Museo 4/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VAPRIIKKI ON VUOSISADAN MUSEO Jukka Rintala – vakiovieras muotimuseoissa KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI 4 / 2017 MUOTI • 12 € SO FI A O K KO N EN
Uudistustyössä voi paneutua myös brändin kehittämiseen tai markkinointistrategian parantamiseen. Ensimmäisen vaiheen haku on 26.2.–15.3.2018. Hakuklinikat ovat museoille ilmaisia. 2 MUSEO 4/2017 museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä. Ohjelma ja ilmoittautuminen: museoliitto.fi/koulutus skr.fi/museovisio museoliitto.fi/museovisio. Keinoina voivat olla esimerkiksi esitystekniset, toiminnalliset tai teknologiset uudistukset näyttelytiloissa, yleisötyöhön panostaminen tai tarkempi kohderyhmäajattelu. TOTEUTA HAAVEESI, UUDISTA MUSEOSI! SUOMEN MUSEOLIITTO JÄRJESTÄÄ MUSEOILLE KAKSI MUSEOVISIO-HAKUKLINIK KAA Ti 12.12.2017 klo 9–12 Museoliiton Tietopäivän yhteydessä Päivälehden museossa, Helsingissä Pe 19.1.2018 koko päivän Helsingissä H akuklinikoilla perehdytään Suomen Kulttuurirahaston museoille tarjoaman Museovisio-rahoituksen hakemiseen. Haku on suunnattu ensisijaisesti keskikokoisille museoille, joilla on henkilökuntaresurssit uudistusten läpiviemiseen. Museovision mukaisen näyttelyuudistustyön tavoitteina tulee olla kävijäkokemuksen parantaminen ja uudet kävijät. Museovisio-apurahaa voivat hakea Suomessa toimivat, ammatillisesti hoidetut museot tai museokohteet. Apurahaa voi hakea myös useamman museon tai museokohteen yhteishankkeeseen
4 / 2017 MUOTI 22 VUOSISATA SYNTYI NEULALLA & LANGALLA Jenna Parmalan haastattelussa Sanna Pietilä SA R I K E TT U N EN 4 MUSEOT OVAT MUOTIA Kimmo Levä 5 MUSEOKUVIOITA Nelli Korpi 8 MENNEEN JA TULEVAN AJAN KOHTAUSPAIKKA Tuomas MacGilleon 12 KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI Elina Teerijoki 18 VAKIOVIERAS MUOTIMUSEOISSA Sami Sykkö 21 OSALLISUUS EI OLE KERTAHARJOITUS Tiina Merisalo 27 NUORISOMUOTIA MUSEOON Kati Kivimäki 28 ROHKEASTI EPÄVARMAT NAISET Jukka Naaranlahti 31 MUOTIMAAILMA MUSEOISSA Anneli Lenkkeri 34 LAITA LAPSI LAATIKKOON Katja Martelius 38 SATAAN MUSEOON SATAVUOTIAASSA SUOMESSA Anne Salomäki 40 KORU KIMALTELEE TAITEEN JA MUODIN RAJALLA Elina Teerijoki 42 KANSALLISPUVUT Taina Kangas museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä.
Nykyinen kasvukäyrä on ollut katkeamaton koko 2010-luvun. Museoiden käyttö on mukavassa nousussa, ja mediaseurannan perusteella museoista kerrotaan ja keskustellaan vuosi vuodelta enemmän. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2017 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 12 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA Sofia Okkonen: nimetön sarjasta Rose 2017. Kimmo Levä Suomen museoliiton pääsihteeri 57. Vaikka varsinaista muotiin keskittynyttä museota ei Suomessa ole, muodin muutokset ovat taltioituneet museoiden kokoelmiin ja muoti on esillä museoiden näyttelyissä. Äitiyspakkaus on yksi tunnetuimmista suomalaisista innovaatioista, joka nousee ulkomailla säännöllisesti esiin. 4 MUSEO 4/2017 PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 R O N I R EK O M A A MUSEOT OVAT MUOTIA ”M ikä mahtaa olla in?” , kysyi muusikko J. Pitkäikäisintä muotia suomalaisten museoiden kokoelmissa edustavat kansanpuvut ja niistä kehittyneet kansallispuvut. Pitkä historia on myös suomalaisen vauvamuodin lipunkantajalla, äitiyspakkauksella. Museoalalla edistämme hartiavoimin kehitystä siihen suuntaan, että tämä muoti muuttuisi trendiksi. Tyylikkäästi sanottu. Karjalainen 1980-luvun hittikappaleessaan. Tällä hetkellä on ilahduttavia merkkejä siitä, että myös museot ovat muotia. Viitteitä tästä on. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI Nelli Korpi ULKOASU Inari Savola TOIMITUSKUNTA Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT Harri Haarala, Taina Kangas, Sari Kettunen, Kati Kivimäki, Anneli Lenkkeri, Tuomas MacGilleon, Katja Martelius, Tiina Merisalo, Ilpo Musto, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Sakari Piippo, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Sami Sykkö, Liisa Takala, Elina Teerijoki KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Äitiyspakkauksen tehtävä ei kuitenkaan rajoitu siihen, että suomalaisvauvat olisivat hyvin puettuja. Muoti yhdistetään useimmiten vaatteisiin ja asusteisiin, mutta sana ei ole vieras muissakaan yhteyksissä. Itse koin tämän viimeksi Pakistanissa, jossa Karachin alueen terveysministeri totesi äitiyspakkauksen nähdessään, että näin jokainen ihminen pitäisi valtion toimesta toivottaa tervetulleeksi maailmaan. Hän olisi voinut kysyä ”mikä mahtaa olla muotia?” Sillä siitähän ihmiset ainakin vauraimmissa piireissä ovat olleet kiinnostuneita myöhäiskeskiajalta lähtien. Pakkauksen avulla on ohjattu vanhempia oikeanlaiseen lapsenhoitoon jo vuosikymmenien ajan. Muoti museoissa on osaltaan vaikuttanut suomalaisten muotisuunnittelijoiden töihin ja urien kehittymiseen, kuten yksi tunnetuimmista suomalaisen muodin edelläkävijöistä, Jukka Rintala , tässä lehdessä toteaa
Se on varmasti yksi syy huimaan menestykseemme ja näkyvyyteemme tänä vuonna”, sanoo Helsingin kaupunginmuseon johtaja Tiina Merisalo . Erilaiset oppijat pääsevät osallistumaan tasa-arvoisesti”, kertoo taidetestaajien vastaava koordinaattori Anu-Maarit Moilanen . ”Toivomme, että kaikki suomalaiset innostuvat Taidetestaajista. Kuka tahansa voi seurata, mitä nuoret ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat. Kriitikkoina nuoret oppivat analysoimaan ja kiteyttämään ajatuksiaan. A N N E KU R K I Kahdeksasluokkalaiset taidetestaajat vierailivat Ateneumissa.. Palkintoja tulee hakea 31.12.2017 mennessä, museoliitto.fi/ museopalkinnot. A N N I M A R TI K A IN EN /F O LK HAE VUODEN MUSEOKSI 2018 S uomen museoliitto ja Kansainvälisen museoneuvosto ICOM:n Suomen komitea hakevat ehdokkaita Vuoden museoja Vuoden museojulkaisu 2018 -kilpailuihin. Taidetestaajat arvioivat taidekokemuksensa sovelluksella, jossa kysytään muun muassa millaisia tunteita taidekokemus herätti ja lähtisikö nuori taidevierailulle uudelleen. Kysymykseen ”Mitä tunteita taide herätti?” Espoon EMMAsta vastattiin: 26% rauhaa, 18% hämmennystä, 9% ihan sama ja 7% surua. Taidetestaajien verkkosivustolla on jo tuhansia arvioita, ja uusia tulee aina luokkien tekemien taidevierailujen jälkeen. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta TAIDETESTAAJAT VALTAAVAT MUSEOT K ahdeksasluokkalaiset taidetestaajat pääsivät vauhtiin syyskuussa. Tai ”Millaista taide oli?” Serlac hiusmuseoiden Gustafista vastattiin: 19% taitavaa, 12% selkeää, 11% outoa ja 10% sekavaa. Kolmen vuoden aikana 200 000 nuorta koululaista hyppää kriitikon saappaisiin museoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton koordinoimassa Taidetestaajat-hankkeessa. Oman alueen nuorten palautteen näkee yhdellä vilkaisulla, ja oman kaupungin teatterin, orkesterin tai museon saamia tähtiä voi verrata muihin”, summaa hanketta rahoittavan Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava . Vuoden museo 2017 -tittelin sai Helsingin kaupunginmuseo. ”Taiteesta puhumiseen liitetään Suomessa perinteisesti soveltuva koulutus ja arvovalta. ”Vuoden museo -palkinnosta on ollut meille paljon iloa. Edelliset palkitut ovat Ahvenanmaan merenkulkumuseo, Serlachius-museo Gösta ja Forssan museo. Palkinto voi olla myös tunnustus kokoelmiin, näyttelyihin tai museopedagogiaan liittyvistä saavutuksista tai muusta innovatiivisesta toiminnasta. Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Nyt kriitikon rooli tarjotaan nuorille”, Moilanen selittää. ”Haluamme tuoda kaikki kahdeksasluokkalaiset taiteen äärelle. Jo ehdokkuus syventää museon yleisösuhdetta ja nostaa museon keskusteluun”, vinkkaa Vaasan kaupungin museotoimenjohtaja ja palkintoraadin jäsen Selma Green . ”Kannustamme museoita hakemaan palkintoa
Keräily alkaa tavaroiden säilyttämisestä ja hyödyttömän varastoimisesta. Vaikutteita hän sai ystävältään Gösta Serlachiukselta , joka oli tehnyt lahjoituksen Taidehallille ja perusti vuonna 1934 taidesäätiön Mänttään.” MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta 30 VUOTTA SITTEN MEDIASSA ” Tampereen kaupungilta museoiden kehittäminen vaatii nykyistä paljon rohkeampaa asennetta. Hankkeen ensimmäisen vaiheen hakuaika päättyy 15.3.2018. ”Museovisio-hankkeen ajoitus on todella hyvä. Mikään muu pohjoismainen museo ei yhdistä samalla tavalla klassista ja populaarimusiikkia. Se voi olla leikkivän ihmisen ajanviete, mesenaatin elämäntyö tai kaupankäynnin muoto. Talouslukuihin katsomalla ei ole koskaan hyvä hetki rakentaa uutta museota, ei nousueikä laskukaudella. Ne tulevat yhdistymään myös kunniagalleriassa.” Pasilaan vuonna 2019 avautuvan Finnish Music Hall of Fame -musiikkimuseon sisältöjohtaja Jere Jäppinen. RAHOITUSTA TARJOLLA MUSEOILLE S uomen Kulttuurirahaston syyskuussa lanseeraama Museovisio auttaa museoita uudistumaan ja hankkimaan lisää kävijöitä. Kaupungin pitää kuitenkin nähdä kunkin hetken lukuja kauemmas.” Aamulehti, pääkirjoitus 30.10.2017 ” Meidän konseptimme on kuitenkin ainutlaatuinen. Suomen museoliiton hakuklinikat järjestetään joulukuussa ja tammikuussa Helsingissä, museoliitto.fi/koulutus. Ja jos osaajia löytyy, saapuvat paikalle myös sijoittajat.” Britannian Hullin kulttuurivuoden johtaja Martin Green. Mutta vasta seuraava askel vie elämäntapaan nimeltä keräily. Haettavana on merkittäviä apurahoja suomalaisen museotyön ja museokokemuksen kehittämiseen. Helsingin Sanomat 25.10.2017 ” Luomatta minuun katsettakaan lapset kävelivät suoraan, kuin ohjuksena, kohti Akseli Gallen-Kallelan Velisurmaajaa.” Suomen ensimmäinen museolehtori Marjatta Levanto kertoo ensimmäisestä päiväkotilasten vierailusta Ateneumissa vuonna 1973. Helsingin Sanomat 16.10.2017 ” Kulttuuri tekee kaupungista mukavan paikan asua. Hull sijoitti 30 miljoonaa kulttuurivuoteen ja muutti kaupungin maineen surkeasta trendikkääksi. ”Haluamme mahdollistaa museoalan toiveet uudistuksista, joihin tiedämme olevan paloa, mutta ei välttämättä resursseja työajan tai rahoituksen puolesta”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen . Suomen museoliitto auttaa museoita hankerahoituksen hakemisessa järjestämällä hankeklinikoita ja tarjoamalla tietoa uusimmista museoiden näyttelytoimintojen trendeistä. Se puolestaan houkuttelee paikalle koulutettuja osaajia. Lokakuussa 2017 Vuosisadan kulttuurigaalassa Vuosisadan kulttuurivaikuttajaksi tituleerattu Amos Andersson nostettiin vuoden 1987 lehdessä esimerkiksi keräilijästä, jonka harrastuksella oli merkittävä vaikutus museoalalle. Helsingin Sanomat 15.10.2017. Bengt von Bonsdorff kirjoittaa: ”Oman kodin muuttaminen museoksi saattoi olla Amos Anderssonin mielessä jo 1920-luvun lopussa. KERÄILYSTÄ MUSEOTOIMINTAAN ”Keräily kuuluu ihmisen perusominaisuuksiin. Tuolloin hän lahjoitti puoli miljoonaa markkaa Helsingin Taidehallin rakentamiseen, mutta unelmoi oman tyylikkään konttorinsa muuttamisesta kasvavien kokoelmiensa näyttelyhalliksi. Keräilyharrastuksesta saa alkunsa kokoelma, jonka ympärille rakentuu museo”, kirjoittaa Elina Melgin 04/1987 Museo-lehdessä. Museoiden käyttö on vahvassa kasvussa, ja apurahoilla voidaan toteuttaa merkittäviä uudistuksia ja hienoja suunnitelmia”, toteaa Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä
klo 15 Liput: holvi.com/shop/ismodance/ MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta TANSSI ROBOTTIEN KANSSA Tekniikka ja nykytanssi kohtaavat rajoja rikkovalla tavalla, kun Ismo Dance Company esittää Robotit eivät uneksi -tanssiteosta Tekniikan museossa 12.10–10.12.2017. ”Halusimme tuoda museoomme ja kävijöillemme jotain uutta, jotain särmää, jotain mitä täällä ei ole ennen nähty. Nelli Korpi Tekniikan museo Viikintie 1, 00560 Helsinki tekniikanmuseo.fi IS M O -P EK K A H EI K IN H EI M O. Sitä ei olisi voinut esittää teatterissa”, kertoo teoksen koreografi ja ohjaaja Ismo-Pekka Heikinheimo . klo 18 • Su 10.12. Niiden tilat ja ympäristö antavat nykytanssille uusia mahdollisuuksia. ”Olemme saaneet uusia yleisöjä nykytanssin ja kulttuurin puolelta. Yleisö puetaan mustiin sadeviittoihin ja asetellaan istumaan vesialtaan ympärille. 7 Robotit eivät uneksi -tanssiteos Su 26.11. Näyttely käsittelee teknologian roolia, teollisuutta ja innovaatioita suomalaisessa yhteiskunnassa, kulttuurissa ja ihmisten arjessa. Tanssiva robotti osaa liikkua monipuolisemmin ja sulavammin kuin nykyaikaiset robotit, mutta pystyy silti toteuttamaan tehtävänsä millintarkasti. ”Moniaistisuus on museoissakin nykyisin tärkeä yleisön kohtaamisen väline.” Tekniikan museolle esitys on antanut uuden näkökulman teknologiaan liittyvään näyttelyyn. klo 18 • Su 3.12. Ismo Dance Companyn Robotit eivät uneksi -tanssiteosta esitetään Tekniikan museon uuden Tekniikan maa -näyttelyn yhteydessä. Heikinheimo miettii puolestaan, että Tekniikan museon vakiokävijät eli insinöörit ovat olleet haltioissaan esityksestä: ”Näinkin tekniikkaa voi käsitellä.” Mikkolan mukaan Tekniikan museo voi jatkossakin olla näyttämönä esitystaiteelle ja rakentaa uudenlaisia yhteistyökuvioita. ”Aiemmin museossa on nähty esimerkiksi valokuvataidetta, mutta onhan tämä huomattavan pitkälle vietyä rajojen rikkomista.” Robotit eivät uneksi -teoksessa kansainvälistä arvostusta saanut nykytanssija Tanja Illukka esittää mustassa märkäpuvussa ihmisrobottia. Ismo Dance Company haki kiinnostavia yhteistyökuvioita sekä erityisesti tälle teokselle sopivaa miljöötä. klo 15 To 7.12. Yleisöä, joka ei ajatellut, että tekniikka olisi kulttuuria. Heikinheimo on tehnyt aiemminkin esityksiä ja yhteistyötä eri museoissa. ”Tämän tyyppinen sanomallinen esitys kaipaa oikean kontekstin. M ustassa nesteessä elävä ja siitä ravintonsa saava kuvitteellinen ihmisrobotti saa käskynsä liikkua ja tanssia tulevaisuuden informaationsiirtomuodolla. Museota on kehuttu rohkeasta avauksesta ja yhteistyöstä yli kulttuurin raja-aitojen. Vaikuttaa siltä, että olemme onnistuneet siinä”, kertoo museonjohtaja Marjo Mikkola Tekniikan museosta. Tämä on ennakkoluuloja kaatavaa yhteistyötä”, pohtii Marjo Mikkola. klo 15 • To 30.11. Teos pohjautuu kuvataiteilija Suvi Härkösen samannimiseen installaatioon, jonka vesiallas toimii teoksen vaikuttavana lavastuksena. ”Esityksessä katsoja upotetaan osaksi teosta, otetaan ikään kuin mukaan teoksen maailmaan”, tiivistää Heikinheimo
8 MUSEO 4/2017 REETTA TERVAKANGAS
Paljouden lisäksi ilahduttavaa on näyttelyiden erilaisuus. Vapriikin johtajan Toimi Jaatisen mukaan silloin ajateltiin yleisesti, että museon pitää keskittyä yhteen aiheeseen. TEKSTI TUOMAS MACGILLEON T ammerkosken kupeessa ajan hammasta uhmaa särmikäs, punatiilinen rakennus. (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) T otta tosiaan. Hiljattain Vapriikki sai merkittävän tunnustuksen, kun se valittiin Vuosisadan museoksi. ” Jääkiekosta mediaan ja arkeologiaan.. Esiraatina toimivat kävijät – kaikki kuusi finalistia ansaitsivat paikkansa yleisön äänillä. Mennään sisään selvittämään, miksi. MENNEEN JA TULEVAN AJAN KOHTAUSPAIKKA Tampereen Museokeskus Vapriikki valittiin Vuosisadan museoksi. Jääkiekkomuseo ja sisällissodasta kertova näyttely mahtuvat saman katon alle hienosti, keskenään riitelemättä. Myös jääkiekko, nuket, tietokonepelit ja tuhannen vuoden takaiset Pirkkalan arkeologisissa kaivauksissa löydetyt esineet ovat saaneet omat näyttelytilat. Museo oli valtavan monipuolinen ja sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Monen muun tehtaan tavoin verstas hiljeni jo vuosikymmeniä sitten, mutta rakennus on saanut sisälleen uuden elämän. Tammerkosken reuna-alueet olivat lähes täysin teollisuuden käytössä pitkälle 1900-luvulle. Vapriikkia 1990-luvulla perustettaessa tällainen ajatus oli melko radikaali. 9 MUSEOESITTELY Erikoisjuttu Vuosisadan museosta < Museokeskus Vapriikki perustettiin 1990-luvulla vanhaan tehdasrakennukseen Tammerkosken rannalla. Ovet aukeavat Museokeskus Vapriikkiin, joka vaalii ympäriltään kadonneen maiseman muistoa, mutta tarjoaa kävijälle tämän lisäksi valtavan paljon muuta. Olimme äidin kanssa lomareissulla muutama vuosi sitten Tampereella, emmekä ole koskaan viettäneet museossa niin kauan aikaa kuin Vapriikissa. Se on yli sata vuotta vanha verstashalli, jossa valmistettiin muun muassa lentokoneiden moottoreita ja paperikoneiden osia. Aulassa silmät kiinnittyvät ensimmäisenä näyttelyiden opaskyltteihin, joita on paljon. On Luonnontieteellinen museo ja Tampere 1918-näyttely, Postimuseo, Mediamuseo ja Kivimuseo. Lopputuloksena syntyi Suomen ensimmäinen museokeskus, joka avautui yleisölle vuonna 1996. “Halusimme kuitenkin ottaa huomioon asiakkaan entistä paremmin ja luoda perheelle kivan kokemuksen, sen sijaan että tekisimme asioita museologisesti ajateltuna oikein”, hän sanoo
“Valinta tuntui hienolta. Iloinen, dynaaminen, osaava, kaikenikäisille ja -karvaisille jääkiekkofaneista nykytaidefriikkeihin. Ilman tätä nuorempaa polvea Vapriikki ei olisi niin hyvä kuin se tänä päivänä on”, hän summaa. Ei ehkä leimallisesti kuluneen vuosisadan museo, mutta tulevan kyllä!”, Yrjänä tiivistää valintansa. Vapriikin johtaja Toimi Jaatinen uskalsi toivoa museokeskukselle menestystä, mutta tunnustus oli silti osin yllätys. Tuore, laajalti verkostoitunut, monikasvoinen, keskellä kaupunkilaisten arkea. Museon henkilökunnalla on ratkaiseva rooli menestyksessä. lokakuuta järjestetyssä Vuosisadan Kulttuurigaalassa. Finalistit valittiin yleisöäänestyksellä, ja lopullisen valinnan teki muusikko ja kirjailija A.W. 10 MUSEO 4/2017 10 MUSEO 4/2017 VUOSISADAN MUSEO Museokeskus Vapriikin Marjo Meriluoto ja Toimi Jaatinen ottivat vastaan palkinnot ja tittelin. Voin sanoa, että tämä on yksi työurani ja elämäni merkkihetkistä.” Ainutlaatuisen Vapriikista tekee hänen mukaansa museokeskuksen monipuolisuus, sijainti kansallismaisemassa sekä kokeileva ja riskejä kaihtamaton asenne näyttelyiden ja uusien toimintojen suhteen. V apriikki valittiin Vuosisadan museoksi 18. “Tampereen Vapriikki on tätä päivää. EM G EM G. Muut ehdolla olleet museot olivat Aboa Vetus & Ars Nova, Ateneum, Serlachius-museot, Suomen kansallismuseo ja Visavuoren museo. Yrjänä . Sen juuret ovat syvällä Pirkanmaan historiassa, teollisuudessa, kalliossa ja vesissä, latva tulevaisuudessa. “Meillä kasvaa kansainvälisiä huippuosaajia
Tulossa on hyviä ja keskenään erilaisia näyttelyitä. (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) V apriikissa on ollut vuosien varrella myös monia kansainvälisiä, kunnianhimoisesti toteutettuja vaihtuvia näyttelyjä. Yrjänä palkitsi Museokeskus Vapriikin Vuosisadan Kulttuurigaalassa, Turun Logomossa 18.10.2017 > Museokeskuksen lämpiö kerää väkeä tavallisista kaupunkilaisista kansainvälisiin turisteihin. Museokeskus Vapriikki Tampereen luonnontieteellinen museo Tampereen kivimuseo Postimuseo Suomen jääkiekkomuseo Mediamuseo Rupriikki Suomen pelimuseo Nukkemuseo + lukuisia vaihtuvia näyttelyitä Tampellan alue, Alaverstaanraitti 5, Tampere vapriikki.fi REETTA TERVAKANGAS. Vapriikki on kiinni sekä omissa juurissaan että kansainvälisissä tuulahduksissa. Museo on ollut alusta asti meidän perheen (ikähaitari 8–101 vuotta) ehdoton suosikki! Tänne tuomme myös niin kotikuin ulkomaiset vieraamme. “Niissä otettiin isoja taloudellisia riskejä, mutta ne olivat valtavia yleisömenestyksiä. MUSEOESITTELY Erikoisjuttu Vuosisadan museosta 11 Näyttelyissä on huomioitu eri-ikäiset museovieraat mitä mainioimmalla tavalla. Museo on tehnyt heihinkin lähtemättömän vaikutuksen (Yleisökommentti, Vuosisadan museo -äänestys) K irjavan näyttelytarjonnan lisäksi perheiden viihtymistä edesauttaa se, että Vapriikissa saa tehdä muutakin kuin vain katsoa. Odotellessa kannattaa tutustua joulukuussa avattavaan Kadonneet kaunottaret -näyttelyyn, joka käsittelee Tampereen kaupunkikuvasta hävinnyttä rakennuskantaa. Näyttelyt ovat innovatiivisia, paljon oheistapahtumia, ystävällinen ja asiantunteva henkilöstö. Menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta arvokkaasti yhteen punova vanha verstas kertoo silloin myös vähemmän onnekkaiden lajitoveriensa kohtaloista. Toimi Jaatinen tiedostaa perheen pienimpien saamien elämysten tärkeyden. Jääkiekkomuseossa pääsee testaamaan laukaustaan tai maalivahdin taitojaan. “Museoiden tulevaisuus on kiinni siitä, millaisia museokokemuksia tämän päivän lapset saavat”, hän toteaa. Näyttelyissä on hyödynnetty ääntä, liikkuvaa kuvaa ja mahdollisuuksia testata omaa tietämystään. Matkalla Kivimuseoon voi kivuta käytävällä ovet auki seisovaan rollikkaan eli johdinautoon ja nähdä, millaisilla busseilla tavalliset tamperelaiset kulkivat töihin 1950ja 60-luvuilla. Tänä vuonna avatussa Pelimuseossa monet uudet ja vanhat tietokonesekä videopelit ovat vapaasti yleisön käytettävissä. < Muusikko ja kirjailija A.W. Jo rakennus huokuu Tampereen teollisuushistoriaa. Tampereen kaupunki on onneksi mahdollistanut tällaisen kokeilukulttuurin.” Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan. “Jatkamme monipuolisella ja rohkealla linjalla. Jaatinen nimeää esimerkkinä Terrakotta-armeijaja Fabergén aika -näyttelyt. En voi kertoa niistä vielä paljon, mutta paikallishistorian lisäksi esimerkiksi populaarikulttuuri saa oman näyttelysarjansa”, Jaatinen vihjaa
”Toisessa oli mukana ostokuitti Pariisista vuodelta 1841. Koska konservointija hoitokustannusten sekä tilankäytön vuoksi kaikkea ei voida ottaa vastaan, tarinan merkitys kasvaa. 12 MUSEO 4/2017 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan KIEHTOVA, HAURAS, HAASTAVA MUOTI Muoti on museoyleisön lempiaiheita. Pohtamo-kokoelma on yksi esimerkki siitä, millä periaatteella Kansallismuseo tallentaa muotia. Pohtamo-Hietanen on itsekin kiinnostunut historiasta ja taustoitti tarkasti, miten ja missä hän on kutakin asua käyttänyt”, Flander kertoo. Oikealla 1930-luvun vintage-iltapuku New Yorkista.. Tamminiemessä kesällä 2015 nähty Miss Universum -näyttely oli vain osa yli 70 puvun kokonaisuudesta. Ne ovat kuuluneet Mannerheim-suvun naisille, ilmeisesti marsalkka Mannerheimin isoäideille. ”Hän lähetti kuusi Marimekkoa ja yhden Vuokon, jota kertoi käyttäneensä kotiasuna. Joitain vanhoja linjauksia täydennetään. Vanhimman ajan vaatteita edustaa kansatieteellinen kokoelma. Esimerkiksi perhejuhlakokoelmaan kootaan juhlavaatteita kastemekoista merkkipäiväjuhlien pukuihin. Nuorikko oli päässyt häiden jälkeen Pariisiin ja teettänyt siellä puvun, joka jäi vähälle käytölle, koska hän kuoli kolmen vuoden kuluttua lapsivuoteeseen. TEKSTI ELINA TEERIJOKI K un Kansallismuseo sai mahdollisuuden hankkia Miss Universumiksi vuonna 1975 valitun Anne Pohtamo-Hietasen pukuja, oli amanuenssi Outi Flanderin käsissä harvinainen aarre. Museokokoelmissa sitä on paljon, mutta näyttelyssä vaate on haastava esittää. Kotimaisten vaatevalmistajien lisäksi talletettuna on runsaasti kotiompelijoiden ja salonkien valmisteita. Taustatiedot ovat tärkeä osa historiallista vaatetta, ja vaatteen mukana tuleva hyvä tarina on tervetullut laajankin kokoelman osaksi. Museo sai vastikään kaksi naisen puvun yläosaa 1800-luvun puolivälistä. Siinä mainitaan materiaali, chiné-silkki, sekä ostaja ja ostopaikka. Mukana oli myös Amerikasta ajan hengen mukaisesti 1970-luvulla hankittuja vintageasuja ja 70–80-lukujen tärkeiden suunnittelijoiden vaatteita. Hänen esikois> Vasemmalla Anne Pohtamo-Hietasen puku Miss Suomi -kilpailun juontajana vuonna 1991. Lahjoitukseen liittyy runsaasti suomalaista kulttuurihistoriaa sekä arvokasta aineistoa museon pukututkimukselle. Suunnittelija Lillie Rubin, hankittu Floridasta. ”Kokoelma on hyvin kattava, pikkutytön mekosta ja rippipuvusta 2000-luvun alun edustusja juhla-asuihin. Vaatteiden mukana saatiin tarkka selvitys niiden hankinnasta ja käytöstä sekä käyttäjän arvostuksesta suomalaista designia kohtaan.” K ansallismuseolle tarjotaan paljon vaatteita, mutta pukineja tekstiilikokoelmaa kartutetaan nykyään harkiten. Flander kertoo toisenkin esimerkin: häneen otti yhteyttä yhdysvaltalainen professori, joka oli 1960-luvulla ostanut sikäläisistä putiikeista Marimekon asuja ja halusi lahjoittaa ne suomalaiseen museoon
MARKKU HAVERINEN, SUOMEN KANSALLISMUSEO
”On kiinnostavaa saada kokoelmaan laaja kaari tuotteita suunnittelijan uran varrelta. Esimerkiksi Tellervo Koivisto on lahjoittanut museolle Linnan juhlissa käyttämiään iltapukuja. Ne ovat olleet esillä myös näyttelyssä, jonka yhteydessä järjestettiin muotinäytös. lahjoittanut museolle tuotteitaan, samoin aivan hiljattain Noora Niinikoski ja turkissuunnittelijana tunnettu Tua Rahikainen . > Kansallismuseon amanuenssi Outi Flanderin mukaan taustatiedot ovat tärkeä osa historiallista vaatetta. SA R I K E TT U N EN SA R I K E TT U N EN. T oinen suomalainen museo, jolla on keskeinen merkitys muodin tallentajana, on Designmuseo. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. Irja Leimun suunnittelemia käyttövaatteita on laaja kokoelma, samoin neulesuunnittelija Sirkka Könösen eläinaiheisia neuleita. Designmuseo tallentaa myös luonnoksia, valokuvia ja muuta vaatteisiin liittyvää materiaalia. Suunnittelijoista esimerkiksi Riitta Immosen iltapukuja on runsaasti. Käyttäjälähtöisiä kokoelmiakin Designmuseolla on. Designmuseolla on laajat kokoelmat Marimekon ja Vuokon tuotteita, vaatteiden lisäksi kankaita. Kiinnostavaa on myös, jos suunnittelija kertoo, miksi jokin vaate on ollut hänen työssään merkittävä”, sanoo yli-intendentti Merja Vilhunen Designmuseosta. Paola Suhonen on Marsalkka Mannerheimin isoäidin vuonna 1841 Pariisista hankkiman puvun yläosa. 14 MUSEO 4/2017 tyttärestään tuli marsalkka Mannerheimin äiti”, Flander kertoo. Sen lähestymistapa muotiin on suunnittelijalähtöinen. Malli on tyypillinen ajalleen, mutta sen loimivärjätty chiné-silkkikangas tuo mielenkiintoisen lisän suomalaiseen pukuhistoriaan
”Se oli oikeastaan lapsille suunnattu, mutta ihan kaiken ikäiset siellä askartelivat”, Svärd kertoo. Vantaan kaupunginmuseo on vastikään digitoinut Tikkurilan Silkkitehtaaseen liittyviä valokuvia, dokumentoinut tehtaan kiinteistöjä sekä valokuvannut ja luetteloinut tehtaan kokoelmaa. Nurminen toivoo apua internetistä. Myyntitapahtuma on yksinkertainen: pientä maksua vastaan saa vuokrata pöydän tai teltan ja omalla viltillä saa myydä ilmaiseksi. Tämä on museoiden välisen TAKO-työnjaon mukaista: kaikkien ei tarvitse tallentaa kaikkea ja kukin voi keskittyä omaan erityisalueeseensa. ”Finn-Marin-tuotemerkki oli aikoinaan ulkoilupuvuissa niin suosittu, että puku sai lempinimen Tikkurilan kansallispuku. Tehtaan pääsuunnittelijana toimineen Saara Hirvisalon kuoseja esitellään museon Instagram-tilillä ja Tikkurilan Silkki -kokoelma tuodaan Finna-tietokantaan, kun Vantaan kaupunginmuseo liittyy siihen vuodenvaihteessa. Kokoelmassa on satoja kangasnäytteitä, asuja, verhoja ja muuta Tikkurilan Silkkiin liittyvää aineistoa. Virkaja työpuvut ovat hidasta muotia, jonka design elää eri syklissä kuin varsinaisten muotipukujen. 15 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan Designmuseon perusnäyttelyyn kuuluu aina muotia; nyt esillä on Annika Rimalan ja Vuokko Nurmesniemen vaatteita. Kuopion kaupunginmuseolla oli muutama vuosi sitten Piretta-P.T.A.-vaatemerkkiä esittelevä näyttely. VINTAGETAPAHTUMA VILLITSEE YLEISÖÄ K un Kansallismuseo jär jesti Anne Pohtamo -pukunäyttelyn Tamminiemessä, museolla mietittiin, millaista elävöittämistä siihen voisi liittyä. Näyttelytilojen pienuuden vuoksi kokoelmaa ei ole saatu esille. P aikallismuseoilla on tärkeä rooli seutunsa vaatetustehtaiden perinnön tallentajina. Ne kertovat kuitenkin aikansa arvostuksesta ja tyylistä. Marraskuun alussa museon omiin tiloihin avautui Design Forum Finlandin jakaman Kaj Franck -muotoilupalkinnon vuonna 2017 saaneen Anna Ruohosen näyttely. Tuorein muotinäyttely, jossa Designmuseon kokoelmia nähtiin, oli Didrichsenin taidemuseossa kesällä ollut Jukka Rintalan retrospektiivi. Esimerkiksi Kankaanpään kaupunginmuseolla on suuri Reima-tehtaaseen liittyvä kokoelma, joka oli vasta esillä myös näyttelyssä. Kansallismuseo on elä vöittänyt muotia myös muotinäytöksillä ja paperinukkepajalla, jossa nukeille sai sommitella vaatteet tekstiilitilkuista. Paikalla on ollut sekä vintagemuodin ammattilaisia että harrastajakirppismyyjiä. Raaka-aine oli erikoiskäsiteltyä laskuvarjokangasta”, kertoo amanuenssi Maiju Nurminen . Ne ovat perusnäyttelyyn pohjautuvia opastuksia, jotka on muokattu oppilaitoksille suunnatusta pukuja tekstiiliopastuksesta. Syntyi Kansallismuseon vintagemuodin myyntitapahtuma, josta tuli heti suosittu. ”Jos esineen taustatiedot liittyvät vahvasti tiettyyn paikkakuntaan, vaatteen oikea paikka on paikallismuseon kokoelmassa”, Outi Flander sanoo. Historiallisessa näyttelyssä maalaukset havainnollistavat hyvin menneitä vuosisatoja, joilta ei ole säilynyt tekstiilejä. Myyntitapahtumien ai kana museossa on järjestetty muotikierroksia. A N TT I YR JÖ N EN / VA N TA A N K A U PU N G IN M U SE O > 1970-luvun mekot ovat suosittuja nykypäivän vintagetapahtumissa.. Virka-asuja on tallennettuna paitsi historiallisissa kokoelmissa myös erikoismuseoissa, kuten poliisi-, postija rautatiemuseoissa. ”Kesällä 2016 sää suosi ja kävijöitä oli 3000–4000 päivässä”, kertoo museoassistentti Laura Svärd . Myös Kansallismuseo ohjaa vaatelahjoitustarjokkaita paikallismuseoille. Tikkurilassa toiminut tekstiilitehdas työllisti parhaimmillaan satoja vantaalaisia ja vaikutti katukuvassa vahvasti
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. MUSEO 4/2017 VANTAAN KAUPUNGINMUSEON ARKISTO PAAVO LEHTONEN
P iilossakin pysyvään museon muotikokoelmaan pääsee tutustumaan, jos sopii ajan etukäteen. Tutkija Merja Strandén johdattaa viileään varastotilaan ja avaa kaapin, jonka takaa paljastuu Suomen mittakaavassa ainutlaatuisia aarteita: suomalaisten säätyläisten asuja rokokooajalta. Vaatteiden tallentaminen ja esittäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Kansallismuseon Outi Flander kertoo, että etenkin vanhat puvut ovat arkoja olosuhteille. Rokokoopuvut olivat pitkään esillä Turun linnan näyttelyhallissa, mutta ne on otettu välillä lepäämään, jotta ne säilyisivät tuleville sukupolville. 1700-luvun puolivälistä nykypäivään yltävässä kokoelmassa on sekä virka-asuja että muotipukuja. Kävi ilmi, että he myös vaihtavat niitä keskenään. Kansallismuseo on tallentanut myös nuorten pikamuotia. ”Nuoret kertoivat mielenkiintoisesti, mistä, miten ja millä budjetilla he vaatteensa ostavat. ”Kun kokoelma syntyi 1800-luvun lopulla, turkulaiset suvut lahjoittivat vaatteitaan. Tarvitaan pehmustetut henkarit tai laatikot, joissa puvut voivat levätä topattuina, jotta vältetään niihin helposti syntyvät laskokset”, selittää Merja Vilhunen Designmuseosta. Menetelmänä olivat haastattelut ja valokuvat. < Vantaan kaupunginmuseo on vastikään digitoinut Tikkurilan Silkkitehtaaseen liittyviä valokuvia ja mainoksia 1970-luvulta. Esimerkiksi Turun museokeskuksen mittava vaatekokoelma on säännöllisesti vaatetusalan opiskelijoiden nähtävänä. Hänen haaveenaan on vielä joskus saada yleisön ihailtavaksi Kansallismuseon ainutlaatuinen 1920-luvun pukujen kokoelma. Linnan juhlien iltapuvut voisivat olla yksi kohde, sillä juhla on muuttunut maamme keskeiseksi juhlamuotitapahtumaksi”, Kansallismuseon Outi Flander sanoo. ”Nykyajasta on vaikeampi rajata, mikä on mielenkiintoista ja tallentamisen arvoista. Pukujen raskaat helmikirjailut ja hauraat silkkikankaat asettavat esittelylle paljon haastetta. ” Museo on kiinnostunut vanhoista alusasuista ja niiden pakkauksista.. Eräs Strandénin oman mielenkiinnon kohde onkin vaatetustehdas Kudos Oy Silo, joka valmisti trikooneulostuotteita 1920-luvulta 1980-luvulle. Niin oli myös muutaman vuoden takainen Pukujen takana – kurkistus luovien naisten vaatekaappiin, jossa yhdistyivät neljän naisen elämäntarinat ja heidän tyylikkäät asunsa. ”Vaatteiden asianmukainen säilyttäminen vaatii hyvät olosuhteet. Näyttelyssä ei saa olla luonnonvaloa, ja keinovalonkin luksimäärä pidetään alhaisena. ”Silo-kokoelmassa on vielä paljon puutteita. Paikallismuseotkin huomioivat oman alueensa nykymuotia mahdollisuuksien mukaan. 17 REPORTAASI Syväluotaus muotiteemaan M useoyleisö rakastaa muotinäyttelyitä. Perikunnille ei ehkä tule mieleen, että museo voisi olla kiinnostunut vanhoista alusasuista ja niiden pakkauksista”, Strandén miettii. M useot tallentavat myös nykymuotia. Tämä onkin ehkä juuri oikea tapa tallentaa nuorten kertakäyttöpukeutumista”, Flander sanoo. Esiin pääsivät muun muassa taidemaalari Aino Allin juhla-asut 1900-luvun alusta sekä linnan sisustusarkkitehtina toimineen Carin Bryggmanin linjakkaat Vuokot. Myös Kansallismuseossa on tallennettuna jo hieman 2000-luvun muotia. Kokoelman kasvattamisessa on oltava realistinen. Turku oli vahva vaatetusteollisuuskaupunki ennen 1990-luvun lamaa. Vaikka olosuhteet ovat hyvät, jo pingotus nuken päälle kuluttaa vaatetta. Pukukokoelman vieminen verkkoon on vielä kesken; Strandénin mukaan Finnassa on vain satunnaisia poimintoja siitä. ”Puvun näyttelykuntoon saamiseen tarvitaan monipuolista tekstiilikonservaattorin ammattitaitoa”, Flander kertoo. Tällaisia ei mistään enää saada”, Strandén kertoo. Alla lasketteluja talvivaatteita 1980–2010-luvuilta Suomimuodin antologia -näyttelyssä, Designmuseossa vuonna 2015.. Vanhimmat puvut ovat yleensä niin pikkuruisia, että niitä varten pitää rakentaa oma torso. Designmuseossa on nykysuunnittelijoiden kokoelmia, ja siellä on pidetty Aalto-yliopistosta valmistuneiden suunnittelijoiden näyttelyitä ja muotinäytöksiä. Turun museokeskuksen muotinäyttelyt ovat yleensä Turun linnassa. Turvallisinta on sijoittaa puvut vitriiniin, jossa ilmankosteus pysyy tasaisena
Silloin vaikutti esimerkiksi Elsa Schiaparelli , joka käytti vaatteissaan muiden muassa taiteilija Jean Cocteaun teoksia. Urani on niin pitkä, että olen seurannut näköalapaikalta viimeisten viiden vuosikymmenen aikana vaikuttaneiden suunnittelijoiden työtä. Näyttelyssä oli paljon nähtävää Lanvinin uran alusta, 1920–30-luvuilta, mikä oli muodin kannalta hienoa aikaa. Tänä syksynä kävin Louvressa katsomassa Diorin näyttelyn. Oivalsin samalla, että suunnittelija voi halutessaan yhdistää muotia ja taidetta. Suuri näyttely kertoi Yves Saint Laurentin työstä, ja sen oli kuratoinut Vogue-lehden legendaarinen päätoimittaja Diana Vreeland . Mutta sellainen suunnittelu on pinnallista.” ”Olen käynyt paljon muotimuseoissa. Suunnittelija voi kehittää oman tapansa esittää asiansa ja edetä omaa tietään. En esimerkiksi hae kirjoista kuvia ja kopioi niitä. Nuo opit ja tiedot ovat alitajunnassani, ja sieltä ne vaikuttavat. Näyttelyssä oli huomioitu kaikki Diorilla vaikuttaneet suunnittelijat, joiden ansiosta muotitalo on sen näköinen kuin se tänään on.” ”O man urani kannalta mullistavin museovierailu oli vuonna 1984 Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. > Muotisuunnittelija Jukka Rintalan mukaan Suomessa oli 1950–60-luvuilla omiakin upeita muotitaiteilijoita, kuten Riitta Immonen ja ennen kaikkea Kaarlo Forsman.. 18 MUSEO 4/2017 HENKILÖHAASTATTELU Museomaailman vaikutuksia muotimaailmaan VAKIOVIERAS MUOTIMUSEOISSA Käynti museon muotinäyttelyssä mullisti Jukka Rintalan ajatukset muotisuunnittelijan urasta. Joka tapauksessa mallisto muutti urani suuntaa, sillä Kirsti Paakkanen näki kokoelmani ja otti minut Marimekon suunnittelijaksi.” ” Inspiraatio tuli vuosikymmenten takaa Kansallismuseosta. Ehkä noiden vaatteiden näkeminen vaikutti minuun myöhemmin, 1990-luvun alussa, kun tein värikkään Karjalanmarjat-malliston. Näyttelyn nähtyäni oivalsin, että suunnittelija voi tehdä koko uransa omalla tyylillään. Vaikka näyttely oli vaatenäyttely, mukana oli muutamia piirroksia.” ”Opiskeluaikana 1970-luvulla tutustuin Suomen kansallismuseon hienoihin suomalais-ugrilaisten vaatteiden kokoelmiin. Voi olla, että inspiraatio kokoelmaan tuli vuosikymmenten takaa noista Kansallismuseon kokoelmista. TEKSTI SAMI SYKKÖ J ukka Rintala: ”Opiskelin aikoinani muotihistoriaa ja perehdyin muodin kehitykseen renessanssin ajalta meidän päiviimme. Juuri Palais Gallierassa näin muutama vuosi sitten Jeanne Lanvinin näyttelyn, joka teki suuren vaikutuksen. En kuitenkaan käytä muodin historiaa suoraan suunnitteluni lähteenä. Pariisissa vierailen useimmiten Louvren Les Arts Décoratifs -museossa ja muotiin keskittyneessä Palais Gallierassa. Siinä oli tuotu harvinaisen komeasti esiin muotitalon historia. Viime aikoina muodin kierto on nopeutunut entistään, ja vaikutteita voi saada hirmu helposti Instagramista, internetistä ja televisiosta. Samassa museossa olen nähnyt kiinnostavia teemanäyttelyitä, kuten korseteista ja alusvaatteista kertoneita kokonaisuuksia. Vaikka suunnittelemme vaatteita, meidän ei tarvitse mennä muodin mukana
19 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse. TOUKO HUJANEN. ” Urani mullistavin museovierailu oli vuonna 1984 Metropolitan Museum of Artsissa
Kaikilla merkittävimmillä suunnittelijoilla on tuo kyky. Hän oli pitkä mies, upea näky ja upea tekijä. 1920-luvun muoti on suoraviivaista ja ylellisen näköistä. Ajanjakso oli vaatteiden kannalta upeaa aikaa. Art decon aikaan muoti oli väreiltään niukkaa, mustavalkoista ja metallia, ja se sopii minun maailmaani. Yksi tärkeimmistä opeista muodin mestareilta on ollut, kuinka tärkeää on osata isojen kokonaisuuksien hallinta, mallistojen koordinointi sekä suurten näytösten järjestäminen. Olin silloin itse nahkavaatteita valmistaneella Friitalalla suunnittelijana ja seurasin tarkasti muiden muotitalojen nahkavaatteiden suunnittelua. Hän teki myös fantastisia nahkavaatteita 1980-luvulla. Tyyli oli yksinkertaista ja näyttävää. Kuva Olavinlinnan edustalla. Suomessa niitä vaatteita käytettiin lähinnä joissakin pappiloissa ja Aurora Karamzinin tanssiaisissa.” ”Minulla on monta suosikkisuunnittelijaa: esimerkiksi Cristóbal Balenciaga , Gianfranco Ferré ja Gianni Versace . Juhlan kimallus a la Jukka Rintala -näyttely Näsin Kartano, Porvoo 15.11.–29.12.2017. Väritykset olivat hienoja, sillä vaatteissa oli paljon tummia sävyjä. Versace on yksi suosikeistani, sillä hän loi oman hienon kuviomaailmansa. Viimeistelyt ja kirjailut olivat tuolloin todella hienoja. Muodin historiassa art deco sattuu siihen kohtaan, jolloin Coco Chanel alkoi tehdä asujaan. Ferrén asut olivat uskomattoman upeita ja veistoksellisia. Häneenkin vaikutti art decon yksinkertaisuus. Satuin myös näkemään Gianni Versacen pari kertaa Milanossa. 20 MUSEO 4/2017 HENKILÖHAASTATTELU Museomaailman vaikutuksia muotimaailmaan ”M inua kiehtovat 1920-luvun muoti ja art deco. Minua kiehtovat myös rokokoo-aikakauden pukeutuminen ja 1800-luvun alusta puoliväliin jatkunut biedermeier-aikakausi. Sen ansiosta oma linja pysyy kurssissa vuosikymmenet.” MIKAELA LÖFROTH Vaatesuunnittelija Jukka Rintalan puvuista näkyy, että suunnittelija tuntee menneiden vuosisatojen tyylit ja muodin historian. Balenciegan vaatteet ovat täsmällisen naisellisia, veistoksellisia ja taidokkaasti leikattuja, ja ne kuvaavat hyvin aikakauttaan eli 1940–50-lukuja
Se on avain museon uudistumisen ydinkysymyksiin: miksi, kenelle, mitä ja miten. Se merkitsee muutosta museotyön tekemiseen, jatkuvaa opettelua ja dialogia sekä laajentamista uusille alueille, kuten kokoelmatyöhön tai kulttuuriympäristön vaalimiseen. Osallisuus on meille menestystekijä, jota ilman suuret asiakasmäärät, hyvät palautteet, saavutetut palkinnot ja lisääntynyt tunnettuus eivät olisi olleet mahdollisia. Museon tekijöiksi toivotaan kaupungin turkkilaisen yhteisön jäseniä, mutta museon sijainti keskeisen turistirysän ytimessä nostaa matkailijat tärkeäksi asiakasryhmäksi, jolta halutaan ”rahat pois”. Osallisuuden avulla rakennetaan ihmisille merkityksellistä museota, joka synnyttää omistajuutta, sitoutumista omaan kaupunkiin – halua antaa oma panos yhteiseen hyvään. Helsingin kaupunginmuseossa osallisuus, yhdessä tekeminen sekä museon rooli alustana ja mahdollistajana, merkitsee muun muassa kokoelmatietojen avaamista vapaaseen käyttöön. Osallisuus on muodikasta. Berliinin kaupunginmuseon Humboldt Forumin hankkeessa intohimoja herättää kysymys pääsymaksuista. Osallisuus nousee tavan takaa esille tärkeänä tavoitteena. Osallisuudesta puhutaan niin paljon, että voi pelätä koko käsitteen kulumista tyhjäksi hokemaksi. Tiina Merisalo Museonjohtaja, FM Helsingin kaupunginmuseo M A R JA VÄ Ä N Ä N EN. Osallisuus edellyttää empaattista asennetta, halua etsiä uusia tapoja erilaisten yhteisöjen kohtaamiseen sekä asiantuntijuuden kehittymistä auktoriteetista rinnallakulkijaksi. Miten tarjota osallisuuden kokemuksia heille, joille museo on täysin vieras instituutio. Museot pyrkivät etsimään uusia tapoja esittää kaupungin historiaa, mutta yllättävää on, kuinka perinteisen roolin perusnäyttely yhä saa. Se tarkoittaa vapaasta pääsystä kiinni pitämistä ja ihmisten ottamista mukaan suunnitteluun. Vaikka osallisuuden monet tasot tunnistetaan, saattaa itse osallisuus helposti jäädä sisällöllisesti köykäiseksi, ikään kuin ruksittaisiin to do -listasta kohta ’osallisuus hoidettu’. Se on tilan antamista myös muille kuin museoasiantuntijoille, helsinkiläisten oman tekemisen mahdollistamista ja omien muistojen jakamista. Osallisuus ei ole kertaharjoitus. Kronologia on narratiivin ytimessä, joskus temaattiseen käsittelyyn leivottuna. Kenen osallisuus toteutuu, miten ja ketkä otetaan tai hyväksytään osallisiksi, kuka näkyy ja kuuluu museossa. 21 KOLUMNI Pohdintoja museoalalta OSALLISUUS EI OLE KERTAHARJOITUS O lin vastikään kertomassa Helsingin kaupunginmuseon uudistuksesta eurooppalaisten kaupunginmuseoiden verkostolle. Osallisuus kietoutuu kaikkeen. Viesti ja tulkinta ovat vahvasti organisaatiotai asiantuntijalähtöisiä. Osallisuus on politiikkaa ja valtaa. Siihen sisältyy ristiriitoja ja hankalia kysymyksiä. Osallisuus on meille keskeinen strateginen valinta. Näyttelyiden asema tuntuu järkkymättömältä, ja vain harvoin keskustelua syvennetään museoiden muihin rooleihin. Kenelle museota silloin tehdään. Kohderyhmiä mietitään, mutta asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytymisen selvittäminen eivät ole lähtökohtia
Värikkään takin suuriin sivutaskuihin Linné piilotti näytöksissä koko herbaarionsa. > Maskeerausta opiskellessaan Sanna Pietilä oppi, kuinka peruukkeja valmistetaan ja huolletaan. Lapsiperheet ovat ratkaisseet arvoituksia ja etsineet aarteita saaren historiallisten henkilöiden kanssa jo kahden vuosikymmenen ajan. Takin liepeet roikkuvat pitkinä, joten puvustukseen erikoistunut silmä voi päätellä Linnén eläneen rokokoon aikakaudella. Suomenlinnan lapsille suunnattu seikkailuretki viettää juhlavuottaan tulevana kesänä. Kulttuurituotannon ja vestonomin tutkintojen lisäksi hän on ehtinyt opiskella maskeerausta. Kesän esityksien aikaan Pietilä vastaa puvustuksen ja tuotannon lisäksi myös näyttelijöiden hiuksista. ”Saimme esitykseen hauskasti yhdistettyä Linnén 300-vuotisjuhlan ja Suomenlinnan monet hyötyja rohtokasvit.” L umotun holvin salaisuus, Kapteenin kadonneet piirustukset, Kuningas ja kadonnut kruunu – värikkäät julisteet kertovat viime vuosina toteutettujen seikkailukierrosten nimistä. Sanna Pietilä nostaa vaaterekiltä suosikkityönsä. Niiden kutreja ei vielä edellisen kesän jäljiltä ole huollettu, joten valkoiset hapset törröttävät villisti sinne tänne. ”Tänne on säilötty roolivaatteita kahdenkymmenen vuoden edestä”, pukusuunnittelija Sanna Pietilä toteaa. Taululle kiinnitetyssä pienessä kuvassa kierroksen osallistujat seuraavat näyttelijöitä sadeviittoihin pukeutuneina. Se on luonnontieteilijä Carl von Linnén kukallinen puku. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT SARI KETTUNEN S uomenlinnan Susisaarella sijaitsevan pienen ompelimon nurkkiin on pinottu kolmikolkkahattuja. Maskeerausopinnoista on ollut apua puvustustyössä”, Pietilä miettii. ”Pitkään lähes kaikki aikani meni työn tekemiseen ja opiskeluun. Suomenlinnan seikkailukierrosten tuottaja ja pukusuunnittelija ehtii puvustaa myös museonäyttelyn mallinuket. Pöydälle kasatut kiharaiset kukkaroperuukit on sidottu silkkinauhoin. Vaaterekeillä pullistelevat toinen toistaan röyhelöisemmät leningit, takit ja univormut. Esityksille ei ole säävarausta, vaan näyttelijät esiintyvät, satoi tai paistoi. Suurimman osan tuosta ajasta näyttelijöiden puvustuksista on vastannut Sanna Pietilä, joka nyt nostelee 1700-luvun tyylisiä peruukkeja tarkasteltaviksi. 22 MUSEO 4/2017 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin VUOSISATA SYNTYY NEULALLA JA LANGALLA Sanna Pietilän työpäivät alkavat ompelukoneen surinalla. Kierrosten mainokset koristavat Pietilän työhuoneen seinää. "Peruukkipohjan tekeminen onnistuu ompelutaitoiselta vielä hyvin, mutta sen jälkeen peruukkiin olisi kiinnitettävä hiukset yksi kerrallaan pientä koukkua käyttäen. Peruukin tekeminen käsityönä on todella hidasta
23 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
MUSEO 4/2017 ” Iltaisin luen historiallisia teoksia ja tutkin pukukaavoja.. 24 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse
Joskus pitää mennä aikaisemmin, jopa 6.20 lautalla. Iltaisin teen taustatyötä pukuja varten, luen historiallisia teoksia ja tutkin erilaisia pukukaavoja. Sateen lisäksi myös aurinko kuluttaa kankaita yllättävän paljon. Talvisin kuljen töihin 8.20 lähtevällä lautalla. Se oli juhlapukuna 1740-luvulta aina vuoteen 1778 asti.. < Ranskalaisen muodin mukainen Robe à la française on Sannan suosikkipukuja. Sanna Pietilälle korvaamaton inspiraation lähde ovat tuon ajan pukukirjat. Naisnäyttelijöillämme ei ole aikaa pukeutua jo aamulla korsettiin sopiakseen illalla paremmin juhlapukuun”, Pietilä naurahtaa. ”Vaatteet olivat tuolloin aarteita, jotka kertoivat omistajansa yhteiskuntaluokasta. 25 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin Pietilä testaa käyttämänsä pukukankaat tarkkaan etukäteen. Tietolähteenään hän hyödyntää myös perunkirjoja. Sen jälkeen esitykset pyörivät elokuulle asti ja juhannuksesta alkaen on myös tykkisluupin purjehduksia. ”Seikkailukierroksen ensi-ilta on toukokuun alussa. ” Pukujen on oltava kuivausrummun kestäviä. ”Kesäaamuisin menen töihin kahdeksalta lähtevällä vesibussilla. Suomenlinna on nykyään suositumpi turistikohde myös talvisin, joten matkustan lautassa enää harvoin yksin.” Lounas 12.00 taukotilassa. Kun syksyisin etsin kankaita näytöksiin, pidän etäpäiviä. Mikäli henkilön asemaa ei ole kirjattu perunkirjoihin, sen voi helposti päätellä hänelle kirjatuista vaatteista.” SANNA PIETILÄ • Kulttuurituottaja ja pukusuunnittelija • Asuu Helsingissä TYÖKOKEMUS • Suomenlinnan seikkailukierroksen tuottaja vuodesta 2006 • Pukusuunnittelijana Ehrensvärd-seuralla vuodesta 2002 ja Suomenlinnan seikkailukierroksella vuodesta 2007 • Teatteripuvustaja vuodesta 2000 KOULUTUS • Kulttuurituottajan ylempi ammattikorkeakoulututkinto 2014 • Vestonomin ammattikorkeakoulututkinto 2002 • Maskeerausopintoja vuosina 2004–2005 • Yleisötyöntekijän opinnot vuosina 2007–2008 SANNAN TYÖPÄIVÄ Herätys 6.00. ”Lounastan usein työkavereiden kanssa. Jokainen ompelimon puvuista on tehty tarkkaan näyttelijänsä mittojen mukaan, samaan tapaan kuin oikeat puvut aikanaan. Silloin päivät ovat hektisempiä. ”Haasteenani on rakentaa aidon näköisiä asukokonaisuuksia, jotka kestävät ulkokäyttöä kymmenen kertaa viikossa noin kolmen kuukauden ajan. Tuottajan työpäivä kuluu useimmiten tietokoneen ääressä. Aamun tutkin historiallisia pukuja ja päivän vietän kangaskaupoissa erilaisia kankaita tutkien ja testikappaleita hamstraten.” Työpäivä päättyy 16.00. Pukujen on oltava kuivausrummun kestäviä ja nopeasti huollettavia
Siten kukin saattoi suurentaa ne halutessaan kokoisekseen.” M onenlaisten toimenkuvien vuoksi Sanna Pietilän työpäivät ovat hyvin erilaisia. Uudistuksessa miehet saivat takkiensa hartioille pienet siivekkeet ja malli lyheni rokokoon leveäliepeisistä takeista. ”Tukholman räätälikunta sai tiukat määräykset. Kansalaisten pukeutumiseen puututtiin muutenkin lain keinoin paljon enemmän kuin nykypäivänä.” Mies ryvettyneissä vaatteissa ja huopahatussa kohottaa oikeaa kättään niin, että kainalon repeytynyt sauma paistaa suoraan katsojan silmään. Hänen pöydällään lepää pikkuruinen kopioitu kuva naisen profiilista. Täällä voin käyttää pukuihin aitoa silkkiä ja tehdä esimerkiksi kauniita ja historianmukaisia laskoksia leninkeihin.” Museon ja seikkailukierrosten puvustusten lisäksi Pietilä suunnittelee ja kunnostaa vuosittain vaatteet Suomenlinnan rannasta lähtevän 1700-luvun piirustusten mukaan suunnitellun tykkisluupin purjehduksille. Syksyisin Pietilä tapaa seikkailukierroksen käsikirjoittajaa ja etsii jo valmiiksi esityksiin sopivia kankaita. Esimerkiksi silkin käyttö pukukankaana oli alempisäätyisiltä kansalaisilta kielletty. 26 MUSEO 4/2017 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin Pikkuruisen piirrosmallin alle on piirretty tarkkaan erilaisia vaatekappaleita. ”Vitriinien puvustaminen on materiaalivalintojen suhteen helpompaa kuin joka kesän seikkailukierroksien vaatettaminen. Ruotsi alkoi rakentaa Viaporin kuuluisaa linnoitusta Suomenlinnaan vuonna 1748. Suuri hiuslaite kohoaa otsalta vielä kämmenenmitan ylöspäin. ”Koska vaatteet tehtiin kunkin käyttäjän omien mittojen mukaan, oli järkevää tehdä pukujen kaavat miniatyyrikokoon. Viereisessä huoneessa Viaporin säätyläiset käyvät juhlavaan illallispöytään. Samaan aikaan Pietilä kunnostaa peruukkeja, kolmikolkkahattuja, purjehdusunivormuja, röyhelöitä ja pitsejä kovaa vauhtia. Ehrnsvärd-museo Suomenlinna.fi ja suomenlinnatours.com Lasten seikkailukierrokset Instagram.com/suomenlinnanseikkailukierros < Fabola-koristenauha oli suosittu yksityiskohta rokokoo-puvuissa.. Puvustajalle aikakausi on antoisa, sillä muotimaailmassa koettiin tiukan myöhäisbarokin ajan lisäksi myös röyhelöinen rokokoo ja kustavilainen muotiuudistus. ”Kustaa III pääsi muotiuudistuksellaan vaikuttamaan totta kai myös armeijan pukuihin, joten miehistön puvuissa on siivekkeet hartioilla ja koristenauhat saumoissa”, Pietilä kertoo. Sanna Pietilän Suomenlinnamuseoon puvustama työläismies esittää yhtä noin seitsemästätuhannesta Viaporin linnoituksen rakentajasta. Pietilä on avannut yhden aarteistaan, 1700-luvun kaavoja esittelevän kirjan, jonka keskiaukeamalle on kopioitu kaavoja kolmesataa vuotta vanhoista opaskirjoista. Hovissa arkena käytetty puku sai mustan ja punaisen värityksen.” Ylellisyysasetukset vaikuttivat ajan pukeutumiseen Ruotsissa. ”Tämä 300 vuotta vanha piirros on mahdollisesti erään ensi kesän hahmomme esikuva.” Suomenlinnan kierrosten pukusuunnittelijan työ keskittyy 1700-lukuun, sillä tuolta vuosisadalta ovat peräisin myös monet Suomenlinnan merkkihenkilöt. Kun hahmot tammikuussa ovat valmiit ja teoksen kankaat ja tyyli valittu, alkaa Pietilän ompelukone surista pukuja valmiiksi kunkin näyttelijän mittojen mukaan. ”Kustaa III:n tekemä vuoden 1778 puku-uudistus nähdään varmasti ensi vuoden seikkailussa. ” Vaatteet olivat aarteita, jotka kertoivat yhteiskuntaluokasta
Houmannin kuvaamien muo. Bang & Olufsenin kokoelmista tunnettu Struerin museo dokumentoi laadukkaasti vuoden 2017 nuoren tiedostavan pukeutujan muotokuvan ja antoi samalla nuorille mahdollisuuden kokeilla esiintymistä oikean muotikuvaajan kameran edessä. Ruotsin Södertäljessä sijaitseva Torekällbergetin museo ja paikallisen Blombackan koulun 9.-luokkalaiset perehtyivät pukeutumiseen yhdessä. Museo kutsui myös palkitun muotikuvaaja Andreas Houmannin ottamaan asuista ja niitä kantavista nuorista oikeat muotikuvat. Kuvien oheen nuoret kertoivat, miksi ovat valinneet juuri kuvien asut ja mitä he haluavat valinnoillaan itsestään kertoa. Molemmat nuorisoon ja muotiin fokusoivat yhteisölliset museotempauk set liittyvät pohjoismaiseen Wear & Share -projektiin, jonka tavoitteena on pohtia tekstiilikokoelmien mahdollisuuksia ja kehittää museotyötä yhdessä. ” Dokumentaatio nuorisopukeutumisesta Pohjoismainen Wear & Share -projekti nosti nuoret mukaan museoiden kokoelmien kartuttamiseen ja näyttelyiden kokoamiseen. Designiin panostava Struerin museo Tanskassa kokosi muodista kiinnostuneita nuoria esittelemään valikoimiaan asuja. Hankkeen suomalaisena osapuolena olevassa Forssan museossa toteutettiin keväällä 2017 Puuvillapäiväkirjat-näyttely ja Revitään tekstiilistä -seminaari, jossa pohdittiin, mitä kaikkea museoiden tallentamasta tekstiiliperinnöstä voi ammentaa. 27 YHTEISÖLLISET MUSEOTEMPAUKSET Miten nykymuodin tallentaminen ja nuorien osallistaminen yhdistetään. Kati Kivimäki Forssan museonjohtaja www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. NUORISOMUOTIA MUSEOON R uotsin Södertäljessä sijaitseva Torekällbergetin museo ja paikallisen Blombackan koulun 9.-luokkalaiset perehtyivät pukeutumiseen yhdessä. Nuoret kertoivat museolle, miksi he pukeutuvat niin kuin pukeutuvat, ja valitsivat museon kokoelmiin ikäisilleen tytölle ja pojalle tyypillisen asukokonaisuuden. tikuvien rinnalle nuoret toivat isovanhempiensa nuoruuskuvia. Museo puolestaan kertoi oppilaille, miten on ennen pukeuduttu ja mitä puku on kertonut pukeutujastaan. Yhteisestä projektista karttui museon kokoelmiin nykydokumentaatio vuoden 2017 nuorisopukeutumisesta, ja nuoret saivat antaa oman panoksensa pukeutumisen historiaan
28 MUSEO 4/2017 TAITEILIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana. SO FIA O K KO N EN
Esimerkiksi Richard Avedonin ikonisimmat kuvat ovat kulttuurin kaikki tasot lävistäviä vapaan elämäntavan manifesteja. Niissä tuodaan hyvin selväksi, että tässä kuvataan. 29 V alokuvauksen historiassa korkean ja matalan sekä eri genrejen väliset raja-aidat ovat aina olleet hämärretympiä kuin monissa muissa taiteenlajeissa. ”Olen halunnut leikitellä erilaisilla ristiriitaisuuksilla. Siinä on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin se, että katsoja kokisi itsensä puutteelliseksi vertaillessaan itseään kuvan naiseen.” R ose-sarjan kuvissa muotikuvaus on silti studioasetelmasta huolimatta pikemminkin taustaääni, ei ensimmäinen katsojan tavoittava vaikutelma. Esimerkiksi naisellisuuteen naamioituminen voi olla voimaannuttava kokemus, josta katsoja voi inspiroitua. Sen edessä kaikkein kauneinkin ihminen kokee itsensä haavoittuvaksi. Kuvattavat eivät ole ammattimalleja. Miten pelko suhteutuu haluun, halpa ylevään tai luonnollisuus keinotekoiseen. Olen kiinnostunut keskenään riitelevistä ominaisuuksista, jotka ovat nivoutuneet toisiinsa.” Vaikka seksuaalisuus ja sen ilmaisu ovat yksi Rose-näyttelyn kuvien tärkeistä teemoista ja energianlähteistä, lopulta kyse on laajemmasta naiseuden performanssista. ”Kuvissa ei peitellä poseeraamisen tilannetta. Vaikka malli vaihtuisikin, kuvan nainen on silti ikään kuin yksi ja sama. Saati sitten tavallinen nuori nainen, joka ei tienaa elantoaan glamourmallina. Sofia Okkosen valokuvien naiseus on haurasta. ”Kaikissa kuvissa on studioon eristetty poseeraava nainen. Haluan olla prosessissa mukana. Uran alkuvaiheessa erilaisten kuvaajaidentiteettien yhteen sovittaminen aiheutti kasvukipuja. Nämä kaikki ovat muotikuvauksesta tuttuja elementtejä”, Okkonen kertoo ja muistuttaa: ”Muotikuvan sisällä on paljon kiinnostavia kysymyksiä ja teemoja. ”Pidän siitä, että voin kontrolloida kuvaustilannetta, kuvien valaistusta ja erilaisia pintoja. Sen sijaan tunnistettava viitekehys löytyy postmodernista taide-estetiikasta, jossa ollaan lähtökohtaisesti tietoisia taiteen esittävästä luonteesta. Okkonen on aina ollut kiinnostunut muotikuvaamisesta ja työskennellyt muotikuvaajana. Sillä on käsikirjoitus käsissään, mutta se ei ole tutustunut siihen oikein kunnolla.” tanut häntä tunnistamaan omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa kuvaajana. Kun ei käytetä ammattimallia, vaan taval” Miten pelko suhteutuu haluun, halpa ylevään tai luonnollisuus keinotekoiseen?. Saanut jonkin roolin, mutta ei aivan tiedä, mitä se tarkoittaa. Tällä hetkellä Okkonen kuitenkin näkee, että muotikuvaaminen on aut29 TAITEILIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana ROHKEASTI EPÄVARMAT NAISET Sofia Okkosen Rose-näyttely on esillä Valokuvataiteen museossa 1.11.2017–7.1.2018. Jos kuvia katsoo liian läheltä, kohteen ääriviivatkin katoavat. Lisäksi kuvaan mielelläni henkilökuvia ja olen pikkutarkka henkilöohjaaja. Seksuaalisuus rakentuu epävarmuuden ja halun välisen jännitteen varaan. TEKSTI JUKKA NAARANLAHTI K ameran kaikkinäkevän linssin katseessa viiltää koko teknologian armottomuus
Valokuvataiteen museo Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki Avoinna ti–su 11–18, ke 11–20 valokuvataiteenmuseo.fi JU K K A N A A R A N LA H TI SOFIA OKKONEN • 30-vuotias Aalto-yliopistosta valmistunut taiteen maisteri. Olen nimenomaan halunnut tutkia asetelman väkinäisyyttä ja kuvata niitä hetkiä, kun poseerauksessa on jotakin kömpelöä, tunnelmassa luonnottomuutta ja melankoliaa.” Myös kuvien maalauksellinen ilme etäännyttää kuvat katsojasta ja kohteesta, korostaa niiden teosluonnetta. Nopeasti vilkaistuna kuvat näyttävätkin visuaaliselta ilmeeltään enemmän Édouard Manetin maalauksilta kuin valokuvavedoksilta. Näin olen halunnut ottaa etäisyyttä valokuvaan ja sen ylihygieenisyyteen.” SO FI A O K KO N EN SO FI A O K KO N EN. ”Olen käyttänyt kuvissa kuvankierrätystekniikkaa, jossa kuvia on printattu ja skannattu. • Kuvannut muotikuvia muun muassa vaatesuunnittelijoille, ranskalaiselle Galeries Lafayette -tavaratalolle ja Monoclelehdelle • Valittiin keväällä 2017 arvostetun Hyères-muotifestivaalin valokuvasarjan finaaliin. ” Naisellisuuteen naamioituminen voi olla voimaannuttava kokemus. 30 MUSEO 3/2017 TAITEILIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana lista henkilöä, kuvattavana olemisen tiedostaminen ja tiedostamisen hetki muuttuvat kiinnostaviksi.” Joskus puhuttelevat kuvat syntyvät, kun muoto ja tilanteen käsikirjoitus murtuvat. ”Kuvaustilanteet voivat olla vaivaannuttavia
“Aloittaessamme vuonna 2003 pohjasimme Zandran omaan, yli 40 vuotta kestäneen uran tuotantoon, mutta pian > Fashion and Textile -museon kuraattori Dennis Nortdruft pystyttää muotivalokuvaaja Louise Dahl-Wolfen näyttelyä. IL P O M U ST O. “Dahl-Wolfe tuli tunnetuksi 1940ja 50-luvuilla Harper’s Bazaar -muotilehden päävalokuvaajana.” Nothfdruft on työskennellyt englantilaisen muotisuunnittelija Zandra Rhodesin perustamassa Fashion and Textile -museossa sen alkuajoista lähtien. 31 KANSAINVÄLISTÄ Lontoon muotimuseoiden tarjontaa MUOTIMAAILMA MUSEOISSA Lontoossa kaikki on toisin. Alueella ennen toimineet nahkaja villateollisuuden yritykset ovat suureksi osaksi kadonneet, ja niiden tilalle on museon lisäksi muuttanut luovan alan firmoja, ravintoloita, pubeja ja putiikkeja. TEKSTI ANNELI LENKKERI L ontoon Fashion and Textile -mu seon moderni, oranssia ja pinkkiä säkenöivä museotalo erottuu pirteänä Bermondsey Streetin muiden vanhojen varastorakennusten keskeltä. “Näyttely esittelee muotivalokuvauksen naispioneerin Louise DahlWolfen tuotantoa”, kuraattori Dennis Nothdruft kertoo näyttelyvalmistelujen lomassa. Fashion and Textile -museo omistautuu muodille siinä missä Victoria and Albert -museossa näkee kuumimpia muotinäyttelyitä. Museon ovet ovat jutun teon aikaan lokakuun alussa vierailijoilta kiinni, sillä museossa työskennellään kuumeisesti uuden näyttelyn pystytyksen kimpussa
Tänä aikana hän puki kuuluisimmat naiset Espanjan ja Belgian kuninkaallisista Hollywoodin tähtiin Ava Gardneriin ja Marlene Dietrichiin . Yli 100 asun ja kymmenien hattujen lisäksi näyttelyssä on esillä asujen suunnitteluvaiheen piirroksia ja tekstiilejä, valokuvia muotinäytöksistä sekä lyhytfilmejä Balenciagasta työnsä ääressä. Museon muodille omistetun gallerian vaihtuva näyttely Balenciaga: Shaping Fashion esittelee espanjalaisen muotisuunnittelija Cristóbal Balenciagan (1895–1972) tuotantoa. Balenciaga oli yksi viime vuosisadan arvostetuimmista muotisuunnittelijoista. Victoria and Albert Museum Cormwell Road, Lontoo vam.ac.uk 27.5.–18.2.2018 Balenciaga: Shaping Fashion 16.6.–4.11.2018 Frida Kahlo’s Wardrobe Hatut olivat oleellinen osa naisen vaatetusta Cristóbal Balenciagan töissä. Kuva vuodelta 1955. Näyttelyssä kerrotaan myös Balenciagan perinnöstä: hänen suojattiensa ja yhteensä 30 muun muotisuunnittelijan, kuten Yohji Yamamoton , Givencyn ja Alexander McQueenin , töistä viimeisten 50 vuoden aikana. Niin räätälin kuin pukuompelijan työn taitaneen Balenciagan aikalaissuunnittelijat ja ystävät, kuten Coco Chanel , Christian Dior ja Hubert de Givency , pitivät tätä haute couturen mestaria oppi-isänään. 32 MUSEO 4/2017 BALENCIAGA: SHAPING FASHION L ontoon Victoria and Albert -museon muotikokoelma on yksi Britannian kansalliskokoelmista. Valokuvaaja Nick Veaseyn yllättävät, röntgenteknologiaa käyttävät kuvat tuovat esiin perfektionistina tunnetun Balenciagan vaatteisiin kätkettyjä rakenteita ja yksityiskohtia. Näyttely keskittyy Balenciagan pitkän uran myöhäisempään kauteen 1950ja -60-luvuille, jolloin hän oli luovimmillaan. Yläkerran sohvalle voi lopuksi istahtaa katselemaan videoita, joilla muun muassa Molly Goddard ja Demna Gvasalia kertovat Balenciagan merkityksestä omassa työssään. RICHARD AVEDON / THE RICHARD AVEDON FOUNDATION. Kohokohtina nähdään Balenciagan veistokselliset mustat mekot, romanttiset iltapuvut sekä kreivitär ja muoti-ikoni Mona von Bismarckille tehdyt asut iltapuvuista aina puutarhurointia varten luotuun housupukuun. Näyttely juhlistaa Balenciagan ensimmäisen, San Sebastianiin perustetun muotitalon 100-vuotisjuhlaa ja hänen Pariisin muotitalonsa 80-vuotisjuhlaa
“Osallistumme näyttelyjen pitämisen lisäksi opetustyöhön. 33 KANSAINVÄLISTÄ Lontoon muotimuseoiden tarjontaa meistä tuli kansainvälinen toimija. Keskitymme sotien jälkeiseen muotiin yhteistyössä lähinnä yksityisten keräilijöiden kanssa.” “Pienen museomme erikoisuus on, että meillä ei ole pysyvälle kokoelmalle omistettua galleriaa, mutta sen sijaan vierailijoilla on mahdollisuus kokea kolme vaihtuvaa näyttelyä vuodessa.” Museon sisätilat on rakennettu joustaviksi siten, että ne voidaan muuttaa täydellisesti eri näyttelyiden tarpeiden mukaan. De la Renta käyttää Balenciagan tavoin kukkakuvioita ja flamencoröyhelöitä asuissaan. 83 Bermondsey Street, Lontoo ftmlondon.org 20.10.2017–21.1.2018 Louise Dahl-Wolfe: A Style of Her Own 9.2.–6.5.2018 T-shirt: Cult, Culture, Subversion 25.5.–23.9.2018 Orla Kiely: A Life in Pattern. “Yritämme inspiroida vierailijoitamme jokaisen näyttelyn avulla niin paljon kuin mahdollista, jotta saisimme heidät palaamaan uudelleen.” Vuonna 2006 Fashion and Textile -museo siirtyi muotia ja räätälöintiä opettavan Newham Collegen omistukseen, ja toimii nyt myös yhtenä opiston koulutuskeskuksista. Kuva vuodelta 2015. Kannustamme opiskelijoita verkostoitumaan ja liittymään muotialan yhteisöön järjestämällä erilaisia työpajoja, tapahtumia ja harjoittelua.” Fashion and Textile Museum LOOK 37 / CATWALKING Oscar de la Renta työskenteli uransa alussa Balenciagan Madridin salongissa. “Kävijä ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä tulee näkemään ja kokemaan”, Nothdruft hehkuttaa
TEKSTI KATJA MARTELIUS TIM O H U V IL IN N A / H EL SIN G IN YL IO PIS TO M U SE O. 34 MUSEO 4/2017 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta LAITA LAPSI LAATIKKOON Yliopistomuseon äitiyspakkausnäyttelystä selviää, että kansallinen ylpeytemme onkin ulkomaista alkuperää – ja sen taustalla on tietysti arkkiatri Arvo Ylppö
35 K aikki alkoi siitä, kun Lastenlinnan museo lakkautettiin sairaalan remontin yhteydessä ja Yliopistomuseon haltuun päätyi kaksi rottinkista koria sisällään kaikenlaista liinavaatetta, valkoisia sievästi viikattuja pikku nuttuja, röyhelökauluksia ja herttaisia tossukoita. ”Niissä oli erilaista synnytyksen jälkeiseen perushygieniaan ja vastasyntyneen hoitoon liittyvää tavaraa, kuten liinavaatteita ja saippuaa”, kertoo Vuorikoski. Niinpä Ylpön vaikutuksesta Suomessa otettiin käyttöön 1920-luvulla juuri tällainen Yliopistomuseon haltuunkin päätynyt kori, joita Manner< Vuoden 1962 pakkauksessa näkyy jo hieman värejä ennen täysin valkoiseen vauvan vaatetukseen. Kori sisälsi lakanoita, ompelutarvikkeita, vaatteita ja muuta pienen vauvan hoitoon tarvittavaa – valikoima vaihteli paikkakunnittain, sillä kankaat saatiin lahjoituksena ja tekstiilit valmistettiin ompeluseuroissa. ”Toiminnan tavoitteet olivat kansanterveydellisiä ja väestöpoliittisia, kuten Saksassakin. Kun Yliopistomuseon näyttelypäällikkö Pia Vuorikoski sai kuulla asiasta, hän innostui heti, sillä korit ovat varhaisia äitiyspakkauksia. ”Olin kovasti miettinyt, mikä voisi olla Yliopistomuseon Suomi 100 -näyttely”, kertoo Vuorikoski. Pakettia kutsuttiin kiertokoriksi, sillä se kierrätettiin eteenpäin seuraavalle tarvitsijalle. heimin Lastensuojeluliitto alkoi jakaa apua tarvitseville äideille. Siihen liittyi myös Ylpön masinoima maata kiertävä valistusnäytte” Äitiyspakkaus heijastelee aikansa muotivirtauksia. TIM O H U V IL IN N A / H EL SIN G IN YL IO PIS TO M U SE O. Näyttely äitiyspakkauksesta tietysti! Miten se ei tullut mieleen jo aiemmin. Vuoden 1974 pakkauksessa korostuivat voimakkaat kuosit ja perusvärien ennakkoluuloton käyttö. A jatus äitiyspakkauksesta sai alkunsa, kun lastenlääketieteen erikoislääkäri, tutkija ja professori Arvo Ylppö (1887–1992) suoritti viime vuosisadan alussa jatko-opintojaan Saksassa. Väestöpoliitikoilla oli huoli vanhempien tietämättömyyden osuudesta korkeaan kuolleisuuteen, sillä moni lastensairaus oli jo parannettavissa, ja usein lapsen menehtyminen olisi voitu välttää hyvällä hygienialla ja hoidolla. Vastaus oli siinä hänen edessään. Baby in the Box -näyttelyn paikka on Helsingin Yliopiston Tiedekulma ja hyvästä syystä: ” Arvo Ylppö oli meidän proffamme”, sanoo Vuorikoski ripaus ylpeyttä äänessään. Hän näki, miten juuri synnyttäneille äideille jaettiin avustuksena ämpäreitä. Kiertokori-hanke oli yritys parantaa tilannetta. 1920-luvulla lapsikuolleisuus Suomessa oli jopa 15 prosenttia”, kertoo Vuorikoski
Pakkausta Vuoden 1990 pakkauksen värimaailma muuttui pastellinsävyiseksi. 36 MUSEO 4/2017 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta ly, jossa vanhempia opetettiin tunnistamaan lasten yleisimpiä sairauk sia. Sittemmin mukaan alkoi hiipiä ajanmukaisia kuoseja ja värejä, kuten 70-luvun ennakkoluulottomia perusvärien yhdistelmiä, 80-luvun yökerhontyylikästä suklaanruskeaa ja 90-luvun hempeitä pastelleja. Vuonna 1981 pakkaukseen lisätty haalari on ottanut vuosien saatossa paikkansa. Laatikko suojasi vauvaa ahtaissa oloissa helposti leviäviltä taudinaiheuttajilta sekä jäämästä unessa kierähtävän vanhempansa alle. E lannon vastasyntyneet jäsenet alkoivat 1930-luvulla saada kummilahjana pahvisen laatikon, joka sisälsi paitsi vauvan tarvikkeita ja vaatteita myös tilikirjan. Niitä on vuoden 2017 pakkauksessa peräti kolme: joka säähän sekä sisäkäyttöön. Vuonna 1949 äitiyspakkausta alettiin tarjota jokaiselle synnyttäjälle taloudellisesta asemasta riippumatta. Sen saamiseen liitettiin alusta alkaen ehto: äitiyspakkauksen saadakseen tulevan äidin täytyi käydä neuvolassa ennen neljättä raskauskuukautta. Se oli alkusoittoa valtiolliselle äitiyspakkaukselle, joka tuli osaksi tuoreen äitiysavustuslain keinopalettia vuonna 1937 raha-avustuksen vaihtoehtona. Äitiyspakkaus oli keino sitouttaa synnyttäjät neuvolajärjestelmään, kertoo Vuorikoski. Äitiyspakkauksen erityispiirre on, että vaatteet ovat väritykseltään ja malliltaan unisexejä. Vuorikoski kertoo, että vielä 50-luvullakin äitiyspakkauksen värimaailma oli puhtaan valkoinen. ” Alkusoittoa valtiolliselle äitiyspakkaukselle. Jo sodan aikaan oli annettu ohjeeksi, että vastasyntyneelle olisi hyvä tehdä peti tavarat sisältäneeseen laatikoon. Alun perin tiukasti kapaloitu, napavyöllä vyötetty vauva vapautui äitiyspakkauksen kehittyessä 70-luvun villinraidalliseen potkupukuun, 80-luvun nilkkapituisiin pöksyihin ja 2000-luvun vaihteessa bodyyn. Asuntopula oli tuolloin huutava, ja monet olivat vailla vakituista asuinpaikkaa ja yöpyivät ahtaasti siellä täällä. Ehkä juuri siksi suomalaisten nykyäitien on vaikeampi niellä kaupallisten vauvanvaatteiden jo aivan alusta sukupuolittunutta värija kuosimaailmaa. V uoden 2017 pakkaus on värimaailmaltaan fiksun graafisenharmaa heleillä väriaksenteilla. TI M O H U V IL IN N A / H EL SI N G IN YL IO PI ST O M U SE O. Pitkään äitiyspakkaus oli kokonaan kotimaista tuotantoa
V uonna 1994 äitiyspakkauksen kokoaminen siirtyi Valtion hankintakeskukselta Kelalle. Koska kaikenlainen imeskely on kaikesta huolimatta vauvoista mukavaa, vuoden 2017 pakkauksessa asiaa ajaa kankainen pupu, jolla on suuhun sopivat korvat ja käpälät. Nykysin äitiyspakkauksen tuotteet on kilpailutettava EU:n sisällä, ja vuoden 2017 pakkauksessa on sekä ruotsalaisia että portugalilaisia valmistajia. Baby in the Box – kiertokorista äitiyspakkaukseen 9.11.2017–13.1.2018 Yliopistomuseo / Tiedekulma Yliopistokatu 4, Helsinki. Joissain talouksissa kukallinen makuupussi on päätynyt loppukäyttöön koiran makuualustaksi, ja pikku huopa lämmittää edelleen automatkalla palelevia jalkoja. LIISA TAKALA Yliopistomuseon näyttelypäällikkö Pia Vuorikoski kokosi museon Suomi 100 -näyttelyn. Yksi niistä on vantaalaisen Teho-Muovi-nimisen yrityksen valmistama hymynaamainen, kukkakasvoinen helistin, joka oli vauvojen keskuudessa vuodesta toiseen taattu naurupommi. Toinen pomminvarma kestohitti on kypärämyssy, joka suojaa meikäläisessä räntäsateessa kätevästi sekä kaulan että korvat. ” Suomalaiset tekstiiliyritykset saivat tärkeää vetoapua. Yleisön vaatimuksesta hymyävä muovikukka palautettiin kuitenkin pakkaukseen vielä vuosiksi 2002–2009. Tästä hyvänä esimerkkinä on tutin poistuminen valikoimasta vuonna 2001, kun sen käyttöä oli alettu pitää suun terveyden kannalta riskinä. Helistin otettiin mukaan pakkaukseen 1980-luvun alussa, mutta poistettiin valikoimasta 90-luvulla, kun Teho-Muovi lopetti. 37 KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta jaetaan tänäkin vuonna noin 40 000 kappaletta, ja se on ollut aina tavaroiden tuottajille tärkeä tilaus. Toki edelleen mukana on sellaisia merkkejä kuin Reima ja Familon, mutta harva niistäkään enää valmistaa tuotteitaan Suomessa. Samalla on syntynyt tuoteklassikkoja, jotka tuntuvat vetoavan vastasyntyneisiin aivan erityisen hyvin. Moni muistaa pehmeän vauvanharjan ajelehtineen lapsuudenkotinsa nurkissa. Entä vauvan kylpyveden lämpömittari. Se roikkuu tätä nykyä monesta laiturinnokasta ja mittaa sopivaa uimalämpötilaa, kertoo Vuorikoski. Yliopistomuseolla on Suomen suurin museoitu kokoelma äitiyspakkauksia, mutta niiden lisäksi Vuorikoski on kerännyt muistoja ja anekdootteja, joita ihmisillä äitiyspakkauksen tavaroista on – ja niitä on melkein jokaisella. Suomalaiset tekstiiliyritykset, kuten vaikka Nanso, saivat äitiyspakkauksesta tärkeää vetoapua, jos idänkauppa sattui takkuamaan – pienemmistä valmistajista nyt puhumattakaan. ”Äitiyspakkaus on aina heijastellut paitsi muotivirtauksia myös aikansa asenteita ja sitä, mitä kulloinkin pidetään oikeaoppisena vauvan hoitona”, sanoo Vuorikoski
Vuosi sitten syksyllä Tekniikan museon virkailija kertoi Laaksoselle kuulleensa, että joku mies suunnitteli kiertävänsä vuonna 2017 sata museota Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi. ”Minä vastasin, että enhän minä vain yhdessä käy per päivä!” Espoossa asuva Laaksonen jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. ”Työkaverit tuumasivat, että kun olet kiertänyt kaikki, voit aloittaa uudestaan alusta, kun näyttelyt ovat jo ehtineet vaihtua.” Niin Laaksonen hankki Museokortin. ”Samalla tulee vietettyä aikaa ystävien kanssa. Ritva Laaksosen Suomi 100 -projekti on saanut osakseen paitsi innokasta palautetta, myös ihmettelyjä. Yksi vierailuista oli erityisen kohtalokas. Laaksonen laskee vieneensä 18 ihmistä mukanaan Suomi 100 -museokäynneille. Hän kirjaa aina ylös käyntipäivän, mahdolliset seuralaiset sekä sen, paljonko sisäänpääsy olisi maksanut ilman Museokorttia. Se oli hieno kokemus.” M oni on kehunut Laaksosta reippaaksi ja tsempannut kohti päämäärää. Viime vuoden aikana kalenteriin kertyi yli 80 käyntiä 61 museossa. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVA SAKARI PIIPPO S ata museota 365 päivässä. Jos on pieniä ja erilaisia, silloin viisi menee helposti.” Joukossa on ollut sekä pettymyksiä että ikimuistoisia kokemuksia. Poistuessaan hän kertoi tunnekuohusta virkailijalle. Parhaimmillaan päivän aikana on ehtinyt viiteen museoon. Esimerkiksi Järvenpään taidemuseossa Elisabeth Järnefelt -näyttelyssä taide ja taustalla soiva klassinen musiikki herkistivät Laaksosen niin, että häntä alkoi itkettää. Niissä, jotka ovat jo listalla, saa toki poiketa, kuten suosikkimuseo Ateneumissa. ”Tulee ähky, jos on liian isoja museoita. Laaksonen käyttääkin tilaisuuksia hyväkseen sukulaisten ja ystävien luona vieraillessaan. ”Hän sanoi, että silloinhan näyttely täytti tehtävänsä, koska se liikutti sinua. Ennen eläköitymistään hän vitsaili töissä, että eläkkeellä hän aikoo kiertää kaikki lähiseutujen museot, kun on itsekin jo museokamaa. Yksi ei aiemmin harrastanut museoissa käymistä ollenkaan ja lähti sitten mukaan oikein kierrokselle.” Kouluaikojen kavereiden kanssa Laaksonen kokoontuu joka toinen kuukausi museokäynnille ja syömään tai kahvittelemaan. Osa tuttavista on innostunut projektista niin, että kutsuu Laaksosen luokseen museomatkalle. ”Eikös olekin aika isänmaallinen juttu?” Sen jälkeen Laaksonen ei enää uusissa museoissa tämän vuoden puolella käy. Heistä nuorin on ollut 7 kuukauden ikäinen ja vanhin 72-vuotias. ”Yksi ystävä sanoi, että sinunhan pitää käydä museossa melkein joka kolmas päivä”, hän kertoo nauraen. Projekti on saanut myös läheisiä innostumaan museoista. Jotkut ovat todenneet, etteivät millään viitsisi tai jaksaisi ryhtyä samaan. SATAAN MUSEOON SATAVUOTIAASSA SUOMESSA Ritva Laaksoselle itsenäisen Suomen pyöreä syntymäpäivä tarkoittaa Museokortin suurkulutusta. 38 MUSEO 4/2017 KANTA-ASIAKAS Mikä museoissa viehättää. ”Ensi vuodelle hankin ihan varmasti taas Museokortin. Laaksonen huomauttaa, että silloin museoiden on kuitenkin oltava pieniä. Lisäksi vierailu ajoitetaan itsenäisyyspäiväviikolle. ”Sanoin heti, että hei, minähän teen tuon myös.” Haastatteluhetkellä, lokakuun ensimmäisellä viikolla, Laaksosella on listassaan 85 Museokortti-kohdetta ja 104 museokäyntiä. On kai niitä eläkeläiselle huonompiakin harrastuksia kuin museoissa käyminen.” > Ateneum on Ritva Laaksosen suosikkimuseo.. Sadas museo on valittu etukäteen: Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva Mannerheim-museo, jossa Laaksonen ei ole koskaan käynyt. ”Monta sataa euroa on jo säästynyt!” Suurin osa museoista on kierretty pääkaupunkiseudulla, mutta listassa näkyvät myös esimerkiksi Tampere, Riihimäki, Lahti, Porvoo ja Turku. Sama porukka aikoo liittyä seuraan juhlavuoden viimeiselle museokäynnille – ja skoolata sen päätteeksi
39 SADAN MUSEON PROJEKTIN SÄÄNNÖT • Mukaan lasketaan vain Suomen museot. • Lisäksi museoiden on oltava Museokorttikohteita. • Viimeinen sadasta museosta on Mannerheimmuseo itsenäisyyspäivän tienoilla.. • Samaa museota ei lasketa kahdesti, vaikka näyttelyt vaihtuisivat. • Kun sata on täynnä, uusiin museoihin ei mennä ennen vuoden vaihtumista
Näyttelyn tunnukseksi valittu Sulo Jousjärven Kielonlehti-rintakoru vuodelta 1955 edustaa suomalaisen korutaiteen käännekohtaa osana laajempaa modernismin läpimurtoa taiteessa ja designissa. Vuoren ja kilpailussa palkitun Sirkka Ilvessalon Kalevala Korulle tekemiä uuden ajan kansalliskoruja on esillä myös tässä näyttelyssä. 40 MUSEO 4/2017 VINTAGE-HARRASTAJAN MATKASSA Kurkistetaan hieman tuntemattomampiin museoihin KORU KIMALTELEE TAITEEN & MUODIN RAJALLA K ellomuseon Suomalainen koru -näyttelyn aikajänne kattaa itsenäisyyden ajan aina varhaisista Pietarissa opiskelleista kultaseppämestareista nykyisiin korutaiteilijoihin. Kalevala Korun suunnittelukilpailuun vuonna 1947 osallistui monta tunnettua muotoilijaa, kuten Kaj Franck , Rut Bryk ja Tapio Wirkkala , mutta voiton vei tekstiilitaiteilija Heli Vuori . ”1950-luvulla tulivat suosioon paitsi moderni, pelkistetympi muotokieli, myös kotimaiset korukivet”, kertoo Kellomuseon amanuenssi Laura Kokki . Nykyisin klassisen kauniina pidetyt selkeät modernit muodot ovat aiemman koristeellisen, Kellomuseon Suomalainen koru -näyttely avaa silmät korumuotoilun monipuolisuudelle. TEKSTI ELINA TEERIJOKI K U VA : K A LE VA LA KO R U O Y TE EM U TÖ YR YL Ä < Liisa Vitalin suunnittelema Leppäkerttu-sormus vuodelta 1970 on hopeaa.
Onkin hienoa nähdä Akseli Gallen-Kallelan Kirsti Ilvessalo suunnittelema pronssinen Nukkekääty sijoittui hyvin Kalevala Korun suunnittelukilpailussa vuonna 1947. Kaija Aarikan puukorut pistävät silmään metallikorujen keskeltä. Itsenäisyyden juhlavuonna koruille saattaa olla juhlakäyttöäkin, mikä huomioi tiin lainasopimuksessa. Materiaalit ja muodot voivat olla melkein mitä vain; koruja ei ole aina tarkoitettukaan ylle puettaviksi. < Tähtien Sota -elokuvan prinsessa Leialta tuttu Planetaariset laaksot on yksi näyttelyn tunnetuimpia. Björn Weckström suunnitteli 1960-luvulla Star Warsista kuuluisaksi nousseen veistoksellisen Planetaariset laaksot -korun, mutta taiteilijan 1980-luvulla suunnitteleman riipuksen minkkiturkiskääty jopa hämmentää materiaalivalinnallaan. Itsenäisyyden alkuvuosina korumetalleista oli suosiossa perinteinen keltakulta, kun taas modernistinen 1950–60-luku suosi hopeaa ja 1970-luku pronssia – ajalle leimallisina vaikkapa Pentti Sarpanevan suuret riipukset. K A LE VA LA KO R U O Y K AT JA H A G EL ST A M > Näyttelyn tunnukseksi valittu Sulo Jousjärven Kielonlehti-rintakoru on vuodelta 1955.. 41 miniälleen häälahjaksi vuonna 1928 suunnittelema riipus, jonka emaloidut pinnat loistavat sinisinä ja keltaisina. Menestys johti 1960–70-lukujen aktiiviseen koruvientiin. Kun Aarikka teki ensimmäiset puukorunsa 1950-luvulla, ne olivat hyvin erikoisia. ”Muutaman lainaajan kanssa tehtiin sopimus, että jos vuoden laina-aikana tulee tarve käyttää korua, se voidaan tilapäisesti korvata näyttelyssä muulla saman kultasepän teoksella”, Kokki paljastaa. Kellomuseo Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo Suomalainen koru -näyttely 8.4.2018 asti Museoon vapaa pääsy kellomuseo.fi VINTAGE-HARRASTAJAN MATKASSA Kurkistetaan hieman tuntemattomampiin museoihin VINTAGE-HARRASTAJAN MATKASSA Kurkistetaan hieman tuntemattomampiin museoihin yleiseurooppalaisen korukielen rinnalla hyvin pelkistettyjä. Nykynäkökulmasta ne vertautuvat Printexin ja Marimekon painokankaisiin samalta ajalta. Suomalaista arvokorua ei tunneta värikkyydestä. Vaikka etenkin arvokoru hankitaan pitkäaikaiseen käyttöön, koruissa näkyy muodin vaihtelu kuten pukeutumisessakin. Vastaavaa väri-iloa ei näyttelystä löydy ennen nykyajan taidekoruja. Björn Weckström suunnitteli hopeiden korun vuonna 1977. Suomalainen koru -näyttely yllättää kuitenkin eniten Suomen Korutaiteen Ystävien teosten äärellä. Suomalaisia koruja palkittiin 1950-luvulla monissa kansainvälisissä korumuotoilukilpailuissa ja näyttelyissä. On ymmärrettävää, että niiden läpilyönti vei aikansa. Kaikki näyttelyn korut ovat lainassa, pääosin eri yksityiskokoelmista. Lähemmäs nykyaikaa tullessa taiteilijoiden vapaus kasvaa
K ansallispukumallit voidaan jakaa pääosin länsisuomalaisiin ja karjalaisiin pukuihin, joissa näkee idän ja lännen kulttuurien sekä uskontojen vaikutuksia. Näin kansanpuvuissa ja niiden uusinnoissa, kansallispuvuissa, on nähtävissä eri aikakausien tyylipiirteitä samassa asussa. Uutuudet rantautuivat ensin rannikolle, josta ne pikkuhiljaa levisivät sisämaahan. 42 MUSEO 4/2017 Suomalainen kansallispuku -näyttely 3.12.2017 asti Suomen käsityön museo Kauppakatu 25, Jyväskylä kansallispukukeskus.fi, kansallispuvut.fi PUHEENVUORO MUSEOLLE Näkökulma muotiteemaan KANSALLISPUVUT – juhlamuotia 200 vuoden takaa E ri aikakaudet ja niille tyypilliset tyylisuunnat ovat näkyvissä niin rakennuksissa, huonekaluissa kuin pukeutumisessakin. Miesten pukumalleissa on selkeämmin nähtävissä yleismuodin vaikutus ja siten erotettavissa vähemmän alueellisia piirteitä. paitojen kirjonnat ovat useimmiten valkealla langalla valkealle kankaalle ommeltuja. 1700–1800-lukujen pukeutuminen rajoittuu helposti mielikuvissamme säätyläisten käyttämiin asuihin, mutta miten tavallinen kansa pukeutui juhlaan pari sataa vuotta sitten. SU O M EN K A N SA LL IS PU K U K E SK U S. Tykkimyssy ja tanu ovat aikuisten naisten päähineitä länsisuomalaisissa puvuissa. Kansanpukujen jäädessä vähitellen pois käytöstä pukututkijat alkoivat 1800-luvun lopulla koota niiden uusintoja, kansallispukuja. Samoin < Jääsken naisen kansallispuvun näyttävä osa on nyplätyin sinipohjaisin nyytinkipitsein koristettu esiliina. Taina Kangas kansallispukukonsultti, Suomen kansallispukukeskus ja Suomen käsityön museo ” Ylellisyysasetukset rajoittivat kansan käyttämiä materiaaleja. Kansanpukujen malleihin saatiin vaikutteita myös kartanonrouvien lah joittaessa epämuodikkaita vaatekappaleitaan palvelijattarilleen. Esimerkiksi verka ja silkki kuuluivat säätyläisille, kun taas sarka ja muut käsinkudotut kankaat kuuluivat kansalle. Kaikki kielletty on aina ollut haluttua, joten kansa otti innokkaasti vaikutteita ja ideoita säätyläisten pukeutumisesta ja toteutti niitä hyvin omintakeisesti. Ylellisyysasetukset rajoittivat kansan käyttämiä materiaaleja. Erilaisten ostokankaiden, kuten painokankaiden ja hienojen harsokankaiden, käyttö on yleisempää länsisuomalaisissa puvuissa. Karjalaiset puvut puolestaan valmistettiin pääosin käsinkudotuista kankaista ja koristeltiin värikkäin kirjonnoin ja reikäompelein. Nykyisin kansallispukumalleja on koottuna reilut 400. Keski-Pohjanmaan, Vetelin, puvun raidallisen nyöriliivin kangas on käsinkudottua kalminkkia. Jääsken alueen miehen puvun takissa ja liivissä on metallisia kantanappeja kahdessa rivissä. Huntu ja sorokka kuuluvat puolestaan karjalaisten naisten pukuihin
7–17 v., 0€/lapsi 0–6 v. ????????????. ??????????????????????????????. ti–su 10–17 Lasten näyttely ”Kentänpäässä” 8.4.2018 saakka Pääsymaksut: 10€/aik, 8 €/eläkel., opisk., 5€/koulul. ??????????-????????????. LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! SIIDA – SAAMELAISMUSEO JA LUONTOKESKUS Avoinna 1.10.–31.5. Inarintie 46, 99870 Inari 0400-898 212, www.siida.fi VIHAN VÄRIT Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2. ?????????????????????. ???????????????????????????. 20.5.2018 www.varkaus.fi/museot ??????????????????. ti-su 12-16 talon joulu TYKKÄÄ MUSEOLIITOSTA FACEBOOKISSA SALLAN SOTAJA JÄLLEENRAKENNUSAJAN MUSEO Loka–kesäkuu ti–la 10–17 Heinä–syyskuu ti–su 10–17 Verkkonäyttely: Sata kuvaa Sallasta bit.ly/2zf9rCE salla.fi/museo 5/3 €, Museokortti Savukoskentie 12, 98900 Salla +358 (0)40 579 0762. ????????????????. NÄYTTELYLIITE Museo-lehden näyttelyliite esittelee talvikauden kiinnostavimmat näyttelyt. Palanderin 2.12.2017?7.1.2018 Linnankatu 16, Hämeenlinna • hmlmuseo. Museoiden talvinäyttelyt. ???????????????????
Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 12 €/6 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi NÄYTTELYLIITE Museoiden talvinäyttelyt. PÄÄSYLIPPUSI MUSEOON 24/7 Seinätön museo -mobiiliopasteet avaavat perinteisen museo käynnin aikaan ja paikkaan rajoittumattomaksi 24/7 palveluksi. Seinätön museo -opasteiden kaikki videot, opasteet, selosteet ja ulkoreittien ohjeet toimivat suoraan älypuhelimessa tai tabletissa – erillisten sovellusten lataamista ei tarvita. Tutustu Seinättömään museoon osoitteessa tarinasoitin.fi/seinaton.. SEINÄTÖN MUSEO -MOBIILIOPASTEISTA LÖYDÄT • museoiden esineistöä, teoksia ja näyttelyjä tai • vaikkapa lähiseudun puistojen patsaita tai • alueen kauneimpia kulttuurimaisemia
NÄYTTELYLIITE Museokortti lahjaksi! JOULUTARJOUS: Lisäkuukausi kaupan päälle 12kk+1kk = 64,90€ Voimassa 31.12.2017 saakka VUOSISADAN TARINAT KERROTAAN MUSEOISSA.. Suur-Savon museo 28.2.2018 saakka Mikkelin pitäjänkirkko 200 vuotta Otavankatu 11, 50130 Mikkeli Puh. 015 194 2427 Avoinna 1.9.–30.4. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Museoissa käy valtakunnallinen museokortti. Talven näyttelyt 2017 MIKKELIN KAUPUNGIN MUSEOT Hallituskatu 8 E, 50100 Mikkeli Puh. Museoiden talvinäyttelyt. SA-kuva MKM Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli Puh. pe–su 10–17. Mikkelin taidemuseo 4.2.2018 saakka Fragmentteja – Tommi Toija Metsän kaikuja Päämajamuseo 31.3.2018 saakka Jos se olisin ollut minä Päämajankuja 1–3, 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 ke 12–19, to–su 10–17, ma–ti suljettu. ke 10–17, la 10–17. 015 213 606 Avoinna 1.9.–30.4. Huom! Taidemuseo on suljettu 5.2.2018 alkaen muuton vuoksi
Mikä inspiroi. Kukkaro on maineikkaan kansallispukukuvastojen kuvittaja Alli Tourin akvarellin mukaan painettu ja hänen käsin signeeraamansa. – Nuoret 30.?11. mennessä, ja voit voittaa kuvassa olevan Suomen kansallispukukeskuksen lahjoittaman kansallispukuaiheisen kukkaron. – Kulttuuriperintövuosi 14.?9. Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka ANNA PALAUTETTA 1.1.2018 MENNESSÄ KERRO MEILLE Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Palautetta voi antaa tällä lomakkeella tai sähköpostilla info@museoliitto.fi. – Musiikki Ilmoita Museo-lehdessä! –25% Kun varaat ilmoitustilan kaikissa ensi vuoden lehdissä 23.1.2018 mennessä. – Vuosi 1918 18.?5. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun VUONNA 2018 MUSEO ILMESTYY NELJÄ KERTAA 23.?2. Arvomme yhden kukkaron kaikkien palautteenantajien kesken. Katso tarkemmat hinnat ja muut tarjoukset: museoliitto.fi/museo-lehti/ilmoitusmyynti MUSEOALAN JOHTAVA AIKAKAUSLEHTI. Mitä pitäisi parantaa. Se on valmistettu käsityönä Suomessa. Vastaa 1.1.2018
Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Lehden voi tilata myös verkossa: museoliitto.fi/tilaa-lehti Itselleni Lahjaksi Kestotilaus 34 euroa Vuositilaus 38 euroa Jäsentilaus 25 euroa Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin no.: Muutan osoitteeni — / 201— alkaen Irtisanon tilaukseni Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS PALVELUKORTTI Suomen museoliitto maksaa postimaksun JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA. 47 MUSEOMESTARI MYYRYNEN Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta
Nordic Aluminium, ERCO, Staff, iGuzzini, Hoffmeister) Parhaat ratkaisut museoihin. SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI Tyylikäs ja kustannustehokas Beacon Muse -sarja tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin, mikä on suunniteltu erityisesti museoiden tarpeisiin. Beacon Muse • Valokeilan portaaton säädettävyys 10°–70° (41W) • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100 –1% • Värintoistoindeksi CRI 97 • Tehot 21W ja 41W Beacon Wallwash – UUTUUS • Uuden aikakauden seinänpesuri • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100–1% • Värintoistoindeksi CRI 85 ja CRI 93 • Teho 48W Beacon Tune • Säädettävä värilämpötila 2100 – 4300K • Valaisinkohtainen himmennys • Värintoistoindeksi CRI 90 • Teho 23W Feilo Sylvania Finland Oy • www.sylvania.fi Beacon-sarjassa vakiona 3-vaihevirranotin, joka soveltuu useimpien kiskovalmistajien 3-vaihekiskoon (mm