Tuolloin julkaisijana oli samana vuonna perustettu Suomen Sopimuspalokuntien Liitto. VUOSIKERTA • AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN • ISSN 1798-2685 TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh. rek. Lehti muuttui pian tilaajapohjaiseksi ja kustantajaksi tuli yksityinen toiminimi. Otamme miellämme vastaan myös lukijoidemme ajatuksia. SISÄLTÖ • NRO 75 5 PÄÄKIRJOITUS 39 LINGOTTUA 43 LÄMPÖKAMERAMIES 47 VILLIMIES 58 LIEKINHEITTÄJÄ 28 HÄLYTTÄMINEN PUHUTTAA 36 ENSIVASTE: UHKATILANNEKOULUTUS KEHITTYY 40 VESIHUOLTOARTIKKELI, OSA 3 34 MIELIPIDE: SOPIMUSPALOKUNTIEN ROOLI EPÄSELVÄ 7 PÄIVÄN POLTTAVAT 10 KIPINÄT 50 BRANDKÅRISTEN 57 LETKUT SOLMUSSA 57 ENSI NUMEROSSA WWW.PALOKUNTALAINEN.FI Hälyttäminen puhuttaa. Uhkatilannekoulutus kehittyy. 0400 504 678 KANNEN KUVA Depositphoto TAITTO JA ULKOASU Anna Broholm/ PieniSuuri Idea PAINO Euraprint Oy KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, 29250 Nakkila, Y2242549-9, Alv. Kirjoitukset tulee toimittaa osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi 5.12.2016 mennessä.. PALAUTE sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen TOIMITTAJA Silvio Hjelt PALSTAT JOKA NUMEROSSA TÄSSÄ LEHDESSÄ JUHLALEHTI ILMESTYY 30.12.2016 PALOKUNTALAINEN 15 VUOTTA SOPIMUSPALOKUNTALAINEN-NIMELLÄ ALOITTAnut pelastusalan erikoislehti ilmestyi ensi kerran marraskuussa 2001. Vuodesta 2009 Palokuntalainen-nimellä toiminut lehti on tänään vahva mielipidevaikuttaja pelastusalalla. Siksi juhlalehdenkin pääpaino on artikkeleissa, joiden kirjoittajina on pelastusalan toimijoita laidasta laitaan. 040 501 8721 TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. 48 36 28 TOIMITTAJA Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen ULKOASU Anna Broholm HALLINTO Maria Salo NRO 75 PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI • 15. HALUAMME TUODA esiin erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS maria.salo@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh. Rinnakkain istuttavat mönkijät valtaavat markkinoita
MSA:n Gravity kokovaljaat tarjoaa ainutlaatuisen mukavuuden kaikkiin sovelluksiin, joissa vaaditaan putoamissuojainten pitkäaikaista käyttöä. KOKOUS. F2A luokka 169,MSA Gravity -kokovaljaat Holik-sammutusjalkineet Palokamu on paloja pelastusalan ammattikaluston ykköstoimittaja. Gravityn ominaisuudet ja edut on suunniteltu vähentämään väsymystä ja käyttäjät voivat suorittaa tehtävänsä paremmin ja mukavammin. Kumipohjassa anti-liukueste sekä kuumuudenkestävyys aina 250 °C:een saakka. Lue lisää: www.turvata.fi. Lue lisää: www.palokamu.fi. Koot 39-48. Pukemista helpottavat vetolenkit. 0% Ohjehinta, alv. Palokamuja Turvanasijälleenmyyjien tavarantoimittaja on Turvata Oy. Sympatex® kalvo. Vettähylkivä hydrofobickäsittely. PU-pinnoite suojaa mekaanisilta vaurioilta. Naulaanastumisuoja-komposiitti. Varren yläreuna pehmustettu. 0% 195,226,ERITTÄIN HELPPO PUKEA • PIKALUKOT REISIHIHNOISSA • SAATAVILLA 3 ERI KOKOA • S: PITUUS MAX 180 CM JA PAINO 68 KG • M: PITUUS MAX 200 CM JA PAINO 100 KG • L: MAX 200 CM JA PAINO 141 KG • HYVÄKSYNNÄT: EN 361, EN 358 JA EN 813 ZLIN PLUS LESNA PLUS Päällinen Grain-lehmännahkaa. Uusi leveämpi lesti. KUN VARUSTEISIIN PITÄÄ PYSTYÄ LUOTTAMAAN. Moottorisaha-suojaus. Ohjehinta, alv. Komposiitti-kärkikuppi
Jälkimmäiset ovat joko sopimuspalokuntayhdistyksen jäseniä tai henkilökohtaisessa sopimussuhteessa pelastuslaitoksen kanssa. JULKINEN KUVA yhteisöstä muodostuu helposti ääripäitä edustavien henkilöiden tekemisten ja sanomisten perusteella. Niistä täytyy tulla loppu myös, jotta aito yhteistyöprosessi lähtee viimein liikkeelle. Pelastusalan arkea tuntemattomille veronmaksajille on varmasti yllätys se, että ammattihenkilöstön ja sopimuspalokuntalaisten yhteisharjoittelu on vähäistä lukuun ottamatta joitakin teatraalisia ja julkisuushakuisia suurharjoituksia. SUOMESSA KÄYNNISSÄ oleva suuri hallinnon uudistus koskettaa muutaman vuoden viiveellä konkreettisesti myös pelastustoimen kenttäväkeä. Näin on, vaikka tilannepaikoilla toimimme yhdessä noin 50 000 hälytystehtävässä vuosittain. TIEDON LISÄÄMINEN ja asennekasvatus eivät kuitenkaan pelkästään riitä. Tehtävä on kiireellinen. AMMATTILAISTEN JA SOPIMUSHENKILÖSTÖN välillä on kautta aikain esiintynyt kyräilyä ja epäluottamusta, joka on ilmennyt monin tavoin paikallisista turpakäräjistä julkiseen kirjoitteluun lehdissä ja nykyisin erityisesti verkossa. REPIMINEN RAKENTAMISEN sijaan on järjetöntä ja vastoin kaikkien osallisten etuja. On yhteistyön aika Provosoivista ja tietämättömyyteen perustuvista puheista ja kirjoituksista kärsivät kaikki.”. Hallinnon rakenteiden muuttuessa myös operatiiviseen toimintaan tulee vääjäämättä muutoksia. Alueja paikallistasolla on erityisen paljon tehtävää aidon keskustelun aikaansaamiseksi. 75 • PALOKUNTALAINEN 5 PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen PELASTUSALAN OPERATIIVISIA tehtäviä hoitaa Suomessa noin neljätuhatta päätoimista ammattilaista ja noin neljätoistatuhatta sopimushenkilöä. Kielteiset asenteet perustuvat useimmiten tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin, eikä pelastusalan sisäinen loanheitto tee tässä mitään poikkeusta. Sellaisen on aika hävitä historiaan. TÄRKEINTÄ SUHTEIDEN parantamisessa on oikea tieto ja sen saattaminen jokaisen kentällä toimivan ammattilaisen ja sopimushenkilön ulottuville. Perusteltu ja kiihkottomasti välitetty tieto on vahvin asenteiden oikoja. Parantamista löytyy myös käytännön yhteistoiminnasta. Perustavoitteen tulee olla hyvin toimivan ja kansainvälisen vertailun kestävän operatiivisen pelastustoiminnan järjestelmämme ymmärtäminen. Nämä järjestöt ovat avainasemassa, kun kenttätyötä tekevien 18 000 ihmisen keskinäisen yhteistyön edellytyksiä parannetaan ja vääristyneitä asenteita oiotaan. Valtakunnallinen yhteistyö liittotasolla on helppo käynnistää, koska yhteisiä, molempia tahoja koskettavia ja yhdistäviä asioita – myös uhkia – on paljon. Keskinäinen nokittelu pitää lopettaa niin tilannepaikoilla, paloasemilla kuin julkisessa sanassakin. Joitakin viime vuosien aikana netissä näkyneitä kommentteja voi hyvällä syyllä pitää jopa vihapuheena. PELASTUSALAN KATTAVIN ammattilaisia edustava yhteisö on Suomen Palomiesliitto SPAL, sopimuspalokuntien puolesta toimii Suomen Sopimuspalokuntien Liitto SSPL. Provosoivista ja tietämättömyyteen perustuvista puheista ja kirjoituksista kärsivät kaikki. Näiden muutosten kohtaaminen on varmasti helpompaa, jos pelastustoimen kenttäväki ymmärtää istuvansa yhdessä ja samassa veneessä matkalla kohti tuntemattomia kuohuja. PELASTUSALAN SUORITTAVAN tason henkilöstön liittojen on korkea aika aloittaa yhteistyö kaikilla tasoilla
F I. S U O M A L A I S TA P A L O P U M P P U O S A A M I S TA J O V U O D E S TA 1 9 6 8 W W W.V E I K K O N U M M E L A
Vastapainona olisi seitsemäntoista erilaisin periaattein ja käytäntein toimivaa maakunnallista laitosta. Uudistus olisi nimellinen. 75 • PALOKUNTALAINEN 7 PÄIVÄN POLTTAVAT PELASTUSTOIMEN UUDISTUS maakuntaja sote-uudistuksen rinnalla on maakunnista kuuluvien äänenpainojen perusteella vesittymässä. 22 tai 18 pelastuslaitoksen hallinnon säilyttäminen ei sitä ole. Maakuntapolitikointi kostautuisi, koska yksi ylivertainen pelastustoimen alue hallitsisi lähes kaikkea pelastusalalla. Pelastustoimeen ei haluta esitettyä viittä suuraluetta. Pieni pelastusosasto sisäministeriössä, toimiva pelastushallitus alan koordinoijana ja valtakunnallisten palveluiden tuottajana sekä viisi vahvaa laitosta takaisivat pelastusalan kehityksen vuosikymmeniksi eteenpäin. Maakuntapolitikointi kostautuisi, koska yksi ylivertainen pelastustoimen alue hallitsisi lähes kaikkea pelastusalalla.”. Suomessa on 112 ympäri vuorokauUudistus vaakalaudalla den miehitettyä ammattiasemaa ja 709 sopimushenkilöstön asemaa. Uudenmaan pelastuslaitos olisi kooltaan jättiläinen muihin verrattuna. Heidän lobbauksessa käyttämänsä argumentit ovat maakunnissa monen lausunnon perustana. Niiden sijaan ehdotetaan kahdeksaatoista ja kaksitoistakin on esillä. Mitä ilmeisimmin pääosa pelastusjohtajista vastustaa viittä aluetta. Toisaalta Uudenmaan laitoksen perustaminen ja yksi hallinto nykyisten neljän tilalle toisi säästöjä, mikäli yhdistäminen hoidettaisiin veronmaksajien etuja ajatellen. Jos maahan muodostetaan 18 pelastuslaitosta, ainakaan rahaa ei säästy – ei lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä. Miten kävisi esimerkiksi Pelastusopiston. Nyt on aika siirtyä viiteen. Näiden lähipalveluiden säilyttäminen ja kehittäminen on pelastustoimelle ja kansalaisille välttämättömyys. Päätyminen kahdeksaantoista laitokseen merkitsisi todennäköisesti Uudenmaan neljän laitoksen yhdistämistä sekä Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen liittämistä Pohjanmaan pelastuslaitokseen. P.S. 2000-luvun alkupuolella yhdistettiin 444 kunnan pelastustointa 22:een aluelliseen pelastustoimeen. Tämä edellyttää kuitenkin hallitukselta huhtikuisen päätöksensä pyörtämistä. Pelastustoimen järjestämislaista pyydetyissä lausunnoissa pelastusosaston virkamiesten hallituksen päätöksen mukaan valmistelema esitys ei saa kovinkaan hyvää arvosanaa
ILMOITA EPÄILYTTÄVISTÄ, palokuntatoiminnan perusteella ilmoitustilaa myyvistä henkilöistä tai yrityksistä osoiteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. Järkyttävintä tässä on eräiden palokuntayhdistysten ja jopa pelastuslaitosten sinisilmäisyys. Uudistamme tässä tietopyynnön Palomiesten Urheilun Tuki ry:lle. Samoin viittaukset tuottojen ohjaamiseen Länsi-Suomen pelastusliiton kautta olivat kyseenalaisia. Liiton kanssa ei ole sovittu mitään. Lehden ilmoituksia myydään sillä perusteella, että tuotto käytetään palomiesurheilun hyväksi. Pelastusalan ”harmaa” rahankeräystoiminta on jatkuvaa ja sillä tehdään kohtalaisen hyvää tiliä rahojen päätymättä luvattuun tarkoitukseen. Palokuntalainen-lehti on jo vuosia yrittänyt selvittää, mihin tämä tuki on mennyt ja paljonko tukisummat ovat olleet. Nämä tiedot kannattaa pyytää ehdottomasti kirjallisena. Näin esimerkiksi palokuntatoiminnan varjolla ilmoittajat ja tukijat saadaan helpommin avaamaan kukkaroidensa nyörejä. Lehden ilmoitusmyyjät onnistuvat jatkuvasti myymään ilmoitustilaa myös yhdistyksille ja laitoksille. Satakunnassa paljastui vast’ikään yksittäinen yritelmä, jossa yrityksille myytiin ilmoitustilaa lehteen, jonka tuotto luvattiin käyttää maakunnan palokuntien nuorisotyön hyväksi. 30.4.2010, sivut 28–32 ja numerosta 50 ilm. Lehden taustahenkilön antamien tietojen mukaan lehteä tehdään yhteistyössä tietyn palokunnan kanssa. Suhteessa ilmoitusmyyntiin ja lehden kustannuksiin, selville saadut avustussummat ovat minimaalisen pieniä – ja avustuskohteita on vähän. Tässä kaksi esimerkkiä: TUNNETUIN EDELLEEN toimintaa jatkava vedätys on palomiesurheilun tukemisen varjolla jatkava yhdistys, joka julkaisee Palomies-lehteä. JOS YHDISTYKSELLE tai laitokselle tarjotaan rahaa vastaan näkyvyyttä perusteena jonkin asian tukeminen, vaatikaa nähtäväksi aiemmat ja tulevat tukikohteet ja summat sekä tieto siitä, kuinka monta prosenttia myynnistä / nettotuotosta ohjataan nimenomaiseen tukeen. Odotamme mielenkiinnolla tietoja tukikohteista ja -summista sekä siitä, kuinka suuri osa lehden myynnistä/tuotosta käytetään tukeen. 8 PALOKUNTALAINEN • 75 PÄIVÄN POLTTAVAT Vedätykset jatkuvat Varokaa palokuntayhdistykset ja pelastuslaitokset! Erilaisten yleishyödyllisten yhdistysten varainhankintaa edesauttaa se, että tarkoitus on hyvä. Jutut vedätyksestä löytyvät Palokuntalainen-lehden numerosta 33, ilm. Palokuntalainen-lehden tekemän selvityksen mukaan kyseinen palokuntayhdistys ei halua olla missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa. 30.8.2013, sivu 7. OHJE DE PO SI TP HO TO
Suunnitelmissa on ”lopullisen” version (2.0) valmistuminen vasta vuonna 2018. Paineita hankkeiden vastuutahoille aiheuttaa myös epävarmuus jatkorahoituksesta. Myös KEJO-ERICA-integraation seurantaa varten perustettu KEKO-ryhmä on merkki ongelmista. Turvallisuussektorin tietojärjestelmähankkeiden ongelmista ovat osoituksena muun muassa se, että jo vuonna 2008 alkanutta TOTI-hanketta on jatkettu 31.8.2017 saakka (alunperin piti loppua 2016). ERICAn käyttöönottoa on taas siirretty, nyt vuoteen 2017. ERICAN ja KEJON keskinäisen kommunikoinnin toimivuus on vielä vain arvailuiden varassa. Mielenkiintoista on se, että ERICA on tarkoitus ottaa käyttöön versiona, joka ei sisällä kaikkia suunniteltuja ominaisuuksia. Käyttöönotossa on odotettavissa ongelmia, jotka tulevat näkymään palokuntien päivittäisessä toiminnassa. Sovellustoimittaja Insta on kovien paineiden alla. 75 • PALOKUNTALAINEN 9 PÄIVÄN POLTTAVAT DE PO SI TP HO TO ERICA ja KEJO myöhässä Ongelmia näköpiirissä PELASTUSTOINTA KOSKEVAT tietojärjestelmähankkeet KEJO (Viranomaisten yhteinen kenttäjärjestelmä) ja ERICA (Hätäkeskustietojärjestelmä) eivät ole pysyneet alkuperäisissä aikatauluissaan. Testauksessa ilmenneitä vikoja ja puutteita korjataan. Hyväksymistestaus on toistaiseksi keskeytyksissä. Kenttä odottaa toimivaa järjestelmää.. Järjestelmähankkeiden vastuuhenkilöt ovat jo pyytäneet tulevilta käyttäjiltä ymmärtämystä. Koska molemmat järjestelmät ovat keskeneräisiä, on edessä todennäköisesti ongelmia, jotka tulevat käyttöönottovaiheessa heijastumaan myös pelastustoimen kentälle. Kevät 2017 on KEJOn ja ERICAn osalta kriittinen. Merkillepantavaa on myös se, että ERICA-hankkeessa on tehty jo viisi muutossopimusta. Tarkkaa käyttöönottoajankohtaa ei ole ilmoitettu. ERICA-sovelluksen valmiusaste on hankejohtajan mukaan nyt 77,3% (lokakuu 2016)
Jyväskylän messujen myyntijohtaja Jyri Siekkinen ja messutoimikunnan Leo Huttunen seuraavat kävijämäärän kehitystä online.. Bronton uusin toimitus Suomeen. Museoautot toivat kaivattua vaihtelua messujen antiin. 10 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT Messu -tunnelmia Turvallisuus 2016 -messut kiinnostivat Jyväskylässä 7.–9.10. Palokuntalaisen päätoimittaja istuu kolaroidun auton kartturin paikalla ja seuraa pelastustyötä. Turvallisuustyöstään palkitun Saku Rouvalin Junnu ja Jannu olivat näyttävästi esillä messuilla
Sopimuspalokuntien Liiton kokenut messukvartetti Kujala, Jääskeläinen, Peltokoski ja Komulainen. 75 • PALOKUNTALAINEN 11 KIPINÄT Messu -tunnelmia Näytteilleasettajista kukaan ei uskaltautunut kisaamaan Crossfit Jyväskylän ideoimalla radalla. Mersumiehillä riitti syitä hymyyn.. Rehtori Mervi Parviainen opettelee Tampereen tavoille maistamalla elämänsä ensimmäistä kertaa mustaa makkaraa Bronton osastolla. Dafon Hannu Sartovuo työnsä ääressä. Takaisin pintaan -ryhmä eli luolasukeltajat kertoivat vaativasta pelastusoperaatiosta Norjassa
Vapaaehtoisesta auttamisenhalusta tässä on kyse. Torilla pääsi tutustumaan myös eri aikakausien sammutuskalustoihin, hörppäämään Kalannin VPK:n naisten tarjoamat kahvit ja lapset kapuamaan ajelulle paloauton kyytiin. Uudenkaupungin VPK:n hälytystoiminnassa on tällä hetkellä mukana nelisentoista aktiivista jäsentä ja lisääkin mahtuisi. – Vuosittain hälytyksiä tulee noin 60–80, joten tarve tälle toiminnalle on olemassa. – Myös naisosastolle kaivattaisiin vetäjää, toimintaa voisi lähteä viemään haluamaansa suuntaan omien kiinnostustensa ja vahvuuksiensa mukaan. Lyhyessä alkupuheessaan hän muistutti ihmisiä palovaroittimien tärkeydestä ja kehotti kaikkia myös jakamaan omia VPK-muistojaan valmisteilla olevaa historiikkia varten. Sekä varusteet että koulutukset hoituvat yhdistyksen kautta. – Kyllä me tällä Letukalla vielä 60-luvulla ajettiin. Uudenkaupungin 150-vuotias VPK toimii Kluuskerin mukaan edelleen viriilisti. 12 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT Uudenkaupungin VPK 150 vuotta vapaaehtoista auttamista Suomen neljänneksi vanhin vapaaehtoispalokunta, Uudenkaupungin VPK juhlisti puoltatoistasataa toimintavuottaan asiaankuuluvasti aurinkoisena elokuun lauantaina. – Jotta toiminta pysyy jatkossakin elossa, toivomme tietysti lisää ihmisiä mukaan toiminnan pariin. Komea 1931-vuoden Letukka kiinnosti torikävijöitä ja monet pysähtyivätkin ihastelemaan autoa ja kuuntelemaan pitkäaikaisen laitilalaisen vapaaehtoispalokuntalaisen Atso Koskisen tarinointia ja muistoja VPK:n toimintaan liittyen. Juhlapäivä aloitettiin seppeleen laskulla hautausmaalla, jonka jälkeen komea, eri aikakausien hälytysajoneuvoista muodostunut moottorimarssi kulki kaupungin halki paloasemalta torille. Itsekin muutaman palon olen tällä autolla ajanut, Koskinen muisteli. Letkan etunenässä komeili vuoden 1931 Chevrolet -merkkinen paloauto. Kluuskeri korosti myös, että vapaapalokunnassa toimiminen on täysin ilmainen harrastus, oli kyse sitten hälytystai nuoriso-osastosta. VPK-TORILLE IHMISET tervetulleiksi toivotti Uudenkaupungin VPK:n päällikkö Sakari Kluuskeri. Palkkaa tästä ei kukaan saa, vaan korvaus käytetään VPK:n toimintaan, TEKSTI JA KUVAT PÄIVI SAPPINEN 150-vuotiaan VPK:n moottorimarssin etunenässä komeili vanha Chevrolet.. Riittää, kun on peruskuntoinen ja rehti tyyppi, me koulutamme kyllä tehtäviin, Kluuskeri sanoi. Viihdepuolesta vastasivat Nuorisopuhallinyhtye ONE ja taikuri Marko Poskiparta. – Toiminta on tietysti vuosien saatossa monipuolistunut, kun uusia osastoja on syntynyt, mutta toiminnan periaate on täysin sama kuin yhdistystä perustettaessa oli
Monien onnittelutervehdysten jälkeen soittokunta kajautti juhlan alkajaisiksi Uudenkaupungin VPK:n marssin ja teemaan sopivasti soitti juhlassa muutenkin ainoastaan 150-vuotiaalle paikalliselle VPK:lle sävellettyä musiikkia. Koskinen ajeli letukalla sammutustöissä 60-luvulla.. Jonkinlainen kirjoittamaton sääntö on myös ollut, että politiikasta tai uskonnosta ei näissä porukoissa puhuta. Kluuskeri kiitti myös kaikkia toimintaan myötämielisesti suhtautuneita tahoja, jotka ovat mahdollistaneet VPK-toiminnan jatkumisen. – Pelastusjohtaja Jari Sainiota haluamme kiittää kunnon tilojen saamisesta ja Uudenkaupungin kaupunkia myötämielisestä suhtautumisesta VPK:n arvokasta paviljonkia kohtaan. Kalannin VPK:n aktiivinaiset kahvittivat torikansaa. Näin toiminta on aina ollut avointa ihan kaikille. Päiväjuhlan päätteeksi jaettiin ansiomerkkejä ansioituneille vapaaehtoispalokuntalaisille ja juhlimista jatkettiin Kainpirtissä sijaitsevalla Paviljongilla aina iltamyöhään saakka. Nuorisopuhallinyhtye ONE musisoi torilavalla Kari Leinon johdolla. VPK:lle on aina ollut tärkeää hädänalaisten pyyteetön auttaminen. Uudessakaupungissa toimii myös Kari Leinon vetämä soittokunta, johon soittajien toivotaan uskaltautuvan rohkeasti mukaan. Sakari Kluuskeri oli yksi kultaisella ansiomerkillä palkituista. – Muutoksia pelastuslaitoksen toimintaan on tulossa laajalti, mutta jaksan uskoa, että juuri Uudenkaupungin VPK:n osoittamalla positiivisella asenteella kaikista muutoksista selvitään ja toiminta jatkuu joustavana myös jatkossa. Pyhämaan VPK:n nuoret miehet Iiro Kivistö ja Veikko Rapakko asettuivat kuvaan Atso Koskisen kanssa. Tervetuliaispuheen piti hallituksen puheenjohtaja Juhani Kluuskeri. Lopuksi juhlavuottaan viettävästä vapaaehtoispalokunnasta historiikkia kirjoittava turkulainen Minna Uusivirta kertoi lyhyesti kirjaan keräämästään aineistosta ja muistutti vielä kaikkia juhliin osallistuneita jakamaan omia muistojaan kirjaa varten. Pelastusjohtaja Sainio pohti puolestaan juhlapuheessaan pelastuslaitoksen tulevaisuutta suurten muutosten kynnyksellä ja kiitteli Uudenkaupungin VPK:aa hyvästä ja mutkattomasta yhteistyöstä. Toripäivän jälkeen juhlinta jatkui päiväjuhlassa VPK:n Paviljongilla. 75 • PALOKUNTALAINEN 13 KIPINÄT eli kaikkien hyväksi. Myös Nuorisopuhallinyhtye ONE toivottaa uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi
Maasotakoulun tiedottaja Ansa Räätäri IV Sopimuspalopäällikköseminaari käynnissä kertoi tiedottamisesta ja viestinnästä käytännön esimerkein. Kapteeni Jouni Purhosen aiheena oli johtaminen ja erityisesti johtajan toiminnan tietoinen kehittäminen. palokunta ja sen ryhmädynamiikka, tähän perehdyttiin Ilkka Horellin ohjaaman kokousnäytelmän avulla. Seminaareja on järjestetty vuodesta 1999 alkaen. Yksi seminaari kestää noin kaksi vuotta ja se muodostuu 4–5 viikonlopun mittaisesta lähijaksosta ja niiden välissä työstettävistä välitehtävistä. Takana Ville Lausamo, Hyvinkään VPK:sta.. Päivän seminaaripaikkana oli Maasotakoulun Esikuntarakennuksen auditorio. Seminaarin johtaja on Satakunnan pelastusjohtaja Pekka Tähtinen. Kättelemässä Rami Laatsalo, Tammisalon VPK:sta. Lappeenrannan jakso Lähijakso Lappeenrannassa alkoi perjantaina 7.10. Aiheina oli mm. Viimeinen jakson päivä hotelli Patriassa keskittyi välitehtävien purkuun ryhmittäin. – On mukava huomata, että seminaari on tullut suositummaksi vuosi vuodelta. Hän kertoi myös lipuista ja lippujen merkityksestä sotilasorganisaatioissa, sotilaan pukeutumisesta ja käyttäytymisestä ja hyvästä hengestä. 14 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT PALOPÄÄLLYSTÖLIITON SOPIMUSPALOPÄÄLLIKKÖSEMINAARI on palokunnan vastuuhenkilöille erinomainen mahdollisuus saadaa tuoreimpia tietoja palokuntatoiminnasta ja samalla osallistua sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseen. IV Sopimuspalopäällikköseminaarin kolmas jakso pidettiin Lappeenrannassa 7.–9.10.2016, jossa toiminnanjohtaja Isto Kujala toimi jakson isäntänä. Osallistujat ovat aiempaa suuremmalta alueelta, ja järjestäjät toivovat alueen laajentuvan jatkossa koko Suomen kattavaksi. Maasotakoulun apulaisjohtaja, eversti Petteri Rokka esitteli Maasotakoulun toimintaa. Sanna Koskenranta ja järjestötoiminnan haasteet. Valtteri Tervala SPEKistä kertoi palokuntien toimintaohjelmasta. Näkymättömät tehtävät palokunnassa oli Tommi Virtasen aiheena. Lopuksi seminaarin johtaja teki yhteenvedon seminaarijaksosta, antoi evästykset ja tehtävät seminaaritauolle. Nyt mukana on 28 kokenutta palokuntien vastuuhenkilöä, 27 miestä ja yksi nainen, kertoo seminaarin johtaja Pekka Tähtinen. Lauantaina seminaarityöskentely jatkui Lappeenrannan Kasinolla. Isäntä vastaanottaa seminaarilaiset Maasotakoululla. Seminaarilaiset ovat Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelta. – Seminaarityöskentely kehittää palokunnan toimintaa, sekä samalla myös koko sopimuspalokuntajärjestelmää keskeisenä pelastustoimen osana, selvittää Pekka Tähtinen seminaarin päämääriä. Toiminnanjohtaja Sanna Koskenranta piti esityksen järjestötoiminnan kehittämisestä ja jaksamisesta vapaaehtoistoiminnassa
www.lamor.com ENVIRONMENTAL SOLUTIONS Nopea apu öljyntorjuntapuomin nostamiseen vedestä puhtaana tai öljyyntyneenä. Helppo asentaa. IV Sopimuspalopäällikköseminaari käynnissä KIPINÄT Seminaarityöskentelyn ydin on seminaarilaisissa Isto Kujala kertoo itse olleensa ykkösseminaarin jäsenenä ja sen jälkeen mukana isäntänä ja kouluttamassa seuraavia seminaareja. Lisää turvallisuutta ja nopeuttaa työaikaa. – Helppo oli huomata, että seminaarijoukko osasi käyttää hyväkseen jaksolla esiin tuodut opit. Toivon myös, että henkilökohtaisen sopimuksen palokunnista löytyy mukaan uusia seminaarilaisia. Vähentää työvoiman tarvetta puomin nostossa. Ne jalostuivat hyvin soveltuviksi palokuntatoimintaan. Soveltuu lähes kaikille puomityypeille eikä ole riippuvainen puomin korkeudesta. Toivonkin, että seminaarit jatkuvat tämän IV seminaarin jälkeenkin. LAMOR CORPORATION Urakoitsijantie 12, 06450 Porvoo, puh: 020 765 0100 info@lamor.. Öljyntorjuntapuomin nostolaite LAMOR CORPORATION Rihkamatori 2, 06100 Porvoo puh: 020 765 0100 info@lamor.fi www.lamor.com. Seminaareissa tärkein joukko ovat kokeneet seminaarilaiset, joiden omaa aktiivista työskentelyä ruokitaan muutamilla ulkopuolisilla asiantuntijoilla, kertoo Kujala. – Lähijaksot ovat todella antoisia myös isännälle ja kouluttajalle. Voidaan käyttää maalla sekä aluksen kannella
Käyttöohjeiden liitteenä tulee olla EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tasapainoskoottereiden tulee täyttää koneiden turvallisuudesta annetun valtionneuvoston asetuksen (400/2008, ns. Paanutie 8, 42700 Keuruu . Tapahtumien takia Tukes testautti neljä tasapainoskootteria, joista yksikään ei täyttänyt niille asetettuja sähköturvallisuusvaatimuksia. Tätä tehokkaammat laitteet kuuluvat ajoneuvolainsäädännön piiriin, jota valvoo Suomessa Trafi. Laitteen latautumista on hyvä pitää silmällä, eikä laitetta kannata jättää pieneen tilaan latautumaan. Latauspaikan lähellä ei saa olla syttyvää materiaalia. Jos laitteen toiminnassa tai latauksen yhteydessä tapahtuu jotain epäilyttävää, kannattaa ottaa heti yhteys laitteen myyjään, neuvoo ylitarkastaja Jukka Lepistö. Koneet on suunniteltava ja valmistettava koneasetuksen mukaisesti. Tietoja vaarallisista tuotteista löytyy Tukesin vaarallisten tuotteiden rekisteristä. 0207 199 700 . Käyttäjä, huom! Aina ennen latausta on tarkastettava, että latauspistoke ja laitteessa oleva vastake ovat kunnossa eikä laitteessa ole ulkoisia merkkejä mahdollisista vauriosta. Kaikissa tasapainoskootterimalleissa ja niiden latauslaitteissa todettiin turvallisuuspuutteita, jotka voivat aiheuttaa sähköiskun ja tulipalon vaaraa. CE-merkintä sekä suomenja ruotsinkieliset käyttöohjeet. Seuraa ja kuulet alan tuoreimmat uutiset. koneasetus) vaatimukset. Suomessa toukokuussa 2016 omakotitalon palon syttymissyyksi epäiltiin latauksessa olleen tasapainoskootterin syttymistä. Tukes on ollut yhteydessä testattujen tasapainoskootterien maahantuojiin ja edellyttänyt maahantuojia ryhtymään toimenpiteisiin. Asetuksessa on annettu yleisiä turvallisuusvaatimuksia koneiden rakenteelle ja merkinnöille. DE PO SI TP HO TO Kuvan tasapainoskootterin ei tiedetä aiheuttaneen ongelmia. www.pa-ve.fi. Tasapainoskoottereiden on täytettävä turvallisuusvaatimukset Tukesin valvontaan kuuluvat tasapainoskootterit, joissa on enintään 1 kilowatin tehoinen sähkömoottori ja joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa. Tukesin verkkosivuilla on tarkempaa tietoa koneita koskevista vaatimuksista. info@pa-ve.fi . Kalvipalokalusteet . Lisäksi on olemassa koneita koskevia turvallisuusstandardeja, joissa on tarkempia teknisiä ohjeita turvallisuustason täyttämiseksi. KIPINÄT Palokuntalainen YHDYSVALLOISSA JA RUOTSISSA on uutisoitu tasapainoskootterien aiheuttamista ylikuumentumisista ja tulipaloista. Turvallisuuden Tasapainoskootterit saattavat aiheuttaa tulipalon LÄHDE TURVALLISUUSJA KEMIKAALIVIRASTON TIEDOTE 5.10.2016 lisäksi toiminnanharjoittajien on varmistettava, että koneissa on mm. Viranomaiset eivät tarkasta ennakkoon koneiden turvallisuutta. Toiminnanharjoittajat vastaavat tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta
Paloristit yhdelletoista LÄHDE SISÄMINISTERIÖN TIEDOTE POHJOISMAINEN PELASTUSJA VARAUTUMISASIOISTA vastaavien ministerien kokous järjestettiin Helsingissä syyskuussa. ETELÄ-SAVON SOPIMUSPALOKUNTALAISTEN alueneuvottelukunnan syyskokous pidettiin Juvalla 8.10.2016. Pelastustoimen operatiivinen yhteistyö Pohjoismaiden kesken toimii jo hyvin arjessa. Pelastusministerikokous oli osa yhteiskunnan kriisivalmiutta koskevaa pohjoismaista yhteistyötä, joka virallistettiin vuonna 2009 niin kutsutulla Haaga-julistuksella. Suomi on Haaga-yhteistyön puheenjohtajamaa vuonna 2016. Paloristin voi saada myös henkilö, joka on asiantuntemuksellaan tai muulla tavalla tehokkaasti avustanut palontorjuntatyötä. Kokouspäätelmien mukaan yhteiskunnan kriisinsietokykyä parannetaan tehostamalla ja jäsentämällä tiedonkulkua Pohjoismaiden pelastusja varautumisviranomaisten välillä. Kokousta emännöi sisäministeri Paula Risikko. Samalla lisätään erityisesti kriisinsietokykyyn liittyvää tutkimusyhteistyötä. Tämän yhteistyön kehittämisessä otetaan huomioon Euroopan tasolla tehtävä lääkinnällisten avustusvalmiuksien kehittäminen. Kokouksessa linjattiin myös, että yhteistyötä kylmiin olosuhteisiin erikoistuneiden pohjoismaisten avustusmuodostelmien kehittämisessä tulee jatkaa. Ministerit linjasivat kriisinsietokyvyn vahvistamista Jääskeläinen jatkaa Etelä-Savossa. Paloristi on pelastusalan korkein kunniamerkki, joka voidaan antaa tunnustukseksi kunnostautumisesta sammutusja pelastustyössä sekä palkinnoksi ansiokkaasta palveluksesta palokunnassa tai muussa palontorjuntatyössä. Yhteisprojektin tuloksena on kehitetty valmiutta siihen, että esimerkiksi suomalainen ja ruotsalainen rauniopelastusmuodostelma voisi lähteä kansainvälisiin avustustehtäviin yhdessä. Kokouksessa tehtiin henkilövalintoja; työvaliokuntaan ja pelastuslaitoksen työryhmiin valittiin sopimuspalokuntalaisten edustajat. 75 • PALOKUNTALAINEN 17 KIPINÄT SISÄMINISTERI PAULA RISIKKO on myöntänyt paloristin seuraaville henkilöille: johtaja Juha-Veli Frantti, pelastusjohtaja Jarmo Haapanen, ylikomisario Juha Hakola, brandkårens ordförande Silvio Hjelt, pelastusjohtaja Jari Hyvärinen, pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki, toiminnanjohtaja Ari Keijonen, päätoimittaja Pekka Koivunen, pelastusjohtaja Anssi Parviainen, pelastusjohtaja Martti Soudunsaari ja pelastuskomentaja Simo Weckstén. Kokouksessa käsiteltiin pelastustoimen uudistukseeen liittyviä asioita sekä kuultiin pelastuslaitoksen ajankohtaiset terveiset palopäällikkö Ilpo Hartikaisen tuomana. Julkilausuman toinen painopiste on muun muassa ebola-epidemian kokemusten perusteella todettu tarve tiiviimmälle yhteistyölle pohjoismaisten terveysja pelastusviranomaisten välillä. Kokouksessa hyväksyttiin yhteiset päätelmät, joihin on kirjattu Pohjoismaiden kriisinsietokyvyn eli resilienssin vahvistaminen ja varautuminen uusiin, monimuotoisiin uhkiin. Alueneuvottelukunnan puheenjohtajana kaudella 2017-2018 jatkaa Savonrannan VPK:n Kari Jääskeläinen ja varapuheenjohtajana toimii Heinäveden VPK:n Jari Pakarinen
42-43 SAVONRANNAN VPK OTTI Etelä-Savossa ensimmäisenä käyttöön helikopterin ja tarjoaa sen palveluja nyt koko laitoksen alueelle. 18 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT Tiedusteluun ja johtamiseen merkittävä parannus Kopterit yleistyvät vauhdilla Kauko-ohjattavien ja miehittämättömien ilmaalusten käyttö viranomaistoiminnassa on kuluvan vuoden aikana lisääntynyt huomattavasti. Jääskeläisen mukaan kopterin apu on erinomaisen paikallaan metsäpalossa. SAVONRANTA. Palokunnanpäällikkö Kari Jääskeläinen pitää kopteria todella monipuolisena apuvälineenä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Katso myös Palokuntalainen nro 74, s. Rajavartiolaitos kokeilee, poliisi käyttää ja pelastuslaitoksetkin ovat heränneet. 10-11. – Kopteria voidaan käyttää muun muassa kadonneiden etsinnässä, kattorakenteiden kuvaamiseen sammutustilanteissa, öljyvahinkojen laajuuden selvittämiseen vesistöissä ja maalla sekä öljyvahingon etenemisen tarkasteluun. Koptereiden määrän lisääntymistä voidaan jo pitää palokunnissa muoti-ilmiönä, mutta hyödyllisenä sellaisena.Vielä keväällä koptereita oli muutamia, nyt jo kymmeniä. ja nro 72, s. Savonrannan VPK:n kopteriin on tarkoitus asentaa myös lämpökamera. Sen avulla säästyy hikeä, henkilötyötunteja ja aikaa
Savonrannalla kopteri on sijoitettu ES437:ään, jolla se on nopeasti siirrettävissä myös muualle antamaan tilannepaikanjohtajalle reaaliaikaista kuvaa kohteesta. ES438 on sisävesien ensimmäinen ”lentotukialus” Savonrannan palokunnan käytössä oleva öljyntorjunta-aluksen ES438:n kannelta kopteria voidaan käyttää myös liikuttaessa Saimaan vesialueilla. Se tuottaa korkealaatuista videoja stillkuvaa. Kopterin kamera pyörii vaakatasossa 360 astetta. Hintaja laatukirjo on kuitenkin leveä. 75 • PALOKUNTALAINEN 19 KIPINÄT – Kopterilla voidaan selvittää nopeasti paloalueen suuruus ja palon leviämissuunta sekä alueella olevat vedenottopaikat ja alueelle tulevat tiet tai kulku-urat. Samoin rakennuksista voidaan ilmasta käsin paikantaa ”kuumat kohdat”. Savonrannan VPK:n päällikkö Kari Jääskeläinen pitää kopteria erinomaisena apuvälineenä palokunnalle. – Kopterilla pystytään nopeasti selvittämään esimerkiksi öljyvahingon laajuus onnettomuusaluksen ympäriltä ja tarkastamaan öljyn leviäminen ranta-alueille. Kopterissa on nousevat laskutelineet ja tarvittaessa se laskeutuu esimerkiksi akun virran vähyyden vuoksi itse maahan. Vesistöetsinnöissä kopterilla päästään katsomaan saarien rannat isolta alueelta nopeasti, kertoo Kari Jääskeläinen. Toimintasäde kopterilla on noin 1,5 km ja lentonopeus 10m/s. Savuhavainnot on myös helpompi paikantaa kuin hälytysajoneuvoilla ajellen pitkin metsäteitä. Niiden palokuntien, joilla on käytössä kuvauskopteri, toivotaan ottavan yhteyttä lehden toimitukseen osoitteella toimitus@ palokuntalainen.fi. Palokuntalainen-lehti kerää käyttökokemuksia koptereista. Teemme kevään 2017 aikana tuhdin tietopaketin koptereista ja niiden käytöstä palokunnissa. Kopteria on helppo ohjata erillisestä ohjauspaneelista, josta voi 7” näytöltä seurata kopterin ottamaa kuvaa. Lämpökamera kokeiltavaksi Syksyn aikana Savonrannan kopteriin saataneen myös lämpökamera, jolloin kadonneiden etsintä maastosta tehostuu. Tekniikka jo riittävällä tasolla Kuvauskopteri pystyy toimimaan 20 minuuttia kerrallaan yhdellä akulla. Savonrannalla on kopterille neljä akkua, jolloin lentoja kuvausaikaa on 80 minuuttia. Kopteri pystyy nousemaan ja laskeutumaan aluksen työskentelykannelle. Tietoa toimitukseen! Kauko-ohjattavien helikoptereiden lisääntyminen on ollut mahdollista hintojen laskettua inhimilliselle tasolle. Kopteri mahtuu selässä kannettavaan kuljetusreppuun, jossa se on helppo viedä lähelle kuvauskohdetta. Myös isoissa liikenneonnettomuuksissa voidaan ilmasta saada nopeammin kokonaiskuva alueesta ja tapahtuneista vahingoista. Kopteri laskeutumassa ES 438:n kannelle.
Siikajoen kunnalla on aiemmin ollut paloasemarakennukset Paavolan, Siikajoenkylän ja Ruukin taajamissa. Esitys eteni toteutukseen saakka. 1000 m 2 tilat Siikajoen kunnalta, joka on vuokrannut tilat Leinoselta. Markulla on myös kelpoisuus ensivastetehtäviin. – Näin perheettömälle yrittäjälle keskimäärin 75 hälytystä vuodessa ja harjoitukset päälle ei ole ongelma, kertoo Markku. Hän esitti, että paloasematilat rakennettaisiin entisen Valtion virastotalon yhteyteen. – Palokuntayhdistyksellämme (Ruukin Palokuntalaisten tuki ry) on myös naisja nuoriso-osastot, joten toimintaa riittää. jouduttiin perumaan. Tällöin myös Palosuojelurahaston hanketta varten myöntämä avustus ”Kunhan omillensa pääsee.” Palokuntalainen rakensi paloaseman Se, että palokuntayhdistys rakentaa uuden paloaseman on Suomessa arkipäivää. Kunta vuokrasi aseman edelleen Jokilaaksojen pelastuslaitokselle. 20 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT SIIKAJOEN RUUKISSA paikallinen yrittäjä ja palokuntalainen, Markku Leinonen ratkaisi kunnan paloasemaongelman rakennuttamalla aseman, jonka sitten vuokrasi kunnalle. Tein sitten ehdotuksen kunnalle, että voisin rakentaa aseman ja neuvottelujen jälkeen pääsimme sopimukseen, selvittää Markku nopeasti liikkeelle lähtenyttä hanketta. Lopulta kouluja muut hankkeet ohittivat kuitenkin paloasemien rakentamiskaavailut. Toukokuussa 2009 pelastuslaitos teki Siikajoen kunnanhallitukselle esityksen uuden paloaseman rakentamisesta. Tarkempi sijainnin tarkastelu kuitenkin osoitti, että toimintavalmiusaikojen saavuttaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Asema vihittiin käyttöön 20.10.2016. Mutta se, että rakentaja on sopimuspalokuntalainen, on ainutlaatuista. Kysymykseen onko paloaseman omistaminen liiketaloudellisesti kannattavaa, Markku Leinonen vastaa diplomaattisesti: ”Kunhan omillensa pääsee.” TEKSTI PETTERI JOKELAINEN JA PEKKA KOIVUNEN KUVAT JOKILAAKSOJEN PELASTUSLAITOS. Nyt Jokilaaksojen pelastuslaitos on vuokrannut uudistetut n. Rakentamishanke oli ensin hyvässä myötätuulessa ja suunnitelmia uuden paloaseman rakentamisesta tehtiin jo hyvin pitkälle. Siikajoen kunta esitti myöhemmin paloaseman sijoittamista Yrityspuisto Oy:n entisiin pin-noittamon tiloihin. – Suunnittelu ja rakentaminen tapahtuivat hyvässä yhteistyössä niin kunnan kuin pelastuslaitoksenkin kanssa. Markku paljastaa varsinaisen idean paloaseman rakentamisesta syntyneen kolme vuotta sitten. Tällä hetkellä hän on palokunnassa savusukelluskelpoinen yksikönjohtaja. Ruukin terveysaseman ja koulun mittavien rakentamishankkeiden takia paloaseman rakentamisesta jouduttiin kuitenkin luopumaan. Niinpä tästä vaihtoehdosta jouduttiin luopumaan. Ratkaisun ongelmaan toi paikallinen yrittäjä ja palokuntalainen, Markku Leinonen. – Siikajoen kunnalla oli jo pitkään ollut suunnitelmia paloasemien kunnostamiseksi tai uudisrakentamiseksi. Paavolan paloasemalla todetun sisäilmaongelman vuoksi sen toimistotilat muutettiin ensin Ruukkiin, Yrityspuisto Oy:n tiloihin ja myöhemmin entiseen valtion virastotaloon. Rakentaja on huoltamoyrittäjä ja yksikönjohtaja Neste Oil -huoltamoa Revonlahdella pyörittävä Markku Leinonen, 43, aloitti Ruukissa sopimuspalomiehenä vuonna 1998
050 463 3644 markku.leinonen@kotinet.com SIIKAJOKI ASEMA NUMEROINA LISÄTIEDOT Markku Leinonen osallistuu noin 75 hälytykseen vuodessa.. kalustohalli kylmä, ajoneuvohalli • 4 ajoneuvopartta, pesuhalli ym.) 513,5 m 2 • sosiaalitilat (pukuh., pesuhuoneet, sauna, keittiö ym.) • käytävät, aulat, siivouskomerot 182 m 2 • kuntosali 46,5 m 2 • sammutusvesisäiliö noin 30 m 3 sijoitettuna maan alle kehittämispäällikkö Petteri Jokelainen puh. 75 • PALOKUNTALAINEN 21 KIPINÄT • toimistotilaa 63 m 2 • valmiushuoneet (lepotilat) 33 m 2 • lämmintä varastotilaa n. 27 m 2 • hallitilaa (sis. 044 429 6006 petteri.jokelainen@jokipelastus.fi pelastusjohtaja Jarmo Haapanen puh. 044 429 6001 jarmo.haapanen@jokipelastus.fi paloaseman omistaja Markku Leinonen puh
Innovaation lähtökohtana on Jussi Raution mukaan ollut lapsia ja nuoria kiinnostavan pelillisen turvallisuuskasvatusmateriaalin luominen ja sen avulla paloturvallisuuden ja yleisen turvallisuuskulttuurin kehittäminen. 22 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT PALOSUOJELURAHASTON (PSR) VUODEN 2016 Innovaatiopalkinnon saivat palomestarina työskentelevä Harri Huumo Jokilaaksojen pelastuslaitokselta sekä palomies-sairaankuljettaja Jussi-Henrikki Rautio Pirkanmaan pelastuslaitokselta. Palkinto voidaan myöntää yrityksen, yhteisön tai yksityisen henkilön kehittämälle innovaatiolle, joka on huomattavasti edistänyt mainittuja tavoitteita. Pelin ensimmäisen version on tarkoitus valmistua maaliskuussa 2017. Pelissä paloturvallisuus on jaettu ennaltaehkäisyyn, alkusammutukseen ja toimintaan tulipaloissa. 050 5826712 (Pirkanmaan pelastuslaitos) • pääsihteeri Johanna Herrala, puh. Peli lisää tietoa oikeanlaisista toimintatavoista tulipaloissa ja parantaa siten paloturvallisuutta. Paloturvallisuuden jälkeen peliin on tarkoitus lisätä ensiapuosio sekä myöhemmin myös muita turvallisuusaiheita. LUE INNOVAATIOpalkinnosta: www.psr.fi/ innovaatiopalkinto • palomestari Harri Huumo, puh. 0295 488 460 (Palosuojelurahasto) PALOSUOJELURAHASTON INNOVAATIOPALKINTO LISÄTIETOJA: PALOSUOJELURAHASTON INNOVAATIOPALKINNON tarkoituksena on kannustaa yrityksiä, yhteisöjä, pelastusalan henkilöstöä ja yksityisiä henkilöitä kehittämään uusia tehokkaampia ja turvallisempia laitteita, toimintatapoja ja työmenetelmiä sekä parantamaan pelastusalan näkyvyyttä ja arvostusta yhteiskunnassa. KATSO VIDEO innovaatiopalkinnosta ja voittajista: bit.ly/2eeSY7W. Innovaatiopalkinnon saajat julkistettiin pelastustoimen ajankohtaisseminaarissa Jyväskylässä lokakuussa. Harri Huumon innovaatio on patentoitu läpivientisuoja, jonka tarkoituksena on ehkäistä kevytsavuhormien aiheuttamia rakennuspaloja estämällä lämmön liiallinen nousu rakenteissa. Rescuebusters-peli on kehityskelpoinen ja innovatiivinen peli paloturvallisuudesta. 044 309 3112 (Jokilaaksojen pelastuslaitos) • palomies-sairaankuljettaja Jussi-Henrikki Rautio, puh. Paloturvallisuusosion alfa-versio ja palotalo valmistuu kokonaisuudessaan vuodenvaihteen paikkeilla. Läpivientisuoja on kehitetty korvaamaan nykyiset villaeristeellä toteutetut läpiviennit metallisille kevytsavuhormeille. Palkinnon suuruus on 20 000 euroa, joka jaettiin tasan voittajien kesken. Tuotteen innovaatio liittyy läpiviennin toPSR:n Innovaatiopalkinto 2016 Kevytsavuhormien läpivientisuojan ja paloturvallisuuspelin kehittäjät palkittiin teutukseen, jossa lämmöneristys ja haihdutus tapahtuvat kevytsorasta muotoon tehdyistä kappaleista, joiden sisäpinnassa olevat urat tehostavat lämmön poistumista. Jussi-Henrikki Rautio palkittiin kehityskelpoisen ja innovatiivisen Rescuebuesters-turvallisuuskasvatuspelin kehittämisestä. Palkinto voi olla laite, väline tai kone, työmenetelmä, toimintatapa tai Jussi-Henrikki Rautio ja Harri Huumo
Sami Sotikoff työskentelee Helsingin pelastuslaitoksen Herttoniemen pelastusasemalla palomies-ensihoitajana sekä pelastusaseman ja pelastusyksikön varaesimiehenä. Sotikoff on suorittanut pelastajatutkinnon vuonna 2001, minkä jälkeen hän on aloittanut työnsä Helsingin pelastuslaitoksella. Digitaalinen tilannekuva nopeuttaa tiedon kulkua, vähentää virheitä ja pienentää vahinkojen määrää. Mobiilisti toimiva pilvipalvelu on parempi ratkaisu kuin mapit, sähköpostit ja puhelinvastaajaan jätetyt viestit. Helsingin kaupungin pelastuslaitos aloitti Stadin brankkari –tunnustuspalkinnon myöntämisen vuonna 2011. – Isännöitsijä voi seurata kaikkien kiinteistöjensä turvallisuustilannetta tehokkaammin ja priorisoida toimintaa todellisen tilanteen perusteella, Jurvelin kertoo. 75 • PALOKUNTALAINEN 23 KIPINÄT SUOMALAISTEN TALOYHTIÖIDEN pelastusturvallisuus paranee, kun tietojen siirto ja säilytys siirretään paperilta pilvipalveluun. – Kiinteistöjen pelastusturvallisuus on niin tärkeä asia, että kaikki tiedonkulun esteet ja hidasteet kannattaa poistaa. Safetum tukee asiakkaidensa omavalvontaa digitaalisella palvelulla, jota täydennetään kerran vuodessa toteutettavalla kartoituksella kiinteistön tiloissa sekä pelastussuunnittelulla. Tänä vuonna palkinto jaetaan kuudennen kerran. Uudistettu Oma Pelastusvalvoja -mobiilipalvelu tarjoaa isännöitsijälle muun muassa reaaliaikaisen turvallisuusindeksin eli näkymän kiinteistön turvallisuuteen sekä verkossa ylläpidettävän pelastussuunnitelman. Safetum valvoo muun muassa Julius Tallbergin, Esperi Caren, Forenomin ja Tampereen seurakuntayhtymän kiinteistöjen pelastusturvallisuutta. Palkinto jaetaan vuosittain Helsingin pelastuslaitoksen vuosipäivänä yhdelle Helsingin pelastuslaitoksen palomies-ensihoitajalle, paloesimiehelle tai asemamestarille. Palkinnon myöntämisperusteita ovat ammattitaito, motivaatio, ryhmähenki, oma-aloitteisuus, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, laajapohjainen näkemys omasta työtehtävästä, oman työn kiitettävä hoitaminen sekä sitoutuneisuus palomiesammattiin ja työhön Helsingin pelastuslaitoksella. – Turvallisuus on hyvä esimerkki digitalisaation myönteisistä mahdollisuuksista, Safetum Oy:n johtava turvallisuusasiantuntija Tuomas Jurvelin sanoo. Safetumin Pelastusvalvoja-palvelua käyttää noin 6 000 taloyhtiötä ja yrityskiinteistöä. Digitaalinen turvallisuusindeksi pienentää taloyhtiöiden riskejä PALOMIES-ENSIHOITAJA SAMI SOTIKOFF on valittu vuoden 2016 Stadin brankkariksi. Jurvelinin mukaan pelastusturvallisuutta voidaan parantaa tehokkaimmin julkisen keskustelun ja taloyhtiöissä tapahtuvan systemaattisen turvallisuustyön avulla. Sami Sotikoffin valintaa Stadin brankkariksi perustellaan monipuolisella ammattitaidolla, myönteisellä asenteella ja luotettavuudella sekä vahvalla sitoutumisella kaupunkilaisten palvelemiseen. Niissä asuu ja työskentelee yhteensä lähes puoli miljoonaa suomalaista. Stadin brankkari on Sami Sotikoff
24 PALOKUNTALAINEN • 75 KIPINÄT LAUANTAINA 22.10.2016 vietettiin Konneveden paloasemalla Konneveden Palomiehet ry:n 70 vuotisjuhlaa. – Alun vuosikymmeninä jäsenistö teki paljon talkootyötä kaluston ja toimintamahdollisuuksien parantamiseksi, kertoi juhlapuheessaan yhdistyksen hallituksen jäsen Matti Huuskonen. Erkki Harlin, Kauko Leppänen ja Matti Huuskonen. Yhdistyksen jäsenet ovat aina muodostaneet Konneveden sopimuspalokunnan keskeisen henkilöstön. Juhlassa huomionosoituksia saivat perustajajäsen ja nyt kunniajäseneksi kutsuttu Erkki Harlin, palopäällikkö Kauko Leppänen ja yhdistyksen hallituksen jäsen Matti Huuskonen. Tervehdyssanat juhlassa esitti yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Hintikka. – Yhdessätekemisen meininki ei vieläkään ole yhdistyksessä loppunut. Yhdessä järjestetyt viikkoharjoitukset parantavat henkilöstön osaamistasoa. Alueen palokuntayhdistykset tukevat toisiaan henkilöstön ja koulutuksen osalta. Yhdistys perustettiin vuonna 1946 Konneveden VPK:ksi. Konneveden Palomiehet ry 70 vuotta Tervehdyspuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Hintikka. Keski-Suomen pelastuslaitoksen tervehdyksen juhlassa esitti pelastusjohtaja Simo Tarvainen ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton tervehdyksen toi tilaisuuteen toiminnanjohtaja Isto Kujala. Sittemmin nimi on vaihtunut Konneveden Palomiehet ry:ksi. Konneveden paloasema ja ajoneuvokalustoa.
Hankejohtaja Taito Vainion tehtävänä oli kerrata jo tutut diat pelastustoimen uudistuksesta. Kansliapäällikkö Päivi Nergin esitys syvensi tietoa uudistuksesta, mutta ei sisältänyt mitään varsinaista uutta. Tämä ajankohtaispäivillä esillä ollut dia kertoi missä on pelastustoimen uudistuksen ”pihvi”.. Uudistusten ilosanoma oli pääosalle osanottajia jo tuttua. Toisena päivänä äänessä olivat erilaisten sidosryhmien edustajat. Rivien välistä saattoi kuitenkin lukea, että jännite kuntasektorin ja valtion välillä on olemassa vahvana. Ajankohtaispäivät keskittyi uudistukseen Päivien anti oli ymmärrettävistä syistä melko ohut. Pelastusylijohtaja Esko Koskista ei uudistusten nykytilanne hymyilytä. Esillä olleet aiheet pyörivät ensimmäisenä seminaaripäivänä käynnissä olevan hallinnon uudistuksen ympärillä. Maakuntaja soteuudistukset ovat sen verran vaiheessa, että mitään radikaalia erityistä uutta päivien esitykset eivät tarjonneet. 75 • PALOKUNTALAINEN 25 KIPINÄT PELASTUSALAN SEURAPIIRIT kokoontuivat lokakuun puolivälissä perinteisille ajankohtaispäiville Jyväskylään
Tutustu Kari Suomisen ajatuksiin palokuntatoiminnasta seuraavassa Palokuntalainen -lehdessä (ilm. Linja-auton ja vaarallista ainetta kuljettaneen kuorma-auton kolarissa oli 31 potilasta, jotka oli maskeeratut tilanteen mukaisesti. 26 PALOKUNTALAINEN • 75 NIMITYKSET TIMO RISSANEN on nimitetty Pelastusopiston koulutusja markkinointisuunnittelijaksi. Mukana harjoituksessa olivat 9 Lives usealla ensihoitoyksiköllä, Parkanon paloaseman työvuoro, vapaavuoro ja VPK sekä Ikaalisten paloaseman sopimuspalomiehiä yhdellä yksiköllä. Jäillä liikkuminen on videon mukaan turvallista oikein varustautuneena. Parkanossa järjestettiin lokakuun alussa harjoitus, jossa testattiin sekä pelastuspuolen että ensihoitohenkilökunnan taitoja. Tässä kuitenkin esimerkki toteutuneesta harjoituksesta. Videon tuotannossa oli mukana myös Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto. Tehtäviin kuuluu mm. Palkinto jaettiin Safety2016-konferenssissa Tampereella syyskuussa. koordinoida täydennyskoulutussuunnittelua ja myyntiä. KIPINÄT LÄHITAPIOLAN TURVALLISUUSVIDEO heikoista jäistä sai kunniamaininnan kansainvälisessä International Safety Media Awardsissa. TURUN VPK:N pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Suomiselle myönnettiin Vuoden Palomies -huomionosoitus Turvallisuusmessujen yhteydessä. 30.12.) Yhteisharjoitus! Kari Suomisesta Vuoden Palomies. Harjoituksessa saatiin oppia ja kokemusta moneen asiaan; vaaralliset aineet, viestiliikenne, tilannejohtaminen paikan päällä sekä pelastuslaitoksen tilannekeskuksen toiminta. Katso video osoitteessa bit.ly/1QpeC5x LähiTapiolalle kunniamaininta TÄSSÄ NUMEROSSA on kirjoitettu ammattilaisten ja sopimuspalokuntalaisten yhteisharjoittelun olevan vähäistä
Operatiiviset opintopäivät 2016 Jyväskylä 23.– 24.11. Palokuntalainen ilmestyy LÄHETÄ TIETO vuoden 2017 palokuntatapahtumasta, jonka haluat meidän lisäävän tapahtumakalenteriin. Palomiesurheilu: Voimailu/soutu Oulu 8.– 9.11. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät Tampere 16.11. Palomiesurheilu: SM -salibandy Tampere 9.– 10.11. Palomiesurheilu: SM -jääkiekkoturnaus Helsinki 29.11. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. SPPL: Jouluseminaari ja glögit Helsinki 30.12. SPAL: Liittokokous 2016 Tampere 13.12. 75 • PALOKUNTALAINEN 27 TAPAHTUMAKALENTERI Tiedot on kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. SPPL: Palomiesten altistuminen ja sen vähentäminen Tampere 3.11. Vesisukellusseminaari 2016 Tallinna 22.11. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi PALOKUNTALAINEN ILMESTYY TAAS JOULUKUUSSA! MARRASKUU 2.11. Palontutkinnan opintopäivät Jyväskylä JOULUKUU 1.12. VUOSI 2017 LÄHESTYY. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi. Viestin otsikkoon merkintä: Tapahtumakalenteri. SPPL: Pelastustoimen työturvallisuusseminaari Tampere 4.11
28 PALOKUNTALAINEN • 75 Kokeilu keskeytettiin ratkaisevassa vaiheessa Kukaan ei ota vastuuta hälyttämisjärjestelmän kehittämisestä Kolme lainausta hallitusohjelmasta: Sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon palvelutasoa parannetaan digitalisaation ja uusien teknologioiden avulla.” TEKSTI PEKKA KOIVUNEN KUVAT DEPOSITPHOTO
Digitalisaation hyötyjä ei tajuta Ihmetystä herättää se, että digitalisaatio toisi niin tehokkuutta kuin selviä kustannussäästöjä, mutta asia ei tunnu oikeasti kiinnostavan muita kuin niitä, joita hälytetään tänä päivänä tekstija puheviestein. 75 • PALOKUNTALAINEN 29 P elastushenkilöstön hälyttämisen problematiikka on ollut esillä useasti viimeisten 15 vuoden aikana. Järjestelmä on kuitenkin vaatinut kehitystyötä, jota onkin tehty huhtikuusta 2015 alkaen. 2015 keväällä tuli koekayttöön ensimmäinen mobiilidatapohjainen, kaksisuuntainen järjestelmä varmistettuna perinteisellä SMS-viestijärjestelmällä. Käytettävissä olevien kaikkien pelastustoimen henkilöresrssien ajantasaisen seurannan hyötyjä pelastuslaitoksissa ei ilmeisesti lainkaan ymmärretä. Viiveet ovat vaihdelleet samalla tavalla kuin yksittäisten sopimushenkilöiden saamien viestien viiveet. Nämä ovat pääosin perustuneet SMSja puheviesteihin. Pelastuslaitokset eivät ole tunteneet erityistä mielenkiintoa henkilöstönsä (vapaavuoro, sopimushenkilöt, muut tahot) hälyttämisjärjestelmien tai henkilöstöresurssien ajantasaisen seurannan kehittämiseen. Pelastusosaston viestija tietojärjestelmistä vastaavat henkilöt eivät olleet, eivätkä edelleenkään ole aktiivisesti kiinnostuneita asiasta. Silloinen pelastusylijohtaja Pentti Partanen otti raportin vastaan ja tarjosi työryhmän jäsenille katkarapuvoileivät – ja siirsi mietinnön pölyttymään arkistoon. Hätäkeskuslaitos on halunnut hälyttämisestä aiheutuvat viestikustannukset pelastuslaitosten maksettavaksi, mihin laitokset eivät ole suostuneet. Hälytysimpulssi palveluntarjoajalle on kokeilun aikana tullut samanlaisena normaalina tekstiviestinä kuin hätäkeskuksen palokuntalaisille lähettämä hälytysviesti. Asia ei ole edennyt valtion tai pelastuslaitosten toimesta. Kokeilu sai yllättävän käänteen tämän vuoden lokakuun alussa: pelastuslaitokset ilmoittivat luopuvansa kokeilusta. Erilaisia SMS-pohjaisia järjestelmiä on käytössä Muutama pelastuslaitos ja useat palokunnat ovat kuitenkin hankkineet erilaisia hälytysja seurantajärjestelmiä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Valittu toimija oli keväällä 2015 ainoa Suomessa, jolla oli pelastustoimeen soveltuva mobiilidatapohjainen järjestelmä jo kaupallisessa käytössä. Soveltuvuus pelastushenkilöstön hälyttämiseen oli ilmeinen. Kumppanuusverkostossakin asiaan herättiin vasta viime vuoden syksyllä. Viranomaisia ei hälyttämisen kehittäminen ole kiinnostanut Kymmenen vuotta sitten sisäministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä teki esityksen pelastushenkilöstön kaksisuuntaisesta modernista hälyttämisjärjestelmästä. Nykyjärjestelmän epävarmuus ja viiveet eivät huoleta esimerkiksi pelastuslaitoksia. Puolitoista vuotta sitten SSPL käynnisti mobiilidatapohjaisen järjestelmän kokeilun yhdessä valitun palveluntoimittajan kanssa. Kokeilu keskeytettiin ratkaisevassa vaiheessa Pelastustoiminnan ja varautumisen valtakunnallista johtamista, suunnittelua, ohjausta, valvontaa ja koordinointia vahvistetaan ja parannetaan valtakunnan tason pelastusviranomaisten toimesta.” Pelastusalan kustannustehokkuutta ja urapolkuja kehitetään uudistamalla koulutusjärjestelmää sekä kehittämällä sopimuspalokuntajärjestelmää.”
Vastaukset pyydettiin seuraavilta henkilöiltä: 1. Kysyimme asian tiimoilta viisi kysymystä henkilöiltä, jotka ovat olleet tavalla tai toisella tekemisissä mobiilidatakokeilun kanssa. Mikä tässä oikein maksaa. Näyttelijöinä farssissa ovat niin sisäministeriön pelastusosasto, hätäkeskuslaitos ja pelastuslaitokset. Syiksi kerrottiin mitä erilaisimpia selityksiä. Johtaja Marko Nieminen, Hätäkeskuslaitos 5. 30 PALOKUNTALAINEN • 75 Pelastuslaitokset vetäytyivät juuri ennen ratkaisevaa vaihetta Kokeilusta, jossa impulssi tulisi suoraan hätäkeskuksesta palveluntarjoajalle virve-viestinä päästiin yksimielisyyteen marraskuussa 2015. Pyysimme heitä vastaamaan täsmällisesti ja lyhyesti niin, että myös tavalliselle kansalaiselle selviäisi, mistä on kyse. Emme me ole halunneet keskeyttää kehitystyötä.”, kuuluu yleinen vastaus. Kokeilu loppuu osaltamme tähän.”. Toiminnanjohtaja Isto Kujala, SSPL 8. Erityisasiantuntija Teemu Luukko, pelastusosasto 4. Pelastuspäällikkö Juha Virto, Varsinais-Suomen pelastuslaitos Unohtakaa se viivevertailulomake, joka teille lähetettiin. Erinäisistä viivästyksistä johtuen tekniset valmiudet suoraan hälytysyhteyteen saatiin aikaan syyskuussa 2016. Kumppanuusverkoston ptk-ryhmällekin (pelastuslaitosten tietojärjestelmähankkeiden koordinaatioryhmä) asia tuli yllätyksenä, kuten myös järjestelmää kehittävälle yritykselle. ”Järjestelmä on todella hieno. Pelastuspäällikkö Jyri Leppäkoski, Satakunnan pelastuslaitos 9. Pelastusylijohtaja Esko Koskinen, pelastusosasto 2. Pelastuspäällikkö Esko Kautto, Pirkanmaan pelastuslaitos 10. Testipalokunnalle tuli tyly ilmoitus: ”Unohtakaa se viivevertailulomake, joka teille lähetettiin. Tarkoitus oli kytkeä suora hälytys kokeiluun 3.10.2016. Kukaan ei ole halunnut todella omistaa asiaa, vaan kaikki syyttävät (eivät kuitenkaan avoimesti) toisiaan. Edellisellä viikolla tuli pääosalle kokeilun piirissä olleista henkilöistä yllätyksenä tieto, että pelastuslaitokset lopettavat pilotoinnin. Suomen pelastustoimi on sirpaleinen ja kokonaisuutta ei hallitse kukaan Ulkopuolisesta ja veronmaksajan näkökulmasta tarkasteltuna pelastushenkilöstön hälyttämisjärjestelmän kehittämisen käänteet ovat olleet täysi farssi. Pelastusjohtaja Tero Mäki, kumppanuusverkoston ptk-työryhmä 6. Valmiusjohtaja Janne Koivukoski, pelastusosasto 3. Jani Lehtinen, Magister Solutions Oy 7. Kokeilu loppuu osaltamme tähän.”.
Mielestäni se tulisi toteuttaa yhtenäisesti kiinteäksi osaksi tulevaisuuden tietojärjestelmäkokonaisuutta. 3. NYKYJÄRJESTELMÄSSÄ pelastuslaitokset. EN tiedä, asia tuli minulle yllätyksenä. EN ole ollut päättämässä edellä mainitun kohdan testauksesta. VALMIUSJOHTAJA JANNE KOIVUKOSKI, PELASTUSOSASTO 1. 4. Asia on tärkeä. OLEN kuullut ja lukenut artikkeleita kyllä kyseisestä kokeilusta, mutta päätöksentekijöinä ovat olleet muut henkilöt kuin minä. 3. 2. 2. 1. Miksi testaus päätettiin lopettaa muutamaa päivää ennen kuin suora yhteys oli määrä kytkeä. 4. Kenen vastuulle mielestäsi kuuluvat pelastushenkilöstön hälyttämisestä aiheutuvat a) kehitysja b) käyttökustannukset. 2. Tämä tarkoittaa sekä käyttäjien että tulevaisuuden tarpeiden huomioimista. PELASTUSYLIJOHTAJA ESKO KOSKINEN, WPELASTUSOSASTO 1. KYSYMYKSELLÄ tarkoitettaneen tulevia järjestelmiä. 3. VASTUU kuuluu kullekin pelastuslaitokselle nykyisen lainsäädännön perusteella. ERITYISASIANTUNTIJA TEEMU LUUKKO, PELASTUSOSASTO 1. Miten mielestäsi pelastushenkilöstön hälyttäminen pitäisi järjestää. 5. VASTUU kuuluu kullekin pelastuslaitokselle nykyisen lainsäädännön perusteella. 4. EN ole asiantuntija teknisissä ratkaisuissa. TÄMÄ on tärkeä osa isompaa pelastustoimen kehittämisen kokonaisuutta, jota suunnitellaan useamman tahon toimesta. LA UR A NI SS IN EN. Asian varmaan tietää Satakunnan pelastuslaitos. 3. 5. Olet ollut mukana mukana tavalla tai toisella tietoinen, seuraamassa pilotointia tai jopa päättämässä sen jatkosta. EN ollut päättämässä. KOHTIIN aja b) nykyjärjestelmässä pelastuslaitokset. 3. 4. Jos et ollut, niin kuka oli. 5. Viittaan edelliseen vastaukseen. Kohdassa a) voidaan käydä keskusteluja Palosuojelurahaston mahdollisuuksista tukea hanketta. Hälytysjärjestelmän tulee olla olemassa. 2. PELASTUSHENKILÖSTÖN hälyttäminen pitää järjestää siten, että järjestelyillä varmistetaan palvelutasopäätöksen mukainen toiminta. HÄLYTTÄMINEN on tärkeä osa pelastustoiminnan kokonaisuutta. – 2. Minkä tahon pitäisi ottaa vetovastuu pelastushenkilöstön kaksisuuntaisen hälyttämisja henkilöstöresurssien seurantajärjestelmän kehittämisestä. 1. 5. Olitko itse päättämässä lopettamisesta. 75 • PALOKUNTALAINEN 31 Tausta kysymyksille Nyt, kun mobiilidatapohjainen järjestelmä on 1,5 vuoden testauksen ja viilauksen jälkeen todettu palokuntaja henkilötasolla erinomaisen toimivaksi, kehitystyön viimeisin vaihe, eli suoran impulssin hätäkeskuksesta aikaansaama viiveen pieneneminen jää testaamatta, koska ”jotkut” ovat nyt niin päättäneet. Tällöin kehittämisestä ja käyttökustannuksista vastaa lähtökohtaisesti järjestelmän kehittäjä ja/tai omistaja, ellei muuta ole sovittu. EN pysty sanomaan, koska en tiedä suoran yhteyden testaamisesta
Pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien asiana on huolehtia keskinäisin sopimuksin kunkin palokunnan valmius. Tällöin myös järjestelmän kustannukset voidaan ennakoida. Vähäisiä kehittämisresursseja ei kannata hajauttaa niin, että valtakunnassa on samaan aikaan käynnissä useita samaan tavoitteeseen tähtääviä kehitystoimia. Myös sisäministeriö on ottanut asiaan kantaa lausunnossaan neljä vuotta sitten (SMDno/2012/2238 21.12.2012 Lausunto: Pelastustoimen henkilöstön hälyttämisjärjestelyt): ”Alueen pelastustoimen tulee ylläpitää pelastustoimen tehtäviä varten pelastustoimen järjestelmää. Hätäkeskuspalveluilla tarkoitetaan hätätilanteita koskevien ja muita vastaavia pelastustoimen, poliisin tai sosiaalija terveystoimen viranomaisten välittömiä toimenpiteitä edellyttävien ilmoitusten vastaanottamista ja arviointia sekä ilmoituksen tai tehtävän välittämistä viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti asianomaiselle viranomaiselle tai viranomaisen tehtäviä sopimuksen perusteella hoitavalle. 3. Kehittämisen tulisi olla valtakunnallista ja yhden tahon kokonaisvastuulla. Koska pilotin jatkamiselle ei ollut enää edellytyksiä, Hätäkeskuslaitos ilmoitti tästä syystä vetäytyvänsä Secapp-pilotista. Pilotin valmistelu on sitonut myös viraston resursseja kohtuullisen paljon. Järjestelmät tulee toteuttaa siten, että toimintaa kyetään ylläpitämään niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. ASIAAN otetaan yksiselitteisesti kantaa hätäkeskustoimintaa koskevassa laissa. 2. Hätäkeskuslaitos ei vastaisi järjestelmän luotettavuudesta tai lisäkustannuksista lisäpalveluiden osalta.” Kukin viranomainen vastaa siis itse lisäkustannuksista mahdollisten lisäpalveluiden osalta, joiksi myös matkapuhelinverkkoa käyttävät järjestelmät tai järjestelyt kuuluvat. 4. JOHTAJA MARKO NIEMINEN, HÄTÄKESKUSLAITOS 1. Asiassa on huomioitava myös tietojen luovuttamiseen liittyvät kysymykset, joista Hätäkeskuslaitos hätäkeskustietojärjestelmän päävastuullisena rekisterinpitäjänä vastaa. Kukin viranomainen kykenee jatkossa ylläpitämään itse hälytysohjeitaan ja muita perustietojaan järjestelmässä. Se, jonka velvollisuutena toimenpiteen tai tehtävän suorittaminen taikka siitä huolehtiminen on, vastaa pelastuslain mukaan siitä aiheutuvista kustannuksista. Vastaavasti sopimuspalokunnilla tulisi olla matkapuhelinverkon häiriötilanteita varten jonkinlainen VIRVE-verkkoa hyödyntävä järjestelmä käytössään. alkavaan pilottiin olisi tarvittava valmius. HÄTÄKESKUSLAITOS vastaa hätäkeskuspalveluiden kehittämisestä. Hätäkeskuslaitos ei ole tee asian eteen minkäänlaisia aktiivisia toimenpiteitä ennen kuin pelastustoimi käy Hätäkeskuslaitoksen kanssa tarvittavat neuvottelut ja osoittaa vastuutahon. Hätäkeskuslaitos teki sovitun mukaiset valmistelut yhteyksien osalta, jotta 3.10. Pelastuslaitosten kumppanuusverkostossa asiasta on todettu syyskuussa 2016, etteivät laitokset osallistu mahdollisiin kustannuksiin ja kehitystyöhön ainoastaan yhden toimittajan kanssa. Mahdollisesti muut käytettävät hälyttämistavat olisivat lisäpalveluita. Kaksisuuntaisella järjestelmällä, joka voisi hyödyntää esimerkiksi älypuhelimia, mahdollistaisi pelastustoiminnan johtajalle tiedon saannin henkilöiden osallistumisesta tehtävään. Teknologian kehitys etenee kovaa vauhtia ja tämän hyödyntäminen toiminnan kehittämisessä vaatii viranomaisten johtamiselta ketteryyttä ja toimeenpanokykyä. Hätäkeskuslaitos vastaisi hälyttämisestä viranomaisradioverkon (VIRVE) tai muun viranomaisten käyttöön tarkoitetun varmennetun järjestelmän avulla. Tehtävät välitetään tulevaisuudessa viranomaisten yhteiskäyttöisen hätäkeskustietojärjestelmän (ERICA) kautta VIRVE-päätelaitteisiin ja kenttäjärjestelmään (KEJO). 5. Kaikkien hälyttämiseen käytettävien verkkojen ja järjestelmien tulisi olla saatavuustasoltaan korkeaa luokkaa ja häiriötilanteisiin on oltava olemassa varajärjestely. Kukin viranomainen vastaa kuitenkin itse oman sisäisen johtamistoimintansa kehittämisestä, johon tällaiset kaksisuuntaiset henkilöiden hälyttämisja seurantajärjestelmät kuuluvat. HÄTÄKESKUSLAITOSTA pyydettiin mukaan noin vuosi sitten sopimuspalokuntien henkilöstön hälyttämisjärjestelmää (SECAPP) koskevaan pilottiin. Sopimuspalokuntien henkilöstön hälyttäminen tulee oletettavasti perustumaan jatkossakin GSMtai mobiilidataverkkoa hyödyntäviin järjestelmiin ja näitä tarvitaan myös toiminnan varmistamiseen VIRVE-verkon häiriötilanteet huomioiden. Hätäkeskuslaitoksen tietoon ei ollut aiemmin tullut pelastustoimen kumppanuusverkoston kannanottoa, joten työtä oli jatkettu siinä uskossa, että pilotointi tehdään. Tehtäviä tulisi voida välittää hätäkeskustietojärjestelmästä pelastusviranomaisen yksiköille ja kenttäjärjestelmään sekä mahdollisesti sen lisäksi pelastustoimen omaan järjestelmään, jonka kautta tapahtuisivat erilaiset henkilöstön hälyttämistoimet. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi hätäkeskustoiminnasta (HE 262/2009 vp) käsittelee aihetta 5 luvun 26 §:ssä Hälyttäminen: ”Sisäasiainministeriön asetuksella voitaisiin säätää välittämiseen tai hälyttämiseen käytettävistä teknisistä järjestelmistä tai menetelmistä. 32 PALOKUNTALAINEN • 75 4. Muutamia päiviä ennen pilotin alkua pelastustoimesta ilmoitettiin, että pilotin jatkamisesta ei ole päätöstä, suunnitelmaa tai vastuutahoa. HÄTÄKESKUSLAITOKSEN tehtävänä on jatkossakin hätätilanteisiin liittyvien tehtävien välittäminen pelastusviranomaisen yksiköille. Tällaisen pilotin jatkaminen ilman pelastusviranomaisen vastuutahoa ei ole mahdollista. KOSKA pilotin jatkamisesta ei ollut olemassa mitään pelastustoimen päätöstä, ei sen lopettamisestakaan tehty mitään päätöstä. Pelastuslaitosten päätoiminen henkilöstö hälytetään pääasiassa asemakuulutuksilla ja viranomaisradiopuhelinverkon (VIRVE) avulla
Myös sopimuspalokuntien toiminta on merkittävää yhteiskunnan resilienssin kannalta ja pienilläkin satsauksilla sen kehittämiseen voitaisiin saada aikaan paljon vaikuttavuutta. 5. 4. PELASTUSJOHTAJA TERO MÄKI, KUMPPANUUSVERKOSTON PTK-TYÖRYHMÄ PALOKUNTALAINEN -LEHTI ei saanut Tero Mäeltä vastauksia määräaikaan mennessä. Syy miksi yritys ottaa vastuun kehityskuluista on se, että tällöin pystytään saamaan vastaava toiminnallisuus useammalle eri toimijalle käyttöön ja mahdollisesti laajentamaan käyttäjäkuntaa. Se, että Hätäkeskuslaitos joutuisi aloittamaan näistä aiheutuvien kustannusten laskutuksen, olisi huono ratkaisu ja kasvattaisi kokonaiskustannuksia. PUOLELTAMME olisimme olleet valmiit aloittamaan testauksen. Saimme tiedon lopettamisesta Häken suunnalta Jesse Fågelilta. Omalta osaltamme olemme panostaneet vahvasti edellä mainittujen seikkojen kehittämiseen ja rakentaneet rinnalle myös muita hälytystoimintaa ja henkilöresurssien hallintaa tukevia toimintoja. Valtio tai Hätäkeskuslaitos ei ole näiden sopimusten osapuoli, eivätkä ne näin ollen ole vastuussa järjestelyistä.” Asia on pyörinyt kustannuskysymyksen ympärillä noin 15 vuotta ja erilaisia työryhmiä on koottu moneenkin kertaan, mutta asiaa ei ole koskaan kunnolla ratkaistu. Erilaisissa hybridija kyberuhkakuviin liittyvissä skenaarioissa toimitaan kuitenkin pitkään näiden johdolla ennen kuin Puolustusvoimien toimivaltuuksia lisätään valmiuslainsäädännön kautta. Oleellista ei mielestäni ole se, kuka vastaa kustannuksista erilaisten henkilöstön hälytysjärjestelmien tai VIRVE-verkon varmentamiseen liittyvien järjestelyjen osalta (veronmaksajat niistä loppujen lopuksi kuitenkin maksavat), vaan että tähän ylipäätään osoitetaan tarvittavat määrärahat. EDELLISEEN kysymykseenkin viitaten, kannattavinta olisi isossa kuvassa viedä asiaa eteenpäin alueellisella tai kansallisella tasolla. 2. YLEENSÄ nämä molemmat tulevat järjestelmän Tilaavalle taholle kehityskulut voivat olla merkittäviä, jos rakennetaan järjestelmä ”tyhjästä”. 3. 5. Alueelliset tai kansalliset ratkaisut olisivat ehdottamasti kaikkien kannalta järkevimpiä yksittäisten ratkaisujen sijaan, kunhan se ei vaaranna toiminnan kehittämisen aikataulua. Viranomaisten tulisi yhdessä pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tähän kehitystyöhön sekä myös varmentaviin järjestelyihin saadaan tarvittavat resurssit. Kuitenkin esimerkiksi Secappin tapaisissa ohjelmistoissa, jotka tarjotaan käyttäjäorganisaatioille palveluina, kehityksestä vastaava taho kehittää yleensä järjestelmää eteenpäin merkittäviltä osin omalla kustannuksellaan. Edellisen mallin mukaisesti, Tilaava taho maksaa pääasiassa vain käyttökustannuksista, jotka voivat pohjautua esimerkiksi käyttäjämäärään.. JANI LEHTINEN, MAGISTER SOLUTIONS OY 1. Suora yhteys oli teknisesti valmis ja olimme jo testanneet sitä Häken asiantuntijoiden kanssa. EMME olleet. Kustannuksissa on huomioitava erilaisten rajapintojen rakentamisen edellyttämät investoinnit ylläpitoja viestiliikennekustannusten lisäksi. TÄRKEINTÄ hälyttämisessä on se, että pelastushenkilöstö saa luotettavasti ja nopeasti häytystiedon ja pystyy reagoimaan siihen oli käytössä mikä teknologia, järjestelmä tai tapa hyvänsä. Päätös lopettamisesta tapahtui meistä johtumattomista syistä. 6. Se ei ole oikein, että erilaiset lisäpalvelut tai ICT-kulujen kasvu joudutaan kattamaan perustoimintamäärärahoista eli käytännössä henkilöstöstä oli vastuutaho mikä tahansa. Sisäisen turvallisuuden toimijoiden rooli valmiusorganisaatioina unohdetaan liian usein ja resurssit mitoitetaan normaaliolojen arjen tai jonkinlaisten keskiarvojen mukaan. 75 • PALOKUNTALAINEN 33 vaatimusten mukaisista hälyttämisja valmiusjärjestelyistä
PILOTTI Pirkanmaalla päättyy sopimuksen mukaan määräajan umpeutuessa. KEHITYSKUSTANNUKSET maksaa hälytysjärjestelmän toimittaja. PELASTUSPÄÄLLIKKÖ ESKO KAUTTO, PIRKANMAAN PELASTUSLAITOS 1. Selvitys osoitti, että lähes 50 % lähdöistä on vajaalähtöjä. Tästä syystä alkuun tuli kuva, 9. SYYSKUUN alussa pidettiin palvelualueen kokous Jyväskylässä, jossa saatiin lisätietoa tulevan ERICA – hätäkeskustietojärjestelmän rajapinnoista, joissa tällä hetkellä ei ole Secapp tilausta (ks. VASTUU kuuluu pelastusviranomaisille. En ole ollut tietoinen suoran yhteyden testauksesta ja sen kytkemisestä, vaikka meillä on ollut palomestari pilotoinnissa mukana. 2. PELASTUSPÄÄLLIKKÖ JYRI LEPPÄKOSKI, SATAKUNNAN PELASTUSLAITOS 1. 5. 5. Pilottia on seurattu kumppanuusverkoston pelastustoiminta-palvelualueella säännöllisesti Satakunnan raportoimana. Suuri syy vajaalähtöihin on epävarma ja alkeellinen ja vailla virallista statusta oleva epävarma hälytysjärjestelmä. Valtion viranomaisten vastuulla on 8. 2. Tälle työryhmätyölle tulee asettaa tiukka aikataulu ja selkeät tavoitteet. 3. Hallitusohjelmassa otetaan kantaa sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseen ja digitalisaatioon – tämä velvoittaa vastuullisia viranomaisia. Nykyisen epävarman hälytysjärjestelmän (tekstija puheviestit) lopettamisella saadaan jo suuri osa uuden varmemman ja nopeamman hälytysjärjestelmän käyttökustannuksista katettua. Hälyttäminen tulee järjestää nykyaikaisella ja varmalla tavalla. SATAKUNNASSA on ollut runsaan vuoden kestävä pilottikokeilu kyseisen hälyttämisen seurantajärjestelmän osalta muutamassa sopimuspalokunnassa. Meillä on valtakunnallisesti hyvin organisoidut ICT-puolen asiantuntijaryhmät, jotka varmasti osaavat tämän asian päättää. Näin todennettu lähtövarmuus voi olla myös sopimuskorvauksen yksi elementti. Viranomaisverkkoa valmisteltaessa suunnitteluja rakentamiskustannukset katettiin ainakin alkuun valtion varoista. En lähde yksilöimään tahoa. Käyttökulut ovat tietoni mukaan pienet. ASIA pitää linjata valtakunnan tasolla. Nykyisen hätäkeskustietojärjestelmän (ELS) suhteen asia olisi ollut kohtuullisella työllä toteutettavissa. Pelastustoimen uudistamisen myötä siihen tarjoutuu erinomainen mahdollisuus. vastaus 1.) 3. Sopimuspalokuntien todellinen ja jatkuva lähtövarmuus täytyy voida hälytysjärjestelmän avulla todentaa. 4. että asiassa voidaan edetä nopeasti myös tuotantoon. Sitä on kokeiltu ja kehitetty noin puolitoista vuotta ja lokakuun alussa piti siirtyä järjestelmän nopeuden testaamiseen. Näin on mielestäni linjattu.. 34 PALOKUNTALAINEN • 75 7. 4. työryhmässä ja sen perusteella tehdään päätös. Suurimpana syynä on lähtöjen viivästyminen sovituista tai tavoitelähtöajoista. SSPL selvitti vuonna 2013 Pronto-tietojen avulla 85 000 sopimuspalokuntien kiireellistä hälytystehtävää. PIRKANMAALLA on meneillään kolmen kuukauden, 1.8. JÄRJESTELMÄ on osa kokonaisuutta johon liittyy kiinteästi hälyttäminen ja viranomaisradioverkko sekä sen eri toiminnallisuudet. Lokakuun jälkeen kirjaamme palautteet ja arvioimme järjestelmän hyödyt ja kehittämistarpeet.. Näen, että testauksen seuraavan vaiheen tulee jatkua mahdollisimman pian. TOIMINNANJOHTAJA ISTO KUJALA, SSPL 1. Käyttökustannuksista voisi keskustelua käydä em. HÄLYTTÄMISEN ketju lähtee hätäkeskukpuuttua epävarmuuteen hälytystehtävissä, toisaalta pelastuslaitokset vastaavat pelastustoimen järjestelyistä omalla alueellaan. Valmiustilasta en osaa tämän hetken tilannetta arvioida.Verkon ja päätelaitteiden käyttöön ottamisen jälkeen käyttökustannukset kohdentuivat käyttäjien kustannettaviksi. Varsin nopeasti selvisi, ettei ERICA:ssa ole rajapintaa SECAPPia varten eli käsitykseni mukaan, mikäli SECAPP vietäisiin nyt tuotantoon, sen käyttöön tulisi varsin pitkä katkos. 3. Hälytysjärjestelmän kehittämisestä voitaisiin perustaa työryhmä, jossa yhteisvastuullisesti huolehditaan, että kokeilu jatkuu ja kokeilun tulosten perusteella tehdään johtopäätökset valtakunnallisesti yhdenmukaisen ja nykyaikaisen hälytysjärjestelmän hankinnasta. 2. Mukana muutama sopimuspalokunta ja työsopimussuhteisten paloasema. Olen yrittänyt selvittää miksi kokeilu yllättäen loppui, mutta olen saanut erilaisia ristiriitaisia vastauksia. Mielestäni hälyttämisen kehittäminen menee saman sateenvarjon alle. Olen ollut uudenlaisen ja nykyaikaisen hälytysjärjestelmän kokeilua edistämässä, en estämässä. Muutenkin vajaalähtöihin kannattaa kiinnittää huomiota ja kehittää toimintaa pelastuslaitosten ja palokuntien yhteistoiminnalla. -31.10.2016, pilottikokeilu kyseisen hälyttämisen seurantajärjestelmän osalta. Mutta miten homma toimisi uudessa hätäkeskustietojärjestelmässä. HÄLYTTÄMINEN kuuluu hätäkeskuslaitokselle. VIITTAAN edelliseen vastaukseen. UUDEN hälytysjärjestelmän kokeilu aloitettiin SSPL:n esityksestä
kohdan 3 asiat. Vastuu pelastushenkilöstön hälyttämistä on oltava hätäkeskuslaitoksella. Kokeilun kuluessa ilmaantuneiden toiminnallisten epävarmuuksien takia Varsinais-Suomen pelastuslaitos ei jatkanut tuotteen mahdollista käyttöönottoa, vaan jäimme odottamaan tuotteen (ja vastaavien muiden tuotteiden) kehittymistä. la. Tärkeää on, että meillä on valtakunnallisesti yksi hyväksytty järjestelmä käytössä. Siihen siis tulee sisällyttää myös seurantajärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa hallinnoida pelastuksen tilannekeskuksista. Hälytysjärjestelmä (hätäkeskustoiminta, viranomaisradioverkko, hälytysjärjestelmät) on nähtävä kokonaisuutena, jolloin jo järjestelmän suunnittelussa tulee huomioida sen toimivuus myös erityistilanteissa (yhteiskunnan häiriöt, poikkeusolot). Tällä varmistetaan mm. 5. viranomaisen toimesta, mutta asia on luonnollisesti ensin linjattava valtakunnan tasolla. Tätä kytkentää ei Varsinais-Suomen pelastuslaitos lähtenyt puoltamaan perusteluna, että järjestelmä oli siinä vaiheessa vielä kokeilukäytössä. Sisäministeriö on luontevin taho organisaatioineen (häkelaitos jne.). Tehtävään liittyvät kiireelliset lisähälytykset on hoidettava niinikään hätäkeskuksen kautta. Mielestäni asia on kokonaisuudessaan linjattava valtakunnan tasolla. Alkuvaiheen hälyttäminen pitää hoitua hätäkeskuksen toimesta. Yhtenä kehityskohteena pelastuslaitos käynnisti kokeilun, jonka tavoitteena oli selvittää viranomaisverkon päätelaitteiden toimivuus sekä samalla käynnistää älypuhelintekniikkaa hyödyntävän tuotteen kokeilu. sopimuspalokuntien yksiöiden hälytyksiin lähtö ja vahvuudet. 5. ÄLYPUHELINTEKNIIKKAAN pohjautuva hälytyskokeilu Varsinais-Suomen pelastuslaitoksessa päättyi sopimuksessa mainitulla tavalla keväällä 2016, joten asiaan liittyviä muita päätöksiä ei ole ollut tarvetta tehdä. 4. 75 • PALOKUNTALAINEN 35 10. EN ota kantaa, pitääkö hälytysjärjestelmän teknisesti olla yksitai kaksisuuntainen yms. Kokeilun kuluessa ilmeni mm. EN varsinaisesti tunne otsikossa mainittua kysymystä, vaan totean tässä ne toimenpiteet, jotka Varsinais-Suomen pelastuslaitos on suorittanut hälytysjärjestelmien kehittämisessä. PELASTUSHENKILÖSTÖN (ammattihenkilöt, sopimuspalokuntalaiset, muut pelastustoiminnassa avustamaan kykenevät tahot) hälyttämisjärjestelmä: MOBIILIDATAAN (ÄLYPUHELIMET) perustuva, kaksisuuntainen hälyttämisja ajantasainen henkilöstöresurssien seurantajärjestelmä, joka on varmistettu a) tekstiviestein (muut kuin älypuhelimet ja, jos mobiilidata tilapäisesti poissa käytöstä) ja b) virve-järjestelmän päätelaittein, joita on jokaisella palokunnalla käytössään erikseen sovittava määrä (esim. 4. tarve yhdistää kokeilussa ollut tuote kiinteämmin hätäkeskuksen tietojärjestelmään. sesta ja sen tulee olla aukoton siihen asti, kunnes yksiköt ovat vasteiden mukaisesti kohteessa. VIRANOMAISVERKON valmistelussa alkuvaiheen suunnitteluja rakentamiskustannukset katettiin aikoinaan valtion varoista. 2. Verkon ja päätelaitteiden käyttöön ottamisen jälkeen käyttökustannukset kohdentuivat käyttäjien (esim. PELASTUSLAITOSTEN osalta peruslinjaukset tähän kysymykseen on esitetty jo aiemminkin SM:n julkaisussa 47/2006: Pelastustoimen henkilöstön hälyttämisjärjestelmän kehittäminen. pelastustoimi) kustannettaviksi. Tässä puheena olevassa asiassa hälytysjärjestelmän kehittäminen ja käyttöönottaminen voisivat olla em. Älypuhelintekniikkaan pohjautuva kokeilu suoritettiin Magister Solutions Oy:n Secapp-tuotteelPALOKUNTALAINEN-LEHDEN EHDOTUS, joka pohjautuu sisäministeriön pelastusosaston asettaman työryhmän 2006 tekemään raporttiin:. kolme – viisi kappaletta). 3. Tehtävän vastaanottamisen jälkeen tehtävän seuranta voidaan hoitaa ao. JÄRJESTELMÄ on osa hälyttämiskokonaisuutta ja siihen liittyy kiinteästi viranomaisradioverkko ja sen toiminnallisuudet. Kokeiluaika oli kevät 2016. Varsinais-Suomen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä on linjaus, jonka mukaan kehittää sopimuspalokuntien hälytysvalmiutta kehitetään. Lisäksi on perusteltua, että käytössä olisi jatkuvasti kehittyvä malli (käyttöjärjestelmiä ja -liittymiä voi toki olla useita), jonka yhteydet ja toiminta rakennetaan yhteiskunnan häiriöja poikkeusolojen näkökulmasta tarkasteltuna. PELASTUSPÄÄLLIKKÖ JUHA VIRTO, VARSINAIS-SUOMEN PELASTUSLAITOS 1. mallin mukaisia. TERMI ”hälyttäminen” on jo sinällään sellainen, jonka mukaan hälytysjärjestelmän toiminta, toiminnan nopeus ja varmistaminen, tietosuojaus ja helppokäyttöisyys käyttäjän osalta pitää olla suunnittelun keskiössä. (sisäministeriö koordinoi yhdessä Liikenne ja Viestintäministeriön kanssa) huomioiden mm. Varsinais-Suomen pelastuslaitos ei myöskään osallistunut/ osallistu yrityksen tuotteen markkinointiin tai mainontaan
Uhkatilannekoulutus uudistuu TEKSTI PEKKA KOIVUNEN TAUSTASELVITYS ARTO PAPUNEN KUVAT DEPOSITPHOTO 36 PALOKUNTALAINEN • 75. Väkivaltaan varaudutaan Palomies kokee väkivallan uhkaa tai suoranaista väkivaltaa hyvin harvoin suorittaessaan sammutusja pelastustehtäviä. SPPL:n väkivaltaja uhkatilanteisiin varautumisen parantamiseen tähtäävä hanke on käynnissä. Ensihoitoja ensivastetehtävissä uhkatilanteen todennäköisyys on huomattavasti suurempi
Tarkoituksena on kouluttaa pelastuslaitoskohtaisia kouluttajia, jotka voivat hyödyntää koulutuspakettia pelastuslaitoksen koulutussuunnitelmien ja tarpeiden mukaisesti. • Pyydä potilasta istumaan. Suomen Palopäällystöliitto huolehtii kouluttajien koulutuksesta, materiaalin jakelusta sekä kokoaa valtakunnallista tietoa, käytäntöjä sekä materiaalia aiheen tiimoilta. Uhkaavan väkivaltatilanteen hoitaminen vaatii psykologiaa, pelisilmää ja joskus myös voimaa. Muista Virven käyttömahdollisuudet. 75 • PALOKUNTALAINEN 37 P elastushenkilöstön varautuminen uhkatilanteiden varalle vaihtelee pelastuslaitoksittain. Hankkeen tulokset alkavat näkyä kentällä vuoden 2017 aikana. • Ota yhteys poliisiin heti, kun se on mahdollista. • Älä vähättele potilaan asiaa. • Anna potilaalle aikaa rauhoittua ja kuuntele häntä. • Ole rauhallinen ja selkeäsanainen. • Älä itse ryhdy väittelemään äläkä uhkaile potilasta. • Varmista, että pakenemistiesi on vapaana. Joulukuussa järjestetään ensimmäinen aineistoperehdytys kouluttajille Helsingin pelastuslaitoksen osaamiskeskuksessa. Vakuuta potilaalle, että olet hoitamassa hänen asiaansa. Monet tällä hetkellä olevista materiaaleista ovat kuitenkin monilta osin hyviä ja tarvetta kokonaan uuden koulutusmateriaalin laadintaan ei ole. LÄHDE ENSIHOIDOSTA PÄIVYSTYSPOLIKLINIKALLE -KIRJA, SIVU 622. • Kun olet väkivaltaisen potilaan luona, seiso poikittain, sillä se herättää hänessä vähemmän uhkaa. Suomen Palopäällystöliitto, Iso Roobertinkatu 7 A 5, Helsinki, puh. • Älä kiirehdi. • Pidä omat kätesi aina esillä, kun seisot tai istut. • Jos potilas uhkaa aseella, suostu heti hänen vaatimuksiinsa. Heillä on pitkä historia pelastustoimen uhkatilannekoulutusten parissa. KOULUTUSPAKETIN ON tarkoitus tarjota materiaali päivän mittaiselle koulutukselle niin, että aamupäivä koulutuksesta on luento-oppimista ja iltapäivä harjoittelua. Palopäällystöliiton hallinoima ja PSR:n rahoittama hanke saattaa pelastusalan väkivaltaja uhkatilannekoulutuksen ajan tasalle sekä yhdenmukaiseksi ja laadukkaaksi koko Suomessa. Kohderyhmänä koko pelastusala Hankkeessa kootaan yhteen ja hyödynnetään pelastustoimessa jo olemassa oleva uhkatilanteiden koulutusmateriaali sekä yhdenmukaistetaan ja luodaan työturvallinen ja alan erityispiirteet, sidosryhmien toiminta sekä lainsäädännön huomioiva materiaali. Koulutuspaketti on kouluttajien käytettävissä ja yhdenmukaistaa pelastustoimessa toteutettavia väkivaltaja uhkatilannekoulutuksia. (09) 2522 9200, toimisto@sppl.fi, www.sppl.fi Väkivaltaja uhkatilannekoulutukset: Aineistoperehdytys kouluttajille 14.12.2016 klo 9–16 Viimeinen ilmoittautumispäivä 30.11.2016 Pelastuskoulu, Helsingin pelastuslaitoksen osaamiskeskus, Helsinki Väkivaltaisen potilaan kohtaaminen ensivastetehtävällä. Liitto vastaa myös koulutuspaketin päivittämisestä näiden pohjalta tarpeen mukaan. VÄKIVALTAJA uhkatilannekoulutuksia toteuttaa tällä hetkellä monet tahot monenlaisilla materiaaleilla eikä pelastustoimessa toteutettavissa väkivaltaja uhkatilannekoulutuksissa ole valtakunnallista yhtenäisyyttä. Kohderyhmänä ovat pelastusalalla työskentelevät, alan opiskelijat sekä sopimuspalokuntalaiset, jotka tehtävissään kohtaavat mahdollista väkivallan uhkaa. Alustavina sisältöinä koulutuksissa ovat: • TYÖTURVALLISUUS pelastusalalla, työnantajan sekä työntekijän vastuut ja velvollisuudet (suppeasti) • UHKATILANNE / väkivalta käsitteenä • VÄKIVALLAN yleisyys pelastusalalla • VÄKIVALTATILANTEIDEN ennaltaehkäisy ja varautuminen • UHKATILANTEITA koskeva lainsäädäntö (hätävarjelu, pakkotila, jokamiehen oikeudet, mielenterveyslaki, potilaslaki) • SUOJAVÄLINEET ja niiden käyttö (Virve, suojaliivit, valaisimet) • UHKATILANNETAKTIIKKA (ajoneuvon sijoittelu, potilaan kohtaaminen, ovi/ porrastyöskentely) LISÄTIEDOT Tero Ihatsu, Juha Höök ja Sami Kerman. SPPL kouluttaa kouluttajat Hankkeen projektityöntekijänä toimii palomies Tero Ihatsu ja työtä ohjaa paloesimies Juha Höök. Koulutussisältöä voidaan hyödyntää pelastuslaitosten sisäisen koulutuksen sekä sopimuspalokuntien viikkoharjoituksien lisäksi osana työturvallisuuden perusopetusta alan oppilaitoksissa. • Pyydä väkivaltaisen potilaan saattajia ja muuta väkeä poistumaan. Suomen Palopäällystöliiton ”Väkivaltaja uhkatilannekoulutukset” -hankkeella kootaan koulutuspaketti hyviksi havaituista sosiaalija terveystoimen, pelastustoimen ja poliisin käyttämistä koulutusaineistoista. • Huolehdi ensiapuja muusta elvytysvalmiudesta. • Anna potilaan kertoa tilanteestaan. • Varmista, ettet ole yksin. • Järjestä väkivaltaisesti käyttäytyvän potilaan ympäristö turvalliseksi ja poista kaikki mahdolliset tavarat, joita hän voi käyttää lyömäaseena. Tärkeintä on, että tehtäviä hoitavilla on valmiit mallit tilanteiden varalle
Hälytysalueeseen kuuluu varokohteita, mutta ongelmia ei ole toistaiseksi ollut. PORNAINEN – Lähinnä tilanteet ovat olleet sellaisia, että sanallisesti humalapäissään asiakas tai hänen kaverinsa samassa asunnossa ovat alkaneet räyhäämään erilaisista asioista, mutta niistä selvitty puhumalla. LAVIA – Lavian ensivasteella ei ole ollut uhkaavia tilanteita. Jouduin pakenemaan.”. Kohteeseen ei mennä ennen kuin poliisi on paikalla. Uhkatilanteet ensivasteessa vai onko niitä. Häke, L4 ja paikalle tulossa oleva sairaankuljetus ohjeisti meitä noudattamaan ohjeita. Vastausmäärä ei ole tilastollisesti riittävä, mutta antaa kuitenkin yleiskuvan tilanteesta suurten asutuskeskusten ulkopuolella. MUHOS – Viime vuosina ei ole ollut mitään uhkatilannetta. NURMO – Olemme osallistuneet muutamiin ampumisja puukotustilanteisiin, joissa olemme toimineet poliisin ohjeiden mukaan. Pikakysely:. PIELAVESI – Täällä ei ole ollut yhtään uhkatilannetta, missä olisi suoraan uhattu henkilöstöä. Palokunnat edustavat maaseutumaisten kuntien ja taajamien tilannetta. Normaalit viikonlopun kädenväännöt olemme omaksuneet jo tehtävien hoitamisessa, joten todellisia uhkatilanteita Nurmossa ei ole ollut. Ensivastehenkilöstöä kohtaan nyrkkitappelua ei ole ollut. 38 PALOKUNTALAINEN • 75 HALIKKO – Tietooni ei ole tullut ensivasteyksikkömme toiminta-aikana (2010 ->) väkivaltauhkatilanteita. Normaaleissa ensivastehälytyksissä olemme muutaman kerran joutuneet nurmolaisen painipitäjän perinteen mukaisesti lievästi painimaan. Yhden kerran tapahtui tämä: ”Kohteessa oleva potilas oli harhainen ja hyökkäsi päälleni. Toiminta-alueemme on vanhusvoittoista, jolloin uhkatilanteita on erittäin harvoin. KIHNIÖ – Keskustelimme tilanteista ja kukaan ei muistanut mitään vaaratilannetta ensivastekeikoilla. On tietysti ollut keikkoja, missä meille on ilmoitettu etukäteen varokohteista tai henkilöistä, mutta kohteessa kaikki on mennyt kuitenkin ilman välikohtauksia. Useampi vuosi sitten on ollut muutama puukolla uhkailu poliisien ollessa etäällä. Kohteissa on ollut aseita eteisessä, esimerkiksi metsästyskivääri tai puukkoja pöydällä, mutta ensivastehenkilöstön sijoittelulla olemme turvanneet sen, että potilas tai muut eivät ole päässeet niihin käsiksi. Viimeisin tilanne meillä oli nyt syksyllä kun epäiltiin kohteessa olevan ampuma-aseita. LAPINJÄRVI – Uhkatilanteissa on meillä ohjeistus. Mietimme tätä yhdessä puolivakinaisten kanssa ja kukaan ei ilmoittanut kohdanneensa suoranaista uhkailua. Todettiin, että ei ollut sattunut tällä vuosikymmenellä. Uhkatilannekoulutusta on suunniteltu pidettäväksi, mutta toistaiseksi tälläistä ei ole vielä järjestetty. OULAINEN – Ensivasteessa ei ole sattunut uhkatilanteita, virka-apu tehtävissä on ollut potentiaalinen mahdollisuus. Nämä tilanteet ovat olleet lähinnä vihaisen tai päihtyneen asiakkaan kanssa käytyjä alkutilanteita, jotka on nopeasti saatu rauhoitettua. Kysyimme kymmenen sopimuspalokunnan edustajalta palokunnissa koetuista uhkatilanteista. PUNKAHARJU – Kävin asiaa läpi ensivasteryhmäläisen kesken oliko meillä sattunut uhkaavia tilanteita tehtävillä. Kevyen karhunpainin jälkeen kohdehenkilö riisti ensivastetakkini aggressiivisesti päältäni. Suoritamme noin sata ensivastetehtävää vuodessa
Defusingissa purettavat pommit virittyvät salakavalasti ihmismieleen kun joudutaan kohtaamaan hätää sekä kamppailemaan oman psyykkisen ja fyysisen suorituskyvyn äärirajoilla. Henkisen ja eettisen toimintakyvyn haasteiden kanssa punnertelussa ollaan puolustusvoimissa vielä hieman edellä pelastusalaa, vaikka uraauurtavat ”pomminpurkajat” ovat tälläkin alalla tehneet hyvää työtä vuosikymmeniä. Joka päivä Yhdysvalloissa keskimäärin 22 sotaveteraania riistää hengen itseltään. PELASTUSALANKIN SANASTOSSA paikkansa vakiinnuttanut termi defusing tarkoittaa sananmukaisesti pommin purkamista. HAASTE POHJAUTUU synkkään lukuun. Edu Kettunen laulaa arkisesti ”Pomminpurkajan maanantaista”, työviikon ensimmäisestä päivästä. Traumatisoitumiselle altistava työskentely äärimmäisissä sotaisissa olosuhteissa johtaa valitettavan usein posttraumaattiseen stressihäiriöön, tuhoisin seurauksin. Kyseessä ei ole tehtävä koodilla 444B tai 050, vaan yksinkertainen purkukeskustelu kuormittavaan tehtävään osallistuneiden kesken, jolla yritetään lievittää traumaattista stressiä ja Pomminpurkajan maanantai jälkireaktioita. Jopa hullunkurisimmat stressireaktiot voivat palvella selviytymistämme kun hyväksymme ne. 75 • PALOKUNTALAINEN 39 LINGOTTUA YKSIKÖNJOHTAJA, PAPPI JAAKKO LINKO STUDIO HÄRMÄ VIDEOIN JA jaoin sosiaalisessa mediassa etunojapunnerruksiani, 22 toistoa 22 päivän ajan. Uskallan väittää, että jokainen meistä kohtaa ja kokee traumaattista stressiä pelastustoimen tehtävien yhteydessä. AMMATTITAITOISIMMANKIN SOTILAAN on hyväksyttävä alttiutensa taistelustressille. HILJATTAIN KERTAUSHARJOITUKSISSA poikkeusolojen tehtävässäni sotilaspappina henkisen huollon asioiden esillä pitäminen nousi jälleen keskiöön. Välittömästi traumaattisen tehtävän jälkeen toteutettu defusing auttaa jäsentämään tapahtunutta, normalisoi kokemuksia ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Henkisen huollon edistäminenkin pelastusalalla on vasta hyvässä alussa, paljon punnerruksia tarvitaan vielä. Ammattitaitoisimmankin sotilaan on hyväksyttävä alttiutensa taistelustressille.”. Sain haasteen, joka liittyi asioihin, joiden puolesta muutenkin ”punnertelen”. Pienellä perehdytyskoulutuksella jokaisen ryhmänjohtajatehtävissä toimivan ammattilaisen tai sopimuspalokuntalaisen tulisi mielestäni pystyä havaitsemaan tarve jälkihoidolle ja toteuttamaan defusing johtamalleen joukolle. Tartuin tilaisuuteen haastaa facebook-kavereitani mukaan, pitämään esillä posttraumaattisen stressin vaaroja ja traumaattisten tilanteiden jälkihoidon merkitystä. PSYYKKISET KRIISIT tai traumaattinen stressi eivät sinällään ole negatiivisia ilmiöitä. Traumaattinen stressi vaanii myös jokaista pelastusalan tai ensihoidon parissa työskentelevää kokemuksen pituudesta tai koulutustasosta riippumatta
40 PALOKUNTALAINEN • 75 VESIHUOLTO OSA 3 TEKSTI ARTO PAPUNEN KUVAT KYMENLAAKSON PELASTUSLAITOS Kymenlaaksossa suunnitellut vaahtoiskut Riskikohteiden sammutustehtävien varalta Kymenlaakson pelastuslaitos on varautunut etukäteen suunnitelluilla vaahtoiskuilla.
– Nyrkkisääntönä on, että kun käytössä on tuhat litraa vaahtoa, niin iskuun tarvitaan lisäksi kolme-neljä säiliöautollista vettä. Vaahtoisku 2 kootaan tilanteen mukaan ja se on toimintavalmiina noin 60 minuutin kuluessa hälytyksestä. Kyseessä olevalla vaahtoiskulla voidaan laskennallisesti arvioituna sammuttaa maantiellä säiliöauton öljytai kemikaalipalo tai rautateillä yksittäinen junavaunupalo, kertoo pelastuspäällikkö Ilpo Tolonen Kymenlaakson pelastuslaitokselta. Kemikaalien ja öljytuotteiden suurpaloja varten on kehitetty Kymenlaaksossa jo lähes 30 vuotta sitten vaahtoisku 2, jota kehitetään riskien myötä. Alueella on myös useita kemikaaleja ja öljytuotteita käsitteleviä ja varastoivia Seveso-laitoksia. Kaksi muuta kemikaaliratapihaa sijaitsevat Kotkassa ja Haminassa. Vesi otetaan joko satamien tai ratapihojen kiinteistä järjestelmistä tai luonnonvedenottopaikoista. Tällä hetkellä Kymenlaaksossa on meneillään vaahtoiskujen päivitys, joka valmistuu syksyllä 2016. – Tavallisissa säiliöautoissa olevilla vaahdoilla voidaan toteuttaa vaahtoisku 1 työvuorojen tai sopimuspalokuntien voimin, eli jokainen säiliöyksikkö, jossa on noin 1 000 litraa vaahtoa voi toteuttaa vaahtoisku 1:n. Tämän lisäksi vaahtoa on varastoituna kuution säiliöissä. Vaahtoisku 2:sta varten on vaahtoa useammassa yksikössä: Kotkassa KY104:ssa 9 000 litraa, Haminassa KY234:ssa 10 000 litraa sekä Kouvolassa KY504:ssa 6 000 litraa. Esimerkiksi käytettäessä yhtä 1 250 l/min vaahtoputkea iskun kesto hiilivetypaloissa vaahdolla on 26 minuuttia. Näiden lisäksi Kymenlaaksossa on kolme kemikaaliratapihaa, joista Kouvolan ratapiha on riskeiltään suurin. Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Ilpo Tolonen.. Suuret virtaamat tarvitsevat suuriläpimittaisia letkuja Lisävesilinjat tehdään 110 tai 150 millimetrin paloletkuilla. Lisävesi otetaan joko säiliöautoista tai vesiasemista. (säiliön tilavuus on 10 000 l). 150 millimetrin paloletkua on Kotkan päivystysalueella letkuautoissa ja asemilla yhteensä 2,5 kilometriä, myös 110 millimetrin letkukalustoa on viisi kilometriä. Iskun kesto riippuu valittavasta tykin kärjestä. 75 • PALOKUNTALAINEN 41 K ymenlaakson pelastuslaitoksen alueella on kaksi valtakunnallisesti merkittävää kemikaalija öljysatamaa, jotka sijaitsevat Kotkassa ja Haminassa. Vettä kuluu silloin 32 500 litraa. Vaahtoisku I voidaan toteuttaa yhdellä tai kahdella vaahtotykillä ja usealla eri vaahtoputkella tai sumukärjellä
– Uusi 2014 voimaan tullut päivitetty SFS 3357 standardi kiristi vaahdotusmääriä huomattavasti. Vesiliukoisten palavien nesteiden vallitilapaloissa määrät kasvoivat jopa puolella 10-12 l/min/m 2 ja säiliöpaloissa yli puolella 12-16 l/min/m 2 vallitilan ja säiliön koosta riippuen. 80-luvulla Poitsilan ratapihalla paloi ja palo saatiin sammumaan silloin vedellä. Tolonen sanoo, että selvityksiä ei onneksi ole tarvinnut käyttää monessakaan hälytystilanteessa vuosien varrella. 42 PALOKUNTALAINEN • 75 Kiinteän vesiputkistosta tehtyjen selvitysten lisäksi Karhulan ja Kotkan VPK:oiden asemille sijoitetuista säiliösammutusautoista löytyy isompi LK-6000 pumppu, jolla saadaan imettyä 6 000 litraa vettä minuutissa. Palo sammui nopeasti kun vesilinja valmistui ja tykkisammutus käynnistettiin, Tolonen muistelee. Tällä vuosikymmenellä oli myös pieni säiliöpalo Haminassa. Säiliön sammutusaika nousi 60 minuuttiin, vallialueiden sammutusaika pysyi 30 minuutissa. Kotkan yksiköiden saavuttua palopaikalle tulessa oli vain yksi vaunu ja kaksi viereistä syttymässä. Vaahtoisku 2:ssa oli tuolloin neljää vesivaahtotykkiä; 2x3 000 l/min ja 2x1 250 l/ min. Vastasin Poitsilan palossa vesilinjan teosta metsikön läpi merestä palopaikalle. Palavan nesteen varastolla piti olla vaahtonestettä joko suurimman säiliön 55 minuutin sammutukseen tai suurimman vallialueen sammutukseen. Kun vesilinja saatiin valmiiksi tulessa oli jo viisi vaunua. Palossa käytettiin yhtä 1 250 l/min vesivaahtotykkiä ja vaahtosäiliöautoa, jossa oli vaahtoa 10 000 litraa. – Vainikkalan säiliövaunupalo 2000-luvun taitteessa sammui vaahtoisku 2:n yhdellä putkella. Näiden aikojen perusteella lasketaan vaahdon tarve, päättää Tolonen. Tolonen jatkaa, että vaahdotuksen litramäärä/m 2 määräytyi jo aiemminkin SFS standardin 3357 mukaisesti. Vastaavasti palokunnan piti varautua sen mukaisesti. VESIHUOLTO OSA 3 Selvityksiä ei onneksi ole tarvinnut käyttää monessakaan hälytystilanteessa vuosien varrella.”. Sen lisäksi Karhulan VPK:lta löytyy suurtehopumppu peräkärryllä kuljetettavana
Pori, 5. AUTOMAATTI: ”Hätäkeskus Turku, paina yksi, jos haluat puhua naispuolisen päivystäjän kanssa. Erica ei osaa sanoa mitään. Paina kaksi, jos haluat puhua miehen kanssa.” Painoin 1. 112-järjestelmä näyttää, että olette Tampereella ja paikannus tukiasemien perusteella näyttää, että olette Turussa. Ericaan nämä valinnanvapausominaisuudet saadaan kuulemma vuonna 2018, kun se vihdoin otetaan käyttöön. Turku ja 6. 75 • PALOKUNTALAINEN 43 LÄMPÖKAMERAMIES POSTIA LÄMPÖKAMERAMIEHELLE Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen lampokameramies@hotmail.com LÄMPÖKAMERAMIEHEN MUKAAN pelastustoimeen on saatava valinnanvapaus, jos kansalainen saa jatkossa itse valita sosiaalija terveyspalvelutkin. ENSIMMÄINEN PELASTUSTOIMINNAN ketjussa on tietenkin numerovalinnanvapaus. AUTOMAATTI: ”Hätäkeskuslaitos, hyvää päivää! Valitkaa mihin hätäkeskukseen haluatte puhelunne yhdistyvän: 1. Kansalaisen on saatava valita, soittaako numeroon 005, 911 vai 112. Lisänumerot eivät olisi pahasta. NÄIN KÄVI, KUN TALONI SYTTYI PALAMAAN JA SOITIN HÄTÄPUHELUN: Valitsin vanhasta muistista 005. Minne haluatte hälytysmuodostelman tulevan?” MINÄ: ”Vaikka Tampereelle.” HKP: ”No niin, lähetetään siis hiilidioksidisammuttimilla varustettu ammattipalokunnan yksikkö osittaisena hälytysajona Tampereelle.” MINÄ: ”Kiitos paljon!” AUTOMAATTI: ”PAINAKAA yksi, jos haluatte osallistua kyselyymme koskien saamanne palvelua ja valinnanvapautta. Kuopio, 3. Painakaa kaksi, jos ette halua.”. Henkilökunnan Valinnanvapaus pelastustoimeen – nyt! koulutus ja beta-versio on jo käytössä Turun hätäkeskuksessa. Vaasa” Painoin 5. HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄ (HKP): ”Turun hätäkeskus, miten voin palvella?” MINÄ: ”Taloni palaa, lähettäkää palokunta, kiitos!” HPK: ”Saisko olla ammattipalokunta vai sopimuspalokunta?” MINÄ: ”Laitetaan vaikka ammattipalokunta tällä kerralla.” HKP: ”Haluatteko talonne sammutettavan vedellä vai vaihtoehtoisilla menetelmillä?” MINÄ: ”Hiilidioksidilla, kiitos!” HKP: ”Laitetaanko yksikkö kohteeseen hälytysvai normaaliajona?” MINÄ: ”Saa tulla hälytysajona, mutta pillit pois kilometriä ennen, etteivät naapurin huomaa, että meillä palaa.” HKP: ”Haluatteko muodostelman säiliöyksiköllä vai ilman?” MINÄ: ”Ettekö kuullut, että haluan paloni sammutettavan hiilidioksidilla.” HKP: ”Niinpä. Niillä voisi määritellä, mihin hätäkeskukseen puhelu yhdistyy ja millaisen hätäkeskuspäivystäjän kanssa soittaja kommunikoi. Oulu, 4. Kerava, 2
Nykyisen pelastuslain arkitodellisuudesta etääntyneet kirjaukset olisi ollut syytä jättää omaan arvoonsa. Sivutoiminen <> sopimushenkilö Näin aluksi. Perinteisesti juuri sopimuspalokuntien laaja verkosto varmistaa palveluiden laadukkaan saatavuuden muuallakin kuin asutuskeskuksissa. voimavarojen käytön tehostaminen ja palvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen. Uusi lakiehdotus pelastustoimen järjestämiseksi ei tuo minkäänlaista valaistusta siihen, muodostavatko sopimuspalokunnat rakenteellisen osan pelastustointa vai ei. Ja mikä on yksittäisten sopimuspalokuntalaisten asema oikeasti.. Siitä huolimatta lakiehdotus ei käytä kyseisestä ilmiöstä vakiintunutta termistöä eikä toisaalta myöskään myönnä, että asia olisi juuri näin. 44 PALOKUNTALAINEN • 75 K un pelastustoimi perusmuokataan uuteen uskoon, olisi ollut perusteltua katsoa alaa hieman laajemmin. Suomalaisen pelastustoimen käytännön rakenteessa sopimuspalokunnat, perustuvat ne sitten henkilökohtaisiin sopimuksiin tai yhteisösopimuksiin, muodostavat aivan keskeisen operatiivisen resurssin. Tiedetään, että epämääräisyydestä johtuva näkymättömyys on ollut omiaan haittaamaan sopimuspalokuntatoimintaa kentällä, mikä näkyy esimerkiksi jatkuvuuden hankaloitumisena, ensiminuuttien johtovastuissa yms. Mutta eivät ehdotuksen puutteet siihen jää. Nykyinen pelastuslaki ei sitä tunnusta, mikä on johtanut operatiivisen sopimuspalokuntatoiminnan julkiseen marginalisoitumiseen. Edellä sanottu ei ole huuli, vaan monen kansalaisen suusta kentällä kuultu ihmettely. Nyt on siis paikka virheellisen tietämyksen ja väärinkäsitysten kitkemiseen. Asutuskeskuksissa sopimuspalokunnat taas muodostavat operatiivisen toiminnan kuormitushuippuja tasaavan puskuriresurssin. Lausunnolla kiertävässä lakiehdotuksessa toki todetaan, että sopimuspalokuntia ”voidaan käyttää” (hyvä, ettei suoranaisesti kielletä :), mutta todellisuus jäänee muille kuin alan ihmisille epäselväksi. Lausunnolle on päästetty lakiehdotus pelastustoimen järjestämisestä, jossa on sopimuspalokuntatoiminnan todellinen rooli jätetty määrittelemättä. Näin kaikilla nykyisillä pelastustoimen alueilla. Oikea paikka pelastustoimen totuudenmukaiseen määrittelyyn olisi tietenkin pelastustoimen järjestämislaissa, ei niinkään sen perusteella muokattavassa pelastuslaissa. Pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on mm. Kauniita ajatuksia. Joidenkin laskelmien mukaan jopa alan kustannustehokkaimman sellaisen. Marginalisointi uhkaa jatkossakin Näyttää siltä, että marginalisoitumisen annetaan tietoisesti jatkua. Sopimuspalokunnat keskeinen operatiivinen resurssi, mutta... Puhutaan mieluummin toisaalta pelastuslaitoksesta ja toisaalta sitten ”vapaaehtoisista” eikä todellisesta operatiivisesta perusresurssista. Vanhaa kunnallista perinnettä noudattaen uusi lakiehdotus Sopimuspalokuntien rooli on epäselvä Sopimuspalokuntia ”voidaan” käyttää palvelutuotannossa... ”Mihin tarvitaan sopimuspalokunta, kun pelastuslaitos (tai pahimmassa tapauksessa ’oikea palokunta’) hoitaa?”
75 • PALOKUNTALAINEN 45 TEKSTI SILVIO HJELT KUVITUS DEPOSITPHOTO JA ANNA BROHOLM
Onko silloin kyse edes työsuhteesta. Sivutoimi voi olla sivuvirka, mutta yhtä hyvin se voi olla mikä tahansa muu työ, jonka tekijä ei saa siitä päätuloansa. Tämä olisi syytä viimeistään tässä vaiheessa tunnustaa, ihan laissa. Äsken kävi ilmi, että monelta palokunnalta onkin jäänyt työnantajan lakisääteinen tapaturmavakuutus maksamatta. Samaa työtä tehdään, olennaisesi samoista lähtökohdista, kummassakin tapauksessa nimenomaan etenkin moraalisesti sitovaan sopimukseen vedoten. Mikä on sivutoimisesti pelastustyötä tekevän sopimuspalokuntalaisen asema ja rooli pelastustoimessa?. On vaikea kuvitella, että tosiasioiden tunnustaminen nakertaisi kenenkään egoa niin paljon, että sen varjossa tyydytään tietoisesti heikkoon esitykseen. 46 PALOKUNTALAINEN • 75 siis puhuu toisaalta ”sivutoimisista” ja toisaalta ”sopimuspalokunnista”, aivan kuin vapaaehtoishenkilöstön kesken olisi muuta olennaista eroa kuin työsuhteen hallinnointitapa. Kun päättäjille ei anneta kaikin puolin täydellistä oikeata tietoa pelastustoimen todellisesta rakenteesta, ei voida olettaa, että vajaatietämykseen perustuvat päätöksetkään olisivat mahdollisimman hyvät. Työsuhteen osalta ongelma yksinkertaisesti poistuisi toteamalla, että sopimuspalokuntalainen katsotaan pelastustyötä tehdessään olevan työsuhteessa verrattavassa suhteessa pelastuslaitokseen (yhteiskunnallehan se pelastustyö tehdään, eikä jollekin yhdistykselle, ja kaiken lisäksi työ tehdään aina viranomaisen muodollisella johdolla, joten työantajavastuun lopullinen kantajakin on varsin selvä). Työsuhteesta seuraa työnantajan velvoitteita. Hyvä niin, koska kyse olikin operatiivisen suunnittelun eräästä itsestäänselvyydestä, jota vaan ei ole (pelastustoimen alueeltustoimessa. Toisaalta, operatiivisten seikkojen täsmentäminen ei taida niinkään kuulua yleisen tason järjestämislain piiriin, eikä sopimuspalokuntien tehokkaampaa käyttöäkään voida kaikkialla noin vain implementoida, ilman joitakin täydentäviä vetoja. Onko asialla merkitystä. Pelastusalan sivutoimista jotkut sopimuspalokuntalaiset eivät saa tuloja lainkaan. Ota nyt sotkusta selvää! Sekasotku lainsäädännön seuraus Pelastusalan keskeisen resurssin asemasta vallitseva sekasotku perustuu nykyisen lainsäädännön ilmeisiin puutteisiin ja listamis-roadshowssa viisitoista vuotta sitten kerran näytettyä kalvoa lukuun ottamatta) uskallettu lausua ääneen. Alueellisen pelastustoimen puitteissa on toisaalta jo nähty, että järjestämislakiehdotuksen toivomusluontoiset haaveet sopimuspalokuntatoiminnan tehostamisesta jäänevät haaveiksi, ellei nykyistä tehokkaampia keinoja kehittämiseen ole lakiin oikeasti kirjattu. Ja jos palokuntasopimus on jäänyt huonoksi, niin seurauskaan ei ole yllätys. Ja jos onkin työsuhde, niin kuka on työantaja. Sopimuspalokuntien käytön tehostaminen Jonkinlaiseksi ”syötiksi” kesällä liikkeelle päästettyyn luonnosversioon sisällytetty pohdinta sopimuspalokuntien operatiivisen roolin tehostamisesta on lausuntoversiosta poistettu. Ja koska kyse on erityisen kustannustehokkaasta pelastustoimen osasta, niin siitä huolehtiminen on katsottava lainsäätäjänkin velvollisuudeksi. Vai onko sittenkin. Työsopimuslakihan ei todellakaan ole rakennettu sopimuspalokuntatoimintaa varten. Ja jossain määrin jatkuvuudenkin kannalta. Siis yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. On, erityisesti joidenkin vastuiden kuten johtosuhteiden ja työhyvinvoinnin järjestämisen kannalta. Mutta tietenkin, jos työsuhdetta ei ole, niin työnantajan velvoitteitakaan ei ole. Ihan vaan täsmennyksenä: Sivutoimella tarkoitetaan tässä sanan vakiintuneen käytön (lähde: Nykysuomen sanakirja) mukaan ”toimi, jota joku hoitaa päätoimensa ohella”, jolloin toimen määrittely taas on ”tehtävä, työ, toiminta”. Aluksi tietenkin toteamalla sopimuspalokuntien välttämättömän olemassaolon, sitten selkeästi määrittämällä niiden ja sopimushenkilöstön suhde pelastuslaitokseen ja lopuksi velvoittamalla pelastuslaitoksia ihan oikeasti huolehtimaan sopimuspalokunnistaan. Siksi pelastustoimen järjestämislaki olisi myös oikea paikka tulkintojen tarpeen poistamiseen. Työsuhde vaiko eikö Pähkinänkuoressa voisi kysyä, mikä on sivutoimisesti pelastustyötä tekevän sopimuspalokuntalaisen asema ja rooli pelasniistä johtuviin erilaisiin tulkintoihin. Syistä voi toki saivarrella, mutta perussyy on ilmeinen: työsuhteeseen liittyvät alati muuttuvat kommervenkit ovat monelle palokuntayhdistykselle varsin kaukana ydintoiminnoista. Näin ainakin asiakkaan eli veronmaksajan silmin katsottuna. Yritä siinä nyt sitten pienillä resursseilla palokuntaa pyörittää. Tosiasioiden tunnustamisen vaikeus Ilman sopimuspalokuntia yhteiskunta ei tule mielekkäällä tavalla toimeen. Voiko ihan oikeasti riippua siitä, minkä mallisen hallinnon puitteissa sopimuspalokuntatyötä sivutoimisesti tehdään
Myöskään pelastustoimen kehittäminen ei tällaisessa ympäristössä onnistu. Menojen nousu tulee puolittaa 0,9 %:in. Menojen nousu on viime vuodet ollut noin 1,8 % vuodessa. On hyvin valitettavaa, että nyt näkyy kyläpolitikoinnin skaalautuminen maakuntapolitikoinniksi. Pelastustoimen kehittämiseen ja operatiiviseen toimintaan on varojen riitettävä. Valtiomiesmäinen ajattelu kunniaan Suomi ei tarvitse itsekkyyttä ja kotiin päin vetämistä, vaan sen ymmärtämistä, etteivät ylimääräiset himmelit aiheuta muuta kuin tarpeetonta rahankulua. Oma vaalipiiri, erilaiset valtapyrkimykset ja maakuntapolitikointi kannattaa laittaa syrjään ja nähdä asia koko Suomen ja Suomen pelastustoimen edun mukaisesti. Kansalaisten saamat pelastustoimen palvelut halutaan säilyttää koko maassa. 75 • PALOKUNTALAINEN 47 VILLIMIES Isto Kujala VILLIMIES OLEN ENTISEN sisäministerin, nykyisen valtiovarainministerin ja Kokoomuksen puheenjohtajan kanssa samaa mieltä. Pelastustoimi ei voi pysähtyä kehittymättömyyden tilaan. Pelastustoimea tulee samalla voida kehittää ja siksi hallintoa on voitava keventää. Ensihoito ja pelastustoimi voidaan toteuttaa tehokkaasti viidellä alueella. Tällainen välinpitämättömyys ja vastuuttomuus kaataa koko Suomen talouden. Jos monet hallinnot halutaan säilyttää ja päätös muuttuu useammaksi kuin viideksi alueeksi, olemme suurten ongelmien edessä. Se on pelastustoimen tulevaisuutta ajatellen hyvä ja palvelut turvaava vaihtoehto. Nyt on vielä mahdollisuus nähdä asia järkevästi ja turvata pelastustoimen palvelut. Siksi kannatettava ratkaisu on viisi pelastustoimen suuraluetta!. Orpo tietää hyvin talouden haasteet, toisaalta varmasti myös sen, että pelastustoimen pieniä toimintamenoja ei ole mahdollista nyt lisätä, vaan taloudellisesta tilanteesta johtuen menojen nousua on leikattava. Tällä on pärjättävä seuraavat kymmenen vuotta. 18 on liikaa – rahat eivät riitä Sisäisen turvallisuuden selonteossa todetaan, että pelastustoimen toimintamenot ovat nyt noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Viisi pelastustoimen suuraluetta – kannatettava vaihtoehto Vaikka suuralueet tuntuvat nyt haasteelta, uudistus kannattaa kuitenkin ottaa vastaan. Nämä kummatkaan eivät ole sukua valtiomiesmäiselle ajattelulle ja järkevälle kaikki kansalaiset huomioivalle yhteiskunnalliselle päätöksenteolle. Turussa, että hallituksen ratkaisu pelastustoimen alueiden määrään on viisi. Pelastustoimen palvelutason turvaamiseksi ja pelastustoimen kehittymisen varmistamiseksi, maahan ei tarvita enempää kuin viisi pelastustoimen suuraluetta. Emme voi pysähtyä kymmeneksi vuodeksi pyörittelemään vain hallintoa ja leikkaamaan kansalaisten pelastustoimen palveluja. Tämän kerrottuaan hän sanoi, että 18 aluetta ei olisi ollut hänen mukaansa mikään ratkaisu. Hän sanoi 7.4. Hallintoa ei kannata paisutella yhtään viittä useammaksi. Yhteisen strategiamme mukaan pelastustoimessa tulee kehittää kokonaiskuvaa yhteiskunnan riskeistä, samalla tulee kyetä jatkuvasti kehittämään riskejä vastaavaa valmiutta, siviilivalmiutta tulee yhteensovittaa, koko maassa on turvattava yhdenmukaiset palvelut, tietoisuus ja vastuu omasta turvallisuudesta on nykyistä paremmin tiedostettava, toimintatapoja pelastustoimessa on kehitettävä ja henkilöstön hyvinvointia on kehitettävä. Rahat eivät riitä ja tarpeettomat hallinnot syövät operatiivista toimintaa, jota on pakko leikata
• Laki sallii yleisten teiden ylittämisen ja siltä pois ajamisen. Polariksen mallistoon kuuluu yli 30 erilaista maastoajoneuvoa. LÄHDE TEKNISEN KAUPAN JA PALVELUIDEN YHDISTYKSEN MAASTOAJONEUVOYHDISTYKSEN JULKAISU KÄYTÖN JA TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUKAAN MÖNKIJÄT LUOKITELLAAN KAHTEEN PÄÄLUOKKAAN: • MAASTOMÖNKIJÄÄ saa käyttää tiealueella vain poikkeustapauksissa. Mönkijöiden pääluokat Suomen lainsäädännössä mönkijät jakautuvat seuraavasti: maastoajoneuvo, nelipyörä (L7e), kevyt nelipyörä (mopoauto) (L6e) ja traktori (luokat T1 ja T3). • Yleisellä tiellä ajaminen edellyttää B-ajokorttia (maastoja katumönkijät) tai T-korttia (traktorimönkijät).. Eniten kasvava ryhmä on rinnakkain istuttavat ns. Myös Suomessa S&S-mallit ovat ottaneet jo noin 10 % osuuden kokonaismarkkinoista ja arviolta yli 20 % osuus saavutetaan parissa vuodessa. Liikenteessä saa liikkua myös T3-luokan traktoriksi hyväksytyllä mönkijällä. Brandt-Polaris Oy:n Polaris-mönkijämallisto oli esillä ja koeajettavana Vantaalla lokakuun alussa järjestetyssä tilaisuudessa. 80%) traktorirekisteröitäviin malleihin. Kysyntä on siirtynyt ei-rekisteröitävistä maastomalleista lähes täysin (n. Tietä ei kuitenkaan saa ajaa kuin poikkeustapauksessa, jos maasto on liian vaikeaa ajaa. • TIELIIKENTEESEEN rekisteröidyt mönkijät ovat keveitä nelipyöriä tai nelipyöriä. 48 PALOKUNTALAINEN • 75 KALUSTOKULMA Traktorimönkijät valtaavat alaa Mönkijämarkkinoilla muutosten aika SUOMESSA ON jo yli 100 000 mönkijää ja määrä kasvaa hyvää vauhtia. S&S-mallit, jotka ovat jo ohittaneet tavallisten mönkijöiden myynnin maailmalla
Rinnakkainistuttavat kasvattavat suosiotaan myös Suomessa. 75 • PALOKUNTALAINEN 49 KALUSTOKULMA Hyvinkääläisen Racing Rescue Finland Oy:n tapahtumissa käytettävä mönkijä. Esillä oli myös NATO-standardien mukainen maastokulkuneuvo.. Pasilalaisen pelastusalan lehden toimittaja vauhdissa
Det är dags för samarbete Alla lider av på okunskap baserat provokativt pratande och skivande.”. Den grundläggande målsättningen bör vara att man förstår det system som ligger som grund för vår väl fungerande operativa verksamhet som står sig bra även i internationell jämförelse. MELLAN YRKESMÄNNEN och avtalspersonalen har det i alla tider förekommit att misstroende och misstänksamhet mot varandra. För att en äkta samarbetsprocess till slut skall komma igång måste det bli ett slut även på dem. Negativa attityder baserar sig vanligen på okunskap och fördomar, och räddningsbranschens interna smutskastning utgör inget undantag. DET VIKTIGASTE FÖR en förbättring av förhållandena är korrekt kunskap och det att denna kunskap förmedlas till varje yrkesman och avtalsperson som jobbar på fältet. Motiverad kunskap som förmedlas utan lidelser är det starkaste instrumentet då det gäller att korrigera attityder. Det är säkert lättare att möta de förändringarna om räddningsbranschens folk ute på fältet inser att man sitter i samma båt på väg mot okända grynnor. Det är dags för det att sänkas ner i historiens glömska. ATT I STÄLLET för uppbyggnad ägna sig åt nedrivande är vansinne och strider mot alla parters intressen. Det är lätt att inleda ett riksomfattande samarbete på förbundsnivå eftersom det finns gott om förenande saker – även hot – som gäller båda sidor. En del av det som lagts på nätet under de senaste åren kan på goda grunder till och med kallas hatskriverier. För skattebetalare som inte är förtrogna med räddningsbranschen måste det komma som en överraskning att det förekommer så lite gemensamt övande med yrkespersonal och avtalsbrandkårister, kanske med undantag för några teatraliska och publicitetsinriktade storövningar. FINLANDS BRANDMANNAFÖRBUND SPAL är det samfund som mest heltäckande representerar yrkesmännen, medan Finlands Avtalsbrandkårers Förbund SSPL i sin tur verkar för avtalsbrandkårerna. DEN STORA FÖRVALTNINGSREFORMEN i Finland kommer med några års fördröjning att helt konkret påverka även räddningsväsendets fotfolk. Och detta trots att man på olycksplatsen jobbar tillsammans vid cirka 60 000 alarmuppdrag per år. Det behövs förbättringar även då det gäller det praktiska samarbetet. Det har tagit sig uttryck på många sätt, allt från lokalt munhuggande till skriverier i offentligheten, både i tidningar och nuförtiden särskilt på nätet. Då förvaltningen reformeras medför det obönhörligt även ändringar i den operativa verksamheten. Uppgiften brådskar. DET RÄCKER DOCK INTE med enbart ökande kunskap och attitydfostran. DET ÄR NU hög tid för de förbund som representerar räddningsbranschens verkställande aktörer att inleda ett samarbete på alla nivåer. DEN OFFENTLIGA BILDEN AV ett samfund utformas lätt på basen av vad de personer som representerar ytterligheterna gör och säger. Alla lider av på okunskap baserat provokativt pratande och skivande. På regional och lokal nivå finns det alldeles särskilt mycket att göra för att åstadkomma en äkta dialog. De här organisationerna har en nyckelposition då det gäller att förbättra förutsättningarna för samarbete mellan de 18 000 personer som jobbar på fältet och att korrigera de förvrängda attityderna. 50 BRANDKÅRISTEN • 75 BRANDKÅRISTEN LEDARE CHEFREDAKTÖR Pekka Koivunen I FINLAND SKÖTS räddningsbranschens operativa uppgifter av cirka fyratusen yrkesmän i huvudtjänst och cirka fjortontusen avtalspersoner. De sistnämnda är antingen medlemmar i en avtalsbrandkårsförening eller så står de i ett personligt avtalsförhållande till räddningsverket. Det ömsesidiga munhuggandet måste få ett slut, både på olyckplatserna, på brandstationerna och i offentligheten
Frågan: ”till vad behövs en avtalsbrandkår, då räddningsverket (eller i värsta fall ’den riktiga brandkåren’) sköter räddningen?” är inget skämt utan en förundran som man möter bland medborgarna ute på fältet. Och det skulle ha varit fog för att utelämna en del av den nuvarande räddningslagens verklighetsfrämmande skrivningar. Följderna kan ses i svårigheter med kontinuiteten, i ledningsarrangemangen under de första minuterna osv. Marginalisering hotar även i framtiden Det ser ut som om man medvetet kommer att låta marginaliseringen fortsätta. Trots det innehåller lagförslaget varken den terminologi som blivit praxis beträffande själva saken eller ett medgivande att sakerna skulle förhålla sig just såhär. I det förslag som är ute på remissrunda konstateras att räddningsverken ”kan anlita” avtalsbrandkårer vid sin tjänsteproduktion (bra att man inte direkt förbjuder det :), men verkligheten förblir nog oklar för andra än dem som verkar i branschen. Följande en gammal tradition från den kommunala tiden talar lagförslaget fortfarande om å ena sidan ”personal i bisyssla” och å andra sidan om ”avtalsbrandkårer”, alldeles som om det mellan de olika grupperna av frivilligpersonal skulle finnas andra väsentliga skillnader än sättet att administrera arbetsförhållandet. Javisst, särskilt beträffande en del Avtalsbrandkårer ”kan” anlitas vid tjänsteproduktionen... Låt oss alltså lätta på locket: Avtalsbrandkårerna utgör en central operativ resurs, men... Trots att man alltså vet att den osynlighet som utgör en följd av den obestämda positionen har varit ägnad att störa avtalsbrandkårsverksamheten ute på fältet. Målsättningen för reformen av räddningsbranschen är bl.a. Nu är således rätt tid att gallra i felaktig kunskap och missförstånd. Traditionellt är just det omfattande nätet av avtalsbrandkårer en garant för tillgången på kvalitativt högtstående tjänster även utanför tätorterna. Och vilken position har den enskilda avtalsbrandkåristen, på riktigt?. Vackra tankar. Ett lagförslag om hur räddningsväsendet skall vara arrangerat är nu ute på remiss, men även i det har man underlåtit att klart definiera avtalsbrandkårernas verkliga roll. Detta har lett till att den operativa avtalsbrandkårsverksamheten marginaliserats i offentligheten. Lagen om hur räddningsväsendets skall vara organiserat är förstås den riktiga platsen även för en sanningsenlig definition av räddningsväsendet, medan en senare ändrad räddningslag inte är det. Har frågan då någon praktisk betydelse. Detta helt oberoende av om avtalsbrandkårerna baserar sig på personliga avtal eller på samfundsavtal. I bosättningscentra utgör avtalsbrandkårerna åter den buffertresurs som jämnar ut belastningstopparna på den operativa sidan. Person i sidotjänst <> avtalsperson Ovanstående att börja med, men bristerna tar inte slut där. att effektivera utnyttjandet av resurserna och förbättra tillgången och kvaliteten på tjänsterna. Man talar hellre om räddningsverket och sedan om ”frivilliga”, men inte om dem som en central operativ primärresurs. 75 • BRANDKÅRISTEN 51 BRANDKÅRISTEN D å man nu en gång grundrenoverar räddningsbranschen hade det varit på sin plats att bilda sig en aningen vidare uppfattning om branschen. I det finska räddningsväsendets praktiska uppbyggnad utgör avtalsbrandkårerna en helt central operativ resurs (och enligt vissa beräkningar till och med branschens mest kostnadseffektiva sådan). Så är det inom samtliga räddningsområden idag, vilket den nuvarande räddningslagen dock inte erkänner. Man utför samma arbete utgående från väsentligen samma grunder, och vartdera fallet uttryckligen på basen av ett avtal som är bindande särskilt i moraliskt hänseende. Avtalsbrandkårernas roll förblir alltjämt oklar Den nya lagen om arrangerandet av räddningsväsendet medför ingen som helst klarhet i frågan om avtalsbrandkårerna utgör en strukturell del av räddningsväsendet eller inte
Och som närmare definition: Med bisyssla menas ordets sedvanliga innebörd ”arbete som någon utför vid sidan om sitt egentliga arbete”, varvid syssla på motsvarande vis kan vara en uppgift, ett arbete eller en verksamhet.. Arbetsförhållande eller så inte I ett nötskal ser frågan ut såhär: ”Vilken position och roll inom räddningsväsendet har avtalsbrandkåristen som utför räddningsarbete i bisyssla?”. Och i viss mån i fråga om kontinuiteten. Om man åt beslutsfattarna inte ger i alla hänseenden fullständig och korrekt information om räddningsväsendets verkliga struktur så kan man inte heller vänta sig att de beslut som fattas på basen av bristande kunskap skall vara så bra som möjligt. 52 BRANDKÅRISTEN • 75 BRANDKÅRISTEN ansvarsfrågor såsom ledningsförhållandena och arrangerandet av arbetsvälfärden. Alltså sett ur den totala samhällsnyttans perspektiv
Senast i det här skedet borde den saken erkännas – riktigt i lag. Att det skall vara så svårt att erkänna fakta Samhället av idag klarar sig inte på något förnuftigt sätt utan avtalsbrandkårer. Är det då ens fråga om ett arbetsförhållande. Av ett arbetsförhållande följer arbetsgivaransvar. helt klar: för mången brandkår ligger de hela tiden ändrade formaliteterna kring arbetsförhållanden mycket långt från den egentliga kärnverksamheten. Å andra sidan hör definitioner av operativa frågor knappast till en lag som handlar om allmänna arrangemang. Eller finns det ändå. Lagen om arbetsavtal är förvisso inte uppbyggd med tanke på avtalsbrandkårsverksamhet. Den funderingen har strukits ut remissversionen. Och även om det då skulle föreligga ett arbetsförhållande, så vem är egentligen då arbetsgivare. 75 • BRANDKÅRISTEN 53 BRANDKÅRISTEN En bisyssla kan vara en sidotjänst, men den kan lika väl bestå av vilket som helst annat arbete av vilket den som utför det inte erhåller sin huvudsakliga utkomst. De är svårt att föreställa sig att erkännandet av fakta skulle tära på någons ego så till den grad att man i skuggan av det skulle nöja sig med ett lagförslag med klara brister. Man kan ju klyva hår om orsakerna, men den underliggande orsaken är Effektivering av användningen Den tidigare lagversion som cirkulerade under sommaren inkluderade som något slags ”bete” en fundering om hur man kunde effektivera avtalsbrandkårernas operativa roll. Leta nu sedan reda på fakta ur röran! Röran är en följd av lagstiftningen Oklarheterna beträffande positionen för den centrala resurs som avtalsbrandkårerna utgör har sin grund i klara brister i den nuvarande lagstiftningen och av därav påkallade olika tolkningar. Och eftersom det handlar om en särdeles kostnadseffektiv del av räddningsväsendet måste vården om den saken anses vara lagstiftarens plikt. Väl så, eftersom det handlade om en sådan självklarhet vid normal operativ planering som man inte vågat säga högt (med undantag för en enda presentation som en enda gång visades under regionaliseringens road-show för femton år sedan). Så åtminstone sett med kundens dvs. Till att börja med alltså genom att konstatera avtalsbrandkårernas oumbärlighet, sedan klart definiera deras och personalens position förhållande till räddningsverket och slutligen genom att förpliktiga räddningsverken att alldeles på riktigt se om sina avtalsbrandkårer. Beträffande arbetsförhållande skulle problemet helt försvinna om man stipulerade att en avtalsbrandkårist som i bisyssla utför räddningsarbete alltid skall anses stå i ett arbetsförhållandelikt förhållande till räddningsverket (det är ju för samhället som räddningsarbetet utförs och inte för någon förening, och till på köpet så utförs ju arbetet alltid under en myndighets formella ledning, så var arbetsgivaransvaret i sista hand ligger måste nog anses självklart.) Vilken position och roll inom räddningsväsendet har avtalsbrandkåristen som utför räddningsarbete i bisyssla?” TEXT SILVIO HJELT BILD DEPOSITPHOTO OCH ANNA BROHOLM. Därför skulle lagen om hur räddningsväsendet skall vara ordnat även vara rätt plats för att eliminera behovet av tolkningar. Och inte heller låter sig en effektivering av avtalsbrandkårsverksamheten sådär bara implementeras utan att man samtidigt genomför en rad kompletterande åtgärder – i samråd med dem saken gäller. Försök nu där sedan med små resurser driva brandkår. Det har nyligen visat sig att avtalsbrandkårer har underlåtit att teckna arbetsgivarens lagstadgade olycksfallsförsäkring. skattebetalarens ögon. Inom det regionala räddningsväsendet har man tyvärr redan sett att de visioner om en effektivering av avtalsbrandkårsverksamheten som byggs in i lagförslaget förblir enbart visioner om man inte på allvar i lagen skriver in medel som måste vara mycket effektivare än vad gällande lag anger. Det kan väl inte på riktigt vara beroende av hur administrationen av avtalsbrandkårsarbetet i bisyssla är beskaffad. Och förstås, om det inte finns något arbetsförhållande så finns det inte heller några arbetsgivarskyldigheter. Mången avtalsbrandkårist får inte någon som helst inkomst av sina bisysslor inom räddningsväsendet. Om brandkårsavtalet då blivit illa skrivet är följden inget att förvåna sig över
I redogörelsen för den inre säkerheten konstateras att räddningsväsendets driftsutgifter nu är cirka 400 miljoner euro per år. Det är ett bra alternativ med tanke på räddningsväsendets framtid och ett alternativ som säkrar servicen. Ökningen av utgifterna bör halveras till 0,9 %. Efter att ha berättat detta sade han att 18 inte enligt honom skulle ha varit någon lösning. Enligt vår gemensamma strategi bös man inom räddningsväsendet utveckla helhetsbilden av riskerna i samhället och samtidigt måste man kontinuerligt kunna utveckla en beredskap som svara mot riskerna. komplicerade organisationsstrukturer) inte åstadkommer annat än extra utgifter. Pengarna räcker inte till och onödiga förvaltningar äter av den operativa verksamheten, som man då är tvungen att skära i. Sådan likgiltighet och ansvarslöshet fäller hela landets ekonomi. Det måste finnas pengar för att utveckla räddningsbranschen och den operativa verksamheten. Räddningsväsendet kan inte bil kvar i ett läge av stagnation. Samtidigt bör man kunna utveckla räddningsväsendet och därför måste man kunna göra förvaltningen lättare. Med fem områden kan man effektivt förverkliga primärvården och räddningsväsendet. Den 7 april 2016 sade han i Åbo att regeringen fattat beslut om att antalet räddningsområden är fem. Ett räddningsväsende med fem storområden – ett alternativ värt att stöda Även om storområdena just nu känns som utmaningar så är det värt att ta emot reformen. Med det måste man klara sig de nästa tio åren. 54 BRANDKÅRISTEN • 75 BRANDKÅRISTEN VILDMANNEN VILDMANNEN Isto Kujala JAG ÄR av samma åsikt som tidigare inrikesministern, nuvarande finansministern och ordförande för Samlingspartiet. Den civila beredskapen måste passas ihop, och i hela landet måste man säkra enhetliga tjänster. Därför bör man stöda en lösning baserad på fem storområden!. De senaste åren har utgifterna ökat med cirka 1,8 % per år. Statsmannamässigt tänkande bör högaktas Finland behöver inte själviskhet och hemåtdragande. Man önskar i hela landet bibehålla de tjänster räddningsväsendet erbjuder. För att gardera räddningsväsendets servicenivå och säkra utvecklingen av räddningsbranschen behöver räddningsväsendet inte flera än fem storområden. Ingetdera har någon släktskap med statsmannamässigt tänkande och förståndigt samhälleligt beslutsfattande som beaktar alla medborgare. Nu finns det ännu möjlighet att se saken förståndigt och säkra räddningsväsendets tjänster. Om man vill bibehålla de många förvaltningarna och beslutet ändrar sig så att man talar om flera räddningsområden än fem så står vi inför stora problem. Medvetenheten om envars ansvar för den egna tryggheten måste ökas, arbetssätten inom räddningsbranschen måste utvecklas och likaså personalens välbefinnande. Orpo är väl förtrogen med ekonomins utmaningar, och å andra sidan vet han säkert att det inte just nu finns möjligheter att öka räddningsväsendets små utgifter, utan att man på grund av det ekonomiska läget måste kapa deras ökning. Man behöver inse att ”extra halmmobiler” (dvs. I en sådan miljö lyckas man inte heller utveckla räddningsväsendet. VI KAN inte stanna upp för ett tiotal år och endast snurra förvaltning medan vi skär i i de tjänster medborgarna får av räddningsväsendet. Det är mycket beklagligt att man nu ser hur bypolitiserandet håller på att skalas upp till landskapspolitiserande. 18 är för mycket – pengarna räcker inte till Den egna valkretsen, diverse maktsträvanden och landskapspolitiserande måste nu sättas åt sidan så att man kan se saken med tanke på Finlands och det finska räddningsväsendets bästa
Tämän vuoksi puomitikkaassa pitää olla tavallista suuremmat aluslevyt tukitassujen alla. ONNITTELUT TIETÄJILLE!. Kysymys on sen verran vaikea, että voittaja saa palkinnoksi Palokuntalainen-lehden vuosikerran. Minkä merkkinen pumppu on kuvassa. Ja sääntöihin kuului, että Brontolle ei saa soittaa. Ehkä jokin näistä. VASTAUKSET OSOITTEESEEN toimitus@palokuntalainen.fi. 56 PALOKUNTALAINEN • 75 LETKUT SOLMUSSA UUSI KUVAVISA ERINOMAISEN VAIKEA KUVAVISA RATKAISU SITTEN KYSYMYS paloalan kalustohistoriaa tunteville. KYSYMYS KUULUI: Mihin maahan Bronton takapihalla Tampereella testauksessa kesällä 2016 ollut auto toimitetaan. Vaikea kuvavisa olikin helppo KONTTISEN PAULI taasen tiesi, että Kuwaitissa ei ole muuta kuin hiekkaa ja vielä niin tasaista raekokoa, ettei se sitoudu lainkaan. Jostain syystä useissa vastauksissa oli kohdemaana Irlanti. VALTOAHON JUKKA tiesi, että Bronton auto on menossa sheikki Ali Hassanin kotimaahan Kuwaitiin. Vastauksia tuli enemmän kuin kourallinen ja oikeitakin neljä: SAAREN SIMO oli varma, että auto menee Kuwaitiin. Patterson, Peerless, Esa, Kääpiö-Esa, Rapidex, Isku, Rosenbauer, Hale, Palometalli, Waterous, Jehu, SPP, Esteri, Subaru Robin, Ziegler tai Barton-American. SAUL JUVELA oli nähnyt auton muutama viikko sitten aamulla seitsemän aikohin tienpäällä Tampereen Sarankulmassa. Kuwaitiin oli menossa, viestitti hän
Me huolehdimme toimitustyöstä, ulkoasun suunnittelusta ja painatuksesta. Kysy lisää ja pyydä tarjous! Pekka Koivunen, 040 501 8721, pekka.koivunen@palokuntalainen.fi Maria Salo, 0400 504 678, maria.salo@palokuntalainen.fi JOANNA MOORHOUSE / EDUSKUNTA. 15-vuotisjuhlalehti PALOKUNTASI OMA LEHTI Palokuntasi lehti voi ilmestyä omana julkaisunaan tai Palokuntalainen-lehden liitteenä. TUHTI PAKETTI: www.palokuntalainen.fi TILAA PALOKUNTALAINEN! ENSI NUMEROSSA: SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 30.12.2016! HUOM! MATIAKSELTA TULI VIESTI, että pelastusalan ongelmat ovat niin monimuotoisia, että vastedes hän keskittyy vaalikampanjaan ja aikoo parantaa alan asiat tulevalla kaudella Arkadianmäellä. Sammutustyökurssin odottelu on vihdoin LOPPU. Annamme ohjeet ja työkalut ilmoitusmyyntiin. Tarvetta profiilin nostoon. Tehoa varainhankintaan. Juhlista palokuntasi vuosipäivää! Hoida suhteita päättäjiin ja alueesi asukkaisiin! Kutsu vieraita palokuntasi tapahtumiin! Tehosta palokuntasi rekrytointia! Tasavuosijuhla tulossa
Vaikka esimerkiksi joukkuelähdöissä jokainen yksikkö on suoraan pelastustoiminnan johtajan (yleensä päivystävä palomestari) alaisuudessa, tulee eteen tilanteita, joissa tilannepaikan johtajaksi määrätään paloesimies tai sopimuspalokunnan yksikönjohtaja. Tilanne on sama myös toisin päin. Ammattipalokuntien työvuoroissa harjoitukset yleensä ajoittuvat klo 9 ja 16 välille. Useilla sopimuspalokunnilla on erikoiskalustoa, jota paikallinen ammattihenkilöstö ei tunne. Ammattihenkilöstö oppisi sopimushenkilöstön toimintatapoja. Ammattipalomiesten työvuoden noin 80:een työvuoroon harjoitustunteja sisältyy laitoksittain hyvin vaihteleva määrä. 58 PALOKUNTALAINEN • 75 LIEKINHEITTÄJÄ LIEKINHEITTÄJÄ VPK-YHDISTYS JÄRJESTÄÄ hälytysosastonsa jäsenille noin noin 45 viikkoharjoituskertaa vuodessa. Sama koskee myös henkilökohtaisella sopimuksella pelastuslaitoksen kanssa toimivia. MYÖS KALUSTON tuntemus parantuisi. SOPIMUSHENKILÖSTÖ SAISI täydennystä oppeihinsa koulutetulta ammattihenkilöstöltä. Henkilöt oppisivat tuntemaan toisiaan ja keskinäinen luottamus lisääntyisi. OLETETTAVASTI SUURIN este yhteisharjoituksille on kuitenkin asenteissa. Henkilöstöryhmien eriseuraisuus on valitettavan yleistä, vaikka yhteisharjoittelun hyödyt olisivat pelastustoimen palvelujen laadun ja tehokkuuden parantamisen kannalta paikallaan. Laajemmissa tehtävissä tulee toisinaan eteen tilanteita, joissa joudutaan etsimään vierasta kalustoa ja jopa käyttämään sitä. Ammattija sopimushenkilöstön yhteiset käytännön harjoitukset ovat Suomessa harvinaisia, vaikka molemmat tekevät hälytystehtävissä samaa työtä ja usein vielä yhdessä toisiaan täydentäen. Tämän lisäksi tulevat erilaiset koulutustilaisuudet viikkoharjoitusten ulkopuolella. Asiaa ei ole tutkittu, mutta suppeahkon kyselyn perusteella yksittäisen sopimuspalokuntalaisen voidaan olettaa harjoittelevan keskimäärin 60 tuntia vuodessa. Yhteiset harjoitukset ohjelmaan Oletettavasti suurin este yhteisharjoituksille on kuitenkin asenteissa.”. Tällöin tilanteen hoitamista edesauttaa se, että yksikönjohtajat ja esimiehet tuntevat toisensa ja toistensa palokuntien toimintatavat. JOS YHTEISHARJOITUKSIA ei saada aikaiseksi, tulisi ainakin yksikönjohtajat ja paloesimiehet istuttaa mitä pikimmin samaan pöytään. SOPIMUSPALOKUNNILLE ARKI-ILLAT ovat parasta aikaa harjoitella. Myös tietoisuus sopimushenkilöstön mahdollisista erikoisosaamisista saavuttaisi ammattihenkilöstön. Ehyen kahden tunnin harjoituksen järjestäminen voi joskus olla vaikeaa, koska ammattipalokunnan harjoittelua hälytystehtävät haittaavat huomattavasti todennäköisemmin kuin sopimuspalokuntia
45€ /6 numeroa. tai sähköpostilla tilaukset@ensihoidotiedotus.fi SYSTOLE ON ENSIHOIDON ERIKOISLEHTI, JOKA ESITTELEE ALAN ASIOITA JA ILMIÖITÄ VALMIIKSI PURESKELLUSSA MUODOSSA. sairaan hyvää ensihoitoa Systole ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Voit tilata lehden www.systole.fi
Dräger FPS-COM 7000 tarjoaa ensiluokkaisen äänenlaadun poistamalla häiritsevät taustaäänet ja melun. DRÄGER SUOMI OY | PUH. Dräger FPS®-COM 7000.. Tehokasta viestintää vaativiin olosuhteisiin Dräger FPS-COM 7000 on uudentyyppinen viestintäjärjestelmä ryhmän sisäiseen ja ryhmien väliseen handsfree-viestintään. 0207 119 610 | ASIAKASPALVELU@DRAEGER.COM Oikea informaatio oikeaan aikaan. Se on helppo asentaa myös olemassa oleviin Dräger FPS 7000 -kokonaamareihin. Puheohjauksella toimivassa Full-duplex -viestinnässä voit puhua ja kuunnella samanaikaisesti