Museo 4/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KERÄILYSTÄ SYNTYNEET MUSEOT 4 / 2020 INTOHIMO • 9,80 €. PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ AIRA SAMULIN & HYRSYLÄN MUTKAN TARINA Uudistunut Urheilumuseo PARIKKA LAN FANTASI APUUTARH A K AT A R IIN A SA LM I Miksi KERÄILEMME
Tervetuloa ostoksille uuteen museokauppaan Malskille 19.12.2020 asti. Erikoistuotteita löydät myös Mastolan ja Hiihtomuseon kaupoista sekä osoitteesta verkkokauppa.lahti.fi Lahden museoiden UUSI POP UP -MUSEOKAUPPA ma–pe 10–18 & la 11–16 Päijänteenkatu 9, Malski TAIDETTA TULOSSA! @lahden.museot @lahdenmuseot @lahdenmuseot Museokauppasi ilmoitus tähän. SOITA 044 4300 701 Tältä sivulta löydät parhaimmat museokaupat, tuotteet ja tarjoukset! KAUPASSA
30 M NIIN KUIN MYSTEERI Taiteilija Anna Erikssonin Nainen M jatkaa elämäänsä Rauman taidemuseossa. 4 MUSEO INTOHIMONA Pääkirjoitus 8 KERÄILYN PALO Museot, jotka syntyivät keräilystä. 26 MÄÄRÄTIETOINEN TOIMEN NAINEN Aino Sibelius oli luova monitaituri. 14 MUSEO KUIN TOINEN KOTI Museokoorinaattori Karoliina on Glimsin talomuseon sydän. 44 URHEILUMUSEO PÄIVITTI ITSENSÄ NYKYAIKAAN Vierailijalle välitetään tunne-elämyksiä digitekniikan keinoin. SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä 6 PURKUTAITEESTA VUODEN 2020 TAIDEILMIÖ Taiteen kotitalossa vieraili yli 30 000 ihmistä. 53 KOLUMNI Keräilemme, siis olemme 56 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko 57 NÄYTTELYLIITE 59 ANNA PALAUTETTA 34 PIENI PARATIISI PARIKKALASSA Veijo Rönkkösen fantasiapuutarha 38 APUKÄSINÄ RAKKAAN ASIAN PUOLESTA Vapaaehtoisten joukko museoissa on runsas. TE O S: SH EIK K I / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN K AT A R IIN A SA LM I M AT TI PY YK KÖ MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma, FoodMarket ja R-kioski. 48 MIELENKIINTOISIA NÄYTTELYITÄ YLLÄTTÄVISSÄ PAIKOISSA Museovinkkaaja Soili Poikosen näyttelyvinkit 50 POHJANMAA ANTAA PARASTAAN Museo-lehti matkailee Pohjanmaalla. 22 SALAPERÄINEN SATEENKAARIMAALARI Magnus Enckell oli kultakauden mestari . 41 MEHILÄISTEN LUMO Rodoksen saaren Mehiläismuseo. 20 HYRSYLÄN MUTKAN TARINA Aira Samulin kertoo, mistä museo sai alkunsa
vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TOIMITTAJA-TOIMITUSSIHTEERI Jenna Honkanen ULKOASU Inari Savola ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen AVUSTAJAT Saana Darth, Bruno Gronow, Anu Huttunen, Heli Kärkkäinen, Anneli Lekkeri, Silja Massa, Ilpo Musto, Minna Mänttäri, Maria Paldanius, Jenna Parmala, Soili Poikonen, Matti Pyykkö, Päivi von Rabenau, Reima Rautiainen, Merja Räty, Katariina Salmi, Elina Teerijoki, Jukka-Pekka Visuri, Erkki Vuokila KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Kahta kolmasosaa, eli viimeisimmän arvion mukaan noin 800 museota, pyöritetään harrastajavoimin. 58. Museoiden perustajat ja ylläpitäjät tarvitsevat myös ihmisiä, joille museoissa vieraileminen on intohimo. Museoiden ylläpito edellyttää intohimoa viedä kokoelman tai museon perustajan ideaa eteenpäin sekä välittää hänen arvojaan tuleville sukupolville. Noin kolmasosa niistä on ammattimaisesti ylläpidettyjä, mikä tarkoittaa sitä, että museossa on palkattua henkilöstöä ja näyttelyt ovat avoinna ympäri vuoden. Toteamus tuskin pitää paikkansa, mutta suomalaisten museoiden määrä ja monipuolisuus kestää kyllä eurooppalaisen vertailun. Elämme poikkeuksellista aikaa, joka on jossain määrin hankaloittanut museokäyntejä. Annetaan siis museointohimon edelleen viedä, mutta terveys edellä. Intohimon tuloksena on syntynyt kokoelmia, joita halutaan esitellä omaa lähipiiriä laajemmalle yleisölle. Monen museon taustalla on yksittäisen henkilön tai ryhmän intohimo keräilyyn tai luovaan työhön. Heidän ansiostaan museokohteiden ovet pysyvät avoinna ja kokoelmiin liittyvät tapahtumat ja tekijät elävinä mielissämme. Siihen voimme kaikki vaikuttaa huolehtimalla omasta ja muiden turvallisuudesta noudattamalla viranomaisten ja museoiden ohjeita välimatkasta, maskin käytöstä ja käsihygieniasta. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2020 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Katariina Salmi PÄÄKIRJOITUS 4041 0428 ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine H IIL IN EU TRA ALI PAINO TU OT E MUSEO INTOHIMONA S uomessa toimii yli tuhat museota. Onneksi tätä intohimoa on myös sekä ystäväja perinneyhdistyksissä että poliittisten päättäjien joukossa. Yksi museoalan totuuksista kuuluukin: ”Museo on helppo perustaa, mutta melko mahdoton pitää pystyssä”. Pelkkä perustajien intohimo ei yleensä kuitenkaan riitä museo toiminnan pitkäjänteiseen ylläpitoon. Suomen mittavaa museomäärää on joskus kuvattu toteamalla, että meillä on maailmanennätysmäärä museoita asukasta kohden. Kimmo Levä Museoliiton pääsihteeri. Onneksi voimme kuitenkin toteuttaa intohimoamme ja toivottavasti niin on myös tulevina kuukausina
Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Kuin taidemaailman Unikko-kuoseja.” Vincent van Gogh -tie taiteilijaksi -näyttely on ensimmäinen Van Goghin yksityisnäyttely Suomessa. Tästä saatiin osoitus Utajärven kotiseutumuseossa, jossa nähtävillä ollut sota-ajan palopommi alkoi vuotaa kirkasta nestettä.” Kainuun prikaatin raivausryhmä selvitti tilanteen ja vei räjähdeainetta sisältäneen palopommin lisäksi tuhottavaksi myös muita sota-ajan vaarallisia esineitä. Wendelin johdolla joukko suomalaisia museojohtajia lähti opintomatkalle Kaliforniaan. MUSEO-lehti on nykyään hiilineutraali painotuote. ” Merkittäväksi uutistapahtumaksi Suomessa ja myös Yhdysvalloissa kohonnut intiaanijäänteiden palauttaminen sai alkusysäyksensä neljä vuotta sitten.” Suomen kansallismuseo palautti kokoelmiaan Yhdysvaltoihin. syyskuuta 2020 Mesa Verden kansallispuistossa. Digimuseo.fi 30 VUOTTA SITTEN. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa. ”Charlotte Wendelin kaltaisille henkilöille vain harvat asiat ovat mahdottomia, sen vuoksi hänenlaistensa persoonallisuuksien kohtaaminen on herättävää”, kirjoitti Anja-Tuulikki Huovinen MUSEO-lehdessä 4/1990. YLE uutiset 29.9.2020. Taiteilija, jonka maalausten auringonkukat ja iirikset koristavat nyt laukkuja, mukeja, avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja museokaupoissa ympäri maailmaa. INSPIROIVIA KOHTAAMISIA Intohimoinen ihminen herättää huomiota. FWA:n tavoite on vahvistaa graafisen muotoilun, innovatiivisuuden ja viestinnän merkitystä suomalaisilla verkkosivuilla. Kaliforniassa Wendelin kyky aktivoida laajoja verkostoja jäi suomalaisvierailijoiden mieleen. Suomessa sapattivuottaan viettävä yhdysvaltalainen Charlotte Wendel teki lähtemättömän vaikutuksen suomalaisiin museoammattilaisiin 30 vuotta sitten. Wendel opetti suomalaisille museoammattilaisille muun muassa varainhankintaa, innosti vapaaehtoistoiminnan käynnistämiseen ja kehotti suomalaismuseoita perustamaan museokauppoja. Uudelleenhautausseremonia järjestettiin 13. Kilpailu palkitsee vuosittain Suomen parhaat verkkosivustot. San Josen taidemuseon kehittämisjohtaja ei levännyt laakereillaan sapattivuotensa aikana, vaan innostui kehittämään suomalaista museokenttää. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Suomen ensimmäisessä digitaalisessa museossa voi tutustua Suomen maatalousmuseo Sarkan, Turun Apteekkimuseon ja Qwenselin talon sekä Helinä Rautavaaran museon näyttelyihin. Finnish Web Awards (FWA) palkitsee Suomen parhaat verkkosivustot, blogit ja YouTube-kanavat sekä niiden tekijät. DIGIMUSEO.FI ÄÄNESTETTY 12 PARHAAN VERKKOSIVUSTON JOUKKOON John Nurmisen Säätiön ja Museoliiton yhteisen Digimuseon koti, digimuseo.fi-sivusto, on äänestetty Suomen 12 parhaan joukkoon Finnish Web Awards -kilpailussa. Finalistit on valittu yleisöäänestyksellä ja lopullisen päätöksen tekee asiantuntijoista koostuva tuomaristo joulukuussa. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta MEDIASSA ” Sota-ajan räjähteiden ja aseiden käsittely museoissa vaatii erityistä tarkkuutta. Suomen Kuvalehti 4.9.2020. Helsingin Sanomat 25.9.2020. Mukana on myös helmiä John Nurmisen Säätiön museon kokoelmista. ” Näyttely kertoo, miten Van Goghista tuli Van Gogh. ”Mietiskelen joskus rajattomia ja rohkeita ajatuksia siitä, mitä tapahtuisi jos hän tulisi vapaaehtoiseksi kehitysjohtajaksi suomalaisten museoiden arkipäivään”, pohti Huovinen artikkelinsa päätteeksi
Suurin osa taiteilijoista valittiin yleisen haun TE O S: JU K K A H A K A N EN / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN. Lisäksi osa taiteilijoista valittiin sosiaalisin perustein. Mukana oli muun muassa päihdeja mielenterveyskuntoutujia, jotka työskentelivät taiteen parissa tasa-arvoisina tekijöinä. Kohteessa vierailleet olivat vaikuttuneita siitä, miten taide ympäröi näyttelyssä kävijän. Väänänen kertoo, että projektissa mukana olleille taiteilijoille annettiin Taiteen kotitalo -projektin 94 taiteilijaa saivat vapaat kädet tehdä heille osoitetusta tilasta oman näköisensä. Taiteen kotitalo -projektissa työskenteli yhteensä 94 taiteilijaa. Vuonna 2016 toimintansa aloittaneen Purkutaide-projektin kahdeksas toteutus veti vieraita jonoiksi asti. JENNA HONKANEN K eravalla Ahjon kaupunginosassa oli heinä-syyskuun ajan auki yleisölle kerrostalon verran taidetta. Projektista saatu palaute on ollut kiittävää. Arvio ylittyi yli viisinkertaisesti”, kertoo Purkutaiteen taiteellinen johkautta. taja, graffititaiteilija Jouni Väänänen . ”Etukäteen arvioimme, että paikalla saattaisi käydä 6000 kiinnostunutta. Myös Keravan kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja antoivat tunnustusta yhdistykselle. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta PURKUTAITEESTA VUODEN 2020 TAIDEILMIÖ Purettavaksi määrättyyn kerrostaloon syntynyttä taidetta kävi ihailemassa kolmen kuukauden aikana yli 30 000 ihmistä
“Yhdessä opettelimme tarvittavien työvälineiden käyttöä ja tekniikoita”, kertoo Väänänen. Yhteydenotoissa on esitetty toiveita tehdä yhteistyötä Purkutaiteen kanssa muissa kaupungeissa. ”Toivon, että tämä kokeilu lisäisi ymmärrystä siitä, että paikkakunnat voivat itse luoda vetovoimatekijöitä”, Väänänen sanoo. Hän toivoo, että neuvotteluprosesseista tulisi yksinkertaisempia. Vain kerrostalon kantaviin rakenteisiin koskeminen oli kiellettyä. T aiteen kotitalo -näyttelyn jälkeen sen tekijät ovat saaneet yhteydenottoja viideltä paikkakunnalta. Parhaassa tapauksessa taideprojektit voivat tuottaa lisäarvoa alueelle, kehittää matkailua, kasvattaa yhteisöllisyyttä ja lisätä ylpeyttä omasta kotikaupungista – kuten Keravalla tapahtui. MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta vapaat kädet tehdä heille osoitetusta tilasta omannäköisensä. P urkutaide on toteuttanut vastaavia projekteja myös Tuusulassa, Järvenpäässä ja Helsingissä. ”Taideja kulttuuritoimijoilla on usein pulaa tiloista, kun taas purettaville rakennuksille mikä tahansa muu käyttö on parempi kuin se, että rakennukset seisovat tyhjillään”, Väänänen sanoo. < Monet taitelijoista olivat tottuneet tekemään pienempiä teoksia, joten purkutaideprojektissa tuli tutuksi uudenlaiset tekemisen tavat. ”Käytössä oleva rakennus asettaa aina raamit suunnitelmalle. Purkutaiteen taustayhdistys Puppa ry aikoo edistää purkua odottavissa kiinteistöissä tapahtuvien taidetoteutusten tulevaisuutta erityisesti yhdistyksen kotikaupungissa Keravalla. ”Koska tiloja ei tarvinnut palauttaa alkuperäiskuntoon, teokset saivat olla kokeellisia. Taiteen kotitalo oli kui tenkin ensimmäinen hanke, jossa yhdistyksellä oli käytössä kokonainen kerrostalo. Tavoitteena on, että tarpeettomien rakennusten tarjoamisesta taideja kulttuuritoimijoiden käyttöön tulisi vakiintunut käytäntö. Lisäksi teosten piti olla turvallisia katselijoille.” Monille taiteilijoille onnistunut projekti toi näkyvyyttä ja poiki uusia työtarjouksia. TE O S: SH EI K K I / K U VA : JO U N I VÄ Ä N Ä N EN .. Väänänen kertoo, että he auttavat mielellään alkuun, mutta toivovat myös, että projekteihin löytyisi paikallisia tekijöitä. Kokonainen kerrostalo Ahjossa mahdollisti näyttelymuotoisen toteutuksen.” Väänänen kertoo, että purettavien rakennusten luovuttamisesta taiteilijoiden käyttöön neuvotellaan usein vuosia. ”Vaikuttaa siltä, että uusien kohteiden löytäminen on tulevaisuudessa aiempaa helpompaa.” ” Taiteesta uutta arvoa alueelle
8 MUSEO 4/2020 PE TR A TA N D EF EL T / LE LU M U SE O
halusivat lahjoittaa kokoelmansa nimenomaan Riihimäelle, mutta taidemuseon avaaminen oli kynnyskysymys. Kuten museologian professori Janne Vilkuna kuvaa, ihminen alkoi harrastaa myös niin kutsuttua hyödytöntä keräilyä. Yksi esimerkki siitä on Riihimäen taidemuseolle kuuluva, noin 2150 teoksen laajuinen taidekokoelma. Elintason kasvaessa keräilyn luonne muuttui. Se avattiin yleisölle vuonna 1995. Varmaa on kuitenkin se, että keräily ja intohimo liittyvät olennaisesti yhteen. Kyseessä on taideja antiikkikauppias Pentti Wähäjärven ja hänen puolisonsa Tatjana Wähäjärven elämäntyö. TU N TE M AT O N / R IIH IM Ä EN TA ID EM U SE O. Se sisälsi muun muassa veistoksia, grafiikkaa ja 1900-luvun alun suomalaistaiteilijoiden teoksia. Lopulta remontissa ollut valtion virastotalo saatiin taidemuseokäyttöön ja Riihimäen taidemuseo perustettiin vuonna 1994. 9 I hminen, homo sapiens on aina ollut keräilijä. Hyödyttömässäkin keräilyssä on siis aina hyötynäkökulma”, Vilkuna kertoo. ”Museon perustaminen vahvisti Wähäjärvien ajatusta siitä, että Riihimäki huolehtisi hyvin heidän kokoelmastaan”, Pääskynen sanoo. Riihimäen taidemuseo jatkaa Wähäjärvien elämäntyötä esittelemällä ja säilyttämällä pariskunnan laajaa taidekokoelmaa. Wähäjärvet KERÄILYN PALO Tyypillinen keräilijä on asialleen omistautunut ihminen, joka kartuttaa kokoelmaansa paitsi itseään, usein myös tulevia sukupolvia varten. He pyrkivät saamaan maailman haltuunsa keräämällä näytteitä kaikista mahdollisista ilmiöistä. ”Pentti oli monipuolinen ja intohimoinen keräilijä, joka jatkoi kokoelman kartuttamista kuolemaansa saakka. He myös kilpailivat siitä, kenellä oli hienoin kokoelma. Aikoinaan keräilyä ohjasi hyötyajattelu, ja toiminta kohdistui lähinnä käyttöja syömäkelpoisiin esineisiin ja asioihin. Monille ne tuovat mieleen nostalgisia muistoja omasta lapsuudesta. > Pentti Wähäjärven koko elämä pyöri taiteen ja keräilyn ympärillä. Ensimmäinen lahjoituserä saapui vuonna 1993. TEKSTI MARIA PALDANIUS REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin < Lelut ovat suosittu keräilykohde. Käsittääkseni elämäntyöstä luopuminen ei ollut ihan kivutonta ja siksi lahjoitukset tulivat museolle pienissä erissä kuuden vuoden aikana”, Riihimäen taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskynen kertoo. Koska Riihimäen taidemuseota ei ollut vielä perustettu, teokset päätyivät esille Riihimäen Lasimu seoon ja kaupungin kirjastoon. Lahjoituskirjan ehtojen mukaan kokonaisuutta ei saa hajottaa, ja sen on oltava esillä paikallisille ihmisille. Kokoelmaan kuuluu maalausja kuvataidetta, veistoksia, buddhalaista taidetta, ikoneita, posliiniesineitä, miniatyyriesineitä ja antiikkiesineistöä. Keräilyn hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä voidaan olla montaa mieltä. ”Renessanssiajan ruhtinaat keräsivät Euroopan ensimmäisiä merkittäviä kokoelmia
Kokkolan luonnontieteellisen museon, Kiepin taustalla on kolme keräilijää: luontokokoelmastaan tunnettu Veikko Salkio , mineraalikokoelman isä Viljo Nissisen ja perhoskokoelman koonnut Armas Järvelä . Jotkut ihmiset ovat keräilijöitä luonnostaan”, Pääskynen toteaa. ”Pentin koko elämä pyöri taiteen ja keräilyn ympärillä. Taustalla täytyy olla tietty luonteenpiirre. Se toi perheelle elannon ja mahdollisti myös omien kokoelmien kerryttämisen. H EIK K I TU U LI. Lisäksi Pentin ajatus ripustamisesta oli kuulemma sellainen, että tapetti ei saanut näkyä”, Pääskynen naurahtaa. Myös Vilkuna voi museologina yhtyä tähän päätelmään. K eräilijän luontoa ja kerättyjen kokoelmien merkityksiä voi pohtia myös monissa muissa museoissa. Ei siihen tarvita edes saWähäjärven kokoelmiin kuuluu useita Suomen taiteen kultakauden teoksia. Pääskynen arvelee vastauksen olevan se, että kyseessä oli koko elämän kestänyt työ. Museoiden muistoesinekokoelmat taas ovat olennainen osa yhteisöjen muistijärjestelmää”, Vilkuna sanoo. Hänen mukaansa keräilijät ovat intohimoisia ja asiantuntevia ihmisiä, ja ainakin sen verran järjestelmällisiä, että saavat kokoelmansa pysymään hallussa. Kuvassa on Helene Schjerfbeckin Atsalea. ”Kun ihminen tekee jotain suurella intohimolla, se koskettaa toista ihmistä. Pentillä harrastus alkoi jo lapsena postimerkkien keräilynä. On perusteltua kysyä, miten yksi perhe on pystynyt keräämään näin mittavan ja merkittävän taidekokoelman. Yksityiselle keräilijälle kokoelmasta puuttuvien kohteiden etsiminen, löytäminen ja hankkiminen tuottaa suurta tyydytystä. 10 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2020 ”Pentin tytär Eva Repo on kertonut, että hänen isänsä ei heittänyt mitään pois. ”Kerätty kokoelma on ikään kuin keräilijän hallitsema, turvallinen pienoismaailma
Vuonna 2003 toteutuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen museon nimi lyheni, mutta konsepti alkoi kasvaa. Myös kahvila laajeni ja sai uuden nimen, Café Samovarbar. JO N I V IR TA N EN. Salkiolle eläinten täyttäminen oli lähinnä välttämätön paha. Salkion rauhallinen olemus ja kyky olla läsnä olivat omiaan luomaan museoon kiireettömän ilmapiirin. ”Museon ensimmäinen nimi kertoo äidin rakkaudesta nukkeihin. Ehkä taustalla oli myös lyhyeksi jäänyt lapsuus. Uudistunut museokauppa on puolestaan saanut hyllyilleen Veikko Salkion kokoelman takia ei ole surmattu yhtään eläintä, ja Salkiolle eläinten täyttäminen oli lähinnä välttämätön paha. Se sama intohimo, sekä keräilijöiden sinnikäs ja periksiantamaton luonne näkyvät näissä kokoelmissa”, sanoo eläkkeellä oleva Kiepin amanuenssi Paula Hyttinen . Salkion elämäntyö on hänen lahjansa ja perintönsä Kokkolalle ja kaikille museokävijöille”, Jestoi summaa. ”Nisäkkäiden ja lintujen osalta kokoelman täydennys tapahtui pääosin sattumanvaraisesti. Luontoon hän suhtautui intohimoisesti, vakaumuksella ja syvää sitoutumista osoittaen”, museopedagogi Mari Mäenpää sanoo. Hän halusi jakaa tietoa luonnosta täyttämällä eläimiä kaikkien nähtäväksi”, Kiepin ystävät ry:n puheenjohtaja Kaija Jestoi kertoo. Kokoelman takia ei ole surmattu yhtään eläintä. ”Näyttelyssä tuntuu siltä kuin kävelisi aidossa suomalaisessa luonnossa. Kuvassa on täytetty pähkinänakkeli. Kokoelmassa korostuvat luontotietous, muodontaju ja rakkaus koskemattomaan luontoon. Petra Tandefeltin tavoitteena oli brändätä museo vahvemmin vanhojen lelujen, ei vain nukkejen museoksi. ”Veikko itse sanoi, että hän sai synnyinominaisuutena primitiivisen keräilyvietin. Yhden miehen kokoelma sisältää muun muassa useita fossiileja sekä lähes kaikki suomalaiset nisäkkäät ja linnut. Ei ole vaikeaa arvata, mistä mies keksi nimen Kokkolaan perustamalleen luontomuseolle, joka jatkaa perustajansa elämäntyötä jakamalla luontotietoutta monitieteisten työpajojen kautta. Valtaosa eläimistä löytyi kuolleina ja ne päätyivät Veikolle avustajien kautta. Elämäntyönsä ympäristökasvatuksen edistämisen ja luonnonsuojelun saralla tehnyt Veikko Salkio nimesi Lapin luontoon rakentamansa pienet turvekammit myös kiepeiksi. Elämänmittainen vanhojen lelujen ja nukkejen keräily johti Suomenlinnan Nukkeja Lelumuseon perustamiseen vuonna 1985. Keraamikkona hänellä oli hyvä muodon ja materiaalin taju sekä kyky viehättyä nukkejen kauneudesta. Täällä voi tutustua turvallisin mielin Suomen luontoon, joka oli Veikon suurin intohimon kohde. Fossiileja hän keräsi ilman nykyistä tietotekniikkaa ja suomenkielistä alan kirjallisuutta”, Mäenpää kertoo. O maan keräilyharrastukseensa pohjautuvan perinnön jätti jälkipolville myös keramiikkataiteilija Piippa Tandefelt . 11 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin noja. Nykyisin museo tunnetaan nimellä Suomenlinnan Lelumuseo. Kieppi tarkoittaa kanalintujen yöpymiskoloa lumessa. Äiti menetti kotinsa ja lelunsa kahdesti sodan takia”, kertoo museon nykyinen yrittäjä Petra Tandefelt . ” Kokoelmat ovat syntyneet henkilökohtaisesta intohimosta. ”Kieppi ja Veikko olivat yhtä. Museossamme eläimet ja ihmiset ovat turvassa, samaan tapaan kuin kiepissä
Nykyään tiedän, että museotani ja kokoelmaani arvostetaan kansainvälisesti”, Tandefelt kertoo. Jouluaikaan esillä on vanhoja tonttuja ja joulukoristeita”, Tandefelt kertoo. Esillä on kaikenlaisia leluja, kuten nukkeja, nalleja, nukkekoteja, autoja, kotieläimiä ja robotteja. Lelut vaativat huomiota ja keskittymistä”, hän lisää. Kiistan jälkeen äiti ei puuttunut keräilyyni tai näyttelyyn. Siinä mielessä tämä voi olla myös haastava vierailukohde. Suurin ero entiseen on siinä, ettei kokoelma enää pääty 1960-luvulle tai sulje pois muoviteollisuutta. Vaikka Tandefelt ei itse ollut mikään barbie-tyttö, puolusti hän myös barbien roolia museokokoelmassa äidin ja tyttären välisessä väittelyssä vuonna 2009. Pikkuhiljaa omanarvontuntoni museoyrittäjänä on kasvanut. ”Äiti inhoaa barbeja. Minä taas näen ne tärkeänä osana nuken historiaa ja leikkien muutosta. Olen satsannut esimerkiksi peltileluihin, ja tuonut esille myös neuvostoliittolaiset lelut. ”Lelumuseossa on paljon katsottavaa, pieniä tavaroita ja suuria kertomuksia. 12 MUSEO 4/2020 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin leluja muun muassa perinteisiltä eurooppalaisilta leluverstailta. Museoesineiden aikajana ulottuu nykyään 1830-luvulta 1980-luvun loppuun saakka. ”Konsepti on säilynyt vanhanajan kokoelmamuseona, mutta esineistöä on enemmän. PE TR A TA N D EF EL T LE LU M U SE O. Tandefelt muistaa lapsuudestaan sen, että vaikka ajat olivat köyhät, oli koti täynnä vanhoja leluja. Jos Kiepissä tuntuu kuin kävelisi suomalaisessa luonnossa, Lelumuseo imaisee kävijän suoraan lapsuuden leikkien ja lelujen valtakuntaan
Minun, jos jonkun täytyy ne pelastaa, koska kokoelmassani niistä on iloa monelle”, Tandefelt sanoo. ”Museologia eli heritologia tarkastelee sitä, miten yksilö tai yhteisö hahmottaa ja hallitsee ajallista sekä alueellista ympäristöään ottamalla haltuunsa todistuskappaleita menneisyydestä ja nykyisyydestä. Tandefelt uskoo, että vanhat lelut voivat avata portin menneeseen, ja tuoda isovanhemmat ja lapsenlapset lähemmäs toisiaan. > Petra Tandefelt on jatkanut äitinsä Piippa Tandefeltin elämäntyötä Suomen Lelumuseon parissa. Myöhemmin olen ajatellut, että ehkä hän sittenkin hankki niitä itselleen”, Tandefelt nauraa. Myös yksityinen keräilijä voi edustaa tätä kategoriaa. ” Kerätty kokoelma on kuin keräilijän hallitsema pienoismaailma. Eteen tulevaa aarretta ei voi jättää hankkimatta, vaikkei rahaa olisikaan. On selvää, että paitsi äidin perustama museo, myös kiinnostus vanhoja leluja kohtaan periytyi tyttärelle. Juuri siitä keräilemisessä on kysymys,” Vilkuna sanoo. Kyse voi olla aineellisesta tai aineettomasta ympäristöstä. Kyse on siis sekä yksityisestä että julkisesta keräilystä. Ajattelen, että vanhat ja kuluneet, leikin jälkiä täynnä olevat lelut tulevat tänne viettämään eläkepäiviään. Sama koskee myös julkista keräilijää, joka sairastuu niin sanottuun objektibulimiaan”, Vilkuna selittää. Nuorena Petra Tandefelt ihmetteli, miten äidillä oli varaa tehdä hankintoja huutokaupoista, kun muuten elämä oli niin vaatimatonta. ”Meillä leluihin suhtaudutaan elävinä olentoina, eikä niitä ole alistettu näyttelyesineiksi. Systemaattisen keräilyn piiriin kuuluu esimerkiksi julkinen kerääminen, kuten muistoesineiden kerääminen museoiden kokoelmien kartuttamiseksi. ”Kun systemaattisesti keräävä henkilö saa kokoelmansa viimeisen palan paikalleen, saattaa keräämisen ilo loppua. ”Muistan, että äiti sanoi hankkivansa nukkeja minulle. P entti Wähäjärveä, Kiepin kolmea keräilijää sekä Piippa ja Petra Tandefeltia yhdistää keräilijöinä se, että kokoelma on syntynyt henkilökohtaisesta intohimosta, mutta keräilykohteet ovat lopulta päätyneet muidenkin nähtäväksi. ”On arvokasta nähdä leluja, joista tietää, että ne ovat olleet omistajalleen tärkeitä. 13 REPORTAASI Rakkaudesta esineisiin Niitä alkoi kertyä yhä enemmän sen jälkeen, kun äiti perusti yhden huoneen kokoisen lelumuseon. LE LU M U SE O. Vanhoissa leluissa näkyy myös kunnianhimo. Viime aikoina kokoelmaa on kartutettu erityisesti peltileluilla. Joidenkin aiheiden keräily vaatii enemmän asiantuntemusta ja varallisuutta”, Vilkuna sanoo. Silloin kerääminen loppuu yleensä vasta kuolemaan tai vararikkoon. Joskus ihminen alkaa kerätä jotain uutta kokeakseen saman tyydytyksen. Vanhemmiten hän on alkanut ymmärtää. Yksityisten ja julkisten kokoelmien kerääminen sekä keräily ilmiönä ovat myös museologian ytimessä. ”Fetistisestä keräämisestä puhutaan silloin, jos intohimo menee liiallisuuksiin ja kerääminen alkaa hallita keräilijää. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppoa. Janne Vilkunan mukaan keräilemisestä voi erottaa kolme eri ilmenemismuotoa: muistoesineiden kerääminen, fetisistinen kerääminen ja systemaattinen kerääminen. Ne on tehty yksilöllisesti ja rakkaudella. < Lelumuseossa on esillä monenlaisia leluja: nukkeja, nalleja, nukkekoteja, autoja, kotieläimiä ja robotteja. Aamuisin huikkaan leluille huomenet ja päivisin juttelen niille”, Tandefelt kertoo. Siten voisi ajatella, että keräilystä syntyneet museot ovat nimenomaan systemaattisen keräämisen seurausta
”Tuolloin Glimsissä ei ollut edes katuvaloja. 14 MUSEO 4/2020 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO KUIN TOINEN KOTI Museokoordinaattori Karoliina tuntee Glimsin talomuseon kasvien historian ja tietää sakokaivon sijainnin. Vedän myös kaupunginmuseoperheen sisäisten palveluiden ryhmää.” Karoliina on museon pitkäaikaisin työntekijä. Lisäksi hän on perinnetietoon perehtynyt käytännön töiden asiantuntija, jonka työpäivien rytmi määrittyy pitkälti entisajan vuodenkierron mukaan. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT KATARIINA SALMI P aksu turkistalja, kenkäkasa ja pussillinen siemenkotia odottavat lajittelua talomuseo Glimsin museokoordinaattori Karoliinan työpisteellä. ”Opastusten ja kädentaitojen opetusnäytösten lisäksi hoidan viljelyä, museon sometilejä, eläinten hoitoa ja lumenluomista. Rakennuksista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. ”Se tarkoittaa, että minulta tullaan kysymään apua kun halutaan tietää, missä kohtaa pihatietä sijaitsee kymmenen vuotta sitten tehty sakokaivo.” T uristien kasvot kurkistavat aamulla ikkunasta. Iltaisin hän kiersi koiriensa kanssa museoalueen läpi ja tarkisti, että kaikki oli hyvin. Hän toimi Glimsissä oppaana ja esitti päivisin sisäpihalla aitan eteen pystytetyllä lavalla historiallista teatteria. Museoon valittiin tarkoituksella vanhaa maatiaiskantaa. Sitten poiketaan suunnittelemaan seuraavaa opastusta. Hän on pukeutunut mustaan miesten kilttiin, jonka taskuihin saa kätevästi esimerkiksi oksasakset, puukon, narua, muistiinpanovälineet ja kanakopin avaimen. Museoalueelta pois muuttaminen oli joidenkin vuosien kuluttua helpotus. ”Olen aika levoton ihminen, pysyn harvoin pitkään paikoillani. Tavallisen työpäivän aikana koordinaattori saattaa olla matkalla vanhalle riihelle ja jäädäkin puolessa välissä polkua harventamaan pusikkoa tai vertailemaan lampaan villalankaa keskiaikaisiin tekstiililöytöihin. Karoliina on teatterialan ammattilainen ja Glimsin ammattiopas. ”Tästä kasasta näkee hyvin, minkälaista minun työni museolla on”, Karoliina sanoo. Museoalue tuntuu usein omalta kotipihalta. Minä olin myös automaattisesti tuuraaja ja töissä, kun työntekijää äkkiä tarvittiin.” Glimsin 1700-luvun lopulta säilynyt talomuseo on Karoliinan mielestä hänen kohtalonsa. ”Museo voikin meidän mielestämme tarkoittaa myös elävää geenivarantoa.”. Glims on kuitenkin pysynyt elä< Glimsin museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta. > Ensimmäiset kanat tulivat Glimsiin 13 vuotta sitten. 2000-luvun alussa Karoliina asui museoalueen vanhassa saunassa, joka oli remontoitu talonmiehen asunnoksi
16 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2020
17 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEOKOORDINAATTORI KAROLIINA TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ Sää määrittää pitkälti Karoliinan työpäivän kulun. Karoliinan tärkeimmät työkumppanit ovat oppaita ja museolehtoreita. ”Inhoan koneella kökkimistä työssäni eniten. ”Harvennan humalaa ja kerään perunat maasta.” 16:00 Lounas ”Uppoudun usein työhöni ja muistan syödä vasta myöhään iltapäivällä. Maalattavat huonekalut tulevat museon uudelleen sisustettavaan pikkutupaan. Maan kuokkiminen tarjoaa mielelle luovia taukoja asioiden suunnitteluun ja pohtimiseen. ”Siinä saatetaan esitellä esimerkiksi terveyssiteen historiaa tai vanhojen tekstiilien tarinoita.” TYÖKOKEMUS • Yrittäjänä 1996–2018, jonka myötä paljon esiintymisen ja pr-alan töitä. Monesti unohdan eväät kotiin. ”Espoon Kaupunginmuseon tapaamisissa meitä on monia kymmeniä.” 08:00 Karoliina ajaa työpaikalleen. Karoliina kuvaa Glimsin sivuille vielä Museomummo-nimistä vinkkisarjaa. Silloin on toivottava, että kanat ovat juuri munineet.” 17:00 Työpäivä päättyy. Ulkotyöt siirtyvät huonolla ilmalla seuraavalle päivälle. • Nuoriso-ohjaaja Fallkullan kotieläintilalla 2000-2001 • Oppaan, vastaavanoppaan ja koordinaattorin työt Espoon kaupunginmuseolla, 2001– ”Polkuni oppaasta koordinaattoriksi” • Sukellusopas ja sukelluskouluttaja, Tukholma, Egypti, Thaimaa, 2012– • Sukelluskeskuksen kohdepäällikkö, Thaimaa, 2013-2014 KOULUTUS • High school, Vancouver, Kanada, 1992 • Luovan toiminnan ohjaajan koulutus, 1994 • Teatterialan opinnot, erikoistuminen nukkeja naamioteatteriin ja folkloristiikkaan, 1996 • Nukketeatterin jatko-opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa, 2000 ”Juuri nyt haaveilen puutarha-alan lisäkoulutuksesta.” < Karoliinan työvälineisiin kuuluvat niin oksasakset kuin tietokoneelle pakatut tiedostot.. 09:00 Etäpalavereita urbaaniviljelyprojekteihin liittyen. 13:00 Puutarhatöitä ja kanojen ruokkimista. Etätöissä olen kuitenkin voinut keskittyä myös pitkäkestoiseen päätetyöskentelyyn paremmin.” 11:00 Maalipurkkien värikoodit on selvitettävä museomestarin kanssa puusepälle
Glimsin kävijämäärät kokivat kevään ja kesän aikana räjähdysmäisen kasvun. MUSEO 4/2020 18 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin mässäni nyt parikymmentä vuotta. Vanhan kievarin pihalla kasvava humala suorastaan pakotti minut pohtimaan, saisiko tästä vielä tehtyä olutta.” Nykyään Espoon vanhin panimo Fat Lizard valmistaakin humalasta Glims-nimistä olutta. Kukko ja Karoliina ovat vanhoja tuttuja. Monien kasvien juuret ulottuvat 1700-luvulle ja ne ovat kulkeneet suvuissa pitkään. Kun Karoliina aloitti viljelytyöt Glimsissä, maa oli hienonhienoa kuivaa hiekkaa. ”Aivan vieressä on muinainen kivikautinen asuinpaikka. Erityisesti vanha humala on Glimsille tärkeä kasvi. Kukkojen valitseminen kanalaan on tarkkaa puuhaa, sillä Glimsin kanalan tarkoituksena on ylläpitää vanhaa maatiaiskanakantaa. Aloimme kompostoida kanankakkaa ja käyttää olkikatteita peltojen päällä. Aapiskukon näköinen kukko Birger on ensimmäisenä tarkistamassa, minkälaisia herkkuja kanaparvella on tällä kertaa tarjolla. ”Se on kahtena vuonna myyty muutamassa päivässä loppuun.” K otkotus kantautuu kanalan pihalta, kun Karoliina astuu sisään kanahäkkiin. Sen yli meille kävelee usein potilaita lähellä sijaitsevasta Jorvin sairaalasta. ”Ihmiset ovat selvästi kaivanneet pitkien etäpalaveripäivien jälkeen luontoon. Se on jo emännän ikä tällä tilalla.” Rakkaudessa on ollut myös ryppyjä. Karoliinan toiveena on, että ne voisivat joskus asua tilalla ympäri vuoden. Se on kasvanut kestikievarin pihalla todennäköisesti satoja vuosia. Hän otti virkavapaata, muutti Thaimaaseen ja aloitti uuden uran sukelluskouluttajana. Vuonna 2013 Karoliina kyllästyi lapioimaan lunta Glimsin pihalla. Museoalueella liikkuu valtavasti ihmisiä.” M ustassa mullassa möyrii paksuja lieroja. A ikaisemmin Glimsin tilan edessä odottivat hevosvaunut, nykyään lähes samalla paikalla sijaitsee taksitolppa. Ne ovat kasveja, joita yleensä käytetään kesäisin työnäytöksissä. Paksut kastemadot ovatkin ylpeydenaiheeni, työni hedelmä.” Glimsin pellolla Karoliina viljelee esimerkiksi humalaa, härkäpapua, kurkkua, pellavaa ja värjäyskasveja. Saamme monesti jännittää, pääsevätkö raskaana olevat naiset mäkeä pitkin enää takaisin sairaalaan. ”Vaikka en itse enää asu täällä, Glims tuntuu minusta aina vähän kuin omalta kotipihalta.” < Karoliina sai vinkin Blåkläderin miesten kiltistä tuttavaltaan. Monesti kuulen myös lasten huutavan vanhan riihen kohdalla, että tuolla on McDonalds, mä haluan!” Karoliina nauraa. Tällaista tarinoista elävää museota haluamme Glimsissä vaalia.” Viereisellä laitumella laiduntavat kesäisin lampaat ja vuohet. Menneisyys ja nykyaika vuorottelevat maisemassa. ”Olen saanut pistokkaita hurmaavilta espoolaisilta rouvilta, jotka ovat osanneet kertoa kasvien tarinaa monessa polvessa. Myös kaikki Glimsin huonekasvit ovat vanhoja maatiaiskasveja. Toista samanlaista ei löytynyt mistään. Karoliina kertoo lähettäneensä kasvista näytteet Luonnonvarakeskuksen geenitutkimukseen. ”Kävi ilmi, että kyseessä on ainutlaatuinen lajike Suomessa. Kun Birger hankittiin keväällä Glimsiin, Karoliina piti sitä aluksi kotonaan sisätiloissa, jotta se tottuisi ihmisiin. ”Etätöissä kotona työskentelevä mieheni joutui kokouksissa selittelemään, miksi taustalta kuului potpotusta ja kiekaisuja.” Karoliina kertoo pitävänsä kotonaan pientä kana laa, jossa voi tarvittaessa myös hoitaa sairastuneita tai vastakuoriutuneita tipuja. ”Taskuihin mahtuu monta kiloa tavaraa nuppineuloista kasvitikkuihin.” Glimsin talomuseo on Museokortti-kohde.. ”Ajattelin, että tämä ei voi olla oikein, maan ei kuulu olla tomua
19 HENKILÖKOHTAISTA Esineillä on tarina
Suurin osa kävijöistä on ollut iäkkäämpiä henkilöitä, jotka kertovat minun olleen heille inspiraation lähde. Ymmärsin, että keräämäni tavarat voisivat toimia vetonaulana. Suuri osa Karjalan Hyrsylän mutkan siviiliasukkaista jäi alueelle sota-aikana vangiksi. T yöskentelin tekstiilialalla, johon 1990-luvulla lama iski kovasti. Sieluni silmin näin kuinka nukkeni roihusivat palavassa kotitalossa. Olen käynyt ulkomailla monissa taiteilijakodeissa. Minulle on tärkeintä tunne, jonka esine minussa herättää. 20 MUSEO 4/2020 HENKILÖKOHTAISTA Esineillä on tarina ”HYRSYLÄN MUTKA ON OLLUT OIVALTAMISEN HETKIÄ” Aira Samulin kertoo Hyrsylän mutkan tarinan. Lähellä ei ollut sairaalaa, nimismiestä tai poliisia. Talo pystytettiin siellä, osat numeroitiin ja kokonaisuus purettiin. Se ei minua kiinnosta ja koen, että alkuperän selvittäminen kuuluu asiantuntijoille. Olen halunnut kauniita esineitä, joissa näkyy elämisen jälki. Museot säilyttävät suurimman osan kokoelmistaan varastoissa. 1927) on tunnettu muun muassa tanssikoulustaan ja elokuvarooleistaan. Minulla ei ole ollut suuria suunnitelmia kokoelmani suhteen, vaan olen ostanut minua miellyttäneet esineet. Monet kyselevät, mistä esineeni ovat peräisin. Kymmenen rekkakuormaa ja seitsemän miestä toi hirret Hyrsylään. Mielestäni paikka on terapeuttinen, koska ihmiset lähtevät pois mukanaan omat lapsuudenmuistonsa. Hyrsylän mutka sijaitsee Lohjan Nummella ja on avoinna ryhmille ympäri vuoden.. Kysyjille totean, että olen kanavoinut energiani toimintaan. Rakennutin hirsilinnan tuhat vuotta vanhan, karjalalaisen rakennusperinteen mukaisesti. Päätin rakennuttaa sinne muistomerkin, koska samanniminen kotipaikkani jäi Karjalaan. Ajattelen, että Hyrsylän mutka on ikään kuin oma taiteilijakotini. Tarinoideni lisäksi vieraille tarjoillaan pullakahvit ruusuposliiniastioista. Hyrsylän mutkassa on paljon myös sotaan liittyvää esineistöä. Pihalla seisoo isäni näköispatsas, joka on pystytetty sodassa kaatuneiden ja sotaorpojen muistoksi. Junia hankin siksi, että suuri osa suvustani teki aikanaan töitä Viipurin rautateillä. Vuonna 1982 minulle selvisi, että Länsi-Uudellamaalla on paikka nimeltä Hyrsylä. Kokemus on jättänyt jälkensä. Minulta kysytään usein, miten olen selvinnyt kaikesta. Talvisodan alkaessa jouduimme jättämään kotimme Karjalassa. Hänet on kuvattu kaupunkikodissa Helsingin keskustassa. Oli itkuvirrenveisaajia, oma kieli, ortodoksinen uskonto ja savupirtit. Hirsityöt tehtiin Nurmeksessa. Tähän mennessä Hyrsylässä on käynyt 300 000 vierasta. Junanvaunusta katselin, kuinka taakse jäi tulimeri. Vietin lapsuuteni keskellä vanhaa kulttuuria ja kansaa. Vieraat ovat usein halunneet minun kertovan kokemuksistani sota-ajalta. Pikkuhiljaa kokoelmiini alkoi karttua nukkejen lisäksi muitakin leluja kuten nalleja, disneyhahmoja, autoja ja junia. Paikan sisustin huutokaupoista ostetuilla antiikkihuonekaluilla. Lopputulos on runsas ja olen saanut siitä positiivista palautetta. Viipurin asema tuli lapsuudessa tutuksi, koska isoäitini työskenteli siellä. Kuolleita oli toista sataa. > Aira Samulin (s. Ryhmiä alkoi tulla vierailuille. Silloin päätin keskittyä Hyrsylän mutkaan. Kun myöhemmin kohtasin kauniin nuken antiikkimarkkinoilla, huutokaupassa tai antiikkikaupan ikkunassa, minulle tuli tunne, että esine täytyy pelastaa. Itse olen halunnut laittaa kaiken esille kerralla. TEKSTI JENNA HONKANEN KUVA KATARIINA SALMI V oi sanoa, että synnyin museoon. Minulle Hyrsylän mutka on ollut oivaltamisen hetkiä, muistoja, innostusta, luovuutta ja rakkautta vanhoihin tavaroihin. Minua kutsuttiin Helsingin parhaaksi huutajaksi
21 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin
Enckell menehtyi Tukholmassa 26. Oman tien kulkijasta kasvoi kansainvälisesti palkittu taiteilija, jonka luottamustoimiin kuului jäsenyys Suomen taideakatemiassa, Suomen Taideyhdistyksen lautakunnissa sekä puheenjohtajuus Suomen Taiteilijaseurassa vuosina 1915–1918. Enckell näytti itsestään vain sen, minkä halusi nähtävän. Laivamatkalla hänelle nousi korkea kuume, joka kehittyi keuhkokuumeeksi. 22 MUSEO 4/2020 KOKOELMAT KERTOVAT Enckellin jäljillä ” Magnus Enckell oli itsekriittinen oman tien kulkija.. SALAPERÄINEN SATEENKAARIMAALARI Magnus Enckell oli kultakauden taiteilija, jonka avoimen eroottisista miesmaalauksista ei voinut puhua ääneen. Nykyään ateljeeta voi vuokrata kokoustilaksi. Kotimaan viimeiseksi asunnoksi jäi Helsingin Urheilukadun ateljeekoti. Syksyllä 1925 Ateneumissa nähtiin Enckellin uran kattava retrospektiivi. Kun näyttely siirtyi Tukholmaan, seurasi taiteilija mukana. Ylioppilaaksi päästyään Enckell hakeutui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, mutta kirjoitti pian äidilleen opetuksen uutuudenkiiltävässä Ateneumissa olevan ”niin äärimmäisen, niin uskomattoman kurjaa”. Päättäväinen piirustusoppilas esitteli töitään Albert Edelfeltille , josta tuli tärkeä mentori ja suojelija. TEKSTI PÄIVI VON RABENAU OMAKUVA S alaperäiseksi jäänyt Magnus Enckell (1870– 1925) oli sivistynyt maailmankansalainen, joka eristäytyi ajoittain seuraelämästä ajautuen alakuloon ja yksinäisyyteen. Enckell päätyi keskeyttämään opintonsa ja etsi opiskelijatovereineen yksityisopettajan. marraskuuta 1925. Aina apurahan saatuaan Enckell nousi junaan saadakseen vaikutteita maailmalta. Ankara itsekritiikki sai hänet tuhoamaan teoksia, joihin hän ei ollut tyytyväinen. Innokasta Euroopan-matkaajaa hidasti vain ensimmäinen maailmansota
Enckell ikuisti serkkunsa kahdeksanvuotiaan Meri-tyttären pian matkalta palattuaan. Smaragdinvihreän Välimeren vaikutus näkyy väreihin heräävän mekon sinisen ja keltaisen sävyissä. Nainen oli Anna Holmlund . Pari asui vaatimattomassa saaristolaismökissä, jonka portaille Enckell ikuisti Annan teoksessa Taiteilijan asunto Porkkalassa . Teos kuuluukin Enckellin värikylvyn ensimmäiseen aaltoon. Enck ell ei vienyt Annaa vihille, vaikka aviottoman äidin ja lapsen asema oli 1900-luvun alussa heikko. Eri aikakausien työt ovat kuin eri taiteilijalta. Pojasta tuli tunnettu lääkäri, joka lahjoitti Tampereen taidemuseolle suuren määrän isänsä töitä ennen kuolemaansa vuonna 1989. Teoksessa Lukeva poika kuvattu Jorgen Enckell on kuin ilmetty isänsä varhaisessa omakuvassaan. K U VA T: TA M PE R EE N TA ID EM U SE O N KO KO EL M AT E nckellin käyttämä väriasteikko aaltoilee tummanpuhuvasta heleisiin pastellisävyihin. Saaristomaisemien ohella matkalla syntyi useita muotokuvia siropiirteisestä ja lempeäkatseisesta naisesta. Verner Thomén , Ellen Thesleffin , Mikko Oinosen , Yrjö Ollilan , A.W. Useimmat retket suuntautuivat Suomenlahden Suursaareen, joka on nykyään osa Venäjää. Hänen ja taitelijan välille syntyi kesän kestänyt suhde. Mustan, ruskean ja harmaan sävyistä syntyvän tyylinsä Enckell löysi opiskellessaan Académie Julianissa Pariisissa. Finchin ja Juho Rissasen muodostama modernistien joukko tunnettiin ”Enckellin ryhmänä”, kunnes taiteilijoiden lukumäärään viittaava nimitys Septem vakiintui käyttöön. SUURSAAREN RANTAA U lkoilmaa ihannoivan ajan hengessä Enckell innostui purjehduksesta 1900-luvun alussa ja teki pitkiä purjehdusmatkoja ystäviensä seurassa. Kesällä 1902 Enckell purjehti ystävänsä Hugo Simbergin kanssa Porkkalaan, josta Enckell oli vuokrannut kalastajatuvan ja Simberg huoneen viereisestä huvilasta. Vastaanotosta vimmastunut Enckell alkoi määrätietoisesti uudistaa suomalaista maalaustaidetta ranskalaisen värimaalauksen kirkkailla sävyillä. Kun Ranskassa omaksuttu väriaskeesi kadotti luonnosta värit, sai Italiaan vuonna 1894 suuntautunut matka ne palaamaan takaisin. ”Sinun tänne lähettämäsi teokset olivat hyvin piirrettyjä, mutta aivan liian yksisävyisiä”, kirjoitti Albert Edelfelt ystävälleen. Syksyllä tiet erosivat, mutta seuraavana keväänä Anna synnytti taiteilijalle pojan, Jorgen Magnuksen . 23 KOKOELMAT KERTOVAT Enckellin jäljillä ” Taiteilija ei vienyt lapsensa äitiä vihille.. Enckellin ympärille kerääntynyt taiteilijajoukko piti ensimmäisen yhteisnäyttelynsä Ateneumissa vuonna 1912. MERI BERGHIN MUOTOKUVA Edelfeltin kuoltua vuonna 1905 Enckell peri kansainvälisen kulttuurilähettilään roolin ja kuratoi Suomen taiteen näyttelyn Pariisin syyssalongissa kolme vuotta myöhemmin. Anna mainitaan Enckellin elämäkerroissa vain ohimennen. Äiti ei voinut kasvattaa lasta, vaan Jorgen adoptoitiin kuusivuotiaana Magnus Enckellin vanhimman sisaren Aina Allénin lapsettomaan perheeseen. Odotukset olivat korkealla, mutta uutuudesta viehättyvä ranskalaisyleisö piti suomalaisten töitä vanhanaikaisina ja värittöminä
Sittemmin kokonaisuutta on kiitetty symbolismin mestariteokseksi. K U VA T / TA M PE R EE N TA ID EM U SE O N KO KO EL M AT 24 MUSEO 3/2020 KOKOELMAT KERTOVAT Enckellin jäljillä ” Alttarimaalaus on Enckellin kädenjälkeä.. Kesäiset purjehdusmatkat lienevät vaikuttaneen vahvaan valotutkielmaan. Enckellin tehtäväksi tuli kymmenen metriä pitkä ja neljä metriä korkea alttarimaalaus Ylösnousemus. Arvostelijat pitivät teoksia kirkkoon sopimattomina. Silloisen Johanneksenkirkon maalaustehtävä annettiin syksyllä 1903 Albert Edelfeltin suosituksesta Enckellille ja Simbergille, joita yhdisti symbolistinen ilmaisu. Taiteilijat sopivat työnjaosta itse. Luonnos kylpee väreissä ja valossa, mutta lopullisessa työssä väriskaala on hioutunut hillitymmäksi. Suurin osa kritiikistä kohdistui Simbergin köynnöstä kantavien poikien alastomuuteen ja kunniapaikalle kuvattuun käärmeeseen, mutta aikalaiskirjoittelussa paheksuttiin myös Enckellin alttaritaulun haudasta nousevien miesten lihallisuutta ja alastomuutta. Alttaritaulu valmistui kohun saattelemana vain viikko ennen avajaisia. ALTTARITAULULUONNOS YLÖSNOUSEMUS-FRESKOON T ampereen Tuomiokirkon taidetta ajatellessa monille tulee ensimmäisenä mieleen Hugo Simbergin seinämaalaukset, vaikka aikalaisten keskuudessa Enckell oli työpariaan tunnetumpi taiteilija. Tuomiopäivän tunnelma onkin seesteinen ja tyyni kuin meri kauniina kesäpäivänä. Kerrotaan, että monisatapäisen väkijoukko olisi rikkonut paksun tammioven ja murtautunut kirkkoon, mutta sisällä he tyytyivät katselemaan maalauksia hartaana rikkomatta mitään
Hahmotelma on rohkeampi kuin lopputulos, joka sekin oli liikaa monelle aikalaiselle. Taiteilijan tunteista tai ystävyyssuhteiden yksityiskohdista on kuitenkin säilynyt vain vihjeitä ja vihjailuja. 25 KOKOELMAT KERTOVAT Enckellin jäljillä Uusi verkkojulkaisu » Oivalluksia museoammattilaisen arkeen museopro.fi Ateneumin taidemuseo ja Tamepereen taidemuseo ovat Museokortti-kohteita. Homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki astui voimaan vuonna 1894, jolloin Enckell oli 24-vuotias. Sivulauseessa Puokka mainitsee, että ”yksinäisen taiteilijan” Katajanokan-kodin henkilökuntaan kuului ”Italian-matkalta mukana seurannut Giovanni, hyväntahtoinen ja avulias etelämaalainen, joka toimi mallina ja lisäksi hoiti miespalvelijan tehtäviä”. Vaikka seksuaalisella suuntautumisella ei sinänsä ole merkitystä, on se Enckellistä puhuttaessa avainasemassa avaamassa taiteilijan töiden merkityksiä. Jaakko Puokka toteaa vuonna 1949 valmistuneessa väitöskirjassaan Enckellin tunteneen ”varsin vähäistä ulkonaista vetoa kauniimpaan sukupuoleen” ja kuittaa poikakuvien synnyinsalaisuutena olevan ”eräitä varsin persoonallisia piirteitä”. Ehkä Enckell ei sittenkään ollut yksinäinen, seuralaista ei vain sopinut mainita. LUONNOS FAUNI-AIHEESEEN L uonnoksessa hahmoteltu Heräävä fauni kuuluu Enckellin tunnetuimpiin töihin. Taiteilijan bitai homoseksuaalisuus on nostettu hänen taiteensa tulkinnassa esille vasta 2000-luvun alussa. Sanat olivat vaarallisia syytöksiä, sillä homoudesta voitiin tuomita kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Lähteenä on käytetty useita Enckelliin liittyviä tutkimuksia ja näyttelyjulkaisuja. Kriitikoiden oli hankala puhua homoeroottisista töistä, joten niitä kuvailtiin kierrellen ja kaarrellen. Enckellin 150-vuotisnäyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa 14.2.2021 asti, jonka jälkeen se nähdään Tampereen taidemuseossa 13.3.–23.5.2021.. Laki kumottiin vuonna 1971, ja virallisesta tautiluokituksesta homoseksuaalisuus poistui vasta vuonna 1981
MUSEO 4/2020 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Aino Sibeliuksen Ainola MÄÄRÄTIETOINEN TOIMEN NAINEN Aino Sibeliuksen syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Puutarha oli suunniteltu niin, että satoa saatiin keväästä syksyyn. Sitä ei ylläpidetty vain taloudenpidon tähden, vaan Aino Sibelius hoiti puutarhaa omasta kiinnostuksestaan. ”Puutarha ja sen hoito oli Ainolle monella tapaa tärkeää. Kun Ainolan puutarha oli suurimmillaan, sen volyymi oli keskikokoisen maatilan tasoa.” Työtä pihalla siis riitti. ”Ruoanlaitosta huolehti Ainolan pitkäaikainen kokki Helmi Vainikainen , mutta säilömisen hoiti Aino. Siksi kukat olivat itsestään selvä osa puutarhaa”, kertoo Ainolan museonjohtaja Julia Donner . 26. Puutarhassa oli myös kasvihuone tomaatteja varten. Kukkatarhakin on sellainen, jollaiseksi Aino Sibelius sen suunnitteli. Suuri osa kukista on vanhaa kantaa. Osa ruusuista, tuoksuastereista ja leimukukista kukkii vielä. Kellariin varastoitiin säilykkeet ja mehut, maakellariin perunat. Ainola ympäristöineen kertoo taitavasta naisesta, joka ei jäänyt säveltäjämiehensä varjoon. Ainolassa viljeltiin niin perunat, juurekset ja vihannekset kuin marjat ja hedelmätkin. Puutarha oli Sibeliusten asuessa Ainolassa aivan eri luokkaa. Perheen talous horjui usein, joten puutarhasta saatava sato oli elannon kannalta merkittävä. Nykytilassaan se ei kerro kovin paljon siitä, miten mittava se oli aikoinaan. Tavoite oli, että elintarvikkeita riitti seuraavaan satoon asti.” < Aino Sibeliuksen kädentaidot näkyvät Ainolassa monin tavoin. Puutarha onkin oiva paikka aloittaa tutustuminen Aino Sibeliuksen elämään Järvenpään Ainolassa. ”Kukkatarhan molemmilla puolilla sijaitsevat nurmialueet olivat tuolloin tehokkaassa käytössä. Olennaista oli, että puutarhasta saatiin myös säilöntään sopivaa syötävää. TEKSTI MERJA RÄTY KUVAT SAANA DARTH L oppusyksystä Ainolan puutarhassa näkyy yhä jälkiä kesästä. “Aino opiskeli puutarhanhoitoa kirjoista ja kehittyi hankkimiensa tietojen ja kokemuksen avulla vuosien mittaan taidoissaan ammattipuutarhurin veroiseksi.” Puutarhan liittyvä intohimo näkyi myös keittiössä etenkin syysaikaan. Puutarha tarjosi Ainolle myös mahdollisuuden luoda esteettisesti kaunis ympäristö. Elokuusta syyskuuhun täällä purkitettiin papuja ja kaikkea muutakin. Ainolan emännän määrätietoisuus näkyi puutarhan ja sen tuotannon suunnittelussa. Ainolan puutarhassa oli mietitty tarkasti hyödyn ja huvin suhde
Donner kuitenkin paljastaa, että siellä olevat 60 vuotta vanhat säilykkeet näyttävät hämmästyttävän hyviltä. A ino Sibeliuksen kädenjälki näkyy kaikkialla talossa. > Puutarha oli Aino Sibeliuksen oma maailma, joka tarjosi niin ruokatarpeita kuin silmäniloakin. Ohje on toki Ainon kirjasta. ”Koska alkuperäisiä Ainon säilykkeitä ei pääse katsomaan, olen säilönyt malliksi muutaman purkillisen museovieraiden katsottavaksi. Yksi käytetyimmistä oli Erik Lindgrenin Trädgårdsbok. Jos tein kaiken oikein, säilykkeiden pitäisi pitää pintansa monta kymmentä vuotta”, sanoo Donner. Kuopiossa ja Vaasassa käydyn veistokoulun opit tulivat hyvään käyttöön, kun Sibeliukset muuttivat vuonna 1904 Lars Sonckin heille suunnittelemaan taloon. MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 27 Kellariin museokävijät eivät pääse kurkistamaan. Aino Sibelius opiskeli puutarhanhoitoa kirjoista. SA N TE R I LE VA S / SU O M EN VA LO K U VA TA IT EE N M U SE O
Puutöiden lisäksi Aino oli taitava monissa muissakin käsitöissä, muun muassa kirjonnassa ja virkkauksessa. ”Aino huolehti perheen kirjanpidosta. Vuosi talon valmistumisen jälkeen rakennettu sauna on sekin Aino Sibeliuksen käsialaa. Samalla portaiden alla oleva hukkatila saatiin hyödynnettyä. Jos on vähänkään perehtynyt Sibeliusten elämään, käy selväksi, että Ainola ja sen henki ovat nimenomaan Aino Sibeliuksen luomus. > Museonjohtaja Julia Donner kertoo, että ensi vuonna Aino Sibelius näkyy monin tavoin Ainolan tapahtumissa. Kaikki Aino Sibeliuksen sisarukset työskentelivät taiteen parissa. Aino Sibeliuksen elämään sisältyi paljon sekä julkisesti että yksityisesti. Hän osasi keskustella miehensä kanssa musiikista ja kommentoida sitä. S uunnitelmallinen rahankäyttö ei ollut Jean Sibeliuksen vahvimpia puolia, ja taloudenhoito oli Aino Sibeliuksen vastuulla. Nykyaikana Aino Sibeliuksesta puhuttaisiin monimateriaalisen käsityön taitajana. Hän oli taitava pianisti. Saunassa huomio kiinnittyy erityisesti insinöörimäisen tarkasti suunniteltuun vesihuoltojärjestelmään. Aino luki paljon usealla kielellä ja seurasi nykykirjallisuutta. Hän suunnitteli myös monia talon huonekaluja. Maailma muuttui ympärillä, mutta Aino Sibelius sopeutui, selvisi ja toimi.” ” Julia Donner tuntee Aino Sibeliuksen tarinan. Kansallisarkistossa säilytetään Ainolan talouskirjanpitoa, jossa on kaikki kuitit loistavassa järjestyksessä. Niinpä hän suunnitteli taloon uudet astiakaapit, jotka ovat kätevästi keittiön ja ruokailutilan välimaastossa. 28 MUSEO 4/2020 MUSEO-OPPAAN MATKASSA Aino Sibeliuksen Ainola Käytännöllinen Aino Sibelius huomasi, ettei perheetön Sonck ollut kaikissa kohdin osannut ajatella, mitä isossa taloudessa tarvitaan. Aineisto kertoo meille paljon Ainolan väen arjesta ja elämästä”, kertoo Julia Donner. Taloudensuunnittelu kävi kuin itsestään, olihan Sibelius saanut jo kotonaan kotitaloustaitoja korostavan kasvatuksen. Aino Sibelius suunnitteli Ainolan saunaan kätevän vesihuoltojärjestelmän. “Ainolle oli alusta asti selvää, että heidän avioliitossaan musiikilla olisi keskeinen asema. Järnefeltien sisarusparven kotona keskusteltiin niin taiteista kuin suomalaisuusaatteesta ja tolstoilaisuudesta. Sen avulla saunan padasta saatiin kuumaa vettä suoraan kylpytilassa sijaitsevaan ammeeseen. Sibeliusten kotona soitettiin ja kuunneltiin paljon aikakauden musiikkia. Hän ei ollut missään mielessä alisteinen miehelleen tai hänen varjossaan”, kertoo Donner. Sortokaudet, sisällissota, Suomen itsenäistyminen, kaksi sotaa ja kulttuurin murrokset. ”Kodin ja perheen ylläpidosta sekä tyttärien koulutuspohjan varmistamisesta muodostui Ainon elämäntehtävä, johon hän suhtautui kunnianhimoisesti. Jos Jean Sibelius oli välillä sävellystyönsä kanssa eksyksissä, oli Ainolla siitä kirkas ja selkeä visio”, kertoo Donner. ”Hänen elämänkaarensa ja -työnsä oli huikea. Ainola on Museokortti-kohde.. Aino Sibeliuksen sukutausta tarjosi hänelle vahvan kulttuurisen ja henkisen pääoman
Kun mikään ei ole mahdotonta MTAB ESTABLISHED IN THE NORDICS SINCE 1968 PHONE +358 10 315 59 55 MAIL fineart.fi@mtab.fi Fo to : R ye Je ss en / U ns pa ls h. www . Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme korkealuokkaisia räätälöityjä palveluita näyttelykokonaisuuksien kuljetuksista yksittäisten teosten varastointiin ja installointiin. mtab.fi fine art LOGISTICS, STORAGE AND WAREHOUSING MTAB käsittelee korvaamatonta kulttuuriperintöämme ammattitaidolla ympäristövaikutukset huomioiden
Toisessa jalassa roikkuu korkokenkä. Platinanvaaleine kiharoineen nainen muistuttaa ikonista filmitähteä Marilyn Monroeta . TEKSTI SILJA MASSA A laston nainen retkottaa kottikärryissä elottoman näköisenä. Rauman taidemuseossa esillä oleva valokuvateos on saanut inspiraationsa Hollywoodin kultakauden näyttelijästä. 30 MUSEO 4/2020 M NIIN KUIN MYSTEERI Anna Erikssonin palkitun esikoiselokuvan Nainen M jatkaa elämäänsä Rauman taidemuseon näyttelyssä. Teoksessa ei kuitenkaan näy CU R SU M PE R FIC IO IH O D E M A N A G EM EN T O Y
31 TAITEILIJAHAASTATTELU Vapaaksi viihdemaailmasta jälkeäkään Marilyniin liitettävästä pehmeästä seksikkyydestä. Elokuvantekijä voi istuttaa yleisönsä puoleksitoista tunniksi pimeään teatterisaliin katsomaan teostaan. Hän kuoli 36-vuotiaana yksinäisenä ja hyväksikäytettynä. ”En ollut koskaan kotonani viihdemaailmassa, en kokenut olevani viihdyttäjä. Päinvastoin, kuva on raaka ja raju. ”Veri, liha, kauhu, suru ja väkivalta liittyvät olennaisesti Marilynin elämään”, sanoo teoksen luoja, taiteilija Anna Eriksson. Erikssonin pitkä esikoiselokuva M sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2018. Vielä Marilynin elämäntarinaakin enemmän häntä kiehtoi näyttelijän vaikutus ihmisten kollektiiviseen alitajuntaan. Hän myös näytteli elokuvan pääosaa, Marilyniä muistuttavaa salaperäistä Nainen M:ää. ”Hänen ylistetty seksikkyytensä on rooli ja naamio, jota naiset ympäri maailman ovat oppineet jäljittelemään. A nna Eriksson tunnetaan parhaiten laulajana. ”Mutta ei se ollutkaan lopulta niin erilaista. KUKA. Vaikka olin suosittu, olin vielä yli kolmekymppisenäkin epävarma ja taiteellisesti tuuliajolla. • Esikoiselokuva M ilmestyi vuonna 2018. Mitä ikoniksi nimitetty vaaleaverikkö meille symboloi. Rauman taidemuseon tila taipuu töideni esittämiseen hyvin”, hän sanoo. Erikson käsikirjoitti, ohjasi, leikkasi ja äänisuunnitteli elokuvan itse. Näyttely koostuu yhteensä kuudesta ennen näkemättömästä videoteoksesta ja valokuvainstallaatiosta. • Julkaissut kymmenen studioalbumia. Surrealistinen, monikerroksinen taide-elokuva on palkittu useaan otteeseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa. ”Kirja sai minut kiinnostumaan ensimmäistä kertaa Marilynista todellisena ihmisenä, ja aloin maanisesti hankkia tietoa hänestä”, Eriksson kertoo. Vaikka Marilyn Monroe eli Norma Jean Baker oli palvottu filmitähti, hänen elämäänsä varjostivat rankka lapsuus, useat abortit ja riippuvuudet. Se on voittanut useita palkintoja Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän tuli julkisuuteen 18-vuotiaana, ja jo esikoisalbumi myi tuplaplatinaa. Samalla himoamme vuosikymmenestä toiseen tarinaa kauniin ja menestyneen ihmisen noususta ja tuhosta”, Eriksson sanoo. Kuvataiteilijalla tätä valtaa ei ole, ja siksi taidenäyttelyn tekeminen jännitti Erikssonia. Marilynista tuli Erikssonille pakkomielle kym menisen vuotta sitten, kun hän luki Sarah Churchwellin teoksen The Many Lives of Marilyn Monroe. Näyttely ei sovellu lapsille, eikä sitä suositella herkille katsojille tai nuorille katsojille ilman aikuisten valvontaa. • Asuu Uudessakaupungissa poikansa ja puolisonsa Matti Pyykön kanssa. Löysin rohkeuden tehdä < Erikssonin näyttely Rauman taidemuseossa sisältää voimakasta kuvaja äänimateriaalia. M AT TI PY YK KÖ. • Syntynyt vuonna 1977 Raumalla. Feministinen kirja haastoi raikkaalla otteella aiemmin julkaistujen elämäkertojen Marilyn-kuvaukset. ANNA ERIKSSON • Taiteilija ja laulaja . • Esikoisnäyttely M – The Rituals of a Lonely Bitch on esillä Rauman taidemuseossa tammikuun 2021 loppuun saakka. Nyt sama M-hahmo on esillä Rauman taidemuseossa Erikssonin esikoisnäyttelyssä M – The Rituals of a Lonely Bitch. • Näyttely sisältää voimakasta materiaalia eikä sitä suositella lapsille. E riksson alkoi kehittää päässään Marilyn-hahmoa, joka oli sekoitus kuvitelmaa ja todellisen Marilyn Monroen tarinaa. Eriksson kokee, että musiikkibisnes yritti ahtaa hänet muottiin, jota hän ei kokenut omakseen. Ensin Eriksson ajatteli luoda hahmon ympärille videon tai lyhytelokuvan, mutta projekti paisui. Näyttelyssä toistuvat elokuvasta tutut yksinäisyyden, kuoleman, väkivallan ja seksuaalisuuden teemat, mutta näyttely on oma, itsenäinen kokonaisuutensa
32 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin MUSEO 4/2020 M AT TI PY YK KÖ
Hän työstää parhaillaan toista pitkää elokuvaansa, joka kuvaa laitoksessa asuvia naiskyborgeja dystooppisessa tulevaisuudessa. Kaikki innovatiivinen ja kiinnostava hukkuu radioiden soittolistojen ja ihmisten nostalgianjanolla rahastavien, latteiden televisio-ohjelmien jalkoihin. Tuohon tilaan päästäkseen hän äänittää tuntikausia omaa puhettaan. ”Työskentelin ilman paineita ja odotuksia, puhtaasti intohimon vallassa. Rauman taidemuseo on Museokortti-kohde. Sosiaalinen media vyöryttää päällemme helppoa, arkista, kivaa ja samaistuttavaa kuvavirtaa. Alkupisteessä ei voi olla varma, miltä lopputulos näyttää. Ideansa hän ammentaa omasta alitajunnastaan ja intuitiostaan. Erikssonin mukaan musiikilla ei kuitenkaan voi nykypäivänä enää muuttaa maailmaa. En ymmärrä sitä ollenkaan. Elokuvan teko oli hänelle vapauttava kokemus, uusi maailma ja uusi elämä. Hän havittelee hysteeristä tilaa, joka muistuttaa unen ja valveen välimaastoa. Elokuvan pääosaa näyttelee 81-vuotias näyttelijä Ritva Oksanen . Samalla seurataan Hongkongissa työskentelevää tiedenaista. > Surrealistisissa ja groteskeissa teoksissaan Eriksson luo armottoman katseen naiseuteen ja populaarikulttuurin kuvastoon. M usiikki, laulaminen ja keikat ovat yhä läsnä Erikssonin elämässä. Sitten alitajunnan verho raottuu ja kiinnostavat mielleyhtymät alkavat pulpahdella pintaan.” Ne saattavat ohjata töitä odottamattomiin suuntiin. Jos itse ihailen jotakuta, haluan että hän on vähän mystinen ja etäällä”, Eriksson sanoo. Eriksson itse katsoo päinvastaiseen suuntaan, ihmismielen pimeille, tuntemattomille alueille. Huomasin nauttivani etenkin audiovisuaalisesta työskentelystä. < Eriksson ammentaa ideansa taiteelliseen työskentelyyn alitajunnastaan ja intuitiostaan. Kuvan ja äänen yhdistämisessä on jotakin sanoinkuvaamattoman inspiroivaa”, Eriksson kertoo. 33 TAITEILIJAHAASTATTELU Vapaaksi viihdemaailmasta omannäköistä taidetta vasta lähemmäs 40-vuotiaana”, hän kertoo. CU R SU M PE R FIC IO IH O D E M A N A G EM EN T O Y. Kaikkien on oltava tavallisia ja samaistuttavia. ”Sieltä voi kummuta paljon yllättävää ja pelottavaakin. Luova tila muistuttaa unta, jossa kiihotut asioista, joista et valvetilassa voisi kuvitellakaan kiihottuvasi”, Eriksson kuvailee. M-hahmoa ei uudessa elokuvassa nähdä, mutta Erikssonin mukaan hahmo ei ole katoamassa minnekään. ”Hän ei jätä minua rauhaan, vaan tulee varmasti esiintymään töissäni jatkossakin.” Uuteen elokuvaprojektiin syventyminen on Erikssonille jälleen matka kohti tuntematonta. Viime aikoina hän on esimerkiksi konsertoinut kotikaupungissaan Uudessakaupungissa. ”Haluan käsitellä elokuvan avulla aikaa, ihmisen historiaa ja tekoälyä”, Eriksson kertoo. ”Tuntuu, ettei tässä ajassa ole väliä sillä, mitä lauletaan, vaan tärkeintä on artistin persoona. Ensin sinne tallentuu loogisia ajatuksia, jotka kumpuavat tietoisesta mielestä. Tienviittana toimii oma alitajunta. ”Toistelen nauhalle satunnaisia lauseita eri äänillä. ” Näyttely pureutuu feminiinisen seksuaalisuuden ja kuoleman teemoihin
PIENI PARATIISI PARIKKALASSA Veijo Rönkkönen ei saanut teoksilleen ymmärrystä, arvostusta tai rahaa. Silti hän sai aikaan 560 patsasta käsittävän puiston. TEKSTI ANU HUTTUNEN KUVAT MINNA MÄNTTÄRI 34 MUSEO 4/2020 ITE-TAIDE Parikkalan patsaspuisto
Patsaskokeilut Rönkkönen aloitti 17-vuotiaana. ”Koska olen tällainen itseoppinut veistäjä, ei minulla ole valmiuksia esimerkiksi ihmisruumiin täydelliseen luomiseen. Teosten pinta on niin sileä, ettei vastaavaa ole saatu aikaiseksi Rönkkösen jälkeen. Veijo Rönkkönen pyrki opiskelemaan teknistä alaa kolmesti, mutta ei päässyt. L uovan voimansa Rönkkönen laittoi patsaisiin. Talo oli tavallinen vaatimaton mökki, pihassa pieni navetta, mutta patsaat pysäyttivät Imatran ja Joensuun väliä ajaneet kuskit. Töihin pääsi ilman koulutustakin, ja 16-vuotiaana hän aloitti työt paperitehtaalla, missä jatkoi eläkeikään asti. Hän asui talossa isänsä ja äitinsä kanssa. Nykyään rönsyilevää Parikkalan patsaspuistoa pidetään kansainvälisesti merkittävänä fantasiapuutarhana. Sisarukset lähtivät maailmalle, Veijo jäi. Paratiisi. Kun muovailee joogeja eri asennoissa, oppii samalla tuntemaan ihmisruumiin käyttäytymisen.” 35 ITE-TAIDE Parikkalan patsaspuisto ” Patsaspuisto on ITE-taiteilijan taidonnäyte.. Pieni punainen kioski, ilmoitustaululla lipan alla haalistuneita mainoksia vanhoista tapahtumista. Turistibussitkin pysähtyivät valtatien kapealle pientareelle, ja lapset kirmasivat ihmettelemään patsaita, joilla oli värikkäitä vaatteita, tekohampaita ja silmiä. Hänestä oli mukavaa, että ihmiset tulivat katsomaan hänen teoksiaan, ja hän tarkkaili katsojia talon sisätiloista. Ensimmäisestä tilistään hän oli ostanut kymmenen omenapuun tainta. Kesä 2020 oli ennätyksellinen. Hän harrasti muun muassa joogaa, valokuvausta ja ympäristötaidetta, mikä poikkesi paikkakunnan normeista. Tästä huolimatta hän oli laaja-alaisesti kiinnostunut maailmasta ja itsensä ilmaisemisesta. Aiemmin tien reunassa ei ollut pysähdyspaikkaa. Elämänsisältöä ei kuitenkaan tuonut tehdastyö, vaan patsaat ja puutarha. Lähinaapureita ei ollut. Kun pihalla vieraili lakanoihin verhoutunut polttariseurue, näky jäi Rönkkösen mieleen. Kun Rönkkönen pihalla töitä tehdessään törmäsi vierailijoihin, hän vastasi kysymyksiin lyhyesti. Ensimmäiset hän teki aivan valtatien laitaan, kuin moikkaamaan tiellä kulkijoita. Ihmiset alkoivat pysähdellä tälle paikalle 1970-luvulla. Patsaissa oli kaiuttimia, ja niistä saattoi kuulua radio-ohjelmia tai viidakon ääniä. Mutta ilman Veijo Rönkköstä ei olisi mitään levikettä eikä siinä kioskia. Kioskiyrittäjä myi niin paljon kukkoa ja piirakkaa, että kioski pidettiin auki poikkeuksellisesti lokakuun loppuun. Mikään suupaltti hän ei ollut, mutta viimeisinä vuosinaan eläkkeelle jäätyään puutarhuri jollakin < Veijo Rönkkösen käyttämä betoniresepti on jäänyt mysteeriksi. Ne olivat alku kukoistavalle puutarhalle, joka kasvoi sitä mukaa, kun patsaita tuli, lisää ja lisää, joinakin vuosina yli 30. Katsojat myös antoivat hänelle uusia aiheita. Vaikka Veijo Rönkkönen vältteli sosiaalisia kontakteja, vierailijoista hän piti. Vanhemmat eivät erityisesti poikaa kannustaneet, mutta antoivat kuitenkin tämän puuhailla syrjäisen tonttinsa pihalla. Sellaista palautetta sai puiston luonut Veijo Rönkkönen , kun vielä eli. Puistoon syntyi patsaita roomalaisista tooga-asuissa. S e näyttää tavalliselta valtatien levikkeeltä. Siinä vaiheessa kolmekymppinen työmies Veijo Rönkkönen oli tehnyt betonipatsaita kotipihalleen yli kymmenen vuotta. Kuusikon takana aukeaa kuitenkin toinen maailma, josta valtatielle ja ohikiitäville junille näkyy vain vilahdus. Pihaa sivuava Kuutostie tuo puistoon jatkuvan autovirran. Viereinen levike täyttyi henkilöautoista, karavaanareista ja busseista. Veijo Rönkkönen oli kokenut teini-iässä kiusaamista ja vetäytynyt syrjään sosiaalisista suhteista
36 MUSEO 4/2020
Julkisten tahojen kiinnostus on ollut muutenkin vähäistä. ”Tavoitteena on pitää puutarha ja puisto kunnossa ja entisellään. Kun ilkivallantekijät keväällä iskivät, paikallinen yritys lahjoitti valvontakamerat. ”Olemme kaivaneet esiin paljon Veijon istuttamia kasveja. Putiikki sijaitsee Veijon tuvassa, galleria pihasaunassa ja elämänkerrallinen näyttely pihavajassa. Jotakin uuttakin on istutettu, mutta kaikki pyritään tekemään Veijon hengessä”, Atte Paju kertoo. Faneja riittää. Ilman hoitoa puutarha pusikoituu ja patsaat hajoavat.” Oli vähällä, ettei niin käynyt. Veijon kaivama lampi radan varressa on vielä ryteikköinen. Puistopehtoori Paju uskookin, että Veijo Rönkkösen kansainvälisen arvostuksen huippua ei vielä ole nähty. Parikkalan patsaspuisto Patsaspuisto sijaitsee itärajan tuntumassa pääväylien varrella, mutta julkisilla kulkuvälineillä sinne ei pääse. < Puistopehtoori Atte Paju uskoo, ettei Veijo Rönkkösen kansainvälisen arvostuksen huippua ole vielä nähty. Toiminta pyörii pääsymaksuilla ja putiikin tuotolla. Jo yhdessä vuodessa puutarha ehti ilman hoivaa villiintyä, ja vaikka sammal on kaunista, se ajan mittaan hajottaa patsaat. Niistä kuului radio-ohjelmia, musiikkia ja viidakon ääniä. Mitään suunnitelmia puiston tulevaisuuden varalle ei kuitenkaan ollut, kun Rönkkönen kuoli yllättäen vain 66-vuotiaana vuonna 2010. Näyttely ja putiikki avoinna kesä-elokuussa 10–17. Veijo Rönkkönen ehti saada tunnustusta elämäntyöstään korkealta taholta, kun opetusja kulttuuriministeriö palkitsi hänet Suomi-palkinnolla 2007. Patsaat vetävät vuosittain puoleensa 40 000 kävijää, eri puolilta maailmaa. Nyt puistossa soi Toni Gerberin 2017 sinne säveltämä teos Secret Garden. https://www.patsaspuisto.net/ Pääsymaksu 2–5 €, ryhmät 30 €. Kaikeksi onneksi yksi patsaiden pysäyttämistä ohikulkijoista oli teollisuusneuvos Reino Uusitalo , joka taiteen ystävänä osti puiston ja mahdollisti sen säilymisen. 37 ITE-TAIDE Parikkalan patsaspuisto. Syksyisin puistoa värittää muun muassa pitkä rivi tyrnejä, joiden marjoista on tehty hyytelöä putiikkiin. N ykyään Parikkalan patsaspuistoa ylläpitää Kulttuuriyhdistys Maailmanpylväs ry ja puistopehtoori Atte Paju osuuskunta Lilithin jäsenenä. Rönkkönen sai patsailleen käytettyjä tekohampaita muun muassa sukulaisiltaan ja muutamilta hammasteknikoilta. tapaa avautui. Joskus Rönkkönen totesikin, että patsaat toivat ihmiset hänen luokseen. Kuutostie 611 59130 Koitsanlahti Avoinna aina. Rönkkösen Veijon patsaista tuli taiteelliselta tasoltaan Pohjoismaiden korkeatasoisin ITE-kokonaisuus. Parikkalan kunta ei puistoa halunnut, koska piti ylläpitoa kalliina. Lähimmät junaja bussiasemat sijaitsevat Parikkalassa, mistä taksimatkaa puistoon on kahdeksan kilometriä. Opastus 95 €, tilaukset pajuatte@gmail.com < Rönkkösen aikana patsaissa oli myös kaiuttimia. Puhkesi kukkaan. Maksu tekstiviestillä, käteisellä tolppaan tai kortilla putiikkiin. Tarkkoja määriä ei tiedetä, koska puistossa voi vierailla koska tahansa
Hellberg näyttää mustavalkoista valokuvaa tehtaan torvisoittokunnasta. Kun lukkomuseon vapaaehtoisryhmä perustettiin pari vuotta sitten, moni kyläläinen kiinnostui. Hän työskenteli lukkotehtaassa kymmeniä vuosia.” Hellberg osallistui lokakuussa 2020 Björkbodan lukkomuseon vapaaehtoisten kokoukseen Sagalundin museossa Kemiössä. Vakituista palkattua henkilökuntaa ei ole. Noin 1800 asukkaan Juupajoella museon vapaaehtoistoimintaan on osallistunut jopa 40 henkeä. Hänellä riittää muistoja lukkotehtaan ympärille syntyneen kylän toiminnasta. Tällainen on esimerkiksi Suomen Ilmailumuseo, joka syntyi vapaaehtoisten ilmailutoimijoiden aloitteesta. M onella museolla on ystäväyhdistys, joka tukee museon toimintaa vapaaehtoistyön avulla. Oman kylän historian kokoaminen ja esittely koettiin tärkeäksi asiaksi. Asiantuntija-apua saadaan Pirkanmaan museokeskuksen kautta”, kertoo museon taustavoiman, Juupajoki-seuran puheenjohtaja Johanna Kallenautio , jonka sukutilan vanhoihin rakennuksiin museo on perustettu. ”Kylällä oli ennen vanhaan kaikki, mitä tarvittiin”, vapaaehtoiset sanovat kuin yhdestä suusta. ”Isäni on kuvassa mukana. < Sagalundin museonjohtaja Li Näse jää pian eläkkeelle, mutta aikoo jatkaa museon vapaaehtoisena. TEKSTI ELINA TEERIJOKI R alf Hellberg on asunut koko ikänsä pienessä Björkbodan kylässä Kemiönsaaressa. ”Kesäisin meillä on palkattu työntekijä, mutta suurin osa työstä tehdään talkoovoimin. Suurimpia ponnistuksia ovat olleet pärekattotalkoot ja erilaiset kesätapahtumat. Jotkut museot ovat syntyneet yhdistysten ympärille. Museolla on edelleen tukenaan aktiivinen MUSEOILMIÖ Vapaaehtoistyötä museossa APUKÄSINÄ RAKKAAN ASIAN PUOLESTA Vapaaehtoiset ovat monille museoille kullanarvoinen voimavara. Kestikievarimuseo toimii nykyisin lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. Nyt tekeillä on kirja, johon kootaan muistoja ja valokuvia Björkbodan kylän elämästä. Kestikievari oli 1950-luvulla ensimmäinen Suomessa paikoilleen museoitu talokokonaisuus, jonka kunnostukseen osallistui jo silloin useita kylän vapaaehtoisia nikkareita. JU K K APE K K A V IS U R I JU K K APE K K A V IS U R I. Niinpä Hellberg ei epäröinyt, kun häntä viime syksynä pyydettiin Björkbodan lukkomuseon vapaaehtoiseksi. Vaikka korona-aika on rajoittanut toimintaa, monenlaista voi tehdä. 38 MUSEO 4/2020 P ienen kylän suuri projekti on myös Kallenaution kestikievari Juupajoella. Lukkomuseon vapaaehtoisryhmä järjestää valokuvia ja kerää niistä tietoja sekä on mukana järjestämässä museon avointen ovien päiviä joulun alla
39 erään vapaaehtoisen maalaamat kartat kylästä. Museon hyvä henki ulottuu työntekijöistä myös vapaaehtoistoimintaan. Sagalundin museonjohtaja Li Näse kertoo, että eräs museon vapaaehtoistyön muoto on valmistaa museokauppaan uniikkeja tuotteita. Vapaaehtoistyön sisältö riippuu paljon siitä, mitä vapaaehtoinen haluaa tehdä ja millaista osaamista hänellä on – tai mitä museo keksii ehdottaa. Moni on myös työelämässä ilmailualalla. Myös Ilmailumuseossa talkoolaisten työtehtävät vaihtelevat. Sagalundin säännöllisesti kokoontuvaan vapaaehtoisryhmään kuuluu parikymmentä ihmistä, jotka ovat jakaantuneet erilaisiin tehtäviin. Koetan tutustua kokoelmiin niin hyvin, että voisin joskus toimia Ilmailumuseon oppaana”, Kaipainen sanoo. Mittava hanke oli esimerkiksi museon satavuotisprojekti vuonna 2000, kun vapaaehtoiset olivat mukana rakentamassa vanhan mallin mukaista purjealus Eugeniaa. Sagalundissa taas puhelinlaitoksella aiemmin työskennellyt vapaaehtoinen asensi erääseen MUSEOILMIÖ Vapaaehtoistyötä museossa ja runsaslukuinen vapaaehtoisyhteisö. Eräs Kallenaution kestikievarin vapaaehtoinen on kirjoittanut näytelmiä museon kesätapahtumiin. ”Ilmailu ja sen historia on minulle tärkeä asia, haluan olla mukana säilyttämässä sitä. Kuvassa juupajokelaiset vapaaehtoiset kunnostavat päärakennuksen kattoa. ”Vapaaehtoisia työskentelee esimerkiksi oppaina, kunnostusprojekteissa, lentosimulaattoritoiminnassa sekä tapahtumien järjestämisessä. Runsaasti apukäsiä tarvitseviin projekteihin heitä voi kutsua enemmänkin. Häntä ei lainkaan haittaa työskennellä ilmailun parissa sekä työssä että vapaa-ajalla. Ilmailumuseossa hän on vapaaehtoisena paitsi lentosimulaattoritoiminnassa, myös tapahtumien juontajana. > Kestikieravimuseo toimii nykyisin lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. ” Museoiden vapaaehtoiset ovat sitoutuneita tehtäviinsä. Lentoemännästä liikennelentäjäksi kouluttautunut Kaipainen toivoo myös oman esimerkkinsä innostavan lentäjän urasta kiinnostuneita tyttöjä seuraamaan haaveitaan. Vapaaehtoiset osallistuivat myös Falla-rakennuksen siirtoon Sagalundin alueelle talkootyönä. Naislentäjien historian tallentaminen on Kaipaiselle erityisen tärkeää. JO H A N N A K A LL EN A U TIO. Vapaaehtoisrekisterissämme on kaikkiaan noin 200 nimeä”, Kunnaskari sanoo. Tiistaikerholaiset huoltavat, kunnostavat ja korjaavat Ilmailumuseon kanssa sovittuja kohteita kuten museolentokoneita, ja ovat näin hyvin arvokkaita kumppaneita museolle. M uistoja Björkbodan kylän historiasta on koottu myös Sagalundin museokaupassa myytäviin tarjottimiin, joihin on painettu akvarellipohjaiset, museorakennukseen puhelimen, josta voi soittaa viereisen rakennuksen puhelinvaihteeseen. Kaipainen juonsi muun muassa Kaivopuiston suuren lentonäytöksen vuonna 2017. Ilmailumuseon taustalla on nykyisin säätiö, jossa myös Ilmailumuseoyhdistys ry:llä on vahva edustus. Ilmailumuseoyhdistyksessä toimii Tiistaikerho, jonka jäsenistä useimmat ovat eläkkeellä olevia ilmailun ammattilaisia tai harrastajia. Eräs heistä on Riika Kaipainen , joka lentää Finnairilla työkseen Airbus-koneita. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Mia Kunnaskari Ilmailumuseosta kertoo, että osa museon vapaaehtoisista tulee Ilmailumuseoyhdistyksen kautta ja osa on suoraan museon alaisuudessa toimivia
Kaikki projektit eivät liity kunnostukseen. ”Jokaiselle löytyy varmasti joku juttu, ja museon puolelta saa ohjausta. Työstä luovutaan vasta terveyssyistä. Mia Kunnaskari kertoo, että Ilmailumuseossa kartoitetaan parhaillaan matkustamopalvelutyön historiaa lentoemäntien ja stuerttien Evergreens-yhdistyksen avulla. Ilmailumuseossa on havaittu sama sitoutuneisuus. MUSEOILMIÖ Vapaaehtoistyötä museossa Vapaaehtoiset ehdottavat museoille usein oma-aloitteisesti erilaisia projekteja, kuten kunnostushankkeita. ”Finna-palvelussa voi tunnistaa henkilöitä valokuvista ja lähettää muita lisätietoja.” Ilmailumuseon vapaaehtoinen Riika Kaipainen kehottaa lähtemään rohkeasti mukaan museovapaaehtoiseksi. ”Museon vapaaehtoiset suhtautuvat usein intohimoisesti sekä ilmailuun että museotoimintaan. 40 MUSEO 4/2020 YSTÄVÄYHDISTYKSET T iesitkö, että monilla museoilla on ystäväyhdistys, joka tukee museon toimintaa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekemällä ja kokoamalla aktiivisia, kulttuuriperinnöstä kiinnostuneita ihmisiä yhteen. Ystäväyhdistyksiä toimii Suomessa yli 50. Jokaisella vapaaehtoisella on nimetty ohjaaja sen mukaan, millaisissa tehtävissä hän toimii. Evergreens-vapaaehtoisilta on saatu arvokasta kontekstitietoa esimerkiksi museokokoelmien virkapuvuista. Ilmailumuseo tekee jokaisen vapaaehtoisen kanssa sopimuksen, ja toiminnan pelisäännöt käydään perehdyttämisen yhteydessä läpi. Museot tarjoavat ystäväyhdistystensä jäsenille erilaisia etuja kuten kutsuja näyttelyiden avajaisiin, alennuksia museon julkaisuista sekä retkiä, seminaareja ja tapahtumia. SU O M EN IL M A IL U M U SE O < Vapaaehtoisten osaaminen on Ilmailumuseolle elintärkeää esimerkiksi silloin kun museolentokoneita huolletaan.. Tänä vuonna moni lähikontaktissa tehtävä työ, kuten opastukset, ovat olleet tauolla. Johanna Kallenautio kertoo, että työssä on mukana paljon tunnetta, kun on neljännen polven edustajana pitämässä yllä Kestikievarimuseota. ”Se on todella sydämenasia monelle, kun isovaarikin on ollut kunnostamassa museota.” Sagalundin museon ensimmäisistä, 25 vuotta sitten työnsä aloittaneista vapaaehtoisista muutama on vielä mukana. Mia Kunnaskari kertoo, että digitaalinen osallistuminen on sen sijaan korostunut. Museoille ystäväyhdistykset ovat tärkeä voimavara. Moni vapaaehtoinen työskentelee kunnostusprojekteissa myös yksin omalla aikataulullaan. M useovapaaehtoiset ovat usein hyvin sitoutuneita tehtäviinsä. Löytyy uusia näkökulmia, uusia ystäviä ja saa olla mukana säilyttämässä kulttuuriperintöä.” Sagalundin museon ryhmät toimivat turvavälit huomioiden. Niiden toteuttaminen riippuu kuitenkin museon resursseista. Suomen vanhin ystäväyhdistys on Ateneumin ystäväyhdistys. Maanantaisin aamulla pihalla odotti aina uusi kasvilava”, Li Näse kertoo. ”Eräs vapaaehtoinen kävi nikkaroimassa aistipuutarhan kasvilavoja viikonloppuisin. Moni haluaa toimia kulttuuriperinnön parissa”, Mia Kunnaskari sanoo
Naxoksen saarella vuonna 1944 syntynyt Melissourgos muutti Rodokselle 21-vuotiaana ja jatkoi mehiläishoitoa ammattinaan myös uudella kotisaarellaan. Viisi vuotta myöhemmin Melissourgos pääsi toteuttamaan toisen Vuodesta 2004 Rodoksella toiminut Mehiläismuseo oli mehiläishoitaja Nikos Melissourgosille unelmien täyttymys. Vuodesta 1835 mehiläisiä tarhanneen perheen sukunimikin on ajan saatossa muuttunut kertomaan tästä suvun ammattitaidosta. MEHILÄISTEN LUMO Rodoksen saarella sijaitseva Kreikan mehiläismuseo kertoo perustajansa Nikos Melissourgosin intohimosta mehiläisiin ja mehiläishoitoon. Melissourgos tarkoittaa kreikaksi mehiläishoitajaa. 41. Vuonna 1999 toiminta laajeni, ja Melissourgos perusti Kreikan eteläisen Aegean alueen ensimmäisen hunajan tuotantoon, pakkaamiseen ja jakeluun keskittyvän yrityksen. Yritys sai nimen Melissokomiki Dodecanesou, Dodekanesian mehiläishoito. TEKSTI ANNELI LENKKERI KUVAT ILPO MUSTO M ehiläishoito on kulkenut kreikkalaisen Nikos Melissourgosin perheessä sukupolvia
Talviaikaan museossa käy lähinnä opiskelijaryhmiä tai muita paikallisia, jotka tulevat ostamaan lempihunajatuotteitaan. Savesta tehty pesä kertoo organisoituneesta hunajankeruusta jo kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Muinoin mehiläistä pidettiin meillä jumalattarena ja antiikin aikana muun muassa Hippokrates, länsimaisen lääketieteen isä, arvosti hunajaa lääkkeenä”, Zagora kertoo. Samalla Nikos Melissourgos johdatti minut yhä syvemmälle mehiläisten maailmaan. Nykypäivän mehiläishoitoa havainnollistetaan viimeisessä museohuoneessa kahden lasiseinäisen mehiläispesän avulla. Museossa laatikostoista koottavasta pesätyypistä ja sen kehittäjästä amerikkalaisesta Lorenzo Langstrothista kerrotaan yksityiskohtaisesti. P astidan kylässä , Rodoksen keskiosassa sijaitseva museo avasi ovensa ensimmäisen kerran vuonna 2004. Laajat korjausja uudistamistyöt valmistuivat vuonna 2014. 42 MUSEO 4/2020 KANSAINVÄLISTÄ Rodoksen Mehiläismuseo. Koneja tuotantotekniikan insinöörin koulutuksen saanut Zagora kertoo, ettei tiennyt mehiläisistä aiemmin mitään, mutta kiinnostui niistä heti päästyään uuden työnsä yhteydessä kurkistamaan museon puolelle. ”Olemme saaneet nauttia hunajan hyvää tekevästä ja parantavasta vaikutuksesta kauan. Zagora kertoo Melissokomiki Dodecanesoun olevan pieni perheyritys, jolla on intohimoinen ote työhönsä. Ihmiskäsin tehtyihin mehiläispesiin on aikojen saatossa käytetty erilaisia materiaaleja. Keltamustana mattona hunajakennojen päällä kömpivistä mehiläisistä tunnistaa helpoimmin kuningattaren sen selkään maalatun väritäplän avulla. ”Mehiläiset alkoivat kiehtoa minua niin paljon, että tarjouduin auttamaan museon uudistamistöissä kaikessa missä vain pystyin. Vicki Zagora kertoo mehiläisten olevan hyvin organisoituneita. Noin 1800-1700 vuotta ennen ajanlaskun alkua valmistettu mehiläisriipus on löydetty Kreetalta, Malian palatsin raunioiden läheltä kultahaudasta. Museossa oppaana toimiva Vicki Zagora aloitti Melissokomiki Dodecanesoun tuotantojohtajana Mehiläismuseon uudistuksen aikoihin. Työntekijöitä on kaiken kaikkiaan 14 henkeä Mehiläismuseon henkilökunta mukaan lukien. Museossa käy vuosittain noin 30 000 vierailijaa. Ne ovat Museossa pääsee tarkkailemaan eläviä mehiläisiä työntouhussa. Korun alkuperäiskappale on esillä Kreetan pääkaupungin Iraklionin arkeologisessa museossa. pitkäaikaisen unelmansa: hän perusti oman Mehiläismuseon. Minolaisen kulttuurin taidokasta kultasepäntyötä edustava, kahta mehiläistä ja hunajakennoa kuvaava kultainen riipus kertoo hyvin siitä, miten suuressa arvossa mehiläisiä on Kreikassa pidetty jo tuhansia vuosia. Kesäisin vieraat ovat suureksi osaksi ulkomaisia turisteja. H istoriastaan tunnetulla Kreikalla on pitkät perinteet myös mehiläishoidossa. Pesästä ulos johtava lasitunneli toimii mehiläisten ovena, jonka kautta ne pääsevät lentelemään sisään ja ulos. Täpläväri vaihtelee vuosittain ja sen avulla kerrotaan kuningattaren ikä. Pesän lasiseinän eteen asetetun suurennuslasin avulla voi tutkia pesän eri mehiläisiä yksityiskohtaisesti. Läpinäkyvät pesät asukkaineen tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden tutkia tarhamehiläisiä ja niiden työntäyteistä uurastusta. Myös eri aikakausien hunajankeruuseen liittyvät esineet esitellään perusteellisesti. En olisi voinut saada innostavampaa opettajaa.” Ennen kuin Zagora huomasikaan, hän löysi itsensä opastamasta ensin opiskelijaryhmiä ja sitten muitakin vierailijoita. Museossa on esillä myös uudempia, ontoista puunrungoista ja korimaisista olkirakennelmista valmistettuja pesiä sekä nykyajan irroitettavista puukehikoista muodostettuja, liikuteltavia pesälaatikostoja
Mehiläisvahasta valmistetaan myös muun muassa kynttilöitä ja kosmetiikkaa. Vahaa kierrätetään uudelleen pesiin, mikä säästää mehiläisiltä pesänrakennusaikaa. Se on antibakteriaalista ainetta, jolla mehiläiset desinfioivat ja puhdistavat pesän kennot. Mehiläiset erittävät myös mehiläisvahaa, josta ne rakentavat pesäkennostojaan. Kutsumme sitä jumalien ihmeeksi.” Rodoksen saaren hunajaerikoisuus on hunajasta ja seesaminsiemenistä valmistettu melekouni. ”Arvokkain kaikista mehiläisten meille lahjoittamista tuotteista on kuningatarhyytelö, joka on ainoastaan mehiläiskuningattarelle tarjoitettua ruokaa. Tämä hunajatyyppi sisältää tutkimusten mukaan enemmän antioksidantteja kuin mitkään muut hunajat. Se on perinteinen juhlaherkku, jota nautitaan ilon juhlissa. Työmehiläiset ja kuhnurit elävät vain joitakin kuukausia, kun taas kuningattaren elinikä saattaa olla jopa viisi vuotta.” Kuningatar on mehiläispesän emo ja ainoa mehiläisistä, joka laskee munia, tuhansia päivässä. Kuhnurien ainoa virka on paritella uusien kuningattarien kanssa, kun taas työmehiläisten osana on ahkeroida kaiken aikaa: rakentaa, puhdistaa ja vartioida pesää, huolehtia jälkeläisistä ja kerätä kukista mettä. ”Toimintamme auttaa paitsi saariemme ja niiden hunajantuottajien taloutta, myös koko elinympäristöämme. ”Pölyttäminen ja floran olemassaolo ovat elintärkeä osa myös ihmiselämää ja luonnon monimuotoisuutta maapallolla.” Kreikan Mehiläismuseo Pastida, Rodos www.mel.gr < Museokaupassa myydään monenlaisia mehiläisiin liittyviä tuotteita. Vuonna 2018 melekounista tuli Melissourgosin museosäätiön avulla EU:n nimisuojajärjestelmässä SMM-tuote eli maantieteellisesti suojattu tuote. Saamme kiittää mehiläisiä niin paljosta, ne ovat korvaamattomia ystäviämme.” Tärkein asia, jonka mehiläiset tekevät saarelaisten puolesta on kuitenkin Zagoran mielestä pölytys. Timjamihunajaa saadaan kesän alussa meren läheltä kasvavasta timjamista. Kuuluisin hunajamme valmistuu kuitenkin timjamista. Syksyllä ja varhain keväällä mehiläishoitajat siirtävät mehiläispesät ylös saaren keskiosien mäntymetsiin. Mettä imiessään ne samalla keräävät kasvin siitepölyä takajalkojensa ‘vasuihin’. Ei olisi enää mustikkaa, mansikkaa, kahvia tai kaakaota. Untitled-1.indd 1 25.4.2020 9.21. Jos pölyttäjät katoaisivat, saarelaisten ruokavalio köyhtyisi huomattavasti. ”Kuningatarmehiläinen ei ole koskaan yksin vaan aina työläistensä ympäröimä, suojelema ja ruokkima. www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500 BEWESHIP Fine Art Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla. 43 KANSAINVÄLISTÄ Rodoksen Mehiläismuseo ” Muinoin kreikkalaiset pitivät mehiläisiä jumalattarina. Kuningatar myös elää paljon kauemmin kuin muut pesän jäsenet. Silloin saadaan mäntyhunajaa. Siitepöly antaa hunajalle sen identiteetin ja on mehiläisten pääasiallinen proteiininlähde.” Hunajan lisäksi mehiläiset tuottavat puiden silmujen pinnalta keräämäänsä kittivahaa, propolista. luonnostaan työteliäitä ja tietävät ensimmäisestä elinpäivästään, mikä on niiden osa yhteisössään. Se on hyvin ravinteikasta ja sisältää muun muassa aminohappoja, vitamiineja, proteiineja ja antioksidantteja.” R odoksella tuotetaan pääasiallisesti kolmea erityyppistä hunajaa. ”H unaja koostuu mehiläisten vatsassa kasvien kukista imetystä medestä. ”Jos onnistaa, saamme myös hyvin fenolenipitoista kanervahunajaa. Säätiö tukee ja edistää monin tavoin mehiläishoitoa Rodoksella ja muualla Dodecanesen saaristossa. Silloin katoaisivat lähes kaikki hedelmät, marjat ja kasvikset
E nnen kierroksen alkua on kiireettömän näyttelynautinnon varmistamiseksi hyvä käydä hotelli helpotuksessa. ”Tuleeko sieltä Vehkalahti, tuleeko sieltä Rajamäki”, Oksala arvuuttelee hiirenhiljaisella selostusäänellä ja koukuttaa kuulijan heti tunnelmaan. Kaapeista avautuu joulukalenterin luukkujen tavoin jokin urheiluun liittyU R H EIL U M U SE O / TO M I PA R K KO N EN. Urheilumuseo on muutaman vuoden Olympiastadionia, ”Stadikaa”, nuorempi. Suihkun vieressä on luukkurivistö, tunnekaapit. TEKSTI REIMA RAUTIAINEN H arvalla museolla on maamerkkinään yhtä näkyvää monumenttia kuin Urheilumuseolla. Urheilumuseon pysyvä näyttely on jaettu viiteen teemaan. Niitä syvennetään nykyaikaisen videoja digitaalitekniikan keinoin kuvalla ja äänellä. Muutaman kymmenen metrin päässä Helsingin Taka-Töölössä sijaitsevasta Urheilumuseosta kohoaa 72 metrin korkeuteen Olympiastadionin kuuluisa torni, jonka yli 80-vuotiseen historiaan liittyy monenlaisia tarinoita. Viime vuodet Urheilumuseon näyttelytoiminta on käytännössä ollut jäissä, kun Olympiastadionia alettiin peruskorjata 2015 lähtien. Ehostettu Stadion avasi ovensa elo-syyskuussa, uusittu Urheilumuseo lokakuun alussa. Pukuhuoneeseen johdattaa suihku, josta lorisee ääniefektein vesi. Museo on perusteellisesti uusinut tapansa välittää katsojille tunne-elämyksiä. Varsinainen kierros alkaa pukuhuoneteemalla, sillä urheilijoiden pyhimmästähän eli pukuhuoneesta suoritus lähtee käyntiin. WC-tiloissa piipahtavaa tervehtii tuttu ääni, kun kaiuttimista kuuluu suunnistusekspertti Pekka Oksalan kuiskintaa takavuosien Jukolan viestien yörasteilta. 44 MUSEO 4/2020 NÄYTTELYARVIO Uudistunut Urheilumuseo URHEILUMUSEO PÄIVITTI ITSENSÄ NYKYAIKAAN Katsojalle välitetään tunne-elämyksiä digitekniikan keinoin kuvan ja äänen avulla. Urheilun muistina toimiva museo avattiin stadionin länsisiipeen yleisölle vuonna 1943
H elsingin olympiakisat vuonna 1952 on kierroksen toinen teema, ja etappina tietysti suo malaisittain ohittamaton. > Urheilumuseo sijaitsee Helsingin Olympiastadionin läntisen sivustan siipirakennuksessa. PäällimUudistuneessa Urheilumuseossa syvennytään eri teemoihin videoja digitaalitekniikan keinoin. 45 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin vä esine. Myönteisempään olotilaan pääsee, kun toisesta kaapista pilkistävät nyrkkeilijä Olli Mäen otteluhanskat. Yhdessä kaapissa on esillä lääkärinlaukku. < Museossa on esillä urheilujalkineita eri aikakausilta. Sotien ikeestä muutama vuosi aiemmin vapautunut Suomi kansainvälistyi heinä-elokuun olympiahulinassa yhtä paljon kuin 35 vuoden itsenäisyytensä aikana sitä ennen. mäisenä Mäellä jäi silti mieleen onnen tunne, sillä hän kihlautui ottelupäivänä. Toisessa teematilassa pyörii kansainväliseen levitykseen tehty, taitaK U VA T U R H EIL U M U SE O / TO M I PA R K KO N EN. Mäki otteli vuonna 1962 Olympiastadionilla ammattilaisten höyhensarjan maailmanmestaruudesta Yhdysvaltain Davey Moorea vastaan ennätysyleisön, 23 463 ihmisen edessä. Kotiyleisön pettymykseksi suomalainen hävisi titteliottelun. Ne kuvaavat urheilun herättämiä tunnetiloja. Vantaan Ala-Tikkurilan Shellille unohtunut laukku viestii suomalaista kollektiivista häpeää. Se liittyy Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaaliin
Kun museon taustatukena on vielä rautaisella tietomäärällä varustetut arkistoja kirjastopalvelut, urheilun muisti on Helsingin Taka-Töölössä hyvissä ja osaavissa käsissä. Museossa on ensimmäistä kertaa esillä yhdeksänkertaisen olympiavoittajan, juoksijoiden kuninkaan Paavo Nurmen kaikki 12 olympiamitalia, jotka ovat lainassa Nurmen perikunnalta. Tarkoitus ei ole lisätä ilmastoahdistusta, mutta ajattelemisen aihetta näyttely antaa. Sointuvat värit puhaltavat tuttuihin kuviin uutta eloa. Mäkihyppysuuruus Matti Nykäsen arvokisojen mitalikokoelman museoiminen oli aikoinaan Urheilumuseolta kulttuuriteko. Näyttelyn antia ei kertakäymisellä hotkaise, vaan kierros kasvattaa urheilun nälkää entisestään. Helsingin katukuva avautuu uudella tavalla. V iides ja pysyvän näyttelyn viimeinen teema on talviurheilu, jolla on maan pohjoisen sijainnin ansiosta pysyvä sija suomalaisten sydämissä. Kokoelmat ovat laajentuneet entisestään. Näkökulmana on stadionin monipuolinen historia urheilutapahtumien ja konserttien mutta myös uskonnollisten ja poliittisten kokouksien tyyssijana. Soihtua valmistettiin hopeisena 16 kappaletta ja messinkisenä versiona seitsemän kappaletta, joten se ei ole tuiki tavallinen nähtävyys. 46 MUSEO 4/2020 NÄYTTELYARVIO Uudistunut Urheilumuseo vasti restauroitu alkuperäinen värifilmi Helsingin kesäkisoista. Helsingin kisojen olympiasoihtu saattaa hyvinkin olla Urheilumuseon kruununjalokivi ja kiinnostavin näyttelyesine. Ilmastonmuutoksen myötä talviurheilun asema ei enää ole itsestäänselvyys. Suomi on menestynyt talviurheilussa jo vanhastaan maastohiihdossa, mäkihypyssä ja pikaluistelussa, myöhempinä aikoina jääkiekkoilussa. Samassa kerroksessa esitellään myös viime vuosina Suomessakin julkisen läpimurtonsa tehnyttä e-urheilua. Urheilumuseo on Museokortti-kohde. Lämpötilan noustessa lumiraja vetäytyy yhä pohjoisemmaksi. Vaikka perinteinen urheiluhistoriointi on Urheilumuseon uudistetussa näyttelyssä tehnyt tilaa kuvalle ja äänelle, näyttelyesineillä on yhä oma paikkansa. Ensin viittäkymmentätuhatta, myöhemmin sataatuhatta kävijää vuodessa tavoitteleva Urheilumuseo vuosimallia 2020 on päivittänyt itsensä nykyaikaan kiinnostavasti. Kuvia voisi käyttää jopa Suomen matkailumainoksena. Tilassa esitellään lajeja, joita harrastetaan rakennettujen liikuntapaikkojen ulkopuolella, luonnon oloissa. N äyttelykierroksen kolmas teema sijaitsee museon toisessa kerroksessa, puisella parvella. Seinä on valotaidetapahtuma Lux Helsingistä tutun taiteilija Janne Aholan käsialaa. Aiheeseen johdattaa 12 metriä leveä videoseinä, jolla ikään kuin verhon takaa käydään läpi suomalaisen urheiluhistorian huippuhetkiä. U rheilumuseon näyttelytilat laajenevat ensi vuoden alussa, kun museon rinnalla toimivan, evakosta palanneen Urheilukirjaston entisiin tiloihin avataan vaihtuva näyttely. Seinällä olevista valokuvista näkyy, kuinka harmonisesti urheilijat sulautuvat luontoon. Lajeja ovat muun muassa koronatilanteen takia suosiotaan kasvattaneet maastopyöräily ja polkujuoksu, perinteisemmistä lajeista suunnistus. Uudistetussa näyttelyssä ovat nyt esillä myös Nykäsen sukset ja monot. U R H EI LU M U SE O / TO M I PA R K KO N EN. Luonnollinen urheilumiljöö näyttää kauniilta. Viidettä näyttelyteemaa taustoittaa kosketusnäytöllä toimiva informatiivinen seinä, joka saa museokävijän miettimään talviurheilun tulevaisuutta. Portaita parvelta alas kävellessä, neljäs teema, urheilusankaruus, avautuu silmien edessä. Ensimmäisenä vaihtuvana teemana käsitellään Helsingin olympiastadionia
Concord Beacon Muse Tune LED Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. www.sylvania.fi P. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. 09 54212100 Beacon-sarja valaisee mm. seuraavissa museoissa: Amos Rex, Helsinki Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki Turun linna, Turku Museokeskus Vapriikki, Tampere Biologinen museo, Turku Apteekkimuseo, Turku Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa Työväenmuseo Werstas, Tampere Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää Savonlinnan kaupunki/Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio Lusto – Suomen metsämuseo, Punkaharju
Mäntän museoiden näyttelytarjotin on tunnetusti runsas. Glamour-näyttelyssä voi ihmetellä vaikkapa Elisabeth Taylorin uuman kapeutta tai bongata kaavun, johon Sean Connery pukeutui Ruusun nimi -elokuvassa. Pietariin johtavan rautatien valmistuminen oli valtava edistysaskel maamme taloudelle ja kansainvälistymiselle. JUNA KULKEE VAAN Rata Riihimäeltä Pietariin saatiin valmiiksi syyskuussa 1870. Talven näyttelyvinkeistä vastaa matkailualan yrittäjä ja paperikonservaattori Soili Poikonen . NÄYTTELYVINKIT Soili Poikonen suosittelee MIELENKIINTOISIA NÄYTTELYITÄ YLLÄTTÄVISSÄ PAIKOISSA T oivottavasti yhä useampi kävijä löytää tiensä myös vähemmän tunnettuihin museoihin kotimaanmatkailun kasvaessa näinä omituisina aikoina. Hyvinkää, Suomen Rautatiemuseo, Tuokioita Pietarin radalta – Riihimäki-Pietari -radan 150-vuotisjuhlanäyttely 13.10.2020–12.9.2021 Mänttä-Vilppula, Serlachius-museo Gustaf, Glamour – Pukuloistoa valkokankaalla 26.9.2020–10.1.2021 Kaikki jutussa vinkatut museot ovat Museokortti-kohteita. Rautatiemuseon yksi täky on sinne sijoitettu keisarillinen vaunu. Valitettavasti sitä voi ihailla vain pleksin takaa, mutta se on silti vaikuttava muisto tsaarien keisarillisesta tyylistä matkustaa. Mäntässä voi vuodenvaihteeseen asti tutustua roomalaisen elokuvaja teatteripuvustamo Tirelli Costumin valmistamiin hienoihin pukuihin. Hän on suunnitellut ja vetänyt useita Museokortti-matkoja sekä pitää museovinkkausluentoja. Seuraavien näyttelynostojen lisäksi toivoisin pääseväni tutustumaan myös Petri Ala-Maunuksen taiteeseen Vaasassa, Yrjö Liipolan eläinaiheisiin veistoksiin Tl Koskessa, Alvar Aallon museosuunnitelmiin Jyväskylässä sekä moneen muuhun museoon. Matka-aika Riihimäeltä Pietariin on kutistunut muutamaan tuntiin, mutta museossa voi eläytyä menneiden aikojen matkatunnelmaan. SA M P O LI N KO N E VA / SE R LA CH IU SM U SE O T SU O M EN R A U TA TI EM U SE O. Lisäksi asiakaspalveluote on siellä aina kohdallaan. Mielenkiintoisia museoita ja näyttelyitä on nimittäin yllättävissäkin paikoista. Tulevaisuudessa raideliikenteen merkitys kasvaa, joten nyt on hyvä hetki kerrata rautateiden kiehtovaa historiaa. GLAMOURIA, GLAMOURIA! Suomessa ei ole yhtään pukumuseota, joten upeasti toteutettuja epookkipukuja pääsee ihailemaan vain harvoin lähietäisyydeltä
Jo ennen näyttelyvierailua pohdin, minkälainen on oma mielikuvani itäisestä Suomesta ja pitäisikö käsityksiä päivittää. Kansatieteilijänä haluan kerrata Museo Skogsterin näyttelyssä tietojani siitä, miten häätavat, juhlavaatetus ja vaikkapa juhlien tarjoilut ovat muuttuneet. Milloin luovuttiin hääkonvehdeista. Itäiset maakunnat ovat muutakin kuin vain karelianismista tuttuja vaaramaisemia ja I.K. Karin piirrokset ovat nostalgiamatka nuoruuteni Suomeen, jossa seikkailivat suurisolmioinen Sorsa, töyhtöpäinen Koivisto, Römpän ukko ja Evakko-Ieva. SATA VUOTTA SUOMALAISTA Sananvapaus ja pilapiirrokset ovat keskustelua nostattava aihe. Entä miten lainsäädäntö on muuttunut vuosien myötä. Miten avioliittoon suhtauduttiin ennen Ensitreffit alttarilla -aikaa. Lappeenranta, Etelä-Karjalan museo, Suomen itä valokuvissa 14.11.2020–11.4.2021 NÄYTTELYVINKIT Soili Poikonen suosittelee KUKAPA EI OLISI KIINNOSTUNUT RAKKAUDESTA Miten suhtautuminen rakkauteen, avioliittoon ja tasa-arvoon on muuttunut aikojen kuluessa. Milloin valkoinen puku yleistyi morsiuspukuna. ITÄ UUSIN SILMIN Etelä-Karjalan museon näyttely kertoo siitä, miten valokuva on muovannut käsityksiämme itäisistä maakunnista 1860-luvulta 2020-luvulle saakka. VÄ R IK Ä SI TT EL Y: V IR PI KO LJ O N EN / P O LK A CR E AT IV E. Esillä olevat luonnokset kertovat siitä, miten monet tutut veistokset Kivimiehistä Lönnrotiin ovat muovautuneet Visavuoren mestarin käsissä. Visavuoren päärakennuksessa voi puolestaan tutustua Karin isoisän, kuvanveistäjä Emil Wikströmin elämään ja laajaan tuotantoon. Karin syntymästä tuli syksyllä 2020 kuluneeksi sata vuotta. Milloin mahdollistuivat avoliitot, siviilivihkimiset ja homoliitot. Myös Kari Suomalainen piirrokset saivat aikanaan kohua aikaan. Sen kunniaksi Visavuoren Kari-paviljongissa on esillä Suomalaisen tuotantoa viideltä vuosikymmeneltä pilapiirroksista maalauksiin ja sotakuviin. Lappeenrannan näyttely tarjoaa varmasti myös nykykuvaajien tuoreita näkemyksiä. Valkeakoski, Visavuoren museo, Vastavirtaan – Kari Suomalaisen 100-vuotisjuhlanäyttely 15.6.2020–31.12.2022 Hämeenlinna, Hämeenlinnan kaupunginmuseo Museo Skogster, Kunnes kuolema erottaa – häät, avioliitto, rakkaus ja tasaarvo 21.2.2020–24.1.2021 K A R I SU O M A LA IS EN PE R IK U N TA H Ä M EE N LI N N A N K A U PU N G IN M U SE O . Inhan ikonisia kansatieteellisia valokuvia
Yhteistyö tiivisSE R LA CH IU SM U SE O T / TE EM U K Ä LL I. Vaikka Olga ja Eric työskentelivät pääsääntöisesti oman taiteensa parissa, toteuttivat he myös yhteisiä projekteja. Muotokuvamaalaukseen erikoistunut Gummerus jatkoi opintojaan Pariisin akatemioissa. JENNA HONKANEN 1. Vanhassa kotikaupungissa nuoren taiteilijanalun urakehitystä seurattiin tarkkaan ja paikallislehdet kirjoittivat ylpeänä Gummeruksen onnistumisista. KAKSI SUURTA TUNTEMATONTA 16-vuotias Olga Gummerus muutti vuonna 1892 Vaasasta Helsinkiin opiskelemaan Ateneumin piirustuskouluun. 50 MUSEO 4/2020 POHJANMAA ANTAA PARASTAAN Museo-lehden kulttuurikierros suuntautuu Pohjanmaalle. Pariskunta oli erottamaton alusta asti ja meni naimisiin vuonna 1903 palattuaan Suomeen. Ehrström oli itsekin taiteilija ja opiskeli Pariisissa taidetaontaa ja metallipakotusta. Rakkauden kaupungissa hän tapasi myös tulevan puolisonsa, suomalaisen Eric Ehrströmin
Aluetta ympäröi 6,6 kilometrin vaellusreitti. Talot sisustettiin kuvaamaan vuosisadan vaihdetta 1900-luvun alussa. 51 on tarjolla suolaisia ja makeita vaihtoehtoja niin pieneen kuin isompaan nälkään. Stundarsissa on asuinrakennuksia 1800-1900-luvuilta, maalaiskauppa, kyläkoulu ja kirjapaino. Kyseessä on laaja ulkoilmamuseo, jossa voi ihastella yli kuuttakymmentä Mustasaaren kylistä ja Vaasan seudulta alueelle siirrettyä vanhaa rakennusta. Ympäristö kertoo aikansa yhteiskunnasta: miten ennen elettiin, asuttiin ja työskenneltiin. SU SA N N E LA G U S M IK A R IN TA -P O R K K U N EN Stundarsin ulkomuseo, Stundarsvägen 5 65450 Sulva Wildness Makes This World -näyttely esittelee paikkoja, jotka herättävät villejä muistoja. > Stundarsin ulkoilmamuseo keskittyy Pohjanmaan suomenruotsalaisen kultttuuriperinnön tallentamiseen ja esittämiseen. Samalla museo erikoistui maaseudusta ja urban-rural. TAIDETTA NAVETASSA Seinäjoen taidehalli muutti maaliskuussa 2020 taideja kulttuurikeskus Kalevan navettaan. Pariskunnan elämää ja taidetta esitellään parhaillaan Vaasassa sijaitsevassa Taidekoti Tikanojassa. 3. Kahvilassa tarjoillaan brunssia kerran kuukaudessa. Taidekoti syntyi aikanaan vaasalaisen liikemiehen, kauppaneuvos Frithjof Tikanojan rakkaudesta taiteeseen. Stundars sai alkunsa, kun kansankoulunopettaja Gunnar Rosenholm perusti museoyhdistyksen vuonna 1938. Entisajan ammattikuntiin voi tutustua suutarin, myllärin, puusepän tai parantajaeukon tuvassa. ULKOMUSEO VAILLA VERTAA Sulvan kylässä, noin 15 kilometriä Vaasasta etelään, sijaitsee Stundars. Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide 27.11.2020–25.4.2021 Taidekoti Tikanoja, Hovioikeudenpuistikko 4, 65100 Vaasa 2. Stundarsissa vaalitaan käsityöläistaitoa järjestämällä vuosittain monia tapahtumia. tyi, kun Eric menetti oikean kätensä junaonnettomuudessa 46-vuotiaana. Rosenholm oli ahkera kansanomaisten esineiden keräilijä, ja hän innosti sulvalaisia mukaan museon toimintaan. Museokahvila Cirkasissa MUSEO-LEHTI MATKAILEE Puoleensavetävä Pohjanmaa < Olga Gummerus-Ehrströmin omakuva. Hemmerin talossa on ympäri vuoden toimintaa kuvataiteen, musiikin ja rakennusten hoidon merkeissä
Seinäjoella kannattaa käydä tutustumassa Alvar Aallon suunnittelemiin rakennuksiin, kuten kaupungintaloon, kirjastoon, teatteriin ja seurakuntakeskukseen. Kulttuurikeskukseen kuuluu myös muun muassa Patruunatehtaan museo ja Lapuanliikkeen museo. SA M U LI P Ö N TIN EN. 52 MUSEO 4/2020 raja pinnasta kumpuaviin näkökulmiin ja teemoihin. Lapuan patruunatehtaan räjähdys huhtikuussa 1976 vaati yhteensä 40 ihmisen hengen. > Lapuan taidemuseo toimii entisen Lapuan patruunatehtaan vanhassa lataamossa. Metsistä ja puista 22.9.2020–23.1.2021 Kaikki katoaa valkoiseen 6.2.2021 – 29.5.2021 Lapuan taidemuseo, Kauppakatu 23 62100 Lapua Museoon on vapaa pääsy Kaikki jutussa vinkatut museot ovat Museokortti-kohteita. Kokoelmat käytössä. Patruunatehtaan ympäristö on myöhemmin otettu uudenlaiseen käyttöön. Nykyään MUSEO-LEHTI MATKAILEE Puoleensavetävä Pohjanmaa alueella toimii kulttuurija yrityskeskus Vanha Paukku. Talven ajan Kalevan navetassa on nähtävissä taiteilija Matthew Cowanin , Seinäjoen taidehallin ja Laitakaupungin orkesterin yhteinen projekti. Wildness Makes This World -näyttely esittelee paikkoja, jotka herättävät villejä muistoja. Näyttelyssä on esillä valokuvia, videoita ja tilateoksia. Ensisijaisesti valitaan lapualaislähtöisten taiteilijoiden tuotantoa. KULTTUURIA VANHAN PATRUUNATEHTAAN TILOISSA Lapua muistetaan yhdestä Suomen rauhanajan historian suurimmasta onnettomuudesta. Taiteilija museoliitto.fi/kookos Kaikki koossa. Taidemuseossa on esillä tammikuun 2021 loppuun Antti Hintsan , Jaana Maijalan ja Ville Linnan näyttely Metsistä ja puista. Aallon muuttumattomana säilynyt nuoruudentyö, vuonna 1925 rakennettu Seinäjoen suojeluskuntapiirin esikuntatalo toimii nykyään Suojeluskuntaja lottamuseona. Marja Kolun teos on kolmiulotteinen, valkosävyinen tilamaalaus. Näyttely esittelee valokuvin, tarinoin ja äänittein ihmisten moniäänistä metsäsuhdetta sekä historiallisesti merkittäviä ja uhan alaisia puita. Seinäjoen taidehalli Nyykoolinkatu 25, 60100 Seinäjoki 5. Helmikuun alussa 2021 avautuu näyttely Kaikki katoaa valkoiseen. Lapuan taidemuseo on patruunatehtaan vanhaan lataamoon kunnostettu museo, jossa on vuorotellen esillä pohjalaista taidetta, nuorten taiteilijoiden tuotantoa, ulkomaista taidetta tai kansallisesti merkittävää taidetta. Myös paikalliset asukkaat ovat osallistuneet näyttelyn suunnitteluun
Käyttöyhteydestä irrotettuna kokoelmaesineet ovat keräilyesineitä, keräilijän esineitä, tietyllä tavalla osia hänen persoonastaan. Kokoelmaesine on osa keräilijää ja hänen tarinaansa. Uskottelen itselleni, että kyllä minä sitä Gruusiasta ostettua metallista helmitaulua vielä joskus käytän. Materiaalinen maailma sekoittuu tunteisiin ja tekoihin. 53 KOLUMNI Esineet ympärillämme. Rinteestä ne seuraavat kohtalotovereidensa viimeistä matkaa kohti murskaimia ja polttouuneja. Kokoelman avulla keräilijä voi jakaa muille kokemuksensa maailmasta. Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jonka perustavanlaatuinen toimintaperiaate on heittää pois esineitä ja tuottaa lisää tavaraa tilalle. Se, mitä keräilemme ja säilömme, sekä yksilöinä että yhteiskuntana, kertoo paljon siitä mitkä meidän pelkomme, toivomme ja halumme ovat. Monet taistelevat kaaosta vastaan yrittämällä epätoivoisesti pysäyttää ajan. Pyrimme keksimään jonkin säilytyksen mahdollistavan merkityksen kaikkein vähäpätöisimmillekin tavaroille. Lähes kaiken materian on tarkoitus olla väliaikaista ja ennen kaikkea lyhytikäistä, helposti korvattavaa. Keräämisen tuloksena syntyy museoita. KERÄILEMME, SIIS OLEMME ”Käyttöyhteydestä irrotettuna kokoelmaesineet ovat keräilyesineitä ja keräilijän esineitä – tietyllä tavalla osia hänen persoonastaan.” BRUNO GRONOW K alifornialaisen jätteenkäsittelyalueen etelärinne on peittynyt tuholta pelastettuihin esineisiin. Pidämme kiinni turhiltakin vaikuttavista esineistä. Siellä esineet ovat kuin valtavan ulos rakennetun museon hyllyillä. Esineen status muuttuu käyttöesineestä kokoelmaesineeksi. Olemme huonoja heittämään pois mitään. Sitä voi tavoitella säilömällä esineet. Valtavan laitoksen työntekijät ovat poimineet talteen esineitä leluista cowboy-hattuihin ja laittaneet ne rinteeseen lepäämään. Vain vaivoin saamme itsemme vapautetuksi kertyneestä omaisuudesta. Teemme näin sekä yksilöinä että yhteiskuntana. Esineet ovat lisäksi paljon muutakin. Keräilyesineen ei ole tarkoituskaan päätyä uudelleen käyttöesineeksi. Menettäessään keräilystatuksensa esine päätyy todennäköisesti jätteeksi. Mieli muovautuu vuorovaikutuksessa esinemaailman kanssa. Ristiriita saa ihmisen helposti ymmälleen. Se on otettu lopullisesti pois esineiden kierrosta. Toisin sanoen keräilemme tavaraa, otamme ne pois käyttöelämänsä kierrosta ja tallennamme ne tavalla tai toisella
KIRJAN kirjoittajan, historioitsija Elina Kuorelahden kerronnassa fakta ja fiktio kulkevat käsi kädessä. Lapsiperheille Museokortti tuo helpotusta, kun kaikkea ei tarvitse kokea yhdellä kertaa, vaan kortilla voi poiketa samassakin museossa niin monta kertaa kuin haluaa.. Tekijät: Elina Kuorelahti ja Nunnu Halmetoja. Lapset ryhtyvät etsimään häntä Aane-mummon kanssa. Lapset voivat tutustua museoihin kymmenen hauskan haastetehtävän avulla. MUSEOMYSTEERI Jatko-osa suositulle Museoseikkailulle ja toteutettu yhteistyössä Museokortin kanssa. Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo (2020). Johtolankoja jahtaava seurue seikkailee observatorion tähtiyössä, vanhan kauppahuoneen kummittelevissa huoneissa ja Tampereen Vapriikin peliluolissa. Museoissa pääsee viettämään aikaa yhdessä sekä oppimaan ja oivaltamaan uusia asioita. Kuvittaja Nunnu Halmetoja vieraili kaikissa kirjan museoissa perheensä kanssa, valokuvasi museomiljööt sekä tarkkaili etenkin MUSEOMYSTEERIN loppuun on koottu Museokortin suositusta Museohaasteesta inspiraationsa saanut Lasten oma museohaaste. MUSEOKORTTI Lähde etsimään kadonnutta tähtitieteilijää! Tähtitorninmäen observatoriossa vaikuttanut tähtitieteilijä Argelander on kadonnut. – Museokortin kanssa käynti museossa on todella matalan kynnyksen toimintaa, ja sitä kautta se ruokkii luovuutta. Museokortin lastenkirjasarjan toisessa osassa tutustutaan jälleen kolmeen erilaiseen museoon: Helsingin observatorioon, Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin ja Museokeskus Vapriikin Pelimuseoon. Otavan Nemon kanssa yhteistyössä syntynyt Museomysteeri innostaa lapsiperheitä museoihin, joissa on kaikenikäisille kiinnostavaa koettavaa. Museokohteista ja niiden historiasta opitaan uutta, mutta hetkeä myöhemmin Pelimuseon Space Invaders -peli imaiseekin sisäänsä ja vuorossa on taistelu avaruusolentojen hyökkäystä vastaan. Museomysteeri on jatkoa suositulle Museoseikkailulle. "Museot on kuvittajan silmin kuin hedelmäkoreja!" NUNNU HALMETOJA K U V A IT U S: N U N N U H A LM E T O JA SUOSITUN Museoseikkailu-lastenkirjan jatko-osa Museomysteeri on täynnä riemukkaita kuvituksia, huumoria ja museoiden sisällöistä poimittuja mielenkiintoisia faktoja. Museokortin lastenkirjat kannustavat museokierroksille koko perheen voimin ja tarjoavat ideoita perheille, jotka etsivät hauskaa tekemistä lasten kanssa. Riemukkaasti kuvitettu kirja on toteutettu yhteistyössä Museokortin kanssa. Hän on entinen professori, nykyinen kummitus. – Museot on kuvittajan silmin kuin hedelmäkoreja! Siellä on valtavasti kaikkia herkkuja, joilla voi herkutella ja tarinoita, joita on ollut ja joiden pohjalta voi kuvituksessa kertoa ihan mitä vain keksii, Halmetoja jatkaa. Saatavuus: Myynnissä monissa museokaupoissa sekä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Halmetoja on myös Museokortin omistaja ja kertoo saavansa museoista erilaisia näkökulmia ja inspiraatiota. Kirja vie vauhdikkaalle seikkailulle museoihin etsimään kadonnutta tähtitieteilijää. Kaikkien aikojen vinkit Museokortti, pääsylippusi 300 museoon Ahvenanmaalta Inariin! Ajankohtaisia poimintoja Museokortin asiakkaille Museot.fi Seuraa somessa: @museokortti lasten suhtautumista asioihin. Mitä professori touhuaa. Lähde jännittävään kummitusjahtiin! Museokortin lastenkirjan jännittävä jatko-osa johdattaa kummitustarinoiden pariin
"Museot on kuvittajan silmin kuin hedelmäkoreja!" NUNNU HALMETOJA K U V A IT U S: N U N N U H A LM E T O JA SUOSITUN Museoseikkailu-lastenkirjan jatko-osa Museomysteeri on täynnä riemukkaita kuvituksia, huumoria ja museoiden sisällöistä poimittuja mielenkiintoisia faktoja. Museoissa pääsee viettämään aikaa yhdessä sekä oppimaan ja oivaltamaan uusia asioita. Museokortin lastenkirjasarjan toisessa osassa tutustutaan jälleen kolmeen erilaiseen museoon: Helsingin observatorioon, Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin ja Museokeskus Vapriikin Pelimuseoon. MUSEOMYSTEERI Jatko-osa suositulle Museoseikkailulle ja toteutettu yhteistyössä Museokortin kanssa. Kuvittaja Nunnu Halmetoja vieraili kaikissa kirjan museoissa perheensä kanssa, valokuvasi museomiljööt sekä tarkkaili etenkin MUSEOMYSTEERIN loppuun on koottu Museokortin suositusta Museohaasteesta inspiraationsa saanut Lasten oma museohaaste. Halmetoja on myös Museokortin omistaja ja kertoo saavansa museoista erilaisia näkökulmia ja inspiraatiota. Museokohteista ja niiden historiasta opitaan uutta, mutta hetkeä myöhemmin Pelimuseon Space Invaders -peli imaiseekin sisäänsä ja vuorossa on taistelu avaruusolentojen hyökkäystä vastaan. Lähde jännittävään kummitusjahtiin! Museokortin lastenkirjan jännittävä jatko-osa johdattaa kummitustarinoiden pariin. KIRJAN kirjoittajan, historioitsija Elina Kuorelahden kerronnassa fakta ja fiktio kulkevat käsi kädessä. Lapset voivat tutustua museoihin kymmenen hauskan haastetehtävän avulla. Lapsiperheille Museokortti tuo helpotusta, kun kaikkea ei tarvitse kokea yhdellä kertaa, vaan kortilla voi poiketa samassakin museossa niin monta kertaa kuin haluaa.. – Museot on kuvittajan silmin kuin hedelmäkoreja! Siellä on valtavasti kaikkia herkkuja, joilla voi herkutella ja tarinoita, joita on ollut ja joiden pohjalta voi kuvituksessa kertoa ihan mitä vain keksii, Halmetoja jatkaa. Lapset ryhtyvät etsimään häntä Aane-mummon kanssa. Johtolankoja jahtaava seurue seikkailee observatorion tähtiyössä, vanhan kauppahuoneen kummittelevissa huoneissa ja Tampereen Vapriikin peliluolissa. Mitä professori touhuaa. Otavan Nemon kanssa yhteistyössä syntynyt Museomysteeri innostaa lapsiperheitä museoihin, joissa on kaikenikäisille kiinnostavaa koettavaa. Hän on entinen professori, nykyinen kummitus. – Museokortin kanssa käynti museossa on todella matalan kynnyksen toimintaa, ja sitä kautta se ruokkii luovuutta. Museomysteeri on jatkoa suositulle Museoseikkailulle. Museokortin lastenkirjat kannustavat museokierroksille koko perheen voimin ja tarjoavat ideoita perheille, jotka etsivät hauskaa tekemistä lasten kanssa. Saatavuus: Myynnissä monissa museokaupoissa sekä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo (2020). Kirja vie vauhdikkaalle seikkailulle museoihin etsimään kadonnutta tähtitieteilijää. Tekijät: Elina Kuorelahti ja Nunnu Halmetoja. MUSEOKORTTI Lähde etsimään kadonnutta tähtitieteilijää! Tähtitorninmäen observatoriossa vaikuttanut tähtitieteilijä Argelander on kadonnut. Kaikkien aikojen vinkit Museokortti, pääsylippusi 300 museoon Ahvenanmaalta Inariin! Ajankohtaisia poimintoja Museokortin asiakkaille Museot.fi Seuraa somessa: @museokortti lasten suhtautumista asioihin. Riemukkaasti kuvitettu kirja on toteutettu yhteistyössä Museokortin kanssa
56 MUSEO 4/2020 RISTIKKO Taidot testiin Sanaristikon ratkaisu sivulla 58
ENSTRÖM, RAINER FETTING, ANDREA EVA GY?RI, VILJAMI HEINONEN, EEVA PEURA, MERZEDES STURM-LIE, MARIANNA UUTINEN, AMALIA VEKRI, ALISA YOFFE Kuraattori: Martin Schibli Kuva: Luciano Castelli: The Bitch and Her Dog, 1981 (yksityiskohta) 4#2020.indd 1 11.11.2020 11.11.06 9.12.2020-6.3.2021 seinajoentaidehalli.fi WILDNESS MAKES THIS WORLD Matthew Cowan. LÄH DE MUS EOM ATK ALL E! TYKKÄÄ MUSEOLEHDESTÄ FACEBOOKISSA Hän tiesi, mitä tahtoi Lue lisää Aurorasta ja Diakonissalaitoksen historiasta. 57 MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin NÄYTTELYLIITE Museoiden talvinäyttelyt Museo-lehden näyttelyliite esittelee talvikauden kiinnostavimmat näyttelyt. PORIN TAIDEMUSEO | PORI ART MUSEUM Eteläranta, 28100 Pori / www.poriartmuseum.fi, ti-su 11–18, ke 11–20 23.10.2020 – 21.02.2021 PERVERSIONI ON USKO TAITEESEEN ELLEN CANTOR, MIRIAM CAHN, LUCIANO CASTELLI, ALBA S. Sydän on ollut mukana työssämme jo vuodesta 1867 alkaen. www.hdl.fi/meista/historia NÄE modernin arkkitehtuurin mestarit
Olemme aina avoinna. Voit astua sisään Suomen ensimmäiseen täysin digitaaliseen museoon mistä haluat, koska haluat. Tervetuloa Digimuseoon. Digimuseo_mainos_93x122mm_painoon.pdf 1 05.01.2018 11.29 VAASANKAUPUNGINMUSEOT.FI KUNTSIN MODERNIN TAITEEN MUSEO Sääennuste tulevaisuudelle 23.9.2020–14.2.2021 Näyttelyn on tuottanut Nykytaiteen museo Kiasma POHJANMAAN MUSEO Petri Ala-Maunus: History and Utopia of Landscape 30.9.2020–31.1.2021 VAASAN TAIDEHALLI Anu Raatikainen: Living Creatures 24.10.–5.12.2020 Visa Knuuttila: Hypnagogia 12.12.2020–14.3.2021 TIKANOJAN TAIDEKOTI Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide 27.11.2020–25.4.2021 Yhteistyössä Serlachius-museot Olga Gummerus-Ehrström: Omakuva (yksityiskohta), 1911. NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt Sisäänkäynti kotisohvallasi. Kuva: Teemu Källi Muutokset mahdollisia RISTIKKO 4/2020 RATKAISU SEINÄTÖN MUSEO -mobiiliopasteet ovat pääsylippusi museoon 24/7 seinatonmuseo.fi Monipuoliset Seinätön museo -opasteet, ulkoreitit ja näyttelyopasteet toimivat kaikilla älypuheli milla ja tableteilla ilman erillisten sovellusten lataamista. www.digimuseo.. Vieraile näyttelyissä tai osallistu kierroksiin – yksin tai yhdessä. Seinätön museo on aina mukana – aina avoinna.
Erityisen mukavaa on lukea fyysistä lehteä, joten kiitos siitä! ” Kiva, että on ristikko. Vastaa tällä kortilla tai sähköpostilla info@museoliitto.fi 14.2.2021 mennessä . SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 38 euroa Kestotilaus 34 € Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin nro.: Muutan osoitteeni — / 20— alkaen Irtisanon tilaukseni PARAS JUTTU 3/2020 Lukijat äänestivät parhaimmiksi jutuiksi sairaalamuseoita käsittelevän jutun Pelko pois, Vankilamuseota käsittelevän jutun Vankilakierros vangin jalanjäljissä sekä suomalaisia linnoja, linnoituksia ja linnanraunioita esittelevän jutun Linnojen lumoissa. Ihan kaikkiin museoihin ei tarvitse päästä! ANNA PALAUTETTA Kirjoita meille Vaikuta lehden tuleviin juttuihin ja aiheisiin! Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen museoliitto maksaa postimaksun MIKÄ OLI TÄMÄN LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU. Mustissa henkseleissä seikkailee Helsingin Sanomien ensimmäinen suomalainen sarjakuvahahmo. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus. Henkseleiden arvo on 35 euroa. Arvomme vastaajien kesken Helsingin Olkaimen henkselit. Tilauksen voi irtisanoa joko laskutuskauden loppuun tai välittömästi ottamalla yhteyttä joko puhelimitse 044 4300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. PALAUTETTA ” Ihanan mielenkiintoisella teemalla aloitin Museo-lehden tilaamisen. Akseli Halonen piirsi Pulliaista 1920–30-luvuilla.. Helsingin Olkaimen valmistamat, Y-malliset Herra Pulliainen -henkselit ovat suomalaista käsityötä ja Päivälehden museon oma tuote. Voit tehdä muutokset myös verkossa museolehti.fi Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti voimassa olevaan kestotilaushintaan. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. 59 Käytä tätä palvelukorttia, kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksen. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan kesken tilauskauden, veloitetaan vastaanotettujen lehtien irtonumerohinta. Ulkomaan tilauksiin lisätään 15 € postituskulut. Rikosmuseosta kertova juttu kiinnostava
Ota yhteyttä ja kerromme lisää! PixMill Group Oy • Koivuhaantie 2, 01510 Vantaa • www.pixmill.fi • info@pixmill.fi Kaikenkokoiset TULOSTEET PixMillistä © Sampo Linkoneva, Serlachius-museot © Sampo Linkoneva, Serlachius-museot. PixMill toteuttaa vuosien kokemuksella kaiken printin näyttelyynne niin kankaille, levyille, julisteille kuin tarrallekin. Nyt olemme osa PunaMusta-konsernia joten meiltä saatte myös 100% kotimaiset hiilineutraalit painotuotteet