Oma PIHA 1/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KIRJO OMA LEMPIKUKKASI 1/2007 6,90 www.omapiha.info VÄRIT puutarhassa Nina Peteliuksen PIHApuuhat Leena ja Olavi Niemi ja VUODEN PARAS PIHA puutarha PEKKA HALOSEN Taiteilija Neuvoja HUONEKASVIpulmiin Viherhuone LAPISSA PARVEKE koko vuodeksi
1/2007 Sisällysluettelo 30 LeenajaOlaviNiemenomapihaon30vuodentyöntäyttymys. Muuttuvapihajaparveke Parvekkeesta enemmän iloa OmaPihalehtikeräsikokemuksialasitetuilla parvekkeillakokoviimevuodenajan. Löysimmesopiviakasvejajahyviäratkaisuja. Paras Piha 006 kilpailun voittaja esittäytyy Jännittäviä kasveja siemenestä Talven kauneutta Huonekasvit piristävät 10 24 NäyttelijäNinaPeteliuksenpuutarhassanäkyytekijänkädenjälki. 50 Värioppia puutarhaan Maisema-arkkitehtiSailaRoutiokertoo väriensommittelusta. 18 Lumijajääkoristavatpihan. Teeitse Käsitöissä versovat unelmien kukat Piirräomakukkamallikirjottavaksitaikudottavaksi. 46 36 -Kätevätaulukkoavuksikasvienhoitoon,otatalteen! 70 TaidemaalariPekkaHalosenpuutarhakukkiiyhä. Tuusulan rantatiellä sarja alkaa: 56 Lumileikkejä Lumilyhtyjäjaveistoksia. Ideoitajainnoitusta Käsivarren Lapissa viljellään puutarhaa viherhuoneessa Puutarhamatkalle Englantiin RomanttinenluostarinraunioFountainsAbbey jamaisemapuistoStudleyRoyalovatehkä kauneimmillaantalvella. 70 40 Arktinenpihaontunturinrinteessä. 58 80 Mietteitä kuivan kesän jälkeen Vesipulaneitarvitsehaitatapuutarhanhoitoa. Kasvejavoikastellatärkeysjärjestyksessä javettäkinvoivarastoida. Palstat Suosikkikasvi Maatiaisamarylliskukkiikolmekinkertaavuodessa. 4 46 6 64 Lehdenkärkiä Oma kasvini Lukijanupeaalppiruusu. 65 Kukkaikkuna lumipyryssä PuutarhavalokuvaajaVesaKoivukertookuvasta. 66 Aarnon Kasvi- & pihavinkit Kapeakasvuisetpihapuut,osa2. 76 Pihaelämää OmaPiha Seuraavassa numerossa Yhteystiedot Oma Piha lehden palvelukortti 30 omapiha 50 81 82 82
Me puolestamme toimitamme nyt hyvää kuutta lehteä. Parhaimmat onnittelumme Leena ja Olavi Niemelle! Oman pihan toimittaja Saila Routio on maisema-arkkitehti. Helmikuun nimi juontunee jäähelmistä, jotka kimaltelevat muutamina sydäntalven päivinä puiden oksilla. Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa, jolloin multasormea jo kutittaakin. Ruissalossa voi käydä ihailemassa lummelammikoita, hyötykasveja ja kesäkukkia siinä kuin harvinaisten kasvien kokoelmiakin. Tässä Oman Pihan numerossa esittelemme Paras Piha 2006 kilpailun voittajapihan. Kaamoksen pimein aika alkaa olla ohi. Hän on opiskellut maisema-arkkitehtuuria ja puutarhojen suunnittelua Englannissa ja työskennellyt sekä Espanjassa että Ranskassa. Kädessäsi on ensimmäinen sydäntalvella ilmestyvä Oma Piha -lehti. Saila hoitaa pihojaan Helsingin Kulosaaressa sekä Korppoon Ahvensaaressa. omapiha. Talvilinnut ovat jääneet seuraksemme. "Hyvää kuutta vuotta" toivoteltiin taannoin presidentinvaalin kampanjoinnissa. Kaikkein yleisin lintu oli talitiainen, sitten sinitiainen, harakka, viherpeippo ja keltasirkku. Viime vuosina Saila on suunnitellut puutarhoja Suomessa. Tammikuun nimi tulee ehkä talven keskikohdasta ja kuivista pakkasista, ja puunkin nimi tulee varmaan siitä, että tammipuu on kestävää ja kovaa kuin sydänpuu. Punatulkkukaan ei ole hävinnyt, vaan sitä oli kymmenenneksi eniten. Oma Piha-lehden seurassa saat tehdä nojatuolimatkaa Kilpisjärven viherhuoneesta Yorkshiren nummille. Puutarhan värit ovat iloksemme edustettuina niin lintujen nimissä kuin höyhenissäkin. Oman pihan laittajalle, kotipuutarhurille, vihersisustajalle, parvekkeella viihtyvälle. BirdLife Suomi järjesti vuosi sitten tammikuun viimeisessä viikonvaihteessa pihabongauksen. Vanhastaan kuivaa ja kestävää sydänpuuta kutsuttiin tammeksi, esimerkiksi myllynrattaan akseli oli tammi. Lisää elävää valoa voimme luoda jäälyhtyjen avulla pihoillemme. Sydän on keskellä, vaikka meidän oma sydämemme onkin vartalossa hieman vasemmalla. Jouluvalot ovat vaihtuneet hankien kimallukseen. Vuoden 2007 lupauksemme on toimittaa kuusi kaikkein ihaninta Omaa Pihaa. Voi katsella ja voi suunnitella. Aarnon vankka ammattitaito ja innostus kokeiluihin kantavat hedelmää yhtä hyvin puistopuiden hoidossa kuin eksoottisten kasvien viljelyssä. Pihasta voi nauttia talvella, vaikka pihalla ei lumihommien ohella olekaan paljoa tekemistä. Jouko Tikkanen Huurtuneita pihlajanmarjoja ruukussa. Tekijät esillä Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Aarno Kasvi kirjoittaa Oma Piha -lehteen vinkkipalstaa. Emme ole yksin pihallamme, vaikka onkin kylmää ja pimeää. Ehkäpä voit tehdä päätöksen osallistumisesta tämän vuoden pihakilpailuumme. Lehti juuri sinulle. Pääkirjoitus Kansikuvassa Sydäntalvea Elämme tammikuuta, keskitalvea tai sydäntalvea
Suosikkikasvi TEKSTI: REA PELTOLA, KUVA: VESA KOIVU MAATIAISAMARYL omapiha
Kasvi onkin perinteisesti saatu lahjaksi ystävältä. Jokaisesta sipulista kasvaa useita lehtiä, joten kasvi on kaunis silloinkin kun se ei kuki. Kesäksi kasvin voi siirtää lämpimälle seinustalle tai parvekkeelle. Maatiaisamarylliksen vihreät lehdet ovat solakoita ja kaartuvia. Ei haittaa, jos jokunen lehti kellastuu. Ruukku pelastetaan sisälle ennen pakkasten alkamista. M omapiha. Kun kasvin halutaan kukkivan, sen kastelu saa jäädä noin kuukauden ajaksi. Talvet maatiaisamaryllis viihtyy parhaiten huoneenlämmössä aurinkoisella ikkunalla. Vain harvoin sitä näkee myytävänä. Pieni jakosipuli saa kasvaa jatkuvasti kasteltuna ja lannoitettuna vuoden ympäri, kunnes kasvissa on ainakin muutama pitkä lehti. LIS aatiaisamaryllistä eli pikkuritarinkukkaa (Hippeastrum rutilum) on helppo lisätä sivusipuleista, joita kehittyy runsaasti vanhan sipulin ympärille. Lepokausi saa aikaan jälleen uuden kukinnan. Kukkia kehittyy sopivalla hoidolla kolmekin kertaa vuodessa, ja kukinta on runsainta, kun ruukku on täynnä sipuleita. Hyvää hoitoa jatketaan kolmen kuukauden ajan, sitten kasvi saa taas olla kuukauden kuivana. Pian sipulista kasvaa esiin kukkavarsi nuppuineen. Kun nuppu on näkyvissä, amaryllisruukkua ryhdytään taas kastelemaan runsaasti ja myös lannoittamaan
Yrttitilan läheisyydessä, kolmostien varrella sijaitsevassa Kehäkukka-kahvilassa myydään Frantsilan tuotteiden lisäksi paikallisia käsitöitä ja lahjoja. 09-2989924 Kukkakylpy Maanläheisyys on kevään muotia, eikä sen tarvitse rajoittua vaatteisiin. Saatavana hyvinvarustetuista kukka- ja lahjatavaraliikkeistä, maahantuoja on SHT-tukku Oy. 03-3714637 www.frantsilankehakukka.fi Suklaan valmistuksessa syntyy mahtava määrä kaakaopavun kuorisilppua. Terranova - Merenkurkun luontokeskus, Museokatu 3, Vaasa Sjöbergs Stugor, Hamnfladavägen 63, Bergö, puh. Kuudenkymmenen litran säkistä riittää noin kolmelle neliömetrille. Miedosti happamana se sopii erityisesti alppiruusuille ja hortensioille. 02-76367042 www.sht-tukku.fi Minisypressit: Kulosaaren kukka omapiha. Lisää vuokramökkejä löytyy Kvarkenguide-nettisivuilta. Lehdenkärjet Kaakaon tuoksuinen kate TEKSTI ja KUVAT Saila Routio saila.routio@omapiha.info KÄRKIKOHTEET LUONNONPERINTÖ Merenkurkun saaristo otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon viime vuoden heinäkuussa. Pavut kuoritaan koneellisesti, jonka jälkeen makoisa sisältö jatkaa matkaansa kohti karkkipäiväämme. Frantsilan Kehäkukka on avoinna ympäri vuoden: arkisin ja lauantaisin klo 10-17, sunnuntaisin klo 11-17. Tiedustelut puh. Mukavan punaruskea ja tuoksuva tuote auttaa pitämään rikkaruohot kurissa ja kosteuden kasvien juuristossa. Uusia saaria nousee merestä jatkuvasti ja merenlahdet muuttuvat järviksi yhden sukupolven elinaikana. Frantsilan kehäkukka Yrjö-Koskisentie 1 39100 Hämeenkyrö puh. Alueeseen pääsee tutustumaan helposti vaikkapa omalla autolla. Itämainen, tassuammeen muotoinen astia sopii mainiosti kylpyhuoneeseen. Sjöbergs Stugor Bergössä tarjoaa viihtyisiä, talviasuttavia mökkejä. Paksusta keramiikasta tehty, lasitettu ruukku hohtaa ruskean ja oliivinvihreän sävyjä. Tällä niin sanotun Kvarkenin alueella näkyy maan kohoaminen ainutlaatuisen selvästi. puh. Kaakaohaketta alettiin käyttää katteena Euroopan puutarhoissa noin kymmenen vuotta sitten. Kaakaohaketta myy EG-Trading. 06-3430 156 www.luontoon.fi www.kvarkenguide.org TERVE PYSÄHDYS Hämeenkyrön viljavassa peltomaisemassa tehdään ihonhoito- ja terveystuotteita kotimaisista, luomuviljellyistä raaka-aineista. Frantsilan yrttitilalla on jo neljännesvuosisadan ajan luotettu kansanlääkintäperinteeseen ja kotimaisuuteen. Luontokeskuksessa opitaan maankohoamisesta ja alueen luonnosta
09-4135 3300 KUVAT: KEKKILÄ KUVA: JUKKA TOBIASSON Varpushaukka omapiha. 03-343 5500 www.frantsila.com 2.28.1.200 PIHABONGAUS BirdLife Suomi ry:n järjestämä Pihabongaus on Suomen suurin lintuharrastustapahtuma. Pakattuja katteita saa hyvinvarustetuista tavarataloista, marketeista ja puutarhamyymälöistä, hinta 5-7 euroa. Kurssit ja tapahtumat 26.-28.1.200 LEMPEYDEN RETRIITTI Tarvitsemme pysähtymistä, jotta muistaisimme olla lempeitä itsellemme. joko osoitteessa www.birdlife.fi tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki. Osallistumisohjeet: · Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai sen läheisyydessä joko lauantaina 27. tai sunnuntaina 28. BirdLife Suomi julkaisee nettisivuillaan alustavaa tietoa Pihabongauksen tuloksista 29.1. ja tarkemmat tulokset helmikuun aikana. · Tunnista havaitsemasi lintulajit. Uutta väriä! Katteella viherkasvien multapinta saadaan jännittäväksi. Jäänsininen lasirae käy myös sellaisenaan vesikasveille ja sipulikukille, jotka eivät tarvitse multaa. Hintaan (199 ) sisältyy retriittiohjelman lisäksi majoitus ja herkullinen luomu-kasvisruoka, halukkaat pääsevät myös turvesaunaan ja reiki-hoitoon. Lisätietoja: www.birdlife.fi/pihabongaus Puh. Vuonna 2006 Pihabongaukseen osallistui yli 7000 ihmistä, mukana pääministeri Vanhanen. · Ilmoita havaitsemasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLife Suomelle viimeistään 31.1. Lisätietoja Eija-Maria Teikari, puh. Osallistuneiden kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. Siinä tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. · Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan). Materiaaleina on lasirae, tiilirouhe tai puuhake. Ruukkukatteiden värivalikoimasta löytyy kuusi väriä: jäänsininen, hiilenmusta, luonnonvalkoinen, savenpunainen, antiikinpunainen ja tiilenpunainen. 040 7355151 Frantsilan Luomuyrttitila Kyröspohjantie 320, 39100 Hämeenkyrö Puh. Siinä levätään ja ollaan tietoisesti ilman ajatuksia tulevasta sekä muista velvollisuuksista. Retriitissä keskitytään tähän hetkeen. Parin litran kätevät ruukkukatepakkaukset ovat uusinta uutta Kekkilältä. Postikortissa tulisi olla lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä. tammikuuta
MAASTOKASVIO Lennart Stenberg Kuvitus Bo Mossberg Tammi, helmikuu 2007 320 sivua ISBN: 951-31-335-6 Hinta noin 3 omapiha. Chikamasa-tuotteita myyvät hyvinvarustetut puutarhaliikkeet, vuoden 2007 aikana avautuu myös maahantuojan oma nettikauppa, josta tuotteita voi tilata suoraan. Ruotsalainen kirja on sovellettu Suomen oloihin. Keltavartisilla työpajasaksilla onnistuu rautalangan katkaisu, sillä sakset on karkaistu metallin leikkuuta varten. Bo Mossbergin seikkaperäiset piirrokset auttavat tunnistuksessa, lisäselvitystä löytyy levinneisyyskartasta ja kasvupaikan sekä kukkimisajan kuvauksista. 03-751 5750 www.jim-fi.com KUVA: J.I.M. KIRJOJEN KÄRJET TUNNISTUKSEEN Maastokasvio mahtuu taskuun ja kertoo kasvien olennaiset tuntomerkit lajikohtaisine muunteluineen. Karkaistut hiiliterästerät voi teroittaa uudelleen, jämäkkyydestään huolimatta oksasakset ovat hyvin kevyet. Lehdenkärjet Kunnon välineet Japanilaisia Chikamasa-leikkureita käyttävät ammattilaisten lisäksi laatutietoiset askartelun harrastajat. Chikamasa-työpajasakset, hinta noin 23,70, oksasakset noin 16,10 puh. Päästä hieman käyräteräiset oksasakset ovat puutarhurien ja floristien lisäksi myös pajunpunojien mieleen, sillä niiden avulla työn viimeistely on helppoa
Kuvitus gravyyrit, muotokuvat, kartat, postikortit ja valokuvat - on suurelta osin ennen käyttämätöntä. omapiha. Niin kirkkoherrojen kuin papinrouvienkin elämä ja maailma piirtyvät rikkaina ja monipuolisina. Amfora Shop, Päivölänkatu 32, Seinäjoki ja Bulevardi 11, Helsinki puh. Suomen maaseudun väki ja akateemiset piirit kokivat suuria mullistuksia niin kulttuurissa kuin yhteiskunnassakin. Kesää odotellessa voi retkellä käydä parvekkeella. Kun kaikki kulkee kerralla, se ei ole vaiva eikä mikään. Tri- sarjan iso puualunen 37 , mukit 15 /kpl, kermakko 25,50 ja lehtilautanen 18,50 . TREFFIT PUUTARHASSA Ritva Tuomi ja Heljä Vasara Multikustannus, tammikuu 2007 Sidottu, 6 sivua ISBN 52-468-101-3 Hinta 34 IISALMEN RUHTINASKUNTA Matti Klinge Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Sidottu, 616 sivua ISBN 51-746-841-5 Hinta 42 MELKEIN RUHTINAITA Professori Matti Klingen tuorein teos kertoo modernin aikakauden tulosta Ylä-Savon sydämeen. 1700-1800 -luvuilla elinkeinot muuttuivat. Sukuverkostojen merkitys selviää jo pelkästään kirjaa selailemalla. Taas pihalle syömään - Heti, kun säät antavat myöten, henkäisee muotoilija Päivi Rintaniemi. - Poikamme ihmettelevät, että joko taas syödään ulkona. Kuka tapaa rakkaansa omenapuun alla. Rintaniemen Amfora-malliston astioita voi hyvin yhdistellä helposti ulos kannettaviksi kokonaisuuksiksi. Duunari kohtaa ballerinan, hallitsija palvelijan ja ruusu ihailijan. Iisalmen suurpitäjä käsitti lähes puolet Kuopion läänistä. Kulttuurimme tärkeät nimet vilahtelevat sivuilla: Lagus, Brofeldt, Collan, Frosterus, Kraftman. 06-4122812 www.amfora.fi HUUMORI PIHALLE Kirjan treffeillä vieraillaan humoristien pihoissa ja mietiskelijöiden puutarhoissa. Esiin nousevat myös yksityiset henkilöt, heidän elämänvaiheensa, lähipiirinsä, toimintansa ja ajattelunsa. Tri-sarjan muodot säästävät tilaa verrattuna pyöreisiin astioihin
Oma Piha parvekkeet TEKSTI: REA PELTOLA, KUVAT: VESA KOIVU Oma Piha -lehden PARVEKESARJA Oma Piha seurasi viime vuoden ajan elämää kahdella lasitetulla parvekkeella. Aivan suotta hienot ja kalliit parvekkeet seisovat tyhjillään vailla käyttöä. Pikku nikseillä niistä saa viihtyisiä oleskelupaikkoja, joissa kasvitkin viihtyvät. aurinko voi nostaa parvekkeen lämpötilan nopeasti tukalan kuumaksi. Lasitetulla parvekkeella pahin pakkanen ei pääse jäädyttämään kukkasia. Julia Tikkasen parveke on suuri ja melko hyvin tuulettuva. Kukintaa riittää maaliskuulta joulukuulle, ja keskitalveksikin parvekkeelle voi järjestää monenlaista kaunista. Kokeilimme, mitkä kasvit menestyvät lasiseinien suojassa, ja minkälaiset konstit helpottavat sekä kasvien että parvekkeella viihtyvien ihmisten ja eläinten elämää. 10 omapiha. Pirkko Anttosen kapea parveke on toisaalta suojassa kovimmilta pakkasilta, toisaalta kesäaikaan lämpötila nousee nopeasti hellelukemiin. Köynnökset, havut ja paljas oksankarahka luovat talvitunnelmaa parvekkelle. Kokemuksesta OPITTUA L asitettujen parvekkeiden käyttöaika on pitkä. Sen sijaan Pienellekin parvekkeelle mahtuu yllättävän paljon, kun vain ryhtyy reippaasti kokeilemaan
Perinteisille valosarjoille on monen muotoisia vaihtoehtoja. omapiha 11
Viimeistelykastelu annettiin kolmantena päivänä, ja silloin vettä annettiin niin paljon, että alusvadille kertyi lätäkkö. Pienissä ruukuissa kukkivat erilaiset kanervat (Erica, Calluna) sekä ajaniat (Ajania). Mullan ja ruukkujen kuljettamisessa parvekkeelle oli oma vaivansa, mutta hoitoa ja kasvien viihtymistä isot ruukut helpottivat paljon. Kastelukertojen väli sai kuitenkin olla monia päiviä. Jos multa oli päässyt hyvin kuivaksi, kastelu piti aloittaa niin, että ensin ruukun pintamultaa kostutettiin litran, parin vesimäärällä. Ne istutettiin huhtikuussa töpäköinä taimina, ja ne kasvoivat pituutta, haarautuivat ja kehittivät yhä uusia nuppuja syksyyn asti. Ehkä vasta seuraavana päivänä annettiin enemmän vettä. Saksimme lakastuneet kukat ja siemenkodat pois vain parin kuukauden välein. Isoissa astioissa kasvit selviytyivät pitkään, kunhan ne saivat kerralla niin paljon vettä, että multa kastui läpikotaisin. Ruukkujen pohjalla oli reilu kerros kevytsoraa varmistamassa liian veden valumisen ulos ruukusta, ja suuri multatila, johon varastoitui paljon vettä ja ravinteita. Kauppojen ruukkuvalikoima on jo hyvä, mutta tarpeeksi tilavista alusvadeista oli kova pula. Kastelukannut olisivat saaneet olla suurempia. Kun kookkaaseen ruukkuun kaadettiin paljon vettä, jotta multa varmasti kostui, alkuun sattui niinkin, että vesi lurahti mullasta läpi ja valui yli Ahkerimpia kukkijoita olivat pienikukkaiset orvokit. Siitä huolimatta orvokit olisivat jaksaneet kukkia yhä lisää vielä siinäkin vaiheessa, kun tarvitsimme niiden ruukut kanervia ja talvisia havuja varten. alusvadin laitojen parvekkeen lattialle. Hellekaudella parvekkeille kannettiinkin vettä ämpäreillä. Pikkuruukkujen kastelussa pieni ja pitkäkaulainen kannu oli kätevä, mutta isoon ruukkuun vettä sai kaataa viisi tai kymmenenkin litraa kerralla. Muutaman kerran kasvit olivat turhan kuivia, ja niiden lehdet alkoivat lupottaa, mutta kastelulla asia korjaantui. Kastelukannut olisivat voineet olla isommatkin. Tarttumapihdit olivat hyvä apu, kun Pirkko Anttonen ohjaili köynnösten latvoja toivottuihin suuntiin. Juuso-kissa viihtyi parvekkeella ja osallistui mielellään kasvien kunnostukseen. Suuret ruukut, runsas kastelu Joulua odotellessa isoihin ruukkuihin istutettiin tuijia ja marjakanervia (Pernettya). Liiasta märkyydestä ei sen 14 omapiha. Pikkuruukkuihin istutettuja kukkia piti kastella päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä. Vettä kului lasitetuilla parvekkeilla paljon
Pirkko Anttosen parvekkeella varjostinta ei ollut, ja niin kuin usein kerrostaloissa asia on, seinissä ei myöskään ollut minkäänlaisia kiinnityskoukkuja. Parvekkeen lasittaminen auttaa, mutta auringonpaiste nostaa lasitetun parvekkeen lämpötilan hetkessä saunalukemiin. Kesä 2006 oli erittäin helteinen. Parveke käy miellyttäväksi silloin, kun lasituksen yhteydessä on huolehdittu myös varjostuksesta. Satunnaisen pakkasyön uhatessa parveketta voi jopa lämmittää jättämällä oven rakoselleen huoneeseen tai käyttämällä säteilylämmitintä. Varjo on tarpeen Julia Tikkasen parvekkeella on valmiiksi asen- nettu rullaverho, joka on helppo vetää alas, kun varjoa kaivataan, ja rullata taas ylös, kun halutaan katsella maisemia. Sen saattoi panna päälle silloin, kun hallaa oli luvassa vielä myöhään keväällä. Säleikköön kiinnitettiin varjostuskangas siksi aikaa, kunnes ruukkuihin istutetut kesäköynnökset pääsivät kasvun alkuun. Kustannukset vaihtelevat parvekkeen koon ja lasitusliikkeen taksojen mukaan. Tuija saattaisi jo kestää paremmin. Julia Tikkasen parvekkeella oli valmiina varjostusverho. Oli rohkaisevaa nähdä, että varjostaminen auttoi, ja kasvit menestyivät ihmeen hyvin. 16 omapiha. Säleikköseinämä olisi voinut olla leveämpikin, mutta kaiteen vieressä kiipeilevät köynnökset toivat kyllä kaivattua varjoa parvekkeelle. Se viilensi parveketta mukavasti pahimmalta paahteelta. Mittarin avulla pystyy seuraamaan, onko parvekkeella päiväsaikaan liian kuuma tai yön tullen liian kylmä. Niinpä turvauduimme irtokalusteisiin. Rakensimme bambutikuista sitomalla säleikön, joka ankkuroitiin isohin ruukkuihin. Neljä tukevaa kiinnikettä, yksi parvekkeen katon kussakin kulmassa riittää. Sitä oli helppo käyttää, ja verho viilensi parveketta helteellä tehokkaasti. Julia Tikkasen parvekkeella oli valmiina myös säteilylämmitin. Se sai kasvit työntämään hulvattomasti uusia nuppuja. Lämpötilaa voi sitten säädellä avaamalla tai sulkemalla parvekelaseja, suojaamalla parveketta auringonpaahteelta tai peittelemällä kasveja pakkashuovilla. Sypressit suojattiin pakkashuovilla kylmiksi kausiksi, mutta kyllä ne silti kuivuivat keväällä. Tätä varten parvekkeella tulisi olla myös kiinnikkeet, joihin köynnöstuet voi kiinnittää. Esimerkiksi, jos parvekkeen pinta-ala on 2 x 3 metriä ja kaksi sen ulos antavista kyljistä lasitetaan, hinta valmiiksi asennettuna on suuruusluokkaa: parveke, 2 x 3 m lasitus (2m + 3m): 1 500 - 2 000 kaihtimet 200 - 600 kiinnittimet (4 x 10) 40 Muutaman viikon välein orvokeista ja muista kesäkukista nipsittiin lakastuneet kukat. Paratiisillisen olon voi tavoittaa silloin, kun köynnöstävät kukat kohoavat ihmisen silmänkorkeuden yläpuolelle. Lämmitintä voi myös käyttää, kun haluaa oleilla parvekkeella illan viileydessä tai kirpeänkauniina syyspäivänä. Hauskakin parveke voi jäädä vähälle käytölle, sillä Suomen oloissa tuulisuus on haitaksi. Kasvien kunnostustöissä syntyneet jätteet lajiteltiin heti parvekkeella kompostointikelpoiseen biojätteeseen, energiajätteeseen ja sekajätteeseen. sijaan ollut haittaa; likomärkänä seisominen onkin ruukkukasveille vaarallista, sillä ilmaton multa pilaa juuret. Lämpömittari auttaa säätelemään Minimi-maksimi -lämpömittari oli hyvä hankinta. Parvekkeen lasittaminen pidentää parvekekautta ja vähentää asunnon lämmityskuluja ja melua
Kasvien annettiin pitää melko paljon lehtiä, jotta ne pysyisivät kasvavina mahdollisimman pitkään. Syksyn lähestyessä ruukkuihin istutettiin kylmää sietäviä krysanteemeja, pensastädykkeitä eli hebejä sekä hopeakäpälää. Viiniköynnöksen rehevä kasvu ja kaunis syysväri ilahduttivat parvekkeella, rypäleiden toivossa kasvia ei ehkä kannata kasvattaa. KIITOKSET Oma Piha -lehden parvekeprojektiin tarvikkeita toimittivat Helsingin Kukkatoimitus, Siemenliike Siren, SHT-tukku, Plantagen, Bauhaus, Harmonia-kaluste, Fiorifantasy, Sunflower, Stockmann sekä Viherpeukalot. Ruukkuruusut venyivät pituutta ja kukkivat runsaasti. Suuriin ruukkuihin istutetut kirsikkatomaatit tuottivat runsaasti satoa. Lämpimät kiitokset kaikille! Joulua odotellessa aina sitkeät pelargonit ja rosmariinipuut saivat seurakseen kanervia, kynttilöitä ja kultaisia palloja. omapiha 17
Ajankohtaista TALVI tuli puutarhaan TEKSTI: SÄDE AARLAHTI, KUVAT: SÄDE AARLAHTI JA VESA KOIVU Talvi näyttäytyy hiljaisena ja vakaana, mitä nyt välillä nipistelee poskia ja tuiskuttelee sakeaa pyryä. Pihan ja puutarhan talvesta ei silti puutu värejä ja eloa. Kylmä on kuorruttanut vanhan aurinkokellonkin. 18 omapiha
omapiha 19
Maisemasuunnittelijana talvi on kokenut ja taitava. Syksyn jäljiltä jääneet kukkavarret ja heinätuppaat se muuttaa muhkuraisiksi lumihahmoiksi, jotka hämärässä venyvät tunnistamattomiksi varjoiksi. Talven herkkien värien kirjo on runsas. E nsimmäinen lumihiutale on enne suuresta muutoksesta. VK VK VK Jää ja lumi koristavat oksat ja ikkunalasit. Tiaisparven sirkutus kantaa kirpeässä säässä pihan poikki, kunnes äkillinen rapsahdus tai lähestyvät askeleet saavat linnut lennähtämään puiden latvusten suojiin. Tuntuukin, että puutarhan talvi olisi viimein saamassa kaipaamaansa huomiota. Osa kasveista kaipaa lisää lunta, toiset liian lumen poistoa. Hiekan levittäminen ja lyhtyjen ripustaminen puolestaan palvelevat pihan omistajaa. Talven kasveista huomion varastavat havupuut ja -pensaat, joiden syvä vihreys tuo maisemaan kipeästi kaivattuja yksityiskohtia. Lumi avartaa, pelkistää, häivyttää ja korostaa yleensä varsin onnistuneella tavalla. Puuhat antavat hyvän syyn lähteä ulos ja pysähtyä nauttimaan talven kauneudesta. Jään valtakunta Talvi on omiaan rauhoittamaan. Talvisesta maisemasta ei puutu juhlavuutta. Se peittää alleen haravoimatta jääneet nurkat ja tekee arkisista pensaista pihan veistoksia. Kauneudestaan huolimatta eivät talviset maisemat aina ole puutarhurien mieleen onhan talven tullessa hetkeksi luovuttava kesän lämmöstä ja annettava tilaa lumelle ja jäälle. Pohjoisilla pihoilla havukasveja kasvaa luonnostaankin, mutta matalien havupensaiden esiinmarssi on tuonut talvisille pihoille uudenlaista muhkeutta. Ja kun oikein kuuntelee, eivät edes pihan äänet paenneet pakkasten tieltä. Eikä talvi juuri kysy lupaa. Miksi oman pihan olemassaolo unohtuisi moneksi kuukaudeksi vuodessa? Suunnittele kaunis talvi Talvi voi näyttäytyä hyvinkin erilaisena. Karkea kaarnakin hohtaa talven valossa lämmintä kultaa. Kun aurinko pirskoo ohuita säteitään, kimaltavat jäiset puut kuin suuret korut. Riehakkaan kesän tavoin talvi ei pröystäile väreillään, mutta kun katsoo tarkemmin, huomaa että kesän kirkkaat värit ovat vain saaneet entistä herkem- män luonteen. Se kinostaa lunta kulkureiteille ja liukastaa jäisiä peilejä sinne tänne. Seuraavassa hetkessä kurainen maa ja tuulen tuivertama nurmi ovat hävinneet lumipeiton suojiin. Yhtenä 20 omapiha. Talvinen puutarha on täynnä valkeaa lunta, kuuran kimallusta ja hankien pyöreitä muotoja. Vuoden kylmin kausi on suunnitelmien ja unelmien aikaa, mutta kokonaan eivät pihan askareet talven tultua lopu. Nurmikon lumipintakin säilyy useita päiviä virheet- tömän tasaisena, kunnes siihen yhtenä yönä ilmestyvät kiireiset jäniksen jäljet
Oksissa erottuvat jo uudet silmut, joiden suipot ja pulleat muodot saavat arvailemaan, kuinka pitkä aika kevääseen oikeastaan onkaan. Hankeen tuikatut havut säilyttävät neulasensa hyvässä lykyssä kevääseen saakka. Niinpä aitoa jäljittelevä kartiokuusi syntyy muutamasta rimasta ja kanaverkosta, joka tilkitään kauttaaltaan pienillä kuusenhavuilla. Kasvien kannalta talvi on yhtä tärkeä kuin muutkin vuodenajat. Lajien joukosta kannattaa etsiä toisistaan poikkeavia kasvutapoja, eri värisiä oksia ja kauniita ruskavärejä. Kuivuneet hortensian kukinnot ovat saaneet lumiset myssyt. VK Talvinen tie kutsuu retkelle. Kun pakkanen paukkuu Vaikka moni kasvi viettää talvella lepokautta, ei puutarha talvellakaan katoa. Talvi saa maahan varisseet siemenet itämään ja kirsikat ja mansikat kukkimaan. Jos istutustyöt vasta odottavat tekijäänsä, ei mikään estä hiukan huijaamasta. Pihan vuosi täydentyy, kun kukkien joukkoon istutetaan puuvartisia pensaita ja eri kokoisia puita. Pakkaseen tottumattomille etelän kasveille talvi sen sijaan on armoton. Pensaiden ja puiden oksat tuovat talvipihaan ruskean, harmaan ja punaisen monet vivahteet. Jos täkäläisiltä kasveilta kysyttäisiin, ei niillä arvatenkaan olisi mitään talven tuloa vastaan. Joskus oksien lomaan jää vahingossa muutama marjaterttukin. Oman pihan talviseen asuun voi vaikuttaa myös itse. Suojassa hangen alla on koko joukko vihreitä lehtiruusukkeita, joita kylmä kausikaan ei saa lakastumaan. Lumen päällä puolestaan kiinnittävät huomion pensaiden ja puiden rungot eri sävyineen. Kaamosajan kuukausia piristävät myös paljaat rungot, joiden linjakkuus on tehokas vastapaino lumen vaalealle pehmeydelle. Kun pihaa suunnitellaan, ovat listalla yleensä lempikukat, pensasaita, suihkulähde ja keväistä iloa tuovat kukkasipulit. Se siivoaa taudit pois kasvihuoneesta ja katkaisee rikkakasvien riemujuhlat kasvimaalla. Pakkasen kestokyky parantuu vähitellen syystalven myötä ja on parhaimmillaan vasta sydäntalvella, jolloin sille on eniten tarvetta. Vielä lehtien pudottuakaan eivät kasvit silti ole saavuttaneet syvintä talvenkestoaan. Mukautuminen talven tuloon alkaa kasveilla jo syksyllä, kun lämpötila laskee ja päivän pituus lyhenee. Kokonaan talven ehdoille ei silti tarvitse antautua. Parhaimmillaan pihan väriloistoa voi lisätä monella kuukaudella. Sirojen katajien, tuijien ja kääpiökuusien avulla pienikin piha on runsas ympäri vuoden. Marjat, siemenkodat, runkojen pahkajonot ja tuulenpesät muuttuvat talvella pihan koristeiksi, eikä syreenien joukkoon kasvanut köynnöskoisokaan näytä huurteen peittämänä yhtään hullummalta. Harva tulee huomioineeksi pihan talvikautta. Kotimaiset puut, kestävät perennat ja luonnonkasvit eivät kavahda koviakaan tammihelmikuun pakkasia, jos vain syksyn säät eivät ole ailahtelullaan tuottaneet häiriöitä kasvien Talven puutarha hohtaa ja kimaltaa. vuotena pysyvä lumi voi sataa jo joulukuun alussa, kun taas toisina etelään tupruttaa lunta vasta hiihtolomaviikoilla. Onneksi talvipihan kauneutta voi lisätä vähitellen. Kovilla pakkasilla havukäärö palvelee samalla arimpien kasvien talvisuojana. omapiha 21. Nykyisin löytää hyviä havukasveja niin avoimille ja valoisille kuin varjoisillekin paikoille. Arvaamattomuus lieneekin talven tehokkaimpia valttikortteja
Ei talven maisemaa niin vain mennä muuttelemaan. Lopulta on kyse pelkästään lumen siirtelystä. Yleensä kasvit viihtyvät parhaiten toistensa seurassa. Lumen paino riittää katkomaan suuriakin oksia, ja etenkin jäykkäoksaisista pensaista voi lumi verottaa suuren osan. Lähes joka pihalta löytyy myös yksi tai useampi lempikasvi, joka sinnittelee meillä talvenkestonsa äärirajoilla. Varsinaiset talvisuojaukset tehdään jo syystalvella, mutta kävelyretki lumisessa puutarhassa voi paljastaa muita hoitotarpeita. Sinitiainen ilahtuu säännöllisestä lounastarjoilusta. Talvi tekee taidetta siitä, minkä syksy jälkeensä jättää. Entä kuka tästä on tassutellut? talvivalmisteluihin. Kestäväkin kasvi voi joutua talven hampaisiin, jos sen kasvupaikka on liian märkä, tuulinen, aurinkoinen tai muuten vääränlainen. Niinpä mitä enemmän kasveja pihapiirissä kasvaa, sitä pa- Häntä pystyssä kohti ulkoilun iloja! remmin ne suojaavat toinen toisiaan. Silti. Lumen kohdalla ne johtavat säännönmukaisesti käsineiden kastumiseen. Lisää lunta sen sijaan kaivataan taimien, arkojen ruusujen ja ikivihreiden kasvien päälle. Joillain pihoilla aratkin kasvit taas tuntuvat selviävän kuin ihmeen kaupalla, vaikka niiden talvisuojausten eteen ei nähdä erityistä vaivaa. Laipioisiko uusien taimien suojaksi vielä vähän lisää lunta. Lunta karistellaan pois oksilta ja pihan rakenteiden päältä, ennen kuin lumi suojakelin tullen muuttuu liian raskaaksi. Joskus raikasta lunta tipahtaa niskaan vähän enemmänkin. Kestävyyden taika voi piillä suojaa antavissa kasveissa, pohjamaan ominaisuuksissa tai rakennuksista karkaavassa lämmössä. Selviäminen talvesta riippuu monesta eri seikasta, joten pelkkien kirjoissa kerrottujen talvenkestävyystietojen varaan ei kannata tuudittautua. Eihän räystäältä pääse putoamaan liikaa lunta alppiruusujen niskaan. Riskejäkin pihan talvitöissä toki on. Ovatko nuoren omenapuun jänissuojat paikoillaan. Talikkotöiden ja kitkemisen rinnalla yhdet märät lapaset eivät tunnu kovin pahalta. 22 omapiha. Arat kasvit kaipaavat pientä apua, jotta pakkanen ja jää eivät jätä jälkeensä vaurioita. Kovat pakkaset lokakuulla tai toukokuussa voisivat sen sijaan tuottaa koivuille ja kuusillekin pulmia. Lumen suojaan Osa pihoille istutetuista kasveista selviytyy talven säistä vuosi toisensa jälkeen. Hauskaa talvipuutarhan puuhissa on se, että kasvit saa usein pelastettua muutamassa minuutissa
Pulkkamäki ja lumienkelit kuuluvat ohjelmaan ainakin kerran talvessa. Lyhdyt ja soihdut kuuluvat talvisiin muistoihin. Auringonkukansiemenet ja talipallot houkuttelevat pihapiiriin koko joukon siivekkäitä vieraita, joiden on vaikea löytää ravintoa talvisesta luonnosta. Sydäntalven askareita Puutarhan talvi voi olla kesän veroinen kohokohta. Talven pihapuuhat eivät kohdistukaan vain kasvien parhaaksi. Lumen keskellä saa itsekin helposti hyvän mielen. Kaikkein pehmein valo siivilöityy itse tehdystä lumilyhdystä. Juhlavalaistuksessa kasvatetaan kynttilöiden kokoa ja reunustetaan pihapolku roihuin tai soihduin. Lintujen talviruokinta tuo pihalle uutta seurattavaa. Tunnelmallisimpina talvi-iltoina ei turvauduta sähköiseen valosarjaan, vaan valaistaan piha elävillä kynttilöillä. Lumi voi paljastaa, että pihapiirissä liikkuu paljon enemmän asukkaita, kuin mitä kesällä voisi aavistaakaan. Työn raskauteen voi kuitenkin ratkaisevasti vaikuttaa valitsemalla itselle parhaiten sopivia välineitä. Hiekoitus kuuluu talvikaudella jokaisen pihan välttämättömyyksiin, sillä liukas piha on tehokkain este pihan iloihin. Onko ojassa hyppinyt jänis vai kettu. Tuiskupäivinä on tartuttava lumikolaan, joka nykyisin voi olla myös kevyt lumentyönnin. Talven aikana lintulaudan lajimäärä voi nousta reilusti yli kymmeneen. Jälkien seuraaminen muuttaa talvisen kävelyretken salapoliisintyöksi. Omalla pihalla niin aikuisilla kuin lapsillakin on täysi lupa riemuita lumesta. omapiha 23. Talvisella pihalla tekemistä on usein juuri sopivasti ja ulkoiluun voi yhdistää monta hauskaa virikettä. Kun hiekkapussia säilyttää eteisen nurkassa, sujuu keskeisten kulkuväylien kunnossapito vaivattomasti. Pelkästään talitiaisten ja sinitiaisten keskinäistä yhteiseloa on hauska seurata. Lumen kolaus on talven töistä työläintä ja täyttää tehokkaasti päivän kuntoilutarpeen. Portailla tai omenapuun oksalla tuikkiva valo muuttaa talven pimeyden kotoisaksi ja turvalliseksi. Taajamissa törmää helposti oravan tai rusakon jälkiin, taajamien ulkopuolella jälkien jättäjä voi yhtä hyvin olla supikoira tai mäyrä
Kummallakin vain sattuu olemaan kovin vihreä peukalo ja rakkaus käsillä tekemiseen. Elämänarvot ovatkin Lehtojen puutarhassa esillä: kierrätys, luonnonmukaisuus ja kokeilunhalu. vaikka ei se Lehdoilla kovin vakavaa ole. Puutarhanhoito on vakavasti otettava harrastus, 24 omapiha. Purkukuntoista taloa ei katsottu edes elinkelpoiseksi tilaksi. Haastattelussa Nina Petelius-Lehto ja Pekka Lehto TEKSTI JA KUVAT: SAILA ROUTIO Talon takaterassi on kesällä Välimeren puutarha. Teatteriväen oma NÄYTTÄMÖ On hyvin tärkeää, että puutarha tehdään itseä varten, sanoo näyttelijä Nina Petelius-Lehto. Kasvien luonne ja kasvutapa ovat tärkeämpiä kuin kukkien värikkyys. Kauppaan kuului huonokuntoisen, Kuusan- P ekka pitää puista, Nina vihreyden rauhasta. Kukkien takana siintää perunamaa ja niitty, jolla lampaat kuljeskelevat. Työntekoon ei kuitenkaan piiskata, vaan halu tulee sisältä. Viimeiset asujat - Se, mitä ei tehdä itse, haetaan Mustilan arboretumista, toteaa Nina. Kauempana auringon säteet sytyttävät kukkien värit loistoon. Kun ostimme tämän paikan vuonna 1981, olisimme halunneet ostaa koko edessä aukeavan pellon, mutta emme voineet, kun emme ole maanviljelijöitä. Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) ja helmisaniainen (Onoclea sensibilis) rehottavat vieretysten talon läheisyydessä, omenapuiden varjossa. Kuulumme Arboretum Mustilan Ystävät -yhdistykseen. Minulla on edelleen mahtavat suunnitelmat, miten siihen saisi upean puiston. Pekka Lehto jalontaa omenapuutkin itse. Nina puhuu paljon kasvien lehtien kauneudesta, sillä nehän koristavat kukkapenkkiä koko kesän ajan, kun kukat viipyvät vain hetken
- Talo oli kaatokunnossa, kuvailee Nina. Silloin asuimme omapiha 25. Alkuaikaa pariskunta muistelee huvittuneena. - Ostettuamme tämän ystävät kysyivät, mihin aiomme rakentaa uuden talon. Vanha aitta kohoaa taloa vastapäätä. Talon takana, Välimeren puutarhassa, kukkii persikanvärinen oleanteri. kosken lähellä sijaitsevan talon lisäksi kolme ja puoli hehtaaria maata. Petelius-Lehtojen 1980luvulla alkanut remontti jatkuu edelleen, kun lasten muutettua pois huonejärjestys muuttuu. Talon vanha osa on rakennettu vuonna 1887
Takaterassin Välimeren puutarha siirtyy talveksi sisälle, sillä routaa sikäläiset kasvit eivät kestä. Kävimme täällä joka viikonloppu kolmen vuoden ajan. Orjanlaakeri (Ilex aquifolium) saa kyllä viettää talven ulkona. Kerros kerrokselta siinä edetään ja mietitään. Nina innostuu. Tässä kukkivat sini- ja hämyvuokot (Hepatica nobilis, Anemone nemorosan punaiset ja siniset muodot), sinililjat (Scilla) ja Trillium (kolmilehti), 26 omapiha. Se viehättää Ninaa erityisesti. Tunne oli kuitenkin voimakas, että tuossa on meidän talomme. Yksi kerta minulta jäi väliin, kun poikamme Touko syntyi keskiviikkona. Siinä pitäisi olla kuolanpionia (Paeonia anomala) ja ruusupionia (Paeonia veitchii). Laakeripuut (Laurus nobilis) nostamme sisään, ne talvehtivat erittäin hyvin viileässä, vanhassa talossa. Tulisijat Pekka muurasi uudestaan. Seuraavana viikonloppuna en tullut. - Ensimmäisenä kesänä talosta olivat pystyssä vain hirsiseinät. Onni omasta ajasta ja rauhasta loistaa parin kasvoilta. Emännät ovat astuneet tähän toistasataa vuotta katsoakseen, mitä koira pihalla haukkuu. Niin paljon kuin kehtasi takaisin laittaa, se laitettiin: lattiat ja välikatot ovat alkuperäiset. Pieni pihapiiri talon edessä edustaa suomalaista maalaisidylliä parhaimmillaan syreeneineen. Tila ei kuitenkaan ole museo vaan koti. Harjoitusta on tullut rakennustyömailta. - Kultasahramit (Crocus chrysanthus) aloittavat kukintansa maaliskuussa, esikot (Primula) ja jouluruusut (Helleborus) tulevat sen jälkeen. Nyt Nina pääsee vauhtiin. Kun rakennustarkastaja tuli käynnille, hän totesi, ettei lisäosa täytä eristykseltä vaadittavaa k-arvoa. Ukonhatut (Aconitum) sentään kukkivat komeasti. Tälläkin hetkellä tuttavat pystyttävät taloa, jossa Pekka on luottorakentajana mukana. Mitään kovin uuden näköistä ei muuallekaan haluttu. Talon oven edustalle on ripoteltu valkoisia kiviä muistoksi Kreikan matkoilta. Kymin tehtaan entisestä työläisasunnosta tuli talolle tarvittava jatke. Ikkunalaudatkin ovat täynnä pelakuita. Me oikeastaan keräilemme kasveja. Pennut perinnepenkissä - Tässä meillä on perinnepenkki, vaikka kissanpennut ovatkin sen väliaikaisesti tuhonneet, esittelee Nina. Toisaalta olimme pennittömiä, joten hyväkuntoiseen ei olisi ollut varaakaan. Pekka muistaa hyvin, kun paikkaa käytiin katsomassa. Lehdettömien puiden lomasta talon takaa jyhkeänä kohoava kallio erottui hyvin. Jokin liikahti sisimmässä. Syreenien lomasta kulkee luonnonkivistä ladottu polku. Perinnepenkki reunustaa talon etuovea, vastapäätä on vanha, vuonna 1896 rakennettu aitta. Komea ukontulikukka suojaa taloa, sillä uskomuksen mukaan siihen taloon ei iske salama, jonka pihalla tulikukka kukkii. Kuopiossa, joka oli opiskelukaupunkini. Nyt voi kiireettä hoitaa taloa ja pihaa, ehkä ehditään käydä myös Kreikan saaristossa, jonne veri vetää yhä uudestaan. Taito on jossakin selkäytimessä, suvun perintöäkö lie. - Katso tätä persikanpunertavaa oleanteria (Nerium oleander), joka löytyi korfulaisesta taimitarhasta! Harvinaisen kaunis väri. - Se oli marraskuussa, oli hämärää ja kosteaa. Etäisyys oli armelias, sillä talon kunto oli todella huono. - Muurien piirustuksia en osannut tehdä, mutta tiesin, kuinka hormit ja ilman kierrot kulkevat. Tänä vuonna aikaa riittää niin omiin kuin ystävienkin töihin, sillä Pekka on juuri jäänyt eläkkeelle. Pariskunnan harmin nähdessään hän totesi: "olkoon menneeksi, te olette varmaan viimeiset, jotka tässä talonrähjässa asuvat". Kasvien keräilyä Keittiön ikkunan alla lattiassa on kulunut paikka, josta erottuu oksankohdan kyhmy. Sauna seisoo pihan juurella, ojan vieressä. Nina puolestaan on vuorotteluvapaalla Kouvolan teatterista. - Talomme on kuin viidakko talvella, pistää Pekka väliin. Edessä avautuu kukkapenkkien meri. Talo näkyi jo kaukaa laakson toiselta puolelta. Kaikki muu purettiin ja koottiin uudestaan. Samoin teen minäkin
Pihakilpailu TEKSTI: SAILA ROUTIO, KUVAT: SAILA ROUTIO JA OLAVI NIEMI Sisääntulotie on komea. - Harjaneilikoiden siemeniä heitellään pitkin kukkapenkkiä ja ne saavat kasvaa sieltä, mistä haluavat, kertoo Leena Niemi. Oma Piha lehden järjestämän Suomen Paras Piha 2006 kilpailun voitto meni Uudellemaalle. Kolme vuosikymmentä kestäneen puutarhaharrastuksen tulos on kaunis, kypsään ikään ehtinyt puutarha. Suomen Paras Piha on LUMOAVAN VILLI ja LUONNOLLINEN 30 omapiha
Idänunikot, kurjenmiekat ja monenlaiset kivikkokasvit kukkivat pengermillä. ON Leena ja Olavi Niemi ovat aktiivisesti mukana Maatiainen ry:n toiminnassa. omapiha 31
Harjaneilikat ja tarha-alpit menestyvät saarnen alla, mutta eivät juurikaan muut kukat. Lipputangossa liehuu vanha kantahämäläinen isännänviiri. Pihakilpailu Ylhäältä kalliolta katsottuna perennapenkit ovat yhtä kukkamerta. ON Loppukesällä ovat kukkimisvuorossa harjaneilikat, krassit ja palavarakkaus. ON Keskikesän kauneimpia hetkiä on, kun kukat hehkuvat puiden kypsää vihreyttä vasten. Kallion päälle on aseteltu veikeitä betonihahmoja. -T Karhu toivottaa tulijan tervetulleeksi. 32 omapiha ämä on ensimmäinen oma talo, ja todennäköisesti viimeinenkin, toteaa Olavi Niemi. Katsojan on vaikea tätä uskoa, sillä sisääntulokujan katveessa näyttävät rehottavan hyvinkin rehevät kukkapenkit. Ne johdattavat kulkijan peremmälle täyteläisen puutarhan uumeniin, kohti taloa. Saarnen juuri on hankala, se on kuin huopaa eikä siitä pääse mikään läpi. Rehevät kukkapenkit ympäröivät kävijän heti pihatielle saavuttaessa. Lisäksi se tulee lehteen myöhään keväällä ja tiputtaa lehtensä kovin aikaisin syksyllä. - On meillä itäkarjalainen emännänviirikin, mutta sitä käytetään harvemmin. Luonnonmukainen maku Pihan suuri koko, yksi hehtaari, vaatii harrastukseen paneutumista.. Isäntäpari Leena ja Olavi Niemi ovat muuttaneet aikanaan etelään työn perässä Leena Polvijärveltä Pohjois-Karjalasta ja Olavi Kuorevedeltä Pohjois-Hämeestä. Keväällä tässä kukkivat sammalleimu ja hopeahärkki. Sen päässä seisoo 1950luvulla rakennettu rintamamiestalo, jonka vieressä kohoaa kallio. - Saarni on kovin hidaskasvuinen, huomauttaa Olavi. Toisella puolen sisääntulotietä kasvaa saarnea, toisella puolen vaahteraa
Lumoava villiys ja luonnollisuus leimaakin Niemien puutarhan lähes joka kolkkaa. 4. Tasanne kallion päällä sijaitseva onkin viehättävä ja aurinkoinen oleskelupaikka. Tie 2. 7. Istutuspöytä 13. 6. Isäntäväki selvästi tuntee kasvien vaatimukset, sillä kaikki näyttää viihtyvän, mitä nyt jokunen kukka nuokkuu heinäkuun sateettomissa helteissä. Omenat 5. Lupasivat siitä pullon kirkasta, kun eivät uskoneet, Olavi muistelee urakkaa. Kasvimaa 4. Lipputanko 6. Siksi tuntuukin mahtavalta, että alan ammattilaiset pitävät pihastamme ja arvostavat sitä näin paljon. 13. 1. Olemme käyneet hyvin monessa upeassa pihassa ympäri Suomea, eikä oma pihamme ole niitä siisteimmin hoidettuja. - Heti kivien siirron jälkeen kalliopuutarha näytti jonkin aikaa liian hienolta ja steriililtä, ennen kuin sää hieman patinoi kivien pintaa ja kasvit kerkesivät kylväytyä niiden väleihin. omapiha 33. Palkintona voittajat saavat 500 euron arvoisen lahjakortin käytettäväksi Viherpeukaloiden kevätkuvaston tuotteisiin. Talo 9. Toinen kankesi, toinen kiilasi kiveä, jotta se pyörähti. Maansiirtofirma tarjosi lohkareiden poisvientiä. Sitten kiviä väännettiin kaksi vuotta. Komposti Vaatimaton voittaja Pihakilpailun voittajien yllätys oli suuri, kun he saivat kuulla voitostaan. Sisällä talvetettavat kasvit, kuten daalia, kasvavat astioissa. 3. 5. Olavi kuvailee pariskunnan mieltymystä luonnonmukaisuuteen. Lehto 3. Pariskunta harkitsee hankkivansa lahjakortilla kasvihuoneen, jos näyttää siltä, ettei uusia kasveja enää pihalle mahdu. - Yhdeltä hengeltä ei onnistu tämän pihan hoito, vahvistaa Olavi. - Jos tasannetta ylös kalliolle ei olisi tehty, toisi viettävä kallio sadevedet kohisten alas talon edustalle. Marjapensaat 12. Tontti oli aluksi puoli hehtaaria, paikoin mehevää puutarhamaata, paikoin kuivaa hiekkamaata. - Se oli hullun hommaa. Keinu 7. Kaivuri nosti montusta kivet vuoriksi männyn alle. Kallio 8. - En meinannut millään uskoa tätä todeksi, sanoo Olavi Niemi vaatimattomasti. 12. Pohjoinen Puutarhan lukuisat kivet syntyivät, kun kalliota räjäytettiin autotallin tieltä. 8. Jälkeenpäin ostettu toinen puolikas koostuu lehdosta, metsästä ja kalliosta. Koloissa viihtyvät sievät kivikkokasvit, kuten mehitähdet ja neilikat. Autotalli 10. 10. Sanoin, että siirrämme ne itse. Suuri pala kalliota räjäytettiin pois autotallin tieltä. Kaurajuuri kohoaa korkealle mansikoiden ylle kasvimaalla. 1. PIHAN POHJAPIIRROS 2. 11. Sauna 11. 9
Pihakilpailu Kulkureitti pihan vanhalla puolella on pääosin nurmikkoa, rautatiepölkyt rajaavat tilaa. Erillisen marjamaan lisäksi jopa hedelmäpuiden välissä kasvaa marjapensaita, sillä marjoja on oltava tarpeeksi. Niissä on harvinaisuuksiakin, kuten hieman talvenarka kaukasiantörmäkukka (Scabiosa caucasica). Paras osa tonttia varattiin hyötypuutarhalle, joka on Niemien rakas harrastus. Maa on silloin niin märkää että lotisee, kuvailee Leena. - Tämäkin kukka kasvaa kiviportaiden kolossa, iloitsee emäntä. Ei liian siistiä Lehdon ja kalliopuutarhan väliin jää suuri alue, jonka täyttävät perennapenkit. Kävelyretki lehdossa tontin toisella laidalla keskeytyykin siihen, kun Olavi huomaa perhosen. - Marjat kerätään talteen ja mehustetaan. Eikä puutarhassa vielä kaikki: sisällä kukoistavat huonekasvit ja orkideoille on rakennettu kokonaisen seinän mittainen hyllykkö. Perinteikkääseen maalaisympäristöön ei sopisikaan nurmi kuin golfkenttä. - Polun reunalle asetetut kivet estävät nurmikon kasvua, tuumii Olavi. - Orapihlaja on vihoviimeinen aitakasvi, liian piikikäs, toteaa Olavi. Komean kuusiaidan edustalla ihastuttavat luonnon niittykukat. Marjat talteen Pihassa oli vanhastaan iso perunamaa ja sitä ympäröi orapihlaja-aita. Se vaihdettiin kuusiaitaan. Saunarakennuksen vierellä on istutuspöytä ja seinän edustalla roikkuu valkoinen lakana, jonka juurella on lamppu. - Tämä on lisäksi niin kuiva paikka, ettei heikompi nurmilaatu kestäisikään. - Keväällä maa on valkoisenaan valkovuokkoja. Kivin reunustettu polku kulkee kukkien keskellä. Leena ja Olavi Niemen pihan kotisivut: www.raakkila.fi 34 omapiha. Niemien pihassa kaikki onkin kohdallaan. Vuosikymmeniä kestänyt rakkaus harrastukseen näkyy kasvien viihtymisenä ja koko puutarhan tasapainoisena olemuksena. Isäntä harrastaa perhosten valokuvausta. Nurmikko on hoidettu, mutta ei liian siisti. Koivujen katveessa riittää muutakin ihailtavaa, kuten maariankämmekkä ja valkolehdokki. Mehua juodaan ympäri vuoden. Mehumaijaa käytetään saunarakennuksen hellahuoneessa, näyttää Leena. Omenapuut ja kasvimaa sijaitsevat vastakkain nurmikkoaukion molemmin puolin
Ilmoittaudu mukaan! Jo saapuneet ilmottautumiset otetaan huomioon. Rehevät kukat reunustavat kalliota. Mehiläiset ja perhoset viihtyvät puutarhan kukkien parissa. Oma Piha -lehden numerossa 2/2007 julistetaan vuoden 2007 Paras Piha -kilpailu alkaneeksi. Tontillamme on tavattu yli 300 perhoslajia, eli suuri osa Suomen perhoskannasta, kertoo Olavi Niemi. omapiha 35. Omenapuut, nurmikko ja kasvimaa muodostavat levollisen vihreän alueen. Niemet eivät ole ruusujen kasvattajia, sillä he eivät pidä piikeistä. Pihaa ei ole pyritty tasoittamaan, vaan joka osaan on valittu sinne sopivat kasvit ja käyttötarkoitukset. Yhteys ympäröivään luontoon ja maisemaan on myös otettu huomioon: kallion takaa alkaa luontevasti jylhä metsä, ja sisääntulotie johdattaa katseen puutarhasta kohti kaunista laaksomaisemaa. Oleskelualue on aurinkoisen kallion päällä, hedelmäpuut puolestaan nurmikentän laidalla. Kauniita pioneja kasvaa heidän pihallaan sen sijaan runsaasti. Tuomaristo arvioi voittajapihaa Kalliolle vievät portaat, joiden kaiteeseen on lovettu sama koristereuna kuin rakennusten ikkunanpieliinkin. Talon ympärille on vuosikymmenien aikana muodostunut persoonallinen piha, jossa isäntäparin puutarha- ja luontoharrastuneisuus näkyy selvästi. Niemien piha tarjoaa luonnostaan erityyppisiä kasvupaikkoja, kuten kalliorinne, tasainen nurmiaukio ja koivulehto. Naapuritonttia vasten on istutettu kuusiaita, joka sopii niin ympäröivään luontoon kuin alueen puutarhaperinteeseenkin
Samoista varsista voi kasvaa liljoja ja ohdakkeita. Usein näkee myös pihlajan kukkia ja marjoja. Ristipistoilla tulee viitteellisiä kukkasia, häiveompelulla saa aikaan lähes elävinä välkehtiviä terälehtiä. Kotoiset niittykukat, kissankellot, päivänkakkarat ja heinätähtimöt, peltojen ruiskaunokit ja puna-apilat sekä metsien vanamot koristavat tyynynpäällisiä, kahviliinoja ja kauluksia. Varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jugendin aikaan, kukkasia saatettiin myös tyylitellä rohkeasti. Varret saa pyöreiksi punospistoilla. Arkea ja juhlaa varten Kun pääsimme katselemaan kuhmoislaisen Taimi Unnaslahden vanhojen käsitöiden kokoelmaa, kukkia tuli vastaan vaikka minkälaisia. Taimi Unnaslahti on kerännyt sukunsa käsitöitä ja säilyttänyt myös muualta hankkimiaan vanhoja tekstiilejä jo vuosikymmenten ajan. Kädentaidot TEKSTI: REA PELTOLA, KUVAT: VESA KOIVU Kukkaset lepäävät osittain liinan päällä, osaksi ne on ommeltu kankaaseen kiinni. Liljat ja lemmikit, ruusut ja orvokit ovat olleet erityisen suosittuja aiheita. Koruompelua on harrastettu myös kartanoissa ja kaupunkikodeissa. Toisinaan näkee myös koristeaiheita, jotka on löydetty ulkomaisista mallikirjoista. Usein mallina ovat olleet kukat, todelliset tai mielikuvituksen luomat. M onissa vanhoissa tekstiileissä on kuvattu hyvin luonnollisen näköisiä kasveja. Liinan päällä on vanhoja pyykkilikkoja. Värityskin on vapaata, käytettävissä olleet langat, pohjakangas ja ompelijan omat mieltymykset ovat ratkaisseet, ovatko orvokinkukat violetteja, keltaisia vai punaisia. Esimerkiksi Protea neriifolia on eteläafrikkalainen pensas, jota tuskin on ennen lentokoneiden aikaa kasvanut Suomessa edes kartanoiden kasvi- huoneissa. Sellaisilla ripustettiin pyykit kuivumaan ennen jousilla varustettujen pyykkipoikien keksimistä. Kirjottuja KUKKASIA Suomalaisten maalaistalojen emännät, tyttäret ja miniät ovat ommelleet, kirjoneet ja tehneet ristipistoja raskaan työpäivän jälkeen, omaksi ilokseen ja kotinsa kaunistukseksi. Hienoimmat mallit tunnistaa kyllä tietyksi kukaksi, vaikka sen luonteenomaisia piirteitä on korostettu, niin ettei muoto enää ole ollenkaan sama kuin oikeassa kukassa. Nykyään protean suuria ja komeita kukkia kyllä myydään kukkakaupoissa. Tyylitelty tai näköinen Usein kirjontatöissä olevat kukat ovat vain "kukkia"; niiden muoto on yhdistelmä monenlaisista kukkasista tai ne ovat rönsyileviä mielikuvituskukkia. Puutarhojen unikot ja neilikat sekä ikkunalaudalla kasvaneet verenpisarat ovat sopineet kirjontakuvioksi siinä kuin lampien lumpeenkukatkin. Siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, ne ovat 36 omapiha. Myös kirjontatekniikka vaikuttaa kukan ulkonäön luonnollisuuteen. Monet kokoelman vanhoista tekstiileistä ovat jokapäiväistä käyttöä varten tarkoitettuja
Kaikista on myös valokuva ja tiedot tallella. huolella tehtyjä ja kauniisti koristettuja. Juhlavat pöytäliinat ovat erityisen viehättäviä, mutta myös lehtitelineet, ikkunaverhot, pyyheliinan peitteet, kampalaukut ja kaulukset ovat rakkaudella tehtyjä. Ehkäpä kannattaisi luoda silmäys omaankin liinavaatekaappiin, ja katsoa, mitä aarteita siellä on? omapiha 37. Kuhmoislainen Taimi Unnaslahti on kerännyt suuren kokoelman vanhoja tekstiilejä. Tämä kukkanen on toteutettu hauskalla tekniikalla: pitkät langat on päällystetty osittain kiertämällä niiden ympärille toisenväristä lankaa, ja kuvio on osaksi irti alustastaan. Ohuelle harsokankaalle reikäompeluna ja kirjomalla tehdyt valkeat ruusut ovat niin pieniä ja siroja, että ompelijalta on täytynyt vierähtää niiden parissa tunti jos toinenkin. Vanhan mallin mukaan on ommeltu uusia, ja jokainen kirjoja on antanut kuvioille oman kädenjälkensä. Koristemallit ovat usein kulkeneet perintönä
3. Kutomista tai ristipistotyötä varten kuultopaperi levitetään lopuksi ruutupaperin päälle ja pistojen paikat tai silmukat merkitään kuvaan eri väreillä. Kärhön kukan terälehtien ääriviivat ja värien rajat piirretään lyijykynällä. Piirroksen voi värittää sen mukaan, millaisia lankoja työn eri osissa on tarkoitus käyttää. Valitaan mieleinen valokuva, piirros tai vaikka litteäksi kuivattu kukka. 1. 5. Kuultopaperi otetaan pois mallin päältä ja pannaan valkoiselle alustalle. Oma kukkamalli 1. 3. Kuvasta, vanhasta työstä tai elävästä kukasta voi tehdä oman mallipiirroksen. Piirroksen ääriviivat painetaan kankaaseen kuljettamalla kynänterää ääriviivoja myöten. Orvokit (Viola) on ommeltu häiveompeluna ja kiiltävällä helmilangalla. Kirjontamallin ääriviivat siirretään kankaalle kiinnittämällä kankaan päälle nuppineuloilla ensin kalkkeeripaperi väripinta alaspäin ja sitten mallipiirros. Sen päälle levitetään toinen kuultopaperi, johon kuva piirretään puhtaaksi. Sanomalehtitelineeseen on kirjottu kansallisromanttiseen tyyliin kukkiva koivunoksa. Proteankukat (Protea neriifolia) ovat luonteikkaita ja aidon näköisiä. Malli asetetaan pöydälle, ja sen päälle pannaan palanen läpinäkyvää kuultopaperia, himmeäpintaista piirustusmuovia tai leivinpaperia. Mallia voi suurentaa tai pienentää kopiokoneen avulla. 4. Lehdet ja varret on tehty aitapistoilla, kukinnot laakapistoilla. 38 omapiha Mielikuvituskukat voivat olla minkä värisiä vain.. Tarvitaan vain palanen kuultopaperia tai leivinpaperia, lyijykynä ja kalkkeeripaperia, ristipistoja tai kudontamallia tehtäessä myös pala ruutupaperia. 2. Kuultopaperin voi kiinnittää paikalleen teipinpalasilla, ettei se liiku. 2
Vanha suosikki on Mary Oljen Suomalainen reikäompelu vuodelta 1957 (WSOY), sekä Mary Oljen kauneimmat käsityöt vuodelta 1976 (WSOY). Pörröisellä villalangalla on kirjottu eloisia kukkia, jotka tuovat mieleen jänönapilan (Trifolium arvense). Sidepistoilla ja laakapistoilla on helppo muotoilla kukkia ja varsia. Helena Honka-Hallilan, Katri Sulosen ja Maija Uusitalon kirjassa Kotien kätköistä (Farma maaseutukeskus, BTJ Kirjastopalvelu, Helsinki 2000) esitellään vanhoja kirjontamalleja. Revinnäistyönä toteutettuja kukkakuvioita pellavaliinassa. omapiha 39. Jugendliinaan on kirjottu hienosti tyyliteltyjä verenpisaran (Fuchsia) kukkia. KIRJALLISUUTTA Erilaisia pistomalleja ja työtapoja neuvotaan käsityökirjoissa
Toiveartikkeli TEKSTI JA KUVAT: SAILA ROUTIO Viherhuone kupeella SAANATUNTURIN Kilpisjärveläisessä talossa pidennetään kasvukautta molemmista päistä viherhuoneen avulla. Kilpisjärven takana siintää Pikku-Malla. 40 omapiha. Viilenevät illat on mukavinta viettää sisätilojen lämmössä. Persoonallinen talo tuo valon ja luonnon huoneisiin. Näkymä Rauni Partasen ja Timo Paakkarin talon ylimmän kerroksen tornista Saanalle on huikaiseva
omapiha 41
Keittiöstä avautuu ikkuna myös suoraan viherhuoneeseen. Kulmiin sijoitetut ikkunat tuovat kaamosaikanakin valon kajon huoneisiin. Kasvukausi on äärettömän lyhyt. Uusi talo valmistui vuoden 2006 keväällä. - Arkkitehti Petri Viita tutustui huolellisesti niin paikan luonteeseen kuin omiin toiveisiimmekin. Tunturi on pohjoisessa, järvi ja kylä etelässä. Amanuenssi Rauni Partanen ja emeritusprofessori Timo Paakkari työskentelevät molemmat Helsingin yliopiston biologisella asemalla Kilpisjärvellä. Arkkitehti Petri Viidan suunnittelema talo hyödyntää valoilmastoa, kuten kesän yötöntä yötä. Luonnon asettamiin haasteisiin Rauni on vastannut luovalla kekseliäisyydellä. 42 omapiha. Tomaatit kypsyvät amppeleissa ja krassit ryöppyävät alas ylemmän kerroksen tasanteelta. R auni Partanen seisoo kahdeksankulmaisen kotinsa edessä ja miettii puutarhan ilmansuuntia. Lopputulos on avara ja viihtyisä. Kilpisjärven lyhyttä kasvukautta pidennetään viherhuoneella. Näkymä on kuin kurkistus viidakkoon. Keittiössäkin on hauska kulmaikkuna, josta valo tulee sisään, Rauni iloitsee. Ikkunoita on joka nurkassa ja viherhuone sijaitsee etelän puolella. Köynnöskrassi ei hätkähdä helteestä. Revontulia pääsee ihailemaan lukuisista maisemaikkunoista ja talon huipulla sijaitsevasta tornista. Amppelimansikat kypsyvät pitkin syksyä. - Talossa on kahdeksan kulmaa, jotta kesällä kaikkialta tulviva valo pääsee jokaiseen soppeen. Saanatunturin alarinteessä sijaitsevan talon puutarha on kalteva ja aika kuiva
Täällä ei myöskään tule sellaista tunnetta, että tulisi pimeä. Etelän puolelle sijoittuva viherhuone on puolilämmin tila, joka tuo aurinkoisella säällä lämpöä muuallekin taloon. Käsityöhuoneeseen tulvii kaunis, tasainen valo pohjoisen puoleisista ikkunoista. Kunhan vain sataisi! Viime kesä oli todella kuiva. Rauni ylistää talon sijaintia rinteessä kylän yläpuolella. Alkuun kesällä valvoimme Timon kanssa kokonaisia öitä ja ihailimme taivaan värejä sekä maiseman muuttumista valon myötä. Ilmansuuntien mukaan Timo Paakkarin mielestä on järkevää sijoittaa kaikki asumis- ja harrastustilat saman katon alle. Tekstiilejä myydään muun muassa biologisella asemalla. Kapeita tuuletusikkunoita on sijoitettu ympäri taloa, sillä kesän pitkä päivä lämmittää huoneita liikaakin. Talon pohjoisen puoli on selvästi viileämpi. Korkea tila tekee köynnösten kasvattamisen mahdolliseksi, jolloin tilasta saadaan todella rehevän oloinen viidakko. - Ikkunat saa helposti avattua, mikä on- omapiha 43. - Ikkunat ovat itsestään puhdistuvat, Rauni selittää. Lehtikaktus kukkii kaksi kertaa vuodessa. Liian kuumuuden estämiseksi Rauni kokeilee varjostavien kasvien istuttamista viherhuoneen ikkunoiden eteen. Toisesta kerroksesta avautuu viherhuoneeseen parveke, jonka kaiteelta köynnöskrassit valuvat ensimmäisen kerroksen lattialle asti. Sinne sijoittuvat makuuhuoneet. - Ensin asuin "koivikossa", alempana kylässä. Tällä hetkellä kokeilussa on villiviini. Kasvikokeiluja Käenkaali (Oxalis) sietää hyvin viherhuoneen trooppista ilmastoa. Viherhuoneessa on jo kokeiltu muutamaa kasvilajia. Mutta kuinka ihmeessä ikkunat saadaan pestyä. Huone on kahden kerroksen korkuinen, jolloin välioven voi avata joko ala- tai yläkerrassa riippuen siitä, kumpaa kerrosta haluaa viherhuoneen avulla lämmittää. Pelargonit eivät ole kuumasta ilmasta moksiskaan. - Koska kesä on lyhyt, puutarhaa hoidetaan viherhuoneessa ja käsityöt tehdään omassa huoneessaan. Käsityöhuone sijaitsee talon pohjoispuolella. - Viherhuoneessa viihtyvät hyvin helteitä kestävät huonekasvit, kuten lehtikaktus, rahapuu ja huonevehka. Suurista ikkunoista tulvii valoa ja lämpöä. - Haluaisin hyödyntää yläkertaa paremmin, mutta en ole vielä keksinyt miten, Rauni miettii. Kahden kerroksen korkuisen tilan katosta riippuu kynttiläkruunu. Päivänsini ja humala eivät kestäneet kuumuutta, tomaatit sen sijaan tuntuvat viihtyvän oikein hyvin. Rauni painaa kasviaiheisia tekstiilejä ja värien sekoittamista varten on valon oltava tasainen. - Viherhuone on kesällä todella kuuma, Rauni toteaa. Tunturikoivut ovat viime vuosina joutuneet tunturimittarien ruuaksi. Oksat ovat silloin paljaat ja lehdettömät. kin välttämätöntä. Tuntuu, että tässä talossa ei olekaan sellaista kohtaa, joka jäisi varjoon
Se yhdistettynä pohjoiseen sijaintiin merkitsee lyhyttä kasvukautta. Lapinalppiruusut (Rhododendron lapponicum) kukkivat juhannuksena, sitten ovat vuorossa lapinvuokot (Dryas octopetala) ja arnikit (Arnica). Korkeus merenpinnasta on 512 metriä. Tunturipurot ruokkivat koivikkoa kalkkipitoisella vedellä. Kukkaruukkujen pitkä matka - Talomme on Suomen korkeimmalla sijaitseva omakotitalo, Timo toteaa. Niinä päivinä kesä rynnistää nopeasti. - Olen sanonut kaikille ystäville, että tuokaa ainoastaan sellaisia kasveja, jotka sietävät kuumuutta! Azorienkello (Azorina vidalii) on toistaiseksi pärjännyt hyvin työhuoneen ikkunalla. kylmä suurimman osan vuodesta. - Heinäkuun kukkaloisto on nopea, ohikiitävä hetki, joka kulkee kerroksittain. Samaan aikaan tunturin koivut ovat hiirenkorvalla. Loppukesän värikkyydestä huolehtivat kissankellot (Campanula rotundifolia), kuvailevat Rauni ja Timo. 44 omapiha. Mitkä kasvit kestävät moisia olosuhteita. Kissankello kukkii elokuussa, tunturivarvikon keskellä. Rauni esittelee puutarhaan ulottuvaa kaunista koivikkoa, joka jatkuu Saanan rinteille. Tunturin alarinteiden kasvillisuus on rikasta. Ulkona on todella Raunin valintakriteeri kasveille on selkeä. Kilpisjärven kesä on lyhyt. Kilpisjärven jäät lähtevät kesäkuun puolivälin jälkeen
Haaveilen kukkamerestä sisääntulotien varrella: puna-ailakkia (Silene dioica), kissankelloja, valkoapilaa (Trifolium repens) ja siperianunikkoja (Papaver croceum), jotka kukkivat pitkälle syksyyn. Puutarhaa mietitään vielä, sillä pohjoisen olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia. Veden mukana maahan kulkeutuu runsaasti kalkkia. Kilpisjärvellä ollaan niin korkealla, että puuraja alkaa heti kylän yläreunalta. Rauni tietää syynkin lauhan rehevään kasvuun. Puna-ailakin väri on täällä pohjoisessa voimakkaampi kuin etelässä. Kasvukauden lopuksi Elokuussa ruska alkaa jo punastuttaa Saanan ylärinteitä. Raunin ja Timon talo on kuivalla variksenmarja-mustikkakankaalla, jota ympäröi tunturikoivikko. Mikrobitoiminta ja sen aiheuttama hajoaminen on äärettömän hidasta. Mutkien on oltava loivia, jotta aurauskone mahtuu kääntymään. Kirkkaalla säällä näkymä Raunin ja Timon tornista on henkeäsalpaavan komea. - Ongelma on kuitenkin, mistä multaa saa. Atlantin lämmittävä vaikutus näkyy siellä sellaisena rehevyytenä, jota Kilpisjärvellä ei tapaa. Luonnostaan viljavimmat kohdat sijoittuvat Saanan rinteiden alapuolelle, mihin tunturin sulamisvedet valuvat. Lokakuun alkupuolella tulee pysyvä lumi Saanan alarinteiden koivikkoon asti. - Lumilinko tarvitsee paljon tilaa talvella, joten kovin kapeita pihan tiet eivät saa olla. Rauni haaveilee pienestä luontopolusta puutarhan kosteimmassa paikassa, alarinteessä. Toukat ovat tehneet papanoita heinikkoon, jolloin heinät ovat ensimmäisinä hyödyntäneet ravinnon. - Kompostointi näin pohjoisessa on myös hankalaa. Raunin ratkaisu on istuttaa tomaatit tyhjiin kahvipusseihin. Sikäläisissä pihoissa on ruusuja, pensaita ja perennoja, jotka eivät meillä menesty lainkaan. Korkeat puut eivät varjosta, vaan valo kulkee vapaana tunturin laelta alas järvelle asti. Kölivuoriston kalkkikivikerrostumat pilkottavat ylhäällä tunturin laella. - Hettaan tai Muonioon on 200 kilometriä, joten se ei ole kovin nopea kauppareissu. Kasveilla on kuumat oltavat viherhuoneen ikkunalaudoilla. Kahdeksankulmaisen talon etelänurkan on vallannut kaksikerroksinen viherhuone. Kilpisjärvellä asumisessa on muitakin haasteita kuin Suomen kylmimmän kunnan pohjoinen ilmasto. - Tunturikoivut ovat olleet tunturimittarien ruokana. Kukkaruukkuja, multaa tai kasveja ei juuri saa paikallisesta kaupasta. Skibotnissa kasvukausi on huomattavasti pidempi kuin täällä. Norjan Skibotniin on lyhyempi matka - vain 50 kilometriä. Komposti jäätyy joulukuussa eikä sula puoleen vuoteen. Kaamosaikana voi revontulien leikkiä seurata suurista maisemaikkunoista kuin laajakangaselokuvaa. omapiha 45. Mullan hankkiminen kompostoimalla on siten miltei mahdotonta, Rauni huokaa. Puutarha muotoutuu Matalana pysyttelevä kasvillisuus saa maiseman tuntumaan hyvin avaralta. Kirpeä syysilma vaihtuu kohta talven pakkasiin. Koivujen alla kasvaa runsaasti metsälauhaa. Viilenevää iltaa on viihtyisä istua lämpimässä viherhuoneessa seuraamassa tomaattisadon kypsymistä. Koivuissa näkyy paljon kuol- leita oksia
Valon puute ajaa useimmat kasveista lepoon, jolloin niitä kastellaan tavallista vähemmän. Luonnonvalon määrä jää pilvisenä talvipäivänä muutamaan prosenttiin siitä, mitä se on kesällä auringon paistaessa. Herkkyyttä eri kasveille voi kokeilla sijoittamalla ne ensin huoneeseen, jossa oleskellaan vain joitakin tunteja päivässä. 46 omapiha. Uusi kasvi piristää ja tuo kotiin uudenlaista ilmettä. Huonekasveille aika on mitä otollisinta. Niinpä kasvit sekä voivat paremmin että näyttävät paremmilta. Onkin hauska katsoa, kuinka perinteiset peikonlehdet ja anopinkielet ovat löytäneet tiensä modernien kalusteiden keskelle. Hehkulampuista ei kasveille sen sijaan ole iloa. S ydäntalvella koti kaipaa uutta elämää. Vaikka limoviikuna kuuluu tehokkaimpiin sisäilman puhdistajiin, saattaa se myös aiheuttaa allergisia reaktioita. Sumutus nostaa ilmankosteutta ja huuhtelee lehdet puhtaiksi pölystä. Sisällä asuinhuoneissa valoa on sitäkin vähemmän, vaikka lämpötila lähentelee kesäpäivien lukemia. Siedetyimpiä kasveja ovat yleensä ne, joiden lehdet ovat kovapintaisia ja selkeän muotoisia, ja joissa ei ole maitiaisnestettä. Lehtien sumutuksesta sen sijaan on hyötyä kaikille kiiltävälehtisille lajeille. Samalla huonekasvien hoitaminen ja kasvun merkkien seuraaminen on suoranaista terapiaa työpaineiden keskellä painivalle. Monet vaatimattomiltakin näyttävät kasvit hajottavat vaarattomaan muotoon haitallisia kemikaaleja, joita sisäilmaan leviää ilmansaasteista, talon rakenteista ja kulutushyödykkeistä. Kasveille löytyy myös entistä parempia kasvupaikkoja, sillä uusissa taloissa ikkunoiden alla ei läheskään aina ole kasvien elämää häiritseviä lämmityspattereita. Jos mahdollista, kasveille kannattaa talven ajaksi järjestää lisävalaistusta. Jos perheessä on allergiaa, on kasvien valinnassa syytä huomioida myös niiden myrkyttömyys. Valo parantaa etenkin kirjavalehtisten kasvien elinvoimaa ja houkuttelee osan huonekasveista kukkimaan myös talvella. Kokeilun arvoisia ovat esimerkiksi rönsylilja, banaani ja aaloe. Huonekasvit TEKSTI JA KUVAT: SÄDE AARLAHTI Nautitaan HUONEKASVEISTA Raikkaat ja vihreät kasvit tuovat kotiin väriä, tunnelmaa ja vähän eksotiikkaakin. Usein ajatellaan, että kastelulla voidaan korvata puuttuvan valon aiheuttamia ongelmia, mutta liiallinen kastelu vain aiheuttaa kasveille lisää pulmia. Vanhat kasvitkin raikastuvat, kun ne järjestelee uudelleen ja pyyhkii lehdiltä talven tomut. Sisustetaan vihreällä Huonekasvit ovat yhä selvemmin osa sisustusta. Nykypäivän tekniikan avulla myös kasvien valaistukseen on tarjolla entistä monipuolisempia vaihtoehtoja. Samalla ne parantavat sisäilman laatua. Talven hoitovinkkejä Talvikaudella suurimman haasteen huonekasvien kasvuun tuo valon vähäisyys. Tarjolla on varta vasten kasveille suunniteltuja lamppuja, mutta myös tavalliset loisteputkilamput parantavat merkittävästi kasvien elämää. Kauneutensa lisäksi kasvit parantavat ihmis- ten jaksamista, sillä kasvit tutkitusti parantavat kodin sisäilmaa
Kasvun seuraaminen ikkunalaudalla vähentää kesän kaipuuta. omapiha 47
Kukkia katseenvangitsijoiksi Kaikille huonekasveille talvi ei tarkoita lepokautta. Valkokäpy on kauneimmillaan keväällä, kun sen versonkärkiin puhkeaa joukko hohtavia kukintoja. Joulukaktus (Schlumbergera x buckleyi) ja pääsiäiskaktus (Rhipsalidopsis gaertneri) ovat sukulaislajeja, joista ensin mainittu on meillä perinteisin. Kasteluvedeksi parhainta on pehmeä sadevesi. KUVA SAILA ROUTIO Saintpaulia Saintpaulia ionantha Saintpaulia eli paavalinkukka pysyy kotien kukkasuosikkina vuodesta toiseen. Kukinnan jälkeen koko lehtiruusuke kuihtuu, mutta sen tilalle kasvaa uusi verso. Varsinaiset kukat kestävät kauniina viikon tai kaksi, mutta kukkien valkoiset suojuslehdet pidentävät "kukintaa" kuukausien pituiseksi. Ensimmäisten kukkien kuihduttua avautuu kukkavarresta uusia nuppuja niin, että kukinta voi jatkua katkeamatta useita kuukausia. Se jatkaa kukintaansa usean viikon ajan vähäisessäkin valossa. Kukinnossa näyttävintä ovat kovat suojuslehdet, jotka säilyttävät värinsä useita kuukausia. Täyteen kukkaan puhjennut kaktus on kodin taattu katseenvangitsija. Perhosorkidean yksittäinen kukka voi kestää kauniina monta viikkoa. Kirjohuisku kuuluu ananaskasveihin, jotka trooppisesta alkuperästään huolimatta menestyvät kuivassa ja lämpimässä huoneilmassa. Kausisomisteena voi saintpaulian sijoittaa melkein minne tahansa. Pitkäikäisen huonekasvin santusta saa, kun sen sijoittaa valoisalle itä- tai länsi-ikkunalle, jossa nukkaiset lehdet saavat olla suojassa päivän paahtavimmalta auringonpaisteelta. Kasvi pitää ajoittaisesta uudistamisesta. Kukinnan päätyttyä vihreää kukkavartta ei leikata pois, sillä uudet nuput kehittyvät vanhaan varteen. Ne kestävät hyvin kuivaa huoneilmaa, eivätkä närkästy pitkäksi venähtäneistä kasteluväleistä. Piikittöminä, tuoksuttomina ja myrkyttöminä ei niiden kasvattamiselle juuri ole rajoitteita. Syksyn tullen kastelua niukennetaan muutamaksi kuukaudeksi, jolloin kasvi saa kaipaamansa lepokauden. Kirjohuisku Aechmea fasciata Kirjohuiskun vaaleanpunainen kukinto ei jää huomaamatta. Perinteinen niksi paavalinkukan kukittamiseksi on kuuma kahvi, jota kaadetaan kasvin aluslautaselle silloin tällöin. Valkokäpy Whitfieldia elongata Valkokäpy on kasvi-ikkunan uusia tulokkaita. Valkokäpy menestyy parhaiten valoisalla ikkunalla, mutta paahdetta se ei siedä. Ikkuna voi kukkia ympäri vuoden. Saintpaulia pitää tasaisesta kosteudesta ja säännöllisestä lannoituksesta. Orkidean lehtiruusuketta kastellaan kuten muitakin huonekasveja. Lehtikaktukset ovat helppohoitoisuudessaan lähes ylivertaisia. Jo nyt kasvista on jalostettu satoja lajikkeita, joiden joukosta voi valita itselleen kaikkein kauneimman. Puhtaimmillaan kukat ovat vitivalkoiset, salaperäisimmillään dramaattisen juovikkaat. Pidä kasvin multa mieluiten tasaisen kosteana ja lannoita etenkin kasvukauden aikana. Ruukkuun kirjohuiskua kastellaan maltillisesti, sillä lehtiruusukkeen tyvi voi runsaassa kosteudessa mädäntyä. Perhosorkidea Phalaenopsis risteymät Ajattoman kaunis perhosorkidea on viime vuosien suosikki, joka on tullut jäädäkseen. Kukinnan varmistamiseksi lehtikaktukset voi kesän ajaksi nostaa ulos puolivarjoon, jossa niitä kastellaan silloin tällöin. Kausikukkien joukosta löytyy paljon valinnanvaraa, eikä omankaan kasvin kukittaminen aina ole vaikeaa. Lehtikaktus Schlumbergera ja Rhipsalidopsis -suvut Vaikka joulu meni jo, saattaa joulukaktus keväällä innostua kukkimaan uudelleen. Kirjohuiskun erityispiirteenä on kierteinen lehtisuppilo, johon kasvi kerää tarvitsemansa veden. Kotona kirjohuisku sijoitetaan aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle ja huolehditaan siitä, että lehtisuppilon keskellä on aina vettä. Kukkakaupoissa sitä ei vielä juuri näe, ja useimmiten kasvin pistokkaan saakin tuttavalta tai tuttavan tuttavalta. Leikatuista versonkärjistä on helppo juurruttaa uusia taimia. 48 omapiha. Vältä kuitenkin veden roiskumista ruusukkeen keskelle. Tuttu ja turvallinen kasvi sopii yhtä hyvin tuliaiseksi, kahvipöydän piristykseksi kuin pitkäaikaiseksi huonekasviksi. Helppo saatavuus ja edullinen hinta eivät vähennä saintpaulian arvoa
Kastelun avuksi voi ottaa myös sumutuspullon, jolloin ei synny vaaraa liikakastelusta. LEHDISSÄONLAIKKUJA, PILKKUJA,SEITTIÄ TAIVALKEAANUKKAA Kiinanruusu, onnenkäpy, kissukset, kumifiikus. Jo kunnon suihkutus puhtaalla vedellä auttaa. Joskus syypäitä ovat myös tuholaiset. Kasvi siirretään valoisammalle ikkunalle tai sille annetaan lisävaloa loisteputkivalaisimella. Jo vuorokauden ajan kestäneen märkyyden tuhoja voi olla vaikea korjata. LEHDETRUSKETTUVAT JAKUIVUVAT Muratti, traakkipuut, fiikukset, palmut, pullojukka, pelargonit, muorinkukat, banaani, saniaiset. Liika kuivuus yhdistettynä korkeaan huonelämpötilaan. Kasvi on kärsinyt epätasaisesta kosteudesta tai joutunut liian lähelle kuumaa valoa. Katso ohjeet tuholaisten torjuntaan. Mustat laikut ovat auringonpolttamia. Myös kasvin varomaton siirtely tai mullan kuivuminen voi aiheuttaa nuppujen putoilua. Varmista, että lehdistä ei löydy ötököitä. KASVIMUUTTUUVELTOKSI Vehkat, syklaami, perhosorkidea, kiinanruusu, kahvipensas, mehiruusut, enkelinsiipi. Liiallinen märkyys, jonka on saattanut aiheuttaa suojaruukun pohjalla kauan viipynyt vesi. Apostolinmiekka kukkii vasta saavutettuaan riittävän koon. KASVIEIKUKI Posliinikukat, pasuunakukka, saintpaulia, apostolinmiekka, punasarja. Kukkimattomuus voi eri lajeilla olla kiinni eri seikoista. Myös kylmä vioittaa: tarkista, ettei kasvi nojaa kylmään ikkunalasiin. Kastelua lisätään vähitellen. Vaaleat laikut ja pisteet viestittävät yleensä tuholaisten olemassaolosta. Esimerkiksi posliinikukat hyötyvät viileämmästä, noin 12°C talvikaudesta. Muutamilla lajeilla (esim. Älä kääntele nuppuisia kasveja, kastele tasaisesti. UUSIKASVUON MUSTUNUTTATAI NAHISTUNUTTA Etenkin köynnöstävät kasvit. Siirry tiheämpään kasteluun, mutta anna kerralla aiempaa vähemmän vettä. Mullan liiallista kastelua tulee kuitenkin välttää. rönsyliljat, traakkipuut, fiikukset, saniaiset, punasarja, palmut, pullojukka, pikkubambut. Kaupoissa on myös nopeasti vaikuttavia spray-ruiskutteita sekä multaan työnnettäviä ötökkätikkuja. Myös mullan pinnan möyhentäminen auttaa. OTATALTEEN! omapiha 49. HÄIRIÖNTODENNÄKÖINENSYY Kuiva ja lämmin huoneilma. Tyypillisimmin siitä kärsivät reheväkasvuiset lajit. Lähes aina syynä on liian vähäinen valo. Riittämätön valonsaanti estää hyvin monien lajien kukkimisen asuinhuoneissa. KUKKANUPUTPUTOAVAT ENNENAVAUTUMISTAAN Lehtikaktukset, kiinanruusu, oleanteri, kamelia. Useimmiten asialla ovat tuholaiset. Vaihda lamput vähemmän lämpöä tuottaviin loisteputkiin. MULLASSAASUUPIENIÄ KÄRPÄSIÄTAIÖTÖKÖITÄ Ei riipu kasvilajista. Liian märkä ja tiivis multa, osin myös juuriston huono ilmanvaihto. Nosta ruukku irti aluslautasesta niin, että ilma pääsee kiertämään juuriin myös pohjan kautta. Toisaalta myös pitkään jatkunut kuivuus veltostuttaa varret. Ylimääräinen vesi poistetaan niin pian kuin mahdollista ja kasvi nostetaan kuivumaan ilmavalle ritilälle. Kuivuneet kärjet voi siistiä pois saksilla. LEHTIÄKELLASTUU JAPUTOILEE Lehtien kellastuminen on huonekasveilla hyvin yleistä. Tunnista huonekasvien talvioireet OIRE LEHDENKÄRJET RUSKETTUVAT TYYPILLISETESIMERKKILAJIT Mm. HOITOSUOSITUS Jos muita oireita ei ole, auttaa kasvien päivittäinen sumuttaminen vedellä. jukkapalmulla) alimpien lehtien ruskettuminen kuuluu normaaliin kasvuun. Sumutus 10% mäntysuopaliuoksella tehoaa useimpiin tuholaisiin
50 omapiha
Myös värit pääsevät paremmin esille, kun ne ovat suurina laikkuina pisteiden sijaan. Osa 2 (Oma Piha 4/2006) Puutarhan rytmi Osa 3 (Oma Piha 5/2006) Kasvimaailman korkeuksista Sarjan kirjoittaja on maisema-arkkitehti MARK Saila Routio. Osa 4 KYLMÄÄ ja KUUMAA väriä Puutarhamuoti muuttuu. Neiti Jekyll suositteli istuttamaan kasveja ryppäinä. Samalla kun kukkia aletaan istuttaa puutarhaan, saapuu sinne myös värien kirjo. P uutarhan väriopin äitinä tunnetaan englantilainen Getrude Jekyll, 1900-luvun alun puutarha-ajattelun uudistaja. Hänen neuvojaan noudatetaan edelleen. Se taitaa olla lempivärimme. Väriympyrässä vastavärit sijaitsevat ympyrän vastakkaisilla puolilla. Puutarhasuunnittelun salat TEKSTI, KUVAT JA KUVITUS: SAILA ROUTIO Ripaus sinistä löytyy monesta puutarhasta. Illan hämyssä siniset ritarinkannukset näyttävät hohtavan omaa, sisäistä valoaan. Oma Piha -lehden PUUTARHASUUNNITTELUSARJA JATKUU Artikkelisarjassa kurkistamme pihasuunnittelun mystiseen maailmaan. Aiemmat osat: Osa 1 (Oma Piha 3/2006) Miksi suunnitella. Joskus kauden tyyli on selkeän vihreä eivätkä kukat komeile väreillään. Jokaisen kasvin kasvutapa, lehtien ja kukan omapiha 51. Pitkät, nauhamaiset istutukset yhtä lajia toisten kasvien lomassa tekevät rehevän vaikutel- man. Lomittaiset kukkarivit ovat parhaita, sillä yksittäiset kasvit eivät erotu tarpeeksi voimakkaasti, kun taas liian suuret massat samaa kasvia luovat raskaan tunnelman, luennoi Jekyll
Keltaisten niittyleinikkien merta elävöittää muutama tummemman keltainen tuliunikko (Eschscholzia). Muutama joukkoon eksynyt kehäkukka saa kurkkuyrttien sinisyyden hehkumaan. Oranssinpunainen unikkokin tekee saman vaikutelman, sillä värien ei tarvitse olla tarkalleen toistensa vastakohtia. Viime vuosikymmenien vaikutusvaltaisin värien käytön mestari oli vuonna 2006 edesmennyt Sir Christopher Lloyd. Voimakkaista väriyhdistelmistä syntyy vahva, jopa eksoottisen lämmin tunnelma. Keltainen nauhus hohtaa kuin aurinko, vaikka ei edes kunnolla paistaisi. Johdatus värioppiin Harva väri räiskyy yksinään, mutta yhdistelemällä niihin saadaan voimaa. Hänkin luotti yhdistelyn voimaan, mutta keskittyi yksivärisyyden sijaan räiskyvyyteen. Vihreä rauhoittaa. Vaatimukset eivät olleet kevyet. Värejä kannattaa kuitenkin rohkeasti yhdistellä, sillä ripaus riittää. Tummempi sävy tuo 52 omapiha. Sävyjä kannattaa kokeilla jo taimitarhalla siirtelemällä ruukkuja toistensa viereen, henkilökunnan hermostumisen uhallakin. Uusiakin ajatuksia on sittemmin tullut. Selkeässä, rauhallisessa paikassa on tilaa hengittää ja ajatella. muoto sekä väri tuli tutkia tarkoin, jotta sille löytyi paras mahdollinen kasvupaikka, unohtamatta kasvin omia vaatimuksia. Puutarhan sopiminen taloon ja ympäristöön oli elintärkeää, mutta samalla pihan tuli yllättää. Väriä korostaa vastavärin lisäksi myös viereinen sävy. Vierekkäisten kasvien piti korostaa toisiaan. Väriopin mukaan vastavärit korostavat toinen toisiaan. Sininen ja oranssi ovat esimerkki vastaväreistä. Vierekkäin ne suorastaan väreilevät energiaa niin voimakkaasti, että se saattaa jopa ärsyttää
Lumilinnat jäävät pieniksi, kun lumi häviää kesken talven. Jäälyhtyjen valmistaminen on hieman monimutkaisempaa ja vaatii harjoittelua, jotta seinämistä saadaan sopivan paksut. Lopputulos on pikkulapselle suuren ylpeyden aihe. Kun lunta ja pakkasta on sopivasti, lapset viihtyvät pihalla. Omalla pihalla ei tarvitse jonottaa jääliukumäkeen eikä kilpailla lumipallolumesta kuten koulun pihalla, missä lumi tallaantuu nopeasti. valvottava koko ajan, etteivät he jäisi mahdollisesti sortuvan linnan alle. Ihmeelliset jäälyhdyt Perinteinen lumipallolyhty on todella kaunis. Lasten kanssa puutarhassa TEKSTI JA KUVAT: MONICA ÄIJÄLÄ Lyhtyjä ja veistoksia LUMESTA ja JÄÄSTÄ Metsässä kulkee kummia. Puutarha nukkuu talviuntaan. Veistoksen viimeistelyyn voi käyttää muitakin luonnonma- teriaaleja, kuten kiviä, oksia ja kukkapenkin kuihtuneita perennanvarsia. Se ei silti ole ainoa mahdollinen lyhtymalli. Fantasiakirjoista tutut lohikäärmeet ja kotkat saavat muotonsa lumesta. Kaada sula vesi pois. Paloja voi tarvittaessa ohentaa veitsellä, jotta kynttilän valo näkyy paremmin lumen läpi. Kun lumen päälle muodostuu hankiainen, siitä voi leikata sopivia paloja ja rakentaa erilaisen lumilyhdyn. Muista, että lumilinnoissa tulisi aina olla vähintään kaksi aukkoa, ja että pieniä lapsia on 56 omapiha. Jos pakkasasteita on yli 15, ämpäri saattaa olla umpijäässä aamulla. Etelän linnanrakentaja ja lumiveistäjä on innossaan, jos hän pääsee joskus veistämään sisämaan tai Pohjois-Suomen lumikinoksia. Jos lyhty ei lähde ämpä- J o lapsen ensimmäisenä talvena, heti kun kävely alkaa sujua, on hauskaa rakentaa lumiukko äidin tai hoitotädin kanssa. On siis seurattava, miten nopeasti vesi jäätyy. Nyt on lumiukkojen, lumilyhtyjen ja jäälyhtyjen, talvilintujen ja hiihtolatujen aikaa. Jään paksuuden voi tarkistaa sulattamalla jään pintaan reiän kuuman veden avulla. Yleensä vesiämpäri viedään ulos pakkaseen illalla, ja aamulla lyhty on valmis. Etelä-Suomen vaihteleva lumipeite on sekä puutarhan kasvien että lasten mielestä huono asia. Jääseinämien tulisi olla noin kahden sentin paksuiset, muuten lyhty on liian hauras. Lumiukot kehittyvät talvi talvelta, ja kuvaamataiteesta kiinnostunut teini-ikäinen ottaa kaiken irti lumen mahdollisuuksista. Nyt on paljon tekemistä
Onko verkko vielä pystyssä ja tarvitseeko siihen laittaa korotusta, jos lunta on niin paljon, että jänikset pääsevät syömään verkon yli. Kun lyhty kumotaan ämpäristä, paksu pintakerros tulee maata vasten ja lyhty on päältä avoin. Jos lyhty on jäätynyt pohjastakin umpeen ämpärissä, jäähän voi sulattaa reiän kuumalla vedellä vaikka suihkuhuoneessa. Aikuinen voi tarkistaa omenapuiden suojaukset samalla kun on laskemassa hiihdettyjä kierroksia. Usein vesi jäätyy ämpärissä ensin seinämiltä ja päältä, pohjalle kehittyy ohuempi jääkerros. Laita tölkin keskelle keppi, jonka avulla "jääpuu" saadaan pystytettyä hankeen. omapiha 57. Vanhemmille lapsille ja aikuisille voi tehdä eripituisia lenkkejä pihan, pellon tai taloyhtiön viheralueen ympärille. Talviseen puutarhaan saa myös hienoja koristeita jäädyttämällä oksia, marjoja ja ikivihreitä lehtiä jääkalikkaan vaikka maitotölkkimuotin avulla. Niitä voi sitten muotoilla ja ohentaa. Pikkuveli seuraa, kun lyhtyjä sytytetään. Kotkan siipi ja nokka vaativat tarkkuutta ja sopivaa suojalunta. Hiihtolatu Ensimmäisiä hiihtoaskelia harjoitteleva lapsi ei tarvitse pitkää latua, kierros leikkimökin ympäri riittää. Lyhtyyn saa väriä sekoittamalla veteen karamelliväriä tai vesivärejä tai laittamalla jäälyhtyyn värillisen muovisen puutarhalyhdyn. Myös lapset ovat kiinnostuneita nimikkopuunsa suojauksesta. ristä irti itsestään, pane ämpäri ylösalaisin ja kaada sen päälle lämmintä vettä. Kynttilä on sitten helppo panna paikalleen ja sytyttää päältä päin. Jäälyhdyt voi koristaa vaikka orapihlajanmarjoilla. Jäälyhtyjä tehdään yleensä tavalliseen äm- päriin, mutta siihen sopivat muutkin joustavaseinäiset muotit, kuten pienet hilloämpärit. Sekä jänisten että myyrien tuhotyöt ennaltaehkäistään tallaamalla lumet tiiviiksi suojaverkon ympärillä. Jos sää on liian kylmä lumipallojen tekemiseen, kuorettuneesta hangesta voi tehdä erilaisen lumilyhdyn. Hangen pinnasta leikataan veitsellä "rakennuspalikoita"
Maalaustaiteessa jäykät asetelmat korvattiin vehreillä, romanttisilla maisemilla. Antiikin ihanteet saivat väistyä villin luonnon tieltä. Takana siintää järvi ja kukkulan lakea korostaa muutama tarkoin harkittu puu. 58 omapiha. Jopa ihmisen sisimmän uskottiin olevan villi ja vapaa, pois heitettäköön muodollinen ajattelu! Suorakaiteen muotoisten istutusten ja terassien tilalle tulivat kummut ja kukkulat. Löytöretkellä puutarhamaailmassa TEKSTI, KUVAT JA PIIRROKSET: SAILA ROUTIO Sarjassa tutustumme kiinnostaviin puutarhoihin ulkomailla ja annamme matkailijalle tarvittavat vinkit. Voidaankin puhua luonnon ihanteesta, ihmiskäsin rakennetusta ympäristöstä, jossa kaikki on täydellistä. Viivasuo- rat kanavat purettiin, jotta saatiin muodostettua polveilevia virtoja ja lampia. Englantilaisessa maisemapuutarhassa peurat vaeltelevat niityllä, joka avautuu salongin edessä. Maalaisromantiikka jatkuu vihreillä niityillä, joilla laiduntavat lampaat ja peurat. E nglantilainen puutarhatyyli syntyi renessanssin ja barokin jälkeen 1700-luvulla. Vaikka lopputulos matkiikin luontoa, on se silti melko kaukana todellisesta villimaisemasta. Sarjan kirjoittaja on maisema-arkkitehti MARK Saila Routio, joka on opiskellut Englannissa ja Espanjassa sekä toiminut puutarhuriharjoittelijana Villandryn puutarhassa Ranskassa. MAISEMAPUISTO ja LUOSTARIN RAUNIOT Raunioitunut luostari ja sitä ympäröivä vesiaiheinen puisto temppeleineen Yorkshiressa edustavat romantiikan huippua
Hurskauden temppelin edessä avautuvat laajat, kuunsirppimäiset altaat. Jylhä silhuetti ruokki 1700-luvulla John Aislabien mielikuvitusta niin, että hän rakensi luostarin ympärille maisemapuutarhan. omapiha 59
Luostariraunion suurten salien seinät seisovat avoimen taivaan alla. omapiha 61
Voisi melkein kuvitella Robin Hoodin hyppäävän alas puun oksalta, vaikka Sherwoodin metsät ovatkin kymmenien kilometrien päässä. Myöhemmät sukupolvet eivät katsoneet muutoksia tarpeellisiksi, tai heillä ei ollut siihen varaa. Sieltä katsottuna täydellinen maisema avautuu kulkijan eteen kuin maalaus. lissa tallella ja alkuperäisiä: kiemurteleva vesi, kukkulat, suuret puut ja paviljongit. Näkymät ovatkin kenties englantilaisen maisematyylin tärkein asia. Penkillä istuessa näkymä jokivartta pitkin raunioluostarille on unenomainen. On kuitenkin sääli, että lähes kaikki vierailijat kulkevat pääsisäänkäynniltä ensin luostarin raunioille, sillä Maineen temppeli kätkeytyy metsäiselle mäelle. Studley Royal puisto on edelleen lähes samassa asussa kuin syntyessään 1700-luvulla. Valtavat ruohokentät aaltoilevat altaiden ympärillä. Jos vierailu aloitetaan joen alajuoksulta, saavutaan veden leikkiä ja pikku rakennelmia seuraten joen mutkaan, josta avautuu satumainen näkymä jättiläismäiselle luostarille saakka. Arvokas perintö Korkealla leveän joenmutkan yllä piilottelee paviljonki, jota kutsutaan nimellä Anna Boleynin istuin. Hän siirsi energiansa puiston luomiseen, joka suunniteltiin englantilaisen puutarhasuunnittelun mestarin William Kentin tyylin mukaisesti. Luonnonlaaksoon sijoittuvan puiston pohjalla virtaava joki muovattiin selkeäksi kanavaksi, joka alajuoksullaan muodostaa useita kaarevia altaita. Lähes kaikki ainesosat ovat Studley Roya- Peilikuvia Studley Royal puisto syntyi lähes sattumalta, kun Fountains Hall -kartanon isäntä John Aislabie erotettiin parlamentista vuonna 1720. Puut kätkevät siimekseensä pieniä paviljonkeja, joita kutsutaan nimellä "folly", hupsutus. Kapean laakson molemmin puolin kohoavat metsäiset rinteet, joiden peilikuvat heijastuvat vedestä. Se onkin suuri onni, sillä sellaisia englantilaisia maisemapuistoja ei ole juuri jäljellä, jotka olisivat säästyneet myöhemmiltä muotioikuilta. Metsäisessä rinteessä voi kuvitella samoilevansa villissä luonnossa, joka jo sinänsä kuohuttaa tunteita tai nostatti ainakin 1700-luvun ylhäisöleidin pulssia. Jokea seuraamalla Studley Royal-puisto avautuukin sopivasti, vähitellen. Venuksen temppeli on vuosien saatossa hävinyt joen mutkasta se onkin ainoa asia, joka erottaa nykypäivän puiston vanhoista maalauksista. 62 omapiha. Joen alajuoksulla kanava levenee pieneksi järveksi, jonka reunaa koristavat kalastuspaviljongit. kuuluvat The National Trust säätiölle, joka ylläpitää historiallisia rakennuksia ja puutarhoja Britanniassa. Silmien edessä avautuvan maalauksellisen idyllin tehtävä oli aiheuttaa ihastuksen huokaus katsojassa. Fountains Abbey on Euroopan suurin keskiaikainen raunio, ja siellä riittää kävijöitä ympäri vuoden. Talven huurteisina päivinä paikka onkin ehkä lumovoimaisimmillaan, kun luostarin rauniot heijastuvat rakennusten vierellä kulkevan pikku joen pinnasta. puisto on oikeastaan luotu ihailtavaksi toisin päin
Yksi parhaista tukikohdista retkeilylle on Grassington. Grassingtonista löytyy viehättäviä Bed&Breakfast aamiaismajoituspaikkoja sekä pari hotellia. Kuvassa Dalesbred-lampaita. Conistone on muutaman talon kylä Grassingtonista pohjoiseen, Wharfe-joen varrella. Matkalle Fountains Abbey ja Studley Royal on avoinna ympäri vuoden, toisin kuin useimmat muut The National Trust säätiön kohteet. Paikoitellen joen ylittää satoja vuosia vanha kivisilta, jolta voi yrittää tähystellä saukkoja. Oma tai vuokra-auto on helpoin keino päästä tutustumaan paikkaan. Black Horse pubi keskellä kylää tarjoaa herkullista ruokaa. Patikointi ei ole vaikeaa, sillä kukkulat nousevat loivina ja reitit on hyvin merkitty. Karitsanpotkaa (lamb shank) kannattaa kokeilla! Heti Grassingtonin kylän yläpuolella on pronssikautisesta asutuksesta kertovia kumpareita ja maanpainanteita. Kylät ja maisemat ovat juuri sellaisia kuin Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjassa! Fountains Abbey & Studley Royal Water Garden Ripon Nr Harrogate North Yorkshire HG4 3DY Puh +44 1765 608888 www.fountainsabbey.org.uk omapiha 63. Satumainen paikka on kauneimmillaan talvella, kun lehdettömien puiden lomasta avautuvat parhaat näkymät. Sinne on helppo ajaa Fountains Abbeysta B6265 tietä suoraan länteen noin 30 kilometriä. Samalla kannattaa nauttia sunnuntaiajelusta Yorkshiren viehättävillä, kivimuurien reunustamilla maalaisteillä. Tie kulkee upeiden maisemien halki. Wharfe-joen laakso ja sen molemmin puolin kohoavat Penniinien vuoret ovat kiintoisia alueen historiasta, luonnosta ja elinkeinoista kiinnostuneille. Joen saukkokanta on viime vuosina ollut kasvussa. Matkan varrella saattaa näkyä lampaita ja kalkinpolttouuneja kalkkikivi näkyy paikoitellen maan pinnallakin. Huhtikuun puolivälissä Yorkshiren teiden pientareilla kukkivat narsissit. Jos tuuli ottaa luihin ja ytimiin, kannattaa seurata Wharfe-jokea suojaisan laakson pohjalla. www.grassington.net Nummilla patikoidaan samoilla laitumilla, joilla laiduntavat Yorkshiren vahvajalkaiset lammasrodut. Tuulisella mäenharjalla voi kulkua jatkaa kilometrikaupalla. Fountains Abbey sijaitsee noin 5 km lounaaseen Riponin kaupungista, josta kulkee bussi muutaman kerran päivässä. Patikoimaan Pohjois-Yorkshiressa vieraillessa kannattaa myös poiketa nummille. Paikalla on ollut kylä jo ainakin kolme tuhatta vuotta sitten. Sen varrella on vanhoja tekstiilitehtaita ja myllyjä
Juhannuksen tienoilla kukkiva rodo kasvaa keittiön ikkunan edessä. -M ikäs vanhemmilla on aamukahvia juodessa ja kukkarunsautta ihaillessa, kertoo Kirsi. Vanhempani pitävät saarielämästä kovasti ja he pulahtavat mereen uimaan talvellakin, niin kauan kuin meri on sula. Viereinen lossi pitää veden hyvin auki. Mantereen ilmastoon verrattuna meri tuo lämpimämmän ja pidemmän syksyn, kevään tuloa saa puolestaan odottaa siihen asti, kunnes viimeisetkin jäät sulavat. Alppiruusun viihtymisestä pidetään huolta lisäämällä sen juurille säännöllisesti hapanta suomaata. Uusia perennoja tulee pihalle jatkuvasti. - He viettävät siellä kaiket viikonloput ympäri vuoden, sillä talossa on mukavuudet, ainoastaan lämmin vesi ei tule sisään. - Vanhempani harrastavat kyllä puutarhan hoitoa, myöntää Kirsi. Alppiruusua ei myöhäinen kevät hetkauta, se vain kukkii pari viikkoa myöhempään kuin mantereella, lämpimässä paikassa kasvavat lajitoverinsa. Kerro omasta kasvistasi ja lähetä kuvia toimitukselle postiosoitteeseen: Oma Piha lehden toimitus, Oma kasvini, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki tai sähköpostilla: toimitus@omapiha.info 64 omapiha. Heillä on lisäksi kasvihuone, vihannesmaa, marjapensaita ja hedelmäpuita. - Paikka on puolivarjoinen. Ympärillä on isoja puita, joten pensas ei koskaan ole täydessä auringossa. Kirsin vanhempien mökki sijaitsee Petun saaressa Särkisalossa. Viime syksynä luumuja tuli niin, että oksat notkuivat. Varsinaissuomalainen saari on muodostunut heille lähes pysyväksi asuinpaikaksi, vaikka mökistä puhutaankin. Omistajien ja vierailijoiden lisäksi pensaan ympärillä pörrää muitakin ihailijoita, nimittäin naapuritarhan mehiläisiä. Palstalla esitellään lukijoiden lempikasveja. Puolen hehtaarin tontilla ei muita rodoja ole, mutta yksi harvinaisen komea yksilö riittänee. Oma kasvini TEKSTI: SAILA ROUTIO, KUVAT: KIRSI SANDVIK JA OMA PIHA -LEHDEN KUVA-ARKISTO Vallaton RODO Viime kesänä klaukkalalaisen Kirsi Sandvikin vanhempien alppiruusu (Rhododendron) kukki harvinaisen runsaana. Menestyksen salaisuus saattaa hyvän kasvu- paikan lisäksi olla vihreä peukalo
Oli sellainen rönttöinen kevättalven päivä. Miksipä en koettaisi pihalta päin. Hänen ikkunallaan kukkii pitkä rivi sinisiä saintpaulioita, piispankukat vilkuttavat amppeleissaan, kärsimyskukan varret kiemurtelevat seinävierellä ja vaikka mitä. Jätin jalustan paikoilleen ja vein kameran mukanani, ettei se jäätyisi. Loppujen lopuksikaan en saanut niitä saintpaulioita kuvaan, mutta olin aika tyytyväinen tulokseen. Kukat kyllä kukkivat hienosti, mutta en ollut tyytyväinen valoon. Yritin kuvata valkoisissa ruukuissaan rehottavia saintpaulioita, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Vierailulle kannattaa ottaa kamera mukaan, aina on jotain kuvattavaa. Rupesi vielä pyryttämään, ja ja lumi koristeli ikkunanpielet. omapiha 65. Kävin aina puolen tunnin välein ottamassa uuden kuvasarjan. Nappasin muutaman kuvan eri valotuksilla. Vein kameran jalustoineen ulos ja asettelin sen. Valokuva VESA KOIVU Äidin kukkaikkuna Äitini pitää sinisistä kukista. Sinistä hetkeä, jolloin ihmisten valo ja taivaan valo ovat tasapainossa, on vaikea silmämäärin arvioida, ainakin jos kuvaa diafilmille. Tavallisesti silloin on kameran kannalta jo aivan liian myöhäistä, kun näkymä omaan silmään näyttää hyvältä
Näistä puista Aarno Kasvi kertoi Oma Piha -lehden numerossa 5/2006. Jotkut lajit kaipaavat säännöllistä siistimistä, toiset kasvavat itsestään oikean mallisiksi. P ilaritervaleppä (Alnus glutinosa pyramidalis) on monelle tontille sopiva helppo kasvatettava. Pilaritervaleppä pysyy hidaskasvuisena kauan ja kestää harkittua leikkaustakin hyvin. Pilaritervaleppä on erittäin käyttökelpoinen suomalaisiin pihoihin sekä suurempiin puisto- 66 omapiha. Hän on tehnyt tunnetuksi monia uusia ja perinteisiä kasvilajeja ja jakaa auliisti osaamistaan myös kotipuutarhureille. Se jopa hyötyy perennamatosta tai matalista koristepensasryhmistä ja kestää paremmin ilmansaasteita kuin harmaaleppä. Ruissalossa hän tekee jatkuvasti työtä entistä laajemman ja kestävämmän kasvivalikoiman saavuttamiseksi. AARNON MUOTOPUUT Pylväspihlaja ja pylväshaapa ovat kestävimpiä kapealatvaisia puita Suomessa aina Oulun tienoille asti. Ne pystyvät itse hankkimaan typpeä ilmasta juurillaan, ja siksi niillä on varaa säilyttää lehtensä vihreänä pakkasten käsittelyyn. Jopa kaatopaikkamaille syntyy tervalepän taimia, mikä osoittaa että sen saasteensietokyky on tavallista parempi. Vain syysväritys puuttuu kaikilta lepiltä. Muoto on jokseenkin tasapaksu alhaalta ylös asti, eikä leppä kasva niin nopeasti kuin haapa. Paikka istutukselle on silti valittava huolella, ettei tarvitse ruveta siirtämään kookkaaksi kehittyvää puuta kesken kasvun. Varttuneena lepän kasvu hidastuu, eikä vuosittaista leikkausta tarvita kuin poikkeustapauksisssa. Se ei tee juurivesoja kuten pylväshaavat, menestyy huonoillakin mailla ja pysyy vihreänä pitkälle syksyyn. Juuriala kestää hyvin lisäistutuksia. Siksi ennen haettiin leppälehdosta ruukkukasveille multaa, se oli hyvää ja ravinteikasta leppämaata. Tässä numerossa Aarno kertoo muista mielenkiintoisista kapeakasvuisista lajeista. Osa 2/2 MUOTOPUUT Kapeiden muotopuiden lisäksi myös leveän kartiomaisesti kasvavat puut sopivat ryhdistämään pihapiiriä. Helppohoitoisempaa puuta saa todella hakea tästä muotopuuryhmästä. Lehdet putoavat sitten kerralla. Pilaritervaleppä ei ole myöskään jyrsijöiden eikä peurojen suosiossa, se saa olla mökkitontillakin rauhassa. TEKSTI: AARNO KASVI, KUVAT: VESA KOIVU, SIMO LAINE JA SAILA ROUTIO Kasvi- & pihavinkit Aarno Kasvi on Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri ja tuttu myös televisio- ja radio-ohjelmista. Kun edellä esitetyistä puista on pihlaja kapein ja haapa kapea ja pitkän pilarimainen, pilaritervaleppä on välikokoa ja sen profiili tasapaksu, latvaosa ei ole terävä
Samoin pilarivalkopyökki (Carpinus) on sen verran kokeilematon ja epävarma talvien suhteen, että se sopii vain kaupunkitonteille isojen kerrostalojen lämmittämään ilmastoon. Pilaripyökki (Fagus), jota saa ainakin joistakin turkulaisista puutarhakaupoista, on metsäpyökin Euroopan puistoissa paljon käytetty pilarimuoto. Sitä on hoihin Suomessa muuten valittu. Kartiojalavan näyttävyyttä lisää vielä se, ettei puu yleensä loista syysväreillä meidän syksyissämme, vaan jalava pitää juomuiset syvänvihreät lehdet viimeiseen saakka pakkasten purtavaksi. Sijoittaisin kartiojalavan istutusalueen vain ranta-Suomeen ja kaupunkitonteille hyvin kunnostettuun maastoon. Puulaji kuuluu suuriin kartanopuistoihin ja säännöllisille viheralueille tullakseen oikeuksiinsa. Se antaa puutarhalle kaikkina vuodenaikoina hoidetun ja siistin vaikutelman, mutta laji ei ole niin kestävä kuin pylväshaapa, pilaritervaleppä ja pylväspihlaja. Muita pilaripuita Lehtipuiden joukosta voi löytyä vielä lisää pilaripuita, jos halutaan keräillä ja katsella oksien ja lehtien erilaisia muotoja sekä talvehtimista Suomessa. Kapeakasvuisista tuijista on istutettu polkua kehystävä aidanne. Kartiovalkokuusi on arka talviauringolle, mutta sen muoto on hauska. Tiiviskasvuisista puista saa muotoiltua vaikka portin. SR Kartiotammi alkoi kellastua viime kesän kuivuudessa. että esiintyvät juurivesat voivat olla aitoa pilarihaapaa, kuten emonsakin, tai jotain poppelia jolle muotopuu on jalonnettu. Kartiojalavaa näkee kyllä paljon vanhoilla omakotitonteilla Ruotsissa. Meillä se sopii vain kaupunkimiljööseen. Se merkitsee sitä, 68 omapiha. Kaikki edelliset pilaripuut on tavallisesti jalonnettu villiversoon, vain pilarihaapaa saa kaupasta omilla juurillaan
Snellmanin muovailema suomalaisuusaate oli herättänyt suomalaisen lukeneiston, ja taiteilijat etsivät kutsumustaan kansan ja totuuden palveluksessa. Omien kätten työllä Olli ja Miina Halosella oli aikomuksena kouluttaa poika hyvään ammattiin, mutta Pekka tempautui pian Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun ja sieltä Pariisiin opiskelemaan maalausta. 70 omapiha. Äiti opetti Pekalle elämän kunnioittamista ja nöyryyttä, ja isä otti poikansa mukaan, kun hän hankki sivutuloja kirkkojen koristemaalarina. Pariisin keväässä 1892 solmittiin kolmiliitto, läpi elämän kestänyt ystävyys Pekka Halosen, Emil Wikströmin ja Axel Gallénin kesken. Ensimmäisenä on vuorossa maalari Pekka Halosen Halosenniemi. Osa 1 Puutarhaa on kunnostettu ja vanhoja laatoituksia on löytynyt sieltä täältä. HALOSENNIEMI Pekka Halonen (1865-1933) kuuluu Suomen taiteen kultakauden mestareihin. Työ kohautti yleisöä Suomen taiteilijain näyttelyssä Helsingissä vuonna 1891. Maija ja Pekka haaveilivat puhtaasta ja vaatimattomasta elämästä: "Maalle kauvaksi pois - pienessä sievässä torpassa elämään ja olemaan ja Jumalan suuria töitä tutkimaan, se on E lettiin suurten toiveiden aikaa. Kukapa äiti haluaisi tyttärensä tulevan onnen jäävän niin epävarmojen vakuuksien varaan kuin mitä varaton taiteilijanalku saattoi tarjota. Näkymä avautuu rantaniitylle, ja etualalla seisoo rauhallinen nuori mies, joka hioo viikatteensa terää. Hän syntyi maanviljelijäperheeseen Lapinlahdella, Pohjois-Savossa. Perhe oli herännäinen, valistunut ja suomalaisuushenkinen. Maija oli syntynyt vuonna 1873, ja hänen isänsä toimi opettajana Sortavalan seminaarissa. Maijan äiti oli Stenbäckien pappissukua ja huolissaan äkillisestä romanssista. Pekka Halosen ensimmäinen taiteellinen voitto oli maalaus Niittomiehet. Tuusulanjärven rantatien puutarhat TEKSTI JA VÄRIVALOKUVAT: VESA KOIVU, KUVAT PEKKA HALOSEN TÖISTÄ JA MUSTAVALKOKUVA: TUUSULAN MUSEO; MUSEOKUVA JA TOIMITUSKUVA OY/MATTI RUOTSALAINEN Sarja alkaa Oma Piha esittelee Tuusulanjärven taiteilijakotien puutarhat. Vasta saavutettu elinkeinovapaus ja äkillinen metsien taloudellisen arvon nousu kohensivat suomalaisten oloja. Maalausretkellä Karjalassa Halonen tapasi Maria (Maija) Mäkisen, ja he ihastuivat toisiinsa. Oli kansallisuusaatetta, työväenaatetta, raittiusaatetta, naiskysymystä, osuustoimintahenkeä, sosialismia ja demokratian vaatimusta. J.V. Suuret aatteet ja yhä uudet taidevirtaukset sinkoilivat poikki Euroopan ja rantautuivat yksi toisensa jälkeen myös Suomeen
Pekka Halonen, Äiti ja lapsi koivujen alla 1911, öljy 61x49, yksityiskokoelma omapiha 71
Tärkeintä oli kuitenkin se, että ystävykset katsoivat, että suuret tehtävät odottivat ja taiteen tuli ammentaa suomalaisesta luonnosta ja alkuperäisestä kansasta. Tolstoin mukaan ihmisen ei sopinut elää toisia ihmisiä määräilemällä eikä toisten kustannuksella vaan oli elettävä omien kättensä työllä. Raamatun vuorisaarnaan nojaavalla, Leo Tolstoin julistamalla kristillisyydellä saattoi tässä olla osansa. Haloset saivat yhteensä kahdeksan lasta. 72 omapiha. Minä olen kuitenkin hyvin iloinen osaani. Juhani Aholla oli taito houkutella taitelijaystäviään, ja hän auttoi Näkymä järven puolelta, kuivana kesänä 2006 pihlajat alkoivat ruskaantua kesken kesän. myös aivan käytännöllisesti Halosten hanketta. Eihän täällä saa olla niin suuria vaatimuksiakaan kun siellä Ruovedellä tai jossain siellä päin. Rakastavaisten keskinäinen luottamus puski lähipiirin epäilykset sivuun, ja häitä vietettiin vuonna 1895. Olihan maaseudulla parempi mahdollisuus keskittyä työhön kuin kaupunkien seurapiirihälinässä. Torpaksi Halosenniemen erämaa-ateljeeta ei sentään voi kuvata. Eikä Pekka rakennustyömaalla ole voinut pidätellä riemua voimistaan ja terveydestään. Se on varmaan ainoa kallioniemi koko Tuusulanjärvessä, ja Tuusulanjärvi yksi harvoja järvestä käyviä järviä Helsingin seudulla. Kun on vuorta, kalliorantoja, puita ja tasaista maata perunamaaksi ja tuvan pohjaksi, niin mitäs muuta kaipaa." Ihmeen jylhän nurkkauksen Haloset olivatkin onnistuneet löytämään. Maalari Axel Gallén rakensi erämaaateljeensa Ruovedelle, Pohjois-Hämeeseen ja kuvanveistäjä Emil Wikström omansa Sääksmäen Visavuoreen. Ensimmäistä yhteistä kesäänsä Maija ja Pekka Halonen viettivät tekemällä korpivaelluksen Sortavalasta Kainuuseen. Sitä oli ilmassa Myös Halosen taiteilijaystävät halusivat muuttaa maalle ja rakentaa työtilat asumuksen yhteyteen. Kirjailija Juhani Aho yhdessä puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa asui jo Aholassa, Tuusulanjärven rannalla. Karu, miehinen mahtailun henki leimaa päärakennusta, jonka rakennustöihin Pekka Halosen veljet ja sukulaismiehet tulivat mukaan. Eikös niin?" kirjoitti Pekka Maijalle. Haloset katselivat talon paikkaa syvältä Sisä-Suomesta, mutta päätyivät lopulta Uudellemaalle, Tuusulanjärven rantaan. "Olen hyvin tyytyväinen löytööni", kirjoitti Halonen Gallénille, "sillä minusta on löytö, jos näistä seuduista voi löytää semmoista paikkaa johon vähänkin voisi ajatella rakentaa. Kaikki luojan luoma kauneus on nähtävillä, ja paljon ihmisenkin osaamista. Halosenniemen päärakennus on kansallisromanttinen, karjalaistyylinen hirsirakennus. meidän pyrintömme. Kaikki työ tehtiin tarkasti viimeisen päälle hyvin. Lapsia kuin turkin hihasta Ensimmäiset lapset syntyivät jo ennen kuin talo valmistui, ja uusia ilmaantui tasaiseen tahtiin
Sinne rakennettiin myös maakellari, johon varastoitiin perunat, kaalit, lantut ja porkkanat. Kasvimaa raivattiin karulle niemelle, maata parannettiin ja siemenet kylvettiin. Minä en jaksa 14 tuntia päivässä kovin kauvan yhteen perään kun täytyy hellittää." Perheen ruoka omasta maasta Tuusulan rantatiellä puutarhaviljelyn aate oli suuressa suosiossa. Syyskesäisillä vierailuilla Kuhmoisissa naapurin lapsia pyydettiin keräämään mustikoita ja muita luonnonmarjoja, niitä sitten tuotiin tynnöreittäin Halosenniemeen. Tomaatin taimet kasvatettiin ensin keittiön ikkunalla, kesän lämmettyä ne vietiin ulos kasvimaalle, missä oli valmiina lasitettu kasvilava. Veli Heikki Halonen viuluineen oli tervetullut vieras niin juhlaan kuin arkeenkin. Pekka Halonen, Tomaatteja 1916, öljy 50x42, yksityiskokoelma Pekka Halonen, Taimilava 1913, öljy 51x42, Outokumpu Oy Rakentamisesta oli kertynyt velkaa, ja lapset oli kasvatettava. Hän kirjoitti puhtaaksi Juhani Ahon tekstejä ja suomensi ruotsin-, saksan- ja italiankielisiä tekstejä. Pekka Halonen piti tomaateista. Se on niin hauskaa ajatustyötä, vie pois tieltä muut ikävämmät: rahahuolet ja muut moskat." Jo perheen ruokatalous vaati puutarhan perustamista. Säilöttävää oli niin paljon, että sadonkorjuuaikaan Maijan oli palkattava itselleen apua. Omenat hillottiin, viinimarjat mehustettiin, kurkku säilöttiin mausteliemeen, puolukat kaadettiin vesitynnöreihin, jotka vietiin ullakolle. Vuonna 1916 Haloset ostivat lisämaata, joka sopi hyvin puutarhakäyttöön. Kasvimaan hoito oli Maijan vastuulla, ja lapset osallistuivat töihin vartuttuaan. Kuinka kovasti hän koetteli rajojaan käy selville Halosen kirjeestä Akseli Gallen-Kallelalle: "Kullakin on vain oma määränsä voimia, jos siitä yli koittaa, niin heti on vuoteen oma ... Maijan käännöstöistä perhe sai kipeästi kaivattuja lisäansioita. Umpioiminen soveltui papujen, parsojen, maa-artisokan ja monien muiden vihannesten säilömiseen. Seuraelämää ja herkkuruokia Oma sato ei ollut vielä kylliksi. Iltaisin, kun lapset oli saatu nukkumaan, Maija kiipesi yläkertaan ja ryhtyi tekemään kirjallisia töitä. Osa omenista käärittiin silkkipaperiin ja vietiin laatikoissa yläkerran ulkokomeroon, mikä ihana tuoksu valtasikaan tilan! Kasvikset olivat osa jokapäiväistä ruokavaliota niin kesällä kuin talvellakin, eikä vain satunnaisia koristeita. Talon alla oli hyvä kellari, johon muu sato säilöttiin. Maija soitti pianoa tuntikausia, sillä maalaaminen kävi paremmin Pekalta musiikin soidessa, joskus soittoon yhtyi myös vieraisille tullut Aino Sibelius. Syksyn tullen Pekka muhensi ja säilöi tomaatit itse. Salaatit ja retiisit kylvettiin lavaan. Maija kirjoitti myös Mary Gallénille Ruovedelle: "Oletko jo alkanut puutarhaa ajatella. Pekka valmisti mielellään salaatin punakaalista. omapiha 73. Maalattuaan päivän ulkona Halonen saattoi sytyttää karbidilampun ateljeessaan ja jatkaa maalaamista sen kirkkaassa valossa. Myös marjapensaat ja hedelmäpuut istutettiin. Niin Maija Halonen Halosenniemessä kuin Aino Sibelius Ainolassakin olivat innokkaita puutarhureita. Pekka oli kotona pysyvää sorttia ja maalasi ahkerasti. Syksyn tullen loput hedelmät tuotiin sisälle kypsymään. Maija jakoi maan ruutuihin, suunnitteli kylvöajat ja paikat, ja melkein kaikkea kasvatettiin: perunaa, punajuuria, porkkanoita, sipulia, tilliä, herneitä, papuja, kurkkuja, lanttuja, tavallista kaalia, punakaalia, kukkakaalia, ruusukaalia, brysselinkaalia, tomaatteja, parsaa, raparperiä ja vielä muitakin
Ja monet meistä muistakin pysähtyvät kävelyretkellään ihailemaan näkymää, jonka kauneudelle Halonen on avannut meidän silmämme. 74 omapiha. Kasvitarhan ja koristetarhan alueet näyttävät olleen selkeärajaiset eikä niitä ulotettu järven rantaan saakka. Ranta on jylhä ja kallioinen. Saunan kuisti, Pekka Halonen oli innokas saunamies. Luonnonkauneutta ja kukkasia Miehekkäitä miehiä Halosenniemeen vievän tien varressa1920-luvulla. Tilaa oli myös koristekasveille, kallion ja marjapensaiden lomassa kukkivat pionit, lupiinit, ruskoliljat ja kehäkukat. Hän oli jo kotoa saanut Seuraelämä oli vilkasta. 1980-luvulla tehdyssä Halosenniemen kasvi-inventaariossa villiintyneestä puutarhasta löydettiin vielä syreenejä, jasmikepensaita, hopeapajuja, pihlaja-angervoja, ruusuja, lupiineja, vuohenjuurta, varjoliljoja, idänsinililjoja, maksaruohoja, narsisseja ja saksankurjenmiekkoja, samoin omenapuita, luumupuita, viinimarjapensaita, karviaisia ja vadelmia. Eino Leino oli perheystävä, usein nähtyjä vieraita olivat myös Robert Kajanus, Matti Kivekäs ja Juhani Siljo. opin kunnioittaa luontoa, ja lapsiltakin oli ankarasti kielletty puiden oksien turha katkominen ja sammalten myllääminen kallioilla. Hänen luontoaiheiset taulunsa tavoittivat hyvin ostavan yleisön, ja vuosien mittaan Halonen maalasi Halosenniemeä lukuisilta kulmilta niin talvisen lumen kuin keväisen valonkin aikaan. Siitä muodostuikin keskeinen osa Halosen taiteellista elämäntyötä. Välillä hän tuskastui tähän leipätyöhön, joka oli kovasti tarpeen suuren perheen elättämiseksi, mutta hänen näkemyksellään ja tuotteliaisuudellaan on ollut suuri merkitys sille, kuinka me tänäkin päivänä näemme suomalaisen luonnonkauneuden. Jumalan luomassa kauneudessa riitti ylistettävää. Kestipöydän ääressä, saunassa ja kävelyretkillä pohdittiin maailman tilaa ja taiteen mahdollisuuksia, kommentoitiin valmiita töitä ja saatiin ideoita uusiin. Heinäturpeen seasta on löydetty myös kivillä reunustettuja kukkapenkin paikkoja ja kaksi tiilillä laskettua puutarhapolkua. Ei oikein voi sanoa, että ystäviä ja sukulaisia olisi kestitty työn lomassa, sillä niin taiteilijayhteisön jäsenet kuin maailmalta saapuvat vieraatkin olivat samanhenkisiä tai ainakin kiinnostavia tuttavuuksia. Lukemattomat maalarit ja valokuvaajat Halosen jälkeen ovat tavoitelleet samoja lumisia oksia ja rauhallisia näkymiä. Päinvastoin. Niin taitelija kuin olikin, Pekka Halonen ei tuntenut tarvetta muovailla Halosenniemeä mieleisekseen. Karjalasta tuotu valamonruusu kukki omalla paikallaan
Keväinen näyttely tuo esille Maija Halosta. Halosenniemi on avoinna 1.1.-30.4.2007 ti-su 12-17 1.5.-2.9.2007 ti-su 10-18 osoite: Tuusulan Rantatie Tuusulan museo puh. (09) 8718 3461, 8718 3466 e-mail: halosenniemi@tuusula.fi www.halosenniemi.fi Kylvöpuuhissa kasvimaalla: nainen kylvää, ja mies peittää kylvövakoa haralla. Lasten tehtäviin kuului kaalimatojen poimiminen. TUPATÖLLIN TARINOITA I näyttely Halosenniemessä 26.1.-6.5. Pekka Halonen, Tyttö puutarhassa, öljy 41x30,5, yksityiskokoelma Pekka Halonen, Kesäinen pihamaa 1914, öljy, yksityiskokoelma Tutustu Halosenniemeen Pekka ja Maija Halosen taiteilijakoti puutarhoineen on säilynyt meidän päiviimme asti ja yleisöllä on sinne vapaa pääsy. Pekka Halonen, Kesäinen puutarha 1912, öljy 43x47, yksityiskokoelma LÄHTEET "Tupatölli omalle turpeelle" - Halosenniemen taiteiljakoti Nasi-Multanen Marke (toim.) Halosenniemen museon julkaisusarja 10 Tuusulan museo, 2005 Pekka Halonen sanoin ja kuvin Ilvas Juha (toim.) Otava, 1990 Halosenniemen puutarha ja ruokatalous Rinta-aho Johanna Käsikirjoitus 1996, Tuusulan museo Halosenniemi, käyttö- ja hoitosuunnitelma Maisemasuunnittelu Hemgård 1989 omapiha 75. 2007 esittelee Pekka Halosen taidetta sekä elämää upeassa taiteilijakodissa
Pehmeässä lumessa voivat etu- ja takatassujen jäljet olla myös samassa linjassa rinnakkain. 76 omapiha. Kesällä ne syövät hyönteisiä, joita ei talvella ole. Hanki peittää nurmen ja kukkapenkit, pensaatkin ovat paksun lumitäkin alla. Silloin kun pakastaa ja maassa on lunta, ulkona on kovin vähän rasvaista ravintoa tarjolla. Multaseoksissa on hitaasti liukenevia lannoitteita, joiden rippeillä selvitään sinne asti. Puutarha lepää talven aikana. Lepokauden aikana ei lannoiteta eikä kastella paljoa. Talipallot ovat tiaisten herkkua, kaura vuorostaan tuo keltasirkut pihaa piristämään. Malttia kevään odotukseen Valoisa aika lisääntyy hitaasti ja varmasti. Maaliskuussa, kevään korvalla kasvit istutetaan uuteen multaan ja hieman tilavampaan ruukkuun. Eläinten jälkiä on mukava seurata. Lintuja ruokkiessa on turha ajatella kansanterveyttä ja rasvan epäterveellisyyttä. Oravien hyppyjäljet voi luultavimmin tavata kuusen ympärillä. Huonekasvit ovat vielä lepotilassa. Joka yö pihalla liikuskelee joku, jonka reittiä voi aamulla tutkia. Liika lannoitus voi vaurioittaa juuria ja koitua viherkasvin kohtaloksi. Kasveja hoidetaan nyt parhaiten jättämällä ne rauhaan. Auringonkukansiemenet sisältävät paljon energiaa, samoin pähkinät. Lumen päällä on kuitenkin runsaasti liikettä. Pienet etutassujen painaumat ovat takajalan jälkien kantapuolella, kun orava on valmistautunut hyppyyn. Ravinto on saatava valoisana aikana, jolloin on kauhea kiire. Jos saisivat valita, ne menisivät viileään soppeen ja sellaiseen maahan, joka ei ole jatkuvasti märkä. Pihaelämää TEKSTI ja KUVITUS Saila Routio Jäljillä Ruokaa linnuille Linnuilla on tähän aikaan nälkä, kun yöt ovat pitkiä. Päivällä pitäisi lämmön keräämiseksi syödä syömisestä päästyä. Tiaiset ovat juuri näitä rasvan tarvitsijoita. Koko lannoituksen voi nyt oikeastaan unohtaa. Lintujen ruumiinlämpö laskee yön aikana. Ruoan pitäisi olla mahdollisimman energia- eli rasvapitoista
Ruokamuoti onkin kääntymässä ulkomaisista tuotteista seudullisuuteen. Ennen autoilun aikaa oli täysin luonnollista, että ruoka tuotettiin lähellä. Muodon saatuaan ja kuivuttuaan betoniveistos on lähes valmis. Ainakin yksi lähiruokaostos päivässä, siinä hyvä alku. Jatkojalostaminen tuo viljelijälle paremman toimeentulon kuin pelkkä raaka-aineen tuotanto. Katseet kohti talkkunapusseja ja hunajapurnukoita. Lähiruualla tarkoitetaan sitä, että ruoka kasvatetaan, jalostetaan ja nautitaan samalla seudulla. Oman asuinkunnan perinteitä ei toki haluta menettää, joten niitä tuetaan. Puutarhaterveiset Ranskasta Vanhaa haravaa kannattelee betoninen puutarhuri Chaumontin puutarhafestivaalialueella. Ensin porataan mahdolliset reiät, sitten se on valmis maalattavaksi. Lähiruokaa rakkaudella Omassa maakunnassa kasvatettu ruoka on tuoretta ja maistuvaa. Betonin valamiseen tarvitaan muotti, jonka ei tarvitse olla muovisäkkiä tai vanerilevyistä koottua laatikkoa kummempi. Kukapa haluaisi asua alueella, josta maanviljelijät ovat pakotettuja muuttamaan pois elinkeinonsa kannattamattomuuden takia. Samalla vähennetään raskasta ja luontoa kuormittavaa kuljetusta. Paikallisten viljelijöiden ja karjankasvattajien tukeminen on tärkeää. Italian herkut ja Thaimaan mausteet ovat tulleet ruokapöytiimme, eikä niistä tietenkään enää luovuta. Vanerilaati- kon avulla voi tehdä kulmikkaita veistoksia, muovipussissa tai säkissä betoni muodostaa perunamaisia möhkäleitä. Ulkomaisen paprikan sijasta juustoleivän päälle sopii kirpeän maukas omenaviipale. omapiha 77. Joka seudulla on omat erikoisherkkunsa. Eksotiikka kannattaa ehkä kuitenkin jättää harvinaiseksi herkuksi. Samalla pidetään nimittäin huolta siitä, että maaseutu ympärillä pysyy hoidettuna ja elinvoimaisena. Ulkomaiset teollisuusmurot saavat jäädä hyllyyn pölyttymään. Päivittäinen ruoka saa mielellään olla läheltä kotoisin
Pari talkoopäivää keväällä ja kaikille lupa toteuttaa itseään, kas siinä resepti kasvun alkuun. Sen ei pitäisi olla liian kuiva eikä lämmin, toisaalta se ei saa jäätyäkään. Ihmisellä on luontainen kiinnostus ympäristönsä kauneutta kohtaan. Kerrostalolähiön pihan siisteys saa asukkaat tuntemaan olonsa paremmaksi, sillä elinympäristön koetaan heijastavan omaa itseä. Kuka haluaa olla "siivoton", "roskainen" tai "umpeenkasvanut". Juurekset säilyvät hyvin laatikoissa turpeessa, joka pidetään hieman kosteana. Luovan suunnittelun ja puuhailun ei tarvitse olla neljän seinän sisälle sidottua. Paras juuresten säilytyskellari pysyy nollan ja neljän plusasteen välillä, perunalle sopiva lämpötila on neljä-viisi astetta. Kuka voi vastustaa maaartisokan pehmeää makua juuressosekeitossa? 78 omapiha. Pihaelämää Luovuus pihalle Kuinkahan tärkeä viihtyisä elinympäristö onkaan. Talvella voisi yhtiökokouksessa ottaa piha-asiat puheeksi. Joitakin asioita kuitenkin tiedetään. Suunnittelun voi aloittaa siitä, mitä kukkasipuleita ja kesäkukkia laitetaan sekoitus kaikkien ajatuksia ei ehkä tuota hullumpaakaan lopputulosta. Kellarin uumenissa Hyvään kellariin kannattaa panostaa. Mittaamaton, sitä ei voida tarkasti sanoa. Juureksissa on monia hienoja makuja, joten niiden suosion soisi kohoavan yli tuontihedelmien ja vihannesten. Multa harjataan pinnalta pois, mutta turhaa pesua vältetään, sillä se lyhentää säilymisaikaa. Kerran kuussa voi turpeeseen lorauttaa hieman vettä, jos se näyttää kuivuvan. On suuri sääli, jos oma asunto on ainoa paikka, jossa saa rauhassa jyllätä, kun usein ei saa sielläkään. Värikkyys ja istutusten vaihtelevuus on tärkeää siisteyden lisäksi. Toinen keino on laittaa juurekset muovipusseihin, joihin pistellään reikiä. Asuinpaikan viihtyisyyteen vaikuttavat sopivan ilmaston ja helpon ruuan saannin lisäksi myös kodikkuus ja arvo muidenkin silmissä
Samalla on hyvää aikaa tutustua kasveihin ja vertailla kirjojen luetteloiden tietoja. Se onkin tärkeää, talviaikaan kasvit eivät siedä kovin runsasta kastelua. omapiha 79 Pensasaitoja pohtimassa Kun piha uinuu lumen alla, puutarhurin päässä myllertävät suunnitelmat. Daalianjuurakot säilyvät parhaiten yli + 7 asteen lämmössä. Serbiankuusi ja tuija kasvavat jyhkeäksi, yhtenäiseksi vihreäksi muuriksi. Eteisestä hiekka on myös saatavilla heti kun täytyy lähteä ulos, ei tarvitse ensin hiippailla varastoon. Kevät on sopivaa istutusaikaa, mutta voi istutuksen lykätä syksyynkin, jolloin maa on lämmin ja juurten kasvulle sopivan kostea. Sekoitus ei sovi kaikkiin taloihin ja pihoihin. Jos juurakot alkavat nahistua, niitä voi kostuttaa hiukan. Lumenluonti on hyvää jumppaa, kunhan työ etenee rauhallisesti. Pihan rajaaminen saattaa olla ajankohtaista. Tuomipihlaja, syreeni ja aronia muodostavat viehättävän sekoituksen, jonka värit vaihtuvat keväästä syksyyn. Jos näkyy mädäntyneitä juurakoita, ne poimitaan pois toisten joukosta. Maltillisen kokoisella muovilapiolla taas jaksaa pienikin ihminen tehdä lumitöitä. Vihreää ovat luonnossa vain lumen alta pilkottavat havut. Keskitalven pari Rean muistilista Kuivuvatko daaliat varastossa. Muovipussin ansiosta multa jää kuivaksi. Nyt on tärkeintä huolellinen suunnittelu. Talvi on suunnitelmien aikaa. Pensasaita on siitä mukava, että sitä ei tarvitse maalata. Sisäkukat kaipaavat suihkuun, kun huoneilma on kuivaa ja pöly laskeutuu lehdille. Juurakoita käydään kurkistamassa silloin tällöin. Kannattaa opetella lapioimaan vuorotellen oikealle ja vasemmalle, silloin selkä ja kädet saavat harjoitusta tasapuolisesti. Jos niitä ei vielä näy, listoja voi tilata puhelimitse siemenliikkeistä. Erityisen tarkoin pestään lehtien alapinnat, silloin myös katveessa mahdollisesti lymyävät tuholaiset tulevat huuhdotuiksi pois. Luonnollisin pensasaita muodostuu muutamasta pensaasta, jotka toistuvat vaihtelevasti. Karvaiset lehdet eivät siedä pesemistä, mutta kiiltävälehtisen kasvien ruukut voi sujauttaa muovipusseihin ja kantaa suihkuhuoneeseen. Kauniit kukat ja marjat takaavat sen, että aidassa on aina jotakin läheltä tutkittavaa. Pilaantuminen voi olla merkki siitä, että varastossa on liian viileää; tarkista lämpötila ja siirrä juurakot tarvittaessa toiseen paikkaan. Ei ole kiirettä minnekään, voi linnoittautua keittiönpöydän ääreen ja piirrellä haaveita paperille. Mikä kasvi tai mitkä kasvit valitaan. Siemenlistoja alkaa putoilla postilaatikkoon. On viihtyisää istuskella sisällä lumen tuiskutessa ja katsella kuvia kukista ja vihanneksista. Lämmennyt hiekka takertuu kovaankin jäähän, eikä tuuli puhalla sitä pois. Kevyt lumentyönnin on kätevä, sellaisella voi sekä puskea lunta edellään että lapioida. Samalla voi laskea, montako kuunliljaa, valkovuokkoa, särkynyttäsydäntä ja saniaista sinne saa sovitettua. Ikkunalautakaan ei lupaile kukkaloistoa, levollista vihreyttä vain. Jos aita on eri näköinen talon eri puolilla, se halutaan ehkä yhtenäistää. Kovin savista maata kevennetään hiekalla ja hyvin maatuneella kompostilla. Kun pussin suu sidotaan kiinni niin että vain kasvin latvus jää näkyviin, lehdet on helppo huuhtoa haalealla vedellä puhtaiksi. Aitakasvien ulkonäköön ja kokoon kannattaa tutustua kävelylenkeillä ja kirjoista katsomalla hyvissä ajoin ennen taimikauppaan menoa.. Jos toimintatarmo yltyy, voi ottaa mittakepin ja lähteä lumiselle pihamaalle tarkistamaan, mahtuisiko pensasaidan ja talon väliin todellakin varjopenkki. Kunnolliset pohjatyöt pitää silti tehdä. Kaktukset jatkavat hidasta kasvuaan, toinen piikikkäänä, toinen pörröisenä. Jäiselle pihalle saa lämmintä hiekkaa, kun tuo hiekkaämpärin sisälle yöksi
Aluksi pintamulta kostutetaan. Vettä annetaan lisää päivit- Ota sadevesi talteen! Sadeveden voi johtaa katolta saaveihin, pihaaltaaseen tai sadevesikaivoon. Tärkeintä on antaa vettä silloin, kun kukkanuput paisuvat, ja uudelleen loppukesällä, kun seuraavan vuoden kukkasilmut kehittyvät. Nurmi saa kellastua Nurmikon kasteleminen lopetetaan heti, kun vesipula uhkaa. Ne ovat kuitenkin syväjuurisia, joten ne eivät kovin nopeasti ala kärsiä kuivuudesta. N uoret kasvit eivät saa lupottaa kuivuudessa. Kasvien ympärille voi panna katetta, ettei kosteus haihdu. Kastelu ajoitetaan iltaan. Kun KAIVO ehtyy TEKSTI: REA PELTOLA, KUVAT: VESA KOIVU Pihamietteitä Kuivan kesän jälkeen pohjavedet olivat pitkään matalalla ja kaivot kuivina. Tämä käy näppärästi kiinnittämällä saavien kylkeen ylivuotoputkeksi puutarhaletkuja tai kaivamalla matalia ojia pihan poikki. 80 omapiha. Perennat sinnittelevät tavallisesti aika hyvin kuivuudessa. Ensi kesänä voi olla märkää, tai yhtä hyvin voi tulla uusi kuiva kesä. Seuraava kastelu saa odottaa, kunnes multa on kuivahtanut kunnolla. täin, kunnes kasvit ovat virkistyneet. Maan pitäisi olla kastelun jälkeen kosteaa syvälle asti. Tilannetta voi tutkia kaivamalla kuopan multaan. Sitten annetaan niin paljon vettä, että koko juuristokerros kastuu, 10 - 30 litraa neliömetrille. Vettä annetaan yksivuotisille kasveille ja nuorille taimille säästelemättä. Tallaamistakin on syytä vähentää, ettei ruohoturve kulu puhki. Pensaat ja puut voivat kaivata apua Pensaiden ja puiden juuret ulottuvat syvälle, eivätkä ne tavallisesti kaipaa kastelua. Se kyllä kulottuu ja käy keltaiseksi, mutta kun vettä tulee, nurmi vihertyy taas. Siten vesi ehtii imeytyä maahan, ennen kuin päivä alkaa taas porottaa. Kasvien tyvelle voi kaivaa kastelukuopan, johon kaadetaan runsaasti vettä, ainakin viisikymmentä litraa kasvia kohti. Vakiintunut nurmikko ei ole arka kuivumiselle. Onneksi alkutalven mittaan on satanut. Nurmikon voi kuivana kesänä antaa kulottua, se toipuu kyllä kuivuudesta. Sadevesikaivon sisällä on uppopumppu ja kasteluletku valmiina. Varjokasvit, kuten saniaiset, kuunliljat ja jaloangervot viihtyvät kosteassa maassa. Puutarhassakin kannattaa säännöstellä vettä ja kerätä varastoja hyvissä ajoin. Kesäkukat tarvitsevat säännöllistä kastelua. Jos lehdet alkavat roikkua keskellä kesää, on kiire. Letkukastelu on tarkempaa kuin sadettaminen - vesi päätyy juurille, eikä haihdu ilmaan. Kaatosateella saaveista yli vuotava vesi kannattaa ohjata kasvimaan suuntaan tai pensaiden ja puiden iloksi. Kuivuvaa nurmea leikataan harvoin
Oma Piha 2/2007 ilmestyy 8.3. Seuraavassa numerossa mm. Eppu Nuotion saaripuutarhassa + Näin onnistut esikasvatuksessa + Rikkaruohot kuriin hyvällä suunnittelulla Uusia tuulia parvekkeella Hurmaava ruukkupuutarha Mynämäellä Ruusuja, ruusuja! omapiha 81
TILAA OMA PIHA! Tilaamalla Oma Piha -lehden saat kuusi asiantuntevaa lehteä täynnä vinkkejä ja ideoita. PIHA K Kestona vain 29,70 /vsk PIHAK MYÖS ALENTERI · Aar PALJON ON MU no Kas alo vin vin UTA: · Jok ittavat kit pih · Kuu a viikolle avuode · Tee kausitt on jän n maliitt ain esi nittävä Perhee eenä: tellään ä tekem nimikk istä Puiden n puu opuu leik retki, kau · Run ja Pihan saasti koriste sopas apu lu mu · Uut ruuduk istiinp anotila uutena ot om ille vuosis pihasu a ja uunnite unn TILAA lmaruuitelmille MIN dukko SEN EN ON JOL HEL LAK IN SEU PPOA, · Asi VOIT akaspa RAAV TEH puh. vsk Postimerkki. Sähköinen lehti osoitteessa www.omapiha.info joka päivä 24 tuntia. Postinumero _____________ Postitoimipaikka ____________________________ Copyright Puhelinnumero ______________________________________________________ OP 1/07 Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Oma Piha -lehden lupaa on kielletty. Jos olet jo tilaaja, merkitse asiakasnumerosi osoitelipusta tähän__________________ Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen ja saan 10 päivänliljan juurakkoa postimaksun (4,50 ) hinnalla yhteensä hintaan 34,20 Tilaan Oma Piha -lehden vuosikerran määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,80 Tilaan Oma Piha -lehden lahjaksi määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,80 kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Lahjatilauksen maksajan nimi _____________________________________ Lähiosoite ______________________________________________________ Postinumero _____________ Postitoimipaikka _______________________ Puhelinnumero _________________________________________________ Lehden tilauskoodi 0710 Tilaan PIHAKALENTERIN 2007/2008 (ilmestyy helmikuussa) hintaan 19,90 (Lisäksi postitusmaksu 3,10 ) Lopetan Oma Piha -lehden tilauksen maksamani tilausjakson päätyttyä Osoitetietoni ovat muuttuneet, uusi osoite alla Tilaajan nimi Lähiosoite ________________________________________________________ __________________________________________________________ Tilausjakso sisältää 6 painettua lehteä täynnä tuoretta lukemista sekä rajoittamattoman käyttöoikeuden Internet-palveluun osoitteessa www.omapiha.info Toimitus Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki toimitus@omapiha.info Päätoimittaja Jouko Tikkanen jouko.tikkanen@omapiha.info Toimituspäällikkö Rea Peltola rea.peltola@omapiha.info Toimittaja Saila Routio saila.routio@omapiha.info Valokuvaaja Vesa Koivu vesa.koivu@omapiha.info Avustavat toimittajat Säde Aarlahti, Monica Äijälä Graafinen suunnittelu Taija-Tuulia Tammelin taija.tammelin@omapiha.info Kustantaja Puistomedia Oy - Suomen Omapiha Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki Mediatiedot www.omapiha.info Ilmoitusmateriaali aineisto@omapiha.info Painopaikka Printall AS Ilmestyminen Painettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa: tammikuussa, maaliskuussa, toukokuussa, kesäkuussa, elokuussa ja marraskuussa. Lehti vastaa ainoastaan tilaamastaan aineistosta. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. kevääs Päivyri tä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Oma Piha -lehti Asiakaspalvelu Vanha Talvitie 10 C 00580 HELSINKI ISSN 1459-9783 4. lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. palvel sivulla info ukortill 82 ole valla a Tilaa I 2007/2008 ILM pikk suosittu ESTYY PIAN ujätt pih iläin an en! Pihan 228 SIV kevääsvuosi alka UA, PA KSUT a een 2008. Pih PAHVIKA aka osa on täyd lenterin NNET, KÄ viik TEV ellin en kale kosivut Ä KIE nteri alkavat RRESE nimipäi huh LKÄ vine tikuusta en ja ja juhlapy jatkuva t hine en. ALE NTE R K IR JO OM A LE M P IK UKK ASI Nin a Pete PIHA liuksen p uuh at VÄR IT puu tarh as s a 1/2007 www.o 6,90 mapih a.info Tilaukset ja asiakaspalvelu: Postitse Oma Piha, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki annan, mökill i lahj e tai aksi ! TILA omakA Piha ka kotii si iloks lenter i + po 19.9 stitus Hinta kulut 0 3,10 vain Nie m vi VUO i ja PAR DEN AS PIHA Ola Leen a ja puu PEK ja HAL KA O tarh SEN a Taite ili Neu voja H Vih UONEKA erh uon SVIpulm PA e iin Sähköpostilla asiakaspalvelu@omapiha.info Puhelimitse (Arkisin klo 9-15): 09-239 6168 tai 040 846 8224 Internetistä www.omapiha.info Kestotilaus Vuositilaus Irtonumero 29,70 34,80 6,90 Lehtipisteistä RVE KE koko L AP vuo deks ISSA i PALVELUKORTTI 2007 Tällä kortilla voit hoitaa tilauksesi ja osoitteenmuutoksesi. ISTA DÄ 09-239 lvelustam TAV OISTA: · Inte me 6168 tai 040 : rnetist ä: ww 846 · Säh 8224 w.oma köp asiaka ostitse piha.in spalve : fo · Leh lu@om den apiha. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä ja julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
09-239 6168 tai 040 846 8224 · Internetistä: www.omapiha.info · Sähköpostitse: asiakaspalvelu@omapiha.info · Lehden sivulla 82 olevalla palvelukortilla ilaa Pihakalenteri Tomaksi iloksi kotiin, mökille tai anna lahjaksi! + postituskulut 3,10 19.90 Hinta vain. Päivyriosa on täydellinen kalenteri nimipäivineen ja juhlapyhineen. 228 SIVUA, PAKSUT PAHVIKANNET, KÄTEVÄ KIERRESELKÄ PIHAKALENTERI ON MYÖS PALJON MUUTA: · Aarno Kasvin vinkit aloittavat pihavuoden · Joka viikolle on jännittävää tekemistä · Kuukausittain esitellään nimikkopuu · Teemaliitteenä: Perheen puuretki, Puiden leikkausopas ja Pihan koristelu · Runsaasti muistiinpanotilaa ja apuruudukot omille pihasuunnitelmille · Uutuutena vuosisuunnitelmaruudukko TILAAMINEN ON HELPPOA, VOIT TEHDÄ SEN JOLLAKIN SEURAAVISTA TAVOISTA: · Asiakaspalvelustamme: puh. PIHAKALENTERI 2007/2008 ILMESTYY PIAN Tilaa suosittu pihan pikkujättiläinen! Pihan vuosi alkaa keväästä. Pihakalenterin viikkosivut alkavat huhtikuusta ja jatkuvat kevääseen 2008