennemminkin rapsutuksia kuin kuvausmallina olemista, tallentuvat kurssilaisten kameroihin. ”Älkää menkö puistoa kauemmas. Välillä käydään näyttämässä kuvia Kesoselle ja kysymässä neuvoa. K uvaamiseen annettu aika venähtää, sillä käytännön harjoitukset innostavat selvästi kurssilaisia. Moni kiinnittää huomiota valon ja varjon käyttöön sekä kuvien tunnelmaan. Bonuksena kokeillaan vielä polaroid-kameralla kuvaamista. Kaikkia innostaisi jo päästä valintaan käsiksi, mutta onnistun nappaamaan toviksi haastatteluun Sara Merruntauksen ja Eemil Ahokkaan , jotka ovat jo ennestään innokkaita kuvaajia. Jätkäsaaressa pysähdytään lähellä siltaa olevaan puistoon ja Anna-Maija Kesonen kertaa ohjeet. N uoret kuvaajat ovat silmä tarkkana ja sulkimen naksahduksia kuuluu sieltä täältä heti, kun pääsemme ulos. ”Jos joku tulee kysymään, kerrotte, että olette kurssilla. 32 MUSEO 3/2022 MUSEOILMIÖ Hyvää kuvaa etsimässä Kurssilaiset arkailevat kysellä itse, mutta he kuuntelevat tarkasti ammattilaisen vastauksia. ”Tämä taitaa olla vähän hankala kuvattava”, naurahtaa koiran omistaja, kun koira pyrkii ohittamaan kamerat ja antamaan kuvaajille kasvopesut. Jos on enemmän kysymyksiä, kyselijät voi ohjata minun luokseni. Osa ottaa lisää kuvia, osa vertailee parinsa kanssa otettuja kuvia. Pimeään aikaan otetut kuvat kiinnostavat myös. Tehtävänä on ottaa kuvia viidestä aiheesta: abstrakti, arkkitehtuuri, esineet, tutut ihmiset ja ihmiset kadulla. Ja otetaan huomioon se, että kuvattavat esitetään kunnioittavassa valossa.” Sitten onkin aika ottaa opit käyttöön ja suunnata kohti Helsingin Jätkäsaarta ja käytännön harjoituksia. < Sara Merruntaus etsii Crusellinsillalla kiinnostavia kuvakulmia. Aloitus on oivallinen loppupäivän harjoituksille, jotka keskittyvät katukuvaukseen. Paluumatkalla on vielä mahdollisuus kuvata. Kun olette saaneet tehtäväkuvat kuvatuksi, voitte tulla hakemaan minulta polaroid-kameran ja kuvata kimpassa kaksi kuvaa jokainen. Koska kuvasta tulee pieni, valitkaa värikkäitä kohteita. ”Pimeällä otetuissa kuvissa on tosiaan ihan omanlaisensa tunnelma, jota ei voi jäljitellä päivällä kuvatessa, eli kurssikin pitäisi järjestää yökurssina”, sanoo Kesonen. P ohjustukseksi tarkastellaan Instagramista katukuvaajan otoksia, valitaan mieleisiä kuvia ja keskustellaan niistä. ” Erilaisia tehtäviä tekemällä oppii.. Kurssilaiset ottavat vinkistä vaarin, ja Crusellinsillalla joukkomme pysähtyy, sillä sekä itse sillasta että siltä avautuvista näkymistä löytyy monenlaista kuvattavaa. Suorassa auringonpaisteessa ei kannata kuvata.” Kun ohjeet on annettu, joukko hajoaa silmänräpäyksessä etsimään kuvattavaa
Our art handlers have extensive experience to meet many different requierments. Minäkin tykkään kuvata, ja kun katsottiin äidin kanssa erilaisia kursseja, valitsin tämän ja sain kurssin synttärilahjaksi”, sanoo Ahokas. En silti ole ajatellut kuvaamista ammattina. Huikkaan vielä luokan ovelta kiitokset. Kummankin mielestä on etu, että ryhmä on pieni ja tehdään paritöitä. ”Erilaisia tehtäviä tekemällä oppii. Sitten on aika päästää molemmat valitsemaan kuvia päivän päättävää kritiikkiä varten. Nyt jaksaa keskittyä”, Ahokas komppaa. Ja parityöt ovat olleet kivoja”, sanoo Merruntaus. Se on minulle tapa ottaa omaa aikaa ja rentoutua”, selittää Merruntaus. ”Ryhmä on sopivan kokoinen. ”Sama täällä. www.mtab.fi | mtab.se | mtab.dk | mtab.no MuseoL_Q2_ok-2.indd 1 MuseoL_Q2_ok-2.indd 1 2021-04-21 11:31 2021-04-21 11:31 ” Halusin oppia käyttämään kameraani paremmin.. 33 MUSEOILMIÖ Hyvää kuvaa etsimässä ”Sain pari vuotta sitten järjestelmäkameran ja kuvaan paljon. Halusin oppia käyttämään kameraani paremmin”, kertoo Merruntaus. Kun tekee, niin jossain vaiheessa asiat tajuaa. Tämä on kiva ja rento harrastus”, sanoo myös Ahokas. Käytännönläheisyys on ollut iloinen yllätys. On rento meininki ja se on kivaa”, tuumii Ahokas. ”En ole ajatellut asioita niin pitkälle, mutta tuskinpa kuvaamisesta tulee minulle ammattia. Kaikki ovat täydessä työn touhussa. Kyselen kuvaamiseen liittyvistä suunnitelmista. Siellä oppii varmaan lisää kuvauksesta ja kuvien tehtävistä. Koska jokaisen kuvat käydään läpi, voisi olla aika puuduttavaa, jos meitä olisi paljon. Vaikuttaa tosiaan siltä, että Anna-Maija Kesonen on oikeassa, kun sanoo, että museo on voimavara. Kumpikin arvelee, että kuvaaminen pysyy mukavana harrastuksena. ”Luulin, että teoriaa olisi paljon enemmän, mutta täällä tehdään paljon ja kokeillaan. Among our specially designed offers, such as modern art trucks, our own packing technology team and conservator services, we now also welcome Museiservice to the MTAB Group. Fine Art Logistics is the result of a close and long lasting collaboration with our customers in the art, gallery and museum industries. Ehkä mielessä on jopa valokuvaajan ura. ”Olen menossa mediaja yhteiskuntapainotteiseen lukioon. MTAB Suomi Taking care is what we do. Sain joululahjaksi tämän kurssin. Kumpikin on tyytyväinen kurssin antiin
Tarkoitus ei ole esitellä taidetta.”. Väritetty totuus -näyttely kertoo taiderikoksista ja poliisin työstä taiderikosten tutkimisessa. Tässä näyttelyssä keskitytään keskusrikospoliisin taiderikostutkintaan. Vielä enemmän Poliisimuseo valittiin tänä vuonna Vuoden museoksi. TEKSTI HANNA HIRVONEN KUVAT RAMI MARJAMÄKI ”T eosten osalta mikään, mitä näyttelyjulkaisussa mainitaan, ei ole totta”, Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa näyttelyyn oppaaksi lähtenyt Poliisimuseon tutkija Juha Vitikainen sanoo. 34 MUSEO 3/2022 TAIDERIKOLLISTEN JÄLJILLÄ Vuoden museoksi valitussa Poliisimuseossa syvennytään taideväärennösten maailmaan. Näyttelyn teoksista kootussa luettelossa on kuvat esillä olevista teoksista ja tiedot siitä, keiden taiteilijoiden nimet teoksiin on liitetty ja minä vuonna. Museossa pääsee tutustumaan Poliisi paikalla! -perusnäyttelyyn ja vaihtuvaan näyttelyyn Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa. Näyttelyssä puhutaan lähinnä taideväärentämisestä ja sillä tehdyistä petoksista Suomessa. ”Näin on, kun taiderikollisuus käsitetään laajasti eli mukana ovat esimerkiksi taideryöstöt. Moni kävijä yllättyy siitä, että Euroopassa taiderikollisuus on huumeja asekaupan jälkeen merkittävin rikollisuuden muoto. > Juha Vitikainen vastaa näyttelyiden suunnittelusta. Lähtäkohta on kiinnostava, sillä yleensä museonäyttelyissä pyritään mahdollisimman tarkkaan todenmukaisuuteen. ”Väritetty totuus -näyttelyssä teokset ovat vähän vinksallaan
35
36 MUSEO 3/2022 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Väärennöksiä ja väritettyjä totuuksia kuin väärentäjien toimintaa, näyttelyssä käsitellään sitä, miten poliisi tutkii taideväärennöksiä ja -rikollisuutta.” P oliisimuseo tekee tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa. Nekin ovat tukeneet työn myyntiä eteenpäin.” S uomessa ei ole taiderikollisuuteen erikoistunutta poliisin yksikköä. Operaatio FAKE:sta tuli Suomen suurin taiderikostutkinta, ja se saatiin päätökseen viime vuonna. Tilalle on laitettu venäläistaiteilija Filipp Malyavinin signeeraus. Paljastui, että taideväärennöksiä olivat myyneet muun muassa helsinkiläinen taidegalleria ja tamperelainen taidekauppias. ”Tutkinnassa paljastettiin monta sataa väärennettyä työtä.” Rikoksentekovälineinä valtiolle tuomitut taideväärennökset tulevat sisäministeriön alaisuudessa toimivalle Poliisimuseolle. Ennustaja-teoksen alkuperäisen tekijän nimi on pyyhitty pois. Siitä saimme ajatuksen, että tässä on ajankohtainen näyttelyn aihe.” Operaatio FAKE alkoi vuonna 2013. Taulun taustalta löytyy keksitty provenienssi eli teoksen syntyja omistushistoria. Yksi tutkintahaara liittyi myyntinäyttelyyn, jonka työt olivat taiteilija Ilkka Lammin taulujen väärennöksiä. Näyttelyssä niistä on esillä 250. Näyttelyssä voi katsoa videon, jossa Kansallisgallerian asiantuntijat kertovat aitoustutkimuksen tekemisestä. ”Mukana on kaksi väärennettyä aitoustodistusta. ”Kävimme keskusteluja valtiolle tuomittujen taideväärennösten säilyttämisestä. Esitutkinnan suoritti keskusrikospoliisi. Operaatio FAKE -tutkinnan aikana poliisin piti perehtyä taiteeseen, taidehistoriaan ja -markkinoihin. Tunnetut nimet myyvät hyvin, joten niitä käytetään paljon väärentämisessä.. Taideväärennöksen paljastuttua poNäyttelyssä on paljon tunnettujen taiteilijoiden nimiin tehtyjä väärennöksiä. Hänen nimellään teoksesta on saanut enemmän rahaa. Museon kokoelmissa on 1 400 taideväärennöstä. Sen aikana selvitetyn taiderikosvyyhdin juuret ulottuivat vuosia taaksepäin. Väritetty totuus -näyttelyn aihe ideoitiin Operaatio FAKE -nimisen taiderikostutkinnan aikana. Sitä kautta poliisi pysyi rikollisten perässä.” Poliisi tekee yhteistyötä Kansallisgallerian kanssa. ”Taiderikokset tulevat yleensä esille muun tutkinnan yhteydessä ja ne kytkeytyvät usein talousrikoksiin. Suuri osa on Operaatio FAKE -tutkinnan aikana löydettyjä
Museotyöntekijät opettavat poliisiopiskelijoille poliisihistoriaa. Palkinnon perusteena oli myös museon yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Sen mukaan Ilmari Weneskoski olisi opiskeluaikanaan Pariisissa 1900-luvun alussa lainannut rahaa taiteilijoille ja saanut vastineeksi taidetta. Sitten väärentäjältä tilataan niihin sopivia töitä. Poliisi vertasi koneella kirjoitettua ja väärennetyn taulun takana ollutta tekstiä toisiinsa. Kun museo vuonna 2008 aukesi, ihmisten paikalle löytämisen eteen oli tehtävä kovasti töitä. Yksi yhteistyön muoto on Suomen rikoshistorian tallentaminen rikospoliisin kanssa. Puhelussa kauppias ja väärentäjä keskustelevat Pablo Picasso -väärennöksen myynnistä. Väritetty totuus -näyttely tukee poliisin ennalta ehkäisevää työtä. Esillä on myös väärentäjältä takavarikoitu kirjoituskone. ”Myyjä sanoo usein, ettei ole tiennyt kauppaavansa väärennettyä taidetta ja vetoaa näin vilpittömään mieleen.” Keskelle näyttelyä on pinottu 30 000 paperiarkkia. Kun Jorma Weneskoski kuoli, kauppiaat kehittivät valheellisen provenienssin. Alvar Cawénin työksi väitetty Kolme tyttöä tuvassa myytiin Sisä-Suomessa kolmelle sisarukselle. Museon vanhempi osa, Vantaalla sijaitseva Rikosmuseo, on tarkoitettu vain poliisin sidosryhmille. Pinojen luona saa kuunnella telekuuntelua. Esillä näyttelyssä on esimerkiksi Reidar Särestöniemen nimiin laitettu Kaksi riekkoa. Päällimmäisenä on kopioita esitutkintapöytäkirjoista. Särestöniemen signeeraus oli jo laitettu teokseen.” Toisinaan provenienssi ja myyntisuunnitelma kehitellään ensin. ”Näyttelyssä muistutetaan, että taidemarkkinoilla kannattaa olla valveilla. Väärennettyä taidetta ostavat yksityiset ihmiset, instituutiot, kuten museot, ja huutokaupat. ”Maali oli tuoretta. ”Hyvä huijari on kaikki kaikessa.” P oliisimuseo on kaikille avoin ja ilmainen kohde. Väärennetyn taiteen tallentaminen on osa sitä. Kauppias kävi aluksi tiedustelemassa, millainen taide siskoksia kiinnostaa. T oisinaan väärentäjä maalaa teoksen itse ja kirjoittaa siihen tunnetun taiteilijan signeerauksen. Kerrotaan, miten pitää toimia, jos epäilee kauppiaan luotettavuutta tai teoksen aitoutta.”. Yksi peruste oli pitkäjänteinen yhteistyö poliisin kanssa. Paperipinot kuvastavat Operaatio FAKE -tutkinnan aikaista esitutkintamateriaalia. Museo sijaitsee Tampereella Hervannan kaupunginosassa, Poliisiammattikorkeakoulun kampuksella. Museon ja oppilaitoksen vuorovaikutus on tiivistä. Kirjoitusvirheet täsmäsivät. Operaatio FAKE -tutkinnassa paljastui kaksi väärentäjää. ”Tarina saattaa läpäistä kenet tahansa ostajan, kun hänellä on tarve ja tilaisuus ostaa teos.” Operaatio FAKE:ssa paljastettiin, että tapausten rikoshyöty oli 20 miljoonaa euroa. Sitten hän tuli kauppaamaan heidän mieltymyksiinsä sopivia teoksia. Tämä oli piirtynyt ihmisten mieliin. Tätä perua väitettiin olevan taidekokoelman, jota kauppiaat välittivät eteenpäin. Poliisimuseo sai tänä vuonna Vuoden museo -tunnustuspalkinnon. Työ löytyi kotietsinnässä väärentäjän työhuoneelta. ”Tällaisia keinoja poliisilla on”, Vitikainen toteaa. Myynnissä oli kauppiaan mukaan variaatioita sekä harjoitelmia kuuluisista teoksista. Ennen korona-aikaa Poliisimuseossa oli vuodessa 30 000 kävijää. Museon kokoelmatyössä ja näyttelyiden suunnittelussa hyödynnetään poliisin asiantuntemusta. Uusi verkkojulkaisu » Oivalluksia museoammattilaisen arkeen museopro.fi MUSEO-OPPAAN MATKASSA Väärennöksiä ja väritettyjä totuuksia liisi keskittyy näyttämään toteen, että kauppias on tiennyt myyvänsä väärennöstä. Operaatio FAKE:ssa paljastui jazzmuusikko Jorma Weneskosken isän, kapellimestari Ilmari Weneskosken ympärille keksitty provenienssi
TEKSTI TARJA VÄSTILÄ J opa taaperoikäinen tietää, mistä on kyse. Meillä on läheinen side suomalaisten kanssa.” FO TO G R A FIS K A TA LL IN N. Fotografiska on kuin palapeli, osiensa summa”, määrittelee näyttelypäällikkö Maarja Loorents . ”Elokuun alusta alkaen kahvilassa on ollut esillä suomalaisvalokuvaajien näyttely, jossa käsitellään sitä, miten suomalaiset näkevät Viron. 38 MUSEO 3/2022 VALOKUVAKESKUS KAIKILLE AISTEILLE Kaikkea muuta kuin tavallinen museo. Fotografiska tarjoaa nautintoa kaikille aisteille. Vaikka talo on pyhitetty valokuvataiteelle, talosta löytyy myös vihreällä Michelin-tähdellä tunnustettu, kestävään gastronomiaan sitoutunut ravintola. Katutason kahvilassakin on tarjolla kiinnostavia kuvia. Tallinnan Fotografiska on paikallisten ja turistien suosikkikohde. Fotografiskan ovensuussa isoäitinsä kanssa liikkeellä oleva pikkulapsi hokee kahta sanaa: saia ja pilte eli pullaa ja kuvia. ”Meillä on jokaiselle jotakin: virolaisille ja matkailijoille, taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille, hyvästä ruoasta pitäville
Näyttelykeskusten perhe laajenee: seuraavat valokuvataidetalot perustetaan Berliiniin, Miamiin ja Shanghaihin. Tallinnan museo vietti kolmivuotissyntymäpäiviään viime kesänä, New Yorkissa juhlitaan loppuvuonna. ”Ajattelin, että sellainen pitää saada meillekin. Hän on ollut töissä Viron taidemuseossa ja avaamassa taidemuseo KUMUa toistakymmentä vuotta sitten. Toiminta perustuu näyttelyihin, joita on samaan aikaan esillä kolmesta neljään. FO TO G R A FIS K A TA LL IN N FO TO G R A FIS K A TA LL IN N. na 2019. Hän on työskennellyt PRja viestintäalalla, lisäksi talousosaamista on kertynyt Swedbankista. Loorentsin tausta sopii kuin nakutettu Fotografiskaan: hänellä on tutkinnot sekä taidepedagogiikasta että johtamisesta. < Fotografiskassa voi nauttia vuoden aikana jopa 12 eri valokuvanäyttelystä. Tallinnan Fotografiskasta pitää kiittää näyttelypäällikköä, joka vieraili aikoinaan Tukholman vastaavassa museossa – ja innostui. Ideasta toteutukseen meni vuosia, mutta lopulta keskustelut johtivat keskuksen perustamiseen vuonFotografiska sijaitsee trendikkäällä Telliskiven alueella. Tallinnan Fotografiska toimii franchising-periaatteella ja mukana on neljä sijoittajaa”, kertoo Loorents, joka on yksi perustajajäsenistä. Sillä ei ole omia kokoelmia eikä se saa julkista tukea. > Näyttelypäällikkö Maarja Loorentsin tausta sopii kuin nakutettu Fotografiskaan. ”Yhdistelmästä on ollut hyötyä.” F otografiska ei ole perinteinen museo. Museon edessä olevalla aukiolla on usein esillä valokuvia. ” Fotografiska on kuin palapeli, osiensa summa. Vuoden aikana voi nauttia jopa 12 eri valokuvanäyttelystä. 39 KANSAINVÄLISTÄ Kohtaamispaikka kuvien keskellä T ukholman Fotografiska on tullut tutuksi monille Ruotsin-matkaajille jo yli kymmenen vuoden ajan
Fotografiska tarjoaa nautintoa kaikille aisteille. 40 MUSEO 3/2022 KANSAINVÄLISTÄ Kohtaamispaikka kuvien keskellä ”Suurin osa töistä tulee kansainvälisen verkoston kautta Tukholmasta tai New Yorkista, mutta meillä on ollut esillä omiakin näyttelyitä.” Suomalaisista taiteilijoista muun muassa Pentti Sammallahden valokuvat jatkoivat Tukholmaan ja ensimmäisenä Tallinnassa esillä ollut Tom of Finland -näyttely kiersi Tukholman kautta myös New Yorkiin. Unelma paremmasta valtiosta elää. Talosta löytyy gastronomiaan sitoutunut ravintola ja katutason kahvila. Hän on kuvannut kuuluisuuksia, mutta työvälineinä ovat olleet myös sakset, muste ja hiili. S yksyn näyttelyistä tunnetuin nimi lienee Andy Warhol , jonka ainutlaatuiset polaroidit saadaan Tallinnaan. ”Haluamme näyttelyillä lisätä ihmisten tietämystä ja näyttää elämän kaikki puolet sekä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun näyttelyteemojen kautta”, kiteyttää Loorents. Lokakuussa ranskalaisen valokuvaajan Sarah Moonin unenomaisissa teoksissa todellisuus ja fantasia sekoittuvat. Aivojen ja ajattelun herättely, visuaaliset elämykset ja inspiroivat hetket kuuluvat Fotografiska-konseptiin. Warhol kuljetti Polaroid-kameraa aina mukanaan ja ikuisti lähipiiriään. Eteläkorealaisen Cho Gi-Seokin teokset kertovat yhteiselosta: luonto, erilaiset tilat, koneet ja ihmiset on tarkoitettu elämään rinnakkain. V aikka Fotografiska keskittyy valokuvataiteeseen, Loorentsin mukaan se on ennen kaikkea kulttuurikeskus ja kohtaamispaikka. FO TO G R A FIS K A TA LL IN N. ”Odotamme innokkaasti Warholia ja uskomme näyttelyn kiinnostavan yleisöä.” Lokakuun alkuun asti Tallinnassa esillä oleva valokuvaaja Frank Ockenfels 3:n näyttely kertoo taiteilijan vuosikymmeniä kestäneestä luomisprosessista. Rafael Minkkisen työt kulkivat puolestaan Ruotsista Viroon. Virtuaaligalleriassa on nähtävillä neljän valkovenäläisen naisvalokuvaajan dokumentaarisia kuvia oman maansa naisten rauhanomaisista mielenosoituksista paikallisia voimia vastaan. Kouluja yritysyhteistyö on vilkasta: koululaisille on omaa ohjelmaa ja opastuksia näyttelytiloissa, yrittäjät kokoontuvat seminaa” Ravintola on tunnustettu vihreällä Michelintähdellä. Taideteokset hätkähdyttävät ja herättävät
Suurin osa kävijöistä on virolaisia tai Virossa asuvia ulkomaalaisia.” ” Visuaaliset elämykset kuuluvat Fotografiskan konseptiin. Lähistöltä löytyy myös Kolmen puun galleria. Lähellä oleva Juhan Kuusi Dokfotokeskus keskittyy dokumenttivalokuvaukseen. Kävijöitä kiinnostaa myös monipuolinen museokauppa. Juhliakin talossa vietetään. Näyttelyiden lisäksi meillä on konsertteja, artistija taiteilijatapaamisia, keskustelutilaisuuksia ja erilaisia tapahtumia. 41 KANSAINVÄLISTÄ Kohtaamispaikka kuvien keskellä riin ja tutustuvat samalla talon antiin näyttelyistä ravintolaan. Vaikka valokuvan kieli on kansainvälistä, Fotografiskan maksuttoman audio-opastuksen saa suomeksikin. On arvokasta, että esimerkiksi taiteilija tulee Yhdysvalloista tänne Eurooppaan pitämään työpajaa.” Näyttelypäällikkö toivoo, ettei pandemiasta tule uutta todellisuutta. F otografiska sijaitsee trendikkäällä Telliskiven alueella. ”Periaatteena on, että olemme auki joka päivä aamusta myöhään iltaan. Heti museon edessä olevalla aukiolla on usein esillä valokuvia johonkin teemaan liittyen. Näyttely Toivo – lapsuus virolaisessa nykydokumenttivalokuvassa on esillä marraskuulle asti. Pääsylippujen hintoihin on kesällä tehty muutoksia: edullisimmin museovierailu onnistuu aamuisin ja myöhäisiltaisin arkena. Monilla on sõbrakaart, ystäväkortti, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn kaikissa Fotografiskoissa sekä tarjoaa vain museon ystäville suunnattuja tapahtumia. Fotografiskan näyttelyillä halutaan näyttää elämän kaikki puolet ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ulos puiden väliin ripustetaan kantaaottavia valokuvanäyttelyitä. Alle 16-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen. Opastuksia on viidellä kielellä: suomen lisäksi viroksi, englanniksi, venäjäksi ja ukrainaksi. Tallinnan Fotografiska ei ole ollut auki kokonaista vuotta ilman koronaa. Emme ole vain turismia varten. Siksi kävijämäärien tilastointi johtaisi harhaan. Ajan rattailla pysytään: myynnissä on ukrainalaisvalokuvaajien teoksia, joiden tulot menevät suoraan Ukrainan hyväksi. FO TO G R A FIS K A TA LL IN N. Visuaalinen kulttuuri on voimissaan sekä erilaisissa valokuvanäyttelyissä että graffiteissa. ”Tämä on talo, jossa tapahtuu koko ajan
Se kertoo myös Architectan, maailman ensimja Jyväskylän Seminaarinmäen rakennukset. ”Ahaa, tuokin rakennus on Lönnin suunnittelema!” ajattelin monta kertaa. Juhlavuoden kunniaksi Arkkitehtuurimuseo on tehnyt Lönnin ja muiden arkkitehtinaisten toiminnasta kertovan Eläköön Wivi Lönn!-näyttelyn. NÄYTTELYARVIO Wivi Lönnin arkkitehtuuri museossa VAHVUUTENA NAISEUS Millaista on olla arkkitehti naisena. Myös Tampereen keskuspaloasema on jättänyt syvän muistijäljen 40 vuotta sitten hotelli Tammerin ikW IL H EL M LÖ N N / K E SK I-S U O M EN M U SE O. Wivi Lönn Jyväskylän kotitalonsa työhuoneessa vuonna 1915. Lönn vastasi tilaratkaisuista ja rakenteista. 42 MUSEO 3/2022 > Uuden ylioppilastalon rakennus oli yhteistyö Armas Lindgrenin kanssa. Näyttely alkaa esittelemällä Wivi Lönnin elämää sekä hänen tärkeimpiä suunnittelukohteitaan. Lönnin syntymästä on kulunut tänä vuonna 150 vuotta. Minulle tutuimpia ovat Uusi ylioppilastalo, Ebeneser Helsinginkadulla W ivi Lönn oli ensimmäi nen suomalainen nainen, joka johti itsenäisesti omaa arkkitehtuuritoimistoa. Lindgren suunnitteli julkisivut ja koristeaiheet. Kaksiulotteisuudestaan huolimatta rakennusten esittely tarjosi monia oivalluksia. TEKSTI TYTTI STEEL mäisen arkkitehtinaisten yhdis tyksen historian
43 42 R A U N O TR Ä SK EL IN / A R K K IT EH TU U R IM U SE O
Lindgrenin kanssa Lönn teki yhteistyötä myös valmistuttuaan. Veli oli painottanut, että Wivin pitäisi muistaa syödäkin, mutta luovan työn imu vei nuoren arkkitehdin mukanaan niin että hän hädin tuskin piti taukoja koko päivän aikana. Keskikoulun jälkeen Lönn opiskeli rakennusmestariksi ja tätä kautta avautui tie arkkitehtiopintoihin. Urallaan Lönn ei hyödyntuksia ja ennakkoluuloja. Suurin osa arkkitehdiksi opiskelleista naisista työskenteli julkisella sektorilla tai muiden toimistossa. Hänen kurssikavereitaan olivat muiden muassa Herman Gesellius , Armas Lindgren ja Eliel Saarinen sekä Lars Sonck . Hänen äitinsä oli jäänyt leskeksi Wivin ollessa teini-ikäinen, eikä äidillä ollut A R K K IT EH TU U R IM U SE O A U K U ST I H EI N O N EN / A R K K IT EH TU U R IM U SE O. Näyttelyssä esitellyistä Architectan jäsenistä Aino Marsio-Aalto taitaa olla tunnetuin. Lönnin vaikutus erityisesti koulujen arkkitehtuuriin on merkittävä. Edelleen käytössä oleva paloasema onkin yksi esimerkki Lönnin arkkitehtuurin toimivuudesta ja kestävyydestä. varaa kouluttaa lapsia ylioppilaaksi asti. Valmistuessaan Lönn oli viides nainen arkkitehtina Suomessa ja ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston johtajana. Esimerkiksi yhden kilpailutyön hän oli piirtänyt miltei valmiiksi vain yhden päivän aikana. L önnin tie arkkitehdiksi ei ollut helppo. Hän opiskeli arkkitehdin ammatin Polyteknillisessä opistossa, vastoin aikakauden odoJulkisivupiirros Ebeneserkodin varhaisesta julkisivuvaihtoehdosta vuodelta 1906. 44 MUSEO 3/2022 NÄYTTELYARVIO Wivi Lönnin arkkitehtuuri museossa kunasta nähtynä ja kuultuna. < Yksityiskohta vuoden 1908 joulukuussa valmistuneen Ebeneserkodin pääjulkisivun koristeista, joissa on kuvattu leikkiviä ja puutarhaa hoitavia lapsia. Lönn oli matemaattisesti lahjakas ja erittäin hyvä piirtäjä. Näyttelyn kiinnostavissa haastattelukatkelmissa Lönn kertoo työskentelytavoistaan. Koulurakennuksista tunnetuimpia ovat Tampereen suomalainen tyttökoulu sekä Tampereen Aleksanterin koulu, jonka suunnittelukilpailun Lönn voitti vuonna 1903. Kun Lönn aloitti opinnot vuonna 1893, oli naisten edelleen haettava keisarilta ”vapautusta sukupuolestaan” päästäkseen yliopistoon opiskelemaan
Osittain tätä tuodaan esiin näyttelyn loppupuolella nähtävissä videoissa, joissa on haastateltu aktiivisesti muutokseen pyrkiviä nykypäivän arkkitehtinaisia. Y ksi syy, miksi Lönn ei tarvinnut julkisuutta töitä hankkiakseen, oli hänen elämänkumppaninsa Hanna Parviaisen asema ja verkostot teollisuussuvun jälkeläisenä. He tapasivat vuonna 1911 ja sittemmin Lönn suunnitteli muun muassa Parviaisten omistamalle tehtaalle Säynätsaloon erilaisia teollisuusja asuinrakennuksia sekä tehdasyhteisöjen tarvitsemia julkisia rakennuksia. ” Xxxxx xxxxxxxx xxxxx. Näyttelyn lopussa myös Architectan nykyiset jäsenet pääsevät ääneen huolella tuotetuissa videoissa. Koulujen lisäksi juuri asuinrakennukset ovat iso osa Lönnin tuotantoa. Konsepti on nerokas: koronavuosina yleistyneet videokokoukset ovat mahdollistaneet eri puolilla maailmaa asuvien arkkitehtien keskustelun ja sen, että me museokävijät pääsemme näitä pohdintoja nyt kuulemaan. Onhan naisilla usein ollut enemmän kokemusperäistä tietoa kotona tehtävistä töistä ja erilaisten käyttäjien tarpeista niin yksityisten kuin julkisten tilojen suhteen. 45 Arkkitehtuurimuseo Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki Näyttely on avoinna 8.1.2023 asti. A U K U ST I H EI N O N EN / A R K K IT EH TU U R IM U SE O. Sukupuolesta ei siis tarvitse vapautusta, vaan sukupuolen mukanaan tuomat näkemykset ovat vahvuus. N äyttelyteksteissä toistetaan termiä naisarkkitehti, minkä voi tulkita naisten suunnittelutyötä vähättelevänä ilmaisuna. Ehkä tämän olisi vielä selkeämmin ja konkreettisin esimerkein voinut kääntää positiiviseksi asiaksi. Tampereen Suomalainen Tyttökoulu (nykyisin Pyynikin koulu) vuodelta 1902 oli Wivi Lönnin uran ensimmäinen merkittävä toimeksianto ja aikanaan Suomen suurin koulurakennus. Näyttelyyn olisinkin kaivannut enemmän konkreettista tietoa Lönnin suunnittelemien rakennusten käytännöllisyydestä ja käyttäjälähtöisyydestä. N äyttelyn seuralaiseksi voi lämpimästi suositella kiitettyä ja palkittua Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen kirjaa Wivi & Hanna: arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuode t. Arkkitehtuurimuseo on Museokortti-kohde. NÄYTTELYARVIO Wivi Lönnin arkkitehtuuri museossa tänyt julkisuutta samalla tavalla kuin Aallot tekivät. Näyttelyssä Wivin ja Hannan yhteisestä elämästä kerrotaan ennen muuta matkojen kautta, sillä heidän toisilleen kirjoittamansa kirjeet on tuhottu
Museoalueen vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan noin kilometrin päässä kauppatorilta. 46 MUSEO 3/2022 KAIKENLAISTA VALOKUVAUSTA PIAN, HALVALLA JA HYVIN MUSEO-LEHTI MATKAILEE Valokuvauksen historiaa ja nykypäivää VALOKUVAN VIEMÄÄ Suomessa on useita kiinnostavia kohteita, jotka esittelevät valokuvauksen historiaa ja nykypäivää ainutlaatuiseen tapaan. Kaksi museointeriööriä esittelee alueella toimineiden valokuvaajien, Emil Roineen ja Hj. Taustalla Renvallin huoneessa sijaitseva omatoimikuvauspiste.. Selaile loistokkaita ateljeekuvia ja visiittikortteja tai ikuista itsesi yli 200 vuotta vanhan puutaloalueen maisemissa. TEKSTI KIRSTI RUISSALO Luostarinmäellä asunut puuseppä Johan Emil Roine ryhtyi valokuvaajaksi vuonna 1903. Tutustu 1700–1900-lukujen asumiskulttuuriin ja siellä asuneiden asukkaiden tarinoihin. Hän mainosti kotinsa yhteydessä toimivaa liikettä lauseella ”kaikenlaista valokuvausta toimitetaan pian, halvalla ja hyvin”. Roineen asunnoksi sisustettu tila pitää sisällään työhuoneen, pienen pimiön sekä asuinhuoneen. Luostarinmäen äskettäin valmistuneen näyttelyuudistuksen ajatuksena on ollut tuoda esiin aitoja Luostarinmäellä eläneitä ihmisiä entistä paremmin. Renvallin , elämää. R O N I LE H TI / TU R U N M U SE O K E SK U S Roineen asuinhuoneessa esillä olevat kuvat ovat pääosin yksityisten keräilijöiden kokoelmista. Muista LuosLuostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta
VB-valokuvakeskus on Suomen ensimmäinen alueellinen valokuvakeskus ja se on toiminut Kuopiossa jo vuodesta 1987 asti. Barsokevitschin entisen ateljeen paikalla on vanhaan tyylin sisustettu huone, jossa kävijän on mahdollista ottaa itsestään kuva Victorin kuvista tuttua moja. Pyhälahden valokuvaamomuseo perustuu valokuvaamon paikallisesti ja kansallisesti merkittävään, yli 120 000 valokuvan ja negatiivin sekä studioesineistön kokoelmaan. MUSEO-LEHTI MATKAILEE Valokuvauksen historiaa ja nykypäivää VB-valokuvakeskuksessa voi kuvata itsensä taustafondin edessä. Valokuvaamon yhteydessä toimi myös matkatoimisto, jonka kautta järjestyi laivamatkoja esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Huoneessa voi istahtaa alas ja selata albumia, jossa on Roineen ottamia visiittikorttikuvia hänen uransa alkuvaiheista myöhempiin ateljeekuviin asti. Kulttuurikeskuksesta toimii myös valokuvataiteen näyttelyitä esittelevä Pohjanmaan valokuvakeskus. Valokuvakeskuksessa voi katsoa kuvia, tulla kuvatuksi tai vierailla camera obscuran sisällä. Pyhälahden valokuvaamo oli Suomen ensimmäisiä maaseutuvalokuvaaKATSELE, KUVAA TAI KÄVELE KAMERAN SISÄLLE Kuopion keskustasta löytyy tunnelmaltaan ainutlaatuinen valokuvakeskus, jonka tilat sijaitsevat 1800-luvulla toimineen puolalaistaustaisen valokuvaaja Victor Barsokevitschin idyllisessä kotija ateljeetalossa. Luostarinmäki Vartiovuorenkatu 2, Turku POTRETTEJA, PERHEKUVIA JA LAIVAMATKOJA YHDYSVALTOIHIN Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa Lapualla sijaitsee Pyhälahden valokuvaamomuseo, jossa voi tutustua 1900–1980 toimineen maaseutuvalokuvaamon kokoelmaan. < Pyhälahden valokuvaamon kuvakokoelma on laaja ja sisältää yli 120 000 valokuvaa ja negatiivia. Pyhälahden valokuvaamomuseo Kulttuurikeskus Vanha paukku, Vanhan paukun tie 1, 62100 LAPUA. Valokuvaamon perustaja Jaakko Pyhälahti oli alan ammatillistumisen edistäjä. Kuvausrekvisiittana on Kuopion kaupunginteatterin näytelmistä tuttuja asuja. PY H Ä LA H D EN VA LO K U VA A M O M U SE O LO TT A R U U TIA IN EN / V B -V A LO K U VA K E SK U S ” Valokuvaamon yhteydessä toimi matkatoimisto. Lisäksi museossa on omatoimikuvauspiste, jossa voi asettua yhdeksi Renvallin kuvaamista luostarinmäkeläisistä ja ikuistaa itsensä Luostarinmäen maisemassa. Hän oli mukana perustamassa muun muassa Suomen Valokuvaajain osakeyhtiötä. Valokuvaamo toimi Lapualla kolmen sukupolven ajan. 47 tarinmäen museointeriööreistä poiketen museokävijä pääsee sisälle tilaan
Museo nostaa esiin valokuvaustekniikan säilyttämisen tärkeyden sekä ainutlaatuisen ammattitaidon, jota vaaditaan esimerkiksi pimiötyöskentelyyn ja kameroiden kunnostamiseen. Analogisen maailman ammattitaitoon ja osaamiseen sekä välineistöön on mahdollista tutustua Ålands Fotografiska Museumissa Ahvenanmaalla. VB-valokuvakeskus Kuninkaankatu 14–16, 70100 Kuopio ENTISAJAN KÄSITYÖTAIDON JA ANALOGISEN MAAILMAN HELMIÄ Kaikki ei ollut ennen hyvin – mutta ei kaikki ollut huonostikaan. Puurunkoinen kamera mahdollisti kuvien valmistamisen kuvauspaikalla. Ålands Fotografiska Museumin perustaja Olle Strömberg on kerännyt valokuvausvälineistöä järjestelmällisesti 1960-luvulta asti. 48 MUSEO 3/2022 taustafondia vasten. Esineet heräävät eloon museon perustajan kiinnostavien tarinoiden avulla. Toisessa huoneessa on esillä vanhoja valokuvalaitteita ja kolmannessa pimiön esineitä. Monipuolinen taidekeskus, valokuvamuseo ja näyttelykohde järjestää näytLeo Montonen kuvasi omakuvia 1920-luvun alusta lähtien. VB-valokuvakeskuksessa on myös oma puoti, jonka valikoimaan kuuluu muun muassa runsaasti valokuvakirjoja. Ålands Fotografiska Museum Bastövägen 7, 22310 Pålsböle, Åland NÄYTTELYITÄ, TAPAHTUMIA JA KOULUTUKSIA Vuonna 1989 perustettu Mikkelin valokuvakeskus on yksi pisimpään toimineista valokuvakeskuksista Suomessa. Yksi entisen Pålsbölen koulun huoneista on sisustettu valokuvakaupaksi. Mikkelin valokuvakeskus Puistokatu 3, 50100 Mikkeli Luostarinmäki, VB-valokuvakeskus ja Mikkelin valokuvakeskus ovat Museokortti-kohteita. Aikansa selfie-kuvissa Leo poseeraa joko yksin tai koiransa kanssa, juoksee tai hiihtää. Valokuvakeskuksessa on esillä valikoima vanhoja kameroita ja muuta kuvaukseen liittyvää kalustoa, kuten esimerkiksi Victorin kookas palkkikamera. < Ålands Fotografiska Museumin kokoelmiin kuuluu yli 16 000 esinettä, mukaan lukien erilaisia vanhoja kameroita. Mikkelin valokuvakeskus on saanut lahjoituksena matkakuvaaja Leo Montosen jäämistön. Mukaan kuvauksiin voi ottaa Kuopion kaupunginteatterin näytöksistä tuttuja asuja. Nykyään yli 16 000 esineen kokoelma sisältää MUSEO-LEHTI MATKAILEE Valokuvauksen historiaa ja nykypäivää kameroiden lisäksi pimiö-, ääni-, tallennusja TV-tekniikkaan liittyvä välineistöä. Museossa on esillä myös studio ja äänitekniikkaa, kuten tallennin ja kasettinauhuri sekä elokuvaja tv-tekniikkaa. Mikkelin valokuvakeskuksessa on esillä Montosen käyttämä Afgaanikamera (kamra-e-faoree), joka odotti löytämistään lähes 30 vuoden ajan ohikulkijoiden armoilla autiotalossa. Å LA N D S FO TO G R A FI SK A M U SE U M / V IS IT Å LA N D LE O M O N TO N EN / M IK K EL IN VA LO K U VA K E SK U S. telytoiminnan lisäksi muun muassa tapahtumia ja koulutuksia. Kokoelma sisältää noin tuhat lasisekä paperinegatiivia, pari tuhatta vedosta ja joitakin albumeja. Montonen aloitti valokuvaamisen vuonna 1923, jolloin hän toimi matkakuvaajana Saimaan saaristoa kierrellen. Montonen kuvasi aikalaisiaan töidensä ääressä, maisemia ja taloja sekä muotoja omakuvia
Tarvitaan paikkoja, jonne ihmiset voivat tulla”, kertoo museonjohtaja Elina Heikka Suomen valokuvataiteen museosta. Näyttelytilan kehittäminen jatkuu edelleen ja myös näyttelylinja hakee uomiaan. TEKSTI KIRSTI RUISSALO K 1:n suunnitelleen pääarkkitehti Auvo Lindroosin innostus kameroihin ja valokuviin näkyy heti Kämp Gallerian alakertaan laskeutuessa. Ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen asiat etenivät nopeasti ja K1 avattiin 1,5 vuoden päästä. Syksyllä esillä on amerikkalaisen nykyvalokuvaaja Penelope Umbricon näyttely. Uudessa tilassa valokuvaa esitellään laajalle yleisölle saavutettavasti ja lähestyttävästi”, Heikka kertoo. Porrasaukon ympärillä on tilaa tapahtumien järjestämiseen sekä ravintola ja puoti. Suomen valokuvataiteen museon näyttelytila esittelee valokuvaa saavutettavasti ja helposti lähestyttävästi. Toiveet Euroopan vanhimman valokuvamuseon paluusta juurilleen Helsingin keskustaan toteutuivat yllättäen uuden näyttelytilan muodossa, kun Kämpin kauppakeskuksesta otettiin yhteyttä museoon vuoden 2019 keväällä. ”K1 oli Suomen valokuvataiteen museolle kuin yllätyslapsi. K1:ssä on nähty esimerkiksi Vivian Maierin , Stanley Kubrickin ja Susanna Majurin valokuvia. Penelopen työt liittyvät digitaalisen elämäämme. K1 avattiin vuoden 2020 elokuussa, keskellä koronaa. K1 on Museokortti-kohde. 49 MUSEON TARINA K1 elävöittää Helsingin keskustaa SUURELLE YLEISÖLLE Näyttelytila K1 on Suomen valokuvataiteen museon kauan haaveiltu yllätyslapsi Helsingin ytimessä. Näyttelytila K1 on saanut yleisöltä paljon kehuja, vaikka jotkut ovatkin yllättyneet sen pienuudesta. Pienikokoinen näyttelytila on saanut paljon kehuja, sillä siihen on mahdollista tutustua huolella ja keskittyen. ”Olemme olleet eräänlaisia kiertolaisia ja museo on sijainnut eri puolilla kaupunkia. Pandemiasta huolimatta K1 on saanut hyvän alun. Valokuvataiteen museo on toiminut Kaapelitehtaalla 1990-luvun alusta. Tyypillisen pitkän strategisen suunnittelun sijaan asioissa edettiin vauhdilla. K1 näyttelytilaan tullessaan kävijä voi luottaa siihen, että sisältö on mielenkiintoista”, Heikka sanoo ja toivottaa yleisön tervetulleeksi. Isommassa kuvassa ajattelemme, että paikalla on merkitystä Helsingin keskustan elävöittämisessä. Luvassa on oivaltavaa ja kepeää nähtävää. Se on kuitenkin tilan vahvuus, sillä näyttelyyn voi tutustua huolellisesti ja keskittyen. SU O M EN VA LO K U VA TA IT EE N M U SE O. Keskeisen sijaintinsa vuoksi K1 on helppo löytää. Kesällä 2021 museossa vieraili 55 000 kävijää ja oli Suomen kuudenneksi suosituin Museokortti-kohde. Porraskuilu on kuin valoaukko ja lipunmyyntitiski kameran objektiivi. Tilan pyöristetyt kulmat ja kiiltävän punaruskeat profiilit tuovat mieleen kameran filmin. Kauppiaiden toiveena oli saada tilaan kulttuuria jatkeeksi designiin ja muotiin keskittyneeseen ostoskeskukseen. ”Toiveena on, että monenikäiset ja eri taustaiset ihmiset löytävät museon. Tila muistuttaa suurta kameraa. K1:n näyttelyt ovat avoinna ma–pe klo 11–20, la–su 11–18. Aina välillä on ollut toiveita paluusta keskustaan”, sanoo Heikka. ”Lähdimme liikkeelle matalalla kynnyksellä ja populaaristi. Mikonkatu 1, 00100 Helsinki. K1 avattiin Kämp Gallerian alimpaan kerrokseen elokuussa 2020. Sittemmin kahdessa vuodessa olemme tehneet hyvinkin erilaisia näyttelyitä
Alvar Aallon kotitalo Riihitiellä Helsingissä, Säynätsalon kunnantalo, Villa Mairea, Villa Skeppet sekä muut Aalto-kohteet ovat tästä syystä erityisen ajankohtaisia. Museossa tuodaan nykytaide kivasti osaksi taidemuseon ohjelmaa. Kuvissa olen ikään kuin talon fiktiivinen asukas ja pukeudun talon aikakauden mukaan. Avaan oven katsojalle ja luon samaistuttavia tarinoita. ALVAR AALTO -KOHTEET Alvar Aallon arkkitehtuuria esitetään mukaan Unescon maailmanperintölistalle. Siitä on jäänyt mukavia muistoja. Minulla oli näyttely Turun taidemuseossa vuonna 2017. Asiat tehtiin hyvin ja yhteistyö museon työntekijöiden kanssa sujui loistavasti. Mielestäni on hienoa, että tämänkaltaisessa museossa on esillä videotaidetta säännöllisesti. TURUN TAIDEMUSEO Turun taidemuseon näyttelyohjelma on kiinnostava sekoitus uudempaa ja vanhempaa taidetta. Brotherus nostaa esiin museoita, joihin hänellä on suhde sekä kävijänä että kohteen kanssa työskentelevänä taiteilijana. MUSEOVINKIT Valokuvataiteilija suosittelee YHTEISTYÖN HELMIÄ Elina Brotherus on kansainvälisesti tunnettu valokuvaja videotaiteilija, joka tunnetaan parhaiten omakuvistaan. Studiossa on esillä nuorempien nykytaiteilijoiden näyttelyitä ja Pimiössä on tarjolla mielenkiintoista videotaidetta. PA AV O LE H TO N EN TI TU S V ER H E / TU R U N TA ID EM U SE O TE R O TA K A LO -E SK O LA / V IS IT JY VÄ SK YL Ä. Sarja sisältää kuvia myös monista Aallon suunnittelemista taloista. Alvar Aalto -rakkauteni tulee yleisön nähtäväksi ensi vuoden syksyllä, kun kaikki Aalto -kuvani ovat esillä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä. Olen kuvannut arkkitehtuurikuvasarjaa vuodesta 2015 alkaen
U LR IK JA N TZ EN / LO U IS IA N A M U SE U M O F M O D ER N A R T TI M O N IE M IN EN / SE R LA CH IU SM U SE O T R A U N O TR Ä SK EL IN / D ID R IC H SE N IN TA ID EM U SE O. Kuulin myöhemmin kuraattorilta, että tekstit oli kirjoittanut aiemmin toimittajana työskennellyt museonjohtaja. Välillä olen valinnut kaikki kokoelman keltaiset tai vihreät taulut, toisinaan taas olen tehnyt valinnat teemallisesti. Olen erityisen ylpeä siitä, että teoksiani kuuluu heidän kokoelmaansa. Museon kokoelma sisältää paljon teoksia suurilta nimiltä, kuten Picasso , Renoir ja Rothko . Tämäkin tekee yhteistyöstä museon kanssa helppoa ja toivottavaa. Moni ihmettelee, miksi Tanskassa on museo nimeltä Lousiana. Saan kuratoida Villa Didrichsenin seinille teoksia museon kokoelmista ja museon henkilökunta ripustaa ne toivomallani tavalla. Museo sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta Juutinrauman rannalla. Kokoelmista valitut teokset tulevat näkymään valokuvissani. Serlachius-museo Göstan vanhemman taiteen peruskokoelma on niin hyvä, että se täydentää jopa Ateneumin kokoelmia. Tämä on ollut tosi mukava projekti, jota olen saanut tehdä kaikessa rauhassa jo parin vuoden ajan. Museo myös tuottaa itse näyttelynsä, mikä tarkoittaa, ettei taiteilijan tarvitse itse hankkia apurahoja näyttelyn toteuttamiseen. Näyttelyt ovat maailmanluokkaa ja käynnin kruunaa ihana veistospuisto. Yksittäisten teosten sijaan he hankkivat edustavan kokoelman kultakin taiteilijalta. SERLACHIUS-MUSEOT Gösta Serlachiuksen taidesäätiön tuella Serlachius-museot voi toteuttaa näyttelyitä ja kokoelmahankintoja poikkeuksellisen vapaasti. Helmikuussa avautuva näyttely on poikkeuksellinen, sillä kuvaan teoksia paikan päällä. LOUISIANA MUSEUM OF MODERN ART Tanskalainen Louisianan taidemuseo on lempimuseoni koko maailmassa. En useinkaan lue näyttelyiden seinätekstejä. Louisianassa tein kuitenkin poikkeuksen, ja ihmettelin, kuinka osuvia ne olivat. Olen tekemässä parhaillaan näyttelyä Didrichsenille. MUSEOVINKIT Valokuvataiteilija suosittelee DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO Didrichsenin taidemuseon mahtava sijainti meren äärellä tekee museosta upean museokohteen. Taiteilijana minusta on mahtavaa, että Serlachius-museo ostaa järjestelmällisesti näyttelyistä teoksia kokoelmiinsa. Museon rannalta pääsee halutessaan uimaan. Vuoden 2019 näyttelyssäni Serlachius-museossa arkkitehtina toimi osaava ja paneutunut Tarja Väätänen , jonka kanssa pääsin kokeilemaan uudenlaista esillepanoa. Suosittelen myös museon Louisiana Channel -nettisivustoa, jossa julkaistaan taiteilijahaastatteluja. Nimi on peräisin kiinteistön vuonna 1855 rakennuttaneen Alexander Brunin kolmelta vaimolta, joiden kaikkien nimi oli Louise
OSTOKSILLA MUSEOKAUPASSA Monipuolisia tuotteita itselle ja lahjaksi LINSSIN LÄPI Aikamatkaile valokuvien avulla. Ota järjestelmäkamera haltuun neljässä tunnissa tai kuule ammattilaisten vinkit ruokaja katuvalokuvaukseen. 39 € • TAHTO Shop. Valitsimme viisi teemaan sopivaa tuotetta museokauppojen valikoimista. KADONNEET KAUNOTTARET -KIRJA Huippusuositun kirjan valokuvat ja tarinat vievät aikamatkalle sadan vuoden takaisen Tampereen kaduille ja kortteleihin, syvälle kadotettujen rakennusten, niiden rakentajien ja kaupungin historiaan. 47 € • Vapriikin museokauppa LUOVAT VALOKUVAUSKURSSIT Taitoa ja inspiraatiota ammattilaisten opastuksella etänä tai Helsingissä. 89 € • Museokauppa The Object UUTISKUVAJULISTE Valokuva on vaikuttavaa viestintää. 100–170 € Valokuvataiteen museo DIANA INSTANT KAMERA Uusi versio legendaarisesta kamerasta on myytävänä Suomen Valokuvataiteen museon näyttelytila K1:ssä. Lehtikuvaaja Martti Peltosen mustavalkoiset uutiskuvat 1970luvulta ovat julisteina (30 x 40 cm) kuin taideteoksia. Tallenna tärkeät hetket pikafilmikameralla, joka on varustettu 75 mm laajakulmaobjektiivilla. Billebeino on jääkiekkoilija Ville Leinon vaatemerkki. 5 € • Päivälehden museon museokauppa TAHDON VOIMA -MALLISTO BILLEBEINO X URHEILUMUSEO -PAIDAT Urheilumuseo X Billebeino -vaatemallistoa koristavat suomalaiseen urheiluhistoriaan liittyvät upeat kuvat
53 RISTIKKO Taidot testiin Ristikon ratkaisu sivulla 58 >
Matkan viidentenä päivänä oli aika siirtyä Länsi-Lapin puolelle. Visuaalisesti ja audiovisuaalisesti vaikuttavissa sisätiloissa sekä kiehtovassa ulkomuseossa aika kului nopeasti ja lopuksi oli ihana selata Siida shopissa olevia tuotteita, ja poimia sieltä mukaan tuliaiset etelään. Luonto on ilmainen ja silti niin arvokas. Seuraavana päivänä pääsimme varsinaisen kulttuurikierroksen alkuun vierailemalla matkan ensimmäisessä Museokortti-kohteessa: Tankavaaran Kultamuseossa. Seuraava museo löytyi puoli tuntia etelämmästä. Särestöniemen jälkeen oli aika jatkaa illaksi Rovaniemelle, jossa vietimme kaksi viimeistä yötä. Särestöniemi-museo kattoi valtavat tilukset, jotka kuuluivat tälle aikansa merkittävimmälle lappilaiselle kuvataiteilijalle. Kullankaivuun historia on ollut minulle vieras. Juttu on tiivistetty versio Kristan matkakertomuksesta, jonka voi lukea kokonisuudessaan osoitteessa: Museot.fi/kristan-vinkit-lapin-reissulle KUVAT JA TEKSTI: KRISTA YLINEN Seikkailu lumoavassa Lapissa yhdistää kulttuuria ja Lapin upeaa luontoa. Oli ihana päättää matkan viimeinen ilta täällä, ennen seuraavan päivän pitkää ajomatkaa etelään. Ajoimme ensimmäiseksi Kittilään Kalervo Palsan kotimökille ja ateljeeseen, joka todella oli erikoisin kokemani museokohde. Museoon sisälle kävellessä mielessä pyöri rehellisesti vain Kummelin Kultakuume, mutta pois lähtiessä onneksi paljon muutakin. Tällä kertaa Lappiin tutustuttiin luonnon lisäksi myös kulttuurin näkökulmasta.. MUSEOKORTTI-KOHTEIDEN jälkeen halusimme lähteä vielä illaksi nauttimaan ulkoilmasta, joten suuntasimme keskustan pohjoispuolella sijaitsevalle Kuninkaan laavulle. ALOITIMME viikon pituisen matkamme ajamalla Kotkasta Kuusamoon yöksi. • Tutustu kulttuurikierroksiin: Museokortti.fi/matkavinkit OLEN ollut aiemmin kovin kapeakatseinen museoiden osalta. MAINOS Krista Ylinen vietti perheineeen ikimuistoisen viikon Lapissa nauttien koskemattoman luonnon lisäksi pohjoisen mielenkiintoisesta museotarjonnasta. Näyttelytoiminnan keskeinen teema on pohjoisuus ja arktiset alueet. Tuskin olen ainut, joka ajatteli, ettei kummassakaan olisi Museokortille käyttöä. Kuvitellut, ettei niissä ole juurikaan variaatiota, ettei ulkoilmaihminen minussa jaksaisi kiertää sisätiloja historia-, taideja kulttuuriteemoja tutkien. Sen lisäksi että Arktikum on rakennuksena henkeäsalpaava, ovat myös näyttelyt ensiluokkaisia: visuaalisesti upeita, osallistavia, monipuolisia kuvauksia lapLuonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen pilaisista elämäntavoista sekä arktisesta luonnosta. Ja miksi jokainen matkustuskilometri kannattaa tehdä. Päivään oli museokäynnin lisäksi kertynyt 5 tuntia ajoa, joten majoittuminen, hotellissa ruokailu ja saunominen olivat täydellinen päätös päivälle. Tankavaarasta jatkoimme Inariin hotelliin. Tämän osoitimme vääräksi niin vuosi sitten kuin nyt matkallamme Lappiin miesystäväni ja hänen poikansa kanssa. Vietimme uudistuneessa Siidassa seuraavan päivän. Valokuvaaja Krista Ylinen on tottunut Lapin kävijä. • Museokortilla saat sisäänpääsyn kierrosten museoihin ja etuja palveluista. Jo rakennuksena Arktikum on hyvin erityinen: näyttelytilat sijaitsevat maan alla ja talon näkyvä osa, ikoninen 172 metriä pitkä lasiputki on yksi tunnistettavimmista nähtävyyksistä Rovaniemellä. Nämä loppumattomat maisemat ovat se syy, miksi Lapissa on niin helppo hengittää. Aloitimme aamun yhdestä suosikkimuseoistani, Tiedekeskus Arktikumista. Pohjoisen matalalta tulevaa valoa ilmentävä Markku Hirvelä – Tämä matka -näyttely sekä Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen Variator-teoksen ilmassa leijuvat, sähkömagneettisesti liikkuvat lieriöt, jäivät itselleni parhaiten mieleen vierailussa. Kaikkien aikojen vinkit Museokortti, pääsylippusi 300 museoon Ahvenanmaalta Inariin! Ajankohtaisia poimintoja Museokortin asiakkaille Museot.fi Seuraa somessa: @museokortti MATKAVINKIT • Museokortin matkavinkeistä löytyy yli 30 valmiiksi koottua kulttuurikierrosta. Saimme matkaamme pienet aarteet, kultahiput, jotka vaskasimme mukaamme oppaan avustuksella. Seuraavaksi suuntasimme lounaalle Kulttuuritalo Korundiin. Entinen kotikaupunkini Rovaniemi on minulle hyvin tärkeä ja oli sydäntälämmittävää palata sinne jälleen hetkeksi. Miten väärässä olenkaan ollut. Vietimme kolme yötä Museokortin yhteistyökumppani Wilderness Hotel Inarissa ja koimme sen täydelliseksi tukikohdaksi keskeisellä, mutta silti rauhallisella paikalla. Kullanhuuhdonta oli kiehtovaa, ja herätti miettimään kullankaivuun teoriaa konkreettisemmin. Taide ja kulttuuri ovat arvokkaita, ja silti niin edullisesti saavutettavissa; Museokortilla. Seikkailu lumoavassa Lapissa -kulttuurikierros yhdistää kauniisti nämä kaksi asiaa: mahdollisuuden syventää Lapin tuntemusta Museokortti-kohteiden kautta ja nauttia luonnosta matkan varrelle jäävien retkikohteiden kautta. Lapsuudenkotini olohuoneen seinällä on ollut vuosia julisteena Reidar Särestöniemen Uiva Poro. Palsa-museo huokui taiteilijan elämää ja sielunmaisemaa tavalla, joka ylitti tunnetason. Inarinjärvi avautui niin ravintolan kuin mökinkin ikkunasta. Vuosi sitten lähdimme Ahvenanmaan kulttuurikierrokselle ja tänä vuonna päädyimme minulle rakkaaseen Lappiin
Särestöniemen jälkeen oli aika jatkaa illaksi Rovaniemelle, jossa vietimme kaksi viimeistä yötä. Kullankaivuun historia on ollut minulle vieras. MUSEOKORTTI-KOHTEIDEN jälkeen halusimme lähteä vielä illaksi nauttimaan ulkoilmasta, joten suuntasimme keskustan pohjoispuolella sijaitsevalle Kuninkaan laavulle. Palsa-museo huokui taiteilijan elämää ja sielunmaisemaa tavalla, joka ylitti tunnetason. Näyttelytoiminnan keskeinen teema on pohjoisuus ja arktiset alueet. Taide ja kulttuuri ovat arvokkaita, ja silti niin edullisesti saavutettavissa; Museokortilla. Luonto on ilmainen ja silti niin arvokas. Jo rakennuksena Arktikum on hyvin erityinen: näyttelytilat sijaitsevat maan alla ja talon näkyvä osa, ikoninen 172 metriä pitkä lasiputki on yksi tunnistettavimmista nähtävyyksistä Rovaniemellä. Tällä kertaa Lappiin tutustuttiin luonnon lisäksi myös kulttuurin näkökulmasta.. Kaikkien aikojen vinkit Museokortti, pääsylippusi 300 museoon Ahvenanmaalta Inariin! Ajankohtaisia poimintoja Museokortin asiakkaille Museot.fi Seuraa somessa: @museokortti MATKAVINKIT • Museokortin matkavinkeistä löytyy yli 30 valmiiksi koottua kulttuurikierrosta. Tuskin olen ainut, joka ajatteli, ettei kummassakaan olisi Museokortille käyttöä. Juttu on tiivistetty versio Kristan matkakertomuksesta, jonka voi lukea kokonisuudessaan osoitteessa: Museot.fi/kristan-vinkit-lapin-reissulle KUVAT JA TEKSTI: KRISTA YLINEN Seikkailu lumoavassa Lapissa yhdistää kulttuuria ja Lapin upeaa luontoa. Vietimme kolme yötä Museokortin yhteistyökumppani Wilderness Hotel Inarissa ja koimme sen täydelliseksi tukikohdaksi keskeisellä, mutta silti rauhallisella paikalla. Seuraava museo löytyi puoli tuntia etelämmästä. Inarinjärvi avautui niin ravintolan kuin mökinkin ikkunasta. Valokuvaaja Krista Ylinen on tottunut Lapin kävijä. Seikkailu lumoavassa Lapissa -kulttuurikierros yhdistää kauniisti nämä kaksi asiaa: mahdollisuuden syventää Lapin tuntemusta Museokortti-kohteiden kautta ja nauttia luonnosta matkan varrelle jäävien retkikohteiden kautta. Museoon sisälle kävellessä mielessä pyöri rehellisesti vain Kummelin Kultakuume, mutta pois lähtiessä onneksi paljon muutakin. • Museokortilla saat sisäänpääsyn kierrosten museoihin ja etuja palveluista. Vuosi sitten lähdimme Ahvenanmaan kulttuurikierrokselle ja tänä vuonna päädyimme minulle rakkaaseen Lappiin. Ja miksi jokainen matkustuskilometri kannattaa tehdä. Miten väärässä olenkaan ollut. Pohjoisen matalalta tulevaa valoa ilmentävä Markku Hirvelä – Tämä matka -näyttely sekä Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen Variator-teoksen ilmassa leijuvat, sähkömagneettisesti liikkuvat lieriöt, jäivät itselleni parhaiten mieleen vierailussa. Saimme matkaamme pienet aarteet, kultahiput, jotka vaskasimme mukaamme oppaan avustuksella. Lapsuudenkotini olohuoneen seinällä on ollut vuosia julisteena Reidar Särestöniemen Uiva Poro. Visuaalisesti ja audiovisuaalisesti vaikuttavissa sisätiloissa sekä kiehtovassa ulkomuseossa aika kului nopeasti ja lopuksi oli ihana selata Siida shopissa olevia tuotteita, ja poimia sieltä mukaan tuliaiset etelään. Tankavaarasta jatkoimme Inariin hotelliin. Vietimme uudistuneessa Siidassa seuraavan päivän. • Tutustu kulttuurikierroksiin: Museokortti.fi/matkavinkit OLEN ollut aiemmin kovin kapeakatseinen museoiden osalta. Kullanhuuhdonta oli kiehtovaa, ja herätti miettimään kullankaivuun teoriaa konkreettisemmin. Sen lisäksi että Arktikum on rakennuksena henkeäsalpaava, ovat myös näyttelyt ensiluokkaisia: visuaalisesti upeita, osallistavia, monipuolisia kuvauksia lapLuonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen pilaisista elämäntavoista sekä arktisesta luonnosta. Aloitimme aamun yhdestä suosikkimuseoistani, Tiedekeskus Arktikumista. Päivään oli museokäynnin lisäksi kertynyt 5 tuntia ajoa, joten majoittuminen, hotellissa ruokailu ja saunominen olivat täydellinen päätös päivälle. Krista Ylinen vietti perheineeen ikimuistoisen viikon Lapissa nauttien koskemattoman luonnon lisäksi pohjoisen mielenkiintoisesta museotarjonnasta. Tämän osoitimme vääräksi niin vuosi sitten kuin nyt matkallamme Lappiin miesystäväni ja hänen poikansa kanssa. Nämä loppumattomat maisemat ovat se syy, miksi Lapissa on niin helppo hengittää. Oli ihana päättää matkan viimeinen ilta täällä, ennen seuraavan päivän pitkää ajomatkaa etelään. Särestöniemi-museo kattoi valtavat tilukset, jotka kuuluivat tälle aikansa merkittävimmälle lappilaiselle kuvataiteilijalle. Entinen kotikaupunkini Rovaniemi on minulle hyvin tärkeä ja oli sydäntälämmittävää palata sinne jälleen hetkeksi. Seuraavaksi suuntasimme lounaalle Kulttuuritalo Korundiin. Seuraavana päivänä pääsimme varsinaisen kulttuurikierroksen alkuun vierailemalla matkan ensimmäisessä Museokortti-kohteessa: Tankavaaran Kultamuseossa. Kuvitellut, ettei niissä ole juurikaan variaatiota, ettei ulkoilmaihminen minussa jaksaisi kiertää sisätiloja historia-, taideja kulttuuriteemoja tutkien. ALOITIMME viikon pituisen matkamme ajamalla Kotkasta Kuusamoon yöksi. Ajoimme ensimmäiseksi Kittilään Kalervo Palsan kotimökille ja ateljeeseen, joka todella oli erikoisin kokemani museokohde. Matkan viidentenä päivänä oli aika siirtyä Länsi-Lapin puolelle
LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! Seuraa MUSEO-lehteä Instagramissa INSTAGRAM.COM/ MUSEOLEHTI 16/09/2022 26/03/2023 KUOPION MUSEO kuopionmuseo.. Tutustu palveluun ja anna asiantuntijan auttaa! kysymuseolta.fi @KMuseolta. JAAKKO KILPIÄISEN VALOKUVIA SUOMALAISESTA FUNKISARKKITEHTUURISTA 15.9.–13.11.2022 KAJAANIN TAIDEMUSEO VALKOINEN HAAVE Kysy museolta on matalan kynnyksen verkkotietopalvelu, jossa museot vastaavat erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt Museo-lehden näyttelyliite esittelee syyskauden kiinnostavimmat näyttelyt
Tutustu Seinättömään museoon osoitteessa tarinasoitin.fi/seinaton. kohtalonaruotsinsalmi.fi Museolehti_09_2022.indd 1 Museolehti_09_2022.indd 1 24.8.2022 10:49:51 24.8.2022 10:49:51 SEINÄTÖN MUSEO -MOBIILIOPASTEET OVAT PÄÄSYLIPPUSI MUSEOON 24/7 Monipuoliset Seinätön museo -opasteet, ulkoreitit ja näyttelyopasteet toimivat kaikilla älypuheli milla ja tableteilla ilman erillisten sovellusten lataamista. Seinätön museo on aina mukana – aina avoinna. Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt NÄYTTELYLIITE K Y M E N L A A K S O N M U S E O Koe Itämeren suurin meritaistelu ennennäkemättömällä tavalla
58 MUSEO 3/2022 NÄYTTELYLIITE Museoiden syysnäyttelyt 14.10.2022 – 8.1.2023 Eteläranta, 28100 Pori | www.poriartmuseum.fi | ti-su 11–18, ke 11–20 Pori PORIN TAIDEMUSEO | PORI ART MU SEUM VAJIKO CHACHKHIANI THE NEW YEAR 3#2022.indd 1 3#2022.indd 1 23.8.2022 10.56.31 23.8.2022 10.56.31 RISTIKKO 3/2022 RATKAISU 8.10.2023 asti Poikilo-museot Varuskuntakatu 11, Kouvolatalo Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu poikilo.fi Seuraa meitä 25.9.2022 8.1.2023 Kouvolan taidemuseo Poikilo Koe peli pelaa ite! AVAUTUU PIAN! “Monipuolinen näyttely teatterin tekemisestä” “ Kouvolan kaupunginmuseo Poikilo V I E S T I N V I E J Ä T V I E S T I N V I E J Ä T Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi
PALAUTETTA ” Kiva numero tekisi mieli vierailla kaikissa esitellyissä museoissa!” ” Odotan lehteä aina innolla.” ” Museo-lehti on mielenkiintoisia juttuja täynnä!”” MIKÄ OLI TÄMÄN LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU. > Lisäksi monia muita aiheita talven museokäynneille! MUSEOLEHTI.FI SI ID A 4/2022 ILMESTYY 2.12.. Ulkomaan tilauksiin tulee 20 euron postituskulut. Tilauksen voi irtisanoa joko laskutuskauden loppuun tai välittömästi ottamalla yhteyttä joko puhelimitse 044 430 0721 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle Nimi Sähköpostiosoite Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun ANNA PALAUTETTA Tilaukset ja muutokset voi tehdä osoitteessa museolehti.fi Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti voimassa olevaan kestotilaushintaan. Vaikuta lehden tuleviin juttuihin ja aiheisiin! TALVINUMERON TEEMANA IDENTITEETTI Seuraavan MUSEO-lehden teemana on identiteetti. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan kaksi I love museums -tuotepakettia, jotka sisältävät kangaskassin, heijastimen ja polkupyörän satulansuojan. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan kesken tilauskauden, veloitetaan vastaanotettujen lehtien irtonumerohinta. Kirjoita meille Mikä oli tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Identiteetit syntyvät vuoro vaikutuksessa ympäröivään maailmaan ja ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Vastaa alla olevalla kortilla tai sähköpostilla info@museoliitto.fi 2.12.2022 mennessä. Numerossa tuodaan esiin, millaisia tarinoita museot ja museoihmiset kertovat identiteetistä. Tuotepaketin arvo on noin 15 euroa
504480-2203 PAL.VKO 2022-45 2 2 3 6 414885 042415 Museokortti tuo elämyksiä arkeen! Lähde kulttuurimatkalle 350 museoon Museokortti.fi