T NY
1
! 0 SIVUA 0
KOKEILE UUSIA PARVEKEKASVEJA
3/2007 6,90 www.omapiha.info
AARNO KASVIN
vinkit:
PENSASAITA
kostealle maalle
Rinnetontti
Lapsiperheen
JÄNNITTÄVÄ
piha
Suolahdessa
ON ILO!
Vanha
puutarhaan
KIVIÄ ja someroa
Kotikonstein eroon TUHOLAISISTA
SYREENIMAJA kuntoon
PARATIISI kalkkikaivoksessa
3 / 2007
Tässä numerossa
10
Esittelemme ParasPiha 006-kilpailun keskisenSuomen aluevoittajan
Ilona ja Janne Pietiläisen piha on leikkisä mutta linjakas.
AJANKOHTAISTA 16 Pidäsilmällätuholaisia Kukkatarhallakasvavat kesänihanuudet 5 Vastaalehtokotilokyselyyn!
Kerätään yhdessä konsteja, jotka tehoavat lehtokotiloihin
90 Kirja-arvio:Pionittulevat MUUTTUVAPIHAJAPARVEKE 48 Rinnetonttionmahdollisuus 54 Parvekkeillatapahtuutaas
Kivipintauudistaa puutarhan
Katsomme, miten sipulikukat talvehtivat parvekkeilla ja kokeilemme parvekeruusuja
TEEITSE 30 3 38 58 68 Sekoittuneetvuokotvoi erotellakukkivina Kauniinköynnössäleikön rakentamineneiolevaikeaa Ränsistynytsyreenimaja uuteenloistoon Ruokosuojusruukulle Lapsenomaporkkanapenkki
44
Kanadan länsirannikolla
Vanhassa louhoksessa kukkii tulppaanien meri
IDEOITAJAINNOITUSTA 6 Ahkeratpikkuorvokitkukkivat keväästäsyksyyn 6 Ikivanhaitävaltalainenkasvitarha saamielikuvituksenliikkeelle PALSTAT 4 Suosikkikasvi 6 37 77 78
Tuoksuva kuningaslilja viihtyy lämpimässä
70
Taiteilijayhteisön seuraelämän keskusjatuottoisa omenatarha
Lehdenkärjet Omakasvini VesaKoivukertookuvasta AarnonKasvi-&Pihavinkit
Kiinnostaisiko aita lepästä, tammesta tai lehmuksesta?
9 Pihaelämää OMAPIHA 15 ParasPiha007-kilpailu 60 Kasvipuoti
82
omapiha
Tuusulan rantatie -sarjassa vierailemme Paloheimon suvun Kallio-Kuninkalassa
Aurinkoiselle parvekkeelle sopivia kasveja
97 Seuraavassanumerossa 98 Yhteystiedot 98 OmaPiha-lehdenpalvelukortti
Kuningasliljalle varataan erittäin hyvin ojitettu paikka, jossa on paksu kerros ravinteikasta ja vettä pidättävää, kuohkeaa multaa. Heinäkuussa varsien latvaan puhkeaa torvimaisia kukkakelloja, joiden ulkopinta on ruskeanpunertava. Tyynenä iltana täyteläinen, lämmin, hyasinttia ja ylang-ylang-parfyymia muistuttava tuoksu valuu melkein silmin nähtävinä vanoina monen metrin päähän. Täysi auringonpaiste ja tuulensuoja ovat tarpeen, jotta lilja jaksaa talvehtia vuodesta toiseen. Sisältä kukka on puhtaan valkoinen. Ja kukka tuoksuu. K
NINGAS
uningasliljan (Lilium regale) sipulit olisi oikeastaan paras istuttaa syksyllä, jotta ne ehtivät juurtua kunnolla, mutta toukokuussakin ehtii vielä. Sipulin ympärille on myös hyvä istuttaa maanpeitekasveja tai suojata paikka kevyesti havuilla, jotka hidastavat maan routaantumista. Tekee mieli kumartua kukan puoleen ja hengittää syvään.
omapiha
5. Keväällä maasta kohoaa kapeita varsia, jotka saattavat olla edullisella paikalla jopa 130 sentin mittaisia
Taimi siirretään kylvöastiasta ensimmäiseen omaan ruukkuunsa. 09-633213, www.lauraashley.fi
Kurssit ja tapahtumat
PUUTARHAPÄIVÄT 25.-26.5.2007 Vuoden 2007 Puutarhapäivien ajatuksena on istuttaa puutarhainnostuksen siemen perheen pienimpiin. HÄMÄLÄISTÄMAISEMAA Ylikartanossa Vanajaveden Retulansaaressa järjestetään hämäläiseen perinteeseen liittyviä kursseja ja tapahtumia. Osoite: Ylikartano, Retulansaarentie 219, 13800 Katinala, puh. Samalla voi tutustua Maisemia Hämeestä näyttelyyn, joka on avoinna 7.5.-30.8.2007. Matkalla vieraillaan Suomen kivikeskuksessa ja Aunen kukkapihassa Juuassa sekä Puutarha Silmussa Nurmeksessa. 044-0940048, www.tyrvanto.net MARTTOJENMUKANAITÄ-SUOMESSA 9.6.2007 Pohjois-Savon marttayhdistys järjestää puutarha-aiheisen kevätmatkan Juukaan ja Nurmekseen. · Vuoden teemaa Lapset ja puutarha mukaillen Lasten ja nuorten puutarhayhdistys osallistuu puutarhapäivien viettoon TÄÄLLÄ MÄ OON -tapahtumalla Kumpulan koulukasvitarhalla Helsingissä. · Parikkalan puutarhayhdistys järjestää puutarhapäivänä perennojen vaihtoa. Matkan hinta on jäseniltä 55 /henkilö, eijäseniltä 60 . Lapset pääsevät istuttamaan kesäkukkia. Ruukku 9,20 ja koulimispuikko 2 , Hyötykasviyhdistys, puh. 09-4342350, www.hyotykasviyhdistys.fi
Voikopyykkipoikien säilytystä tämän sievemmin hoitaa! Laura Ashleyn pyykkipoikapussi, 9,50 . klo 9-14. · 17.6.2007 järjestetään Pohjoismaisen luonnonkukkapäivän kasviretki. 017-2648774 tai 050-3394260
8 omapiha. · Lahden torilla on puutarhapäivän kasvikirppis lauantaina 26.5. Retkellä tutustutaan Retulansaaren ketojen ja niittyjen kasvillisuuteen professori Pertti Uotilan johdolla. Laura Ashley, puh. Näyttely esittää kuvin ja kartoin, miten hämäläinen maisema on vuosisatojen saatossa kehittynyt. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Pohjois-Savon Martat ry., Ajurinkatu 43, 70110 Kuopio, puh. Lehdenkärjet
Pieni pyykkityttö Ensimmäinen muutto
Kuntaimenensimmäisten sirkkalehtien välissä pilkottaa uusi lehtipari, on koulinnan aika. · Toukokuussa voi seurata lehmien laitumelle laskua, tarkempi päivämäärä varmistuu kevään tulon myötä. Tapahtumia järjestetään koko Suomessa, taimenvaihtomarkkinoista piirustuskilpailuihin
- Minä olen suunnitellut tämän itse, Ilona Pietiläinen kertoo. Kasvit on istutettu viitisen vuotta sitten, jo ennen kuin uuden talon pohjia ryhdyttiin tekemään. Piha on nuori niin kuin perhekin. - Tässä meidän kotipihassamme on pikkuisen laiva-ajatusta. Taloa kiertäviä terasseja reunustavat paksut laivaköydet, puiset kalareliefit koristavat kuisteja. - Mies kyllä yrittää toisinaan hiukan jarrutella. Uponnut vene ongittiin ve-
den alta, vielä se kestää. Seuraavaksi olemme ajatelleet perustaa 1940-luvulla rakennetun kaupan villiintyneelle pihalle salaisen puutarhan.
Satua ja seikkailuja
Sisääntulopihalla on kiviä ja veneeseen istutettu kukkatarha. Terassit polveilevat kukkaistutusten reunustamina talon ympärillä, portaikot ja polut laskevat suurien kivenlohkareiden ja näkymää kehystävän puuportin lomasta alapihalle. Pengerrysten suuret kivet siirrettiin paikalle ihan ensimmäiseksi.
- Myyn Sateenkaarentaa -sisustuskaupassani antiikkia ja valurautaa, ne tahtovat vähän ryöstäytyä uloskin. - Piha seuraa talon sisustusta. Naapuritonteille ajettiin parhaimmillaan toistasataa kuormaa täytemaata, että ne saatiin tasaisiksi, Janne Pietiläinen muistelee. Talossa on talonpoikaisantiikkia, pihalla vanhoja pöllejä, ompelukoneen jalat köynnöstukina seinillä, ruosteinen polkupyörä kukkien alustana.. Kun kierrämme talon taakse, eteen avautuu hämmästyttävä pienoismaisema. Pihakilpailu
Laudoitettuja terassipolkuja reunustavat laivaköydet.
Alapihan kaartelevat käytävät kutsuvat kolmipyöräisellä ajelevia!
TEKSTI REA PELTOLA KUVAT VESA KOIVU PIIRROS SAILA ROUTIO
Lapsiperheen
JÄRVENRANTAPIHA
Ilona ja Janne Pietiläisen piha Suolahdessa valittiin Paras Piha 2006 -kilpailussa keskisen Suomen parhaaksi. Alapihalla laatoitukset ja kiveykset kaarte-
-M
10 omapiha
e emme tuoneet ollenkaan täytemaata, kivet ovat tältä tontilta
Taikaovi ei johda minnekään, vai johtaako?
Pihassa on paljon vitsikkäitä yksityiskohtia.
omapiha 11
Pihakilpailu
Hopeahärkki ja villiviini kiipeilevät suurten kivien pinnalla.
Puro on turvallisen matala.
Piha-altaan takana välkehtii järvi.
levat ison huvimajan ja pienen ja satumaisen näköisen saunan ympärillä. Pietun leikkimökki on tekeillä, siitä tulee itse suunnitellun saunarakennuksen pienoismalli.. Puuliiterin kun saisi vielä! - Täällä ei ole hirveästi kitkemistä. Pihaa on muutettu joka vuosi, kiveyksiä lisätty. Niiden keskellä virtaa puro lammikoineen. - Minä hoidan kasvipuolen, Ilona Pietiläinen sanoo, - Janne ajaa nurmikot ja rakentaa aina jotain uutta. Tilavan nurmikentän aidassa on kaksi porttia; toinen vie rantaan, toinen on taikaovi, joka ei vie minnekään, tai minne vain.
Huolellisesti perustettu
Portista pääsee rantaan vievälle polulle.
1 omapiha
- En oikeastaan kastele muuta kuin samana vuonna istutetut taimet, en nurmikkoakaan.
- Kuivuvat nurmipaikat poistan ja korvaan vaikka kuorikkeella. Pihaa kehystää valoisa rantametsikkö, jonka takana kimaltelee sininen järvi. Kiveysten alla on suodatinkankaat. Joka penkki on rajattu huolellisesti, ettei nurmikko valtaa niitä
- Ensin ajattelin, että istuttaisin pihaan vain valkeita ja kellerviä kukkia, mutta kyllähän se rajoittaisi paljon. Pihalla on paljon oleskelupaikkoja. Sisääntulopiha 4. Talo 2. Sauna 11. - En ole yleensä mikään ruusuihminen, tosin nyt on kyllä vähän lempeämpi kausi menossa. Leikkimökki 12. Portaikko ja kaaripolut 8. - Käytän aika paljon muovikukkia, aika ei riitä kasteluun. Vene 5. Ilona Pietiläinen ja Pietu-poika alapuutarhaan johtavilla leveillä puuportailla
Sisäänkäynti on veneilyhenkinen rantakivikoita muistuttavine istutusalueineen ja veneineen, jossa kasvavat kärhöt.
Miniatyyripuutarha kärrynpyörässä.
12 10
Kivenkoloihin on tullut itsestään metsäkasveja ja pikku saniaisia. Isoja kiviä 6. Katu 3. Nurmikko
omapiha 13. Portti naapuriin 15. Huvimaja 9. Terassipolku 7. Avokuistilta näkyy pihan pienoismaiseman yli järvelle.
PIHAN POHJAPIIRROS
13 11 5 15
14
8
9 5 6
7
4
Ilona Pietiläisen kotisivut ovat osoitteessa www.sateenkaarentaa.fi
1 5
3 2
1. Taikaovi 14. Grilli 10. Portti rantapolulle 13. Rakastan pioneita, ne ovat niin kiitollisia maljakkokukkia
Eikä siinä kaikki, kun rakennetaan, pääsee pitelemään lautoja ja mittailemaan yhdessä isän kanssa.
14 omapiha. Piha näyttää lapsen toiveunelta. Talo lepää rauhallisten terassien ja niitä reunustavien istutusten muodostamalla jalustalla, sieltä kiertyy alaspäin polkuja, portaikkoja ja kivien muodostamia pengermiä. Kaartelevat käytävät houkuttelevat juoksemaan ja kävelemään, laatoitettu pohja on kuin luotu kolmipyö-
räisellä ajeluun. Tuloksena on tiivis, leikillinen ja kutkuttava pihapiiri, joka ei silti ole levoton. Pihakilpailu
Polveilevalta terassipolulta on hauska katsella alapuutarhan pienoismaailmaa.
Tuomariston arvio palkintopihasta
Parasta Pietilöiden pihassa on yllätyksellisyys ja silti harkitut linjat. Naapuritaloon päin on rakennettu portti, josta pääsee kyläilemään tarvitsematta kiertää kadun kautta. Nurmella on tilaa, ja kivien ja oksien joukosta löytyy aina jotain mielenkiintoista tutkittavaa. Vaikka piha näyttää huolitellulta, se on yllättävän helppohoitoinen, ja siellä on runsaasti tilaa lasten puuhille.
Kuisti on viihtyisä oleskelupaikka.
Puiset terassit ja portaat leviävät siellä täällä istumanurkkauksiksi. Kuiville paikoille on valittu sopivia lajeja, ja pientenkin kasvien kauneus pääsee oikeuksiinsa kiveysten ja kuorikatteiden keskellä. Piha on huolellisesti hoidettu ja kasvit ovat hyvinvoivia. Lampi ja puro ovat turvallisen matalia, joten vedelläkin voi leikkiä. Järven läike on päässyt osaksi puutarhan maisemaa. Koristeellisia pylväitä, monenlaisia rautaesineitä ja kukka-astioita on sijoiteltu sinne tänne pitkin pihaa, mutta kasvien hillitty väritys ja kivien suuri koko, selkeät kulkuväylät ja rantametsikköön rajautuva nurmi tasapainottavat vaikutelmaa. Tällä pihalla on aina jossakin kohtaa sopivan lämmin, varjoisa, tuulelta tai sateelta suojattu paikka lepoa, seurustelua tai leikkimistä varten
Vierailusta sovitaan etukäteen. - Suomalaiset ovat usein turhan vaatimattomia.
Omaa osaamista ei kehdata tuoda esille, vaikka siitä voisi olla iloa monille muillekin. Kilpailussa voi menestyä yhtä hyvin pienellä terassipihalla, jossa on viihtyisä oleskelupaikka, näppärällä vihannestarhalla, kukkivalla kaistaleella rivitalon päädyssä kuin varjoisalla omakotitalon puutarhallakin. - Jo ilmoittautuminen kertoo siitä, että osallistuja on tyytyväinen omaan pihaansa, Jouko Tikkanen toteaa. Vielä ehdit ilmoittautua
Tänäkin vuonna Oma Piha -lehti järjestää Suomen Paras Piha -kilpailun. Myös ympäristön huomioiminen ja pihan viihtyisyys kautta vuoden ovat eduksi.
Kiitosta ja kannustusta
Oma Piha -lehti haluaa kiittää pihakilpailuun osallistuvia, sillä he innostavat esimerkillään muitakin huolehtimaan asuinympäristöstään. Ilmoittaja voi olla pihan omistaja tai joku muu, vaikkapa tuttava, naapuri tai puutarhaseura. - Pihanhoito ja pihan kehittyminen tuottavat hyvää tuulta paitsi sille, jonka piha on, myös kaikille niille, jotka saavat nauttia pihan katselemisesta. - Erityisen mukavaa on se, miten monenlaisia pihoja kilpailuun on ilmoittautunut. Voittajapiha voi löytyä yhtä hyvin Lapista, lounaissaaristosta kuin keskeltä Suomea. Kilpailuun osallistuneita pihoja esitellään Oma Piha -lehdessä, jotta myös muut kuin lähiympäristön ihmiset pääsisivät osallisiksi pihojen kauneudesta. Ilmoittaudu 31.5.2007 mennessä kirjeitse osoitteella Oma Piha/pihakilpailu, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki tai sähköpostilla paraspiha@omapiha.info KILPAILUNKULKU Ilmoittautumisten perusteella tuomaristo valitse pihat, joissa vieraillaan kesä-heinäkuussa. Kilpailun tuomaristo arvostaa myös tilan käyttöä, pihan omaleimaista ilmettä sekä rehevyyttä tai niukkojen olosuhteiden kaunista hyödyntämistä. Kaikki, joiden pihoihin tuomaristo tutustuu, saavat uuden Pihakalenterin. PALKINNOT Kilpailun voittaja saa 500 euron lahjakortin Viherpeukaloihin ja muut finalistit 200 euron lahjakortin. - Kilpailun tavoitteena on edistää suomalaista puutarhakulttuuria ja tuoda esiin sen monipuolisuutta ja pihanhoidon palkitsevuutta. Finalistit julkistetaan Oma Piha lehden numerossa 6/2007, lukijat saavat osallistua voittajan valintaan. Voittaja julkistetaan Oma Piha lehden numerossa 1/2008. Ilmoittajan on syytä varmistaa, että ilmoitettava haluaa osallistua kilpailuun.
omapiha 15. Koko kilpailun voittajan lisäksi palkitsemme eri alueiden parhaita pihoja.
PARAS PIHA 2007
-kilpailuun!
Paras Piha -kilpailu 2007
ILMOITTAUTUMINEN Osallistujana voi olla oma pihasi tai omistajan suostumuksella muu kaunis piha. Ilmoittaja voi halutessaan liittää selostuksen, mitä hyvää tai erikoista pihassa on. - Tärkeintä on se, että piha on tarkoituksenmukainen juuri siellä asuvien ihmisten kannalta. Samalla osallistujien hyvät pihaideat pääsevät julki! Kilpailuun osallistuminen perustuu ilmoittautumiseen. OSALLISTUJIENRAJAUKSET Vuoden 2006 voittajapiha ei voi osallistua vuoden 2007 kilpailuun.
P
äätoimittaja Jouko Tikkanen on ilahtunut kilpailun saamasta suosiosta. Ilmoittautumisaika jatkuu 31.5.2007 asti. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee lähettää 1 - 3 valokuvaa pihasta. Ilmoittautumisaika on toukokuun loppuun saakka
Puolet pulmasta on monesti ratkaistu jo silloin, kun tiedetään, mistä ongelmat ovat lähtöisin. Tuholaisten torjunta
TEKSTI SÄDE AARLAHTI KUVAT SÄDE AARLAHTI, MONICA ÄIJÄLÄ JA VESA KOIVU
Leppäkertut tekevät kasveille päivittäisiä kirvatarkastuksia.
Mitä pihalla tehdäänkin, on pölyttäjille ja muille hyötyeliöille annettava työrauha. Mutta niitä kuuluu ollakin hiukan, jotta tuholaisten luontaisilla vihollisilla riittää ravintoa. Yhdellä pihalla päänvaivaa aiheuttavat etanat ja kirvat, kun taas toisella käydään taistelua voikukkia vastaan. Tarpeen vaatiessa on torjuntaan ryhdyttävä juuri ennen mansikoiden kukinta-aikaa.
MÄ
16 omapiha. Kesän vitsausten nujertamiseen löytyy kuitenkin koko joukko tehokkaita apukeinoja, superkukista ja oluesta alkaen. Kesän lämmössä viihtyvät myös monet taudit ja tuholaiset, joita ei tieten tahtoen ole kotipihalle kutsuttu. Osa niistä leviää ilmavirtojen
mukana naapuripihalta toiselle, osa tulee pihalle salamatkustajina multakuorman tai uusien taimien kylkiäisinä.
Mikä avuksi?
Tauteja ja tuholaisia on syytä epäillä, jos kasvin lehdet alkavat näyttää omituisilta tai kasvu jää muihin kasveihin verrattuna selvästi jälkeen. Rikat, taudit ja tuholaiset saa taltutettua parhaiten, kun niiden saapuminen huomataan tarpeeksi varhain.
O
n lohdullista tietää, ettei yksikään piha säästy kokonaan ötököiltä tai rikkakasveilta. Tautien aiheuttamien oireiden tunnistusta vaikeuttaa monesti se, että myös hoitovirheet ja puutostilat saattavat aiheuttaa kasveihin samankaltaisia merkkejä. Juuri kun pihan puut ja taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun, asiat voivat kääntyä päälaelleen. Joskus kasvien omat puolustuskeinot kuitenkin pettävät tai sää suosii vitsausten leviämistä niin, että puutarhurin on pakko puuttua peliin. Niin hyönteisillä, linnuilla kuin maan pikkueliöilläkin on tärkeä merkitys kasvien menestymiselle. Parhaassakin tapauksessa löytyy lehtien seasta aina muutama kirva tai punkki. Pul-
Luteet ovat litteitä, vajaan sentin pituisia hyönteisiä, jotka vioittavat etenkin mansikan kukintoja ja saavat aikaan epämuodostuneita marjoja. Vaikka tuholaislajeja on paljon, niiden havaitseminen ja tunnistus on yleensä melko helppoa. Mahdolliset ötökkäsumutukset tehdään kukkapenkeissäkin vasta auringon laskettua.
MUUMIOTAUTIja
muut päänvaivat
Hyvinvoivalla pihalla on monenlaista elämää
Härmä ja muut sienitaudit yleistyvät loppukesällä ja kosteiden sadejaksojen aikana. Ne rumentavat kasvien lehtiä, mutta koituvat harvoin koko kasvin turmioksi.
omapiha 17
Kontiaisella se on multakeon keskellä, vesimyyrällä keon vieressä.
Kauniimpia perunoita
Perunan tavallisimmat vaivat, perunarutto ja perunarupi, ovat usein hyvin tiedossa. Etenkin kirvat ja ankeroiset tuntuvat kaihtavan näiden superkukkien seuraa. Etanoiden reiteille voi myös kaivaa astioita, joihin kaadetaan houkuttimeksi hukuttava kerros olutta. Joskus apu vitsauksiin löytyy yllättävistä asioista. Sen sijaan kontiaiset eli maamyyrät ovat pihan kasveille harmittomia. Leikatut oksat on syytä hävittää polttamalla.
mien ratkaisuun löytyy yllättävän paljon vaihtoehtoja, eivätkä luonnonmukaiset konstit aina jää valmiita kemikaaleja huonommiksi. Niinpä samettikukilla voi piristää ja suojata niin tomaattirivejä, vihannespalstaa kuin kukkapenkkejäkin.
Monet perunan taudeista leviävät siemenperunan mukana. Markkinoilla on myös sähköisiä myyräkarkottimia, jotka tehoavat myyriin vaihtelevasti. Niiden torjunta on aloitettava mahdollisimman varhain, jotta kanta ei pääse kasvamaan suureksi. Esimerkiksi siivouskaapista löytyvästä mäntysuopaliuoksesta saa oivallisen aseen kirvoja ja muita pehmeäkuorisia hyönteisiä vastaan, kun liuosta laimennetaan sumutuspulloon 1-2 prosentin vahvuiseksi seokseksi (1-2 teelusikallista litraan vettä). Etanoista suurinta tuhoa pihoilla saavat aikaan kotimaiset lehtokotilot ja ulkomaista alkuperää olevat espanjansiruetanat eli tappajaetanat. Vesimyyrät herkuttelevat mielellään kasvien juurilla ja saavat aikaan merkittävää tuhoa. Ohjeita on myös noudatettava, jotta torjunnasta ei aiheudu haittaa ihmisille ja luonnolle. Rauhoitetun kontiaisen jäljet tunnistaa kolon ulostuloaukosta. Tauti saadaan kuriin, kun saastuneet oksat leikataan pois pari kertaa vuodessa. Torjuntakeinona suositaan perinteisiä rotanloukkuja, joita
viritellään myyrien lempialueille ja peitetään kevyesti suurilla lehdillä. Torjunnassa tehokkaimmaksi menetelmäksi on osoittautunut etanoiden kerääminen käsin ja saaliin pudottaminen kiehuvaan veteen. Kanta olisi hyvä uusia muutaman vuoden välein.
Myyriä ja etanoita
Myyrät ja etanat lienevät pihojen parjatuimpia paholaisia, eikä syyttä. Taloudellisinta on ostaa aineita suuremmissa pakkauksissa, vaikka useamman pihan kimppaostoksena. Jos muu ei auta, kevätsipulit ja perennat on istutettava tiheäsilmäisissä metallikoreissa. Samettikukilla (Tagetes) on tuholaisia karkottava vaikutus.
Punapahka on yleinen koriste- ja aitapensaiden oksia vaivaava sienitauti. Vesimyyrän ohella tuhoja pihoilla tekevät peltomyyrät. Usein moni tuotemerkki pitää sisällään saman tehoaineen, joten ainetta ostettaessa kannattaa vertailla hintoja ja huomioida myös pakkauskoon vaikutus tuotteen hintaan. Kauppavalmisteita käytettäessä on aina syytä lukea käyttöohjeet huolellisesti läpi. Niiden vuoksi ei kotitarveviljelyssä tarvitse ryhtyä erityisiin torjuntatoimiin, mutta keväisellä harkinnalla voi parantaa mukuloiden ulkonä-
18 omapiha. Uusin ase etanoiden torjunnassa on koivutisle, jonka käytöstä on saatu kannustavia kokemuksia. Myyrien olemassaolon huomaa nurmikolle ja kukkapenkkeihin ilmestyvistä koloista. Molemmat saavat aikaan suurta tuhoa, eikä tarjolla ole nopeasti ja
varmasti tehoavia torjuntakeinoja. Monet kokeneet puutarhurit hyödyntävät samettikukkia (Tagetes) pihapiirin tuholaistorjunnassa. Usein myyrä- ja etanakannat saadaan hallintaan yhdistämällä useampia eri konsteja. Esimerkiksi oksakehikko loukun päällä estää lintuja joutumasta loukkuun
Perunan tuholaisista ilkeimpiä ovat ankeroiset, jotka talvehtivat maassa. Omenarupea voidaan torjua säilyttämällä puiden latvukset ilmavan avoimina. Perunarupi on lähinnä ulkoinen ongelma, jota esiintyy varsinkin kuivan alkukesän jälkeen. Siemenperunaa ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös lajikkeiden taudinkestävyyseroihin. Ammattiviljelmillä rupea torjutaan ruiskutuksin, mutta kotitarhoissa ruiskutuksia ja niiden uusintoja on melko hankala ajoittaa oikein. Auringossa välkkyvät cd-levyt ja pärisevät rastasnauhat ovat niinikään hyvä apu rastaiden ja varisten säikyttelyssä.
Syksyllä satoa tuhoava ja maisemaa pilaava muumiotauti on vaikea torjuttava. Suureksi kasvanutta omenapuuta eivät tuholaiset ja taudit juuri hetkauta niin kovasti, etteikö puu niistä selviäisi. Hyvä rutonkestävyys on esimerkiksi lajikkeilla Matilda, Suvi ja Kulta. Ruvenkestävät lajikkeet eivät yleensä saa kovin pahaa tartuntaa, vaikka kesä olisi sateinenkin.
Monimuotoiset pelätit saapuvat marjatarhoihin juhannuksen aikaan. Useimmin satoa rumentavat omenarupi ja muumiotauti. Jos vauriot rajoittuvat alle puoleen rungon ympärysmitasta, on puulla mahdollisuus selvitä. Runsas kastelu silloin, kun mukulanaiheet ovat vasta kehittymässä, vähentää rupisuutta. Ympäriinsä kaulattu runko voidaan yleensä pelastaa vain ammattilaisen tekemällä sillastuksella. Kirsikkapuun risuuntuminen voi johtua kasvitaudista, talvivaurioista tai väärästä kasvupaikasta.
Muumiotautia levittävät tuulen mukana kulkevat sieni-itiöt.
köä ja sadon määrää. Perunarutto ja monet perunaa vaivaavat virustaudit leviävät siemenperunoiden kautta, joten oma perunakanta olisi syytä uusia muutaman vuoden välein. Tauti leviää sieni-itiöistä, jotka talvehtivat taudin pilaamissa omenoissa ja lentävät tuulen mukana uuden satokauden hedelmiin. Herkästi kuivuvilla mailla kannattaa perunamaata kalkita vain varoen, sillä pH-arvon nousu edistää rupea aiheuttavien sädesienten esiintymistä. Joskus nakertajat liikkuvat viekkaasti lumen suojissa, ja tuhojen laajuus paljastuu vasta keväällä lumen sulamisen jälkeen. Tästä syystä perunamaan paikkaa vaihdellaan vuosittain niin, että mukulat kasvavat samalla paikalla korkeintaan joka kolmas vuosi.
Oman pihan omenat
Myyrät ja rusakot voivat aiheuttaa nuorille omenapuun taimille peruuttamattomia vaurioita. Onneksi ruma tauti näyttää vaarallisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Taudin esiintyminen vähenee, kun muumio-omenat kerätään tarkoin syksyllä ja haudataan maakuoppaan, joskin itiöt lentävät ilmassa usein myös pihalta toiselle.
omapiha 19
Nykyisin törmätään kuitenkin yhä useammin siihen, että kirsikkapuun yksittäiset oksat näivettyvät ja
latvus muuttuu risuiseksi. Taudin torjunnassa auttavat kuolleiden oksien leikkaaminen ja syyslehtien haravoiminen pois puun juurelta. Oikea aika kirsikoiden leikkauksiin
on juhannuksen tienoilla. Toukat on aika helppo poimia käsin pois tai pudotella maahan vesisuihkulla.
Kirsikkapuun vaivoja
Kirsikkapuut ovat oivallisia kasveja Etelä- ja Keski-Suomen pienille pihoille. Yksi kirsikan pulmista on kumivuoto, joka synnyttää kuoren halkeamiin, leikattuihin oksanhankoihin ja kypsyviin hedelmiin sitkeänkiinteitä pisaroita. Torjunnassa onnistutaan, kun voikukat saadaan hävitettyä nurmikolta ja kukkapenkeistä juurineen päivineen. Oksien kuivumista aiheuttavat talvivauriot, jotka ovat yleisiä etenkin aroille, ulkomaista kantaa oleville kirsikkapuille. Myyrä jätti merkkinsä. Versotauti vaivaa kirsikoita tyypillisesti alkukesällä, heinä-elokuussa puu kasvaa taas normaalisti. Puun ulkonäköä tärvelevään pulmaan voi olla monta eri syytä. Ylös kaivetut voikukat kerätään pois ja hävitetään.
0 omapiha. Nämä porkkanat voisi vielä mullatakin.
VK
Pistiäistoukat nakertavat ruusunlehtiin reikiä. Kaivuri kannattaa tunnistaa pikaisesti, sillä vesimyyrät ovat pihojen harmittavimpia tuholaisia.
Hyvä ilmanvaihto, alimpien lehtien poisto sekä työvälineiden hyvä puhdistus estävät kasvitautien leviämistä kasvihuoneessa.
Kirvoja saattaa olla rykelmittäin nuorilla versoilla. Voikukkien poistoa varten hankitaan voikukkakeppi, jonka avulla kohtuukokoisen nurmikkoalueen puhdistaa ruusukkeista tunnissa tai parissa. Voikukkien elinvoiman salaisuutena ovat pitkät juuret, joihin on varastoitunut ravinteita yhden jos toisenkin lehtiruusukkeen kasvattamiseksi. Kumivuoto viestii kasvun häiriöstä, joka voi johtua pakkasvioituksesta, vääränlaisesta kasvupaikasta tai väärään aikaan tehdystä leikkauksesta. Talvivaurioiden ohella tuhojaan tekee kirsikan versotauti, joka usein piilee kasvissa ostohetkestä alkaen. Kemiallista torjunta-ainetta versotautiin ei ole. Kirvat voi saada huuhdottua pelkällä puhtaalla, piiskaavalla vesisuihkulla. Järeämmän keinon tarjoaa mieto mäntysuopaliuos.
VK
Tehokas viljelykierto vähentää torjunnan tarvetta. Kirsikan leikkaamisessa ylipäänsä kannattaa olla maltillinen.
Voikukat vallasta
Nurmikoille levittäytyvät voikukat asettavat monen pihanhoitajan sietokyvyn koetukselle. Jos voikukista halutaan päästä eroon, on niiden torjunta aloitettava heti kesän alussa
Ne aiheuttavat kasveille stressiä siinä missä kiire ja unen puute ihmisille.
PUHTAUS Kasvien vastustuskykyä lisätään myös välttämällä kasveihin syntyviä vioituksia, joista taudinaiheuttajat pääsevät rungon tai varren uumeniin. Tilli-, sipuli- ja porkkanarivien paikkoja onkin syytä vaihdella vuosittain. Oikea aika voikukkien hävittämiseen on kesän alussa ennen hahtuvaista siemensesonkia.
Kasvinsuojelun ABC
Jos pensaasta löytyy kirvoja, juostaan yleensä kipin kapin katsomaan, löytyisikö kaappien uumenista sopivaa ainetta niiden karkottamiseksi. Hyvinvoivat kasvit ehkäisevät ennakolta niin tuholaisten ja tautien ilmenemistä kuin rikkakasvien riehumistakin. Vanhan kurkkuturpeen voi hyödyntää vaikkapa kukkapenkissä tai perunamaan parannusaineena.
omapiha 1. TERVEYS Kasvien hyvinvointia voi edistää varmistamalla, että ne kasvavat oikeanlaisilla kasvupaikoilla ja että maassa on sopivasti niille tarpeellisia ravinteita ja hivenaineita. Mitä elinvoimaisempia kasvit ovat, sitä vaikeampi tautien ja tuholaisten on niihin iskeä. Erityisen tärkeää puhtaus on ammattipuutarhoilla, mutta tautien leviäminen harmittaa myös kotipuutarhassa. Esimerkiksi vuorenkilpien lehdissä on niin paksut kuoret, että harva hyönteinen viitsii edes yrittää niiden pureskelua. VILJELYKIERTO Saman kasvin kasvattaminen samalla paikalla vuodesta toiseen heikentää maan kuntoa ja tekee taudeista ja tuholaisista herkästi jokavuotisia vieraita. Kaikilla kasveilla on myös omia keinoja, joilla suojautua tuholaisilta ja taudeilta sekä kilpailla olemassaolosta muiden kasvilajien keskellä. Jos kasvi voi huonosti, myös sen vastustuskyky laskee. Silloin taudit eivät pääse leviämään kasvinesteiden välityksellä esimerkiksi tomaatintaimesta toiseen. Kasvihuoneessa varsinkin kurkkujen kasvatusalusta kannattaa joka vuosi vaihtaa kokonaan. Jos pihan kasvit vuodesta toiseen kasvavat kituliaasti ja kärsivät ongelmista, voi ratkaisu niiden hyvinvointiin löytyä maa-analyysin tuloksista. Hoidossa käytettävät välineet olisi syytä puhdistaa jokaisen käyttökerran välillä, joskus useamminkin. Kriittisellä hetkellä torjuntaaine voi tuntua suorastaan korvaamattomalta, mutta pelkillä purkeilla ja puteleilla ei tauteja ja tuholaisia torjuta. Aina kasveilla ei kuitenkaan ole voimavaroja ylläpitää omia suojakeinojaan. Raparperi, päivänkakkarat, narsissit ja monet muut kasvit puolestaan tuottavat itse soluihinsa väkeviä aineita, jotka ovat hyönteisten mielestä vastenmielisiä tai jopa myrkyllisiä. Myös märkyys, kuivuus, tuulisuus tai porottava auringonpaiste voivat rasittaa kasvien elinvoimaa. Samalla vähennetään roimasti torjunnan tarvetta
Kun taimia ruukutetaan, tarvitaan koko tila käyttöön. Ensimmäiset begoniat myytiin jo pääsiäiseksi, mutta ne tulivatkin puutarhalle puolivalmiina, kertoo Keijo. - Pikkutaimet kylvämme täällä puutarhalla itse. Puutarha on metsäisessä ympäristössä jylhän Valkeinennimisen järven äärellä. Ensin ruukut ovat pöydillä, sitten otetaan käyttöön yläpuolella olevat kourut, ja amppelit ripustetaan kolmanteen kerrokseen. Puutarha saa tukkuun myydessään amppeleista 8 10 euroa. Alkuun vain osa huoneista on lämpimänä. Amppeleista neljännes on seka-amppeleita, joissa on kolmea lajia kuten verbenaa, lumihiutaletta (Bacopa), surfiniapetuniaa tai maahumalaa (Glechoma). - Ensimmäiset taimet jatkokasvatusta varten tulevat puutarhalle helmikuun alussa. Juurrutus kestää neljä viikkoa, sen jälkeen taimet toimitetaan puutarhoille jatkokasvatusta varten.
Mistä on
PIENET KUKAT TEHTY?
Touko-kesäkuussa ostetaan noin 50 miljoonaa ryhmäkasvia somistamaan pihoja ja parvekkeita. Puutarhan kasvihuonepinta-ala on 2100 neliömetriä. - Meille taimet tulevat Ansari Oy:ltä Luumäeltä. Orvokkeja, petunioita, lobelioita, pelargonioita ja kymmeniä muita lajeja tuotetaan noin 800 puutarhassa kautta Suomen. Kevään ryhmäkasvit, ruukkukukat ja amppelit ovat työssä tärkeimpiä. Siemen on halpaa, mutta työ maksaa. Tuotanto on ympärivuotista, vain tammikuussa on tauko. Kun taimet ovat sirkkalehtivaiheessa, niitä otetaan sormenpäillä nippu ja ne istutetaan halkaisijaltaan kahdeksan sentin ruukkuun.
Kolmen kerroksen kukkia
- Ryhmäkasveja kasvatamme noin 45 000 taimea, niistä orvokkeja on kolmannes. Ruukkukukkien veroton hinta on 2,25 eurosta ylöspäin lajeista riippuen, Karjalanneito ja japaninkello ovat tuottajahin-
Begoniat kasvavat kourujen päällä.
omapiha. Näin hoidamme 4 000 neliömetrin kasvit tällä puolta pienemmällä pinta-alalla, toteaa Keijo. Ruukkukukkia tuotamme noin 25 000 kappaletta ja lisäksi vielä 4 000 amppelia. Begonioita tulee kuusi erää, ja niitä riittää myyntiin heinäkuun lopulle saakka. Osa ryhmäkasveista kasvatetaan puutarhoilla kylvöksistä, mutta monien alku on maapallon ääristä tuoduissa pistokkaissa.
K
eijo Kolehmaisen puutarha sijaitsee Etelä-Savossa Jäppilässä. Kesäkukat
TEKSTI JA KUVAT JOUKO TIKKANEN
Pelargonin pistokkaat juurrutetaan Ansari Oy:llä Jiffy-puristenapeissa, jotka ovat kastelun jälkeen turvonneet täyteen mittaansa. Esimerkiksi lobelian siemeniä kylvetään noin 2000 kappaletta taimilaatikkoon. Karjalanneito (Begonia tuberhybrida Pendula-ryhmä) on yksin omassa amppelissaan, eli siitä tehdään vain "puhdasta" istutusta. Ruukkukukkien taimia tulee kahden viikon välein. Keijo Kolehmainen on viljellyt kukkia lähipitäjien asukkaille jo yli 30 vuoden ajan. Amppeleiden suosio on lisääntynyt myös Etelä-Savossa
Scheteligin asiantuntija Esko Koponen (vas.) toteaa, että Keijo Kolehmaisen puutarhalla ensimmäiset begoniat kukkivat jo pääsiäistä varten.
omapiha 3
Meiltä valmistuu vuodessa kuusi miljoonaa juurrutettua tainta ja puoli miljoonaa puolivalmista tainta puutarhoille jatkokasvatukseen toimitettavaksi.
4 omapiha. Haketta kuluu kylmänä aikana seitsemän kuutiota vuorokaudessa, mutta kun aurinko alkaa lämmittää, ei päivisin lisälämpöä juuri tarvita.
Piia Pikkarainen leikkaa verbenaa jo toiseen kertaan, jotta siitä tulisi kuluttajien arvostama tiiviskasvuinen kukka.
S
Mummon pelargonian pistokkaita jopa Kiinasta
Amppelit yhä suosituimpia
Toimitusjohtaja Pasi Hakkaraisen mukaan amppelikasvit lisäävät suosiotaan koko ajan ja ne ovat Ansarin tärkein juurrutettava kasviryhmä. Tärkeitä ryhmäkasveja ovat myös uudenguineanliisa eli sateenkaaripalsami (Impatiens), kerrottukukkainen ahkeraliisa, marketta (Argyranthemum), verenpisara (Fuchsia) ja daalia. Ensimmäisten pistokaserien juurrutus alkaa Ansarilla tammikuun toisella viikolla ja viimeisiä eriä juurrutetaan huhtikuun lopussa. Juurrutus kestää talvella kuusi ja kesällä viisi viikkoa. Juurrutus kestää nelisen viikkoa. Pasi kertoo, että verbenan, petunian ja asarinan emot tulevat puutarhalle syyskuun alussa. Puolet hakkeesta tulee yrittäjän omista metsistä. Pistokas voi tulla Etiopiasta, Keniasta, Kanarialta tai Kiinasta. Kukkien arvonlisävero on lisäksi 22 prosenttia. Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista; Niistä on pienet tytöt tehty! Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty. Ansari on ainoa begonian taimikasvattaja Suomessa. Pistokkaita otetaan huhtikuun loppuun saakka, ja juurrutusajat ovat 3 6 viikkoa. Niitä kasvatetaan ja välillä latvotaan joulun jälkeiselle viikolle asti, ennen kuin niistä otetaan ensimmäiset pistokkaat. Bacopan eli lumihiutaleen pistokkaat tulevat Ansarille Saksasta ja Israelista, sieltä tulevat myös Scaveolan eli siniviuhkan pistokkaat. Ruukkukasvien taimista tuotetaan lisäksi miniruusua ja krysanteemia sekä kesällä joulutähteä.
Pasi Hakkaraisen kädessä on juurtuva pelargonin pistokas.
sa juurrutetaan kaikkiaan yli viittäsataa lajiketta. Taimituotannon alut tulevat pistokkaina eri puolilta maailmaa, tai ne otetaan Ansari Oy:n kasvattamista emokasveista. Niistä meillä on omat emotaimet, jotka uudistetaan joka vuosi solukkolisäyksellä Hollannissa. - Riippapetunioita ovat Petunia Pendula-ryhmän surfiniat sekä miljoonakellot ja calliet, jotka kuuluvat Calibrachoa-lajiin eli pikkupetunioihin. Toimitukset toisille viljelmille alkavat tammikuun lopussa ja kestävät toukokuun loppuun saakka. Ryhmäkasvien tuottajahinnat ovat 40 sentistä 1,5 euroon. Tytöt on tehty kukkasista
Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty. Pasi Hakkarainen arvioi, että Ansaris-
adoilla puutarhoilla Hangosta Ivaloon kukitettavien amppelien, kesäkukkien tai ryhmäkasvien taival on pitkä. Etanoista, sammakoista, koiranhäntätupsukoista Niistä on pienet pojat tehty! Englantilainen kansanloru, suomentaja Kirsi Kunnas
naltaan kolmen euron luokkaa. Ensimmäiset pistokaserät tulevat Brasiliasta tai Hollannista jo lokakuussa ja viimeiset kesäkuun puolivälissä. Amppelikasveista Verbenan eli rautayrtin ja Asarinan eli amppelivaulan pistokkaat leikataan puutarhan omista emotaimista. Keijo Kolehmaisen puutarha siirtyi kolme vuotta sitten käyttämään polttoaineena kotimaista haketta, kun puutarha lämpeni aikaisemmin öljyllä. Ansarilla tärkein pikkutaimi on pelargoni, jota on noin 60 lajiketta. Sen jälkeen Ansarin emoyhtiö Schetelig myy ne viljelmille, jotka kasvattavat taimet kotipuutarhurille sopivaan kokoon
Talvehtivat kotiloyhdyskunnat on helppo hävittää kaatamalla niiden päälle kiehuvaa vettä.
SUURI LEHTOKOTILOKYSELY JATKUU
Lehtokotilo on kiusallinen tuholainen monin paikoin. Kerääminen etikkaveteen ja metsään hautaaminen on turhauttavaa ja aikaa vievää touhua, mutta on myös tehonnut jonkin verran; alkuvuosina hän joutui keräämään hyvinkin 80 litraa kotiloita kesässä, nykyään enää ehkä reilut parikymmentä litraa. · Mitä kasveja lehtokotilot ovat vioittaneet. Sitten taas puolentoista kilometrin päässä Marika Niemen äidin kukkatarhassa kotiloita ei ole. Vaajakoskelaisen lukijamme puutarhaan kotilot ilmaantuivat kolme, neljä vuotta sitten. EilaLomperiLahdesta kertoo, että kotilot ilmaantuivat pihalle kymmenkunta vuotta sitten. Kerro omat niksisi! Julkaisemme seuraavissa Oma Piha -lehdissä kokemuksia ja konsteja. Kuvaile lisäksi pihaasi ja sen ympäristöä. Kosteina iltoina taskulampun valossa napsitaan talteen sadat kotilot, jotka ovat lähteneet ruokailemaan puutarhaan. · Mitkä torjuntakeinot ovat osoittautuneet tehottomiksi. Sitten kotilot pannaan muovipussiin, pussin suu solmitaan kiinni ja pussi pannaan roskiin. Kuolleet kotilot voi kompostoida. Eila Lomperi arvelee, että tienvarsien ja kosteikkojen kulottaminen saattaisi tehota kotiloihin. Kerro myös nimesi, osoite ja kunta, jossa pihasi sijaitsee. Lehtokotilon ruuaksi kelpaavat useimmat kasvit, pensaat ja puutkin. Pakkassäät haittaavat kotiloiden talvehtimista, lauhat talvet edistävät niiden leviämistä.
lemällä kasvimaan ympärille lautoja, joiden alle lehtokotilot kerääntyvät päivän ajaksi suojaan auringonpaisteelta. Pienessäkin pihassa kotiloita saattaa elää tuhansittain. (Mainitse erikseen mikäli et halua nimeäsi mainittavan lehdessä.) Voit liittää mukaan myös kuvia tuhoista ja kotiloista. · Kuinka paljon kotiloita on naapurustossa. Kotiloita houkutellaan myös levitte-
Lukijoiden kokemuksia
Kotilot näyttävät esiintyvän väliin hyvinkin paikallisina laikkuina, mutta silloin usein häiritsevän runsaina. Aurinko ja kuiva maa hidastavat kotiloiden juhlintaa. Kotiloiden munia syövät myös maakiitäjäiset (Carabus), isot, litteät ja pitkänomaiset kovakuoriaiset. Kotilot ovatkin olleet melkoinen riesa eteläisessä Suomessa ja rannikkoalueilla, mutta myös vaikkapa Lahdessa. Vuoden viimeisessä numerossa (Oma Piha 6/2007) teemme yhteenvedon lehtokotiloiden esiintymisestä ja parhaista torjuntakeinoista.
Luontaiset viholliset
Kosteat ja varjoisat pihapiirit ovat kotiloiden suosiossa. Lähetävastauksesiosoitteella: Oma Piha, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki tai sähköpostilla osoitteeseen: toimitus@omapiha.info Kiitos osallistumisesta!
Torjuntakeinoja
Tehokkainta on usein poimia kotilot käsin. Kerätyt kotilot saa hävitettyä pudottamalla ne kuumalla vedellä täytettyyn astiaan. Tänä vuonna kokoamme parhaat konstit, joilla lehtokotilon saa pidettyä kurissa. Ne syövät jopa piikkiset sinipallo-ohdakkeet, joskin niihin ne siirtyvät vasta sitten, kun muut kasvit on rohmuttu.
omapiha 5. · Mitä keinoja käytätte pitääksenne lehtokotilot kurissa. · Paljonko kotiloita on. Olemme myös kiinnostuneita kuulemaan siitä, jos sinulla ei ole ollut harmia kotiloista. Lukijoiden puutarhoissa kotiloille ovat maistuneet hyvin monenlaiset kasvit, pihanurmesta, apilasta ja vuorenkilvestä nauhuksiin, tilleihin, mansikoihin, salaatteihin ja kuunliljoihin asti. Päivässä kerää helposti ämpärillisen kotiloita puutarhasta ja ojasta. Myös naapurustossa kotiloita on hyvin runsaasti. Myrkyt, kalja ja koivun tisle eivät ole auttaneet. Lukijamme kertoo keräävänsä kotiloita vain silloin kun niitä on sen verran, että puoli litraa kertyy nopeasti. MarikaNiemi Tampereelta kertoo, että hänen korkealla mäellä asfaltin keskellä sijaitseva uudehko pihansa on säästynyt kokonaan lehtokotiloilta, kun puolen kilometrin päässä kotiloita on ollut parina viime kesänä rouskuvana mattona varsinkin kasteisina aamuina. Lukijan omalla pihalla niitä on paljon varjoisalla takapihalla ja sen takaisessa metsikössä, mutta kotilot eivät juuri siirry leikatun nurmen ja laattakäytävien ylitse aurinkoiselle ja kuivalle etupihalle. Vuoden 2006 Paras Piha -kilpailun voittaja Olavi Niemi Vihdistä kertoo, että he ovat säästyneet toistaiseksi lehtokotiloilta. 1990-luvulta alkaen niitä on ollut käpyläläisissä puutarhoissa runsaasti. Kotilot talvehtivat matalissa maakuopissa, joten maata pöyhitään syksyisin. · Kuinka hyvä torjuntatulos on. Julkaisemme parhaat konstit varustettuna vastaajan nimellä ja asuinpaikkakunnalla. Tarvittaisiin järeämpiä konsteja, ja koko naapurusto mukaan.
Oma Piha -lehden lukija Helsingin Käpylästä muistelee, että 1970-luvulla lehtokotilot olivat eksoottisia ihmetyksiä, joita käytiin ihailemassa Kumpulan maauimalan viereisessä metsässä. Lehtokotilot ovat yleistyneet 1960 -luvulta lähtien. Siilit ovat kotiloiden luontaisia vihollisia. Karikkeen seassa piilottelevia maakiitäjäisiä voi suosia levittämällä kukkapenkkien käytäville katteita, kuten kuoriketta.
Kerro parhaat lehtokotilokonstisi!
· Milloin lehtokotilot ilmaantuivat ensimmäisen kerran pihalle. Helsingin Pakilassa puolestaan on kuulemma erityisen koristeellista lehtokotilokantaa, jonka kuorissa on leveitä raitoja; tyhjennetyistä kotilonkuorista on tehty koristeitakin. Kun talonväki on välillä mökillä, kerääminen ei ole säännöllistä, joten kotiloita on aina vain. Olavi Niemi arvelee, että taimien huolellinen tarkastaminen ja pihan syrjäinen sijainti ovat auttaneet asiaa. Avoimet lehtikompostit korvataan lehtokotilon vaivaamilla alueilla kunnolla kuumenevilla kompostoreilla. Kysymys sinulle
Kerro pihasi
TEKSTI REA PELTOLA PIIRROS SAILA ROUTIO
LEHTOKOTILOISTA!
Oma Piha -lehden
L
ehtokotilo (Arianta arbustorum) on 14 - 28 millimetrin levyinen ja 10 - 22 millimetrin korkuinen kotilo, jonka kuori on ruskea, vaaleapilkkuinen
Värivalikoima lisääntyy nopeasti, ja värejä on helppo yhdistellä, kun taimet ovat valmiiksi kukassa jo myymälässä. Uusia nuppuja kehittyy aina vain lisää siitä huolimatta, että osa orvokin voimista kuluu siementen valmistamiseen.
P
ieniä orvokkilajikkeita on monen värisiä: keltaisia, valkeita, violetteja, vaalean-, tumman- ja mustansinisiä, ruskeanpunaisia ja kirjavia. Uudet lajikkeet kukkivat uutterasti kuukaudesta toiseen, niistä ei edes tarvitse nyppiä lakastuneita kukkia ja siemenkotia pois. Ne viihtyvät myös piharuukuissa ja kukkapenkkien reunaistutuksina. Tarhaorvokkien jalostuksessa on puolestaan käy-
tetty keto-orvokin lisäksi keltaorvokkia (Viola lutea) sekä altainorvokkia (Viola altaica).
Sopivat minne vain
Tarhaketo-orvokit ovat erinomaisia parvekekukkia joko yksinään tai isompien kasvien seurana. Tasaisen kostea multa, joka on kuitenkin hyvin ojitettua, miellyttää tarhaketo-orvokkia, mutta se saattaa kukkia retostaa vallan hyvin melko kuivallakin paikalla.
Keltaisia tarhaketo-orvokkeja
26 omapiha. Suomalaiseksi nimeksi on valittu tarhaketo-orvokki. Kasveja pihalle ja parvekkeelle
TEKSTI REA PELTOLA KUVAT VESA KOIVU
Viimeisiä pikku orvokinkukkia saa usein ihailla vielä lokakuussa.
Pienet hauskat
ORVOKIT
Uudet pienikukkaiset orvokit ovat puutarhurin pelastus. Ne sietävät pikku pakkasia ja viileitä kesäsäitä. Nykyään pienet orvokit luetaan kuuluvaksi Viola Tricolor-ryhmään, aiemmin sitä kutsuttiin nimellä Viola Williamsii-ryhmä. Jalostuksessa on käytetty myös muita orvokkilajeja, kuten pikkuista mustakukkaista Viola nigraa sekä isokukkaisia tarhaorvokkeja (Viola Wittrockiana-ryhmä). Toisin kuin isokukkaiset tarhaorvokit, tarhaketo-orvokit sietävät mainiosti aika kuumia oloja. Orvokit kukkivat hyvin varjon puolella, vaikka aurinkoisella paikalla kukinta on vieläkin huimempaa. Niitä voi käyttää perennapenkeissä maanpeitekasveina. Tarhaketoorvokkilajikkeet ovat melko lähellä kolmiväristä keto-orvokkia (Viola tricolor)
Miten sieviä ne ovat laatan rakosissa!
Tarhaorvokit ja tarhaketo-orvokit on alun perin jalostettu villeistä keto-orvokeista.
omapiha 27. Tarhaketo-orvokit voivat kylväytyä omin neuvoin
Kesän mittaan kasvi venyy pituutta ja leviää ilmavaksi kukkapilveksi. Maa ei kuitenkaan saa olla litimärkää, se altistaa orvokit sienitaudeille. Vaaleansinertäviä pikku orvokkeja on istutettu matoksi suureen parvekeruukkuun.
Pienet orvokit voivat olla melkein mustanvioletteja.
Eri kokoisia orvokkeja voi istuttaa samaan ruukkuun.
Nuorina taimina pikku orvokit ovat matalia ja töpäköitä. Orvokin voi tarvittaessa leikata pari kertaa kesässä. Amppelilajikkeet ovat loppukesällä hyvinkin pitkiä ja rentovartisia, mutta silti täpötäynnä kukkia.
lään jo tammi-helmikuussa, tai sitten siemenet voi kylvää loppukesällä ja pikkutaimet istutetaan syksyllä kasvupaikoilleen talvehtimaan.
Hoito on helppoa
Tasainen kastelu miellyttää orvokkeja. Kasvin tyveltä ja oksanhaaroista kasvaa pian uusia, runsaasti kukkivia versoja. Kun noin puolet tai kolmasosa orvokkipehkosta saksitaan pois, siemenkodat ja venyneet kukkavarret saadaan siistittyä. Kasteluveteen voi lisätä hieman lannoitetta tai multaan voi sekoittaa lannoiterakeita aina silloin tällöin, jotta ravinteet
Taimesta tai siemenestä
Tarhaketo-orvokkeja on helppo kylvää itsekin. Jos kasvin halutaan leviävän mahdollisimman pitkävartiseksi, kukintaa voi yllyttää nyppimällä pelkät lakastuneet kukat ja siemenkodan alut pois.
28 omapiha. Taimikasvatus aloitetaan joko sisällä viileässä ja valoisassa huoneessa aikaisin keväällä, mielel-
riittävät yhä uusiin kukkiin
Jalostettujen tarhaketo-orvokkilajikkeiden siemenistä kylväytyneet pikku orvokit säilyttävät alkuperäisen ulkonäkönsä ainakin yhden tai kaksi sukupolvea. Taimista tulee yhä pienikukkaisempia ja yhä enemmän tavallisen keto-orvokin värisiä.
Orvokit sopivat sipulikasvien rinnalle, sillä ne peittävät lakastuvat tulppaaninvarret alleen.
omapiha 29. Silloin kun se saa kukkia omin valloin, siemenkotia kehittyy paljon. Sen jälkeen lajikkeet alkavat usein risteytyä keskenään ja villien keto-orvokkien kanssa. Lehtiruusukkeet talvehtivat varsinkin lumen alla melko hyvin, ja keväällä taimet alkavat kukkia. Orvokki sylkäisee siemenet kodasta pitkin pihaa, ja jo syksyllä voi nähdä, miten pihamaalla pilkottaa pikkuruisia orvokinlehtiruusukkeita milloin mistäkin. Orvokkeja ja tulppaaneja koristeellisena medaljonkina.
Erikokoisia orvokkeja ruukussa
Villi ja vapaa
Tarhaketo-orvokki on niin hurja luonne, että se saattaa villiintyäkin. Väärään paikkaan eksyneet taimet voi siirtää keväällä kukkapenkkiin, mutta harvoinpa pieni orvokki näyttää mitenkään riitelevän ympäristönsä kanssa! Osa siemenistä itää vasta keväällä, joten uusia kukkivia orvokkeja ilmaantuu pitkin kesää
Valitsimme työhön pilvipoutaisen päivän, ettei auringon paahde kuivattaisi kasveja, ja koetimme toimia ripeästi. Kastelimme vuokkoja siirron jälkeen joka päivä, kunnes ne näyttivät asettuneen kunnolla paikalleen. Siispä nostimme vuokot kukkivina maasta, lajittelimme ne ja istutimme eri väriset vuokot eri penkkeihin. Lehdet koristivat penkkiä aika pitkään vielä kukinnan jälkeenkin, vasta loppukesällä lehdet lakastuivat ja vuokko siirtyi viettämään hiljaiseloa maan alla. Kasveja pidellään multapaakusta, ei varsista.
7.
8.
Lajitellut vuokot istutetaan saman tien takaisin maahan ja kastellaan perinpohjaisesti. Myös pahoin rikkaruohottuneet kasvit voi joskus joutua lajittelemaan kukkivina, jotta rikkakasvit erottuvat kunnolla.
Typistä ja varjosta
Pitkävartiset ja rehevät kasvit kannattaa typistää, jos niitä joudutaan siirtämään kesken kasvun. Keltavuokot olisivat olleet omiaan keltaiseen sävytetyssä kukkapenkissä, mutta eivät tässä.
olisi ollut jokseenkin mahdotonta, eikä pelkistä lehdistä tai varsistakaan tahdo saada selvää. Kuumalla säällä kasvien päälle voi levittää ohuen kerroksen ruohosilppua. 3.
4.
Paakku puretaan varoen yhä pienempiin osiin.
Keltavuokot vedetään erilleen valkovuokoista. Sinisten valkovuokkojen lomassa kukki terhakoita keltavuokkoja (Anemone ranunculoides). Seuraavana vuonna huomasin, että penkin värisointu häiriintyi. Se varjostaa lehtiä muutaman päivän ja varisee pois, kun kasvin versot alkavat virkistyä ja nousta pystyyn.
Ripeä lajittelu ja hellä jälkihoito
Kelta- ja valkovuokkojen juurakot ovat niin saman näköisiä, että kasvien erottelu lepotilassa
Lajikkeet erilleen
Saman kasvilajin kahden eri lajikkeen erotteleminen toisistaan voi olla melkein mahdo-
omapiha 31. Edes kukat eivät varisseet, ja seuraavana keväänä vuokot kukkivat entistäkin runsaammin.
tonta muulloin kuin kukinnan aikaan. Jos sää on aurinkoinen, kasveja voi alkuun varjostaa.
Jos kasvit eivät pääse kuivumaan, kukinta voi jatkua melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vuokot kukkivat jo ensimmäisenä keväänä istutuksen jälkeen. Kasvit selvisivät siirrosta hienosti. Kukat sopivat hienosti yhteen penkin vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten kukkien kanssa. Kun varsista ja lehdistä karsitaan noin puolet pois, siirrossa väistämättä jonkin verran vioittuva juuristo ei joudu hankkimaan vettä liian suurelle määrälle haihduttavia lehtiä
Koukut kiinnitetään ylhäällä räystään ulkoreunaan ja alhaalla vaikkapa kyllästettyyn kakkosneloseen, joka makaa maassa köynnöksen juurella. Jos haluat köynnöskasveja perinteiseen tyyliin seinän lähelle, mutta myös varmistaa, että köynnökset eivät kerää kosteutta seinän pintaan, voit tehdä helposti rakennettavan köynnöstuen narujen avulla. Yksiselitteistä vastausta ei ilmeisesti ole olemassa, vaan totuus on kiinni paikasta, mikroilmastosta, seinän pintamateriaalista sekä pintakäsittelystä. Naru voi olla esimerkiksi säänkestävää lippunarua. Piha muuttuu
TEKSTI, PIIRROKSET JA KUVAT MONICA ÄIJÄLÄ
ERILAINEN
säleikkö
Omaleimainen köynnöstuki saadaan kuorimalla puunlatva.
Köynnöskasvit sopivat niin isoon kun pieneenkin pihaan, jopa terassille ja parvekkeelle. Toiset kiipeilevät varsien tai lehtiruotien avulla. Niiden avulla voidaan suojautua ohikulkijoiden katseilta tai piilottaa puutarhan ja rakennusten ikäviä kohtia.
K
öynnöskasvit kiipeilevät eri tavoin. Se kiinnitetään ylhäältä ja alhaalta koukkuihin. Köynnökset ovat oivia vihreitä, joskus myös kukkivia verhoja tai esirippuja. Jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, että köynnöskasvit lahottavat seinää.
Toiset ovat yhtä varmoja siitä, että köynnökset suojaavat seinää. Tämä on ikuinen kysymys, johon saa aivan vastakkaisia vastauksia lopullista vastausta ei tunnu olevankaan. Lippunaru on sen verran karkeaa, että esimerkiksi kärhöt saavat hyvin otteen siitä. Säleikön voi rakentaa itse monenlaiseksi ja monista eri materiaaleista, mahdollisuuksia on loputtomiin.
Seinälle vai ei?
Sopiiko talon seinälle köynnöskasvi vaiko ei. Jotkut köynnökset kehittävät imukuppeja tai kiipimäjuuria, joiden avulla köynnös kiinnittyy jopa kiveen. Tämä ratkaisu sopii erityisen hyvin silloin, jos talon räystäät ovat leveitä.
Puhelintolppa voidaan hyödyntää ja piilottaa köynnöskasvien avulla. Säleikkö voi olla paljon muutakin kuin tavallinen muoviritilä. Tuoksukuusama (Lonicera caprifolium) kukkii kauniisti keskikesällä.
32 omapiha. Ne tarvitsevat enemmän tukea, joko pensaan tai puun oksista kuten luonnossa, tai säleiköstä
Alppikärhöjen ryhmästä löytyy useita eri lajikkeita.
Pienikukkaisia kärhöjä puutarhan viidakkoon
Pienikukkaiset kärhöt ovat yleensä helpompia kasvatettavia kuin isokukkaiset. Siperiankärhö on sievä köynnös kellanvalkoisine kukkineen. Alppikärhö, joka kukkii varhain alkukesästä, on yksi helpoimmista kärhöistä. Myös sen marjovat sukulaiset kiipeilevät mielellään puihin.
omapiha 33. Helppoja pienikukkaisia kärhöjä ovat alppikärhö (Clematis alpina), siperiankärhö (Clematis sibirica), kiinankeltakärhö (Clematis tangutica) ja viinikärhö (Clematis viticella). Näiden lajien kukinta-ajat vaihtelevat, ja kukat voivat olla sinisiä, violetteja, keltaisia tai kellanvalkoisia. Se on melkein yhtä talvenkestävä kun humala, ja menestyy VI-vyöhykkeelle saakka.
Kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) viihtyy hyvin kasvaessaan kohti ison puun latvaa
Ne ovat irti seinästä klossin, välissä olevan pikku palikan avulla. Auringon, lintujen ja heinien alle on laitettu samankokoiset rimat vaakasuoraan. Koukuista ja lippunarusta saa helposti tehtyä säleikön, joka on hieman irrallaan seinästä. Kunkin narun toinen pää kiinnitetään vastaavanlaiseen koukkuun, joka ruuvataan maassa makaavaan kakkosneloseen.
Pergolat ja köynnöskasvit kuuluivat jo antiikin puutarhoihin.
Aurinkoinen tervehdys naapurille
Kun talon paljasta päätyseinää haluttiin elävöittää puutarhan peruskorjauksen yhteydessä, puutarhan suunnittelija teki muutaman ehdotuksen säleikön muodosta. Näin köynnökselle jää hyvin tilaa kiipeilyyn.
Aurinkoinen säleikkö piristää seinää ja tuo naapurille päivänpaistetta joka päivä.
Seinäsäleikön ei tarvitse olla perinteinen ruudukko, anna mielikuvituksen lentää.
36 omapiha. Koukut kiinnitetään räystään alle, ja narujen päät sidotaan niihin. Tilaaja valitsi perinteisen ruudukon tilalle aurinkoisen ratkaisun, joka on kaunis myös ilman köynnöksiä
TEKSTI SAILA ROUTIO KUVAT EILA VIRTA
Oma kasvini
Isoissa marskinliljoissa oli viime kesänä kahdeksan kukkavartta.
ssa Eila hehkuvat auringo Unikko ja illakko
Virran puutarhass
a.
Munkkikahvit
MARSKINLILJOJEN kera
Marskinliljat (Eremurus) kukkivat komeasti toivalalaisen Eila Virran puutarhassa. Tämä talomme rakennettiin vanhempieni kotipaikan
kylkeen 1980-luvulla, ja puutarhamme täytti viime vuonna 20 vuotta. Taskuraha ei enää ole Eilan mielessä, kun hän jakaa ja vaihtaa kasveja tuttujen kanssa. Keltainen marskinlilja ei ole lähtenyt niin voimakkaasti kasvamaan ja kukkiikin kovin vähän. - Olin muutaman vuoden vanha, kun aloin myydä kasveja Kuopion torilla ukin kanssa. Nyt lähtee marskinliljojen neljäs kesä käyntiin. - Vaaleanpunainen pioni on äitini vanhan pionin jälkeläinen, olen sitä jakanutkin hyvällä menestyksellä. - Ostin itse myöhemmin pienemmän, keltaisen marskinliljan, mutta se on paljon kituliaampi kuin vaaleanpunertava ja korkeampi lajike. Erityisiä juhlia ei järjestetty, mutta toisaalta Eila järjestää joka vuosi kesäkuun alussa puutarhassaan Kukkapäivät, jolloin ohjelmassa on kasvien vaihtoa, kesäkukkien myyntiä ja munkkikahvit. Olen katsellut kuvastoista monivuotisten kasvien siemeniä sillä silmällä, että jotakin voisi taas tilata.
Palstalla esitellään lukijoiden lempikasveja. Moni kasvi on päätynyt Virtojen pihaan Hyötykasviyhdistyksen tuttujen kautta, mutta suvun perintöäkin löytyy. Silloin vaihdetaan taimia, siemeniä ja kokemuksia. Kerro omasta kasvistasi ja lähetä kuvia toimitukselle postiosoitteeseen: Oma Piha lehden toimitus, Oma kasvini, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki tai sähköpostilla: toimitus@omapiha.info
omapiha 37. Korkealla mäellä sijaitsevassa puutarhassa ei halloista ole vaivaa. - Kasvatan itse paljon siemenestä kasvihuoneessa. Puutarhamielisiä ystäviä ja Hyötykasviyhdistyksen jäseniä on paikalla yhteensä noin 70 henkeä. Siellä menestyvät ruusukvittenit ja jopa mustasalkoruusu, mutta marskinliljat pääsivät silti paleltumaan toisena keväänään. Hän kasvatti kasveja itse sekä myi myös kieloa, jota sai kerätä ja myydä siihen aikaan. Niiden kukat olivat komeat jo ensimmäisenä kesänä istutuksesta. Hänen puutarhastaan minulla on myös vanhoja ukonhattulajikkeita. Ne, kuten moni muukin pihan kasvi, on saatu lahjaksi.
-S
ain kaksi mukulaa mieheni serkulta Kurkimäestä, Eila kertoo. Siitä sain taskurahaa. Eila suojaa arat kasvit syksyisin havuilla. Ko-
kemusta puutarhan hoidosta on kertynyt koko elämän ajan, jo pienestä tytöstä. Virtojen puutarhasta ei taida puuttua mitään, mutta lisää kasveja tekee silti mieli. Toipuminen oli nopeaa ja liljat kohosivat pian taas täyteen mittaansa
Silloin silmut eivät ole vielä paisuneet kovin paljon, mutta liiat oksat on helppo sahata pois aivan maanrajasta. Ränsistymään päässyt maja kannattaa kunnostaa, sillä leikkaaminen ja lannoitus saavat pensaat pian virkistymään uuteen kukoistukseen.
T
avallisesti syreenimajan huono kunto johtuu siitä, että syreeni on lähtenyt vaeltelemaan pois paikaltaan ja tukkinut majan keskustan. Maja pysyy kauniina sukupolvelta toiselle, jos sitä hoidetaan säännöllisesti. Kukinnan jälkeen leikattu syreeni ehtii vielä kuivattaa leikkaamisesta jääneet arvet ennen talven tuloa. Oikein hunningolle päässeiden pensaiden leikkaaminen jaetaan kolmen vuoden ajalle, silloin pensaat saavat tilaisuuden toipua vähitellen.
38 omapiha. Paras hetki on heti lumen sulamisen jälkeen. Piha muuttuu
TEKSTI REA PELTOLA KUVAT VESA KOIVU
Hyvinvoiva syreenimaja on alkukesällä tulvillaan lämmintä syreenintuoksua.
Kevät on sopivaa aikaa syreenimajan hoitoon. Leikkaaminen onnistuu hyvin myös kukinnan jälkeen.
Kunnostamme
SYREENIMAJAN
Onnenpekka on se, jonka puutarhassa on vanha syreenimaja. Usein syreeni on myös kasvattanut joka paikan täyteen heikkoja nuoria vesoja, eikä mikään niistä jaksa kasvaa kunnolla saati sitten kukkia.
Majan voi siistiä myöhemminkin kesällä
omapiha 39
Sitten harvennetaan huonokuntoisia vanhoja syreeninvarsia maata myöten. Kuivuvat varret poistetaan. Yhtenä vuotena ei poisteta enempää kuin joka kolmas varsi, muuten jäljelle jäävät varret saattavat innostua silmittömään kasvuun. Silloin oksiin ei jää ikävän näköisiä ja herkästi kuivuvia oksatappeja.
Säännöllistä leikkausta
Seuraavina vuosina harvennusta jatketaan tarpeen mukaan. Tärkeintä on, että syreeniin mahtuu kasvamaan aina uusia varsia ja sivuhaaroja. Katkaistavat oksat sahataan tai leikataan lähintä oksanhaaraa tai syreenin runkoa myöten. Myös nuoria vesoja harvennetaan, niin että jäljelle jäävillä on tilaa kasvaa. Portista pitää mahtua kulkemaan myös kahvitarjotinta kantaen! Portinpielien pensaita on hauska muotoilla siten, että porttiin saadaan vähitellen kattoholvi.
Tilaa ihmisillekin
Pään päälle kaartuvia oksia siistitään, niin että majassa mahtuu seisomaan suorana vielä sittenkin, kun kukkien paino taivuttaa oksia. Niinpä majan sisälle täytyy parturoida riittävän tilava alue oleilua varten. Majan sisältä poistetaan kaikki maasta kasvavat syreeninvarret maata myöten. Seuraavana keväänä voi sitten jatkaa harventamista. Pitkään käyttämättä olleen syreenimajan sisusta on usein kasvanut umpeen, niin että sinne hädin tuskin mahtuu yksi ihminen kerrallaan. Majan seinämiksi jätetään kuitenkin sen verran tuuhea pensaikko, että majassa voi istua suojassa tuulilta ja ohikulkijoiden katseilta.
Majan portin kohta huolitellaan. Maasta tör-
40 omapiha. 1.
Harvennus antaa elintilaa
Ihan ensin poistetaan kaikki kuolleet ja kokonaan kuivuneet oksat. Kukoistava syreeninvarsi saavuttaa yleensä noin viidentoista vuoden iän, ennen kuin se joudutaan yli-ikäisenä poistamaan
2.
3.
Syreenin puuaines on hämmästyttävän kovaa. Tavallisella pistosahalla syreenin sahaaminen on hidasta ja raskasta. Myös raivaussahaa voi käyttää syreenimajan leikkaamiseen, kunhan sahan käyttäjä hallitsee työkalunsa hyvin.
Ohuempien oksien leikkaamiseen riittävät pitkävartiset voimasakset.
4.
5.
Majan sisäpuolelle, sille alueelle, missä ihmiset oleskelevat, levitetään maanpinnalle juurimatto.
Matto leikataan sopivan muotoiseksi. Kokoontaitettava hedelmäpuusaha, jonka terä on harittamaton, on paljon kevyempi ja tehokkaampi. Sahausjäljestä tulee sileä ja terä puree puuhun helposti. Hedelmäpuusahan terä puree puuhun vain terää vedettäessä. Se estää syreenejä tunkemasta versojaan kulkuväylille ja istuinpaikalle.
6.
omapiha 41
Ne ovat hienoa materiaalia käsitöihin ja veistelyyn, sillä syreenipuu on lujaa.. 7.
Juurimatto peitetään noin viiden sentin paksuisella hiekkakerroksella.
8.
Etelä-Suomessa voi kasvattaa syreenimajan myös jalosyreeneistä.
Hiekan voi halutessaan peittää vielä pyöreäjyväisellä singelisoralla tai laatoilla.
9.
röttävät kuivat tapit ja kuolleet haarat sekä lumen alla revenneet oksat siistitään pois aina kun niitä näkyy.
Kunnon työkalut
Ja nyt maja on valmis kevään ensimmäisiä syreenimajakahveja varten!
42 omapiha
Sahatut syreeninrungon kappaleet kannattaa ottaa talteen
10.
Täysi kymppi!
Sitäpaitsi violettikukkaisen syreenin runkokin on sisältä violetinsävyinen! Haaraiset syreeninoksat sopivat korkeiden kukkien ja kasvimaan herneenvarsien tukemiseen.
Katetta ja lannoitetta
Pensaiden tyvelle ja ympärille, koko latvuksen alapuolella olevalle alueelle, levitetään noin
viiden sentin kompostikerros tai vaikkapa lannoitettua ja kalkittua turvetta. Kuutiometristä kompostia riittää viiden sentin kerros kahdenkymmenen neliömetrin alalle. Katekerros lannoittaa ja vähentää rikkakasveja. Se myös suojelee juuristoaluetta liialta kuivumiselta sekä parantaa juuristoalueen kuohkeutta.
Majan kunnostukseen tarvitaan
· · · · · Hedelmäpuusaha Voimasakset Juurimattoa Hiekkaa Kompostimultaa tai · Lannoitettua ja kalkittua turvetta
omapiha 43
Altaiden ja muiden vesiaiheiden yhteydessä koristekivet ovat kauneimmillaan. Kokojen ja muotojen suhteen on myös valinnan varaa. Koko 8-12 mm soveltuu vain pienten pintojen, kuten kukkapurkkien ja hautojen peittämi-
seen, koska sen puhtaana pitäminen on työlästä. Suunniteltaessa puutarhaan pienirakeista rouhetta pitää jo ennakolta varautua aikaa vieviin, vuosittain toistuviin puhdistusoperaatioihin, ellei käytettävissä satu olemaan ennestään ainuttakaan joutilasta buddhalaismunkkia.
44 omapiha. Kivien pintojen kostuessa niiden värit syvenevät ja kuivana lähes piiloon jäävät lukemattomat lumoavan kauniit värivivahteet paljastuvat kivet puhkeavat kukkaan.
Erikokoisia kiviä
Koristekiviä on olemassa melkein yhtä monia värejä kuin on tuhannen kukan puutarhassa. Lisäksi roskilla on tietysti ihailtava taipumus takertua rouhehippujen rosoisiin reunoihin. Koristerouheiden (rouhe = murskattua kiveä) yleisimmät koot ovat 8-12 millimetriä ja 12-16 mm. Aivan viime vuosina Suomessakin tuotteiden tarjonta on monipuolistunut. Käytettäessä puhallinta rouheet vuorostaan lentelevät taivaan tuuliin. Rouheen raekoko on niin pieni, että puhdistettaessa rouhetta imurilla kivet katoavat imurin suuaukkoon. Ideoita ja innoitusta
TEKSTI JA KUVAT KARI HEIMONEN
Desert Rose
Cobalto
Rosso
KIVET
kukkivat
Erilaisten koristekivien käyttö pihojen ja puutarhojen rakentamisessa sekä kodin sisustamisessa yleistyy Euroopassa erittäin nopeasti. Sivulla 45 on esitelty yleisimmät Suomessa saatavilla olevat puutarhan rakentamiseen ja koristeluun soveltuvat koristekivien kokovaihtoehdot toisiinsa suhteutettuina. Käytettävissä olevien vaihtoehtoisten materiaalien runsauden myötä koristekivistä onkin tullut yksi nykyaikaisen, helppohoitoisen kivipuutarhan tärkeimmistä perusosista.
Sea Blossom on litteä rantakivi, joka soveltuu esimerkiksi seinän vierelle, puutarhalammen rantaan tai vaikkapa kannelliseen suihkulähteeseen.
E
ikä ihme, sillä sen lisäksi, että kiviä ei kesäisin tarvitse parturoida viikottain, saati juottaa paahtavalla helteellä, niillä saa rakennettua erityisesti havujen, heinä- ja mehikasvien kera helppohoitoisen, heti valmistuttuaan näyttävän näköisen puutarhan
Quarzo Rosa, Verde ja Sodalite ovat erikoisia koristetai korukiviä, joita voi sijoittaa vaikka työpöydälle tai ikkunalaudalle. Värikkäästä koristelasista (Cobalto, Rosso, Turqoise ja Amber) voi rakentaa valopisteen puutarhaan. Niinpä sitä voidaan käyttää muun muassa polkujen katteena puutarhassa. Turqoise
Amber
Quarzo Rosa
Sodalite
Quarzo Verde
Nyx
Red Lava
Ylärivin kivet Vaaleanpunainen Desert Rose on aavikkotuulen ja kuivuuden muovaamaa kipsiä, koristekivi, joka sopii vaikka kirjahyllyyn. Istutusalueen katteena on käytetty Castle Grind -koristekiveä, joka on yksi harvoista hyvin tiivistyvistä pikkukivistä. Koska laava on hyvin kevyttä, se on erinomainen akvaario- ja terraariokivi.
Etureunan muuri on rakennettu Lapin rakkakivestä. Rajauskivi on Tiger eye, jota hiotaan myös yleisesti koruiksi. Kaamoksen tyttären nimikkokoristekivi Nyx, musta, valkearaitainen kivi on yksi dramaattisimmista koristekivistä. Eriväriset lohkareet pienen koristekiven pinnalla ovat kuin kukkasaarekkeita.
8 - 12 Bianco Carrara rouheet 12 - 16
7 - 15 Bianco Carrara pikkukivet 15 - 25
Koristekiviä voi käyttää maanpeitteenä isojen laattojen välissä.
Ajan patinoima ruukku lepää koristekivipedillä.
25 - 40 Bianco Carrara kivet 40 - 60
omapiha 45. Etualan koristekivi on viininpunainen Rouge Imperial
Yksi mielenkiintoisimmista koristekivistä on Lapin rakkakivi. Brenta 10. Arabescato 9. Bianco Carrara 2. Giallo Siena 4. Ja koristekivien päällä voi kävellä paljain jaloin ilman fakiirin koulutusta! Koot 7-15 mm, 15-25 mm, 25-40 mm ja 40-60 mm ovat erinomaisia kokoja katettaessa pyöreähköillä kivillä suuriakin pintoja. Kun kivipinnalle varisseet roskat kuivahtavat, esimerkiksi keväällä tai kesäisenä hellepäivänä, ne on silloin helppo imuroida tai puhaltaa pois. Koristekiviä on saatavilla 25 kilon säkkien lisäksi myös irtotavarana, 1500 kg suursäkeissä tai metallihäkeissä esimerkiksi kokoina 5-10 cm, 10-20 cm ja 20-40 cm - sentit ilmoittavat kivien halkaisijan. Millefior 11. Yhtenäisen kivipinnoitteen alle tulee aina levittää suodatinkangas, joka estää rikkaruohojen ja muun ei-toivotun kasvillisuuden leviämisen kivikkoon. 1
2
3
4
5
Italialaisilla koristekivillä saat kivipuutarhasi kukkimaan juuri haluamissasi väreissä: 1. Kaikki muut paitsi jokikivet Millefiori ja Brenta ovat myllytettyä ja seulottua marmoria.
onaine dittu kok en on loih tusaltaase Toscana) ieneen istu lio stettyyn p e, pikkukivi Bardig kehy uurikivillä ivet Moonston M ek (Isot korist
n maailm
a.
Osa pihanurmikosta on sisääntulossa korvattu koristekivellä ja alueen keskelle on sijoitettu yksi kookas maisemapaasi.
Eri kokoiset Granite Balls -koristekivet muistuttavat linnunmunia.
Mikäli halutaan käyttää rouhetta koristeena, on koko 12-16 mm paljon järkevämpi vaihtoehto ainakin puhtaanapidon - miksei myös mielenterveyden kannalta. Brembo. Rakkakivellä saat taiottua itämaisen (ja suomalaisen) tunnelman kivipuutarhaasi vaivatta ilman sammalta keräävää piimää ja itiökokoelmaa. Mikäli kivipuutarhan läheisyydessä kasvaa kasveja, joista syksyisin putoaa lehtiä, varsinkin neulasiaan karistavia havuja, valitse pinnoitteeksi kooltaan riittävän suuri koristekivi. Occhiliano 6. Rakkakivi on myös muuten aivan erinomainen muuri-, verhous- sekä astinkivi.
46 omapiha. Rosso Verona 3. Myös koristelasi luetaan yleisesti koristekiviin; lasihan on itse asiassa kvartsia. Sitä paitsi koko 7-15 mm pesee pienissäkin käyttökohteissa jo ulkonäöllään rouheet mennen tullen! Litteillä rantakivillä laajoja pintoja katettaessa kiven koko voi olla huomattavasti suurempikin, kuten esimerkiksi 3-6 cm tai 6-10 cm.
kivipuutarhurille
Rakentaessasi kivipuutarhaa yhdistele harkitusti eri kokoisia, mallisia ja värisiä kiviä - eihän perennapenkissäsikään kasva ja kuki ainoastaan herttavuorenkilpeä. Kosteiden roskien putsaaminen kivien raoista ei sen sijaan liene kovinkaan kaukonäköistä. Rosa Corallo 5. Koristelasi koristekivenä ei todellakaan ole keräyspisteestä puutarhaan kannettua partaveitsenterävää jätelasia, eli rikottuja olut- ja limsapulloja etikettijäämineen. Koristekivet ovat huomattavasti helpompia pitää puhtaina kuin rouheet, niin kokonsa kuin sileän pintansakin vuoksi. Nero Ebano 7. Bardiglio Toscana 12. Marrone 8. Tämän kokoisilla koristekivillä korostetaan lähinnä kivipuutarhan yksityiskohtia.
Vinkkejä
Rouheen sijaan koristekiviä
Mutta miksi valitsisit puutarhaasi pinnoitteeksi rouheen, kun voit valita oikeita koristekiviäkin. Sitä paitsi ne näyttävätkin luonnollisilta, luontoon kuuluvilta kiviltä - eivät suinkaan rakennusteollisuuden tarpeiksi tai tienpohjaksi murskatulta kalliolta. Suodatin-
Järkäleitä ja lasia
Kun kiven halkaisijan koko ylittää 30-40 senttiä ollaan tekemisissä pulterien, järkäleiden ja maisemapaasien kanssa, joita isompiinkin kivipuutarhoihin sijoitetaan yleensä vain muutama kappale
paksuus kerrottuna kahdella. PULTERI Luonnon muovaama suurehko, yleensä halkaisijaltaan 30 - 100 cm oleva pyöreähkö kivi. Uutta kivipuutarhaa rakennettaessa oikeaan korkeuteen tasatun pohjamaan päälle levitetään suodatinkangas niille alueille, jotka on varattu yhtenäiselle koristekivipinnoitteelle. Esimerkiksi koko 0-32 on yleinen tehtäessä kiveyspohjia. SEPELI Murskattua kiveä (suurempikokoista kuin rouhe), josta hieno aines on seulottu pois. Multaa tarvitaan kankaan alle ainoastaan mahdollisille istutusalueille - muuten kankaan alla voi olla hiekkaa tai mursketta, miksei savipitoistakin maata, mikäli alueella ei lainkaan liikuta. Laattapolku on upotettu mustaan koristekiveen, eri kokoisilla luonnonkivilohkareilla on rajattu istutuksia ja katteina käytetty eri värisiä ja eri kokoisia koristekiviä.
Huomiotaherättävä "savusuihkulähde" on rakennettu turkoosinvärisistä lasikivijärkäleistä.
kankaan on oltava riittävän vahvaa (120-140 g/m²), jotta rikkaruohot eivät läpäisisi sitä. Mutta jos lasketaan esimerkiksi litteän rantakiven (vaikkapa koko 3-6 cm) menekkiä, niin koska ilmoitettu koko ei suinkaan kerro kiven paksuutta vaan sen pituuden, on kaavaan sijoitettava kiven koon sijasta sen keskimääräinen
Maisemapaasi. MURSKE Murskattua kiveä, rouheesta on hienoin aines (niin sanottu 0) seulottu pois, murskeessa se on mukana. Puhekielessä lohkareella tarkoitetaan usein kaikkia suurikokoisia irtokiviä. KORISTEROUHE Murskattua kiveä, markkinoidaan toisinaan harhaanjohtavasti pelkällä koristekivi-nimikkeellä. PAASI Suurehko lohkare tai luonnonkivi, paino voi olla jopa useita tonneja.
Paljonko kiviä tarvitaan?
Kun haluat saada suurin piirtein selville tarvitsemasi kivimäärän esimerkiksi kymmenelle neliömetrille, menettele seuraavasti: Kerro neliömäärä kiven pienimmän ja suurimman koon summalla ja muuta lopuksi saamasi tilavuus painoksi käyttäen muuntokertoimena lukua 1,5. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa katekivenä halutaan käyttää esimerkiksi kokoa 40-60 mm, päästään huomattavasti ohuempaan kerrospaksuuteen, jos toinen käytettävistä kivistä on vaikkapa kokoa15-25 mm! Kivipuutarha voidaan rakentaa perinteisen nurmikon sijaan ja sillä voidaan helposti korvata myös vanha nurmikko joko osin tai kokonaan. SINGELI, SOMERO Suurin piirtein samankokoiseksi lajiteltua (lajittunutta) luonnon muovaamaa pyöreähköä kiveä.
Tässä itämaisessa puutarhassa nurmi on korvattu kokonaan kivillä. LOHKARE Suurikokoisia, yleensä koristekivistä puhuttaessa 5 -50 senttisiä teräväsärmäisiä kiviä. Tarkoittaa myös erityisesti luonnon muovaamaa kiveä tai särmättömäksi myllytettyä murskattua kiveä tai lohkareita. Koristekivien menekkiin voi vaikuttaa myös siten, että käyttää alueen peittämisessä kahta samanväristä mutta eri kokoista kiveä. 6
7
8
9
10
11
12
Koristekivisanastoa
KORISTEKIVI Yleisnimi kaikista puutarhan rakentamisessa ja sisustuksessa koristetarkoituksessa käytettävistä kivimateriaaleista. JÄRKÄLE Luonnon muovaama tai koneellisesti lohkottu suurehko, yleensä särmikäs kivi. JOKIKIVI Pyöreäksi hioutunut luonnonkivi. säännön mukaan 7 + 15 eli noin 22 milliä paksu kerros - siis näin: Pinta-ala 10 m², koko 7-15 mm, paksuus 22 mm 10 x 22 x 1,5 = 330 kg eli 13 kpl 25 kg säkkiä Tämä laskentakaava soveltuu hyvin kaikille pyöreähköille kiville. Esimerkiksi kokoa 7-15 mm tarvitaan ko. RANTAKIVI Litteäksi hioutunut luonnonkivi. SEULANPÄÄKIVI, VÄLPPÄKIVI Suomalaisia koneellisesti seulottuja (välpättyjä), pyöreähköjä luonnonkiviä. Liikkuminen savella ei käy, sillä märkinä vuodenaikoina suodatinkangas uppoaa saveen sen päällä käveltäessä.
MUKULAKIVI Luonnon muovaamia, nykyisin useammin koneellisesti seulottuja (välpättyjä) pyöreähköjä luonnonkiviä
48 omapiha
Lopputulokseen vaikuttaa se, miten pengermät rakennetaan. Silloin, kun puutarhan rakentaminen onnistuu, ei kasveilta vaadita liikoja. Sekä punainen että harmaa graniitti sopivat molemmat väreiltään suomalaiseen maisemaan ja puutarhaan. Omaa puutarhaa ja sitä ympä-
röivää seutua kannattaa tarkastella rauhassa ja samalla kuvitella mielessään, minkälainen tyyli ja väritys seudulle sopii. Paikan voimakas luonne rakentuu lehmusten rivin ja muurissa toistuvien ovien kautta.
tai betonista rakennetaan tukimuureja, jotka kannattelevat maakerroksia. Omalle kotipihalle voi luoda yhtä hyvin Italian renessanssitunnelman patsaineen kuin oliiviviljelysten yksinkertaisen kauneudenkin. Suomen komeimmat pengermät on muovattu graniitista. Vesi pulppusi toisinaan suoraa kanavaa pitkin maan pinnalla, tai katosi maan uumeniin solisten taas
esiin alemmalla terassilla. Rinne haluttiin hyödyntää, joten se muovailtiin muurein, pergoloin ja rappusin, jolloin siellä on helppo liikkua ja oleskella. Kukkapenkkien ränsistynyt ulkomuoto talvisaikaan ei haittaa,
50 omapiha. Pengermät on valjastettu ympäri maailmaa estetiikan lisäksi myös maatalouteen. Kivien epätäydellisyys armahtaa kokemattoman rakentajan, sillä vino tai mutkitteleva luonnonkivimuuri ei pistä silmään. Luonnonkivin muotoiltu rinne muodostaa jyhkeän rakennelman, jonka moniväriset kasvit kirjovat kauniisti. Muhkuraisista luonnonkivistä ja epätasaisiksi jätetyistä lohkareista rakennetut muurit henkivät puolestaan maanläheisyyttä. Rinteeseen voidaan luoda tasaisia nurmikenttiä rakentamalla tukimuureja. Keksittiin, että pengermät voidaan elävöittää veden leikin avulla. Massiivisten, ihmiskäden luomien muurien ja villien kasvien yhdistelmä sykähdyttää kaikkialla. Jylhä ja mahtava luonto tarjoaa täälläkin erityiset materiaalinsa puutarhurin käyttöön. Kuninkaalliset, taiteilijat ja tiedemiehet ovat käyskennelleet rinnepuutarhoissa Kaukoidässä, Euroopassa ja Keski-Amerikassa. Tukimuuriin voidaan jättää aukko rappusille, jotta penkereillä pääsee kätevästi kulkemaan. Moni maailman kauneimmista puutarhoista sijaitseekin rinteeseen rakennetuilla terasseilla. Riisipellot vihertävät Kiinan vuoristojen rinteillä, oliivipuut ja viiniköynnökset puolestaan Välimeren kivimuurein korotetuilla viljelyksillä. Villa Torrigiani Luccan lähellä.
Italia omalle pihalle
Italian renessanssiajan (1300-1500) huvilat sijaitsivat usein rinteessä silmiä hivelevän näköalan äärellä. Istutusten luontevin paikka on tukimuurien harjalla ja juurella.
RS
Pitkä muuri reunustaa joenpengertä Ranskassa. Parhaimmillaan tuloksena on luonnonmuoto, joka on ihmisen täydelliseksi viimeistelemä. Tasaisiksi hakatuista luonnonkivistä tai betonisista muurikivistä saa hyvin huolitellun, arkkitehtonisen rakennelman. Terassipuutarhoja onkin rakennettu maailman joka kolkkaan, ja Babylonin riippuvat puutarhat saattoivat olla niistä ensimmäisiä.
Italialaisen puutarhan pengermät on rakennettu hyvin koristeellisesti. Mielummin kerralla nappiin kuin ikuinen harmitus.
Jylhästi kivestä
Suomessa on myös oma rinnepuutarhakulttuuri
Koristeheinät sitovat maata ja monet niistä sietävät kuivuutta.
omapiha 51. Tämä kannattaa pitää mielessä rinteen materiaaleja ja varsinkin kasveja valittaessa. Rinnenäkymä tulee yksityiskohtineen esiin paljon paremmin kuin tasamaa, jossa oikeastaan voi havaita ainoastaan etualalla olevat esineet ja kasvit. Kauniit, luonnonkiviset kourut johdattavat veden pitkin pengermiä niin, että vesi ei vie rinteen multaa mennessään.
Esityksen saa valita
Rinteessä sijaitseva puutarha on kuin amfiteatteri, joka avautuu sen juurella seisovalle katsojalle. Suurten lohkareiden vastapainona voi pieniä kiviä asetella muurien ja portaiden reunamille. Luonto suo mahdollisuuksia monenlaisiin esityksiin
Jyrkän rinteen maa-aines on pidettävä kurissa, jotta se ei valu sadeveden mukana. Graniitin eri sävyt sointuvat suomalaiseen maisemaan.
RS
RS
Hvitträskin jyrkkä, kallioinen tontti ohjasi arkkitehdit suunnittelemaan graniittisia muureja ja rappusia, joiden avulla liikkuminen tasolta toiselle on helppoa.
RS
Barcelonan kasvitieteellisen puutarhan pengermät on rakennettu ruostuneista rautalevyistä.
kun silmä voi levätä mittasuhteiltaan oikeissa ja ympäristöönsä sointuvissa tukimuureissa. Pyöreiksi hioutuneet kivet ovat omiaan sadevesikourujen rakentamiseen. Koska rinteessä valuu vesi luonnostaan, voi sen yhtä hyvin hyödyntää
Lopputulos on oikeastaan kiinni vain mielikuvituksesta, sillä rinteeseen sopivia kasveja on paljon. Mäen omistaja voikin onnitella itseään, sillä notkelmaan ei aurinko juurikaan paista. Pengertämällä rinteeseen saadaan vaihtelevuutta ja kulkeminen helpottuu. Jos mäki ei osu omalle tontille, sellaisen voi silti muotoilla. Muutama ohje
Veden valuminen on syytä suunnitella hyvin, sillä rankkasade saattaa viedä vasta maahan laitetun muhevan mullan mennessään. pumila ja I.Pumila-ryhmä ) viihtyvät rinteessä paremmin kuin tasamaalla, etenkin, jos rinne kerää lämpöä. Sipuli- ja mukulakasvit mätänevät märässä kasvupaikassa, mutta rinteeseen ne ovat omiaan. Veden valuminen kannattaa valjastaa pieniksi puroiksi, jotka kulkevat kauniissa uomissa.
Tukimuureja voidaan rakentaa myös gabion-kivikoreista, joissa kivet on kerätty verkosta muodostettujen laatikoiden sisälle. Valuvan veden soliseva kauneus kannattaa hyödyntää rakentamalla kauniit, kiviset sadevesikourut.
Välimeren seudun rinteet on rakennettu pengermiksi, jotta niiden viljely olisi mahdollista. Kallio tai mäki on monen luontainen lempipaikka, josta voi rauhassa tarkkailla ympäröivää maisemaa, naa-
purien liikkeitä ja ohikulkevaa liikennettä. germanica, I. Kunnolla tehty työ maksaa itsensä monin verroin takaisin, sillä virheiden korjaaminen jälkikäteen vie paljon aikaa. Jyhkeä rakennelma miellyttää silmää ja luo sopivaa vastapainoa keveille kasveille. Erityisesti rinteessä maa on sidottava kasvien ja jopa verkon avulla. Paras penkin paikka löytyy tutkimalla näkymiä ja auringonpaisteen määrää. Salaojitus tai maanpäälliset vesikourut on syytä asentaa pienemmillekin penkereille. Kärhön pehmeät siementupsut leyhyvät muurin päällä pergolassa.
niukkasävyisestä aina sateenkaaren monenkirjavaan kabareehen asti. Monet kurjenmiekat, kuten saksankurjenmiekat, tarhakurjenmiekat ja kääpiökurjenmiekat (Iris Germanica- ryhmä ja I. Ainoastaan pohjoiseen viettävä rinne ei niille sovi.
Mäellä tarkkaillaan
Näkymä rinteen laelta tai pengermältä kannattaa myös ottaa huomioon. Turhan moni käyttää maansiirtokonetta maapohjan tasoittamiseen, kun voisi tehdä päin vastoinkin. Kotipihan voi muotoilla samalla periaatteella.
Suunnittelun jyväset:
Useimmat maailman kauneimmista puutarhoista sijaitsevat rinteessä. Kivenlohkareet ovat avuksi mäen rakentamisessa, samoin kuin pengertämisessä. Kun maan muodot, muurit ja pengerrykset on tehty ja laatoitettavat alueet tasoitettu, kasvien valinta ja istutus onkin sitten jo helppoa ja hauskaa.
52 omapiha. Talon perustuksia varten kaivetusta maamassasta voi muotoilla oman rinteen tai mukavasti aaltoilevan pihan. Luonnollisesti laskevaan rinteeseen valitaan nurmen sijasta maanpeittokasveja
Mahdolliset verkot poistetaan juurien ympäriltä ja juuret oiotaan luonnolliseen
asentoonsa. Seuraavana päivänä voi kastella vielä lisää, jotta vesi varmasti imeytyy kaikkialle multaan. Ruukkuunsa kunnolla juurtuneet ruusut voi istuttaa ehjän multapaakun kanssa. Lopuksi multaa lisätään niin, että multakerros ulottuu noin viiden sentin päähän ruukun yläreunasta. Jos multa on kuivaa, paakun voi upottaa veteen ja antaa
omapiha 57. Mullan ja ruukun reunan väliin jää siis tilaa kasteluvedelle. Paljaana myydyt juurakot ovat usein hieman kuivahtaneet, ja ne on hyvä panna haaleaan veteen puoleksi tunniksi imemään kosteutta ennen istutusta. Jos on luvassa pakkassäitä, ruusun voi pelastaa sisälle muutamaksi päiväksi.
Ruusu peitellään multaan siten, että juuret jäävät luonnolliseen asentoon haralleen. Sitten ruusuruukku saa jäädä juurtumaan rauhassa. Jo kasvussa olevan ruusun nuoret versot ovat arempia. Jos kovat pakkaset uhkaavat, ruukun voi kietoa pakkashuopaan. Jos juuret eivät mahdu suorana ruukkuun, niitä lyhennetään. Juurakot peitellään mullalla ja multa tiivistetään ensin painelemalla varovaisesti multaa juurien väliin, sitten kastelemalla runsaasti mutta vähän kerrallaan, niin että vettä tulee lopulta aluslautaselle asti. Rispaantuneet juuret ja versot siistitään oksasaksilla. Ymppäyskohta, josta oksat haarautuvat, jätetään mullan peittoon.
Lemmikit viimeistelevät ruusuistutuksen.
R
uusuruukku saisi olla mahdollisimman tilava, 10 - 30 litran ruukku on sopiva. Rullalle taivutellut juuret eivät jaksa kasvaa hyvin. Ei haittaa, vaikka astia olisi kookkaampikin, sillä suureen ruukkuun tai laatikkoon voi istuttaa monta ruusuntainta vieretysten. Ruusuntaimet puretaan pakkauksistaan ja tarkistetaan. Lepotilassa oleva ruusu sietää lasitetulla parvekkeella melko paljon kylmää. Ruusu parvekkeelle - Istuta huolella
Ruukkuruusut menestyivät viime kesänä ihmeen hyvin lasitetuilla parvekkeilla.
1.
2.
3.
Ruusuruukun pohjalle pantiin 5 - 10 sentin kerros kevytsoraa salaojitukseksi.
Ruukku täytetään kuohkealla, hiekansekaisella mullalla.
Jos juuret eivät mahdu suorana ruukkuun, niitä on parempi lyhentää hiukan saksilla kuin taivuttaa rullalle.
4.
5.
olla, kunnes mullasta ei enää nouse ilmakuplia. Seuraavan kerran vettä annetaan vasta sitten, kun multa on kuivahtanut muutaman sentin syvyyteen asti
Viimeiset solmut tehdään ensimmäisen korsiparin takaa suojuksen nurjalle puolelle.
Valmis ruokoruukku sopii monenlaiseen käyttöön. Pian pääsee jo istuttamaan ulos ensimmäisiä kesäkukkia.
1.
2.
Kerätty ruokonippu on heti valmis työstettäväksi.
Malliruukun sisälle piiloutuu omenapuun taimien mukana tullut, musta muoviruukku.
3.
4.
Ruokotikut solmitaan kaksinkertaiseksi matoksi.
Viiden korsiparin jälkeen mattoon solmitaan puolta lyhyempi korsipari, jotta ruokosuojus levenee ruukun reunojen mukaisesti.
5.
6.
Tarvikkeet
Tarvikkeet on laskettu halkaisijaltaan noin 30 cm muoviruukulle. 2 ranteenvahvuista ruokonippua, josta leikattiin: 130 kpl 28 cm pituisia ruokokorsia 26 kpl 14 cm pituisia ruokokorsia 15 m juuttinarua Aikaa ruokoruukun valmistukseen kuluu noin neljä tuntia.
Kun pituutta on riittävästi, voidaan matto solmia ruukkumaiseen muotoon. Useampia ruukkuja solmimalla pihalle syntyy yhtenäinen ilme pikkurahalla.
Kahiseva kaislikko kasvaa oikeammin järviruokoa (Phragmites australis).
omapiha 59
Päivänsini (Ipomoea tricolor) on lumoava köynnös. Se kasvaa kesän mittaan n. Hauska tutustua
TEKSTI REA PELTOLA KUVA VESA KOIVU
Kasveja PARVEKEpuutarhaan
Lasitetun parvekkeen lämmössä viihtyvät sellaisetkin kasvit, jotka ovat avomaalla hieman arkoja. Tuuletuksesta ja varjostuksesta on sentään huolehdittava, ettei lämpötila pääse karkaamaan tukalan korkeaksi.
K
ookkaaseen parvekeruukkuun voi istuttaa korkealle kipuavia köynnöksiä, joiden kauniit lehdet ja suuret kukat tervehtivät iloisina hoitajaansa. Pakkaus sisältää yhden astiataimen.
Tuotteilla on 14 vrk:n palautus- ja huomautusaika sekä kasvuunlähtötakuu. Hinnat sisältävät alv:n. Sen sydämenmuotoiset lehdet ovat ohuita ja pehmeän vihreitä. Tarjous on voimassa 31.5.2007 saakka tai niin kauan kuin tuotteita riittää.. Kasvuunlähtöreklamaatio on tehtävä 45 vrk:n sisällä tuotteen vastaanottamisesta.Tilaukset viereisen sivun kupongilla, puhelimitse (05) 750 1100 ma-pe 8.00 16.00, faxilla (05) 325 0355, sähköpostilla postimyynti@viherpeukalot.fi tai netistä www.viherpeukalot.fi
Tuotteet toimitetaan tilaajille touko-kesäkuun aikana lajikekohtaisine kasvatusohjeineen. Pakkaus sisältää yhden astiataimen.
Kelloköynnös (Cobaea scandens) on yksivuotinen köynnöskasvi, joka viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Tasainen kosteus ja ravinteiden saanti onkin tärkeää hyvinkin kolmen metrin korkeuteen kurottaville reheville kasveille. Hintoihin lisätään postituskulut 6,95 / lähetys (kotiinkuljetettuna 8,95 /lähetys, puhelinnumero välttämätön). Kukat kiertyvät kiinni illaksi, mutta ei huolta, seuraavana aamuna köynnöksessä odottavat uudet raikkaat kukat.
Kasvipuoti
Paisteiselle parvekkeelle
Päivänsini ja päivänpuna
Kelloköynnös
Päivänsini ja päivänpuna (Ipomoea tricolor) ovat upeita, nopeakasvuisia ja runsaskukkaisia lajikkeita ja kasvavat kesän aikana noin 2-3 metrin mittaisiksi. 2-3 metrin mittaiseksi ja sopii erityisesti paikoille missä tarvitaan rehevää kasvillisuutta. Toimitetaan toukokuun puolivälistä alkaen noin 30-40 cm korkuisena. Suuria kellokukkia kehittyy runsaasti heinäkuusta syyskuulle. Kasvit kukkivat kesäkuusta syyskuulle asti ja takertuvat kiinni kaikkeen mikä tueksi kelpaa; keppeihin, pingotettuihin naruihin, parvekkeen kaiteeseen tai kukkatelineeseen. Suuren ruukun multatila pidättää paljon vettä, joten kasvit säilyvät terhakoina myös helteisen työpäivän aikana. Jos vain aurinko paistaa, joka aamu avautuu useita suppilomaisia kukkia. Ne ovat säteilevän taivaansinisiä ja läpimitaltaan jopa kymmenen sentin levyisiä. Toimitetaan toukokuun puolivälistä alkaen noin 30-40 cm korkuisena
Ennen roomalaisten tuloa Itävaltaan kasvitarha oli vielä tarkoitettu pelkästään ravinnon tuottamiseen. Sen nimikin tulee jo vuosilta 2000 - 3000 eKr. Roomalaiset toivat kasvitarhaan uuden ulottuvuuden, kulttuurisestikin tärkeän tekijän: kukkia alettiin käyttää sekä ulkona että sisällä. ja tarkoittaa "aidalla rajattua".
T
ärkein tuntomerkki perinteiselle kasvitarhalle oli aita. Tärkeitä lähteitä uusille kasveille ja tiedolle olivat luostarit. Muutenkin kasvitarhan muoto ja sisältö ovat seuranneet historian kulkua. Itävaltalainen "Bauerngarten", vanhan ajan kasvitarha on ikivanhaa perua. He jakoivat kasvitarhan
osiin ja loivat niin kutsutut kasvipedit. Osa niissä kasvatettavista vihanneksista ja yrteistä olivat suojeltuja ja salaisia, mutta siitä huolimatta ne löysivät tiensä myös rahvaan tarhoihin. Aidat ovat olleet vuosituhansien saatossa hyvin monenlaisia. "Beet" - vuode kuvasi hyvin kasveja kohtaan tunnettua hellyyttä; kasvit ikään kuin pedattiin rakastavasti pehmeisiin vuoteisiin. Nämä kasvit saivat erityisen suuren arvon, ja niillä ajateltiin olevan parantavia voimia.
62 omapiha. Puutarhaideoita Itävallasta
TEKSTI JA KUVAT MARJA-LIISA BARTOSIK
Aidan suojassa
BAUERNGARTEN
- vanhan ajan kasvitarha Itävallassa
Olen seurannut pitkään alppimaan parvekkeita ja pihaistutuksia, mutta myös kurkotellut kasvimaiden aitojen yli
Vihannekset, kukat ja yrtit sulautuvat toistensa lomaan.
omapiha 63
Tällöin istutetaan erimuotoiset tomaatit, paprikat ja kurkut. Vasta perinteiset itävaltalaiset "jääukot" toukokuun 10. Vasta nyt istutetaan punajuurien taimet, jotka haetaan kyläpuutarhurilta. Myös kyssäkaalia istutetaan useita kertoja. Nyt saavat myös salko- ja pensaspavut sekä herneet nousta maasta. Minua todella hämmästytti, että punajuuret istutetaan. 25 v. Itse kyllä kylvän punajuureni suoraan maahan ja saan niistä ison sadon pieniä juurikkaita. Ne ovat ihania talven salaatteja, joita voi hakea päivittäin pöytään aina maaliskuulle asti.
Suomen laajin valikoiman alumiinirunkoisia kasvihuoneita lasilla tai kennolevyllä. Ne ovat sitten sitäkin maukkaampia. Keräsalaattia istutetaan kahden viikon välein, sillä sitä tarvitaan vuoden ympäri. Punajuuret ehtivät sopivan kokoisiksi vasta syksyksi, siitä huolimatta, että ne istutetaan taimista. Täällä näet pimeiden ja lämpimien öiden vuoksi kaikki juurikasvit kehittyvät todella hitaasti. kasvihuoneet & tarvikkeet
Juliana Diamant
1 495,-
alkaen
Kurpitsat tulivat takaisin muotiin.
alkaen
229,-
Seinustamallit
Harjamallit
Ilman kyläpuutarhuria kasvitarhat olisivat köyhiä.
alkaen
399,-
Yli 50 eri mallia heti varastosta!
pana naapurien kesken aitojen yli. juhlavuoden kunniaksi valikoimassamme on nyt runsaasti uutuuksia ja tarjouksia.
Tilaa ilmainen kuvasto!
Pohjanlahdentie 49, 68600 Pietarsaari 06-781 2900 65 www.juliana.fi
omapiha. Niiden sato korjataan vasta myöhäissyksyllä ja säilytetään kellarissa tai kastissa pimeässä. päivän tienoilla vapauttavat kasvitarhojen hoivaajat taimien paleltumisen huolelta. Heinäkuussa istutetaan vielä endiviasalaatti ja sikurisalaatti "Zuckerhut"
Kaupoissa on tarjolla lähes koko vuoden ajan italialaista fenkolia, tosin sitä käytetään melko vähän. Olen koko kuluneen leudon talven ajan voinut korjata mangoldista satoa.
Yrttien ihmemaa
Kasvitarha ei ole vain vihannestarha, vaan sen olennainen osa ovat yrtit, jotka Itävallassa ovat arvossa arvaamattomassa. Sitä ei enää käytetä, kun saippuan keittämistä ei enää harrasteta. Mielenkiintoinen jäännös vanhasta kasvitarhasta on suopayrtti (Saponaria officinalis), jota vielä tapaa usein. Yrtit ovat paljon uskollisempia kasvimaan asukkeja kuin vihannekset.
On mahdotonta kirjata yrteille tärkeysjärjestystä, sillä jokaisella kasvattajalla on siitä oma ajatuksensa. Kukkakaali tulee ja menee jatkuvasti riippuen edellisten vuosien säistä. Mutta varmaan suopayrtin miellyttävä tuok-
66 omapiha. Kurpitsa oli muodissa kolmekymmentä vuotta sitten, hävisi välillä ja palasi taas. Nykyään sitä näkee kasvitarhoissa enää harvoin. Parikymmentä vuotta sitten tuli fenkoli Italiasta ja se oli muodissa useita vuosia. Sanotaankin, että jokaiselle taudille kasvaa oma yrttinsä. Myös kukkakaalien muunnokset ovat muotioikkujen orjia. Kuitenkaan mistään eivät saa puuttua mintut, melissat, timjamit, salviat, ruohosipuli, fenkoli, valkosipuli, rosmariini, kamomilla, kirveli, piparjuuri, tilli, persilja, meirami, basilika, oregano, laventeli, kurkkuyrtti, lipstikka, ruutakasvi, koiruoho eikä rakuuna. Mangoldi on erittäin vanha vihannes, joka oli täysin hävinnyt aikakirjoista. Erimuotoiset salaatit, varsinkin lehtisalaatit ovat muotivihanneksia, samoin kuin maa-artisokka ja mustajuuri. Nyt sen uudet, koristekasviksi sopivat värimuodot ovat tulleet
Originellia reunusta
takaisin kasvimaille ja kehittyneet siellä erittäin hyvin. Tämän aidan yli ei tarvitse kurkotella.
Terassikasvimaa on ilmava, valoisa ja lämmin.
Rucola on uusi tulokas.
Uutuudet tulevat ja menevät
Viime vuosina ovat jälleen muutamat uudenlaiset vihannekset valloittaneet paikkansa kasvitarhoissa. Täällä ei heti mennä lääkärille hakemaan reseptiä, vaan lähimmäisiä ja naapureita hoidetaan pitkään rohtojen avulla
Kukat aidan vieressä tervehtivät ohikulkijaa.
Järjestelmällinen kasvitarha ei tarvitse aitoja, se on jo sellaisenaan rajattu. Tuoksuherneet, leukoijat, leijonankidat, harsokukat, kosmoskukat, asterit, olkikukat, samet-
tikukat, oppineittenkukat, harjaneilikat, tulikukka, helokki, puutarhaneilikka, sormustinkukka ja unikot ovat kasvitarhojen uskollisia kasvatteja. Lavatarhan ensi salaatit
su ja ihanan vaaleanvioletti kukka puoltavat sen paikkaa kasvitarhassa.
Kukatkin sulassa sovussa
Roomalaiset toivat kasvitarhaan myös kukat. Koristekrassit, kissanminttu, kehäkukka, poimulehti ja salkoruusu ovat sekä kukkina että yrtteinä erityisasemassa. Ruusut, pionit, daaliat, ritarinkannukset, malvat ja alpit kuuluvat myös kasvitarhoihin. Monet muutkin perennat löytävät paikkansa tarhoista, vaikka ne eivät olekaan samalla tavalla vakiintuneita. Ne jäävät sinne talveksi lintujen ravinnoksi ja seuraavana keväänä linnuilta varisseista siemenistä kasvavat uudet taimet.
Jykevät reunat
omapiha 67. Ja aidan vieressä ovat vielä metrien mittaiset auringonkukat, jotka seisovat siellä kuin vaativat emännät komentamassa kukkaiskansaansa. Koska naiset olivat kasvitarhojen hoitajia, he hyväksyivät kukat mielellään, sillä niistä saattoi leikata maljakkoon kestäviä kimppuja
Pikkuveli, joka kylvi ensimmäiset paprikansiemenet jo helmikuussa, odottaa innolla kevättöiden alkamista vihannesmaalla.
aikaisemmin. Hyvin kostealla paikalla voidaan vastaavasti laittaa mullan alle salaojittava hiekka- tai sorakerros. Niinpä siihen pääsee kylvämään
68 omapiha. Poimi joka toinen porkkana, niin lopuille jää kasvutilaa.
Pikkuveljen
PORKKANAMAA
Toukokuu on mukavaa ja työntäyteistä aikaa puutarhassa. Kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen sentin korkuisessa kohopenkissä multa on lämpimämpää kuin maan tasalla. Tällainen pieni viljelmä mahtuu ja sopii joka pihaan. Tärkeintä on nauttia yhdessä vihreydestä, kukista, lentävistä ystävistä ja yhdessä tekemisen ilosta. Kompostimultaa parannetaan lannoitteella, kalkilla, hiekalla ja pienellä määrällä savea. Lasten kanssa puutarhassa
TEKSTI JA KUVAT MONICA ÄIJÄLÄ PIIRROKSET SÄDE AARLAHTI
Porkkanaa, persiljaa vai retiisiä?
Heinäkuun lopussa saa jo runsaasti syötävää omalta porkkanamaalta. Kohopenkin reunat voi rakentaa turveharkoista, kivistä tai laudoista - tai vaikka ottaa vanhan hiekkalaatikon uusiokäyttöön. Rajattu ja ympäristöä korkeammalle nostet-
tu viljelyalue eli kohopenkki tai kasvilava on siisti ja helppohoitoinen. Muutaman neliömetrin kokoinen porkkanamaa antaa ihan hyvän sadon.
Hyvä multa
Jos kohopenkin alla on hyvin kuiva ja kallioinen maa, mullan alle kannattaa levittää savikerros. Pieni, ikioma rajattu porkkanamaa, jonka kulmaan ehkä mahtuu muutama kukka, on koko kesän ylpeyden aihe. Porkkanat viihtyvät hiekkapitoisessa maassa.
O
nnistuminen tekee pikkuväen ja muidenkin puutarhaharrastuksesta mieluisamman. Jos käytettävissä on rikkaruohotonta kompostimultaa, sitä levitetään pohjakerroksen päälle. Se pidättää vettä kasvien juurten ulottuville. Hoitokin on mukavampaa, kun ei tarvitse kumartua niin alas
Tämän takia porkkanarivit kannattaa harventaa varovaisesti monta kertaa. Tämä tieto löytyy siemenpussista. Pian porkkanat voi harventaa ensimmäisen kerran. Tikut paljastavat, missä rivi on. Kun siemenet on kylvetty, vako peitetään haravalla ja multaa tiivistetään hieman, jotta siemenet koskettavat kunnolla maata. Kohopenkki kuivuu ja lämpiää aikaisemmin kuin ympärillä oleva vihannesmaa, joten pikkuveli pääsee ensimmäisenä keväthommiin toukokuun alussa.
Kylväminen on tarkkaa työtä!
Kohopenkin reunalla on mukava istuskella.
Tuoreet porkkanat voi nauttia äidin kesäkukkamaalla.
Pienen porkkanamaan pintamullan voi hyvin myös ostaa säkkitavarana. Ei kestä kovin kauan, ennen kuin porkkanantaimien juuret ovat vaalean oransseja, ja pikkupuutarhuri pääsee maistamaan satoaan. Tämä ei välttämättä onnistu, mutta koska porkkanarivit on kuiten-
kin harvennettava ja pidettävä puhtaana rikkakasveista, ei haittaa vaikka siemeniä kuluu pienellä kylväjällä runsaammin. Ostomulta ei saa olla kovin turvepitoista, koska kuivaa turvetta on vaikea saada kastumaan uudelleen.
Tarkka kylvö
Porkkanat maistuvat parhailta heti syötyinä, joten kannattaa valita mahdollisimman nopeakasvuinen, aikainen porkkanalajike. Näin saadaan syötävää useamman kerran, ja jäljelle jääville porkkanoille jää aina enemmän kasvutilaa.
omapiha 69. Maa pidetään kevyesti kosteana, mutta ei liian märkänä. Viimeistään nyt rivivälit harataan ja pienet rikkaruohot kitketään. Ensimmäiset vihreät lehdet porkkanamaalla
ovat todennäköisesti rikkaruohonalkuja, mutta porkkanarivit näkyvät kohta hyvin. Porkkanansiemenpussin siemenet riittävät noin kymmenelle rivimetrille, jos siemenet kylvetään sopivan harvaan. Jos jaksaa kitkeä ahkerasti alkukesästä, kun rikkaruohoilla on eniten kasvuvoimaa, loppukesä on vaivaton. Rivien päihin laitetaan tikut ja vaot kastellaan kastelukannulla ennen kylvöä. Kun porkkanamaa on muokattu tasaiseksi talven jälkeen ja multa on kuivunut sopivasti, mullan pintaan vedetään kylvövaot haravan varrella
Entinen louhos kukkii keväisin kaikissa sateenkaaren väreissä. Löytöretkellä puutarhamaailmassa
TEKSTI JA PIIRROKSET SAILA ROUTIO KUVAT SAILA ROUTIO, TAIJA-TUULIA TAMMELIN JA SAKI PIMIÄ
Puutarha päättyy merenlahteen, jonka takana kohoavat Vancouverin saaren pohjoisrannan jylhät vuoret. 1500-luvulla alkanut siirtomaakausi toi englantilaisten iltapäiväteen, koristepuutarhan ja nurmella keilailun uudelle mantereelle. Entisen kalkkikaivannon kuopassa lainehtiva kukkameri on sementtipohatan vaimon tahdonnäyte.
K
anadan länsirannikon sateiset vuoristomaisemat tunnetaan luontodokumenteista, joissa karhut temmeltävät. Vanhat kaivoksen kärrytkin on valjastettu istutusastioiksi. Villin pohjolan näkymien rinnalla seutua leimaa englantilaistyylisten pikkukaupunkien romantiikka. Pihojen ruoho on tasainen ja leikattu siisteiksi raidoiksi, nurmitilkkua reunustavat loistokkaat perennapenkit.
70 omapiha. Perienglantilaiset tavat ovat nyt Kanadassa suosionsa huipulla samalla, kun ne kotimaassaan ovat vähitellen poistuneet muodista. Tulppaanit ovat vallanneet italialaisen puutarhan.
Sarjassa tutustumme kiinostaviin puutarhoihin ulkomailla ja annamme vinkkejä matkailijalle. Sarjan kirjoittaja on maisema-arkkitehti MARK Saila Routio, joka on opiskellut Englannissa ja Espanjassa sekä toiminut puutarhuriharjoittelijana Villandryn puutarhassa Ranskassa.
TULPPAANIEN
ilotulitus vanhassa KAIVOKSESSA
Butchart Gardens puutarha sijaitsee Vancouverin saarella, Kanadan länsirannikolla. Itäranni-
kon ranskankielisissä piirikunnissa on tapahtunut sama ilmiö, mutta ranskaksi; jopa hot dog on siellä saanut ranskankielisen nimen.
Puutarhakulttuuri ihanneilmastossa
Puutarha on englantilaisen ylpeys, mutta kanadalainenkin on omaksunut puutarhakulttuurin ansiokkaasti
omapiha 71
Syy ei ole asukkaiden, vaan rakentamisen ja tieverkoston vimmatun laajenemisen.
72 omapiha. Taloja ympäröivässä maisemassa ei välttämättä ollut mitään alkuperäistä mitä jäljitellä. Louhoksen pystysuorilla seinämillä valuu vesi taukoamatta.
Tulppaanit reunustavat myös Butchartien entisen kodin sisäänkäyntiä.
Puutarhurin apuna on Kanadan länsirannikon ihanteellinen ilmasto - sää on kostea lähes ympäri vuoden. Kesyttämätön luonto ei saanut edetä kotiovelle asti.
Joku voisi väittää amerikkalaisten menneen luonnon muokkauksessa niin pitkälle, että pihoista on tullut keinotekoisia. Kasvien kukinta kestää viikkoja, kun ne eivät joudu kärsimään helteestä ja kuivuudesta. Silmiä tekee mieli hieraista, lienenkö kutistunut kuten Liisa Ihmemaassa. Laajat esikaupunkialueet nousivat kovalla vauhdilla uusien valtateiden kylkiin 1900-luvulla. Kotia ympäröivä piha haluttiin muokata ihannemaisemaksi. Jättipunapuista roikkuu metrin pituista naavaa ja koiranputketkin näyttävät venähtäneen parimetrisiksi. Luonnon mahti - jyrkät vuorenrinteet ja villieläimet - ikuistettiin romanttisiin painokuviin, joita saatettiin ihailla turvallisesti omassa kodissa. Länsirannikon talvi on lauha ja sateinen, kesä lämmin ja sateinen. Alppiruusut kasvavat pienen puun mittaan ja ovat keväisin täynnä kukkia kuin hääkakut.
Rappuset ruohorinteessä vievät kohti ruusutarhaa.
Luonnon hallintaa
Pohjois-Amerikan puutarhakulttuuri ei kuitenkaan syntynyt ihanteellisten olojen seuraukse-
na, vaan halusta hallita villiä luontoa. Mantereen uudisasukkaat kokivat luonnon voiman mystiseksi ja kauhistuttavaksi. Parhaiten kasvien viihtymisen huomaa pensaista, sillä ne ovat tyytyväisyydestä suorastaan pörhöllään. Englantilainen maisemapuutarha, joka tuli Euroopassa muotiin 1700-luvun lopulla, rantautui Amerikkaankin. Lauhkean ilmaston sademetsävyöhyke ulottuu Kalifornian pohjoisosista Alaskaan asti. Puutarhan jokaiselle alueelle etsittiin sille sopiva luonne ja pihaan luotiin maalauksellisia näkymiä. Muovinen pihanurmi ja flamingopatsas eivät näytä luonnottomilta silloin, kun luontoa ei yksinkertaisesti ole on vain kilometreittäin pientaloja pienine pihoineen
Ruusutarha 5. Robert Pim Butchart oli yksi Kanadan sementinvalmistuksen pioneereja, ja yhdessä vaimonsa kanssa hän perusti kodin kalkkilouhoksen läheisyyteen. Vanha kalkinpolttouunin piippu kohoaa kaivannon toisella laidalla. Nyt valeunikot sulostuttavat sinisyydellään Butchart Gardensin japanilaista puutarhaa. Herra ja rouva Butchart ottivat vierailijat avosylin vastaan, istuttivat taloonsa johtavalle tielle koristekirsikkapuita ja nimesivät kotinsa Benvenutoksi
italiankielisen tervetulotoivotuksen mukaan. Puutarhan suurin ihmetys on kuitenkin entinen louhos. Montun mittakaava on valtava. Kasvava Vancouverin kaupunki lyhyen merimatkan päässä takasi pysyvät markkinat rakennusmateriaaleille ja kaivostoiminta kukoisti. Japanilainen puutarha 6. Rouva Butchartia kuoppa häiritsi siinä määrin, että hän päätti tehdä siitä osan puutarhaa istutusten ja veden avulla. Louhoksen hämmästyttävä kehitys kivikuo-
5.
4. Keväällä puut puhkeavat vaaleanpunertavaksi kukkapilveksi, josta irtoavat terälehdet leijailevat tuulessa kuin lumihiutaleet.
Merenlahti
Sinisiä unikoita
Rouva Butchartin maine innokkaana kasviuutuuksien kokeilijana kiiri Eurooppaan asti. Vesi valuu pitkin pystysuoria kallionseinämiä, jotka kohoavat kaivannon pohjalla kasvavien korkeiden puiden latvojen tasalle. Kun viereisen kaivoksen kalkki oli louhittu loppuun, jäljelle jäi ammottava kuoppa. 6.
1. Keväisin sadat tuhannet sateenkaaren väreissä kukkivat tulppaanit täyttävät polveilevat istutusalueet. Hän sai kunnian olla ensimmäisten joukossa vastaanottamassa sinivaleunikon (Meconopsis betonicifolia) siemeniä, kun niitä lähetettiin uudelle mantereelle Edinburghin kasvitieteellisestä puutarhasta Skotlannista. Butchartien talo 2. Kirsikkapuukujanne toivottaa vieraat tänäkin päivänä tervetulleiksi Butchart Gardensiin. Sinne päätyivät monet Butchartien matkoiltaan tuomat eksoottiset puut ja pensaat, kuten Aasian kameliat ja atsaleat. Entisessä louhoksessa sijaitsevaa puutarhaa voi ihailla kukkulalta, joka jätettiin paikoilleen näköalatasanteeksi.
Haaste louhoksessa
Butchart Gardensin tarina alkaa louhimosta Vancouverin saarella 1900-luvun taitteessa. Italialainen puutarha
4. Butchartien vaurasta taloa ympäröi kaunis, symmetrinen puutarha klassisine ruusutarhoineen ja vesialtaineen. Siemenkauppa
omapiha 73. Syvimpään osaan louhosta valutettiin vettä, myöhemmin Butchartien pojanpoika asensi sinne komean suihkulähteen. 3.
Pohjoinen
1.
2. Parissa vuosikymmenessä puutarhasta muodostui suosittu käyntikohde. Louhoksen ylempään osaan tuotiin kasoittain multaa. Louhos 3. Louhoksen keskelle on jätetty pieni kukkula, josta käsin voi ihailla alla levittäytyvää puutarhaa
Koti on nykyään avoinna yleisölle ja se sijaitsee puutarhan sydämessä.
Kaukana siintää
Butchart Gardensin sijainti on harvinaisen viehättävä. Kaukana lahden takana siintävät sinertävät vuoret. Puutarha viettää loivasti kohti pientä kaunista merenlahtea. Ravintolasta käsin aukeavat kauniit näkymät ruusutarhan ja italialaisen puutarhan yli merenlahdelle.
Hyvinhoidetulla nurmella, puurivin alla on siistit pyörylät kaunokaisia.
74 omapiha. Japanilainen puutarha luotiin 1900-luvun alussa japanilaisen puutarhasuunnitelija Isaburo Kishidan suunitelman pohjalta.
pasta vehreäksi puutarhaksi ilmenee valokuvista, jotka ovat esillä Butchartien vanhassa kodissa. Paras paikka merenlahtimaiseman ihailuun on italialainen puutarha, jossa saattaa yhtä hyvin kuvitella olevansa Italian järvimaisemissa. Herra ja rouva Butchartin entinen koti on nykyään myös ravintola, jossa voi nauttia iltapäiväteetä
Skagitlaakson tulppaanifestivaali pidetään vuosittain koko huhtikuun ajan.
The Butchart Gardens 800 Benvenuto Avenue Brentwood Bay Victoria BC V8X 3X4 puh. Kirjahyllyynkin löytyy tuotavaa, esimerkiksi kanadalaisen puutarhurin pulmia kuvastava kirja Kuinka pitää villieläimet poissa pihalta. Syksyllä japanilainen puutarha hehkuu ruskaa, joka jatkuu kauniina myös länsirannikon vuoristossa. Huhtikuussa tuhannet tulppaanit ja kirsikankukat keräävät katseet. Louhoksessa kukkivat tulppaanit ja narsissit tarjoavat mieleenpainuvan väriloiston keväällä.
Matkalle
Butchart Gardens on avoinna ympäri vuoden. (250) 652-5256 www.butchartgardens.com www.tulipfestival.org
Komea suihkulähde täyttää entisen kaivoksen syvimmän kuopan.
omapiha 75. Puutarhan siemen- ja lahjatavarapuodista voi hankkia tuliaisia omalle pihalle
Se sijaitsee viehättävässä merenlahdessa, jota asuntolaivat reunustavat.
Vancouverin saarta ympäröivät pikkusaaret, joiden rantakallioilla köllöttelevät merileijonat.
Kilometrien pituiset tulppaanipellot saavat Skagitlaakson hehkumaan huhtikuussa.
SP
Victoriassa sijaitsevan talon seinältä voi tutkia ympäröivää seutua.
Länsirannikolla
Vancouverin luonnonkauniilla saarella riittää nähtävää eläimistä ja kasveista kiinnostuneille. Metsäiset kukkulat ympäröivät mutkittelevia merenlahtia, joissa valaat lipuvat. Sinne muuttaa vuosittain eläkeläisiä muualta Kanadasta lauhan ilmaston ja rauhallisen elämänmenon houkuttelemina. Vancouverin saarelta pääsee yhteysaluksella myös Anacortesiin Yhdysvaltoihin. Skagitin jokilaakson voi havaita myös lentokoneesta värikkäänä täplänä.
SP
Brittiläinen perinne yhdistyy Kanadan villiin luontoon.
76 omapiha. TTT
SP
Victoria on Vancouverin saaren suurin kaupunki. Jos kannella tarkenee oleilla, saattaa palkinnoksi nähdä valaan puuskahduksen veden pinnassa. Sipulikukkien viljelijät avaavat tilansa yleisölle ja vierailijat pääsevät kuljeskelemaan pelloilla, joilla tulppaanimeri jatkuu silmänkantamattomiin. Saaren suurin kaupunki Victoria on viehättävä, harmoninen pikkukaupunki. Viisi kilometriä Anacortesin rantakaupungista sisämaahan päin saavutaan Skagitjoen laaksoon, joka on vuotuisen tulppaanifestivaalin tapahtumapaikka. Vancouverin saari on säännöllisen laivayhteyden päässä Vancouverin ja Seattlen kaupungeista
Vaihdetaan kasvit sopivampiin. Odotetaan sopivaa valoa. Kas, sepäs kävi helposti.
omapiha 77. Heittäydytään käytävälle mahalleen, ryömitään ja peruutetaan. Odotetaan kukintaa. Odotetaan tulevia vuosia, odotetaan tulevaa kevättä. Rajataan istutusalueet, kärrätään multaa ja maanparannusaineita, sekoitetaan ne. Muotoillaan penkit. Hankitaan aurinkoiselle paikalle sopivia maanpeitekasveja. Hankitaan multaa, hankitaan hiekkaa, hankitaan lantaa ja pannaan se kompostoitumaan. Kitketään ja kastellaan. Istutetaan ja kastellaan ne. Hankitaan jyrsin sun muuta tarpeellista. Laukaistaan kamera. Ei saa olla kiire mihinkään. Valokuva
VESA KOIVU
Niin helppoa se on
Hankitaan tontti, salaojitetaan se
Rannikoilla on aina sahattu rantapuustoa kahdesta metristä poikki, ja sitten vuosittain
leikattu pois vuosiversot, jotka kasvavat sahatuista rungoista. Tässä numerossa ovat vuorossa lepät ja jalopuuaidat.
Osa 2
Vaikeiden tonttien
PENSASAITOJA
Kun orapihlajan suosio on vähentynyt ja taimien valikoima runsastunut, omaa tonttia ja maisemaa kaunistamaan voi istuttaa entistä useampia kasvilajeja. Ruissalossa hän tekee jatkuvasti työtä entistä laajemman ja kestävämmän kasvivalikoiman saavuttamiseksi.
AARNON
Muotopuita ja monenlaisia pensasaitoja
PIHAPIIRIN AITAKASVIT Oma Piha -lehden numerossa 2/07 Aarno kertoi pihapiirin pensasaidoista, erityisesti pihlajista. Tervaleppä kestää hapetonta sinisavipohjaa, jos multapenkki tehdään pikkutaimia varten ensi alkuun vähän paremmin. Puuston tihentyessä lopulta aidaksi se sitoo rantarakenteita juurillaan ja antaa tuulensuojaa, jos kesä on viileä ja järvituulet sen mukaisia. Sisäjärvien rannoille on taas harmaaleppäkin (Alnus incana) mahdollinen, mutta tervalepällä on kiiltävämpi lehdistö, ja se kestää leikkausta aidan muotoon vuosittain tai harvemmin. Meillä on Ruissalossa viljelyssä Beringin meren rannoilta laakerileppää eli sahalininleppää (Alnus maximowiczii), joka pysyy pensasmaisena. KUVAT SAILA ROUTIO, VESA KOIVU, SIMO LAINE
Kasvi- & pihavinkit
Aarno Kasvi on Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri ja tuttu myös televisio- ja radio-ohjelmista. Hän on tehnyt tunnetuksi monia uusia ja perinteisiä kasvilajeja ja jakaa auliisti osaamistaan myös kotipuutarhureille. Alavilla vesiherkillä mailla ja rantatonteilla, joille pintavedet voivat lainehtia pari kertaa vuodessa, on kasvilajin valinnassa oltava huolellinen.
M
erenrantatonteille ja alaville maille Suomen rannikkoseuduilla on tervaleppä (Alnus glutinosa) varma sijoitus. Lehtiaitakasveja valittaessa on muistettava paikka, mihin taimet tulevat. Se pitää kiiltävät nahkeat lehdet niin kauan, kunnes pakkaset alkavat olla säännöllisiä, ja se sopii myös leikkaamattomaksi aidaksi tontin tuuliselle sivulle.
78 omapiha
Ainahan ei voi välttyä täytöiltä rakennettaessa teitä ja kiveyksiä asuntoalueilla.
Tammiaita
Kotimaisista puista korkeaksi aidaksi kelpaavat myös tammi ja metsälehmus. Voimme puhua myöhemmin Oma Piha lehdessä maantäytöistä ja siitä, kuinka ne voi tehdä niin, että kasvillisuus selviää ja sopeutuu täyttöihin. Mitään tusinatatavaraa eivät leppälajien taimet ole, eivätkä aiemmin mainitut pihlajatkaan. Jos tontin pintaa nostetaan myöhemmin, kun rahat riittävät, ei sekään ole este, kunhan maata ei nosteta molemmin puolin aitaa samalla kertaa. SL
Punapyökkiaita
Kosteankin maan aita
Leppien lehdillä on maata lannoittava vaikutus, mutta esimerkiksi kotipihlajien syysväriä lepät eivät anna, vaan pakkanen lopettaa kesän vihreyden. Leppien kestävyys on tavallisesti hyvä, ja säästöä tulee, jos maata ei tarvitse ojittaa eikä paljon parantaa ennen istutusta, koska kasvi on kotimainen ja viihtyy alavallakin paikalla. Vaikka moni ei olekaan nähnyt Suomessa viihtyvää tammiai-
VK
omapiha 79. Leppäaitaa suunniteltaessa on muistettava tehdä kyselyjä taimistoille, että varaavat taimet ajoissa
Hoidetulla multapohjalla tammiaitaa ei pidä pelätä. Tammiaidat ovat meillä korvanneet metsäpyökkiaidat (Fagus) ja valkopyökkiaidat (Carpinus), joita näkyy Euroopassa melkein joka toisessa vähänkin suuremmassa kaupungin puistossa sekä maatilan suojaistutuksina. Lehmusaitaa koristavat keväällä punertavat versot ja pyöreät silmut.
Lehmuksesta voi leikata muotopuun.
Puulajeista kasvatettavat pensasaidat vaativat paljon tilaa, sillä vuosikasvua on jätettävä tarpeeksi jokaisen leikkaamisen yhteydessä. Siitä tulee tietysti ajan mittaan kookas, mutta se kestää hyvin leikkausta, kun asian opettelee.
Lehmusaita
Metsälehmus (Tilia cordata) on yhtä pehmeä ja käyttökelpoinen kuin puistolehmus (Tilia x vulgaris), joita katujenvarret ovat täynnä. Taimet ovat terveitä, joskin alussa hidaskasvuisia. Vuosittain leikattuna versot ovat pehmeitä, vanhemmat osat melko kovia. Leikkaajan ei tarvitse käyttää viimeisiä voimiaan leikkuutyöhön. Se on suoja pikkulinnuille ja talvehtiville mustarastaille pahimman talven aikana. Etelä-Suomessa kovalle maalle tai hyvälle hiekkapohjalle voi hyvin istuttaa tammiaitaa. Pehmeämpää oksaa ei ole kuin lehmusten vuosiversot. Typistäminen täytyy vain aloittaa heti puolimetrisestä, niin aidasta tulee tiheä. Puisto-
lehmukset kasvattavat massoittain juurivesoja ja runko-oksia vanhoistakin rungoista. Kaikista edellä mainituista kasveista voi kasvattaa korkean suoja-aidan, jos leikkaa säästäen, mutta kasvit voidaan pitää myös leveinä ja matalina noin puolentoista metrin, kolmen tai viiden metrin korkuisina, jos halutaan.
80 omapiha. Silloin ei auta muu kuin nuorennusleikkaus, jossa rungot katkaistaan muutaman kymmenen sentin korkeudelta.
taa osana hoidettua pihaa, allekirjoittanut on nähnyt sellaisen jo lapsuudessa Mikkelissä, hyvin viihtyvänä ja koristeellisena. Ai-
dasta tulee tukeva ja ikuinen, jos siihen malttaa satsata. Leikattu tammiaita pitää ruskeat lehdet kevääseen, se kerää lunta suojakseen ja toimii melkein kuin havuaita puutarhan suojana. Metsälehmus kasvaa jopa Kajaanin tienoilla metsässä, joten se on kestävä. Tammea (Quercus robur) lisätään myös terhoista. Lehmusta on käytetty isoissa puistoissa rivipuina ja sitä on leikattu puun hyvinvointia paljon ajattelematta, ja silti se pysyy hengissä. Pyökkiaitaa Englannissa.
Tammiaita saattaa vähitellen kasvaa liian suureksi
Rungot ovat jo kasvaneet paksuiksi.
Lehmusaidat rajaavat istutusalueita Tukholman Kungsträdgård puistossa.
Tervalepästä saa kauniin pensasaidan, jonka lehdet pysyvät syksyllä vihreinä putoamiseensa saakka.
Tammi ja puistolehmus sopivat myös muotopuiksi
Jos sormia ja muotosilmää syyhyää voi monista havupuista ja vielä useammista lehtipuista tehdä tontin kauneimman puun. Etualan pensasaidat ovat meillä arkaa puksipuuta, muotopuut marjakuusta. Niiden takana on korkea valkopyökkiaita, jonka takana seisovat leikatut lehmukset.
omapiha 81. Koivut ja vaahterat eivät viihdy leikattuina.
Eri puulajeista syntyy elävä pinta, kuin kirjottu seinävaate. Jos halutaan leikattu muotopuu nopeasti tontille on isosta taimesta aloitettu tammi leikattuna hyvä hankinta. VK
Vanha, suureksi kasvanut tammiaita. Samoin puistolehmus kestää hyvin muotoon leikkaamista
Vuorossa on Paloheimon suvun Kallio-Kuninkala.
Osa 3
Ylä-Kuninkalan edessä on lammikoiden ketju kukkaistutuksineen.
82 omapiha. Tuusulan Rantatien puutarhat
TEKSTI REA PELTOLA VÄRIKUVAT VESA KOIVU MUSTAVALKOKUVA PALOHEIMON SUVUN YKSITYISARKISTO
Sarja jatkuu
Oma Piha esittelee Tuusulanjärven taiteilijakotien puutarhoja
Kallio-KUNINKALA
Ala-Kuninkalan päärakennus pilkottaa muhkean portin takana uljaan männyn suojassa. Ylätietä pitkin pihapiiriin astuva vieras taas kulkee ensin pienen ja sopusuhtaisen 1800-luvun maatalon sekä 1700-luvun aitan välitse ja kääntyy sitten Ylä-Kuninkalan 1920-luvun empirehuvilan eteen.
omapiha 83
Viereistä mökkiä vuokrattiin vieraille. Viljelemisen katsottiin olevan myös ylevä osa ihmisen elämää ja erityisen tärkeää lasten kasvatuksessa. Puutarhanhoito ja käsillä työskenteleminen kehittivät sekä ihmisen kauneudentajua että sielua.
84 omapiha. Sen sisälle on rakennettu nykyaikainen äänitysstudio sekä Sibelius-Akatemian Leonora-sali.
Vanhaa viljelyaluetta
Tuusulanjärven rannasta sisämaahan päin kohoavilla rinteillä on viljelty maata jo ainakin 1600-luvulla. Oleskelupaikalta on näköala Tuusulanjärvelle. Aitta on 1700-luvulta.
Y
läpihalta voi laskeutua polveilevia käytäviä pitkin ihailemaan Ala-Kuninkalan pihapiiriä. Hyvien yhteyksien päässä Helsingistä sijaitsevan Tuusulanjärven maalaismaisemissa viihtyi varsinkin kesäaikaan myös muuta sivistyneistöä, yliopistomiehiä, teatteriväkeä, tutkijoita ja opiskelijoita. He pitivät tiiviisti yhtä. Nykyisin rakennusta kutsutaan Pehtoorin taloksi. Hän oli toiminut muun muassa fysiikan ja matematiikan lehtorina Viipurin klassillisessa lyseossa, ja näihin aikoihin hänet valittiin Palovakuutusyhtiö Pohjolan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. 1890luvun lopulla siinä asui muun muassa Pekka Halonen, kun Halosenniemeen vasta rakennettiin. Parina kesänä mökissä asui perheineen filosofian tohtori Karl Alfred Brander. Taiteen tekemisen tuottama tulo oli niukkaa siihenkin aikaan, perheen ravinto oli saatava omasta maasta. Hirsirakennuksethan on alun perinkin tarkoitettu mukana kuljetettaviksi. Vuonna 1899 K.A. Branderit seurustelivat Tuusulanjärven rannalla jo asuvien taiteilijoiden, kuten Juhani Ahon ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin sekä Pekka Halosen kanssa. Samoin kuin suurin osa Tuusulanjärven seurapiiriä, suomenmielinen Brander halusi kehittää tasa-arvoa kohottamalla suomalaista itsetuntoa sekä parantaa suomenkielisten ihmisten oloja. Brander osti Kalle-Kuninkalan tilan omakseen. Muutamaa vuotta myöhemmin tilaan yhdistettiin myös Ville-Kuninkala ja Mäntyniemi eli Puotinnokka, ja tilan nimeksi tuli Kallio-Kuninkala.
Suomenmielinen seurapiiri
Alkujaan Juhani Ahon houkuttelemana seudulle siirtyi yhä lisää taiteilijaperheitä, kirjailijoita, maalareita, säveltäjiä ja runoilijoita. Brander muutti nimensä Paloheimoksi. Ala-Kuninkalasta vie vasta uusittu tie kohti Kuninkalan suurta kivinavettaa. Parisataa vuotta myöhemmin kallioiselle kumpareelle siirrettiin hirsitalo Kalle-Kuninkalan tilan päärakennukseksi. Hän oli kiinnostunut myös naisten ja lasten asemasta sekä opetuksen kehittämisestä. Hän esimerkiksi perusti kirjalaatikoita Tuusulanjärven kiertäväksi kirjastoksi.
Ruumiin ja hengen ravintoa
Omavaraisuus ja maatalouden sekä puutarhakulttuurin vaaliminen olivat tärkeä osa suomenmielisen sivistyneistön ajatusta ihmisyydestä. Syvärantaan huvila oli tuotu Karjalan Kannakselta. Vuonna 1906 K.A. Kerttu Paloheimo oli kiinnostunut erityisesti orpolapsista sekä kansansivistyksestä. Punainen rakennus tuotiin vuonna 1918 Syvärannasta, nykyisen Lottamuseon paikalta. Hänen puolisonsa Kerttu, omaa sukua Hernberg, oli taiteellisesti lahjakas ja
uskonnollinen tolstoilaisessa hengessä, mikä oli omiaan yhdistämään perhettä niin halosenniemeläisiin, ainolalaisiin kuin Suvirannan Järnefelteihinkin
Paloheimon hopeahäät 22.8.1909. Paloheimot olivat mukana edistämässä hedelmänviljelyä. - Kun naapurustossa puutarhatuotteita viljeltiin monipuolisesti lähinnä oman perheen tarpeisiin, Kallio-Kuninkalassa viljeltiin hiukan isommassa mittakaavassa, ja tuotteita myytiinkin. Pyrkimyksenä oli keksiä keinoja, joilla voisi saada elantoa kansalle. Vasemmalla olevaa entistä päärakennusta kutsutaan nykyään pehtoorintaloksi, sen takana oli aikoinaan suuri ryytitarha. Oli tietenkin raparperit ja perunapellot, kaalimaat, salaattimaat ja muut sellaiset. Paloheimo oli herrasmiesviljelijä, jonka toimeentulo ei riippunut peltojen tuotosta. Kallio-Kuninkalan puutarhaan ja pelloille istutettiin 2000 omenapuuta, ja tarhat kehystettiin tuulelta suojaavilla kuusiaidoilla. Kallio-Kuninkalan puutarhan hoidossa pitkään mukana ollut sisustusarkkitehti Outi Lepäntalo kertoo, että sekä vanhan päärakennuksen että uuden Ylä-Kuninkalan ympärillä oli
Ala-Kuninkalan puutarhassa on romanttinen kaivokatos.
myös kukkatarhoja. Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Paloheimosta tuli tärkeä vaikuttaja talouselämässä ja teollisuudessa.
Omenia, vihanneksia ja kukkatarhoja
Hedelmäpuiden viljely lisääntyi Suomessa suuresti vuosisadan vaihteen molemmin puolin, sillä niiden katsottiin tuottavan terveellistä ravintoa, kauneutta, iloa ja lisätulojakin. Paloheimo oli erityisen innostunut maatalouden ja muiden elinkeinojen uudistamisesta. Tilalla pidettiin lisäksi lampaita, sikoja ja työhevosia. Pojat vasemmalta: Olli, Yrjö, Paavo, Veli ja Arvi. Suuri osa kuusista on nyt kaadettu, kun omenapuut ovat hävinneet ja tarhat muutettu takaisin peltokäyttöön, mutta kuusiaidat antavat yhä leimansa Kallio-Kuninkalan maisemalle. Kerttu ja K.A. Ajatuksena oli luoda suomalaista rahaa ruotsalaisen rinnalle, niin että myös suomenkieliset voisivat saada lainoja hankkeisiinsa. Ylä-Kuninkala näkyy taustalla alkuperäisessä asussaan.
Soma vaaleanpunertava kurtturuusulajike kasvaa YläKuninkalan portaanpielessä.
K.A. Vanhan päärakennuksen, myöhemmän Pehtoorin talon takapuolella oli pitkään suuri puutarha, joka jossakin vaiheessa muutettiin ryytitarhaksi ja kasvimaaksi. Tilalla oli pehtoori sekä alustalaisia hoitamassa viljelmiä, Outi Lepäntalo selittää.
omapiha 85. Kallio-Kuninkalaa kohennettiin, tilalle tehtiin uudenaikaiset risusalaojat ja hankittiin Ayrshirerotuista lypsykarjaa Skotlannista vähätuottoisemman maatiaiskarjan sijaan. Hän istutti Tuusulanjärveen kuhaa ja suutaria sekä toi piisamin Suomeen turkiseläimeksi. K.A. Paloheimo oli vapaa ja kokeileva ajattelija
Kukkaistutukset ympäröivät Ala-Kuninkalaa, ja suuren männyn luona kasvoi muun muassa juhannusruusuja. Kallio-Kuninkalan vanhaa vierasmökkiä laajennettiin vähitellen. Paloheimo työskenteli jatkuvasti myös Kallio-Kuninkalan viljelysten parissa. Rinteessä on ikuvanhaa kuunliljaa, vuorenkil-
peä sekä kalliokasveja, Outi Lepäntalo kertoo. - Puutarhassa kasvoi samaan tapaan kuin Ainolassa pioneja, ruusuja, kurjenmiekkoja ja leimuja sekä monenlaisia kalliokasveja. Portaanpielissä kukkivat yhä vanhat juhannusruusut sekä vaaleanpunertava kurtturuusulajike.
joten rouvat ja lapset saattoivat kulkea vieraisilla keskenäänkin. Paloheimojen viidestä pojasta tuli K.A. Tasaisella maalla oli kasvitarhoja. Paloheimon perustamien pankkien, teollisuus- ja liikeyritysten johtajia. Hän hoiti itse ryytitarhaa ja vanhan päärakennuksen ympärillä olevaa kukkatarhaa sekä rinnepuutarhaa, jossa kasvoi kukkien ja omenapuiden lisäksi pitkiin riveihin istutettuja herukkapensaita. Yhdessä järjestettiin hyväntekeväisyysjuhlia, musiikki-iltoja, naamiaisia ja rekiretkiä, hiihtoratsastusta, jossa nuori väki vedätti itseään pitkänä letkana hevosen perässä paikasta toiseen, kesäisiä huviretkiä rantaan ja kokkoiltoja. Uuden näköinen Ylä-Kuninkala vihittiin käyttöön vuonna 1922. Yrjö Paloheimo asui Amerikassa, mutta hän käytti puolisonsa Leonoran
86 omapiha. Paloheimolla oli työnsä kaupungissa, mutta varsinaisesti paikka oli maatila.
Innostus puutarhaan
Monista kiinnostuksen kohteistaan huolimatta K.A. Hän oli mukana kylvötöissä ja leikkaamassa omenapuita keväisin sekä osallistui sadonkorjuuseen. Lopulta siihen lisättiin mansardikatto ja yläkerta arkkitehti Palmqvistin suunnitelmien mukaan. Salskeat nuorukaiset Arvi, Veli, Paavo, Olli ja Yrjö kaikki harrastivat myös musiikkia. Lisäksi esitettiin näytelmiä. Rakennuksen ympärillä oli kukkaistutuksia ja muun muassa ruusuja. Männyn ympärillä olevassa pyörylässä kasvoi muun muassa juhannusruusuja.
- Paloheimothan käyttivät Kallio-Kuninkalaa huvilanomaisesti, koska K.A. Pojista Arvi menikin naimisiin Eva Sibeliuksen kanssa, Olli Leena Järnefeltin kanssa ja Paavo Anni Halosen kanssa.
Vilkasta seuraelämää
Tuusulanjärven seurapiirit pitivät tiiviisti yhteyttä. Lapsille hankittiin yhteisiä opettajia. Ala-Kuninkalan ympärillä oli ennen kukkapenkkejä. Myös Kerttu Paloheimo oli innostunut puutarhanhoidosta. - Osa kasveista on kadonnut vuosien mittaan ja korvattu uudemmilla lajikkeilla, esimerkiksi vanhat leimut, nauhukset ja päivänliljat ovat hävinneet pahoina pakkastalvina. Muun muassa osa pioneista on varmaankin Kerttu Paloheimon ajalta 1900-luvun alkupuolelta, samoin juhannusruusu. Eipä ihme, että he olivat Rantatien taiteilijayhdyskunnan nuorten neitojen suosiossa. Talot olivat kävelymatkan päässä toisistaan,
Lammikoita ja alppiruusuja
Vuonna 1918 Kallio-Kuninkalaan siirrettiin punainen huvila Arvi Paloheimon ja hänen nuorikkonsa Evan kesäasunnoksi. Varttuessaan nuoriso järjesti tanssiaisia tiheään tahtiin. Vuonna 1935 Kallio-Kuninkala siirtyi nuorimmalle pojalle Yrjölle. Vanhoja kasveja on yhä jäljellä
Puutarha on tarkoitus säilyttää nykymuodossaan.
Puutarhakoulusta Sibelius-Akatemiaksi
Yrjö Paloheimo perusti sodan jälkeen Kallio-Kuninkalaan poikien maatalous- ja puutarhakoulun. Siinä oli alun perin pysty paasi, jonka kylkeä pitkin vesi valui. Nykyään nurmea on paljon enemmän kuin ennen, ja omenatarhoista on jäljellä vain muutamia puita. Nykyisin aluetta hallitsevat Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö sekä Sibelius-Akatemian kurssikeskus.
88 omapiha. 2000-luvulla puutarhaan on istutettu lähinnä pensaita ja puita. Vesipuutarhan ympärillä olevia istutuksia on jouduttu uusimaan. Lammen rannalla kasvoi punatähkää ja ritarinkannuksia. 1980-luvun lopulla Yrjö Paloheimo luovutti Kallio-Kuninkalan Sibelius-Akatemian käyttöön. - Niiden oli ilmeisesti tarkoitus olla amerikkalaiseen tapaan suurellisia suihkulähteitä, mutta kotimaisin voimin tehdyistä lammikoista tuli vaatimattomampia, Outi Lepäntalo toteaa. Ristinummentien varressa on puutarhakoulun aikoihin rakennettu Puutarhurin talo, johon kuuluu suuri omenakellari. Se toimi vuoteen 1965 saakka. - Tiet kulkevat samoilla paikoilla, ruohottuneita polkuja on vain uudistettu ja portaita tehty kivestä. Rinteeseen rakennettiin 1950-luvulla pienien suihkualtaiden ketju. - Marjapensasrivit ovat väistyneet ja kukkatarhat kutistuneet. Sitä vastapäätä olivat kasvihuoneet ja omenatarhat. - Samaan aikaan kaivettiin myös alapuutarhassa oleva lummelampi. Lammikoiden ketju laskee Ylä-Kuninkalan edustalta kohti Ala-Kuninkalan puutarhaa. Osa pioneista on hyvin vanhoja.
Muistokasveja ja kiviportaita
- Ala-Kuninkalaan perustettiin Yrjö Paloheimon muistopaaden ympärille alppiruusutarha. Vanhan traktoritien linjalle on tehty uusi tie, jonka reunat on tuettu kiveyksin, ja navetan ympärystä on kivetty. Ylä-Kuninkala jäi muun suvun käyttöön. Aiemmin kukkatarhat olivat paljon laajempia.
kanssa Ala-Kuninkalaa kesäasuntonaan. Polkujen varrelle on lisätty pensaita, muun muassa lamoherukkaa ja köynnöshortensiaa. Vielä 1970-luvulla altaassa kasvoi lumpeita ja sen keskellä olevalla saarella kukkivat atsaleat, puna-angervot ja syyshortensiat. Alapuutarhassa on arkkitehti Annikki Paasikiven suunnittelema huvimajamainen kaivokatos vuodelta 1946. Vain yksi alppiruusu on menestynyt hyvin, se onkin
kookas ja komea pensas. Allas on tarkoitus uudistaa lähitulevaisuudessa.
Yrjö Paloheimon rakennuttamien lammikoiden oli tarkoitus olla amerikkalaismallisen komeita suihkulähteitä, mutta suomalaisesta versiosta tuli herttaisen kodikkaita lampia. - Puutarhan runko on edelleen aika tavalla sama kuin ennenkin, Outi Lepäntalo vertailee
- 17.6.2007 Tuusulanjärven kamarimusiikkitapahtuma 30.7. Keväinen näyttely tuo esille Maija Halosta ja perheen arkea. Koira ulvoo kuuta 15.5.16.9.2007 Halosenniemen kesänäyttelyssä on esillä metsäneläimiä ja lintuja, mukana on myös kotieläimiä, lemmikkieläimiä sekä fiktiivisiä hahmoja lintu- ja eläinmaailmasta. Järvenpään kulttuuripolku kiertää Kallio-Kuninkalan, Sibeliusten Ainolan, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholan sekä Järnefeltien Suvirannan kautta. Rantatien maisemiin sopii tutustua myös jalan. Vanha päärakennus eli Pehtoorin talo on siirretty paikalle 1800-luvulla.
Tutustu Tuusulan Rantatiehen
AINOLA (esitelty Oma Piha 2/2007) Jean ja Aino Sibeliuksen taiteilijakoti puutarhoineen on säilynyt meidän päiviimme asti. Kesäkahvila on avoinna ti - su 11- 18 kesäkuun alusta elokuun alkupuolelle. Kultakauden taiteilijoiden lisäksi teoksia on myös nykytaiteilijoilta. Kallio-Kuninkala musiikkifestivaali 14. Toimistosta saa tietoa myös pienemmistä konserteista, joita saatetaan järjestää kurssien yhteydessä. Halosenniemi on avoinna 1.5.-2.9.2007 ti-su 10-18 osoite: Tuusulan Rantatie
Järvenpää
Tuusulanjärvi
Ainola
KALLIO-KUNINKALA Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö, Sibelius-Akatemian kurssikeskus ja Järvenpään kaupunki tekevät yhteistyötä, ja Kallio-Kuninkalan rakennuksissa ja puutarhassa järjestetään monenlaisia tapahtumia. Lisätietoa saa osoitteesta: Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala Ristinummentie 6 04400 Järvenpää www.kuninkala.fi
Muutama päivä vielä: Tupatöllin tarinoita I Näyttely Halosenniemessä 26.1.-6.5. - 4.8.2007 Kallio-Kuninkalan pihapiirissä suositaan levollista hiljaisuutta, joka antaa musiikin luomiseen tarvittavaa rauhaa. Puutarha ja kotimuseo ovat kesäisin avoinna yleisölle: 2.5. Tuusulan museo puh. Ainolantie, 04400 Järvenpää HALOSENNIEMI (esitelty Oma Piha 1/2007) Yleisöllä on vapaa pääsy Pekka ja Maija Halosen taiteilijakotiin ja puutarhaan. KIRJALLISUUTTA Taiteen juhlaa ja arkea Antti Halonen Tammi, 1951 Kallio-Kuninkala Taiteen ja talouselämän kohtauspaikka1899-2006 Marja Kekäläinen (toim.) Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö
Kallio-Kuninkalassa kilpikaarnaiset männyt ja lehtevät jalopuut kehystävät pihapiiriä. -30.9.2007, ti-su klo 10-17. Opastusta kiertoajeluille Tuusulan kunnan matkailuneuvoja 09-8718 3465
KallioKuninkala
Halosenniemi Tie n:o 145
Rantatie
Hyrylä
omapiha 89. 2007 esittelee Pekka Halosen taidetta sekä elämää upeassa taiteilijakodissa. Kuninkalan musiikkikeskuksessa järjestetään muun muassa kansainvälisiä mestarikursseja. 09-8718 3461, 8718 3466 e-mail: halosenniemi@tuusula.fi www.halosenniemi.fi KULKUYHTEYDET Tuusulan rantatielle pääsee helposti sekä omalla autolla että linja-autolla. Kurssikeskuksen toimiston puhelinnumero on 09 - 2711 711
Peltola ja Koivu kertovat kokemuksen äänellä pioneista Suomessa, niiden kasvatuksesta, levinnäisyydestä ja historiasta.
Kirja palvelee tiedonjanoista ja kokeilunhaluista puutarhuria. Puutarhuria ilahduttavat erityisesti käytännölliset kylvö- ja kasvatusohjeet. Kirja sopii somistamaan sohvapöytää, jolloin sitä voi tarpeen vaatiessa selailla, kun sattuu kaipaamaan silmänruokaa. Tässä laajuudessa ei pioneja käsittelevää kirjaa ole aiemmin julkaistu Suomessa eikä tietääkseni myöskään Ruotsissa tai muissa Pohjoismaissa. Lukijan ei tarvitse arvailla, ovatko kirjan kääntäjät tietoisia täkäläisistä kasvuvyöhykkeistä, kun pionien eri lajikkeiden tarpeet ja vaatimukset suomalaisessa puutarhassa kerrotaan täsmällisesti. Eipä niitä ole luettavaksi tarkoitettukaan, usein kauniit kirjat on käännetty alkuperäiskie-
leltä ottamatta huomioon suomalaisia puutarhaoloja, mahdollisuuksia ja rajoitteita. Pari PeltolaKoivu on perehtynyt pionien kasvatukseen
90 omapiha. Ku n, ja kirjan ovat Vesa Koivu ulkoasu Tuija Kuuselan.
R
ea Peltolan ja Vesa Koivun Pionit-kirja toimittaa oikeastaan kahta tehtävää. Siksi onkin ilahduttavaa tutustua Pionit-kirjan rikkaaseen sisältöön. Se on kirjan syvällisempi tehtävä silmänruuan ohella. Ensisilmäys tavoittaa kauniin ulkoasun ja herkulliset kuvat. Kirja-arvostelu
TEKSTI SAILA ROUTIO KUVAT TAMMI JA SAILA ROUTIO
Pionit
Rea Peltola ja Vesa Koivu Tammi 280 sivua
vat Syötävän herkullinen. Sisältököyhiä sohvapöytäkomistuksia julkaistaan nykyään niin nopeaan tahtiin, ettei luvussa pysy
Kuopan pitäisi olla niin suuri, että juurakko mahtuu siihen suorana ei kierteisenä myttynä. Muuttolinnut palaavat, perhoset kömpivät koteloistaan ja levittävät siipensä. Jokainen kasvi, vaikka olisi kuinka jalostettu, sisältää luontoäidin antamat geenit. Istutuskuoppa kaivetaan aina suuremmaksi kuin taimen ruukku on kooltaan. Ehkä kaikkein harvinaisimpien kasvinversojen päälle voi kumota lasipurkin suojaamaan yöpakkaselta. Pihaelämää Tilavaan yksiöön
Istuta pennin kasvi markan reikään englantilaista sananpartta mukaillen. Niiden täytyy. Maan pinta lämpenee ja kalpeita versoja puskee sieltä täältä. Sisäisen ohjelmansa opastamana kasvi herää, rynnistää kukkimaan, siementää ja lakastuu. Jonakin päivänä seuraavana keväänä poskella tuntuu jälleen lämmin tuuli ja kimalainen pörisee matalalta ohi.
94 omapiha. Taimi asetetaan mullan päälle ja kuopan reunatkin täytetään. Tekisi mieli suojella kasvinalkuja pakkasen puraisulta, mutta kyllä ne selviävät itsekseen. Nekin arvokkaiden antiikkisten tulppaanilajikkeiden sipulit, jotka istutettiin lauhana lokakuun päivänä, kestävät mahdollisen takatalven. Istuttamisen jälkeen alkavat uudet hiusjuuret kasvaa.
Vuoden kierto
Lämmin tuuli pyyhältää Pohjolaan joka kevät. Kuopan pohjalle kaadetaan hyvää ruokamultaa tai maatunutta kompostia. Taimen juuripaakku kopautetaan ulos ruukusta ja juuria pöyhitään hieman erilleen, jos ne ovat alkaneet kiertyä spiraalina paakun ympärille. Lakastumisen aikaan linnut muuttavat pois ja hyönteisten toukat käpertyvät koteloihinsa. Lopuksi tiivistetään niin, että taimi ei heilu, vaan seisoo tukevasti maassa. Suuren istutuskuopan tarkoitus on antaa hyvät eväät juurtumiselle, sillä ilman tervettä juurakkoa kasvi ei saa vettä ja ravinteita eikä pysy pystyssä
Taskukokoinen puutarha on suosittu paikka levähtää Broadway-kadun kauppojen ja kahviloiden hulinan keskellä.
Narsissit lasimeressä
Narsissit somistavat portaanpielen koristeruukkuja. Kun mustuneet ja kurttuisiksi kuivuneet latvukset on siistitty terveeseen puuhun asti, kasvi ei turhaan kuljeta mahlaa viottuneeseen latvukseen vaan keskittyy paisuttamaan eläviä silmuja. Porkkanoita, silpoydinherneitä, härkäpapuja, nauriita, kehäkukkia ja ruiskaunokkeja, sievikkejä ja piiankieliä sirotellaan kylvövakoihin, peitellään ja kastellaan, ja kohta kasvitarha alkaakin vihertää lupaavasti! Sisällä kasvaneet taimet totutetaan hyvin varovaisesti ulkoilmaan. Lasisia ja muitakin koristekatteita myyvät puutarhaliikkeet ja rautakaupat.
omapiha 95. Kun säät lämpenevät, taimet siirretään suojaisaan nurkkaukseen ulkosalle, mutta ne kiedotaan alkuun pakkashuopiin tai harsoihin. Puutarhaterveiset Amerikasta
Rean
muistilista
Nyt voi raksia koristepensaista ja puista kuivat oksat pois. Muuten koko esikasvatuksen vaiva saattaa mennä hukkaan, kun taimet nuupahtavat auringonpaisteessa ja tuulessa. Kylmää kestäviä vihanneksia ja kesäkukkia voi jo kylvää avomaalle. Toukokuun alussa kastellaan ikivihreät kasvit ja talvenarat pensaat, kuten ryhmäruusut. Tyhjälle tontille perustetun puutarhan maatilkkuja viljelevät lähistön asukkaat ja niitä voi vuokrata vuodeksi kerrallaan.
Pikku tilkkuja koristavat vanhat lasimaalaukset ja nuorisotalossa tehdyt veistokset sekä penkit, taiteen välissä kasvavat tulppaanit ja porkkanat. Karaistavien taimien vierellä pidetään ikkunaa raollaan lämpiminä päivinä, ensin vain muutaman minuutin ajan kerrallaan. Harsokerroksia vähennetään pikku hiljaa. Ne virkistyvät ja leviävät entistäkin innokkaammin, jos ne saavat joka vuosi hiukan kompostimultaa ympärilleen, kuivana keväänä myös kunnon kastelun. Ämpärillinen kädenlämpöistä vettä neliömetrille varmistaa, että kasvien juurilla on tarpeeksi kosteutta, jotta ne jaksavat elpyä kuivattavien pakkasten jälkeen. Vähitellen ikkuna voi olla koko päivänkin auki. Kun maasta pengotaan talikon ja lapion avulla kaikki suinkin löytyvät rikkaruohonjuuret pois, kylvetyt siementaimet saavat aikaa versoa ja kasvaa, ennen kuin rikkakasveista on haittaa. Keväällä kasvit eivät vielä ole kovin reheviä, joten mullan pinnalle voi väriläiskäksi laittaa välimerensinistä lasimurskaa. Keväiset kukkasipulit versovat, kukkivat ja kasvattavat lehtensä muutaman kiireisen viikon aikana. Vasta kun taimet ovat olleet jo yönkin ilman suojaa, ne istutetaan avomaalle.
Seattlen keskustassa, yliopistoalueen lähellä sijaitseva Thomas Street Gardens täyttää tänä keväänä kymmenen vuotta. Kasvimaata ja kukkapenkkejä voi ryhtyä valmistelemaan kylvökuntoon
Oma Piha 4/2007 ilmestyy 21.6.
Seuraavassa numerossa mm
Suunnittelun salaisuudet:
Mikä on paikan henki?
+ Kunnostamme rivitalopihan + Eero Järnefeltin Suvirannassa
Villit ja viljellyt pionit
- ihanat ja ihmeelliset!
Leikkipaikaksi kiemurainen labyrintti
Parvekkeen kesä
omapiha 97
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta.
Oma Piha -lehti Asiakaspalvelu Vanha Talvitie 10 C 00580 HELSINKI
ISSN 1459-9783 4. Lehti vastaa ainoastaan tilaamastaan aineistosta.
Vastuu virheistä ja reklamaatiot
Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos olet jo tilaaja, merkitse asiakasnumerosi osoitelipusta tähän__________________ Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Tilaan Oma Piha -lehden kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen ja saan 10 päivänliljan juurakkoa tai kulloinkin voimassa olevan lahjan postimaksun (4,50 ) hinnallayhteensä hintaan 34,20 Tilaan Oma Piha -lehden vuosikerran määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,70 Tilaan Oma Piha -lehden lahjaksi määräaikaisena (6 numeroa eteenpäin) hintaan 34,70 kestotilauksena seuraavasta numerosta alkaen hintaan 29,70 / vuosikerta (6 numeroa eteenpäin) Lahjatilauksen maksajan nimi _____________________________________ Lähiosoite ______________________________________________________ Postinumero _____________ Postitoimipaikka _______________________ Puhelinnumero _________________________________________________ Lehden tilauskoodi 0730 Tilaan PIHAKALENTERIN 2007/2008 hintaan 19,90 (Lisäksi postitusmaksu 3,10 ) Lopetan Oma Piha -lehden tilauksen maksamani tilausjakson päätyttyä Osoitetietoni ovat muuttuneet, uusi osoite alla Tilaajan nimi Lähiosoite ________________________________________________________ __________________________________________________________
Tilausjakso sisältää 6 painettua lehteä täynnä tuoretta lukemista sekä rajoittamattoman käyttöoikeuden Internet-palveluun osoitteessa www.omapiha.info
Toimitus Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki toimitus@omapiha.info Päätoimittaja Jouko Tikkanen jouko.tikkanen@omapiha.info Toimituspäällikkö Rea Peltola rea.peltola@omapiha.info Toimittaja Saila Routio saila.routio@omapiha.info Valokuvaaja Vesa Koivu vesa.koivu@omapiha.info Avustavat toimittajat Säde Aarlahti, Monica Äijälä, Marja-Liisa Bartosik Graafinen suunnittelu Taija-Tuulia Tammelin Kustantaja Puistomedia Oy - Suomen Omapiha Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki Mediatiedot www.omapiha.info Ilmoitusmateriaali aineisto@omapiha.info Painopaikka Printall AS Ilmestyminen
Painettu lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa: tammikuussa, maaliskuussa, toukokuussa, kesäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. vsk
Postimerkki. Sähköinen lehti osoitteessa www.omapiha.info joka päivä 24 tuntia.
Postinumero _____________ Postitoimipaikka ____________________________
Copyright
Puhelinnumero ______________________________________________________
OP 3/07
Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Oma Piha -lehden lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TILAA OMA PIHA!
Tilaamalla Oma Piha -lehden saat kuusi asiantuntevaa lehteä täynnä vinkkejä ja ideoita.
Kestona vain 29,70 /vsk
Vastustamattomat ruukkukatteet ovat saapuneet lähikaupp oihin.
ISTUTA RUUKK UPUUTA RHA NYT 100 SIVUA! KOKEILE UUSIA PARVEKEK AS
VE JA
2/2007 6,90 www.omapiha.info
3/2007 6,90 www.omapih a.info
saari
KUKKIVA
Eppu Nuotion
kosteall SAITA e maalle
PENSA
AARNO vinkit: KASVIN
Tilaukset ja asiakaspalvelu:
Nyt voi jo
Ruukkukate ei ainoastaan paranna kasvin ulkonäköä. Kekkilän kuutta pakkauksissa kaupoista erilaista katetta ja käyttövinkkejä www.kekkila.fi löytyy osoitteesta OPiha200 703_kans
i3.indd 1
Seuraava ilmestyy Oma Piha -nautinnjuhannukseksi AARNO ollista kes Kasvin ää! Uudenl vinkit:
ITTÄ PUUTARHA piha Suola VÄ
hdessa
SORA-
Ihmeellinen Lapsipe rhe
JÄNN
en
OPiha200702_kansi.indd
1
somero AITAKASVEJA utarha a pu an
KIVIÄ aisia ja
KYLVÄÄ! ntti O
Hehkeitä PARVEKKEITA Aino ja Jean SIBELIU Kotikonstei KSEN n eroon AINOLAN puutar hassaTUH OLAISIS Vanha TA SYR KURIIN Lehtokotilot EENIM AJA kun toon PARA
Rinneto
Postitse Oma Piha, Vanha Talvitie 10 C, 00580 Helsinki Sähköpostilla asiakaspalvelu@omapiha.info Puhelimitse (Arkisin klo 9-15): 09-239 6168 tai 040 846 8224 Internetistä www.omapiha.info Kestotilaus Vuositilaus Irtonumero 29,70 34,70 6,90 Lehtipisteistä
N ILO!
TIISI kalkkika ivok
22.2.2007 15:48:32
sessa
18.4.2007 15:22:49
PALVELUKORTTI 2007
Tällä kortilla voit hoitaa tilauksesi ja osoitteenmuutoksesi. voimaan paremmin Se saa myös mullan ja vähentää kastelutarvetta saa 1,5 ja 2 litran . Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä ja julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
Menetelmän ansiosta marjojen kuoriosan ja siementen arvokkaat suoja-aineet, kuidut, flavonoidit ja siemenöljyt tulevat käyttökelpoisiksi. Marja Puree! -pakastesosetta on saatavissa mansikasta, mustaherukasta, tyrnistä ja puolukasta. mikrossa 1 min) Marja Puree -sose ja tarjoa se kohmeisten vadelmien kanssa sellaisenaan tai esim. mietipä sitä.
Marja Puree! -mansikkasose maistuu tuoreille mansikoille ja sopii erinomaisesti aamupuuron ja murojen päälle, lettujen tai pannarin kera, jäätelökastikkeeksi ja kakkujen täytteeksi. Sose on hilloihin verrattuna vähäsokerinen, joten se sopii loistavasti välipalaksi myös sellaisenaan. Seos sopii mainiosti myös kakun täytteeksi ja puurojen, murojen tai lettujen kera...
Suomalaisissa marjoissa on taikaa!
Lisää marjareseptejä
www.pakkasmarja.fi. hä Vä
sokerine
n
VOIKO TERVEELLINEN OLLA HYVÄÄ?
Kyllä! Pakkasmarjan Marja Puree! on maukas terveyspommi Marja Puree! -sose valmistetaan ainutlaatuisella kylmäsoseutustekniikalla. Sulata kotona (esim. Vitamiinit eivät haihdu. vaahdotetun kerman ja jäätelön kera. Vähittäiskauppapakkaukset 200 g
KÄYTTÖVINKKI
Entä voiko hyvä olla terveellistä. Lisää tuotteeseen hitunen tärkkelystä ja vettä, niin saat ihanan kiisselin.
+
=
Tulipunainen marjasalaatti - helpoin jälkkäriresepti
Suunnista kauppasi pakasteosastolle ja etsi hyllystä tuotteet: Marja Puree! -mansikkasose 200g ja Puutarhavadelma 200g
Seuraava Oma Piha ilmestyy juhannukseksi -nautinnollista kesää!