Oma PIHA 1/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PUNO PAJUHYRRÄ LINTUJEN TALIPALLOILLE 1/2008 6,90 www.omapiha.info Johanna Iivanainen PIRTTI ja oma rauha Tervetuloa, Paras Piha 2007 -kilpailun voittaja on RINNEPIHA VIITASAARELLA TALVI! Näitä kasveja PEURAT ja KAURIIT sopii minne vain KÖYNNÖSAITA HAVU- tai Aarno Kasvin vinkit: EIVÄT SYÖ Pikkulinnut KORISTAVAT pihapiiriä PIHAN KARTASTA on paljon iloa Suunnittelun salaisuudet:
64 Avokadotaisitruunapuuikkunalle lasten kanssa on hauska kasvattaa hedelmänsiemenistä huonekasveja. Syntynyt emännäksi Haaveissaan jazzlaulaja Johanna Iivanainen on laulava leipuri, jolla on määrättömästi aikaa puutarhassa vietettäväksi. IDEOITAJAINNOITUSTA 50 Tukholmansuuretpuutarhamessut 58 PuutarhamatkallaLissabonissa 66 Häntälässäviihtyvätyrtitjapossut Somerolla voi ihailla vuosisatoja vanhoja joenvarsiniittyjä, nuuhkia yrttien tuoksuja ja rapsutella kotieläimiä. PALSTAT 4 Suosikkikasvi 6 Lehdenkärjet 71 Omakasvini 72 AarnonKasvi-jaPihavinkit Havuaita tai kapea köynnösaita sopii pieneenkin pihaan. Suunnittelun salaisuudet: Kartta auttaa muistamaan, mitä pihalla on - ja suunnittelemaan, mitä sinne haluttaisiin saada. 28 Pikkulinnutviihtyvätpihapiirissä On taas pihabongauksen aika. Näitä kasveja peurat ja kauriit eivät syö. 8 27 38 34 Peuratpuutarhakasvienkimpussa MUUTTUVAPIHAJAPARVEKE 24 Ruusukokemuksiaparvekkeella Ruukkuruusut menestyivät juurakoina istutettuja taimia paremmin lasitetun parvekkeen kuumuudessa. Maisema-arkkitehti Saila Routio kertoo, miten puutarhan karttaa luetaan ja miten sellainen piirretään. 76 Pihaelämää 81 Millainenpuutarha, sellainenemäntä OMAPIHA 15 ParasPiha2008-kilpailu Nyt voi jo ilmoittautua ensi kesän Paras Piha -kilpailuun! 52 82 Yhteystiedot 82 OmaPiha-lehdenpalvelukortti 83 Seuraavassanumerossa. Kerro omista kokemuksistasi! 44 Käsinladottukivimuurikestää TEEITSE 22 Punopajustahyrrälintujen talipallojensuojaksi. Lintulaudalla vierailevat siivekkäät saavat erityistä huomiota keskitalvella. Kaikki finalistipihat saivat runsaasti kannatusta, mutta sinisenä välkkyvän järvenselän ja kukkaloiston yhdistelmä osoittautui vastustamattomaksi. AJANKOHTAISTA 16 Onoikeahetkileikatapajunoksia punontaavarten. 1 / 2008 Tässä numerossa ParasPiha2007kilpailunvoittaja Yleisöäänestyksen sekä kilpailuraadin suosikki oli Aila ja Heikki Kanasen jyrkästi viettävä järvenrantapiha. Charles Hazard hallitsee ikiaikaisen kuivamuurin rakentamisen. Kerroparvekekokemuksistasi! Keräämme tietoa parvekkeilla erikoisen hyvin viihtyvistä kasveista ja erikoisuuksista sekä lukijoiden hoitonikseistä
Teemoja ovat myös pensaiden leikkausopas ja pihajuhlat. Anna palautetta vaikkapa nettipalvelumme kautta osoitteessa www.omapiha.info. Onnea! omapiha. Kiitos siitä kuuluu lehden tekijöille. Päätyökseen Sari suunnittelee julkisia viherympäristöjä konsulttiyhtiö Sitossa. Hänen valittavanaan on uusi Peugeot 107 -henkilöauto tai rahapalkinto. Juhlaan on syytä! Jouko Tikkanen Kanervat (Calluna) voivat säilyä kauniina yli talven, jos ne eivät ole päässeet kuivumaan ennen pakkasten tuloa. KUVA VESA KOIVU Tekijät esillä Tässä numerossa avustajana kirjoittaa suunnitteluhortonomi Sari Rautakoski. Mikä on Sinun arvioisi Oma Piha -lehdestä. Olisimme halunneet valita monta muutakin pihaa voittajaksi, mutta vain yksi voidaan valita kerrallaan. Olemme saaneet pihaharrastajilta ja kotipuutarhureilta vahvaa tukea lehden tekemisessä ja kehittämisessä - kiitos siitä lukijoillemme. Otathan osaa, sillä olympialiikkeen perustajan Pierre de Coubertinin tulkintaa lainatakseni tärkeintä kilpailussa ei ole voitto, vaan osallistuminen. Uuteen pihavuoteen saamme innostavat lähtökohdat juuri ilmestyneestä Pihakalenteri 2008/2009:sta. Palkinnot kuuluvat myös lukijoillemme. Lehti juuri sinulle. Pääkirjoitus Kansikuvassa Pihaa kaiken vuotta Vuosi 2008 on Oma Piha -lehden viides ilmestymisvuosi. Ja erityisen tärkeää osanotto on Pihakilpailussa, sillä siten saamme puutarhakulttuuria edistettyä Suomessa. Jokaisen pihavuoden viikon yhteyteen Säde Aarlahti on taikonut innostavat ideat ja niksit. Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Aarno Kasvi kirjoittaa Oma Piha -lehteen kasveista ja niiden hoidosta. Meille avautuu uusi mahdollisuus tänä ja tulevina vuosina järjestettävissä Pihakilpailuissa. Leikkoneilikka (Dianthus Caryophyllus-ryhmä) Oman pihan laittajalle, kotipuutarhurille, vihersisustajalle, parvekkeella viihtyvälle. Tässä numerossa esittelemme vuoden 2007 Suomen Paras Piha -kilpailun voittajan pihan. Perhe harrastaa ulkoilua ja kuntoilua. Sarin perheeseen kuuluvat mies, kissa ja irlanninsetterin pentu. Kun elämme nyt kiinalaisen horoskoopin mukaan helmikuun viidenteen päivään saakka Sian vuotta, voisi sanoa, että Oma Piha -lehti on parantanut kuin sika juoksua. Aarnon vankka kokemus ja innostava tyyli auttavat lukijaa yhtä hyvin pensaiden ja puiden kuin eksoottisten kasvien tai lummelammikoidenkin hoidossa. Onnittelut Marja Surakalle! Oma Piha -lehden kestotilaajien ja Viherpeukaloiden asiakkaiden sekä muutoin arvontaan osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa päävoitto meni Viinijärvelle Marja Surakalle. Haluamme Oma Piha -lehdessä panostaa laatuun. Siinä ylipuutarhuri Aarno Kasvin avaustekstinä on kasvien lisääminen. Omaa puutarhaa Sari hoitaa Lohjalla, jossa koko perhe nauttii alueen monipuolisesta ja rehevästä luonnosta. Kaksi meistä - Rea Peltola ja Vesa Koivu - sai äskettäin suurta arvostusta, kun he olivat Pionitkirjallaan Tieto-Finlandia -palkintoehdokkaina
Suosikkikasvi TEKSTI REA PELTOLA KUVA VESA KOIVU MAURINKIILTO omapiha
Siemenet voi kylvää suoraan avomaalle toukokuun alussa, silloin kukinta alkaa heinäkuussa. Kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Kookkaiden, vaahteramaisten lehtien lomaan avautuu yhä uusia välkkyvän purppuranvioletteja kukkia. Siemenet kylvetään noin puolen sentin syvyyteen. Mutta siemenistä on helppo kasvattaa keväällä uudet taimet. Taimet istutetaan tai harvennetaan noin 40 sentin välein, sillä maurinkiiltomalva kasvaa tuuheaksi ja leveäksi. M omapiha. mauritiana) on yksi komeimmista kylvökukista. Ikkunalla varttuneet taimet voi totuttaa vähitellen ulkoilmaan ja istuttaa aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle puutarhaan, kun hallanvaara on ohi. Itäminen vie pari, kolme viikkoa. Jos siemenet kylvetään pikku ruukkuihin jo huhtikuussa, kukinta aikaistuu. Oikeastaan maurinkiiltomalva on monivuotinen, se vain ei yleensä pysty talvehtimaan meidän oloissamme. MALVA aurinkiiltomalva (Malva sylvestris ssp. Loppukesällä kasvusto yltää hyvinkin metrin korkeuteen. Niissä on tummat suonet ja keskellä verholehtien muodostama vihreä koristekuvio
Jälleenmyyjiä on ympäri Suomea, tietoa saa Loftetista, puh. 06-3185 300, www.loftet.fi Elsan lempituoli on uusi puutarha- ja sisustustarvikkeiden sekä käsitöiden nettikauppa, joka sijaitsee saaristossa. Pläkkilyhty edustaa vähäkyröläistä pläkkisepän taitoa, tuotetta valmistaa ja myy vaasalainen käsityön talo Loftet. Olavi Hankimon kuvittama kirja ei pyri olemaan kiiltokuvankaunis, vaan kuvat ovat havainnollisia ja kiinni hevosten arjessa. Lehdenkärjet Uusi nettikauppa KUVA LOFTET Lämmön hehkua Raastinraudan näköisten lyhtyjen esikuva on keskiajalta. Villaiset käsityöt on tehty omien lampaiden villasta, käsin keritystä. Virkistävää on se, että tähän tärkeään mutta vanhastaan tuttuun rooliin ei takerruta, vaan ajassa kuljetaan eteenpäin kertomalla myös suomenhevosen roolista nykynuoren elämässä, aikuisen harrastuksena ja pätevänä liikuntaterapiamuotona. Lyhdyn koot ovat 21, 28 ja 30 cm ja hinnat noin 31-48 euroa. Naiset pitivät muinoin lyhtyjä hameen helmojen alla lämmittämässä. LIINAHARJA SUOMENHEVOSEN TAIVAL Hannu Pesonen, Olavi Hankimo, Riikka Pesonen ja Venla Pystynen Otava, syyskuu 2007 218 sivua ISBN: 978-91-1-219-8 Hinta ,0 omapiha. Kirjassa kuvaillaan, miten uuttera hevonen on ollut suomalaisen miehen apuna maa- ja metsätöissä, sotia unohtamatta. Mallisto huokuu nostalgiaa ja huvilaromantiikkaa. www.elsanlempituoli.fi KIRJOJEN KÄRJET HEVONEN SUOMALAISEN RINNALLA Liinaharja teos juhlistaa suomenhevosen kantakirjan satavuotista historiaa
Hintaan sisältyvät materiaalit. Japanitalo, Olangontie 20, Simojärvi, Ranua Puhelin: 016-359 035 Sähköposti: japanitalo@ranua.fi K . Siitä aamusta alkoi haastava luomisprosessi, jossa kultaseppien taitoa ja kekseliäisyyttä ei ole säästelty. AA UV TIL LA ND ER Onnittelut Taiteilija Veijo Rönkkönen palkittiin vuoden lopussa Suomi-palkinnolla. Omalaatuisilla pihoilla on kekseliäät puutarhurit ja hengettäret, näihin paikkoihin on ilo tutustua! Puutarhanomistajan onnea hehkuttava teos sopii talvikauden lukemiseksi, sillä nyt mieli on sopivan tyhjä vastaanottamaan mitä villimpiä ideoita. Kurssilla kerrotaan mitä kaikkea voi idättää ja miten. Ennakkoilmoittautuminen: 09-434 2350 tai info@hyotykasviyhdistys.fi Paikka: Annalan puutarha, Hämeentie 154, rakennus J, 00560 Helsinki PERENNAT LUONNONKASVIT - PEITTOKASVIT Keskiviikkoisin 27.2-12.3.2008 klo 18-20.30 Kurssin perustana on perehdyttää opiskelijat valitsemaan puutarhaansa sopivat peruskasvit, jotka eivät vaadi hoitoa. YHDEKSÄN POLKUA PUUTARHAAN Ritva Tuomi ja Susanna Tuukkanen Multikustannus, 2007 110 sivua ISBN: 978-92-8-1- Hinta 2 Kärkikohteet OTUKSIA JÄÄMERELTÄ Kotkan Maretariumin sukeltajat tekivät hyisen retken Varanginvuonolle lokakuussa. Veijo Rönkkösen patsaspuisto Parikkalassa 6-tien varrella esiteltiin Oma Piha lehden numerossa 3/2006. Ruokailu ja majoitus maksavat erikseen. Tillander Ab, Aleksanterinkatu 48, Helsinki, www.tillanderjewellers.com Kurssit ja tapahtumat SIEMENISSÄ ON ITUA Tiistaina 22.1.2008 klo 18 Idättämällä ja versoja kasvattamalla saa tuoretta, vitamiinipitoista ruokaa vaikka keskellä talvea. Luontokeskus tarjoaa myös muuta luonto-opastusta sekä tietoa Hiidenportin kansallispuistosta. Kurssimaksu 10. Paikka: Karjaan suomenkielinen kansalaisopisto, Korkeavuorenkatu 3-5, Karjaa, puh. Kurssimaksu on 50-100 euroa, kurssin keston mukaan. Maretarium, Sapokankatu 2, 48100 Kotka Puh: 040 3110330 LUONTOKESKUS PETOLA Nimensä mukaisesti Petola jakaa tietoa Suomen suurpedoista. Opettajana toimii Pentti Alanko. Tarkoitukseen sopivat maatiaisperennat ja luonnonkasvit, jotka ovat kotoisin puutarhan ilmastoa ja sijaintia vastaavilta alueilta. Idut ja versot sopivat niin terveille kuin sairaillekin, hoikille ja ylipainoisille. Grand Gala Collection by Jukka Rintala kokoelman korut ovat uniikkeja. Muotitaiteilijan katseen vangitsivat ohuen riitteen saaneet lammikot ja kimmeltävä hanki. Samalla voi käydä näyttelytilassa katsomassa Pekka Vainion valokuvia kymenlaaksolaisista talvilinnuista. Tillanderille suunnitteleman korukokoelman tarina alkoi talviaamuisella lenkillä luonnossa. Luontokeskus Petola, Lentiirantie 342, 88900 Kuhmo Puh: 0205 64 6380 omapiha 7. Kurssilta saa mukaan oman versoviljelmän ja idätyspurkin siemenineen sekä kirjalliset ohjeet idätykseen. Kurssi on 2-3 päivän kestoinen intensiivikurssi tai vaihtoehtoisesti yhden illan kestoinen teemahetki. 019-278 6687 IKEBANAA JAPANITALOSSA Ranuan Japanitalo tarjoaa kukkien asettelukurssin japanilaisittain tilauksesta vähintään kymmenen hengen ryhmille. Lisätietoja: Oy A. Nämä tarinat todella inspiroivat kokeilemaan itse mosaiikkeja, risutaidetta ja räiskyviä kasviyhdistelmiä, varsinkin, kun kirjassa opastetaan askartelemaan havainnollisten kuvien kera. Toimituskunta onnittelee palkinnon saajaa lämpimästi! PUUTARHOJEN LUMOISSA Yhdeksän erilaista puutarhaa, joita yhdistää se, että niissä on päästetty luovuus irti. Valokuvanäyttely on avoinna 29.2.2008 saakka. Metalli hohtaa kuin hanki Jukka Rintalan helsinkiläiselle jalokivisepänliike A. Retken tuliaiset ovat nyt nähtävillä Maretariumin 5000-litraisessa Jäämeri-altaassa. Maretarium on avoinna päivittäin klo 10-17. Asiantuntijoina ovat ikebana-opettajat Liisa Nurminen ja Chikako Lehto. Hinta 20 , ilmoittautuminen viimeistään 13.2.2008. Kurssilla mietitään, miten luonnonkasvien ja peittokasvien käyttöä voisi lisätä omassa puutarhassa ja millaisille paikoille ne sopivat
Kivisen metsätontin kivet on käännelty yksitellen poluiksi ja pengerryksiksi. Rantaa reunustavat solakkarunkoiset vanhat männyt ja lehtevät pihlajat. omapiha 9. Kiviportailla kasvavat kuivakkokasvit, portaanpielissä menestyvät perennat ja kesäkukat. Rantakivikko nousee puutarhaksi
Pihakilpailu Pengermälle sijoitetussa keinussa voi istuskella ja katsella kukkien yli ja alas järvelle. 10 omapiha
Kukkarunsaus kehystää järvinäkymiä. Hyvä kivihän on pahimmoilleen painava. " " Kyllä yhdessä kohtaa tuntui vähän raskaalta, kun hyvä kivihän on aina pahimmoilleen painava, Aila Kananen hymyilee. Laaja rinne on pengerretty täyteen kaartelevia polkuja, jotka siellä täällä levenevät oleskelupaikoiksi ja tasanteiksi. Olen pyrkinyt pyöristelemään pengermien kulmauksia, niin ylhäältä katsoen on mukavamman näköistä. Vain joillekin kasveille olemme panneet havusuojia talveksi. Puutarha on suurelta osin Aila Kanasen kätten työtä. Aila Kanasen luonnonkivistä latomat portaikot kasvavat kalliokasveja, niiden ympärillä kukkivat vaihtelevan väriset ja muotoiset perennat ja pensaat. Eriväriset kesäkullerot sopivat yhteen nauhusten pystyjen kukkavarsien kanssa. omapiha 11. Multa on tehty itse, karjanlannasta kompostoimalla. Rinne on liian jyrkkä nurmikolle. Talon kivijalasta vesirajaan on kymmenen metrin pudotus. Solakkarunkoiset männyt on säilytetty paikalla kasvaneesta metsästä. Viime vuosina myös Heikki Kananen on osallistunut puutarhan hoitoon ja rakentamiseen. Omin käsin Puutarha on suurimmaksi osaksi Aila Kanasen omien kätten työtä. - Lumi on pysynyt rinteessä melko hyvin, ainoastaan puiden ympärille tulee lumeton rengas, Heikki Kananen selittää. Rinteen maaperä on luonnostaan hikevää. Täytemaana on käytetty ojamaita, jotka ovat niin happamia, ettei niissä ole paljoakaan rikkaruohoja. Katselin rakennuksen katolta järvelle, ja sanoin, että teen koko rinteen kokoisen kukkapenkin, Aila Kananen muistelee
Pihakilpailu Maantien ojaan asti jatkuvat istutukset tekevät etupihasta huolitellun ja värikkään ja estävät ojia rikkaruohottumasta. Yksi syy puutarhan viimeisteltyyn ulkonäköön on se, että Aila Kananen saksii monista kasveista lakastuneet kukat pois ja jättää vain ne, jotka ovat hauskan näköisiä tai joiden hän haluaa tuottavan siementä. Voittajille Viherpeukaloiden lahjakortti! Kilpailun voittaja sai kunniakirjan lisäksi palkinnoksi 500 euron lahjakortin Viherpeukaloille, ja muut finalistit 200 euron lahjakortin. Lisäksi kaikki, joiden pihoihin tuomaristo tutustui, saivat tuliaisiksi Pihakalenterin. Tähtikukkaiset clematiflora-jaloakileijat Aila Kananen on kasvattanut itse siemenestä. 12 omapiha
Se ei tarvitse edes nyppimistä. - Monista kasveista leikkaan kuihtuneet kukinnot. Keväällä täällä kukkivat krookukset, narsissit ja matalat tulppaanit. Oleskelupaikka on nurmen peittämällä pengermällä, oikealla pilkottaa grillipaikka ja sen edessä erottuu perunamaa kukkien keskellä. Talvellakin auraamme yhden tien alas rantaan. Ne vaikuttavat kestävämmiltä kuin kurtturuusu. Erilaiset villitulppaanit ja metsätulppaanit (Tulipa sylvestris) menestyvät hyvin. Puutarhaa kastellaan ja lannoitetaan tarvittaessa, varsinkin ruusut ja kesäkukat saavat huomiota. Kortetta olen hävittänyt kiehuvalla vedellä. Aika paljon saksin syksyllä perennanvarsia pois. Siellä missä vesi uhkaa viedä pengermän mennessään, Aila Kananen käyttää rinteen sitomiseen karhunsammalta. Joillekin kasveille viedään uutta multaa. Katselen aina sellaisia kasvipareja. Kun metsäisen tontin puusto kaadettiin, komeat männyt jätettiin kehystämään näkymiä. Joillekin jätän lehdet ja varret juurakon suojaksi. Valtikkanauhus (Ligularia przewalskii) ja kesäkullero (Trollius chinensis) ja esikot (Primula) ja leimurakkaus (Lychnis x arkwrightii) päätyivät vieretysten, ja jalokallioinen (Erigeron) ja kirkkaansininen kiinanritarinkannus (Delphinium grandiflorum) sopivat nekin hyvin yhteen. Sinivuokkoja on istutettu sinne tänne. Yhdestäkin pavement- ruusun kiulukasta kasvatin seitsemän eri näköistä siementainta. Kitkemistäkin on. Rönsyansikka (Waldsteinia ternata) on paras peittokasvi. Kun sammalmättäässä kasvaa valmiiksi korpi-imarretta, puolukoita ja vanamoita, tuloksena on hienovarainen pienoispuutarha kukkatarhan keskellä. omapiha 1. Eteläseinustalla kun ei nurmikko säilynyt, teimme sinne tänä keväänä uuden istumapaikan vanhojen syreenien viereen. Siemenestä ja vaihtamalla Meillä on paljon puutarhakavereita, käymme yhdessä reissuilla. - Taimet olen paljolti saanut lahjaksi, vaihtanut tai kasvattanut siemenestä, Aila Kananen kertoo. Tarhatulppaanit eivät kuki toista kertaa
Kasvivalikoima on runsas ja monipuolinen, ja laaja puutarha on huolellisesti hoidettu. Autotalli 3. Talo 2. Maantie 4. Luonnonkukkia 11. Luonnonkasvillisuus ja istutukset lomittuvat kauniisti. Keinu 7. Leikatut kuuset 7 Pohjoinen Kilpailuun osallistuneet pihat Paras Piha 2007 -kilpailuun osallistuneita pihoja esitellään seuraavissa Oma Piha -lehden numeroissa. Perennoja ja pensaita 9. Pihakilpailu Tuomaristo arvioi voittajapihaa Jyrkästi järvenrantaan viettävä rinne on käytetty hienosti ja omaperäisellä tavalla hyödyksi. Portaikkoja 13. Metsäkasvillisuutta 10. Oleskelupaikkoja 8. Eri tasoilla on vaihtelevia tiloja ja näkymiä. Erityisen hauskaa on siemenestä itse kasvatettujen ja valikoitujen kasvien suuri määrä. Myös se, että multa on tehty kompostoimalla ja pengerrykset saatu aikaan käsivoimin, herättää ihailua. Etupiha 5. Tämä puutarha osoittaa, ettei tontin suinkaan tarvitse olla tasainen, jotta siihen voi saada tuottoisan hyötykasvimaan, loisteliaan kukkatarhan ja ihanan oleskelupaikan - itse asiassa oleskelupaikkoja on täällä useita! 3 13 4 12 10 12 9 4 11 11 2 8 7 9 Järvi 8 9 1 7 12 8 8 6 9 5 8 PIHAN POHJAPIIRROS 1. Oma Piha 2/2008 -numerossa on vuorossa Heli ja Tauno Tiitan käsin veistettyjen valkeiden puuaitojen koristama piha Tammelassa. Aila Kananen on kasvattanut tämän ruusun jonkin pavement-lajikkeen siemenestä. Savisista kukkaruukuista tehdyt kellot riippuvat villiomenapuun oksilla. 1 omapiha. Järvenselkä välkkyy peilinä, jota vasten pengermille ja luiskiin istutetut koristekasvit erottuvat värikkäinä ja monimuotoisina. Puutarha on täynnä yllätyksiä, sopivan lämpöisiin nurkkauksiin sijoitetuista hyötykasvitarhoista aina tienvarren ojan peittäviin kivikkokasveihin ja käsin aseteltuihin kiviportaikkoihin. Kasvitarha, marjatarha, kasvihuone 6. Perunamaita 12
Ilmoittautumisaika jatkuu 31.5.2008 asti. Jokainen piha arvioidaan sen omista lähtökohdista. VK ONKO SINULLA T ämän vuoden Paras Piha -kilpailuun voi ilmoittautua vaikka saman tien. Lähetä postitse tai sähköpostilla perustelut, miksi pidät omasta pihastasi, sekä 1 3 valokuvaa pihasta. Käymme ilmoittautumistietojen perusteella valituissa pihoissa kesän aikana. Liitä ilmoittautumiseen tarkka osoitteesi ja puhelinnumerosi. Niiden joukosta kilpailuraati valitsee alueiden parhaat pihat, jotka julkistetaan Oma Piha -lehden numerossa 6/2008. Postiosoite on: Oma Piha -lehti, Pihakilpailu, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki, tai sähköpostilla toimitus@omapiha.info Arvosteluperusteina ovat erityisesti yleisvaikutelma, pihan ja kasvien kunto, pihan rajaaminen ja paikan omaleimaisuus. Lukijat voivat osallistua kilpailuun äänestämällä suosikkipihaansa aluevoittajien joukosta, ja voittajapiha julkistetaan Oma Piha -lehden numerossa 1/2009. vuoden 2008 paras piha? JT omapiha 1. Kilpailun tarkoituksena on palkita ja kannustaa oman asuinympäristön kauneudesta huolehtivia pihanhoitajia. Tavoitteena on tuoda esiin ilahduttavia ja onnistuneita pihoja, joiden esimerkki on omiaan edistämään suomalaista puutarhakulttuuria. Pihan koolla tai sijainnilla ei ole väliä, vaikeisiin olosuhteisiin hyvin tehty piha on voittanut ennenkin! Aluekilpailu käydään kesä-heinäkuun aikana. Kuvien ei tarvitse olla tältä vuodelta eikä niiden tekninen laatu ole tärkeä
Koiramäen pajutilalla kasvatetaan myyntiin kahdeksaa eri pajulajia. Keväällä saatavana on myös pistokastaimia. 1 omapiha. Ajankohtaista TEKSTI JA KUVAT SÄDE AARLAHTI Perinteitä vaalien, Kuivatuissa pajunipuissa nousevat esille pajun monet sävyt
Pajusta punotaan pihoille ja ulkotiloihin yhä hauskempia yksityiskohtia. omapiha 17. Punojalle maiseman piiskaiset pusikot tarjoavat kuitenkin todellisen aarreaitan. Taitavissa käsissä paju vääntyy koreiksi ja astioiksi, joita yhdistää kotoisa, luonnon sävyistä syntyvä tunnelma. uua punoen Ojan varrella kasvavat pajut ovat niin tuttu näky, että ohi kulkiessa silmä tuskin edes pysähtyy niiden kohdalle
Päinvastoin. Niinpä pajusta punottu, aidon kokoinen hevospatsas kestää hyvin myös ihmisen painon, hän jatkaa. Koiramäen Pajutallia pyörittävä Annukka Menna kertoo, että innostus pajun käyttöön on jatkuvasti kasvanut. Nykyisin kysytyimpiä pajutuotteita ovat amppelit, ruukut, punotut pallot ja köynnöstuet, joita moni on valmistanut myös itse. Näyttääkin siltä, että pajuinnostus on laajentumassa suurempiin kohteisiin, joissa pajua käytetään rakennusmateriaalin tavoin. Annukka Mennan mukaan uusia ideoita haetaan etenkin Puolasta. Paju ennen ja nyt Vanhanajan punojat työstivät enimmäkseen koreja, leipäastioita ja vispilöitä. Erilaisilla punontatekniikoilla syntyy hauskan näköisiä pintarakenteita. P ajun punonta on taito, joka monen muun käsityötaidon ohella oli jo katoamassa, kunnes punottuja ruukkuja ja koreja yllättäen 2000-luvun taitteessa alkoi ilmestyä muovisten ja keraamisten esineiden rinnalle. Kun tuotteet suojaa kyllästeellä, ne kestävät vuodesta toiseen siinä missä mikä tahansa puu. Punonnan ammattilaiseksi Innostus pajuun on hitaasti mutta varmasti poikinut myös pajun viljelyyn ja punomiseen keskittyneitä yrityksiä. Uusia ideoita punontaan on haettu varsinkin Puolasta, jossa pajun käytöllä on todella laajat perinteet, Annukka Menna selvittää. Punonta onkin harrastuksena antoisa, sillä sen saloihin pääsee melko nopeasti sisälle. Pohjoismaissa punonnan kärjessä on Tanska, jossa vanhaa punontataitoa on taidokkaasti yhdistetty nykypäivän muotoiluun. Koiramäen Pajutalli ava- 18 omapiha. Vaikka sää Suomessa vaihtelee melkoisesti, kestävät pajusta punotut esineet ulkona ympäri vuoden. Entisaikaan pajusta valmistettiin lähinnä käyttöastioita, joissa tarvittiin pajun sitkeyttä, notkeutta ja kestävyyttä. Pajun käyttö pihojen esineissä ja rakenteissa on meillä uu- dempaa perua. Nykyisin pajulle keksitään paljon sellaisiakin käyttökohteita, joissa kestävyyden ohella pääsevät esille punotun pinnan muodot sekä kuorimattoman pajun värit, Menna kehuu. Pajutilan arki pitää sisällään myös matkustamista. Suomessa oli tapana kuoria punontaan käytettävä paju, jolloin saatiin vaaleita, väriltään tasaisia esineitä. Toisaalta paju tarjoaa haastetta vielä kymmenienkin punontavuosien jälkeen. Jo monen vuoden ajan paju onkin ollut yksi ulkotilojen suosituimmista materiaaleista, eikä sen suosio osoita laantumisen merkkejä. Suhteellisen pienikokoisten käyttöesineiden ja koristeiden ohella pajusta voidaan punoa tukevia aitoja, portteja ja pihamajoja. Suurikokoisten töiden sisällä on vahvistuksena metallia tai puuta, Annukka Menna kuvailee
Ne ovat tosiaan isoja. " Ilmavan pallon voi punoa myös tuoreesta pajusta. Punonnan saloihin pääsee melko nopeasti sisälle. " si ovensa Vantaalla kolme vuotta sitten. Ensimmäisiksi töiksi sopivat hyvin köynnöskehikot, yksinkertaiset korit sekä laakeat tai tasaiset punontatyöt, Menna toteaa. Nykyisestä pajumyymälästä piti tulla autotalli, mutta pajutilan perustamisen myötä menivät piirustukset uuteen uskoon, Annukka Menna naurahtaa. Esimerkiksi koivu ja villiviini ovat todella monikäyttöisiä materiaaleja, joita voidaan sitoa rautalangan tai narun avulla. Paju taipuu monenlaisiksi pihan somisteiksi. Haastattelun aikaan esillä on joulun teemaan sopivia, tummista risuista tehtyjä sydämiä ja poroja sekä monenlaisia sammalsomisteita. Risutekniikalla voidaan punoa lähes mitä tahansa oksia ja versoja. Melko nopeasti oman harrastuksen pohjalta syntynyt liikeidea muutti koko Mennan perheen suunnitelmat. Pajuinnostus lienee vielä sen verran uutta, että etenkin peruskursseista on jatkuvasti ky- syntää. Aluksi uuden yrityksen käyttämä paju ostettiin ulkomailta, lähinnä Belgiasta, mutta nykyisin pajua kasvaa myös Koiramäen omalla viljelmällä. Pajun ohella Koiramäen Pajutallilla voi kerätä ideoita monen muun luonnonmateriaalin käytöstä. Puhdasta punontaa kestää pajun ohella vain kanukka, Menna opastaa. Viljeltyä vai villiä? Koiramäen Pajutallin savipitoisella pellolla kasvaa muovikatteessa 30 000 pistokastainta, joista muutamana vuotena on jo saatu satoa. omapiha 19. Mennan kokemuksen mukaan pajukursseille tulee hyvin monen ikäistä väkeä. Satumökkejä muistuttavat huvimajat ovat Koiramäen Pajutallin suurimpia myynnissä olevia töitä
Tällöin paju taipuu hyvin. Osa lajeista on Suomessakin luonnonvaraisina kasvavia pajuja, mutta joukkoa on kasvatettu meillä menestyvillä, rotevampikasvuisilla lajeilla, joita suositaan etenkin, kun punotaan eläviä pajuaitoja ja majoja. Viljelty punontapaju ei periaatteessa poikkea villinä ojien varsilla kasvavasta pajusta. Punoa voidaan yhtä hyvin viljellystä kuin villistäkin pajusta. Punontapajun ohella tuotetaan keväällä myyntiin myös pajupistokkaita. Pisimmiksi kasvavat siperianpajut tuottavat parhaimmillaan jopa neljän metrin pituisia varsia, joista näkösuojan saa jo ensimmäiseksi kesäksi. Pajun kasvattamisessa on omat niksinsä. Jos punonta-aineet kerää itse, kannattaa suunnata askeleet tien varsille ja sähkölinjojen alle, josta pajukko säännöllisin välein leikataan. Yhteen amppeliin tarvitaan ehkä noin sata reilun metrin pituista pajua. Punontaominaisuudet saa tarkistettua, kun yksittäistä piiskaa taivuttaa varovasti tiukkaan 90 asteen kulmaan. Mennat kasvattavat kahdeksaa eri pajulajia. Omat tavoitteet ja käyttökohde Myymälä on täynnä kotiin ja pihalle sopivia houkutuksia. ratkaisevat yleensä helposti, kumpaan vaihtoehtoon tartutaan. Yhteensä Suomessa on kymmenkunta punontapajun kasvattajaa. Myyntiin kasvatetut ja kuivatut pajut myös lajitellaan värin ja pituuden mukaisesti, jolloin punotusta pajupinnasta tulee levollisen tasainen. Kaikkien pensaiden oksat eivät edes sovellu punottaviksi, Annukka Menna muistuttaa. Silloin sen hinnaksi tulee viljeltyä pajua käyttämällä vajaat kymmenen euroa, Annukka Menna laskeskelee. Oksat talteen talvella Pajua kerätään loka-marraskuulta maaliskuulle, eli silloin, kun pensaat ovat lehdettömiä. Jos pajuja kerää itse, kannattaakin aluksi vertailla eri pensaita. Punontapajussa oksan sisällä oleva ydin on mahdollisimman pieni. Varsinkin ensimmäisinä vuosina on huolehdittava rikkakasvien ja heinien torjunnasta, Annukka Menna selvittää. Ennen keräämisen aloitusta on kuitenkin huomattava kysyä lupa keräämiseen maanomistajalta, sillä pajunvitsojen leikkaaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jos oksa taipuu kau- 20 omapiha. Luonnonpajun sävyasteikko yltää kellertävän ruskeasta punertavaan ja savunharmaaseen. Käpyvalaisin on saanut hiippakärkisen pajuhatun. Punotut leipäkorit ja muut astiat säilyttävät kauniisti vanhoja perinteitä. Punaruskea oksanippu kelpaa somisteeksi sellaisenaankin. Niiden tuottamat vitsat riittävät nykyisellään kattamaan noin puolet pajutilan tarpeesta. Punontaan käyvät vuoden ikäiset piiskat, joissa ei vielä ole sivuhaaroja. Villipajun oksien joukossa on usein myös häivähdys vihreää. Pistokkaat on osattava istuttaa riittävän syvälle ja tarpeeksi tiheään, jotta niistä saadaan laadukasta satoa. Viljelmillä pajusta kuitenkin saadaan kasvamaan tasalaatuisempaa ja ohuempaa
Tuoreistakin pajuista voi silti punoa monenlaisia kransseja, risupalloja, amppeleita ja ruukkuja, Annukka Menna rohkaisee. omapiha 21. Pajua voidaan punoa joko tuoreena tai kuivattuna. Punottu pajuaita sopii tilanrajaajaksi tai kulkuesteeksi. niisti eikä taitu, se on oivallista punottavaksi. Luonnonmateriaaleja yhdistelemällä saa pihalle vaihtelevuutta. Elävästä pajusta punottu kujanne peittyy kesällä vehreään lehtiverhoon. Tuoretta pajua punottaessa on muistettava, että punos ajan mittaan kuivuu ja löystyy, joten esineistä ei saada täysin tiiviitä ja tasaisia. Kuivaaminen vie aikaa, joten talvella kerättyjä pajuja päästään punomaan vasta loppukesällä. Pajukoira vahtii pihaa kesät talvet
Parhaita paikkoja pajun kuivattamiseen ovat vanhat ladot, pihavajat ja ullakot. Pajunpunonnassa käytetään yksivuotisia piiskaversoja, jotka eivät ole ehtineet haarautua. Tarttumalla kiinni aina joukon pisimpiin latvuksiin on pajut on helppo lajitella samanpituisiksi nipuiksi. Määrällisesti eniten tarvitaan noin metrin pituisia, ohuita piiskoja. Yhteen kuivattavaan pajunippuun sidotaan noin kourallinen varsia. Pajunkissojen pilkuttamista oksista voi tuoreeltaan sitoa keväisiä kransseja ja somisteita. Pajun kuivattaminen Pajut kuivatetaan viileässä ja hämärässä, sateelta suojatussa paikassa. Hyvä kuivuminen tapahtuu hitaasti noin puolen vuoden kuluessa. Lehtien puhkeamisen jälkeen ne menettävät sitkeyttään. Toisaalta kuivat pajuniput säilyvät varastoituina jopa monen vuoden ajan. Tärkeä taivutuskoe! Testaa pajun taipumista pakottamalla pätkä vartta suoraan kulmaan kädet noin 10 sentin etäisyydellä toisistaan. Kerättävät pajut leikataan poikki oksasaksil- Pajuhyrrä talipalloille Puussa pyörivä pajuhyrrä ilahduttaa pikkulintuja. Tuoreestakin pajusta voi punoa. Jos oksa taipuu eikä taitu, voi pensaan vitsat leikata punomista varten. Oksien kerääminen Punonnassa tarvitaan sekä ohuita kudepajuja että vahvempia loimipajuja. Kotona niput upotetaan esimerkiksi muovisaaviin, jossa eri pituiset oksat erottuvat hyvin toisistaan. Helppo hyrrä talipalloille syntyy kourallisesta noin metrin pituisia pajuvitsoja. Tee näin TEKSTI JA KUVAT SÄDE AARLAHTI PAJUSTA L auha talvinen päivä tarjoaa otollisen mahdollisuuden pajuretkelle. Niinpä talvella kerätyt pajut ovat valmiita punottaviksi vasta loppukesällä tai syksyllä. Punottavat pajut kerätään marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana, jolloin pajut ovat lepotilassa. Runsaslumisina talvina saattaa sopivista punontaoksista pilkottaa hangen pinnalla vain vaaksan mitan verran. punokseksi la ja sidotaan reilun kokoisiksi nipuiksi. Hyviä pajupaikkoja ovat teiden varret, peltojen väliset ojat ja hakkuuaukeat. Taita kolme pajua keskikohdistaan silmun muotoisiksi lenkeiksi. Huoneenlämmössä paju kuivuu liian nopeasti ja menettää sitkeytensä. Sido pajut langoilla, niin että hyrrä pysyy muodossaan. 22 omapiha. Kauas erottuvat, korkeat pajupensaat eivät siis takaa punontaapajan löytymistä. Sido latvat puuvillalangalla. Kiedo yksi paju pieneksi renkaaksi ja ujuta äsken sidotut pajulenkit tasaisesti sen ympärille
Ruusunjuurakot olivat juuri heräilemässä talvilevostaan, kun ne istutettiin parvekkeelle ja kasteltiin hyvin. Oranssinkeltainen ruukkuruusu omapiha 2. Kukkivana istutettu aprikoosinpunainen ruukkuruusu kaunisti lasitettua parveketta huhtikuusta lähtien. Suureen ruukkuun pantiin pohjalle reilu kerros kevytsoraa ja ruukku täytettiin altakasteluruukkuihin tarkoitetulla kuohkealla mullalla
____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ Kuinka hoidit niitä. Kysymys sinulle Kerro PARVEKE- KOKEMUKSISTASI! Kerro kasveista, jotka ovat menestyneet erityisen hyvin parvekkeellasi! Oletko kasvattanut parvekkeella kesäkukkia, köynnöksiä, pikkupuita, ruusuja, perennoja tai syötäviä kasveja. ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ Montako tuntia viikoittain parveke vaati hoitoa. ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ (voit jatkaa vastauksia erillisellä paperilla) Parvekkeeni on: (rasti ruutuun) ® aurinkoinen ® puolivarjoinen ® varjoinen ® lasitettu ® lasittamaton ® varjostimilla varustettu ® melko suojaisa ® tuulinen Yhteystiedot Nimi _______________________________________________________________ Osoite ______________________________________________________________ Puhelinnumero ______________________________________________________ ® Ellet halua, että nimesi julkaistaan lehdessä, merkitse rasti ruutuun Lähetä vastauksesi osoitteella Oma Piha, Parvekekokemuksia, Vanha Talvitie10 C, 00580 Helsinki, tai sähköpostilla toimitus@omapiha.info, ja otsikkoon Parvekekokemuksia. ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ ____________________________________________________________________________________________________________________ Entäpä oletko saanut talvetettua parvekkeella monivuotisia kasveja. Kiitos osallistumisesta! omapiha 27. Vastauslomake on myös Oma Piha -lehden kotisivuilla osoitteessa www.omapiha.info/kyselyt/parveke Julkaisemme lukijoiden parvekekokemuksia tämän ja ensi vuoden Oma Piha -lehdissä
Joskus Etelä- ja Keski-Suomen ruokintapaikoille saapuu eksoottisen näköinen, sininen pikkulintu. Lintulaudan pienimmät vierailijat taitavat olla vihervarpunen ja urpiainen. Se syö kauraa ja auringonkukan siemeniä. Liian varhainen ruokinta saattaa houkutella sellaisia lintuja jäämään, jotka muuten muuttaisivat pois. Talveksi Suomeen jää myös pääosa tali- ja sinitiaisista, sekä kaikki pyrstö-, hömö-, kuusi- ja töyhtötiaiset. Pähkinänakkelia voi houkutella pihalle auringonkukansiemenillä tai sen erityisherkulla pähkinöillä. Varpuskanta muuttuu Varpusten vähenemisestä on ollut paljon puhetta. Tavallisen varpusen on monin paikoin 28 omapiha. Viherpeipolle maistuvat auringonkukansiemenet. Marraskuussa muuttajat ovat jo lähteneet, ja jäljelle jääneet tarvitsevat ruokaa. Pyrstötiainen ei välttämättä tule minkäänlaiselle ruokapaikalle, sillä se kiertelee ja etsii itse ruokansa lähinnä se hakee koivun siemeniä. Jälkimmäisiä tapaa talviruokintapaikoilla vain harvoin, sillä ne karttavat avoimia ympäristö- jä. Maaseudulla yleinen talvinen pihalintu on keltasirkku, joka tulee laudalle hakemaan kauraa ja muuta viljaa. Oman pihan pikkulinnut TEKSTI SAILA ROUTIO KUVAT JUKKA TOBIASSON, SAILA ROUTIO JA SÄDE AARLAHTI Monipuolinen siemen-, pähkinä- ja rasvatarjonta tuo pihaan mahdollisimman monta lintulajia. SR Pieni kuusitiainen saattaa tulla lähellä metsää sijaitsevalle pihalle. SA Pihalla pyrähtelevät linnut tulevat parhaiten esille talvella, jolloin lintulauta ja puista riippuvat talipallot houkuttelevat siivekkäät näkösälle. Muille kuin tali- ja sinitiaisille ruokintapaikan tulisi olla alle sadan metrin päässä metsän reunasta. Viherpeippo on toinen ruokapaikan yleinen vieras, niitä saattaa kerääntyä jopa satamäärin ruuan lähettyville. Se on pähkinänakkeli, joka kiipeilee puun runkoa ylös ja alas. Linnut kannattaa ottaa huomioon muinakin vuodenaikoina monet lintulajit myös pesivät puutarhassa. Rastaat tekevät mielellään pesänsä hirren tai linnunpöntön päälle. L intujen talviruokinta aloitetaan marraskuun alussa, kun maa routaantuu ja luonnonkasvien siemenet alkavat olla lopussa. Niiden muuttovietti häiriintyy, jos ruokaa on runsaasti saatavilla. Tutut pikku vieraat Punatulkku on tuttu näky lintulaudalla. Ne syövät mielellään maasta pieniä ruuanmurusia, jotka ovat sopivan kokoisia hentoisiin pikku nokkiin. Urpiaisen ja vihervarpusen ruokavalioon kuuluvat rikkaruohon siemenet, joten niitä voisi hyvin ruokkia viljan lajittelusta yli jäävällä rikkaruohonsiemenseoksella
Pihoilla usein pesivän leppälinnun serkku mustaleppälintu on harvinaisempi näky. Sini- ja talitiainen tulevat ruokintapaikalle päivittäin. SA Paljon iloa PIENESTÄ LINNUSTA omapiha 29
Orapihlaja-aita on ollut poissa muodista jo vuosikymmeniä, ehkä sen olisi jo aika palata muotiin. Tilhi on muuttolintu, mutta se siirtyy pitkän ajan kuluessa pohjoisesta yhä etelämmäksi. Viimeiset tilhet muuttavat pois Suomesta vasta tammikuussa. Sekä tavalliset varpuset että pikkuvarpuset ovat moniruokaisia, ne syövät mielellään viljaa, esimerkiksi kauraa. Viherpeippo tähyilee, josko lintulaudalla olisi auringonkukansiemeniä. SR Ruokarosvot Ruokintapaikalla vierailevat myös varislinnut, kuten harakka, naakka ja närhi. Tiaiset ja kirjosie- 30 omapiha. Vaikka närhi onkin komea lintu ja sen touhuja mukava seurata, on se silti hankala vieras. Koiras ja naaras ovat samannäköiset, toisin kuin tavallisella varpusella, jonka koiraalla on selvästi tummempi pää. Vasta sitten ne maistuvat linnuille. Suositut paikat Lintuja puutarhaan haluavan kannattaa harkita pensasaitojen istuttamista. Varislinnut vievät talipallosta suuria paloja ja kätkevät ne, ja sen jälkeen ne palaavat hakemaan lisää. Oravat kantavat ruokintapaikoilta kilokaupalla pähkinöitä kotikoloihinsa. Nykyrakentaminen ei myöskään ole ottanut varpusta huomioon, sille ei ole jätetty pesäpaikkoja. Pihlajanmarjoilla voi houkutella pihalle myös viherpeippoja, musta- ja räkättirastaita sekä käpylintuja, esimerkiksi harvinaista taviokuurnaa. Toinen syy on orapihlaja-aitojen häviäminen. Vanhassa talossa varpunen pesii mielellään kattotiilien alla. Verkko suojaa myös oravilta, tosin hyvin hoikka kurre saattaa luikertaa kanaverkon reiästä läpi. Yksi niistä on varmasti kotieläintilojen väheminen, ne ovat varpusen tyypillisiä asuin- ja pesimispaikkoja. Talipallon voikin suojata esimerkiksi kanaverkolla, josta pienemmät linnut pääsevät pujot- tautumaan läpi syömään rauhassa. Se tyhjentää talipallopussit kerta toisensa jälkeen. Taajamassa varpuset kerääntyvät mielellään orapihlaja-aidan suojiin; piikit suojaavat tehokkaasti varpushaukan hyökkäyksiltä. Vastalahjana pesäpaikasta linnut syövät tuhohyönteisiä, kuten kaaliperhosen toukkia. Se ei syö jyviä vaan pihlajanmarjoja, niitä voi laittaa syksyllä pakastimeen ja viedä alkutalvella ruokintapaikalle. Tilhellä on voimakas muuttovietti kuten rastaillakin, joten niiden talveksi jäämisestä ei ole vaaraa, vaikka niitä ruokkisikin. Pikkuvarpusen tunnistaa vaaleista poskista, joiden keskellä on ruskeat läikät. Oravat pysyvät poissa myös sellaiselta lintulaudalta, jonka ylle naruun tai alle tolppaan on laitettu kaulus, jonka ohi orava ei pääse. Marjaherkkua Loppusyksyllä ja alkutalvella pihoilla vierailee suuri ja kaunis lintu, tilhi. Ne tulevat hakemaan talia ja kauraa. Ruokaa kuluu valtavasti, niin kauan kuin sitä riittää. Talipallon voi ripustaa rautalankaan, sitä pitkin orava ei pääse kiipeämään. Vanhan, tiiviin aidan uumenista kuuluu usein kova sirputus ohi kulkiessa. Tavallisen varpusen elinpiiri on kaventunut, ja syitä lajin vähenemiseen voi olla monia. Ne tarjoavat suojaa ja pesäpaikkoja monille pikkulinnuille. Marjat on kuitenkin pakastettava ensin, jotta niiden happoisuus muuttuu makeudeksi. SR Puun oksasta riippuva ruokinta-automaatti on turvassa kissoilta. Närhi on hyvin komea lintu, jonka siiven sininen läikkä välkkyy valossa. SR korvannut pikkuvarpunen, joka leviää Suomeen lounaasta ja etelästä päin
Onnekas saattaa havaita komean palokärjen, joka yleensä pysyttelee metsän uumenissa. Pihabongaus BirdLife järjestää vuosittain Pihabongaus -tapahtuman tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Lajit ja maksimimäärät ilmoitetaan BirdLife Suomelle, joko nettisivuilla lomakkeella www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus-2008 tai postikortilla osoitteeseen BirdLife Suomi, PL 1285, 00101 Helsinki. Niiden kaunista laulua on ilo kuunnella omassa puutarhassa. Osallistua voi kuka tahansa eikä etukäteen ilmoittautumista tarvita. Pöntöissä pesivät ainakin kirjosieppo, kottarainen ja tiaiset sekä kauniin oranssi leppälintu. Naakat rohmuavat talipalloista suuria paloja kerrallaan ja kätkevät ne. Lintujen kerrostalo: kottaraisen pöntön päälle on rastas tehnyt pesän. SR Petolinnut, kuten varpushaukka kuuluvat myös pihan eläinlajistoon silloin, kun pikkulintuja on pihalla runsaasti. Mustarastas viihtyy tuuheissa pensaissa ja laulaa kauniisti. pot syövät hurjia määriä hyönteisiä päivittäin. Pienokaisten ensiaskelia ja uimareissuja on ilo seurata koko perheen voimin. Pihan lintuja tarkkaillaan tunnin ajan, ja eri lajit sekä kunkin lajin suurin samalla hetkellä näkyvä määrä merkitään ylös. Vanha, lahoava puu tuo pihalle monia sellaisia lintuja, jotka syövät hyönteisiä. Varsinkin käpytikka ja harmaapäätikka tulevat usein pihalle nakuttelemaan vanhaa puuta. Kesäisiin pihalintuihin kuuluvat ilman muuta omapiha 31. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan palkintoja. Pesänteossa Monille linnuille voi myös ripustaa pönttöjä. Tiheät pensasnurkkaukset houkuttelevat pihalle monia lahjakkaita lurittelijoita: satakielen, mustarastaan, mustapääkertun ja luhtakerttusen. Kuusiaitaan saattaa kuitenkin petolintu päästä, esimerkiksi varpushaukka seuraa pikkulintua sisälle aitaan. Mukaan liitetään nimi, osoite, havainnointipaikan osoite, ajankohta ja havainnoitsijoiden määrä. Orapihlaja-aidan lisäksi yksi lintujen suosikeista on tuuhea kuusiaita, jonka suojissa viihtyvät erityisesti viherpeippo, vihervarpunen, mustarastas ja kertut. Tiheikössä pesii mielellään myös punavarpunen, joka suosii pihan perukan tiheitä pensastoja. Mökkirannan lepikkoon voi asentaa suuria pönttöjä, joissa viihtyvät telkkä ja koskelo. Hyvin suojaisen pesäpaikan saa esimerkiksi ladon päätyyn tekemällä reiän seinän yläosan lautaan ja ripustamalla varsinaisen pöntön rakennuksen sisäpuolelle
Räystäs- ja haarapääskyn pesäpuuhia voi helpottaa kiinnittämällä räystään alle laudanpätkän, jonka päälle linnut voivat tehdä pesän. Onpa västäräkin pesä löytynyt auton konepellin alta ja traktorin nokaltakin. Ota pikkulinnut huomioon Pesimäaikaan on syytä varoa hieman. Talviruokintapaikka laitetaan näkyvälle paikalle, jotta kissat eivät pääse lymyämään ja hyökkäämään näkymättömissä. Siksi Lahoava puu houkuttelee pihalle tikkoja ja muita hyönteisiä syöviä lintuja. SR lintulaudan vieressä ei saisi olla tuuheaa pensasta. Tervapääsky pesii usein samassa pöntössä kuin kottarainen, jonka poikaset ovat sopivasti aikuistumassa tervapääskyn etsiessä pesäpaikkaa. Petolinnut saavat saaliikseen yleensä sairaita ja heikompia lintuja, joka on hyvä asia koko lintuyhteisön kannalta. Pikkulintujen myötä puutarhaan saapuvat myös niiden luonnolliset saalistajat. Myös rasvapitoiset auringonkukansiemenet maistuvat tiaisille. SR SR Tiaiset käyvät syömässä kypsyvät auringonkukansiemenet kasvimaalta. " Petolinnut ovat osa luonnon kiertoa, josta ei kannata ahdistua. " pääskyset. Pensasaidan ehtii hyvin leikata sittenkin, kun poikaset ovat lähteneet pesästä. Kauan seissyttä autoa käynnistettäessä on hyvä tarkistaa västäräkkitilanne, ja ennen pensasaidan leikkuuseen ryhtymistä katsoa, että aidassa ei ole pesää. Lintujen elämää pihalla voi tehdä muutenkin turvallisemmaksi. Jos lintu pääsee jalkoineen ruuan sekaan, se saattaa ulostaa ruokaan ja levittää salmonellaa, johon toiset linnut sairastuvat. Lintulaudan ja ruokinta-automaatin valinnassa kannattaa miettiä lintujen terveyttä muutenkin. Puusta riippuvat talipallot ja rasvapötköt pysyvät puhtaina. Puusta riippuva malli on turvallinen, sillä siihen kissa ei pääse. Pesä saattaa löytyä halkopinosta tai parrun päältä navetasta. Talitiaiset parveilevat rasvaisten talipallojen ja pötköjen kimpussa. Varpus- tai kanahaukan komeutta voi ihailla hyvällä omallatunnolla. 32 omapiha. Kuivumassa olevaa halkopinoa purettaessa voi västäräkin tai kivitaskun pesäkohdan jättää rauhaan muutamaksi viikoksi. Se on osa luonnon kiertoa, josta ei kannata ahdistua. Västäräkki pesii lähes missä tahansa, kuten harmaasieppokin
Päivyriosa on täydellinen kalenteri nimipäivineen ja juhlapyhineen. PIHAKALENTERI ON MYÖS PALJON MUUTA: · Aarno Kasvin vinkit aloittavat pihavuoden · Joka viikolle on jännittävää tekemistä · Kuukausittain esitellään lempiperenna · Teemaliitteenä: Pihajuhlat, Pensaiden leikkausopas · Runsaasti muistiinpanotilaa ja apuruudukot omille pihasuunnitelmille · Vuosisuunnitelmasivut TILAAMINEN ON HELPPOA, VOIT TEHDÄ SEN JOLLAKIN SEURAAVISTA TAVOISTA: · Asiakaspalvelustamme: puh. 09-239 6168 tai 040 846 8224 · Internetistä: www.omapiha.info · Sähköpostitse: asiakaspalvelu@omapiha.info · Lehden sivulla 82 olevalla palvelukortilla i ih k TPlaaa alenteri omaksi iloksi le tai kotiin, mökilsi! anna lahjak + postituskulut 3,10 omapiha 33 19.90 Hinta vain. Pihakalenterin viikkosivut alkavat huhtikuusta ja jatkuvat kevääseen 2009. PIHAKALENTERI 2008/2009 Tilaa suosittu pihan pikkujättiläinen! 228 SIVUA, PAKSUT PAHVIKANNET, KÄTEVÄ KIERRESELKÄ Pihan vuosi alkaa keväästä
Onpa sen nähty kaivavan porkkanoitakin maasta. valkohäntäpeura) on yksi puutarhurin pahimmista vihollisista. Muutamat kartanoiden mailta karanneet yksilöt ovat villintyneet Etelä-Suomen luontoon. Valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus, ent. Vakiintuneessa puutarhassa tuhot eivät ole niin pahoja, sillä paksukaarnaiset hedelmäpuut kauris tapaa jättää rauhaan. Metsäkauris (Capreolus capreolus) on pienikokoinen, vain Ahvenanmaalla ja lounaisessa saaristossa runsaana esiintyvä sorkkaeläin. Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on poron läheinen sukulainen ja Suomessa rauhoitettu. Metsäkauris syö ruohoa ja varpuja, talvella se järsii puun kaarnaa. Valkohäntäkauriin esiintymisrajana pidetään 50 sentin lumikerrosta, sen paksumpaa kinosta ei kauris jaksa kuopia ruokaa etsiessään. Puutarhan villit vierailijat TEKSTI SAILA ROUTIO KUVAT SÄDE AARLAHTI, JUKKA TOBIASSON JA SAILA ROUTIO VILLIELÄIMET PUUTARHASSA Osa 1 Suloisen kosteasilmäinen valkohäntäkauris hakeutuu syksyn tullen puutarhaan etsimään ravintoa, usein pihan koristekasveja. PEURAT ja KAURIIT Peurat ja kauriit ovat kaupunkilaiselle ihastuksen aihe maaseudulla ajellessa. Maataloudelle ja puutarhoille peurat ja kauriit voivat silti aiheuttaa suuria tappioita, ja kotipuutarhurit ovat käärmeissään elukoiden popsittua juuri istutetun perennan tai puuntaimen. Se kuuluu luontaisesti maamme eläinlajistoon. Täpläpeuraa (Dama dama, ent kuusipeura) esiintyy eniten Hyvinkään tienoolla. Maaseudun puutarhureille hirvieläimet ovat kuitenkin haitta, joka estää istuttamasta monia lempikasveja. U seimmat peurat ja kauriit ovat vieraslajeja, jotka on istutettu Suomeen metsästystarkoituksessa. Metsäpeura on jo kertaalleen metsästetty Suomessa sukupuuttoon ja esiintyy nykyisin ainoastaan Kainuun ja Pohjois-Karjalan seudulla. Havaintoja on koko maasta, mutta suurimmassa osassa Suomea metsäkauriskannat ovat pieniä eivätkä ne aiheuta tuhoja puutarhassa. Se tuhoaa etenkin juuri istutetut hedelmäpuut ja tekee kasvimaalla pahaa jälkeä. Se syö talvella mieluiten jäkälää. Aita suojaa Kauriit ja peurat pysyttelevät kesällä metsissä, joissa niille riittää paljon ravintoa. Niistä ei ole juuri haittaa luonnolle, ja määriä voidaan pitää kurissa metsästyksellä. Syksyn tullen ne hakeutuvat yhä hanakammin pihoihin, var- 34 omapiha. Kanta on hyvin pieni, vain muutama sata yksilöä
Metsäkauriin hyppy kantaa pitkälle tai korkealle, tarpeen mukaan. Kasveja, jotka peurat ja kauriit useimmiten jättävät rauhaan Ajuruohot (Thymus) Akileijat (Aquilegia) Alppiruusut (Rhododendron), atsaleoja lukuunottamatta Happomarjat (Berberis) Harmaakäenkukka (Lychnis coronaria) Heidet (Viburnum) JT omapiha 35
Eläimen hajuaistia voi nimittäin huijata. Kauriin ja peuran nenä on herkkä ja ne haistavat tuoreet omena- ja kirsikkapuut kaukaa. Kuusen näreet harhauttavat kauriita ja peuroja tehokkaasti. Talven aikana hedelmäpuut ovat erityisessä vaarassa joutua hirvieläinten jyrsimiksi. Kasvimaan lisäksi myös hedelmätarha on hyvä aidata hirvieläinten vaivaamilla alueilla. Kaupasta saa myös erilaisia karkotteita tyynyjen ja pallojen muodossa. Eivätpä omenapuut vioitu jokatalvisen kaarnanjyrsimisen seurauksena, ja samalla jäniksetkin pysyvät poissa tarhasta. SR Tarpeeksi korkea aita pitää hirvieläimet loitolla tärkeistä kasveista. Harhautus Hirvieläinten torjumisessa voi aidan sijasta turvautua harhauttamiseen. Havupuihin peurat ja kauriit koskevat vain äärimmäisessä nälässä. Valkohäntäkauriiden määrä on viime aikoina kasvanut ja niistä on tullut tuttu näky monessa pihassa. sinkin kasvimaille ja hedelmätarhoihin. Keväällä maasta nousevat tulppaanit, syksyiset kuunliljan lehdet ja jopa ruusun kukat saavat kyytiä, jos oikein nälkä tulee. Kaksi metriä ei ole liioittelua, suurikokoiset valkohäntäkauris ja täpläpeura ovat yhtä ketteriä kuin pienemmät lajit ja hyppäävät korkealle. Myös haukkuva koira voi pitää otukset loitolla pihapiiristä. Ne estävät eläintä havaitsemasta puun omaa sulotuoksua. Muitakin voimakasaromisia aineita voi kokeilla, kuten raakavillapallosia tai mäntysaippuan paloja, jotka ripustetaan oksiin. Syrjäisellä paikalla sijaitsevan mökin puutarha on kuitenkin vaarassa koko kesän ajan. Kuusen oksia ja nuoria taimia sidotaan omenapuiden ympärille, pienille taimille riittää yksi näre, suuremmille puille kannattaa kuusen havuja laittaa myös oksiston lomaan. Kuusen voimakas ominaistuoksu saa kauriin luulemaan, että kyseessä on havupuu. Täysin varma keino suojautua kauriin ja peuran tuhoilta puutarhassa on pihan aitaaminen tarpeeksi korkealla aidalla tai sellaisten kasvien valitseminen, jotka eivät eläimille maistu. 36 omapiha. Yleensä kauriit ja peurat hakeutuvat pihapiiriin vain talvisin, kun ravintoa ei ole saatavissa muualta. SR Peura on hypännyt kasvimaata ympäröivän aidan yli, todisteena sorkan painauma mudassa. Ihmisen ravintokasvien lisäksi kauriit ja peurat syövät myös koristekasveja. Kasvimaan ympärille tehty aita pitää kauriit ja peurat ulkopuolella, mutta aidan on oltava tarpeeksi korkea. Näreitä on käytetty hyvin tuloksin esimerkiksi Piikkiön puutarhantutkimuslaitoksella. Puihin voi kuitenkin kiinnittää voimakastuoksuisia karkotteita, tai oikeammin harhautteita
KASVEJA, JOTKA PEURAT JA KAURIIT USEIMMITEN JÄTTÄVÄT RAUHAAN Herukat (Ribes) Hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum) Idänhopeapensas (Elaeagnus angustifolia) ja lännenhopeapensas (Elaeagnus commutata) Illakko (Hesperis matronalis) Pähkinäpensas (Corylus avellana) ja isopähkinäpensas (Corylus maxima) Jouluruusut (Helleborus) Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) Kanerva (Calluna vulgaris) ja kellokanervat (Erica) Kapealehtikalmia (Kalmia latifolia) Katajat (Juniperus) Kerria (Kerria japonica) Kevätkellot (Leucojum) Kissanmintut (Nepeta) Koivu (Betula pendula) Kuismat (Hypericum) Kurjenmiekat (Iris) Kuuset (Picea) Käenkaalit (Oxalis) Kärsämöt (Achillea) Laukat (Allium) Luhtalemmikki (Myosotis scorpioides) Lupiinit (Lupinus) Magnoliat (Magnolia) Mahonia (Mahonia aquifolium) Marunat (Artemisia) Mintut (Mentha) Mäkimeirami (Origanum vulgare) Männyt (Pinus) Narsissit (Narcissus) Nukkapähkämö (Stachys byzantina) Näsiät (Daphne) Onnenpensaat (Forsythia) Pensashanhikit (Dasiphora fruticosa) Pensaspioni (Paeonia suffruticosa) ja muut pionit Persilja (Petroselinum crispum) Puksipuut (Buxus) Ritarinkannukset (Delphinium) Rosmariini (Rosmarinus officinalis) Rusopajuangervo (Spiraea Billardiiryhmä) ja muut angervot Ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata) Saarni (Fraxinus excelsior) Saarnivaahtera (Acer negundo) ja japaninvaahtera (Acer palmatum) Siperianunikko (Papaver croceum) ja idänunikko (Papaver pseudo-orientale) Sormustinkukat (Digitalis) Syrikkä (Buddleja davidii) Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) Terttuselja (Sambucus racemosa) Tuhkapensaat (Cotoneaster) Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) ja muut kurjenpolvet Väriminttu (Monarda didyma) SR Mahonia säästyy useimmiten hirvieläinten tuhoilta, mutta sitä saattaa puraista pakkanen. Aidan on hyvä olla tarpeeksi tukeva, jotta kauriit eivät saa sitä kumoon. SR JT Metsäkauriita on runsaasti erityisesti lounaisessa Suomessa. omapiha 37
Lapsuutensa Oulussa viettänyt Johanna alkoi nuorena kiinnostua jazzista. Haastattelussa Johanna Iivanainen TEKSTI SAILA ROUTIO KUVAT NORA TOBIASSON Johanna Iivanainen on opetellut pihanhoidon kantapään kautta ja katsonut, mihin on aikaa. Tähti syntyi silti, omaan tahtiin. En silti olisi ikinä uskonut että näin kävisi, että minusta todella tulisi laulaja. Pikkuhiljaa tarve laulaa vei voiton ja talon bändi kiinnostui niin,. Lapsena kuuntelin aina levyjä ja hoilasin, naurahtaa Johanna. Hän kävi Rauhalan jazzjameissa nuotit mukanaan, mutta ei kehdannut nousta lavalle. Pelkäsin esiintymistä niin paljon, vaikka oli hirveä hinku laulaa. Japanintattaresta pitäisi päästä eroon. puolen hehtaarin metsässä Kukapa uskoisi, että karismaattinen jazzlaulaja Johanna Iivanainen oli pienenä niin ujo, että Tenavatähti-kisaan pyrkiessään hän ei saanut ääntä kurkustaan. Nykyään Johanna rentoutuu vapaa-ajallaan kotona metsän keskellä Mäntsälässä. 38 omapiha Johanna Iivanainen -O lin koulussa musiikkiluokalla
- Soitin lukiossa rumpuja ja saksofonia, ja opettajani soittivat kyseisiä soittimia siinä bändissä. Johannasta tuli Botnia Group bändin solisti. Metsäpirtiksi ristitty talo seisoo pienen mäen päällä. Valkoiset syysleimut viihtyvät takapihan puolivarjossa. että ehdotti yhteisen ohjelmiston harjoittelua. Kun avasin suuni jameissa, he olivat yllättyneitä: Sinähän laulat! Jazzia! Perusluonnon arvostaja Uusi kotipaikka löytyi muutama vuosi sitten Mäntsälästä, josta käsin on helppo lähteä keikkamatkoille niin pääkaupunkiseudulle kuin omapiha 39
Täällä on peltoja ja metsää, ja voin kuvitella olevani maatalon emäntä. " Teen myös miesten hommia, vaihdoin jopa auton sytytystulpat. " Pirtin ikkunalla kasvavat basilikat ruukuissa. Puinen kyltti toivottaa vieraat tervetulleeksi. Muusikon oma levykokoelma on laaja. muuallekin. Kesällä muusikko konsertoi eikä 40 omapiha. Alussa Johanna halusi säilyttää kasvimaan, mutta savimaalle perustettuna se ei tuottanut hyvää satoa. - Mieheni soittaa kitaraa niin omassa kuin muidenkin bändeissä ja on kovin kiireinen. Talo on nimetty Metsäpirtiksi. Taloa ympäröivän pihan ja metsän lisäksi tontin alareunassa on marjatarha ja entisen kasvimaan paikka. Tällä hetkellä kasvimaata ei ehditä hoitaa, ja tontti pyritään muutenkin pitämään mahdollisimman luonnontilaisena. Muusikkopari Johanna ja Mikko Iivanainen arvostavat metsän ympäröimän hirsitalon rauhaa, vertaus Sibeliusten Ainolaan hiipii mieleen. Jospa voisi olla kotona koko kesän! - Minusta voisi tulla sellainen laulava leipuri, hän ideoi. Pitäisi hankkia kaivinkone. Talo seisoo puolen hehtaarin tontilla, joka on kuin Nalle Puhin ja kumppaneiden Puolen hehtaarin metsä. Ei tarvitse ajaa traktorilla. Tähän taloon eivät kuitenkaan pellot kuulu, niinpä pääsen helpolla. Se on työ, jota arvostan suuresti. - Tykkään perusluonnosta. - Pihaa varten minulla on koko ajan suunnitelmia. Niinpä teen itse jonkin verran myös miesten hommia: puutöitä, multasäkkien kantamista ja jopa auton sytytystulppien vaihtoa. Haaveena kaivinkone Johanna haaveilee salaa kotiemännän roolista, jolla olisi aikaa hoitaa pihaa ja leipoa päivät pitkät
Johannalla on puutarhassa lempipaikkoja, joissa hän aistii erityisen vahvan tunnelman. Puuliiterin edessä kun istahan penkille, siitä saan voimaa. Emme ole nikkareita. - Äidilläni oli kasvimaa ja kukkapenkkejä. Metsän reunassa nököttää pieni grillikota. Muutenhan täällä on eksoottisia kasveja, kuten omena- ja luumupuita, jopa kirsikkaa. Zeniläisistä puutarhan elementeistä Iivanais- omapiha 41. Keikkamatkalta kotiin tullessa maan oli vallannut jokin muu kasvi kuin se minkä siinä piti kasvaa. Takapihalla, metsän reunassa kukkivat kellokukat. Johanna istuu mielellään etupihan kivellä Jalo-koiran kanssa. Takana on maakellari, jonka vierustoilla kasvavat mehitähdet. maailma, emo ja vasa olivat pihalla syömässä kriikunapuita kun tulimme yöllä keikalta. Siihen aikaan ei omenapuita siellä ollut kellään. Mieheni kanssa meillä on tällainen "karu design" mahdollisimman pelkistetty tyyli. Taloa kiertää kapea kuisti jolla oleskellaan eniten koko pihasta, auringon kierron mukaan. Muistan, kun perunaa istutettiin ja rikkaruohoja nypittiin. Aamupala syödään metsään rajoittuvan takapihan puolella. Tarkemmin muistellessa Johanna huomaa toiveiden toteutuneen. - Halusin tupakeittiön, leivinuunin ja puusaunan ja ne sain! Savusauna on suunnitteilla. Erityisesti Johannaa ilahduttaa marjatarhan tyrnipensas, joka on kotiseudulta tuttu. Lapsuuden koti Oulussa oli omakotitalo, joten oma puutarha kuului ilman muuta Johannan suunnitelmiin. Tuntuu johdatukselta, että se kasvaa myös juuri täällä minun pihallani. Täällä voin kulkea metsän siimeksessä tai aukealla pellolla. - Raahen seudulla tyrniä kasvaa valtavasti. Puuliiterin luona on rehevää, talon etupihan kivellä voi nauttia auringosta ja kaivon luona alapihan marjatarhassa on viihtyisää. Kauriitkin ovat minulle aivan uusi Karua tyyliä - Rakennan parhaillaan pöytää ja penkkiä puutarhaan, Johanna paljastaa. Koen, että tämä piha eheyttää minua ja että saan täältä monenlaista latausta, kun vaihtelen paikkaa. Pelkistetty luonnonmukaisuus miellyttää ja rauhoittaa taiteilijaparia, ja taloa etsiessä haaveena olikin lähinnä oma rauha. - Luin jostain ekopsykologiasta. ehtinyt kitkeä
Paikalliset nuoret toivoivat Idols-voittaja Ari Koivusta esiintymään, kun heiltä kysyttiin. Kotikuntaan Johanna on tyytyväinen, mutta kulttuuritarjontaa saisi olla enemmän. Kotiin Mäntsälään saavutaan keikoilta usein vasta aamuyöllä. Silloin voi elää vain päivän kerrallaan. Ehkä se jazzfestivaali voisikin olla monen musiikkilajin tapahtuma. Joskus yhdelle viikolle kertyy monta esiintymistä eri yhtyeiden kanssa. Olen mielenkiintoisella tiellä, jolla tapaa monia persoonia. Tällä hetkellä Johanna on niin suosittu, että oma työrauha jää vain haaveeksi. Siinä on paljon liikettä, syksyllä näkyi viirupöllö, oikein iso! Tässä kun istuskelee tuvan ikkunan ääressä, saattaa nähdä vaikka mitä. omapiha 43. - Eri musiikkityylit ovat silti tärkeä juttu minulle. Tunnelmasta toiseen, Johanna hehkuttaa. - Kesäteatteritoiminta on Mäntsälässä ollut tasokasta ja toiminut talkoovoimin. Luonnonläheisyys taitaa kuitenkin olla se Mäntsälän piirre, johon Johanna on kaikkein tyytyväisin. Muita kesätapahtumia ovat Sepänsoitto ja maalaismarkkinat. - Olisi ihanaa ostaa oikea vanha maatila ja kunnostaa se, jos olisi enemmän aikaa ja taitoa, haaveilee Johanna. Ajatuksissa festivaali olisi kuitenkin tärkeintä. Mutta nuorisolle ei ole oikein mitään. - Mieheni rakentama lintulauta jököttää keittiön ikkunan alla. Kunta voisi tukea kulttuuria jotenkin, Johanna pohtii. Musiikillisia ajatuksia tulee paljon. - Mäntsälään saisi ihanan jazzfestivaalin! Täällä on esimerkiksi hieno vanha elokuvateatteri jossa voisi esiintyä. " Puuliiterin edessä kun istahan penkille, siitä saan voimaa. " - Tämä on kuin asuisi Puolen hehtaarin metsässä kuin Nalle Puh!, Johanna tuumaa. Jalo paistattelee päivää kaivon lämpimällä kannella
Aidan takaa putkahtaa esiin kuitenkin pää. Koko idyllinen taajama uinuu hiljaisuudessa. Puutarhan käsityöläinen TEKSTI JA KUVAT SARI RAUTAKOSKI Charles Hazard on rakentanut perinteisiä kuivamuureja yli 30 vuotta. Vanhanajan MUURINRAKENTAJA Tonttia reunustaa maaston muotoja mukaillen vaikuttava kivimuuri. Aidan rakentamisen takana on yksi mies, skotlantilainen Charles Hazard.. Valmiina seisoo lähes 70 metriä graniittikiviaitaa. Työt ovat edelleen käynnissä. Jokainen kivi on aseteltu paikalleen tarkoin harkiten käsin, käyttämättä laastia apuna. 44 omapiha Y mpäristöstä ei kuulu minkäänlaisia ääniä, jotka viittaisivat näin valtavaan rakentamiseen
Rakentaja hankkii yleensä itse materiaalit. Kiviaita rakennetaan A-kirjaimen muotoon. Tämä aita on metrin korkea ja noin 5060 cm leveä. Rakentamisen tilaksi riittää usein metri aidan molemmin puolin. Kiviaidan päälle on asennettu lisäksi verkkoaita asukkaiden koiraa varten. Työmaavakuutukset tulevat rakentajan yhtiön kautta. omapiha 45. Raivaus tilataan pääsääntöisesti erikseen kaivinkoneurakoitsijalta; sen hinta tulee vielä rakentamisen päälle ja on ehkä 40 - 50 euroa tunnilta. Kiviaitaa suunnittelevan muistilista Hinta riippuu aina rakentamisen olosuhteista, mutta hintahaarukka vaihtelee ehkä 100 - 200 euron välillä aitametriltä. Varaus on hyvä tehdä riittävän ajoissa ja sopia työn laajuudesta, hinnasta ja aikataulusta
Työkseen Charles on tehnyt myös muurarin töitä. Koneita käyttämällä aidasta ei yksinkertaisesti tule riittävän vakaa, vaan se saattaa ajan myötä romahtaa, hän tarkentaa. Kun kiviaita rakennetaan ilman laastia, sitä kutsutaan kuivamuuriksi. Työrupeama alkaa olla takanapäin ja urakka valmistuu tänään. Charles halkaisee kiviä vain harvoin, joskus se on tarpeen kiven muotoilemiseksi. Kuivamuuri kestää Charles on saanut oppinsa Skotlannissa, missä hän aloitti muurien rakentamisen jo 17-vuotiaana kokeneen irlantilaisen maanviljelijän apuna. Pitää pystyä nauttimaan tekemisestä, muuten eivät työt suju, 46 omapiha. Hänen tiensä toi hänet Suomeen 15 vuotta sitten. Itse asiassa laasti on vain haitaksi, koska se ei läpäise vettä, hän lisää. Kivimiehelle esteettinen silmä on yhtä tärkeä ominaisuus kuin hyvä selkä. Kun kivet asetellaan käsin, saadaan jokainen kivi hyvin paikalleen ja koskettamaan toisiaan, kertoo Charles. Mielen pitää pysyä keskittyneenä, sillä muuri elää jatkuvasti ja muuttaa ilmettään. Tule tänne, niin näytän sinulle mitä teen, hän jatkaa ystävällisesti. Sementtiä ei tarvita, koska aidasta tulee jo itsessään kestävä. Charles naurahtaa. Charles Hazard rakentaa kiviaidat ilman laastia ja ilman koneita. Hyvä! Katso! Tästä juuri tulee nautinto, Charles toteaa tyytyväisyyttä hykerrellen, kun asentaa sopivan kiven juuri oikealle paikalle. Kiehtova kivi Mitä ominaisuuksia edellytetään rakentajalta, joka nykypäivänä pystyttää 200 tonnia kiviaitaa yksin, paljain käsin. Työ on fyysisesti vaativaa ja onkin vaikea löytää halukkaita ja osaavia apumiehiä. Vesi pääsee kuivamuurin läpi, ja näin ollen aita ei altistu routimiselle. Lisäksi työ on henkisesti antoisaa. Vesi jää aidan rakenteisiin ja saattaa aiheuttaa routavaurioita. " Laasti on haitaksi, koska se ei läpäise vettä. " Kivien valinta vie suurimman osan ajasta. Hei, hihkaisee Charles, joka puhuu sujuvaa suomea. Hyvällä tavalla hullu tässä hommassa täytyy olla. Mutta kiviaidan teko on myös monipuolista. Koko vartaloa on käytettävä hyväkseen, jotta kivet saadaan asetelluksi oikein painopisteisiinsä
Mutta niistä on vain noin puolet käyttökelpoisia, koska kivet ovat joskus hankalan muotoisia. Isoimmat kivet saattavat painaa noin 25 50 kiloa. Koko vartaloa on käytettävä hyväksi, jotta kivet saa asetelluksi oikein. Graniitti on kova syväkivilaji ja sitä on hyvin työlästä lohkoa, toisin kuin esimerkiksi liuskekiveä. On tärkeää saada kivet koskettamaan hyvin toisiaan. omapiha 47. Yleensä Charles hakee louhimoilta kivet itse. Hän käyttää kivet kuitenkin pääsääntöisesti sellaisenaan, vain harvoin hän lohkoo kiviä niiden muotoa muuttaen. Jokainen kivi asetetaan huolella paikalleen. Graniitti elää ja houkuttelee elämää Työ etenee 4 - 5 metriä päivässä, jos kivet ovat hyviä. Hyvien kivien löytymisen hän mainitseekin hieman ongelmalliseksi. Haastavaa Suomessa Charlesin mukaan on graniitin parissa työskentely
Haista, hän pyytää, tunnetko tuoksun joka tulee fossiileista. Graniitin eduksi hän mainitsee lisäksi kivien rosoisuuden, joka houkuttelee vaikkapa sammalta ja jäkälää tarttumaan siihen, toisin kuin tasaiseen pintaan. Mies osaa totisesti nauttia työstään. Charlesin 5 sääntöä kiviaidan rakentamiseen: 1. 48 omapiha Aidan rakentaminen alkaa jalkakivien valitsemisella. Nämä ovat olleet kiven sisällä noin 3000 - 4000 vuotta, hän hymyilee. Charles lohkaisee malliksi graniittilohkareen ja liuskekiven. Suuret kivet tulevat pohjalle aidan tukijalaksi. 2. Kivet ladotaan niin, etteivät saumat osu päällekkäin: kaksi kiveä aina yhden yli ja yksi kivi kahden yli.. Charles on kiinnostunut monenlaisista projekteista ja tulee mielellään paikan päälle katsomaan minkälaisesta rakentamisesta olisi kyse. Jos maaperä on savipitoinen, Charles käyttää perustukseen salaojituksena suodatinkangasta ja sepeliä noin 30 cm kerroksena. Ajan myötä aidan koloihin muodostuu suojainen koti myös muulle elämälle kuten hyönteisille ja kasvillisuudelle. Skotlannissa aitojen päälle perustetaan yleensä nurmikerros. Lopulta graniittikin halkeaa. Paljonko työn tekeminen maksaa, riippuu aina olosuhteista missä työtä tehdään. Tilaa työn tekemiseen tarvitaan noin metrin verran aidan molemmin puolin. Aidan tarvitsema ala raivataan yleensä kaivinkoneella. Kunhan maaperä on riittävän kuiva, aidan voi periaatteessa rakentaa minne tahansa. Kun käytetään kauniita kiviä, tulee kaunis aita, toteaa Charles. Mutta esimerkiksi maksaruohoja (Sedum sp.) voisi meilläkin kokeilla. Luonnonkivistä tehty aita istuu maisemaan kuin hansikas. Fossiilien jäljillä Vaikka suurin osa rakentamisajasta meneekin kivien lajitteluun, on graniittiaidan rakentaminen Charlesin mukaan edullisempaa kuin betonista tehdyn. Liuskekivi lohkeaa kuin itsestään, graniitin parissa joutuu ammattilainenkin iskemään useamman iskun. Ilmastoltaan Suomi on Charlesin mukaan liian kuiva, jotta nurmi menestyisi meillä. Mutta graniitti elää myös aivan eri tavalla kuin esimerkiksi hieman monotoninen betoni
Muuri suljetaan suurilla kansikivillä. " Kun käytetään kauniita kiviä, tulee kaunis aita. " LISÄTIETOA www.kiviaita.com 3. On tärkeää saada kivet menemään muurin sisälle, koska muurin painopiste on sen keskustassa. Jos kivi ei yllä keskustaan asti, keskusta täytetään pienemmillä kivillä. 4. Kiven tasainen sivu tulee aidan reunojen suuntaisesti. 5. Jotta esteettinen kokonaisuus syntyisi, pidetään koko ajan silmällä, miten rakentaminen etenee. omapiha 49
huhtikuuta. Sävsjön pieni puutarhakaupunki esittäytyy. Taikataikinasta muovaillut parsa- ja valkosipuliniput saavat veden kielelle. Pikkukaupunki esittäytyy Ruotsia voisi hyvällä syyllä kutsua pohjoiseksi puutarhakulttuurin kotimaaksi. Missäpä muualla tapaisi pikkukaupungin esittäytymässä puutarhamessuilla! Sävsjön kaupunginpuutarhuri kertoo, kuinka tiiviissä pikkukaupungissa päätettiin istuttaa kukkia sellaisiin kadunkulmiin, jotka olivat ennen pelkkiä hukkaneliöitä. www.tradgardsmassan.se omapiha 51. Suihkulähteet pulppuavat ja ihmiset hymyilevät, aivan kuin Astrid Lindgrenin kirjassa. Vaaleanpunainen soma pelargoni ratsastaa muodin huipulla. NORDISKA TRÄDGÅRDAR 2008 Tänä keväänä Tukholman suuret puutarhamessut järjestetään 10.-13. Ennen Sävsjö kärsi puistojen puutteesta, nyt kaupungin torien ja teiden varsilla leikkivät kukkien värit ja lehtien muodot
Ruokaryhmää varten on paikan oltava tasainen. 52 omapiha
Osa 2 (Oma Piha 4/2006) Puutarhan rytmi Osa 3 (Oma Piha 5/2006) Kasvimaailman korkeuksista Osa 4 (Oma Piha 1/2007) Kylmää ja kuumaa väriä Osa 5 (Oma Piha 2/2007) Rikkaruohojen kanssa sinuiksi Osa 6 (Oma Piha 3/2007) Rinne on mahdollisuus Osa 7 (Oma Piha 4/2007) Paikan henki Osa 8 (Oma Piha 5/2007) Valon merkitys Osa 9 (Oma Piha 6/2007) Tuoksua ilmassa Osa 10 Mitä KARTAT kertovat Puutarhaa suunnitellessa voi toki seisoa pihalla ja pohtia eri vaihtoehtoja, se on välttämätöntäkin. Pihaa suunnitellessa on tärkeää tietää, monenko metrin kaistale talon ja tontin rajan väliin jää. Kapealle kaistaleelle ei voi omapiha 53. Silti on asioita, jotka selviävät vain karttaa katsomalla. Silti näköesteeksi halutaan puita ja pensaita. Oman puutarhan pohjakartan piirtämisestä on myös suuri apu suunnitelmille. R akennuksesta tehdystä asemapiirroksesta selviävät tontin mitat ja rakennusten etäisyydet tontin reunoista. Puutarhasuunnittelun salat TEKSTI, KUVAT JA KUVITUS SAILA ROUTIO Tässä asemapiirroksessa korkeuskäyrät ovat käsin piirrettyjä viivoja, joissa lukee korkeus merenpinnasta metreinä (34 ja 35). Pistekorkeudet (34,20 ja 34,70) on merkitty rastien viereen talon nurkalle ja talon sisään. Asemapiirroksen arvo onkin siinä, että siitä sel- viävät talon mittojen lisäksi myös pihan mitat. Piirrokseen on merkitty tonttia ympäröivät tiet sekä niin oman kuin naapuritilojenkin rekisterinumerot. Pohjoisnuolen mukaan piirretyt viivat talojen nurkilta auttavat hahmottamaan pihan varjoisimpia kohtia. Oma Piha -lehden PUUTARHASUUNNITTELU -SARJA JATKUU Artikkelisarjassa kurkistamme pihasuunnittelun mystiseen maailmaan. Mittajanan piirtäminen helpottaa suunnittelua, sillä sen avulla saadaan helposti tarkistettua, minkä kokoisia kasveja tontille kannattaa istuttaa. Usein välissä on vain muutaman metrin verran tyhjää tilaa. Aiemmat osat: Osa 1 (Oma Piha 3/2006) Miksi suunnitella
Ne loppuvat taloon näyttäen erehdyttävästi sisäänajotieltä! Korkeuskäyrä jatkuu talon alapuolella noudattaen etupihan autopaikan reunaa. Kartta on hyvä suurentaa vaikka valokopiokoneella niin, että siihen mahtuu piirtämään jopa perennapenkit ja pihatuolien paikat. Rakennuksen langettaman varjon pituutta ei tarvitse tarkasti laskea, sen voi olettaa olevan muutaman metrin korkealla rakennuksella enemmän, matalalla rakennuksella vähemmän. Tälle väritetylle alueelle valitaan kasvit, jotka sietävät varjoa. Suoraan rakennusten pohjois- Tontilla entuudestaan kasvavat puut merkitään asemapiirrokseen, joskaan ei välttämättä aivan oikeassa koossaan. Näin ei tarvitse ottaa uutta kopiota asemapiirroksesta aina, kun uusi ajatus tulee mieleen, vaan asemapiirroksen päälle asetetaan uusi, puhdas kohta skissipaperista ja ryhdytään tuumasta toimeen. Jonkin tontille merkityn mitan voi piirtää uudestaan janaksi kartan viereen ja jakaa se poikkiviivoin metrin pituisiin pätkiin. Valmiin asemapiirroksen avulla voi itse piirtää puutarhan varjokohdat. Se on tärkeä tieto talon suunnittelijalle ja rakentajalle, mutta vähintään yhtä tärkeä se on puutarhurille. Kartat tulisi aina lukemisen helpottamiseksi piirtää niin, että pohjoinen osoittaa suurin piirtein paperin yläreunaan. Kasvivalintoja tehdessä kannattaa ottaa selvää puiden aikuisiän mitoista ja piirtää ne asemapiirrokseen sen kokoisina pyörylöinä, jotka vastaavat puun leveyttä täysikokoisena. Tärkeä nuoli Kaikissa kartoissa, pohjapiirroksissa ja asemapiirroksissa on pohjoista osoittava nuoli. Samalla on syytä pysyä selvillä mittakaavasta. Pohjoisnuoli merkitään usein P-kirjaimella. Todellisuudessa piha viettää loivasti, eikä suunnittelija ole piirtänyt sisäänajotietä tälle kohdalle, vaan korkeuskäyrät. ajatella kookasta puuta, mutta pienet pihlajat, koristeomenapuut ja ruusuorapihlajat ovat siihen juuri omiaan. Nämä kohdat voidaan varjostaa piirroksessa niin, että piirretään pohjoisnuolen suuntaiset viivat rakennusten kulmista pohjoiseen päin. Korkeuskäyrät on piirretty tietokoneella ja viivat ovat kulmikkaat. Kaikkein synkin varjo osuu suoraan rakennusten pohjoispuolelle. Valtava pihakoivu tulee merkityksi saman kookoisena kuin muutkin koivut. puolella ei puolivarjon kasvi tule kysymykseen, vaan paikka on todella täysin varjoinen. Viivojen välinen alue väritetään. Nurmikostakin on turha tässä haaveilla, sen sijaan varjoon voi rakentaa hyvin kauniin sammaleisen kiveyksen, johon on jätetty aukkoja saniaisille ja varjoliljoille. Oma kartta Pohja- tai asemapiirroksen päälle kannattaa asettaa läpikuultava skissipaperi, johon varjokohdat merkitään ja kasvien paikat mietitään. Mittakaavan kanssa suunnitelmasta tulee toteuttamiskelpoinen, ilman sitä mennään useimmiten metsään. Ammattilainenkaan ei voi tehdä työtä ilman mittakaavaa, pel- 54 omapiha. Näin saadaan niin sanottu skaalajana, joka auttaa mittoja miettiessä
Korkeus on useimmiten merkitty kahdella eri tavalla, usein siksi, että rakennusten perustuksia varten tarvitaan niin kutsuttuja pistekorkeuksia. Piirtäjä on katsonut, että juuri sillä kohdalla tarvitaan tilaa jollekin muulle tiedolle, ja korkeuskäyrä on saanut väistyä. Tontista otetaan mitat ja tontti piirretään paperille. Silloin sen voi piirtää itse. Suuret puut ja rakenteet, kuten muurit ja pengerrykset merkitään oikeille kohdilleen. Ruusuorapihlaja on sopiva kasvi pienellekin tontille. Asemapiirros Asemapiirroksen piirtää useimmiten talon pääsuunnittelija. Muut viivat rakennusten seinät, tontin rajat ja katualueen rajat ovat yleensä suoria. Joskus käyrä katkeaa talojen kohdalla ja joskus mielivaltaisesti muuallakin, mistä ei kannata hätääntyä. Esimer- omapiha 55. Puutarhurille se on hieman harmi, sillä maaston muoto on mitä oleellisin asia puutarhaa suunnitellessa. Rakennusten etäisyydet mitataan tontin reunoista, samoin rakennusten seinät mitataan ja ne piirretään paperille oikeille kohdilleen. Korkeuskäyrää hakiessa kannattaa etsiä ohutta, usein käsin piirrettyä viivaa, joka aaltoilee. Paikat kuvittelee joko liian avariksi tai ahtaiksi. Rinne vai tasamaa Asemapiirrosta tai pohjakarttaa katsomalla selviää tontin maastonmuoto. Uuden talon mukana asemapiirroksen saa muiden piirustusten mukana, ja sitä voi samalla käyttää puutarhan suunnitteluun. Karttojen tavallinen korkeuden mitta on korkeuskäyrä, joka löytyy myös jokaisesta asemapiirroksesta. Korkeuskäyrään on merkitty numero, joka on yleensä kirjoitettu käyrän viivan suuntaisesti. Niitä yhdistävä yhtenäinen viiva merkitsee rinteen harjan. kän muistin avulla. Kartan voi piirtää helposti mittakaavaan 1:100, jolloin yksi senttimetri kartalla vastaa metriä luonnossa. Jyrkät pengerrykset ja rinteet merkitään lyhyillä viivoilla. Vanhalla tontilla asemapiirrosta ei ehkä enää ole tallella tai sitä ei alunperin ole tehtykään
Paikan ohi kulkee bussilinja, ja pysäkiltä kävellessä voi ihailla luonnonpuistoa ja kukkulan laella olevan ravintolan puutarhaa. Maurien sivistys näkyy Maurien tuoma islamilainen kulttuuri näkyy selvästi sekä historiallisissa että nykypäivän ra- 58 omapiha. Hieno näköala avautuu myös keskustan länsipuolella olevan Parque Florestalin alueella sijaitsevalta Miradouro dos Montes Clarosilta. Samoihin aikoihin foinikialaiset rakensivat nykyisen Lissabonin keskeisen linnakkeen maailmankauppansa läntisimmäksi tukikohdaksi. Kaupunki tarjoaa hienoja elämyksiä, näköaloja ja vaihtelevaa maisemaa. Maan pitkä ja värikäs historia on luonut kerroksellisen kulttuurin, joka näkyy katukuvassa. Linnoitus sai nimensä englantilaisten suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjänän mukaan kiitoksena siitä, että englantilaiset auttoivat portugalilaisia torjumaan Espanjan valloitushaluja. Ehkä parhaan kuvan kaupungista saa katsellen Amália Rodriguesin muistopuutarhalta, joka sijaitsee keskuspuiston Parque Eduardo VII yläpäässä. Samalla saa hyvän kuvan kaupungin olemuksesta. Siitä alkoi Portugalin kirjoitettu historia. Seitsemän kukkulan kaupunki Lissabonilaisilla on oma Odysseus-tarinansa, jonka mukaan kyseinen harharetkeilijä saapui aikoinaan Lissabonin rannoille ja perusti kaupungin seitsemälle kukkulalle. Keltit saapuivat noin 3000 vuotta sitten ja toivat tullessaan rautakauden. Ehkä tärkeitä kukkuloita oli aikoinaan seitsemän, mutta tä- män päivän Lissabonin alueella on mäkiä ja kukkuloita monin verroin enemmän. Vanhojen ala- ja yläkaupun- kien välistä kulkua helpottamaan rakennettiin 1800-luvun lopulla Elevador de Santa Justa, jonka kävelysilta on aikoja sitten purettu, mutta hissi on jätetty turistien iloksi. Roomalaiset valloittivat Lissabonin alueen lusitaanien heimolta noin sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Lissaboniin tutustuessa kannattaa vierailla ainakin muutamilla näköalapaikoista. Castelo de São Jorgen kukkulan lakea kiertävät 1300-luvulla rakennetut muurit. Ilmasto on leppeä, ja kumpuileva kaupunki on täynnä ihastuttavia näkymiä. Ja portugalilaiset ovat ystävällisiä, impulsiivisia ja rentoja. M aan ensimmäiset asukkaat olivat ibeerejä. Löytöretkellä puutarhamaailmassa TEKSTI JA KUVAT JUHANI PIIRAINEN LISSABONIN puistot ja puutarhat Lissabon on kaupunki, johon voi ihastua. Ydinkeskustassa on pari muutakin näköalapaikkaa. Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee jyrkänteellä, mistä voi ihastella kasvien lisäksi kaupungin vilinää
Hän rakennutti Lissabonin uudelleen 1700-luvulla pahan maanjäristyksen jälkeen. Siitä on jalostettu mm. Nykyään azulejoista koostettuina näkee Amália Rodriguesin puutarhakukkulalta näkee tärkeimmän Lissabonista: Parque Eduardo VII:n alareunassa kohoaa markiisi Pombalin patsas. valkoisia ja punaisia muotoja, mutta Lissabonin kevättä hallitsevat alkuperäiset, sinikukkaiset sateet. kennuksissa. Maurien perintöä ovat myös seinien fajanssiset koristelaatat, joita kutsutaan azulejoiksi. Pombalin patsaalta jatkuu Avenida da Liberdaden bulevardi kohti Tejoa. Vasemmalla olevan kukkulan huipulla on kaupungin vanhin osa, Castelo de São Jorge. omapiha 59. Kristinuskon tultua takaisin alkoi laattoihin ilmaantua esittäviä kuvia. Vaikka maan valtaus takaisin kristinuskon piiriin tapahtui jo 900 vuotta sitten, rakennuksissa toistuvat kevyet kaaret ja tornit sekä koristekuviot. Sinisade (Wisteria sinensis) rantautui Eurooppaan 1800luvun alkupuolella ja muhkeasti kukkivana köynnöksenä se tuli suosituksi. Koska islam ei hyväksynyt kuvia, olivat ensimmäiset azulejot ornamenttikuvioisia
Eikä pidä arastella pistäytyä pienissä kansankuppiloissa. Siirtomaista vaurautta ja vaikutteita Portugalilaiset aloittivat 1400-luvun alussa eurooppalaisten löytöretket ja siirtomaiden hankinnan. Viime mainittuja edustavat monille Kanarialta tutut kolibrikukat (Strelitzia) ja helikoniat (Heliconia). Tässä kuvataan loistokkaita löytöretkiä. Toinen Euroopassa harvoin nähty puu on Afrikasta tullut dombeija (Dombeya), joka kukkii Lissabonissa maaliskuun lopulla. Estufa Frian "piippuhyllyltä" voi nauttia eurooppalaisesta sademetsämaisemasta! Leuto ilmasto hellii Lissabon sijaitsee Tejo-joen suulla suojaisessa lahden pohjukassa. Kukat ovat kuitenkin usein sellaisia, joita me olemme tottuneet pitämään huonekasveina. Siirtomaista tuotiin myös uusia kasveja. Niiden mahtavat kukkaryöpyt ovat parhaimmillaan Portugalin huhtikuussa. Monissa Välimeren maissa esiintyvistä koristekasveista Lissabonissa tavataan mm. Kukkivia perennoja on puuvartisiin verrattuna vähän. Se mahdollistaa monien Euroopan maissa harvinaisten kasvien ympärivuotisen kasvatuksen ulkona. Koristekasvien kohdalla on vaikea sanoa, mitkä ovat suoraa tuontia ja mitkä ovat kiertäneet toisten siirtomaavaltioiden kautta. Myös muista Välimeren maista tutut ihmeköynnökset (Bougainvillea) ja sinisateet (Wisteria) värittävät Lissabonin kasvimaailmaa. Kaikkialla keskustassa näkee azulejoslaattojen peittämiä seiniä. Aivan ydinkeskustan tuntumassa on Alfaman kaupunginosa, jonka asemakaava kapeine ja sokkeloisine katuineen on säilynyt maurilaisajoilta asti. Portugalilaisilla on oma "espanjanpippurin" muunnoksensa, chilimuoto piri-piri. Niistä voi mainita syklaamin (Cyclamen persicum), sineraarian (Pericallis x hybrida) ja kliivian (Clivia). Kasvillisuudestakin voi nauttia, kun tarkastelee erilaisia köynnöksiä ja rakennusten ovipieliin ja seinustoille asetettua kirjavaa joukkoa viherkasveja. Meil- 60 omapiha. Esimerkiksi suuret fiikuspuut (Ficus) ovat voineet tulla suoraan itämaisista temppelipuutarhoista. Viehättävyyttä lisäävät jyrkät porraskujat sekä paikoin avautuvat näköalat. Puistoissa näkee muun muassa agaaven (Agave) ja banaanin (Musa) sukuisia kasveja. Se kulkeutui portugalilaisten siirtomaiden välisen kaupan ohella Etelä-Amerikasta Angolaan ja sieltä emämaahan uutena tulisena afrikkalaisena ruokakulttuurina. Puistoissa yleisin on kanariantaateli (Phoenix canariensis), joka on taatelipalmun lyhytvartisempi muunnos. Yleisesti näkyy myös Australiasta tuotuja eukalyptuksia (Eucalyptus), eteläamerikkalaisia araukarioita (Araucaria) ja plataania (Platanus), joka on tavallinen eurooppalainen puistopuu. Repsottava sähköjohto taas muistuttaa nykyelämän raukeasta huolettomuudesta, jota kuvataan myös mañana-kulttuuriksi. Suomalaisten lähes perinteisenä huonekasvina pitämän kustaankukan (Allamanda cathartica) voi nähdä Lissabonissa ulkokasvina. monenlaisia maisemia ja taiteellisia kuvia. Lissabonin alueella näkee monia tropiikin kasveja avomaalla. Etenkin kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmissa kasvaa monenlaisia palmuja. Kukkapenkkien perustaminen on tullut Lissaboniin Euroopan sydänmailta. silkkialbitsiaa (Albizia julibrissin), juudaksenpuuta (Cercis siliquastrum), mansikkapuuta (Arbutus unedo) ja perunpippuripuuta (rosépippuri, Schinus molle) sekä manteleita, persikoita ja muita Prunus-lajeja
Ja jos lipeäkala maistuu, niin useamminkin! Marketeissa kannattaa viettää aikaa hedelmä- ja vihannestiskeillä. Useat Kaukoidän temppeleissä kasvatetut Ficus-lajit ovat löytäneet tiensä Lissabonin kasvitieteellisiin puutarhoihin, missä ne kasvavat huomattavasti suuremmiksi kuin meidän huonekumipuumme! Ruokaa ja julkista liikennettä Maalaiskylissä saa aitoa kansan ruokaa. Tuttujakin vilahtelee, yllättäen nauris kuuluu portugalilaisten vihannesvalikoimaan. Keitot ovat lähes aina herkullisia. Puiston läpi Sintraan menevältä moottoritiesillalta voi ihailla myös roomalaisajasta muistuttavaa akveduktia, vesijohtoa, joka toi aikoinaan vettä vuorilta. Edullisinta on ostaa kolmen vuorokauden lippu. Lissabonissa näkee muitakin seinämaalauksia kuin azulejoksia. läkin tutun isotalvion (Vinca major) voi bongata Lissabonin puistosta. Myös kalaruuat ovat kokeilemisen arvoisia. Milloinkahan meillä päästään vastaavaan. Puiston läpi kulkee kuitenkin hyviä teitä, joita voi ajella kätevästi busseilla. Kaupungin merkittävin puisto on Parque Eduardo VII, joka nimettiin 1900-luvun alussa maassa vierailleen Englannin kuninkaan kunniaksi. Tarjolla on monia meillä lähes tuntemattomia hedelmiä, kuten kirimoijaa (Annona cherimoya). Peruna on vain yksi tärkkelyskasviksista bataatin (Ipomoea batatas), maniokin (Manihot) ja ruokabanaanin ohella. Lissabonin julkinen liikenne toimii vallan mainiosti. Bussipysäkeillä on katetut paikat ja elektroniset näyttötaulut, jotka ilmoittavat seuraavien bussien numerot ja saapumisajat. Puisto kohoaa Lissabonin ydinkeskustan pohjoispuolisella rinteellä ja päättyy huipulle omapiha 61. Jossain voi myös nähdä köynnöstäviä sini- ja punakukkaisia elämänlankoja (päivänsini ja -puna, Ipomoea). Suuria ja pieniä viheralueita Lissabonin länsi- ja luoteiskulmalla on eräs maailman suurimmista kaupunkipuistoista, Parque Florestal de Monsanto. Turistioppaissa varoitetaan, että puisto on monin paikoin villiintynyt ryteiköksi ja sinne on pesiytynyt rikollista toimintaa. Portugalin kansallisruoaksi mainittua bacalhauta voi tilata kerran
Vapaudenpuistokatu on mahtavan leveä, sen keskellä palmurivien välissä on väljä kävelyalue kukkapenkkeineen ja taideluomuksineen. Miradouro dos Montes Clarosin kukkulalta näkee laajan kansanpuiston yli mm. Suurten viheralueiden lisäksi Lissabonissa on lukuisia pieniä puistikoita, joiden taso tosin vaihtelee suuresti. Puutarhan maasto on vaihteleva ja siellä kasvaa eksoottisia puita, joista vanhimmat ovat ehtineet lähes 150 vuoden ikään. Toinen on Parque Florestalin lounaiskolkassa ja toinen Ajudan palatsin lähellä. Tropiikin hyötykasveihin erikoistunut puutarha Jardim Agrícola Tropical sijaitsee Belémin alueen vieressä. Pikkunätti puisto on myös Jardim da Estrêla, joka on hyvin hoidettu, lasten ja kuntoilijoiden suosima paikka. Vanhan kaupungin kapeilla kujilla on suojaisia porttikäytäviä, joista aukeaa upeita maisemia kattojen yli Monia kasvitieteellisiä ja näytepuutarhoja Lissabonin vanhin ja perinteisin kasvitieteellinen puutarha on Jardim Botánico, joka sijaitsee keskustan tuntumassa. Vaikutelma on lähinnä mahtipontinen. Kunnossapito ei aina ole parasta ykkösluokkaa! Hyvin hoidettuja istutuksia on muun muassa muutama kilometri keskustan pohjoispuolella olevan Arco Cegon alueella, lähellä teknistä instituuttia. Uudempi kasvitieteellinen puutarha on Jardim Botânico da Ajuda, joka on hajautettu kahteen osaan. Puistoa sanotaan barokkipuistoksi, koska sen keskiosa koostuu labyrinttimaisesti istutetuista muotoon leikatuista aidanteista. Tropiikin hyötykasvien puistoon 62 omapiha. Edvardin puiston alapäästä laskeutuu samassa linjassa kulkeva suuri puistokatu, Avenida da Liberdade, joka päättyy kaupungin turistikeskukseen Praca dos Restauradoresiin. Alueen hoito on vähän repsahtanut ja nimilappuja puuttuu juuri mielenkiintoisimmilta näyttävistä lajeista. Belémin alueelta lähtivät löytöretkeilijät, siitä muistuttavat vielä Belémin torni ja Hieronymuksen luostari ja muutamat museot. länteen, siellä kukkuloille kohoaa uusia esikaupunkialueita. Lissabonin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneeseen on luotu maalauksista ja vanhoiksi tiedetyistä kasvilajeista kuten saniaisista, käpypalmuista (Cycas sp.) ja neidonhiuspuista (Ginkgo biloba) hirmuliskojen aikaa kuvaava maisema. Lissabonissa ei näe kovinkaan monia ruusuja, mutta Estufa Frian kasvihuoneiden ulkoseinällä kukkii jo maaliskuulla komea keltakukkainen köynnösruusu. rakennettuun fadotähti Amália Rodriguesin mukaan nimettyyn näköalapuutarhaan
Mangon litteä siemen on lapsen kämmenen veroinen, avokadolla taas on pingispallon kokoinen kivi. Lopuksi siekannäköisiä hedelmiä. Vaikka taimenalku näyttää ihan valmiilta lehden ja juuren alkuineen, sen varsinainen itäminen kestää kuitenkin melko kauan. Lasten kanssa puutarhassa TEKSTI JA KUVAT MONICA ÄIJÄLÄ Kypsän avokadon pingispallon kokoinen siemen on saattanut haljeta, ja sen sisältä näkyy jo taimen alkio. naani, tähtihedelmä tai mango. Pystyisikö välipalahedelmien siemenistä kasvattamaan Muumilaakson viidakon? Kasvatukseen tarvitaan vain ruukku, multaa, valoisa ikkunapaikka sekä pitkäjänteinen ja kärsivällinen hoitaja. Pitkän odotuksen jälkeen avokadonsiemenestä kasvaa kaunis taimi. Tuoreen inkiväärin juurakon voi kokeilumielessä istuttaa ruukkuun. Ikioma VIHERKASVI Mango, avokado vai sitruuna. Siemenen sisältä pojen hedelmähyllyissä on monia värikkäitä ja haus- nousee kaksi tainta, joista toinen jää pienemmäksi ja kuihtuu vähitellen pois. Tällaista siementä on käsiteltävä varovaisesti. Entä mitkä hedelmät Avokadon munamainen siemen saattaa avautua jo hieman ennen istuttamista, jos ovat kotoisin trooppisesta metsästä? M onissa hedelmissä on kummia siemeniä. Haljenneen siemenen sisältä näkyy pieni taimenalku. Tunnollinen puutarhuri saa lopulta hyvän palkinnon, kun siemen avautuu ja sen sisältä nousee hitaasti mutta varmasti kiiltävälehtinen, ihan itse kasvatettu viherkasvi. hedelmä on ollut ihan kypsä. Molemmista voi kasvattaa kauniita viherkasveja. Siemen istutetaan niin, että vajaa puolet siitä jää mullan pinnan yläpuolelle. Niiden avulla voi yhdessä menen paksu kuori irtoaa kokonaan taimen juurelta. Kestää melko kauan, ennen kuin lehdet nousevat siemenen sisältä. Kuori kannattaa poistaa varovaisesti, opiskella maantiedettä missä kasvaa vaikkapa bajotta se ei estä juuriston kasvamista. Alkuvuodesta arkipäivään saa hauskaa vaihtelua Mangon siemen peitetään noin yhden sentin kokeilemalla erilaisten hedelmien kasvatusta. Huolehdi, että juurenaihe, joka on siemenen pyöreämmässä 64 omapiha. Kaup- paksuisella multakerroksella
Mangon kylvöksestä nousee ihmeellisen näköinen taimi useita viikkoja kylvön jälkeen. Nyt on aika istuttaa se isompaan ruukkuun. Sitrushedelmistä löytyy usein siemeniä. Kova, mutta tuore juurakko voidaan istuttaa ruukkuun. Inkiväärin lehdet ovat ruohomaisia. Muovipussi tai kasvihuoneen kansi on hyvä poistaa päivittäin muutamaksi tunniksi; tuuletus ehkäisee homeen muodostumista mullan pinnalle. Yrtti viherkasvina Inkiväärin tuoreet juurakot ovat myös mielenkiintoisia ostoksia hedelmäosastolta. Tavallisten sitrushedelmien siementen itävyys on hyvä. Taimi saattaa kukkia ja levittää siemeniään melko nopeasti, ja sen jälkeen pieniä, hieman karvaisia ruohomaisia taimia voi löytyä saman ikkunalaudan muistakin ruukuista. Siitä ei kasva yhtä kaunista kun kukkakaupan inkivääriviherkasvit, mutta itse kokeileminen on aina kiinnostavaa. Siitä saa ajan myötä hienon viherkasvin, jonka voi siirtää keväällä ulos ruukkuineen. Bonsaikataja Joulun ja uudenvuoden istutuksissa on usein säästämisen arvoisia pieniä taimia, kun on aika siivota loputkin joulukoristeet pois. Mehikasvit sopivat kaktusikkunalle, katajista ja muista viherkasveista voi vaikka muotoilla oman bonsaipuun. omapiha 65. Vähän ajan päästä on yhdestä siemenestä ilmestynyt kaksi tainta. Pari kuukautta kylvämisen jälkeen mangon litteästä siemenestä on kehittynyt kiiltävälehtinen viherkasvi. Keskitalvella ikkunalaudalla voi viljellä myös muita yrttejä. Tasainen kosteus voidaan varmistaa asettamalla ruukut pienoiskasvihuoneeseen, jos sellainen on entuudestaan olemassa kevätkylvöjä varten. Sitrustaimien lehdet ovat kauniin kiiltäviä ja tuoksuvat hyvälle. Kastele kylvökset tasaisesti, niin että multa ei ole pitkiä aikoja läpimärkä eikä aivan kuiva. Myös erilaisten sitrushedelmien siemenistä saa kasvatettua pieniä, hidaskasvuisia puita. Niistä kasvaa kiiltävälehtisiä taimia. Siemenestä kasvattaminen on jännittävää puuhaa. päässä, jää mullan alle. Rosmariinintaimi, joka on ostettu tuoreyrttinä, kannattaa istuttaa isompaan ruukkuun. Ruukun reunojen yli pujotettu muovipussi toimii yhtä hyvin kuin pienoiskasvihuone, kunhan pussista leikataan kulma pois, jotta ilma pääsee kiertämään
Ensin oli lypsykarjatila, ja yrttien viljely oli pelkkä harrastus. Ensin yrttien taimet kasvatettiin pienes- sä kasvihuoneessa sekä avomaalla. - Yrttiemme menekki on koko ajan kasvanut, hitaasti mutta tasaisesti, Arto Koivu kertoo. Vuonna 2000 rakennettiin suuremmat kasvihuoneet, samalla saatiin kuivaamo ja pakkaamo omiin tiloihinsa. - Ainoastaan basilikat pysyvät kasvihuoneissa koko kasvukauden ajan. Tavallisen basilikan lisäksi näkyy olevan sitruuna- ja kanelibasilikaa sekä punalehtistä lajiketta. Puutarhamatkailua TEKSTI JA KUVAT SAILA ROUTIO Lapsille kotieläimiin tutustuminen on elämys. Possuja ja yrtintuoksua KOTIELÄINTILALLA Keskellä Häntälän perinteistä niittymaisemaa lähellä Someroa on pieni, sympaattinen maatila. Suurien määrien käsittelyä helpottavat lavat, joissa taimia on helppo siirrellä. 66 omapiha. Lypsykarja lähti ja aloimme samalla kasvattaa koe-eriä yrttejä. Sitten EU:n myötä yrttien viljelystä tuli varsinainen ammatti, ja nyt pihan ovat lisäksi vallanneet vuohet, possut, ponit ja kanit. - Aloimme harjoittaa maatilamatkailua 1990luvun puolivälissä, alussa hyvin pienessä mittakaavassa, kertoo Arto Koivu, Koivun tilan isäntä. Siellä voi istahtaa pihapiirin yrtintuoksuiseen kahvilaan, rapsutella kilejä ja ihastella maiseman lakeutta. K oivun yrtti- ja kotieläintilalla keksitään uutta samalla, kun ajatkin muuttuvat. Lähes kaikki yrtit istutetaan avomaalle alkukesällä, kun ne ovat kasvaneet kasvihuoneissa tarpeeksi ja kun kevään koleat yöt ovat ohi
Kasvihuoneiden vieressä on punaiseksi maalattu yrttien käsittelyrakennus, jossa tuotteet jalostetaan kuivatuiksi yrteiksi. Nämä täytyy korjata tänään, isäntä tuumaa. omapiha 67. Ponin lämmintä selkää on ihana rapsuttaa. Maailman maukkaimpia Talveksi kasvihuoneeseen pääsevät emokasvit, esimerkiksi hienoarominen ranskalainen rakuuna, josta taas keväällä otetaan pistokkaat. Pistokkaat juurrutetaan ensin ruukuissa ennen kuin ne istutetaan avomaalle. Kuivaamossa tuoksuu lempeän kesäiseltä. Basilikat ovat juuri kerinneet kukkaan
Viimevuotiset lintuinfluenssavaarat ovat rajoittaneet aukioloaikoja. Kasvilajeja on löytynyt jopa neljäkymmentä neliömetriltä, joka on lähes Suomen ennätys. Yrtit kuivataan lempeästi miedossa lämmössä, jotta kaikki aromit pysyvät tallella. Navetan koko rajoittaa eläinten määrää, joka taitaa jo olla maksimissaan. Siinä sitten ehdotettiin, että joku voisi miettiä kotieläintilaa, Arto kertoilee. Maatilan pihalla tepastelee myös koira, kuten asiaan kuuluu. - Emme ole voineet päästää lintuja ulkotiloihin ennen kesäkuun alkua, emäntä Pirjo Koivu kertoo. Yrttipuodin ja kahvilan edustalla kukkapenkissä rehottavat niinikään yrtit. - Yleensä mäkeen lähdettäessä mennään ylös. - Seudulla oli meneillään projekti, jonka tarkoituksena oli lisätä matkailua Häntälän notkon alueella. Eläimiä on aikamoinen liuta: porsaita, lampaita, vuohia, poneja, vasikoita, hanhia, ankkoja, maatiaiskanoja ja kääpiökaneja. Valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisema-alueeksi nimetty Häntälä on saanut muotonsa viimeisen jääkauden lopulla, jolloin sulamisvirrat uursivat kymmeniä metrejä syvät jokilaaksot maaperän paksuun savipatjaan. Koivujen vaatimaton tavoite on tuottaa maailman parhaita yrttejä. Kukkien seassa ne tuovat penkkiin runsautta ja tuoksua, jonka huomaa ohi kävellessä. Leppoisat eläimet Pihan toisella puolella omissa aitauksissaan märehtivät, röhkivät ja tuhisevat erilaiset kotieläimet. Kaikkein dramaattisimmat notkot ovat muutaman kilometrin päässä Koivun kotieläintilalta, mutta kauniita, aaltoilevia maisemia voi ihailla myös tilan pihalta käsin, jos ei notkopolku houkuttele vaeltamaan. Pihan sympaattiset eläimet viettävät talvet Vuohityttö Sanna ja Telle-rouva kerjäävät rapsutuksia. Rajoitusten vuoksi olemme valitettavasti luopuneet kultafasaaneista ja riikinkukoista. Täällä mennään alas, Arto Koivu toteaa. 68 omapiha. Reheviä mutta jyrkkiä jokivarsia on käytetty niittyinä vuosisatojen ajan, ja rinteisiin on kehittynyt rikas luonnonkukkien ja perhosten lajisto. Niistä tehdään saunatuoksua, jota myydään muun muassa Sauna Kaira myymälöissä, Arto paljastaa. Arto Koivu esittelee vuonna 2000 valmistunutta kasvihuonetta. - Siellä kuivuvat koivun lehdet. Tänä vuonna on jo kolmastoista kotieläinkesä menossa. Manu-pukki seuraa tapahtumia aitauksen keskeltä. navetassa omissa tiloissaan. - Muut eivät innostuneet, joten me päätimme yrittää. Leppoisa kultainennoutaja Silvia nuuhkii tulijat laiskasti ennen kuin vetäytyy taas omiin oloihinsa talon rappusille. Vaikuttavat notkot Yrttitilalla ja kotieläinpihassa käynnin voi mainiosti yhdistää retkeen Häntälän kuuluisiin notkoihin. Viihtyisän pihan ympärillä on vanhassa navetassa sijaitseva kahvila ja uusi yrttien käsittelytila
Aidan toisella puolella kasvava ruoho maistuu parhaalta. Korianterin aromi sekoittuu kotieläinten tuoksuun Koivun tilalla. Häntälän notkot kuuluvat Suomen kauneimpien perinnemaisemien joukkoon. omapiha 69. Pieni Sanna-vuohi on utelias
09-275 7120 KOIVUN YRTTI- JA KOTIELÄINTILA Ristjoentie 181 31450 Häntälä (Somero) Puh: 02-7483620 www.koivunyrtit.fi. Kuva alhaalta jokilaaksosta. varaudu ajoissa, o sta lumil toimitus in omalle k Muualle m otipihall ko nyt! aahan rah Tuotteet ti 50 , e 0 luovuteta an käyttö kunnossa! (ma x 100 km ) TALVI TU LEE ! Toro Power Max 828 OXE Toro Power Max 828 OXE 8 hv B&S OHV, Quick Stick, sähköstartti, työvalo, Free Wheel, Power Max 1890 VIIME VUODEN MALLIT painokelvottomin hinnoin! (pieni erä) Tuusulan Pienkone 70 omapiha Kääpiövuohet syövät niittykukkia, ja tarttuvat mielellään myös vaatteisiin. Pasi Hyry Oy Huoltotie 1, 04300 TUUSULA, puh. Yleensä mäkeä lähdetään ylös, mutta Häntälässä mennään alas
Valkoinen kukkii eniten, mutta sen kasvutapa on turhan jäykkä, se kasvaa jopa ylöspäin. Useimmat näistä ovat enemmän tai vähemmän rentoversoisia. Kun muistan, kastelen lehtikaktukset kunnolla. Nämä ovat sellaisia äitienpäiväkukkia. Lehtikaktukset ovat harrastus, joka vie mukanaan, Pirjo Leppänen kertoo. Oma kasvini TEKSTI REA PELTOLA KUVAT VESA KOIVU Valkean lehtikaktuksen suuren kukan keskellä on pitsimäinen hedekimppu. Mitä vanhemmaksi lehtikaktus tulee, sitä enemmän kukkia kehittyy. Välillä kasvualusta saa kuivua. Kun valo lisääntyy, lehtikaktukset kukkivat, yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Tummanpunainen kaktus on vanhaa kantaa, luultavasti sen emokasvi on kasvanut jo pistokkaan antajan äidillä. V uosien mittaan lehtikaktuksia (Epiphyllum) on kertynyt lisää. Viitisen vuotta sitten pistokkaasta kasvatetun lehtikaktuksen riippuviin versoihin avautuu yksi toisensa jälkeen kookkaita, karmiininpunaisia kukkia. LEHTIKAKTUKSIA ikkunalla Kuhmoislainen Pirjo Leppänen sai ensimmäisen lehtikaktuksensa 22 vuotta sitten pistokkaana ystävältään. Näissä on haastetta. Kerro omasta kasvistasi ja lähetä kuvia toimitukselle postiosoitteeseen: Oma Piha lehden toimitus, Oma kasvini, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki tai sähköpostilla: toimitus@omapiha.info omapiha 71. Nyt ikkunalla kukkii kuusi lajiketta, joukossa tänä vuonna saatu oranssikukkainen, sekä viitisen vuotta sitten saadut isokukkainen valkea ja kauniin karmiininpunainen lehtikaktus. Nuppujen kehittymisen aikaan kasvia ei kannata käännellä, ja lannoitus voi olla paikallaan. Kaikki lehtikaktukseni on saatu tutta- vilta. Ne voi välillä unohtaa, ja ne tykkäävät siitä. Yksi kukka kestää kolmisen päivää, ja kukinta jatkuu parin viikon ajan. Palstalla esitellään lukijoiden lempikasveja. Kasvissa voi olla 50 kämmenen kokoista kukkaa. Olisi kiva, kun olisi rinki, joka vaihtaisi pistokkaita. Kerran tai kaksi vuodessa annan kasveille Y-lannosta teelusikallisen verran. Onneksi pistokkaat juurtuvat erittäin helposti. Nykyään pidän näitä huoneenlämmössä vuoden ympäri. Ne ovat niin hienoja. Vanha tummanpunainen lajike on kaikkein kronkelein näistä. Näitä kasveja kun ei kukkakaupoissa juuri näe. Toisaalta ne ovat virattoman ihmisen kasveja. Vain yksi lajike on kuollut
Marjakuusen kasvu on hillitympää kuin kotoisten kuusien, mutta vaatimukset ovat suuremmat kasvupaikan suhteen. Meren rannikolla aitalajisto on monipuolistunut eniten. Marjakuuset (Taxus) ovat myös sopivia pienille tonteille, mutta leikkaaminen on välttämätöntä, jos halutaan pitää kasvusto kurissa. Tämä on aitasarjan viimeinen osa. HAVUJA tai KÖYNNÖKSIÄ joka pihaan sopivia aitoja Piha-aidat ovat muuttuneet, kun pihoista on tullut pienempiä. Suuressa pihassa tunnelmaa luovat havupuurivit. P erinteisten kuusiaitojen tilalle ovat tulleet esimerkiksi tuijan (Thuja) eri lajikkeet. Hän on tehnyt tunnetuksi monia uusia ja perinteisiä kasvilajeja ja jakaa auliisti osaamistaan myös kotipuutarhureille. Samoin talvenkesto on epävarmempaa. Aitaa ei ehkä tarvitse leikata istutuksen jälkeen 5 6 vuoteen, koska kaikki taimet ovat samasta emokasvista lähtöisin ja käyttäytyvät kasvaessaan samalla lailla. Ruissalossa hän tekee jatkuvasti työtä entistä laajemman ja kestävämmän kasvivalikoiman saavuttamiseksi. AARNON PIHAPIIRIN AITAKASVIT Vuoden 2007 Oma Piha -lehden numeroissa Aarno Kasvi on kertonut monenlaisista mielenkiintoisista aitakasveista. Mitään monisatametristä tuuliaitaa ei marjakuusista voi tehdä Sisä-Suomeen, koska suojakasviaita on iso projekti ja kasvuston on kestettävä poikkeavat talvetkin. 72 omapiha. KUVAT VESA KOIVU Kasvi- & pihavinkit Aarno Kasvi on Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri ja tuttu myös televisio- ja radio-ohjelmista. Kasvu on hallittua ja aita mahtuu kapeaan tilaan. Pensasaidoista on usein siirrytty puisiin suoja-aitoihin ja monenlaisiin muoviverkkoihin. Valmiit aitatuijat ovat nopeita ja helppohoitoisia. Kapeat havuaidat ja verkkoaidoilla kiipeilevät köynnökset sopivat ahtaaseenkin paikkaan
Villiviini kasvaa parissa vuodessa ja alkaa peittää koko komeutta, kunhan taimet autetaan alkuun joko vain toiselle tai molemmille puolille tukiaitaa. Kaikki kestävät sekä täysvaloa että puolivarjoa. Aidan korkeutta lisätään metrin verran tolppi- en varassa olevalla harvalla verkolla tai säleiköllä, jolloin aidan harjakorkeudeksi tulee noin kaksi metriä. Villiviini alkaa punertua syksyn tullen. Säleikössä kiipeävästä villiviinistä syntyy korkea mutta kapea aita. " Aitaan voi istuttaa useita köynnöslajeja lomittain. " alkavat pimentää toisiaan liikaa. Villiviinin punainen ja hortensian vihreä syysväri tekevät aidasta eloisan näköisen. Kapea köynnösaita Villiviinistä (Parthenocissus) tulee hyvä aita, monta metriä korkea, mutta tuen on oltava mieluiten laudasta tai muusta kantavasta materiaalista, kun on kyse raja-aidasta tai tuulensuojasta. Kasvusto on sitä tiheämpi, mitä enemmän valoa se saa. Villiviini ja käynnöshortensia kiipeilevät samalla aidalla. Lajeista suosittelen siperianpihtaa (Abies sibirica), lännenpihtaa (Abies lasiocarpa) ja serbiankuusta. Köynnösaita ei leikkaamattomanakaan vie paljon tilaa. Silloin tontin tilaa säästyy arvokkaammille kasveille. Tarvittaessa ne voidaan karsia lepoaikana vain muutamaksi päärangaksi. Pehmeä, alhaalta asti tummanvihreä puurivi tuoksuvaa jalokuusta on erittäin juhlava sisääntulo, entrée, portilta isompaan omakotitaloon, kartanoon tai linnaan. Sopiva kiipeilytuki on esimerkiksi noin metrin korkuinen, vaaka- tai pystypuista rakennettu aita, joka on kunnolla irti maasta vaikkapa betonijalustoille valetuilla kannatinraudoilla. Villiviini ja villit viiniköynnökset kuten amurinviini (Vitis amurensis) tai ojukkaviini (Vitis labrusca) viihtyvät parhaiten aurinkoisella paikalla. Syksyisin, kun 74 omapiha. Vuoden vaihteen jälkeen alkavat ne vuotaa nestettä, joka heikentää rankojen kevättalven kestävyyttä. Se on myös helppo nuorentaa järjestykseen, jos kasvu on liian rehevää. Varjoon sopivat esimerkiksi piippuköynnös (Aristolochia), alppikärhö (Clematis alpina), viinikärhö (Clematis viticella), köynnöshortensia (Hydrangea anomala ssp. Harvennetut taimet voi myydä vaikka joulukuusiksi. petiolaris), kelasköynnös (Celastrus) ja humala (Humulus lupulus). Leikkaamalla vielä kapeammaksi Köynnösaidat sopivat hyvin erottamaan rivitalopuutarhoja sekä pienten tonttien rajalle, koska ne ovat kapeita. On paras leikata aidon viiniköynnöksen (Vitis) sukulaiset ja villiviinit ennen joulua. Leikkausajankohta on köynnösaidalle tärkeä kasvun ja talvilevon kannalta. Kestäviä köynnöksiä voi istuttaa myös useita eri lajeja lomittain
Kuusenkävyt hajotetaan ensin pieniksi paloiksi, sitten liotetaan yön ajan ja lopuksi keitetään muutama tunti. Kesällä allas täyttyy omien lasten lisäksi kavereista ja naapurin lapsista. Nyt on oikea aika lähteä puutarhamatkalle, jos siihen on tilaisuus. Saniaispuut hehkuvat vihreää valoa metsän siimeksessä ja kukat kukkivat. Altaan ylläpidossa on toki työtä, mutta usein liikunnan riemu korvaa huoltotyön vaivan monin verroin. Pihaelämää TEKSTI ja KUVITUS Saila Routio Hyötykasvi Kuusenkävyillä voi värjätä kangasta ja lankaa. Lopuksi langat laitetaan väriliemeen, jossa ne hautuvat 80-90 asteessa noin tunnin ajan, jolloin väri tarttuu niihin. Sen sijaan lvi-suunnitelma tarvitaan, kun allas liitetään kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon. 76 omapiha. Puretus auttaa väriä pysymään pesuissakin. Siemeniä ei voi vielä kylvää, vasta parin kuukauden päästä. Uima-altaan rakentaminen on maisemarakentamista eikä edellytä rakennuslupaa, ellei samalla rakenneta muita rakennelmia, kuten saunaa, pukuhuonetta tai varastoa. Langat liotetaan ennen värjäystä puretusvedessä, johon on sekoitettu alunaa. Lopuksi villa pestään, huuhdotaan ja kuivataan. Maapallon ympäri Lopputalvella puutarhurin sormia syyhyää jo. Uuden-Seelannin luonto ja monet kasvitieteelliset puutarhat tarjoavat unohtumattoman elämyksen kasvien ja lintujen ystävälle. Uima-allas pihalle Oma uima-allas on varsinkin lasten unelma. Paras väri syntyy maassa lojuvista kävyistä, jotka ovat jo kuivuneet talven yli. Villalanka saa kävyistä kauniin punaruskean sävyn. Maapallon toisella puolella Uudessa-Seelannissa on täysi kesä. Syksy meni kesän aikana kerättyjen puutarhamuistojen voimin ja jouluna pääsee hoitamaan joulukukkia, kastelemaan, sijoittelemaan niitä pöydille ja ikkunalaudoille sekä ihailemaan avautuvia kukkia. Mutta tammi-helmikuussa pitäisi jo päästä tekemään jotain
Jos huonekasveissa näkyy kehrääjäpunkkien seittiä tai kirvoja, kasvit voi kantaa kylpyhuoneeseen ja pestä huolellisesti erityisesti lehtien alapinnoilta. Mihin voisi istuttaa puun tai pensasrivin suojaamaan oleskelunurkkausta, missä taas voisi laatoitus olla paikallaan tuomassa jämptiyttä? Ulkona ikivihreät kasvit suojataan talviauringolta. Sitten kuvan kanssa voi kierrellä omalla pihalla miettimässä, minkä nurkan saattaisi saada kuvan puutarhan näköiseksi. Kummassakin tapauksessa kannattaa käyttää hyväksi puutarhalehtiä, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin. Oikealla olevat jäljet kuuluvat kauriille, joka on käynyt tutkimassa nuorta kirsikkapuuta. Valo saa olla päällä aamusta iltaan saakka joka päivä. Painava nuoskalumi kannattaa ravistella pensaiden ja puiden oksilta pois, etteivät oksat väänny. Silloin hyasintin mullan annetaan kuivua. Mitä lämpimämmässä paikassa kasvit ovat, sitä enemmän ne tarvitsevat kastelua ja valoa. Litraan pesuvettä lisätään ruokalusikallinen mäntysaippualiuosta. Pesu toistetaan viikon välein ainakin pari, kolme kertaa. Vettä ja ravinteita annetaan siihen asti, kunnes kasvin lehdet alkavat itsestään kellastua. Parasta on, jos lamppu on noin 20 sentin päässä kasvien ylimmistä lehdistä. Minkin tai kissan loikkimisjäljet ovat samanlaiset, mutta pienemmät. muistilista Joulukukkana ilahduttanut amaryllis saa jatkaa kasvuaan valoisalla ikkunalla. Ulkosalla hyasintti voi kukkia uudelleen ehkä monenakin keväänä, mutta kukinnoista tulee muhkeita jouluhyasintteja hennompia. Sisällä talvehtivat pelargonit ja muut kylmänarat kukat viihtyvät parhaiten valoisassa ja viileässä huoneessa. Kevyestä pakkaslumesta ei ole haittaa, se tekee pihasta iloisen ja talvisen näköisen. omapiha 77. Vasemmanpuoleiset juoksujäljet muistuttavat suden jälkiä, mutta tällä kertaa kuuluvat koiralle. Alppiruusut, pienoishavut ja nuoret havupuut voi varjostaa säkkikankaalla tai kuusenhavuilla, jotka hidastavat lämpötilan vaihteluita ja ehkäisevät kuivumista. Sisäkukat ilahtuvat lisävalosta. Tue kasvi leveän nauhan ja vaikkapa kattoon sidotun narun avulla, etteivät komeat lehdet katkea! Myös hyasintin voi jättää kukinnan jälkeen ikkunalle. Kesällä sipulin voi istuttaa puutarhaan. Pihaansa tottuu liikaa eikä sen mahdollisuuksia huomaa, kun ei voi kuvitella miten toisenlainen se voisi olla. Lehdistä valitaan sellaiset kuvat, jotka vastaavat unelmaa omasta puutarhasta. Avuksi voi palkata puutarhasuunnittelijan, tai sitten voi ratkaista itse oman pihan ongelmapaikat. Tavallinen työpöydän loisteputkivalaisin on helppo ruuvata kukkapöydän kulmaan kiinni ja kääntää ihan lähelle kasvien latvuksia. Halogeenivalaisimet ja hehkulamput eivät sovellu kasvien valaisemiseen, ne tuottavat liikaa lämpöä. Lumi paljastaa Puutarhan kesäisistä vieraista ei voi tietää paljoakaan, mutta talvella jäljet paljastavat, kuka on kulkenut puutarhan poikki. Kun lakastuneet kukat poistetaan ja kasvia kastellaan ja lannoitetaan kevään ja kesän ajan, amaryllis kerää lehtiensä avulla voimia seuraavan vuoden kukintaa varten. Karvalehtisiä kasveja ei mielellään pestä, mutta niissä tuholaiset harvoin viihtyvätkään. Rean Hetki suunnittelulle Omaa puutarhaa ei ole helppo suunnitella
Pieni, sähkökäyttöinen moottorisaha tuntuu tottumattomankin kädessä sopivalta. Puusepät ovat ennen käyttäneet kovaa koropuuta työkalujen varsien valmistamiseen. 78 omapiha. Jos koro kasvaa kokonaan umpeen niin, että haava peittyy, saattaa puun sisälle syntyä lahoa. Onneksi kukkaa on helppo viljellä kasvimaalla, ja se kylväytyy itsestään seuraavina kesinä niin kuin kehäkukkakin. Luultavasti pakkasen tekemän halkeaman ympärille on kasvanut kovaa puuainesta, koroa. Ennen paloöljykanisteriin kurkottamista kannattaa silti miettiä oksasilppurin hankkimista. Moottorisahalla pätkiminen käy nopeasti, kun sen osaa. Rungosta ja paksummista oksista saa polttopuuta, kunhan jaksaa pätkiä ja pilkkoa. Tiesitkö, että ruiskaunokki on Viron kansalliskukka? Sopivaa silppua Kaadetusta puusta syntyy paljon oksia ja risuja. Vanhan vaahteran tunnistaa uurteisesta kaarnasta. Polttaminen vaikuttaa helpoimmalta ratkaisulta. Pihaelämää Sininen kaunotar Ruiskaunokki (Centaurea cyanus) on ruispelloilta lähes kadonnut laji. Oksasilppurilla risuista saa oivallista haketta, joka sopii katteeksi pensaiden ympärille ja kasvimaalle sekä kuivikkeeksi huussiin. Uurteita ja koroa Nuorena vaahteran kaarna on ohut ja sileä, ja runko vioittuu herkästi. Risuilla ei sen sijaan näytä olevan mitään virkaa, ja niitä kertyy yhdestä puusta aivan mahdottoman paljon
Säännöllinen ruokinta saa tupsukorvat asettumaan pihapiiriin. Kauniista katajasta on iloa ympäri vuoden. Lepovaiheen jälkeen lisätään kastelua ja kasteluveden mukana annetaan lannoitetta, vähän kerrallaan. Talven värittömyydessä vihreää kaivataan. Vähän lisää Talven pimeimmän ajan mentyä voi huonekasveja taas hoitaa vähän ahkerammin. Eihän sitä talven aikana kuitenkaan voi mihinkään käyttää. omapiha 79. Itse letkun jäätyminen ei haittaa, mutta jos sinne on jäänyt vettä, se olisi hyvä valuttaa pois. Ne perennat, jotka pitävät lehtensä koko talven, ovat luultavasti lumipeitteen alla. Katajat ovat parhaassa elementissään pieninä ryhminä, joissa on kolme tai viisi kasvia kussakin. KUVA JOUKO TIKKANEN Mitä olisi Suomi ilman oravia? Orava oppii nopeasti käyttämään oravansyöttöautomaattia. Automaatteja saa Puutarhakeskus Kauppilasta. Pakkanen puree Vesiletku on vaarassa jäätyä. Veden ja lannoitteen lisääminen ja valon määrä rohkaisevat kasveja kehittämään kukkanuppuja, ja kukista pääsee nauttimaan jo ennen pääsiäistä. Vihreät peruskasvit Talvella puutarhassa vihertävät vain havukasvit ja alppiruusut. Puutarhaletku on paras säilyttää talven yli varastossa. Taimitarhalla kannattaa käydä muulloinkin kuin keväällä ja ostaa muutakin kuin sillä hetkellä kukkivia kasveja. Orava pääsee pujahtamaan laatikon sisällekin noutamaan pähkinöitä ja siemeniä
Ikkunoiden tiiviys on toki hyvä asia, mutta sen myötä jääkukat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Taidemaalarit ja muotoilijat ovat myös saaneet innoitusta jäisistä kuvioista, jotka koristavat muun muassa Arabian nostalgisen Jääkukka-astiaston reunaa. Minijääpuikkoja Talven pimein aika on ohi ja valo lisääntyy hetki hetkeltä. Taitava hitsaaja voi koota majan itsekin, ja voipa sen rakentaa myös puusta. Aamupäivän aurinko sulattaa äkkiä kukat eteläpuolen ikkunoista. Paras hetki kukkasten ihailuun onkin juuri silloin, kun auringon säteet ensi kertaa osuvat kuvioihin ja heijastuvat niiden mielikuvituksellisista kiemuroista. Tähän pieneen teesalonkiin mahtuu juuri ja juuri kaksi nauttimaan teetä. Heinänkorret ovat keränneet paksun jääkuoren ympärilleen sulan ja pakkasen jaksojen vuorotellessa toistuvasti, ja aina lauhan tullen niistä on tiputtanut vähän vettä, joka on sitten jäätynyt. Pihaelämää Turvassa sateelta Huvimajat ja katokset kasvattavat suosiotaan suomalaisissakin pihoissa. Jääkukkia muodostuu vesihöyryn kristallisoituessa pakkasella. Eteerinen jääkukka on innoittanut runoilijoita ja säveltäjiä, ehkä parhaiten muistetaan Joel Hallikaisen esittämä Kuurankukka sekä Veikko Juntusen säveltämä kappale Jääkukat. Useimmissa rautarakenteisissa majoissa ei ole kangaskatosta, mutta sellaisen voi ommella itse mittojen mukaan ja kiinnittää majan kattorakenteisiin esimerkiksi tarranauhalenkeillä, jotka on ommeltu sopiviin kohtiin. Ohikiitävä hetki Jääkukat syntyvät ikkunoihin, jotka eivät ole kovin tiiviit, tai yksinkertaisiin ikkunalaseihin joita on esimerkiksi vanhoilla verannoilla. Muutaman viikon kuluttua voi jo päästä todistamaan ensimmäisiä tippuvia pikku jääpuikkoja. Helmikuun voimakkaassa auringossa jään sisälle jääneet pienet ilmakuplat loistavat kuin timantit. 80 omapiha
Työpäivän jälke en estetiikan etsintä jatkuu pu utarhassa. Millainen puutarha sellainen emäntä TEKSTI JA KUVAT SAILA ROUTIO KAUNEUDEN vaalija Pitkän kampaaja uran aikana Mante Anttone n on omistautunut kauneude n luomiselle. Kun silmä lepää, mielikin ra uhoittuu. MILLAINEN PUUTARHA... Huvimajassa, pu utarhan sydämessä ovat synt yneet lukuisat puutarhapäiväkir jat. Kuvapari näyttää, miten ihminen ja puutarha muistuttavat toisiaan.. sarja alkaa tässä Oma Piha lehden numerossa
Lehti vastaa ainoastaan tilaamastaan aineistosta. Vastuu virheistä ja reklamaatiot Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä ja julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. vsk Postimerkki. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Oma Piha -lehti Asiakaspalvelu Vanha Talvitie 10 C 00580 HELSINKI ISSN 1459-9783 5. lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos olet jo tilaaja, merkitse asiakasnumerosi osoitelipusta tähän__________________ Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen ja saan 6 kpl loistokurjenpolven juurakoita lahjana (arvo 17 , toimitetaan toukokuussa) postimaksun (4,90 ) hinnalla yhteensä hintaan 34,60 Tilaan Oma Piha -lehden vuosikerran määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,70 Tilaan Oma Piha -lehden lahjaksi määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,70 kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Lahjatilauksen maksajan nimi _____________________________________ Lähiosoite ______________________________________________________ Postinumero _____________ Postitoimipaikka _______________________ Puhelinnumero _________________________________________________ Tilaan PIHAKALENTERIN 2008/2009 hintaan 19,90 (+ postitusmaksu 3,10 ) Lopetan Oma Piha -lehden tilauksen maksamani tilausjakson päätyttyä Osoitetietoni ovat muuttuneet, uusi osoite alla Tilaajan / lahjatilauksen saajan nimi ______________________________________ Lähiosoite __________________________________________________________ Tilausjakso sisältää 6 painettua lehteä täynnä tuoretta lukemista sekä rajoittamattoman käyttöoikeuden Internet-palveluun osoitteessa www.omapiha.info Toimitus Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki toimitus@omapiha.info Päätoimittaja Jouko Tikkanen jouko.tikkanen@omapiha.info Toimituspäällikkö Rea Peltola rea.peltola@omapiha.info Toimittaja Saila Routio saila.routio@omapiha.info Valokuvaaja Vesa Koivu vesa.koivu@omapiha.info Avustavat toimittajat Säde Aarlahti, Monica Äijälä, Sari Rautakoski, Juhani Piirainen Graafinen suunnittelu Taija-Tuulia Tammelin Kustantaja Puistomedia Oy - Suomen Omapiha Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki Mediatiedot www.omapiha.info Ilmoitusmateriaali aineisto@omapiha.info Painopaikka Printall AS Ilmestyminen Painettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa: tammikuussa, maaliskuussa, toukokuussa, kesäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Sähköinen lehti osoitteessa www.omapiha.info joka päivä 24 tuntia. Postinumero _____________ Postitoimipaikka ____________________________ Puhelinnumero ______________________________________________________ Copyright OP 1/08 Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Oma Piha -lehden lupaa on kielletty. TILAA OMA PIHA! Kestona vain 29,70 /vsk IKK OPU ISTU TA NIM U! 4/2007 6,90 fo www.omapiha.in Tilaamalla Oma Piha -lehden saat kuusi asiantuntevaa lehteä vuodessa täynnä vinkkejä ja ideoita. an Rean ja Ves PIONI- tarhassa Tilaukset ja asiakaspalvelu: RUUSUJA ja ki Paikan hen ohjaa UA SUUNNITTEL vinkit mat pihoilla a parvekkeill SUVIRANTA Järnefeltien OISTAA yhä KUK Postitse Oma Piha, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki 13:32:39 vin Aarno Kas i aliks PENSASAIDOIKSI n REHEVÄ UU Turkulaine a KAUNIST Rivitalopih 6.6.2007 pikkupiha Sähköpostilla asiakaspalvelu@omapiha.info Puhelimitse (Arkisin klo 9-15): 09-239 6168 tai 040 846 8224 Internetistä www.omapiha.info Kestotilaus Vuositilaus Irtonumero 29,70 34,70 6,90 Lehtipisteistä OPiha20070 4_kansi.indd 1 PALVELUKORTTI 2008 Tällä kortilla voit hoitaa tilauksesi ja osoitteenmuutoksesi
Oma Piha 2/2008 ilmestyy 13.3. · 100-sivuinen messunumero! Seuraavassa numerossa mm. Paras Piha -kilpailu 2007: Esittelemme eteläisen Suomen aluevoittajan Aarno Kasvi lammikoiden ja altaiden kasvit + Sammal on muotia - näin saat sitä lisää! + Komposti käyntiin KUVA PASI LEINO Löytöretkellä Ranskassa KUVA ROGER SEIJO Viherhuone tuo puutarhan sisälle SR Suunnittelun salat: Suuresta pihasta viihtyisä ja käytännöllinen SR
Toiveikasta talvimieltä!