Palokuntalaisen löydät myös Facebookista. Tule ottamaan osaa ajankohtaisiin keskusteluihin, antamaan palautetta, lukemaan alan uusimmat uutiset tai tykkää muuten vain. 38 TIELIIKENTEEN HERMOLLA 40 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUSJA PELASTUSTEKNIIKKAA • OSA 1 – Syttymisen estäminen liikenneonnettomuuspaikalla 44 LUKIJAN KOMMENTTI 48 • Kiusaamiselle stoppi HÄTÄKESKUSASIAA PERSOONA KIM NIKULA palokuntalainen palokuntalainen Tilaukset: www.palokuntalainen.fi tai tekstiviestillä puh. 2 22 31 PÄÄKIRJOITUS 5 PÄIVÄN POLTTAVAT 6 • Ylilyöntejä viranomaistiedottamisessa • Valistusähky uhkaa KIPINÄT 8 HÄTÄKESKUSASIAA 22 LÄMPÖKAMERAMIES 30 PERSOONA KIM NIKULA 31 HYVINVOIVA SOPIMUSPALOKUNTA -RAPORTIN TULOKSIA 34 MITÄ MIELTÄ PALOKUNNISTA. 050 355 0991 Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti. 47 Irtonumero 8 € | 31.7.2012 | Kärkiyritykset • Tapaus Eskelinen Messuille! Suurjakelu! 48 Irtonumer o 8 € | 31.8.201 2 | Palokunta lainen maailmalla • Persoona Raimo Ikonen Hieman harvinais empaa erikoiskalustoa Sivut 32–41 Messuinfo Palok untala inen • 49 1 49 Irtonu mero 8 € | 31.1 0.20 12 | Työhy vinvo intias iat pinna lla • Kaksk erran eläinp elastu sauto VIRVE KOHU VÄITE: Vaaralli nen 7 numeroa 46 € Uusi juttusarja alkaa!. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu
Hänen henkilöllisyytensä on vain viiden henkilön tiedossa – hänen omasta pyynnöstään. Palautetta ja keskustelua • Milloin lehdentekijästä tuntuu hyvältä. Niin, voihan sinne laatikkoon tulla kyllä laskukin. 0400 504 678 • Kannen kuva Pekka Koivunen • Kuvapankit SXC • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. Mutta parhaalta tuntuu silloin kun lehden toimituksen postilaatikon kansi kolahtaa – tai nykyään, kun sähköpostilaatikon kello kilahtaa. Hän haluaa nimittäin myös vastata saamaansa palautteeseen. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus toimitus@palokuntalainen.fi • Päätoimittaja Pekka Koivunen, puh. Tässä lehdessä aloittaa kuitenkin nimimerkillä kirjoittava kolumnisti ”Liekinheittäjä”, joka korvaa Marko Partasen palopuheen. 34 Uusi kolumnisti esittäytyy:. Joku on antanut palautetta. Palokuntalainen • 51 3 Pelastusalan erikoislehti • 12. Tässä lehdessä on jälleen mielipiteitä ajassa liikkuvista pelastustoimen asioista. Liekinheittäjän teksti on editoitu toimituksessa anonymiteetin varmistamiseksi. Kehään tulee siis uusi peluri. Liekinheittäjä toivoo, että hänen kolumninsa saisi aikaan palautevirran. Joku on reagoinut. No, tietysti silloin kun juttuja luetaan ja esille tuoduista asioista keskustellaan. 51 • 28.2.2013 ISSN 1798-2685 40 61 PUHETTA JOHTAMISONgeLMASTA 49 KUNNOSSA 52 KALUSTOKULMA 54 • Erikoistuva sopimuspalokunta: Forssan VPK • Luovutukset VILLIMIeS 60 SOPIMUSPALOKUNTA: • Harjunalustan VPK 61 BRANDKÅRISTEN 64 LETKUT SOLMUSSA 68 ANNA PALAA 69 ENSI NUMEROSSA 69 LIEKINHEITTÄJÄ 70 TIELIIKENTEEN HERMOLLA HARJUNALUSTAN VPK MITÄ SOPIMUSPALOKUNTIEN HYVINVOINTIRAPORTISSA SELVISI. • www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi Päätoimittaja Pekka Koivunen Toimittaja Isto Kujala Toimittaja Silvio Hjelt Toimitussihteeri Anne Mallius Taitto Anna Broholm Avustaja Jarno Joensuu Avustaja Tuuli Heervä Ilmoitukset Maria Salo No. rek. Ollikainen • Ilmoitukset ilmoitukset@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh. Onneksi palautetta tulee useammin kuin laskuja. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt ja Isto Kujala • Avustajat Tuuli Heervä ja Jarno Joensuu • Ohjeistamispäällikkö H. Palokuntalaisen toimituskunta jää mielenkiinnolla odottamaan lukijoidemme ja Liekinheittäjän välisiä keskusteluja. Pääosa mielipiteistä on lehden, sen yksittäisten toimittajien tai sitten omalla nimellään kirjoittavien tekstinikkarien
Pikemminkin pelastusalan johtokunnat ovat puolueille pakkopullaa. Pelastustoimen alueelliset luottamustoimet eivät ole puolueiden ykkösjyrien ja -vaikuttajien suosiossa. Myös alueelliset luottamustoimet on täytetty. Aina näin ei ole, ja tämä luottamuspäättäjän tulee tunnistaa. Suuri osa nyt johtokunnissa aloittaneista luottamushenkilöistä on uusia, joilla ei ole aiempaa kokemusta maakunnallisesta päätöksenteosta tai edes alueellisesta pelastustoimesta. Aliarvioimatta pelastusalan korkeiden virkamiesten ammattitaitoa ja työmoraalia on pakko kysyä, saavatko luottamushenkilöt päätöksentekonsa tueksi mahdollisimman objektiivista tietoa. Virkapukuisen ja vakuuttavan pelastusjohtajan tai -päällikön on helppo sanoa, miten asioiden tulee pelastuslaitoksessa olla. Eri puolilta maata kantautuneiden arvioiden mukaan viime vaalikaudella johtokuntien päätöksenteossa oli suuria eroja. Vaatii kansalaisrohkeutta asettaa korkean virkamiehen valmistelema esitys kyseenalaiseksi. Pelastuslaitosten johtokuntien jäsenillä on yksi ongelma yli kaiken. Pelastuslaitosten johtokuntien päättäjillä on jonkin verran vaikutusmahdollisuuksia myös ensihoidon palveluihin, vaikka siellä palvelutasopäätökset tekee sairaanhoitopiiri. He joutuvat tekemään päätöksensä virkamiesten esitysten pohjalta luottaen siihen, että esitykset ovat kuntalaisten parhaaksi. Joissakin väännettiin asioista ja pantiin niitä uuteen valmisteluun oikein urakalla, toisissa päätökset tehtiin melkein piirulleen esittelijöiden esitysten mukaisesti. Johtokuntien jäsenillä ei ole helppoa Vaatii kansalaisrohkeutta asettaa korkean virkamiehen valmistelema esitys kyseenalaiseksi.”. Siksi johtokunnat annetaan yleensä vähemmän tunnettujen puolueaktiivien hoitoon. Ne päättävät pelastustoimen palvelutasosta: kuinka nopeasti ja millaista apua hädässä oleva kansalainen saa, kun häntä on kohdannut tulipalo, onnettomuus tai muu pelastustoimen piiriin kuuluva hätätilanne. Johtokunnan jäsenillä ei ole helppoa. Hieman yli kaksisataa luottamushenkilöä vaikuttaa 22 pelastuslaitoksen johtokunnassaja virkamiehet päälle. Tunnettua on, että esittelijöiden joukosta löytyy niitä, jotka kumartavat omien esimiestensä suuntaan ja toisia, jotka pitävät tiukasti kiinni pelastustoimen tehokkuudesta kansalaisten palvelijana. Kuulee sanottavan, ettei niillä paikoilla voi tehdä merkittäviä päätöksiäkään. Palokuntalainen • 51 5 Päätoimittaja Pekka Koivunen Kuntavaalien jälkeen kunnalliset luottamustoimet on jaettu enemmän tai vähemmän aktiivisille paikallisvaikuttajille. Johtokunnat tekevät kuitenkin ainakin yhden merkittävän päätöksen, joka koskee kaikkia alueen asukkaita. Maallikko ei pääse helposti sisään pelastustoimen koukeroihin
Liikennetiedotteita luetaan varsinkin talviaikaan melkein jatkuvalla syötöllä. Inflaation ja turtumisen estämiseksi toivoisi tiedotteiden laatijoilta ja myös julkaisijoilta (YLE) hieman itsekritiikkiä. On ensitiedotetta ja jatkotiedotetta ja vielä tilanne ohi -tiedotetta. Mutta. Eikö kuulu jokaisen autoilijan taitoihin hanskata pieni pysähdys ja kapeneva tie. Tilanteen vaarallisuus tai pitkäaikainen kesto, liikennemäärä, selvä haitta autoilijoille viivästymien muodossa… Kirjoitimme tässä lehdessä samasta asiasta jo vuosia sitten. viranomaistiedottamisessa Ylilyöntejä. Tämä kirjoitus ei ole julistus viranomaistiedotteita vastaan, vaan niiden järkiperäisen käytön edistämiseksi. Miksi asiasta pitää kuuluttaa koko kansalle. Jos harvaan asutulla alueella vähän käytetyn tien toinen kaista on tukossa, mitä ihmettä siinä on. Koko valtakunnassa sadat tuhannet kuulijat saivat toistetun selvityksen siitä, kuinka Rantasalmella vedenjakelu oli keskeytynyt putkistovian vuoksi. Tapahtumassa ei ainakaan tiedotteen mukaan ollut mitään tai ketään uhkaavaa ja se koski vain muutamaa sataa kansalaista. Kyse on yksinkertaisesti turtumisesta johonkin asiaan. No, selitykseksi ilmeisesti saadaan, että kun oli sunnuntaipäivä. Pääkaupunkiseudun väylät ja vilkkaat valtatiet muualla maassa ovat kohteita, joiden epänormaaleista tilanteista tuleekin tiedottaa, mutta johonkin tulisi silti vetää raja. Sinänsä määrä ei ole ensisijaisesti arvosteltava kohde vaan tiedotteiden sisältö. Kirjoitus sai aikaan keskustelua ja tiedotteiden määrä ainakin pysyi suurin piirtein samana – ei ainakaan sormituntumalla noussut. Ei uhkaa, ei vaaraa, ei kiireellistä; kyseessä vedenjakelun tilapäinen katko, ei pilaantunut vesi tai pitkäaikainen tapahtuma. Teknisesti ei luulisi olevan minkäänlainen ongelma ajaa tiedote vain kyseiselle alueelle, tässä tapauksessa Etelä-Savon Radion kuuluvuusalueelle. Varmasti kaikki viranomaistiedotteen valmisteluun ja lähettämiseen osallistuvat tekivät parhaansa hoitaakseen oman osuutensa mahdollisimman hyvin. Nyt kuulostaa siltä, että rimaa on laskettu ja tiedotteita tulee taas kasvavalla vauhdilla. Palokuntalainen • 51 6 • Sunnuntaina 27.1.2013 hieman kello 11.00 jälkeen Radio Suomen meneillään ollut musiikkiohjelma keskeytyi viranomaistiedotteeseen. Inhimillistä, eikö totta. Silti koko valtakunnalle tiedotettiin muun muassa kunnan teknisen henkilökunnan puhelinnumero pariinkin otteeseen. Jos kaikki Suomessa tapahtuvat, esimerkiksi pientä väestömäärää koskevat vedenjakelun katkot tiedotettaisiin vastaavalla tavalla, suoltaisi Radio Suomi näitä tiedotteita päivittäin. Mitä enemmän joudumme kuuntelemaan pientä aluetta ja väestönosaa koskevaa ei-kiireellistä eikä mitään erityistä uhkaa sisältävää viestiä, sitä vähemmän todella tärkeä viesti meitä herättää
Se ei enää kiinnosta, koska vastaanottaja tuntee joutuneensa liiallisen ”tuputuksen” kohteeksi. Tämä huomio ei perustu mihinkään tutkimukseen vaan useiden kansalaisten havainnointiin. Viestinnän yksi perustotuus on, että joskus viestinnälle tulee kyllästymispiste. Missä viipyy TuVin ohjelmassa ollut turvallisuusverkoston yhteinen kampanjakalenteri. Palopäällystöliitto järjestää kesäkuussa kansainvälisen turvallisuusviestintään keskittyvän seminaarin, jossa keskustellaan turvallisuusviestinnän toimintatavoista kansainvälisellä tasolla sekä yhtenäistetään käsityksiä turvallisuusviestinnästä ja rakennetaan yhteistyötä eri maiden toimijoiden välille. Miten koordinoidaan Suomessa tapahtuvaa turvallisuusviestintää. Paljonko yhteiskunnan varoja uppoaa turvallisuusviestintään. Valistusähky uhkaa. Ihan kannatettava ajatus. Pelureita on useita ja ainakin tiedotusvälineitä ja yhteiskunnallista mainontaa seuraamalla saa sen käsityksen, että nämä pelurit eivät paljon koordinoi, vaikka meillä on INFO Valtakunnallisia turvallisuusohjelmia: • Tulipysäkki (SPEK) • Nou hätä (SPEK) • Oppilaitosten turvallisuusfoorumi (SPPL) • Sosiaalija terveydenhuollon turvallisuusfoorumi (SPPL) • Ravitsemusja matkailualan turvallisuusfoorumi (SPPL) • Tulityökoulutus (SPEK) • Alkusammutuskouluttajakoulutus (SPPL) • 112-päivä (Hätäkeskuslaitos) • Tapaturmapäivä (THL) • Päivä paloasemalla (SPEK) • Viisaasti vesillä (Uimaopetusja hengenpelastusliitto) • Lukiolaisten turvakurssi (MPK) • Kodin turvakurssi (MPK) • Turvallisuuspolitiikka (lukion valinnainen kurssi) • Pelastustoimi sosiaaliseen mediaan (SPPL+pelastuslaitokset) • Palontorjuntatalkoot (SPEK) • MaTuPa (Matkailualan turvallisuuspassi) • Erilaiset liikenneturvallisuus kampanjat (Liikenneturva) • Eläköön! (Trafi) Lähde TuVin toimintasuunnitelma vuosille 2012–2013 Milloin alamme nähdä tuloksia, jotta valistusähky ei yllätä?” Turvallisuusviestinnän valtakunnallinen työryhmäkin (TuVi). Viestijöiden hyvä tarkoitus toteutuukin aivan erilailla kuin he ovat ajatelleet. Palokuntalainen • 51 7 • Turvallisuusvalistus on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Ryhmä tekee ahkerasti työtä, mutta milloin alamme nähdä tuloksia, jotta valistusähky ei yllätä. On 112-päivää, Paloturvallisuusviikkoa, Päivää paloasemalla, Joka kodin palontorjuntatalkoita, Pohjoismaista palovaroitinpäivää, Arjen sankareita, Ransu-koiran pelastuskoulua, Tapaturmapäivää, Vuoden uimataitopäivää ja paljon, paljon muuta. Kuka tutkii mitä erilaisimpien kampanjoiden vaikuttavuutta. Se on pelastuslaitosten henkilöillä miehitetty työryhmä, joka toteuttaa omaa ohjelmaansa ja pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategiaa
– Olin työssä mukana kunnan projektityöntekijänä. Veera-myrsky käynnistäjänä Idea syntyi Kesälahdella Veera-myrskyn jälkeen. Oma keskeinen elämänkokemukseni liittyy elinkeinotoimintaan, mutta turvallisuuden suunnittelu ja suunnitelmien vienti käytäntöön on ollut aivan uusi maailma – tavattoman kiinnostavaa ja ehdottoman tarpeellista. Hanke käynnistyi infotilaisuudella keväällä 2012. Tällä on selvästi tulevaisuutta, kyläläiset ovat olleet aktiivisia oman turvallisuutensa kehittämisessä. Asun Kesälahden keskustaajamassa enkä osaa raivata myrskyn Pohjois-Karjalan pelastuslaitos kouluttaa harvaan asuttujen alueiden kyliin vapaaehtoisia pelastusryhmiä, jotka toimivat häiriötilanteissa oman kylänsä turvallisuuden hyväksi pelastuslaitoksen resurssina. Ryhmien toiminnan kehittäminen jatkuu edelleen. – Näin kirkastui suunnitelmamme kouluttaa Kesälahdella kolmelle alueelle kylien pelastusryhmät, joiden kunkin vahvuus olisi 1+ 8–10 henkilöä, kertoo PohjoisKarjalan pelastuslaitoksen valmiuspäällikkö Markus Viitaniemi. Toisena kohteena on Kontiolahden kunta. Palokuntalainen • 51 8 KIPINÄT • Kurssilaiset oppivat parin päivän aikana alkusammutusvalmiuksia, ensiaputaitoja, tiedustelutoimintaa, ryhmän toimintaa ja johtamista sekä naapuriapua. Peruskoulutus Kontiolahdella pidetään syksyllä 2013. Kesälahdella pidettiin helmikuussa kylien turvallisuuden parantamiseen tähtäävä koulutus, johon osallistui viisitoista henkilöä. Viitaniemi kertoo, että pilottikoulutus on hyvin edullista ja se rahoitetaan pelastuslaitoksen toimintamenoista. Teksti ja kuvat Isto Kujala Pohjois-Karjalan pelastuslaitos: Vasen kuva: Antti Pennanen (vas) ja Matti Ahtiainen harkitsevat myös mukaan tuloa Kesälahden sopimuspalokunnan toimintaan. Kevään aikana pidetään tiedotusja rekrytointitilaisuudet. Asiaa lähti edistämään palomestari Rauno Suomalainen. Syksyllä idean markkinointia jatkettiin eri tilaisuuksissa, joissa keskusteltiin asukkaiden kanssa, miten hanketta vietäisiin yhdessä eteenpäin. Pelastusryhmillä lisäturvaa kylille Oikea kuva: Kylien pelastusryhmien koulutukseen kuului alkusammutustaidot.. – Koulutus on lähtenyt hyvin käyntiin ja innokkuus näkyy kurssilaisissa. Veera-myrskyn jälkeen suunnitelmat konkretisoituivat uudenlaisen toiminnan kehittämiseksi. Keskustelussa tuli esiin hyviä ideoita kylien asukkailta. – Pilotoinnin jälkeen on suunniteltu koulutuksen laajentamista koko maakuntaa koskevaksi. Turvallisuussuunnitelmat käytäntöön Koulutukseen osallistunut Kari Oksanen kertoo, että vuonna 2010 kasattiin KeskiKarjalan kuntien turvallisuussuunnitelmaa. Koulutetuille saatetaan hakea vapautus puolustusvoimien sodanajan kokoonpanoista, toteaa Viitaniemi. Ensin ajatus oli vain päivittää vanhoja suunnitelmia, mutta heti alussa huomasin tarpeen ottaa suunnitelmiin mukaan uusia asioita. Keskimmäinen kuva: Esa Suomalainen on pohjoisen kylän pelastusryhmän johtaja. Silloin on tarkoitus hakea ulkopuolista rahoitusta koulutuksen jatkamiseksi. Tulevaisuudessa tehtävät ulottuisivat häiriötilanteista aina poikkeusoloihin saakka
Antti Pennanen ja Matti Ahtiainen asuvat Totkunniemessä noin kahdeksan kilometrin päässä Kesälahden keskustaajamasta. Hän pitää alkanutta koulutusta ehdottoman tarpeellisena. Jos myrsky sattuu kylän kohdalle, ensitiedot vahingoista saadaan nopeasti pelastuslaitokselle ja ryhmälle annetaan tehtävä toimia esimerkiksi tarkemman tiedustelutiedon saamiseksi vaurioalueesta. LYHYESTI voisi olla mahdollisuus päästä mukaan kouluttautumaan sopimuspalokuntalaisiksi. Naapuriaputoiminta on myös ryhmän ydintoimintaa, pelastusryhmä huolehtii kyläläisten turvallisuudesta, ketään ei jätetä yksin. – Pelastusryhmän johtaja ottaa yhteyden ryhmän jäseniin ja nostaa valmiutta. • Pelastusryhmä ei korvaa palokunnan toimintaa. Koulutuksen perusteella on alkanut vähän kerrassaan hahmottua se, mihin tällä toiminnalla pyritään – tavoite on Antti Pennasen mukaan hyvä. Haluamme varmistaa myös yhteyden ryhmiin.” Kesälahden paloasema.. Tässä yhteydessä on tullut esiin myös se, mitä palokunnan toiminta on ja se, että meillä • Perustetaan vahvuudeltaan 1 + 8–10 pelastusryhmää huolehtimaan harva-alueen kylien turvallisuudesta pelastusviranomaisten tuella, valvonnassa ja johtamana. – Toiminta lisää turvallisuutta meidänkin kylällä. Koulutusta tarpeeseen Seppo Haverinen ja Juha Nousiainen lähtivät innolla mukaan koulutukseen. Hyvää on myös se, että pelastuslaitoksen antaman toimintakäskyn jälkeen käyttämämme kaluston kustannukset voidaan laskuttaa yhteiskunnalta. Hyvää ja tarpeellista koulutusta, toteavat Seppo ja Juha yhteen ääneen. – Olemme kummatkin toimineet kylällämme turvallisuuden hyväksi aiemminkin raivaamalla puita ja olemalla yhteyksissä ihmisiin, kun viestiyhteydet ovat katkenneet. Nyt on löytynyt kanava, jonka perusteella voidaan luvalla lähteä toimimaan, meidän vakuutusturva tapaturmien varalta on voitu myös varmistaa. Esa asuu Villalan kylässä, johon paloauton tulo kestää 40–45 minuuttia, ambulanssi tulee vähän nopeammin – ehkä 30–35 minuutissa. Pelastusryhmä toimii ensisijaisesti omalla vastuualueellaan. • Saadaan tiedustelutietoa koko toiminta-alueelta pelastustoiminnan johtamisen helpottamiseksi. – Hyödynnämme tässä sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän koulutusmateriaalia. Hän on Kiteen kaupungin teknisen lautakunnan jäsen. Viitaniemen mukaan tarkoitus on jatkaa koulutusta tulevaisuudessa kertauspäivillä, metsäpalon sammutusja myrskyn kaatamien puiden raivauskoulutuksella. Haluamme varmistaa myös yhteyden ryhmiin, siksi suunnitelmissa on VHF-radioverkon hyödyntäminen, toteaa Viitaniemi. • Ryhmä saa tarvittavan peruskoulutuksen (alkusammutus, ensiapu, naapuriaputoiminta, tiedustelu, toiminta ryhmänä ja johtaminen). Heille annettu koulutus on osittain tuttua, mutta kummatkin ovat sitä mieltä, että kertaus on ollut tarpeellista. • Ryhmä saa tarvittavan välineistön toimintaa varten. Omatoimisuutta on hyvä edistää Pohjoisen alueen kylän vastuullisena ryhmänjohtajana toimii Esa Suomalainen. Samalla ryhmä voi saada tehtävän myös alueella kaatuneiden puiden raivaamisesta. Nyt hän on 62-vuotiaana eläkkeellä, mutta toimi aiemmin yrittäjänä. – Kun saamme tiedon esimerkiksi uhkaavasta myrskystä, tiedotamme siitä kylien pelastusryhmille, kertoo valmiuspäällikkö Markus Viitaniemi. • Ryhmä on toimintakykyinen päivittäisistä onnettomuuksista aina poikkeusolosuhteisiin saakka. Pelastusryhmä – ei palokunta Ryhmä ei korvaa millään muotoa palokuntaa, vaan toimii häiriötilanteessa pelastuslaitoksen johdon alaisena vapaaehtoisena resurssina. Vähän se on meitä mietityttänyt, onko tällainen toiminta lain mukaan ”luvallista”. Toiminta kiinnostaa sekä Anttia että Mattia – kumpikin ovat sitä mieltä, että osallistuminen palokunnan toimintaan ei ole pois suljettu vaihtoehto. Turvallisuusryhmä voi olla, Matti Ahtiaisen mukaan, palokunnan apuna paikallisosaamisensa ansiosta. Koulutusta on mainostettu häiriötilanteisiin varautumisena, minun mielestä tämä koulutus valmentaa ihan päivittäisistä tilanteista aina poikkeusolosuhteisiin saakka. – Minun mielestä meidän on hyvä saada koulutusta, jonka perusteella on mahdollisuus pärjätä edellä mainittu aika ominemme. Palokuntalainen • 51 9 kaatamia puita, mutta palomestari on todennut, että minullekin löytyy vapaaehtoisorganisaatiossa paikka – se on varmaankin tilannepäivystystä ja viestintää, pohtii Oksanen. Jos sähköt katkeavat, ryhmä tiedottaa asukkaille tilanteesta ja on estämässä näin tarpeettomia soittoja hätäkeskukseen, viranomaisille ja energialaitokselle
Tämä tulee lisäämään liikennettä entisestään, Ruuskanen toteaa. Ruuskasen mukaan Virojoen VPK on hoitanut hyvin hälytystehtävänsä. Vaalimaan raja-asemaa lähin palokunta on Virojoen VPK. – Meillä oli viime vuonna 120 hälytysVaalimaan rajatarkastusasema on Suomen vilkkain rajanylityspaikka. Huolemme perustuu ensisijaisesti lähiaikojen matkustajamäärien kasvuun sekä mahdolliseen viisumivapauteen. Vuonna 2012 rajan ylitti 1,55 miljoonaa ajoneuvoa ja lähes 3,5 miljoonaa ihmistä. – Virojoella on uusi paloasema ja olemme sen kalustoon satsanneet ennakoivasti, kertoo Ruuskanen. Palokuntalainen • 51 10 KIPINÄT • Vaalimaa on Suomen vilkkain raja-asema. – Huoleni kohdistuu jo nyt erityisesti päivälähtöihin, jos VPK ei pystyisikään lähtemään hälytystehtävään päiväsaikaan. Muunlaista sopimusVIROJOEN VPK • toimii kesäkuussa 2012 valmistuneella paloasemalla • kalustona sammutusauto, säiliöauto, pelastusauto, miehistö-/ev-auto, miehistöauto • hälytyskelpoisia 29 • nuoriso-osastossa 45 nuorta • naisosastossa 8 jäsentä henkilöstön varallaoloa ei Miehikkälän Virojoen alueelle ole järjestetty. Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE1. Virojoen VPK selviää tehtävistään Virojoen VPK pystyy huolehtimaan toimintavalmiudestaan myös tulevaisuudessa, toteaa palokunnanpäällikkö Markku Nokka. Virojoen VPK:lla on jo yli 100 hälytystehtävää vuodessa ja se on Ruuskasen mukaan paljon. Palopäällikkö Jukka Ruuskanen kertoo, että huoli kumpuaa alueen jatkuvasta liikenteen kasvusta ja myös erilaisten liikkeiden tulosta raja-aseman lähipiiriin. – Epävarmuutta lähdöissä ei ole ollut. Täältä Virojoen VPK lähtee hälytystehtäviin myös Vaalimaan alueelle.. Teksti Isto Kujala Kuvat Rajavartiolaitos ja Markku Nokka – Matkaa Virojoelta Vaalimaan rajaasemalle on noin 8 kilometriä. Alue ei ole I-riskialuetta, mutta se kasvaa jatkuvasti liikenteen ja uusien rakennusten muodossa. Tämä varmistaisi lähtöjen onnistumisen päiväsaikaan ja muutenkin. Toista paloasemaa ei ole tarkoitus, näillä näkymin, lähemmäs rajaa rakentaa. Kasvua edellisestä vuodesta oli noin 270 000 ajoneuvoa. Vaalimaan turvallisuus huolettaa pelastuslaitosta Kymenlaakson pelastuslaitos on huolestunut Vaalimaan raja-aseman alueen turvallisuudesta tulevaisuudessa. Virojoen uusi paloasema valmistui 2012. Erityisesti viisumivapaus tullessaan kasvattaa matkailijoiden määrää ja toimeliaisuutta Vaalimaalla – se lisää myös erilaisia onnettomuuksia. Vuonna 2012 rajan ylitti Vaalimaalla 1 570 000 ajoneuvoa. Alueelle suunnitellaan kasinoa, hotellia ja kauppakeskusta. Ruuskasen mielestä hyvänlainen tavoitetila olisi se, että Virojoen asemaa voitaisiin vahvistaa ammattihenkilöstöllä. Myös viisumivapaudesta on paljon puhuttu ja se on varmaankin tulossa. Ammattihenkilöstö tavoitetilana Pelastuslaitoksella on Miehikkälän Virojoen alueella ympärivuorokautinen yksikönjohtajatasoinen päivystys, johon myös sopimuspalokuntien yksikönjohtajat osallistuvat
Vahingontorjuntaja tarkastustehtävät vähenivät Vahingontorjuntatehtäviä oli edellisvuosia huomattavasti vähemmän. Lähtövarmuus voidaan turvata sopimuspalokuntatoimintaan osallistuvilla kunnan työntekijöillä, lopettaa Markku Nokka. tehtävää, joista puolet oli ensivasteita. Vähennystä oli sekä automaattisten paloilmoittimien tarkistustehtävissä, että muissa tarkistustehtävissä. Päivystystä ei saa poistaa, tulevaisuus turvataan yhteistyöllä VPK:n, kunnan ja pelastuslaitoksen välillä. Palokuntalainen • 51 11 • Pelastuslaitosten tietoon tulleiden tulipalojen kokonaismäärä pieneni edellisistä vuosista merkittävästi. Myös roskisja muiden vastaavien pienten palojen määrä pieneni huomattavasti. Apua saadaan myös Haminasta, tosin ajoaika esimerkiksi Vaalimaan raja-aseman lähettyville on noin 40 minuuttia.. – Tällainen määrä pitää koulutuksen ja harjoitusten lisäksi yllä hyvää osaamista erilaisiin tilanteisiin. Määrä ei Nokan mukaan ole mitenkään paljon, saatikka ylivoimaisen paljon. Tulipaloissa tapahtui vähemmän vakavia loukkaantumisia kuin aikaisempina vuosina. Ilotulitteiden aiheuttamien tulipalojen määrä jatkoi pienenemistään ja salaman sytyttämiä paloja oli historiallisen vähän. Olen kuullut, että pelastuslaitos olisi lopettamassa Miehikkälä–Virojoki -alueen P4-päivystysrinkiä. Vuonna 2011 oli poikkeuksellisen paljon vahingontorjuntatehtäviä. Olen alustavasti keskustellut kunnan teknillisen johtajan kanssa siitä, että joitakin kunnan työntekijöitä voitaisiin päiväsaikaan saada osallistumaan hälytystehtäviin. Tulisijan tai hormin vauriot olivat syynä aikaisempaa useampaan tulipaloon. Tähän keskusteluun pitäisi pelastuslaitos saada mukaan. Rakennuspalojakin oli hieman edellisvuotta vähemmän, ja lisäksi rakennuspalot olivat aikaisempia vuosia pienempiä. Tulipaloja on ollut yhtä vähän viimeksi vuonna 2004. Päivälähdöt olemme hoitaneet monta kertaa minimimiehityksellä. Tehtävien kokonaismäärä pieneni edellisestä vuodesta 17 000 tehtävällä, joten vähennystä oli 14 prosenttia. Keskisuuriin tilanteisiin Virojoen alueella hälytetään Miehikkälän palokunta. Vuosi 2012 oli ”ennätyksellinen” Tehtävien määrä väheni 14 % Pelastuslaitoksilla oli vuonna 2012 yhteensä 103 000 pelastustai avunantotehtävää, joista kiireellisiksi kirjattiin 78 000 tehtävää. Ensiarvioiden perusteella tulipaloissa kuoli 83 ihmistä, mikä on enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta samalla tasolla vuoden 2010 kanssa. Toistuvien erheellisten automaattisten paloilmoittimien tarkastustehtävien laskutusuhalla voisi olettaa olevan yhteys tehtävien määrän pienenemiseen. Pelastusopiston julkistamat tiedot perustuvat pelastuslaitosten toimenpiderekisteristä kerättyihin tietoihin. Myös tarkastustehtävien määrä pieneni selvästi. Jos näin saataisiin mukaan vaikka vain kolmea henkilöä, huoli päivälähdöistä poistuisi. Maastopalojen määrä romahti aikaisemmista vuosista sateisen kesän ansiosta
Ruokapöydästä äiti Minna oli huomannut oven raosta tulevan savun. Soininen osasi käyttää kodin alkusammuttimia ja sulki poistuessaan ovet. Ensimmäinen komento isällä oli että lapset ja rouva pihalle. Teksti ja kuva Heli Haverinen Kunniamaininnan saaja Martti Suominen (vas.) sekä Pelastusteko -palkinnon saaja Mikko Soininen. Palkinto jaetaan maakunnantasolla kerran vuodessa, yleensä 112-päivän yhteydessä. Palokuntalainen • 51 12 KIPINÄT • Soinisen perheen pienet tytöt (3 v ja 5 v) olivat marraskuussa 2012 kytkeneet pistokkeeseen huoneessa varastoituneena olleen jalkalattiavalaisimen (300 W halogeeni). Pelastusteko-palkinto Mikko Soiniselle Oikeat alkusammutustoimet pelastivat kodin Pohjois-Savon Pelastusalan Liiton edustajat luovuttivat Pelastusteko –palkinnon siilinjärveläiselle Mikko Soiniselle esimerkillisestä toiminnasta tulipalotilanteessa. Ylikuumentunut lamppu oli sytyttänyt verhot palamaan, siitä edelleen seinän ja herkästi syttyvän styroksi katon. Ensimmäinen komento isällä oli että lapset ja rouva pihalle.”. Oikeat toimenpiteet rajoittivat palon tehokkaasti vain yhteen huoneeseen. Neuvokkaalla toiminnalla estettiin koko talon tuhoutuminen. Samaan aikaan oli tullut kutsu syömään ja ovi oli vedetty perässä lähes kiinni. Pelastustekopalkinto on tunnustus merkittävästä pelastusteosta, pelastusalan tunnetuksi tekemisestä, myönteisen julkisuuden lisäämisestä pelastusalalla, pitkään jatkuneesta arvokkaasta toiminnasta, korkeatasoisesta ja merkittävästä kehitystyöstä tai innovatiivisesta toiminnasta paloja pelastustoimen alalla. Heti käsillä olleella sammutuspeitteellä oli saatu sammutettua palava lamppu ja sen jälkeen varastosta juostulla jauhesammuttimella Mikko sai tukahtumaan palavat verhon ja seinän. Sen jälkeen oikeaoppisesti isäntä sulki oven ja poistui odottamaan pelastajia. Pelastusliiton hallitus myönsi samalla 112-päivänä kunniamaininnan auktorisoidulle merenkulun opettaja Martti Suomiselle aktiivisesta vesiturvallisuuden edistämisestä muun muassa saaristoja rannikkolaivurikoulutuksessa
Kaikkiaan avustuksia haettiin 1 925 000 euron edestä. Tukevasta collegemateriaalista valmistettu väliasu, jossa on polvija kyynärvahvikkeet. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön käynnistämän kampanjan tavoitteena on lisätä palokuntatoiminnan tunnettuutta sekä ihmisten tietoisuutta palokuntatoiminnasta. Sen tehtävänä on edistää ja kehittää pelastuskoiratoimintaa sekä toimia nimenomaan vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteystyöelimenä. Takissa on irroitettava vakanssinumerolaatta. Palokunnan kenttäpuku m/83, jossa on vetoketjukiinnitys ja hengittävä verkkovuori. • Suomen suurin palokunta kasvaa Facebookissa. SPEKiin pelastuskoiratoimikunta Facebook -palokunta kasvaa K u v a Ha nn e H yt tin e n Palokunta-asut meiltä Varastostamme löydätte myös uudet palolaitosten toimistoasut. Jatkokäsittelyyn joutuivat muun muassa yksi SPEKin, yksi SPPL:n ja SSPL:n ainoa avustusanomus. Suurimman summan, 300 000 euroa, sai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Paloturvallisuusviikon mediakampanjaan. SPEKille jättiavustus Palosuojelurahaston hallitus päätti helmikuun kokouksessaan jakaa hakijoille avustuksia yhteensä 1 117 000 euroa. Lisäksi toimikunta seuraa alan yleistä kehittymistä ja tekee osaltaan pelastuskoiratoimintaa tunnetuksi Suomessa. Puserossa reilu rintatasku ja housuissa sivutaskut. Kenellä tahansa on mahdollisuus perustaa oma leikkimielinen virtuaalipaloasemansa ja kerätä siihen jäseniä. Päähineinä suikka, kenttälakki ja turkislakki.. • Pelastuskoiratoimikunta toimii SPeKin pelastuskoiratoiminnan asiantuntijaelimenä. mukaan. Perinteinen palokunnan juhlapuku malli m/58. Soita ja sovi tapaaminen. Sopimuspalokuntien pienavustukset menivät yhdeksää poikkeusta lukuun ottamatta läpi haetun suuruisina. Myönnettyjen pienavustusten yhteissumma oli 50 661 euroa. Suosittu nuorten 2-osainen harjoitusasu, jossa on hihoissa ja lahkeissa reilut prismaheijastinnauhat, leveät vyölenkit nuorten sammutusvyötä varten. • PSR:n hallitus jätti pöydälle useita hankkeita. Suomen Suurin Palokunta -kampanja on yksi osa palokuntatoiminnan 175-vuotisjuhlavuotta. pajunen@pajunen.fi Toimenkatu 2, 38700 Kankaanpää (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. Takissa ja housissa on isot taskut. Meiltä myös päällystakit, päähineet, paidat, solmiot, arvomerkit ja lakkimerkit. Takkiin on saatavana erikseen myös huppu ja tikkivuori. Myös Pirkanmaan pelastuslaitos ja Nötö Hembyggsföreningen joutuvat antamaan lisäselvityksiä hankkeistaan
Kaikille hakijoille ilmoitetaan, kuinka alkukarsinnassa kävi. • Ap-kurssien opetus on ollut lähes täysin lukujärjestykseen sidottua, maanantaista perjantaihin -rytmissä tapahtuvaa lähiopetusta. – Tehdyillä ratkaisuilla on haluttu luoda aikaisempaa paremmat edellytykset opintoihin hakeutumiseen myös niille, joiden elämätilanne ei ole aikaisemmin sallinut kokopäiväistä opiskelua Kuopiossa, perustelee koulutusjohtaja Pekka Rantala tehtyjä uudistuksia. Palokuntalainen • 51 14 KIPINÄT KIPINÄT • Sisäministeriö on asettanut hankkeen, jossa ehdotetaan muutettavaksi Pelastusopiston opiskelijoiden opintososiaalisia etuja. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii hallitusneuvos Esko Koskinen sisäministeriöstä. Pelastusopistolla Kuopiossa. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2013. – Hakijoilla on edessään tiukka taisto, sillä aloituspaikkoja on tarjolla 24. – Vastuu ajankäytönhallinnasta ja opintojen etenemisestä on opiskelijalla. Hankkeen valmistelussa huomioidaan opetusja kulttuuriministeriössä valmisteilla oleva opintotukilainsäädännön muuttaminen. Hakulomakkeet on käyty perusteellisesti läpi ja päätökset valintakokeeseen kutsuttavista on tehty. Lähiopetusviikoilla läsnäolo opetukseen on aina pakollista. – Opintoja on myös mahdollista sitoa aikaisempaa paremmin opiskelijoiden työkokemukseen ja pelastuslaitostuntemukseen ja siten paikallisiin olosuhteisiin. Hankkeen taustalla ovat opintososiaalisten etujen yhdenmukaistaminen muiden oppilaitosten opiskelijoiden kanssa ja taloudellisten säästöjen saavuttaminen. Opetuksesta tulee jatkossa olemaan noin puolet lähiopetusta ja toinen puoli omatoimista opiskelua. Valintakokeet järjestetään 25.–26.3. Lähiopetuksen oheen sijoitetaan uudessa mallissa itsenäisen opiskelun viikkoja, jolloin opiskelijat voivat vapaasti valita ajan ja paikan opiskelun edellyttämien tehtävien tekemiseen. Hätäkeskuspäivystäjän koulutus: Neljä hakijaa per aloituspaikka uudistuu PELASTUSOPISTON UUTISIA. Tutkinnon laajuus ja opetuksen toteutustapa ovat pysyneet samantyyppisenä siitä asti kun nykymuotoinen opetus alkoi Kuopiossa syksyllä 1992. – Palautusaikataulut eivät jousta, jolloin opiskelijan pitää priorisoida opiskelu ajankäytöllisesti niin korkealle, että opinnot etenevät, täsmentää Rantala. Määrä on viime vuosina pyörinyt sadan hakijan tuntumassa, kertoo Pelastusopiston opintosihteeri Pirjo Paldanius. Hankkeessa muutettaisiin Pelastusopistosta annettua lakia. • Elokuussa alkavaan hätäkeskuspäivystäjäkoulutukseen tuli 94 hakemusta. Opinnot kestävät kaksi lukukautta. Pelastusopistolakiin valmistellaan muutosta Ruoka ja asuminen maksulliseksi Petosella LISÄTIEDOT: Veli-Pekka Hautamäki pelastusylitarkastaja puh. Opiskelijoilta poistuisivat maksuton ruokailu ja maksuton asuminen Pelastusopiston asuntolassa, jolloin he kuitenkin tulisivat vastaavasti esimerkiksi asumislisän piiriin. 071 878 8419 Alipäällystökurssi Elokuussa aloittavan alipäällystökurssin opetuksen toteutusmalli muuttuu. Yhtä aloituspaikkaa kohti on 3,92 hakijaa. Alipäällystötutkintoon johtavan koulutuksen laajuus Pelastusopistossa on 60 opintopistettä. Kurssin opinnot edellyttävät täysipainoista, kokoaikaista osallistumista lähiopetukseen ja oppimistehtävien, kirjallisten raportointien ja verkkoopetuksessa toteutettavien tehtävien määräaikaan tapahtuvaa tekemistä ja palauttamista. Koulutus käynnistyy elokuussa kestäen kolme lukukautta
Tarkempi ohjelma ja kutsut lähetetään palokuntiin kevään aikana. Palokuntalainen • 51 15 • Maaliskuussa käynnistyy Pelastusopiston järjestämä kuukausittainen seminaarisarja, jonka tavoitteena on lisätä pelastusalan henkilöstön valmiuksia sekä tehdä korkeatasoisempaa tutkimusja kehitystyötä että hyödyntää tutkimukseen pohjautuvaa tietoa muun muassa opetuksessa ja päätöksenteon tukena. Suomi osallistuu vahvasti myös tuomaritoimintaan lähettämällä kahdeksan aikuisten ja kolme nuorten kilpailutuomaria. Tilaisuudet videoidaan ja niitä voi seurata netin välityksellä joko reaaliaikaisesti tai jälkikäteen Moodlesta. Seminaariin ovat tervetulleita tutkimuksesta kiinnostuneet henkilöt mm. 017 875 3409 esa.kokki@pelastusopisto.fi • Suomi osallistuu aikuisten perinteiseen palokuntakilpailuun. Katso ohjelma osoitteessa www. LISÄTIEDOT: Kalle Lehtonen, kalle.lehtonen@rvpk.org Kari Laaksonen, vpk210@netti.fi tai Valtteri Tervala, valtteri.tervala@spek.fi www.ctif.fi • www.ctif.org Kuva Mia Kunnaskari. CTIF-kilpailutoiminnan harjoitusleiri järjestetään kesäkuun 8. pelastusopisto.fi > Ajankohtaista > Pelastusopiston uutisia. Suomen delegaatiota johtaa Ilkka Horelli. Kansainvälisesti koulutetut suomalaistuomarit varmistavat laadukkaan kilpailusuoritusten arvioinnin. Suomi vastaa myös kilpailuviikon aikana nuorisokilpailijoille järjestettävistä leiriolympialaisista. Tapahtumassa käydään yksityiskohtaisesti läpi kisan kulku, ja jokainen pääsee seuraamaan läheltä oikeaoppisia suorituksia. Suomesta lähtee kilpailemaan 110 palokuntalaista 11 joukkueessa. Turistimatkaa valmistellaan Turistimatka kilpailupaikalle on myös valmisteilla kokeneen CTIF-kävijän Ahti Kärjen toimesta. Pelastustoimen Tutkimushautomo käynnistyy LISÄTIEDOT: Esa Kokki, tutkimusjohtaja puh. Kansainvälisten kilpailuiden takia kansallisia kilpailuja ei tänä vuonna järjestetä. He toimivat leiriolympialaisten osalta tiiviissä yhteistyössä paikallisten järjestäjien kanssa. Seminaaritilaisuudet järjestetään Pelastusopistolla keskiviikkoisin klo 14–16. päivänä Tampereella. CTIF-kisat Ranskassa: Yli sata kilpailijaa Suomesta Tulevana kesänä 14.–21.7.2013 Ranskan Mulhousessa järjestettävään CTIF-palokuntakilpailuun odotetaan tuhansia osallistujia kymmenistä eri maista. Nuorisokomission edustajina Ranskaan lähtevät Torbjörn Lindström ja Valtteri Tervala. Lisätietoja matkasta annetaan lähiaikoina. Seuraavat kansalliset kilpailut järjestetään Länsi-Suomessa 2.–3.8.2014. pelastuslaitoksista, aluehallintovirastoista, sisäministeriöstä, pelastusalan järjestöistä sekä Pelastusopistosta. Nuorisojoukkueita on Ranskaan lähdössä yksi, Taivassalon VPK. Leiriolympialaisten koordinointi on CTIF:n nuorisokomission (Jugendleiterkomission) toimesta annettu Suomen vastuulle
Tulimeri risteiltiin jo 16. Viihteen lisäksi risteilyn antia oli ajankohtaisseminaari, jossa käsiteltiin 175 vuotta täyttävää palokuntatoimintaa ja sopimuspalokuntien työhyvinvointikyselyn tuloksia. kerran. Risteilyllä esiintyi myös teeveestä tuttu Janne Kataja, joka viihdytti yleisöä avajaisissa ja lauantaina järjestetyssä Tulimeri-seminaarissa. – Perinne kuitenkin jatkuu normaalisti. Teksti Maria Salo Kuvat www.lspel.fi Risteilyperinne jatkuu Viimeistä kertaa Silja Euroopalla TULIMERI -RISTEILY 2013. Siitä vastasivat illan pääesiintyjänä Jore Marjaranta, tanssiorkesteri Esteri ja laivan oma Sputnikorkesteri. Palokuntalainen • 51 16 KIPINÄT KIPINÄT • Risteily järjestettiin toistaiseksi viimeisen kerran Silja Europalla, joka siirtyy liikennöimään Helsinki-Tallinna -välille. Se, millä laivalla jatkossa seilataan, ei ole vielä ratkennut, mutta asiaa selvitetään heti tämän risteilyn jälkeen, kertoo Länsi-Suomen pelastusalan liiton järjestöpäällikkö Anssi Lamminen. Ennätyksellisen suuri joukko – melkein 1800 palokuntalaista vietti vauhdikkaan vuorokauden leppoisissa tunnelmissa tutulla laivalla viime tammikuussa. Tämän vuoden risteilyohjelmaa oli räätälöity aiempien vuosien palautteen perusteella ja sisältöön olikin lisätty musiikkia
Hankkeen tarkoituksen ei ole perustaa Itäja Kaakkois-Suomeen yhteistä pelastuslaitosta, eikä hanke korvaa olemassa olevia pelastuslaitosten johtamisjärjestelmiä. Tilannekeskushankkeen kokonaiskustannukset ovat 176 000 euroa ja siihen on saatu palonsuojarahastolta 88 000 euron avustus. Ympärivuorokautisena palveluna tilannekeskuksella on mahdollisuus palvella monipuolisesti myös alueen kuntia. Palokuntalainen • 51 17 • Tilannekeskus ylläpitää tilannekuvaa pelastustoiminnan valmiudesta sekä pelastustoimen toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista. Ohjausryhmän apuna on kehittämistyöryhmä, joka koostuu pelastuslaitosten omista asiantuntijoista. Turvallisuustilannetietoutta kootaan yhteistoimintaviranomaisilta, kunnilta sekä muilta sektoreilta. Hanketta varten on perustettu ohjausryhmä pelastuslaitosten pelastusjohtajista. ISTIKE Yhteinen tilannekeskus Itä-Suomeen Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pelastuslaitosten tilannekeskushankkeen tavoitteena on kehittää pelastuslaitosten välistä yhteistyötä sekä luoda pelastuslaitosten välille yhteinen toimintamalli tilannetiedon muodostamiseen sekä välittämiseen. Tilannekeskushankkeen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet pelastustoimen viestiliikenteen ja erilaisten varoittamisjärjestelmien yhteensovittamisesta. LISÄTIEDOT: Seppo Lokka, pelastusjohtaja, Etelä-Savon pelastuslaitos puh. Muun muassa erilaisissa häiriöja onnettomuustilanteissa välitetään eri kuntien ja pelastuslaitoksen vastuuhenkilöille ilmoituksia varautumisesta ja onnettomuuksista. Hankkeen vastuullinen toimija on Pohjois-Karjalan pelastuslaitosliikelaitos. Ylläpito kiertää Tilannekeskusta ylläpitää kukin pelastuslaitos vuorollaan. 020 133 4400. Näiden tilannetietojen perusteella pelastuslaitokset varautuvat etupainotteisesti mahdollisiin uhkatilanteisiin. Hankkeen nettokustannukset jaetaan hankkeessa olevien pelastuslaitosten kesken. Tilannekeskus ylläpitää pelastuslaitosten tarvitsemia järjestelmiä ja tiedostoja sekä mahdollistaa osaltaan pelastuslaitoksen tehtävien suorittamisen päivitetyin ja toimivin yhteyksin. Tilannekeskus toimii myös osana suuronnettomuuksien johtokeskusta ja avustaa päivittäin pelastustoimintaa onnettomuustilanteissa
Omavalvonnan lisäksi pelastuslaitos tekee palotarkastuksia tarkastusvuorossa olevalla alueella, mutta kaikissa kiinteistöissä ei käydä. Palotarkastusmaksu koostuu perusosasta plus tuntiveloituksesta. Valvontaa tehostetaan niissä kohteissa, joissa siihen on riskinarvioinnin mukaan tarvetta. Ylittävältä ajalta peritään 26,5 euroa/alkava puoli tuntia. Hankeen toisena tavoitteena on laatia viranomaisille yhteiset CBRNE-laitteiden ja -järjestelmien hankintasuositukset. Hankkeessa määritellään yhteinen internetpohjainen koulutusja harjoitusjärjestelmä, jonka avulla viranomaiset voivat kouluttautua sekä harjoitella pelimäisessä ympäristössä erilaisia CBRNE-tilanteita. 044 794 3662 isto.heikkinen@espl.fi • Pohjois-Karjalan pelastuslaitos alkoi 1.1.2013 lähtien periä maksun palotarkastuksista. Palotarkastukset maksulliseksi Pohjois-Karjalassa LISÄTIEDOT: Jari Turunen, riskienhallintapäällikkö puh. Palokuntalainen • 51 18 KIPINÄT • Decovy-hanke on Etelä-Savon Pelastuslaitoksen johtama moniviranomais-CBRNE-hanke. Hanke edistää julkisen sektorin ja yritysten yhteistyötä ja kehittää markkinoiden toimintaa innovatiivisen kysynnän avulla. Decovy-hanke alkoi 1.5.2012 ja päättyy 31.10.2013. Perusmaksu on 100 euroa, joka sisältää kaksi tuntia tarkastustyötä. Tarkastusväliin vaikuttavat muun muassa kohteen koko, toiminta, riskit ja yrityksen oma turvallisuuskulttuuri. Maksullisia yleisiä palotarkastuksia tehdään yrityksiin ja laitoksiin 1–10 vuoden välein. Asuinkiinteistöjen ja niihin verrattavien kohteiden yleisistä palotarkastuksista maksua ei kuitenkaan peritä. 050 414 7649 jari.turunen@pkpelastuslaitos.fi Perusmaksu yrityksiltä 100 euroa Decovy. Hankkeen tarkoituksena on selvittää tämän hetkinen viranomaisten kyky vastata CBRNE-onnettomuuksiin ja uhkatilanteisiin niin kalustollisesti kuin osaamisen kannalta. Maksuttomia yleisiä palotarkastuksia tehdään asuinkiinteistöihin maakunnassa siten, että 10 vuoden välein kiinteistöihin lähetetään turvaopas ja omavalvontalomake. Näiden avulla asukas itse arvioi ja kehittää turvallisuutta. -hanke LISÄTIETOA HANKKEESTA: Isto Heikkinen projektipäällikkö, palomestari puh. TEKESin avustama Decovy-hanke edistää kansallisesti tärkeiden innovatiivisten julkisen hankintojen osaamisten kehittämistä. Yrityksen ja laitosten palotarkastukset ovat maksullisia
Kilpailutapahtuma on yksipäiväinen ja siihen osallistuu kaikkiaan 350 kilpailijaa ja toimihenkilöä. Kilpailu on niin sanottu pimeä kalustokilpailu eli kilpailutehtäviä ei kerrota etukäteen. PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT Mikkeli 14.–16.3.2013 ilmoittaudu: www.sppl.fi Kuvat Alpo Tapanainen. 040 525 1886 www.spek.fi/Suomeksi/Palokuntatoiminta/ Kilpailut-ja-tapahtumat/Palokuntanuortenkilpailutoiminta Kuvat Veikon Malja -kisoista vuosien varrelta. Kilpaileminen Veikko Nummelan lahjoittamasta kiertopalkinnosta alkoi vuonna 1991 Lappeenrannassa. 040 595 3318 Marko Pousi marko.pousi@gmail.com puh. • Palokuntanuorten Veikon Malja -kilpailu ja SM-tietokilpailu järjestetään 27.4.2013 Lappeenrannassa. Kisaan osallistuu 25–35 kuusihenkistä joukkuetta. Palokuntanuorten SM-tietokilpailuun osallistuu 12 kolmehenkistä joukkuetta edustaen alueidensa pelastusliittoja. Kilpailujen järjestäjinä toimivat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja KaakkoisSuomen Pelastusalanliitto. Veikon Malja Lappeenrannassa LISÄTIEDOT: Reijo Vainikka vainikkareijo@gmail.com puh
Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Palokuntalai nen taas huhtikuussa! JES!. Palomiesurheilu: Golf Pietarsaari 30.8. SPPL: Opetusalan turvallisuusfoorumi Hki-TukholmaHki 27.4. SPEK: Palokuntalaisten opintopäivät Vuokatti 22.–24.4. Palokuntalainen ilmestyy Toukokuu 4.5. Palokuntanaisja nuorisotyön kevätseminaari Tampere Huhtikuu 8.4. Turvallinen Suomi -seminaari Helsinki Kesäkuu 1.6.–30.6. Stadin turvaviesti 2013 Helsinki Lokakuu 1.–.31.10 Palomiesurheilu: Uinti Raisio 1.10.– 30.11 Palomiesurheilu: Voimailu/soutu Oulu 4.10. Palokunta Suomessa 175 vuotta Turku Syyskuu 1.–30.9. Palomiesurheilu: Kaukalopallo espoo 19.–20.4. Palokuntalainen ilmestyy 31.8–1.9. Palokuntalainen ilmestyy Heinäkuu 1.–31.7. Palokuntalainen ilmestyy Tiedot kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Palokuntalainen ilmestyy 1.–30.11. Naistyön kevätseminaari Helsinki 19.–20.3. SPPL: Sosiaalija terveyshuollon turvallisuusfoorumi Turku 29.5. SPPL: Palokuntien SM 2013 Jyväskylä 7.5. Palomiesurheilu: Slalom PohjoisKarjala, Koli 23.–24.3. SPPL: Palopäällystöpäivät Mikkeli 16.3. Palokuntalainen ilmestyy Marraskuu 13.–15.11 FinnSecKansainväliset turvallisuusja suojelualan messut Helsinki 15.11. Palomiesurheilu: Keilailu Hämeenlinna 9.4. Rescue Race Uusimaa 9.3. Tulitöiden kurssinjohtajapäivät Turku 15.5. Palokuntalainen • 51 20 KIPINÄT ALALLA TAPAHTUU Maaliskuu 2.3. SPPL: Henkinen työsuojelu pelastuslaitoksissa -seminaari TurkuTukholmaTurku 10.–12.4. Palomiesurheilu: Suunnistus PäijätHäme 7.9. Palomiesurheilu: Jalkapallo Rauma 5.–6.6. SSPL: Vuosikokous Oulu 9.3. SPPL: Kansainvälinen turvallisuusviestinnän seminaari Helsinki 28.6. Palomiesurheilu: Lentopallo Pori Elokuu 1.–31.8. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Palomiesurheilu: Yleisurheilu Lappeenranta 1.6.–30.6. Palomiesurheilu: Pilkki Riihimäki 14.–16.3. Veikon Malja 2013 Lappeenranta 30.4. Palomiesurheilu: Ammunta Nokia 1.7.–31.8. Palokuntien SM -pilkki Vanajavesi, Akaa 14.3. Palomiesurheilu: Salibandy Jyväskylä Joulukuu 31.12
NIMITYKSET Leireistä voit lähtettää lisätietoja toimitukselle toimitus@palokuntalainen.fi Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. • PETO-ti lannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmisto sovellukset • YLLI VIRVE -soviti nyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähetti met ja ACTIS-älynavigaatt orit • TEHO-ULVO -väestöhälytti met ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRAja JULUEN-äänija valohälytti met • VIRVE, DMR ja PMR radiolaitt eet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät HÄLYTYSJA VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaati vaan ammatti käytt öön • Sisäasiainministeri on nimittänyt Länsija Sisä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen vastuualueen johtajan virkaan ajalle 1.3.201328.2.2018 filosofian lisensiaatti Tarja Wiikinkosken. Yrityskauppa vahvistaa entisestään Preston kilpailukykyä ja asemaa yhtenä Suomen johtavista turvallisuuspalvelujentarjoajista”, toteaa Presto Paloturvallisuus Oy:n toimitusjohtaja Juuso Blomqvist. Presto vahvistaa asemiaan. Turun Sammutinhuolto Oy:n liikevaihto vuonna 2011 oli n. Turun Sammutinhuolto Oy tulee jatkamaan liiketoimintaansa Presto Paloturvallisuus Oy:n tytäryhtiönä. ”Turun sammutinhuolto Oy:n huippuosaaminen sammutusjärjestelmien ja alkusammutuskaluston huoltopalveluissa sekä erinomaiset asiakassuhteet yhtiön markkina-alueella parantavat entisestään Preston huoltopalvelujen valikoimaa. Wiikinkoski on toiminut viimeksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa ja aikaisemmin myös Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa ylitarkastajana. Yrityksellä on tällä hetkellä 7 työntekijää. Wiikinkoskella on lisäksi työkokemusta muun muassa tutkijan tehtävistä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä, erikoistutkijan tehtävistä Pelastusopistolla sekä lääninterveystarkastajan ja yliterveystarkastajan tehtävistä ympäristöterveydenhuollossa. Parviainen on ottanut paikkansa rehtorina omalla tyylillään ja samalla tuonut uusia tuulia pelastusalan joskus hieman ummehtuneeseen ilmapiiriin. Turun Sammutinhuolto on erikoistunut laivoissa ja teollisuudessa käytettävien sammutusjärjestelmien sekä alkusammutuskaluston huoltoon ja kunnossapitoon. Yhtiön päätoimipaikka on Turussa ja sen toiminta-alue kattaa Varsinais-Suomen. 0,9 miljoonaa euroa. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.. Keep on rockin’, Mervi! Palokuntalainen-lehden toimituskunta Onneksi olkoon, viisikymppinen! • Presto Paloturvallisuus Oy on tehnyt sopimuksen Turun Sammutinhuolto Oy:n ostamisesta. Tarja Wiikinkoski Länsija Sisä-Suomen AVI:n pelastusja varautuminen vastuualueen johtoon • Palokuntalainen-lehti onnittelee lämpimästi Pelastusopiston nykyistä rehtoria Mervi Parviaista, joka on murtanut monen alan vaikuttajan ajatukset siitä, että nainen ei voisi toimia miesvaltaisen alan oppilaitoksen johdossa
Palokuntalainen • 51 22 Uusi laki hätäkeskustoiminnasta astui voimaan 1.1.2011.”
Itäja Keski-Uusimaa ja Helsinki yhdistetään Keravan hätäkeskukseen keväällä 2013 ja Länsi-Uusimaa vuoden 2014 aikana. Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhdistäminen Vaasan hätäkeskukseen tapahtuu puolestaan syksyllä 2014. Sen toimintaa ohjaa ja valvoo sisäasiainministeriö yhdessä sosiaalija terveysministeriön kanssa. Hätäkeskustoiminnasta säädetään lailla hätäkeskustoiminnasta (692/2010) sekä asetuksella (877/2010). VarsinaisSuomen ja Hämeen yhdistäminen Turun hätäkeskukseen tehdään myös keväällä 2014. Loppusyksystä 2013 yhdistetään Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskukset Porin hätäkeskukseksi. Vuonna 2001 perustettuun virastoon kuuluvat keskushallinto Porissa sekä hätäkeskukset eri puolilla Suomea. HÄKEUUDISTUKSEN VIIME VAIHEET Teksti Pekka Koivunen Kuvat Pekka Koivunen ja Hätäkeskuslaitos Hätäkeskuslaitos HÄTÄKESKUSLAITOS NÖDCENTRALSVERKET. Vielä 1990-luvulla toiminnasta vastasivat kuntien ylläpitämät keskukset, joita parhaimmillaan oli melkein sata. Tässä numerossa on vuorossa Oulun hätäkeskus, joka on toiminut vuoden 2011 marraskuusta alkaen. (www.112.fi) Kolmiosaisessa artikkelisarjassa käsittelemme Hätäkeskuslaitoksen lisäksi tarkemmin kahden hätäkeskuksen asioita. Suomen hätäkeskustoiminnassa on menossa vuoden 2014 lopussa päättyvä uudistus, jolloin maassa on toiminnassa enää kuusi hätäkeskusta. Uuden lain tarkoituksena on edistää väestön turvallisuutta, järjestää uudelleen hätäkeskuspalveluiden tuottaminen sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua. Näistä ensimmäisinä aloittivat toimintansa Oulun hätäkeskus marraskuussa 2011 ja Kuopion hätäkeskus viime vuoden marraskuussa. Huhtikuun numerossa tutustumme Satakunnan hätäkeskukseen, johon liitetään nykyisen, Tampereella sijaitsevan hätäkeskuksen toiminnot, ja ne muodostavat syksystä 2013 alkaen Porin hätäkeskuksen. Kesäkuun numerossa tutustumme tarkemmin Hätäkeskuslaitoksen keskushallinnon asioihin. Palokuntalainen • 51 23 H ätäkeskuslaitoksen tehtävänä on ottaa vastaan pelastus-, poliisi-, sosiaalija terveystoimen toimialaan kuuluvia hätäilmoituksia sekä muita ihmisten, ympäristön ja omaisuuden turvallisuuteen liittyviä ilmoituksia sekä välittää ne edelleen auttaville eri viranomaisille ja yhteistyökumppaneille. Uusi laki hätäkeskustoiminnasta astui voimaan 1.1.2011. Kun hätäkeskusten määrä on saatu laskettua kuuteen, alkaa uuden Erica-tietojärjestelmän sisäänajo ja käyttö. – Valtion palvelua kuntalaisille Hätäkeskuslaitoksen tehtävänä on vastaanottaa ja välittää hätäilmoitukset Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta
Uskon, että nämä kokemukset osaltaan auttoivat Lapin liittymistä alueeseemme, kertoo Laikola. – Oulun seutu on tiheä väestökeskittymä, toisessa ääripäässä ovat Lapin ja Koillismaan kairat. Myös Lapin matkailun kehittyminen tuo omia vaatimuksiaan hätäkeskukselle. – Vieraita kieliä hätäkeskuspäivystäjämme joutuvat kuulemaan aiempaa enemmän. Ja mikä olikaan osoite. Esimerkiksi voimme hälyttää toisen maan yksikköjä kohteeseen, kertoo Oulun hätäkeskuksen päällikkö Mika Lamu. Lamun mielestä Oulun hätäkeskuksen toiminta on täyttänyt sille asetetut odotukset. Oulun hätäkeskus tekee yhteistyötä kolmen eri maan viranomaisten kanssa.”. Jos keskusteluun ei löydy yhteistä kieltä, käytämme Hätäkeskuslaitoksen tulkkipalvelua. Oulun hätäkeskuksen päällikkö Mika Lamu koulutustilassa, josta näkymä päivystyssaliin. – Arvata vain saattaa, millaista oli ilmoittajan ja hätäkeskuspäivystäjän keskustelu. Palokuntalainen • 51 24 O ulun hätäkeskuksen alue käsittää noin puolet Suomen pinta-alasta. Pelot suuren alueen hoitamisen ongelmista ovat hiljalleen hälvennet. – Ruotsin ja Norjan kanssa olemme viikottain yhteydessä. Oulun hätäkeskusalueen erityispiirteistä Lamu mainitsee myös alueen kaksijakoisuuden. Harvaan asuttu Lappi turisteineen ja kolme naapurimaata lähialueyhteistyösopimuksineen pitää ottaa huolella huomioon häken toimintaa kehitettäessä. Noin kolmessa minuutissa saamme tulkin linjoille ympäri vuorokauden. Oulun hätäkeskus tekee yhteistyötä kolmen eri maan viranomaisten kanssa. Pohjoisen Suomen erityispiirteet antavatkin oman mausteensa hätäkeskuksen työhön. Oulun hätäkeskuksen päällikkö Mika Lamu: Kevennyksenä paikannimistä Laikola mainitsee entisen Alajärven hälytyskeskuksen alueella olevan Tuuhet–nimisen hotelli-ravintolan. Pohjois-Suomi kansainvälistyy Tuomo Laikola esittelee punttisalia, joka on hätäkeskuspäivystäjien käytettävissä vapaa-aikana. – Marraskuusta 2011 alkaen olemme kehittäneet toimintaamme ja nyt keskus toimii hyvin. – Meillä Oulussa oli kokemusta kahdesta aiemmasta hätäkeskuksen liittämisestä. Pelastustoimen toimiala-asiantuntijana Oulussa toimiva Tuomo Laikola on esimiehensä kanssa samaa mieltä. Venäjän suuntaan käytännön hälytysyhteistyötä on paljon vähemmän. – Kuntaliitokset ovat tuottaneet yllättävän paljon ongelmia erityisesti paikan nimien suhteen. Matkailun kasvaminen on tuonut mukanaan yhä enemmän erilaisia maastoliikennetehtäviä, venäjänkielen osaamisen tarve kasvanut, ja näkyyhän tämä kasvu ja kansainvälistyminen myös liikenteessä, kuvailee Mika Lamu Oulun häken erityispiirteitä. Sopimukset velvoittavat meidät kuitenkin pitämään valmiuksia yhteistoimintaan. – Me olemme mukana sopimuksessa lähialueyhteistyöstä. Teimme aikamoisen urakan selvittäessämme 800 päällekkäistä nimeä. Näitä tarpeita esiintyy kuitenkin ihmeen vähän, ehkä kerran viikossa
Kahden häken summa Oulu: Marraskuussa 2011 tapahtui sitten se, mitä oli niin odotettu, vastustettu kuin pelättykin. Oulu oli ensimmäinen jo 1990-luvulla alkaneen suuren hätäkeskusuudistuksen hedelmä.”. Palokuntalainen • 51 25 Oulun hätäkeskuksen sali. P ohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskus aloitti toimintansa 2005. Oulun hätäkeskuksen aloittamista jännittivät niin hätäkeskuslaitoksen työntekijät, viranomaiset kuin pohjoisen kansalaisetkin. Kajaanista siirtyi poliisin sekä kunnallisen hätäkeskuksen toiminnot, Jokilaaksojen hätäkeskus Ylivieskasta (entinen kokeiluhätäkeskus) sekä Oulusta poliisin hälytyskeskus sekä Oulun kunnallinen hätäkeskus. Koko pohjoinen Suomi tuli yhden suuren hätäkeskuksen piiriin, kun Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskus sekä Lapin hätäkeskus yhdistettiin uudeksi Oulun hätäkeskukseksi, jonka vastuualueena on puoli Suomea. Oulu oli ensimmäinen jo 1990-luvulla alkaneen suuren hätäkeskusuudistuksen hedelmä. Tällöin Oulussa sijaitsevaan hätäkeskukseen yhdistettiin viiden eri hätäkeskuksen toiminnot. Paljon julkisuutta erityisesti Pohjois-Suomessa saanut toimintojen yhdistäminen ja yliheitto kuitenkin onnistui pelättyä paremmin. Lapin hätäkeskus aloitti toimintansa vuonna 2002 jolloin yhdistettiin Kemin ja Rovaniemen kunnalliset hätäkeskukset sekä Rovaniemen poliisin hälytyskeskus Lapin hätäkeskukseksi
Samassa yhteydessä on otettu käyttöön toimintapa, joissa Cja D-tehtävien hälyttäminen siirrettiin tese-pöytiin. Asiantuntija Tuomo Laikolan mielestä nykytekniikan avulla hätäkeskuspäivystäjien paikallistuntemus on jopa parempi kuin ennen. Kun hälytys on tehty, tehtävän seuranta siirtyy tese-pöytään (tehtävien seuranta). – Teimme kaikkemme Rovaniemen keskuksen puolesta, mutta. Tese-pöydissä seurataan muutamaa tehtävää. Siksi hänellä on hieman erilainen käsitys paikallistuntemuksen tarpeellisuudesta hätäkeskuspäivystäjän työssä. Koko Rovaniemen porukka oli vaikean päätöstilanteen edessä. Muuttajia ja matkailijoita Lapin ja Oulun hätäkeskusten yhdistyessä Rovaniemellä virassa olleille annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko jatkaa Oulussa tai irtisanoutua. Nyt päivystäjä pystyy tekemään paikannuksia tarvittaessa usealla eri apuvälineellä. – Tietologistiikan kehitys on parantanut huomattavasti työn tekemisen mielekkyyttä, sanoo Rovaniemeltä Oulussa töissä käyvä hätäkeskuspäivystäjä Jaana Kauppinen. – Olen ehkä hieman vanhakantainen, mutta mielestäni paikallistuntemus on etu tässä työssä. Puheluihin vastaaminen ja ilmoitusten vastaanotto sekä kiireellinen hälyttäminen tapahtuvat ivo-pöydissä (ilmoitusten vastaanotto). Klo 20:n aikaan puheluita virtaa tasaiseen tahtiin. Vuorot vaihtelevat Talvisena perjantai-iltapäivänä Oulun hätäkeskuksen vuoromestarina on Janne Miettinen. Pentti Mäkelä Jouko Niemelä Hätäkeskuspäivystäjän työpiste, ilmoitusten vastaanottopöytä. Koko vahvuus on näin 11 päivystäjää. Nyt kaikki neljä tese-pöytää ovat miehitettyjä. Klo 19.30 Janne siirtyy tese-pöytään ja vuoromestariksi saapuu Kari Parkkinen. Rovaniemeltä Ouluun töihin siirtyneen Jouko Niemelän aiempi työpaikka oli poliisissa. – Vuorojärjestelmä ja eri viikonpäivien ja vuorokaudenaikojen miehitys on pyritty rakentamaan siten, että vastaanotettavien puheluiden ja tehtävien hoito ja päivystäjien kuormitus olisi tasapainossa. – Myös karttaja paikannusjärjestelmät ovat kehittyneet niin, että paljon puhutulla paikallistuntemuksella ei ole merkitystä tässä työssä. Hänen valvottavanaan on kolme miehitettyä tese-pöytää ja seitsemän ivo-pöytää. Niin Kauppinen kuin Laikolakin allekirjoittavat Niemelän mielipiteen, mutta eivät pidä paikallistuntemusta ehdottomana edellytyksenä hätäkeskuspäivystäjän työlle. Päivystäjistä keskimäärin kolme puhuu jatkuvasti soittajan kanssa. Ivo-pöytiä on käytössä kahdeksan. Tese-pöydät on jaettu kahteen siten, että poliisi ja sosiaalipuoli on omansa sekä ensihoito ja pelastuspuoli omansa. Seitsemän päätti jatkaa Oulussa. Palokuntalainen • 51 26 Tietologistiikka toimii hyvin Hätäkeskusten tietologistiikassa on tapahtunut viime vuosina useita toiminnan tehostamiseen tähtääviä muutoksia. – Aiemmin paikallistuntemus perustui siihen, että päivystäjä oli käynyt paikalla. Janne Miettinen valvoo tilannetta Hanna Puljun työpisteellä.. Kolmestakymmenestäneljästä päivystäjästä viisi jäi eläkkeelle ja viisi työttömäksi. Samalla muutettiin toimintatapaa siten, että nämä kaksi puolta eivät kuuntele toisten puheryhmiä – paitsi moniviranomaistehtävissä. Muut vaihtoivat alaa tai menivät muualle. Tällä vahvuudella toimitaan aamuneljään, jolloin siirrytään perusvahvuuteen. – Juhlapäivinä, kuten uutena vuotena ja vappuna kaikki pöydät pyritään pitämään miehitettynä, kertoo Kari Parkkinen
– Kävimme perheen kanssa läpi järjestelyn hyvät ja huonot puolet. Perjantai-ilta jatkuu rauhallisena. Myös työvälineet saavat paria poikkeusta lukuun ottamatta kehuja. Päivystäjien mukaan kun ilta vaihtuu yöksi soittojen määrä ja luonne muuttuu. Minulle ei ollut minkäänlainen ongelma muuttaa Ouluun. – Tilanne on kyllä se, että palomiehet tottuivat vähän liian hyvään palveluun menneinä vuosina. – Tuo tietotekniikka saisi kyllä olla hieman kehittyneempää. – Onhan tämä aika rasittavaa tällaiselle eläkeikää lähestyvälle miehelle. Lauantain. Päädyimme sitten tähän. Palokuntalainen • 51 27 Jaana Kauppinen vastaisena yönä tulevat esiin hätäkeskuspäivystäjän työn huonoimmat puolet. Minulla on täällä Oulussa asunto, jossa yövyn vuoroista riippuen yhden tai kaksi yötä viikossa. Hänen mielestään asiat ovat nyt kohdallaan, vaikka aina tulee mieleen jotakin kehitettävää. Nyt hätäkeskuksen palvelut on määritelty tarkkaan ja rajapinnat eri viranomaisiin paljon selvemmät kuin menneinä vuosina. Kieltäydytään vastaamasta kysymyksiin, jotka meidän on pakko tehdä, kun arvioimme esimerkiksi potilaan tilaa, lisää Jaana Kauppinen. – Ensin Vaalasta Mänttään paperia tekemään, sitten Ouluun vartijakurssille ja lopulta Kuopioon häkepäivystäjäkurssille. Onhan tämä työ ainakin hiljaisempaa kuin paperin tekeminen oli Mäntässä, lohkaisee Pentti Mäkelä. – Olen opiskellut eri paikkakunnilla, ollut Kuopiossa poliisina ja Rovaniemellä päivystäjänä. Minä päätin kuitenkin jatkaa päivystäjän työtä Oulussa ja silti asua Rovaniemellä, kertoo Jaana Kauppinen. Muut allekirjoittavat Pentin mielipiteen. Turhien puheluiden suuri määrä kyllä harmittaa. – Sitten on ihmisiä, jotka eivät suostu asialliseen keskusteluun. Minä käyn Oulussa ja perhe pysyy Rovaniemellä. Suomalaisissa tuntuu olevan ominaisuus, joka saa heidät käyttäytymään tietyssä tilassa aivan uskomattoman huonosti, kuvailee Pentti Mäkelä päivystäjän työn ikäviä puolia. Kun kurssi loppui perjantaina, olin täällä Oulussa töissä jo maanantaina. Hienointa täällä on hyvä ryhmähenki. Jouko Niemelän mielestä hätäkeskuksia on viime aikoina moitittu palveluiden vähentämisestä erityisesti pelastustoimen piirissä. Janne Miettinen (vas.) ja Kari Parkkinen ansaitulla tauolla. Muoniosta lähtöisin oleva Hanna tuli häkeen töihin vuoden 2009 kesäkuussa. Sen sijaan työvuorot ja tietysti tämä porukka ovat tämän työn parhaita puolia. Hätäkeskuspäivystäjä Pentti Mäkelä on vaihtanut paikkakuntaa usein. – Työ silti vastannut odotuksia. Viittä vaille valmis oikeustieteiden maisteri siirtyi perheineen Ouluun. Naapuripöydässä päivystävä Jouko Niemelä ei matkailusta pidä. Hoidimme aikoinaan heidän ovien avauksensa, hellan pois päältä ja saunan päälle. – Kyllä tämä työ on kaikin puolin haasteellista, kommentoi ylipäivystäjä Hanna Pulju. Tietologistiikan kehitys on parantanut huomattavasti työn tekemisen mielekkyyttä.” mikään ei auttanut. Se oli vuosi 2008, muistelee Pentti. Ja paljon muuta, mikä ei kuulunut lakimääräisiin tehtäviimme, laukaisee Niemelä. Käytän tuota ilmaisua ihan tahallani, koska sitä se on. Myös työvuorot sopivat elämäntilanteeseeni. – Kyllä ikävintä tässä hommassa ovat känniääliöt. Työ mukavaa, känniääliöt harmittavat Hätäkeskuspäivystäjät pitävät työvuorojärjestelyjä pääosin hyvinä. Jo mainittu hyvä porukkahenki on myös ”työsuhde-etu”. Ylipäivystäjä Janne Miettiselle muutto Ouluun oli helppo ratkaisu
Vähitellen ympäristökunnat alkoivat kiinnostua valvontakeskuksen palveluista. Ylivieskassa hätäkeskustoiminta voidaan katsoa alkaneen syyskuun alussa vuonna 1972, jolloin valvontakeskus aloitti toimintansa paikallisella paloasemalla. Hälytyksen antaminen Haapavedelle sireenillä ja komentopuhelimella oli siinä vaiheessa melko monimutkainen toimenpide. Valtion hätäkeskuskokeilu aloitettiin 1.4.1996 valtion virastotaloon Jokilaaksojen hätäkeskukselle saneeratuissa tiloissa. Hätäkeskusmuistoja Ylivieskasta Teksti ja kuvat Tuomo Vähäkangas, hätäkeskuspäivystäjä, eläkeläinen, Ylivieska Jokilaaksojen hätäkeskuspäivystyks en viimeisen toimintayön vuorossa olivat Päivi Palosaari, Aila Kontro ja Esko Pylväs. Valot sammutimme Jokilaaksojen hätäkeskuksen tiloista haikein mielin tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2006. Jokilaaksojen hätäkeskus lopetettiin ja toiminnot siirtyivät 13.12.2005 Ouluun, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukseen. Puhelut nauhoitettiin C-kasetille. Silloin sairaankuljetuspyynnöt menivät suoraan taksimiehille, jotka hoitivat sairaankuljetuksia. Hälytyksiä piti tehdä valtaosaltaan puhelimitse ja soitettavaahan näin suuressa onnettomuudessa riitti. Sanoimme tätä käynnistyslaitetta saunan kiukaan käynnistimeksi, koska sillä oli tietämämme mukaan mahdollista käynnistää myös saunankiuas. Pöydässä oli myös muutama paloja kiinteistöhälytysvalo. Ensimmäisellä vastaanotimme paloilmoitukset, toisella sairaankuljetukset ja kolmannella annoimme komentopuhelinhälytyksen. Pitkän hätäkeskuspäivystäjäuran tehneellä Tuomo Vähäkankaalla oli mahdollisuus kokea muutosten vuodet aina uuden hätäkeskusjärjestelmän alkuun saakka. Perjantaina 21.11.1975 klo 13.03 etelästä päin tulossa oleva erikoispikajuna Polaria ohjautui Sievin asemalla toiselle raiteelle, jossa oli tavarajuna odottamassa pikajunan ohitusta. Yhdeksän kunnan aluehälytyskeskus aloitti samoissa tiloissa vuonna 1978 ja nykyiseen hätäkeskusmalliin johtaneet kokeilut alkoivat 1990-luvulla. Junaonnettomuudessa loukkaantui 44 henkilöä Valvontakeskuksen ajoilta tulee mieleen suurin onnettomuus, jonka hälytystoimintaa vuorollani hoidin. Palokuntalainen • 51 28 ” Aluksi valvontakeskusja sittemmin aluehälytyskeskustoiminta paloaseman tiloissa jatkui aina vuoden 1993 lopulle saakka, jolloin alkoi poliisitalo Vallesmannissa poliisipäivystyksen ja aluehälytyskeskuksen esikokeilu. Tarvittiin laite, jonka antamien ”piippauksien” mukaan painoimme nappia, jolloin sireeni ja komentopuhelimet käynnistyivät Haapavedellä. Saadessani ilmoituksen onnettomuudesta aloitin hälytystoiminnan sillä vaatimattomalla tekniikalla, joka siihen aikaan keskuksessa oli käytettävissä. Näillä laitteilla sitä ura aloitettiin… ja tietysti pöydällä oli kirjoituslehtiö ja kyniä, jotta sai merkittyä muistiin missä kohde sijaitsee, mitä siellä on tapahtunut ja minkä maitolavan tai postilaatikon luota sinne käännytään. Pöytämallin Salora-merkkinen radiopuhelin oli varustettu selektiivinäppäimillä ja puhelunsiirrolla varustettu pöytäpuhelin oli numerokiekkomallia. Onnettomuudessa ei onneksi menetetty ihmishenkiä, mutta 44 henkilöä loukkaantui. Ensimmäisenä keskuksen piiriin liittyi Haapaveden kunta, josta paloilmoitukset sittemmin ohjautuivat keskukseemme. Haapavesi liittyi ensimmäisenä Valvontakeskuksen aloittaessa toimintansa paloasemalla otimme vastaan paloilmoituksia ja kiinteistöhälytyksiä sekä automaattisia paloilmoituksia kaupungin kiinteistöistä. Kyllä siinä ahkerasti puhelimen numerokiekkoa pyöritin ja vastasin välillä tiuhaan piriseviin puhelimiin ja radiopuhelimeen… ja sireeniäkin piti ennättää välillä soittaa. Kokeilu kesti viisi vuotta, jonka jälkeen hätäkeskuksemme päätettiin siirtymäajan jälkeen yhdistää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukseen. Silloin tuntui, että päivystäjällä olisi pitänyt olla muutama käsi lisää, jotta. Aikansa tekniikkaa ja paikantamista Valvontakeskuksen pöydässä oli kolme puhelinta. Silloin ei ollut vielä tietoakaan tulevasta haja-asutusalueiden osoitejärjestelmästä ja keskustojenkin osoitejärjestelmä oli varsin puutteellinen
Risto Vähäkangas johti kokeiluhätäkeskusta vuodesta 1996. Meitä oli seitsemän, jotka emme siirtyneet Ouluun. Vastaanotimme kunnista paloja sairaankuljetusilmoituksia, kiinteistöjen LVI-, paloja murtohälytyksiä sekä turvapuhelinhälytyksiä. Vuosien varrella saimme vielä Laitalan Tertun ja Vierimaan Aulin vakituisen päivystäjän tehtäviin. Utaretulehduslääke Mastalone tuli nimenä varsin tutuksi meille päivystäjille. Vuosittain vastaanottamiemme hätäilmoitusten määrä vaihteli 100 000 ilmoituksen molemmin puolin. Muututtuamme aluehälytyskeskukseksi vuonna 1978, saimme Kukkosen Annelin lisävahvistukseksi työntekijäporukkaamme. Saimme uusia Allekirjoittaneen lisäksi valvontakeskuspestin vuonna 1972 saivat Lambergin Raija, Vesajoen Sirkka ja Pekkalan Marja-Liisa. Jokilaaksojen hengestä, jonka myötä me entiset jokilaaksolaiset olemme kokoontuneet Kalajoelle jo kuutena perättäisenä vuotena tapaamaan toisiamme.” Ylivieskan aluehälytyskeskuksessa vuonna 1989 otetussa valokuvasa on päivystysvuorossa Anneli Kukkonen (oik) ja Raija Lamberg.. Totesinkin joskus töihin lähtiessäni leikkisästi, että otan eväät mukaan ja jätän hermot kotiin. Vaikka tiesimme, että keskuksemme elinkaari on päättymässä, pyrimme kuitenkin tekemään työmme loppuun saakka mahdollisimman hyvin jo useamman kerran parannetulla hätäkeskustieto järjestelmällä ja viranomaisradioverkko VIRVEllä. JOKILAAKSOJEN HENKILÖKUNTAA VUOSIEN VARRELLA työkavereita ja uuden hätäkeskustietojärjestelmän, joka ei kylläkään toiminut hääppöisesti. Myös neljän kunnan eläinlääkärin viikonloppupäivystys kulki keskuksemme kautta. Pomona meillä oli alkuvuosina oman toimensa ohella Similän Pekka, kunnes saatiin ensimmäinen päätoiminen hälytysmestari Aarne Himanen. Autoimme toinen toisiamme ja huumori kukki hälytyssalissa. Mutta niin siitä vain selvittiin tilanteen aikana iltavuoroon saapuneen Lambergin Raijan avustamana. AHK:n puolella poliisille kuuluvien ilmoitusten vastaanottaminen lisääntyi jonkin verran, koska toimimme samoissa tiloissa poliisipäivystyksen kanssa ja jeesasimme toinen toisiamme ruuhkatilanteissa. Olihan joukossamme useampia humoristeja ja hyviä jutunkertojia. Palokuntalainen • 51 29 olisi ryysiksestä selvinnyt. Valtakunnallisestikin keskuksemme onnistunut kokeilu ja hyvä työilmapiiri saivat tunnustusta. Nyt mukana oli myös poliisi. Onnistunut kokeilu Kokeilussa yhdistettiin Ylivieskan, Haapajärven ja Raahen aluehälytyskeskusten ja poliisipäivystysten toiminnot Jokilaaksojen hätäkeskukseen, jonka toimialue oli 23 kuntaa. Keskuksen työilmapiiri oli hyvä. Tässä yhteydessä on paikallaan vielä mainita siitä ns. Esikokeilu poliisin kanssa Aluehälytyskeskuksen toiminnan jatkuessa poliisitalolla tehtävien kirjo pysyi samanlaisena, joskin eläinlääkärin viikonloppupäivystyksen päätyttyä viikonvaihteet olivat niiltä osin rauhallisempia. Eri alueiden hälytyskulttuurien harmonisointi ja tietojärjestelmän tökkiminen vaati työntekijöiltä voimia ja kärsivällisyyttä. Kaikesta huolimatta Jokilaaksojen hätäkeskus joutui hätäkeskusuudistuksessa lakkautuslistalle ja toimintojen siirtäminen Ouluun oli tiedossa. Olihan kyseessä ihmisten auttaminen heidän hädässään, joka saattoi olla sairaskohtaus, tulipalo, liikenneonnettomuus, väkivaltatilanne tai jokin muu kiireellistä apua vaativista tilanteista. Reilun parin vuoden mukavan ja mielenkiintoisen yhteiselon jälkeen siirryimme Vallesmannista Valtion virastotalon kellariin rakennettuihin hätäkeskustiloihin, kokeilemaan yhdessä Joensuun, Jyväskylän ja Salon keskusten kanssa valtion hätäkeskustoimintaa. Osa kahdestakymmenestä kuudesta työntekijästä siirtyi pikku hiljaa valmistelemaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskuksen toimintaa, jonne hälytykset käännettiin entisille työkavereille 13.12.2005. Työ oli minuuttija sekuntipeliä. Utaretulehduslääke tutuksi Kuntia liittyi pikku hiljaa valvontakeskuksen palvelujen piiriin. Toki jonkin verran tuli silloin myös poliisija sosiaalitoimeen kuuluvia ilmoituksia. Kaksi jäi eläkkeelle, pari lähti opiskelemaan, yhtä kutsui yritystoiminta, vanhempi konstaapeli palasi virkavapaalta aikaisempaan virkaansa ja yksi sai töitä Jokilaaksojen pelastuslaitokselta. Toiminta oli vilkasta varsinkin lehmien kevätpoikimisten aikaan. Hänen jälkeensä tehtävää aluehälytyskeskuksessa hoiti Alhon Markku, Ventosen Heikki, Kukkosen Anneli ja Lamun Mika. Hätääntyneen ihmisen rauhoittaminen, tapahtumaja osoitetietojen selville saaminen sekä tarpeellisten ohjeiden antaminen vaati rauhallisuutta ja lujia hermoja. Itse työssä yritin muistaa, että hätäkeskukset antavat inhimillistä palvelua ihmiseltä ihmiselle ja jokainen tilanne on ainutkertainen. Unohtaa ei sovi myöskään kesien aikaista metsäpalonvalvontalentotoimintaa, jonka viestija hälytyskeskuksena aluehälytyskeskus toimi. Jaksoimme kuitenkin viedä kokeilun loppuun saakka hyvin tuloksin. Aluehälytyskeskuksen aloittaessa toimintansa uusilla laitteilla ja tekniikalla vuonna 1978 mukana olivat kaikki hälytysalueen yhdeksän kuntaa. Eväät mukaan ja hermot kotiin Omalta kohdaltani työvuodet olivat varsin mielenkiintoisia, joskin myös vaativia
Kun nykyisen hallituksen kuntauudistuskohellus loppuu ja saadaan aikaan jonkinlainen tolkku kuntien tehtäviin ja yhteistoimintaan, ollaan valmiina tekemään se välttämätön, eli yhdistämään pelastuslaitoksia oikein olan takaa. Lämpökameramiehen ympärillä on havaittavissa pelin politiikka, vaikka kamera olisi sulki eli asennossa off. Kovaa peliä Pohjolassa tuo liike-elämä! Pelastusalan markkinat ovat aivan liian pienet, jotta nykyinen määrä toimijoita saisi kunnon leivän yrittämisestään, pohtii Lämpökameramies. Lämpökameramiehen valistunut arvaus on, että viiden vuoden kuluttua maassamme on viisi pelastuslaitosta. Laitospeli Laitoksia pelataan jo yhteen tai oikeammin viiteen. Penapeli Pelastusylijohtajapeli (lyh. Firmapeli Pelastusalan yritysten keskuudessa pelin politiikka on ilmiselvää, vaikka sitä kukaan ei tunnusta. Pelin politiikkaa Lämpökameramies pelailee lähinnä vanhan kameransa kanssa. Ja vielä vähemmässä ovat ne, joilla suhteet tuleviin hallituspuolueisiin ovat reilassa. Siihen ei paljon hoksottimia ja kameroita tarvita, kun alan pelikentät avautuvat kaikessa raadollisuudessaan. Ja paljon muuta. Tuo korkea virka vaatii alan vankkaa tuntemusta eli siihen ei voida valita ihan ketä tahansa. Ensihoitosekasotkun toteutuksen ensimmäinen erä on nyt todellisuutta ja parin vuoden sisällä kortteja aletaan jakamaan uudelleen useilla alueilla, se on varma. Lämpökameramiehen korviin on kantautunut tietoja, että asemiin ajo olisi jo käynnissä. Tässä valistunut arvaus on, että saamme nauttia vielä nykyisestä Pentistämme tämän hallituskauden loppuun eli vuoteen 2015. Palokuntalainen • 51 30 LÄMPÖKAMERAMIeS Postia lämpökameramiehelle Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com. Miksi ihmeessä tarvitsemme 21 kehityspäällikköä tai vastaavaa. Vai onko. Ensihoitopeli Niin, meinasi unohtua. Aikamoista pelin politiikka harjoitetaan myös kaikessa mikä liittyy ensihoitoon ja pelastuslaitoksiin. Entä 21 riskienhallintapäällikköä. Varteenotettavia uuspenttejä olisi kuulemma jopa kuusi. Vähässä ovat ylemmän korkeakoulututkinnon omaavat alan miehet ja naiset. Ja joskus pitää istua pöytään ja ottaa muutama kierros vanhempien palomiesten kansallispeliä – sököä – hyvässä kaveriporukassa. Lämpökameramiehen mielestä toisessa erässä saatetaan nähdä kun pelastuslaitos tai pari heittää hanskat kehään.. Sitten maa on autio ja tyhjä. Penapeli) on myös käynnissä vaikka kukaan muu ei uskalla sanoa sitä ääneen. Lämpökameramies tietää useita alan firmoja, jotka kärkkyvät naapureitaan ja odottavat vain otollista tilannetta kaapata joko koko firma tai sitten asiakkaat ja markkinat. Mitä nyt joskus tulee jassoa pelattua, jos sellainen sattuu joltain huoltikselta löytymään
Palokuntalainen • 51 31 Oppia elinikä kaikki Teksti ja kuvat Pekka Koivunen Puheenjohtaja Kim Nikula, 40, Suomen Palomiesliitto SPAL ry Kim Nikula on luotsannut menestyksellisesti Suomen Palomiesliittoa jo yhdeksän vuotta ilman, että varteenotettavaa haastajaa olisi ilmaantunut. Itseään jatkuvasti opinnoilla kehittävä oululainen kannustaa koko pelastusalaa aktiiviseen kouluttautumiseen ja kehittämiseen.. Mihin ryhdytään, se tehdään kunnolla. Nikula onkin tunnettu periaatteen miehenä
Toiseksi pelastustoimen pitää itse näyttää mallia, mitä on hyvä turvallisuuskulttuuri. Nämä käyvät käsi kädessä koulutuksen kanssa. – Näissä molemmissa on paljon kehitettävää. Meidän pitää siksi pystyä keskustelemaan siitä, tehdäänkö pelastussukelluksesta esimerkiksi kaksi ohjeistusta. – Nimellä ei ole mitään merkitystä, vaan meillä pitää olla yhteinen tahto miten pelastustoimi hoitaa tehtävänsä. Siihen kuka koulutusta koordinoi tai järjestää, en ota tässä vaiheessa kantaa. Ensinnäkin meidän pitää mennä sinne, missä pelastustointa tarvitaan – mieluummin ennen kuin sinne mentäisiin sinivilkut päällä. – Joudumme lähiaikoina tarkastelemaan pelastusalan organisaatiotasot ja koko tekemisen kulttuurin läpikotaisin – myös nimikkeisPelastusala ei voi välttyä voimakkaalta uudistamisprosessilta. Liikunta ja erityisesti juoksu metsässä on hänen mukaansa mitä parhainta terapiaa. Pitäisikö palomiehen koulutus olla amk-tasoinen. – Tämä on työturvallisuuskysymys ja siksi olen tällä hetkellä yhden ohjeistuksen kannalla. Entä sopimushenkilöstön koulutus ja ehdotettu ”valtion palokoulu” sopimushenkilöstölle. – Koulutus ei ole riittävä. – Sirpaloituminen on aika vahva termi, mutta kuvaa melko hyvin tilannetta maassamme. Ymmärrän kuitenkin sen, että pelastustoimessa on eri toimijoita. ikävuosi alkaa. Peräänkuulutan tämänkin asiakokonaisuuden selvittämistä. Puheenjohtajan pestiensä ohella Nikula on kouluttautunut oikeusja taloustieteiden perusja aineopinnoilla. Ja perinteinen aloitus: valtio vai kunnat. Vasta kun osaamiskartoitus on tehty, voidaan koulutus suunnitella. Ensin tulisi koko pelastustoimen perustehtävä kirkastaa ja sitten tehdä osaamiskartoitus. Perusasiat ensin kuntoon. Onko pelastusalan ammattikoulutus kohdallaan. Valmistuttuaan Nikula teki määräaikaisia keikkoja Oulun palolaitoksella ja sai palomies-sairaankuljettajan viran 1999. Iltatähtenä perheeseen syntyi ensimmäinen poika viime lokakuussa. Sisäasiainministeriön tehtävänä olisi ohjata ja valvoa, mutta miksi meillä silti on 22 erilaista pelastustointa. Savusukellusvaatimusten porrastaminen esimerkiksi kolmeen luokkaan. Vakituisena matkakohteena perheellä on USA, jossa heillä on paljon sukulaisia ja tuttuja. Missä jamassa on mielestäsi alan tutkimusja kehittämistoiminta. Pelastustoimi – turvallisuuden tavaratalo, tietotoimisto vai joku muu. Onko puhe pelastustoimen sirpaloitumisesta vailla katetta. Seurasi rakennuspuolen opintoja muurariksi, palokuntatoimintaa Oulun VPK:ssa ja lopulta pääsy Pelastusopiston pelastajakurssille vuoden 1996 tammikuussa. Tähän käyttökelpoinen ohjeistus pitää tulla ministeriötasolta. Erinomaisen kielitaitoisena Kim Nikula on ollut perustamassa kahta kansainvälistä pelastusalan edunvalvontajärjestöä: European Firefighters Unions Alliance ja International Firefighters Unions Alliance. Kimin lähihoitaja-vaimo Satu on äitiysvapaalla. Perhe palasi Ouluun Kimin ollessa teini-iässä. Katsokaapa mitä tapahtuu naapurialoilla!”. Tällä hetkellä kunnallinen järjestelmä toimii – ei ole tarvetta muutokseen. Nykyisen mittapuun mukaan Nikuloilla on suurperhe, peräti viiden lapsen vahvuudella. Pelastusalan nimikkeet, käsitteistö ja tunnukset ovat mitä ovat, vai ovatko. Ovia pitää avata joka suuntaan. Kimin tavoitteena on suorittaa ylempi korkeakoulututkinto ennen kuin 45. Kimin pääharrastus on opiskelu. Pelastustoimen palvelun minimitason pitäisi olla kaikkialla samanlainen. Pitäisikö päällystökoulutus olla korkeakoulutasoinen. Edellisessä Nikula on puheenjohtaja ja jälkimmäisessä varapuheenjohtaja. Sitä kautta löytyy vastaus tähänkin kysymykseen. Ylipäätään koko pelastussukelluksen problematiikka pitäisi tarkastella aivan uudella tavalla. – Mitä yhteiskunta odottaa sopimushenkilöstöltä, mitä varten he ovat ja mitä heiltä vaaditaan. Tukholmassa syntyi ja kasvoi myös vanhempi veli sekä viisihenkisen sisarussarjan nuorempi kolmikko 1980-luvulla. Palokuntalainen • 51 32 K im Nikula syntyi vuonna 1972 Tukholmassa, jossa myös asui ensimmäiset 14 vuotta. Hänen kiinnostusalueihinsa sisältyvät muun muassa johtaminen sekä julkisja työoikeus. Pelastusopiston resurssit eivät tällä hetkellä riitä yksinkertaisesti tutkimusja kehittämistoiminnan saattamiseksi edes tyydyttävälle tasolle. – Olennaista ei ole se, kuka isännöi pelastustointa. Palomiesliiton puheenjohtajuuden lisäksi Kim on STTK:n hallituksen jäsen ja KTN ry:n varapuheenjohtaja sekä jäsen mitä erilaisimmissa työryhmissä. Viimeisen työvuoron palomiehenä Kim teki vuonna 2004, jolloin hänet valittiin Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n puheenjohtajaksi. Vanhin tytär on 16-vuotias lukiolainen ja toiseksi vanhin jo koulussa. Siinä kysymyksiä, joita tulisi pohtia vakavasti. Siitä alkaen hän on ollut palomiehen työstään virkavapaalla ja on epätodennäköistä, että hän enää palaa vanhaan virkaansa. Onko näitä asioita selvitetty. Nikulat asuvat omakotitalossa aivan Oulun vieressä Kempeleessä. Tärkeää on, että meillä on tehokkain järjestelmä, jolla saavutetaan pelastustoimelle asetetut tavoitteet
Tuhat on itse asiassa liian vähän. Mitä uutta toisit pelastustoimeen. Vastaus: uran syvyys.. SPAL tekee kaikkien niiden tahojen kanssa yhteistyötä, jotka osaltaan edistävät niin liiton pyrkimyksiä kuin yleisen turvallisuuden lisäämistäkin. Meidän pitää kuitenkin sopeutua järjestelmään, paluuta ei ole. tön osalta. Pelastusalalle pitäisi istuttaa toimintakulttuuri, jossa jokainen tajuaa, että meillä on kaksi tehtävää. Työnjako ammattija sopimuspalokuntien kesken. – Onko meillä parempaa järjestelmää. Miksi meillä on 7000 poliisimiestä. – Eri toimijoiden roolit on kirkastettava. Katsokaapa mitä tapahtuu naapurialoilla! Palomies on selvä vanha termi. Tekniikka vanhenee nopeasti. Sopimuspalokuntien tarpeellisuus Suomessa. Mikä on pelastustoimen suurin haaste tänään. Näetkö yhteistoimintamahdollisuuksia SSPL:n kanssa esim. Pelastusala ei voi välttyä voimakkaalta uudistamisprosessilta. Miksi palomiehet Suomessa eivät mahdu saman katon alle. Palokuntalainen • 51 33 Tiia-Mari Oksanen kannustaa oman VPK:n joukkuetta nuorten sählyturnauksessa. Roolien selkeyttäminen tässäkin asiassa olisi eteenpäin. – Palomies on palomies ja sopimuspalokuntalainen on sopimuspalokuntalainen. Siksi kannan huolta viranomaisverkon tulevaisuudesta. – Innovaatio pitäisi ottaa olennaiseksi osaksi pelastustoimen toimintakulttuuria, ydinprosesseja, johtamista, työhyvinvointia, kalustoa, menetelmiä… mitä tahansa osa-aluetta. Ehdotit jokunen vuosi sitten tuhatta uutta palomiehen virkaa. Tätä asiaa pitää kuitenkin pohdiskella laajemmin. Miltä maistuu sana sopimuspalomies. – Tänään hätäkeskukset hoitavat vain lakisääteiset tehtävänsä, kaikki entisaikojen pelastustoimintaa tukevat palvelutoiminnot on karsittu. Pidetään huolta henkilöstöstä. Operatiivista johtoa tarvitaan edelleen tilannepaikalla, kaikkea – varsinkaan pelastustoiminnan johtamista – ei voi keskittää uusiin tilanne-, johtotai viestikeskuksiin, miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan. Hätäkeskusuudistus – kahdenkymmenen vuoden suuri munausko. – Meidän pitää huolehtia pelastustoimen toimintavalmiudesta, iskukyvystä ja henkilöstön työhyvinvoinnnista. Tilannekeskuksia pelastuslaitoksissa. Eri toimijoita tulee olemaan tulevaisuudessakin. – Olen edelleenkin aivan samaa mieltä. Tiedätkö muuten mitä eroa on urautumisella ja haudalla. Ensiksi: osata ja suorittaa perustehtävä mahdollisimman hyvin ja toiseksi: miettiä, miten voidaan tehdä asiat vielä paremmin. – Tilanne on joillakin alueilla haasteellinen. Uskon, että suhteita voidaan niilläkin kehittää. Erityisesti pelastusviranomaisen rooli tulee myös selkiyttää. työturvallisuusasioissa. – Ehdottomasti. Kansalaisille pitäisi selvittää paremmin mitä tarkoittaa pelastusviranomaistoiminta, ja mitä esimerkiksi sopimuspalokunnat tekevät. – Kerropa minulle yksi ammatti, jonka kaikki henkilöt olisivat samassa ammattiliitossa. – En ole asiantuntija, mutta meidän pitää huolehtia siitä, että turvallisuusviranomaisilla ovat parhaat laitteet ja menetelmät käytössä. Kyllä me mahdumme käytännön toimissa saman katon alle. Pelastusalan henkilöstöryhmien suhteet tänään. Viranomaisverkkohanke – mitä olisi voitu tehdä toisin. – Kokonaisvaltainen työhyvinvointi ja innovaatiot ovat ykkösenä. – Päätökset on tehty, pulinat pois. Ja yhdessä tekemällä enemmän. Eri palokuntamuotojen yhteistyöhön on yksinkertainen pakko lähitulevaisuudessa. Miten tänään. Tämänhetkinen sydämenasia työssäsi. Mutta kaiken edellä; pelastustoimen perustehtävä kaipaa selkeyttämistä ja kirkastamista. Kun huomioidaan palomiehen työurakehitys ja tosiasiallinen tarve, saadaan vankat perusteet ehdotukselleni
Palokuntalainen • 51 34 Sopimuspalokuntien työilmapiiri kertoo vahvasta motivaatiosta
Ongelmia on Vastausten perusteella voitiin palokuntalaisilla todeta olevan vahva motivaatio ja palokuntien voivan ylipäätään melko hyvin. – Jopa hiukan yli puolet vastuutehtävissä toimivista ilmaisi olevansa huolissaan muun muassa uuden, tehtäviin koulutetun ja sitoutuvan henkilöstön saamisesta mukaan toimintaan, yhteistyöstä pelastuslaitoksen kanssa, resurssikysymyksistä sekä mahdollisuuksista kouluttautua. POIMINTOJA TOIMENPIDESUOSITUKSISTA Selvityksen laatija esittää palokunnille tarkoitettua toimintaohjetta henkisen väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi. Kysely toteutettiin lokakuussa 2012 ja raportti toimenpidesuosituksineen julkistettiin tammikuussa. Niissä nousi erityisesti esiin pelastuslaitosten toiminta, joka sai kritiikkiä melkein kaikilla pelastusalueilla. Mahdollisuus vaikuttaa oman työn kannalta tärkeisiin päätöksiin ja tiedon saanti suoritetun työn laadusta toimi paremmin kuin vertailumateriaalin työpaikoilla. Yhteistyön kehittäminen aluepelastuslaitoksen kanssa on elintärkeää. – Hyvinvoiva sopimuspalokunta –hanke ei ollut pelkkä selvitys, vaan siihen sisällytettiin myös toimenpidesuosituksia, jotka saamme toivottavasti myös toteutettua jatkohankkeen muodossa, sanoo ohjausryhmän puheenjohtaja Juho Luukko. Palokuntalainen • 51 35 P alosuojelurahaston rahoittamaan, Hyvinvoiva sopimuspalokunta -hankkeeseen liittyvään kyselyyn vastasi 1599 sopimuspalokuntalaista. Paljon positiivista Positiivisimmat tulokset liittyvät ystävien ja perheiden tukeen sekä tukeen ja apuun palokuntatovereilta. Positiivisimmat tulokset liittyvät ystävien ja perheiden tukeen sekä tukeen ja apuun palokuntatovereilta.”. Myös sopimuspalokunnan sisäisiä ristiriitoja ja kuppikuntaisuutta sekä kouluttautumiseen liittyviä ongelmakohtia kommentoitiin runsaasti. Kehittämistä on esimerkiksi suhteissa pelastuslaitoksiin ja ammattipalohenkilöstöön. Ilmapiiri näyttäytyi kiusaamishavainnoista ja -kokemuksista huolimatta leppoisampana ja mukavampana kuin varsinaisilla työpaikoilla. Työmäärää ei koettu yhtä usein liialliseksi kuin varsinaisessa palkkatyössä (QPSNordicvertailuaineisto). Kuitenkin avoimien voimien vastausten tarkempi tarkastelu toi esiin melko laajoja ongelmia. Esimerkiksi ammattiväen asenteet ja mielipiteet sopimuspalokuntalaisia kohtaan voisi selvittää. – Lisäksi selvitys toi esiin ongelma-alueita, joita tulisi tutkia tarkemmin. Myös palokuntien johdon koettiin olevan melko paljon kiinnostunutta henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista. Kiusaaminen on palokunnissa selvityksen mukaan yleisempää kuin työpaikoilla yleensä. Työilmapiiri on suomalaisissa sopimuspalokunnissa pohjoismaista, eri toimialoilta koottua vertailuaineistoa (QPSNordic) hieman parempi, ilmenee Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) teettämästä selvityksestä. Toimenpidesuosituksia toivotaan käytäntöön SSPL:n lyhyessä ajassa toteuttaman laajan selvityksen antia ovat myös toimenpidesuositukset sopimuspalokuntien työilmapiirin parantamiseksi. Se on saatavana myös sähköisenä versiona osoitteessa www.sspl.fi. Vastaajat moittivat heikkoa tai puuttuvaa yhteistyötä, pelastustoimen resurssien jakoa sekä byrokratia-, vaatimustasoja arvostusasioita. Samoin työelämästä tutun kehityskeskustelumallin kehittäminen palokuntiin olisi paikallaan. Palaveritoimintaa tulisi palokunnissa kehittää ja informaationkulkua parantaa. Selvityksen toimenpidesuosituksissa yhteisten tavoitteiden määrittely pelastuslaitoksen ja yksittäisen palokunnan välille edusti myös vähemmän pelastusalalla sovellettua toimintamallia. Soveltuvuuden itsearvioinnin kehittäminen olisi laatijan mukaan paikallaan, kuten myös uusille jäsenille tarkoitetun koeajan käyttöönotto. Kuusikymmentäsivuinen opus toimitettiin kaikkiin Suomen sopimuspalokuntiin postitse. Suoraan työelämästä laatija esittää varhaisen tuen mallia työkykyongelmissa. Myös palokuntien sisäiset ja yhteiset pelisäännöt tulisi määritellä nykyistä paremmin. – Sopimuspalokuntien keskeinen haaste on vastaajien huoli palokuntayhdistysten toiminnan tulevaisuudesta, sanoo selvityksen analyysin ja toimenpidesuositukset laatinut työterveyspsykologi Anne Mallius
6 Kaiken kaikkiaan uraauurtava ja hieno selvitys. 3 Kiusaaminen on aina vakava asia ja siihen on puututtava. 5 Vastaava selvitys säännöllisen väliajoin, jotta voidaan nähdä kehityksen suunta ja toimenpiteiden vaikuttavuus. Ratkaisevaa on pelastuslaitosten suhtautuminen asiaan. 6 Selvitystyöryhmä on tehnyt erinomaista työtä. Mielestäni seuraavaksi olisi tarpeen pohtia, mitkä ongelmat ovat paikallisesti merkittävimpiä, ja hakea ratkaisuja niihin. Sopimuspalokuntien ja aluelaitoksen yhteistyön kehittäminen. Uskoakseni ongelmat ovat kuitenkin erilaisia eri paikoissa. 4 Kaikki toimenpidesuositukset ovat varmasti tärkeitä, mutta työ olisi luontevaa aloittaa yhteisten pelisääntöjen sopimisella. Se on myös kaikkien etu.. Sopimuspalokuntien tyytymättömyys pelastuslaitoksiin. Henkisen väkivallan ja kiusaamisen määrä palokunnissa yllätti myös. Hyvinvoiva sopimuspalokunta Ville Bräysy, Tyrnävä 1 Ennen kaikkea yllätyin siitä, kuinka paljon vastauksia kyselyyn on saatu. Toivoa sopii, että esiin tulleisiin ongelmiin myös puututaan. 2 Monet esiin tulleista ongelmista on mahdollista korjata suhteellisen pienillä toimenpiteillä, jos yhteistä tahtoa vain löytyy. Näitä pitäisi selvittää tarkemmin. Esimerkiksi hiertävät välit sopimuspalokuntalaisten ja pelastuslaitosten välillä on korjattavissa pitkälti oikealla asenteella ja yhteistyöllä, eikä siitä aiheudu edes kustannuksia. Miten sovitetaan siviilielämän ja palokuntatyön vaatimukset toisiinsa erityisesti valmiuspalokunnissa. Lisäksi olen yllättynyt siitä, kuinka paljon kritiikkiä johtaminen ja esimiestyö saivat. Osoittaa SSPL:n halun ja kyvyn palokuntatoiminnan aitoon kehittämiseen. Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. 2 Palokuntalaisten hyvät keskinäiset suhteet ja sitoutuneisuuden. Osoittaa, että sopimuspalokuntalaiset tuntevat työilmapiiriselvityksen tärkeäksi. 5 Vastaajia kyselyyn on ollut paljon, minkä seurauksena tulosten luotettavuutta ei voida kyseenalaistaa. Toivon rakentavaa yhteistyötä kaikilta tahoilta. Toimintaohjeiden (pelisääntöjen) kehittäminen palokuntalaisten välisten ristiriitojen ratkaisemiseksi. 4 Koulutusjärjestelmän kehittäminen tarkoituksenmukaisemmaksi. Palokuntalainen • 51 36 Tulokset yllä ttivät hallitusherrat Jyrki Jylhä, Haapavesi 1 Suuri vastausten määrä. Mikäli ongelmat ainoastaan kiistetään, alleviivaa se sitä, että ongelmia on. 3 Henkinen väkivalta ja kiusaaminen. Selvitys osoittaa myös sen, että palokuntalaisten jaksamiseen on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota
Palokuntalainen • 51 37 Antti Rantakangas, Haapavesi 1 Asiat ovat kokonaisuutena yllättävän hyvin. Samoin kiusaamista kokeneiden suuri määrä. 1. Tulokset yllä ttivät hallitusherrat Hyvinvoiva sopimuspalokunta -hankkeen raportin tulokset olivat monella tavalla yllätys selvityksen laatijataholle, Suomen Sopimuspalokuntien Liitolle. Palokuntatoiminnan suositteleminen kavereille. Toimivasta järjestelmästä ja sen kehittämisestä siksi huolehdittava jatkossakin. 6 Tuohon kiusaamiseen on puututtava niin, että se saadaan karsittua mahdollisimman vähäiseksi, mieluummin kokonaan pois.. Melkein puolet on ollut yli 20 vuotta palokuntatoiminnassa. 3 Yhdistyksen johtaminen ja yhdistyksien tulevaisuus huolestuttaa. 6 Toimenpidesuositusten käytännön edistäminen yhteistyöllä olisi nyt erittäin tärkeää. Mitä erityisen vakavasti huomioon otettavia asioita raportissa tuotiin mielestäsi esiin. Mitkä näet tärkeimmiksi toimenpidesuosituksiksi. 3 Samoja ongelmia kuin muissakin työyhteisöissä, muun muassa työpaikkakiusaaminen. 4 Pitäisi tehdä tarkempi analyysi aluepelastuslaitoksen mukaantulon merkityksestä sopimuspalokuntien toimintaan/ hyvinvointiin. 5 Tässä on jo sulattelemista. Kuulutan yhteistyöhön ministeriön pelastusosastoa, pelastuslaitoksia, Kuntaliittoa ja alan muita keskeisiä toimijoita, kuten SPEK, SPPL ja alan ammattijärjestöt. Myös pelastuslaitosten ammattihenkilöstön ja sopimuspalokuntalaisten yhteistyön toimivuuteen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota. Miten haluaisit hankkeen jatkuvan. Mitkä tulokset yllättivät. Hyvät suhteet työkavereihin. Vapaat kommentit Tapani Kemppainen, Humppila 1 Vastaajien suuri määrä ja se, että palokunnasta luopumista on harkinnut yli 40 % vastaajista. 4. Mitä hyvää näet tuloksissa. 3. 5. 2 Monet työhyvinvoinnin kannalta keskeiset tekijät ovat kunnossa. Kysyimme muutamalta liiton hallituksen jäseneltä ja puheenjohtajalta heidän omia tuntemuksiaan raportista. 2. Ristiriitaisten käskyjen saaminen useammalta henkilöltä on harvinaista. 2 Nämä seuraavat ainakin: Palokuntatyössä tiedetään, mistä ollaan vastuussa. Nykyinen koulutustaso työtehtävissä koettiin riittäväksi. 4 Kaikki suositukset ovat perusteltuja. 6. 5 Muutaman vuoden välein tehtävä vastaava selvitys antaisi mahdollisuuden vertailuun ja kehityksen seuraamiseen
Kävimme muun muassa läpi poistumisteitä ja sammuttimien sijainteja. Vähän aikaa sitten seurasimme koulun vieressä sattunutta tulipaloa. Tuula Harju, erityisopettaja, Jämsänkoski – Palokunta on erittäin tärkeä arkielämän turvallisuuden kannalta. Vpk:t ja ammattipalokunnat täydentävät toisiaan. Mitä mieltä palokunnasta. Palokuntalainen • 51 38 Palokuntalainen kysyy: Poliisibarometrissä selvitettiin jälleen kansalaisten arvioita poliisin toiminnasta sekä kansalaisten vaikutelmia ja mielipiteitä poliisista ja muista turvallisuusviranomaisista. Palokunnat ovat turvallisuutta lisäävä osa yhteiskuntaamme.” Teksti Tuuli Heervä. Teimme oman minikyselyn satunnaisotannalla eri puolilla Suomea. Mitä mieltä olet palokunnasta. Kun hätäkeskukseen ei saatu yhteyttä, oppilaat soittivat paikalliselle vpk:lle. Se oli konkreettisuudessaan oikein hyödyllistä. Se on korvaamaton osa toimivaa yhteiskuntaa. Omassa työyhteisössäni palokunta antoi juuri koulutusta henkilökunnalle. Huomattiin, että jotkut sammuttimet olivat naisille liian korkealla. Seitsemännen kerran toteutetussa tutkimuksessa paloja pelastustoimi oli jälleen selvästi luotetuin turvallisuustaho
En ole itse harkinnut vpk-harrastusta. Työpaikkani on historiallisesti merkittävässä kaupunginosassa. Luotan siihen, että apua saa tarvittaessa. Jyrki Vartiala, ruokamestari, Naantali – Palokunta on todella tärkeä, ja luotan, että apua saa tarvittaessa. Matias Stenroos, opiskelija, Rauma – Kyllähän palokunta on hyvä olemassa. Pelastustoimella on mielestäni Suomessa suhteellisen kattava systeemi. Töissäni vähittäiskaupassa tulee välillä automaattihälytyksiä, ja kyllä palokunta aina saapuu paikalle. Ja palokunnan edustajat käyvät kouluissa ja päiväkodeissa kertomassa turvallisuusasioista.. Tuomiokirkon palon jälkeen olin työni puolesta mukana kirkon tyhjentämisessä. Itse en ole ollut mukana palokuntaharrastuksessa. Kaikki eivät välttämättä käy 112-päivän tilaisuuksissa ja vastaavissa. Palokunnan tehtävistä tulevat mieleen ensimmäiseksi palon sammutus, liikenneonnettomuuksien raivaus, palotarkastukset ja valistustehtävät. Palokunnan tehtävistä tulee ensinnä mieleen tietysti tulipalojen sammuttaminen. Minulla on omaa kokemusta vpktoiminnasta. Olen nähnyt sen esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalla. Palokuntalainen • 51 39 Johannes Ekholm, sisustuskirvesmies, Rovaniemi – Pelastustoimi on tärkeä osa yhteiskunnallista toimintaa, jolla taataan jokaisen kansalaisen perusturvaa. Niin, ja ensiapu. Lapin läänissä matkat tosin ovat pitkiä. Omassa kylässä vpk on lähellä. Pelastuslaitos voisi mielestäni näkyä enemmän erilaisissa muiden järjestämissä tapahtumissa ja näyttelyissä. Ne ovat turvallisuutta lisäävä osa yhteiskuntaamme. En tee mielessäni eroa vpk:n ja ammattipalokuntien välille, vaikka tiedän, että molempia on. Siellä on ollut automaattihälytyksiä, jotka ovat onneksi olleet turhia. Palokunta jaksaa silti aina reagoida niihin tosissaan. Luotan palokuntiin. Varmaan he ovat mukana myös kadonneiden etsinnässä. Hannele Tenhovuori, museolehtori, Porvoo – Pelastuslaitos kaikkine toimineen on hyvin tarpeellinen
TIENKÄYTTÄJÄN LINJA Tieliikennepäivystäjä Mari Vartiala seuraa työssään kymmeniä eri näyttöjä.. Palokuntalainen • 51 40 Neljä tieliikennekeskusta Tieliikenteen hermolla Ilmoituksen maanteiden kunnosta, kunnossapidosta ja liikenteen ongelmista voi tehdä numeroon 0200 2100
Kauko-ohjaukseen kuuluu myös avattavia siltoja. Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa sijaitsevat keskukset huolehtivat liikenteen sujuvuudesta ja turvallisuudesta kaikissa olosuhteissa ympäri vuorokauden. Tietoa teistä Tieliikennekeskuksilla on tärkeä rooli myös kunnossapitopyyntöjen välittämisessä urakoitsijoille. Tämän lehden ilmestyessä yhdeksänhenkinen päivystysporukka on jo muuttanut uusiin tiloihin Linnankiinteistöön Juhana Herttuan puistokadulle.. Seudullinen yhteistyö liikenteenhallinnassa on arkipäivää kaupunkien ja kuntien operaattoreiden kanssa. Olkoon kyseessä onnettomuus, yleisötapahtuma tai vaikka erikoiskuljetus, liikennekeskus vastaa tiedottamisesta.” Tilanne hallussa Tieliikennekeskuksen ydintehtävä on tilannekuvan muodostaminen ja ylläpito. Keskukset tekevät tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja tienpidosta vastaavien urakoitsijoiden kanssa. Tieliikennekeskus voi lähettää myös hätätiedotteen. Tieliikennekeskuksen tehtävänä on myös varautuminen suuronnettomuuksiin. – Palvelemme kyllä viranomaisia, vaikka kyseinen häiriökohta kuuluisi kaupungin tai kunnan omaan katuverkkoon. Ensisijaisesti meille kuuluu kuitenkin valtion tiestö. Myrskyjen, tulvien ja laajojen metsäpalojen varalta on myös tehty suunnitelmat, kertoo Turun tieliikennekeskuksessa työskentelevä Marko Viljanen, jolle pelastustoimen asiat ovat tuttuja Kakskerran VPK:n päällikkyyden myötä. Teksti ja Kuvat Pekka Koivunen Neljä tieliikennekeskusta Tieliikenteen hermolla Suomessa on neljä tieliikennekeskusta, joiden päätehtävänä on liikenteen hallinta Suomen tiestöllä. Medialle annetaan vain tien sulkemista tai liikennöitävyyden heikkenemistä koskevia tietoja ja kiertotiejärjestelyt. – Olkoon kyseessä onnettomuus, yleisötapahtuma tai vaikka erikoiskuljetus, liikennekeskus vastaa tiedottamisesta. Muut tiedot tapahtumasta tarvitaan tiealueiden omistajana vain viranomaiskäyttöön. Pelastusviranomaisten ja tieliikennekeskusten yhteydenpito on päivittäistä erityisesti, kun kyseessä on liikennetiedottaminen onnettomuustilanteissa. Parantunut tietotekniikka ja nopeammat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat tänään keskusten korkean palvelutason niin suurelle yleisölle, tienpitäjille kuin viranomaistahoille. – Oikein yksinkertaisesti sanottuna kaikki, mikä on ojien välissä, kuuluu meille, sanoo tieliikennepäivystäjä Mari Vartiala ja täsmentää, että puhe on valtion teistä. Tieliikennekeskus hoitaa onnettomuustilanteiden tiedottamisen silloin, kun niillä on vaikutus liikenteeseen. Palokuntalainen • 51 41 L iikenneviraston ylläpitämien tieliikennekeskusten tehtävät liittyvät liikenteen tilannekuvan ylläpitoon, liikenteen ohjaukseen, liikenteessä tapahtuvien häiriöiden hallintaan, liikenneja kelitiedottamiseen, tienpidon tukemiseen ja kriisitilanteisiin varautumiseen. Tunneleiden ja moottoriteiden opasteita ja teiden muuttuvia nopeusrajoituksia ohjataan tieliikennekeskuksesta. Käytössä ovat muun muassa tiestön varrelle sijoitetut kamerat ja säätutkatiedot. Jatkuvassa seurannassa on liikennetilanne ja keli, jota tarkkaillaan tiesääjärjestelmän avulla. Myös liikennevalojen ohjauksessa ja joukkoliikenneasioissa yhteistyö on tiivistä. Tyytyväistä väkeä uusissa tiloissa Turun liikennekeskus on toiminut jo vuosia Yliopistonkadulla ELY-keskuksen tiloissa. – Viimeisen kymmenen vuoden aikana tieliikennekeskukset ovat kehittyneet huimasti
Tässä salissa päivystys päättyi helmikuun lopussa. – Varsinaista koulutusta tähän työhön ei silloin ollut, vaan oppiminen tapahtui työn kautta. Tieliikennepäivystäjä Kirsi Lehtonen on myös entinen hätäkeskuspäivystäjä. Uudet tilat sijaitsevat Turun satamassa. Tämä haittaa jonkin verran yhteistyötä. – Uudessa keskuksessa suurin muutos on integroitu käyttöliittymä, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen päivystäjä pystyy hoitamaan kaikki asiat omasta pöydästään. Näyttää vahvasti siltä, että täältä lähdetään eläkkeelle. Etualalla harjoittelija Miko Arvo.. Palokuntalainen • 51 42 – Toimintamallit ovat vuosien varrella muuttuneet ja paljon kehitystyötä tehty, kertoo Marko Viljanen. Kysyttäessä työssä esiintyvistä ongelmista, Marko ottaa esiin yllättävän seikan suhteessa joihinkin tieliikennekeskuksen sidosryhmiin. Liekö syynä työn laatu tai vaikkapa puitteet, tieliikennepäivystäjien vaihtuvuus on todella pieni. – Meiltä on viime vuosina lähtenyt vain kaksi henkilöä, hekin opiskelemaan, pohdiskelee Marko Viljanen. Vaurioista yhteys keskukseen Mikäli onnettomuuspaikalla on tiessä tai tienvarsilaitteissa (liikennevalot, tievalaistus, kaiteet, liikennemerkit ym.) vaurioita, niin liikennekeskus toivoo, että aina ensin otettaisiin yhteys keskukseen. Varsinkin pienten lasten äidille vuorotyö tieliikennekeskuksessa sopii erinomaisesti. Joillakin on käsitys, että olemme jonkinlaista mediaa. – Keski-ikämme on neljänkymmenen hujakoilla. – Hesan toimipisteessäkin on neljä hätäkeskuspäivystäjätaustaista tieliikennepäivystäjää. Hänen mukaansa maaliskuun alussa uusissa tiloissa ja uudella tekniikalla aloittanut Turun tieliikennekeskus on kuitenkin suurin harppaus eteenpäin. Tieliikennepäivystäjä Mari Vartiala on Kuopion käynyt hätäkeskuspäivystäjä, joka ehti työskennellä häkessä kuusi vuotta. – Kaikki toimijat eivät miellä meitä viranomaisiksi. – Se oli elämäni työ, mutta tieliikennepäivystäjän työajat ovat inhimillisempiä kuin hätäkeskuspäivystäjän. – Lähdin sitten kokeilemaan tätä päivystäjän hommaa ja tänne jäin. Pelastustoimen tuntemus kyllä auttoi. – Näemme täällä suoraan kenelle tien kunnossapito kuuluu ja siitä tiedämme, kuka vastaa tien ja tienvarsilaitteiden korjauksesta, selvittää Marko Viljanen. Toiminta mynämäkeläisen Karjalan VPK:n riveissä sai aikaan kiinnostuksen hätäkeskuspäivystäjän ammattiin, jossa hän sitten palvelikin yli kahdeksan vuotta. Marko Viljanen aloitti tieliikennepäivystäjän työn kymmenen vuotta sitten, 23-vuotiaana. Taisin vetää mukanani vielä kaksi muutakin, kertoo Kirsi Lehtonen. Tieliikennepäivystäjä Kirsi Lehtonen toimii myös Karjalan VPK:ssa
Ongelma : Kaide on vaurioitunut, eikä anna enää samanlaista suojaa kuin alun perin. Tietä hoitava urakoitsija havaitsee vaurion joskus ja ELY-keskus maksaa korjauksen. Ongelman ratkaisu: Pelastuslaitos ilmoittaa tieliikennekeskukselle vauriopaikan ja vaurion laadun sekä vaurion aiheuttaneen ajoneuvon rekisterinumeron. Kakskerran VPK:n päällikkönä toimiva Marko Viljanen on ollut tieliikennepäivystäjänä jo kymmenen vuotta.. 24 H PALVELUA • Liikennevirasto on liikenteen asiantuntijaorganisaatio, joka vastaa Suomen liikenneväylistä ja liikennejärjestelmän kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Palokuntalainen • 51 43 – Saamme näin myös tiedon vaurion aiheuttajasta, mikä mahdollistaa maksajan löytymisen. Vauriokohta korjataan nopeasti ja korjauslaskut ohjautuvat aiheuttajan liikennevakuutukseen. Korjauskustannukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Tieliikennekeskukset (Turku, Tampere, Helsinki, Oulu), Meriliikennekeskukset (Suomenlahti, Länsi-Suomi ja Saimaa), sekä Rataliikennekeskus (Helsinki) vastaavat valtion hallinnoimien tie-, rataja meriväylien liikenteenohjauksesta, kellon ympäri, vuoden jokaisena päivänä. Esimerkki: Autolla törmätään kaiteeseen, pelastuslaitos menee paikalle, hoitaa onnettomuuspaikan liikennöitäväksi ja poistuu paikalta. Poliisi ei saavu paikalle, koska onnettomuus on merkitykseltään vähäinen ja päällekkäiset tehtävät painavat päälle. Tieliikennekeskus kirjaa ilmoituksen ja tiedottaa sen tietä hoitavalle urakoitsijalle
Sarjan kirjoittaja on paloesimies Jarno Joensuu Satakunnan pelastuslaitokselta Porista. KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA Käytännön sammutusja pelastustekniikkaa on Palokuntalainen-lehden uusi sarja, jossa esitellään monipuolisesti tilanteiden aikana esiin tulevia tehtäviä yksinkertaisista rutiinitoimenpiteistä aina monimutkaisempiin operaatioihin. Näin varmistetaan onnettomuuden uhrien ja pelastajien turvallisuus. liikenneonnettomuuspaikalla Pelastusyksikön saapuessa liikenneonnettomuuspaikalle ensimmäinen toimenpide lisäonnettomuuksien estämisen jälkeen on syttymisen estäminen. OSA 1 Syttymisen estäminen Palokuntalainen • 51 44 Tämän sarjan kuvaukset on tehty Satakunnan pelastuslaitoksen suosiollisella avustuksella.. Syttymisen estämiseen kuuluu neljä toimenpidettä, joista kaksi ensimmäistä – sammutusvalmius ja ajoneuvon tekeminen virrattomaksi – tehdään käytännössä aina ja kaksi muuta – suojavaahdotus ja polttoainevuodon tukkiminen tai talteenotto – tehdään tarvittaessa. Sarja perustuu eri lähteistä koottuihin ohjeisiin, mutta ensi sijassa käytännön sammutusja pelastustoiminnassa vuosien varrelta saatuihin kokemuksiin
Palokuntalainen • 51 45. Tuo riittävä sammutuskalusto kohteen välittömään läheisyyteen niin, että voit tarvittaessa viivytyksettä aloittaa sammutuksen.” Huom! Sammutusvalmiuden ylläpito vastuutetaan yhdelle yksikön jäsenelle. Paineellinen työjohto pitää selvittää tilanteessa, jossa tehdään potilaan irrotustoimenpiteitä tai on selvä syttymisen riski. KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA OSA I – Syttymisen estäminen liikenneonnettomuuspaikalla Sammutusvalmius Minimikalustovaatimuksena on 12 kg:n jauhesammutin
Yleisin paikka henkilöautossa on konetila, josta sitä kannattaa aluksi etsiä. Konepeiton avaus on myös haastavaa, mikäli avausvipuun ei päästä käsiksi. raskas kalusto, linja-autot ja työkoneet). Toki avauksessa kannattaa hyödyntää mahdollisesti jo tilanteen alussa selvitettyä pelastusvälisesarjaa, mutta käsityökaluillakin konepeiton saa suhteellisen helposti auki, kun tietää mitä tekee. Vältä kuitenkin kipinöintiä kaapeleita käsiteltäessä! Nyrkkisääntönä ajoneuvon virrattomaksi tekemiseen voisi pitää yhden henkilön toimesta tehtynä kahta minuuttia ja parin toimesta yhtä minuuttia. ajoneuvo on katollaan tai kyljellään – eikä virrattomaksi tekemisessä onnistuta, varataan paikalle riittävästi sammutuskalustoa ja tiedostetaan tilanteen aikana erityisen hyvin, että ajoneuvossa on virrat päällä. Kaapelit suositellaan laitettavaksi vielä yhteen jäännösvirran maadoittamiseksi. Näin et tee ajoneuvoon kallista lisävahinkoa katkaisemalla kaapeleita turhaan. Akun etsiminen saattaa olla haasteellinen tehtävä. Katkaise sitten virta akusta irrottamalla kaapelit tai tarvittaessa katkaisemalla ne. Jos ei löydy, etsitään seuraavaksi takaluukusta. Huom! Ajoneuvon akku voi henkilöautossa sijaita konetilassa, takaluukussa, takapenkin alla, etupenkin alla, etupuskurin takana tai vaikkapa pyöräkotelossa. Mikäli akun etsintään kuluu enemmän aikaa – esim. Ajoneuvon tekeminen virrattomaksi Mikäli ajoneuvossa on erillinen maski nokalla, irrota maski ja etsi lukkolaitteelle käyttövivulta voiman välittävä vaijeri, vedä vaijerista ja nosta konepeittoa. Onnettomuuden uhrin auttaminen on kuitenkin prioriteetti yksi, johon auttamisvoimat ehdottomasti keskitetään! Estä syttyminen ja tee ajoneuvon turvavarusteiden deaktivointi mahdolliseksi järjestämällä ajoneuvo virrattomaksi.”. Konepeiton lukitus on kaksiosainen: lukkolaite ja tuulihaka. Avaa tuulihaka ja nosta konepeitto ylös. Haasteellisuutta lisää vielä mahdollisuus siihen, että akkuja on useampia. Kaapeleita irrotettaessa tai katkaistaessa pitää miinuskaapeli käsitellä ensin, tämän jälkeen pluskaapeli. Vaihtoehtoisesti virrattomaksi tekemiseen voidaan käyttää aluksi ajoneuvon pääkytkintä (esim. Irrottaminen on ehdottomasti suositeltavin vaihtoehto. Palokuntalainen • 51 46 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA Katkaise virta ajoneuvon virtalukosta kääntämällä avain 0-asentoon ja ottamalla se pois virtalukosta. Yleensä avaus onnistuu tällä tavalla. Ja aina molemmat kaapelit, vaikka akku olisi ulkoisesti rikki. Kuormaja linja-autoissa sekä työkoneissa akun löytää yleensä erillisestä akkukotelosta
Laatikon kestävyyttä voi parantaa laittamalla kevytpeitteen laatikon suojaksi. Pelkkä polttoaineen haju ei riitä aiheeksi suojavaahdotukseen, vaan pitää olla näkyvää polttoainetta. Vaahdota ensin auton alla mahdollisesti oleva polttoaine, sitten tarvittaessa konetila ja muut tilat.” Suojavaahdotus Suojavaahdotus tehdään vain tilanteessa, jossa on havaittavissa selkeä polttoainelammikko. Mikäli suojavaahdotusta käytetään, tulee huomioida sen täydentäminen tilanteen aikana, koska vaahtopatja laskee puoliintuessaan. Palokuntalainen • 51 47 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA OSA I – Syttymisen estäminen liikenneonnettomuuspaikalla Talteenoton voi tehdä pelastusyksiköstä löytyviin laatikoihin. Tukkiminen tehdään esimerkiksi tarkoitukseen sopivalla kiilalla. Huom! Vaahtonesteitä valittaessa pitää muistaa, että nykyajan bensiinille pitää käyttää alkoholinkestävää vaahdotetta. Polttoaineen talteenotto tai vuodon tukkiminen Ota vuotava polttoaine talteen erilliseen astiaan ja/tai tuki vuoto.”
Rasismiksi laskettakoon myös aivan muualta päin Suomea muuttaneen henkilön syrjintä ja vähättely. Vai onko näin. Saatetaan tehdä tyhmiäkin tempauksia ajattelematta seurauksia. Pitäkäämme huoli siitä, että omassa palokunnassamme ei kiusata. Vanhat vastaan nuoret on ehkä yleisin kiusaamisalue. Tällaisissa tapauksissa usein vähätellään tulokkaan tietoja ja taitoja. Nimim. Tämä vastakkainasettelu on erittäin turhauttavaa ja kuluttavaa molemmille osapuolille. Vastaavasti nuoret eivät osaa hyödyntää vanhojen jäsenten elämänkokemusta ja käytännön järkeä. LUKIJAN KOMMeNTTI. Toisena yleisenä kiusaamismuotona esiintyy muualta muuttaneiden kiusaaminen. Ehdotettujen uudistusten tarkoitusperiä epäillään, ja myös sitä, että nuoret eivät veisi ehdottamiaan asioita loppuun. Ja haukutaan kaupungista tullutta liian innokkaaksi. Maalaispalokunnissa ei ole totuttu aina menemään niin kirjaimellisesti ohjeiden mukaan kuin kaupunkipalokunnissa. Ulkomailta muuttanut, eri uskontokuntaan kuuluva, eri ihonvärin omaava tai seksuaalisesti erilailla suuntautunut henkilö saa osakseen syrjintää eli kiusaamista. Palokunnassa kaikki auttavat toisiaan ja ovat valmiita palvelemaan yhteiskuntaa. Tulokkaalle ei usein anneta edes mahdollisuutta osoittaa osaamistaan. Maaseudulta kaupunkiin ja varsinkin kaupungista maaseudulle muuttaneita palokuntalaisia sorsitaan erilaisten tapojen ja tottumusten vuoksi. Palokuntalainen • 51 48 P alokuntayhteisö on tiivis ja monipuolinen kaveripiiri, yhteishenkikin on yleensä hyvä. Uudet ideat tulokkaalta ovat tietenkin pannassa, samoin muukin yhteistyötoiminta. Kiusaamisella on monia erilaisia muotoja: nimittelyä, haukkumista, vähättelyä, kiusatun aliarvioimista, selän takana puhumista, valehtelua ja jopa fyysistä väkivaltaa. Helpommalla pääsee, kun jättää harrastuksen sikseen tai vaihtaa toiseen palokuntaan. Sopimuspalokuntien osalta kiusaaminen on erittäin huono juttu, sillä vapaaehtoisuuteen perustuva harrastus on monelle henkireikä raskaiden työpaineiden vastapainoksi tai jopa kutsumustehtävä. Vastaavasti maalta kaupunkiin muuttaneen henkilön saattaa olla hiukan vaikea sopeutua kaupunkipalokunnan jäykkään toimintaan, sääntöjen noudattamiseen ja täsmällisyyteen. Kiusatut usein vaikenevat asiasta, sillä onhan se noloa, jos työja harrastuskaverit kiusaavat. Äskettäin julkistettu työhyvinvointiselvitys kertoo, että sopimuspalokunnissa esiintyy kiusaamista keskimääräistä enemmän. Kiusatut yleensä nielevät kaiken sen loan, joka heidän päällensä kaadetaan. Koko totuus ei ole ehkä tullut ilmi, sillä kaikista palokunnista ei ole kyselyyn vastattu. Ei ole lainkaan kivaa osallistua harjoituksiin tai hälytyksiin, jos siellä aina naljaillaan tai muuten puututaan toisen yksityisyyteen. Käykäämme nyt yhdessä kaikkea kiusaamista vastaan. Esko eskolla on useamman vuosikymmenen kokemus erilaisista työyhteisöistä, seuratoiminnasta ja varsinkin palokuntatyöstä. Rasismi on myös yksi kiusaamismuoto. Yhdessä tehdään ja yhdessä kannetaan vastuu. Eikä Kiusaamiselle stoppi Helpommalla pääsee, kun jättää harrastuksen sikseen tai vaihtaa toiseen palokuntaan.” mikään palokunta tietenkään halua huonoa mainetta sillä, että tunnustaisivat heillä olevan kiusaamisongelman. Usein vanhojen jäsenten mielestä mitään uudistuksia ei tarvita, kun näin on ennenkin pärjätty
Johtamisongelmaa ei ole Niin kauan kuin kaikki menee hyvin. Palokuntalainen • 51 49 Kuvitus Anna Broholm Uuteen pelastuslakiin on kirjattu, että johtaminen kuuluu yksinomaan viranomaiselle, vaikka sellaisen jokahetkinen läsnäolo on ainakin syrjäseuduilla puhdasta teoriaa. Niinpä pelastuslakiin onkin jätetty poikkeus: toimintaa saa tilapäisesti johtaa rajoitetuin valtuuksin joku muu, mutta vain siihen saakka, kunnes viranomainen ottaa johdon
Entä nyt. So what. Viittaukset perustuslakija hallintovaliokuntiin eivät kerro koko totuutta. Tämänkin epäluottamuksen kanssa voitaisiin elää, ellei kyseessä olisi nimenomaan yksikönjohtajien oikeusturva. Asiassa on muodollisesti huomioitu Eduskunnan perustuslakija hallintovaliokuntien näkemykset, joten lista on pelastuslain osalta tyhjentävä. Niiden perusteella ei ole oikeutta ”lainata” vaikkapa naapurin kaivosta vettä, koska ”sammutusaineen käyttöön ottaminen” on nimenomaan viranomaisen yksinoikeus. Laki on olemassa olevassa muodossaan hyväksytty, joten sen kanssa joudutaan toistaiseksi elämään. Näin vaikka rikkomuksen takana onkin ollut vilpitön pyrkimys toisen auttamiseksi. Sitä aivan samaa harkintaa, jonka oletettu puuttuminen on pelastuslain valmistelulle kelvannut oikeuksien karsimisen perusteeksi. Sekin käy, kunnes jotain tapahtuu. Rikoslain pakkotilasäännöstä löytyy kyllä siihenkin tiettyjä toimivaltuuksia, mutta viranomaisesta poiketen tilapäinen johtaja joutuu niiden osalta käyttämään erityistä harkintaa. Sen sijaan hänellä ei ole pelastuslain nojalla oikeutta loukata perustuslaissa taattuja oikeuksia, kuten toisen kotirauhaa, mikä kattaa myös esimerkiksi ajoneuvot. Hän saa ryhtyä toimenpiteisiin, joista voi aiheutua vahinkoa toisen omaisuudelle (PL 34, 36, 37 §§). Ja, jos hän jostain syystä joutuu vastuuseen, niin tuomiokin on selvä: syyllinen. Kumpikaan valiokunta ei ole päässyt ottamaan kantaa siihen, missä määrin karsitut valtuudet olisivat voineet olla hyväksyttävissä! Karsintaa ei ole tehty valiokunnissa, vaan jossain muualla lain valmisteluvaiheessa. Ulkopuolelle on tietoisesti jätetty toisen hallinnassa olevien rakennusten, viestija tietoliikenneyhteyksien ja välineiden, pelastustoiminnassa tarvittavan kaluston, välineiden ja tarvikkeiden, elintarvikkeiden, polttoja voiteluaineiden sekä sammutusaineiden ottaminen käyttöön. Tilapäinen johtaja saattaa tällöin olla pahassa liemessä, tuomioistuimille kun ei ole annettu valtaa soveltaa voimassa olevan lain sijasta edellistä lakia tai tervettä järkeä. Pelastuslain perusteella ei ole sisälle menemistä. Siinä valtuudet. Tilapäinen pelastustoiminnan johtaja Uudessa pelastuslaissa on tarkoin määritelty, mitä tilapäisesti johtava sopimuspalokunnan yksikönjohtaja saa tehdä: hän saa, milloin tilanne niin välttämättä vaatii, määrätä paikallisesti ihmisiä suojautumaan tai avustamaan pelastustyössä. Mistä vaietaan. Uuteen pelastuslakiin perustuslakivaliokunta ei ottanut kantaa! Hallintovaliokunta viittasi perustelussaan siihen, että viranomainen saattaa saapua kohteeseen myöhemmin kuin sopimuspalokunta, koska ”päivystävä pelastusviranomainen lähtee onnettomuuspaikalle eri paikasta”. Tällöin tilapäinen johtaja saa määrätä oven avattavaksi vaikkapa väkivaltaa käyttäen eli aiheuttamaan vahinkoa omaisuudelle. Kun valmistelijat jälkikäteen painottavat valiokuntien näkemyksiä ja valtuuksien riittämistä, niin kyseessä on jossain tehdyn ilmeisen tahallisen virheen paikkaamisyritys. Naapurin lankapuhelinta ei voi myöskään vaatia käyttöön! Käytännössähän yllä oleva on teoriaa, koska tilannetta tilapäisesti johtava yksikönjohtaja, kumottua pelastustoimilakia soveltaen, yleensä tekee kaiken sen, mikä hänen mielestään on pakko tehdä. Syyllisyys on silti selvä. Käytettävissä olevista lähteistä ei selviä, kuka on tämän esikarsinnan suorittanut tai miksi. Lakia voidaan myös jättää noudattamatta eli jatketaan karsittujen valtuuksien käyttämistä, mutta ilman laillisuuspohjaa. Tällaisen ilmeisen tietoisesti tarjotun pohdiskelun perusteella hallintovaliokunta ehdotti pelastustoiminnan tilapäistä johtamista koskevan sääntelyn hyväksymistä hallituksen esityksen mukaisena. Palokuntalainen • 51 50 T ällä hetkellä voimassa olevan pelastuslain sijasta yleisesti noudatetaan aiempaa, kumottua pelastuslakia. Siihen ei tarvita kuin runsaasti riihikuivaa rahaa: palkataan pelas. Se on pitkä ja hankala tie. Muun muassa Suomen Sopimuspalokuntien Liitto huomautti asiasta lain valmisteluvaiheessa – turhaan. Syytetyn penkillä on ikävä istua, varsinkin, jos on rikkonut lakia. Samaten on viranomaisen yksinoikeudeksi jätetty kaikenlaiset ”muut pelastustoiminnassa tarpeelliset toimenpiteet”. Ajatelkaamme, että sopimuspalokunta tulee ensimmäisenä kohteeseen, missä rakennus on liekeissä. Valtuuksien kaventamisen perusteiksi on esitetty muun muassa muuttunut perustuslaki, EU:n säännöstöt ja lisäksi aivan uusi näkemys, että johtajana toimiva palokuntalainen ei saattaisi olla perillä hyvän hallinnon periaatteista. Miten tähän on jouduttu. Kaikki on hyvin kunnes jotain menee pieleen. Uudemmat verrannolliset tapaukset koskivat toisaalta lastensuojelua ja toisaalta merenkulkua – kiireellisyydeltään hieman toisenlaisia tapauksia. Pakkotilakeinojen käytön oikeutusta aikanaan sitten punnitaan käräjillä. Perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa valmisteltuun pelastuslakiin ja hallintovaliokunnalle on syötetty lakiesitys, josta 36 §:n kohdat 3 ja 4 on jo karsittu sopimuspalokuntajohtajan työkalupakista. Lain valmistelun yhteydessä on painotettu (katso Palokuntalainen nro 50, sivu 28), että siihen sisältyy elementtejä, joita ei voida uskoa sopimuspalokuntalaisen haltuun. Lain valmisteluvaiheessa perustuslakivaliokunnan kannanotto koski jo kumottua pelastustoimilakia – joka vielä sisälsi myös nykyisestä laista poistetut valtuudet. Uudessa pelastuslaissa on toistuvasti painotettu viranomaisuutta. Lakia voidaan tietenkin muuttaa. Eri asia on sitten, minkä verran hän joutuu rangaistuksia kärsimään ja korvauksia henkilökohtaisesti maksamaan. Pelastuslain mukaista oikeutta tällaiseen harkinnanvaraiseen toimintaan hänellä ei kuitenkaan ole. Voidaan myös yrittää soveltaa pelastuslakia oikeasti, siten kuin lain valmistelijat ovat tarkoittaneet ja lainsäätäjä hyväksynyt. Se, että viranomainen ei lähtisi lainkaan, ei käynyt kenenkään mielessä. Ei edes, vaikka järki puhuisi toista. Valtuuksien ulkopuolelle on tietoisesti rajattu pelastuslain 36 §:n kohdat 3 ja 4
Eikä sekään vaadi muuta kuin rahaa, siis taas nimenomaan kuntalaisten rahaa. Lakiesityksen laatijan jälkiselittelyillä on enintään informatiivinen arvo, minkäänlaista oikeusvaikutusta niillä ei ole. Rohkea käsky ”hoitakaa homma” tarkoittaa käytännössä, että viranomainen yrittää delegoida yksinomaan viranomaiselle kuuluvaa päätäntävaltaa sellaiselle taholle, jolle sitä ei saa lain mukaan delegoida. Sopivilla välineillä johtamisen etähallintaa voidaan parantaa. Johanna Saukkosen ansiokkaasti aloittama keskustelu asiasta osoittaa, että nykyinen pelastuslaki on pahasti epäonnistunut. Ja aivan erityisesti, jos lakien käytännön tulkintaa joutuu kiireessä ja paineen alla tekemään henkilö, jolta lainvalmistelijoiden mielestä saattaa puuttua tulkinnan edellyttämiä valmiuksia. Eikä varsinkaan silloin, kun on kyse poikkeuksista keskeisistä periaatteista kuten perustuslain tulkinnasta. Silvio Hjelt palokunnanpäällikkö Sibbo Skärgårds FBK Tilapäinen johtaja saa määrätä oven avattavaksi vaikkapa väkivaltaa käyttäen eli aiheuttamaan vahinkoa omaisuudelle. Selittelyt kuitenkin kuvaavat uuden pelastuslain laatimisen taustalla olleita ajatuksia. Yksikönjohtajan oikeusturva vaatii, että hän saa kaikissa tapauksissa viranomaisen riittävästi yksilöimät käskyt. Varovainen käsky ”odottakaa, kunnes tulen paikalle” saattaa uhata onnettomuuden uhrin turvaa. Sen mahdollisuuden ovat lain valmistelijat aivan erityisen huolellisesti rajanneet pois. Asiasta käytävä keskustelu on arvokas, ja yksittäisen yksikönjohtajan oikeusturvan kannalta tietenkin aivan välttämätön. Lain rikkominen ei saa järjestäytyneessä oikeusyhteiskunnassa olla kuitenkaan käytännön toiminnan normi. Sehän ei ole valtiovallan vaan kuntien ongelma. Siihen saakka voidaan myös yrittää hioa ohjeistuksia ja tekniikkaa siten, että etäälläkin oleva viranhaltija aina ja joka hetkellä pystyy ja joutuu ottamaan vastuun kaikista onnettomuuspaikalla eteen tulevista käytännön toimenpiteistä. Pelastuslaki on voimassa ja sellaisena tuomioistuin joutuu sitä tulkitsemaan. Miksi se on sellainen, voi vain arvata. Sen sijaan hänellä ei ole pelastuslain nojalla oikeutta loukata perustuslaissa taattuja oikeuksia, kuten toisen kotirauhaa, mikä kattaa myös esimerkiksi ajoneuvot. Onko lain valmistelu merkki aktiivisesta pyrkimyksestä vähätellä sopimuspalokuntien roolia maamme pelastustoimessa. Siitä vaan aluehallintovirastot valvomaan. Pelastuslain perusteella ei ole sisälle menemistä.”. Palokuntalainen • 51 51 tusviranomaisia riittävästi ja maakuntiin siten sijoitettuina, että sellainen on joka lähdössä fyysisesti läsnä. Selitykset vain pahentavat asiaa! Monien mielestä keskustelu tilapäisen pelastustyön johtajan valtuuksista on turhaa saivartelua. Asiasta ei saa edes vallita ristiriitaisia näkemyksiä. Lain tulkinnan tulisi olla hyvin kirkas ja yksiselitteinen
Vesijuoksua ja sauvakävelyä tarvitaan yhtäläisesti kuin punttisalia, juoksulenkkiä tai sählyä. Kevyt liikunta kuten kävely palauttaa raskaasta liikunnasta, ja se luo keholle edellytyksen ottaa kovia harjoitteita vastaan. Jousiammuntaa kokeiltiin olympiavoittaja Tomi Poikolaisen valmennuksessa. Ulkokehällekin osuttiin, mutta seinärappaukset eivät rapisseet. Palokuntatyyliin sopivasti sekin nähtiin, että selvästä kiellosta huolimatta välinettä kohdeltiin nopeasti kaltoin – ei neuvotusti. Pitäisi harjoitella kaikilla kolmella sykealueella, eikä aina verenmaku suussa. Monipuolisen kuntoilun merkitys ei jäänyt kurssilla epäselväksi. ASLAKkurssilla myös kurssilaiset saivat vaikuttaa kurssin ohjelmaan. ASLAK-kurssilla kokeiltiin muutamia rentoutumiskeinoja, joista voi olla hyötyä stressinhallinnassa. Tähtäimessä tulevaisuus Palomiesten ASLAKkurssilla tähdättiin napakymppiin myös konkreettisesti. On kuntoiltava selvitäkseen ammatissa mahdollisimman pitkään, mutta iän karttuessa jousta ei tarvitse jännittää äärimmilleen. Monet kurssilaiset asettivat GAS-tavoitteisiinsa viikoittaiset kuntoilukerrat tai liikkuvuusharjoitukset, niitä saavutettiin painonhallintaa paremmalla prosentilla. ASLAK-kurssin opit eivät yksin riitä, niiden toteutumiseen tarvitaan nöyrä tekijä. Palokuntalainen • 51 52 KUNNOSSA N eljäskin ASLAK-jakso on nyt keskiuusmaalaisilta palomiehiltä ohi. Monet asettivat kurssilla tavoitteeksi painonhallinnan, kilot eivät kuitenkaan karisseet. Teksti ja kuvat Marko Partanen. Suorituskeskeinen elämäntapa voi tehdä hallaa tärkeälle levolle, esimerkiksi unensaanti voi vaikeutua. Kurssi tarjoili vinkkejä myös stressinhallintaan. Voidaankin todeta, että niin painonhallinnassa kuin kuntoilussakin totuus löytyy samasta paikasta: peilistä. Kova harjoite ei puolestaan saa olla liian pitkä, joskus tuntikin on liikaa. Ongelmaan saattaa löytyä ratkaisu, mutta sitäkin on harjoiteltava. Siihen ei välttämättä tarvita lääkehoitoa. Samalla kurssin antia on ryhdyttävä siirtämään omatoimisesti käytäntöön. Ensimmäisellä ja viimeisellä jaksolla kurssilaisten kunto testattiin polkupyöräergometrillä, niin sanotulla epäsuoralla Palomiesten vuosi sitten aloittama ASLAK-kuntoutus antoi eväitä selvitä pitempään palomiesammatissa. Hän kuului myös palomiesten ASLAKryhmään. Terveysliikuntaan pitäisi panostaa siinä missä kuntoa kohottavaan liikuntaankin. Keinoja on monia, jotka kaikki eivät sovi kaikille, vaan on yritettävä löytää itselleen sopiva. Väitetään jopa että 15 minuutin tehokas rentoutuminen vastaa kahden tunnin unta. Viisinkertaisen olympiakisaajan neuvoilla nuolet alkoivat nopeasti osua keskustaan
Palokuntalainen • 51 53 Testin perusteella jokaiselle annettiin henkilökohtainen kuntoiluohje.” Tähtäimessä tulevaisuus Testin perusteella hengitysja verenkiertoelimistösi suorituskyky ja kestävyyskuntosi on erittäin hyvä. hapenottokyvyn mittausmenetelmällä. Testin perusteella jokaiselle annettiin henkilökohtainen kuntoiluohje. Reippaampien osioiden aikana, jolloin syke kohoaa 90 prosenttiin maksimisykkeestä, syketasosi voi nousta 148–166 lyöntiin/ minuutti. Eräs kuntoiluohje. Harjoitteiden kesto voi vaihdella puolesta tunnista tuntiin. Muista erityisesti palauttavat verryttelyt ja venyttelyt liikunnan jälkeen. Testissä poljettavaa kuormaa lisättiin neljän minuutin välein. Harjoitteisiin tulee sisältyä kertoja, jolloin syke nousee 90 prosenttiin maksimisyketasosta. Kunto on sitä parempi, mitä suurempaa kuormaa testattava polki ilman, että syke kiihtyi lähelle iän mukaista maksimisykettä. Jatka harjoitusohjelmaasi kehon tuntemuksia seuraten. Ilmeisesti säännöllinen liikunta kuuluu viikko-ohjelmaasi. Harjoitteiden sisältöä kannattaa vaihdella niiden intensiteetin suhteen. Riittävä liikunta auttaa painonhallinnassa. Huolehdi liikunnan yhteydessä nesteen riittävästä saannista ja tarkkaile erityisesti runsaskalorisia ruoka-aineita. 12 minuuttia kestäneen testin tarkoitus oli saavuttaa 85 % maksimisykkeestä. Harjoittelukertoja tulisi olla neljä tai viisi per viikko. Monipuolinen liikunta on tärkeä kuormitusvammojen välttämiseksi. Sopiva perusharjoittelun syketaso sinulle on 120–139 lyöntiä/minuutti. Painosi on jonkin verran ihannepainoasi suurempi
Vastaavia sopimuksia puhdistuspaikan pystytyksestä ja ylläpidosta on Suomessa muutamia. – Olemme kouluttaneet hälytysosastomme ydinporukan käyttämään puhdistuspaikan kalustoa. Hälytystehtävässä puhdistuspaikkaa ei ole vielä tarvittu. Miehistöautolla vedetään kärry ja sammutusauto tuo paikalle tarvittavan veden, päättää Kari Rönn. Konemies tekee lämmitysveden kierron, esimies hoitaa letkut ja sammutuspari kokoaa altaan ja hoitaa ilmahuollon. Kyseessä kun on monipuolinen kalusto, josta rakennetaan kulloisenkin tarpeen mukainen kokonaisuus. Hälytystehtävään lähdemme molemmilla autoillamme. – Sopimuksessa lähtövaatimukseksemme on määritelty 10 minuuttia vahvuudella 1 + 3. Harjoitus pari kertaa vuodessa Puhdistuspaikan perustaminen vaatii henkilöstöltä peruskoulutuksen lisäksi aika ajoin tapahtuvaa harjoittelua. Työnjako mahdollistaa ammattihenkilöstön keskittämisen pelastussukellusta ja erikoiskoulutusta vaativaan ydintehtävään. Henkilöstön pitää tuntea kaluston lisäksi vaarallisten aineiden torjunnan sekä pelastussukelluksen perusasiat. Palokuntalainen • 51 54 ERIKOIS TUVA SOPIMU SPALOKU NTA Forssan VPK:lla erikoistehtävä Puhdistuspaikka pystyyn sopimusvoimin Kantahämäläinen Forssan VPK on jo vuosia pitänyt yllä valmiuksia perustaa puhdistuspaikka vaarallisten aineiden onnettomuuskohteeseen. Pelastuslaitoksen omistama perävaunu kalustoineen on sijoitettu Forssan paloasemalle, josta vpk sen tarvittaessa noutaa. Puhdistuspaikka saadaan Forssassa toimintaan muutamassa minuutissa kohteeseen saapumisesta. Tämän olemme pääosin pystyneet täyttämään, vaikkakin arkisin päiväaikaan tekee joskus tiukkaa, sanoo Forssan VPK:n päällikkö Kari Rönn. Sopimushenkilöstö suorittaa vähemmän aikakriittiset tehtävät. Teksti Pekka Koivunen Kuvat Saku Rouvali Forssan VPK harjoittelee puhdistuspaikan perustamista sisätiloissa.. – Puhdistuspaikan pystytys hoituu hyvin jo neljällä miehellä. P uhdistuspaikan operointi on esimerkki tukitoiminnosta, joka soveltuu hyvin sopimuspalokunnan tehtäväksi
vpk. Pelastussukellusohje 30.11.2007 Hämeentie 39, 30100 Forssa www.forssanvpk.fi Perustettu 1882 Palokunnan päällikkö Kari Rönn puh. Huuhtelupaikka sijoitetaan välittömän vaaran alueen ja suoja-alueen rajalle lähtöpaikan läheisyyteen. Puhdistuspaikka saadaan Forssassa toimintaan muutamassa minuutissa kohteeseen saapumisesta.” Forssan VPK:n palokunnanpäällikkö Kari Rönn. 050 339 3712 Hallituksen puheenjohtaja Tommi Holopainen puh. pelastuslaitos Miehistöauto Ford Tourneo (KH727), om. Puhdistuspaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa välittömän vaaran alueelta palaavat kemikaalisukeltajat ja heidän käyttämänsä kalusto pestään ja jossa tarvittaessa kerätään pesuvesi talteen. 040 552 1174 Sammutusauto Scania 93 (KH721), om. 050 321 3290 Nuoriso-osaston johtaja Kari Vainio puh. FORSSAN VPK INFO Huuhtelupaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa välittömän vaaran alueelta palaavat sukeltajat ja alueelta pelastetut henkilöt sekä materiaali huuhdellaan
sukeltajien pesemiseen (kiinnitettynä seinälle) • pelastusnaru 33 m (kiinnitettynä seinälle) PERÄVAUNUN KALUSTO Kaapiston pohjalla on teltan kehikko sekä valutusaltaan/pesualtaan kehikko. OIKEA SIVUKAAPPI: • neljä sadeasua roiskesuojaukseen tai muuhun vastaavaan käyttöön (roikkuvat koukussa seinällä) • pukemisalusta sukeltajille (kiinnitettynä remmillä kaapin takaseinälle) • laatikossa kuusi suodatinkasvo-osaa ja neljä paria kemikaalikintaita ja kymmenen paria työhanskoja • laatikossa kymmenen huopaa • kevytpeite • kipinöimättömät työkalut omassa pakissaan • kaksiosainen työkalulaatikko (alimmaisessa osassa työkalut, ylimmäisessä osassa kiilat, puukot ja moskat) • lämpöpuhallin • seitsemän potilasalustaa • neljä suojakypärää sukeltajille • viisi kertakäyttöistä suojahaalaria ETUOSA: • ex-suojattu polttonesteiden pumppaukseen soveltuva pumppu • maadoitussarja • polttonesteiden pumppaukseen soveltuva käsipumppu letkuineen • tynnyripumppu • teltan valo • sähkökela voimavirtaan (jatkokela) • kaksi pesuainesäiliötä (kiinnitettynä seinälle) • mäntynestesaippuapänikkä (pesuliuoksen tekoa varten) • valutusaltaan/pesualtaan allasosa ja naru • valutusputki Tähän osastoon tulee läpi myös teltan ja altaan kehikot, ja tätä kautta ne molemmat saa pois kärrystä parhaiten, kun avaa etuosan laidan. Palokuntalainen • 51 56 TAKAOSA: • kolme uppopumppua, joista ne kaksi pienempää kestää myös hetkellisesti happojen ja emästen pumppausta • kaksi vesi-imuria letkuineen • paloletkua (36 mm) 4–6 kpl • suuri muovinen valutussuppilo • kaksi kuuppaa VASEN SIVUKAAPPI: • kahdet paineilmalaitteet, jotka on tarkoitettu lisäsukeltajien laitteiksi tai lisäilman antoon huolto-/pesutilanteessa • neljä kasvo-osaa (kaksi remmija kaksi pikakiinnityksellä) • kaksi ilmaletkua lisäilman antamiseen sukeltajille • muovirulla vahingontorjuntaa varten • kaksi puukkoa + teippejä (seinällä olevassa korissa) • kaksi lastaa (kiinnitettynä seinälle) • kaksi pesuharjaa mm. Takaosa Oikea sivukaappi Vasen sivukaappi Etuosa. Näiden päällä on teltan kangas pussissaan sekä muutama potilasalusta, jotka on vedetty remmillä yhteen, jotta ne saadaan nopeasti pois kehikkojen päältä
Autossa on kannettavilla hydrauliikkayksiköillä varustettu Holmatro-pelastusvälinesarja. Säiliöauto Porin VPK:lle Säiliösammutusauto Ulvilaan Mersuja EteläPohjanmaalle • Finsatec Oy luovutti kolme öljyntorjuntaperävaunua Pohjanmaan pelastuslaitokselle helmikuussa. Palokuntalainen • 51 57 • Veho luovutti vuoden vaihteessa EteläPohjanmaan pelastuslaitokselle kolme Mercedes-Benz Vito 113 CDI –merkkistä keskipitkää, nelivetoista miehistöautoa. Auton sijoituspaikka on Ulvilan paloasema, jossa sitä käyttää kahden henkilön vakinainen työvuoro. Vaunujen sisätilat tehtiin asiakkaan toiveiden mukaan käyttäen Sovellajärjestelmän komponentteja. Kaikkiin avattaviin luukkuihin asennettiin keltaiset varoitusvalot. Räätälintyönä vaunut valmisti pomarkkulainen Perävaunutalo Viitala. Kalustoltaan säiliösammutusauto on normaalia sammutusautoa vastaava. Auton takakaapissa on vanhasta keulapumpusta Nummelan kunnostama Esteri-peräpumppu. Kaksiakselinen, jarrullisen vaunun kokonaispaino on 2600 kg ja kantavuus 1600 kg. Kolme öt-vaunua Pohjanmaalle Vastaanottajana Pelastuspäällikkö Keijo Kangastie vas. Turvallisuuteen kiinnitettiin muutenkin huomiota kunnon valaistuksella, LED-yleisvaloja vaunuissa on viisi kappaletta. Vaunun pituus on 360 cm, leveys 180 cm ja sisäkorkeus 180 cm. • Porin VPK:lle luovutettiin Scania P360 CP16-ohjaamolla (1+1) ja ohjaavalla takaakselilla varusteltu säiliöauto. Kahdentoista tonnin vesisäiliöllä varustetun auton päällirakenne on Kulkevalta. ja luovuttajana Veho Erikoismyynnin myyntipäällikkö Markku Andersson. • Saurus Sammutin luovutti joulukuussa Satakunnan pelastuslaitokselle Scania P400 6x4/4100 CP28 –säiliösammutusauton, jonka tunnukseksi tuli RSA802. Luovutukset Kuvassa Pohjanmaan pelastuslaitoksen edustaja palomestari Ismo Ojala, Petri Asikainen Finsatec Oy:stä ja Ari Viitala Perävaunutalo Viitala ky:stä.. Kahdeksan tonnin säiliöllä varustetun 1+3-paikkaisen auton varusteina ovat muun muassa viiden tonnin vinsii, Esteri D-240 –peräpumppu sekä 5kVA aggregaatti
Kulkuneuvo liitetään hälytysvasteisiin koulutusjakson päätyttyä. • Suositeltu maksiminopeus 22 solmua. Googleta lisää tietoja haulla "Holmatro Rescue Game". Rescue Game –sovelluksen saama vastaanotto on ollut innostunut. Jäällä, lumella ja vedessä Hydrokopteri pelastuslaitokselle • Varsinais-Suomen pelastuslaitos on hankkinut hydrokopterin, joka parantaa laitoksen valmiutta kelirikko-olosuhteissa ja parantaa pelastustyön turvallisuutta. Pelastuslaitoksen henkilöstön koulutus on käynnissä parhaillaan. Itä-Uudellemaalle johtoauto • Hollantilainen MCV Studio's on julkaissut iPadille Holmatro Rescue Game –pelin, jonka avulla pelaaja voi perehtyä raivausvälineiden käyttöön. iPadiin raivauspeli. INFO HYDROKOPTERIN MITAT: • korkeus ajettaessa 3,0 metriä, • leveys 2,8 metriä ja pituus 6,3 metriä. Kopteria säilytetään trailerilla, jolla sitä on helppo liikutella. Veho Group Oy:n erikoismyynnin toimittaman MercedesBenz Vito 116 CDI –nelivedon korityön teki Profile Vehicles Oy. Palokuntalainen • 51 58 • Itä-Uudenmaan pelastuslaitos sai helmikuussa käyttöönsä uuden johtoauton. Hydrokopterin kyytiin mahtuu yksi potilas ja korkeintaan kuusi palomiestä Laitteessa ei ole lainkaan jarrua tai peruutusvaihdetta. • Kääntösäde 18 metriä. Hydrokopteri toimii koko Varsinais-Suomen alueella ja tarvittaessa myös sen ulkopuolella. Englanninkielinen sovellus on ladattavissa ilmaiseksi App storessa. Pelissä tavoitteena on pelastaa ihminen kolariautosta. Ensikommenteissa pelaajat toivovat vain lisää tasoja
Dafo on mukana muutoksessa kehittämällä uusia tuotteita ja tuomalla uusia ratkaisuja markkinoille. Päivittäisessä työssä pelastajan on kohdattava uudet materiaalit, uudet mallit ja uudet teknologiat, oli kysymyksessä tieliikenneonnettomuus, rakennus – tai luonnonkatastrofi. Meille Dafo:ssa, tuotekehittely on jatkuva prosessi, sillä haasteet palo – ja pelastustyössä muuttuvat. Holmatro pelastustyökalujen markkinajohtajana, hallitsee tuotekehityksen ja innovatiivisuuden vastuun. DAFO OY l Puutarhatie 22 C l 01300 Vantaa l Finland l Tel +358 10 666 5120 l Fax +358 10 666 5139 l info@dafo.fi l www.dafo.fi rescue tools for professionals h e ll o d e s ig n .e u
Palokuntalainen • 51 60 VILLIMIeS Villimies Isto Kujala Valtioneuvoston selonteko turvallisuusja puolustuspolitiikasta on annettu eduskunnalle. Sitä on varmistettu myös sillä, että yhdistyksessä sopimuspalokuntatoiminnasta vastaava henkilö on saanut sellaisen koulutuksen, että hän pystyy myös vastaamaan tehtävistään. Kun järjestöstä tulee instituutio – alkaa häntä heiluttaa koiraa. Instituutioiksi muuttuneet järjestöt Olin palaverissa, jossa oli paikalla useiden järjestöjen ja valtiovallan edustajia. Laki sanoo, että pelastuslaitosten on mahdollisuuksiensa mukaan tuettava vapaaehtoista palokuntatoimintaa. Vastaavasti vähemmän arvostettua tulisi olla seuraavien tekijöiden: budjetin suuruus, toimiston koko neliöinä tai palkatun henkilöstön määrä. Aitoja ja perusteltuja hankkeita ovat sellaiset, jotka nousevat suoraan jäsenistön todellisesta tarpeesta. Pelastusalan tai muun sisäisen turvallisuuden toimija saattaa nyt ilahtua ja ajatella, että vihdoinkin turvallisuus ei ole pelkästään sotilaiden ja sotilaallisen toiminnan resurssien maksimointia. Arvokkaimpana tulisi pitää sellaista järjestöä, jolla on vahva suhde jäsenistöönsä ja jossa jäsenistö päättää aidosti toiminnasta ja sen tavoitteista. Totuus on, että tämäkin turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko on tehty siitä lähtökohdasta, että Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikasta vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys niistä tarpeista, mitä puolustushallinnon kenraalit esittävät pelkästään sotilaalliseen toimintaan liittyen. Toisaalta sopimuspalokuntien riittävästä koulutustasosta tulee lain mukaan pelastuslaitosten osaltaan vastata. Kysymys pelastusjohtaja X:lle: Onko niin, että jos voi perustella, että nyt ei rahat ihan riitä, niin ei tarvitse lain henkeä noudattaa – eikä oikeastaan lakiakaan?. Tämä on myös palvelutasopäätöskysymys. Järjestön olemassaolon oikeutus perustuu jäsenistöön ja jäsenistöstä nousevien tarpeiden hoitamiseen. Sopimuspalokunnan päällikölle on pelastuslaissa ja valtioneuvoston asetuksessa pelastustoimesta annettu kelpoisuusehdot. Myös valtiovallan tulisi olla kiinnostunut järjestöjen suhteesta jäsenistöönsä. Mielestäni järjestöjen Selonteossa on sisäisen turvallisuuden kokoinen aukko tulisi pitää lujasti kiinni kansalaisjärjestöperinteestä. Sopimuspalokunnassa tulee olla päällikkö Pelastusjohtaja X on sitä mieltä, että hän ei tarvitse sopimuspalokunnan päälliköitä. Mutta mihin sitten tarvitaan tällaista pelastusjohtajaakaan. Aiemmista selonteoista poiketen se perustuu laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen. Sopimuspalokuntatoiminta nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Kun järjestö alkaa muuttua instituutioksi, jossa palkattu henkilökunta päättää, mitä olemme edistämässä, on erkaannuttu siitä, mikä järjestön perustarkoitus oli. Samanlaista hankkeiden metsästelyä oli nähtävissä myös tulevaisuutta ajatellen. Nyt on aika ottaa järki käteen. Vihdoinkin on tullut joku järki poliittiseen toimintaan, ajattelee hyväuskoinen toimija. Nyt varmasti alkaa ilmestyä poliittisia linjauksia ja myös rahaa sisäisen turvallisuuden resurssien varmistamiseen. Tai sitten ei. Usean järjestön edustajat käyttivät puheenvuoroja, joissa toivottiin rahoitusta heidän hankkeilleen. Tämän antamisen perusta on ollut se, että kansalaisten palvelun turvaamiseksi on sopimuspalokuntien toiminta oltava tietyllä tasolla. Varoja ilmestynee myös yli eduskunnan toimintakausien ulottuvaan pitkäkestoiseen toimintaan ja kansalaisten turvallisuuden kehittämiseen, ajattelee sisäisen turvallisuuden toimija. Kun näin lyhytnäköisesti katsellaan, voi lopputulema olla, että hän ei kohta tarvitse palokuntiakaan. Kohta Suomi onkin euroopan ja koko maailman turvallisin paikka
Autot ovat palokunnan omia. Pelastustoimi on jatkuvassa muutoksessa Paloasemalle tammikuisena iltana kokoontuneet hälytysosastolaiset ovat yhtä mieltä, että pelastustoimi on muuttunut viimeisten vuosien vuoden aikana valtavasti. Esimerkiksi savusukelluskeikkoja meillä on vähän, mutta haluamme silti pitää kohtuullisen savusukellusvalmiuden. Palokunnalla on 55 jäsentä, joista hälytysosastoon kuuluu 32. Pelastussukelluskelpoisten määrä vaihtelee kahdeksasta kymmeneen. – Elämme kädestä suuhun. Hälytysseurantaa palokunnalla ei vielä ole. Siksi teemmekin edelleen aika paljon perinteistä varainhankintaa, kuten pihojen pesua, raivausta ja vartiointia, kertoo palokunnan puheenjohtaja Ismo Heinonen. Lisäksi elämän rytmi on kiihkeämpi kuin vaikkapa 1990-luvulla, toteaa Antti Erola. Vaikka palokuntayhdistyksen elo ei aina ole varsinkaan taloudellisesti ruusuilla tanssimista, katsovat harjuntaustalaiset silti luottavaisesti tulevaisuuteen. – Koulutuskin on aluelaitoksen myötä monipuolistunut, kuten myös keikat. Ja tietysti se, että hälyttäminen tapahtuu nykyään etupainotteisesti, arvioi palokunnan päällikkö Pekka Aaltonen. – Vasteiden muuttuminen on suuri muutos. Palokunnan säiliöauto on tulevaisuudessa mukana osassa Hollolan vasteista. Oma talo ja tahto Harjunalustan VPK:n paloasemakiinteistö on yhdistyksen oma. Varapäällikkö Antti Erolan mukaan valmiuspalokunnan ajattelumalli tullut heillekin jäädäkseen. Vuonna 1983 valmistuneessa asemarakennuksessa on koulutusja sosiaalitilojen lisäksi hallitilaa neljälle autolle sekä talonmiehen asunto. – Meillä on vahva porukka ja yhteinen tahto pitää palokuntamme jatkossakin timmissä kunnossa. – Kilpailu ihmisten ajasta ja sitoutumisesta on kovaa. – Onneksi mitään pahempaa ei ole sattunut ja kaikista tilanteista on pystytty oppimaan. Lahtelaisen Harjunalustan VPK:n omavaraisuudella on satavuotiset perinteet. Hankimme jopa omat köydet ja muut välineet, kertoo Pekka Aaltonen ja lisää hymyillen, että heidän palokunnassaan on myös aika paljon kokemusta katon läpi menemisestä ja ylipäätään putoamisista. Sopimuksemme kattaa tänään vain toisen sammutusauton ja säiliöauton. Hälytysvahvuus on keskimäärin 11 henkilöä keikkaa kohden. Palokunta on alueensa vasteissa joukkuelähdöistä alkaen pois lukien tieliikenneonnettomuudet ja vaarallisten aineiden onnettomuudet. Harjunalustan VPK Oma tontti, asema, kalusto ja varsinkin oma tahto. Palokuntatoiminnan jatkuvuus nähdään Lahdessakin ongelmana. – Vaikka olemme täydennyspalokunta, pyrimme tarjoamaan samat palvelut kuin valmiuspalokunnat. – Pyrimme kaikin voimin kasvattamaan nuoriso-osastossa työllemme jatkajia. Näistä kolme on naisia. Teksti Pekka Koivunen Kuvat Pekka Koivunen ja Harjunalustan VPK Omatoimisuus huipussaan. – Olemme hiljalleen siirtymässä pois kalustoa kuluttavasta palvelutoiminnasta kohti turvallisuus-, alkusammutusja ensiapukoulutuspalvelujen myyntiä. Olimme jonkinasteinen edelläkävijä korkean paikan työskentelyssä tällä alueella. – Olemme aikoinaan tehneet paljon kattotöitä. Palokuntalainen • 51 61 SOPIMUSPALOKUNTA H arjunalustan VPK:lla on noin 40 hälytystä vuodessa. Hälytykset tulevat tekstiviestillä tai puheviestillä. Tänään palokunta on yksi Lahden seudun kymmenestä aktiivisesta sopimuspalokunnasta, jotka tuottavat palveluja Päijät-Hämeen pelastuslaitokselle. Harjunalustalaiset eivät ole toistaiseksi erikoistuneet mihinkään, vaikka heilläkin on yksi erikoisalue, josta tietoa ja kokemusta löytyy
Huvittavaa tässä muuten vaarallisessa tilanteessa oli se, että monttu oli täynnä vettä. Muistan hyvin myös piharakennuksen palon, joka uhkasi paikallista Siwaa. SOPIMUSPALOKUNTA. – Hennalassa paloi sauna. Palokuntalainen • 51 62 Antti Erola, 33, ensihoitaja, varapäällikkö, palokunnassa vuodesta 1993 – Koskisen lautatarhan palo oli ensimmäinen keikka, jossa olin mukana. Hetki lieskahduksen keskellä Ismo Heinonen, 41, sähkökäytönjohtaja, yj, puheenjohtaja, palokunnassa vuodesta 1982 – Koskisen lautatarhan palo Järvelässä vuonna 1996 ei unohdu. Homma kuitenkin hoitui ja saimme palon pimeäksi melkein lieskahduksen hetkellä. Olin ensimmäisessä yksikössä perillä. Olimme ensimmäisenä yksikkönä paikalla ja saimme rajoituksen onnistumaan. Luulimme, että kyseessä oli harjoitus. Matkalla selvisi, että ei tämä ollut todellakaan harjoitus. Juuri, kun baarimikko valutti oluet, tuli hälytys Rauma-Repolaan. Sukelsin sisään isoon pukutilaan ykkösenä, liekit tulivat vastaan, jäähdyteltiin, mutta se ei tehonnut. Ennätimme kakkosautolla ensimmäisenä kohteeseen ja tehtävä kestikin sitten tosi pitkään. Kukaan ei onneksi loukkaantunut. Pojat jää sitten autoon Jäi olut juomatta Kysyimme harjuntaustalaisilt a: Mikä keikka jäänyt mieleen. – Kerran olin mukana hälytysajossa, jossa liukkaassa risteyksessä kuskilta meni pitkäksi ja jakajaa päin. Läheltä piti. – Läheltä piti kerran, kun savusukeltaessa putosin rasvamonttuun Lappilan tiilitehtaan palossa vuonna 1993. Palo oli sen verran raju, että meidät keltanokat määrättiin jäämään autoon. Se oli kokoluokaltaan järisyttävän suuri palo. Tulimme suihkutilan aukkoon ja tapahtui lieskahdus. Pekka Aaltonen, 41, prosessinhoitaja, palokunnanpäällikkö, palokunnassa vuodesta 1981 – Lähdettiin viikkoharjoitusten jälkeen paikalliseen yhdelle
Muut alueen sopimuspalokunnat (Hakosilta-Nostavan, Harjunalustan, Keski-Hollolan, Pennalan, Renkomäen, Vesikansan ja Villähteen vapaaehtoisen palokunnat) ovat palveluiltaan perinteisiä palokuntia. Linja piti Teemu Sireni, 28, opiskelija, nsm, palokunnassa vuodesta 1992 – Salama sytytti Versowoodin kuivaamon katon. Sahapalossa intin joukoissa Mikko Sipiläinen, 37, liikenneopettaja, vsm, palokunnassa vuodesta 1988 – Järvelän sahan palon muistan aina. Olimme sammuttamassa moottoripyöräkerhon tallia. Tehtävänämme oli katkaisulinjan pitäminen – teimme sen, eli palo ei levinnyt. Ensin meni Sipiläinen, sitten minä, ei onneksi tehnyt kipeää. LAHDEN SEUDUN PALOKUNNAT Harjunalustan VPK. Lahden VPK on varautunut normaalin kaupunkipalokunnan tehtävien lisäksi vesihuoltoon, Ahtialan VPK puhdistuspaikan operointiin ja Herralan VPK suureläinpelastukseen. Tilanne oli lievästikin sanoen uhkaava. – Orimattilassa menin omakotitalon katon läpi. PäijätHämeen pelastuslaitoksella on kaikkiaan 21 sopimuspalokuntaa. Lahden seudulla toimii kymmenen sopimuspalokuntaa, joista muutamalla on myös oma erityisosaamisalue. – Maastopalossa sivullinen ajoi kantapäitteni yli. Palokuntalainen • 51 63 Ensimmäinen keikka oli ”MC-palo” Harri Hyttinen, 44, varastotyöntekijä, vsm, sihteeri, palokunnassa vuodesta 1993 – Kyllä se oli se ensimmäinen keikka. Ympäri vuorokauden miehitettyjä ammattiasemia Lahdessa on kaksi ja sekä Heinolassa, Hollolassa, Orimattilassa ja Nastolassa kussakin yksi. Varoittelin siinä muita. Sipiläisen perässä katon läpi Toni Saarinen, 35, ajojärjestelijä, yj, koulutuspäällikkö, palokunnassa vuodesta 1988 – Kaikissa keikoissa on aina jotain mielenkiintoista. Olin tuolloin kylläkin varusmiespalveluksessa ja osallistuin paloon Hennalan varuskunnan joukoissa. – Orimattilassa tipuin katon läpi. – Myrskyvaurioraivauksen yhteydessä alkoi puita kaatua ympärillä 2012
Räddningväsendets regionala förtroendemannauppgifter står inte särskilt högt i kurs bland partiernas ledande koryfeer och påverkare. Direktionernas medlemmar har det inte lätt. I en del bröt man ordentligt arm och återförpassade ärenden för ny beredning, i andra åter så fattades besluten nästan till punkt och pricka i enlighet med föredragandes förslag. De är tvungna att fatta sina beslut på basen av tjänstemännens föredragning och förlitande sig på att förslagen faktiskt är för kommuninvånarnas bästa. Så är inte alltid fallet, och det måste förtroendemannabeslutsfattaren kunna indentifiera. Räddningsbranschens diektioner är snarast tvångsmat för partierna. För en uniformsklädd och övertygande räddningsdirektör eller -chef är det lätt att säga hur saker och ting skall vara i räddningsverket. Det kräver civilkurage att ifrågasätta det förslag som en hög tjänsteman presenterar.” Direktionernas medlemmar har det inte lätt. En stor del av dem som nu börjat i direktionerna är nya som inte har tidigare erfarenhet av beslutsfattande på landskapsnivå eller ens av det regionala räddningsväsendet. De besluter om räddningsväsendets servicenivå: hur snabbt och hurudan hjälp skall en nödställd medborgare erhålla då han råkat ut för en brand, en olycka eller någon annan nödsituation som hör till räddningsväsendets revir. Enligt bedömningar som flutit in från olika håll i landet har det förekommit stora skillnader i direktionernas beslutsfattande. Det kräver civilkurage att ifrågasätta det förslag som en hög tjänsteman presenterar. Direktionerna fattar emellertid åtminstone ett betydelsefullt beslut som berör regionens samtliga invånare. Det är inte enkelt för en lekman att sätta sig in i räddningsbranschens olika krumbukter. Man hör sägas att på dehär posterna kan man inte heller fatta betydelsefulla beslut. Medlemmarna i räddningsverkens direktioner har ett problem över alla andra. Det är välkänt att det bland föredragarna hittas sådana som bugar i riktning mot sina egna förmän och åter andra som hårt håller fast vid räddningsväsendets effektivitet som medborgarnas tjänare. Även de regionala förtroendemannaposterna har blivit besatta. Lite över tvåhundra förtroendemän verkar i de 22 räddningsverkens direktioner och till det kommer tjänstemännen. Därför ges direktionsplatserna åt mindre kända partiaktivister att sköta om. Palokuntalainen • 51 64 BRANDKåRISTEN LEDARE Chefredaktör Pekka Koivunen Efter kommunalvalen har de kommunala förtroendemannauppgifterna fördelats bland mer eller mindre aktiva lokala påverkare. Beslutsfattarna i räddningsverkens direktioner har även vissa påverkningsmöjligheter beträffande akutvårdens tjänster, även om servicenivåbesluten där görs av sjukvårds-distriktet. Utan att undervärdera de höga tjänstemännens yrkesskicklighet och arbetsmoral måste man dock ställa sig frågan om förtroendemännen alltid får så objektivt material som möjligt som bas för sitt beslutsfattande
Och varför skulle det göra det, eftersom basfunktionerna ju förblivit alldeles desamma. Att någon yrkesman kallar sin brandstation räddningsstation, som till sjöss på ett fartyg är Rätsida i förvirringen Räddningsbranschens begrepp – ett kaos dikterat av ambitioner För mannen på gatan är begrepp som brandkår, brandbil och brandchef självklara. Samma sak då någonting annat otrevligt händer. FBK:s operativa chef kallas kårchef. De utgör branschens varumärken som symboliserar trygghet, hjälp i nöden och gemensam omsorg om nästan och dessutom har de en stark lokal förankring. Till dem räknas en del industribrandkårer samt diverse byasammaslutningar som snarast kunde kallas ”fribrandkå. Lekmannen ser ingen skillnad på brandmännen, och de operativa beteckningarna med bokstavsoch sifferserier säger knappast någonting ens för de invigda. Palokuntalainen • 51 65 Text Silvio Hjelt T raditionella sammelbegrepp som brandkår, brandbil och brandman har ett enormt symbolvärde som sådana. När det brinner kommer ståtliga hjälmprydda män med röda bilar och tjutande sirener och släcker. Hur organisationerna och benämningarna växlar, det intresserar inte någon annan än branschens egna invigda. den plats där man vid sjöolycka går i livbåtarna, verkar snarast förbryllande, men trafikmärket BRANDSTATION leder rätt. Kanske fakta småningom den vägen silar över till resten av befolkningen. FBK En frivillig brandkår är en allmännyttig ideell förening som för sin operativa verksamhet har en alarmavdelning. Förkortningen FBK står för Frivillig Brandkår, och en sådan har alltså åtminstone någon gång i tiden huserat där. Men varför floran av konstiga benämningar. Frivilligbrandkåren ingår avtal med regionens samkommunala räddningsväsende, antingen så att avtal görs med brandkårsföreningen och/eller så att avtal görs med de enskilda personer som bildar brandkåren. Avtalet beskriver vardera partens förpliktelser, vanligen i princip så att frivilligparten skall stå för personresurserna medan samhället skall ansvara för resten. En del framför allt äldre brandstationer fungerar samtidigt traditionellt som samlingsoch festlokaler, och kallas då vanligen brandkårshus. Så har det varit i nästan 200 år. På samma sätt är alla de som kommer till hjälp brandmän som hör till en brandkår. Brandkårer som baserar sig på avtal kallas avtalsbrandkårer och medlemmarna av deras alarmavdelningar avtalsbrandkårister. Ibland har de slangtorn, och siren, vilka nuförtiden sällan används för sitt ursprungliga ändamål, och ibland står det FBK på väggen. En del brandstationer är så oansenliga att de i folkmun brukar kallas brandlider. Det finns även brandkårer som inte har avtal, och de kallas vanligen ”annan brandkår”. För att strukturera organisationen och mera fast binda aktörerna med en åtminstone moralisk förpliktelse att ställa upp baserar man nuförtiden dock samhällets trygghet på avtal. Brandstationen Då ingenting händer finns brandbilarna på brandstationen, som man ibland kan besöka med barnen. Då man däremot hör även branschfolk blanda och svänga sig med rena felaktigheter är det skäl att ta upp saken, även bland branschfolk. För den nödställda är det alldeles detsamma om det sedan i praktiken handlar om räddare med månadslön och fast anställning vid ett räddningsverk, eller om brandkårister som på frivillighetens bas arbetar inom en avtalsbrandkår inom samma räddningsverk (begreppet ”brandkårist” är en finlandism, men en institutionaliserad sådan). Röda bilar med pumpar, stegar och slangar Om man utgår från detta kommande (se bifogade semantiska strukturskiss), så är den röda bilen med siren och blåljus ju en brandbil, och det helt oberoende av om den förvaltas av en frivilligbrandkår och då kallas släckningsbil, eller om väsentligen samma bil körs av ordinarie brandmän och då kallas räddningsbil. Akuta olyckor kräver snabba åtgärder, och då kan hjälpen inte komma från väldigt långt borta. I tiderna var det spontanitet och omsorg om nästan som gällde för frivilligbrandkårerna och det gäller fortfarande
Palokuntalainen • 51 66 BRANDKåRISTEN rer”. En del sakkunniga gör gällande att just dessa lösare sammanslutningar av ”byns karlar” ännu har framtiden framför sig, eftersom allt strängare krav på avtalsbrandkåristerna tenderar att gallra bland alarmavdelningarna. Rätt eller fel, det kan man förstås fundera över. Tidigare fanns i en del kommuner sk. Ofta är gränsen mellan de olika formerna av frivilligbrandkår flytande och ibland är den praktiska skillnaden i det dagliga arbetet mer eller mindre obefintlig. Strukturerad analys av diverse begrepp inom brandoch räddningsbranschen Rött specialfordon med pump och slangar Såhär ser medborgaren på saken Myndighetsorganisationen ser ut såhär Frivilligorganisationen ser ut såhär “Räddning” är dock inget som man hittat på först 1976, utan det har brandkårerna alltid utfört Folk som snabbt kommer till kommuninvånarnas hjälp i akuta nödsituationer Plats där redskapen finns och därifrån man beger sig iväg Person som iklädd hjälm och halare utför åtgärderna BRANDBIL Släckningsbil Räddningsbil Brandkår Räddningsverk Räddare, brandman Brandstation (”brandkårshus”) Brandman, brandkårist (fi) (motivet: frivillighet) Räddningsstation “Brandlider” BRANDKÅR BRANDSTATION BRANDMAN AVTALSSTRUKTUREN • Moralisk • Fysisk • Med FBK • Med Verket Ordinarie brandkår Personligt avtal Huvudtjänst Mänadslön Sättet att organisera verksamheten Ersättning FBK-förening brandmannaförening annan brandkår avtalsbrandkår föreningsavtal ingen lön tack “medaljer” arvode personligt avtal åtgärdsbaserad ersättning inget avtal gott samvete. ”halvordinarie” brandkårer, men den termen har nuförtiden slopats och man talar endast om brandmän i sidotjänst, vilken term alltså i princip täcker alla de avtalsbrandkårister som erhåller någon form av arvode för sin brandkårsverksamhet. De brandmän som står i personligt avtalsförhållande med räddningsverket kan ha egna brandmannaföreningar som dock vanligen inte ansvarar för den operativa verksamheten, trots att de exempelvis kan äga utrustning som används där. Om räddningsverket då kallas ”affärsverk” eller inte är närmast en fråga om bokföring, och med civila affärsverk har det föga gemensamt. Ofta förekommer vardera parallellt så att man med hjälp av cirkulerande dejour garderar vissa nyckelpersoners deltagande, medan resten av besättningen utan på förhand uppgjorda strukturer i mån av möjlighet kommer ”då sirenen kallar”. Kommunerna i en region upprätthåller tillsammans ett regionalt räddningsväsende uppbyggt som ett räddningsverk med å ena sidan ordinarie brandkårer och å andra sidan olika former av avtalsbrandkårer. Medan frivilligbrandkårernas personal kommer från ”där de råkar befinna sig vid alarm” kan de ordinarie enheterna således alltid starta med mycket kort anspänningstid. Gott samvete, gott kamratskap, utmärkelser och andra belöningar utan monetärt värde må vara tack nog. Andra frivilligbrandmän erhåller åter en prestationseller åtgärdsbaserad ersättning som närmast är nominell. Ordinarie brandkårer Till skillnad från frivilligbrandkårerna har de ordinarie brandkårerna personal som arbetar i skift för månadslön. För samtliga frivilligbrandkårer gäller att deltagande i den operativa alarmverksamheten baserar sig på fri vilja och utryckningsstyrkan antingen på ett dejoursystem eller på statistisk sannolikhet. För en utomstående kan det då verka förbryllande att man i tidningen läser att räddningsverket skött saken medan man på platsen endast sett den lokala frivilligbrandkåren, men det handlar alltså snarast om ett sätt att uttrycka saken. Ersättningen nominell Frivilligbrandmännen har inte brandmannaskapet som huvudsyssla, och många erhåller inte alls någon ersättning för arbetet. I Finland är alla räddningsverk tills vidare sinsemellan lite olika uppbyggda och aktörerna har lite olika titlar, vilket ytterligare kan förbrylla en utomstående. För dem gäller att de som är i skiftet deltar i de uppgifter som planerats på förhand. Ett välfungerande räddningsväsende baserar sig dock på ett optimalt utnyttjande av alla de typer av resurser som står till förfogande, även om alla räddningsverk dessvärre inte helt kan njuta av den äran
En aktör inom den inre säkerheten kan tänka att nu kommer det säkert medel för långsiktig verksamhet som sträcker sig över rikdagens mandatperioder och för att utveckla medborgarnas trygghet. För avtalsbrandkårers chefer har man i räddningslagen och statsrådets förordning om räddningsväsendet ställt vissa kompetenskrav. Även statsmakten borde vara intresserad av organisationernas relation till sina medlemmar. Då man ser på saken såhär kortsiktigt kan slutresultatet vara att han snart inte heller behöver några brandkårer. Aktörer inom räddningsbranschen eller den övriga inre säkerheten kan nu tänkas glädja sig och tänka att äntligen innebär säkerhet inte mera endast en maximering av soldaternas och den militära verksamhetens resurser. Å andra sidan skall räddningsverken i sin tur enligt lag även ansvara för att avtalsbrandkårerna har en tillräcklig utbildningsnivå. Nu kommer det säkert att börja komma politiska linjedragningar och även pengar för att säkra den inre säkerhetens resurser. En fråga till räddningsdirektör X: Om man anser att just nu räcker pengarna inte riktigt till, så är det då så, att man inte behöver följa lagens anda – och egentligen inte heller lagen?. Sanningen är den, att även denna säkerhetsoch försvarspolitiska redogörelse har gjorts upp på den grundvalen att det beträffande Finlands säkerhetsoch försvarspolitik råder ett brett politiskt samförstånd om de behov som försvarsadministrationens generaler presenterar i anslutning till endast den militära verksamheten. Lagen säger att räddningsverken i mån av möjlighet skall stöda det frivilliga brandkårsarbetet. Grunden för detta har varit att avtalsbrandkårernas verksamhet måste stå på en viss nivå för att säkra den service medborgarna får. Till skillnad från tidigare redogörelser baserar den sig på ett omfattande säkerhetsbegrepp. Nu börjar det vara dags att använda förståndet. Avtalsbrandkårsverksamhet baserar sig starkt på frivillighet. Äkta och motiverade projekt är sådana som direkt stiger upp ur medlemmarnas verkliga behov. Redogörelsen har ett hål stort som den inre säkerheten Jag anser att organisationerna hårt borde hålla fast vid sin tradition av medborgarorganisation. Därigenom har man även sett till att den person som i föreningarna ansvarar för avtalsbrandkårsverksamheten har fått sådan utbildning att han/hon även förmår ansvara för sina uppgifter. Men till vad behövs då heller egentligen en sådanhär räddningsdirektör. Mest värdefulla borde sådana organisationer vara som har ett starkt förhållande till sin medlemskår och där medlemmarna faktiskt besluter om verksamheten och dess mål. Snart är Finland den mest trygga platsen i Europa, kanske i hela världen. eller så inte. I sina talturer önskade representanter för mången organisation finansiering av sina projekt. Likadan jakt på projekt kunde skönjas även för framtiden. Då en organisation blir en institution – då börjar svansen vifta hunden. Palokuntalainen • 51 67 VILDMANNeN Vildmannen Isto Kujala • Statsrådets redogörelse över försvarsoch säkerhetspolitiken har avgivits till riksdagen. Detta är även en servicenivåbeslutsfråga. Organisationer som blivit institutioner Jag deltog i en palaver där det fanns representanter för statsmakten och ett flertal organisationer. På motsvarande vis borde man sätta mindre värde på sådant som budgetens storlek, kontorets yta i kvadratmetrar eller antalet anställda. En avtalsbrandkår skall ha en kårchef Räddningsdirektör X anser att han inte behöver kårchefer i sina avtalsbrandkårer. Äntligen har det kommit något slags förnuft i den politiska verksamheten, tänker kanske den godtrogna aktören. Då en organisation börjar omvandlas till en institution där den avlönade personalen besluter vad man skall befrämja, då har man avvikit från det som varit organisationens grundändamål. Existensberättigandet för en organisation baserar sig på medlemmarna och på att sköta behov som kommer därifrån
Kiitos kaikille vastaajille! Meidän porukka tulossa Tulimeri-risteilyltä.”. Vastaukset osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi • Viime lehden kuvavisan vastaus on vähemmän dramaattinen. Bonuspisteitä saa, mikäli tunnistaa asun sisällä olevan henkilön. • Varsin erikoinen asu tarvitsee selityksen. Kuva on otettu saksalaisen palokoulun aulasta, jossa on käytetty oikean paloauton ohjaamoa aulataideteoksen osana. Parhaan vastauksen lähetti nurmolainen Juhani Mäki-Teppo: Voittajalle lähtee digikamera postissa. Palokuntalainen • 51 68 Uusi Kuvavisa n vastaus Kuvavisa Mistä tässä on kysymys
Palokuntalainen-lehti julkaisee sarjojen parhaat kuvat seuraavissa numeroissaan.. Palokuntalainen • 51 69 Lähetä juttusi Anna palaa! -palstalle, osoitteeseen: toimitus@palokuntalainen.fi. Mikä on tulos?” Sammutustyökurssia odotellessa... Kirjoita viestikenttään Anna palaa!. Anna palaa! -palstan valokuvakilpailu: SARJA 1: • Tilannekuva (Voi olla luvallisesti otettu kuva hälytystilanteesta tai harjoituksesta.) SARJA 2: • Yhdistystoimintaa (Mikä tahansa palokunnan yhdistystoimintaa kuvaava otos.) SARJA 3: • Hauska tilanne (Voi olla mikä tahansa palokuntatoimintaan liittyvä hauska kuva.) Lähetä kuvasi 4.4.2013 mennessä osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. ENSI NUMEROSSA: “Kolmet tai vaikka viidet pikkujoulut vuodessa. SUOSITUT JUTTUSARJAT JATKUVAT: • Erikoistuva sopimuspalokunta • Käytännön sammutusja pelastustekniikkaa • Kunnossa 68 sivua kiinnostavaa palokunta-asiaa! Tamperelaisia odotellessa Tunnelmia Satakunnan hätäkeskuksesta www.palokuntalainen.fi TILAA PALOKUNTALAINEN! Seuraava lehti ilmestyy 30.4.2013 “Hy vin voiv a sop im usp alok unt a!” VOIT OSALLISTUA myös Harlem Shake -videomeemikilpailuun ja tee oma videosi! Lue lisää Palokuntalainen-lehden facebook-sivuilta
”Ei meidän palokunnassa ole esiintynyt kiusaamista. Olisi syytä tutkia, mikä ammattiväkeä sopimuspalokuntalaisissa pännii. Vastauksia on kuulemma enemmän kuin tilastonikkarit vaativat, jotta tieto olisi relevanttia ja reliaabelia. Suhteet ammattiväkeen ovat poskellaan siellä täällä Onko kyse molempien toimijaryhmien huonosta itsetunnosta vai mistä, mutta suhteet vain jatkuvat ongelmallisina siellä täällä. Ainakin näppituntumalta voi sanoa, että monet ovat todella jättäneet palokunnan viime vuosina. Palokuntalainen • 51 70 LIEKINHEITTÄJÄ Liekinheittäjä SSPL:n Hyvinvoiva sopimuspalokunta -hankkeen työhyvinvointiselvityksen raportti on rankkaa luettavaa. Nyt pitäisi pelastusjohtajien herätä ja osaltaan pohtia ratkaisuja ongelmaan. Pelastuslaitoksilla ja palokuntayhdistyksillä on tekemistä, jotta sopimuspalokuntajärjestelmä säilyisi elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Tutkimus on tehty huolella ja ammattitaidolla, sitä ei voi kieltää. Pelastuslaitoksiin ei luoteta Kun melkein kolmesataa vastaajaa vastaa KYSYMÄTTÄ, että pelastuslaitossuhteissa on ongelmia, on tulos otettava todella vakavasti. Alueelliset erot ovat suuria SSPL ei jostain syystä julkista alueellisia tietoja, vaikka ne auttaisivat pelastuslaitoksia oman toimintansa kehittämisessä. Kirjoittajan saamien tietojen mukaan tiedot ovat liian kuumia. Selvityksen riveiltä ja erityisesti rivien välistä on luettavissa vakavia uhkatekijöitä, joihin tulisi tarttua ennen kuin ne kaatuvat päälle. Päällisin puolin sopimuspalokunnissa asiat ovat selvityksen mukaan mallillaan. Olisi lisäselvityksen paikka: miksi lopetin palokuntatoiminnan. Mutta mutta. Voisivatko sopimuspalokuntalaisten melko yleiset negatiiviset mielipiteet pelastuslaitoksista johtua siitä, että koulutustasoltaan alhaiseen toimijaryhmään eivät normaalit kommunikointitavat päde. 40 % harkinnut luopumista Neljä kymmenestä vastaajasta on harkinnut luopumista palokuntatoiminnasta viimeisen viiden vuoden aikana. Rankkaa tekstiä Tarkemman tutustumisen jälkeen raportti paljastaa todellisuuden olevan vähemmän ruusuinen.”. Onneksi eivät ole luopuneet. Tarkemman tutustumisen jälkeen raportti paljastaa todellisuuden olevan vähemmän ruusuinen. SSPL:lla on töitä, jotta esimerkiksi kiusaamisprosentit saadaan laskettua edes muiden työyhteisöjen tasolle. Viisi tai kuusi laitosta erottuvat selvästi muista, sanovat asioista jotain tietävät. Luku on todella suuri. Ristiriitoja, no niitähän on kaikissa yhteisöissä.” Näitä kommentteja on selvityksen julkistuksen jälkeen näkynyt lehdissä ja radiohaastatteluissa. Ristiriitaista ja kiusaavaa sakkia Palokuntayhdistyksissä kiusaaminen, kuppikuntaisuus ja erilaiset ristiriidat ovat arkipäivää, vaikka ne helposti kielletäänkin. Ehkä juuri siksi sen tulokset huolestuttavatkin. Paljastakaa tiedot, SSPL! Palokuntalaisten koulutustaso on alhainen Onko suomalaista hienotunteisuutta vai mitä, että SSPL ei nostanut esille tutkimuksesta selviävää totuutta: Suomen sopimuspalokuntalaiset ovat todella vähän koulutettuja, kun verrataan heitä vaikka koko maan asukkaiden koulutustasoon
www.edarley.com I www.darley.com CAN bus-ohjausjärjestelmä Palo-, pelastusja erikoisajoneuvojen valmistus, myynti ja maahantuonti pasi.w@pajaviher-vehmas.fi 010 422 1870 www.pajaviher-vehmas.fi 3D mallinnus käytössä kaikissa korirakenteissa PERÄVAUNUTALO VIITALA KY Tehtaantie 12 l 29630 Pomarkku puh. 02 634 3800 l info@peravaunutaloviitala.fi WWW.PVTV.FI PERÄVAUNUJA JOKA LÄHTÖÖN
SAIRAAN HYVÄÄ ENSIHOITOA Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy 00003 ESPOO VSTAUSLÄHETYS Tunnus 5012720 Nimi: Katuosoite: Postinumero Postitoimipaikka systole maksaa postimaksun systole systole 6 systole 5 systole 4 systole 3 systole 2 systole 1 Seuraavassa numerossa