Noste 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Viikko Kampin kappelissa Diabeetikkojen arki. noste 4 / 2013 kaikki tÖihin Paltamo löysi puuhaa jokaiselle Khat – ketä kiinnostaa
27 € 35 € ut sis. postikul (ovh 35 €) 26 € ut sis. postikul (ovh 29 €) 33 € ut sis. postikul (ovh 37 €) ut sis. postikul (ovh 28 €) 2 27 € ut sis. postikul (ovh 29 €)
Löydät tietokannasta hankkeet, julkaisut ja artikkelit. Sosiaalialan koulutusohjelma sosionomi (AMK), 210 op aikuiskoulutuksena Syksyn aikuisten yhteishaussa 16.9.–1.10.2013. kuntoutusportti.fi Seuraa uutisia, tutkimuksia, näkökulmia ja tapahtumia. Hae päivitys Päivitä osaamisesi uudelle tasolle Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Tee haku! Tilaa uudistunut uutiskirje. Lisätietoja: www.mamk.fi/sosiaaliala Hae: www.amkhaku.fi ma .fi k m 3
Mitä nuori tarvitsee hyvään kasvuun. . 79x120 Sosiaalihuollon käytännön tuntija Tutustu monipuoliseen SeminaariOHJelmaamme sivuillamme! Asiantuntemuksen kokoaja 79x60 Tieto- ja osaamispohjan vahvistaja 19.–20.11.2013 Wanha Satama Eväitä työhön ja jaksamiseen . Miten kohdata kriisit ja vaikeat elämäntilanteet. Miten nukun stressistä huolimatta. sosiaalihuollon vaikuttaja Ajankohtaista tietoa mielenterveysja päihdekysymyksistä varsinkin alan ammattihenkilöille. Onko skitsofrenia maailmanloppu. Raskas työ – raskaat huvit. . 4 Seinäjoki, Törnävä 15.11.2013 Joensuu, Carelia 14.1.2014 Helsinki, Finlandiatalo 11.2.2014 Oulu, kaupunginteatteri 18.3.2014 www.vanhustyomessut.n et Gerontologinen kongressi Helsinki, Finlandiatalo 15.-16.5.2014 tajat.fi www.vanhustyonvastuunkan. Koulutusohjelma antaa välineitä aikuissosiaalityön kehittämiseen erityisesti päihdealalla. Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna. . Miten annan hyvän elämän eväitä asiakkaalle. . . Lue lisää www.diak.fi Tutustu myös Diakin laajaan avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaan. Seminaariohjelma, hinnat ja ilmoittautuminen osoitteessa JÄRJESTÄJÄ www.mielenterveysmessut.fi Syksyn yhteishaussa 16.9.-1.10.2013 Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava sosiaalialan koulutusohjelma PÄIHTEET JA SYRJÄYTYMINEN
Joillekin vapaaehtoistyö on siis pahaksi, toisille hyväksi. Tässä lehdessä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) vaatii, että vastikkeellisuutta on lisättävä entisestään. Kahden viikon päästä nainen kieltäytyi ilmaistöistä, vei asian oikeuteen – ja voitti. samaan aikaan toisia yritetään pakottaa vapaaehtoistöihin. Idea on kuitenkin sama: tukia leikataan, jos työtön ei mene työharjoitteluun, työkokeiluun tai työvoimakoulutukseen. Ilkka Karisto, päätoimittaja 5. kuva: Veikko Somerpuro britanniassa työttömien työvelvoitteesta käytetään termiä workfare. Työtön voi passivoitua ja lamaantua. Hän teki vapaahtoistyötä paikallisessa museossa, kunnes työvoimaviranomaiset kielsivät sen. Entä jos ei passivoidu. Logiikkaa on vaikea ymmärtää. Se vain ei käy päinsä Suomessakaan – ainakaan kaikkialla. toimitukselta Vapaaehtoisia pakkoja B irminghamissa tuomioistuin sai puidakseen tapauksen, jossa nuori nainen oli lukenut itsensä geologiksi, mutta ei löytänyt alan hommia. Ministeri perustelee kantaansa tutuin sanankääntein: Työ on parasta sosiaaliturvaa. Syyskuussa uutisoitiin hallituksen suunnitelmista kiristää vuorotteluvapaan saamisen ehtoja. Nainen määrättiin palkattomaan työhön halpahalliketjun myymälään, jossa hänen tehtäviinsä kuului siivousta ja hyllyjen täyttämistä. Vapaaehtoistyö voisi tarjota mielekästä tekemistä. Osa te-keskuksista on katkaissut työttömyystuen ihmisiltä, jotka tekevät vapaaehtois- tai talkootöitä. Monella tapaa kummalliseen uudistukseen sisältyy vaatimus siitä, että vuorotteluvapaata viettävän pitäisi tehdä vapaaehtoistyötä. Suomessa puhutaan kankeammin työvoimapoliittisista toimenpiteistä. Nyt Britanniassa kasataan joukkokannetta 150 000 työttömän puolesta, jotka ovat kieltäytyneet palkattomasta työstä ja sen vuoksi menettäneet työttömyystukensa
• Runsaat 340 jäsenyhteisöä, jotka tuottavat mm. vain kovia aiheita www.nosteessa.fi Hämeentie 15, 00500 Helsinki pääto imittaja Ilkka Karisto ilkka.karisto@soste.fi to imituspäälliköt Erja Saarinen erja.saarinen@soste.fi Lea Suoninen-Erhiö lea.suoninen-erhio@soste.fi ulkoa su Anna-Mari Tenhunen contact@annamaritenhunen.com tätä n o stetta tekivät myö s Kati Ala-Ilomäki, Anna Autio, Jonatan Hildén, Katja Holopainen, Aapo Huhta, Ann-Mari Huhtanen, Hanna Konola, Juuso Koponen, Meri Nykänen, Ville Palonen, Maija Tammi, Ville Tietäväinen, Katja Tähjä, Tommi Uschanov, Titta Vilpa, Tuula Vuolle-Selki t il auk set noste@soste.fi www.nosteessa.fi/tilaa-lehti kestotilaus 75 €, vuositilaus 80 € ilmo itusmyyn ti Julkaisu Bookers Oy Orvokki Toivanen (09) 7738 2219 orvokki.toivanen@bookers.fi repro gr afi Petri Kuokka pain o Kirjapaino Uusimaa julkaisijat Päihde ja mielenterveys 2014 Tapahtuman?tuottavat?Ehkäisevän?päihdetyön?verkosto,?ehyt ?ry?ja?Mielenterveyden. Päihde-?ja?mielenterveyspäivien?näyttelyosastolla. verkosto?osastolla?22. Tutustu palveluihin ja toimintaan www.vtkl.fi Vanhustenpäivä 6.10.2013 Vanhustenviikko 6.–13.10.2013 Teemana Hyviä vuosia – Goda år! Ilmoita oma tapahtumasi www.facebook.com/Vanhustenviikko EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN AMMATTILAISET PALVELUKSESSASI 9.–11.?10.?2013?Valtakunnallisten. Noste on Kultti ry:n jäsen. keskusliitto?ry?syksyllä?2014.. Tietoa palveluista: www.vtkl.fi/Palveluhaku. noste • Asuntojen korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille koko maassa. • Vanhustyö-lehti ammattilaisille, päättäjille, omaishoitajille sekä ikäihmisille itselleen. kannen kuva: Ville Palonen 441 763 Painotuote. Ehkäisevän?päihdetyön?. Tervetuloa!?Seuraa?sivujamme?www.ehyt.fi soste Suomen sosiaali ja terveys ry Huoltaja-säätiö issn 2323-1440 Noste ilmestyy viisi kertaa vuodessa. ehyt ?ry?on?osastolla?53?ja?. ikäihmisten palveluja
Noste kävi kysymässä, mitä jäi käteen. Suomessa sairastetaan ykköstyypin diabetesta enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kokeilu loppuu. alku Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko kertoo, miksi sosiaaliturvan saamisen ehtoja pitää kiristää 10 / Khat on huume, josta tiedetään Suomessa vähän 14 / Kuntavahti Heinolassa 17 Kätilö ei koskaan unohda ensimmäistä hätäkastettaan 21 loppu Kirjailija Joyce Carol Oates auttaa ymmärtämään suomalaista lastensuojelua 76 / Seksologi Tommi Paalanen ei tuomitse rinnakkaissuhteita 79 / Mallilukija kohtasi hyvän uutisen 82 / Tommi Uschanov ja hulluuden hetket 86 Noste kielillä 89 64 24 pakoll a töissä 36 kappelin viikko 48 el ämä insuliinin varassa Paltamossa yritettiin työllistää kunnan kaikki työttömät. 7. Viisi tarinaa diabeetikkojen arjesta. Aivan Helsingin keskustassa on paikka, jossa pääsee puhumaan huolistaan sosiaalityöntekijälle ilman ajanvarausta vuoden jokaisena päivänä. Noste 4 /2013 a s u ta a n m i s s ä a s u ta a n Lieksalaisessa entisten metsätyömiesten yhteiskodissa on 1960-luvulta asti toteutettu aging in place -ajattelua, josta EU nyt intoilee
”Tuntuu, että Suomessa lapsille on annettu aivan liikaa valtaa. Kamerunista kotoisin oleva 30-vuotias Tionang on entinen ammattilaisjalkapalloilija. Jokaisten treenien lopuksi 17 poikaa kerääntyy rinkiin, jossa he voivat kertoa, mitä heidän mielessään liikkuu: miten koulussa menee, entä kotona, millaisia unelmia pojilla on. Sen sijaan aikuisten pitäisi neuvoa ja opastaa lapsiaan nykyhetkessä. Innostus nuorisotyöhön syttyi valmentamisen ja Kalliolan setlementtiyhdistyksessä suoritetun työharjoittelun myötä. Kun heille huomauttaa piittaamattomuudesta, he osaavat vedota lapsuuteensa, siihen, ettei kukaan voi heille mitään.” Tionangin mielestä suomalaiset lapset ja nuoret tarvitsisivat enemmän kuria, mikä ei kuitenkaan tarkoita kuritusta tai alistamista. Heidät pitäisi opettaa välittämään muista ja kunnioittamaan muita. Hän kertoo huomanneensa, että Suomessa lapsilla ja nuorilla on paljon asiaa, mutta tilaisuudet jutella aikuisten kanssa ovat harvassa. Kuria ja kuuntelua se ei ole vain jalkapalloa. Tai sitten he eivät kuuntele oikealla tavalla, eivät osaa”, Tionang sanoo. ”Vaikuttaa siltä, että monella vanhemmalla on liian kiire kysyä edes, miten päivä meni. Helsingissä Pasilan asukastalon 12–13-vuotiaille maahanmuuttajapojille jalkapalloa opettavan Hervé Tionangin mielestä valmentajan ei pidä vain valmentaa, vaan myös kuunnella. Hän täsmentää tarkoittavansa oikealla tavalla sitä, että vanhemmat eivät voi päättää lapsen puolesta, mitä lapsi elämältään haluaa tai mikä hänestä tulee isona. ”Enemmän sääntöjä, enemmän puhumista.” a n n - m a ri h u h ta n e n teksti m a i ja ta m m i kuva 8. Teinit saavat tehdä lähes mitä vaan. Miten. Hän muutti Suomeen vuonna 2007 rakkauden perässä pelattuaan sitä ennen Egyptissä. Nyt Tionang on kahden lapsen isä ja opiskelee nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi
tuokiokuva 9
ilkka karisto teksti a a p o h u h ta k u v a 10. Ministeri Risikko: ”Sosiaaliturva voi myös passivoida” Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) haluaa työttömät töihin ja kaikille suomalaisille työterveyshuollon tasoista terveydenhoitoa
Oikea ratkaisu ei kuitenkaan ole heikentää työterveyshuoltoa saadaksemme tasa-arvoa, vaan meidän pitää saada perusterveydenhoito yhtä toimivaksi kuin työterveyshuolto. Liikkuvat terveysbussit ja hyvinvointiyksiköt ovat tulevaisuutta. Yksi tapa on viedä ne sinne. En usko, että pääsemme kuitenkaan koskaan täyteen yhdenvertaisuuteen, ja yksi syy siihen on pitkät välimatkat. Palvelu voi tulla omaan pihaan, ja niin myös tulee tapahtumaan. Olisiko syynä hoidon viiveet tai se, että perusterveydenhuolto ei ole toiminut. Tutkimuksessa saatiin selville hurjan tärkeää tietoa, nyt tarvitaan tarkempaa selvitystä. Nyt tehdään laaja selvitys siitä, miten se tapahtuisi. Nykyisessä systeemissä kukaan ei oikein hallitse kokonaisuutta, koska raha tulee monesta kanavasta. Esimerkiksi potilastiedot eivät siirry yli kuntarajojen, koska tietojärjestelmät eivät ole yhteensopivia. Terveydenhuoltoa syytetään siitä, että ongelmat johtuisivat monikanavaisesta rahoituksesta. Miten se temppu tehdään. Siinä on omat hankaluutensa, mutta mielestäni se ei ole ongelmien ainoa syy. Miksi säädetään lakeja, joita ei voi käytännössä toteuttaa. Hallituksen rakenneuudistuspaketissa puhutaan “terveydenhuollon kaksikanavaisen rahoitusjärjestelmän synnyttämien epäkohtien purkamisen vireillepanosta”. Suomessa terveydenhuolto on OECD-maiden eriarvoisin. Kunnilla ei kuitenkaan ole valmiutta potilaiden liikkumiseen. Siinä on mahdollisuus sysätä kustannuksia toiselle, vaikka ne pitäisi hoitaa itse. Lähipalvelu ei tarkoita pömpeliä, joka on siinä kirkolla. Mitä asialle pitäisi tehdä. Terveydenhuoltolain mukaan kuntalainen voi ensi vuoden alusta valita terveysasemansa yli kuntarajojen. Lääkärille pääsy on vaikeutunut, osittain siksi, että lääkärikuntaa on siirtynyt erikoisairaanhoitoon ja työterveyshuoltoon. On aivan eri asia viedä palveluja kotiin kehä kolmosen tällä puolen kuin Lapissa. Miten turvataan sosiaali- ja terveyspalvelut ihmiselle, joka asuu syrjäseudulla ilman autoa ja vailla julkisia liikenneyhteyksiä. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito pitää integroida samoihin käsiin, kuten myös sosiaalipuoli. Nyt pitää löytää jo ratkaisuja. Miksi. Mitä siis ihan konkreettisesti aiotaan tehdä. Usein juuri työterveyshuoltoa pidetään eriarvoisuutta aiheuttavana. Viime hallituskaudellakin tehtiin kolme selvitystä tästä asiasta, eli meillä on tieto siitä, missä ne ongelmat ovat. Pitäisi äkkiä selvittää, mistä erot esimerkiksi ennenaikaisissa kuolemissa johtuvat. Papereissa lukee että keväällä 2015. Siihen on monia syitä. Meidän perusterveydenhuolto on rapautunut ja terveyskeskusten toiminta heikentynyt. Sillä saadaan eriarvoisuus vähenemään. En millään voi uskoa, että tietyil- le alueille hakeutuisi asumaan tavallista sairaampia ihmisiä. On totta, että potilastietojärjestelmä on laahan- ”Lähipalvelu ei tarkoita pömpeliä, joka on siinä kirkolla. Kanavia voidaan yhdistää ja vähentää, mutta se pitää tehdä hallitusti. Emme koskaan tule pääsemään yksikanavarahoitukseen, koska meillä säilyy asiakasmaksut ja niin edelleen. Tätä tehdään erityisesti seuraavaa hallitusohjelmaa varten, mutta jos työn aikana ilmenee jotain, mitä voidaan tehdä heti, niin totta kai se tehdään. Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus paljastaa, että Suomessa suurten kaupunkien sisällä on valtavia alueellisia terveyseroja. Kun syyt saadaan selville, ne voidaan korjata. Koska selvitys on valmis. Palvelu voi tulla omaan pihaan.” 11
Paperit lähtivät potilaan mukana, ei se sen kummempaa ole. Suojaosuus ei tule laajenemaan sinne. Mutta kyllä varmasti löytyy sellaisia tehtäviä, joissa kunnille voidaan antaa enemmän vapauksia pohtia, miten ne asiat järjestävät. Mutta en tiedä, mitä ne konkreettiset yksityiskohdat ovat. Se oli oma esitykseni, että saadaan tämä suojaosuus. Tarpeeseenhan ne velvoitteet on tehty. Se on ihan kauhea juttu, jos ihminen lamaantuu työttömyysaikana, ja sitten kun voisi työtä saada, hän ei pysty ottamaan sitä vastaan. Ei, ei auta. Meillä on jo vastikkeellisuutta, mutta se ei riitä. Vuonna 2009 esittelit sote-uudistuksesta oman mallisi. Nyt sitä on korjattu. Olen sitä mieltä, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Olit valmis perustamaan 40–60 sote-aluetta, jotka järjestäisivät sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja valtaosan erityispalveluista. Toinen vaihtoehto olisi ollut kohdistaa se erityisesti peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella oleviin. Kyllä se hirvittävän vaikeaa on. Lisäksi vaativaa erikoissairaanhoitoa ja joitakin sosiaalihuollon erityispalveluita varten olisi viisi miljoonapiiriä. Toivottavasti tämä kuitenkin kannustaa suurempaa osaa ihmisistä ottamaan työtä vastaan, jolloin olisi vähemmän niitä, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Ja sitten nämä viisi erva-aluetta. Meidän sosiaaliturva voi myös passivoida ihmisiä. Se on tarkoitettu hätätilanteeseen, jossa rahat eivät riitä elämiseen. Mutta haluaisin muistuttaa, että potilaat ovat ennenkin kulkeneet ja tiedot liikkuneet. Ei pitäisi liikaa päällepäsmätä valtion taholta. Vuoden 2009 jälkeen on vahvistunut että 40–60 sote-aluetta on liikaa. Nyt ongelma on siinä, että emme tiedä kuntien määrää emmekä sitä, tuleeko niistä. Työtön tai toimeentulotuen saaja saa jo nyt sanktioita jos kieltäytyy työvoimapoliittisista toimenpiteistä. Meillä on tutkittua tietoa siitä, että lyhyenkin työttömyyden aikana ihminen saattaa masentua. Mikä oli oma vaihtoehtosi. Kyllä, sekin on totta. nut perässä. Joukossa on myös työssäkäyviä ihmisiä, joiden pieni palkka ei riitä perheen elättämiseen. En missään nimessä tarkoita sairaita tai vammaisia, vaan niitä, jotka voisivat osallistua työhön. Saa nähdä, mitä työryhmä saa esille. Suuri joukko ihmisiä saa jatkuvasti toimeentulotukea. Niinhän se on laskettu. Miten tämä näkyy niiden työttömien rahapussissa, jotka saavat samaan aikaan toimeentulotukea. Mitä tehtäviä sosiaali- ja terveydenhuollossa voi vähentää. 12 Mutta kolmikantaneuvotteluissa sovittiin, että se kohdistuu kaikkiin kolmeen ryhmään. Miten vastikkeellisuutta voisi vielä lisätä. Toimeentulotuki on aina viimesijainen tuki. Ehdotit elokuussa Ilkassa ja Pohjalaisessa, että kaiken sosiaaliturvan pitäisi olla vastikkeellista. Hallitus haluaa nyt säästää vähentämällä kuntien tehtäviä. Edelleen olen sitä mieltä, että tarvitsemme kunnat ja sote-alueet, ja niillä pitää olla samat järjestämisvastuut. Mitä tarkoitit. Silloin valtiovallalla olisi pitänyt olla parempi ohjaus, eikä antaa kaikkien kukkien kukkia. Mielestäni on työmarkkinajärjestöjen tehtävä sopia, mihin kaikkialle se tulee, ja he sopivat, että se tulee kaikkiin kolmeen. Olen itse ollut töissä osastolla, josta potilaat lähtivät Helsinkiin esimerkiksi luuydinsiirtoihin. Uudistuksesta hyötyvät ennen kaikkea ansiosidonnaisella olevat. Kun siitä päätettiin, kunnat saivat tehdä vaikka minkälaisia järjestelmiä. Tarkoitus ei ole heikentää kenenkään sosiaaliturvaa, vaan antaa mahdollisuuksia osallistua ja palkita osallistumisesta siten, että osallistumalla voisi saada enemmän. Pitää miettiä keinoja, joilla osallistaa ihmisiä yhteiskuntaan. Toimeentulotukeen ei voi tietenkään tällaista suojaosuutta laajentaa. Onko tästä tavoitteesta nyt luovuttu. Työttömille luvattiin vapaus tienata 300 euroa kuussa ilman tukien menettämistä. En ole siitä luopunut koskaan. Tämä uudistushan ei heitä auta. Eikö niin
En ota muuta vaihtoehtoa huomioon. Ei. Että kyllä monia tahoja on kuultu. Oma nyrkkisääntöni on, että hoidon tarpeen arviointi pitää hajauttaa, hoidot keskittää ja seuranta hajauttaa. Olet peräänkuuluttanut tutkimukseen perustuvan tiedon käyttöä päätöksenteossa. Miksi Panimoliitto ja muut alkoholin myynnistä elantonsa saavat ovat mukana valmistelemassa Suomen alkoholipolitiikkaa. Suomessa ei ole näin tehty. Jos EU-komissio pakottaa Suomen luopumaan RAY:n rahapelimonopolista, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukselle. Päätökset on tehty toivottavasti vuonna 2015, mutta ne vaikutukset näkyvät vasta 5–10 vuoden päästä. Se on ihan kauhea juttu.” vahvoja kuntia. Kun tämän tyyppisiä asioita pohditaan, perinteisesti meidän yhteiskunnassa kaikki toimijatahot ovat mukana päättämässä, viitaten esimerkiksi kolmikantakeskusteluun. Mistä se raha voisi sitten tulla, tällaisina aikoina. Ne ovat nämä alkoholityöryhmät, jotka kokoontuvat. Nythän suunnitellaan kahden tason sote-alueita, joista toisilla olisi vähemmän järjestämisvastuuta ja toisilla enemmän. Meidän on säilytettävä tämä järjestelmä, joka on hieno sosiaalinen innovaatio. Mielestäni pitää edetä kuntapohjalta, mutta emme tarvitse moniportaista mallia, vaan vain kunnat tai sote-alueet ja sitten ne viisi ervaa. Esimerkiksi edellisellä hallituskaudella alkoholimainonnan kieltämistä pohtineessa työryhmässä oli edustaja Panimoliitosta ja Päivittäistavaraliitosta. ?. Millä tavalla ne ovat mukana ja missä. Ja toivottavasti ei tarvitakaan. Miksi alkoholipolitiikassa tutkimustieto on sivuutettu. Ensin pitää olla ne kunnat. Edellisellä hallituskaudella alkoholipolitiikassa oli monenlaisia työryhmiä. Esimerkiksi viestinnän ammattilaiset olivat mukana, ja itse keskustelin heidän kanssaan. Tutkimusten mukaan alkoholin kokonaiskulutusta voidaan vähentää kieltämällä alkoholimainonta, miedontamalla keski- Ei sitä sivuuteta millään lailla. Milloin sote-uudistus on valmis. Ei sosiaali- ja terveydenhuolto ole mikään irrallinen meteoriitti kunnan muusta toiminnasta. Ei siis ole suunnitelmaa b. ”Lyhyenkin työttömyyden aikana ihminen saattaa masentua. Ja valtiovallalle vahvempi ohjaus. Emme voi mennä sote edellä. En muuttaisi tätä systeemiä. Oma toivomukseni on, että olisi kuntia ja sote-alueita ja niillä samat järjestämisvastuut. No, kyllä näissä keskusteluissa nämä tahot ovat aina tavalla tai toisella mukana. Pitäisikö sitten tupakkalainsäädännön valmistelussa kutsua Philip Morrisin edustajat mukaan työryhmiin. On kolme hammasta pureutua alkoholiongelmaan: hinta, saatavuus ja valistus. En minä vaan tiedä. Kun löydetään yhteisymmärrys toimijoiden kesken, saadaan toimivampi tulos. Sehän oli katastrofi se 2000-luvun alussa tehty hinnanlasku. Nyt hintaa on nostettu, ja on hienoa, että kokonaiskulutus on kääntynyt laskuun. Totta kai alkoholipoliittisissa päätöksissä käsitellään tutkimustuloksia vakavasti. olutta tai rajoittamalla alkoholin saatavuutta esimerkiksi viikonloppuisin. Se olisi ihan katastrofi. Meidän pitää pistää viimeiseen asti kampoihin, jotta näin ei käy. Ja niitä pitää tarkastella kaikilta puolilta. Olisihan se 500 miljoonaa kertaa helpompaa tehdä pelkkä sote, mutta onko se oikein. Mutta ei meillä ole tällä hetkellä tupakassa sellaisia työryhmiä
Khatin käyttöä ei seulota neuvoloiden kyselyissä, eivätkä päihdetyöntekijät juuri kohtaa khatin käyttäjiä. Khattia kanssa Khat on päihde, johon päihdetyöntekijät eivät törmää. Khat on tullut hänelle vastaan vain muutaman kerran, kun asiakas on tullut vastaanotolle poliisin lähettämänä. 14 ”Kyseessä on aika mieto keskushermostostimulantti, ehkä siksi valtaväestössä ei ole siihen kiinnostusta”, hän arvioi. Hän ei ole kertaakaan kuullut, että khat-riippuvainen olisi ollut katkaisuhoidossa. k at i a l a - i l o m ä k i t e k s t i v i l l e t i e tävä i n e n k u v i t u s S uomessa on huumausaine, jonka aiheuttamien ongelmien hoito ei tunnu kuuluvan kenellekään. Ei ole tullut vastaan. Khatinkäytön ja siitä aiheutuvien ongelmien laajuus tunnetaan Suomessa kuitenkin huonosti. Aine on khat, tai suomalaisittain kati, kasvi, jonka lehtien pureskelulla on pitkät perinteet itäisessä Afrikassa ja Arabian niemimaalla. Kantonen on toiminut myös Vantaan A-klinikkatoimen vastaavana. Maahanmuuttajien mukana khat on levinnyt Eurooppaan, ja sen kauppa ja käyttö yleistyvät. Khatin jauhannalla on amfetamiinin kaltainen piristävä vaikutus, ja se aiheuttaa riippuvuutta. A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä on viimeiset 20 vuotta odottanut törmäävänsä khatiin. Khatia pidetään maahanmuuttajien ongelmana, eikä aina edes ongelmana, vaan kulttuurisena kysymyksenä. Khatin pureskelun katsotaan olevan osa joidenkin maahanmuuttajaryhmien kulttuuria, erityisesti somalitaustaisten miesten tapa viettää aikaa yhdessä. Mehiläisen päihdelääkäri Jarmo Kantonen on pitänyt vastaanottoa kymmenen vuotta. ”Ne ovat lähinnä ajokorttiasioita”, Kantonen sanoo. Keskusrikospoliisin mukaan vuonna 2002 Suomessa takavarikoitiin 1 039 kiloa khatia. Vantaan neuvoloissa jaettiin viime keväänä. Vuonna 2011 määrä oli jo 5 800 kiloa
15
Kyselyyn vastasi 490 sosiaali- ja terveyspalvelun työntekijää. ”Kyllä khatiin riippuvuus kehittyy ja sillä saa pään tilaan, jossa pystyy tuhoamaan omat elämänmahdollisuudet ja on kykenemätön esimerkiksi huoltajuuteen”, sanoo Mehiläisen päihdelääkäri Jarmo Kantonen. Somaliyhteisön sisällä kannetaan huolta khatin pureskelun vaikutuksista käyttäjän perhe-elämään. Oli päihteidenkäyttäjä mies tai nainen, isä tai äiti, poika tai tytär, ongelmat ovat kauaskantoiset. Khatin käytön ongelmat väistetään joskus myös sanomalla, että khatia käyttävät vain miehet ja silloinkin käyttö on sosiaalista. henkilökunnalle ehkäisevän päihdepalvelun opas khatista. On naisia, jotka pureskelevat khatia jaksaakseen siivota öisin. ”Opas ei herättänyt keskustelua. Vaikka khat on moneen muuhun huumeeseen verrattuna mieto aine, sen käytöstä saattaa aiheutua terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se ei näy kadulla. Ongelmia olivat aiheuttaneet etenkin alkoholi, kannabis ja khat. ?. Heistä lähes neljäsosa oli kohdannut päihdeongel- 16 maisia somalitaustaisia asiakkaita. U skomukset khatista voivat kuitenkin osoittautua ongelmallisiksi. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön työtiimin, Etyn suunnittelija Karin Rantala sanoo, että maahanmuuttajan päihdeongelman sivuuttaminen kulttuuriin vedoten on väärin, jopa syrjintää. Myös kantasuomalaisten päihteiden ongelmakäyttäjissä on enemmän miehiä kuin naisia, mutta päihdeongelman sukupuolittaminen tuskin on kovin viisasta. Ety teki viime vuonna kartoituksen somalitaustaisten asiakkaiden päihteiden ongelmakäytön näkyvyydestä kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Todennäköisesti asia koetaan aika vieraaksi”, sanoo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon osastonhoitaja Leeni Löthman-Kilpeläinen. Lähes puolet kyselyyn vastanneista työntekijöistä oli kuitenkin sitä mieltä, että khat oli heille täysin tuntematon tai he olivat korkeintaan joskus kuulleet siitä. Helsingin kaupungin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön työtiimin erityissuunnittelija Marja Heinänen pitää käsitystä virheellisenä. ”Olemme kuulleet naisista, jotka käyttävät khatia esimerkiksi jaksaakseen siivota öisin”, hän sanoo. Onko khat sitten päihdekysymys vai maahanmuuttajakysymys
Tutkijapari Angst B ja Lintsari soluttautui osaksi eteläsuomalaista 9C-luokkaa lukuvuoden ajaksi: istui pulpetissa, kärvisteli kokeissa, osallistui liikuntapäiviin ja retkille sekä vietti mopojuhlaa, vappunaamiaisia ja ysijuhlaa. Rinnevaara ei koskaan päässyt johtamaan riitaisaa kaupunkia: hän jäi ensin sairauslomalle, ja viime keväänä hänet erotettiin. Miten elämä koulussa ja sen ulkopuolella lomittuvat toisiinsa. Vesitornissa ovat pitäneet majaansa myös kotihoidon työntekijät. Heinola on vanhusvaltainen kaupunki, mutta kotihoitoa vanhukset eivät ole juuri saaneet. kuntavahti osa 4 Heinola, vesitornin varjossa H einolan laidalla seisoo vesitorni. Apina pulpetissa kertoo, mitä tutkijat näkivät, kuulivat ja kokivat. Tarjous Noste-lehden lukijoille! Tommi Hoikkala & Petri Paju Apina pulpetissa Mitä kaikkea ysiluokalla vuodessa tapahtuu. Vastuullista hyyn liiketoimintaa. Gaudeamus tarjoaa teoksen Noste-lehden lukijoille tarjoushintaan 29,80 € (ovh 36 €). Aikuissosiaalityön asiakkaat oli jaettu työntekijöille 1960-luvun tyyliin asiakkaan sukunimen perusteella, ja kotihoidon saantiin vaikutti se, kuinka kaukana asui vesitornista. Tilaa kirja toimituskuluitta sähköpostilla tilaukset@gaudeamus. Vuosi sitten sinne pakenivat kaupungintalolta vastavalitun kaupunginjohtajan Tita Rinnevaaran lähimmät alaiset. fi. Keskustelupalstoilla kysellään, johtaako Heinola myös Suomen henkirikose r ja sa a r i n e n tilastoja. Konsultin mielestä Heinolan palvelut muistuttivat hämähäkin seittiä. He pääsivät katsomaan läheltä oppilasarjen pieniä ja isoja asioita. Konsulttiselvityksen jälkeen sosiaalija terveydenhuoltoa on uudistettu, mutta kaupunkia vaivaa edelleen johtajuuskriisi. Jokin muuttunee ainakin sote-puolella, sillä Heinolan väkiluku on uhkaavan lähellä 20 000:n rajaa. Jokainen yksikkö oli järjestänyt työnsä haluamallaan tavalla. 17. Lähellä valtakunnan huippua ovat myös työttömyys,ikäihmisten määrä ja kunnallisveroprosentti. Mitä luokkahenki tarkoittaa, ja mistä se syntyy. Viimeisin uutinen kertoo Jyrängön virrasta löytyneestä kengästä ja sen sisällä olevasta jalasta. Pari vuotta sitten tehdyn konsulttiselvityksen mukaan tämä ei ole johtunut työntekijöiden kiireestä. Kaupunginjohtajaa haetaan yhä. Mitä työrauha on, ja miten se muotoutuu. · www.gaudeamus.fi · Tiedon puolella.?. Monet toivovat muutoksia kuntaliitoksilta, mutta neuvottelut etelään Lahden suuntaan ja pohjoiseen Hartolan ja Sysmän suuntaan eivät ole tuottaneet tulosta. Heinola on tilastokärkeä lasten sijoittamisessa kodin ulkopuolelle. Liitä mukaan merkintä NOSTE. Sitä pienemmät kunnat eivät jatkossa saa itse järjestää sote-palveluita
Asiasta on sopinut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueen kansanterveystyön johtajien verkosto, ja linjaus koskee avosairaanhoidon päiväaikaista vastaanottotyötä, neuvolatoimintaa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa. Yleensä pelko on ohimenevää. Oikeuspsykiatrisilla potilailla rankka lapsuus Oikeuspsykiatrisilla potilailla on ollut ongelmia omissa lapsuudenkodeissaan, selviää Miisa Törölän valmistelemasta väitöstutkimuksesta. Siellä paikallinen sairaanhoitajaliitto kysyi muutama vuosi sitten noin 3 000 hoitajalta väkivallasta, ja kyselyä edeltäneellä viikolla peräti 11 prosenttia vastaajista oli kokenut fyysistä väkivaltaa. Vaikka väkivaltaa pelätään sairaaloissa, sitä koetaan harvemmin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. The National Children's Bureau'n tuoreessa raportissa Greater Expectations todetaan myös, että köyhien perheiden lapset syntyvät hyväosaisten lapsia useammin alipainoisina, mutta myöhemmällä iällä heitä vaivaa usein ylipaino. Koulussa köyhien perheiden lapsilla on muita enemmän poissaoloja sairauden vuoksi, ja koulumenestyskin on heikompaa. ly hy et Uudellamaalla luovutaan vuokralääkäreistä Moni Uudenmaan kunta lopettaa vuokralääkärien käytön terveyskeskuksissa vuoden 2013 loppuun mennessä. OECD-maista lapsiköyhyys on vähäisintä. Masennus maailman yleisin sairaus Lähes neljännes koko maailman sairastavuudesta aiheutuu päihteiden väärinkäytöstä ja psyykkisistä sairauksista, ilmenee elokuussa lääketieteen aikakauslehdessä Lancetissa julkaistusta laajasta tilastoanalyysista. Vaikka varhaiskasvatusta saavat Englannissa lähes kaikki 3–4-vuotiaat, erot hyvä- ja huono-osaisten lasten kehityksessä ovat pysyneet lähes ennallaan. Eniten sairaustaakkaa kasvattaa masennus: noin kymmenesosa terveistä vuosista hukataan masennuksen vuoksi. Tutkijat ennustavat neljän miljoonan köyhän lapsen rajan rikkoutuvan jo lähivuosina brittihallituksen tiukan säästökuurin seurauksena. Erityisen huonosti pärjäävät lastensuojelulapset. Vuonna 1969 köyhyydessä eli kaksi miljoonaa lasta, nyt kolme ja puoli miljoonaa. Oikeuspsykiatrisista potilaista keskimääräistä useampi on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Tutkijat laskivat ennenaikaiset kuolemat, sairastamisajan sekä alentuneen toimintakyvyn vuoksi menetetyn ajan vuodelta 2010. poliklinikoilta. E nglannissa lapsiköyhyys on lähes kaksinkertaistunut The Beatlesin kultavuosista. Terveyskeskusten toivotaan panostavan oman henkilöstön palkkaamiseen. Huumesairastavuus koskee erityisesti 20–29-vuotiaita miehiä. Pidempään jatkuneet pelot liittyvät ennen kaikkea hoitovirheisiin. Useat terveyskeskukset ovat jo lopettaneet uusien vuokralääkärisopimusten tekemisen. Psyykkiset sairaudet eivät juuri ole lisääntyneet vuodesta 1990, toisin kuin huumeriippuvuus. 18 tutkittuja juttuja L ähes jokainen ensiapupoliklinikalla työskentelevä pelkää joskus työssään, ilmenee Riitta Mikkolan hoitotieteen väitöskirjasta, joka tarkastettiin kesäkuussa Tampereen yliopistossa. Keskimääräistä yleisempiä olivat vanhempien alkoholi- ja mielenterveysongelmat, taloudelliset vaikeudet ja perheväkivalta. Suurin osa heistä oli ennen hoitoon johtanutta rikosta perheettömiä, päihdeongelmaisia ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Pelkoa aiheuttavat muun muassa väkivallan uhka, potilaiden turvallisuus, lasten hoitaminen ja kiire. Tutkimus perustui Tarmokkaat haastattelu- ja kyselyaibabushkat neistoon, ja vastaajina ovat yhä oli lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa yhteensä voimissaan 16 sairaalan ensiapuVenäjällä
Kvinoaa kasvatetaan luomutilalla Liedossa. Hänelle selvisi, että Suomeen muuttaneet venäläiset ja inkeriläiset isoäidit eivät anna valtakunnanrajojen häiritä suvun asioiden pyörittämistä. Alennukset eivät ole johtaneet nuorten palkkaamiseen ainakaan kaupan alalla, käy ilmi ammattiliitto Handelsin selvityksestä. Siementen valkuaisessa on kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, ja siemenet sisältävät myös paljon tärkkelystä, kolesterolitonta kasviöljyä, ravintokuituja ja useita hivenaineita. Professori Kaisu Pitkälän johtaman tutkimusryhmän mukaan Alzheimerpotilaiden kuntouttaminen ei edes kasvata sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia. Etelä-Amerikasta peräisin olevan kvinoan siemeniä hyödynnetään viljojen tapaan. ly Tanskassa, jossa 3,7 prosenttia lapsista elää köyhyydessä. 19 et satunnaislukuja Muistisairaan kannattaa liikkua hy V enäläinen mummo, babushka, on myyttinen hahmo, joka hoitaa lastenlasten kasvatuksen, ruokkii koko suvun ja järjestää verkostoillaan vaikka aviopuolison sellaista tarvitsevalle. Ruotsi: työvoimakulujen leikkaus ei tuonut töitä SUoMESSa VÄhÄn aBoRttEJa* 9,0 12,6 13,3 12,7 17,7 * Raskaudenkeskeytykset tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti vuonna 2011 Lähde: THL Liikunta hidastaa muistisairaan toimintakyvyn heikkenemistä, vähentää kaatumisia ja pienentää kuolemanvaaraa, osoittaa Kelan julkaisema tutkimus. Kvinoaa viljellään Suomessakin Superruokana tunnettu kvinoa kasvaa Suomessakin. Nuorten osuus alan työntekijöistä on päinvastoin pienentynyt. Antropologi Tatiana Tiaynen teki väitöskirjaansa Babushka in Flux: Grandmothers and Family-making between Russian Karelia and Finland varten kenttätyötä sekä Venäjän Karjalassa että Suomessa. Suomessa lapsiköyhyysprosentti on 4,2 ja Britanniassa 12,5. Alle 26-vuotiaiden työnantajamaksut pudotettiin vuonna 2009 15,49 prosenttiin, kun ne ennen vuotta 2007 olivat 32,43 prosenttia. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus on onnistunut jalostamaan 15 vuoden työn tuloksena kasvista siemenkannan, joka pärjää Suomen ilmastossa. Muistisairaan omaishoitajana toimivan puolison elämänlaatua liikunta ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan paranna. Ruotsissa on yritetty kannustaa työnantajia palkkaamaan nuoria laskemalla työnantajamaksuja. Babushkojen perhekäsitys on poikkeuksellisen laaja: perheeseen lasketaan kuuluvaksi ihmisiä ”siellä” ja ”täällä” sekä myös ne, jotka ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen. Siinä sivussa hän hoitelee naapuruston asioita ja pitää tarvittaessa kuria julkisissa liikennevälineissä ja uimahalleissa. Ryhmäliikunta suorastaan vähentää kuluja, koska muiden sosiaalija terveyspalveluiden käyttö vähenee. Ilman babushkoja Neuvostoliitto ei olisi pysynyt pystyssä 70:ää vuotta. Työnantajamaksujen alennus on merkinnyt Ruotsin valtiolle vuosittain noin kahden miljardin euron menetystä.. Gluteenittomuutensa takia kvinoa soveltuu myös keliaakikoille. Tarmokkaat babushkat ovat yhä voimissaan nyky-Venäjällä, mutta myös Suomessa
Yhtenä vaihtoehtona on rakentaa uusi sairaala ja luopua vanhoista. Näin voi ollakin, jos avohoitoon todella satsataan. Miten kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut nivotaan hoitoketjuun. Sieltä tuli aivan kummallisia päätöksiä, ja byrokratia lisääntyi”, Kiemunki kertoi. Triple Aim -ajatuksella: samaan aikaan kehitetään toimintaa, parannetaan laatua ja saadaan säästöjä. Nyt Hämeenlinnassa on hylätty aluetoimikunnat ja innostuttu kansalaisraadeista, jotka toimivat lähinnä verkossa. Kaikilla kun ei ole omaisia, jotka jaksavat tai edes osaavat auttaa. hus:lla on nyt seitsemän psykiatrista sairaalaa eri puolilla Uuttamaata. Sairaalapaikat siis lisääntyvät. Lisää lääkkeitä ja nettiterapiaa. Hmm, ehkä sittenkin tietokimara Hevonen ihmisen kuntouttajana – kustannustehokas mahdollisuus… Lopulta tie vei saliin, jossa puhuttiin kuntalaisten uusista keinoista osallistua päätöksentekoon. Teidän olisi pitänyt antaa alueille kunnolla toimivaltaa ja rahaa”, Katajamäki sanoi ja jatkoi: ”Nyt olette perustaneet epämääräisiä raateja, joiden vaikutus päätöksentekoon on aivan sattumanvarainen.” Iisakki Kiemunki yritti puolustautua, mutta Katajamäki painoi päälle: ”Hämeenlinnassa on kokeiltu plasebo-demokratiaa, ja se on kuin ruotsalainen folköl – ei tule känniin, vaikka kuinka joisi.” Paneelin muut puhujat jäivät paitsioon. HUS markkinoi sairaalapaikkojen vähentämistä jäsenkunnilleen ns. Avoihoidon kehuttiin olevan inhimillisempää kuin potilaiden eristäminen laitoksiin. Kuinka paljon lasketaan omaisten varaan. hus:n toimitusjohtaja Aki Lindén selvensi suunnitelmia blogissaan. Ei suinkaan. Erityisasiantuntija Juha Rantasaari esitteli Turun kaupungin strategioita, ja Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka muistutti osallistumisen polarisaatiosta: uusillakaan välineillä ei välttämättä tavoiteta niitä, joiden ääntä iLKKa KarisTO päättäjien tulisi kuunnella. ”Te annoitte ensin liian vähän demokratiaa, totesitte että ei toimi, ja veitte sitten sen vähänkin demokratian pois. Hyvä näin, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Vaasan yliopiston dekaani Hannu Katajamäki lyttäsi Hämeenlinnan valinnat. Se tarkoittaa 120 sairaansijan vähentämistä nykyisestä. H Y Johan oli markkinat T ällä kertaa hyrrä osui Kuntamarkkinoille, jotka järjestettiin syyskuussa Helsingissä. Seminaarihyrrä päättää, mistä raportoidaan. Lea suOninen-erHiö. Runsaasta ohjelmasta oli vaikea valita: Kuunnellako esitystä videoneuvottelupalveluista, julkisen hallinnon asiakkuusstrategiasta vai kenties veroennustekehikon uusista tuulista. Jokainen niistä alkaa olla korjauksen tarpeessa. E M I I R A A R R Ä . 20 Kunpa historia ei toistaisi itseään Kesällä uutisoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin suunnittelevan uutta psykiatrista jättisairaalaa. Moni muistaa 1990-luvun lamavuodet, jolloin mielisairaaloita ajettiin alas. N S Noste saa kutsuja erinäisiin tilaisuuksiin. Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Iisakki Kiemunki (sd) selosti Hämeenlinnan kokemuksia aluetoimikunnista, joille annettiin jonkin verran budjettivaltaakin. 1990-luvulla näin ei tehty, ja pian alettiin puhua katuskitsofreenikoista. Entä miten potilaiden tarvitsema muu huolenpito järjestyy. HUS:n tavoitteena on, että 10 000 asukasta kohti olisi neljä psykiatrista sairaalapaikkaa vuoteen 2018 mennessä. ”Se epäonnistui surkeasti. Mutta nythän kaikki on toisin, eikö niin. Silloinkin puhuttiin avohoidon kehittämisestä
Hänen jäljessään oli valunut kirkkaanpunainen verivana pitkin käytävää. Pöydällä oli teräksinen deegeli, jossa oli lämmintä vettä imukatetrin puhdistusta varten. Palkintoraatiin kuuluvat Nosteen toimituksen lisäksi valokuvaaja Pekka Elomaa, Suomen Akatemian tutkijatohtori Elina Pekkarinen ja Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi. Äiti oli 25. Aina kun kuulen, että lapsi hätäkastetaan, tuo ensimmäinen hätäkasteeni palaa mieleeni, vaikka tapahtuneesta on jo 15 vuotta. En hoitanut synnytystä, mutta sain kuulla, että kastamani lapsi oli selvinnyt ja jaksoi hyvin. Ohjeet ja säännöt: www.nosteessa.fi Kuvaa ensimmäistä viikkoasi alan hommissa! Lähetä kuvia raadin arvioitavaksi ja voita Nosteen ikuinen tilaus ja vapaavalintainen sosten koulutus. Järkyttynyt isä oli ehtinyt paikalle ja sopersi vauvan nimen. Seisoimme virvoittelupöydän ympärillä. Valelin vauvan päähän vettä kolme kertaa ja lausuin hätäkastekaavan: ”Minä kastan sinut… Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Sen jälkeen luimme yhdessä Isä meidän -rukouksen ja lausuin Herran siunauksen. Työvuorossa sellaisia asioita ei voi alkaa ajatella, koska on vaan toimittava. raskausviikolla. On ihme, miten toinen kestää vaikka mitä ja toinen ei kestä paljon mitään.” T i T Ta V i L Pa Valokuvauskilpailu opiskelijoille Miltä näyttää ensimmäinen viikko alan töissä. Lääkäri toi pikkuruisen vauvan toimenpidehuoneeseen. Tällä palstalla kerrotaan miltä tuntuu tehdä jokin asia ensi kertaa eka kerta Hätäkaste ri t va olli l a , kätilö: Olin yövuorossa, ja elettiin jo aamuyön tunteja. Tutkimuksessa selvisi heti, että lapsi on niin huonokuntoinen, että äiti joutuu hätäsektioon. Kilpailuaika päättyy 31.5.2014. On tärkeää saada olla sellaisessa mukana. Noste järjestää valokuvauskilpailun kaikille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, jotka ovat työharjoittelussa lukuvuoden 2013–14 aikana. Kun pyöräilin yövuoron jälkeen pakkasaamuna kotiin, pohdin elämän ja kuoleman hiuksenhienoa eroa. Kilpailuun lähetettyjä kuvia julkaistaan Nosteessa 4 /2014 ja myös Nosteen verkkosivuilla www.nosteessa.fi. Ambulanssi toi synnytysosastolle monisynnyttäjä-äidin, jota menin osaston ovelle vastaan. Pikaisen neuvonpidon jälkeen sovimme, että minä hätäkastan lapsen. Muutamaa vuotta myöhemmin sama äiti oli jälleen synnyttämässä. Kätilölle on aina kova juttu auttaa maailmaan lapsi, jonka selviäminen on vaakalaudalla. Lähes kolmikymmenvuotisen kätilöurani aikana olen oppinut ymmärtämään, että tilanteen järkyttävyydestä huolimatta hätäkaste voi merkitä perheelle paljon. Lapsi oli heikossa kunnossa, ja ajattelin, ettei hän voi millään selvitä. 21
Mietojen juomien ostoikäraja laskettiin 18 vuoteen, väkevien 20 vuoteen. 4, 21 Alkoholin vuosikulutus litroissa asukasta kohden kokonaiskulu tus 19 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 5 19 0 5 19 1 5 19 2 5 19 3 5 19 4 55 19 5 19 6 5 19 7 5 19 8 5 19 9 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 7 19 0 7 19 1 72 19 7 19 3 7 19 4 7 19 5 7 19 6 7 1 7 0 väkevät juomat (Viinat ja muut väkevät juomat, tilastoitu vuodesta 1950) 1932 1933 1934 1935 1936 1937 1938 1939 1940 1941 1942 1943 1944 1945 1946 1947 1948 1949 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1971 22. Pitkä jano Alkoholin käyttöä on yritetty suitsia monin tavoin. 1 9 6 2 Miedot viinit vapautettiin ostajaintarkkailusta. 1 9 6 9 0, 67 1,6 2 1,2 1,4 8 1,8 7 1,9 1 2 Keskiolut vapautettiin ja vähittäismyynti sallittiin maaseudulla. jO naTa n H i L D É n & j u u s O KO P O n e n graf iikka 1 Perustettiin 9 ostajaintarkkailu4 organisaatio. Väkevät viinit takaisin viinakortille. 3 1 9 5 2 Väkevät viinit vapautettiin ostajaintarkkailusta. 6 (tilastoitu kulutus 100-prosenttiseksi etanoliksi muutettuna) 8 6 1 9 4 9 1 Kieltolaki 9 päättyi. Turhaan. 2,1 1 4 Alko avasi ensimmäisen itsepalvelumyymälän. 3 2 1 9 5 8 Ostajaintarkkailuorganisaatio puretaan. 1 Viinakortti 9 otettiin 4 käyttöön
Viro liittyi eu:n jäseneksi. Alkoholimainontaa haluttiin tiukentaa. 2 0 0 6 8, 41 8, 54 Vuonna 2012 suomalaiset joivat keskimäärin 7,75 litraa puhdasta alkoholia. 6 1 9 9 8 1 9 9 1 Alkon viimeinen tiskimyymälä muutettiin itsepalvelumyymäläksi. 8 6, 7 6, 3 68 6, 38 7 7,4 4 7,75 4, 72 6 4 2 1964 1965 1966 1967 1968 1969 7 19 0 7 19 1 72 19 7 19 3 7 19 4 7 19 5 7 19 6 7 19 7 7 19 8 79 19 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 2099 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 12 0 964 3 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lähteet: THL, Päihdetilastollinen vuosikirja 23. 1 9 9 5 Suomi liittyi eu:iin. Alkoholijuomien tuonti-, vienti-, valmistus- ja tukkumonopolijärjestelmä purettiin. Keskiolut, siiderit ja lonkero myyntiin kioskeihin ja huoltoasemille. Matkailijoiden alkoholin tuonnin aikarajat poistettiin ja mietojen juomien mainonta sallittiin tietyin ehdoin. Viikkoa kohden se merkitsee noin puoltatoista pulloa viiniä tai lähes kymmentä 33 senttilitran keskiolutta. 8 Alkoholijuomaveroa alennettiin. 1 Matkustaja9 tuonnin aikarajoja 9 palautettiin. 2 0 0 4 Alkojen kesälauantaikokeilu päättyy. 7 Alkot kiinni kesä1 7 lauantaisin. 8,1 7 1 Viinakortti 1 Alkoholimainonta 9 poistui 9 kiellettiin. 7 käytöstä. 2 Alkoholi0 juomaveroa 0 korotettiin
24
Kesäisin Talolla on kerätty ammattirakennusmiehistä porukoita ja tehty remonttihommia vuokratyövoimana. Kyllähän tässä saatiin tilastoja hämättyä. Paltamo oli vissiin parhaiten työllistetty kunta koko maassa, mutta tempputyöllistämistähän tämmöinen on eikä mitään muuta. Parasta kokeilussa on ollut joustavuus. Pakolla töihin Paltamo päätti työllistää kunnan kaikki työttömät. Sääliksi kävi muutamia henkilöitä, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin istua käytävillä ja päivystää. Sitä pystyy tekemään vaikka muutaman päivän keikkoja. Aktiivisellehan löytyy aina töitä, mutta passiiviset laitostuu. Talolla olin puuverstaan esimiehenä, semmoisena ohjaa- jana. v i l l e pa l o n e n t e k s t i j a k u v a t Ville Niskanen, 46, rakennusmies Vaihdoin rakennuspuolelle kymmenen vuotta sitten, kun puusepälle ei enää löytynyt töitä. Isossa sakissa on niin monenlaista porukkaa, ammattivalittajia sun muuta. Kaikki terveet ja aktiiviset ihmiset irtisanotaan, ajamalla ajetaan pois. Tietysti välillä oli hiljaisempaa ja aika kävi pitkäksi. Töitä voi tehdä silloin kun niitä on, ja kun ei ole, voi mennä takaisin Talolle. Silloin tuntui turhalta se touhu. 25. Talolla pääsi terveystarkastuksiinkin. Yhdeksän paltamolaista kertoo kokemuksensa. Kerkesin olla pari talvea kortistossakin. Nykyään kesäisin on raksahommia, talvet olen ollut Työvoimatalolla. Mutta olen ollut niin perkeleen terve, ettei ole lääkäriä paljon tarvinut vaivata. Nyt Työvoimatalolla venytellään ja vanutellaan viimeisiä pennejä, että rahat riittäisivät vuoden loppuun asti. Jäljelle jäävät vain vajaakuntoiset ja nuorisotakuun piirissä olevat. Aika hyvässä asemassa olin, kun sain tehdä mielekästä hommaa. Mielestäni on vähän huono systeemi kerätä kaikki kunnan työttömät yhteen kasaan. Kyllähän se liippasi omaa alaa
Paikallisessa kattofirmassa piti riittää tekemistä, mutta puolen vuoden jälkeen nilkki omistaja potki kaikki pihalle ja laittoi firman konkurssiin. On itsekästä nostaa rahaa ilman, että antaa mitään yhteiskunnalle. Seppo Lempinen, 26, sekatyömies Muutin tänne Lempäälästä viime vuoden toukokuussa. Työvoimatalolla saan kympin tunnilta. Paltamon malli pitäisi saada ehdottomasti muuallekin. Avovaimoni Mari jakaa mainoksia pari kertaa viikossa ja on erään vanhan rouvan kotiavustajana. Kevättalvella 2013 piti äkkiä löytää joku energiamessuja järjestämään. Kun yhdet kangaspuut vapautuivat, kudoin pari räsymattoa. Minulla oli työpaikka odottamassa. Mummon oppien mukaan koitetaan mennä: ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.. Jos istun paikallani, mielessä pyörii vain oma talonkunnostusprojekti. Joidenkin mielestä se on huono palkka, mutta minulle ei ole ikinä maksettu niin hyvin. Sain jalkaa oven väliin sen verran, että kunnassa miettivät minulle muutakin tekemistä. Lempäälässä ehdin olla työttömänä 600 päivää. Koulujen päättäjäisviikonloppuna olin järjestämässä Nuorisotalolle päihteetöntä konserttia, jossa esiintyi tuttuja rapartisteja Tampereelta. Kun ne loppuivat, pääsin takaisin Työvoimatalolle ilman karenssia. Olin sitä ennen järjestänyt vain yhden koiranäyttelyn. Systeemi voisi toimia, jos se olisi perinteisen työkkärin rinnalla: jos työnteko ei kiinnosta, niin mene sitten kotiin ja kokeile olla siellä vähän pienemmällä rahalla. Seuraavan kuukauden suunnit26 telin messujen ohjelmaa, olin yrittäjiin yhteydessä, rakensin ja valvoin, että kaikki menee hyvin. Kesällä tein kattoremontteja appiukon kanssa. Pärjäämme mainiosti. Menin Työvoimatalolle ja sanoin, että haluan tehdä jotain. Ensin revin Työvoimatalolla matonkuteita
Kun Huotarin Anne tuli puikkoihin, hän hoksasi, että tehdään sitä, mitä työntekijät itse haluavat. Ylin johtaja eli Leila Pölkky-Pieskä koitti ylemmältä rappuselta käs- kyttää, mitä pitää tehdä ja mitä ei. Hetken aikaa minulla oli firma, joka teki puisia asekaappeja. Helmikuusta lähtien olen ollut Kajaanin Intotalon järjestämällä Yrityshiomo-kurssilla. Tuli vastareaktioita. 27. Kun muksu oli pieni, olin vuoden työttömänä, sitten kolme vuotta koulunkäyntiavustajana. Jotkut haluavat tehdä vain omaa ammattiaan vastaavaa työtä. Muutin Paltamoon 15 vuotta sitten. Komentaminen ei oikein sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Ne muutamat harvat, jotka ennen suureen ääneen valittivat paikallaolopakosta, ovat edelleen siellä. Olen ollut Talolla askarteluohjaajana, kondensaattoreiden kasaamisen ohjaajana, puupuolen ohjaajan sijaisena ja lisäksi toimistotöissä, myyjänä käsityökaupassa ja kirpputorilla sekä neulahuovuttamassa. Satu Kokkonen, 45, käsityöläinen Valmistuin sahateknikoksi laman keskellä vuonna 1991. Alussa homma ei toiminut. Ilmapiiri on sellainen, että kaikki on mahdollista. Nyt ne valittavat siitä, että kokeilu loppuu. Myin aikakauslehtiä puhelinmyyntinä ja opiskelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Olin työttömänä pisimmillään puolisen vuotta. Kävin puusepänkurssin, uimaopettajankurssin ja kolme yrityskurssia. Sen kun otat siivet ja lennät! Yrittäjyys on huomattavasti valoisampi tulevaisuudennäkymä kuin hautautua arkistoon jossain kirkkoherranvirastossa. Viisi vuotta olin töissä puualan yrityksessä. Täystyöllisyyskokeilussa olen ollut mukana alusta asti. Vuodenvaihteen jälkeen Talolta on voinut irtisanoutua. Jos sitä ei satu olemaan, niin sitten istutaan tumput suorina
Paltamon kunnan ympäristökeskukselle olen tehnyt metsurin hommia. Se oli paras pesti, aina eri paikka ja uudet ihmiset. Ovat vähän huhuilleet, että jos sinne ottaisivat talonmieheksi. Nykyään jaksan jo käydä lenkillä emännän kanssa. Kaipa sitä vielä jotain löytää. Keväästä asti olen ollut talonmiehenä. ?. Kun se homma loppui, säkitin koristekiviä ja lastasin 28 pari vuotta Venäjälle meneviä rekkoja Vartiuksen tien varressa. Parasta on ollut terveydenhuolto. Minäkin olin siellä maalishuhtikuussa talonmiehen hommissa, työnantajapaketilla. Lisäksi olen ohjaajana polkupyörä- ja kondensaattoripuolella ja moottorisahojen korjauksessa. Yhtenäkään aamuna ei ole tympäissyt lähteä Talolle. Ennen kuin tulin Työvoimatalolle, pisin työttömyysjakso oli puolisen vuotta. Neljän vuoden ajan olin perämies kenttäsirkkelillä, missä tukista tehdään lautaa. Vaimo on siivoojana Kainuun Opistolla. Pari laulua kerkesin laulaa, ja sitten rupesi sydämes- tä ottamaan. Urheilukentällä olen ollut töissä viidesti. Olin seitsemän vuotta töissä Maraboun suklaatehtaalla. Veivät ambulanssilla Kajaaniin. Saa nähdä, miten käypi. Kun palasin Suomeen, menin Palvi-Pojille paistamaan makkaraa. Minulla on diabetes, ja viime vuoden keväällä sain sydäninfarktin. Kari Oikarinen, 55, talonmies Vuonna 1977 pääsin armeijasta ja lähdin Ruotsiin. Hartsin hajusta tuli pää niin kipeäksi, etteivät siihen auttaneet lääkkeetkään. Kävellään hissukseen koirien kanssa ja katsellaan maisemia. Vuodenvaihteen jälkeen pitää varmaan yrittää työmarkkinoille. Onneksi oli nitrot taskussa. Sen jälkeen olin tekemässä lasikuituveneitä. Meillä oli semmoinen karaokepiiri tuolla yläkerrassa. Kun laite on korjattu, tarkastan että se on luovutuskunnossa
Kokeilun aikana on työllistetty noin 400 ihmistä, mutta osa on kokeilun aikana vaihtunut. Ei mitään pysyvää Paltamon täystyöllisyyskokeilu päättyy joulukuussa. Kärhämän taustalla oli työterveyshuollon irtisanoutuminen hankkeesta. Suurin osa työllistettävistä on jäänyt töihin työvoimayhdistyksen Työvoimatalolle, jossa myös klubijaksot järjestetään. Myös eläke karttuu työn aikana. Tavoite ei ole täysin toteutunut, kertoo tutkija Jouko Karjalainen thl:stä. Työvoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Leila Pölkky-Pieskä irtisanottiin marraskuussa 2011. Hanketta toteuttaneen Paltamon työvoimayhdistyksen perustivat Paltamon kunta, Paltamon yrittäjät ry, mtk Paltamo ja jhl Paltamo. Työvoimatalon ulkopuolella töitä voi tehdä yhdistyksen palkkalistoilla, työnantajapaketilla tai kokonaan avoimilla markkinoilla työskennellen. lea suoninen-erhiö T yöttömyyden kanssa pitkään painineessa Paltamon kunnassa aloitettiin vuonna 2009 Työtä kaikille -hanke, jossa pyrittiin työllistämään kaikki kunnan työttömät. Hän tutkii hankkeen vaikutuksia tulonsiirtoihin. Jotkut ovat syyttäneet paikallisia yrityksiä siitä, että nämä ovat käyttäneet työnantajapakettia ilmaisen työvoiman hankkimiseen: ensimmäisen kuukauden jälkeen työllistetylle on näytetty ovea, ja tilalle on otettu toinen uudella työnantajapaketilla. Työvoimayhdistyksen työntekijäksi voi hakeutua joko suoraan te-toimistosta tai sen pyörittämän työnhakuklubin kautta. Työvoimatalolla toimii muun muassa puutyöpaja, atk-paja, pyöräkorjaamo, tekstiilipaja, kierrätyskeskus, askartelupaja, kirpputori ja käsityömyymälä. Tämän osoittaa vertailu toimeentulotukimenojen kehitykseen Sonkajärvellä, joka on tutkimuksen vertailukunta. Klubijakson jälkeen Paltamon työvoimayhdistys solmii työttömän kanssa työsopimuksen, jos tämä ei muuten työllisty tai lähde opiskelemaan. Jakson aikana työttömille maksetaan työmarkkinatuki korotettuna ylläpitokorvauksella. Oorninki Oy:n työterveyslääkärit katsoivat, ettei työterveyshuolto pysty kunnolla tekemään työtänsä täystyöllisyyskokeilussa. P altamon mallin tavoitteena oli, että työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki tulisivat tarpeettomiksi, kun sosiaalietuudet muutetaan palkaksi. Hanke ei ole sujunut ilman riitoja. Lisäksi jotkut saavat Kelan asumistukea, sillä asumistuen tulorajat ovat yleensä korkeammat kuin talon palkat. Työvoimaa välitetään myös talon ulkopuolelle kunnan palvelukseen, yrityksille ja yhdistyksille, ja tarjolla on ollut esimerkiksi metsän hoitoa, halonhakkuuta, muuraus- ja maalaustöitä, siivousta ja muita kotitaloushommia. Rahoitus, 22 miljoonaa euroa, tuli valtiolta. Työnantajapaketissa työnteki- jän ensimmäisen kuukauden palkan maksaa työvoimayhdistys. Työnhakuklubilla työttömät viettävät muutamista päivistä muutamaan viikkoon, jona aikana kartoitetaan heidän osaamistaan ja työllistämismahdollisuuksia. Kaikki työntekijät saavat normaalit palkkatyön edut, kuten työterveyshuollon ja palkalliset lomat. Tulokset jäivät laihoiksi. Alle 4 000 asukkaan kainuulaisen kunnan työttömyys oli tuolloin yli 18 prosenttia. Kysymys oli erityisesti kun29. Kokeilulla ei ole ollut vaikutuksia Paltamon toimeentulotukimenoihin tai toimeentulotuen asiakasmääriin. Toimeentulotukea on hakenut vuosittain noin 20–30 työllistettyä
Yrittäjät syyttivät yhdistyksen remontti- ja rakennushommien vääristävän kilpailua. Alun perin hankkeen piti loppua vuotta aiemmin, mutta jatkoaika myönnettiin, sillä rahoja oli vielä käyttämättä. Kävin talolla huhtikuussa ja olihan siellä joitakin, jotka suhtautuvat tosi kielteisesti tähän, mutta eivät siitä huolimatta halua lähteä sieltä pois”, Jouko Karjalainen sanoo. Kun muissa kunnissa ollaan tässä tilanteessa eläkeputkessa, Paltamossa on ohjattu töihin. Uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin hankkeen aikoinaan ideoinut entinen kansanedustaja Anne Huotari. toutusselvitysten teosta. ?. Avoimilta työmarkkinoilta töitä ei ole löytynyt. 30 Karjalaisen mukaan tyytyväisimpiä kokeiluun ovat olleet nuoret. Hankkeen seurantatutkimuksissa on arvioitu, että ilman täystyöllisyyskokeilua Paltamon työttömyysaste olisi 16 prosentin tietämissä, kun se on nyt alle kahdeksan prosentin. Oikeus toimeentulotukeen säilyy, mutta sitäkin on mahdollista pienentää 20–40 prosentilla työstä kieltäytymisen vuoksi. Erityisen hankalaa Paltamossa on ollut niillä eläkkeelle pääsyä odotelleilla työttömillä, jotka ovat saaneet työttömyysturvan lisäpäiviä. Joidenkin ”lisäpäiväläisten” tiedetään tästä syystä muuttaneen kotiosoitteensa Paltamon ulkopuolelle. Keväällä 2011 yrittäjät palasivat hallitukseen, kun luotiin yhteiset pelisäännöt tarjouslaskennan perusteista. P altamon mallista on puhuttu pakkotyömallina. Jos asumisen pystyy järjestämään edullisesti tai asuu vanhempiensa kanssa, palkka on ihan merkittävä, kun käteen jää yli 700 euroa. On tietysti monia syitä, miksi ihmiset haluavat sinne jäädä”, thl:n Jouko Karjalainen sanoo. Paltamon kokeilun taloudellisista vaikutuksista tiedetään jo se, että yhteiskunnan varoilla työllistäminen tulee ainakin lyhyellä aikavälillä kalliimmaksi kuin työttömänä pitäminen, vaikka joskus toista väitetään. Niitä tehdään thl:ssä, Kelassa, Valtion taloudellisessa tutkimuslaitoksessa vattissa, Lapin yliopistossa, ja yhdestä osatutkimuskesta vastaa sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja tutkimusryhmineen. Tämän vahvistaa Paltamon mallia tutkinut johtava ekonomisti Kari Hämäläinen vattista. Ja sekin on varmaa, että vuoden vaihtuessa työttömyys tulee Paltamossa taas lisääntymään. ”Ei Kainuun seudulla työpaikkoja viljalti ole, mutta on siinä vähän jämähtämistäkin. ”Hanke on jopa imenyt jonkin verran nuoria Paltamoon. Toiminnanjohtajan irtisanomisen jälkeen työterveyshuolto jatkoi hankkeessa. Hanke on imenyt jonkin verran nuoria Paltamoon. Tutkijoita Paltamon hanke on sen sijaan työllistänyt. Vuoden alusta työllistetyt ovat kuitenkin voineet lähteä hankkeesta ilman pelkoa karenssista. Työllistettävät eivät ole juuri saaneet töitä avoimilta työmarkkinoilta. Mallin vaikutuksia selvitetään peräti yhdeksässä osatutkimuksessa. Paltamon yrittäjätkin erosivat hetkeksi työvoimayhdistyksen hallituksesta. Jos työtön on kieltäytynyt työllistymästä Työvoimataloon, hän on joutunut karenssille. Pieneltä paikkakunnalta ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän töitä, ja toisaalta halukkuus muuttaa työn perässä on laimeaa. Paltamon kokeilu päättyy tämän vuoden lopussa. Ihan hyvä biletysraha.” M itään uutta, tulevaisuudessa kantavaa ratkaisua työllistämiseen ei hanke näytä synnyttäneen. ”Vuoden alussa lähti 18 työntekijää. Loppuraportin on määrä valmistua marraskuussa 2013. Tästä työvoimayhdistys sopi te-toimiston kanssa. Jouko Karjalaisen tietojen mukaan Työvoimatalon töistä on koko hankkeen aikana kieltäytynyt joitakin kymmeniä henkilöitä
Positiivista Paltamossa on vakaus. Päivät kirjoitin hakemuksia, illat olin nuorisotalolla apuohjaajana. Kaksi vuotta sitten muutin takaisin Paltamoon ja menin Työvoimatalolle. Se ei tärpännyt, mutta toinen hakemuksemme tuotti tulosta: Saimme 12 500 euroa manga-tapahtuman järjestämiseen Oulujärvi Leader -yhdistykseltä, joka tukee nuorisoprojekteja. Olin myös toimittajana Työvoimatalon omassa verkkolehdessä, Paltarissa. 31. Nuoriso-ohjaajan kanssa tehtiin Olvi-säätiölle hakemus, jolla yritettiin saada kymmenen tietokonetta ja erilaisia pelivehkeitä. Muutaman kerran pääsin tekemään koko lounaan, kun pääkokki ei ollut paikalla. Ensin kokosin kondensaattoreita kuukauden verran, se oli yksitoikkoista hommaa. Sitten pääsin Työvoimatalon keittiölle. Perjantaisin järjestettiin karaokeiltoja, etteivät nuoret lähtisi niin helposti kylille. Sitten pääsin kunnalle hakemuksia kirjoittamaan. Olin yli vuoden asiakaspalvelutyössä: DNA-puhelinmyynnissä, taksivälityksessä ja 118-numeropalvelussa. Viime aikoina nuorisotalolla on ideoitu elokuvajuttuja. Kerran kuussa laitettiin yhdessä ruokaa. Työvoimatalon karaokeryhmä teki myös ammattimuusikon ohjeistuksella biisin Työvoimatalon laulu, joka löytyy Youtubestakin. Olin yhden kesän työttömänä työnhakijana Kajaanissa. Sitä kautta pääsin mukaan nuorisotyöhön. Siellä meni viisi kuukautta. Tein kaikkea mahdollista tiskaamisesta sämpylöiden leipomiseen. Enemmän se oli jutustelua, ei loskakeleissä hirveästi pystynyt pyörätuoleja työntelemään. Parin kuukauden ajan ulkoilutin paikallisessa hoitokodissa asuvia vanhuksia. Se oli päätöntä menoa kaikin puolin, yöt valvottiin kaupungilla kulkemassa. Pasi Rusanen, 25, merkonomi Opiskelin yli kaksi vuotta talonrakennusalaa, mutta ei se kiinnostanutkaan. Vuonna 2010 valmistuin merkonomiksi
Kaksi tai kolmekin vuotta meni hukkaan. Ei se huono palkka ole, mutta työaika on vain viisi tuntia ja viisitoista minuuttia. Saan palkkaa 1 200 euroa ja rapiat. Pölkky-Pieskä oli sellainen rättihenkinen, kaiken olisi pitänyt pyöriä sen matonkutomisen ympärillä. Jos kieltäytyy, saa lähteä niine hyvineen takaisin kotiin. Tuli atk-puoli ja metallipuoli. Viime syksynä loukkasin jalan. Olen menossa hermoratatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. 1970-luvulla olin töissä paperikoneella, 80-luvulla tielaitoksen mittamiehenä. Alkuvaiheessa varsinkin nuorissa oli sellaisia, jotka sanoivat työnjohtajalle, että ei kiinnosta, tee itse jos haluat. Kari Hukkanen, 59, puuseppä Minulla ei ole kansakoulua kummempaa koulutusta. Kun lama alkoi, jouduin panemaan laudat poikittain ovelle. Kukaan ei pakottanut himmelei32 tä rakentamaan tai pitsiä nypläämään. Olen tehnyt myös saunojen ja kosteiden tilojen remontteja. Tein etupäässä liikelahjoja, keittiökalusteita ja sisustin veneitä. Vuonna 1989 perustin Paltamon Koristepuun. Mielellään sitä töitä tekisi, mutta alkaa olla illassa tämä elämä.. Työttömyysjaksot eivät ole olleet hirveän pitkiä, muutamia kuukausia. Työvoimatalolla pääsin puupuolelle, oman alan hommiin. Jos saisi kahdeksan tunnin päivää tehdä, niin ansiotkin olisivat erilaiset. Nyt on jonkinlaiset pelisäännöt. Harmi, että kokeilu loppuu. Vähän villiä se touhu oli. Sen jälkeen tiedetään, onko enää mahdollisuutta työelämään. Mutta ehkä se lähti alun perin menemään väärille raiteille. Vasta kun Huotarin Anne tuli Pölkky-Pieskän tilalle, alkoi tapahtua. Sen jälkeen olen kiertänyt ympäri Suomea soittamassa bassoa. Hyvä että antoi puupajankaan olla
Talolla oli jonkun verran asennevammaisia, joista näki, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Tykkäsin siitä hirveästi. Kun minua pyydettiin tähän työhön, sovimme, että ensin käytetään kuukauden mittainen työnantajapaketti. Lusmuilijathan niitä negatiivisia juttuja huutelee. On se varmaan melkomoinen herättäjä, kun joutuu –tai pääsee – tuonne ihmisten ilmoille. Tämä duuni on väliaikainen. Pestin luvattiin jatkuvan, jos kaikki menisi hyvin. Se söi ilmapiiriä ja leimasi koko kokeilua. Tarkoitus oli, että työtön voisi kokeilla eri aloja, jos vaikka haluaisi lähteä kouluttautumaan. Lopulta sain koulutusta vastaavaa työtä täältä omalta kylältä. En tosin tiedä ketään, joka olisi mennyt paikalliseen firmaan työnantajapaketilla ja saanut sieltä vakituisen työpaikan. Tai jos sattuisi saamaan työpaikan, niin vielä parempi. Ensi vuonna aion hakea ammattikorkeakouluun erikoistutkintoa tekemään. Kokeilu on hyvä niille, jotka ovat jurnuttaneet pitkään piilossa neljän seinän sisällä. Kerran kävin kokeilemassa myymäläapulaisen työtä S-Marketissa, mutta se ei kerta kaikkiaan sopinut mun kropalle. Siihen aikaan työnantajapaketilla sai mennä vain kolmeen firmaan, eivätkä ne saaneet olla samalta alalta. Moni ei kehtaa sanoa, että on ollut Työvoimatalolla. Aloitin Talolla vuonna 2009. Nyt olen paltamolaisen tukkufirman kirjanpitäjä ja reskontranhoitaja. Ja on suunniteltu, että lähden jatkamaan äidin tilitoimistoa. Pia Puholainen, 29, kirjanpitäjä Olin Näprinki-käsityömyymälän myyjänä koko sen kaksi vuotta, jonka vietin Talolla. Onko se kovin kiva hakupapereissa. Riippuu kai siitä, millaista duunia hakee ja mitä on Talolla tehnyt. 33
Olin alkoholisti neljä vuosikymmentä. Kuntoutus oli ilmainen ja kesti puolitoista kuukautta. Muuten olen tehnyt lyhyempiä pätkiä. Paljon on meitä, jotka emme pysty oikeaa työtä tekemään. Tämän työmaan kautta minäkin kävin päihdekuntoutuksessa. On normaali viiden viikon lomakin. Työterveyshuoltokin pelaa erittäin hyvin. Selkä on siinä kunnossa, ettei se kestäisi normaalin mittaisia työpäiviä. Jos en olisi Talolla, niin en tiedä missä olisin. Kaikki käsityökaupassa myytävät käsityöt on tehty Talon pajoissa. En tiedä ovatko naimisiin asti menneet, mutta yhdessä ainakin asuvat. Olen ollut myyjänä kioskilla, ravintolassa ja kukkakaupassa, oikeastaan kaikissa tämän kylän kaupoissa paitsi Alkossa ja apteekissa. Eihän niitä tänne kannata kerätä. Puolipäiväinen työ sopii minulle, ja systeemi on joustava. Voisi mennä aika huonosti.. Peräkammarin pojat ovat saaneet ystäviä, ja on täällä suhteitakin syntynyt. Aulikki Leinonen, 60, myyjä Olin 1970-luvulla seitsemän vuotta töissä baarissa. En tiedä, mitä tavaroille tapahtuu vuoden lopussa. Olen hyötynyt tästä kokeilusta paljon. Sen jälkeen siirryn eläkeputkeen. Siksi me täällä olemmekin. En ole ottanut sen jälkeen saunakaljaa enkä edes kotikaljaa. Olisi alun perin pitänyt suunnitella paremmin, mihin käsitöitä saadaan myytyä. Viimeinen palkkapäivä on lokakuun lopussa. Nyt olen ollut neljä vuotta myyjänä Työvoimatalon käsityökaupassa Näpringissä. Paltamon terveyskeskuksen dementiaosastolla olin töissä vuoden verran, ja toisen vuoden Vuolijoella vanhusten palvelukodissa. Varmaan tämä on monelle muullekin ollut hyväksi, vaikka eivät sitä tunnustakaan. Juominen loppui siihen. Meillä on puutyöpaja, askartelupaja, ompelimo ja kutomo, jossa tehdään mattoja ja poppanaliinoja
Ulkopuolista hommaa olisi ollut, mutta sitä ei saatu tehdä. Koko homma oli väärin suunniteltu alusta lähtien. Valtion rahoituksella ei saanut syödä paikallisen yrittäjän lei- pää. Oli mulla hommia sitten, kun niitä itse keksin. Minä istuin yläkerrassa herrojen koppien edessä ja odottelin, jos olisi töitä tarjolla. Mökkiläiset niitä osti. Tarkoitus oli vain saada työttömyys äkkiä pois, ja sitten kehuttiin lehdissä kuinka Paltamossa on työttömyys laskenut. Eijan kanssa aloitettiin Työvoimatalolla vuoden 2009 maaliskuussa. Yhden talven veistin vaappuja ja toisen tein katiskoita. Ei se ollut tasapuolista hommaa. Eija on Rovaniemeltä, ja me olemme muuttamassa sinne. Mielekästä tekemistä ei riittänyt kaikille. Kesät olin muualla maalaushommissa, oikeita töitä liiton mukaisella tuntipalkalla. Jouni Väisänen, 54, kirvesmies Olen rakennusmies ja tehnyt maalaus- ja raudoitushommia täällä Kainuussa. Jospa siellä olisi erilaiset työmarkkinat. Olisivat herrat käyneet tuolla meitä kahtomassa! Parhaimmillaan ukot istuivat alakerran pukukopissa kolme vuotta tekemättä mitään. 35. Mutta sitten loppui tykötarpeet, eikä niitä hankittu lisää. Kyllä se tympäisi, kun itse teki töitä, mutta toinen sai kaksi ja puoli tonnia vaikkei tehnyt mitään. Laitettiin molemmista rakennuksista kaikki paikat kuntoon. Jokaisella olisi pitänyt olla sama työaika ja palkka. . En tehnyt muuta kuin istuin, kerrankin viisi ja puoli tuntia niin, etten edes kusella käynyt. Ja kun Talo ei enää ottanut töitä vastaan, niin totta kai lähti kiertämään huhu, että eihän ne siellä mitään tee. Palkat vaihtelivat, eikä syrjäkylillä asuvien matkakulujakaan korvattu. Ensimmäiset kaksi vuotta remonttihommaa riitti niin paljon kuin kehtasi tehdä. Tuskinpa tulen enää tänne kylälle, enpä usko
36
meri nykänen tekst i k a t ja t ä h jä k u v a t 37. kappelin viikko Kampin kappeli Helsingin ydinkeskustassa on auki vuoden jokaisena päivänä. Kirkon työntekijöiden lisäksi siellä työskentelee neljä sosiaalialan ammattilaista
Koskenalho on työskennellyt kappelissa siitä asti, kun se avasi ovensa kesäkuussa 2012. Ihmiset ohittavat torin laidalla kohoavan yli kymmenen metriä korkean puisen rakennuksen, jonka ovella seisoo Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijä Marja Koskenalho. Kappelin toiminnasta vastaava Leila Palviainen Helsingin sosiaali- ja terveys-. Kappelin toiminta maksaa sosiaali- ja terveysvirastolle noin 350 000 euroa vuodessa. Hän on oppinut, ettei ikinä voi tietää milloin ovesta astuu joku, joka tarvitsee apua. ”Se madaltaa kynnystä tulla juttelemaan.” Useimmiten sosiaalityöntekijöiden kanssa juttelevat kuusikymppiset tai vanhemmat miehet. Kappeli on auki vuoden jokaisena päivänä, myös viikonloppuisin ja pyhinä. Suurin osa kävijöistä nyökkää, käy vilkaisemassa salin kehuttua puuarkkitehtuuria ja astuu takaisin torille. Paikalla on aina vähintään yksi sosiaalialan ammattilainen. Silloin kappelissa aloitti työnsä kirkon työntekijöiden lisäksi kuusi Helsingin kaupungin työntekijää: kaksi sosiaalityöntekijää, kaksi sosiaaliohjaajaa ja kaksi vahtimestaria. Marja Koskenalho kehottaa Väinöä viettämään aikaa myös ulkona. Helsingin kaupungin suurta panostusta kappeliin on myös arvosteltu. Tai limsaa.” Mutta Väinö ei lähde ihan heti. ”Voisit mennä meren rantaan ja ostaa ison jäätelön. Koskenalho katsoo jokaista kävijää ystävällisesti, kysyvästi. 38 I ltapäivällä kappeliin astuu Väinö. Toiminnan ajatuksena on tarjota paikka, jonne kenen tahansa on helppo tulla juttelemaan ja hakemaan apua ilman ajanvarausta. ”Monelle tällainen kohtaaminen on helpompaa kuin virastoon meneminen. Täällä kävijästä ei tule automaattisesti viraston asiakasta vaan hän voi pysyä nimettömänä”, Marja Koskenalho sanoo. Useimmiten sosiaalityöntekijöiden kanssa juttelevat helsinkiläiset kuusi-seitsemänkymppiset miehet. 59-vuotias Väinö on tyypillinen kappelin kävijä. ”Hiljentymässä ja juttelemassa kivan henkilökunnan kanssa”, Väinö sanoo. Kappeli on hänelle paikka, jossa seuraa on aina tarjolla. Summa sisältää myös 30 000 euron vuokran, jonka virasto maksaa seurakunnalle siitä, että sen työntekijät käyttävät tiloja. Juuri nyt kappelin edessä parveilee turisteja, ja Koskenalho toivottaa heitä eri kielillä tervetulleiksi peremmälle. E lokuisena maanantaiaamuna Kampin Narinkkatorin poikki kulkee taukoamaton työmatkalaisten virta. Kaupungin 12:sta niin sanotusta jalkautuvasta sosiaalialan työntekijästä neljä työskentelee kappelissa. Hän on työntekijöiden vanha tuttu, joka käy täällä kaksi kertaa päivässä
49-vuotias Jukka sanoo kappelin työntekijöiden pelastaneen hänet katuojalta. 39
40 Sähkömopolla liikkuva Juhani jutteli sosiaaliohjaaja Emilia Viljakaisen kanssa elämästä.
Hän on entinen merimies ja kertoo käyvänsä kappelissa lähes päivittäin. Talvella on hiljaisempaa. Kappelissa hän on ollut vähän yli vuoden. Kappelissa työntekijöillä on aikaa kohdata ja kuunnella”, Palviainen sanoo. ”Kappeli on keskeisellä paikalla ja palvelee koko pääkaupunkiseutua. T iistaina puolenpäivän aikaan 66-vuotias Jussi astelee kepin tukemana kappeliin. Kunhan on joku, joka kuuntelee. K eskiviikkoaamuna Kampin Narinkkatorilla pystytetään suurmarkkinoita. Kappelissa on vielä hiljaista. Se on todellinen matalan kynnyksen paikka, jossa työntekijät osaavat ohjata kävijän eteenpäin. ”Puhun jokapäiväisistä asioista, välillä myös omista ongelmistani. Hän ei välitä jutteleeko kaupungin vai kirkon työntekijän kanssa, kadulla vai kappelissa. virastosta näkee, että sosiaalityön vieminen kappeliin on perusteltua. ”Onhan täällä rauhallista muihin töihini verrattuna.” 41. Viljakainen on työskennellyt aiemmin lähityöntekijänä kadulla ja sitä ennen vartijana. Toinen kritiikin kohde on kaupungin työntekijöiden päivystäminen seurakunnan tiloissa. Kriitikoiden mielestä evankelisluterilaisessa kirkossa tehtävä sosiaalityö rajaa uskonnottomat ja muiden uskontokuntien edustajat ulkopuolelle. Iltaisin hän tekee portsarin hommia. Kesäisin kappelissa käy keskimäärin tuhat ihmistä päivässä. Kun kappeli avattiin, vapaa-ajattelijat jakoivat sen edessä sarjakuvaa, jossa kritisoitiin kaupungin ja seurakunnan yhteistyötä. Pappi päivystää ulkona, vahtimestari pyörittelee avainnippuaan ja sosiaaliohjaaja Emilia Viljakaisella on aikaa kertoa työstään. Olen saanut täältä apua elämääni.” Jussi viettää kappelissa noin tunnin kerrallaan. Monelle tosin riittää jo pelkkä keskustelu. Jussin kaltaisten vakikävijöiden ja turistien lisäksi kappelissa käy tiistain aikana muun muassa lenkkeilijä juomassa lasillisen vettä, tyttö lataamassa kännykkäänsä ja nuori äiti imettämässä vauvaansa
42 Emilia Viljakainen työskentelee päivisin sosiaaliohjaajana ja iltaisin portsarina baarissa.
Kappelin työntekijät rohkaisevat kävijöitään aktiivisuuteen: ehdottavat tekemistä, täyttävät lomakkeita, auttavat laskemaan kauppalaskua ja kannustavat vanhempiensa mukana kappeliin tulleita lapsia liikkumaan. Hän ei ole itse uskonnollinen eikä uskosta puhuminen kuulu hänen työhönsä – paitsi yleisellä tasolla. Silti täytyy olla hienovarainen: kaikki eivät halua aloittaa siitä vaikeimmasta asiasta. Aulassa on yksi penkki ja muutamia tuoleja, joissa keskusteluja käydään. Aluksi hän vain katseli kauempaa, kunnes kuukauden jälkeen uskalsi avata suunsa. ”Seuran ja hiljaisuuden takia. Kesällä voi istua myös ulkona. Hän käy täällä noin joka kolmas päivä. Viljakainen sanoo tunnistavansa helposti ihmisen, joka tulee kappeliin hakemaan apua. Nyt asiani ovat järjestyksessä, sillä kappelin ihmiset ovat auttaneet minua kuuntelemalla ja tarttumalla asioihin. Tähän asti koskemattomana pysyneellä lelulaatikolla on ollut tänään kysyntää. Aikaa menee myös paperitöihin ja kokouksiin, vaikka niiden määrää on yritetty minimoida. Työntekijät päivystävät kappelin aulassa, jonka kautta ihmiset kulkevat saliin. ”Miehet saattavat puhua tunnin kappelin rakennusmateriaaleista ja vasta lähtiessään mainita murheistaan. Elokuinen aurinko polttaa, ihmiset ovat liikkeellä ja turistit ottavat kuvia kappelin puuseinästä. Olen täl- lainen ujonsorttinen eikä oikein ole muuta paikkaa, mihin voisi ilman ajanvarausta tulla puhumaan.” Kaksi viikkoa sitten hän kertoo käyneensä kahden tunnin keskustelun sosiaalityöntekijän kanssa ja puhuneensa elämänsä aikana tapahtuneista asioista. Sosiaalityöntekijä Marja Koskenalho arvelee, että meneillään on kesän vilkkain päivä. T orstai-iltana lapset ovat jättäneet merkkinsä kappelin edustan leikkipaikalle. Olin masentunut enkä tiennyt mitä halusin. Juttelu helpottaa paljon.” Mutta on Erkki tehnyt täällä muutakin kuin istuskellut: hän on maalannut terassin kaksi puista istutuslaatikkoa. Mutta Jukka istuu sisällä kappelissa mustissa vaatteissaan. Viljakaisen mielestä hänen tärkein tehtävänsä kappelissa on kuunnella ihmisten huolia. E rkki kävi kappelilla ensimmäisen kerran kaksi kuukautta sitten. Välillä hallinnolliset hommat tuskastuttavat Emilia Viljakaista ja muita työntekijöitä. Miehet saattavat puhua tunnin kappelin rakennusmateriaaleista ja vasta lähtiessään mainita murheistaan. Keltaiset, vihreät ja pinkit liitumaalaukset kiemurtelevat pitkin kivilaatoitusta. Hän on lievästi kehitysvammainen 49-vuotias mies, joka sanoo kappelin työntekijöiden pelastaneen hänet katuojasta. Jotkut avautuvat vasta viidennellä tapaamisella.” Viime aikoina kävijät ovat halunneet keskustella Viljakaisen kanssa muun muassa yksinäisyydestään, talousvaikeuksistaan, mielenterveyden ongelmistaan ja väkivaltaisesta parisuhteestaan. Jos joku haluaa keskustella uskonnosta tunnustuksellisella tasolla, Viljakainen ohjaa hänet kirkon työntekijän luokse. Ihmisiä, joilla ei ole paikkaa mihin mennä. Tarvittaessa suojana käytetään liikuteltavaa sermiä. Nyt 72-vuotias Erkki istuu tottuneesti kappelin ulkotuolilla. Kappelissa käy myös asunnottomia ja niitä, jotka pyöröovi on heittänyt Auroran psykiatrisesta päivystyksestä ulos. Nyt etsimme yhdessä uutta asuntoa minulle.” Jukka kertoo, että hänellä on vaikeuksia kaupassakäynnissä ja muissa arjen pienissä asioissa. ”Viime kesänä kaikki oli aivan sekaisin. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, kuinka 43. ”Kuolema on vienyt ihmisiä pois
paljon mikäkin maksaa. Perjantai on usein kappelin kiireisin päivä. Viljakainen ja muut työntekijät toivovat, että kappeliin saataisiin myös yksi terveydenhuoltoa tunteva työntekijä, esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Joskus kappeli on jouduttu sulkemaan, kun psykoottinen ihminen on alkanut riehua. Ihmiset palaavat töistä, viikonloppu on edessä. Siksi hän on yhdessä kappelin työntekijöiden kanssa käynyt läpi, mitä kaupasta saa kahdella tai viidellä eurolla. Silloin on soitettu ambulanssi. Mies on käynyt kappelissa tänään jo monta kertaa, aina yhtä raivoissaan. ”Välillä tänne tullaan viimeisessä hädässä, kun ihmisellä ei ole muuta paikkaa mihin mennä”, Viljakainen sanoo. Silloin tapahtuu myös eniten odottamattomia asioita, niin tänäänkin. Kehitysvammainen on ihminen siinä missä muutkin, vaikka laitoksissa meitä ei niin kohdella vaan pakotetaan kulkemaan vaipoissa.” Keskustelun lisäksi Jukalle on tärkeää käydä kerran viikossa järjestettävässä iltahartaudessa. Siksi hän aikoo tulla paikalle myös seuraavana päivänä. ”Elämäni on nyt mallillaan. Kuluneen vuoden aikana kirjattuja keskusteluja on ollut noin sata kuukaudessa. K ampin kappelissa on käynyt jo yli 400 000 ihmistä. Tämän 44. Kävijäluvut eivät kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka paljon kaupungin työntekijät ihmisten kanssa keskustelevat. Mies on raivoissaan, lähestyy Viljakaista ja vaatii, että hänen asiansa on saatava kuntoon. Viljakainen painaa hätänappia ja komentaa tiukasti miestä lähtemään. E milia Viljakainen huokaisee. Perjantain kiire ja helle ovat rutistaneet mehut sosiaaliohjaajasta. Mies tottelee ja häipyy ennen kuin vartijat ehtivät paikalle Kampin kauppakeskuksesta. Silmät kiiluvat. Elokuisena helleviikkona kävijöitä on ollut ennätysmäärä, lähes 10 000. Pimeänä talvikuukautena määrä on usein puolet vähemmän. Heti. Kaikki syvällisemmät keskustelut, jotka sisältävät sosiaalityötä, kirjataan ylös
45. Kesäisin sen pihalla on lasten leikkipaikka. Kampin kappeli on auki vuoden jokaisena päivänä
Keskustelijoista on helsinkiläisiä runsaat 70 prosenttia ja miehiä 64 prosenttia. Hän auttoi yhtä ihmistä toimeentulotuen hakemisessa ja rohkaisi toista mielenterveysja päihdehoitoon. 46 Siksi työntekijät kertovat sopivansa viikonlopuille usein etukäteen tapaamisia: silloin on aikaa syventyä yhteen kävijään kerrallaan. Saa nähdä, täytyykö Väinön, Jussin, Erkin ja Jukan löytää uusi jutustelupaikka. Hän jutteli tällä viikolla eniten asunnottomuudesta, mutta myös yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista sekä katkolle ja jatkohoitoon hakeutumisesta. Niitä ei kirjata.” Viikon toisella työntekijällä Emilia Viljakaisella keskusteluja oli yhteensä 17. ”Kysymys on siitä, viekö kappelin sosiaalityö liikaa rahaa sosiaalityön toiselta ääripäältä.” Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on pyytänyt kappelin toiminnasta selvityksen marraskuuhun mennessä. ”Lisäksi leikin lasten kanssa ja vaihdoin ihmisten kanssa kuulumisia. Hän kertoo keskustelleensa muun muassa ystävyyssuhteista, asumisen ongelmista, hoitovirheestä ja kuunnelleensa elämäntarinoita. viikon aikana Kappelissa työskentelevällä Marja Koskenalholla niitä oli 14. ?. Sen saatuaan lautakunta arvioi, onko kappeli paras paikka jalkautuvalle sosiaalityölle. Kampin kappelissa ei järjestetä jumalanpalveluksia, kasteita tai vihkimisiä, mutta kylläkin lyhyitä rukoushetkiä. ”Usein pinnalliset keskustelut johtavat myöhemmin käytäviin kirjattaviin keskusteluihin”, sanoo Leila Palviainen sosiaali- ja terveysvirastosta. Viikonloppuisin kappelissa käy vähemmän keskustelijoita kuin viikolla. Hän uskoo matalaan kynnykseen ja kappelin toimintaan, vaikka myöntää, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa toiminta joutuu kilpailemaan muun sosiaalityön kanssa
Kenen kappeli. 47. Seurakunta maksaa kaupungille tonttivuokraa saman verran kuin nakkikioskit. Ideaali olisi jokin suoraan julkiselle vallalle kuuluva tila, kuten vaikka kirjasto.” Helsingin vapaa-ajattelijoiden aktiivi Esa Ylikoski on Heikkosen kanssa samaa mieltä siitä, että kaupungin työntekijöiden pitäisi päivystää kappelin sijaan neutraalissa tilassa. Hänen mielestään kuvio on ongelmallinen kahdesta syystä. Kappelissa työskentelevä sosiaalityöntekijä Marja Koskenalho myöntää, ettei kappelissa juuri näy vanhempia maahanmuuttajia. Oikeustieteen tutkija Johannes Heikkonen Turun yliopistosta on perehtynyt uskonnon vapauteen ja yhdenvertaisuuteen. Kaikki ovat tervetulleita kappeliin, se on matalan kynnyksen paikka.” Mutta voiko kävijämäärällä perustella toimintaa. ”Viranomaistoiminnassa lähtökohtana tulisi olla puolueettomuus, jota palvelun tarjoaminen tietyn uskontokunnan tiloissa mielestäni selkeästi uhkaa. ”Ellei joku halua yksilöllisistä syistä rajata itseään ulkopuolelle. Tarvitaan parempia perusteluja sille, miksi palvelun tarjoamiselle ei olisi löydettävissä puolueetonta tilaa, joka saavuttaisi kansalaiset yhtä tehokkaasti. S osiaalityöntekijöiden päivystäminen Kampin kappelissa on herättänyt kritiikkiä alusta asti. Helsinkiläisistä vain 60 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. ”Herää kysymys, miksi kaupunki halusi alun perinkään tehdä tällaista yhteistyötä seurakunnan kanssa. . Sosiaaliohjaaja Emilia Viljakainen puolestaan sanoo olevansa valmis käymään keskusteluja myös kappelin ulkopuolella, jos siihen on tarvetta. Se ei ole ongelma.” Kappelin toiminnasta vastaava Leila Palviainen Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta perustelee toimintaa sillä, että kävijöitä riittää eikä kappeli rajaa ketään ulkopuolelle. Seurakunta maksaa kaupungille tonttivuokraa vain reilun 5 000 euroa vuodessa, mikä on suunnilleen saman verran kuin nakkikioskin maksama vuokra kaupungille.” Ylikosken mielestä hyviä paikkoja jalkautuvalle sosiaalityölle voisivat olla esimerkiksi Narinkkatori, Kampin vanha linja-autoasema tai Rautatieaseman ympäristö. Yhdenvertaisuuden kannalta selkeä ongelma on se, että palvelusta pääsevät nauttimaan vain ne, joille avun tarpeessa kappeliin hakeutuminen on mielekäs vaihtoehto.” Heikkosen mielestä kaupungin tulisi vähintäänkin varmistaa, että samanlainen palvelu olisi tarjolla myös niille, jotka eivät halua hakea apua kappelista. Heille kynnys astua toisen uskontokunnan tilaan on suuri, toisin kuin nuoremmilla maahanmuuttajilla, joita kappelissa kyllä käy. ”Voi vaikka soittaa kappelin numeroon ja pyytää tulemaan torin laidalle. Siksi kriitikot katsovat, että uskonnottomat ja toisten uskontokuntien edustajat jäävät avun ulkopuolelle. Ei, sanoo oikeustieteen tutkija Johannes Heikkonen. ”Pitäisi pohtia myös sitä, voidaanko viranomaistoiminnan harjoittamista tietyn uskontokunnan tiloissa ylipäätään pitää hyväksyttävänä
Seitsemänvuotias Joona Ylitalo on jo pari vuotta osannut itse mitata veren sokeriarvonsa, mutta välillä jatkuva mittaaminen harmittaa. ”Joskus tekee mieli heittää mittari seinään.” 48
49. Elämä insuliinin varassa Ykköstyypin diabetes on Suomessa yleisempää kuin missään muualla. Silloin äiti tai isä auttaa. Mutta sitä ennen pitää vielä laskea aamiaisen hiilihydraattimäärä, sillä ateriainsuliini annostellaan ruoan sisältämän hiilihydraattimäärän mukaan. Miten taudin kanssa voi elää. lea suoninen-erhiö teksti a n n a au t i o k u v a t S eitsemänvuotiaan Joona Ylitalon joka ikinen aamu alkaa veren sokeriarvon mittauksella. Sokeriarvo pitää mitata, jotta aamupalalla tietää, paljonko insuliinia aterialla tarvitaan. Joka aamu Joona ei kyllä jaksa tai halua mittausta tehdä. Pistos lansettikynällä sormenpäähän, sokerimittariin laitetun liuskan kärki veripisaraan ja muutamassa sekunnissa tulos näkyy mittarissa
Kakkostyypin diabeteksen puhkeamista voidaan ehkäistä tai viivyttää terveellisillä elintavoilla. Parin päivän päästä hän pääsi Turun lastenklinikan tavalliselle osastolle. Suomessa ykköstyypin diabetes on nelinkertaistunut 1950-luvun alusta lähtien. Ilman pistoksina tai pumpun välityksellä saatavaa insuliinia ykköstyypin diabeetikko ei voi elää, sillä insuliini on välttämätöntä elintoiminnoille. Ykköstyypin diabetesta ei osata vielä ehkäistä eikä parantaa. Tietoa tuli niin valtavasti, ettei sitä mitenkään voinut sisäistää. ”Ilman kuntoutusohjaajan apua emme olisi ikinä saaneet niitä itse täytettyä. ”Se oli väärä valinta. Joonan äiti, Minna Vuotila, vei pojan terveyskeskukseen. Aamullakin lapsi piti herättää syömään, vaikka hän olisi muuten vielä nukkunut. Ykköstyypin diabetes on Suomessa yleisempää kuin missään muussa maassa. Vuoden 2008 alusta tuli voimaan laki vam-. Kaksi kolmasosaa sairastuneista on yli 16-vuotiaita. Teho-osastolla Joona oli yön yli ja siirtyi sitten osastohoitoon eristyshuoneeseen vesirokon takia. Kun viime vuodet on kampanjoitu diabeteksen ehkäisemiseksi, on tarkoitettu juuri kakkostyypin diabetesta. Ykköstyypin diabeetikoilla oma insuliinituotanto loppuu kokonaan, kun haiman insuliinihormonia tuottavat saarekesolut tuhoutuvat sisäsyntyisen tulehduksen takia. Siellä 50 katsottiin varmuuden vuoksi sokeriarvot ja ne olivat niin korkeat, että Joona passitettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, Tyksiin. Vielä ei tiedetä, väheneekö ykköstyypin diabetes vai puhkeaako se vain myöhemmin. Sama toistuu aamupäivän välipalalla – ensin sokerimittaus, hiilihydraattien laskeminen ja insuliinin annostelu – ja taas lounaalla, iltapäivän välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Vanhemmat joutuivat opettelemaan saman tien diabeteksen hoitoa: insuliinipistosten laittamista lääkeruiskulla, verensokerin mittausta ja hiilihydraattien laskemista. Perusasiat saatiin kuitenkin sille mallille, että neljän sairaalapäivän jälkeen pääsimme jo jouluksi kotiin”, Janne Ylitalo, Joonan isä, kertoo. Monipistoshoidossa ruokailuajat joustavat ja pikainsuliinia laitetaan joka aterialla sen mukaan, mitä syö. Olisi ollut parempi, jos olisivat sairaalassa suoraan suositelleet monipistoshoitoa, sillä se on joustavampi hoitomuoto”, Minna Vuotila sanoo. Isä tuli sairaalaan perästä, kunhan oli ensin saanut vuotta vanhemman isoveljen hoitoon isovanhemmille. Sairaalassa lääkäri kysyi, valitsevatko vanhemmat kolmipistoshoidon vai monipistoshoidon. Alle puolitoistavuotias piti saada syömään tietty määrä aina tiettyyn aikaan. L aitilalaisen Joona Ylitalon diabetes todettiin joulukuussa 2007. Syytä tähän ei tiedetä. ”Oli lääkäreitä, hoitajia, ravintoterapeutti, kuntoutusohjaaja, en edes muista, keitä kaikkia siinä pyöri. Hän sairasti tuolloin vesirokkoa. He valitsivat kolmipistoshoidon, koska ajattelivat, että siinä joutuu pistämään insuliinia harvemmin kuin monipistoshoidossa. Se meni vähän sumussa koko aika. Folkhälsanin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan alle 10-vuotiaiden lasten sairastuminen on hieman vähentynyt huippuvuodesta 2006. J oona Ylitalo on yksi yli 40 000 suomalaisesta, jotka sairastavat ykköstyypin diabetesta. Se veti pojan huonoon kuntoon. Emme olisi edes tienneet, mitä etuuksia hakea”, Janne Ylitalo sanoo. Hän oli vuoden ja neljän kuukauden ikäinen. Ennen puhuttiin nuoruustyypin diabeteksesta, mutta termi johtaa harhaan, sillä ykköstyypin diabetekseen voi sairastua minkä ikäisenä tahansa, yleensä kuitenkin alle 40-vuotiaana. Poika joutui teho-osastolle. Kolmipistoshoito vaatii tiukkaa päivärytmiä ja pakkosyömistä kellon mukaan. J o sairaalassa piti täyttää liuta Kelan papereita, jotta sai insuliinit erityiskorvattaviksi lääkkeiksi ja lapsen hoitotuki- ja erityishoitorahahakemukset eteenpäin. Yksi mittaus on vielä nukkumaan mennessä. Kakkostyypin diabeetikoilla oma insuliinituotanto yleensä jatkuu, mutta insuliinin teho elimistössä on heikentynyt. Jos sokeriarvo on silloin matalalla, pitää juoda vaikka vähän tuoremehua, sillä muutoin voi nukkuessaan mennä pahimmassa tapauksessa tajuttomaksi, insuliinisokkiin
Joonan perhepäivähoitaja ja esikoulun opettaja perehdytettiin Turun lastenklinikalla diabeteksen pumppuhoitoon. Kanyyli pitää vaihtaa kahden tai kolmen päivän välein. Pumppuun on ohjelmoitu Joonan tarvitsemat insuliinimäärät. Vanhemmat joutuivat mittaamaan verensokeriarvoja öisinkin, sillä Joona ei vielä tunnistanut, kun sokerit menivät alas. Turun lastenklinikalta Joonan poliklinikkahoito siirtyi vähäksi aikaa Tyksin alaiseen Uudenkaupungin sairaalaan, joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Laitilasta. 51. Siellä on hyvää tietotaitoa ja erityisosaamista ykköstyypin diabeteksen hoidosta”, Minna Vuotila sanoo. Joona käy Turussa kontrollikäynnillä kolmen kuukauden välein. ”Hän todella paneutuu Joonan hoitoon. Kaikilla muilla insuliinihoitoa vaativaa diabetesta sairastavilla alle 16-vuotiailla on oikeus korotettuun hoitotukeen, joka on 215,40 euroa kuukaudessa. Melkein joka kerta on tehty jotain muutoksia insuliinin annostuksiin, sillä kasvavalla lapsella insuliinin tarve vaihtelee usein. Esikouluun Joona sai kunnalta kyydit, ja koulukyyti on myönnetty myös ensimmäisen luokan ajaksi. Sen jälkeen pumppu ehdottaa tarvittavaa lisäinsuliinimäärää ja sen voi laittaa menemään yhdellä painalluksella. Ylin tuki on tänä vuonna 417,68 euroa kuukaudessa. Tänä syksynä Joona aloitti koulun, ja pumppuhoitoon kävivät perehtymässä Joonan opettaja, koulun kaksi avustajaa sekä iltapäiväkerhon hoitaja. Jos lapsi sairastuu diabetekseen yli 3-vuotiaana mutta alle 6-vuotiaana, ylintä tukea voi saada monipistoshoidon alkuvaiheessa puolen vuoden ajan. Diabetesliitto ärähti, ja vuoden lopussa ylintä hoitotukea alettiin taas myöntää diabeetikkolapsille, mutta tiukemmin kriteerein kuin ennen. Kaksi vuotta sitten hän meni oppisopimuksella töihin ikäihmisten palvelukotiin ja valmistui hiljan lähihoitajaksi. ”Olimme tyytyväisiä, kun hoito siirtyi takaisin Turun lastenklinikalle. Enää ei tunnu, että kontrollikäynti olisi vain läpihuutojuttu”, Joonan äiti sanoo. Lääkäri on pysynyt pitkään samana. Ylintä tukea voi nyt saada, jos lapsi on alle 3-vuotias. Matkaa kouluun on pari kilometriä. J oonan sairastuessa Minna Vuotila työskenteli kotona perhepäivähoitajana ja pystyi itse hoitamaan lasta. Se meni vähän sumussa.” maisetuuksista. Pumppuhoito on ollut perheelle suuri helpotus. Pienessä koulussa ei ole muita diabeetikkolapsia. Kelan uusituissa etuusohjeissa diabeteksen ei yksin katsottu aiheuttavan missään ikävaiheessa lapsen ympärivuorokautisen hoidon ja valvonnan tarvetta, joten diabeetikkolapsille ei enää myönnetty ylintä hoitotukea. Uudistuksen piti olla vain tekninen, mutta pienten diabeetikkolasten sosiaaliturvaa se heikensi. Insuliinia ei tarvitse enää piikittää, vaan se siirtyy pumpusta letkulla suoraan rasvakudokseen ihoon kiinnitetyn kanyylin välityksellä. Aterioiden yhteydessä riittää, kun pumppuun näpyttelee verensokeriarvon ja aterian hiilihydraatit. Se korvasi muun muassa lasten hoitotuesta annetun lain. Kesäkuussa 2009 Joona otti käyttöön insuliinipumpun, ja silloin hoito siirtyi takaisin Turun lastenklinikalle. A lkuaikoina Joonan hoito oli ympärivuorokautista. Pistoshoidossa oleva joutuu ateriainsuliinien lisäksi pistämään joka päivä erikseen pitkävaikutteista insuliinia, joka korvaa terveen ihmisen perusinsuliinin tuotantoa. Pumppu annostelee insu- liinia ympäri vuorokauden, sillä perusinsuliinia tarvitaan koko ajan. Perhe vietti Turun lastenklinikalla neljä vuorokautta opettelemassa pumpun käyttöä. ”Oli lääkäreitä, hoitajia, ravintoterapeutti, kuntoutusohjaaja, en edes muista, keitä kaikkia
Nykykäsityksen mukaan diabetes ei juuri 52 vaikuta elinikään, jos lisäsairauksilta välttyy mahdollisimman pitkään. Eikä siirtohaimoja kaikille diabeetikoille edes riittäisi. Kaksi arvostettua diabeteslääkäriä, professori Tero Kangas ja lääketieteen tohtori Markku Saraheimo ovat huolissaan aikuispuolelle siirtyvien ykköstyypin diabeetikoiden tilanteesta. Lisäsairaudet heikentävät diabeetikon elämänlaatua ja lyhentävät elinikää. Vuonna 1921 Toronton yliopiston tutkijat keksivät, miten lääkkeeksi sopivaa insuliinia voitiin uuttaa eläinten haimasta. Niiden hoitaminen tulee myös kalliiksi. Ennen insuliinin keksimistä ykköstyypin diabeetikot elivät keskimäärin kuusi kuukautta diagnoosinsa jälkeen. Marja Niemen ja Klas Winellin selvityksen mukaan kaikista vuonna 2002 Suomessa kuolleista ykköstyypin diabeetikoista puolet oli kuollessaan yli 49-vuotiaita. Munuaissiirtojen yhteydessä diabeetikoille on siirretty myös insuliinia tuottavia saarekesoluja, mutta niiden insuliinintuotanto on osoittautunut väliaikaiseksi. Joissakin kunnissa jo 16-vuotiaiden hoidon seuranta siirtyy terveyskeskuksen yleislääkäreille, joilla ei aina edes ole kokemusta ykköstyypin diabeteksen hoidosta. ”Nyt olen jo tästä ajatuksesta päässyt. Liitos Turkuunkin on ollut esillä ja sen puolesta vanhemmat liputtavat. ”Alkujärkytyksen jälkeen ajattelin, että pakko vaan mennä eteenpäin. Esimerkiksi diabeetikoiden sokeutuminen on nykyään harvinaista, sillä silmänpohjamuutoksia voidaan hoitaa laserkäsittelyllä. Ei se siitä suremalla parane. Hän luki diabetesta pitkään sairastaneiden lisäsairauksista ja ajatteli, että poika on vasta kahdenkymmenen, kun lisäsairauksia voi jo tulla. Lisäsairauksia tulee jos tulee, sitä on turha ennalta murehtia.” Kolme vuotta sitten perhe pääsi ensimmäi-. Pienenä peikkona Joonan perheellä ovat nyt kuntaliitoskuviot. Riski kasvaa, jos veren sokeritaso on vuosikausia korkealla, sillä se vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa. Lisäsairauksia pystytään myös hoitamaan entistä tehokkaammin. L asten diabeteksen hoidon seuranta kuuluu 16-vuotiaaksi saakka erikoissairaanhoitoon. Jos kunta liittyisi Raumaan, hoitopaikka voisi siirtyä 80 kilometrin päähän Porin sairaalaan. Tämän kanssa on nyt elettävä, ei ole vaihtoehtoja”, Janne Ylitalo sanoo. Vuonna 2010 Suomessa tehtiin ensimmäinen haimansiirto, kun ykköstyypin diabeetikolle siirrettiin munuaisen lisäksi haima. Elinsiirrot vaativat lisäksi elinikäistä hylkimisenestolääkitystä, ja sitä pidetään huonompana vaihtoehtona kuin jatkuvaa insuliinin pistämistä. Äidillä suruaika kesti kauemmin. Heidän mielestään insuliinihoitoisten diabeetikkojen hoito ja tukeminen pitäisi myös aikuispuolella keskittää riittävän suuriin erikoislääkäritasoisiin tai ainakin erikoislääkärijohtoisiin yksiköihin, jotta hoitohenkilökunnan kokemus karttuisi. Selvityksessä olivat mukana vain alle 30-vuotiaana diabetekseen sairastuneet. Diabeteksella on yhteys muun muassa silmänpohjamuutoksiin, munuaissairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Seurantakäynneillä erityisen tärkeää on mitata sokerihemoglobiini, joka kuvaa diabeetikon pitkäaikaista sokeritasapainoa. Tutkimusten mukaan diabeteksen hoidon kokonaiskustannuksista noin 90 prosenttia syntyy lisäsairauksien hoidosta. Kangas ja Saraheimo muistuttavat, että insuliinihoito on aina vaativaa. Kehitys on ollut huima. Viime vuonna he lähettivät Diabetesliitolle avoimen kirjeen, jossa kuvattiin hoidon puutteita: hoitopaikka järjestyy sattumanvaraisesti ja seurantakäyntejä on entistä harvemmin. Vaikeimpia munuaissairauksia hoidetaan munuaisensiirrolla. Noin 10 000 asukkaan Laitilaa ollaan liittämässä milloin Uuteenkaupunkiin, milloin Raumaan. Mitä parempana diabeetikko pystyy pitämään sokeritasapainonsa, sitä pienempi on riski saada lisäsairauksia. Hoidon kehittymisen ansiosta diabetekseen liittyvät lisäsairaudet ovat vähentyneet ja niiden syntymistä on onnistuttu lykkäämään yhä myöhemmäksi. Ihan vain sen takia, ettei hoitopaikka vaihtuisi. L apsen vakava sairaus on vanhemmille aina kova paikka, niin myös Joona Ylitalon perheelle
Suurperheen isä Kalle Kärki karkaa välillä omille teilleen skeittaamaan tai harrastamaan muuta liikuntaa. 53. Diabeteksen hoitovälineitä hän säilyttää Las Vegasista ostamassaan lääkelaukussa
Silloin oli kaveri ”Jostain olin kuullut, että juodessa pitää muistaa syödä. Ensimmäiset kännit Kalle veti 13-vuotiaana. Niiden ansiosta diabeetikot pystyvät itse seuraamaan sokeriarvojaan. Vanhemmat olivat viinaan meneviä ja huolehtivat lähinnä siitä, että jääkaapissa oli ruokaa. Hän teki monenlaisia hommia, pisimpään verhoilijan töitä. T oisena lukiovuonna Kalle meni töihin ja jäi sille tielleen. Opin itse hoitamaan diabetesta.” Auroran lääkäreistä ja hoitajista tuli Kallelle niin tärkeitä, että hän kävi moikkaamassa heitä vielä vuosia jälkeenpäinkin. ”Senkin takia oli hyvä, että sain olla sairaalassa pitkään. ”Viime kesän kurssilla oli ehkä suurempi merkitys Joonalle. Vähän myöhemmin alkoholi maistui joka viikonloppu niin kuin kavereillekin. Kun tulin lopulta laivalla Helsinkiin, verensokerit huitoivat tosi korkealla. ”Kerran lähdettiin kavereiden kanssa ryyppyreissulle Kööpenhaminaan. Tulokset olivat summittaisia. Kouluterveydenhoitaja passitti Helsingin kaupungin Auroran sairaalaan. Hän näki, että on muitakin lapsia, joilla on insuliinipumppu. sen kerran Diabetesliiton järjestämälle sopeutumisvalmennuskurssille Tampereelle. Kotikäyttöön sopivat verensokerimittarit tulivat vasta myöhemmin 1980-luvulla. Meille vanhemmille ei enää tullut niin paljon uutta tietoa, mutta ehkä me nyt vuorostamme pystyimme tukemaan niitä, joilla diabetes on ollut vasta vähän aikaa”, Janne Ylitalo sanoo. Se tuli hyvään saumaan, sellaiseen bailuaikakauteen. Sain sieltä motivaatiota hoitaa itseäni.” Parikymppisenä Kalle kävi kerran juttelemassa psykologin kanssa, kun diabetesta hoitava lääkäri sitä ehdotti. Siellä meni kuukauden päivät. ”Aina olen töissä kertonut diabeteksesta. Hän oli 12-vuotias ja juuri siirtynyt yläasteelle. Kun maksa polttaa alkoholia, sinne varastoituneet sokerit eivät ole käytössä. H elsinkiläinen Kalle Kärki, 44, sairastui diabetekseen vuonna 1981. Diabeetikoiden insuliinisokkikuolemien yleisin syy on alkoholi. Melkein kaksi vuorokautta olin pistämättä insuliineja. Koskaan ei sen takia ole ollut ongelmia.” Kun Kalle tuli täysi-ikäiseksi, hänen hoitonsa siirtyi Aurorasta Helsingin kaupungin Koskelan sairaalaan. Insuliinit ja ruiskut kulkivat aina matkassa, ja kun nopeat sokerimittarit tulivat käyttöön, Kalle alkoi seurata tiiviisti sokeriarvojaan myös juodessaan. Mutta ei sitä nuorena tajunnut, miten vaarallista se on.” Ilman insuliinia ykköstyypin diabetesta sairastava voi kuolla jo 48 tunnissa happomyrkytykseen. Hoito oli toisenlaista kuin nykyään. Pumppuhoidossa olevalla happomyrkytys kehittyy paljon nopeammin, jopa muutamassa tunnissa, sillä pumppuhoidossa elimistössä ei ole lainkaan pitkävaikutteista insuliinia. Sokerit voivat tippua krapulassakin.” 54. Kalle oli pitkälti yksin vastuussa hoidostaan alusta alkaen. ”Jostain olin kuullut, että pitää muistaa syö- dä, etteivät sokerit laske liian alas ja että krapulassakin sokerit voivat tippua.” Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole diabeetikolle sen vaarallisempaa kuin muillekaan, mutta raju känni voi käydä kohtalokkaaksi. Vanhemmat hyötyivät luennoista ja pienryhmätyöskentelystä, ja heistä oli mukava tavata muiden diabeetikkolasten vanhempia. Olin silloin 17-vuotias. Viime kesänä perhe pääsi kurssille toistamiseen. ”Koskelassa lääkäri patisteli diabeteskurssille Tampereelle. Jonnekin insuliinit siellä sitten hukkasin. Sokeriarvoja arvioitiin kotona kastamalla mittaliuska virtsaan. Ja jos verensokeri tippuu silloin alas, seurauksena voi olla pitkään jatkuva insuliinisokki
Näin on käynyt ennenkin. Käynti psykologilla jäi kuitenkin yhteen kertaan. Terapiat eivät ole minun juttuni.” Reilusti alle kolmekymppisenä Kalle lopetti juomisen. Varsinaisilta diabetekseen liittyviltä lisäsairauksilta Kalle on välttynyt, vaikka on sairastanut jo yli kolmekymmentä vuotta. Ykköstyypin diabeetikolla on lähes nelinkertainen alttius sairastua keliakiaan muuhun väestöön verrattuna. ”Meillä kaikki lapset on imetetty kaksivuotiaiksi, ja onneksi diabeteksen puhkeamista edeltäviä vasta-aineita ei ole ilmennyt.” Nykyään tunnetaan neljä diabeteksen puhkeamista edeltävää vasta-ainetta, mutta vaikka ne kaikki olisivat koholla, sairaus ei välttämättä koskaan puhkea. Kun sieltä tuli lomautukset, päätin kouluttautua hitsariksi.” Hitsariksi Kalle valmistui kahdeksan vuotta sitten. Viimeiset viisitoista vuotta olen tosin huolehtinut hoidosta kunnolla.” Nykyään Kalle hoitaa diabetestaan monipistoshoidolla. Tässäkin tutkimuksessa seurataan sairauden puhkeamista edeltävien vasta-aineiden kehittymistä lasten syntymästä lähtien. Ja nykyään hoitotasapainonikin on hyvä.” Lääkäri tajusi myös lähettää Kallen keliakiatutkimuksiin. Siinä selvitetään äidinmaidon korvikkeen vaikutusta diabeteksen syntyyn niillä lapsilla, joilla on siihen perinnöllinen alttius. K alle Kärjellä on ollut jo vuosia sama lääkäri, jolla on diabeteksen hoidon erityispätevyys. ”Siellä opettelin hitsaamaan yksinkertaisia hitsejä. ”Jos nyt joku lapsistani sairastuisi, ei se 55. Kalle Kärjen mukaan hoitovälineiden jakelu on ainakin Helsingissä tehty entistä jäykemmäksi. ”Suhteessani maailmaan oli vähän ongelmia. Gluteiiniton ruokavalio lopetti vatsavaivat, joista Kalle oli kärsinyt vuosia. ”Olemme samalla aallonpituudella, mutta vuosien varrella on ollut sellaisiakin lääkäreitä, joiden kanssa ei ole yhtään synkannut, sellaista jäykkää touhua. Vielä viime kesänä Kalle pisti ateriainsuliinit insuliinikynällä, mutta kun sen mäntä jumittui, hän otti ruiskut taas käyttöön. ”Jouduin tässä vaihtamaan sokerimittarinkin huonompaan, kun vanhan mittarini toimittaja oli hävinnyt tarjouskilpailun eikä siihen saanut enää hoitotarvikejakelusta liuskoja. Kaksi kertaa päivässä hän pistää pitkävaikutteista insuliinia ja lisäksi syömisen yhteydessä ateriainsuliinia, noin viisi kertaa päivässä. Diabeteksen hoitokin alkoi kiinnostaa. Maksuttomat hoitovälineet diabeetikoille takasi jo vuoden 1972 kansanterveyslaki. Keliakia todettiin kymmenisen vuotta sitten. Ei se diabetekseen liittynyt vaan ylipäänsä siihen elämäntyyliin. hirttänyt itsensä ja isäkin juuri kuollut viinaan. Verensokerinsa hän mittaa kahdeksan kertaa päivässä – ja odottaa sitä, että markkinoille tulisi rannekellon tapainen sokerikello, josta voisi vilkaista verensokerinsa eikä tarvitsisi joka päivä tehdä kahdeksaa reikää sormenpäihin. Hän hitsaa työkseen kaukolämpöputkia. Kärjen perhe on osallistunut 8-vuotiaan poikansa kanssa kansainväliseen trigr-tutkimukseen. Kärjen poika on tutkimuksen verrokkiryhmässä, joka on saanut rintamaitoa. Olin aika pihalla omasta elämästäni eikä oma hoitokaan juuri kiinnostanut. Tilalle tuli urheilu; juoksu, pyöräily ja skeittaaminen. Aiemmin ne sai suoraan omalta diabeteshoitajalta, mutta nyt ne pitää erikseen hakea omahoitotarvikkeiden jakelupisteestä Herttoniemen tai Kivelän sairaalasta. Vuodesta 1994 siihen on osallistunut yli 8 500 lasta, joista noin 300:lla on todettu diabetes. Suomessa ykköstyypin diabeteksen puhkeamista tutkitaan myös laajassa dipp-tutkimuksessa. Näistä keskusteluista ropisee aina jotain terveydellisiä asioita. Nykyinen lääkärini on kiinnostunut siitä, miten voin ja miten elämässä muutenkin menee. Tavoitteena on keksiä, miten diabeteksen puhkeamisen voisi estää. Työpaikka oli Helsingin telakalla. Nyt kun mittareita kilpailutetaan, hinta ratkaisee, laitteiden käyttöominaisuudet eivät paljon paina.” K alle Kärjellä on puolisonsa kanssa neljä yhteistä lasta ja jo täysi-ikäinen tytärpuoli. ”Olen ollut onnekas, kun mitään ei ole tullut, vaikka nuoruus oli hurja
Jääkiekkoilija Anni Rantanen käyttää insuliinipumppua. 56. Jäälle mennessään hän ottaa pumpun pois, sillä sitä ei saa ujutettua nykyisiin pelivarusteisiin
Heti pelin jälkeen pitää tankata banaania, rahkaa tai jotain. Äiti vei lääkäriin ja verikoe paljasti korkeat sokeriarvot. katastrofi olisi, mutta ei sitä tietenkään kukaan halua”, Kalle Kärki sanoo. Kaksi vuotta sitten nuorten MM-kisoissa Tshekin Prerovissa Annin insuliinipumppu meni yllättäen rikki. Hiilihydraattien laskeminen menee nykyään jo automaattisesti. Arvot pitää saada kohdilleen ennen peliä.” Annilla on varoilta mukana myös pillimehua ja glukoosipastilleja. Melkein yhdellä silmäyksellä osaan sanoa, paljonko ruoka-annoksessa on hiilihydraatteja.” Anni Rantasen sairaus todettiin seitsemän vuotta sitten. Neljä vuotta sitten lääkäri ehdotti, että Anni vaihtaisi monipistoshoidon pumppuun. Erätauolla panin lisää insuliinia, mutta seuraavalla tauolla sokerit olivat yhä tapissa. Äiti ja isä olivat siellä vuorotellen, mutta yöksi he eivät saaneet jäädä. Hän mittaa ensin sokerit, laskee aamupalan hiilihydraatit ja laittaa insuliinit menemään. Neljäsluokkalaiselle se oli kova paikka. Jalat menivät heti hapoille. Joku nhl-pelaajakin kuulemma käytti sellaista. ”Sekin vähän harmitti, kun piti pysyä pienessä tilassa, mitä nyt vähän pihalle pääsi kävelemään. Joku NHL-pelaajakin kuulemma käytti pumppua. ”Erätauolla panen pumpun takaisin ja mittaan sokerit. Olen pienestä pitäen tottunut liikkumaan paljon.” Koulussa Annin sairaudesta kerrottiin kai- kille luokkakavereille. Kerran sokerit olivat niin ylhäällä, ettei peli kulkenut. Ei tarvinnut enää kantaa insuliineja mukana ja olla koko ajan pistämässä. Ei tarvitse kuin näpytellä hiilihydraatit sokerimittariin. Jo toisena päivänä hän pisti itse insuliinit insuliinikynällä. Nykyään hän pelaa hyökkääjänä Tampereen Ilveksen edustusjoukkueessa ja on jo tehnyt debyyttinsä naisten maajoukkueessa. Pumpun avulla sain sokeritasapainoa parannettua, mutta vieläkin on petrattavaa.” Ennen Anni piti pumppua myös pelatessaan, sillä sen sai kiinnitettyä hartiasuojiin. ”En olisi pumppua aluksi halunnut, mutta päätin kokeilla. Kun olin käyttänyt sitä vähän aikaa, huomasin, miten paljon helpompaa hoito oli. Otteluissa stressitaso on niin korkea, että sokeriarvot kohoavat, mutta parin tunnin jälkeen ne alkavat laskea. ”Jos näin kuitenkin kävisi, huolehtisin hoidosta ja osallistuisin siihen ihan eri tavalla kuin omat vanhempani aikoinaan.” L empäälässä asuva 17-vuotias Anni Rantanen aloittaa aamunsa samalla tavalla kuin muutkin diabeetikot. Hänen sokerimittaristaan on langaton yhteys insuliinipumppuun. Lääkäri ehdotti Annille insuliinipumppua. Sairaalassa hän oli viikon. Onneksi joukkuetoverilla 57. Saman tien piti lähteä Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, Taysiin. Luokanopettajalla oli diabeteksen hoito hallussa, sillä hänen lapsellaankin on diabetes. ”Aina on sanottu, että ota piikit mukaan, jos pumppu reistaa, mutta olen antanut sen mennä ohi korvien. Näin on joskus käynyt harjoitusten aikana. Hiilihydraattien laskemisen opettelukin sujui, sillä Annilla on aina ollut hyvä matikkapää. Koko ajan oli jano. En ihan heti ymmärtänyt, että tästä ei parane.” Annin hoito aloitettiin monipistoshoitona. Olin nähnyt, kun hän mittaa verensokereita ja se oli aina näyttänyt tosi hauskalta. Niitä tarvitaan, jos sokeriarvot tippuvat. ”Kun sanottiin, että sairastan diabetestä, olin ensiksi, että yes! Mummulla on diabetes. Nykyisiin varusteisiin pumppua ei saa ujutettua, joten nyt hän ottaa sen pois jäälle mennessään. Jääkiekkoa Anni on pelannut kuusivuotiaasta, aluksi paikallisessa seurassa LeKissä. Mittari ilmoittaa, jos yhteys on heikko, ja silloin näpyttelen tiedot pumppuun. ”Tämä on tosi kätevä
Esimerkiksi Helsingissä asuvat somalialaistaustaiset lapset sairastuvat ykköstyypin diabetekseen yhtä lailla kuin suomalaislapset. Leivo-Koskisen insuliinihoito aloitettiin vuonna 1997 Jorvin sairaalassa. Sellainen on noin kymmenesosal58 la aikuisena ykköstyypin diabetekseen sairastuneista, ja siinä oma insuliinituotanto hiipuu tavallista hitaammin. Kaikki sen aikainen ahdistus purkautui sitten, kun Lotta oli Jorvin sairaalassa hoidossa.” Psykiatrinen sairaanhoitaja kävi osastolla juttelemassa vanhempien kanssa ja koko perhe pääsi Jorvin lastenpsykiatrian poliklinikalle. Hän huomasi vasta parin päivän jälkeen, että insuliinipumppu oli unohtunut Suomen aikaan. Hän sai nelivuotisen stipendin, johon sisältyy diabeteksen hoidon kattava sairauskuluvakuutus. Ensin Anni käy Lempäälässä lukionsa loppuun. ”Minulla ei ole motivaatio-ongelmia hoidon kanssa. Melkein aina on eri lääkäri, en edes muista kaikkien nimiä. Vuosi sitten Anni Rantasen hoitopaikka siirtyi Taysin lastenpoliklinikalta aikuisten osastolle. Leiri oli Annille menestys, sillä hänet varattiin Minnesota Duluthin yliopiston naisten jääkiekkojoukkueeseen. ”Kesti aika pitkään ennen kuin Lotan oireet huomattiin. ”Oma sairastumiseni pysähdytti ja harmittikin, mutta ajattelin selviäväni. Kiireellisissä tapauksissa apteekista on soitettu Taysiin, josta on saatu puhelinresepti. Myöhemmin selvisi, että se olikin ykköstyypin diabetes, ns. Osastohoitoon hän ei kuitenkaan halunnut, sillä kotona oli pieni lapsi ja terveydenhoitajana hänellä oli perustiedot diabeteksen hoidosta. Siihen sairastuneista lapsista noin 90 prosentilla ei ole lähisuvussaan muita ykköstyypin diabeetikkoja. Taustalla saattaa olla virusinfektioita, erityisesti enterovirusinfektioiden merkitystä tutkitaan. Se ei tuntunut niin suurelta katastrofilta, sillä olihan meillä alkanut uusi elämänvaihe, kun oli pieni vauva. Haluan pitää itseni kunnossa. Ja lapsia tuli sitten vielä kolme lisää. LADAtyyppinen. ”Kontrollikäyntejä on kolme, neljä kertaa vuodessa. Pelaamisen lisäksi hän voi opiskella tutkinnon valitsemastaan aineesta. Ykköstyypin diabetes ei yleensä periydy. Joskus on tullut kiire, kun reseptit ovat menossa vanhoiksi. Diabetekseen sairastuminen tosin edellyttää perinnöllistä alttiutta, mutta pelkkä perimä ei sen puhkeamista selitä. Pistoshoidon aikana on otettava käyttöön myös pitkävaikutteinen insuliini perusinsuliiniksi. oli piikit mukana. Muutto Minnesotaan on edessä kahden vuoden päästä. Hänelläkin on diabetes.” Kisojen aikana joukkueen lääkäri mittasi Annin verensokerit yötä myöten, sillä pumppuhoidon vaihtaminen pistoshoitoon voi sotkea sokeriarvot. Tutkijat olettavat, että diabeteksen kehittymiseen ja puhkeamiseen vaikuttavat monet tekijät, vaikkei lopullista selvyyttä vielä olekaan. Reseptejä ei uusita automaattisesti poliklinikkakäynnillä, vaan diabeetikon pitää itse muistaa pyytää uusi resepti. Tiesin, ettei kaikki ole kunnossa, pitäisi tehdä jotain, mutta toivoin vaan, että se menee ohi. Kuopus on nyt viiden.” Henkisesti paljon vaikeampaa Leivo-Koskiselle oli se, kun hänen lapsistaan kaksi sairastui diabetekseen. Isä tosin hakee insuliinit apteekista. A nnamaija Leivo-Koskisen tytär Lotta sairastui diabetekseen vuonna 2009 seitsemän vanhana. Lääkäreiden vaihtuvuus ei sinänsä haittaa, mutta tietysti sitä mieluummin menisi niille mukaville lääkäreille, joiden kanssa tulee juttuun.” Anni hoitaa diabeteksensa jo itsenäisesti. Ja liikunta on tärkeää myös hoitotasapainolle.” V uonna 1995 espoolainen Annamaija Leivo-Koskinen, 43, odotti esikoistaan, kun hänellä todettiin raskausajan diabetes. Tilastojen valossa perheellä kävi huono tuuri. Viime kesänä Anni oli kuukauden jääkiekkoleirillä Minnesotassa Yhdysvalloissa. Syitä on etsitty myös ravinnosta, kuten lehmän maidon sisältämästä naudan insuliinista. Urheilu on aina ollut ykkönen, diabetes menee siinä vierellä. Verensokerit pysyivät onneksi kunnossa. Venäjän Karjalassa sairaus on taas yli viisi kertaa harvinaisempi kuin Suomessa
Lotan äiti Annamaija Leivo-Koskinen sairastui itse diabetekseen odottaessaan esikoistaan.. En olisi halunnut sieltä ollenkaan pois”, muistelee Lotta Koskinen aikaa, jolloin hän sairastui diabetekseen. ”Sairaalassa oli kivaa, kun kävi vieraita ja sai lahjoja
Lopulta sain neuvolan kautta järjestettyä pari kertaa kotiapua muutamaksi tunniksi. Käytännöt vaihtelevat koulusta, opettajasta ja kunnasta toiseen. Keskuksessa työskentelee kolme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan sisätautilääkäriä ja osa-aikaisesti viisi Espoon terveyskeskuksen yleislääkäriä, jotka saavat lisäkoulutusta diabeteksen hoitoon. Pääsin sitten kauppaan. Kun Lotta oli sairastanut vuoden, koko perhe pääsi Jorvin sairaalan järjestämälle diabetesperheiden kurssille Espoon Solvallaan. Sokeriarvot voivat kohota, jolloin uhkana on happomyrkytys. Kotiapua pitäisi saada tällaisissa tilanteissa paljon enemmän.” Lotta Koskinen sairastui ensimmäisen ja toisen luokan välisellä kesälomalla. Se on ensimmäisiä perusterveydenhuollon ja HUS:n yhteishankkeita. Keskuksessa on diabeteshoitajia, kaksi jalkaterapeuttia sekä ravitsemusterapeutti. ”Oli hyvä jakaa ajatuksia ja lapset saivat nähdä, että on muitakin samanikäisiä diabeetikkolapsia. Harvassa koulussa kouluterveydenhoitaja on kuitenkaan paikalla joka päivä. Sairastaessaan diabeetikot mittaavat yleensä myös veren ketoarvoja, jotka paljastavat uhkaavan happomyrkytyksen. Espoossa toivotaan, että Diabeteskeskuksessa työskentelevät terveyskeskuslääkärit levittävät diabetesosaamista terveysasemille. Vaikka kuinka on perätty ja pyydetty, että joku koulussa muistuttaisi, että nyt mittaat sokerit ja nyt pistät insuliinit, se on ollut retuperällä. Hehän ovat lapsia ja moni muu asia kiinnostaa enemmän. Lotta on nyt 11-vuotias ja diabetesta sairastava isoveli muutaman vuoden vanhempi. Kun koulu alkoi, hän joutui koulussa huolehtimaan hoidostaan pitkälti itse: aina ennen ruokatuntia piti muistaa mitata verensokerit, laskea ruoan hiilihydraatit ja pistää insuliini. Erityistä huolenpitoa vaativat sairaspäivät. keskustelemaan. Se oli elämäni paras viikko ja kantoi monta vuotta eteenpäin.” Annamaija Leivo-Koskinen on jäänyt kotiäidiksi, jotta olisi aina lastensa saatavilla. A nnamaija Leivo-Koskisen diabeteshoitopaikka siirtyi keväällä Espoonlahden terveyskeskuksesta uuteen Espoon Diabeteskeskukseen, joka toimii Jorvin sairaalassa. Ja lasten harrastuksissa pitää aina muistaa tiedottaa ja opastaa valmentajia ja muita diabeteksesta.” Annamaija Leivo-Koskisen mukaan vaikeinta diabeteksen hoidossa on se, että jokainen päivä on erilainen: tarvittavan insuliinin määrä vaihtelee koko ajan, sillä sokeritasapainoon vaikuttavat monet asiat, kuten stressi, liikunnan määrä ja murrosikäisen hormonimyrskyt. ”Ihan alussa kouluavustaja kävi näistä muistuttamassa, mutta sen jälkeen apu on ollut satunnaista. Näyttää siltä, että professori Tero Kankaan ja lääketieteen tohtori Markku Saraheimon toiveet ykköstyypin diabeetikkojen hoidon keskittämisestä ovat tuottaneet tulosta ainakin pääkaupunkiseudulla.. Kaikilla perheen diabeetikoilla on monipistoshoito. ”Pelkäsin, etten pärjää, en jaksa. ”Eivät lapset vielä osaa huolehtia diabeteksen hoidosta. Kakkostyypin diabeetikkoja hoidetaan pääsääntöisesti terveysasemilla, mutta Diabeteskeskus tarjoaa niille koulutus- ja konsultaatioapua. Koulussa on muitakin diabeetikkolapsia eivätkä hekään ole saaneet riittävästi apua.” Terveydenhuoltolain mukaan lapsen tukeminen diabeteksen hoidossa koulupäivän aikana on osa kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon palveluita. Me vanhemmat saamme olla koko ajan muistuttamassa soke60 rien mittaamisesta, insuliineista ja neulojen vaihtamisesta. Opettajia ei taas voi velvoittaa ottamaan vastuuta oppilaan sairaanhoidosta, vaikka moni opettaja diabeteksen hoitoon perehtyykin. Psykologikin sinne olisi haluttu, mutta siihen eivät rahat riittäneet. Perheen kuopus oli vasta vauva, ja diabeetikkoäidin hoidettavana oli lisäksi kaksi diabeetikkolasta. Keskukseen on keskitetty kaikkien espoolaisten ykköstyypin diabeetikkojen hoito. Samoihin tiloihin käytävän toiselle puolelle muutti myös Jorvin sairaalan lasten diabetespoliklinikka, jolla Leivo-Koskisen lapset käyvät. Kun diabeetikko sairastuu flunssaan tai vaikkapa vatsatautiin, sokeriarvot pitää mitata tavallista tiuhemmin, sillä akuutit taudit ja tulehdukset lisäävät insuliinin tarvetta. ”Muut eivät apua tarvinneet, mutta minä jatkoin siellä sitten yksin pidemmän aikaa.” Myös arjen pyörittäminen otti voimille
”Olen kuitenkin hengissä, en ole sokea ja kaksi lastakin sain.” T uula Rinne-Rannan diabeteksen hoito on muuttunut vuosien varrella. Sama diabeteslääkäri jatkoi Tuulan lääkä61. Insuliini oli eläinperäistä. Lääkäri ei oikein tiennyt, mitä tehdä. ”Kun insuliinikynät tulivat, samalla neulalla jouduin pistämään koko päivän. Hoitovälineiden kanssa on kunnassa tosin nuukailtu. Elettiin vuotta 1974. Hän sairastui diabetekseen 13-vuotiaana. Sokeriakin voi käyttää kohtuudella. Sitä pistettiin vain kerran vuorokaudessa. Vuodesta 1976 aina 90-luvun alkuun olin hänen hoidossaan. Se oli diabeteshoitajan ansiota. Enää ruuan suhteen ei ole tiukkoja rajoituksia. Hän oli tosi hyvä kannustamaan ja motivoi hoitamiseen.” Vuonna 1984 Tuula aloitti työt hoitoapulaisena vanhainkodissa. Hänellä todettiin vuonna 2011 sepelvaltimotauti, joka vaati ohitusleikkauksen. Hän ihmetteli, kun pistoskohdat olivat niin kovat ja huolehti, että neuloja saa riittävästi.” Pusulan ja Nummen kunnat yhdistyivät vuonna 1981, mutta se ei vaikuttanut Tuulan hoitoon mitenkään. Tuula Rinne-Rannan sairastuessa diabeetikoiden ruoka-ajat ja -valio oli tiukkaan säädelty. Sen sijaan kunnan päätös lopettaa terveyspalveluiden osto Karkkilalta 1990-luvun alussa päätti Tuulan pitkän hoitosuhteen hyvään lääkäriin. Ruuan suhteen ei enää ole tiukkoja rajoituksia. ”Äidilleni sanottiin, että voi kauheaa, kohta se kuolee, siitä tulee sokea eikä se voi koskaan lapsiakaan tehdä”, Rinne-Ranta muistelee. Nykyään hänellä on monipistoshoito. Ruiskutkin ovat vaihtuneet insuliinikyniin. Kun hän siirtyi naapurikunnan Karkkilan terveyskeskukseen, sain käydä siellä. Vastaanottoapulainen otti ohjat käsiinsä, tilasi taksin ja käski ajaa Lastenklinikalle Helsinkiin. ”Pusulaan saatiin sitten hyvä kunnanlää- käri, joka oli kiinnostunut diabeteksen hoidosta. Sen jälkeen vanhemmat veivät häntä pari kertaa Lohjalle, jossa Lastenklinikalta tuttu lääkäri piti yksityisvastaanottoa. Sittemmin hän valmistui lähihoitajaksi ja työskentelee nyt kolmena päivänä viikossa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Lastenklinikalla meni kolmisen viikkoa ja koulu ehti jo alkaa. T uula Rinne-Ranta, 52, on asunut koko ikänsä Pusulassa. Vihdoin vuonna 2005 Nummi-Pusulaan saatiin diabeteslääkäri, joka tuli Nurmijärven terveyskeskuksesta pitämään vastaanottoa kerran kuussa. Ruiskuja ei tarvinnut enää keittää kuten 1960-luvulla. Sen jälkeen hän kävi Nummi-Pusulan terveyskeskuksessa, mutta koska siellä ei ollut diabetesosaamista, hän kävi myös yksityislääkärillä. Terveydenhoitaja totesi pissanäytteestä diabeteksen, mutta Pusulan kunnanlääkärille pääsyä piti odottaa muutama viikko. Tuula on osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Nykyään insuliinia tuotetaan myös geenitekniikalla, ja on opittu valmistamaan pikainsuliineja, joilla aterian jälkeinen verensokereiden kohoaminen saadaan nopeasti talttumaan. Sokeria ei saanut käyttää. Syödä piti seitsemän kertaa päivässä teki mieli tai ei, ja ruokamäärät punnittiin grammalleen. Kouluun meno pelotti. Diabeetikko voi käyttää kohtuudella sokeriakin. Mutta hyvin ottivat vastaan.” Tuula kävi Lastenklinikalla hoidossa 15-vuotiaaksi. Sairastuessaan Tuula oli aloittamassa keskikoulua. Vasta joitakin vuosia sitten aloin saada neuloja niin paljon, että pystyin joka pistoskerralla vaihtamaan uuden. ”Sekin painoi, kun minulla on lisäksi synnynnäinen kuulovamma. Diabeetikoille suositellaan samaa terveellistä ruokavaliota kuin muillekin: paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, täysjyvävalmisteita, rasvatonta maitoa tai piimää, vähärasvaista lihaa ja kalaa sekä pehmeää rasvaa
62. Hän saa voimaa puutarhanhoidosta, marjastamisesta ja sienestämisestä. Pusulassa asuva Tuula Rinne-Ranta on sairastanut pian neljäkymmentä vuotta diabetesta
Lääkärin vastaanotolle pääsi kolme, neljä kertaa vuodessa ja diabeteshoitajalle vielä useammin. Asiasta nousi kohu, ja hintalautakunta muutti pian päätöstään. Toista täysin samalla tavalla toimivaa insuliinia ei markkinoilla ole. Sekä hän että hänen lapsensa käyttävät Levemiriä. Se piti Levemiriä liian kalliina. Kun tulee vuosia lisää, tulee myös hoitoväsymystä. Ja jossain taustalla tuntuu kaikilla olevan se suuri toive: jos vielä keksittäisiin, miten diabetes voidaan parantaa. Mutta sitä ei voi jäädä odottamaan, sillä elämä ei odota. Monet diabeetikot pelkäävät, että Levemir-kohu ennakoi muitakin säästöjä diabeteksen hoidossa. rinä senkin jälkeen, kun Nummi-Pusulan terveyspalveluiden järjestäminen siirtyi vuoden 2009 alusta perusturvakuntayhtymä Karviaiselle, jonka Vihti, Karkkila ja Nummi-Pusula perustivat. ”Jaksan yhä uskoa, että Levemirin korvattavuus jatkuu”, espoolainen Annamaija Leivo-Koskinen sanoo. En enää jaksa ajaa kovin pitkiä matkoja ja Nummelaan on kuitenkin 40 kilometriä. Lähitulevaisuudessa siintää jo älypumppu: insuliinipumpun ja jatkuvan verensokerinmittauksen yhdistelmä, joka automaattisesti säätää insuliininannostusta verensokeritason mukaan. Sen sijaan Nummi-Pusulan liittyminen Lohjaan tämän vuoden alusta heikensi Tuulan hoitojärjestelyjä. Valinta ei ole ihan helppo. Suomessa diabeetikot ovat saaneet insuliinia ilmaiseksi vuodesta 1964, jolloin voimaan tuli sairausvakuutuslaki. Ja kun on näitä muitakin sairauksia. ”Kova ikävä on entistä diabeteslääkäriä ja -hoitajaa, mutta vastaanotto olisi sitten Nummelan terveysasemalla Vihdissä. Tarvitsisin motivointia ja tukea hoitamiseen, mutta nyt tuntuu, ettei kukaan ole siitä kiinnostunut. Tuntuu kuin olisi tuuliajolle joutunut.” V iime joulukuussa moni diabeetikko järkyttyi, kun sosiaali- ja terveysministeriön alainen lääkkeiden hintalautakunta päätti, että Levemir-insuliinin Kela-korvattavuus päättyy kesäkuun lopussa 2013. Vuoden vaihduttua hänelle soitettiin, että ensimmäinen uuden diabeteshoitajan ja -lääkärin aika on Pusulassa maaliskuussa ja seuraava syyskuussa. Kaikkien mielestä on tärkeää, että hoitovälineet ja insuliinit pysyvät ilmaisina. Kerralla voi ostaa enintään kolmen kuukauden insuliinit. Ja entä jos Vihti liittyykin Espooseen ja hoito siirtyy Jorvin sairaalaan?” Pusulassakaan hoito ei ole taattu kovin pitkään. Niin suurin harppauksin hoito on edistynyt. Uusi terveydenhuoltolaki laajentaa silloin vapautta valita terveysasemansa muualtakin kuin kotikunnasta. ”Sehän tässä painaa, kun ei tässä maailmassa voi enää luottaa oikein mihinkään”, Janne Ylitalo sanoo. ”Muutokset stressaavat aika lailla ja epävarmuus painaa. Nummi-Pusulan ja Lohjan välisessä kuntaliitossopimuksessa lähipalvelut luvattiin säilyttää kaksi vuotta, ja Tuula pelkää, että vuonna 2015 hänen hoitopaikkansa siirtyy 50 kilometrin päähän Lohjalle. Ensimmäinen käynti jätti epävarman olon. Vielä ei tiedetä, miten sen jälkeen käy. Hoidon ja hoitovälineiden kehittymiseen kaikilla sen sijaan riittää uskoa. ”Jos hoitovälineiden maksuttomuus loppuisi ja insuliinista alettaisiin periä nykyistä suurempia maksuja, se olisi monelle taloudellinen katastrofi ja pakottaisi karsimaan sokerimittauksia ja ehkä insuliininkin käyttöä. Levemiriä käyttää noin 40 000 diabeetikkoa, ja se on yleisin pitkävaikutteinen insuliini lapsilla ja nuorilla. Hoito oli mallillaan. Nykyään tosin insuliineista joutuu apteekissa maksamaan kolmen tai kuuden euron omavastuuosuuden joka ostokerralla. ?. Kun Tuula loppuvuodesta kysyi, mihin hänen pitää mennä lääkäriin, kukaan ei osannut kertoa. Ja siitä seuraisi vain se, että lisäsairauksien hoitoon uppoaisi entistä enemmän rahaa”, Leivo-Koskinen sanoo. Ensi vuoden alusta Tuula voisi palata Karviaisen potilaaksi. Annamaija Leivo-Koskisen näkemys saa tukea Tuula Rinne-Rannalta, Anni Rantaselta, Kalle Kärjeltä ja Joona Ylitalon vanhemmilta. Aikaa oli varattu puoli tuntia sekä hoitajalle että lääkärille, mutta kumpikin tapaaminen supistui varttituntiin. Kela-korvaus jatkuu vähintään tämän vuoden loppuun
Tuula Talvela jäi leskeksi 60-vuotiaana ja muutti kymmenen vuotta myöhemmin Loppukiri-yhteisöön Helsingin Arabianrantaan.
Asutaan missä asutaan Ikääntyvien ihmisten pitäisi pärjätä yhä pidempään kotonaan. Suomeen tarvitaan nopeasti miljoona uutta esteetöntä asuntoa. e r ja s a a r i n e n t e k s t i v i l l e pa l o n e n k u v a t 65
Toistensa hoitajiksi naapurit eivät kuitenkaan ryhdy. Asumiseen ja palveluihin joutuu myös pistämään entistä enemmän omaa rahaa. S uomi ikääntyy. Loppukirissä kullakin asukkaalla tai asukaspariskunnalla on oma omistusasuntonsa. Vuonna 2030 yli 75-vuotiaita on jo noin 820 000 ja hallitus toivoo, että 92 prosenttia heistä pärjäisi omissa asunnoissaan. He halusivat pysyä yhdessä aktiivisina mahdollisimman pitkään. Yli 75-vuotiaita on nyt noin 465 000 ja heistä yhdeksän kymmenestä asuu omassa kodissaan. He myös siivoavat ympäri vuoden yhteistilat porukalla. Reipas enemmistö omissa kodeissaan, jos hallituksen tavoitteet toteutuvat. Missähän he mahtavat asua. Hän eli erillään naapurustosta kaukana palveluista tyttärensä avun ja kunnan niukkojen kotipalveluiden varassa. Yhteistiloissa kahvitellaan, ja kattoterassi toimii myös baarina.. ”Yhteiskuntahan kovasti korostaa ihmisen omaa varautumista vanhuuteen, ettei se pääse yllättämään kulman takaa silloin, kun jo tarvitaan järeämpää hoitoa. Samanlaisia ajatuksia oli vuosituhannen 66 vaihteessa Aktiiviset Seniorit ry:n perustajilla. Alle 75-vuotiaista lähes kaikkien pitäisi selvitä kotonaan. Talo on Aktiiviset Seniorit ry:n projekti. Yhdistyksen puheenjohtajan Leena Vahteran oma äiti erakoitui vanhetessaan kotiinsa Espoon perukoille huonojen liikenneyhteyksien päähän. Juuri tätä Aktiiviset Seniorit tekee”, Leena Vahtera sanoo. Lisäksi asukkaat omistavat yhdessä yhteistilat, kuten ravintolatasoisen keittiön, ruokasalin, olohuone-kirjaston, kuntoiluhuoneen, talopesulan, kaksi saunaa ja vierashuoneen. Aktiiviset seniorit uskovat, että yhteisöllinen itsepalvelutalo pitää pään ja jalat pidempään kunnossa ja siirtää tarvetta hankkia yhteiskunnan palveluita. Tarkoituksena on siirtyä asumiseen perustuvaan ja asumista tukevaan palvelujärjestelmään: kun tarvitsee apua, kotoa ei tarvitsisi muuttaa, vaan apu tuotaisiin kotiin tai talon yhteisiin tiloihin. Hän ihmettelee, miksi yhteisöllisen senioritalon malli ei ole levinnyt eivätkä ray tai Helsingin kaupunki ole tukeneet yhteistilojen rakentamista vaikka se olisi taloudellisesti järkevää: Loppukirin asukkaat eivät juuri tarvitse kotihoidon tukipalveluita, koska voivat hoitaa Loppukirin asukkaat tekevät arkisin yhdessä päivällisen. Yli 65-vuotiaita on nyt yli miljoona, vuonna 2030 jo puolitoista miljoonaa. Yli 85-vuotiaista enemmistö ei selviä arjesta ilman apua. Kuuden vuoden kypsyttelyn, kehittelyn ja opiskelun jälkeen he muuttivat vuonna 2006 Loppukiriin, taloon, jonka he olivat itse omilla rahoillaan rakennuttaneet. Asuntoja on 58 ja asukkaita vajaat 70. Erityisasumista, kuten ryhmäkotia, tarvitsevien määrä ei kasva yhtä nopeasti kuin vanhaksi elävien määrä, sillä ihmiset pysyvät entistä pitempään hyväkuntoisina ja pystyvät elämään tavallista elämää: suurimman osan toimintakyky heikkenee vasta 75 vuoden jälkeen. Yhteisten töiden lisäksi asukkaat liikkuvat ja harrastavat yhdessä ja auttavat toisiaan esimerkiksi kaupassakäynnissä ja kotipuuhissa, kun jonkun naapurin terveys on tilapäisesti pettänyt. Aktiivisten senioreiden toinen yhteisöllinen asuintalo Kotisatama valmistuu vuonna 2015 Helsingin Kalasatamaan. Peliyhtiö Rovion ja aloittavia yrityksiä tukevan Start up Saunan rinnalla esiteltiin Helsingin Arabianrannassa toimiva yhteisöllinen senioritalo Loppukiri. Loppukirin alaikäraja on 48 vuotta, joten osa asukkaista on vielä työelämässä. Heitä on nyt noin 124 000, vuonna 2030 jo 226 000. Asukkaat päättävät yhdessä yhteisön asioista ja syövät kesäkautta lukuun ottamatta joka arkipäivä yhdessä valmistamansa päivällisen. Leena Vahtera on varannut sieltä itselleen asunnon. Hallitus perää ihmisiltä lisää omaa vastuuta: pitää huolehtia kunnosta ja hakeutua ajoissa sopivaan asumismuotoon. Vahtera päätti, ettei ikinä elä samalla tavalla. Työt on jaettu kuudelle asukasryhmälle, joista kukin työskentelee viikon kerrallaan. Valtioneuvosto antoi huhtikuussa periaatepäätöksen Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmasta vuosille 2013–2017, ja toive on, että ihmiset pysyisivät mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. V iime helmikuussa brittilehti The Economist kertoi uudenlaisesta pohjoismaisesta yrittäjyydestä
Ja juuri nythän tarvittaisiin vaihtoehtoja!” A rkkitehti Stefan Ahlman on suunnitellut 1980-luvulta lähtien erityisasuntoja, viimeksi muistisairaiden ryhmäkodin ja senioriasumisoikeusasuntoja Helsingin Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. ”Loppukirissä on käynyt kaikenlaisia ryhmiä päättäjistä opiskelijoihin. ”Jotkut ovat vaatineet, että vähintään kymmenen vuotta ennen kuolemaansa pitäisi muuttaa sellaiseen asuntoon, jossa pärjää huonokuntoisena. Hänen mielestään puhe vanhuuteen varautumisesta on mennyt liiallisuuksiin: jotkut varautuvat liian aikaisin, muuttavat palvelutaloon, vaikka eivät ehkä tarvitse palveluita 20 vuoteen. Arkkitehti Stefan Ahlmanin mielestä jotkut muuttavat palvelutaloon liian aikaisin. Miksi pitäisi”, Ahlman kysyy. Loppukirin esikuva Färdknäppen Tukholmassa perustuu vuokra-asumiseen. Tämä ei kuitenkaan käy Helsingin kaupungille, koska asiakkaan pitää olla yksilö eikä yhteisö. Toisaalta esimerkiksi verenpaine- ja sokerimittauksia voitaisiin tehdä isolle joukolle yhdessä paikassa. ”ateriapalvelut” itse ja auttavat toisiaan esimerkiksi kaupassakäynnissä. ”Ihmisen ei tarvitse muuttaa minnekään 67. Nyökyttelevät ja tykkäävät, tekevät turistimatkoja, mutta sanovat, ettei tällaista nyt viedä eteenpäin. Jos palveluita ei käytetä, ne lopetetaan ja asukkaat tuntevat tulleensa petetyiksi. Vahterasta yhteisöasumisvaihtoehtoja tarvittaisiin myös vuokra-asumispuolelle
68 Asukkaiden itse ideoima Loppukiri päätettiin rakentaa Arabianrantaan, koska se on kantakaupungkia mutta lähellä luontoa.
Joillakin on varaa tehdä valintoja asumisestaan ja hoidostaan, toisilla ei. Niitä tarvitsevat monet muutkin kuin ikäihmiset. Mieluiten suurten ikäluokkien enemmistö asuisi kotonaan ja hankkisi palveluita sinne. Palvelutaloon muutto ei enemmistöä kiinnosta, vaikka sitä tuettaisiin taloudellisesti. Esimerkiksi sodan jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa joutuu kulkemaan kolmen kerroksen väliä – yläkerran makuuhuoneista kellareiden pesutiloihin. Enemmistö kotona asuvista yli 75-vuotiaista asuu pientaloissa, eivätkä esteettömyyssäädökset koske niitä. 69. niin kauan kuin hänellä on turvallinen olo kotonaan.” Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, vatt julkaisi elokuussa tutkimuksen Hoivakodissa vai kotihoivassa. Niihin ollaan valmiita käyttämään eläkkeen lisäksi omaisuutta, ja tämä sopii myös heidän lapsilleen, vaikka se pienentää perintöä. Sen mukaan suuret ikäluokat ovat valmiita maksamaan varsin paljon vanhuuden palveluistaan, kuten terveys-, turva- ja virkistyspalveluista. Kyselyyn vastanneista 40 prosenttia kertoi tarvitsevansa asuntoonsa muutostöitä, jotta siitä saataisiin esteetön. Toisaalta samasta tutkimuksesta käy ilmi, että eniten pienituloisia eläkkeensaajia on yli 75-vuotiaissa. H allituksen tavoite vanhusten pitämisestä kotonaan voi tyssätä sopivien kotien puutteeseen: vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan miljoona esteetöntä asuntoa lisää. Vanhusväestössä näkyy sama jako köyhiin ja rikkaisiin kuin muuallakin yhteiskunnassa. Eläketurvakeskuksen Eläkkeet ja eläkkeensaajien toimeentulo 2000–2010 -raportin mukaan vanhuseläkeikäisten keskimääräiset eläkkeet ovat 2000-luvulla kasvaneet. vattin tutkimuksen vastaajat olivat keskivertoa paremmin toimeentulevia ja koulutettuja. Lapset sen sijaan näkisivät vanhempansa mieluummin hoivakodissa kuin kotona. Lähes 80 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä asuu omistusasunnossa. Heistä suurin osa on yksinasuvia naisia. Asumispalvelusäätiö Aspa teki vastikään kyselyn alle 65-vuotiaille neurologisesti pitkäaikaissairaille, kuten lihassairautta tai epilepsiaa sairastaville
Hissi ei takaa rakennuksen esteettömyyttä, koska rollaattori ei välttämättä sovi vanhaan hissiin.” 70 Joistain asumisen esteistä päästään yksittäistä asuntoa tai rakennusta korjaamalla. ”Esteettömyys ei ole yksiselitteinen asia”, Ahlman muistuttaa. Nykyisellä rakentamisvauhdilla ei millään ylletä miljoonan uuden esteettömän asunnon tavoitteeseen: Vuonna 2011 valmistui 31 400 uutta asuntoa, joista 51 prosenttia oli kerrostaloasuntoja ja loput pientaloja, eivätkä ne kaikki suinkaan ole esteettömiä. Hissien rakentamisen ja korjaamisen lisäksi muihin liikkumisesteiden poistamistoimiin sai avustusta 11 rakennuksen omistajaa. Esteellisyys ei ole asuntokantamme ainoa ongelma: suuri osa taloista on huonossa kunnossa, ja esimerkiksi putkiremontti ajaa monet ikääntyneet muuttamaan kotoaan ennen aikojaan. Pientaloille aiotaan tehdä esteettömyyssäädöksiä. Viime vuonna vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustusta annettiin 2 236 asuntoon. Takkahuone on suosittu kokoontumistila.. Normaalikomeron pystyy avaamaan yhdellä kädellä, mutta kun käsiä ei enää pysty irrottamaan rollaattorista, tarvitaan liukuovellinen komero. Työ- ja elinkeinoministeriön kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho oli ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaa valmistelleen työryhmän jäsen ja jätti ryhmän esitykseen eriävän mielipiteen. Kerrostaloissakaan ei ole helppoa heikosti liikkuvilla. Kaduilla kulkemiseksi tarvitaan vahvoja käsivarsia, jotta rollaattori nousee jalkakäytävän reunuskivien yli. Jotain konkreettistakin on luvattu: hallituksen tuoreessa budjettiesityksessä esitettiin jonkin verran lisää rahaa hissi- ja korjausavustuksiin. Jos yhtään ei jaksa nostaa, kahden sentin palokynnys on ongelma, vaikka se on säännösten mukainen. ”Kunnan rooli yhdyskuntasuunnittelussa, Loppukirin ylimmässä kerroksessa on hulppea saunaosasto. ”Alun alkaen asunnossa ei voi varautua kaikkiin tarpeisiin. 2000-luvulla vanhoihin taloihin on asennettu vuosittain noin 200 uutta hissiä. Hengityskonetta käyttävälle esteettömyysvaatimukset ovat jo aivan toisenlaisia. Mikään asunto ei ole loputtomiin esteetön. ”Sen voi ajatella tarkoittavan, että rollaattoria käyttävä ihminen pystyy asumaan asunnossa. Stefan Ahlman kertoo esimerkin: Rollaattorin tuella liikkuvalle asunnossa tai koko asuintalossa ei saisi olla niin korkeita kynnyksiä, ettei rollaattoria jaksaisi nostaa niiden yli. Jos otetaan huomioon jo kaksikerroksiset talot, vuonna 2010 kerrostaloissa oli enemmän hissittömiä kuin hissillisiä asuntoja. Hänen mielestään informaatio-ohjaus, selvitykset ja yksittäiset kehittämishankkeet eivät ratkaise suuria rahoitus- ja investointitarpeita. Kerrostaloista suurin osa on hissittömiä, eikä hissikään takaa esteettömyyttä, jos sinne ei mahdu rollaattori. Esteettömiä eivät ole edes kaikki ns. H allitus uskoo, että pula sopivista asunnoista poistuu perinteisin informaatio-ohjauksen keinoin: kehittämällä teknologiaa ja uusia asumista tukevia malleja, kouluttamalla ammattilaisia ja levittämällä tietoa uusista ratkaisuista. Eivätkä edes asunnon ja asuinrakennuksen esteettömyys takaa, että kotoa käsin voisi elää tavallista elämää: katutilamme ei ole esteetöntä. senioritalot, koska niiden suunnittelulle ei ole asetettu mitään erityisvaatimuksia. Asunnon muunneltavuus on tärkeää”, Ahlman sanoo. Vanhan korjaaminenkin etenee kuitenkin hitaasti eikä se näytä viime vuosina lisääntyneen
71
Ilmari Keränen teki metsätöitä melkein 50 vuotta. Ruunaan metsätyömieskodissa Lieksassa hän on asunut viisi vuotta.
”Pitkäjänteinen palvelustrategia loisi uskottavuutta ja ennustettavuutta kaikille toimijoille ja loisi edellytykset kehittää palveluiden laatua.” I kääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa puhutaan paljon yhteisöllisyydestä. Palvelustrategiassa kunta määrittelee, miten se konkreettisesti aikoo palvelut järjestää ja rahoittaa. Jos asukkaat alkavat linnoittautua koteihinsa, yhteisö kuolee.” Arkkitehti Stefan Ahlman toppuuttelee yhteisöllisyys-innostusta, vaikka onkin juuri suunnitellut Helsingin Jätkäsaareen senioriasumisoikeusasuntoja, joissa asukasisännöitsijä kehittää asukastoimintaa ja yhteisöllisyyttä. ”Pelkät yhteistilat eivät synnytä yhteisöllisyyttä”, sanoo Loppukirissä alusta pitäen asunut Tuula Talvela. ”Asiat on ratkaistava, koska ketään ei voida sulkea yhteisön ulkopuolelle. Siksi kuntien palvelustrategioita ja niiden sitovuutta pitäisi vahvistaa”, Laiho sanoo. rakentamisessa ja hyvinvointipalvelujen järjestämisessä on Suomessa suurempi kuin missään muualla. Yritykset tuottavat yhä suuremman osan ikäihmisten asunnoista ja palveluista. Niiden on hankalaa kehittää palveluitaan, koska kunnat solmivat lyhyitä, 3–5 vuoden sopimuksia, ja sopimuskumppani valitaan lähes pelkästään hinnan perusteella. ”Riitoja tulee kaikissa yhteisöissä, mutta luomme luottamusta siihen, että ne pystytään ratkaisemaan, jos ei omin voimin, niin ulkopuolisella tuella”, Vahtera sanoo. Samanlainen yhteisöllisyyden opiskelu on meneillään Leena Vahteralla ja muilla Kotisatamaan muuttavilla. 73. Talosta asunnon varanneet osallistuivat yhteisöllisyyttä koskeviin koulutuksiin ja ryhmiin ja kävivät Tukholmassa tutustumassa Loppukirin esikuvaan Färdknäppeniin. ”Yhteisöllisyyden rakentaminen on melkein vaativampaa kuin kerrostalon rakennuttaminen.” Loppukirin yhteisöä luotiin kuusi vuotta. Sitä uskotaan voivan syntyä tavallisilla asuinalueilla tavallisissa kerrostaloissa, kunhan niihin saadaan esteettömiä kokoontumistiloja ja kulttuuri-, virike- ja vapaaehtoistoimintaa
Tukkijätkät saivat vanhoinakin jatkaa elämäänsä vapaana ja omiensa joukossa. H ämeenlinnaan kuuluvaan Iittalaan valmistuu vuonna 2015 uudenlainen hyvinvointikeskus, jossa toimii muun muassa ravintola, neuvola ja kirjasto.. Koti perustettiin jo 1960-luvulla. Lieksassa ikääntyneet sinkkumiehet ovat päätyneet päinvastaiseen ratkaisuun: he ovat jääneet asumaan yhdessä Ruunaan metsätyömieskotiin. 2000-luvulla EU on tukenut monia hankkeita, joissa sovelletaan aging-in place -ajattelua eli sitä, että ikäihmiset voivat jatkaa asumista tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten lähellä, vaikka sattuisivat asumaan syrjäseudulla. Se voi myös merkitä sietämätöntä kyttäämistä.” ”Yhteisöllisiin vaihtoehtoihin ei ole ollut niin suurta tunkua, että rakentaminen olisi muuttunut markkinoiksi”, Ahlman sanoo. Ruunaan metsätyömieskodissa asuu kymmenkunta vanhaa metsuria. L oppukirin asukkaista suurin osa on naisia, jotka asuivat aiemmin yksin eri puolilla Uuttamaata. Metsätyömieskoti perustettiin jo 1960-luvulla. Sitä ei pidä romantisoida. Kodissa asuu kymmenkunta perheetöntä entistä metsätyömiestä. ”Yhteisöllisyys ei sinänsä ole hyve. 84-vuotiaasta Keräsestä kodissa parasta on se, että kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa: ”Ollaan yksituumaisia, kun kaikki on vanhoja metsureita.” Lieksassa on oltu todellisia edelläkävijöitä. Lieksan Suuppovaarasta kotoisin oleva Ilmari Keränen on asunut metsätyömieskodissa pian viisi vuotta. Päivittäin miesten apuna on kotiavustajia. Muu74 tama vuosi sitten koti uhattiin sulkea, mutta nyt se on osa Lieksan kaupungin kotihoidon tuettua asumista. Lieksan keskustaan on matkaa 26 kilometriä. Metsätyömieskoti on entinen kansakoulu itärajan pinnassa
Arkkitehtuurissa on kyse kanssaihmisen ymmärtämisestä. ”Lapset eivät halua huolehtia vanhuksistaan. Nyt hän johtaa kotihoitoa kehittävää Kaste-hanketta, jonka nimi on Kotona kokonainen elämä. ”Jostain syystä asiakaslähtöiset innovaatiot eivät Suomessa leviä. Pitää olla valinnanvaraa kaupallisista ja järjestöjen palveluista viimeiseen perälautaan julkisiin palveluihin”, Välikangas sanoo. Palvelut on tarkoitettu kaikenikäisille ja niistä uskotaan olevan iloa myös matkailijoille. Katariina Välikangas veti Iittalan hyvinvointikeskuksen suunnittelua. Sairaalasta lähetetään huonokuntoisia ihmisiä kotiin ilman tukea vaikka ei pitäisi.” ”Olemme unohtaneet toistemme tarpeet. Keskuksen ympärille rakennetaan esteettömiä asuntoja erilaisiin tarpeisiin ja myös ympäristöstä tulee esteetön: rollaattorin kanssa pääsee lähikauppaan ja liiketunnistin avaa ovet pankkiin. ”Miksi näin tehdään, kun asukkaista yksikään ei ole formatoitu. Se on se suurin ongelma.” . Iittalan lasitehtaan ympärille valmistuu esteettömiä liikuntareittejä. Ei pidä kehitellä sellaisia rajoitteita, jotka tekevät jonkun ihmisen toiminnan mahdottomaksi.” Ahlmanin mukaan senioriasunnot ovat hyvä bisnes. ”Ikääntynyt tarvitsee aina paitsi hänelle soveltuvaa asuntoa myös soveltuvaa ympäristöä ja lähellä olevia tai kotiin tuotavia palveluita. Hän on paneutunut ikääntyneiden asumiseen muun muassa Hollannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Olemme huonoja kehittämään asioita ihmisen ainutlaatuinen persoona edellä. Jos kerran on sovittu, että kotipalvelu käy asiakkaan luona päivittäin, käyntien ei pitäisi jatkua loputtomiin vaan asiakasta pitäisi kuntouttaa pärjäämään itse. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt työntävät vanhuksia aina jonkun muun kontolle. Toisaalta joitain erityisasuntoja, kuten ryhmäkoteja, rakennetaan pakon edessä ja rahapulassa köyhäinhoidon mallilla: katsotaan kuka tuottaa halvimmalla välttävän siedettävää ympäristöä. Mutta ryhmäkotien asukkaat eivät toivottavasti joudu kiertelemään ketjun eri toimipaikoissa.” Eniten Ahlmania huolestuttaa inhimillisyyden katoaminen: kaikki tuntuvat työntävän ikäihmisiä pois vastuultaan. Lieksassa entiset tukkijätkät asuvat yhdessä vanhassa kansakoulussa. Hän kaipaa vanhuspalveluihin myös joustoa tilanteen mukaan. Etenkin Tanskassa ja Hollannissa on kehitetty palvelualue-ajattelua, josta Iittalan hyvinvointikeskus on Suomessa pisimmälle viety esimerkki. Puhumme vanhoista ihmisistä yhtenäisenä massana, jolla on sairauksia ja joka tarvitsee laitoshoitoa ja rasittaa taloutta.” ”A sumisen vaihtoehtoja kyllä syntyy, mutta kenen näkökulmasta”, Stefan Ahlman miettii. Markkinoilla on ketjuyrityksiä, jotka rakentavat kaikki ryhmäkotinsa saman formaatin mukaan. ABC-kuppilat ovat kaikkialla samanlaisia, jotta kiireinen autoilija löytäisi aina samalta paikalta kahvin ja pullan. ”Arkkitehti voi vaikuttaa siihen, että asumisen perusympäristö on niin hyvää, että erityisratkaisuja tarvitaan mahdollisimman vähän. Ylipäänsä vielä voimissaan olevat ihmiset eivät halua rajoittaa elämäänsä toisten tarpeiden vuoksi. Niitä rakennetaan, koska kysyntää oletetaan olevan eikä aina ajatella, kuinka hyvin ne sopivat vanhuksille. ”Nyt meillä on palveluputkia, joihin ihmiset jäävät jumiin.” Välikangas ihmettelee sitä, että vaikka sadat elleivät tuhannet suomalaiset virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat käyneet ihastelemassa ikäihmisten asumista Tanskassa, vaikutteet eivät ole siirtyneet Suomeen. 75
Skyler yrittää tulla sinuiksi itsensä kanssa ja kirjoittaa muistelmiaan. Onko hän murhaaja, kuten jotkut epäilevät. Nuoreksi kasvavan Skylerin pelko syyllisyydestä painaa sivulta toiselle. 76 Tarina kulkee takautumien kautta läpi muistojen sirpaleitten, joista Skyler yrittää kirjoittamalla luoda kokonaisuutta ja selvittää yksityiskohtia. Kalliit terapeutit ja erityisoppilaitokset eivät ratkaise pojan ongelmia, joiden juuret ovat perheessä. Totuus tuo toivon Lastensuojelussa tehdään paljon diagnooseja, mutta kenen totuus on oikea, kysyy Katja Holopainen. Yhdeksän vuotta, kymmenen kuukautta, viisi päivää. Skyler ei itsekään tiedä totuutta tapahtuneesta. Tämä lapsen ääni päässäni. (Suomen psykologinen instituuttiyhdistys 2012) Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan puhe etene:n, Lääkäriliiton, Talentian ja Tehyn seminaarissa 6.9. Näin alkaa häiriintyneen perheen lapsen Skyler Rampiken tarina Joyce Carol Oatesin romaanissa Sisareni rakkaani. 2012 S kyler auta minua Skyler minä olen täällä ihan yksin minua pelottaa minuun sattuu kamalasti Skyler ethän jätä minua tähän kamalaan paikkaan ethän Skyler. Joyce Carol Oates: Sisareni rakkaani. Se on julma ja raskas satu kieroutuneista perhesuhteista. Sisarensa kuolemaa seuranneiden vuosien aikana Skyler on kiertänyt laitoksia ja puhunut lukuisille terapeuteille. Hän ei ole kovinkaan etäällä niistä mediassa esitellyistä kiinalaisista tiikeriäideistä, jotka vaativat lapsiltaan täydellisiä suorituksia.. Perheen väkivaltainen tragedia, sisaren käsittämätön surma, saa lapsen ennestään horjuvan mielen särkymään. J oyce Carol Oatesin romaanissa äiti on kunnianhimosta sairas. (Otava 2012) Raul Soisalo: Särkyvä mieli - lasten ja nuorten psyykkinen oireilu. Kuinka asiantuntijat pystyisivät sen selvittämään
kuvitus: Hanna Konola sivusilmin 77
Kenen totuus on oikea. Diagnoosi on hänen ymmärryksensä mukaan lähinnä välttämätön paha: Diagnoosin saamisesta alkaa eräänlainen välivaihe, joka tarjoaa hetkeksi mahdollisuuden yksilölliseen ja systeemiseen absoluutioon (”synninpäästöön”) sekä etäisyyttä käsillä oleviin ongelmiin. Miten lastensuojelussa voidaan ylipäätään tehdä oikeita arvioita. Lisäksi hän esittelee lapsen kuhunkin ikäkauteen kuuluvia kehitysvaiheita ja kertoo psyykki-. Psykoterapeutti Raul Soisalo kirjoittaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu näin: En usko, että on kovinkaan normaalia olla normaali. Lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen vaikuttavat monet tekijät. Oatesin romaanissa Skylerin vanhempien mieli on vinoutunut, mutta lapsi on se, johon lyödään diagnoosi toisensa perään. Hän välttää sekä terapiatyössä että opetuksessa kaikkia häiriö-sanoja. Se, mikä toiselle on tavallista, normaalia arkipäivää, voi toiselle olla jopa kauhistuttavaa. Mutta lisääntyvätkö lasten psykiatriset tai neurologiset sairaudet. Ydinkysymys kuuluu: Miten lastensuojelussa ylipäätään voidaan tehdä oikeita arvioita. Hän erittelee lapsen ja perheen riskitekijät, vanhempien riskitekijät sekä myönteistä kehitystä edistävät tekijät. Sosiaalityössä tulisi löytää näistä lapsen kannalta merkittävimmät. Näin saavutetaan tietynlainen välirauha, sillä epämääräisillä oireilla on silloin nimi. Olisiko kyse neurologisesta ongelmasta tai psyykkisestä sairaudesta. S uomessakin lastensuojelussa vilisee diagnooseja. Vuonna 1997 tehty valtakunnallinen tutkimus paljasti, että yksi kolmestasadasta amerikkalaislapsesta kärsi jonkinlaisista autismioireista, nykyään luku on yksi sadastaviidestäkymmenestä. Soisalo listaa kirjassaan normaalin kehityksen riskitekijöitä ja myönteistä kehitystä tukevia tekijöitä. Asiakas voi ajatella, ettei olekaan huono ihminen, hänellä on vain ”ilkiä tauti”. Romaani on täynnä alaviitteitä, joissa selvennetään, mikä diagnoosi on milloinkin otettu käyttöön ja mitä se tarkoittaa: Amerikan lastenneuropsykoterapeuttien yhdistys määrittelee autismikirjon, eli autismin spektrin tai laajaalaiset kehityshäiriöt ”merkittäviksi puutteiksi sosiaa- 78 lisessa kanssakäymisessä sekä poikkeavana käytöksenä, puhetapoina ja kiinnostuksen kohteina”. Oma tausta, ikä, eletty elämä ja kulttuuri vaikuttavat kovasti siihen, mitä pidämme normaalina. Diagnoosit tarkentuvat ja muuttuvat. Mutta tämähän ei vielä välttämättä poista sairautta, Soisalo kirjoittaa. Raul Soisalo väittää, että suurin osa lapsista voi vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin aikaisemmat ikäluokat, mutta toisaalta huonosti voivia lapsia on aiempaa enemmän. Mutta liian traumaattinen kokemus ei vahvista, vaan voi jättää elinikäisen trauman. Mitä taustalta löytyy. Asiantuntijan voi olla vaikea ennustaa, minkälainen kaltoinkohtelu tai kuinka kovat vaatimukset ovat liikaa kullekin lapselle. Lapsena koettu kaltoinkohtelu näkyy aikuisuudessa erilaisina mielenterveyden häiriöinä. Mitä tulee diagnooseihin, häiriöihin ja sairauksiin, Soisalolla on varautunut linja. Soisalon mukaan vastoinkäymiset voivat tehdä ihmisen vahvemmaksi
S amanlaista kattavaa otetta ja asiantuntijoiden yhteistyötä on vaatinut myös ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja, joka johti äskettäin lastensuojelun tilaa selvittänyttä työryhmää. david p. Luin kirjan heti sen ilmestyttyä vuonna 2002. Tarinan lopussa kuvaan astuu pastori, joka tekee lähetystyötä kaikkein huonoosaisimpien parissa New Yorkissa. Tukee, luottaa ja jopa vaatii osallistumaan. Skyler löytää vihdoin totuuden, joka tuo toivon. . sesti suojaavista tekijöistä sekä temperamentin, luonteen ja persoonallisuuden merkityksestä. ”Sosiaalityön luonteeseen kuuluu pyrkimys asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuuden ymmärtämiseen ja vahva yhteistyöorientaatio, paitsi asiakkaan myös muiden auttamista tukevien ammattilaisten kanssa”, Kananoja totesi vuosi sitten syyskuussa sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan etenen, Lääkäriliiton, Talentian ja Tehyn seminaarissa. Yhteiskunnan pitää jättää seksi yksilön oman harkinnan varaan, kunhan hän ei vahingoita muita ihmisiä. e r ja sa a r i n e n 79. Siis perinteistä yhteisöllistä sosiaalityötä. Sexpon parisuhdeneuvonnassa ja -terapiassa avataan akuutin ongelman lisäksi niitä rakenteita, joissa asiakas elää suhteitaan. bar a s h & judith eve l ip t on : The Myth of Monogamy: Fidelity and Infidelity in Animals and People Tommi Paalanen, filosofi, Sexpon toiminnanjohtaja Barashin ja Liptonin kirja on kriittisen seksuaalisuustutkimuksen perusteos. En halua käännyttää ketään vaan avartaa ajattelua. ”Käytäntö ei tältä osin vielä toteudu.” S kylerin sairaus ei parantunut diagnooseilla, eikä terapialla. Usein ratkaisuksi tarjotaan omaan parisuhteeseen keskittymistä ja lujana pysyttelemistä. Edelleen tarjoan sitä evidenssiksi esimerkiksi keskusteluissa polyamoriasta, monisuhteisuudesta. Jos on koko elämänsä kipuillut sen kanssa, etteivät omat halut sovi yksiavioisuus-ajatteluun, on hyvä tarkastella avarakatseisemmin, mitä ihmissuhteiltaan oikeasti haluaa. Soisalon mukaan lapsen kehitystä voidaan arvioida vain, jos saadaan täsmällistä tietoa perheen arvoista ja kasvatusmenetelmistä. Kananoja arvioi puheessaan, että aikuistenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsen tilanne ja tarpeet saattavat jäädä vaille huomiota. Hän vetää Skylerin sairaalan vuoteelta elävien kirjoihin. Perhe- ja lapsisurmista viime vuonna tehty selvitys osoittaa, että nimenomaan mielenterveyspalveluiden ja lastensuojelutyön yhteistyössä on puutteita. Ihminen on pikemminkin monikumppaninen: kykenee solmimaan suhteita peräkkäin ja limittäin. Hän muistutti, että sekä sosiaali- että terveyspuolen lainsäädäntö edellyttävät lapsen huomioon ottamista ja yhteydenottoa lastensuojeluun, jos lapsesta herää huoli. Tiedonlähteenä tulisi käyttää kattavasti huoltajia, perheenjäseniä, muita läheisiä ja ammattilaisia. Se ruttaa antropologisin ja luonnontieteellisin esimerkein sen pitkään vaalitun ajatuksen, että yksiavioisuus olisi ihmiselle luonnollista. Ihmisen halut ja niiden torjuminen näkyvät parisuhdeongelmissa
Avain. Selkokieltä tarvitsevien määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa, sillä väestö ikääntyy. Näin oli taiteilija itse toivonut. Kirja on tarkoitettu henkilöille, joille yleiskielinen teksti tuottaa vaikeuksia. Pertti Rajala: Hyvät, pahat ja rohkeat. 30 maailmanhistorian merkkihenkilöä. Esillä ovat niin köyhäinhoito kuin ihmisoikeudet, ja suurmiehistäkin kerrotaan uusia asioita. 184 s. .?/ ?/mtea /mt mtea mte ea e a. Mielenterveyden ensiapu®2 -kursseilla saadaan tietoa mielenterveyden häiriöistä ja niiden ensiavusta. 2013. Selkokielen suomalaisen uranuurtajan, Pertti Rajalan, uudessa kirjassa esitellään diktaattorien ja hallitsijoiden lisäksi aikansa aatteita ja hallitsijoita vastustaneita poliitikkoja, tieteen ja taiteen uranuurtajia sekä uskontojen perustajia. Kirjassa esitellyt elämäntarinat poikkeavat historiankirjoituksen valtavirrasta. historiaa selkeä sti MIELENTERVEYDEN ENSIAPU® KANSALAISTAIDOKSI Mielenterveyden ensiapu®1 -kursseilla opitaan, kuinka pitää huolta omasta ja läheisten mielen hyvinvoinnista. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että Leonardo da Vincin hautajaisissa arkkua kantoi 60 kerjäläistä. ele len ente terrvvvey eyss e ey ysssseu eura eura ra.. Selkokielestä hyötyvät myös maahanmuuttajat ja suomea vieraana kielenä opiskelevat. T u u l a V u oll e - S e lk i Lisätietoja: Lis Li issät ättiiiet ettto e eto oja: o jja: ja a:: a www w www.f www.facebook.com/ ww.ffa fac ceb ce eb e book oo ook.co oo okk.co .com/ .c com/ co m/ mie m mielen mielenterveydenensiapu ielen ielen ntte e errrvey vvey ve eyyden e den denens nensiap ensiapu iap apu u miel mi mielenterveysseura.. .
KELA 2013. Vasta kun joku tekee perheestä lastensuojeluilmoituksen, tilannetta katsotaan kokonaisuutena. Vuonna 2010 tukea sai jo yli 40 000 kotitaloutta. luettu Tiina Merikanto (toim.): Katja – Elämä särkyy edessäni. Katja – elämä särkyy edessäni koostuu 31-vuotiaana syöpään kuolleen neljän lapsen äidin sairausajan muistiinpanoista. Tuen saajista ylivoimainen enemmistö on yksinasujia, ja lähes joka neljäs nukkuu yönsä joko laitoksessa, tukiasunnossa, tuttavien tai sukulaisten nurkissa, rappukäytävissä tai taivasalla. Kelan tutkimusryhmä pääsi ensimmäisenä tutkimaan Helsingin sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmän tilastoja. Schildts & Söderströms 2013. Sairastaminen vie Katjan voimia, mutta eniten niitä vie taistelu sosiaalitoimen e r ja sa a r i n e n kanssa. Outi on television aamuohjelman toimittaja, joka sairastuu masennukseen. Kirja on koskettava tarina elämän rosoisuudesta, julkisuuden kirosta ja siitä häpeästä, joka yhä liittyy mielen sairauksiin. 127 s. Perhe tarvitsisi apua arkeensa, kun sairas äiti hoitaa vauvaa ja kolmea vanhempaa lasta ja isä yrittää käydä töissä. Helsingin kaupunki maksaa toimeentulotukea joka kuukausi noin kymmenen miljoonaa euroa. Epäinhimilliset työajat, pieni lapsi ja poissaoleva puoliso on yhtälö, joka vie voimat. Vasta oma sairaus sai hänet tajuamaan, miten syöpä muuttaa koko elämän. Välillä ilmoitetaan, että tunteja on liikaa, kun on muitakin asiakkaita. 135 s. Psykiatrisesta sairaanhoidosta välittyy lohdullinen kuva: hoitajiin voi turvata ja lääkärit perustelevat hoitoratkaisunsa asiallisesti. Hän suri sitä, miten piittaamattomasti hän oli ohittanut joidenkin asiakkaittensa sairastumisen. 266 s. Jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä, eivätkä helvetit ole vertailukelpoisia, lukee osaston ilmoitustaululla. Fioca 2013. Päivi Storgård: Keinulaudalla. Lea Suoninen-Erhiö Ilkk a K a r i s to 81. Sosiaalitoimi tarjoaa perhetyötä 8 tuntia viikossa. Toimeentulotuen saajat ja käyttö 2008–2010. Sittemmin diagnoosi muuttuu kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Alueellisesta eriarvoisuudesta kertoo se, että alle 25-vuotiaista toimeentulotuen saajista noin puolet asui Itä- tai Koillis-Helsingissä. Esikoiskirjailija Päivi Storgård on julkisuudessa kertonut, että romaanissa on paljon hänen omasta elämästään. Tutkimusraportti Köyhyyttä Helsingissä tarjoaa tuen saajista paljon uutta ja tarkkaa tietoa (127-sivuinen kirja sisältää peräti 70 taulukkoa tai kuviota). Elina Ahola ja Heikki Hiilamo (toim.): Köyhyyttä Helsingissä. Toimeentulotukea sai vuonna 2008 noin 33 000 helsinkiläistä kotitaloutta. er ään syövän tarina häpeän taakk a lukuja luukull a k äyvistä Haastattelin aikoinaan sosiaalijohtajaa, joka oli kuolemassa syöpään. Syöpä ei kuitenkaan myötäile virastokäytäntöjä tai anna perheelle lomaa. Päivi Storgård on itse mieluummin irtisanoutunut kuin kertonut sairaudestaan työpaikoillaan
Mallilukija ihmetteli Hokkasen maailmankuvaa ja vielä enemmän sitä, että iltapäivälehdet eivät tivanneet Hokkaselta selitystä, toisin kuin Paavo Arhinmäeltä, joka kommentoi Venäjän järjetöntä homolakia heiluttamalla sateenkaarilippua Moskovassa. Homosaatio-keskusteluun antoi panoksensa myös Ilkan entinen päätoimittaja ja keskustapuolueen harmaa eminenssi Kari Hokkanen, joka ihmetteli Ilkan kolumnissaan ”mediassa riehuvaa homobuumia”, joka näkyy jopa ”veronmaksajien maksamilla kanavilla”. Ohjelmaan haastateltu perussuomalainen paikallispoliitikko koki heteroiden joutuneen ahdinkoon, ja vikaa hän löysi niin ”Tarja Halosen mädättämästä yhteiskunnasta” kuin Seta ry:n kouluvierailuista. Katso kuvat! M allilukija piipahti sosiaalisessa mediassa ja oppi jälleen uuden sanan – homosaatio. Taiteilija Sonja Salomäki Voimassa 7/2013. Mallilukija alkoi heti suunnitella samalla sapluunalla tehtyä sosiaali- ja terveysalan lehteä. ”Mahtaako Putin olla ihan väärässä suitsiessaan omassa maassaan tällaista?”, Hokkanen kirjoitti. Viime aikoina lehti on kertonut muun muassa afganistanilaisesta naisnyrkkeilijästä ja Liberiassa säädetystä laista, joka parantaa lasten oikeuksia. Sote-uudistus valmistui. 82 ” Uskomaton menestystarina: potilastietojärjestelmä pystyyn halvalla ja nopeasti. Kun jalkapallomaalivahti Robert Enke hyppäsi junan alle vuonna 2009, moni teki saman perässä. Tähänkin ilmiöön on löydetty osasyylliseksi media. Berliinissä ilmestyvä die Tageszeitung eli Taz uutisoi syyskuussa, että erityisesti vanhojen miesten itsemurhat yleistyvät. Se on tarmokkaiden ”hetero-aktivistien” kehittämä termi ja sillä tarkoitetaan homomyönteisten asenteiden levittämistä mediassa. Homosaatio-keskustelu leimahti, kun Yle esitti Silminnäkijä-ohjelman nimeltä Liikaa homotusta?. Perheet ovat entistä pienempiä ja telkkarit suurempia. mallilukija yrittää ymmärtää maailmaa median kautta M allilukija on seuraillut saksalaista keskustelua itsemurhista. ”Kun Seta on koulussa käynyt, niin varmasti sen jälkeen jostain on tullut homo tai lesbo”, hän sanoi. Kansallisen itsemurhien ehkäisyohjelman johtaja Armin Schmidtke huomautti Tazin haastattelussa, että lehdet ja tv antavat vanhusten hoitokodeista niin kielteisen kuvan, että moni pelkää sellaiseen joutumista. Ruotsalainen Good News Magazine on ratkaissut ongelman keskittymällä pelkästään hyviin uutisiin. Itsemurhat ovat lisääntyneet Saksassa vuodesta 2008, ja yhtenä syynä pidetään yksityiskohtaista uutisointia julkkisten itsemurhista. U lkomaantoimittajilla on sama ikuisuuspulma kuin sosiaali- ja terveysaiheista kirjoittavilla: epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta mahtuu maailmaan niin paljon, että liian harvoin tulee raportoineeksi onnistumisista. Ehkä pian näemme nämäkin otsikot: Nuorten mielenterveyspalvelut hyvällä tolalla. Yli 90-vuotiaat saksalaismiehet riistävät itseltään hengen yli kolme kertaa useammin kuin alle nelikymppiset
Se käsitellään kurssilla pykälittäin tavoitteena selvittää se, mitä uusi laki tarkoittaa käytännön työssä kunnan velvollisuuksien kannalta ja mitä se merkitsee yksittäisen ikäihmisen kohdalla. ennen kurssia; joko: sähköpostilla: rapidusinfo@gmail.com tai puhelimitse: 050- 33 66 122 Luennoitsija: Varatuomari Jarkko Helminen Kurssin järjestäjä: Lakipalvelu Jarkko Helminen Oy, www.lakinet.fi. Kaksipäiväisessä tapaamisessa käytännön toimijat, tutkijat ja kehittäjät voivat tavata, keskustella, kertoa läheisneuvonpidon käytöstä, kysymyksistä ja juurtumisesta omassa maassa, kuulla muiden kokemuksia ja tutustua tutkimukseen. IKÄIHMISET JA LAKI ikäihmiset ja laki -koulutuksessa selvitetään ikäihmisten asemaa koskevaa lainsäädäntöä. Ilmoittautuminen: Viimeistään 4 vrk. Yksikään konferenssi ei olisi mitään ilman pönäkkää teemaa, ja läheisneuvonpidon ammattilaisten tämänvuotinen valinta oli Demokratia, osallisuus, dialogi. Kurssilla selvitetään myös ikäihmisen oikeus valita kotikuntansa, vammaispalvelulain soveltaminen ikäihmisiin sekä edunvalvontaan ja edunvalvontavaltuutukseen liittyvät asiat. Jostain syystä tiedotteen lopussa mainostettiin vielä Helsingin Juhlaviikkoja ja kerrottiin meille kaikille, että Helsingin kaupungin työntekijät voivat ilmoittautua myös Helmi-intran Oiva Akatemian koulutuskalenterin kautta, http:// 10.231.129.70/Helmi>Yhteiset palvelut >Koulutus ja kehittäminen >Koulutuskalenteri. kurssiajat ja-paikat: 1.) tampere Tampere-talo (klo. Ikääntyneiden henkilöiden osuus väestöstä kasvaa nopeasti. vanhuspalvelulakiin. Teemalla haluttiin korostaa asiakkaan osallisuuden periaatteita sekä dialogin lähtökohtia läheisneuvonpidossa, eri palveluissa ja kaikilla sektoreilla ja paria muutakin seikkaa. 9.0016.00) 04.10.2013 Yliopistonkatu 55 2.) TURKU Hotelli Holiday Inn 07.10.2013 Eerikinkatu 28 3.) OULU Hotelli Cumulus 22.10.2013 Kajaaninkatu 17 4.) KOUVOLA Hotelli Cumulus 01.11.2013 Valtakatu 11 5.) SEINÄJOKI Hotelli Cumulus 04.11.2013 Kauppakatu 10 6.) VANTAA Hotelli Vantaa 07.11.2013 Hertaksentie 2 Kurssin hinta: 160€+alv. Tiedotteen laatija ei katsonut aiheelliseksi kertoa, mitä läheisneuvonpito oikein on, mutta konferenssin ohjelmasta hän kertoi laveasti. 24% (38,40) =198,40€; sisältää opetusmateriaalin, aamu- ja iltapäiväkahvin sekä lounaan. Tällä palstalla etsitään tiedotteiden syvintä sanomaa kielipuoli Lähellä mutta niin kaukana K ielipuolta houkuteltiin Helsingissä elokuussa järjestettyyn seitsemänteen pohjoismaiseen läheisneuvonpitokonferenssiin, josta tiedotteen otsikossa käytettiin vielä hankalammin ymmärrettävää muotoa lnpkonferenssi. Lisäksi oli mahdollisuus jakaa, reflektoida ja oppia yhdessä. Tällöin huomio kiinnittyy erityisesti heinäkuun alussa tänä vuonna voimaan tulleeseen ns
Miksi ei voisi, kun tekniikka antaa mahdollisuudet työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta. Kaikesta huolimatta vammaisten työttömyys on huomattavasti korkeampi kuin vammattomien. Apuvälineitä käyttämällä vammainen ihminen voi päästä pitkälle, niin työelämässä kuin urheilussa, kun vain valitsee oikean lajin. Meillä on samanlaisia ennakkoluuloja vammaisten ihmisten työkykyisyydestä kuin työnantajilla. Me sosiaalialan ihmiset puolestamme tarjoamme palveluita ja kuntoutamme vammaisia asiakkaitamme pyörryksiin: keskusteluja, tavoitteita, välitavoitteita, suunnitelmia, kuntouttavaa työtoimintaa, työtoimintaa, kursseja, kokeiluja, työvalmennusta, työhönvalmennusta ja uravalmennusta. Hämmästyttävän usein muurit työelämän ympärille nousevatkin ihmisten asenteista. Ajatus työyhteisöjen valmentamisesta ei ole uusi. Työkyvyn ja työkyvyttömyyden raja ei kulje vammaisuuden tai pitkäaikaissairauden ja terveyden välissä. Suuri osa etenkin nuorista vammaisista on hyvin koulutettuja ja he haluavat tehdä työtä. On töitä, joissa vaaditaan kirjoittamista ja virtuaalista kommunikointia, mutta ei välttämättä astumista kotioven ulkopuolelle. Taantuma ruokkii työkeskuksia ja muita kuntoutuspalveluita. On arvioitu, että avoimille työmarkkinoille on pyrkimässä 30 000 työkykyistä ja ammattitaitoista vammaista ja pitkäaikaissairasta ihmistä. Milloin he mahtavat mielestämme olla valmiita töihin. Toivottavasti vammaisten työllistämistä ei unohdeta nykyisessä taantumassa. Monien vammaisten työkyky on hyvä. Ne vain tulevat ilmi eri tavoin. Miten luotettavasti osaamme arvioida heidän taitojaan suhteessa oikeisiin työtehtäviin. Hyvä autonasentaja voi liikkua yhtä hyvin kahdella jalalla kuin pyörätuolilla, mutta pyörätuolin kanssa on vaikeaa nuohota savupiippuja katolla. V oiko kotiinsa lukkiutunut mielenterveyskuntoutuja olla työelämän osaaja. Kyse on pikemminkin työtehtävien ja osaamisen kohtaamisesta. Työnantaja päätyy helposti palkkaamaan normaaliuden normiin mahtuvan työnhakijan, vaikka hakijana olisikin yhtä pätevä vammainen ihminen. Kuntoutuksen suhdanteilla on ollut taipumus seurata taloussuhdanteita käänteisesti. Kuvamme saattaa olla synkempi kuin todellisuus. Meidän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten 84 on turha kauhistella muiden asenteita. vapaa sana Työyhteisöjä kuntouttamaan Monet vammaiset voisivat käydä töissä, jos heille löydettäisiin sopivia tehtäviä, muistuttaa Minna Tarvainen. Kun talous kääntyy laskuun, kuntoutuksen käyrä lähtee pienellä viiveellä nousuun. Suomeen 1990-luvulla rantautunut tuetun työllistämisen malli korostaa, että työ(hön)val-. Onko tämäkin merkki siitä, että yksi ihmisryhmä on helppo jättää sivuun työelämästä työttömyyslukujen kasvaessa. Me työllisyyden ammattilaiset emme saa unohtaa asennetyötä työpaikoilla kasvavan työttömyyden aikana. Edellisen laman aikana 1990-luvulla vammaisten työttömyys paheni enemmän kuin muiden ryhmien. Mistä muusta se kertoo kuin syrjinnästä. Päinvastoin, meidän on yhä enemmän nähtävä asiakkainamme työnantajat ja työyhteisöt
Yksi hyvä keino on miettiä yhdessä työyhteisöjen kanssa, mitä työtehtävät oikeasti vaativat. Kun työnantajilta ja työssä olevilta on kysytty, millainen on hyvä työntekijä tai työtoveri, en ole koskaan löytänyt vastauksista määrettä ”vammaton”. Estäisikö niistä suoriutumista se, että työntekijä juttelee välillä yksikseen. Paljon todennäköisemmin he mainitsevat sellaiset asiat kuin työelämän pelisääntöjä noudattava, oppimishaluinen ja tietoa panttaamaton. Hän työskentelee Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlasin Ratko-hankkeessa. Mitä työyhteisössä ollaan valmiita suvaitsemaan. Ovatko kaikki työtehtävät oikeasti poissuljettuja näkövammaiselta. Vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisessä ei puutu argumentteja syrjinnänvastaiselta työltä. Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja toimintaterapeutti. Yksi mallin oleellinen osa on työyhteisöjen tukeminen. Työnantajia ja työyhteisöjä pitää kouluttaa näkemään ihmisten osaaminen vamman takaa ja sen sijaan. Malli on rohkaissut työllistämään ihmisiä, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, autismin kirjon häiriöitä tai aivovamma. Tärkeintähän töissä on sentään se työpanos ja osaaminen, jonka ihminen työyhteisön ja yrityksen hyväksi antaa. Vaikeinta on sisäänpääsy työelämään. Syrjintää voidaan ehkäistä vetoamalla ihmisen järkeen, myötätuntoisuuteen ja haluun esiintyä oikeudenmukaisena muiden edessä. KUOPIOSSA: Psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät lisäopinnot/Psykoterapian perusteet (30 op) 13.1.-16.12.2014 Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja (20 op) 20.1.-4.6.2014 mennuksen tavoitteena on oltava normaali palkkatyösuhde – ei paikka työkeskuksessa. www.snellmankesayliopisto.fi www.hoiva.fi 85
Tuesimerkiksi vasemmiston voittaessa Britannian levaisuus näyttää aidosti olevan auki. Näin kävi Hulluuden hetkiä luonnehtii ”mahdottomuuteen kohdistuvan epäuskon keskeytyminen”. pusoinnun tunteita, jotka alkavat niin nopeasti Mutta hulluuden hetken voi aiheuttaa myös ja varoittamatta, että he itsekin hämmentyvät. J oskus tulee palanneeksi tiettyyn tieteellilista onkin aivan kaikki. Poliittikkelin aikoinaan, kun sosiologi Risto Alapuro tinen aktivismi ja taistelu on yhtäkkiä ”seuraava viittasi siihen kirjassaan Suomen synty paikallisena iso juttu”. Se ilmestyi vuonna 1972 Politics and Hulluuden hetket pyyhkivät pois eron, joka Society -lehdessä, ja kirjoittaja on muulloin vallitsee sen välillä, tehdäänkö asioita politiikassa ”näön valtio-opin tutkija Aristide Zolberg. Jo pelkkä näön Viime huhtikuussa 81-vuotiaana Hulluuden vuoksi tekeminen näyttää niin hykuollut Zolberg oli syntyperältään hetkien tuloa vältä, että se tuottaa tyydytystä, joka belgianjuutalainen. Ja näin se tulee epäsuorasti pitäneeksi korkealla niidenkin mieYorkissa. tä elämänalueesta joksikin, joka nousee suoraan Tekstin nimi on Moments of Madness, hulluuelämästä ja saa oikeutuksensa siitä. den hetkiä. vuoksi” vai tosissaan. vaikkapa se, että hallitusvalta vaihtuu demokraattisissa oloissa pitkän tauon jälkeen. Ihmiset kokevat voimakkaita yhteenhakematta myös Itä-Euroopan murros 1989 ja kuuluvuuden, vapautumisen, täyttymyksen ja sokahden vuoden takainen arabikevät. Tuntiiviisti. Hän aloitti Afrikan tutkijana ja meritoitui myöhemmin tarkkanäköisenä lialaa, jotka tekevät tosissaan. maahanmuuton ja siirtolaisuuden kysymysten Zolbergin omia esimerkkejä hulluuden hetkistä ovat Ranskan historian suuret kumoukselliset käsittelijänä. Zolberg puhuu artikkelissaan historiaan sisältyvistä lyhyistä hetkistä, joiden aikana suuret Alapuro käytti käsitettä tulkitakseen vuosien 1905 kansanjoukot tuntevat kaiken olevan äkkiä mahja 1918 tapahtumia Suomessa. käänteet – vuodet 1848, 1871, 1936, 1944, 1968. Itse löysin erään tällaisen arpolitiikan vastainen kyynisyys keskeytyy. Hän teki koko ei voi ennalta on laadullisesti samankaltaista kuin pitkän uransa Yhdysvalloissa, viiarvata meiset 30 vuotta siitä New School for tosissaan tekemisestä tuleva tyydySocial Research -yliopistossa New tys. Mieleen tulevat dollista. Teksti vain tuntuu yksinkertaisesti kiteyttävän jotain, jonka haluaa alinomaa nusomaista on myös, että tavallisten ihmisten pitää mielessään. Usein poparlamenttivaalit 1964 ja 1997 tai Ranskan parlitiikasta puhutaan vanhan kliseen mukaisesti lamentti- ja presidentinvaalit 1981. Barack Obaman nousu USA:n presidentiksi 2008 oli monille mahdollisen taiteena, mutta entä jos mahdol- 86. Politiikka tuntuu muuttuvan erillisesilmiönä (1994). us c h a n ov Kansa raivostui – fantastista! Hulluuden hetkinä kaikki on mahdollista, uskoo Tommi Uschanov. seen artikkeliin, vaikka se ei edes liittyiKyse ei hetkissä ole vain siitä, että kansa vimsi omiin kiinnostuksen kohteisiin kovin mastuu, koska sen kokema epäoikeudenmukaisuuden tunne paisuu liian voimakkaaksi
Mutta vaikka hulluuden hetket eivät romahdutakaan nykyhetken ja tulevaisuuden välistä etäisyyttä kokonaan, kuten niitä kokevat ihmiset toivovat, ne ”lyhentävät etäisyyttä jyrkästi, ja tässä mielessä ne ovat menestyksekkäitä ihmeitä”. . Silloin se muuttuu osaksi sitä, mitä vastaan kansa alun perin nousi. Zolbergin mukaan ”nekin, jotka merkitsevät muistiin ilon elämisestä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, peruvat puheensa lähes poikkeuksetta”. Kaikkein pahin virhe tapahtuu, jos hulluuden hetkeä yritetään pitkittää keinotekoisesti, kuten kommunistimaiden virallistetussa vallankumousromantiikassa. Ja se, että ne joskus sentään jäävät, riittää jo yksin perustelemaan hetkiin kohdistuvan mielenkiinnon. Mutta juuri tämän ennakoimattomuuden ansiota on se kiehtova hohde, joka hulluuden hetkiä ympäröi. Tämä ei silti tarkoita, etteikö hulluuden hetkien välisenä luppokautena voisi saada voimaa omaan aktivismiinsa haaveilemalla tulevaisuudessa odottavista uusista hetkistä. Hulluuden hetkien tuloa ei voi ennalta arvata, mikä on laskelmoivalle poliittiselle toimijalle turhauttavaa. I KU AA LI hulluuden hetki, mutta ei kaikille. Edes sitä, jäävätkö hetkien vaikutukset pysyviksi, ei voi tietää niiden vielä kestäessä. Urkintaskandaalissa, jossa Obama nyt rämpii, on siinäkin potentiaalia kehittyä hulluuden hetkeksi, mutta on vielä epäselvää, tuleeko näin käymään. Joskus jäävät, joskus eivät. N TAM. Kun netistä etsii viimeaikaista keskustelua, jossa Zolbergin käsitteeseen on viitattu, löytyy spekulaatioita esimerkiksi siitä, voisiko jokin ympäristökatastrofi laukaista hulluuden hetken, jossa ilmastonmuutosaktivismi muuttuu ”seuraavaksi isoksi jutuksi”
Sosiaali- ja terveyspalveluja vasta integroidaankin. Vai katoaako se. Muna vai kana -keskustelua siis. Mutta mitä se jokin on – siitä jatkamme keskustelua 9.10. Monissa kunnissa vannotaankin palveluholismin nimiin. Mutta onko kokonaisuus yhdistyneissä päihde- ja mielenterveyspalveluissa enemmän kuin osiensa summa. KOULUTTAA 2013 Puhujan kynästä, Tuukka Tammi: jo aristoteles oli sitä mieltä, että kokonai- suus on enemmän kuin osiensa summa. Myös ongelman hoitamisen järjestyksestä esitetään näkemyksiä: peräkkäin, rinnakkain tai yhdessä. Päihde- ja mielenterveyspäivien sessiossa ”Päihde- ja mielenterveyspalveluiden integraatio – millaisesta muutoksesta on kysymys?” Tervetuloa! Päivien aikana keskustelua käydään Twitterissä #pamipaivat soste ja alan asiantuntijatahot järjestävät XX Valtakunnalliset Päihde- ja mielenterveyspäivät 9.–10.10.2013 Helsingin Messukeskus, kongressisiipi, Rautatieläisenkatu 3 Tee viisas valinta ja ilmoittaudu – tämä on alan ammattilaisten ykköstapahtuma ja kohtaamispaikka! Ohjelman ja lisätietoja löydät: www.soste.fi/tapahtumat. Pääseekö toinen määräämään toista. Australialainen professori Alison Ritter on esittänyt, että argumentoitaessa päihdeja mielenterveysintegraation puolesta tai sitä vastaan, puheissa on ainakin kolmea eri tasoa. Entä mitä siitä seuraa, kun toinen ”hoidettava toiminta” on rikollista ja toinen ei: integroidussa palvelussa masentunut huumeiden käyttäjä onkin samalla sekä ”bad” että ”mad”. VTT Tuukka Tammen erityisala on päihde-, addiktio- ja rahapelitutkimus. teellinen: millaiseksi muotoutuvat ex-erillisten järjestelmien valta ja asema uudessa yhdistelmärakenteessa. Holistit ovat vallan kahvassa. Kuntia yhdistellään ja sosiaali- ja terveysjärjestöjä paketoidaan sosteiksi ja ehyteiksi. Tässä ajassa yhdistellään eli integroidaan innolla. Syntyy lisäarvoa. Kolmas taso on strateginen: onko integraatio erillispalveluiden yhteinen etu. Vahvistuuko heikko, kun se yhdistyy vahvaan. Kyse on holistisesta näkökannasta, jonka mukaan osien yhdistyessä kokonaisuuteen kehkeytyy ominaisuuksia, joita osissa ei ollut. Maahanmuuttopolitiikassa integroidaan ihmisiä, IT-puolella tietojärjestelmiä. Paitsi että jonkun mielestä kyseessä on yksi ja sama ongelma. Kliinisellä tasolla esitetään näkemyksiä päihde- ja mielenterveysongelmien välisistä kausaalisuhteista: kumpi ongelma tulee ensin. Toinen integraatiopuheen taso on rakenKirjoittaja on THL:n erikoistutkija sekä Yhteiskuntapolitiikkalehden päätoimittaja. Päihde- ja mielenterveyspalveluiden integraatiota on työntänyt eteenpäin STM:n Mielisuunnitelma. Integroija väittää, että yhdessä hoitaminen on vaikuttavampaa. Kun sekä päihde- että mielenterveyspalvelut ovat aliresursoituja verrattuna joihinkin toisiin terveydenhuollon alueisiin, voisivatko kaksi heikkoa olla yhdessä vahvempia ja vaatia nykyistä isompaa siivua sote-palvelukakusta. Aristoteles oli oikeassa: integraatiosta kehkeytyy jotain sellaista, jota osasissa ei ollut
Dessutom har vi en artikel om en allmänt använd drog som missbrukararbetarna sällan stöter på (sidorna 14–16), och frågar socialoch hälsovårdsminister Paula Risikko varför hon vill att socialskyddet borde ändras så att det skulle krävas motprestationer för att få bidrag (sidorna 10–13). Dávda gáibida bistevaš divššu iige das sáhte buorránit. Redaktionschef Erja Saarinen undersökte hur de äldre bor idag och i framtiden, artikeln börjar på sidan 64. Sjukdomen kräver fortlöpande behandling och är obotlig. Noste deaivvadii vi?ain iešgu?etge ahkásaš ovtteštiippa diabetesbuohcci (siiddut 48–63). Rá??ehus sávvá, ahte nu má?ggas go vejolaš asášiv??e iežaset ruovttus. Jagis 2030 Suomas ellet juo beannot miljon badjel 65-jahkása??a. Suomas buhcet ovtteštiippa diabetesin eambbo go gosge eará sajis máilmmis. Doaimmajo?iheaddji Erja Saarinen ?ie?ui vuorrasiid daládillái ja boahtteáigái, ?álus álgá siiddus 64. Okta sis, 17-jahkásaš Anni Rantanen, speallá dávddas fuolatkeahttá jiek?askearru Suoma nissoniid riikkajoavkkus. Regeringen hoppas att så många som möjligt av dessa kan bo i sitt eget hem. En av dem, Anni Rantanen (17), spelar trots sin sjukdom ishockey i Finlands damlandslag. Leatgo buohkaide heivvolaš visttit. The disease requires continuous care and it cannot be cured. 14–16), and Paula Risikko, Minister of Social Affairs and Health, explains why she wants to abolish some of the unconditional social welfare payments and wants welfare recipients be forced to partake in society (pp. 48–63). Har vi tillräckligt med lämpliga bostäder för alla. Noste met with five Type 1 diabetics at different ages (pp. We will also discuss a common narcotic substance which substance abuse employees seldom encounter (pp. Noste träffade fem diabetiker i olika åldrar (sidorna 48–63). In 2030, there will be 1.5 million people who are over 65 years in Finland. Are there suitable residences for all. Noste kielillä på svenska In English sámegillii noste Finland har världens högsta typ 1-diabetessiffror. År 2030 uppgår antalet personer över 65 år till en och en halv miljon i Finland. Följ Noste även online | Noste online | ?uovo Noste maid neahtas: www.nosteessa.fi 89. Muitalit maiddái almmolaš narkomirkkus, man gárrenávnnasbargit hárve deivet (siiddut 14–16) ja jearrat sosiála- ja dearvvašvuo?aministeriija Paula Risikkos, manin son hálida ahte buot sosiáladorvu galggašii juolluduvvot buhtadusa vuostá (siiddut 10–13). Managing editor Erja Saarinen looked into the current and future state of housing of the elderly. One of them, 17-year-old Anni Rantanen, plays ice hockey in the Finnish national team, regardless of the disease. The article starts on page 64. 10–13). Type 1 diabetes is more frequent in Finland than anywhere else in the world. The Finnish government is hoping that as many of them as possible would age in their own home
Yksi kappelissa päivystänyt sosiaalityöntekijä epäili, että paikan hieno arkkitehtuuri herkistää ihmiset avautumaan vaikeista asioista. takaikkuna Helsinki katja tähjä, valokuvaaja: Kuvasin sosiaalityötä, jota tehdään Kampin kappelissa Helsingin keskustassa. Jos sosiaalityöntekijät päivystäisivät moskeijassa, olisi itsestään selvää, että se rajaa joitain ihmisiä pois. . On hieman erikoista, että kaupunki tekee sosiaalityötä kirkon tiloissa. Hieman yllättävää oli sosiaalityöntekijöiden työn luonne. Moni valitti yksinäisyyttä. Välillä he toimivat koiravahteina tai leikkivät ulkona lasten kanssa, kun joku halusi katsella kappelia. Oli elokuun turistisesonki, ja monesti työntekijät saivat toimia turistioppaana, toivotella ihmisiä tervetulleeksi tai neuvoa kartasta paikkoja. reportaasi Kampin kappelista sivuilla 36 –47 90
Meillä on yli 40 vuoden kokemus palveluasumisesta ja voimme ylpeydellä sanoa olevamme palveluasumisen kotimainen asiantuntija ja edelläkävijä Suomessa. 29.10.2013, 485 € Muistisairaan läheisen ja asiakkaan arvostava kohtaaminen 7.11.2013 klo 16.45–20.00, 35 € Mindfulness – pysähtyminen oleellisen äärelle – itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot (jatkokurssi) 12.–13.11.2013 klo 9.00–15.30, 190 € Jämäkkä jaksaa paremmin alk. – 17.1.2014 SEKSUAALINEUVOJA 30 op 1.2.2014 – 22.5.2015 GAS-MENETELMÄKOULUTUS Aloitus 4.2.2014 Kelan kuntoutusta toteuttaville SAATTOHOITO 6 op Aloitus 6.2.2014 Lisätiedot ja muu koulutustarjonta: www.hamk.fi/taydennyskoulutus > Sosiaali- ja terveysala Kysy lisää: Koulutuspäällikkö Birgit Viikari p. Invalidiliiton Asumispalvelut Oy www.validia.fi Ajankohtaista koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille! Voimauttavan valokuvan perusteet hoidollisten ja pedagogisten alojen työntekijöille alk. Yksilöllistä hyvinvointia yli 40 vuoden kokemuksella Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n Validiapalvelut tarjoaa apua ihmisille, joilla on asumiseen liittyviä erityistarpeita. 7.10.2013, 1 650 € Kysy vapaita paikkoja! Puhdastilakoulutus 24.10.2013, 120 € Saattohoidon täydennuskoulutus 29.10.2013, 150 € Esimiesvalmennus alk. (03) 223 8433 www.hamk.fi Hyvinvoinnin ammattilainen Tule lisäämään ja syventämään ammatillista osaamistasi Hämeenlinnaan! PALVELUOHJAAJA – TUOTEKEHITTÄJÄN ERIKOISAMMATTITUTKINTO Aloitus 25.10.2013 TYÖVALMENNUKSEN ERIKOISAMMATTITUTKINTO Aloitus 16. 19.11.2013, 350 € Vetreytä selkääsi Feldenkraisilla® 14.–15.12.2013, 150 € TunteVa®-hoitajakoulutus alk. Yhteiskunnallinen yritys -merkki on tunnustus hyvinvointia lisäävästä työstä, jota Invalidiliiton Asumispalvelut Oy tekee. Katso lisätietoja netistä tai soita! Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.tampereenkesayliopisto.fi / puh. farmasian ja gerontologian perusopinnot. (03) 646 3450, birgit.viikari@hamk.fi 91. Syksyllä alkaa esim. 15.1.2014, 850 € Ohjelmassamme on laaja valikoima avointa yliopisto-opetusta
Tilauksen voi tehdä myös osoitteessa www.nosteessa.fi/tilaa-lehti TILAAJAN / MAKSAJAN NIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA –TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PÄIVÄYS PUHELIN ALLEKIRJOITUS Täytä jos lehden saaja on eri kuin maksaja LEHDEN SAAJA LÄHIOSOITE POSTINUMERO JA –TOIMIPAIKKA Tietojani ei saa käyttää markkinointiin soste Suomen sosiaali ja terveys ry Tunnus 5007373 00003 vastausl ähe t ys. ISSN 2323 -1440 www.nosteessa.fi vain kovia aiheita Kestotilaus (75 €) Vuositilaus (80 €) Vuositilaus opiskelija / työtön / eläkeläinen (40 €) Vastaanottaja maksaa postimaksun Kaikki tilaukset sisältävät digitaalisen näköislehden lukuoikeuden