HELPPO KULJETTAA JA VARASTOIDA, TEHOKAS JA MONIPUOLINEN KÄYTÖSSÄ
PALOKUNTALAINEN 69 3 TOIMITTAJA Isto Kujala AVUSTAJA Jarno Joensuu AVUSTAJA Sasu Mäkinen ULKOASU Anna Broholm HALLINTO Maria Salo SISÄLTÖ • NRO 69 NRO 69 PÄÄKIRJOITUS PÄIVÄN POLTTAVAT KIPINÄT SUOMEN MERIPELASTUSSEURAN MONIPUOLINEN LAIVASTO PERSOONA KARI LATTU LÄMPÖKAMERAMIES KANSALAISNEUVONTA AUTTAA HÄLYTYSKELPOISUUS: OSA 1 5 6 8 32 36 47 46 60 50 54 59 61 62 42 22 28 31 PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI • 14. VUOSIKERTA • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • ISSN 1798-2685 TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh. rek. PALAUTE sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi KOSKENKORVAN VPK VILLIMIES MIELIPIDE: SOPIMUSTEN YHTENÄISTÄMINEN OVELLA KALUSTOKULMA BRANDKÅRISTEN TAHTOO TIETÄÄ LETKUT SOLMUSSA ENSI NUMEROSSA LIEKINHEITTÄJÄ WWW.PALOKUNTALAINEN.FI PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen TOIMITTAJA Silvio Hjelt Persoona Kari Lattu Mielipide – Silvio Hjelt Kalustokulma – Unimog Koskenkorvan VPK esittäytyy 42 47 28 50. 0400 504 678 KANNEN KUVA Pekka Koivunen TAITTO JA ULKOASU Anna Broholm/ PieniSuuri Idea PAINO Euraprint Oy KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, 29250 Nakkila, Y2242549-9, Alv. 040 501 8721 TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJAT Sasu Mäkinen ja Jarno Joensuu OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS maria.salo@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh
KUNNALLINEN 22 LAITOKSEN pelastustoimi on tullut tiensä päähän. Alkavassa muutaman vuoden urakassa samanlaiseen laatuloikkaan on jälleen mahdollisuus, jos ”siltarumpupolitiikka” hylätään ja kehitystyötä tehdään päämääränä laadukas pelastustoimen palvelu kaikkialla maassa. Yksittäisillä kunnilla oli alueellistamisessa vielä sanansa sanottavanaan, mutta tässä uudistuksessa useimmat kunnat jäävät sivustakatsojiksi. JOTTA UUDISTUS EI menisi aivan metsään, on valtion johdettava muutosta vahvalla otteella. Valtion ohjaama uusi pelastustoimen järjestämismalli takaa mitä todennäköisimmin kansalaisille nykyistä tasalaatuisemmat palvelut koko maassa. Laitosten päättäjien kumppanuusverkosto on ollut hyvä idea, mutta verkosto ei ole kyennyt käsittelemään alan tärkeimpiä asioita. Yksiköiden tunnukset menevät uusiksi, samoin virka-/tehtävänimikkeet. Muuten nykyinen sirpaloitunut pelastustoimi ei uudistu. Alueellistaminen on osoittanut, että pelastuslaitosten virkamiesja luottamusmiesjohtoa ei kiinnosta Suomen pelastustoimi kokonaisuutena, vaan ainoastaan ja vain oma laitos. NYKYISTEN LAITOSTEN hankintakäytännöt poikkeavat toisistaan, samoin työterveyshuolto. KUN LAITOKSIA YHDISTETÄÄN, on ratkaistavien asioiden lista pitkä. Ammattihenkilöstön työehtoihin löytynee ratkaisu melko helposti, mutta sopimuspalokuntien sopimusten harmonisoinnissa on edessä pitkä tie. Pelastusjohtajat eivät muodosta yhtenäistä eikä yksimielistä ryhmää. EDELLINEN UUDISTUS nosti pelastustoimen laatutasoa. Pelureita ovat voimakkaan niskalenkin pelastustoimesta ottava valtio ja nykyisten pelastuslaitosten suuret isäntäkunnat. Uudistajilla on iso urakka Jotta uudistus ei menisi aivan metsään, on valtion johdettava muutosta vahvalla otteella.”. Muistamme, kuinka erityisesti alueellistamisen alkuvuosina pelastuslaitokset huseerasivat aivan omien halujensa mukaan. Tuleva järjestämismalli tarvitsee sisäisen tarkastuselimen. Samoin se, miten olemassa oleva kiinteä ja irtain omaisuusmassa siirtyy uuden isännän omistukseen, vai siirtykö se. Tätä ei kukaan enää kiistä. Tilanne on hieman tasaantunut, mutta sisäiselle valvonnalle on tarvetta. Operatiiviselta puolelta näitä ovat muiden muassa johtamisjärjestelyt, päivystysalueet, erilaiset varallaolojärjestelyt ja vaikkapa hälytysvasteet. PALOKUNTALAINEN 69 5 PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen PÄÄKIRJOITUS PELASTUSLAITOSTEN YHDISTÄMINEN tai uusien laitosten muodostaminen – kummin sitten käykin – tulee olemaan pelastustoimen alueellistamiseen verrattava projekti. UUDEN, SOTE-ALUEISIIN PERUSTUVAN pelastustoimen rahoitus on avoinna. MITEN UUSIA LAITOKSIA valvotaan. Neuvottelupakkaa sekoittavat pelastusjohtajat ja -päälliköt. Miten uusi laitos pitää yhteyttä alueensa kuntiin, miten hoidetaan varautumisasiat
Uudet pelastuslaitokset KUVA DEPOSITPHOTO. Lisäksi selvitetään sosiaalija terveydenhuollon asiakkaiden valinnanvapauden lisäämistä. Projektijohtajana on toiminut 1.10.2015 alkaen valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti ja hänen tukenaan on STM:n ja VM:n valmisteluorganisaatio. Pelastustoimi on tarkoitus kytkeä sote-alueisiin. Myös sisäministeriöllä on sormensa pelissä koskien pelastustoimen uudistusta. Tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja turvata ihmisten nopea pääsy hoitoon. Sote-uudistuksen sekä aluehallintouudistuksen säädösten ja toimeenpanon valmistelua varten on käynnistetty muutosprojekti. Mitä todennäköisimmin useita pelastuslaitoksia katoaa kartalta. 6 PALOKUNTALAINEN 69 PÄIVÄN POLTTAVAT LAKI SOSIAALIJA TERVEYDENHUOLLON järjestämisestä ja samalla myös laki pelastustoimen uudesta järjestämismuodosta tulee voimaan porrastetusti siten, että: • syksyllä 2016 annetaan lakiesitykset eduskunnalle • vuonna 2017 lait vahvistetaan • vuoden 2018 aikana sote-alueiden toiminta käynnistyy siten, että ne valmistelevat varsinaisten sosiaalija terveysalan tehtävien (myös pelastustoimen) siirtymisen kunnilta ja kuntayhtymiltä sote-alueille aloittavat toimintansa vuonna 2019 Hallitus päätti lokakuussa, että sote-uudistuksen valmistelua jatketaan julkaistun aikataulun pohjalta. Samassa yhteydessä määritellään työterveyshuollon asema. Poliittiset linjaukset käsitellään reformiministerityöryhmässä ja uudistuksen valmistelun etenemistä seuraa parlamentaarinen seurantaryhmä. Sote-uudistusta valmistellaan perheja peruspalveluministeri Juha Rehulan johdolla. • vuoden 2019 alussa tehtävät siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä sote-alueille. TOISESSA VAIHEESSA yksinkertaistetaan monikanavarahoitus
Myös hyvin harva nuori on käyttänyt hyväkseen lainsäädäntöön saatua poikkeusta ajaa kuormaautokortti 18–20 -vuotiaana, mikä on mahdollista sopimuspalokuntalaiselle tai pelastusopiston opiskelijalle. PALOKUNTALAINEN 69 7 PALOKUNTAMME ON vpk (vapaaehtoinen palokunta) hspk (hlökoht.sop.palokunta) tpk (työpaikkapalokunta) HÄLYTYSOSASTOSSAMME ON hälytyskelpoista jäsentä. Toisaalta hyvä niin, koska konemiehen tehtävä vaatii kokemusta, mutta on fyysisesti varsinaista sammutustyötä kevyempää. Pulaa on jo nyt useissa palokunnissa. Toimitamme yhteismäärätiedon Pelastuslaitosten kumppanuusverkostolle toimenpiteitä varten. NYKYMENOLLA BC-KORTILLISISTA konemiehistä tulee pulaa jo lähimmän kymmenen vuoden aikana. Siksi jatkamme kyselyn vastausaikaa marraskuun loppuun. PALOKUNTALAINEN-LEHTI TEKEE nyt selvityksen kuorma-autokortillisissa palokunnissa. Kuljettajat loppuvat – vastaa kyselyyn Kirjoita aiheeksi ”korttikysely” lähetä vastauksesi lyhyessä muodossa esim. Suuri osa sopimuspalokuntien sammutusautojen konemiehistä on jo lähellä eläkeikää, jopa sen ylikin. Keräämme vain määrätiedot, palokunnan nimeä ei julkaista eikä luovuteta ulkopuolisille. Kentältä kantautuneiden tietojen mukaan viimeisen kahden vuoden aikana hälytysosastoihin liittyneillä vain harvalla on raskaan pelastusajoneuvon ajamiseen oikeuttava ajokortti. Vastauksia tarvitaan enemmän. VPK – 35 – 19 osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Lähetä vastaus sähköpostilla: Selvitä tiedot: MUUTAMA KYMMENEN vastausta ei ole tilastollisesti vielä luotettava. Tavoitteena on saada tilastollisesti riittävä määrä vastauksia, jotta kokonaistilanne (%) per syyskuu 2015 olisi pohjalukuna tulevia kyselyn tuloksia arvioitaessa. Heistä kuorma-autokortillisia on . RASKAIDEN PELASTUSAJONEUVOJEN kuljettajien määrä vähenee hitaasti, mutta varmasti. Vastaa ja vaikuta! PÄIVÄN POLTTAVAT Lisää aikaa vastauksiin! Viimeisen kahden vuoden aikana hälytysosastoihin liittyneillä vain harvalla on raskaan pelastusajoneuvon ajamiseen oikeuttava ajokortti.”
Pekka Halkosaaresta Stadin brankkari Ylipalomies Pekka Halkosaari on valittu vuoden 2015 Stadin brankkariksi. Helsingin pelastuslaitos aloitti vuonna 2011 uuden perinteen myöntämällä vuosittain Stadin brankkari –tunnustuspalkinnon ansioituneelle palomiehelle tai paloalipäällystön edustajalle. Esillä ovat muun muassa pelastustoimi 2019, maahanmuuttoon liittyvät haasteet pelastustoimelle ja pelastusalan osaaminen eri näkökulmista. Hän on ollut keskeisessä roolissa meritoiminnan kouluttajana sekä kaluston ja taktiikoiden kehittäjänä. toimintavuoden vuosipäivätilaisuudessa lokakuussa. Alustavien tietojen mukaan luvassa on jälleen monipuolinen kattaus pelastusalan päivänpolttavia teemoja. Kuvassa poliittisten puolueiden edustajat Veera Heinosen ja Arto Nybergin tentattavana. Pätevyyttä meritoimintaan on tuonut myös purjehdusharrastus, joka on vienyt hänet aina Välimerelle ja Karibialle saakka. Halkosaari on tehnyt merkittävää kehitystyötä erityisesti pelastuslaitoksen meritoiminnan kehittämisessä. Kunniamaininta julkistettiin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen 154. 8 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT PEKKA HALKOSAARI ON tullut pelastuslaitoksen palvelukseen vuonna 1982. Hän on osallistunut aktiivisesti työhyvinvoinnin kehittämiseen, toimien useissa henkilökuntayhdistyksissä luottamustehtävissä ja aktiivisena jäsenenä. Tapahtumapaikkana on konsertti-, kokousja konferenssitalo Logomo. Palopäällystöpäivät huhtikuussa Turussa Myös maahanmuuttoasiat esillä www.sppl.fi/tapahtumat LISÄTIETOJA Tämän vuoden palopäällystöpäivät Tampereella keräsivät ennätysyleisön. Pekka Halkosaari.. Hän on työskennellyt uransa aikana muun muassa palomies-sairaankuljettajan ja ylipalomiehen viroissa sekä toiminut pelastusyksikön esimiehen pysyvänä sijaisena. Työyhteisössään Pekka Halkosaari on erittäin arvostettu ja pidetty työtoveri. Lopullinen seminaariohjelma julkistetaan marraskuun aikana. LÄHDE HELSINGIN KAUPUNGIN PELASTUSLAITOKSEN TIEDOTE ALAN YKKÖSTAPAHTUMAKSI muodostunut kolmipäiväinen Palopäällystöpäivät järjestetään ensi vuoden huhtikuussa Turussa
Välittömästi paloautoletkan saavuttua määränpäähänsä, alkoi kentän laidalla suihkunäytös. PALOKUNTALAINEN 68 9 KIPINÄT VIRALLISEN OSUUDEN juhlissa avasi sopimuspalokuntalaisena toimivan kouvolalaisen Keskustan kansanedustaja Markku Pakkasen juhlapuhe. Juhlatilaisuus alkoi kello 12 hälytysajolla Stora Enso TPK:n paloasemalta Hallasentien hiekkakentälle. Paloautoletka aloitti palokuntajuhlat Inkeroisissa kentällä nuorten, naisten, miesten ja yli 50-vuotiaiden miesten sarjat sisältänyt kalustokilpailu. elokuuta yhdessä Stora Enson tehdaspalokunnan kanssa. INKEROINEN TEKSTI JA KUVAT SASU MÄKINEN. Osanottajia juhlissa oli Kymenlaakson pelastuslaitoksen lisäksi 13 sopimuspalokunnasta. Illalla palokuntalaiset kerääntyivät vuosittain järjestettävään soihtukulkueeseen, joka lähti Stora Enson paloasemalta kello 20.30. Inkeroisten VPK:n sammutusyksikön esiteltyä lyhyesti toimintaansa, alkoi Inkeroisten VPK järjesti perinteiset palokuntajuhlat lauantaina 29. Juhlaohjelma päättyi illalla hotelli Kantrissa järjestettyihin tansseihin, joissa esiintyi Unelmavävyt-yhtye
– Ihmiset haluavat nähdä poliisin liikenteessä, katukuvassa ja yleisötapahtumissa. Isompien kanssa aiheena on muu muassa sosiaalinen media. Se luo voimakasta turvallisuuden tunnetta varsinkin kaupunkiseutujen Toni Reinikainen.. Mopomiittejä ja muita nuorten omia tapahtumia Reinikainen myös ohjailee netin välityksellä. Jos osaisi olla samanlainen, olisin hyvä poliisi, vasta valittu Vuoden Poliisi sanoo. Kangasniemellä hän toimii vapaa-aikanaan pelastuslaitoksella yksikönjohtajana. Hänen mielestään sosiaalinen media on loistava tapa tavoittaa nuoria. 10 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT “Konstaapeli Reinikainen” Sopimuspalomies Vuoden Poliisiksi Ylikonstaapeli Toni Reinikainen Itä-Suomen poliisilaitoksesta on valittu Vuoden Poliisiksi 2015. Jutustelu jatkuu netissä Toni Reinikainen on myös nettipoliisi. EteläSavossa hänet tunnetaan konstaapeli Reinikaisena. Poliisi tutuksi jo alakoulussa Toni Reinikainen on päätoiminen lähipoliisi. Kavereista ei konstaapeli Reinikaiselle ole pulaa: Facebookissa kaveripyynnön hänelle on lähettänyt jo yli 5 000 henkilöä. Hänen mielestään lasten olisi hyvä oppia tuntemaan poliisi jo alakoulussa ja hyvissä merkeissä. Reinikainen puhuu pienimpien koululaisten kanssa lyömisestä, varastamisesta, kaveruudesta ja liikenteestä. TEKSTI PEKKA KOIVUNEN KUVAT POLIISI JA TONI REINIKAINEN LÄHDE JSI-TIEDOTE Poliisi mukana tavallisessa arjessa Toni Reinikainen pitää tärkeänä, että poliisi on mukana tavallisten ihmisten arjessa, ei vain silloin, kun tapahtuu jotakin epätavallista tai ikävää. ulkopuolella sivutaajamissa ja haja-asutusalueella, hän sanoo. Silloin hankalien asioidenkin setviminen murkkuiässä on helpompaa. TONI REINIKAINEN ON tietoisesti käyttänyt työssään virtuaalisen esikuvansa, konstaapeli Reinikaisen imagoa. Ja se taktiikka, millä Artturi Sakari teki poliisityön, on esimerkillinen. – Vaikka hahmo on yli 35 vuoden takaa, sillä on vielä sija ihmisen mielessä. Hänen virallinen tehtävänimikkeensä on Etelä-Savon ennalta ehkäisevän ryhmän varajohtaja
www.millog.fi Kunnossapitoa elinjakson alusta loppuun. 0295 455 574 LISÄTIETOJA www.millog.fi Kunnossapitoa elinjakson alusta loppuun. Kalvipalokalusteet . Paanutie 8, 42700 Keuruu . Hän toimii edelleen sivutoimisena yksikönjohtajana Etelä-Savon pelastuslaitoksen Kangasniemen toimipaikassa. info@pa-ve.fi . Roolit on pidettävä erillään. Toni Reinikainen osallistuu aktiivisesti palokuntatoimintaan myös kouluttajana. ylikonstaapeli Toni Reinikainen puh. www.pa-ve.fi Sammutusmies jo ennen poliisiuraa Ennen poliisin uraa, vuodesta 1996, Reinikainen työskenteli toimenpidepalkkaisena sammutusmiehenä silloisessa Kangasniemen paloja pelastuslaitoksessa ja kiersi operatiivisen toiminnan ohella pitämässä alkusammutusja turvallisuuskoulutuksia. 0207 199 700 . – Pelastuslaitoksen hälytyksiin ehdin noin nelisenkymmentä kertaa vuodessa. www.millog.fi Kunnossapitoa elinjakson alusta loppuun. TULIMERI-RISTEILY! VOIT KYSYÄ MAHDOLLISIA PERUUTUSPAIKKOJA MATKAVEKASTA 22. – 23.1.2016 BALTIC PRINCESS. Kun olen pelastuslaitoksen tehtävissä, olen sammutusmies tai yksikönjohtaja, sanoo Toni Reinikainen. JO 19. – Poliisin ja toimenpidepalkkaisen roolit tukevat toisiaan, mutta asiakkaiden kanssa on oltava tarkkana. Vuoden Poliisin valitsevat yhteistyössä Helsingin Nuorkauppakamari, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto sekä Poliisihallitus. Varallaoloja teen vain satunnaisesti
Vuosijuhlassa palkittuja.. Puheessaan hän käsitteli sopimuspalokuntatoiminnan merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle ja jatkuvuuden turvaamisen merkitystä palokuntaperinteen vaalijana ja säilyttäjänä. Palokunta on perustettu 7.10.1894 ja jo heti seuraavana vuonna palokunta rakensi tanssilavan Laukkumäelle, jossa sen jälkeen on tanssittu joka kesä. Vastaanoton jälkeen juhlan aloitti hallituksen puheenjohtaja Jari Kallio tervehdyssanoillaan. Päätössanoissa Markku Leinonen kiitti eri tahoja menneestä yhteistyöstä ja toivoi hyvän yhteistyön jatkuvan ja kehittyvän edelleen tulevina vuosina. Juhlapuheen piti poliisihallinnon projektipäällikkö Mira Leinonen. Tuplajuhlat Anjalassa Anjalan VPK ja tanssilava Vepski viettivät yhteisiä 120-vuotisjuhlia lauantaina 5.9.2015 Anjalan koululla ja illalla tanssilavalla. 12 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT JUHLAPÄIVÄN OHJELMASSA oli muun muassa juhlallinen lipunnosto paloasemalla ja kunniakäynnit palokunnan perustajan Matti Holstenin ja viime talvena edesmenneen kunniajäsen Jaakko Sihvolan haudoilla. Iltajuhlassa yli 400 vierasta nautti palokunnan tarjoamat kakkukahvit. Hän esitti myös, että pelastuslaitosten olisi yhdenmukaistettava toimintojaan sopimuspalokuntien toimintojen kehittämisessä ja tukemisessa. Juhlapuheen piti Mira Leinonen. Vapaassa sanassa Kymenlaakson pelastuslaitoksen edustaja Juha Tiitinen toi laitoksen tervehdyksen ja Kouvolan kaupungin edustaja Markku Pakkanen kaupungin ja sammalla Kaspelin tervehdyksen sekä toiminnanjohtaja Isto Kujala SSPL:n tervehdyksen. Juhlapäivä jatkui illalla Anjalan Vepskillä, jossa musiikista huolehtivat Mika Huovila & Pajatso´s ja ysäridisko dj:t Vee ja Miikka Leinonen
Nuorten sarjassa voitto heltisi lähes kolmen minuutin erolla toiseksi tulleeseen Liikkalan VPK:n joukkueeseen ja naisten sarjassa puolen minuutin erolla Selänpään VPK:n joukkueeseen. PALOKUNTALAINEN 69 13 KIPINÄT Anjalan VPK:n joukkueet voittoisia ANJALAN VPK:N NUORET voittivat KaSPelin palokuntanuorten ja palokuntanaisten Vipukilpailussa omat sarjansa ylivoimaisesti. Palokunta sai asettaa vain yhden joukkueen molempiin sarjoihin. Kilpailujen järjestelyistä vastasi Karhulan VPK yhdessä Kaakkois-Suomen Pelastusalanliiton nuorisotyön kanssa. LISÄTIETOJA www.anjalanvpk.fi. Kilpailun aiheena oli rakennuspalon ja siitä maastoon levinneen palon sammutus. Tehtäviin kuului kohteeseen murtautuminen ja jälkisammutuksen suorittaminen. TULOKSET PALOKUNTANUORTEN SARJA Anjalan VPK 3.00,22 Liikkalan VPK 5.49,63 Pioneerien VPK 6.04,06 Iitin VPK 6.11,78 Selänpään VPK 7.42,81 Tirilän VPK 11.35,16 Karhulan VPK 12.11,90 Kotkan VPK 12.39,30 Vehkalahden VKPK Keskeytys, konerikko PALOKUNTANAISTEN SARJA Anjalan VPK 2.58,19 Selänpään VPK 3.34,53 Tirilän VPK 4.34,22 TEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA JA ANJALAN VPK ANJALA Anjalan VPK:n voittoisat joukkueet
Palokunnan toimintaedellytykset ovat olleet puutteelliset, mikä on haitannut jäsenhankintaa ja toimintaa muutenkin. – Palokuntamme vastuuhenkilöt ovat yrittäneet edistää toimitila-asiaa jo pitkään, mutta vasta kunnanjohtaTEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA Lohikosken seudun VPK:n palokunnan talo.. SULKAVALLA SIJAITSEVA palokunta on EteläSavon pelastuslaitoksen sopimuspalokunta. Palokunnan talo saneerattiin entiseen kunnan omistamaan asuintaloon. Kunnostukseen käytettiin 20 000 euroa. Paloasemarakennus on mahdollistanut vain ajoneuvojen ja varusteiden säilyttämisen. 14 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT Palokunnan talo Lohikoskelle Lohikosken seudun VPK juhlisti uuden talonsa käyttöönottoa avoimin ovin syyskuussa. Kunta antoi talkootyöhön tarvittavat materiaalit ja kunnostus tehtiin talkootyönä
– Lähin seuraava palokunta on Ruokolahdella ja sinne on matkaa yli 30 kilometriä. Palokunnan talli. Palokunnassa on 16 hälytyskelpoista henkilöä, joista kolme naista. Etelä-Savon pelastuslaitos vastaa nyt sopimuspalokuntansa kustannuksista. LOHIKOSKI. Hälytystehtäviä palokunnalla on noin 50 vuodessa. Tehtävissä tarvitaan venettä noin 10 kertaa vuodessa. – Savonlinnasta on linnuntietä lyhyt matka Lohikoskelle, vain 32 km, mutta maanteitse matka melkein kolminkertaistuu, sanoo Savonlinnan toiminta-alueen palopäällikkö Antti Peltonen. Neljän kunnan rajalla Ennen alueellista pelastustoimea Lohikosken seudun VPK:n kustannuksista vastasi yhteisvastuullisesti neljä kuntaa: Sulkava, Ruokolahti, Puumala ja Savonlinna. Sauna ja peseytymistilat ovat nyt korkeatasoiset. Lohikosken seudun VPK on perustettu 17.7.1958. PALOKUNTALAINEN 69 15 KIPINÄT jan vaihtuminen mahdollisti hankkeen, kertoo palokunnan puheenjohtaja Jussi Valtonen. Kalustoon kuuluu myös vene ja traileri. Hän tietää hyvin, että tällä alueella Lohikosken seudun VPK hoitaa hälytystehtävät useimmiten omin toimin. Vaikka varsinainen paloautotalli on Sulkavan puolella, hälytystehtäviä oli, ja on nykyisinkin tasaisesti kaikkien näiden kuntien alueella. Palokunnan päällikkö Aki Muhonen uskoo, että nyt saadaan jo ennestään hyvin toimivaan palokuntaan lisää puhtia. – Saneerauksella saimme vanhaan asuintaloon kunnollisen luokkatilan, palokunnan toimiston, keittiön, huoltotilan, peseytymistilat ja saunan. – Uskomme myös saavamme uusia jäseniä saatuamme lisää toimitilaa. Palokuntaväki keskustelemassa (vasemmalta) palokunnan päällikkö Aki Muhonen, varapäällikkö/sihteeri Esa Repo, puheenjohtaja Jussi Valtonen, Savonlinnan toiminta-alueen palopäällikkö Antti Peltonen, ylipalomies Alan O’Leary ja sammutusmies Pasi Torikka. Erikoinen ratkaisu johtui siitä, että palokunta sijaitsi neljän kunnan rajamailla. Kalustona on peruspaloauto Scania –87 ja ensivaste-/miehistöauto Mercedes –09, joka on palokuntayhdistyksen itse hankkima
Tämän myötä järjestettiin myös hyppykursseja ja VPK:ssa toimi myös pari savuhyppääjääkin. Sisäisen turvallisuuden selonteko laaditaan vuoden 2016 loppuun mennessä ja siinä on keskeisesti mukana pelastustoimen kokonaisuus. Jossain vaiheessa ilmailu oli hyvin voimakkaasti mukana toiminnassa, jonka vuoksi VPK:lle oli hankittu omat laskuvarjot. Jani Junttosen mukaan uusia jäseniä on jo tulossa mukaan ja hän uskoo, että uusi paloasema houkuttelee toimintaan lisää väkeä. Se käsittää mm. Palokunnan historiikkipuheessa Junttonen toi esiin, että palokunnalla on ollut oma lentokenttä. Näistä noin kolmannes on ensivastetehtäviä. Juhlassa kuultiin Haapaveden jousiorkesterin musiikkiesityksiä, sekä puhe Kärsämäen VPK:n historiikista, Kärsämäen VPK:n puheenjohtajan Jani Junttosen pitämänä. Sopimuspalokunnat ovat kustannustehokas osa pelastustointa ja varmistavat turvallisuutta erityisesti maaseutu-Suomessa. Rantakankaan mukaan pelastustoimen palvelut tulee turvata uusien itsehallintoalueiden kaikissa osissa. TEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA KÄRSÄMÄKI. Palokunnan nuoriso-osastoon kuuluu 10–15 nuorta ja naisosastossa on viisi naista. Uusi paloasema on suuruudeltaan noin 1000 m 2 kokoinen. Junttonen kiittää Kärsämäen kuntaa paloaseman rakentamisesta. Palokunnalla on tällä hetkellä 15 hälytyskelpoista jäsentä. Aseman yhteydessä on 30 000 litran sammutusvesisäiliö ja torni, joka mahdollistaa korkealla työskentelyn harjoittelun. Hän korosti puheessaan pelastustoimen painoarvon kasvamista hallitusohjelmassa sekä sopimuspalokuntatoiminnan merkitystä. Se mahdollistaa myös paremman harjoittelun hälytystehtäviin. Hänen mukaansa kunta teki rohkean ratkaisun päättäessään uudesta paloasemasta, jonka tiloissa yhdistys voi nyt jatkaa ja kehittää toimintaansa. Kärsämäelle uusi paloasema Paloaseman vihkiäispuheen piti kansanedustaja Antti Rantakangas. Lentokentän ylläpidosta luovuttiin 2007. Rantakankaan mukaan Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa pelastusalan merkitys nousi oikeutetulla tavalla esille. ajanmukaiset luokka-, toimisto-, kuntosalija huoltotilat. 16 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT KÄRSÄMÄEN UUSI PALOASEMA vihittiin käyttöön maanantaina 12.10.2015. Perävaunussa kulkevat mönkijä tai moottorikelkka. Palokunnan ajoneuvokalustona on sammutus/pelastusauto, säiliöauto ja henkilöauto miehistöautona. Vihkiäispuheen piti kansanedustaja Antti Rantakangas. Kärsämäen VPK uuden aseman käyttäjänä Kärsämäen VPK:lla on vuodessa 100– 120 hälytystä
Alanin ensimmäinen eläimen pelastustehtävä Sulkavalla on jäänyt hänen mieleensä. Ensimmäinen kerta tällaista, mutta kyllä palomies tästäkin selviää tekemällä nopeaa yhteistyötä eläinten hoitoon perehtyneitten henkilöitten kanssa. PALOKUNTALAINEN 69 17 KIPINÄT TEKSTI JA KUVA ISTO KUJALA VIHDISTÄ KOTOISIN oleva Alan O’Leary lähti heti yo-kirjoitusten jälkeen varusmiespalvelukseen ja sai reservin upseerin koulutuksen. Työ Sulkavalla on Alanin mukaan hyvin haastavaa, mielenkiintoista ja monipuolista. Hän on ainoa ammattipalomies Sulkavalla ja toimii vahvasti sopimuspalokuntaympäristössä. Olen mielestäni pärjännyt hyvin sopimuspalokuntalaisten kanssa. Kuormaliinalla ja taljalla nosto onnistui ihan hyvin ja eläin säilyi hengissä. – Ennen palomieskurssin loppumista tarkastelin mahdollisia työpaikkoja samalta suunnalta missä tyttöystäväni oli opiskelemassa. Onnistuin pääsemään tähän paikkaan. Vuoden 2015 alussa minut nimettiin vielä asemavastaavaksi, joten huolehdin myös hallinnollisista tehtävistä. Tosin eipä sinne paljon kilpailua ollut, kertoo Alan. Alan – ammattipalomies Sulkavalla Ylipalomies Alan O’Leary, 23 v.. Nimi on tullut irlantilaiselta isältä. Täällä Sulkavalla tulikin eteen mullikan putoaminen lietelantaan. Tosin hajusta kärsittiin paloasemalla monta viikkoa, kertoo Alan O’Leary, joka nimestään huolimatta on suomalainen ja aina asunut Suomessa. Heti armeijan jälkeen hän pääsi Pelastusopistolle pelastajakurssille, josta valmistui joulukuussa 2013. Tänään Alan, 23 v, on päätoimisena palomiehenä Sulkavalla. Paikka tuntui minusta houkuttelevalta ja päätin sitä hakea. – Työssä on saanut käyttää kaikki Pelastusopiston opit ja vielä enemmän. Huolehdin heidän koulutuksesta, saan tehdä myös paljon turvallisuuskoulutusta mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja huolehdin kaluston kunnosta. – Eläinten pelastustehtävät opittiin teoriassa Pelastusopistolla. Sulkavalle haettiin palomiestä
palomies Mikko Puolitaival (Satakunnan pelastuslaitos) puh. Innovaation kehittelyn tavoitteena on ollut luoda uusi yksinkertainen tapa parantaa palokuntien vesipelastusvalmiutta. 18 PALOKUNTALAINEN 69 KIPINÄT PUOMI:SSA ON yhdistelty olemassa olevia tuotteita saaden aikaiseksi kokonaan uusi pelastustyökalu/-tekniikka. Teoriassa PUOMI:n etsintäulottuvuutta rajoittaa ainoastaan rakennettavan puomin pituus. Ennen kaikkea se kuitenkin luo kustannustehokkaan keinon pinnan alta etsimiseen niille palokunnille, joilla on nykyisellään ainoastaan pintapelastusvalmius. KATSO MITEN PUOMI TOIMII!. PUOMI on kuin periskooppi, jota käytetään väärinpäin; sen avulla nähdään pinnalta pohjaan. Se voidaan myös viedä paikkoihin, joihin sukeltaja ei voi turvallisesti mennä. Keksintö koostuu teleskooppipuomista, jossa on narumekanismilla toimivat tartuntaleuat, sukelluslamppu sekä vedenkestävä videokamera, joka välittää johtoa pitkin elävää kuvaa ylhäällä olevalle näytölle. PUOMI:a voidaan käyttää lisäapuna esimerkiksi laitureiden alustojen tarkastamiseen tehtävillä, joissa sukeltaja etsii uhria kauempaa. Hänen innovaationsa on PUOMI-vesipelastusväline, jonka avulla voidaan etsiä ja pelastaa pohjaan vajonneita uhreja pinnalta käsin. Kunniamainintoja saivat myös Kajaanin Ammattikorkeakoulu sekä Pirkanmaan pelastuslaitoksen paloesimiehet Eetu Räsänen ja Jaakko Alasaukko-oja. Palosuojelurahaston innovaatiopalkinto Raumalle PUOMI etsintään ja pelastamiseen Palosuojelurahaston vuoden 2015 innovaatiopalkinnon sai palomiehenä ja pelastussukeltajana työskentelevä Mikko Puolitaival Satakunnan pelastuslaitokselta. 044 5197411 mikko.puolitaival@satapelastus.fi youtu.be/r2lwl61LH_Y LÄHDE PSR:N TIEDOTE LISÄTIETOJA Innovaatiopalkinnon voittaja Mikko Puolitaival. Puomin pidentyessä käsiteltävyys kuitenkin heikkenee ja käytännössä maksimisyvyytenä voitaneen pitää noin kahdeksaa metriä, joka saavutetaan yhdeksän metrin varrella
Tapahtuman seminaarit ovat alan ammattilaisille veloituksettomia. FinnSec-messuilla otetaan kantaa Suomen sisäisen turvallisuuden nykytilaan ja tulevaisuuden haasteisiin. Messuille osallistuu yli 100 turvallisuusalan yritystä. Oman näkökulmansa tuovat keskusteluun poliisikomentaja Lasse Aapio Helsingin Poliisilaitokselta ja pelastuskomentaja Helsingin Pelastuslaitokselta. FINNSECURITY RY JÄRJESTÄÄ kumppaniensa Suomen Palopäällystöliiton, Työturvallisuuskeskuksen ja Tietoturva ry:n kanssa seminaareja muun muassa riskienhallinnasta, tietoturvallisuudesta, sisäisestä turvallisuudesta ja työturvallisuudesta. klo 14 on lisäksi Pelastusopiston ja Helsingin pelastuskoulun kilpailu, jossa pelastajan tietoja ja taitoja testataan toiminnallisilla tehtävillä. Helsingin kaupungin pelastuslaitos on toiminut eläinpelastuksen kehittäjänä Suomessa viimeisen 20 vuoden ajan. järjestetään lähes kaikki messualueella, jolloin ammattilaiset voivat väliajoilla tutustua näyttelyosastojen tarjontaan. Suomen Palopäällystöliitto järjestää yhteistyössä Racing Rescue & Medical Teamin kanssa pelastusnäytöksiä päivittäin (ke ja pe klo 13, to klo 13.30). Eläinpelastusyksikkö on pääosin asiaan erikoistuneen ylipalomies Vesa Nurmisen suunnittelema.. PALOKUNTALAINEN 69 19 KIPINÄT HELSINGIN KAUPUNGIN pelastuslaitos otti käyttöön uuden eläinpelastusyksikön lokakuussa. Sisäisen turvallisuuden seminaarissa asiantuntija Mika Susi Elinkeinoelämän keskusliitosta katsoo tilannetta yritysturvallisuuden näkökulmasta. Suomen Palopäällystöliiton järjestämässä Onko meillä kriisinsietokykyä. Uusi yksikkö on rakennettu Mercedes-Benzin alustalle. Messut avaa kansliapäällikkö Päivi Nerg Sisäministeriöstä. Se on Uusi eläinpelastusyksikkö käyttöön Helsingissä varustettu monipuolisella kalustolla mitä erilaisimpiin eläinpelastustehtäviin. Se korvaa useita vuosia palvelleen Pulun. –seminaarissa. Samanaikaisesti FinnSecin kanssa Messukeskuksessa järjestetään kiinteistöalan tapahtumakokonaisuus: Kiinteistö, Vihertek, Väri ja Pinta sekä AudioVisual. Kriisinsietokykyä koettelevat skenaariot, psykologinen näkökulma, median vaikutus ja viranomaisten haasteet ovat esillä myös keskiviikkona 18.11. Ne FinnSec-messut 18.–20.11.2015 FinnSec 2015 messut esittelee Messukeskuksessa Helsingissä laajasti turvallisuusalan uutuustuotteita ja -palveluita. Messuilla jaetaan perinteisten palkintojen, Finnsecurityn Turvallisuuspalkinnon, opinnäytetyöpalkinnon ja OHTO-palkinnon lisäksi ensimmäistä kertaa kymmenkunta turvallisuusalan muuta palkintoa. Torstaina 19.11. Päivittäisten eläinpelastustehtävien lisäksi pelastuslaitos osallistuu eläimiin kohdistuvien onnettomuuksien ehkäisyyn ja on valmiudessa suuronnettomuuksiin
Tiedot palokunnan harjoituksista, kokouksista ja muista aktiviteeteista saadaan helposti tiedoksi jäsenistölle. Työn alla on myöskin reaaliaikainen resurssiseuranta, josta päivystävä paloviranomainen ja palokunnan päällystö voi saada tiedon saatavilla olevista henkilöistä. Reaaliaikainen hälytyksenvälitys mahdollistaa hälytyksen saapumisen päätelaitteeseen (älypuhelin) vain 0,5–3 sekunnin viiveellä. VIIME HUHTIKUUSSA alkanut mobiilidatapohjaisen hälytysja viestintäjärjestelmän kokeilu on palokunnan sisäisen viestinnän kannalta osoittautunut onnistuneeksi. Käyttöön on otettu myös paloasemalla sijaitseva näyttö, josta selviää hälytykseen tulevien määrä ja lähitulevaisuudessa myös henkilöt ja heidän kelpoisuutensa. Joulukuun lehdessä on laaja artikkeli hälytysja viestintäjärjestelmäkehityksen nykytilasta. Neuvottelut reaaliaikaisen hälytysvälityksen avaamisesta järjestelmään ovat loppusuoralla. NIMITYKSET KIPINÄT JENS TEGENGREN ON nimitetty Turvata Oy Abn myyntiassistentiksi Tehtävässään Jens tukee Turvata Oy Abn jälleenmyyjiä sekä osallistuu tuotehallinnan tehtäviin. Myös kuittaus, osallistuuko viestin vastaanottaja tapahtumaan vai ei, toimii. Elfving Opasteet Oy Ab Vanha Valtatie 24, 12100 OITTI puh. 0207 599 600, fax 0207 599 601 asiakaspalvelu@elfvingopasteet.fi www.elfvingopasteet.fi OHJAA OIKEALLE TIELLE. Hälytysjärjestelmäkokeilu KUVA PIXABAY. Varsinainen hälytysilmoitus tulee vielä tällä hetkellä vain tekstiviestin nopeudella
SPPL: Jouluseminaari ja jouluglögit Avoin 31.12. Palomiesurheilu: Salibandy Helsinki 14.–15.11 Svenskspråkiga studiedagar och FSB:s höstmöte Sjöfartsmuseet i Mariehamn 18.–20.11 FinnSecKansainväliset turvallisuusalan messut Helsinki 18.11. PALOTURVALLISUUSVIIKKO 25.11. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. SPAL: Liittokokous Seinäjoki 25.–26.11. Hankintaja strategiaseminaari FinnSec, Helsinki 20.11. SPPL: Onko meillä kriisinsietokykyä. Pelastusalan työturvallisuusseminaari FinnSec, Helsinki 19.11. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät Turku 17.11. Palokuntalainen ilmestyy. Kiinteistöturvallisuuden seminaari FinnSec, Helsinki 20.11. Tulityöseminaari 2015 FinnSec, Helsinki 21.11.– 1.12. PALOKUNTALAINEN 69 21 TAPAHTUMAKALENTERI Tiedot on kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Kiinteistöjen turvatekniikka ja sen toimivuus FinnSec, Helsinki 19.11. SPPL: Vesisukellusseminaari Hki-Tallinna-Hki 8.12. -seminaari FinnSec, Helsinki 19.11. Palomiesurheilu: SM -jääkiekko Tampere JOULUKUU 2.12. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi KIPINÄT 2015 Seuraava lehti taas joulukuussa! MARRASKUU 10.11. SPPL: Operatiiviset opintopäivät Helsinki 1.–30.11
4–5 metriä pitkiä ja suurimmat noin 13 metrisiä.” TEKSTI JA KUVAT TANELI MAUNO PV3 kokoluokan veneet ovat seuran käytetyimpiä pelastusveneitä. 22 PALOKUNTALAINEN 69 monipuolinen laivasto SMPS:lla Pienimmät uudisveneet tulevat olemaan n. PR12 Jenny Wihuri on Suomen Meripelastusseuran suurin alus.
Taneli Mauno alustarkastaja SUOMEN MERIPELASTUSSEURA FINLANDS SJÖRÄDDNINGSSÄLLSKAP Kalliolinnantie 4 00140 HELSINKI puh. Pohjoisimmat pelastusveneet ovat käytössä Inarijärvellä ja eteläisimmät Hangossa. PALOKUNTALAINEN 69 23 Suomen Meripelastusseuralla on tällä hetkellä käytössään noin 135 venettä, jotka on sijoitettu 58 jäsenyhdistykseen ympäri Suomen. 040 561 6516 taneli.mauno@meripelastus.fi Katso kaikki alukset: www.meripelastus.fi/fi/aluslistaus monipuolinen laivasto LISÄTIETOJA Pelastusveneistä löytyy monenlaista pelastusja avustusvarustusta.
Pienimmät uudisveneet tulevat olemaan n. Katettujen veneiden osalta tyyppivalikoima Mobimar Oy:n rakentamat PV4-luokan veneet ovat viimeisimpiä SMPS:n uudisaluksia.. Viime vuonna valmistuneen uuden alusluokituksen myötä jatkossa luokkamäärä supistuu viiteen pelastusveneluokkaan. Veneistä 74 on avoveneitä ja 61 katettuja veneitä. 24 PALOKUNTALAINEN 69 J äsenyhdistyksistä 28 sijaitsee rannikolla ja 30 sisävesillä, kalusto on jakautunut varsin tasaisesti järvija meriyhdistysten kesken. 4–5 metriä pitkiä ja suurimmat noin 13 metrisiä. Veneiden miehittämisestä vastaavat vapaaehtoiset, jotka miehistöön päästäkseen käyvät läpi Suomen Meripelastusseuran koulutusjärjestelmän mukaisen koulutuksen. Veneet operoivat vain avovesiaikana, jäissä kulkevia aluksia ei Suomen Meripelastusseuralla ole. Avoveneistä suurin osa on hypalon-ponttoonilla olevia RIB-veneitä, jotka ovat pääosin joko perämoottorilla tai vesisuihkupropulsiolla varustettuja. Viisi alusluokkaa Meripelastusseuran pelastusveneet on luokiteltu seitsemään pelastusveneluokkaan veneen koon ja varustelun perusteella
Jatkossa pienempiä veneitä SMPS:n veneiden kokosuuntaus on menossa selkeästi pienempään suuntaan. Pienien sarjojen ja varta vasten pelastuskäyttöön räätälöityjen veneiden hankintahinnat ovat suuret ja myös ylläpito ja käyttökustannukset vaativat yhdistyksiltä taloudellisia resursseja. Lähtökohtaisesti uudisvenehankinnassa yhdistyksen rahoitusosuus on 15 % aluksen hankintahinnasta. Myös uudisalushankinnoissa on yhdistyksillä omarahoitusosuus, joten paikallista varainhankintaa tarvitaan. Yhdistyksillä omavastuuosuus hankinnoissa Alusten normaaleista ylläpitoja huoltokustannuksista vastaa paikallisyhdistys, kalliimpien ja suurempien korjausten tai hankintojen rahoittamisessa avustaa Suomen Meripelastusseura. Modernin tekniikan käyttäminen työkäyttöön rakennetussa veneessä tuo mukanaan kuitenkin myös kustannukselliset haasteet ylläpidon ja korjausten osalta. SMPS:n kalustosta löytyy monenkokoisia pelastusveneitä. Näin tiukkana taloudellisena aikana paikallisyhdistysten rahankeruu ja talouden pyörittäminen asettaa siis omat haasteensa, joten kalustoksikin toivotaan usein veneitä, joiden ylläpitoja käyttökustannukset pystytään kohtuullisella työllä kattamaan. PALOKUNTALAINEN 69 25 on laajempi ja sieltä löytyy niin teräs, alumiini kuin lasikuidustakin valmistettuja veneitä perämoottorilla tai sisämoottorilla varustettuna. Moderni tekniikka mahdollistaa rakennusvaiheessa painonsäästöä, joka laajojen varusteluvaatimusten ja nousseiden nopeusvaatimusten myötä on yhä suuremmassa roolissa veneitä rakennettaessa. logiikkaa ja niiden ohjaukset on toteutettu suuremmissa veneissä kosketusnäytöillä. Käytäntö on myös osoittanut, että veneen koko ei ole ratkaiseva tekijä tehtäviä suoritettaessa, vaan osaava miehistö yhdistettynä varta vasten suunniteltuun pelastusveneeseen tuo parhaan lopputuloksen. Myös pelastusveneiden järjestelmät saavat osansa tekniikan kehityksestä. Moderni pelastusvene pitää sisällään paljon nykytekniikkaa.. Modernin pelastusveneen järjestelmät käyttävät hyväkseen mm
SMPS on paikallisten yhdistysten järjestö Suomen Meripelastusseura on paikallisten vapaaehtoisten merija järvipelastusyhdistysten muodostama keskusjärjestö, rekisteröity yhdistys sekin. – Mikäli ajat tästä vielä tiukkenevat, on meidän yksinkertaisesti sopeutettava toimintamme vallitseviin olosuhteisiin. Piirainen ei kuitenkaan pidä kireää taloustilannetta mitenkään ykköshaasteena. Hänen mukaansa vapaaehtoisjärjestöjen haasteet ovat niin SMPS:lle kuin vapaaehtoisjärjestöille hyvin samankaltaiset. Joudumme monen muun vapaaehtoisjärjestön tavoin kilpailemaan aktiivisten kansalaisten ajasta. 26 PALOKUNTALAINEN 69 J ari Piiraisen mukaan talous on vain toiminnan väline, sen sijaan kilpailu harrastajien ajasta on haastavaa. Se, miten pidämme meripelastustoiminnan vetovoimaisena, onkin vaikeampi juttu. Sopeudumme tilanteeseen Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen synkistä talousnäkymistä:. Äänivaltaa seurassa käyttävät jäsenyhdistykset kokonsa mukaan. Tällä hetkellä seurassa on 59 jäsenyhdistystä. SMPS on kansainvälisen meripelastusseurojen yhteistyöTEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN Meripelastusseuraa luotsaa jo kolmatta vuotta urheilupiireistä tuttu Jari Piirainen. SMPS:n jäsenyhdistysten aktiivien keski-ikä on 42 vuotta, mitä Jari Piirainen pitää hyvänä. – Ukkoontuminen on kuitenkinuhka, jota pyrimme välttämään järjestelmällisellä rekrytointitoiminnalla
Ajankohtainen ongelma Kenen kuuluisi ottaa vastaan ilmoitukset sisävesillä tapahtuneista kiireettömistä avunantoja pelastustehtävistä, hätäkeskusten vai jonkun muun tahon. Talousarvioehdotus vuodelle 2016 on kuitenkin vain 204 000 euroa, selvittää Jari Piirainen seuran talouden tiukentumista. Asia ei ole yksinkertainen. Vesillä harmitonkin ongelmatilanne kun voi nopeasti kehittyä vaaratilanteeksi. Jari Piiraisen mukaan hätäkeskuksilla on paras mahdollinen ammattitaito ja valmius tehdä riskinarvio ilmoituksen perusteella ja sitten hälyttää asianomainen taho. Olemme Vapepassa aktiivisessa roolissa, koska näen, että yhdessä eri vapaaehtoisjärjestöjen kanssa saamme enemmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta kuin toimimalla yksin. – On helpompi sopia asioista muutaman laitoksen kuin useiden itsenäisten kuntien kanssa. PALOKUNTALAINEN 69 27 organisaation, IMRF:n jäsen. – Olemme keskustelleet mahdollisesta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön jäsenyydestä, mutta päätyneet nykyiseen yhteistyömalliin, joka on toiminut mielestäni erinomaisesti. Erityisesti sisävesillä sijaitsevien yhdistystemme yhteistyökuviot pelastuslaitosten kanssa ovat parantuneet esimerkiksi valtakunnallisen sopimusmallin myötä. Lakisääteinen lästimaksu loppui 2014, jolloin saimme vielä siitä 273 000 euroa. – Pystymme sopeuttamaan toimintaamme siten, että palvelumme ei kuitenkaan heikkene. Kotimaisista järjestöistä SMPS kuuluu Uimaopetusja hengenpelastusliittoon sekä Vala ry:een (vastuullinen lahjoittaja). Lähitulevaisuudessa rahoituksessa tulee tapahtumaan muutoksia, koska mitä todennäköisimmin Suomi saa yhden suuren rahapeliyhteisön RAY:n, Veikkauksen ja Fintoton yhdistyessä. Kun lainsäädäntö kumottiin sovittiin, että vastaava summa sisällytetään Rajavartiolaitoksen budjettiin meille kohdistetuksi avustukseksi. Saamamme avustus on ollut aiemmin uudishankintoihin 85% ja korjauskuluihin jopa 100%. Kukkaron nyörit tiukemmalle SMPS:n rahoituksen kivijalka on Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustus, jolla on rahoitettu melkein kokonaisuudessaan seuran kalustohankinnat, korjaukset ja koulutus. Tulemme jatkossa tehostamaan jäsenja varainhankintaa.. Molemmat prosentit tulevat laskemaan 70 %:iin eli omavastuu nousee 350 000 euroa nykytilanteeseen verrattuna. Voisimme kyllä perustaa valtakunnallisen palvelunumeron, mutta asiakkaan kannalta tilanne olisi vaikea: mikä on kiireetön tehtävä. Jari Piiraisen mukaan yhteistyö pelastustoimen kanssa on myös merkittävästi parantunut alueellisen pelastustoimen aikana. Tärkeä yhteistyötaho Rajavartiolaitos on joutunut säästöpaineisiin, jotka heijastuvat myös SMPS:n toimintaan. Ei ole mitään mieltä alkaa tehdä viranomaisille kuuluvia tehtäviä, täsmentää Piirainen. Yhteistyö poliisin kanssa hoituu Vapepan kautta. Samat pelisäännöt eri alueilla sujuvoittavat yhteistyötä. – Tavoitteenamme ei ole silti itsetarkoituksellisesti lisätä tehtävien määrää, koska vapaaehtoisresurssit ovat rajalliset. – Meillä on Vapaaehtoisessa pelastuspalvelusssa (Vapepa) tärkeä rooli yhtenä kolmesta koordinaatiojärjestöstä vastuullaamme meripelastussektori. Hätäkeskuslaitos haluaa siirtää kiireettömät ilmoitukset muualle, siis tässä tapauksessa meille. – Rajan omien käytäntöjen yhtenäistäminen koko valtakunnan alueella on helpottanut toimintaamme viime vuosina. Viranomaisyhteistyö erinomaisella tasolla SMPS:n rooli turvallisuuspalvelujen tuottajana on viime vuosina täsmentynyt ja syventynyt. SPEKin jäsenyys ei tällä hetkellä todennäköisesti toisi mukanaan mitään erityistä lisäarvoa, pohtii Jari Piirainen. – Viime vuonna julkistettu RAY:n uusi linjaus tarkoittaa, että vuosina 2017-18 avustusprosenttimme tippuu samalle tasolle kuin muilla järjestöillä. – Debattia asiasta on käyty jo pari vuotta
Lattu jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle 2009. 28 PALOKUNTALAINEN 69 PERSOONA TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN & KARI LATUN PERHEALBUMI Kari Lattu, palomestari evp ”Koskelamaisin esimies” Tästä koulutettavien ja työtovereiden arviosta palomestari evp. Kari Lattu ja hänen Tanja-puolisonsa viettävät eläkepäiviään omakotitalossaan, Porin Lotskerissa.. Kari Lattu on erityisen ylpeä. Neljänkymmenen vuoden palokuntauran tehnyt porilainen Lattu toimi yli puolet virkavuosistaan esimiestehtävissä, niin kessun paikalla kuin palomestarina. Hänet tunnetaan myös uraa uurtaneena kehittäjänä ja kouluttajana ammattija sopimuspalokunnissa
Monikäyttöisen harjoitusalueen synnyssä Poriin Kari Latulla oli vahva panos. Muistan, että pelastusylijohtaja ei oikein sulattanut sitä, että menin suoraan sisäministeri Itälän pakeille esittelemään hanketta. Rakennustyöt käynnistyivät vuonna 2011 ja avajaiset pidettiin saman vuoden marraskuussa, kaksi vuotta hankkeen pohjustyötä tehneen Kari Latun eläköitymisen jälkeen. Nykyisin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueena tunnetun keskuksen syntysanat lausuttiin noin 15 vuotta sitten. Konetikkaita piti pystyä kiipeämään melko korkealle, muistelee Kari. Palomiesten työpaikalla tapahtuva, sairaankuljetukseen liittyvä koulutuskin oli jo 1970-luvun puolivälissä jatkuvaa. Asemaesimiehen koulutuspainotteinen kausi vaihtui palomestarikurssiin 1992 ja heti valmistumisen jälkeen harjoitusmestarin pestiin Valtion pelastusopistolla Espoossa. Vuosien aikana hankittu kokemus miehistötasolta auttoi merkittävästi, kun hän siirtyi vuonna 1986 suoritetun paloesimieskurssin jälkeen rivin eteen. Poriin palattuani odotti kuitenkin virka, johon kuului vahvasti myös sairaankuljetus. Ykkösautomme päivysti ea-polilla ja työpari osallistui polin päivittäisiin tehtäviin henkilökunnan apuna. Henkisen huollon uran uurtaja Palomiesten henkinen jaksaminen ei ollut mitenkään erityisesti pinnalla ennen 1990-lukua. Lopulta palomiehensijaisuus vakinaistettiin palomiehen viraksi vuonna 1973. Kehittämistyö verissä Kari Lattu on mielellään lähtenyt uusien ajatusten ja ideoiden kehitykseen mukaan. Parikymppinen nuori mies aloitteli työuraansa autonasentajana. – Haastattelu oli tärkein ja joitakin fyysisiä ominaisuuksiakin testattiin. – Koulutusputki alkoi tuolloin, muistelee Kari 1980-luvun loppupuolta ja 1990-luvun alkua. Länsi-Suomen pelastusharjoitusalue sijaitsee Porissa, lentokentän välittömässä läheisyydessä. – llmoituksessa etsittiin ”ripeitä nuoria miehiä” palokuntaan vuosilomasijaisiksi. Sen kokonaispinta-ala on 38 hehtaaria, josta tällä hetkellä on rakennettuna 5,5 hehtaaria. – Palomies oli palomies ja sairaankuljetusta, tai ensihoitoa, kuten sitä nykyään kutsutaan, käsiteltiin vain muutamalla tunnilla. Porin palolaitos olikin ensimmäisten joukossa kokeilemassa esimerkiksi EKG:n välitystä sairasautosta ea-polille. – Myös deffan käytössä olimme uranuurtajia. Ilmeisesti minusta löytyi sellaista ripeyttä, että sain alkuvuodesta 1970 paikan kesäjussina, kuten meitä tuolloin kutsuttiin. Ilmoitus sanomalehdessä oli kohtalokas; asentajan hommat vaihtuivat sijaispalomiehen tehtäviin. Asemaesimiehen tehtäviin Satakunnankadun pääpaloasemalla sisällytettiin myös alueellisten palomieskurssien (1987 ja -88) vetovastuu suunnittelusta todistusten jakoon saakka. Hankin kurssinjohtajan pätevyydet kaikkiin silloisen Turun ja Porin läänin pelastusliiton kursseihin. Sydänvalvomon esimies halusi konkreettisia toimia palokunnan kanssa, ja silloinen palopäällikkömme Lauri Syrjä näytti yhteistyölle vihreää valoa. Palomiesten henkinen jaksaminen ei ollut mitenkään erityisesti pinnalla ennen 1990-lukua.”. Ensihoidon kehitystyöhön hän osallistui aitiopaikalla, koska Satakunnan Keskussairaala oli yksi edelläkävijöistä sairaankuljetuksen muuttuessa vähitellen nykyiseksi ensihoidoksi 1970-luvulta alkaen. Koulutusputki alkaa Palomiesluokka legendaarisen Erkki Saksan aikana Otaniemessä oli mieleenpainuva. PALOKUNTALAINEN 69 29 PERSOONA K ari Lattu syntyi Ulvilassa vuonna 1949. – Koulutin itseäni ja muita, niin ammattiväkeä kuin sopimuspalokuntalaisia. Karin tehtävänä oli viedä ideaa toteutuksen tasolle. Melkein viidentoista vuoden aikana Kari Lattu sai kokea palomiehen ammatin hyvät ja vähemmän hyvät puolet. – Saimme 1970-luvun puolivälin paikkeilla palolaitokselle yhteistyöpyynnön sairaalan taholta. – Olin projektin myyntimies niin valtionhallinnon kuin yhteistyökumppaneidenkin suuntaan. – Talvella kesäjussin hommat vaihtuivat korjaushommiin, sitten seuraava kesä palolaitoksella ja seuraava talvi kaupungin puhelinlaitoksella. Kehitimme ambulanssien kalustoa ja varusteita yhteistyössä sairaalan kanssa. – Kyllä siinä taisivat jotkut virkatiet tulla hieman ohitetuiksi, naurahtaa Lattu. Karin mielestä silloisia soveltuvuuskokeita ei oikein voi verrata nykyisiin
Koskaan ei ole ollut samanlaista päivää. ”Veparit syö leivän, miksi koulutat heitä?” Tämän kysymyksen Kari sai kuulla melko usein ammattitovereiltaan, kun toimi kymmenien, sopimuspalokuntien miehistölle suunnattujen kurssien kouluttajana ja johtajana 1980ja -90-luvuilla. – Onneksi kyse oli melko pienestä ryhmästä palomiehiä, jotka eivät tajunneet Suomen pelastustoimen kokonaisuutta. Helsingissä ja muuallakin tajuttiin, kuinka tärkeästä asiasta oli kyse. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kunniamerkin lisäksi Kari Lattu on vastaanottanut useita pelastusalan ansiomerkkejä. – Tässä mennään päivä kerrallaan, mutta usko tulevaisuuteen ei ole minnekään kadonnut, sanoo positiivisena ja kannustavana kouluttajana ja esimiehenä elämänuransa luonut palomestari Kari Lattu. Saarihan toimi kriisija katastrofipsykologian asiantuntija-, koulutusja työnohjaustehtävissä. – Pelastusala on ollut niin monipuolinen ja mielenkiintoinen, että en päivääkään vaihtaisi pois. Minua voisikin kutsua Salli Saaren oppipojaksi. Lehti-ilmoitus, jossa etsittiin ripeitä nuoria miehiä, muutti autonasentajaksi hakeutuneen Kari Latun elämän perin pohjin. Halusin osaltani siirtää hänen oppejaan palokuntamaailmaan. Liikunta, lukeminen ja puutarhanhoito kuuluvat päivittäisiin rutiineihin. Kuvassa Kari tutustumassa ilma-aluksen ohjaamoon. Kysyin näiltä, että kumman haluat tilanteen aikana sukeltavan kanssasi, hyvin koulutetun savusukeltajan vai täysin tumpelon veparin. Olkoon järjestelmä mikä tahansa, sen pitää toimia. – Kun porilainen palomestari meni puhumaan Helsingin brankkareille, se vähän jännitti, muistelee Kari. Kari Lattu pitikin kymmeniä luentoja henkisestä huollosta eri puolilla maata. Yleensä tämä riitti vastaukseksi. Hänen asiantuntemustaan arvostettiin kautta koko pelastusalan. ”Päivääkään en vaihtaisi pois” Pelastustoimesta Kari Latulla on vankka mielipide. Sen pitää tarjota ihmisille laadukasta apua. Syöpään vuonna 2013 sairastuneen Karin eläkepäivät sujuvat Tanja-puolison kanssa omakotitalossa Porin Lotskerissa. Kansalainen olettaa, että häntä autetaan, se on hänen oikeutensa veronmaksajana. – Kuitenkin vastaanotto oli hieno. Kari Lattu tunnettiin vaativana, mutta ehdottoman tasapuolisena kouluttajana. – Oli hieno huomata, kuinka sammutustyökurssille hakeutuneet ja sen suorittaneet halusivat käydä koko putken läpi. – Pelastusalaa tarvitaan aina ja kaikkialla. Kari Lattu työskenteli Satakunnan pelastuslaitoksella vuosina 1970–2009.. Akuuttiin hätään kansalaisen pitää saada nopeaa ja ammattitaitoista apua. – Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa tämä puoli palomiehen ammatissa ja perehdyin siihen melko perusteellisesti. Neljä vuosikymmentä jatkunut ura kesäjussista arvostetuksi palomestariksi ei kaduta häntä hetkeäkään. Palomestari Kari Latun virkaura oli monipuolinen. 30 PALOKUNTALAINEN 69 PERSOONA – Siitä ei ollut tapana paljonkaan keskustella, kertoo Kari
PARI YÖTÄ SITTEN ilmestynyt näky on hyvin todennäköinen tuleva pelastustoimen järjestely. Se ei vaikuta Lämpökameramiehen näkyyn. Pelastushallitukseen kuuluvat myös pelastusautovarikko, kalustovarikko, varusvarikko ja viestivarikko tekniikkakeskuksen osina. Lämpökameramies ennustaa ja kysyy: Pelastushallitus tulee – olemmeko valmiit. PELASTUSHALLITUKSEN JOHTAJANA toimii pelastusylijohtaja. PELASTUSHALLITUS JOHTAA ja ohjaa operatiivista pelastustoimintaa. Ja niinhän se alkoi. Suoraan pelastushallituksen alaisuudessa toimivat pelastuslaitokset ja pelastustoimen valtakunnalliset yksiköt Pelastusopisto ja pelastustoimen tekniikkakeskus. Vai olisiko toiseksi suurin. PELASTUSHALLITUKSEN KESKUSYKSIKKÖ sijaitsee Helsingissä. Hallitus päätti lokakuussa sotealueiden ja siten myös pelastuslaitosten määräksi jotakin. Lukumäärä ei ehtinyt tähän lehteen, mutta so what. Mielenkiintoisia lukuhetkiä! PELASTUSHALLITUS ON organisaatio, jonka tehtävänä on suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa Suomen pelastustoimintaa ja sen tukitoimintoja. Panepa meiliä osoitteeseen lampokameramies@ hotmail.com, jos olet samaa tai toista mieltä!. PALOKUNTALAINEN 69 31 POSTIA LÄMPÖKAMERAMIEHELLE Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com. LÄMPÖKAMERAMIES PALJON EI TARVITSE vettä virrata HE101:n kolmituumaisen pääjohdon läpi, kun Suomen pelastustoimen historian suurin muutos on täydessä käynnissä. Lämpökameramiehelle kerrottiin jo syyskuun alussa, että uuden järjestämismallin suunnittelutyö alkaa sisäministerin määräyksellä ihan pian. Se pohjautuu melkein yksi yhteen poliisitoimen nykyiseen järjestämismalliin. Lisäksi se vastaa pelastuspalvelujen tasapuolisesta saatavuudesta maan eri osissa, päättää pelastuslaitosten välisestä yhteistoiminnasta sekä vastaa pelastuslaitosten ja valtakunnallisten yksiköiden tulosohjauksesta. SIINÄ SE. LÄMPÖKAMERAMIES ON valmis lyömään jopa vetoa mallin toteutumisen puolesta. Pelastushallituksen tehtävät on jaettu seitsemään yksikköön, jotka ovat: esikunta, rakenteellinen paloturvallisuus, pelastustoiminta, varautuminen, kansainväliset asiat, hallinto ja tekniikka sekä lisäksi sisäinen tarkastus. Pelastushallitus aloittaa toimintansa vuoden 2019 alussa
32 PALOKUNTALAINEN 69 TEKSTI JA KUVAT SASU MÄKINEN purkaa hätäkeskusten paineita Neuvontapalvelu työllistää 11 palveluneuvojaa ja esimiehen. Kansalaisneuvonta
Kansalaisneuvonta numerossa 0295 000 vastaanotti viime vuonna noin 14 000 puhelua, mutta tämän vuoden aikana puheluiden määrä on kolminkertaistunut. Vain noin 10 prosenttia suomalaisista tietää kansalaisneuvonnan – ainakin nimeltä. 029 5000 ma–pe 8–21 la 9–15 suljettu sunnuntaisin ja arkipyhinä Kansalaisneuvonta. PALOKUNTALAINEN 69 33 A lkuvuonna 2015 kansalaisneuvontaan tuli noin 6 700 yhteydenottoa kuukaudessa, tällä hetkellä ollaan noin 3500–4000 yhteydenoton kuukausivauhdissa. Yleensä kysellään uusista elämäntilanteista. Ihmiset tarvitsevat apua sähköiseen ympäristöön siirtymisessä. Toiseksi suosituin yhteydenottotapa on sähköposti, jonka kautta tulee noin kymmenesosa kaikista yhteydenotoista. Tuntui, että tarvittiin palvelu, joka neuvoo mihin asia oikeasti kuuluu, Minna Kuitunen sanoo. Myös sähköisestä asioinnista kysytään runsaasti. Koulutus, työttömyys, eläke – melkein kaikki elämänkaaren vaiheet tulevat meillä esille, kansalaisneuvonnan parissa työskentelevä Minna Kuitunen kertoo. – Pyrimme löytämään ihmisille heidän tarvitsemiaan sähköisiä palveluita. Toisena lähtöpisteenä palvelulle oli sähköisen asioinnin lisääntyminen. Vuoden 2013 tasosta hätäkeskuksiin kuulumattomat puhelut ovat laskeneet noin 15 prosenttia. Näistä puheluista viime vuonna virheellisiä ja tahattomia soittoja oli yhteensä 650 000. Ideana turhien hätäpuheluiden vähentäminen Idea kansalaisneuvontapalveluun lähti sisäministeriöstä. Suurin osa yhteydenotoista tapahtuu soittamalla. Organisaatiot kertovat lähinnä vain omista asioistaan, eivätkä osaa neuvoa kelle asia kuuluisi. Sisäministeriö aloitti hankkeen, jolla hätäkeskuksen työtaakkaa saataisiin vähennettyä. Palvelu on yhä tuntematon monille – jopa viranomaisille. Asiattomia ja ilkivaltaisia puheluita hätäkeskukseen tuli 110 000, eli noin 27 prosenttia kaikista hätäpuheluista. – Poliisin, kuntien, Kelan, Verohallinnon, Trafin ja Oikeusrekisterikeskuksen asioista kysellään meiltä eniten. Virheellisistä puheluista suurin osa on taskusoittoja sekä näppäilyvirheitä. – Meillä ei ole tyypillisiä palvelutilanteita. Hätäkeskukset saavat vuosittain lähes kolme miljoonaa hätäpuhelua. Lisäksi ihmiset voivat ottaa yhteyttä palautelomakkeella, tekstiviestein ja videokanavan kautta. Toki kaikista asioista kysymyksiä tulee, mutta suurimmaksi osaksi näistä
Kansalaisneuvontapalvelussa viikonpäivät ja kellonajat näyttäytyvät vilkkaudessa. 34 PALOKUNTALAINEN 69 – Jos käytössä on sähköisiä palveluita, voimme esimerkiksi neuvoa sähköisen rikosilmoituksen tekemisessä. – Kävimme läpi joitakin asioita. Töitä tuntuu riittävän – ja ihmisillä kysymyksiä, neuvontapalvelua vetävä Minna Kuitunen kertoo. Hän toimi alalla 23 vuoden ajan, osan ajasta vuoromestarina Kaakkois-Suomen hätäkeskuksessa. – Tuntui oikeastaan ihan kivalta siirtyä hätäkeskuksesta kiireettömämpään työhön. Valtiokonttorin jaostopäällikkönä työskentelevä Minna Kuitunen on tehnyt pitkän uran hätäkeskuksessa. – Illallakin puhelin silti soi, palveluneuvojana työskentelevä Jenni Tauriainen pohtii. Mietimme vain etukäteen, mitä ihmiset saattaisivat kysyä. – Myös kielikoulutusta on lisätty, sillä palvelukielinä toimivat suomi, ruotsi ja englanti. Tässä ei ole kiire, joten meillä on aikaa selvittää asioita ja auttaa asiakasta, hän miettii. Työntekijät entisiä hätäkeskuspäivystäjiä Tammikuussa 2013 käynnistynyt neuvontapalvelu työllistää Kouvolassa yksitoista palveluneuvojaa sekä esimiehen. – Ihmiset eivät välttämättä miellä julkishallinnon palvelun olevan auki virka-ajan ulkopuolellakin. Heitä on koulutettu tietotekniikan ja erilaisten järjestöjen pariin. Sitähän ei vielä voi tietääkään, mihin tämä kaikki johtaa. Töihin ehtii keskittyä paremmin. Nyt palvelu on saatu toimimaan. Kaikki uudistuu ja kehittyy, Kuitunen jatkaa.. Tavallaan silmät aukenivat, kun tajusi että on muutakin työtä kuin se hätäkeskus. Ihminen on kuitenkin tässäkin jonkinlaisessa epätietoisuudessa. Kansalaisneuvontapalvelussa vilkkaimmat viikonpäivät ovat maanantai ja tiistai, mistä yhteydenottojen määrä lähtee loivenemaan aina viikonloppua kohti. Emme kerro pelkästään vain puhelinnumeroa, vaan pyrimme saamaan asiakkaan yhteen asiasta paremmin tietävän henkilön kanssa. – Asiakaslähtöisyys on täällä erilaista kuin hätäkeskuksessa. Kansalaisneuvonnan työvuoroja on painotettu aamuun ja aamupäivään, sillä illat ovat palvelussa hiljaisempia. Valtaosa työntekijöistä on Kaakkois-Suomen hätäkeskuksen entisiä työntekijöitä. Uuden palvelun perustamiseen osallistuminen on aivan erilainen kokemus, kuin työ hätäkeskuksessa. Käytämme tiedonhakuun Suomi.fi-sivustoa ja organisaatioiden omia sivuja. Kunnallisissa asioissa neuvomme useimmiten ottamaan yhteyttä kunnan vaihteeseen, jossa osataan kertoa parhaiten oman kunnan asioista. Tietenkään emme voineet kuin arvailla millaisia kysymyksiä ihmisillä on, kun tämä on ensimmäinen julkinen neuvontapalvelu Suomessa
Hänen mukaansa kaikki soittajat eivät ole tietyn ikäisiä. – Iltavuorossa puheluita tulee vähemmän. On sinänsä paljon kevyempää, kun kenenkään henki ei ole kiinni siitä, mitä sanon puhelimessa. 30 puhelua vuoron aikana, soittajat 18–90 -vuotiaita Palveluneuvoja Jenni Tauriainen kertoo tavallisen aamuvuoron aikana vastaavansa noin 30 puheluun. Puheluiden sisällöt ovat laidasta laitaan. Ei tarvitse antaa henkeä pelastavia ohjeita puhelimessa, Tauriainen pohtii. Hän työskenteli Imatran aluehälytyskeskuksessa 1,5 vuotta ja sen jälkeen Kouvolassa 9 vuotta. Myös sähköisistä palveluista kysytään melko paljon, lähinnä miten niiden kanssa toimitaan ongelmatilanteissa. – Ei pelkästään vanhuksia tai nuoria, vaan kaikenikäisiä soittajia 18-vuotiaasta yhdeksänkymppiseen asti löytyy. Kaikki uudistuu ja kehittyy.” Aiemmin vuoromestarina hätäkeskuksessa työskennellyt Minna Kuitunen vetää nyt Kansalaisneuvonta-palvelua. – Työ on helpompaa, kun tämä ei ole kolmivuorotyötä. PALOKUNTALAINEN 69 35 Sitähän ei vielä voi tietääkään, mihin tämä kaikki johtaa. Alussa päivätyö oli raskasta, kun joutui päivätöihin tehtyään 10 vuotta vuorotöitä. Kolmivuorotyössä oli toisaalta enemmän arkivapaita. Kuulemma jollekin kollegalle on tullut tahranpoisto-ohjeista kyselyä, mutta sekin ohjattiin Marttaliittoon, Tauriainen kertoo työpäivistään. Aika vähän julkishallintoon liittymättömiä puheluita tulee meille. Melko paljon kysytään esimerkiksi, miten haetaan passia tai ajokorttia. www.kansalaisneuvonta.fi LISÄTIETOJA. Myös Tauriainen on entinen häkeläinen. Kevyempään työhön siirtyminen tuntui aluksi jopa raskaammalta
36 PALOKUNTALAINEN 69 SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS, OSA 1: IKÄ Hälytyskelpoisuudella on monta ulottuv uutta Lakeja, päätöksiä ja tulkintoja
PALOKUNTALAINEN 69 37 Sopimuspalokuntalaisen hälytyskelpoisuuteen vaikuttaa moni asia. Osa vaatimuksista perustuu lakiin. Nyt alkava sarja pureutuu hälytyskelpoisuuteen monipuolisesti; tarkastelussa ovat ikä, terveys, kunto, soveltuvuus, nuhteettomuus ja muut hälytyskelpoisuuteen vaikuttavat tekijät. Osan vaatimuksista asettaa pelastuslaitos joko suoraan tai edellyttämällä rajoittavia pykäliä työsopimukseen tai palokuntasopimukseen. Alueelliset erot ovat huomattavat ja erilaisia tulkintoja on paljon. Hälytyskelpoisuudella on monta ulottuv uutta TEKSTI PEKKA KOIVUNEN JA ARTO PAPUNEN KUVITUKSET ANNA BROHOLM S uomessa on yksittäisen hälytyskelpoisen sopimuspalohenkilön näkökulmasta kuusi erilaista järjestämismallia suhteessa pelastuslaitokseen (Palokuntalainen nro 57, 31.12.2013, sivu 24). Osalla vpk-muotoisista palokuntayhdistyksistä on käytössä sopimusmalli, jossa yhdistyksellä on palokuntasopimus pelastuslaitoksen kanssa, mutta yhdistyksen hälytyskelpoisilla jäsenillä on työsopimus pelastuslaitoksen kanssa. Osassa pelastuslaitoksia ja palokuntayhdistyksiä on tehty omia päätöksiä, jotka eivät aina perustu lakiin ja ovat näin ollen riitautettavissa. Yleisin malli on se, että palokunta on sopimussuhteessa pelastuslaitokseen ja palokunnan jäsenet käytännössä palokunnan työntekijöitä. Kerrotulla erolla on merkitystä hälytyskelpoisuutta tarkasteltaessa.
38 PALOKUNTALAINEN 69 hälytyskelpoisuuden mittarina IKÄ SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS, OSA 1: IKÄ Osa pelastuslaitoksista ja myös yksittäisistä palokunnista on kieltänyt 16–17-vuotiaiden käytön hälytystehtävissä.”
Käytännössä alin ikä pelastustoiminnassa on 16 vuotta, koska palokuntatyö käsitetään osittain vaaralliseksi työksi, jota saa tehdä 16 vuotta täyttänyt erityissäädösten puitteissa. Sen sijaan vaarallisten töiden teettäminen on mahdollista kunhan säädösten edellytykset tulevat täytettyä. Se löytyy osoitteesta: bit.ly/1RlpwZm LAIN MAHDOLLISTAMA alin ikä tehdä työtä ilman erikoislupaa on 15 vuotta, kunhan oppivelvollisuus on suoritettu. VALTIONEUVOSTON ASETUS nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä löytyy osoitteesta: bit.ly/1W33vp0 Alle 16–17-vuotias voi olla mukana hälytystehtävässä SOSIAALIJA TERVEYSMINISTERIÖN ASETUS nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta löytyy osoitteesta: bit.ly/1Nll2B2 Erityisen haitallisten töiden teettäminen alaikäisillä on pääsääntöisesti kielletty. Nuorten käyttö valvotulla ja järkevällä tavalla sopimuspalokunnan hälytystehtävissä on kuitenkin täysin mahdollista, mutta vaatii ohjeistuksen ja erityistä tarkkaavaisuutta niin sopimuspalokunnalta kuin pelastuslaitokseltakin. 14 vuotta täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana sanotun iän täyttävä henkilö saadaan ottaa sellaiseen kevyeen työhön, joka ei vahingoita hänen terveyttään tai kehitystään eikä aiheuta haittaa hänen koulunkäynnilleen. Osa pelastuslaitoksista ja myös yksittäisistä palokunnista on kuitenkin yksiselitteisesti kieltänyt – ilman lakiperustetta – suoraan tai palokuntasopimuksen kautta 16–17-vuotiaiden käytön hälytystehtävissä. PALOKUNTALAINEN 69 39 NUOREN KÄYTTÄMISTÄ pelastustoimen hälytystehtäviin säätelee Laki nuorista työntekijöistä. Nuori palokuntatyössä: Ilmoitus ja terveystarkastus sekä selkeä ohjeistus Palokunnan ottaessa 16–17-vuotiaita hälytysosastoon, pitää tällöin tehdä työsuojeluviranomaiselle ilmoitus nuoren henkilön käyttämisestä vaaralliseen työhön. Tarkastuksessa on selvitettävä nuoren henkilön soveltuvuus aiottuun työhön sekä todettava, ettei työ ole vahingollista nuoren työntekijän terveydelle ja kehitykselle.” TYÖN TEETTÄMISEEN nuorilla liittyvistä rajoituksista työnantaja voi poiketa vain, jos aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue myöntää siihen poikkeusluvan. Nyrkkisääntö: ”Jakoliittimen takana tehtävät eivät ole nuorelle haitallisia tai vaarallisia, mikäli ohjeistus ja ohjeiden valvonta ovat kunnossa.”. Lomake löytyy osoitteessa: bit.ly/1hPfPWP LISÄKSI LAKI EDELLYTTÄÄ terveystarkastusta: ”Ennen työsuhteen alkamista tai kuukauden kuluessa sen alkamisesta on nuorelle työntekijälle toimitettava terveystarkastus työnantajan kustannuksella. Tämä on monen nuoren kohdalla aiheuttanut palokuntatoiminnasta luopumisen. Kentältä kantautuneiden tietojen mukaan nuorten käytössä palokuntien tehtäviin on mitä erilaisimpia tulkintoja, jotka on joissakin tapauksissa mahdollista riitauttaa
Nuorille työntekijöille erityisen haitallisiksi on luokiteltu • työt, joissa esiintyy nuoren työntekijän ikään ja kokemukseen nähden liiallista rasitusta, huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta, huomattavaa taloudellista vastuuta tai erityisiä vaaroja, joita nuoret eivät kykene tunnistamaan tai välttämään • yksintyöskentely silloin, kun siihen liittyy ilmeinen tapaturman tai väkivallan vaara • psykiatristen potilaiden ja psyykkisesti tai sosiaalisesti häiriintyneiden hoito ja huolto • kuolleiden käsittely ja kuljetus • teurastus • sukellus • työ, jossa altistutaan haitallisesti myrkyllisille aineille tai syöpää, perinnöllisiä perimävaurioita taikka sikiövaurioita aiheuttaville aineille tai aineille, jotka jollakin muulla tavalla voivat vaikuttaa pysyvästi ihmisen terveyteen • paloja räjähdysvaarallisten aineiden ja erittäin helposti syttyvien nesteiden käsittely ilmeisen vaarallisissa olosuhteissa • työ, jossa altistutaan haitalliselle säteilylle. 40 PALOKUNTALAINEN 69 Erityisen haitalliset työt LÄHDE WWW.TYOSUOJELU.FI/TYOSUHDE/NUORI-TYONTEKIJA/VAARALLINEN-TYO Valtioneuvoston asetuksessa mainittua erityisen haitallista työtä saa tehdä nuori vain, jos hänellä on ammatillinen perustutkinto tai jos hän on ammatillisessa koulutuksessa ja työ tehdään opettajan johdolla ja valvonnassa. Lisäksi nuori voi tehdä joitakin erityisen haitallisia töitä työpaikalla tietyin edellytyksin. SOPIMUSPALOKUNTALAISEN HÄLYTYSKELPOISUUS, OSA 1: IKÄ
Yli 67-vuotias voi toimia palokunnassa niin suoralla sopimuksella pelastuslaitokseen kuin yhdistykseenkin. Yli 67-vuotiaiden käytölle pelastustoimen tehtävissä ei ole siis juridista estettä, kunhan terveydentila, kunto ja muut soveltuvuudet ovat kohdallaan. Samoin myös erilaisten etuisuuksien, kuten sairauspäivärahojen saanti päättyy. Esimerkiksi Oulu-Koillismaalla eläkeikäisten osallistuminen hälytystehtäviin katsotaan tapauskohtaisesti. Vanhempi osa henkilöstöstä seuraa itse oman palokuntayhteisönsä tilannetta. PALOKUNTALAINEN 69 41 P elastustoimintaan osallistumisen yläikärajana pidetään joissakin pelastuslaitoksissa ja palokunnissa nykyistä ylintä mahdollista eläkkeellejäämisikää eli 68 vuotta. Yläikärajaa ei ole Yli 67-vuotiaiden käytölle pelastustoimen tehtävissä ei ole juridista estettä, kunhan terveydentila, kunto ja muut soveltuvuudet ovat kohdallaan.”. Eläkettä ei kuitenkaan kerry enää yli 67-vuotiaana tehdystä työstä. Tälle ikärajalle ei ole kuitenkaan lakiperustetta. Kentältä on kuitenkin kantautunut useita tietoja tapauksista, joissa pelastuslaitos/ palokunta ilmoittaa, että eläkeiän saavuttanut ei voi osallistua pelastustoimintaan. Tämä ei kuitenkaan perustu lakiin, vaan on tulkinta, jonka voi riitauttaa. Vanhimmasta päästä luovutaan oma-aloitteisesti, jos on tulossa uusia vereviä henkilöitä ja hälytysosasto on täynnä
Tänään Koskenkorvan VPK on vireä ja elinvoimainen palokuntayhteisö. 42 PALOKUNTALAINEN 69 TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN VPK Ilmajoen kunta oli aikeissa lopettaa Koskenkorvalla sijainneen paloaseman toiminnan vuonna 1992. Vaihtoehtona oli vpk:n perustaminen. 22 vuotta vpk:na Palokunta halusi jatkaa Koskenkorvalla Palokunnan ajoneuvokalusto on keskimääräistä iäkkäämpää. Kunnan sivutoimiset palomiehet halusivat kuitenkin, että kylällä on edelleen palokunta. KOSKENKORVA
Koskenkorvan VPK:n miehistöllä on sopimus palokuntayhdistyksen kanssa toisin kuin useissa muissa alueen palokunnissa, joiden miehistöllä on työsopimus pelastuslaitoksen kanssa. Tänä syksynä palokuntaharrastuksen piirissä on 25 nuorta, mikä on todella suuri määrä parintuhannen asukkaan taajamassa. Sen hälytysosastoon kuuluu 20 hälytyskelpoista. – Olemme sopimusmielessä ”puhdas vpk”. Noin puolet heistä on aloittanut palokunnassa kymmenen viime vuoden aikana. Näistä kolmella on tällä hetkellä savusukelluskelpoisuus. Hälytyskelpoisia naisia on kaksi ja kaksi on perehdytettävänä. Maksamme kuitenkin itse pientä korvausta hälytyksistä miehistöllemme, kertoo palokunnan päällikkö Tobias Söderström. Palokunnan hälytyskelpoinen jäsenistö on viimeisen kymmenen vuoden uudistunut voimakkaasti. Naisosastossa toimii viisi aktiivia. Nuoriso-osasto on kokenut viime aikoina rajun kasvun. Palokunnan pelastuslaitokselta laskuttama könttäsumma on muotoutunut alun perin hälytysmäärän mukaan, kertoo palokunnan puheenjohtaja Reijo Pukkila. Koskenkorvan VPK:n hälytysosastossa on kaksi pariskuntaa: Satu ja Esa Miettinen sekä Timo Pahikainen ja Satu Kulmala.. PALOKUNTALAINEN 69 43 VPK K oskenkorvan VPK ry on Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta. Jäseniä yhdistyksessä on noin 40. Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen kanssa suhteet ovat kuitenkin Söderströmin ja Pukkilan mukaan hyvässä kunnossa, vaikka autohallista löytyy kaksi ongelmakohtaa
Meidän porukkamme on sen verran pieni, että pysyttäydymme perinteisessä palokuntatoiminnassa. Eturivissä vas. – Sen sijaan kalusto on muilta osin ajanmukaista niihin tehtäviin, joihin palokuntamme hälytetään. Ja nämä ovat pääasiassa sammutustehtäviä, sanoo vuodesta 2006 palokunnan toiminnassa mukana ollut yksikönjohtaja Jonathan Sam. Luotamme nuorisoon, jota on nyt juuri paljon mukana toiminnassa. 34 vuoden ikä on paljon säiliöautolle, joka liikkuu hälytystehtävissä noin kerran viikossa. Vaikka paloasema on jo iäkäs, se täyttää kuitenkin hyvin palokunnan nykyiset tarpeet. Meillä on uudempi säiliöauto toiveissa, mutta 23 vuotta vanha sammutusautokin edustaa mennyttä aikaa, sanoo palokunnan päällikkö Söderström. – Ensivaste vaatisi melkein koko hälytysosaston kouluttautumista, jotta se toimisi varmasti. Puheenjohtajan ja päällikön lisäksi yhdistyksen asioista päättää kuusihenkinen hallitus. – Ajoneuvomme ovat ikääntyneitä, se on tosiasia. Kyläyhdistyksen kanssa on jonkin verran yhteistoimintaa. Tulimeri, pikkujoulu, saunaillat ja kesäretket kuuluvat jäsenetujen piiriin. Melkein ilmainen jäsenyys Palokuntayhdistyksen jäsenmaksu on kokonaista viisi euroa. Luottavaisina tulevaisuuteen Koskenkorvan VPK:ssa ei nähdä tällä hetkellä kovinkaan suuria uhkia toiminnalle ja sen kehittämiselle. – Sihteeri ja rahastonhoitaja meillä on omasta takaa, mutta tilitoimisto hoitaa kirjanpidon, kertoo Reijo Pukkila. Virve-päätelaitteita on riittävästi ja sammutusautossa on Peke. Koko hälytysosasto allekirjoittaa päällikön ja puheenjohtajan sanat ajanmukaisesta kalustosta, mutta myös toiveen ajoneuvojen uusimisesta. Kuvassa: Takarivissä, vas. – Tuo ajoneuvoasiakin varmasti ratkeaa lähiaikoina. – Ilmajoen kunnan kanssa ollaan tekemisissä todella vähän menneisiin vuosiin verrattuna. – Hälytysmäärä palokunnallamme on keskimäärin noin 90 vuodessa. 44 PALOKUNTALAINEN 69 VPK Ongelmana vanhat ajoneuvot Koskenkorvan VPK:n säiliöauto alkaa olla maakunnan vanhimpien joukossa. Aiemmin olimme mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, mutta nykyään ne ovat vähissä. Satu Kulmala, 26, laitoshuoltaja, 2014, smh, naisos., Susanna Miettinen, 30, lähihoitaja, 2015, smh ja Esa Miettinen, 36, metallityömies, 2012, sm.. Yhdistys on jäsenenä Popelissa ja SSPL:ssa. Reijo Pukkila, 67, eläkeläinen, 1993, sm, puheenjohtaja, Tobias Söderström, 36, kiinteistönhoitaja, Hangossa 1990, päällikkö, Sami Kananoja, 41, eläintenhoitaja, 2014, nsm, Timo Pahikainen, 38, maataloustyöntekijä, 2014, nsm, Jouni Paakkinen, 37, prosessinohjaaja, 2002, vsm, Jonathan Sam, 26, talonrakentaja, 2006, yj. Näiltä osin katsomme luottavaisena tulevaisuuteen, kertoo Tobias Söderström. Auto on teknisesti epävarma ja nykyisiin autoihin verrattuna turvaton. – Palokunta tulee elämään pitkälle tulevaisuuteen, jos vain väkeä piisaa. Ei ensivastetta Koskenkorvan VPK on tehnyt päätöksen, että ensivastetoimintaa ei oteta palokunnan palvelutarjontaan. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että Koskenkorvan VPK on sammutustoimintaan erikoistunut palokunta
LISÄTIETOJA www.koskenkorvanvpk.fi. PALOKUNTALAINEN 69 45 VPK INFO Sammutusauto MB -91 Säiliöauto Scania 82 Miehistöauto Nissan Terrano 2002 ETÄISYYDET LÄHIMPIIN PALOASEMIIN Ilmajoki 8 Kurikka 8 Seinäjoki 22 Jurva 25 Laihia 45 Kauhajoki 45 Pääosa Koskenkorvan VPK:n tehtävistä on sammutustehtäviä. Siksi myös harjoitukset painottuvat palokunnnan perustehtäviin. Sammutusautona on 24 vuotta vanha Mersu
Vinkki nuoremmalle järjestökollegalle Patrik Willbergille. Lukiessani Pelastustieto-lehden 7/2015 kirjoitusta, tulee helposti parivaljakon mielipiteistä yhteenvetona mieleen: “Meillä on 1. Hiipuvia palokuntia tulisi tukea, ei tukahduttaa Jos paloasemien määrää vähennetään, se alkaa näkyä heti päivittäisten onnettomuuksien torjunnassa. He kertovat, kuinka kaikki merkittävät tahot Suomessa ovat antaneet varauksettoman tukensa heidän tavalleen kehittää pelastustoimea. Sama luku on Saksassa noin 10 km 2 ja Sveitsissä noin 25 km 2 . Sveitsissä noin 4 800 ja Saksassa noin 2 400 asukasta yhtä paloasemaa kohti. Huomattavaa on se, että hallitus haluaa kehittää sopimuspalokuntatoimintaa. alueen turvallisuusviestinnän, poikkeusolojen ja katastrofivalmiuden kannalta. JK. Kestääkö tämä ulottuvuus yhtään sitä, että kevein perustein lähdetään paloasemien määrää vähentämään. Viisasta toimintaa ei ole itseään nilkkaan ampuminen Jos yhteiskunnallisia asioita yhtään seuraa, on Helisten ja Haverisen toiminta suoranaista “itseään nilkkaan ampumista”. Tulokseksi saadaan, että Suomessa on noin 6 500 asukasta yhtä paloasemaa kohti. Mutta mikä on pelastustoimen todellinen valmius katastrofitilanteissa ja poikkeusoloissa. Hiljaa oleminen nimittäin helposti tulkitaan kannatukseksi kyseenalaiselle toiminnalle. Pelastuslakikin mainitsee, että vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa tulisi tukea, ei tukahduttaa. Tällä on merkitystä. Tällaisessa tilanteessa ei kannata mennä kehumaan Oulu-Koillismaan pelastuslaitosta hyvänä yhteistyökumppanina. Kehittäminen ei tarkoita sitä, että sopimuspalokuntia lakkautetaan, vaan sitä, että palokunnat pidetään mukana pelastustoiminnassa ja hiipuvia palokuntia tuetaan lakkauttamisen asemasta. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa pelastustoimen kehittäminen nähdään aivan eri tavalla. riskialueella omat (yleistä tasoa kovemmat) tavoitteet ja muu alue ja sen asukkaat ovat täysin toisen luokan kansalaisia.” Kirjoituksen alussa kerroin Suomen keskiarvoneliökilometrimääristä yhtä paloasemaa kohti. Hallituksen näkökulmasta pelastustoimi ei näyttäydy vain päivittäisinä onnettomuuksina, vaan lähes kaikkeen on varauduttava. Tällaisessa todellisuudessa ei voi olla tavoitteena paloasemien vähentäminen. Kun otetaan huomioon ammattija sopimuspalokuntien paloasemat, on meillä keskimäärin yksi paloasema 400 km 2 kohti. Toivon, etten jää ainoaksi, joka tällaista vastustaa. Myönnän, että tällainen tarkastelu on teoreettinen, mutta kyllä se jotain kertoo Suomen pelastustoimesta ja sen kyvystä huolehtia pelastustoimesta kaikissa tilanteissa. Suomen hallituksen ohjelmassa todetaan: ”Sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelut sekä viranomaisten toimintakyky turvataan koko maassa.” Hallitusohjelma käsittelee myös laajaalaisia uhkia ja varautumista. Pienellä vähentämisellä voidaan päivittäisistä onnettomuuksista kuitenkin selvitä jotenkuten. Helistenin ja Haverisen tapaista kehittämistoimintaa ei Suomessa kaivata. Sama tarkastelu osoittaa, että meillä on selkeästi vähemmän pelastushenkilöstöä asukasta kohti kuin Sveitsissä ja Saksassa. Paloasemat ja niiden koulutettu henkilöstö ovat päivittäisten onnettomuuksien lisäksi tärkeitä mm. 46 PALOKUNTALAINEN 69 VILLIMIES Isto Kujala VILLIMIES SUOMESSA ON harva paloasemien verkosto. Tällainen mielipide helposti tulkitaan niin, että sopimuspalokuntien lakkauttaminen osoittaa hyvää yhteistyökumppanuutta. Hyvä – otetaan asukkaat huomioon ja pyöritellään laskinta. Mielestäni ei kestä, jos pelkästään toiminnan hiipumisella ja päivittäisillä onnettomuuksilla perusteellaan oikeutta lahdata hyvin pienin kustannuksin toimivia palokuntia. Helisten ja Haverinen käyvät julkisuuskampanjaa oman toimintansa oikeellisuuden puolesta lehdissä ja seminaareissa. Tällaisessa tilanteessa voi olla ihan hiljaa, sanomatta toimittajalle yhtään mitään.. On todellista sokeutta tulkita omaa toimintaansa näin. Nyt joku voi sanoa, ettei Suomea, Saksaa ja Sveitsiä voida verrata, koska Saksassa ja Sveitsissä on paljon enemmän asukkaita kuin Suomessa ja myös väestötiheys on reilusti Suomea suurempi. Luku Oulu-Koillismaalla on yli 1000 km 2 yhtä paloasemaa kohti. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastusjohtajan Petteri Helisten ja peOulu-Koillismaa on huono esimerkki lastuspäällikkö Mika Haverisen toiminta kolmen sopimuspalokunnan lakkauttamisasiassa ei saa minulta minkäänlaista arvostusta
TEKSTI SILVIO HJELT KUVITUKSET DEPOSITPHOTO. Koska yhtenäisyyttä ei silloin saavutettu, on kirjo edelleenkin leveä. Järjestelmä täytti perustehtävänsä, vaikka ei koskaan saavuttanutkaan tavoitteena ollutta palokuntasopimusten yhdenmukaisuutta. PALOKUNTALAINEN 69 47 Oulu-Koillismaa on huono esimerkki Pelastusala uudistuu Sopimusten yhtenäistäminen ovella Suomen Kuntaliiton ja SSPL:n kolmikantasopimusmallilla turvattiin sopimuspalokuntien sopimussuhde alueellisessa pelastustoimessa. Pelastusjohtajista monet halusivat alueen erityistarpeisiin vedoten jättää omat puumerkkinsä sopimuksiin
Sopimisen toisena osapuolena on alueen vahvan hallinnon henkilöitymä ja toisena osapuolena yksittäinen palokuntayhdistys. Monopoliasemassa oleva alueen pelastustoimi hankkii palokuntasopimusten kautta tarvitsemansa palvelut sopimuspalokunnilta. 48 PALOKUNTALAINEN 69 J otkut sopimukset ovat muodollisesti ja toiminnallisesti jokseenkin moitteettomia, kun taas toiset ovat kuin ”taitamattomien kyläseppien kyhäelmiä”. Kummassakin tapauksessa on kyse siitä, että kokonaisuuden hahmottaminen on vaikea. Pelastusalan lähtökohtana ei ole vapaa kilpailu vaan monopoli. ”Tarve” ja ”kehittäminen” Alueen tarve määrittyy virallisesti alueen palvelutasopäätöksessä ja epävirallisesti alueen organisaatioissa toimivien henkilöiden mieltymyksissä. Lähtökohtana on silloin yhteiskunnan saaman hyödyn maksimointi, eli sitä, että käytettävistä olevista resursseista saadaan mahdollisimman paljon hyvää veronmaksajien turvaksi.. Nykyiseen hallitusohjelmaan on valtionhallinnon tahtotilaksi kirjattu sopimuspalokuntatoiminnan kehittäminen. Sopimuspalokunnassa helposti yliarvioidaan oma rooli, kun taas alueen pelastustoimessa helposti unohdetaan yhteiskunnan kokonaisedun asettamat reunaehdot kun asioita tarkastelaan laajasti. Ja sellaisiakin tuotetaan koko ajan lisää, varsinkin tilanteessa, missä kustannustehokkuutta yritetään hakea sopimuspalokuntatoiminnan kustannuksella. Jää nähtäväksi saadaanko asia kuntoon, kun alueellinen pelastustoimi rakentuu kolmen vuoden sisällä uudelleen. Vai jääkö palokuntasopiminen edelleenkin paikallisten intohimojen ja katteettomien lupauksien varaan. Sopimisen tavoitteena tulisi olla, että nimenomaan sopimukseen kirjattu molemminpuolinen tahdonilmaisu toteutuisi sopimuksessa esitetyllä tavalla. Lähtökohtana molemminpuolinen tahtotila Vapaassa kilpailussa jokaisen sopimisen lähtökohtana on se, että molemmat osapuolet hyötyvät. Molemminpuolisen tahtotilan keskeisenä elementtinä tulee olla vilpitön tahto toteuttaa sopimusta siten kuin siinä on sovittu. Siihen vaikuttaa paljon muutakin kuin veromaksajan toivomus saada mahdollisimman hyvää palvelua mahdollisimman halvalla. Tällaisia sopimuksia kuitenkin tehdään vielä vuonna 2015. ”Ota tai jätä”-asenne ei ole monopolissa vieras. Alue päättää itse tarpeestaan, joka on varsin suhteellinen asia. Luulisi, että olisi jo päästy eroon vanhasta kunnallisesta palokuntasopimisesta, missä kunta usein lupasi enemmän kuin aikoi käytännössä toteuttaa, ja palokunta vastaavasti painostuksen tai ahneuden alla tarjosi enemmän kuin mihin tosiasiallisesti pystyi. Muodollisesti huonokin sopimus voi käytännössä toimia, etenkin jos sopimukseen kirjattuja asioita sovelletaan järkeä käyttäen ja silmät ummessa. Muulla tavalla toimiva sopimus on huono sopimus
Monimuotoisuus vai yhtenäisyys Pelastusalalla jatkuvasti vedotaan toisaalta kunnalliseen itsehallintoon ja toisaalta alueiden erilaisuuteen. ”On 709 sopimuspalokuntaa, ja kaikki ovat erilaisia”. Ne tapaukset taas edellyttävät tarkkaa tilanneanalyysiä. Pelastustoimen suhde kunnalliseen itsehallintoon ratkeaa lähiaikoina, joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan alueiden erilaisuutta voidaan arvioida jo nyt. Ovatko alueet oikeasti niin erilaiset, muuten kuin asukastiheyden eli viime kädessä ajomatkojen ja joidenkin erikoiskohteiden osalta. Ellei jälkimmäistä löydy talosta, on se ostettavissa, kun taas ensin mainitun kehittäminen edellyttää herännyttä ymmärrystä ja/tai ulkoista pakkoa. Kriittinen tarkastelu saattaisi osoittaa, että suurin erilaisuus löytyykin alueen toimijoiden korvien välistä. Osaamisesta sitten puhumattakaan. Joku näkee kehittämisenä sen, että vähitellen päästään eroon ”amatööreistä”, kun taas toinen päinvastoin peräänkuuluttaa kaikkien vapaaehtoisresurssien hyödyntämistä. On sanottu, että monimuotoisuus on sopimuspalokuntatoiminnan rikkaus. Pelastusalalla on sopimuspalokuntatoiminnan aito kehittäminen kuitenkin enimmäkseen jäänyt lähtökuoppiin, mikä mm. on johtanut käytettävissä olevien vapaaehtoisresurssien merkittävään vähenemiseen. ”Ota tai jätä”asenne ei ole monopolissa vieras.” PALOKUNTALAINEN 69 49 Valitettavasti ”kehittäminen” on pitkälti kiinni siitä, miten kehittämisestä viime kädessä vastuussa olevat henkilöt sen näkevät ja organisaatiossaan sen toteuttavat. Jää nähtäväksi, onko perivanhoillinen pelastusala siihen purnaamatta valmis?. Tämä saattaakin olla osasyy siihen, että sopimuspalokuntatoiminnan ”kehittäminen” usein rajoittuu olemassa olevien toimintojen karsimiseen, sen sijaan, että keskityttäisiin aitoon kehittämiseen. Siihen yhteiskunnalla löytyy työkalut, kunhan tarve on työkaluja luovien tahojen tiedossa. Aito kehittäminen tarkoittaa, että ”koneistosta saadaan samalla kustannuksella enemmän irti” tai että ”sama tulos saavutetaan halvemmalla”. Jääkin nähtäväksi, miten hallitusohjelmaan kirjattu tavoite jalkautuu uuden pelastustoimen muodostumisen yhteydessä. Aivan ilmeisesti on useimmilta alueilta kaikkien muiden kiireiden keskeltä puuttunut sopimuspalokuntatoiminnan aidon kehittämisen tahto. Ja kunhan työkalua osataan oikeasti käyttää, olemassa olevia rakenteita tuhoamatta. Ilman muutostarpeen tietoista tiedostamista ei synny uutta! Hallitusohjelman toteutus edellyttää sellaista. Niin sanotaan, ja se pitää paikkansa, mutta hyveenä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Useimmissa tapauksissa tietynlainen yhtenäisyys olisi hyödyksi, kunhan siirtyminen uusiin toimintamuotoihin tapahtuu hallitusti, riittävän pitkän ylimenokauden aikana. Yhtenäisyyden saavuttamisen työkaluksi taas kerran tarjoutuu palokuntasopimus, kunhan se sellaiseksi mielletään. Tarpeellisen ylimenokauden pituus tosin saattaa olla ”yksi palokuntalaissukupolvi”, mutta jos sen mieltää niin, asia on hallittavissa. Aito kehittäminen edellyttää sekä tahtoa että osaamista. Uusi pelastustoimirakenne on yhtenäisyyden rakentamiseen oivallinen tilaisuus, kunhan asia oikeasti tiedostetaan. ”On aina toimittu näin”-asenne luo tietynlaista turvallisuutta, mutta samalla se hyvin tehokkaasti estää kaikenlainen, vähänkään merkittävä uudistamisen eli ”kehittämisen”. Se ei myöskään välttämättä ole suuressa mittakaavassa toivottavaa, elleivät todelliset olosuhteet sellaista välttämättä erikoistapauksissa vaadi
Sottungsby FBK:n VS 116, (KUS 116) Vantaalainen Unimogmonitoimipaloauto Vantaalaisen Sottungsby FBK:n Unimog 2150:ssa on 16 vaihdetta eteenja taaksepäin, neliveto, yli 50 sentin maavara ja vintturi. Lumiketjuilla varmistetaan liikkuminen vielä vaikeammissa olosuhteissa. U nimogin miehistötilaan mahtuu 1+6 henkilöä. Siinä on 2500 litran vesisäiliö, peräpumppu ja moottoriruisku. Ominaisuuksiensa vuoksi Unimog-paloauto sopii hyvin raskaan kaluston hinaustehtäviin sekä maastossa että maantiellä. UNIMOG-SARJA, OSA 4 Vaijerin pituus on runsaat 40 metriä. Auton keulassa olevan vintturin vetovoima on viisi tonnia. Lumi ei ole este Unimogin etenemiselle.. Vintturi varmistaa myös auton liikkumisen maastossa. Unimog on valmiudessa Sottungsby FBK:n asemalla ItäVantaalla, Hakunilan suuralueella. Se on siten todellinen maastoajoneuvo. Vintturilla voidaan myös vetää ylöspäin, esimerkiksi jyrkänteen tai törmän reunalta. Lumiketjut ovat asennusvalmiudessa ohjaamon alla. Lisäksi autossa on oma 4,5 kilowatin generaattori sekä matkapuhelinverkossa toimiva autopuhelin, jonka lähetysteho on suurempi kuin tavallisten matkapuhelinten. Sottungsby FBK tarjoaakin auton palveluja mitä erilaisimpiin tehtäviin vaikeakulkuisissa kohteissa. Autossa on hinauskoukut sekä edessä että takana. 50 PALOKUNTALAINEN 69 KALUSTOKULMA Unimog tositoimissa rivitalopalossa. Asemalta on lyhyt matka Kehä III:lle, Lahden moottoritielle ja Porvoon moottoritielle. Unimog kulkee vaikka metrisen lumikinoksen läpi. Unimogissa on monipuolinen varustus myrskytuhojen torjuntaan: kolme moottorisahaa, vesureita, köysiä, liinoja, taljoja, vintturi, kaatorauta, ja kaatosakset. Auton maavara on yli 50 cm ja sillä voi ajaa yli metrin syvyisessä vedessä sekä myös tarvittaessa edetä tai peruuttaa erittäin hitaasti
Autossa on lisäksi 16 vaihdetta eteen ja 16 vaihdetta taaksepäin. Autoa tullaan käyttämään maastopalojen lisäksi muun muassa etsintäja pelastustehtäviin. Palosuojelurahasto korvannee siitä noin puolet, loput jää palokunnan maksettavaksi. (09) 876 4687 www.sottungsbyfbk.fi Yhteydenotot: Palokunnan päällikkö Hans Helenius, puh. Sammutusvettä autoon mahtuu 2500 litraa, eli saman verran kuin tavalliseenkin sammutusautoon. KALUSTOKULMA Lehdistötiedote 11.6.1991 Ensimmäinen maastopaloauto Vantaalle Vantaalainen sopimuspalokunta, Sottungsby FBK, on ostanut Vantaalle maastopaloauton. Auto on rakennettu Unimog-maastoauton alustalle. Auto on erityisen sopiva maastokäyttöön korkean maavaransa ja nelivetonsa ansiosta. 0400 454 492 LISÄTIETOJA Näin tiedotettiin uudesta autosta 24 vuotta sitten.. Sottungsby FBK on päätynyt tällaiseen erikoisyksikköön, koska Itä-Vantaalla edelleen on runsaasti korpimaisemia. (90) 602 544. Sottungsby FBK Mäntykummuntie 1 01200 VANTAA puh. Autossa on normaalin sammutusvarustuksen lisäksi vintturi, jonka vetovoima on 5000 kiloa. von Bell, puh. Autoon mahtuu normaali sammutusvarustus ja seitsemän palokuntalaista. Lisätietoja: Palokunnan sihteeri Clas J. Vantaalle tuleva malli on vasta kolmas tällainen erikoisauto koko maassa. Hitaimmillaan autolla voi ajaa alle 2 kilometriä tunnissa ja nopeimmillaan 115 kilometriä tunnissa. Auto maksoi 750 000 markkaa. Sekä Malmin että HelsinkiVantaan lentokenttien läheisyys on myös ollut merkittävä peruste autohankinnalle. PALOKUNTALAINEN 69 51 Auton keulassa sijaitseva vinssi on oiva apu pahassa paikassa
52 PALOKUNTALAINEN 69 KALUSTOKULMA
Ensi keväälle on suunnitteilla esittelykiertue. PALOKUNTALAINEN 69 53 KALUSTOKULMA M uutama tehdasvalmis Magirus-paloauto tuotiin Suomeen 1950–70-luvuilla, mutta tänään niitä ei tiettävästi ole päivittäisessä operatiivisessa käytössä. Suomen pelastuslaitosten hankinnoista vastaavia askarruttavat huoltoja varaosapalvelut, kun kyseessä on uusi tuotemerkki. Magiruksen tuotevalikoima sisältää pelastusajoneuvoja puomitikasautoista lentokenttäpaloautoihin. 044 5546 059 petri.asikainen@finsatec.fi LISÄTIETOJA valikoimaamme erittäin hyvin, kertoo Tamrexin toimitusjohtaja Anne Martiskainen. Uuden merkin markkinointi on käynnistynyt ja Tamrex/Finsatec aikoo tehdä senkin perusteellisesti ja huolella. Magiruksen päätoimipaikka sijaitsee Ulmissa Saksassa, jossa 300 000 m tiloihin on sijoitettu tuotekehitys, valmistus, myynti, logistiikka ja asiakaspalvelu. Tamrex Oy Aki Vesterinen puh. Siellä sijaitsee myös ajoneuvojen testirata, jossa ajoneuvot ja kalusto voidaan testata ja henkilöstö kouluttaa. Ylivoimaisesti markkinoita hallinnut Scania/Saurus saa maailman toiseksi suurimmasta pelastusajoneuvovalmistajasta varteenotettavan kilpailijan. 050 3207 266 aki.vesterinen@tamrex.fi Finsatec Oy Petri Asikainen puh. – Huoltoja varaosapalvelut tullaan toteuttamaan maanlaajuisesti ja huolella. – Magirus on laadukas ja tunnettu brändi, joka sopii ja täydentää tuoteVahva haastaja Saksasta Magirus Suomen markkinoille Suomen pelastusajoneuvomarkkinoille tähtäävä saksalainen Magirus GmbH on tehnyt edustusja maahantuontisopimuksen Tamrex Oy:n ja Finsatec Oy:n kanssa. – Olemme juuri järjestämässä ensimmäistä tehdasvierailua Ulmiin. Magiruksen tuotteet ovat saatavilla Ivecon, Mannin, Mersun, Renaultin, Scanian ja Volvon alustoille. Ensi vuoden Turvallisuusmessuilla tulemme olemaan näyttävästi mukana, kertoo Petri Asikainen. KUVAT MAGIRUS. – Tähän asti olemme myyneet kaikkea muuta paloja pelastuskalustoa ja nyt voimme tarjota ajoneuvon mukana koko paketin. Tämä on loppukäyttäjällekin kustannustehokas ratkaisu. Haluamme tarjota asiakkaille alusta asti sellaisen palvelun, että näitä asioita ei tarvitse murehtia, kertoo Finsatecin toimitusjohtaja Petri Asikainen
På den operativa sidan handlar det bland annat om ledningsarrangemangen, dejourområdena, olika former av beredskapsarrangemang liksom även exempelvis alarmresponsen. Enheternas beteckningar förnyas, likaså tjänsteoch uppgiftsbenämningarna. Ett nytt arrangemang där staten styr räddningsväsendet kommer med största sannolikhet att för hela landet garantera att medborgarna får service som är av jämnare kvalitet än idag. Reformatörerna har ett digert arbete För att reformen inte skall gå helt åt skogen måste staten ha ett starkt ledningsgrepp om förändringen.”. DÅ MAN SLÅR ihop verk är listan på frågor som måste lösas lång. Yrkespersonalens arbetsvillkor kommer nog att få sin lösning rätt enkelt, men beträffande harmoniseringen av avtalsbrandkårernas avtal kommer vägen att vara lång. DET KOMMUNALA RÄDDNINGSVÄSENDET bestående av 22 verk har kommit till slutet av sin bana. HUR ÖVERVAKAS de nya verken. Om inte, så förnyas det nuvarande sprlittrade räddningsväsendet inte alls. UPPHANDLINGSPRAXIS VARIERAR inom de nuvarande verken, ävensom arbetshälsovården. FÖR ATT REFORMEN inte skall gå helt åt skogen måste staten ha ett starkt ledningsgrepp om förändringen. Likaså frågan om hur den fasta och lösa egendomen skall övergå i den nya husbondens ägo. 54 BRANDKÅRISTEN 69 BRANDKÅRISTEN CHEFREDAKTÖR Pekka Koivunen LEDARE ATT SLÅ ihop räddningsverk eller bilda nya verk – vilket som nu sedan kommer att gälla – kommer som projekt att vara jämförbart med regionaliseringen av räddningsväsendet. Hur skall det nya verket hålla kontakt med kommunerna i sin region, och hur skall beredskapsfrågorna skötas. Under de några år då det nya systemet utformas finns det åter möjlighet att ta ett likandant kvalitetssprång, under förutsättning att man överger ”brotrummepolitiken” och genomför utvecklingsarbetet med målsättningen att räddningsväsendets kvalitativt högtstående tjänster erbjuds överallt i landet. Kompanjonsnätverket av dem som bestämmer i verken har varit en god idé det har inte lyckats hantera branschens viktigaste frågor. DEN FÖREGÅENDE REFORMEN höjde räddningsväsendets kvalitetsnivå, det bestrider ingen numera. Vid regionaliseringen hade de enskilda kommunerna ännu någonting att säga till om men i denhär reformen får de flesta kommunerna finna sig i åskådarens roll. Den nya arrangemangsmodellen kräver ett internt revisionsorgan. Läget har aningen jämnats ut, men det finns fortfarande behov av intern övervakning. De som nu spelar är å ena sidan staten som tar ett starkt nackgrepp om räddningsväsendet och å andra sidan de nuvarande räddningsverkens stora värdkommuner. Regionaliseringen har visat att räddningsverkens tjänsterespektive förtroendemannaledning inte är intresserade av det finländska räddningsväsendet som helhet utan endast av det egna verket. Räddningsdirektörerna utgör inte någon enhetlig eller enstämmig grupp. Man minns ännu väl hur räddningsverken särskilt i början av regionaliseringen huserade helt enligt eget förgottfinnande. FINANSIERINGEN AV DET NYA RÄDDNINGSVÄSENDET baserande sig på socialoch hälsovårdsområdena är öppen. Räddningdirektörerna och –cheferna blandar om i förhandlingskortleken. Eller skall den
Under det senaste halvåret har det på mer eller mindre hög nivå fattats en del märkliga beslut, uppenbarligen i enlighet med gällande lag. För utfört arbete skall betalas skälig ersättning, alltså lön. Skattemyndigheten har hittills inte vågat sig på att på allvar angripa den finländska talkotraditionen, men samtidigt som minskande resurser drastiskt ökar behovet av frivilliga har andra mekanismer börjat syna frivilligarbetet i sömmarna. Allt sedan industrialismens intåg har samhället utvecklat mekanismer för att hantera diverse olägenheter såsom låg lön, lång arbetstid och ohälsosamma arbetsförhållanden. Den som utför arbetet är arbetstagare. Lag som gäller det reguljära yrkeslivet men. Även den såkallade tredje sektorn, frivilliga som ställer upp för samhällets bästa, utgör ett slags undantag. Den som får saker gjort av någon annan är arbetsgivare. För samhällets bästa. Företagarna utgör ett undantag: den som arbetar åt sig själv har sig själv att skylla, och det har samhället varit tvunget att acceptera. Men företagarna är inte det enda undantaget. Folk som inte vill ha fullt betalt, som vill jobba för andra när de själva kan, på egna villkor. Ibland klart förnuftsvidrigt, ofta endast allmänt kontraproduktivt. Det finns ett uppenbart behov att lagstiftningsvägen strukturera frivilligarbetet, innan stelbent byrokrati tar kål på frivilligheten. Hur skall samhället hantera folk som inte ryms inom det traditionella civila arbetslivets strikta formbundna Arbetstider och arbetsförhållanden i ny dager Vid vägs ände… ramar. BRANDKÅRISTEN 69 55 BRANDKÅRISTEN TEXT SILVIO HJELT BILDER DEPOSITPHOTO Y rkeslivet följer yrkeslivets normer
Tills vidare beviljas dock undantag för bl.a. räddningsväsendets tjänster som skall erbjudas dygnet runt. Där ryms två 24-timmarsskift, inte ett dugg mera. Alltså på frivilligbasis. Enligt europeisk arbetstidsreglering är maximala arbetstiden per vecka 48 timmar, övertidsarbete inbegripet. Och för sådan skall betalas full lön. Åsikt står mot åsikt, varvid det är bekvämast att blunda för hela problemet och hoppas att allt går väl. I Tyskland har man redan i ett par års tid idkat frontalangrepp mot komissionen beträffande FBK-medlemmars brandkårsarbete. Alltså arbete utan ersättning, men som enligt kommissionen dock borde adderas till det civila arbetet och räknas in i den totala arbetstiden. Men går nånting på tok ställs någon till ansvars. Något entydigt svar på den frågan har arbetsoch näringslivsmyndigheterna (TE-centralen) hittills inte lyckats prestera. Det senaste i serien märkligheter gäller frivilligarbete vid flyktingförläggningar. 56 BRANDKÅRISTEN 69 BRANDKÅRISTEN som man inte lyckats anpassa till frivilligarbetets avvikande natur. Redan nu handlar det om undantag från huvudregeln, och det återstår att se om de undantagen kan förnyas. Utan att ta ställning till domstolens praktiska sakkunskap i själva sakfrågan kan som en jämförelse konstateras att praktiskt taget alla avtalsbrandkårer i gruppen beredskapsbrandkår erbjuder fem minuters utryckningsberedskap. Högsta domstolen har t.ex. Av någon orsak sprids bland frivilliga en misstanke att frivilligarbete kan tänkas inkräkta på arbetslöshetsersättningen ifall verksamheten även kunde tänkas bedrivas som företagande. Med eller utan betald beredskap. Men man har brutit arm om arbetstagaren dessutom får ha annat jobb som inte kräver beredskap dygnet runt. Och nu talar vi inte om svartjobb. Med dålig tur någon som i god tro inte haft en aning om vilka arbetsgivarförpliktelser som borde. Även då arbetet är obetalt. Är någon arbetsgivare, och vem är det i så fall. En fråga som särskilt sysselsätter avtalsbrandkårerna gäller arbetsgivarskapet. fastställt att fem minuters utryckningsberedskap skall anses binda en person så till den grad att beredskapstid skall jämföras med full arbetstid. Det är inte riktigt klokt! Ovan endast exempel på några av de senaste hemvävda förvaltningsegendomligheterna. På unionsnivå hittar man ytterligare. Arbete som måste bli gjort får kanske inte utföras av dem som har möjlighet och är villiga att utföra det, utan regelrätt betalning. Sista ordet är ännu inte sagt, och hur detta i förlängningen kan tänkas påverka den ordinarie personalens arbetstider respektive sidojobb kan envar ju fundera över
En annan är att lagstiftaren genom tiderna inte insett att frivilligarbete inte är något som passar in i den klassiska indelningen i arbetsgivare och arbetstagare. Nuvarande lagstiftning utgår från reguljära civila arbetssituationer, sådana som man finner inom kommersiell produktion av varor och tjänster. BRANDKÅRISTEN 69 57 BRANDKÅRISTEN ha uppfyllts. Och till arbetsförhållandet hör förpliktelser gällande förskottsskatteavdrag, försäkringar, arbetshälsovård mm. Det är nu rätt tid att på lagstiftningsagendan lyfta upp frågan om frivilligarbetets natur och status. Inte i form av diffust formulerade domstolsbeslut i enskilda fall, utan inskrivet i lag. Man bör veta var man på riktigt står, vem som ansvarar för vad och hur praktiska frågor skall anses vara lösta. De avtalsbrandkårister som personligen är direkt anställda av räddningsverket har i det hänseendet sitt på det torra, medan de andra är ute på lösan sand, kanske utan att ha en aning om det. Dessvärre är det numera inte fullt så enkelt, det har arbetarskyddslagstiftningen sett till. Den rätta platsen för just den definitionen kunde vara räddningslagen, som i alla händelser kommer att öppnas i samband med den inledda reformen. Det är inte nödvändigtvis en enkel fråga, men om man fortsätter att köra med skygglappar väntar vägs ände redan bakom nästa krök.. Dessa andras rättsskydd kräver en klar definition av hur det faktiskt är. de ekonomiska följderna. Samhället behöver frivilligarbete, kanske till och med mycket mera än tidigare, men de frivilliga behöver rättskydd. För att undvika obehag stänger alla ögonen, i stället för att reda ut hur det egentligen är. en omfattande oljesanering (från sådana har vi hittills varit förskonade, men statistiken pekar dessvärre inte på att så skall fortgå i evighet). Tala om svagt rättskydd! Klassiskt har arbetsförhållandet kopplats till lön: betalas ersättning uppstår ett arbetsförhållande, annars inte. Problemet är att tredje sektorns frivilligverksamhet varken är företagande, reguljärt eller ens vanligt civilbetalt jobb. Det börjar vara dags att ta tjuren vid hornen, innan tjuren rymmer. Alltså oberoende av hur lösningen ser ut. En orsak är att man inte vågar, av rädsla för t.ex. Exempelvis avtalsbrandkårerna utför, till stor del utan personliga ersättningar, snuttjobbsliknande sidoarbete som enligt annan lagstiftning egentligen är förbehållet myndighet. Bortsett från företagandet hittar man de enda undantagen på militärtjänstens område. Tyvärr hjälper inte god tro då det kniper. Enligt lag skall åt sådana frivilliga erläggas skälig ersättning, och vips är arbetsförhållandet där, oberoende av om man vill eller inte. Arbetet utförs enligt traditionellt mönster, utan närmare tankar på arbetssituationens formella status. En lag om frivilligarbete skulle gagna många, men räddningsbranschens frivilligsektor skulle gagnas redan av en klar och entydig definition av så ”enkla” saker som när, om alls, ett arbetsförhållande skall anses föreligga inom räddningsväsendet, och vem som då skall anses stå för vad. Frågan har konkretiserats då det gäller frivilliga som antas delta i t.ex
En sådan åsikt tolkas lätt så att en nedläggning av avtalsbrandkårer skulle visa på gott kompanjonskap. Även i räddningslagen nämns att man bör stöda den på frivillighet baserade verksamheten, inte kväva den. Håller den dimensionen alls för att man på lösa grunder börjar minska antalet brandstationer. I regionen UleåborgNordostlandet är det talet över 1000 km 2 per brandstation. Motsvarande siffra i Tyskland är ca. 4800 och i Tyskland ca. I en sådan verklighet kan målet inte vara att minska antalet brandstationer. I denhär situationen är det inte värt att gå ut och prisa räddningsverket i Uleåborg-Nordostlandet som en god samarbetskumpan. De beskriver hur alla viktiga instanser i Finland har givit dem sitt förbehållslösa stöd för deras sätt att utveckla räddningsväsendet. Nån kan förstås säga att man inte kan jämföra Finland, Tyskland och Schweiz, eftersom Tyskland och Schweiz har mycket flera invånare än Finland och även mycket större befolkningstäthet. Okej – vi beaktar invånarna och snurrar räknemaskinen på nytt. Om man minskar bara lite kan man förstås någotsånär klara av de dagliga olyckorna. PS. 6500 invånare på en brandstation. I dagens samhällssituation ser man utvecklandet av räddningsväsendet på ett alldeles annat sätt. I denhär situationen skall man vara alldelses tyst och inte berätta nånting åt redaktören. Den verksamhet som räddningsdirektör Petteri Helisten och räddningschef Mika Haverinen vid räddningsverket i Uleåborg-Nordostlandet sysslar med då man drar in tre avtalsbrandkårer väcker inte någon som helst högaktning hos mej. 25 km 2 . Det mesta av det som ovan sagts äger tillämpning även på sydligare håll i republiken. I det finländska regeringsprogrammet konstateras: ”Tjänsterna inom inre säkerhet och rättsvård samt myndigheternas handlingsförmåga ska tryggas i hela landet.” Regeringsprogrammet behandlar även beredskap mot olyckor med stor bärvidd. Yrkesoch avtalsbrandkårernas stationer medräknade har vi i medeltal en brandstation på 400 km 2 . Att tolka sin egen verksamhet på det sättet är verklig blindhet. PPS: Uleåborg-Nordostlandet är dessvärre inte den enda regionen där man i stället för att stöda tynande avtalsbrandkårer tvärtom säger upp deras avtal. Ett tips åt min yngre organisationskollega Patrik Willberg. Helisten och Haverinen för i press och på seminarier en offentlig kampanj för att rättfärdiga sin verksamhet. Samma analys visar att vi har klart mindre räddningspersonal per invånare, jämfört med Schweiz och Tyskland. Då jag läser det som skrevs i nummer 7/2105 av tidningen Pelastustieto blir sammandraget av parhästarnas åsikter lätt: ”Inom riskområde 1. Det är inte förståndigt att skjuta sig i foten För den som alls följer med vad som händer i samhället handlar Helistens och Haverinens verksamhet klart om att ”skjuta sig själv i foten”. Tynande brandkårer borde hjälpas, inte kvävas Om man minskar antalet brandstationer börjar resulatet skönjas i hur olyckorna bemöts. Jag hoppas att jag inte är den enda som motsätter mig. har vi våra egna mål (som ligger högre än den allmänna nivån), medan resten av regionen och dess invånare helt är av andra klass.” I början av kolumnen beskrev jag för Finlands del medelantalet kvadratkilometer per brandstation. I Schweiz är siffran ca. Men hurudan är räddningsväsendets verkliga beredskap i katastrofsituationer och undantagsförhållanden. 2400 invånare per brandstation. Det är att märka att statsrådet önskar utveckla avtalsbrandkårsverksamheten. Det att man tiger tolkas nämligen lätt som att man stöder denna form av tvivelaktig verksamhet. Brandstationerna och deras utbildade personal är viktiga med tanke på de dagliga olyckorna, och de är dessutom viktiga med tanke på regionens säkerhetskommunikation, undantagsförhållanden och katastrofberedskap. 10 km 2 och i Schweiz ca. Silvio Hjelt, översättare.. Helistens och Haverinens typ av utvecklingsverksamhet behövs faktiskt inte i Finland. Att utveckla betyder inte det att man tvingar avtalsbrandkårer att upphöra utan det att man håller brandkårerna med i räddningsverksamheten och stöder tynande brandkårer i stället för att lägga ner dem. 58 BRANDKÅRISTEN 69 BRANDKÅRISTEN VILDMANNEN VILDMANNEN Isto Kujala BRANDSTATIONSNÄTET I FINLAND är glest. Ur statsrådets synvinkel syns räddningsväsendet inte endast i form av dagliga olyckor, utan man måste bereda sig mot nästan allt. Jag medger att analysen är teoretisk, men nog berättar den nånting om det finländska räddningsväsendet och dess förmåga att erbjuda räddningstjänster under alla förhållanden. Detta saknar inte betydelse. Som resultat får man att det i Finland går ca. Jag anser att det inte håller att man endast på basen av att verksamheten tynar och med hänvisning till de dagliga olyckorna tar sig rätten att slakta brandkårer som Uleåborg-Nordostlandet – ett dåligt exempel fungerar med mycket ringa kostnader
Ohje pelastushenkilöstön fyysisen toimintakyvyn arvioinnista on ollut työstettävänä jo kolmisen vuotta. MISSÄ VAIHEESSA ON KAUAN ODOTETTU OHJE PELASTUSHENKILÖSTÖN FYYSISEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINNISTA. Kysy ministereiltä, kansanedustajilta, johtajilta, päälliköiltä, asiantuntijoilta tai vaikka rivipalomiehiltä tai sopimushenkilöiltä. – Lopullinen versio on tarkoitus saada julkaistuksi tämän vuoden aikana ja se astuu voimaan silloin, kun se annetaan. Ja vieläpä anonyymisti ja aivan ilmaiseksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että arvioidaan hyvin tarkasti se, millaisia ohjeita voidaan antaa. – Ohjeluonnoksesta on saatu lausunnot ja parhaillaan valmistellaan lausuntoyhteenvetoa. Missä ohje viipyy. ministeriöiden antamista ohjeista ja niiden vaikutuksista kuntien kustannuksiin. OHJEEN VALMISTELUN VETÄJÄ Taito Vainio PITÄÄKÖ PAIKKANSA ALALLA LIIKKUNUT HUHU, ETTÄ KAIKKI KUNTA-ALAN KUSTANNUKSIA MAHDOLLISESTI LISÄÄVÄT, VALMISTEILLA OLEVAT, VALTION TAHOLTA ANNETTAVAT OHJEISTUKSET ON JÄÄDYTETTY. Tämän jälkeen päätetään, miten lausunnoissa esitetyt asiat otetaan huomioon ohjeen sisällössä. Kysyimme ohjeen valmistelua vetäneeltä Taito Vainiolta, missä tilassa ohje on tänään.. PALOKUNTALAINEN 69 59 TAHTOO TIETÄÄ TAHTOO TIETÄÄ Palsta tiedonjanoisille TÄMÄ PALSTA antaa lukijoillemme ainutlaatuisen mahdollisuuden saada asialliseen pelastusalaa koskevaan kysymykseen vastaus melkein keneltä tahansa. MILLOIN OHJEEN LOPULLINEN VERSIO JULKAISTAAN JA MILLOIN SE ASTUU VOIMAAN. –Ei aivan suoraan näin mutta hallitusohjelmaan perustuvan kuntien velvoitteiden vähentämistä koskevan työn aikana on keskusteltu mm
60 PALOKUNTALAINEN 69 LETKUT SOLMUSSA Ja nyt pitkästä aikaa: Kuvavisa Sana sanoituksessa VIIME NUMEROSSA jatkoimme ”laulukilpailun” vastausaikaa, koska ainuttakaan vastausta ei ollut saapunut lehden toimitukseen ajoissa. Fireman The Byrds Truck Drivin’ Man Mike Watt Fireman Hurley Suzanne Vega Zephyr & I Bruce Springsteen Man at the Top Big Sugar So Many Roads Lucky Dube Hero XTC Great Fire Failure Smoking Umbrellas vastaukset: Minkä merkkinen on kuvan paloauto. TATTARAA: Alla olevat musiikkiteokset löysi Lasse Moisio Tampereelta! Hän saa palkinnokseen luvatun Palokuntalainen-lehden vuosikerran, mutta myös pelkästään tällä yhdellä vastauksellaan Perusteellisin Letkut solmussa -vastaaja 2001–2015 -kunniamaininnan, joka olisi muuten mennyt Hämeenlinnaan Konttisen Paulille. Lupasimme nimensä julkistamisluvan antavalle voittajalle palkinnon. Nyt sitten musiikkiteoksia (lauluja, joiden sanoituksessa mainitaan joku seuraavista sanoista: palokunta, palomies, paloasema, paloauto) oli löytynyt valtava määrä. ONNITTELEMME LASSEA! Ylioppilaat Absoluuttinen nollapiste ”Ensi yönä salakuljetettua tuoppia juot paloaseman luona...” Heikki Salo Palomies Pellekaija Pum Pikku palomies Eemeli Palokuntajuhlat Skandaali Superskandaali Irwin Goodman Poliisi on pop Hevisaurus Vaarallinen aivastus Soul Captain Band Nyt se palaa Jonna Kylmempää Tuomari Nurmio Herttua puhuu Leevi and the Leavings Viisas talonmies Juice Leskinen Eksä pese sitä koskaan Sig Koulu palaa Absoluuttinen nollapiste Toukokuun leikit Lil’ Wayne Fireman George Strait The Fireman I wanna be a fireman, lastenlaulu Robyn Konichiwa Bitches “You ain’t call the cops, you call the fire station...” Arthur Godfrey Simple Man “my old man was a firefighter...” The Blue Nile God Bless You Kid “The fire engines, the TV stations...” Ludacris Cry Babies (Oh No) “Neighbors called the fire station...” Babyshambles Fireman Fleetwood Mac Mean Old Fireman Mike Watt No One Says Old Man Joe Bonamassa So Many Roads John Lee Hooker Rollin’ Blues Willie Dixon Flamin’ Mamie Edith Frost Further The Pogues Night Train to Lorca Tom Waits Clap Hands The Beatles Penny Lane Jerry Lee Lewis I’m on Fire Cake Like Mr. Ja vielä yhdessä vastauksessa! Lensimme toimituksessa ahtereillemme ja aloimme laulaa. Vastaukset osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi.
Taustatietoja saat juttujen ohessa olevista linkeistä. Siinä käsitellään alan ilmiöitä lyhyesti. ENSI NUMEROSSA: www.palokuntalainen.fi TILAA PALOKUNTALAINEN! Hälytyskelpoisuus SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 31.12.2015! HUOM! Sammutustyökurssia odotellessa... siinäpä kysymys.” osa 2: Terveys ja kunto • Uusien laitosten suunnittelu lähtökuopissa • Korttikyselyn tulokset Kirje ilmestyy joka viikko. @ Tilaa uutiskirje verkkosivuiltamme osoitteesta www.palokuntalainen.fi, Facebook-sivujemme kautta tai osoitteesta toimitus@palokuntalainen.fi TILAA VELOITUKSETTA PALOKUNTALAIS EN UUTISKIRJE!. “029 5000 vai 112
Pelastusalan liitot ovat alueellisia toimijoita, SPEK on jo pitkään pyrkinyt toimintansa toteutuksessa alueelliseen organisaatioon, FSB on jakautunut alueisiin ja SPALin jäsenyys toimii paikallisyhdistysten kautta. PELASTUSALAN NYKYISET järjestöt perustavat toimintansa pitkälti alueisiin tai paikallisiin yhteisöihin Palopäällystöliittoa lukuun ottamatta. ALUEELLISTEN PELASTUSLIITTOJEN asema muutoksessa on mielenkiintoinen. PALOPÄÄLLYSTÖLIITTO HENKILÖJÄSENYHTEISÖNÄ jatkanee toimintaansa nykyisellään. Kyseessä ei ole pelkästään 22 pelastuslaitoksen yhdistely, vaan paljon enemmän. SPEK ON JO PITKÄÄN etsinyt itseään. Sillä ei ole virallista alueorganisaatiota. SSPL ON nimensä mukaisesti palokuntayhdistysten liitto. Ehkä joitakin rajoja tullaan hieman rukkaamaan. Pelastuslaitosten erilaiset käytännöt sopimushenkilöstön koulutusjärjestelyissä tullaan ennen pitkää yhtenäistämään.”. STUK on lyhenteenä jo käytössä, mutta Suomen Turvallisuusalan Keskusjärjestölle kyllä löytyisi sopiva lyhenne. SPALin paikallisyhdistykset sopeutuvat laitosten uusjakoon luontevasti. Kuitenkin liiton jäsenpalokunnat ovat muodostaneet itsenäisiä alueorganisaatioita, jotka ovat jakautuneet tällä hetkellä kahtia; on aktiivisia ja toimivia alueellisia edunvalvontayhteisöjä sekä käytännössä pelkkiä keskustelukerhoja, jos niitäkään. Projektia projektin päälle. FSB KIELEEN perustuvana järjestönä jatkanee melkein nykyisellään. Siksi se tekeekin vähän kaikkea. Sopimuspalokuntien liitto on palokuntayhdistysten järjestö, jolla on löyhä alueorganisaatio. SSPL TOIMII jäsenkuntansa valtakunnallisten etujen valvojana uudistuksessa. 62 PALOKUNTALAINEN 69 LIEKINHEITTÄJÄ LIEKINHEITTÄJÄ PELASTUSTOIMEN JÄRJESTÄMISVASTUU uudistuu vuoden 2019 alussa. Pelastusliittojen asema kohdennettujen koulutuspalveluiden tarjoajina tullee kyseenalaiseksi, mikäli uudet laitokset ottavat nykyistä suuremman vastuun koulutuksesta. Pelastuslaitosten erilaiset käytännöt sopimushenkilöstön koulutusjärjestelyissä tullaan ennen pitkää yhtenäistämään. Toimintaympäristö muuttuu, miten käy järjestötoiminnan. Ennen vuotta 2019 SPEK voisi täsmentää ja terävöittää toimintaansa. Iso konglomeraatti ei oikein tiedä, mitä tekisi. Uusien pelastuslaitosten muodostumisen aiheuttama työ sopimuspalokuntien edunvalvonnassa niin valtakunnallisella kuin alueellisellakin tasolla tulee olemaan rankka urakka. Laitosten tosiasiallinen valta siirtyy vielä tuntemattomille itsehallinnollisille elimille, mutta on itsestään selvää, että valtio on se, joka sanoo toiminnan rahoittajana viimeisen sanan
Aukioloajat: ke 18.11. Juhlista palokuntasi vuosipäivää! Hoida suhteita päättäjiin ja alueesi asukkaisiin! Kutsu vieraita palokuntasi tapahtumiin! Tehosta palokuntasi rekrytointia! Tasavuosijuhla tulossa. nnsec.. ja to 19.11. vpk-lehti-ilmo TURVALLISUUSALAN PÄÄTTÄJÄT JA AMMATTILAISET KOHTAAVAT 18.–20.11 HELSINGIN MESSUKESKUKSESSA Kansainvälinen FinnSec 2015 on turvallisuusalan tärkein tapahtuma, joka esittelee monipuolisesti ja asiantuntevasti kaiken turvallisuudesta ja suojelusta. Tehoa varainhankintaan. klo 9–16 VÄRI&PINTA SAMANAIKAISESTI MESSUKESKUKSESSA JÄRJESTETÄÄN: PALOKUNTASI OMA LEHTI Palokuntasi lehti voi ilmestyä omana julkaisunaan tai Palokuntalainen-lehden liitteenä. Me huolehdimme toimitustyöstä, ulkoasun suunnittelusta ja painatuksesta. Kysy lisää ja pyydä tarjous! Maria Salo, 0400 504 678, maria.salo@palokuntalainen.fi. Annamme ohjeet ja työkalut ilmoitusmyyntiin. . Tarvetta profiilin nostoon. 18.–20.11.2015 OIKEITA KOHTAAMISIA. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Rekisteröidy veloituksetta mukaan jo ennakkoon: www.. klo 9–17, pe 20.11. Ohjelma-alue FinnSec Areena tarjoaa laajan kattauksen asiantuntijapuheenvuoroja, keskusteluja sekä action-ohjelmaa ja alan palkintojenjakoja. Voit myös rekisteröityä paikan päällä Messukeskuksessa. AITOJA ELÄMYKSIÄ
0207 119 610 | ASIAKASPALVELU@DRAEGER.COM | WWW.DRAEGER.FI. OTA YHTEYTTÄ: DRÄGER SUOMI OY | PUH. Puhdasta turvallisesti: Harstra pesukoneet ja kuivauskaapit