050 355 0991 Katso lisätilaustarjous tämän lehden sivulta 4! Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti. 2 6 38 PÄÄKIRJOITUS 5 PÄIVÄN POLTTAVAT 6 • Vaarallinen säteily KIPINÄT 12 HYVÄÄ TYÖTÄ! ASIAA TYÖHYVINVOINNISTA 30 TURVALLISUUSMESSUT – KUVASATOA 38 LÄMPÖKAMERAMIES 40 JOHTAMINEN 41 AJOKOULUTUSTA 44 KUNNOSSA 46 • Ruokolahden VPK VILLIMIES 50 MARKO PARTASEN VASTINE 51 PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA 52 • Sveitsi VIRVE -SÄTEILY VAARALLISTA MESSUJEN KUVASATOA PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN Tilaukset: www.palokuntalainen.fi tai tekstiviestillä puh. Palokuntalaisen löydät myös Facebookista. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu. 44 Irtonu mero 8 € | 29.2.2 012 | ASLA K-kun toutu s • Myrsk yn jälkee n • Perso ona Kari Hann us Kahden kauppa Johtoau tot vertailu ssa Raskaa ssa liikente essä tapahtu u – Ajoneu vopalot yleisiä 7 numeroa 46 €. Tule ottamaan osaa ajankohtaisiin keskusteluihin, antamaan palautetta, lukemaan alan uusimmat uutiset tai tykkää muuten vain
Ollikainen • Ilmoitukset ilmoitukset@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh. Ja kyse on tällä hetkellä juttulistalla olevista, jo nimetyistä jutuista. Päinvastoin. Hienoa toimintaa Säteilyturvakeskukselta! Huolimatta asiantuntevista vastauksista, jotkut asiat jäivät vaivaamaan. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt, Isto Kujala ja Marko Partanen • Ohjeistamispäällikkö H. Juttuaiheita ja myös puolivalmiita juttuja riittää näillä näkymin pitkälle ensi syksyyn. Toimitus otti selville ja sai nopeasti asialliset vastaukset ja kommentit. Eläinpelastus • Valoa Palokansalle OPETA LASTA SOITTAMAAN HÄTÄNUMEROON 62 BRANDKÅRISTEN 64 LETKUT SOLMUSSA 68 ANNA PALAA 69 ENSI NUMEROSSA 69 MARKO PARTASEN PALOPUHE 70 KAKSKERRAN ELÄINPELASTUSAUTO VALOA PALOKANSALLE TYÖHYVINVOINTI • Pelastusalan tunnettu vaikuttaja sanoi, että ”parin vuoden päästä lehdeltänne loppuvat aiheet”. Hyvä niin. rek. Aiheet eivät siis lopu ja toivottavasti keskustelu TETRA-järjestelmän mahdollisista terveyshaitoista ei jää tähän. Entä jos kuitenkin. Loppua ei näy. Pelastusala tuntuu olevan pohjaton aihekaivo. 0400 504 678 • Kannen kuva Pekka Koivunen • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. Eipä ole arvovaltaisen vaikuttajan ennustus toteutunut vielä kertaakaan. Virve-päätelaite on kuolemankapula, pohdittiin toimituksessa jo vetävää otsikkoa lehden etusivulle. Tämä tapahtui vuoden 2002 keväällä toisen Sopimuspalokuntalainen-lehden, Palokuntalaisen edeltäjän, ilmestyttyä. Ja se jotain olisi vielä mahdollisesti terveydelle vaarallista. 49 • 31.10.2012 ISSN 1798-2685 55 58 30 KALUSTOKULMA 55 • UUSI SARJA: Erikoistuva sopimuspalokunta: Osa 1. Mitä sanoo toinen asiantuntijataho, ja vieläpä niin sanottu virallinen taho. Palokuntalainen • 49 3 Pelastusalan erikoislehti • 11. Tämäkin vielä. • www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi Päätoimittaja Pekka Koivunen Toimittaja Isto Kujala Toimittaja Silvio Hjelt Toimittaja Marko Partanen Toimitussihteeri Anne Mallius Taitto Anna Broholm Ilmoitukset Maria Salo No. Niinpä. Tämän lehden valmistaminen oli jo pitkällä, kun saimme kuulla, että jokaiselle tutussa Virve-järjestelmässä olisikin jotain, mistä on tähän mennessä vaiettu. Mutta asiassa on aina kaksi puolta. Nämä sanat ovat olleet lehden toimituskunnan mielissä jokaisen, melkein viidenkymmenen lehden valmistusvaiheessa. Palokuntalainen-lehden toimitus Tämäkin vielä. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus toimitus@palokuntalainen.fi • Päätoimittaja Pekka Koivunen, puh. Joka päivä tulee esiin lisää mielenkiintoisia asioita, joista toimituskunta sitten valitsee lukijakuntaa oletettavasti eniten kiinnostavat artikkeleiden aiheiksi. Taas uusi aihe, josta siitäkin riittää jutunaiheita pitkälle tulevaisuuteen. Aiheiden määrä on koko ajan vain lisääntynyt ja julkaisujono kasvanut päivä päivältä. Nopean taustoituksen jälkeen syntyi alustava kuva asiasta, joka ei osoittautunutkaan niin yksinkertaiseksi kuin mitä olisi voinut olettaa
Tilaukset sähköpostilla: tilaukset@palokuntalainen.fi Lisätiedot; Maria Salo, puh. PALOKUNTALAINEN ILMESTYY 31.12.2012 PALOKUNNAN LISÄTILAUKSET : (NORM 46€) KOSKEE VAIN LISÄTILAUKSIA! YLI 35 KPL TILAUKSET – KYSY TARJOUS! Vuosikerta (7 lehteä). 0400 504 678 tai maria.salo@palokuntalainen.fi Huom! Lehdet kotiosoitteeseen toimitettuna Tarjous on voimassa 30.11.2012 saakka. 2012 | Aslak -kunt outus • Myrs kyn jälkee n • Perso ona Kari Hann us Kahde n kauppa Johtoa utot vertail ussa 45 Irtonumero 8 € | 30.4.2012 | Tuntematon tapaturma • Persoona Jaakko Pukkinen • Nettisivut Tilanne kuvassa 47 Irtonumero 8 € | 31.7.2012 | Kärkiyritykset • Tapaus Eskelinen Messuille! Suurjakelu! 36 euroa www.palokuntalainen.fi Juhlanumeron kunniaksi 50. 44 Irtonu mero 8 € | 29.2
Nykyisessä tavassa savusukeltaa tulee ennen pitkään uhri tai uhreja. Ruotsissa on herätty ja koko sammuttamisen doktriinia on muutettu tavoitteena turvallisempi sammuttaminen ja myös tehokkaampi toiminta. Opiston opettajakunta voi olla tyytyväisiä siihen, että tähän saakka heidän oppinsa ovat olleet menestyksekkäitä ja tehokkaita. Yleissyttymistä koko opettajakunnan keskuudessa ei ole tapahtunut eikä uusien menetelmien valkea ole levinnyt yli Suomen. Suuri ansio tästä lankeaa – yllätys, yllätys – Pelastusopiston korkeatasoiselle opetukselle. Tutkittaessa alalla tapahtuneita ja tapahtuvia muutoksia, voidaan havaita, että toimintamallit ovatkin viime aikoina uudistuneet hyvin nopeassa tahdissa – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mutta, jos on tarjolla turvallisempia menetelmiä, ne tulee ottaa aktiivisemmin esiin ja käyttöön. Sammuttaminen, sen tekniikka ja taktiikka eivät ole muuttuneet paljoakaan viimeisen 25 vuoden aikana. Niin riskialtista se on. Savusukellusta ja hyökkäävää menetelmää käytetään vain tietyissä, tarkoin rajatuissa tilanteissa, muutoin käytetään vaihtoehtoisia sammutusmenetelmiä. Uhreja ei ole onneksi viime vuosina tullut, mutta läheltä piti -tapauksia on ollut. Uudet sammutusmenetelmät eivät ole yleensä saaneet opiston edustajilta kovinkaan hyviä lausuntoja. Ei riitä, että vaihtoehdot ovat edelleen toissijaisessa asemassa, jos siinäkään. Palot sammutetaan edelleen pääasiassa riskialttiin savusukeltamisen avulla. Ei riitä, että heitetään muutama granaatti palavaan tilaan ja tehdään jokunen arvio. Ne eivät ole kuitenkaan saaneet opiston opettajia syttymään, vaikkakin uusilla menetelmillä on yksittäisten opettajien keskuudessa ollut jonkin verran kannatusta. Tällaisella tilanteella ei vain ole taipumusta jatkua ikuisesti. On granaattia, impulssisammutinta, Cobraa ja niin edelleen. Hyökkäävän menetelmän tappiot ovat Suomessa uskomattoman pienet. Hyvin harva uskaltaa arvostella Pelastusopiston oppeja ja tuoda esiin uusia vaihtoehtoja. Nyt on aika ottaa uudet menetelmät todelliseen tarkasteluun. Sammuttamisopit otettava tarkasteluun. Ei riitä, että Cobra-opetusta on vain nimeksi. Palokuntalainen • 49 5 Päätoimittaja Pekka Koivunen Ei riitä, että heitetään muutama granaatti palavaan tilaan ja tehdään jokunen arvio.” Pelastusalaa pidetään vanhoillisena, varsinkin kun puhutaan erilaisten toimintamallien uudistamisesta. Pelastajaoppilaat saavat koulutuksen sammuttamiseen sisältä ulos, alhaalta ylös ja niin edes päin. Kun hyökkäävä pienpisaramenetelmä tuli Suomeen 1980-luvun lopussa, alkoi kausi, joka jatkuu edelleen. Hyökkäävää pienpisarasammutusmenetelmää savusukelluksineen pidetään Kuopiossa edelleen ehdottomana ykkösenä. Niistä ei vain puhuta. Viime vuosina on Suomenkin markkinoille tuotu useita kehittyneitä sammutusvälineitä ja -menetelmiä
TETRA-laitteiden vaarallisuudesta on maailmalla keskusteltu jo vuosikymmenen ajan. on vaarallisen voimakasta Virve-kapulan säteily. Tampereen yliopiston tutkijan mukaan nyt on aika nostaa asia pöydälle myös Suomessa. Sen käsipuhelimien käytöstä epäillään aiheutuneen useita sairaustapauksia muun muassa Englannissa ja Ruotsissa. Palokuntalainen • 49 6 Mikko Ahonen: Maailmalla useita sairastumisia, Suomessa vaiettu asia Suomen viranomaisverkko (Virve) perustuu kansainväliseen, 1990-luvulla kehitettyyn TETRA-järjestelmään
Hän totesi tutkimuksissaan, että näissä taajuuksissa kalsium pyrkii ulos solusta, jolloin solukalvo voi vahingoittua tai jopa revetä (Calcium Ion Efflux –ilmiö). – Virve-käsipuhelimen tehonsäätö on alkeellinen verrattuna nykyisiin matkapuhelimiin. Virven säteilyteho onkin hyvässä tai kohtuullisessa kentässä 10–15-kertainen matkapuhelimeen verrattuna, kertoo Mikko Ahonen. – Auto on kuin Faradayn häkki, jonka kojelaudassa on jatkuva säteilylähde. Minä en pitäisi Virve-kapulaa missään tapauksessa lähellä sydäntäni jatkuvasti – sen verran paljon on jo maailmalla tietoa asiasta, sanoo Mikko Ahonen painokkaasti. – Kun puhelinta pidetään esimerkiksi rintataskussa, rinnan alueelle kohdistuu todella suuri säteilyteho. Teknisistä suojausratkaisuista, jotka pienentävät Virvekapulan riskiä Mikko Ahonen mainitsee säteilyn suuntaamisen pois kehosta. Vaarallista säästöä palokunnissakin Ahosen mielestä suuntaus, jossa poliisi-, pelastusja ensihoitoautoihin asennetaan istukka käsipuhelimelle, mutta ei ulkoista antennia, on autossa olijoiden kannalta vahingollinen. – Suuri osa oireista ja sairauksista liittyy kuitenkin aivotoiminnan häiriöihin. Säteilyn biologisia vaikutuksia tutkittu vähän Sähkömagneettisten kenttien lämpövaikutuksia on tutkittu paljon niin Suomessa kuin maailmalla. Näin autossa matkustaviin kohdistuva säteilyteho laskisi murto-osaan, neuvoo Mikko Ahonen. Ruotsissa poliisit raportoivat iho-oireista, päänsärystä ja tasapainohäiriöistä. Yksi poliisi, Roger Carlström Trelleborgista, sairastui lopulta aivokasvaimeen. Toisaalta taas esimerkiksi toukokuussa 2011 julkistettiin (WHO/IARC) tieto, että radiotaajuinen säteily on mahdollisesti karsinogeenistä eli saattaa aiheuttaa syöpää. – Tämä onnistuu vain lisälaitteella, jota on jo maailmalla saatavilla. Virve-tukiaseman pulssi on nelinkertainen eli 70,56 Hertsiä. Sen sijaan jatkuvasti kasvava, paremman sisäpeiton edellyttämä tukiasemaverkosto tiheään rakennetuissa taajamissa alkaa olla jo tutkimisen arvoinen sen aiheuttaman säteilyhaitan osalta. Tutkimusten ja analyysien perusteella lämpövaikutuksille on myös määritelty raja-arvoja. Ongelma on myös se, että säteilyhaitat jakavat tutkijakunnan. – Myös krooninen altistus sähkömagneettiselle säteilylle on saanut vain vähän huomiota tutkijapiireissä. Mielenkiintoista on, että täällä taajuudella tehdään muun muassa fysioterapiassa lihasrentoutusta, kertoo Mikko Ahonen. Rinnan alueelle kohdistuvan säteilyn väitetään taas aiheuttavan rytmihäiriöitä ja jopa sydänlihaksen tulehduksia. Mikko Ahosen mielestä radiotaajuisen säteilyn biologisten vaikutusten tutkiminen on kuitenkin jäänyt lapsen kenkiin. Hänen mielestään tukiasemapeittoa täydennettäessä sisätiloissa, tulisi säteilyvaikutus ottaa huomioon. Esimerkiksi Lancashiressä 176 poliisia onkin hakenut työnantajaltaan korvauksia säteilyhaittojen vuoksi. Englannissa ja Ruotsissa on tullut esiin useita tapauksia, joissa rinnalla pidettyä TETRA-puhelinta epäillään vakavien terveyshaittojen aiheuttajaksi. Esimerkiksi Suomen Akatemialla ei ole ainuttakaan tutkimusprojektia, joka kohdistuisi nimenomaan biologisiin vaikutuksiin, selvittää Mikko Ahonen. – Kapulaa ei tulisi missään tapauksessa pitää jatkuvasti rintataskussa. TETRA-ongelmia Jo 2001, kun Tetra-verkko otettiin koekäyttöön kolmessa kreivikunnassa Englannissa, poliiseilla alkoi olla outoja oireita. Kyseessä on eräänlainen suojakotelo puhelimelle ja suojakotelon oma antenni auttaa uudelleen suuntamaan säteilyä enemmän poispäin käyttäjästä.. Kaikissa viranomaisajoneuvoissa, joissa käytetään Virvepuhelinta, pitäisi Ahosen mukaan olla ehdottomasti ulkoiset antennit! – Jos autossa on ulkoinen antenni, päätelaite käyttää pienempää tehoa ja sisätilaan kohdistuva säteily on paljon vähäisempää. Uskon, että Alzheimer-riski on radiotaajuisessa säteilyssä suurempi kuin syöpäriski. Syöpäriski vain yksi ongelma Mikko Ahosen mukaan säteilyongelmista puhuttaessa keskitytään liian paljon syöpään. Vähin, mitä nyt voitaisiin tehdä, on asentaa autoihin ulkoiset antennit. Palokuntalainen • 49 7 Virve-kapulan säteily on erittäin voimakasta Nykyisissä matkapuhelimissa on tehonsäätöjärjestelmä, jossa laitteen radiotaajuisen säteilyn teho menee murto-osaan huippuarvosta, kun puhelin on hyvässä kentässä. Sen paikkaa tulisi aika-ajoin vaihdella. Virvessä vaarallinen taajuus Amerikkalainen tutkija William Ross Adey (M.D. En odottanut hankkeelta kovinkaan laaja-alaisia tuloksia. Mikko Ahosen mielestä pienissä ja maaseutumaisissa taajamissa Tetra-verkon tukiasemien haitat ovat minimaaliset. Sijainnilla onkin suuri merkitys esimerkiksi sairaaloissa. Professor of Anatomy and Physiology, Los Angeles, 1922–2004) huomasi, että 16 Hertsin taajuus ja sen lähitaajuudet ovat ihmisen solun kannalta ongelmallisia. – Kuvitelkaa Tetra-tukiasemaa tiloissa, joissa on muutenkin vastustuskyvyltään heikkoja ihmisiä. Vastaavasti huonossa kentässä säteily on voimakkaampaa. – Virve-käsipuhelimen peruspulssi on 17,64 Hertsiä eli hyvin lähellä pahinta taajuutta. – Tekesillä oli kyllä Wirecom-tutkimushanke, mutta sen johtoryhmässä olivat operaattorit ja laitevalmistajat. Eräs saksalainen, teollisuuden vahvasti tukema tutkija on muun muassa väittänyt, että säteily ei yksinkertaisesti voi aiheuttaa mitään sairauksia. Haitat minimiin Ahosen mielestä tärkein ohje säteilyhaittojen minimoimiseksi on päivittäisen käytön ohjaaminen turvallisempaan suuntaan. Aina kun poliiseilla oli pidempi vapaa, oireet hävisivät. Maailmalla esiin tulleet oireet ovat pääosin aiheutuneet juuri rintataskussa pidettyjen TETRA-puhelimien vuoksi
Korvalla pidettäessä Virve-puhelimen päähän aiheuttama SAR (päähän imeytyvä teho) voi olla maksimissaan noin 3 W/kg, joka ylittää 50 prosentilla väestön altistumisen enimmäisarvon 2 W/kg, mutta on selvästi alle työntekijöiden altistumisen enimmäisarvon 10 W/kg. Virve-kapulan tehonsäätö on alkeellinen. SAR-arvo ei kerro terveysvaikutuksista, vaan säteilyn imeytymisestä päähän ja kehoon. Ahonen: Calcium Ion Efflux on huomattu usean tutkijaryhmän tutkimuksissa. Toukokuussa 2011 julkistettiin (WHO / IARC) tieto, että radiotaajuinen säteily on mahdollisesti karsinogeenistä. Virve tukiaseman pulssi on noin 70 Hz. Virve-kapulan pulssitaajuus on 17, 64 Hz, eli lähellä. Hänen mukaansa on ihmisiä, jotka saavat vaihtelevia tuntemuksia ja oireita altistuessaan sähkömagneettisille kentille. Suurin osa väestötutkimuksista ei kuitenkaan osoita, että kännykän pitkäaikainen käyttö lisäisi kasvainriskiä. Ilmiön on arveltu johtuvan 1970-luvun koejärjestelyistä. Tyypilliset puhelut ovat lyhyitä. Kyseinen taajuus on lähellä taajuuksia, joita käytetään esimerkiksi lihasrentoutuksessa. Eikö verenpaineen nousu, sydämen rytmitiheyden muuttuminen tai aivoverenkiertohäiriö ole fysiologinen reaktio. 1. Tukiasema on lisäksi kaukana Virvepuhelimen käyttäjästä, jolloin altistuminen tukiaseman säteilylle on niin vähäistä, ettei sillä ole vaikutusta. Ahonen: Kohtuullisessa kentässä Virve käyttää moninkertaista tehoa esimerkiksi 3G-kännykkään verrattuna. Puranen: Taajuutta 16 Hz ei ole todettu terveydelle vaaralliseksi taajuudeksi. Säteilyn lämpövaikutuksia on tutkittu paljon, mutta pitkäaikaisten biologisten vaikutusten tutkimus on lapsenkengissä. 2. 5. Virve-puhelimen 17,64 Hz signaalilla ei ole mitään erityisvaikutuksia. Siksi matkapuhelimiin verrattuna Virven säteily on 10–50-kertainen. 1970-luvulla tehdyissä solukokeissa havaittiin kalsium-ionien virtauksen lisääntymistä kyseisellä taajuudella. Vakuuttavia todisteita radiotaajuisen säteilyn syöpää aiheuttavista vaikutuksista ei toistaiseksi ole. Ahonen: Puranen käyttää sanaa ”tieteellinen” oudossa yhteydessä. Virve-puhelinta käytetään paljon kasvojen edessä, jolloin pään SAR on selvästi alle 2 W/kg. Tieteellisesti tehdyissä sokkotesteissä ei ole kuitenkaan voitu osoittaa sähkömagneettisten kenttien yhteyttä oireisiin, kentän havaitsemiseen tai fysiologisiin reaktioihin. Puranen: IARC on luokitellut radiotaajuisen säteilyn luokkaan 2B eli mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Palokuntalainen • 49 8 • Oireet ovat Purasen mukaan todellisia ja hyvinkin paljon ihmisen toimintaa rajoittavia. Teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa yllättäen ei (yleensä) mitään löydy. 16 Hz taajuus on todettu terveydelle vaarallisimmaksi taajuudeksi (Calsium Ion Efflux). Tukiasemien lähellä asuvilla on tutkimuksissa raportoitu terveysongelmia monessa maassa, tästä lisää kattavassa chronicexposure.org -kirjallisuuskatsauksessani. Ahonen: Puhe oli pulssista, ei kantoaallosta. Tämä perustuu joistakin väestötutkimuksista saatuihin viitteisiin suurentuneesta aivokasvainriskistä, kun matkapuhelinta on käytetty yli kymmenen vuotta. Puranen: Tukiasemasta tulevan aallon taajuus on aivan erilainen, noin 400 MHz. Puranen: Radiotaajuisen säteilyn lämpövaikutuksia on tutkittu paljon, mutta on tehty myös lukuisia eläinkokeita ja väestötutSäteilyturvakeskus vastaa Ahosen väitteisiin: Säteilyturvakeskuksen asiantuntija, ylitarkastaja Lauri Puranen pitää Mikko Ahosen väitteitä Virve-puhelimen aiheuttamasta altistuksesta ylimitoitettuina. 1990-luvulla paremmilla menetelmillä tehdyissä toistokokeissa ilmiötä ei ole havaittu. 3. Ahonen: Osa tutkijoista luokittelisi radiotaajuisen säteily jo nyt luokkaan 2A eli todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi. Puranen: Virve-puhelimen (3 W) suurin keskimääräinen lähetysteho on kolminkertainen matkapuhelimen vastaavaan tehoon verrattuna. 4. Ei syytä huoleen
Puranen: Syöpä on vakava sairaus ja siksi siitä keskustellaan paljon. Radiotaajuisen säteilyn vaikutusten tutkiminen keskittyy paljon matkapuhelinten vaikutusten tutkimiseen, koska matkapuhelin on käytännössä merkittävin altistaja. STUKilla on työturvallisuuteen liittyvissä NIR-asioissa asiantuntijan rooli. Ahonen esittää vakavia väitteitä TETRAjärjestelmän riskeistä.. kimuksia matkapuhelimen pitkäaikaisen käytön vaikutuksista. Keskustelua sähkömagneettisen/radiotaajuisen säteilyn terveysvaaroista kohdistetaan usein liikaa syöpään ja jätetään muut mahdolliset vaikutukset vähemmälle. Ionisoimattoman säteilyn (NIR) osalta (ultraviolettisäteily, radiotaajuinen säteily, staattiset ja pientaajuiset sähköja magneettikentät) STUK on väestön altistumista valvova viranomainen. Merkitystä on kuitenkin sillä, saako ihminen säteilyannoksen pitkän vai lyhyen ajan kuluessa. Lyhyen ajan kuluessa saatu suuri säteilyannos voi tuhota paljon soluja ja aiheuttaa säteilysairauden, paikallisen vamman tai sikiövaurion. Soluvaurion kannalta ei ole merkitystä, onko kyseessä luonnonsäteily vai keinotekoinen säteily. Esimerkiksi matkapuhelimen osalta tähänastiset väestötutkimukset kattavat noin kymmenen vuoden altistumisen vaikutukset. Ainakaan alle kymmenen vuoden käyttöön ei näytä liittyvän suurentunutta aivokasvainriskiä. STUK säteilyn terveysvaikutuksista: Ionisoiva säteily voi vahingoittaa elävien solujen perimää. Säteilyturvakeskus STUK STUK on sosiaalija terveysministeriön alainen virasto, joka on säteilyja ydinturvallisuutta valvova viranomainen. Ahonen: Virven osalta pitäisi tutkia myös vaikutusta muistiin ja reaktionopeuteen. Radioaaltojen ainoa tunnettu haittavaikutus on lämpövaikutus. Pienikin säteilyannos lisää syöpäriskiä hieman. Palokuntalainen • 49 9 Ylitarkastaja Lauri Puranen on sähkömagneettisten kenttien altistumismittausten ja dosimetrian asiantuntija. Viranomaiskäytössä muun muassa seuraavat toimenpiteet saattavat vähentää altistusta säteilylle: A. Useat, teollisuudesta riippumattomat eläinkokeet osoittavat kasvanutta terveysriskiä. Lauri Puranen tekee SM-kenttien valvontaa ja tutkimusta ja osallistuu mittausmenetelmien standardisointiin. INFO Filosofian tohtori Mikko Ahonen on Tampereen yliopistossa tutkijana ja hän on osakkaana säteilyriskien arviointiin erikoistuneessa Sustainable Mobile -yrityksessä. Ahonen: Yllä on useita asiavirheitä. meneillään olevassa kansainvälisessä COSMOS-projektissa. Päivittäisen käytön ohjaaminen: Esimerkiksi, jos mahdollista, kapulaa ei tulisi pitää jatkuvasti rintataskussa. 7. Työssä tapahtuvaan altistumiseen NIR:lle sovelletaan työturvallisuuslakia ja altistumista valvovat työsuojeluviranomaiset. Eläinkokeissa ei ole havaittu vaikutuksia pitkäaikaisessa väestön enimmäisarvoa lähellä olevassa altistuksessa. Pitkäaikaisen altistumisen vaikutusten tutkiminen vie kauan. Radioaalloilla on useita biologisia vaikutuksia: tinyurl.com/eilampo 6. Nämä ovat olennaisia asioita pelastustoiminnassa. Tulevina vuosina tulee uutta tutkimustietoa pidempien altistumisten vaikutuksista. Toki muitakin mahdollisia vaikutuksia on tutkittu ja tutkitaan mm
Jos haluaa vähentää altistumistaan, voi käyttää handsfreetä ja pitää puhelinta kauempana kehosta. Virve-verkon ylläpito ja kehittäminen on ensisijassa sisäasiainministeriön vastuulla. Käsittelemme yhteydenottosi luottamuksellisesti.. Ahonen: Suomessa altistumisen raja-arvot perustuvat kutsuperiaatteella toimivan ICNIRP-kerhon suosituksiin. Pyydämme vastaustanne joulukuun numeroomme. Antennin suuntaaminen edellyttäisi tietoa lähimmän tukiaseman sijainnista. Oletko sinä kokenut outoja oireita, joita epäilet johtuvan Virven käytöstä. Puranen: Päätelaitteet on suunniteltu ympärisäteileviksi. Jos henkilöllä on sydämentahdistin, Virve-puhelinta ei saa pitää rintataskussa ja puhelimen käytössä on oltava erityisen varovainen. Huonossa tukiasemakentässä voi käyttää pidempää piiska-antennia tai ajoneuvon ulkoista antennia. Puranen: Sisätilojen peittoa parannettaessa on kiinnitettävä huomiota tukiasema-antennien asennuspaikkoihin ja niihin syötettäviin tehoihin turhan altistumisen välttämiseksi. Palokuntalainen • 49 10 Puranen: Työntekijöiden altistumisen enimmäisarvo ei ylity, jos Virve-puhelinta pitää rintataskussa. Ulkoisella antennilla saadaan kuitenkin parempi yhteys, kun ollaan kaukana tukiasemasta. Ajoneuvoissa pitäisi olla ulkoiset antennit! Nykyinen kehityssuunta asentaa autoon paikka kapulalle ja käyttää sitä todella huono. Palokuntalainen-lehden toimitus Virve-oireita. Ahonen: Jos kerran Virve häiritsee tahdistinta, pystyy se häiritsemään myös aitoa sydäntä. Sairaaloissa on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta ei häiritä esim. Ota yhteys lehtemme toimitukseen osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. Jos on ulkoinen antenni, päätelaite käyttää silloin pienempää tehoa. Virallinen ICNIRP-raja-arvo suojaa vain enintään kuuden minuutin lämpövaikutuksilta. C. Ahonen: Kannatan ulkoista antennia. teho-osaston elintoimintoja ylläpitäviä laitteita. Auto on metallihäkki. Ahonen: Suositan Itävallan Lääkäriyhdistyksen tasoja (http://tinyurl.com/laakari) Kysymys sisäasiainministeriölle: Väitteet TETRA-laitteiden terveyshaitoista ovat niiden ristiriitaisuudesta huolimatta niin vakavia, että sisäministeriön tulisi tutkia asia. Sisätilapeittoa parannettaessa tukiasemia ja tehoja lisäämällä säteilytilojen pitäisi olla mahdollisimman pienet esimerkiksi sairaaloissa. antennin suuntaaminen. Mitä aiotte tehdä todennäköisten, Virve-käyttäjiin kohdistuvien terveyshaittojen tunnistamiseksi ja minimoimiseksi. B. Tekniset ratkaisut, jotka pienentävät Virve-kapulan riskiä vrt. D. Puranen: Työntekijöiden altistumisen enimmäisarvo ei ylity, jos Virve-puhelinta (3W) käyttää auton sisällä
Palokuntalainen • 49 11 • Lisäapu tilannepaikalle on nyt soitettava matkapuhelimella numerosta 112. Ne tuottavat nyt ja jatkossa yhä enemmän niitä palveluja, joita aiemmin tuottivat hätäkeskukset. Osa hälyttämisestäkin tulee siirtymään tilannekeskusten vastuulle. Niin ja hätäkeskukset tekevät vain, mitä eri toimialat haluavat. Kiireellisen ja kiireettömän avun rajaa ei määritelty siten, että kenttäkin sen olisi ymmärtänyt. Pelastuslaitosten valvomot/tilannekeskukset ovatkin tulleet jäädäkseen. Aiemmin apu pyydettiin Virvellä ilman turhia puheita. Onnetonta ”uudistuksessa” on ollut myös se, että suuressa osassa pelastuslaitoksia hätäkeskuslaitoksen eri toimialoille antama ohje värittyi matkatessaan kentälle. Muun muassa nämä kysymykset askarruttavat pelastustoimen kenttää. Uskokaa tai älkää, mutta valistunut ennuste on, että ensihoidon lisäapu tilannepaikalle tehdään tulevaisuudessa suoraan ensihoidon johtokeskukseen – Virvellä. Nyt on kuulemma kyse myös kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Riskiarvio pitää kaikille suorittaa saman proseduurin mukaan. Häket ”kehittävät” palvelujaan Lisäavun soittamisesta ISO HALOO Kuva SXC. ”Kaikki lisäapu soitettava matkapuhelimella 112:sta.” oli yleinen ohje. Toiselta viranomaiselta pyydettävä lisäapu on siis pääsääntöisesti tilattava kohteeseen tavallisella matkapuhelimella numerosta 112. Luotettiin tilaajan ammattitaitoon tehdä riskiarvio tilannepaikalla. Tällöin hätäkeskuspäivystäjä voi tehdä asianmukaisen riskinarvion ja asia menee sitä kautta eteenpäin. Toisaalta sitä ei ole kyennyt edes hätäkeskuslaitos määrittelemään tarkasti. Kuusi hätäkeskusta on aivan liikaa. Elokuussa annettu ohje lisäavun saamiseksi tilannepaikalle palvelee ensisijassa hätäkeskuslaitosta itseään eikä palvelujen tarjoajia. Kaksi hätäkeskusta riittäisi nykyisellä palvelukonseptilla hoitamaan Suomen aivan mainiosti. Hätäkeskuksien palvelut pelastustoimelle ovat tunnetusti heikentyneet vuosi vuodelta. Perusteluna hätäkeskuslaitoksen piiristä annetaan kuitenkin aina lainsäädännön sille asettamat tehtävät ja niiden toteuttaminen. Pelastustoimen kannalta hätäkeskukset tulevat olemaan viiden vuoden kuluttua vain pelkkiä puhelun vastaanottajia ja hälyttäjiä. Millä ihmeen logiikalla hätäkeskuspäivystäjä on parempi tekemään riskinarvion kuin potilaan vieressä oleva koulutettu ja kokenut pelastaja, esimies tai jopa palomestari. Hätäkeskusuudistuksen edetessä kohti kliimaksiaan eli kuuden suuren keskuksen valmista kokonaisuutta näyttää siltä, että erilaiset kentälle annettavat ohjeet ja myös virkavaltaisuus lisääntyvät hetki hetkeltä. Miksi palvelukokonaisuutta hidastetaan aivan turhalla uudistuksella. Tätä on perusteltu sillä, että laki ei edellytä hätäkeskusta pitämään yllä tietoa esimerkiksi päivystävästä eläinlääkäristä tai vaikkapa onnettomuustilanteissa tarvittavista muista pelastustoimen ulkopuolisista resursseista
Se kertoo tiedotteen mukaan ammattilaisista, jotka luovivat organisaatiorakenteiden muutosten, kasvavien keikkamäärien ja kutistuvien budjettien, mutta myös rankan ammattihuumorin ja vetovoimaisen sankarin viitan sisällä. Lomakkeita saa Pelastusopiston www-sivuilta. Brankkarit Sankarimyyttiä savustava dokumentti palomiehistä Leena Aavameren Brankkarit on realistinen kuvaus palomiehen rankasta työstä ja sen vaikutuksesta elämän eri osa-alueisiin sekä terveyteen. Leena Aavameri on helsinkiläinen yrittäjä ja tietokirjailija. Kurssimaksu sisältää opetuksen, opetuksessa jaettavan oppimateriaalin ja lounaat. Hakeminen: Hakulomakkeet on toimitettava 7.1.2013 mennessä osoitteella: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Oulun alueyksikkö, Kallisenperä 1, 90400 Oulu. Sivuja ylläpitävät pelastusalan ammattilaiset pelastuslaitoksista sekä pelastusalan järjestöistä. Sen väitetään olevan kuvaus palomiesten elämästä päihteiden, itsemurhien ja uusavuttomuuden maassa, hyvässä ja pahassa. Aavameri on aiemmin kirjoittanut kaksi teosta: Omatuntotalous (Haapala & Aavameri, Talentum 2008) ja Suoramarkkinoinnin keittokirja (Aavameri & Kiiskinen, WSOY 2004). Millaista on olla yhdessä hetkessä räväkkä pelastaja ja seuraavassa hellä hoivaaja. Sivut tukevat pelastustoimen turvallisuusviestintää ja sivuston avulla tavoitetaan laajalti eri-ikäisiä ihmisiä ja kerrotaan monipuolisesti turvallisuuteen liittyvistä asioista. 071 875 3492 sekä SPEK Oulun alueyksikkö, järjestöpäällikkö Patrik Willberg, p. 071 875 3541, opintosihteeri Airi Turtiainen, p. www.facebook.com/pelastustoimi Pelastustoimi sosiaaliseen mediaan www.pelastusopisto.fi Aika ja paikka: 1.-3.2.2013 (Oulu), 23.-24.2. Brankkarit-kirjan sanotaan kertovan, mikä palomiehiä työllistää, mikä turhauttaa ja mikä palkitsee. Palokuntalainen-lehti arvioi kirjan seuraavassa numerossaan. Esitietovaatimus: Valitulla tulee olla hyväksytysti suoritettuna yksikönjohtajakurssit 1 ja 2. KIPINÄT • Kirjan julkaisijan tiedotteen mukaan palomies tulee paikalle, kun hätä on suurin – kun tulenlieskat tanssivat tai sydän pysähtyy. (Oulu) ja 18.-22.3. Kirjassa pääsevät ääneen niin pelastetut kuin pelastajatkin. (Kuopio) Kustannukset: 1000 €/hlö. Kirjan lukijalle luvataan vastauksia moneen ainakin pelastajia ja heidän läheisiään askarruttaviin kysymyksiin: Mikä motivoi brankkaria pysymään työssä, joka on henkisesti ja fyysisesti raskasta ja josta moni ei jää terveenä eläkkeelle. Kurssiesite: Osoitteessa www.pelastusopisto.fi a koulutus /ammatillinen täydennyskoulutus /kurssitarjonta Lisätietoa: Pelastusopisto, vanhempi opettaja Matti Hurula, p. Sopimuspalokunnan päällikkökurssi. Mitä mielessä liikkuu, kun savun seassa ei odotakaan kiitollinen avunsaaja vaan raivopäinen pelastettava tai jopa vainaja. 040 7255 448. • Nyt voit lukea pelastustoimen tapahtumista Facebook-sivustolta. Facebooksivustolta löytyy turvatietoa, kilpailuja, kyselyitä, äänestyksiä, kuvia, videoita, rekrytointi-ilmoituksia, uutislinkkejä sekä tiedottamista tapahtumista
Osapuolten tulisi ymmärtää toistensa näkemyksiä ja pyrkiä sellaisiin hyvin perusteltuihin ratkaisuihin, jotka tyydyttävät molempia osapuolia. Nyt julkaistu tutkimus on kolmas ja viimeinen alueellistamista koskevassa tutkimussarjassa. Myös kuntakohtaiset menojen muutokset ovat olleet eräissä tapauksissa suuria. Kriittisyys lisääntyi siirryttäessä taajamakuntiin ja edelleen maaseutumaisiin kuntiin. Johtopäätöksiä Tutkimuksen tekijät ehdottavat pelastuslaitosten ja kuntien edustajien välisen vuorovaikutuksen parantamista. Lisätietoja: yliopistotutkija Olavi Kallio, Tampereen yliopisto, puh. Tutkimuksen on rahoittanut palosuojelurahasto. Kokonaisuutena pelastustoimen alueellistaminen on ollut tarkoituksenmukainen ja onnistunut uudistus, kun otetaan huomioon yleinen yhteiskunnallinen kehitys. Mutta myös parannettavaa löytyy. Pelastustoimen kustannuksissa ei merkittävää kasvua Pelastustoimen kustannukset ja kuntien maksuosuudet eivät ole alueellistamisen jälkeen kasvaneet kuntien muita tehtäväalueita voimakkaammin. Nyt kuntien keskushallinnon ja pelastuslaitosten edustajien alueellisen näkökulman välillä on suuria eroavuuksia, jotka voivat haitata sopijakuntien ja pelastuslaitoksen välistä yhteistyötä. Kustannustasossa on havaittavissa eroja pelastustoimen alueiden välillä. Tutkimuksen tilastolähteenä on pelastustoimen resurssija onnettomuustietokanta (Pronto). Kokemukset alueellistamisesta erilaisia Pelastusjohtajien näkemyksen mukaan pelastustoimen palvelutaso on alueellistamisen myötä parantunut. 010 383 5210, apulaisosastopäällikkö Esko Koskinen, sisäministeriö, puh. 071 878 8402. Tutkimus on saatavilla Kuntaliiton sivulta. Väestönsuojelun osalta palvelutaso on hiukan heikentynyt. Kaikkein kriittisimmin pelastustoimen palvelutasoa ja maksuosuuksien kasvua arvioivat maaseutumaisten kuntien edustajat. Palokuntalainen • 49 13 • Palvelutasoa tarkasteltiin tutkimuksessa kolmen mittarin kautta: onnettomuuksien ehkäisy, toimintavalmius ja väestönsuojelu. Tutkimus perustuu viiden pelastustoimen alueen (Kainuu, Keski-Suomi, Länsi-Uusimaa, Pirkanmaa ja Päijät-Häme) kunnista kerättyihin tilasto-, kyselyja haastattelutietoihin. Kallio ja Tolppi: Pelastustoimen palvelutaso parantunut Syyskuussa julkistettu tohtoreiden Olavi Kallio ja Reijo Tolppi (PeO:n ex-rehtori) tutkimus ”Alueellinen pelastustoimi seitsemän toimintavuoden jälkeen” osoittaa pelastustoimen petranneen useilla osa-alueilla. Tutkimuksen ovat tehneet hallintotieteiden tohtori, yliopistotutkija Olavi Kallio Tampereen yliopistosta ja hallintotieteiden tohtori, rehtori Reijo Tolppi. Tilastotarkastelu ei tue tätä näkemystä. Tutkimuksen mukaan pelastustoimen palvelutaso onnettomuuksien ehkäisyssä on alueellistamisen jälkeen parantunut olennaisesti. Pelastusjohtajat tarkastelevat pelastustointa, tehtäviä ja palvelutasoa kokonaisuutena ilman hallinnollisia kuntarajoja. Kuntia, joissa kustannukset ovat nousseet ja joissa kustannukset ovat laskeneet, on ollut yhtä paljon. Pelastustoimen toimintavalmius on eräillä pelastustoimen alueilla parantunut selvästi, vaikka keskimääräisessä toimintavalmiusajassa ei valtakunnallisesti ole tapahtunut oleellista muutosta. 050 318 5979, rehtori Reijo Tolppi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, puh. Myönteisimmät arviot pelastustoimen palvelutason ja kustannustason kehittymisestä tulivat kaupunkimaisten kuntien johtajilta ja luottamushenkilöiltä. Kuntapäättäjien mukaan pelastustoimen palvelutaso on vuosien 2007– 2010 aikana heikentynyt
Yllätys oli suuri ja kovasti tunteita herättävä, kun heidän pelastamansa – silloin 5-vuotias poika – tuli kiittämään pelastajiaan, nyt 52-vuotiaana. Tuntui siltä, että juhlassa iloittiin siitä, että tänäkin vuonna valinta perustellusti tehtiin ja näin nostettiin esiin sopimuspalokuntatoimintaa – toimintaa, johon me kaikki osallistumme ja jonka puolesta kaikki haluamme yhdessä tehdä työtä. Motivaatio on hänen mukaansa se happi, jota palokuntatoiminta vaatii. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Juha Koulu toi juhlapuheessaan esiin palokuntatoiminnassa tarvittavan motivaation. Erityisen motivoivaa palokuntatoiminnassa on se, että se on tarpeellista kansalaisten mielestä. Juhlassa esitettiin ammattilaisten tekemä videodokumentti vuonna 1965 Uudessakylässä tapahtuneesta armeijan asevarikon suuresta räjähdysonnettomuudesta ja Harjunalustan VPK:n osuudesta onnettomuuden pelastustyössä. Hän ojensi sankareille ruusut. Tämä dokumentti on nähtävissä YouTubessa osoitteessa: www.youtube.com/ watch?v=Rlnn-RRcc5I. Tämä huomionosoitus tuli useammassa puheessa esiin. Palokuntalainen • 49 14 KIPINÄT KIPINÄT Harjunalustan VPK 100 vuotta Räjähdysonnettomuuden pelastajia muistettiin Lahtelaisen Harjunalustan VPK:n 100-vuotisjuhlaa vietettiin Vapaaehtoispalokuntatyön päivänä 25.8.2012 Lahti-hallissa. Lämminhenkisessä juhlassa muisteltiin palokunnan historiaa, muun muassa Uudenkylän räjähdysonnettomuutta ja sen pelastustyötä. Juhla oli myös myönteisellä tavalla yllätyksellinen ja selvästi tunteita nostattava. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. • Suomen Sopimuspalokuntien Liitto valitsi vuonna 2008 Harjunalustan VPK:n vuoden vapaaehtoispalokunnaksi. Tällaisen palokuntahengen esiin nousua soisi enemmän tapahtuvan. Hyvää palokuntahenkeä juhlassa osoitti se, että palokuntaväki pystyi iloitsemaan Tirilän VPK:n valinnasta Vuoden 2012 sopimuspalokunnaksi ja kaikki onnittelivat reilusti Tirilää. SUOMEN LEIJONAN RITARIKUNNAN RITARINMERKKI: • Toivo Koskinen HÄMEEN PELASTUSLIITON ANSIOMITALI: • Harri Granlund • Kari Moksi • Harri Hyttinen • Jani Klemi • Joni Kallio • Matti Suvinen • Timo Nyman • Toni Saarinen • Tero Nieminen • Joel Pekkonen • Tero Heikkinen • Allan Pirkkalainen • Petri Nurminen HÄMEEN PELASTUSLIITON ANSIORISTI: • Antti Erola SPEK:N ANSIOMITALI: • Reijo Pirkkalainen • Mikko Sipiläinen SSPL:N HOPEINEN ANSIOMITALI: • Pekka Aaltonen (Soljella) • Ismo Heinonen SPPL:N ANSIOMITALI: • Pekka Aaltonen Harjunalustan VPK:n palkitut aktiivijäsenet: Teksti ja kuvat Isto Kujala. Dokumentin jälkeen otettiin pelastustehtävissä toimineet palokuntaveteraanit juhlayleisön eteen huomioitaviksi 47 vuotta pelastustehtävän jälkeen. Pelastusjohtaja Jari Hyvärinen toi pelastuslaitoksen tervehdyksen ja luovutti laitoksen religraafin juhlivalle palokunnalle. Aktiivijäseniä huomioitiin juhlassa mitaleilla ja risteillä
brillaattorit • Happimaskit ja -palkeet • Ensihoitoreput ja -laukut • CAT-kiristyssiteet • Asherman-siteet • Rankalaudat ja tukikaulurit Ammattilaisten valinta OIKEAT VÄLINEET JOKA LÄHTÖÖN OIKEAT VÄLINEET JOKA LÄHTÖÖN PL 298 • 33101 Tampere • (03) 2606 530 www.tammed.. Hän on myös Joensuun VPK:n päällikkö. Rantasen esimerkillisellä vapaaehtoistyöllä on vaikutusta nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. • De. Lasse työskentelee sairaanhoitajana sisätautiosaston tehovalvonnassa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa. – Ammattini takia tuntosarveni ovat ehkä herkemmät kuin muilla kouluttajilla. Olen yrittänyt auttaa heitä erottamaan, minkälainen käyttäytyminen kuuluu normaaliin kehitykseen ja mikä ei, Rantanen kertoo. Rantanen on toiminut useita vuosia palokuntanuoriso-osaston kouluttajana ja kouluttajakurssin kurssinjohtajana. • Vuoden 2012 palokuntanuorisotyöntekijäksi on valittu helsinkiläinen nuorisopsykiatrian sairaanhoitaja Jaana Rantanen. Hän on innostanut kouluttajia kokeilemaan rohkeasti erilaisia tapoja toimia nuorten kanssa. Hänen vaikutuksestaan kouluttajat ovat saaneet lisää itsevarmuutta ja nuoret kaipaamaansa ymmärrystä. Vuoden nuorisotyöntekijä keskellä. C M Y CM MY CY CMY K Palokuntalainen_Tamrex_20121031_print.pdf 1 11.10.2012 13:43:39 Oikaisu • Raimo Ikosen poikien nimet ja ammatit olivat edellisen Palokuntalaisen Persoona-jutussa väärin päin. Kouluttajat tulevat usein kysymään minulta, onko tietynlainen käytös normaalia ja joskus olen neuvonut jopa lastensuojelukysymyksissä. Olen huomannut, että ongelmat ovat lisääntyneet palokunnissa. Moni kouluttaja on arka nuorten kanssa ja pelkää toimivansa väärin. Kuvissa mukana myös Spekin hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola sekä valtakunnallisen nuorisotyötoimikunnan puheenjohtaja Mika Jäntti.. Vuoden palokuntanuorisotyöntekijä on Jaana Rantanen Tammed Oy on 1991 perustettu ensihoitoja ensiaputarvikkeiden tukkuliike, jonka valikoimasta löytyy toimivat ratkaisut vaativiinkin kohteisiin. Janne on AMK-ensihoitajana KeskiSuomen pelastuslaitoksella sijoitettuna Jyväskylän paloasemille. Toimitus pahoittelee virhettä
Luennoitsijoina olivat vanhempi opettaja Ilkka Kaarakainen ja Pelastusopiston opiskelijoiden työryhmä. Lisätiedot: Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen, mervi.parviainen@pelastusopisto.fi, puh. Luennoitsijat antavat vinkkejä, miten luoda kodin yhteiset pelisäännöt luomaan turvallisuutta ja kuinka laaditaan ja harjoitellaan kodin pelastussuunnitelmaa. Luento toteutetiin yhteistyössä Snellman-kesäyliopiston kanssa. Paikalla ovat myös Kuopion kaupungin edustajat: vanhusneuvoston puheenjohtaja Erik Ongelin, hoivajohtaja Mari Antikainen ja hyvinvoinnin edistämisen johtaja Heli Norja. Kaupungin vanhusja vammaispalvelut osoitti pelastusopistolaisille suuren määrän vanhuksia, jotka ottaisivat mielellään vastaan ulkoilutusapua. Eila asuu Sunnen kodissa.. Pelastusopiston väki on juuri saapunut kohteeseen Sunnen koti, missä meitä odotti 20 vanhusta valmiina ulkoiluun. Luennossa käsitellään lapsiperheiden turvallisuuskulttuuria, kodin paloturvallisuutta sekä kotitapaturmien ehkäisyä lapsiperheessä. Luennoitsijoina ovat vanhempi opettaja Ismo Kärkkäinen ja vanhempi opettaja Heikki Nupponen. Luennoitsijoina ovat vanhempi opettaja Jani Jämsä ja vanhempi opettaja Kimmo Vähäkoski. 071 875 3470, gsm 050 432 5344. Luentopäivänä vietettiin Pelastusopistolla Avoimet ovet -tapahtumaa. Luento toteutetaan yhteistyössä Savonia AMK:n ja Snellmankesäyliopiston kanssa. Arjen turvallisuus Studia Generalia -luentosarjassa Juhlavuoden kunniaksi Pelastusopiston väki yhteistyökumppaneineen toteuttaa Arjen turvallisuus Studia Generalia -luentosarjan syksyn aikana. Toimintapäivä oli kaikille osallistuneille suuri menestys. Oikeassa reunassa ruutupaidassa oleva Tuomo Roivainen on Sunnen kodin henkilökuntaa, joka tässä antaa meille viime hetken ohjeita. Turvallisuus osaksi perheen arkea Torstai 29.11.2012 klo 18.00 -19.30 käsiteltävänä on perheen arki ja turvallisuus Savonia AMK:n auditoriossa, Sairaalakatu 6-8:ssa, rakennus 5, toinen kerros. Tempaus oli osa Pelastusopiston 20-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Auttamisen ketju Syyskuun luento esitteli käytännönläheisesti auttamisen ketjun onnettomuustilanteessa alkaen hätäpuhelun vastaanottamisesta avun saapumiseen ja edelleen. Luennoilla kuulijoilla on mahdollisuus esittää turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä asiantuntijoille. Humanismin ilta -tilaisuuden järjestävät Pelastusopisto, Kuopion kaupunki, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto ja Snellman-kesäyliopisto. Turvaa seniorien arkeen Torstaina 8.11.2012 klo 17.30–19.00 keskitytään seniorien turvallisempaan arkeen Kuopion kaupungintalon juhlasalissa. Palokuntalainen • 49 16 KIPINÄT • Pelastusopiston rehtori Mervi Parviaisen mukaan opisto haluaa avautua ja näkyä maailmalle. Juhlallisuuksiin kuuluvat myös kaikille avoimet Studia Generalia -luennot kuluvan syksyn aikana. Rehtori Mervi Parviainen jututtamassa 88-vuotiasta, virkeää ja elämänmyönteistä Eila Hartikaista. PeO 20 vuotta jatkuu Ulkoilua ja Studia Generalia -luentoja Noin 300 Pelastusopiston opiskelijaa ja opettajaa vei elokuussa kuopiolaisia vanhuksia ulkoilemaan varta vasten järjestetyn toimintailtapäivän aikana. Opisto kääntyikin Kuopion kaupungin puoleen ja tarjosi yhteistyötä. Luennon aiheena ovat asumiseen ja arjen askareisiin liittyvät riskit ja niiden ennaltaehkäisy
040 736 5683. Erityistä kehua sai palotarkastustoiminta, joka kattoi 98 prosenttia tarkastettavista kohteista. Luku on 15 prosenttia enemmän kuin valtakunnassa keskimäärin. Kysely oli suunnattu 31 kaupungin asukkaille, joilta kysyttiin muun muassa tyytyväisyyttä pelastustoimeen sekä miten tarkastusja neuvontapalvelut, nuohous, sammutusja pelastuspalvelut ja ensihoitopalvelut on hoidettu. Pohjois-Karjalassa onnettomuuskohteet saavutettiin hyvin, vaikka maakunta on Itä-Suomen harvemmin asuttua seutua. 017-368 4000 | asiakaspalvelu@peltaco.com Peltaco myös Facebookissa! Kuva SXC K uv a S X C. www.ctif.fi • Pelastuslaitoksen valistuksen kohteena oli 40 914 maakunnan asukasta. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos oli ainoa Itä-Suomen pelastuslaitoksista, joka saavutti asetetun tavoitteen. • Lentoasemien pelastustoimintaa käsitellään marraskuun 29. Hansen Oslosta. Tilaisuus on maksuton. 0400 694 347, Mia Kunnaskari (SPEK) puh. Yhteyshenkilöt: Veli-Matti Sääskilahti (Finavia) puh. PohjoisKarjalassa pelastustoimi menestyi kyselyssä valtakunnallisesti keskimääräistä paremmin. Uutisia maailmalta tuo Simon Webb, Civil Aviation Authority. Itä-Suomen Aluehallintovirasto: Pohjois-Karjalan pelastuslaitos toimii tehokkaasti Itä-Suomen Aluehallintoviraston mielestä Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on onnistunut vuoden 2011 toiminnoissaan erittäin hyvin. Itä-Suomessa kesimääräinen onnettomuuskohteen saavuttamisaika on noin 13 minuuttia, joka Pohjois-Karjalassa alitettiin. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos menestyi myös Yhdyskuntatekniset palvelut 2012 -kyselyssä. Kaksi näkökulmaa varautumiseen ja toimintaan lentoonnettomuudessa kertovat palomestari Arssi Heiskanen Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta ja kunnossapidon päällikkö Sami Lindroth Oulun lentoasemalta. Mielenkiintoinen seminaari tulossa: Lentoasemien pelastustoiminta Tapahtumapaikkana on Hilton Helsinki Airport, Lentäjänkuja 1, Vantaa. Tilaisuuden avaa pelastuspäällikkö Veli-Matti Sääskilahti, Finavia Oyj:stä. 050 358 0821 http://www.avi.fi/fi/virastot/itasuomenavi/Ajankohtaista/julkaisut/ Turvalliseen eläinpelastukseen! Käärmepihdit Ohjauslevy Vetolevy Pantaleikkuri UUTTA: Eläinpelastusvälineet! Katso lisää: www.peltaco.com/elainpelastus www.peltaco.com | www.PeltacoShop.com Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. Muina luennoitsijoina ovat muun muassa valmiusjohtaja Janne Koivukoski sisäasiainministeriöstä ja Norjan lentoasemien turvallisuusasioista kertova Ole J. Lisätietoja: Esko Hätinen, pelastuspäällikkö, puh. päivä Vantaalla järjestettävässä seminaarissa
Tässä työssä Halmeslahti on ollut vahvasti mukana. Palo ei kuitenkaan sammunut runsaan savunmuodostuksen vuoksi. Vuoden Palomiehen valitsee toimikunta, johon kuuluvat edustajat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä, Suomen Palopäällystöliitosta, Julkisten ja hyvinvointialojen liitosta, Suomen Sopimuspalokuntien Liitosta ja Pelastustieto-lehdestä. Yhden henkilön tutkiessa hälytyksen tarkkaa sijaintia, muu henkilökunta tarkisti huonetiloja ja evakuoi potilaat viereisille osastoille. • Sosiaalija terveydenhuollon turvallisuuspalkinto myönnettiin Harjavallan sairaalan osasto 23 henkilökunnalle poikkeuksellisen taitavasta ja rohkeasta toiminnasta 12.1.2012 sattuneessa tulipalossa. Useita ihmishenkiä. Vuoden Palomies tai Palokuntalainen on valittu vuodesta 1982 lähtien. Tämä on ainoa oikea suunta, Halmeslahti sanoo. Henkilökunta evakuoi kaikki 43 potilasta savuisista tiloista ennen ensimmäisen pelastusyksikön saapumista. Uransa alusta alkaen väestönsuojelu on ollut hänelle sydämenasia. Lisäksi hän on tiivistänyt yhteistyötä turvallisuusalan toimijoiden välillä. Hän eteni apulaispaloja väestönsuojelupäällikön virkaan vuonna 1997. Oikeus määräsi tuomituille 30 päiväsakkoa eli maksettavaksi 750 euroa. Paljolti Halmeslahden vaikutuksesta varautuminen ja väestönsuojelu nähdään Etelä-Savon pelastuslaitoksella tänään kiinteänä osana muuta pelastustoimintaa. Kaksi työntekijää sammutti paloa jauhesammuttimella sekä pikapalopostilla. Halmeslahti on onnistunut kohottamaan väestönsuojelun ja varautumisen arvostusta Etelä-Savossa. Evakuoinnin aikana henkilökunta joutui yhden potilaan kanssa kiinnipitotilanteeseen, joka hankaloitti merkittävästi potilaiden evakuointia. pelastui Turvallisuuspalkinto Harjavaltaan • Padasjoella vuonna 2010 järjestetyn kansainvälisen palokuntaleirin ilotulitus toi sakkoja Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa. – Turvallisuus paranee pelastusalan ja muiden toimijoiden yhteistyöllä. Palokuntalainen • 49 18 KIPINÄT • Tuomo Halmeslahden ura pelastusalalla alkoi palomiehen pestillä vuonna 1987. Halmeslahden vaikutuksesta Etelä-Savon pelastuslaitoksen toiminta onnettomuusja häiriötilanteissa on parantunut. Oikeus totesi, että ilotulitteista ei ollut vaadittua 30 metrin matkaa lähimpiin katsojiin. Leirillä ilotulitepata kaatui ja lennätti kipinöitä katsomoon, niin että yli 30 ihmistä hakeutui ensiapuun. Vuoden Palomies on pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti Vuoden Palomieheksi valittu pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti on tehnyt uransa alusta alkaen esimerkillistä kehitystyötä väestönsuojelun hyväksi. Sakkotuomio ilotulituksesta Vuoden 2011 palomies Matti Waitinen onnittelemassa Vuoden 2012 palomiestä. Tulipalo syttyi psykiatrisella osastolla, jonka evakuointi toi oman lisähaasteensa tapahtumiin. Maakunnan pelastuslaitos on myös syventänyt suhteitaan yhteistyökumppaneihin. On hienoa todeta, että se on edistynyt kaikilla tasoilla
Maksuosuuksiin viisi prosenttia lisää • Kuntien maksuosuudet kasvavat KeskiSuomessa keskimäärin viis prosenttia ja ensi vuoden jälkeen pelastuslaitoksen talouden pitäisi olla kestävällä pohjalla. Päivittäisessä työssä pelastajan on kohdattava uudet materiaalit, uudet mallit ja uudet teknologiat, oli kysymyksessä tieliikenneonnettomuus, rakennus – tai luonnonkatastrofi. Meille Dafo:ssa, tuotekehittely on jatkuva prosessi, sillä haasteet palo – ja pelastustyössä muuttuvat. Keski-Suomen pelastuslaitos Tilat syynissä • Keski-Suomen pelastuslaitos käy läpi kaikki vuokrasopimukset ja tavoitteena on yhdenmukaistaa maakunnan 47 paloaseman vuokrakäytännöt mahdollisimman samanlaisiksi. Keskeisiä asioita pelastuslaitoksen kannalta ovat varallaolon sisällyttäminen sopimuksiin, sopimuksen pituus ja henkilöstön pätevyysehdot. Muuramen kunta etsii mahdollisia sijoituspaikkoja uudelle paloasemalle. Laukaan uuden aseman rakennustöihin päästäneen vuonna 2014. ’Mihin aluepelastuslaitokseen haluaisitte mieluiten valmistuttuanne’ -kysymyksen vastausten perusteella kärjeksi muodostui: 1) Keski-Suomi, 2) Länsi-Uusimaa, 3) Pirkanmaa, 4) Helsinki, 5) KeskiUusimaa, 6) Varsinais-Suomi. Dafo on mukana muutoksessa kehittämällä uusia tuotteita ja tuomalla uusia ratkaisuja markkinoille.. Asemahankkeet etenevät • Seppälän paloasema valmistuu suunnitellusti niin, että se otetaan käyttöön 1.11.2012. Keski-Suomi mielikuvakärjessä • Tampereen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa pelastusopiston opiskelijoiden mielikuvista ja halukkuudesta työllistyä eri alueille ja eri työnantajien palvelukseen Keski-Suomi sijoittui kärkeen. Neuvottelut käynnissä • Yhteistoimintasopimuksen valmistelu pelastuslaitoksen ja sairaanhoitopiirin välillä on parhaillaan meneillään. Paikka on varmistunut jo aiemmin Jyväskylän tien varteen Rajamäkeen. DAFO OY l Puutarhatie 22 C l 01300 Vantaa l Finland l Tel +358 10 666 5120 l Fax +358 10 666 5139 l info@dafo.fi l www.dafo.fi RESCUE TOLLS FOR PROFESSIONALS Holmatro pelastustyökalujen markkinajohtajana, hallitsee tuotekehityksen ja innovatiivisuuden vastuun. Laitos tavoittelee toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta. Hanketta valmistellaan muun muassa hyödyntäen sekä riskien arviointia että toteutuneita tehtäviä
Ajankohtaisseminaarin avasi perinteiseen tapaan pelastusylijohtaja Pentti Partasen katsaus pelastusalan tilanteeseen ja erityisesti pelastusosaston toimintaan. Päivät päättyivät Pelastusopiston ja alan järjestöjen kuulumisiin sekä päätöskeskusteluun. Hän kertoi laitoksen uudistuneista palveluista. Julkaisu on saatavilla myös sähköisessä muodossa PSR:n sivuilta. Tiistaipäivän aloitti Olavi Kallion esitys tutkimuksesta ”Alueellinen pelastustoimi seitsemän vuoden jälkeen”. Päivän päätti ylimeteorologi Markku Seppänen Ilmatieteen laitokselta. Pelastusjohtaja Seppo Lokka kertoi Itä-Suomen pelastuslaitosten ja muiden viranomaisten yhteistyökokemuksista. • Seminaarin alussa julkistettiin Palosuojelurahaston 70-vuotisjuhlajulkaisu, johon on koottu monipuolisia kirjoituksia pelastusalan tunnetuilta toimijoilta. Palosuojelurahaston 70-vuotisjuhlajulkaisu kiinnosti seminaariväkeä. Palokuntalainen • 49 20 KIPINÄT Monipuolinen kattaus pelastusalan aiheita Vaikuttajat kokoontuivat Laajavuoressa Pelastustoimen ajankohtaispäivät keräsivät Jyväskylän Laajavuoreen jälleen toistasataa vaikuttajaa kuuntelemaan ja keskustelemaan alan päivänpolttavista asioista. Tutkimusja kehittämispäällikkö Teija Mankkinen selvitti pelastustoimen tilinpäätöshanketta. Iltapäivän mielenkiintoisin aihe oli kolmen viestiliikenteeseen ja tietotekniikkaan liittyvän hankkeen (KEJO, TOTI ja TUVE) nykytilan avaaminen kuulijoille. Lokakuun lopussa järjestetyillä, Pelastusopiston organisoimilla päivillä aiheet vaihtelivat pelastustoimen tilinpäätöshankkeesta kumppanuusverkoston kuulumisiin. Seminaari keräsi jälleen yli sata osallistujaa.
Yhdistyksen tärkeänä tehtävänä oli myös kansalaisten valistaminen ja tiedottaminen. 1930-luvulla perustettu yhdistyksen palokoulu tarjosi kursseja niin ammattihenkilöstölle kuin vapaaehtoisillekin. Yhdistys koostui asiantuntijaverkostosta, joka muun muassa antoi lausuntoja paloturvallisuudesta. Suomen Palopäällystöliitto Iso Roobertinkatu 7 A 5, 00120 Helsinki puh. Sammutustaitojen opetuksen lisäksi koulun opettajakunta ja myös oppilaat tekivät paloteknistä tutkimustyötä. Kun Suomen Palosuojelusyhdistys vuonna 1922 perustettiin, tarkoituksena oli lähteä parantamaan paloturvallisuutta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä ja koulutusta. Yhdistys on toiminut yhtenä taustavaikuttajana palolain saamiseksi Suomeen. Järjestömaailmassa yhdistyksen toimintaa jatkaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Palosuojeluyhdistyksen toiminnoista on kehittynyt niin sisäasiainministeriön pelastusosasto kuin Pelastusopistokin. Suomen Palosuojelusyhdistys 90 vuotta Työryhmät nimettiin Sisäisen turvallisuuden ohjelma käynnistyi Lisätietoa sisäisen turvallisuuden ohjelmasta www.intermin.fi/sisainenturvallisuus Olkapoletit, paikka vaakunalle tai lisätunnuksille T yhjä paikka vaakunalle tai lisätunnuksille, hinta: 25,00 e /pari Brodeeratulla vaakunalla tai lisätunnuksella, h inta: 30,00 e /pari Olkapoletit H inta: 25,00 e /pari Olkavarren laatat H inta: 18,00 e /kpl Hihansuun laatat H inta: 21,00 e /pari Nimilaatat H inta: 15,00 e /kpl Palopäällystöliitosta myös metallimerkit, kokardit, lakkilaatat jne. Ryhmä voi myös esittää ehdotuksia viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön parantamiseksi. 0440 344 112, faksi (09) 2522 9222 www.sppl.fi, toimisto@sppl.fi Palokuntaasematunnukset. • Suomen Palosuojelusyhdistyksen perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. 1960-luvulla yhdistys toimi myös viranomaisten paloteknisenä asiantuntijana. Järjestöyhteistyöryhmä edistää viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä ohjelman toimenpiteiden toteuttamisessa ja alueellisessa toiminnassa. Osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa valmisteltiin toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisemiseksi. Yhteistyöverkoston tehtävänä on seurata väkivaltaisen ekstremismin tilannetta Suomessa ja kansainvälisesti sekä välittää tietoa kehityksestä viranomaisille ja yhteistyöryhmille. Tämä toimenpideohjelma sisältää kaksitoista toimenpidettä, joista kansallisen väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyn yhteistyöverkoston perustaminen on yksi. • Ohjausryhmä seuraa ohjelman toteutumista ja raportoi ohjelman etenemisestä sisäisen turvallisuuden ministeriryhmälle
Päätösaikatauluun sekä hakukriteereihin on tullut joitakin muutoksia. Katso auton esittely Palokuntalainen nro 47, sivut 18–19. Hankinnan arvo oli 400 000 euroa. Harjoitusalueen yksittäisen kontin hinta-alarajaksi hyväksyttiin kuitenkin 12 300 euroa (alv 23 %). Rahastoon saapui määräaikaan mennessä 31 erityisavustushakemusta 19 eri hakijataholta. Hallitus myönsi avustusta 18 hankkeeseen yhteensä 1 533 934 euroa. Pelastuslaitosten hankkeissa kaluston yksikköhinnan tulee olla vähintään 30 500 euroa (alv 23 %). Tammisalon VPK:n nostolava-auto käyttöön. Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava toi tilaisuuteen Helsingin kaupungin tervehdyksen ja vihki auton käyttöön. Lisäksi rahastoon saapui viisi valistusja neuvontahanketta, neljä oppimateriaalihanketta, kaksi tietojenkäsittelyhanketta, kaksi apurahahanketta, yksi investointihanke ja yksi muu hanke. Vuoden 2013 kalustoja rakennushankehaun aikataulu: • Rakennushankehakemukset AVIin 31.12.2012 mennessä • Kalustohankkeet AVIin 15.1.2013 mennessä • Rakennushankkeet AVIsta rahastoon 21.1.2013 mennessä • Kalustohankkeet AVIsta rahastoon 12.2.2013 mennessä • Rakennushankkeiden päätökset maaliskuussa • Kalustohankkeiden päätökset huhtikuun lopussa Lisätietoja: www.psr.fi/erityisavustukset ja www.psr.fi/kalustot KIPINÄT Palosuojelurahaston uutisia • Tammisalon VPK:n uusi nostolava-auto vihittiin käyttöön arvovaltaisen vierasjoukon läsnä ollessa elokuun lopussa. Pelastuslaitosten sekä AVIn tulee arvioida ja asettaa kiireellisyysjärjestykseen oman alueensa kaikki kalustoja rakennushankkeet. Sopimuspalokunnille voidaan myöntää erityisavustusta yksikköhinnaltaan yli 10 000 euron kalustoja rakennushankkeisiin. Avustusta haettiin noin 2,89 miljoonaa euroa noin 4,10 miljoonan euron kokonaiskustannuksiin. Erityisavustusten käyttösuunnitelman alittava summa 20 303 euroa käytetään vuoden 2012 kalustoja rakennushankkeiden käyttösuunnitelman ylityksen kattamiseen. Helsingin pelastuslaitokselta saatiin apua hankintavalmisteluissa. Auton vihkijänä toimi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava. Yhteistyöyritysten osuus oli 5 % ja loput 60 % katettiin palokunnan oman omaisuuden järjestelyillä ja lainarahalla, toteaa palokunnan päällikkö Mikko Nurmi. Nostolava-auton hankintaan saatiin 35 % rahoitus Palosuojelurahastolta ja Helsingin kaupungilta. Saapuneista hakemuksista 16 oli kokeilu-, käynnistys-, tutkimusja kehittämistoimintaan liittyviä hankkeita. Pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat voivat osana kalustohakua hakea avustusta kaluston tai järjestelmän hankinnasta aiheutuviin huomattaviin kustannuksiin (yli 147 600 euron hankkeet, alv 23 %). Auto on sijoitettu Helsingin hälytysvasteisiin ja korkealla tasolla työskentelyyn erikoistunut palokunta on luvannut lähettää auton ja koulutetun palokuntalaisen hälytystehtävään 15 minuutissa 24 tuntia vuorokaudessa. Kaluston yksikköhintaisesta enimmäisrajasta luovuttiin. Kalustoja rakennushankehaku 2013 Vuoden 2013 kalustoja rakennushankehaku on avattu. Yhteensä vuoden 2012 erityisavustuksiin oli hallituksen kokouksen (24.11.2011) hyväksymän käyttösuunnitelman mukaisesti käytettävissä 2 650 000 euroa, joista ensimmäisellä kierroksella jaettiin 1 040 963; käyttösuunnitelman mukaan toisella kierroksella olisi siis jaettavissa 1 609 037 euroa. Palokuntalainen • 49 22 Erityisavustuksia jakoon Vuoden 2012 erityisavustusten toisella kierroksella myönnettiin avustuksia yhteensä 1,53 miljoonaa euroa
Parikymmentä vuotta jatkunut yhteistyö Viipurin kanssa on muokannut toiminnasta sujuvaa, sillä pelastusyksikkö ylittää rajan ilman aikaa vieviä rajamuodollisuuksia. Suomen puolella yhteistyölle on yritetty löytää rahoitusta turhaan muun muassa erilaisista EU-hankkeista. Hän on kouluttanut palomiehiä eläinpelastustehtäviin ja kehittänyt tähän soveltuvia välineitä. Tammisalon VPK:n nostolava-auto käyttöön • Suomen ja Venäjän rajalla palokuntien yhteistyö nykymuodossa loppuu rahapulan vuoksi vuodenvaihteessa. Vuoden eläinsuojeluteko-palkinto Vesa Nurmiselle. Jos viisumivapaus toteutuu, rajanylittäjien määrää moninkertaistuu ja määrän lisäys kasvattaa myös onnettomuusriskiä. Asemalla koulutettaisiin molempien maiden palomiehiä. Venäjän tavoitteena on aloittaa vapaaehtoispalokuntatoiminta seuduilla, joissa apu on kaukana. Esillä on ollut jopa yhteisen pelastusaseman rakentaminen rajan läheisyyteen Venäjälle. Nurminen on ollut perustamassa myös Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikköä. • Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto palkitsi ylipalomies Vesa Nurmisen muun muassa eläinpelastustehtäviä edistävästä toiminnasta. Raha loppuu, entä yhteistyö. Yhteistyön toivotaan kuitenkin jatkuvan rahoituksen puutteesta huolimatta
Palokuntalainen • 49 24 KIPINÄT Teksti ja kuvat Isto Kujala • Opintopäiville kokoontui 40 osallistujaa Lapin eri sopimuspalokunnista. Pelastusjohtajan avauspuheenvuoron jälkeen kuultiin SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujalan ajankohtaiskatsaus pelastustoimen asioista. Materiaali on tarkoitettu palokuntien sisäiseen työturvallisuuskoulutukseen. Esille tuli muun muassa palokuntien sopimuksiin liittyvä pisteytystyökalun kehittämisen tila ohjeistuksineen, pelastuslaitoksen maksullinen toiminta, palokuntien varainhankinta, palokuntien operatiivinen toiminta, työterveyshuolto, ensivastetoiminnan muutos ja laitoksen palvelutasopäätöksen valmistelu. Pelastuslaitosta päivillä edustivat pelastusjohtaja Martti Soudunsaari, pelastuspäällikkö Harri Paldanius, pelastuspäällikkö Timo Rantala ja talouspäällikkö Minna Rautionaho. Operatiiviseen toimintaan ja sen ohjeistuksen kehittämiseen liittyi myös pelastuspäällikkö Harri Paldaniuksen esitys. Toisena aiheena Rantasella oli ERHE-koulutus, joka Lapissa on jo määrätietoisesti aloitettu. Sopimuspalokuntien yksikönjohtajat ovat jo soveltaneet käytännössä ERHEkäytäntöjä.. Hän jakoi esityksensä aluksi kaikille osallistujille työturvallisuusmateriaalia sähköisessä muodossa. Nyt niin käytäntöjä kuin aiemmin opittuja asioita syvennettiin. Työturvallisuutta ja ERHE-toimintaa toisena päivänä Toisen päivän koulutuksesta vastasi pelastuspäällikkö Timo Rantala. Palokuntaväki antoi opintopäivistä hyvää palautetta. Vuorovaikutus oli positiivista ja pelastuslaitoksen toiminnan kehittäminen nähtiin selvästi yhteiseksi asiaksi. Lapin palokunnat Pyhätunturilla Lapin pelastuslaitos järjesti sopimuspalokuntien vastuuhenkilöille opintopäivät Pyhätunturilla Pyhähotellin tiloissa lokakuussa. Seuraavaksi pelastusjohtaja Martti Soudunsaari kertoi pelastuslaitoksen ajankohtaisista asioista. Opintopäivien aluksi pidettiin myös Lapin sopimuspalokuntien neuvottelukunnan kokous.
Viime vuonna palokunta lähti hälytystehtäviin keskiarvovahvuudella 6,2. Lisää hälytyskelpoisia on tulossa mukaan toimintaan, sillä yhdeksän uutta jäsentä on parhaillaan perehdytettävänä. Nämä ovat välttämättömiä ajatellen maastoetsintöjä ja maasto-/metsäpaloja. Kymmenen hengen porukalla on selvitty hälytystehtävistä hyvin. Mönkijään on kytkettävissä palokunnan väen suunnittelema ja valmistama maastopaloperävaunu. Näistä viisi on tulevia Pyhätunturin aseman sammutusmiehiä. Heistä viisi on ensivastekelpoisia. Kalustona paloasemalla on Scania-merkkinen pelastusauto (vm 2004), Volvo-säiliöauto (vm 1975) ja miehistö-/ensivasteauto (vm 2010). – Otamme mielellämme nyt perehdytettävät mukaan hälytystoimintaan ja jatkamme edelleen aktiivista rekrytointia, kertoo palokunnan päällikkö Markku Kallio. Palokuntalainen • 49 25 • Pelkosenniemen VPK:lla on kaksi paloasemaa, joista toinen on kunnan keskustassa ja toinen Pyhätunturilla. ”Päällikön päällikkö” Tarja Kallio osallistuu tällä hetkellä ainoana naispuolisena henkilönä palokunnan hälytystehtäviin, myös ensivastekeikoille. Aika ajoin palokunnan toiminnassa on ollut hetken aikaa mukana myös Pyhällä lomailevia palokuntalaisia. Pyhätunturin pelastuskeskuksen henkilöstöön kuuluu kymmenen hälytyskelpoista sopimuspalokuntalaista. Teksti ja kuvat Isto Kujala Pyhätunturin pelastuskeskus Kuvassa vasemmalta palokunnan päällikkö Markku Kallio, VPK:n puheenjohtaja Pekka Arvola, Jarmo Timlin ja Esa Aho. Pyhätunturin pelastuskeskus ja sen kalustoa.. Lisäksi kalustoon kuuluu moottorikelkka ja mönkijä
• Hätäkeskuslaitoksen lehti Häläri ilmestyy vastedes vain verkossa. KIPINÄT Häläri verkkoon Palokunta-asut Pajuselta Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. Aaltonen on osallistunut myös Finn Rescuen toimintaan. Soita ja sovi tapaaminen. Helsingin kaupungin pelastuslaitos myönsi vuonna 2011 ensimmäisen Stadin brankkari -tunnustuspalkinnon. Turvata Oy päätti lähteä rundille, ja rekan, sammutusauton ja muutaman pienemmän ajoneuvon karavaani kävi esittäytymässä kymmenellä paikkakunnalla kahden viikon aikana. Pääkieli on suomi, mutta joitain juttuja käännetään myös ruotsiksi ja englanniksi. Mitä kauemmas pääkaupunkiseudulta karavaani matkasi, sitä enemmän riitti näyttelyssä kävijöitä. Palkinnon myöntämisperusteita ovat ammattitaito, motivaatio, ryhmähenki, omaaloitteisuus, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, laajapohjainen näkemys omasta työtehtävästä, oman työn kiitettävä hoitaminen sekä sitoutuneisuus palomiesammattiin ja työhön Helsingin pelastuslaitoksella. Takissa on irroitettava vakanssinumerolaatta. (02) 572 1082, 050 598 1057 pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. Uusi verkkolehti, Häläri tulee olemaan ensimmäistä kertaa kaikkien saatavilla. Palokamut kiertueella. Lisäksi hän on ammatillisesti monipuolinen. Perinteinen palokunnan juhlapuku malli m/58. Tukevasta collegemateriaalista valmistettu väliasu, jossa on polvija kyynärvahvikkeet. Palkinto jaetaan kerran vuodessa yhdelle Helsingin pelastuslaitoksen palomiehelle tai alipäällystön edustajalle. Suosittu nuorten 2-osainen harjoitusasu, jossa on hihoissa ja lahkeissa reilut prismaheijastinnauhat, leveät vyölenkit nuorten sammutusvyötä varten. mukaan. Hätäkeskuslaitoksen verkkoviestinnästä vastaavan Kirsi Kellokankaan mukaan verkkolehden avulla tieto leviää nopeammin ja laajemmalle. Hänellä on valitsijoiden mielestä myönteinen asenne ja motivaatio työhönsä. Puserossa reilu rintatasku ja housuissa sivutaskut. Timo Aaltonen valmistui palomiessairaankuljettajaksi vuonna 1986. Turvatan mukaan karavaani lähtee kiertueelle jälleen ensi syksynä. Meiltä myös päällystakit, päähineet, paidat, solmiot, arvomerkit ja lakkimerkit. Paloesimiehenä hän on työskennellyt vuodesta 2003 alkaen. Tuolloin tunnustuksen sai ylipalomies Juha Tarvainen Malmin asemalta. Palokunnan kenttäpuku m/83, jossa on vetoketjukiinnitys ja hengittävä verkkovuori. Takissa ja housissa on isot taskut. Takkiin on saatavana erikseen myös huppu ja tikkivuori. Pem Timo Aaltosesta Stadin brankkari • Pelastusalalla on kulunut useita vuosia siitä, kun alan tavarantoimittajat ovat viimeksi kiertäneet laajemman näyttelyn merkeissä ympäri maata. (Lähde: Häläri 3/2012) KIPINÄT • Vuoden brankkariksi 2012 valittiin lokakuun alussa Mellunkylän pelastusasemalla työskentelevä paloesimies Timo Aaltonen. Hän on työskennellyt palomiehen tehtävien lisäksi lentopelastusja ensihoitotehtävissä. Esillä oli monipuolinen kattaus pelastusalan tuotteita
Palokuntalainen • 49 27 Palokunnat juhlivat • Tuuloksen VPK täytti 125 vuotta elokuussa. • 100-vuotias Hyvinkään VPK palkitsi jäseniään syyskuussa järjestetyssä juhlatilaisuudessa. Kuvassa vasemmalta ansiomerkein palkitut Tapio Virtanen, Auli Virtanen ja Arto Järvinen. • Porilainen Pihlavan VPK täytti 110 vuotta. • Helsinkiläinen Pukinmäen VPK täytti syyskuussa 100 vuotta. Juhlallisuuksiin sisältyi kutsuvierastilaisuus ja palokuntailtamat. Vasemmalta Jarmo Kivistö, Raimo Salo, Rauno Mäkelä, Jarno Kivistö ja Raimo Härkönen. Juhlan kohokohta oli paraati, jonka vastaanotti (va) pelastuskomentaja Jorma Lilja, seurassaan pelastuslautakunnan puheenjohtaja Pekka Saarnio. Yyterissä järjestetyssä juhlassa juhlapuheen piti ministeri Krista Kiuru.. Kuvassa palkittuja
Kuva paivapaloasemalla.fi. Lisätietoa tapahtumasta ja lista tapahtuman järjestävistä paloasemista osoitteessa www.paivapaloasemalla.fi. KIPINÄT VALMISTUNEET Pelastuskoululta valmistuneet Pelastajakurssi 35 Hallikainen Antti Hyvönen Juha Jukarainen Marko Laitinen Hannu Levomäki Mikko Lind Lasse Peltonen Tommi Pulkkinen Joonas Rintamäki Pekka Romppanen Sami Roselius Amos Savolainen Iikka Setälä Markus Taskinen Ville Turunen Jani Pelastaja-ensihoitajakurssi Anunti Mikko Hendry Robin Kauppi Jesse Laurila Mikko Lempinen Lauri Lounes Karim Mattsson Henri Partanen Juha-Matti Pesonen Juha Pulkkinen Arttu Sakko Marko Toiviainen Teemu Tuominen Teemu Päivää Paloasemalla vietetään 24.11.2012 • Päivä Paloasemalla on koko perheen tapahtuma, jossa voi kartuttaa tärkeitä paloturvallisuustaitoja ja pääsee tutustumaan palokunnan toimintaan
Palokuntalainen ilmestyy 1.–30.11. Palomiesurheilu: Kaukalopallo Espoo 9.3. Palokuntalainen ilmestyy 31.8.–1.9. Palomiesurheilu: Lentopallo Pori 1.–31.8. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät Lappeenranta 14.11. SPPL: Kevätopintopäivät Mikkeli 1.–30.4. Palomiesurheilu: Salibandy Kotka 8.11. Kansainvälinen CTIF-seminaari lentoasemien pelastustoiminnasta Hilton Helsinki Airport, Vantaa Joulukuu 11.12. Palokuntalainen ilmestyy 1.–31.7. Tiedot osoitteeseen toimitus@ palokuntalainen.fi Palokuntalai nen taas joulukuussa! JES! Marraskuu 5.11. FSB Höstmöte FSB 17.11. SPPL: Työelämän laadun kehittäminen pelastuslaitoksissa -seminaari Jyväskylä 21.–22.11. SPEK: Varautumisseminaari Ritarihuone, Helsinki 21.–22.11. Palomiesurheilu: Hiihto Äänekoski 1.2.–31.3. Palomiesurheilu: Golf Pietarsaari 30.8. Palokuntalainen ilmestyy 15.11. Palomiesurheilu: Pilkki Riihimäki 28.2. SPAL: Liittokokous Rovaniemi 29.11. SPEK Oulu: Jokilaaksojen alueen nuorisotyöseminaari Kalajoki 20.11. Palokuntalainen ilmestyy Testit – Varusteet 2013 1.–3.2. Rescue Race Uusimaa 14.–16.3. Palomiesurheilu: Jalkapallo Rauma 5.–6.6. Palomiesurheilu: Palohenkilöstön SM-voimailu ja sisäsoutukilpailut Pori 16.11. SPPL: Svenskaspråkiga studiedagar 17.11. Stadin turvaviesti 2013 Helsinki 1.–31.10 Palomiesurheilu: Uinti Raisio 1.10.– 30.11 Palomiesurheilu: Voimailu/soutu Oulu 19.11. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Pelastusviranomaisten ajankohtaispäivät Helsinki 28.11. Ideointiseminaari, “Palotutkimus ja -turvallisuus uusien haasteiden edessä” Pelastusopisto, Kuopio 4.10. Palokuntalainen ilmestyy 1.3.–30.4. SPEK: Kevätopintopäivät 1.–4.2. Palokuntalainen ilmestyy. Palomiesurheilu: Suunnistus PäijätHäme 7.9. SPPL: Sosiaalija terveydenhuoltoalan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012 Oulu 7.–8.11. Palomiesurheilu: Slalom Pohjoiskarjala 1.2.–31.3. Palomiesurheilu: Salibandy Jyväskylä 31.12. PÄIVÄ PALOASEMALLA 26.–27.11. Palokuntalainen • 49 29 ALALLA TAPAHTUU Tiedot kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. SPEK: Rakenteellisen palonehkäisyn, turvallisuuden ja rakentamisen ohjauksen opintopäivät Saariselkä 14.–15.11. Palomiesurheilu: Yleisurheilu Lappeenranta 1.6.–30.6. Palomiesurheilu: Ammunta Avoinna 1.7.–31.8. Palomiesurheilu: Keilailu Hämeenlinna 30.4. SPPL: Vesisukellusseminaari Tallinna 24.11. Palokuntalainen ilmestyy 1.6.–30.6. Palokunta Suomessa 175-vuotta Turku 1.–30.9. SPPL: Jouluseminaari ja glögit Helsinki 31.12. SPPL: Yritysturvallisuuden opintopäivät Lappeenranta 15.11. SPPL: Tilannekeskusseminaari Vantaa 13.–14.11. Kansainvälinen turvallisuusviestinnän seminaari Helsinki 28.6. FSB Danverksamheters Esbo 16.–17.11
Palokuntalainen • 49 30 Teksti Marko Partanen Palokunnassa tuttuja lausahduksia ovat: Onko kattotyöskentely järkevää. Toisin kuin monesti luullaan, työhyvinvointi ei ole työstä irrallinen asia, vaan se kuuluu hyvän työn kokonaisuuteen. Ne kertovat myös työhyvinvoinnin tilasta. työtä Hyvää. Tieto ei kulje. Kiitosta ei tule
Työhyvinvointiin voidaan paneutua kehityskeskusteluillakin. Jokainen voi oleellisesti vaikuttaa siihen, millaiseksi oma ja työyhteisön hyvinvointi muodostuu, Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo kertoo. Työhyvinvointia kehitettäessä keskitytään työhön liittyviin asioihin, mutta ymmärretään myös yksilöä, sillä työyhteisö koostuu yksilöistä. – Kuinka aktiivisia palomiehet ovat kehittämään ja tuomaan esiin korjattavia asioita vaikuttaa työhyvinvointiin. Luottamus esimieheen ja työyhteisöön vaikuttaa siihen, miten epäkohtia tuodaan esiin. Niitä voidaan myös räätälöidä tai valita toinen menetelmä, Rauramo muistuttaa. Hän on kehittänyt Työhyvinvoinnin portaat -mallin, jonka avulla työyhteisöissä voidaan pureutua työhyvinvointiin. Halutaanko haasteisiin tarttua?, Rauramo kysyy. Työpaikkojen työhyvinvointia tutkitaan monesti kyselyillä, jotka eivät aina sovi kyseiseen työyhteisöön. – Ei tarvitse valita ensimmäistä vastaan tulevaa kyselyä. – Esimiehellä ei ole oikeutta kysyä alaisensa elämäntilanteesta tai terveydentilasta, mutta niistä saatetaan puhua, jos luottamusta on, Rauramo sanoo. Hän kertoo, että yksilön huolenaiheet voidaan ottaa huomioon, mutta niistä ei saa tehdä koko yhteisön ongelmaa. Rauramon mukaan monet työpaikat tilaavat valmiita kyselyitä, eikä selvitetä, sopiiko kyseinen kysely omaan yksikköön ollenkaan. Jos varmuutta asiallisesta kohtelusta ei ole, jäävät asiatkin pimentoon. Luottamus operatiivisessa toiminnassa on kaksijakoinen. Se, että näkevätkö esimiehet asian tärkeäksi, huomataan nopeasti. Kaikki luottavat sataprosettisesti toimintaan keikalla, mutta kun puhutaan asemapalvelusta ja työyhteisöstä, niin prosentit useassa tapauksessa vähenevät. Jokainen voi oleellisesti vaikuttaa siihen, millaiseksi oma ja työyhteisön hyvinvointi muodostuu.”. Silti palomiehetkin voivat vaikuttaa. Jos esimies voi hyvin ja jaksaa kannustaa, voidaan työyhteisössäkin usein hyvin. Miten eri menetelmiin suhtaudutaan, riippuu siitä, miten niistä koetaan olevan hyötyä. Operatiivisessa työssä paloesimiehet ovat avainasemassa. Palokuntalainen • 49 31 T yöhyvinvointi on hyvää työn tekemistä, joka on avain tuottavaan ja tulokselliseen työhön. Jos työyhteisön luottamus on hyvä, saattavat keskustelijat puhua kotiasioistaankin, joilla on osaltaan vaikutuksensa yksilön hyvinvointiin
Kiteytys: Hyvästä, yhdessä tehdystä suunnitelmasta, joka on jalkautettu kaikille. Palokuntalainen • 49 32 pelastuslaitoksella Kysely Palokuntalainen sovelsi Työhyvinvoinnin portaat -mallia pelastuslaitoksella. Avoimuutta kuvaa myös se, ollaanko tavoitettavissa ja informoidaanko työhön liittyvistä asioista riittävästi. Mistä työhyvinvointi mielestäsi muodostuu. Yleisin vastaus: Työyhteisö. Päivi Rauramo kommentoi: – Hyvän työyhteisön merkitys työhyvinvoinnille korostuu lähes kaikissa työhyvinvointikyselyissä ja tutkimuksissa. Kuinka usein harrastat liikuntaa. TERVEYS 2. Käyttäytymisen tasolla avoimuus tarkoittaa omien ajatusten ja mielipiteiden vapaaehtoista jakamista, rohkeutta puuttua epäkohtiin, suoruutta, johdonmukaista puhetta positiivisissa ja negatiivisissa asioissa, uskottavuutta, lupausten ja tekojen yhteneväisyyttä sekä erilaisten ihmisten arvostamista. TYÖHYVINVOINNIN KÄSITE 1. Hyvä ja toimiva työyhteisö, joka kasvattaa yksilöllisyyttä, rakentuu pitkälti luottamuksen varaan. Kysymykset on muokattu Työterveyskeskuksen kysymyspatterista pelastustoimeen sopiviksi. Alla olevat kysymykset esitettiin palomiehelle, paloesimiehelle, palomestarille ja työsuojeluvaltuutetulle. Luottamus mahdollistaa avoimuuden, joka näkyy vuorovaikutuksen määrässä ja laadussa. Vastaajat harrastivat kolmesta kuuteen kertaan viikossa.. Sosiaalinen tuki lieventää elämässä esiintyviä paineita ja se on työssä jaksamisen kannalta tärkeä. Muita kommentteja: Mielekäs työ ja asialliset työvälineet
Näihin tarvitaan perehdyttämistä ja sen päivittämistä. On toiminut hyvin, ottaa joka vuosi yhteyttä (yli 50 v). Kuinka paljon palomiestyö kuormittaa ja miten se näkyy sinussa. Iän myötä työasentoihin on kiinnittänyt enemmän huomiota. Ellei riskejä voida välttää, on etsittävä keinot, joilla vaaroista ei aiheudu haittaa terveydelle tai turvallisuudelle. Kerro mitä mieltä olet työterveyshuollostasi. TURVALLISUUS 6. Yleisin vastaus: Vuorotyö tulee raskaammaksi iän karttuessa. Päivi Rauramon kommentti: –Työterveyshuollon yhteistyökumppaneita työpaikalla ovat johto, työturvallisuusasiantuntijat, työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö ja henkilöstöhallinto. Miten työn turvallinen tekeminen näkyy jokapäiväisessä työssä. 7. Liikuntaa tulisi harrastaa 2–5 kertaa viikossa n. Ohjeiden noudattamista tulee valvoa. Työterveyshuollon sisältö, suunnittelu ja toteuttaminen perustuvat työpaikan tarpeisiin. Päivi Rauramon kommentti: – Työntekijän kannalta sopiva työkuormitus edistää terveyttä ja työkykyä. Mikäli työntekijä ehtii toipua rasituksesta työpäivän aikana tai pian sen päätyttyä ja pystyy viettämään täysipainoista vapaa-aikaa, ponnistelujen ja palautumisen välillä vallitsee tasapaino. Kokonaiskuormitus muodostuu sekä työn että vapaa-ajan yhteisvaikutuksesta. Lyhyempikestoisestakin liikunnasta on hyötyä. Opastusta ja ohjeistusta tarvitaan myös työhön liittyvien muutosten yhteydessä. Suoja-asusteet sekä varusteet ovat hyviä, mutta perehdytystä pitäisi parantaa. On arvioitu, mutta en tiedä onko se johtanut johonkin. Päivi Rauramon kommentti: – Turvallinen työ perustuu riskien arviointiin ja sen pohjalta tehtyihin toimiin. Työ ei saisi olla tekijälleen liian raskasta, yksipuolista tai vaikeaa, muttei liian helppoakaan. 20–60 minuuttia kerrallaan. Riskit on pyrittävä poistamaan. Työntekijän oma elämäntilanne saattaa tehdä työstä kuormittavampaa. 4. Meidän alalla työterveyshuolto ei ole aina pelkkää positiivista, voidaan kokea jopa uhkaksi silloin, kun vaivat voivat johtaa työn rajoittamiseen. Onko työpaikallasi arvioitu työn riskejä ja onko arviointi johtanut johonkin. Liikunnan avulla voidaan edistää työja toimintakykyä, fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Työterveyshuolto on työkuormituksen arvioinnin asiantuntijataho. Liikunnan avulla lisävoimavaroja voi saada jopa 20 vuotta. Työturvallisuusja työterveysriskien arvioinnin tulee olla systemaattista. Riskienarvio on tehty, mutta se on vanha ja lainattu. Palokuntalainen • 49 33 Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo.. Ulkoisia yhteistyökumppaneita ovat muun muassa vakuutusyhtiöt, kuntoutuslaitokset ja muut terveyspalveluiden tuottajat. Tarjoavat sopimuksen mukaista palvelua ja ovat aktiivisia. Riittävä palautuminenkin on kunnon kannalta tärkeää. Työpaikalla tulee olla selkeät turvallisuusohjeet häiriötilanteiden varalle, laitteiden suojavälineistä sekä henkilösuojainten käytöstä. Erittäin aktiivinen ja osallistuva, hyvä asenne. Vuorotyöntekijöiden kuormittumisen ja terveyden säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää. Päivi Rauramon kommentti: – Perehdyttämisellä ja työnopastuksella on keskeinen merkitys turvalliseen työskentelyyn motivoinnissa. Hyvänä lähiesimiestyönä, missä otetaan kantaa työturvallisuuteen, talo antaa raamit työhön. Päivi Rauramon kommentti: – Säännöllinen, omia mieltymyksiä vastaava liikunta vaikuttaa merkittävästi terveyteen ja työkykyyn. Minkälaista yhteistyötä pelastuslaitos ja työterveyshuolto tekevät. Riskien hallinta on työpaikan johdon vastuulla, mutta jokaisen työntekijän pitäisi osallistua oman työympäristönsä vaarojen tunnistamiseen. 5. Työyhteisön sisältä noussutta itseohjautuvaa riskien pohtimista on tehty. Päivi Rauramon kommentti: – Työterveyshuollon tehtävä työpaikalla on työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäiseminen sekä henkilöstön turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojeleminen. Palvelee, kun tarvitsee. Uudet työntekijät ja uusiin työtehtäviin siirtyvät työntekijät on opastettava turvallisiin työtapoihin ja varmistettava, että annettu tieto on mennyt perille. Työterveyshuollon eettisiä periaatteita ovat riippumattomuus, puolueettomuus, luottamuksellisuus sekä ammattitaidosta huolehtiminen. 3
Esiintyykö työpaikallasi ristiriitoja, mistä ne mielestäsi johtuvat ja miten ne hoidetaan. Epäkohtiin puututaan. Päivi Rauramon kommentti: – Ihmiset haluavat tietoa työtään koskevista asioista, vaikuttaa päätöksentekoon ja osallistua työpaikan muutosten kulkuun. Joku on joskus raportoinut, ilmeisesti haittatapahtumia on vähän. Tieto on hankalasti löydettävissä. Aika hoitaa. Ristiriidat johtuvat persoonista, ja asiat yleensä kärjistyvät. Työpaikalle kannattaa luoda sellainen järjestelmä, jolla saadaan tietoa sattuneista vaaratilanteista. Päivi Rauramon kommentti: – Vaaratilanne-, poikkeama tai läheltä piti -raportoinnilla on mahdollista tunnistaa ennakolta vaaranpaikkoja. Hyvä lähiesimies antaa myös positiivista palautetta. Sopivalla huumorilla luodaan, ylläpidetään ja vahvistetaan työkaverija ystävyyssuhteita. 12. 9. 10. Päivi Rauramon kommentti: – On tärkeää, että työpaikalla arvostetaan erilaisuutta niin, että ihminen kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. YHTEISÖLLISYYS 11. Vaadin raportin, jos tiedän läheltä piti -tilanteesta. Huumorin varjolla piikittely pilaa työilmapiirin. Luottamuksen vahvistumiseen tarvitaan myös kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Minkälaisia keinoja työpaikalla on vaalia henkistä turvallisuutta. Ne ovat hankalia ratkaista. Keikkojen jälkeiset palaverit toimivat. Hyvässä työyhteisössä myös uskalletaan ottaa ongelmat ajoissa esille ja havainnoidaan toinen toisensa jaksamista. Pelko ja jatkuva epävarmuus heikentävät työn tuloksellisuutta ja työhyvinvointia. Turvalliseen työyhteisöön liittyvät oleellisesti tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, nopea hyvä tiedonkulku, mielekkäät työtehtävät sekä positiivinen kannustava ilmapiiri. Päivi Rauramon kommentti: – Työpaikan yhteisten asioiden käsittelyssä tarvitaan keskustelua. Minkälainen huumori työpaikallasi vallitsee, pysyykö se asiallisena, miten mahdolliset ylilyönnit käsitellään. Kaupungin organisaatiossa on ohjeet, se perustuu lähiesimiestyöskentelyyn. Henkinen turvallisuus liittyy myös toimeentuloon ja työsuhteen pysyvyyteen. Keskustelua voidaan käydä paitsi kokouksissa ja tapaamisissa kasvokkain, myös puhelimitse, kirjeitse, sähköpostilla ja keskustelupalstoilla. On hyvä arvioida kriittisestikin viestintään liittyviä käytäntöjä ja uudistaa niitä. 13. Jokaisen kannattaisi pohtia omaa käyttäytymistään kokouksissa ja valmistautua niihin. Kokoukset ovat tärkeä osa työtä. Huumori on sopimatonta, kun työkaveria aletaan halventaa ja alentaa. Lisäksi tarvitaan jokaisen omaa aktiivisuutta hakeutua tiedon äärelle. Miten luonnehtisit tiedonkulkua työpaikallasi. Huumoria on paljon, se aaltoilee asiallisen ja epäasiallisen rajamailla. Tilanteisiin sopiva huumori, joka ei loukkaa ketään, on yhteishengen ja sen ylläpitämisen liimaa. Päivi Rauramon kommentti: – Jokaisella on oikeus tulla terveenä töistä kotiin, kärsimättä tapaturmista, työperäisistä sairauksista, kiusaamisesta, häirinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta. Positiivisena versiona on yleistymässä turvallisuushavainto-käsite. On jokaisesta itsestä kiinni, jos tuo asioita esille, niin varmasti löytyy tapoja. 8. Palokuntalainen • 49 34. Raportoidaanko työpaikalla haittatapahtumia ja läheltä piti -tilanteita. Ne kuitataan antamalla samalla mitalla takaisin tai nielemällä. Päivi Rauramon kommentti: – Hyväntahtoinen huumori lisää työpaikan avointa vuorovaikusta ja myönteistä ilmapiiriä. Työntekijöitä on hyvä kannustaa tekemään vaaratilanneilmoituksia. Asiakkailta tulee positiivista palautetta – muualta ei tule mitään. Tuntuu, että jokainen porras suodattaa tietoa, onko se aina hyvästä. ARVOSTUS 14. Tieto pitäisi itse etsiä. Valmistautuminen estää turhautumista. Aina sanomista tulee jostain, ne hoidetaan keskustelemalla. Jotain asioita tulee esille, että olisi voinut tiedottaa, ehkä tietoa on ollut netissä. Mitkä ovat käytetyimmät vuorovaikutuskäytännöt työpaikallasi. Ristiriidat, kriisit ja stressivaiheet, jotka on pystytty ratkaisemaan, antavat mahdollisuuden uuteen kehitystasoon. Kahvipöytäkeskusteluissa liikkuu eniten tietoa. Mikä on näkemyksesi työstä annettavasta palautteesta. Tietoa kulkee liikaa sähköpostilla, info-tilaisuuksia on liian vähän. Persoonallisuustekijöiden lisäksi ristiriitojen esiintymiseen vaikuttavat monet asiat kuten työjärjestelyjen ja rakenteiden ongelmat, työpaineet ja kiire, vahva yksilöllinen kilpailukulttuuri, uhkaavana koetut muutostilanteet, turvattomuuden tunteet ja yksityiselämän ristiriidat. Harvoin tulee kehuja, joskus jopa odottaisi. Itse olen saanut paljon henkilökohtaisuuksiin menevää pahaa kuittia, joskus on tuntunut pahallekin. Hurtti, ronski huumori, ei aina asiallista. Tietotekniikan ja Internetin hyödyntäminen helpottaa yhteydenpitoa ja hyvin toteutuessaan edistää työn sujuvuutta ja vähentää turhaa kuormittumista ja matkustamista. Myös sähköpostilla ja esimiesten infoista saadaan tietoa. Itsekin tulee annettua liian vähän positiivista palautetta. Raportteja tehdään satunnaisesti, eivätkä ne johda mihinkään. Talossa on debriefing-järjestelmä. Tiedon saaminen vaatii paljon omaa aktiivisuutta. Ylilyöntejä ei käsitellä
Sitä tunnetta, kun tilanne saadaan haltuun. Jokaisen yksilön ponnistelut ja työpanos pitäisi ottaa huomioon ja jokaista tulisi arvostaa. Palaute mahdollistaa oman työn arvioinnin, virheiden korjaamisen, työn kehittämisen, työn mielekkyyden ja onnistumisen kokemukset. Hyvään johtamiseen kuuluvat työtä koskevan palautteen antaminen ja palkitseminen sekä tunnustukset. Paras tunnustus on välitön, tilannekohtainen, oikeudenmukainen ja saajan arvostama. 15. 17. Miten palkitsemista voitaisiin kehittää. Yksilön kannalta erityisen merkittävää on sellaisten henkilöiden osoittama arvostus, joita hän pitää tärkeinä: lähiesimies, työtoverit, asiakkaat, perheenjäsenet tai ammattija toimialan auktoriteetit. Päivi Rauramon kommentti: – Työntekijöitä voidaan palkita hyvistä suorituksista, osaamisen kehittämisestä sekä koko organisaation menestyksestä. pelastuslaitoksella Kysely Palokuntalainen • 49 35. Tällaisen arvostuksen saamisen edellytyksenä on, että on pätevä jollakin työhön oleellisesti liittyvällä alueella. 16. Esimiehet kaikilla tasoilla voisivat kertoa, että on mennyt hyvin, nyt jatkolähetellään talon ulkopuolelta tulleita kiitossähköposteja. Esimieheltä edellytetään töiden sisällön tuntemuksen ja hallinnollisten tietojen ja taitojen osaamisen lisäksi kykyä vuorovaikutukselliseen ihmisten johtamiseen. Ryhmähenkeä. Tasapuolinen, tiukka, reilu, osallistuva, pistää töihin, avoin, antaa palautetta. Hyvästä työstä pitäisi palkita koko ryhmä, vaikkapa virkistystilaisuudella. Usein työtyytyväisyyskyselyt ja työilmapiirimittaukset kertovat työpaikkojen henkilöstön pitävän saamaansa palautetta riittämättömänä. Antamalla vapaata, kun vahvuudet sallivat. Päivi Rauramon kommentti: – Hyvä esimies-alaissuhde ja arvostava, oikeudenmukainen, tasaarvoinen sekä yhdenvertainen johtaminen ovat merkittävimpiä työkyvyn ja hyvinvoinnin taustatekijöitä. Olemalla vuoron yksi lenkki. Työhyvinvoinnin näkökulmasta ikävin tilanne on sellainen, ettei palautetta saa lainkaan. Tämä luo positiivisen ja kannustavan ilmapiirin ja antaa työntekijöille mahdollisuuden käyttää taitojaan sekä saada työstään oikeudenmukaisen korvauksen. Työmääräysten jakajan ja työn valvojan roolista on pitänyt muuttua motivoijan, innostajan sekä keskustelukumppanin suuntaan. Mitä arvostat työssäsi eniten. Millainen on hyvä esimies. Päivi Rauramon kommentti: – Rakentavan palautteen antaminen ja saaminen on työhyvinvoinnin ja työn tuloksellisuuden kannalta tärkeää. Tarvitaan arvostusta, luottamusta ja vapautta, jotta voi käytännössä käyttää tietoaan ja taitojaan. Tällöin ihminen kokee itsensä tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi. Monipuolista työtä. Päivi Rauramon kommentti: – Arvostuksen kokeminen on perusedellytys itsetunnon kehittymiselle ja säilymiselle sekä oman työn arvostamiselle. Oma työvuoro. Esimies tarvitsee myös perinteistä johtamisosaamista, jotta hän pystyy tekemään realistisia suunnitelmia, organisoimaan työtä, ratkaisemaan ongelmia sekä valvomaan toimintaa. Johtajuus on muuttunut vuosien saatossa
viisitasoisella porrasmallilla, joka pohjautuu Maslowin tarvehierarkiaan. Aloittelija kehittyy työtehtävissä työnsä taitavaksi suorittajaksi ja lopulta ekspertiksi.” Palokuntalainen • 49 36. Työturvallisuuskeskus pureutuu työhyvinvointiin mm. pelastuslaitoksella Kysely INFO Työturvallisuuskeskus on työmarkkinajärjestöjen asiantuntijaorganisaatio. Sen hallinnosta puolet on työntekijöiden ja puolet työnantajien edustajia
OSAAMINEN 18. Ovat hyviä, koska siinä ollaan kahdestaan, jotkut eivät porukassa välttämättä halua tuoda asioita julki. Omalla aktiivisuudella. Oman osaamisen ylläpitäminen on ihmisen itsensä kannalta kilpailutekijä työmarkkinoilla, se edistää työn hallintaa, jaksamista ja hyvinvointia. 21. Päivi Rauramon kommentti: – Aloittelija kehittyy työtehtävissä työnsä taitavaksi suorittajaksi ja lopulta ekspertiksi. Tässä prosessissa yksilölle merkityksellinen teoriaja käytäntötieto yhdistyvät ensin kokemustietoon, joka täydentyy ammatillisen harjaantumisen myötä. Päivi Rauramon kommentti: – Työpaikalla voidaan panostaa koulutukseen ja osaamiseen luomalla henkilöstölle tähän mahdollisuus. 24. Päivi Rauramon kommentti: – Parhaimmillaan kehityskeskustelussa työorganisaation, yhteisön ja yksilön kehittymistarpeet yhdistyvät mielekkääksi toimintamalliksi. Aika turha, en tiedä mikä siinä on ideana. On myös arvokasta omata osaava, luotettava ja kokenut työtoveri, jonka kanssa voi keskustella, väitellä, vertailla, pohtia ja ideoida työhön liittyviä asioita. Päivi Rauramon kommentti: – Työ on yksilölle väylä, mahdollisuus itseilmaisuun, omien kykyjen hyödyntämiseen ja uuden oppimiseen. Yhtenä organisaation ja työntekijöiden osaamisen kehittämisen lähtökohtana on nykyisen osaamistason ja tulevan osaamistarpeen selvittäminen. Onko talon ulkopuolelle koulutukseen pääsy hankalaa. Mikä tehtävä se voisi olla pelastuslaitoksella. Esimiehille pitäisi antaa enemmän työkaluja viedä asioita eteenpäin. Pääsetkö hyödyntämään omia vahvuuksiasi. 20. Ei kovin helppoa ja se näkyy tilinauhassa miinusmerkkisenä, jos työvuoro jää alle. On kiva lähteä aamuisin töihin, joskus jopa odottaa, että pääsee töihin. Päivi Rauramon kommentti: – Osaamistaan kehittämällä organisaatio voi saavuttaa tavoitteensa ja säilyttää kilpailukykynsä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Yleisimmät vastaukset olivat itse ja Pelastusopisto. 19. Hyvin valmisteltu ja hyväkouluttaja. Vaatii omaa aktiivisuutta. Milloin ja missä tilanteessa. Työ on yksilölle väylä, mahdollisuus itseilmaisuun, omien kykyjen hyödyntämiseen ja uuden oppimiseen. Ei kovin paljon, ulkopuolisille kursseille pääsee, jos hakee. Tätä kertynyttä osaamista ei todellakaan kannata hukata. Keskustelussa on viisasta kirkastaa perustehtävä, päämäärä ja yksilölliset tavoitteet, kartoittaa työtä haittaavat tekijät sekä tarvittavat tukitoimet. Pelastuslaitoksen tukitoiminnot sekä koulutus, neuvonta ja valistus. Kouluttajilla on jatkuvasti uusia haasteita ja heiltä edellytetäänkin samalla jatkuvasti uusia taitoja ja uusiutumista. Osa tiedosta muodostuu käytännön kautta, mikä edellyttää työn arviointia ja kehittämistä. Palokuntalainen • 49 37. Oletko pohtinut uraa palomiesuran jälkeen. Osaaminen kehittyy pitkällisen harjaantumisen tuloksena. Yksi tilaisuus olla esimiehen kanssa kahdestaan, sanan “kehitys” voisi jättää pois. Koulutus tähtää siihen, että tapahtuu nimenomaan tavoitteiden mukaista oppimista. 25. Päivi Rauramon kommentti: – Työn imu kannattelee kuormituksessakin, jos työ on mielekästä ja työntekijää arvostetaan ja tuetaan. Työn imun ydintä on myönteinen, ammattiylpeä suhtautuminen omaan työhön ja parhaassa tapauksessa laajemmin koko työyhteisöön sekä kaikkeen, mikä työhön liittyy. Miten työpaikallasi kehitetään osaamista. Oletko kokenut työn imua tai flowta. Päivi Rauramon kommentti: – Osaamisen kehittäminen on jatkuvan oppimismahdollisuuden luomista, osaamiskulttuuria, jossa ihmiset uskaltavat jakaa osaamistaan ja joka kannustaa hankkimaan uutta osaamista. Harjoitukset ja kurssit. Onnistumiseen vaikuttaa molempien osapuolten asenne, valmistautuminen ja tilanteen häiriöttömyys. Millainen on hyvä oppitunti/koulutus. 22. Kehityskeskusteluista on hyötyä vain, jos ne edistävät sekä työpaikan että yksilöiden tavoitteita. Ryhmässä tekemällä ja keskustelemalla. Isolla tehtävällä kaikki muu unohtuu ja keskitytään vain työhön. Myös harrastusten ja muun yksityiselämän puitteissa tapahtuva kehittyminen, oppiminen ja onnistuminen ovat hyödyksi työroolissa tapahtuvalle itsensä toteuttamiselle. Kaikki kokivat pääsevänsä hyödyntämään omia vahvuuksiansa. Ovat hyviä, mutta hampaattomia. 23. TVhaastattelussa, kun joku haastattelee, niin tuntee, että ammatissa on imua. On pohdittava, mitä osaamista yksiköt, tiimit ja yksilöt tarvitsevat tulevaisuudessa. Tämä edellyttää, että työpaikalla tuetaan oppimista ja jatkuvaa uuden tiedon luomista. Päivi Rauramon kommentti: – Osaaminen on kaiken kilpailukyvyn perusta. Lyhyt oppitunti, jonka jälkeen harjoitellaan heti asia käytännössä. Osaajaksi ei tulla vain koulutuksen avulla, vaan pitkällisen ammatinharjoittamisen kautta. Henkilökohtainen kasvu ja omien vahvuuksien hyödyntämismahdollisuus työssä tekevät työntekijöistä hyvinvoivia, tehokkaampia ja tuottavampia. Asiantunteva koulutus. Mitä mieltä olet kehityskeskusteluista, miksi. Kuka on vaikuttanut eniten ammattitaitoosi
Palokuntalainen • 49 39 • Turvallisuus-, Securityja Työhyvinvointi-messuihin tutustui kolmen päivän aikana 11 235 messuvierasta. Nyt 13. Seuraavat Turvallisuus-, Securityja Työhyvinvointi-messut järjestetään Tampereella 3.–5.9.2014. kerran toteutetuilla Turvallisuus-messuilla sekä neljännen kerran pidetyillä Työhyvinvointi-messuilla ja Security-messuilla oli yhteensä 260 näytteilleasettajaa. Tuoteryhmiä oli esillä yli 350. Kävijät pääsivät tutustumaan myös D-hallissa olleeseen Turvataloon ja erityisesti turvahuone kiinnosti messukävijöitä. Messukävijöitä kiinnostivat eläinpelastusnäytökset sekä muut paloja pelastusnäytökset
Lämpökameramies: – Tämä vaatii tarkempaa selvitystä! Lämpökameramies: – Katsos, kun pelastusala on Suomessa niin perkuleen monimuotoinen, että palstaa ei voi millään pitää yksi henkilö. Lämpökameramies on pyrkinyt avaamaan uusia uria pelastusalan pölyiseen maailmaan ja tekee sen taas aivan erityisellä tavalla – haastattelemalla itseään. Tai puhun Olli-Pekka Ojasen bassoäänellä. Lämpökameramies: – Siis terveisiä naapurilehden päätoimittajalle. Lämpökameramies ei ole yksittäinen henkilö eikä ryhmä, se on jotain aivan muuta. Lämpökameramies: – Pitkää ikää sinulle Lämpökameramies. Tai hyppään Pentti Partasen väliasun housuihin. Lämpökameramies: – No nyt haastattelija liioittelee ja vahvasti. Muuntaudun tarpeen mukaan vaikka Päivi Räsäseksi. Ainakaan häntä itseään. Olen pahoillani, mutta ilmeisesti epäonnistuin. Lämpökameramies: – Väärin. EV kuitenkaan VK. Sen verran skitsofreninen, ellei jopa outo, on pelastusalaa tarkasti seuraavan nimimerkin tausta. Lämpökameramies: – Samoin sulle. Lämpökameramies: – Häh. Minähän voin olla kuka ja mitä tahansa. Lämpökameramies: – Valitan, mutta yhteenvedosta ei tule mitään. Lämpökameramies aiheutta lukijassa usein epämiellyttäviä tuntemuksia. Lämpökameramies: – Kyllä. Tässä tulee Suomen ensimmäinen julkinen itsehaastattelu: Lämpökameramies: – Olet nyt pitänyt palstaasi kohta kolme… Lämpökameramies: – Stop! En ymmärrä miksi haastattelija käyttää yksikön toista persoonaa. Lämpökameramies kysyykin, että mitä sillä on väliä. Palokuntalainen • 49 40 LÄMPÖKAMERAMIES Postia lämpökameramiehelle Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com. Samaistumisesta ei voi kyllä silloin puhua. Lämpökameramies: – Nyt menee teksti niin överiksi, että olisi aika tehdä jonkinlainen yhteenveto. Olen ilmiö, jolle melkein kaikki on mahdollista. Halusin vain todistaa, että kaikki on mahdollista. Jopa terveisten lähettäminen Esa Aallolle. Lämpökameramies: – Lämpökameramies on ilmiö, johon jokainen pelastusalalla toimiva voi aina joskus samaistua. Lämpökameramies: – Mutta, mutta. Lämpökameramies: – Onko niin, että sinä olet jonkinlainen pelastusalan omatunto. Hänen itsensä mielestä henkilöllisyys nimimerkin takana EVVK. Lämpökameramies: – Hyvät lukijat, tein parhaani selvittääkseni henkilöyteni. Kuka on Lämpökameramies?. Menneiltä vuosilta on melko varmoja todisteita siitä, että joissakin muiden erikoisalojen lehdissä – erityisesti miestenlehdissä – haastattelija on yhtä kuin haastateltava. Lämpökameramies: – Niinpä. Lämpökameramiehen henkilöllisyyttä on arvailtu jo yli pari vuotta. Lämpökameramies: – Eli siis Lämpökameramiehen takana on ryhmä ihmisiä. Siinä onkin ilmiön ydin. Suomalaisten erikoislehtien historiassa tämä innovaatio on mitä ilmeisimmin ainutlaatuinen. Nyt tuumasta toimeen. Tähän mennessä yhtään arvausta ei ole osunut täysin kohdalleen. Lämpökameramies: – Jospa laitettaisiin tälle haastattelulle piste. P.S. Pikemminkin olen pelastusalan suuri yksinäinen, ameebaa muistuttava ilmiö
Intensiivisen keskustelun aiheena oli, mikäs muu kuin pelastustoiminnan johtaminen. Johanna on tullut tunnetuksi niin pelastuslain kuin Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen kriitikkona. Ja tästä alkavatkin keskustelut. Palokuntalainen • 49 41 P elastuslain päävalmistelija, hallitusneuvos Mika Kättö sisäasiainministeriön pelastusosastolta ja gradunsa pelastustoiminnan johtamisesta tehnyt, koulutuspäällikkö Johanna Saukkonen Länsi-Suomen Pelastusalan Liitosta istahtivat lokakuisena iltapäivänä pelastusosaston tarjoamien makoisten automaattikahvien ääreen. Mitkä ovat yksikön esimiehen toimivaltuudet. Paitsi tilapäisesti sitä voi johtaa.. Uusi pelastuslaki vuodelta 2011 ja Toimintavalmiuden suunnitteluohje viime keväältä antavat johtamistoiminnalle suuntaviivat, joita tulkitaan kentällä pelastuslaitoksesta riippuen hieman eri tavoin. Pääsääntöisesti viranomainen johtaa Molemmat olivat yhtä mieltä, että pelastustoimintaa johtaa pelasJohtaminen vaatii uutta otetta pelastuslaitoksilta Keskustelu pelastustoiminnan käytännön johtamisesta jatkuu. Kättö ja Saukkonen automaattikahvilla ministeriössä. Hänen kritiikkinsä päätavoitteena on ollut saada tilanne selkeämmäksi erityisesti koskien johtamistoimintaa kentällä. Ainut asia, mistä vallitsee täysi yksimielisyys, on, että pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen
Yksikön johtaja voi hoitaa tehtävän sammutusja pelastustoiminnan normaaleja käytäntöjä ja menetelmiä käyttäen. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että käytännön toimenpiteet tehdään pelastustoiminnan johtajan tietoisuuden alla. Hän johtaa pelastustoimintaa, olkoon hän fyysisesti missä tahansa. Saukkonen: – Mikä sitten on kohteeseen menevän tai siellä jo olevan yksikön esimiehen tilanne. Saukkonen: – Kuitenkin jätitte lakiin mahdollisuuden, jossa yksikön esimiehellä on pelastustoiminnan johtajan valtaoikeudet. Kättö: – Pelastustoimintaa johtaa pelastuslain 34 §:n mukaan pelastusviranomainen. Saukkonen: – Viimeisin lakimuutos teki tilanteen kuitenkin mielestäni epäselväksi. Se on mielestäni selkeä lause. Kättö: – Jos tehtävänä on sammuttaa tai pelastaa, ja käskyn tehtävästä on antanut pelastustoiminnan johtajana toimiva pelastusviranomainen, asia on hyvin selvä. 34 § Pelastustoiminnan johtaminen ..Pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Kättö: – Lähdimme siitä, että pelastustoiminnan johtajia on aina vain yksi onnettomuutta kohden. Mainitsemasi yksikön esimies on tilannepaikalla ”työnjohtaja”, joka vastaa sammutusja pelastustoiminnan käytännön johtamisesta pelastustoiminnan johtajana olevan pelastusviranomaisen alaisuudessa. Siinä tapauksessa, että pelastusviranomaiseen ei esimerkiksi saada yhteyttä, muodostelmaa johtava yksikön esimies voi toimia tilapäisenä pelastustoiminnan johtajana ja käyttää hänelle kuuluvia toimivaltuuksia.. Kättö: – Pykälän seuraavassa virkkeessä annetaan tilapäinen johtajuus pelastuslaitoksen palveluksessa olevalle tai sopimuspalokuntaan kuuluvalle, mutta siis vain tilapäisesti. Miksi muuten riisuitte juridisen toimivallan yksikönjohtajalta. Mikäli viestiyhteydet pelaavat, pelastustoiminnan johtajana on aina pääsääntöisesti pelastusviranomainen. Lähtökohtaisesti sammuttaminen ja pelastaminen ovat aina viranomaistoimintaa. Rankemmat yksittäiset päätökset tekee kuitenkin pelastustoiminnan johtaja eli pelastusviranomainen. Saukkonen: – Pitää varmistaa, että yksikön jäsenet saavat riittävästi ja riittävän tasoista koulutusta, jotta he voivat täyttää tuon käsitteen. Saukkonen: – Tästä alkaa epäselvyys. Kättö: – Pyrimme pelastuslakia valmisteltaessa siihen, että kaikkien tärkeiden päätösten taustalla on aina pelastusviranomainen. Toimivaltuudet viranomaisella Saukkonen: – Mitä yksikön esimies sitten voi tehdä. Pelastustoiminnan johtaja toimii virkavastuun alaisena. Pelastustoimintaa voi kuitenkin tilapäisesti johtaa muu pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan kuuluva siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen. Kuitenkin pelastustoimintaa voi johtaa pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan kuuluva tilapäisesti siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa tilanteen johtaakseen. Jos hän tarvitsee lupaa tehdä jotain, mikä vaatii pelastusviranomaiselle pelastuslaissa määriteltyjen toimivaltuuksien käyttöä, hän saa tarvittaessa luvan pelastustoiminnan johtajalta. Kyllä yksikön esimiehellä on edelleen mahdollisuus sammuttaa palo käyttäen mainitsemiani normaaleja keinoja. Kättö: – Kyllä, kyseessä on poikkeustilanne. Palokuntalainen • 49 42 tusviranomainen, kuten laissa yksiselitteisesti mainitaan
Kättö: – Meillä on ammattimainen palokuntajärjestelmä, jossa on selkeä roolitus. Mielenkiinto kääntyykin siihen, kuinka tämä toimintavalmiuden suunnitteluohjeen täsmennys otetaan alueiden omissa ohjeistuksissa huomioon ja kuka valvoo sitä, että ohjeet ovat ajan tasalla ja kaikki kentällä tietoisia pelisäännöistä. Toimittaja: – Mikä on viestinne kentälle. Saukkonen: – Vaikka sinä, Mika, näet tilanteen aivan selvänä, kentällä asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Menemme melkomoisella vauhdilla eteenpäin. Laki lähtee siitä, että yksikönjohtaja ei ole pelastustoiminnan johtaja kuin vain todella harvoissa tapauksissa. Olemme pyrkineet siihen, että pelastusviranomainen tekee pelastusviranomaiselle kuuluvia tehtäviä ja vastaa pelastustoiminnan asianmukaisuudesta. Toivon, että Kirkkokatu ottaa tästä problematiikasta kopin. Uusi pelastuslaki astui voimaan 2011 ja Toimintavalmiuden suunnitteluohje julkaistiin keväällä. Keskustelun tulee mielestäni jatkua siitä, miten päällystöviranhaltija voi ”etäjohtaa” ja ottaa vastuun niistä teoista, jotka hänen käskyjensä mukaan on tehty, näkemättä tilannetta ja tietämättä millä koulutuksella ja taidoilla yksiköiden jäsenet toimivat. Mielenkiintoista on myös se, miksi lainsäädännön esitöissä mainitut esimerkit tilapäisen pelastustoiminnan johtajan toimivaltuuksien käyttötarpeesta ovat menettäneet merkityksensä ja linja on toinen. Ministeriölle säädetyn ohjausvelvoitteen pohjalta pelastusosasto on katsonut perustelluksi antaa asiassa keväällä julkaistun Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen. luvussa todetaan eri tahojen roolit. Niin pelastuslaki kuin uusi Toimintavalmiuden suunnitteluohje ovat synkronissa siten, että niistä kyllä selviää johtamisen periaatteet ja käytännöt. Ja toimivaltuuksien käytön terävöityminen tulisi selkeämmin viedä tiedoksi kaikille sopimuspalokunnille, jottei toimivaltuuksien ylittämisiä sattuisi. Mutta miten on pohdittu sitä, että pelastuslaitoksissa on erilaisia tulkintoja laista ja ohjeesta. Saukkonen: – Hyvä asia ministeriön terävöityneessä linjassa on se, että viranomaisen täytyy ottaa se vastuurooli, joka sille kuuluu. Palokuntalainen • 49 43 Kentällä epätietoisuutta Saukkonen: – Uudessa laissa on kyllä se hyvä puoli, että yksikön esimiehellä on aina selkänoja eli pelastusviranomainen. Sen 4. Kättö: – Pelastuslaissa on selkeä järjestelmä. Nyt on aika jalkauttaa ohjeen sanomaa kentälle niin pelastuslaitoksissa kuin sopimuspalokunnissakin.. Olemme alkuvaiheessa ja mikään ei tapahdu yhtäkkiä, kun puhutaan muutoksista esimerkiksi uusien toimintatapojen ja -käytäntöjen suhteen. Aluehallintovirastoilla on kaksijakoinen tehtävä: ne valvovat pelastustointa yleisesti ja erityisesti pelastustoimen palvelutasoa. Rohkenen väittää, että ministeriön tahtotila koskien lakia ja ohjeistusta ei välttämättä toteudu kentällä. Mitään olennaista ei ole viety sopimuspalokunnilta, mutta viranomaisen vastuu on entistä keskeisemmässä roolissa. Johtaminenhan on yksi osa pelastustoimen palvelutasoa, jota avit seuraavat ja valvovat osana lakisääteisiä tehtäviään. Kättö: – Mielestäni johtamisen kokonaisuudesta tulee viedä aktiivisesti tietoa kentälle, jotta epäselvyyksiä ei tulisi. Kättö: – Muutokset ovat aina haastavia. Hän on ”työnjohtaja” tai, kuten Toimintavalmiuden suunnitteluohje sanoo, tilannepaikan johtaja. Saukkonen: – Kuka valvoo, etteivät pelastuslain ja Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen linjaukset jää kuolleiksi kirjaimiksi. Saukkonen: – Tässä olen samaa mieltä. Kättö: – Pelastuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 257/2010) todetaan, että uusi sääntely vastaa käytännössä pitkälti aikaisempaa sääntelyä ja että edelleenkin on perusteltua säätää myös tilapäisistä pelastustoiminnan johtamisjärjestelyistä. On mahdoton tilanne, että niin tärkeä asia kuin johtaminen järjestetään pelastustoimen alueilla eri tavoin eli tulkitsemalla eri tavoin lakia ja ohjeita. Kättö: – Uuden pelastuslain mukanaan tuoma muutos saattaa olla henkisesti suuri, mutta ei juridisesti
Peräseinäjoen VPK:n ajokoulutuspilotointi toteutettiin harjoitusillassa reilun kahden tunnin mittaisena koulutuksena. Lähiesimiehille tarkoitettua Tapaturva Oy:n kehittämää opetusmateriaalia ja ohjeistusta pilotoitiin myös sopimuspalokunnissa. Kurssi toteutetaan lähija etäkoulutuksena ja sen pituus on noin viisi päivää. Hankkeeseen kuuluu myös ajokouluttajien koulutus. Hankkeessa Tapaturva järjestää kursseja yhdessä Pelastusopiston kanssa. Koulutusjärjestelmään on tarkoitus kytkeä myös sopimuspalokunnat. Palokuntalainen • 49 44 E spoolainen ajokoulutukseen erikoistunut Tapaturva Oy sai Palosuojelurahastolta 50 % erityisavustuksen hankkeeseen. ja Peräseinäjoen VPK:lla 8.10. Kaksiportainen järjestelmä Aluksi koulutusjärjestelmä on kaksiportainen. Ensimmäinen porras on vuosittain kaikille pidettävä ajokoulutus, jonka lähiesimies pitää työvuorokoulutuksena. Ajokouluttajien koulutus ja pilotointi sopimuspalokunnassa Marrasja joulukuun 2012 aikana koulutetaan ajokouluttajat. Koulutus alkoi Jyrki Levälän pitämällä oppitunnilla ja jatkui harjoitukseTeksti ja kuvat Isto Kujala Pelastusalan uuden ajokoulutusjärjestelmän tarkoituksena on kehittää ja pitää yllä palomiesten ajotaitoa. Pilotit järjestettiin Oulun VPK:lla 6.10. Ajokoulutus uusille urille Kouluttaja valvoo tarkasti ja ohjaa suorituksia.. Koulutuksen pitivät palomies Jyrki Levelä ja VPK:n päällikkö Veikko Nevala. Kakkosportaan koulutus on syventävää ja se toteutuu koulutuksen saaneen ajokouluttajan toimesta. Myöhemmin on järjestelmään mahdollista lisätä kolmas ja neljäs porras. Koulutusjärjestelmä perustuu yhtenäiseen ohjeistukseen ja koulutusmateriaaliin. Heti ensimmäisen ajokouluttajakurssin jälkeen aloitetaan pilotointi valittujen ammattipalokuntien osalta. Kurssille toivotaan kultakin pelastustoimen alueelta yhdestä kahteen henkilöä. Kolmannen portaan koulutus tulisi jo nyt suunnitellun mukaisesti käsittämään erikoisautojen – esimerkiksi nostolava-auton – ajokoulutusta. Hankkeen tukena on ohjausryhmä, jossa on Kuntaliiton, pelastuslaitosten, Pelastusopiston, Helsingin palokoulun, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton edustus
Peräseinäjoen VPK:n puheenjohtaja Tomi Mäki puki sanoiksi kouluttajina toimivien ajatuksia. ”Tohtiiko ihan erinomaista antaa …” Pidettyä koulutusta seurasi asiantuntijana ajokouluttaja Veli-Matti Reinilä Tapaturva Oy:stä. He osasivat suhtautua oikein koulutettaviin ja rakentaa innostavaa vuorovaikutusta koulutettavien kanssa. Hyvä palaute johtui varmasti myös hyvistä kouluttajista – Jyrki Levälästä ja Veikko Nevalasta. Palokuntalainen • 49 45 na, jossa oli kaksi rastia: ajo peruspaloautolla ja säiliöautolla keiloilla rajatulla alueella. Osallistuneet pitivät saamastaan koulutuksesta. Tosin luppoaika saatiin mukavasti kulumaan hyvähenkisessä joukossa tarinoimalla. Hänelle oli tärkeää saada palautetta pidetystä koulutuksesta ja opetusmateriaalista. Palokunnan säiliöauto muodosti toisen ajokoulutuskohteen.. Harjoitukseen osallistui 20 palokunnan jäsentä ja kaikki kortilliset ajoivat kummallakin autolla. Siksi koulutuspaketti on tullut enemmän kun tarpeeseen. Ainoana pienenä miinuksena todettiin ison joukon kouluttaminen harjoituksessa, jossa vain kaksi henkilöä pääsee kerrallaan ajamaan. Hänen mielestään ihan ehdottomasti tarvitaan nykyaikana verkkoperustainen materiaalipankki, josta voi hakea ajantasaista ajokoulutusja kaikkea muutakin palokuntakoulutusmateriaalia. Tällaista koulutusta ei aiemmin ole palokunnan harjoituksessa ollut. Kouluttaja Jyrki Levelä antamassa ohjeita sammutusmies Tanja Ala-Kujalalle. Harjoitukseen jälkeen käytiin aktiivinen palautekeskustelu. – Tarvitaan myös kunnollinen harjoittelupaikkaa, jossa voidaan ajaa liukkaan kelin ja maastoajon harjoittelua. Myös hälytysajoa tulisi voida turvallisissa olosuhteissa harjoitella, toteaa Mäki. Tällaista koulutusta ei aiemmin ole palokunnan harjoituksessa ollut.” Ajoharjoittelu tapahtui pimeässä ja se lisäsi harjoituksen vaativuutta. Tilaisuudessa oli mahdollista antaa myös ideoita ajokoulutuksen edelleen kehittämiseen. Mielellään he olisivat antaneet kaikista arvosteltavista kohdista arvosanaksi erinomainen, mutta pohjalaasittain mietittiin, että ”tohtiiko kuitenkaan antaa ihan erinomaista vai tyytyisikö vaan hyvään.” Näin toteutettuna koulutus oli palokuntalaisten mielestä riittävän haastava
Myös Etelä-Karjalan Pelastuslaitos on osallistunut liikuntaprojektin toteutukseen. Perheet ovat tärkeä osa palokuntalaisten elämää ja viime aikoina olemmekin halunneet antaa puolisoille mahdollisuuden olla osana palokuntaperhettä myös liikunnan ja hyvinvoinnin osalta. Palokuntamme henkilöstö harrastaa lisäksi muun muassa kuntosaliharjoittelua, johon meillä on hyvät talkootyönä remontoidut tilat paloasemalla. Olemme liikunnalla halunneet ehkäistä loukkaantumisia ja ennenaikaisia vanhuuden vaivoja. Siitä saatu palaute olikin erittäin rohkaisevaa. Miksi vpk ei voisi olla mukana tukemassa liikunnan toteutusta. Varsin varhaisessa vaiheessa havaittiin usein unohtuva asia eli lihashuolto, johon aloimme kiinnittää erityistä huomiota jokaisen harjoituskerran päätteeksi. Mitä palokunnassa voisi tehdä keikkoja odotellessa. Kahvakuulat ovat olleet pääosassa viimeisen parin vuoden ajan. Tämä osoittautui ehdottomasti oikeaksi ratkaisuksi! Toteutimme aluksi perinteistä kuntopiiriharjoittelua keppijumppineen, sittemmin mukaan otettiin painotankoja. Moni harrastaa myös jalkapalloa paikallisessa jalkapalloseurassa sekä osallistuu yleisiin liikuntaharrastuksiin ja metsästystoimintaan. Vpk:n järjestämään liikuntaan osallistuu noin kolmannes vahvuudesta. Myös Ruokolahden Ensihoito ky:n henkilöstö osallistuu toimintaan. Viidessä vuodessa tulokset alkavat näkyä Paremman kunnon palokunta Ajatus ohjatun liikuntakoulutuksen toteutuksesta alkoi itää eteläkarjalaisessa Ruokolahden VPK:ssa vuonna 2007. KUNNOSSA itsensä kehittämiseen vaatimustasoa nostamalla. Teksti Petri Leppänen, Palokunnan päällikkö Vetäjä palokunnan ulkopuolelta Pyysimme fysioterapeutti Outi Pöyhöseltä konsultaatiota liikuntatoiminnan toteutukseen ja lopputuloksena päädyttiin ratkaisuun, että hän tulee vetämään meille muutamia jumppakertoja. Tavoitteenamme meillä on ollut vastata muun muassa pelastussukellusohjeen kuntovaatimuksiin, oman elämänlaadun ja kunnon kohentaminen, vastapaino keikkojen odottelulle ja yhdessäolo palokuntaharrastuksen parissa. Harjoittelu on ollut koko ajan monipuolista. Kuntotavoitteita ja yhdessäoloa Ehdottomasti parhaana puolena toteutetussa harjoittelussa on ollut ryhmässä toteutettu, ohjattu toiminta, omien tuntemusten ja jaksamisen mukaan tehdyt suoritteet sekä tarvittaessa henkilökohtainen ohjaus muun muassa suoritusvirheiden, mahdollisten suorittamiseen liittyvien ongelmien osalta sekä mahdollisuus Harjoittelu on ollut koko ajan monipuolista.”. Näitä keskusteluja käytiin palokuntalaisten kesken ja selkeä halu ohjatulle liikunnalle oli heti aistittavissa. Kevättalvella 2008 aloitettiin kokeiluluontoisesti palokunnan ohjattu viikkoliikunta. Palokuntalainen • 49 46 V pk:lla oli oma palloiluvuoro liikuntasalissa, mutta palokunnan henkilörakenteen muuttuessa salibandyyn ei tahtonut enää riittää porukkaa ja mielekkyys liikkumiseen alkoi kadota
Ryhmässä oli aluksi 7–10 aktiivista palomiestä. Palokuntalainen • 49 47 O uti kertaa havaintojaan palomiesten fyysisestä kunnosta syksyllä 2008: – Havaittavissa oli jäykkiä selkärankoja, erityisesti rintarangan alueella. Liikunta auttaa myös tasapainon ylläpysymistä ja kehittymistä. Osallistujien ikähaitari on tällä hetkellä 18–50 vuotta. – Palomiehen työtehtävät sisältävät sekä hengitysja verenkiertoelimistöä että liikuntaelimiä kuormittavia työtehtäviä. – Pidän tärkeänä hengitysja verenkiertoelimistön kunnon ja lihasvoiman kehittymistä ja liikuntaelinten liikkuvuuden lisääntymistä. Palomiesten fyysisen suorituskyvyn harjoittamisen merkitys on selkeä: Mitä parempi suorituskyky, sitä paremmin kestää työn fyysisen kuormituksen ja palautuu työtehtävistä nopeammin, päättää Outi Pöyhönen. Liikuntaelimiin, erityisesti selkärankaan, olkapäihin sekä polviin, kohdistuvaa kuormitusta aiheuttavat esimerkiksi raskaiden taakkojen siirtäminen ja tikkaiden, letkujen, potilaiden sekä erilaisten työkalujen käsittely. – Niin, onhan tämä yhteinen harrastus aviomieheni kanssa ja oma fyysinen kuntokin pysyy yllä. Harjoituskerta kestää noin 1–1,5 tuntia. Jumppahetki.. Ohjaaja Outi Pöyhönen: Motivaatio korkealla Ruokolahden VPK:n liikuntaryhmän ohjaajana on toiminut vuodesta 2008 fysioterapeutti Outi Pöyhönen, jonka puoliso Timo Pöyhönen on myös palokunnassa. Fyysisesti raskaimpia työtehtäviä lienevät savusukellus haastavissa ja vaihtelevissa ympäristöissä sekä paineilmalaitetyöskentely ylipäätään. Outin sai innostumaan liikuntaryhmän ohjaamisesta rento, huumorintajuinen ja erittäin motivoitunut palomiesjoukko. Samoin kiristäviä takareisiä, rajoittuneita lonkan liikkuvuuksia sekä puutteita keskivartalon hallinnassa. Osallistujien ikähaitari on tällä hetkellä 18–50 vuotta.” Arttu Hortanainen juuri maaliin päässeenä. Vuosien varrella ryhmäkoko on suurentunut ja mukaan ovat tulleet myös nuoret palomiehet, ensihoidon työntekijöitä sekä palomiesten puolisoja. Tasapainon säilyminen liikkuessa esimerkiksi korkealla, epätasaisilla alustoilla tai pimeässä on palomiehelle tärkeää, luettelee Outi. Liikuntaryhmä on kokoontunut jo neljän vuoden ajan kerran viikossa sunnuntaisin kirkonkylän koulun liikuntasalissa. Kahvakuulat jokainen on hankkinut itse. Kuluneella kaudella osallistujia oli kaikkiaan yhteensä noin 20 henkilöä. – Olemme käyttäneet välineinä keppejä, painotankoja, käsipainoja, step-lautoja sekä kahvakuulia. Kahvakuulien koko vaihtelee tällä hetkellä 12–32 kilon välillä, kertoo Outi Pöyhönen
Tulevaisuuden haaste Sampolla on jo selvillä: 10 kilon painon pudotus jouluun 2012 mennessä. – Hyvässä, rennossa porukassa on mukavampi treenata kuin yksin. Mittasimme halukkailta kehonkoostumuksen; painon, rasvaprosentin sekä vyötärönympäryksen. Lopputulokseen pääsemiseksi hän vähensi sokerin käyttöä, pienensi annoskokoja sekä vältti iltasyömistä. Ensihoitaja Anne Tiimonen: Ensihoitajan työ vaatii myös fysiikkaa Ensihoitajilla esiintyy runsaasti niska-hartiaseudun ja alaselän kipuoireita. Muutos laskettiin prosentuaalisesti omasta lähtötilanteesta. Ohjatun liikuntaryhmän lisäksi meillä on ollut myös muuta terveyttä, elämänlaatua sekä työhyvinvointia ylläpitävää yhteistoimintaa.. Osallistumismotivaatiokseen Sampo kertoi jo pitempään aikeissa olleen painon pudottamisen, johon hän sai lisäpontta ryhmässä tekemisestä. Raskaimmat työtehtävät vaativatkin ensihoitajalta keskimääräistä parempaa fyysistä toimintakykyä, erityisesti hyvää yläja alaraajojen lihasvoimaa. Terveellisemmän ravinnon lisäksi Lankinen harrastaa säännöllisesti liikuntaa: futista tai futsalia kerran viikossa, kahvakuula/salibandy tai toinen futistreeni kerran viikossa sekä haasteen aikana lisäksi kävely-/hölkkälenkki kahdesta kolmeen kertaan viikossa 45–60 minuuttia kerrallaan. Suurin osa ensihoitajien työtapaturmista sattuu potilaan nostoja siirtotilanteissa. Ensihoitajilla ja pelastajilla samat alueet kuormittuvat, joten samoja osa-alueita on kehitettävä – yhteiset harjoitusohjelmat sopivat niin naisille kuin miehille. – Yhteinen liikuntatuokio parantaa yhteishenkeä palokunnan ja Ruokolahden Ensihoidon Ky:n henkilöstön välillä ja ihmiset tutustuvat paremmin toisiinsa. Lisäksi hän myöntää osallistumismaksuista kertyneen potin kiinnostaneen. Intervention alussa käsittelimme yhteisesti terveellisen ravitsemuksen perusteita teoriassa, selvittää Sampo Lankinen. Kannustamme toisiamme, jokainen tekee kuitenkin omien kykyjen mukaan, sanoo ensihoitaja Anne Tiimonen. Lankinen pudotti haasteen aikana loistavat 10,9 kiloa ja rasvaa karisi prosenttiyksiköissä 3,1. Jokainen osallistuja maksoi pienen osallistumissumman, ja näistä kertynyt potti annettiin henkilölle, joka oli 2,5 kuukauden aikana onnistunut muuttamaan kehonkoostumustaan parempaan suuntaan. Sampo Lankinen pudotti yli kymmenen kiloa Vielä kymmenen pois Ruokolahden vpk:n nuoremman sammutusmiehen tehtävien lisäksi päätyönään ohjelmistokehityspäällikkönä työskentelevä Sampo Lankinen osallistui keväällä kehonkoostumushaasteeseen. KUNNOSSA E nsihoitajan työssä tarvitaan myös hyvää hengitysja verenkiertoelimistön kestävyyttä varsinkin, kun potilasta kannetaan paareilla ja kun elimistö palautuu työn kuormituksesta. Palokuntalainen • 49 48 K eväällä 2012 toteutimme pienimuotoisen kehonkoostumusintervention
Yhteisestä liikuntaryhmästä hän on saanut vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun. Säännöllisessä liikuntaharrastuksessa Pasia motivoi painonhallinta, oman kunnon kehittyminen sekä työkunnon ylläpysyminen. Hyvinhän se onnistui; maaliintuloajaksi kirjattiin 4.13. Yhteisestä liikuntaryhmästä on saanut vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun.” Maratoonarit. Täysien matkojen lisäksi olen osallistunut puolimaratoneille kolme kertaa, kertoo Pasi Hietanen. Kahvakuulatunti. Lisäksi hän kertoo, että vuosi rauhanturvaajan tehtävissä toi reilut kuusi kiloa elopainoa lisää, jotka nyttemmin ovat kuitenkin karisseet.. Palokuntalainen • 49 49 V uoden 2012 aikana olemme käyneet noin 13 henkilön voimin kerran viikossa yhteishölkkälenkillä. Pasi Hietanen ylläpitää kuntoaan myös kahvakuulailulla. – Paikat eivät ole olleet enää niin jumissa kuin aikaisemmin, Pasi heittää. Tavoitteenamme oli Kuopiossa 1.9.2012 järjestetty Kuopio Maraton -tapahtuma. Pasi Hietasella takana Kaksi maratonia ja kolme puolikasta Ruokolahden VPK:n vanhemman sammutusmiehen tehtävien lisäksi päätyönään logistiikan varastotyöntekijänä Stora Enson Imatran tehtailla työskentelevä Pasi Hietanen juoksi Kuopiossa jo toisen täysimittaisen maratoninsa. Hän on pyrkinyt juoksemaan kolmivuorotyönsä sekä palokuntaharrastustensa puitteissa kahdesta kolmeen kertaan viikossa yhteisjuoksulenkkien lisäksi. Lihaskuntoa hän on treenannut pääasiassa kahvakuulatreenein kahdesti tai kolmesti viikossa. Pasi kertoo ensimmäisestä pitkästä juoksustaan: – Ensimmäiselle maratonille Finlandia-tapahtumaan Jyväskylään lähdettiin Pöyhösten yllyttämänä kokeilemaan, miten matka onnistuisi. Kukin osallistui haluamaansa sarjaan joko kympille, puolimaratonille tai maratonille
Huolestunut olen tilanteista, jossa ongelmaa ei lähdetä ratkaisemaan, vaikka se tiedetään. Palokohteet ovat paljon vaarallisempia paikkoja kuin tilanne on silloin, kun vahinkotarkastaja tulee jälkeenpäin kohdetta tarkastelemaan. Tärkeintä on, että sopu syntyy: parempi lihava sopu kuin laiha riita. Vähän kerrassaan ja salakavalasti pelastushenkilöstö altistuu vaarallisille syöpääkin aiheuttaville aineille. Ovatko nämä työterveysongelmat nopeasti selvitettävien asioiden listalla. Tälläkin hetkellä on pöydälläni kolme esimerkkiä, joissa puuttumista on palokunnissa jouduttu odottelemaan. Onko pelastushenkilöstön työturvallisuus tulipalossa ja jälkiraivauksessa turvattu. Kun hän on tehnyt työnsä, suojavarustus hävitetään tai se pestään ohjeen mukaisesti. Suomen pelastustoimi on osittain kunnallista, mutta valtio ohjaa, valvoo ja joskus sanotaan, että myös johtaa Suomen pelastustoimea. Siksi on päästävä pois hämäävistä ja totuutta huonosti kuvaavista käsitteistä. Onko tehty suunnitelma ja aikalaskelma ongelmallisten asioiden korjaamiseksi. Listaako kukaan pelastusalan työturvallisuusongelmia. Olisi myös hyvä, että kansalaiset tietäisivät mistä puhutaan. Olen kuullut kuitenkin myönteisen huhun, että eräällä pelastusjohtajalla on tapana alueellaan toimia siten, että jos ongelmia henkilöstön välille syntyy, hän tulee itse paikalle asiasta keskustelemaan. Tämä tuntuu hyvältä tavalta. En usko, että keskustelu aina ratkaisee tulehtuneen tilanteen, mutta se on varmasti hyvä lähtökohta – asioita ei voi haudata maton alle ajatellen, että aika hoitaa asiat. Ikävät asiat kuuluvat myös johtajille Työssäni kuulen monesti ikäviä asioita, joita en haluaisi kuulla. Kysynpä vain, kuinka montaa käsitettä olet käyttänyt tänään, joille ei löydy mitään juridista perustetta. Kaikki muu onkin sitten melkein yhdenmukaista yhdistyssopimuksen sopimuspalokuntalaisten kanssa. Huolestuttavatko nämä kaksi esimerkkiä yhtään sisäasiainministeriön pelastusosastoa. Asia on viranomaisten tiedossa. Jos työhyvinvointiin ei haluta pelastuslaitoksen puolelta puuttua, kun tilanteessa osapuolena ovat sopimuspalokuntalaiset ja pelastuslaitoksen työntekijä – on apua lähdettävä hakemaan pelastustoimen ulkopuolelta. Käsitteiden määrittely voi olla vaikeaa, mutta silti pitää pyrkiä sellaiseen selkeyteen, että alan sisällä ymmärretään, mistä puhutaan. Koska kentällä voidaan kuulla, miten nämä ongelmat on ratkaistu, jotta pelastushenkilöt eivät sairastuisi työstä johtuen. Hän kysyi minulta, ollaanko pelastusalalla tietoisia Virve-päätelaitteisiin liittyvästä radiosäteilyongelmasta. ”Kissa nostetaan pöydälle” ja asiasta keskustellaan niin pitkään, että ongelma saadaan ratkaistua. Kun vahinkotarkastaja tulee palokohteelle, hän pukeutuu tarkasti määritellyn ohjeen mukaiseen suojavarustukseen. Keskustelin radiotaajuiseen säteilyyn ja sen riskeihin perehtyneen yliopistotutkijatohtorin kanssa. Käsitteistä, työturvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä on Ruotsissa aiheuttanut vahvan epäilyn syöpätapauksesta juuri Virve-päätelaitteista johtuen. Se tekee heistä pelastuslaitoksen työntekijöitä. Sitä on myös saatavissa. Palokuntalainen • 49 50 VILLIMIES Villimies Isto Kujala Pois hämäävät ja totuutta huonosti kuvaavat käsitteet Jotkut henkilöt yrittävät väkisin kieltää, että sopimuspalokunta ja sopimuspalokuntalainen -käsitettä ei saisi käyttää työsuhteessa pelastuslaitoksiin olevista henkilöistä. Sopimuspalokunta on hyvä käsite kuvaamaan sopimushenkilöstöstä muodostuvaa palokuntaa – olkoonpa sopimushenkilöt sitten yhdistystai henkilökohtaisen sopimuksen sopimuspalokuntalaisia, tai vaikkapa kumpiakin. Nämä ”jotkut” näkevät kyllä tarpeettomia mörköjä sellaisissa paikoissa, missä niitä ei ole. Kuka vastaa, että ohjeistus ja suojautuminen tarkennetaan siten, ettei altistumista synny. Työskentely kohteessa perustuu tutkimukseen ja sen avulla määritettyyn ohjeistukseen työntekijän turvallisuuden takaamiseksi. Vai onko sellaista listaa edes olemassa. Se johtuu – hänen mukaansa – Virvepäätelaitteiden huonosta tehonsäädöstä ja 16 Hz pulssista. Tällainen ei voi pelastustoimessa enää jatkua. Kukaan ei ole käsittääkseni yrittänyt hämärryttää sitä, että osalla sopimuspalokuntalaisista on sivutoiminen työsuhde pelastuslaitokseen – emme ainakaan me. Joillekin henkilöille on elämääkin suurempi kysymys, että käsitteille löytyy laista selkeä määritys
Ainoa pelastustoimen arvo, joka istuu prosenttipalokunnalle, on inhimillisyys. Järjestelmällä on ikävä tapa muovata toimijoitaan siten, että järjestelmän heikkoja kohtia ryhdytään käyttämään surutta hyväksi. Kaikki ajattelevat ihmiset tietävät, että vähemmän kuin 100 prosentin lähtövalmiuden kattava sopimus on paska sopimus. Dynaamisuus on monessa paikka hyvä asia, mutta tähän se ei vaan sovi, paitsi ehkä insinöörin mielestä. Se on aivan jotain muuta. Sopimukseen voidaan kirjata realistisempikin valmius. Ymmärtäminen kuitenkin vähentää subjektiivisen soopan osuutta keskustelussa. Kun prosenttipalokunta hälytetään keikalle, on joka ainoa kerta hälytettävä myös joku toinen, joka varmasti hoitaa tehtävän. Käytännön valmius on jossain näiden ääriarvojen välissä. Rahaa leikataan jo tärkeämmistäkin paikoista. narina on vienyt lopulta siihen, että kaikkia rajoja on laskettu. Jos asiaa perustellaan sillä, että prosenttipalokunnan epävarmuus paikataan jonkun muun palokunnan avulla, niin herää kysymys: Miksi satunnaisesti keikkailevat tarvitsevat sopimuksen. Ja jos apu joka tapauksessa tulee jostain muualta, niin mitä järkeä on maksaa päällekkäisestä toiminnasta, joka ei välttämättä toimi. Tämä älytön Dynaamisuus on kuolema – Insinöörinperkeleet ovat keikkalampun särkeneet 66 Palokuntalainen • 46 Hätätilareportteri Marko Partanen Ammatillisesti, inhimillisesti, luotettavasti ovat pelastustoimen arvot. Pääosiltaan prosenttiko lumni oli soopaa. Seuraavaan tarkistukseen saakka, ja sitten katsotaan taas peiliin. Terveysviranomainen onkin jo puuttunut satunnaiseen ensivastetoimintaan. teollisuuden laadunvalvon nasta tuttua tilastotiedettä soveltaen. Siitä voi parantua, mutta pääsääntöisesti lopputulos on selvä: kuolema. Jopa niin, että vaikka olisikin I-riskialueella , niin pelastustoime n palvelutasopä ätöksessä saattaa lukea tavoitteeksi, että paikalle puhaltaisi vain 80%:n varmuudella vakinainen yksikkö alle 6 minuutissa. Kauan onkin hoettu, että järjestelmä on juuri niin vahva tai heikko kuin sen heikoin lenkki on. Heikkojen ihmisten marina ja vielä heikompien päättäjien toiminta on tehnyt pelastustoimesta entistä heikomman. Kuulostaa ehkä vaikealta, mutta eihän se laadunvalvon nan tilastotiede niinkään vaikea ole, kunhan periaatteita oppii. Prosenttikolu mnistisen ajattelutavan mukaan kai pitäisi pelätä, että peräti 20% Iriskialueen kansalaisista saattaa jäädä kokonaan ilman niiden turvaksi järjestettyä pelastaja-apu a, mutta näinhän ei ole muualla kuin ehkä IV-riskialuee lla. Vapaaehtoisp alokunnan miehistö ei ole kasarmoituna ajokin läheisyyteen, vaan on milloin missäkin, yleisesti muualla, mistä miehistö hälytyksen sattuessa saapuu, eri kulkuvälineit ä käyttäen ja myös hieman eri aikoina. Kyseinen sopimus sisältää dynaamisen osaelementin, jolla ohjataan sopimuspalok untien lähtövalmiuk sia toivottuun suuntaan. Vasta sopimuskauden päätyttyä voidaan laskea, onko palokunta päässyt tavoitteeseensa, sillä 80 prosenttia sopimuskauden keikosta selviää vasta, kun sopimuskausi on päättynyt. Dynaamisen puolustuspuheen ihmeellisin kohta on ”Entäs asiakas?”. On annettu periksi; palokunnissa ei tarvitakaan enää kuntoa, riittää kun ollaan dynaamisia ja katsotaan miestai palokuntakohtaisesti mihin pystytään. Jollain kummallisessa tavalla siinä yritetään perustella, että asiakkaan saamaan palveluun ei vaikuta se, millä todennäköisyydellä auto saadaan tallista ulos. On tietysti hyvä myöntää oma vajavaisuus, mutta ikävää, että rampa toiminta yltää sopimukseen asti. Sellaisiakin sopimuspalokuntia on, jotka lähtevät tehtävälle 100-prosenttisesti jopa 300 kertaa vuodessa. Valitettavasti inhimillisyys tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että arvo tekee epävarmuudesta tarkoituksellisen, koska se on inhimillistä. Nyt puhutaan siis tilastominim eistä; keskiarvot tai huiput saattavat olla aivan toiset. Jos ketään ei hälytetä, on lähtötodennä köisyys lähellä 0 %. Toisaalta, pelastusala näyttää olevan valmis hiljaa hyväksymään erilaisia aikojen hiipumisia, esimerkkinä vaikkapa hälyttämisajan pidennys 60 sekunnista puoleentoista minuuttiin… Lopuksi todettakoon, että ainahan on niitä, jotka eivät ymmärrä. Niin kiireessä saattaa käydä. Mikään itseään kunnioittava palokunta ei suostu tällaiseen sopimukseen, sillä se on alasajon alku. Väitetään, että jos on kokenut savusukeltaja, niin on aivan sama minkälaiset ovat testitulokset, homma kuulemma hoituu. Käsi ylös, kuka haluaa joutua siihen sopimuksen mukaiseen 20 prosentin joukkoon, jonka luokse ei nyt tällä kertaa saatu nopeaa apua. Ja sitten on niitä, jotka ymmärtävät, mutta jotka jostain syystä haluavat käyttää väärinymmär rystä hyväksi omien tavoitteidensa pönkittämiseksi. Palokunta itse tarttuu yleensä kaikkiin oletettuihin poikkeamiin, mutta valvontarajan ylitys saattaa olla rakenteellisen ongelman indikaatio. Pimeässä tallissa olevan ajoneuvon miehitys on ennustettavis sa lähinnä tilastollisen tarkastelun avulla. Valvontaan käytetään Prontoa, erilaisten epätäsmällisy yksien seulomisen jälkeen. Dynaamista puppua eivät ymmärrä kioskin pitäjä eivätkä hänen asiakkaansa. Yhteiskunta ymmärtää äkkiä yskän: Tätä touhua ei tarvitakaan. Totta kai on selvää, että sattumanvarainenkin apu on parempi kuin ei apua ollenkaan. Dynaamisuus on kuolema: siihen kuolee koko ala, palokunta ja potilas. Sopimuksessa on nimittäin mallin mukaisesti määritetty valmiuden toteutuman eräs vaihteluväli. Heikkoutta ja heikentymistä esiintyy muuallakin pelastustoimessa kuin prosenttipuuhastelussa. Syöksykierre on alkanut ja puolestapuhujia on vähän. Toiminta jatkuu ja vasta valvontarajan (se 20%) ylitys laukaisee tarkemman ulkoisen seurannan ja ehkä tavoitteen muuttamisen realistisemma lle tasolle. On äärimmäisen vaarallista, jos prosenttivepari alkaa ajatella, että hälytys ilman lähtöä on jotenkin hyväksyttävää, niin kuin se joillain alueilla onkin peräti yhdellä keikalla viidestä. Ajelkoon satunnaisesti sinne tänne tai vaikkapa keikalle, jos sattuu olemaan VIRVE päällä. Palokuntalainen • 49 51 Käsitteistä, työturvallisuudesta ja hyvinvoinnista Palopuheessani (Palokuntalainen 47) kirjoitin prosenttisopimuksista. Siksi prosenttipalokunta nostattaa karvat pystyyn jopa alan vaikuttajienkin keskuudessa. En tiedä miten vakinaisten palokuntien todellisia lähtöaikoja eli taka-akseleid en kynnysylityks iä seurataan, mutta alueen sopiTeksti ja kuvat Silvio Hjelt, prosenttila inen Palokuntala isen numeron 46 Palopuhe-k olumni keskittyi prosenttila skentaan, tarkemmin suhteeseen 80–20%, josta ensimmäin en luku taisi edustaa viihdearvot avoitetta ja jälkimmäine n sitten faktaa. Eihän kaikkien tarvitse samanlaisia valmiuksia tarjota. Jos palokunta pystyy nopeampaan kin toimintaan, suurempaan vahvuuteen tai toisenlaisiin tehtäviin, voi se siirtyä valmiusskaala ssa myös ylöspäin. Heikoin lenkki on se, joka ei pysty edes aloittamaan työtehtävää. Joku muu on noussut sopimuksia sorvatessa tärkeämmäksi kuin perusasia: ihmisten auttaminen. Ilmainen vihje Voisihan riskialuejako, hälyttämisja viiveproblem atiikkaan tarttua syvällisemmi nkin, mutta kun prosenttikolu mnissa niihin ei tartuttu, niin mikäpäs tässäkään. Tässä prosenttikolu mnisti on huolimattomasti nielaissut jonkun populistin tarjoaman syötin, painoineen ja kellukkeineen , tarjoten sitä sitten jalostamatta muillekin. Tilastollinen tarkastelutap a sallii Länsi-Uudell amaalla avoimen ja rehellisen analyysin, koska satunnainen poikkeama ei ole sopimusrikkomus eikä se aina ja heti johda sopimuksen irtisanomisee n ja palokuntatoim innan lopettamiseen . Siis esim. Voisi tuottaa mielenkiintoi sta luettavaa. Palokunta toimii vielä sopimuspalok untana, mutta lähtöaikavaat imus on pitempi ja/tai minimimiehi tys pienempi. Mitä niin arvokasta epävarmassa lähtövalmiudessa on, että siitä kannattaa maksaa. Lähdön onnistumisto dennäköisyys kuitenkin kasvaa, jos luvataan vähemmän. Myös kulahtanut lause, “Ei meillä mitään hätää ole, potilaalla se hätä on”, saa prosenttisopimuksessa uuden ulottuvuuden. Siihen laadunvalvon ta puuttuu, ohjaten toimintaa toivottuun suuntaan. Puhutaan mukavuusalueesta ja myöhemmin jopa saavutetusta edusta. Se kolumnin parjaama %-luku on siis dynamiikan eräs keskeinen hallintoväline . Ammattilaisen nimi tällaisessa prosenttipaperissa tarkoittaa, että perusarvot on oikeasti unohdettu tai sitten niistä ei piitata. Pitäisi katsoa dynaamisesti läpi sormien. Tulisiko prosenttipalokuntien yhteydessä puhua ollenkaan palokunnasta. Julkisuudessa viritetty keskustelu ”lähtemättöm ien palokuntien käytöstä ensivastetehtävi in” kuulunee jälkimmäisee n ryhmään. Prosenttipalokuntalaisen ei kuitenkaan tarvitse pahoitella, sillä hänen ei “tartte auttaa”, jos hän ei ehdi tai viitsi. Mene ja tiedä. Kuluu siis enintään 60 sekuntia hälytysvalon syttymisestä siihen, kun määrävahvuu della miehitetyn ajoneuvon takimmaisin taka-akseli ylittää tallin ovikynnyksen . Esimerkki Prosenttikolu mni ei määritellyt, mistä tai kenen 80–20% -suhteesta oli puhe, mutta otetaan vaikkapa Länsi-Uuden maan palokuntasopimus syyniin. Miksi prosenttivepareita ei voi kysyä varovasti lisäavuksi, kun on tarve, tietenkin sillä edellytyksellä, ettei veijareilla ole jotakin parempaa tekemistä. Minun mielestäni dynaamisuus on pelastusalan syöpä. Julkisen keskustelun tasapaino vaatii molempia. Kuiva insinöörimä inen analyysi taasen panostaa faktaan. Yksikkö lähtee, kun päteviä on riittävästi kasassa. Aina, koska siitä yhteiskunta maksaa. – Insinöörinperkeleet ovat keikkalampun särkeneet. Sellaista tuppaa syntymään , jos viihdearvoo n ylipanostet aan faktan kustannuks ella. Siitä asiasta on sovittu oikein viranomaisen kanssa ja sopimuspaperin kaksoiskappale löytyy asemalta. Kuntotesteissä itketään, että kuusi leuanvetoa ei korreloi yhtään savusukellustehtävän kanssa. Asiakas kärsii aina, jos avun lähtövarmuus on sattumaa, sillä silloin voi käydä niin, että apu ei edes lähde. Asiakkaan saama palvelu ei ensisijaisesti riipu siitä, millä todennäköisyydellä jokin palokuntayks ikkö sekunnin tarkkuudella lähtee, vaan siitä, mihin asiakkuus asettuu kartalla. Siinä dynamiikka tulee kuvaan mukaan, esim. Alueella on resursseja rajallisesti, mutta palokuntia useita. Joltain palaa talo, toiselta kuolee omainen – ehkä sen takia, kun kuului siihen sopimuksen mukaiseen 20 prosentin valitettavaan vähemmistöön. Prosenttilasku pielessä Palokuntala inen • 48 61 Entäs asiakas. Jos näyttää siltä, että palokunnalla on vaikeuksia päästä valmiustavoitteesee nsa, on vaihtoehtoina joko uusien keinojen löytäminen tai tavoitteen rukkaaminen . Vapaaehtoisp alokunnankin tallissa seisoo ajokki, odottamassa keikkaa. Lähtö on juuri niin nopeata kuin olosuhteet sallivat. Todennäköisy ys ilmaistaan %-lukuna. Näin on jo osittain käynyt, kun on laadittu prosenttisopimus. Prosenttiluvu lla on tässäkin vain huomioitu toteutuva arkitodellisuu s. Jos järjestelmä on niin dynaaminen, että se ei välttämättä toimi, niin siinä on jotain vikaa, ja tämä vika on korjattu sopimuksella. Prosenttiveparit saavat huokaista helpotuksesta – jokaiselle heidän keikalleen hälytetään aina sellainenkin yksikkö, joka varmasti hoitaa tehtävän. Viime lehdessä (48) prosenttisopimuksia puolusteltiin joustavana ja dynaamisena vaihtoehtona. Alueen palokuntien valmiudet on porrastettu tarpeen ja sen mukaan, mihin palokunta vuosittaisessa tarkistuksessa olettaa pystyvänsä. Annetaan kuitenkin jollekin (olisi voinut olla toimintavalm iutta pohtiva työryhmäkin , mutta siltä taisi loppumetreil lä puuttua se tarvittava siviilirohkeus ) ilmainen vihje: kun kerran avataan keskustelu, niin avataan kunnolla ja ryhdytään ihan oikeasti tutkimaan suoriteaikoja valtakunnalli sesti. Prosenttipalokunta voi pahimmassa tapauksessa tyriä epäluotettavuudellaan luotettavien palokuntien maineen. muspalokunt ien lähtöaikoja seurataan statusviestien perusteella. Ehkä myöhemmin . Tieto lisää tuskaa, josta maailma taas voi kehittyä, parempaanki n suuntaan. Dynaamiseen ajattelutapaan voi tutustua vaikkapa SSPL:n verkkosivuilt a, kts. Ei ole kovin epäselvää, mistä päästä pelastustoimea voitaisiin alkaa leikata. Tervemenoa sinne mistä ei ole paluuta! Apua tarvitsevan ihmisen näkövinkkelistä prosenttisopimus on järkyttävä. Se kertoo mm. dynaaminen sopimusmalli , 6 §. Oikealle palokunnalle olisi suorastaan nöyryyttävää, jos ei pystyisi aloittamaan omaa tehtäväänsä, vaan sen tekisi joku muu. Palokunta kaatuu ja kuolee, kun sen toimintaa perustelevasta tukipilarista syödään vähitellen prosenttiosuuksia pois. Tämä voi olla viihteellinen ilmaisu jonkun insinöörinplantun mielestä, mutta operatiivisesti ajattelevan pelastusalan toimijan näkökulmasta se on kaikessa karmaisevuudessaan totta. Kirjoittajan mukaan vastine oli laadittu kuivan insinöörimäisesti, mikä selittää operatiivisen ymmärtämättömyyden. Prosenttiurpoilusta löytyy mielenkiintoinen paloporsaan mentävä reikä. On turha paukutella haalarinhenkseleitä kylän nakkikioskilla, jos ei ole varma, saako autoa hälytyksen tullen liikkeelle. Jos hälytysjärjest elmä toimii ja lähellä olevia hälytettäviä riittää, saattaa varmuus lähennellä sataa prosenttia. Eräissäkin sopimuksissa lukee, että riittää kun klaaraa 80 prosenttia tehtävistä, lopuissa 20 prosentissa hälytyksistä sopijaosapuolten puolesta voidaan menetellä “antaa paskan palaa” -mallin mukaisesti. Tämän tiedon jälkeen alkaa jo pelottaa, että mikä on seuraava dynaaminen veto. Ja päinvastoin. Se syö uskottavuuden kansalaisten, päättäjien ja lopulta prosenttihenkilöstönkin keskuudessa. Samoin on käynyt koko pelastustoimellekin, kun asioita on perusteltu dynaamisesti. todellisia lähtöaikoja, oikeasti mitattuina taka-akseleid en sijoituksien perusteella. Vuositasolla lähtöjen tulee onnistua 80%:sesti sopimuksen valmiusmäär itettä noudattaen. Sitä saa minkä mittaa vai… Mitä se 80–20 kertoo, ihan oikeasti. Kaiken huippu on tietysti se, että ei tartte lähtee keikalle, jos ei halua. Kaikki eivät lupaa aivan samaa, vaan oman pystymisen arvioinnissa katsotaan ensin peiliin, sitten pohditaan todellisuutta, ja vasta sitten luvataan. Siitä on potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä toimintaa kannata ylläpitää vain muutaman prosentin tähden. Nyt peruspilarista – jatkuvasta valmiudesta – on syöty pala pois. Muuhun en ota nyt kantaa. Marko Partanen. Sopimuksessa luvattu valmius toteutuu, jos kaikki loksahtaa sillä tavalla kohdalleen kuin palokunta toivoo, muuten ei. En usko, että dynaamista paskaa ymmärtää potilas tai potilaan omaisetkaan. Maassamme on palokuntia, joiden allekirjoitetuissa sopimuksissa sanotaan, että välttämättä ei tarvitse lähteä keikalle. Siltä asemalta, jolta ei ole pakko lähteä, jollei viitsi. Uusi toimintavalmiusohje on toinen dynaaminen esimerkki ja taas tuli paskaa käteen. Sopimuksen alittava toiminta voidaan kuitata sopimuskauden aikana lausahduksella: “Kausi on kesken, katsotaan kokonaisuutta”. Se ei missään tapauksessa merkitse, ettei palokunnan ”tarvitsisi” lähteä keikalle, vaan palokunnan velvoitteena on aina tehdä parhaansa. Näitä arvoja poljetaan surutta jopa alamme sopimusteksteissä. Vain muutaman prosentin tähden 60 Palokuntala inen • 48 Valmius on suhteellist a Vakinaisen palokunnan yksikön maksimilähtö aika on yksi minuutti. Ellei tavoite ole kaikilta osin toteutunut arvioidaan siis asetettua vaatimustaso a ja siitä suoritettuja korvauksia tarkemmin. Sopimukseen on kirjattu valmiuden tavoitetaso, johon sopimuspalokunnan tulisi pyrkiä. Taso perustuu toisaalta alueen tarpeeseen ja toisaalta kunkin palokunnan omaan arvioon siitä, mihin palokunta tietyllä todennäköisy ydellä pystyy. Ellei sitten tehdä töitä sykleissä esimerkiksi siten, että neljä keikkaa on hoidettava ennen kuin voi huilia yhden. Tai, ehkä se maallikolle on. Olen sitä mieltä, että jos lähtövalmius on sopimuksella sovittu alle sadaksi prosentiksi, niin sopijatahot ovat antaneet periksi: palokunta ei yksinkertaisesti pysty siihen, mikä on sen tehtävä. sen, että vaikka tilasto osoittaisikin yhden sekunnin ylitystä lähtöajassa tai yhden miehen puuttumista tavoitellusta määrävahvuu desta, niin yksittäisiä tapauksia ei ruveta aluetasolla vielä penkomaan taikka sopimuksia niiden perusteella irtisanomaan
Oli alkamassa reservijoukon kertausharjoitus. Suomalaista tämä vähän ihmetytti, mutta sveitsiläiset ovat siihen tottuneet, eikä kaupungilla oikeastaan kukaan kiinnittänyt mitään sen suurempaa huomiota. Palokuntalainen • 49 52 PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA Sveitsin pelastustoimi Vierailin Sveitsissä heinäkuussa. Enemmän minua kiinnosti kuitenkin miten pelastustoimi on Sveitsissä järjestetty ja niinpä päätin ensin poiketa Zürichin eteläisellä paloasemalla. Zürichin eteläisen ammattipaloaseman siistejä sisätiloja Teksti ja kuvat Isto Kujala. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Zürichissä ihmettelin yhtenä päivänä sitä, kun rautatieasemalta tulee maastopukuisia miehiä junista reppuselässä ja rynnäkkökivääri näkyvissä repun päällä. Ehkä he ajattelivat, että tämä on näkyvä osa ulkoista turvallisuutta. Miehet tulivat harjoitukseen – kuten aina – mukanaan kotona säilytettävä sotilasvarustus, mukaan luettuna rynnäkkökivääri
Esittelijänä toiminut palomies Clot Müller esitteli minulle perusteellisesti paloasemansa kalustoa. Löytyi henkilö, joka ymmärsi englantia ja tajusi, että palokuntaan pitäisi päästä tutustumaan. Kysyin heiltä englanniksi: Oletteko palokuntalaisia ja voisiko palokuntaanne tutustua. Heti ajattelin vastata röyhkeästi suomeksi: suomea! Yllätys oli suuri, kun tarjoilija vastasi suomeksi. Yksi erikoinen kohde oli sammutusauto, jonka tikkaat tulivat sähköisesti ajoneuvon sivulle. Zürichissä yritin saada kontaktia useampaan palokuntaan, mutta ovet pysyivät kiinni. Samassa talossa asuvilla oli palokunnan avaimet ja niin pääsimme paloasemalle. Olisin päässyt kyytiin, mutta ajan puutteen vuoksi kieltäydyin. Näin pystyttiin lisäämään työturvallisuutta, Clot kertoi, kenenkään ei tarvitse kiivetä korin katolle irrottelemaan ja ohjaamaan alas laskettavia tikkaita. Tarjoilija oli kotoisin Korpilahdelta. Netistä selvisi, että Zürichissä on kaksi ammattipalokuntaa: eteläinen ja pohjoinen. Kylän palokuntaankin pääsimme tutustumaan. Samassa talossa oli asunto, jonka parvekkeelta ihmiset katsoivat ohi kulkevia. Tulimme Parkhotel Schwertin terassille. Samoin kuin Suomessa, vapaaehtoisilta asemilta ei henkilöstöä löydy kuin sattumalta. Zürichin jälkeen seuraava kohteemme oli Weesen. Weesen paloasemalla oli yksi sammutusauto, kaksi miehistöautoa ja 27 metriin nostava Bronto Skylift nostolava-auto. Tämä oli pieni 1500 asukkaan alppikylä, itsenäinen kunta. Menicouzi on myös radioamatööri. Asema oli silmiin pistävän siistissä kunnossa ja antoi hyvää kuvaa sveitsiläisestä palokuntatoiminnasta. He eivät minua ymmärtäneet, mutta ohi kulkevilta he hakivat apua. Kuinka ollakaan juuri nyt oltiin testaamassa Bronto-Skyliftin 53 metriin nostavaa lavaa. Hänen kotisivujensa osoite on: https://sites.google.com/site/ hb9fbp/home Paloaseman tallista pystyi heti huomaamaan, että täälläkin on Suomessa tehty nostolavatikas-auto.” Zürichin eteläinen paloasema.. Muutama sata metriä ravintolalta oli paloasema, jonka ovet olivat kiinni. Meidät toivotettiin tervetulleeksi saksaksi ja kysyttiin mitä kieltä puhumme. Palokuntalainen • 49 53 Zürichin palokunnat Selvitin osittain jo ennen matkaa mistä löytyy pysähdyspaikkojen palokunnat. Vapaaehtoiset – missä he ovatkaan. Paloaseman tallista pystyi heti huomaamaan, että täälläkin on Suomessa tehty nostolavatikas-auto. Harvoin olemme saaneet näin hyvää palvelua. Vierailija ja ylipalomies Francesco Menicouzi. Kävin kolkuttelemassa eteläisen paloaseman ovia ja ne aukenivat helposti suomalaiselle palokuntalaiselle. Ajattelimme syödä ravintolassa, joita Sveitsissä on näinkin pienessä kylässä useita
as. Pelastushenkilöstön yhteismäärä perustuu Sveitsin viralliseen tilastoon vuodelta 2011.. 1376 712 • työpaikkapalok. Palokuntalainen • 49 54 PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA Lugano alueen pääpaloasema Matkailumme edistyi ja vihdoin olimme Sveitsin italiankielisellä alueella Luganossa. 5 000 x) 400 • ammattihenkilöstö 1200 4084 kansal/1 pel. Asemalta löytyi 36 erilaista paloautoa. Velvoitepalokunnat ovatkin muuttuneet vapaaehtoisiksi palokunniksi. Henkilö, joka jostain syystä ei halunnut tai pystynyt osallistumaan, joutui tämän korvaamaan säädetyllä maksulla. 92 168 14 206 • työpaikkapalokunnat n. Meitä oli vastassa varsin mainio tyyppi, ylipalomies Francesco Menicouzi. Yhteensä näiden paloasemien vastuualueella on noin 160 000 asukasta. Suomen osalta tiedot perustuvat Palokuntasopimukset Suomessa – sopimusten selvittämishankkeen loppuraporttiin (2011). VERTAILU SVEITSI SUOMI asukasluku 7 864 000 5 400 519 pinta-ala km 2 41 277 338 432 asukkaita/km 2 191 16 BKT asukasta kohti (USD) 43 400 35 600 PALOASEMIA yhteensä 1632 834 • vpk-asemat/sopimusp. Weesen vapaaehtoinen paloasema. Sveitsin pelastustoimen tiedot perustuvat ylipalomies Francesco Menicouzilta, Luganon paloasema ja palomies Clot Mülleriltä, Zürichin eteläinen paloasema, saatuihin tietoihin. Toiminta-alueella on 10 pienempää vpk-asemaa. Vuonna 1978 annetussa laissa aloitettiin luopuminen velvoiteperiaatteesta ja korvausmaksusta. Hän kertoi asemansa tilanteesta ja myös alueesta, jossa heidän on pystyttävä toimimaan. Luganon paloasemalla on alueen pääpaloasema ja siellä on 112 palomiestä, joista 21 on ammattipalomiehiä ja loput vpk-laisia. kohti 80 288 Sveitsin ja Suomen pelastustoimen vertailu Sveitsissä velvoitepalokunnista vapaaehtoisiin palokuntiin Ensisijaisesti pelastustoimi on Sveitsissä kuntien vastuulla. henk. Kuvassa Luganon paloasema. x) Työpaikkapalokuntien henkilöstön määrä on arvioitu, koska sitä ei ollut saatavissa. Weesen paloaseman miehistöauto. (sopimus) 242 20 • ammattipaloasemat 14 102 pinta-alaa km 2 /1 asema 25,3 405,8 kansalaista/1 asema 4819 6 475 PELASTUSHENKILÖSTÖ yhteensä 98 368 18 690 • vpk:t /sopimuspalok. Sveitsin koko pelastustoimen tilanteesta hänellä ei ollut tietoa, mutta hän lupasi asian selvittää – ja niin hän myös teki. Selvitin missä on Luganon paloasema. Palokuntatoiminta on aiemmin järjestetty pääosin velvoitepalokuntien avulla: kansalaiset velvoitettiin lain voimalla osallistumaan palokuntaan
Auton muutostyöt tehtiin talven ja kevään 2012 aikana yhteistyössä pelastuslaitoksen korjaamon ja Kakskerran VPK:n päällystön kanssa. Tätä erikoistehtävää varten rakennettiin entisestä ambulanssista eläinpelastusauto. Kakskertaan eläinpelastusauto UUSI SARJA: Erikoistuva sopimuspalokunta. Palokuntalainen • 49 55 Teksti ja kuvat Marko Viljanen Turkulainen Kakskerran VPK on normaalien palokunnan perustehtävien lisäksi erikoistunut eläinpelastamiseen. Alustana on vuosimallin 2006 MB Sprinter. Auto otettiin käyttöön huhtikuun alussa
– Tällä hetkellä meillä on 10 koulutettua eläinpelastajaa, sanoo vpk:n päällikkö Marko Viljanen. Kakskerran VPK:n päällikkö Marko Viljanen.. – Eläinpelastushälytysten määrää on vaikea arvioida, mutta uskoisin sen asettuvan pariinkymmeneen vuodessa. Palokunnalla 10 eläinpelastajaa Kakskerran VPK on järjestelmällisesti kouluttanut hälytysosastonsa jäseniä eläinpelastamiseen. ”Kissa puussa” -tehtäviä yksiköllä ei hoideta, vaan jokainen maakunnan pelastusyksikkö käy tarvittaessa pelastamassa niitä. 050 431 9556, kari.alanko@turku.fi • Kakskerran VPK päällikkö Marko Viljanen, puh. Kaiken kaikkiaan hälytyksiä palokunnallamme on keskimäärin 70 vuodessa. Kuvassa kertakäyttöinen suoja-asu, eläinten merkintäkyniä, desinfiointiainetta, työkalulaukku, huopia suojaamiseen ja lämmittämiseen, suuren siirtoalustan tarvikelaatikko, suihkepullo öljyisten lintujen pesuaineelle, säilykeruokaa eläimille, tulostin. Auton takatilaan on asennettu suurikokoinen häkki, jossa voidaan tarvittaessa kuljettaa suuren koiran kokoista eläintä. Myös luonnonvaraisten eläinten pelastaminen kuuluu yksikölle, vaikkakin paikalliset pelastusyksiköt hoitavat pääasiassa nämä tilanteet. Kakskerran VPK on Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokunta, ainut palokunta vaikutusalueellaan (valmiuspalokunta) Kakskerran saaren Harjattulassa, noin 20 kilometrin etäisyydellä Turun keskustasta. Esimerkkinä tästä on ensihoitoa estävä vihainen koira asunnossa. Palokuntalainen • 49 56 Autosta ja sen käytöstä antaa tarvittaessa lisätietoja: • Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen aluepalopäällikkö Kari Alanko, puh. Auton kalusto on tarvittaessa normaalien sammutusja pelastusyksiköiden hyödynnettävissä. 040 536 5650, kakskerranvpk@vs-alpe.fi T 57-tunnuksella varustettu auto on sijoitettu Kakskerran VPK:n asemalle Turun Harjattulaan. Sen sopimuksen mukainen lähtövaatimus on 10 minuuttia vahvuudella 1+3. Sen toiminta-alueena on koko maakunta. Yksikön hälyttäminen tapahtuu hätäkeskuksen kautta joko päivystävän palomestarin tai päivystävän päällikön pyynnöstä. Mielenkiintoisena yksittäisenä tehtävänä on pelastustoimintaa vaarantavien eläinten kiinniotto. Tiheäsilmäiset haavit, käärmepihdit, venehaka, “sikajarru”. Auton “toimistotila”. Myös myrkyllisten eläinten tunnistaminen ja kiinniotto kuuluu yksikön tehtäväkenttään. Monipuolinen tehtäväkenttä Eläinpelastusyksikkö vastaa eläinsuojien paloissa ja muissa vaikeimmissa onnettomuustilanteissa eläinten pelastustoiminnan johtamisesta ja ohjaamisesta yhteistyössä eläinlääkärin ja tilan edustajan kanssa
palokansalle Valoa + Erinomainen valaisukyky + Tasainen valo joka suuntaan + Monipuoliset käyttömahdollisuudet – vaatii verkkovirran, vie kallisarvoista aggregaattitehoa – erektio ei onnistunut ilman katuharjalla kutittelua – melko kookas paketti – vaatii huolellisuutta niin selvityksessä kuin purussa – heiluu voimakkaassa tuulessa ja vaatii lisäpainoja Plussat ja miinukset Testissä olleita valaisimia maahantuo Turvata Oy ja myy Palokamu-ketju.. P alokuntien valaisukalusto on viime vuosien aikana kehittynyt nopeasti. Sen sijaan kypäräja käsivalaisimet jakavat herkästi käyttäjien mielet. Palomiehen rintalamppu osoittautui käteväksi, ladattava kolmijalkavalaisin erinomaiseksi, laukkuvaloissa oli paljon toivottavaa ja päätähtenä ollut Prism ”sukkavalo” tai oikeammin puhallettava valopylväs yllätti käyttömahdollisuuksillaan. Ladattavien valaisimien mallistot ovat vaihtuneet vuosien saatossa tiuhasti ja valaisimia akkuineen ja latauslaitteineen on jouduttu uusimaan ennemmin ja enemmän kuin olisi ollut tarve. Autojen kiinteät työvalot ja valomastot ovat jo keskivertopalomiestä tyydyttävällä tasolla. Palokuntalainen • 49 58 Kallista, mutta tehokasta Palokuntalainen testasi muutaman mielenkiintoisen, ammattikäyttöön suunnitellun valaisinuutuuden. Melkein joka toisen paloaseman varastosta löytyy käytöstä poistettuja, ladattavia valaisimia ja niiden latureita
Lokakuussa Karvianjoen tulva vahingoitti katuvalojen ohjausta siten, että koko ydinkeskusta jäi pimeäksi. Valopylväs tositoimissa Pomarkussa testattavana ollut Prism -valopylväs joutui tositoimiin kolmeksi yöksi. Valaisin on paristokäyttöinen ja Atexsuojattu. Liikenneonnettomuuspaikka voidaan yleisvalaista kattavasti ja valo toimii samalla pitkälle näkyvänä huomion herättäjänä. Huom! Valojen suunta! Erinomain en valaisuky ky! Pystytys ongelmia!. Muutaman puutteen ja kalliin hinnan ohella negatiivista sanottavaa käyttökokeessa ei pahemmin löytynyt. Rintalampulla valoa myös alas Sammutusmiehen henkilökohtainen valaisin voi olla kypärään kiinnitetty, kädessä pidettävä tai sammutusasun rintaan kiinnitettävä. Kuntalaisten palaute turvallisuutta lisäävästä tilapäisestä valaistusjärjestelystä oli kiittävä. TEKNISET TIEDOT TEKNISET TIEDOT • 3715 • 4 AA paristoa • Paloaika 174 lumenia 4h 45min • Paloaika 95 lumenia 8h 30 min • Paloaika 32 lumenia 31h • Ja vilkkuva 142 lumenia paloika 10h • Paino ilman paristoja 310g • Paristoilla 410g • Valokeilan ”pituus” 174 lumenia 278m • Tiiveysluokka IPX4 • Valaisuteho 1000W • Lamppu 4,5 metrin korkeudella • Toimii verkkovirralla • Käyttöönotto 5 minuuttia. Palokuntalainen • 49 59 Valopylväs yllätti tehollaan Kun onnettomuuspaikalla tarvitaan tehokasta yleisvaloa, on amerikkalainen aavikko-olosuhteisiin kehitetty ”leirivalo” paikallaan. Iskunkestävä runko tekee valaisimesta tukevanoloisen. Erikoista testatussa Peli-rintavalaisimessa oli mahdollisuus valokeilaan myös alaviistoon, sammutusmiehen edessä olevaan maanpintaan. Nelitoiminen painokytkin on valaisimen yläosassa. Vesistötehtävissä maatukikohta-alueen yleisvalo toimii samalla ”majakkana” aluksille. Testaajat kehittivät mitä erilaisimpia mahdollisia käyttökohteita valopylväälle. Joen yli johtava jalankulkusilta jouduttiin sulkemaan. Rakennuspaloissa yhdellä pylväällä voidaan yleisvalaista suurenkin rakennuksen piha-alue. Valopylväällä valaistiin keskustan siltojen välinen alue ja tilapäiset liikennejärjestelyt. Viimeksi mainittu on vielä harvinainen käytössä, mutta saanee omat kannattajansa
0400 698 102 info@heat-it.fi www.heat-it.fi Peli 9430 ladattava työvalo • yksi valomasto, max korkeus jatkettuna 82 cm • masto kääntyy 360 astetta • valokeilan hajonta 90 astetta • akku 12V ladattava • valoteho 2000 lumenia (korkea), 1000 (matala) • teho 24W • paloaika 8 tuntia (korkea), 15 tuntia (matala) • mitat 40x20x23 cm • paino 9,8 kg • väri keltainen tai musta Peli 9460 ladattava työvalo • kaksi valomastoa, max korkeus avattuna 180 cm • mastot kääntyvät 360 astetta • valokeilan hajonta 90 astetta/ valomasto • molemmilla valomastoilla oma akku 12V • valoteho 2000 lumenia (korkea), 1000 (matala)/valomasto • paloaika 8 tuntia (korkea), 15 tuntia (matala)/valomasto • mitat pakattuna Peli laukkuun (pyörillä) 55,9x35,1x22,9 cm • paino 23 kg Kolmijalkavalaisin on erinomainen Valotestin ylivoimainen suosikki oli kolmijalkainen kompakti led-valo. 7600,00 € Tämä kappale myydään hintaan 5900,00 € + alv. Kahdella lampulla varustettu kovamuovinen kokonaisuus kulkee latauslaitteineen kätevästi kolhuja kestävässä laukussa. Valaisin on kevyt, mutta pysyy pystyssä tuulellakin. Vaihdettava akku sijaitsee kolmijalan rungon alaosassa. Helppo pystyttää. Hyvä ominaisuus on kaksi tehoaluetta: ”kahden tunnin valo” ja tehokkaampi ”neljän tunnin valo.” Käyttökytkin on valaisimen päällä. Peli 9420XL LED valomastosarja • yksi valomasto, max korkeus avattuna 157 cm • valokeilan hajonta 58 astetta • akku 12V ladattava • valoteho 1000 lumenia (korkea), 500 (matala) • paloaika 2 tuntia (korkea), 4 tuntia (matala) • mitat pakattuna 73,6x23 cm • paino 3,81 kg • väri musta + Erinomainen valaisuteho + Laaja-alainen keila + Vankka kokonaisuus Vaatii tasaisen alusta tai tuen Melko lyhyet jatkovarret Kallis hankintahinta Plussat ja miinukset TEKNISET TIEDOT TEKNISET TIEDOT Plussat ja miinukset + Kevyt ja kestävänoloinen + Kaksi tehoaluetta + Laaja keila + Helppo ja nopea selvittää. Rahtivapaasti. Heat-It Oy Pulkamontie 3 D, 96900 ROVANIEMI Puh. 90 kg. 0400 698 102 Sähköposti: info@heat-it.fi UUSI ILMAKAARITELTTA 30 M2 . Ilmakaarien täyttö nopeasti paineilmapullosta. Teltan ovh. Valaisimen käyttökuntoon saattaminen vie aikaa muutaman sekunnin. Kevyt liikuttaa, paino vain n. Varma lämmönlähde: “Hiitti” ladattavat lämpöpakkaukset. Heat-It Oy Puh
Mikäli maksimimäärä palomiehiä halutaan autoon, joutuu kaksi miestä istumaan selkä menosuuntaan. Tilava ohjaamo/miehistötila Valmistajan mukaan ohjaamo voidaan rakentaa 1+4 -istuimisesta aina 1+7 -istuimiseen saakka. Muun muassa pientavaroiden säilyttämistä varten on saatavilla niin kapeita tai kuin leveitäkin laatikoita. Paja Viher-Vehmas on valinnut perusvaihtoehdoksi keskipumppuratkaisun, mutta tarjoaa myös peräpumppua sitä haluaville. Nelivetoiseen, mutta ketterään sammutusautoon on saatu mahtumaan normaali vesimäärä (2800 l) ja iso miehistöohjaamo. Atego alustana, keskipumppu vakiona Auton alustana on nelikko Mercedes-Benz Atego 1329 AF 3860, jossa moottorina on 210 kW:n diesel ja vaihteistona Allison 3000 P -automaatti. Vaikka kyseessä on Scaniaa hieman alemman painoluokan auto, on se varteenotettava vaihtoehto niin pelastuslaitoksille, sopimuspalokunnille kuin teollisuuspalokunnillekin.. Sen kokonaispituus on 7402 mm. Auto painaa 11 500 kiloa täydessä varustuksessa. Se on irrotettavilla loiskelevyillä lokeroitu 800 litran osastoihin, jotka ovat kuitenkin kunnon vesiyhteydessä toisiinsa. Vaikka osin nelivetoisuudesta johtuen runko on melko korkealla, painopiste on kuitenkin suhteellisen alhaalla. Forssalainen sammutusmersu W2800X Vahva haastaja sammutusautomarkkinoille Pitkään markkinoita melkein yksinvaltiaana hallinnut Scania Saurus -yhdistelmä on saanut haastajakseen Mersun forssalaisen Paja Viher-Vehmas ky:n päällirakenteilla. Koko ohjaamo ja erityisesti sen väliseinäratkaisu on suunniteltu siten, että tilaajan toiveet voidaan ottaa helposti huomioon. Palokuntalainen • 49 61 A utouutuudesta tekee mielenkiintoisen sen kompaktius. Vesisäiliö on pitkämäinen ja ”neliskanttinen”
Lähde Hätäkeskuslaitos Kuvitus Anna Broholm. Kun olemme selvittäneet asiaa ja ottaneet yhteyttä näihin numeroihin, on selvinnyt, että kyse on ollut lapsen leikeistä. Hätänumero 112 ja oma osoite näkyville kotona Lapsen kanssa on syytä käydä huolellisesti läpi esimerkkien valossa, millaisessa tilanteessa pitää soittaa hätänumeroon 112. Pyydän lapsen vanhempia myös keskustelemaan asiasta lapsen kanssa, ja ohjaamaan häntä hätänumeron oikeaan käyttöön. – Meillä on jonkin verran tilanteita, jolloin samasta numerosta on tullut soittoja hätäkeskukseen, eikä puhelimesta ole kuulunut mitään. Vanhempien tehtäväksi jää opettaa lasta käyttämään puhelinta oikein ja järkevästi. Turha soitto saattaa viivästyttää avunsaannin oikeilta avuntarvitsijoilta. Tositilanteita varten lapsen kanssa on syytä harjoitella etukäteen näissä tilanteissa toimimista lapsen ikätason edellyttämällä tavalla. Harjoittelu ei saa synnyttää pelkoa lapsessa, vaan siitä pitää jäädä turvallinen olo. Puhelinetiketin opetteluun kuuluu myös vaaratilanteissa toimiminen. Hätäkeskuspäivystäjät ovat ammattilaisia ja osaavat käsitellä lapsiasiakkaitakin oikealla tavalla. Mitä, jos kaveri jää koulumatkalla auton alle tai kotona yksin ollessa syttyy tulipalo. Palokuntalainen • 49 62 L apselle hankitaan oma matkapuhelin usein viimeistään koulun alkaessa. Hätänumeron viereen on syytä lisätä kotiosoite, sillä hätätilanteessa se helposti unohtuu isommaltakin lapselta. Tilanne ei yleensä toistu, kun kerron, että pilanpäiten soitettu puhelu tulkitaan ilkivallaksi ja se on kriminalisoitu rikoslaissa. Tositilanteita varten hätänumero on syytä laittaa näkyvälle paikalle kotona, esimerkiksi jääkaapin oveen. Vanhemmat saattavat ajattelemattomuut”Kutsu poliisi, 112…” Näin soi Helsingin Poliisisoittokunnan, Nallekoplan, opettavaisen kappaleen 112 kertosäe. Yksinkertaiset sanat ja toistuva riimitys jäävät hyvin niin lapsikuulijan kuin aikuisenkin mieleen. Hätänumeroon pitää soittaa mahdollisimman nopeasti, kun huomaa vaaratilanteen ja tarvitsee kiireellisesti viranomaisapua paikalle. Lasta on syytä myös rohkaista soittamaan hätänumeroon, mikäli tilanne sitä vaatii ja muistuttaa, että hätänumeroon soittamista ei tarvitse pelätä. Osassa tapauksista paikallinen poliisi on käynyt puhuttelemassa lasta, Alarautalahti toteaa. Opeta lapsi käyttämään puhelinta oikein, hätätilanteessakin Noin 10 % tahattomista virhesoitoista on lasten tekemiä taan antaa lasten leikkeihin käytöstä poistetun kännykän. Hyviä huomioita ovat myös, että hätänumeroon soittamiseen ei tarvita suuntanumeroa ja numeroon voi soittaa saldorajasta huolimatta. Lapselle on hyvä kertoa etukäteen, että päivystäjät kysyvät kysymyksiä, joihin on tärkeää vastata ja tärkeää on kuunnella tarkasti tädin tai sedän antamia ohjeita. Hätäkeskuslaitoksen internet-sivulta www.112.fi löytyy tarkempia ohjeita vanhemmille. Leikki on lapsen työtä, joten sen varjolla on helppo opettaa lapselle tärkeitä asioita. Jos akussa on yhä virtaa, sillä voi vahingossa soittaa hätänumeroon ilman SIM-korttiakin, Hätäkeskuslaitoksen lakimies Anna Alarautalahti opastaa. Vanhempien vastuulla on opettaa lasta käyttämään puhelinta oikein, myös hätätilanteessa. Hyvä on myös terävöittää lapselle, että puhelua ei saa lopettaa ennen kuin hätäkeskuspäivystäjä antaa siihen luvan. – Lisäksi lapselle pitää teroittaa, että hätänumeroon ei saa soittaa pilanpäiten
Lisätietoja: Hätäkeskuslaitos/lakimies Anna Alarautalahti, puh. Tositilanteita varten hätänumero on syytä laittaa näkyvälle paikalle kotona, esimerkiksi jääkaapin oveen. kodin osoitteen. Puhelujen määrällä mitattuna tämä on noin 79 000 puhelua. Asiattomat puhelut ruuhkauttavat hätänumeroa ja saattavat hidastaa avunsaantia todellisilta tarvitsijoilta. • Hätänumeroon 112 voi soittaa, vaikka puhelimessa ei ole saldoa jäljellä. • Kerro konkreettisia esimerkkejä, milloin hätänumeroon ei pidä soittaa. • Kun tiedät tai epäilet hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön olevan uhattuna tai vaarassa. 071 4716 433 anna.alarautalahti@112.fi. • Kerro, millaisissa tilanteissa hätänumeroon 112 soitetaan. • Teroita lapselle, että hätänumero 112 ei ole leikin asia. Turha soitto saattaa viivästyttää hädässä olevan henkilön avunsaantia kohtalokkain seurauksin. Muistilista Näin opetat lasta soittamaan hätänumeroon Milloin soitat 112. Lisäksi lapset soittavat tahallisia pilasoittoja hätänumeroon. • Kerro, että on tärkeää vastata sedän tai tädin esittämiin kysymyksiin ja puhelimen saa sulkea vasta, kun siihen annetaan lupa. • kiireettömissä tilanteissa • kyselytai tiedustelutarkoituksessa • häiriötilanteissa, joissa kukaan ei ole vaarassa • sähkökatkokset • liikenneruuhkat • Muistuta lasta, että hätänumeroon soittamista ei tarvitse pelätä – soittamalla saa apua ja neuvoja. • Mainitse, että puhelimeen vastaa setä tai täti, joka kysyy tilanteesta lisää tietoa. Lue lisää hätänumeron oikeasta käytöstä osoitteesta: www.112.fi. • Kun kohtaat hätätilanteen tai tarvitset kiireellisesti viranomaisapua, esimerkiksi poliisin tai palokunnan paikalle. Kerro konkreettisia esimerkkejä ja tilanteita: • Soita hätänumeroon 112 esimerkiksi, kun • huomaat onnettomuuden tai tulipalon • huomaat meneillään olevan tai tapahtuneen rikoksen • on tarvetta ambulanssille tai sosiaaliviranomaiselle • Jos epäilet, onko kyseessä hätätilanne vai ei, on aina parempi soittaa hätänumeroon 112 kuin olla soittamatta. Palokuntalainen • 49 63 Opeta lapsi käyttämään puhelinta oikein, hätätilanteessakin INFO Noin 10 prosenttia tahattomista virhesoitoista voidaan katsoa aiheutuneen lapsen leikeistä. Milloin et soita 112. Sivustolta löytyy tätä varten lomakkeita, joihin voi kirjoittaa valmiiksi esim
De senaste åren har man även på den finska marknaden fört in nya utvecklade släckmedel och -metoder. Men, om det erbjuds tryggare metoder så bör de mera aktivt tas fram och i användning. Då man granskar de förändringar som sker eller redan skett i branschen kan man se att modellerna den senaste tiden förnyats i mycket snabb takt – med ett undantag. De har emellertid inte fått institutets lärare att tända, även om de nya metoderna fått visst stöd bland enskilda lärare. Med det nuvarande sättet att rökdyka kommer det för eller senare att komma ett eller flere offer. Släckandet, dess teknik och taktik har inte förändrats särskilt mycket under de senaste 25 åren. Så pass riskabelt är det. Äran av detta – hör och häpna – tillkommer Räddnings-institutets högklassiga utbildning. Den offensiva metodens förluster är i Finland osannolikt små. Det räcker inte att man kastar någon enstaka granat in i ett brinnade utrymme och sedan gör något slags utvärdering. Det räcker inte att det finns Cobrautbildning endast till namnet. Nu är det tid att ta upp de nya metoderna till en verklig granskning. Det har inte skett någon övertändning inom lärarkåren, och någon eldfront av nya metoder har inte svept över Finland. Institutets lärarkår kan vara nöjd över att dess läror tills vidare har varit fragångsrika och effektiva. Då den offensiva metoden baserad på små vattendroppar kom till Finland i slutet av 1980-talet inled en era som fortfarande pågår. Räddareleverna utbildas att släcka inifrån utåt, nerifrån uppåt och så vidare. Nya släckmetoder har i allmänhet inte fått särskilt goda utlåtanden av institutets representanter. Släckningslärorna måste ses över Det räcker inte att man kastar någon enstaka granat in i ett brinnade utrymme och sedan gör något slags utvärdering.”. Rökdykning och offensivt släckande används endast i vissa klart avgränsade situationer, och i andra lägen använder man alternativa släckmetoder. Palokuntalainen • 49 64 BRANDKÅRISTEN LEDARE Chefredaktör Pekka Koivunen Räddningsbranschen anses vara gammaldags och det särskilt då man talar om att förnya olika handlingsmodeller. Det räcker inte att alternativen fortfarande har en andrarangens position, om ens det. De senaste åren har det lyckligtvis inte blivit några offer, men däremot närapå-situationer. Bränderna släcks fortfarande med hjälp av riskabelt rökdykande. Den offensiva släckmetoden med sina små droppar och sina rökdykare anses i Kuopio vara den absoluta ettan. Man talar bara inte om dem. En sådan situation brukar bara sällan vara för evigt. Få vågar kritisera Räddningsinstitutets läror och föra fram nya alternativ. Det finns granater, impulssläckare, Cobra och så vidare. I Sverige har man redan vaknat och utvecklat hela släckningsdoktrinen med målet att uppnå en säkrare släckning och även en effektivare verksamhet
Barn under 15 år skall inte arbeta, och upp till 18 års ålder är farligt arbete under vissa omständigheter förbjudet. Eller är det rent oförstånd. Oberoende av ålder. Annat arbete är helt ok. Vem vinner på att man inför sådant som gallrar bort personer som hittills ansetts vara fullt funktionsdugliga och ibland till och med särskilt lämpade för de uppgifter som i praktiken förekommer. Man kan med fog fråga sig, vem som verkligen är betjänt av att man inför nya formellt stränga restriktioner på dem som utför arbetet, även då sådana restriktioner inte är på något vis medicinskt, tekniskt eller juridiskt motiverade. Och någon övre åldersgräns existerar inte. Gamla gränser och nya krav naggar de frivilliga resurserna i kanten. Vem driver vems intressen, i smyg. Räddningsmyndigheterna är inte sådana. trygghet och säkerhet, men håller de argumenten på riktigt. Man kan exempelvis ibland fundera över det yttersta skälet till att den fysiska prestationsförmågan framhävs i tid och otid, även då de tekniska hjälpmedlen utvecklas medan olyckorna förblir rätt traditionella. Vad blir bättre av att man nytolkar gamla bestämmelser som grund för formella restriktioner. Inte av någon administrativ myndighet bakom ett skrivbord. Det som däremot är svårt att acceptera är att man hela tiden skärper kravnivån för dem som utför arbetet, även då arbetet i sig varken blivit fysiskt, psykiskt eller allmänpraktiskt mera krävande. Åldersrasism utan medicinska överväganden Hela tiden får Finlands Avtalsbrandkårers Förbund rapporter om att myndigheter som försöker tillämpa åldersgränser som utestänger återväxten respektive erfarenheten. Det enda som krävs är att brandkåren anmäler om saken till arbetarskyddsmyndigheterna. Det farliga, det som kräver särskild förmåga, det finns klart definierat. Man talar t.ex. De enda åldersgränser som faktiskt gäller är angivna i lagen om unga arbetstagare (998/1993). Hur betjänas samhället av man aktivt begränsar tillgången på frivilligpersonal, i en situation då tillgången minskar även av andra orsaker. Vad uppnås genom att man under arbetarskyddets täckmantel inför nya tester och krav på särskild kompetens. Dit räknas exempelvis för ungdomar arbete med vissa farliga redskap eller på vissa farliga platser, nattarbete, arbete som kan skada den personliga utvecklingen, trafikdirigering samt bl.a. Den som orkar och vill hugga i, den kan göra det, ifall inte läkare förbjudit. det ansvarsfulla arbetet som maskinist om rökdykares liv hänger på att vattnet kommer fram. De åldersgränserna gällde alltså generellt inte medlemmar av en avtalsbrandkår, vars personal ju fått specifik utbildning och som personligen valt att delta i verksamheten. Palokuntalainen • 49 65 Text Silvio Hjelt R äddningsväsendets operativa verksamhet baserar sig traditionellt på fysiska prestationer och manuell hantering av tunga redskap. Brandkårernas vanliga operativa verksamhet består inte uteslutande av farligt arbete. Resten, det bedöms från fall till fall av enhetschefen, eller av läkare. Vem som helst, både brandkårsungdomar och mannen från gatan kan dra slang mellan pump och förgrening. Man motiverar strängare krav med bl.a. fortfarande om ”18...65” år, utan att inse att det endast är det ålderssegment som enligt 31 § i 1975 års brandlag kunde kommenderas till släckningsarbete, utan utbildning och mot sin fria vilja. Man kan förstås ifrågasätta även den saken, särskilt då den allmänna utvecklingen i samhället ju går i annan riktning, men om varje operativ insats anses vara unik så måste väl även en viss andel fysisk prestation accepteras. Så enkelt är det, i verkligheten
Men, som gubben ur lådan, nu talar man plötsligt inte mera om frivilligt, utan i ett räddningsverk har man redan ”på prov” infört testet som obligatoriskt, för alla som deltar i det operativa arbetet. . Man väntar inte utan intresse på hur de trafikövervakande myndigheterna skall tolka lagarna, dessutom i början sannolikt olika på olika håll i landet. Men, men... Att testa den fysiska konditionen är alltså långtgående ett självändamål, eller ett medel för att uppnå någonting annat mål än det som man anger. I vems intresse ligger det att så sker. Men så som lagarna nu är skrivna är det dessvärre helt oklart om personer som saknar nämnda yrkeskompetens skall få köra en brandbil till ungdomsavdelningens övning! En sådan körning hör inte entydigt till räddningsväsendets sådana uppgifter som skulle vara delegerade till avtalsbrandkårerna. Testet är uppbyggt av en serie olika mätningar som skall ge ett mått på den fysiska prestationsförmågan och tips för hur den kunde förbättras. Att köra brandbil är i sig inte sådant. I själva verket är de för rökdykare obligatoriska testerna redan nu för mången en stötesten, av rent praktiska orsaker. Palokuntalainen • 49 66 BRANDKÅRISTEN Fire Fit ett nytt hot Under arbetarskyddets täckmantel har man arbetat fram ett nytt testprogram som strävar att beskriva den fysiska konditionen (den mentala konditionen, den testar ju ingen!). Det finns till och med områden där ledande tjänstemän anser att det helt är avtalsbrandkårernas ensak hur de sköter sin återväxt. Detta med att använda förnuft är nämligen en väldigt relativ sak, särskilt om det sunda förnuftet rent formellt strider mot gällande lag eller given förordning. Alltså även för avtalsbrandkåristerna. Att köra brandbil, det kan vara farligt. Testet Fire Fit består av ett antal fristående test som av diverse fysiologiska orsaker måste genomföras med vissa intervall. För den som kan använda sin betalda arbetstid för att gå på test må det vara ok, men för oss andra är det inte helt självklart att man kan avdela en arbetsvecka för att springa på olika testbanor. Att annars köra brandbil anses inte märkbart farligare än annan trafik, och för brandbilskörande finns i lagen ett undantag från kravet på speciell yrkeskompetens. Och dessvärre har en del kårchefer och andra i operativt ledande ställning avlidit som en följd av att hjärtat svikit, alltså av rent medicinska skäl, utan koppling till fysisk kondition. En del sådant kan kvitteras med en klackspark, medan en del hela tiden och kontinuerligt måste motas. Jaha, det borde väl vara klart. Det spikas för närvarande ivrigt, flitigt och på många fronter i det frivilliga brandkårsarbetets kista. Inte ens avtalsmodellerna nämner någonting, för då de gjordes upp kunde ju ingen föreställa sig att saken kunde få relevans på annat sätt än i form av tilläggspoäng och resurser. Knappast i samhällets, eftersom minskningen drabbar de mest fördelaktiga resurserna. Sunt förnuft eller... Goda avsikter, och ett välkommet instrument, i princip. Och så sitter man sedan lika plötsligt inför problemet att manskapet väljer att rösta med fötterna. Nya bestämmelser, nya krav och nya begränsningar, som man delvis i praktiken kan strunta i, delvis emellertid inte. Särskilt i de områdena är det även en sällsynthet att avtalet specifikt nämner någonting om ungdomar. Inom Finlands Avtalsbrandkårers Förbund har man hälsat Fire Fit välkommet i den något vildvuxna floran av tester, eftersom programmet strävar till något slags vetenskapligt grepp, vilket ju helt saknats i de nuvarande rökdykartestprogrammen som snarast ”ruskats ur en ärm”. De mer eller mindre oklara gränsfallen beträffande vad som är att transportera varor och vad som inte är det har tidigare behandlas i detta blad, och förbigås alltså här. Och mycket tyder på att det bara håller på att bli värre.. I lagen nämns aningen luddigt att brandbil får framföras utan yrkeskompetens under förutsättning att fordonet används av räddningsväsendet och körningen hänför sig till räddningsväsendets uppgifter. Men inte nog med det, nu har det dykt upp ett nytt problem: tolkningen av själva brandbilsundantaget i lagen om yrkeskompetens. Allt som faktiskt befrämjar medborgarnas kondition är välkommet, och om man med ett frivilligt systematiskt test kan få tips om den egna konditionenen, så är det förstås en positiv sak. I räddningslagen finns redan infört den bomben att man genom myndighetsbeslut kan fastställa krav på brandkåristernas fysiska kondition, och nu väntar man med spänning på vad som håller på att hända. transport av varor i förtjänstsyfte. Kommer man på myndighetshåll att hålla huvudet kallt och fötterna på jorden, eller kommer man i den allmänna euforin att glömma, att det faktiskt handlar om frivilligt arbete. De frivilliga som osjälviskt utför uppgifter som i första hand ankommer på samhället har dock moralisk rätt att förvänta sig att reglerna är både klara och dessutom entydigt stöder frivilligarbetet. Yrkeskompetensen för brandbilschaufförer – en fars utan ände. Men räddningslagen, den nämner exempelvis ingenting alls om ungdomsarbete. Glömma att frivilligheten faktiskt även omfattar att man låter bli att testa sig. Även på den punkten finns mycket att säga och debatten präglas av mycket subjektivt tyckande. Alla verktyg är bra i händerna på rätt personer, och mindre bra om de utnyttjas för andra ändamål än man tänkt sig. Sunt förnuft i all ära, men i det skedet då någon konkret står åtalad för någonting som verkar förståndigt men som saknar stöd i lag, då blir problemen plötsligt mycket konkreta. Man har helt enkelt inte tid att testa sig, utan väljer att låta bli att rökdyka. Vad tjänar det till att satsa egen arbetstid på att testa sig, särskilt om man inte får betalt och sällan ens kallas till operativt arbete. Enligt en myndighetstolkning kan undantaget nämligen endast tillämpas under förutsättning att uppgiften faktiskt har sin grund i räddningslagen, och beträffande avtalsbrandkårer dessutom i brandkårsavtalet. Däremot känner man fall där olycksorsaken kunde sökas i den mentala styrkan (som man ju alltså inte testar). Så är det inte idag. Här kunde ju påpekas, att detta med testning av rökdykares fysiska prestationsförmåga ju saknar koppling till verkliga risker, eftersom statistiken inte egentligen känner fall där medicinskt friska rökdykare (eller någon annan) skulle ha omkommit eller allvarligt skadats som en följd av skral fysisk kondition. En behörighet som lagstiftaren alltså specifikt kräver när det handlar om yrkesmässig trafik, dvs. Om ”obligatoriska tester” leder till orimliga krav är det första resultatet att personresurserna minskar. Alltså särskilt om man inte kan köra brandbil, eller om fordonet är i ett farligt skick. Det målet kan man endast gissa sig till. Men det är det inte. På basen av redan influtna rapporter kan denna minskning vara radikal
I Finland är räddningsväsendet delvis kommunalt men staten styr, övervakar, och ibland sägs det även leder det finska räddningsväsendet. Dessa ”vissa” ser en del helt onödiga spöken på ställen där sådana inte finns. Då han utfört sitt jobb förstörs skyddsutrustningen eller så tvättas den i enlighet med instruktionen. Även just nu har jag på mitt bord tre exempel på fall där man i brandkåren varit tvungen att vänta på att någon skulle gripa tag i problemet. Jag frågar bara, hur många sådana begrepp har du själv använt idag, för vilka det inte finns någon juridisk grund. På brandplatsen baserar sig arbetet på undersökningar och instruktioner som definierats på basen av dem för att garantera arbetstagarens säkerhet. Jag är bekymrad över situationer där man inte tar itu med att lösa problem även om man känner till deras existens. Så kan det inte få fortsätta inom räddningsbranschen. Brandplatserna är då mycket farligare än i det läget när skadeinspektören efteråt kommer för att granska platsen. Enligt honom beror dessa på Virveterminalernas dåliga effektreglering och pulser på 16 Hz. Vem svarar för att instruktionerna och skyddsåtgärderna preciseras så att man inte utsätts för risker. I Sverige har detta lett till en allvarlig misstanke om ett cancerfall som just skulle bero på Virveterminaler. Eller finns det ens en sådan lista. ”Katten lyfts upp på bordet” och så pratar man om det hela ända tills man hittat en lösning på problemet. Palokuntalainen • 49 67 VILDMANNEN Vildmannen Isto Kujala Bort med berepp som vilseleder och illa beskriver sanningen Vissa personer försöker med våld förbjuda användningen av begreppen avtalsbrandkår och avtalsbrandkårist då det gäller personer som står i arbetsavtalsförhållande till räddningsverken. Så vitt jag förstått så har ingen åtminstone inte vi försökt fördunkla det faktum att en del av avtalsbrandkåristerna har ett sidotjänsteförhållande till ett räddningsverk. Jag har emellertid även hört det positiva ryktet att en räddningsdirektör har för vana att inom sitt område fungera på det sättet att om det uppkommer problem inom personalen så kommer han själv till platsen för att prata om saken. Är räddningspersonalens arbetarskydd vid eldsvådor och efterföljande röjning garanterad. Det skulle även vara bra om medborgarna skulle veta vad man talar om. Allt annat är sedan nästan helt detsamma som för de avtalsbrandkårister som har föreningsavtal. Därför måste man göra sig av med sådana begrepp som endast förvillar och som illa beskriver sanningen. Lite i taget och lömskt utsätts räddningspersonalen för farliga ämnen som till och med kan förorsaka cancer. Jag diskuterade med en universitetsdoktor som har satt sig in i frågan om strålningen vid radiofrekvenser och risker med den. Håller någon lista över räddningsbranschens arbetarskyddsproblem. Då en skadeinspektör kommer till en brandplats klär han sig i skyddsutrustning som noggrant definierats i en instruktion. Har man gjort upp planer och en tidsram för att sköta om sådana här problematiska frågor. Om man inte från räddningsverkets sida vill ingripa i arbetsvälfärden då konflikten som parter har avtalsbrandkårister och anställda inom räddningsverket så måste man söka hjälp utifrån. Han frågade mig om räddningsbranschen är medveten om de radiostrålningsproblem som hänger ihop med Virveterminaler. Jag tror inte att en diskussion alltid löser ett inflammerat läge men det är med säkerhet en bra utgångspunkt – man kan inte gömma saker under mattan i hopp om att tiden skulle sköta dem. Det viktigaste är att sämja uppnås: hellre en fet sämja än en mager tvist. Detta förhållande gör dem till räddningsverkets arbetstagare. Finns dessa arbetarskyddsproblem med på listan över sådant som snabbt måste utredas. Även tråkigheter är en sak för ledarna I mitt arbete hör jag ofta om tråkiga saker som jag inte skulle önska få höra. Gör de nämnda exemplen alls att man blir bekymrad på inrikesministeriets räddningsavdelning. Om begrepp, arbetarskydd och välfärd. När får man på fältet höra hur de här problemen har lösts så att räddningspersonalen inte skall insjukna som en följd av sitt arbete. Myndigheterna känner till saken. Avtalsbrandkår är ett utmärkt begrepp för att beskriva en brandkår som består av avtalspersonal – må denna personal sedan bestå av avtalsbrandkårister med föreningsavtal eller med personligt avtal, eller vardera. För en del människor är det en sak större än livet att begrepp har en klar definition i lag. Det kan vara svårt att definiera begrepp samtidigt som man strävar till en sådan klarhet att man inom branschen förstår vad man talar om. Sådan finns även att få
Autossa on nokkapumppu ja vesisäiliön tilavuus on 2000 litraa. Palkintolehdet postitetaan numerosta 50 alkaen kymmenelle arvonnan voittaneen yhdistyksen jäsenelle kotiosoitteeseen vuoden ajan (seitsemän numeroa). Arvontaan voi osallistua jokainen rekisteröity palokuntatai palomiesyhdistys Suomessa. JUHLA-ARVONTA palokuntayhteisöille Jaossa 10 ilmaista vuosikertaa! • Edellisessä kuvavisassa kysytty paloauto on venäläinen ZIL 130. Perinteisen Letkut solmussa -kuva-arvoituksen sijasta järjestämme nyt juhla-arvonnan niin sopimuskuin ammattipalokunnille. Arvontaan pääsee mukaan lähettämällä ”Osallistumme juhla-arvontaan” sähköpostin yhdistyksen yhteyshenkilöja osoitetietoineen osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi 15.11.2012 mennessä. Auton kokonaispaino 10370 kiloa ja moottorin tilavuus 6,0 l. Palokunnalta saatujen tietojen mukaan autoja on Suomessa valmistettu vain kolme kappaletta. Se on 50. Onnitellut oikeasta vastauksesta pienellä konttikenttä edulla Tapio Tuohiniemelle Nakkilaan, sekä Harri Härköselle Savonlinnaan ja Raimo Ikoselle Heinävedelle.. Auton vuosimalli 1970. Huom! Palkintolehtiä eivät ole oikeutettu saamaan Palokuntalainenlehden tilaajarekisterissä tällä hetkellä olevat eikä siitä vuosien 2010–2012 aikana poistetut henkilöt. Palokuntalainen • 49 68 vastaus Kuvavisa n • Palokuntalaisen seuraava numero ilmestyy 30.12.2012. VPK:n historiikissa kerrotaan, että auto on Stenin autoliikkeestä ja siitä on maksettu 30 000 markkaa. Auton rahoitus oli VPK:lta eräänlainen itsenäisyyden osoitus, sillä ”kirkonkylästä ei mitään kyselty”. Auto on hankittu Nakkilan VPK:lle ja on edelleenkin saman palokunnan omistuksessa. Auton hankinnasta sitten kyllä kyseltiinkin kunnanhallitusta myöden ja haettiin ”syyllisiä”. numero lehden vuonna 2001 alkaneessa historiassa
Säteileekö VIRVE. 22 tkm. Matkustajalaivan turvallisuusjärjestelyt ENSI NUMEROSSA: www.palokuntalainen.fi TILAA PALOKUNTALAINEN! Palokuntalainen numero 50 ilmestyy 31.12.2012 PALOKUNTALAINEN “Mitä. Tykkää ja tiedä mitä alalla tapahtuu! Scania 113 320hv kori Saurus F28C vm.-96 aj. Jos lehti ei tule perille viimeistään neljä arkipäivää myöhemmin ilmoitetusta ilmestymispäivästä soita Marialle 0400 504 678 tai laita viestiä maria.salo@palokuntalainen.fi. Ei pidä paikkaansa!” • Tieliikennekeskus • Jos Palokuntalainen –lehden postinjakelussa on ongelmia ilmoitathan siitä meille viipymättä. Palokuntalainen • 49 69 Lähetä juttusi Anna palaa! -palstalle, osoitteeseen: toimitus@palokuntalainen.fi. MYYDÄÄN SAMMUTUSAUTO Sammutustyökurssia odotellessa.... Tiedustelut: Onkkaalan VPK 040 543 8530 /Pasi Munne Tarjoukset 30.11 mennessä, oikeudella hylätä tarjoukset
Ohje tarjoilee onnettomuuden kiireelliselle potilaalle takaportin. Ja vähintäänkin kummallista on, että pelastusviranomainen saakin aktivoida nimenomaan kiireellisen potilaan hoitoketjun mutta ei kiireettömän potilaan hoitoketjua. Takaoven kautta saa pyytää apua suoraan Virvellä, jos potilaan tila todetaan kiireelliseksi. Ensin pitää odottaa, että uhataan pistoolilla tai vilautellaan veistä. Ydinasiana uudistuksessa on se, että hätäkeskuspäivystäjä tekee riskinarvion ja piste. varokohteeseen ei enää etupainotteisesti lähetetä poliisipartiota ambulanssille avuksi. Vedetäänpä yhteen: Ohjeen mukaan pelastusviranomainen saa, mutta ei saa pyytää ambulanssia Virvellä. Palomiehet kiittävät päättäjiä luottamuksesta, koulutus ei ole mennyt hukkaan. On käytetty älyä, jota ei älyä Jos ensihoitoon vähemmän perehtyneet eivät hallitse potilaan tutkimista, niin miksi myös muiden pitää kärsiä seurauksista?”. Ambulanssi lähetetään vaaralliseksi tunnettuun kohteeseen yksin, ja poliisiapua annetaan vasta, kun ensihoitajat kohtaavat uhkan. Joku tähän yhtälöön ei sovi – ehkä ohjeen suunnittelijat. Jonkun tulkinnan mukaan ohjeistus on luotu siksi, että ensihoitoon kouluttamattomat viranomaiset pyytävät potilaiden luokse radiolla ambulansseja, jolloin pyynnössä ei välttämättä välitetä tarpeeksi informaatiota. Palokuntalainen • 49 70 Hätätilareportteri Marko Partanen Hienosti on taas luotu uusia ohjeita. Jotenkin tuntuu, että nyt ohjeen valmistuksessa on käytetty jotain suurempaa älyä – sellaista älyä, jota ei älyä. Pitääkö tässä tapauksessa kiireellisestä pyynnöstä konsultoida ensin puhelimella hätäkeskuspäivystäjää ja tehdä mahdollisen luvan saatua kiireellinen pyyntö Virvellä. Jos näin on, niin miksi ambulanssin pyytämistä ei voida ohjeistaa tehtäväksi virvellä. Uuden tulkinnan ja ohjeen mukaan pelastusviranomainen ei osaa tehdä onnettomuuspaikalla potilaan riskinarviota. Jos ensihoitoon vähemmän perehtyneet eivät hallitse potilaan tutkimista, niin miksi myös muiden pitää kärsiä seurauksista. Nykyään todennäköisyyslaskenta ei liity ihmisten auttamiseen paitsi sellaisessa pienissä asioissa kuin riskianalyysissa ja palvelutasopäätöksessä. On jotenkin ihmeellistä, että kiireellisessä tapauksessa pelastusviranomainen sitten yhtäkkiä kelpaakin riskinarvion tekijäksi. Samassa yhteydessä puhutaan myös, että vaaralliseksi tunnettuun ns. Mistä ihmeestä näitä ohjeita oikein tulee. Sitäkin on todennäköisesti pohdittu helvetin pitkään ja tasaiseen, että nyt sama palomies voi ambulanssissa työskennellessään pyytää Virve-kapulalla onnettomuuspaikalle vaikka lääkärihelikopterin, mutta kun hän työskentelee höökin takapenkillä, niin ammattitaito ei riitä siihen, että vihreälle potilaalle voisi pyytä radiolla ambulanssin. Näihin kohteisiin on aiemmin hälytetty poliisipartio siksi, että väkivallan uhka on todennäköinen. Operatiivista pelastushenkilöstöä viisaammat sanovat, että hätäkeskuspäivystäjä kallioluolassa tietää paremmin, että tarvitseeko potilas ambulanssia kuin potilaan tutkinut palomies. Näin pitää ollakin, mutta kun asiaa katsotaan ehdottomilla laseilla, eikä asiassa jousteta, niin tulos on älyvapaa. Järjenkäyttö taitaa olla kielletty. Suuntaushan on, että palomiehet tekevät ensisijaisesti kiireetöntä ensihoitoa. Nyt on ohjeistettu niinkin älykkäästi, että pelastusviranomainen ei saa liikenneonnettomuuspaikalla arvioida, että tarvitseeko potilas ambulanssia vai ei, vaan hänen pitää soittaa hätäpuhelu ja ilmoittaa maallikon tavoin tilanteesta. Todennäköisyyslaskenta kuuluu suuriin linjoihin, mutta ei yksittäisen ensihoitajan työturvallisuuteen. Ihan näppärä ohje. Häntä paremman riskinarvion potilaan tilasta tekee hätäkeskuspäivystäjä kallion uumenista, ehkä toisella puolella Suomea. Pelastusviranomainen ei saa enää pyytää Virvellä paikalle ambulanssia, vaan hänen pitää tilata se kännykällä yleisestä hätänumerosta, joka on 112. Oikein on mietitty kunnolla ohjeen loppukäyttäjää ja joustavaa toimintaa kentällä
02 634 3800 l info@peravaunutaloviitala.fi WWW.PVTV.FI PERÄVAUNUJA JOKA LÄHTÖÖN. Perävaunutalo Viitala Ky Tehtaantie 12, 29630 Pomarkku • Puh. 02 634 3800 www.peravaunutaloviitala.fi • info@peravaunutaloviitala.fi Perävaunuja joka lähtöön PERÄVAUNUTALO VIITALA KY Tehtaantie 12 l 29630 Pomarkku puh