Palokuntalainen • 52 1 Hätäke skussa rja jatkuu : Pori Tampe re 52 Irtonumero 8 € | 30.4.2013 | NCT Persoona Isto Kujala • Ajoneuvon stabilointi • Sammutustyössä syöpävaara Päivän sana
47 Irtonumero 8 € | 31.7.2012 | Kärkiyritykset • Tapaus Eskelinen Messuille! Suurjakelu! 48 Irtonumer o 8 € | 31.8.201 2 | Palokunta lainen maailmalla • Persoona Raimo Ikonen Hieman harvinais empaa erikoiskalustoa Sivut 32–41 Messuinfo Palok untala inen • 49 1 49 Irtonu mero 8 € | 31.1 0.20 12 | Työhy vinvo intias iat pinna lla • Kaksk erran eläinp elastu sauto VIRVE KOHU VÄITE: Vaaralli nen 7 numeroa 46 €. 2 20 36 PÄÄKIRJOITUS 5 PÄIVÄN POLTTAVAT 6 • Messupakka kunnolla sekaisin • Tasa-arvoa siviilipalvelusmiehille KIPINÄT 8 HÄTÄKESKUSASIAA 20 • Tervetuloa Poriin! ESIMERKKI KORVAUSKOUKEROISTA 26 PERSOONA ISTO KUJALA 28 PAPPI JA PALOKUNTALAINEN 32 LÄMPÖKAMERAMIES 35 NCT-KOULUTUSTA 36 KUNNOSSA 42 • Sammutustyössä syöpävaara VILLIMIES 47 HÄTÄKESKUSASIAA, OSA II NcT-KOULUTUS palokuntalainen palokuntalainen Tilaukset: www.palokuntalainen.fi tai tekstiviestillä puh. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä mitä alalla tapahtuu. Palokuntalaisen löydät myös Facebookista. Tule ottamaan osaa ajankohtaisiin keskusteluihin, antamaan palautetta, lukemaan alan uusimmat uutiset tai tykkää muuten vain. 050 355 0991 Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja uutisiin keskittyvä erikoislehti
• www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi Päätoimittaja Pekka Koivunen Toimittaja Isto Kujala Toimittaja Silvio Hjelt Toimitussihteeri Anne Mallius Taitto Anna Broholm Avustaja Jarno Joensuu Avustaja Tuuli Heervä Ilmoitukset Maria Salo No. Niissä on kyse yksittäisistä ihmisistä, jotka pyrkivät tuomaan esiin epäkohtia, jotka taasen vaikuttavat suureen joukkoon ihmisiä. • Tässä lehdessä on luettavissa kolme erilaista tarinaa, joissa kaikissa on yksi yhteinen piirre. Osa on vahvasti eri mieltä. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt ja Isto Kujala • Avustajat Tuuli Heervä ja Jarno Joensuu • Ohjeistamispäällikkö H. 52 • 30.4.2013 ISSN 1798-2685 52 42 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUSJA PELASTUSTEKNIIKKAA • OSA 2 – Onnettomuusajoneuvojen stabilointi 48 PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA 52 • Kuuba BRANDKÅRISTEN 56 LETKUT SOLMUSSA 60 ANNA PALAA 61 ENSI NUMEROSSA 61 LIEKINHEITTÄJÄ 62 SAMMUTUSTYÖSSÄ SYÖPÄvAARA PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA KUUBA UUDET PALORISTIN SAAJAT 8 Juttusarja jatkuu... Vakuutusyhtiö tekee kaikkensa, jotta se välttyisi korvausten maksamiselta. Tuntemattomana pysyttelevän sopimuspalomiehen kertomus taistelusta vakuutuskorvauksiensa puolesta on monelle palokuntalaiselle ja myös ammattilaiselle tuttua tekstiä. Palokuntalainen • 52 3 Pelastusalan erikoislehti • 12. 0400 504 678 • Kannen kuva Maria Salo • Kuvapankit SXC • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. Sisäministeriön pelastusosasto on hiljaa. Suomessa ministeri Paula Risikko äityy vielä vähättelemään asiaa. rek. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus toimitus@palokuntalainen.fi • Päätoimittaja Pekka Koivunen, puh. Rajuimpana tarinana on Paul Eskelisen koruton kertomus asiasta, joka koskettaa aivan jokaista hälytystehtäviin osallistuvaa pelastusalan ihmistä. Juuso virta haluaa siviilipalvelusmiehelle samoja oikeuksia kuin varusmiespalveluksensa suorittavalle kun on kyseessä mahdollisuus saada raskaankaluston kuljettamiseen oikeuttava tutkinto siviilipalvelusaikana. Taisteluja. Hänen perustelunsa ovat vakuuttaneet osan kansanedustajista, joihin hän on ollut yhteydessä. Lehtemme tietoon vastaavia tapauksia on tullut useita. Ollikainen • Ilmoitukset ilmoitukset@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh. Monien ulkomaisten tutkimusten valossa sammutustyö on vaarallisempaa kuin on käsitetty
www.draeger.fi DRÄGER SUOMI OY | PUH. 0207 119 600 | ASIAKASPALVELU@DRAEGER.COM Dräger. Dräger HPS 7000 Urheilullis-dynaamisen muotoilun, ergonomisen istuvuuden ja laajan varustevalikoiman myötä saat käyttöösi monipuolisen kypäräjärjestelmän. Teknologiaa elämän puolesta. Dräger HPS 7000 tarjoaa optimaalista suojaa kaikkiin tehtäviisi. Dräger HPS 7000 – enemmän kuin palokypärä
Epäterveelliset elämäntavat on todettu yleiseksi syyksi myös palomiesten rapistumiseen. Kentältä on kuulunut yksittäisiä kannanottoja, että yli 63-vuotiaat eivät saisi ollenkaan osallistua pelastustoimintaan. Teknologiaa elämän puolesta. Monet luovuttavat jo viisikymppisinä. Kun muut perusteet jäävät arvoitukseksi, jäljelle jää puhdas diskriminaatio. Missä on suomalaisen (palo-) miehen ylpeys. Todellinen ikä on hyvin henkilökohtainen asia. Dräger HPS 7000 tarjoaa optimaalista suojaa kaikkiin tehtäviisi. Jopa kuusitoistavuotias kurssitettu nuori voi rajoitetusti osallistua pelastustoimintaan. Silti viranhaltija päättää toisin ja kieltää veteraanilta osallistumisen tositoimiin. Ilman tieteellistä tutkimustakin voi todeta, että sopimuspalokuntalaiset ovat kunnoltaan ammattiväkeä jäljessä. Sopimuspalokunnat tarvitsevat myös vanhempaa ikäluokkaa olevia sammutusmiehiä erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Dräger HPS 7000 – enemmän kuin palokypärä. Sopimushenkilöstön savusukelluskelpoisuus on yksi, vaikkakin kapea-alainen, kunnon mittari. Ei ikärasismille, vauhtia kunnon kohottamiselle Epäterveelliset elämäntavat on todettu yleiseksi syyksi myös palomiesten rapistumiseen.” Dräger HPS 7000 Urheilullis-dynaamisen muotoilun, ergonomisen istuvuuden ja laajan varustevalikoiman myötä saat käyttöösi monipuolisen kypäräjärjestelmän. Rapakuntoinen tai muuten operatiiviseen työhön soveltumaton seniori ei kuulu hälytysosastoon. Ammattiväestä sentään yli 80 % ylittää tämän riman. Hetkinen. Siinä missä ammattihenkilöstö vaatii eläkeikää alas, osa sopimuspalokuntalaisista on suivaantunut muutamien pelastuslaitosten ja erityisesti esimiesasemassa olevien viranhaltijoiden tapaan yrittää rajoittaa pelastustoimintaan osallistumista ikään perustuen. Joissakin palokunnissa 70-vuotias aktiivi hälytysosastolainen ei ole harvinaisuus. Osa ammattipalomiehistämme ei huolehdi itsestään. Pahimpien arvioiden mukaan vain joka neljäs hälytyskelpoinen sopimuspalokuntalainen on myös savusukelluskelpoinen. Eivätkö kunto ja työkyky ole hyvin paljon itsestä kiinni. Palokuntalainen • 52 5 Päätoimittaja Pekka Koivunen Pelastusalalla ammatikseen töitä tekevät ovat tänään iältään vähän päälle kaksikymppisistä noin 65-vuotiaisiin. Parinkymmenen viime vuoden aikana olemme kuulleet, kuinka palomiehen työ kuluttaa loppuun niin, että eläkkeelle pitäisi päästä jo 55-vuotiaana, kuten aiemmin oli laita. Konemiehen tehtävät ja monet varsinaista sammutusja pelastustoimintaa tukevat tehtävät soveltuvat erinomaisesti myös fyysistä ja henkistä kuntoaan vaalivalle sopimuspalokuntalaiselle. Näissäkin tapauksissa sekä mielipiteiden perustelut että niiden esittäjien pätevyys tällaisiin arvioihin ovat jääneet epämääräisiksi. Huolellisesti kuntoaan vaaliva pystyy tekemään yli kuusikymppisenä raskaita töitä niin palomiehenä kuin vaikkapa vanhustenhuollon lähihoitajana. Huonokuntoisia palokuntalaisia on yllättävän paljon. voi käydä – ja on myös tapahtunut – että lääkäri toteaa 70-vuotiaan olevan terveyden puolesta sopiva pelastustehtäviin ja tämä läpäisee vielä pelastussukellustestit. www.draeger.fi DRÄGER SUOMI OY | PUH. Ikä on kuitenkin vain numeroita. 0207 119 600 | ASIAKASPALVELU@DRAEGER.COM Dräger. Sopimushenkilöstön ikähaarukka on hieman ammattiväkeä leveämpi
Palokalustoliikkeiden yhdistys SPLY tekee irtioton ja aloittaa yhteistyön Jyväskylän Messujen kanssa. Ja messut tarvitsevat näyttävän ulkoalueen ajoneuvoineen, uskotaan useiden näytteilleasettajien piirissä. Messujen nimestä tullee kiistaa, sillä Turvallisuusmessut-sana on SPLY:n edustajan mukaan heidän hallinnassaan. Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan Turvallisuusmessut järjestetään 3.–5.9.2014 Jyväskylässä. Koko messuinstituutio on nyt järistyksen kourissa. Palokuntalainen • 52 6 MESSUPAKKA kunnolla sekaisin Turvallisuusmessut Jyväskylään, Tamperekin jatkaa Kommentti: Tämä tästä vielä puuttui • Tampere, Helsinki, Jyväskylä ja jopa Lahti. Turvallisuusmessujen siirtäminen Nordic Welding Expo 2014 -messujen kanssa samaan ajankohtaan takaa heidän mukaansa paremman yleisömenestyksen. Pirkkahallin vetovoima on viime vuosina laskenut. Messujen suunnittelu alkaa kuluvan kevään aikana. Ensi vuoden syksylle suunnitteilla olevat turvallisuuteen keskittyvät kahdet messut ovat yksinkertaisesti liikaa. Löytyykö onni Jyväskylästä vai vetääkö Tampere pidemmän korren. Pelastusalan päämessutapahtumana on tähän mennessä voitu pitää Tampereella joka toinen vuosi järjestettyjä Kansainvälisiä Turvallisuus-, Securityja Työhyvinvointi-messuja. Messuilta onkin toivottu kasvojenkohotuksen lisäksi myös sisällön kehittämistä. Tampereen Messujen päätös ajankohdan siirtoon perustunee kaupallisiin seikkoihin. Pelastusalan järjestöillä on asiassa varmasti sanansa sanottavanaan. • Tampereen Messujen päätös siirtää yksipuolisella päätöksellä Turvallisuusmessujen ajankohta marraskuuhun sai pelastusalan yritykset pohtimaan messukeskuksen vaihtamista. Tamperelaisilla ja STYL:lla (Suomen Työsuojelualan yritysten liitto) on myös intohimonsa nimen suhteen.. Uuden ajankohdan taustalla on myös halu toteuttaa Turvallisuusja Työhyvinvointimessut samanaikaisesti Pohjoismaiden suurimpien hitsausalan ammattilaisten Nordic Welding Expo 2014 -messujen kanssa, sillä tapahtumat tarjoavat merkittäviä synergiaetuja näiden alojen ammattilaisille, kertoo myyntijohtaja ville Keskinen Tampereen Messut Oy:stä. Siinä messupaikkakuntia koluttavaksi pelastusalan ja laajemmin turvallisuusalan henkilöille. Erityisesti ulkoalueen tärkeys painottui päätöksenteossa. Mukana järjestelyissä ovat palokalustoliikkeiden liiton lisäksi myös pelastusalan järjestöjä. Välivuosina Helsingin messukeskuksessa järjestetyn, merkittävästi suuremman Finnsecuritytapahtuman pelastusalan tarjonta on ollut melko vaatimaton. Onko SPLY:n irtiotto pelastusalan ykköstapahtuman pelastus. Marraskuu on useiden alan yritysten mielestä aivan liian myöhäinen ajankohta esitellä esimerkiksi ajoneuvoja ulkoalueilla. – Kansainväliset Turvallisuusmessut järjestetään vuonna 2014 syyskuun sijasta marraskuussa, jolloin on vähemmän alan kilpailevia kansainvälisiä tapahtumia
Siihen ei sisälly aseellista palvelusta, vaan se tapahtuu siviilipalveluskeskuksessa ja työpalvelussa. Onko hallituksella kyseinen asia epätasa-arvo asia tiedossa ja onko hallitus valmis valmistelemaan siviilipalvelussäännöksiä niin, että ajokorttikoulutuksen osalta olisivat samat kouluttautumismahdollisuudet?” Juuso virta.. Siksi koulutusta ei ole tarkoituksenmukaista järjestää. Lukuisat kansanedustajat ovat kommentoineet asiaa. ”Suomen puolustusvoimat tarjoaa varusmiehilleen tietyin edellytyksin mahdollisuutta suorittaa eri ajokorttiluokkien koulutusta. Puolustusvoimissa annettu koulutus antaa pätevyyden kuljettajan työtehtäviin ja se luetaan hyväksi myös alan jatko-opinnoissa. Jos olisit halunnut yhteiskunnan maksavan kuorma-autokorttisi, olisi kannattanut hakeutua varusmieheksi ja siellä kuljettajakoulutukseen. Siviilipalvelus on Suomessa vaihtoehto varusmiespalvelukselle. Siviilipalveluksessa olevalla on periaatteessa samoja velvollisuuksia, kuin varusmiespalveluksessa olevalla. Asepalveluksessa on mahdollisuus saada kortti ja ammattipätevyys jo ennen virallista 21 vuoden ikää. Varusmiespalveluksessa on tosiaan mahdollista suorittaa C-kortti, jos varusmiehen tehtävä sitä edellyttää. Muun muassa Länsi-Suomen varuskunnissa koulutettiin viime vuonna 800 Cja E luokkien kuljettajaa. Eduskunnassa asiasta on tehnyt kirjallisen kysymyksen perussuomalaisten kansanedustaja Lea Mäkipää. Tasa-arvoisen palvelun suorittamisen ehtona tulisi soveltuvin osin olla myös mahdollisuus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin niistä etuisuuksista, joita varusmiespalvelussakin tarjotaan. Siviilipalveluksessa ei ole samaa oikeutta osallistua ajokorttikoulutukseen, kuin varusmieskoulutuksessa. Siviilipalveluksessa ei pääsääntöisesti ole tehtäviä, jotka edellyttäisivät C-korttia. VPK-harrastuksesi on yhteiskunnallisesti tärkeää, mutta se on vapaaehtoistyötä. Monille varusmiehille tämä mahdollisuus tuo myös tulevaisuuden ammatin. • Juuso virta on vedonnut asiassaan useisiin eri tahoihin ja saanut ristiriitaisen vastaanoton. Peruste kortille ei ole siviiliharrastus. Kestoltaan siviilipalvelus on keskimäärin pitempi, kuin varusmiespalvelus. En kuitenkaan ole samaa mieltä kanssasi. Palokuntalainen • 52 7 Ja näin vastaa Juuso Virran kirjeeseen toista ääripäätä asiassa edustava perussuomalaisten Jussi Niinistö: ”Kiitos aloitteesta. Talvisin terveisin! Jussi Niinistö, Kansanedustaja Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja” Yhden miehen taistelu kuorma-autokortista Kansanedustajien vastauksia on nähtävillä Palokuntalainen-lehden nettisivuilla osoitteessa www.palokuntalainen.fi Tasa-arvoa siviilipalvelusmiehille Siviilipalvelusmies Juuso Virta (Kiukaisten VPK ja Turun VPK) on tehnyt olan takaa töitä, jotta C-kortin suorittaminen siviilipalvelusaikana tehtäisiin mahdolliseksi aivan kuten varusmiespalveluksessa on asian laita
Lue kattava lista kaikista Paloristin saaneista netistä, osoitteesta www.palokuntalainen.fi. KIPINÄT Pelastusalan korkein kunniamerkki Paloristi 16 ansioituneelle Sisäasiainministeri Päivi Räsänen luovutti 26.4.2013 pelastusalan korkeimman kunniamerkin, paloristin 16 henkilölle. (017) 368 4000 | info@peltaco.com UUTUUS! Harjoitusnuket Letkurinkka helpottaa letkujen kantamista ja siirtämistä metsäpaloissa, isoissa kiinteistöissä ja tehdasalueilla.. www.peltaco.com Ylipainonukke 180/260 kg Vesipelastusnukke Lumivyörynukke Tuotteet pelastusalan ammattilaisille! Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. PALORISTI Paloristi on pelastusalan korkein kunniamerkki, joka voidaan antaa tunnustukseksi kunnostautumisesta sammutusja pelastustyössä sekä palkinnoksi ansiokkaasta palveluksesta palokunnassa tai muussa palontorjuntatyössä. Paloristin voi saada myös henkilö, joka on asiantuntemuksellaan tai muulla tavalla tehokkaasti avustanut palontorjuntatyötä. Valtioneuvoston juhlatilassa Smolnassa järjestetyssä luovutustilaisuudessa merkin saivat: • Johtaja Jukka Aaltonen, Hätäkeskuslaitos, Salo; apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus, Palosuojelurahaston hallituksen puheenjohtaja, Pori; pelastusjohtaja Erkki Hokkanen, Etelä-Karjalan pelastuslaitos, Lappeenranta; vakuutusneuvos Harri Kainulainen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön entinen puheenjohtaja, Helsinki; toiminnanjohtaja Isto Kujala, Suomen Sopimuspalokuntien Liitto, Lappeenranta; pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Oulu; valiokuntaneuvos Ossi Lantto, eduskunta, Helsinki; pelastusjohtaja Seppo Lokka, Etelä-Savon pelastuslaitos, Mikkeli; kaupunkineuvos Juhani Meriläinen, Palosuojelurahaston hallituksen entinen puheenjohtaja, Joensuu; pelastuspäällikkö Seppo Männikkö, Pirkanmaan pelastuslaitos, Tampere; johtaja Matti Orrainen, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Hyvinkää; veturinkuljettaja Mauno Peltokoski, Suomen Sopimuspalokuntien Liiton hallituksen jäsen, Nurmo; pelastusjohtaja Jari Sainio, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Turku; pelastusjohtaja Simo Tarvainen, Keski-Suomen pelastuslaitos, Jyväskylä; rehtori Reijo Tolppi, Pelastusopiston entinen rehtori, Kemi; ja pelastusjohtaja Pekka Tähtinen, Satakunnan pelastuslaitos, Pori
020 618 5515, juhani.intosalmi@trafi.fi Pelastusopisto tutkimusjohtaja Esa Kokki, puh. Palot syttyvät useimmiten liikenteessä, matkustajien ollessa kyydissä, jolloin suuronnettomuuden riski on huomattava. – Matkustajien turvallisuus on asia, jossa ei saa luottaa hyvään onneen. Hyvä onni on ollut mukana monessa palossa: yksikään palo ole tapahtunut yöllä, matkustajina ei ole ollut liikuntarajoitteisia henkilöitä, palot eivät ole olleet seurausta kolarista ja paloissa olleet linjaautot eivät ole kaatuneet siten, ettei ovia ole voinut käyttää poistumiseen. Kyydissä olleet 50 matkustajaa olivat onneksi nuoria, jotka pystyivät poistumaan liikkuvasta autosta. Viime vuonna vaarallisin tilanne oli palo, jossa kuljettaja ei saanut pysäytettyä savuavaa linja-autoa. Pidemmällä tähtäimellä Trafi tulee myös ehdottamaan paloturvallisuutta tukevia muutoksia lainsäädäntöön. – Linja-autoyrittäjät ovat avainasemassa bussipalojen ehkäisyssä, painottaa Trafin pääjohtaja Kari Wihlman Linja-autopalot 2012 -raportin julkaisutilaisuudessa. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Trafin tutkimussivuilta osoitteesta www.trafi.fi/ julkaisut2013 Tutkimus kertoo: Vain hyvä onni estänyt kohtalokkaat bussipalot Vuosittain raportoidaan maailmalta linja-autopaloista, joissa menetetään kymmeniä ihmishenkiä. Suomessa kohtalokkailta linja-autopaloilta on vielä vältytty – mutta ainoastaan hyvän tuurin ansiosta, selviää Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tuoreesta raportista, joka päättää kolmivuotisen linjaautopalojen tutkimushankkeen. Palokuntalainen • 52 9 INFO Ohjeet linja-autopalojen torjuntaan valmistuvat loppuvuonna Trafi on laatimassa yhteistyössä toimijoiden kanssa linja-autoliikenteen ohjeistoa, jota noudattamalla paloja saadaan vähennettyä ja mahdollisilta henkilövahingoilta vältytään. Trafi tulee myös valmistelemaan ehdotuksen paloturvallisuusvaatimuksiksi julkisella rahalla kustannettaviin bussikuljetuksiin, muun muassa koulukuljetuksiin. Onnettomuustutkintakeskus julkaisi jo 10 vuotta sitten suositukset linja-autojen paloturvallisuuden parantamiseksi. Ohjeiston on tarkoitus valmistua tämän vuoden aikana. Busseja palaa joka viides päivä Linja-autopalot ovat lisääntyneet pikkuhiljaa. 050 362 5103, esa.kokki@pelastusopisto.fi www.trafi.fi • 60 linja-autopaloa, joista • 25 syttyi moottoritilassa ja 18 rengastilassa • 42 paloista saatiin sammutettua tai rajoitettua ennen palokunnan paikalle tuloa • 18 paloa sammutti palokunta BUSSIPALOTILASTOA vUODELTA 2012:. Linja-autopalot Suomessa -tutkimushankkeen loppuraportin ovat laatineet Esa Kokki ja Timo Loponen Pelastusopistolta. Suuri osa viime vuoden linja-autopaloista olisi voitu välttää ennakoivalla huollolla. LISÄTIETOJA: Trafi johtava asiantuntija Juhani Intosalmi, puh. – Myös maksavana asiakkaana hirvittää, ettei matkustajien turvallisuuden parantamiseksi esitettyjä suosituksia ole otettu käyttöön, toteaa tutkimuksen toinen tekijä, Pelastusopiston tutkimusjohtaja Esa Kokki
– Teos on toteutettu yhteistyössä Porin VPK:n ja Turun Yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kanssa, kertoo yleisen historian dosentti ja hankkeen päätoimittaja ja johtaja Anna Sivula. – Kirja ei ole aivan perinteinen historiateos. Palokuntalainen • 52 10 KIPINÄT KIPINÄT • Juhlavuoden kunniaksi Porin VPK:n historiasta tehty kirja Karhu, kirves ja punainen kukko. Heidän lisäkseen teoksen toteutuksesta ovat vastanneet Riina Haanpää, Johanna Jakomaa, Anni Ruohomäki, Susanna Siro sekä Jenni Tuulasjärvi. Vapaaehtoista palokuntaa on tässä tutkimuksessa tarkasteltu ympyröivän yhteiskunnan, yhteisöjen ja kulttuurin muutosten muodostamaa taustaa vasten. Viimeisimmän historiikin jälkeen päätimme, että seuraavan teokseen tarvitaan ulkopuolisia tekijöitä. Porin VPK:lla juhlavuosi Keskimmäisessä kuvassa vasemmalta: Johanna Jakomaa, Suvi Aitto-oja, Anna Sivula, Anni Ruohomäki ja Jenni Tuulasjärvi.. – Opiskelijoiden merkitys projektissa on ollut suuri. Esimerkiksi Suvi on tehnyt pro gradu -tutkimuksensa juuri Porin VPK:n historiasta 1863–1986 ja toiminut hankkeessa tutkimusavustajana, projektisihteerinä ja kuvatoimittajana, kertoo Sivula. Karhu, kirves ja punainen kukko Porin vapaaehtoinen palokunta täyttää 150 vuotta 4.6.2013. Kirjan toisena tekijänä on filosofian maisteri, kuva-artesaani Suvi Aitto-oja. Juhlavuoteen mahtuu muun muassa paraati, pääjuhla, palokunnan historiaan liittyvän kirjan julkistaminen, VPK:n 150-vuotisnäyttely sekä muistomerkin paljastus. Hanke laitettiin vireille jo vuonna 2009, kertoo Porin VPK puheenjohtaja Tarja Hakanen. Kirjan lisäksi on yleisön nähtävillä samanniminen näyttely, jossa on mahdollista tutustua palokuntatoimintaan ja Porin VPK:n historiaan. Päädyimme lopulta ammattitutkijoihin. – Porin VPK on julkaissut historiikkeja säännöllisesti 25 vuoden välein. Kaupunki kehittyy, samoin tekee myös palokunta, summaa Sivula
Hän toimi poikajoukkueen apulaisjohtajana vuosina 1960–1966 ja johtajana 1967–1969. Hän toimi myös vuonna 2007 julkaistun ”Porin Vapaaehtoinen Palokunta 1988–2007” -historiikin työryhmän puheenjohtajana. VPK:n silloiseen poikajoukkueeseen (nykyisin Nuoriso-osasto) Luonila liittyi 11-vuotiaana 1955. TOKEVA 2012 -ohjeet ovat vapaasti käytettävissä sekä koulutus-, harjoitusja torjuntatilanteissa. Ennen eläkkeelle jäämistään Luonila oli Kemira Pigments Oy:n sosiaalipäällikkö. Paketissa on taktisten ja menetelmäohjeiden lisäksi nyt mukana OVA-ohjeet, kansainväliset kemikaalikortit, käyttöturvallisuustiedotteita (KETU-rekisterin tietoja) ja CBRNE-ohje. Ei erityisiä laitevaatimuksia TOKEVA 2012 -ohjepaketti sisältää uuden ulkoasun, interaktiiviset ohjesivut ja hakemistot. Poikkeuksena neutralointilaskuri, jonka käyttö edellyttää Excel -ohjelmistoa. kuljetusalan yhteistyö. Palokuntalainen • 52 11 Lauri Lempinen 24.3.2013 Lauri Lempinen 040 538 9112 Porin VPK, sihteeri, lauri.lempinen(at)porinvpk.net ANTERO LUONILA PORIN VPK:N KUNNIAPUHEENJOHTAJAKSI Porin VPK:n kevätkokouksessa 23.3. Ennen eläkkeelle jäämistään Luonila oli Kemira Pigments Oy:n sosiaalipäällikkö. 050 3098 412, tokeva@pelastusopisto.fi Tarja Ojala, Safety Futures, puh. Torjuntaohjeet on laadittu TOKEVA -projektissa vuosina 2009 2012 Palosuojelurahaston ja Pelastusopiston rahoituksella. Suomen Pelastusalan Keskusliiton (SPEK) asettaman vapaaehtoispalokuntien mallisääntötyöryhmän puheenjohtajana Luonila toimi 1993–94. Pelastusopisto ja ohjeiden tekijät kiittävät kaikkia yhteistyöhön osallistuneita asiantuntijoita. Ohjeiden käyttö edellyttää tietokoneelta tavanomaista käyttöjärjestelmää ja Acrobat Reader -ohjelmaa. Suomen Pelastusalan Keskusliiton (SPEK) asettaman vapaaehtoispalokuntien mallisääntötyöryhmän puheenjohtajana Luonila toimi 1993–94. Vuodesta 2004 lähtien hän on toiminut VPK:n tiedottajana ja on myös palokunnan Tukiosaston ja Valistusryhmän sihteeri. Palokuntayhdistyksen hallitukseen Luonila valittiin 1989. 0400 715 168 www.pelastusopisto.fi. Hän toimi myös vuonna 2007 julkaistun ”Porin Vapaaehtoinen Palokunta 1988–2007” -historiikin työryhmän puheenjohtajana. Suojelulohkon päällikön kurssin hän suoritti Pelastusopistossa 1988. Hän toimi poikajoukkueen apulaisjohtajana vuosina 1960–1966 ja johtajana 1967–1969. Suojelulohkon päällikön kurssin hän suoritti Pelastusopistossa 1988. Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton hallituksen jäsen hän oli vuodet 2000–2003. Aineisto sopii 1 Gt:n muistitikulle. Hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1990–2002. Vuodesta 2004 lähtien hän on toiminut VPK:n tiedottajana ja on myös palokunnan Tukiosaston ja Valistusryhmän sihteeri. Viranomaiskäyttöön tarkoitettujen lisäosien, kuten CBRNE-ohjeen ja KETU-tietojen jakelu hoidetaan Pronto-tunnuksilla. Kaikki tiedostot myös ainekohtaiset liitetiedostot sisältyvät TOKEVA 2012 -ohjeisiin ja ne ovat käytettävissä ilman Internet-yhteyttä. kutsuttiin monivuotinen puheenjohtaja ja palokunta-aktiivi Antero Luonila yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. TOKEVA 2012 on valmis Toimintaohjeet kemikaalionnettomuuksien varalle ovat valmiit. Luonilan yhteystiedot: 050 569 3672, antero.luonila@porinvpk.net Antero Luonila Porin VPK:n kunniapuheenjohtajaksi • TOKEvA 2012 -ohjepaketti sisältää torjuntaohjeet kemikaalien ja muiden vaarallisten aineiden vaaratilanteille. LISÄTIETOJA: Jouni Salminen, Pelastusopisto, puh. VPK:n silloiseen poikajoukkueeseen (nykyisin Nuoriso-osasto) Luonila liittyi 11-vuotiaana 1955. Julkinen versio on vapaasti ladattavissa Pelastusopiston kotisivuilta. TOKEVA 2012:ssa on mukana taktiset torjuntaohjeet, niiden käyttöön tarvittavat hakemistot, menetelmäohjeet ja käyttäjän opas. Päivitettyjen tietojen taustalla on hankkeen ohjausryhmän, pelastusalan, viranomaisten, teollisuuden, useiden virastojen ja mm. Luonilan yhteystiedot: 050 569 3672, antero.luonila(at)porinvpk.net • Porin vPK:n kevätkokouksessa 23.3. Valmis ohjepaketti on ladattavissa Pelastusopiston verkkosivuilta Tokeva 2012. Vuonna 1944 syntynyt Antero Luonila on syntynyt Porissa vuonna 1944. Vuonna 1944 syntynyt Antero Luonila on syntynyt Porissa vuonna 1944. Palokuntayhdistyksen hallitukseen Luonila valittiin 1989. Hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1990–2002. Palaute ja mahdolliset korjaustai kehitysehdotukset ovat tervetulleita. Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton hallituksen jäsen hän oli vuodet 2000–2003. Kaksi versiota TOKEVA 2012 tulee jakeluun kahtena versiona, julkisena ja viranomaisversiona. Ohjeet ovat saaneet entistä kattavammat hakemistot ja uuden ulkoasun. kutsuttiin monivuotinen puheenjohtaja ja palokunta-aktiivi Antero Luonila yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi
Mitaleja on kahta lajia: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön 175-vuotismitali ja Turun VPK:n 175-vuotismitali. – Palokuntamme on tänään aktiivinen ja monipuolinen yhdistys, kertoo VPK:n puheenjohtaja Kari Suominen. Viime vuonna vietettiin historiallisesti arvokkaan talon 120-vuotisjuhlaa. Pääjuhlaan odotamme mukaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistöä puolisoineen. Paraatiin odotetaan osallistuvan useita palokuntia. Kummankin mitalin suunnittelusta on vastannut Teuvo Kuusela Turun VPK:sta. Lisäksi palokuntaan kuuluu jo vuonna 1873 perustettu puhallinorkesteri. – Yleisölle suunnattuun paraatiin odotetaan 300–400 palokuntalaista ja 35 ajoneuvoa. Juhlavuotta täydentää samalle vuodelle osuva Suomen vanhimman edelleen toimivan soittokunnan, Turun VPK:n Puhallinorkesterin, 140-vuotisjuhla. Palokuntalainen • 52 12 KIPINÄT • Osa juhlavuoden tilaisuuksista järjestetään yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kanssa. Tällöin Turkuun kokoontuvat maamme pelastusjohtajat ajankohtaispäivilleen, järjestetään alan kansainvälisten järjestöjen puheenjohtajiston kokous ja pelastustoimen ajankohtaisseminaari. Palokunnalla oli vuonna 2012 39 hälytystehtävää. Mitalit valmiina Juhlaviikon aikana tullaan jakamaan palokuntatoiminnassa ansioituneille henkilöille 175-vuotisjuhlan kunniaksi teetettyjä mitaleja. Vuonna 2011 määrä oli peräti 95, sillä Tapaninpäivän myrsky työllisti myös VPK:n kolmea yksikköä. Teksti ja kuva Isto Kujala Kuvassa 175 v juhlien valmistelijoita (vasemmalta) palokuntajohtaja Petri Jaatinen, puheenjohtaja Kari Suominen, Turun vPK:n hallituksen jäsenet Pekka Santala ja Lars Wirèn. Yhdistys omistaa myös Turun suosituimpiin lukeutuvan tapahtumatalon, joka valmistui vuonna 1892. Nyt patsas sijaitsee VPK:n talon pääoven edessä, kertoo Suominen. Lauantaina 31.8.2013 on suurella yleisöllä mahdollisuus seurata palokuntalaisparaatia aivan kesäisen kaupungin keskustassa. Lähtövalmiudesta huolehtii 40 hälytyskelpoista jäsentä. Palokunnalla oli vuonna 2012 39 hälytystehtävää.”. Lisäksi päivien aikana julkaistaan vuoden palomies, vuoden sopimuspalokunta ja Palosuojelurahaston innovaatiopalkinto. Tapahtumien suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. – Tulevaa juhlaa on jo pitkään valmisteltu – yksi tärkeimmistä valmisteluista oli, kun Julinin patsas siirrettiin lokakuussa 2012 uuteen paikkaan. Jäseniä yhdistyksessä on runsaat 280. Varsinaiset juhlallisuudet ajoittuvat 28.8.–1.9.2013 väliseksi ajaksi. Turun vPK on pohjoismaiden vanhin Turun VPK on Suomen ja samalla koko pohjoismaiden vanhin yhtämittaisesti toiminut palokunta. Turun VPK 175 vuotta Vetreä vanhus Tänä vuonna tulee kuluneeksi 175 vuotta Turun Vapaaehtoinen Palokunta ry:n perustamisesta. Turun VPK toimii Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana. Kaupungissa vietetään niin Turun VPK:n kuin koko Suomen palokuntatoiminnankin 175-vuotisjuhlia. – Toimintaa on niin hälytys-, nuoriso-, nais-, järjestökuin veteraaniosastossakin
Takissa ja housissa on isot taskut. Takissa on irroitettava vakanssinumerolaatta. Kurssi kesti kaksi viikonloppua Oulussa ja yhden viikon Pelastusopistolla Kuopiossa. Alueellinen sopimuspalokuntien päällikkökurssi Oulussa Pelastusopisto järjesti yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön Oulun alueyksikön kanssa alueellisen sopimuspalokuntien päällikkökurssin helmija maaliskuussa. Eturivi vasemmalta: Jukka Olkkonen (Haapajärven vPK), Markku Taavo (Kemijärven vPK), Mika Aikio (Utsjoen vPK), Matti Hurula (Pelastusopisto), Marko Mattila (Sodankylän vPK), Kimmo Heikka (Tornion vPK). Kurssinjohtajana toimi vanhempi opettaja Matti Hurula. Pelastusopisto järjestää kurssin silloin yhdessä Hämeen pelastusliiton kanssa. Tukevasta collegemateriaalista valmistettu väliasu, jossa on polvija kyynärvahvikkeet. mukaan. Takkiin on saatavana erikseen myös huppu ja tikkivuori. Päähineinä suikka, kenttälakki ja turkislakki.. Suosittu nuorten 2-osainen harjoitusasu, jossa on hihoissa ja lahkeissa reilut prismaheijastinnauhat, leveät vyölenkit nuorten sammutusvyötä varten. Näistä kymmenen tuli Lapin, yksi Oulu-Koillismaan ja kaksi Jokilaaksojen pelastuslaitoksen alueilta sekä yksi Lentosotakoululta Kauhavalta ja yksi Agnico Eagle Finlandin tehdaspalokunnasta Kittilästä. Syksyllä 2013 järjestetään myös ruotsinkielinen sopimuspalokuntien päällikkökurssi. Seuraava alueellinen sopimuspalokuntien päällikkökurssi järjestetään syksyllä 2013 Lahdessa. Puserossa reilu rintatasku ja housuissa sivutaskut. • Sopimuspalokuntien päällikkökurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa näin pohjoisessa. Palokunta-asut meiltä Varastostamme löydätte myös uudet palolaitosten toimistoasut. Soita ja sovi tapaaminen. Kurssilaiset valitsivat SSPL-stipendin saajaksi Mika Aikion, Utsjoen VPK:sta. Perinteinen palokunnan juhlapuku malli m/58. Keskeltä vasemmalta: Kari Talvensaari (Posion vPK), Mauri Poikkijärvi (AEF Kittilä), Ossi Kumpula (Sodankylän vPK), Mikko Mella (Muonion vPK), Patrik Willberg (Oulun vPK), Hannu Leppäjärvi (Enontekiön vPK). Kurssille osallistui yhteensä 15 palokuntalaista. vasemmalta ylhäältä: Jari vähäkainu (Pelastusopisto), Jarmo Heikka (Karungin vPK), Tero Sipilä (Alavieskan vPK), Jaakko Gerdt (Rovaniemen vPK), Petri Yli-Mannila (Kauhavan Lentosotakoulu). Meiltä myös päällystakit, päähineet, paidat, solmiot, arvomerkit ja lakkimerkit. pajunen@pajunen.fi Toimenkatu 2, 38700 Kankaanpää (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. Palokunnan kenttäpuku m/83, jossa on vetoketjukiinnitys ja hengittävä verkkovuori. Kurssilaiset yhteiskuvassa
Samalla menetetään myös tavoitellut säästöt. Jalosen mielestä uusi toimintamalli on aiempaa kankeampi. Kansanedustaja Jalonen esittää, että Vartiolentolaivueen sukellustoiminnasta säästäminen on kyseenalaista useista eri syistä. 050 512 0851 • I Sopimuspalopäällikköseminaari kokoontui huhtikuussa Askosen residenssillä Kittilässä. I sopimuspalopäällikköseminaarilla on vahva kytkentä Liiton alkuaikoihin, jolloin ensimmäinen liittohallitus koottiin erityisesti seminaarin kautta syntyneen valtakunnallisesti kattavan palokuntalaishenkilökemiasynergian pohjalta. LISÄTIETOJA: Kansanedustaja Ari Jalonen puh. Jatkossa sukellustoiminta keskitetään merivartiostoihin. – Tällä säästötoimenpiteellä vain siirretään kustannuksia paikasta toiseen. Sukellustaito on osa pintapelastajan ammattitaitoa ja sukelluskoulutus (merivoimien tai pelastuslaitoksen) on yksi pintapelastajakoulutuksen pääsyvaatimuksista. Palokuntalainen • 52 14 • vartiolentolaivueen tärkein tehtävä on meripelastus ja lisäksi se on paikannut pelastuslaitosten sukellustoiminnan puutteita. Seminaarijakson pilkkikisan kokonaissaalis rajoittui tällä kertaa yhteen ainoaan rautuun, mutta sen paino-/pituussuhde olikin sitten 940/46 g/cm, mikä oli liki sama kuin pääpalkinnoksi lahjoitetun mönkijän. Sopimuspalopäällikköseminaari on merkittävästi vaikuttanut siihen, että valtakunnassa on vahva sopimuspalokuntajärjestelmän puolestapuhuja. Ykkösseminaarin veljistä kaikki eivät enää aja keikkaa, joten ohjelman painotus oli tällä kertaa operatiivisten seikkojen sijasta enemmänkin henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Merija vesialueilla on edelleen hoidettava pelastustehtävät, samoin on huollettava niihin tarvittavat varusteet ja kalusto, selvittää Ari Jalonen kysymyksensä perusteluja. Osittain kevään kulkutautien vaivaama ja ajan hampaan runtelema veljesjoukko päätyi ennen kotimatkaa taas kerran osaltaan suosittelemaan kaikille sopimuspalokuntatoiminnan vastuutehtävissä oleville pyrkimistä mukaan seuraavaan sopimuspalopäällikköseminaariin! Seminaariveljet koolla Pilkkikilpailun toimihenkilöt työssään.. Salaisuuksia paljastamatta voidaan mainita, että tyypillisesti seminaariohjelmaan kuuluu sekä vahvaa asiapitoista ohjelmaa että reippailuakin. – Päätös ei huomioi Vartiolentolaivueen pintapelastajien ammattitaitovaatimuksia. Pahimmillaan viive pelastuspaikalle saapumisessa johtaa ihmishenkien menetykseen. Rajavartiolaitoksessa on meneillään talouden sopeuttamisohjelma ja Vartiolentolaivueen sukellustoiminta on lakkautettu säästösyistä. KIPINÄT KIPINÄT Kansanedustaja Ari Jaloselta (ps) kirjallinen kysymys Vartiolentolaivueen sukellustoiminnan jatkamisesta Kansanedustaja Ari Jalonen on jättänyt eduskunnassa sisäasiainministeri Päivi Räsäselle kirjallisen kysymyksen Vartiolentolaivueen sukellustoiminnasta. Useilla pelastusasemilla ei ole lainkaan sukellusvalmiutta tai hukuksissa oleva henkilö voi olla kaukana sukellusvalmiuden omaavasta pelastusasemasta. – Vartiolentolaivue hakee sukeltajan merivartiostosta, eikä oma sukellustaitoinen pintapelastaja olekaan käytettävissä. Pääasiallisena henkisenä tuotoksena oli tällä kertaa SSPL:n strategian hahmottaminen
Yksi syy hyvään luettavuuteen lienee juuri tässä. Kuvat ovat mielenkiintosia, vaikka niistä aina ei selviä, mistä tai kenestä on kyse. SARCO RUUHKAVILKKU Hyväksynnät EMC ja R65 Päiväja yötoiminto 50 x 125 x 21 mm Paino 160 g • Kirjan jäsentely on mielenkiintoisesti samalla sekä kronologinen että teeman mukainen. Lopullista ja luotettavaa yhteenvetoa ei Katajamäki tuota, vaan esittelee eri tahojen tekemiä tilastointeja. Kaverit, ystävät ja hyvä porukka tulivat esiin vastauksissa kuten myös se, että toiminnan kautta osallistuja saattoi toteuttaa omia arvojaan, kuten halua auttaa, tekemisellä on tarkoitus tai toiminnasta on hyötyä yhteiskunnalle. Sanna Malisen ja Teija Mankkisen tuottamassa toisessa osiossa käsitellään vapaaehtoisten motivaatiotekijöitä ja asenteita tehdyn tutkimuksen perusteella. tai soita (09) 777 1500 SWL-S 0707 Sarja Uusi kompakti ja pienikokoinen pintatai maski asennettava varoitus-/hälytysvalo. Hannele Palukka on tutkinut palokuntaa yhteisöinä eli selvitellyt sopimuspalokuntalaisten identiteettiä. Vaihtelu virkistää. Kirja on saatavilla SPEKin verkkokaupasta hintaan 25,90. Kirjan taitto on esimerkillinen. Tutkimusja kehityspäällikkö Teija Mankkisen toimittamassa kirjassa on neljä pääosaa, joista kahdessa on uutta, kyselyihin perustuvaa tutkimustietoa. Arvoituksellinen, kanteen leikattu nimi avautuu, kun kääntää kirjan auki sen toiselta aukeamalta. Kiireinen elämäntahti koettiin taasen esteenä palokuntatoimintaan osallistumiselle. Kaksi muuta perustuvat kirjoituspöytätutkimukseen.. Teoksen sanomaa on muun muassa se, että sosiaaliset syyt ovat tärkeitä motivaatiotekijöitä olla mukana palokuntatoiminnassa. Pika-arvio: Ansiokas teos sisältää paljon mielenkiintoista tietoa, mutta miksi se on paketoitu mahdollisimman vanhoilliseen ja raskaaseen formaattiin. Pika-arvio: Mielenkiintoista ja helppolukuista materiaalia luettavaksi pelastusalan ihmisille, vaikka ei tuntisi kyseistä pelastuslaitosta ollenkaan. Partasta parhaimmillaan. SARCO LED SECONDARY WARNING LIGHTS www.sarco.. Henki päällä Ensihoitoja pelastusalan monikynäilijä Marko Partanen on koonnut Vantaan palomiesten ammattiyhdistyshistoriaa teokseksi nimeltään ”Henki”. Paljon tietoa SPEKin julkaisema 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa -kirja on osa laajaa, suomalaisen pelastustoimen nykytilaa kartoittanutta tutkimushanketta. On aivan selvää kuvituskuvaa, sitten on kuvaa kuvatekstillä ja sitten ei oikein ole selvää, onko kuvassa joku tekstissä mainittu vai ei. Kyseessä on ammattilaisten muisteluita vuosien varrelta. Kirjaa voi tilata Mikko Ilmoselta sähköpostilla mikko.ilmonen@ vantaa.fi • Juhani Katajamäen kirjoittamassa osiossa käsitellään pelastusalan ikuista ongelmaa, tilastointia. On mukava heittäytyä tutkimaan vanhaa tapahtumaa, mutta toisaalta taas jonkin teeman käsittely koko muisteluajaltakin on paikallaan. Riitta Molarius selvittää tutkimuksessaan kenen riskejä pelastustoimi hallitsee
– Määräykset täyttäviä lukitustuotteita on jo olemassa. Oy Länsi-Suomen myyntipäällikkö Timo Tallus. Sisältäpäin katsottuna lukituksessa on kuitenkin huomioitava nimenomaan henkilöturvallisuus, ettei kukaan jää lukon vuoksi sisälle loukkuun, toteaa Abloy Standardien mukaan poistumisteiden on oltava esteettömiä, kulkukelpoisia ja turvallisia myös suurille ihmismäärille. paranee Joensuussa ja Björkbodassa lukkoja valmistavalla Abloylla on poistumistieturvallisuuteen tarjolla uudet stamdardit täyttävä Abloy Exit –kokonaisratkaisu, joka käsittää mekaaniset lukkorungot, sähkölukot, puomit, työntölevyt, oven painikkeet, ovensulkimet, palonsulkujärjestelmät ja oviautomatiikan.. Lukitusalan asiantuntijan mielestä rakennusten lukituksessa kiinnitetään usein ensisijaisesti huomiota omaisuuden turvallisuuteen. Kun ovea päin kävelee, puomi painuu sisään ja ovi aukeaa, Tallus kertoo. Suomessa ne eivät vain vielä ole lyöneet läpi. Uudet standardit lukoille tulossa Rakennusmääräykset antavat poistumisteille selkeät normit, mutta ovien ja lukituslaitteiden kannalta ovat selkeät käytännöt puuttuneet. Monissa Euroopan maissa ne kuuluvat jo normaaliin, hyvään rakennustapaan. Palokuntalainen • 52 16 KIPINÄT Luovutukset • Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) turvallisuusasiantuntija Jari Pouta kertoo, miten kiinteistön haltija voi parantaa tilojensa henkilöturvallisuutta: – Kiinteistön omistaja ja haltija sekä toiminnanharjoittaja vastaavat siitä, että vaaratilanteessa ihmiset pystyvät poistumaan rakennuksesta, uloskäytävät ja kulkureitit ovat esteettömiä ja turvallisia sekä poistumisovet aukeavat hätätilanteessa ilman avainta. Heidän pitää myös osaltaan ryhtyä toimiin pelastumisen turvaamiseksi ja helpottaa pelastustoimintaa. Ovien on avauduttava hätätilanteessa helposti ja poistumistiemerkintöjen on oltava selkeästi näkyvillä. Julkisissa tiloissa Euroopassa ovat poistumistiepuomit, niin sanotut ’paniikkipuomit’ jo tavallinen näky. Korityöstä vastasi Paja ViherVehmas. Poistumistieturvallisuus Niin sanotut ’paniikkipuomit’ ovat jo tavallinen näky.” • veho luovutti Lappfjärds FBK:lle Mercedes-Benz Atego 1329 AF, nelivetoisena ja Allison automaattivaihteistolla. Ensi kesänä voimaan tulevat eurooppalaiset poistumistieturvallisuuteen liittyvät standardit määrittävät muun muassa oven avausja sulkeutumisvoimat, kulutuskestävyyden ja palohyväksynnän. – Murtoturvallinen tila on ulkoapäin lukossa
03 222 1704 sähköposti: yritysvaate@yritysvaate.fi TAMREX OY Turvesuonkatu 7, 33400 Tampere Puh. 03 3142 1500 sähköposti: tamrex@tamrex.fi Yritysvaate on osa Tamrex-konsernia ja tulee sulautumaan kokonaan Tamrexiin kevään 2013 aikana. Kaksi kokoa. TAMREX OY / YRITYSVAATEMARKKINOINTI OY Aunankorvenkatu 7, 33840 Tampere Puh. Tie nykypäivään on kulkenut kuumailmapalloista lääkärihelikoptereihin. Ennen 1990-luvulla alkanutta nykyaikaista lääkinnällistä helikopteritoimintaa Suomessa tehtiin hiljaista, mutta tehokasta työtä sairaiden ja loukkaantuneiden kuljettamiseksi hoitoon vaikeakulkuisilta alueilta. Katso: www.acomen.net/esittely_101.html Ilmojen halki auttamaan Lentosairaankuljetuksen ansiokas tie nykypäivään -kirjan aikaperspektiivi ulottuu 1800–luvulta tälle vuosikymmenelle. Katso sairaankuljetuksen ja pelastusalan vaatteita ja varusteita verkkosivuiltamme www.tamrex.fi. Siihen on tarvittu sekä lentokoneita, jääkiitäjiä, ilmatyynyaluksia kuten myös helikoptereita. Suunniteltu erityisesti palopuvun päälle puettavaksi. PELASTAJAN VARUSTEET ENTISTÄKIN KATTAVAMPI VALIKOIMA TAMREXISTA • Tärkeimmiksi toiminnoiksi ovat osoittautuneet potilaan tavoittaminen mahdollisimman nopeasti, kriittisessä tilanteessa lääkärijohtoisen hoidon aloittaminen sekä potilaan kuljetuskuntoon laittaminen jo tapahtumapaikalla. Asiayhteydet ilmailun ja kaiken muun sairaankuljetuksen kanssa on otettu mukaan hahmottamaan kokonaisuutta. Kirja seuraa lentosairaankuljetuksen organisointia ja palvelukulttuuria Suomessa lähes 100 vuoden ajalta taustanaan koko yhteiskunnan ja terveydenhuollon kulloinenkin kehitysvaihe. Toiminnan painopiste on vaihtunut vuosien kuluessa sairaankuljetuksesta erikoislääkäritasoiseen ensihoitoon.. SIOEN PALOPUKU Uusi konsepti minimoi lämpörasituksen tasoa ja asusteen painoa tuloksena maksimoitu käyttömukavuus! Palomiehen liikkeet suosivat vesihöyryn poistumista alaselän kautta, mihin ei ole sijoitettu kalvoa. Niin ikään siirtokuljetukset sairaalasta toiseen ovat Suomen olosuhteissa olleet ilma-aluksilla joskus välttämättömiä, mutta yleensä potilaan hoidon ja nopean tavoittamisen kannalta vähintäänkin tarpeellisia. SIOEN HEIJASTINLIIVI Palosuojattu heijastinliivi, luokka 3. Pertti Kiiran ja Antti Järvisen kirjassa katsotaan asioita ensisijaisesti potilaiden hoidon ja koko terveydenhuollon kannalta. Värit oranssi, punainen ja keltainen
Palomiesurheilu: Golf Pietarsaari 30.8. SPPL: Palokuntien SM 2013 Jyväskylä 7.5. Palomiesurheilu: Yleisurheilu Lappeenranta 14.6. Palokuntalainen ilmestyy 26.10. SPPL: Sosiaalija terveyshuollon turvallisuusfoorumi Turku 29.5. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät avoin 1.–30.11. SPPL: Palopäällystöliiton syysopintopäivät Helsinki 13.–15.11 FinnSecKansainväliset ja turvallisuusja suojelualan messut Helsinki 14.11. Turvallinen Suomi -seminaari Helsinki 29.5. Palokuntalainen ilmestyy 31.8–1.9. SPEK: Naisja nuorisotyön syysseminaari Vuokatti Marraskuu 10.–15.11. SPPL: Pohjoismainen palopäällystön opintoviikko avoin 12.11. SPPL: Palopäällystö -golf Lahti 27.–28.6. SPPL: Tulevaisuuden pelastusasema ‘13 – Talentum Events Helsinki Kesäkuu 4.6. Nuohousalan ja pelastusviran-omaisten neuvottelupäivät Turku 26.9. SPPL: Jouluseminaari ja jouluglögit avoin 31.12. SPPL: Turvallisuusharjoitusten järjestäminen Vantaa Lokakuu 1.–.31.10 Palomiesurheilu: Uinti Raisio 1.10.– 30.11 Palomiesurheilu: voimailu/soutu Oulu 4.10. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Palokuntalai nen taas kesäkuussa! JES! Toukokuu 4.5. SPPL: Kansainvälinen turvallisuusviestinnän seminaari Helsinki 12.6. Palomiesurheilu: Suunnistus PäijätHäme 7.9. Palomiesurheilu: Ammunta Nokia 1.7.–31.8. Tulitöiden kurssinjohtajapäivät Turku 15.5. Palomiesurheilu: Jalkapallo Rauma 28.6. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Palomiesurheilu: Lentopallo Pori Elokuu 10.8. Palomiesurheilu: Salibandy Jyväskylä Joulukuu 10.12. Palokuntalainen • 52 18 KIPINÄT ALALLA TAPAHTUU Tiedot kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. OPTUKE II: Turvallisuus, yksilö ja yhteiskunta – turvallisuuspedagogiikan tutkimusja kehittämissymposium Helsinki 5.–6.6. SPPL: Tahallisten palojen ennaltaehkäisy seminaari Helsinki 11/15/ 2013 SPPL: Tulityöseminaari 2013 Helsinki 15.11. Stadin turvaviesti 2013 Helsinki 12.9. Palokuntalainen ilmestyy 26.11. Palokuntalainen ilmestyy Heinäkuu 3.–5.7. Palokuntalainen ilmestyy. SPPL: Pelastusalan triathlonin SM-kilpailu Kuopio 28.–29.8. Palokunta Suomessa 175-vuotta Turku Syyskuu 4.9
KUPE:n viikonloppuleiri Metsäpirtin leirikeskus, Tuusula Kesäkuu 7.–9.6. Tulikaste 2013 Padasjoki 21.– 27.7. Hakemukset toimitetaan rahastoon sähköpostitse tai postitse.. Brandkårsungdomsläger i Ystad Ystad 10.– 12.5. Tällaisia hankkeita ovat mm. Palokuntanuorten Leiri PeTo 2013 Kemi, Hepolan koulu 14.– 20.7. Avustuksilla tuetaan hälytysvalmiuden tehostamista tai työturvallisuuden parantamista tukevia varusteja kalustohankintoja tai hankkeita, joilla turvataan VPK -toiminnan jatkuvuutta ja toimintaedellytyksiä. Tulihaukka 2013 Kouvola, Utti 30.6– 5.7. Palokuntanuorten leiri Viitasaari 24.– 26.5. Avustusta haetaan sähköisillä lomakkeilla, jotka löytyvät osoitteesta www.psr.fi/pienavustukset. alv 24%) • nuoriso-osaston suojavarusteet • rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen paloasemakäyttöön Avustusta haetaan ilman määräaikaa jälkikäteen toteutuneiden kustannusten perusteella viimeistään vuoden kuluessa hankinnan maksamisesta. PALOKUNTANUORTEN LEIRIT JA TAPAHTUMAT Toukokuu 9.– 12.5. Sopimuspalokuntien tulee lisäksi pyytää hakemuksiinsa pelastuslaitoksen lausunto. Avustusta myönnetään yksikköhinnaltaan alle 10 000 euron hankkeisiin. vantaan palokuntanuorten viikonloppuleiri Padasjoki Palosuojelurahasto myöntää vuosittain avustuksia noin yhdeksän miljoonaa euroa tulipalon ehkäisyn ja pelastustoiminnan edistämistä koskeviin hankkeisiin. Kesäleiri 2013 Padasjoen Tarusjärvi 30.6– 6.7. Palokuntanuorten leiri Kemi 1.–6.7. FSB sommarläger Lemböte 2013 Lemböte lägergård på Åland Elokuu 9.– 11.8. ÅBBF Sommarläger Kimito 2013 Långdalen Kimito 8.6. Tulimylly 2013 palokuntaleiri(LSPeL) Säkylä 30.6– 6.7. cTIF kilpailutoiminnan harjoitusleiri Tampereen alue 14.– 16.6. Avustuskohteina ovat mm. Lisätietoja rahaston avustuksista: www.psr.fi SOPIMUSPALOKUNTIEN PIENAVUSTUKSET VUONNA 2013 Sopimuspalokuntien pienavustushakemukset on tarkoitettu sopimus-, tehdasja laitospalokunnille, joilla on voimassa oleva palokuntasopimus. Alueleiri Päijät-Hämeen Palokuntanuoret Padasjoki, Tarusjärvi 30.6– 5.7. Tuntematon 2013 Paloaukean koulu, Liperi Heinäkuu 1.–6.7. • hälytysosastojen varusteja kalustohankinnat • todennetun työturvallisuushaitan poistaminen • ajoneuvopaikkojen lisääminen • ajoneuvon hankinta (alle 10 000 euroa, sis. tutkimusja kehittämishankkeet, kaluston hankinta ja paloasemien rakentaminen
Häkeuudistus jatkuu Oulun hätäkeskus aloitti toimintansa marraskuussa 2011 ja Kuopion hätäkeskus viime vuoden marraskuussa. Loppusyksystä 2013 yhdistetään Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskukset Porin hätäkeskukseksi. Palokuntalainen • 52 20 Pirkanmaan hätäkeskuksen vuonna 2004 valmistunut rakennus vapautuu muuhun käyttöön marraskuussa. Hätäkeskusuudistuksessa ollaan menossa oikeaan suuntaan.” – Helena Borisov. varsinaisSuomen ja Hämeen yhdistäminen Turun hätäkeskukseen tehdään myös keväällä 2014. Uusimaa yhdistetään Keravan hätäkeskukseen kevättalvella 2014. Kun hätäkeskusten määrä on saatu laskettua kuuteen, alkaa uuden Ericatietojärjestelmän sisäänajo ja käyttö. Alustavasti sovittu yliheittopäivä on 19.11.2013. Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhdistäminen vaasan hätäkeskukseen tapahtuu puolestaan syksyllä 2014. Pirkanmaan hätäkeskuksen sali
Näistä ainakin puolet toivottavasti Tampereelta. S atakunnan hätäkeskuksella on johto vaihtunut tiuhaan. päivä on historiallinen. Poriin! Helena Borisov Porin Hätäkeskus odottaa uusia tulijoita. Hänen vastuulleen tulevat hallinnolliset asiat. Porilaiset toivottavat Tampereelta siirtyvät parisenkymmentä henkilöä tervetulleiksi patapaitojen karhukaupunkiin. Suomalaisittain suuren Pirkanmaan hätäkeskuksen toiminnot käännetään pienempään. Siirtymäaikana meillä tulee olemaan myös paljon määräaikaisia virkoja. Vuonna 2003 perustettu Satakunnan hätäkeskus muuttuu Porin hätäkeskukseksi. Borisov aloitti vuonna 1981 Kouvolan kunnallisessa ahk:ssa, suoritti palomestarikurssin, toimi Lapinjärven ja Liljendahlin kuntien palo-vss-päällikkönä neljä vuotta ja Anjalankosken palopäällikkönä vajaat kaksi vuotta. Tavoitteenamme on saada aikaan tamperelaisten kanssa Suomen paras hätäkeskus, sanoo Helena Borisov ja toivottaa tamperelaiset tervetulleiksi Poriin. – Toivoisin, että mahdollisimman moni siirtyisi Tampereelta meille, koska Pirkanmaan hätäkeskuksen henkilökunta on hyvin koulutettua, motivoitunutta ja kokenutta porukkaa. Muutokseen valmistauduttu Syksyn muutoksen valmistelut on aloitettu viime vuoden puolella. Hallinto kasvaa suhteessa vähemmän kuin salin henkilöstö. Hätäkeskuslaitoksen palvelukseen Borisov astui 2001. Tietysti siirtyminen tai vaihtoehtoisesti omalle kotiseudulle jääminen on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskukset yhdistyvät marraskuussa. Tampereen päällikkö Jouko Rytkönen siirtyy tänne apulaispäälliköksi. Helena Borisovin mukaan kahden hätäkeskuksen yhdistäminen pyritään tekemään mahdollisimman joustavasti kaikkien asianosaisten kannalta. Kaksi hätäkeskusten henkilökunnan yhteistä koulutustilaisuutta on pidetty ja tutustuttu on puolin jos toisin. Muutos kuitenkin mietityttää, vaikka siihen on valmistauduttu hyvin. – Hätäkeskusuudistuksessa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Pelkoja ja epävarmuutta saattaa aiheutua, mutta Oulun esimerkki osoittaa, että homma toimii, jos niin halutaan. Näistä kaksi on ollut naista, Heidi Kaipiainen ja nykyinen viestipäällikkö, syyskuussa 2012 Kouvolan Poriin vaihtanut Helena Borisov, 50. Valtio ei voi valintaa ratkaista. . Ministeri Anne Holmlundin aikana tehtiin sijoituspäätös, jota ei monista yrityksistä huolimatta peruttu. – Meille Poriin tulee päivystyshenkilökuntaan noin 40 hengen lisäys. Palokuntalainen • 52 21 Teksti ja kuvat Pekka Koivunen Tervetuloa Marraskuun 19. Kymmenvuotisen historiansa aikana sillä on ollut kymmenen johtajaa. Pulinat ovat hiljentyneet. Myös asiantuntijoiden ja sihteereiden määrä kasvaa nykyisestä kahdesta kolmeen
Hän teki pitkän päivätyön sairaankuljetuksessa, koulutti itsensä sairaanhoitajaksi, teki vuosien opettajan uran terveydenhuoltooppilaitoksessa ja päätyi lopulta häkeen asiantuntijaksi. Jari Mäkinen, 46, on hyvä esimerkki terveydenhuoltopuolen vankasta käytännön taustasta. T oimiala-asiantuntijaksi hätäkeskuksiin valitaan yleensä henkilöitä, joilla on vankka kokemus omalta alaltaan. Toinen ei ole alalla. Roslöf on kokenut niin kuntien ylläpitämän ahk:n kuin valtiollisen hätäkeskuksen hyvät ja huonot puolet. Minulla tässä ei ole hätää, se pitää muistaa, teen vain työtäni. Anne-Marin mielestä hätäkeskusten toiminta on tehostunut viime vuosina merkittävästi. Palokunta soitettiin apuun numerosta 005 ja hälytettiin tehtävään komentokaiuttimilla, -puhelimilla ja sireeneillä. – Virve-verkko tuli erittäin hienona asiana helpottamaan työtämme. Kaksi aikuista lasta on jo maailmalla. Seitsemän meistä raumalaisista siirtyi ja kaksi tuli poliisin puolelta. – Minulla ei ole varsinaista salityötä, mutta sen ohjeistuksen suunnittelu ja koulutus kuuluu tehtäviini, kertoo Jari Mäkinen. Tykkään työstäni, vaikka tien päällä pitää olla aika paljon. – Ja pitää sanoa, että ihmisten auttaminen ja tämä vuorotyö ovat minun juttujani, niistä en halua luopua. Jari Mäkisen tehtäviin kuuluu tänään muun muassa viranomaisyhteistyö sekä eri toimialoilta ja myös kansalaisilta tulevien palautteiden käsittely. Anne-Mari Roslöf, 58, 39 vuotta hätäkeskuspäivystäjänä. Öisin päivystettiin yksin ja tietotekniikkaa edusti sähkökirjoituskone. – 55 kilometrin kotimatka puhdistaa pään. K onkaripäivystäjän mielestä muutoksia on ollut sopivin välein. – Mukana valmistelussa on aina keskushallinnon edustaja, asiantuntijat niin Pirkanmaan kuin Satakunnan hätäkeskuksesta ja ELS-tiimi. Työmatkailu ei vaivaa Anne-Marin koti on edelleen Raumalla. Samoihin aikoihin alkoi atk:n hyväksikäyttö. Itse siirryin valtion palvelukseen Poriin vuonna 2003. – 1990-luvulla muutamassa hätäkeskuksessa kokeiltiin moniviranomaistoimintaa ja siitä se sitten alkoi eli toiminta siirtyi valtiolle ja hätäkeskuslaitos perustettiin. Tytär toimii hätäkeskuslaitoksen keskushallinnossa suunnittelijana, mutta on tällä hetkellä äitiyslomalla. Anne-Marin avopuoliso asu Naantalissa, joten matkailua riittää. – 1990-luvulla loppupuoliskolla toiminta Raumalla lisääntyi, kun Vakka-Suomesta mukaan tuli viisi kuntaa. Mitä tekee toimiala-asiantuntija. Tämän työn huonoin puoli ei ole kuitenkaan matkailu vaan julkinen repostelu. Palokuntalainen • 52 22 Konkaripäivystäjä tottunut muutoksiin Kun Anne-Mari Roslöf aloitti Rauman ja kuuden muun kunnan ylläpitämässä aluehälytyskeskuksessa toukokuussa 1974, elettiin aivan eri maailmassa kuin tänään. Radioliikenne onkin vähentynyt merkittävästi. Elyja avi-yhteydet ovat myös hänen vastuullaan. Hänen työnsä on ollut myös valmistautua marraskuussa tapahtuvaan keskusten yhdistämiseen. Tiedotusvälineet eivät aina ole olleet perillä asioista ja siksi otsikointi onkin ollut yleensä raflaavaa, muistelee Anne-Mari niitä monia hätäkeskusten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä koskeneita uutisia, joita media nosti näkyvästi esiin erityisesti 2000-luvun loppupuoliskolla. – Täältä eivät työt tule mukana kotiin, vaikka tunne tulee jossain vaiheessa esiin. Jälkipuinti hoidetaan aika pitkälle työkavereiden kanssa, selvittää Roslöf työnsä taustoja. Ennen eläkkeelle siirtymistään Anne-Mari ehtii vielä nähdä nyt käynnissä olevien muutosten tulokset. Käytössämme olevat apuvälineet ovat aivan toiselta planeetalta kuin silloin, kun minä vuonna 1974 aloitin, päättää konkaripäivystäjä Anne-Mari Roslöf. Porissa vuoromestarina aloittanut AnneMari toimi jonkin aikaa myös viestipäällikön sijaisena Porin kunnallisessa AHK:ssa. Osoitejärjestelmän kehitys on myös helpottanut toimintaa. Saimme myös lisää henkilökuntaa, kertoo Anne-Mari Roslöf työuransa vaiheista, joihin sisältyy myös hälytysmestarin vakanssi Raumalla
Joidenkin, erityisesti pelastuspuolen, henkilöiden mielestä hätäkeskuksen palvelut ovat vähentyneet. Hätäkeskuspäivystäjän koulutusta voisi kyllä tiivistää, harjoittelua olisi voinut olla enemmän, kertoo Vuokko. Hänen työnsä Porissa tulee olemaan hallinnollisten asioiden pyörittämistä. Poliisitaustainen Jouko Rytkönen vaihtoi ylikomisarion ja poliisikoulun opettajan tehtävät uuden Pirkanmaan hätäkeskuksen vetäjän virkaan vuonna 2003. Jonkinlainen vuokrakämppä on hakusessa. – Luulisi, että laaja mielipiteiden kirjo olisi auttanut järjestelmän suunnittelijoitakin. – Tämä työ on vastannut opiskelua. Vuokko Kettusta harmittaa hieman se, että tulevasta Erica-tietojärjestelmästä ei ole kysytty mielipidettä kaikilta hätäkeskuspäivystäjiltä. Parin vuoden ajan vajaan 150 kilometrin työmatka Akaan Viialasta Poriin ei kylläkin mietityttää Joukoa. • Lähdössä Poriin töihin noin 20, joista vain yksi muuttaa kokonaan. – Olin aikoinaan ministeriön nimeämänä edustajana pohtimassa moniviranomaiskeskuksen mielekkyyttä. Nyt sitten eletään siinä, mitä silloin 1990-luvulla mietittiin, Rytkönen kertoo. – Minun kurssiltani lähes kaikki saivat vakituisen työpaikan, minä taisin olla lähes ainoita määräaikaisia. Toivottavasti tuleva palvelunumero parantaa tilannetta. 343 000, joista hätäpuheluiden määrä on n. Sitten oli vuorossa Keravalla pidetty hätäkeskuspäivystäjäkurssi ja lopulta virka Satakunnan hätäkeskuksessa. 30 ei siirry, osa joudutaan irtisanomaan. Meillä oli vähän erilainen kurssi; noin viisi valmistunutta ei lähtenyt häkehommiin. Vanhojen palvelutehtävien sovittaminen uuteen on ollut työlästä. – Työkaverit ovat mukavia ja he suhtautuivat alkuvaiheessakin tällaiseen keltanokkaan hienosti. Muun muassa seurannassa olevissa kiireellisissä hälytyksissä meillä on paras tulos, päättää Jouko Rytkönen ja toivoo, että Porissa päästään jatkossa yhtä hyviin tuloksiin kuin Pirkanmaan hätäkeskuksessa viime vuosina. Operatiivinen toiminta jää taka-alalle. Joukon tuleva työmatka on melkein 150 km Pirkanmaan hätäkeskuksen johtajalla, ilomantsilaissyntyisellä Jouko Rytkösellä on vielä kaksi työvuotta ennen eläkeikää. 248 000 ja tehtäväksi välitetään n. Kuitenkin suuruudella on joskus taipumus kääntyä itseään vastaan. – Onhan tässä vähän haikeat fiilikset, koska olemme Pirkanmaan keskuksessa tehneet jo vuosia hyvää tulosta. Hän asuu Viialassa vaimon kanssa ja aikoo käydä Porissa töissä. Vuokko Kettunen, 30 INFO PIRKANMAAN HÄTÄKESKUS (–8.11.2013). Valinta oli siksi helppo. – Tämä uudistus perustuu suuruuden ekonomiaan. Apulaispäällikön pesti Porissa lyötiin lukkoon. – Tämä moniviranomaiskeskus on ollut toimiva konsepti, vaikkakin palvelukonsepti on etsinyt muotoaan. Jouko Rytkösen mielestä isompiin hätäkeskuksiin siirtyminen on ollut tervettä. Seuraava vuosi kului intissä Porin prikaatissa, missä kauluslaattaan kiinnitettiin vänrikin ruusu. Palokuntalainen • 52 23 P orissa asuva varavuoromestari Vuokko Kettunen valmistui ensihoitaja-sairaanhoitajaksi (amk) Lappeenrannasta vuonna 2007. • 2013 ensimmäisellä vuosineljänneksellä vastattiin 94 prosenttiin puheluihin alle 10 sekunnissa. Tälle asialle pitää tehdä jotain. 140 000. vuonna 2004 valmistuneeseen maanpäälliseen rakennukseen etsitään vuokralaisia. Siksi en osaa sanoa, vähennetäänkö keskuksia vielä nykyisestään tulevaisuudessa. Vauhdilla varavuoromestariksi A kaan kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimiva Jouko ei ajatellutkaan muuttoa Poriin. • 46 hätäkeskuspäivystäjää, kuusi vuoromestaria, kuusi henkilöä hallintoja asiakaspalvelutehtävissä. • vastaanotettuja ilmoituksia n. Vastaanotto Porissa on ollut Vuokon mukaan erinomainen. Työstä voisi sanoa sen, että 112:een kuulumattomien puheluiden määrä yllätti
Silloin riittäisi kimppavuokrakämppä Porista, eikä reissaaminen olisi päivittäistä. Nyt siellä on enemmän keskuksia kuin muutamia vuosia sitten. Vajaa vuosi vuoromestarina ja asiantuntijana ehtii tulla kaksi vuotta täytteen ennen kuin valot sammutetaan marraskuussa; jos ei mitään muuta ilmaannu ennen sitä. – Meitä ”Pikalaisia” harmittaa se, että alun perin piti isot jättää ja pienet yhdistää. Kun muutto uuteen kotiin on jo lähellä, ei ole mitään syytä lähteä. En halua muuttaa pois Tampereelta. En edes harkinnut mitään muuta, kun tieto Pirkanmaan keskuksen lopettamisesta tuli kolmisen vuotta sitten, päättää Marjo Grönfors. – Olen elänyt kynä-, paperi-, lankaluurija peruskarttakautta. Ruotsissa tehtiin sama, mutta sitten vedettiin takaisin. Jussi Simpanen ei ole vielä löytänyt uutta työpaikkaa. Marjo Grönforsille jääminen asumaan Tampereelle oli selviö. – Omalla alalla ja tällä seudulla on todella harvoja paikkoja, joihin voisi hakea. Marjo Grönforsin tulevaisuus: Mikään ei ole niin kallista kuin säästäminen.” – Jussi Simpanen. Ohjelmat vaihtuvat ja päivityksiä on jatkuvasti. Hätäkeskusuudistus ei saa kiitettävää arvosanaa Marjolta. – Näyttää siltä, että häkeistä muodostuu ”tuotantokanaloita”, joista väki vähenee ja työtahti sen kun kiihtyy. – Koti on täällä ja pysyy. Saman vuoden kesäkuussa hän aloitti häkessä. Arvostan kyllä nykytekniikkaa, vaikka siinä joutuu koko ajan oppimaan uusia asioita. – Ja sitten meillä on kesken talonrakennusprojekti. Paljon puhutulla paikallistuntemuksella on Marjon mielestä iso merkitys häkepäivystäjän työhön, olivatpa karttaohjelmat kuinka hienoja tahansa. Menisi monta vuotta autossa istumisessa ennen eläkeikää. Työt Porissa, koti Tampereella Marjo Grönforsin, 47, ura hätäkeskuspäivystäjänä alkoi vuonna 1986, jolloin palomiehenä työskennellyt isä vinkkasi, että kannattaa hakea aluehälytyskeskukseen hommiin. Kesätöistä alkanut ura vei Espooseen kurssille ja sitten vakituiseen kiinnitykseen. Alustavasti on ollut puhetta, että työnantaja järjestää pitkänmatkalaisille työaikajoustoa niin, että voisi tehdä mahdollisimman tiivisti vuoroja peräkkäin. Seitsenvuotinen ura hätäkeskuksessa katkeaa syksyllä. Koti pysyy Tampereella. Palokuntalainen • 52 24 J äin tänne ja olin muutaman vuoden päivystäjänä, sitten varavuoromestarina, sitten kaksi vuotta opettajana poliisiammattikorkeakoulussa, sitten takaisin tänne vuoromestariksi. Uudistushässäkästä huolimatta pidän tästä työstä. Esimerkiksi työmatka Poriin olisi aivan liian pitkä. Marjo aloittaa Porissa syksyllä ylipäivystäjän vakanssilla. Hätäkeskusuudistuksesta Jussi Simpanen toteaa yksinkertaisen moniselitteisesti: ”Mikään ei ole niin kallista kuin säästäminen.” Jussi ei lähde Poriin Vanhempi konstaapeli Jussi Simpanen, 31, valmistui poliisiksi vuoden 2006 tammikuussa. M oniviranomaiskonsepti on määräaikaisella vuoromestarin vakanssilla tällä hetkellä toimivan Marjo Grönforsin mielestä toimiva, mutta hän suhtautuu keskusten yhdistämisiin hieman epäillen. Samalta kurssilta vain pari valmistunutta pääsi suoraan poliisin töihin. Meille kävi toisin. Jussi ei lähde Poriin
Sitten tuo sijaintipaikkakuntien valinta ilmeisen poliittisin perustein ei ollut kunniaksi tälle laitokselle. • 2013 ensimmäisellä vuosineljänneksellä vastattiin 93,6 prosenttiin puheluihin 10 sekunnissa tai alle. Vanhempi konstaapeli Jari Yrjänä, 43, Kangasalalta, teki muuttopäätöksen vasta muuta kuukausi sitten pitkän pohdinnan jälkeen. • vastaanotettuja ilmoituksia 2012 163 820, joista hätäpuheluiden määrä on 120 896 ja tehtäväksi välitetään 69 915. • Kokonaishenkilömäärä syksyllä 78, joista 70 operatiivisessa toiminnassa ja 8 hallinnossa. En ole vielä katsonut asuntoa, mutta lähiaikoina aion lähteä asuntokaupoille Poriin tai lähikuntiin. Osasyynä tähän on luottamusmiehen työ, joka vie osansa Jarin työajasta. Hätäkeskusten määrä ei varmaan ole vieläkään lopullinen, nimittäin uusi tietojärjestelmä mahdollistaa määrän vähentämisen vaikka kahteen. Vastuuviranomaisten kinastelu harmitti. Monen vuoden ajan hänen ajatuksensa olivat Poriin muuttoa vastaan. Sitten päätös kypsyi; elämäntilanteen muutokset muuttivat mielen: Poriin. Halusin ammatillisia haasteita ja ihan koulutusmielessä tulin tänne vuodeksi. Ymmärrän kyllä, että tulee viemään aikansa, että saamme Porin häkestä hitsattua parhaan mahdollisen.. Jari Yrjänä toivoo kaikinpuolista työrauhaa uuteen keskukseen. SATAKUNNAN HÄTÄKESKUS – Minua on kiehtonut tämä ammatti. – Viime vuosikymmenen loppupuolella oli ilmassa kaikenlaista nokittelua. Tällä hetkellä tiedossa on vain yksi varma Poriin muuttaja. – Pitkän pohdinnan jälkeen ajattelin, että muutetaan sitten kunnolla. Kun kokeilin haastemiehen päivätyötä, se ei vain sopinut minulle. On aika kliseinen juttu, mutta tässä ammatissa pystyn auttamaan ihmistä. – Lähden todella positiivisella mielellä Poriin. Se on mulle iso juttu. Ammatinvaihtoa Jari ei edes ajatellut. Tykästyin ja jäin, sain vielä vakiviran, kertoo Jari Yrjänä ammatinvalinnastaan. En ole paperinpyörittäjä. Poriin muutto ei ollut ollenkaan Jarin ajatuksissa, kun tieto Pirkanmaan keskuksen lopettamisesta tuli. Vasta viime vuoden vaihteessa hän sai aikaan lopullisen päätöksen muutosta Poriin. Sitten palasin Pirkanmaalle, jossa toimin kenttätehtävissä järjestyspoliisissa. Hätäkeskuslaitoksen lähihistoria ei ole Jarin mielestä ollut kovin mairitteleva. Palokuntalainen • 52 25 J ari Yrjänä tekee päivystäjän työtä, vaikka hänellä on vuoromestarin koulutus. Otan tehtävän, teen, ja siirryn seuraavaan. Jari on myös defusing-kouluttaja työpaikallaan. – Poliisikoulun jälkeen olin tilapäisvirassa Kuopiossa viisi vuotta. Vanhempi konstaapeli Jari Yrjänä, 43: Minusta tulee porilainen Ammatinvaihtoa Jari ei edes ajatellut.” INFO Tilanne (nyt) ja tilanne 19.11.2013 Henkilöstö: • (24) 64 hätäkeskuspäivystäjää, joista 12 ylipäivystäjää • (6) 6 vuoromestaria, • (6) 8 hallintotehtävissä
Osa viedään tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan ja sen kautta osa korvautuu, osa ei. korvauskoukeroista Ota yhteys, jos sinulla on vastaavia kokemuksia toimitus@palokuntalainen.fi Palokuntalainen • 52 26. Esimerkki Tää on tätä… Näitä tapauksia, joissa vakuutusyhtiö kieltäytyy maksamasta palokuntatoiminnassa tapaturman seurauksena tulleita korvattavia kustannuksia on jatkuvasti
25.1.2013 Lausunto valituksestani saapui vakuutusyhtiöltä. 21.11.2012 Päätös magneettitutkimuksen korvattavuudesta vakuutusyhtiöltä: ”Teille ei enää makseta korvausta oikean polven työliikekipeytymisestä 9.11.2012 alkaen. Sain lähetteen röntgeniin. Palopäällikkö toteaa tässä vuoden 2012 kuntotestit ja toimintakykytestit suoritetun hyväksytysti, lisäksi työterveyslääkärin todenneen savusukelluskelpoisuuden vuodelle 2012. Maksusitoumuspyyntö/lähete MRItutkimukseen lähetettiin vakuutusyhtiöön. Korvauspäätös tuli vakuutusyhtiöltä koskien ensimmäistä sairauslomajaksoa. Löydös: Dislokoitunut mediaalimeniskin sankarepeämä. 18.2.2013 Magneettitutkimus. Päivystävän lääkärin ensivaikutelma oli kierukkavamma. Tulos: ”Seurataan tilannetta ja harkitaan mahdollista MRI-kuvausta.” 9.11.2012 Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla. Sain lähetteen magneettitutkimukseen oman kunnan maksusitoumuksella. Loukkasin polveni kyykystä noustessa. Tämä oli OK. Diagnoosi: Polven nivelkierukan tuore repeämä. Jatkosuunnitelmana maksusitoumus ortopedille vakuutusyhtiöön, ortopedin arvioitava MRI-tarpeellisuus. Päätoimen työnantaja maksaa palokuntalaiselle normaalia sairausajan palkkaa tällä hetkellä. Sain sairauslomaa ajalle 6.–20.10.2012. Sairauslomaa kirjoitetaan ajalle 27.2.2013–17.3.2013. Suunnitelmana polven tähystys. 14.3.2013 Sairauslomaa jatkettu 24.3.2013 saakka. Lääkäri toteaa, että vamma voi olla vain tapaturmaperäinen. Diagnoosi: Muu polvinivelen sisäinen vika. 5.12.2012 Kävin yksityisellä lääkäriasemalla. 14.2.2013 Käynti omassa terveyskeskuksessa. Tämän jälkeen minut vietiin paikallisen terveyskeskuksen päivystykseen. 20.2.2013 Sain palopäällikön todistuksen savusukelluskelpoisuudesta. 7.10.2012 Kävin oman kunnan terveyskeskuksessa. 8.10.2012 Tein työtapaturmailmoituksen vakuutusyhtiöön. Tämän lääkärikäynnin tein omalla kustannuksellani, vakuutusyhtiö ei korvannut. 21.2.2013 E-lääkärinlausunto ortopedilta. Eivät muuta kantaansa asiassa. Maksusitoumusta magneettitutkimukseen ei myönnetä… Teidän kohdallanne katsomme, että polven työliikekipeytyminen tulee riittävästi korvatuksi 9.11.2012 mennessä, ja että sairaanhoidon tarve ja työkyvyttömyys mainitusta päivästä alkaen johtuvat korvatusta työliikekipeytymisestä riippumattomasta polven muusta viasta, vammasta tai sairaudesta.” 28.11.2012 Tein valituksen päätöksestä tapaturmaasioiden muutoksenhakulautakunnalle. Hoito alkoi välittömästi paikan päällä (kylmä, kompressio ja koholle). Kuvat SXC Lääkärikäynnin tein omalla kustannuksellani, vakuutusyhtiö ei korvannut.”. 27.2.2013 Oikean polven tähystys, Ortopedi toteaa, että vamma on kiistatta tapaturmaperäinen. Palokuntalainen • 52 27 T ässä tositarina tyypillisestä tapauksesta, jossa vakuutusyhtiö yrittää saada palokuntalaisen vamman perussyyksi ”vanhan vaivan”. 5.11.2012 Kävin näyttämässä polveani omassa terveyskeskuksessa, seurataan tilannetta. Sain sairauslomaa ajalle 8.–18.11.2012. Muutoksenhakulautakunnan arvioitu käsittelyaika asiassa noin kuusi kuukautta. Diagnoosi oli polven nivelkierukan repeämä. 19.2.2013 Oman kunnan maksusitoumus ortopedin hoitoon – A-skopia. 6.10.2012 Meillä oli kuuma savusukellusharjoitus naapurikunnassa. Terveyskeskuslääkärin diagnoosi oli polven nivelkierukan tuore repeämä
Hän on mielipiteineen ollut paljon esillä niin valtakunnan päälehdissä, alan erikoislehdissä kuin sähköisissä viestimissäkin. Kujalan työ SSPL:n toiminnanjohtajana on vienyt hänet mitä erilaisimpien työryhmien jäseneksi. Palokuntalainen • 52 28 Teksti ja kuvat Pekka Koivunen Maanpuolustaja henkeen ja vereen Isto Kujala ei kuvia kumarra Sopimuspalokuntalaisten ykkösmies, kapteeni evp. Isto Kujala on tällä vuosituhannella ehtinyt mukaan moneen. Hänelle myönnettiin Paloristi huhtikuussa 2013.. Syvällisesti turvallisuuden kenttään perehtynyt Isto Kujala lukeutuukin Suomen pelastusalan ykkösvaikuttajiin
Ehdotus käsittää sen, että maassa täytyy olla taho, joka oikeasti vastaa sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmästä ja sen kehittämisestä. Kujala nimettiin (oto) Lappeenrannan varuskunnan palomestariksi. – Liiallinen sirpaleisuus on johtunut kunnallisen pelastustoimen ajasta. Palokuntalainen • 52 29 K ujalan kanta turvallisuusasioissa on ehdoton; puolustushallinnon tulee keskittyä ydinosaamiseensa ja tehdä se nykyistä paremmin, toiminnan laajentaminen muihin kun virka-aputehtäviin vapaaehtoisen maanpuolustuksen, maakuntajoukkojen tai muiden sotilasjoukkojen avulla on tarpeetonta. Nyt tarvitaan selkeä taho, joka oikeasti alkaa vastata sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmästä. Hän jäi täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2006. – Jos maanpuolustusmäärärahoja leikataan, ei niitä jäljellä olevia pitäisi tuhlata siviiliasioihin, vaan sotilalliseen toimintakykyyn, sanoo Kujala päättäväisesti. Ennen testausjärjestelmän valintaa olisi pitänyt vähän pohtia sitä, mitä tällä järjestelmältä halutaan ja minkälaisia haasteita savusukellukseen ylipäätään liittyy.. Matkailu kuuluu mieluisiin harrastuksiin – on mukava tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. Kujalan perheyhteisöön kuuluu vaimo, kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Kuntien yhdessä huolehtimat alueelliset pelastuslaitokset ovat yhdenmukaistaneet toimintaa – silti yhdenmukaistamisen tarvetta on vielä paljon. Koulutuksen jälkeen alkoi myös VPK-toiminta. ”Valtion palokoulu” voi olla myös Pelastusopistolla – näin koko henkilöstön koulutuksen kehittäminen olisi samassa paikassa. Turvallisuuskoulutus on jo nyt hyvin kuvioissa mukana. – Sodanajan joukkojen harjoittaminen on aivan luokattomasti hoidettu Suomessa. Koulutusjärjestelmä on jo hajoamassa. Sen jälkeen hän haki ja pääsi ammattisotilaaksi. Tutkimusresurssien keskittäminen Pelastusopistolle luo paremmat mahdollisuudet vaikuttavaan tieteelliseen tutkimustyöhön ja mahdollistaa tutkitun tiedon hyödyntämisen opetuksessa. Valtio vai kunnat. Jo monta vuotta kaivattuja uudistuksia ei ole pystytty järjestelmään tekemään. Palokuntatoiminta alkoi sotilaskäskyllä. Tämä kehittämispaikka voi olla yhdessä paikassa ”valtion palokoulussa” – koulutus kuitenkin tulee jatkossakin käytännössä tapahtua alueilla lähellä palokuntia, kuten nyt – se on välttämättömyys. Missä jamassa on mielestäsi alan tutkimusja kehittämistoiminta. Varautuminen ja turvallisuussuunnittelu kuuluvat myös pelastustoimelle. – Olen aiemmin julkisuudessa kannattanut pelastustoimen siirtoa valtion vastattavaksi muiden turvallisuusviranomaisten tapaan. Entä sopimushenkilöstön koulutus ja ehdotettu ”valtion palokoulu” sopimushenkilöstölle. Pelastusopiston tutkimustoimintaa kannattaisi mielestäni vahvistaa. Pelastustoimen tulee palvella kansalaisia meidän yhdessä määrittelemiemme arvojen mukaisesti – inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti. – Ehdotus valtion palokoulusta ei tarkoita sitä, että johonkin paikkaan Suomesta rakennetaan yksi iso rakennus, jossa koulutetaan kaikki maan sopimuspalokuntalaiset. Ensimmäiset palokuntaopit hän sai Valtion palo-opiston puolustusvoimien palontorjuntakurssilla, joka pidettiin Rovaniemen pelastuslaitoksella. Olen nyt joutunut tarkastelemaan kantaani. Pelastustoimen kumppanuushanke ja erilaiset alan kehittämishankkeet ovat jo nyt kehittäneet kunnallista pelastustoimea hyvään suuntaan. Onko pelastusalan ammattikoulutus kohdallaan. Pelastustoimi – turvallisuuden tavaratalo, tietotoimisto vai joku muu. Viimeinen tehtävä ennen eläkkeelle lähtöä oli sotataidon ja kouluttamisen opettajaryhmässä. Tieteellinen tutkimus on pelastusalalla vähän lisääntynyt viime vuosina ja lisääntyä sen pitäisi edelleenkin. Kentälle on annettu erilaisia aikoja uudistetun koulutusjärjestelmän käyttöönotosta – ne eivät ole toteutuneet. Kujala haluaa Suomeen vahvan puolustuksen ja juuri siksi kaikki sotilaallinen toiminta pitäisi hänen mukaansa keskittyä sotimiseen varautumiseen, ei siviiliasioihin. Pelastustoimen tulee olla mukana myös niissä turvallisuuteen liittyvissä asioissa, jotka eivät ole suoraan pelastustehtäviä. Pisimmän jakson – yli 20 vuotta – hän palveli opetusupseerina ja erikoisopetusupseerina Maasotakoulussa opettaen ammattisotilaita ja puolustusvoimien siviilihenkilökuntaa. Muun muassa eläkeiän muutoksen johdosta haasteita on selvästi näkyvissä. Onko puhe pelastustoimen sirpaloitumisesta vailla katetta. Tällä hetkellä sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä on alennustilassa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, mahdollinen hyöty valtiollistamisesta pienenee edelleen. – Pelastusalan ammattilaiset ovat työnsä hallinneet – siitäkin huolimatta, että osa koulutuksesta ei ole yhteiskunnan muuhun koulutukseen suoraan verrattavissa. Alan koulutusta on pakko kehittää ja pidentää, jotta opistolta valmistuneet selviytyvät myös niistä haasteista, mitä pelastusalalla on jo. Tämä varmistaa kansalaisten luottamuksen jatkumisen pelastustoimelle. Hänet on monien toimesta leimattu maanpuolustusvastaiseksi, mitä hän ei todellakaan ole. Savusukellusvaatimusten porrastaminen esimerkiksi kolmeen luokkaan. Muutakin kuin pelastustointa Vuoden 1956 joulukuussa Haminassa syntynyt Isto Kujala lähti vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen vuonna 1975. – FireFit on tulossa kaikkiin pelastuslaitoksiin testausjärjestelmäksi. – Kaikkeen ja kaikkien työhön pitäisi kuulua tutkiva ja kehittävä työote. Savusukellusvaatimukset. – Esitetyt määritteet tuntuvat minusta vierailta
Pelastusalan henkilöstöryhmien suhteet tänään. Viranomaisverkkohanke – mitä olisi voitu tehdä toisin. Hätäkeskusuudistus – kahdenkymmenen vuoden suuri munausko. – Pitäisi varmasti uskoa toimittajia, kun useimmat haluavat käyttää sopimuspalokuntalaisesta nimitystä palomies, siitä huolimatta, että heille asiasta huomauttaa. – Pelastusalan käsitteissä on paljon toivomisen varaa. Palokuntalainen • 52 30 Testit vievät työaikaa ja sopimuspalokuntalaisten vapaa-aikaa, siksi testauksesta olisi pitänyt selvitä aiempaa testaustapaa vähemmällä ajankäytöllä. Muun muassa sodan ajan joukon koulutus on lähes laiminlyöty. Pelastusalan nimikkeet, käsitteistö ja tunnukset ovat mitä ovat, vai ovatko. Instituutiosta on tullut tärkeämpi kuin sen ydintehtävästä. Se haluaa rakentaa instituutiotaan vieläkin vahvemmaksi. Näitä on jo valmiina ja lisää on tulossa. Siirryttäessä valtion hätäkeskuslaitokseen olisi pitänyt ottaa oppia maailmalta ja käyttää suunnitteluun vähän enemmän aikaa. – Maailmalla on hätäkeskuksia, joiden alueella on enemmän asukkaita kuin Suomessa. Pelastustoimen on hyvä tehdä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa lähinnä vain mahdollisten virka-aputehtävien hoitamisessa. Testausjärjestelmän valintaan liittyen olisi pitänyt myös miettiä, mikä on riittävä savusukeltajien määrä. Olisi hyvä, jos kansalaiset tuntisivat pelastusalaa paremmin. Näetkö yhteistoimintamahdollisuuksia alan ammattijärjestöjen kanssa esimerkiksi työturvallisuusasioissa. Yleensä valtakunnallisissa työryhmissä on osaavia ja yhteistyökykyisiä henkilöitä. Suomessa ei pitäisi olla varaa sellaiseen ajatteluun, että kehitämme tällaista järjestelmää vaiheittain – rakennamme ja varustamme liian monta hätäkeskusta, joita sitten joudutaan karsimaan. Rajallisesti sen takia, että näitä tehtäviä ei niin järin paljon ole. Yhteistyö erilaisissa valtakunnallisissa työryhmissä sujuu yleensä hyvin. Palomies on selvä vanha termi. Tämä kyllä edellyttää käsitteiden määrittelyä ja käytön yhdenmukaistamista. Johtokeskustoimintaan tarvitaan reservihenkilöstöä, joita saadaan kouluttamalla sopivia, halukkaita ja kokeneita sopimuspalokuntalaisia näihin tehtäviin. Rajoja tulisi myös tarkastella ja johtopäätösten perusteella muuttaa. Tekniikka kehittyy ja uusia mahdollisuuksia tulee ottaa käyttöön viranomaisverkkoa kehitettäessä. Suurimpien taajamien ulkopuolella – valtaosassa maata – sopimuspalokunnat huolehtivat kaikista pelastustoimen tehtävistä. Suurimmissa taajamissa on ammattipalokunta tai useampia. – Viranomaisverkon toiminta on pyritty varmistamaan. Miltä maistuu sana sopimuspalomies. Ainakin yksi varma vastaus tähän on, että useiden testien seurauksena tulee haluttomuutta käyttää vapaa-aikaa savusukellustestaukseen. Silti en ole kaikista asioista puolustushallinnon kanssa samaa mieltä. – Arvostan maanpuolustusta. – Mielestäni suhteet ovat alueellisen pelastustoimen aikana selvästi parantuneet ja se on hyvä asia. Lähes viikoittain teemme yhteistyötä ammattijärjestöjen kanssa myös työturvallisuusasioissa. – Näen. Puolustusvoimien joukkojen ja henkilöstön tulee keskittyä 99,9 prosenttisesti mahdollisimman kovaan osaamiseen ja toimintaan sodan ajan ja kansainvälisen kriisinhallinnan sotilaallisissa tehtävissä ja olosuhteissa.. Sopimuspalokuntalaisten hälyttäminen pitäisi kehittyneen tekniikan maassa pystyä tekemään varmasti ja samalla kaksipuolisesti. Yhteistyössä on uhkana puolustusvoimien valtapyrkimykset ja statuksen nostatukset. Miksi palomiehet Suomessa eivät mahdu saman katon alle. Silti esimerkiksi myrskytilanteissa verkon toiminnassa on ollut selviä puutteita. Johtokeskustoimintaa tarvitaan eri alueilla eri tavalla. Sopimuspalokuntien tarpeellisuus Suomessa. Jos sitä riittävää määrää ei ole saavutettu aiemmilla testeillä, olisi pitänyt tutkia, mistä tämä johtuu. Saman hälytysjärjestelmän tulisi mahdollistaa hälytysvahvuuden kehittymisen seuranta hälytyksen tultua ja palokunnan henkilöstöresurssin yleinen seuranta. Surkuhupaisaa on huomata, kuinka sopimuspalokunnissa on hankittu mitä erilaisimpia omia hälytysvahvuuden varmistusjärjestelmiä usein omalla varainhankinnalla, kun valtio ei ole pystynyt tästä huolehtimaan. Työnjako ammattija sopimuspalokuntien kesken. Toimivuus kaikissa tilanteissa, myös sähkön loppuessa, olisi tullut paremmin varmistaa. Suuremmissa onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa on joskus myös tarvetta nostaa tilannekeskusten toimintaa johtokeskuksiksi. Alun perin lähdettiin valtiollistetussa hätäkeskuksessa liian suuresta hätäkeskusten määrästä. Se olisi säästänyt tarpeettomilta rakennusja varustamiskustannuksilta. – Vaikea kysymys – en osaa vastata. Tilannekeskus/johtamisjärjestelmät pelastuslaitoksissa. Puolustushallinnolla on liian suuri asema yhteiskunnassa. – Työnjako on aikalailla selkeä. Mitä mieltä olet maanpuolustuksesta ja pelastustoimen yhteistyöstä puolustusvoimien kanssa. Savusukelluskelpoisuus pitäisi pystyä määrittämään yhdellä testillä. Siellä sopimuspalokunnat tukevat ammattipalokuntia isoimmissa ja päällekkäisissä tilanteissa. – Nykyinen hätäkeskustoiminta ja sen kehittyminen on tuonut selkeän tarpeen pelastuslaitoksen tai useamman pelastuslaitoksen omalle tilannekeskukselle. Hätäkeskuksissa ei vielä tänä päivänäkään pystytä ottamaan huomioon, että pelastushenkilöstöstä suurin osa – sopimuspalokuntalaiset – lähtevät hälytystehtäviin vapaa-ajaltaan tai työtehtävistä. Heidän mielestään palomies on palomies – silloinkin, kun kyseessä on sopimuspalokuntalainen. – Sopimuspalokunnat ovat täysin välttämättömiä, jos tulevaisuudessakin pelastustoimen palvelut halutaan hoitaa koko maassa
Hyvä yhteistyö pelastusalan kaikkien toimijoiden kanssa on myös välttämätöntä. Kummatkin osa-alueet, sisäinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka, tulisi linjata Valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa, jonka laadinnassa käytettäisiin turvallisuuden asiantuntijoiden osaamista laajasti. Valtion mahdollisuuksia suunnitella ja johtaa turvallisuutta on kehitetty muun muassa muodostamalla turvallisuuskomitea. Missä viipyy esimerkiksi heittosammuttimen käyttö harvaan asuttujen alueiden palokunnissa. Tämä on tarpeellinen muutos ja muutoksia tulisi mielestäni edelleen jatkaa. Tiia-Mari Oksanen kannustaa oman vPK:n joukkuetta nuorten sählyturnauksessa. – Edelleenkin sydämenasiana on sopimuspalokuntajärjestelmän säilyttäminen koko Suomessa. Mitä uutta toisit pelastustoimeen. Valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit ovat olleet tärkeä paikka puolustushallinnolle markkinoida asemaansa ja hakea sille jatkuvaa hyväksyntää. Tilalle tulisi astua vahvempi arjen turvallisuuden osaajien edustus. Komiteassa ja sen taustajoukossa on vahva puolustushallinnon edustus, mielestäni liiankin vahva. Samalla tehtävät tulivat laaja-alaisemmaksi ja komitean jäsenten määrä kasvoi. Mitä kehittämistä vielä pitäisi turvallisuuden nimissä tehdä. Tämä luo suuren haasteen pelastustoimelle. Mitä mieltä olet tämän tarpeellisuudesta. Hyvä yhteistyö pelastusalan kaikkien toimijoiden kanssa on myös välttämätöntä.”. Näin ei kuitenkaan käynyt. Puolustushallinto halusi itselleen tietoturvallisuuden valvonnan ja torjunnan koko yhteiskunnan osalta. Kyberturvallisuuskeskus toimii Valtioneuvoston päätöksen perusteella Viestintäviraston osana. Tämä edellyttää sopimuspalokuntien ja sopimuspalokuntatoiminnan puolesta puhumista päivittäin. – Suomi on harvaan asuttu maa. On hyvä asia, että tietoturvallisuutta ei Suomessa viety sotilaalliseksi toiminnaksi. Nyt viestintävirastolle on annettava kunnolliset resurssit toimintaansa, puolustushallinto kärkkyy tehtävää edelleenkin. Tällä voitaisiin ainakin osittain korvata savusukeltamista. Jokainen toimija luonnollisesti varautuu oman toiminnan tietoturvariskeihin ja niiden torjuntaan. Komitean sihteeristössä olevien sotilaiden (muun muassa pääsihteeri-eversti) työpanos tulisi vapauttaa sotilaallisiin tehtäviin. Yleisen turvallisuuden tavoitteita ei tulisi linjata puolustushallintohenkisessä turvallisuusja puolustuspoliittisessa selonteossa. Näillä pyrittiin luomaan kuvaa, että tietoturvallisuus on sotilaallista toimintaa. – Kovin mahdottomia visioita ei varmaan kannata heittää… otetaan nyt edes kattavaan käyttöön jo tutkittuja ja käyttökelpoiseksi havaittuja menetelmiä ja välineitä. Palokuntalainen • 52 31 Kenen tulisi torjua kyberriskejä. Työpaikat ja asuminen ovat edelleen keskittymässä keskustaajamiin. Puolustuspoliittinen osuus voitaisiin muodostaa, sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoin, puolustuspoliittiseksi ohjelmaksi. Mikä on pelastustoimen suurin haaste tänään. Tulisi tarkkaan pohtia onko puolustushallinnolla liian suuri ja jopa vahingollinen vaikutus kokonaisturvallisuuden opetukseen. Tämänhetkinen sydämenasia työssäsi. Kurssien tavoite on käsittääkseni toteuttaa opetus kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä ei sellaisessa viitekehyksessä, joka antaa virheellisen kuvan, että puolustushallinto suunnittelee ja johtaa kokonaisturvallisuutta. – Valtioneuvoston päätöksellä entinen Turvallisuusja Puolustusasiainkomitea muutettiin Turvallisuuskomiteaksi. Siksi kursseihin panostetaan paljon ja puolustushallinto saakin järjestelyistä hyvää palautetta. – Kun tietoturvallisuusuhasta ryhdyttiin Suomessa keskustelemaan, toi puolustushallinto keskusteluun kyberuhan, kyperhyökkäyksen ja -puolustuksen käsitteet
palokuntalainen Pappi & Teksti ja kuvat Juhani Mäki-Teppo. ”Palokuntapastori” toimii myös sotilaspastorina Kauhavalla. Palokuntalainen • 52 32 Jaakko Linko Tuttu näky seurakuntalaisille on, kun Ylihärmän pappilan työhuoneesta pastori lähtee tekstiviestin saatuaan kiireesti paloasemalle, pukee sammutusvarusteet ylleen ja nousee pelastusyksikköön
Palokunnan hälytysajoreitti meni hänen kotinsa vierestä ja pihalta hän seurasi tarkasti ohi kulkevia paloautoja. – Palokuntatoimintaan minut on aina otettu vastaan avoimesti. Ei ole koskaan ollut mitään jännitteitä olla pappi ja kuulua samalla palokuntaan. Jaakko nauraa kysymykselle ”Kestääkö papin kantti palokuntahuumoria?”. Tarvittaessa, ja tilanteen huomioon ottaen, voin vaikka lausua lohduttavia sanoja läheisille. Ihmisten samanarvoisuudesta olen aina ollut iloinen. Syksyllä 2012 Jaakko muutti perheineen Ylihärmään ja ensitöikseen liittyi paikalliseen palokuntaan. Ei ole koskaan ollut mitään jännitteitä olla pappi ja kuulua samalla palokuntaan.”. Pohjanmaalle papiksi ja palokuntaan Haminassa alkaneeseen palokuntaharrastukseen tuli tauko, kun Jaakko lähti opiskelemaan teologiaa Helsinkiin. Palokuntalainen • 52 33 P astori Jaakko Linko syntyi Haminassa 32 vuotta sitten. – Palokuntatyö kiinnosti niin paljon, että kymmenvuotiaana liityin Haminan VPK:n nuoriso-osastoon. – Totta kai papin huumorin pitää olla samalla tasolla kuin paloasemalla, hän vastaa nopeasti. Papin ammatista palokuntatoiminnassa on Jaakon mukaan jopa hyötyä. Olisi todella outoa – oikeastaan ärsyttävää – jos palokuntalaiset tai vaikkapa seurakuntalaiset muuttaisivat normaaliolemustaan papin läsnä ollessa. Kestääkö kantti. Isän isoisä oli aikoinaan Paraisten palopäällikkö. Pikkupoikana hänen leikkeihinsä kuului Lego-palikoista kaupunkien rakentaminen ja aina kaupungissa oli myös paloasema tai kaksikin, joista toinen oli vakinainen paloasema ja toisessa VPK. Ne aiheuttavat usein surua ja murhetta. Opiskelun jälkeen muutto Lapualle toi mahdollisuuden aloittaa palokuntatyö uudelleen. – Hälytystehtävät ovat joskus hyvinkin haasteellisia ja vakavia. Jaakko kertoo, että Haminan paloasema sijaitsi hänen lapsuuden kotinsa lähistöllä. Jaakko toteaa, että ehkä ihmisten käyttäytyminen on sellaista häntä kohtaan, mitä hän esimerkillään heille osoittaa. Suvullakin saattoi olla vähän vaikutusta. Niinpä hän aloitti Lapuan paloasemalla vanhempana sammutusmiehenä
Siellä hänen tehtäviinsä kuuluvat valatilaisuudet, varuskunnan hartaudet sekä oppituntien pito. Hälytyksiin hän lähtee, jos työtehtävät sen sallivat. Jaakko Linko toimii myös sotilaspastorina Kauhavan lentosotakoululla. Jaakko soittaa pianoa ja kitaraa sekä samalla säveltää ja sanoittaa omia lauluja. Savusukelluskelpoisuus on voimassa, Jaakko muistuttaa. Jaakon perheeseen kuuluu Satu-vaimon lisäksi kaksi lasta: neljävuotias Hilja sekä kahdeksan kuukauden ikäinen Lauri. Perheelämän lisäksi isä-Jaakko haluaa edetä palokuntaurallaan ja hän kouluttautuu yksikönjohtajaksi kurssilla, joka alkoi huhtikuussa Nurmon paloasemalla. Palokunnassa on monen alan osaajia. Kirkonmenot ensin, sitten hälytykset Sunnuntaisin kirkossa Jumalanpalvelustehtävää suorittamassa olevaa pastori Jaakko Linkoa eivät tekstiviestit tavoita. Jaakko naurahtaa, että palokunnan kuntotestin läpivienti on helppo juttu. – Kirkosta olen kerran hälytytykseen lähtenyt, kun olimme Lapualla vihkiparin kanssa harjoittelemassa vihkimiskaavaa. Seurakuntatyössä auttaminen on toisenlaista. Eivät kaikki palokuntaan kuuluvat ole säännöllisiä kirkossa tai seuroissa kulkevia henkilöitä. Kovakuntoinen mies harrastaa liikuntaa monipuolisesti, mm. – Sotilaspukuisena pastorina varuskunta-alueella liikkuessani samaistun sotilaisiin niin, että heidän kanssaan keskusteleminen on helppoa. – Kun olen varallaolossa, se rajoittaa koko perheen elämää. Onneksi vaimoni ymmärtää palokuntalaisen velvollisuudet ja suhtautuu myönteisesti asiaan. Palokuntalainen • 52 34 Papin työssä kohtaan myös surua, mutta toki on mukana paljon iloisiakin asioita, Jaakko toteaa. Jokainen toiminnassa mukana oleva tuo oman siviilialan osaamistaan palokuntaan. Siellä saunanlauteilla keskustellaan hälytykset ja muutkin syvimmät arkipäivää koskettavat asiat. Palokunnan varallaoloa Jaakko tekee kuten muutkin sammutusmiehet. – Palokuntaan kuuluminen on myös eräänlaista seurakuntatyötä. Jaakko kertoo, että palokuntatoiminnassa hän voi konkreettisesti omin käsin auttaa lähimmäisiä. Paloaseman saunassa yleensä ne parhaimmat jutut käydään sen ”äijäporukan” kanssa. Yleensä näistä miesten jutuista ei sitten muualla puhutakaan. Samaan aikaan tuli hälytys ja sieltä lähdin keikalle, koska sulhanenkin lähti. crossfit-kuntoilua. Palokunnan lisäksi musiikki on miehen toinen harrastus. Tarvittaessa, ja tilanteen huomioon ottaen, voin vaikka lausua lohduttavia sanoja läheisille.”
Johtajat istuvat norsunluutorneissaan ja kentän ahertajat tekevät likaisen työn. Varmuuden vuoksi näin, jotta SPALin johto ei saisi vatsanväänteitä ja pojanklopilla olisi isona helpompaa. Piipaamaailma on nimittäin vähintäänkin outojen ihmisten tiimellyskenttä. Lämpökameramies on raivoisasti yrittänyt opettaa tämän tarinan muksulle sammutusmiehen ja palomiehen eroa. Lämpökameramies on jo vuosia ihmetellyt, mikä meissä piipaaihmisissä oikein suurta yleisöä kiinnostaa. Se pitäisi varmaan kitkeä pois. Varsinkin pienten lasten – erityisesti poikien – kiinnostus piipaamaailmaan on ehtymätöntä. Suomen kielellä on joskus hieman hankalaa kertoa, mitä tai ketä tarkoittaa. Palokuntalainen • 52 35 LÄMPÖKAMERAMIES Postia lämpökameramiehelle Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com. Alkavat sammutusleikit. ”Pelastusauto” ei oikein sovi vesselin suuhun, aivan kuten ei kielivanhoillisen Lämpökameramiehenkään suuhun. Ipana on kuin valtaosa Suomen kansasta; on aivan sama keitä punaisessa piipaa-autossa istuu, kunhan sinivalot vilkkuvat, palot sammuvat ja ihmisiä pelastuu. Yksi ensimmäisiä tunnistettavia pojun suusta tulleita ääniä oli ”piipaa”. Kyseessä lienee jonkinlainen varhaisaddiktio ja siten ilmeisesti nykytyyliin terveydelle vaarallinen ilmiö. Näyttää siltä, että viikari kuin viikari kiinnostuu ensin piipaa-autoista ja sitten vähän myöhemmin autojen henkilöstöstä. Ihan normihommaa. Nyt, muutama kuukausi myöhemmin, vekaralta onnistuu jo oikea sana ”paloauto”. Tehtävä on kuitenkin – ainakin toistaiseksi – ollut aivan mahdoton. Nimittäin ne helpot. Lämpökameramiehen mielestä lapsi pitää vieroittaa piipaamaailmasta, jotta hän voisi kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Ai, että mitä outoa tässä on. Myös muiden hälytysajoneuvojen nimet alkavat olla selvillä. Piipaa.. ”VR:n vaarallisten aineiden torjuntayksikkö” ei vielä irtoa kaksivuotiaalta tulevalta palomieheltä, ”poliisiauto” kylläkin. Piipaa Lämpökameramiehen lapsenlapsi on alkanut muodostaa sanoja ja puhua. Tässä tapauksessa olisi parasta vieroittaa molemmat. Yksiköiden tunnukset ovat tenavalle yhtä hepreaa kuin päivystävälle palomestarille. Ai, että kumpi, Lämpökameramies vaiko tarinan pentu
Palokuntalainen • 52 36 uusia pelastus menetelmiä SPPL kouluttaa Uusi autotekn ologia vaatii Ratin nosto voidaan tehdä levittimellä.
Y hden päivän mittaisen kurssin kouluttajana toimi erityisesti uusien autojen pelastustekniikkaan perehtynyt vuoromestari Mikko Saastamoinen Lappeenrannasta. Onnettomuusajoneuvon purkamista saattaa joutua edelleen tekemään, vaikka potilas ei varsinaisesti olisi puristuksissa. Porissa paikalla oli myös Rudiger Knoll pelastusvälinevalmistaja Weberiltä kertomassa uusimmat tieliikennepelastamisen terveiset Keski-Euroopasta. – Vahvat rakenteet tarkoittavat nykyään käytännössä sitä, että uutta autoa voidaan verrata kilpa-autoon sillä erolla, että kilpa-autossa turvakehikko on näkyvissä ja uudessa autossa se on piilotettu rakenteiden sisään, vuoromestari Mikko Saastamoinen kertoo. Aiemmin vanhoille autoille oli tyypillistä – jopa kaupunkinopeudessa – että matkustajat jäivät törmäyksessä helposti puristukTeksti Jarno Joensuu Kuvat Maria Salo Uusi autotekn ologia vaatii siin autoon. Turvavöihin tulivat mukaan esikiristimien lisäksi G-voiman rajoittimet. Nyt Porissa järjestetty koulutus oli osa Suomen Palopäällystöliiton koulutuskierrosta, jossa tarkoituksena on kiertää kouluttamassa suurin osa Suomen 22 pelastuslaitoksesta. – Edelleen potilaaseen kohdistuvat energiat ovat suunnilleen samat ajoneuvon iästä riippumatta. Osallistujia oli Satakunnan ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksilta yhteensä noin 20 henkilöä. Palokuntalainen • 52 37 uusia pelastus menetelmiä Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella Porissa järjestettiin Suomen Palopäällystöliiton tarjoamana NCT (uusi ajoneuvoteknologia) -pelastustekniikan koulutus maaliskuussa. – Uuden auton ollessa onnettomuudessa ei puristuksiin joutumista tapahdu enää usein juuri auton vahvoista rakenteista johtuen, sanoo Mikko Saastamoinen. Koulutus järjestetään Henry Fordin säätiön tuella. Turvavarusteet ovat työturvallisuusriski Turvavarusteet ovat kehittyneet merkittävästi uusissa autoissa. Erityinen huomio tulee kiinnittää siihen, että potilas voi olla vakavasti loukkaantunut vaatien rangansuuntaista siirtoa vaikka varsinaista puristumista ei ole tapahtunut. Uudet autot Pelastustoimessa uusista autoista puhuttaessa tarkoitetaan vuoden 2000 jälkeen valmistettuja autoja. Näissä erityisiä haasteita vanhempiin malleihin asettavat lukuisat turvavarusteet sekä erityisesti vahventuneet rakenteet. Uuden auton ollessa onnettomuudessa ei puristuksiin joutumista tapahdu enää usein juuri auton vahvoista rakenteista johtuen.”. Vanhoissa autoissa pääsääntöisesti passiivisen turvallisuuden muodostivat turvavyöt ja niiden mahdolliset esikiristimet sekä 1990-luvulla autoihin tullut kuljettajan turvatyyny. Uusissa autoissa passiivinen turvallisuus kehittyi merkittävästi vuoden 2000 jälkeen, jolloin mukaan tulivat etuturvatyynyjen lisäksi sivuturvatyynyt sekä vuoden 2003 jälkeen sivuturvaverhot. Mikolle on kertynyt kokemusta erilaisista ulkomailla järjestetyistä liikenneonnettomuuksien pelastustekniikoiden koulutuksista. Tällöin pelastustoimelle oli helppo tehdä päätös vammapotilaan oikeaoppisesta siirtotavasta rangan suuntaisesti ulos autosta eli auto purettiin potilaan ympäriltä tarpeen mukaisesti
Koko kyljen avauksen tekee lähes yhtä nopeasti verrattuna pelkkään etuoven poistoon.” Näiden jälkeen on tullut lukuisia muita turvatyynyjä, esimerkiksi takamatkustajalle, polvia suojaamaan kojelaudan alle, niskatukiin, kaksija kolmivaiheiset turvatyynyt, yms. Nämä kaikki turvavarusteet ovat suojana matkustajalle, mutta työturvallisuusriskinä pelastustehtävässä toimiville, varoittaa Mikko Saastamoinen pelastushenkilöstöä. Nykyään liikenneonnettomuuspaikalle mentäessä voidaan jo olettaa, että kaikki turvavarusteet eivät ole toimineet uudessa Kurssin kouluttajana toimi vuoromestari Mikko Saastamoinen Lappeenrannasta.. – Uusimmissa autoissa on asennettu keulaan turvatyyny suojaamaan jalankulkijaa törmäystilanteessa. Palokuntalainen • 52 38 Koko kylki avaamalla saadaan yleensä riittävä tila potilaan rangansuuntaiseen siirtoon
Katon raskaasta painosta johtuen vaihtoehtoisena pelastusmenetelmänä voidaan käyttää muun muassa koko kyljen avausta, mikäli ajoneuvossa on takaovi. Nykyohjeistuksen mukaisesti tulee toimimattoman turvavarusteen toimimissektorille menoa välttää sekä asentaa tarpeenmukaiset suojat paikoilleen. Auton B-pilari on nykyään yleensä sen vahvin osa, jossa booriteräksiä käytetään useimmiten. – Koko kylki avaamalla saadaan yleensä riittävä tila potilaan rangansuuntaiseen siirtoon. Uusien autojen kanssa saattaa syntyä tilanne, jossa käytettävissä olevilla työkaluilla ei purkaminen onnistu ja joudutaan käyttämään vaihtoehtoisia pelastusmenetelmiä. B-pilarin katkaisu leikkurilla ei välttämättä onnistu ylätai alapäästä. Uudessa autossa katon paino saattaa helposti olla useita satoja kiloja. Matkustamon suojaamiseen pitkittäisja poikittaisrakenteissa käytetään erilaisia booriteräksiä valssattuina sekä tankoteräksinä. Työkaluasemaa merkitseväksi peitteeksi on eri valmistajilla markkinoitavissa valmiita peitteitä, mutta siihen tarkoitukseen soveltuu esimerkiksi kevytpeite. Tilan lisäämiseksi vaihtoehtoisesti (uudempi 4ja 5-ovinen auto tai maasturi) voidaan käyttää katon kääntöä eteen tai katon kääntöä sivulle tankolevittimen avulla. Yleisesti auton etuja takapäässä käytetään erilaisia HSLA-teräksiä törmäysenergiaa sitomaan. Esimerkiksi sivuturvatyynyt eivät toimi nokkakolarissa. Koko kyljen avauksen tekee lähes yhtä nopeasti verrattuna pelkkään etuoven poistoon, vuoromestari Mikko Saastamoinen kertoo. Näillä keinoilla katto saadaan hallitusti siirrettyä pois tieltä työturvallisuus huomioiden ja potilaan rangansuuntaiseen siirtoon saadaan muodostettua riittävä tila. Tämä asettaa todellisen työturvallisuushaasteen onnettomuusajoneuvon ympärillä toimiville henkilöille. Täyttä varmuutta kaikkien laukaisupatruunoiden toimivuudesta ei ole. Esimerkiksi kuljettajan turvatyynynsuoja asennetaan aina paikoilleen riippumatta turvatyynyn toimivuudesta, koska tyyny saattaa olla toiminnaltaan kaksitai kolmivaiheinen. Uusia ideoita tieliikennepelastamiseen NCT-toiminta on tuonut mukanaan myös muutaman hyvän apukeinon pelastustilanteisiin. Tämä asettaa merkittävän haasteen pelastustoimelle, kun autoa puretaan. Palokuntalainen • 52 39 autossa törmäystilanteessa. Rakenteet vahvoja Uusien autojen rakenteiden vahvistamiseen käytetään huomattavasti vahvempia materiaaleja kuin aiemmin. Niiden ei edes kuulu toimia jokaisessa onnettomuustyypissä. Työkaluasema on onnettomuusajoneuvon välittömään läheisyyteen sijoittuva paikka, joka selvitetään aina, kun tieliikennepelastamisessa joudutaan käyttämään hydraulisia pelastusvälineitä. Peitteen päälle Työskentelytason käyttö kyljellään olevan auton purkamisessa tuo työturvallisuutta.. Vahvempien teräslajien käytön johdosta on myös rakenteiden paino noussut merkittävästi. Mikäli B-pilarin katkaisu ei onnistu, voidaan se esimerkiksi repiä irti yläpäästään levittimen tai tankolevittimen avulla
Laukusta löytyy kaikki pelastustyössä tarvittava pienkalusto, esimerkiksi lasisaha, lasipiikki, verhoilun avaustyökalut, ruuvimeisselit, jakoavain, kiintoavaimet, erilaiset pihdit, leikkauskohtien merkkauskynä, rullamitta yms. Tieliikennepelastamistilanteessa tulee olla aina irrotustyönjohtaja. Kun kohteessa on käytetty kalustoa, se palautetaan peitteen päälle, josta se on helppo noutaa uudelleen käyttöön. Yleensä tästä vastaa yksikön paloesimies tai yksikönjohtaja, mutta irrotustyötä voi johtaa myös miehistön jäsen, mikäli hän on pelastusyksikön henkilöstöstä asiaan parhaiten perehtynyt. Kun tästä on varmistuttu, voidaan merkintä tehdä. Koulutus antoi Satakunnan ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksille lisää valmiuksia uuden auton purkamiseen onnettomuustilanteessa. Uutena apuvälineenä on myös työkalulaukku. Koulutuksen yhteydessä ilmeni kuitenkin vielä uusia tulevaisuuden haasteita hybridi-, sähköja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien autojen parissa. Palokuntalainen • 52 40 kerätään sammutusautosta kaikki pelastustyössä käytettävä kalusto. Järjestys säilyy jälleen paremmin onnettomuuskohteessa ja työkalujen noudosta johtuva ylimääräinen liikkuminen sammutusautolle vähenee, kun kaikki on kerralla mukana. Merkintä tehdään rasvaliidulla ja ennen merkinnän tekemistä tulee varmistua leikattavasta kohdasta, eli ennen merkintää tulee verhoilu irrottaa leikkauskohdan takaa. Merkintä helpottaa leikkurin käyttäjää, koska hänen ei tarvitse päättää leikkauskohtaa eikä erikseen varmistaa leikkauskohdan taustaa, koska se on jo varmistettu. Pääosa harjoitelluista pelastusmenetelmistä oli koulutettaville uusia. Tällä järjestelyllä saavutetaan siisti ja työturvallinen työympäristö, kosta käytettävä kalusto ei ole jatkuvasti jaloissa haittaamassa pelastustyötä. Koulutusta sekä harjoitusta tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.” Painava katto voidaan kääntää sivulle tankolevittimen avulla työturvallisesti.. Haasteellisuus tieliikennepelastamisen osalta jatkuu pelastustoimessa ja koulutusta sekä harjoitusta tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Kyseinen laukku on varustettu magneetilla, joten sen voi kiinnittää kiinni onnettomuusajoneuvon kylkeen pelastustilanteessa. Verhoilun irrotukseen on hyvä käyttää apuna verhoilumeisseliä tai vastaavaa työkalua. Irrotustyönjohtajan tehtävänä on päättää käytettävästä irrotusmenetelmästä, ohjata toimintaa sekä merkitä leikkauskohdat. Verhoilun poistettua varmistutaan taustasta, että siellä ei ole turvavarusteiden patruunoita tai erityisiä rakenteiden vahvennuksia
Palokuntalainen • 52 41 Penkin selkänoja voidaan katkaista leikkurilla, mikäli penkin säätö on vaurioitunut.
Sammutustyössä syöpävaara KUNNOSSA. Monet pelastuslaitokset ovat laiminlyöneet toistuvasti ja pitkään työturvallisuuslakia, lakia syöpävaaraa aiheuttavien aineille altistuvien ASA-rekisteristä ja asetusta kemiallisista tekijöistä työssä. Palokuntalainen • 52 42 Teksti ja kuvat Paul Eskelinen Sosiaalija terveysministeri Paula Risikko on joulukuussa 2012 myöntänyt Eduskunnan kirjallisen kysymyksen vastauksessa sammutustyön syöpävaaran ja puutteelliset tutkimukset sammutustyön riskitekijöistä. Sammutustyössä palovarusteiden päälle jääneet ja pöllyävinä keuhkoihin pääsevät tai kangasmateriaalien ja ihon läpi imeytyneet mikroskooppiset ja näkymättömät nokipartikkelit aiheuttavat syöpäriskin
Paul Eskelinen: ”Tein tammikuussa 2013 kantelun Etelä-Suomen aluehallintoviraston Työsuojelun vastuualueelle eli työsuojelupiirille entisen työnantajani, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen mahdollisista toistuvista työsuojelurikkomuksista. Nyt hän on siirtynyt päätoimiseksi ensihoitajaksi.. vinoutunut tapakulttuuri pelastustoimessa estää muutokset Pelastustoimessa vallitsee tapakulttuuri, jossa mokat ja ongelmat halutaan lakaista maton alle. Paloesimies huomautti, että minun pitää kyetä pukeutumaan nopeasti, jos paluumatkalla paloasemalle tuleekin uusi keikka. Selittelyni terveysriskeistä menivät kuuroille korville, koska pelastuslaitoksen johto ei ollut antanut mitään työturvallisuusohjeita moisesta. Terveydenhuoltoalalla on sen sijaan käynnissä valtakunnallinen potilasturvallisuushanke, jossa erilaisista hoitovirheistä ja vähältä piti -tilanteista yritetään oppia ja ehkäistä uusien vastaavien ongelmatilanteiden syntymistä. Kantelu oli ainut keino pakottaa entinen työnantajani selvittämään terveysriskit ja muuttamaan toimintatapoja, jotka altistavat ammattija sopimuspalohenkilöstön ainakin syöpäriskille. Esikuvana on ilmailupuolen turvallisuuskulttuuri. Tulipalokeikoilla ollaan jälkiraivauksessa tuntikausia ilman paineilmalaitetta ja ilman ihon läpi altistusta estävää (kallista) Gore-Tex sammutuspukua. Asemalla niistimme mustaa räkää. Koska palohenkilöstö ei ole syöpävaaraan altistuvien ammattiryhmien joukossa, syöpäpotilasta hoitavat lääkärit eivät osaa yhdistää sairastuneen sammutustyössä syntynyttä altistusta ja myöhemmin syntynyttä syöpää. Tiedostetaanko ongelma ja vaara sopimuspalokunnissa. Palokuntalainen • 52 43 K irjoittaja, entinen palomies, Paul Eskelinen sairastui kummalliseen oireyhtymään 40 vuoden iässä ja joutui jättämään palomiehen ammatin. Jos olisin tupakoinut höökin miehistötilassa, paloesimieheltä olisi tullut vihainen käsky tumpata rööki tupakkalain nojalla. Ongelmatekijöille etsitään syyllinen, jota syyllistetään ja rangaistaan. Hyvä esimerkki vinoutuneesta työturvallisuuskulttuurista on parin vuoden takainen tulipalokeikka Espoossa. Kirjoittaja työskenteli vuosina 1997–2012 ammattipalomiehenä. Työterveyslaitoksen lista syöpävaarallisille PAHyhdisteille altistuvista ammattiryhmistä on pitkä alkaen nuohoojista autonasentajiin ja hitsaajiin, mutta palomiehiä ei mainita. Sopimuspalokuntalaiset ovat pahimmassa riskivyöhykkeessä. Keikan jälkeen pakkasin nokeentuneet ja vahvasti savulle haisevat sammutusasuni sammutusauton sivukaappiin. Asenteiden ja huonon työturvallisuustason on kuitenkin muututtava, koska se on kaikkien etu. Tuohon aikaan ei ollut vara-sammutusasua, jonka olisi voinut pukea paluumatkan ajaksi. Pääammatissaan he voivat jo altistua syöpää aiheuttaville aineille. Niinpä yskin savunkäryssä kolmen muun palomiehen kanssa sammutusautossa paluumatkan paloasemalle. Heidän ansiostaan kulissien takana tapahtuu juuri nyt paljon, mistä en tässä kerro. Jalosen tekemä Eduskunnan kirjallinen kysymys sai Sosiaalija terveysministeri Paula Risikon lipsauttamaan vastauksen, jossa myönnettiin palomiesten syöpäriskien altistusriskien ja -tapojen puutteellinen tai lähes olematon tutkimusaineisto Suomessa. Kun muitakin oudosti oirehtineita ammattipalomiehiä ja sopimuspalokuntalaisia alkoi löytyä, alkoi kuumeinen tutkimustyö siitä, mitä sammutustyöstä elimistöön jääneet myrkky-yhdisteet kykenevät tekemään. Aluehallintoviraston tutkimustulokset voivat johtaa valtakunnan tasolla muutoksiin pelastustoimen sammutustyön riskienhallinnassa. Tulipaloissa syntyy kuitenkin aina vaarallinen määrä syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Minulla oli käsissäni ministerin kömmähdyksen ansiosta kirjallinen todiste Työturvallisuuslain työnantajaa velvoittavan työpaikan terveysriskien (sammutustyö) selvitysvelvollisuuden puuttumisesta. Palomiehet eivät ole PAH-listalla Työsuojelurikkomusten seuraamukset ovat vakavia. Kansanedustaja Ari Jalonen ja hänen avustansa Mervi Kukkonen ovat tehneet puolen vuoden aikana mahtavaa työtä pyrkiessään edistämään pelastusalan työturvallisuusasiaa. Aluksi on syytä mainita, etten etsi syyllisiä ja rangaistavia. Syöpävaarallisille aineille altistumisen jälkeen kuluu yleensä vuosia ennen kuin syöpä puhkeaa
PCB:tä ja sen kaltaisia kemiallisia yhdisteitä esiintyy tulipaloissa. Syynä on yllättävän usein paljastunut syy potilaan äkilliseen velttouteen, sekavuustai tajuttomuustilaan: häkämyrkytys tulisijalla varustetussa asunnossa. Koska häkä on yksi isoista terveysriskeistä rakennuspalojen jälkiraivaustilanteessa, häkämittari pitäisi olla sammutuspukuun kiinnitettynä kun paineilmalaitetta ei enää käytetä. Laki velvoittaa selvittämään sammutustyön terveysriskit Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738 mukaan työnantajalla on velvollisuus työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin. Pelastuslaitosten johto vastuussa turvallisuudesta Pohjasin kanteluni työsuojelurikkomuksista moneen lakiin ja asetukseen. Jos joku sammutustyötä vuosia tehnyt henkilö on nyt kuolemaisillaan syöpään, hän voisi kiusallaan syyttää pelastuslaitoksen johtoa toistuvasta ja yli vuosikymmenen kestäneistä työturvallisuusrikkeistä. Minua kummastutti eniten se seikka, että aika moni nykyisistä ja entisistä pelastuslaitosten pelastusjohtajista on suorittanut lakimiehen opinnot. PCB:n tiedetään häiritsevän elimistön kilpirauhastoimintoja. Toivon todella, että pelastuslaitoksilla ja sisäministeriön pelastusosastolla johtoporras lukee kirjoitukseni ja kanteluni perusteet tarkkaan. Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa Pelastusopistolla sekä Keski-Suomen pelastuslaitoksella on jo käytössä erilaisia toimintatapoja, joilla vähennetään altistusmääriä näkymättömille ja pienenpienille nokihiukkasille. Pelastuslaitosten on kiireellä muutettava sammutustyön työturvallisuusohjeita. Kemiallisista tekijöistä ja työssä käytettävistä vaarallisista aineista todetaan, että sammutustyötä tekevällä työntekijällä altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Muilla aloilla erilaisista työsuojelurikkomuksista on langetettu työnjohdolle sakkoja ja jopa ehdonalaisia tuomioita. Altistumisajoista savupartikkeleille pitäisi olla kirjanpito Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) pyrkii suojelemaan työntekijöitä kemiallisten tekijöiden aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta. Eräs palomestari kertoi minulle, että hän oli mielenkiinnosta mitannut häkäpitoisuuksia keikkapaikoilta ja usein häkämittari oli antanut kohonneita häkälukemia myös ympäristössä, jossa ei. Linkki: http://www.bhf.org.uk/research/our-heart-research-1/the-future-of-heart-research/firefighting-and-heartdisease.aspx Ei tutkimuksille Työtapaturmavakuutuksen valituslautakunta hylkäsi maaliskuussa 2013 tehdyssä päätöksessään pääsyni Työterveyslaitoksen tutkimuksiin. pykälä sanoo, että jos työntekijöiden altistumista vaarallisille kemiallisille tekijöille ei voida muutoin luotettavasti arvioida, on työnantajan suoritettava mittauksia säännöllisesti. Suurta osaa nokihiukkasten myrkkyvaikutuksista ei tiedetä, ei myöskään sitä, missä määrin myrkyt voivat varastoitua ihmisen kudoksiin, kuten luuytimeen, rasvasoluihin tai aivoihin. Siinä voisi jonkun pelastusalan pomon takapuoli kärventyä. Häkä ei aiheuta ainoastaan hapenpuutetta, heikotusta ja päänsärkyä, sen tiedetään aiheuttavan pahimmillaan myös pysyviä hermovaurioita (Parkinsonismi). Iso-Britannian sydänliitto on käynnistänyt tutkimuksen, jossa selvitetään syy-yhteyttä palomiesten kohonneisiin sydäntapahtumiin sammutustyössä ja heti sen jälkeen. Asetus velvoittaa työnantajaa tunnistamaan työssä esiintyvien kemiallisten tekijöiden aiheuttamat vaarat seuraavasti; 1) kemiallisten tekijöiden vaaralliset ominaisuudet ja määrät sekä tekijöiden mahdolliset yhteisvaikutukset; 2) altistumisen taso, tyyppi ja kesto; 4) eri työtilanteet, joissa kemiallisia tekijöitä käytetään tai esiintyy, mukaan lukien korjausja kunnossapitotyöt ja muut satunnaisesti tehtävät altistusta aiheuttavat työt; 5) ilman epäpuhtauksien raja-arvot tai biologiset raja-arvot; 6) mahdollisten ennalta ehkäisevien toimenpiteiden ja suojelutoimenpiteiden vaikutus; 7) käytettävissä olevat työntekijöiden terveydentilan seurannan johtopäätökset. Erityisesti on huolehdittava myrkytyksen, hapen puutteen tai muun vastaavan vakavan vaaran ehkäisemiseksi tarpeellisista suojelutoimenpiteistä. Monissa ambulansseissa mukana kannettavat häkämittarit ovat jo käytössä. Häkämittarit käyttöön jälkiraivauksen aikana Kemiallisten altistusten asetuksen 7. Valitus oli jätetty SPAL:n lakimiehen avustuksella jo vuosi sitten. Nokihiukkaset pääsevät hengityksen ja ihon läpi verenkiertoon. Työturvallisuutta parantavat ratkaisut ovat halpoja ja toteutustavoista voisi konsultoida Keski-Suomen pelastuslaitosta, jossa niin sanottu Ruotsin malli on jo käytössä. Palokuntalainen • 52 44 KUNNOSSA Sammuttajien syöpätautien ja sydänkohtausriskin aiheuttajaa selvitellään Sammutustyöstä aiheutuvia terveyshaittoja on tutkittu vähän Suomessa ja maailmalla. Heidän oireensa olivat samanlaisia kuin minulla oli ollut ennen kilpirauhaslääkitystä. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haittaja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Jos olisin päässyt vuonna 2011 tehdyn ammattitautiepäilylähetteen perusteella tutkimuksiin, olisi ehkä ollut mahdollisuus löytää muun muassa rasvasolunäytteistä PCBjäänteitä, joita on löytynyt WTC:n 9/11 raivaustöissä altistuneilta sadoilta palomiehiltä. Kolmanneksella tutkituista New Yorkin palomiehistä löytyi verikokeissa kilpirauhasmuutoksia. Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haittaja vaaratekijöistä
seuraavaa: ”Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen, IARC:n asiantuntijaryhmä on arvioinut palomiesten työn syöpävaarallisuutta olemassa olevan tieteellisen näytön perusteella: koholla ilmaantuneisuudessa olivat kivessyöpä (50 %), eturauhassyöpä (30 % ) ja imusolmukesyöpä non-Hodgkin-lymfooma (20 %). Lakia sovelletaan työhön, jossa esiintyvästä tekijästä on perusteltua syytä olettaa aiheutuvan työntekijälle lisääntynyttä vaaraa sairastua syöpään. Miten ministeri aikoo huolehtia siitä, että ammatissaan syöpään sairastuneet palomiehet ja heidän perheensä saavat Suomessa ammattitautilain sekä tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset ja miten ministeri huolehtii siitä, että pelastustoimen työnantajat ilmoittavat palomiehet ASA-rekisteriin. Työterveyslaitoksen lausunnon mukaan palomiesten altistumista syöpävaarallisille altisteille on selvitetty Suomessa savusukeltajakouluttajilla, mutta altistumistieto muutoin, erityyppisistä palojen sammuttamis-/jälkisammutustehtävissä on puutteellista”. Jalonen ja hänen henkilökohtainen avustaja Mervi Kukkonen tekivät huolellista työtä: Kirjallisesta kysymyksestä ilmenevät kansainvälinen tutkimustieto sammutustyön altistustavoista syöpää aiheuttaville aineille ja tosiasiat palomiesten moninkertaisesta syöpäriskistä tietyntyyppisille syöpätyypeille. Siinä oli palomestarin mukaan ollut syy muutamien palomiesten heikottavaan olotilaan ja päänsärkyyn. Palokuntalainen • 52 45 kuviteltu olevan häkää. Risikko totesi perään, että ”palomiesten työn syöpävaarallisuudesta on olemassa rajallista tieteellistä näyttöä”. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haittaja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.”. ”Uuden pohjoismaisen aineiston perusteella todettiin yleinen lievä syöpäsairastuvuuden nousu palomiehillä usealle syövälle. Sosiaalija terveysministeri Paula Risikon Joulukuussa 2012 jätetyssä vastauksessa myönnettiin mm. Laki syöpävaarallisten aineiden torjunnasta ja altistuneiden seurantarekisteristä laiminlyöty Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta säädetään 1958 alun perin annetun työturvallisuuslain sekä syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä annetussa laissa. Kansanedustaja Ari Jalonen (Ps.) jätti Eduskunnassa Marraskuussa 2012 Sosiaalija terveysministeri Paula Risikolle suunnatun kirjallisen kysymyksen: Palomiesten syöpäkuolleisuus ja tiettyjen syöpien korvaaminen ammattitautina
Palokuntalainen • 52 46 KUNNOSSA Todellisuudessa ainut pelastusalaa koskeva Työterveyslaitoksen tutkimus on vuoden 2004 tutkimus Pelastusopiston savusukellusopettajista. Kieroa, eikö totta. Ministerin vastauksessa myös vääristellysti mainittiin, että työntekijät tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin vain silloin, kun työntekijällä on altistusta työssä yli kahtenakymmenenä päivänä vuodessa merkittävän osan työpäivästään syöpävaarallisille aineille. Ainoat työhygieeniset mittaukset, mitä sammutustyöstä löytyvät, on tehty Pelastusopistolla polttamalla liimapuulevyjä ja solumuovipatjan paloja. Miettikääpä, miten paljon enemmän erilaisia myrkky-yhdisteitä syntyy autotai rakennuspalossa. Laki velvoittaa siis työnantajaa selvittämään altistusriskit, mutta tätä ei ole tehty. Miettikääpä, miten paljon enemmän erilaisia myrkkyyhdisteitä syntyy autotai rakennuspalossa?”. Tiedon puuttuessa voidaan ministerin ja työterveysviranomaisten suulla väittää, ettei sammutustyön tekijöillä ole ihmeempiä riskejä todettu. Tosiasiassa Laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä toteaa, että yksi merkittävä kerta-altistuminen tai työhygieenisillä mittauksilla todettu altistuminen edellyttävät ilmoituksen tekemistä. Tutkimustulosten perusteella syöpävaarallisille aineille altistuttiin muun muassa sammutushanskojen läpi ja silminnähden vähäisesti savuisessa ympäristössä. Pelastusopiston tutkimuksen jälkeen savusukellusopettajat laitettiin ASArekisteriseurantaan eli vuosittaiseen terveysseurantaan kalliiden virtsaja verikokeiden kanssa. Toivottavasti jo tämän vuoden puolella Sisäministeriön pelastusosasto herää ja alkaa laatia uusia työturvallisuusohjeita
Tällaisessa tilanteessa on hyvä muistaa, että demokratiaan ja yhteiseen toimintaan kuuluu myös äänestäminen ja asioista päättäminen. Tavoitteena on tarkastella ja hakea hyviä keinoja siihen, miten vapaaehtoinen toiminta palvelisi yhteiskuntaa jatkossakin – ja ehkä vielä entistä paremmin. Näiden numeroiden eteen on laitettava sana varmasti, jos näillä numeroilla viitataan palokuntatoimintaan – siis VARMASTI 24/365. Palokuntien yhteistoiminta ei voi lähteä liikkeelle muusta kuin palokuntien edustajien omasta tahdosta. Alueellisen pelastustoiminnan aika kannattaa dokumentoida hyvin Palokuntatoiminta Suomessa täyttää tänä vuonna 175 vuotta. Palokuntaja pelastustoiminnan historian suurin muutos on ollut siirtyminen kunnallisesta pelastustoimesta kuntien yhdessä huolehtimaan alueelliseen pelastustoimeen. Joistain asioista saatetaan joutua kuitenkin äänestämään. Tarkoitus on myös selvittää ja hakea toimivia ratkaisuja vapaaehtoisuuteen perustavan sopimuspalokuntatoiminnan tavoitevahvuuksiin ja päivälähtöihin. Uudenlaisen pelastustoimen valmistelu on ollut kiireistä aikaa. Palokuntien aluetoiminta on kehittänyt sopimuspalokuntatoimintaa hyvään suuntaan. Varmasti 24/365. Miten toiminnan perusteiden oleellinen muutos tapahtui, miten se valmisteltiin, mitkä asiat ohjasivat kehitystä, miten hallinto ja operatiivinen toiminta muuttui, miten sopimuspalokuntajärjestelmän säilyminen turvattiin… Tässä on osa niistä kysymyksistä, joihin dokumentoinnissa tulisi kiinnittää huomiota niin alueellisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Sen jälkeen on yhteistyön vuoro pelastuslaitoksen kanssa. Kun päätös on tehty, sen takana seistään. Olen kiertänyt Suomea palokuntatoiminnan merkeissä jo yli 12 vuotta. Sen tulee olla riippumatonta pelastuslaitoksen toiminnasta. Näen tärkeäksi, että nyt aloitetaan määrätietoinen ja suunniteltu työ lähihistorian dokumentoimiseksi. Olen huomannut numeroyhdistelmän 24/365 joidenkin henkilöiden paidoissa ja muissakin yhteyksissä. Palokuntalainen • 52 47 VILLIMIES villimies Isto Kujala Palokuntien aluetoiminta välttämätöntä Sopimuspalokuntajärjestelmän turvaamiseksi on välttämätöntä, että palokuntien edustajat käyvät pelastustoimen alueella keskustelua aluetoiminnan ja alueosaston puitteissa. Näiden kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä myönteisessä hengessä. Keskusteluun on mahduttava mukaan niin yhdistyssopimuksen kuin henkilökohtaisen sopimuksen palokuntalaiset. Palokuntien edustajien keskustelun perusteella sopimusten ja toiminnan yhteiset periaatteet saadaan luotua. Palokuntien alueosastotoiminta on välttämätöntä kaikille alueen palokunnille. Keskustelussa on välttämätöntä olla mukana kaikista palokunnista. Olen huomannut, että sellaiset alueet, joissa palokuntien aluetoiminta on aitoa palokuntien yhteistä toimintaa, menee palokunnilla keskimääräistä paremmin, ja palokuntalaiset ovat omaan toimintaansa, ja yllättäen myös omaan pelastuslaitokseensa tyytyväisempiä. Hankkeella on vahva yhteys niinkin kovaan asiakirjaan kuin valtioneuvoston päättämään Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan ja ohjelman toimenpiteeseen 64. Siitä on etua ja hyötyä myös pelastuslaitoksille. Avoimesti yhdessä omista asioista – ja riittävän kauan – keskusteltaessa mielipiteet hioutuvat. Pelastuslaitoksen kanssa yhteistyö voi onnistua hyvin vain siten, että ensin palokunnat ovat itsenäisesti keskustelleet omista asioistaan ja päässeet keskustelussa päätökseen. Se on turvannut yhteistä tulevaisuutta periaatteella ”kaveria ei jätetä”. Keinoja varmuuden varmistamiseksi lähdetään hakemaan. Usein tulos on yhteinen mielipide palokunnille tärkeästä asiasta, jonka takana kaikki voivat yhdessä seistä. Yhteinen hanke parantamaan kolmannen sektorin toimintaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ovat aloittaneet yhteisen hankkeen koskien vapaaehtoishenkilöstön saatavuutta turvallisuusja hälytystehtäviin
Stabilointi jaetaan tukemiseen ja ankkurointiin. Sen tarkoituksena on tukea sekä ankkuroida onnettomuusajoneuvo siihen paikkaan ja asentoon, mihin se on törmäyshetken jälkeen pysähtynyt. Palokuntalainen • 52 48 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA Onnettomuusajoneuvojen Liikenneonnettomuuspaikalla aina ennen onnettomuusajoneuvon purkamista pitää tehdä stabilointi. stabilointi
Onnettomuusajoneuvon sijaitessa ajoradan ulkopuolella, kannattaa oma yksikkö sijoittaa samalle kohdalle onnettomuusajoneuvon kanssa. Parina toimittaessa toinen kevittää ajoneuvoa palokangen avulla ja toinen asentaa portaan. Perinteistä portaan mallista pelastusporrasta käytettäessä tulee onnettomuusajoneuvoa nostaa niin paljon, että porras mahtuu kiristymään auton alle. Sarja perustuu eri lähteistä koottuihin ohjeisiin, mutta ensi sijassa käytännön sammutusja pelastustoiminnassa vuosien varrelta saatuihin kokemuksiin. Pelastusportailla tuettaessa tarkoituksena on tukea onnettomuusajoneuvon painoa portaiden päälle pois ajoneuvon oman jousituksen päältä. Kalustona voi käyttää lisäksi sammutusautosta löytyviä pyöräkiiloja, puutavaraa tai nostotyynyjä. Tällä tavalla toimittaessa vältytään ylimääräiseltä oman kaluston siirrolta ja omaa yksikköä voidaan käyttää ankkurointipisteenä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös omasta yksiköstä löytyvää muuta kalustoa, esimerkiksi vuodontukkimiskiiloja, kiristysliinoja tai vinssiä. Portaiden asennustapoja on monia ja yleisimmin sen määrää käytettävän portaan malli. OSA 2 Tukeminen • Tukemisella tarkoitetaan onnettomuusajoneuvon pystysuuntaista stabilointia. Kalustona tukemiseen käytetään yleisimmin pelastusportaita, jotka ovat joko perinteisen portaan malliset tai ns. Kun tukeminen on tehty, pitää portaiden kireys vielä varmistaa. Lisäksi apuna voi käyttää kiristysliinoja, vinssiä tai onnettomuusajoneuvon jarruja. Parhaiten tämä käy kokeilemalla jokaisen portaan läpi jalalla kevyesti potkaisten sekä heiluttamalla autoa sivusuunnassa samalla varmistaen sen tukevuuden. Ajoneuvoa ei tule nostaa kokonaan ilmaan vaan portaat ”kiristetään” alle. Ankkurointi • Ankkuroinnilla tarkoitetaan onnettomuusajoneuvon pitkittäissuuntaista stabilointia. Samalla kannattaa vetää ajoneuvon käsijarru päälle, mikäli se on helposti tehtävissä. Pikaportaassa on tärkeää käyttää molempia osia, mikäli se on mahdollista. kaksiosaiset pikaportaat. Omassa yksikössä ankkurointipiste kannattaa valita kuorma-auton alustarakenteista tai vanteista, eli päällirakenteisiin tai pölykapseleihin ei ankkurointipistettä tule rakentaa.. Nosto voidaan tehdä toki hydraulisella levittimellä, mutta tilanteen alussa nopea tapa on myös nostaa ajoneuvoa palokangen avulla. Kalustona ankkurointiin käytetään yleisimmin pyöräkiiloja tai omasta yksiköstä löytyviä muita kiiloja. Palokuntalainen • 52 49 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA OSA II – Onnettomuusajoneuvojen stabilointi Käytännön sammutusja pelastustekniikkaa on Palokuntalainen-lehden uusi sarja, jossa esitellään monipuolisesti tilanteiden aikana esiin tulevia tehtäviä yksinkertaisista rutiinitoimenpiteistä aina monimutkaisempiin operaatioihin. Mikäli onnettomuusajoneuvo on vaarassa liukua eteentai taaksepäin, kannattaa ankkurointi aluksi tehdä pyöräkiiloilla. Mikäli käytössä on ns. Pyörillään olevan ajoneuvon stabilointi • Pyörillään olevan onnettomuusajoneuvon stabilointi kannattaa aloittaa heti onnettomuusajoneuvon sisälle menevän auttajan toimesta samanaikaisesti, kun sytytysvirta käännetään virta-avaimesta pois ja avain otetaan pois virtalukosta. kaksiosainen pikaporras, se voidaan asentaa yhden henkilön toimesta helposti paikoilleen. Mikäli käytössä on puominosturi, sen käyttö soveltuu hyvin katollaan olevan onnettomuusajoneuvon tukemiseen. Sarjan kirjoittaja on paloesimies Jarno Joensuu Satakunnan pelastuslaitokselta Porista. Portaat sijoitetaan molemmin puolin onnettomuusajoneuvon Aja B-pilarin kohdalle ja niitä sijoitettaessa tulee huomioida että ovi mahtuu aukeamaan
Liinojen avulla voidaan tukeminen tehdä onnettomuusajoneuvon katon ja pohjan puolelta. Kiristysliina kiinnitetään onnettomuusajoneuvon etuja taka-akselistoon tukevasti. Jokaisesta omasta pelastusyksiköstä löytyvää palokankea ja kiristysliinaa kannattaa käyttää, mikäli ei ole saatavilla erityistä tähän käyttötarkoitukseen tarkoitettua tukitankosarjaa tai puunkaatotunkkia. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää apuna pelastusyksikön vinssiä tai kiristysliinoja.” Kiristysliina kiinnitetään onnettomuusajoneuvon etuja taka-akselistoon tukevasti.”. Lopuksi kiristysliinalla kiristetään palokanki kireälle maan ja ajoneuvon pohjan väliin. estämään painumisen. Palokuntalainen • 52 50 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA Kyljellään olevan ajoneuvon stabilointi • Kyljellään olevan onnettomuusajoneuvon stabilointi tulee aloittaa ennen ajoneuvoon sisään menoa, koska kaatuminen on helposti mahdollista. Liina kiinnitetään omaan yksikköön tai maastoon tukevaan paikkaan, esimerkiksi puuhun, rakennukseen, tien kaiteeseen, pylvääseen tai kiveen. Mikäli lenkkipää painuu maahan, voi lenkistä työntää läpi toisen palokangen tai sorkkaraudan tms. Pohjan puolelta tukeminen voidaan tehdä eri apuvälinein. Paikkoja yleensä löytyy. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää apuna pelastusyksikön vinssiä tai kiristysliinoja. Porrasta voi käyttää myös porrasosa maata päin. Palokanki asetetaan lenkki kohti maata ja kärki päin onnettomuusajoneuvon pohjassa olevaa tukevaa kohtaa. Mikäli kyseessä on ajoneuvo, jossa on D-pilari, sijoitetaan pelastusporras sen kohdalle. Tukeminen aloitetaan katon puolelta sijoittamalla pelastusportaat onnettomuusajoneuvon Aja C-pilareiden kohdalle maan ja pilarin väliin. Portaita asennettaessa ajoneuvoa kannattaa aluksi hieman työntää katosta, että portaat jäävät kireälle sen alle
Samaan tarkoitukseen voi käyttää myös puominosturia, mikäli sellainen on yksikössä käytettävissä. Portaiden asennuksessa kannattaa käyttää apuna lekaa, jolla kevyesti lyömällä saadaan portaat ajoneuvon alle riittävän kireälle. Tarkoituksena on ottaa tyynyn varaan kattoon kohdistuva ajoneuvon paino eikä autoa nosteta sillä ilmaan. Mikäli paineilmajarrujärjestelmästä on paine laskenut jo valmiiksi, on ajoneuvossa jarrut päällä eikä erillistä ankkurointia tarvita. Palokuntalainen • 52 51 KÄYTÄNNÖN SAMMUTUS– JA PELASTUSTEKNIIKKAA OSA II – Onnettomuusajoneuvojen stabilointi • Raskaan kaluston stabiloinnissa onnettomuuspaikalla on tärkeimpänä tehtävänä aluksia ankkuroida ajoneuvo paikoilleen. Stabilointi tämän osalta on tärkeä toimenpide ja se tehdään kiristysliinojen sekä tarvittaessa pelastusportaiden avulla. Tällä järjestelyllä saadaan onnettomuusajoneuvoon sisäänmeno tehtyä turvalliseksi. Kiristysliinoilla on tarkoituksena kiristää hytti päin kiinnikkeitä ja runkoa, jolloin hyttiin meno ja tarvittaessa sen purkaminen voidaan tehdä turvallisesti. Kuorma-auton hytille on ominaista törmäyksen jälkeen, että se saattaa irrota kiinnikkeistään ja jäädä huterasti kiinnikkeiden varaan rungon päälle tai jopa irrota kokonaan. Sijoituspaikkoihin vaikuttaa ajoneuvon asento, mutta yleensä portaat kannattaa sijoittaa konepeiton kohdalle ajoneuvon sivulta ja katon sekä maan väliin. Tukemisen tarvetta jatkossa määrää onnettomuusajoneuvon purkamisen tarve. Raskaan kaluston stabilointi Katollaan olevan auton stabilointi. Mikäli kyseessä on perävaunullinen yhdistelmä, saa ankkuroinnin tehtyä helposti irrottamalla perävaunun jarruletkun. Mikäli tilanteessa päädytään kattopilareiden katkaisuun, voidaan tukeminen tehdä nostotyynyn avulla, joka selvitetään yleensä onnettomuusajoneuvon konepeiton tai takaluukun kohdalle. Mikäli päätetään avata koko kylki B-pilarin kanssa, se voidaan tehdä turvallisesti ilman lisätukea, mikäli muut kattopilarit ovat ehjät. • Katollaan olevan onnettomuusajoneuvon stabilointi aloitetaan ensivaiheessa pelastusportailla. Puominosturilla kevennetään onnettomuusajoneuvoa etutai taka-akselista. Muiden pilareiden ollessa vaurioituneet, pitää hydraulinen tankolevitin selvittää lisätueksi kyljen avauksen yhteydessä
Kuuba on monien mahdollisuuksien maa, jossa palokunnatkin toimivat ja palot sammuvat. Ensimmäisenä aamuna ohjelmassa oli autonvuokraus ja seuraavan majapaikan etsiminen. Poliisikaan ei juuri hätyyttele, vaikka saimmekin käteisellä maksetun ja suuruudeltaan neuvotellun pikasakon USA:n lähetystön kulmilla Havannassa. Kansallisjuomana Rum and Tucola Ensimmäisenä perille saavuttuamme otimme pikku levon, rommin, sikarin ja hiukan suuhunpantavaa. Tiet ovat melkein tyhjiä yksityisautoilun ollessa erittäin vähäistä. Olisi pitänyt kuulemma ymmärtää mitä se PASE tarkoittaa kolmion sisään laitettuna (pase kolmiossa = meidän stop merkki). Pyrimme välttämään hotelleja ja majoittumaan mahdollisuuksien mukaan kotimajoituksiin matkamme varrella. Bomberos Finlandese PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA Castrojen Mallivankilan majoitusrakennuksen jäänteet.. Kokeneempien Kuuban kävijöiden oli tarkoitus opastaa vähemmän maahan tutustuneita sen ominaisimpiin piirteisiin. Autolla ajaminen Kuubassa on helppoa, vaikka opasteet joskus hiukan ontuvatkin. luvatussa maassa Rommi, sikarit ja tanssi tulevat ensimmäisenä mieleen. Niin tämä matka sitten hyvin käynnistyikin. Ehkä myös Hemmingway ja Mojito tai aurinkorannat ja sukeltaminen. Samalla oli tarkoitus löytää ja päästä käymään muutamalla paikallisella paloasemalla sekä Havannassa sijaitsevassa palomuseossa. Palokuntalainen • 52 52 Teksti Kai Vainio Kuvat Kai Vainio ja Mika Heikkinen R yhmämme suunnisti helmikuun lopulla Helsingistä Frankfurtin kautta saaren itäpäässä sijaitsevan Holguinin kaupunkiin
Helmi-maaliskuun vaihteessa kurvasimme hienolla vihreällä Ameriikan raudalla Nueva Geronan kaupungin tai oikeastaan koko Isla de la Juventud – saaren ainoan paloaseman pihaan. Siksi asemalla olikin höökin lisäksi peräti kolme 8 000 litran piskuista tankkiautoa. Ei kannata rynnätä isoimpaan ja mahdollisimman byrokraattiseen yksikköön, vaan valita jotain aivan muuta. Pikaisen neuvottelun ja runsaiden käsimerkkien avustuksella löysimme sattumalta aseman ohi Ladallaan kurvaavan bomberos generalissimuksen. Tässä kohtaa pitää huomauttaa, että kukaan seurueen jäsenistä ei osaa kymmentä sanaa enempää espanjaa. Jos vettä tarvitaan lisää, se otetaan sitten merestä tai joesta. Suunnitelman mukaan sitä yrittiin jossain pikkukaupungissa. Eli ajomatkaa etelärannalle on yli 45 km ja kun autot kuulemma kulkevat maksimissaan tuon 45 km tunnissa, niin ajoaika on helppo laskea. Palosotilaat vislasivat pomon Ladan pysähdyksiin ja syöksyimme everstiluutnantin kimppuun Panelian VPK:n hihamerkin kera. Hugo chavezin suruliputus; chavez vive! vasemmalta Kai vainio, Nueva Geronan palopäällikkö (evl), asemamestari ja palosotilas, Mika Gröndahl sekä Juho Ansio. Parhaassa tapauksessa kameraa heilutteleva jenkin näköinen Suomipoika päätyy poliisiasemalle selvittelemään vakoojatouhujaan. Kalustoon tutustuttiin antaumuksella ja löysimme erittäin laadukasta ja tuttua kalustoa kiinalaista alkuperää olevista HOWO-merkkisistä sammutusautoista. Tämä siitä syystä, että Kuubassa pelastustoimi on valtion hoidossa ja oikeastaan se on sotilaallista toimintaa ja sitä kautta hyvin järjestäytynyttä sekä valvottua. Pikku selittelyn jälkeen kyselimme varovasti tutustumisja kuvauslupaa asemalle. Palokuntalainen • 52 53 valtiollinen pelastustoimi Muutaman rantaja ajopäivän jälkeen päätimme suorittaa paloja pelastustoimeen tutustumisosuuden. Se, että hän oli juuri nyt täällä, kohteenaan tärkeä kokous, oli aivan sattumaa ja veparin tuuria. Näin päätimme tehdä mekin. Koska saaren ainoassa kaupungissa ei ole palovesiverkostoa, pitää hälytyksissä olla mukana aina riittävästi vettä. Halutessaan tutustua paikalliseen paloasemaan on syytä ensimmäisenä etsiä käsiinsä isoin mahdollinen viskaali ja tutustua häneen ensin. Lahjukset päällikön kouraan ja Bomberos Finlandes -ryhmä esittäytyi herralle. Tämä aiheuttaa satunnaiselle suomalaiselle palokuntamatkaajalle tietysti pienen haasteen. Se irtosi helposti ja herra määräsi asemamestarin ja ainoan englantia osaavan (10 sanaa) palosotilaan oppaaksemme ja jatkoi itse matkaa Ladallaan. Paljon vettä mukana Ensimmäiseksi meille näytettiin henkilökohtaiset varusteet ja liukutanko yläkerran majoitustiloista alas. Autolla ajaminen Kuubassa on helppoa, vaikka opasteet joskus hiukan ontuvatkin.”. Saari itsessään on noin 40 x 40 km, jonka kaikki hälytystehtävät tämä pohjoisrannalla sijaitseva asema hoitaa
Tuolloin kentällä oli vastassa valkoiseen hilkkaan sonnustautunut sairaanhoitaja ja kaikki matkustajat teljettiin matkatavaroiden odotushuoneeseen. Parin minuutin jälkeen hoituri kiersi, tarkasti lukemat ja keräsi mittarit pois. Tapaaminen oli aivan mahtava kokemus ja silmät vetistäen sanoimme näkemiin erittäin vieraanvaraisille isännillemme. Jutun kirjoittajaa eniten muistutti koko komeuden suurin johtaja, jolla oli asiaan kuuluva, riittävän vakuuttava kumpare keskellä kehoa. Onneksi maa sijaitsee maantieteellisesti hyvässä paikassa ja siellä onkin saatavilla ympäri vuoden hedelmiä ja vihanneksia. Palokuntalainen • 52 54 Holmatroja ja Spiroja Sammutusautosta löytyi tuttuja Holmatro-välineitä ja Spiromatikkeja komposiittipulloin eli kalusto siltä osin oli loistokuntoista. Castron porukka vietti siellä aikanaan puolentoista vuoden jakson, kunnes heidät armahdettiin. Ei silti käy kateeksi paikallisia palontorjujia, eikä oikein ketään muutakaan. Jutustelimme minkä pystyimme, välillä käteen kirjoittaen, paperista taitellen ja käsiä heilutellen kaikesta mahdollisesta paloja pelastusasiasta taivaan ja maan välillä. Palkkaa sammutusmies saa noin 17 euron verran kuussa, millä pitäisi tulla toimeen. Kuuba on kahden valuutan järjestelmä, jossa palkat maksetaan Kuuban pesoina. Palomiehet (Kuubassa naiset voivat myös olla palosotilaita) olivat hyväkuntoisen oloisia nuoria miehiä. Kaikille jaettiin vanha kunnon elohopealämpömittari ja sitten ei kun mittaamaan. Tietenkään tämä ei riitä mihinkään, vaan jokaisen pitää kasvattaa itse jotain tai tehdä muuta työtä elääkseen oikeasti. Päällystö näytti vielä kovakuntoisemmalta, jota se varmasti olikin, koska kaikilla oli pitkähkö armeijan lentotai muu pelastajatausta. Siksi kaikki yrittävät ostaa tai myydä jotain ja hankkia elämiseen tarvittavia varoja. Kuuba on siis kommunismistaan huolimatta kahden vaihdantatalouden maa. Näitä US-dollarin kanssa samanarvoisia rahoja saa vain turisteilta tai toimimalla harmaantalouden pyörteissä. Niillä saa ostettua säännösteltyjä elintarvikkeita ja mahdollisesti muita välttämättömyystuotteita kuukausittain määrätyn määrän. Kaikkeen oikeasti tarpeellisen tavaraan mm. Fidel itse oli lukittuna yksityisselliin, eikä saanut olla missään tekemisissä kenenkään ulkopuolisen tai oman väkensä kanssa. Hänellä ajanvietteeksi oli sallittu erikseen määrätty kuuden kirjan lista, josta löytyy Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Lennon päätteeksi ei tarvinnut tällä kertaa mittauttaa kuumetta, kuten piti toiseen suuntaan saarelle mennessä tehdä. Tästä Kuuban eteläpuolella sijaitsevasta saaresta pitänee mainita sen verran, että siellä sijaitsee myös entinen mallivankila, erikoisia pyöreitä rakennuksia käsittävä Presidio Modelo. Liukutangon juuressa odottavat henkilökohtaiset varusteet.. Kaksi valuuttaa Keskustellessamme paloasemalla selvisi, että työvuorot ovat 24 tunnin mittaisia ja sitten on parin päivän vapaa ja taas töihin 24 tunnin jaksoksi. Kuumeet selvällä lentokentällä Parin päivän saarella oleilun jälkeen lensimme takaisin Havannaan, jossa tarkoituksena oli viettää muutama päivä ennen kotiin paluuta. Näin mennään läpi koko vuoden. Sitten yllättäen meiPALOKUNTALAINEN MAAILMALLA Miehistötilat sisältä. Ehkä nuo autot olivatkin tämän aseman heikoin lenkki. hammastahnaan tarvitaan vaihdettavia pesoja, eli Pesos convertibles. Sammutusauto ulkoa. Oli siinä kuubanpoika ihmeissään, kun tällaiset Suomen palontorjujat kertoivat ajavansa joskus 120 km/h autoillaan ja hoitavansa homman kuin homman
Mene ja tiedä, selitystä tuli paljon, muttemme siitä todellisuudessa mitään ymmärtäneet. Mutta se onkin siten jo aivan toinen tarina… Sammutin ja sammuttaja. Palomuseon mahtava sisäänkäynti. Tapaaminen oli aivan mahtava kokemus ja silmät vetistäen sanoimme näkemiin erittäin vieraanvaraisille isännillemme.”. Museo on ilmainen ja joka päivä auki. Sammuttimien aatelia. Palokuntalainen • 52 55 dät ulkomaalaiset (ainoat siinä koneessa) rekisteröitiin koleran tai muiden tartuntatautien takia. Kaiken kaikkiaan ryhmämme suosittelee jokaiselle mahdollisuuksiensa mukaan pyrkimistä tutustumaan kyseiseen saarivaltakuntaan. vanhaakin vanhempi kypärä. Museossa oli aparaatteja jos jonkin moisia, mutta mielenkiintoisimmalta meistä näytti vanha hälytyspöytä. Paikka on aivan kaupungin keskustassa ja sinne on helppo löytää tarvittaessa. Ihmiset ovat mukavia ja avuliaita, ruoka useimmiten hyvää, juomaa ja lämpöä riittää, eikä rikollisuuskaan juuri rehota, vaikka me saimmekin osaltamme tutustua paikallisiin taskuvarkaisiin. Se ei ole suuren suuri, mutta silti käymisen arvoinen. Museo Seuraavana aamuna Havannassa tutustuimme paikalliseen palomuseoon. vanhahko hälytyspöytä. Palosotilaiden muistopatsas
Avtalspersonalens rökdykningsduglighet är ett mått på konditionen, om ock ett rätt snävt sådant. Från fältet hörs enstaka påståenden om att personer över 63 år inte alls skulle få delta i räddningsverksamhet. Avtalspersonalens åldersfördelning är något bredare än yrkesfolkets. Den verkliga åldern är en rent personlig sak. En del av våra yrkesbrandmän sköter inte om sig själva. Även för brandmän har man konstaterat att ohälsosamma levnadsvanor utgör en allmän orsak till fysiskt förfall. Maskinistens uppgifter och många uppgifter som stöder det egentliga släckningsoch räddningsarbetet passar alldeles utmärkt även för äldre avtalsbrandkårister som sköter om sin fysiska och mentala kondition. Då övriga grunder förblir en gåta blir det endast kvar ren och skär diskriminering. Även utan en vetenskaplig undersökning kan man konstatera att avtalsbrandkåristerna beträffande konditionen ligger efter yrkesfolket. Det kan gå så – och så har även skett – att en Läkare konstaterar att en 70-åring i fråga om hälsan är lämplig för räddningsarbete och att denna dessutom klarar testerna för räddningsdykare. Ett ögonblick…. Åldern är ändå bara siffror. En senior med skral kondition eller som annars inte lämpar sig för det operativa arbetet hör hemma i stödavdelningen. Trots det besluter en tjänsteinnehavare annorlunda och förbjuder veteranen att delta i det verkliga arbetet. Nej till åldersrasism, fart på förbättrandet av konditionen Även för brandmän har man konstaterat att ohälsosamma levnadsvanor utgör en allmän orsak till fysiskt förfall.”. Beror inte konditionen och arbetsförmågan väldigt mycket på en själv. Det finns överraskande många brandkårister som har dålig kondition. I en del brandkårer är en 70-årig aktiv medlem av alarmavdelningen ingen sällsynthet. Den som sköter om sin kondition ordentligt kan även som sextioåring utföra tungt arbete både som brandman eller exempelvis som närvårdare inom åldringsvården. Palokuntalainen • 52 56 BRANDKÅRISTEN LEDARE chefredaktör Pekka Koivunen Idag är de som yrkesarbetar inom räddningsbranschen mellan lite på tjugo och cirka 65 år gamla. Under de två senaste decennierna har vi hört hur brandmannens arbete sliter slut en så att man borde kunna gå i pension redan vid 55 års ålder, på samma sätt som tidigare. Med vissa begränsningar kan även en sextonåring efter genomgången kurs delta i räddningsverksamhet. Av yrkesmännen klarar dock över 80 % den ribban. Enligt de värsta bedömningarna är endast var fjärde alarmeringsduglig avtalsbrandkårist även rökdykningsduglig. Särskilt i glesbygderna behöver avtalsbrandkårerna även släckningsmän av lite högre ålder. Medan yrkespersonalen kräver att pensionsåldern sänks så retar sig en del av avtalsbrandkåristerna på vissa räddningsverks och särskilt i förmansställning varande personers sätt att på basen av ålder försöka begränsa deltagandet i räddningsverksamhet. Även i dessa fall har grunderna för påståendena ävensom kompentensen att framföra sådana bedömningar förblivit oklara. Många ger upp redan som femtioåringar. Var finns den finska (brand-) mannens stolthet
Anser man sig inte ha råd att utbilda avtalsLagenlig ansvarsflykt Räddningsväsendet återgår till kärnverksamheten resten må sköta sig själv I alla nödsituationer har man i sista hand alltid fått hjälp av brandkåren. Då räddningsväsendet regionaliserades kunde frågan slutligen mer eller mindre helt glömmas bort. Många frågor väntar på svar. Palokuntalainen • 52 57 Text Silvio Hjelt V em skall i framtiden befatta sig med sådant som befolkningsskydd, djurskydd, träd som blåst in genom vardagsrumstaket mm. Eller kanske de får förbli oskötta. Befolkningsskydd och räddningshundar på undantag Då man i tiderna med maktspråk slog ihop befolkningsskyddet med brandväsendet befarade mången att befolkningsskyddet skulle hamna i skymundan. Till det klassiska befolkningsskyddet kan räknas föreställningen att väl tränade räddningshundar kunde rädda människoliv även i Finland. Räddningslagen föreskriver att den som deltar i räddningsverksamhet skall ha tillräcklig utbildning, på det regionala räddningsväsendets ansvar. Idag anser mången räddningsdirektör, med hänvisning till vad räddningslagen faktiskt säger eller aktivt lämnat osagt, att detdär med hundar, det hör kanske nog till någon annan men till räddningsväsendet hör det inte. När är utbildning tillräcklig. Nu, i det regionala räddningsväsendets tidevarv, nu börjar man göra sig av med ansvaret. Räddat hade man förstås gjort hela tiden, men nu övertog man även ledningsansvaret. Vitsen med det gemensamma nödnumret och de centraliserade nödcentralerna var i tiderna att man kunde ringa om alla problem till 112. Idag finns det dock ingen som tar över det som räddningsbranschen i tiderna grabbade åt sig. Befolkningsskydd är som brandförsäkring: om det inte behövs har det ju varit en onödig kostnad. Nåväl, eftersom det inte tycks ha behövts, tills vidare, så kunde man väl klara sig utan det. Alltså kunde det lika gärna skrotas. Men vart skall man då ringa. Allt uppgifter som räddningsväsendet en gång i tiden skött men som man nu vill slopa. Klart och entydigt, men ingenting gott varar ju för evigt. Vem skall sköta dem i framtiden. Räddningsväsendets regionalisering ändrade helt diskret och utan diskussion även på den saken. Räddningslagen talar varken om brandkårsdamer, -ungdom eller hundar, så varför skulle det regionala räddningsväsendet bry sig om sådana. Vad som annat kan tänkas behövas, där kan respektive räddningsverk rätt fritt tillämpa egna bedömningar, inom ramen för sin egen budget. På vems ansvar upprätthåller man, eller underlåter att upprätthålla, sådant som räddningshundar, alarmering av frivilligt manskap, behandling av skyddsplaner, osv. Vart skall medborgarna nu vända sig?. Eller, för att använda civila företagstermer, återgå till kärnverksamheten. För att betona att det inte endast handlar om eldsvådor började man tala om ”räddning”, vilket skrevs i in lagen 1975. Så är det inte numera. Men vad ”tillräcklig” konkret betyder, därom tiger lagen, med undantag för omnämnandet av kursen i släckningsarbete. Alltså har man i kommunerna upprätthållit beredskap och en organisation för just det ändamålet. En luddig räddningslag har sedan dragit sitt strå även till den stacken. Det finns till och med räddningsverk där sådant som brandkårernas damrespektive ungdomsarbete förpassas i klass med räddningshundarna. Endast obotliga optimister tror idag att systemet skulle funktionera om det faktiskt skulle behövas
Alltså behöver inte heller räddningsverket bry sig om dem. Det finns en massa andra uppgifter som brandkårerna visserligen traditionellt har skött men som inte alls nämns i räddningslagen. Det man fortfarande gör i den vägen, det gör man av välvilja och inte för att lagen kräver det. Där är det helt förbjudet att göra nånting! Elverket får allt lov att vidtala forstkunniga yrkesmän och lämna räddningsväsendet att sköta sina lagstadgade uppgifter, i lagens snävaste tolkning. Man får inte konkurrera med näringslivet! Det faktum att näringslivet saknar resurser för att reda upp större akutsituationer, det behöver man inte bry sig om. Och service på landets andra officiella språk, även det får man ju numera endast som extra bonus. Detsamma gäller skogens vilda djur, eventuellt med untantag för älgen som ju tillhör staten. Skadan eskalerar inte, så det är ingen brådska. Således har man redan hört räddningsdirektörer påstå att kårchefer inte alls behövs, och då kan man ju spara en slant på att inte utbilda sådana. ”Puhukaa suomea!” blir ett allt vanligare svar. Man kunde tala om kollektiv utsättning då man i det urbana samhället och direkt under medborgarnas ögon lämnar skadade djur att tyna bort. Hundar, marsvin, sköldpaddor, ekorrar och fåglar, de är ingen egendom utan på sin höjd sällskapsdjur, och om räddning av sådana sägs ingenting. Lagstiftningen föreskriver inte heller att frivilligbrandkårer skall ha kårchefer. De 15 övningsgångerna, de ligger ju på de enskilda brandkåristernas ansvar (och talet 15, det ruskades i tiderna ur en ärm, och utan krav på substans). Å andra sidan är det bekvämt med en monopolsituation i fråga om myndighetsuppgifterna. Envisas någon med att begära hjälp kan man alltid anmoda medborgaren att boka tjänstetid hos tjänstemannen. Regionalförvaltningsmyndigheten skall övervaka, men då lagen inte erbjuder bättre verktyg återstår endast undanflykter. Hur. Med lite fantasi kunde man kanske ta betalt för konsultationen för att befrämja kassaläget. Men vad är då egentligen en ”olycka”. Luckor i räddningslagen stöder ansvarsflykt Att räddningsväsendet systematiskt tycks börja fly sitt traditionella ansvar, det handlar kanske i första hand om pengar. Här vill man faktiskt inte se civil konkurrens! Inspirationen till ansvarsflykten fick man kanske av turerna kring nödcentralsverket, som i början ju skötte alla de uppgifter man tog över av räddningsväsendet. Att samhället skulle ha tagit sitt slutliga ansvar i den frågan, det begravdes tillsammans med en arbetsgruppsrapport. Vem som eventuellt skall ta hand om skadade fridlysta djur. Räddningslagen talar endast om att rädda människoliv, egendom och miljö. Då man inte svarar på medborgarnas begäran om hjälp och alltså inte kommer till platsen och bedömer läget så överlåter man åt den enskilda medborgaren att göra den bedömning som enligt lag endast tillkommer myndighet. Så länge frågan om vem som skall anses vara frivilligpersonalens arbetsgivare är helt oklar förblir det även helt oklart hur samhällets övriga lagstiftning om tillräcklig utbildning skall tolkas och vem som skall ha ansvaret för sådan. Djurskyddet hör väl till någon annan än räddningsväsendet. Behövde räddningsverken sådant fick de bygga upp en ny organisation istället för den som nödcentralsverket övertagit. Myndighet behöver inte titta på allt En del rena myndighetsuppgifter kan man även spara in på. När skall ledningsanvaret tas och vem skall besluta om att ansvar inte behöver tas. Röjning av kullfallna träd, det tillkommer nuförtiden räddningsväsendet endast om träden hindrar den egna framfarten. Följder av naturfenomen är någon annans bekymmer Det är inte räddningsväsendets fel att klimatet tycks medföra allt mera stormar, översvämningar och annat otyg. Detta, om något, kan kallas verklig ansvarsflykt!. Det kan man av konkurrensskäl tyvärr inte berätta! Andra träd får givetvis även de falla fritt. Det må herr Någon Annan fundera över. Att exempelvis kräva att ”privata olyckor” skulle behandlas i servicenivåbeslutet, det skulle vara rent oförskämt. När någon medborgarinstans försöker handla enligt alla konstens regler och sänder sin plan för godkännande så kan man alltså hänvisa till att det är medborgarnas ensak hur planen ser ut. Vidare kan man ju alltid säga att samhället inte skall sköta sådana uppgifter som även kan skötas av civila entreprenörer. Jaktlaget?Varför skulle det vara just räddningsverkets sak. Räddningsverkens egna lägescentraler blev plötsligt en helt naturlig parallellfunktion. När handlar det om en olycksplats och när är det något annat. Om en katt klättrat upp i ett träd och vägrar komma ner så är det numera sannerligen kattägarens ensak och inte något för räddningsverket. Vill kommunen ha vägarna röjda efter storm må den bygga upp en egen organisation eller vidtala entreprenörer. För takreparationer finns det civila entreprenörer, så den olyckliga medborgaren får väl försöka kontakta en sådan. Visst säger lagen att diverse samfund skall ha skyddsplaner, men ingenstans sägs att just räddningsmyndigheten skall ha någon del i detta. För att inte tala om träd som fallit vid elektriska linjer. Allt kostar, och genom att minska arbetsuppgifterna minskar man kostnaderna. Palokuntalainen • 52 58 BRANDKÅRISTEN brandkårernas personal så behövs sådan utbildning uppenbarligen inte. I takt med budgetala bekymmer lämnade man sedan småningom bort sådant som exempelvis att stöda räddningsväsendets ledningsoperationer. Vilket mervärde de centraliserade nödcentralerna faktiskt ger den enskilda medborgaren blir allt oklarare. Enligt räddningslagen har räddningsmyndigheten ledningsansvaret. När behöver en olycka ledas av myndighet. Återigen har man sparat in tjänstemannatid. På samma sätt lyckades man genom att finurligt flumskriva lagstiftningen friskriva verket från ansvaret för alarmeringen av frivilligt manskap. Räddningsväsendet skall inte röja upp enskild väg. För att motivera ansvarsflykten läser man sedan räddningslagen lite noggrannare. Länsveterinären. Behöver räddningsväsendet således inte heller bry sig om ifall stormen fäller en gran in genom sängkammartaket. Till sist ännu frågan om vem som leder på en olycksplats
Projektet har en stark koppling till ett så viktigt papper som statsrådets beslut om Programmet för den inre säkerheten och programmets åtgärd 64. Hur skedde den väsentliga förändringen av grunderna för verksamheten, hur bereddes den, vad styrde utvecklingen, hur förändrades förvaltningen och den operativa verksamheten, hur säkrade man avtalsbrandkårssystemets fortbestånd… Där en del av de frågor som man borde lägga vikt vid såväl på den regionala nivån som på riksplanet. Palokuntalainen • 52 59 vILDMANNEN vildmannen Isto Kujala Brandkårernas regionala verksamhet är nödvändig För att säkra avtalsbrandkårssystemets fortbestånd är det nödvändigt att brandkårernas representanter inom ramen för regional verksamhet och regionala avdelningar för en regional debatt. Jag har lagt märke till att sifferkombinationen 24/365 syns på en del personers skjortor och även i andra sammanhang. På basen av diskussioner mellan brandkårernas representanter skapar man gemensamma principer för avtal och verksamhet. Brandkårernas regionala verksamhet har utvecklat avtalsbrandkårsverksamheten åt ett bra håll. I debatten måste man inrymma både de brandkårister vars verksamhet baserar sig på föreningsavtal och dem som har personliga avtal. Det är skäl att väl dokumentera även det regionala räddningsväsendets tidevarv I år fyller brandkårsverksamheten i Finland 175 år. Man söker nu medel för att garantera denna säkerhet. Målet är att granska och söka fram goda medel med vilka frivilligverksamheten även i framtiden skall kunna betjäna samhället – och kanske till och med bättre än hittills. Den har säkrat en gemensam framtid enligt principen ”man lämnar inte sin kamrat i sticket”. Beredningen för detta nya räddningsväsende har varit en bråd tid. Med säkerhet 24/365. I den debatten måste regionens alla brandkårer deltaga. Ofta blir resultatet en gemensam uppfattning om någon sak som är viktig för brandkårerna och bakom vilken alla gemensamt kan stå. I den situationen är det bra att minnas att det till demokrati och gemensam verksamhet även hör omröstning och beslut. Jag har i brandkårsverksamhetens namn nu rest runt i Finland i över 12 år. Ett gemensamt projekt för att förbättra tredje sektorns verksamhet Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland och Finlands Avtalsbrandkårers Förbund har inlett ett gemensamt projekt som gäller tillgången på frivilligpersonal för säkerhetsoch alarmuppdrag. Efter det är det dags för samarbetet med räddningsverket. Jag har lagt märke till att i de regioner där brandkårernas regionala verksamhet är genuint gemensam verksamhet mellan brandkårerna så har brandkårerna det i medeltal bättre och brandkåristerna är nöjdare med sin egen verksamhet och, förvånande nog, även nöjdare med sitt räddningsverk. En fungerande regionalavdelningsverksamhet är nödvändig för regionens alla brandkårer, och den är även till nytta för räddningsverken. Framför siffrorna borde man lägga ordet ”säkert” om man med dem hänsyftar till brandkårsverksamhet – alltså SÄKERT 24/365. Då beslutet har fattats står man sedan bakom det. Jag anser att det är viktigt att man nu inleder ett målmedvetet och planerat arbete med att dokumentera närhistorien. Ibland kan det hända att man måste rösta om någonting. Samarbetet måste vara oberoende av räddningsverkets verksamhet. På basen av sådana går det sedan bra att samarbeta i en positiv anda. Brandkårernas samarbete kan inte utgå från annat än en egen vilja hos brandkårernas representanter. Den största förändringen i brandkårsoch räddningsverksamhetens historia har varit det att man från ett kommunalt räddningsväsende övergått till ett regionalt som gemensamt upprätthålls av kommunerna. Samarbetet med räddningsverket kan lyckas väl endast på det sättet att brandkårerna först sinsemellan självständigt har diskuterat sina egna ärenden och i den diskussionen kommit fram till ett beslut. Genom att man diskuterar öppet och tillsammans – och tillräckligt länge – kommer åsikterna att slipas. Avsikten är även att utreda och finna fungerande lösningar på frågorna om frivilligbrandkårernas riktgivande styrkor och utryckningar dagtid
Kuvavisa vaatii tällä kerralla hieman selvitystyötä. Jos tiedät vastauksen ilman nettihakuja olet suurmestari! Jos löydät vastauksen netistä olet hyvä. Ensinnäkin kuvassa esiintyy SSPL:n hallituksen varajäsen Jari Ranua, Ranualta. Mitä kuljetetaan kuvan yksikössä. Lisäkysymys: Löytyykö Suomesta vastaavaa yksikköä. Emme saaneet ainuttakaan oikeaa vastausta. Jos et tiedä tai löydä vastausta, on turha hakea FDNY:n hommiin. Myös väärien vastausten lukumäärä oli vähäinen. Palokuntalainen • 52 60 Uusi Kuvavisa n vastaus Kuvavisa viime lehden kuvavisa oli lukijoillemme aivan liian visainen. vastaukset osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. Hänellä on päällään erityisesti hänen kotiseuduillaan tarpeellinen lämpöasu, jolla voidaan suojata potilas tilannepaikalla ja kuljetuksen ajaksi
www.palokuntalainen.fi Anna palaa! -palstan valokuvakilpailu jatkuu! viime lehdessä julkistettu kuvakisa jatkuu edelleen. SUOSITUT JUTTUSARJAT JATKUvAT: • Käytännön sammutusja pelastustekniikkaa • Kunnossa 68 sivua kiinnostavaa palokunta-asiaa! Hätäkeskuslaitos Kirjoitussarjan kolmas osa www.palokuntalainen.fi TILAA PALOKUNTALAINEN! Seuraava lehti ilmestyy 28.6.2013 ”Hyvä huomio Matias ja muutama lukija! Nähdään ensi lehdessä. Palokuntalainen • 52 61 • Juuso virran yhden miehen ajokorttitaisteluun (sivu 7) liittyvä mielenkiintoinen kirjeenvaihto on nähtävillä osoitteessa www.palokuntalainen.fi. Eipä ole näkynyt viime aikoina. ENSI NUMEROSSA: Sammutustyökurssia odotellessa... saakka osoitteessa toimitus@palokuntalainen.fi • Ota kantaa juttuihin ja niiden taustoihin facebookissa!. Otamme vastaan kuvia 15.6. • Pisteenä iin päällä on luettelo kaikista Paloristin saaneista kautta aikojen. Ja ilman muuta jokaisen ensivastetta tekevän pitää tilata myös Systole.” Terveisin, päätoimittaja “Herra päätoimittaja, olette luvannut, että jokaisessa Palokuntalaisessa on asiaa ensivasteesta. • Samasta osoitteesta löytyy myös Paul Eskelisen (sivu 42) Etelä-Suomen Aluehallintovirastolle tekemä kantelu työsuojelurikkomuksista Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Pitääkö tilata Systole?” Lehtemme nettisivuilta löydät nyt aiempaa enemmän taustatietoa printtilehden artikkeleista. Käy sivuilla! Lähetä juttusi Anna palaa! -palstalle, osoitteeseen: toimitus@palokuntalainen.fi
Suomalainen ammattipalomies on varmaan tyytyväinen itseensä ja kaikkeen ympärillään, koska SPALliltakaan ei ole pahemmin uusia aloitteita tullut. Entinen persukessu Ari Jalonen tuntuu olevan eduskunnassa vielä hereillä. Palokuntalainen • 52 62 LIEKINHEITTÄJÄ Liekinheittäjä Hiljaiseloa pelastustoimessa Läpileipääntynyt ala Onko joku kuullut Ojasesta mitään viime aikoina. Tänään koko alaa leimaa tauti, jota voi hyvällä syyllä kutsua leipääntymiseksi. Alalla vallitsee radiohiljaisuus. Olli-Pekka Ojanen saattoi vielä joitakin vuosia sitten murahtaa ja häntä kuunneltiin – jopa itseriittoisessa pääkaupungissa. Palosuojelurahastosta eikä Kuntaliitostakaan kuulu paljon mitään. Hiljaiseloa elää koko osasto. Niin teki Sirpa Lusakin aikoinaan. Kissanristiäisissäkin laitoksia edustaa yleensä kakkostaso. Kymmenen vuotta alueellista pelastuslaitosta ja tekemisen kiima on kadonnut. Luulisi ainakin raha-asioiden kiinnostavan, koska rankat leikkaukset iskevät myös sopimuspuolelle hyvin pian. Kumarrellaan siis sinne ja tänne. Herkästi julkisuuspeliin osallistuvan Simo W:n on täytynyt joutua tositöihin laitoksessaan, kun ei ole pahemmin telkassa vieraillut. Mutta onko joku kuullut Ojasesta mitään viime aikoina. Valistus ei mene perille, mutta valituksia satelee.. Sopparit vetelevät ruususen unta tyytyväisinä omiin selvityksiinsä siitä, kuinka erinomaisesti he palokunnissaan voivat. Työterveysasioista kyllä palaveroidaan ja kirjoitellaan. Entä muut eturivin pelastusjohtajat, ovatko he hengissä. Komiteat ja työryhmät istuvat vuodesta toiseen. Mankkisen sisarukset yrittävät parhaansa pysyä alan tietoisuudessa. Monet heistä keskittyvät oman asemansa kaikinpuoliseen turvaamiseen. No Rahikaisen Jussilla on kuulemma vielä vähän virtaa jäljellä. Toivotaan, ettei nukku yllätä kesken vaalikautta. Milloin olette kuulleet jonkun 22 pelastusjohtajasta tehneen uusia ja merkittäviä avauksia julkisuudessa. Missä Sirpa on nyt. Mitään ei tapahdu. Mitä nyt kunniamerkkien kilinällä herätellään joskus alan mestarismiehiä. Tuntuu kuin pelastusjohtajat olisivat kadonneet maan rakoon. Pelastuspäälliköt ovatkin nostaneet profiiliaan viime aikoina ainoana ryhmänä koko alalla. Leipäännytty ja väsähdetty on pelastusosastollakin. Vain vanhat tutut valitukset vuodesta toiseen. Miten muut eturivin pelastusjohtajat, ovatko he hengissä?” Se on nyt sitten nähty. Suuri yleisökin taitaa olla väsähtänyt pelastustoimeen. On hyvä, että edes jotkut yrittävät. Nurkan takana on turvallista. vielä muutamia vuosia sitten säpinää ja meininkiä löytyi kaikkialta brankkarimaailmasta. Siinä missä Poliisi-Paatero patsastelee julkisuudessa jatkuvasti, Pelastus-Pentti tuntuu suorastaan piilottelevan
02 634 3800 l info@peravaunutaloviitala.fi WWW.PVTV.FI PERÄVAUNUJA JOKA LÄHTÖÖN. Hiljaiseloa pelastustoimessa Läpileipääntynyt ala www.edarley.com I www.darley.com CAN bus-ohjausjärjestelmä Palo-, pelastusja erikoisajoneuvojen valmistus, myynti ja maahantuonti pasi.w@pajaviher-vehmas.fi 010 422 1870 www.pajaviher-vehmas.fi 3D mallinnus käytössä kaikissa korirakenteissa PERÄVAUNUTALO VIITALA KY Tehtaantie 12 l 29630 Pomarkku puh
Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy 00003 ESPOO VSTAUSLÄHETYS Tunnus 5012720 Nimi: Katuosoite: Postinumero Postitoimipaikka systole maksaa postimaksun systole systole 6 systole 5 systole 4 systole 3 systole 2 systole 1 Seuraavassa numerossa Lehteä voi tilata myös sähköpostilla tilaukset@ensihoidontiedotus.fi TEEM A K E N T T Ä J O H T A J A •• •• ••• •••• ••• ••• ••• ••• •• •• •