L e g e n d a n p a lu u . KUN AIKA HAARAUTUU LIFE IS STRANGE: DOUBLE EXPOSURE EKSOPLANEETTAA KONEISTAMASSA SATISFACTORY SUPERLEGENDAN UUDET VAATTEET DRAGON QUEST III HD-2D REMAKE METSÄSTÄ KUMMITUKSIA PHASMOFOBIA LIIAN LOISTAVA TULEVAISUUS ICBM: ESCALATION NUORUUTENSA VEDOSSA INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE ONNEA LEGENDOILLE! AMIGA 40 VUOTTTA PLAYSTATION 30 VUOTTA L e g e n d o je n vu o sip ä iv ä t . P la n e e tto ja tu h o a m a ss a 1/2 02 5 Tammikuu 2025 . 13,90 € LEGENDA 179047_.indd 1 179047_.indd 1 12.12.2024 16.47.54 12.12.2024 16.47.54
Risto Karinkanta 2 179048_.indd 2 179048_.indd 2 12.12.2024 16.51.35 12.12.2024 16.51.35. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.fi Graafinen Suunittelija: Julia Toivakka Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 48 24 26 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kuin Counter-Strike mutta parempi Tuukka Grönholm 6 Amiga Special: Amiga 40 vuotta Ville Wikström 10 Amiga Special: Alien Breedin tarina Ville Wikström 12 Amiga Special: Amigan pelit Ville Wikström 16 Playstation 30 Vuotta Tuukka Grönholm 20 Pelit peliohjelmoi: Hyperdrive Inn Juho Kuorikoski 23 Nnirvi: Amiga: bella vai bellum. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.fi Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.fi www.fokusmediatilaus.fi/pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?fijas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.fi/asiakaspalvelu 345 numero 34. Niko Alatalo 54 Animepelikatsaus Antero Kyyhky 60 Enlisted: Premisquad Nnirvi 64 Ruudun takaa Wallu 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 24 Indiana Jones and the Great Circle Ville Wikström 26 Drova: Forsaken Kin Toni Hilden 28 Dragon Quest III HD-2D Remake Johannes Valkola 32 EA Sports FC 25 Markus Rojola 34 Life is Strange: Double Exposure Markus Rojola 36 Test Drive Unlimited Solar Crown Petri Heikkinen 37 What The Car
Niko Alatalo Tänäkin vuonna taas 32 EA Sports FC 25 Markus Rojola 51 Farming Simulator 25 Juho Kuorikoski 65 Pikakatsaus: Microsoft Flight Simulator 2024 Antti Ilomäki Tämän vuosituhannen parhaat Legottomat Indy-pelit! 24 Indiana Jones and the Great Circle Ville Wikström 38 3 179048_.indd 3 179048_.indd 3 12.12.2024 14.41.03 12.12.2024 14.41.03. 34 6 46 38 Forgotten But Unbroken Antti Eronen 40 The Rise of the Golden Idol Juha Kerätär 41 Dave The Diver -lisurit Jukka Koskela 42 Phasmophobia Jussi Mattila 44 Dungeons Of Hinterberg Toni Hilden 46 Satisfactory Risto Karinkannas 48 ICBM: Escalation Nnirvi 51 Farming Simulator 25 Juho Kuorikoski 52 Broken Sword Shadow of the Templars: Reforged Juho Kerätär 65 Pikakatsaus: Microsoft light Simulator 2024 Antti Ilomäki Teemat Animepelit a la Antero 54 Hookah Haze 55 Death Game Hotel 57 Endless Monday: Dreams and Deadlines 58 Enjoy the Diner 59 Stonks-9800 Asiaa Amigasta 6 Amiga Special:Amiga 40 vuotta Ville Wikström 10 Amiga Special: Alien Breedin tarina Ville Wikström 12 Amiga Special: Amigan pelit Ville Wikström 23 Nnirvi: Amiga: bella vai bellum
Nettilähteiden mukaan peliä kehitettiin kahdeksan vuotta ja kokonaisbudjetti markkinointeineen oli 400 miljoonaa dollaria. Nettiroolipelaajilla ei riittänyt peliaika World of Warcraftilta millekään muulle. Se oli aina tuhoon tuomittu yritys, koska pelialalla ei ratkaise idea vaan toteutus, siinäkin pitää ajoituksen ja rahoituksen osua kohdilleen. XDe. Concordin ja XDe. Jatkossa peliyhtiöt joutuvat yhä tarkemmin miettimään, missä mittakaavassa peliprojekteja tehdään. Kuukausimaksullisia nettiroolipelejä alettiin tehtailla liukuhihnalta, mutta valtaosa niistä joko lopetettiin tai jouduttiin muuttamaan free-to-play-muotoon. Jostain syystä pelistudioissa uskotaan, että pelaajia riittää loputtomasti ja heillä on loputtomasti aikaa. Jo nyt on selvää, että jokaista PS5-konsolia kohti ei myydä lähellekään 11 peliä. Mielikuvissa World of Warcraft -grindiin käytetty aika menisi hukkaan, jos vaihtaisi peliä. Pelaajien käyttäytyminen on muuttunut. Äänestyksen tulokset vaikuttavat Pelit-lehden juttupainotuksiin. Counter-Strike on pelimaailmassa poikkeuksellinen ilmiö eikä automaattisen menestyksen kaava. Pelin parissa ahertaneet 277 työntekijää todennäköisesti irtisanotaan, koska samalla suljettiin Osakassa ja San Franciscossa sijaitsevat studiot kokonaan. Syitä on kaksi: ihmiset pelaavat samoja pelejä paljon pidempään kuin ennen. Rahahanat lyötiin kiinni, koska kiinnostus oli todella olematonta. ssä on auki äänestyslista, josta voi valita viime vuoden parhaan pelin. Pelaaminen on myös harrastuksena arkipäiväistynyt. Pelit.. Tuoreessa Sonyn tuloksessa PS5:lle myydään konsoleita ja pelejä liki samaa tahtia. Pienellä tuurilla syntyy jotain uutta ja yllättävää eikä peliä kuin Counter-Strike mutta parempi. antin tapaisia pelejä ei tarvitse elämäänsä monta. Ensimmäiselle PlayStationille julkaistiin kahdeksassa vuodessa 4 000 peliä, mitä pidettiin valtavana määränä ja puhuttiin shovelwaresta, jossa pelihyllyille laipioitiin mitä tahansa. Steamissa pelillä oli 697 pelaajaa, mikä on ihan mitätön määrä. Toivottavasti herätään myös siihen, että pelimaailmassa ei kannata tehdä samaa kuin muutkin. Lisäksi valitaan myös vuoden paras DLC ja remake. Plus Wowissa olivat kaikki kaverit, joita ei voi hylätä. Sony ja Ubisoft syyllistyivät samaan virheeseen kuin aloittelevat pelintekijät vuosituhannen vaihteessa. Lehteen pyritään laittamaan pelejä ja lajityyppejä, jotka kiinnostavat myös lukijoita pelkkien toimituksen suosikkien sijaan. ant ei ole edes vuoden ensimmäinen iso raato. Kahden ensimmäisen PlayStationin aikaan yhtä konsolia kohti myytiin noin 9,5 peliä, PS3/4-kaudella luku nousi 11 tuntumaan. Sonyn Concord-nettiräiskintä ehti pyöriä vain viikon ennen kuin töpseli vedettiin seinästä. PÄÄKIRJOITUS J oulukuun alussa toistui taas tuttu uutinen: Ubisoft lopetti XDe. Vaikka pelaajia on enemmän kuin koskaan, pelimaailmakaan ei ole immuuni mediamurroksella. Turhan usein kuulin kommentin tiimin peli-ideasta ”kuin Counter-Strike mutta parempi”. Peli ehti pyöriä vain toukokuusta asti, kunnes todettiin, ettei touhussa ole taloudellisesti järkeä. ant-nettiräiskinnän tuen ja lopetti sen kehitystiimin. Kärki huitelee yli 300 000:ssa, ennätykset 1,6 miljoonassa. KUIN COUNTER-STRIKE MUTTA PAREMPI ÄÄNESTÄ VUODEN PARAS PELI Taas on aika äänestää vuoden paras peli. Uudelle hitille ei ole tarvetta, koska FIFA:n, Gran Turismon tai GTA:n rinnalle ei kaivata mitään muuta, yksi peli riittää, koska sisältöä ja tekemistä tulee päivityksissä lisää. Myös pelaajien kohdalla toimii uponneiden kustannusten harha. Ei ole olemassa Counter-Strike-genren pelaajia vaan Counter-Strike-pelaajia, eivät he kaipaa muuta. 5 179050_.indd 5 179050_.indd 5 12.12.2024 16.09.33 12.12.2024 16.09.33. World of Warcraft -jättimenestyksen kanssa kävi sama ilmiö. Aikaisemmin minulla oli hupipelinä Overwatch, nykyään Helldivers 2, jossa hyppään silloin tällöin yhteen tehtävään, kun sattuu olemaan pelihaluja ja luppoaikaa. Tänä vuonna Steamissa ilmestyy 70 peliä päivässä eli PlayStationin koko pelikirjaston laajuus ylitetään kahden kuukauden välein. Samaan aikaan, kun peliostosten määrät vähenevät, pelijulkaisuiden määrässä mennään aivan toiseen suuntaan
Commodore post 64 1980-luvun alkupuolella Commodore oli kotitietokonemaailman huipulla. Ville Wikström Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, kotimikrosta jolle ei oo vertoa. Pelipäivitykset olivat tähän aikaan tuntematon käsite. Sisäänrakennettu 512 kilotavun muisti takasi pelien ja ohjelmien hyvän toimivuuden. Hetkinen, mikä ihmeen Amiga 1200. Viissatasen varjossa Amiga oli tuttu nimi jopa täällä Pohjolassa, mutta valitettavasti A500:n jälkeen alkoi alamäki, ainakin yrityksen talouden näkökulmasta. Pelaajat löysivät laitteen nopeasti, vaikka toki sillä pystyi tekemään kaikenlaista muutakin. ikasta ja äänistä sekä nopeudesta. Isoveli-Amigoiden puolella julkaistiin A3000 vuonna 1990, kotikäyttäjille puolestaan toimitettiin vuonna 1991 A500:n päivitetty malli A500 Plus, joka sisälsi 1 megatavun muistia vakiona, mutta uudempi ROM-piiri aiheutti yhteensopivuusongelmia. Kuulemma, minä poika se vain pelasin. Vajaat 40 vuotta sitten, heinäkuussa 1985, päivänvalon näki Amiga 1000. Alkuvuonna 1987 lanseerattiin Amiga 500 ja Amiga 2000. Useista tuetuista videomoodeista yleisin oli 320x256 pikseliä 32 yhtäaikaisella värillä. Tällä kertaa sisuskaluissa oli jotain oikeasti uutta, nimittäin 32-bittinen Motorola 68EC020, joka hurisi 14 MHz -kellotaajuudella. Yrityksen myöhempi neronleimaus oli erottaa Amiga-tuoteperhe kahteen linjaan eli kevyempään kotikäyttöön tarkoitettuun malliin ja raskaampaan toimistoja hyötytoimintoihin keskittyneeseen laitteeseen. Kone oli perinteisen pöytätietokoneen näköinen eli keskusyksikkö ja näppäimisAMIGA, RAKASTETTUNI AMIGA 40 VUOTTA tö olivat erikseen. Molemmat julkaistiin loppuvuodesta 1992. Visu6 179051_.indd 6 179051_.indd 6 12.12.2024 14.47.01 12.12.2024 14.47.01. Amiga 500 oli julkaisunsa aikaan erittäin edistyksellinen ominaisuuksiltaan hintaluokassaan. Käytännössä se sisälsi A1000:n ominaisuudet pakattuna kompaktimpaan, hieman C128:n näköiseen kiilamaiseen koteloon. Commodoren viimeinen isku oli taistelupari Amiga 1200 ja Amiga 4000. A600:n hinta oli 499 dollaria, nykyrahassa yli tonnin. Amiga-aiheet ovat pyörineet mielessä, joten juhlavuoden kunniaksi päätin kirjoittaa raportin prosessista. PET, VIC-20 ja etenkin Commodore 64 olivat nostaneet yrityksen maineeseen ja menestykseen. Muistia oli 256 Kt, mutta se oli laajennettavissa. Amigassa oli edistynyt äänipiiri, joka mahdollisti nelikanavaiset 8-bittiset äänet. Mutta kilpailijat, etenkin Atari, olivat kirimässä edelle. Nimi viittaa ”naispuoliseen ystävään” espanjan ja portugalin kielissä, ja tietokoneen piireillä onkin feminiiniset nimet, alkuperäisessä OCS-piirisarjassa Agnus, Denise ja Paula. Koska useimmat olivat tottuneet lähinnä Commodore 64:ään, Amiga räjäytti tajunnan. Olihan se silti varsin kompaktin kokoinen ja monien, mukaan lukien itseni, mielestä upean näköinen minitietokone. A500 brändättiin alusta asti pelikoneeksi ja pian mukaan paketoitiin RF-modulaattori, jolla konetta pystyi käyttämään tavallisten televisioiden kanssa. Tietenkin Commodorekin kehitti jatkuvasti uutta rautaa. Keskusyksikkönä hyöri 16-bittinen Motorola 68000, joka pystyi aikakaudelleen huikeaan 7 MHz -kellotaajuuteen. Amiga 500 oli hitti etenkin Euroopassa. Kuussatasta kritisoitiin ihan syystäkin, sillä kilpailijoista alettiin jäädä jo pahasti jälkeen, kun perustana oli edelleen vuoden 1985 rauta. Seuraavana vuorossa keväällä 1992 oli Amiga 600, joka oli jälleen jatkokehitetty A500:n konseptista. Hankin viime vuoden kesäprojektiksi Amiga 1200:n, jonka virittelin kuntoon lomien aikana. Muistia sentään oli kokonainen mega, mikä riitti useimmille peleille. Laite ei ollut mikään suunnaton menestys, alkuun Commodorella oli tuotanto-ongelmia eikä hintakaan mikään edullinen ollut: 1 285 dollaria eli nykyrahassa lähes 3 600 dollaria. Lisäksi A600 paransi laajennettavuutta: sisäinen IDE-liitäntä mahdollisti helpomman kiintolevyjen käytön, PCMCIA-korttipaikka toi lisätoimintoja ja RF-modulaattori oli sisäänrakennettu. Myynti huiteli lopulta 2,6 miljoonassa yksikössä. A ah, Amiga, tuo 1980-luvun lopun ja 90-luvun alkupuolen pelilaitteiden kuningas! Ataristit hiljaa! Jokainen tuohon aikaan lapsuuttaan tai teini-ikäänsä elänyt muistaa ainakin jonkun amigon, jonka kotoa löytyi Amiga. Jälkimmäinen oli A1000:n päivitetty versio, mutta A500 oli se todellinen läpimurtohitti. Nyt ulkokuori kutistui ja numeronäppäimistöstä luovuttiin, mutta sisältä löytyi edelleen sama seitsenvuotias jo Amiga 1000:ssa debytoinut CPU 68000. Hinta oli julkaisussa 699 dollaria eli nykyrahassa noin 1 900 dollaria, mikä oli kotitalouksille hyväksyttävämpi. Amigan ensimmäinen versio täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Sinne keräännyttiin koulun jälkeen pelailemaan, nauttimaan uskomattomasta gra. Lähdetäänpä liikkeelle ihan alusta eli olkaa hyvä, laitteen lyhyt historia
Väitteellä on totuuspohjaa, mutta lopulta suurin syy taisivat olla Commodoret typerät päätökset ja heikko johtaminen. Amiga 600 helpottaa arkea IDE-liitäntänsä ansiosta, ja kiintolevyn voi nykyään korvata nopealla, hiljaisella ja varmatoimisella muistikortilla. ikkaa. sta vääntöä AGA-piirinsä ansiosta, laajennettavuus on hyvä, ja numeronäppis ilahduttaa ruuturoolipeleistä nautiskelevia. Emulaattori on ilmainen, ja tarvittavat ROM-tiedostot ja pelit etsivä löytää kyllä. A600 on hyvä vaihtoehto, jos ei koe AGA-piirisarjan tai numpadin olevan tarpeen. Pelaajan näkökulmasta paras Amiga on 1200, sillä siinä on vakiona enemmän muistia, lisää graa. Vaikka A600 ja A1200 alkavat olla jo vähän kalliimpia, niitä sentään liikkuu kauppapaikoilla melko usein. Mua puri retrokärpänen, mut miksi suremaan. Muistia oli vakiona kaksi megatavua ja ulkonäkönsä puolesta hyvin paljon A500:aa muistuttavan A1200:n laajennettavuus kehittyi edelleen A600:sta. Amiga Amiga 1200:n alta laajennusportista pilkottaa Blizzard-turbokortti. Pelilaitteena Amiga on hauska ja melko mutkaton, klassikkopelejä sille löytyy satoja, joista osa on laitteen yksinoikeuksia tai vähintäänkin parhaita versioita. Tussijälkien saaminen kokonaan pois upotetusta Amiga-logosta oli työlästä. aalisella puolella parannuksena oli AGA-piirisarja (Advanced Graphics Architecture), joka pystyi jo 256 yhtäaikaiseen väriin ja nopeutti muutenkin gra. Alkuperäisiä vanhoja virtalähteitä en enää käyttäisi, onneksi näitä saa uustuotantona tilattua suhteellisen edullisesti. Valmiita WHDLoad-paketteja löytyy pienellä vaivalla. Hintaa oli julkaisussa 599 dollaria eli noin 1300 nykyrahaa. IBM PC -yhteensopivat koneet olivat ajaneet jo ohitse näistäkin uudistuksista, eikä Amiga 1200 tai merkittävästi kalliimpi A4000 myynyt kovin ihmeellisesti. 7 179051_.indd 7 179051_.indd 7 12.12.2024 14.47.26 12.12.2024 14.47.26. Toinen hyvä vaihtoehto on vuonna 2022 julkaistu The A500 Mini, joka toimii sellaisenaan nykyisissä näytöissä HDMI-liitännän kautta. Tätä löytää vielä käytettynä suhteellisen edullisesti. Levykkeiltä pelaaminen on liian ysäriä kenelle tahansa (Monkey Island 2 yhdellätoista korpulla lähettää terveisiä), Gotek eli levyaseman USB-liitännällä korvaava laite on hyvä vaihtoehto. Mukana on hiiri, joystick ja 25 peliä, ja omien pelien lisääminen on helppoa. Nyt turbokorttien käyttö oli entistä helpompaa ja niiden avulla prosessoria ja muistia pystyi päivittämään edelleen. Ulkokuori auki, pölyä ja roskaa. Koska pelit suunniteltiin karvalakki-A500:n eli pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, ei useita niistä saanut lainkaan asennettua kiintolevylle. Helpoin keino päästä Amiga-pelien maailmaan on erinomainen WinUAE-emulaattori, joka toimii nykykoneilla helposti ja varmasti. Aitoa Amigaa haluavan kannattaa tiedostaa, että nämä ovat jo yli 30 vuotta vanhoja laitteita, jotka tarvitsevat monenlaista huoltoa. Joskus on sanottu, että piratismi tappoi Amigan. Pelastaja on WHDLoad-ohjelma, jonka avulla kaikki pelit voi asentaa. Jo kauan sitten lääkkeen löysin siihen puremaan Jos haluaa hypätä syvään päätyyn eli käyttää alkuperäistä rautaa, helpoin ja edullisin keino on hankkia käytetty Amiga 500. Commodore haettiin konkurssiin keväällä 1994. Mutta liian vähän, liian myöhään. Joka tapauksessa kyseessä oli erään aikakauden loppu ja Amigan kuolema, tai niinhän me luulimme. Näitä liikkuu eniten ja ne ovat suhteellisen varmatoimisia. Commodore yritti vielä pelikonsolimarkkinoille saman CPU:n ja AGA-piirisarjan sisältävällä Amiga CD32 -laitteella, vaan eihän se riittänyt. Ohjelma vaatii hieman perus-Amigoja enemmän muistia, joten jonkinlainen RAM-päivitys kannattaa laittaa ostoslistalle. Vuotanut kondensaattori oikealla, pullottaa ja nesteeseen tarttunut kuituja ja pölyä. Lähtötilanne, työtä on edessä
My Summer Amiga Vuonna 1992 olin 11-vuotias pelaajanalku, ja olin jo pitkään halunnut Amigaa korvaamaan ikääntyvää Kuuslankkua. Vanhastaan löytyikin jo A600:aa varten hankittu uusi virtalähde ja RGB Scart -kuvapiuha sekä PCMCIA/ CF-adapteri helppoa tiedonsiirtoa varten. 40 VUOTTA Uusinta Workbenchiä varten pitää asentaa sitä tukevat Kickstart-piirit. Vihdoin vanhempani myöntyivät ja kesällä 1992 sain kuin sainkin syntymäpäivälahjaksi tuliterän Amiga 600:n. Osien saavuttua emolevy lähti huoltokeikalle ja aloin työstää koteloa. Amiga 1200:n kuoret sekä Amiga 600 nauttimassa Suomen kesästä. Kannattaa myös muistaa Facebook-ryhmä Commodore Finland, joka on Amiga-tietouden(kin) kultakaivos. Sakemannien näppis ei haittaa, sillä sen saa Workbenchissä asetettua toimimaan skandiversiona. Huolto oli siis edessä, ja tuttu korjaaja lupasikin hoitaa asian. Tarraja tussijäljet irtoavat parhaiten IPA:lla eli isopropyylialkoholilla, jota saa muun muassa rautakaupoista. Tilasin Amigastore.eu:sta tarvikkeita eli A1200 kondensaattorisetin, IDE/CF-adapterin valmiiksi asennettuna Workbench 3.2.2-lisenssillä ja tätä varten tarvittiin uudet Kickstart 3.2.2 -ROM-piirit, sillä ilman niitä uusi WB ei toimi. ksattu Amiga 1200 vielä auki. Niiden vaihtaminen itse on suhteellisen haastavaa, koska ne ovat pintaliitoskondensaattoreita. Ääniä varten Amigassa on stereo-RCA-lähdöt, joten niihin voi laittaa suoraan aktiivikaiuttimet kiinni. Gra. Takakuoren reiälle ei voi mitään, muuten tuli siistiä. Ensimmäisenä kone piti avata ja tarkistaa kunto. Nykyään Amigaa arvostetaan edelleen ja sen käyttöjärjestelmää kehitetään yhä, Workbenchin uusin versio on 3.2.2 vuodelta 2023. Vuonna 2021 teetin sille perusteellisen huollon konkkaremppoineen ja päivitin laitetta asentamalla muun muassa Furia-kiihdytinkortin, joka nosti kellotaajuuden hurjaan 33 MHz:iin. Palvelu on nopeaa sekä ystävällistä ja postikulut järkeviä. Myös monenlaisia laajennusosia löytyy helposti, itse olen käyttänyt espanjalaista Amigastore.eu-sivustoa, sillä EU:n sisältä tilatessa ei tarvitse pelätä tulleja. Upea laite se olikin, ja riitti käyttötarkoituksiini eli pelaamiseen mainiosti. ikkaa on paras ihastella aidolta kuvaputkinäytöltä, skaalaimet kuten Retrotink 4K puolestaan tuottavat erinomaista jälkeä nykytelkkareilla. Amiga 1200 oli kuitenkin jäänyt lapsuudesta mieleen ja haaveeksi, mutta sopivaa yksilöä ei ollut tullut vastaan järkevään hintaan. Muoviosat kannattaa ensin tiskata käsitiskiaineella ja harjata kunnolla puhtaaksi. 500 toimii melko hyvin sellaisenaan, mutta A500 Plussan patterimuisti pitää vaihtaa vuotoriskin takia. Nämä pitää kaikki vaihtaa viipymättä, sillä vuotaessaan ne syövyttävät emolevyn pilalle ja usein peruttamattomasti. Paketista paljastui saksalaisella QWERTZ-näppäimistöllä varustettu A1200, jonka kuoret olivat hieman kärsineet. Tämä kortti sisältää Motorola 68030-prosessorin ja on edelleen aivan loistava laajennus A1200:lle, vaikka uudempiakin on kehitelty. Vihdoin alkukesästä tärppäsi, kun arvostelijakollega Juho Kuorikoski tarjoutui myymään itselleen ylimääräisen laitteen sopuhintaan. Huomasin iloisen yllätyksen: laitteessa oli laajennuskorttina ysärin puolivälistä peräisin oleva, Phase 5 -yhtiön valmistama Blizzard 1230 IV 50 MHz -kellotaajuudella ja 16 Mt -muistilla. Amiga 600, 1200 ja 4000 puolestaan käyttivät pahamaineisen heikkolaatuisia kondensaattoreita, jotka vuotavat varmasti jossain vaiheessa. Huoltoapua voi kysellä esimerkiksi Facebookin Commodore Finland -palstalta tai Amiga-osia myyvistä liikkeistä, jos ulkomaille postittaminen ei pelota. Vähemmän iloisena yllätyksenä kondensaattorit olivat alkuperäiset, ja vähintään yksi oli havaittavasti vuotanut. Parasta jälkeä saisi tietysti näppäimet irrottamalla. Puhdistin näppäimistöltä 30 vuotta vanhat nörttihiet, mihin oiva keino on vanha hammasharja tai mikrokuituliina, jota voi kastaa IPA:aan. Puhdistettu ja . 8 179051_.indd 8 179051_.indd 8 12.12.2024 14.48.04 12.12.2024 14.48.04. Muovikuoret kannattaa suosiolla kylvettää ja puunata kunnolla. Kiintolevyn korvike eli IDE/CF-adapteri ja CF-muistikortti. Pelikäytössä enempää tehoa ei voisi edes kaivata, ja Workbench pyörii sukkelasti. Tartuin tarjoukseen tietoisena siitä, että tämä vaatii työtä
Hetken kuluttua tuijotin Workbench 3.2.2:n alkuruutua! Vanhus ja pelit Kesäloma kului iloisesti palatessani henkisesti 90-luvulle. Klassikoiden äärellä. Kokonaisuuden kruunasi valkaisu luonnonauringon ultraviolettisäteilyssä, kun sattui hyvät kesäkelit, ja pohjoisessahan aurinko paistaa tähän vuodenaikaan lähes yötä päivää. Joskus täytyy ottaa askel taaksepäin nähdäkseen kokonaisuus paremmin. Nykypelaajilla ovat asiat hyvin. Super Stardust julkaistiin AGA-Amigoille ja PC:lle, alkuperäinen Stardust vain Amigalle. Kärsimättömät voivat käyttää vetyperoksidia joko voiteena tai liuoksena nopeuttamaan toimitusta, vaikka etenkin voiteen kanssa saa olla tarkkana, ettei tuloksesta tule epätasainen. Mutta nyt palaan tästä . Pilvisenäkin päivänä on UV-säteilyä, mutta lämpö on myös tärkeä elementti prosessissa. Suurin osa peleistä oli kyllä keskimäärin laadultaan heikompia, ja ysärillä pelaajat sietivät paremmin sekä kankeutta että ankeutta. Chaos Engine on Amigan parhaita kaksinpeliräiskintöjä. Samalla Blizzard-kortin paristo vaihtui, ettei se aiheuta jatkossa vuotoriskiä. Jopa ysärillä Deluxe Paint III:lla kavereiden kanssa piirretyt kuvat löytyvät varastolevykkeeltäni. Amiga-veljekset 600 ja 1200. Nykyisen peliteollisuuden myllerryksessä näkökulma 30 vuoden taakse virkistää, joskaan ei silloinkaan ollut helppoa. Jostain syystä innostuin pelaamaan Sierran vanhoja seikkailupelejä Amigalla, vaikka toimisivat ne PC:lläkin. Kellertyneet, puhdistetut osat voi jättää ihan sellaisenaan aurinkoon. ilistelemään Chris Hülsbeckin säveltämää Turrican II -ääniraitaa, nähdään ysärillä. Pelinurkkaus peleineen. Tämän jälkeen muistikortti kiintolevyksi IDE-porttiin, ja kone kasaan. Menetelmä toimii ja on turvallinen, joskin kestää keleistä riippuen 2-4 päivää. 9 179051_.indd 9 179051_.indd 9 12.12.2024 14.49.17 12.12.2024 14.49.17. On siinä oma viehätyksensä pelata näitä aikakauden raudalla, eivätkä äkkikuolematkaan rasita niin paljoa, kun tallentaminen kiintolevylle on helppoa ja nopeaa. Ammattilainen oli havainnut useammankin kondensaattorivuodon ja juotoksen murtumisen, jotka kaikki korjattiin ja uudet konkat vaihdettiin. Läheskään kaikki pelit eivät ole kestäneet aikaa kovin erikoisesti, vaikka nostalgiset muistot muuta väittävätkin. Asensin disketeiltä muutamia alkuperäisiä Amiga-pelejäni, samalla varmentaen levykkeiden toiminnan. Ah, kuinka nostalgista ihasPC:n kautta CF-muistikortilla tuosa peleistä oli kyllä keskimäärin laadultaan heikompia, ja ysärillä pelaajat sietivät Sysinfo kertoo tehoista, nyt ollaan 7,6 kertaa nopeampia kuin perus-A1200 ja 17,6 kertaa nopeampia kuin A600. Jopa ysärillä Deluxe Paint III:lla kavereiden kanssa piirretyt kuvat löytyvät varastolevykkeeltäni. Ylempää peltistä RF-suojaa ei nykypäivänä tarvitse käyttää, joten jätin sen pois tieltä. Jopa alkuperäinen diskettiasema toimi, mikä on hauskaa, vaikkei sitä nykyään usein tarvitse. Vihdoin pääsin nauttimaan AGA-peleistä kuten kotimaisen Bloodhousen (joka myöhemmin fuusioitui Terramarquen kanssa muodostaen Housemarquen) upeasta Super Stardustista tai ruotsalaisen Digital Illusionsin (nykyinen DICE) sulavasta Pinball Illusionsista. Vaihdoin itse Kickstart ROM -piirit, se on helppoa, kunhan on varovainen vanhoja irrottaessaan. Emolevy saapui huollosta. Ah, kuinka nostalgista ihastella nuoruuden luovuutta! PC:n kautta CF-muistikortilla tuli siirrettyä tärkeiden hyötyohjelmien lisäksi pelejä ja ysärin demoskenen hienoimpia tuotoksia. Simon the Sorcererin AGA-versiossa on 256 väriä. Super Stardust näyttää upealta Retrotink 4K:n kautta 83” OLED-telkkarista. Virtoja käynnistäessä pidätin hengitystäni, mutta niin vain se vanha Amiga 1200 hyrähti iloisesti käyntiin
Mutta millaista Alien Breed 3D:tä on pelata vuonna 2024 ja miten se onnistuu. Täysi ääniraita oli ilmeisesti tilanpuutteen vuoksi mukana vain CD32-painoksessa, mutta muuten versioiden välillä ei ollut eroja. Team17 halusi nopeasti jatkoa menestykselle, ja taas Clitheroe kävi toimeen. Pelipaketissa on 2 Mt:n ja 4 Mt:n muistilla varustetuille koneille versiot eri levykkeillä, mutta edes vaatimukseksi listattu, järkyttävän kallis 68060-turbokortti ei riitä pyörittämään nätimpää 4 Mt -versiota pelattavasti. Miten kukaan voi haastaa Doomia. Vertailun vuoksi A1200 maksoi uutena vuonna 1992 vain 399 puntaa eli nykyrahassa noin 1 237 euroa. Resoluutiota oli paranneltu mutta sillä oli hintansa, AB3D2 kun ei pyörinyt oikeastaan millään Amigalla kunnolla. Sitten koitti vuosi 1993 ja id Softwaren Doom mullisti pelimaailman. Sitä kehuttiin parhaaksi Doom-klooniksi Amigalla, joskin perus-A1200:lla sen pyöriminen oli vähän kyseenalaista ja näyttöruutu todella pieni. Olisiko Amigalla voinut toteuttaa jotain vastaavaa. CD32-konsoliversiota ei edes julkaistu. Carmack says ”No” Estradille nousi Yorkin yliopiston matematiikan opiskelija Andy Clitheroe. Tämä peli käännytti monet PC-pelaajaksi, minut mukaan luettuna. aatiokorjattuna rapsakat 1 575 euroa. Lopullisena tarkoituksena oli kääntää Doom Amigalle, joten Brown soitti id Softwaren John Carmackille keskustellakseen lisensoinnista. ikat, kauniit musiikit ja sulava pelattavuus yhdistettynä kohtalaisen hintaiseen rautaan sai pelaajat puolelleen, ja Amiga 500 möi kuin leipä. Sattumalta Team17:n luova ohjaaja Martyn Brown näki keskustelun aiheesta internetissä ja kutsui Clitheroen toimistoonsa demoamaan luomustaan. Arviot olivat keskinkertaisia ja myynti jäi pettymykseksi. Peli sai jatko-osat Alien Breed II: The Horror Continues ja Alien Breed: Tower Assault. Kohderyhmäkin oli kutistunut erittäin pieneksi pelaajien hylätessä Amigaa joukolla. AB3D pyörii Blizzard 1230 IV (68030, 50 MHz) turbokortilla höystetyllä Amiga 1200:lla varsin kelvollisesti, joskaan ei täydellisesti. Y särin alkupuoliskolla Amiga oli pelikoneiden kuningas. Kontekstiksi mainittakoon, että Blizzard 1260 -kiihdytin eli 68060-prosessorilla varustettu turbokortti Amiga 1200:lle maksoi vuonna 1996 noin 560 puntaa. Jo seuraavana vuonna 1996 ilmestyi Alien Breed 3D II: The Killing Grounds, luonnollisesti vain AGA-raudalle. Andy alkoi koodata 3D-pelimoottoria Amiga 1200:lle tarkoituksenaan tehdä vaikutus neitoon, josta tuli myöhemmin hänen AMIGAN TUOMIOPÄIVÄ vaimonsa eli supernörtti iskukikka ilmeisesti toimi. Tämä on in. Wormsin säveltäjä Bjørn Lynne hääri musiikin parissa. Alien Breed 3D:n ainoa ohjelmoija oli Clitheroe, sentään muutama hänen opiskelutoverinsa oli palkattu tekemään taidetta, objekteja ja kenttiä. Myynti oli aikakauden Amiga-tuotteeksi varsin vaikuttava noin 12 000 kappaletta. Modernien Amiga 1200 ja Alien-metsästys (Alien Breed 3D) Beholder puree! (Alien Breed 3D) Alien Breed 3D 10 179057_.indd 10 179057_.indd 10 12.12.2024 14.54.44 12.12.2024 14.54.44. Brown vakuuttui enginestä niin, että palkkasi nuoren opiskelijan Team17:lle saman tien ja hankki myös oikeudet koodiin. Niiden jälkeen Team17 alkoi visioida 3D-pelimoottorilla toteutettavaa osaa PC:lle. Peli jäi vain Team17:n oman Wormsin taakse. Team17 ainakin yritti. Kuten kaikki muutkin aikalaiset, hän oli vaikuttunut Doomista. Brittiläinen Team17 oli noussut maineeseen amigistien keskuudessa tehtyään sellaisia klassikoita kuten Project-X, Superfrog, Worms ja Alien Breed. Amiga kun ei ollut kuuluisa 3D-suorituskyvystään, ja PC-rauta meni jo Commodoren ikääntyvästä sotaratsusta ohi. Brownin omien sanojen mukaan Carmack tyrmäsi ajatuksen tokaisten: ”Teknisesti ottaen se on mahdotonta, Amigalle ei voi tehdä ensimmäisen persoonan räiskintäpeliä.” Team17 ei heittänyt moottorisahaa nurkkaan, vaan päätti luoda pelimoottorilla kolmiulotteisen jatko-osan suositulle Alien Breedille. Upeat gra. Ja porukka valittaa nykyisten näytönohjainten hinnoista! Kahden megan paketti puolestaan on aika suttuinen, eikä merkittävästi paranna ykkösen gra. ikkaa, mikä oli yksi suurimpia ongelmia alkuperäisen suhteen. Muukalaiset tulivat Alien Breed 3D julkaistiin lokakuussa 1995 AGA-laitteille, eli sen pelaamiseen vaadittiin Amiga 1200, 4000 tai CD32. Ville Wikström ALIEN BREED 3D Doomguyn haulikosta pamahti paitsi lähtölaukaus PC:n nousulle myös niskalaukaus kotimikroille, mutta ilman taistelua ei vallankumous kulkenut. Amiga 1200: alkuperäisrauta Pelikokoelmastani löytyvät sekä Alien Breed 3D että sen jatko osa Alien Breed 3D II: The Killing Grounds, joten pakkohan niitä oli testata oikealla laitteella. Mutta suunnitelmat kuopattiin, kun tiimi näki Doomin. Jälkimmäinen näistä oli nätti, ultraväkivaltainen, ylhäältä päin kuvattu räiskintä, joka lainasi Alien-maailmaa häpeilemättä. Vastaanotto lehdistössä oli positiivinen, Alien Breed keräsi yli 90 pisteen arvosanoja
Project Osiriksella AB3D:n pelaaminen läpi asti oli hauska projekti, jota suosittelen lämpimästi FPS-pelien historiasta kiinnostuneille. ikka, efektit sekä musiikki, jota alkuperäisessä levykeversiossa oli vain alkuvalikossa. Kyllä tätä silti ihan mielellään räiskii silloin tällöin, ja olisin varmasti ollut innoissani, jos olisin kokenut AB3D:n sen julkaisuvuonna. Lisäyksinä ovat tietenkin paranneltu gra. Vaikutuksen tekevät vesiefektit ja pelimoottorin kyky luoda päällekkäisiä tasoja, kuten siltoja, mikä ei Doomissa onnistunut. Doom oli aikoinaan eräänlainen lasikatto, jonka rikkominen oli perinteisille kotimikroille haaste ja kunnia-asia. Aseistuksesta löytyvät ne tavalliset eli rynnäkkökivääri, haulikko, plasmatykki ja raketinheitin. Vaihtoehtona on myös muutaman vuoden takainen minikonsoli The A500 Mini. 2 MB -versiota voi kyllä pelata, mutta on se suttuista ja pimeää menoa, ja kenttädesign on vielä ykköstäkin kehnompaa. GZDoom tekee pelaamisesta erittäin jouhevaa, sillä hiirinäppiskontrolleja ja kenttien aikaista tallennusta tuetaan. Ja näin molemmista Alien Breed 3D:istä saa varsin sutjakkaasti rullaavat kokemukset. Jatko-osa The Killing Grounds oli omalle turbotetulle A1200:lle liikaa. 4 MB -versio pyörii luokkaa SPF (sekuntia per ruutu), eikä FPS (ruutu per sekunti). Kickstart ROM-tiedostot pitää itse hankkia, kuten myös pelit. AB3D on yllättävän sulava ja menevä FPS, joskin pieni toimintaikkuna ja alhainen resoluutio häiritsevät tapahtumien havainnointia. Ooh, vesiefektejä! (Project Osiris) Sarjan klassinen tykinruokamonsteri (Project Osiris) Plasmatuikuttimella voittoon (Project Osiris) Beholder ja kaverit (Project Osiris) Alien Breed 3D II: The Killing Grounds 11 179057_.indd 11 179057_.indd 11 12.12.2024 14.55.14 12.12.2024 14.55.14. Emulaattori toimii hienosti ja mikä parasta, nopeasti. Pelastus on ilmainen Amiga-emulaattori WinUAE. Alien Breed 3D on siinä valmiina ja helposti pelattavassa muodossa. Onneksi netistä löytyy helposti koodit, jos haluaa ohittaa jonkun ärsyttävän kartan. Emuloiden tai minikonsolilla Ymmärrettävästi kaikilla ei ole aikaa, varaa tai intoa alkaa säätää yli 30 vuotta vanhoja tietokoneita. FPS:ien jälkeen menee taas hetki totutellessa vain näppäimistöllä tapahtuvaan ohjaamiseen, mutta näinhän me pelasimme Wolfenstein 3D:tä ja Doomia jo silloin aikoinaan, joten äkkiä selkäydin on kalibroitu ja taas mennään. Kenttäsuunnittelu on aika keskinkertaista eli harmaanruskeaa sokkeloa ja viemäriä riittää. Sääli, etten koskaan nuorena omistanut Amiga 1200:aa, vain A600:n. Seurataan tilannetta. Alien Breed 3D pääsi lähimmäksi. Vihollisten tekoäly ei päätä huimaa, löytyy päälle rynnivää alienia, haulikolla tai plasmatykillä ammuskelevaa varianttia ja erittäin luovasti nimetty Cacodemon-kopio Beholder. Alkuperäinen Alien Breed 3D on tietenkin tärkeä, mutta nykypäivänä ilman todella paksuja retrolaseja vähän turhan rähjäinen ja kankea. Kankeaksi pelaamisen tekee tehtävien aikaisen tallennuksen puute. Jos joskus pelaan The Killing Groundsin läpi, niin WinUAE:llä. Lopputuloksen eli Project Osiriksen voi ladata ilmaiseksi osoitteesta https://arcturusdeluxe.itch.io/project-osiris Kyseessä ei ole 1:1-konversio, sillä vaikka kaikki alkuperäisen kartat, aseet ja viholliset ovat mukana, on niitä adaptoitu jonkin verran pelattavampaan muotoon. Tallennus tapahtuu salasanasysteemillä, joka tukee vain eri kenttien alkuun siirtymistä. Project Osiris! Eikä siinä kaikki, taas kerran fanit pelastavat pelikulttuuria, sillä koodivelho ArcturusDeluxe on kääntänyt koko Alien Breed 3D:n modernille GZDoom-moottorille. Komealta sen laatikko silti näyttää hyllyssä! Koska lähdekoodi on vapautettu jo 1997, ovat jotkut fanit laatineet The Killing Groundista 68030-optimoitua versiota, mutten löytänyt sitä käyttökelpoisessa muodossa testiin. Ei ole Doomia voittaneita, mutta onneksi on sitä koittaneita. Monet kuudestatoista kentästä ovat valtavan pitkiä ja kun kuolema heittää aina alkuun, ei motivaatiota kovin moneen uusintayritykseen riitä
Klassisesta Asteroidsista jalostettu peli-idea on hiottu huippuunsa. Housemarque elää ja voi hyvin edelleen, muutaman vuoden takainen Returnal on mestariteos, jossa on nähtävissä kaikuja jopa Stardust-ajasta. Pinball Dreams Klassikkopelejä big boxina. Onhan sillä kiva pelotella nuorisoa! LAATUPELATTAVAA HISTORIAN HOLVEISTA AMIGA 40V -PELIKATSAUS TARINOITA TERÄSPALLOISTA Pinball Dreams & Pinball Fantasies Ruotsalainen Digital Illusions eli sittemmin Battle. Nostalgiamielessä otin kuvat ruudulta, jotta kuvaputken luoma pehmennys toimisi. ikka loksautti leuat, ihan kuin pelaisi demoskenen tuotosta! Ja kaikki tämä OCS-piirisarjalla eli karvalakkimallin Amiga 500 pystyi jopa pyörittämään peliä. Jälkimmäisestä on julkaistu myös värikkäämpi AGA-versio, mutta tavallisellakin pärjää. ikat hienommat laajennetun väripaletin ansiota. Visuaalisesti pöydät ovat viehättäviä, mutta selkeitä, ja niiden tavoitteet oppii nopeasti. Uskomatonta! Musiikit ovat huippuluokkaa ja niitä kuuntelee mielellään nykyäänkin, kuten tein tätä juttua kirjoittaessani. Selvä, olen vakuuttunut, Amiga on paras kone kautta aikojen! Mutta mitä sillä kannattaa pelata vielä vuonna 2025. Yhden ruudun kentissä tuhotaan kivenmurikoiden lisäksi erilaisia avaruusaluksia, kerätään poweruppeja ja hikoillaan pahojen pomojen puristuksessa. Näiden lisäksi jatko-osa Pinball Illusions tuli AGA-laitteille, mutta siitä minulla ei ole paljoa kokemusta. Perusta on sama, mutta gra. AMIGA 40V -PELIKATSAUS Ville Wikström Amiga 1200 ja osa jutun peleistä. Pinballit ovat hauskaa pistemetsästystä myös porukalla, vaikka illanistujaisissa. Kuula liikkuu sulavasti ja palaute mailoista on jämäkkä. 12 179554_.indd 12 179554_.indd 12 12.12.2024 14.52.07 12.12.2024 14.52.07. Super Stardust jäi Bloodhousen viimeiseksi peliksi, sillä vuonna 1995 Bloodhouse fuusioitui Terramarquen kanssa muodostaen Housemarquen. Pinball Dreams on vanhempi, mutta pidän sen pöydistä enemmän kuin teknisesti hieman edistyneemmästä Fantasiesista. Ja onhan Super Stardust saanut uusioversion myös PS3:lle (Super Stardust HD) ja PS4:lle (Super Stardust Ultra). Flipperit olivat niin aidon tuntuisia kuin mihin sen aikainen digimuoto venyi ja ovat kestäneet aikaa hienosti. Sektorilta toiselle siirtyminen on kuvattu pseudo-3D näkymästä aluksen takaa ja gra. eldeistä kuuluisuuteen ponnistanut DICE teki Amigan parhaat teräspallon paukuttelut. Uuden studion ensimmäinen julkaisu oli Super Stardustin PC-versio vuonna 1996. Pelilaatikkojen sisältämiä julisteita en ole vielä saanut seinälle asti, vaikka tarkoitus on. KIVIÄKIN KIINNOSTAA Stardust & Super Stardust Suomessa osattiin jo ysärillä: Bloodhouse julkaisi vuonna 1993 erinomaisen Stardustin Amiga-yksinoikeutena. Seuraavana vuonna ilmestyi vain AGA-laitteille päivitetty versio Super Stardust. Uuttakin oli, eli pelkkä tekninen päivitys tämä ei ollut, mutta minulle alkuperäinen on rakkaampi. H uippupelejä on liian paljon lueteltavaksi, joten keskityn peleihin, jotka paitsi ovat Amigassa parhaimmillaan, pelittävät vielä nykyäänkin. Musiikit ovat ensiluokkaisia, korvamatoluokkaa, ja kappaleet reagoivat tapahtumiin hyvin. Kilpailu kaveriporukan Partylandin pistemestaruudesta jatkuu edelleen… ja pelle vain nauroi
Toisia ritareita voi haastaa kaksintaisteluun, ja voittaja saa pölliä häviäjältä tavaraa. Alkuperäisraudalla toki kokemus on parhaimmillaan. Yhtenä pahimmista vastuksista on hirvittävä lohikäärme, jonka pelkkä kuono täyttää ison osan ruudusta. Kakkososa parantaa sinänsä mainiota ykköstä joka osa-alueella, ja Amiga-versio on pelin paras painos. Veri lentää iloisesti, kun viholliset silpoutuvat tai menettävät päänsä ritarin miekan edessä. ikka, rautainen pelattavuus ja mikä parasta, Chris Hülsbeckin mestarillinen ääniraita kertovat Amigan voimasta. Ylhäältä kuvattu steampunk-henkinen räiskintäpeli on haastava mutta reilu, ja pelattavuudessa ei ole valittamista. Synkkää lunastusta sen olla pitää. Tähän päivään mennessäkään sitä ei saa muille koneille, joskin lyhyt PC-demo löytyy. Kentissä on variaatiota perus tasoloikasta SHMUP-henkisiin lentelyihin, ja maisemat rullaavat erittäin sulavasti. eksimme ovat heikommat kuin 20 vuotta sitten. Usein kirjaimellisesti, sillä Moonstone on sarjakuvamaisen väkivaltainen. Aikoinaan tätä pelatessa oli hauska etsiä toinen toistaan hurjempia tapoja, miten pelihahmo voikaan menettää henkensä. rman mestariteoksena. Black Crypt toimii myös Amiga 600:lla hyvin. TÄÄ ON VIIMEINEN TAISTO Turrican II: The Final Fight Lähes jokainen Amigan omistaja on pelannut Turrican 2:ta jossain vaiheessa elämäänsä. Lämpimät suosittelut, mutta onnea fyysisen pakkauksen metsästykseen, jos haluaa selvitä alle satasella. Sankaria liikutellaan maailmankartalla, ja kun törmää vihollispesäkkeeseen, pääsee sivulta kuvattuun näkymään pistämään hirviöitä tai sotilaita poikki ja pinoon. Dungeon Masterin voittajaksi pelistä ei kuitenkaan ole.” Mutta mistäpä olisi tähän päivään mennessäkään. Black Crypt Turrican II Moonstone 13 179554_.indd 13 179554_.indd 13 12.12.2024 14.52.35 12.12.2024 14.52.35. Samalla ruudulla koetut moninpelit olivat monessa mielessä Amigan vahvuus, ja myös Moonstone on parhaimmillaan 2–4 pelaajan kera vuoropohjaisesti koettuna. Upea gra. Mitä ilmeisimmin myynti ei ollut kovin kummoista, sillä Amiga-skeneä vaivannut piratismi söi myös Turrican II:sta. Alien-henkiset viimeiset kentät ovat suorastaan karmivia ja pomovastukset isoja. Upea gra. Black Crypt Ruuturoolipelit eli Dungeon Masterin perilliset elivät Amiga-aikakaudella kukoistustaan. Löysin omani berliiniläisestä pienestä retropelikaupasta pari vuotta sitten, sehr gut! Tuija Lindén arvosteli tämän aikoinaan Pelitissä 90 pisteen arvoiseksi loppukommentein: ”Black Crypt on nautittavaa, joskin osittain turhauttavan vaikeata seikkailua hyvin tutusti toteutetussa ympäristössä. Chaos pyörii myös perus-Amigoilla hienosti, laajemman väripaletin AGA-versio on huonompi koska näyttää liian pirteältä. ikka, tylyn menevät musiikit ja samanaikainen kaksinpeli tekevät hirviöiden kurittamisesta hauskaa viihdettä vielä nykyäänkin. STEAMPUNK SOI Chaos Engine Bitmap Brothers oli yksi Amigan luottopelitaloja, jonka Speedball 2 taitaa olla studion tunnetuin peli, mutta minä pidin Chaos Engineä . Black Crypt on nimekkään Raven Softwaren (Heretic, Hexen, Quake 4, Jedi Outcast) ensimmäinen peli, ja se julkaistiin yksinoikeudella Amigalle vuonna 1992. Aikakaudelle harvinaisesti näppäimet voi määritellä valikosta itse, joten ilman numpadia taistelevat Amiga 600:n omistajatkin pääsevät mukaan koitokseen. Joskin viime kesänä piti kaverin kanssa todeta, että re. Turricanit on julkaistu kokoelmana uusille konsoleille, ja tuosta pakkauksesta löytyy myös Amiga-versio kakkosesta. Palkintona sen päihittämisestä saa tietysti sen aarteet. Jos pitäisi valita yksi pelisoundtrack yli muiden, olisi valintani hyvin todennäköisesti Turrican II. (No Grimrockit pääsevät ainakin tasapeliin._nn) VERTA METRIN KAARINA Moonstone: A Hard Days Knight Synkkä alkuintro virittää tunnelmaan: myrskyisenä yönä Stonehengen äärellä druidit kokoontuvat rituaaliin, jossa pyhitetään ritari etsimään mystistä Kuukiveä. Big box on tajuttoman harvinainen. Laaja luolastokomppaus on haastava ja mielenkiintoinen, enkä ole vielä päässyt sitä ihan läpi asti, mutta matka jatkuu aina aika-ajoin. Ei, tämä ei ole Spinal Tapia, vaan pohja yhdelle Amigan hauskimmista mättöpeleistä. Fanit ovat tehneet Turrican II:ta AGA-päivitetyn version, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi, mutta minusta siinä menetetään jotain tärkeää tunnelman osalta liiallisen muovisen ulkoasun vuoksi. Alkuperäisen big boxin metsästäminen on nykyään vaikeaa ja kallista, näköjään käypä hinta liikkuu 150 euron kieppeillä. Pelattavuus on sujuvaa, hyvänä innovaationa muun muassa automaattikartan roolia ajava Wizard Eye -loitsu. Pitääkö tässä turvautua huijauskoodeihin. MUSTA LUOLAMESTARI. Vuoden 2013 PC-porttaus on laiska versio tästä klassikosta, välttäkää. Kaupoissa voi ostaa parempia varusteita vihollisia niittaamalla saaduilla aarteilla, tai rahansa voi törsätä pubin noppapelissä
RALLIA LINNUN SILMIN Super Cars II Ylhäältä päin kuvattujen, arcademaisten ajopelien kuningas oli Super Cars II. BERZERKER ON PARHAUTTA Warhead Myönnän heti alkuun, Warhead ei ole minulle tuttu entuudestaan, vaan lisäsin sen mukaan NNirvin käs… suosituksesta. Williams loi ensimmäisen I-Warin yhdessä Michael Powellin kanssa, jatko-osassa ohjaajan paikan otti Powell. Simon the Sorcerer kertoo tarinan nuoresta velhosta, joka tempautuu taikamaailmaan ja joutuu pelastushommiin, sillä paha velho Sordid terrorisoi maita ja mantuja. Ympäristö tuhoutuu ainakin osittain, sillä etenkin ikkunoiden rikkominen ja niistä läpi ampuminen on toimiva taktiikka. ikalla toteutettu 3D-lentotaistelu oli näistä vaikuttavin, ja pyöri yllättävän hyvin ihan Amiga 500/600-raudalla. ikka oli aikansa huippuluokkaa, musiikit erinomaiset ja tarinaa edistettiin tehtävien välillä lentäjän päiväkirjamerkinnöillä, jotka kertoivat yleisesti sodan kulusta tai tunnelmista rintamalla. Pelissä on runsaasti näppäinkomentoja opeteltavaksi, ja aluksen ohjaus tapahtuu hiirellä, joka on ainakin alkuun erittäin kiikkerän oloista. Vaan nyt kun aloin pelata, ei tämä ole ollenkaan hassumpi ja olisi varmasti aikoinaan vienyt tämän Elite-fanin sydämen. Kokonaisuuden kruunaa jaetun ruudun moninpeli, tämäkin kannattaa kokea kaverin kanssa. NNirvin retroarvostelun vuodelta 2006 voi lukea Pelit.. Hauskaa, kun kyseessä on kuitenkin vasta telakointiharjoitus. HARRYN ESIKUVA Simon the Sorcerer Pelattuani 9-vuotiaana Maniac Mansionia C64:llä yhdeksi suosikkigenreistäni nousivat seikkailupelit. Vuonna 2045 muukalaiset Siriuksesta hyökkäävät Maahan ja aiheuttavat hirvittävää tuhoa. Isäni oli pelin suuri fani ja pelasi tätä minuakin enemmän. Sarjakuvamainen gra. Barry Leitchin säveltämä alkuruutumusiikki ja valikkobiisi ovat sellaisia klassikoita, ettei peliä aina tee mieli aloittaa, kun niiden kuuntelua ei malta lopettaa. Tässä Amiga-yksinoikeuspelissä liitytään länsiliittoutuneiden ilmavoimiin Ranskan rintamalla ja päästään kaksitasoisen hävittäjän puikkoihin. Warheadin tarina on se tavallinen sci. Warhead on yhden miehen, Glyn Williamsin tuotos vuodelta 1989. Kuten esi-isänsä Warhead, oli I-War kuuluisa newtonilaisesta fysiikanmallinnuksestaan, erotuksena arcade-henkisempiin X-Wingeihin, Wing Commandereihin ja FreeSpaceihin. Pulmat ovat pääosin loogisia ja vitsit toimivat, ainakin minulle. Toimintapisteiden järkevä hallinta on kaikki kaikessa, sillä kuten myöhemmin UFO:ssa, niiden jättäminen vihollisen vuorolle antaa mahdollisuuden ampua toisen 40V -PELIKATSAUS Warhead Wings Laser Squad 14 179554_.indd 14 179554_.indd 14 12.12.2024 14.52.48 12.12.2024 14.52.48. AGA-versio parantaa väripalettia mutta on muuten sama, CD32-painos lisää puheet. UFO:n peruspalikat olivat kaikki kasassa: pelaajat liikuttavat sotilaitaan vuorotellen, toimintapisteiden rajoissa. Ennen alieninvaasiota Gollop kehitti Laser Squadin kaikille aikakauden koneille, Amiga-versio ilmestyi 1989, ja kokeilemistani versioista pidän sitä parhaana audiovisuaalisesti. Ongelmia aiheuttaa myös kilometrien pituinen Berzerker, joka alkaa vainota pelaajaa. Tekijöiden ajatuksena oli alun perin tehdä Terry Pratchettin Discworld-universumiin sijoittuva lisenssipeli, mutta neuvotteluiden kariuduttua fokus siirrettiin oman maailman luomiseen. ikka, brittiläinen (ainakin joidenkin mielestä) hauska huumori ja suoraan LucasArtsilta pöllitty käyttöliittymä veivät mukanaan, ja ostin pelin heti kun näin sen kaupassa vuonna 1993. SIIVET SAAN Wings Cinemawaren pelit olivat tulleet tunnetuiksi elokuvamaisina kokemuksina, ja ensimmäisen maailmansodan lentäjän elämää kuvannut Wings on studion tuotoksista täydellisin. Myöhemmin hän palasi aiheen äärelle perustamansa Particle Systems -studion luoman kehutun avaruuslentely I-Warin myötä, joka julkaistiin vuonna 1997. Vektorigra. Vaikuttavaa, että useita aurinkokuntia käsittävä peli on yhdellä levykkeellä. Läpi päästäkseen piti tietenkin pysyä elossa koko ensimmäisen maailmansodan ajan. Pian oleelliset näppäinkomennot iskostuvat selkärankaan ja pelin rakenne alkaa avautua. Muistan vieläkin, kun eräänä iltana jo mentyäni nukkumaan isä herätti minut katsomaan pelin loppuruutua: suuri sota oli ohitse, lukuisat tehtävät takana, loppuanimaatiossa ihmiset hurrasivat yli lentäville hävittäjille Ranskan lipun liehuessa. Muita voi ampua ohjuksilla, tietä voi miinoittaa ja reunaa vasten rusikointi on myös toimiva taktiikka. Ja tarvitseeko mainitakaan, että jälleen kerran musiikit ovat järjettömän hyviä. Amigalle julkaistiin suurin osa aikakauden seikkailuista, joskin yleensä huonompina versioina, kuten Sierran pahamaineisen huonot käännökset. :stä. Vaikka peli julkaistiin myös muille alustoille, minulle Simon on aina läpikotaisin Amiga-peli. UFOA ODOTELLESSA Laser Squad Sanooko nimi Julian Gollop mitään. Cinemawaren tyyliin gra. Pitäisi, sillä hän on Pelit-foorumillakin maailman parhaaksi peliksi äänestetyn UFO: Enemy Unknownin luoja. Kisojen välillä autoa korjaillaan ja viritellään sekä täydennetään asevarastoa. Warhead on pahamaineisen vaikea, ja monet kertovat jääneensä jumiin jo ensimmäiseen tehtävään. Pääasiassa FOE-57:ää ohjataan autopilotin eri moodeilla, ja väärällä autopilottiasetuksella singahtaa helposti vahingossa aurinkokunnan toiselle puolelle! Kieltämättä monimutkainen ohjattavuus voi karkottaa etenkin nykypelaajia, ja lentomalli tuokin hieman mieleen Frontier: Elite II:n. Monkey Islandit tuli tahkottua moneen kertaan, ja kun ostamani brittiläisen Amiga-lehden kansilevyllä oli demo Adventure Softin tulevasta Simon the Sorcererista, olin nopeasti koukussa. Magnetic Fieldsin klassikossa on menoa ja meininkiä, sillä kilpailussa ovat likaiset temput sallittuja. Minunkin piti hioa sitä aika monta kertaa. Hauskana lisukkeena välillä pääsee vastaamaan erilaisiin kieli poskella kirjoitettuihin kysymyksiin, joista voi voittaa rahaa tai saada sakkoja. kehys. Ihmiskunta kuitenkin kasaa itsensä, ja pelaajan harteille jää tehtäväksi leipoa inhoja itikoita tuntosarviin ja palauttaa ne Siriuksen tuolle puolen. Muutaman tehtävän jälkeen tekee mieli jatkaa, onhan tämä poikkeuksellisen kunnianhimoinen tapaus. Ei Simon mikään mestariteos ole, mutta aikakaudelle ominainen pätevä ja hupaisa seikkailupeli, jonka klikkailee mielellään kertaalleen läpi. Tehtäviä on kolmea eri tyyppiä: kevytsimumainen 3D-lentely, jossa tiputetaan havainnointipalloja tai saksalaisten hävittäjiä, isometrisestä kuvakulmasta kuvattu saattueita vastaan suoritettu maahyökkäys ja harvinaisemmat pommitustehtävät
Onhan tämä kieltämättä vähän simppeli, mutta jotenkin itselleni täydellistä lohtupelattavaa. Vaikeutta riittää, mutta etenkin padiohjaimella kontrollit ovat onneksi napakat. Taisipa Lemmings olla ensimmäinen peli, jota koskaan pelasin upouudella Amiga 600:llani. Ero C64-peleihin oli heti valtaisa, ja etenkin musiikit jäivät ikiajoiksi mieleen pyörimään. Lemmingsistä löytyy myös jaetun ruudun kaksinpeli, joka toimii kahdella hiirellä. Siinä pitää paitsi hoitaa omat sopulit uloskäyntiin ja samalla häiritä kaveria. Omat soltut saavat kokemuksen myötä ylennyksiä kehittyen paremmiksi, ja pitkään mukana kulkeneen veteraanin kaatuminen ja korvaaminen märkäkorvalla on aina kova takaisku. Ostin myös jatko-osan heti sen julkaisussa, mutta se alkoi olla jo niin laaja, että jotain alkuperäisen viehätyksestä menetettiin. Menestyksen myötä peli käännettiin muuallekin konsoleita myöten, mutta Amiga-versio on alkuperäinen ja paras. Yksi Amigan parhaista on Team17:n Superfrog. Musiikit ovat jälleen kerran viimeisen päälle. HUUDA KUIN Banshee SHMUPeja Amigalla riittää, ja niistä Banshee nousee mieleen teknisesti edistyneenä tapauksena. ikka on hyvää, musiikit toimivia ja kuten esikuvassaan OutRunissa, ajon aikana soivan kappaleen saa valita itse. Lemmingsin idea on nerokas, perinteisen yksinkertainen oppia, mutta vaikea hallita. Tavoitteena on ohjata sopulit turvaan kohti uloskäyntiä. liikkuessa. ikka on todella kaunista ja musiikit, jälleen kerran ihan mielettömät. Gra. Jos pelaat vain yhtä Amiga-tasoloikkaa, pelaa Supersammakkoa. Sattuneesta syystä otsikon Jaguar XJ220 on suosikkiautoni moderneissakin ajopeleissä, kuten Forza Horizoneissa. Kaoottista ja hauskaa! Perintö elää yhä nettipelikulttuurissa, jossa jonossa kuolemaansa juoksevia pelaajia kutsutaan lemming trainiksi. Hölmöt elukat kun kävelevät vain eteenpäin, kunnes törmäävät esteeseen tai kulkevat kuolemaansa, joka on yleensä yllättävän väkivaltainen. Vain AGA-raudalle julkaistu vertikaalinen räiskintä on edelleen komeaa katsottavaa ja sujuvaa pelattavaa. Tarkoituksena on antaa lemmingeille tehtäviä kuten kaivaminen tai portaiden rakentaminen, sekä samalla hallita väkijoukkoja stoppareiden avulla. Ensimmäisenä se julkaistiin nimenomaan Amigalle, myöhemmin valtavan menestyksen myötä peli käännettiin kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle: laskin ainakin 26 eri porttausta. Cannon Fodderia voisi luonnehtia kevyt-RTS:ksi, joskaan omaa joukkoa ei voi täydentää tehtävien aikana eikä mitään rakenneta, vain tuhotaan. KISSAPETO Jaguar XJ220 Monet vannovat Lotus Esprit Turbo Challengen nimeen, mutta minä pidin aina Jaguar XJ220:sta parhaana takaapäin kuvattuna ”OutRun-kloonina”. Todellisuudessa Cannon Fodderin sanoma on nimeä myöten sodanvastainen, esimerkiksi alkuruudun vihreä kukkula alkaa täyttyä hautaristeillä omien kaatuessa, kontrastina tälle etualan alati kasvava jono innokkaita nuoria miehiä odottamassa värväystä rintamalle, tykinruoaksi. Gra. Maisemat rullaavat ja rento musiikki soi, samalla kun ohittelee kanssakilpailijoita harmaalla kissapedolla. Perusaseena toimii rynnäkkökivääri, mutta kentistä löytyy usein kranaatteja tai sinkoja, joilla voi murskata vihollisen rakennuksia. Nasevat äänet ja kontrollit tekevät pelaamisesta sulavaa ja hauskaa. Tätä tuli pelattua aikoinaan paljon jaetun ruudun kaksinpelinä. Kenttien aikaisen musiikin puute vähän kismittää, muuten ei ole paK aikkea Amiga-aiheista kuten eliarvosteluita, videoita, kuvia, vinkkejä voi lukea esimerkiksi Lemon Amiga -sivustolta: https://www.lemonamiga.com/ Jaguar XJ200 Banshee Cannon Fodder 15 179554_.indd 15 179554_.indd 15 12.12.2024 14.52.58 12.12.2024 14.52.58. Minä sain Lemmingsin Amiga 600:n mukana kylkiäispelinä, ja tuo alkuperäinen levyke löytyy kokoelmasta vieläkin. Harmi kyllä yhtenäistä kampanjaa ei ole, vaan tehtävät ovat irrallisia koitoksia. Jännittävää taktista taistelua voi pelata tietokonetta tai kaveria vastaan samalla koneella, arvaatte varmaan, kumpi on hauskempaa. JOUKON MUKANA Lemmings Puzzle-pelien kuningas on DMA Designin Lemmings vuodelta 1991. IT’S-A ME, Superfrog Välillä tuntui, että tusinasta Amiga-pelistä kolmetoista on tasoloikkia, mutta se oli ajan henki. Tarkkana saa olla hyvin maastoutuneiden vihollisten varalta, ja taktiikkaa joutuu hiomaan, esimerkiksi uidessa omat ovat haavoittuvia. Kenttien aikaisen musiikin puute vähän kismittää, muuten ei ole pahaa sanottavaa. Amigalla on loistavat musiikit sekä alkuruudussa että tehtävien aikana, ja niistä vastaa Matt Furniss. Kaikki porttaukset mukaan lukien myynti huitelee 15–20 miljoonassa kappaleessa. Gra. Jools ja Jops, never forget! Cannon Fodder on yksinkertaisuudessaan hieno tapaus, joka edelleen maistuu pieninä välipaloina. On siellä alla hyvä pelikin, jossa ohjataan hiirellä ryhmää sotilaita kartasta toiseen, tarkoituksena tietenkin hävittää kaikki viholliset. PELI JOKA ENNUSTI LIHAMYLLYN Cannon Fodder War, it’s never been so much fun! Monet muistavat Sensible Softwaren Cannon Fodderin (1993) pelkästä alkubiisistään, joka oli puhesampleineen kieltämättä hupaisa. Lemmings on yksi parhaiten arvosteltuja ja myyneitä Amiga-pelejä kautta aikojen. ikka on nättiä, ohjattavuus tiukkaa ja mikä parasta, nopeus on käytännössä Sonic the Hedgehogin luokkaa, samoin sulava ruudun vieritys
Koska Kutaragin suunnitelmissa oli alkaa valmistaa kokonaan tai osittain Nintendon konsoleita, Sony oli jo alkanut suunnitella CD-asemallista SNES-konsolia. ikka ja polygoneja pyörittävä pelikonsoli, jossa pelit jaeltaisiin CD-levyillä. Ken Kutaragi ei kuitenkaan luovuttanut. Konsoli tekijäänsä opettaa Vanhan sanonnan mukana konsoliraudasta saa enemmän irti kuin PC:stä, koska konekanta on kaikilla sama. Turhan etukenosta ajattelusta Gran Turismo 2 oli graa. Kutaragi esitteli prototyypin Sonyn johdolle ja paljasti ideansa Sonyn oman konsolin rakentamisesta. PlayStationin tekniikka oli kustannustehokasta. sesti edellä monia PlayStation-pelejä, varsinkin valaistusefekit olivat komeita. PlayStationin kahden megan muisti ja yhden megan gra. Sony pystyi tehostamaan konsolituotantoaan, karsimaan valmistuskustannuksia ja sitä myöten hintaa, mihin Sega ja Nintendo eivät missään vaiheessa pystyneet kunnolla vastaamaan. Sonylla oli yksi ainoa pelistudio, amerikkalainen Sony Imagesoft, jonka tunnetuin julkaisu lienee Dragon’s Lair Pohjois-Amerikan markkinoilla. ikkamuisti kuulostavat nykykorvaan mitättömiltä, mutta Sonyn suunnittelemilla tuotantomäärillä kolmasosa koko muistityypin tuotannosta käytettiin pelkästään PlayStationin valmistamiseen. Konsolin suunnittelijat joutuivat myös ennustamaan kehitystä, joka oli vasta käynnistymässä. Kun Nintendo 64 ilmestyi syksyllä 1996, konsoli oli osin suorituskykyisempi kuin PlayStation, mutta siinä vaiheessa PlayStation oli halvempi ja pelivalikoima laajempi kuin Nintendolla. Konsoli suunniteltiin ajatuksella, että mahdollisimman halvalla saataisiin mahdollisimman paljon. Koska kyse on osin yrityssalaisuuksista, julkisuudessa ei tarkkaan tiedetä, mitä neuvottelupöydissä todella tapahtui. Lisäksi CD-tason ääniä varten oli oma prosessorinsa, jonka suunnittelusta koko konsoliprojekti oli tavallaan alkanut. ikkaprosessori, jolla oli käytössään nopeaa videomuistia megan verran. Tuukka Grönholm Menestys on paras kosto. Väite on vain osatotuus. Joulukuussa 1994 PlayStation-konsoli julkaistiin Japanissa. Sonylla oli kuitenkin omaa elektroniikkatuotantoa. Ilmeisesti CD-levy-yhteyden takia PlayStation-projekti siirrettiin Sony Musicin alaisuuteen. Prosessorin tukena oli gra. Osa yritysjohdosta vastusti, mutta toimitusjohtaja Norio Ohgan tuki riitti siihen, että Kutaragin suunnitelma sai vihreää valoa. Keväällä 1994 peliteollisuudessa alkoivat kiertää huhut Sony PSX -konsoliprojektista, kun Sony esitteli konsoliaan pelinkehittäjille ja julkaisijoille. PC:llä yllettiin parempaan vasta 3D-korttien, tarkemmin Voodoon, ilmestyessä pari vuotta myöhemmin. Tarjous laitteistokumppanuudesta lähetettiin myös Segalle, mutta yhtiön johto ei ottanut asiaa edes käsittelyyn. Todennäköisesti kiista koski rahaa: Sony halusi CD-peleistä rojalteja, joita Nintendo ei ollut valmis maksamaan. Konsolirauta tuo mukanaan aina omat rajoituksensa ja kummallisuutensa. Samoin ohjelmointi oli riittävän helppoa. PlayStationin tekniikka oli riittävän yksinkertaista, että hinta pystyttiin pitämään alhaalla. Tekken 3 16 179334_.indd 16 179334_.indd 16 12.12.2024 17.02.47 12.12.2024 17.02.47. Historia toisti myöhemmin itseään, kun myöhempiä konsoleita pidettiin Sony-johtokunnassa liian hyvinä DVDja Blu-ray-soittimina. Sonyn tausta laitevalmistajana näkyi myös julkaisun jälkeen. KENPÄ TIETÄIS SEN PLAYSTATION 30 VUOTTA Ajoitus ja ajatus kohdillaan Kuten aina pelialan menestystarinoissa, PlayStation-julkaisussa osaamisen lisäksi myös ajoitus kunnossa. Vuotta myöhemmin konsoli julkaistiin myös Suomessa ja hinta oli 1 675 markkaa, mikä olisi nykyrahassa noin 463 euroa. Konsoli suunniteltiin samaan tapaan kuin modernit 3D-näytönohjaimet. Laite itsessään oli murrosvaiheelle tyypillisesti kokoelma suunnittelijoiden oikeaan osuneita arvioita ja ajasta jäljessä olevaa ajattelua. Sony oli suunnitellut Nintendo-konsoleihin muun muassa äänipiirin, mutta laitevalmistuspuolen johtaja Ken Kutaragi näki pelialassa mahdollisuuksia ja halusi laajentaa Sonyn osuutta alalle. Muistia koneessa oli kaksi megaa. N ykyään PlayStation on pelialan yksi suurimmista nimistä, mutta 90-luvun alussa Sony tunnettiin viihde-elektroniikkavalmistajana ja musiikkituotannoistaan. Konsolia pystyi käyttämään myös CD-soittimena, mitä Sonyn johto ennalta vastusti peläten sen vaikuttavan CD-soitinten myyntiin. Kone osui aikaan ennen kuin 3D-näytönohjaimet alkoivat kehittyä jättiloikilla ja laitteet vanhenivat parissa vuodessa. Ilmeisesti Sony pyrki vielä vuoden 1992 kevääseen asti Nintendon laitevalmistajaksi, kunnes neuvottelut lopetettiin. Tavoitteena oli 3D-gra. Ohgainen luotto CES-messuilla vuonna 1991 Sony julkisti yhteistyönsä SNES-konsolin valmistuksessa Nintendon kanssa. Seuraavan päivän Nintendo-tiedotustilaisuudessa asiasta ei puhuttu mitään, vaan Nintendo mainosti yhteistyötään CD-aseman kehityksestä yhdessä Philipsin kanssa. CD-asemallisesta SNES-konsolista ehdittiin tehdä 200 kappaleen prototyyppierä. Konsoli pystyi piirtämään 90 000 polygonia ruudulle, jos niihin haluttiin myös tekstuurit, valaistus ja varjostus. Resident Evilin 3D teki aikanaan vaikutuksen myös Nikoon vuoden 1995 ECTS-messuilla
Lisäksi CD mediana toimi Sonyn eduksi. Tekniikka on prosessorille liukulukuja kevyempi ja nopeampi, mutta likiarvojen takia 3D-gra. ikassa nykyään käytettyjä liukulukuja lainkaan. Esirenderöidyt gra. Niitä hallitsivat Japani ja Yhdysvallat, puhuttiin sitten pelimyynnistä tai -teosta. Peleissä niitä käytetään muun muassa partikkeliefekteissä, joissa kolmiulotteisuudelle ei ole todellista tarvetta. Toisaalta pelintekijät myös hyödynsivät puutetta, sillä vaatteissa virheen sai näyttämään kankaan laskokselta. ikat vaativat runsaasti tallennustilaa, sillä ne ovat videokuvaa gra. 3D-maailmassa kuvakulma voi muuttua ja takimmaiset kohteet siirtyä lähimmä kameraa. Vaikka alkuperäinen PlayStation-padi jouduttiin korvaamaan, DualShock oli käytännössä Sonyn padien muottina PS5-konsolin ilmestymiseen asti. Tosin samaan aikaan purkeissa kinattiin vakavissaan siitä, voiko ihmissilmä erottaa yli 24 FPS:n ruudunpäivitysnopeuksia. ikasta, joka on ajettu konsolia tehokkaammalla gra. Syynä oli raha, sillä liukulukuja varten konsolissa olisi pitänyt olla erillinen prosessori. Z-bufferilla määritellään, mitkä esineet jäävät piiloon kamerasta katsoen. Silent Hillin sumuefekti hyödyntää PlayStationin läpinäkyvyysrutiineja. 17 179334_.indd 17 179334_.indd 17 12.12.2024 16.19.09 12.12.2024 16.19.09. PlayStation-pelien rojaltit olivat huomattavasti pienempiä kuin Segalla ja Nintendolla. Salamapartio Z-akseli PlayStationissa ei ollut suoraa tukea Z-bufferille, joka on nykyään ensimmäinen vaihe kun 3D-gra. Sonyn shokki Alkuperäinen PlayStation Controller oli 2D-ajan peleihin suunniteltu ohjain, jossa oli vain neljä digitaalista suuntanäppäintä. Kameraa varten tarvittiin Nintendo 64 -padin tyylinen tattiohjain. Esirenderöinnillä Resident Evilin saatiin PlayStationin piirtämät hahmot kipittämään näyttävän taustan päällä, mikä sai PlayStationin suorituskyvyn näyttämään kovemmalta kuin se oli. Välillä virhe näkyy tekstuureissa, jolloin esimerkiksi tiilimuuri mutkittelee suoran linjan sijaan. Sony julkaisi kahden tatin Dual Analog Controllerin keväällä 1997. Toinen selkeä puute oli modernin tekstuuriskaalauksen puuttuminen. Useimmiten pelit tehtiin peli. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että niitä käytettäisiin kameran ohjaamiseen, mikä ei käytännössä toiminut. Padin suunnitellut Teiyu Goto on sanonut, että esikuvana toimi Nintendo-pädi. Ohjelmointidokumenteissa neuvottiin käyttämään kameraa lähellä enemmän ja pienempiä polygoneja kuin kauempana, mikä pienensi virheiden näkyvyyttä. PlayStation-ajan yleisin genre oli hahmon selän takaa kuvattu 3D-seikkailu Tomb Raider -hengessä ja konsolin alkukauden peleissä kamera oli usein kiinteä. Sony käänsi ongelman vahvuudeksi, sillä . Kaupalliset pelimoottorit ja kehitystyökalut olivat vasta kehittymässä. Nintendon pelimoduulin kuluttajahinnan oli oltava vähintään 30 dollaria, jotta edes moduulin valmistuskulut saataisiin takaisin. kertoo muun muassa se, että PlayStation ei suoraan tukenut spritejä. Sonylla niiden ajateltiin olevan 80-luvun tekniikkaa, mutta todellisuudessa jopa moderni Unreal Engine 5 tukee spritejä. Pelinkehitys kehittyy PlayStationin ilmestymisen aikaan pelimarkkinat olivat hyvin erilaiset kuin nykyään. Pelintekijät ohittivat ongelman yksinkertaisesti tekemällä tekstuureista useamman version eri etäisyyksille, mitkä ladattiin suoraan tekstuurivälimuistiin CD:ltä. PlayStation-peleissä vilahtavat mustat viivat ovat merkki pyöristysvirheiden T-risteysbugeista. CD-levy ja konsolin videotoisto salli yhden kikan, jota ei pystytty toistamaan samassa mitassa pelimoduuleilla kilpailijoilla. ikoissa syntyy myös pyöristysvirheitä. Toiveena oli, että samantapainen ohjain vähentäisi kynnystä siirtyä SNESistä PlayStationiin. Tony Hawkin menestys aloitti extreme-pelien tulvan PlayStationilla. PlayStationille ei tehty toki suoraa kopiota, sillä kehitystyön aikana padin muotoilussa panostettiin ergonomiaan ja lisättiin hartianapit. Sega Saturnista sai parhaat tehot irti vain vanhakantaisesti konekielellä koodaamalla, mikä sekin vaati japanintaitoa, sillä Segan dokumentaatio oli Sonyyn verrattuna puutteellista. PlayStation tuki suoraan modernin C:n lisäksi myös MIPS-konekieltä. Sonyn suurin ongelma oli, että sillä ei ollut PlayStationin suunnitteluvaiheessa omaa pelituotantoa lainkaan. Polygonien kärjet eivät kohtaakaan vaan menevät vähän limittäin tai vierekkäisten polygonien väliin jää rako. 90-luvulla konsoleiden pelinkehitystyökalut olivat kalliita erikoisvalmisteisia konsoleita, mutta Sony teki kehitystyötä varten halvan PC-piirilevyn, jonka pystyi asentamaan tietokoneeseen kuin 3D-kortin. rman oman pelimoottorin päälle käytännössä käsityönä ja usein edellisen projektin pohjalta. PlayStation ei myöskään osannut pinnoittaa polygoneja kolmiulotteisesti vaan kaksiulotteinen tekstuuri venytettiin kolmiulotteiselle pinnalle. xed point -matematiikkaa, jossa luvut laskettiin vain määrättyyn desimaaliin ja kokonaislukuun asti. Varsinkin C-kielen tuki oli erinomainen valinta, koska siihen valtaosa 90-luvun ohjelmoijista oli koulutettu. Ensimmäinen tattiohjausta vaatinut peli oli Sonyn oma Ape Escape. Sony tiesi ongel… ominaisuuden. ikkaa optimoidaan. PlayStation käytti 80-luvun pelikoneiden malliin . Star Wars Masters of Teräs käsi ja Tommi Mäkinen Rallyssa Suomi näkyi PlayStationilla, torile. Iso-Britannia oli Euroopassa edelleen pelimaailman suurvalta. ikkatyöasemalla. rma sai koko pelimaailman tuekseen yksinkertaisella kikalla. Nykysilmin on vaikea ymmärtää Wipeoutin vaikuttavuutta. Ratkaisun takia 2D-pelit näyttävät usein paremmilta Saturnilla kuin PlayStationilla. Spyro nousi koko konsolin epäviralliseksi maskotiksi. Aika pian huomattiin, että 3D-lisäsi tarpeen ohjata hahmon lisäksi myös kameraa. Pelintekijät kehittivät ohjelmallisesti omia buffereitaan, mutta ratkaisun tasot vaihtelivat . rman mukaan. Patenttisyistä värinää ei uskallettu vielä Euroopassa ja Yhdysvalloissa käyttää, kunnes saman vuoden joulumarkkinoille ilmestyi viimein nykyisen kaltainen DualShock. PlayStation ei tue 3D-gra. Spriteillä sama asia voitiin hoitaa yksinkertaisella taululla, jossa pienemmän arvon spritet peittivät aina suurempinumeroiset kohteet. Useimmiten tyydyttiin laskemaan näkyvyys polygonin tarkkuudella, minkä takia Tomb Raiderissa Laran jalka vilkkuu riippusillan lankkujen läpi esiin
Tony Hawk oli skeittimaailman suurin nimi, tulot riittivät mukavaan elämään, eikä rahasta tarvinnut murehtia. Gran Turismo hyödynsi heijastusefekteissä tekstuurien liikuttelua, millä tehtiin peltien heijastukset. Activisionin Tony Hawk Pro Skater -sarja oli Final Fantasy -sarjan tavoin täydellisesti ajassa kiinni. Syntyi simcadegenre, jossa ajettavuus on riittävän realistista ollakseen mielenkiintoista, mutta riittävän simppeliä vedotakseen myös massoihin. Ken Kutaragi ampui idean alas esittämällä laskelmat koteloinnin kustannuksista. Namcon Tekken 3 nousi yhdeksi myydyimmistä PlayStation-peleistä, ja se on itse asiassa ainoa Tekken, jossa olin oikeasti hyvä. Se osui täydellisesti trendiin, kun Suomessakin oli kasvamassa ensimmäinen animen kasvattama sukupolvi ja Japani oli suorastaan muotia. Crash Bandicootien jälkeen Sony osti itsenäisen tiimin itselleen. Esikuvana elokuvat PlayStationin videotoistokykyjä hyödynsivät parhaiten Resident Evilit, jotka turvautuivat esirenderöityihin taustoihin ja välianimaatioihin. Front Mission 3 -mecharymistely valloitti arvostelijat, mutta ei pelimyyntilistoja. Square-haastatteluissa syyksi mainitaan seiskan tuotantovaikeudet Nintendo-version kanssa. Metal Gear Solid -pelin avauskohtaus oli aikanaan elokuvamaisuudessaan hieno, kun alkutekstien pyöriessä Solid Snake sukeltaa kohti tehtävän alkua. Namcon motiivina oli aivan puhtaasti raha, sillä Sony antoi pelintekijöille reilumman siivun pelimyynnistä kuin Sega ja Nintendo. Parasite Eve 2 ei yltänyt ykkösosan tasolle. Wipeout myös kertoo musiikkija peliteollisuuden voimasuhteiden kääntymisestä. Wipeout-ajopeli valjastettiin katu-uskottavuuteen tähtäävän markkinoinnin tueksi, sillä PlayStationia mainostettiin teknisesti ylivertaisena aikuisten konsolina. Aina puheen hiljentyessä tilassa kaikui Mitsurugin Ryeeeeeij!-huuto. Fantasiaa vai totta. Tasoloikkien lisäksi hahmo seikkaili saman ruudun moninpeleissä Crash Team Racingissa -ajopelissä ja Crash Bash -minipelikokoelmassa. Final Fantasy -menestys rohkaisi julkaisemaan muitakin japanilaisia sarjoja länsimaissa. Tarina Final Fantasy -sarjan siirtymisestä Nintendolta Sonylle riippuu, kenen kertomusta uskoo. Oma talli Sonyn omasta pelituotannosta yksi tärkeimmistä on Gran Turismo, joka käytännössä loi ajopeligenren uudelleen. Erotus valui julkaisijan taskuun. Tenchu 2:n lattialaudat voivat vääntyillä, joko tarkoituksella tai PlayStationin tekstuurirutiinin takia. Ensimmäinen hankinta oli brittiläinen Psygnosis, joka demoskenetaustaisena haluttiin esittelemään konsolin suorituskykyä. Wipeout-hengessä peli yhdisti skeittivideoiden musiikkiraidat peliin. Crash Bandicootille antoi sivustatukea Insomniac Gamesin Spyro the Dragon. sella tyylillä. Final Fantasy VII löi japanilaiset roolipelit läpi länsimaissa. Tiimi aloitti Crash Bandicooteilla, jatkoi PS2:lla Jak and Daxtereilla, PS3:lla Unchartedilla ja PS4-kaudella Last of Usilla, joka on yksi parhaita Sony-peleistä koskaan. Vihollisen vihollinen on ystävä Sony teki myös aktiivisesti töitä saadakseen peli. 3D-peli oli komea, pyöri rojaltisopimuksen. rmojen tuen konsolinsa taakse. Polyphony Digitalin lisäksi toinen koko PlayStationin historian ajan toiminut tiimi on Naughty Dog. Käytännössä modernit ajopelit noudattavat edelleen Gran Turismon roolipelimäistä kaavaa, jossa kerätään autokatrasta talliin ja kehitetään niitä paremmiksi virittämällä. Yksi ensimmäisistä yhteistyökumppaneista oli Namco, joka oli siirtämässä painopistettä hiipuvilta kolikkopelimarkkinoilta kotikonsoleille. Peli myös Megaman X5:ssä käytetiin spritejen sijaan polygoneja kaiken piirtämiseen. Sony myös osti peliyhtiöitä talliinsa. Todellisuudessa tekninen ylivertaisuus riippui määritelmästä ja pelivalikoima selkeästi suunnattiin teineille. Sonyn tornihuhun mukaan Sony Musicin tuottajat saivat houkuteltua Squaren pomot puolelleen viileydellään, viskillä ja klubikeikoilla. SoulCaliburia hakattiin joskus tuntitolkulla Pelit/Peliasema-lehtien yhteisillä pikkujouluilla. Valtaosa pelaavasta yleisöstä oli 90-luvulla vielä alle 18-vuotiaita. ke sukeltaa kohti tehtävän alkua. PlayStationin pelivalikoimassa oli useita erinomaisia kauhupelejä, mitä pidettiin aikuismaisena, mutta teineillehän lajityyppi on aina suunnattu. Final Fantasy IX:ssä näki, että pelintekijät oppivat yhä paremmiksi käyttämään PlayStationin tehoja, sillä gra. Namco teki Ridge Racer -ajopelin konsolijulkaisuun ja peliä varten myös analogisen NegCon-ohjaimen. Tasoloikkakaksikko Crash Bandicoot ja Spyro nousivat PlayStationin epäviralliseksi maskotiksi. Kun Final Fantasy VII ilmestyi kolmella CD:llä PlayStationille, myyntihinta oli 6 800 jeniä eli 40 euroa. simmäisen kerran. Pelimoduuleille Final Fantasy VII:n mahduttaminen ei ollut teknisesti mahdotonta, mutta useamman kasetin peli olisi pakottanut nostamaan myyntihinnan yli 10 000 jeniin (noin 60 euroa nykyrahassa), mikä oli aikanaan ostajien kipuraja. PLAYSTATION 30 VUOTTA CD-levyillä samaan päästiin 9 dollarilla. Soundtrackin kokoamisessa oli suoraa hyötyä Sonyn musiikkiosastosta, jonka suhteilla ääniraidalle saatiin valtavirtatähtiä. Tiimi oli ihastunut ideaansa välivideoista eikä ollut valmis luopuman ajatuksesta. Kauhupelit vetivät muutenkin konsolilla, sillä Squaren Parasite Eve keräsi miljoonamyynnin ja kehuja, vaikka sarja katosi historian hämäriin. Wipeoutin aikaan musiikeista maksettiin lisenssejä levy-yhtiöille. 3D-peli oli komea, pyöri sulavan vikkelästi ja aluksen läpinäkyvänä hehkuva suojakenttäefekti oli hieno. Muistan edelleen, kun näin ajopelin ensimmäisen kerran. Kovin hitti oli kuitenkin Tekken-mätkintäpelisarja, jossa kolikkopelien näyttävyys siirtyi kotiin. Euroopan julkaisupeli Wipeout oli välitön hitti. Hawk päätti ottaa riskin, kieltäytyi ja teki pelimyyntiin sidotun rojaltisopimuksen. Todellisuudessa myös kolikkopeli-Tekken pyöri PlayStation-pohjaisen kolikkopeliraudan päällä. Taustalla jyskyttivät Chemical Brothersin ja The Prodigyn biisit kuin radiosta ikään. Vaihe ei missään vaiheessa varsinaisesti päättynyt vaan laajentui koskemaan myös Aasiaa laajemminkin keittiöstä viihteeseen. PlayStationilla pelimyynJoskus on vaikea sanoa, onko kysymys tarkoituksesta vai vahingosta. Alkuperäinen on yksi halutuimmista keräilypeleistä PlayStation-kirjastossa. Aivan PlayStationin suunnitteluvaiheen alussa Sonyn johto jopa halusi, että PlayStationin CD-levyt koteloitaisiin moduulien sisään, että lapset eivät rikkoisi niitä. Peli myös Suikoden 2 -roolipeli nousi maineeseen vasta PlayStation-emulaattoreissa. ikka leikitteli 2D-aikojen graa. Konamin Silent Hill -kauhupeli taas käytti sumussa PlayStationin läpinäkyvyysefektiä jopa koomisissa määrin, sillä kaupunkia peittävä sumu ylsi jopa sisätiloihin. PlayStationilla pelimyynti huiteli 10 miljoonassa kappaleessa ja tähän mennessä Tony Hawk -pelit ovat tuottaneet 1,4 miljardia dollaria, mikä teki myös Tony Hawkista monimiljonääriin. 18 179334_.indd 18 179334_.indd 18 12.12.2024 17.03.42 12.12.2024 17.03.42. Rullalauta oli tuonut siihen asti vain satojatuhansia. Lisäksi CD-levyjen painaminen oli ketterämpää, sillä moduuleita valmistettiin vain muutamassa tehtaassa Taiwanissa ja Hongkongissa 100 000 kappaleen minimierissä. Temppua ei juuri nähty muissa PlayStation-peleissä. Nykyään muusikot maksavat EA:lle, jos haluavat kappaleensa FIFA-peliin. Sonyn oma kehitystiimi myös osoitti hallitsevansa koneen erinomaisesti. Activision tarjosi Hawkille 500 000 dollarin kertapalkkiota nimen käytöstä skeittipelissään. Crash Bandicoot -hahmosta oli moneksi
PlayStation aikakauden tärkein merkitys on siinä, että konsolin suosio takasi itsenäisille pelinkehittäjille varman toimeentulon. Nykyään liikevaihdoltaan Sonyn osastoista suurin on peliosasto, vaikka alun perin osa Sonyn johtoportaasta piti konsoliprojektia tarpeettomana riskinä. PS5-konsolista julkaistiin PlayStationin 30 vuoden taipaleen kunniaksi charmantisti harmaantunut erikoisversio. Alkuperäinen on yksi halutuimmista keräilypeleistä PlayStation-kirjastossa. Syphon Filter keräsi arvosteluissa kehuja, mutta myynti jäi alle pariin miljoonaan. Kannattava riski PlayStationin julkaisu oli peliteollisuudelle yhtä merkittävä tapahtuma kuin Atari 2600:n ilmestyminen 70-luvun lopussa. Suikoden 2 -roolipeli nousi maineeseen vasta PlayStation-emulaattoreissa. Myydyimmät PlayStation-pelit rikkoivat 10 miljoonan kappaleen rajan, kun 90-luvun alussa pelit tehtiin ajatuksella, että 300 000 kappaleen myynti olisi jo jättimenestys. PlayStation sai joka vuosi uuden versio Lara Croftin seikkailuista, mutta Eidos käytännössä kyllästi markkinat ja pelit myivät vuosi vuodelta vähemmän. Peleistä tuli osa massamarkkinoita ja populaarikulttuuria. eldin mahdollisuuksista. EA:n Medal of Honor oli ensimmäisiä räiskintäpelejä, joissa vihollisilla oli selvät osumapisteet. Nykyään FPS-pelit ovat yksi suosituimmista genreistä, mutta PlayStationilla niiden aika oli vasta alussa. Peli käytännössä käynnisti toisen maailmansodan räiskintöjen kukoistuskauden vuosituhannen vaihteesta lähtien ja sai aikanaan EA:n kiinnostumaan myös Battle. Core Designin Tomb Raider -pelit olivat aikansa Call of Dutyja. 19 179334_.indd 19 179334_.indd 19 12.12.2024 16.19.42 12.12.2024 16.19.42. Saturn-konsoleita myytiin 9,26 miljoonaa kappaletta, Nintendo 64 -konsolia 32,93 miljoonaa kappaletta, mutta PlayStation nousi aikanaan myydyimmäksi kotikonsoliksi 102,49 miljoonan kappaleen myynnillään. MediEvilin Sir Daniel Fortesque on yksi sankareista, joka jäi PlayStation-aikaan. Koneelle ilmestyi noin 4 000 peliä, joita myytiin yhteensä 962 miljoonaa kappaletta. PlayStation loi pelimarkkinat, joilla itsenäinen pelitiimi saattoi pärjätä muutenkin kuin suoraan konsolivalmistajan alaisuudessa. leikittelee neljännellä seinällä Psycho Mantisin kommentoidessa pelissä muistikortin sisältöä. Syphon Filter ennakoi FPS-pelien nousua. Nintendon ja Segan olisi kannattanut ottaa Sony pelkäksi laitetoimittajaksi
Lyhykäisyydessään kyse on ajatusleikistä, jossa jatkuvasti täynnä oleva ääretön hotelli pystyy ottamaan vastaan äärettömästi uusia vieraita. N oin puolentoista vuoden työ palkittiin lokakuun lopussa, kun Hyperdrive Inn julkaistiin. Samalla Hilbert tarjosi mahdollisuuden keksiä pyörän uudelleen. Prosessin aikana opin valtavasti sellaisia asioita, joista olisi totta vie ollut hyötyä jo muutama vuosi sitten. Satunnaissisällön varassa pyörivä kävelysimulaattori oli ideana hyvä, mutta pelkän tarinan seuraaminen kävi äkkiä aika tylsäksi. Olin pitkään jumissa kävelysimulaattoriajatukPELIT PELIOHJELMOI Sirkus on eräs suosikkikentistäni. Juho Kuorikoski PELIT PELIOHJELMOI Jokaisella pelidevaajalla on oma unelmaprojektinsa, jonka toteuttamisesta he haaveilevat. Yllätystä lisäsi, että olin tyystin unohtanut hakeneeni apurahaa. Apua rahasta Sain viime vuoden maaliskuussa yllättäen sähköpostiini tiedon, että Suomen Kulttuurirahasto oli päättänyt tukea Hyperdrive Innin kehitystyötä vuoden mittaisella työskentelyapurahalla. 20 179288_.indd 20 179288_.indd 20 12.12.2024 15.00.19 12.12.2024 15.00.19. Ajatus äärettömään hotelliin sijoittuvasta pelistä on pyörinyt päässäni jo useita vuosia, kun satuin Twitterissä törmäämään Hilbertin äärettömän hotellin paradoksiin. Mutta pääSEIKKAILUPELIN RUUMIINAVAUS HYPERDRIVE INN tin miettiä asiaa uudesta suunnasta, sillä pelimekaniikan syventäminen tarjosi uuden suunnan ohella myös haastetta pelisuunnitteluun, ja samalla se pakotti opettelemaan uusia teknisiä temppuja. ikkana, mikä oleellisesti helpotti työsarkaani, sillä alun perin Hyperdriven piti olla matalan tarkkuuden 3D-peli herra Kivivyöryn tapaan. Säveltäjä Juhana Lehtiniemen musiikkiraita istuu pelin kummalliseen tunnelmaan hienosti, ja näin jälkikäteen on helppo nähdä, että koko tiimi oli harvinaisen hyvin samalla sivulla sen suhteen, mitä olimme tekemässä. Kapinan seurauksena täällä on moni asia vinksallaan. Minun kohdallani haave toteutui. ikan tekemisestä nopeaa, ja samalla peliin saatiin varsin uniikki ilme. Tyylin ja teeman puolesta Hyperdrive Inn purjehti lähdöstä maaliin kuin itsekseen. Kangastilkkuajatuksesta olen kiitellyt itseäni moneen otteeseen, sillä valmiiden tekstuureiden kanssa toimiminen teki gra. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa pystyin käyttämään seikkailupeliini kokonaisen vuoden normaalien konttorityöaikojen puitteissa, mikä oli aivan ennenkuulumatonta. Aloin pohtia, että tällainen ympäristö olisi täydellinen seikkailupelille. Pääsin tekemään oman unelmapelini, eikä matkan varrella tarvinnut tehdä ensimmäistäkään kompromissia. Kävelystä klikkailuun Samaa ei voi sanoa pelimekaniikasta. Local News with Cliff Rockslide -uutispeli oli vielä aika puhtaasti tarinan varaan rakennettu walking simulator, jollaiseksi myös Hyperdrive Inn oli tarkoitus laatia. Projekti on heittämällä monimutkaisin koskaan tekemäni luomus. Jättimäistä pyykkitupaa hallinnoiva robotti johtaa joukkojaan rohkeasti edestä. Henri Tervapuron laatimat maisemat ja Kriina Rytkösen hahmopotretit loivat Hyperdrive Innistä niin komean kokonaisuuden, etten olisi vielä vuosi sitten uskonut valmiin pelin näyttävän näin hyvältä. Kokeilin lähtöasetelmaa vuoden 2020 pelissäni Good Mourning. Samoihin aikoihin keksin käyttää skannattuja kangastilkkuja pelin gra. Vaikka alku ja loppu olisivat samat, kaikki niiden välillä voisi olla mitä vain. Sen sijaan, että seikkailu olisi jokaisella kerralla samanlainen, ääretön hotelli tarjoaisi lukuisia erilaisia huoneita, jotka vääntäisivät tarinaa omiin suuntiinsa
Äärettömän hotellin Megavisassa on melko kovat panokset. Tallennussysteemin testaaminen oli sekin melkoinen savotta. Yhden napin käyttöliittymä sai toisen painikkeen kaverikseen, kun inventaarion toimintalogiikka muuttui automaatista manuaaliksi. Tästä on annettava julkinen, iso kiitos testaajille, joista erityisesti Pelit-lehden oma Antti Ilomäki teki ihan valtavan duunin kolatessaan peliä läpi. Hiiriohjatuista naksuseikkailuista poiketen Hyperdrive on kuin kotonaan peliohjaimella, ja tämä on oikein hyvää sohvapelattavaa Steam Deckin ruudulla. Hyperdrive Inn on noin 10–15 tunnin mittainen peli riippuen hieman kenttäkombinaatioista, mutta Antti paukutti pelikelloon yli 40 tuntia. 21 179288_.indd 21 179288_.indd 21 12.12.2024 15.01.00 12.12.2024 15.01.00. Vaikka mukana oli jo alusta lähtien seikkailupelielementtejä, pulmat olivat huomattavasti yksinkertaisempia, ja esimerkiksi inventaarion käyttäminen oli täysin automaattista. Tee-se-kaikki-itse Vaikka kaikki sujui auvoisasti teknisestä näkökulmasta, samaa ei voi sanoa kaupallisesta puolesta. Ehdin parin kuukauden ajan tuudittautua siihen ajatukseen, että markkinointia hoitaisi joku muu, kunnes lopulta kaikki taas putosi takaisin omaan syliini. Käytin kuukausia julkaisijan metsästämiseen. Syvensin myös pulmia, lisäilin minipelejä ja karsin tekstiä. Testaaminen on puuduttavaa, koska ideana on pyrkiä rikkomaan omaa luomusta kaikista mahdollisista suunnista. Sitä kuvittelisi, että Unityn kaltainen pelimoottori tarjoaisi tallennuksen osana työkaluja, mutta näin ei suinkaan ole. Alkuvuodesta aloin miettiä, että millaista peliä itse haluaisin pelata. Alun perin ideana oli tallentaa peli automaattisesti jokaisen kentän alussa, mutta ratkaisu sitoi turhan paljon pelaajien käsiä, koska osa kentistä on varsin pitkiä – etenkin käyttöliittymäjumpan jälkeen. Olen kontaktoinut pelin tiimoilta kirjaimellisesti satoja julkaisijoita. Koska kenttiä on kymmenittäin, tähän työvaiheeseen kului ihan älyttömästi aikaa. Jos lähestulkoon nimetön pikkupulju haluaa voitoista itselleen 80 prosenttia ja vielä pelin immateriaalioikeudet päälle tarjoamatta senttiäkään ennakkoa, kannattaa äänestää jaloillaan. Erilaisia valmiita ratkaisuja on toki pilvin pimein, mutta päätin käyttää Adventure Creatorin sisältämää tallennuspalikkaa, koska koko peli on muutenkin tehty kyseisellä lisäosalla. Halusin mukaan vapaan tallennuksen, mutta tämä osoittautui yhdeksi projektin työläimmistä vaiheista. Olen huudellut pelistä erilaisilla somealustoilla koko projektin ajan, mutta näkyvyyden saaminen ilman julkaisijaa on pirun vaikeaa. Jo pelkästään tämä muutos toi paljon syvyyttä, sillä pelaajan tuli nyt itse päätellä, mitä esinettä käytettäisiin missäkin tilanteessa. Oikeastaan vasta tässä työvaiheessa Hyperdrive Inn alkoi ottaa lopullista muotoaan. Koska olen seikkailupelien suurkuluttaja, vastaus oli varsin selkeä. LucasArts-fanina viittauksia seikkailupelilegendoihin löytyy aika tavalla. Tästä alkoi varsin mittava testausrupeama, sillä Hyperdriveä on koepelattu ja -peluutettu ihan valtavat määrät. Testaaminen ja hienosäätö onneksi palkittiin. Eräs espanjalainen taho kiinnostui niin paljon, että nimet saatiin papereihin, mutta syystä tai toisesta he päättivät paria kuukautta myöhemmin vetäytyä projektista. Local News with Cliff Rockslide opetti, että bugien korjaaminen on paljon mukavampaa, kun peliä ei ole vielä julkaistu. päivä julkaistiin, olen päivittänyt sen kahdesti. Lopulta julkaisin pelin itse. Muutamien kosmeettisten bugien lisäksi eräästä kentästä löytyi yksi varsin harvinainen tilanne, jossa peli oli mahdollista saada lukkoon. Onneksi siihen oli varattu reilusti aikaa, sillä kaikenlaista korjattavaa löytyi yllättävän paljon vielä viidennenkin testausrundin jälkeen. Alan raadollisuus käy tällaisessa ratkaisussa karusti ilmi, sillä omin voimin erottautuminen on todella hankalaa. Tallentamisessa ja lataamisessa avainasemassa on oikeiden asioiden kytkeminen päälle ja pois. Olen tehnyt Hyperdriven alusta lähtien konsolit mielessä, joten toivottavasti tuosta suunnasta löytyisi kaupallista menestystä. Ehdot kuitenkin olivat niin päättömiä, ettei yhteistyössä ollut mitään järkeä. Valopilkkuna toimivat konsoliporttaukset, jotka pitäisi ilmestyä ensi vuoden puolella. sen kanssa. Sen jälkeen peli lopulta lokakuun 30. Mukana on myös Spede. Muutaman kymmenen kanssa sähköposteja on vaihdettu enemmän kuin kahden viestin verran, kourallinen tarjosi sopimusta. Testing, testing, one, two three Peli oli sisältönsä puolesta paketissa hieman aprillipäivän jälkeen. Parin viikon synkistelyn jälkeen projekti palasi takaisin uomiinsa ja aloitin julkaisijanmetsästyksen uudelleen. Adventure Creator tekee suurimman osan työstä automaattisesti, mutta koko peli on silti käytävä läpi niin, että tallennetaan ja sen jälkeen ladataan. Jos kaikki on kunnossa, jatketaan pelaamista. Pettymys oli valtava. Muutaman kuukauden pohdinnan jälkeen päätin räjäyttää keskeiset pelimekaniikkapalikat matalaksi ja rakentaa ne uudelleen. Jos jotain sellaista näkyy mitä ei pitäisi näkyä, tämä korjataan, testataan ja jatketaan. Pelejä julkaistaan niin älyttömiä määriä, että massan läpi puskeminen ilman uskomatonta munkkia tai markkinointiosaamista tarjoavaa julkaisijaa on käytännön mahdottomuus
ikka toimii hienosti ja antaa pelille kokonaan omanlaisensa visuaalisen tyylin. En ole juuri pohtinut sitä, miten asiat kannattaisi tehdä järkevästi, kunhan ne ovat vain toimineet. Aikaisemmissa peleissäni kokonaisuus on alkanut hahmottua jonkin yksittäisen asian ympärille. Local News with Cliff Rockslide on tästä ajatusmallista ääriesimerkki, sillä sen keskeinen kuvausmekaniikka olisi tarvinnut paljon lisää läskiä ympärilleen ja peliä olisi pitänyt testata paljon, paljon huolellisemmin ennen julkaisua. Kaupallinen menestys on tässä yhtälössä sivuseikka. Taitoni niin ohjelmoinnissa, pelisuunnittelussa, optimoinnissa ja 2D-gra. Apurahan ansiosta sain maksettua itselleni palkkaa, joten kustannuksien kattamiseksi ei tarvitse laskeskella pelkästään myyntimääriä. Vaikka myyntimäärät ovat mitä ovat, olen silti ihan älyttömän ylpeä lopputuloksesta. Kangastilkuista tehty gra. Ja löytyypä hotellista myös innokkaita Pelit-lehden lukijoita! Kuunnelkaa kapteenia. En halua enää toista kertaa käyttää yleisöä testaajina. Seuraava tuotos ei tosin ole seikkailupeli, mutta pitkän, laajan ja monimutkaisen tarinallisen projektin jälkeen tämä ei haittaa vähääkään. Hyperdrive Innin kohdalla voin ensimmäistä kertaa sanoa, että tiedän, mitä olen tekemässä. Peliin ei jäänyt ensimmäistäkään isoa bugia julkaisun jälkeen, mitä voi pitää melkoisena voittona. Tilanteet onneksi muuttuvat, ja ensi kevät näyttää erinomaisen valoisalta. Devaaminen ei missään vaiheessa tuntunut kivireen vetämiseltä, jollaista se usein aiemmin on ollut. Toki myös valittu alusta helpotti asioita. Kun Steamiin tuuppaa päivityksen, se on kaikkien pelaajien saatavilla vartin jälkeen lataamisesta. Pelialalla onnistumisen yleensä määrittävät myyntija pelaajamäärät. Edellispelin isoin oppi liittyykin juuri tähän. Porttauksia ei onneksi tarvitse tehdä itse, vaan ulkopuolinen yhteistyökumppani vastaa konsoloinneista. Miten menestys mitataan. En rehellisesti osaa sanoa, olisinko tehnyt mitään toisin, jos pääsisin näillä tiedoilla aloittamaan alusta. Ja edelleen, iso kiitos projektin mukavuudesta kuuluu niille ihmisille, joiden kanssa tätä olen tehnyt. 22 179288_.indd 22 179288_.indd 22 12.12.2024 15.01.33 12.12.2024 15.01.33. Selvisin tästä kaikesta ilman burnoutia, suorastaan nautin matkasta. Massan sekaan hukkuu tuhansia erinomaisia pelejä, jotka eivät syystä tai toisesta onnistu lyömään läpi. Hyperdrive Inn näyttää ajautuvan tähän porukkaan, mutta minun on vaikea nähdä, että peli olisi epäonnistuminen. Toisin kuin Local News with Cliff Rocksliden tapauksessa, yleisö tuntuu nyt ymmärtävän millaista peliä he pelaavat. Ehkä tärkein oppi on ollut, että asiat kannattaa tehdä kerrasta oikein, niin säästyy purkkaja jesariratkaisuilta. PELIT PELIOHJELMOI PELIT PELIOHJELMOI Kriina Rytkönen teki Hyperdrive Inniin pirun komeat hahmopotretit. Tämä luo aika raakaa kontrastia konsolikauppojen supertarkkaan syynäilyyn, joka uhkasi luhistaa mielenterveyteni Kivivyöryn julkaisun jälkeen. Ihan vielä en pysty tulevista kuvioista kertomaan, mutta muutamaa viikkoa ennen Hyperdrive Innin julkaisua huokaisin helpotuksesta. Projektin tärkein tulos on lopulta tämä: sain tehdä unelmapelini valmiiksi asti ilman, että perhe tai vapaa-aika joutui maksumieheksi. Hyperdrive Inn on omasta mielestäni erinomainen peli, jonka tekeminen oli hauskaa ja innostavaa. Uutisseikkailu yhdisti fps-peliä visual noveliin, mikä oli yhdistelmänä vähän hassu, koska pelattavaa oli aivan liian vähän niille, jotka odottivat fps-peliä, kun taas visual novelisteille pelattavaa oli aivan liikaa. Ehkä hieman tarkemmalla ennakkosuunnittelulla olisi tuotantoaikataulusta voinut leikata kuukauden verran, kun pelimekaniikkaa ei olisi tarvinnut jälkikäteen lähteä uusimaan. Nämä tarjoavat yksinkertaisen ja helposti tulkittavan mittarin alalla, joka on pitkälti kaupallisuuden läpäisemä. Jorma Ollila on todennut, että virheen saa tehdä, kunhan ei tee samaa kahta kertaa, joten tämä oli minun johtoajatukseni, kun ensimmäisen kerran käynnistin Unityn tätä peliä tehdessäni. Jos myynti ei tästä piristy, peli tulee tekemään jonkin verran persnettoa, mutta onneksi vain sen verran, että pystyn jatkamaan pelikehitystä. ikassa ovat aivan toisella tasolla kuin puolitoista vuotta sitten. Nyt viestintä puhdasverisestä seikkailupelistä onnistui. Toki iso merkitys on myös viimeistelyllä
Toinen Amigan faniryhmä ovat tietysti demokoodaajat, kuten jokainen Skrollinsa lukenut tietää. Eihän se ollut mikään taistelu: tunnottomilla kuminäppäimillä, heikolla piipityksellä, color clash -grafiikalla ja puuttuvilla joystick-porteilla ei ollut mitään jakoa Nepaa vastaan. Murrosiän ohittaneena edes se läpinäkyvässä yöpaidassa lipuva rinsessa ei tehnyt minuun vaikutusta. Avaan myös pienen purkin muinaisia konesotia ja raavin vanhoja arpia. Atari 1040 STFM oli mustavalkomonitorinkin kanssa merkittävästi halvempi. 23 179052_.indd 23 179052_.indd 23 12.12.2024 15.02.45 12.12.2024 15.02.45. Ostin toki Amiga 500:n jotakuinkin silloin kun se julkaistiin. Vielä nykyäänkin amigistien sireeni soi, kun uskaltaudun bunkkeristani kadulle. Kun minusta tuli 386:n onnellinen omistaja, lahjoitin ST:ni tekstinkäsittelykoneeksi isälleni. Nyt konsolit ja PC ovat niin lähellä toisiaan, ettei konesodassa ole enää mitään pointtia. Sen ainoa etu taas oli ehkä lievästi parempi nopeus. Tai siis written. Spectrumin vankin linnake oli Iso-Britannia, muu Eurooppa oli Commodoren vallassa. Kelaan vuoteen 1987, jolloin Atari 1040 STFM astui elämääni. Konesotimista jaksoin vielä PlayStation 2:n kohdalla, koska sen hype ja todellisuus olivat täysin epäsuhtaisia. Tonniseen junnu tuskin sai rahoitusta, mutta viissatasesta Amigasta tuli jo vaihtoehto ja sillä aloittanutta pelaajaa odotti todennäköisesti jo hyvä pelivalikoima. Hiiri, graafinen käyttöliittymä ja upea mustavalkoinen niin sanottu paperinäyttö, oih! Tiellä on vain yksi valtava este: hinta. Elätin itseni kirjoittamalla opiskelun ohessa MikroBittiin ja C=Lehteen. Plus kuusnepasta siirtyminen saman firman Amigaan on ollut luonteva. Nintendo toki tekee ihan omaa juttuaan ja se on vain hyvä juttu, sillä vain Nintendo voi vastustaa lasten addiktioalgoritmeilla ylläpidettyä mobiilipelaamista. 16-bittisten elinkaaren lopussa Amiga oli ST:tä merkittävästi parempi, suurin valtti oli kunnon ääniominaisuudet, joka oli ST:n Akilleen kantapää. Kahdella tuplatiheyksisellä levyasemalla, 1st Word -tekstinkäsittelyohjelmalla, matriisiprintterillä ja 1 200 baudin modeemilla varustettu Atari ST oli täysin toimiva työkone. Hyöty ennen pelaamista! Kelaan aikaa vielä vähän taaksepäin. Cinemawaren pelit näyttivät kauniilta, mutta jopa Defender of the Crown oli persiistä ja muut vielä huonompia. Newsflash: minä en ollut demottaja. Amigalla pelailin vielä hetken ennen kuin se lopullisesti jäi PC:n jalkoihin. Totta kai PC oli jo silloin olemassa, mutta vaikka niiden hinta ei ollut ihan linnunpöntön luokka, aivan liian kalliita ne olivat. Minulle Amiga oli puhtaasti pelikone, ja tappelin AmigaDOSin kanssa vain töihin liittyvissä logistisissa ongelmissa, eli avustajien tekstija kuvalevyjen kanssa. Lisäksi AmigaDOSin kanssa piti jännittää, tekikö yksikin levyvirhe korpusta käyttökelvottoman ja jos teki, pystyikö Disk Doctor vielä pelastamaan sen. Pelikoneenakin Amiga joskus puukotti selkään, esimerkiksi ensimmäisen kerran tuhotessaan Captiven savelevyn, jossa olin jo kirkkaasti pelin loppupuolella (siis ekan kymmenen kentän). ST:n käyttis TOS oli ROM-piirillä ja heti käyttövalmis, Amigassa ensin ladattiin korpulta AmigaDOS (siksi toinen levyasema), ja vaikka resoluutio oli about sama, tekstin tuijottaminen Commodoren 1084-värimonitorista oli piinaa verrattuna veitsenterävään välkkymättömään mustavalkokuvaan. Vuonna 1 AAA (Amiga-ajanlaskun alussa) Amigalle ei ollut hyviä pelejä tai siis minua kiinnostavia. Amigan täyttäessä 40 vuotta astun Skrollin tontille, muistelemalla kaukaista kasaria ja sen kotimikroja. Lisäksi brittien anomalia-saarivaltakunta syleili ST:tä, ja koska se oli aikanaan pelien tekemisen suurvalta, pelit tehtiin pitkälle tekniikaltaan alkeellisemman ST:n ehdoilla. Jatkossa kierrätin kolmea savelevyä, enkä turhaan. PS3 ja Xbox 360 olivat viimeinen sukupolvi, jossa konesodissa oli järkeä, koska ne tekniikallaan jarruttivat kehitystä, joskaan eivät yhtä pahasti kuin PS2. Omistettu Janne Sirenille. Kun isä Atarin osti Kahdeksan bitin sodissa olin oikealla puolella, mutta bittien tuplaantuessa minusta tuli Mikko Alatalon asetoveri. Hinta oli jotain ihan toista luokkaa, verrattuna Amiga tonniin, mutta ennen kaikkea Apple Macintoshiin. Ostin siihen jopa 40 megatavun kiintolevyn, mikä entisestään paransi toimivuutta. Vic-20 hallitsi hetken niin suvereenisti, ettei sitä vastaan asettunut ketään, mutta Kuusnelosella oli jo haastajia. AMIGA: BELLA VAI BELLUM. Vaikka Amigassani oli sekä toinen levyasema että lisämuisti, sen työkäyttömukavuus oli kaamea. Samoissa tiloissa pyöri businessversio Computer Station, ja sinne tuli jotain häkellyttävää: Apple “linnunpönttö” MacIntosh. Apple II ja Atari 800 olivat kaukaisen jenkkilän kaukainen ongelma, Euroopassa matsi käytiin kuusnelosen ja Spectrumin välillä. Muistan vielä Ultima VI:n Amiga-version painajaismaisen pelaamisen korpulta, kun joka askel ladattiin. Kuusnepaajalle sen täytetty vektorigrafiikka näytti uskomattomalta ja tuntui pyörivän äärettömän pehmeästi. Amiga 500:n käytöstäni liki 100 prosenttia oli pelaamista, mutta ST:lla pelaaminen oli vain puolet koneenkäytöstäni. Ostaessani ST:tä Amigalla oli vielä yksi pikku puute. Lisäksi valintaa Amigan ja ST:n välillä helpotti sekin, että ainoa Amiga-malli oli Amiga 1000, jota myytiin pakollisen monitorin ja lisämuistin kanssa hintaan 15 kilomarkkaa. Olin hyötykäyttäjä. Se Flight Simulator II oli vain puolet ostosyystä, ehkä jopa suurempi oli hiiri, graafinen käyttöliittymä ja upea välkkymätön mustavalkoinen paperinäyttö. Vuonna 1985 olin myyjänä Porin Game Stationilla. Koska olihan niitä ihan pakko tökkiä! Etiäisenä somen sodankäyntilogiikasta tämä ei aiheuttanut muuta kuin syvempiä juoksuhautoja. Pahinta oli, jos peliruoho väärän koneen ruudulla näyttäisi omaa näyttöä vihreämmältä, silloin piti entistä raivokkaammin takertua oljenkorsiin. Nyt olisi tietysti konesotien korvikkeeksi pelirintamalla käynnissä tarjolla woketukseen keskittyvä kulttuurisota, mutta siihen sontaläjään ei kukaan täysijärkinen käsiään tunge. Ostin Atari ST:n heräteostoksena (edelleen pystyssä olevasta) porilaisesta MikroPasista, koska siinä pyöri Flight Simulator II. NNIRVI Käyttäjäprofiili oli aluksi erilainen. Ennen ST:n ostoa kirjoitin kuolemattoman kritiikkini kuusnelosella ja sinänsä hommaan riittävällä VizaWritellä, jonka suurin ongelma oli hikiset 40 merkkiä rivillä. S iinä missä nykyiset kulttuurisodat ovat puhdasta ääliömäisyyttä, konesodissa oli kuulkaa kysymys isoista asioista! Mikään ei ole niin tärkeää kuin perustella itselleen tehneensä oikean valinnan. Drewan Störe ja muut sotiemme veteraanisankarit Ongelma ei ollut Amiga, vaan enemmänkin osa Amigan käyttäjistä, joiden kritiikitön koneenpalvonta meni nuorella miehellä (ihan turhaan) ihon alle, and mistakes were made
Rakenne on ilahduttavan seikkailupelimäinen. ne leather jackets MachineGames on ymmärtänyt, mikä tekee Indystä Indyn. Mutta nyt suuri ympyrä on sulkeutunut, Great Circle on parasta Indyä kymmeniin vuosiin. Uusin elokuva Dial of Destiny oli unohdettavan keskinkertainen eikä pelirintamalla ole tapahtunut mitään vuosikausiin. Rakenne ei onneksi ole avointa maailmaa vaan enemmän laajoja, tutkimiseen kannustavia ympäristöjä. Mukana KADONNEEN MAINEEN METSÄSTÄJÄ MachineGames / Bethesda Softworks Arvosteltu: PC, Xbox Series X Saatavilla: Xbox Series S Tulossa: PlayStation 5 Minimi: Intel i7-10700K tai AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, Nvidia RTX 2060 8 Gt tai AMD Radeon RX 6600 8 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Suositus: Intel i7-12700K tai AMD Ryzen 7 7700, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 3080Ti 12 Gt tai AMD Radeon RX 7700XT 12 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Testattu: AMD Ryzen 7 9800X3D, 64 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 on muinaisia mysteereitä, iljettäviä natseja, kohtalokkaita naisia ja ripaus yliluonnollista. Lineaarisen, ah niin tutun ja rakastetun alkukohtauksen jälkeen maisemat avautuvat kiitettävästi. 24 179343_.indd 24 179343_.indd 24 12.12.2024 16.25.46 12.12.2024 16.25.46. Tämän jälkeen lisenssi kärsi, sillä Indyltä vahvasti lainoja ottanut Tomb Raider toimi innoituksena seuraaville peleille, 3D-toimintaseikkailuille Infernal Machine (1999) ja Emperor’s Tomb (2003). I’m selling these . Ikonista ruoskaa voi käyttää viMaanalaisia hautakammioita puzzleineen riittää. Indyn työpaikka on kärsinyt varkaiden kourissa. Indylläkään ei ole mennyt viime aikoina vahvasti. Ville Wikström INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE Viimeisen ristiretken jälkeen tohtori Henry Walton Jones Juniorilla ei ole mennyt hyvin, mutta nyt Indy on palannut! Saamme nauttia seikkailijaarkeologin parhaasta seikkailusta sitten Atlantiksen löytämisen. Indiana voi mättää nyrkeillä tai ympäristöstä löytyvällä kättä pidemmällä. Toinen iso alue on Egyptin Giza, kolmannelle en vielä ehtinyt. Pientä emergenttiä tarinankerrontaa riittää: esimerkiksi jos kuulet työläisten haaveilevan viinistä, vie heille pullo ja saat pienen palkinnon. Myöhemmin PC:llä kokemus oli paljon sulavampi ja CD-versiosta löytyi jopa täydet puheet. Ensimmäinen varsinainen kohde Vatikaani on täynnä hämäriä kujia, palatseja ja salaisuuksia, joita saa nuuskia omaan tahtiin. Ensimmäisen persoonan kuvakulma herätti ennakkoon epäluuloa, mutta studion historiasta löytyy sellainen kulttiklassikko kuin Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay, jonka henkeä on herätelty. Peleissä harvoin nähdyt Mussolinin mustapaidat ovat mukavaa vaihtelua ainaisille saksalaisille, joskin kyllä heitäkin myöhemmin näkee. Osa puzzleista on helpohkoja, mutta etenkin koodilukkojen kanssa saa kunnolla hieroa älynystyröitään. En voi väittää vastaan, vaikka ostin pelin aikoinaan ilmestymispäivänä Amigalle, jonka 11 levykettä masensivat kiintolevytöntä nuorukaista, mutta peli-intoa se ei vähentänyt. U usista Wolfenstein-peleistä tuttu ruotsalainen MachineGames sai kunniatehtäväkseen luoda Indy-seikkailun Bethesdan ja Microsoftin tuella. Microsoftin nykyistä linjaa noudatellen uusi Indy julkaistiin jouluksi ensin Xbox Series -konsoleille ja PC:lle, jo tänä vuonna sentään Playstation 5:lle. Onneksi ratkaisuita ei väännetä heti rautalangasta. Fasisti kuin fasisti, turpiin vaan! Piiskatkaa kone käyntiin! Turpiinvedosta puheen ollen, rähinä on erinomaisesti toteutettu. Hahmomallit ja ääninäyttely ovat osuvia. Vuonna 1992 ilmestynyt Indiana Jones and the Fate of Atlantis on parhaita seikkailupelejä koskaan. Troy Baker tulkitsee nuorta Harrison Fordia hämäävän aidosti, myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan. Koko peli on rakkaudella punottu käsikirjoituksesta lähtien. Ilmeisesti myynti ei vetänyt, sillä sen jälkeen saimmekin vain kaksi Lego-peliä. Pääjuoni sysää pelin vauhtiin, mutta kun tunkee nokkansa joka paikkaan, paljastuu tutkimusmatkailijan eteen sivutehtäviä. Microsoft kaipaa onnistumista kipeästi, sillä jättijulkaisijalla on taakkanaan tuoretta negatiivista PR:ää, eivätkä uudet pelitkään ole iskeneet toivotulla tavalla
Hieno saavutus! Täysi säteenseuranta eli polunseuranta (path tracing) on sitten varattu huippuluokan PC-myllyille, mutta sillä saa aikaan paljon konsoleita kauniimman kokemuksen. Indyn parina toimii viehättävä reportteri Gina Lombardi. Luokkahuoneesta löytyy viestejä opiskelijoilta. Ne lätisevän lätyn ääniefektit ovat niin messeviä, että oikein sattuu! Hahmonkehitys tapahtuu tutkimuspisteiden avulla, joita ansaitsee paitsi tehtäviä suorittamalla, myös salaisuuksia löytämällä ja kiinnostavia kohteita valokuvaamalla. Tutkimaan kannustava systeemi on palkitseva ja onnistunut. Kotoisa työhuone, joka on nähty aiemmissakin peleissä. Näiden näyttisten omistajien kannattaa pysytellä alemmissa tekstuuriasetuksissa. 12 Gt on suositus ja polunseurannassa vaatimus. Jos laatu säilyy tällaisena, ja miksi ei säilyisi, puhutaan Vuoden Peli -äänestyksessä vahvoilla olevasta pelitapauksesta. Jos valitset tämän, you have chosen… wisely. Maanalaisia hautakammioita puzzleineen riittää. Muuten PC-pelaajan kannattaa varmistua, että näyttömuistia on tarpeeksi, sillä 8 tai 10 Gt korteilla voi tulla ongelmia. Vatikaanissa Mussolini ja fasistiset mustapaidat näkyvät kaikkialla. Taistelu on normaalilla tasolla suhteellisen helppoa, mutta vaikeutta voi muuttaa koska tahansa eikä vaikeustasoon sidottuja saavutuksiakaan ole. Myös valeasuja voi ja pitää käyttää useissa kohdissa, joskin upseerit näkevät niiden läpi. On hyvä, että tulevaisuuden korteille annetaan haasteita, ja muutaman vuoden päästä isompi osa pelaajista pääsee nauttimaan supergra. Tämä ei riitä, vaan lisäksi pitää löytää opaskirjoja, joilla taitoja parannetaan pisteitä käyttämällä. Kaikki asetukset maksimissa sulavaan pelattavuuteen vaaditaan jo RTX 4090 -tason rautaa. ikasta. Suositeltavaa on ainakin alkuun yrittää harventaa väkeä hiippailemalla selän taakse ja kolkkaamalla jollain esineellä, jonka jälkeen taintuneen konnan voi raahata piiloon muilta vartijoilta. Fortune and glory, kid Indy yllätti positiivisesti, vaikka odotukseni olivatkin korkealla. Toki Indyltä löytyy pistooli ja myöhemmin myös muita kuularuiskuja, mutta lähitaistelu sopii paremmin sankarin luonteeseen. Muuten Indy pyörii varsin sulavasti vanhemmallakin raudalla ja jopa Xbox Series X:llä ja S:llä hyvin tasaiset 60 FPS, säteenseurannasta huolimatta. Se oli puhdasta laatuaikaa, joten haluan nauttia, taistella natsien kanssa enkä deadline kanssa, joten lopullisen Tuomion temppeli avataan vasta ensi lehdessä. Ruoskalla tehdään muutakin kuin piiskataan fasisteja. Torjunnat ja väistöt ovat tarpeen ainakin kovempia fasistisikoja vastaan. Vanha pelimoottori ei kuulu museoon Konepellin alla hyrrää Doom Eternalista tuttu id Tech 7, jota on muokattu yhteistyössä id Softwaren ja MachineGamesin toimesta Motor-nimiseksi haaraksi. Säteenseuranta on valaistuksessa käytössä oletuksena, joten ilman siihen pystyvää näytönohjainta pelaamaan ei ole asiaa. hollisten sitomiseen tai aseista riisumiseen. Arkeologimme ei ole mikään supersankari, joten isompia porukoita tai tuliaseita vastaan noutaja tulee nopeasti. Idyllisiä italialaisia kahviloita. 25 179343_.indd 25 179343_.indd 25 12.12.2024 16.26.22 12.12.2024 16.26.22. Tällä loihditaan kauniita maisemia, jotka pyörivät keskimääräisesti paljon nykyään yleistä Unreal Engine 5 -nykimistä paremmin. Indiana Jones and the Great Circle on harvinainen, puhtaasti yksinpeliin keskittyvä laatupaketti, joiden luulin kuuluvan jo museoon. Pelissä on kolme isompaa aluetta, joista jo ensimmäisen koluamiseen käytin kymmenkunta tuntia
Edessä avautuu kelttiläiseen mytologiaan pohjautuva epäreilu ja vaarallinen maailma, jossa pärjätäkseen täytyy ensin kokea kovia. Toni Hilden DROVA: FORSAKEN KIN Kun muut kinastelivat siitä, kuuluuko vuoden parhaan roolipelin titteli Metaphorille, Rebirthille vai kenties Erdtreelle, minä hörähdin ja jatkoin iltaani orjana hopeakaivoksessa. He kulkevat yksinkertaista vuorokausirytmiä punkan, leipätyön ja tavernan välillä, kuin Ultimoissa aikanaan. Ei kauaa miekan terä kolissut kun tuttu tunne iski: Gultsi, mie oon gothona! Kadonnut paratiisi Hahmonluonnin jälkeen erään veijaribarbaarin mukaan nimetty Conan päätyy muutaman mutkan ja mystisen kristallin kautta Drovaan. Hämä hämähäkki, asui luolassa. Maailma on kompakti mutta sisällöltään rikas, ja se tarjoaa tutkittavaksi aavemaisia niittyjä, sumuisia soita, taikametsiä, luolastoja ja raunioita, jotka kätkevät sisäänsä aarteita ja muinaisen sivilisaation jäänteitä. Tehtävät ja tapahtumat jättävät selkeitä jälkiä maailmaan ja sen asukkaisiin, ja osan niistä voi ratkaista eri tavoin. Kaikkia vaikutuksia ei havaitse välittömästi, ne paljastuvat (jos paljastuvat) luonnollisesti, jos sattuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Harva peli nimittäin yhdistää hahmon kasvutarinan ja maailman tutkimisen yhtä tyydyttävästi kuin Piranha Bytesin kaksi ensimmäistä goottiropea. No, ratkaisu niiden ylittämiseen löytyi puolivahingossa, kuten niin monet muutkin asiat. Suretko Piranha Bytesin kohtaloa Embracerin kuolonsyleilyssä. T untuuko sydämessäsi Gothicin kokoinen aukko. Loppupelin kyvyt ja oikoreitit nopeuttavat liikkumista, mikä on tarpeen viimeisten tuntien aikana, kun paikasta toiseen ravaaminen voi käydä siinä kohtaa hieman uuvuttavaksi. Saksalaisen kuusihenkisen Just2D Interactiven Drova herätti kiinnostukseni heti, kun kuulin sen olevan kuin isometrinen Gothic. Ohjenuorana toimii klassisen roolipelin periaate, jossa suuri osa sisällöstä on mahdollista sivuuttaa tietämättään tai tarkoituksella. Vaikka pääjuonen suuret linjat etenevät pitkälti ennalta kirjoitetun kässärin mukaan, omien tekojen näkyvät seuraukset vahvistavat immersiota huomattavasti. Sivupuuhaa aukeaa lisää tarinan edetessä, joten uusi vierailu jo tutuissa paikoissa on kannattavaa. 26 179356_.indd 26 179356_.indd 26 12.12.2024 16.10.43 12.12.2024 16.10.43. Jälkiviisaana nimesin hahmon osuvasti, sillä idolinsa tavoin tämäkin Conan kokeilee onneaan muun muassa varkaan, HYLÄTTY KANSA Just2D Interactive / Deck13 Versio 1.1 Arvosteltu: PC Saatavilla: PS 4/5, Xbox One & Series X/S, Nintendo Switch Suositus: 64-bittinen suoritin, 2 Gt RAM, integroitu näytönohjain Testattu: Steam Deck & AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 gladiaattorin ja soturin saappaissa primitiivisessä maailmassa, joka sykkii suurta seikkailua synkän fantasian sävyissä. Kartat täytyy hankkia itse, ja navigointi perustuu ikonien sijaan kyltteihin, vihjeisiin ja omiin muistiinpanoihin. Se on tarujen mukaan paratiisi, jossa jumalat elävät harmoniassa ihmisten rinnalla, mutta todellisuus ei todellakaan vastaa mainosmiesten puheita. Niinpä astuin varovaisin askelin ja goottihammasta kolottaen druidimetsän siimekseen. Reittien löytäminen on joskus epäselvää, mutta apuna on tarkkailutila, joka parantaa näkyvyyttä esimerkiksi puiden alla ja auttaa löytämään piilotettuja asioita. Keskusteluissa ei ole laajoja dialogipuita, mutta hahmot elävöittävät maailmaa käyttäytymällä loogisesti asemansa mukaan. Päivityksen tuoma pikamatkustus Juhannusperinteet kauneimmillaan. Usein sivutehtävät paljastuvat vasta kun pysähtyy juttelemaan ihmisille, huutomerkkejä ei Drovassa kannata odotella. Tuli druidi rankka, hämähäkin vei. Samoilukaan ei ole aina yksinäistä, sillä monille retkille saa seuralaisen mukaan. Minua huvitti etenemisen esteissä varsinkin vesistöjen vastarannat, sillä ne ovat usein kivenheiton päässä, mutta kukaan ei opeta Conania uimaan. Synkistelyä tasapainottavaa lämpöä löytyy NPC-hahmoista, toisinaan se huumorikin kukkii
Conan koki sen verran kovia heidän parissaan, että nostin molemmat keskisormet pystyyn ja painelin Nemetoniin, mutta ei sielläkään ilman omantunnon tuskia selviä. Monessa paikassa saa liikkua rauhassa kaiken kukistettuaan, sillä hirviöt eivät respawnaa. Se oli sen verran huomattava parannus edelliseen, että samalla maailmasta aukesi uusi sivu: enää ihan kaikkea oravaa suurempaa ei tarvinnut pelätä. Käytännössä tämä tarkoittaa tanssimista druidien ylimystön pillin tahtiin. Sumun yllättäessä voi tulla äitiä ikävä. Pahempi toistaan Conanin ensimmäiset päivät Drovassa kuluivat juoksupoikana, orjana ja hännystelijänä, kun yritin saada jalkaa kahden valtaryhmittymän, Nemetonin ja Remnantin, oven väliin. Oli kädessä miekka, kirves, tikarit tai keihäs, aseen kantaman ja lyöntinopeuden sisäistäminen on seuraava askel kohti parempaa huomista. Uudelleenpeluuarvoa on vähintään toiselle kierrokselle ryhmän valinnan ja eri tavoin ratkaistavien tehtävien myötä, ja mukana on muutamia erilaisia loppuratkaisuja. Liittymislahjaksi sain upouuden, ryhmän värejä tunnustavan panssarin. Heidän tavoitteensa on muuttaa Drova tarujen paratiisiksi, keinoja kaihtamatta. Maan alta löytyy monenlaisia onkaloita tutkittavaksi. Oletan kuitenkin, että kummankin puolen rakenne on samankaltainen, eli päätarina etenee ryhmän tavoitteita edistäessä. Alussa hahmo ei kestä edes pahaa katsetta, joten tosiaikaisissa taisteluissa ajoitus, sijoittuminen ja väistely ovat avainasemassa. Oppipojasta mestariksi Tasonnousun yhteydessä saa Gothicin tapaan opintopisteitä, jotka voi vaihtaa eri alojen ammattilaisten luona kädentaidoiksi. Koska tasoskaalausta ei ole, myöhemmin pääsee nauttimaan terapeuttisista kostoretkistä. Vaihtoehtoisesti voi tarttua linkoon tai jousipyssyyn, mutta ne jäivät tällä kertaa minulle lähinnä kuriositeeteiksi. Vähitellen barbaarin maine alkoi kiiriä, kunnes lopulta edessä oli valinta kahden pahan välillä. Nemetonissa yksilönvapaus jää taka-alalle, ja kaikkien odotetaan uhraavan itsensä yhteisen hyvän nimissä. Nemetonissa ainakin saa oman pienen mökin kylästä, ja sen viereiselle ilmoitustaululle ilmestyy säännöllisesti kyläläisten avunhuutoja ratkaistavaksi. 27 179356_.indd 27 179356_.indd 27 12.12.2024 16.10.55 12.12.2024 16.10.55. Taikoja voi aluksi käyttää vain kertakäyttöisten kääröjen kautta, mutta ne ovat sen verran väkeviä pamauksia, että mahdotonkin taistelu voi muuttua mahdolliseksi. Kestävämmän kehityksen mukaisen tavan loihtia oppii myöhemmin, mutta taikominen on kuitenkin aina vain lähitaistelun jatke, eikä puhdasta maagia voi luoda. Tutkiessani maailmaa huolellisesti ensimmäinen läpäisy vei minulta noin 35 tuntia. Vara ei kaada venettä, koska jo puhdistetuille alueille saattaa tulla tarinan myötä uusia vastustajia. Kuolema korjaa todennäköisesti usein, mutta vapaan tallennuksen ansiosta takaiskuista ei tarvitse kärsiä liikaa. Näin jatkossa voi esimerkiksi nylkeä elukoita ja valmistaa rohtoja. Jokainen vastaan tuleva aarre voi olla askel ravintoketjussa ylöspäin, ja tästä syystä progressio on yhtä koukuttavaa kuin Gothicissa, sillä hahmon vahvistumisen tuntee munissaan. Remnantit puolestaan ovat Nemetonista paenneiden kapinallisten muodostama ryhmittymä, lähinnä glorifioitu rosvoleiri. Taitopuu näyttää valikossa suppealta, ja sitä se onkin, mutta käytännössä sain läpäisyn aikana vain yhden aseluokan ja muutaman kädentaidon kehitettyä maksimitasolle. Kaikkialla piisaa arvoituksia ratkottavaksi. Lisäksi nostetaan yhtä kolmesta eri attribuutista: voimaa, ketteryyttä tai mielenvoimaa. Kaikkeen ei Conankaan pysty. tuntuu minusta turhalta, sillä Drovan viehätys perustuu vaivannäön ja palkitsemisen tasapainoon, ja pikamatkustaessa voi jäädä paljon huomaamatta. En ole vielä kokenut Remnantien puolta tarinasta, sillä ryhmän valinta on lopullinen ja sulkee toisen vaihtoehdon pois. Aktiivitaidot ja loitsut syövät fokuspisteitä, joita saa peruslyönneillä lisää. Karhunkaadossa auttaa tuliset ballsit
Kyvykkyys taas nousee opintopisteitä käytettäessä, mikä toisaalta antaa liikkumavaraa, sillä varusteet eivät ole sidottuja tiettyihin attribuutteihin. Koska aloitin seikkailun vasta ensimmäisten päivitysten jälkeen, onnistuin ilmeisesti välttämään alkuvaikeudet. 90 Goottien jalanjäljissä kulkeva Drova on indie-roolipelien kärkikastia. Drovassa Just2D Interactive ei herätä kuolleita, sitä yrittää Alkimia Interactive kera Gothic: Remaken, mutta ison G:n ylösnousemusta odotellessa Drova tarjoaa täydellisen lääkkeen sydänsuruun. Yhdyn höyrykansan konsensukseen ja nautin matkasta ilman apupyöriä. Steamissa vastaanotto on huomattavasti myönteisempi, itse asiassa tätä kirjoittaessa keskiarvolla ”ylivoimaisen myönteinen” muutaman tuhannen arvion jälkeenkin. Huonoa . Tämän hillitsemiseksi harvinaisemmat varusteet vaativat käyttöönsä korkeampaa kyvykkyyttä. Toivottavasti jotain muutakin kuin pelkkiä zombeja. Taistelu on miellyttävän suoraviivaista selviytymiskamppailua, joka sopii pelin henkeen, mutta se kaipaa hieman runsaampaa liikevalikoimaa ja varustekatalogia loistaakseen. DROVA: FORSAKEN KIN Drova ei ole tarujen mukainen paratiisi. Keväälle on myös tiedossa The Flesh Rises -päivitys, joka tuo toistaiseksi vielä tuntemattomia uusia haasteita tullessaan. Hyvää + Koukuttava progressio ja kiehtova maailma, jota on palkitsevaa tutkia. Välillä on vaan hyvä pysähtyä nauttimaan elämästä. Just2D Interactiven debyytti on minulle vuoden parhaita pelikokemuksia, ja vaikka juuri sen kompaktissa koossa on lukemattomia hyviä puolia, aistin samalla valtavan potentiaalin mahdollisessa laajennetussa jatko-osassa. Eniten jäin kaipaamaan hieman lisävariaatiota taisteluun, mikä on aika pieni murhe kokoon suhteutettuna. Lehden ilmestyessä on toivottavasti jo ilmestynyt joulukuulle suunniteltu päivitys, joka lisää entistä korkeamman vaikeustason sekä uusia liikkeitä vastustajille. esimerkiksi selvästi Bloodbornen inspiroima sormus sormessaan voi hetkellisesti hakata karhun syömät hiparit takaisin. Taisteluareenalla voi lyödä vetoa matseista ja kovimmat konkarit pääsevät lopulta itsekin kehään. Mielenkiintoisimmat varusteet ovat amuletit ja sormukset, joiden erikoisominaisuudet voivat muokata taistelutyyliä. Paremmat aseet ja panssarit ovat usein selkeitä päivityksiä, ja kypärät taasen lähinnä kosmeettisia. Avoimen maailman ansiosta sitkeimmät save/load-rumbaajat löytävät varmasti vaarallisilta alueilta etuajassa varusteita, jotka voivat rikkoa pelin tasapainoa. Käy druidilaaksoon Drova on saanut maailmalla kriitikoiden keskuudessa ristiriitaisemman vastaanoton kuin odotin, se on todellinen Gothicin perillinen! Suurin syy näyttää olevan lähinnä arvostelukopion bugit, teknisesti heikompi Switch-versio sekä turvaverkkojen ja monenlaisten helpotusten puute, jotka hankaavat joillakin vastakarvaan. En törmännyt yhteenkään selvään bugiin, joten Drova ei ole perinyt Gothicin eurojank-leimasta ainakaan sitä “jank”-osuutta. Steam Deckin osalta allekirjoitan kritiikin, joka koskee myös Switch-versiota: teksti ja jotkut yksityiskohdat ovat liian pieniä käsikonsolin näytölle. Taistelutaitojen ja varusteiden katalogi voisi olla laajempi. 28 179356_.indd 28 179356_.indd 28 12.12.2024 16.11.06 12.12.2024 16.11.06
Syytä olisi, koska Dragon Quest III on Square Enixin suurimpia klassikoita, ja remake herättää sen uuteen, ihmeelliseen loistoon. Pelikokemus koostuu kaupungeissa ja kylissä jutustelusta ja kauArtdink, Chunsoft / Square Enix Arvosteltu: Switch, PS5 Pro Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch, Xbox Series Ikäraja: 12 pankäynnistä, edestakaisten palveluiden suorittamisesta ventovieraille tarinan edistämiseksi ja vuoropohjaisista viholliskohtaamisista, jotka käynnistyvät kävellessä sattumanvaraisesti ja joita on koko ajan. Kokemustasojen grindaaminen ei näyttele satunnaista sivuroolia, vaan siinä piilee oleellinen osa elämystä. Valittavana on muun muassa soturi, velho, parantaja, varas tai, hieman erikoisemmin, hirviöpaimen. Alkuun vieno varoitus: Dragon Quest III HD-2D Remake tarjoaa japanilaisen roolipelaamisen juuri sellaisena kuin se on genren kantateoksissa. Dragon Quest III tekee komean comebackin, jonka ihana ulkoasu lumoaa. Päähahmo, tyttö tai poika, täyttää kuusitoista vuotta, ja äiti sanoo, että hänen on heti suunnattava kuninkaan puheille. Baarin perukoilta löytyy tiski, jonka kautta rinnalle löytää haluamansa apurin. Päähenkilön harteilla lepää valtaisa vastuu, sillä kunkku puhuu jo sivulauseessa koko maailman pelastamisesta. TiiNyt legenda herää henkiin. Maailmaa parantamassa Tarina alkaa, kuten alkuperäisen teoksen jälkeen niin monessa muussakin lajin pelissä, heräämisestä omasta sängystä. ilistelemään peliään kauppojen hyllyillä. Dragon Quest III rikkoi päivässä miljoonan myydyn pelin rajan, viikossa se ylitti kolmen miljoonaan kopion määrän. Julkaisupäivänä Tokion poliisi otti kiinni satoja lintsanneita koululaisia tapauksessa, jota se on myöhemmin kuvaillut kansalliseksi häpeäksi. Nyt pelin uusintaversio nousi Japanissa heti vajaassa viikossa koko vuoden 2024 suosituimmaksi peliksi. SUUREN SEIKKAILUN SIIVELLÄ 29 179417_.indd 29 179417_.indd 29 12.12.2024 16.12.32 12.12.2024 16.12.32. Kolmososan jälkeen Dragon Quest -sarjan pelit ovat ilmestyneet vain viikonloppuisin tai arkipyhinä. Horii tajusi, että läpimurto oli tapahtunut. Ihmiset seisoivat kiemurtelevissa jonoissa ympäri kulmia ja katuja, jonottaessaan pääsyä kauppoihin ostamaan pelin. Toisaalta, jos olet kuin minä, eihän tämä mikään varoitus ole vaan pullantuoksuinen kutsu kotiin. Dragon Quest III HD-2D Remake on yksi viime aikojen parhaimmista uusjulkaisuista. Johannes Valkola DRAGON QUEST III HD-2D REMAKE Kun lohikäärme kutsuu, minä tulen K un Dragon Quest III ilmestyi Japanissa, se pisti maan niin sekaisin, että Enixin oli luvattava olla julkaisematta sarjaa enää arkipäivisin. Toimiiko sama Suomessa. Ensin on tosin käytävä paikallisessa tiimitehtaassa, sieltä kun saa mukaan kolme kulkijaa sivuhahmoiksi jeesaamaan. Horii polki pikkuhiljaa Tokion Akihabaraa kohti, ja näki jotain mykistävää. Eikä väliä, että isä on kuollut juuri samanlaista tehtävää toimittaessaan: baanalle vain, lavea maailma ja sen monet hirviöt odottavat. Minulle harva asia on yhtä antoisa kuin perinteinen japanilainen roolipeli ja sellainen Dragon Quest III HD-2D Remake todellakin on, sillä nyt puhutaan lajityypin merkkipaalusta. Valtias valistaa orastavasta seikkailusta. Jos konsepti muuten kuulostaa tutulta, siihen on syynsä: sarja lainasi alusta alkaen Japanissa hyvin suosittuja Wizardryja Ultima-pelejä. Fillarilla kaaokseen Kun Dragon Quest III ilmestyi NESille vuonna 1988, sarjan luoja Yuji Horii lähti polkupyörällään
Tuntui, että sanaton seikkailu ei ota ilmaa siipiensä alle. Luonteenpiirteitä tosin on sen verran, että ne nähdään erikseen valikosta. Päähahmolla tai sen koommin yhdelläkään oman joukkion sivuhahmolla ei ole minkään sortin sanottavaa tarinan aikana. Valinta oli tehtävä ja sen tein: ostin pelin uudestaan PS5:lle. 30 179417_.indd 30 179417_.indd 30 12.12.2024 16.12.48 12.12.2024 16.12.48. Mahdollisuutta siihen aikanaan ollut, koska peli ei saapunut Eurooppaan. Kun olin pelannut peliä vajaat kymmenen tuntia, minusta tuntui siltä, että potentiaalia jäi liikaa piippuun. Uusin silmin Pelasin Dragon Quest III HD-2D Remaken kovimmalla mahdollisella vaikeustasolla, mikä teki vuoropohjaisista kamppailuista taktisesti herkullisia. Tai kyllä päähahmo keskusteluita käy, hän ei vain koskaan sano mitään. Uusintaversiota on sensuroitu peittämällä paljastavia asuja. Siis haastavia ja palkitsevia, aivan kuten Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Agessa. Englanninkielinen käännös ilmestyi Yhdysvalloissa, NES:ille ja nimellä Dragon Warrior III. En pidä siitä, jos japanilaisessa roolipelissä käydään liukuhihnalla taisteluita, joissa ei ole mitään vaikeutta eikä pelkoa epäonnistumisesta. Naurettavaa, muttei onneksi kaada peliä. Niihin kannettavuuden intimiteetti on sopinut oivasti. Ilahduttavasti nyt on toisin: DRAGON QUEST III HD-2D REMAKE Kunnianhimoinen Dragon Quest III HD-2D Remake muistuttaa, miksi alkuperäinen teos oli luomassa koko genren suosiota ja pelimekaniikkaa sellaisiksi kuin ne nykyään tunnetaan. Varsinaista roolipelaamista ei edes ole. Aurinko kimaltelee liplattavassa vedessä ja valkoiset linnut lentävät sinitaivaalla. Myöhemmät Dragon Quest -pelit ovat vaikuttaneet monisyisillä, tunteikkailla sivuhahmoilla, vaikka päähahmo ei olekaan koskaan puhunut. Akira Toriyaman hahmosuunnittelu on erityisen mielenkiintoista. ikka oli tulkittu. Ilmaisu yhdistää pikseleitä, kolmiulotteisia taustoja ja tehosteita, joita ei aikoinaan voinut käyttää. Mutta pohjimmiltaan omat hahmot ovat kuoria ilman sen syvempää persoonallisuutta, mikä tuntui minusta aluksi luotaantyöntävältä. Ne vaikuttavat siihen, miten helppoa tai vaikeaa hahmon on kasvattaa kykyjään tasoja noustessaan. Tyyli on tiukasti retroa, mutta tämä vetää näyttävyydessään vertoja mille tahansa nykypelille. Karvalakki-Pleikalla on edessä valinta gra. Kaikesta huokuu, miten tärkeä peli tämä on ollut japanilaisille, ja tähän remakeen on haluttu satsata tosissaan. Mutta nyt hyppäsin oitis tilaisuuteen päivittää pelitietoani ja tutustuin Dragon Quest III:n satumaailmaan. Legendan jäljillä En ollut koskaan pelannut alkuperäistä Dragon Quest III:a, vaikka sen maine oli toki tuttu. Dragon Quest III HD-2D Remakea ei tarvitse pelata pitkään tajutakseen, että tässä on heittämällä näyttävin HD-2Dpeli. ikan laadun ja suorituskyvyn väliltä, PS5 Proni tarjosi laatumoodissa molempien vaihtoehtojen tarkan ruudunpäivityksen ja terävän kuvatarkkuuden. Ratkaisu oli oikea. Maisemat ovat jylhiä ja kaupungit kotoisia. Esimerkiksi Lucky Devil -luonne kiipeää tasoja nopeasti onnessa, kun taas nokkela persoona kasvaa vauhdilla viisaudessa. HD-2D-sarjan tarkoitus on tuoda vanha peli tai sellaisen tapainen nykyaikaan. Nyt värikäs, harvinaisen kaunis peli suorastaan liitää isossa telkkarissa 4K-kuvan, HDR-kirkkausasteen ja 60 fps:n ruudunpäivityksen ansiosta. Myöhemmät mobiilija Switch-versiot jäivät minulta myös kokematta, koska en pitänyt siitä, miten entisaikojen pikseligra. Lisäksi tekstien yliterävä fontti oli täysin väärässä suhteessa vallitsevaan tyyliin, joten peli jatkoi minulle mysteerinä pysymistään. Nyt palataan alkujuurille, kun kukaan ei puhu eikä pukahda. missä saa olla yhtä aikaa neljä hahmoa, tosin enemmänkin voi tehdä, silloin muut vain odottavat kapakassa vuoroaan. Switchillä on selkeitä vaikeuksia pyörittää ulkoasussaan yllättävänkin kunniahimoista peliä sulavasti ja tarkasti. Valitsin alustaksi Switchin, koska olen pelannut koneella aiemmat Square Enixin julkaisemat HD-2D-linjaston pelit Octopath Traveler, Octopath Traveler II, Triangle Strategy ja Live A Live. Jälki on ollut upeaa: pelit näyttävät ja tuntuvat sellaiselta kuin miksi aikakauden pelit on muistavinaan, vaikka ero oikeasti on melkoinen
Ympäristön pikkutarkka nuohoaminen sopii minulle mainiosti. Grindaaminen ja loputon kamppailu muodostavat kokemuksen, joka tempaisee mukaansa taktisella haasteellaan. Hyvää + Fantastinen ulkoasu herättää menneen henkiin aivan uudella tavalla. 31 179417_.indd 31 179417_.indd 31 12.12.2024 16.13.04 12.12.2024 16.13.04. Dragon Quest III HD-2D Remake korottaa panoksia entisestään. Nautin pelissä siitä, miten kookkaita kaupungit, luolastot ja maailmankartan osat ovat. 91 jopa perusvihollisiin pitää keskittyä, ja loppupomoissa täytyy tosissaan pohtia, milloin hyökkää tai puolustaa, käyttää esineitä tai kykyjä boostaavia loitsuja. Ultima III HD-2D, aina voi toivoa! Square Enixin 2D-HD-linjasto on parasta, mitä retrotyylisissä peleissä on tapahtunut viime aikoina. Switchillä vaikeuksia pyörittää peliä. Kamppailuissa on kannustava ja hyvä henki, kohdattavien hahmojen puheet jäävät mieleen hauskoina vaihtuvia murteitaan myöten ja taustalla vellova tarina kiinnostaa lempeillä juonenkäänteillään. 91 Dragon Quest III HD-2D Remake on loistava uusintaversio, joka paljastaa todelliset ansionsa vasta pitkän ja tiiviin paneutumisen kautta. Oman reitin saa löytää itse, sillä peli paljastaa kohteistaan hyvin vähän. Ja aina maksaa vaivan tutkia kaikki pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Dragon Questissa kaikki on hyväsydämistä ja sympaattista. Dragon Quest III HD-2D herättää klassikon niin kertakaikkisen upeasti uudesta, kiehtovasta kulmasta kasaan, että voi kun länsimaiset ropelegendat saisivat saman käsittelyn. Siten löytää vaikkapa aarteita tai ulkomaailmasta jopa piilotettuja alueita. Huonoa . Paras hetki hypätä yhden japanilaisen roolipelaamisen suurimman legendan pariin on tässä ja nyt. Kiehtova maailma on sopivan avoin mutta napakka. Kannattaakin kuunnella, mitä matkan varrella puhutaan. Päähahmoilla ei ole persoonallisuutta eikä dialogia. Ja vaikka peli olisi jo tuttu, uusintaversioon kannattaa tutustua. Hyvä vain, jos joutuu pitkänkin pomokamppailun jälkeen aloittamaan alusta. En välttynyt epäonnistumisilta, mutta juuri siinä piilee strateginen vetovoima. Matkan varrella olevat kirkot, joissa voi pientä korvausta vastaan herättää hahmoja takaisin henkiin, tulivat enemmän kuin tutuksi
Iskenkö toiseksi alimpana puolustajana kiinni vikkelään hyökkääjään heti vai passailenko vielä hetken. Markus Lukkarinen EA SPORTS FC 25 Huuhkajien lento on vaihtunut viime vuosina räpiköinniksi, mutta onneksi naisilla ja junnuilla kulkee. Facundo Buonanotte oli lupaava ja tehokas, mutta muilta osin laituriosastomme kalpeni kilpailijoillemme. Puolustus murtuu linja kerrallaan, kun Mo Salah pääsee vauhtiin. Topi Keskisen värvääminen Aberdeenista antaisi meille kilpailuetua Haalandin vasuri kylvää tuhoa. Netissä törmäsin turhan usein superkikkailijoihin, jotka sambaavat läpi kentän ja ohi vastustajien kuin huippukuntoinen Ronaldinho. Naiset eivät jää kaksinkamppailuissa seinäruusuiksi, vaan loistavat ketteryydellään. Uusia sivuja pelikirjaan Kilautin ensimmäiseksi Banalle. Tällaisiin vastustajiin tepsii parhaiten kärsivällisyys: älä säntäile pallon perässä päättömästi, tuki linjat ja ajoita iskusi. Väärin ajoitettu taklaus antaa hyökkääjälle paljon tilaa, toisaalta passiivisuus kostautuu viimeistään juoksukilvassa Mbappéa vastaan. L eicesterin kausi alkoi surkeasti. Pelattavuudessa yhdistyy mainiolla tavalla realismi ja katufutismainen yliampuva kikkailu. Menestyksen myötä EM-kisajoukkueiden pelaajille ja valmentajille voi aueta yllättäviä mahdollisuuksia. Perinteinen brittifutis kunniaan, joukkueessani ei harrasteta tiki-takaa. Kintut liikkeelle Tarvitsimme laidoille uusia vaihtoehtoja. Ainakin niin pitkään, kun pelaaminen rajoittuu yksinpeliin. Nopeasti silmille vyöryvät tilanteet ovat vihreän veran kivi-paperi-sakset-kamppailua. Valikkojumppaa on edelleen makuuni liikaa, mutta homma toimii nyt loogisemmin. Daamit kentällä, katsomo täynnä. FC IQ antaa enemmän kontrollia oman joukkueen pelitapaan, jota tekoälytoverit myös noudattavat yllättävän hyvin. Onneksi tiesin mitä tehdä. Nyt valikot toimivat rivakammin ja alavalikot nopeuttavat näkymästä toiseen siirtymistä. FC IQ on kelpo uudistus, mutta sen täysimittainen hyödyntäminen vaatii armotonta askartelua. Tämä voi toki muuttua päivitysten myötä, mutta kirjoitushetkellä pelattavuuden tasapaino maistui kaltaiselleni futisromantikolle. The Hooligansjoukkueessani van Dijk avaa peliä vasemmalle laidalle ja Andy Robertson prässää vastustajan laitahyökkääjää keskialueelta lähtien. Vasen laitapuolustaja voi esimerkiksi keskittyä puolustamiseen tai kipittää siipiroolissa hyökkäysten tukena. Metapelin mullistus ei ole yhtä suuri kuin vuosi sitten, jolloin miehet ja naiset heitettiin suorituskyvyltään tasa-arvoisina Ultimate Teamiin, mutta muilta osin muutokset ovat jopa merkittävämpiä. Marraskuun sateessa ei lämmittänyt enää edes vuoden 2016 yllätysmestaruus. Ensimmäiseksi silmiin osuu valikkojen freesaus, jolla on käytettävyyden kannalta suuri merkitys. Muutos . FC 25 ei ole aivan tavallinen futiksen vuosipäivitys, sillä EA on uudistanut futista yllättävän railakkaasti. Otteluissa korostuvat rytminvaihdokset ja prässin päihittäminen, suoraviivainen juokseminen ei ole yhtä tehokas tapa ohittaa puolustaja kuin edellisinä vuosina. Viis Ruud Van Nistelrooysta, Leicesterin uudeksi käskijäksi saapui Suomen kirkkain valmentajakyky. Etenkin pelinaikaiset taktiikkamuutokset, jotka muuttavat joukkueen pelaamista aggressiivisemmaksi tai passiivisemmaksi, ovat aivan liian rajoittuneita. irttailee Football Managerin suuntaan. , joka uhkaisi koko seuran olemassaoloa. Tartuin puhelimeeni ja soitin kolme puhelua. Kannattajien kritiikki yltyi, olin vaarassa menettää urheilujohtajan paikkani. Siinä vaiheessa, kun moninpeli muuttuu oikeasti kilpailulliseksi, tilanteet ratkeavat pieniin yksityiskohtiin. Kurssi olisi käännettävä keinolla millä hyvänsä. Sisäinen taisteluni on tuima: toisaalta haluaisin joukkueeni toteuttavan pilkulleen pelikirjaani, toisaalta inhoan jatkuvaa mikromanagerointia. Pelaajan tekemistä määrittelevät pelipaikka ja hänelle osoitettu rooli ja fokus. Fokus vaikuttaa siihen onko pakki Alexander-Arnoldi tyyppinen hyökkäysuhka vai Joško Gvardiolin tapainen kaksinkamppailujyrä. Kun on kerran päässyt taktiikoiden hienosäätämisen makuun, valmiit taktiikkapohjat tuntuvat liian yksioikoisilta. Omaa pelikirjaa pystyy muokkaamaan aiempaa tarkemmin. Kun vastustaja imeytyy iholle, kannattaa hidastaa hetkeksi vauhtia, driblailla pallo vapaalle puolelle ja kiihdyttää ohi hölmistyneestä vastustajasta. 12 ottelun jälkeen kasassa oli vain kaksi voittoa ja suora putoaminen vaani kahden pisteen päässä. Pikapaluu Championshipiin olisi katastro. BANA JA POJAT EA SPORTS FC 25 EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X/S Saatavilla: PS5, PS4, Xbox One, Switch, PC Myynti Moninpeli: 2-4 pelaajaa samalla koneella, 2-22 pelaajaa verkossa Ikäsuositus: 3 Kärjessä kohdehyökkääjäni pyrkivät voittamaan aktiivisesti pääpalloja. Mika Lehkosuo oli juuri luotsannut Suomen U20-joukkueen EM-kisoihin, mutta Valioliigan kutsu oli liian houkutteleva. Etenkin Ultimate Teamin valikkorykelmä on perinteisesti ollut monimutkainen sillisalaatti, johon on helppo hukkua. 32 179619_.indd 32 179619_.indd 32 12.12.2024 16.07.00 12.12.2024 16.07.00. Toinen merkittävä uudistus liittyy taktiikoihin
Ja kas 82 FC 25 on pätevä futiksen vuosipäivitys. Mitä enemmän tahkosin moninpeliä ja Ultimate Teamia, sitä enemmän vanhat ärsyttävyydet nousivat pintaan. etenkin otteluiden lopussa. Huonoa . Pelaajatarkkailu toimii aiempaa paremmin ja skoutit löytävät ajoittain piilotettuja helmiä. Zidane puhuu puutaheinää. FC 25 on tuttua jalkapalloa hyvässä ja pahassa. Hyvästi skriptit, tervetuloa realistisempi jalkapallo! Ryntäys pelaajan kukkarolle Viimeinen puheluni suuntautui Venetsiaan. Mukaan on livahtanut myös kokonaan uusi pelimuoto, Rush. Kehittäjät suhtautuvat selkeästi intohimoisesti lajiin ja pelattavuus on ottanut askeleita oikeaan suuntaan. Pelimuoto on upotettu Ultimate Teamiin, Clubs-nettipeliin ja yksinpeliin, mutta se ei toimi oikein missään. Toisaalta turhaa tauhkaa on edelleen liikaa: lehdistötilaisuudet ovat kuolettavan tylsiä, siirroissa on niukasti järkeä ja pelin sisäinen maili täyttyy nopeammin kuin henkilökohtaisen sähköpostini roskapostikansio. Ennustan, että pelimuoto häviää kattauksesta vuoden parin sisällä vähin äänin. Rushia pelataan pienellä kentällä, jossa tilanteet vaihtuvat nopeasti. Samalla säädin tekoälyn simulaatiolle ja napautin kaikki liukusäätimet 50:een. Tukalassa puolustustilanteessa harmaita hiuksia aiheuttaa myös ohjattavan pelaajan vaihtamisen epätarkkuus. Korkea ja aggressiivinen prässi on valtavirtaa, yhtä lailla yleisiä ja tehokkaita ovat pikakiitureille nostetut pitkät roikkupallot linjan taakse. Väsymättömästi tikkaava espoolainen sopisi Lehkosuon sapluunaan täydellisesti. Maailman johtavien vedonlyöntija alkoholijuomayhtiöiden tukemina, tietenkin. kummaa: yhtäkkiä divarijoukkueet pelasivat kuin tavalliset kuolevaiset eli eivät saaneet kummallisia nopeusja taitobuusteja ja sortuivat ajoittain jopa harhasyöttöihin. Parinkymmenen nettimatsin jälkeen päätin rauhoittaa hermojani ja siirryin uratilaan. Uratila on saanut uutta kromia pintaan ja kausi on kytketty tiiviimmin tosimaailman tapahtumiin. Hyvää + Aiempaa realistisempi pelattavuus, pelikirjan muokkausmahdollisuudet. Tyylinäyte, joka saa Zlatanin nyökkäämään hyväksyvästi. 37-vuotias Jamie Vardy tarvitsi lepopäiviä, kuka sen parempi tuuraaja kuin Joel Pohjanpalo. Uudistuksetkin on pelattu Rushia lukuun ottamatta varman päälle. Mads Hermansenia kirittämään saapui puolestaan Jesse Joronen. Vitosdivisioonasta ylöspäin FUT Rivals -matsit ovat hermoja raastavaa kissa ja hiiri -leikkiä, joissa tavoitellaan voittoa tyylipisteistä välittämättä. Lehkosuo ja suomalaiset vahvistukset eivät saaneet joukkuetta heti lentoon, mutta 30 ottelun jälkeen sarjapaikkamme oli varmistunut. Moninpelin helmasynnit, mikromaksupolitiikka. Banan näytöt riittivät jatkosopimukseen ja uuteen kauteen lähdimme entistä suuremmalla budjetilla. Palapelini oli valmis. Varo päätä! Bacha vastaan Becker, kumpi voittaa. Kuuden minuutin matsit ja keräilykorttimekaniikat on suunniteltu ”kaikki mulle just nyt” -ajattelu edellä. Taktiikkaviilaukset auttavat jonkin verran, mutta pelikirjasta huolimatta kentällä tuntuu olevan aina epärealistisen paljon tilaa. Rush on näennäisrealistinen väliinputoaja, eikä se viihdytä Voltan tai FIFA Streetin tapaan. Cup-voittajien on helppo hymyillä. Managerit voivat saada potkut reaaliaikaisesti ja derby-matseissa on suuren kansanjuhlan tuntua. 33 179619_.indd 33 179619_.indd 33 12.12.2024 16.07.32 12.12.2024 16.07.32. En inhoa mitään enempää kuin moninpelin juoksukilpailuja. Pitänee laittaa lottolappu vetämään. Toisaalta EA on yhtä ahne kuin aina ennenkin ja oikean rahan hassaaminen korttipakkojen ostamiseen on käytännössä uhkapelaamista. Puolen sekunnin viive puolustavan keskikenttäpelaajan hallintaan saamisessa tarkoittaa moninpelissä usein päästettyä maalia. Jatkoaikavoitto tuo hymyn huulille. Pelattavaa on yltäkylläisesti sekä yksinettä moninpelaajalle. Nimi kertoo lähes kaiken: Rushissa rynnitään vastustajan kimppuun viiden pelaajan voimin. Etenkin moninpelissä Rush on tuskaista, sillä random-palloilijat eivät osaa tai halua puolustaa
Viha. Niiden päähahmojen, Maxin ja Chloe Pricen, välinen suhde on poikkeuksellisen merkityksellisen, vaikken kykene määrittelemään tarkasti, mistä tämä johtuu. ja Blu Allenin Moses ovat muita esiin nousevia roolisuorituksia. Tulevien muistelua Arcadia Bayn tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta. eld palaa seikkailupelisarja Life is Strangen uusimmassa osassa. Alkujärkytyksestä toipuminen vei aikaa. Lopulta tajusin, että Double Exposuren kehittänyt Deck Nine oli vastuussa myös lempiosastani Before the Stormista. eldin elämä on muuttunut siitä, kun viimeksi näimme hänet. Vaikka takaumassa. Juhlistinhan peliä aloittaessani oman – angstisesta teinirakkaudesta alkaneen – parisuhteeni 25-vuotispäivää. Square Enixin julkaiseman Life is Strange -sarjan viimeisin peli, Double Exposure, vie surun kaikkien vaiheiden läpi. Uskoin sen pitävän edelleen paikkansa. Kun tämä alkoi vaikuttaa epätodennäköiseltä, olin jättää pelin kesken. Joulupyhien lähestyessä yksi Maxin parhaista ystävistä löydetään murhattuna. Olivia Abiassin Sa. Halusin tieDeck Nine / Square Enix Testattu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X/S, Switch Versio: Myynti Ikäraja: 16 tää, miten he voivat. Kun sain tietää, että seuraavan Life is Strangen päähahmo on avausosan tapaan Max Caul. Vietettyään vuosikymmenen tien päällä nuori nainen tuntee vihdoin löytäneensä uuden kodin itselleen. Edes lyhyesti. Masennus. Kieltäminen. Valinnoistani johtuen Max ja Chloe päätyivät yhteen ensimmäisen pelin lopussa. Markus Rojola LIFE IS STRANGE: DOUBLE EXPOSURE Max Caul. 34 179568_.indd 34 179568_.indd 34 12.12.2024 17.10.38 12.12.2024 17.10.38. Ehkä he tiesivät, mitä olivat tekemässä. Onnea ei kuitenkaan kestä pitkään. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Life is Strange (Pelit 11/2015, 87 p.) ja Life is Strange: Before the Storm (Pelit 5/2018, 92 p.) kuuluvat lempipeleihini. Joku kuten minä Life is Strange on yksi lempipelisarjoistani. Oletettavasti onnellisina. Taidekuvaajana työskentelevä Max Caul. Miten viaton kesän lapsi olinkaan. Hän on saanut ystäviä ja tuntee olevansa arvostettu osa yhteisöä. Hävytöntä! Elättelin jonkun aikaa toivoa siitä, että jos teen kaikki valinnat oikein, ehkä hänet nähdään myöhemmässä jaksossa. Vaikka Double Exposure ei osoittautunut kaipaamakseni peliksi, on se silti arvokas lisäys Life is Strangen maailmaan. Š okki. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa eteenpäin. Se oli oikea ratkaisu. eldinä. eld, en olisi voinut olla enempää innoissani. Tiedän varmuudella ainoastaan, että haluan epätoivoisesti uskoa ensirakkauden kestävyyteen. eld on saanut residenssin arvostetusta Caledonin yliopistosta. Kävi miten kävi. Huolehtien toisistaan. Suhteettoman kipeää Double Exposuren alkaessa Maxin ja Chloen parisuhde on ollut ohi jo vuosia, eivätkä he ole enää osa toistensa elämiä. Eihän näin voi tehdä. Hyväksyminen. Max itse asiassa vihjaa, että Life is Strange 2:ssa nähty kuva olisi ollut viimeisiä hetkiä, kun he olivat aidosti onnellisia yhdessä. Se johtuu pikemminkin siitä, että pelaajan on vaikea hyväksyä, miten paljon sarjan avausosasta tutun Max Caul. Elegantti tapa kääntää veistä haavassa. Kenties omista nuoruusvuosistani johtuen minulla on sydämessäni herkkä kohta angstisille teineille. Suruprosessissa ei ole tällä kertaa kyse melankolisuudestaan tunnetun seikkailupelisarjan päähenkilön kokemuksista. Kenties ilmassa on romantiikkaakin. Ehkä arvostan sitä, miten pelit saavat näennäisen pienet hetket – kouluasun valinnan, salaisen katseen, toisen käteen tarttumisen – tuntumaan elämän käännekohdilta. Pelastaakseen läheisenHannah Telle uusii roolinsa Max Caul. Viimeinen havaintoni kaksikosta oli Life is Strange 2:ssa (Pelit 3/2020, 90 p.) nähty kuva sekä lyhyt maininta Life is Strange: True Colorsin bonusjaksossa Wavelenghts (Pelit 10/2021, 91 p.), joiden mukaan nämä olivat edelleen yhdessä. Kaupankäynti
Vastapainona toimivat lukuisat tekniset ongelmat. Entiselämyksien kaipuuta On vaikea sanoa, onko kahden aikajanan käytöstä lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehkä sarjan seuraavassa osassa seuraamme jälleen Chloea. Maxin voimat ovat ehkä muuttuneet, mutta oppilaitokseen sijoittuvat tapahtumat, murhattu ystävä, epäilyttävästi käyttäytyvät opettajat ja salaiset opiskelijajärjestöt tekevät vaikeaksi déjà vu -tunteelta välttymisen. Aikajanojen vuorottelu antaa oivan keinon tarkkailla maailmaa kahdesta eri näkökulmasta. in ja Mosekseen, samaa ei voida sanoa esimerkiksi Maxin potentiaalisista romanttisista kumppaneista, Amandasta ja Vihnistä. Onnistuuko Max samanaikaisesti sekä selvittämään murhan yhdellä aikajanalla että estämään sen toisella. Vaikka murhamysteeri pitää otteessaan, ajan myötä käy ilmi, ettei juoni ole niin omaperäinen kuin olisi aluksi voinut olettaa. Jos Maxin ja Chloen eroa ei lasketa, silmäkulmani eivät kostuneet kertaakaan. Varovasti nyt, tää hetki on hauras Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna Double Exposure on yhtä dualistinen tapaus kuin tarinansa. Yhdessä maailmassa valmistaudutaan joulun viettoon. Toisessa todellisuudessa yliopisto suree menetystään, mikä saa koko maailman tuntumaan lohduttomammalta paikalta. Vaikka visuaalinen ilme on vahvasti tyylitelty, hahmojen tunnetilat eivät jää arvoituksiksi. Vaikka tekniset ongelmat eivät ole maailmaa kaatavia, niiden merkitys korostuu Life is Strangen kaltaisessa pelissä, jossa maailmaan uppoutuminen ja hahmojen kohtaloihin eläytyminen ovat avainasemassa. Värisävyt ovat lämpimiä ja ihmiset toiveikkaita. Monet hahmoista jäävät lopulta etäisiksi, koska näiden kehittämiseen käytetty aika käytännös85 Tietyllä tapaa tarpeettoman tuntuinen jatko-osa, joka kaikesta huolimatta kertoo kiehtovan tarinan. Kahdessa valossa Murhamysteerin ratkaiseminen kahdella eri tasolla on hieno oivallus. Toisaalta Double Exposure on tähän mennessä ainoa Life is Strange -sarjan peli, jonka toivon jatkuvan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Vielä kerran, tunteella Lopputekstien rullatessa ruudulla olo on oudon – tai kenties asiaankuuluvan – kahtiajakoinen. Maxin uutta kykyä käytetään kekseliäästi alkupuolella. Samalla se tarjoaa myös mahdollisuuden monenkaltaisten puzzlejen rakentamiseen. Chloen jättämää aukkoa ei onnistuta paikkaamaan. Sivuhahmojen keskenään käymät keskustelut kokeisiin valmistautumisesta tai ihmissuhdesekoilusta syventävät maailmaa ansiokkaasti, joten on harmi, että osa niistä jää pelaajan tahdosta riippumatta kuulematta. Kenties sitä seuraavassa Max ja Chloe palaavat jälleen yhteen. Hän voi hankkia tietoa esittämällä kysymyksiä, jotka vaikuttavat yhdellä aikajanalla viattomilta, mutta paljastavat toisella synkkääkin synkempiä salaisuuksia. Yleensä kyse on lopulta varsin vähäpätöisiksi osoittautuvista yksityiskohdista yhdentekevillä sivupoluilla. …lähes loppuun saakka. sä puolittuu. Sen avulla saadaan pidettyä mukana pelisarjaan olennaisesti kuuluvat yliluonnolliset ilmiöt toistamatta kuitenkaan menneitä juonikuvioita. Vaikka kiinnyinkin vahvasti Maxin lähimpiin ystäviin, Sa. Loppuratkaisuun eniten vaikuttavan päätöksen pelaaja on tehnyt – kenties jo vuosia aikaisemmin – pelatessaan sarjan ensimmäistä osaa. Maxin tekemät valinnat tuntuvat myös tavanomaista merkityksettömämmiltä. Chloea ei nähdä pelissä kertaakaan, mutta hän on silti läsnä monin eri tavoin. Rinnakkaismaailmassa hänen ystävänsä on elossa, mutta ei turvassa. Hyvää + Max on vanhempanakin yhtä valloittava. Siitä pääsemmekin luontevasti surun seitsemänteen vaiheeseen. Mutta… Ehkä… Kenties… Jättämällä Chloen pois tarinasta tekijöiden ei tarvinnut tehdä vaikeita ratkaisuja pelaajien puolesta. Maxin kameran linssi on yksi kerronnan välineistä. Mitä hauraampi hetki, sitä helpompi se on pilata. Epäilen, ettei niin tule käymään. Esimerkiksi kakkosjakson osio, jossa Max välttelee etsivää lukitussa huoneessa, on yksi kohokohdista. Loput valinnat eivät tunnu aiheuttavan mitään merkittäviä muutoksia kerronnan kulkuun. Murhamysteeri pitää mielenkiinnon yllä… Huonoa . Tarinan edetessä ongelmien ratkaiseminen alkaa ikävästi pelkistyä edestakaiseksi hyppelyksi aikajanojen välillä. Esimerkiksi hahmojen suut eivät aina liiku näiden puhuessa. Menneisyyteen palaamiseen sijaan Max huomaa aukaisseensa portin vaihtoehtoiselle aikajanalle. Toisinaan mekaniikkaa onnistutaan käyttämään hiukan mielikuvituksellisemmin. sä Max päättää palata ajassa taaksepäin, mutta vuosia käyttämättä olleet voimat eivät toimi odotetusti. Vaikuttaa siltä, että tappaja on iskemässä pian. Valitettavasti jännitystä ei kyetä rakentamaan toistamiseen yhtä taitavasti. Viimeisten hetkien perusteella tämä saattaa olla myös tekijöiden suunnitelmissa. Toivoon. Epätasaisesta äänimiksauksesta johtuvia ongelmia on vielä vaikeampi sivuuttaa. Max voi käyttää voimiaan esimerkiksi ohittaakseen lukittuja ovia, jotka ovat toisella aikajanalla avoimia. On myönnettävä, että Double Exposure ei onnistunut missään vaiheessa koskettamaan pelisarjan kahden ensimmäisen osan tavoin. 35 179568_.indd 35 179568_.indd 35 12.12.2024 17.11.05 12.12.2024 17.11.05. Lähellä olevien hahmojen puhe kuuluu toisinaan niin hiljaa, että siitä on lähes mahdotonta saada selvää, kun taas huomattavasti kauempana puhuvien hahmojen sanat voivat kaikua korvissa täydellä volyymillä. Tapahtumapaikasta toiseen siirtyessä taustatekstuurit ovat usein jonkin aikaa epätarkkoja tai puuttuvat kokonaan. Valitettavan usein ongelmat ratkeavat pelkästään aikajanalta toiselle siirtymällä. Ilmeet ja eleet on tallennettu taidokkaasti, mikä tuo esiin näyttelijäsuoritusten hienovaraisuuden. Parisuhdetta on vaikea rakentaa, kun seurusteluehdokkaat näkevät yhdellä aikajanalla Maxin hurmaavan huolettomana taiteilijana ja toisella ystävänsä kuolemaa surevana aikapommina
Tekniikan puolella näkyvimmät . Ja tällä menolla tasaisesti hiipuvan pelaajapopulaation kanssa ei välttämättä puhuta edes vuosista. Tehoja autotyyppien mukaan rajoitetuissa kierrosja etappikisoissa rällätään muita kuskeja tai aikaa vastaan. Jälkimulgaisun aikana en saanut yhtään rankattua kisaa käyntiin. Tällaisille seikoille ei tietenkään pikkupäivityksillä mitään mahda. 80 Forzamainen avoimen maailman kaahailu, jonka moninpeli ei sovi oman tien kulkijoille. Kyllä, autokauppoihin, hotellihubiin ja klaanipäämajoihin jalkaudutaan, HONGKONGIN HILJAISET KADUT JÄLKIMULGAISU: TEST DRIVE UNLIMITED SOLAR KT Racing / Nacon Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series S/X Moninpeli: 2–16 Ikäraja: 18 mutta ei niistä visiiteistä jää juuri kerrottavaa. En rokottanut Solar Crownia alun perinkään selvästi korjauskelpoisista teknisistä ongelmista, joten pisteet jäävät päivitystenkin jälkeen kutakuinkin ennalleen. Moninpelipisteet saa jakamalla ne kahdella. Se ei haittaa, kunhan moninpeli on kunnossa. Ideaja/tai fokustason probleemat ja suunnittelulliset harharetket ovat edelleen olemassa. Kisoista pois tippumisia tai aloituksen jumittamisia esiintyi myös liian usein. 36 179572_.indd 36 179572_.indd 36 12.12.2024 16.05.16 12.12.2024 16.05.16. Ajatuksena on kenties ollut, että porukka kruisailee kaveriporukoiden muodostamissa ryhmissä, joissa skaboja on helppo järkätä, mutta pakkotiimit eivät ole pop. Pienempänä ärsytyksen aiheena olivat muun muassa tiekartat, eivätkä löydetyt kohteet aina tallentuneet pelistä poistuessa. Hongkongin saarelle vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sijoittuva Test Drive Unlimited Solar Crown (Pelit 9/24, 77 p.) toi vanhan legendan karkeloihin mukaan, mutta julkaisu jäi uusien kehittäjien käsissä selvästi keskeneräiseksi. Yhteen vapaamuotoiseen Hongkong-kruisailusessioon mahtuu kuusitoista pelaajaa, mutta käytännössä on ihme, jos kylillä roikkuu edes 4–5 ihmiskuskia. Moninpelikisojen puutteellinen pelaajahaku. Kun tähän ynnätään mukavan rouheat moottorisoundit, ajaminen on viihdyttävää. Ja onhan se. Hongkongin kiinnostavat miljööt tarjoavat kaikenlaista kivaa nopeista motareista kapeisiin kujiin ja vuoriston koukeroisiin soraränneihin. Parasta olisi, jos radatkin tähän kisamuotoon valittaisiin täysin automaattisesti, sillä tällä hetkellä kisoja haetaan kartalta ja kun kisa-aula on valittu, muihin ei ole asiaa. Onko korjattu. Solar Crownissa oli sekä teknisiä että rakenteellisia ongelmia, joista jälkimmäisiin ei välttämättä puututa koskaan. Kaduilla ei esimerkiksi pyöri poliiseja, mikä on Test Driven ja Hongkongin historialla menetetty mahdollisuus. Hyvää + Kelpo ajotuntuma ja mureat soundit. Yksinpelaajalle Solar Crown on kelpo kaahailua, mutta jos moninpeli on se juttu, siihen pitää olla oma porukka tai minimissään edes yksi kaveri valmiina. Test Drive Unlimited Solar Crown on periaatteessa Forza Horizon forzattomalle Pleikalle. T est Drive Unlimited oli avointen kaahailumaailmojen pioneeri, jolta Forza Horizon on sittemmin napannut suvereenisti lajityypin paalupaikan. Pidemmän tähtäimen probleemana Solar Crown on ”always online” ja kun palvelimet lopettavat, se on sitten siinä, metriäkään ei enää ajeta. Tekniset bugit on joulukuun vaihteessa pääpiirteissään korjattu. Pelissä oli sen verran lupausta, että palasin katsomaan, missä nyt mennään. Raskaat paikat ovat toki edelleen raskaita, mutta hyytyminenkin on saatu paremmin kuriin. Vain Ubisoftin tuottama The Crew -sarja on viime vuosina toiminut Forzan ainoana todellisena sparraajana. Huonoa . Forza Horizonin imitointi tarkoittaa hukattua identiteettiä. Petri Heikkinen JÄLKIMULGAISU: TEST DRIVE UNLIMITED SOLAR CROWN Onko oikein jättää pelikavereiden hakeminen jättää vain pelaajien huoleksi. Yksin moninpelissä Vaikka tekniikka on parantunut ja varsinaiset bugit pääosin murskattu, yksi todellinen ongelma on jäänyt ja sen nimi on moninpeli. Lisäksi ennakkoon hehkutetut lifestyle-elementit avatarin vaatteineen päivineen ovat, hmmmh, hyvin pintapuolisia, eikä niillä ole mitään mainittavaa vaikutusta mihinkään. Hotellin kookkaassa luksussviitissä on yksinäinen olo. Solar Crownissa on myös ehdottoman hyviä puolia, jotka osuvat autoiluteeman kannalta merkittäville alueille. Superhyperluksuskaarojen suhteellisen realistiset ajo-ominaisuudet on genreen sopivasti viimeistelty arcademaisen lennokkaalla pintasilauksella, vuosikymmenien koulimat selkäydinreaktiot tuottavat baanalla odotetunlaisia tuloksia ja kaahaaminen on näyttävää. Täällähän se viimeinen ”keräilyauton” palanen piileksi. bat olivat oudosti katoileva siviililiikenne sekä raskaissa paikoissa hyytyminen, ainakin perus-PS5:lla. Rankattuihin kisoihin näyttää kelpaavan vain saman session pelaajia, mikä tarkoittaa pitkäveteistä kisa-aulassa odottelua, eikä siltikään useimmiten tärppää. Rankattujen kilpailujen pelaajahaun pitäisi ehdottomasti olla globaalia, sillä saman session satunnaispelaajia ei yleensä vain kiinnosta, eikä heitä tavallisesti ole paikalla lähimainkaan kahdeksaa. Nopeuskamerat ja runsaslukuisten pienten kokemusja krediittipalkintojen etsiminen edellyttävät vapaamuotoista tieverkon ja maaston tutkiskelua. Periaatteessa jokaiseen kuski vastaan kuski -vääntöön voi osallistua samasta sessiosta myös muita pelaajia, joten Solar Crown vaatii jatkuvaa nettiyhteyttä myös yksinpelatessa
Boom! Pallotykki antaa kunnolla potkua. Ei, se on pallotykillä lentävä auto. Oikeastaan homma toimii hyvin molemmilla laitteilla, mutta mobiililähtökohdan huomaa erityisesti siitä, että asiat ovat enemmän tai vähemmän suurpiirteisiä ja painikkeet suuria. Uskomattoman hupaisat ja hyväntuuliset taustamusiikkikipaleet sisältävät lähinnä erilaisia ”dundundun”-hymistelyjä ja ”what the car?” -lauseen hyräilyä. Niiden tuottamaa suupielen levenemistä korviin on vaikeaa kuvailla sanoin, joten musiikkimaailmaan kannattaa tutustua vaikkapa trailerien kautta. Jaloillaan lampsiva auto siirtyy tehtävästä toiseen kartalla kuin useissa MaHONK HONK! TÄÄLTÄ JUOKSEE AUTO! Triband Arvosteltu: PC Saatavilla: iOS, iPhone Versio: 5.1.0 Minimi: 2,6 GHz Intel Quad Core, 2 Gt muistia, Geforce GT 750M Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 3 88 Hulvaton välipalatoilailu kävelevästä autosta. rio-peleissä. Tämä on yksinomaan positiivinen asia, sillä erilaiset pelitilat ja ajoneuvot tulevat kerta toisensa jälkeen yllätyksinä. Tästä oudosta gol. Hyvänä elämänohjeena itseään ei kannata ottaa liian vakavasti, kunhan ottaa muut ihmiset vakavasti. Ihmiset saadaan pois etätöistä viihtyisällä toimistomenolla. n kaltaisista mikrotehtävistä ei ole kyse, vaan yleensä radan läpäisy vaatii kuitenkin edes jonkinlaista ajosuoritusta. What the Car. Mä viheltelen vaan Kaiken komeuden kruunaa mieletön äänija musiikkimaailma. K aiken loskan ja pimeyden keskellä keskuuteemme on laskeutunut valo. Lisäksi tarjolla on vapaaehtoisia sivutehtäviä ja yhteisön luomia kenttiä. Peli on hönöilyä ympäriinsä, eikä mitään voi ottaa kerta kaikkiaan vakavissaan. Innokkaimmat voivat osallistua yhteisölliseen tuotekehittelyyn, sillä pakettiin kuuluu kenttäeditori sekä pääsy yhteisön luomiin karttoihin ja tiimin kehittämiin bonuskenttiin. Tämä siis täysin positiivisena piirteenä, sillä itse toteutus on erittäin viimeisteltyä, toisin kuin progemusiikissa. Maastosta löytyy myös pieniä yllätyksiä, kuten erityisen vaikeita bonustehtäviä tai muita pikkusalaisuuksia. (Pelit 5/2024, 86 p.). Onko se lintu. Tanskalainen Triband on viritellyt kasaan erilaisia hupsunhauskoja toilailupelejä, kuten What the Golf. Mitäpä sanoisitte vaikkapa Mad Max -teemaisesta kentästä, jossa on pyörittävä ympäriinsä ja väisteltävä nahka-asuihin ja hunajakennoihin pukeutuneiden karhujen pudottelemia piikkiesteitä. Hirvittävän pitkästä seikkailusta ei ole kyse, sillä perusläpäisy sujuu parhaimmillaan muutamassa tunnissa, kymmenessä tunnissa saavutetaan jo kompletionistinen taso. Asiaa mutkistaa se, että auto ei kulje renkailla vaan jaloilla, rakettimoottorilla tai vaikkapa toimistotuoleilla. Risto Karinkanta WHAT THE CAR. Mitä kertakaikkisen autoa. Vaikeusaste on viritetty suhteellisen kevyeksi, ainakin jos kaiken haluaa vain kävellä läpi. Aivan What the Gol. Kyllä, kävelee. What the Car. Mielikuvituksen rajoja venytellään jatkuvasti absurdeihin suuntiin, enkä lainkaan liioittele väittäessäni ideointipalaverien tuhkakupeissa sauhuavan muutakin kuin tupakkakasvin kuivattuja osia. nkaltaisesta valmisteesta on vaikea pistää pahemmaksi, mutta ilmeisesti Christianiassa pössytellään edelleen, sillä nyt ruudulleni kävelee hymyilevä auto. loso. Hyvää + Sukkelan nokkelaa autoilua, myös ei-autoilijoille. Musiikki on ollut harvoin näin tärkeässä roolissa sitten Crypt of the NecroDancerin! Myös jatkuvat populaarikulttuuriviittaukset tuottavat toistuvaa positiivista hymähtelyä. aa äärimmilleen, sillä sen sekoboltsit pelitilat vaativat kehittäjiltään sopivan määrän itseironiaa, mutta ne on paketoitu pelaajan kannalta erittäin hyvin sujuvaksi ja nätiksi huumoriautoilupeliksi. 37 179416_.indd 37 179416_.indd 37 12.12.2024 16.01.59 12.12.2024 16.01.59. noudattaa tätä . Kortti tulee kyetä paitsi nappaamaan myös kiikuttamaan maaliin asti. Oudot yllätykset napsahtelevat melkoisella sarjatulella. Jokaiseen tehtävään liittyy kuitenkin pari lisähaastetta: kultatason aikarajan saavuttaminen sekä keräilykortti, joka on piilotettu jonnekin radan varrelle. Mobiilit ensin Julkaisu oli pitkään Apple Arcaden yksinoikeusloukussa, mutta se avautui syyskuun alusta alkaen vihdoin myös PC:lle. on sekoilupeli, jossa auto on saatava maaliin tavalla tai toisella. Onko se lentokone. Huonoa . Auto vai elefantti. Kyse on pienistä episodeista, jotka on parhaimmillaan mahdollista läpäistä hujauksessa. Musiikki jää soimaan ikävästi päähän
Hiipiminen on vihollisen määrällisestä ylivoimasta johtuen vieläpä pakollista, sillä reilusti taistelemalla ei pärjää. ed: France ‘44 (Pelit 8/24) jätti himon XCOMahtaviin kakkosmaailmansodan ruututaktikointeihin. Satunnaisuuteen, nappien paineluun ja cooldowneihin perustuva systeemi kääntyisi sellaisenaan gacha-peliksi, vain mikromaksut puuttuvat. Työvuorolistalla on tappoja tuhoamiskeikkoja natsien miehitysalueilla, menestys lisää materiaalitukea itäja länsiliittoutuneilta. ikka antaa ymmärtää, että FbU olisi kopioinut Phoenix Pointin nerokkaan osumasysteemin, mutta ei. Tehtävät ovat aina mallia tapa kaikki, sillä jopa tuhoamiskeikoilla kohteelle pääseminen edellyttää kaiken pistämistä kylmäksi. Antti Eronen No, ainakin puolet pelin nimestä meni oikein. Ilmeisesti jo vuodesta 2018 eri nimillä työn alla ollutta Forgotten But Unbrokenia promottiin paitsi XCOMilla, myös komeilla välivideoilla ja Adam Jensenin äänellä, joten pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan! Valitettavasti kokeilusta jäi päällimmäiseksi sama kysymys kuin aikalaisilla: kuinka monta vuotta tätä sotaa pitää vielä kestää. Yleensähän lajityypissä sotilaat aloittavat perustasolta ja ylenevät hiljalleen supersankareiksi, mutta Forgotten But Unbroken on toista maata: siinä sotilaat aloittavat ameeboina, eikä esimerkiksi konekivääriTähtäingra. Viholliset kiertävät partioreittejään kaavamaisesti, joten liikkeitä tarkkailemalla (tai savescummaamalla) kentät voi läpäistä ampumatta laukaustakaan. Tee työtä, jolla on tarkoitus Vaikka Forgotten But Unbroken taistelee vuoden huonoimpien nimien palkinnosta, perusidea on mainio: pelaaja toimii pienen itäeurooppalaisen vastarintasolun komentajana. Nyt ei olla Muumilaaksossa, vaan syvällä Outouden laaksossa. Miinaan astuva sotilas haavoittuu ja koko iskuryhmä paljastuu viholliselle, mikä oli aina yhtä satunnaisen tuntuista ja turhauttavaa. E rinomainen Classi. Immersiota rikkovina juttuina kaatuneilta ei voi viedä varusteita, ja vaikka vihollisten univormut voi pukea päälle, tämä ei hämää ketään. (No mutta pieleen mennyt riskinotto on juuri sen systeemin pointti!_nn) Samaan epäloogisten suunnitteluratkaisujen kategoriaan menevät myös käyttöliittymän outoudet, esim. 38 179345_.indd 38 179345_.indd 38 12.12.2024 15.59.13 12.12.2024 15.59.13. Nappien painelu on uuvuttavaa pakkopullaa, jonka poistolla rytmitys paranisi huomattavasti. diagonaaliin ei voi puukottaa ja seinän taakse piiloutuva vihollinen voi ampua, mutta omat eivät voi ampua takaisin. Strategiaosuudessa manageroidaan UNOHDETTAVA JA RIKKI Centurion Developments / Microprose Versio: 1.06 Minimi: Intel Core i3 / AMD Phenom II X4, NVIDIA GeForce GTX 950 / AMD Radeon R9 270x, 8 Gt RAM Suositus: Intel Core i5 3 GHz / AMD Ryzen 3 3,1 GHz, NVIDIA GeForce GTX 1060 / AMD Radeon RX 480, 16 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM Ikäraja: Ei tiedossa omaa leiriä sotilaineen ja rakennuksineen, aina välillä poiketaan taktisella tasolla vetämässä kaljupäitä kuokkaan. Oikeasti kaikesta heitetään noppaa. Väärien olettamusten takia löysin itseni usein tilanteista, joissa olin pojon tai kaksi vajaa juuri kriittisellä hetkellä. Näistä strateginen osuus yrittää olla resurssienhallintaa, jossa aika, rakennusmateriaalit, ruoka ja lääkkeet ovat jatkuvasti lopussa. Ruutiukot Virtaviivaistetun kahden toimintapisteen uusio-XCOMin sijaan mallia on otettu vuoden 1994 XCOMista, jolloin jokaisella ukolla oli eri määrä toimintapisteitä ja toiminnot maksoivat aseesta ja tilanteesta riippuen vähän mitä sattuu. Puolustustehtäviä lukuun ottamatta vastarintaa pääsee esikarsimaan hiipimällä ja puukottamalla. Ainoa este tälle ovat miinat: jokaiseen kenttään on kylvetty näkymättömiä miinoja, joita ei voi havaita kuin tietyillä hahmoluokilla, tällöinkin vain tietyllä todennäköisyydellä. Sentään viholliset olivat eri paikoissa. Pökkelöt paraatimuodostelmassa. Minkäänlaisia merkityksellisiä päätöksiä leirissä ei tehdä: kaikki päivitykset vain hidastavat resurssien kulumista tai nopeuttavat ajastinten uusiutumista. Karttapohjat ovat valmiiksi purkitettuja ja tutut maisemat alkoivat nopeasti kiertää ympäri. Kaikkea saa lisää tilaamalla ilmakuljetuksia tai järjestämällä metsästysreissuja, mutta näiden onnistuminen on nopanheiton ja ajastimen takana
Vähäinen hyvä materiaali hukkuu ydinloopin toistoon. Kaksipäisen kalkkunan varjossa Peli ei loista myöskään gra. loso. Jos peli kiinnostaa, kannattaa tarkistaa, onko hillitön päivitysrumba jo tauonnut. Kunnollisten ase-efektien ja -äänien puute saa jo valmiiksi ponnettoman paukuttelun tuntumaan entistäkin ankeammalta. Vaikka kokonaisuutta on patseilla sulavoitettu, rungon isoja valuvikoja (ponneton ammuskelu, tylsät perkit ja toisto) ei voi pätseillä paikata. mies osaa ampua kuin 60 prosentin osumahaitalla. Pitkästä kehitysajasta huolimatta julkaisu oli pahasti keskeneräinen, sillä joka kerta peliä käynnistäessäni eteen lävähti uusi tasapainotuspätsi ja/tai bugikorjauslista. Etenkin alussa oma ryhmä on niin hidas ja kädetön, ettei minkäänlainen tuli ja liike onnistu. Kiinteään konekivääriasemaan pysähtyy vähän isompikin hyökkäysaalto, sillä se voi yhdellä sarjalla ampua kaikkea tulisektorillaan. Ajoittain historiaa elävöitetään myös sotatapahtumista kertovilla lehtileikkeillä. Kirjoitushetkellä Steamin hivemindin näkemys oli 75 prosenttia eli enimmäkseen positiivinen. Varsinaisia pelinpysäyttäjäbugeja ei tullut vastaan. Omien joukkojen sijoitteluun ei voi vaikuttaa, joten ne pölähtävät paikalle ennalta-arvaamattomassa varpusparvimuodostelmassa. Hyvää + XCOM-taktiikkapohjaa on mahdotonta pilata, vaikka yrittäisi. Lähes jokainen perkki on vielä jaettu kolmeen eri tasoon: näistä kaksi ensimmäistä vasta pienentää haittaa tai on muuten niin vähäpätöisiä prosenttibonuksia, ettei niillä ole mitään väliä. Tämän maailmanpalon lopussa ei soi We’ll Meet Again. Jaksoin taistella pelissä kaksi vuotta ja tosielämässä noin viisitoista tuntia, minkä jälkeen komennukseni päättyi uupumukseen. Taistelijat liikkuvat kuin niiden sisälle olisi tungettu rautakanki, ja hahmomalleista puuttuu valaistuskerroksia. Täysin turha strateginen osuus, hiipiminen, perkkisysteemi ja kaiken satunnaistaminen. Lamautusta on mukana sen verran, että useamman ohilaukauksen jälkeen kohde saattaa joskus panikoida. Osumatodennäköisyydet ovat pieniä ja vahinkomäärät satunnaistettuja, joten alokkaiden tulitaistelut ovat naurettavaa hernepyssyillä sohimista. Keltaisiin ruutuihin voi rauhassa hiipiä puukkohippasille, sillä gona-Hansia ei kiinnosta, vaikka Fritz ottaakin metrin päässä moraa keuhkoon. a eli osaamattomien amatöörien taistelu hillittömien vaikeuksien kautta voittoon vetoaa. Hommaan tulee elävyyttä tasonnousujen myötä, mutta etenkin alkupelissä totesin voittavan taktiikan olevan lähitaistelu, jossa juostaan saksalaisten luo ja pakotetaan ne huitomaan heikosti tulitaistelun sijasta. Välivideot ovat kieltämättä komeita, mutta niissä esitettävät tapahtumat jäävät muusta pelistä irrallisiksi. Sen sijaan, että tasonnousujen yhteydessä jaettavat perkit avaisivat uusia kykyjä tai taktiikoita, ne poistavat haittoja tai antavat pelaajan käyttöön ominaisuuksia, joiden pitäisi kuulua käyttöliittymään vakiona, kuten näkyvyys vihollisiin ruuduista, joihin aikoo liikkua. ikkapuolella, vain maastot näyttävät siedettäviltä. 39 179345_.indd 39 179345_.indd 39 12.12.2024 15.59.52 12.12.2024 15.59.52. Näky, jossa kommandot sekalaisissa rääsyissään jahtaavat puukkojen kanssa stormtroopereiden lailla ympärilleen räiskiviä natseja, kiteyttää pelikokemukseni For72 Perustoimiva taktiikkaburgeri ei ole varsinaisesti huono, mutta toisteiset ja typerät suunnitteluratkaisut saavat pelaamisen tuntumaan työltä. Benny Hill -pastissista jäi uupumaan ainoastaan taustalla soiva Yakety Sax. Pakatessani sipulisäkkiäni sota oli ehtinyt vasta vuoteen 43, mutta leiri ja sotilaat päivityspolkujensa päähän, eli mitään tärkeää en usko menettäneeni. Vasta kolmannella päivityksellä tekee jotakin. Ilmeisesti perus. Korkeuserojakin löytyy. Leirikokemus on turhankin autenttinen, sillä siellä ei ole muuta tekemistä kuin odotella seuraavaa tehtävää. gotten But Unbrokenista täydellisesti. Orkesteripainotteinen soundtrack on pituudeltaan tynkä ja täten toisteinen. Huonoa
Tyypillisesti saadaan ainakin paikallaolijoiden nimet ja narratiivi siitä kuka on tehnyt mitä ja miksi, mutta usein jotain erikoiColor Gray Games / Playstack Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch, Playstation, Xbox, Android, iPhone Versio: 1.0 Minimi: 1.7 GHz Dual Core, 8 Gt, Intel Graphics 4600 Testattu: AMD Ryzen 5600X, 16 Gt, ATI Radeon RX 5600 XT 6 Gt Ikäraja: 12 sempaakin, kuten vaikkapa laboratoriosta löytyvien sormenjälkien omistajat. Ulkoisesti edeltäjäänsä hiotumpi, mutta siltikin paikoin vähän (vai juuri sopivan) karu. Moni klassinen seikkailupeli on pohjimmiltaan ennen kaikkea pulmanratkontaa tarinallisessa puitteessa, mutta myös puhtaampia mysteerien ja rikosten selvittämiseen keskittyviä pelejä riittää. Periaatteessa on helppoa kelata yhtään epäilyttävät kohdat läpi yksi kerrallaan sanoja ja nimiä vaihdellen ja katsoen, lipsahtaako joku muutos takaisin kylmäksi, mikä kertoisi että nyt ainakin alkuperäinen veikkaus oli oikeassa, sen sijaan että kävisi vielä ajatuksen kanssa ihmisten puheet, taskut ja yksityiskohdat läpi. 90 Kultaisen jumalkuvan nousu tarjoaa tyylikästä ja nautinnollista mysteerinratkontaa, sen hetken kuin se kestää. Silti pidän ”melkein oikein” -ilmoitusta ihan tarvittavana kädenojennuksena, koska tarinan loppua kohti tapahtumien kronologiaa ja käänteitä saa oikeasti miettiä. Tarina jakaantuu viiteen lukuun, joista kukin sisältää kolmesta neljään yksittäistä rikosmysteeriä. Perusidea on siis hyvin samankaltainen kuin erinomaisessa Return of the Obra Dinnissä (Pelit 12/18, 89 p.). The Case of the Golden Idolin tapaan Riseen on maksullisena lisäsisältönä tulossa vielä neljä lyhyempää, yksittäistä salapoliisipakettia. Kykynsä joutuu näyttämään myös ornitologian alalla. Vaikka ulkoisesti The Case of the Golden Idolia saattoi sanoa, vähän fiiliksestä riippuen, joko persoonallisen rosoiseksi tai reilusti rumaksi, oli tarinassa ja tekemisessä hienoa koukkua. Mysteeripeli on noin kymmentuntinen rykäisy, mutta se on nautinnollinen rykäisy. Silti kehotan mieluummin pitämään happihyppelyn ja palaamaan vielä kerran todisteiden pariin. Tarinan lopussa selvästi joitain lankoja ja vihjeitä jätetäänkin ilmaan jatkoa odottelemaan. Huonoa . Kaikki huipentuu tarinan lopun finaalissa, jossa alun ja lopun tapausten yhteydet pääsee kursimaan kasaan. Se etäännyttää sopivasti tosimaailman odotuksista ollen silti tuttu joukkourheiluineen ja hippiliikkeineen, ja tarjoaa tarinan myyttisen historian elementeille enemmän avointa pohjaa. Useamman kerran kävi niin, että silloin sen pienen palasen huomasi ja osasi asettaa paikalleen. Murha mielessä, mutta kenen. Suoraa ratkaisua ei anneta, vaan pienillä kysymyksillä ensin epäsuorasti ja sitten suoremmin tökitään pieniä harmaita aivosoluja oikeaan suuntaan. P eleissä, päinvastoin kuin passiivisesti ruudulta tai sivuilta, pääsee pikku salapoliisi pyörittelemään erilaisia johtolankoja parhaimmillaan juuri siinä itselle sopivassa järjestyksessä. Kelloa on käännetty eteenpäin aina 1970-luvulle asti. Valinta kertoa tarina jälleen selkeän fiktiivisessä, mutta kuitenkin selkeästi Yhdysvaltoja muistuttavassa maassa, on hyvä. Kaukomailta tuodun kultaisen jumalkuvan ja sen voimien ympärille rakentui 1700-luvun Britanniaa muistuttavassa Albionissa mysteeri, jonka yleensä jonkun kuolemaan päättyviä vaiheita pelaaja selvitti tapaus kerrallaan. Hyvän pulmapelin merkki! Arvailla voi, mutta omalla vastuullaan Tapausten ratkaisutapa sijoittamalla avainsanoja paikalleen saa välillä aikaan houkutusta ”ratkaista” ongelma väsytyshyökkäyksellä, etenkin siinä vaiheessa kun kaikki paitsi yksi tai kaksi vaadituista yksityiskohdista on päätelty nappiin. The Rise of the Golden Idol monipuolistaa mukavasti tapausten sisällä olevien erilaisten pulmien vaatimuksia. Hauskin on tarinan keskivaiheen lyhyt, melko yksinkertainen tapaus, jossa pääsee tulkitsemaan muinaisten lemurialaisten tanssien merkityksistä kertovan kirjan avulla mitä television kykykilpailun improvisaatiotanssi oikein tarkoittikin. Juha Kerätär THE RISE OF THE GOLDEN IDOL Pelien interaktiiviseen maailmaan salapoliisityö istuu kuin nakutettuna. Etenkin pelin lopun isoa tarinaa ratkaistessaan, jolloin vanhoja, jo ratkaistuja tapauksia kelataan uudelleen, huomaa että kaikki vinkit ovat olleet nähtävillä. Jos pulmanratkaisussa menee sormi suuhun, tarjoaa Rise järkevästi rakennetun vinkkisysteemin, johon voi halutessaan tarttua. The Rise of the Golden Idol ei riko muottia: se hioo ulkoasua ja käyttöliittymää, mutta mysteeriydin on ennallaan. Uhria, todistajia ja paikalta löytyviä esineitä klikkaamalla tutkijan sanapankkiin tipahtaa niihin liittyviä nimiä ja sanoja. Ihmisten puheista, löytyvistä teksteistä, tapahtumapaikalla näkyvästä kasataan kokoon logiikalla tapahtumien kulku. Tässä kohtaa peli ystävällisesti kertoo, että nyt polttaa. Ratkaistuaan luvun kaikki mysteerit pääsee pähkäilemään niitä yhdistävää tarinaa, jolloin tyypillisesti joutuu palailemaan ratkaistujen tapausten maisemiin, ja etsimään niitä toisiinsa liittyviä lankoja, jotka ensimmäisellä kerralla ehkä vaikuttivat irrallisilta. KULTAISEN MYSTEERIN KIMPUSSA 40 179570_.indd 40 179570_.indd 40 12.12.2024 15.54.24 12.12.2024 15.54.24. Tapahtumien kulun pähkäily puheista ja kuvasta on kaiken juju. Alkupään tapaukset ovat vielä suoraviivaisia. Salapoliisityötä sekunnin sisällä Jokainen Rise of the Golden Idolin mysteeri aukeaa tutkijalle yhtenä muutaman sekunnin ajassa pysähtyneenä hetkenä, jonka tapahtumat pitää selvittää tutkimalla paikallaolijoita ja ympäristöä. The Case of the Golden Idol (2022, Pelit 8/23, 87 p.) oli vuotensa pieniä pelihelmiä. Mihinkään pikselinmetsästämiseen ei onneksi joudu, kiinnostavat paikat on hienovaraisesti merkitty. Hyvää + Huolella rakennettu tarina aukeaa hienosti yksi palanen kerrallaan
Dave the Diver (Pelit 1/24, 89 p.) oli viime vuoden yllätysmenestyjiä, joten sitä päivitelty ja siihen on kokattu lisää tekemistä. Palkkioksi saadaan uutta kivaa ravintolaan ja kaiju-patsaiden keräämistä. Dave saa sukellusseuraa. Saatuaan kaipaamansa aterian, on artistin vuoro vetää keikka Davelle ja ystäville. Uudet tehtävät ovat lyhyitä eivätkä mullista peliä, mutta niiden parissa viihtyy aikansa. Samasta pelistä tuttu sienestäjä tuo tullessaan uusia raaka-aineita eksoottisia annoksia varten. Dave today Sukeltaja-Taavi on vuotta vanhempana entistä ehompi. Jukka Koskela DAVE THE DIVER Indiehitti Dave the Diver on vuoden aikana kerännyt mainetta, palkintoja ja lisää pelattavaa. Päivitykset ovat viilanneet pelikokemusta ja korjanneet pitkän listan bugeja. Varsinaisesta lisäosasta ei tässäkään voi puhua, pelattavaa ei ole paljoa eikä Dredgen syvempiin hienouksiin päästä. Ikäraja: Ei tiedossa. Dave the Dredger Kaikki päivät eivät ole aurinkoisia Sinisellä Reiälläkään, mutta punertava usva iltaisin on uutta. Sumun keskeltä puksuttaa vielä kalastuspaatillaan parrakas hahmo toisesta maailmasta. Kalastuspelinä Dredge (Pelit 5/23, 84 p.) on sangen luonteva kumppani Sukeltaja-Taaville, ja sen myötä peliin saadaan synkempää vivahdetta. NPC-hahmon suojelu on aina yhtä mukavaa, mutta keikka käy nopeasti. Meri-ihmisiä on purrut pokerikärpänen. Ilmaiseksi saatavat crossover-lisäykset antavat peruspelille lisähappea. Pelien ulkopuolelta mukaan on saatu muusikko mxmtoon. Sukella mukaan! Vain Dredge-mies voi tietää... Godzillan sivujuonne on ihan kiva, mutta sitä ei enää ole saatavilla, sillä oletettavasti lisenssisyistä paketti poistui markkinoilta viime marraskuussa. Hänen musiikkiaan saa myös ravintolassa soitettavaksi. Taavin toverit Tuorein lisäri Dave & Friends on niistä monitahoisin ja tarjoaa lisää crossover-pelattavaa viimeaikaisista menestyspeleistä. Vaihtelu on kuitenkin tervetullutta. Kyynikko voisi pitää pelien crossover-sisältöä kierona markkinointikikkana, mutta Dave ei ole kyyninen kaveri. Minipeli tarjoaa tiivistetyn ja helpotetun kokemuksen hittipelistä, joten kannattaa varoa antamasta pirulle pikkusormea. kun yhden illan on ruopannut, voi seuraava kertaa joutua odottamaan. Titaanien taisto. Musiikkimausta riippuen tämä voi olla hyvä tai huono juttu. Sen jo kokoelmiinsa lisänneet saavat toki pitää monsterinsa. 41 179342_.indd 41 179342_.indd 41 12.12.2024 15.52.49 12.12.2024 15.52.49. Paketin isoin ongelma on sen riippuvuus säätilasta, joka lienee jossain määrin satunnaisesti arvottua. Hirviölegendaa ei sovi uinuttaa koko aikaa, joten paikalle saapuu vastustajaksi kerrostalon kokoinen hummeri, valkokankaaltakin tuttu Ebirah. Myös sushiravintola saa vieraita muista pelimaailmoista. Mintrocketin crossover-täkyihin on tarttunut varsin nimekkäitä vonkaleita, eikä pelin omistajan tarvitse näistä edes maksaa. Aika tehdä paluu Siniselle Reiälle! Suuri Sininen Reikä on salaperäinen merialue, joka muuttaa muotoaan ja sisältää merieliöitä ympäri maailmaa. Eli TAAVI DAIVAA TAAS! Mintrocket Arvosteltu: PC Saatavilla: macOS, Nintendo Switch, PlayStation 4/5 Minimi: Intel i3 -tuplaydinprosessori, 8 Gt RAM, Nvidia GeForce GTS 450 / AMD Radeon HD 5570 Suositus: Intel i5 i7 -neliydinprosessori, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 750Ti / AMD Radeon R9 270 Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti 16 Gt Moninpeli: Ei. Go go Godzilla Nimekkäin lisäri on vajaan puolen tunnin mittainen sukellus kaiju-hirviöiden maailmaan: itse Godzilla on saapunut Siniselle Reiälle toipumaan edellisestä taistelustaan. Vedenalaisen kylän asukkaat ovat innostuneet korttipeleistä ja klovni-cosplaysta, joten pitkin pitäjää pelataankin nyt pokeria Balatro-hengessä (Pelit 4/24, 92 p.). Aiemminkin peleissä esiintynyt artisti saapuu ravintolaan tietty annos mielessään, mutta toisin kuin edelliset asiakkaat, laululintunen lähtee itse mukaan aineksia sukeltelemaan. Kaksi sukellustehtävää ja pari pomotaistoa sisältävä tarina on pian läpsytelty. Itse tykkäsin. Sumuisina iltoina pelaaja päästetään veneen ruoriin ja naaraamaan pohjia. mxmtoonin musiikki sopii leirinuotiolle. Tuolloin sukeltaessa meri on täynnä erityisen muotopuolia eväkkäitä, joita kaapuihin sonnustautuneet erikoisasiakkaat himoavat syödäkseen. Siellä sympaattinen Dave sukeltaa, metsästää kaloja ja tekee niistä sushia. Potion Craft -pelistä (Pelit 3/23, 79 p.) tuttu alkemisti on kadottanut patansa, jonka löytämällä Dave oppii tekemään kykyjä parantavia juomia ja tehokkaita syöttejä rapumertoihin
Phasmophobiassa on paljon opeteltavaa ja kirjoittamattomia sääntöjä, mutta tieto onneksi vähentää tuskaa. Moninpelissä kuoleman jälkeen mykät ja näkymättömät pelaajat voivat, pelin henkeen sopivasti, vielä kommunikoida eläville heittelemällä tavaroita. Jos harvinainen neljäs todiste löytyy, kyseessä on miimikko eikä onryo. Jokaisella kahdestakymmenestäneljästä haamusta on kolme vehjettä, joihin ne reagoivat. Saattaapi henki muuttua hetkeksi näkyväksi, jolloin pelaajan järki ottaa osumaa, mutta valokuva-albumi lien ääniä kuunnellessa sekunnit kuluvat tuskallisen hitaasti. Jussi Mattila PHASMOPHOBIA Kuolevaisen astiasto ja kaapinovet, kavahtakaa unohdettujen luiden kostoa! V uonna 1922 Scienti. Ikäraja: 16 FM-kanavia nopeassa tahdissa skannaavia Spirit boxeja. Jos älyvapaalle vaihtanut pelaaja jää kiinni, seuraa kuolema lempeällä hyppypelästyksellä. Sen jälkeen useat muut tahot ovat lupailleet palkkioita satasista aina miljoonaan asti tieteellisesti pätevistä todisteista yliluonnollisesta, mutta kukaan ei ole onnistunut tehtävässä. Sekaisin ei ole vapaa huolista, sillä lyhyiden ihmisjahtien aikana ulko-ovi menee lukkoon ja valokatkaisimet eivät liiku. Yrittäjiä tai vahingossa outoja tapahtumia kokeneita löytyy silti aina, ja aikojen saatossa kummitusjahtiin on kehitetty melkoisesti erilaisia vehkeitä. Roadmapin mukaan ennen julkaisua tulossa oli lähinnä pieniä parannuksia ja uutuutena hallusinaatioita, mutta ne jäivät vielä näkemättä, ehkä. Pelaajan ainoa toivo on piiloutua siihen asti, että haamu rauhoittuu. 42 179620_.indd 42 179620_.indd 42 12.12.2024 15.47.47 12.12.2024 15.47.47. Pelikierros koostuu ensin haamun lempihuoneen etsimisestä, jonka jälkeen kannetaan kaikki jahtikamppeet ulkona olevasta autosta tupaan ja aletaan kerätä todisteita. Huu-huu-huhuiltu konsolijulkaisu päästettiin lakanan alta halloweenina 2024. Pelaajan tai ryhmän mielenterveysmittarin romahtaessa alle 50 prosenttiin olento voi alkaa saalistaa puolihullua pelaajaa. Paholaisen tunti jos toinen Ensimmäiset tutkimukseni olivat juuri niin kömpelöjä kuin osasin arvata. Työnkuva koostuu kirottujen esineiden etsimisestä ja todisteiden keräämisestä, joiden avulla päätellään, mikä kummitus melskaa pirtissä. Valitettavasti miimikolla on tapana luoda valehaamuhiukkasia, joten vielä pitää varmistaa, ettei UV-valolla löydy yliluonnollisia sormenjälkiä. Kauheaa rahan menoa! Toisin kuin yleensä, pelin kauhuja ei ole tarkoitus voittaa. Aave puolestaan haittaa työtä ja mielenrauhaa välkyttelemällä valoja, heittelemällä esineitä ja lyömällä pääsulaketta pois päältä. Pimeässä vaatekaapissa askelien ääniä kuunnellessa sekunnit kuluvat tuskallisen hitaasti. Pelikierros loppuu siihen, mutta palkkaa ja kokemusta saa sentään vähän vaivan palkaksi. Haasteena on ehtiä löytämään kaikki kolme ennen kuin henki lähtee pelaajasta. Vuoden 2020 PC:n hitti-indiepeli Phasmophobia lyö nämä jahtivälineet pelaajien kouraan ja tiputtaa heidät tutkimaan kummitusten riivaamia kiinteistöjä. Saattaapi henki muuttua hetkeksi näkyväksi, jolloin pelaajan järki ottaa osumaa, mutta valokuva-albumi kiittää. Räyhähenki haisee Toisin kuin yleensä, pelin kauhuja ei ole tarkoitus voittaa. Protonireppujen sijaan pelaajalla on käytössään esimerkiksi liiketunnistimia, EMF-sähkökenttäilmaisimia sekä AMja HENKIOLENTOJA HAKUSESSA Kinetic Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox X/S Versio: Early Access Moninpeli: 2–4 pelaajan co-op. Paniikki iski, kun tajusin mistä oli kyse: jälleen yksi PS5-ohjaimeni oli alkanut driftata. c American lupasi maksaa 2 500 dollaria oikeasta haamuvalokuvasta, mutta palkkio jäi noutamatta. Työnkuva koostuu kirottujen esineiden etsimisestä ja todisteiden keräämisestä, joiden avulla päätellään, mikä kummitus melskaa pirtissä. Turhauttavan alun jälkeen seuraa se paras vaihe, jossa säännöt alkavat olla hallussa, mutta satojen pelikierrosten kokemus ei ole vielä ehtinyt turruttaa jännitystä ja pelottavuutta. Esimerkiksi elohopean laskiessa nollan alle ja hengen huudellessa radioon talossa riehuu joko moroi, onryo, kaksoset tai miimikko. Sitten voikin kirmata autoon ja lopettaa tutkimukset. Jos kolmanneksi todisteeksi löytyy pimeänäkölaitteilla havaittavia leijuvia valopalloja, haamu on todennäköisesti onryo. Tarpeellisen tutoriaalin jälkeen suuntasin haamujahtiin pieneen asuntoon, haahuilin pimeässä yrittäen saada edes jonkun laitteeni reagoimaan aaveeseen, ja sitten yhtäkkiä kuolin tietämättä syytä. Pelikierros koostuu ensin haamun lempihuoneen etsimisestä, jonka jälkeen kannetaan kaikki jahtikamppeet ulkona olevasta autosta tupaan ja alehaittaa työtä ja mielenrauhaa välkyttelemällä valoja, heittelemällä esineitä ja lyömällä pääsulaketta pois päältä. Arvostelun hetkellä pelin early access oli lopuillaan. Itselläni suurin järkytys oli, kun yhtäkkiä kuulin jatkuvasti askelten ääntä jopa turva-autossakin. Matka oli pitkä ja vaivalloinen, sillä PSVR 2 -tekniikka pani kampoihin ja pelintekijöiden studiolla vieraili tulipalo. No, pelissä ainakin
Omaperäisellä äänenpainolla lausuttu kysymys: ”Yliluonnollinen kohtaaminen vai taidokas huijaus – sinä [katsoja] päätät”, riittää pitkälle ja on jo tavaramerkki. Videoklippejä näytetään joka puolelta maailmaa. Mikään ei saa turhautumaan yhtä paljon kuin kymmeniä minuutteja vaappuvan kamerakuvan seuraamista pimeässä talossa vain nähdäkseen vilauksen ilmiselvästi kalastussiimalla alas vedetystä kahvikupista. ilistelyn että pikaja haastepelaamisen. Yksinpelinä hidas kokemuksen kertyminen ja toisto turhauttavat nopeasti, varsinkin jos ei uskalla siirtyä hulluuden epämukavuusalueelle tai kovemmille vaikeustasoille. Yksinpelin kauhu muuttuu pieneksi hermostuneisuudeksi ja muiden kuolemille naureskeluiksi. Varsinkin alussa pelaaminen voi olla yksinkertaista ja pitkiä turhauttavia haahuiluja nopeilla kuolemilla. KUMMITTELUA KERTOJAÄÄNELLÄ: NUKE’S TOP 5 43 179620_.indd 43 179620_.indd 43 12.12.2024 15.48.26 12.12.2024 15.48.26. Toisin kuin moni muu, Nuke ei väritä tapahtumia tai yritä myydä heilahtavaa varjoa demonina suoraan Helvetistä. Amerikkalaiset selostavat kameralle kuinka heitä pelottaa ja kiljuen karkaavat paikalta heti kun jotain tapahtuu, brittien pitäessä hermonsa kurissa paremmin. Neljän pelaajan juoksennellessa pimeässä kommelluksilta ei voi välttyä. Tervehdys tuonpuoleisesta huoneesta! Seinien läpi ei kulje kuin wraith, joten tämä riittääkin.. Sentään edes pieni osa kummitusvideoista on oikeasti mielenkiintoisia huijausvideoita. Moninpelissä vallitsee silti kiitettävä tekemisen meininki. Italialaiset hölöttävät ja ylinäyttelevät. Huonoa . iliksen, että hidas ja jännittävä tutkiminen sopii minulle paremmin kuin rahan ja kokemuksen grindaaminen optimoiduilla parin minuutin rykäisyillä. Jokaisen videoklipin kohdalla kerrotaan lyhyesti mutta kattavasti videon ja sen tapahtumien taustat, jonka jälkeen kauhuklippi katsotaan. Mutta voi! Jaetun ruudun moninpelin puute sekä pelin oppimiskynnys laimensivat nuoruuden innon ja poismanasivat hänet muiden pelien pariin. ”Ciao ni ma!” Nuke erottuu edukseen työn ja editoinnin määrässä ja laadussa sekä selostuksen minimoinnissa. Tähän auttaa se, että tehokkain tapa pelata on nimenomaan kammottaviin tilanteisiin pyrkiminen ja niiden rauhallinen tutkiminen. Phasmophobia perustuu oikeasti käytössä oleviin aavejahtitekniikoihin, onhan YouTube täynnä synkkiä ja pelottavia tarinoita yliluonnollisen kohdanneista alan harrastajista. Buu-hamaa on paras paikka Phasmophobian koukku ja pelottavuus riippuvat täysin pelaajan kyvystä eläytyä ja halusta opetella yllättävän syvän systeemin pieniä yksityiskohtia. Kanava on niin suosittu, että muut alan tubettajat ja jopa Discovery-televisiokanavan ohjelmat riesaksi asti mieluummin ”löytävät” materiaalinsa Nuken videoista kuin etsisivät niitä itse internetistä. Kauhutarinat viihdyttävät, vaikka niihin ei uskoisikaan. Kiinalaiset kiroilevat ja rähisevät, uskoen sen pitävän kummitukset aisoissa. Pelottavat hetket käydään läpi kunnolla hidastuksien kanssa. Pahimmillaan ”kaikkien aikojen mukaansatempaavin” kummituskanava voi luvata talon niin täynnä haamuja, ettei vessassa mahdu käymään, mutta totuus onkin tärisevällä perunakameralla vastavaloon kuvattuja mustia huppareita roikkumassa ikkunoissa. Vaikka joku ei osaisi, yritystä tuntuu riittävän lähes aina. Juonta ei ole, mutta sisustusratkaisujen seasta löytyy pieniä kertomuksia, jos malttaa etsiä. Onneksi on olemassa ilmiöksi noussut, sadoista videoista parhaat päältä valitseva ja helposti seurattavaan listausmuotoon editoiva tubekanava nimeltä Nuke’s Top 5. Esineiden ja ovien alkaessa liikkumaan itsekseen arabit aloittavat villin juoksentelun, ovien potkimisen ja tauottoman paniikkirukoilemisen. Ehkä se onkin Phasmophobian suosion salaisuus: peli palkitsee sekä . Kummitushuvilat ja -huussit ovat jo sinällään mielenkiintoisia tutkimuskohteita. Kummituksien, isojalkojen, avaruusolioiden ja varjo-olentojen lisäksi klippejä näytetään myös kaikkein pelottavimmista asioista: ihmisistä. Suosion myötä Phasmophobian pelaajakunta on laaja. Kummituksille karjuvia tubettajia seuraava oma jälkikasvuni halusi myös ehdottomasti päästä kummitusjahtiin. Pitkän pimeässä harhailun ja kummitushuoneen tuskaisen etsimisen jälkeen eteen ilmestyvä kammotus piristää enemmän kuin pelottaa. Kun nuotiolla kerrotut kauhutarinat eivät riitä, Nuke tuo mukaan kuvan ja äänen. Rohkeat aavemetsästäjät turva-autossa urheasti tuijottamassa kamerakuvaa, ettei vain sattuisi mitään. Liian ison viimeisen kentän, mielisairaalan, 69 pimeää huonetta eivät tosin houkuttele penkomaan piilotettuja vihjeitä tuntemattomasta potilaasta. Kummitusbongarin kohdatessa hylätyssä kellarissa äkäisen kodittoman, kauhu on aitoa (näyttelemistä). Moninpelissä kokeneiden kummitusjahtaajien jaloissa pyöriminen jätti . Ideana olisi, että jokaisella pelaajalla olisi oma vimpaimensa, jonka toiminnasta sitten raportoitaisiin muille ja aaveen tyyppi pohdittaisiin yhdessä, mutta usein mukaan mahtuu hurjapäitä, jotka haluavat vain kyykkyjuosta kärttyisää kummitusta karkuun sohvapöytää kiertäen. Phasmophobian striimaus on sikäli vaarallista, että in. uensserien striimit voivat osua toisiinsa ja siinä ei hyvä heilu! 84 Reipashenkinen kummituspeli ei ole yliluonnollisen hyvä, mutta ei myöskään narise ja ulvo turhaan Hyvää + Pienet pelästykset ja tunnelma palkitsevat säännöistä perillä olevan pelaajan. Hölmöily ja kauhun kiljahdukset rikastavat kokemusta, sillä saumaton tiimityö tekee pelaamisesta liiankin tehokasta ja tylsää. Phasmophobia ylitti 20 miljoonan myydyn kappaleen haamurajan nimenomaan nettimoninpelinä. Valitettavasti surkeatasoisten huijausvideoiden määrä on hillitön
Entten tentten teelikamentten.... 44 179340_.indd 44 179340_.indd 44 12.12.2024 15.43.18 12.12.2024 15.43.18. Öisin palataan majataloon, jossa voi nukkumisen sijaan myös tuijottaa telkkaria tai Brünnelsump. Perille saavuttua voi nuuhkia raikasta vuoristoilmaa, vastata alueelta löytyvien luolastojen haasteisiin, tai muuten vaan tutkia edessä avautuvaa maisemaa. Päinvastoin, ilmassa leijuu rahan tuoksu, joten äkkiä Hinterberg brändätään uudeksi seikkailijoiden mekaksi. Pian kylille tulvii päivästä toiseen oman elämänsä sankareita etsimään luolastojen lisäksi myös itseään. Sitten voikin mennä päiväunille… Ei kun lähdetään reippailemaan yhteen neljästä Hinterbergia ympäröivästä alueesta. Sitähän kelpaa tutkia, kun pelattavuus on sujuvaa ja sarjakuvamainen ilme yhdistettynä taustalla soivaan elektroniseen ambienssiin on pahuksen tyylitajuinen yhtälö. Kaikki eivät kuitenkaan ole ottaneet muutosta avosylin vastaan, sillä osa paikallisista kokee turismin turmelleen kotinsa. Sukset jäävät kuitenkin kotiin, sillä näillä rinteillä pärjää paremmin miekalla ja magialla. Ja painotan nyt siis, että minä oikeastaan pidän enemmän jälkimmäisestä vaihtoehdosta, jossa valinnoilla on merkitystä. Itävaltalainen Microbird Games luottaa toimintaroolipelissään kahteen menestysreseptiin, sillä Hinterbergin pelaaminen muistuttaa huomattavan paljon zeldamaista seikkailua, johon on tuotu Atluksen roolipeleistä tuttu kalenteri ja sosiaalisten suhteiden kehittäminen vetonaulaksi luolasTAPPOLOMA ALPEILLA Microbird Games / Curve Games Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S Versio 1.025 Suositus: Intel Core i5-7600k / AMD FX-9590, 12 Gt RAM, GeForce GTX 970 / Radeon R9 Fury Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 TURISTI VAI PURISTI. Ei muuta kuin lederhosenit jalkaan ja matka Alpeille voi alkaa, nimittäin tämähän toimii! Pieni kylä, suuri sydän Kaikki on selvästi suunniteltu siten, että Luisan lisäksi myös pelaaja välttäisi seuraavan burnoutin. Illat vietetään Hinterbergin asukkaisiin tutustuen. Hiihtohissistä vihmoo keltaista sadetta rinteeseen, kun kyydissä olevat hiihtolomalaiset näkevät alapuolellaan kissakasvoisen Tatzelwurm-kärmeksen, Krampuksen ja muita alppimytologiasta tuttuja otuksia. Alkuun on esimerkiksi hyvä viettää aikaa kylän sepän Hannahin kanssa. Sitten selviää, että jostain vuorten uumenista on Hinterbergin lähiympäristöön tupsahtanut esiin yhtäkkisesti 25 mysteeristä luolastoa, ja siitähän se riemu vasta repeää. Kun sepän paja on pelastettu byrokratian syövereistä, niin vastapalveluksena Hannah laajentaa varusteiden tuunaukseen liittyviä palveluitaan. Seurapiirielämästä on pyritty tekemään koukuttavaa, sillä repussa kulkee mukana kätevä lokikirja, josta voi tarkistaa, mitä palkintoja kunkin hahmon takana odottaa. E räänä kauniina päivänä elämä itävaltalaisessa kylässä muuttuu. Mutta, juuri tähän peliin rennompi ote sopii kuitenkin kuin raippa Krampuksen käteen. Kalenteri tuo hyvää ryhtiä seikkailuun, mutta tekee sen zen edellä. Jopa niin pieneen, että latausruudut niiden välillä tuntuvat kyseenalaiselta, vaikka niiden kesto onkin olematon. tokomppauksen ohelle. n vesi ei ole lainkaan epäilyttävän väristä. Toni Hilden DUNGEONS OF HINTERBERG Burnoutista kärsivä Luisa näyttää keskisormea uraputkelle ja kääntää monot kohti alppimaisemia. Illat vietetään muiden kanssa seurustellen. Kunnanvaltuusto ei tästä ole moksiskaan. Kaikki hahmosuhteet voi halutessaan kehittää tappiin, joskin luolastot todennäköisesti loppuvat kesken ennen kuin lokikirja on täytetty, joten kompletionistin elämä voi käydä hieman tylsän puoleiseksi loppua kohden. Tapahtuneesta on tarinan alkaessa kulunut muutama vuosi ja bisnes kukoistaa. Illan suussa palataan kylille kauppaamaan kertyneet aarteet eteenpäin, täydennetään apteekin hyllyltä rohtoja reppuun ja vaihdetaan miekka terävämpään malliin. Hinterbergin kylä on jaettu muutamaan pieneen alueeseen. Luisan tyypillinen päivä alkaa aamupalalla ohrapirtelöä maistellen sekä muiden asukkaiden ja turistien seurassa juoruten. Tällä matkalla minuuttiaikataulu ei sanele tahtia eivätkä deadlinet paina päälle. Päiviä on rajattomasti, joten ei synny ahdistusta siitä, että kaikkeen ei riittäisi aika tai jotain saattaisi jäädä näkemättä, niin kuin Atluksen roolipeleissä on yleensä tapana
Hahmonkehitys ei myöskään herätä intoa. Luolastoihin astutaan sisään portaalien kautta. Yökyöpelöinnin lisäksi muut päivän aikana saatavilla olevat aktiviteetit, kuten leffojen katselu tai vierailu kylpylään nostavat joko Luisan tietoa, mainetta, rentoutumista tai hupia. Ongelmana on myös se, että monet palkinnot tavalla tai toisella lopulta liittyvät siihen, että niiden myötä Luisa suoriutuu paremmin taistelussa. kun aina välillä pitää pysähtyä pidemmäksi aikaa ihmettelemään, tuntuu balanssi miellyttävältä. ksummaksi kuin oikeasti olen. Korkeammat pojot näissä avaavat uusia palveluita ja ihmissuhteita, joten itsensä kehittäminen on suotavaa. Liikkeissä on mukana peruskattaus kevyitä ja raskaita lyöntejä sekä cooldownilla varustettuja aktiivitaitoja, joita voi olla kolme kerrallaan päällä. Niitä voi päivittää, jolloin helyjen koko pienenee ja näin yhä parempien poppaskonstien yhtäaikainen käyttö muuttuu mahdolliseksi. Krampusta käkättimeen Taistelu on hauskinta Brünnelsump. Siinä ohella otetaan hieman satiirin omaisesti kantaa turismin ilmiöihin ja epäkohtiin sekä harrastetaan itsere. Niiden sisälle piilotetut luolastot luokitellaan ja värikoodataan teemaan sopivasti laskettelurinteiden tapaan vaativuuden mukaan. Taisteluilla on jopa yllättävän pieni rooli. Se toi kivaa vaihtelua lokaatioiden välille. Mieluusti näkisin Microbird Gamesin jatkavansa konseptinsa hiomista, sillä ehostettu ja laajennettu hengellinen jatko-osa Hinterbergille, kenties uudessa maailmankolkassa, voisi lunastaa loputkin nähtävillä olevasta potentiaalista. Valvominen tosin kostautuu, mutta aamulla silmäpussien sijaan alaspäin notkahtaa Luisan hiparipalkki, joka on neljäsosan pienempi seuraavan vuorokauden ajan. Pidin tarinassa siitä, että siinä keskitytään paikallisiin asukkaisiin ja ongelmiin: Luisa on vain yksi turisti muiden joukossa. Saatavilla on myös pykälän korkeampi vaikeustaso, joka buffaa vastuksia, mutta iskujen väistäminen on kokemukseni mukaan yhtä helppoa molemmilla tasoilla. Taikoja käytetään taisteluun, liikkumiseen ja ongelmanratkaisuun. Kolmsteinissa saa alleen leijulaudan. Idea on hauska, mutta ei yksinään oikein riitä. Onneksi suurin osa tekemisestä on kaikkea muuta kuin taistelua, joten nämä ongelmat eivät lamaannuta koko seikkailua. ektiota. Keskimäärin yhden suorittamiseen kuluu vajaa puoli tuntia. Niiden ratkominen on sekä sujuvaa että suoraviivaista, mutta kuitenkin juuri riittävän nokkelaa, jotta tunnen välillä itseni . Varusteet ovat usein suoria päivityksiä, joita voi jatkojalostaa sepän luona. Niiden sisällä on välietappeja, joiden kautta voi poistua ja pikamatkustaa takaisin vaikka seuraavana päivänä. Alppien taikaa Dungeons of Hinterberg on sujuvasti etenevä, rentouttava, hauska ja tyylikäs toimintaroolipeli, vai pitäisikö sanoa puzzle-seikkailu, jonka kerronnassa piilee tärkeää sanomaa. n suolla, jossa Luisa voi taikoa esiin jättimäisen hyytelökuution. Nujakoiden tuntuma on hieman tunnoton ja viholliskattaus suppea. Paras vastustaja on hyytelöity vastustaja. Sen konsepti on paperilla loistava ja onhan lopulta iso osa vajaan 20 tunnin kestosta on laatuaikaa, mutta kehitettävää jää. Jokaisen onkalon lopussa saa vihkoon leiman suorituksesta ja tietenkin kaikki 25 leimaa pitää kerätä. Niitä on harvakseltaan ja luolastojen koluaminen tarkoittaa enemmänkin aivopähkinöiden ratkaisemista. Kolmsteinissa kolahtaa Luisan seikkailu etenee Doberkogelin vuoristoisilta patikointireiteiltä syksyn väreissä leimuavaan Hinterwaldin metsään, Kolmsteinin lumisiin rinteisiin sekä Brünnelsump. Uusille pelaajille kokemus lienee siis taistelun osalta ehkä aavistuksen parempi, mutta kyllä se silti jää kaipaamaan isompaa remonttia. Luolastoista tuli useammin kuin kerran mieleen Breath of the Wildin pyhäköt, mutta Hinterbergin onkalot ovat niitä laajempia ja monipuolisempia komplekseja, joskaan fysiikan laeilla ei leikitä samalla tavalla kuin Zeldassa. Huonoa . Luisa oppii kullakin alueella kaksi taikaa, jotka toimivat vain kyseisessä ympäristössä ja sen onkaloissa. Osa luolastoista voisi mielestäni olla nykyistä pidempiäkin. Tuorein päivitys muun muassa lisäsi mukaan ng+:n ja uusia varusteita sekä taitoja, monipuolisemman liikekattauksen vastustajille ja vähän kaikkea muutakin. Mutta kun mätkintä on mitä on, niin eivät ne hirveästi mieltä lämmitä. Monet ratkaisut löytyvät helposti, mutta 85 Taistelussa on ongelmansa, mutta omaleimainen yhdistelmä alppikylän kertomuksia, sarjakuvamaista ilmettä, hyvää puzzleiluva ja muuten vaan vinksahtanutta tunnelmaa erottuu vahvasti Dungeons of Hinterbergin eduksi. En kokenut tätä lainkaan tarpeelliseksi helpohkon vaikeustason vuoksi. Tontut voi vangita sen sisälle, ja sitten vaan karamellisoidaan koko helahoito kunnon sähköshokilla, kätevää! Huvittavista taioista huolimatta taistelu on silti ehdottomasti pelin heikoin lenkki. Kiinnostavimpia ovat passiivitaitoja tarjoavat taikakalut, joita pinotaan valikossa rajatun tilan sisälle. 45 179340_.indd 45 179340_.indd 45 12.12.2024 15.43.32 12.12.2024 15.43.32. Oikeastaan kylä tuntuu jopa Luisaa enemmän kertomuksen päähahmolta, sillä kaikki lopulta palaa siihen kysymykseen, että miksi kukin näistä hahmoista on Hinterbergiin elämänsä luonut tai sinne saapunut. Jos hahmonkehitys ja taistelu olisi kiinnostavampaa, niin todennäköisesti samalla olisi selätetty se pieni toisto, joka alkaa piinata loppupäässä. Se on temppu, jota kukaan ei aiemmin ole vielä onnistunut tekemään ja sille on hyvä syynsä, kuten Luisa oppii tarinan edetessä. Luisa ja vihut lukitaan aina pienen areenan sisälle, olo on klaustrofobinen eikä mukana ole mahdollisuutta hyödyntää ympäristöjä zeldamaiseen tapaan, mikä voisi piristää mätkintää. Tylsä taistelu. Aktiivitaitojen valikoima on pieni. Monipuoliset puzzlet on hyvin tehty ja ne sopivat vallitsevaan zen-henkeen. n myrkynvihreälle suolle. Tästä syntynyt haitta on tosin pieni ja sen hoksaa nopeasti, sillä vaikeustaso on ainakin oletusasetuksilla kohtalaisen matala. Tämä näkökulma herättää Hinterbergia eloon ja saa sen tuntumaan oikealta paikalta. Hyvää + Tyylikäs, hyvät luolastot. Ehdoton lempparini on Kolmsteinista saatava leijulauta, jolla voi viilettää vuoristoratamaisia reittejä pitkin. päntätä paikallista historiaa
Onko se lintu. Tutkimalla saa vaihtelevia etuja, kuten tuiki tärkeän mahdollisuuden ylikellottaa tuotannon nopeutta. Risto Karinkanta Mahdollisuus rakentaa factoriomaista liukuhihnaspagettia tarjotaan nyt kolmannessa ulottuvuudessa. Suurin osa uusista FICSITin tarjoamista rakennelmista avautuu tukikohdasta, jonne on raahattava tonnikaupalla erilaisia perustuotteita. Toki pitkät resurssien siirtymät synnyttävät ajallista viivettä tuotannossa, mutta tätäkin on mahdollista ratkoa vaikkapa rautatieverkostolla. Miksihän ikävät koneäänet SHODANista alkaen tuppaavat olemaan naisia. Pienenä vinkkinä kehityspolun priorisointi säästää monelta tuskaiselta savottareissulta. Alussa ovat suo, kuokka ja pioneeri, mutta tulevaisuuden teknologialla suon kääntäminen tapahtuu melkoisen paljon nopeampaan tahtiin kuin Koskelan Jussilta. Taustatukea antaa yhtiötä edustava koneääni ADA, joka tarjoaa hyödyllisten ohjeiden lisäksi sarkastista kuittailua ja koomisia infopläjäyksiä FICSITin historiasta. Kaikki rakennelmat teleporttautuvat mystisesti paikoilleen. Toisaalta kun omia tehdasvirityksiäni katselee, voin vain huokaista helpotuksesta, ettei tällä planeetalla tunneta kilpailijoita, jotka voisivat rakentaa tuottavampia tehtaita ja polkea siten hintoja. Hieman hikisen alkupolun jälkeen tehdas alkaa jyllätä yhä paremmin omalla painollaan, kun perustason pultteja ja rautatankoja ei tarvitse enää naputella itse. Muutamia tuhansia vuosia eteenpäin komissaarit ovat palanneet. Kaikeksi onneksi etäisyys on vain suhteellista, sillä voimalinjoja ja liukuhihnoja on mahdollista vetää pitkiäkin matkoja kohtuullisella vaivalla, eikä tehohäviötä tunneta. Piotallous Rakentelun ohella pelaajaa patistellaan tutkimaan maailmaa. Lisäksi voi tutkia maailmassa vastaan tulevia objekteja ja kasveja uudenlaisten löytöjen tekemiseen. L ogistiikanhallinta on teoriassa paljon jännittävämpää kuin käytännön elämässä. Vasta hiilivoiman kehittäminen vapauttaa pelaajan tästä työn tuskasta. Kompleksisuus luonnollisesti kasvaa eksponentiaalisesti komponenttien monimutkaistuessa, ja tämän koordinoinnista syntyy kaikki hauskuus. Jos juuri sitä kaivattua bauksiittia tai kvartsia ei satu löytymään välittömästä lähimaastosta, on parasta iskeä tutkimusmatkailijan hattu päähän ja lähteä vapauttamaan villiä luontoa teollisuuden palvelukseen. Aluksi nyhdetään käsipelillä lehtiä ja oksia teollisuuden raaka-aineeksi ja lapataan niitä polttouuniin. Pian moni asia ympäristössä muuttuu kepuhenkisesti luonnonnähtävyydestä raaka-aineeksi. Rakennustyökalu on todellinen taikasauva, sillä jopa avaruushissit valmistuvat sen avulla humauksessa, kunhan tarvittavat komponentit on saatu raahattua paikalle. Tämä on sitä rakennusteollisuuden tuottavuusparannusta, mitä SuoTYYDYTEHDAS TYYDYTEHDAS Coffee Stain Studios / Coffee Stain Publishing Pelattu: PC Versio: 1.0.0.7 Minimi: Intel Core i5-3570 3,4 GHz, 8 Gt muistia, Geforce GTX 1650 Testattu: Intel Core i910900KF 3,70 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 3 messakin on pitkään perätty. Yhtiömme kiittää Pelaaja edustaa FICSIT-yhtiön työntekijää, jonka tehtävänä on tutkia ja valmistella eksoplaneettoja tuotantokuntoon. Kuorma-auton ratissa kruisaileva kuski tai jumittunutta liukuhihnaa puunaavaa mekaanikko ei välttämättä pääse osalliseksi logistiikkaverkoston suuruuden kokemuksesta, mutta pelimaailman kautta tajunta voi laajentua grandioosiksi. Tästä se lähtee. 46 179341_.indd 46 179341_.indd 46 12.12.2024 15.39.02 12.12.2024 15.39.02. Eikä tässä tehtaassa yksikään rulla tai tartuntakoura kaipaa voiteluaineita. Onko se lentokone. Factorio (Pelit 9/2020, 95 p.) poksautti pankin, mutta Satisfactory vie kaiken kirjaimellisesti uusiin ulottuvuuksiin. Erityisesti alkupelin sähköntuotanto perustuu täysin biomassan polttamiselle, mikä vaatii melkoista risusavottaa. Teknologian kehittyminen tapahtuu kahdella erillisellä mekanismilla. Satisfactoryn kaltaisissa rakentelupeleissä yksittäinen sankarilogistiikkainsinööri kykenee rakentamaan yksin valtaisan tehdasjärjestelmän käden käänteessä. Aluksi kaivoksesta louhittuja malmeja jalostetaan peltilevyiksi käsipelillä, kunnes käyttöön saadaan automaattisia kaivoksia, sulattoja, tehtaita ja liukuhihnoja. Edistyminen vie kohti läpäisyä. Taloustieteilijä Leonard Read kuvasi kuuluisassa esseessään I, Pencil, miten yksittäisen lyijykynän valmistaminen on häkellyttävä kapitalismin mahdollistama prosessi, joka pakottaa erilaiset kansakunnan toimimaan yhteistyössä ja kuin näkymättömän käden kautta kehittämään kuluttajien haluamia tuotteita ilman komissaarin käskyä. Vieläpä siten, että kaikki resurssit palautuvat täysimääräisesti. Jok’ikinen lyijykynän vaihe tuotetaan pelaajan käsipelillä ohjaaman prosessin kautta vaihe vaiheelta. Ylipäänsä tukikohdan sijainnin valinta on kriittistä, sillä läheiset rauta-, kuparija kalkkikivilähteet ovat tärkeitä toiminnan käynnistämiseksi. Pian moottorisaha vauhdittaa luonnon tuhoamista, mutta kaikki muu paitsi sähköntuotanto toimii automaattisesti. Ilahduttavasti myös purkaminen tapahtuu yhtä helposti. Periaatteessa maailman tutkimista voi vältellä kohtuullisen pitkään, mutta ennen pitkää teknologian kehitys alkaa vaatia uusia resursseja
Huonoa . Oikeassa maailmassa purkkaviritelmiä purkaessa resurssit eivät vain taida palautua käyttöön kuin romuraudan kilohinnalla. Vaikka käyttöliittymä pyrkii avustamaan pelaajaa asettelemaan legopalikat jotakuinkin kohdilleen, syntyy lopputuloksesta kuitenkin jonkin sortin sekasotku. sesti avautuvan visualisoinnin tuotannon erilaisista välivaiheista. Onneksi netti on täynnä hyvää dokumentaatiota näppäristä suunnitteluratkaisuista. 47 179341_.indd 47 179341_.indd 47 12.12.2024 15.39.16 12.12.2024 15.39.16. Lyhytaikaisia ratkaisuja pitkäaikaisiin ongelmiin Pelkkään yksinpeliin saa käytettyä kolminumeroisen määrän tunteja, sillä järjestelmien monimutkaistuessa suunnittelua ja uudelleensuunnittelua pääsee tekemään valtavasti. Mitäs laitoitte yksittäisen olennon olemaan samalla kertaa komissaari, insinööri ja duunari! Kuten FICSIT-yhtiön slogan lupaa, pelaajan on kyettävä konsulttihenkisesti tarjoamaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Hyvää + Sisältöä riittää loputtomiin, koukuttaa kuin vaappu. Esimerkiksi Satisfactory Tools tarjoaa graa. Tavallisten wikien lisäksi verkon uumenista löytyy yllättävän monimut… puolisia työkaluja ammennettavaksi. mattomissa. Kuten teollisuustalouden teoriasta opitaan, tehdas on aina yhtä tehokas kuin sen kapein pullonkaula. tarkoitan ilmastointiteippiratkaisuilla. Alkupelin manuaalivaihe kestää hieman liian pitkään. Pitkän päälle toki suunnittelu kannattaa, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin joutua korjaamaan asioita jesar... Tuotantotalouden perusopinnot Satisfactory on helppo oppia, mutta vaikea hallita. Totta, verrattuna Factorion sekasotkuihin kolmiulotteisuus tekee kaikesta entistä sekavampaa. Uusia pullonkauloja löytyy jatkuvasti, ja suuri osa oppimiskokemuksesta perustuu niiden optimointiin. Putkeen voi puskea vaikka kuinka paljon tavaraa, mutta mönjä valuu alaspäin vain sen hitaimman kohdan määräämän tahdin mukaisesti. Tehtaan kasvattaminen ja optimointi kutkuttavat kovasti samoja logistiikkahermoja kuin Factorio. Enemmän, paremmin, monimutkaisemmin! Ja parhaimmillaan ei monimutkaisemmin, vaan elegantimmin! Niko totesi ennakossaan, että ”1st person -näkymien hinta on hankala rakentelu. Ennen pitkää pelaajasta tulee paitsi tuotantotalouden, myös sähkötekniikan insinööri. Tämän vuoksi rinnakkain kannattaa muodostaa useampia virtapiirejä jakamaan taakkaa. Esimerkiksi voimalaitosverkon suunnittelun kannattaa käyttää melkoisesti aikaa, sillä virtapiikit voivat polttaa proput koko linjastossa. Kun pelin sisäiset työkalut loppuvat, avuksi tulevat netistä löytyvät erilaiset työkalut. Käytännössä automaattitallennus kannattaa laittaa tiheäksi. Hahmo ei ole kuolematon, vaan kuolon koittaessa mukana kulkevat varusteet jäävät arkkuun, josta ne voi napata takaisin talteen. Jos tämä ei riitä, on tarjolla moninpeli, jossa tuotantoa voi rakentaa joko yhteisöllisesti tai kilpailullisesti. Oletteko sitä paitsi koskaan katsoneet, millainen putkisekamelska keskimääräinen öljynjalostamo on – muuallakin kuin Venäjällä. Hey, painupa hiivattiin liukuhihnaltani! Nämä rakennushommat tehdään napakkaan tahtiin urakkana. Tuurilla ne laivatkin seilaa, ja improvisoimalla niitä suurempiakin tehdaskomplekseja pystytetään. Kun itse seisoo maan pinnalla ja pyörittelee ison asuntovaunun kokoisia moduuleiden haamukuvia, onhan se vähän hankalaa” ja on edelleen samaa mieltä. Jos laitos tuottaa neljä yksikköä minuutissa ja sen jatkojalostusyksikkö kolme yksikkö minuutissa, löytyy näiden ideaalisuhde rakentamalla kolme peruslaitosta, yhdistämällä liukuhihnat ja jakamalla linjat neljään jatkoyksikköön. Tällaisia yhteisen kertaluvun tuunauksia syntyy valtavasti. Logistiikkapeli kolmannessa ulottuvuudessa kuulosta lähinnä ongelmalta, mutta Satisfactory onnistuu enemmän kuin tyydyttävästi. Tämä on ikävää, jos kaikki kriittiset varusteet täytyy rakentaa uudelleen. Elämästään voi tehdä vaikeaa tai vielä vaikeampaa erilaisilla ratkaisuilla. Näin tosin oikeatkin tehtaat taitavat viime kädessä toimia. Jos kuolinsyynä on vaikkapa myrkkykaasu tai hirviölauma, voi arkku olla saavutta90 Uskomattoman laaja ja pitkäikäinen rakentelupeli. Suuretkin yritykset ovat saaneet alkunsa autotalleista
Olisi kiva vähän saada etukäteen vinkkiä, kuka on hyökkäämässä. Nyt sen oma jälkeläinen ICBM: Escalation lisää isäänsä megatonnin lisää tehoa. Edeltäjän simppeliä ollaanx kavereita -diplomatiaa on laajennettu, kyllä/ein asemasta erilaisiin yhteistyötarjouksiin vastataan usein vastatarjouksella. ikkaan tulee uhmaamaan aikaa. Pelimuotoja on neljä. Globaali ydintuho ei ole koskaan ollut näin hauskaa! Maailma sodassa ICBM: Escalation ei ole mikään Command: Modern Operations, tuo modernin sodankäynnin huippurealistinen Graalin malja, mutta ei myöskään DEFCONin kaltainen virtaviivaistettu taidepeli. lä. ICBM Escalation sai myös mainoskampanjan, jota rahalla ei voi ostaa: sen julkaisupäivänä (launch date) Venäjä laukaisi Ukrainaan IRBM-ohjuksen, onneksi ilman ydinkärkiä. Hallelujah, the missiles are . Se on kiehtova hybridi tosiaikanaksua maustettuna runsaalla teknisellä variaatiolla. Nnirvi K yllä vain! Introversionin mainio ydinsotapeli DEFCON (2006) toimii edelleenkin, sen virtaviivainen, selkeä pelimekaniikka yhdistettynä toimivaan omaperäiseen gra. ying! Ääni: Red alert! Red alert! Red alert! Tytär: You crossed my line of death! Äiti: You haven’t dismantled your MX stockpile! Poika: Pakistan is threatening my border! Isä: That’s it, buster! No more military aid! [Ydinräjähdyshologrammi] Mainosääni: Nukem. Suuren mittakaavan Pelikenttänä on koko maailma, joka on jaettu tuttuihin faktioihin ja nämä taas pienempiin territorioihin muun muassa valtausta varten. Standardipelissä Standoff sota kestää tunnin kaksi, Conquest on 3–6 tunnin maratonversio. Saisiko siitä kivan pelin. Diplomatia on silti päälle liimattua: pelistä puuttuu indikaattori maiden välisistä suhteista ja tieto/syy välien viilenemiseen. Foorumien mukaan systeemillä pystyy luomaan jopa proxysotia. Automaattinen vakoilu on osa diplomatiaa: mitä vähemmän kohteita, sen enemmän tehoa. Kun Eurooppani oli liitossa Pohjois-Amerikan PUNAISEN VIIVAN JÄLKEEN 60–80-lukujen suursuosikki, globaali ydinsota, on juuri nyt suositumpi aihe kuin koskaan. Default on jotakuinkin nykymaailma. Kansainvälisiä sopimuksia, kuten ydinasekieltoja ja Geneven sopimusta, voi yrittää solmia. Merkittävin on kampanjamuoto, joka alkaa Korean sodasta, jatkaa Kuuban ohjuskriisillä, jossa jumitan, koska Neuvostoliitto vetää liian herkästi herneen nenäänsä. Vasta vuonna 2021 DEFCONista pläkkiselvästi ammentanut ICBM lisäsi onnistuneesti siihen kerroksia. Yksikkövalikoima ja tekniikkapuun juuret ovat 50-luvulla ja latva tulevaisuudessa. Territorioiden liittosuhteita voi editoida, esimerkiksi luodakseen muinaisen rautaesiripun tai vaikka Uralille ulottuvan Suur-Suomen, joka haastaa muita mielikuvitusvaltioita. Get them before they get you! Another quality home game from Butler Brothers. Tärkein muutos on edeltäjästä kokonaan puuttunut maasodankäynti eli puhtaan ydinsodan asemasta konventionaalinen sodankäyntikin onnistuu. Koreassa Kiinan ja Neuvostoliiton vastahyökkäykset sentään talttuivat risteilijöilSoftWarFare / Slitherine Arvosteltu: PC Versio: v1.02 Minimi: 4-core CPU, 8 Gt RAM, GTX 970 Suositus: 8-core CPU, 16 Gt RAM, GTX 1060 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3,60 GHz/32 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: 2–10 PvP ja PvE Ikäraja: Ei tiedossa. Kampanjassa kehitetty tekniikka on aina käytössä seuraavassa skenaariossa. Kiinnostavasti ensimmäisen liiton jälkeen seuraa globaali ketjureaktio, jossa kaikki haluavat kaverin. Blitz on itse asiassa se edellinen peli eli riisuttu alle tunnin mittainen nopea “Hallelujaa! The missiles are . Suomi muodostaa Ruotsin kanssa yhteisterritorion, jossa on kaksi vallattavaa kaupunkia, Helsinki ja Tukholma. Siten on Afrikoita, Amerikoita ja varsinkin Aasioita, vakiona 10 eri osapuolta. Robo Cop 1987 48 179336_.indd 48 179336_.indd 48 12.12.2024 17.08.43 12.12.2024 17.08.43. Ukraina kuuluu pelissä tietysti Eurooppaan. Defaultina vain Venäjä on puhtaasti omalla nimellään, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa toki ovat yhtä tunnistettavia. ying” -kokemus ilman maavoimia. Tekijät eivät silti olleet iloissaan. Erilaisia yksiköitä rakennetaan, kaupunkeja vallataan ja lopulta sienipilviä nousee kuin rouskuja syksyllä
Vaikka alussa ehkä paiskiSuomen armeija vyöryy Pietariin. Lisäksi tarjotaan vielä satelliitit sekä muuta avaruussodan käyntiin liittyvää teknologia. Koska ICBM keskittyy sodankäyntiin, siinä ei erikseen pykätä laboratorioita tai tehtaita, mutta yksi tekniikkapuu keskittyy varsinaisen sotatekniikan ulkopuolisiin juttuihin, siinä on muun muassa tuotantoa ja tutkimusta tehostavia oksia, mutta myös logistiikkaa ja väestönsuojelua. Tekniikkapuusta tuntuvat löytyvän kaikki mahdolliset maailmantuhon välineet, aina tulevaisuutta myöten. Se, näkeekö täyteen tutkittua tekniikkapuuta koskaan, onkin ihan eri juttu. Maastoon rakennetaan tukikohtia. Diplomatia jää siksi aika persoonattomaksi. Jos pitää korvata tuhoutuneita yksiköitä maksimivauhdilla, tiede ei etene. Truuuump! Hassua kyllä, liittomme pysyi voimassa. Eikä diplomatia näkyvästi reagoi tapahtumiin, kuten lentokoneiden laittomiin rajanylityksiin. Eurooppaa aseistuu. Pelimekaanisena ratkaisuna siinä on vain tuotannon ja tutkinnan yhdistävä jana, jossa vipua siirtelemällä säädetään kumpi saa enemmän, vakio on 50/50. Vain armeijan tukikohdan viereen voi sijoittaa rakentamansa armeijan, nämä baset tarjoava myös ilmakuljetuksen. Merivoimissa on eri sukellusveneitä, hävittäjiä, risteilijöitä sekä lentotukialuksia. Laivasto-osastojen tekeminen on helppo, valitaan johtaja ja ALT pohjassa klikataan sille seuruetta. Erittäin tärkeitä ovat Security Checkpointit, koska vain ne havaitsevat katalat spec ops -joukot, jotka vaanivat muun muassa tutkia, IT-ohjuksia ja muita tukikohtia pienempiä kohteita. Kun ensimmäisen kerran atomi halkeaa, alkaa tapahtua. Tavanomaisen sodan vaatimukset ovat ihan eri kuin ydinsodan, joten kannattaa varoa tilannetta jossa ihailee valtauksiaan, kunnes tajuaa, että on ydinasekilvassa täysin takamatkalla. kanssa, oli ikävä ylläri saada sieltä ydinohjus Berliiniin. Alussa armeijat marssivat… Alkuun pääsemiseksi jaetaan kourallinen yksiköitä, mutta se on vasta vaatimaton alku, sillä Escalationissa on hillittömän kokoinen tekniikkapuu. Ihan perusjuttuja lukuun ottamatta yksiköt pitää ensin keksiä ja jatkotekniikoilla kehittää paremmiksi. Esimerkiksi hävittäjät ruiskivat toisiaan aluksi vain konetykeillä, ohjukset pitää kehittää erikseen, samoin yhä paremmat hävittäjät. Huoltoja maihinnousualuksien roolia tuskin tarvitsee sen tarkemmin selittää. Ja luonnollisesti kaikki järjestelmät, joilla näitä yritetään torjua tai havaita. Näkee, koska peliä ei tarvitse aloittaa 50-luvulta, tekniikan tason voi säätää vaikka tappiin asti. 49 179336_.indd 49 179336_.indd 49 12.12.2024 17.08.56 12.12.2024 17.08.56. Konventionaalinen sota on nyt mahdollista, ja naapurin territorioita voi valloittaa miehittämällä kaikki siihen kuuluvat kaupungit. Systeemi toimii pelissä hyvin, mutta on oikeasti epärealistinen, koska sodassahan (sota)tekniikka suorastaan loikkii. Maavoimissa tärkeimmät joukot ovat armeijat, joilla kaupungit vallataan, sekä erikoisjoukot, joilla isketään tukikohtia pienempiin kohteisiin. Aluksi kuskataan atomipommeja lentokoneilla, välissä nähdään tutut mannerten väliset ohjukset ja lopussa vaikkapa kiertorata-aseet. Jotakuinkin kaikki pelin parametrit ovat muutettavissa. Lentokoneilla kuljetettavien pommien ja mannertenvälisten ohjusten lisäksi pelissä ovat tietysti lyhyemmän kantomatkan ballistiset ohjukset, myös ne Venäjän yliääniohjukset, sekä pienemmässä päässä sellaiset taktiset aseet kuin ydinkranaatit ja -torpedot. Ilmavoimissa on hävittäjiä, pommittajia, hävittäjä/pommittajia, erilaisia helikoptereita taistelusta ilmakuljetukseen, AWACS, vakoilukoneet ja nelkkukelkku. Puhumattakaan katalista pommirekoista, jotka muiluttavat kaupunkeihin ydinlatauksen. Tukena on liikkuvaa IT-tukea, jammereita, vaikka mitä. …sitten koittaa kirkkaus Show’n kirkkaana loistavat tähdet ovat luonnollisesti ydinaseet, aina vaatimattomista 10 kilotonnin pommeista mannertenvälisiin monikärkiohjuksiin
Lisäksi AI sitkeästi rakensi tuhoamiani tutkia, turvapisteitä ja SAMeja aina samaan paikkaan. Hyvää + Tekniikkapuu tuntuu kattavan kaiken. No, ainakin kampanjatehtävissä tekoäly tekee tehtävänsä. Nimittäin ydinaseiden lisäksi voi kehittää myös kemiallisia kuin biologisia aseita, kummatkin ovat oikeassa maailmassa kiellettyjä. Tutkimuspuun yksi oksa massatuhoon keskittyvine lehtineen! Sinne meni Havanna, mutta 60-luvun Neuvostoliitto vetää herneen nenään. Mahdollinen heikoin lenkki on tekoäly. Diplomatialla vasta lastenkengät. Rytinässä maapallon saastetaso nousee. Vitsi, tapoin vain niukat 16 miljoonaa ihmistä. Huonoa . taan jotain pienempää latausta, ilotulituksella on tapana kiihtyä kunnes Maapallo säteilee, ehkäpä suorastaan ilosta päästyään ikävästä loistartunnastaan eroon. Sen enempää maalaamatta piruja seinälle tai punaisia viivoja medioihin ICBM: Escalation pelillistää ikävän aiheensa tosi maittavasti. Jos kuvittelee, että on, Escalationin taistelupariksi kannattaa hankkia myös Slitherinen julkaisema Nuclear War Simulator (Pelit 3/23, 4/5), joka ei ole peli, vaikka nähtävästi siihen on lisätty pelillisiä ominaisuuksia. Skannasin Steamin foorumeita nähdäkseni mikä parviälyn näkemys asiasta on. ikka on luokkaa OK. Periaatteessa niissä määritellään ketkä tuhoavat mitä, ja millä prioriteetilla. Konventionaalisen sodan lisääminen toimii erinomaisesti, esimerkiksi kampanjassa Korean yhdistäminen sekä Kiinan ja Venäjän nöyryyttäminen onnistui ilman ensimmäistäkään atomicsia. Sen suurin ongelma on yksikköjen havainnollistaminen, ohjussiilojen paikka kannattaa muistaa. Kun Kiina ryntää Kimin avuksi, hymy ja rintamalinjat hyytyvät. 50 179336_.indd 50 179336_.indd 50 12.12.2024 17.09.03 12.12.2024 17.09.03. Jos ydinsienien viljely on pysynyt maltillisena, toinen deadline on aikaraja. Peli elää edelleen ja tekoäly on yksi kehityskohteista. Sentään noin tuntia myöhemmin idästä alkoi tulvia armeijaa, joita rajalaki ei pysäyttänyt. Asiaa auttaa, että moninpelinkin saa seivattua. Kun se on sata, puhalletaan pilliin ja katsotaan pisteistä “voittaja”. Suunnitelmia voi olla monta, ja ne käynnistyvät yhdellä klikkauksella. Enää ei tarvitse haaveilla Butler Brothersin legendaarisesta lautapelistä Nukem! Helppo oppia, hauska pelata, tässä on ydinsotapelien uusi ykkönen. Minua huvittaa pelin täydellinen poliittinen epäkorrektius vai sanoisinko hyvin pitkälle viety neutraalius. No, bitcoin romahtaa, mutta se on laiha lohtu. Vaikka ICBM: Escalation on viihdyttävä peli, sen viesti on selkeä: ei ydinsodassa ole voittajia. Näitä on kolme tasoa: esimerkiksi ohjukset voivat tuhota ensin siilot, sitten lentokentät, ja loput ohjukset sitten kaupunkeihin. Mutta sillä voi simuloida, säilyykö perhe Vuosaaren perunakellarissa hengissä, jos Helsinkiin tippuu ”jostain suunnasta” ylimääräistä ydinvoimaa. Lisäksi pelissä, jossa maapallo muutetaan pimeässä hehkuvaksi parkkipaikaksi, eettinen näpertely on turhaa hurskastelua. Mutta viimeistään siinä alkaa humanistin käsi täristä, kun armeijakunnan alimenusta löytää Civilian Massacre -napin, jolla kaupungin valtausta voi kiihdyttää. Onko ydinsodassa voittajia. Do you want to play a game. Itse huomasin yhdessä matsissani, että Venäjän joutuessa sotaan Kiinan kanssa se teki kuin suomalainen poliitikko eli alkoi sammuttaa lähintä tulipaloa ilman seurausten arviointia. Tätä voi ratkaisuna paheksua, mutta kuten muun muassa Venäjä on todistanut, siviiliväestön teurastus ei ole jäänyt keskiajalle. Pelissä on helppokäyttöinen War Room -toiminto, jolla luodaan automatisoituja sotasuunnitelmia. Kun se siirsi armeijansa Kiinaa vastaan, valtasin Länsi-Venäjän ilman merkittävää vastarintaa. Onneksi tähän kaoottiseen vaiheeseen on mainio apu, eikä se ole superklikkailu. Gra. Pelin oppiminen on helppoa, mutta kiitos runsaan vaihtoehtojen määrän sen hallinta ei. Legendaarisen Threadsin löytää jo Youtubestakin, kas siinä koko perheen elokuva, joka vie hohdon jopa rajoitetulta ydinsodalta. Vaikka pidin jo ICBM:stä, Eskalaatio oli todella iloinen yllätys. Moninpelissä Escalation todennäköisesti loistaa, joskin nichepelinä vaatinee peliseuICBM: ESCALATION raksi omat kaverit. Joissain asioissa se on ristiriitainen: jotkut itkevät kuin tekoäly tosi nopeasti alkaa kylvää ydintuhoa, toiset sanovat että vasta matsin lopussa nähtiin rajoitettua kahakointia
Kovin realistinen tuo akkunan tarjoama näkymä ei ole, sillä pelin saa halutessaan aloittaa miljoona euroa taskussa vailla latiakaan pankkilainaa. Jokaisella laitteella on ilmeisesti tyyppikohtainen perusmalli, joka pinnoitetaan lisensoidulla työkoneella. En etsi Valtraa, loistoa, en kaipaa multaakaan. Sama onnistui viime vuonna Switchilläkin. En tosin osaa rehellisesti vertailla valikoimaa edellisen vuoden painokseen, sillä digi-Hankkijassa on jo pitkään riittänyt monenlaista vekotinta ihan joka lähtöön. Ansainnan, kulutuksen ja hiljalleen kertyvän ansaintakertoimen varaan rakennettu pelikokemus ei yksinkertaisesti jaksa kannatella peliä, etenkin, kun sitä ei ole edes yritetty naamioida mitenkään – lukuun ottamatta tietysti miljoonia ja taas miljoonia työkoneita. Vaikka peli ei oikeasti ole mikään simulaattori, fysiikkaa on mallinnettu sen verran, että ajopelit saa kyljelleen. Ehkä pelisarja tarjoaa kaupunkilaisille kurkistusikkunan maaseutuelämään. Paperilla erilaisia vaihtoehtoja tuntuu olevan pilvin pimein, mutta karu totuus ikäFarming Simulator kuin kevätkylvö: halusi tai ei, se on edessä joka vuosi. Jokainen Farming Simulatoria pelannut tai näitä kirjoittamiani juttuja vuosien varrella lukenut tietää taatusti, mistä on kyse. Kaiken lisäksi peli mainostaa itseään simulaattorina. Juho Kuorikoski. Optimointipuuhassa on valitettavasti laiskoteltu, sillä PS5 pyöritti omaa maatilaani silmämääräisesti arvioituna noin 30 ruudun sekuntivauhtia. Tämä on kuin kepuversio Fortnitesta, jossa uudet traktorit ja muut vehkeet vastaavat kosmeettiseen pätemisen tarpeeseen. Rahaa voi puolestaan käyttää entistä parempaan kalustoon, jolla saa lisää rahaa, jotta voi jälleen ostaa uutta rautaa naapureiden ihmeteltäväksi. Farmisimulaation kova ydin ei ole muuttunut miksikään, eikä tälläkään kertaa ole yllätyksiä luvassa. Jostain syystä pelisarjan uusin versio nostaa päätään mullan seasta kerran vuodessa. Kattava kalustoarsenaali on tästä syystä pitkälti silmänlumetta, sillä uudet laitteet vaikuttavat pelkästään tuotantonopeuteen. Hyvää + Vihdoinkin tarjolla on autenttisesti brändättyjä työhanskoja. Rahat vai ohjauspyörä. Jokainen traktori käyttäytyy tismalleen samoin ja ajotuntumassa on saman verran syvyyttä kuin jo mainitussa GTA:ssa. Vehkeiden ulkomuoto on mallinnettu viimeisen päälle hyvin, mukana on myös brändättyjä työhansikkaita ja muita vastaavia kutimia, joita en aiemmissa vuosikerroissa muista nähneeni. Mitä toki isäntien kilpavarustelu tosielämän maakunnissakin on. Pelto kun ei muutu miksikään, siitä nousee vain erilaisia kiviä. Kummisetäni totesi erään urakan päätyttyä kahvipöydässä, että jos peltoon jää yksikin kivi, voi olla varma siitä, että se on seuraavaan kesään mennessä ehtinyt lisääntyä. Työkonekatalogi on mittava, ja tässäkin päivityksessä kovimmat paukut on satsattu siihen. SUKUPOLVENVAIHDOS Giants Software Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Xbox Series S & X, PC, Mac, Switch, PS4, iOS, Android Moninpeli: 2–4 pelaajaa verkossa Ikäraja: 3 vä kyllä jälleen kerran paljastaa kurttuisen naamansa viimeistään kolmen vartin pelaamisen jälkeen. Kyläpahaset ovat yhtä autioita kuin suomalainen maaseutu, mikä sinänsä on kaupungistuvassa maailmassa ihan realistista, mutta ympäristöt jäävät tästä syystä staattisiksi kulisseiksi, jotka vain korostavat farmaroinnin seitinohutta pelirunkoa. Liekö tiimillä ollut kiirettä mallintaa työhanskoja peliin, mene ja tiedä. Sama pätee muihinkin peltovehkeisiin. Tavoitteena on tehdä erilaisia maatilan hommia, jotta saa rahaa, jolla voi ostaa uutta kalustoa, jolla rahaa saa nopeammin. Puiminen on puisevaa puuhaa… …mutta rahassa rypevä isäntä voi halutessaan ulkoistaa sen rengille. Tässä tapauksessa se tarkoittaa monimutkaisia nappikombinaatioita, joilla työkoneiden erilaiset toimenpiteet suoritetaan. Ja aivan kuin kivien kerääminen, myös näiden vuosikatsauksien tekeminen alkaa tuntua työltä. Farmaripelin vuosipäivitys tarjoaa uusia työkoneita samassa puisevassa paketissa. Setäni viisaus palasi mieleen uusinta Farming Simulatoria pelatessani. Joka kevät pellot kierrettiin ja kaikki golf-palloa suuremmat kivet nosteltiin etukuormaajaan ja sieltä kärryyn. Toisin kuin vaikkapa GTA:ssa, Farming Simulatorin kulkupelit perustuvat oikeisiin laitteisiin. FARMING SIMULATOR 25 Farming Simulator kuin kevätkylvö: halusi tai ei, se on edessä joka vuosi. Simulointia ei ole ulotettu esimerkiksi laitteiden käyttäytymiseen. Esimerkiksi äkeen liittäminen traktorin perään, nostaminen, kuljettaminen pellolle ja laitojen laskeminen edellyttää lähestulkoon harmonikkamestarin sormitaituruutta. Käytännön maamies Farming Simulatorin peliluuppi on niin yksinkertainen, ettei siitä saa juuri mitään irti, jos ei suhtaudu fanaattisesti konepornoon. Jokaiselle artikkelille on omat kylvöja nostokoneensa, joten pelloilla voi paskarrella sydämensä kyllyydestä mitä erilaisimmilla työkonekombinaatioilla. Huonoa . Muuten tarjolla tasan samaa kuin vuosi sitten. Tältä peli on tosin näyttänyt niin kauan kuin olen näitä vuosipäivityksiä pelannut. 51 179571_.indd 51 179571_.indd 51 12.12.2024 15.35.12 12.12.2024 15.35.12. Maatilan voi perustaa kolmelle eri kartalle, joista jokainen on kuollut pystyyn. Kukkii se perunakin Farming Simulator näyttää ihan nätiltä, mutta kovin sielutonta biteiksi muutettu maalaismaisema on. K ivien kerääminen äestetyltä pellolta oli maatilalla lasten ja nuorten vakioduunia. Pelloille voi puida ja kylvää monenlaista hyötykasvia tutusta vehnästä vaikkapa oliiveihin ja viinirypäleisiin
Lomaileva amerikkalainen päähahmomme George Stobbart siemailee kuppostaan, kun sisään astelee klovniksi sonnustautunut mies. Kuten Broken Sword: The Shadow of the Templars, joka onnistuneesti on sekin uhmannut ajan hammasta. Heti alussa saa nyt vaikeustason, joka painottaa joko vaivatonta tarinan seuraamista tai kinkkisempiä puzzleja. Jälkimmäinen tarkoittaa aitoa, palkitsevaa pelikokemusta, ja on siksi se suositeltava vaihtoehto. Tiedossa on eksoottisten paikkojen tutkimista ja, kautta Andurilin, muinaisen mystisen miekan korjaamista, jotta eräänlainen Konkari saa takaisin valtakuntansa. Johannes Valkola TEMPPELIHERRAT PITÄVÄT UUSVERSIOISTA 52 179354_.indd 52 179354_.indd 52 12.12.2024 15.31.31 12.12.2024 15.31.31. The Shadow of the Templars on yksi suurimmista seikkailusuosikeistani koskaan, ja palaan sen pariin tasaisin väliajoin. Eikä tarvitsekaan, se puoli on ojennuksessa. Hitchcockmaisen kuvion keskiössä väärässä paikassa väärään aikaan oleva jokamies George on rauhallinen, jopa hieman pidättäytynyt vakuutusmyyjä. Mutta muutoksia on tehty. Käsinpiirretyt taustat olivat yksityiskohtaisia, hahmojen animaatio sulavan ekspressiivistä ja paikka paikoin nähtiin erillisiä animaatiojaksoja, jotka muistuttivat taidokkuudessaan jopa piirrettyjä valkokangaselokuvia. Yllättäen pelle juoksee ulos ja raju räjähdys pyyhkäisee kaiken alleen. Joka kerta huomaan, että ei aika tätä nakerra, peli vain paranee kuin hieno viini ja nyt ihan Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa, terä miekan murtuneen yhteen saa. Nimensä mukaisesti se takoo ja taivuttaa vanhan mestariteoksen uuteen uskoon. The Shadow of the Templars käytti uutta liki 700 megatavun tallennusmuotoa esimerkillisesti hyväkseen. Alkaa suuri seikkailu, jota eivät rajoita edes Ranskan rajat. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen Uusintaversiosta on turha odottaa minkään valtakunnan muutoksia tarinankerrontaan tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan juonelliseen osaan. Kuudes osa luvattiin Gamescomissa 2023. Lisäksi pelin aikana saa halutessaan vihjeitä pulmiin, mutta nämäkin voi unohtaa. Liki kolme vuosikymmentä myöhemmin Revolution Software palaa Charles Cecilin johdolla alkuperäisen pelin ääreen uusintaversiossa Broken Sword Shadow of the Templars: Reforged. Mistä on kysymys. BROKEN SWORD SHADOW OF THE TEMPLARS: REFORGED Revolution Software Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series Ikäraja: 12 kirjaimellisesti. Jokaista osaa myytiin satoja tuhansia kappaleita, ja ainakin Shadow of the Templars ylitti miljoonarajan, mikä ei seikkailupelille ole yhtään huonompi saavutus. Kaikki hahmot olivat dialogia ja päänsisäisiä monologeja myöten ääninäyteltyjä. Se oli aikaa, jolloin CD-ROM teki läpimurtoa. S ierran ja Lucas. Juuri hänen oli tarkoitus tavata Plantard ja saada tietoja temppeliherrojen uudesta noususta. lm Gamesin seikkailupelien maine on niin mahtava, että niiden varjoon peittyy monia aikansa hienoja seikkailupelejä. Georgen dekkarinvaistot heräävät. Pointti on nimenomaan seesteisessä elämyksessä, jossa voi ja saa jäädä jumiin. Sen huomasi pelaajakuntakin, Broken Sword -seikkailuja ilmestyi kaikkiaan viisi. Brittiläisen Revolution Softwaren seikkailupeli ilmestyi vuonna 1996 PC:lle ja PlayStationille. Jatkossa Nico on aina puhelimen päässä tai konsultoitavana kämpällään. Kun tähän lisättiin Charles Cecilin nokkela, humoristinen, viiltävän mukaansatempaava ja aidosta historiallisesta mielenkiinnosta kumpuava käsikirjoitus (josta Dan Brown takuulla nappasi elementtejä Da Vinci -koodiinsa) saatiin poikkeuksellisen kypsä pelikokemus. Lisäksi kokonaisen sinfoniaorkesterin voimin soivasta musiikista vastasi Barrington Pheloung, elokuvien ja tv-sarjojen parissa työskennellyt, maineikas säveltäjä. Historian havinaa Tarina alkaa vuosituhannen taitteen syksyisestä Pariisista ja sen pienen katukahvilan ulkoterassilta. Häntä auttaa tutkimuksissa pariisitar parhaasta päästä, sanavalmis valokuvajournalisti Nicole ”Nico” Collard, johon tutustutaan jo tarinan alkumetreillä ottamassa valokuvia murhapaikalta. Kun George avaa silmänsä, hän näkee vanhan miehen, Plantardin, kuolleen iskussa
Hahmoihin on lisätty ilmeikkyyttä ja yksityiskohtia, taustat on piirretty uudestaan korkeaan resoluutioon. Huonoa . Nappiin meni! Reforgedin todellinen myyntipuhe liittyy ulkoasuun. 53 179354_.indd 53 179354_.indd 53 12.12.2024 15.32.30 12.12.2024 15.32.30. ikkaa, mutta Lohikäärmeessä Georgea ohjattiin suoraan, Enkelissä taas perinteisesti klikkaamalla. Valaistus ja esineet ovat taustoissa erilaisia, hahmot kasvoiltaan tai ruumiinrakenteeltaan uudistuneita. Temppeliritarit palasivat peleissä Nukkuva lohikäärme ja Kuoleman enkeli. Hyvää + Yksi tunnelmallisimmista peleistä entistä näyttävämpänä, mutta juuri sellaisena kuin sen muistaa. Alkuperäinen The Shadow of the Templars tarjoaa ainutlaatuisen jännittävän ja pysähtyneen, energisen ja herrasmiesmäisen pelikokemuksen, jonka parissa olen monesti pohtinut vanhaa viisautta: onko parempaa asiaa kuin hyvä tarina hienosti kerrottuna. George ja Nico ovat parhaat pelihahmot koskaan. No, ainakin se jos sen saa entistä kauniimpana. Georgen ja Nicon ääninäyttelijät Rolf Saxon ja Hazel Ellerby ovat edelleen ikimuistoisia. Eikä aavistus pettänyt: tämä on kuin kotonaan kannettavana OLED-näytöllä, nyt pelin pariin kirjaimellisesti pääsee käpertymään. Non, je ne regrette rien! Osittain ehkä siksi valitsin pelialustaksi Switchin, koska se tuntui etukäteen houkuttelevimmalta. Gra. Mutta kuvarajaus on tismalleen entisellään. Murto-osa ääninäyttelystä (jota ei tehty Reforgediin uusiksi) kuulostaa heikkolaatuiselta. Tosin pelin jo aikaisemmin läpäisseenä olen ehkä jäävi puhumaan. Sieltä kyllä kumpuaa oivalluksen siemen jatkamaan kiehtovaa matkaa. Uusintaversio erot vanhaan näkee napinpainalluksella. Anti tuo mieleeni upean Another World: 20th Anniversary Editionin, jonka tavoin tässäkin pelissä gra. Kun kamera on aseteltu oikein, tilantuntu tulee käsinkosketeltavaksi. sin alkuperäistä osoita ja klikkaa -seikkailua ensimmäisellä PlayStationilla, padilla ja kuvaputkiruudusta, mikä edes ysärillä ei ollut se luultavin vaihtoehto. ikka on tehty kokonaan uusiksi, mutta peli näyttää nyt juuri siltä miltä alkuperäinen kullatuissa muistoissani. ikkaa voi verrata uuden ja vanhan välillä vain nappia painamalla. Olen aina ollut sitä mieltä, että Charles Cecilin seikkailupeleissä on alan taitavinta kuvasommittelua. PC-pelaajien kannattaa nyt skipata pari kappaletta tai järkyttyä: Itse nimittäin pelaSAAGA RIKOTUISTA MIEKOISTA Broken Sword: The Shadow of the Templars (1996) Broken Sword II: The Smoking Mirror (1997) Broken Sword: The Sleeping Dragon (2003) Broken Sword: The Angel of Death (2006) Broken Sword 5: The Serpent’s Curse (2013–2014) Broken Sword: Parzival’s Stone (tulossa) Yllättävää kyllä, Savuava peili ei jatkanut ykkösen temppeliritari-juonta, siinä estettiin peiliin vangittua pahuutta vapautumasta. 93 Erityisen upea uusintaversio, joka muuttaa tarinapelien kivenkovan klassikon kuvankauniiseen kuosiin ja muistaa samalla myös kunnioittaa vanhaa tyyliä. Käärmeen kirous puolestaan pyrki herättelemään itseään yhtä isoa pahaa (ei Cthulhua) ja palasi perinteiseen 2D-gra. Switchin intimiteetti sopii mainiosti Broken Swordin kirjamaiseen luonteeseen, pelasinkin tämän uusintaversion paloissa läpi sängyssä ennen nukkumaanmenoa. ikkaan. Pulmat ovat balanssissa, tosin erikoisiakin ratkaisuja vaaditaan, mutta ei sentään LucasArtsin ja Sierran klassikoista tuttuja kauheuksia. Kumpikin käytti 3D-gra. Pittoreski jälki on kaunista alkuperäiselle uskollisella tavalla, johan harva uusintaversio yltää. Erot ovat paikoin yllättävänkin suuria. Ympäristön tutkiminen, asioiden rauhallinen kertaaminen ja hahmojen keskinäinen pitkä jutustelu ovat tärkeintä. Broken Swordin vetovoima liittyy sen tapahtumapaikkoihin, uusintaversiossa upea kuvasommittelu on sama mutta nyt kauniisti uusiksi piirrettyinä. Moni asia on muuttunut, mutta tunnelma pysynyt
Hookah Haze on parhaimmillaan, kun ymmärtää sen olevan kiiltävää pintaa. Sen keskiössä on hooka-vesipiippubaari, jonne kahvilatytöt ja röyhelöasuiset vaikuttajat saapuvat rentoutumaan raastavan työpäivän jälkeen. Lopulta asiakkaan joko tyytyväinen ja raukea ilme tai sitten katkera irvistys kertovat, oliko lämpötila sopiva. Antero Kyyhky ANIMEPELIMULGAISU Eikö jouluna tullut pakettia. Välillä pelaajan pitää säätää hookan hiilloksen voimakkuutta lisäämällä ja poistamalla tulisia kiviä, jotta savu ei polta keuhkoja. Ulkoasu on tyylikäs ja omaperäinen ulottuen yksityiskohtaisesti asustetusta hahmotaiteesta baarin neonviolettiin hehkuun. Vuosikymmenen alussa jokainen luovaa ja erilaista yrittänyt kokeilu vasaroitiin takaisin maan alle hiljaisella sensuurilla. Haaremi ei voi olla koskaan liian iso Jokaisen päivän alussa manageri Toru julkaisee sosiaaliseen mediaan kuvan ja mainoksen päivän savuista. Animepelit – stay a while, stay forever! ANIMEPELIT: A NEW HOPE HOOKAH HAZE En koskaan tarvinnut lihaksia tai kuuluisuutta houkutellakseni animetyttöjä. Tarvitsin vain vesipiippubaarin. O n mahdotonta olla kokematta todellisuuden järkkymistä Tokion Akihabaran kaduilla. Alan harrastaja onkin siirtynyt entisestä todellisuudesta suoraan pelimaailmaan ja elää Steins;Gatea kuin se tapahtuisi hänelle. Peliluolien ja mangakauppojen lisäksi alue on täynnä pieniä merkitsemättömien hissien ja salakäytävien verhoamia animekahviloita ja ravintoloita, joihin illan hämärtyessä sisäkköasuiset nuoret naiset etsivät asiakkaita kaduilta. Hookah Haze sijoittuu tähän samaan ympäristöön, mutta kääntää asiakkaan ja tarjoilijan roolit. Hedelmäiset, mausteiset ja jälkiruokamaiset maut houkuttelevat kolmea erilaista animetyttöä paikalle, ja vakiokävijät pyytävät yleensä samanlaisia makuja hieman erilaisilla variaatioilla. 54 179055_.indd 54 179055_.indd 54 12.12.2024 15.16.46 12.12.2024 15.16.46. Mutta raunioiden keskeltä nousevat intohimolla ja kärsimyksellä itseään ruokkivat sankarikoodaajat, joiden tuotoksista hehkuu into tehdä jotakin muuta kuin se sadas kolmannen persoonan keräilymätkintä. Pelaaja manageroi tätä kunnioitettavaa savukahvilaa ja pyrkii tarjoamaan elämän väsyttämille naisille pakopaikan. Hookah Haze muistuttaakin VA-11 Hall-A: Cyberpunk Bartender Actionia (Pelit 9/2016, 91p), jossa tarina avautuu tarjoilemalla lähitulevaisuuden pikkubaarissa cocktaileja. Animetytöt avautuvat mielellään elämästään ja suhtautuvat pelaajaan hyvin tunteellisesti. Tarina taas on täynnä suuria tunteenpurkaukVETOVOIMANI MYSTEERI Acquire Corp Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch (tällä hetkellä vain Japani-import) Minimi: Core i5-10300H, 8 Gt keskusmuistia, NVIDIA GeForce GTX 750 tai parempi. Kas tässä lohduksi iso paketti animepelien iloista nykyisyyttä! S uuressa pessimismissäni julistin Danganronpa-juhlajuttuni (Pelit 11/2022) lopussa animepelien kulta-ajan päättyneen. Kahvilatyöntekijöitä saattaa olla yksittäisen kadun varrella kymmeniä naisia rivissä himoitsemassa ohikulkijan jenejä. Ikäraja: Ei tiedossa ANIMEPELIT: A NEW HOPE ANIMEPELIT: A NEW HOPE Joka päivä kohtaan polvillaan itkeviä animetyttöjä pienen savukahvilani edessä
Hervottomat kurssien liikkeet kannustavat pitämisen ja unohtamisen sijaan lyhyemmän aikavälin treidaamiseen. Haaremissa voisi olla enemmän animetyttöjä. Kiinnostavuuden voi arvioida täysin kuvakaappauksien perusteella. Stonksit viittaavat korona-ajan meemiin loputtomasti arvoaan kasvattavista osakkeista, mutta tästä huolimatta simulaation sävy ei ole humoristinen vaan pikemminkin haikea. Tällainen on kuitenkin Stonks-9800, shareware-ajan valikkosimulaatioiden kunnianpalautus. HOOKAH HAZE sia liittyen tyttöjen elämänhuoliin ja manageri Torun murenevaan terveyteen. Vielä harvinaisempia ovat animetyyliset 80-luvun villiin juppiversumiin ankkuroituvat elämäsimut, jossa hakataan Pachinkoa, ryypätään toimitusjohtajien kanssa aamuneljään ja käydään pitkillä kalastuslomilla. Osakekaupalla on helppo rikastua. Pitää vain ostaa todella halvalla ja myydä todella kalliilla. oli ajan kiiltokuvahenkeä kuvaavaa city poppia ja kiinteistöjen arvolla ei tuntunut olevan kattoa. Ikäraja: Ei tiedossa Animetyylin, tunteellisen juonen ja hookan polttelun yhdistelmä on ennennäkemätön. STONKS-9800 55 179055_.indd 55 179055_.indd 55 12.12.2024 15.16.54 12.12.2024 15.16.54. Harva peli saa miehen puristamaan kättä nyrkkiin ja suremaan, että ei saanut elää 80-lukua kupla-ajan japanilaisena liikemiehenä. Tässäpä pitkästä aikaa peli, joka kuvaa nykyaikaisen japanilaisen animenörtin mielenmaisemaa autenttisesti ja tarjoaa vastauksen, mitä rivissä seisovat kahvilatyöntekijät tekevät työpäivänsä jälkeen. Niissä on lähes kaikki, mitä Hookah Haze tarjoaa. 85 Vuoden paras savukahvilasimulaatio. Hiilten lämpötilan säädön jälkeen on tärkeää testata savun miellyttävyys ensin itse. Elämääni vuokralordina Päätteen edessä kyyristelevän pelaajan tavoitteena on tienata osakespekuloinnilla. Nyt tämän kaiken saa onneksi kokea miellyttävänä simulaationa ennen kauhujatko-osaa 90s: Lost Generation. Huonoa . Haaremifantasiaa tarjoillaan niin nopeasti ja avoimesti, että varsinaisesti pelaajan vetovoimaa ei motivoida tarinassa. Neonvaloilla sävytetty ja sarjakuvapaneeleihin jaettu käyttöliittymä erottaa ulkoasun tavanomaisista visual noveleista. E lämässä ja lähes jokaisessa videopelissä tuntuu olevan tärkeintä tienata hillitön summa rahaa keinoja kaihtamatta, mutta osakesijoittamista simuloivat pelit ovat harvinaisia. Kaikki tytöt vain pitävät pelaajan seurasta välittömästi. Lainarahaa sai pankista kottikärryittäin, jokainen elektroniikkatuote oli länsimaita nöyryyttävä innovaatio, musiikki ENSIMMÄINEN MILJOONA ON VAIKEIN Ternox Versio: 0.4.3.11 Arvosteltu: MAC Saatavilla: PC Minimi: PC-versio vaatii 64-bittisen suorittimen ja käyttöjärjestelmän. Hyvää + Kurkistus harvoin peleissä nähtyyn maailmaan
Stonks-9800:n early accessin loppumista ja viimeisen version julkaisua odotetaan vuodelle 2025. Joulukuuhun mennessä Ternox julkaisee deittisimulaattori PockeDaten, joka lupaa yhdistää tyttöystävän ja Tamagotchin. Ukraina haastaa Japanin. X-tilillään Salikov kehuu, että yksikään hänen aiempi julkaisunsa ei ole saanut näin paljon huomiota, vaikka hän on kehittänyt pelejä vuodesta 2008. Saadaanko lopulliseen versioon tarpeeksi vaihtelua kaavaan. EARLY ACCESS Päänäkymässä on kaikki tarpeelliset tiedot kassavirrasta onnellisuuteen. Kaikki rahat kiinni Komamiin ja Yamanaan, kohta raketoi! Yritysten nimet ovat väännöksiä tutuista . Auton hankkiminen parantaa elämänlaatua, vaikka huolto saa kassavirran hupenemaan. Ternox eli Ruslan Salikov ei ole japanilainen vaan ukrainalainen animepeleihin erikoistunut sankarikoodaaja. rmoista. Perusydin on kunnossa, mutta mukaan luvataan lisää minipelejä, enemmän satunnaisia tapahtumia ja syvempää otetta kiinteistösijoittamiseen. Parhaat sisäpiirin sijoitusvinkit saa aamuyöllä baarista. Nostalgisen kasibittinen musiikki sopii kuukausien mukaan vaihtuviin värisävyihin, mutta juppitunnelmiin pääsemiseksi tilalle voi tietenkin laittaa omista stereoista Huey Lewis & And The Newsia, Whitney Houstonia tai Genesistä. Huonoa . Kunhan notkuu tarpeeksi pitkään baarissa, voi saada juopuneelta sisäpiiriläiseltä vinkin tulevasta kurssinoususta. Ukrainassa tiedetään, mitä maailma tarvitsee tällä hetkellä. Pachinko on vielä early accessissa rikkinäinen raha-automaatti. nen tyyli on karulla tavalla kaunis tulkinta 80-luvun Quotron-terminaalista, osakesijoittajien tietokoneesta, jota käyttävät muun muassa Wall Street -elokuvan kauppiaat. Hyvää + Kahdeksankymmentäluvun Japaniin sijoittuva osakepeli on nerokas idea. STONKS-9800 56 179055_.indd 56 179055_.indd 56 12.12.2024 15.17.08 12.12.2024 15.17.08. Graa. Pikkuyksiössä kärsivän sijoittajan elämä on alussa tuskaista jenien laskemista, joten stressitasoja on tärkeää laskea golfaamalla, pelihallin kolikkopeleillä tai puistossa kävelyllä. Harkitseva pelaaja voi perehtyä tulosjulkistuksiin ja lueskella yritysten hallitusten ja toimitusjohtajan taustoja ja ominaisuuksia kuin hallitsisi jalkapallojoukkuetta, mutta hämäriäkin keinoja voi hyödyntää. Enää hänen tarvitsee yhdistää vain 13 Sentinels: Aegis Rim ja PC-porttaus, ja maailma on valmis. Stressitasoa alentavat myös lomat sinihiuksisen ja hyvin ysärianimeisen avustajan kanssa
Lineaarisuudesta vapaudutaan vaihtoehtoisilla loppuratkaisuilla ja reiteillä ja ammuskeluosuuksilla. Elämänlaatua parantaisi automaattitallennus ennen tärkeitä valintoja. Vielä pari minuuttia… vielä pari minuuttia… Älä päästä tiikeriä kahvihuoneeseen. Erityisen vaikuttava on piirrostyylin viiva, jonka epätasaisuus tekee taustoista ja hahmoista eläviä ja persoonallisia. Ihmisen piirtämä viiva Sankarikoodaaja-graa. Mmm… lasagnea Endless Mondayssa viehättää ensin sen huoleton tunnelma, pirteä gra. ”Loputon maanantai” kuulostaa Karvinen-vitsiltä, mutta kertoo yhteiskunnan muutoksesta: maanantain vihaaminen on vanhempien sukupolvien vitsi, koska maanantai merkitsi töiden alkua. Sama tyyli toistuu tekstilaatikoissa, joiden fontti saa näyttämään ne käsin piirretyiltä, aivan kuin pelaaja saisi kirjeen suoraan tekijältä. Maanantain lähestyessä Penny mutisee lempikasvilleen, hakee high scorea puunhakkaus-kännykkäpelistä, hallusinoi ihmistiikereistä ja vaeltaa huoneesta toiseen etsien pelastavia inspiraation lähteitä. kko Hcnonen tyylissä sekoittuvat länsimaiset vaikutteet ja anime tuoreesti. ikasta yhtä paljon kuin käsikirjoituksesta, sillä kevyessä seikkailupelissä ei ole vaihtoehtoisista loppuratkaisuista huolimatta yhtä paljon pureskeltavaa kuin toimintamätkinnöissä. Harva pystyy haastamaan aasialaiset mestarit animeareenalla: yleensä pallosilmähahmot vain näyttävät vääriltä. Tämän kaiken taustalla on toimistovaltakunnan viimeisen vastustajan lopullinen muoto: tekoäly, joka uhkaa viedä Pennyn työt graa. kkona. En tiennyt, että se olisi ongelma keitintä hoitavalle tiikerille. Hän siis tekee kaikkea muuta kuin töitä, jotka päästäisivät hänet deadlinen piinasta. Pomonsa Miss Whiskeyn käskystä pitää saada viikonlopussa valmiiksi kuusi ideaa, joilla yritys myy markkinointiesityksessään uusimman tuotteensa, Zinebot 6000:n. ENDLESS MONDAY: DREAMS AND DEADLINES Hyvä HR-päällikkö, olen aina lämmittänyt kahvia taukohuoneen mikroaaltouunissa. Huonoa . Siksi synkät aiheet pitää tarjoilla animesoituna, jotta pelistä tulisi yhtä rento kuin miltä se vaikuttaa. T oimistot ovat psykologisen kauhun näyttämöjä. Tämän takia Endless Monday iskee paljon kovempaa kuin sen pehmeästä kuoresta voisi arvata. 90 Maanantai ilman Karvis-vitsejä. Penny on toimistoon vangittu graa. Kevyt, mutta yllättävän syvällinen kuvaakin kokemusta nimestä lähtien. Arkisesta aiheesta tarina ampaisee kosmisiin mittoihin. Kuutiossaan piilotteleva, näppäimistön ja piirtoalustan taakse linnoittautunut työntekijä säilyy sielultaan puhtoisena vain hetken ennen kuin hän sotkeutuu myrkyllisten valtasuhteiden ja mahdottoman työmäärän verkkoon. Penny ei kuitenkaan edes tiedä robotin käyttötarkoitusta. Visual novelia muistuttava estetiikka elää gra. Japanin lisäksi Kiina (Hoyoverse) ja Etelä-Korea (Stellar Blade) näyttävät esimerkkinä näyttävästä hahmotaiteesta. Hyvää + Omaperäinen animepiirrostyyli ja rentojen ja yllättävien hetkien yhdistely. Pirteys on tarpeellista, sillä pelin aihe, keskiluokkaan pyrkivän työläisen elämän mahdottomuus, olisi muuten liian synkkä viihdyttäväksi. ikka ja retrohtava ysäriseikkailuista muistuttava ääniraita. nen suunnittelija ja kohtuuttomien vaatimusten kohde. Kontrasti toimii kuin musiikissa: pirteän taustan kanssa toimivat parhaiten synkät sanoitukset. Intergalaktiset lähettiläät ja avaruusoliot ja peligenren rajoja venyttävät unet autioista saarista ovat yhtä todellisia kuin puhelimeen huutavat ja vihaiset kollegat, airfryerit ja vatsalaukun kauhu, monta päivää vanhan kahvin juominen. 2020-luvun hellscapessa töitä tehdään loputtomasti 24/7-yhteiskunnassa, eikä maanantai alkamisensa jälkeen lopu koskaan. Ikäraja: Ei tiedossa Hyvät muutosneuvottelut alkavat aina veitsipomon uhkailulla. MAANANTAI, VIIKONPÄIVISTÄ JULMIN Hcnone Arvosteltu: Mac Saatavilla: PC, SteamOs, Linux Minimi: 64-bittinen suoritin ja käyttöjärjestelmä, 1 Gt keskusmuistia (PC). 57 179055_.indd 57 179055_.indd 57 12.12.2024 15.17.16 12.12.2024 15.17.16
Täälläkin on valtavia avaruuskaloja. Ystävällisen tarjoilijan ohjattua hänet pöytään hän huomaa jääneensä loukkuun omituiseen ravintolaan, jonka erikoiset asiakkaat ovat odottaneet palvelua jo vuosisatoja. Keskellä aikapyörrettä mietimme molemmat, miten limsa-automaatista ei koskaan lopu kolajuoma. Yöllä harhaillessaan saattaa päätyä toiseen maailmaan. Visio uudenlaisesta seikkailupelistä on vaikuttava. Yhdeksänkymmentäluvun alussa tämä hoidettaisiin kirjoittamalla sanat manuaalisesti parserin avulla. Pelaajan siirtyessä pöydästä toiseen avautuu tämän ajassa ja avaruudessa kelluvan ravintolan todellinen luonne hänelle. Yksikään ovi ei avaudu Unenomaisen dinerin vankeja ovat pienen Forknspoonin kuningaskunnan hallitsija, kruunua kantava R. Siihen on syynsä, miksi kadut ovat valojen sammuttua niin hiljaisia. Miksi olen aina niin epäonnekas. Piirrostyylin viivan persoonallisuudessa on jotakin koskettavaa. Kaikki dinerin hahmot ovat olleet jumissa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja pelaaja on heille se uusi tulokas. Kun pelaaja kerää yhdestä keskustelusta aiheen ”kuu”, voi hän toisessa pöydässä käyttää samaa asiasanaa. Merkittävänä mekaniikkana on dialogin asiasanojen kerääminen keskustelemalla. Huonoa . Eikä tilannetta enää piristä edes ehtymätön limsa-automaatti. Tarina muistuttaa hulluuteen laskeutumista: se on surrealistinen ennen kuin tieteiskäänteiden jälkeen siinä onkin paljon järkeä, aivan kuin hylätyn asunnon seinälle piirretyt kuviot muodostavat tarpeeksi pitkän tuijotuksen jälkeen kartan. ENJOY THE DINER Gekkan Shicchitai / Studio Dragonet / Waku Waku Games G.K. 88 Omalaatuinen ja tunnelmallinen seikkailu unenomaisessa maailmassa. / Chorus Worldwide Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch Minimi: Windows 10 tai myöhempi versio Ikäraja: Ei tiedossa 58 179055_.indd 58 179055_.indd 58 12.12.2024 15.17.22 12.12.2024 15.17.22. Enjoy the Dinerillä ei ole vastinetta edes japanilaisten indiepelien joukossa. Pilvettömänä yönä kuu osoittaa minulle reitin lähiravintolan aikaportaaliin ja loppuvuoteen, jolloin minun ei tarvitse odottaa pingviinien saapumista. Mitä tahansa teetkin, älä avaa jääkaappia Käsinpiirretty ja henkilökohtainen tyyli yhdistettynä haikeaan musiikkiin imaisee omaperäiseen maailmaan, jonka vähäeleisyys on yksinkertaisesti tyylikästä. UNEN TUOLLA PUOLEN Japanilaisesta alkuperästään ja ensimmäisen persoonan kuvakulmasta huolimatta Enjoy the Diner muistuttaa enemmän perinteistä seikkailupeliä kuin visual novelia. Moon Palace ottaa asiakkaita, mutta ei päästä ketään lähtemään. Hyvää + Nerokkaan mielen sisältä kumpuava tunnelma ja piirrostyyli. Lyhyt kesto ja yleinen pienimuotoisuus. Samankaltainen keltainen valo tervehtii pelaajaa japanilaisessa seikkailupelissä Enjoy the Diner, jossa ajatuksistaan harhautuva nuorukainen jättää tenttikirjat pöydälle ja suuntaa keskellä yötä Moon Dineriin. Maalauksista yksi tunnetuimmista on Edward Hopperin Nighthawks (1942), loputtomiin asti parodioitu realistinen kuva suuren ikkunan takana ruokailevasta pariskunnasta, tarjoilijasta ja lasiaan puristavasta yksinäisestä miehestä amerikkalaisen diner-ravintolan keltaisessa valossa. Täksi vuodeksi kehittäjä Gekkan Shiccitai lupailee todella mielikuvituksellista Metro Penguin Utopiaa, jossa Enjoy the Dinerin käsinpiirretty tyyli yhdistyy JRPG-taktikointiin ja metropingviineihin. Spike, pessimistisen tyylikäs nuori nainen Glasspan ja ystävällinen opas Clelonica. S uurkaupunkien huveista yksi tunnelmallisimmasta on yöruokailu, joka on toiminut taiteilijoille inspiraation lähteitä lukuisiin ikonisiin teoksiin
En ole koskaan aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kyllä, Swery65 saattaa olla viimeisiä japanilaisia auteureja ja kyllä, hänen X-tilinsä on autenttinen ikkuna keski-ikäisen pelintekijän alkoholiharrastukseen. Jälleen yksi peli hotelleista Mitä opin tästä koettelemuksesta. Turnauksessa on 16 osallistujaa hienostoleideistä streamereihin, mutta mestaruuspolulla heistä ehtii nähdä vain viisi turnauspuussa. Mikä olisikaan tylsempää kuin saada aina sellainen peli, jota täsmälleen odottaa. Huonoa . POKERIA TOISTEN HENGELLÄ White Owls Inc. 59 179055_.indd 59 179055_.indd 59 12.12.2024 15.17.29 12.12.2024 15.17.29. Tämä vika korjattiin vasta kuukausi myöhemmin, jolloin ensimmäistä kertaa koin yksinpelin niin kuin se oli tarkoitettu. Panokseksi lyödään rahan sijaan ruumiinosia, joka on swerymäisen vaikuttava idea: oman verta suihkuavan käden näkeminen virtuaalitodellisuudessa on inhottavaa. Pelimuodossa yritetään päästä eroon laatoista tiputtamalla niitä omiin ja vastustajan kulhoihin. ”Kuolet viidessä sekunnissa, ja aion streamata sen!” Ja tämä kaikki vain tuhannen katsomiskerran tähden. Julkaisuversioissa voitin jokaisen erän asettamalla laattoja pikareihin satunnaisesti, ja tajusin pelin olevan täysin rikki. Rock Paper Shotgunin haastattelussa Swery65 kertoo, että hänen pelinsä ovat yhtä aikaa valmiita ja ”ikuisesti valmistumattomia”. Ne pätkivät ja kaatuvat kuin halvat teltat ja niitä on epämiellyttävä käsitellä. Uutena haasteena Swery65 on päättänyt selättää Meta Questin, sillä Death Game Hotel on harvinainen virtuaalilaseilla koettava kuolonturnaus Danganronpan ja Zero Escapen tunnelmalla. Swery65 on aito taiteilija, mutta hän ei yksinkertaisesti saa projektejaan julkaistua pelikuntoisena. Viimeinkin pelikelpoinen. Peliseuraa pitää etsiä Discordista tai kaveripiirin Meta Quest -omistajista. Se ei ole bugi vaan feature. Kenellekään ei jää epäselväksi, että hänen suosikkisanontansa on drinKING, yhdistettynä oluttuoppiin tai houkuttelevaan lasilliseen viskiä. Kysyin siis Death Game Hotelin viralliselta Discord-serveriltä, onko yksinpeli oikeasti näin helppo. Hyvää + Brändin mukainen Meta Quest -sekoilu Swery65:lta. 65+5 Kehitystiimiä suurempien ideoiden kuolonpeli. Ei ihmekään, että olin niin ylivoimainen. Häntä eivät sido luonnonlait tai muutkaan kuolevaisia koskevat odotukset. Odotan edelleen Hotel Barcelonaa, Swery65:n ja Suda51:n (No More Heroes, Killer7) yhteistyötä. Yksinpeli keskittyy Goblet of the Reaperiin. Taattua Sweryä! Death Game Hotelia markkinoidaan erityisesti moninpelinä. Lyhyessä yksinpelissä on vain viisi ottelua. Voittaja etenee kierroksesta seuraavaan, ja häviäjän karmiva lapsirobotti tuomitsee synkkään kuiluun. Kirjoitin tästä arvostelusta jo yhden version, tuomiona nolla pistettä. Raajat ja aistit menettänyt osallistuja on häviäjä, monellakin tavalla. Swery65 on virittynyt lyömään vetoa koko maineestaan ja elämästään. 65 tähden hotelli Vakiodystopiassa rahankipeät osallistuvat Death Game 2000 -turnaukseen. En mitään. Peliseura haetaan kuin ysärillä purkista. Ikäraja: 18 Kaikki hyvin, ja Swery65 on parantanut tapansa. Viime vuonna julkaistun karun trailerin perusteella kyseessä on julkaisukelvoton tapaus, mutta mitä vaihtoehtoja minulla on. Yllätyksenä pelissä ei ole kuitenkaan toimivaa matchmakingia. DEATH GAME HOTEL On legendoja, on elämää suurempia legendoja, ja sitten on Swery65. Eikä kommelluksilta voida välttyä. Hän ottaa todellisia riskejä, sillä ilman riskejä taiteilija on pelkkä luolassa kyyristelevä goblin. Kehittäjät eivät kuitenkaan paljastaneet, että yksinpelin julkaisuversiossa oli bugi, joka sai vastustajan luovuttamaan automaattisesti. Tämä on kirjoitushetkellä pelin ehdottomasti suurin puute. Hänen kaltaisten ihmisten ansiosta me elämän sivustakatsojat saamme jotakin järkevää ihmeteltävää kuuden aamuherätysten ja puhelimen valoon nukahtamisen välille. Sellaista sisältöä on juuri Death Game Hotel ja kaikki kohellus sen ympärillä. Julkaistaan ensin, korjataan myöhemmin Ikävä tunne ei jättänyt minua, ja heräsin yöllä puun oksalla istuvan korpin katsoessa minua ikkunan takaa. Ei tässä maailmassa. Death Game Hotel on hyvä muistutus siitä, miksi lupauksia itselleen ei kannata pettää. O len vältellyt Swery65:n pelejä minut traumatisoineen Deadly Premonition 2:n (Pelit 8/2020, 20 p.) jälkeen. Puin harmaan pukuni, asetin pressilapun lierihattuuni ja ajoin kentälle. Vastaukseksi sain, että se on tutorial moninpeliä varten. Versio: 1.0.7 Arvosteltu: Meta Quest 3 Laitteistovaatimukset: Meta Quest 3, 2 tai Pro
Toistaiseksi, koska Battlepassin konsepti muuttui juuri. llereitä. lleriä, mutta niille on paikkansa, koska muutos erilliskampanjoista yhteen maakohtaiseen tekniikkapuuhun supisti rankasti ryhmien lukumäärää. Logiikkaa, jolla pelinkehittäjät päättävät kuka lähtee ja kuka jää, en edes yritä arvailla. F ree-2-Play-pelit eivät elä ilmaispelaajilla. Neljänneksi voi laskea Battlepass-palkinnot, jotka ovat normikalustoa omalla maalauksella, joita niitäkin voi ostaa kullalla. Ne eivät ole Pay2Win: premiryhmissä on aina normiryhmiä vähemmän miehiä ja niillä on kiinteät aseet, joten ne on sidottu Battle Rating -luokkaansa. Pelin kaikkien Tank Destroyerien ongelma on se, että ilman kääntyvää tornia ne ovat tarkoittelu pitkän matkan taisteluun, johon Enlistedin kentät sopivat vain osittain. Kohtuuhintainen Volksturm-guerrilla on Saksan (ja Puna-armeijan) toistaiseksi ainoa tapa saada näitä vastustajan harmaalla alueella opene ovat pääasiassa . Jätin pois suurimman osan jalkaväestä, koska ne ovat pääasiassa . Kun Saksalla oli ennen 10 pioneeriryhmää, nyt niitä on (uusille pelaajille) kaksi. Saksan klassinen miehistönkuljetusvaunu on panssaroitu pientuliaseita vastaan ja siinä on kk (kapealla tulialueella). Valikoimasta poistettuja premiyksiköitä ilmestyy satunnaisesti myyntiin erilaisten kampanjoiden tai merkkipäivien ajaksi. Ja tietenkin oikealla rahalla ostettavista ryhmistä, joiden hinta on usein normipelin luokkaa. ow Software lisäsi peliin joka maalle ilmaisen, ylimääräisen ryhmäpaikan, johon saa lyödä kultapossusquadin, mikä on näille iso bonus. Duplikaatit eli myös 8,8 cm Flak 37 St. Kehittäjä Dark. llereitä. ei oikein toimi missään roolissa. Suurin osa pitäisi tiputtaa luokkaa alemmaksi. Vaikka liekinheitinvaunu hajoaa, jos sitä mulkaisee rumasti, tankki pärjää jopa BR5:ssa jalkaväen grillaajana. Duplikaatit eli myös RAHALLA SAA JA PREMILLÄ PÄÄSEE Nnirvi RAHALLA SAA JA KOVAN RAHAN KOVAT SQUADIT normipuusta löytyvät ryhmät jätin myös pois. .Ic -Tank Destroyerilla. Eläköity MG13 rumpulippaalla on yksi suosikkejani 60 179335_.indd 60 179335_.indd 60 12.12.2024 16.44.21 12.12.2024 16.44.21. Keskityn oikealla rahalla tai pelikullalla hankittaviin premiumyksiköihin. Nnirvi ENLISTED Ihmissuden tappaminen vaatii hopealuoteja, ihmisvalas vaatii tappaakseen kultaluoteja. Sd.Kfz 251/1 saa ostosuosituksen. Normipuussa ei toistaiseksi edes ole laskuvarjojoukkoja. Vaatimaton 50 mm:n tykki tekee siitä turhan, normikalustosta löytyy parempi TD, Marder III 75 mm -tykillä. Enlistedin spesiaalisquadit kuuluvat johonkin kolmesta luokasta: oikean rahan kultayksiköihin, jo myynnistä poistettuihin yksiköihin tai event-yksiköihin, joiden saaminen jälkikäteen on liki mahdotonta. Beretta M38:lla varustettu laskuvarjoryhmä on täyttä asiaa ja saa ostosuosituksen, varsinkin näin alhaalla, koska sillä pärjää ylemmissäkin painoluokissa. Vastaavia (turhia) kivääriryhmiä on joka maalle eri BR-luokissa ja niitä yhdistää yksi etu: Upgrade-vaihtolipulla näillekin saa kakkosaseeksi vaikka jonkun BR5-luokan mahtimutkan. ”Hyvä” tarkoittaa harkinnan arvoista ja ”ostosuositus”, no, arvaa. AATU JA MUSSO VALLOITUSMATKALLA Akselivallat Saksan ja Italian BR1-tarjonta alkaa 9 hengen italialaiselta Moschetto M91 -kivääriryhmältä. Eli turha. BR2 alkaa huonosti Pz.S. Toiseksi käyttäessäni termiä ”turha”, se tarkoittaa vain sitä, että ryhmälle on ilmainen vastike. Tarvitaan kaltaisiani valaita, jotka maksavat vähintään premium-ajasta, muista elämää helpottavista asioista (Enlistedissä ylimääräiset ryhmäpaikat sekä Battlepass) ja joskus jopa turhasta kosmetiikasta. Kätevästi liekinheitin on tornissa, ja pakettiin kuuluu myös pikku tykki sekä konekivääri. Sitä ei ole yllättävän käyttökelpoinen Pz.II (F), Panzer II:n rungolle rakennettu liekinheitintankki. Tankeissa Pz.38(t) F on luokassaan hyvin panssaroitu, mutta siinä on 37 mm:n hernepyssy, joten se häviää normikaluston Pz.III J -tankille. Varsinkin jalkaväkipremit ovat . 251/1, kuten muutkin APC:t, toimii spawnauspisteenä ja joka BR-luokassa. Näiden erikoisuus on se, että laskuvarjomiehet voivat hypätä minne tahansa pelialueelle ja valita ryhmän aseistuksen varustelaatikon kautta. Pari asiaa: Oletan että Enlistedin perusasiat ovat tiedossa, varsinkin Battle Rating eli BR-systeemi. Siltä puuttuu tärkeä pioneeri, joten se on turha
Eihän se pelissä tietenkään ketään hämää ja normipuu tarjoaa samaan luokkaan oikeat Pantherit Ausf. LVT-4 Water Buffalo on pelin paras miehistönkuljetusvaunu. Ostamisen arvoinen silti. Kolmosen ainoa ajoneuvo on StuG III G. Laskuvarjojääkärit, joilla pääaseena on (se huonoin) FG Krieghoff, on taktisesti erittäin käyttökelpoinen, mutta laskuvarjojääkärit ovat vähänkin osaavan vastustajan tappolistan ykkösenä, ja vitosluokassa niitä jo riittää. A ja G. Se myöhempi malli on BR 2-luokan miehistönkuljetusvaunu LVT-4 Buffalo, joka toimii Suomi-kp on pelissäkin erinomainen. Saksan ainoa kultalintu on Focke-Wulf 190 D-9. Tätä on kehuttu, ilmeisesti vauhdin takia. BR1-luokassa brittien Sten Mk III -assault-tiimi on turha, mutta kehnolla M55 Reising -konepistoolilla varustettu jenkkitiimi ei, koska se on medic-tiimi! Sillä voi vapauttaa sen ainoan ilmaisen medic-tiimin varustamisen kunnon aseilla ja ylentämisen vaikka BR5-luokkaan. Kolmosen tankkiherkku on TD-prototyyppi Dicker Max, joita tehtiin todellisuudessa kokonaiset kaksi. Vähintään harkinnan arvoinen. Kivääriryhmä Gerät 03 -puoliautomaatilla (20 ammuksen lipas!) on taas pioneerittomana turha. Helmikin löytyy, onneksi tajusin ostaa erinomaisen Italian BR1 Re.2001 CN -hävittäjäpommittajan 250 kilon pommilla ja 2 x 20 mm tykeillä ennen kuin se hävisi. Ainoa etu on normaalia kasikasia nopeampi latausnopeus. Siinä missä vakiopuun yleiskäyttöisenä parempi D-12 kelpaa tankkienkin tuhoamiseen 250 kilon pommillaan, D-9 on täysin jalkaväkikeskeinen, koska sen pommilasti on rapsakat 8 kappaletta 50 kilon pommeja. Pelissä tankki tunnetaan nimellä Dickus Maximus massiivisen 105 mm tykin myötä. Vermisst Saksalaisia premisquadeja on hirveästi eläkkeellä. Kk-ryhmä MG 42:n varhaismallilla on turha, varsinkin kun kokoonpano on kolme kk-miestä ja kaksi pioneeria. Sinä roolissa (ja hävittäjänä) se on hyvä. BR4 säästyi leikkauksilta, BR5-luokassa tappolistalle joutui Bf-109 G-14, jonka special move on kaksi siipiin asennettua 30 mm konetykkiä. 61 179335_.indd 61 179335_.indd 61 12.12.2024 16.44.51 12.12.2024 16.44.51. Panzer III:t M ja N ovat yet another Panzer III, joskin hyvillä tykeillä, pitkäputkinen M tankkeja ja nökötykki N jalkaväkeä vastaan. Siirrymme BR3:een. Vaikka BR5 on sarjatulihelvetti, assault-tiimi STG 45(M) -rynkyllä on turha, koska rynkkyjä on normipuu täynnä. ujen kanssa: Se on assault-tiimi, jossa joka miehellä on oma ylpeytemme, Suomi KP/-31. roivia vekkuleita. Siihen ehkä viittaa sekin, kuinka paljon heidän kalustoaan on joko kultamuurin takana tai eläkkeellä. Kivääriryhmä puoliautomaattisella Gewehr 41 (M):llä eli Mauserin valmistamalla versiolla on taas turha, samoin Assault-tiimi TZ-45-konepistoolilla. Ehkä italialaista kalustoa säästellään omaan tekniikkapuuhun. biotankki LVT(A)(1), myös 37 mm tykillä, ei ole hääppöinen, päinvastoin kuin myöhempi mallinsa. Sen sijaan 15 Cm Pz-W.42 eli Panzerwerfer auf Maultier on hyvä, toistaiseksi Saksan ainoa raketinheitin. Lentokalustosta on hävinnyt Bf-110 C-6 30 millin tykillä sekä Italian Breda 88 (PX.I) -pommikone, kumpikin ihan kelpo vehje. BR3-tasolta hävisi todella erinomainen MG13-tiimi rumpulippaalla, jolla oli bonuksena pelin tyylikkäimmät univormut. BR2-tasolta on siivottu assault-tiimejä urakalla, mutta niiden erot vaikkapa normipuun MP-38ja MP-40-konepistooleihin ovat mitättömät. KS-750-moottoripyörä taas ei ole menetys millään mittapuulla. Tai kaatui, Maultieria on kuulemma salaa nerffattu. Ennen mergeä pelissä oli Saksalle hyvänä vaihtoehtona venäläisiltä kaapattuja Psh-71 ( r ) -konepistooleja, mutta ne on poistettu. Mutta sissit eivät osaa ajaa ajoneuvoja, eikä heillä ole pioneeria. Toinen turhake on Ersatz M10 eli jenkkien M10-tankintuhoajaksi naamioitu Panther. Vaikka raketteja on vain kaksi kymmenen raketin settiä, jyvän osuessa kohdalleen jalkaväkeä kaatuu. Onneksi itse ostin sitä ennen aika läjän. Sen ostin, mutta en tajunnut ostaa italialaista liekinheitinryhmää, jolla on viisi sytkäriä normin kahden asemasta. Suomalaisella M-28 -kiväärillä varustettu BR1-pioneerijoukkue on siitä kiva, että se osaa rakentaa myös konekivääripesäkkeen, jota vakiopuun BR1-pioneerikomppania ei osaa, eikä ykköstasolla ei ole konekiväärejä. Mutta oikeasti näille löytyy ilmaiset vastikkeet, kuten normipuun Panzer IV E (ja F1), joka täyttää samat saappaat paremmin. on legendaarinen 88 millin IT-tykki panssaroimattomalla lavetilla. Am. Ikävä kyllä tykki on liian hidas lentokoneiden tiputtamiseen, eikä piippu painu tarpeeksi alas jalkaväkeä vastaan. Italialainen M13-40 (III) -tankki taas ei ole iso menetys. Näillä on kyllä hieno camovormu! Sniputiimi kiikari-Gewehr 41:llä on hyvä, koska sillä on BR3-luokkansa ainoa puoliautomaattinen snipukivääri. Stug III A:ssakin on 75 mm StuK-37-rynnäkkötykki jalkaväkeä vastaan. Osa ansaitusti, osaa ihmettelen. Sissien erikoisuus on se, että kaapatessaan vihollisen aseen he saavat siihen myös ammukset, plus he voivat rakentaa viiden TNT-paketin räjähtäviä yllätyksiä. Luokkaa alempana tämä olisi hyvä vastaus neukkujen hyvin panssaroidulle KV-1:lle. Toinen uhri on legendaarinen Jagdpanther. Tuhti 71 ammuksen rumpulipas ja reipas tulinopeus ovat Saksalla ainoa tapa nauttia venäläisten tasoisesta konetulituksesta. Panssarikalusto on sentään mielenkiintoista. M8 Greyhound on panssariauto 37 mm tykillä. BR4-luokassa kultamiesvalikoima on laiha. 8,8 cm Flak 37 St. Yhdestä tiimistä olen täysin eri mieltä in. Se on luokkaa liian korkealla, mutta hei! Se on Jadgpanther! Yllätyksekseni jossain vaiheessa itse Jadgtigerkin on ollut jossain välissä myynnissä! Verdammt! JENKKI, BRITTI JA AUSSI ASTUIVAT BAARIIN Liittoutuneet Liittoutuneiden puussa on sen verran brittija aussikamaa, että ne toivottavasti saavat oman tekniikkapuunsa. Dickus Maximus, kuollut mutta ei unohdettu. Radiotiimi Walther A115 -kiväärillä ainoana sellaisena pystyy kutsumaan tankkeihin(kin) purevan raketti-iskun. No, pommit puuttuvat. Se on toki legenda, mutta tankintuhoajana luokkaa liian korkealla ja normipuukin tarjoaa StuGin
Vaikka runko on normi-Sherman 75 mm tykillä, eli se ottaa pataansa Saksan BR4-kalustolta, Calli on rakettikasetteineen jalkaväen painajainen. Calliope soittaa rakettokasettilta jalkaväen kohtalonsinfoniaa. y oli pitkään ainoa vastus Saksan raskaille tankeille, mutta ilmainen Pershing vei sen paikan, joskin onhan Fire. y edelleen käyttökelpoinen. Tykin ammuksia on vain Trumpin kourallinen ja konekiväärit ovat 7,62 mm hernepyssyjä, mutta pahinta on Hurricanen taipumus vääntää syöksyssä nokkaa ylös. Sherman Calliope on suosikkivehkeitäni. biotankki, joka on yhtä käyttökelpoinen kuin jenkkien vastaava LVT (1) (A) eli ei kovinkaan. Miehistöksi saa koottua monipuolisen jengin, josta puuttuu vain pioneeri. Erikoista kyllä, Tempest on Liittoutuneiden ainoa BR5-hävittäjä. BR2:n kultatankki Chi-He 47 mm pst-tykillä on siihen verrattuna parannus, plus sen kk:t ovat käyttökelpoisia. Juuri ilmestyneessä päivityksessä tullut Pershing T-55 taas haastaa Calliopen omalla raketinheitinratkaisullaan. Tomahawk pärjää muutenkin hyvin, joten plakkariin, jos tilaisuus tulee. Laskuvarjojoukot ovat erinomaisen käyttökelpoisia. Buffalo on erinomainen liikkuva linnake, jossa runsaan kk-valikoiman tähdet ovat keulan kaksi järeää 12,7 mm:n kookoota. Lisäpolttoainetankki toimii huonona palopommina, oikeina ovat ne samat 60 kilon pikkupaukut. myös spawnipisteenä. Achilles on brittiversio jenkkien tankkien tuhoajasta M10 Wolverinesta, samanlainen helposti tapettava avomalli. ghter Mk. BR3 tarjoaa vain nelihenkisen radiotiimin Turner SMLE -puoliautomaattikiväärillä. Missing in Action Liittoutuneilta poistettiin turhan paljon omaperäisiä brittien ja aussien Tunisia-yksiköitä. Myös liittoutuneiden BR2 on täynnä jalkaväki-päällekkäisyyksien karsintaa. Kunnon aseistuksen ja neljän tehokkaan HVAR-raketin lisäksi bonuksena on palopommina tiputettava polttoainesäiliö, joka ei ole kauhean hyödyllinen. Vehkeistä WD Big 4 -moottoripyörätiimi on oikeasti täysin turha. Kultamallin idea onkin siinä, että maalaus ja pilotit ovat kuuluisasta Tuskegee-lentueesta. Kultakone FP5 on tunnetummalla nimellään legendaarinen Grumman F6F Hellcat. Ja taas hyvä kone puree nurmea: australialainen Boomerang MK II oli aikoinaan niin houkutteleva, että BR3-jenkkirutkuihin kyllästyneenä ostin sen täyteen hintaan. Uintikilpailussa tankki ei pärjää edes soutuveneelle. Kultalennokeista hävittäjä P-51 C10 on se huonompi Mustang ja saman mallin saa ilmaiseksi teknopuusta. Sille plussaa 75 mm tykistä, mutta se on avomalli, joten sen eliminointi on helppoa. 62 179335_.indd 62 179335_.indd 62 12.12.2024 16.45.16 12.12.2024 16.45.16. HE-ammuksilla ja runsaalla rakettivarastolla voi tehdä pahaakin jälkeä. Ihan kuin kyseessä olisi teema, sillä BR 5:sta on taas hävinnyt pätevä brittikone, tällä kertaa Tempest Mk V -hävittäjäpommittaja 20 mm konetykeillä ja kahdella 500 paunan pommilla. Erittäin käyttökelpoinen ryhmä! Vitosen tankki Sherman IC Fire. Sen pääase on Hei-kevytkonekivääri, jossa on osumilta suojaava panssarilevy! Ennen tekniikkapuun laajennusta Ki-61-I Hei oli pakkohankinta: kaksi 100 kilon pommia, kaksi 20 mm konetykkiä ja kk-kaliiperikin 12,7 mm! ENLISTED Kulta-Tomahawkin paras puoli roikkuu sen mahan alla. Lentokoneeksi tarjotaan karvan ilmaista parempi Zero (tai siis Hamp), A6M3, jonka 20 mm konetykissä on 200 ammusta A6M2:n 120 asemasta. Ei ihme, että sitä pidetään yhtenä toisen maailmansodan kehnoimmista tankeista. Rahan väärtti joka BR-luokassa! Saman luokan australialainen A.C.I. Toki ikoninen kone, mutta saman painoluokan ilmaiset A-20-pommarit (ja Beau. Kun M-24 Chaffee tiputettiin kakkoseen, kevyttankki on M8:lle paremmin suojattu vähän kankeampi vaihtoehto. Churchill III taas edustaa tyypillistä huonoa brittitankkidesigniä, sentään kelvollisella 57 paunan tykillä. BR3:sta löytyy normi. lleriä eli Type Ko -puoliautomaatilla varustettu pioneeriryhmä sekä Type 1 -konepistoolilla varustettu assaultryhmä. Sen pioneeri osaa pykätä kaikki tappovehkeet, raskas kk pois lukien, mutta kultaradiolta odottaisi edes raketti-iskuoptiota. Tankiksi tarjotaan Chi-He-tankkiin pohjautuva Ka-Chi-am. Juuri tätä naputellessani Tempest käväisi hetken myynnissä. BR5 tarjoaa erinomaisen laskuvarjojääkärisquadin, jolla on Thompson M1928A1 -konepistoolissa mukavan kokoinen 100 panoksen lipas. Sentinel -tankki on yksi inhokeistani. BR4:n pioneeritiimi, aseenaan 20 ammuksen puoliautomaattinen Winchester G30R on sikäli hyvä, että mukana on radiomies, joka osaa kutsua raketti-iskun eli tavallaan saa kahden squadin edut yhden hinnalla. Tankeista kultaversio-Jumbo on identtinen normi-Jumbon kanssa, en tiedä lisäävätkö sen hiekkasäkit suojaa ja auttaako sen aura esimerkiksi romun raivaamista. Ensimmäinen pakko-ostos on miehistönkuljetuspuolitelavaunu Type 1 HoHa: se on kuin Japanin näkemys Saksan Sd.Kfz 251/1:stä. Huomattavasti käyttökelpoisempi on M8 M1 GMC. Pitääpä ostaa seuraavassa alessa ja kokeilla. BR4 tarjoaa hyvän, vähän erikoisemman laskuvarjojääkäriryhmän. Type 97 ChiHa 57 mm tykillä on vähän parempi, joskin nökötykillä on ongelmia jenkkitankkeja vastaan. BR1-tasolta hävisi A13 Mk II 1939, kehnon A13-tankin yhtä kehno kultaversio. Ironisesti neukkujen normipuun lend-lease Tomahawkissa on 250 kilon tankintuhoajapommi. Kone itse on ostamisen arvoinen. Nelosen kultakone on jälleen brittiklassikko, nyt Mosquito FB Mk.VI. Oikea menetys on P-40 E1 Tomahawk, joka on pelissä ilmaisenakin, mutta premiversiossa on mahtava bonus: 500 paunan pommi, joka karkeasti vastaa 250 kilon pommia. BR1:stä löytyy tuttu lääkintämiestiimi, aseenaan Type 100 Paratrooper. Turha. Lisää brittikehnoutta tarjoaa Hurricane 40 mm konetykillä, joka voi olla pelin huonoin kone. Kaksi 250 paunan (noin 100 kilon) pommia tepsivät huonoihin japanilaistankkeihin, samoin usein ne kaksi 20 mm konetykkiä, ja japanilaiset lentokoneet ne pistivät paloiksi. Lentäjät ovatkin Enlistedin ainoat mustat sotilaat, mikä ikävä kyllä on historiallisesti oikein, koska muiden kohtalona olivat pääosin huoltojoukot. X) tekevät siitä tarpeettoman. BR4 säästyi merkittäviltä leikkauksilta. JENEILLÄ SAA JA HO-RILLA PÄÄSEE Japani Nousevan auringon maan premisquadeja on todella vähän. BR3:sta hävisi brittien viisihenkinen liekinheitintiimi, jota en tyhmänä tajunnut ostaa
En ole hankkinut Yak-9K -hävittäjää, koska yleensä yli 30 mm konetykit eivät ole pelissä kovinkaan käyttökelpoisia. 63 179335_.indd 63 179335_.indd 63 12.12.2024 16.45.45 12.12.2024 16.45.45. BR4 on täynnä ihan ostettavaa kamaa. BR5:n ainoa asukki on Japanin Jagdtigerin eli Ho-Ri-tankintuhoajan prototyyppiversio. Täysin hyödytön mutta kiinnostava menetys on sadan kilon pommilla varustettu hidas kaksitasopommari Polikarpov U-2/Po 2. Yakissa on 45-millinen vain 29 ammuksella. Syy lienee se, että kaikista konekivääreistä sen kanssa voi juosta nopeimmin. Väliin jätettävin on T-34-85E, koska sotkia peli on täynnä, ja tässä on vain kosmeettinen cope cage, muuten speksit ovat samat kuin normipuun T-38-85:lla. BR1-2 -luokasta hävisi myös hävittäjiä, ikoninen Polikarpov I-16 Type 24 sekä LaGG-3-34, jossa on 39 mm konetykki ja vähän ammuksia. No naiset eli legendaarinen Yön noidat -laivue! Hyödytön squad, mutta olisi ainakin erilainen. . BR5 panostaa sarjatuleen. (Alussa nopeaa ja halpaa, lopussa ei). Viimeinen merkittävä leikkaus olisi ollut lend-lease Sherman M4A2 (76) W, mutta neukkujen tuhti tankkipuu ei yhtä jenkkiä kaipaa. ??. uenssereita tuntikausia. Tai jättää kakkoskone sen striimiä pyörittämään. ?????. BR1:n Panssariauto BA-11 45 mm K-20-tykillä on lähinnä outo, koska yhtä lukuun ottamatta jokaisessa BR1-tankissa on sama tykki, ja se ainoakin on eri mallin 45-millinen. Propal bez vesti Vain Saksalla taitaa on enemmän kadonneita jalkaväkiryhmiä kuin Puna-armeijalla. Lievästi harmi, sillä ajatus vain laina-aseilla taistelevasta neukkukokoonpanosta kiehtoisi. Su76M on tank destroyer 76 mm tykillä ja käyttökelpoinen, koska on oikeassa luokassa. Ainoa syy tälle on varmaan tuotanto-Ho-Rin suosio, nyt näitä petoja saa kaksi peräkkäin kentälle! ???????. Assault-tiimi AS44-rynkyn kanssa on toki hyvä mutta turha, PPsh-41 Parkerized -tiimillä on sentään kiva merimiesunivormu. Laskuvarjojääkärit mainion AS-44 Model 5 -rynkyn kanssa ovat ostamisen arvoinen optio, ja tank destroyer Su-100 on kyllä ikoninen, mutta luokkaa liian korkealla. Neukkujen lääkintämiesryhmä löytyy BR2:sta, mutta se onkin lääkintänaisryhmä! Ostin jo ihan senkin takia. Katsudo-chu ni yukue fumei Ainoa Japanilta hävinnyt premiyksikkö BR2:sta löytyvä sniputiimi Type 99 Long -kiväärillä, joka ei juuri perusmallista eroa, mutta näillä on täkynä makea röllipuku! PAHIKSET, OSA II Puna-armeija Annoin lopulta periksi ja aloin pelata neukuilla, koska kaikki muut olivat tapissa, ja samalla sain arvokasta näkemystä miten uusiksi vedetty grindi toimii. Laina-asetiimiini mahtuisivat kk-ryhmät ranskalaisella Chauchatilla ja brittien vanhalla Lewis-konekiväärillä, joka tosin on BR3. SVD-40-radioryhmä pioneerillä on mielenkiintoinen, koska puoliautomaatissa on taktinen kiikaritähtäin, joten tavallaan saa kaksi tiimiä yhden hinnalla. Eikä näistä osapuolista hyviksiä olleet kuin liittoutuneet, jos siviiliväestön kohtelu otetaan mittariksi. ow lisäsi siihen 250 kilon pommin, ja nyt se onkin hyvä! Samoin kävi Saksan normipuusta löytyvälle Bf-109 K-4:lle. Ehkä kaivan idean esiin kun ensi kerran pitää taikoa sivuja tyhjästä! Ki-61-I Hei todisti että kaikki Japanin hävittäjät eivät olleet nollia. Tiellä tämä toki kulkee kovempaa. Myös neukkujen versio guerrilla-ryhmästä on BR2-ostos. Fedorov vieläpä nerffattiin äskettäin, ennen sen kanssa pystyi juoksemaan täysillä. T-60:n rungolle rakennettu BM-8-24 Katjusha on 82 mm M8-raketteineen ainakin erilainen. Kone ei ole huono vieläkään, paritan se usein normipuun veljensä Ki-61-II Otsu-Kain kanssa. Itse asiassa ero on sen verran merkittävä, että kk-Bajamaja tarttui alessa näppeihin. NL pakotti sankarinaiset lentämään romulla. Jenkkien lend-lease-hävittäjä P63-A10 Airacobra oli pitkään turhake, mutta sitten Dark. Neukut rakastivat sen designiä niin paljon, että paksu piippu näkyy myös heidän Fedorov-kk:saaan. Tosin heitä on vain neljä, sentään aseena on perushyvä PPSh-2-konepistooli. Erikoinen poisto, koska samassa paketissa myyty Saksan vastike sai jäädä peliin. Koneessa ei ole eteen ampuvaa konekivääriä ja sen siivet katkeavat syöksyssä. Kakkosen kalustokin on varsin hyvää. Siinä kaikki tältä erää! Mutta minulla on myös täydellinen Event Squad -kokoelma, aina ekasta alkaen eli Focke-Wulf 189:sta, jonka saadakseen piti kuunnella Twitch-in. Lend-lease-Valentine oli brittien kevyt tankki, ja BR2-luokasta hävisi Liittoutuneiden puusta tuttu lend-lease-tankki M3 Lee, jota paikalliset kutsuivat kuuden hengen ruumisarkuksi. Vanha Fedorov-konekivääri on nostettu BR5:een, jossa se kilpailee 100 ammuksen vyöllä varustetun DP:n kanssa. BR3:n sniputiimi SK-40-puoliautomaattisnipulla on turha, normipuun snipu-SVT-38 täyttää saman aukon. Liekinheitintankki HT-130 on taas erinomainen. Tankkeja sillä ei tuhoa, jalkaväkeä vastaan OK, kun sillä oppii tähtäämään. Kuka lensi tämmöisellä romulla. ????. Heitin on tornissa, sitä tukee kk ja tuntuu että liekillä olisi kunnon kantomatka. BR1:n pioneeriryhmä Arisaka 38:lla jäi alessa haaviin, koska se osaa rakentaa kk-pesäkkeen. Koska en pariin vuoteen pelannut neukuilla, niiden osalta käytännön premikokoelmani ontuu. Lend-lease puolitelamiehistönkuljetusvaunu M3A1 12,7 mm kk:lla on pakko-ostos. KV-2 (1940) taas eroaa ilmaisesta 1939-versiosta vain sillä, etä siinä on myös konekivääri, jolla voi viihdyttää saksalaisia sillä aikaa kun 152 mm tykkiä hitaasti ladataan. Joha on Ho-Ha! Sisar hento punainen valkoinen
Niin tai näin, hieno kuvaus taiteilijan uran alkumetreiltä. • Lietzen: Pnuk, Asema 2024, 120 sivua, hinta noin 27 euroa. Oman elämänsä mestari Viini on viisasten juomaa. Ville juo. Tämä klassinen avaruussankarihan on alun perin Alex Raymondin luoma, mutta tuleva uutuus, Tehtävä Plutossa, on mestaria seuranneitten kisällien, Dan Barry ja Harry Harrison, yhteistyötä. • Raymond: Rip Kirby 1946–1956, Jalava 2024, 128 sivua, hinta noin 30 euroa. 64 179337_.indd 64 179337_.indd 64 12.12.2024 15.06.12 12.12.2024 15.06.12. Tulevaisuuden mestari Mika Lietzen on ollut viime aikoina liekeissä, sillä Pnuk-niminen tieteisdystopia on jo hänen kolmas kirjansa vuoden sisään. Lietzen on aina ollut mainio tarinankertoja, mutta nyt hänen piirrosjälkensäkin on hioutunut hienon hillityksi timantiksi. Sitten kuvaan tulee outo muukalainen, jonka myötä maailma alkaa muuttua. Rannan piirrostyyli on luonnosmainen ja näennäisen rennosti punaviinin sävyin toteutettu, mutta siitä huolimatta tai juuri sen johdosta lopputulos on vahvan realistinen, päiväkirjamainen. Tyylikäs sarja kokonaisuudessaan kuitenkin. Vaatimattomana kisällinä seuraan seuraavia mestareita. Eli Raymondin neljä ensimmäistä vuosilta 1946–1947 ja toisaalta myös neljä viimeistä vuodelta 1956, joukossa myös se ihan viimeinen, joka jäi mestarilta kesken. Mestariainesta hänkin, ja sai piirtää sarjaa jatkossa enemmänkin. Ne aiemmat kaksi, Alkoholi ja Death Metal sijoittuvat Turkuun ja lähimenneisyyteen, ja Turku taitaa tässäkin olla tapahtumapaikkana, mikäli hiljentyneestä funikulaarista voi mitään päätellä. Kirjan päähenkilö asuu, arvostaa ja kuvaa vanhalla filmikamerallaan hitaasti mutta varmasti tuhoutuvaa kulttuurimiljöötä, vaikka kukaan muu ei näytä olevan moisesta kiinnostunut. M estarin tuntee siitä, että hänen työtään seuratessa ei tarvitse jännittää lopputuloksen onnistumista, vaan kaikki sujuu ja juttua on ilo seurata. On helppo uskoa tarinan olevan totta. Taiteilija Ville Rantakin on pilapiirroksissaan yleisesti viisaaksi havaittu, eikä uusi Viininjuojat-sarjakuvakirjakaan tyhmempi ole, päinvastoin. Menneitten aikojen mestari Amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvien mestarin Alex Raymondin (1909–1956) käden jäljen tuntevat kaikki. Uutuuskirjan nimessä olevat vuosiluvut 1946–1956 tosin hämäävät, sillä tähän ei ole koottu kaikkia aikavälin sarjoja, vaan vain kaikki Suomessa aiemmin kirjoissa julkaisemattomat tarinat. Näkee, että piirtäjänä Raymond rutinoituu ja varmentuu, mitä pidemmälle sarja ehtii. Tykkään nuoremmasta. Eivät toki huonoja hekään. Tässä kova kolmikko ja heidän uusimmat julkaisunsa. MESTARIT LAVALLA Alex Raymondin itsensä piirtämät alkupään ja loppupään sarjat eroavat graafisesti melkoisesti toisistaan. Hänen töitään on julkaistu Suomessakin runsaasti, viimeisimpänä Rip Kirby -kokoelma Jalavalta. • Ranta: Viininjuojat, WSOY 2024, 240 sivua, hinta noin 30 euroa. Wallu RU UD UN TA KA A WALLBERT Sama Honey Rip Kirby -sarjan ensimmäisessä ja viimeisessä Alex Raymondin piirtämässä seikkailussa. Mutta totuus on katsojan silmissä, sillä kirjan lopussa Ville kertoo tarinan olevan fiktiivinen, eivätkä siinä esiintyvät henkilöt esiinny jutussa omilla nimillään. Samalla tulee muisteltua piirtäjän ”hurjaa” nuoruutta ja toimituksen kaoottista elämää, joka loppuu kuin leikaten Muhammed-pilapiirroskohuun. Mutta samalla kun viiva vauhdittuu, sen herkkyys myös hieman katoaa. Jokaisella taiteen alalla on omat mestarinsa, niin myös sarjakuvissa. Kevään mittaan ilmestyy vielä kokoelma Flash Gordonin seikkailuja. Tämä Pnuk on ajattomassa kauneudessaan ja kauheudessaan oikea mestariteos. Tulevaisuuden Turkua. Sen jatkoi loppuun toinen amerikkalainen, John Prentice, joka hyppäsi Ripin kelkkaan lennosta ja hoiti hommansa ammattimiehen ottein, kuten kirjassa julkaistusta tarinan lopusta näkee. Kirjassa pilapiirtäjä Ville palaa kotikonnuilleen Ouluun ja tapaa entiset kulttuurilehtikollegansa saunaillan ja viinin merkeissä. Nyt tosin on aika edennyt jo jonnekin tulevaisuuteen, ja koko kaupunki on jäänyt suurten valtatiesiltojen alle rappeutuvaksi slummiksi
Rautatiet ovat edelleen totaaliboikotissa. En tiedä, lähtikö reitti automaattisesti lennonjohtoonkaan, sillä se oli mykkänä koko keikan ajan. Teihin on leivottu joka puolelle autonkuvia, joita en edellisessä versiossa muista juurikaan nähneeni. Uusi, hieno, monipuolinen ja -mutkainen lennonsuunnittelutyökalu antoi ilmabussille oletuksena noin kuusi litraa löpöä EFOU-EFHK -keikalle. Mayday mayday! 2024-versiota mainostettiin myös kehittyneemmällä gra. Ymmärrän bisnesmallin haasteen ja tarpeen tienata jatkuvalla kehitystyöllä, joten olin peruspositiivinen MSFS 2024:n suhteen, vaikka uramoodi isoimpana uudistuksena vaikuttikin lähinnä erikseen julkaistavalta moduulilta. Siviilipuolella X-planella oli vain 6 vuoden sykli, mutta Flight Simulator 2020 julkaistiin 14 vuotta Flight Simulator X:n jälkeen ja Prepar3D on nyt 15-vuotias. Reitti oli syötettävä käsin lentotietokoneeseen, koska automaattinen reitin tallentaminen vanhaan malliin ei toiminut. 65 179618_.indd 65 179618_.indd 65 12.12.2024 15.23.40 12.12.2024 15.23.40. Näppäinoikotiellä sentään pääsi bussiin sisään, sillä kukaan ei ollut tuonut rappusia kentälle. Pan pan pan Yksi merkittävimmistä, mutta eniten epäilyksiä herättäneistä uudistuksista, oli raskaammin pilvipalveluihin nojaava arkkitehtuuri, jonka piti säästää kovalevytilaa ja tehdä asennuslatauksesta siedettävämpi, hintana täydellinen nettiriippuvuus. Antti Ilomäki PIKAKATSAUS: MICROSOFT FLIGHT SIMULATOR 2024 Microsoft Flight Simulator 2024 sai lähtöluvan vähän nihkeissä olosuhteissa, mutta kiitoradan päässä odotti varsinainen ylläri. Fotogrammetria oli ainakin Hesan keikalla täsmälleen sama kuin edellisessä versiossa, rakennukset ovat hämmentävää röpelöä ja ilmassa leijuu pylväiden palasia. Ne ovat vain murto-osa koomisen surkeasta tekoälyarkkitehtuurista. Toinen iso uudistus oli uramoodi, jossa pääsee elämään kasvutarinan Mopo-Cessnasta jumbojettiin ja tekemään kaikenlaisia jännittäviä tehtäviä charter-suhauksesta metsäpalojen sammuttamiseen. Kun Asobo ilmoitti Flight Simulatorin jatko-osan saapuvan vain 4 vuotta edellisen osan jälkeen ja lupasi uudistusten olevan varsin maltillisia, pelaajayhteisö ei ollut erityisen innoissaan, mutta varovaisen toiveikas. Äkkiseltään tuntuu siltä, että erityisesti ilmakehän ilmiöt ovat kieltämättä hienoja. Vertailu vanhaan vain on hankalaa, koska uusi versio on varsinkin VR:ssä hirveän raskas ja vertailukelpoisia asetuksia on vaikea löytää. Tämänkö pitäisi olla se koko kansan lennättäjä, jota veivataan iloisesti padillakin. Oma uramoodini hyytyi siihen, että toisella lennolla piti klikata jotain optiota valikosta, joka ei VR:ssä toiminut ollenkaan. Maastossa tilanne on kaksijakoinen: luonto on hienoa, mutta ihmisten kädenjälki rujoa. Mutta toistaiseksi kannattaa miettiä, onko järkeä nousta koneeseen, joka pysyy kasassa purkalla ja jeesusteipillä. Olemme mielenkiintoisten ratkaisujen äärellä: kaikki on kiinni siitä, haluavatko sisällöntuottajat siirtyä uuteen versioon ollenkaan. Vuonna 2020 tällainen automaattisesti luotu maailma oli vaikuttava elämys, mutta viime vuosien räjähdysmäinen tekoälykehitys ei näy Asobon tekoälypohjaisessa teknologiassa mitenkään. Flight Simulator 2020 valitti jatkuvasti ja maailma saattoi latautua kehnosti, jos netti pätki, mutta 2024 saman tien jos verkkopiuhassa on bitti poikittain. HEI ME EI HEI ME EI LENNETÄKÄÄN LENNETÄKÄÄN Fotogrammetrian ja tekoälyllä generoitujen maisemien puutteet oli helpompi antaa anteeksi neljä vuotta sitten. ikkamoottorilla. Myös automaattisesti laaditut tönöt ovat uskomattoman tökeröitä. Samoissa maisemissa pyörimisen ja latausvälimuistin kasvattamisen pitäisi teoriassa sujuvoittaa toimintaa, mutta en huomannut merkittävää vaikutusta. Pelit-Air säästi henkilökuntaansa pahimmalta alkuryysikseltä hankkimalla kalustonsa vasta julkaisun jälkeen, mutta ensimmäiset päivät olivat totaalinen katastro. Myös latausajat tuntuvat raamatullisen pitkiltä, toki ne olivat aika kauheita jo aiemmin. Flight Simulator näyttää edelleen (suunnilleen yhtä) hyvältä (kuin 2020). Oma veikkaukseni on, että Asobo (joka on myöntänyt ongelmat ja vannoo tietysti korjaavansa kaiken) kaivaa itsensä kuopasta ja lopulta 2024 kantaa pelisarjan soihtua kunniakkaasti, joskaan ei ehkä loisteliaasti. Perusmuodot ovat usein ihan päin pyllyä: on pelkistä erikokoisista ikkunoista koostuva lasiakvaario tai autotallin ovi voi olla kolmannessa kerroksessa. eikä uutuuttaan kiiltävällä 2024:llä lentänyt kukaan muukaan. F alcon 4 26 vuotta, DCS World laskentatavasta riippuen 15–21 vuotta ja Il-2 Great Battles 11 vuotta. Kaikenlaisten peruskaatojen lisäksi mukana on suorastaan mielikuvituksellinen kokoelma ongelmia, joita ei ollut edes edellisen version julkaisussa! ”Saumaton” kolmansien osapuolien moduulien siirto uuteen peliin meni ilmeisesti niin putkeen, että pari viikkoa julkaisun jälkeen pelin sisäinen kauppa otettiin pois pelistä eikä sen avaamisesta ole kirjoitushetkellä tietoakaan. Periaatteessa uramoodi on juuri sellaista motivoivaa pelimäisyyttä, jota monet simulaattorit kipeästi kaipaavat. Tekoälyominaisuuksien päivittämättömyys vuonna 2024 on kuin änärin kausipäivitys viisi vuotta vanhoilla rostereilla, hirveä määrä pahoja bugeja on yksinkertaisesti anteeksiantamatonta, kun käytännössä julkaistaan vain muhkea pätsi neljä vuotta vanhaan peliin. Itse en valitettavasti(?) päässyt vielä niin pitkälle. Käytännössä internetin uraohjusten kokemukset ovat tragikoominen kokoelma helipadille syntyviä lentskareita ja aivastukseen räjähtäviä koneita, mikä käy (ainakin ilman vakuutusta) hieman kalliiksi. Toisaalta uuden pelin tuoksua on kyllä ilmassa, sillä bugeja 2024-versiossa on jumbolasteittain
Tyrannit kumoon ja kansa vapaaksi! TULOSSA 66 179053_.indd 66 179053_.indd 66 12.12.2024 15.05.07 12.12.2024 15.05.07. Kingdom Come: Deliverance II (PC, PS5, Xbox Series S/X) Historian elävöittäminen sopii erinomaisesti videopelille, sillä leffat tai telkkarisarjat eivät voi jumittaa kovin pitkään pienissä yksityiskohdissa. Atomfall (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Atomfallin selviytymisseikkailussa vuoden 1957 Windscalen ydinonnettomuus oli niin paha, että pohjoisen Englannin järvialue muuttui radioaktiiviseksi karanteenialueeksi – haastaja Stalkerille. Jokaisen aikakauden alussa valtiokin vaihtuu riippuen siitä, miten uudelleen kirjoitetun historian läpi luovitaan. 6.3. 11.2. 27.3. Sankarilla on ilmeisesti verenpaineen kanssa ongelmia, sillä liian raskaat suoritukset pimentävät näkökenttää ja heikentävät kuuloa. Sisällissodan pyörteissä Henry joutuu välillä tekemään asioita, joista ei kannata kylillä liiemmin kerskua. HELMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 MAAALISKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 HUHTIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 TALVEN TOIMINTALOMAT Jos hiihtokelit ovat kehnoja, talven hittipelit viihdyttävät pitkälle kesään saakka. Civilization VII (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Hoitaisiko filosofi tai tiedemies valtiota paremmin kuin kruunupäät ja presidentit. HELMIKUUTA. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 5. 11.2. Sid Meierin legendaarisen Civilization seitsemännessä inkarnaatiossa valtio ja sen tavalla tai toisella kuuluisa johtaja valitaan erikseen, mikä tuo entistä enemmän vaihtelua uusintakierroksille. Koska kyseessä on remaster, elämää helpottavien pikkuviritysten ohella audiovisuaalinen anti pysyy suurin piirtein ennallaan, jos tarkempia taustoja ja tuunattuja efektejä ei lasketa. Kingdom Come: Deliverance II -toimintaroolipelissä pelaajan alter ego, seppä Henry Skalitzlainen, seikkailee aidon näköisessä 1400-luvun Böömissä, Kuttenbergin kaupungin tienoolla. Suikoden I&II HD Remaster Gate Rune and Dunan Unification Wars (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Vanhoista japanilaisista roolipeliklassikoista päivitysvuoroon pääsevät alun perin PSonelle 20 vuotta sitten ilmestyneet ja Konamin tuottamat ensimmäiset Suikodenit. Muistinsa menettänyt sankari tutkii vaarallista aluetta ja craftaa aseita mutanttien, kulttilaisten ja muiden vihollisten varalta
Lähettiläs hoitaa erilaisia tehtäviä korkeintaan kahden aktiivisen kaverin kanssa. 24.4. Avowed (PC, Xbox Series S/X) Obsidian Entertainmentin toimintaroolipeli Awoved sijoittuu Eoran fantasiamaailmaan, samaan universumiin kuin Pillars of Eternity. 28.2. Tällä kertaa suunnataan dinoratsujen selässä Kiellettyyn maahan etsimään kadonnutta tutkimusretkikuntaa. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 18.2. 28.2. Monster Hunter Wilds (PC, PS5, Xbox Series S/X) Capcomin komea monsunmetsästys on yksi videopelimaailman vakioista, josta voi olla lähes varma siitä mitä saa. Gojo Majima rantautuu Rich Islandille, eikä muista mitään entisestä elämästään. Pirate Yakuza in Hawaiin taistelut ovat klassisen tyylin tosiaikaista mätkintää. Sankari on Aedyrin imperiumin lähettiläs, joka saapuu Eläviin maihin tutkimaan Univitsauksena tunnettua outoa tautia. Fatal Fury: City of the Wolves (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) SNK tunnetaan mätkinnöistään ja erityisesti The King of Fightersista, minkä varjossa Fatal Fury ei ole saanut jatkoa 26 vuoteen. Like a Dragon: Pirate Yakuza in Hawaii (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Ryu Ga Gotoku Studion toimintaroolipelejä ei varsinaisesti tunneta ryppyotsaisuudestaan, mutta Like a Dragon -sarjan spin-off vetää komedianupit kaakkoon. ikan, mutta taistelumekaniikka on edelleen perinteisen kaksiulotteinen. Modernin tyylin mukaisesti Susien kaupunki hylkää pikseligra. Sankarit käyttävät taisteluissa lyöntiaseita, pyssyjä ja magiaa erilaisina yhdistelminä. No, ei kai siinä sitten muu auta, kuin ryhtyä merirosvomiehistön kapteeniksi, purjelaivoineen päivineen. 67 179053_.indd 67 179053_.indd 67 12.12.2024 15.05.13 12.12.2024 15.05.13. Fatal Furyissa ja muissa SNK:n peleissä esiintyneiden kamppailijoiden ohella ensimmäisen kauden delsuissa saapuvat Street Fighterin Ken ja Chun-Li. Maisemat vaihtuvat, mutta erittäin addiktiivinen ydinlooppi säilyy ennallaan – metsästetään hirviöitä, kerätään saalista, päivitetään varusteita ja toistetaan, vähitellen hitusen kovempien mörrien kanssa, yksin tai tiimissä
13,90 € LEGENDA 6 ,90 179047_.indd 1 179047_.indd 1 12.12.2024 16.49.40 12.12.2024 16.49.40. KUN AIKA HAARAUTUU LIFE IS STRANGE: DOUBLE EXPOSURE EKSOPLANEETTAA KONEISTAMASSA SATISFACTORY SUPERLEGENDAN UUDET VAATTEET DRAGON QUEST III HD-2D REMAKE METSÄSTÄ KUMMITUKSIA PHASMOFOBIA LIIAN LOISTAVA TULEVAISUUS ICBM: ESCALATION NUORUUTENSA VEDOSSA INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE ONNEA LEGENDOILLE! AMIGA 40 VUOTTTA PLAYSTATION 30 VUOTTA L e g e n d o je n vu o sip ä iv ä t . P la n e e tto ja tu h o a m a ss a 1/2 02 5 Tammikuu 2025 . L e g e n d a n p a lu u