34 Sukellustehtävä voi rasittaa myös henkisesti s. ELOKUUTA. 24 5 2013 20 .6 .. 8 SPAL muisti perustajiaan ja puhui innovaatioista s. 26 Jontte & Tony keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä s. MUKANA MYÖS PALOTUTKIMUKSEN PÄIVIEN ERIKOISLEHTI Palokunta pelasti pätsistä satoja sikoja s. PT 6/2013 ILMESTYY 22
(02) 2162 112, faksi (02) 4692 115 | esteri@veikkonummela. Korkean laadun ja ympäristöystävällisyyden takaamme huolellisella suunnittelulla ja työntekijöidemme hyvällä ammattitaidolla, laadukkailla ja ympäristöystävällisillä materiaaleilla, valmistamiemme tuotteiden perusteellisella testauksella sekä koko henkilökuntamme sitoutumisella tämän laatupolitiikkamme noudattamiseen. Autoilijankatu 8, 20780 KAARINA | puh. Suomen johtava liikkuvaan kalustoon kiinteästi asennettavien sammutusvesipumppujen valmistaja. 45 VUOTTA 1968 – 2013 VEIKKO NUMMELA Esteri 10-2000 Esteri 10-4000 (D-240) Esteri 10-6000 (LK-6000) Esteri Suurtehoruiskut Uutuus!. Tuotteidemme kehittely lähtee useimmiten liikkeelle asiakkaittemme esittämistä toiveista. Kaiken toimintamme tärkein tavoite on tyytyväinen asiakas
Kuva: Kimmo Kaisto PT 6/2013 ILMESTYY 22. 26 Jontte & Tony keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä s. ELOKUUTA. PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi 5 /2 01 3 Palo-, pelastusja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. Maatalouden korvatut suurpalovahingot 1990–2012. Sen jälkeen paloja pelastustointa sääteleviä lakeja on annettu tiiviimmässä tahdissa ja nykyinen on järjestyksessään kuudes toimintaa säätelevä laki. 8 SPAL muisti perustajiaan ja puhui innovaatioista s. 34 Sukellustehtävä voi rasittaa myös henkisesti s. Vuosi 2010 oli tästä kuitenkin surullinen poikkeus. Vahingontorjunnan tueksi tarvitaan myös lain antamaa selkänojaa. Ne ovat niin taloudellisesti kuin henkisesti erittäin raskaita maatalousyrittäjälle. Palolaki muun muassa velvoitti kunnan toisen kunnan pyynnöstä antamaan sammutusapua. Sen laatimiseen vaikutti keskeisesti varatuomari Leo Pesonen. Pelastusviranomaisen ja vakuutusyhtiön rooli on tärkeä ennaltaehkäisevässä työssä yhteistyössä maatalousyrittäjän kanssa, mutta tämän työn tueksi tarvitaan myös asiaan vaikuttavien ministeriöiden paneutumista aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön. 24 5 2013 20 .6 . Jontte Valosaari (vas.) on äskettäin julkaissut ensilevyn ja Tony Montana on jo keikkalavojen kehäkettu. Maatilapalo on usein suuri katastrofi Finanssialan Keskusliiton kokoaman maatalouden suurpalovahinkotilaston mukaan korvausmäärät ovat nousseet tasaisesti erityisesti 2000-luvulla. Tosin maatilojen sähköpalojen torjuntatyössä on saatu aikaiseksi hyvää kehitystä ja vuodet eivät ole olleet täysin veljeksiä keskenään. Korvausmäärät nousivat rajusti. Maatiloilla sattuvat tulipalot ovat kohtalokkaita. MUKANA MYÖS PALOTUTKIMUKSEN PÄIVIEN ERIKOISLEHTI Palokunta pelasti pätsistä satoja sikoja s. Vaikka palovahingot on saatu maatiloilla tasaantumaan, töitä paloturvallisuuden eteen pitää jatkuvasti tehdä. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen KANSI: Keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä. Toukokuun lopulla tulipalo riehui Aurassa vielä suuremmalla sikatilalla, jossa 1400 sikaa kuoli ja jopa saman verran eläimiä pystyttiin pelastamaan. 1 MAATALOUDEN KORVATUT SUURPALOVAHINGOT 1990-2012 5 10 15 20 25 30 35 40 5000 10000 15000 20000 25000 1000 € Kpl. Tästäkin esimerkkinä on Loimaan tapaus, jossa tuli pääsi isännäksi mallikelpoisesti hoidetulla tilalla. Kesäkuun 22. päivä tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun maassamme annettiin ensimmäinen palolaki. Tästä esimerkkinä on Hälytysilmoitus-sarjassa tässä lehdessä julkaistava juttu Loimaalla sattuneesta sikalapalosta. Suomen Palosuojeluyhdistyksen johtaja Leo Pesonen laati luettelon maan sammutusvoimista, joka toimi myös hälytyssuunnitelmana. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi JULKAISIJA: Paloja pelastustieto ry. Tulipalo ei kuitenkaan iske välttämättä huonosti hoidettuun tilaan. P.S. Tämä laki oli voimassa lähes 30 vuotta, kunnes uusi laki tuli voimaan heinäkuun alussa 52 vuotta sitten
Yksikönjohtaja Jussi Tuominen kuuli virvestä, että Loimaan alueella on suuri rakennuspalo. 34 Sukellustehtävä voi rasittaa myös henkisesti s. s. ELOKUUTA. Metsämaan VPK oli valmistautumassa viikkoharjoitukseensa. s. Rainer Alhon voimakas kehitystyö myös koulutuksessa tulee esille. Yli puolet matkasta on kapeaa hiekkatietä, joka varsinkin silloiseen talviaikaan oli isoille autoille hidas edetä. 44 SIVU 52 Opinnäytteitä Pelastusopistosta. Palopaikalle on Metsämaan VPK:n tallilta noin viiden kilometrin matka. 36 uusi paloasema Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen uusinta paloasemaa juhlittiin toukokuussa Rautjärvellä. s. Suuri sikala syttyi helmikuisena iltapäivänä palamaan Loimaalla. 8–22 5 /2 01 3 20.6.2013 24 Firemen rock 30 Järvipelastusyhdistys nousee aallon pohjalta Mika Rinn e 32 Itä-Uusimaa sai uutta venekalustoa Petri Lyttinen 33 Etelä-Savossa satsattu venekalustoon Launo Päivätie 34 SPAL puhui innovaatioista 20-vuotisjuhlassa 35 Nettipalotarkastaja auttaisi reaaliajassa 39 Porin VPK juhli 150 vuottaan 40 Jälkivahinkoja torjutaan yhdessä Kimmo Wiren 41 Puun poltto muutoksen kourissa Dakota Lavento 42 WWF varautuu öljyonnettouuteen Mia Kunnaskari 46 Hikea ja kyyneleitä Nou hätä! -finaalissa Riikka Ahopelto ja Marjatta Virtanen 48 Rengon VPK aktiivinen 125-vuotias Saku Rouvali 50 Yökerhoja säiliöpalot JHL-päivien aiheita Ari Vakkilainen 58 Siviilistä sotatieteiden maisteriksi Katja Ahola VAKIOT 23 Vieraanamme: Piia Vähäsalo 55 Mirafoni: Mira Leinonen 58 Ulkomailta: Risto Lautkaski 64 Tuotehakemisto hälytysilmoitus nettigallup Kysyimme nettigallupissa mielipidettä väestönsuojien rakentamisesta. Klikkaa www.pelastustieto.fi ja anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin. MUKANA MYÖS PALOTUTKIM UKSEN PÄIVIEN ERIKOISLEHT I Palokunta pelasti pätsistä satoja sikoja s. s. Kirja piirtää hienon kuvan erityisesti maamme pääkaupungin palolaitoksen kehittymisestä pelastuslaitokseksi. 24 5 2013 20 .6 . Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg peilasi vihkiäispuheessaan Rautjärven ja koko Etelä-Karjalan tilannetta valtakunnallisen pelastustoimen tilinpäätöksen tietoihin. teema Sukellusja pintapelastustehtävät ovat tekijöilleen paitsi fyysisesti myös henkisesti raskaita. 26 Helsingin palopäällikkönä ja pelastuskomentajana vuosina 1971–97 toiminut Rainer Alho kirjoitti muistelmateoksen ”Jäljet näkyivät portilla”. 8 SPAL muisti perustajiaan ja puhui innovaatioista s. Selvä enemmistö pitäisi sen ennallaan. 4 5/2013 kuukauden kasvo tässä numerossa PT 6/2013 ILMESTYY 22. 26 Jontte & Tony keikkakesä kutsuu laulavia palomiehiä s. Harjoittelun pitää olla säännöllistä ja monipuolista, jotta tosipaikan tullen tehtävä hoituu kuin suoraan ”selkäytimestä”. Myös sisävesien pelastustoimintaa kehitetään muun muassa vapaaehtoisvoimin
Kuinka monessa palokunnassa on harjoitustalo. On todettava, että meillä olisi paljon tehtävissä juuri tulensammutusoppia ajatellen niin teoriaa kuin käytäntöäkin silmällä pitäen. Suomesta osallistui näille päiville 20 vakinaista palomiestä, jakaantuen osanottajat siten, että Helsingistä oli 10 ja muista maamme kaupungeista yhteensä 10 palomiestä. Kenraali Astola kiitti harjoituksen järjestäjiä, harjoitukseen osallistuneita sekä kutsuvieraita ja kohdisti erikoisesti sanansa lehdistön edustajille toivoen heitä välittämään suurelle yleisölle tietouden siitä, että kansan varoilla hankittua omaisuutta pyritään kaikin tavoin varjelemaan myös puolustusvoimissa. Osanottajat totesivatkin yksimielisesti, että palomiesten tehtävän luonteeseen ei pienimmässäkään määrässä kuulu lähteä taisteluun väkijoukkoja vastaan ja hajottamaan mielenosoittajia, varsinkin, kun värilliset mielenosoittajat olivat lähteneet taisteluun oikeuksiensa puolesta sitä sortoa vastaan mikä heitä kohtaan oli suuntautunut. HELSINGIN VPK:n naisosaston edustajat neidit Ester Löflund ja Linnéa Sandroos luovuttivat äskettäin Padasjoen Koulutuskeskuksen lieden hankintaa varten 200 markan lahjashekin Palokuntien Keskusliiton kokoushuoneessa. Pohjoismaiset palomiehet kokoontuivat tänä vuonna opintopäiville Kööpenhaminaan. Osanottajat kiinnittivät myöskin huomionsa sellaiseen tapahtuneeseen tosiasiaan, että läntisellä pallonpuoliskolla oli palomiehiä käytetty väkijoukkojen hajottamiseen suihkuinensa, tällainen toteamus oli varsin epämiellyttävä pohjoismaisille palomiehille. Toukokuun 19 p:nä ottivat entiseen hilpeään ja reippaaseen tyyliin yhteen jalossa keilailussa Tampereen ja Hämeenlinnan VPK:t 5-miehisin joukkuein 8 sarjassa. Meiltä puuttuu mahdollisuudet harjoitella suihkumiehen tehtäviä käytännössä. Näin harhaanjohdetut palomiestoverimme ovat joutuneet kokonaan ulkopuolelle sen kotimaisen ja pohjoismaisen yhteistyön, mitä vakinaiset palomiehet harrastavat urheilu-, ammattija järjestöasioiden piirissä. Harjoitus tavoitti varuskuntapalokunnan lisäksi ympäristön vapaapalokuntia. Panssarivaunuvarastoon vartiomiehiltä salaa ujutetut miehet sytyttivät savurasiat, ja Pääesikunnan huolto-osaston järjestämä harjoitus oli käynnissä. Opintopäivien osanottajat tuomitsivat varsin jyrkästi sen työskentelyn, minkä tuloksena on maassamme viety pieni ryhmä palomiehiä ulkopuolelle entisen perusjärjestönsä. Voiton peri Tampere yhteistuloksella 6901. 5/2013 5 Palontorjunta – Brandvärn 50 vuotta sitten 5/2013 5 Panssarivaunujen jyminää palokuntaharjoituksessa Kymmenkunta panssarivaunua myllersi toukokuun alussa Parolassa yli kevätpehmeiden peltojen kohti savun peittämää panssarivaunuvarastoa ja samanaikaisesti lähestyivät puista varastohallia eri tahoilta paloautot kenenkään aavistamatta, että hetkeä aikaisemmin varuskunta-alueella ja ympäristössä annetty hälytys oli ainoastaan alku kolmivaiheiselle palontorjuntaharjoitukselle. Harjoituksia seuraamassa nähtiin mm. Eihän sitä ole edes Valtion palokoulussakaan!. kenraalit A.Astola ja O.Korhonen
Lähtökohtaisesti työterveyshuollon tulee tehdä arvio ja ilmoitus ASA-rekisteriin. Viranomaisten välistä resurssien yhteiskäyttöä tarvitaan ja kysyä voi myös, onko nykyinen järjestelmä viranomaisten yhteistyön kannalta paras toimintatapa. Karhu säikäytti sammutusmiehen Myös palomiesten altistus syöpää aiheuttaviin PAH-yhdisteisiin huomioidaan Työterveyslaitoksen ylläpitämässä ASA-rekisterissä. Se on pieni toimialue eikä sen omistajaohjaus kuulu valtionhallinnolle. Runkolinjaa vedettiin noin 250 metriä ja työjohtoa 300 metriä, Nieminen laskee. – Oli pakko valita uusi reitti autolle ja hakea etäisyyttä kontioon. Pelastustoimen varautuminen elää murrosvaihetta. PELASTUSTIETO MYÖS FB:ssa. Ohjausryhmän puheenjohtaja Pekka Vänskä luovutti kirjan sisäministeri Päivi Räsäselle. Mukana myös hallitusneuvos Esko Koskinen sekä osa ohjausja työryhmän jäsenistä: Teija Mankkinen, Kimmo Kohvakka, Esko Hätinen, Isto Kujala ja Jaana Määttälä. – Olisiko meilläkin tarpeen käydä syvällisempää keskustelua siitä, mikä on pelastustoimen järjestämisvastuu tulevaisuudessa. Nieminen asteli myöhään illalla palopaikalta kohti sammutusyksikköä kun iso karhu tuli vastaan. ASA-rekisterin käyttöönotto tullee johtamaan siihen, että työterveyshuollon käytännöt osittain muuttuvat. Erilaisten tulipalojen osuus oli vajaat 14 ja liikenneonnettomuuksien noin 10 prosenttia. Kesäkuun ensimmäisen viikon ukkosmyrskyt aiheuttivat useita maastopaloja eri puolilla KeskiSuomea. Tällöin tehdään muun muassa laajemmat testit verenkuvaan. Hakuaika päättyy 25. – Meillä oli välimatkaa vain kymmenen metriä, joten kyllä siinä oli vähällä tulla kurat housuun. – Kyllä siinä taas hiki virtasi. Myös koordinaatio on hajautunut. kesäkuuta. Noin hehtaarin kokoista maastopaloa oli sammuttamassa kaikkiaan 15 miestä. Palomiesten syöpäaltistus huomioidaan Pelastusylijohtajan viran haku on käynnistynyt. Kansalaisten kannalta kyse on kuitenkin tärkeästä toimiKonneveden puolivakinaisen palokunnan yksikönjohtaja Risto Nieminen muistaa kesäkuisen sammutustehtävän loppuikänsä. Pelastuslaitokset hoitavat hyvin monenlaisia hälytystehtäviä. Rekisteriä hallinnoiva sosiaalija terveysministeriö sekä ylläpitäjä Työterveyslaitos tulevat jakamaan asiasta tietoa internet-sivuillaan. Toisesta puolesta vastaavat sopimuspalokunnat ja sivutoimiset joko itsenäisesti tai yhteistyössä päätoimisten kanssa. Aiemmin selkeä poikkeusolojen väestönsuojelutehtävä on pirstaloitunut pienempiin asiakokonaisuuksiin, jotka koskevat niin väestönsuojelua kuin toimintaa eri häiriötilanteissa. En ole ennen elävää karhua nähnyt, Nieminen kertoo. kesäkuuta. – Valintaprosessissa edetään mahdollisimman ripeästi, hallintojohtaja Janne Kerkelä sanoo. Sen koomin karhua ei näkynyt, mutta sen jätökset löytyivät maastosta. Kannattaa toki käydä keskustelua asiasta, nyt kun on tietoa. Pelastuslaitosten pelastuslakiin perustuvan toiminnan vuosikulut ovat keskimäärin 351 miljoonaa euroa, ja pelastustoimen kaikkien keskeisten toimijoiden kokonaiskulut ovat noin 419 miljoonaa euroa vuodessa. Vuosina 2010 ja 2011 kaikista hälytystehtävistä lähes neljänneksen muodostivat ensivastetehtävät, mikä kertoo pelastuslaitosten ja sosiaalija terveystoimen kiinteästä yhteydestä. Kohde sijaitsee Keski-Suomen perukoilla lukuisten huonokuntoisten metsäautoteiden päässä. Sisäministeri Päivi Räsänen totesi, että nyt koottu aineisto antaa mahdollisuuden pohtia laajemmin pelastustoimen tulevaisuutta. Noin viidenneksen tehtävistä muodostivat automaattisten paloilmoittimien tarkistusja varmistustehNyt on mahdollisuus syvälliseen pohdintaan alueesta. Nieminen oli paikallistamassa maastopaloa Konneveden Pyhälahdessa 5. Siitä ilmenee, että päätoimiset palomiehet hoitavat puolet pelastuslaitosten hälytystehtävistä. Pelastustoimen tilinpäätös, analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta -tutkimuksen on toteuttanut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) Palosuojelurahaston rahoituksella. Varautumisesta vastaavat nyt eri viranomaiset ja toimijat tahoillaan. Pelastustoimi asettuu vuosikuluillaan rajavartiolaitostoiminnan ja poliisitoimen väliin. – Joukkoa karsitaan tarpeen mukaan ja tehdään haastattelut ja henkilöarvioinnit. Oli siinä porukat ihmeissään kun kerroin tapahtuneesta, mutta ei siinä ollut aikaa jäädä kummastelemaan karhun kohtaamista, kun piti alkaa vetää letkuja metsään. Onko tämä hallinnollisesti optimaalisin vaihtoehto. tävät. 6 5/2013 Ensimmäisessä suomalaista pelastustointa käsittelevässä analyysissa on selvitetty pelastuslaitosten toimintaa, taloutta ja resursseja. Paikoitellen viranomaisyhteistyö on haasteellista, muotoili Räsänen. Pelastuslaitos on erityisasemassa. Ei se tainnut välittää minusta tai palosta, sillä palopaikalle oli matkaa vain parikymmentä metriä. Pelastusjohtajien hallitus suosittelee jokaista pelastuslaitosta ottamaan yhteyden omaan työterveyshuoltoonsa ja sopimaan heidän kanssaan menettelytavasta, miten tehdään ilmoitus ASA-rekisteriin. Pelastusylijohtajaksi hakijat selvillä 25.6. Hetken aikaa se katseli minua ja löntysteli sitten takaisin ryteikköön
Siihen liittyy usein muutos ja se pelottaa meitä, sanoo eläkkeelle Jokilaaksojen pelastusjohtajan tehtävästä jäänyt Piia Vähäsalo. – Pelastustoimen osasto jaetaan neljään alueeseen, joissa tullaan itsenäisesti toteuttamaan se, miten laitoksen asettamiin tavoitteisiin ylletään, Weckstén sanoo. Piia Vähäsalon mielestä pelastusalalla yksi suurimmista kysymyksistä liittyy ihmisten johtamiseen ja organisaatiokulttuurin kehittämiseen. Pelastusalalla esille nousseeseen innovaatiokeskusteluun hän toteaa, että Jokilaaksojen pelastuslaitoksessa haluttiin koko henkilöstön voimin kehittää uuttaa hyväksi todettua, mutta vanhoja toimintatapoja unohtamatta. Myös alaistaitoihin pitää kiinnittää huomiota. Uudistuksella pyritään lisäämään pelastuslaitoksen valmiutta vastata tulevaisuuden haasteisiin. Tänä vuonna sellainen toteutetaan. Esimerkiksi työuransa loppuvaiheessa olevat henkilöt saivat tästä uutta virtaa työhönsä. Tätä me teimme. Tarkoituksena on, että pelastuslaitos pystyisi vastaamaan paremmin tulevaisuuden tuomiin haasteisiin, Weckstén selvittää. Vuoden 2014 alussa voimaan tulevat uudet osastot ovat pelastustoimen osasto, kehittämisja hallinto-osasto sekä tekninen osasto. – Toimintaympäristöämme on seurattu useiden vuosien ajan ja siitä on hankittu analysoitua tietoa. Hänen mielestään pelastusalalla tarvitaan henkilöstöjohtamiseen koulutusta ja henkilöstölle tukea muutokseen. Hän sanoo, että tämän organisaatiorakenteen avulla voidaan mennä sitä kohti, että onnettomuuksien ennaltaehkäisevään työhön osallistuu jokainen. Erityisesti pelastustoimen koulutuksen saaneen henkilöstön osaaminen on saatava laajasti käyttöön. Pelastuskomentaja Simo Wecksténin mukaan organisaatiouudistuksen lähtökohtana on ollut tarve vastata tehokkaammin ympäröivästä yhteiskunnasta tuleviin tarpeisiin sekä tarve parantaa laitoksen tuottavuutta. Pelastusjohtajat ja heidän edustajansa kävivät runsaslukuisesti tervehtimässä Piia Vähäsaloa ja toivat hänelle lahjaksi erikoisvalmisteisen polkupyörän, jolla Piia voi huolehtia kunnostaan. Uudella organisaatiomallilla pyritään tuomaan notkeutta ja ketteryyttä pelastuslaitokselle. Siitä pitää tulla yksi työkalu kehitystyötä varten. Teksti ja kuva: Esa Aalto Umpihangessa tarpominen vaatii rohkeutta Helsingin pelastuslaitos uudistaa organisaatiota. – Toivottavasti se toteutetaan ammattitaitoisesti eikä prosessi jää kyselyyn. – Helsingin pelastuslaitoksella on toimittu liian jäykästi ja osastokohtaisesti. Piia Vähäsalo kirjoittaa vieraanamme-palstalla työhyvinvoinnista sivulla 23. Helsinki tehostaa onnettomuuksien ehkäisyä. Tärkeää on, että jokainen pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä. – Jos haluaa kehittyä ja kehittää, pitää kulkea usein umpihangessa. Helposti kuljemme valmiita latuja pitkin. – Kyllä meillä valitettavasti yhä aika paljon vanhaa latua hiihdetään, vaikka umpihankeenkin on jo poikettu. Tunteikasta, mutta positiivisesti tulevaisuuteen katsovaa eläketilaisuutta vietettiin Ylivieskan paloasemalla. Piia Vähäsalo toimi pelastuslaitosten yhteistyöverkoston alkuvaiheessa projektivastaavana ja laati muun muassa kymmenkohtaisen listan kehittämistarpeista. Jatkossa pelastuslaitoksen osastojen määrä vähenee kolmeen. Tämä tarkoittaa, että pelastustoiminnan ohella osaamista on tuotava myös onnettomuuksien ehkäisyn ja varautumisen tehtäväalueelle, Weckstén linjaa. Yksi niistä oli laitosten yhteisen työilmapiirikyselyn tekeminen. Koskettavan puheen piti työkyvyttömyyseläkkeelle jääneelle pidetylle pelastusjohtajalle kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kaija-Maija Perkkiö. Umpihangessa tarpominen vaatii rohkeutta. 5/2013 7 Piia Vähäsalo siteeraa mielellään Aaro Hellaakosken runon säettä: ”Ken latuja kulkee, ladun on vanki, vapaa on vain umpihanki”. – Innovaatio ei ole välttämättä tavara tai tekniikka, vaan myös tapa toimia. Tällä organisaatiolla ei pystytä enää vastaamaan toimintakentän haasteisiin
Tekstit: Marko Partanen Kuvat: Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Metsämaan VPK, Kuusiston VPK ja Marko Partanen Grafiikka: Peter Bange. Suurin osa niistä oli paTuhannen sian sikala tulessa Anja Yli-Tuomola ilmoitti internetissä koiraansa näyttelyyn. Hän etsi käsiinsä jauhesammuttimia. 10 5/2013 ”K ello oli 17.17, kun palo havaittiin. – Olisin varmasti mennyt sikalaan, ellei vaimo olisi juossut perässä kieltämässä, en viitsinyt häntä siinä tilanteessa enää enempää järkyttää, Hannu Yli-Tuomola sanoo. Muistan sen siitä, kun se kirjautui koiran näyttelyyn ilmoittautumisajaksi, Anja Yli-Tuomola sanoo. Samaan aikaan hänen miehensä Hannu Yli-Tuomola katseli keittiön ikkunasta ulos ja näki kuinka sikalan vieressä maata vasten loimutti. – Se oli kuin savusauna, savua tuli voimakkaasti räystäiden alta, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Hälytystä ennen liikkeelle Sikala paloi. – Hätäkeskuksesta sanottiin, että puhelinta ei saa sulkea ja että sisään palavaan sikalaan ei saa mennä, Anja Yli-Tuomola kertoo. Hannu Yli-Tuomola kiiruhti ulos, hän ei voinut katsella paloa tumput suorana. Vaimo totesi hätäkeskuspäivystäjälle, ettei voinut enää pitää linjaa auki, sillä hänen piti vahtia miestään, joka menisi varmasti sisälle sikalaan, vaikka räystäiden alta löivät jo liekit. Hän soitti hätäkeskukseen ja sanoi aluksi vanhan osoitteensa, mutta tajusi itse virheen ja korjasi sen puhelun aikana. Se näytti siltä kuin nuotio palaisi, Hannu Yli-Tuomola kuvailee
Ensimmäisenä paikalle ehtinyt Metsämaan VPK aloitti heti rajoituslinjan teon. Omalla Varsinais-Suomen alueella Metsämaa sijaitsee koillisnurkassa. Siitä on kivenheitto itänaapuriin Kanta-Hämeeseen, pohjoisnaapuriin Pirkanmaalle ja luoteisnaapuriin Satakuntaan. Vuoroviikoin päivystävä palomestari päivystää Kanta-Hämeen Forsassa ja Varsinais-Suomen Loimaalla. Se sijoittuu lähelle neljän pelastusalueen ”rajapyykkiä”. Metsämaan palon aikaan mestari tuli Forssasta. Huittinen Rauma Uusikaupunki Turku Forssa Tampere Pori Loimaa Salo Lohja Tammisaari Hanko 9 2 83 km/60 min 20 km/20 min 40 km/30 min Metsämaa sijaitsee pelastusalueiden rajoja tarkastellen mielenkiintoisessa paikassa. Metsämaan paloa olikin sammuttamassa oman alueen lisäksi yksiköitä myös Kanta-Hämeen ja Satakunnan pelastuslaitoksilta. Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen pelastuslaitokset ovatkin sopineet rajapintansa operatiivisesta johtamisesta. Se pelasti lihasikalan. Emakkojen ja porsaiden osastoilla palo oli ehtinyt yltyä liian voimakkaaksi ennen palokunnan tuloa.
Palopaikalle on Metsämaan VPK:n tallilta noin viisi kilometriä. – Ovesta näkyivät voimakas tulipalo ja välikaton pellit, jotka roikkuivat katosta, Leppäjoki sanoo. Loimaan palomiehet yrittivät katkaista paloa rakennuksen toisesta päästä, kohdasta, jossa porsitusosasto ja joutilaiden emakoiden osasto erottuivat väliseinällä. Pelastusyksikön esimies oli saanut päivystävältä palomestarilta Olli Heikkilältä tehtäväkseen toimia tilannepaikan johtajana kunnes mestari saapuu kohteeseen. Loimaan höökin esimies tarkasti Metsämaan VPK:n asemat ja totesi työn sujuvan kuten pitääkin. Yksikönjohtaja Jussi Tuominen kuuli virvestä, että Loimaan alueella on suuri rakennuspalo. Ne varustivat säiliöautoille täyttöpaikan, johon vesi pumpattiin läheisestä Kojonjoesta. Yhdyskäytävässä kiinni oleva pyöreä sikala paloi siinä vaiheessa jo voimakkaasti. Säiliöautot ja vesihuoltoyksikkö määrättiin omalle kaistalle, jota johti palomestari. Häly tysil moi tus Jussi Tuomisen, Tero Leppäjoen ja Jaakko Ahokkaan lisäksi Metsämaan höökissä oli Lauri Halme (ei kuvassa). Metsämaan VPK:n hööki saapui kohteeseen ensimmäisenä. Palomestari oli hälytetty Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta Forssasta. Metsämaan pelastusyksikkö ehti olla matkalla kolmisen minuuttia, kun he saivat hätäkeskuksen hälytyksen. Hööki pysäytettiin palavan rakennuksen nurkalle, josta yksikönjohtaja Tuominen suunnitteli selvitystä. Siellä oli käytävä, joka yhdisti palavan rakennuksen ja 650 sian lihasikalan, emäntä Anja YliTuomola kertoo. Tero Leppäjoki, Jaakko Ahokas ja Tuominen hyökkäsivät yhdyskäytävään. Täyttöpaikalle tulipalokohteesta kertyi matkaa vain 400 metriä. Yhdyskäytävää purettiin, jotta palo ei leviäisi. Teimme järeän selvityksen ja aloimme laittaa vettä sisään viimeisimmästä rikkoutuneesta ikkunasta, Loimaan yksikön esimies kertoo. Tuominen arveleekin, että omalla reagoinnilla ja harjoitusten aikaan sattuneen palon takia palopaikka tavoitettiin ainakin kahdeksan minuuttia normaalitilannetta nopeammin. Metsämaan VPK oli valmistautumassa viikkoharjoitukseensa. Yli-Tuomola tyhjensi käsisammuttimia räystäiden alle, jolloin ulos näkyvä palo hieman rauhoittui, mutta ei sammunut. – Osa sikalan isoista ikkunoista oli pamahtanut jo rikki, kun tulimme paikalle. Palo kävi lihasikalassakin Loimaan höökin kanssa samaan aikaan kohteeseen tullut sopimuspalokunnan yksikkö alistettiin Metsämaan höökin yksikönjohtajalle. Pelastetaan 650 sian lihasikala Palo riehui yli 800 neliön tilassa, jossa oli porsitusosasto, joutilaiden emakoiden osasto, rehuvarasto ja pannuhuone. Tuominen käski Metsämaan höökin heti yhdyskäytävän puoleiselle nurkalle. – Hän kysyi minulta, että onko täällä muita paikkoja mistä kannattaisi alkaa sammuttaa. Päivystäjä sanoi, että Kaukajoenkulmantiellä palaa ja totesi hälytyksen olevan pian tulossa, Tuominen sanoo. Hän jalkautui ulos autosta ja tilan emäntä tuli häntä vastaan. Konemiehenä työskennellyt Lauri Halme jäähdytti ulkokautta yhdyskäytävää. Tiloissa oli noin 100 emakkoa ja 350 porsasta. – Kysyin hätäkeskuksesta, että mikä tulipalo mahtaa olla kyseessä, kun hälytystä ei kuulu. Myöhemmin paikalle tulivat Kaarinan ja Kuusiston VPK:t, jotka ovat vesihuoltoon erikoistuneita ryhmiä. En pystynyt selittämään mitään, ajattelin, että siihen kuluisi liikaa aikaa. Rajoitettua rajoittamista Loimaan paloaseman palomiehet saapuivat paikalle pelastusyksiköllä ja säiliöautolla. 12 5/2013 lavan sikalarakennuksen sisällä. Yli puolet matkasta on kapeaa hiekkatietä, joka varsinkin silloiseen talviaikaan on isoille autoille hidas edetä. Revin häntä hihasta rakennuksen taakse. Hän katsoi yhdyskäytävästä palavaan sikalaan ja totesi, ettei sinne ollut enää mitään asiaa. Vettä ei ollut tehtävää varten riittävästi, ja sitä jouduttiin käyttämään aluksi säästellen, jotta rajoittaminen yhdyskäytävällä onnistuisi. He lähtivät tehtävään saappaat jalassa – suoraan harjoituksista.. – Kun menin sisään, niin liekit tulivat käytävällä vastaan, Leppäjoki sanoo
– Sahasimme myös kaksi tarkistusluukkua lihasikalan ja samassa rakennuksessa olevaan sosiaalitilan ullakoille. Itse asiassa se jo käväisikin siellä. Kattopellit irrotettiin sorkkaraudoilla ja käsityökaluilla ensin harjalta ja revittiin sitten käsivoimin irti. Tarkkailimme niistä, ettei palo ole levinnyt lihasikalarakennukseen. Hannu ja Anja Yli-Tuomolan taustalla pelastettu lihasikala.. Yhdyskäytävää pitkin päässeet kuumat savukaasut olivat ehtineet polttaa lihasikalassa olevan tilan katon Tilan pelastussuunnitelma oli viimeisen päälle tehty. 5/2013 13 Pyöreä sikala Yhdyskäytävä Lämpökeskus Porsitusosasto Joutilaiden emakoiden osasto 36 Emakkoa pelastettiin tästä Lihasikalan evakuointi Sosiaalitila Rehuvarasto Lihasikala – Ensin löimme läpilyöntiputket yhdyskäytävän palonpuoleiseen päätyyn. Pohjakuvan perusteella lopulta sovittiin evakuointireitit ja karjankuljetusautojen sijoittelu. Pellit irtosivat hyvin. Sitten aloimme aukaista peltikattoa pelastettavan lihasikalan puoleisesta päädystä, yksikönjohtaja Jussi Tuominen kertoo. Palon pääsy lihasikalaan oli lähellä
Toinen reitti oli osittain puretun ja palaneen yhdyskäytävän kautta myöhemmin, kun sammutustyössä päästäisiin sopivaan vaiheeseen. – Yllätyin kuinka nopeasti paineilmapullot tyhjenivät. – Paikalla oli Metsämaan VPK:n väkeä, joilla itselläänkin oli sikoja, se auttoi tilanteessa, Pietilä kertoo. Tönäisin ensimmäistä, se nousi ja lähti liikkeelle. Lämpö oli myös sulattanut muovisen lampun kuvun. Tero Leppäjoki totesi sisäsammutuksen mahdottomaksi.. Karjankuljetusautoja tarvittiin kahdeksan, jotta sikala saatiin tyhjäksi. Pietilä näki, että vaaleanharmaa savu muodosti patjan, joka ulottui noin puoleen metriin sikalan lattiasta. Sikalassa oli niin paljon viljanpölyä, että hengittäminen oli vaikeaa. Paikalle tullut tilan oma eläinlääkäri Kirsi Soini oli jo ehtinyt hoitaa paikalle karjankuljetusautoja. Eläinlääkäri Soini alkoi tarkistaa sikoja. Odotellessaan lihasikalan evakuointikäskyä Pietilä avasi palavan rakennuksen oven noin 400 neliön kokoiselle joutilaiden emakoiden osastolle. Jussi Tuominen pyysi hätäkeskukselta lisätietoja minuutteja ennen saamaansa hälytystä. Vuorokautinen sademäärä oli 0,1 mm ja lumensyvyys oli 45 cm, Ilmastokeskuksesta kerrotaan. Emakoita pelastettiin yhteensä 36, vain yksi jouduttiin hätäteurastamaan. Yksikönjohtaja Toni Pietilän johdolla kakskertalaiset valmistautuivat sikojen evakuointiin. Emakot pelastettiin Turun Kakskerran VPK:n eläinpelastusyksikkö saapui kohteeseen, kun oli palanut rajusi jo pitkään. Eva kuointi ohjauslevyillä oli raskasta työtä. Päivän ylin lämpötila oli -2,3 astetta ja alin lämpötila -6,3 astetta. 15 minuutin tehtävään tarvittiin kahdeksan miestä kahdessa erässä. 14 5/2013 ja seinät mustaksi. Kun 30 sikaa oli evakuoitu, oli otettava vaihtomiehet tilalle, Pietilä kertoo. Emakot evakuoitiin ovista suoraan ovensuulle ajettuun autoon. Pohjakuvan perusteella lopulta sovittiin evakuointireitit ja karjankuljetusautojen sijoittelu. Tätä kautta evakuointi olisi voitu aloittaa heti. Tönäisin muitakin ja sillä oli sama vaikutus. – Kokeilimme ensin tehokkaita kevythengityssuojaimia, joista ei ollut paljon apua, joten päädyimme käyttämään evakuoinnissa paineilmalaitteita, Toni Pietilä sanoo. Sää onnettomuushetkellä Lähin sään havaintoasema, Jokioisten observatorio, sijaitsee noin 20 kilometrin päässä palokohteesta. – Pohdimme tilan väen ja eläinlääkärin kanssa kahta mahdollista evakuointireittiä. Evakuointi aloitettiin puolenyön aikaan. Ajattelin, että tajuavatkohan ne edes mitä täällä tapahtuu, Pietilä kertoo. Kolme tai neljä palokuntalaista teki koko ajan töitä. Lihasiat ulos Pelastetusta lihasikalasta oli evakuoitava vielä 650 sikaa. Kävelin tilaan ja taskulampun avulla savun läpi näin makaavia ja purun sekä hiekan sekaan kaivautuneita emakoita. Yli-Tuomolan perhe ja lääkäri Kirsi Soini olivat mukana evakuoinnissa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei sioilla ole mitään hätää odotella pelastetussa lihasikalassa, vaikka vähän pitempäänkin. – Menin paineilmalaitteen kanssa sisään tarkistamaan tilanteen. Ensimmäinen oli turvallisimmasta ovesta metsään, minne ei olisi saatu eläintenkuljetusautoja lähelle. Emakot käyttäytyivät rauhallisesti. Hän kehuu, että tilan pelastussuunnitelma oli viimeisen päälle tehty. Siksi valitsimme reitin yhdyskäytävän kautta, mihin autotkin saatiin kiinni rakennukseen, päivystävä päällikkö Petri Nenonen kertoo. Viimeinen sika saatiin autoon kello kolme yöllä
Yhdyskäytävä palaneesta sikalasta johti tähän tilaan, jossa seinät ehtivät jo nokeentua ja muovinen lampun kupu suli kuumuudesta.. 5/2013 15 Hälyty silmoit us Palo ehti poiketa lihasikalassakin
Siellä ilma vaihtui vähiten ja lämpötila alkoi nousta, Soini sanoo. Odottelimme jonkin aikaa pelastuslupaa. – Onnettomuuspaikoilla se lienee poliisin tehtävä, mutta onko heillä riittävät taidot työn tekemiseksi, Soini kysyy. Emakot saatiin autoon. Monet palokunnan toimet jäivät mietityttämään. He oppivat kuitenkin nopeasti ja työ alkoi sujua yön kuluessa paremmin, Soini sanoo. – Hikisen tehtävän aikana on juotava paljon ja henkilöstöä kannattaa vaihtaa riittävän usein, jatkuvasti kannattaa evakuoivassa ryhmässä olla sellaisia, jotka osaavat työn, Soini sanoo. Hän kertoi tulipalosta, mutta esteli Soinia tulemasta paikalle. Yhteydet hukassa Kirsi Soini kaipasi tehtävällä yhteyshenkilöä, joka pitäisi pelastuslaitoksen tai eläinpelastusryhmän puolelta häneen yhteyttä. Sanoin hänelle, että vapaailtani ei ole niin tärkeä, jos sikala palaa. Raotimme pihaton ovia. – Ehkä eläinpelastusryhmäläisille kannattaisi hankkia omat liivit, myös itse tarvitsisin liivin tällaisen tilanteen varalta, vaikka siat arastelevatkin heijastimia, niin silti liiveistä olisi hyötyä pimeässä ja ihmiset olisivat helpommin tunnistettavissa, Soini sanoo. Miten eläinten lopetus lain mukaan silloin tehdään. Hän sai selville pari muutakin sikalaa, joissa oli osastoja tyhjillään. – Tilan emakot ovat rauhallisia ja ihmisystävällisiä, niitä ei tarvitse käskeä kovin ottein, Soini kertoo. Päivystävä eläinlääkäri oli tullut jo aiemmin paikalle ja hän oli tilan emännän kanssa tarkastanut lihasikalan. Lihasikalan tyhjennys oli kovaa työtä. – Pulttipyssyllä lopetettaessa laukauksen on oltava erittäin tarkka. – Kaukajoenkulmantie on ahdas ja paikalla kävi uteliaita, jotka tekivät kapealla tiellä Ukäännöksiä. – Kun tulin paikalle, niin ihmettelin miksi poliisi ei ollut enää paikalla. Hän kertoi Soinille, että kuski ajaa emakoita autoon kovakouraisesti. Eläin lopetetaan päähän ampumalla. Soini olisi kaivannutkin kunnon organisointia huoltopuolelle. Itse työskentelin ovensuussa, joten savuhaittaa en kokenut, Soini kertoo. Savua oli enää katonrajassa. – Sitten tuli tieto, että tiineet emakot purupohjapihatossa olivat hengissä. Täällä avuntarve synnytti ketjureaktion, jossa hädässä olevaa haluttiin auttaa. Soini kävi huomauttamassa kuljettajaa, että lopettaa sähköpiiskan käytön ja vahti loppuajan emakoiden lastausta pihatosta. Palokuntalaiset käyttivät evakuoinnissa paineilmalaitteita, mutta siat eivät niistä välittäneet, Soini kertoo. Meni paljon aikaa pelkkään liikenteen väistelyyn. – Tarvittaisiin henkilö, joka kertoo mitä tapahtuu: saako eläimiä pelastaa vai eikö saa pelastaa. – Olen ollut Loimaalla töissä seitsemän vuotta, joten tunnen isännät, emännät, tuottajat sekä tuottajien ja teurastamoiden yhteistyösuhteet. Isäntä alkoi heti pohtia muita sikaloita, joissa mahdollisesti oli tyhjiä osastoja, sillä kaikki Yli-Tuomolasta tulevat siat eivät mahtuisi hänen osastoonsa. Savua tuli ulos, mutta emakot makailivat rauhallisina. 16 5/2013 Y li-Tuomoloiden tilan oma eläinlääkäri Kirsi Soini oli viettämässä vapaailtaansa, kun Anja Yli-Tuomola soitti. – Anjan ääni kuulosti tuskalliselta, joten arvasin heti, että jotain ikävää on sattunut. Hän pääsi palopaikalle kello 19 jälkeen. Hätäteurastus on osattava, jotta eläin ei kärsi turhaan. Itse tarvittaessa rauhoitan eläimen ensin ja sidon sen pään johonkin kiinni, jotta tarkka laukaus on mahdollinen, Soini kertoo. Lihasikalassa hikiset paikat – Tarkastin lihasikalan ja määräsin evakuoinnin aloitettavaksi nuorempien osastosta. Karja-autojen kuljettajatkin lähtivät vapaalta liikkeelle, Soini sanoo. Lähinnä olevat palomiehet sanoivat, että eläintilaan voi mennä, jos kulkee seinän viertä pitkin. Kun lopulta pääsin tilalle, siellä oli aikamoinen kaaos, Soini sanoo. Oma lääkäri – aina valmiina. Emäntä oli tarkkana, kun emakoita siirrettiin autoon. Saimme kypärät ja taskulamput. Jatkon kannalta palokunnan näkemysten ymmärtäminen helpottaisi myös hänen omaa toimintaansa. Hän kertoo sikalapalon olleen hänellekin henkisesti raskas tehtävä ja hän kaipasi tapahtuneesta jonkinlaista palaveria jälkikäteen. Eläinlääkäreillä on pulttipyssyt, mutta ne eivät sovellu liikkuvien eläinten lopetukseen. – Enemmän ne olivat hämillään, kun palokuntalaiset toimivat aluksi väärin. Eläimen lopettaminen – kenelle kuuluu. Hän alkoi tehdä Anja Yli-Tuomolan kanssa töitä ja palokunta teki omia töitään, kommunikointia tahojen kesken olisi voinut olla enemmän. Soini oli koko 60 kilometrin ajomatkan ajan puhelimessa. Soini muisti erään isännän, jolla oli sikaosasto tyhjillään sekä paljon verkostoja. Soini soitti isännälle, joka lupasi sijoittaa osastoonsa tulipalosta selvinneitä sikoja. Pelastuskalusto siirrettiin rakennuksesta etäämmälle, jotta karja-auto mahtui peruuttamaan ovien eteen
Kakskerran pienessä palokunnassa on 6–7 aktiivista jäsentä, heistä kolme on yksikönjohtajia. – Meillä on itsevetävä, telavoimalla liikkuva moottoriruisku. Kaarinan VPK:n väki hoiteli tankkauspistettä, jossa tankattiin yhtä säiliöautoa kerrallaan. Hannu Lähteenmäki muistelee, että Kuusiston VPK:hon se tuli 80-luvun alussa. Sikojen evakuointi ei ollut ryhmälle tyypillinen tehtävä, pikemminkin päinvastoin. Säiliöautojen tankkauspaikka valmistui seitsemän hengen voimin 400 metrin päähän palokohteesta. Vesi pumpattiin Kojonjoesta, jonka penkalle oli 300 metrin selvitysmatka. Kuusiston VPK:n vesihuoltoyksikkö on rakennettu itse Mersun Sprintterin alustaan. Eläimiin erikoistunut Hälyty silmoit us Hälyty silmoit us ESA 30 -moottoriruisku on jo iäkäs. Pumpun ja veden pintaan jäi korkeuseroa metrin verran, ja lopullista nousua autojen tankkauspisteeseen kertyi arvion mukaan kuutisen metriä. Heille on tehty yksikkö vanhasta ambulanssista. – Keikan tullen soittelemmekin yksikönjohtajien kesken, että ketä pääsee lähtemään. Hän asuu Turun yliopistollisen sairaalan kupeessa, josta on 35 minuutin matka asemalle. Kaarinan ja Kuusiston VPK:t ovat erikoistuneet vesihuoltoon. – Jään paksuus ylRuiskuvanhus edelleen iskussa lätti, moottorisahamme laippa ylettyi juuri ja juuri läpi jäästä. Niiden vasteisiin oli vähän aikaa sitten lisätty myös eläinpelastusyksikkö. Tänä vuonna vappuun mennessä Kuusiston VPK on ollut jo 18 tehtävällä. Matkalla etsittiin tietoja sioista, mutta sitä ei ollut kovin paljon saatavilla. Siten voitettiin paljon aikaa. Nyt Metsämaan sikalapaloon olin ainoa, joka pystyi lähtemään, Toni Pietilä sanoo. Hankisen pellon ylittämiseen moottoriruiskun kanssa tarvitaan kolme miestä, jotka tietävät mitä tekevät, Lähteenmäki sanoo. Säiliöautoja täytettiin yhteensä seitsemän kappaletta. Varsinkin tämänkaltaisissa tilanteissa telalla liikkuva ruisku on ainoa, mikä toimii, Lähteenmäki sanoo. Eläinlääkäri tarkasti emakoita sitä mukaa kun niitä saatiin ulos. – Saimme aikaiseksi ihan hyvän tuoton. Silloin on oltava todella tarkkana, että virtaus joka paikassa säilyy, muuten linja jäätyy. – Se on edelleenkin toimiva peli. Tehtävää vaikeutti pellolla oleva polvenkorkuinen hanki. Pumpun tuotto on 2400 litraa minuutissa eli saman verran kuin autojen pumppujen. 15 emakon jälkeen hän päätti, että otetaan kaikki ulos. Sieltähän ne sitten rauhallisesti, ilman paniikkia tulivat, Pietilä kertoo. Lähteenmäki muistelee, että Kuusiston VPK:hon se tuli 1980-luvun alussa. Tämä oli meille ensimmäinen lajissaan, Pietilä kertoo. Kuva: Tommi Larikka.. Lähteenmäen mukaan vesihuollossa alkaa syntyä vaikeuksia, kun pakkanen ylittää 15 astetta. Pietilä oli kuitenkin aiemmin epäpätevänä palomiehenä työskennellessään ollut sikalapalossa. Jäähän tehtiin reikä moottorisahalla, jossa on 25 tuuman laippa. – Eläinlääkärin ja isäntäväen kanssa keskusteltiin miten siat otetaan ulos. Se ei ollut tyhmän eläimen ratkaisu, Pietilä sanoo. 5/2013 17 Turun Kakskerran VPK on erikoistunut eläinpelastukseen. – Moottoriruiskun lisäksi olemme jonkin verran käyttäneet kellupumppua, mutta uppopumput ovat olleet vähemmällä käytöllä, Lähteenmäki sanoo. Kuusiston VPK:n yksikönjohtaja Hannu Lähteenmäki arvelee, että yksiköt olivat paikalla reilussa tunnissa hälytyksestä. Kaarinalla on kaupunkiolosuhteisiin ja Kuusistolla maaseutuolosuhteisiin soveltuva kalusto. Ihmettelen, ettei sellaisia enää valmisteta. Telamoottoriruisku voidaan ajaa ajosiltaa pitkin takaovista sisään. Hänelle sikojen evakuointi oli lajissaan ainutkertainen savusukellustehtävä 17-vuotisen hälytysosastosuran aikana. Molemmat VPK:t hälytettiin Metsämaan sikalapaloon. – Asia selvisi, kun kyseessä olikin eläintilapalo. Kun Pietilä katsoi tehtäväosoitetta, hän ajatteli ensin, että hätäkeskus on tehnyt virheen, koska tehtävä oli pitkän etäisyyden päässä. – Soitin muille keikalle lähteville, että nostavat varusteeni autoon ja ottavat minut matkalta kyytiin, Pietilä kertoo. Kun mönkijä ajetaan pois kärrystä, voidaan moottoriruisku ajaa suoraan auton perästä siltaa pitkin kärryyn, jota voidaan vetää mönkijällä. Tankki täyttyi kuudessa ja puolessa minuutissa, Lähteenmäki sanoo. Telalla liikkuva ESA 30 -moottoriruisku on jo iäkäs. Joenpenkalle selvitettiin kolmetuumainen runkolinja ja moottoriruisku. Auton perässä on mönkijä kärryillä. Avannossa käytettiin kelluvaa imusiivilää, jonka valmistaja lupaa toimivan, kun vettä on vähintään 13 senttiä. – Tiesin, että sika voi olla jääräpäinen ja joskus olen kuullut sitä luonnehdittavan tyhmäksikin, mutta tässä palossa siat olivat kaivautuneet lattialla olleen purun ja hiekan sekaan pakoon paloa. Lähteenmäen mukaan yhteisvoimin vedetty runkolinja oli valmis parissa kymmenessä minuutissa
– Oli loistava taktinen päätös suojella lihasikalaa, Nenonen kiittelee. – Tulipalo oli jo taputeltu, kun ehdin paikalle. – Palauteryhmässä nousi esiin, että alueelle voisi perustaa lisää vesihuoltoryhmiä. Esille nousi isoissa tehtävissä tyypillinen viestiliikenteen kangertelu. Osallistujat kiittelivät palautetilaisuutta, joka oli ainutkertainen. Minulla oli yleisjohtovastuu, mikä tarkoitti lähinnä paikalle tulevien resurssien varmistamista ja sammutustoiminnan jatkumista. Sikaloissa on tyypillistä, että katto putoaa karsinoiden kannatukselle, ja karsinoissa siat saattavat voida olosuhteisiin nähden hyvin. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on ohje onnettomuustilanteiden läpikäymisestä: suurissa rakennuspaloissa se tehdään aina ja keskisuurissa ja pienemmissä tilanteenjohtajan harkinnan mukaan. Totean kuitenkin, että jos suoralla lähdöllä ryhmä saavuttaa kohteen tunnissa, niin se on hyvä, Nenonen sanoo. Sikojen evakuointi on suunniteltava asiantuntijoiden kuten eläinlääkärin ja tilan omistajan kanssa tarkasti. Johtoakin saapui kahdelta alueelta. Päivystävä päällikkö ja ensimmäisenä paikalle ehtineet yksiköt tulivat Varsinais-Suomesta, mutta päivystävä palomestari Olli Heikkilä saapui Kanta-Hämeestä Forssan asemalta. – Meillä on iso laitos, jossa ollaan vähän tekemisissä toisten kanssa. Osallistuneilta pyydettiin palautetta jo ennen palautetilaisuutta ja palautetta tuli pyytämättäkin. Maantieteellisesti perusteltuja paikkoja ryhmille varmasti olisi, mutta asian eri puolet on vielä punnitsematta. Sammutustöiden palautetilaisuus käytiin Loimaan paloasemalla, jonne kutsuttiin kattavasti pelastustoimen väkeä. Sikaloiden raivaukseen onkin jatkossa saatava nopeasti vaikkapa tukkikouralla varustettuja työkoneita, Nenonen sanoo. Hälytysajona matka oli reilun tunnin mittainen. Hänen mukaansa isoissa tehtävissä on syytä aina muistuttaa puheryhmissä, että vain välttämätön asia puhutaan radioon ja että puhuttava asia on suunniteltava etukäteen. Palokohde sijaitsi alueen koilliskulmassa kun päivystyspaikka Turku on alueen lounaiskulmassa. On hyvä tulla naamojen kanssa tutuiksi ja tuntea, että olemme samaa taloa. Toivottiin myös, että se ei jää viimeiseksi. Sikalapaloista on opittu – Alueellamme olleissa sikalapaloista olemme oppineet sen, että raivaus on tehtävä erittäin huolellisesti. Se aiheutti ruuhkautumista, Nenonen kertoo. Vesihuollosta hyviä kokemuksia Petri Nenosen mukaan vesihuoltoryhmä toimi hyvin, siitä on jo aiempiakin kokemuksia. – Itsellenikin jäi tilaisuudesta hyvä fiilis, Nenonen kertoo. Eri toimijoiden näkeminen naamasta naamaan on tärkeää. – Jäimme vähän roikkumaan sisääntulopuheryhmiin, joista on tarkoitus siirtyä ripeästi toimintapuheryhmiin. Suunnittelin myös tilan väen, eläinlääkäreiden ja palomestarin kanssa eläinten evakuointia, Nenonen sanoo. Hyväkuntoisia eläimiä on löytynyt raunioista vielä pitkänkin ajan jälkeen. – Kävimme yksikönjohtajatasolla tehtävän läpi, että miten työt sujuivat, Nenonen kertoo. 650 sikaa pelastui ensimmäisten yksiköiden ansiosta. ”Naamat on hyvä saada tutuiksi, ettei tule tunnetta, että tulemme toiselta planeetalta neuvomaan miten palot sammutetaan.” Petri Nenonen, P2 18 5/2013 Palautetilaisuutta kiiteltiin. Tehtävälle saapui yksiköitä kolmelta eri pelastusalueelta, joten puheryhmiä oli vaikea hallita. Evakuointi on raskasta työtä ja sen jatkuessa pitkään on työhön saatava vaihtomiehiä. 18 5/2013 P äivystävä päällikkö Petri Nenonen oli käymässä Turun kaupungin johtokeskuksessa, kun tehtävä Metsämaan sikalapaloon tuli
Näin uudet kytkennät kestivät pelastustyöliikenteen. Pelastushenkilöstö auttoi myös tiivistämään lihasikalan katolla olevia ilmahormeja lämmön säilymiseksi rakennuksessa, jotta putkisto ja tekniikka ei jäätyisi.. 5/2013 19 Hälyty silmoit us Pelastuslaitoksen raivaustöihin hankkima kaivinkone kaivoi tilapäissähkölinjalle uran asuinrakennukseen
– Olimme niin järkyttyneitä tapauksesta ja poissa tolaltamme. Täällä on palokuntia vaikka kuinka paljon, kyllä joku olisi voinut jäädä vartioimaan. – Olimme tehneet hyvää työtä ja saaneet tuotoksen korkealle tasolle. Sikala oli juuri remontoitu. Hän on hyvillään, kun on kuullut, että pelastetut siat ovat kotiutuneet nopeasti sijoitussikaloihinsa. Yli-Tuomoloiden tilalla emakot saivat nykypäivälle harvinaista hoitoa. Me pesemme juuriharjalla aina kaikki emakot ennen porsimista, Hannu Yli-Tuomola sanoo. Hälytimme palokunnan kaksi tai kolme kertaa uudelleen. Muutama palovammoja saanut sika pääsi palosta karkuun. Ne saatiin kiinni, mutta YliTuomola olisi toivonut viranomaisilta parempia hätäteurastustaitoja. Eläin lopetetaan hyvin nopeasti, jos se esimerkiksi sairastaa likaa eikä tuota. – Ennen porsivat emakot pestiin yleisesti, nykyään sitä ei enää paljon tehdä. Sikala oli velaton ja edessä oli viimeiset työvuodet, jolloin piti kerätä eläkesäästöjä, nyt kaikki on mennyt, Anja Yli-Tuomola sanoo. Karmea näky pitkään unissa Häly tysil moi tus. Nykyään ajatellaan vaan tuottavuutta. 20 5/2013 Hannu Yli-Tuomolaa ihmetytti, että palon jälkivartiointi jäi hänen vastuulleen. Muutamaa kuukautta aiemmin palaneeseen sikalaan oli uusittu lattioita ja tehty uudet sosiaalitilat. – Toisena palon jälkeisenä yönä kävin palaneessa sikalassa hyvästelemässä pikkupossut, näky oli hirveä, Anja Yli-Tuomola sanoo. Eläin lopetetaan vasta sitten, jos hoitokeinoa ei ole. – Sikojen kohtalo ja palon raunioista paljastunut näky tuli pitkän aikaa uniin, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Palon yhteydessä Yli-Tuomoloiden asuinrakennuksesta katkesi sähköja puhelinlinja, myös vedentulo lakkasi. Itselläni on sellainen uskonnollinen vakaumus, että kaikki hoidetaan, jotka voidaan hoitaa
– Palotarkastuksilla käy kuitenkin ilmi, että edellisenä vuonna annettuja huomautuksia ei oikein tahdota korjata, Lehtinen sanoo. – Pieniä sivukylien palokuntia lopetetaan ja niiden toimintaa supistetaan, vaikka ne ovat tällaisten paikkojen ainut turva, kaiken lisäksi ne ovat vielä halpoja ylläpidettäviä. Laitteen hinta on noin 3000 euroa. Vappuun mennessä vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ei ole tullut. Savun huomatessaan se hälyttää. Info-sivut sikaloille Hänen mukaansa sikatilojen paloja olisi saatettu voida ehkäistä, jos tiloilla olisi ollut paloilmoitinjärjestelmät. Hannu Yli-Tuomola pitää myös pelastustoimen nykymenoa ihmeellisenä. Lehtinen kertoo, että monesti sikatiloilla on koettu ongelmaksi se, että niiden tuottavuus on vähäistä ja rahat ovat tiukalla. Sivun valmistaminen on aloitettu äskettäin, mutta sitä on tarkoitus päivittää jatkuvasti. Meillekin on vaikea löytää, jos ei yhtään tunne paikkoja. Paikallistuntemuksellakaan ei ole enää mitään arvoa. Sikalasta on jäljellä vain siivottu kivijalka. – He pelastivat 650 sian lihasikalan ja 36 emakkoa, Yli-Tuomolat sanovat. – Kestää viisi vuotta, ennen kuin pääsemme samalle tasolle kuin ennen paloa, Hannu Yli-Tuomola sanoo. Sivun viisi pääkohtaa ovat: maatilan sähköturvallisuus, maatilan pelastussuunnitelma, palavat nesteet ja kemikaalit, kausityöntekijöiden majoitus ja viljankuivaamot. Sikaloiden omistajat harvoin menevät toisten tiloille, tautien leviämistä pelätään niin paljon, Anja Yli-Tuomola sanoo. Syttymissyissä ei ole yhtäläisyyksiä. – Sikatiloille on kehitetty aivan omanlainen laite, joka kestää sikaloissa olevan pölyn. Yli-Tuomola on entinen vpk:lainen. Yli-Tuomolat katsovat kuitenkin tulevaisuuteen. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on ollut jonkin aikaa työryhmä, joka pohtii maatilojen turvallisuutta. Vertaistukea tarvittaisiin Hannu ja Anja Yli-Tuomola ymmärtävät jossittelun turhaksi, mutta sitäkin on tullut tehtyä.. – Olisin kaivannut tapauksen jälkeen vertaistukea, mutta sitä on vaikea saada. Tietoa kerätään sivuille vähitellen, johtava palotarkastaja Knut Lehtinen sanoo. Lehtinen kertoo, että varsinkin marjatiloilla majoitettavien poimijoiden turvallisuudessa on paljon parannettavaa. Eikä monissa paikoissa ei ole resursseja korjata puutteita. Pariskunta on kiittänyt Metsämaan VPK:ta moneen otteeseen, mutta sanovat, että mitkään kiitokset eivät riitä. Työryhmä on avannut pelastuslaitoksen interentsivuille Maatilojen info-sivun. 5/2013 21 Anja Yli-Tuomola kertoo aika-ajoin sortuvansa jossitteluun, mutta ymmärtää sen olevan turhaa. Laite imee jatkuvasti ilmaa ja ottaa siitä näytteitä. – Yritämme näin auttaa maanviljelijöitä, jotta tietoa olisi helposti saatavilla. Varsinais-Suomessa sikatilat ovat yleisimmin palon kohteena kuin muut maatilat
Sikalauma on vähän kuin vesi, jos tulee este, niin lauma kiertää sen sivuilta, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Kevyet ja tehokkaat lamput ovat hyviä. Poistuminen hankaloituu, jos sika pakotetaan yhtä pientä väylää pitkin. Aja sikaa oikein Eläinlääkäri Kirsi Soini antaa sikojen ajamiseen seuraavia ohjeita: Siat tarvitsevat täysin vapaan kulkutilan, älä seiso reitillä tai reitin vierellä. Mene ajolevyn tai kulman taakse. Hoputtamalla pysähtynyt sika ei liiku. Muutaman sian ryhmä kulkee parhaiten eteenpäin. Pääsääntöisesti siat pelkäävät valkoisia, kirkkaita ja heijastavia värejä. On mahdollista, että lauman etummainen pysähtyy ja jää evakuoinnin tukkeeksi. Se odottaa rinnalleen tukea ja kun kaverit ohittavat sen tai tulevat sen rinnalle, niin se saa turvan ja lähtee niiden mukana liikkeelle. Siksi sikaa ajettaessa tulisi käyttää tummia vaatteita tai sellaisia joita niiden hoitajat käyttävät, Hannu Yli-Tuomola kertoo. Kun sikaa ajetaan, on sille annettava vaihtoehtoja. Valo tulee osoittaa ylhäältäpäin sinne minne sika on menossa. Ajajalta vaaditaankin pelisilmää: sialle on hyvä antaa kaksi vaihtoehtoa joista valita, mutta samalla ohjata sitä valitsemaan haluttu suunta. Sika tarvitsee liikkuakseen eteenpäin valoa, se ei kulje pimeässä tai pimeää kohti. Tällöin pysähtynyttä sikaa ei saa ryhtyä ajamaan tai hoputtamaan. Sika on laumaeläin ja se hakee erikoisessa tilanteessa aina kaverista turvaa. Älä osoita häikäisevää tai muutenkaan valoa sikaa kohti. 22 5/2013 Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/Marko Partanen. 22 5/2013 Sikojen evakuointia voidaan ohjata myös karsinoiden ovilla.. Käytävällä karsinallinen sikoja jaetaan levyllä kahteen tai kolmeen osaan. Kun karsinaa tyhjennetään sioista, on ajajan mentävä sikojen taakse. Häly tysil moi tus ”Pelastustilanteita varten pitäisi olla tehtävään koulutettuja eläinpelastuseläinlääkäreitä, jotka olisivat perehtyneitä alueen karjatiloihin.” Eläinlääkäri Kirsi Soini
Esimiehen rooli työyhteisössä on luonnollisesti laajempi. Työhyvinvointi ja työssäjaksaminen ovat muodikkaita käsitteitä, mutta työyhteisössä ne ovat kuin hehkuva rauta, johon kukaan ei uskalla tarttua. Mutta työpaikalla koettava työyhteisön hyvinvointi on enemmän kuin osiensa summa eli muutakin kuin yksittäisten työntekijöiden yhteenlaskettu kokemus työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnin parantaminen on pitkänmatkanjuoksua joka on juostava askel kerrallaan alusta loppuun. Lopullinen vastuu omasta työhyvinvoinnista on jokaisella itsellään. Mikä on oma henkilökohtainen panoksesi. Minulla on alkanut hyvin toisenlainen arki ilman työyhteisön tukea. Siten me jokainen kannamme vastuuta myös työkaverin työhyvinvoinnista. Jokaisella on oma mahdollisuutensa rakentaa parempaa hyvinvointia omalle työpaikalleen. Mutta mihin katoavat kaikki kauniit sanat ja ylevät tavoitteet. Työhyvinvointi on yksilön oma henkilökohtainen kokemus. Se tarkoittaa yhteistä vastuunja huolenkantamista työkaverista ja työtehtävistä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen eikä työnantaja voi paeta laiminlyöntejään yksilönvastuun taakse. On paljon helpompi vaatia esimieheltä toimenpiteitä tai käskyä johdolta. Jokainen Hyvänhuomenen-toivotus tai työkaverin kehuminen selän takana merkitsee askelta parempaan suuntaan. Vastoinkäymisissä saa voimaa hyviltä työkavereilta ja työkavereiden ansiosta jaksaa kestää välillä niin surkeaa esimiestäkin. Toisaalta työnantajan toimenpiteillä yksistään ei ole merkitystä, jos työyhteisön jäsenillä ei ole tahtoa muuttaa asioita. Epäasiallista käyttäytymistä kuten kiusaamista, oman pahanolon purkamista kiukuttelun, itkeskelyn tai huutamisen avulla, ei pidä hyväksyä eikä sietää keneltäkään. Hyvät työkaverit auttavat jaksamaan, mutta eivät silti ole mitään ilmaisia terapeutteja, joiden niskaan voi kaataa kaikki elämän kamaluudet. Onnistumiset on mukava jakaa työkavereiden kanssa. Työhyvinvoinnin parantamista ei voi ulkoistaa työpaikalta. Työhyvinvointi on kaikkien vastuulla. Hänen tehtävänään on kehittää työhyvinvointia ja tarkastella asiaa koko työyhteisön näkökulmasta. On paljon helpompaa odottaa muutosta muilta ja muiden aloitteesta. Hyvinvoinnin parantaminen alkaa hyvin pienistä asioista, eleistä ja toisten huomioimisesta. Sinä voit kehittää omaa työyhteisöäsi jo tänään. Työhyvinvointia voi rakentaa jokainen omilla teoillaan työpaikalla. Seminaari on ohi ja väki palaa työn ääreen. Joskus peiliin vilkaiseminen on se ensimmäinen askel. Parantaminen ei ole yksittäisiä temppuja, lahjoja tai saunailtoja eikä sitä voi ostaa konsultilta, vaikka se niin houkuttelevaa olisikin. 5/2013 23 Vieraanamme Kirjoittaja Piia Vähäsalo on Jokilaaksojen pelastuslaitoksen edellinen pelastusjohtaja. Ja helpoimmat asiat, joihin voimme tarttua jo tänään ovat meissä itsessämme, omassa käyttäytymisessämme. Vaikka loppujen lopuksi muutoksen tekeminen omassa käyttäytymisessä on se nopein ja paras tie oman työhyvinvoinnin kehittämiseen. Esimiehellä on suuri vastuu omasta käyttäytymisestään ja johtamisestaan. Ei tarvitse odottaa, että jostakin kaukaa mahtikäskyllä ruvetaan kehittämään työyhteisöä. Hetken on helppo nauraa työyhteisön jumiutuneille käytännöille. Juhlapuheet ovat vaienneet ja hyvät työkaverit jääneet jatkamaan tärkeän työn tekemistä. Työnantajan tehtävänä on luoda edellytyksiä hyvinvoinnille ja kehittää työolosuhteita. On paljon helpompaa antaa vastuu muille kuin ottaa se omiin käsiin. Työhyvinvointia rakennetaan arjessa, ei juhlapuheissa. Tätä kirjoittaessani kaipaan omaa työyhteisöäni Jokilaaksojen pelastuslaitoksessa. Työhyvinvointi alkaa meistä jokaisesta Puheet on pidetty ja valot sammutettu. Joskus on hyvä miettiä, mikä on minun oma roolini työyhteisössä. Valtakunnan kuuluisin guru naurattaa meitä muutamalla tonnilla ja sorvin ääreen palataan vatsalihakset hellinä. Ja jokainen askel on tärkeä. Työpaikalla työhyvinvoinnin kokonaisvastuu on työnantajalla ja työnantajan edustajalla eli esimiehellä. Jokainen osoittelee sormellaan vieruskaveriaan kun etsitään vastuunkantajaa ja työhyvinvoinnin kehittäjää. Me kaikki tiedämme sen, kuinka merkityksellisiä eleet, ilmeet, äänenpainot tai hiljaisuus ovat ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Mitä itse teen tai voisin tehdä työhyvinvoinnin eteen. Omaa käyttäytymistä voimme muuttaa jokainen itse. Olenko työpaikan ilo vai suru. Nyt aion kuitenkin keskittyä siihen, mitä jokainen voi itse tehdä oman ja työkaverin työhyvinvoinnin eteen. Työyhteisön jäsenten täytyy kantaa vastuuta omasta käyttäytymisestään työpaikalla. Mutta muuttuiko mikään muu. Työniloa ja hyvää kesää kaikille!. Monen muun ajankohtaisen aiheen lisäksi seminaarissa puhuttiin työhyvinvoinnin kehittämisestä ja osa jopa innostuikin aiheesta. Asiaa ei voi sälyttää esimiehen tai kaverin niskoille. Työntekijän vastuu liittyy omaan käyttäytymiseen, omaan asennoitumiseen ja toisten huomioimiseen. Joskus voisi kysyä itseltään, kannanko kaikki murheeni työpaikalle. Miksi mikään ei muutu työyhteisöjen arjessa. Työyhteisön parantaminen ei tapahdu hetkessä. Hyviä työkavereita tulee ikävä. Hyvä työyhteisö on vastuullisten aikuisten työpaikka. Se ei tapahdu yksinomaan esimiehen toimesta. Meillä on oikeus odottaa työnantajalta oikeita toimenpiteitä ja esimiehiltä panostusta työhyvinvointiin
Mitä vihjeitä vanhempi kollega antaa nuoremmalle laulavalle palomiehelle. Kokemuksesta voin sanoa, että tuollainen yhtälö ei välttämättä toimi. – Mulla on mukana dj sekä taustalaulaja. – Jonten genressä juhannusaatto on vielä kovaa aikaa, hän sanoo. Keikkakesä kutsuu Entä sitten keikkakesä. Niitäkin kymmenkunta. – Musiikkitouhu tuli vähitellen kuvaan mukaan. – Palomiesduunin aloitin 11 vuotta sitten. Kiinnostusta kouluttajaksikin on kysytty. Juhannus on suven suuri juhla, mutta ei enää keikkamuusikolle, kuten ennen vanhaan. Vanhempi kollega Tony Montana, 52, aloitti musahommat jo 1979 voittamalla rock-kuningas -tittelin ja vuotta myöhemmin hän kokeili kesäharjoittelijana palomiehen hommia. Suomiräppiporukka tuli tutuksi ja vierailin muun muassa Cheekin levyllä. Tony on kentällä töissä ja takana on jo palkallinen kesälomakin. Toki pitää mennä, kun on kysyntää, mutta jostakin pitää löytää aikaa himaankin, Tony opastaa. – Kun tässä kuuntelee Jonttea, niin hengästyy. Firemen rock Teksti: Esa Aalto Kuva: Kimmo Kaisto 24 5/2013. Samalla hän kouluttautui palomieheksi 11 vuotta sitten. Sillä tiellä olen edelleen eikä harmita. Nyt hän tekee vuodessa 50–60 keikkaa ja työskentelee Helsinki–Vantaan lentoasemalla huoltotehtävissä, talvisin koneiden jäänpoistossa ja kesäisin pakkaa sekä purkaa matkalaukkuja lentokoneista. Tosin Tony löytää ainakin yhden yhteisen kuulijan. Koskaan en enää luovu vakituisesta työstä. Ensi levy vie keikoille Jontte on ensilevyn jälkeen aloittamassa keikkalaulajan elämää ja työskentelee samalla palomiehenä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella Kirkkonummen paloasemalla. – Kesällä en tee hirveästi keikkoja, enää ei niin jaksakaan. Jonttehan on niin nuori vielä, että jaksaa vaikka viikon valvomatta. – Oma yleisöni viettää aikaa juhannusaattona mökeillään ja kapakatkin ovet sulkeneet ovensa, Tony sanoo. – Selkää en ole paloalalle kääntänyt. Musiikki jäi kuitenkin vuosiksi. – Sen jälkeen olen käynyt esimiesja mestarikurssin ja työskennellyt myös niissä viroissa, Tony eli Pasi Hailio kertoo. Valot ja äänet hoitaa joko keikkapaikka tai keikkamyyjä tilaa sen alan yrittäjältä, Jontte kertoo. Mies on menossa juuri naimisiin, ja toivottavasti vielä tämän lehden ilmestyessä on aviossa, hän naurattaa tulevaa ukkomiestä. – Vedän 4–5 keikkaa kuukaudessa, joskus 7–8. Tonya alkoi palomiehen duuni harjoittelujakson jälkeen kiinnostaa ja palomieskurssin hän kävi 1984. Tony siirtyykin kysymään Jonten keikkajärjestelyistä, miten homma keikalla hoidetaan. Se on nyt ihan riittävästi. Siitä syntyi ajatus, että jos jotakin omaakin tekisi. Keikkakesä kutsuu. Kannattaa harkita kotona olemistakin. Siihen on varauduttu. J ontte Valosaari, 33, musisoi nappulana musiikkiluokalla, jossa oli erilaista bändimeininkiä. Tämän on nähnyt Tony Montana. – On keikkaa, lapsi tulee ja taloakin rakentaa. – Ylellistä. Niin sitten syntyi aika nopeastikin eka oma levy ja nyt ollaan tässä. 24 5/2013 Tony Montanan ja Jontte Valosaaren on vienyt paloala ja musiikki. Keikkailun yhteydessä hän välillä jätti paloalan ja välillä palasi takaisin. Jonttea naurattaa, mutta sanoo, ettei kolmikymppinenkään jaksa kuten kaksikymppinen. – Tässä duunissa pystyy hyvin järjestämään myös keikkailun. – Tässä iässä ei jaksa riekkua joka paikassa ja pitää levätä. Jontte sanoo, että tästä on paljon kotona puhuttu. Keikkaa tee niin paljon kuin jaksan ja huvittaa. – Olen aattona Kalajoella, Jontte kertoo. Myös palautuminen vie pidemmän ajan kuin nuorempana. – Niin, meillä kun on erilainen kuulijakunta, Jontte sanoo. Ja töitäkin pitää tehdä, koska en saa keikoista miljoonapalkkioita, kuten Jontte, hän naurattaa jälleen kollegaansa. Tonylla uraa ja levyjä jo riittää
Jontte: Uusi on työn alla. Mitä tulee mieleen sanoista... Potkua on pojan touhuissa. Vapaus-biisiä olen vetänyt keikalla. Jontte: Kontrastia olisi, kun teillä on 40 vuotta ikäeroa. Jontte: Voimavara, eikä meidän tarvitse olla 12 tuntia tehtävässä. ...onnettomuuksien ennaltaehkäisy. Jontte sanoo ajatelleensa, josko laulajan urasta voisi joskus tulla päätyö. Mitä kuuntelet juuri nyt. ...VPK. Kuulin kaverin laulavan äskettäin kummikonsertissa. Tony: Hoitavat suuren osan Suomesta. Palomiehen työstä tykkään, mutta myös laulamisesta, Jontte tuumii. Jontte: Liian korkea ja huonosti hoidettu asia. Tony: Perusiskelmää en enää tee. Jontte: Tämä asia pistää aina veret kiertämään. Balettitanssijatkin. Ruotsissa asunnoissa tehtävistä palotarkastuksista on jo luovuttu. Tony: Kikka-vainaan tekstit ovat ehkä liian rajuja, mutta eroottisia, seksikkäitä lauluja aikuisille naisille. Tony: Omakotitalojen palotarkistukset ovat ”hanurista”. Jontte: Tärkeä asia. Toisen fiftarimusiikkilevyn voisin tehdä tai sitten voisin versioida suomeksi 12-vuotiasta Isac Elliotia. – Nyt hoidan palomiehen työt ja keikkailun. Sille pitäisi tehdä jotakin. Jos tulee seinä joskus vastaan, niin sitten pitää pohtia vakavasti mistä luovun, jos jostakin pitää luopua. Ei mentäisi ihmisten koteihin, vaan kohteeksi otettaisiin yksittäinen asuinalue ja palokunta ambulansseineen menisi paikalle ja jakaisi turvallisuustietoa. Hoitavat jälkivartioinninkin tehtävissä. Tony: Veturinkuljettajat ja sotilaat pääsevät 55-vuotiaina. Firemen rock 5/2013 25. Tulevaa materiaalia. Jos vaikka vuoden kuluttua saisi ulos. Jontte: Käsittääkseni tästä on meidänkin laitoksella jo luovuttu. Heikoilla kantimilla olisi ala ilman heitä. ...palomiesten eläkeikä. Jontte: Elastinen, Mikael Gabriel, yleensäkin saman genren kavereiden uusia julkaisuja. 5/2013 25 – Sun äiti kuuntelee meitä molempia, Tony hymyilee. Tony: Jonttea tietenkin, Haloo Helsinkiä diggaan. Biiseihin sanat suomeksi ja ne suunnattu aikuiselle naiselle
26 5/2013 V arsinais-Suomen pelastuslaitoksen palomestari Marko Rostedt kertoo että pääpaloaseman pelastusyksikkö, Turku 11 on valmiudessa sukellustehtäviin miehityksenään kaksi sukeltajaa ja Naantalissa, Naantali 11:n miehityksenä on myös kaksi sukeltajaa. Uudenkaupungin alueen hälytyksiin lähtee myös Satakunnan pelastuslaitoksen Rauman vesisukellusyksikkö, joten näin saadaan turvattua alueemme pohjoisosat. – Lisäksi Uudessakaupungissa, Uusikaupunki 11:n miehityksenä on 1–2 sukeltajaa. Vesisukeltajilla tulee olla 14 vesisukellusharjoituskertaa vuodessa. Muuten Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen alueella ei ole vesisukellustoimintaa. Myös erilaisia uponneita tarvikkeita saattaa pinnan alta löytyä. Vedenpinnan alle joutuneet henkilöt ovat pääsääntöisesti menehtyneet, jolloin työtehtävä on myös henkisesti raskasta. – Minimimäärä on siis 14, mutta sisältö saattaa vaihtua. Halliharjoituksista jouduttiin luistamaan, mutta tilalle tuli harjoitella jotain muuta. Mikäli näitä harjoituksia ei ole vuoden aikana suoritettu, niin ei nimetä vesisukeltajaksi. Viime vuonna meillä oli hankaluuksia uimahalliharjoitusten kanssa, koska niin sanottu ”syväallas” oli remontissa. Pintapelastustoimintaa vastaavasti tekee melkein jokainen alueen VPK pohjautuen riskija vesistökartoitukseen, Rostedt sanoo. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella vesisukeltajat harjoittelevat 14 kertaa vuosittain ja lisäksi kaksi kertaa pintaSukellustehtävä voi olla myös henkisesti raskas Teksti: Saku Rouvali Kuvat: Rajavartiolaitos ja Ville Rankinen Sukellustehtäväksi lasketaan kaikki tehtävät jotka tapahtuvat vedenpinnan alla. Pintapelastustehtävä saattaa myös muuttua sukellustehtäväksi. Sukeltaja avustaa pelastettavaa, joka on puettu evakuointipukuun.. Seitsemän on avovedessä, kaksi jään alla tapahtuvaa sukellusta, yksi koulutussyvyydessä ja neljä halliharjoitusta
Uponneesta laivasta pelastamiseen tarkoitettu ”evakuointipuku”. Lautta sopii tilanteisiin, joissa merestä pelastettavia on useita tai venettä ei voida käyttää.. Carl-Arthur Heickell on merivartiostojen yhteisenä sukeltajaupseerina useiden vuosien ajan kehittänyt innovatiivisesti ja määrätietoisesti Rajavartiolaitoksen vedenalaisia toimintoja. Normaalisti veneen miehistöön kuuluu kolme henkeä. MOR-lautta laukaistaan ja lasketaan laivan kyljelle. Se toimii itsenäisesti tai se voi olla kiinnitettynä ROV-robottiin. Myös kumivene varustetaan tarvittaessa valonvahvistimin. Vuoden rajamieheksikin valittu, sukellusupseeri, luutnantti Carl-Arthur Heickell Suomenlahden merivartiostosta on yhteistyössä sukeltajakollegoidensa kanssa kehittänyt kyseisen puvun. Merikarhusta löytyy kaksi erikokoista ROVrobottia. Viikoittaista harjoittelua Vartiolaiva Merikarhun päällikkö, kapteeniluutnantti Valtteri Viitala Suomenlahden merivartiostosta kertoo pintapelastuksen ja sukellustehtävien suoritusperusteiden olevan tuttuja, ja niitä harjoitellaankin viikoittain. Sukellustehtäviin vartiolaiva Merikarhulla on varusteinaan kaksi perässä vedettävää viistokaukoluotainta. Laivalla ajetaan riittävän lähelle pelastettavia ja heidät avustetaan lauttaan, jonka jälkeen pelastettavat siirretään laivalle. Evakuointipuku Vartiolaiva Merikarhulta löytyy myös erikoisuus. Keilanleveys tehokkaassa etsinnässä on jopa satoja metrejä. Pelastettava on kasvot pelastajaan päin, jolloin ei ole vaarana nähdä mitään sopimatonta. 5/2013 27 MOR-lautta laukaistaan ja lasketaan laivan kyljelle. Pienempi on otettavissa mukaan veneeseen, jolloin voidaan tutkia pienempiä järviä. Aluksen komentosilta sijaitsee noin kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella, minkä ansiosta kohteet on helpompi havaita kuin merenpinnan tasosta toimiessa. Ruotsalais-valmisteinen ROV-robotti (Remoutly Operative Vehicle) on vedenalainen robotti. Viistokaiun käyttöaika ei aseta rajoituksia, vaan sopii isompienkin vesialueiden tutkimiseen. – Kohteen havaitseminen meressä eli siellä olevaa ihmistä voidaan etsiä laivalta myös valonvahvistimella tai lämpökameralla normaalin tähystyksen ohella. Pukuun saadaan syötettyä puhdasta ilmaa, jolloin loukkuun jäänyt pelastettava henkilö saadaan tuotua turvallisesti ulos laivanhylystä. Sukellustoiminta ja laitteet ovat jatkuvassa kehityksessä Rajavartiolaitoksella. Varusteista löytyy myös Sonar, joka on vedenalainen tutka. Alukselta löytyy neljä voimakkasta valonheitintä, mikä luonnollisesti helpottaa kohteiden havaitsemista pimeässä. Silloinkin harjoittelun tulee olla asiallista ja laadullisesti hyvää, palomestari Rostedt lisää. Toimintamme on globaalia. Puvussa on pintasyöttöinen ilmajärjestelmä, joka on erillinen pelastajalle ja pelastettavalle. Kyseessä on kuivapuku ja puvussa ei ole erillisiä käsien paikkoja, vaan puvun sisällä on kädensijat. Nämä ovat johtaneet uusien toimintamenetelmien sekä teknisten ratkaisujen käyttöönottoon. Your oil spill solution expert YYoouu YYYY ur ooiill ssppill uurr oo ppiillll www.lamor.com Lamor Corporation, Urakoitsijantie 12, 06450 Porvoo, puh: 020 765 0100, fax: 020 765 0129, info@lamor.com Lamor Corporation on maailman markkinajohtaja öljyntorjuntaja ympäristöalalla. Merikarhun valmiusvene on 7,4 metriä pitkä RIB-tyyppinen nopea kumivene, joka soveltuu hyvin ihmisen merestä pelastamiseen ja sukellustehtäviin. Henkilöstömme kunto testataan säännöllisesti, kapteeniluutnantti Viitala kertoo. Pääkonttorimme sijaitsee Porvoossa ja toimistoja on Englannissa, Kiinassa, Omanissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Vartiolaiva Merikarhun varustukseen kuuluu myös ”MORlautta” (MOR=Means of Rescue), jota voidaan käyttää, mikäli merestä pelastettavia on useita tai venettä ei voida käyttää. Vedestä pelastamista harjoittelemme kuukausittain muun muassa laivan omien mies meressä -harjoitusten yhteydessä. VESIPELASTUS pelastusta, joten heidän osaaminen alkaa jo olla sillä tasolla kuin pitäisi. Mikäli veneellä ei voida turvallisesti ajaa veden varassa olevan ihmisen viereen, voidaan veneestä lähettää pelastautumispukuun pukeutunut pintapelastaja avuntarvitsijan luokse tai vastaavasti sukeltaja. Vaativimpiin tehtäviin ja pinnan tai jään alle vajonneiden etsintään ja pelastamiseen käytetään sukeltajia. Lamorin edustajaja jakeluverkko kattaa yli 90 maata. – Sukeltajamme ovat ammattikoulutettuja, heillä on ammattisukeltajan lupakirjat ja he harjoittelevat viikoittain. Sukeltajat voivat toimia joko veneestä, laivasta tai helikopterista käsin
28 5/2013 Hansa-lauttaa käytetään talvisin hyödyksi pintapelastustehtävissä. Vaatimuksena on laivaston sukeltajakurssi tai vaihtoehtoisesti Pelastusopiston vesisukeltajakurssi. Pintapelastuksessa vaaditaan ensisijaisesti hyvää uintitaitoa, joka tarkoittaa kunnollista sekä hyvää taitoa osata uida pelastusuintia eli kroolia. – Ääritilanteissa pintapelastajien työ on erittäin raskasta jota tietysti on savusukelluskin. Lähtökohtaisesti pintapelastuksessa käytettävät varusteet ovat yhteisiä, sillä Pintapelastus on kuluttavaa tehtäviä on kuitenkin aika vähän. – Pintapelastuksessa vaarana on hypotermia ja hukkuminen. On erittäin tärkeää, että pelastustehtävät voidaan aloittaa viivytyksettä. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen palomestari Marko Rostedt kertoo, että pintapelastus on erittäin raskasta varsinkin heikkojen jäiden aikana, mutta on vaikeaa suoraan verrata savusukellusta ja pintapelastusta keskenään, sillä vaarat ovat hyvin erilaiset. Pintapelastus on todella raskasta puuhaa, huomattavasti raskaampaa kuin monelle paljon tutumpi savusukellus. Päivystyskelpoisuuteen lentomiehistöillä on vuosikertymässä minimimäärä, joka pintapelastajilla on esimerkiksi vinssausten osalta 120 vinssausta. Lautta on aina laivalla mukana ja se voidaan helposti ottaa myös veneeseen mukaan.. – Varsinkin jäissä tapahtuva pintapelastus on erittäin raskasta ja hyvää kuntoa vaativaa. Välineiden kuntotarkastus ja huolto on kohdallaan, sillä välineitä käytetään viikoittain. – Pintapelastajien kalusto kuuluu ehdottomasti jokaiseen pelastusyksikköön. Savusukelluksessa vaaroina ovat esimerkiksi eksyminen, ilman loppuminen tai itsensä polttaminen. Pintapelastus saattaa tuntua monesta pelastajasta raskaalle, koska he eivät välttämättä joudu niin useasti pintapelastuskuin savusukellustehtäviin, johon on muodostunut oma rutiini. Rauhallisuus ja hyvä stressinsietokyky Rovaniemen Vartiolentueen pintapelastaja Juha Eteläinen kertoo että, rajan pintapelastajien ydintehtävä on toimia osana meripelastushelikoptereiden miehistöä. 28 5/2013 VESIPELASTUS P intapelastus tarkoittaa vedenvaraan joutuneen henkilön pelastamista. Pintapelastajien osalta vaatimukseksi on määritelty minimiharjoitusmäärät. Kun tehdään pintapelastusta, niin silloin pelastaja ei kerta kaikkiaan voi uida rintauintia tai muita vastaavia uintityylejä, Rostedt sanoo. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on vuosittain 60–90 vesipelastustehtävää, palomestari Marko Rostedt kertoo. Harjoittelemme aina jokaisessa työvuorosTeksti: Saku Rouvali Kuvat: Rajavartiolaitos ja Ville Rankinen Pintapelastusta tehdään ja harjoitellaan erilaisin välinein helikoptereiden ja alusten avulla. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on yhteistoimintaa myös Rajavartiolaitoksen ja sukellustehtävissä Vartiolentolaivueen kanssa. Rauhallisuus ja hyvä stressinsietokyky lienevät myös painotettuja valintakriteereitä. Vedenvaraan joutuneen henkilön pelastaminen on totista hommaa, ja siksi siihen tehtävään onkin koulutettu omat henkilöt. Oman ”varustesetin” hankkiminen ei ole kustannustehokasta
– Sopimuspalokunnilla on myös pintapelastusvalmius, keskiarvona noin viisi pintapelastuskurssin käynyttä sopimuspalokunnassaan. Samalla osallistuttiin maailmanlaajuiseen tempaukseen vesiliikenteen turvallisuuden parantamiseksi. – Varusteet pelastuslaitoksella ovat yhteiset ja ne sijaitsevat vaihtelevasti joko pelastusyksikössä tai paloasemalla. Nivomme osaksi päivystysharjoituksiamme harjoituksia joissa hyödynnetään laitosten vesialuksia. Siellä tehtävänä oli hukkuneen vesiltä naaraaminen. Kylmiin olosuhteisiin on erilaisia maskeja ja vankempaa alusasua. Lisäksi on kesätauot, jolloin ei harjoitella ollenkaan. Isoimpana haasteena kurssin järjestämisellä on uimahallien puute pienemmiltä paikkakunnilta. Toimintamme perustuu vakioituihin toimintamalleihin joka mahdollistaa miehistöjen käytön kolmessa eri tukikohdassa: Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä, pintapelastaja Juha Eteläinen kertoo. toukokuuta tuotti uusiksi maailmanennätysluvuiksi 5774. Kesällä helikopteri on kuivapuvulla melkoisen lämmin paikka, Eteläinen sanoo. – Lapin pelastuslaitos kouluttaa vuoden 2013 alusta alkaen itse miehistön peruskurssit. Erikoisuutena pintapelastuksessa on Rovaniemen toimipaikka, jossa pintapelastajalla on käytössä vesiskootteri Ounasjoen rannassa, jolla toimitaan noin kymmenen kilometrin säteellä Ounasja Kemijoella. – Meillä termi pintapelastus ja pintapelastaja on aina tarkoittanut helikopterissa toimivaa pintapelastajaa. Tilaa uutiskirjeemme osoitteessa polarsafety.fi – pysyt ajan tasalla WWW.POLARSAFETY.FI UUSI SAVUSUKELLUSJÄRJESTELMÄ TULITAISTELIJALLE Interspiro QS II savusukellusjärjestelmä – Uudistettu kasvo-osan hihnasto ja soljet – Kasvo-osia saatavilla 3 eri kokoa – Uudistettu korkeussäädettävä selkäteline pelastus/kantohihnalla – Uudistettu säädinyksikkö huoltovapaalla pillivaroittimella Lue lisää: polarsafety.fi/interspiro ja pyydä tarjous sa. Lisäksi meillä on vakioituja paikkoja, joissa tehdään harjoituksia useammin. Esteenä sopimuspalokunnissa on ajanpuute. Kynnys hakeutua kurssille on iso, jos ei ole täyttä varmuutta, että testin varmasti läpäisee. Vähintään tuplamäärä harjoituksia olisi sopiva harjoittelumäärä pintapelastajille. Lahdessa kampanjointi onnistui parhaiten yhdessä Espoon kanssa. Tapahtumalle lisäarvoa toi Vesisamoilijat ry, jonka edustaja välitti tietoa lapsille ja perheille pelastusliivien käytöstä vesiliikenteessä. Lapissa on noin 30 vesipelastustehtävää vuodessa. Pelastusliivien käytöstä informoitiin 55 henkilöä. Teksti ja kuva: Jorma Honkala Lisää tietoa tapahtumasta löytyy muun muassa: www.facebook.com/WearItFinland www.fasterworkboats.. Sinänsä työ on itse asiassa viileässä miellyttävämpää. Harjoittelusta ja harjoittelun laadusta vastaa toimipaikat itse. – Pelastussukellusohjeen mukaiset kaksi harjoitusta, joista toinen jääolosuhteissa tulee vuosittain suoritettua, mutta omasta mielestäni se ei ole riittävä määrä. Valitettavasti tätä joudutaan maamme pelastuslaitoksissa ja palokunnissa tekemään. Ready, Set, Wear it -maailmanlaajuinen pelastusliivien käytön päivä 18. Kurssille on pääsyvaatimuksena 200 metrin uinti alle viiteen minuuttiin. On paljon asioita mitä harjoitella ja kaksi tuntia viikossa on niin vähän, että aika loppuu kesken. Rovaniemellä, Kemissä ja Oulussa toimivien pelastuslaitosten kanssa harjoittelemme useammin. Palokunnat kilpailivat palokuntien Suomenmestaruuksista kalustoja tietokilpailussa Jyväskylässä. Lahden VPK oli päivystämässä Lahden pyöräilyviikon rastipisteellä Launeen Perhepuistossa. ALUMIINIA AMMATTILAISILLE Lahti ja Espoo kärjessä pelastusliivikampanjassa 5/2013 29. Maailmalla oli kampanjoitu pelastusliivien puolesta lähes 200 eri tapahtumassa. Lappi kouluttaa itse Lapin pelastuslaitoksen palomies Ville Rankinen Kemijärven toimipaikasta kertoo, että Lapin pelastuslaitoksella on vesipelastus ja pintapelastusvalmius vakinaisilla toimipaikoilla Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Pienet huollot ja pukujen paikkaukset tehdään itse, mutta isommat korjaukset tekevät valmistajat. Suomessa oli viime vuonna hukkuneita 108 ja jo nyt lähestytään uhkaavasti tätä lukua. Pintapelastusvarusteita on monenmerkkisiä käytössä riippuen toimipaikasta. Esteenä joillakin toimipaikoilla tehokkaaseen harjoitteluun on myös varusteiden vähyys, palomies Ville Rankinen toteaa. Varsinkin yhteistyö Lapin pelastuslaitoksen kanssa on ollut viime vuosina tiivistä. – Pyrimme kouluttamaan alueemme pelastustoimen ja terveystoimen sekä poliisin yksiköitä heidän tarpeiden mukaisesti
Noita sopimuksia joko sellaisenaan tai muokattuna käytetäänkin valtaosassa järvialueiden yhdistyksiämme, Piirainen kertoo. Ala-Keiteleen Järvipelastajat nousivat aallon pohjalta Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen, palomestari Markku Kinnunen ja Konneveden Järvipelastajien puheenjohtaja Matti Huuskonen pohtivat vapaaehtoisen järvipelastuksen tulevaisuutta Äänekosken palolaitoksen pelastusveneessä. Liitoksia on tehty esimerkiksi Pirkanmaalla, jossa Tampereen ja Valkeakosken yhdistykset liittyivät yhteen muodostaen Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa ry:n. Piirainen arvioi, että asia ratkeaa tämän vuoden aikana. Yhdistys järjestäytyi touko-kesäkuun vaihteessa uudelleen ja nyt hälytysmiehistössä on yli kymmenen henkilöä. Vastaava tilanne on Lieksassa, jossa harkitaan jatketaanko toimintaa vai ei. – Toiminnan lopettamisen vaihtoehtona on liittyminen osaksi jotain toista lähiyhdistystä ja paikkakunnalle jäisi itsenäisen yhdistyksen sijasta pelastusasema, Piirainen sanoo. Myös parissa muussa yhdistyksessä on myös tarve samankaltaiselle keskustelulle tämän vuoden aikana, Piirainen kertoo. – Etuna on erityisesti se, että yksi isompi yhdistys hoitaa kaiken hallinnon ja muu vapaaehtoisväki saa keskittyä itse meritai järvipelastustoimintaan ja siihen kouluttautumiseen ja alusten ylläpitoon. – Tuomme koulutusta lähelle yhdistyksiä, jotta kynnys koulutukseen osallistumiseen madaltuu. Etelässä ja pohjoisessa vastaan tulevat Laukaa ja Viitasaari. Meripelastusseura tekee yhteistyötä merellä Rajavartiolaitoksen sekä sisävesillä pääosin pelastuslaitosten ja hätäkeskusten kanssa. – Alueella liikkuu paljon veneilijöitä ja siihen olisi jäänyt suuri välimaasto, sillä seuraava järvipelastusyksikkö on Viitasaarella. 30 5/2013 VESIPELASTUS A la-Keiteleen Järvipelastajien toiminta on saanut jatkoa Äänekoskella. Sinne lähtö on aina jonkinlainen kynnys kauempaa tuleville ja siksi alueelliselle koulutukselle on tarvetta, hän perustelee. Isommalla yhdistyksellä on myös leveämmät hartiat neuvotteluissa paikallisten viranomaisten ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa, Piirainen toteaa. Piirainen kannustaa yhdistyksiä harkitsemaan vapaaehtoisia liitoksia, jotta ne voivat keskittyä entistä paremmin operatiiviseen toimintaan. Teksti ja kuvat: Mika Rinne. Liitoksista operatiivista voimaa Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen on tyytyväinen, että Ala-Keiteleen yhdistys sai uutta puhtia toimintaan. Pelastusaluksia on yhteensä 150. Konneveden Järvipelastajien puheenjohtaja Matti Huuskonen oli puhaltamassa uutta puhtia naapuriseuran toimintaan. Piiraisen mielestä Meripelastusseuran ja viranomaisten välinen suhde on hyvällä mallilla. Pienillä yhdistyksillä on haastava tilanne löytää riittävästi miehistöä. Yhdistyksen jatko näyttää tällä hetkellä taas lupaavalta väen ja välineistön osalta, Huuskonen iloitsee. Mikäli yhdistyksen toiminta olisi loppunut, niin Keitele-kanavan yläpuoliset osat olisivat jääneet ilman järvipelastajia. Vapaaehtoista pelastustoimintaa Keiteleen itäosassa hoitaa Konneveden yhdistys. Piiraisen mukaan muitakin liitoksia on suunnitteilla, mutta niiden keskeneräisyyden takia hän ei vielä halua puhua niistä julkisuudessa. Alueellinen koulutus lisääntyy Meripelastusseuran hälytysmiehistöön kuuluu rannikolla ja sisävesillä lähes 2000 henkilöä. – Hienoa, että Äänekosken yhdistys virkistyi. – Suomen Meripelastusseuran ja viranomaisten suhde on hyvä ja käymme jatkuvaa vuoropuhelua hyvässä hengessä. Järvipelastajien toiminta uhkasi jo hiipua kokonaan, sillä vapaaehtoisia ei ollut tarpeeksi mukana toiminnassa. Ala-Keiteleen Järvipelastajilla on ollut veneilykauden aikana keskimäärin toistakymmentä tehtävää. Siinä on pitkä matka, jossa ei ole tätä toimintaa muuta kuin Äänekosken paloasemalla, Huuskonen kertoo. Kaikkiaan Meripelastusseuralla on yli 18000 jäsentä. Pääkurssit järjestetään edelleen Inkoon ulkosaaristossa sijaitsevassa koulutusja toimintakeskuksessamme Bågaskärissä. Piirainen kertoo, että jatkossa Meripelastusseura lisää alueellista koulutusta. Viime vuonna Meripelastusseuran miehistöt lähtivät hälytystehtävään yli 1200 kertaa. – Etsimme uusia jäseniä muun muassa lehti-ilmoituksen avulla ja nyt Ala-Keiteleen Järvipelastajien toiminta käynnistyy uudelleen, kun riviin löytyi tarpeeksi vapaaehtoisia. Syynä on sielläkin aktiivitoimijoiden puute. Piirainen löytää liitoksista monenlaista hyötyä. Runsaan kymmenen hengen voimin yhdistys pystyy pyörittämään päivystystä ympäri vuorokauden. Suomen Meripelastusseuraan kuuluu 58 jäsenyhdistystä, joista 28 sijaitsee rannikolla ja 30 sisävesillä. Apua sai lähes 2400 ihmistä ja yli tuhat alusta. Olemme muun muassa laatineet mallisopimukset yhdistysten ja aluepelastuslaitosten välille. Piiraisen mukaan tällä hetkellä käydään keskusteluja siitä, että tapahtuuko ei kiireellisten avustustehtävien välittäminen hätäkeskusten toimesta vai ei
Lowrance Seal StructureScan PT 5 210x297mm.indd 1 5.6.2013 10:50:38
Veneen merenkulkuominaisuuksien on jo tässä vaiheessa todettu olevan erinomaiset. Suuri kansitila hytin takana tuo mukanaan lisää vakautta ja parempaa veneen ohjattavuutta, mutta myös sääsuojaa kannella työskenneltäessä. Itä-Uudenmaan laaja ja rikkonainen rannikko sekä Kilpilahden jalostamon vilkas satama ja meriväylä vaativat pelastustoimen jatkuvaa reagointia öljyonnettomuuksien kasvaviin uhkakuviin. Veneen testit aloitettiin heti luovutuksen jälkeen ja uuden veneilykaudenkauden alettua alkoivat veneen vastuukuljettajien koulutukset. Veneeseen rakennetun pohjajäähdytysjärjestelmän ansiosta ei myöskään jäähdytysveden saannin kanssa ole ongelmia talviolosuhteissa tai öljynkeruutilanteessa. Myös veneen keulassa olevien jäävahvistusten johdosta, pystytään veneellä ajamaan jopa viiden sentin jäässä. Veneen hankinnassa lähdettiin liikkeelle siitä, että olisi aika hankkia jotain muuta kuin perinteistä ”takahytti” venettä ja niin päädyttiin toimivalta ratkaisulta vaikuttavaan etuhytilliseen veneeseen. Myös potilaskuljetukset hoituvat skanssissa. Veneeseen on lisäksi asennettu viimeisintä teknologiaa olevat navigointilaitteet. Pyyhkäisyleveys on 16 metriä. Lisäksi ohjaamon ollessa veneen keulassa on näkyvyys ulos huomattavasti parempi kuin perinteisissä öljyntorjuntaveneissä. Itä-Uusimaa sai uuden E-Luokan öljyntorjuntaveneen Teksti ja kuvat: Petri Lyttinen, palomestari, Itä-Uudenmaan pelastuslaitos Veneen tekniset tiedot: Valmistaja: Weldmec Oy Malli: Serecraft W14 Pituus: 13. Uudella veneellä ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen muulla nykyaikaisella öljyntorjuntakalustolla sekä koulutetulla henkilökunnalla on hyvä lähteä alkaneeseen veneilykauteen. 9m Leveys: 4.5 m Syväys: 1.2 m Paino: 15.400 kg Koneisto: 2 x Sisu 74 CTIM, yhteensä 350 kW Vetolaitteet: 2 x suora akseliveto ) Polttoaine: Diesel, 2 X 700 l Nopeus: 19 kn / kevytkuorma 16 kn / 5000 kg kansilasti Toimintasäde: 150 nm (280 km) Hydraulilaitteet: keulaja peräportti keräysjärjestelmä, nosturi, Fassi F28, ankkuripeli, capstan palopumppu Esteri D240/60, 4000 l/min/10 bar Hinta: 850000€ (ALV 0%) Lisätietoja veneen hankinnasta ja öljyntorjuntaan liittyvistä asioista antaa palomestari Leif Ekholm, leif.ekholm@ porvoo.fi ja veneen käyttökokemuksista paloesimies Asko Pohjankoski, asko.pohjankoski@porvoo.fi 32 5/2013. Uutta on myös ohjaamon jakaminen kahteen kerrokseen, jolloin on saatu täysin eristetty miehistötila, jossa varusteiden säilytys, vaihto ja huolto voidaan suorittaa omassa tilassaan poissa varsinaisesta ohjaamosta. Vene sai tunnuksen IU208 ja sen kotisatama on Sipoon Kalkkiranta. Veneen öljynkeräysjärjestelmäksi hankittiin Lamor Oy:n harjatoiminen laitakeräysjärjestelmä, jonka harjakapasiteetti on 80 m 3 tunnissa ja pumppukapasiteetti 40 m 3 tunnissa. Myös veneen ”älykkäät” merivaihteet mahdollistavat vaihteiden luiston eli hitaan ajon ilman rajoituksia. 32 5/2013 I tä-Uudenmaan pelastuslaitokselle valmistui viime vuoden lopussa porvoolaisen Weldmec Oy:n tekemä Serecraft W14-tyyppimen öljyntorjuntavene. Tätä kirjoitettaessa ei käyttökokemuksia vielä kauheasti ole kertynyt, mutta joitain kokemuksia on jo sentään saatu
Vapaaehtoisista järvipelastajista on meille suuri apu muun muassa konerikkoisten veneilijöiden auttamisessa. Tällä kertaa pelastuslaitoksen venettä tarvittiin noutamaan leikkipuiston rannasta aamulla löytynyttä ruumista. Vettä se tarvitsee alleen 1,1 metriä. Kalusto on yhteensopivaa. Etelä-Savossa satsattu venekalustoon VESIPELASTUS Teksti ja kuvat: Launo Päivätie Etelä-Savon pelastuslaitoksella on Savonlinnassa myös raskasta öljyntorjuntakalustoa. Ennen potilaat jouduttiin peittelemään pressuilla suojaan sateelta ja pärskeiltä veneen kannella. Näin ei välttämättä ollut silloin kun hankinnoista päätettiin kunnissa. Veneen arvonlisäveroton hinta oli 348000 euroa. Kaikkiaan Etelä-Savon pelastuslaitoksella on tällä hetkellä käytössään 48 venettä. Järvipelastajilla ja palokuntalaisilla on ollut myös yhteisiä harjoituksia. Se on hankittu vuonna 2006. – Silti tämä jättää yllättävän pienet peräaallot. Jos merelle lähdetään ja on kiire, alukset kuljetetaan sinne maanteitse. Nopea ja ketterä monitoiminen vene saa käyttäjiltään kehuja. E telä-Savon pelastuslaitos on panostanut viime vuosina Saimaan alueen öljyntorjuntaan ja pelastustehtäviin uusimalla venekalustoaan. Paaripotilas mahtuu veneen ohjaamoon. Hämäläinen on Etelä-Savon pelastuslaitoksen venevastaava. Eivät lentele mökkiläisten laiturit rannalle, ylipalomies Jouni Hämäläinen sanoo. Karttaploteri ja tutka tuplanäytöllä varmistavat turvallisen liikkumisen vaikeissakin olosuhteissa. – Ketterä ja herkkä kulkemaan. Silloin pelastusalukselta tarvitaan hyvä navigointivarustus, Hämäläinen tietää. Hänen asemapaikkansa on Puumala. Pelastuslaitoksen työvuorot ovat tehneet tuttavuutta uuteen veneeseen jo muutaman viikon. – Vahingot sattuvat usein syyspimeällä räntäsateella. Saimaan kanavan kautta matkaan menisi rajamuodollisuuksineen puoli vuorokautta, maanteitse matka taittuu muutamassa tunnissa. Tuorein hankinta on tänä keväänä vesille laskettu huippumoderni öljyntorjuntavene, jonka sijoituspaikka on Savonlinna. Sivuasemille on hankittu B-luokan veneitä A-luokan veneiden tilalle. Öljyntorjunnassa veneen keulaan liitetään öljynkerääjä. Se on tärkeä ominaisuus Saimaan kapeikoissa ajettaessa. Kalusto on kunnossa ja miehistö koulutettu sitä käyttämään. Suuronnettomuuksilta on tähän asti vältytty, mutta pohjakosketuksia ja läheltä piti -tilanteita sattuu joka vuosi. – Savonlinnan seudulla on vilkas vesiliikenne ja täällä on paljon loma-asutusta. Pienet peräaallot Vene on 9,90 metriä pitkä ja 3,30 metriä leveä. Suuria puutteita ei ainakaan vielä ole havaittu. Sairaankuljetukseen se tuo tervetulleen parannuksen. Saaristopaloja varten se on kalustettava siirrettävällä sammutuskalustolla. Öljynsuojarahasto avusti hankintaa 240000 eurolla. Veneen navigointivarustus on viimeistä huutoa. Sukellustehtävissä vene on helppo ankkuroida ja sen tasanteilta on hyvä sukeltaa. – Heidän apuaan ja osaamistaan ei pidä väheksyä. 5/2013 33 Savonlinnassa ollaan tyytyväisiä Etelä-Savon pelastuslaitoksen valmiuteen vesipelastustehtävissä. Vuodesta 2006 lähtien kalustoa on uusittu vene vuodessa. Paikoitellen on myös pulaa vapaaehtoisesta miehistöstä. Kahdella 168 kilowatin dieselillä sen huippunopeus on 34 solmua, kuormattunakin vielä liki 30 solmua. Vesi on hänelle tuttu elementti.. Järvipelastajia miehet kiittävät hyvästä yhteistyöstä. Kaikista ei pelastuslaitokselle tule tietoa ollenkaan. Savonlinnassa pelastuslaitoksella on myös iso, 15 metrinen öljyntorjunta-alus, joka on varustettu kiinteällä ruiskulla. Tämä alus on hankittu vuonna 2006. Potilaat suojaa Veneen käsittelyä helpottaa keulapotkuri, joka ei ole yleinen tämän kokoluokan aluksissa. Mutta eläviäkin veneellä on ennätetty jo pelastaa. Tässä ovat teho ja painosuhde kohdallaan, kiittävät paloesimies Pasi Kähkönen ja palomies Kari Innanen rantautuessaan työkeikalta. Suuri määrä selittyy rikkonaisella ja suurella vesialueella. Paunonen ja Hämäläinen toivovat sivupaloasemien sopimuspalokuntalaisille lisäkoulutusta vesillä tapahtuvaan pelastustoimintaan. Ylipalomies Jouni Hämäläinen on Etelä-Savon pelastuslaitoksen venevastaava. Kesäisin lähes puolet pelastuslaitoksen vesillä tapahtuvista pelastustehtävistä on Savonlinnan paloasemaryhmän alueella, Paunonen kertoo. Oma riskinsä Saimaalla on myös syväväyläliikenne. – Aluepelastuslaitoksen aikana kalustohankinnat on tehty kokonaisuutta ajatellen. Valmius kunnossa Savonlinnan paloasemaryhmän päällikkö Juha Paunonen ja ylipalomies Jouni Hämäläinen ovat tyytyväisiä Etelä-Savon pelastuslaitoksen vesipelastusvalmiuteen. Sivuasemilla on myös isompia veneitä, aina 15 metriin asti. Etelä-Savon pelastuslaitoksen kalusto lähtee käskyn käydessä pelastustehtäviin minne tahansa, vaikka Suomenlahdelle. Sukeltajat voivat lämmitellä ja vaihtaa varusteitaan tilavassa hytissä. Uusi vene on öljyntorjunta-alus, mutta monikäyttöisyytensä vuoksi se sopii kaikkiin vedellisiin pelastustehtäviin
Keskustelu virisi myös alan koulutuksesta. Pentti Partanen pohti sellaisen olevan esimerkiksi jokin tekninen laite, joka erityisesti kumpuasi kentän riveistä. Kim Nikula toivoi pelastusalallekin kisälliperinnettä. Hänen mielestään koulutusta pitää jatkuvasti arvioida ja erityisesti alan täydennyskoulutusta. – Mutta on viime kädessä laitosten oma asia, miten ne organisoituvat. – Alan kustannukset eivät ole oleellisesti kasvaneet yleisesti verrattunakaan. Esimerkiksi poliiseilla on koulutuksen yhteydessä pakollinen kenttäharjoittelu. Hän ei sulkisi pois kokonaan hyvien käytänteiden huomioimista muiltakaan aloilta. Innovaatio ja kelpoisuusehdot puhuttivat SPAL:n juhlassa Teksti ja kuva: Esa Aalto 34 5/2013. Yleisön joukosta kun tätä ihmeteltiin ja monissa puheenvuoroissa alettiin jo nähdä vaatimuksia siitä luopumisesta. Kari Niemelä esimerkiksi totesi, ettei sieltä luvattuja säästöjä ole saatu aikaiseksi. Myös hallinnon resursointia kritisoitiin. Jussi Rahikainen kiinnitti erityistä huomiota täydennyskoulutuksen tarpeeseen. Juontaja Ismo Jokisen puheenjohtamassa paneelissa esiintyivät seminaarin puhujat Mervi Parviainen (edessä oik.), Jussi Rahikainen, Kim Nikula ja Pentti Partanen. Yleisöpuheenvuoroissa kritisoitiin ammattikorkeakoulutusta, jossa käytännön töissä ylioppilaspohjaiset nuoret joutuvat hankaliin tilanteisiin. – Ja henkilö, joka taitaa innovaation, kestäisi myös valitettavat pilkkanaurut. Jussi Rahikaisen mielestä kullanarvoinen innovaatio olisi sellainen, jolla kyettäisiin varmistamaan myös tulevaisuudessa pelastustoimen nykyinen hyvä palvelutaso. Paneelin puheenjohtaja Ismo Jokinen pyysi aluksi panelisteja kertomaan oma käsityksensä innovaatiosta. Kim Nikulan mielestä koulutuksen pitää erityisesti tukea operatiivista työtä. Paneelikeskusteluun Partasen lisäksi osallistuneet, puheenjohtaja Kim Nikula, kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen ja rehtori Mervi Parviainen korostivat yksimielisesti, että palomiesammattiin tarvitaan kelpoisuusehdot. Mervi Parviainen totesi myös, että koulutuksessa pitää vastata siihen, millaista osaamista eri tehtävissä tarvitaan. Kisälliperinnettä alalle Keskustelu soljui myös koulutuksen nykyisessä järjestämisessä. – Jo valmistuvalla olisi syytä olla mielikuva oman työn kehityksestä. Pari vuotta sitten voimaan astuneessa pelastuslaissa ne selkeästi määritellään. Täydennyskoulutusta kentällä myös halutaan. Kim Nikula korosti, että innovaatioissa pitää ruohonjuuritason olla mukana. Pentti Partanen painotti koulutuksen kehittämistarpeissa ammattikunnan oman analyysin merkitystä. Rehtori Mervi Parviainen totesi koulutuksen olevan tämän hetken tuotos, eikä tulevaisuuden tarpeista tiedetä. Juhlassa jaettiin myös vuoden 2013 Turvallinen Suomi -tunnustus, joka annettiin liiton perustajille Kalevi Jokiselle, Ari Laatikaiselle, Ari Parkkiselle, Heikki Saksalle, Jarmo Soljasalolle ja Jukka Tuomilalle. Vertailun vuoksi voi todeta, että esimerkiksi lääkärit eivät opiskele ensin sairaanhoitajaksi. Päinvastoin. Eikä organisaatiouudistus tapahdu sormia napsauttamalla, Partanen muistutti. – Kokenut palomies on paras mahdollinen uuden ammattiin valmistuvan henkilön opastaja, Nikula sanoi. Yleisön joukosta Jarmo Järvinen Pirkanmaalta kertoi halukkuudestaan täydennyskoulutukseen, mutta vastaus kuului, ettei siihen ole rahaa. – Pitääkö esimiehen osata sitä, mitä palomies tekee. Antaako koulutus mahdollisuuden vastata työelämän tulevaisuuden haasteisiin. Haluaako se yhdenmukaisuutta vai erilaisuutta. – Alalla ei ole pakko kouluttautua vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen. Partanen korosti, että missään ei ole edes käsitelty esimerkiksi palomiehen ammatin kelpoisuusehdoista luopumista. – Tein muutama vuosi sitten aloitteen Palosuojelurahastolle innovaatiopalkinnosta jossa palkintoehdokkaista tulisi esityksiä työntekijöiltä. – Mielestäni meidän ei tarvitse apinoida muita, mutta koulutuksessakaan pelastusala ei saa jäädä lapsipuolen asemaan. Mervi Parviainen kertoi puolestaan törmänneensä opistolla pitkään ammatissa toimineista, jotka sadattelivat joutuneensa täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutustakin, mutta se toteutuu enemmänkin halutulla mukavuusalueella. Mervi Parviainen toivoisi sellaista ilmapiiriä ja ymmärrystä innovaatioihin, joilla arjen työssä asenteet saataisiin siihen suuntaan. K un pelastusylijohtaja Pentti Partanen nosti puheessaan Suomen Palomiesliiton 20-vuotisjuhlaseminaarissa esille yleisenä pohdintana kelpoisuusehtojen luopumisen erilaisissa ammateissa, syntyi siitä seminaarin päätteeksi pidetyn paneelin kantava teema, vaikka pääteema ammattijärjestön juhlassa oli innovaatio. Oleellista on kysyä koulutuksessakin, mitä kaikkea palomiehen pitää pystyä tekemään. Pentti Partanen pohti myös koulutusjärjestelmässä niin sanotun yhden putken-järjestelmän mielekkyyttä. Pentti Partanen totesi hallinnon järjestämisessäkin olevan lopulta kysymys siitä, mitä ala itse haluaa. – Onko se hyvä
Hän sanoo, että jopa fyysisesti parantavasti. Mikko Kuoppala piti koskettavan juhlapuheen valmistujaisjuhlassa.. Ei ole mitään järkeä, että palotarkastuksissa palomiehet tekevät valmiiksi tämän asian. – Kyllä työtä riittäisi kaikille. Viitisen vuotta sitten sukellusleirillä vakavasti loukkaantunut Mikko kertoi oman tarinansa, joka alkoi kertomuksella kolmannessa persoonassa ja vaihtui sitten minä-muotoon. Tällä hetkellä sitä tehdään hyvin vaihtelevasti maamme pelastuslaitoksissa. Olisi tarpeen, että asunto-osakeyhtiöissä olisi yhdyshenkilö, joka jakaisi tarvittavan tiedon asukkaille. Hänen mielestään jokaisella pelastustoimen alueella tarvittaisiin oma nettipalotarkastaja, koska käytännöt vaihtelevat alueittain. 5/2013 35 P alopäällystön koulutusohjelmasta valmistunut insinööri AMK Mikko Kuoppala piti Pelastusopiston kevätjuhlassa koskettavan puheen, jota yleisö hiiskumatta kuunteli. Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa sitä on kovasti kehitetty, mutta käytössä on erilainen järjestelmä. – Pienempiin en enää lähdekään. – Tampereella on aloitettu omavalvontakokeilu. Opiskelun jälkeen Mikko valmistautuu viimeiseen suurempaan leikkausoperaatioon. – Halusin opiskelemaan ja muuta ajateltavaa. Mikon opinnäytetyö käsitteli sähköisen omavalvonnan hyötyjä ja haittoja, esimerkkikohteena kotilaitoksensa Pirkanmaa. Edessä vasemmalta Khaila, Joosef ja Maximilian. Syksyllä korjataan yläja alaleuat, jotta purentakyky saataisiin takaisin, Mikko Kuoppala kertoo. Enää en voi palata siihen työhön, mitä tein ennen onnettomuutta. – Tällä hetkellä eletään murroskautta sähköisten palvelujen kehittämisessä. Pelastusala on valitettavasti jäljessä sähköisten palveluiden kehittämisessä. Opiskeluaika vaikutti Mikkoon positiivisesti. – Alalle pitäisi saada nettipalotarkastajia, jotka reaaliajassa vastaavat ihmisten kysymyksiin. – On tässä sellainenkin ajatus, että voisin tällä tavalla työllistää itsenikin. – Yleisesti ottaen asenne omavalvontaan on pelastuslaitoksissa hyvä, mutta jonkun pitäisi ottaa valtakunnallisesti kehittäjän rooli. Puheessaan Pelastusopistolla Mikko kertoi palomiehen liekin sisällään sammuneen, mutta tällaisella työllä se varmasti voisi saada happea palaakseen. Tätä työtä voisi tehdä paikasta riippumatta ja kotonakin olisi mahdollista olla nettipalotarkastaja ja tehdä sitä työtä vaikka osa-aikaisesti. Nettipalvelut ovat kuitenkin ilmaiset. Hän toivoo, että nyt sähköinen omavalvonta lähtisi liikkeelle. – Sitä paitsi huomasin jo vs. Haaveena Mikolla on saada kehitettyä turvallisuusportaali, jossa jaettaisiin kaikki turvallisuutta palvelevat linkit. Työn tiivistelmä esitellään opinnäytetöiden esittelysivuilla tässä lehdessä sivulla 53. palomestarina työskennellessäni ennen onnettomuutta, että omatoimisuus turvallisuudessa on tärkeä asia. Hän pohti aikaisemmin opinnäytetyön aihetta oman työtapaturmansa kokemuksista, mutta päätyi aiheeseen, jossa ei enää tarvinnut palata onnettomuuteen. Nettipalotarkastaja auttaisi reaaliajassa Teksti ja kuvat: Esa Aalto Mikko Kuoppalan perhe oli juhlistamassa isän valmistumista, vierellä vaimo Riikka sekä vasemmalla vanhin tytär Svenja. Toivottavasti kehitteillä olevaan VARANTO-hankkeeseen tämä saadaan mukaan, Mikko Kuoppala sanoo
Sen alan jättämistä hän ei tosissaan miettinyt milloinkaan, vaikka tekikin töitä myös kaupungin hallinnossa, rahatoimistossa. Eikä brankkarin sydän hänessä koskaan lakannut sykkimästä. Vastasin voivani. – Perusbrankkari sykki sisälläni ja olin kesämiesajoistani alkaen ollut viehättynyt humanitäärisestä, mutta miehekkäästä alasta, jossa saa myös johtaa joukkoja. Kohtalo puuttui peliin, kun tämä kysymys tulikin eteen paljon aiemmin. Syntyi kirja, joka kertoo Alhon elämästä ja vuosista palokuntamaailmassa. – Olin auskultoimassa eli suorittamassa varatuomarin arvoon johtavaa tuomioistuinharjoittelua ja istuin tuolloin käräjiä maakunnassa, kun vaimoni soitti Teuvo Kuuselan ottaneen yhteyttä. Kirjoittamisen aikana sattui myös niin, että lähdekirjallisuuspinoni kaatui tietokoneen päälle sillä seurauksella, että koneesta pyyhkiytyi kirjoittamani 70 ensimmäistä sivua taivaan tuuliin. – Työskentely kaupungin esikunnassa oli myös hyödyksi toimiessani myöhemmin palolaitoksen päällikkönä. Koulun johtaja oli yllättäen kuollut ja nyt pitäisi päättää haenko paikkaa. – Kahden viikon kesämieskurssin käyneenä halusin myös kehittää alan koulutusta. Palomiehen työt hän lopetti lähes päivälleen 50 vuotta sitten. ”O ma henkilökohtainen historianäkemykseni ei sopinut samaan, laitoksen historiateoksen ohjausryhmään kuulunut Alho toteaa. – Pian kuitenkin vauhti hiipui, koska valtio alkoi jarruttaa uudistuksia kustannussyistä ja myös aluepolitiikka alkoi olla kaiMr. – Brankkarit eivät ole olleet niinkään kirjoittavaa porukkaa, mutta toivon, että nykyaikaakin tullaan taltioimaan tuleville polville. Koulutuksen kehittäminen kiinnosti Neljän viikon pituisen teollisuuspalopäällystökurssin suorittaminen valtion palokoulussa oli kohtalon johdatusta myös siihen, että tie vei kaupungin hallinnosta takaisin paloalalle. Mietinkin, että onko se viesti korkeimmalta, että jätä tämä tähän, hän hymyilee. – Tutustuin koulussa opettajana toimineeseen Teuvo Kuuselaan, joka kysyi, voisinko ajatella hakevani koulun johtajan paikkaa, kun se silloisen johtajan eläköityessä kolmen vuoden kuluttua vapautuu. Paloalan jäljet jäivät näkymään Teksti ja kuvat: Esa Aalto. – Ensisijainen tavoitteeni oli saada korkeakoulututkinto ja valmistua lakimieheksi. Kirjoittamisprojektiaan Rainer Alho työsti eläkelahjaksi saamallaan tietokoneella. Pari vuotta työskentelyä kaupungin rahatoimistossa opettivat hänen mukaansa esikuntajohtamista. Valmis se oli jo Helsingin pelastuslaitoksen juhliessa toissa vuonna 150-vuotista taivaltaan, mutta ajankohta julkistamiselle ei ollut vielä tuolloin. Mutta ei hän jättänyt. – Opiskelin tietokoneen käytön yrityksen ja erehdyksen kautta. Halusin opiskella myös velatta ja lakimiesopinnot sopivat siihen hyvin, sillä lakiopintoja oli vapaampi opiskella ja se sopi hyvin työn ohella opiskeluun. 36 5/2013 Rainer Alho valmisteli pitkään muistelmakirjansa tekemistä. Paloalan historian kirjoittamiseen hän kannustaa myös tulevia polvia. Rainer Alho aloitti koulun johtajana ja alkoi kehittää alan koulutusta henkilökuntansa kanssa. Erityisesti aikuiskouluttaminen oli antoisinta
– Kesämiesvuosieni palopäällikkö Leo Pesonen näki palokunnan pelkästään kekäleenpotkijoina eikä arvostanut sairaankuljetusta, kun sen sijaan pitkään päällikkönä toiminut Brand-Wasse, Gösta Wasenius näki sairaankuljetuksen keskeisenä palolaitoksen tehtävänä. – Muistan, miten ambulanssin odottelu kesti kauan ja olin aivan poikki. Toivottavasti aikanaan joku aluelaitosten käynnistämisessä mukana ollut näkijä ja kokija kirjoittaa oman teoksensa, jossa ruohonjuuritasolta tuo oman näkemyksensä, millaista se kaikki oikein olikaan. Alho kannustaa alan ihmisiä kirjoittamaan myös omaa historiaansa. Näin Rainer Alho on tehnyt. Ammattiosastot sanoivat, että siitä pitää päästä eroon. Olin saanut jonkinlaisia ensiaputaitoja partiossa ja armeijassa ja aloin antaa tekohengitystä. Helsingin palopäällikkö Olli Lyly kehotti laitoksen kasvattia hakemaan apulaispalopäällikön paikkaa, mutta Rainer Alho katsoi, ettei halunnut siihen tehtävään. – Kesäsijaisiakin saatiin nyt puolen vuoden koulutuksen jälkeen. Tutkitun tiedon rinnalla sekin on tervetullutta. Tämä kokemus oli ratkaiseva siihen, miten se ohjasi Rainer Alhon toimintaa, kun hän pääsi vuosia myöhemmin laitoksen johtajaksi. Rainer Alho brändäsi pelastuslaitosta ja sai siihen tukea monilta aikalaisiltaan toimittajilta. Päätin kuitenkin hakea virkaa ja tulinkin siihen yksimielisesti valittua. – Jo Yhdysvalloissa oli nähty sairauskohtauksen saaneen henkilön luokse tulleen paTällä hetkellä tuskin kukaan muu voi kirjoittaa henkilökohtaiset muistelmat paloalalta kuin Rainer Alho. Siinä koulun johtajana toimineella Bo Winqvistillä oli keskeinen merkitys. Rainer Alho toivoo, että ensihoitotyötä jaksetaan edelleen kehittää ja pysyä kehityksessä mukana. Syntyi yhdistetty sammutus,pelastusja lääkintäyksikkö. – Koulutuksessa sitä on viety hienosti eteenpäin ja toivottavasti kaupungin talous kestää tämän. Yksi näistä oli kirjanjulkistamistilaisuudessa häntä haastatellut Ylen eläkkeellä oleva tv-toimittaja ja uutistenlukija Arvi Lind. Erään kerran asemalle saapui avunpyytäjä, sillä kadulle oli tuupertunut mies. Paluuta vanhaan ei enää ole. – Päättäjille ehdotin perusteluna toimintakentän laajentamiselle, että teemme samalla porukalla enemmän ja paremmin. – Ristiriitojakin se herätti. Sairauskohtaus Munkkiniemessä Rainer Alho kirjoittaa kirjassa palomiessajastaan Munkkiniemen silloisella paloasemalla. Vastasin, että minulla on ollut hyvä tuuri. – Sain kaikki virat, mitä olen hakenut. Alkoi kehitystyö, jossa sairaankuljetuksesta tuli ensihoitotoimintaa. Kehittäminen alkoi Helsingin palolaitosta Rainer Alho ryhtyi tarmokkaasti kehittämään. – Lylyn jäädessä eläkkeelle minulla sanottiin olevan hyvät mahdollisuudet päästä hänen seuraajakseen. Poliittista painostusta on aikojen saatossa ollut pelastuslaitoksen tekemää työtä kohtaan. Näkemys on subjektiivinen, Rainer Alhon itsensä näkemä ja kokema. – Erkki Saksa oli kilpailijani ja epäröin joutumasta tilanteeseen, jossa olisin myöhemmin joutunut hänen alaisuuteensa, koska meillä oli laitoksen kehittämisestä erilainen käsitys. Toki uskon, että valitsijat huomasivat nuoren miehen olevan innostunut, vilpitön ja tosissaan. Pelastusauto 90 – toteutunut visio Ensihoidon ja ensivasteen visiot toteutuivat, kun syntyi Rainer Alhon kirjassaankin esittelemä Pelastusauto 90. Niin purina loppui. – Olin kirjani vuoksi järjestetyssä tilaisuudessa entisellä työpaikallani. Pariinkin otteeseen kysyttiin myös Rainer Alhon kiinnostusta ministeriön osastopäälliköksi, mutta hän kieltäytyi ja halusi jatkaa käytännönläheisemmässä työssä palolaitoksen johtajana. Se kun teetätti töitä. Oman koulutuskeskuksen perustaminen oli yksi ensimmäisistä toimista. Eräs nykyinen työntekijä kysyi minulta, miten tällainen salamaura voi olla mahdollista. – Mietin tosin, voisinko paremmin ministeriössä vaikuttaa päällystökoulutuksen aikaansaamiseksi. Lisää tällaista Kolme pelastuskomentajaa: Rainer Alho (keskellä) ja seuraajansa Kari Lehtokangas (oik.) sekä nykyinen komentaja Simo Weckstén. Varmasti jollakin toisella mukana olleella on asioista erilainen näkemys. ken takana. 5/2013 37. – Purinaakin kuului, että tehtäviä oli liikaa. Ja haluaa kehittää alaa. Eikä Espookaan ollut halukas puolustamaan paikkakunnallaan olevaa palo-opistoa. Hän sai historiakirjoittamiseen perehtyneeltä tutkijalta ohjeen: Kirjoita niin kuin itse ajattelet ja mitä katsot voivasi kirjoittaa. Niin kaikista Helsingin paloasemista tuli myös ambulanssiasemia ja vahvuudet järjestettiin uudella tavalla. Mihinkään emme sano, ettei kuulu meille. – Siinä toteutui se, mihin pelastuslaitoksessa kyetään eivätkä sen ajoneuvot koskaan aja ohi tuupertuneen ihmisen. Siinä me muutama palomies pyörimme hänen ympärillään eikä kukaan oikein osannut tehdä mitään, muuta kuin yksi miestä riensi hälyttämään pääpaloasemalta ambulanssin. – Menimme paikalle ja siellä makasi sairauskohtauksen saanut mies. Olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kerroin työntekijöille, että jos tätä työtä ei tehdä, niin näiden töiden mukana menevät työntekijätkin. Olin vasta 36-vuotias ja kymmenen vuotta Saksaa nuorempi. Mutta myöhemminhän ministeriö otti Helsingistä mallia ja on kehittänyt Kuopioon erittäin korkeatasoista koulutusta
– En näe sitä kuitenkaan pelastuslaitoksen kannalta hyvänä ratkaisuna. Tätä puhetta eivät protestina olleet kuuntelemassa ylijohtaja ja silloinen sisäministeri Enestam. Esimerkiksi kunnallismies Pentti Ruuhosen kanssa yhteistyö sujui hyvin. onhan heidän turvallisuudestaan huolehdittu. Kun palokunnan määrittelyn perusteena pitää olla sammutusvalmius eikä pelkästään vartiointi, niin tässä se toteutuu, Alho toteaa. Ylipormestari Raimo Ilaskivi todisti meillä tällaista tapausta ollessaan eräässä yksityistilaisuudessa, jossa yksi vieras sai sairauskohtauksen. 38 5/2013. – Keisari Nikolai I antoi määräyksen 11.4.1838, jonka 13. Jopa niin, että Alhon eläkkeellä ollessa toimiessa SPEKin puheenjohtajana, hän Turun VPK:n 160-vuotisjuhlassa pitämässä puheessa tyrmäsi julkisuuteen tulleet valtiollistamissuunnitelmat. Vaikka suuresti ihailemansa maamme vanhin VPK Turussa juhlii tänä vuonna 175 vuottaan, rohkenee Rainer Alho julkistaa kirjassaan tutkimiinsa kirjallisiin tietoihin perustuen, että itse asiassa Helsingin vakinainen palokunta saattaa olla nelisen kuukautta Turun VPK:ta vanhempi. Ratkaisusi parempaan henkilöturvallisuuteen TuRvallisen suunniTTelun edelläkävijä ABLOY ® eXiT www.abloy.fi Puoli miljoonaa PeRuskoululaisTa tulee kouluun joka päivä. Hän toivookin johtajilta myös näkemyksiä alan kehittämisestä. Kirjoitetulla sanalla voi vaikuttaa, myös tänä päivänä. – Itse käytin esimerkiksi alan ammattilehteä kanavana kertoa asioista ja samaa toivoisin nykyisiltä viranhaltijoilta. Päinvastoin, voin sanoa olevamme Pentin kanssa jopa kavereita. – Kannatin Penttiä aikanaan ylijohtajaksi. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentajana 1971–1997 toiminut Rainer Alho julkaisi muistelmateoksensa Jäljet näkyivät portilla. Mutta nähdessään, kuinka ammattitaitoisesti palomiehet olivat tilanteessa toimineet, teki se vaikutuksen ylipormestariin. Ei siitä olisi tullut mitään, jos olisimme koko ajan taistelleet. Sen on kustantanut Suomen Palopäällystöliitto Palosuojelun Edistämissäätiön tukemana. On syntynyt käsitys, että hän ei arvosta pelastuslaitosten tekemää operatiivista toimintaa. Helsingin laitos 175-vuotias. Kirjan tuotto ohjataan johtamisopinnoissa menestyneiden päällystöja alipäällystöopiskelijoiden stipendeihin. Rainer Alho kritisoi kirjassaan myös nykyisiä pelastusjohtajia. lolaitosyksikön. Myöhemmin paikalle tuli ambulanssi miehistöineen. Olihan siinä paljon sitäkin, että Kuntaliitto, jossa kuului paljolti maakuntien ääni, syötti ministeriöön omaa näkemystään. – Hänen jotkut lausumansa ovat myrkyttäneet mieliä kentällä, mutta häntä on myös liikaa arvosteltu sellaisista asioista, jotka eivät ole hänen vaikutuspiirissään, kuten esimerkiksi eläkeikä. – Toki suhde liittyy myös erityisesti osastopäälliköihin henkilöinä. Kirjassaan Rainer Alho pohtii myös suhdettaan valtionhallintoon ja luonnollisesti sisäasiainministeriöön, joka vastaa pelastustoimesta. pykälässä todetaan: Palotoimikunnan tulee määrätä palovartioston miehistöstä kaksi rohkeinta, voimakkainta ja pelkäämätöntä miestä ruiskumiehiksi. Siinä Helsingin ääni hukkui. Myös pelastustoimen valtiollistaminen on hiertänyt välejä. Ohjeet tulevat silloin kauempaa ja poliisi on tästä kehityssuunnasta hyvä esimerkki. Valtiollistaminen tulee Alhon mielestä varmaankin aina pysymään keskustelun aiheena. Asioista olemme voineet olla eri mieltä. Kun paikalle tuli pelastuslaitoksen yksikkö ennen ambulanssia, oli ylipormestarikin hieraissut silmiään. Ei pidä kuitenkaan paikkaansa, että välini nykyisen viranhaltijan Pentti Partasen kanssa olisivat olleet huonot. – Partanen totesi joskus, että ei ole kunniakasta sammuttaa tulipaloa ja se on jäänyt ikävästi monen mieleen
Juhlassa musiikista vastasi Porin VPK:n Soittokunta Markku Ollilan johdolla. Juhlaviikonloppu alkoi Porin VPK:n perustajan Anders Axel Anderssonin ja porilaisen turvallisuuden ja kaupunkikehityksen hyväksi tehdyn työn muistomerkin paljastustilaisuudella. Niistä on tullut Porin Vapaaehtoisen Palokunnan historian todisteita, Sivula sanoi. Porin VPK:n 150-vuotishistoriateoksen esitteli juhlassa FT, yleisen historian dosentti Anna Sivula. Toiseksi vanhin juhli näyttävästi Porissa Teksti: Esa Aalto Kuvat: Juha Veräväinen, Esa Aalto Porin VPK:n nykyisen puheenjohtajan Tarja Hakasen muotokuva paljastettiin pääjuhlassa. Yllätysnumerona kuultiin nuoriso-osaston johtajan Tuula Toivasen sanoittama laulu Porin VPK:lle, jonka hän myös esitti yhdessä miehensä Jari Känsäkangaksen kanssa. Myös viranomaisyhteistyömme herättää kiinnostusta maamme ulkopuolellakin. – Vapaaehtoisilla palokunnilla on pitkät ja ansiokkaat perinteet. Ajajana on Porin VPK:n kalustomestari Petri Vinberg.. – Porin VPK on huolehtinut siitä, että sen toiminta on huolellisesti dokumentoitu. Taustalla on juhlaliputettu VPK:n talo. Naispuheenjohtajan muotokuva nousee nyt miesten rinnalle VPK:n tiloissa. Porin VPK:n kunnostettu höyryruisku vuosimallia 1901 osallistui parihevosen vetämänä juhlaparaatiin. J uhlapuheen 150-vuotisjuhlassa pitänyt pelastusylijohtaja Pentti Partanen kehui tehtyihin tutkimuksiinkin perustuen alueellista pelastustoimemme järjestelmää. Sävelen lauluun oli tehnyt Heikki Takala. Ruiskuauto Benz Gaggenau vuosimallia -21 sijoittui muutama vuosi sitten pidetyssä Pelastustiedon äänestyksessä toiseksi komeimmaksi paloautoksi. Menneisyydessä näillä rakennuksilla ja esineillä oli erilainen tehtävä kuin mikä niillä on tänään. Omana aikanaan palontorjunnan työkaluiksi suunnitelluista ja sellaisina palvelleista höyryruiskusta ja Benz Gaggenaumerkkisestä paloautosta on tullut yhdistyksen ja sitä ympäröivän yhteiskunnan kulttuuriperintöä. Tästä on edustavana esimerkkinä nyt 150-vuotisjuhliaan viettävä Porin VPK. Yhdistyksen vaalimat rakennukset ja esineet ovat todisteita menneisyydestä joka on erilainen kuin lukijaa tänään ympäröivä maailma. 5/2013 39 Maamme toiseksi vanhin vapaaehtoinen palokunta, Porin VPK juhli kesäkuun alussa näyttävästi 150-vuotista taivaltaan. Porin VPK julkaisi historiateoksen, paljasti muistomerkin ja järjesti pääjuhlan ohella perinteisten palokuntaperinteiden mukaisesti komean paraatin. Sen monimuotoinen toiminta, talouden hyvä hoito ja pitkät perinteet tekevät siitä yhden maamme merkittävimmistä vapaaehtoisista palokunnista, Partanen totesi. ”Kertomaton historia” -muistomerkin on tehnyt Sofia Saari. Niillä on uusi tehtävä
Parikymmentä toimijaa oli rakentanut alan messut Rosendahlin sisäpuutarhaan, jossa he pääsivät esittelemään tuotteitaan, palveluitaan ja ennen kaikkea vaihtamaan ajatuksia. Pelastustoimi kokee jälkivahinkojen torjunnan tarpeelliseksi ja haluaa kehittyä toimissaan JVT:n huomioiden. Kosteusvaurioisissa rakennuksissa ihmiset oireilevat enemmän kuin terveissä rakennuksissa. Kyselyssä kartoitettiin JVTtoiminnan merkitystä, oman organisaation osaamisen arviointia ja kehittämiskohteita. Paloja muissa vahingoissa on se ikävä piirre, että niitä voi mitata myös rahassa. JVT-sektori ja pelastustoimi seminaarin jälkeen tietävät, että haasteet ovat yhtenäiset. Suomen JVTja Kuivausliikkeiden Liitto ry täytti toukokuussa 10 vuotta ja tapahtumaa juhlistaakseen liitto kutsui jäsenet ja yhteistyötahot juhlaseminaariin Tampereelle. Pitää saada myös tolkkua lakipykäliin. Lähes yhtä iso osa koki asian merkityksettömäksi. Paloa voi siis tietämättään sammuttaa myös väärin. – Korvattavien vahinkojen määrä on ollut laskusuunnassa jo useiden vuosien ajan, mutta korvausten määrä vain kasvaa. Samalla hän pureutui mielenkiintoisin faktoin siihen, mitä jälkivahinkojen torjunta merkitsee yhteiskunnalle eli kaikille meille suomalaisille. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi johtaja Jari Keinänen Sosiaalija terveysministeriöstä. Näitä haasteita tullaan ratkomaan samalla kun yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorien välillä halutaan kehittää. Rajojen puuttuminen ja resurssien vähyys syrjäseuduilla luo ongelmasoppaan oman mausteensa. – Meidän pelastustoimessa pitää kehittyä. – Varmaa on vain, että sään ääritilanteisiin ja nykyisen ilmaston vaihtelevuuteen täytyy varautua. Mikä on yhteiskunnan rajaamaa ja vaatimaa pelastustointa ja mikä silkkaa yksityisen sektorin liiketointa. Teksti ja kuva: Kimmo Wirén JVT-liitto kymmenvuotias Jälkivahinkoja torjutaan yhdessä 40 5/2013. Talousmies on oikea henkilö puhumaan kustannuksista. Kutsua noudattikin yli 120 henkilöä. Siihen apuvälineenä käytetään kättä pidempää eli noin 30 vuoden syklisiä tilastoja. N iin JVT-ala kuin pelastustoimi haluavat jakaa tietämystään ja jalkauttaa sitä käytäntöön. Esimerkiksi kosteusvauriot koskettavat puolta miljoonaa ihmistä ja yhtä monta rakennusta. Tarvitaan koulutusta ja yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. Seminaarin ohessa oli varattu aikaa vapaamuotoisille keskusteluille ja verkostoitumiseen. Suomen Palopäällystöliiton koulutuspäällikkö Pasi Uurasmaa avasi ja selitti pelastuslaitoksille ja sopimuspalokunnille suunnatun JVT-kyselyn tuoreita tuloksia. Kosteuden terveysja taloudelliset vaikutukset ovat huomattavat. Ongelmia nähdään esimerkiksi siinä mihin pelastustoimi päättyy ja mistä jälkivahinkojen torjuminen alkaa. Kaikki esiintyjät ja seminaariin osallistuneet tahot olivat ilahduttavan yksimielisiä siitä, että kehitettävää on vaikka paljon hyvääkin on saatu aikaan. Se on huolestuttava piirre, johon on tartuttava, avaa Pekurinen esittämiään kuvaajia. Voimme varautua vähentämällä päästöjä ilmakehään, suunnitella ja ottaa käyttöön keinoja ilmaston muutokseen sopeutumiseksi, Jylhä kertoi. Tuloksista selvisi, että vastaajat jakaantuvat kahteen leiriin. Rajuilmojen mukana tuomat laajat vahingot ovat tulevaisuudessa siis arkipäivää. Kenellä on (johto)vastuu missäkin tilanteessa. Ilmatieteen laitoksesta erikoistutkija FT Kirsti Jylhä puhui säästä ja ilmastostamme. Sää on jokapäiväinen puheenaihe. Hotelli Rosendahlissa pidetyn seminaarin avauspuheenvuoroissa liiton puheenjohtaja Pekka Koskinen ja kunniapuheenjohtaja Hannu Ojanen muistelivat liiton perustamiseen liittyneitä ajatuksia ja kulunutta kymmentä vuotta. Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.Jylhä kertoi miksi ilmastonmuutoksen ennustaminen on vaikeaa. Jälkivahinkojen torjuntaan tarvitaan kaikkien toimijoiden panosta. Ongelmakohtia voi löytää esimerkiksi savun poistosta, joka ei aina ole riittävällä tasolla ja palon sammuttamiseen käytettävän veden määrästä. Kyselyn kommentteja: ”Palokunnassa ei ymmärretä merkitystä eikä sitä koeta omaksi, näin ollen ei huomioida JVTtoimintaa, kun se ei vaikuta omiin jatkotoimiin.” ”Onko JVT oikeaa palokunnan tehtävää, on olemassa yrityspohjalla toimivia JVT-yrityksiä.” ”JVT:n pitäisi kuulua alueellisen pelastustoimen perusosaamiseen, JVT on selkeästi pelastuslaissa määriteltyä ’onnettomuuksien seurausten rajoittamista’.” Aihetta ja kyselyn tuloksia yleisön joukosta kommentoi heti paloesimies Jarkke Lahti Keski-Suomen pelastuslaitokselta. Suomen JVTja Kuivausliikkeiden liitolla on tässä iso rooli. Kokonaisvaltaista kehittämistä Esitelmöitsijöiksi liitto oli saanut asiantuntijoita eri aloilta. Vahingot laskussa, korvaukset nousussa Finanssialan keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurisen sanat sisälsivät kylmää, tai katsantokannasta riippuen kuumaa, faktaa menneiden vuosien tuhojen aiheuttamista kustannuksista
Valtakunnallisesti tasalaatuinen tarkastusprosessi tulee tuottamaan myös tilastotietoa tulisijojen ja savuhormien kunnosta. Kevyiden teräshormien tuotestandardissa ei ole osattu ottaa huomioon energiatehokkaiden rakennusten yläpohjan paksuja lämmöneristekerroksia. Opetusta on ajateltu täydennettävän laitevalmistajien koulutuksilla. 5/2013 41 T ulisijat, hormit ja niiden käyttö lämmitykseen ovat muuttumassa. Näin ollen ne testataan savukaasujen lämpötilan osalta rakenteella, joka ei vastaa todellisia oloja. Turvallisuus ennen kaikkea Tulisijoista ja -hormeista aiheutuneiden tulipalojen määrää ei ole saatu laskemaan ja monet alalla toimivista pelkäävät, ettei huippua ole suinkaan vielä saavutettu. Standardin muuttaminen vie aikaa. Asentajakoulutus tulee antamaan valmiudet paloturvallisen tulisija-savuhormiyhdistelmän valitsemiseen, asentamiseen ja käyttämiseen. Tulisijaja hormiasennuksen ammattitaidon kehittämiseksi tehdään työtä ja Nuohousalan Keskusliitossa laaditaan opetusaineistoa asentajakoulutusta varten. – Olemme edellyttäneet standardin korjaamista siten, että testaus olisi suoritettava myös 400 mm:n ja 600 mm:n välipohjaeristyksillä, Matti J. Varsinaisten palotarkastusten tekemiseen tavallisissa omakotitaloissa ja vapaa-ajan asunnoissa on yhä vähemmän resursseja. Ongelmia voi olla edessä, jos pystytykseen ryhdytään ihan itse tai kokemattoman asentajan turvin. Tutkimusfaktaa sekä tietoa alaan vaikuttavista viranomaismääräyksistä kokoontui 17.–18. On arvioitu, että merkittävä osa tulisijaja hormipaloista aiheutuu erilaisten asennusvirheiden vuoksi. Puulla lämmittämisen paloturvallisuutta pyritään kehittämään. Väliaikaisena toimenpiteenä on valmisteltu kansallisia soveltamisstandardeja ennen viranomaissäädösten uusimista. Kuluvan vuoden aikana valmistuvat tulisijoja koskeva soveltamisstandardi SFS 7021 sekä savupiippuja koskevat soveltamisstandardien SFS 7010 ja 7011 muutokset, jotka antavat suositusarvot ja menetelmät tuotteiden turvallisemman asentamisen ja käytön varmistamiseen. Jatkossa tarkastuksia tulevat tekemään siihen koulutetut nuohoojat. – Tulisijavalmistajat voisivat myös miettiä keinoja estää esimerkiksi tulipesän liikatäyttö, huomauttaa seminaarissa tulisijojen ja hormien CE-merkintätilanteesta puhunut rakennusneuvos Matti J. Asentajien ammattitaidon parantaminen ei vielä vaikuta käytössä olevien tulisija-hormiyhdistelmien paloturvallisuuteen. Se on tarkoitettu erityisesti asentajille ja rakentamisen ammattilaisille sekä tulisijoja ja hormeja myyville. Puulla lämmittämisen taito ei ole synnynnäinen ja omakotitalojen sekä mökkien käyttäjiksi on tulossa sukupolvi, joille tulen sytyttäminen takkaan tai kiukaaseen voi olla uusi taito. Teksti ja kuva: Dakota Lavento Puun poltto muutoksen kourissa Tulisijan käytön turvallisuutta eivät hyvätkään käyttöohjeet takaa, sillä viimeistään omistajavaihdosten yhteydessä ne saattavat kadota, rakennusneuvos Matti J. Hormi ja tulisija on helppo hankkia vaikka verkkokaupasta tilaamalla, ilman, että kukaan asiantuntija varmistaa niiden yhteensopivuuden. Tuotestandardit kuntoon EU:n rakennustuoteasetus astuu voimaan heinäkuun alussa tänä vuonna, joten CE-merkinnät tulevat rakennustuotteille pakollisiksi. Tulisijaja savupiippuyhdistys TSY ry:n ja Nuohousalan Keskusliiton yhteisillä tulisijaja hormipäivillä Lahdessa paneuduttiin tulisijalämmityksen tulevaisuudennäkymiin. Virtanen kertoo. Sinänsä hiilineutraalin biopolttoaineen puun lämmityskäyttöä rohkaistaan, mutta samaan aikaan on kiinnitettävä huomiota tulisijojen käytön turvallisuuden lisäämiseen. Viimeistään silloin, kun standardit on saatu kuntoon, ympäristöministeriössä valmistellaan vuodelta 2007 peräisin olevan Suomen Rakennusmääräyskokoelman osan E3, Pienet savuhormit, päivitystä. toukokuuta 2013 kuulemaan satakunta pelastusja rakennusviranomaista, nuohoojaa ja alan ammattilaista. – Modernit hybridilämmitysratkaisut vaativat entistäkin enemmän ammattitaitoa niin myyntivaiheessa kuin asennuksessakin, huomauttaa Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Petteri Virranta. Sisäasianministeriö harkitsee tulisija-asetuksen antamista. Työtä tehdään niin kansallisella kuin EU:n tasollakin. Osa tulisijaja hormipaloista syttyy tulisijan huolimattoman tai väärän käytön vuoksi. Tuotestandardissa hormit jaotellaan lämpötilaluokkiin sen mukaan, miten kuumia savukaasuja tuottaviin tulisijayhdistelmiin ne voidaan liittää. Valmistajat toimittavat kyllä uusien tulisijojen mukana hyvät käyttöohjeet, mutta niiden noudattamista on mahdoton valvoa. Valistusta on lisätty erilaisten hankkeiden kautta. Virtanen huomauttaa.. Virtanen ympäristöministeriöstä. Tarkastukset voisivat käynnistyä ensi vuonna ja ajan mittaan niistä voisi tulla pakollisia. Tulisijaja savupiippujen harmonisoiduissa tuotestandardeissa on kuitenkin ilmennyt tulisija-savuhormiyhdistelmän paloturvallisuutta heikentäviä puutteita, joiden korjaamista Suomi EU-tasolla vaatii. Nuohousalan Keskusliiton koulutus käynnistyy syksyllä
WWF Suomen öljyntorjuntajoukkojen malli on innostanut perustamaan vastaavat joukot myös Norjaan, Viroon ja Venäjälle, joten Suomen WWF:n voidaan todella sanoa olevan eturintamassa öljyvahinkojen torjuntatyössä. Täydentävänä koulutuksena WWF järjestää teemoittain esimerkiksi viestija ensiapukoulutusta. Hidasta ja kallista työtä Öljyvahingon jälkitorjunta on Öljyonnettomuus tulee... Koulutuksessa sovellettiin SPEKin palokuntatoiminnan materiaaleja ryhmän johtamisessa ja ohjaamistekniikoissa SPEKin järjestöpäällikkö Valtteri Tervalan johdolla. Riskin yleisyyden vuoksi jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen on syytä perehtyä öljyvahinkojen ehkäisyyn ja miettiä, kuinka voi toimia onnettomuuden tapahtuessa. Vuodelle 2015 odotetaan öljykuljetusten huippua, 195 miljoonaa tonnia vuodessa. 42 5/2013 I tämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Merellämme seilaa koko ajan noin 2000 suurikokousta alusta: matkustajalauttoja, rahtialuksia ja suursatamiin matkaavia öljytankkereita. Lastissa oli noin 100000 tonnia raakaöljyä, ja vuodolta vältyttiin vain hyvän tuurin ansiosta. Teksti: Mia Kunnaskari, SPEK Kuvat: Valtteri Tervala ja Mia Kunnaskari. Joukkolaisiltamme odotamme ennen kaikkea reipasta asennetta sekä sitoutumista toimintaan onnettomuuden sattuessa, kuvailee Niinimäki. WWF:n vapaaehtoiset eturintamassa jo 10 vuotta Suomen WWF on varautunut öljyonnettomuuksiin jo kymmenen vuoden ajan. Suuronnettomuus oli 2007 hyvin lähellä M/T Propontiksen saatua pohjakosketuksen. WWF varautuu, entä sinä. WWF:n koulutuspalettiin kuuluvat öljyntorjunnan peruskurssi, ryhmänjohtajakoulutus ja öljyyntyneiden eläinten hoito. – Vapaaehtoiset ovat tärkeä ja vakavasti otettava lisäresurssi rantaöljyntorjunnassa. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua 18–69-vuotias terve henkilö. WWF on päässyt mukaan myös HELCOMin vuotuiseen harjoitukseen: Balex Delta 2012 oli ensimmäinen harjoitus, jossa vapaaehtoiset toimijat olivat mukana. Öljyonnettomuus voi sattua myös sisävesillä tai maalla. Koulutuksia järjestetään yhteistyössä muun muassa pelastuslaitosten ja satamalaitosten kanssa. 2003 perustettiin WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot, jotka viranomaiset (SYKE ja ELY-keskukset, merivoimat, rajavartiolaitos, pelastuslaitos) voivat kutsua apuun rantojen puhdistukseen ja öljyyntyneiden eläinten hoitoon. WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan kertoo, että Itämerellä liikkuu jo noin 11 prosenttia maailman öljykuljetuksista, ja kuljetusten odotetaan tulevina vuosina edelleen kasvavan. Itämerellä ei ole vielä ollut todella vakavaa öljyonnettomuutta, ja onneakin on ollut matkassa. Viimeksi järjestetty ryhmänjohtajakoulutus toteutettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) kanssa. Ryan muistuttaa, että mielessä kannattaa pitää etteivät öljytankkerit eivät ole ainoita riskitekijöitä merellä – kaikkien alusten polttoaineet voivat aiheuttaa vuototilanteissa haittaa luonnolle. WWF:n vapaaehtoistyön kenttäkoordinaattori Teemu Niinimäki kertoo, että joukkoihin on ilmoittautunut jo noin 6500 henkilöä, joista 1500 on käynyt WWF:n öljyntorjuntakoulutuksen. Pienempiä onnettomuuksia ja laittomia päästöjä tapahtuu vuosittain, sillä jokaisessa laivassa on öljyä
Vapaaehtoiset työskentelevät kymmenen hengen ryhminä oman ryhmänjohtajansa alaisuudessa. Rantatyö on tekijälleen raskasta. Yhteisten koulutusten ja harjoitusten myötä ei kehity pelkästään yhteistoiminta, vaan samalla tulee arvioitua omia toimintaja koulutustapojaan ja niiden toimivuutta. Tavoitteena voisivat olla vaikka yhteiset harjoitukset ja muut tapahtumat. Seuraukset kalastukselle, maataloudelle, matkailulle ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksille ovat tuntuvia: esim. Keväisin vahinko pesimälinnustolle olisi suurta. Koulutetut vapaaehtoiset voivat paitsi toimia rantapuhdistuksessa, myös avustaa toimistotyössä ja toimia kouluttamattomien vapaaehtoisten ohjaajina. Tositilanteesta ei ole vielä kokemusta, onneksi. 5/2013 43 hidasta ja kallista työtä. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio on hallitusten välinen organisaatio, joka perustettiin vuonna 1974 Helsingin sopimuksessa. Tehtäviä on monenlaisia tarkkuutta kysyvästä puhdistustyöstä voimaa vaativaan jäteastioiden liikutteluun.. Työturvallisuus on toksista myrkkyä käsiteltäessä enemmän kuin tärkeää, samoin työturvallisuusseikkana on otettava huomioon puhdistustyön fyysinen vaativuus. Vapaaehtoiset öljyntorjujat työskentelevät tiiminä ryhmänjohtajansa alaisuudessa. Vapaaehtoisjärjestöjen ja vapaaehtoisten toimintaa tukevien järjestöjen kannattaa ehdottomasti miettiä, kuinka yhteistyö eri järjestöjen ja viranomaisten kanssa tulisi käytännössä toimimaan. Rantojen siivous on hidasta käsityötä, missä vapaaehtoisten panos on erittäin tärkeä. Espanjan Prestige-onnettomuuden kustannukset olivat yli 1 miljardi euroa. Rantaviivaltaan pienipiirteinen saaristo on suurelta osin vaikeasti tavoitettavissa, esimerkiksi suuret öljyntorjunta-alukset eivät pysty liikkumaan siellä vapaasti. Vapaaehtoinen työskentelee kahden päivän ajan 8,5 tunnin jaksoissa. Öljyonnettomuudessa vahinko koskettaa paitsi alueen luontoa, myös alueen asukkaita ja heidän elinkeinojaan. WWF:n henkilöstöön kuuluvat koordinaattorit vastaavat kukin oman joukkueensa toiminnasta. Talvisissa olosuhteissa kerääminen olisi hidasta ja vaivalloista, ja öljyn luontainen hajoaminen hidasta. Vinkki: WWF:n koulutusvideo ”Öljyonnettomuuden jälkeen – WWF:n opas öljyyntyneiden rantojen puhdistamiseen” on käyttökelpoista materiaalia vaikka palokuntanuorten koulutuksen tueksi. HELCOM: Itämeren suojelukomissio; Helsinki Commission; Baltic Marine Environment Protection Commission. Mitä lähemmäs rantaa öljy pääsee, sitä korkeammiksi nousevat kustannukset. Yhteinen meri – yhteinen vapaaehtoistyö SPEKin järjestöpäällikkö Valtteri Tervalan mielestä WWF:n ja SPEKin yhteinen koulutustapahtuma oli hieno esimerkki järjestöjen välisestä yhteistyöstä, koska yhteistyön myötä syntyi konkreettisia toimenpiteitä. Öljyvahingon tapahduttua merellä vapaaehtoiset hälytettäisiin rantapuhdistukseen noin 5– 14 päivän kuluttua onnettomuudesta. Vapaaehtoiselta edellytetään maastokelpoisuutta ja reipasta asennetta. Jokaiseen joukkueeseen kuuluu viisi ryhmää, ja ryhmänjohtajat ovat käyneet WWF:n ryhmänjohtajakoulutuksen. Viranomaiset ovat myös olleet hienosti mukana kehittämässä ja tukemassa vapaaehtoista öljyvahinkojentorjuntaa. Ihmishenkien pelastamisen jälkeen ensisijaisia toimenpiteitä ovat öljyn kerääminen merestä ja vahingon leviämisen esto. Onnettomuudessa vapaaehtoisia avuntarjoajia todennäköisesti ilmaantuisi runsaasti paikalle, mutta tosiasia on, että kouluttamaton ja ohjaamaton toiminta haittaa enemmän kuin auttaa. Noin 90 prosenttia onnettomuuksista öljyä päätyy kuitenkin myös rantaan. Sopimus astui voimaan vuonna 1980. Noin 15 minuutin mittainen video löytyy sekä WWF:n sivuilta että nimellä hakemalla You Tubesta. Öljyvahinkojen jälkitorjunta on vaativaa vapaaehtoistyötä. Toimintaympäristö voi olla haastava esimerkiksi liukkauden vuoksi ja olosuhteet, kuten kuumuus tai kylmyys, lisäävät rasitusta. Rantapuhdistus on fyysisesti ja henkisestikin vaativaa. Tositilanteessa toiminta aloitettaisiin ehkä yhdestä tai muutamasta joukkueesta ja kokoa kasvatettaisiin tilanteen mukaan ja kokemuksen karttuessa. Järjestöjen yhteistyötä peräänkuulutetaan paljon. Motivoituneet vapaaehtoiset ovat kallisarvoinen resurssi. Syntyi yhteinen koulutustapahtuma, josta saatavien kokemusten ja palautteiden pohjalta on hyvä kehittää tulevia koulutuksia. Uudistettu ja entistä sitovampi suojelusopimus (1992) hyväksyttiin osaksi kansallista lainsäädäntöä vuonna 2000, jolloin uusi sopimus korvasi aikaisemman yleissopimuksen. Öljyvahinkojen torjunta on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri toimijat voivat löytää tarttumapintaa kaikkia kiinnostavasta ja koskettavasta teemasta. Vapaaehtoiset toimivat aina viranomaisten kutsusta ja ohjauksessa. Itämeri: Itämeri on Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n luokittelussa erityisen herkkä merialue. Se on mereksi tilavuudeltaan pieni ja veden vaihtuvuus on hidasta
Teksti ja kuvat: Ulla Ylönen Uusi paloasema sijaitsee kunnantaloa vastapäätä Simpeleentien ja Roihankadun kulmassa. Uusi paloasema otettiin käyttöön seitsemän kuukautta myöhemmin. Rautjärven kunta ei aikaillut uuden paloaseman rakentamisen kanssa. Paloaseman vihkiäiset pidettiin uutuuttaan hohtavassa autohallissa. – Toimintavarmuutta nopeuttaa myös se, että ammattipelastajat ja vpk:laiset toimivat saman katon alla, sanoi Nerg. Simpeleen paloaseman reilusta 700 neliöstä noin 140 neliötä on lohkaistu Etelä-Karjalan sosiaalija terveyspiirille. Viimeksi kuluneen kymmenvuotiskauden laskelmat osoittavat, että pelastaminen on kustannustehokasta toimintaa. Arkkitehti Eeva Mannisen suunnittelema paloasema istuu Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen uusinta paloasemaa juhlittiin toukokuussa Rautjärvellä. – Pelastustoimi hoitaa täällä lähes puolet ensivastetehtävistä, joten ensivasteen sijoittaminen paloasemalle on järkevää, sanoi kansliapäällikkö Päivi Nerg. Rautjärvellä, missä väestön keski-ikä on korkea, ensivastetehtävien osuus on 44 prosenttia. Etelä-Karjalassa ensivastelähtöjen osuus on 33 prosenttia. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg peilasi vihkiäispuheessaan Rautjärven ja koko Etelä-Karjalan tilannetta valtakunnallisen pelastustoimen tilinpäätöksen tietoihin. – Pelastustoimen kustannukset ovat 400 miljoonaa euroa vuodessa. 44 5/2013 K eskimäärin joka neljäs (25 %) hälytys on vuosina 2001–2011 lähettänyt suomalaiset pelastajat ensivastetehtäviin, ilmenee Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön teettämästä selvityksestä. Rautjärven kunta ei aikaillut Rautjärvellä ammattipelastajien ja sopimuspalokuntalaisten yhteistyöllä on pitkät perinteet. 44 5/2013. Taustalla kunnantalo. Valtuusto varasi rakentamiseen alustavasti 1,3 miljoonaa euroa ja teki rakennuttamispäätöksen huhtikuussa 2012. Se tekee 70 euroa jokaista suomalaista kohden, ja on noin 1,5 prosenttia kuntien nettokuluista, sanoi Nerg. Tammikuusta lähtien ovat Rautjärven pelastajat ampaisseet matkaan Simpeleen keskustasta. Paperitehtaan tehdaspalokunta ja Simpeleen VPK käyttivät yhteistä kalustoa ja toimivat yhteisellä paloasemalla yli 40 vuotta. Tulta päin keskeltä kylää Kolme vuotta sitten silloinen M-real päätti lakkauttaa Simpeleen tehdaspalokunnan, jolloin myös Etelä-Karjalan pelastustoimen henkilökunta joutui kodittomaksi
Kahden miljoonan hanke Simpeleen paloasema tuli maksamaan noin kaksi miljoonaa euroa. Millainen on aluelaitosten pelastustoimi nyt lähes vuosikymmenen jälkeen. Kunnan alustavaa menovarausta jouduttiin kertaalleen täydentämään. Aikoinaan kunnan puhelinkeskuksessa työskennellyt Terävä muistaa vielä hyvin, mitä hätään joutuneelta soittajalta kysytään. Sisäasiainministeriön tervehdyksen juhlaan toi kansliapäällikkö Päivi Nerg. alv. Vuoroaan odottelee Rautjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Liisa Terävä. Vieressä Etelä-Karjalan pelastusjohtaja Erkki Hokkanen.. Sote-piirin vuokraamien ambulanssitilojen osuus kokonaissummasta on noin 390 000 euroa. Nauhaa pitelee palomestari Yrjö Saastamoinen. Uusi paloasema on kunnanvaltuuston puheenjohtaja Liisa Terävän mukaan vahvistanut kuntalaisten turvallisuuden tunnetta. – Missä palaa, mitä palaa ja kuka soittaa, luetteli Terävä, ja toivoi, että sellaisia puheluja tulisi hälytyskeskukseen mahdollisimman harvoin. Kuntalaisten turvallisuudentunne vahvistunut Rautjärveläiset kävivät tutustumassa uuteen paloasemaan jo helmikuussa, jolloin autohallissa vietettiin Rautjärven ja Simpeleen kuntien yhdistymisen 40-vuotisjuhlaa. Lisäksi Palosuojelurahastolta saatiin anotut 350000 euroa. Autohallin uutuuttaan välkehtivä lasiovirivi ja laaja piha-alue erottavat sen hallintorakennuksesta. Se muistuttaa muodoltaan, kattorakenteiltaan ja väritykseltään vastapäätä sijaitsevaa kunnantaloa. 09 4761 1300 Pelastustoimen_tilinpaatos.indd 1 6/6/2013 10:35:28 AM kunnan pääkadun varteen täydellisesti. Hankkeessa on lisäksi julkaistu 24/365. Palokuntalaisuus Suomessa -artikkelikokoelma, jossa käsitellään palokuntatoimintaa sen historiaa ja nykypäivää. Paloaseman vihkiäiset olivat ensimmäiset kansliapäällikkö Päivi Nergin uralla. 301 sivua • 29,50 € (sis. Kirja perustuu Palosuojelurahaston rahoittamaan kaksivuotiseen tutkimusja kehittämishankeeseen. Muutoksella yksittäiset kuntakohtaiset pelastuslaitokset korvattiin kuntien yhteistoiminnassa muodostamilla aluelaitoksillaja palveluilla. Kirja on tarkoitettu kaikille pelastustoimen kehittämisestä ja nykytilasta kiinnostuneille. alv) Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi Tilaa nyt uutuus Pelastustoimen tilinpäätös Analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta Tilaa: verkkokauppa.spek.fi Puh. Toimittanut Teija Mankkinen. Se tarjoaa myös näkökulman suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen rakentumiseen. Kirja on kattava kokonaisesitys suomalaisesta pelastustoimesta. Vieressä sijaitsevan torin parkkialue rakennettiin yhteisurakkana, ja sen kustannukset, reilut 40000 euroa, sisältyvät paloaseman kahden miljoonan euron kokonaishintaan. Kirjassa on 206 sivua, hinta 25,90 €, sis. 5/2013 45 Suomalainen pelastustoimi uudistettiin 2000-luvun alussa muodostamalla 22 pelastustoimen aluetta
Ennen harjoitusalueelle ja rasteille lähtöä oli kuitenkin edessä vielä teoriakokeet. Tällä haluttiin osoittaa se, että varoituskolmio ei ole aina siellä, missä sen pitäisi olla tai sen luulisi olevan. Vaikka niin onnistumisen elämykset kuin karvaat pettymyksetkin kirvoittivat kyyneleet joidenkin kilpailijoiden silmiin, käytiin kisa hyvässä hengessä auringon paistaessa täydeltä terältä. Lisäksi piti varmistaa, että erillisinä olleet paristot todella toimivat radiossa. Varautumisrastilla joukkueiden tehtävänä oli rakentaa kotivara ja valita siihen kuusi tärkeää tavaraa tai elintarviketta. Kolmen kärkijoukkueen välille syntyikin puolentoista pisteen erot, joten sijoituksia ei jouduttu ratkaisemaan lisätehtävien avulla. Kannustusjoukot seurasivat rastia kiinnostuneena. Seuraava rasti oli liikenneonnettomuus. Nuoret olivat innoissaan ja selvästi pelkästään Pelastusopistolle pääseminen oli monelle osa kilpailuvoittoa. Joukkueiden tehtävänä oli toimia hätätilanteen vaatimalla tavalla. Rastilla harjoiteltiin niin kattilapalon kuin ihmisenkin sammuttamista. 13 kysymyksellä tentattiin kampanjan keskeistä sisältöä muun muassa hätänumerosta, tahallisesta sytyttelystä, turvamerkeistä ja tapaturmien torjunnasta. Aiemmista loppukilpailuista oppineena tehtävät pyrittiin tekemään sellaisiksi, että eroja syntyisi ja voittaja erottuisi joukosta selkeästi. Nuoret taputtelivat sammutuspeitteellä rohkeasti ja huolella ”palavaa ihmistä”. Takapenkillä oli vauva turvakaukalossa. Kilpailijat pursusivat energiaa, vaikka monella oli takana pitkä matka kotiseudulta Kuopioon. Lopuksi joukkueilHikeä ja kyyneleitä finaalissa Kasiluokkalaisten Nou Hätä! huipentui jännittävään päivään Pelastusopistolla Teksti ja kuvat: Riikka Ahopelto, SPEK 46 5/2013 Kilpailijat antavat ensiapua sairaskohtauksen saaneelle pyöräilijälle.. Lopullinen voitto häämötti jo. Kysymykset oli kuitenkin pyritty tekemään Grande Finale -tasoisiksi eli tavallista visaisemmiksi. Osa elintarvikkeista oli kuitenkin vanhentuneita ja sitä ei tainnut mikään joukkue huomata. Illalla opistolla järjestettiin tervetulotilaisuus, jossa kerrottiin kilpailupäivän kulusta, esiteltiin opiston koulutustarjontaa, kerrottiin palokuntanuorisotoiminnasta ja näytettiin Palokunta Suomessa 175 vuotta -juhlavuoden kunniaksi tuotettu historiikki palokuntatoiminnasta. Piti esimerkiksi muistaa, mitä hieman aiemmin pidetyssä avajaistilaisuuden turvainfossa kerrottiin. K ilpailijat ja heidän huoltajansa saapuivat Pelastusopistolle kilpailupäivän aattona. Rasti sujui hienosti kaikilta, mutta varoituskolmion löytäminen oli tehty hieman hankalaksi: se oli jäynästi piilotettu takaikkunalle, hattuhyllylle, mistä monet joukkueet eivät hoksanneet sitä etsiä. Aamiaisella nuorten pöydissä oli hiljaista ja oli selvää, että kaikkia jännitti hetken päästä starttaava loppukilpailu. Muille rasteille yleisöllä ei turvallisuussyistä ollut pääsyä. Ensimmäinen rasti oli alkusammutusta ja sitä sai myös yleisö seurata. Se on kuitenkin tärkeä tekijä muun liikenteen varoittamisessa. Kieli vyön alla tilanteesta toiseen Harjoitusalueella rastit olivat hyvin erillä toisistaan, etteivät joukkueet vahingossakaan nähneet toistensa suorituksia. Nou Hätä! -loppukilpailussa nähtiin hikeä ja kyyneleitä, mutta ei sentään onneksi verta. Rastilla auto oli ajanut puuta päin ja kuski oli tajuttomana ratin päällä
Yllä kuvatun kaltaisia yksittäisiä kampanjaan yhdistyviä onnistumisia tulee tiedoksi sattumoisin aina silloin tällöin. Toisilla alueilla rastien suorittaminen oli vielä kesken, joten tehtävät olivat vähällä paljastua ennen aikojaan. Itä-Pasilan konttorilla otetaan mielellään vastaan tehtäväideoita. Peliä pelasi aktiivisesti noin 4800 pelaaja. SPEKin tutkimuspäällikkö Teija Mankkinen onkin pannut vireille hankkeen kunnollisen vaikuttavuustutkimuksen tekemiseksi paloturvallisuuskampanjoista. Painotuotteiden tarve sekä varastointija postitus pienenivät murto-osaan. Ideana oli jatkaa samoilla turvallisuusviesteillä, joita marraskuun Paloturvallisuusviikolla oli rummutettu ihmisille. Nou Hätä! oli esillä parilla opetusalan messuilla, kuten Educassa. Isosisko kertoi, että hänen pelastustaitonsa oli peräisin 8. Nuorten piti katkaista sähköt ja soittaa palokunta paikalle. Kilpailussa toiseksi sijoittui Linnajoen koulun joukkue Porvoosta 80,5:llä ja kolmanneksi Hyökkälän koulun joukkue Tuusulasta 79 pisteellä. Teksti: Marjatta Virtanen, SPEK 5/2013 47 Suomen Nou Hätä! 2013 -mestari Kauhavan yläkoulun joukkue kuvassa keskellä. Kauhavan yläkoulun joukkue arvelee, että menestyksen salaisuus oli hyvässä tiimityössä. Rastien pisteet näkyivät reaaliajassa tulostaululla, mutta teoriakokeiden pisteet olivat ratkaisevassa roolissa. Paikallisuus herättää kiinnostuksen opetukseen. Hurjasta tunnuksesta – Ihan Liekeissä – huolimatta oppitavoitteiden keskiössä oli tänä vuonna huolellisuus ja varovaisuus, jotta tulipaloa ei syttyisi. YouTube-jakeluun tuotettiin kolme lyhyttä videota herättämään nuorten kiinnostusta kampanjaan ja opittaviin asioihin. Opettajille, oppilaille ja turvallisuuskouluttajille on uudet aineistot, jotka saa käyttöön oppimateriaalipankista kampanjasivuilta. Aika moni osasi vastata siihen, että tärkeintä on vesi säilytysastioineen. 17-vuotias isosisko oli onneksi kotona ja osasi toimia oikein saaden palon sammutettua. Kuumat bileet ja virtuaalitreenausta Varsinais-Suomessa pelastuslaitos järjesti Turun kasvatusja opetustoimen kanssa vuorovaikutteisen virtuaalisen Nou Hätä! -oppitunnin, mihin kutsuttiin kaikki yläkoulut ja osallistui 20 koulua. Oppilaille on oma sähköinen opetusesite. Uudellamaalla kampanjaa esiteltiin myös erityisillä kierroksilla kymmenessä yläkoulussa. Kolmiportainen Nou Hätä! -kilpailu koskettaa vain murto-osaa Nou Hätä! -kampanjan osallistujista, mutta on huomiota herättävä osa. Vasemmalla toiseksi sijoittunut Linnajoen koulun joukkue Porvoosta ja oikealla kolmanneksi sijoittunut Hyökkälän koulun joukkue Tuusulasta.. Huikean kilpailupäivän lopuksi nuoret halailivat toisiaan – toiset onnellisina, toiset ehkä hivenen tappiosta pettyneinä. Facebookissa käytiin kampanjan kestäessä monenlaisia viikkokilpailuja, joihin tuli yhteensä 305 vastausta. Uudistus jakoi käyttäjien mielipiteitä. Kaikki joukkueet hoitivat rastin lähestulkoon samalla tavalla, eli nuoret olivat selvästi saaneet saman opin tilanteessa toimimisessa. Kysymysten ja rastitehtävien tulee pitää perustua opetusmateriaaliin, mitata pelastusalan kansalaistaitoja, vaikeutua kilpailutasosta toiseen, synnyttää selkeitä piste-eroja, olla yllättäviä vuodesta toiseen sekä nopeasti ja yksiselitteisesti arvioitavissa eivätkä aiheet saisi toistua eri tasoilla. Toiset kokivat aineiston lataamisen verkosta vaikeasti. Kilpailijoiden joukosta erottui tyttö, joka hermoillen odotti tuloksia, itkikin välillä ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Monien muiden tavoin he aikovat laittaa hyvän kiertämään ja hyödyntävät kampanjassa oppimiaan pelastustaitoja valmentamalla tulevia Nou Hätä! -joukkueita. päivänä, kun yhteensä 246 kilpailujoukkuetta eli 738 kahdeksasluokkalaista mitteli loppukilpailupaikoista pelastusliittojen ja -laitosten järjestämissä aluekilpailuissa 12 paikkakunnalla. Kokeilu onnistui erinomaisesti, kouluilta tuli innostunutta palautetta. Kärkikolmikko ja voittaja paljastettiin vasta palkintojenjaossa. Se on tehokas tapa tavoittaa vaikka kaikki alueen koulut yhdellä kertaa. Ihan liekeissä oltiin jo huhtikuun 16. Iltapäivällä joukkueet starttasivat autonsa kotia kohtia ja huutelivat hyvästejä toisilleen: ”Muista lisätä mut kaveriksi Facebookissa!”. Toiset opettajat ottivat ilolla käyttöönsä sähköisen materiaalin. Kampanjan tekijät ympäri maata uskovat asiaan, ja ensi vuonna jatketaan samaan tyyliin särkien 500000:n Nou Hätä! -opetusta saaneen raja. Onko kampanjalla vaikuttavuutta. Kampanjan yritysyhteistyökumppani LähiTapiola tuotti HellFire-nettipelin, missä pelaajan tehtävänä oli aikaa vastaan sammuttaa harjoitusradalla syttyvät palot. Pelastustaitokampanja ja jännittävä loppukilpailu oli luonut hyvät puitteet myös uusille ystävyyssuhteille. Kenties vaikein rasti oli tulipalorasti, jossa sähköpääkeskuksessa oli tulipalo. Haastavaa. Vielä ei tiedetä, saadaanko tutkimusta varten tarvittavat resurssit. Osa opettajista ikävöi entisiä painettuja Jokerikortti-esitteitä oppilaille jaettavaksi. Uudet kouluttajat, jotka ryhtyivät vetämään Nou Hätä! -opetusta ensimmäistä kertaa, olivat tyytyväisiä valmiiseen kouluttajan materiaaliin. Lopulliseen voittoon Viimeisen rastin jälkeen odoteltiin tuloksia. Päijät-Hämeessä sattui tapaus, missä pikkuveli aiheutti palon alun. Oppilaat saivat chätissä esittää kysymyksiä, joihin asiantuntijat vastasivat. Pasilasta kuvia päivitettiin Facebookiin kotona ja koulussa olevien kannustusjoukkojen iloksi liiankin reaaliaikaisesti. Opetusja oppimateriaalit muutettiin sähköisiksi. Konkarit sen sijaan tahtoivat muokata oppitunteja oman näköisikseen, mikä ei valmiissa materiaaleissa käytännössä ollut mahdollista, mutta asia korjataan ensi vuodeksi. 5/2013 47 Yläkoulut ja pelastuslaitokset ta kysyttiin vielä, mikä on tärkein asia kotivarassa. Hehku välittyi Itä-Pasilan ”konttorille” saakka aamusta asti eri puolilta maata saapuneiden valokuvien ja viestien myötä. luokalta, jolloin hän oli osallistunut Nou Hätä! -kampanjaan. Lisäksi olisi pitänyt tarkistaa, näkyykö tilassa pelastettavia. Kampanja on 17 vuotensa aikana tavoittanut melkein puoli miljoonaa kahdeksasluokkalaista. Opettajina oli kolme pelastuslaitoksen asiantuntijaa, palotarkastaja, hätäkeskuspäivystäjä ja ensihoitaja. Niinpä virtuaalitunti toteutetaan myös ensi vuonna. Kilpailu herättää kosolti intohimoja. Tytön vieressä istui kaksi poikaa, ja heidät tunnisti joukkueeksi yhteneväisistä valkoisista collegepaidoista. Pyöräilyonnettomuusrastilla oli pyöräilijä saanut sairaskohtauksen ja makasi tajuttomana maassa. Ovensuussa huoneessa makasi ”ihminen”, mutta se taisi jäädä monelta huomaamatta. Monenkin mielestä olisi kiinnostavaa tietää, mikä tämän kaltaisen turvallisuusviestintäkampanjan todellinen vaikuttavuus oikein on. Siinä he olivat: Kauhavan yläkoulun joukkue, Nou Hätä! 2013 Grande Finalen voittajat 82 pisteellä. Passelin idean lähettäjälle lupaamme pienen esinepalkkion! Varsinaisen Nou Hätä! -kampanjan myötä pelastuslaitokset ja koulut järjestivät opetusta noin 35000 kahdeksasluokkalaiselle eli kampanja kosketti 60 prosenttia ikäluokasta 447 yläkoulusta. Jokainen sanoi lyhyesti muutaman tärkeän asian kasiluokkalaisille
Ensivastehälytykseen vpk:laiset lähtivät palokunnan miehistöautolla, jolla Sipilä myöhemmin saapui takaisin juhlapaikalle. Palokuntaharrastus on mukaansatempaava harrastus jossa opitaan tarpeellisia taitoja ensiavusta, sammuttamisesta ja muusta pelastustoiminnasta, kertoo Mia Järvi. Molempia oli palokunta-aatteen kärpänen puraissut, sillä kumpikin oli toiminut jo ennemmin Hämeenlinnan VPK:ssa. Liikkuvan poliisin moottorikelkka olikin liki yhtä kiinnostava kuin VPK:n paloautot, ja myös palokuntalaiset sitä porukalla ihmettelivät. > Hälytykset vuonna 2012: Paloja pelastustehtäviä 64 kpl. Naisosastossa 2. Muut kotoaan tulevat palokuntalaiset olivat myös tulossa paloasemalle. Nykyään Rengon VPK on varsin vireä palokunta. Palokunta esitteli ajoneuvoja sammutuskalustoaan koulun kentällä, samoin kerrottiin palokunnan toiminnasta. Veteraaniosastossa 30. Kovasti plussaa sai myös palokunnanpäällikkö Ville Sipilä. Jääkiekkokaukalossa oli myös peli käynnissä, samoin liikkuva poliisi oli esittelemässä poliisiautoja ja moottorikelkkaa. Rengon VPK:n nuoriso-osastonjohtaja Mia Järvi olikin erittäin tyytyväinen osallistujamäärään. Opettajattaren kaipaama soittokunta perustettiinkin miltei heti perään, sillä 1889 vpk:laiset marssivat vuosikokoukseen oman torvisoittokunnan perässä. Tiettävästi viimeinen silaus palokunnan perustamiseksi oli maalari Edvard Lehtosen ja leipurimestari K.A. E lettiin Tsaarinvallan aikaa, Herran vuotta 1888. Rengon VPK juhlistikin 125-vuotisjuhlaansa Rengon koulun vanhempainyhdistyksen järjestämän talvitapahtuman yhteydessä, jossa VPK oli vahvasti esillä. – Tällä hetkellä nuoriso-osastossa on jäseniä viisi henkeä, ja lisää kaivataan mukaan. – Ville tunnetaan Renkolaisten keskuudessa erittäin luonnikkaana ja auttavaisena henkilönä. Nuoremmat katselijat olivat kiinnostuneet palokuntanuorten toiminnasta, saattaapi olla että tulee lisää jäseniä nuoriso-osastoon. Karlsonin (myöh. Talvitapahtumassa olikin mukavasti väkeä paikalla, yli kolmattasataa henkeä oli kokoontunut katsomaan palokunnan kalustoa. Opettajatar Maria Kristiina Määttänen oli kovin tykästynyt musiikkiin, ja kerrotaankin että hän oli ehdottanut Renkoon palokunnan perustamista että saataisiin kylään oma torvisoittokunta. Paikalla ollut vanhempainyhdistyksen ylläpitämä puffetti piti nälkää ja janoa loitolla tarjoamalla mehua, kahvia, pullaa ja makkaraa. Karisto) muutto paikkakunnalle. Hälytysosastossa 20. Palokunnanpäällikkö Vilho ”Ville” Sipilä kehuukin vpk:laisia hyvästä yhteishengestä, ja motivoituneesta asenteestaan. Rengon VPK tunnetaankin auttavaisena ja aina valmiina toimintaan. Taas tuli todettua Rengon VPK:n tarpeellisuus! Rengon VPK– vireä 125-vuotias Teksti & kuvat: Saku Rouvali Faktaa: > Rengon Vapaaehtoinen Palokunta Ry. www.rengonvpk.com Rengon VPK:n Kimmo Selenius (vas.), Mikko Sipilä, Mia Järvi ja päällikkö Vilho Sipilä valmiina lähtöön. 48 5/2013. Ei ole sellaista tapahtumaa etteikö Ville olisi mukana, tai saisi palokuntaa auttamaan, kertoo eräs haastateltu herra, joka haluaa pysyä nimettömänä. Samoin palokunnan harjoituksissa vallitsee yhdessä tekemisen meininki. Ensivastetehtäviä 32 kpl. Illan kruunasi Rengon VPK:n järjestämä ilotulitus, jossa juhlistettiin VPK:n pitkää ja kunniallista 125-vuotista toimintaa. Rengon VPK Ry toimii Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensimmäisen asteen sopimuspalokuntana. Paikalla olleet haastateltavat henkilöt kehuivat VPK:n kalustoa ja ilotulitusta. – On hienoa kun porukalla on hyvä yhteishenki ja motivaatio suorittaa hälytystehtävät. Kesken kaiken esittelyn poliisiauton sinivilkut syttyivät ja palokunnanpäällikkö Sipilä hyppäsi poliisiauton kyytiin, jonka jälkeen poliisiauto kaartoi pois koulun kentältä. Hetken kuluttua selvisi että VPK:lle oli tullut ensivastehälytys ja poliisi tarjosi virka-apua Villen pääsyyn paloasemalle. 26.9.1888 pidettiinkin perustava kokous, jossa Rengon VPK näki virallisesti päivänvalon. > Perustettu 1888. > Jäsenmäärä 57. Nuoriso-osastossa 5
Koska kyseessä on rakennushistoriallisesti merkittävä arvorakennus, on sen suunnittelussa ja rakentamisessa oltu tiiviissä yhteistyössä kaupunginmuseon ja rakennusvalvontaviraston kanssa. Osasyynä rapautumiseen on myös tiilien rakenne. Malleja löytyi yli 50. Näin saimme selville noin 99 prosenttia kaikista markkinoilla olevista malleista. Lähes 5000 neliöisen rakennuksen kunnostuskustannuksikYlipormestari Jussi Pajunen ja pelastuskomentaja Simo Weckstén leikkasivat nauhan, kun kunnostettu Erottajan pelastusasema otettiin virallisesti käyttöön. Tavoitteena oli selvittää kaikki Suomen markkinoilla myytävät palovaroitinmallit. Asema sijaitsee korkealla mäellä meren läheisyydessä ja on alttiina kosteille tuulille. Pieni osa näistä oli tarkoitettu vain asennusliikkeille ja niitä myytiin pelkästään tukkuliikkeiden kautta. Rakennuksen massiiviset tiilijulkisivut olivat osin pahoin rapautuneet. Lähes kaikki Tukesin hankkimat palovaroittimet lähetettiin VTT:lle eurooppalaisen standardin mukaisiin testeihin. Rakennuksen kaikki talotekniset järjestelmät on uusittu nykymääräysten mukaiselle tasolle. (09) 8190 630 Tukes aloitti palovaroittimien markkinavalvonnan vuonna 1999 uudistuneiden palovaroitinsäädösten johdosta. Risto Raitio, Helsinki Suomen komein paloasema, vuonna 1891 valmistunut Erottajan pelastusasema on saanut ehomman ilmeen. Vuosina 1999 ja 2000 myytiin enemmän palovaroittimia kuin koskaan ennen tai sen jälkeen tähän mennessä. Pelastustieto-lehden lukijaäänestyksessä vuonna 2004 komeimmaksi valitun aseman on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Suurimmat tilankäyttöön vaikuttavat asennukset ovat aiheutuneet ilmanvaihdon uusimisesta. Katso mallistomme sivulla www.multirel.fi ja pyydä tarjous! Multirel Oy puh. 5/2013 49 Keskustelua Defender-letkusillat ja -kaapelisuojat nopealla toimitusajalla. Tiiliin on käsin lyötäessä jäänyt lustoja ja savimassaan kuivia paakkuja. Parissa vuodessa kierrettiin enemmistö Suomen kaupungeista aina Rovaniemelle saakka. Suomen komein ehostettiin si tuli 10,2 miljoonaa euroa. Seinien paksuudesta johtuen ne eivät märkien jaksojen jälkeen ehdi kuivua ennen pakkaskautta. Sateella nämä viat keräävät kosteutta ja talvisaikaan pakkasen tullessa kerääntynyt vesi jäätyessään laajenee ja rapauttaa ulkopinnan. Tilankäyttöä on järkeistetty siirtämällä saunaosasto toiseen kerrokseen majoitustilojen yhteyteen ja palomuseolle on järjestetty lisätilaa sekä huomioitu liikuntarajoitteisia vieraita rakentamalla kevythissi. VTT lopetti pari vuotta sitten palovaroittimien testaamisen uuden eurooppalaisen standardin tultua voimaan. Palovaroittimien myyntipaikkoja oli 14 vuotta sitten mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten huoltoasemilla, kioskeissa, erilaissa erikoisliikkeissä ja jopa kirjakerhossa. Kumpanakin vuonna myytiin yli miljoona palovaroitinta. Muutama maahantuoja sai Tukesilta toimituskieltopäätöksen sekä testausta että hankintoja koskevan laskun, kun palovaroittimet eivät täyttäneet standardin vaatimuksia joko savuherkkyyden tai äänenvoimakkuuden osalta. Lisäksi otettiin yhteyttä maahantuojiin ja kysyttiin mahdollisia muita markkinoilla olevia malleja kuin mitä kaupoista löysimme. Rakennustyöt alkoivat huhtikuussa 2011 ja asema otettiin vastaan maaliskuussa 2013.. Miehistötilojen ja oleskelutilojen yläpuolisiin kylmiin ullakkotiloihin on rakennettu uudet konehuoneet, samoin tulevien saunaja pesutilojen sekä kuntosalin yläpuolelle. Noina vuosina ostetut palovaroittimet ovat tulleet toiminta-aikansa loppuun ja ne Toivottavasti palovaroittimien markkinavalvontaa ei ole lopetettu olisi pitänyt uusia jo muutama vuosi sitten. Toivottavasti palovaroittimien markkinavalvonta ei ole kuitenkaan päättynyt Suomessa. Ullakolla ja palomuseon yläkerrassa sijaitsevia konehuoneita on jouduttu laajentamaan
Haluan tässä yhteydessä mainita, että tulipalo ja poistumistieongelmat ovat yökerhoissa/ diskoissa mahdollisia myös Suomessa. Itse tarkastamassani diskossa, joka oli maanalaisissa tiloissa, toinen poistumistie oli lukittu Abloyn hopeanvärisellä riippulukolla ulkoapäin. P alopäällystö JHL halusi tarjota jäsenistölleen ajankohtaista pelastustoimeen liittyvää koulutusta, koska tunsi sen tarpeelliseksi. Göteborgin tuhoisan diskopalon jälkeen Tampereen päivystävät palomestarit tarkistivat diskojen aukioloaikoina niiden turvallisuusasioita. Bourdache kertoi myös toisesta tapauksesta Helsingin Verkkosaaresta syksyltä 2010, jolloin diskossa oli ollut palonalku. Sammutuskontit Itä-Uudenmaan pelastuslaitos ja Neste Oil ovat hankkineet yhteishankintana sammutuskontit avomerellä tai satama-alueella tapahtuviin laivaonnettomuuksiin, joihin liittyy tulipalo tai sen mahdollisuus. Kontit ovat niin sanottuja FiFi-kontteja (The External Fire Fighting System). Kontti voidaan nostaa hinaajan kyytiin, jolla se kuljetetaan onnettomuuspaikalle. Saman vuoden joulukuussa Venäjän Permissä menehtyi puolestaan 155 ja viimeisin diskopalo noin puolentoista vuoden takaa Brasiliassa vaati 245 uhria. Polttoainetta kuluu tunnissa Yökerhoja säiliöpalot esillä JHL:n ajankohtaispäivillä Teksti: Ari Vakkilainen Kuvat: Itä-Uudenmaan pelastuslaitos Ajankohtaispäivien osallistujat tutustuivat Neste Oilin satamaan. Konttien kokonaiskustannus oli noin 600000 euroa. Bourdachen mukaan yleisimmät syyt kuolemaan johtaneissa paloissa ovat ilotulitteiden ja merkinantosoihtujen luvaton käyttö, alkusammutuskaluston puutteet, henkilömäärien ylitykset, poistumistieongelmat. Kuvaus tuo hyvin ilmi pelastautumiseen käytettävän ajan vähäisyyden ja tehosteina käytettävien sisäilotulitteiden vaarallisuuden. Tämä opas on saatavilla Helsingin laitoksen nettisivujen kautta. Tämä tulipalo on nähtävillä You Tubessa hyvin seikkaperäisenä kuvauksena. Toinen konteista on sijoitettuna kuljetuslavetille, joka yhdistelmänä on Suomen pisin paloauto. Porvoossa olevat kaksi konttia on sijoitettu Nesteen jalostamon paloasemalle. Neste Oil Saimme ensinnäkin kuulla paloturvallisuusasiantuntija Jaakko Valtoselta perusteellisen katsauksen Neste Oilin tämän päivän tilanteeseen ja toisekseen erittäin mielenkiintoiset luennot englantilaisen Buncefieldin tuhoisasta jalostamopalosta, suurpalojen sammutuksessa tarvittavasta erikoiskalustosta sekä säiliöpalon sammutuksesta Neste Oilin laitoksissa ja aluksilla. Helsingin pelastuslaitokselta johtava palotarkastaja Kaci Bourdache kertoi yökerhopaloista ja niissä käytettävistä tehosteista riskienhallinnan kannalta. Viime vuonna laitokset hankkivat yhdessä kuljetuslavetin, jonka käyttökustannukset myös puolitetaan. Yhteistyöprojekti aloitettiin vuonna 2008 hankkimalla ensimmäinen kontti ja seuraavana vuonna toinen. 50 5/2013. Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitosten yhteistyöryhmä HIKLU on saanut tehtyä hienon oppaan: Pyroteknisten tehosteiden käytön valvonta. Sieltä löytyvät myös lomakemallit ilmoitus tehosteiden käyttö ja ilmoitus tuliesityksestä. Vuonna 2003 USA:ssa tapahtuneessa palossa kuoli sata ihmistä. Konttia voivat käyttää sekä hinaajan että pelastuslaitoksen miehet. Tehoa on 860 hv/641 kW 1900 kierroksella. Hallitus valitsi kohteekseen Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja Nesteen Sköldvikin tuotantolaitokset 12.4.2013. Argentiinan Buenos Airesissa vuonna 2004 kuoli 194 ihmistä ja Santika Clubilla Bangkokissa 61 ihmistä vuonna 2009. Pumpun moottorina toimii 27-litrainen Catepillarin dieselmoottori. Yökerhopalot Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen maailmalla on ollut kaikkiaan viisi merkittävää tulipaloa diskoissa. Konttien tekniikkaa mahdollistaa myös sammutusvaahdon käytön. Kontteja voidaan käyttää esimerkiksi tankkerionnettomuuksissa tulipalon sammuttamiseen, laivan tai polttonestesäiliön jäähdyttämiseen sekä palovesipumppaamona
Kuten kirjoituksesta ilmenee, erikoiskalusto on erittäin kallista ja sitä tarvitaan myös erittäin harvoin. Siinä he juoksivat hetken aikaa rinnakkain. Pentti-Oskari Kankaan ”Herrankukkaron perjantaireseptit” -kirjeestä Haamumaraton Turvallisuus 2014 -messut Jyväskylässä 5/2013 51. – Ulko-osastot on varattu paremmin kuin vastaavana ajankohtana aikaisemmissa messuissa. Kollega Osmo Turunen tarvitsi tänä keväänä Pohjois-Savossa suurtehopumppuja kalanviljelylaitoksen ongelmien vuoksi. FRF:n 20-vuotisjuhlissa kuultiin, että kalusto siirrettäisiin Pelastusopistolle. Hän tunnisti sivullaan juoksevan Olavi Vuorisalon. Nämä edellä mainitut suurtehopumput ovat käytettävissä muuallakin Suomessa. Kirkkopuistossa sattui samanaikaisesti hässäkkä, jota olivat selvittelemässä konstaapeli Teuvo Lehmusto ja palomies Olavi Vuorisalo. Lehmusto näki tilanteen. Pumpun tuotto on 20000 litraa minuutissa. Erikoiskaluston käyttö Suomessa Vuosia sitten Nesteellä olleen suurpalon jälkeen ei Suomessa ole vieläkään kerätty yhteistiedostoa pelastustoimen erikoiskalustosta. Vuorisalo oli edellisellä viikolla juossut Naantalin Kuparivuoren kentällä ensimmäisenä ihmisenä Suomessa niin sanotun haamumailin ajalla 3.59,1. Kontin katolla on vesitykki. Vihdoin rauhallisen oloinen ja muutoinkin kovin hiljainen palomies tuumasi vieressä juoksijalleen: ”San sit kui kaua sä haluat juasta”. Kaveri vilkaisi sivulleen, lamaantui ja pysähtyi siihen paikkaan. 160 litraa, polttoainesäiliötilavuuden ollessa 500 litraa. Kansainvälisellä pelastuskomennuskunnalla FRF:llä on erikoiskalustoa rakennussortumaonnettomuuksiin ja maanjäristyksiin. Nesteen tehdaspalokunnalla on neljä siirtolavakonttia, joissa on yhteensä 35000 litraa vaahtonestettä. Hän näki myös, miten kaveri lähti juoksemalla pakoon Kaivokatua pitkin kohti keskustaa. Tuo CMC:n hallinnoima kalusto on ollut tähän saakka sijoitettuna KeskiUudenmaan Helsinki–Vantaan lentokentän luona olevalla keskuspaloasemalla. Tampereella järjestetään puolestaan 5.–7. Listauksen tarkoituksena on nimenomaan se, että myös muut laitokset voisivat tätä erikoiskalustoa käyttää tarpeen niin vaatiessa. Valtosen mukaan kaikkia sinne kuljetettuja vaahtoja ei voitu käyttää. sa. Hinaajassa on oma 21000 litran vaahtokontti. Edessä oleva paloauto ei ole lavetin vetoauto. Hän oli mukana myös kolmen Olavin 1500 metrin maailmaennätysjuoksusJyväskylässä järjestetään 3.–5. Vuorisalo pinkaisi perään. Palomies käyttää pumppua kaukotai manuaaliohjauksella. Kontissa on 12 kpl kolmen metrin mittaisia imuletkuja. Myös sisätilojen osastot ovat olleet hyvin kysyttäjä. Imuletkujen päissä on murskaimet, jotka rikkovat pienet kivet, pumpun rikkoontumisen ehkäisemiseksi. Edellä mainituista syistä johtuen allekirjoittanut alkaa kerätä tiedostoa pelastuslaitoksissa olevasta erikoiskalustosta Pelastustoimen palvelualueiden pelastustoimintaryhmän nimissä siten, että tiedostot olisivat käytettävissä seuraavassa kokouksessa Vantaalla 9.–10.10.2013. Ratkaisuun päädyttiin hänen mukaansa hyvässä yhteisymmärryksessä Tampereen Messut Oy:n kanssa. Vuorisalo pidätteli hetken voroa, kunnes konstaapeli Lehmusto puuskutti paikalle. Eikä aikaakaan, kun hän Ravintola Naantalin Hovin kohdalla saavutti pakenijan. – Messujen nimen osalta kaikki oikeudet on nyt Suomen Palokalustoliikkeiden yhdistyksellä, Juhani Costiander kertoo. Hän tulisi sitten perässä selvittämään loput, kunhan ehtisi paikalle. marraskuuta 2014 EuroSafety 2014. Tuolloin totesimme yhdessä, että suurtehopumpuista tietää periaatteessa vain tuttavuuden kautta. Storz-liitännät hankittiin, koska ne olivat ainoat liitäntämallit, jotka kestivät kovaa painetta ja käyttöä. syyskuutta 2014 Turvallisuus-messut. Kontista vesi saadaan myös neljällä 4 tuuman Storz-liitännän kautta 4 tuuman letkuihin, jota löytyy 3,5 km. Jaakko Valtonen kertoi tätä asiaa aina välillä tiedustelleensa eri pelastusviranomaisilta. Vaahtonestettä voidaan syöttää kontin vaahtojärjestelmään joko hinaajasta tai vaahtokontista. Tuolloin reilut parisenkymmentä vuotta sitten silloiset palolaitokset saivat hyvin uusittua vaahtovarastonsa, kun kaikki ja kaiken maailman vaahdot saatiin kuljetettua nesteellä olevaan tulipaloon. Juoksi kevyesti pidätellen varkaan vierelle. Konstaapeli oli fyysisesti hieman reilunoloinen, joten hän pyysi salskeaa palomiestä juoksemaan varkaan kiinni. Imupuolella puolestaan on Gamlock-liitännällä kuusi 6 tuuman imuyhdettä. Costiander iloitsee myös, että Jyväskylässä järjestettävä Turvallisuus 2014-messutapahtuma kiinnostaa hyvin näytteilleasettajia. Pirkanmaalla pelastuslaitos on itse rakentanut kaksi suurtehopumppua lähinnä tulvan torjuntaan, samoin on tehnyt sopimuspalokuntana toimiva Kuhmalahden VPK. Loppusuvesta 1957 kioskiin murtautui nuori mies Naantalissa. Sammutuskontti, jossa kuusi 6 tuuman imuaukkoa ja neljä 4 tuuman syöttöliitintä hyvin nähtävissä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli veneenkuljettajien koulutuksen kehittämiseen liittyvä toimintatutkimus KeskiSuomen pelastuslaitoksella. Tutkimuksen aikana selvitettiin käynnissä olevaan koulutukseen ja sitä kautta tutkimukseen vaikuttavia toimenpiteitä, niin sanottuja interventioita, sekä seurattiin ja havainnoitiin niiden vaikutusta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena pelastustoimen resurssija onnettomuustilasto Prontoa hyödyntäen. Tiedot löytyvät myös Pelastusopiston kotisivuilta: www.pelastusopisto.fi Tekijä: Riku Lehtinen Työn nimi: Paloluokitellut rakennusmateriaalit. Tutkimus tehtiin toimintatutkimuksena. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Heikommiksi arvioitiin teoriatiedot laeista, merenkulun apuvälineistä ja navigoinnin teoriatietämyksestä, näissä osa-alueissa tapahtuikin koulutuksen aikana suurin muutos parempaan suuntaan. Lisäksi kerättiin tietoa tehtäviin osallistuneen henkilöstön määrästä ja työtunneista sekä suoritetuista toimenpiteistä. Osa tiedoista löytyi todella huonosti monien mutkien takaa. Tutkimustuloksilla on tulevaisuudessa käyttöä seuraavia koulutuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä. Näiden tietojen perusteella ideoitiin tutkimuksen toimintamalli eli vaikuttamisohjelma. Tavoitteena oli vertailla eri laskentamallien eroja sekä arvioida yksittäisestä myrskystä syntyneitä ylimääräisiä kustannuksia pelastuslaitokselle. Prosessilla pyrittiin saamaan kehittyneempi ja mahdollisesti yhteisölle sopivampi toimintamalli tutkimuksen kohteena olleeseen organisaatioon. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin myrskyn aiheuttamien vahingontorjuntatehtävien kustannuksia erilaisien kustannuslaskentamallien avulla. Tulevaisuudessa tulee keskittyä vahvemmin teoriaopetukseen, jotta käytännön toiminnassa perusteet ovat kunnossa. Tapaustutkimuksen kohteena käytettiin tapaninpäivän myrskyä 26.12.2011 ja kohdepelastuslaitoksena Varsinais-Suomen pelastuslaitosta. Osa tiedoista löytyi helposti ja niiden kerääminen kävi helposti. Lopputuloksena on tiivis opas, jossa on selvitetty paloluokituksen historiaa sekä nykypäivän käytäntöjä. Aineistona käytettiin tarkasteluajankohdalle kirjattuja kiireellisiä ja kiireettömiä pelastustehtäviä (n=833), jotka eriteltiin eri palokuntamuotoihin. Tutkimusongelma oli, mikä on Keski-Suomen pelastuslaitoksen veneenkuljettajakoulutuksen ihanteellinen kesto ja sisältö sekä miten koulutuksen sisältöä tulisi parantaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka kokemusta veneilystä on pelastuslaitoksessa, ei koulutusta juurikaan ollut saatu virallisilta tai muilta alan kursseilta. Tietoja kerättiin useista eri lähteistä, niin valmistajien kuin maahantuojien Internetsivuilta kuin jalkautumalla rakennustuotteita myyvien liikkeiden hyllyjen väliin kiertelemään ja katselemaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä käytännön työkalu rakentamisen kanssa tekemisissä oleville erilaisille ammattilaisille. Lisäksi pyrittiin löytämään kehityskohteita, jotta kustannustenlaskennasta saataisiin entistä tarkempaa. 52 5/2013 Pelastustieto julkaisee lyhyitä esittelyjä Savonia ammattikorkeakoulun palopäällystön koulutusohjelmassa valmistuneista opinnäytetöistä. Opinnäytetöitä opistosta 52 5/2013. Tutkimuksessa saatiin tuloksia, jotka vahvistivat yleisiä käsityksiä veneenkuljettajien koulutuksen ja harjoittelun tilasta. Tekijä: Joni Kinnunen Työn nimi: Pelastustehtävien kustannuslaskenta – Tapaustutkimus Tapani-myrskystä. Tietojen puute ei ollut ongelma, ennemminkin tietojen runsaus. Tekijä: Markku Hukka Työn nimi: Veneenkuljettajien koulutuksen kehittämisestä KeskiSuomen pelastuslaitoksella. Tarkoituksena oli, että opinnäytetyön tuloksena syntynyttä opasta voidaan käyttää niin rakennusta suunnitellessa ja rakentaessa kuin yhteistyössä viranomaisten kanssa toimittaessa. Ongelmana on ollut, että tietoa on runsaasti, mutta se on hajanaisesti jakautunut ympäriinsä. Eri lähteistä koottu lista paloluokitelluista rakennusmateriaaleista pitää sisällään noin 350 rakennustuotteen tiedot. Toimintatutkimus alkoi selvittämällä koulutuksen historia ja nykytilanne, veneenkuljettajien koulutusta säätelevät normit sekä perehtymällä eri viranomaisten koulutusjärjestelmiin. Tavoitteena oli kerätä tuota hajanaista tietoa tiiviiksi kokonaisuudeksi
Sähköisen omavalvonnan koettiin olevan nykyaikaa ja kuuluvan tämän päivän pelastuslaitosten palveluihin. Uusi pudotusvalikko otettiin käyttöön 1.1.2013 ja siitä tehdyn seurannan perusteella osa uudistuksista on jo tehnyt järjestelmästä helpomman käyttää sekä edistänyt sen luotettavuutta. Vasta uusi pelastuslaki 379/2011 mahdollisti pelastuslaitoksille omavalvonnan hyödyntämisen. Työ kuitenkin avaa aiheeseen liittyvää ongelmakenttää ja ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli helpottaa vaarallisten aineiden onnettomuusselosteen täyttämistä luomalla selosteelle pudotusvalikko vaarallisista aineista sekä päivittämällä dynaamisen koulutuskansion ohjeet vaarallisten aineiden onnettomuuksien lisäksi myös öljyvahinkojen osalta. Selvitin opinnäytetyössäni kuuden pelastuslaitoksen kokemuksia omavalvonnasta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sähköisen omavalvonnan hyötyjä ja haittoja Pirkanmaan pelastuslaitokselle. Yksittäiset haaastateltavat henkilöt vastasivat pelastuslaitoksellaan omavalvonnan toteutumisesta. Pelastuslaitosta pyrittiin tuomaan lähemmäksi asiakasta. Lisäksi haastateltiin yhtä aluepaloaseman työvuoroa. Tulosten mukaan suurin osa tapaninpäivän tehtävistä oli kiireettömiä vahingontorjuntoja (n=627). Kustannukset vaihtelivat suuresti sen mukaan, huomioidaanko vakinaisen henkilöstön palkat tehtävien kustannuksiksi. Virheellisten ja puutteellisten onnettomuusselosteiden määrä on suhteellisesti vähentynyt, ja tutkimuksien tekijöiden kannalta tilastoiden tekeminen on helpottunut. Merkittävänä tavoitteena oli saada kiinteistön haltija ja omistaja ottamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan. PRONTO on myös tärkeä tietolähde muille viranomaisille ja toimijoille erilaisissa tutkimuksissa, mikä asettaa korkeita vaatimuksia järjestelmän luotettavuudelle. Omavalvonnan aloittamisen koettiin myös vaikuttavan positiivisesti ihmisten turvallisuuteen ja siten työn tuottavuuteen. Omavalvonnasta on käytännön kokemusta vielä varsin vähän. Kustannuslaskentaa voidaan toteuttaa monella tapaa, tämä tutkimus ei anna siten valmiita ratkaisuja. Haastatteluista nousi useimmiten esiin omavalvonnan aloittamisen syyksi resurssipula toteuttaa perinteisiä palotarkastuksia. PRONTO kärsii luotettavuusongelmista, joista suuri osa on peräisin onnettomuusselosteita täyttävistä henkilöistä: osa selosteista on täytetty puutteellisesti tai virheellisesti. Pelastuslaitokset eivät kyenneet suorittamaan alueellaan valvontasuunnitelman mukaisia palotarkastuksia entisin keinoin. Kustannusten selvittämisen avulla voidaan arvioida paremmin muun muassa yllättävien tapahtumien kustannusvaikutusta ja perustella kustannusten muutoksia. Käytössä olevat palotarkastusohjelmat ja VARANTO-hanke sekä tarpeelliset palvelimet hidastavat sähköisen omavalvonnan käyttöönottoa. Myös palokuolemien vähentäminen oli omavalvonnan aloittamisen tavoitteena. Erityisesti sähköisestä omavalvonnasta ei ole kokemuksia kertynyt muutamaa pientä kokeilua lukuun ottamatta. Omavalvonnan kokemuksia selvitettiin puhelinja ryhmähaastattelumenetelmiä hyväksikäyttäen. Pelastustoimen resurssija tilastojärjestelmä PRONTO on arvokas työkalu, jolla voidaan arvioida ja tilastoida tapahtuneita onnettomuuksia sekä suunnitella tulevaisuutta. 5/2013 53 Vertailukohteina käytettiin lisäksi vuosien 2009 ja 2010 pelastustehtävätilastoja kohdepelastuslaitoksen alueella. Tutkimuksen perustana oli järjestelmään syötetty tieto, ja pudotusvalikon osalta perehdyttiin vuosina 2008–2012 tapahtuneisiin vaarallisten aineiden onnettomuuksiin. Lisäksi PRONTOn dynaamisen koulutuskansion ohjeet ovat osin vanhentuneita ja eivät vastaa nopeasti muuttuvaa onnettomuusselostetta vaikeuttaen käyttäjien työtä. Haastateltavat pelastuslaitokset valittiin omavalvontaa suorittavien laitosten joukosta maantieteellisin ja kokemuksellisin perustein. Voitiin kiistatta tunnistaa sähköisen omavalvonnan antavan huomattavasti enemmän kuin ottavan. Työssä esiteltiin myös ehdotuksia onnettomuusselosteen rakenteen ja toimivuuden kehittämiseksi. Tekijä: Mikko Kuoppala Työn nimi: Sähköisen omavalvonnan hyödyt ja haitat Pirkanmaan pelastuslaitokselle. Lisäksi kustannuslaskenta voi toimia työkaluna hinnoittelussa. 5/2013 53. Tekijä: Timo Lehmuskoski Työn nimi: Vaarallisten aineiden raportoinnin kehittäminen. Kustannusten suuruutta arvioitiin kolmella eri laskentamenetelmällä, jotka olivat erhe-laskentamalli, jakolaskenta ja ekvivalenssilaskenta. Kustannuslaskennan kehittämiskohteiksi nousivat tehtäviin osallistuneen henkilöstön tarkempi erittely palokuntamuotojen välillä sekä Pronton kirjausten tarkentaminen esimerkiksi työajan suhteen. Kaikki tarkasteluajankohdalle osuneet työtunteja vaatieet vahingontorjunnat (n=682) aiheuttivat laskentamallien mukaan 272800–2456755 euron lisäkustannuksen tehtäväkohtaisen hinnanollessa pienimmillään 400 euroa ja enimmillään 3602 euroa. Sähköiseen omavalvontaan oltiin jo panostettu muutamalla pelastuslaitoksella ja oltiin valmiita panostamaan myös lisää. Lisäksi havaittiin, että tämänhetkinen talouslukujen jaottelutarkkuus rajoittaa kustannuslaskennan käyttöä
Kortit asettavat palotarkastusten sisällölle minimitason, jota jokaisen palotarkastajan tulisi vaatia kohteessa noudatettavan. Laaditut turvallisuuskortit toimivat myös tarkastuskohteen omatoimisen varautumisen muistilistoina. 54 5/2013 Opinnäytetöitä opistosta. Työnopastus on tärkeä osa uuden työntekijän perehdytystä, mutta sitä tulee jatkaa koko työuran ajan osana osaamisenkehittämistä. Työssä on käsitelty alueen pelastustoimen palvelutason kokonaisuutta vaarallisten aineiden onnettomuusriskien hallitsemiseksi. 54 5/2013 54 4/2013 Tekijä: Mika Tirroniemi Työn nimi: Vaarallisten aineiden torjunta Kemi–Tornio-alueella. Opinnäytetyön tuloksena esitetyt toimenpiteet antavat perusteet kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisevään työhön sekä pelastustoiminnan kehittämiseen onnettomuustilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon huvivenepaloja on Suomessa, ja etsiä niistä mahdollisia yhteisiä taustatekijöitä, minkä perusteella huvivenepaloja voidaan ennaltaehkäistä. Kansallisen lainsäädännön tulisi kehittyä vielä enemmän huviveneiden osalta. Määrällisessä osassa käsiteltiin huvivenepaloihin liittyviä eri tilastoja, analysoitiin saadut tulokset sekä tehtiin näiden perusteella johtopäätökset ja kehitysehdotukset. Näiden toteuttaminen vaatii vaarallisten aineiden torjunnasta vastaavan henkilön nimittämisen Lapin pelastuslaitokseen. Opinnäytetyössä käytettiin sekä suomenettä ruotsinkielistä lähdekirjallisuutta. Työ osoitti, että vaarallisten aineiden aiheuttamat riskitekijät vaativat pelastustoimen palvelutason kehittämistä sekä pelastustoimen nykyisten resurssien parempaa hyödyntämistä. Tietoa hankittiin haastattelemalla tuotantolaitosten kemikaaleista vastaavia henkilöitä sekä perehtymällä tuotantolaitoksista laadittuihin turvallisuusasiakirjoihin. Palontorjuntavälineitä pitäisi olla nykymääräyksistä poiketen kaikissa huviveneissä ja käsisammuttimien käyttöä tulisi harjoitella. Lähdeaineistona käytettiin lainsäädäntöä ja kolmannen osapuolen ohjeistuksia huviveneiden paloturvallisuudesta. Tekijä: Mirva Torvinen Työn nimi: Tutkimus huvivenepaloista – Suosituksia huviveneilijöille paloturvallisuuden parantamiseksi. Tekijä: Kai Horelli Työn nimi: Palotarkastajan työnopastus ja turvallisuuskorttien laadinta. Valvontasuunnitelman laatuvaatimus yhdessä palotarkastajien erilaisten koulutustaustojen kanssa pakottavat pelastuslaitokset kehittämään työnopastusmenetelmiään siten, että työnjälki on lainmukaista. Tutkimus tehtiin PRONTO 3.7 -järjestelmän eri tilastoista. Aihe on rajattu veneisiin, moottoriveneisiin, purjeveneisiin ja muuhun vesialukseen. Työ antaa kattavan kuvan Kemi-Tornioalueella esiintyvistä vaarallisten aineiden riskeistä sekä pelastuslaitoksen ja yksityisten toimijoiden muodostamasta pelastustoimen palvelutason kokonaisuudesta. Työn tuloksena syntyi suositusohje huviveneilijöille paloturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että huvivenepaloja kannattaa ennaltaehkäistä turvallisuusviestinnän keinoin veneilijöille. Pelastuslaitoksissa työskentelee paljon erilaisen koulutustaustan omaavia palotarkastuksia tekeviä pelastusviranomaisia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia huvivenepaloja Suomessa vuosina 2001–2011. Palvelutason kehittämisen keskeiset osa-alueet ovat ennakkosuunnittelu, johtaminen ja koulutus. Tulevaisuudessa palotarkastustoiminta on menossa kohti auditoivaa palotarkastusta, jossa painotetaan perinteisen palotarkastuksen sijasta omatoimista varautumista. Pelastuslain (379/2011) 27 § käsittelee valvontasuunnitelmaa, mikä asettaa velvollisuuden huolehtia siitä, että palotarkastustyö on laadukasta, säännöllistä ja tehokasta. Opinnäytetyön tuloksena saatiin kehitysehdotuksia, miten huviveneiden paloturvallisuutta tulisi kehittää Suomessa. Pelastusviranomaisen työssä työnopastuksen tarve korostuu, sillä lainsäädäntö ja muut palotarkastusta ohjaavat ohjeistukset muuttuvat usein. Työnopastus on tärkeässä asemassa palotarkastuksia tekevän pelastusviranomaisen työn onnistumisen kannalta. Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää pelastustoimen palvelutason kattavuus Kemi–Tornio-alueen turvallisuusselvityslaitosten aiheuttamien vaarallisten aineiden onnettomuusriskien kannalta ja esittää toimenpiteet palvelutason kehittämiseksi. Osana opinnäytetyötä on laadittu turvallisuuskortteja työnopastuksen tueksi sekä tasaamaan palotarkastajien koulutustaustojen aiheuttamia osaamiseroja. Työn tavoitteena oli selvittää palotarkastajan työnopastustapoja sekä luoda kohdetyyppikohtaiset turvallisuuskortit tukemaan palotarkastajan työtä ja tarkastuskohteen omatoimista varautumista. Pelastuslaitoksen torjuntavalmiuden nykytila selvitettiin alueen paloasemille suunnatuilla resurssija koulutuskyselyillä. Työ aloitettiin selvittämällä tuotantolaitosten vaarallisten aineiden käsittelystä aiheutuvat riskitekijät sekä tuotantolaitosten omatoiminen varautuminen. Tämä työ oli kvantitatiivinen opinnäytetyö
Laki vaaratiedottamisesta tuli voimaan 1.6.2013. Kulkiessani ympäri Suomea arvioimassa erilaisia suuronnettomuusharjoituksia tulin useampaan otteeseen kuulleeksi tuhahduksia siitä, ettei toimittajien ja median kanssa puljaaminen ja kaiken maailman tiedotustilaisuudet kuulu peruspalomestarin tehtäviin. Kumppanuusverkoston kautta viestintää tapahtuu ja tietoa vaihtuu alan sisällä. Jospa sitä hiljalleen opittaisiin, että tieto on jaettuna valtaa ja viestintä on olennainen osa hyvää ja laadukasta pelastustointa.. Tuota kumppanuusverkostoa ei suotta ole tituleerattu viime aikojen parhaimmaksi keksinnöksi pelastustoimessa, sillä yhdessä tekemällä pelastustointa saadaan hiljalleen päivitettyä yhteiskunnan kehityksen vauhtiin. Pelastustoimen osalta viestintä on mielletty monesti vain käskyiksi ja komennoiksi tilannepaikalla ja osittain tämä ajatusmaailma heijastuu myös muuhun työelämän viestintään. Onneksi nämä kannanotot olivat yksittäisiä ja asenne oli pääsääntöisesti mediamyönteinen. Lisäksi vaaratiedotteiden antamisoikeutta on laajennettu koskemaan useampaa eri viranomaista. 5/2013 55 Mirafoni Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Jotkut pelastuslaitoksista haluavat edelleen asua siellä tynnyrissä vailla yhteyttä ulkomaailmaan, kun taas esimerkiksi nykyisen kotikaupunkini Tampereen alueella toimiva Pirkanmaan pelastuslaitos hoitaa viestintäänsä erittäin aktiivisella ja kehitysmyönteisellä otteella saaden hyviä tuloksia aikaan ja organisaatiota on vahvistettu viestinnän ammattilaisilla. On kuitenkin muistettava, että vaikka talossa olisikin viestinnän ammattilaisia työssä, ovat he vain asiantuntijaroolissa, sillä viestintä on kaikkien organisaatiossa työskentelevien ja erityisesti johdon asia. Sosiaalinen media puolestaan suorastaan pakottaa meidät kommunikoimaan yhteiskunnan kanssa vuoropuhelulla. Uusi laki toi viestintään uuden käsitteen ”vaaratiedote”, samalla korvaten aiemmat hätätiedotteet ja muut viranomaistiedotteet. Kuitenkin yhden johtopäätöksen näiden harjoituksien osalta kykenin vetämään – pelastuslaitokset ovat keskenään hyvin erilaisilla lähtöviivoilla viestinnän suhteen. * * * Viestintä niin organisaation sisällä kuin organisaatiosta ulospäin ovat asioita, jotka ovat muuttuneet viimeistään internetin myötä yhteiskunnassamme. Viestintä on myös erittäin tärkeä osa nykypäivän pelastustoiminnan johtamista. Viestintästrategialla tarkoitan asiakirjaa ja käytäntöjä, joissa on linjattu niin organisaation ulkoista ja sisäistä viestintää, vaaratiedottamista, sosiaalista mediaa kuin turvallisuusviestinnällisiä tavoitteita. Organisaation sisäinen viestintä ei voi muodostua vain ilmoituksista kahvihuoneiden seinällä tai intranetissä, samoin kuin ulkoinen viestintä ei nykypäivänä ole vain sormen heristelyä kansalaisille. Pelastustoimen viestinnälle on paljon vaatimuksia, termejä ja muotoja, mutta miten tätä kokonaisuutta hallitaan vai onko sitä edes tarpeen hallita. Pelastustoimen sisäisen viestinnän osalta ei yksinkertaisesti riitä, että jostakin asiasta tehdään ohje, sitten se pullautetaan ulos ulkomaailmaan ja uusi ohje evästetään lyhytsanaisella tiedotteella olettaen, että kyllä kaikki asian sisäistävät ja alkavat noudattaa sitä tiedotteen luettuaan. Enää ei voi siis puhua yksisuuntaisesta viestinnän muodosta, valistuksesta, vaan kyseessä on dialogi. * * * Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on tietojeni mukaan tarttunut viestintäasiaan ja perustanut pelkästään viestintätyöryhmän. Vaikka yksikään tulipalo ei ole koskaan jäänyt palokunnalta sammuttamatta, voi epäonnistuneella viestinnällä olla kohtalokkaita vaikutuksia pelastustoimelle. Kyseinen laki lisäksi selkeyttää tiedottamisvelvollisuuksia ja -vastuita ja velvoittaa antamaan tiedotteet molemmilla kotimaisilla kielillä ja lisäksi Lapissa myös saamen kielillä. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com Viestintä – pelkkää pakkopullaa. * * * Viestintä kuuluu nykypäivän työelämään ja sen merkitys korostuu kriisitilanteissa. Lakimuutos korostaa viestinnän tärkeyttä erilaisissa hätätilanteissa, mutta mikä on ylipäätänsä pelastustoimen viestintästrategia. Viestinnän roolia kehittäisin paitsi pelastustoimen täydennyskoulutuksen, niin myös alipäällystön ja päällystön koulutusohjelmien osalta: uudet lakisääteiset vaatimukset, ohjeet, viestintä molemmilla kotimaisilla kielillä ja ylipäätänsä esiintyminen ovat asioita, joihin kuvittelisin olevan tarvetta kentällä laajemminkin, ei vain tuoreiden opiskelijoiden osalta. Ennakkoon suunnitellulla, onnistuneella ja oikeaan ajoitetulla viestinnällä voidaan puolestaan pelastaa paljon
Esimerkiksi pelastustoiminnan johtamista on voinut tarkastella eri näkökulmista osana koko yhteiskunnan kriisivalmiutta. Opinnot sisältävät valtio-opin, turvallisuuspolitiikan, kansainvälisten suhteiden ja sotilasstrategian oppisisältöjä. Kansainvälistä kriisinhallintaakin käsitellään kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan -käsitteen kautta. Näin pyritään jo opiskeluvaiheessa linkittämään sekä sotilaat että muut yhteiskunnan toimijat kokonaisvaltaiseen turvallisuusajatteluun esimerkiksi johtamisen näkökulmasta. Vuorovaikutus korostuu Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys opetuksessa ja eri opintojaksoilla pyritäänkin luomaan edellytyksiä analyyttisille keskusteluille niin opiskelijoiden, opettajien kuin asiantuntijaluennoitsijoidenkin välillä. Myös siviiliopiskelijoiden osaamista ja työelämän kokemuksia hyödynnetään opetuksessa. Toisaalta opiskelu on vaatinut myös sitoutumista. Lisätietoja: www.puolustusvoimat.fi Nyt myös soveltuvan alan korkeakoulututkinnon suorittaneen on mahdollista hakeutua opiskelemaan yhdessä sotilaiden kanssa ja valmistua sotatieteiden maisteriksi. Teksti: Katja Ahola. Johtamisen opinnoissa tarkastellaan muun muassa johtamisteorioita sekä rauhan ja sodan ajan johtamisympäristöjä. Jaakko Pesonen, vanhempi konstaapeli, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos Rentoa ja mukavaa meininkiä on ollut, etenkin kun olen virkaSiviilistä sotatieteiden maisteriksi Sotilaat voivat suorittaa upseerin virkaan johtavan tutkintokoulutuksen Maanpuolustuskorkeakoululla Helsingissä. Johtamisen jatkoopiskelut kiinnostivat ja hakeuduin MPKK:lle, koska omalla alalla ei ole vastaavaa jatkotutkintoa tarjolla. Sivuaineet koostuvat näiden yhdistelmien lisäksi esimerkiksi sotilaspedagogiikasta ja sotahistoriasta. Sivuaineina ovat johtaminen, sotilaspedagogiikka tai muu kriisinhallintaan liittyvä sotatieteiden ala. Opiskelijoita rohkaistaan kokonaisvaltaiseen, luovaan ja kriittiseen käsiteltävän asian pohdintaan. Pääaineena siviilit voivat opiskella johtamista ja viranomaisyhteistyötä tai sotataitoa ja strategiaa. Esimerkiksi informaatio-operaatiot ja sotataito sekä media ja lainsäädäntö asettavat omat vaatimuksensa myös johtamiselle. Nyt jo osin helpottaa, kun lähes puolet opinnoista on jo suoritettu. Kansainvälisen turvallisuuden pääaineena on sotataito, jonka oppiaineista voi valita strategian tai sotahistorian. Opinnot perehdyttävät muun muassa ihmisten ja asioiden johtamiseen sekä organisaatiorakenteita ja -kulttuuria koskeviin kysymyksiin. Jatkossa läsnäoloa Santahaminassa on vähemmän, joten voin alkaa keskittyä pro gradun kirjoittamiseen. Strategiaa puolestaan on kutsuttu opiksi sodan voittamisesta. Toni Nurmivaara, palomestari, Neste Oil Oyj, Porvoon jalostamon palokunta Valmistuin aikoinaan Pelastusopistolta, jossa suoritin palopäällystön insinööri (AMK) -tutkinnon. Maisterintutkinto koostuu pääja sivuaineopintojen lisäksi yleisistä kielija viestintäsekä tutkimusmenetelmäopinnoista, aivan samalla tavalla kuin siviiliyliopistoissakin. Opinnoissa muun muassa arvioidaan suurvaltojen ja keskeisten turvallisuusorganisaatioiden (YK, EU, Nato) kriisinhallinnan yleisiä periaatteita ja kehitysnäkymiä. Opinnot ovat myös tukeneet varautumisen ja valmiussuunnittelun asiantuntijuuttani etenkin viranomaisyhteistyön näkökulmasta. Opiskelu antaa lisäperusteita laaja-alaiseen ja kriittiseen ajatteluun, joka tukee asiantuntijana kehittymistä. Myös soveltuvan alan korkeakoulututkinnon suorittaneen on mahdollista hakeutua opiskelemaan sotatieteiden maisteriksi. Etenkin johtamisviestinnässä on omat haasteensa viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden välisessä yhteistoiminnassa niin normaalikuin poikkeusoloissakin. Toisaalta myös pohditaan analyyttisesti Suomen kriisinhallintaan osallistumisen yleisiä päämääriä ja tavoiteasetteluja. Meidät siviiliopiskelijat on otettu hyvin vastaan ja sotilaiden kanssa opiskelu on linkittänyt omaa osaamista laajempaan kokonaisuuteen. Halusin syventyä vielä tarkemmin johtamiseen ja esimiestyöhön vaikuttaviin tekijöihin sekä kehittää omaa osaamistani johtajana – siksi olen nyt opiskelemassa työni ohessa. Hedelmällisintä näissä opinnoissa on ollut viestinnän osaamisen yhdistäminen johtamisen problematiikkaan. Johtamisosaamista syventävä yliopisto-opiskelu uusissa ympyröissä on ollut mielenkiintoista. Sotatieteiden maisterin tutkinto on 120 opintopisteen laajuinen ylempi korkeakoulututkinto. Katja Ahola, pelastusylitarkastaja, Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto Itselläni on aiempi maisterintutkinto viestintätieteistä Jyväskylän yliopistosta sekä johtamisen erikoisammattitutkinto. Toisaalta opinnot ovat myös lisänneet ymmärrystäni johtamisesta sodan ajan toimintaympäristössä. Upseerin virkaan tutkinto ei oikeuta, mutta se tarjoaa ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi erinomaisen näköalapaikan kansalliseen ja kansainväliseen kokonaisturvallisuuteen. Haasteellista on ollut yhteen sovittaa niin työkuin perhe-elämäkin intensiiviseen läsnäolo-opetukseen. Kansallisen turvallisuuden pääaineena on johtaminen ja sivuaineina viranomaisyhteistyöhön liittyvät sotatieteiden alat, kuten esimerkiksi sotataito, strategia, sotahistoria tai sotilaspedagogiikka. 56 5/2013 P arhaillaan Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa sotatieteiden maisteriksi opiskelee puolen kymmentä siviiliä, jotka syventävät johtamisen, kokonaisturvallisuuden ja kriisinhallinnan osaamistaan yhdessä sotilaiden kanssa
Mielenkiintoni maisteriopintoihin heräsi sotilaallisten kriisinhallintatehtävien kautta. – Määräykset täyttäviä lukitustuotteita on jo olemassa. – Urheilukeskusten ovissa puomi auttaa ulospääsyn lisäksi myös poistumisteiden löytämistä, hän jatkaa. Ovien on avauduttava hätätilanteessa helposti ja poistumistiemerkintöjen on oltava selkeästi näkyvillä. Oviaukkojen turvallisuus koostuu paitsi varmasta lukituksesta myös ovien aukeamisesta silloin, kun ihmisten on päästävä nopeasti ulos. Suomessa ne eivät vain vielä ole lyöneet läpi. Lisäksi kansainvälinen politiikka tarjoaa tunnetusti useita näkökulmia eri tutkimuskohteisiin. – Murtoturvallinen tila on ulkoapäin lukossa. 5/2013 57. Poistumisteiden on oltava esteettömiä, kulkukelpoisia ja turvallisia myös suurille ihmismäärille. Olen aikaisemmin lukenut kansainvälistä liiketaloutta ammattikorkeakoulussa ja koen, että nämä strategian opinnot täydentävät hyvin osaamistani. – Luokkahuoneen ovessa ei tarvita sisäpuolella vääntönuppia, vaan pienet koululaisetkin saavat oven helposti auki painikkeesta. Sisältäpäin katsottuna lukituksessa on kuitenkin huomioitava nimenomaan henkilöturvallisuus, ettei kukaan jää lukon vuoksi sisälle loukkuun, toteaa Abloy Oy:n Länsi-Suomen myyntipäällikkö Timo Tallus. – Jos poistumisovi on esimerkiksi työpaikalla tai asuinkerrostalossa kapean käytävän päässä, se toimii normitilanteissa, mutta hätätilassa ihmisjoukko helposti jumiutuu käytävään, ellei ovessa ole puomia, jolla ovi aukeaa kun sitä päin kävelee, Tallus havainnollistaa. Juha-Pekka Soinola, paikallispäällikkö, Matkahuolto Oy Strategian pääaineopinnoissani painotetaan kansainvälistä kriisinhallintaa, joka on puolustusvoimien niin kutsuttu kolmas tehtävä. Monissa Euroopan maissa ne kuuluvat jo normaaliin, hyvään rakennustapaan. Kesällä CE-merkinnän myötä voimaan tulevat eurooppalaiset poistumistieturvallisuuteen liittyvät standardit määrittävät muun muassa oven avautumisja sulkeutumisvoimat, kulutuskestävyyden ja palohyväksynnän. Lukitusalan asiantuntijan mielestä rakennusten lukituksessa kiinnitetään usein ensisijaisesti huomiota omaisuuden turvallisuuteen. Maassa maan tavalla – jos niin voisi asian ilmaista. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) turvallisuusasiantuntija Jari Pouta muistuttaa, että kiinteistön omistaja ja haltija sekä toiminnanharjoittaja vastaa siitä, että vaaratilanteessa ihmiset pystyvät poistumaan rakennuksesta, uloskäytävät ja kulkureitit ovat esteettömiä ja turvallisia ja poistumisovet aukeavat hätätilanteessa ilman avainta. Tässä toteutuu standardin vaatimus, että ovi on saatava auki yhden käden yhdellä liikkeellä alle yhdessä sekunnissa, Tallus kertoo. Alkuun sotilaille tutut tietyt rutiinit olivat meille siviileille lähes käsittämättömiä, mutta nyt niihinkin on jo tottunut. Ensi kesänä voimaan tulevat euOvi auki helposti hädän hetkellä rooppalaiset poistumistieturvallisuuteen liittyvät standardit määrittävät muun muassa oven avausja sulkeutumisvoimat, kulutuskestävyyden ja palohyväksynnän. Opiskeluilmapiirin ja keskustelulähtöisyyden olen kokenut avoimeksi ja opettavaiseksi sekä erittäin motivoivaksi. Tämä tuo oman lisämausteensa opiskeluun, mikä on mielestäni hyvä juttu. Poliisipuolellahan on olemassa oma päällystökurssinsa, mutta oman kiinnostukseni vuoksi valitsin tämän opinahjon. Strategian laitoksella siviilit ovat tuttu näky, koska korkeakoulujen välisen JOO-ohjelman kautta opetukseen osallistuu myös muiden korkeakoulujen opiskelijoita. Kun puomia työntää, ovi aukeaa, Tallus kertoo. Ainakin vielä olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Heidän pitää myös osaltaan ryhtyä toimiin pelastumisen turvaamiseksi ja helpottaa pelastustoimintaa. vapaalla ja opiskelen aikuisopintotuella. Heinäkuun 2013 alusta voimaan tuleva CE-merkintä määrittää laatuvaatimukset poistumisteiden CE-merkityille tuotteille. Halusin syventää omaa osaamistani ja nämä opinnot ovat hyvä lisä liiketalouden tradenomin tutkintoon, jonka olen lukenut turvallisuuden koulutusohjelmassa Laureassa. Toimintaympäristöön ja -kulttuuriin on ollut todella mielenkiintoista tutustua. Olen palvellut kahdesti Kosovossa ja opintojen myötä olen voinut peilata käytännön kokemuksia kriisinhallintaan liittyviin teorioihin. Julkisissa tiloissa Euroopassa poistumistiepuomit, niin sanotut ”paniikkipuomit” ovat jo tavallinen näky. Rakennusmääräykset antavat poistumisteille selkeät normit, mutta ovien ja lukituslaitteiden kannalta ovat selkeät käytännöt puuttuneet. Omalta osaltani toivon tuoneeni reserviläisen ja yritysmaailman näkökulmaa näihin keskusteluihin
Me käytämme rimaristikkoa, joka saa palaa kolme minuuttia. kerrosta, jossa oli useita poistumisteitä. ”Ehdotamme bussien moottoripalojen automaattisille sammutusjärjestelmille kansainvälistä testausmenetelmää. Savua leviäisi vain vähän ja ovet pystyttäisiin sulkemaan käsin”, Petersson sanoo. Tilassa on moottoria, putkia ja äänenvaimenninta kuvaavat mallit. Jos yhdessä huoneessa alkaa palaa ja ovet ovat auki, savu leviää käytävälle. ”Perusongelmana on, että rakennuksessa on vain yksi porraskäytävä kun vanhustentalossa pitäisi olla kaksi erillistä ”, paloinsinööri Robert Petersson sanoo. Pian palokunnan poistumisen jälkeen poliisi havaitsi samassa talossa kaasuvuodon. Päädyimme sprinklereihin, koska niiden avulla palo saataisiin rajattua yhteen huoneeseen. Laitteiston tehoa testataan 300 testillä, joissa käytetään palavaa lammikkoa, aerosolia tai erilaisten kuitujen ja muovien hehkupaloa. Pelastuslaitos määräsi sprinklerit kaikkiin 2.–5. Tavallisin palosyy on polttoaineen tai voiteluöljyn vuoto ahtimen kuumalle putkelle”, sanoo Jonas Brandt, Ruotsin teknillisen tutkimuslaitoksen SP:n projektipäällikkö. Henkilökunta ei pääse savun läpi paikalle eikä palokuntakaan.” Ongelmaan on kaksi ratkaisua: joko ovensulkimet tai sprinklerit. Palotarkastuksessa pari vuotta sitten todettiin, että vain pari asukasta oli liikuntakykyisiä ja loput tarvitsivat henkilökunnan apua poistumiseen. Siinä on bussien valmistajien, vakuutusyhtiöiden, sammutuslaitteistojen valmistajien, palosyytutkijoiden ja liikennöitsijöiden edustajia. FWM 5/2012. EU:n tiukentuneiden meluja päästövaatimusten vuoksi moottoritilan eristystä on lisätty. Samalla he löysivät toisesta kerroksesta täyden bensiinikanisterin. Sitten palonsyyn tutkijat ja kaupungin työntekijät selvittivät kaasuvuodon syytä. ULKOMAILTA Käännökset Risto Lautkaski Moottorit käyvät kuumina Bussipalojen määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun lopusta. Kahden vuoden jälkeen voimme todeta, että sprinklaus oli halvempi ratkaisu kuin lisähenkilöstön palkkaaminen”, Petersson toteaa. Tulipalon sattuessa automaattisesti toimivat ovensulkimet koko rakennukseen maksaisivat suunnilleen yhtä paljon kuin sprinklerit. SP:n tutkimushallissa on bussin moottoritilaa simuloiva testilaite. Kiinteistön omistaja valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Useimmat palot alkavat moottoritilasta, jossa on korkea lämpötila, palavaa nestettä ja kaapeleita. Vuodesta 2004 lähtien Ruotsin vakuutusyhtiöt ovat vaatineet bussien moottoritilaan automaattiset sammutuslaitteistot, mutta vain 60 prosenttia busseista on vakuutettu. ”Toinen ongelma on, että vuoteita ei voi vetää oviaukoista. Pinta, jonka lämpötila viisi vuotta sitten oli 550 °C, voi nyt olla sata astetta kuumempi. Markkinoilla on erilaisia laitteistoja, joiden sammutteena on vaahto, vesisumu, jauhe, aerosoli tai kaasu. ”Lain mukaan palontorjunnan kustannusten on vastattava riskejä. kerroksen huoneisiin WC:itä lukuun ottamatta. Teksti: Monica Walldén BrandSäkert 5/2012 Sprinklerit oikeuden päätöksellä Göteborg (Ruotsi). Entistä suurempi osa moottorista kuumenee, pakokaasujärjestelmä mukaan lukien. Talo ja naapuritalot evakuoitiin ja ympäristö eristettiin. Sitten sammutusjärjestelmä käynnistetään. Velvollisuutemme on vaatia halvinta ratkaisua, jolla kohtuullinen turvallisuus saavuteta. Palokunta palasi ja totesi mittaamalla, että talossa on kaasua. ”Moottoritilan lämpötila on noussut. Koska tällaista ei ole, tutkimuksemme on herättänyt paljon kiinnostusta”, SP:n markkinointipäällikkö Fredrik Rosén kertoo. Kellarissa kaikki pesukoneet kävivät. ”Henkilökunta ei hyväksynyt ovensulkimia, koska vanhukset eivät pystyisi kulkemaan ovista. Altaassa oleva dieselöljyn ja bensiinin seos sytytetään. ”On tärkeää, että testien olosuhteet vastaavat todellisuutta. Taloa tuuletettiin kipinöimättömällä vesikäyttöisellä savutuulettimella useiden tuntien ajan. Teksti: Karin Wandrell BrandSäkert 5/2012 Kerrostalon räjähdysvaara Spiesen-Elversberg (Saksa). Määräys ei koskenut 1. Ovet olisi päivisin kiilattava auki. Vanhustentalo rakennettiin vuonna 1992 liikuntakykyisille asukkaille. Tavoitteena on, että UNECE (YK:n Euroopan talousneuvosto) ottaisi määräyksiinsä automaattisten sammutuslaitteistojen testausstandardin, minkä jälkeen siitä tulisi pakollinen. Siksi on tärkeää, että testi kuvaa myös uudelleen syttymistä”, Brandt sanoo. Palokunta hälytettiin sammuttamaan liikeja asuinkerrostalossa palavaa bensiinikanisteria. Projektin johtoryhmä on koottu eri maista. Kolmen minuutin kuluttua sammutuslaitteisto käynnistyy, tila täyttyy vaahdolla ja palo sammuu. Tällä simuloidaan erilaisia ajo-olosuhteita. Ilmeisesti joku oli aikonut räjäyttää talon. Palolähdettä, lämpötilaa ja puhaltimen tehoa vaihdellaan. Jos järjestelmä ei ole riittävän tehokas, palo syttyy uudelleen kuumista pinnoista
Päivä oli aurinkoinen, ilman lämpötila oli noin 28 °C ja suhteellinen kosteus 65 prosenttia. Sitten he piirsivät hassuja kasvoja kertakäyttökäsineisiin ja puhalsivat ne täyteen ilmaa. Yhtäkkiä koira juoksi auton eteen ja tuli yliajetuksi. Palokunnan yksikkö tavoitti toisen koiran kadulta. Pian saavutin koiran luottamuksen; se tuli luokseni ja nuoli kättäni. Teksti: John Spaulding Fire Engineering 4/2012 Nestekaasun pullottamo paloi Lund (Norja). Naapurit kuulivat avunhuudot ja tekivät hätäilmoituksen. Mutta pikku Ronja halusi leikkiä sekä avaimilla että rautalangalla. Hän perääntyi, mutta minä tarjosin sille herkkuja. Irrotimme vainajan. Sillä aikaa kun koira söi, taputin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Vettä pumpanneille paloautoille varattiin toinen auto teknisten vikojen varalta. Koira seurasi minua poliisiautoon ja nuoli jatkuvasti käsiäni, mutta uikutti ikäväänsä. Poliisiasemalla ilmeisen vahingoittumaton koira sai syödä ja juoda kyllikseen ja parin tunnin kuluttua omaiset noutivat sen. Seuraavaksi palokuntalaiset yrittivät kiinnittää tytön huomion pois näistä leluista ilmeillään. Kunta kieltäytyi korvaamasta mitään. Paloletkua selvitettiin 1700 m. Ostin sille herkkuja ja lähdin poliisin kanssa onnettomuuspaikalle. Sitten he yrittivät poimia sillä avainnipun. Mikään ei auttanut. Rutiiniajossa ollut poliisipartio kohtasi kadulla kulkevan verisen koiran ja lähti seuraamaan sitä. Syyttäjä katsoi, että poliisimiehet ja palokuntalaiset eivät toiminnallaan rikkoneet eläinsuojelulain määräyksiä, eikä nostanut syytettä. Noin 30 metrin päässä onnettomuuspaikalta tapasimme koiran, joka makasi hiljaa ruohikossa. Runsas vuosi sitten mies sai sydäninfarktin kävelykatualueella. Romuttunut valkoinen avopakettiauto oli katollaan keskellä tietä törmättyään kallioseinään. Paikalla olijoiden apu ei riittänyt, vaan mies kuoli. FWM 3/2012 Vauva lukitsi itsensä autoon Hannover (Saksa). Pieniä pulloja repeili ja yksi niistä lensi kadun poikki palomiesten välistä. Nainen pysäköi autonsa ostoskeskuksen parkkipaikalle, istutti kymmenkuisen tyttärensä turvaistuimeen ja antoi autonavaimet hänelle leluksi. Tämän tapauksen vuoksi pelastuslaitos päätti rakentaa kaupunkiin mahdollisimman kattava defibrillaattorien verkon. Palokunnan saapuessa paikalle useiden nestekaasupullojen (45 ja 114 kg) varoventtiileissä paloi pistoliekki. Eläintenystävien viha kohdistui palokunnan päällikköön, jonka oli muutettava puhelinnumeronsa salaiseksi. Palokuntalaisten hakulaitteet piipittivät klo 01.15. Palopostien vesi riitti kahdelle vesitykille. Propaani tuotiin säiliövaunuilla ja varastoitiin kolmessa varastosäiliössä tilavuudeltaan 45, 68 ja 114 m 3 . Pullojen jäähdyttämisestä ja rakennuksen sammuttamisesta luovuttiin. Operaatio kesti 25 tuntia, siihen osallistui 76 yksikköä 29 palokunnasta. Kysymyksessä oli taistelukoira, ruskea narttu. Koirien omistaja teki rikosilmoituksen lemmikkiensä tappamisesta. 14-vuotias tyttö huusi apua, kun perheen sekarotuiset koirat tappelivat. Kello 15.03 pullottamossa tapahtui räjähdys, joka heitti ainoan paikalla olleen työntekijän ovesta ulos. Ajattelin, että koira oli nälkäinen ja peloissaan. Palokuntalaiset yrittivät ensin rautalangalla avata oven sisäpuolisesta kahvasta. Mumford (USA). Paikalla oli seitsemän hoitotason sairaankuljetusyksikköä siltä varalta, että sammuttajat tarvitsisivat hoitoa lämpöuupumukseen. Nestekaasun pullottamo aloitti 1950-luvulla toimintansa entisessä maataloustuotteiden kylmävarastossa. Noin tuhat asukasta evakuoitiin. Noin 72 m 3 nestepropaania siirrettiin varastosäiliöstä säiliöautoihin. Loput 30 m 3 poltettiin tyhjennyspolttimilla ja säiliöt typetettiin. Poliisi pyysi virka-apua palokunnalta ja lopetti koiran ampumalla. Kauhistunut äiti hälytti palokunnan. Tapaus sai paljon julkisuutta tiedotusvälineissä ja internetissä. Palomiehet kääntyivät viranomaisten ja yritysten puoleen hyvin tuloksin. Kun poliisi lähestyi, koira näytti hampaitaan. Sitten hätäilmoitus kertoi, että tyttöä purrut koira juoksi kohti leikkipuistoa. Hän sai toisen asteen palovammoja 20 prosentille ihostaan. Vuoden aikana on asennettu jo noin 40 defibrillaattoria. Yritys oli viime vuosina ollut vaikeuksissa ja pullottamo oli myytävänä. Hetkeä myöhemmin kaikki ovet naksahtivat lukkoon. Puristukseen jäänyt kuljettaja oli kuollut, minkä helikopterilääkäri myöhemmin vahvisti. Erityisen tyytyväisiä palomiehet ovat paikalliseen pankkiin, joka on sijoittanut defibrillaattorin jokaisen pankkiautomaatin viereen. Onnettomuuspaikalle oli 15 km ja olimme sairaankuljettajien kanssa siellä noin 20 minuuttia myöhemmin. Hätäilmoituksen tehnyt autoilija kertoi, että autossa oli ollut koira, jota ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Viimein oli pakko rikkoa oven lasi ikkunapiikillä, jotta avaimiin päästiin käsiksi. Lisäksi tehtiin selvitykset seitsemästä vedenottopaikasta. Tällaisia tapauksia ei onneksi esiintynyt. Hän väitti, että konemies oli tahallaan ajanut koiran päälle ja vaati kunnalta 4500 euron korvaus ta. Kahden päivän kuluttua poliisille ilmoitettiin, että tällainen koira oli nähty onnettomuuspaikan lähellä. Vettä käytettiin noin 7500 m 3 , josta puolet saatiin paloposteista ja puolet vedenottopaikoista sekä säiliöautojen vuoroajona. Noin 300 palokuntalaista osallistui toimintaan. FWM 4/2012 5/2013 59. Vaikeasti loukkaantunut tyttö vietiin sairaalaan. Palokunta keskittyi jäähdyttämään varastosäiliöitä seitsemällä vesitykillä sekä useilla suihkuilla. FWM 2/2012 Tiheä defibrillaattoriverkko Weinheim (Saksa). Teksti: Palopäällikkö John Skåland Brannmannen 2/2012 Vain koira selvisi Koiratappelu Fahrenkrug (Saksa). Palokunta oli varautunut mahdollisiin onnettomuuksiin, jotka asettaisivat taajaman 600 asukasta vaaralle alttiiksi. Hän yritti erottaa koiria toisistaan, mutta ne purivat häntä käsivarsiin. Uhrin omaiset etsivät koiraa seuraavana päivänä löytämättä sitä
Muista liittää viestiin myös omat yhteystietosi! 31.7. 60 5/2013 Onko mielessäsi miestä tai naista, joka ansaitsisi tunnustuksen hyvästä työstä ja toiminnasta paloja pelastusalalla. Verkkosivuilla www.vuodenpalomies.fi on lomake, jolla voit kätevästi ehdottaa sopivaa henkilöä arvonimen saajaksi. Voit myös lähettää sähköpostilla tai postitse ehdokkaan tiedot (nimi, ikä, asema ja aikaisempi ammatillinen toiminta) sekä perustelut siitä, miksi juuri hän on sopiva Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saajaksi. Kenelle Sinun mielestäsi tulisi antaa Vuoden Palomies tunnustus vuonna 2013. www.vuodenpalomies.fi esitykset@vuodenpalomies.fi Vuoden Palomiestoimikunta c/o SPEK, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Nyt valitaan Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saaja.. Sivuilta löytyvät myös valintaperusteet sekä Vuoden Palomiestoimikunnan jäsenet
Runsaat kuvat elävöittävät jämäkkää taittoa ja ulkoasua. Joka kerta tapaus oli diagnosoitu hyperventilaatioksi. Sivuilta löytyvät myös valintaperusteet sekä Vuoden Palomiestoimikunnan jäsenet. Olet vain tietoinen hengityksestäsi, tunnet siihen liittyvät aistimukset ja kiinnität huomiota muutoksiin. Hyperventilaatiokohtauksia ei ole enää tullut. Teksti tulee henkilöiden kautta lähelle lukijaa. Aloittelijalle vatsa on helpoin kohde. Hän piti hengitystään epäluotettavana ja mahdollisesti hallitsemattomana voimana, joka oli jo saanut aikaan sen, että ettei hän enää pystynyt työskentelemään ja joka siten oli muuttanut hänen suhteensa muihin palomiehiin ja hänen oman käsityksensä itsestään miehenä. Stressiklinikalla hoidetaan ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia sairauksia. Kirjassa esittelee monipuolisesti niin palomieshenkeä, ammattiyhdistysasiaa Palomiesliiton lakkoineen, palomiesurheilua, työaikaa kuin muutamia merkittäviä keikkojakin, kuten Hiekkaharjun nurmikkopalo, räjähdys kauppakeskus Myyrmannissa ja tavaratalo Hong Kongin tulipalo. Kirjan nimenkin mukaan palokuntahenki syntyy siitä, että työyhteisö kunnioittaa työtään. Vantaan palomiesyhdistys on julkaissut kiinnostavan kirjan ”Henki”, joka kertoo 50-vuotiaan yhdistyksen vaiheista 1960-luvulta nykyhetkiin. Tämä onnistui. – Huomion keskittäminen tarkoittaa vain huomion keskittämistä. Sinun ei myöskään tarvitse ajatella hengitystä. Olen tullut tietoiseksi pelostani, hidastanut hengitystäni ja pystynyt pitämään mieleni tasapainossa. Pari vinkkiä Kabat-Zinn kertoo, että hengitystä voi tarkkailla sierainten kohdalla, rintakehän alueella tai vatsan alueella. Kun hän tämän tapauksen jälkeen yritti laittaa kasvoilleen kaasunaamarin mennäkseen palavaan rakennukseen, hänen hengityksensä muuttui nopeaksi ja pinnalliseksi eikä hän pystynyt laittamaan naamaria kasvoilleen. Kenelle Sinun mielestäsi tulisi antaa Vuoden Palomies tunnustus vuonna 2013. Mutta Gregg oli sitkeä ja päättäväinen. Eräs heistä on 37-vuotias palomies Gregg. www.vuodenpalomies.fi esitykset@vuodenpalomies.fi Vuoden Palomiestoimikunta c/o SPEK, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Nyt valitaan Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saaja. Tietoiseen läsnäoloon päästään yksinkertaisen meditaation avulla. Palomieshenkeä Vantaalta Yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori Jon Kabat-Zinn perusti 32 vuotta sitten kuuluisan stressiklinikan Massachusettsin yliopistollisen sairaalaan. Kokeilin panna naamaria kasvoilleni, keskittyen hengitykseeni, hyväksyen sen, miltä naamari tuntui kasvoilla. Kahden viikon hengitysmeditaatioharjoitusten jälkeen hän huomasi voivansa jälleen panna naamarin kasvoilleen ja mennä palavaan rakennukseen sisälle. Tietoisessa läsnäolossa hyväksytään tämän mielen luonne. – Kun käytin aikaa hengitykseni tarkkailuun, aloin luottaa siihen enemmän, Gregg kertoo. Muista liittää viestiin myös omat yhteystietosi! 31.7. Verkkosivuilla www.vuodenpalomies.fi on lomake, jolla voit kätevästi ehdottaa sopivaa henkilöä arvonimen saajaksi. – Kun Gregg tuli stressiklinikalle, hän ei ollut pystynyt menemään palaviin rakennuksiin yli vuoteen, Kabat-Zinn kertoo. Aikajärjestyksessä etenevää kirjaa voi lukea myös yksittäisinä lukuina. Hänet oli viety monta kertaa palopaikalta sairaalaan ensiapuun, kun oli luultu, että hänellä on sydänkohtaus. Ei sen enempää. AmkN15 maalis–huhtikuu 2014 9.–10.6.2014 opintojen kesto: syksy 2014 – kevät 2018 Pelastusopiston vuonna 2014 alkavan koulutuksen hakuajat Onko mielessäsi miestä tai naista, joka ansaitsisi tunnustuksen hyvästä työstä ja toiminnasta paloja pelastusalalla. Vaikka huomio karkaa tuhat kertaa muihin asioihin, meditoija palauttaa mielensä tuhat kertaa takaisin omaan hengitykseensä, kärsivällisesti ja lempeästi. Tämä on arvokasta muistaa, kuin haluaa palauttaa sisäisen rauhan silloin, kun tunteet kuohuvat tai ”mielessä liikkuu paljon”, Kabat-Zinn kertoo. – Siitä päivästä pystyin menemään palaviin rakennuksiin saamatta paniikkitai hyperventilaatiokohtausta. Kabat-Zinn kertoo mielenkiintoisesti meditaatiosta syvällisemmin ja erilaisten ihmisten kokemuksista. Stressiklinikalla pahoista oireista kärsivät asiakkaat keskittyvät vähintään kuutena päivänä viikossa 45 minuuttia meditoimaan. Henki syntyy onnistumisista, epäonnistumisista – yhdessä tekemisistä. Gregg joutui kerran sakeaan savuun palavassa rakennuksessa. Joka kerta, kun Gregg alkoi syventyä hengitykseensä, hänen olonsa tuntui aivan kamalalta, aivan kuin hengitys olisi ollut hänen vihollisensa. Hoitometodi on kaikille sama: tietoinen läsnäolo, Mindfullness. – Asenne itseäsi kohtaan on lempeä ja kärsivällinen. Vatsan alue on levottoman ajattelevan mielemme alapuolella ja on luonnostaan tyynempi, samalla tavalla kuin meri on tyynempi pinnan alla. 5/2013 61 Keväällä 2014 alkava koulutus: Haku päättyy Valintakoe Pelastajakurssi 86– 87 23.8.2013 7.–11.10.2013 opintojen kesto: 7.1.2014 –29.5.2015 Alipäällystökurssi 37 20.9.2013 4.–5.11.2013 opintojen kesto: 7.1.2014–19.12.2014 Syksyllä 2014 alkava koulutus: Haku päättyy Valintakoe Alipäällystökurssi 38 28.3.2014 26.–27.5.2014 opintojen kesto: 11.8.2014.–29.5.2015 Pelastajakurssi 88–89 28.2.2014 5.–9.5.2014 opintojen kesto: 11.8.2014–18.12.2015 Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 27 24.1.2014 3.–4.4.2014 opintojen kesto: 11.8.2014–18.12.2015 Insinööri (amk) palopäällystön ko. Sairaudet eivät välttämättä parane, mutta kaikki saavat huomattavaa apua, kun he oppivat vaikuttamaan omaan mieleensä hyvin tehokkaasti. Tuula-Maria Ahonen Jon Kabat-Zinn: Täyttä elämää Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa Basam Books, 2013 Palomiehen työkyky palautui hengitysmeditaation avulla. – Pääsin kerran palopaikalle tekemään tukitoimenpiteitä. Myöhemmin olen kokenut useita kertoja suljetuissa tiloissa savun keskellä pelkoa loukkuun jäämisestä. Meditaation idea on keskittyä yhteen asiaan, esimerkiksi omaan hengitykseen. Kirjan on kirjoittanut Marko Partanen ja graafinen suunnittelu on Peter Bangen käsialaa. Stressiklinikalla Gregille opetettiin hengitysmeditaatio, mikä oli hänelle todellinen haaste. Kirja valottaa vantaalaisen pelastustoiminnan historiaa Helsingin maalaiskunnan ajoista aina kahdeksan kunnan muodostamaksi Keski-Uudenmaan pelastuslaitokseksi. Meditoija huomaa pian, että oma mieli on kuin vilkas apina: koko ajan se keksii uusia ajatuksia. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi puskea tai pakottaa hengitystäsi, yrittää syventää sitä tai muuttaa sen rytmiä. Voit myös lähettää sähköpostilla tai postitse ehdokkaan tiedot (nimi, ikä, asema ja aikaisempi ammatillinen toiminta) sekä perustelut siitä, miksi juuri hän on sopiva Vuoden Palomies 2013 -arvonimen saajaksi. Tutuksi tulevat myös hälytyskeskuksen hoitajan työ, kalusto, miehistö ja ensimmäinen nainen palomiehenä
Teksti ja kuva: Petri Lyttinen, palomestari Itä-Uudenmaan pelastuslaitos CTIF:ssä tehostetaan metsäpalotorjuntaa Petri Lyttinen kertoi suomalaisesta metsäpalojen torjunnasta. Auton varusteluun ja perille kuljettamiseen tarvitaankin tukijoita. Hankkeeseen on saatu pääyhteistyökumppaniksi jo Palotarvike.fi -paloalan erikoisnettikauppa sekä Toijalan VPK. Ennaltaehkäisyn merkitys korostui varajohtajan puheessa ja tämä on asia johon Serbiassa tullaan tosissaan panostamaan. Varsinaisen kokouksen avasi metsäpalokomitean kreikkalainen puheenjohtaja Nikolaos Sachninidis, jonka johdolla käytiin esityslistan mukaiset asiat läpi sekä perehdyttiin kreikkalaisten laatimiin metsäpalokomitean kotisivuihin www.forestfirescommissionctif.org. Tällä kertaa kokoustettiin Belgradissa Serbiassa, jossa allekirjoittanut edusti Suomea kuten Kreikassakin, komitean varsinaisen suomalaisjäsenen, ylitarkastaja Rami Ruuskan ollessa estyneenä. Samoin etsinnässä on vanhoja Suomessa käytössä olleita ja nyt käytöstä poistettuja paloautoja sekä muuta sammutuskalustoa. Ensimmäinen lahjoituksen kohde on jo löytynyt, sillä Nyman haluaa antaa omassa Etelä-Amerikassa on kova puute palokalustosta käytössä olevan, Volvo 460 ja 1995 vuosimallisen auton johtoautoksi palokunnalle. Nämä maat olivat edustettuna kokouksessa. Viime vuonna niissä kuoli 86 henkilöä, joista 26 sammutustöihin osallistunutta. Varsinkin henkilökohtaisia suojavarusteita tarvitaan, palomiehet kun joutuvat itse hankkimaan omat suojavarusteet. Lopuksi keskusteltiin komitean jäsenmaiden osallistumisesta erilaisiin projekteihin ja niiden rahoituksesta sekä esitettiin huolestuneisuus muutamien metsäpalojen kannalta merkittävien Etelä-Euroopan maiden osallistumattomuudesta komitean kokouksiin. Kokouksen toisena päivänä kokousvieraat kuljetettiin autolla Golija-vuorelle, joka on Serbian korkein vuori sekä samalla maan suurin kansallispuisto. Kokoukseen osallistui 17 henkeä kahdeksasta eri maasta. Myöskään ilmastonmuutoksen merkitystä lisääntyneisiin metsäpaloihin ei voitu sivuuttaa. Chilessä, Viña Del Marin kaupungissa on asiat todella heikosti verrattuna koti-Suomeen. Palokunnat eivät saa valtiolta avustusta, vaan ovat pelkkien lahjoitusten varassa. Seuraavaksi kuultiin metsäpalojen torjunnasta ja muista ajankohtaisista asioista Serbian, Kreikan, Sveitsin, Tsekin, Unkarin, Suomen, Kyproksen sekä Kroatian edustajista. Serbia on ottanut hoitaakseen useita merkittäviä paloalan tapahtumia tänä sekä ensi vuonna, joista suurimpana CTIF:n yleiskokous ensi vuoden syksyllä. Puolenmiljoonan asukkaan kaupungissa on paloasemia kahdeksan, joissa on erittäin huono kalusto. Tuolloin edustettuina oli kymmenen maata. Nyman työskenteli palokunnassa ainoana suomalaisena henkilönä, täysin palkatta. Jos tallin nurkassa on joutilaita hälytyslaitteita tai radiokalustoa, niin nyt sille olisi kova tarve tällaisiin autoihin. Altaat ovat kooltaan 34 m 3 . Sivut ovat vasta tekeillä ja jokaista jäsenmaata kehotettiin aktiivisuuteen sivujen aineiston suhteen. Jos hallin perältä löytyy vanhoja palokypäriä, sammutusasuja, suihkuputkia, letkuja tai muuta käyttökelpoista niin ilmoitusta vaan puuhamiehille. CTIF:n varapresidentti kroatialainen Ante Sanader puolestaan kiitteli järjestäjiä hyvistä puitteista ja korosti sitä, kuinka tärkeän asian kanssa kokouksessa ollaan tekemisissä. VPK:n päällikkö Markku Laaki sanoo, että silloin kun on mahdollisuus auttaa, niin silloin pitää auttaa. 62 5/2013. Erikoisuuksiin kuuluu muun muassa vuorten valumisvesiä hyödyntävät palovesialtaat, joita on rakennettu useita eri puolelle vuorten rinteitä riskikartoituksen mukaisesti. Kokouksen avajaissanat lausui Serbian palopäällystöliiton edustaja, Milutin Vukosavljevic, joka toivotti kokousväen tervetulleeksi sekä valotti hieman kokouksen merkitystä Serbian paloja pelastustoimelle. Etelä-Amerikassa on köyhää myös palokunnilla. Autoon pitää maalata valkoinen raita kylkeen, asentaa hälytyslaitteet, radiopuhelin ja muuta kalustoa. Tähän puheenjohtajalla oli oma näkemyksensä siitä, miten maat saadaan mukaan ja tähän hän koettaa saada vahvistuksen seuraavaan kokoukseen mennessä. Henkeen ja vereen palokuntalaishenkinen Markku Laaki ehdottaakin, että otetaan yhdessä osaa tähän tempaukseen ja yritetään auttaa vähävaraista palokuntaa. Yhteystiedot: Saku Rouvali, 0500 110 110 saku.rouvali@pelastustieto.fi Erik Nyman, 041 754 2720 ernyman44@hotmail.com CTIF (Comité technique international de prévention et d´extinction du Feu) metsäpalokomitea järjestäytyi edellisessä kokouksessaan Thessalonikissa, Kreikassa viime vuoden marraskuun alussa ja päätti tehostaa toimintaansa metsäpalojen asiantuntijuuden osalta. Nyt on käynnistetty hanke, jonka avulla kerätään kalustoa lähetettäväksi Viña Del Marin kaupunkiin. Serbian sisäministeriön varajohtaja Predrag Maric, joka samalla toimii pelastusosaston johtajana, oli huolissaan Serbian metsäpalojen räjähdysmäisestä kasvusta. Nyt on mahdollisuus avustaa heitä lahjoittamalla vanhaa palokalustoa. Hankkeen alulle laittajalla, Oulusta lähtöisin olevalla Erik Nymanilla on henkilökohtaista kokemusta kolmen vuoden ajalta palokunnan surkeasta kalustosta ja rahantarpeesta
seuraavat koulutukset: Ammatillinen täydennyskoulutus Nro Kurssi Aika Hinta € Haku päättyy 20020 Puomitikkaan kuljettajakurssi 12.-16.8.2013 600 29.7.2013 20034 Korkealla työskentelyn kouluttajakurssi 19.-23.8.2013 600 2.8.2013 20290 Väestönsuojan tarkastajan kurssi 20.-22.8.2013 420 2.8.2013 20134 Raskaan kaluston liikenneonnettomuudet -kurssi 28.-29.8.2013 282 5.8.2013 20236 ATV-maastoajoneuvojen (mönkijä) kuljettajakurssi 10.-12.9.2013 600/360 16.8.2013 20008 Palontutkinnan peruskurssi 9.-12.9.2013 570 16.8.2013 20406 Palontutkinnan kehittämisseminaari 10.-11.10.2013 300 25.9.2013 20004 Rakenteellinen paloturvallisuus 10.-12.9.2013 430 16.8.2013 20024 Palomiesten ja ylipalomiesten pelastustoiminnan johtamisen täydennyskoulutus 9.-13.9.2013 715 9.8.2013 20028 Johtaminen vaarallisten aineiden onnettomuuksissa 1.-3.10.2013 430 13.9.2013 Kaikki koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. teemalla LIIKENNEPELASTAMINEN Varmista ilmoituspaikkasi 2.8.2013 mennessä! Soita Minna Kamotskinille numeroon 044 728 0401, meilaa ilmoitukset@pelastustieto.fi tai klikkaa www.pelastustieto.fi Koulutusta www.pelastusopisto.fi Järjestämme syksyllä 2013 mm. Kurssien opetuksen sisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme, kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Pelastustieto 6/2013 ilmestyy 22.8. 071 875 0201.
www.tammivikkut.com LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN. 010 569 3623 Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistöja johtoyksiköihin www.standby.fi. 010 569 3628 Markku Andersson puh. MYÖS -HÄLYTYSVALOT! 040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi www.mediseam.fi V A H I N G O S S A M U K A N A C M Y CM MY CY CMY K plastusilmo58x50lop.pdf 1 20.1.2012 10.51 www.INSALKO.fi Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. 010 555 5273 • www.scania.fi Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi Hannu Gunnar puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.. 64 5/2013 www.pelastustieto.fi Ensihoito-, pelastusja hälytysvälineet Hälytysja viestintälaitteet Hälytysja viestintälaitteet Henkilökohtaiset suojaimet ja varusteet www.suomenpelastuskeskus.fi Hälytysajoneuvot • Hälytysja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet Alkometrit ja -lukot TAATTUA TURVALLISUUTTA Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500 Paloja pelastusautot Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. HÄLYTYSja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmisto sovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRAja JULUEN-äänija valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät Kilvet Yli 1000 turvakilpeä hintoineen Tilaa uusin kuvastomme tai tutustu kauppapaikassa turvakilvet.. Suomen Turvakilvet Oy Yli 1000 Tilaa uusin kuvastomme tai tutustu Erityismyynti • Paloja pelastusajoneuvot puh
Rullapaloverhot PALO, PELASTUSJA VSS-ALAN TUOTEJA OSOITEHAKEMISTO Tässä hakemistossa on alan tuotteita, tarvikkeita ja palveluja tarjoavia yrityksiä. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi Palokunta-asut Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. Hakemisto löytyy Pelastustieto-lehden jokaisesta numerosta. HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huoltoja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 5/2013 65 PALO, PELASTUSJA VSS-ALAN TUOTEJA OSOITEHAKEMISTO Tässä hakemistossa on alan tuotteita, tarvikkeita ja palveluja tarjoavia yrityksiä. +358 9 664 639 • Gsm +358 40 759 1771 pia.vonkoch@heijastinasu.com • www.heijastinasu.com • koti-, • tuotantoja • villieläinten pelastukseen Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio puh. 010 3877 200 Vaativiin kohteisiin kevyt ja tehokas Presto PG6 uuden teholuokan 6kg jauhesammutin (55A 233B C) • Presto®jauhe-, vaahto-, rasvapalo-, CO2ja harjoitussammuttimet • Presto®pikapalopostit, suihkusuuttimet, palopostien letkut • Kauttamme myös Sthamer vaahtonesteet www.presto. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi Palokunnan virkapuvut Pelastustarvikkeet Eläinpelastus Presto Paloturvallisuus Oy Teerisuonkuja 7, 00700 Helsinki puh. (017) 368 4000 | www.peltaco.com ELÄINPELASTUSvälineet. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi Sammuttimien myynti ja huolto 3” dieselkäyttöinen pumppu Ready-sarja Helppo tapa pumpata Nostolava-autot Suojavarusteet Heijastinasu Oy Sahaajankatu 49, 00880 Helsinki Puh. Soita ja sovi tapaaminen. mukaan. Sammutusasut Väestönsuojat ja vss-varusteet Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA Palopumput -PALOPUMPUT Autoilijankatu 8 Puh. Hakemisto löytyy Pelastustieto-lehden jokaisesta numerosta. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop
30.8. 6.6. Viestintä 4 23.5. JVT 2 14.3. 29.11. 25.10. 22.2. 31.10. Pelastusja autokalusto / Kalusto kiertoon 5 20.6. 4.4. Heikot sortuu elontiellä, mutta jätkä senkun porskuttaa.. www.pelastustieto.fi Julkaisija: Pasilankatu 8, 00240 Helsinki sähköpostit: etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi Päätoimittaja Esa Aalto, Puh. 2500 € IV-kansi ....................................................................................... Liikennepelastaminen 7 19.9. 3.5. 050 5620 735 Ilmoitusmyynti Minna Kamotskin, Puh. 31.5. 3.10. vuosikerta. Työpaikkailmoitukset 2,10 €/pmm (4-väri) Sekalaiset 2,50 €/pmm (4-väri) > Ilmoitushintoi hin lisätään alv. 28.2. AMMATTIJA JÄRJESTÖLEHDET Kehitä lehteä kanssamme! T U N T E M A T O N P A L O S O T I L A S – Tämä poika lähti oikosääristen pataljoonaan. PEFC/02-31-151 PEFC/02-31-151 Painotuote Tuntematon palosotilas sisältää lainauksia ja muokattuja kohtia Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas. 28.3. Palo-, pelastusja väestönsuojelualan johtava ammattilehti 64. 5.9. Lisätöistä veloitetaan työmäärän mukaan. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi Ilmoitushinnat 2013 Koko (sivua) ................. 24 %. Em. 400 € 1/8 ..............................................90 x 65 ..................................... 200 € II/III-kansi ................................................................................... 800 € 1/4 .................................184 x 65 (90 x 135) ........................ 5.12. 2600 € Aukeaman ilmoitukset sopimuksen mukaan. Sportti 8 17.10. 8.8. 24.1. Kuva: Arto Pääkkönen, teksti: Väinö Linna ja Marko Partanen. hinnat edellyttävät painovalmiin aineiston mieluiten PDF-muodossa: Press quality PDF 1.6 (CMYK, ISOcoated_v2_300_eci). koko mm (l xk) .......................Neliväri 1/1 ...........................................184 x 270 ............................... Pelastusvälineet Pankit: Nordea IBAN: FI89 2058 1800 0118 30 • BIC/SWIFT: NDEAFIHH Danske Bank IBAN: FI13 8000 1901 3930 75 • BIC/SWIFT: DABAFIHH Kirjapaino: 2013 ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen PALOJA PELASTUSTIETO RY Mikä oli mielestäsi uusimman Pelastustiedon kiinnostavin sekä vähiten kiinnostava juttu ja miksi. 600 € 1/6 .............................................90 x 90 ..................................... Vesipelastus 6 22.8. 66 5/2013 –Tervetuloa vaan Hermannin nuoriso seuraan. 10.5. Kehitä lehteä kanssamme ja meilaa: toimitus@ pelastustieto.fi! Tutustu myös Pelastustiedon wwwja Facebooksivuihin ja arkistokuviin menneltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Ensihoito ja ensivaste 10 19.12. Mistä aiheista haluaisit lukea lehdestä lisää. Pelastajan varusteet 3 18.4. Ilmestymisajat 2013 N:o Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teema 1 7.2.2013 18.1. 27.9. 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaushinnat 2013 Kestotilaus 57 €/vsk, vuositilaus 64 €/vsk Tilaajapalvelu Yap-Solutions Oy, puh. 2.8. 2400 € 2/3 ...........................................184 x 180 ...............................1600 € 1/2 ................................184 x 135 (90 x 270) ....................1200 € 1/3 ............................................184 x 90 ................................... 300 € 1/12 ...........................................90 x 35 ..................................... Hälytysajoneuvot ja kalusto 9 14.11