11,90 € VUODEN SUURIMMAT 162576_.indd 1 162576_.indd 1 27.10.2022 15.06.05 27.10.2022 15.06.05. KEISARIN UUDET SKINIT OVERWATCH 2 TALVI ON TULLUT RUTTOISA, RATTOISA TALVISEIKKAILU A PLAGUE TALE: REQUIEM NILJAKKAAN INHOTTAVA SCORN TARINOITA SODASTA CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II KLASSIKOIDEN UUSI MESTARUUS LAST OF US PART 1 UNCHARTED: LEGACY OF THIEVES G o d o f W a r . O v e rw a tc h 2 . C a ll o f D u ty 10 /2 02 2 Marraskuu 2022 . A P la g u e T a le
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Graa. nen Suunnittelija: Kalle Rouvinen Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 6 27 God of War: Ragnarök Uncharted: Legacy of Thieves Collection Ajassa 5 Pääkirjoitus: Kävipäs joulu Tuukka Grönholm 10 Danganronpa 10 vuotta Antero Kyyhky 14 Nnirvi: 1987 NNirvi 64 Ruudun takaa Wallu 65 Konehuone: Steam Deck Juho Kuorikoski 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 God of War: Ragnarök Markus Lukkarinen & Johannes Valkola 16 Scorn Tuomo Nyrhilä & NNirvi 19 Metal: Hellsinger Iikka Kivi 20 Overwatch 2 Samu Ollila 23 Super People Risto Karinkanta 24 Last of Us Part I Lassi Hietala 27 Uncharted: Legacy of Thieves Collection Nnirvi 30 A Plague Tale: Requiem Markus Rojola 33 Call of Duty: Modern Warfare II Markus Rojola 36 Battle. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. /asiakaspalvelu 332 numero 31. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. eld 2042 Vuosikatsaus 2022 Markus Rojola 2 162577_.indd 2 162577_.indd 2 27.10.2022 15.45.59 27.10.2022 15.45.59
16 20 33 56 Scorn Overwatch 2 Call of Duty: Modern Warfare II 38 Ready of Not Vuosikatsaus 2022 Markus Rojola 40 Serial Cleaners Iikka Kivi 42 Terra Invicta Riku Vihervirta 45 Valor & Victory: Shield of Cholm Juha-Pekka Viljanen 46 Hindsight Johannes Valkola 48 999: The Nonary Games Antero Kyyhky 50 AI: The Somnium Files – Nirvana Initiative Antero Kyyhky 52 Neon White Johannes Valkola 54 Mario + Rabbids Sparks of Hope Tuukka Grönholm 56 TMNT: Cowabunga Collection Juho Kuorikoski 58 Last Call BBS Juha Kerätär 59 Shovel Knight Dig Johannes Valkola 60 The Excavation of Hob’s Barrow Juho Kuorikoski 62 Park Beyond Tuukka Grönholm Teemat AAA-tykki tulittaa 6 God of War: Ragnarök Markus Lukkarinen & Johannes Valkola 20 Overwatch 2 Samu Ollila 24 Last of Us Part I Lassi Hietala 27 Uncharted: Legacy of Thieves Collection Nnirvi 30 A Plague Tale: Requiem Markus Rojola 33 Call of Duty: Modern Warfare II Markus Rojola 36 Battle. eld 2042 Vuosikatsaus 2022 Markus Rojola Outoa ja häritsevää 10 Danganronpa 10 vuotta Antero Kyyhky 16 Scorn Tuomas Nyrhilä & NNirvi 48 999: The Nonary Games Antero Kyyhky 50 AI: The Somnium Files – Nirvana Initiative Antero Kyyhky TMNT: Cowabunga Collection 3 162577_.indd 3 162577_.indd 3 27.10.2022 15.46.14 27.10.2022 15.46.14
MUISTA ISÄÄ 13.11. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. /isa on hän lehtensä ansainnut! Lehdet alk. /isa Viihtyypä isä si en kuvan, äänen, pelikoneen tai autojen parissa, on hän lehtensä ansainnut! MUISTA fokusmediatilaus.. Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. Tarjous on jatkuvan tilauksen ensimmäinen jakso ja se jatkuu tarjoushintaisen jakson jälkeen kulloinkin voimassa olevaan tilaushintaan. +LAHJA 29 90 GTi-Magazine ja V8-Magazine 29,90 € / 5 numeroa, Pelit 29,90 € / 6 numeroa, Hifimaailma 29,90 € / 4 numeroa, Auto Bild Suomi 31,90 € / 6 numeroa. Tilaussivulta löytyy myös määräaikaisia tilausvaihtoehtoja, jotka päättyvät automaattisesti. Tilausehdot: www.fokusmedia.fi /ehdot-ja-luvat ISÄÄ 13.11. Viihtyypä isä si en kuvan, äänen, 162578_.indd 4 162578_.indd 4 27.10.2022 14.13.27 27.10.2022 14.13.27. Tarjous on voimassa 13.11.2022 saakka ja se koskee uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia
Seuraavaan numeroon jäi useampi superhitti, kuten FIFA ja NHL. Nyt ilmestymättä ovat vielä luvatuista uusin Pokémon, World of Warcraft: Dragon. Ennustusta ei voi oikein pitää merkkinä profeetallisesta lahjasta tai toimituksen ripeästä reagoinnista asiakastoiveisiin. Tosin analyytikoilta on jäänyt näkemättä trendissä yksi tärkeä huomio. Pari artikkelia ja valtavasti peliarvosteluja sisältänyt paketti oli ensimmäinen näkemys pelkästään peleihin keskittyvästä suomalaisesta lehdestä. Steam nimittäin rikkoi taas uuden yhtaikaisen käyttäjämääräennätyksensä, kun palveluun oli kirjautuneena 30 miljoonaa pelaajaa samaan aikaan. Firman toimitusjohtaja Nolan Bushnell piti ongelmana, että joulumyynti oli niin valtava suhteessa koko muun vuoden tulokseen. Vaikka urheilupelien ansaintamalli on vain osittain free-to-play-maailmasta, pelimäärät eivät, sillä moninpelien vaatimat pelitunnit lähestyvät grindausta, jos joukkuettaan yrittää yhtään rakentaa. Loppu on pelihistoriaa, joka elättää edelleen paria fossiilia. ight, Call of Duty: Warzone 2 ja Tactics Ogre: Reborn, josta tuskin tulee superhittiä, mutta toivottavasti itselleni yksi vuoden helmistä. Loppuvuoden myynnin pitäisi ”pelastaa” nimenomaan PCja konsolimarkkinat. Asioita pitää uudistaa mutta säilyttää tuttu . Hän otti tehtäväkseen korjata tilanteen, mutta ilmeisesti visio ja missio sortuivat jonnekin Atarin mukana. Atari 2600 oli ensimmäinen kaupallisesti massat tavoittanut konsoli, joka julkaistiin 70-luvun lopussa. Ennakkoon kiinnostavimmat pelit arvostellaan vuodenvaihteen lehdissä, mikä ei ole 30 vuoden taipaleen aikana muuttunut mihinkään. Itse ilmiö on lehteäkin vanhempi. Analyytikot eivät silti ole heittämässä kirvestä kaivoon, sillä heillä on tiukka usko loppuvuoden hittiparaatiin. rmoissa vuoden tärkeimmät paukut tähdätään loka-marraskuulle, mikä näkyy vuodesta toiseen myös Pelit-lehdessä. KÄVIPÄS JOULU Marraskuussa 1987 maailma oli taas hieman parempi paikka, kun ensimmäinen Pelit-kirja julkaistiin. Ehkä jo ensi vuoden marraskuussa pelatuimpien pelien kärki on vaihtunut ja joulun merkitys muuttunut. Pelimaailma sai koronasta selkeän myyntipiikin, mutta tavaratoimitusten takkuaminen ja etätöiden hidastama pelinkehitys ovat laskeneet kuluvan vuoden tulosta, vaikka yleensä pelimaailmassa nautitaan vuodesta toiseen jatkuvasta nousujohteesta. 5 162579_.indd 5 162579_.indd 5 27.10.2022 17.34.11 27.10.2022 17.34.11. Kyse on pikemminkin vuodenajasta, sillä puheet AAA-pelien puutteesta ovat enemmän mielikuvaa kuin totta, ja markkinat ovat muuttuneet yllättävän vähän. PÄÄKIRJOITUS PELIT 35 VUOTTA SITTEN L okakuun Pelit-lehden palauteketjussa valitettiin pelien tuntemattomuutta, mutta kommentoija itsekin sanoi, että seuraavissa numeroissa tilanne onneksi muuttuu. Pelimaailman vuodet tuntuvat noudattavan fanien toivelinjaa jatko-osille. Peli. Parhaat pelit ovat jo ilmestyneet, eivät vasta tulossa. Tässäkin numerossa on useampi suuren budjetin helmi Overwatchista God of War: Ragnarökiin. ilis. Pelilistan kärjessä oli kuitenkin vakiintunut kolmikko: Counter-Strike, Dota 2 ja PUBG. Vaikka pelimaailma alkaa olla jo keski-iässä, joulu on edelleen lapsellisen tärkeä
mbul-talvi on täällä. Näyttelijäjoukosta ei löydy muutenkaan heikkoja lenkkejä. Lunta tupruttaa, pakkanen paukkuu ja nälkäiset sudet ulvovat. Kratos on asettunut kylmään Pohjolaan teini-ikäisen Atreus-poikansa kanssa, seuranaan puolijumalilla on vain nälkäisiä metsän petoja ja kostoa janoava Freya-noita. Uskottavasti murahteleva Christopher ”Teal’c” Judge on erinomainen Kratos. Laadukkaasti kynäilty käsikirjoitus tempaa mukaansa ja hahmoihin syntyy poikkeuksellisen voimakas tunneside, oli kyse sitten hyviksistä tai pahiksista. Istu siis pöydän ääreen, nauti hetki takkatulen lämmöstä, nappaa käteesi jääkylmä simakolpakko, ja anna Kratoksen viedä sinut elämäsi matkalle. ilis. Etenkin taistelu tuntui pitkän tauon jälkeen kankealta. Tarina ja hahmot ovat toimintaseikkailun keskiössä, joten näyttelijäsuoritukset korostuvat. Rauhallisen tuokion jälkeen voi olla kuitenkin varma siitä, että seikkailu kerää pian lisää kierroksia. Noh, jumalat ovat oikukkaita otuksia. Santa Monican visio on rupisempi ja huolellisesti pohjustettu tarina antaa hahmoille mukavasti karheutta. Ja harvinaisen vastenmielistä sakkia. Niistä Kratoksen kuratoima Ragnarök onkin sellainen reissu, josta ei halua palata harmaaseen, sodan ankeuttamaan todellisuuteen. Onneksi paskiaiset saavat ansionsa mukaan, kun Kratos ja poika astuvat areenalle. Kun isukin kasvoilta paistaa pettymys, pojan suupielet kääntyvät alaspäin. Ragnarökistä on helppo nauttia, vaikka edellinen osa ei olisi tuoreessa muistissa. Päävalikossa voi katsoa napakan kertauksen edeltäjän tapahtumista ja hahmot IKUINEN TALVI Santa Monica Studio / Sony Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4 Versio: Arvostelu Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 avaavat keskusteluissaan aiempia tapahtumia. Pienet ilmeet ja eleet kertovat Kratoksen ja Atreuksen sielunmaisemasta enemmän kuin sata sanaa. God of Warin Odin ja Thor ovat kaukana Marvelin silotelluista ja salonkikelpoisista sankareista. Mutta Oulu unohtuu, sillä Midgård kutsuu jälleen. Muutaman tunnin kahakoinnin jälkeen homma alkoi sujua paremmin ja pääsin oikeaan tunnelmaan. Hengitä, huokaise, nauti Vaikka kyse on toimintaseikkailusta, siinä ei koko ajan kiidetä paikasta toiseen kaasujalka lattiassa. Rytmitys on mainiota ja suvantokohtia riittävästi. Markus Lukkarinen GOD OF WAR RAGNARÖK Kesä on vain kaukainen muisto, . Kun Thor astuu estradille, kuvakulmien ja kameran käyttö on Hollywood-tasoa. Yleensä aloitin mittelöt heittämällä kirveen taustapirun naamaan, sitten kuritin eturivin taistelijoita miekoilla ja lopuksi taoin ison mörön veripaltuksi paljain nyrkein. Suuri budjetti näkyy myös ohjaustyössä. 6 163251_.indd 6 163251_.indd 6 27.10.2022 18.04.31 27.10.2022 18.04.31. Todellisessa maailmassa yksikin on liikaa, pelimaailmaan mahtuu kaksi. Asearsenaali on heti kättelyssä laajempi kuin edeltäjässä, ja liikevalikoiman kasvaessa mättötaktiikat muuttuivat monipuolisemmiksi. God of War Ragnarök on suoraa jatkoa neljän vuoden takaiselle God of Warille (Pelit 5/2018, 94 p.). Kiittämättömyys on Kratoksen palkka, sillä Spartan aave pelasti viime osassa Freyan hengen. Eloisat hahmot heräävät henkiin näyttävän valaistuksen ja sulavasti soljuvan animaation myötä. Hurmeiset lopetusliikkeet täyttävät Kratoksen raivoSiirtymät taittuvat veneellä joutuisasti. Tunnelman rakentamista auttaa komea ulosanti. Kratoksen iskut kyllä lennättivät rivihirviöitä komeassa kaaressa ja tanner tömisi tuimasti, mutta lähitaistelusta jäi hieman tunnoton ja kelluva . Kokonaisuuden kruunaa Bear McCrearyn niskavilloja kutitteleva musiikki. Tavallaan kyllä, mutta en silti lämmennyt seikkailulle ihan alkumetreillä. Miekoille töitä Onko Ragnarök parasta parhautta alusta asti. Samalla voi iskeä tarinaa Atreuksen ja Mimirin kanssa. M ontako maailmanloppua yhteen vuoteen mahtuu
Sooloilu on vaarallista, mutta onneksi taustatukena on Sindri-kääpiö. Atreus ei ole vielä löytänyt paikkaansa maailmassa ja hänellä on vaikeuksia hallita voimiaan. Tältä Thorista siis tuntuu. Muutama ripeä juoksuaskel ja kuperkeikkaväistö antaa hetken hengähdystauon, kilven takana piileksiminen on toimiva taktiikka selkä seinää vasten. Raajat irtoavat, veri roiskuu ja hirviötä kaatuu. Käsikähmässä on viikinkimäisen reipas meininki. Punainen puolestaan viestii voimaiskusta, jota ei voi blokata. Vihuja puskee niskaan ja kylkeen sellaista tahtia, että taistelutantereen hahmottaminen on erityisen tärkeää. Atreus on erikoistunut tarujen tulkitsemiseen. Ketterä Atreus on pätevä taistelija, erinomainen jousimies ja mainio kiipeilijä. Pojasta on kasvanut nuori mies, joka on entistä aloitteellisempi, omatoimisempi ja itsepäisempi. mittaria, jonka vilkkuessa punaisella setämiehestä tulee hulkmaisen vahva ja terveys palautuu iskujen tahdissa. Kratoksen kirves tekee rujoa jälkeä ja maasto värjäytyy hurmeenpunaiseksi. Toisin kuin tosielämässä teiniä ei tarvitse kaitsea, vaan poika pärjää omillaan. 7 163251_.indd 7 163251_.indd 7 27.10.2022 18.05.24 27.10.2022 18.05.24. Kilpitorjunnan ajoittaminen onnistuu hyvällä prosentilla, sillä lähestyvä isku piirtyy ruudulle keltaisella. Kratos ja poika jakavat pahaa mieltä niin lisko-otuksille, myyttisille hirviöille kuin jumalillekin. Heiton jälkeen Leviathan palautuu käteen tyydyttävän swoosh-äänen kera. Pomomittelöissä saa yleensä keskittyä yhteen vastustajaan. Matsit eivät ole läpihuutojuttuja, mutta vallitseva tunnelma on enemmän osastoa ”hutkitaan, väistellään ja onnistutaan” kuin Souls-peleistä tuttua ”ai saakeli, nyt mää KUOLEN” -panikointia. Ajoittain pitää harrastaa myös tarkkuusheittoa, mikä osoittautui akilleenkantapääkseni. Pomomittelöt ovat lähes poikkeuksetta eeppisiä yhteenottoja, mutta toisinaan Kratos matsaa hiekkaan kaivautuvia pikkuliskoja vastaan. Vapiskaa, jumalat! Hieman yllättäen rivihirviöt aiheuttivat minulle enemmän ongelmia kuin pomot. Vihollistyypeissä on kiitettävästi vaihtelua. Junamatka sai yllättävän käänteen. Nakkisormet ja tattiohjaus eivät ole voittava yhdistelmä. Kätevää, mutta ehkä liiankin helppoa. Paksujen juurten tukkima reitti avautuu tulimiekoilla, kaivoksessa veden virtaamista manipuloidaan täsmäjäädytyksellä. Kuolema hidastaa vain hetken, sillä revanssiin pääsee napinpainalluksella ja täysissä voimissa. Etenemistä rytmittävät pulmat ja kevyt tasohyppely. Hybridisodankäynti Atreus antaa isukille tulitukea taustalta ja sekoittaa vastustajien rivejä tiukoissa paikoissa. Kratos on jo tarinan alussa jumalaisen vahva, mutta molempien pelattavien hahmojen taidot ja varusteet kehittyvät kokeChris Hemsworth, mitä sinulle on tapahtunut. Omena ei putoa kauas puusta. Kratos poikaa! Ohjattavia hahmoja on tällä kertaa kaksi, sillä seikkailun aikana hypätään myös Atreuksen saappaisiin. Yhteen taistelutaktiikkaan ei voi jumittua, sillä viholliset käyvät kimppuun joka ilmansuunnasta ja seiniin takertuvat myrkynsylkijät on pakko pudottaa kirveellä. Kypsymättömyys ja tarve todistella itseään johtaa uhkarohkeisiin päätöksiin ja luvattomiin reissuihin. Brutaalia, mutta ah niin kaunista. Niistä mittelöistä on eeppisyys kaukana
Kratos on edelleen elämänsä kunnossa. Oikoreitit ja teleportit tekevät vanhoille alueille palaamisesta miellyttävän helppoa. Hauskana yksityiskohtana kääpiösepät Sindri ja Brok pomppaavat esiin mitä eriskummallisimmissa paikoissa tarjotakseen palveluitaan. Hahmojen välinen dynamiikka rakentuu luonnollisesti. ”Avataanko tuo ovi. Joko rantaudutaan?” Arrgh, Dad of War näkee kohta punaista! Atreus boysplainaa myös Ragnarökissä, mutta ei läheskään niin paljon kuin edeltäjässä. Taistelussakaan ei ole moittimista. Kenttäsuunnittelu sen sijaan on erinomaista. Yleensä poika ei tarjoile ratkaisuja pulmiin hopealautasella, vaan vinkkaa seuraavasta askeleesta sijainnillaan tai katseellaan. Poikkeuksellisen laadukkaasti kirjoitettu tarina kietoo tunti tunnilta tehokkaammin pauloihinsa ja hahmoissa riittää syvyyttä. Taisteluihin ei voi lähteä takki auki edes rivivihollisia vastaan ja vaikeampia pomoja vastaan jouduin turvautumaan usein restart-taikaan. Mennäänkö seuraavaksi tuonne vai haluatko tutkia vielä tätä paikkaa. Edellisessä God of Warissa minua ärsytti Atreuksen jatkuva ohjeistus. GOD OF WAR RAGNARÖK Rämpytä, rämpytä! Kun Kratos näkee punaista, karhua sattuu. Reitit ovat yleensä varsin lineaarisia, mutta Metroidvania-hengessä monille alueille jää tutkittavaa ja niille kannattaa palata varustepäivitysten jälkeen. Haastetta on balanced-vakiovaikeustasolla juuri sopivasti. Arkkujen availu ja Odinin korppien etsiminen ei oikein istu maailmoja syleilevän saagan mahtipontiseen tunnelmaan. Atreus on samaistuttava ja sympaattinen hahmo, jota monissa tilanteissa ohjaa tunne järjen sijaan. Jos Atreus erehtyy kyseenalaistamaan isäänsä, Kratos tekee nopeasti selväksi, kumpi on isäntä talossa. Hyvää + Tarinankerronta on oivallista, pelattavuus priimaa ja ulkoasu upea. Pelisarjalle tyypillistä QTE-näpytystä on jonkin verran, mutta ei rasittavuuteen saakka. muksen myötä. Ragnarök on kokemus vailla vertaa. Fiilis on toisinaan kuin roadtripillä. Ansaittu lepohetki. Isolla rahalla tuotettu, ison rahan maksava Ragnarök on jumalaisen hyvä peli. Hiottu pelattavuus, koukuttava tarina ja upea ulkoasu yhdistyvät saumattomasti. Pääjuonen läpäisyyn kuluu pelityylistä riippuen noin 20-30 tuntia ja sivutekemiseen saa upotettua toisen mokoman, kaikki laatuaikaa. Hyppyja aluehyökkäykset helpottavat isojen lauman kurittamista, terveysja raivopäivitykset kohentavat yleistä elämänlaatua. Tietysti Atreus oli juuri silloin hiirenhiljaa, kun olisin kaivannut kipeästi vinkkiä. Huonoa . Oheistekeminen on turhan geneeristä. Jos maailmanloppu koittaa huomenna, suuntaan tuonpuoleiseen hymy huulillani. 92 God of War Ragnarök on täysin ansaitusti hienon pelivuoden suurimpia tapauksia. Laatuaikaa Kratoksen seurassa Ragnarökin osa-alueet ovat harvinaisen hyvin tasapainossa. Kratos on kivikasvoinen isukki, joka kuitenkin kuuntelee, kunnioittaa ja rakastaa poikaansa, vaikka ei sitä aina kovin selvästi näytäkään. Ilmeet välittyvät eläväisesti hahmojen kasvoilta. Kaksikkoa täydentää Mimir, puhuva pää, joka jakelee auliisti vinkkejä ja keventää tunnelmaa kehnoilla vitseillä. Juonta ei kuljeteta pelkästään välivideoissa, vaan hahmot keskustelevat myös tehtävien aikana ja miettivät seikkailun seuraavia steppejä. Tarkka nurkkien nuohoaminen palkitaan päivitysmateriaaleilla ja aseiden ominaisuuksia buustaavilla artefakteilla. 8 163251_.indd 8 163251_.indd 8 27.10.2022 18.06.17 27.10.2022 18.06.17. Omaan makuuni kraftausta ja kamppeiden päivitystä on hieman liikaa
God of Warin teemoista on kirjoitettu jo runsaasti edellisen, sarjan uudestaan keksineen pelin yhteydessä. Parasta on, miten hyvin God of War: Ragnarök osaa rytmityksen. Ragnarökin tarjoama matka on aito ja liikuttava. Ei kukaan isä altistaisi lastaan tällaiselle väkivallalle. Käsissä on hyvän yksinpelin alkukantaista voimaa. Johannes Valkola 92 9 163251_.indd 9 163251_.indd 9 27.10.2022 18.06.59 27.10.2022 18.06.59. Mutta kaikki on kontekstissa. Visuaalisesti ällistyttävässä pelissä ajatus road moviesta, viivamaisesta matkasta näyttäytyy perinteisen, tarkasti rakennetun pelikokemuksen kautta. HAPPOWESTERNISTÄ MEGASPEKTAAKKELIKSI G od of War: Ragnarök on toimintaseikkailun spektaakkeli, kovaotteisen ilmiön jatko. Kerrassaan upea jatko-osa hioo sen elementtejä entistäkin kiinnostavimmiksi. Ragnarök on huikea ja monitulkintainen kokonaisuus, toimintaseikkailun mahtipontinen esitys ja näytös, joka porautuu road movien ytimeen. Selvin inspiraatio on kreikkalaisesta ja skandinaavisesta mytologiasta ammentaminen ja niiden kiehtova, omintakeinen yhdistäminen. Pelissä, kuten le assakin, isä vie poikansa mukanaan matkalle – matkalle suoraan helvettiin. Pintaan nousee koskettava, monisävyinen isän ja pojan välinen suhde sekä luottamus, jonka kaikenkirjavat tasot aukeavat yllättävissä ulottuvuuksissa. Yhdessä he kohtaavat häiriintyneitä ja jännittävän persoonallisia hahmoja, jotka ovat eräänlaisia etappeja kohti matkan vääjäämätöntä, kylmäävää päätöstä. Legendaarisen Alejandro Jodorowskyn mykistävä kulttielokuva vuodelta 1970 on jättänyt jälkensä moniin peleihin ja niiden tekijöihin. Samalla kaikki nivoutuu myös laajemmassa kuvassa eksploitaatioelokuvan syvempään merkitykseen ja perimään. Tämä näyttäytyy jo Kratoksen kantaessa mukanaan puhuvaa ja alati neuvovaa päätä. Myös sykähdyttävä action kaikessa brutaaliudessaan on silkkaa eksploitaatiota. Analyysipokeria on hauska pelata, joten katson ja korotan elokuvalla El Topo. Todellisuus, aika ja tila sumentuvat kohtauksissa ja tapahtumapaikoissa, joihin lapsella ei oikeasti olisi mitään asiaa. Peli antaa aikaa toiminnan välisille tyhjille hetkille, jolloin pintaan nousevat oikeat tunteet ja ihmissuhteet. Suoraviivainen ja käänteiltään hallittu eteneminen on erityisen virkistävää pöhöttyneiden open world -pelien rinnalla. Happowesterniksi tituleeratun, luonteeltaan hämmästyttävän videopelimäisen El Topon painoarvoa visioihin ovat alleviivanneet etenkin Goichi Suda ja Hideo Kojima, eikä sen vaikutusta voi olla huomaamatta God of War: Ragnarökistä
Lukiossa tahti on murhaava Koulumaailmaan sijoittuva Danganronpa alkaa lukukauden alusta: pelaajan ohjaama Makoto Naegi on valittu huippulukio Hope’s Peak Academyyn hänen uskomattoman onnensa ansioista. Nyt Danganronpan pitkää taivalta juhlistetaan Danganronpa 10th Anniversary Editionilla, joten peli saapui viimein Sonyn koneiden ja Steamin lisäksi Nintendon ja Microsoftin alustoille. Maailma oli muuttunut siitä, kun ainoita tapoja saada käsiinsä idän marginaalipelejä olivat emulaattorit ja fanikäännökset. Laite oli teknisesti ja käyttömukavuudeltaan ylivoimainen verrattuna kilpailijaansa Nintendo 3DS:ään, mutta hävisi Marion mitalla myyntimäärissä. Antero Kyyhky DANGANRONPA 10TH ANNIVERSARY EDITION 10 vuotta aikaa kestäneitä pelejä voidaan hyvällä omatunnolla kutsua klassikoiksi. Tähän sukupolveen kuuluin myös minä. Lukiossa on muutakin mätää kuin sisäilmaongelma. Pelkästään hahmojen kuvauksesta käy ilmi Danganronpan erityinen piirre, äärimmäinen ja viihdyttävä liioittelu, joka samalla luo Makoton ja muiden hahmojen välille itsetuntoa murskaavan kuilun. Jopa kymmenen vuoden jälkeen pääluoja Kazutaka Kodakan visio eri elementtien sekoituksesta on vastustamattoman tuore. Danganronpasta on kasvanut 10 vuoden aikana animepelien Deus Ex, jonka hahmoja cosplaytaan ja juonta pohditaan edelleen. Uuden vuosikymmenen ykköskonsoli animepeleille oli Sonyn PS Vita. Makoto menettää muistinsa ja herää luokasta, jonka jokainen ikkuna on teljetty. Siksi hän on myös samaistuttava pelaajan avatariksi. Seuraava ostamani peli oli Danganronpa: Trigger Happy Havoc (2013), enkä osannut arvata, mikä vaikutus sillä olisi kulttuuriin. Tällä arvonimellä palkitaan nyt Danganronpa. Jokaisella opinahjoon valitulla nuorella onkin jonkin supertaito: joku on äärimmäisen muotitietoinen, joku äärimmäinen uhkapelaaja, joku on äärimmäinen selvännäkijä, joku äärimmäinen moottoripyöräjengin johtaja. Vuoristorataa kiihdytetään seikkailupelin, murhatutkimuksen, visual novelin, oikeudenkäyntisimulaattorin ja deittisimulaattorin kehikossa, jossa odotukset ja genrekonventiot käännetään ympäri useaan kertaan. Sama karhu kertoo jutun juonen: opiskelijat on suljettu murhapeliin, josta he pääsevät pois vain tappamalla tai tulemalla tapetuksi. Rehtorina on mielialaltaan epätasapainoinen ja uhkauksia heittelevä mustavalkoinen karhu. Aamuinen neuvottelu päivän tehtävistä luo turvallisuuden tunnetta. 2 010-luku oli japanipelaamisen kultakautta. Tämä oli syy, miksi minä ostin PS Vitan. PS Vitan suuntautumisesta animepelaamiseen kertoo sen ensimmäinen killer-app, Atluksen rooPAININI MUSTAVALKOISEN KARHUN KANSSA YLI 10 VUOTTA DANGANRONPAA lipelieepos Persona 4: Golden (2012). Taitojensa sijaan Makoto on päässyt sisään onnensa ansioista, minkä takia hän on muihin hahmoihin verrattuna tavallinen. 10 162385_.indd 10 162385_.indd 10 27.10.2022 14.36.41 27.10.2022 14.36.41. Antero Kyyhky ”Sinun täytyy tappaa joku, jos haluat poistua.” Todellisuus valkenee lukiolaisille ensimmäisenä aamuna. Maailman kahdeksantena ihmeenä Yakuza-pelit karkasivat Segan häkistä irti ja jopa Yakuza: Dead Souls zombientappo-elämäsimulaattori-mikälie sai virallisen julkaisun. Liikuntasaliin kerääntyneet muut opiskelijat eivät muista mitään saapumistaan edeltävistä hetkistä. Julkaisijat huomasivat, kuinka länsimaissa oli kasvanut uusi millenniaalien sukupolvi, joka kulutti mielellään rahaa mitä erikoisimpiin animepeleihin. Uguu-silmien ja kawaiin puutteessa ostin jokaisen hedelmöityspelin ja myötähävettävän visual novelin ja Persona-kopion ja mielelläni, vaikka käsiin olisi jäänyt silkkaa kusoa
Jälleen vampyyrinmetsästys yhdistyy yllättävään riisumismekaniikkaan. Vastakkaisella laidalla Danganronpa V3: Killing Harmony (2017) osoitti törkyisen animepelaamisen ylittämättömän huipun. Seksuaalinen ryönä ja shokeeraus, VHS-estetiikka ja alatyyli antavat tilaa todelliselle pelitaiteelle, deittipelielementit ovat väistyneet ja visual novel taustalla vaikuttava muisto. ktiivisen visual novelin läpimurtoteos on Kotaro Uchikoshin peli Ever 17: The Out of In. Akiba’s Trip: Undead & Undressedissä (2013) pelaaja taistelee Akihabaran kaupunginosassa vampyyrejä vastaan, jotka voi voittaa vain riisumalla heidät beat’em’up-taisteluissa alastomiksi. -kliseeseen yhdistetään siis yllättävä käänne jäniksen lailla monistuvasta pelaajasta. Visual novelien suosiota selittävät PS Vitan tekniset rajoitukset. Pelintekijöiden kannattaa kumartaa sensuurialgoritmille, jos he haluavat olla esillä kauppapaikoilla. Ehkä hissimatka on vertauskuvallinen retki helvettiin. nity (2002), pelaajan ja pelihahmon roolia sekoittuva aikamatkustussekoilu, joka monimutkaisuudessaan ei ole kelvannut uudelleen julkaistavaksi. Evoluutioita edustavat vuoden 2019 Gnosia ja 13 Sentinels: Aegis Rim, jotka ovat vakavasti ottavia, syvällisiä ja kauniita tieteispelejä. Visual novel -tyyliä käyttämällä myös pienempien yhtiöiden oli mahdollista tuottaa pelejä, joita markkinoitiin konsolin etulinjassa. Ensimmäisenä animepelikaavan vaatimuksena on liioitteluun perustuva perusidea, joka sekoittaa tuttua ja tuntematonta ja pyrkii shokeeraamaan pelaajan. Selkeä esikuva on Koushun Takamin kirja Battle Royale, jossa nuoret taistelevat kuolinkamppailussa kilpailuyhteiskunnan vertauskuvana. Liioittelu ja shokeeraus syntyvät siitä, että kilpailun sijaan nuoret ihmiset murhaavat toisiaan. Shokeeraaminen ja huumori eivät ole konservatiivisena ja äärimmäisen kaupallisena vuosikymmenenä enää hyviä ideoita. Koulu toimii tuttuna miljöönä, johon kuka tahansa voi samastua. an vaikutuksesta siihen, miten peleissä käsitellään rakkaussuhteita. Palkintona pelaaja ei lopulta pääse itse kokemaan seksiä, vaan tirkistelemään sitä, joka synnyttää yhtä aikaa ristiriitaisen täyttymyksen ja tyhjyyden tunteen. Lopulta animepelit ovat kehittyneet vain hylkäämällä kaavan aineksia. Samalla on mainittava se, kuinka 2020-luvulla animepelit eivät ole enää high concept -vetoisia. PS Vitan aika oli ohi, eikä Switch ole synnyttänyt uutta kultakautta. Danganronpassa tämä idea on koulu, jossa oppilaat pyrkivät murhaamaan toisensa ennen kuin tulevat itse murhatuiksi. Asetelma on siis kuin 90-luvun animesarjoisVastalauseet huudetaan räjähtävästi. Persona 3 lainasi vuoropohjaista mekaniikkaa ja kutsui sitä elämäsimulaatioksi tehden näin suoraviivaisesta pornogra. Älä halaa vierasta nallea Danganronpa erottuu muista animepeleistä juuri hahmokatraansa ansionsa. Mass E ect 2:n romanssivaihtoehdot ovat yksi tunnetuimmista japanilaisen pornogra. Tuomio annetaan maan alla. Kawaiin lyhyt historia, osa 3 Kolmantena 2010-luvun animepelin kaavan osana ovat visual novel -elementtien sekoittuminen toisiin genreihin. Myös Danganronpassa pelaajan on mahdollista tutustua pelin hahmoihin vuoroilla rajatussa ajassa, mutta Persona 3:n vaikutus ei jää vain japanipeleihin. Samalla tyyli oli uutta englanninkieliselle maailmalle, joka oli odottanut englanniksi käännettyjä animepelejä 2000-luvun alusta saakka. Yleensä 2010-luvun päähenkilö on tavallinen lukiolaispoika, jonka ympärillä pyörii haaremillinen mangarintaisia animetyttöjä ja jonka kaverina on rillipäinen kynäniska, josta ei ole haastamaan haurasta alfauroksen rakennelmaa. Visual novel on perinteinen japanilainen seikkailupelien muoto, joka on enemmän tai vähemmän interaktiivinen. Tuttuun sci. Meta. Vaikuttavimmissa visual noveleissa pelaaja pyrkii etenemään dialogilabyrintissä tarinassa, jonka selvittäminen vaatii useita läpipeluukertoja ja sisältää lukuisia neljättä seinää rikkovia aivonyrjähdyksiä, joissa visual novelin pelimäisyys tiedostetaan. asta vihjailevaa ja sopivaa pelikaupan hyllyyn. Taustalla on japanilaisten aikuisviihdepelien vuoropohjainen mekaniikka: pelaajan on rajatussa ajassa kehitettävä hahmoaan niin, että hän pääsee pelehtimään valitsemansa animetytön kanssa. Nukkuminen on epäterveellistä. Oikeudenkäyntejä rytmittävät minipelit ovat joka Danganronpan heikointa antia. Kawaiin lyhyt historia, osa 2 Toisena 2010-luvun kaavan osana on Persona 3:n (2006) deittipelielementtien popularisointi ja leviäminen JRPG-peleistä jokaiseen mahdolliseen genreen. Danganronpa on ulkoasultaan läheisesti visual novel, vaikka sen interaktiivisuus erottaa sen massasta. Toisena esimerkkinä ideaperusteisesta animepelistä on Conception 2 (2013), jossa pelaajan tulee pelastaa maailma uhkaavilta olennoilla lisääntymällä sankarittarien kanssa ja tekemällä lapsistaan JRPG-ryhmänsä taistelijoita. 11 162385_.indd 11 162385_.indd 11 27.10.2022 14.36.50 27.10.2022 14.36.50. Kawaiin lyhyt historia Danganronpan erikoislaatuisuutta on vaikea ymmärtää ilman pohjustusta, sillä 2010-luvun animepelille on olemassa kaava. Monokuman mieliala vaihtuu nopeasti vakavasta levottomaksi
Pelaajan tehtävänä on valita oikea johtolanka, joilla luokkakavereiden väitteet kumotaan. ta, joiden parissa nykyiset pelinkehittäjät ovat kasvaneet. Monokuman aamujumppa innostaa harvaa. naalina Monokuma teloittaa kiinni jääneen DANGANRONPA 10TH ANNIVERSARY EDITION Lämpöä ei ole kuin tuhat astetta, pistä löylyä! Totuusluodeilla murretaan heikkoja argumentteja. Peli jakautuu karkeasti ottaen neljään erilaiseen moodiin. Monokuman hahmossa liioitellaan osuvasti liian kaveeraavan opettajan aiheuttamaa myötähäpeää ja sekaannusta, sillä Monokuman ystävällisyys on ennen kaikkea hämmentävää. On myös hyvä huomata oikeudenkäynnin fyysinen muoto eli rinki, joka muistuttaa koulujen välituntien leikeistä. Hahmojen persoonallisuudet ovat niin erilaisia, että he puhuvat toistensa ohi, eivät ymmärrä toisiaan tai ovat nopeasti kon. Pelaaja voi rajatussa ajassa tutustua valitsemaansa pelihahmoon ja antaa hänelle lahjoja. Perverssi suhde perustuu Byakuyan solvauksiin ja Tokon niistä saamaan nautintoon. Kolmannessa moodissa deittailu keskeytyy murhaan, ja pelaajan tulee selvittää mahdollisimman monta yksityiskohtaa raa’asti murhatun luokkakaverinsa kuolinolosuhteista. Tällaisissa voimafantasioissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta viidennen haaremin jälkeen mies tarvitsee vaihtelua. Toisaalta Monokuma vitsailee kuin pikkupoika ja haluaa olla kuin ”yksi opiskelijoista”. Kuka Monokuma todellisuudessa on. Hänen tyhjyytensä myös korostaa muiden hahmojen äärimmäisyyttä. 2D-aikuisviihteen ylistäjä Hifumi Yamada sanoo asioita, joita kenenkään ei tulisi sanoa julkisesti. Tätä seuraa toinen moodi, joka muistuttaa deittipelejä tai Persona-pelisarjaa. 12 162385_.indd 12 162385_.indd 12 27.10.2022 14.36.59 27.10.2022 14.36.59. Toisessa ääripäässä on Toko Fuwaka, hiljainen kirjailija, joka hännystelee rikkaan perheen perijää Byakuya Togamia. Vaikka pelaaja löytäisi lopussa syyllisen murhaan ja olisi huojentavasti voittanut, ei oikeudenkäynnillä ole onnellista loppua. Nämä tahtojen kamppailut ja väärinymmärrykset tuovat peliin vetovoimaista energiaa. Miksi opiskelijat on suljettu lukioon. Ehkä me ihmiset jollakin tavalla tarvitsemme mielenterveytemme tueksi auktoriteetteja, jotka pysyvät omissa rooleissaan. Syyllinen avautuu viimeisillä hetkillä elämästään tavalla, joka saa voitonriemun sijaan pelaajan tuntemaan sääliä, jota selvinneiden luokkatovereiden reaktiot vahvistavat. iktiin perustuvan tarinan tärkein näyttelijä eli pahis on vakuuttava. Suurimman liittolaisen pelaaja saa coolista Kyoko Kirigiristä, joka puhuu harvoin ja vain asiaa. iktissa toistensa kanssa. Sarjakuva-otaku ei välitä kuin 2D-hahmoista. Koska hän on Hope’s Peak Academyn rehtori, hän ylläpitää lukion sääntöjä ja pakottaa auktoriteetillaan opiskelijat tiukkaan levon, ruokailun ja murhaamisen rytmiin. Huomasin ymmärtäväni Monokumaa paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Oikeudenkäyntiä jaksotetaan epäonnistuneilla minipeleillä, joissa hakataan nappeja rytmipelin tahtiin ja leikitään hirsipuuta. Näitä tietoja käytetään ammuksina neljännessä moodissa eli oikeudenkäynnissä, jossa pelaajan täytyy päättelemällä ja argumentoinnilla löytää kavereidensa joukosta yksi ”mustattu”, joka yrittää paeta Hope’s Peak Academystä keinolla millä hyvänsä. Tämä on kuitenkin mahdotonta, sillä opiskelijat haluavat vain paeta lukiosta eivätkä kaveerata omituisia nörttiviihdesitaatteja heittelevän pikkunallen kanssa. Aamiaiskeskustelut toimivat myös kertauksena pelaajille, joiden muisti harhailee 20 tunnin keston aikana. Ensimmäisessä moodissa pelaaja keskustelee luokkakavereidensa kanssa ja yrittää selvittää Hope’s Peak Academyn salaisuuksia. Rikospaikkatutkinnassa löydetyt johtolangat muuntuvat oikeudenkäynnissä totuusluodeiksi, joilla ammutaan ruudulla pyöriviä väitteitä ja pyritään löytämään niistä valheellinen. Kiyotaka Ishimaru on sotilaallista kuria ja innostusta haikaileva puheenjohtaja, kuolemanpelin realiteeteista irrallaan. Nämä keskustelut avaavat hahmojen taustatarinoita ja samalla lisäkykyjä oikeudenkäyntiin. Miksi jokaisessa ikkunassa on rautapulteilla suljetut metallilevyt. Yksittäisen hahmojen persoonallisuuksien sijaan ryhmän väliset ihmissuhteet korottavat Danganronpasta jotakin peruspeliä suurempaa. Pelin tähti on mustavalkoinen karhu Monokuma, jonka mieli vaihtelee iloisen viihdyttävästä pikkumaiseen vihaisuuteen ja lähes myötätuntoisesta rentoudesta säälimättömään murhanhimoon. Kaikki genret yhdessä kasassa Rakenteeltaan Danganronpa on kevyen seikkailupelin ja Capcomin Phoenix Wright -pelien kevyt sekoitus, joka näyttää ensimmäisen persoonan kuvakulmasta johtuen visual novelilta. Kameran pyöriminen, sanojen väriseminen ja aseen läsnäolo muuttavat staattisen seisoskelun ajattelua vaativaksi toimintapeliksi, jossa syyttömät alkavat tunnustaa rikoksia menettäessään malttinsa. Onneksi kon. Kohokohtana on rikoksen kokoaminen kronologiseksi tarinaksi sarjakuvan avulla. Juuri arvaamattomuus tekee Monokumasta viihdyttävän, ja häntä on hauska katsoa, onhan hän pahuudestaan huolimatta hyvin söpö. Hänelle on mahdotonta olla vihainen, vaikka hän tappaisi jonkun. Pelaajan ohjaama Makoto on japanilaistyylinen tyhjä, hajuton ja mauton taulu, jonka ainoa tarkoitus on toimia tarpeeksi mitättömänä, jotta pelaaja voi kuvitella itsensä hänen tilalleen. Näytelmän . Murhien taustat kasataan oikeudenkäynnin lopuksi sarjakuvaksi. Muut hahmot ovat Monokumaa tavallisempia, vaikka tavallinen on tässä tapauksessa vähättelyä. Tämä on toisaalta Monokuman hahmon toinen nerokas piirre: hän on paha opettaja, demoni yhteiskunnasta, jossa ei ole arvoja
Kodakan tarina on epäilyttävässä vaiheessa. Animepelikaavan loppuunpalaminen ja algoritmien ajama sensuuri ovat lopullisesti muuttaneet japanilaisen pelintuotannon näkyvyyttä länsimaissa, eikä tulevaisuus näytä veren ja mangatissien näkökulmasta hyvältä. Ainoastaan aika pystyy paljastamaan tällaisen taiteellisen onnistumisen. Suurin osa pelintekijöistä ei saa edes yhtä hyvää peliä aikaan. Se ei ole kuin 2010-luvun animet, eikä se muistuta muita kaksiulotteisia seikkailupelejä. Danganronpa-trilogia itsessään on Kodakan suuri työ, joka huipentui maailman parhaimpaan seikkailupeliin Danganronpa V3:een niin monumentaalisesti, joten lupaukset voidaan katsoa täytetyksi. Sinänsä Kodaka on osoittanut neroutensa Danganronpalla, joten hänen ei tarvitse jättää suurempaa perintöä. Osa Danganronpan kappaleista on niin mauttomia, että ihmisen kädenjälki kuuluu inhimillisesti. Soundtrackissa on helppo arvostaa sitä, kuinka se sekä luo tunnelmaa ja sisältää tunnistettavia melodioita. Aplodeja verhon taakse Danganronpan luoja Kazutaka Kodaka oli pelin ilmestymisvuonna vain 32-vuotias, mikä jälkikäteen ajateltuna on sekä yllättävää että järkeenkäypää. Hahmojen räjähtävät ilmeet ja yllättävät värit, kuten violetti veri, luovat peliin visual noveleista erottuvaa energisyyttä. Deittipelimoodissa taustalla kuuluu iloinen ja kevyt hissimusiikki, oikeudenkäyntien taustalla vauhti kiihtyy ja Monokuman saapumista säestetään pellemäisillä ääniefekteillä. Yleensä Spoilerivaroitus! Voiko tiukka itsekuri pelastaa ihmisen jokaisesta tilanteesta. Lukiolaisten kuollessa tunsin katsovani epämiellyttävää videopeliväkivaltaa. pelisäveltäjät valitsevat näistä joko toisen, sillä muodissa on dynaaminen ja unohdettava orkestraalisoundtrack, joka kuulostaa pukumiestekoälyn laskemalta. Danganronpa ei olisi myöskään mitään ilman sen välillä leikkisää ja välillä surullista soundtrackia, joka alleviivaa pelin kaksijakoista luonnetta kuin Monokuman hahmo. Syylliset eivät ole ansainneet tuomioitansa, ovathan hekin lopulta Monokuman murhapelin uhreja. Ei ole olemassa Danganronpa-likejä. Tyyli ei ole myöskään 10 vuodessa vanhentunut, eikä sitä ole onnistuttu kopioimaan. Molempien teoksien päähenkilöitä ovat miehet, joiden arvoja testataan tätä yhteiskunnan heille osoittamaa säälimätöntä peliä vastaan. Unelmani onkin, että animepeli voisi kertoa aikuisten ongelmista ja kasvaa yleisön mukana, aivan kuin Squid Game oli hitti kertoessaan todellisista ongelmista. On vaikea olla vertaamatta Danganronpan ja Kodakan visiota kuolemanpelistä korealaisen Hwang Dong-hyukin luomaan Squid Gameen (2021). Danganronpan ankara visio on hyvin tarkka, se on pelillisesti täydellisesti rajattu alkuperäisen julkaisukonsolin PSP:n rajoitukset huomioon ottaen ja se pilkkaa yhteiskunnan läpimätiä puolia herkeämättä. Hän työskentelee perustamassaan Too Kyo Gamesissa, jonka Death Come True ja World’s End Club olivat vanhaan verrattuna kuin haamun jätöksiä kummitusmetsässä. Soundtrack ohjaa eri kohtausten tunnevaikutusta ja genrejen vaihtumista ja helpottaa orientoitumista käsillä olevaan tehtävään. Siinä missä Kodaka näkee koulujärjestelmän pelinä, joka pakottaa yhteiskunnan jäsenet toisiaan vastaan, Hwangin tv-sarjassa markkinatalouden ympärille järjestynyt yhteiskunta itsessään on peli, jossa voittajia ovat ne kaikista raai’mmat ja häikäilemättömimmät yksilöt. Ainutlaatuinen erottuu joukosta Danganronpan graafinen ilme on edelleen persoonallinen. Näistä yrittäjistä pieni osa täyttää potentiaalinsa hyvin ja suurin osa epäonnistuu ja painuu historiankirjoihin yhden hitin ihmeinä tai ikuisina lupauksina. Juuri koulun staattisuus ja hahmojen elävyys asettuvat toisiaan vahvistaviksi elementeiksi, joiden avulla Danganronpa muodostaa täysin oman tyylinsä. Ehkä syy on lopulta siinä, että Kodaka ei ole kasvanut yleisönsä mukana, vaan hän haluaa tehdä pelejä nuoremmalle yleisölle ja lapsille. Koulu itsessään on unimainen ja omituisen kulmikas luolasto, josta hahmot ja huonekalut pingahtavat ylös kuin paperinuket pelaajan siirtyessä eri huoneisiin. Danganronpan vahvana teemana onkin yhteiskunnan systeemien ja yksilön välinen suhde. Mittari ei kuitenkaan kaarru puolelle tai toiselle eikä vaunu keinu, vaan systeemi on tasapainossa. Danganronpan vastaus on, että ihmiset, jotka näkevät tulevaisuuden positiivisena ja jatkuvana, pitävät myötätuntoon ja sivistykseen perustuvia arvoja tärkeinä. Juuri tämä taidon ja energian välinen zen kertoo Kodakan vision kypsyydestä. syyllisen ultraväkivaltaisessa animaatiossa, jota teloitusten yliampuvuudesta johtuen voisi pitää huumorina, elleivät teloitukset olisi niin säälimättömiä. Nyt tajuan, kuinka Danganronpan ainutlaatuisuus ja sen anarkistinen elämänvoima olivat huomattavissa selkeästi vasta kymmenen vuoden etäisyyden päästä. Muinainen meemi elää retropelissä. Perheen turvallisuudella uhkailu on Monokuman lempiasioita. 13 162385_.indd 13 162385_.indd 13 27.10.2022 14.37.08 27.10.2022 14.37.08. 2010-luvulla Danganronpa ilmestyi pelattavakseni itsestäänselvyytenä, yhtenä kymmenistä animepeleistä, joiden julkaisu jatkuisi loputtomiin ihanan muuttumattomassa ja tasaisessa maailmassa. Tulevaisuuden näyttäessä lyhyeltä taas ihmiset tekevät mitä tahansa helpottaakseen oloaan. Pelintekijöissä on samaa kuin kirjailijoissa tai elokuvantekijöissä: nuoruuden rohkeat teokset kertovat potentiaalista, mutta vasta iän tuoma taito, kokemus ja yritystoiminnassa kiivetyt portaat ja kyynärpään käyttö tuovat mahdollisuuksia suuren budjetin peleihin. Miksi jotkut ihmiset pysyvät uskollisina arvoilleen vaikeina aikoina ja miksi jotkut kaatuvat kuin halvat teltat
Mutta eihän briteillä sellaisia ollut, köyhällä saarikansalla oli pääasiassa kasettiasemia, kehitettiin täysin lineaarinen Multi-load. Kaikki kopioivat kaiken kavereiltaan, paitsi konsolipelaajat, jotka ostivat Virosta Mustamäen torilta piraattimoduuleita. Kukapa olisi arvannut, että tämä punakantinen kirja olisi lopulta mahtavan Pelit-sivilisaation peruskivi. Kun U.S.Gold alkoi tuoda jenkkipelejä Eurooppaan, päämaalinaan tietysti Britannia, se kohtasi ongelman, joka synnytti kauhean ratkaisun. Nykyisestä katkeruudesta ja vihasta ei ollut näkyvissä kuin hentoja konesota-etiäisiä. Jos esimerkkipelini on väärä, eikä edes edusta pahinta kauheutta, syy on se, että minulle multiload-pelit ovat vain kuulopuhetta. Jenkeissä joka nepaajalla oli (todella hidas) levyasema, jolla Summer Games pystyi helposti lataamaan tarvittavan urheilulajin. Nessaajilla ja nepaajilla lapsuuden suuret pelikokemukset ovat täysin erilaisia, ja tietsikka/konsolipreferenssi heijastui pitkälle tulevaisuuteen. Ei ongelmia Kieltämättä oli hienoa, kun pelit kehittyivät koko ajan ja (silloin) uusia genrejä ilmaantui jatkuvasti peli-intoa tuoreistamaan. Tämä evoluution kuhina ei näy kovin hyvin Pelit 1987:ssa, koska siihen kootut peliarvostelut alkavat MikroBitin alkuajoista. Ensimmäinen ostopelini, C-64:n The Hobbit, latautui nepan kasettiasemalta noin puolen tunnin ajan, kaverin Spectrumilta se latasi minuuteissa. Muutenhan todennäköisin uhri ovat indiekehittäjät. Samaan aikaan myös sellainen matolaatikko kuin Nintendo Entertainment System valtasi sillanpäätä Euroopassa, myös Suomessa, kiitos Markus Selinin ja Funente Oyn (1987-1993). Yksi syy onneen ja auvoon oli pelaajien pitäminen elämättöminä olmeina, mikä luonnollisesti lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jopa silloin kun toveripelaaja oli Spectrumtai MSX-idiootti, joka ei tajunnut, kuinka paljon parempi Commandore on. Kaikukammion puutteessa konesodat olivat paikallisia konflikteja, pahimmillaan tai laajimmillaan riehuen Bitin postipalstalla kuukausien vasteajalla ja pahin kuona moderoituna. Plus sen (vaikea) synnytys oli niin pitkä, etteivät uudet tuulet juuri ehtineet heiluttaa hämähäkinverkkoja. Jos onnistuin antamaan kuvan vanhoista hyvistä ajoista, epäonnistuin. Our Hackerlogo Means Death Vuonna 1987 ja kauan sen jälkeen pelibisneksen ongelma oli sama: piratismi. Barbarian II:n julisteen Maria Whittakerista jaksoi räyhätä brittien lehdistö, meillä Neuvostoliitoon paheksunta Raid Over Moscowista vain ilahdutti pelikauppiaita. 16-bittiset Atari ST ja kuluttajahintainen Amiga 500 olivat valtaamassa markkinoita, toinen Englannissa, toinen jenkeissä. Yritän siis keksiä jotain uutta vanhaa merkkipäivän kunniaksi. Ilmeisesti siksi, että ensikosketukseni NESiin oli epäuskoisuus sen grafiikan kehnoudesta, ennustin vuoden 1988 Pelikirjassa, että konsolipelaamisen voittajahevonen on varmaan PC Engine. Mutta suurin ero vuoden 1987 ja 2022 ei ole huimasti kehittynyt pelirauta vaan pelaajat. 1987 Aivan normaalin arkipäiväisen ulottuvuutemme vieressä on toinen ulottuvuus. PC-pelipuolella hyväntahtoinen diktaattori Kim-Steam Jong sentään pitää haastajat ruodussa alamaistensa tuella: ”En osta jollei se ole Steamissa”, ja konsolit hoitavat oman laumansa. Pelit 1988 oli jo selkeästi paremmin ajassa kiinni ja muutenkin rakenteeltaan pelilehtimäisempi. Koneluution kourissa Vuonna 1987 oikea tietsikka-avaruus oli melkoisessa kehitystilassa. 14 162581_.indd 14 162581_.indd 14 27.10.2022 17.32.49 27.10.2022 17.32.49. Heti kun sain rahaa kasaan, ostin levyaseman ja myöhemmin toisen. Se panosti todella reippaasti markkinointiin, aina omaa kerhoa ja Nintendo-bussin nerokasta MAR-10-rekisterikilpeä myöten. Mutta vielä pitkään pelikonsolit ja tietokonepelit kulkisivat omia polkujaan. Siellä vallitsee taikuus, siellä yksi mies ja avaruusalus voi pelastaa maailman, siellä toinen mies voi 36 vuotta loisia harrastuksensa elättämänä. Jos olisin ilkeä, kävisin aikakoneellani demoamassa nuorelle Nikolle Elden Ringiä ja sanoisin, että tätä saatkin odottaa 35 vuotta. Toisille se laski nopeasti, C-64 sinnitteli pisimpään. Kun muisti pettää Nyt kun konsoleissakin on SSD-levy, jonne pelit ja päivitykset tulevat rivakasti piuhaa pitkin, kasarin kotimikrojen massamuistit herättäisivät jokaisessa puhdasta kauhua. Piratismia ei nujertanut valistus, vaan Steam ja vastaavat digitaaliset levittäjät vasta seuraavalla vuosituhannella. Älkää peljätkö, muistelin Pelit-kirjat puhki jo viisi vuotta sitten. Nyt, Nintendoa lukuun ottamatta, konesodat ovat vihdoinkin tarpeettomia, koska erot eri alustojen välillä riippuvat lähinnä omista preferensseistä, pelit ovat merkittäviltä osiltaan lähes identtisiä. Ääriesimerkkinä fanatismin vaaroista jotkut jopa pelasivat vain Playstation 2:lla Deus Exää, UFOa ja Max Paynea. Eli kun Summer Gamesissa halusi hypätä seivästä, kelattiin kasettia oikeaan kohtaan ja toivottiin parasta. Se on varmaa, että vuonna 1987 kukaan ei pystynyt ennustamaan, millaisia pelejä vuonna 2022 pelataan. Ei ollut, mistä valittaa, eikä paikkaa missä valittaa. Ne olivatkin kuulkaa pitkät 35 vuotta, enkä uskaltanut sanallakaan häiritä aikalinjaa. Ilman somea bugeista ei tiedetty eikä voitu valittaa, eikä kasibittisten valtakaudella oltu keksitty HDR-, 4Ktai UltraWideScreen-tukea, konsolikäännöksistä puhumattakaan. NNIRVI Jokaisella legendalla on alkunsa ja Pelitillä kaksi. K olmekymmentä ja viisi vuotta sitten ilmestyi Lehtipisteisiin Pelit-vuosikirja 1987, täynnä peliarvosteluja, pelivinkkejä ja ratkaisuja, jopa muutama artikkeli. Mutta piratismin balrog on taas herännyt, koska sarjojen ja elokuvien striimauspalveluita alkaa olla liikaa. 35 vuotta sitten pelaaminen oli iloinen asia, joka yhdisti ludonautteja. Tosi onnistuneena ennustuksena uhri siis keräsi vanhoja videopelejä. Hinnan lisäksi yksi piraattiversioiden etu nimittäin oli tekniikka: niistä oli poistettu ärsyttävät kopiosuojaukset, plus usein ne oli muokattu latautumaan ja toimimaan paremmin. Kun olen kuunnellut nykyisin vähintään keski-ikäisiä pelipappoja, on selvää että Suomessa on kaksi erilaista pelikulttuuria. Nykyään pelipiratismi lienee historiallisten emulaattorifilujen ja ikivanhan abandonwaren imurointia, tai ainakin niin toivon. Tosin elokuvassa Tilaa, tilaa (Soylent Green, 1973), joka sijoittuu vuoteen 2022, rikkaan murhatun asunnosta löytyy teknisenä hämmästelyn aiheena Computer Space -kabinetti, jotakuinkin ensimmäinen videopeli. Turbokasetit sentään olivat kaksiteräinen miekka, koska kaksipesäinen nauhuri ei kopioi digitaalisesti kloonaamalla. Vain neljä vuotta myöhemmin kaikki muuttui. Vaikka kahdeksanbittiset kotimikrot vielä hehkuivat kirkkaasti, vuonna 1987 auringonlaskun aika oli jo alkanut. Erikoismaininta Jyrki Kasvin Kyllä PC:lläkin voi pelata -puolustelujutulle, sillä silloin PC:ssä oli markkinoiden rumimmat värit, surkein piipitys mutta tähtitieteellinen hintalappu. Ihan kuten nykyäänkin, aika kului mukavasti ydinsotaa odotellessa. Millainen maailma oli vuonna 1987. Silloin piti olla pitkät piuhat. Kasiseiska on hyvin C-64-painotteinen, jopa Atari ST -hitin Stargliderin arvostelu on nepaversiosta. Tosin silloin vajaa puolet Yhdysvalloista ei ollut Neuvostoliiton puolella. Nostalgia on kivaa ja täynnä unohtumattomia elämyksiä, mutta niin on postalgiakin, ja pelit ovat nyt älyttömästi parempia
PAREMPI KUIN ALKUPERÄINEN. STEAMDECK ALL E 100 PEL IAR VOS TEL UA! KON SOL IAR VOS TEL UJA ! STR ATE GIA A JA RÄI SKI NTÄ Ä! EI URH EIL UA! 1987 2022 SYKSY TIETOKONEPELIEN VUOSIKIRJA 163460_.indd 15 163460_.indd 15 27.10.2022 14.28.13 27.10.2022 14.28.13. TESTISSÄ PLAYSTATION-PELIEN UUSVERSIOT DARK SEEDIN PERILLINEN SCORN VUODEN PARHAAT BBS-PELIT VOIKO KÄSI-PC:LLÄ PC-PELATA
En tiedä, miksi pelaamani ihmistä muistuttava luiseva raasu on saapunut ihmisruumiista rakennetulta näyttävään teollisuuslaitokseen enkä myöskään, miksi kukaan rakentaisi koneiden ja käytävien sokkelolta tuntuvan kompleksin lihalta vaikuttavasta metallista. iljettävältä. Tuomo Nyrhilä SCORN Avaan silmäni eikä mikään näytä tutulta, ei edes tunnistettavalta, vain... Myöhemmin vastaan tulevat olennot liittyvät sujuvasti tähän painostavaan orkesteriin ulisten ja läpsytellen pitkin mutkikkaita käytäviä, varoittaen läsnäolostaan omalla kärsimisellään. set rihmastot kurottavat ylösja ulospäin korvaten menneisyyden tomua päämäärättömästi huojuvalla tulevaisuudella. Ahtaan eksyttävien käytävien ja horisontin hämyyn katoavan ulkoilman kontrasti saa koko paikan tuntumaan lohduttoman yksinäiseltä. Ympäristön ihmettely on kävelykauhujen tavallinen koukku, mutta Scorn on enemmän peli kuin kävelykauhu, eikä sillä ole loputonta tarvetta hukuttaa pelaajaa tarinaansa jatkuvilla paljastuksilla. Ruma ja vastenmielinen miljöö on toteutettu antaumuksella, jokainen vääristyneen tuskainen kasvo on upotettu seinään tarkasti harkiten ja menneiden kärsimysten jäljet ovat riittävän harvassa yllättäen aina uudelleen. 16 163252_.indd 16 163252_.indd 16 27.10.2022 18.18.28 27.10.2022 18.18.28. Tyyli on tarkoitus Scornin tunnelma on huolella rakennettu kokonaisuus, jossa yksityiskohdat on hiottu vahvistamaan toisiaan. Ympäristö on äänekkään hiljainen, tunnelit kaikuvat ja sihisevät omiaan jatkuvasti, tuuli valittaa ulkopuolella ja ajoittainen hienovarainen musiikkikin lähinnä alleviivaa paikan hiljaista pysähtymistä. Syvemmällä kompleksin syövereissä rapistuminen saa vastavoimakseen armottoman kasvun, uudet lihaiTäällä on ollut muitakin, mutta he eivät häiritse matkaani. Jopa hissien vivut ovat kuvottavia, ihottomasta lihasta tehtyjä hirvityksiä, joita käytetään työntämällä sormet niiden limaisesti äänteleviin onkaloihin. Matka kulkee ilman päämäärää Salaperäinen miljöö on ruosteisen metallin ja orgaanisen kasvuston yhdistelmältä näyttävä suuri kompleksi, jota ympäröi tomuisen kallioinen aavikko. Pienet uhittelijat tottelevat tulivoimaa. Osana tarinan puutetta matkalla ei kohdata erityisiä huomiota varastavia henkilöhahmoja, ei edes synkässä sci. Kaikessa vastaan huokuu teollinen päämäärätietoisuus, mutta se on toteutettu koristeellisen inhottavasti. Ratkaisu toimii, pelaaja saa vapaasti vaipua vuoroin rauhallisen melankoliseen tai uhkaavan painostavaan tunnelmaan ilman tarinan seuraamisen edellyttämää keskittymistä. Scorn löytyy näiden väliseltä rajamaalta, ei kerro minne on menossa ja tempaa mukaansa bio-orgaanisten tunneleiden labyrinttiin. SCORN Ebb Software Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S Minimi: QuadCore AMD Ryzen 3 3300X / Intel Core i5-8400, GeForce GTX 1060, 8 Gt RAM Suositus: AMD Ryzen 5 3600 / Intel Core i7-8700, GeForce RTX 2070, 16 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, Asus RTX 3070 8 Gt, 32 Gt RAM Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei virallista, mutta pidä lapset kaukana. Kaukana tomun takana näkyy häivähdyksiä muista raunioista, jotka nekin hiljalleen hajoavat loputtomasti rauhallisesti huokailevassa tuulessa. Epätietoisuus on pelin nimi heti Scornin alkuaskelilta. Visuaalisen vastenmielisyyden hivellessä minua niskakarvoista jalanpohjiin pelin äänimaailma ei halua jäädä yhtään heikommaksi. Heikommassa pelissä pelaaja vaeltaisi loputtomasti eteenpäin ja voisi unohtaa kohtaamansa seuraavan nurkan takana, K auhupelit ovat jakautuneet peleihin, joissa joko räiskitään vimmatusti huonossa valaistuksessa tai kävellään oudoissa paikoissa ilman ihmetystä suurempaa uhkaa. Tiesin teeman, mutta yksityiskohdat houkuttelivat. Scornissa ei juuri ole pelaajalle kerrottua tarinaa, enkä sellaista oikeastaan kaivannutkaan sotkemaan vuoroin rauhallista tai painostavaa matkaani. Alun kysymykset olivat mielessäni vielä lopussa, selviydyttyäni yhä syvemmälle laitoksen rapistuviin uumeniin, kunnes luulin saapuneeni sen pohjalle. Maailma jatkaa pitkää hidasta sortumistaan matkaajasta välittämättä, koska sitä se on jäljistä päätellen tehnyt jo todella kauan ennen pelaajan saapumista tutkimusmatkalleen. Seuraavan oven avaamisessa tai vaikuttavan maamerkin näkemisessä oli tarpeeksi koukkua vetämään uteliaisuuteni eteenpäin, koska maailman kerrokset olivat johdonmukaisesta samankaltaisuudestaan huolimatta riittävän erilaisia ja yllättäviä. ssä yleisiä rätisevään radioon huutelevia puhuvia päitä tai menneiden jaarittelijoiden päiväkirjoja ja äänilogeja
Tähtääminen ottaa aikansa ja antaa vastustajille tilaisuuden, mutta panoksia aseisiin löytyy niin rajallisesti, ettei huti ampuminen ole keskimäärin vaihtoehto. Kuoren alla oikea peli Scorn voisi hyvin olla tyypillinen kävelykauhu, jossa vain ihmetellään ja kauhistellaan raiteilla vastaan tulevaa kohti kokemusmatkan loppua. Pääasiassa pelimaailma vetää pelaajan huomion tehokkaasti etenemisen kannalta tärkeisiin yksityiskohtiin, oviin, vipuihin ja mukaan kerättäviin esineisiin. Taistelu on tasaväkistä, koska omakaan sankari ei ole tuulispäänä riehuva supersotilas vaan heikko muutamasta osumasta tuupertuva reppana, jonka nopein kirmaaminen muistuttaa huonokuntoista hölkkäämistä. Myös lataaminen ja aseiden vaihtaminen on hidas harkintaa vaativa prosessi, eikä itsensä parantamista kannata edes harkita, jos näköpiirissä on yksikään vihainen lihakasa. Joskus puzzlet jopa yhdistyvät selviytymiskamppailuun, kun tien tukkiva uhka täytyy vipujen ja ovien kanssa harhauttaa hetkellisesti pois tieltä. Sen sijaan se päättää olla myös klassisen tyylinen selviytymiskauhupeli, mikä tarkoittaa etenemisen avaamista yksinkertaisilla vipuihin ja ajoitukseen perustuvilla puzzleilla ja selviytymiskamppailua siihen huonosti valmistautuneen sankarinreppanan voimin. Hitaan alun jälkeen kohdattujen olentojen vihamielisyys yllättää, mutta pian opin vihaamaan ja varomaan tuskaisesti huojuvia vastaantulijoitani. Tuoliinsa juuttunut raasu pääsee ajelulle puzzlea pähkäillessäni. Palikoiden siirtely laukaisee jännitykse. Muutokset tekevät maailmasta välinpitämättömän elävän, se jatkaa sortumistaan pelaajan läpikulkumatkasta piittaamatta. 17 163252_.indd 17 163252_.indd 17 27.10.2022 18.19.11 27.10.2022 18.19.11. Epämuodostuneiden lihakasojen ontuminen pitkin käytäviä näyttää harmittomalta, kunnes ne sylkevät oksennukset naamalle ja ainoa puolustuskeino on terävä keppi, jolla huitominen väsyttää parin heilauksen jälkeen. Puzzlet ovat vaihtelua vaeltamiseen, mutta mielestäni ne töykeästi katkaisevat matkan huomionhakuisuudellaan. Kaukana kunnian kentiltä Selviytymiskamppailu on nimeensä sopivasti epätoivoista räpiköintiä alusta loppuun. Etsinnän helpottamiseksi peli rajoittaa, miten kauas omia jälkiään pääsee palaamaan, mutta se ei tee perimmäiseen nurkkaan lihatolpan taakse piilotetun ratkaisun jäljittämisestä nautittavaa. Toiset taas tuntuvat selviltä palikkatesteiltä, joilla varmistetaan, etteivät laitoksen liian typerät asukkaat pääse käyttämään hissiä luvattomiin huviajeluihin. Samoissa paikoissa vierailu tuo viivästyneen havahtumisen, koska niitä ei aina heti tunnista aiemmin kohdatuiksi. Myöhemmin, vihamielisten paikallisten vainotessa matkustajaa, ne pakottavat jakamaan huomion selviytymisen ja jahkailun välillä jättäen ratkaisun etsijän hetkellisesti turvattomaksi ja antavat selviä päämääriä harhailevan pakenemisen sijaan. Jotkut niistä ovat ympäristöön sopivaa tien raivaamista teollisuuslaitoksen läpi, avainten etsimistä ja koneiden käyttöä. Puzzleilla on tarkemmin miettien omat vaihtuvat tarkoituksensa. Raasua ei voi kuin sääliä. Rauhallisessa alussa yksin vaeltaessa ne pakottavat pysähtymään ja tarkastelemaan ympäristön yksityiskohtia löytääkseen ratkaisun, mutta myös huomatakseen kaiken ympärillä lojuvan ja hidastaen etenemisnopeutta melankoliseen maailmaan sopivaksi raahustamiseksi. Aika kuluu matkan aikana ja tutut ympäristöt muuttuvat, hajoten ja rapistuen uudenlaisiksi. Unohdettu teollisuuslaitos antaa selvät päämäärät ongelmiin. mutta Scorn toisinaan palauttaa pelaajan yllättäen jo kauan sitten kohdattuihin paikkoihin uusista näkökulmista. Niitä kohdatessaan tietää olevansa jumissa, kunnes ymmärtää eteen asetetun haasteen tai onnistuu satunnaisesti huitomalla luiskauttamaan palapelin palaset oikeisiin asentoihin. Näin isolle korstolle ampuminen on lähinnä hetken harhautus. Sentään suurin osa vihaisista huitojista tottelee tulivoimaa parin kolmen osuman jälkeen, paitPisto päähän lopettaa räpiköinnin. Joskus edessä on liikaa, ja tärkeä hukkuu koristeelliseen pysäyttäen matkan turhauttavaksi harhailuksi ympäri samaa pientä paikkaa. Myöhemmin kepin kaveriksi löytyy ihan oikeita aseitakin, mutta niiden käyttö on yhtä rajoittunutta kuin kepillä huitominen
Ehkäpä siksi, että että se tunki myös uniini. Puzzlejen ja tutkiskelun tuoman levollisen tunnelman luotua hetkellisesti turvallisen olon, peli yllättää armottomalla väkivaltaisuudellaan, mutta kenties ylitsepääsemättömiltä tuntuvien haasteiden toisella puolella se antaa taas tilaa hengittää ja haistaa tuhkaksi rapistuvia lihamonumentteja. Erinomaisella audiopuolella kyllä litisee ja lätisee. ikka. Pakeneminen ja muu kon. Yleensä ottaen yksinkertaisten kontrollien takia puzzleja ei tarvitse aina täysin ymmärtääkään. Nämä liittyvät iljettäviin kontrollilaitteisiin, joista tapahtuu jotain, jonka välillä ymmärtää ja välillä oikeastaan ei. Nnirvi 87 GIGERMITTARI RAKSUTTAA O len joskus sanonut, kuinka peleissä on hienoa, kun ne kuljettavat toiseen todellisuuteen, jonka säännöt on opeteltava. Huonoa . Varsinkin kun ne on saatava laskeutumaan, mielleyhtymä on epämiellyttävä. H.R. 18 163252_.indd 18 163252_.indd 18 27.10.2022 18.19.48 27.10.2022 18.19.48. Mukana on myös taistelua, joka on kaukana voimafantasiasta. si vihaisella ryminällä perään syöksyvät lehmän kokoiset lihasmöykyt. ikteihin. Aina välttely ei ole vaihtoehto, jotkut viholliset saapuvat eteen käsikirjoitetusti määrätyssä kohdassa, mutta niistäkin voi yrittää hölkätä ohi ainakin parempaan taistelumaastoon asti. Serbialaisen Ebb Softwaren näkemys gigeriaanista visioista voisi yhtä eroa lukuun ottamatta olla itsensä edesmenneen visiomestarin käsialaa. Ehkä pelin trailerit olivat värikkäämpiä, mutta peli itse on nyt lähempänä G-miehen värimaailmaa. Matka ei ole kovin pitkä, mutta se on muistettava ja ehdottomasti tekemisen arvoinen. Herättyäni gigermäisessä, en edes tiedä missä, olin pihalla kuin päiväkodin lapset. Tärkeät asiat hukkuvat koristeisiin, taistelu liiankin epätoivoista räpiköintiä. Pelimekaniikka, tai siis pelibiomekaniikka, on satunnaisella tappelulla maustettu kävelysimulaattorin ja seikkailupelin risteytys. Mutta alkupiste pysyi hämäränä, koska missasin erään laitteen kakkoskontrollin. En muista peliä, jossa olisin ollut aluksi näin hukassa. SCORN Jopa vipujen vääntelystä on tehty monimutkaisen iljettävää. Maailman johdonmukainen karmeus on vaikuttavaa. Kas siinä lupaus, jonka Scorn lunastaa kympillä. Harhaillessani ja omituisia, iljettäviä laitteita hiplatessani minulle alkoi syntyä sumea käsitys siitä, että jotain pitää kuljettaa jonnekin ja käsitellä erilaisilla laitteilla. Periaatteessa pelaajaa hienosti ohjataan aika lineaarisella reitillä, jota erilaiset puzzlet katkovat. 88 Hidas matka vastenmielisessä maailmassa painostaa miellyttävästi. Ruman kaunis kokonaisuus En voi sanoa nauttineeni Scornin harhailusta, mutta vastustamattomasti se veti mukaansa selvittyäni alkuhämmennyksen yli. Kun se löytyi, alkoi Scorn pikkuhiljaa aueta, monellakin tavalla. iktien välttely on kunniallista kamppailua parempi vaihtoehto, kaiken vastaan tulevan lahtaaminen kuluttaa resurssit loppuun liian nopeasti ja yllättävän moni vain haahuilee omiaan pitkin käytäviä. Koko peli on rakennettu tukemaan yksinäisen painostavaa tunnelmaa, hiljaisen rauhallisen harhailun ja epätoivoisen uhkia vastaan räpikoinnin tasapainoillessa sujuvalla rytmityksellä. Se ero on biomekaanisen eroottisen kuvaston puute, hydrauliikka pelissä rajoittuu ”laitoksen” toimintoihin. Gigerin fanina en voi olla kehumatta upeaa gra. Toivottavasti se on vain napanuora. Vaaroja katsotaan silmästä silmään. Mukana on hyvin vähän halpoja yllätyspeläytyksiä, vihamielisten kulkijoiden valituksen kuulee kaukaa ja haastavuudesta huolimatta tappelu tuntuu reilulta molemminpuolisen epätoivoisuuden vuoksi. Scorn on vain muutaman tunnin mittainen, mutta ei tunnu siltä. Hyvää . Scorn ei ole täydellinen kauhupeli, jopa kaukana vuoden parhaan pelin tittelistä, mutta useimmat muut genren yrittäjät saisivat ottaa siitä mallia pelottaviin ympäristöihin ja oikeasti epätoivoisilta tuntuviin kon
Taivaan ja helvetin välinen sota, puhuva pääkalloapuri ja muut elementit on nähty moneen kertaan. 19 163458_.indd 19 163458_.indd 19 27.10.2022 14.03.17 27.10.2022 14.03.17. Y särillä Doom iski popkulttuuriin sellaisella voimalla, että jokainen pelistudio pyrki samoille apajille ja esikuvastaan minimalistisesti eroavia räiskintäpelejä kutsuttiin Doom-klooneiksi. Mutta metalliskene on aivan väärä paikka ryhtyä sisäsiistiksi! Jos Hellsinger jotain ennen kaikkea kaipaa, niin sitä vääntynyttä ja kipeääkin persoonallisuutta, josta rankempi hevimusiikki ammentaa voimansa. Samalla myös taustalla kuuluva biisi saa yhä lisää kerroksia – matalilla kertoimilla kuuluvat ainoastaan rumpuja bassoraita, korkeammilla tasoilla mukaan tulevat kitarari t ja laulu. Ehdin hetken miettiä, että kukahan niiden nukkemestari on ja sitten päässä alkoikin jo soida Metallica. Hellsingeristä puuttuu se kuuluisa ”jokin”. Mitä enemmän osumia onnistuu kombottamaan ja pistekerroinmittaria pumppaamaan ylös, sitä enemmän aseet tekevät vahinkoa. Potentiaalia on valtavasti enemmän, ja Metal: Hellsinger huutaa jatko-osaa. Viimeinen pomomatsi nousee aidosti eeppisiin mittasuhteisiin ja iskee ainakin Iron Maidenin kansitaiteen faneihin. Siinä on ehtaa vetovoimaa. Koukku puuttuu. Erityisesti kestävämpien vihollisten teilaaminen on ankeaa pala kerrallaan nakertamista, pikkupiruarmeijan raapiessa pohkeita. Tästä oivalluksesta on hyvin lyhyt matka räiskintänirvanaan: kun huippuhevi takoo kuulokkeissa ja reukut iskevät täydellisessä tahdissa demoniarmeijaa lattiaan, Hellsinger imee täysillä mukaansa. Metal: Hellsinger pöllii Doomista estetiikan, tapahtumapaikkana toimivan Helvetin ja räiskintämekaniikan. Peli on paikoin pirun nätti. System of a Downin Serj Tankianin rääkäistessä vokaalinsa ilmoille kaltaiseni poppiukkelikin osasi jo nostaa nyrkin ilmaan. Vähemmän Raskasta joulua, enemmän Cannibal Corpsea! Sama standardimittaan tekeminen vaivaa tarinaa. Lupaavasti peli loppuukin cli hangeriin ja jättää tarinan täysin kesken. Hevi reissu Aluksi Hellsinger vaikuttaa sekavalta ja tylsältä. Kenttäsuunnittelussa yhdistetään 80-luvun heviestetiikkaa ja klassista Doomia – se on sikäli toimivaa, että Doom ammensi valtavasti 80-luvun heviestetiikasta. Mehevä mörköooppera Hellsingerin ydin toimii hienosti, eikä höysteistäkään pääse isommin valittamaan. Estetiikka miellyttää, musiikkiraita jymisee ja räiskintä on rattoisaa, mutta kunnon pelihimoa ei synny. Hevillä ei hävitä Jo nyt Hellsinger on onnistunut, pirteä rytmiräiskintä, jopa vuoden persoonallisimpia räiskintätapauksia ja mitä viihdyttävin välipeli. Hellsingeriä on mukava takoa kenttä tai pari isompien pelin välissä, mutta yhä parempien pistetilien takominen ei riitä koukuksi, etenkin kun kenttiä on vähän ja kappaleet melko nopeasti kuultu. Iikka Kivi METAL: HELLSINGER Jos raskas metallimusiikki olisi peli, se olisi Metal: Hellsinger. Siinä missä Doomin visiot ovat helvetillisen päällekäyviä lihan ja metallin liittoineen, Hellsinger pysyttelee paljon siistimmällä tasolla. sesti peli on nätti. Varjoja manalassa Pääsyn kovimpaan räiskintäkastiin estää Hellsingerin tarpeeton turvallisuushakuisuus ja persoonattomuus. Pomotaistelut toimivat hyvin. Vaikka bossi on aina sama, bullet hell –shmupeista tutut, näyttävät ja jatkuvasti vaihtuvat ammuskuviot pitävät homman tuoreena. Mutta kun liipasimenvedot alkavat asettua samaan rytmiin taustalla sykkivän musiikin kanssa, peli hyppää ihan uudelle tasolle. pellaan, viholliset ovat nopeita ja niitä on paljon, liikkeessä täytyy pysyä ja heikentynyttä vihollista humauttamalla saa terveysbonuksia. Senkin veijarit. Äänimaailma jumpsuttaa vaimeana ja aseet tekevät surkeasti vahinkoa. Tunnen raskaamman metalliskenen musiikkia huonosti, mutta ilmeisen nimekkäitä artisteja mukaan on saatu Soilworkin Björn Stridistä Triviumin Matt Heafyyn. Paikoin ankeat tekstuurit on helppo unohtaa, kun ruudulle vyöryy värivaloa ja partikkeliefektiä, etenkin bossitaistelut ovat kunnon ilotulitusta. Vaikka ulkoisesti peli näyttää puhtaalta kopiolta, eron huomaa nopeasti: Hellsinger on raskaasta metallimusiikista elävä puhdas rytmiräiskintä. Räiskintämekaniikassa taas on vielä tilaa sujuvoittamiselle ja omille ideoille. Graa. Mitä olisi hevipeli ilman luurankohirviötä. Me vaadimme metallia! Arkkitehtuuri on heviä. Hirviöja asesuunnittelu on toimivaa perustasoa. Helvettiä vastaan ristiretkellä olevan Tuntemattoman demonin tarina on toki tyhjää parempi, mutta ei se omaperäisyydellä juhli. No, pelin pientä kohderyhmää ei ole ansaintamielessä järkevää kaventaa suolten roiskimisella. Myös peliä varten räätälöity musiikki on erinomaista. Hyvää + Kun toimii, toimii täysillä. Biisit ovat kirjaimellisia bängereitä, mikä on erinomaista ihan senkin takia, että pään pumppaaminen biitin mukana helpottaa myös räiskintärytmissä pysymistä. Rytmittelyn ulkopuolella peli lainaa kaiken keskeisen modernista Doomista: areenoilla taRYTMIPELI HELVETISTÄ METAL: HELLSINGER The Outsiders / Funcom Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X / S Ikäraja: Ei tiedossa 81 Hevimetallirytmiräiskintä jytisee ja paukkuu. Keksintö on nerokas: mitä paremmin pelaat, sitä parempaa versiota biisistä saat kuulla. Suurin osa kierrätetään muista räiskintäpeleistä, mutta esimerkiksi Sin Cityn Keltaiselta Äpärältä keskivartalonsa lainanneet miekkahujopit hyppäävät esiin punaharmaasta massasta. Tuplarevolvereilla biiseihin pääsee kiinni ihan eri tavalla, koska niiden nopeus riittää laukaukseen jokaisella iskulla. Huonoa . Bossimatsi on samalla kentän loppuilotulitus. Tahdissa on aluksi hankala pysyä, kun kädessä ovat hitaat miekka ja haulikko. Näytöt on annettu, seuraavaksi sopii tehdä klassikko. Pelistä löytyy myös setämiehen helvetti. Hauskin oivallus ovat yleishirviöinä heiluvat marionetit. Visioihin tarvitaan persoonallisuutta ja tarinaan rosoa, ronskimpaa huumoria, omaperäisyyttä, eikä vain tyylikkäästi toteutettuja kliseitä. Vuoden 2016 uus-Doomin ja sen jatko Doom Eternalin impakti ei ollut yhtä kova, mutta ne palauttivat ysärin vauhtiräiskinnän niin uskottavasti kuvioihin, että kloonitkin ovat palanneet. Välillä avointen areenoiden, taaksepäin juoksemisen ja akimborevolverien yhdistelmä tuo mieleen myös klassiset Serious Samit. Itse en esimerkiksi aiemmin ole oikein innostunut mörinämetallista, mutta Hellsingerin myötä oma soittolista kävi heti raskaammaksi
Samu Ollila Jos animenörtti, robottimunkki ja hamsteri voivat kaikki olla sankareita, ehkä minullakin on mahdollisuus. Eri suuruisia muutoksia on tehty myös alkuperäisten sankareiden kykyihin. Kokonaan uusia sankareita Overwatch 2:ssa on harmillisen vähän. Overwatchin jatko-osan piti ilmestyä jo viime vuonna, mutta Blizzard tyylilleen uskollisesti halusi viivästyttää sitä. Hyvänä esimerkkinä tästä on tykkitorniksi muuntautuva robotti Bastion, joka kykenee nyt tykkimoodissakin liikkumaan. Henkilökemia Aloitamme tieteellisen tutkimuksen ensimmäisen ja toisen Overwatchin eroista tarkastelemalla molempien pelien sankarivalikoimaa. Overwatch 2:ssa kiintiöt ovat edelleen mukana, mutta sellaisella erolla, että tankkeja voi olla enää vain yksi per tiimi. Nyt julkaistu Overwatch 2 on siis vielä raakile, josta puuttuu se palapelin tärkein palanen. Hieman yllättäen pelin pääfokuksen piti alun perin olla uudessa yhteistyömoodissa, jossa pelaajat taistelisivat yhdessä pahisroboja vastaan ja hankkisivat itselleen uusia kykyjä kokemustasoja keräämällä, mutta mahdollisesti ajanpuutteen tai muiden ongelmien vuoksi moodi onkin tulossa vasta ensi vuonna. Meitä pelastajia ei sitten arvosteta yhtään. Muutokset ovat nopeuttaneet ja omasta mielestäni parantaneet matseja huomattavasti, mutta samalla keränneet pienoista vastustusta. Sen seurauksena erilaisilla kyvyillä varustetut sankarihahmot päätyivät lähes jokaisen uuden nettiräiskinnän vakiokalustoon. Ikäraja: 12 kenttiä on myös muutama enemmän. Luonnollisesti hahmoja ja Blizzard Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S, Xbox One, PS4, PS5, Nintendo Switch Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i3, 6 Gt muistia, Geforce GTX 600 Suositus: Intel Core i7, 8 Gt muistia, Geforce GTX 1060 Testattu: i7-7700K 4,2 Ghz, 16 Gt muistia, Geforce GTX 1070 8Gt Muuta: Ladattavissa ilmaiseksi, sisältää mikromaksuja. Tankeilla on eniten kestävyyttä ja panssaria, joten heidän työnsä on suojata toisia tiimin jäseniä luodeilta ja räjähdyksiltä. Toisaalta pienemmässä pelaajamäärässä yksilöiden taitoerot korostuvat. Ekassa Overwatchissa totuttiin siihen, että kaikissa virallisissa matseissa oli käytössä tasakokoiset roolikiintiöt. Molemmissa tutkimuskohteissa sankarit on jaettu roolin perusteella kolmeen eri kategoriaan: tankkeihin, hyökkääjiin ja parantajiin. Uusi lisäys parantajien poppooseen on ninjatyttö Kiriko, jolta onnistuu haavojen parantamisen lisäksi heittotikareiden viskely ja teleporttaus. Toivottavasti jatkossakin vanhoja hahmoja uudistetaan, sillä se on oiva tapa lisätä niiden kiinnostavuutta. ARJEN SANKARIT 20 161972_.indd 20 161972_.indd 20 27.10.2022 17.45.16 27.10.2022 17.45.16. Mutta pohdittavaksi jää, eroaako tämä kakkonen ykkösestä riittävästi. V uonna 2016 ilmestynyt Overwatch uudisti tiimipohjaisten nettiräiskintöjen genreä korvaamalla vanhaksi käyneen hahmoluokkajärjestelmän persoonallisemmalla sankarivalikoimalla MOBA-pelien tyyliin. Lähes kaikki hahmot ovat saaneet pientä päivitystä, mutta lisäksi muutama onnekas on remontoitu kokonaan uusiksi. Se on harmi, sillä se olisi tuonut hyvää vaihtelua normimatseihin ja samalla voinut edistää paikoillaan junnaavaa tarinaa. Jos kykenee hyviin yksilösuorituksiin, silloin hyökkääjänä saa aikaiseksi paljon tuhoa. Siihen saatte vastauksen perehtymällä tätä aihetta käsittelevään, erittäin tieteelliseen artikkeliin eli tähän arvosteluun. Samalla tiimin maksimipelaajamäärä on laskenut kuudesta viiteen. Hyökkääjiä tarvitaan parantajien ja muiden ärsyttävien kohteiden eliminoimiseen. Toinen muodonmuutoksen kokenut on tankki Orisa, jolle on annettu paljon lisää nopeutta ja kyky heitellä tehokkaita energiakeihäitä. Kolmikon täydentää tankkeihin kuuluva ja lähitaisteluun parhaiten soveltuva Junker Queen, jonka arsenaaliin kuuluu haulikon lisäksi puukko ja kirves. Viimeiseen kategoriaan sijoitetut parantajat ja muut tukihenkilöt pitävät muun porukan elossa kovassakin tulituksessa ja saavat palkkioksi vain haukkuja. Ilmeisesti jotkut jäärät haluaisivat palata takaisin siihen puolustusvoittoisampaan, tylsempään Overwatchiin. Omaperäisillä ukkeleilla oli toki räiskitty jo vuosia aiemmin Team Fortress 2:ssa, mutta vasta Overwatch käynnisti kunnon sankaribuumin. Sojourn on hyvää hiirikättä vaativa räiskijä, jonka sädetykki tipauttaa heiveröisemmät hahmot kertalaakista. Tulokkaita on vaivaiset kolme henkeä, mutta onneksi ne ovat sentään kaikki hyvin suunniteltuja ja keskenään riittävän erilaisia. Voimakkaiden erikoiskykyjensä avulla tankit usein myös pystyvät ratkaisemaan kaikkein kriittisimmät taistelut. Vaikka tärkeä yhteistyömoodi vielä puuttuukin, Overwatch 2:een on onneksi tehty monia muita parannuksia, joita ykkösosaa pelanneet ovat kovasti kaivanneet. Esimerkiksi gra. ikka on nyt vähän nätimpää, maksumalli on nykyaikaisempi (ei enää loottilaatikoita) ja pelirytmiä on nopeutettu. Tämä takasi hyvin sen, että molemmissa tiimeissä nähtiin aina myös parantajia eikä pelkkiä hyökkääjiä
Viisikko työssään. Overwatch 1 julkaistiin aikana, jolloin pelkkiä nettipelejäkin myytiin kaupoissa täyteen hintaan. Voittoja keräämällä noustaan alimmilta sarjatasoilta timanttiliigaan asti tai vieläkin korkeammalle. Koko hahmokatraan avaaminen vaatii hulppeat 150 matsia, joten ihan yhden illan hommasta ei ole kyse. Uusia skinejä saa myös hankittua ilmaiseksi tahkoamalla parin kuukauden välein vaihtuvaa battle passia, joka pitää sisällään rutkasti erilaisia tehtäviä ja muita tavoitteita. Nykyään sellainen maksumalli ei enää toimi, joten myös Overwatch 2 on ladattavissa ilmaiseksi monien muiden suosituimpien moninpelien tapaan. Se siis kaipaa vielä parantelua. Huipulla vastustajien taitotaso tietenkin kasvaa, joten samoilla taktiikoilla ei välttämättä pärjää, ylempänä myös suositaan korkeamman taitokaton hahmoja, minkä seurauksena yksipuolisella hahmohallinnalla voi hyvinkin tippua takaisin sinne huonoimpaan pronssisarjaan. Toinen ensimmäisestä Overwatchista tuttu pelityyppi on Payload, jonka tavoitteena on joko kuljettaa auto maaliin asti tai pysäyttää sen eteneminen. Rankedissa kilpailu on kovaa, häviöstä on seurauksia ja siitä voi syyttää tiimikavereita, arvaatte loput. Täysin uusi luomus on Push, jossa joukkueet auttavat robottia työntämään barrikadia vastapuolen päämajaa kohti. Unelma on, että ylempänä pelaajat ja matsit ovat tavallista parempia. Kakkosessa dropit ovat battlepassissa etenemisen varassa ja virtuaalivaluuttaa kertyy ilmaispelaajille kitsaasti. Ykkösen loottiboksimallissa kerättiin pelaamalla virtuaalivaluuttaa, jossa riittävästi säästämällä saattoi ostaa juuri haluamansa asukokonaisuuden lempihahmolleen. Toisaalta battlepass-systeemi on myös herättänyt kritiikkiä. Kisat alkakoot! Oman valinnan mukaan Overwatch 2:n pelailu voi olla silkkaa hupia tai kovaa kilpailua. Molemmat vanhat pelimuodot ovat edelleen huippuhyviä, mutta tämä uusi Push on liian sekavaa edes takaisin juoksemista. Battlepass maksaa noin 10 euroa, mutta ykkösen omistajat saavat sen ilmaiseksi. Rennompaan meininkiin keskittyvissä Arcade-peleissä pääsee testailemaan kaikkia oudompiakin pelimuotoja, kuten kaikki vastaan kaikki -kamppailua, kaksintaistelua ja omaa suosikkiani mysteerisankareita, jossa kaikki joutuvat käyttämään sattumanvaraisesti valittuja hahmoja. Kilpamatseissa on käytössä kolmenlaisia pelimuotoja. Tekijöiden ideana on sitoa uudet sankarit battlepass-systeemiin ja julkaista tasaisesti uusia hahmoja aina uusien kausien tahtiin. Saisiko olla taikalappuja vai tikareita. Jos sankareiden turhan pitkää avausurakkaa ei lasketa, Overwatch 2 on ilmaispeliksi reilu. Voiko ilmainen olla hyvää. Rankedissa vaaditaan paksua nahkaa muiltakin kuin pelihahmoilta. Vanhassa klassikossa Controllissa molemmat tiimit koittavat valloittaa kentän keskelle ilmestyvän hallintapisteen. Jos leikkimielinen hupailu ei kiinnosta, ratkaisuna on siirtyä suoraan kilpapelaamisen armottomaan maailmaan. Jos sattumoisin omistaa ykkösosan, saa heti käyttöönsä kaikki alkuperäiset sankarit, muuten ne pitää ansaita matseja pelaamalla. Kilpamatseissa ei kannata pelleillä, sillä henkilökohtainen suoriutuminen ja matsin lopputulos vaikuttaa omaan listasijoitukseen. Ilmahyökkäys! Suojia on nyt vähemmän. Oikealla rahalla saa ostettua vain uusia asuja ja muuta oheissälää, muttei mitään pelisuoritusta parantavaa. 21 161972_.indd 21 161972_.indd 21 27.10.2022 17.46.58 27.10.2022 17.46.58
OVERWATCH 2 Sankareiden seuraava seikkailu Overwatch 2 on hankala arvioitava. Onpa ainakin jotain, mitä odottaa. 22 161972_.indd 22 161972_.indd 22 27.10.2022 17.48.33 27.10.2022 17.48.33. Jos vielä molemmat tiimit ovat tasaväkisiä, silloin päästään todella lähelle parasta mahdollista nettiräiskintäviihdettä. Työnnä, työnnä. Nyt se on vasta pelkkä uunista tullut kakku, josta vielä puuttuu kuorrutus ja kirsikka päältä. Kokonaan uutta sisältöä on todella vähän, eikä se kaikki ole edes erityisen hyvää. Hyvää + Nopeampi, parempi, ilmainen! Huonoa . Uusia sankareita ja pelimuotoja on liian vähän, se ”jokin” puuttuu. Jos ensi vuoden aikana himoittu yhteistyömoodi valmistuu, peli voi hyvin nousta samanlaiseen maineeseen kuin ykkösosakin. Julkaisun tärkein motiivi tuntuu olleen ansaintamallin päivitys. 80 Overwatch 2 on tylsän turvallinen jatko-osa vain pienillä uudistuksilla, mutta siitä huolimatta todella hyvä nettiräiskintä. Tosin hyvältä sekin maistuu. Klassista kapeikossa pönöttämistä. Vaikka Overwatch 2 ei vielä ansaitse kiitettävää arvosanaa huipputieteellisessä tutkimuksessani, sen tulevaisuudennäkymät ovat positiiviset. Hymyä naamaan. Laaja ja monipuolinen sankarivalikoima (35 hahmoa) sekä viimeistelty pelattavuus takaavat sen, että matseissa on aina paljon vaihtelevuutta ja mahdollisuuksia käyttää erilaisia taktiikoita. Jotain sellaista voisi olla siinä pitkään työn alla olleessa yhteistyömoodissa, mutta sen tiedämme varmasti vasta ensi vuonna. Jos sitä miettii itsenäisenä pelinä, silloin se on oikein onnistunut, ja pisteisiini voi lisätä noin vajaat kymmenen. Ykkösosasta on jo ehtinyt kulua niin monta vuotta, että olisin odottanut näkeväni jotain täysin uutta ja mullistavaa. Nyt on tyyli kunnossa. Vuoden päästä peli on varmasti vielä vahvempi. Mutta jatko-osana Overwatch 2 on pettymys
Yllättävästi useimpia kledjuja ei saa käyttöönsä pysyvästi, vaan ne ovat aikarajoitetusti käytettävissä esimerkiksi vain kuukauden tai jopa vain päivien ajan. Tunnelma tiivistyy. Super People kalastelee genren alkulähteillä, sillä se on tempoltaan hyvin lähellä PlayerUnknown’s Battlegroundia, maustettuna erikoissotilaiden erikoistaidoilla. Kunnon varusteilla kehtaa kohdata koitoksen. PUBG plus. Kierroksella saatavien varusteiden ja henkiinherätysten monetisointi silti taiteillee jo kovin napakassa tuulessa ja huojuvalla trapetsilla. Sähkön hinta on tosimaailman tasolla, joten parannus onnistuu vain kuluttamalla maksullisen lipukkeen. Loota sisältää ainakin korkeatasoisen aseen lisäherkkuineen, mutta sen avaaminen maksaa joko kultaa tai lipukkeen. Puhtipillerien lisäksi kentältä löytyy buustipatukoita, jotka kasvattavat hahmon vahinkoa, panssaria tai nopeutta määräajaksi. Jokaiselle pelaajalla allokoidaan roolihahmo, jolla on yhdeksän päivittyvää taitoa sekä uniikki erikoistaito. n sähäköittävää kosketusta. Lisäksi laatikon sisältöä voi tuunailla kullalla sisältämään entistä makoisampia herkkuja. Osa hahmoista on edelleen toisia vahvempia, tai ainakin aloittelijaystävällisempiä. Muutama laukaussarja voi pudottaa kanveesiin, joten tyhjäpäistä juoksentelua avomaastossa on syytä välttää. Toiminta tavoittelee realistisempaa otetta, jossa aseet vastaavat nykypäivän pyssyjä, juoksuvauhti on maltillinen ja rekyyli voimakas. Taidot kehittyvät kierroksen aikana popsimalla kentältä löytyviä tasopillereitä, tapoilla tai yksinkertaisesti selviytymällä riittävän pitkään. Ihmettelijöille tiedoksi: rakentelufunktio avautuu vasta vitostasolla, eli noin viiden pelitunnin jälkeen. M arkkinat ovat puhuneet: maailmassa on tilaa vielä yhdelle ilmaiselle kuninkaallistaistolle. Sen sijaan erityisesti jurppii parannuslipuke, joka vaaditaan tiimikavereiden elvyttämiseen. Tästä syntyvätkin erikoispelin erikoisongelmat. Rynkyn lisäksi kannattaa ladata myös lompakko, sillä, kuten erikoisihmiset tietävät, rahalla kaikki on helpompaa. Tämä johtaa siihen, että varsinkin kierroksen alkuvaiheilla taktiikka syö vipeltämisen aamupalaksi. Tämä on hieman epäilyttävää, mutta ainakin feikkitilien luomisen kynnys nousee korkeammalle. Eiköhän tämä temppu saada vielä joskus myös oikean elämän huippumuotitalojen käyttöön. Samat perusrutiinit pätevät edelleen, mutta mukaan on napsittu kilpailijoiden tuotteista nikkarointia, uniikkeja hahmoja, erikoistaitoja ja kierroksen sisäinen tasokehitys. Tämä on täysin kohtuullinen monetisaatiotapa, kunhan hahmot saadaan nykyistä parempaan tasapainoon. Risto Karinkanta SUPER PEOPLE Erikoisihmisille pitää olla erikoisammuskelu. 23 163457_.indd 23 163457_.indd 23 27.10.2022 14.40.45 27.10.2022 14.40.45. Super People tarjoaa kompromissin – molemmat kuvakulmat ovat tarjolla eri pelimuodoissa. Kentältä voi löytää myös pelivaluuttana toimivaa kultaa sekä tehtävien välillä nikkaroitavien parannusten kaavoja. Täysversion julkaisupäivää ei ole vielä julkistettu, mutta nykyisellä aikataululla lopullisen version kuvittelisi saapuvan tarjolle vuoden 2023 aikana. Ilmaispelien on löydettävä keinonsa tulovirtoihin, eikä jokainen peli voi elättää itseään pelkällä vaateroinan myynnillä. Saa nähdä, millaisiin ratkaisuihin lopullisessa versiossa päädytään hahmotasapainon ja rahoitusratkaisuiden suhteen. Inhokkihahmon osuessa kohdalle vaihtaminen on mahdollista, mutta vaatii kertakäyttöisen lipukkeen. Arvotun hahmon vaihtamiseen vaihtoehdot ovat halvempi uudelleenarvonta ja kalliimpi vapaan valinnan tarjoava läpyskä, joka mahdollistaa paremman erikoistumisen tiettyihin hahmoihin. Perustaidot tarjoavat pieniä etuja vaikkapa tiettyjen aseiden vahinkoon tai suojautumiseen. Mukana on myös skinejä tarjoamaan neutraalimpaa monetisaatiota. Fortnitesta muistuttaa myös varusteiden nikkarointi kentällä. Onneksi rakennukset ovat täynnä aseita ja varusteita, joiden avulla vain yksi sotilas, taistelupari tai ryhmä jää jäljelle. Nuupahtaessaan sotilaat jäävät konttaamaan kohti turvapaikkaa, jossa tiimikaveri voi tuikata hihaan parantavan mor. Syystä tai toisesta palvelu vaatii pelaajalta myös toimivaa puhelinnumeroa, jolla käyttäjätunnusta validoidaan. Nämä ovat kaikki päteviä parannuksia. Joka tapauksessa muotirytkyt jäävät kuitenkin luotiliivien ja kypärän alle piiloon, mahdollinen tuleva muoti-ilmiö tämäkin. Pitkillä etäisyyksillä luodin putoama on otettava huomioon. Mielenkiintoisena ominaisuutena roolia ei voi valita itse, vaan se arvotaan satunnaisesti jokaisen kierroksen alussa. Piilotettu lohikäärme Super People on niitä julkaisuja, joita pelataan todella paljon, mutta ne eivät osu jokaisen pelaajan tutkaan kotimaansa vuoksi. Avot, ilmeisesti vaatteiden kuluminen on melkoista. Realismia korostavat taas vaativat tiukasti pysymistä ensimmäisen persoonan näkymässä. Onneksi toiminnassa itsessään ei ole olennaista vikaa, vaan Super People kannattaa tulkita jonkinlaisena PUBGin modernisointipakettina. Osa kasuaalimmista, Fortnite-henkisistä pelaajista kaipaa kolmannen kuvakulman kameraa, jossa tietoisuus ympäristöstä on parempi. Vielä lähempänä pay-to-winiä ovat kentälle kierroksen keskivaiheilla putoavat henkilökohtaiset varustelaatikot. Korealaistaustainen peli on kerännyt jo betavaiheessa oman faniyleisönsä, ja Steamin ennakkojulkaisun myötä pelaajamäärä riittää saavuttamaan Top 25 -listan. Aseet ovat perinteisiä kivääreitä ja rynkkyjä. SUPER SIZE ME Wonder People / Wonder Games Testattu: PC Versio: 0.9.0.44 Minimi: Intel Core i5-4430, 8 Gt muistia, GeForce GTX 960 Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 16 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 18 Erikoiskommandot Realismia kestää kuitenkin vain niin pitkään kun super alkaa vallata tilaa kartalla. Varusteissa ei tavoitella radikaaleja irtiottoja, sillä aseiden ja ammusten lisäksi maastosta löytyy tuttuakin tutumpia luotiliivejä, kypäriä, reppuja, kranaatteja, parannustarvikkeita sekä aseisiin pultattavia lisäpalikoita. Jos parannusaika loppuu tai hahmo ottaa lisää vahinkoa, tipahtaa supersolttu kanveesiin odottamaan de. Nuclear-hahmon taktinen ydinase ja perustaidosta avautuva sinko ovat molemmat todella tehokkaita aseita, kun taas haulikkomestarin superhyppy on hyödyllinen lähinnä niille, jotka haluavat julkisesti paljastella omaa sijaintiaan. Lähtökohtaisesti taitoja on kehitettävä monipuolisesti, sillä elämän suklaarasiasta voi tulla ananaskonvehti juuri sillä tärkeällä pelikierroksella. Erikoistaidot sen sijaan voivat kirjaimellisesti räjäyttää kentän taktisen ydinaseen tai näkyä muiden megapaukkujen muodossa. inipiikin. Unelmiensa pilvilinnaa ei voi rakentaa, sillä toiminta tarjoaa ainoastaan keinon päivittää varusteiden harvinaisuustasoa. Relevantit esineet korostetaan mukavasti. Amerikkalainen terveydenhoito Ensikertalaiselle tarjolla on kymmenen kappaletta kertakäyttöisiä lipukkeita, jotka vaikuttavat jopa ratkaisevasti pelin kulkuun. Perusasetelma on tuttu kymmenistä kuninkaallistaistoista: saaren vaiheittain kutistuvalle alueelle pudotetaan ryhmä sotilaita kalsareillaan
Viesti on eräällä tavalla lohdullinen: vaikka ihmiskunta häviäisi, luonto jää ja vieläpä kukoistaa entistä ehommin parannuttuaan omasta loisinfektiostaan. Joel ja Ellie itsekään eivät ole mitään pulmusia, tappavathan he matkansa varrella tusinoittain ihmisiä, itsepuolustusta eli ei. Joelin ja Ellien välinen hitaasti kypsyvä ystävyys on The Last of Usin sydän, eikä ole mikään ihme, että juuri heidän tarinansa on valittu HBO:n televisiosarjan pohjaksi. T oissavuotinen Demon’s Souls -remake oli jännä tapaus: arvostetun ja kammotun Souls-pelisarjan tuntemattomimman osan modernisaatiosta tuli yllättäen PS5-konsolin puhutuin julkaisupeli ja ensimmäinen tappajasovellus. Selviytymiskauhulle ominaisten kummitustalomiljöitten tai falloutmaisten ydintuhomaisemien sijaan karanteenialueen ulkopuolella odottaa sienipandemian runtelema sairaan kaunis paratiisi. Pyssyä heiluttelevalle toimintasankarille käy äkkiä huonosti. Epätoivoiselta vaikuttavasta roadtripistä tulee suunniteltua pitempi ja verisempi, ja ennen kuin kaikki on ohi, Joel joutuu kohtaamaan syvälle hautaamansa ihmisyytensä jäänteet. Örkkejä paratiisissa Vaikka erilaiset maailmanlopun skenaariot ovat videopelien ruisleipää, oli The Last of Usin maailma vuonna 2013 kuin raikas tuulahdus. Miksi ihmeessä tehdä uudelleen jotain, vaikka alkuperäinenkään ei ole rikki. Myös PC pääsee aikanaan maailmanlopun maisemiin. Peli on loppuvuoden rummutetuimpia PS5-yksinoikeuksia, ja ilmestyy juuri sopivasti ennen ensi vuonna käynnistyvää HBO:n tuottamaa samannimistä televisiosarjaa. 2010-luvun alkuvuosina hyönteismaailmasta tuttu Cordyceps-sieniparasiitti Naughty Dog / Sony Arvosteltu: PS5 Tulossa: PC Versio: Julkaisu Ikäraja: 18 mutatoituu ihmiskunnan vitsaukseksi aiheuttaen katastrofaalisen zombipandemian. Joopa joo, älä viitsi naurattaa! Tehtävään penseästi suhtautuvan Joelin osalta homma olisi ohi, kunhan Ellie on toimitettu salaperäisten Tulikärpästen hoteisiin. Viisainta on hiipiä varjoissa ja napata roistot yksi kerrallaan. Luonto on ottanut voiton luhistuneista kaupungeista, eläintarhoista paenneet eläimet kulkevat vapaina ja auringon paistaessa raunioiden yllä vallitsee melankolinen rauha. Muutamassa vuodessa iso osa ihmiskunnasta tuhoutuu, yhteiskuntarakenteet romahtavat ja hyväosaisimmat henkiinjääneet linnoittautuvat armeijoiden hallitsemille karanteenialueille tappelemaan keskenään ruokakupongeista ja hupenevista hyödykkeistä. Sarjan fanina maksoin 79,99 euroa saadakseni tietää. Kehäraakin raaka keikka The Last of Usin tarina oli mielenkiintoinen tieteissatu, sillä 2020-luvun surkeiden sattumusten varjossa sama stoori liippaa piinaavan läheltä todellisuutta. Mahtuuko kymmeneen vuoteen ihan oikeasti KOLME versiota samasta klassikosta. Ennakkoon The Last of Us Part I on herättänyt hämmennystä ja epäuskoa. Kolmospleikalle tehty originaali on edelleen vaikuttava teos, ja pelistä on jo olemassa kelvollinen PlayStation 4 -remaster vuodelta 2014. Edes raivohulluna kurkkuun käyvät, ällöttävän sienikasvuston turmelemat tartunnan saaneet eivät ole demonimaisia hirviöitä, vaan ennemminkin traaginen luonnonilmiö, jonka kanssa on tultava toimeen. Lassi Hietala THE LAST OF US PART I Naughty Dogin messiaspelin reinkarnaatiossa maailma on tuhottu pieteetillä uudelleen. Heikompiaan ryöstömurhaavia ja paistilihoiksi kaappaavia puoliörkkejä kohtaan on turha tuntea empatiaa. Pelaaja on Joel Miller, kaameiden vuosikymmenien kovettama ja kaiken menettänyt harmaantuva salakuljettaja, joka saa tehtäväkseen saattaa 14-vuotias Ellie kauas Bostonin muurien ulkopuolelle. Parivaljakko vain ajautuu jatkuvasti tilanteisiin, joista ei ole kaunista ulospääsyä. Ykkösosaa armottomammassa ja kyynisemmässä Part 2:ssa (Pelit 7/2020, 94 p.) pureudutaan hirmutekojen seuraamuksiin ja koston kierteen tematiikkaan niin kipeästi, että huomattava osa ykkösen faneista nosti äläkän: eihän suosikkihahmoille voi näin käydä! SELVIYTYMISKAUHUA SIENIVALTAKUNNASSA Maailmanlopun jälkeinen Boston ei näytä yhtään hullummalta matkakohteelta. Teinityttö saattaisi olla avain koko ihmiskunnan pelastukseen: hän on tiettävästi ensimmäinen ja ainoa Cordyceps-infektiolle immuuni ihminen. Eletään vuotta 2023. Nyt panoksia on korotettu: ehostusvuorossa ei ole nicheherkkua hardcore-pelaajille, vaan yksi Sonyn palkituimmista lippulaivoista, vuoden 2013 post-apokalyptinen toimintaseikkailu The Last of Us. Vaan mikä neuvoksi, kun yhteyshenkilöt löytyvät murhattuina eikä päämajan sijaintia voi tarkistaa Googlesta. Varsinaista pahuutta edustavat jäljellä olevat ihmiset: sivistyksen raunioilla moraali on rappiolla, ja hengissä sitkuttavat piruparat joutuvat turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. 24 162925_.indd 24 162925_.indd 24 27.10.2022 14.49.43 27.10.2022 14.49.43. Ja on edelleen. Kuitenkin kaksikosta on onnistuttu kirjoittamaan todella pidettäviä ja samaistuttavia hahmoja. Vain maanalainen Tulikärpäset-ryhmittymä jaksaa haaveilla sivistyksen palauttamisesta. Onnistunut kokeilu todisti Sonyn sikariportaalle, että oikein tehdyissä klassikkopelien uusintapainoksissa on jättimenestyksen potentiaalia
Alueet ovat urbaanimiljööstä huolimatta melko ahtaita putkia, ja etenemisen hidasteena on yhtenään keinotekoisen oloisia kiipeilyja hivuttautumiskohtia, joilla aikoinaan yritettiin maskeerata alimittaisen konsoliraudan vaatimia latauspausseja. Osa muutoksista on enemmän tyylillisiä valintoja kuin teknisiä parannuksia. Vaikkei lopputulos yllä aivan toissavuotisen Part 2:n näyttävyyden tasolle, peli on yhtä kaikki aivan julmetun nätti. Detaljeja pursuavat rekvisiitat, todenmukaisesti käyttäytyvä valaistus ja sääefektit herättävät tuhoutuneen Amerikan uudella tavalla eloon. Menneiltä ihmisiltä jääneet lappuset tarjoavat pieniä välähdyksiä post-apokalyptisestä arjesta. Välillä kaava on tosin liian ennalta arvattava: ammuksia ja nikkarointitarpeita pursuavan varastohuoneen löytäessään voi olla varma, että seuraavaksi vuorossa on kunnon kahakka. Toisena hukattuna mahdollisuutena ihmisiä ja eläviä kuolleita ei kohdata käytännössä koskaan samanaikaisesti. Cordyceps-infektion eriasteiset ilmentymät. Samalla on kuitenkin todettava, että alkuperäinen peli on kestänyt todella hyvin aikaa. Samalla liikkuminen tuntuu aiempaa soljuvammalta. ikti on hengenvaarallinen. Hyvänä esimerkkinä Joelin aisapari Tess, joka alun perin oli nelikymppiseksi hämäävän nuorekas videopelibeibe, on Part 1:ssä oikeasti ikäisensä näköinen, kovan elämän kuluttama nainen. Joel vs. Tämä ei ole pelkästään hyvä asia, sillä kenttädesign ei edusta mitään ajatonta parhautta, vaan kentät on kyhätty PS3:n teknisten rajoitusten sanelemana. Tartunnan saaneet näyttävät aluksi lähes tavallisilta ihmisiltä, mutta muuttuvat kuukausien kuluessa sienikasvuston peittämiksi groteskeiksi luonnonoikuiksi. Paikkojen tutkimista, kevyttä pulmanratkontaa ja taistelukohtauksia vuorotellaan juuri sopivasti, ettei homma lässähdä yhden asian toistoksi. Somen sontatunkioilla asiasta ollaan tietysti aggressiivisesti eri mieltä. Ihmisvastustajat ovat kokeneet älyllisen herätyksen, kuulemma. Vaikken yleensä pidä raskassoutuisesta, ”realistisesta” ohjaustuntumasta, The Last of Usissa se toimii immersion kohottajana. Joel Miller, vastahakoinen suojelija. ksuihin piirityksiin, mutta seuraavassa hetkessä ryntäilevät sutena kimppuun yhtä reittiä välittämättä kavereidensa ruumiista ja savuavasta haulikostani. Taisteluissa on kouriintuntuvan alkukantaista selviytymisen meininkiä. Joel, Tess ja Ellie vuonna 2013... Vaikka roistojen kyllä näkee toisinaan ammuskelevan infektoituneita, kohtaukset ovat läpensä skriptattuja. Niihin verrattuna Part 1:n rosmot ovat askel taaksepäin perinteisten videopelimaalitaulujen suuntaan. Teknisesti ottaen kyseessä on kokonaan uusi peli, joka vain sattuu toistamaan uskollisesti alkuperäisen The Last of Usin askelmerkit jokaista lokaatiota, taistelukohtausta ja dialoginpätkää myöten. Ääninäyttelyja motion capture -suoritukset ovat vuoden 2013 peruja, mutta PS5:n emotion enginellä niistä on puristettu kaikki irti. Post-apokalyptiset maisemat on pimpattu isolla rahalla nykystandardeihin. Hahmojen realistista elehdintää ja mestarillisia näyttelysuorituksia katsellessa saattaa oikeasti unohtaa Joelin ja Ellien olevan digitaalisia luomuksia. Ainakin niillä on tunteet. Suin päin ramboilemalla pääsee vain ammuksistaan ja hengestään. Seikkailun rytmitys toimii silti edelleen kuin tauti. Jäin vähän kaipaamaan Part 2:n emergentisti polveilevaa korttelisotimista, jossa rivipahikset kutsuvat toisiaan nimillä ja toimivat kuin heidän virtuaalihenkensä olisi oikeasti uhattuna. Minua niiden toilailu ei täysin vakuuttanut: välillä ne pyrkivät ihan . Uusitut hahmomallit näyttävät melkein oikeilta ihmisiltä. Ammukset ja varusteet ovat aina kortilla, niinpä jokaisella laukauksella on väliä ja jokainen kon. ...ja tänä päivänä. Kun uutta ja vanhaa vertailee rinnakkain, erot ovat tietysti ilmeisiä, mutta sokkotestissä en välttämättä aina bongaisi, mistä versiosta on kyse. Ellie, ihmiskunnan ainoa toivo. 25 162925_.indd 25 162925_.indd 25 27.10.2022 14.50.17 27.10.2022 14.50.17. Tsiljoonan taalan remontti Vuoden 2014 PS4:lle tehty Remaster oli suoraviivainen päivitys, jossa alkuperäisiä tekstuureja hieman kiilloteltiin ja ruudunpäivitystä nopeutettiin. Jostain syystä ryömiminen ei onnistu vieläkään. Isompia joukkoja vastaan peli käytännössä pakottaa hiiviskelemään kusi sukassa vihollisten selustassa kämäisiä kotikutoisia lyömäaseita käytellen. Tyylipisteitä ei jaella, vaan pärjätä täytyy niillä tykötarpeilla, joita käsillä sattuu olemaan. Entisestään parannetun, ympäristön muotoihin mukautuvan hahmoanimaation ansiosta Joel vaikuttaa aidosti pelimaailmassa olevalta fyysiseltä olennolta. Kakkososassahan suurinta hupia oli sienihemmojen usuttaminen pahaa-aavistamattomien roistojoukkojen niskaan. Seikkailua menneisyyden kahleissa Alkuperäisteosta on kunnioitettu jättämällä seikkailuympäristö koko lailla ennalleen. Mielestäni tällaiset muutokset ovat nimenomaan toimivia ja vievät pelin tunnelmaa entistäkin (inho)realistisempaan suuntaan. Part 1 on paljon kunnianhimoisempi: aivan kaikki on tehty uusiksi pelimoottorista (joka on kierrätetty Part 2:sta) hahmomalleihin ja valaistukseen
Ensinnäkään ei ole keneltäkään pois, että klassikkoa entisestään petrataan. Huonoa . Jos ympäristöään kaikuluotaamalla hahmottavat ”naksuttelijat” päästää kaulailuetäisyydelle, se tietää varmaa kuolemaa. Ja se on hienoa: The Last of Us kuuluu yleissivistykseen, versiosta ja alustasta riippumatta. Mutta sama pätee myös kahteen aikaisempaan versioon. ikkaloistosta ja pikkuisen viilatusta pelattavuudesta huolimatta Part 1 tuntui pelikokemuksena hyvin samankaltaiselta kuin edellinen PS4-remaster-läpäisyni muutama vuosi sitten. Performance-tilassa gra. Ja koska juonta ei ole (onneksi) menty muokkaamaan, PS3-/4-versiot ovat silti edelleen kuranttia kamaa heille, jotka haluavat pitäytyä vanhassa. Muuta kuin äärimmäinen juppiversio jo valmiiksi upeasta pelistä. Uuden sukupolven gra. Merkitsevät erot ovat lopulta varsin pieniä. Tyhjiössä tarkasteltuna se on hemmetin hyvin tehty, tarinankerronnallisesti poikkeuksellisen väkevä toimintaseikkailu. Sama vanha kokemus Peli jatkaa Part 2:n käyttäjäystävällistä linjaa tarjoamalla valtavan määrän helppokäyttöisyystoimintoja: kontrollit voi määritellä uusiksi, liikepahoinvointia aiheuttavia tekijöitä (kameran heiluminen, motion blur, FOV ja niin edelleen.) voi säätää, ja taistelun voi ruuvata itselleen miellyttävämmäksi esimerkiksi estämällä vihollisia tekemästä yllätysiskuja takaapäin. Itse en Part 1:n koettuani enää haluaisi pelata The Last of Usia millään muulla tavalla. THE LAST OF US PART I Onko uudelle retusoinnille tässä vaiheessa todellista tarvetta. Näetkö tuon jätkän. Pelillistä puolta ei ole päivitetty jatko-osan tasolle. Lisäksi tuleva PC-versio avaa Joelin ja Ellien tarinan ihan uudelle yleisölle, PC-pelaajille. Ensikertalaisille taas PS5-masteroitu Part 1 on selvästi paras tapa kokea yksi kaikkien aikojen videopeleistä. Se haluaa hakata sinut! 26 162925_.indd 26 162925_.indd 26 27.10.2022 14.50.52 27.10.2022 14.50.52. ikka pyörii 1440P-resoluutiolla täydellisen pehmeällä 60 framen sekuntivauhdilla. Alkuihastuksen jälkeen krumeluurit suodattuvat mielestä ja huomio keskittyy itse peliin ja tarinaan, jotka ovat vanhoja tuttuja. Yhteiskunnan romahdus on kaikkien asia. The Last of Us Part 1 on hämmentävä julkaisu. Hyvää + Edelleenkin yksi parhaista toimintaseikkailuista. Jopa näkövammaiset on otettu huomioon ruudunlukijatoiminnon, zoomausapujen ja korkean kontrastin tilojen muodossa. 90 Entistäkin parempi versio länsimaisen konsolipeliteollisuuden merkkipaalusta. Natiivina 4K:na ruudunpäivitys kuitenkin töksähteli siihen malliin, että pelaaminen aiheutti ainakin minun töllölläni (Sony X85J) hienoista päänsärkyä. Tällaista lisää! Tekniikkaa toivottavasti vielä viilaillaan. Originaalin jo läpäisseillä on täysi vapaus harkita tarkkaan, viitsiikö uusintakierroksesta pulittaa posketonta täyttä hintaa
Bloodbornen restaurointia odotellessa Sony on ehostanut nämä peliklassikkonsa PS5ja PC-kuntoon, ja jälki on ensiluokkaista. Vastassa on Draken veljesten vanha tuttu Rafe Adler, jolla on enemmän rahaa kuin moraalia, apunaan yksityisarmeijayrittäjä Nadine Ross, joka on myös toinen Lost Legacyn päähenkilöistä. Gra. Juonta en viitsi spoilata: hienoja maisemia nähdään ympäri maailmaa, mutta merirosvojen käsittämättömiä insinööritaitoja kyllä ihmettelen. Varsinkin Amazonin kesäteatterin Mahtisormus-farssin jälkeen A Thief’s Endin toteutus tekee vaikutuksen. Elokuvankin poikinut sarja ei lepää pelkillä Nathanin miehekkäillä olkapäillä, siinä auttaa hänen vaihteleva, sympaattinen seurueensa. Pelit ilmestyivät viitisen vuotta sitten, eivätkä ne silloinkaan olleet rumia, mutta nyt niissä silmä lepää. A Thief’s Endin vahvuus on sen hyvin todella hyvin kirjoitettu tarina. Veikkaan, että arkeologeille Unchartedit ovat puhtaasti kauhupelejä. rmassa. Kysymys ei ole niinkään näyttökortin ominaisuuksien demoamisesta kuin viimeisen päälle hiotusta animaatiosta ja yleisestä tyylitajusta. rmansa. Nnirvi UNCHARTED: LEGACY OF THIEVES COLLECTION Hattu vain peittäisi tintahtavan faux hawkin ja kiipeilyköysi on ruoskaa käyttökelpoisempi, mutta kyllä tämä kadonneiden aarteiden metsästäjä hajottaa tuomion temppelit siinä missä esikuvansakin. Mukaan liittyy myös aina charmikas Victor Sullivan ja lopulta myös Elena. Nyt aktiivinen toimija on aiemmista Unchartedeista tuttu Chloe Frazer, joka näyttää ja kuulostaa suosikiltani Claudia Blackilta, mistä irtoaa heti bonuksia. Sivupotkuna on edellisestä osasta tuttu Nadine Ross, joka on menettänyt . PC-versioon on lisätty ties mitä hienoa, mutta speksiorgasmit saa niitä tarvitseva itse hakea pelin Steam-sivulta. Heidän perustamansa Libertalian vapaakaupunki olisi Twitterin uusliberaalien mieleen, siellä ei maksettu veroja, pidetty maskia tai syöty vihanneksia, vaan kerättiin varallisuutta. Kaikki pelin hyvän puolen hahmot saavat hienosti luonnetta ja lihaa animointiluurankonsa päälle. Mutta ennen kuin veljessuhde pääsee kehittymään, pitää päästää irti arjesta. Sarjan viimeiseksi jääneet kaksi osaa ovat upean näköisiä, hyvin kirjoitettuja toimintaseikkailuelokuvia, joissa ympäri maailmaa vuorotellen kiipeillään ja ammutaan. Peli loppuu tavalla, joka saa toivomaan että Unchartedit ovat nyt tässä, älkää vain jatkako! Ja The Lost Legacy jättääkin postimies Naten rauhaan. Piraattien kaupunki A Thief’s End paljastui osittain kovan ennakkomaineensa veroiseksi. Parisuhdealoitus, jossa he arkisesti yhdessä pelailevat videopelejä, herätti aikoinaan ylitsevuotavia kehuja, vaikka siinä pelataan Crash Bandicootia. Tällä kertaa jahdataan merirosvon aarretta ja Ganeshan syöksyhammasta. Kaikki tietävät, että sitten vain loppuelämänsä miettii, kuinka olisi sittenkin pitänyt. Nathan on nyt naimisissa ja töissä meripelastus. Naiset naljailevat keskenään vaihtelevan toverillisesti mutta aina viihdyttävästi. Entinen aarteenmetsästäjä voitti kolmen pelin jälkeen Elena Fisher -palkinnon. Sitten kuolleeksi luultu veli koputtaa ovelle apua hakemaan, ja Nathan tulee vauhdilla ulos Hurt Lockeristaan. ikkaan ja varsinkin maisemiin uhrattu tuntija massimäärä saa varmasti indieohjelmoijan kyyneliin, ja dialogi kulkee poikkeuksellisen luontevasti. Koska A Thief’s End päättää Nathanin tarinan, Lost Legacyssa on uudet päähenkilöt, hekin toki sarjasta tuttuja. Sen punainen lanka on merirosvo Henry Averyn aarVIIMEISET RISTIRETKET Naughty Dog / Iron Galaxy / Sony Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: Arvostelu Minimi: Intel i5-4330 tai AMD Ryzen 3 1200, 8 Gt RAM, DX12, GeForce GTX 960 (4 Gt) tai AMD R9 290X (4 Gt) Suositus: Intel i7-4770 tai AMD Ryzen 5 1500X, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1060 (6 Gt) tai AMD RX 570 (4 Gt) Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt RAM, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei teen löytäminen, jotta isoveli Samin henki pelastuu. Koska en ole pelannut kolmea ekaa, en ollut kaikesta kartalla ja fan servicestä jäi varmaan suurin osa huomaamatta. Uncharted: Legacy of Thieves sisältää sarjan käsittääkseni parhaat osat A Thief’s End (Pelit 6/16, 95 p.) ja The Lost Legacy (Pelit 9/17, 90 p.). The Lost Legacy on Varkaan loppua suppeampi ja lyhyempi, mutta vähintään Ainakin ruoka oli ihan killeriä! 27 163249_.indd 27 163249_.indd 27 27.10.2022 15.11.10 27.10.2022 15.11.10. Ei minulla ollut ongelmia käsittää, että Nathan Drake on aarteenetsijä, joka jättää jälkeensä tuhoa, raunioita ja kuolemaa. N athan on Playstationin oma Lara Croft, joka etsii klassisia muinaisaarteita Naughty Dogin Uncharted-sarjassa. Libertalian ahneuteen ja paskaan liittyvä opetus on aina paikallaan, mutta henkilökohtaisesti minua rassasi pelin opetus siitä, että joskus pitää vain luovuttaa, vaikka maali onkin käden ulottuvilla
Välillä kyllä ihmettelin tekoälyn yliluonnollista taitoa hiipiä selustaani, mutta todisteita suorasta huijaamisesta en pysty esittämään. Pelaaminen sujui parhaiten padilla (mikä ei sinänsä ole ihme), mutta ammuskelu ei. Kiipeilyä ja ammuntaa maustetaan menevillä action-osioilla. yhtä laadukas. Usein asiaan liittyy muinainen ansa. Onneksi he kaikki ovat superihmisiä. Kiipeilystä on tehty monipuolisempaa, koska välillä reittejä voi olla useampia, ja umpikujiakin löytyy. Erikoismaininnan ansaitsevat kummastakin pelistä löytyvät erinomaiset maastoautoilukohtaukset, joissa niissäkin tarkoitus on löytää reitti läpi vaikean maaston. Peleissä on välipaloina myös huimia mega action -kohtia, joissa paetaan lujaa kun paikat sortuvat. Jokaisella on selvästi toksoplasmoosi, koska pelkoa ei tunneta eikä riskiä pelätä. Onneksi mukana on stealth-optio, jossa porukkaa voi yrittää salaa listiä ennen kuin käry käy. Loppumattomat käsivoimat ovat tietysti itsestäänselvyys, alaspäin tippuvat 60–90 kiloa pysähtyy kevyesti sormivoimin. Salakilleröinti olikin viisi kertaa kiehtovampaa kuin suojaan liimautuminen ja tuliaseman vaihto, ne ovat jo vanhat ja väsyneet sodan rattaat. Sen avulla Asav voisi syöstä Intian sisällissotaan. Näissä muinaisten kansojen mekaaninen näppäryys ja sen vuosituhantinen kestävyys lyö minut ällikällä. Konekivääriautoa paetaan kummassakin pelissä. Aluksi vaihtelin hiireen ja näppikseen, mutta sitten löysin laajasta Accessibility-valikosta vähän Elden Ring -tyyppisen vihuun lukitus -option. Eikä kysymys ole omenapuun alimmista oksista, vaan sellaisesta kuolemaa halveksivasta kiipeilypokerista, jossa oman hengen kanssa ollaan koko ajan all in. Ja jos matka sittenkin on himpun liian pitkä, onkohan se itse Herran suojelusenkeli, jonka näkymätön käsi työntää hyppääjää sen viimeisen ratkaisevan puoli metriä oikeaan suuntaan. Lisäksi oikeaa reittiä ei räikeästi merkitä, mitä nyt Nathan kurottaa kohteen suuntaan, jos se on tavoitettavissa, mutta ei läheskään aina. Headja legshotit eivät sen jälkeen onnistuneet kuin vahingossa, mutta muuten ammuskelu sujui miellyttävästi. Pelkäsin etukäteen, että pelit ovat massamurhaamisen juhlaa, mutta tappamisen mittakaava pysyi (peliksi) siedettävissä lukemissa. Nate ylös yrittää, katolle hän kiipeää Varsinaisilta pelielementeiltään A Thief’s End ja The Lost Legacy ovat käytännössä identtisiä, eli niissä kiipeillään ja ammutaan, mutta yleensä ei samaan aikaan. Kiipeily onkin kaikkien pelihahmojen yhteinen intohimo, pahe, joka Samilla ja Nathanilla alkoi jo lapsena. Kuuluvatko piraatit häkkeihin. Naiset ja kapinallisten johtaja Asav tavoittelevat samaa muinaisen Heysala-kulttuurin ikonia, norsupäisen Ganesha-jumalan katkennutta syöksyhammasta. Nathan ja Chloe ovat kuin kirppuja, joka voi hypätä monta kertaa normaali-ihmistä pidemmälle, ilman vauhdin ottoa tai edes antigravitaatiogeneraattoria. Paljon hauskempaa kuin normiautoilu! Ampu tulee Se toinen iso elementti on ammuskelu, joka on vanhanaikaisen oloista tahmeahkoa suojasta ammuskelua. UNCHARTED: LEGACY OF THIEVES COLLECTION Seikkailussa päästään ristirastille. Suurimpana erona koko peli sijoittuu Intiaan ja se on lyhyempi kuin Varkaan loppu. Aluksi kiipeilijöiden yliluonnolliset kyvyt suorastaan haittaavat reitin löytämistä, mutta kun arkijärjen hylkää ja oppii lukemaan maastoa, homma sujuu. 28 163249_.indd 28 163249_.indd 28 27.10.2022 15.11.32 27.10.2022 15.11.32. Miinuksena kiipeilyä ylikäytetään: matka A:sta B:hen vaatii aina kiertotien C:n ja D:n kautta, plus monta dramaattista läheltä piti -tilannetta. Lisää optioita tarjoavat kohteeseen omalla voimalla hakeutuva hyppykoukku, jonka jälkeen joko heilutaan ja/tai kiivetään, sekä huokoiseen pintaan tunkeutuva kiipeilypuikko, tai Galadrielin tikari, kuten me ammattilaiset sanomme. Varo, ettei viisari värähdä, Nathan Drake! Tätä Nathan tekee vartin välein. Vähän häiritsee, että kohdetta suojeleva ansa on vaatinut älyttömästi työtä, mutta on yleensä kertakäyttöinen ja saattaa jopa tuhota suojeltavan kohteen
Kummankin pelin suurin heikkous on sama: ajoitukseen perustuvat lopun (liian pitkä) pomotaistelu, jossa idea oli väistellä ja kun vihu väsähtää, lyödä. Luotimyrskyssä . Mutta Unchartedissa on kastike, joka sitoo sinänsä maukkaat osa-alueet herkulliseksi kokonaisuudeksi, ja se on pelien vaivaton kuljetus hyvällä kirjoittamisella. Uskottavuus koet Pelasin pelit putkeen, ja siitä huolimatta en kyllästynyt, joten kai se on pakko myöntää, ettei näistä toimintaseikkailu juuri parane. Huonoa . Tarkoitan sitä loistavaa keksintöä, että se kakkoshahmo toimii paitsi aputoimintona, myös tyhjien hetkien täyttäjänä. The Lost Legacyn vastaava osuus on huomattavasti lyhyempi. Uncharted 4: A Thief’s Endin heikoimmat hetket ovat lopussa, jossa paetaan perässä roikkuvaa konekiväärillä tulittavaa panssariautoa. Osa puzzleista vaatii veljesten yhteistyötä. Kun CGI tuli toimintaelokuviin, se tappoi niistä jännityksen ampumalla yli. Kyllästyin niihin hetkessä ja tiputin vaikeuden minimiin. Siinähän tiivistyy Unchartedin syvin olemus! 89 Kiistämättömällä ammattitaidolla rakennettuja meneviä toimintaseikkailuja eksoottisissa ympäristöissä. Se, että James Bondissa stuntmiehet oikeasti vaaransivat henkensä, antaa eri sävärit kuin ilmassa kieppuva ”auto”, jonka Bruce Willis viimeisellä millillä ja millisekunnilla väistää. Onhan vastaavaa muissakin peleissä, mutta yleensä se jotain umpitylsää geneeristä Pirkka Peruskitinää. Hyvää + Hyvän kirjoittamisen merkitys näkyy. Kuitenkin tiedän, että epätoivoinen pako sortuvasta temppelistä ei oikeasti ole niin epätoivoinen, tai hyppy liikkuvaan junaan autolla, turha jännittää, kyllä se onnistuu. Hienointa pelikäsikirjoittamista on, että A Thief’s Endin alussa (ja lopussa) pelataan Naughty Dogin ensimmäistä Pleikka-peliä, Crash Bandicootia, jossa Crash juoksee kohti ruutua, lohkare perässään, ja hyppii yli maassa olevien kuoppien yli. Howevs, yksi ongelma hiertää. Välillä. Nadine ja Chloe sekä kauniin ystävyyden alku. Unchartedissa on vähän samaa ongelmaa, kun toiminta vedetään kohti ääretöntä ja välillä sen yli. Ei muuten, mutta suunta on kohti kameraa, eli näkyvyys on viisi metriä. Siinä missä Lara Croft ähisee kiivetessään yksikseen, Unchartedeissa sankari ja kulloinenkin sidekick heittävät kevyttä kommenttia ja läpändeerusta, joka on aidon tuntuista ja viihdyttävää. Pari, joka tappaa yhdessä, pysyy yhdessä. Moninpeli on remastereista jätetty syystä tai toisesta pois, mutta yksinpeleiksi nämä on tarkoitettukin. engailu ei saa edes hikeä pintaan. Jos upeat maisemat iskevät, älä karta Unchartedeita! 29 163249_.indd 29 163249_.indd 29 27.10.2022 15.11.56 27.10.2022 15.11.56
Sarjan avausosa sijoittui vuoden 1348 Ranskaan. Tekijöiden on mietittävä tarkkaan, mikä edellisessä osassa vetosi yleisöön ja päätettävä piirteet, joiden on ehdottomasti säilyttävä ennallaan. Ongelmana on se, että uuden pelin täytyy tuntua tuoreelta, mutta se ei kuitenkaan saa kadottaa alkuperäisteoksen henkeä. Maailma on kuitenkin julma paikka. Vaikka A Plague Talen alkuasetelma perustuu historiallisiin tapahtumiin ja sen yksityiskohtaisesti luodut ympäristöt huokuvat ajan henkeä, tekijöiden tarkoitus ei ole tarjota realistista tulkintaa keskiaikaisesta maailmasta. A Plague Tale: Innocenceen ihastuneet voivat huokaista helpotuksesta: Asobo Studio on luovinut taitavasti haasteiden keskellä. Pikkupojan harteilla lepää maailman paino, mutta hänen siskonsa auttaa kantamaan sitä. Syvälle sydämeen sattuu Jatko-osan tekeminen rakastetulle videopelille on haastavaa. Väkivaltaisen yhteenoton jälkeen Hugon veressä piilevät tauti aktivoituu ja pojan terveydentila alkaa heikentyä nopeasti. De Runen aatelissuvun lasten, teini-ikäisen Amician ja viisivuotiaan Hugon, selviytymistarina on synkkä ja ahdistava, mutta yliluonnollisten elementtien ansiosta se on kaukana dokumentaarisesta. Sen ansiosta kerronta ei ole menettänyt tippaakaan koskettavuuttaan. Samalla kehittäjien on punnittava, kuinka monia uusia ominaisuuksia heidän tulisi lisätä peliin, jottei jatko-osa tunnu pelkästään vanhojen ideoiden kierrättämiseltä. Pelastaakseen Hugon Amician on löydettävä parannuskeino hänen veljensä kantamaan sairauteen. Pelin kuvaamassa maailmassa Eurooppaa riivaava kulkutauti ei ole rottien kantamien kirppujen levittämä, vaan juontaa juurensa Hugon veressä piilevään mystiseen sairauteen. Markus Rojola A PLAGUE TALE: REQUIEM A Plague Tale: Requiem ei ole seikkailu vaan keskiaikaiseen maailmaan sijoittuva synkkä satu, jossa maailmaa riivaavat valheet ja kulkutauti. Tarina kuvataan kahden päähahmon kautta, eivätkä Amicia ja HuAsobo Studio / Focus Entertainment Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series S/X, Switch Versio: Arvostelu Ikäraja: 18 Amicia ja Hugo ovat moniulotteisia ja uskottavia hahmoja, jotka palvelevat kerrontaa omilla tavoillaan. Ja mikä tarina se onkaan! Maailmaa on laajennettu onnistuneesti, mutta sisarusten välinen suhde on edelleen keskeisessä roolissa. Välikohtauksesta ei kukaan selviä puhtain käsin. Samaan aikaan katolisen kirkon inkvisiittorit levittivät omankaltaista kauhuaan taistellessaan vääräuskoisuutta vastaan kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Rakkaidensa ympäröimänä Hugon oireet ovat pysyneet kurissa ja ilo on palannut sisarusten elämään. + Pelit suosittelee). Jatko-osa lähestyy asioita hieman uudesta näkökulmasta. 30 163453_.indd 30 163453_.indd 30 27.10.2022 15.18.36 27.10.2022 15.18.36. Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, kunnes alkemistien salainen veljeskunta, joka on tutkinut kirousta vuosisatojen ajan, tarjoaa heille apuaan. Kärsimysten tie A Plague Tale: Requiemin tarina alkaa puoli vuotta ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen. Amicia ja Hugo seurueineen ovat onnistuneet kulkemaan ongelmitta Ranskan halki. Vai pitäisikö heidän ryhtyä etsimään Hugon unissa esiintyvää salaperäistä saarta, jonka poika uskoo kätkevän lopullisen parannuskeinon sairauteensa. Julmempi, kuin kumpikaan heistä olisi koskaan voinut kuvitella. Vaikka pelattavuutta on uudistettu jonkin verran, tekijöiden ensisijainen tavoite on selvästi ollut kertoa uusi luku Amician ja Hugon välisestä tarinasta. Parin tunnin mittainen johdanto, jonka aikana palautetaan pelimekaniikat mieleen, toimii lähes omana kokonaisuutenaan. Synkkääkin synkempi aikakausi tarjosi ensiluokkaiset puitteet surumieliselle seikkailupelille. Pelin käsittelemät teemat rakkaudesta, surusta, menetyksestä, toivosta ja kostosta ovat pysyneet pohjimmiltaan samoina. Vuosia kestävän prosessin aikana on helppo kadottaa suuntansa. SIELUNMESSU VIATTOMUUDELLE Tämä kaikki muuttuu, kun lapset erehtyvät tunkeutumaan elinkeinoaan säälimättä suojelevan suvun maille. Kun tarina pääsee lopulta vauhtiin, juonenkäänteet tempaisevat pelaajan vastustamattomasti mukaansa eivätkä irrota otteestaan ennen kaihoisan kaunista epilogia. R anskalaisen Asobo Studion kehittämä A Plague Tale: Requiem on jatko-osa 2019 julkaistulle kolmannen persoonan toimintaseikkailulle A Plague Tale: Innocence (Pelit 6/2019, 84 p. Voivatko sisarukset kuitenkaan luottaa heidän sanaansa. Maa oli käynyt veristä sotaa Englantia vastaan jo vuosikymmenen ajan, kun ahtaasti asutetuissa kaupungeissa alkoi kiertää hengenvaarallinen kulkutauti. A Plague Tale: Requiem on rakennettu vahvojen perustuksien varaan ja tuntuu kaikin tavoin edeltäjänsä arvoiselta teokselta. Viaton kun katse on Pääjuoni käynnistyy hitaasti. Ensimmäisen pelin päätteeksi Amicia onnistuu vapauttamaan pikkuveljensä katalien kirkonmiesten kynsistä, mutta vaara ei ole suinkaan ohi
Maailman kirjo Visuaalisesti A Plague Tale: Requiem on samanaikaisesti yksi kauneimmista sekä kauheimmista pelaamistani peleistä. Tilanne voi vaikuttaa toivottomalta, mutta kameraa kääntämällä näkee, miten kauas on jo onnistunut kulkemaan ja kuinka pitkä taival on vielä edessä. Amicia ja kumppanit saattavat esimerkiksi paeta rottalaumaa henkensä edestä ja pelastua näyttävästi viime hetkellä. ”Kenties tämä sotilas on erilainen. Pelaajan silmää ohjataan usein, etenkin uuden luvun alussa, kohti kaukaisuutta, jossa siintää seuraava määränpää. 16–18 tuntia kestävä Requiem on huomattavasti pidempi kuin noin 10–12 tunnin mittainen Innocence. Juoni ei missään vaiheessa lähde harhailemaan sivupoluille, vaan menneet tapahtumat sidotaan aina hienovaraisesti nykyhetkeen – ja kenties tulevaankin – mikä tekee menneisyyden mysteerien paljastamisesta todella palkitsevaa. Ensimmäisessä pelissä vihjattiin maailman käyneen läpi samankaltaisen tapahtumaketjun kerran aikaisemminkin. Runsaat yksityiskohdat, kymmenet maailmaa asuttavat hahmot, tarkkaan harkittu valaistus, upeat sääefektit sekä todenmukainen äänimaailma herättävät maailman henkiin, mutta kyse on myös toisenlaisesta katseenvangitsemisesta. Vaikka Hugo ei ole enää yhtä sinisilmäinen kuin ennen, on hän onnistunut pitämään kiinni lapsenomaisesta uskostaan ihmisten hyvyyteen. go ole enää samoja ihmisiä kuin ensimmäisessä pelissä. Viimeisen vuosikymmenen aikana vain harvat pelit – Telltalen Tales From the Borderlands, Dontnodin Life is Strange ja Naughty Dogin Uncharted 4: A Thief’s End sekä The Last of Us – ovat saaneet aikaan yhtä vahvan tunnereaktion kuin Requiemin viimeiset hetket. Amicialla ja Hugolla oli vain harvoin aikaa hengähtää, tuntea itsensä lapsiksi ja oppia jotain toisistaan. Amicialle jokainen uusi tuttavuus on mahdollinen uhka, kun taas Hugo suhtautuu kohtaamisiin avoimin mielin. Samalla heidän välinen siteensä on muuttunut entistä vahvemmaksi. Vaikuttivat nämä ensisilmäyksellä kuinka hyväntahtoisilta tahansa, pohjimmiltaan ne ovat – metaforahälytys! – lauma verenhimoisia rottia. Vastavuoroisesti kulkutaudin koettelemien köyhälistökorttelien, ruumiiden täyttämien viemäreiden sekä rottien kaivamien tunneleiden tutkiminen saavat aikaan voimakkaita puistatuksen tunteita. Menneisyyden mysteerien ratkaiseminen tuo toistuvasti mieleen Uncharted-sarjan pelit. Hetket, joiden aikana se tarjosi jotain erityistä. Kertomus ei kuitenkaan tunnu millään tapaa venytetyltä. A Plague Tale kuvaa yhteisöt pahuuden välineinä. Amicia on aiempaa itsevarmempi ja selvästi ikäistään vanhemman oloinen. Pelastimmehan juuri hänen henkensä.” Jännite tilanteissa syntyy siitä, että Amicia pyrkii suojelemaan pikkuveljensä hengen lisäksi myös hänen viattomuuttaan. Keskiaikaiset kylät ja kaupungit ja Ranskan rannikkoseudun värikkäät niityt, levottomat rannat ja jylhät vuoristomaisemat tarjoavat toinen toistaan upeampia näkyjä, joita katsellessa tuntee sielunsa lepäävän. Kuvan kadotessa mustaan viimeistä kertaa olin sanaton. Kadonneen parannuskeinon metsästäjät Ensimmäisen A Plaguen Talen tarina olisi hyötynyt monella tapaa hieman rauhallisemmasta tahdista. Yhdessä jaetut kokemukset ovat muokanneet heitä peruuntumattomasti. Tämän vuoksi kaksikko näkee maailman hyvin eri tavoin. Jatko-osa paljastaa taustoista huomattavasti enemmän. Niistä kuitenkin muodostuivat pelin hienoimmat hetket. Ympäristöihin on selkeästi kiinnitetty paljon huomiota. Mukaan on lisätty runsaasti kohtauksia, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole kuljettaa tarinaa eteenpäin vaan syventävät hahmoja sekä maailmaa. Ympäristöjen tutkimisesta palkitaan pikku hetkillä, jotka tuovat esiin uusia puolia hahmoista, maailmasta tai aiemmista tapahtumista. Tämä tekee ympäristöistä todenmukaisempia, mutta toimii samalla hienovaraisena kerronnan välineenä rytmittämällä etenemistä. Erinomaisesti rytmitetty kerronta pitää tiukasti otteessaan. Vastapainoksi mukaan on lisätty myös useita näyttäviä toimintakohtauksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastoinkäymiset eivät kävisi hänen voimilleen. Tekijät ovat selvästi ottaneet opiksi virheistään. Peli ei sisällä minkäänlaista kertausta edellisen osan tapahtumista, joten ykkösen on oltava hyvässä muistissa. Eikä lopputekstien lukemisestakaan tahtonut tulla kyynelten sumentamilla silmillä yhtään mitään. Ajan myötä se osoittautuu yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. 31 163453_.indd 31 163453_.indd 31 27.10.2022 15.20.22 27.10.2022 15.20.22. Kunnioitusta herättää myös tekijöiden rohkeus lopettaa peli sen ansaitsemalla tavalla. Niiden ansiosta samaistuu päähenkilöiden koettelemuksiin todella vahvasti, jakaa heidän ilonsa ja surunsa ja pelkää heidän puolestaan. Tyttö, joka ensimmäisen pelin alussa epäröi käyttää kivilinkoaan villisian kaatamiseen, on lopullisesti poissa. Tilalle astunut nuori nainen on ottanut elämäntehtäväkseen pikkuveljensä suojelun ja on valmis maksamaan siitä minkä tahansa hinnan. On hämmentävää, miten taitavasti Requiem johdattelee tunnetilasta toiseen
Uhkatekijöiden poistaminen onnistuu edelleen helpoiten asettamalla nämä toisiaan vastaan. Se muodostaa pelin sydämen, joka sykkii vahvana viimeisiin hetkiin saakka. Valossa ja varjoista Valitettavasti pelattavuutta ei ole onnistuttu nostamaan uudelle tasolle kerronnan tapaan. Tämän tajuaminen ei kuitenkaan tee muutamien pakollisten taistelukohtausten läpäisemisestä yhtään vähemmän turhauttavaa. Requiem ei vain lunasta edeltäjänsä lupauksia, se ylittää ne. Se voi olla osin tarkoituksellista. Aiempaa avarammat ympäristöt ja uudet pelimekaniikat tarjoavat entistä monipuolisemmat mahdollisuudet hiiviskelyyn. Kolme vuotta sitten julkaistu A Plague Tale: Innocence oli mainio peli, mutta sen pohjalle rakennettu jatko-osa on kaikin puolin parempi. Kaikkein vaarallisimpia vastustajia ovat edelleen rotat. Puristeille on toki tarjolla ranskankielinen ääniraita. Muutaman kerran törmäsin tilanteeseen, jossa eteneminen pysähtyi, koska en ollut ratkaissut ongelmaan tekijöiden tavoittelemalla tavalla. Pakolliset taistelukohtaukset ovat edelleen pelin heikointa antia, mutta pidentyneen keston myötä nekin jäävät aiempaa pienempään rooliin. Vaikka tarina tuntuu toisinaan sietämättömän synkältä, sisarusten välinen suhde pitää toivon liekin kytemässä. Olin saattanut esimerkiksi houkutella rotat pois tieltä hajun avulla, mutta tekoälytoveri ei suostunut liikahtamaan ennen kuin latasin tallennuksen uusiksi ja karkotin jyrsijät tulella. Lauma viihtyy saaliinsa parissa hyvän aikaa, joten kumpikaan taho ei muodosta enää välitöntä uhkaa. Selkeä parannus edelliseen osaan nähden kaikin puolin… Huonoa . Useimmat käytettävissä olevat keinot ovat edellisestä pelistä tuttuja. Pelaaja voi esimerkiksi sam91 A Plague Tale: Requiem on ensiluokkainen jatko-osa, joka tarjoaa rutosti tunteita ja tunnelmaa. Vasamat ja veitset ovat kuitenkin harvassa, joten niitä täytyy käyttää harkiten. Onhan päähahmona toimiva teini-ikäinen tyttö vastustajiaan fyysisesti heikompi. Pakollisten taistelukohtausten selvittäminen ei läheskään aina onnistu pelkän vaiston varassa, vaan ainoastaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Rotat kuitenkin kaihtavat tulta. Onneksi näitäkin kohdataan, joten peli ei ole pelkkää kurjuudessa rypemistä. Kohtaamisia helpottavat onneksi varsijousi sekä kertakäyttöiset veitset, jotka tappavat useimmat vastustajat yhdestä osumasta. Kaikkien kauhujen keskelläkin Amicia ja Hugo onnistuvat säilyttämään ihmisyytensä. Osaan älypähkinöistä vain yksi toimiva ratkaisu. Mukana on kevyttä hahmonkehitystä, joka tukee kunkin pelaajan pelityyliä. Mukaan on mahdutettu runsaasti hiljaisia hetkiä, jotka tuovat esiin uusia puolia tutuista hahmoista. Tulen hallinnasta muodostuukin keskeinen osa ongelmanratkaisua. Ensimmäisen pelin suhteellisen pienimuotoista tarinaa laajennetaan onnistuneesti. Jatko-osan englanninkielisestä versiosta on jätetty pois ensimmäisen osan teennäinen ranskalaisaksentti. Laumassa liikkuvat jyrsijät tappavat ihmisen sekunneissa. Kovemmin, paremmin, nopeammin, vahvemmin A Plague Tale: Requiem on ainutlaatuinen yhdistelmä selviytymiskauhua, toimintaa ja sydäntä särkeviä juonenkäänteitä. Konsoleilla Requiem pyörii 30 ruudun sekuntivauhtia (tai 40, jos käytössä 120 Hz:n televisio). Toistakymmentä uusintayritystä rikkoivat kerronnan rytmin juuri ratkaisevalla hetkellä. …paitsi pakollisten taisteluosioiden osalta. A PLAGUE TALE: REQUIEM 32 163453_.indd 32 163453_.indd 32 27.10.2022 15.22.14 27.10.2022 15.22.14. Konstit ei monet Avoin taistelu tuntuu lähes yhtä kankealta kuin edellisessä osassa. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan ensiluokkaista työtä. Hälytys ei ole yhtä kohtalokas kuin ensimmäisessä pelissä, koska viholliset yleensä luopuvat jahdista pelaajan pysyteltyä hetken ajan poissa näkyvistä. Hyvää + Erinomaisesti kerrottu ja tunteisiin vetoava tarina. Olivier Derivieren säveltämä musiikki tukee hienovaraisesti kunkin kohtauksen tunnelmaa kaappaamatta kertaakaan huomiota itselleen. Muutaman kerran eteneminen onnistuu pelkän soihdun varassa, mutta useimmiten alueen läpäisy vaatii jonkin lähistöltä löytyvän esineen – kuten kiskoilla kulkevien vaunujen – sytyttämistä tuleen. Vartijat voi halutessaan neutralisoida yksi kerrallaan, mutta tällöin on paras välttää havaituksi tulemista. Kyse on pikemminkin ajoittaisesta turhautumisesta. Nuori Charlotte McBurney on nostettava erikseen esiin, sillä hän onnistuu tuomaan ilmi Amician tunteiden koko kirjon puhtaasta onnesta syvimpään suruun. muttaa lingollaan pahaa-aavistamattoman vartijan soihdun, jolloin rotat syöksyvät tämän kimppuun. Esimerkiksi hiipimistä suosimalla Amicia alkaa ajan myötä liikkua hiljempaa, kun taas aggressiivisuudesta palkitaan paremmilla taistelukyvyillä. Kerronta etenee entistä sujuvammin ja pitää jännitteen paremmin yllä. Vaikka pelimekaniikat periaatteessa sallivat puzzleratkaisun usealla eri tavalla, valitettavan usein näihin tuntuu löytyvän vain yksi oikea ratkaisu. Ärsytyskynnys ylittyi ainoastaan sumun ja savun keskellä käydyn lopputaistelun kohdalla. Alueet ovat aiempaa isompia, minkä ansiosta etenemiseen on yleensä runsaasti eri vaihtoehtoja ja useimmat kohtaamiset ihmisvihollisten kanssa voi halutessaan välttää kokonaan. Ainoat hyvyyteen kykenevät ihmiset ovat yhteisöiden hylkäämiksi tulleita. Pelattavuuteen liittyvät ongelmat eivät ole niin merkittäviä, että ne pilaisivat kokonaisuutta. Äänimaailma muodostaa eheän kokonaisuuden. Hiiviskely on sinänsä aiempaa sujuvampaa. Visuaalisesti loistokas
Sarjan uusiksi käynnistäneen pelin kampanja ei yksinkertaisesti suostunut katoamaan mielestä. Markus Rojola CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II -YKSINPELIKAMPANJA Modern Warfare II:n kampanja tuntuu paluulta vanhoihin, hyviin aikoihin. nity Ward. No, rehellisyyden nimissä on todettava, että vain harvat käänteistä pääsevät aidosti yllättämään. Valitettavasti. Kukin niistä tarjosi kymmeneksi tunniksi koukuttavia juonenkäänteitä, näyttäviä toimintakohtauksia, urhoollisia sankareita ja katalia kelmejä, molempien osapuolten vuoron perään pitämiä paatoksellisia puheita, runsaasti räjähdyksiä sekä roppakaupalla räiskintää. Moninpeli, shmoninpeli. Kapteeni Pricen johtama kansainvälinen iskuryhmä 141 on koottu ja hyvässä iskussa. Mukaan ovat liittyneet edellisestä pelistä tuttu Gaz, aiemman Modern Warfare -sarjan (2007–2011) Soap sekä pääkallonaamariin alati pukeutuva yksinäinen susi Ghost. R eilun vuosikymmenen ajan pelasin Call of Duty -sarjaa ainoastaan niiden yksinpelikampanjoiden vuoksi. Onko studio pystynyt toistamaan ihmeen aidosti koskettavasta yksinpelikampanjasta vai onko luvassa paluu välinpitämättömyyteen. nity Ward ei kuitenkaan nojaa pelkkään nostalgiaan, sillä tietyistä tutuista elementeistä huolimatta päätarina on täysin uusi. 33 163466_.indd 33 163466_.indd 33 27.10.2022 18.22.40 27.10.2022 18.22.40. Merkittävin syy piili kuitenkin samaistuttavissa henkilöhahmoissa, jotka saivat minut välittämään heidän kohtaloistaan. Myöhemmin jahtiin liittyvät myös Meksikon erikoisjoukkojen komentaja Alejandro Vargas sekä Philip Gravesin johtama yksityinen sotilasalan yritys Shadow Company. Tiimi saa selville, että ohjukset ovat majuri Hassan Zyanin hallussa ja tämä on palkannut meksikolaisen huumekartellin salakuljettamaan ne toistaiseksi tuntemattomiin määränpäihin. Eiväthän ne juonenkäänteet muuten olisi kovinkaan yllättäviä. Sitä vartenhan oli Battle. Seuraavien CoD-pelien – Black Ops Cold Warin (2020) ja Vanguardin (2021) – kampanjat osoittautuivat pettymykseksi, mutta toisaalta niiden kehittämisestä vastasivat eri studiot. Pyh itsellesi! Kukaan ei ollut minua yllättyneempi. nity Ward / Activision Testattu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One / Series S/X Ikäraja: 18 vastaa ensimmäisen Modern Warfaren tapaan In. eld. Ovela tapa varmistaa, etteivät pelaajat hyppää suoraan moninpelin kimppuun. Kuin tilauksesta uusi uhka nostaa päätään. Lopputekstien ilmestyttyä ruutuun kaiken kokemansa pystyi hyvillä mielin unohtamaan kahdeksitoista kuukaudeksi, kunnes pelikauppojen hyllyille ilmestyi syyssateiden saattelemana – ja aivan yhtä vääjäämättömästi – sarjan seuraava edustaja. Kolme vuotta sitten julkaistu Call of Duty: Modern Warfare oli käänteentekevä tapaus. Tarinassa riittää salakavalia käänteitä ja toinen toistaan näyttävämpiä toimintakohtauksia. In. Tämä johtui osittain aiempaa uskottavammasta tarinasta, tavanomaista todenmukaisemmista tehtävistä, entistä rauhallisemmasta tahdista sekä erinomaisesta asetuntumasta, jonka seurauksena innostuin ensimmäistä kertaa CoD-sarjan historiassa sen moninpelistä. ”Entä moninpeli?” kuulen jonkun kuiskaavan pimeydestä. Sen ansiosta olen palannut yksinpelin pariin toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Venäläisten tukemat iranilaisterroristit ovat saaneet käsiinsä amerikkalaisten valmistamia ballistisia ohjuksia, joten CIA:n asemapäällikkö Kate Laswell ja kenraali Shepherd värväävät 141:n jäljittämään aseet. Modern Warfare II:sta In. Kyse ei ole ainoastaan ennalta arvattavasti etenevästä juonesta, sillä ongelmaksi osoittautuvat myös epätasainen KUN ASEET VAIKENEVAT Ennakkotilaajat pääsivät Modern Warfare II:n kampanjan kimppuun viikkoa etukäteen. Neulansilmän läpi Modern Warfare II:n tarina käynnistyy kolme vuotta ensimmäisen osan jälkeen. ”Pyh!” joku tuhahtaa varjoista. Monet tehtävistä ovat eräänlaisia uusintaversioita vanhoista klassikoista, kuten All Ghillied Upia mukaileva Recon By Fire. Vaikka teknotrilleri on ammattimaisesti kerrottu, kampanja ei yllä kolme vuotta sitten julkaistun edeltäjänsä tasolle
CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II -YKSINPELIKAMPANJA Kampanjan mieleenpainuvimmat hetket ovat tällä kertaa lyhyitä välähdyksiä tehtävien sisällä, kuten takaa-ajo helikopterista pää alaspäin roikkuen. Rajan tultua vastaan tämä kuitenkin alkoi kyseenalaistaa kapteeni Pricen menetelmiä. Kunhan tarjoavat hieman taustamelua toimintakohtausten välille. Jälkimmäinen kirpaisee eritoten, koska edellisen lopussa Farah vaikutti olevan olennainen osa iskuryhmää. Kyyninen Alex puolestaan vakuuttui Farahin omistautuneisuudesta niin paljon, että oli lopulta valmis uhraamaan uransa – kenties jopa henkensä – hänen puolestaan. Jatko-osasta on jätetty pois siviilien näkökulma. Ongelmaksi osoittautuu myös aiempaa suurempi kelmien määrä. Tunteettomat sotilaat Modern Warfare kärsii etenkin aiempaa yksioikoisemmasta hahmogalleriasta. Modern Warfare II:n asetuntuma on hyvin lähellä edeltäjäänsä, joten siinä ei ole moitteen sijaa. Täyteen pakattu Huippuunsa hiottu pelattavuus oli yksi Modern Warfaren vahvuuksista. Monet kuolemista – etenkin korkeammilla vaikeustasoilla – tuntuvat tästä syystä hieman epäreiluilta. Kukin tarkasteli tapahtumia omista, ainutlaatuisista näkökulmistaan. Pahaa sutta ken pelkäisi. Vihollisten tekoälyyn liittyy kuitenkin useita ongelmia. Tehtävissä kohdattavat viholliset eivät käyttäydy yhtä uskottavasti kuin edellisessä pelissä. Kampanjan suurin yllätyskäänne oli lopputekstien ilmestyminen ruutuun. Merkittävin pelimekaaninen uudistus on reppu, jonka ansiota pelaaja voi kantaa entistä enemmän räjähteitä ja muita varusteita. Yksiulotteisuudesta kärsivät vielä enemmän tarinan pahikset, sillä heidän näkökulmansa syrjäytetään lähes täysin. Nähtyään pelaajan hahmot olivat puoli sekuntia paniikissa ja vasta sen jälkeen reagoivat joko tarttumalla aseeseen tai antautumalla. Gaz vaikutti aluksi hyväksyvän, että toisinaan sankarien on liattava kätensä pitääkseen maailman puhtaana. Jatko-osassa Alex on kadonnut tarinasta kokonaan ja Farah on pelkistetty lyhyeen sivurooliin. Jotain kertonee se, etten viimeisen tehtävän tai edes sen viimeisien hetkien aikana tajunnut pelin olevan lähellä loppua. Tällä kertaa viholliset tuntuvat heikommilta, sillä valtaosan ajasta he ovat altavastaajan asemassa piileksimässä tai pakenemassa pelaajaa. Ainoastaan kartellia johtavalle El Sin Nombrelle annetaan tarpeeksi aikaa muodostua edes jollain tapaa eheäksi hahmoksi. Etenkin yllätysiskuja kuvaavissa tehtävissä tekoälyvastustajilla oli aiemmin selkeä reaktioaika. Jatko-osassa viholliset odottavat usein oven takana ase valmiina pelaajan päätä kohden tähdättynä ja rupeavat räiskimään välittömästi, kun olkapäästä näkyy edes pikselin puolikas. Dialogin kautta saattaa käydä ilmi jokin pieni yksityiskohta keskustelukumppaneiden taustoista, mutta millään tapaa merkitykselliseksi nämä keskustelut eivät osoittaudu. Kun edellisessä pelissä turvakameroiden kautta opastettiin lähetystössä työskentelevää naista, tällä kertaa ohjattavana on CoD-versumin tehokkain tappokone Ghost. Yhtenä hetkenä pääkelminä toimii Hassan, toisena joku muu. Jäljelle jääneet sankarit ovat poikkeuksetta vähäpuheisia toiminnan miehiä. Jokainen heistä – Gaz mukaan lukien – on huippuunsa koulutettu ja täydellinen työssään, mikä ei jätä varaa kasvulle. Edellisessä kampanjassa venäläisjoukot tulittivat silmittömästi siviilejä, ja yksi terroristeista teloitti pikkulapsen äitinsä silmien edessä, joten olin jo ennen tarinan puoliväliä motivoitunut nappaamaan kelmit keinolla millä hyvänsä. Vaaran tunne jää myös vähiin, sillä pelaaja pääsee vain harvoin todistamaan heidän pahuuttaan. Hahmot myös kehittyivät tarinan aikana. tunnelma sekä aiempaa heikommin kehitetyt hahmot, joiden vuoksi näiden kohtaamat uhkatilanteet eivät tunnu läheskään yhtä uhkaavilta. Modern Warfare 2019:ssä pelin päähahmoiksi nousivat erikoisojoukoissa vasta uraansa aloittava Gaz, kaiken kokenut CIA-operaattori Alex sekä vapaustaistelija Farah. Kliimaksiksi tarkoitettu kohtaaminen kauan jahdatun kelmin kanssa osoittautui niin latteaksi, että oletin tarinan jatkuvan ainakin tehtävän tai kahden verran. Huomion kohde vaihtelee toistuvasti. Mukana on muutamia kohtauksia, joissa pelaaja voi valita hahmon repliikit muutamista eri vaihtoehdoista. Tämä luo aiempaa laajemmat mahdollisuudet etenemiseen tietyissä tehtävissä. Tehtävien välillä on paljon vaihtelua, mutta yksikään ei yllä edeltäjänsä huippuhetkien – Piccadily Circuksen iskun täydellisen kaaoksen tai Clean Housen veitsenterävän tunnelman – tasolle. Merkittävin hahmojen läpikäymä muutos lienee se, että tarinan aluksi Ghost ja Soap eivät juuri pidä toisistaan, mutta ajan myötä molemmat oppivat arvostamaan aseveljeään hiukan enemmän. 34 163466_.indd 34 163466_.indd 34 27.10.2022 18.23.19 27.10.2022 18.23.19
35 163466_.indd 35 163466_.indd 35 27.10.2022 18.24.05 27.10.2022 18.24.05. Hyvää + Vauhdikkaasti etenevä tarina. Ympäristöt näyttävät ilmiömäisen kauniilta, oli kyse sitten päivänvalossa kylpevästä Amsterdamista tai yökiikareiden varassa suoritetusta tehtävästä Al Mazrahin syrjäseuduilla. Vuosien ajan se oli enemmän kuin tarpeeksi. Maailmaa pääsee tarkastelemaan myös pintaa syvemmältä. Ohjusjahti vie pelaajan mantereelta toiselle. Henkilöhahmot jättävät kylmäksi. Huonoa . Monipuoliset tehtävät. Uudistukset pinnallisia. Pidän siitä merkittävästi enemmän kuin Black Ops Cold Warin tai Vanguardin kertomista tarinoista. ”Kuitenkin”, kuulen alitajuntani toteavan, ”kun on kerran saanut kokea jotain parempaa, on siitä vaikea päästää irti.” Repun käytön ja pommien kasailun ensisijainen tarkoitus lienee tutustuttaa pelaajat Warzone 2:sta ja DMZ-pelitilaa varten kehitettyihin pelimekaniikkoihin. Sarah Schachnerin säveltämä ja toistuvasti Sicarion mieleen tuova musiikki luo hienosti uhkaavaa ilmapiiriä. MWII:n kampanja tarjoaa kymmeneksi tunniksi koukuttavia juonenkäänteitä, näyttäviä toimintakohtauksia, urhoollisia sankareita ja katalia kelmejä, molempien osapuolten vuoron perään pitämiä paatoksellisia puheita, runsaasti räjähdyksiä sekä roppakaupalla räiskintää, mikä ei ole missään nimessä vähäpätöinen saavutus. Pelihahmon menetettyä aseensa ainoa tapa selvitä on rakentaa räjähtäviä ansoja, savupommeja ja polttopulloja ympäristöistä löytyvistä materiaaleista. Tekoäly entistä epäuskottavampi. Muutamassa tehtävässä on mukana myös MacGyvermaista ongelmanratkaisua. Päivä on koittava Jos Modern Warfare II jossain ylittää edeltäjänsä, niin audiovisuaalisessa toteutuksessa. Vaikka suurin osa arvostelustani on Modern Warfaren II:n kritisointia, kyseessä ei ole missään nimessä huono peli. Metallinpalojen, teippirullien ja hiirenloukkujen jatkuva keräily ja samoina toistuvien kasaamisanimaatioiden katselu kävi pian pitkäveteiseksi. Tarinaa eteenpäin johdattavat välivideot näyttävät myös upeilta etenkin kasvoanimaatioiden osalta. Aseet kuulostavat aidoilta, ja kuulokkeet päässä pelatessa ympärillä liikkuvien vihollisten sijainnin pystyy päättelemään pelkän kuuloaistin avulla. Sujuva pelattavuus. Esimerkiksi repun käyttäminen sopi ainoastaan hiiviskelytilanteisiin. 84 Modern Warfare II:n kampanja on viihdyttävä viihdetapaus, mutta erinomaisen edeltäjänsä jälkeen se tuntuu askeleelta taaksepäin. Tulitaistelun keskellä näkyvyyden peittävä valintapyörä johti useimmiten nopeaan kuolemaan. Toisaalta niiden toteutus on jäänyt hieman puolitiehen. Varastorakennuksen voi tyhjentää vihollisista joko räjäyttämällä etuoven ja tunkeutumalla sisään tai pudottamalla kaasukranaatin ilmastointikuiluun. Äänimaailma on rikas ja kuulas. Ideatasolla uudistukset ovat ihan kivoja, sillä ne monipuolistavat pelattavuutta
Muilta osin spesialistien varustusta pystyi vaihtamaan vapaasti. Tulostaulu lisättiin peliin maaliskuussa ja äänichat huhtikuussa (yksikön vaihto ei tosin vieläkään onnistu). Battlefield 3 (2011) oli ilmestyessään täynnä bugeja eikä pelaaminen onnistunut julkaisupäivänä serveriongelmien vuoksi. Pitkien etäisyyksien vuoksi iso osa peliajasta kuluikin taistelun sijaan alueelta toiselle siirtymiseen. Kevään ja kesän aikana osa puutteista on saatu korjattua. Battlefield 4 (2013) oli ilmestyessään täynnä bugeja eikä pelaaminen onnistunut julkaisupäivänä serveriongelmien vuoksi. Pientä pintaremonttia Battlefield 2042:n ilmestyessä oli välittömästi selvää, että sarja oli pulassa. Se, mikä lopulta saapui, oli liian vähän, liian myöhään. Tunnetta vahvistivat ennennäkemättömän suuret kartat, joiden tilaa ei osattu hyödyntää kunnolla. Asioista, kuten äänichatista, tulostaulusta ja mahdollisuudesta vaihtaa yksikköään. Kenttien hienoudet käyvät ilmi etenkin Breakthrough-pelimuodossa. Koska kevät kului bugikorjauksiin ja puuttuvien ominaisuuksien lisäämiseen, uutta sisältöä jouduttiin odottamaan todella pitkään. Valtaosa pelaajista unohti, sinänsä ymmärrettävästi, yhteisen edun ja keskittyi ainoastaan omaan peliinsä. DICE on ryhtynyt muokkaamaan uusiksi myös vanhoja karttoja. Ei tarpeeksi räjäyttämään kenenkään tajuntaa. Mikä parasta, käytössä olevaa tilaa on osattu hyödyntää aiempaa paremmin. Ikäviä uutisia, Battlefield-fanit. Kaikki pystyivät käyttämään pääaseenaan konepistoolia, rynnäkkökivääriä, haulikkoa tai tarkkuuskivääriä ja lisävarusteeksi sai valita vapaasti esimerkiksi ammuslaatikon, lääkintälaukun tai panssarintorjunta-aseen. Aiemmissa Battlefieldeissä jokaisella oli oma roolinsa taistelukentällä, mutta 2042:ssa pelaajat eivät enää kyenneet päättelemään pelkän ulkoasun perusteella, keneltä löytyy räjähteet tankkien tuhoamiseen ja keneltä kannattaa pyytää lääkintäapua. 36 163301_.indd 36 163301_.indd 36 27.10.2022 15.48.55 27.10.2022 15.48.55. Esimerkiksi seinän viereen kaatuminen ei enää estä elvyttämistä. Pelaajamäärän tuplaamisen seurauksena yksittäisen pelaajan tai edes nelihenkisen tiimin mahdollisuudet vaikuttaa pelin kulkuun jäivät aiempaa vähäisemmiksi. Taistelut keskittyivät useimmiten ainoastaan muutamille alueille, jolloin suurin osa kentistä jäi joutomaaksi. Molemmissa kartoissa ensimmäiset taistelut käydään avoimessa maastossa, seuraavat kapeissa tunneleissa ja loppuhuipennus koetaan ulkotiloissa sijaitsevien rakennelmien ympärillä. Molemmat näyttävät upeilta, koostuvat monipuolisista ympäristöistä ja ovat selkeästi muita karttoja pienempiä. Seurauksena oli sota ilman selkeitä etulinjoja, koordinaatiota ja ennakointia. Ensimmäinen on pieleen menneet julkaisut. Ensimmäinen kausipäivitys julkaistiin lopulta kesäkuun puolivälissä ja toinen elokuun lopussa. Vaikka ympärillä liikkui ennätysmäärä pelaajia, taistelukentillä tunsi itsensä usein yksinäiseksi. Rytminvaihdot piristävät ja luovat selkeyttä kaaoksen keskelle. Kaupunkikarttaan lisättiin huomattavasti enemmän suojaa muun muassa kasvustolla, rahtikonteilla ja hiekkasäkeillä sekä maastoa muokkaamalla. Kaikki itsensä puolesta Battlefield 2042 korvasi perinteiset hahmoluokat kymmenellä spesialistilla, joista jokaisella on omat yksilölliset erikoiskykynsä. Exposuressa toiminta on sijoitettu kallion huipulle sekä vuorenseinämän sisään rakennettuun ja Bond-roiston tukikohdan mieleen tuovaan linnakkeeseen, johon hyökkääjät laskeutuvat laskuvarjojen varassa. Vuosi julkaisunsa jälkeen Battlefield 2042 on edelleen kaukana upeasta. Battlefield 1 (2016) oli ilmestyessään… No, arvaattekin loput. Esimerkiksi Boris pystyy puolustamaan alueita automaattisesti vihollisia tulittavalla vartiotykillään Websterin sinkoillessa ympäri karttaa kiipeilykoukkunsa avulla. SOTA ETSII TARKOITUSTAAN DICE / Electronic Arts Arvosteltu: PS5 Saatavilla: Win, PS4, Xbox One, Xbox Series X/S Versio: 2.1 Ikäraja: 16 Peli on kiistatta paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, mutta riittääkö se. Samalla on saatu raivattua valtava määrä bugeja. Valtaosan ajasta oma joukkue voitti tai hävisi riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti itse pelasi. M assiivisten taistelujen ohella DICEn kehittämä Battlefield-sarja on tunnettu kahdesta asiasta. Mutta Battlefield-sarja tunnetaan siitäkin, miten parissa kuukaudessa pelit saadaan kuin ihmeen kaupalla hiottua upeaan kuntoon. Pieni on kaunista Tämänkaltaisten epäkohtien korjaaminen ei onnistu käden käänteessä. Tämän pitäisi toteutua kolmannen kauden alussa marraskuun loppupuolella. Markus Rojola BATTLEFIELD 2042 -VUOSIKATSASTUS Marraskuussa 2021 julkaistu Battlefield 2042 alkaa lähestyä julkaisukuntoa. Ensimmäiset muutokset nähtiin elokuun alussa Kaleidoscopessa. Eivätkä useimpien spesialistien kyvyt edes kannustaneet yhteistoimintaan vaan rohkeisiin yksilösuorituksiin. Julkaisuversiosta puuttuneet ominaisuudet eivät nimittäin olleet Battlefield 2042:n merkittävin ongelma. Uusimmasta osasta puuttui lukuisia aikaisempien osien vakiinnuttamista ominaisuuksista. Ratkaisu tarjosi mahdollisuuden uusiin pelityyleihin, mutta Battlefield-sarjan sielu, pelaajien välinen yhteistyö, kärsi. Ihmeiden aika on ohi. Pelissä pysyneiden pelaajien onneksi uudet kartat osoittautuivat selkeiksi parannuksiksi perusvalikoimaan. Kaiken lisäksi kyse oli asioista, joita jokainen Battlefield-pelaaja on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä. Pelin tempoa parannettiin muuttamalla Conquest-lippujen määrää ja Kesän lopussa DICE kertoi suunnitelmista jakaa spesialistit perinteisiin hahmoluokkiin. Strandedissa taistelut käydään kuivuneen Panaman kanavan keskelle jämähtäneen rahtilaivan ympärillä sekä sisällä. Molemmat sisälsivät ainoastaan yhden kartan, spesialistin, ajoneuvon sekä muutaman aseen. Battlefield 2042:n taisteluilta tuntui puuttuvan merkitys
eld 3:sta. Kakkoskaudella joukkoihin liittyneen Charlie Crawfordin vihollisia suojan takaa tulittava minigun onkin sitten huomattavasti ikävystyttävämpi lisävaruste. eld 2042:lla on hetkensä, mutta ne hetket ovat kuitenkin edelleen aivan liian harvassa. Pelimuodot, kartat, joukkueet, aseet ja varusteet saa valita vapaasti 2042:n valikoimasta sekä rajatusti Battle. Kuinka kauan menee, että samaa voidaan sanoa Battle. Hazard Zone on siis käytännössä kuollut. Edelleen runsaasti puuttuvia ominaisuuksia. Toukokuussa Breakthrough-pelitilan pelaajamäärää laskettiin pysyvästi 128:sta 64:ään, mikä auttoi tekemään taisteluista vähemmän kaoottisia. Toukokuussa DICE ilmoitti lopettavansa HZ:n tukemisen. Tekijöiden päätös vähentää Portalista saatujen kokemuspisteiden määrää tappoi vähäisenkin innon kokeilla muiden pelaajien räätälöimiä servereitä. Lähestulkoon kaikki vuoden aikana tehdyt muutokset ovat vieneet Battle. Valitettavasti samaa ei voida sanoa ensimmäisellä kaudella mukaan lisätystä 77 Lukuisista päivityksistä huolimatta Battlefield 2042 tuntuu edelleen keskeneräiseltä. Kopterin häiveominaisuudet estävät maalinosoituslaserien lukituksen, joten jalkaväki ja tankit eivät pysty pudottamaan sitä ilmasta ohjuksillaan. Vanhat aseet, kuten M16, on aukaistava keräämällä tietty määrä tappoja uusilla aseilla. Kuolema taivaalta Muut kausipäivitysten tuomat lisäykset eivät valitettavasti onnistu tekemään yhtä suurta vaikutusta. Idea on loistava. eld 4:n 83:sta aseesta. eld 2042:n asevalikoima oli alusta alkaen todella rajattu. Erikoisemmat pelimuodot kuolemassa. Kenties kehittäjät pelkäävät vanhojen suosikkien jättävän uudet aseet varjoonsa. On silti vaikea ymmärtää, miksi aseita pitää lisätä mukaan tipoittain, kun koko valikoiman voisi ottaa käyttöön kerralla. Valtaosa Portal-pelaajista tyytyy kokeilemaan kahta tai kolmea alkuvalikosta löytyvää vaihtoehtoa, mikä tuntuu valtavalta potentiaalin hukkaan heittämiseltä. Antaahan se mahdollisuuden luoda juuri omaan makuun sopivan Battle. Uusista ajoneuvoista kakkoskauden panssaroitu maastoauto ja hiekkakirppu osoittautuivat mukaviksi, mutta varsin harmittomiksi tapauksiksi. Ohjusten ohjaaminen on yllättävän kivaa puuhaa, vaikka polttoaineen rajallisuus, heikko kääntyvyys ja osumapisteiden vähyys aiheuttavat turhautumista. Julkaisuvaiheessa aseita löytyi ainoastaan 22, mikä eroaa merkittävästi esimerkiksi Battle. paikkoja sekä rakentamalla uusia reittejä keskittymien välille. Hiljaisuuteen hiipuvat Lopuksi on vielä käsiteltävä lyhyesti päämoninpelin ulkopuolisia pelimuotoja, Portalia ja Hazard Zonea. HZ kärsi hitaasta temposta sekä heikosta tasapainotuksesta, joten peliseuran löytäminen oli vaikeaa jo alkuvuodesta. Renewaliin tehtiin samankaltaisia muutoksia syyskuussa ja loput viisi alkuperäiskarttaa ehditään todennäköisesti käymään läpi talven aikana. eld 2042:n ajoneuvoista olivat jo valmiiksi liian vahvoja jalkaväkeä vastaan, mutta YG-99 Hannibal vie ylivoiman uudelle tasolle. Tavallisissa pelimuodoissa siihen saattaa kulua tunteja asetta kohden, mutta onneksi ne voi aukaista myös botteja vastaan pelaamalla. Nykytilanteen tarkistaminen ei onnistunut, koska en onnistunut löytämään testiviikon aikana viittätoista muuta halukasta pelaajaa, jotka vaaditaan pelimuodon käynnistämiseen. …mutta eteneminen on hidasta. eld 2042:aa parempaan suuntaan, mutta ne eivät ole onnistuneet pelastamaan peliä. Pitkään Battle. Monet Battle. eld-kokemuksen. Pelaajien luomien servereiden hakeminen on vaivalloista ja kaiken lisäksi nämä katoavat välittömästi ilman aktiivisia pelaajia. Ensimmäisellä kaudella mukaan lisätyt tarkkuuskivääri sekä varsijousi eivät paikanneet tilannetta lainkaan. Tulostaulun kärjessä esiintyykin usein karttaa kiertelevä kopteripilotti, jolla on tusinoittain tappoja ja korkeintaan kourallinen kuolemia. Yksi häivekopteri riittää pilaamaan ilon etenkin vanhoissa kartoissa, jossa joukkojen on edettävä pitkiä matkoja avoimessa maastossa. häivekopterista. Pelkään sen hetken koittavan ennemmin kuin myöhemmin. Selviytymispelimuoto Hazard Zone on vielä heikommassa kunnossa. Hyvää + Kaksi uutta kenttää ovat pelin parhaita. Battle. Vaikka toisen kauden sarjatulipistooli, rynnäkkökiväärin ja konepistoolin välimaastoon sijoittuva AM40 sekä Avencys-konekivääri tarjosivat enemmän vaihtelua, eivät nekään riittäneet pelastamaan tilannetta. Yhteisöllisyyden tunne on heikentynyt, koska vain harvojen spesialistien kyvyt kannustavat tekemään yhteistyötä. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin DICEn haluttomuus tai kyvyttömyys tukea pelimuotoa. 37 163301_.indd 37 163301_.indd 37 27.10.2022 15.49.28 27.10.2022 15.49.28. Ohjusten ohjaamisessa turhauttaa heikko ohjattavuus. Päivitysten ansiosta Battle. eld 1942:sta, Bad Company 2:sta sekä Battle. eld 2042:sta. Oletettavasti tästä syystä DICE päätti laajentaa valikoimaa ottamalla mukaan myös aiemmista peleistä tuttuja ja Portal-pelitilassa jo käytössä olevia aseita, kuten P90-konepistoolin, M16-rynnäkkökiväärin sekä M60-konekiväärin. Jokaisen tuhoutumisesta on otettava ilo irti. eld-sarjaa fanittaneille suunnattu Portal vaikutti erinomaiselta lisäykseltä. Parannuksia tehdään jatkuvasti… Huonoa . Uusista spesialisteista Ewelina Lis pystyy tuhoamaan vihollisten ajoneuvoja kauko-ohjatuilla ohjuksillaan, kunhan nämä ovat 450 metrin säteellä eivätkä tee yllättäviä äkkiliikkeitä. Mikä pahinta, häiveominaisuuksien kytkeminen päälle ei estä kopteria pudottamassa pommeja vihollisjoukkojen niskaan
Uusien kenttien valaistukseen on myös kiinnitetty enemmän huomiota. Harhaluodit jättävät jälkiä kulkiessaan seinien ja ikkunoiden lävitse sekä rikkovat ympäristöissä sijaitsevia esineitä, kuten lasipulloja, palosammuttimia ja raha-autoKoska pelistä puuttuu edelleen suunnitteluvaihe, ympäristöihin ei voi tutustua etukäteen esimerkiksi pohjapiirustusten avulla. Öisen maalaiskartanon, automyymälän, remontoitavan hienostohotellin sekä huumeluolien lisäksi tarjolla on varakkaiden vaikuttajien asuntokompleksiin sijoittuva panttivankien pelastustehtävä, hienostokartanossa järjestetyt 18-vuotissynttärit sekä kaupungin kuumimpaan yökerhoon tehty yllätyshyökkäys. Peliin ei ole ikävä kyllä vieläkään saatu lisättyä tehtävän aikaista karttanäkymää, joten etenkin ensimmäisten pelikertojen aikana päätyy helposti kulkemaan ympyrää. Eri aseiden testaaminen jaksaa viehättää, koska kaikilla on oma yksilöllinen tuntumansa. TAPPOTAHTI 38 163122_.indd 38 163122_.indd 38 27.10.2022 15.29.39 27.10.2022 15.29.39. Pakon edessä Ready or Not sijoittuu Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla sijaitsevaan Los Suenosin kaupunkiin, jossa huumekartellit ovat ottamassa kadut hitaasti, mutta varmasti hallintaansa. Onko se vieläkään valmis… *LAITTAA AURINKOLASIT SILMILLE* …vai ei. Jokaisesta kentästä on pyritty luomaan oma ainutlaatuinen ympäristönsä. Yökerhollakin tapahtumat sijoittuvat sisätiloihin, joissa valaistus vaihtelee loisteputkista lasershow’hun. Kova mutta reilu Kymmenen kuukauden aikana on saatu aikaiseksi myös merkittävä määrä pienempiä muutoksia. VOID Interactive Versio: Early Access Minimi: Win, i5-4330, 8 Gt, GTX 960 Testattu: Win 10, i78700K 3,7 GHz, 16 Gt, GTX 1080 Ikäraja: 18 Tapahtumia taustoitetaan ainoastaan muutaman virkkeen mittaisilla teksteillä, jotka lähinnä kertovat, mihin tehtävä sijoittuu ja minkä tason vastarintaa pelaajalla on lupa odottaa. Uusien ympäristöjen perusteella tekijät ovat selvästi ottaneet opiksi aikaisemmista virheistään. Epäkohdan korjaamiseen riittäisi kartta, vihjetoiminto tai mahdollisuus lopettaa tehtävä välittömästi uhkatilanteen päätyttyä. Tätä voi vielä hienosäätää mieluisakseen tähtäimillä, kahvoilla, lasereilla ja muilla lisävarusteilla. Pornotuottajan kukkuloille sijoittuvaa kartanoa katselin aluksi ihaillen, mutta kellarin kätkemien salaisuuksien paljastuttua palatsi alkoi vaikuttaa painajaismaiselta paikalta. Toistaiseksi tämä on kuitenkin toivoton tehtävä. Kaikkein kylmäävin tapaus on kuitenkin terroristien hyökkäyksen kohteeksi joutunut Neon-klubi. Minkäänlaista draaman kaarta ei pääse syntymään, koska peli koostuu edelleen yksittäisistä operaatioista, jotka voi suorittaa missä tahansa järjestyksessä. Yksikään niistä ei sijoitu säkkipimeään sydänyöhön. Tämän perusteella on todennäköistä, että lopullisessa versiossa tapahtumat etenevät johdonmukaisesti yksinkertaisemmista operaatioista yhä haastavampiin. Markus Rojola READY OR NOT -VUOSIKATSASTUS Kehitysvaiheessa oleva taktinen ammuskelu Ready or Not on entistä taktisempi. Ready or Notia kehittää pieni studio, mutta tätä ei pelimaailman perusteella uskoisi. U usiseelantilaisen VOID Interactiven kehittämä strateginen ensimmäisen persoonan ammuskelupeli Ready or Not julkaistiin early accessissä viime vuoden joulukuussa. Toisaalta yhdessä uusimpien karttojen kuvauksissa kerrotaan aikaisemman operaation aikana kerättyjen todisteiden johtaneen poliisit kyseiseen paikkaan. Asevalikoimaa on kartutettu useilla rynnäkkökivääreillä, konepistooleilla, haulikoilla ja pistooleilla. Aikarajaa vastaan on edettävä vaaroista välittämättä. Esimerkiksi asuntokompleksiin sijoittuvassa tehtävässä kidnappaajien motiivit tulevat selviksi näiden seinille kirjoittamista iskulauseista, televisiossa pyörivästä uutislähetyksestä sekä jalkaproteeseista. Kentät eivät missään nimessä ole pieniä, mutta ne eivät silti ole yhtä laajoja ja sokkeloisia kuin aikaisemmat. Kuluneen vuoden aikana Ready or Not on saanut lukuisia päivityksiä, jotka ovat korjanneet monia, mutta eivät suinkaan kaikkia ongelmia. Ainoastaan pelaajan johtamalla viisihenkisellä SWAT-tiimillä on tiedot taidot ja varusteet asettua armottomia rikollisia vastaan. Osasta kentistä löytyy vaihtoehtoisia tehtävätyyppejä, joissa metsästetään ampujaa tai pyritään purkamaan pommi ennen sen räjähtämistä. Vaativa, mutta palkitseva peli oli ylväs ylistyslaulu Rainbow Sixja Ghost Recon -sarjojen varhaisille osille mutta etenkin 2005 ilmestyneelle SWAT 4:lle. Ansoitetut ovet saattavat räjähtää palasiksi. Kovemman kautta Edellisen katsauksen jälkeen tehtävävalikoimaa on laajennettu kolmella uudella operaatiolla. Tekijät eivät nimittäin ole vieläkään saaneet aikaiseksi varsinaista kampanjaa. Modina lisätyssä SWAT 4:n klassikkokentässä on helppo edetä, koska pohjakaava on entuudestaan tuttu. Mikä on Ready or Notin nykykunto. Tehtävät eivät pääty ennen kuin jokainen tavoite on saavutettu. Epäkohtiin lukeutuivat muun muassa tekoälyn älyttömyydet, rajallinen karttavalikoima, suunnitteluvaiheen puuttuminen sekä vuosituhannen alkua henkivä – eli pahasti vanhentunut – huumori. Yksityiskohtaisesti luodut ympäristöt kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ympäristöt tuntuvat hieman aiempaa interaktiivisemmilta. Kehystarinan puutetta tuskin huomaa, koska taitavan kenttäsuunnittelun ansiosta pelaaja rakentaa kunkin kentän tarinan omassa mielessään. Tanssilattialla makaavat ruumiskasat lamauttavat, mutta niiden seasta soivat puhelimet olivat se yksityiskohta, joka lopulta nosti palan kurkkuun. Julkaisuversio (Pelit 2/2021, 84 p.) oli valtavasta potentiaalistaan huolimatta kaukana täydellisestä
Taktisuus ennen kaikkea. Tällaiset hetket saivat Ready or Notin tuntumaan taktisen räiskinnän sijaan PTSD-simulaattorilta. Vaikka tekoälyä on parannettu, se on yhä kaukana täydellisestä. Selkeästi keskeneräisenäkin Ready or Not tarjoaa sen verran laadukkaan ja harvinaislaatuisen pelikokemuksen, että sen pariin palaa enemmän kuin mielellään. Jos päivitysten taso pystytään pitämään yhtä korkeana tulevaisuudessakin, tulee valmis peli olemaan erityislaatuinen tapaus. Antautuneet rikolliset saattavat esimerkiksi vetäistä veitsen esiin, kun heitä yrittää pidättää, mikä on omiaan laukaisemaan sydänkohtauksen. Ihmispelaaja ei välttämättä kykene havaitsemaan kohdettaan tanssilattialla valojen välkkyessä ja basson jyskyttäessä korvissa, mutta tekoälyvastuksiin häiriötekijät eivät tunnu vaikuttavan samalla tapaa. Tarinakampanja ja tehtävien suunnitteluvaihe puuttuvat vieläkin kokonaan. Vastustajilla on myös erikoinen tapa aistia pelaajan sijainti seinien läpi. Tulossa oleva Ridgeline-kartta erottuu ainakin ulkoisesti muiden tehtävien urbaanista maisemasta. Omalla maallaan Omaa pelikokemustaan voi onneksi muokata yhteisön avustuksella. Yksi ärsyttävimmistä piirteistä on edelleen korjaamatta. Tulitaisteluiden äänet saattavat säikäyttää kauempana olevat vastustajat, jolloin nämä piiloutuvat esimerkiksi sängyn alle tai vaatekaappiin. Miltä kuulostavat esimerkiksi hyökkäykset Osama Bin Ladenin linnoitukseen tai kummitustaloon. maatteja. 87 Rainbow Sixin ja SWAT 4:n lehtolapsi on oppimassa kävelemään ilman tukea. Yksikin laukaus voi tappaa, joten lepsuiluun ei ole koskaan varaa. Pelaaja voi myös tarkoituksellisesti heikentää vihollisten – tai ainakin omaa – näkyvyyttä ampumalla valoja. Huonoa . Hyvää . On hyvä asia, että pahikset eivät jää passiivisena odottamaan oven taakse, kun viereisessä huoneessa ammuskellaan. Rainbow Sixin ja SWAT 4:n lehtolapsi on oppimassa kävelemään ilman tukea. Pienet ärsyttävyydet siivottu pois näkyvistä. Useimpien tehtävien tavoitteisiin kuuluu vihollisten neutraloimisen lisäksi panttivankien pelastusta ja todisteiden keräämistä. Loppujen lopuksi valituksen aiheet tuntuvat vähäisiltä niin kauan, kun peli kehittyy tasaisesti. Kaikkein kieroimmat kelmit teeskentelevät kuollutta, kunnes pelaaja on kääntänyt selkänsä. Testasin modien toimivuutta parilla aseella sekä muutamalla SWAT 4:n klassikkokenttiin perustuvalla kartalla eikä niiden suhteen ilmennyt valituksen aiheita. Uudet vieläkin kaikkien tavoitteiden 39 163122_.indd 39 163122_.indd 39 27.10.2022 15.30.39 27.10.2022 15.30.39. Joitakuita saattaa toki ärsyttää ”särmien” hiominen indiepelistä, mutta valtaosaa pelaajista tuskin haittaa, ettei huomio enää kiinnity epäolennaisuuksiin. Valitettavasti pelistä löytyy edelleen runsaasti puutteita. Taktisuus ennen kaikkea. Viholliset eivät enää ammu pääosumia varjoaan nopeammin, mutta nämä osuvat silti kohteisiinsa turhan tarkasti. Pitkäpiimäiseen pääsiäismunajahtiin turhautuu nopeasti. Onneksi nämä sentään ottavat komentoja aiempaa paremmin vastaan eivätkä enää juokse jatkuvasti pelastajiaan karkuun. Viholliset käyttäytyvät aiempaa luonnollisemmin. Rynnäkkökiväärillä varustautunut entinen erikoisjoukkojen sotilas on siis lähtökohtaisesti vaarallisempi vastus kuin katkaistua haulikkoa heilutteleva huumediileri. Sivulliset harhailevat edelleen luotien eteen, vaikka järkevämpää olisi heittäytyä maahan tulituksen käynnistyessä. Ready or Notista puuttuu yhä useita keskeisiä ominaisuuksia. Vanhoja kenttiä on muokattu jonkin verran julkaisusta, joten nekin tarjoavat muutamia yllätyskäänteitä. Usein joutuukin tehtävän lopuksi kiertelemään minuuttikaupalla ympäri kenttää etsimässä syrjäisessä siivouskomerossa piileskelevää panttivankia tai huumeluolan lattialle tipahtanutta amfetamiinipussukkaa, joka on jostain syystä tärkeämpi kuin setelipinoilla täytetty vaatehuone. Aseet näyttivät ja kuulostivat yhtä hyviltä kuin alkuperäisvalikoima ja kentät oli toteutettu esimerkillisesti. Tyytyväinen voi olla vasta, kun yksikään sivullisista ei vahingoitu eikä tiimitovereiden perheille joudu lähettämään suruviestejä. Useimpia tehtäviä joutuukin yrittämään useita kertoja, ennen kuin arvosana on lähelläkään kiitettävää. Uudet kentät iskevät kovaa. Näiden sijainnista ei kuitenkaan anneta minkäänlaisia vinkkejä. Modivalikoimaan on ilmestynyt vuoden varrella tekoälyviilausten lisäksi vaihtoehtoisia aseita ja asuja sekä mukava määrä lisäkenttiä, joiden ansiosta pelattava ei lopu heti kesken. Tehtävien läpäisy vaatii vieläkin kaikkien tavoitteiden saavuttamista. Tekijät ovat oikeilla jäljillä, mutta järjestelmä kaipaa ehdottomasti vielä tasapainottamista. Jokaisella vihollisella on myös oma reaktioaikansa ja tarkkuuslukemansa, jotka riippuvat heidän taustoistaan ja aseistuksestaan. Tiimitovereiden käskyttäminenkään ei ole erityisen sujuvaa, jos haluaa esimerkiksi hyökätä huoneeseen samanaikaisesti kahdesta eri suunnasta (kavereiden kanssa pelatessa tämä on toki huomattavasti helpompaa). Tekoäly temppuilee yhä. He eivät enää ryhdy tulittamaan tappavalla tarkkuudella välittömästi pelaajan havaittuaan, vaan pyrkivät ensimmäiseksi hakeutumaan suojaan esimerkiksi pöydän taakse. Aiempaa monipuolisemmat reaktiot onnistuvat yllättämään. Suurimman järkytyksen aiheuttavat kuitenkin pommiliiveihin puetut panttivangit, jotka räjähtävät palasiksi harhaluodin seurauksena. Heidän ei kuitenkaan tulisi kyetä ampumaan pelaajaa sokkona seinän tai kahden läpi. Pahaa verta Ready or Notista on saatu siivottua lukuisa joukko kokonaisuutta rumentaneita epäkohtia. Poliisiasemalla kulkiessaan ei esimerkiksi törmää enää kaksimielisiin erektiohäiriölääkkeiden mainoksiin eivätkä panttivangit enää lauo rasistisia kommentteja tultuaan pelastetuiksi. Myös omien tiimiläisten tekemät virheet, kuten vihollisten ampuminen panttivankien lävitse, ovat vähentyneet selvästi
Säntillisesti reiteillään pysyviä vartijoita ja passipoliiseja on helppo uunottaa, mutta ennustamattomammin liikkuvat rikosetsivät ja saman tien kohti ampuvat SWAT-miehet ovat hankalampia tapauksia. En yleensä perusta stealth-peleistä niiden kovan vaikeustason ja hitaan hieromisen takia, mutta Serial Cleanersia pidin paljon useammin jännittävänä kuin tuskastuttavana. Päähenkilöt ovat pidettävän epästabiileja pikkurikollisia, jotka paiskivat toisiaan kirosanojen ja popkulttuuriviittausten kuorruttamalla nokkelalla dialogilla. Usein ahtaasta paikasta voi vielä livahtaa taklaamalla poliisi nurin ja katoamalla varjoihin. Tyhmät poliisit ja nopea tempo pitävät liikkeen yllä ja mahdollistavat riskien oton komerossa kykkimisen sijaan. Tyypillisessä tehtävässä pelaaja saapuu rikospaikalle samaan aikaan virkavallan kanssa. Poliiseja on paljon ja ne liikkuvat aktiivisesti, joten problematiikka liittyy aina siihen, miten vainajat saa raahatuksi takakonttiin viranomaisten nenän edestä. Kaavaa rikotaan sopivasti: hakkerointi-isku poliisiasemalle ja mafiapomon saattaminen pois tuliylläköstä jäivät vahvimpina mieleen. Serial Cleaners paljastaa salaisuuden. Poliiseja on kuitenkin aina enemmän kuin niiden säilytyspaikkoja, joten väkivalta ei lopeta hiippailua. Iikka Kivi Kun omaatuntoa ei saa enää puhtaaksi, kannattaa edes siivota jäljet. Tunnelma on tarantinolainen. Alamaailman pohjakerrosta asuttava nelikko Bob, Psycho, Lati ja Vip3r putsaavat murhapaikkoja mafian laskuun. Tämähän on vanhan kunnon Commandosin perillinen! Rauhanomaiset raadonroudaajat Serial Cleaners on toimintapainotteinen hiippailupeli. Pollarit ovat tiukan putkinäköisiä ja laiskoja tutkimaan tekemiään havaintoja, joten pelaajalle jää paljon liikkumavaraa. Vähänkö siistiä Vaikka tehtävä on aina sama, kentissä on mukavasti vaihtelua. Tarkoituksena on roudata ruumiit pois ja hinkata veritahrat lattiasta ennen kuin CSI:n mies ehtii edes laittaa aurinkolaseja nenälleen. Kentissä saisi olla enemmän persoonallisia, tasojen teemoihin liittyviä vuorovaikutusmahdollisuuksia. R äiskintäpeleissä pelaaja on tottunut jättämään taakseen paljon kuolemaa, mutta kukahan ne ruumisröykkiöt siivoaa. Häiriintyneen verisestä tunnelmasta ja päällekäyvästä visuaalisuudesta tulee vahvasti mieleen Hotline Miami -sarja, mutta muutaman minuutin pelaamisen jälkeen huomasin, että nyt aivoissa aktivoidaan paljon vanhempia synapseja. Huvittavasti Serial Cleaners on brutaalista aiheestaan huolimatta hyvin pasifistinen. Kenttien tyyli vaihtelee paljon: IT-firman konttorissa puikkelehditaan Mr. Lokaatioissa käydään läpi kaikki pelin ysäriteeman kannalta olennaiset paikat sitcomin lavasteista videovuokraamon kautta pelihalliin. Ainoastaan Psycho saa setä sinisiä pysyvästi pois pelistä tyrmäämällä nämä heitetyllä irtoraajalla ja sulkemalla roskikseen. Isometrinen kuvakulma ja pelaajan aiheuttaman melun piirtäminen näkyville pitävät duunin selkeän hallittavana. Keinotekoisen asetelmallisten puzzlekenttien yhdistäminen nopeaan toimintaan onnistuu ihmeen hyvin. Kenttien vaikeustaso ja koko nousevat pelin edetessä, huumeluolan siivoamiset vaihtuvat nykytaiteen museon putsaamiseen. Todisteet täytyy noukkia talteen, ruumiit hävittää ja verijäljet poistaa jäämättä kiinni. Joissakin kentissä on myös siviilejä, jotka saattavat ilmoittaa näkemästään epäilyttävästä toiminnasta poliiseille. 40 162280_.indd 40 162280_.indd 40 27.10.2022 16.38.03 27.10.2022 16.38.03. Andersonina ahtailla toimistokäytävillä, puiston aukeilla suurin pulma on piilojen puute. Vaikka ydinpeli ja vaikeustason nousu toimivat pääasiassa hyvin, muutamaa juttua olisi joutanut viilata. Siivoojien erilaiset kyvyt tuovat tarvittavaa varianssia, kun samat temput eivät onnistukaan joka kentässä. Kaikkia vastustajiakaan ei ole veistetty samasta puusta. Pidin myös siitä, että kenttien selvittämiseen ei tarvita kikkailua – ympäristön hyödyntäminen, kärsivällisyys ja oikea ajoitus veivät voittoon joka kerta. Ilahduttavasti Serial Cleaners ei suosi hidastempoista hinkkausta, vaan nopeaa, dynaamista toimintaa. Enää pitäisi löytää valkoinen jänis jota seurata. Verilöylyksi revenneissä puistoreiveissä riittää siivottavaa. Esimerkiksi Vip3rin hentoisempi fysiikka ei mahdollista poliisien kaatamista tai ruumiiden kantamista, jolloin kontaktia pitää vältellä tavallistakin vimmatummin. Hahmot painottavat eri SIIVOTON JUTTU Draw Distance / 505 Games / Zhiyuan Network Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch, PS4, Xbox Series X / S, Xbox One X kykyjä: liikunnallinen Lati parkouraa kentät läpi, Psycho voi pilkkoa moottorisahallaan ruhon matkamalliksi ja Vip3r osaa hämätä poliiseja hakkerointitaidoillaan. Esimerkiksi puistoreivikeikalla voisi vallan hyvin käydä lurauttamassa päivystävän komisarion kahviin juhlijoilta yli jäänyttä Tarinan edetessä päähenkilöille paljastuu kauheita totuuksia 2000-luvusta. Tapahtumapaikat ovat arkisen uskottavia, nuhjuisia suurkaupungin nurkkia, jotka ovat muuttuneet hirvittävän teurastuksen näyttämöiksi. Yleensä poliisin voi vain tuupata hetkeksi persiilleen eikä sekään onnistu, jos tämä on ehtinyt vetää aseensa esiin
lttereillä ja tyylittelyllä. Pelin idea on uniikki, ydinpeli on jännittävä ja tunnelma pitää otteessaan. Huonoa . ikka on kaikkea muuta kuin yksityiskohtaista – erityisesti hahmomallit ovat niin karuja, että ne muistuttavat kaikkein eniten Wii-konsolin Miiversen pölkkypäitä. Myöskään tematiikan palaset eivät ihan osu yhteen. Psycho toimii GTA 5:n Trevorin kaltaisena äärimmäisen verisenä kevennyksenä. Lati on vaikeaa taustaansa kovuudella peittävä katujen kasvatti, Vip3r puolestaan Stieg Larssonin kirjoista tuttu kyyninen hakkerihahmo. Peli on selvästi parhaimmillaan tehtävä per ilta nautiskellen. psykedeeliä ja katsoa, millaisille spiraaleille partioreitit sen jälkeen kiertyvät. 1990-luvun rosoisuus on paitsi tavoitettu juuri oikein myös osaltaan selittää gra. Toinen on liian yksinkertainen kuvakerronta: välillä keskeiset tarinan kohdat vilahtavat dialogissa ohi, kun visuaalisuus ei alleviivaa niitä. ikan analogista rähmäisyyttä. Välivideoissa karua on toteutus ja päähenkilöt. Serial Cleaners on kuin päähenkilönsä – nuhjuinen, välillä mokaileva, mutta aina satavarmasti viihdyttävä ja hommansa hoitava. ikan päälle: ruutu saattaa yhtäkkiä peittyä Win84 Tarantinolainen nostalgiatrippi rikospaikkasiivoojien arkeen yllättää iloisesti. ilis oli yleensä katossa. Henkilöhahmot on kirjoitettu kiinnostaviksi ja pidettäviksi. Gra. Robotti-imurit eivät kykene hoitamaan rikospaikkasiivoojien duunia, joten tarinaa sinetöivät ”tämä on aikakauden loppu” -repliikit menevät ohi maalin. Paljon ruutuaikaa saavat digitalisaation nousu ja vuosituhannen vaihtuminen eivät tunnu heijastelevan siivoojaryhmän tarinaa, koska tietokoneet eivät tule viemään päähenkilöiden hommia. Suosittelen välitöntä imuroimista. Ihanan analogista Serial Cleaners onnistuu maustamaan toimivaa peruspeliä rohkealla ulkoasulla, hyvillä henkilöhahmoilla ja kiinnostavalla tarinalla. Tyylipuhdasta jälkeä Serial Cleaners onnistui yllättämään kunnolla. Hahmojen dialogi on hyvin kirjoitettua, eli nopeaa, ärhäkkää sanailua, jossa vitsit ovat tiheässä ja jaarittelu vähissä. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: keskeinen mekaniikka on niin yksinkertainen, että deadlinea kohti runtatessa touhu alkoi paikoin puuduttaa. Psychoa ei kannata pyytää pihatalkoisiin auttamaan oksasilppurin kanssa. Joskus se tarkoittaa kaoottisena pulppuilevaa pianojazzia, joskus ahdistavan monotonisena takovaa drum n’ bass -biittiä. dows 95:n virheilmoituksista tai Psychon riipivän ahdistavista ajatuksista. Ysärityylittely viedään päätyyn asti. Hyvää + Ihan omanlaisensa tapaus. Helpompiakin ensimmäisiä työpäiviä on nähty. Harmi kyllä ryhmän keskinäisen kasvun kuvaamisessa peli kompastelee kahdesta syystä. Toinen hankala ratkaisu on se, että jokaisessa näytöksessä käydään läpi kaikkien neljän hahmon tarinat. Rohkein veto on popkulttuuriviitteiden ja hahmojen motiivien heijastaminen suoraan peligra. Vaikka tarina on mukana lähinnä toiminnan runkona, on siihen saatu monta hyvää hetkeä. Vaikka toiminta itsessään on melko yksinkertaista ja monta pientä asiaa olisi voinut tehdä paremmin, kokonaisuus nousee osa-alueitaan suuremmaksi. Myös muutama osaavampi ja pelaajan kovemmalle laittava vastustaja tekisi pelille terää. Musiikkivalinnat noudattavat visuaalisuuden rohkeaa linjaa, sillä kappaleita ei ole tehty kauniiden popmelodioiden ihasteluun, vaan tunnelman tiivistämistä varten. Koska pelin perusmekaniikka, sokkeloiden siivoaminen ja pahisten välttely, muistuttaa Pac-Mania, on hönöä huomata, että menneisyyden haamut tarjosivat kovemman haasteen kuin 2020-luvun poliisit. Välillä keikan alkaessa homma saattoi hetken tympäistä, mutta jo ensimmäistä ruumispussia kuskatessa . Dialogi on sähäkkää. Mikko Kärnän näköinen poliisi ei näe piilottelevaa Psychoa. Päähenkilö Bob on tarinan keskiössä, hän on rikospaikkasiivouksen legenda ja emotionaalisesti puhuttelevin hahmo. Myös vaikeustaso nousee turhan hitaasti, mikä tekee pelin rytmistä tasapaksun. All my Friends are dead. Bobin äitisuhde, Latin siivoamatta jääneet menneisyyden komerot, Psychon runollisen herkkä suhtautuminen maailmaan ja Vip3rin coolin nörttiasenteen törmääminen rujoon maailmaan ovat kaikki kiinnostavia kertomuksia. 41 162280_.indd 41 162280_.indd 41 27.10.2022 16.38.24 27.10.2022 16.38.24. Tekninen alkeellisuus naamioidaan onnistuneesti mainiolla valonkäytöllä, . Loppupuolella kerrontaa pitäisi tiivistää, mutta se ei hahmomäärän takia tahdo onnistua. Rytmitys takkuaa, kaipaa lisää monipuolisuutta. Muutaman tehtävän karsimisella ja vaikeuskäyrän reippaammalla kipuamisella kokemus olisi ollut selvästi jäntevämpi. Pieniä, melko helppoja tehtäviä on puolivälissä niin paljon, että kun isompi vaihde lyötiin silmään ja haastavammat kentät alkoivat, olin ehtinyt jo vähän kyllästyä simppeliin konseptiin
42 161955_.indd 42 161955_.indd 42 27.10.2022 18.51.10 27.10.2022 18.51.10. Avaruusolioiden voittokulku etenee, mutta pelissä on monta tilaisuutta nousta takaisin kehään. Astrodynamiikan auvo Terra Invicta on yhtä kuin suuruudenhullu mittakaavansa. Joillekin päivitys nykytrendeihin oli liiankin sulava ja yksinkertaistettu. Tehtävä Guyanassa Maapallolla pelinappuloina ovat agentit. Aloitus on tuttu UFOista valtioihin jakautuneen Maapallon kelluessa tyhjyydessä. Maan valtiot jäävät työkaluiksi valtapelissä, jonka panoksena on ihmisja aurinkokunnan tulevaisuus. Maapallon valtapeli ja avaruuden kansoittaminen voisivat hyvin olla omia pelejään, mutta Terra Invictassa ne on kunnianhimoisesti yhdistetty pakettiin, jota voisi käyttää syöttinä Otaniemessä. Apuna ovat erilaiset järjestöt, jotka inventaarioon lisättyinä avaavat uusia tehtäviä ja parantavat kykyjä. M aapallo kierii radallaan: tankkeja räjähtelee, hiilidioksidin ppm raketoi ja Overwatch 2:n tasapainosta kirjoitetaan pitkiä eepoksia. Kullakin valtiolla on oma taloutensa, hallituksensa ja väestönsä. Valtioita hallitsemalla agentit keräävät ryhmälleen rahaa, vaikutusvaltaa ja kaikkein tärkeimpänä työntövoimaa eri Teille avaruus, meille Helsinki! Salaiset järjestöt korjailevat maailmanpolitiikkaa. Terra Invictassa samat tekijät ovat saaneet oman näkemyksensä pelattavaksi vailla emopelin rajoituksia! Toisin sanoen kukaan ei enää ollut pysäyttämässä heitä. Kymmenen vuotta sitten Firaxis julkaisi modernisoinnin 90-luvun UFO: Enemy Unknownista, jossa yhdistettiin maapallon kokoista strategiaa ja tappavien kadunkulmien taktiikkaa. Sitten avaruudesta saapuu vieraita. Puhuvat päät ovat vaikeuksissa, kun varjoista ohjaillaan maailmaa. Alkupelissä kaikki ryhmät havittelevat valtioiden voimavaroja oman avaruuspolitiikkansa vipuvälineeksi. Ihmiskunta jakautuu seitsemään kilpailevaan järjestöön: osa odottaa vapahtajien laskeutumista, toiset painelevat ampumaradalle ja kolmannet laskevat, paljonko on matkaa vähemmän ruuhkaisempaan tähtijärjestelmään. OLETTE HYÖNTEISIÄ Pavonis Interactive / Hooded Horse Arvosteltu: PC Versio: Early Access 0.3.17 Suositus: Intel iCore i5-3570K tai AMD Ryzen 5 2400G, 8 Gt RAM, 4 Gt VRAM Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4,20 Ghz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 Riku Vihervirta OLETTE HYÖNTEISIÄ EARLY ACCESS Kun kamera liukuu kauas Maasta, Kuun jälkeen vastaan tulevat aurinkokunnan planeetat ja sadat asteroidit. Salassapito on elinehto, sillä paljastuneelta agentilta voidaan viedä vapaus, henki tai uskollisuus. Näiden tehtävänä on hallita valtioita, tutkia avaruusolioiden toimintaa ja häiritä väärällä puolella olevia kollegoita. Pieni modiporukka kokosi vaihtoehdon, Long Warin, joka lisäsi peliin yksityiskohtia, vaikeutta ja nimensä mukaisesti (hirvittävästi) pituutta. Onnistumismahdollisuudet riippuvat muuten persoonattomien agenttien numeroarvoista. Agenteilla on pitkä lista mahdollisia tehtäviä, mutta kaikki eivät osaa kaikkea. Riku Vihervirta Syyskuussa 2022 ne tulivat ulkoavaruudesta, ja niillä oli mukanaan kehitysehdotuksia. Käsijarrua ei löydy, ellei käännä työntömoottoria menosuuntaan, mikä on suunnitelmana lyhytikäinen. Näissä lasketaan delta-v:tä Cerekseen ja laukaistaan sen kiertoradalla epätoivoisia ohjusviuhkoja ylivoimaisia avaruusaluksia vastaan. Osalla on käytössään myös armeijoita ja varastoissaan ydinaseita. Maan puolustusvoimien komentaja on tällä kertaa kaukana kranaattien kanssa säheltävistä alokkaista, mutta mukana ovat fysiikan lakeja noudattavat avaruustaistelut. Avaruudessa sen sijaan ei voi piilotella: kaikki tukikohdat ja laivastot näkyvät kaikille. Taustalla kummitteli haave: millaista olisi pelata ufontorjuntaa aidosti pelaajan tekemisiin reagoivaa keinoälyä vastaan
Vastarintaliike tyytyy puolustamaan kotiplaneettaa, kun taas kiivaileva Humanity First -liike haluaa painella avaruusolioiden perään. Pelimekaanisesti tämä ilmaistaan käyttöliittymällä. Taloushenkinen Initiative haluaa keksiä keinon hyötyä ensikontaktista, kun taas kaukaisuuteen tähyilevä Exodus haluaa vaihtaa aurinkokuntaa. Invictassa on hybridirakenne, missä agenteille annetaan tehtäviä per kierros, mutta kaikkea muuta, kuten armeijoita ja laivastoja, käskytetään pysäyttämällä ja käynnistämällä kello. 43 161955_.indd 43 161955_.indd 43 27.10.2022 18.56.18 27.10.2022 18.56.18. Myönnettäköön, että olin kyllä juuri hankkinut apurikseni CIA:n. Kahdeksantena matkustajana ovat itse avaruusoliot, jotka aloittavat aurinkokunnan reunalta. ilia, kunnes vastaisku on valmis. Suomi tähtää rahoituksen kehittämiseen, mutta soveltuisi paremmin lennonjohtoon. Parhaiten maanalaisessa toiminnassa pärjäävät myyrät. Avaruusasemien ja laivastojen kattona puolestaan toimii avaruuslennonjohto. 4X:n genreen kuuluu tietynlainen järjestelmällinen taulukkolaskentamainen tyyli, mutta Terra Invictassa kaikki on alusta loppuun oman huomiokyvyn varassa. Kaikki seitsemän ryhmittymää pelaavat samalla tavalla ilman mainittavia erityisominaisuuksia, mutta niiden tavoitteet ovat ristiriidassa. Sabotaasi tai kilpailijan juonittelema vallanvaihto voi kuitenkin sotkea suunnitelmat. Osasyy on early accessissa ja epäonnistuneessa tutoriaalissa, joka huokuu piirrä kaksi ympyrää ja sitten loput Mona Lisasta -tyylisiä olettamuksia. Hurmokselliset palvelijat sen sijaan vain odottavat vallanvaihtoa ja heittävät sillä aikaa kapuloita muiden rattaisiin. Juoni koostuu yrityksistä saada allujen juonista selvää ja joko estää tai edesauttaa niitä. Kaikki tarvittava lopulta löytyy, mutta vasta pitkän perehtymisen ja opettelun jälkeen. Valtioiden asioissa riittää näperrettävää. Uutisvirtakin hukkuu täysin muiden valikoiden alle, ennen kuin löytää pääsiäismunan lailla piilotetun pikanäppäimen. Inspiraationa on selvästi ollut vuoden 1999 Alpha Centauri, sillä johtajien luonnetta avataan pikku hiljaa uusien tutkimusten sitaateilla. Tapahtumien edetessä kaiken muistaminen on mahdotonta. Valtiota kartalla klikatessa kamera kyllä siirtyy sinne, mutta vain hento piipitys ja pikkuinen kieltomerkki kertovat, ettei agentti voi suorittaa tehtävää siellä ollessaan, koska on persona non grata kyseisellä seudulla. Ihmisten tavoin ne lähettävät vakoojiaan ja laivastojaan liikkeelle, mutta aloittavat selvällä etumatkalla. Tuntemattoman pelkoa Terra Invictassa on siis tarkoitus saada selvää kaukaa tähtien takaa tulleen vieraan älyn ajatuksista. Ensimmäistä avaruusasemaa on kivaa rakentaa, kymmenettä enää ei. Toteutus kaipaisi hiomista. Käytännössä jokainen puolue saa jonkin tukialueen, jolta se ponnistaa avaruuskilpaan. Yhdessä juonen tarkoituksellisen mysteerin kanssa ensimmäinen pelikerta on täynnä yrittämistä, erehtymistä ja opiskelua palasittain verkkokursseilla. Käyttis on oppikirjaesimerkki ohjelmasta, joka on tekijöilleen selviö, mutta haaste meille muille ihmisille. Isoin ongelma on tiedon hajauttaminen. Kiinan kansantalous on syöksykierteessä, koska siellä on näköjään räjähtänyt ydinpommi satunnaistapahtuMaanpäällisessä sotimisessa määrä ja teknologia ratkaisevat. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tein kaiken epäselvyyden vuoksi vallankaappauksen väärään maahan. Tukevasti keskellä seisoo tieteellinen akatemia, joka haluaa neuvotella tasavertaisena. Soittakaa Julian Gollopille! Vakoilu on arkipäivää. Näiden sovittaminen on hankalaa ennen kuin oppii, missä järjestyksessä agenttien siirrot ratkaistaan. Joskus sitä löytyy käsitteitä selittävästä ohjekirjasta, toisinaan oikeaan paikkaan osuneesta kursorista ja sen takaa aukeavasta vinkkitekstistä, usein vasta toisen verkkokurssikaverin muistiinpanoista. Sitä tarvitaan avaruuteen pääsemiseksi, sillä se on täynnä nopeasti lähestyvän tulevaisuuden tarvitsemia metalleja. maiden avaruusohjelmista. Salamyhkäisten järjestöjen lonkerot eivät yllä kaikkialle, sillä valtioiden hallinnalla on ylärajansa, joka täyttyy sitä nopeammin mitä suuremmista ja voimakkaammista maista saa otteen. Tappiomieliala vallitsee myös ehdolliseen antautumiseen tähtäävän protektokraatin keskuudessa. Pelissä tulee sekä hukkavuoroja että pitkiä pätkiä, jolloin agenteilla ei ole mitään jännittävää tekemistä. Toisinaan järjestys on aina sama (puolustavat tehtävät ennen hyökkääviä) mutta välillä tuntematon agentti pyyhältää paikalle ja vie Espanjan hallinnan nenän edestä korkeammalla suostuttelutaidollaan. Kilpailu valtioista tähtää avaruuteen, sillä vasta sieltä löytyvillä rikkauksilla voi päästä tasoihin lähestyvien muukalaislaivastojen kanssa. Valtioiden ja teknologian kehittyminen sekä agenttien kokemus ja apurit raivaavat hitaasti lisää tilaa. Vain karvas kokemus opettaa, mitkä teot suututtavat tuntemattoman vihollisen ja millä tavoin saa pidettyä riittävän matalaa pro
Agenttien käskyttämisen välillä maailma pyörii pikakelauksella. 44 161955_.indd 44 161955_.indd 44 27.10.2022 18.52.25 27.10.2022 18.52.25. Onhan pelin rakennetta ja monimutkaisuutta kehuttu ja jopa 4X-genren vallankumoukseksi julistettu. Parempi planeetta pivossa Mitä jää käteen, kun on opetellut parhaat työntömoottoriteknologiat, valtioiden yhteenliittämisen säännöt ja liitosten vaikutuksen sotilasteknologian numeroarvoon. Terra Invicta on parhaimmillaan, kun kaikki menee pieleen. Avaruusasemia saa muokata vapaasti, mutta pian automaatiota alkaa kaivata. Jää nähtäväksi, onko pelin ytimenä aina samojen optimivaihtoehtojen toistaminen vai salliiko kirjo erilaisten mielenkiintoisten strategiavalintojen sarjan. Alkupelin alukset hehkuvat sympaattista lämpöä. Niitä miettiessä tulee ilmoitus, että aiemmin neutraali kilpailija on muuttanut diplomaattista suhtautumistaan ja varastanut teknologiaa, samalla kun arkkivihollinen on valloittanut Kanadan. Enää 0,7 pistettä seuraavaan demokratiatasoon Pakistanissa! Tekijöiden tavoite on ollut, että tappiokierteestäkin voi nousta. Vaikka pelisuunnittelun rohkeus kiehtoisi, Terra Invicta kannattaa toistaiseksi jättää odottamaan, jos ei halua tukea sinänsä lupaavan projektin kehitystä. Avaruusaluksenkin piirsin ihan itse! Chinook suojelee tovereitaan ohjuksilta lasereillaan. Sotiminen leviää avaruuteen ja suojaamaton kuutukikohta vaihtaa omistajaa. Agentti Xiaon hahmoruudun vilkaiseminen paljastaa, että tällä olisi parin tason edestä käyttämättömiä kokemuspisteitä. Suurin osa pelistä on kuitenkin hidasta samojen tehtävien toistoa, tuplatarkastelua ja asteittaista etenemistä seuraavaan tavoitteeseen, kunhan sen on keksinyt. Tämä on ajatuksena kannatettava, mutta nousun ja tuhon kierre myös pitkittää peliä entisestään. Pieni toivonkipinä hehkuu uusimman laivaston lähestyessä Marsista, alienien ihmetellessä mikä on Doom, entä miksi nuo soittavat musiikkia siitä. Oho, Mars on asutettu! Peli tempaisee hetkittäin mukaansa, mutta pidemmän päälle työnteko uuvuttaa. Ensimmäinen läpipeluu vei yli 50 tuntia, mikä on lyhimmästä päästä. Päällimmäisiä . Terra ei tällä hetkellä tunnu välttävän 4X:n loppupelin kirousta, eli pelin ratkeamista kymmeniä tai satoja vuoroja ennen loppua. Niin missä kävit vaihtamassa johdon, Mäntylä. Tarkkailija ulkoavaruudesta on vasta esimakua tulevasta. massa. Kostonhimoiset avaruusoliot ovat tuhonneet avaruusaseman, mutta minkä niistä. Pikkuvoittojen jälkeen avaruusolioiden vastaisku pyyhkäisee vanhentuneet alukset ja asemat kiertoradalta, Venäjän ja Yhdysvaltain armeijat tulittavat epätoivoisesti Intiaan laskeutunutta valloitusjoukkoa, ja agentit jahtaavat toisiaan Lontoon kaduilla. Uusinta panssariteknologiaa testataan käytännössä. Voittotavoitteet ovat TERRA INVICTA usein prosenttipohjaisia maaleja, jotka häämöttävät vielä kaukana siinä vaiheessa, kun kilpailijat ovat pelanneet itsensä pussiin. iliksiä ovat hitaus ja kankeus, jotka jähmettävät mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoisia mekaniikkoja alleen
Kun emopelin Normandia on tuttu paikka, Holm ei ole Demjanskinkaan verran tuttu motti. Vanhoissa kentissä yllätyskohtaamisiin kuluu helposti jo valmiiksi vähissä olevia joukkoja liikaa. Talven tapahtumat opettivat, että piiritetyn sotajoukon pystyi huoltamaan ilmavoimilla ja vapauttamaan myöhemmin. Koska lähes kaikki panssarinläpäisevä syö tankkeja, at-aseilla pääasiassa hallitaan vastapuolen vaunujen liikkeitä. Yobowargamesin koko kahden henkilön työväki apuvoimineen on tähän asti ehtinyt korjata uusien ominaisuuksien mukana tulleet bugit ennen kuin olen lähettänyt arvostelun eteenpäin. Sodan sumussa taas vältellään näkymätöntä vihollista, kunnes tiedustelu on tehnyt tehtävänsä. Kokonaisuutena Valor & Victory voi hyvin ja Shield of Cholm -DLC varioi sen pelaamista mukavasti. Näin tekivät aiemman Stalingrad-DLC:n (Pelit 5/2022, 81 p.) pari kaupungin ulkopuolen kenttää. Viimeisen voittoheksan hautominen ei toimi, kun hyökkääjä on täyttänyt voittoehtonsa. Paikoin apokalyptinen kuumaisema tuo suojaa sinnekin, missä normaaleissa oloissa olisi tasankoa. Huonoa . Suositus: Windows 10, 2,6 GHz, 2 Gt RAM, Direct X -yhteensopiva näytönohjain 1920x1080-resoluutio. Tämä on hyvä, sillä Valor & Victoryssä yksiköt kestävät vähemmän osumia kuin yksittäisistä miehistä kirjaa pitävissä järjestelmissä. Kun sen yhdistää sodan sumuun, syntyy taktisia haasteita, joissa ei tiedä, mitä tutuilla kartoilla on vastassa. Pari bugia ja vähän alkoi tehdä mieli kampanjaa. Kun jokainen tykinputki on selvillä alusta alkaen, väijytyksiin ajaa harvoin vahingossa. Käytössä olevien joukkojen arvon vertailu jonkin kadunkulman merkittävyyteen olisi mielenkiintoista päänraaputusta. Suojassa ei voi aina kykkiä, koska tiukat vuororajat pakottavat liikkumaan. Harvinaisempi episodi toisesta maailmansodasta, erilaiset voittoehdot ja pois kytkettävissä oleva fog of war. Erona aiempiin tulivoimaa on vähemmän ja maasto monipuolisempaa, mukana on myös entistä isompia taisteluita. Joten lisäosan arsenaaliin kuuluu toisen maailmansodan marginaalisempaan episodiin tutustuminen. Suojaisa maasto ja vähäinen tulivoima kannustavat aggressiiviseen etenemiseen. Sumua ja todennäköisyyksiä Päivitykset tuovat mukanaan rajoitetun näkyvyyden (fog of war), satunnaistaistelut ja mahdollisuuden painottaa noppia, jotka kaikki ovat mukavia lisäyksiä Valor & Victoryn omistajille. Laadukkaat yksittäiset kentät keskittyvät vain piiritykseen, joten pari johdantokenttää Moskovan taisteluista olisi pohjustanut hyvin muita. Joukot ampuvat toisiaan suojista, koska vaihtoehtona on kuolema avomaastossa. Etenkin panssarisota hyötyy rajoitetusta näkyvyydestä. Nyt kokemus on hieman irrallinen. Holmin yhteydessä rajattujen joukkojen taistelu rajatussa ympäristössä toimisi hyvin kampanjana. Peli jumittuu, jos vahingossa ampuu kauemmaksi kuin säännöt mahdollistavat tai kaksi samassa pinossa olevaa panssarintorjuntakivääriä ampuvat samaa maalia. Ei kovin syvällinen tutustuminen, mutta tutustuminen kuitenkin. Siitä oli iloa seuraavana talvena, kun Stalingradissa otettiin oppia historiasta. Nerf elämä plz. Uusissa skenaarioissa hyökkääjän ei tarvitse aina valloittaa kaikkia voittoheksoja, mikä monipuolistaa taktikointia. TUNTEMATON MOTTI Yobowargames / Slitherine Ltd. Suurin osa joukoista näkyy heti, mutta varastossa on muutama yllätys. Koska peli käsittelee taktiikkaa eikä kampanjaa ole, varsinainen piiritys vaikutuksineen ei ole pelaajan käsissä. Uusina yksikköinä on partisaaneja, rynnäkköpioneereja ja nostoväkeä. Lopuksi päänsisäisyyksiä Asioiden nautittavuus riippuu korvienvälisistä asioista. Arvostetu: PC Versio: 1.05.04 Minimi: Windows 8, 1,5 GHz, 2 Gt RAM, Direct X -yhteensopiva näytönohjain 1280x768-resoluutio. Kaupunki Novgorodin oblastissa Holmin kilvessä on 12 uutta skenaariota. Miten tämä pelimekaniikka vaikuttaa sääntöihin, jotka on tehty toimimaan ilman sitä. Hyvää . Lähellä ja avomaastossa ei ole vähäistä tulivoimaa. Tämä synnyttää enemmän vaihtelua kuin uudet yksiköt. Pääpelissä ja Stalingradissa en osannut kaivata kampanjoita, koska yksittäiset palat isoista tapahtumista toimivat hyvin. Pioneerit ovat käyttökelpoisen sotataitoisia. Nämä ovat vältettävissä, jos on tarkkana eikä tunne erityistä tarvetta parkkeerata tankkiaan kummaan paikkaan. Tykinruokaa riittää tykinruuaksi. Samalla joukot altistuvat isommille riskeille, kun ne liikkuvat sen vielä taistelukuntoisen pahvinpalan viereen. Ikäraja: Ei tiedossa. Jos tämä haittaa (tai haluaa tarkan lautapelikokemuksen), fog of warin voi kytkeä pois. Fyysisissä lautapeleissä sodan sumun luominen on tuskaa, joten niissä tyytyy mielellään laadukkaaseen noppashakkiin. Jos historia toistuu ja luet tätä version 1.05.04 jälkeen, bugiraportti on todennäköisesti muistomerkki pelikehityksestä. Satunnaistaisteluissa kone valitsee kartan ja joukot ohjeiden mukaan. Valor & Victory (Pelit 12/2021, 80 p.) on lautapelikaimansa tietokoneversio, vertailukohtana lautapelaajille tuttu Squad Leader jälkeläisineen. Steel Panthersien viereisessä heksassa väijyjiä ei ole, koska joukot suurimmaksi osaksi näkevät toisensa heti, kun niiden välissä ei ole mitään. Rauniot, jyrkänteet ja jäätyneet joet vaikeuttavat sen arviointia, kuinka pitkälle joukot voivat edetä. Urheusvoiton uusin DLC, Shield of Cholm, perustuu Le Franc Tireurin tekemään ASL:n Kampfgruppe Scherer -lautapeliin. Tämä ei ole kritiikki nopille, vaan ihmismielen kyvylle muistaa ikävät asiat ja tulkita ne poikkeuksellisen epäreiluiksi. 45 162921_.indd 45 162921_.indd 45 27.10.2022 16.53.17 27.10.2022 16.53.17. Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60 GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. 81 Lisää sisältöä Valor & Victoryyn. Puolustus murenee Matilda ärjähtää Toivat lentokoneet pommejakin. Kun lautaja videopelimaailmat törmäävät, luvassa on taktista kaupunkisotaa talvisessa kaupungissa. Tietokoneella tämä sujuu ilman paria pelilautaa ja tuomaria. Juha-Pekka Viljanen VALOR & VICTORY: SHIELD OF CHOLM -DLC Pieni tekijätiimi on tehnyt pieneen lautapeliin perustuvalle pienelle pelille pienen lisäosan, joka perustuu pientä mottia kuvaavaan vähän isomman lautapelin vähemmän tunnettuun lisäosaan. TOINEN KERTA TODEN SANOO TAI BUGITTAA Mukana on pari huomionarvoista bugia, jotka pääosin ilmenevät mainiossa Succesful Second Time Around -skenaariossa. Moninpeli: 2 Muuta: DLC vaatii Valor & Victoryn toimiakseen. Noppia voi painottaa pelaajan tai tietokoneen eduksi. Samaan muistomerkkiin voidaan kaivertaa, että kartan vieritys ja zoomaus toimii aiempaa sulavammin. Aika ei riitä talojen turvalliseen etätyhjentämiseen, joten pienikin etu houkuttaa lähitaisteluun. Nostoväki ampuu huonosti, joten sillä on kunnia toimia tykinruokana ja vauhtitöyssynä. Lisäosan kentät on kuin suunniteltu sodan sumua silmällä pitäen. Vaikutuksen arviointi on vaikeaa, sillä hutien jälkeen nopat antavat kakkosen juuri, kun siirtää oman yksikköpinonsa sen ainoan puolustajan viereen. Partisaanit ovat käytännössä samaa, mutta arkivaatteissa. N euvostoliiton vastahyökkäys vuoden 1942 alussa motitti Holmiin noin 5 500 saksalaista
Tunnelma on kannettavasti pelattuna korkealla, kun erään elämä ja toisen kuolema pyörivät kämmenillä. Tarkasti rajattu tarina sijoittuu pääosin omakotitaloon. Miten näitä kokemuksia voi edes pukea sanoiksi. Matka vie alakerrasta kohti portaikkoa ja lopulta äidin huoneeseen. Elämän päättyminen on lopullista, jokainen läheinen kokee asiat omalla tavallaan. Raskaasta raikkaasti Vajaan viisikymppisen Maryn äiti on kuollut, ja nainen on joutunut palaamaan lapsuudenkotiinsa järjestelemään viimeiset asiat. Oikeaa tapaa ei ole. Miten näihin kysymyksiin edes vastaisi tyhjentävästi. Tarinavetoinen draamapeli Hindsight ei tätä kiertele eikä kaartele. Millaiset jäljet amerikkalaisen isän kuolema nuorena jätti Maryyn. Mitä koet tarttuessasi vanhaan leluusi, jota et ole pitänyt käsissäsi vuosikymmeniin. Switch-versio rullaa hyvin ja kuvatarkkuus miellyttää, mutta tärkeintä on sen intiimiys. Mutta helppoa se ei ole, ja muistot puskevat väkisin pintaan. Johannes Valkola HINDSIGHT Äidit ja tyttäret, niin lähellä mutta myös niin kaukana toisistaan. Paikan päällä mieli voi silti muuttua. Tämä tuntuu päähenkilönä nähtävästä naisesta väärältä, sillä hänestä sinne ei tulisi tunkeutua toisen kuoleman jälkeen. Tuttua on sekin, että naisen on vaikea hyväksyä näkevänsä omaa äitiään itsessään. Paino sanalla “joutunut”, sillä tyttären ja äidin välit olivat pahasti tulehtuneet. Nyt aika loppui kesken. ESINEET ELÄMÄN PEILINÄ Hindsightin pelaaminen on lähinnä käännellä kamerakulmaa, painella esineitä ja hahmoja sekä liu’uttaa tiettyjä tavaroita ruudulla oikeisiin paikkoihin. Nytkin hän on paikalla kylmästä, yksinkertaisesta syystä: paikat täytyy siivota ja äidin tavarat pakata pois, koska kukaan muukaan ei sitä tekisi. Mutta kokemus on kaikkea muuta paitsi yksinkertainen. Teemat kulkevat läpi kulttuurien ja rajojen. Mikä tärkeintä, hän alkaa pohtia kokemaansa ymmärtäen muistojen merkityksen ja niiden muutoksen eri-ikäisen ihmisen näkökulmasta. Mary on myös luonut äidistään mielikuvan mieleensä, jonka todenmukaisuutta hän ei koskaan pysähtynyt miettimään. Mitä ajatuksia herää, kun kosketat esineitä lapsuudenkodissasi, yksin, äitisi hautajaisten jälkeen. Nainen piti yhteyttä äitiinsä harvoin eikä ollut käynyt lapsuudenkodissaan aikoihin. Draamapeli Hindsight avaa ihmissuhteiden, muistojen ja lapsuuden merkitysten verkon, jolla se kalastaa vaikutteita mestariohjaaja Terrence Malickin suurelokuvista. Miltä ympäröivä, hiljentynyt, kuolleeksi kuivunut tila silloin tuntuu, kun olet tullut pakkaamaan kokonaisen elämän pois. 46 162395_.indd 46 162395_.indd 46 27.10.2022 16.58.31 27.10.2022 16.58.31. Totuutta on tarjolla, mutta ehkä kaikki ei ollutkaan niin kuin hän itsekseen oli aina järkeillyt. A nnapurnan uutuusjulkaisu työntää pelejä jälleen kohti uutta, tutkimatonta suuntaa. Amerikkalainen pelisuunnittelija Joel McDonald avaakin kokemukset videopelin keinoin, tarjoten uudenlaisen tavan sukeltaa syvälle tunteisiin ja niiden tulkintaan. Ne voivat olla vaikeita ja kaihoisia, täynnä kipua ja tulkintaa, tai sitten voivat täyttää sydämen ja mielen lämmölHINDSIGHT Team Hindsight / Joel McDonald / Annapurna Interactive Arvosteltu: Nintendo Switch Saatavilla: PC lä. Hindsightissä kyse on vaikeudesta pitää yhteyttä vanhempaan, kun lapsuuden asioista ei ole kyetty puhumaan eikä virheistäkään opittu. Perinteisen pelaamisen asemasta Hindsightin lähtökohta on antaa ajatusten ja analyysin viedä mennessään. Yhtenä päivänä se onkin liian myöhäistä. Mary näkee itsensä jälleen lapsena, hän alkaa muistella ja elää menneitä hetkiä – niin arvokkaita kuin katkeriakin – uudestaan ja uudestaan. Merkitsikö ura perhettä enemmän, kun japanilainen äiti oli työnarkomaani. McDonald ymmärtää oleellisen: pelit ovat täynnä loputtomia mahdollisuuksia, niissä tuore ilmaisu vain odottaa löytäjäänsä
Ehkä sellaista kannattaa kokeilla jo ennen kuolinpesän loppusiivousta. Hyvää + Kaunis, hillitty mutta dramaattinen matka mieleen ja muistoihin. 47 162395_.indd 47 162395_.indd 47 27.10.2022 16.59.10 27.10.2022 16.59.10. Se lohduttaa, että kunhan hämäriä muistoja osaa katsoa ja käsitellä oikeasta kulmasta, ikäväkin kuva voi kirkastua. surrealismia pelkäämättä, kuin jossain hienovaraisen harkitussa meditaatiossa. “Kuka olit silloin, kun en ollut katselemassa?”, pohtii Mary yksin. Pelattavuus on todella simppeliä, mutta elämys ei – riittää että ruudun täyttää näinkin pelkistetty ilmaisu. Ja sen uutta aaltoa edustaa Hindsight. Samaistumiseen ei tarvita Brad Pittin, Sean Pennin eikä Jessica Chastainin kaltaisia näyttelijöitä. Kuvasuunnittelu on pelkistettyä, mutta väreillä ja muodoilla leikittelevää. Kun hienoon graa. Sen maailma on kolmiulotteinen, mutta pysähtynyt: kameraa voi aina liikuttaa ja käännellä, mutta nainen itse ei liiku. Tämä viesti on tärkeä myös pelin keinoin kerrottuna. Huonoa . Viiltävän kaunis ja hentoinen Hindsight on enemmän interaktiivinen tarina kuin peli. Lähin vertailukohta löytyy elokuvista, Terrence Malickin mestaritöistä kuten Julma maa, Veteen piirretty viiva ja etenkin The Tree of Life. Itsetutkiskelun aloittamisella on aina paikkansa, vaikka olisikin jo ikänsä kantanut niin hyviä kuin huonojakin muistoja vanhoista asioista. Sen vaikutusta, tapaa tihentää elämä abstraktiksi audiovisuaaliseksi matkaksi, ei voi olla huomaamatta. Ei kannata elää jäätymällä aikaan, samoja asioita uudestaan ja uudestaan mielessään pyörittäen. Hän havaitsee edessään eräänlaisia siluetteja menneistä muistoista ja henkilöistä ja niitä klikkaamalla siirtyy pelialueella eteenpäin. Tehokeino on tyylikäs visualisointi pohdinnasta. Peliltä on turha odottaa haastavia puzzleja. Hindsightin kamerakulmat ovat harkittuja, ne lipuvat ja liukuvat läpi tilan ja ajan 85 Hindsight kertoo, miten oleellista on kyky asioiden uudelleentulkintaan. Viisaasti jäljestä Mutta Hindsight on videopeli, ja vain videopeli voikin tarjota vastaavan tavan samaistumiseen, sillä interaktiivisuudella on voimaa liikuttaa tarinaa ohjaimen Annapurnan tuottamissa peleissä kyse on pelillisen kielen kehityksestä, iImaisunmuodon muovautumisesta kohti tuoretta, raikasta aikaa. Nainen aloittaa urakkansa omakotitalon alakerrasta, ja aina kun hän ottaa käsiinsä jonkin esineen, tarkoitus on pyörittää kamera oikeaan kulmaan. Liikkeessä tehokeino on kuitenkin tyylikäs. Kameraan voi hieman itsekin vaikuttaa, kuin elokuvaohjaajana ilmaisun viimeistellen. Silloin ikään kuin nähdään esineen läpi menneeseen pelikamera liukuu esineen läpi kohti uutta aluetta sitoen todellisuudet toisiinsa. seen toteutukseen lisätään hento taustamusiikki ja naisen hienovarainen, runollinen kertojaääni, joka avaa menneitä kipupisteitä ja elämän merkitystä, puhutaan ainutlaatuisesta kokonaisuudesta. Kuten nimikin paljastaa, Hindsight ymmärtää jälkiviisauden arvon. Pelimekaniikan ydin eli tavaroiden pyörittely, tarkentaminen ja niiden läpi toiseen tilaan siirtyminen ei välity pelkistä kuvakaappauksista. Pelikokemus on hienossa yhteydessä kodin tyhjentämiseen. kautta
Nollamiehen mahapommi 999:n alku on kuin Saw’sta tai muista 2000-luvun kidutuskauhuelokuvista. Kyseinen surkale kertoo pojasta, joka aiheuttaa maailmanlopun, jos hän näkee naisten pikkuhousut. Joukon vangitsijaksi paljastuu naamion taakse piiloutunut Zero, jonka motiivi toiminnalle on hämärä. Toisaalta meno on rauhallisempaa kuin Uchikoshin huonoimmassa ideassa, Punch Linessa. Uchikoshi täydellistää jo 999:ssä omalaatuisen tyylinsä, jossa hahmot puhkeavat kesken äärimmäisiä tilanteita tietokirjallisuutta muistuttaviin infopläjäyksiin, joiden sisällöt vaihtelevat neliöjuurien salatuista voimista telepatian perusteisiin ja morfogeneettisiin kenttiin. Yksi kerrallaan joku vangeista löytyy murhattuna jostakin hiljaisesta nurkasta, jossa vielä hetki sitten oli turvallista... Uchikoshi piinaa pelaajaa tekemällä valikoista ja Nintendo DS -konsolin kansista osan tarinankerrontaa ja toistaa pettymystään siihen, kuinka ensin lupaava ja vapauttava teknologian ja tieteen kehitys valjastetaan ihmisen ahneuden välineeksi. 999 näyttää televisiossa paremmalta kuin käsikonsolin postimerkkiruudulta, useassa haarassa kulkeva tarina esitetään myöhempien osien tavoin vuokaaviona ja vaihtoehtoisessa adventure-moodissa tekstiä on onnistuneesti tiivistetty. Julkaisufirman perustaja Akibo Shieh oli työskennellyt aiemmin Atlus USA:lla, joten hänellä oli hyvä haju Persona 3:n jälkeisestä länsimaailmasta, jossa oli selvä tarve animepeleille. Eivätkä mahapommit ja Zeron ansat ole ainoa uhka, vaan toisille tuntemattomien vankien tulee pelätä toisiaan. Hän on virittänyt jokaisen vangin mahaan pommin, joka kannustaa onnistumaan erilaisissa matematiikkaan painottuvissa aivopähkinöissä. Zero tietenkin tekee kaikkensa, että jälleennäkeminen olisi mahdollisimman ikävä. 999 on kuuluisa viimeisestä puzzlesta, joka vaatii pelikoneen kääntämistä toisinpäin. Naistyyppini. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tylsyyttä. Tiedämme, mitä ajattelet Telepatiaa ja aikamatkustusta yhdistävä juoni on 999:n kohokohta, sillä se sidotaan Sarjakuvagrafiikkaan on saatu kiinnitettyä runsaasti ilmettä ja tunnetta. Edellisestä illasta muistissa on vain unettava savupilvi ja epäilyttävästi talon lähellä pyörinyt kaasunaamarimies, ja Junpei joutuu selvittämään sarjallisen puzzleja selvitäkseen hengissä. Sonyn ja Microsoftin uusille koneille ja PC:lle ilmestynyt The Nonary Games -kokoelma sisältää sarjan kaksi ensimmäistä peliä ja päivittää niitä. Taika on siinä, että ”entä jos olemme aluksella, joka on Titanicin kopio” kuulostaa hahmon kertomana salaliittoteoriana aivan järkevältä. Yllättävien aiheenvaihteluiden epäluonnollisuus olisi humoristista, jos tyylikeino ei olisi niin persoonallinen. Neliöjuuri pelastaa henkesi 999 eroaa verrokistaan Danganronpasta olemalla juonivetoinen, kun taas Danganronpa perustuu räiskyviin hahmoihin. Rautabikinihakkerit. Nintendon lapiokone ei ole enää ainoa 999:n alusta. Antero Kyyhky 999: THE NOANARY GAMES 999:n säälimättömässä maailmassa ystävät ovat vihollisia, mahapommit ja kaasunaamarimiehet arkipäivää. Filosofian lisäksi Uchikoshi rakastaa kaksimielisyyksiä ja seksuaalista vihjailua, mikä voi olla joidenkin mielestä rasittavaa, mutta ainakin sopii Junpein nuoren miehen ajatusmaailmaan. Zero Escapet ovat tieteisviihdettä, joiden syvyys löytyy jännittävästä tunnelmasta ja yllättävistä käänteistä. Junpei on päähenkilönä geneerinen, ja muut hahmot eroavat toisistaan lähinnä hahmografiikoidensa perusteella. Tämä onkin ainoa syy, jonka takia Nintendo DS -versio on yhä merkityksellinen. Visual novel -harrastajat tunnistivat Uchikoshin Ever17-käännöksestä ja arvostelut olivat suitsuttavia, mutta sana kiersi hitaasti. Tämän ROTANLOUKKU ILMAN JUUSTOA KOTARO UCHIKOSHIN LÄPIMURTO jutun kuvat ovat juuri The Nonary Games -versiosta. Nerokas tai budjetin sanelema idea oli tuottaa peli Nintendo DS:lle, jolloin odotukset grafiikalle olivat vaatimattomat ja tarina nousi etualalle. Ehkä tämä simuloi kultin pauloihin ja suljettuun henkiseen tilaan joutumista, jossa stressin seurauksena tavalliset ilmiöt saavat loogisia yliluonnollisia selityksiä. Käänteen syy on kuitenkin niin olennainen osa kokemusta, että on harmillista, että uudessa versiossa ei ole täysin keksitty keinoa, jolla merkitys toteutuu täysin. Tämä pessimismi on tärkeä osa sarjan epätoivoista tunnelmaa jo ensimmäisestä osasta lähtien. The Nonary Gamesissa tarinaa on yksinkertaistettu, eikä tietokonetta tarvitse kääntää ylösalaisin. 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doors (2009) oli trilogian aloitusosana rohkea veto länsijulkaisija Aksys Gamesilta. Oven toisella puolella hän tapaa muita vangittuja, kuten rautabikinikibeibi-Lotuksen, äkäisen pikkutyttö-Cloverin, prinssin oloisen Snaken ja lapsuudenystävänsä Akanen. Junpei ei muista tehneensä mitään väärää, mutta aikoo silti pelastaa itsensä ja Akanen. 48 162386_.indd 48 162386_.indd 48 27.10.2022 17.00.48 27.10.2022 17.00.48. Junpei-niminen nuori mies herää lukitusta huoneesta, joka täytyy hitaasti vedellä. E nnen AI: The Somnium Filesia Kotaro Uchikoshi tunnettiin Zero Escape -trilogiasta, jossa hänen visual novel -osaamisensa yhdistyi ensimmäistä kertaa pulmien ratkomiseen
Muistelin, että kyse olisi hienovaraisemmasta kokemuksesta, mutta Uchikoshi hakkaa pessimistisen sanomansa perille äänekkäästi kuin vasaraa heiluttava remonttiukko. Onnelliseen loppuun ei pääse vain pakohuoneita ratkaisemalla, vaan pelaajan tulee ohjata Junpei oikeiden dialogivaihtoehtojen läpi, jotta totuus vankilan luonteesta paljastuu. Remaster säilyttää pökkelömäisen ulkoasunsa, ja isolla ruudulla 3d-hahmot näyttävät epämiellyttävän nukkemaisilta. Lidlin Kinuskimahtis on jäätelöistä parhain. Yhdessä kuuluisimmista kohtauksista pelihahmot ovat jumissa pakastimessa, ja paon sijaan he keskustelevat syvällisesti jäähän liittyvistä salaliittoteorioista. Jokainen 999:n puzzlehuone kertoo vertauskuvallisesti menneisyyden tapahtumista. Heikompi säveltäjä olisi kirjoittanut pohdintaa helpottavan zenmäisen äänimaton, joka sopisi puzzlepeliin genrenmukaisesti kuin luova fysiikanmallinnus Senran Kagura -peliin. Epäonnistumisten toistumiset, raa’at murhakohtaukset ja ystävien kuolemat vahvistavat epätoivoista tunnelmaa, sillä selviytyminen tuntuu mahdottomalta. Vaihda elimiä, kunnes paino näyttää oikein. Puzzlet vaativat loogista päättelyä ja matemaattisia taitoja. Surullisesti Virtue’s Last Reward oli Japanissa myynniltään . 49 162386_.indd 49 162386_.indd 49 27.10.2022 17.01.05 27.10.2022 17.01.05. Olin myös yllättynyt, kuinka vaikuttavia kuolinkohtaukset ja soundtrack edelleen olivat. Uudella läpipeluukerralla kiinnitin huomioni Shinji Hosoen sävellyksiin, jotka saavat pelin tuntumaan aamukolmelta Berliinin teknolabyrintti Berghainissa. Kateeksi käy. Ristiriitaa hyödyntämällä Hosoe ohjaa tunnelmaa kuin seittiä punova hämähäkki ja luo pelaajan ympärille painostavan, nopeatempoisen tunteen siitä, kuinka jotakin pahaa on tapahtumassa jossakin pelaajan havaintokentän ulkopuolella ja pian on liian myöhäistä tehdä mitään. Erinomaisesta tarinastaan huolimatta hahmogra. Zero Escape -sarjassa hahmot tietävät kaiken kaikesta ja osaavat selittää pitkään tieteellisistä teorioista. Sanoin mitä sanoin. Yhdeksän ovea jatko-osiin The Nonary Games -kokoelmaan kuuluu myös trilogian toinen osa, Virtue’s Last Reward. Kaiken kokeneiden ja remaken remaken remaket ostaneiden länsimaisten seikkailupelien harrastajia odottaa 999:ssa piilotettu helmi, täysin uudenlaisella ja omalaatuisella tyylillä rakennettu tunnelmallinen kokemus. Santa ei nimestään huolimatta ole kotoisin Korvatunturilta. Kun pelaaja selvittää sairaalapedeillä makaaviin ihmismuotoisiin hahmoihin liittyviä pulmia, hän toistaa epäonnistuneiden tieteellisten kokeiden teemaa ja antaa hahmoille mahdollisuuden puhua kymmeniä minuutteja tuntemattomista alkuaineista. oppi, ja vain länsisuosio sai rahahanat avautumaan trilogian päättämiseen. ikka sai tuntemaan, kuinka kakkososa oli parhaimmillaan koettuna ilmestymishetkellä PS Vitalla. Tämän takia en suosittele 999:n pelaamista läpipeluuohje kourassa, vaan apuun kannattaa turvautua vasta totaalisessa jumissa. 999 onkin selkeästi enemmän seikkailupeli kuin interaktiivinen tarina, joten ehkä japanilainen pelaaja ei pidä toiminnan määrästä. Kolmas osa ja suosikkini trilogiasta, Zero Time Dilemma, on myös saatavilla uusille konsoleille ja PC:lle. Kyseessä on voimakas osoitus ristiriitaisen soundtrackin voimasta. Sarjan suosiota länsimaissa ei tosin tarvitse pohtia, sillä puzzlehuoneet vastaavat kritiikkiin siitä, kuinka visual noveleissa ei saa itse tehdä mitään. nerokkaalla tavalla pelaajan toimintaan. Nykylaseilla tarinan törkyisyys ja häpeilemätön viihteellisyys tunkivat vahvemmin esille. Kaasunaamari päässä kuka tahansa näyttää pahikselta. Vain oikea numeroyhdistelmä vankeja pääsee siirtymään huoneesta toiseen
Tytöt, jotka vihaavat työttömiä Nirvana Initiativessa parasta on sen animekauneus. Miljöön yksityiskohtien lisäksi persoonallisten ja ilmeikkäiden hahmojen design pomppaa esiin massasta. Erityisesti naishahmot ovat saaneet yksityiskohtaista rakkautta tekijöiltä. Antero Kyyhky Vetäviä animetyttöjä ja limusiiniajeluja, mitä muuta voisin edes kaivata. Siinä missä Date oli huoleton kivikasvo, uuteen päähahmoon eli Ryokiin murhien raakuus ja oman kunnianhimon asettamat vaatimukset iskevät syvälle. Mysteerin keskiöstä paljastuvat simulaatioteoriaan uskova Naix-kultti, epäeettiset ihmiskokeet ja Internetissä HALKAISTUN MIEHEN ONGELMA Spike Chunsoft Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Xbox One, PC, Xbox Series X/S, Switch Versio: 1.01 Minimi: Intel Core i7-3770 3,40 GHz tai parempi, 4 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 460 tai parempi. Ja tietenkin idolihahmot puhkeavat lauluun ja tanssiin jatkuvasti, ilman erityistä syytä. Tämä on raikasta, sillä peleissä harvoin pysähdytään pohtimaan, mitä raakuuksien kokeminen tekee ihmiselle. AI: The Somnium Files – Nirvana Initiative on jatkoa vuonna 2019 ilmestyneelle sarjan ensimmäiselle osalle. 50 162387_.indd 50 162387_.indd 50 27.10.2022 17.07.46 27.10.2022 17.07.46. K otaro Uchikoshi on ollut aina kiinnostunut kauniin kuoren peittämistä salaisuuksista. Etsivänä Ryoki ei vain sovittele aurinkolaseja ja heitä one-linereita, vaan sukeltaa todistajien ja epäiltyjen päähän kuin kybertelepaatti ja elää heidän kokemuksensa koko traumaattisuudessaan. Kuvaukset ovat myös alikirjoitettuja. Toistuvan teeman takia onkin loogista, että Uchikoshin AI: The Somnium Files -sarja keskittyy poliisityöhön. Julisteilla, kirjoilla ja koristeilla täytetyt huoneet kutsuvat tutkimaan jokaista nurkkaa ja yksityiskohtaa, mutta ikävästi Ryokin jalat on lukittu ensimmäisen persoonan kuvakulmassa paikoilleen. Keskiverto pelihahmo onkin psykopaatti, joka haluaa voittaa elämän battle royalen hinnalla millä hyvänsä. Ensimmäisen pelin ihanuus oli kissankorvainen tanssijatyttö Iris, ja nyt hahmosuunnittelija Yusuke Kozaki on synnyttänyt kaksi nörttisyöttiä lisää: sinipunahiuksisen Amamen ja megarikkaan Kizunan, joka omien sanojensa mukaan ”vihaa työttömiä”. Ysärillä jokainen mustiin pukeutuva oli epäilty satanisti, nykyään pahempaa eli kalliolainen. Ryokin apuri on elävä Virtuaalilemmikki-minipeli on täysin turha feature, mutta jokaisen ominaisuuden ei tarvitse olla loppuun mietitty tai tarpeellinen osa kokonaisuutta. Paperilla vaikuttava tarina on kääritty keveisiin seikkailuja keskusteluosioihin sekä keskiraskaisiin puzzleihin. Pelaaja joutuu aina toimimaan puutteellisen tiedon varassa ja kuolemaan totuuden takia. Nirvana Initiative aukeaa parhaiten ensimmäisen osan jälkeen, joten uuteen osaan kannattaa hypätä vasta pornolehtiä rakastavan etsivä-Daten ja hänen viileän tekoäly-ystävänsä Aiban tultua tutuksi. Värikkäät ja miellyttävästi rakennetut ravintolat, työhuoneet ja asuinrakennukset näyttävät eläviltä ja kutsuvilta, sarjakuvamaisella tavalla. Ensimmäisen osan ohjannut Zero Escape -veteraani Uchikoshi on hypännyt pelkästään kirjoittajan paikalle, ja pelin on ohjannut aiemmin pyhää kaksikkoa eli Danganronpaa ja Zero Escapea työstänyt Akira Okada. Tämä rakentaisi hahmon persoonallisuutta huomaamattomalla tavalla. Uhkaavat mörököllit olivatkin ystäviä, ystävät niitä, joiden hengitys tuntuu niskassa veitsen painuessa selkään. Hänen suosituimmissa peleissään vetovoimaiset hahmot paljastuvat todellisuuden rakenteen murentuessa täysin erilaisiksi kuin ensivaikutelmat kertoivat. Erityisesti pidin poliisin limusiinista, jossa työpaikkaetuihin kuuluvat poppivehkeet, iso televisio ja täysi minibaari. Ohjaajan vaihtuminen ei juuri näy uuden osan tyylissä, joka kertoo Uchikoshin rautaisesta otteesta lapseensa. Naishahmojen lisäksi tekoälykaverit ovat onnistuneita. Jos naksautan pöytää, Ryoki sanoo: ”Se on pöytä.” Jos jotakin voi klikata, haluaisin kuulla, miten hahmo näkee pöydän. Alkoholismin ja mielenterveysongelmien kanssa painiva Kuruto Ryoki jahtaa sarjamurhaajaa, joka puolittaa uhrinsa sahaamalla ne kahtia ja jättämällä näytteen julkiselle paikalle löydettäväksi. Ovathan hänen aiemmat pelinsä salapoliisitarinoita piilotetussa muodossa. Ikäraja: 18 leviävät psykedeeliset 3d-animaatiovideot, joiden näkeminen saa katsojan sekoamaan
Jotakin, mitä en olisi saanut nähdä. 79 Puzzleseikkailu ei osaa päättää, onko se tarkoitettu aikuisille vai teineille. Kokkauskisassa fyysisen maailman lait eivät sido taivaisiin yltäviä vohvelikasoja. Palikkanaamainen koomikkohahmo Komeji ja hyypiötiedemies Chikara aiheuttivat fyysistä kipua astuessaan verkkokalvoilleni. Multikertaistaa meleetaisteluiden määrän. Kieltäydy kehityksestä, rakasta vanhan maailman tapoja. nen ilme olisi saanut kokonaisuuden loistamaan. Date haluaa pornonsa fyysisessä muodossa. Jotakin, mikä jättää mielikuvitukselle tilaa. Tietovisaksi muuttuva päänsisäinen maailma on yksi onnistuneimmista. QTE-taistelussa myötähäpeää on mahdoton pidätellä, kun rikospaikkatutkinta keskeytyy lapsihahmojen sirkustemppuihin ja barbababa-kulttilaisten kanssa painimiseen. Epäonnistumisista rankaistaan palauttamalla pelaaja koko puzzlekartan alkuun, mikä luo pohdintaan painetta. Aivan kuten Pelit-lehden avustajilla, myös poliisilla on käytössään panssaroitu limusiini ja ilmainen minibaari. Läpäisyn jälkeen aukeavassa Frayer-lopussa Uchikoshi viimein revittelee niin kuin vuosi olisi 2010. Hahmojen ja tapahtumapaikkojen ulkoasut ovat parhaimmillaan genren kärkiluokkaa. No More Heroesista tuttu Yusuke Kozaki on naishahmojen luojana ylittämätön. Unimaailmojen reitit myös johtavat vaihtoehtoisiin loppuratkaisuihin. Ihmisten hakkaaminen rautaputkilla ei ole koskaan ollut näin merkityksetöntä. Pään sisällä tapahtuu kummia The Somnium Filesin innovaatio ovat murhapaikkatutkimusten kanssa jaksottelevat puzzlekartat, joissa sukelletaan eri hahmojen pään sisään kuin unissa. Tämä onkin suurin kritiikkini. Unet ovat vertauskuvallisia, eli unimaailman tapahtumat kuvaavat pelin tapahtumia uneksijan tunteiden kautta. Parodiakarttojen vastapainona on useampi tunnelmaltaan staattinen päänsisäinen maailma, jotka naksuttelee läpi haukotellen. Hyvää + Ajoittain rohkea ja mielikuvituksellinen irrottelu ja oikeasti vaikeat puzzlet. Tama on vastakohta edellisen pelin tekoälykaveri Aiban coolille seksuaalittomuudelle ja tarkoitettu kuolaamisen kohteeksi. Uchikoshi selvästi pystyy revittelemään, mutta kysymys onkin, miksi hän ei halua. Tearer-pahiksen pään sisällä sijaitsee matemaattinen helvetti, jonka kautta ymmärsin hulluutta tulemalla hänen kaltaisekseen. 51 162387_.indd 51 162387_.indd 51 27.10.2022 17.31.38 27.10.2022 17.31.38. Psykedeelisyys ja revittelevä logiikka herättävät kummastusta ja ihastusta, mutta taso karttojen välillä vaihtelee. Kun hän lainaa Michael Bayn pelikirjasta ja paisuttelee maailmanpelastustarinaa, hänen budjettinsa tai visionsa ei riitä. Rasittavat meleetaistelut ja yleinen lapsellisuus. Turvallisuus on ongelma. Ehkäpä nämäkin hahmot olisi voinut korvata animetytöillä, niiden luominen Uchikoshin tiimiltä selvästi onnistuu. Kolmanteen osaan toivoisin enemmän vaivaavaa sisältöä. K-18-lätkästä huolimatta Nirvana Initiative on tarkoitettu teineille, joista on hauskaa, jos poliisi saa supervoimia tissilehden selaamisesta. Pokémon-maailmassa tavataan Final Fantasylle kumartava yksisiipinen enkeli. Puzzleunet ovat aikarajallisia sokkeloita, joissa pelaajan tulee löytää oikeiden valintojen reitti ja avata uneksijan henkiset lukot. Onnistumisten vastapainona rasittavat lapsietsivät ja limaiset mieshahmot olisi voinut heittää roskakoriin. Iris-idolin päänsisäinen Pokémon-klooni huipentuu usean muodon pomotaisteluun. Salaliitoista ja Ryokin mielenterveyden järkkymisestä olisi saanut aikaan hienovaraisemman kokemuksen, jota katsellessa ei olisi tarvinnut painaa päätä käsiin. seksinukke kautta tekoälykamu Tama, jonka nahkainen poliisiasu juuri ja juuri peittää hänen muodokkaan vartalonsa. Viimeksi olen kohdannut näin pysäyttäviä puzzleja Simon the Sorcerer 2:ssa. Huonoa . Ja puzzlet ovat oikeasti vaikeita. Kielletty aikuisilta Ensimmäisen osan korkeaoktaaninen trilleri ratkaistiin humoristisessa meleetaistelussa, jossa jäykät 3D-mallit mätkivät toisiaan kuin mummot halpakaupan ämpärijonossa. Vaihtoehtoiset ja pehmustetut reitit eivät tarjoa niin tylyjä kohtaamisia kuin Zero Escapen kirveshipat, joissa virheiden seuraukset olivat shokeeraavia. Uchikoshin tyyli on parhaimmillaan tarkkaan rajatussa tarinassa, joka sijoittuu miljööltään suljettuun tilaan. Parhaimmillaan päänsisäiset seikkailut ovat lainatessaan muista peleistä tai tv-ohjelmista. Tämän lopun näkee vain pieni osa pelaajista, mikä tekee siitä kokonaisuuden kannalta merkityksettömän, mutta minulle tärkeän. Pomon huone houkuttelee tutkimaan, mutta pelaajan jalat on lukittu paikoilleen. Saksimalla heikot rönsyt pois ja lisäämällä sekoilua ja hauskanpitoa graa. Useat hahmot kertovat vihaavansa työttömiä. Ja mitä Uchikoski tekee jatko-osassa
Johannes Valkola NEON WHITE Neon White opettaa räiskinnän kemiaa tavalla, joka sai minut keskeyttämään räiskintäpaastoni ja janoamaan vauhtia. Näiden visuaalisesti tyrmäävien hahmojen kanssa jutellaan kenttien ulkopuolella, jolloin peli liukuukin kohti visuaalista novellia. Tarkoitus on läpäistä lyhyitä kenttiä, maaliviivan saa ylittää vasta kun on kukistanut jokaisen vihollisen. Näin kasvatetaan lippaan kokoa. Kortti on pelissä ase, mutta yhdessä kortissa on kiusallisen vähän panoksia, mutta onneksi samoja kortteja voi haalia peräkkäin monta. Mutta myös suloisia. Sisälläni roihuaa sama tunteenpalo, reagoin hyviin peleihin samalla suurisilmäisen pikkupojan innolla. Hän on syntinen, joka on nostettu helvetistä taivaaseen yhdestä yksinkertaisesta syystä: hänen täytyy osallistua vuosittaiseen kilpailuun, jossa pitää puhdistaa taivas eli listiä siellä kuhisevat demonit. Se tapahtuu vieläpä harvinaisen luontevasti, kuin itsestään. Niinpä heille voi antaa niitä lahjapaketteja, jolloin sekä avataan erillisiä haastekenttiä että vahvistetaan sosiaalisia siteitä. Kenttiin ripotellut kortit antavat käyttöön haulikon, pistoolin, koSayonara Wild Hearts, Gorogoa, Twelve Minutes, Outer Wilds, If Found... Voiko viisareita viirata, kiisikö aika ylinopeudella jossain kohtaa kenttää, vai... Päällisin puolin se on räiskintäpeli, mutta varauksella. Oikeasti aseeni ei ole tuliluikku, se on pelikortti, jonka avulla voin hetken paukutella kuteja eteeni kuin ajatuksen voimalla. Sellaisen voi löytää vasta läpäistyään ensin kentän, mutta pelissä on tyyppejä, joiden lahjomisesta todella on hyötyä. Kun maailman rankinglistan pamahtaa ruudulle, karu totuus paljastuu: moni muu ja aika moni vielä päällekin on suoriutunut samasta kentästä vähän paremmalla vimmalla ja virtaviivaisuudella. Ben Espositon uutuus Neon White kestää vertailun, mutta on myös tuotannon poikkeus. BREAKING FAST Angel Matrix & Ben Esposito / Annapurna Saatavilla: PC Arvosteltu: Nintendo Switch Minun täytyy virittää itseni äärirajoille, sulkea kaikki turha pois, pysyttävä makeassa . Katselen korkeuksista vastarintaa, joka näyttääkin nyt kuin vaarattomilta muurahaisilta. Fiilis saa etsimään aina seuraavaa suurta pelitapausta, jonka herättäisi saman tunteen uudestaan. Viilaan varmasti sekunnin tai pari ajasta pois! Ehkä silloin saan kultatai jopa platinamitalin, jotka ovat tärkeitä uusista kentistä koostuvien maailmojen avaamisessa. Juju on kerätä kentistä kortteja, joita voi olla hallussa kerralla kaksi, ja toisen niistä voi vaihtaa hetkessä aktiiviseksi. Nämä rituaalimaskit ovat taivaassa pakollisia, ne räjähtävät pienimmästäkin tottelemattomuudesta. Annapurna Interactiven tuotanto hakee laveudessa ja laadussa vertaistaan. Kaiken kruunaa kuorrutus räjähtävää, unenomaista punk rock -energiaa. Neon White on kokonaisuus, jollaista en muista aikaisemmin pelanneeni. Nopeasti nopeammin Eikun kohti uutta yritystä! Jo pelatessani keksin, mistä luultavasti kannattaa loikata tyhjyyteen ja jatkaa matkaa ilmassa läpi salaisen oikoreitin. Se on ensimmäinen kerta, kun sama henkilö on ohjannut kaksi Annapurnan peliä – Espositon edellinen oli upea Donut County. Olen pudonnut peliin, joka on kuin utuinen uni, mutta olen harvoin ollut yhtä hereillä. Tai ehkä unohdankin kiireen kokonaan ja keskityn rauhassa etsimään kenttään piilotettua lahjapakettia. Käytännössä kuitenkin tähtääminen, pomppiminen ja kykyjen käyttäminen sujuvat hetkessä kuin luonnostaan. Olen sisällä sokaisevan neonvalkoisena hohkaavassa satumaailmassa. Persoonallista punk rock -asennetta puhkuvat hahmot ovat hauskoja, hämmästyttäviä friikkejä, jotka eivät pelkää ketään eivätkä mitään. Vaikka speedrunning ei olisi aiemmin kiinnostanut, pelissä taisto sekuntien murto-osista välittyy niin vangitsevasti, että se valtaa ajatukset täysin. Olen hetken höyhenenkevyt, mutta sekuntiakaan ei ole hukattavaksi. Name of the game Neon Whiten peruskivi on ensimmäisen persoonan räiskintä, jossa on kiehtova koukku. Puhallettu 60 sekunnissa Fiilis on korkealla, kun Ben Espositon luomassa Neon Whitessa liidän ja lennän ilmassa, jonne olen loikannut räjäyttämäni vihollisen paineilman seurauksena. Harvoin ne kestävät minuuttiakaan pidempään, mutta kun sekunnit kuluvat näin väkevästi, tunnen joka solullani kuinka kyse on jostain paljon suuremmasta ja syvemmästä. 52 162923_.indd 52 162923_.indd 52 27.10.2022 15.57.27 27.10.2022 15.57.27. Kun kalma katoaa Tarinakin on kiinnostava: Neon White tulee tajuihinsa ja kuulee kuolleensa. Näin se on itselläni ollut siitä lähtien, kun pelasin ensimmäisen kerran Super Mario Bros. Nyt on nyt, pelit ovat Elden Ring, Stray ja Immortality, mutta mikään ei ole muuttunut. Vieläpä sangen tyylikkäästi, kuvasuunnittelu ammentaa sielukkaasti animesta ja käsikirjoitus kiehtoo herkullisen kieroutuneella otteellaan. Nyt vaaditaan täydellistä keskittymistä. Ampaisen jo kohti seuraavaa vihollista, jonka posautan pian pieniksi polygoneiksi pumppuhaulikollani. matelinko minä. I need more speed! P arhaat pelit tekee . Neonin taikatemppu on, miten se saa arvostamaan nopeutta, innostumaan liki loputtomasta oman suorituksen parantamisesta. Kello sen kertoo: enhän minä mikään jumalallinen salama ollut, kituvasti kärisevä säihketikku korkeintaan. Peli ymmärtää speedrunning-kulttuurin ytimen ja yrittää avata sen kaikille. peliä kultaisella 1980-luvulla. Neon White tarjoaa niin nopeatempoista räiskintää, että voisi kuvitella, etteivät sormet ja silmät pysy tässä millään perässä. Satumaisen omituisen näköiset ja kokoiset viholliset tuusannuuskataan aseilla. Ehkäpä lopulta läheisyyttäkin löytyy... Sellaisiin kuin Neon White. Neon White korostaa speedrunningin luonnetta katsonnallisena nautintona, mutta tekee yleisöstään aktiivisen osallistujan. ilis, se pelatessa mahanpohjassa ihanasti kutkuttava tunne. Mitä enemmän keskusteluihin panostaa, sitä syvemmäksi pelikokemus muuttuu. Aika pysähtyy, kiidän vihollisten läpi tieni sivaltaen kohti maaliviivaa. Kisaan osallistuu muitakin Neon Whiten kohtalon jakavia hahmoja, jotka ovat piiloutuneet maskien taakse. Puhkun puhdasta energiaa, olen salama! Kentän päätteeksi huomaan, että olipa kello käynyt. ow-tilassa, mikäli mielin läpäistä liukuhihnalta toisen perään eteeni kiitäviä kenttiä. Siinä onkin pelin ykköskikka: ne ovat pelikortteja. Tämä sulolinjainen peli on cocktail räiskintää, pelikortteja, speedrunningia, visuaalista novellia, sosiaalisia suhteita sekä animesta ammentavia hahmoja, jotka pysyvät rehellisinä itselleen kuolleenakin. Se on silti selvä, että pelin sulo ei välity kuvista
Peli esittelee uusia sääntöjään tasaisessa tahdissa. Pelaamani Switch-versio rullasi miellyttävällä fapsikertoimella 60, millä on suuri merkitys pelattavuuteen. Ilmapallomaisten örkkien päältä puolestaan pompitaan korkeammalle. Pelikortin voi aina halutessaan ”tuhota” napinpainalluksella. Neon White tarjoaa ainutlaatuisen pelikokemuksen. Ydinidea on liikkeen voimassa ja virtaviivaisuudessa. Punaiset tynnyrit (luonnollisesti) räjähtävät, joten niillä voi tuhota vihollisia tai kasvattaa oman liikkeen vauhtia. Peli on muutenkin vakuuttavaa jälkeä. netuliaseen ja tarkkuuskiväärin kaltaisia kykyjä. Neon White on jumalattoman nopea, mutta kyse ei ole aina pelkästä kiitämisestä. Taivaallinen unimaailma mahdollistaa valtavien korkeuserojen liitelyn, loogisuutta rikkovan tasohyppelyn ja räjähdyksistä vihollisten päältä toiseen loikinnan. Kaksinaisuus hallitsee pelin tematiikkaa sekä tarinankerronnassa että pelattavuudessa. Akrobaattisen etenemisen ilo ja elo eivät välity kuvista eivätkä videoista, ne ovat jotain, joka täytyy kokea ja tuntea itse. Kolikon kääntöpuolella on kenttien rauhallinen tutkiminen piilotettujen pakettien perässä. Ajatukset valtaa ihmeen kokonaisvaltaisesti pelkkä oman suorituksen hiominen, kun mahdollisuuksia kentän erilaiseen läpäisemiseen alkaa tajuta yllättäen ympäriltään. Mikään pastissi Neon ei ole, vaan alusta loppuun estoton, yllättävä ja pitelemättömän pirteä pelikokemus, joka muistuttaa, miten upeaa on uppoutua kunnon pelin sisään. Pelaaminen on digimuotoon vangittua puhdasta tajunnanvirtaa. nished Swanin ja What Remains of Edith Finchin tekoprosesseihin. Veden päällä sen sijaan juostaan entistäkin rivakammin. Huonoa . Eikä testattu Switch-versio petä: kentät alkavat alusta napinpainalluksella parissa sekunnissa. Upea audiovisuaalisuus uhkuu herkkää räjähdysvoimaa. Neon White on Ben Espositon mestariteos, josta muuten selvästi puskee esiin Killer7ja No More Heroes -peleistä tunnetun Goichi Sudan tuotannon villi vaikutus. Kun yritys ja erehdys seuraavat tiuhaan toisinaan, lyhyet lataustauot osoittautuvat ensiarvoisen tärkeiksi. Peli tekee pelaajastaan hetkessä speedrunning-mestarin – tai ainakin pyrkyrin sellaiseksi. Tiivis kenttäsuunnittelu kannustaa parantamaan suoritustaan. On alleviivattava, että peli on äärimmäisen haastava, joten jatkuvilta epäonnistumisilta ei vältytä. Silloin käyttöön aktivoituu automaattisesti ylimääräinen pohjakortti, joka kulkee aina mukana. Sarjakuvamaisessa pelissä ohjattiin maassa liikkuvaa reikää, joka kasvoi koko ajan aina suuremmaksi. 53 162923_.indd 53 162923_.indd 53 27.10.2022 15.58.19 27.10.2022 15.58.19. Ja omissa kirjoissani se merkitsee kuulkaa todella paljon. En yleensä juurikaan kiinnostu räiskinnästä, mutta Neon White voitti puolelleen, en ole ollut yhtä haltioitunut lajityypistä sitten ensimmäinen Splatoonin. Sen avulla voi huitoa vimmatusti katanalla – joka tosin ei ole järin tehokas ja vaatii pääsyä vihollisten iholle. Ei hätää, jos toiminnan tuoksinassa molemmat kerätyt kaksi korttia pääsevät hupenemaan. Tosin tämäkin heijastuu speedrunningiin, kun tarkasti tarkastelemalla tajuaa otolliset oikopaikat paremmin. Aluksi reikään mahtuivat kivenmurikat, savikupit ja puistonpenkit ihmisineen, myöhemmin sisään katosivat kokonaiset autot, talot, jopa vuoret. Herättää himon pelata aina vielä sen yhden kerran. Kun taitoa on tarpeeksi, kykyjä osaa yhdistää peräkkäisiksi, näyttäviksi komboiksi, jolloin kentät suorastaan kiidetään läpi. 93 Räiskinnän uusi mestariteos saa ajattelemaan vain ja ainoastaan speedrunningia – vaikka se ei koskaan olisi kiinnostanutkaan. Kortista riippuen sen tuhosta seuraa vaikkapa tuplahyppy, juoksupyrähdys ilmassa tai sitten korkeuksista jysähdetään voimalla alas, samalla tuhoten vastarinnan tai sitten rikkoen lattian, joilloin pääsee taas vilkkaammin kentässä eteenpäin. Ja muistuttaa, että lajityyppeihin täytyy suhtautua ennakkoluulottomasti. Toimintaa säestää aaltoilevasti hakkaava soundtrack, leikkisät äänitehosteet ja innostunut ääninäyttely. Taivaan rannalla Taivaan porttien takaa aukeaa eteerinen maisema, jonka surrealismi avaa mielikuvituksen rajoja rikkovaan kenttäsuunniteluun. Hyvää + Loppuunsa hiottua, monipuolista pelattavuutta. Ohjattavuus on rivakkaa mutta tarkkaa. Nykäisyjä silti on, onneksi vain harvoin ja yleensä toiminnan ulkopuolella. Erityismaininnan ansaitsee pitkän linjan ääninäyttelijä, etenkin Samurai Champloo -animesta tunnettu Neon Whiten pääroolin vetävä Steve Blum, jota ei kyllä pelkän äänen perusteella uskoisi 62-vuotiaaksi. Mahdollisuuksia on monia ja peli kannustaa kokeilemaan kaikkia. Oli kyse sitten visuaalisen novellin jaksojen pysähtyneestä kuvataiteesta tai räiskintäosioiden räjähtävästä estetiikasta, pelissä on roppakaupalla luonnetta ja uhoa. Tekijänsä näköinen Ben Esposito on amerikkalainen pelisuunnittelija, joka on aiemmin luonut lähinnä tuntemattomia lyhytpelejä sekä osallistunut The Un. Esposito nousi muutama vuosi sitten esiin ensimmäisellä omalla, pitkällä työllään Donut County. Hävitetty kortti tekee tilaa tuoreemmille, mutta samalla se aktivoi kortin toisen ominaisuuden. Sai aikaan harvinaisen tunteen: peliä ei halua pelata, koska se on niin hyvä, ettei sen ei tahdo loppuvan
Onneksi kavereiden ohjaama avaruusalus nappaa Marion mukaansa. Peli yhdisti Nintendon supertähdet, Ubisoftin villit rabbid-puput ja vuoropohjaisen taistelun XCOMarioksi, joka jopa toimi. Jo keskimmäisellä vaikeustasolla pitää etäisesti keskittyä, mutta vaikeimmalla joutuu taisteluita aloittamaan UUTTA KIPINÄÄ MARIOSUHTEESEEN Mario räiskii akimbona kahdella pistoolilla. Mukana on kuitenkin tosiaikaisia elementtejä, kaverin niskasta Counter-Strike-henkisellä kyykkyhypyllä pystyy pidentämään liikkumissädettään, mutta pompussa aika onkin rajattu. Jos jalkojen alla piilee tyhjyys ajan loppuessa, sankari putoaa kartalta kuin tasoloikassa. Ehkä toistohuumorin rima on vielä alempana kuin kuvittelin. M ario + Rabbids: Kingdom Battle (Pelit 10/17, 91 p.) oli minulle suurimpia Mario-yllätyksiä hetkeen. Komentosillalla paljastuu, että prinsessoista on nyt hukassa Rosalina. Tuukka Grönholm MARIO + RABBIDS SPARKS OF HOPE Ubisoftin Mario-pelissä prinsessa pelastetaan jo introssa, mutta peli-into vain kasvaa siitä. Keskimmäinen vaikeustaso on vielä aika leppoisa, joten vaikeimmalla kannattaa aloittaa. Ideaa on jalostettu entisestään, tasapaino on aikaisempaa parempi, maailman rakenne ykköstä avoimempi ja vaikeustason saa säätää juuri mieleisekseen. Systeemi on varsin uniikki. Liikematkalaiset Maailmassa liikutaan suhteellisen vapaasti tehtävien ja puzzlejen perässä, mutta eniten aikaa kuluu taisteluissa. Liikkumisalueella pystyy myös ryntäämään vihollisten läpi, mikä lasketaan liikkumiseksi eikä hyökkäämiseksi, eli vuoro jatkuu. Ainoat vuorosanat tuntuvat olevan ”Uuh. Turha Cursastella Tarina on nätisti sanoen ohut ja outo, eikä sitä auta välianimaatioiden liki puhumattomat hahmot. Sparks of Hope on pelille suoraa jatkoa, eikä kirjoissani jää hopealle. Ennen kierroksen lopettamista hahmojen välillä saa vaihdella vapaasti, mikä avaa erinomaisia mahdollisuuksia comboille ja taktiikoille. Hahmo pystyy liikkumaan vapaasti liikkumisnopeuden määräämän ympyrän sisällä ja vuoro päättyy vasta laukaukseen. Ah… Hah!”, millä ei kovin hyvin mielenkiintoani säilytetä. Sienien sijaan seinät ovat tärkeitä, sillä avoimella kentällä pönöttävään sankariin osuvat kaikki. Rabbid Peach yrittää ottaa otuksesta ja itsestään gelfietä, mutta imeytyykin otuksen sisään. Halutessaan tasoa pystyy säätämään lennosta ja jopa ottamaan vahingon kokonaan pois päältä, jos vaikka tykkää simppeleistä puzzleista enemmän kuin taisteluista. Toki tasapaino oli vähän haussa, sillä koko peli kannatti läpäistä vain muutamalla parhaalla hahmolla. Ah… Hah! Mario ja bubut hengaavat Sienivaltakunnassa, kun yhtäkkiä taivaalle ilmesUbisoft Arvosteltu: Switch Versio: Julkaisu Moninpeli: Ei Ikäraja: 7 tyy valtava avaruusrausku. Cursakin aikoo hukuttaa universumin darkmessiin, minkä estämiseksi sankarijoukko lähtee vuoropohjaiseen taisteluun viidelle eri planeetalle. Tosin katsoin, mitä mieltä maailmalla pelistä ollaan ja usein kehuttiin animaatioiden huumoria. 54 163489_.indd 54 163489_.indd 54 27.10.2022 18.11.51 27.10.2022 18.11.51. Uuh. Mario ryntää pelastusmatkalle, imeytyy rinnakkaistodellisuuteen, yllättäen löytää prinsessan, mutta paikalle saapuu Cursa-jättiläisotus, joka yrittää tuhota Marion apureineen. Puheet vuoropohjaisten pelien kuolemasta ovat ennenaikaisia, sillä siirtoja on vielä jäljellä. Samoin Bob-ombit jäävät sihisemään kentälle ennen räjähtämistään, mistä vikkelä voi napata ne kouraansa ja heittää vihollisen niskaan. Vuoropohjaisuudesta huolimatta yksityiskohdat tuntuvat istuvan Marion tasoloikkahenkeen ja maailmaan, mikä on iso osa Mario + Rabbids -sarjan viehätystä
Esimerkiksi tiikerimäinen wildclaw ryntää aina viimeksi ampunutta kohden ja tekee massiivista lähitaisteluvahinkoa suojasta välittämättä. Edge esimerkiksi pystyy osumaan heittomiekallaan useampaan viholliseen kerralla, kun taas Bowser ja Peach ovat erikoistuneet suojien tuhoamiseen. Maailmassa saa liikkua vapaasti tehtävien ja taisteluiden perässä. Luigi tekee sitä enemmän vahinkoa, mitä kauempana hahmo on vihollisesta, joten lisäsin Luigin liikkumisnopeutta ja annoin hahmolle kaveriksi Ethering-sparkin, joka toimii näkymättömyysviittana. Lisäksi hahmojen ominaisuuksia voi hienosäätää sparkeilla. Lisäksi sparkseista löytyy kaikkien tiimiläisten vahinkoa lisäävä boostikipinä, parannuskipinä, suojakipinä ja niin edelleen. Jokainen taistelu on tavallaan puzzlensa, jossa vihollisten ominaisuuksien selvittäminen ja hyödyntäminen ovat taktiikan avaimia. Ne ovat Rosalinan luman ja rabbidsin risteytyksiä, jotka antavat aktiivisen ominaisuuden lisäksi jonkun automaattisen bu n. Pelisuunnittelu tukee puzzlemaista ideaa erinomaisesti, sillä uudet vastustajat esitellään yleensä pomotaistelussa, josta otuksen heikommat variaatiot siirretään rivivihollisiksi. Hyvää + Onnistuu puristamaan uutta iloa irti vuoropohjaisesta suojassa kyykkimisestä. Viholliskatras kehittyy sopivasti maailmojen mukaan, joten mielenkiinto pysyy koko matkan yllä. Vihollisen tarkka-ampujia vastaan lähitaistelu on paras ase, sillä ne ampuvat suojat ympäriltä. Rytmi on erinomaisesti kohdillaan eikä vuoropohjaisen taistelun tunnelma ole koskaan ollut näin kepeä. Hahmon ominaisuuksia voi parantaa terveyden, liikkumisen, vahingon ja erikoiskyvyn suhteen. Sen idea ja pelimekaniikat ovat simppelimmät, eikä kahdeksanvuotiaalla englanti vielä suju, vaikka Minecraftja Terraria-termit ovatkin suhteellisen hyvin hallussa. Häive-Luigi pystyi kipittämään kentällä vapaasti tärkeiden kohteiden perässä. Osa-alueiden merkitys myös muuttuu vaikeustason mukaan. alusta, jos ei koko ajan mieti, mitä tekee. Pidin jatko-osasta enemmän, mutta toisaalta perheen pienin pitää ykköstä parempana. Kukistamiseen sopivat hahmot ja kikat ovat yleensä jo siinä vaiheessa tiedossa, kun niitä aletaan käyttää rutiinina. Mario + Rabbids: Sparks of Hope on hilpeimpiä pelaamiani taktisia vuoropohjaisia taisteluita. Tekijöiden onnistumisesta tosin kertoo, että molemmat tykkäsivät Hopesta. Taisteluni keskijohdon kanssa Ykkösosassa liikkuminen oli varsin suoraviivaista, mutta Hopessa liikutaan planeetalla suhteellisen vapaasti. Pääase määrittää hahmojen roolin taistelussa. Itse hahmojen tavoin myös sparksit keräävät tasoja ja parantavat ominaisuuksiaan pelin edetessä. Luigi toimii villitassuja vastaan erinomaisesti, sillä hahmolla on kaukaa tehokas jousipyssy ja erikoiskykynä liikkuvan vihollisen automaattinen ampuminen. Luigilla voi juoksuttaa edestakaisin villitassuja, jos ensin ampuu, aktivoi Luigin erikoiskyvyn ja vaihtaa sitten Marioon, jonka laukaus käynnistää ketjureaktion. Soteuudistus. Hyvänä ideana valintansa voi nollata milloin vain, joten eri juttuja pääsee testaamaan vapaasti. 85 Erinomainen jatko-osa, jonka vuoropohjainen taistelusysteemi loistaa edelleen. 55 163489_.indd 55 163489_.indd 55 27.10.2022 18.12.20 27.10.2022 18.12.20. Osassa kentissä ei ole edes tavoitteena vihollisten tappaminen vaan maalialueelle asti juokseminen, joten tiimihyppyä hyödyntävät tai pitkälle kipittävät hahmot ovat muita hyödyllisempiä niissä tehtävissä. Se on erikoinen sekoitus Pikku Kakkosen pikkulasten piirrettyjä yhdistettynä taisteluun, hahmonkehitykseen, taktisiin päätöksiin ja monipuoliseen vaikeustasoon. Helpommilla tasoilla terveydellä ei ole niin väliä, mutta vaikeimmalla 15 prosentin automaattiparannus taisteluiden välissä on melkein pakkovalinta tai ukkojen terveyteen joutuu paneutumaan aktiivisesti. Peli tuntuu ja näyttää Nintendon tekemältä, vaikka ei ole. Varsin mitätön tarina. Nyt liki jokaiselle hahmolle tuntuu löytyvän rooli vihollisista ja taistelun säännöistä riippuen. Sivutehtävät ovat aika yksinkertaisia, mutta niiden tarkoitus onkin rytmittää menoa, kun kaipaa vaihtelua. Toki tehtävät rajoittavat tietyille alueille pääsyä, mutta taisteluiden lomassa voi tehdä muun muassa vapaaehtoisia minipomotaisteluita, simppeleitä laatikkopuzzleja tai kukistaa tietty määrä vihollisia maastosta. Halutessaan riman voi laskea olemattomaksi, mutta vaikeimmalla tasolla joutuu taisteluita ottamaan uusiksi ja säätämään tiimikokoonpanoaan, jos pahis sattuu saamaan pari kriittistä onnenkantamoista. Pelitasapaino ja ideat ovat parempia kuin edellisessä osassa. Rabbid Peach taas ei välitä seinistä lainkaan, vaan ampuu raketinheittimellään sarjatulta esteiden takana kyyhöttäviin vihollisiin, ja rabbid Luigi pystyy heittämään frisbeensä kaarella kulmien taakse. En tehnyt kaikkea mahdollista, joten pelin läpäisyyn meni parikymmentä tuntia. Otusta kannattaakin kitettää eli levittää omat joukot kartan reunoille ja ampua eri suunnissa. Huonoa
Tournament Fightersin kasibittiversio on pienen painoksensa vuoksi haluttu peli keräilijöiden keskuudessa, mutta uteliaille riittänee sen digitaalinen versio. Game Boyn Turtles näyttää aika karmealta isolla ruudulla. Nämä pelit toimivat lähinnä kuriositeetteina, sillä pelillistä arvoa niillä on vain vähän. Molemmat kolikkopelit käännettiin aikansa konsoliraudalle, joten Arcade Gamesta on tyrkyllä NES-porttaus ja Turtles In Timesta SNES-versio. Tavoitteena on kulkea ruudun vasemmasta reunasta oikeaan ja samalla nitistää kaikki vastaantulijat. TMNT: The Arcade Game sekä sitä seurannut Turtles In Time ovat edelleen varsin hyviä mätkintäpelejä. Pelattavuus ei hirveästi eroa Tiger Electronicsin ankeista elektroniikkapeleistä. Minulla on varsin rakkaita muistoja NES:n Arcade Gamesta, mutta näin vanhemmalla iällä valitsen koska tahansa vauhdikkaamman ja huomattavasti näyttävämmän kolikkopelipainoksen. Koosteen parasta antia ovat heittämällä kolikkopelihallien Turtles-mätkinnät sekä niitä seuranneet konsolikäännökset. Tarjolla on vain muutamia taistelijoita, eikä NES-ohjaimen ankea nappikattaus mahdollista kovin kummoisia komboja. Kolikkopelejä voi mätkiä kerrallaan peräti neljän kaverin voimin, mutta kotikonsoliversioissa rinnalleen saa vain yhden apukilven. Matolaatikkomätkintä on nähty muutamassa minuutissa. Mukana on myös Mega Drivelle julkaistu Hyperstone Heist, joka on käytännössä sama peli kuin Super Nintendolla, mutta pienin muutoksin. Lajien synty Cowabunga Collection sisältää kaikki Konamin julkaisemat Turtles-pelit Game Boylta arcade-raudalle asti. Aineisto on kuratoitu kaltaisilleni retroukkeleille, sillä kaikki moderni Turtles-roska on viisaasti jätetty Silppuriin. N injakilpparit palasivat komeasti takaisin pelimaailmaan joka suhteessa erinomaisen Shredder’s Revengen myötä. Samaa ei tosin voi sanoa NES:n Tournament Fightersista. Kasibittikäännös on kolikkoversiota pidempi, ja moderneille vellihousupelaajille on tarjolla myös loputtomat elämät, jos mätke tuntuu liian hankalalta. NES-kirjastosta löytyy tietenkin myös Se Ensimmäinen Turtles-peli. Kokoelmalle on ahdettu myös Game Boyn Turtles-trilogia. Kyseessä on kolme ankeaa sivulta kuvattua mätkintäpeliä, joiden toteutus suorastaan löyhkää rahastukselta. 56 162920_.indd 56 162920_.indd 56 27.10.2022 15.26.43 27.10.2022 15.26.43. Juho Kuorikoski Jos pari kuukautta sitten julkaistu Shredder’s Revenge pilkottaisiin kappaleiksi, tältä se näyttäisi. Cowabunga Collection on mainio aikamatka teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien lapsuusvuosiin, sillä se sisältää käytännössä kaiken sen, mitä tällaiselta pelihistorian pikkujättiläiseltä osaakin odottaa. Konami ei aivan saanut omaa kilpikonnakoostettaan uusretrohitin peesiin, sillä kaikenkattava Turtles-pelikooste julkaistiin vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Kokoelman ainoa ylivaikea peli on siis jäänyt näiden ehostusten ulkopuolelle, mikä hieman kismittää. Haaste KILPIKONNIA KILPIKONNIA KOLMESSA POLVESSA KOLMESSA POLVESSA Digital Eclipse / Konami / Nickelodeon Arvosteltu: Switch Saatavilla: PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series X & S, PC Moninpeli: 2–4 pelaajaa Ikäraja: 12 kyllä laskee melkoisesti, kun lisää jatkoyrityksiä saa nappia painamalla eikä uhraamalla pikku viikkorahaansa peliautomaatin ahnaaseen Moolokin kitaan. Lapsuusmuistoissa kyse oli parhaasta Turtles-pelistä ikinä, ja näin vuosikymmeniä myöhemmin voin ilokseni todeta, että NES-pelinä Manhattan Project on edelleen pitänyt pintansa. Tähän olisin koska tahansa kelpuuttanut ne loputtomat elämät, mutta niitäpä ei olekaan tarjolla. Tältä näyttää kolikkopeliversio TMNT: The Arcade Gamesta… …ja tältä NES:llä. 16-bittisille konsoleille julkaistu, Street Fighterista inspiraationsa ammentanut mätkepeli on SNES:llä ja Mega Drivella edelleen varsin hauskaa pelattavaa, mutta bittien puolittuessa myös hauskuus puolittui ja katosi. Tämä peli jäi alun perin vain amerikkalaisten riemuksi, mutta naapurin Jarkko oli sen jostain itselleen tilannut. Kasibittiselle raudalle julkaistiin myös kolmas Turtles-mätkintä, lisänimellä Manhattan Project
Näiden penkominen on mielenkiintoista. Silppurilla on asiaa. 85 Konamin ysäriturtleskooste sopii niin nostalgiannälkään kuin Shredder’s Revengen jälkiruoaksi. Ikävästi nämä ovat jääneet nyt rammoiksi. Isoja pikseleitä suurella sydämellä Pelien ikä näkyy isoissa pikseleissä, mutta ne kannetaan arvokkuudella. Pidin ominaisuutta täytenä turhakkeena, mutta peliin voi napinpainalluksella liittyä kesken videon. Muu ekstramateriaali koostuu hahmoluonnoksista ja pelikonsepteista. Kilpikonnien kotipesässä on erilaista ekstratauhkaa, mutta sen toteutus on jäänyt puolitiehen. ltteröimättä ja koko ruudulla, mutta ilman venytystä. Tämä on iso hukattu mahdollisuus. lttereitä monitorista telkkariin, mutta oikeaa CRT-kuvaa on hankala emuloida oikein. Oletuksena pelien kuvasuhde säilytetään originaalina ja reunukset koristellaan Turtles-taiteella. Ehdin jo intoilla, että tämä kooste sisältäisi nämäkin, mutta tarjolla on vain sarjisten kansikuvat sekä yksittäisiä kuvakaappauksia itse piirretystä. Itse nautin oman kilpikonnakeittoni . Kuvan saa halutessaan zoomattuna tai venytettynä koko näytölle, mutta täyden ruudun venytetty kuva ei hirveästi hivele silmää. Etenkään Game Boy -peleissä. Laiskoja varten on mukaan tungettu läpipeluuvideot jokaisesta pelistä. Graa. Huonoa . Tämän puolesta puhuu tarkka jaottelu numeroihin ja sarjan episodeihin. sta ilmettä voi säädellä pelikohtaisesti. Ekstrat jäävät torsoiksi, Game Boy -peleillä lähinnä kuriositeetin arvo. 57 162920_.indd 57 162920_.indd 57 27.10.2022 15.26.51 27.10.2022 15.26.51. 8ja 16-bittinen konsolirauta ovat yhtä ysäriä kuin Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, joten ei ole lainkaan yllättävää, että nämä kaksi löysivät toisensa. Etenkin SNES:n Tournament Fighters on edelleen varsin komea ilmestys, kiitos isojen ja monipuolisesti animoitujen spritejen. Tyrkyllä on myös liuta . Mukana on myös omat osionsa niin sarjakuville kuin televisiosarjallekin. Taustat tarinaan Kilpikonnien tukikohdassa voi tutustua muun muassa pelien kansitaiteeseen. lttereillä. Väitän, että jossain vaiheessa telkkusarja ja sarjikset ovat olleet päätymäisillään peliin. Kuvaa voi “parantaa” erilaisilla . Etenkin ensimmäisen Turtles-pelin suunnitteludokumenttia oli jännä pyöritellä, vaikka en japania ymmärräkään. Cowabunga Collection tarjoaa joka tapauksessa hyvän läpileikkauksen Niistä Oikeasti Hyvistä Turtles-peleistä. Hyvää + Sisältää kaikki hyvät Turtlespelit, ykköseen ei ole tarjolla helpotuksia, mukana oleviin läpipeluuvideoihin voi hypätä itse pelaamaan koska tahansa. Pelien suunnitteludokumentit ovat kiehtovaa luettavaa. Systeemi paljastui varsin nerokkaaksi, sillä sen avulla voi ohittaa esimerkiksi ensimmäisen Turtles-pelin ärsyttävän uintikentän, koska loputtomia elämiä ei ole tarjolla. Super Nintendon Turtles: Tournament Fighters on edelleen varsin komea ilmestys
Näissä ohjelmointipähkinöissä, joita olen zachlikeiksikin kuullut kutsuttavan, pelaajalle annetaan pulman ja työkalut, joilla pääsee melko vapaasti kehittämään oman mielensä mukaisen ratkaisun. 20th Century Food Courtissa rakennetaan keittiölaitteiden ja liukuhihnojen paketti, jolla haluttu ruokalaji valmistuu. Viestit avaavat Last Call BBS:n käyttäjien ja pyörittäjän elämäntarinaa pikkuhiljaa. Mukana on luonnollisesti modeemi, jolla pääset soittamaan Last Call Bulletin Board Systemiin eli purkkiin, ihan kuin ennen vanhaan. Ei mitään isoa, mutta eipä tarvitsekaan. Huonoa . Amerikkalaisen Zack Barthin perustama Zachtronics on louhinut runsaan kymmenen vuoden aikana pelikenttään itselleen vahvan ekologisen lokeron. Pienoismalleja saisi olla useampia. rman tarina on tullut päätökseensä, ainakin nykymuodossaan. iliksen, ja minipeleistä löytyy varmasti joku omaan makuun. Minulle vaikeinta oli kokonaisuuden hahmottaminen, vaikka helvetin burritokoneensa toimintaa saakin pyöritettyä askel kerrallaan ratkaisua etsiessään. iliksestä. Pienelle ruudukolle vedetään metallia ja piitä, transistoreja ja kondensaattoreita, ja pyritään rakentamaan ohjeistuksen täyttävä vekotin. Virtuaalisten osien naksuttelu irti muovikehikostaan, japaninkielisen kokoamisohjeen epätoivoinen pläräily ja valmiin mallin maalailu ovat hämmentävän vetoavaa touhua. Ohjelmassa tänään Vaikka Zachtronicsin ensimmäinen peli oli In. Sieltä löytyy ladattavaksi kaikenlaista pelattavaa, jos vain jaksaa odotella latausajat... Teemat ovat laidasta laitaan. Tämä on Zachtronicsin peli, totta kai tässä on pasiansseja! Kauan eläköön uusi liha! Piiri pieni pyörii... Laajempaa palettia Perinteisempää logiikkapuzzleilua edustaa suomalainen shareware-peli Dungeons & Diagrams vuodelta 1991, jossa kartoitetaan 8x8-ruudukolle luolaston karttaa siitä annetun vähäisen tiedon perusteella. Minipelien kokoelma Last Call BBS tuntuu hyvällä tavalla lankojen solmimiselta loppuun, sellaisiin pulmakonsepteihin ja teemoihin tarttumista, joissa ei täysimittaiseen peliin ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut riittävästi villoja. Kunnon tietokonepäälle maistuu sitten ehkä TIS-100:n (2015) käytännön Assembler-koodaus. niminer (2009), Minecraft ennen Minecraftia, on studion vahvuus ollut puzzlepelit. Noh, odotellessa voi pyöritellä vaikka koneelta löytyvää pasianssia. ka lyödään pahimmillaan melkoiseksi osien ja kaapelien viidakoksi analogisyntikkojen eurorackien henkiseen seinään. Tätä tuki Steamin kaverilistojen hyödyntäminen – Kuinka hitossa Penan ratkaisu on noin paljon tehokkaampi. Death to Videodrome! Tästä pelikonseptista laajempikin peli olisi maistunut. Ohjeistus etenkin ohjelmapuzzleissa on välillä (tarkoituksellisen) kapeaa. Kuinka nopeasti ongelman saa ratkottua. Tämän vaiheita ohjeistetaan moduuleilla, jotPURKILLINEN PULMIA Zachtronics Arvioitu: PC Versio: Myynti Suositus: 2,0 GHz -prosessori, 4 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X, 16 Gt RAM, ATI Radeon RX 5600 XT 6 Gt 85 Zachtronics laittaa uransa purkkiin komeasti. Juha Kerätär LAST CALL BBS Zachtronicsin joutsenlaulu on sympaattinen minipelikokoelma, täynnä pähkäiltävää sekä ysärillä kasvaneille tuttua BBS-purkki. ChipWizard Professional vuodelta 1995 on kuivasta teemastaan huolimatta lähestyttävämpi, käytännössä piirilevyjen suunnittelupeli. Virtuaalisten Gundam-ukkojen kokoaminen ja askartelu on meditatiivista puuhaa. 58 163283_.indd 58 163283_.indd 58 27.10.2022 18.41.19 27.10.2022 18.41.19. Onhan Zachtronicsilta tullut myös puhdas ja pidetty visual novel Eliza (2019), jossa tarina pääsi kerrankin keskiöön. Itse ratkaisu voi löytyä helposti, mutta viehätys onkin sen optimoinnissa: Miten vähillä palikoilla. Monelle alkuvaiheen SpaceChemin (2011) avaruuskemikaalitehtaiden rakentelu on kerännyt parhaat arvosanat, itse suosin Opus Magnumin (2017) alkemiaa. Kontrasti Zachtronicsille tutumpiin ohjelmointipuzzleihin on virkistävä, vaikka kyse onkin vain nonogrammi-ristikkotyypin variaatiosta. Purkin latausannin leppoisin pala on Steed Force Hobby Studio, jossa rakennetaan ihan itse kultaisempien anime-aikojen Steed Force -sarjan robotteja. ilikseltään se kuitenkin tavoittaa jotain sellaista, joka omassa päässäni yhdistyy Japanin PC-98-peleihin, mikä lienee tarkoituskin. Visuaalisesti ja . Ohjelmointipuzzleista suosikkini on esteettisesti päräyttävä X’BPGH: The Forbidden Path, tai ehkäpä teema vain vetoaan biokemistiin. Oli sitten kyse alkemiasuvun nostamisesta takaisin suuruuteen Opus Magnumissa tai elektroniikkapiirien vääntämisestä kiinalaiselle alihankkijalle Shenzhen I/O:ssa (2016), dystopiamittarin pikkuhiljaa noustessa. Kylmimmäksi minut jättää HACKxMATCH, jossa Tetriksen kentän ylälaidalta valuvaan palikkatulvaan yhdistyy palikoiden järjestyksen manipulointia ja hävittämistä värejä mätsäämällä. ilistä ja nostalgiaa. Ei siis ole yllätys, että iso osa Last Call BBS:stä ladattavista peleistä onkin juuri tällaisia pulmapelejä. Nyt . Yhdestä kentällä olevasta kantasolukimpusta yritetään luoda oikeanlaisella jakautumisen, lihaksi, luuksi ja ihoksi erikoistumisen sekä kuolemisen ohjeiden ketjulla mallin mukainen lihan ja metallin yhteys. Tarinat piilossa, mutta aina läsnä Yksi harmillisen vähän Zachtronicsin peleissä huomioitu puoli ovat niiden taidolla kirjoitetut tarinat, jotka kulkevat pulmailun taustalla ja hienovaraisesti rakentavat kunkin pelin maailma. Jos Last Call BBS on Zachtronicsin viimeinen peli, se on harmi, mutta jäähyväisenä jättää hyvän mielen. Mahdollisimman pieneen tilaan, tietty. Vaikka yksittäiset pelit eivät anna yhtä paljon pelattavaa ja mutusteltavaa kuin yhteen pulmaidean ympärille rakennetut, kokonaisuutena kaikki se, mikä Zachtronicsissa oli omintakeista ja viehättävää, on pakattu hienosti yhteen purkkiin. Koska pelit on ladattu hämärästä purkista, niissä on totta kai alussa usein ”crackanneen” piraattiryhmän skene-estetiikkaa uhkuva intro. Hyvää + Tavoittaa hienosti 90-luvun PC:llä kikkailun . Puhelinmodeemin sirinät ja kaikki! L ast Call BBS:ssä saat käyttöösi hyväkuntoisen Sawayama Z5 Powerlancen, teho-PC:n suoraan Japanista ysärin alusta. Last Call BBS:n tarinakude nojaa vahvasti ysärin tietokonenostalgiaan, ja siellä kasvaneelle, kaikennäköisiin purkkeihin, kuten vanhaan kunnon Pelit-BBS:ään, puhelinmodeemilla soitelleelle siitä tulee lämmin ja pörröinen olo. Visuaalisesti Last Callin minipelit tavoittavat jotain olennaista ysärin alun pelien
59 163444_.indd 59 163444_.indd 59 27.10.2022 17.23.02 27.10.2022 17.23.02. Siinä missä esimerkiksi Spelunky 2:n pohjakerrokset saattoivat pysyä mysteereinä vielä kolmenkin viikon pelaamisen jälkeen, Shovel Knight Digin lopputekstit pyörivät ruudulla alle kolmessa tunnissa. Hyvää + Kumartaa alkuperäiselle Shovel Knightille, mutta uskaltaa suunnata myös syvemmälle. 82 Shovel Knight Dig siirtää tyylillä ja taidolla lapioritarin 8-bittisestä ajasta uudelle sukupolvelle – ja ammentaa roguelikesta raudanlujan rakenteensa. Samalla ulkoasu siirtyy 8-bittisyydestä värikkäämpään ja yksityiskohtaisempaan 16-bittiseen ilmaisuun. Shovel Knight Dig on tehty pelattavaksi kerta toisensa jälkeen. Alueita ei myöskään kannata jäädä liiaksi haravoimaan, sillä turha vetkuttelu kostautuu nopeasti. Uutuusosa Shovel Knight Dig on mielenkiintoinen, Spelunkysta ja Downwellista ammentava 2D-pomppimispeli, jossa on hitunen myös legendaarista Dig Dugia ja Mr. Uusia asukkaita värvätään maan alta. Edetessä oppii mitä keinoja pelikokemuksen laajenemiseen vähitellen saa. Uljas 16-bittisyys pukee lapioritaria ja hänen satumaailmaansa entistäkin hienommin. Molemmat versiot ovat mainioilta, mutta kannettavassa Switchíssä vielä mainiompi. Sivusuuntaankin pääsee aina aika ajoin, sillä pian alkaa huomata vihjeitä salaisuuksista ympäriltään. Se on mekaniikaltaan huoliteltu ja hallittu, haasteeltaan keskittymistä vaativa ja palkitseva sekä audiovisuaalisesti näkemyksellinen ja viimeistelty. MENNEISYYDEN KAIVUU Nitrome / Yacht Club Games Arvosteltu: PC & Switch Saatavilla: iOS, PC, Switch Idea ei ole edes keinotekoinen. Shovel Knight Dig on videopelien arvokkaista perinteistä innoituksensa löytävä toimintatasoloikka, jossa on reippaasti myös modernia otetta. Tämä on pelaajan peli. Koska tarkoitus on kaivautua hiekka-, multaja kivikerrosten läpi syvälle maan alle, kuka olisikaan pestiin parempi kuin Shovel Knightin ryhdikäs pikselipäähahmo lapioritari. Lopputekstit näkee suhteellisen nopeasti – tosin se ei ole vielä lähimainkaan pelin loppu. Lapio viuhuen kaivaudutaan ruutu ruudulta syvemmälle. Ne antavat tuoreita ja tuiki tärkeitä kykyjä, kuten korkeamman hypyn, tehokkaamman lapion tai halvemmat hinnat kauppoihin. Koukuttava Shovel Knight Dig on kahden studion yhteistyötä, alkupertäisen luoneen Yacht Club Gamesin ja päävastuun saaneen Nitrome-tiimin. Mutta ei hätää. Epäonnistuessa palataan pinnalle, jonne alkaa hiljalleen muodostua leirikylä. Ja vaikka peli on haastava, tässä tulee oleellinen ero esikuviin. Näitä kenttiä ja maailmoja saapuu eteen haarukkamaisesti aina kaksin kappalein. Nyt sarjan uutuus Shovel Knight Dig suuntaa maan alle, päivittäen samalla pelikirjansa ja ulkoasunsa: 16-bittisyys pukee lapioritaria. Shovel Knight Dig näkee pohjatason mysteerin tällaisten pelien eräänlaisena MacGu nina, tarinaa edistävänä ja pelaajan motivaatiota kasvattavana, keinotekoisena apuvälineenä. Shovel Knight Dig on klassinen 2D-peli. Hyvässä runissa maailmat läpäisee ja takaisin pinnalle pääsee suuren pistepotin kera. Peli tavoittaa koukuttavan rytmin, kun epäonnistumiset avaavat alati omia mahdollisuuksia syvemmälle pääsyyn. I dig! Minuun tämä iski jopa kovempaa kuin alkuperäinen Shovel Knight. Ilmiötä isommaksi 2D-toimintatasoloikat ovat kokeneet renessanssin. Huonoa . Se käänsi katseen taaksepäin aina 1980-luvulle ja sitä määrittäneen NES-konsolin valtakauteen. Lapioritarin on jatkettava matkaansa maan syöveriin tai ruudun ylhäältä ilmestyy sankaria jahtaava sirkkelipora ja sen sivaltaessa homma onkin sitten kerrasta poikki. A lkuperäinen Shovel Knight hyödynsi nostalgiaa. Kun maailmaan on kerran päässyt, sinne voi avata (maksullisen) teleportin. Ideana on läpäistä kentät epäonnistumatta ja palata pinnalle suuren pistepotin kera. Pelissä kaivaudutaan syvemmälle aina kolmesta kentästä ja niiden jälkeisestä loppupomokohtaamisesta muodostuvissa ”maailmoissa”. Johannes Valkola SHOVEL KNIGHT DIG Menneitä on kiva kaivata, ja juuri höyryävään nostalgiaan iskee lapionsa Shovel Knight Dig. Shovel Knight Digin pelaaminen herättää nostalgiaa, mutta tämä hieno 2D-peli katsoo myös nykyaikaan. Kyse ei ole siitä, mitä pohjalla piilee, vaan siitä mitä maan alta löytääkään toistuvien pelikertojen kautta. Salapaikkojen ohittamisen kanssa saa myös olla huolellinen: ylöspäin pääsee vain pienen hypyn verran, sinne ei voi kaivaa. Pelasin pelin läpi PC:llä ja Switchillä. Pointti pelaamisessa Leirin kasvaminen on tärkeä osa etenemistä. Trendin aloittaja on Spelunky vuodelta 2008, mutta Spelunkyn ohella yksi tärkeimmistä ilmiöistä 2D-pelien puolella on ollut amerikkalaisen Sean Velascon perustaman Yacht Club Gamesin vuoden 2014 toimintatasoloikka Shovel Knight. Koneen kivikovista klassikoista, kuten DuckTales ja Mega Man, inspiraationsa hakenut Shovel Knight tehtiin ulkoasultaan ja pelattavuudeltaan niin, että sen olisi voinut silmiä siristäen uskoa olleen ehta NES-peli. Ajatus alituiseen haarautuvasta rakenteesta ammentaa oivasti ikimuistoisesta arcade-ajopelistä Out Run. Tosin taidolla lapioritari pomppii vihollisten päältä korkeammalle lapionsa avulla kuin pogokepillä konsanaan. Oman etenemisreitin saa kulloinkin valita, mikä laventaa roguelikeen liittyvää salaperäisyyttä ja mielenkiintoa. Miljoonia kopioita myynyt Shovel Knight kasvoi sittemmin sarjaksi, eikä syyttä. Drilleriä, sekä aimo annos alkuperäistä Shovel Knightia. Kaksiulotteinen toimintatasoloikka ammensi NESajan pelattavuudesta ja estetiikasta. Kenttien satunnaisuus parantavaa omia mahdollisuuksia, pelikerta pelikerralta
Syrjäisen pikkukylän laitamilla on Hobin hautakiviröykkiö eli kääppä, jota Thomasina on kutsuttu tutkimaan. Ainoita merkkejä modernista sivistyksestä ovat rautatieasema, jota osa kyläläisistä intohimoisesti vastustaa, sekä postitoimisto, joka tarjoaa edes jonkinlaiCloak and Dagger Games / Wadjet Eye Games Arvosteltu: Steam Deck Saatavilla: PC, Mac Ikäraja: Ei tiedossa sen yhteyden ulkomaailmaan. Kyllä kyläläiset kyylää Bewleyn pikkukylä sijaitsee keskellä Skotlannin nummia. Bewley tuntuu kuin ympäröivien nummien syömältä, ja tällainen . Tarina pitää pihdeissään aivan loppumetreille saakka. On suoranainen ihme, ettei niitä ole hyödynnetty kovin paljon peleissä. Lopputulos muistuttaa hieman Lumiukko-piirretyn animaatiotyyliä, mutta pikselein ja vahvoin kauhuelementein. Pienessä kyläyhteisössä tapahtuva pieni kauhutarina kasvaa yhtäkkiä paljon suuremmaksi, mikä osittain vesittää sen vetovoiman. Sitä selvitellessään Thomasina sotkeutuu yhä syvemmälle kylän omaan salaperäisyyteen, joka hänen oman historiansa kanssa linkittyy tavalla tai toisella pelin tarinaan. Erityisen hyvin gra. Taustalla leijailee jatkuvasti outouden tunne. Katoavaa kansanperinnettä Graa. Tätä ei hierota pelaajan naamaan, mutta se lisää peliin uskottavuutta. sesti peli on seikkailupelien kultakauden isopikselimeininkiä, joten myös teknisiä kansanperinteitä kunnioitetaan. Rikollisen ylikäytetty graa. Pikseligra. Taustatarina muistuttaa monessa mielessä Marko Hautalan kauhukirjallisuutta, elokuvapuolelta vauhtia on haettu Midsommarista, ja pelimaailmasta selkein esikuva on Gabriel Knight. 60 163049_.indd 60 163049_.indd 60 27.10.2022 17.19.48 27.10.2022 17.19.48. Myös kieli heijastelee aikaansa. Pelaajan tavoitteena on aloittaa kaivaukset hautakiviröykkiöllä, mutta homma ei vain tunnu onnistuvan, mutta tämä kylän laitamilla sijaitseva hiidenkiuas kätkee salaisuuden, joka limittyy myös Thomasinaan itseensä. ikka toimii Steam Deckin pikkuruudulla. K ansantarut ovat pullollaan erilaisia kauhutarinoita. Thomasina Bateman on 1900-luvun alun Lara Croft. ikan parasta antia ovat hartaudella animoidut välinäytökset. Juho Kuorikoski Apinasaaren jälkeen vuoden toiseksi paras seikkailupeli onkin The Secret of Scottish Village. Hän tutkii isänsä jalanjäljissä muinaisia hautapaikkoja tavoitteenaan kirjoittaa niistä kirja. Pikkukylä myös tuntuu pieneltä, sillä koko seikkailu naksutellaan alusta loppuun todella pienellä alueella. Tapahtumapaikkaa täydennetään varsin hyvin kirjoitetulla tarinalla, jossa jokaisella pelin esittelemällä kuten itse kylälläkin on omat mysteerinsä. Gra. Pelin välinäytökset ovat paikoin varsin hyytäviä. ikka on rakennettu masentavan harmaaviherruskean väripaletin varaan, joka tympeän sijaan on hienolla tavalla synkassa tunnelman kanssa. Tekstissä vilisee vanhoja englantilaisia sanoja, joista osan joutuu arvailemaan ennen kuin niiden konteksti selviää muun sanaston avulla. Ratkaisu on oma hauska pieni metapulmansa, joka tekee maailmaa vielä elävämmäksi. Mutta pelin viimeistä varttia lukuun ottamatta peli tarjoaa todella mukaansatempaavan tarinan. Aikakauden naiskuva on osa tarinaa, sillä naimaton, urakeskeinen ja utelias Thomasina on monelle kylänmiehelle kauhistus. Valtavan isot spritet on animoitu ruutu kerrallaan enkä muista, että olisin nähnyt mitään vastaavaa aikaisemmin. Matalaeleinen äänimaailma täydentää upealla tavalla kuvaa. Thomasina on yksinäinen ulkopuolinen, jota ei päästetä missään vaiheessa sisäpiiriin. nen tyyli tässä tapauksessa toimii, sillä se entisestään korostaa sielunsisaruutta Gabriel Knightin kanssa. Sumuisen pikkukylän outous ja pelin kauhuelementit nousevat hienolla tavalla esiin juuri musiikin ja NUMMITUUSARI Iltaisin sumu valtaa nummet. Tämä toimii mainiosti The Excavation of Hob’s Barrowin eduksi. Kyläyhteisö on tiivis, eikä vieraita katsota usein hyvällä. ilis välittyy myös pelaajalle. Kumpi voittaa tuijotuskisan. Niin, kaikki on pelkkää pötypuhetta. Matalan tarkkuuden pikseliukkelit myös pakottavat käyttämään mielikuvitusta, mikä entisestään vahvistaa pelin tunnelmaa. Hautarauhaa rikkomassa Englannin kansantarustosta ammentavan naksuseikkailun miljöö on kunnossa. Kehittäjät ovat mainiosti saaneet valjastettua kansantarut kauhupelinsä käyttövoimaksi. Perillä Thomasinaa tervehtii uinuva pikkukylä, joka itsepintaisesti haluaa unohtaa historiansa
Käytössä on myös kartta, jonka avulla joka paikkaan voi kävelyn sijaan klikata itsensä. Kaunis kukkapuska! Hautakumpu ei näytä kummoiselta, mutta pitää sisällään ison salaisuuden. Lähestymistavan ansiosta ylimääräinen ramppaaminen pystyy minimissä. Koska isot pikselit pakottavat mielikuvituksen töihin, omalla kohdallani sama pätee myös vuoropuheluun. Ainoa pulmakattauksen isompi kauneusvirhe on lineaarisuus. Saatan toki olla hieman jäävi vaatimaan, koska asun Kaustisella. Folk Puzzle Festival Tarinaa täydennetään erinomaisella pulmakattauksella. Erinomaisen pulmasuunnittelun ansiosta ongelma ei ole kovin suuri. 61 163049_.indd 61 163049_.indd 61 27.10.2022 17.20.03 27.10.2022 17.20.03. Mittaa on juuri sopivasti, plus löylyä heitetään hiidenkiukaalle juuri sopivasti. mällä, mutta viimeistään tuossa vaiheessa pulman logiikka avautui. Vaikka peli on dubattu taidolla, turvauduin tekstiin. Hyvää + Erinomainen tunnelma, loistavat pulmat, mainio tarina… Huonoa . Lineaarinen pulmaputki muodostaa toisaalta myös tarinaa eteenpäin vievän voiman, joten perustelut tällaiselle ratkaisulle ovat olemassa. The Excavation of Hob’s Barrow on tässä suhteessa harvinainen seikkailupeli, sillä sitä ei ole millään tavalla keinotekoisesti pidennetty. Bewleyn kylä on pieni ihmiskeskittymä keskellä tyhjyyttä. Ratkaisu löytyy poikkeuksetta joko ympäristöä seuraamalla tai ihmisille juttelemalla. Gra. Sinänsä hyvä ääninäyttely vaikeuttaa samaistumista hahmoihin. Parin viikon viiveellä Return to Monkey Islandista julkaistu The Excavation of Hob’s Barrow on tämän vuoden parhaita seikkailupelejä. Tiiviistä rakenteestaan huolimatta pelillä on kestoa kuutisen tuntia. Vain pari kertaa ongelma oli ratkaistava perinteiseen kokeile kaikkea kaikkeen -seikkailupelimenetel90 Kansantarukauhuilu on vuoden toiseksi paras seikkailupeli. Ilman Guybrushin paluuta Thomasina Batemanin hidas vajoaminen hulluuteen saattaisi olla jopa paras. Pelimaailmassa sen voi aistia. Kun aivot hirttävät kiinni yhdessä, onneaan ja loogisuuttaan voi kokeilla suoraan seuraavassa. Tarinassa ei ole juuri suvantokohtia, ja pulmien kautta rakennettu juonenkuljetus toimii presiis oikein, sillä fokus seuraavasta tehtävästä on jatkuvasti selvä. ikka tuo mieleen Sierran ja LucasArtsin kultakauden pelit, etenkin Fate of Atlantisin ja King’s Questit. Aivan jokainen pelin sisältämä puzzle on looginen. Pelon anatomia. Otatko punaisen vai sinisen pillerin. Tähän peliin olisi sopinut erinomaisesti folk-henkinen musiikkiraita. Peliympäristöä on myös tehokkaasti rajattu. Päivissä etenevässä pelissä ympäristö muuttuu ajan kuluessa, ja tietyille alueille ei pääse kuin vasta myöhemmin. Itse suosin rakennetta, jossa pelaajan ratkottavana on jatkuvasti enemmän kuin yksi pulma. muun ääniraidan avulla. Ongelmat on ratkaistava tietyssä järjestyksessä, sillä ne muodostavat toisiinsa kytkeytyvän letkan. …joka kuitenkin lässähtää ihan viime metreillä. Kansantarustosta ammennettu tarina ei tosin äänimaailmassa oikein näy. Mistä näitä kissoja riittää
Se oli kyllä vähän helmiä sialle. Samoin talkkarit pystyvät kattamaan suuremman alueen, jos he erikoistuvat pelkästään siivoamiseen ja roskien keräämiseen”, Huppertz kertoo. Pikku G Ihan irrallaan todellisuudesta ei kuitenkaan olla, sillä fysiikka rajoittaa vuoristoradan kurveja. Esimerkiksi ruokakioskin kannattavuus ja tehokkuus kasvavat, jos laittaa ne erikoistumaan vain muutamaan tiettyyn ruokaan. Hurjavauhtinen ja raju ryskytys rajoittaa myös vuoristoradan kohderyhmää. Vuoristorataeditori toimii erinomaisesti, mikä ei ole sattumaa. Systeemi osaa yhdistää valmispaloja ja pelaajan käsin vääntämiä osia loogisesti yhteen. Ainakin vuoristoradoissa. KUMPI VOITTAIS, LINNANMÄKI VAI SÄRKÄNNIEMI. Halusimme rikkoa pelissä fysiikat eli peLimbic Entertainment / Bandai Namco Tulossa: PC, PS5, Xbox Series Ilmestyy 2023 lin vuoristoradoissa pystyy oikeasti lentämään. Ei ihme, että vuosittain kävijöitä on yli 15 miljoonaa. Jos esimerkiksi kierrettä tehdessä vaunut jäävät epähuomiossa pää alaspäin, seuraavaa pätkää liittäessä kone hoitaa suuntauksen automaattisesti ja tekee kiskoista yhtenäisen. Huvipuistokävijöistä teinit rakastavat rohkeuskokeita, mutta vanhemmat eivät suostu menemään hurjimpiin laitteisiin eivätkä myöskään päästä lapsiaan karmeimpien laitteiden kyytiin. Ihminen kestää positiivisia G-voimia huomattavasti enemmän ja pidempään kuin kiihtyvää liikettä, jossa veri pakkautuu jalkojen sijaan päähän. Se poistaa paljon turhauttavaa nysväämistä, kun radasta onnistuu pahimmillaankin hajottamaan vain lyhyen pätkän. Systeemissä rata jaetaan samanpituisiin pätkiin, joiden muokkaaminen ei muuta tai riko mitään ympärillä. ”Peruslähtökohta koko pelille on tekijöiden lapsuusmuistoissa, sillä vuoristoradat teemoitetaan yleensä lentämisen ympärille, mutta todellisuudessa niissä on aina sidottu kiskoihin ja vielä turvakaaren alle. Pääsin päiväksi pelaamaan Bandai Namcon Park Beyond -huvipuistomanageripeliä ja kiertelemään Europa Parkiin, joka yllätyksekseni ei ollut parkkihalli vaan Saksan suosituin huvipuisto. Park Beyond -pelikin vaikutti erinomaiselta manageripeliltä, jonka viihdyttävin osuus on vuoristoratojen suunnittelu. Suuren maailman meiningistä huolimatta oli kotoinen olo, sillä Europa Parkilla on yhtä ärsyttävä mainosrallatus kuin Wasalandialla, Tykkimäellä tai Puuhamaalla. ”Puiston tehokkuuden optimointiin on useita työkaluja. 62 163459_.indd 62 163459_.indd 62 27.10.2022 18.27.21 27.10.2022 18.27.21. Varsinkin negatiivisissa G-voimissa raja on varsin matala, kuten todellisuudessakin. Käyttöliittymä myös antaa tarvittavaa informaatiota koko ajan. Vain lähtöön palatessa pitää rata vääntää itse oikean suuntaiseksi. Pelaaja saa vapaasti sijoitella radanpätkiä kartalle mielensä mukaan ja rajoitukset pidetään mahdollisimman vähäisinä.” Lupaus myös pidetään. Systeemiä myös käytetään hyväksi. Liian jyrkän nousun alle voi laittaa vaihteen, jolloin alas syöksyvä vuoristoratavaunu lähteekin takaperin toiselle reitille. Varsin monet puiston yksityiskohdat ovat siirtyneet sellaisenaan manageripeliin. Radat voi tehdä täysin realistiksi tai täyttää koko reitin hyppyreillä, katapulteilla, tykeillä, lento-osuuksilla ja flipperijousilla ihan oman maun mukaan. Vuoristoratojen suunnittelutyökalu on varsin nopeatoiminen ja näppärä. Valmispaloista pystyy rataa lätkimään kasaan nopealla tahdilla, mutta halutessaan kierteitä, käänteitä ja yksityiskohtia vaihtoraiteineen voi hioa hyvinkin tarkasti. Fysiikkarajoitukset eivät ole rajoittamassa mielikuvitusta vaan lisäämässä suunnitteluun pelillisyyttä. Kuten parhaissa teemapuistopeleissä aina, vaunun kyytiin tietenkin pääsee mukaan. Laitteiden kohderyhmä tosin oli selvästi lapsiperheissä, mutta puiston puinen vuoristorata oli yksi parhaista kokemistani. Todellisuus on paras pelisuunnittelija Lehdistötilaisuuden järjestäminen Europa Parkissa ei ollut pelkkää viihdettä. Siihen viittaa myös pelin nimessä Beyond, halusimme rikkoa todellisuuden rajat edes mielikuvitusmaailmassa. Huvipuisto itsessään oli todella vaikuttava, se muistutti kokoluokaltaan Los Angelesin vastaavia virityksiä. P ääsin pitkästä, pitkästä aikaa perinteiselle lehdistöretkelle, joka lähestyi jo lahjuksen rajaa. Vuoristoradan lähtökiihdytyksen voi pelissä tehdä vaikka kanuunalla, mikä ei todellisuudessa tietenkään toimisi”, tuottaja Marco Huppertz sanoo. Tykkimäki Vaikka peli-ideana on manageroida kokonaista huvipuistoa, jossa sijoitetaan jalkakäytävät, puistopenkit, huvipuistolaitteet, myyntikojut ja ruokakioskit paikoilleen, pääosan varastavat silti vuoristoradat. Jokainen vuoristorata tarvitsee jonkun koukun eli vetonaulan, jossa radan pitää täyttää tiettyjä tavoitteita, kuten sisältää riittävä määrä vaunut ilmalentoon ampuvia kanuunoita, kylliksi pää alaspäin osuuksia, hurjan keskinopeuden tai muuta sellaista. Lisäksi kieputus aiheuttaa pahaa oloa, jolloin laitteen ympärillä tarvitaan oksennuksen siivoajia tai vähintään penkkejä toipumiseen. Kumpaankin vaihtoehtoon löytyy sopivia koukkuja. Oli aavistuksen huono omatunto, kun omat muksut olivat koulussa raatamassa ja minä yksin leikkimässä. Muissa hupilaitteissa on tyytyminen valmisosiin, mutta vuoristoradat saa suunnitella vapaasti alusta loppuun itse. Tuukka Grönholm PARK BEYOND Jatkuva haave ikuisesta kasvusta ja nousevista kursseista on nykymaailman suurimpia harhakuvitelmia, sillä oikeasti alaspäin syöksy on parasta. Nousua tehdessä näkee vaunujen nopeuden, joten nollan lähestyessä pitää rataan lisätä joko jotain menoa kiihdyttävää tai madaltaa korkeutta. ”Keskityimme editorissa erityisesti helppokäyttöisyyteen, tavoitteena oli saada systeemistä yhtä helppoa kuin piirtäminen. Liian tiukoissa kurveissa junat sinkoutuvat radalta. Oloni oli kuin seksuaalirikollisella, kun koitin lurkkailla huomiota herättämättä samaan aikaan kuin koko Saksa oli viettämässä perheineen puistossa Saksan yhtenäisyyspäivävapaata. Erinomaisena suunnitteluratkaisuna voi koukun ottaa koko vuoristoradan lähtökohdaksi tai vain vetää kiskot ja lopuksi tarkistaa, mitkä koukkuehdot rata täyttää
Samalla jousella voi myös pysäyttää vaunun ja ampua sen takaisin tulosuuntaansa. Puistojen teemat muuttuvat ja sitä myöten myös niissä olevat laitteet. Lisäksi käytössä on tekniikkapuu, jossa käyttöönsä saa koko ajan entistä parempia, hurjempia ja monipuolisempia leikkikaluja, mikä yleensä pitää mielenkiintoa yllä. Puiston teema vaikuttaa siihen, mitä ja minkä näköisiä laitteita puistossa on. Henkilökunnan mikromanagerointi kannattaa, sillä oletuksena työalueena on koko puisto. Pelitasapainosta minulla ei ole tosin vielä mitään käryä. Park Beyond on luvassa joskus ensi vuonna. Paikallaan lojuva asiakas ei tuo rahaa kassaan. Pelattavana oli käytännössä muokattu kesän Gamescom-demo. Kakkostehtävässä päästiin jo rakentamaan ensimmäistä varsinaista huvipuistoa, mutta sekin oli hyvin tutoriaalimainen. Kampanjassa mielenkiinto pidetään yllä kehityksellä. Marco Huppertz yllätettiin puskasta. Kokonaisuus vaikutti kiinnostavalta, mutta virallista ilmestymispäiväarvioita pelille ei vielä ole. Myös puiston laitteita voi suunnitella kohderyhmämielessä, sillä aivan kuten todellisuudessakin lapset, teinit ja vanhemmat eivät välitä samoista jutuista. Taustasysteemi mallintaa yksittäiset kävijät hahmon tarkkuudella. Europarkissa käytössä oli täsmälleen sama idea. Ruokakioskissa saattoi olla myynnissä pelkästään jäätelöä tai vaikka ranskalaisia. Periaatteessa ristiriitaisen lupauksen voi toteuttaa vaikeustasosäädöillä, mutta totuus paljastuu vasta pelin ilmestyessä. Lisäksi käytössä on impossify, joka täyttyessään täyttää hahmot euforialla. Tekijöiden mukaan pelaaja saa rauhassa keskittyä tekemään mahdollisimman hienoa puistoa tai keskittyä min-maxaamaan talousmallia sydämensä kyllyydestä. Vähänkään suuremmassa huvipuistossa alue on liian suuri tehokkaaseen työntekoon. Ensimmäisessä rakennettiin simppeliä vuoristorataa kaupungin kaduille, mutta kyse oli perinteisestä tutoriaalista, jossa vapautta ei ollut lainkaan vaan kaikki piti tehdä määrätyllä tavalla. Puistoja rakennetaan tehtävissä erilaisiin ympäristöihin, missä luonto ja olosuhteet muuttavat sääntöjä. Tekoälyukkelit, -akkelit ja -mukkelit haluavat viihtyä, olla kylläisiä ja virkeitä, mikä ohjaa niiden liikkeitä. 63 163459_.indd 63 163459_.indd 63 27.10.2022 18.27.36 27.10.2022 18.27.36. Tehtävien myötä vaihtuu myös tavoite: rakennetaanko kinemaattinen Toivosärkänniemi vai sotaisa Väinölinnanmäki. ipperimäisen lähtökiihdytyksen. Myynti ja ruokien jakelu sujui tavallista sutjakammin, koska valittavana oli lähinnä peruna-annoksen koko, joka sitten kipattiin melkein samoilla puheilla rasvakeittimestä tuokkoseen. Lapset pysyttelevät vanhempiensa mukana, teinit ja aikuiset liikkuvat yksinään ja yrittävät täyttää tarvemittariaan puistossa. Jos laite pyörii ja keinuu samaan aikaan, vanhempia ei saa kyytiin kuin pakon edessä ja pahaolomittari nousee yhdellä kertaa tappiin, jolloin laitteissa käymisen sijaan pelihahmot huilaavat penkeillä. Vasta alkupalat Pääsin pelaamaan Park Beyondia vain kahden ensimmäisen kampanjatehtävän verran. Talousosuus ei ollut lainkaan käytössä, sillä laitteita rakennettiin tiukasti pelin määräämässä järjestyksessä. Kolmantena pelimuotona oli hiekkalaatikko, jossa sai vapaasti häröillä mielensä mukaan. Fysiikat ovat vain viitteellisiä, sillä rataan voi vaikka lisätä . Toisaalta Särkänniemen Vauhtimadon tyyliset klassikot vetoavat lapsiin ja heidän vanhempiinsa, siinä missä teinit kaipaavat enemmän vauhtia ja vaaran tuntua. Se on puiston menestyksen tärkein mittari. Toimivimmassa huvipuistossa laitevalikoima, oheispalvelut ja vuoristorata on suunniteltu palvelemaan tiettyä kohderyhmää. Vuoristorata kannattaa rakentaa viimeisenä, jolloin sen voi vetää kaikkien muiden laitteiden sekaan
M arvel on onnistunut viime vuosina kasvattamaan sarjakuvasankareittensa suosiota näyttävillä elokuvasovituksilla. Tietotekniikalla toteutetut villit fantasiat ovat uponneet katsojiin (myös isiin) kuin Wolverinen adamantium-kynnet. Ja pitäneet siitä, että päättäjille nauretaan. Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa, WSOY 2022, 140 sivua, hinta noin 23 euroa. Nauru pidentää ikää Sotien lisäksi isät ovat aina olleet kiinnostuneita yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista tapahtumista. Pitkään suomalaisia pilapiirrosmarkkinoita dominoi Kari Suomalainen. Mehukkaasti. Ensin Hämähäkkimies-lehden jatkosarjana vuosina 1987-1988 ja myöhemmin 2000-luvun alussa kirjaksi koottuna. Sitä Ranta on piirroksillaan totisesti tehnyt. Janetilla on tilanne päällä. Itse piirretty onnittelukortti on auttamattomasti out. Alkaa hirmuinen melske ja ryske, kun kukin yrittää nujertaa kaikki muut. Iltalehden Jouko ja Kalevan Jari edustivat jo uutta, raikkaampaa tekemistä, mutta vasta Ville Ranta pisti ajankohtaispiirrokset uusiksi niin sisällöllisesti kuin tyylillisestikin. Salat uudelleen julki Vuonna 1984–1985 Yhdysvalloissa julkaistu 12 lehden minisarja Marvel Super Heroes Secret Wars on meillä julkaistu aiemmin jo pariin kertaan. Hänen jäljissään seurasi pitkä liuta piirtäjiä, jotka olivat kuin kalpeita klooneja mestaristaan. Mitä muuta köyhä voisi asioille tehdä. Mutta toivottavasti isälle irtoaa vielä yksi. Wallu RUUDUN TAKAA Tämän vuoden isänpäivälahjoissa kohtaavat itä ja länsi. 64 163124_.indd 64 163124_.indd 64 27.10.2022 17.14.19 27.10.2022 17.14.19. Salatut sodat -lehtisarjaan perustuva le a on tulossa teattereihin näillä näkymin joskus vuonna 2025, joten ei ihme, että alkuperäinen sarjakuvaversiokin tekee taas paluun kauppojen hyllyille. Uusi, uudistettu painos putkahti ulos ja taitaa olla jo, jos ei kokonaan loppuunmyyty, niin ainakin lähellä sitä. Paikalle päätyy pahiksiakin sankoin joukoin johtajanaan tohtori Doom. Ja kun tuota aikaväliä ajattelee, niin tuskin parempaa hetkeä voi pilapiirtäjälle kuvitella. Jutun suosio taitaa perustua siihen, että sankareita on moneen makuun ja he heittävät läppää kukin omalla tavallaan. Tuleva elokuva on saanut nimekseen Avengers: Secret Wars, josta voi kenties hieman päätellä, kuka lopulta Sotamaailmassa pitemmän korren vie. Antaa isän arvailla. Sarjan tarina oli niitä ensimmäisiä, ellei aivan ensimmäinen, jossa useampi eri Marvel-sankari ja -ryhmä lyötiin samaan soppaan ja sekaan sotkettiin myös aimo annos pahiksia. Ja Ranta puristaa aiheesta kuin aiheesta ne viimeisetkin mehut. Kaiken takana on ylivertainen hahmo nimeltä Tuonpuoleinen, joka lupaa sodan voittajalle aivan kaiISÄLLE! ken. Aina niistä vuoden 2006 Muhammed-sarjoista alkaen. Tuore Kurissa ja nuhteessa -kokoelma sisältää Rannan Iltalehdessä julkaistuja piirroksia vuosilta 2019–2022. Isä kiittää. Muun muassa sellaiset kansansuosikit kuin Hämähäkkimies, Hulk, Ihmeneloset, Ryhmä-X ja Kostajat tempaistaan tarinan alussa omista oloistaan oudolle planeetalle, jota Sotamaailmaksi kutsutaan. Isänä voin kertoa, että varteenotettavia vaihtoehtoja tänä vuonna ovat Marvel-sankareiden Salatut sodat ja Ville Rannan Kurissa ja nuhteessa. Jim Shooter: Salatut sodat (Marvel), Egmont Story House 2022, 348 sivua, hinta noin 35 euroa. Tai sitten ei. Isänpäivänä isälle ostetaan sotakirja tai pilapiirroskokoelma. Kyseisestä vuoden 2006 kirjaversiosta on maksettu divareissa maltaita ja erään antikvariaatin myynti-ilmoituksessakin kirjasta sanotaan, että se on ”todennäköisesti kaikkein harvinaisin Egmontin julkaisemista kovakantisista sarjakuvakirjoista.” Tarvetta ja kysyntää sarjalle siis on ja se on Egmontillakin huomattu. Syntyy hauska keitos, joka aukeaa kenties parhaiten pitkäaikaisille Marvel-faneille, mutta kyllä tästä omat helmensä löytää myös vähemmän asiaan vihkiytynyt. Ja pilapiirräntä painui lamaan. On koronaa, Kiurua, Putinia ja Marinia, on sotaa ja sotea, pakolaisia ja palkkakiistoja – mehukkaita aiheita piirroksiin vaikka millä mitalla. Pilapiirroksen tärkein tehtävä on pistää ajattelemaan, ärsyttää ja saada aikaan keskustelua
Seitsemän tuuman kosketusnäyttö on kirkas ja toistaa värit erinomaisesti. Näistä rajoitteista mainitaan erikseen jokaisen pelin kohdalla. Pelaamista voi jatkaa nappia painamalla sen jälkeen, kun on saanut tiskikoneen tyhjennettyä. Vaikka ohjainlevyt emuloivat kohtuudella hiirtä, ovat strategiapelit omille nakkisormilleni Deckin ruudulla liikaa. Kiireisen lapsiperhearjen keskellä kynnys pelaamiseen on juuri sopivan olematon, ja Deckin käyttö on switchmäisen vaivatonta. Nykykolmikosta Switch on omassa kodissani ylivoimaisesti käytetyin pelilaite, koska pelaaminen onnistuu hyvin pienellä vaivalla koska ja missä tahansa. Switchiin verrattuna Deck on kookas, suorastaan massiivinen. Kun laitetta pitää jäähdyttää, vikisevä tuuletin aloittaa työnsä. Propellivinkuna tuntuu nettitietojen perusteella olevan laitekohtaista, eikä se omassa Deckissäni koskaan muuttunut kovin häiritseväksi. teensa. Jos itseään haluaa kiusata, Deckiin voi halutessaan asentaa myös Windows 11:n. Ne saa kytkettyä Bluetoothin ohella myös perinteisellä 3,5 millin kuulokeliitännällä, mikä omissa kirjoissani on ehdoton plussa. Deckin Apinasaarella voi ratkoa yhden pulman vessareissun aikana ja jatkaa myöhemmin hommaa pöytäkoneen ruudulta. Steam Deckin ohjaimet ovat kuin mistä tahansa konsolikapulasta. Ohjaustuntuma on moitteeton, ja Deck on kevyt kannatella. Tehoa vaativissa peleissä Deckin toinen heikkous alkaa usein kuulua. Työmatkoilla Deck on aivan ehdoton. Tuttujen analogisauvojen, toimintapainikkeiden, ristiohjaimen ja olkanappien lisäksi laiteen pohjassa on keskisormille ja nimettömille tarkoitetut painikkeet. Hyvää + Todella suorituskykyinen, huippuluokan yhteensopivuus, erinomainen ohjaustuntuma. Toki vastamelukuulokkeiden läpi ei kuulu mitään muutakaan. Ostin oman laitteeni elokuun loppupuolella, jolloin käytössä oli vielä odotuslista, jolle täytyi erikseen ilmoittautua. Huonoa . Itarana miehenä ostin edullisimman, 64 gigatavun version, jonka tietovarasto loppui käytännössä välittömästi kesken. HD-Ready-tason resoluutiota ei kannata säikkyä, sillä se riittää näytön kokoon nähden oikein hyvin. Yllättävän ohueksi höylätyn laitteen molemmat reunat on pyöristetty muistuttamaan pelikonsolin ohjaimia, joten Deck istuu Tallennustilan kanssa ei kannata kitsastella. sesti raskaita pelejä. Kaikki kannelle Steam Deckissä jyskyttää Valven oma, Linux-pohjainen SteamOS. Deckin käyttötarkoitus on (minulle) peliviihteestä nauttiminen kannettavassa muodossa. Pieneen koteloon on saatu pakattua suorastaan hämmentävä määrä suorituskykyä. Reilun 400 euron hintainen perusversio on suorituskykyynsä nähden puoli-ilmainen, joskin näin jälkiviisaana käyttäisin reilun satkun verran enemmän tallennustilaan ostamalla 256-gigaisen version. Kokoon kiinnittää huomiota vain aluksi, sillä mittasuhteilla on perusHÖYRYKONE REPUSSA Steam Deck Valmistaja: Valve Suoritin: AMD Zen 2 -neliydinprosessori Näytönohjain: AMD RNA 2 Muisti: 16 Gt DDR5 Näyttö: 7-tuumainen kosketusnäyttö, resoluutio 1280 x 800 kuvapistettä Tallennustila: Versiosta riippuen joko 64, 256 tai 512 gigatavua. Tallennustilan kanssa ei kannata kitsastella. Sen käyttö on virtaviivaisen nopeaa, ja kaikki Steamista tutut toiminnot ovat omilla paikoillaan. Valvelta voi hankkia Deckille satkun hintaisen telakan, joka laajentaa liitinpatteriston samanlaiseksi kuin missä tahansa tietokoneessa. Joka ainoa testaamani peli pyöri yskimättä Deckillä, ja verkkolähteiden perusteella AMD:n rautaan perustuva laitteistoarkkitehtuuri suoriutuu heittämällä myös Elden Ringin ja God of Warin kaltaisista tehostetykittelyistä. Itse vaihtaisin mielelläni keveyden parempaan akunkestoon. 65 163455_.indd 65 163455_.indd 65 27.10.2022 17.15.26 27.10.2022 17.15.26. Tallennukset siirtyvät tietokoneelta Deckille ja toisinpäin. Kun näytön sammuttaa lukitusnapista, peli siirtyy lepotilaan. Kauppapaikalta löytyy näppärästi Deck-yhteensopiviksi luokitellut pelit, mutta periaatteessa mikä tahansa Steamissa myytävä peli toimii Deckillä. Yllättävän ohueksi höylätyn laitteen molemmat reunat on pyöristetty muistuttamaan pelikonsolin ohjaimia, joten Deck istuu isompiinkin käsiin huomattavasti Switchiä paremmin. Steam Deck on kuin juuri minulle suunniteltu täsmätuote. Tiedonsiirtoa varten Deckissä on USBC-liitin, jota voi halutessaan käyttää myös erilaisten lisälaitteiden, kuten vaikkapa näppäimistön, hiiren tai ulkoisen näytön kytkemiseksi. Siksi akunkesto onkin laitteen isoin miinus. Vehkeessä on kaiutin, mutta itse suosin kuulokkeita. Valven Deck-suosituksen saaneissa peleissä kontrollit on mukautettu Deckille, kun taas leimaamattomissa peleissä voi joutua käyttämään esimerkiksi virtuaalinäppäimistöä. Se on valmiustilassa sohvatai yöpöydällä, pelaamisen makuun pääsee muutamassa sekunnissa. Molemmin puolin kosketusnäyttöä on vielä painikkeelliset kosketuslevyt, joilla pelikohtaisesti emuloidaan esimerkiksi hiiren kursoria. Onneksi ne eivät ole minun juttuni. Laite ei missään nimessä korvaa perinteistä PC-pelaamista, vaan tuo sen rinnalle uuden, vaivattoman tavan nauttia samasta sisällöstä. Höyryvoima On yllättävää, miten hyvin Deck jaksaa pyörittää graa. Junamatkoilla pienoiskokoinen höyrymoottori on minulla korvannut kirjan. P C-pelaamisella on edelleen yhteensopivuusongelmia sohvan kanssa, mutta Steam Deck ratkoo niistä yllättävän suuren osan. Laite on jo valmiiksi varsin isokokoinen, joten nykyistä suurempi akku tuskin olisi ollut kynnyskysymys. Lokakuun alussa Steam Deck on muuttunut varastotuotteeksi, joten laitteen voi hankkia suoraan Steamista ilman odotteluja. Kannettava pikkutietokone selviää kunnioitettavasta pelimäärästä ja samalla kutistaa pelikirjaston, jos ei nyt tasku-, niin reppukokoiseksi ainakin. Konsolimaiset ohjaimet eivät riitä ihan kaikkien pelien tarpeiksi. KONEHUONE HÖYRYKONE REPUSSA teensa. Sen avulla Deckin toiminnallisuus vastaa Switchiä. Kokonaisuutena Steam Deck on todella vaikuttava pelilaite, mutta en oikein tiedä, pitäisikö tätä kutsua tietokoneeksi vai pelikonsoliksi. Hyvin optimoituja indie-tuotoksia voi akun varassa pelata kolmesta neljään tuntia, mutta vähääkään enemmän ruutia vaativat pelit kuppaavat patterit tyhjiksi reilussa tunnissa. Microsoftin ja Sonyn kasvattaessa omissa konsoleissaan suorituskykyä, yhdisti Nintendo DS:n ja WiiU:n Switchillään. Vielä kun julkinen liikenne toimisi näillä leveysasteilla niin, ettei työpaikalle tarvitsisi kulkea henkilöautolla. Ongelma ratkeaa MicroSD-kortilla, korttimuistin ongelmana ovat pidemmät latausajat. Deck on myös hinnoiteltu erittäin houkuttelevasti. Omiin tarpeisiini SteamOS riittää enemmän kuin hyvin, ja omassa käytössäni Deck laskee PC-pelaamisen riman käytännössä olemattomaksi. Laajennettavissa MicroSD-muistikortilla Liitännät: USB-C, 3,5 mm kuulokeliitäntä, muistikorttipaikka Yhdistettävyys: WiFi, Bluetooth 5 Paino: 670 grammaa Hinta: 419 euroa (64 Gt), 549 euroa (256 Gt), 679 (512 Gt) Steam Deck on erinomainen kannettava pelilaite, joka tekee PC-pelaamisesta konsolimaisen helppoa. Juho Kuorikoski KONEHUONE: STEAM DECK Pelikannettava on yleensä joko kallis tai tehoton järkäle, mutta Valven käsikonsolimainen kannettava pelikone todistaa, että pienelläkin vehkeellä saa aikaiseksi todella tyydyttävän lopputuloksen. Akunkesto jättää toivomisen varaa, tuuletin on varsin äänekäs
20.1. Selviydy ja pakene Kalliston kuoleman syleilystä. 2.12. 13.12. Pakomatkallaan Jacob paljastaa United Jupiter Companyn synkkiä salaisuuksia. Fire Emblem Engage (Switch) Tuhat vuotta on kulunut Fell Dragonin päihittämisestä, mutta nyt pahan lohharin kahleet ovat jälleen heikkenemässä. Yksi taitava palkkionmetsästäjä, joka käyttää eläviä ja letkeää läppää heittäviä gatliaani-pyssyjä, hoitaa kyllä homman himaan. Justin ”Rick and Morty” Roilandin Squanch Games -pelistudion kehittämässä komediaräiskinnässä kohdataan ja teilataan monenlaisia värikkäitä muukalaisroistoja limaa ja suolenpätkiä säästelemättä. Kolmensadan vuoden päässä tulevaisuudessa vanki Jacob Leen tehtävä on selkeä. SEURAAVA PELIT ILMESTYY 7. Marvel-sankarien taktiikkaroolipelissä Hydran Doctor Faustus herättää demonien äidin Lilithin, mistä seuraa katastrofaalisen kaliiberin ongelmia. 66 162582_.indd 66 162582_.indd 66 27.10.2022 17.12.44 27.10.2022 17.12.44. The Callisto Protocol (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, mutta Jupiterin Kallisto-kuun hyisellä pinnalla tilanne on toinen. Marvel’s Midnight Suns (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Kun XCOM-sarjan uudelleen luonut tiimi kehittää jotain, kiinnostun. Kustomoitavan ja peliä varten luodun The Hunter -sankarin ohella maailman pelastajiksi värvätään muun muassa Iron Man, Captain America, Wolverine, Spider-Man ja Doctor Strange. JOULUKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 MARRASKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 TAMMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 PELIVUODEN PÄÄTTÄJÄISET Vuodenvaihde on perinteisesti tuttujen jatko-osien kulta-aikaa, mutta kannattaa antaa mahdollisuus uutuuksillekin. Petri Heikkinen 2.12. High on Life (PC, Xbox One/Series S/X) Ihmiset ovat huumetta avaruuden muukalaisille, joten mikä avuksi. JOULUKUUTA. Kolkon Black Iron -vankilakompleksin vallanneet verenhimoiset lonkeromutantit eivät tosin välitä siitä, huudatko vai et. Elyosin mantereella sankarit keräävät apureita ja Emblem-sormuksia, jotka tuovat taisteluihin mukaan männävuosien isojen nimien henkiä, kuten Marthin ja Celican. Pulmamaisissa taktiikkataisteluissa pitää huomioida tutut asekolmiot ja korostetut vahvuus vastaan heikkous -hahmoluokka-akselit
Antisankarit ovat nurglea vastaan taistelemaan määrättyjä rikollisia, joiden taustatarina vaikuttaa heidän ominaisuuksiinsa. Kisojen elävöitetään heat-systeemillä, joka merkkaa ”suosiota” poliisien parissa. ktionaalisen Lakeshore Cityn kaduille. The Knight Witch kombottaa monipuolisen metroidvania-seikkailun räväköihin klassisen koulukunnan räiskintäpeleihin ja käsityönä tehtyyn, erittäin kauniiseen piirrosgra. 2.12. Need for Speed Unbound (PC, PS5, Xbox Series S/X) Criterion Games palaa pitkästä aikaa Need for Speed -kehittäjäksi Unboundissa, joka sijoittuu Chigacon inspiroiman . 67 162582_.indd 67 162582_.indd 67 27.10.2022 17.12.52 27.10.2022 17.12.52. Athian apokalyptisten ongelmien keskelle tipahtaa suoraan New Yorkista nuori Frey, jonka kotimatkaa auttaa älykäs taikaranneke Cu . Hahmoluokkina ovat veteran, zealot, ogryn ja psyker. Vähitellen etenevä tarina on Dan Abnettin kynäilemä. Rannekkeen voimakas magia ilmenee lentämistä hipovana superparkourina ja jäätävän tyylikkäinä loitsuina. Unbound pyrkii persoonalliseen tyyliin, sillä piirrosle amaista cell shadingia ja gra ti-tyyliä yhdistetään realismiin. The Knight Witch (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Parhaimmat indie-oivallukset syntyvät usein tuttujen, mutta aiemmin toisilleen oudompien elementtien yhdistelmistä. 30.11. Pelottavien petojen kavalkadia johtavat hullut Tanta-noidat. Ääniraidalla räpäyttävät muun muassa A$AP Rocky ja AWGE. Warhammer 40,000: Darktide (PC) Yhteiskunnan hylkiöt vastaan Kaaoksen mutantit – dystooppisen Tertiumin teollisiin miljöihin sijoittuvan Darktiden co-op-toiminta on brutaalia räiskintämättöä. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 29.11. Jos ryhmä pystyy mörriaaltoja ruhjoessaan täyttämään toissijaisia tavoitteita, porukka palkitaan paremmalla lootilla. Ritarinoidan korteilla modattava räiskintämagia saattaa hyvinkin olla joulun makein yllätys. ikkaan. Darktide siirtää Left 4 Dead -hengessä neljän soturin tiimin Warhammer 40k -maailmaan. 24.1. Forspoken (PC, PS5) Athian fantasiamaailma on kohdannut kaiken korruptoivan Särkymisen – eläimistä ja ihmisistä on tullut kaameita hirviöitä
Parhaat nuoruuden pelimuistoni liittyvät kuitenkin ZX Spectrumiin ja Amigaan. Sama matka jatkuu Pelitlehdessä. Petri Heikkinen, avustaja pelit.fi/tilaa MAAILMA MUUTTUU, MUTTA PELIT PARANEE. Ensimmäisen kosketuksen videopeleihin sain 1979, kun faija toi saksalaisen Pong-kloonin taloon. 162583_.indd 68 162583_.indd 68 27.10.2022 14.19.12 27.10.2022 14.19.12
A P la g u e T a le . C a ll o f D u ty 10 /2 02 2 Marraskuu 2022 . 11,90 € VUODEN SUURIMMAT . KEISARIN UUDET SKINIT OVERWATCH 2 TALVI ON TULLUT RUTTOISA, RATTOISA TALVISEIKKAILU A PLAGUE TALE: REQUIEM NILJAKKAAN INHOTTAVA SCORN TARINOITA SODASTA CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II KLASSIKOIDEN UUSI MESTARUUS LAST OF US PART 1 UNCHARTED: LEGACY OF THIEVES G o d o f W a r . 7 ,90 162576_.indd 1 162576_.indd 1 27.10.2022 15.01.24 27.10.2022 15.01.24. O v e rw a tc h 2