M e ch w a rr io r 5 : C la n s 10 /2 02 4 Marraskuu 2024 . 12,90 € JÄÄTÄVÄN HYVÄT 177653_.indd 1 177653_.indd 1 31.10.2024 16.11.59 31.10.2024 16.11.59. PAKKANEN TAPPAA FROSTPUNK 2 UPEA ROOLIPELI METAPHOR: REFANTAZIO KAUHUKLASSIKKO KOMISTUU SILENT HILL 2 HYÖKKÄYS CAPITOLIIN CALL OF DUTY: BLACK OPS 6 LOPUTTOMAN SEIKKAILUN MOTELLI HYPERDRIVE INN MECHNIIKAN KAKSI MAAILMAA MECHWARRIOR 5: CLANS MECHABELLUM ETSIVÄ LÖYTÄÄ NOBODY WANTS TO DIE SHADOWS OF DOUBT KOVIEN PELIEN KOVAT LISÄOSAT: ALAN WAKE 2: THE LAKE HOUSE PERSONA 3 RELOAD: EPISODE AIGIS THE ANSWER REMNANT 2: DARK HORIZON STARFIELD: SHATTERED SPACE S ile n t H ill 2 . M e ta p h o r:R e Fa n ta zio
/pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?. /asiakaspalvelu 344 numero 33. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. eld: Shattered Space Ville Wikström 34 Remnant 2: The Dark Horizon Nnirvi 2 177654_.indd 2 177654_.indd 2 31.10.2024 14.54.16 31.10.2024 14.54.16. www.fokusmediatilaus.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. nen Suunnittelija: Julia Toivakka Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 24 34 10 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Puhallus Tuukka Grönholm 6 Ennakossa Civilization VII Tuukka Grönholm 9 Nnirvi: Remaster and Recommander Nnirvi 64 Ruudun takaa Wallu 65 Konehuone: Steam Deck Docking Station Juho Kuorikoski 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 10 Silent Hill 2 Tuomo Nyrhilä 13 Nobody Wants to Die Markus Rojola 14 Alan Wake: Lake House Ville Wikström 16 Call of Duty: Black Ops 6 -kampanja Markus Rojola 19 Mechwarrior 5: Clans Tuomas Honkala 22 Mechabellum Antti Eronen 24 Metaphor: ReFantazio Antero Kyyhky 28 Persona 3 Reload: Episode Aigis -The Answer Antero Kyyhky 29 Soul Hackers 2 Antero Kyyhky 30 Visions of Mana Toni Hilden 32 Star. Graa. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.
eld: Shattered Space Ville Wikström 34 Remnant 2: The Dark Horizon Nnirvi 62 Panzer Corps 2: War Stories – Fall of Poland Juha-Pekka Viljanen 16 3 177654_.indd 3 177654_.indd 3 31.10.2024 14.54.22 31.10.2024 14.54.22. 32 19 52 37 Path of Achra Juha Kerätär 38 The First Descendant Risto Karinkanta 40 God of War: Ragnarök Nnirvi 42 The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom Riku Vihervirta 44 Dead Rising Deluxe Remaster Johannes Valkola 46 Animal Well Johannes Valkola 48 Hyperdrive Inn Aleksi Kuutio 50 Indika Toni Hilden 52 Frostpunk 2 Markus Lukkarinen 55 Shadows of Doubt Markus Rojola 56 Caravan SandWitch Petri Heikkinen 58 Tactical Breach Wizards Jukka Koskela 60 Sumerian Six Jukka Koskela 62 Panzer Corps 2: War Stories – Fall of Poland Juha-Pekka Viljanen Teemat Viimeinen tuomio 40 God of War: Ragnarök Nnirvi 42 The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom Riku Vihervirta Atlus Special 24 Metaphor: ReFantazio Antero Kyyhky 28 Persona 3 Reload: Episode Aigis -The Answer Antero Kyyhky 29 Soul Hackers 2 Antero Kyyhky Delsuja! Delsuja kaikkialla! 14 Alan Wake: Lake House Ville Wikström 28 Persona 3 Reload: Episode Aigis -The Answer Antero Kyyhky 32 Star
Peliyhtiöt käyvät jatkuvasti oikeustaistelua erilaisten huijausohjelmien tekijöiden kanssa, sillä pelit palveluna -maailma on lisännyt huijaussoftien painoarvoa. PÄÄKIRJOITUS H yvän journalistisen tavan mukaisesti uutisoidut oikeusjutut pitäisi seurata loppuun asti. Sony oli haastanut Saksassa Action Replay -huijausmoduulivalmistajan oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta, sillä huijausmoduulilla pystyi muuttamaan muistissa olevaa pelikoodia. Asiasta oli väännetty jo kerran aikaisemmin oikeudessa, mutta silloin Bungien todisteita ohjelmakoodin käytöstä ei katsottu riittäviksi. Valtaosa pelaa ilmaiseksi. Kuten aina ennustuksen osuvuus on ennakkojutun kiinnostavin osuus. Tuomiossa AimJunkies joutui maksamaan Bungielle 4,3 miljoonaa dollaria korvauksia ja lopettamaan ohjelman myynnin. Bungie pystyi osoittamaan, että huijausohjelma käytti suoraan Destiny 2:n koodia. EngineOwning tuomittiin maksamaan 14,4 miljoonaa dollaria korvauksia ja luovuttamaan verkkosivustonsa ja domain-osoitteensa Activisionille. Koodi oli kehitetty samaan aikaan kuin itse pelikin. Bungie voitti juuri oikeudessa käymänsä kiistan AimJunkies-huijaussoftavalmistajaa vastaan. Sonyn tappio on poikkeus, sillä ohjelmien tiukentuneiden tekijänoikeuksien (Digital Millennium Copyright Act) myötä peli. 5 177656_.indd 5 177656_.indd 5 31.10.2024 15.44.00 31.10.2024 15.44.00. Todellisuudessa 3DO . Ohjelma haistelevat jo tunnettuja uhkia, mutta tehtävä on mahdoton, sillä alalle riittää tunkua ja uusia tulijoita on koko ajan. PUHALLUS PELIT 30 VUOTTA SITTEN Pelit 10/95:ssä JTurunen on ajankohtaisen aiheen äärellä, sillä hän käsittelee lupaavan oloista uutta konsolia Sony PlayStationia. eldiin ja Titanfalliin erilaisia huijauksia ja huijausohjelmia. Jos peli vilisee huijareita, rehelliset pelaajat katoavat todella nopeasti linjoilta. Asian merkityksestä kertoo paljon myös se, että peliyhtiöt ovat alkaneet yhä näyttävämmin uutisoimaan bannattujen pelitilien määrää. Käytännössä kaikki peliyhtiöt käyttävät moninpeleissään huijauksenesto-ohjelmia, Riot Games esimerkiksi Vanguardia ja Activisionin Ricochetia, mutta ne toimivat samalla periaatteella kuin viruksentorjunta. Firma myi Call of Dutyyn, Counter-Strikeen, Battle. Lokakuussa päättyi yksi pelialan oikeuskiistoista, joka oli alkanut jo vuonna 2012. Moninpeli vaatii taakseen aina ison pelaajamäärän, jotta matsit alkavat nopeasti ilman odottelua. Sonyn 12 vuoden oikeussaliväännön perusteella siihen ollaan valmiita käyttämään aikaa ja rahaa, vaikka itse laite ja sen pelit olisivat jo historiaa. Ansaintamalli tarvitsee tuekseen massoja tai se ei toimi, sillä free-toplay-pelistä maksavien osuus liikkuu vain muutamissa prosenteissa. Vaatimus on yllättävän kova, sillä oikeusprosessit voivat kestää nykyään kauemmin kuin monen toimittajan ura tai median elinkaari. PUBG:in ilmestyessä mobiiliversiona yksi suurimmista hyötyjistä oli kiinalainen Chicke Drumstick -tiimi, joka tienasi julkaisun myötä 76 miljoonaa dollaria huijaussoftallaan. Esimerkiksi MotorStorm-peliin moduulilla sai itselleen loppumattoman boostin. Jopa niin arvokas, että varsinkin mobiilipelimaailmassa on jo vuosia puhuttu maksullisesta pelaajahankinnasta. rmat ovat olleet oikeussalissa viime aikoina niskan päällä. Kun ihmettelin sitä ääneen kesken demokratian puolustamisen, pelikaverini huusivat minut kumoon kertoen kauhutarinoita pve-moninpelihuijausten hirveyksistä. Laite on tulossa joulumarkkinoille Japanissa. Riita koski jo kauan sitten kuopattua PSP-käsikonsolia, mutta asialla oli Sonylle selvästi merkitystä. Activision Blizzard puolestaan voitti EngineOwning-yhtiötä vastaan käymänsä taiston. Toki se on vain oireen hoitoa, sillä peliyhtiöiden tavoite on päästä eroon itse huijausohjelmista ja niiden valmistajista. Vapauttava päätös perustuu siihen, että Action Replay ei muuta tai muokkaa mitenkään itse koodia, se vaihtaa vain yhden muistissa olevan arvon. Moninpelin ansaintalogiikka perustuu siihen, että käyttäjiä on miljoonia ja he ovat valmiita käyttämään mikromaksuihin rahaa vuositolkulla. Pelintekijöillä ei ole moiseen varaan, koska moninpelissä pelikaveri on arvokas resurssi. oppasi ja PlayStation vei voiton markkinoilla. Lokakuussa Sony lopulta hävisi kiistan, mutta päätöksessään saksalaisoikeus erikseen mainitsi, että tapauksesta ei voi vetää johtopäätöksiä muiden huijausohjelmien suhteen. Ongelma ei vaadi edes kilpailullista moninpeliä, sillä yhteistyömoninpeli Helldivers 2:ssa huijausesto on kernel-tasolla eli huijausestosoftalla on pääsy kaikkiin järjestelmätoimintoihin, mikä on todella raskas ratkaisu. Turunen veikkaa Nintendon Ultra64-konsolin ja PC:n kehitteillä olevien 3D-näytönohjainten vaikuttavan PlayStationin mahdollisuuksiin, mutta pitää suurimpana uhkana Panasonicin 3DO-konsolia
Ennakkoversiossa johtajien painotus on selkeästi Euroopan ulkopuolella. Tuukka Grönholm Vanhan säännön mukaan jatko-osa tarvitsee jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain Civistä. Loppupelissä mikromanageroitavaa on perinteisesti ollut liian paljon, kun erilaista tekniikkaa, yksikköä ja ominaisuutta on kartta täynnä. Omaan korvaan asian korjaaminen voi olla turhaa, sillä ratkaisut menettävät merkityksensä myös, jos pelissä on liian selvä kuminauha hidastamassa kärkeä ja vetämässä hitaimpia mukaan. Firaxis noudattaa Sid Meierin kolmasosasääntöä kehittäessään jatko-osia. Pelintekijät perustelevat ratkaisuaan sillä, että nykyisten maiden historia on todellisuudessa hyvin kerrostunut. Sarja on kestänyt oman mainoslauseensa mukaisesti ajan testin ja syy siihen on selvä. Kuka mää ole Suurin muutos aikaisempaan on, että Civilization 7:ssä pelaaja ei johda maata eikä kansaa vaan johtajaa. Tekijät käyttävät esimerkkinä Ison-Britannian pääkaupunkia Lontoota, jonka perustivat roomalaiset valloittamansa alueen varmistamiseksi. Mikromanagerointia on tarkoitus vähentää. Varsinkin moninpelissä alkupelissä vahvat kansat painottuivat, sillä loppupelin uniikeilla kyvyillä ei ole merkitystä, jos on pudonnut pelistä jo kauan ennen. Älä korjaa ehjää Seiskan suunnittelu alkoi Firaxiksella siitä, että tiimi mietti, mitä kuutososan ongelmia haluttaisiin parantaa. Kansojen tasapainotus on aina hankalaa ja varsinkin kuutososassa huomasi, että DLC DLC:ltä julkaistiin parempaa ja vahvempaa kansakuntaa. Kullakin aikakaudella valitaan yksi polku, osa valinnoista on sidottu johtajaan, osa pelitapahtumiin. Valittavana on ukkoja ja akkoja Augustuksesta Trung Traciin. Esimerkiksi Egyptin faarao Hatšepsut voi valita polukseen abbassidien kalifaatin, joka hallitsi aikoinaan myös Egyptiä. Ainoastaan tiedeja yhteiskuntatutkimus toimivat samaan tyyliin kuin sarjassa aina, mutta muuten muutoksia on liki kaikessa. Tavoitteena on, että Civilization VII:ssä ei olisi enää alkutai loppupeliin painottuvia kansakuntia. Mayojen majat eroavat roomalaisista. Sama idea on käytössä Humankindissa (Pelit 9/21, 80 p.), jossa kulttuurin kehittyminen on vain sattumien summaa eikä mikään fatalistinen junarata. Abbassidien sijasta polku kannattaisi nimetä kalifaatiksi ja Mongolian sijaan paimentolaisheimokJoka kulttuurilla on yksilölliset rakennukset, mikä lisää kaupunkeihin kerroksellisuutta. Mongolia-valinta avaa Egyptinä aloittaneelle maalle uusia kykyjä, yksilöllisiä rakennuksia ja yksiköitä. Lumipalloefektiä haluttiin välttää eli sitä, että joku kansoista pääsee niin paljon edelle tai jälkeen, että pelaajan ratkaisut menettävät merkityksensä. Tiimi lähti suunnittelussa taklaamaan kolmea pääongelmaa. Jos valtakunnassa on riittävästi hevosia, aukeaa valittavaksi myös Mongolia-polku. Meierin mielestä jatko-osassa pitää olla kolmasosa uutta, kolmasosa parannettua ja kolmasosa samaa kuin edellisessä osassa. Valittu polku vaikuttaa suoraan kansakunnan identiteettiin. Listalle nousi kolme seikkaa. Ruotsi-Suomi-nimeäkään ei käytetä missään muualla kuin suomalaisessa historiankirjoituksessa. helmikuuta 2025 olen positiivisesti yllättynyt, jos seitsemännessä osassa asia viimein muuttuisi. 6 177820_.indd 6 177820_.indd 6 31.10.2024 15.47.25 31.10.2024 15.47.25. Systeemi on kiinnostava ja luo vaihtelua pelikertoihin, mutta nähdäkseni siinä on selkeä teemoitusvirhe. Tässä kohtaa Civilization-artikkeleita selitetään aina, että strategiapelissä ideana on johtaa oma kansa kivikaudelta avaruusaikaan, mutta nyt väite ei pidä täysin paikkaansa. Muut hupipelit vaihtuvat, mutta Firaxis on pitänyt Civilization-sarjan ajankohtaisena kahdella vuosituhannella. Civilizationin loppupeli on aina ollut pelisarjan selkein heikkous, joten PELI KUIN MORSIAN Firaxis Games / 2K Ilmestyy 11. C ivilization-strategiapeli on ainoa peli, joka on minulla käytännössä peluussa aina
Aikakausi etenee nopeammin, jos yltää ennalta määrättyihin saavutuksiin. Ašoka julistaa sodan Benjamin Franklinille. Kaiken voi tarvittaessa purkaa ja tehdä uudelleen, ainoastaan ihmeet pysyvät muuttumattomina vuosisadasta toiseen. Esimerkiksi Kungfutse pitää johtajista, joilla on paljon spesialisteja ja inhoaa tyyppejä, joilla ei ole. Johtajat vaikuttavat myös tekoälyn käytökseen, sillä agendasysteemi on myös seiskassa. Jos ei saa mitään saavutusta valmiiksi, seuraavalla aikakaudella koittaa pimeä aika. Pääkaupungin kasvun tueksi voi perustaa vilja-aitaksi maatalouskaupungin. Wild card -jokerit ovat arvossaan varsinkin loppupelissä, sillä viimeinen aikakausi vaikuttaa siihen, mitkä voittotavoitteista ovat saavutettavissa. Aikakaudet liittyvät suoraan tekijöiden haluun tasapainottaa kansoja, sillä jokaisen valinnan pitäisi olla kiinnostava ja palkitseva pelattava kaikissa pelivaiheissa. Muutoksena aiempaan jokaiseen heksaan voi rakentaa nyt kaksi rakennusta, lisäksi ne voi modernisoida aikakausien myötä. Jokainen aikakausi kestää standardipelimuodossa noin 150–200 kierrosta. Toivottavasti pelisysteemiä on järkeistetty edellisestä Civilizationista, jossa Norjan Harald kävi joka kierros valittamassa laivastoni pienuutta jättiläismannerkartassa, jossa merta ei edes ollut. Jos ehtii avata yhdessä aikakaudessa kaikki saavutukset, avautuu kulta-ajan saavutuspolku. Jokainen täytetty saavutus avaa uusia bonuksia, jotka saa käyttöönsä seuraavan aikakauden alussa. si. Aloituskansan lisäksi pelin alussa valitaan johtaja, joka voi toimia minkä tahansa kansan hallitsijana. Kaupungin rakennusten lisäksi myös spesialistit vaikuttavat tuotannon tehokkuuteen. Aikakauden vaihtuessa valitaan seuraavan aikakauden pelattava sivilisaatio. Isä aurinkoinen Koska naapurikansan nimi voi seiskassa vaihtua kesken pelin, kansakunnat nojaavat entistä korostetummin johtajaansa, mutta myös johtajat on irrotettu nykyisistä maista. Koska moinen menisi nopeasti mikromanagerointipainajaiseksi, kaupunkeja on nyt kahta eri mallia. Taas maaginen kolme Aikakausia on mukana kolme: antiikki, tutkimusmatkojen aika ja nykyaika. Valinnat on sidottu aloituskansaan, valittuun johtajaan ja pelitapahtumiin. Kasvava metropoli Kaupungit leviävät pitkin karttaa genren modernin tyylin mukaisesti. 7 177820_.indd 7 177820_.indd 7 31.10.2024 15.47.38 31.10.2024 15.47.38. Kun rakentaa alueensa rajalle kaupunginosan, seuraavilla kierroksilla pystyy rakentamaan sen naapuriheksoihin. Kuvista puuttuvat käyttöliittymäelementit, koska tekijät eivät halua esitellä keskeneräisiä ja todennäköisesti muuttuvia yksityiskohtia. Pelaaja päättää vain, mihin kaupungit perustetaan ja mikä sen fokus on. Kaupunki myös laajenee rakentamalla, systeemi muistuttaa edellisten osien kulttuuripommia. Idea on nähty aikaisemmin Millenniassa (Pelit 5/24, 78 p.), missä se olikin pelin suurin vahvuus. Vain suurkaupunkiin voi itse rakentaa suoraan uusia rakennuksia, pienet kaupungit toimivat automaattisesti tekoälyn ohjauksessa keräten ympäristönsä resurssit. Edellisistä osista poiketen koko maailma siirtyy aikakauteen yhtä aikaa. Esimerkiksi kulttuuripuussa johtaja voi erikoistua rakentamaan ihmeitä, taidetta tai hyötymään liittolaissuhteista. Rajana on taas tutut kolme heksaa, mikä on kaupungin maksimikoko ja minimietäisyys naapurikaupunkiin. Valtakunnan kaupunkien määrällä on maksimiraja, mutta se on pehmeä eli ”ylimääräiset” kaupungit aiheuttavat tyytymätMuurit leviävät nyt useamman heksan alueelle, mikä antaa puolustajalle enemmän liikkumatilaa ja suojaa. Kukin rakennus myös vaikuttaa ympäröivien kortteleiden bonuksiin, joten jokaisen rakennuksen sijainti on puzzle itsessään. Myös johtajan kykyjä muokataan pelin aikana ja erikoistumispisteet jaetaan kulttuurin, diplomatian, talouden, laajentumisen, militarismin ja tieteen kesken. Ne jakaantuvat tieteeseen, kulttuuriin, talouteen ja armeijaan. Toki tekijöiden motiivi on Civilizationin opetuksellinen kulma, sillä koko sarjan yksi myyntivalteista on aina ollut, että se opettaa historiaa ruokkimalla mielenkiintoa pelissä nähtyjä asioita kohtaan. Kaupunki kukistuu vasta, kun kaupunkimuurit on kokonaan vallattu. Kuva egyptiläisestä kaupungista on ainoa sallittu. Mukana on myös wild card -pisteitä, joilla saa valita bonuksia vapaasti. Jokainen aikakausi sisältää omat kriisinsä, ongelmien laajuus tietenkin kasvaa ajan myötä. Käytännössä aikakausibonukset korvaavat uudessa Civilizationissa politiikkakortit
Systeemi perustuu nyt vaikutusvaltaan. Kaupungin rakentaminen viljavaan tulivuorituhkaan on samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Firaxiksen suunnitelmana on taas tukea useita vuosia peliä lisäosilla ja DLC-paketeilla, mutta niiden sisällöstä ei ole vielä mitään tietoa. Nyt animaatiossa joukot mättävät toisiaan ja taistelun lopputulos paljastuu vasta end turn -napin painamisen jälkeen. Tekoäly on otettu alusta asti huomioon suunnittelussa. Paradoxin peleistä lainataan idea tarinallisuudesta, sillä aikaisemmat heureka-hetket korvataan nyt tekstimuotoisilla monivalintatapahtumilla. Muurit tietenkin rakennetaan heksa kerrallaan. Valmistaudu sotaan Myös puolustuksen logiikka muuttuu. Diplomatiaa on muokattu huomattavasti. Varsinkin moninpelissä kuutosessa välillä lähestyttiin tosiaikanaksua, kun yksittäisten joukkojen hyökkäykset ja liikejärjestys ratkaistiin sillä, kuka kliksuttelee nopeimmin. Civilization VII muuttaa useita pelin perusratkaisuista, kokonaisuus vaikuttaa yllättävän raikkaalta ja kiinnostavalta, mutta paljon asioita on vielä paljastamatta. Geneeriseen barbaarinimityksen sijaan tekoälyn pikkukansat ovat nyt kaikki kaupunkeja. Uhka ja mahdollisuus Edellisten pelien suurin ongelma on ollut tekoäly, sillä varsinkin taistelukentällä kone on ollut aina todella huono. Taistelun alussa ne leviävät pitkin karttaa, mikä vie kenraalin liikepisteet siltä kierrokselta. Tehtäväpuut on sidottu tiettyyn johtajaan. Builder-yksikköä ei enää ole ja barbaarit sulautetaan osaksi kaupunkivaltioita. Jokainen naapurikansalle tehty ehdotus esimerkiksi rajojen avaamisesta tai kulttuurivaihdosta vaatii tietyn määrän vaikutusvaltaa. Se on kuulemma edellisten osien tyylinen. Käytännössä vahva naapuri voi ehdottaa heikommalleen tarjousta, josta näillä ei ole varaa kieltäytyä. Mielikuvitustasolla pelimaailma on Eurooppa, sillä antiikissa kaikki kansakunnat aloittavat samalla mantereella. 8 177820_.indd 8 177820_.indd 8 31.10.2024 15.47.54 31.10.2024 15.47.54. Pienten kansojen scoutit pyörivät kartoittamassa maailmaa aivan kuten pelaajankin. Osa vihamielisiä, osa ystävällisiä ja hyviin suhteisiin panostamalla niiden kanssa voi solmia jopa liittoja. Kaupungin valtaamiseksi pitää vallata nyt jokainen heksa, joka on suojattu muurilla. Moninpeleissä liitot ovat jopa hajonneet siihen, että ”kaveri” on napannut kaupungin sinne tien raivanneen pelaajan nenän edestä vain klikkaamalla ensimmäisenä armeijansa kaupungin porteista sisään. tömyyttä. Samasta syystä taistelut käydään edelleen heksoittain, vaikka systeemiä ei olekaan Civeissä saatu toimimaan järin sujuvasti. Seiskan pitäisi parantaa moninpeliä tältä osin. Tiimi pitää itsekin asiaa puutteena, joten tekoälytiimi on nyt suurempi kuin koskaan sarjan teossa aikaisemmin. En myöskään tiedä, kuinka monta johtajaa ja eri aikakausien kansavalintoja julkaisuversioon saadaan. t ovat alusta asti mukana. Jos valtakunnalla sujuu hyvin, kaupunkeja voi olla useampia kuin mihin hallinnolla rahkeet vielä riittäisivät. Jos armeijalla on komentaja, joukot liikkuvat kartalla komentajansa reppuselässä yhdessä heksassa, mikä helpottaa suurten joukkojen liikuttelua. Esitystapa on muuttunut aikaisemmasta. Aikakausien tavoitesysteemi tukee tekoälyn toimintaa, sillä koneelle voidaan nyt luontevammin tehdä valmiita prioriteettilistoja tiettyjen johtajien ja kansojen yhdistelmiltä ilman, että se tuntuu toisteiselta, sillä eri vaihtoehtojen määrä piilottaa kikan pelaajan silmiltä. Systeemin hienous on siinä, että vain ehdotuksen hyväksyminen on ilmaista, mutta kieltäytyminen vaatii pisteiden käyttöä. Ennakkoversiossa johtajia oli 14, mutta osa niistä oli tuplia, toki eri ominaisuuksilla. Esimerkiksi antiikin tasavallassa ratkaistaan senaatissa puhkeavia kriisejä, valinnat avaavat lyhyitä tehtäviä, joiden suorittamisesta palkitaan. Esimerkiksi builder-yksikön puutos kuulostaa omaan korvaan pahasti DLC-laajennuksen teemalta, mutta toivottavasti olen väärässä. Demossa oli pelattavana vain yhden tyylinen Tellus. Kriisit ja katastro. Kaksi kadonnutta Civilization VII poistaa pelistä kaksi asiaa, jotka ovat olleet sarjassa mukana sen alusta asti. Idea useamman mantereen maasta korostaa merivoimien roolia, mutta laivaston toiminnasta ei ole vielä mitään käryä. Pelialue laajenee tutkimusmatkailun aikana, jolloin löydetään maailman muut mahdolliset kolkat. Tekijät eivät tosin halua vielä puhua ideasta kovin tarkasti, sillä se on yksi monista asioista, joiden lopullista muotoa hiotaan parhaillaan pelitestauksessa. Tiet rakentuvat automaattisesti kaupunkien välille. Helmikuussa luvassa on poikkeuksellisen kiinnostava Civilization-julkaisu, sillä tuntuu kuin pelissä olisi uutta enemmän kuin vain kolmasosa. CIVILIZATION 7 Armeijatkaan eivät sodi klooniaseilla vaan kansakuntavalinnan mukaisesti Shermanit ottavat yhteen T-34-vaunujen kanssa. Lisäksi kauppiaat laajentavat tieverkkoa, jos he matkustavat kohteeseensa maata pitkin. Idea siirretään sellaisenaan suoraan moninpeliin, jossa maksimissaan viisi pelaajaa aloittaa aina toistensa kanssa samalla mantereella
Ai tarkoitit sen remakeksi. Kirjoitushetkellä pelissä on ainakin vielä joitain graafisia bugeja ja sekä valaistus että ääniefektit vaativat apumodit, mutta kehitysvauhti on ollut niin kiivas, että tätä lukiessasi peli voi hyvinkin olla jo heittämällä pelattava. Päädyin siihen, että jos pelaaja kelluu vain pelivaltameren AAA-planktonpintakerroksessa hetulat auki, näkökulma vääristyy. Fantasy-fanin pinna saa kyllä olla pitkä, koska Remake julkaistaan trilogiana. Ainakin Demon’s Soulsista saatiin remasterin asemasta täyden kympin Remake-versio. Itse asiassa sen saa pyörimään PS5:llä 60 framen vauhdilla ja 1080p-grafiikalla, kiitos modaajien Illusion ja Lance McDonald. Vaikka pelit ovat suoraan tekniikasta riippuvaisia, lähestymme onneksi aikaa, jolloin resoluutio lähestyy tasoa, jossa silmä lakkaa huomaamasta eroja. Tämän kolumnin salattu motivaatio on vääntää rautalangasta, että remake ja remaster tarvitsevat suomalaiset synonyymit. Ironista kyllä, tarkistuslukiessani kolumnia jokin alkoi tikittää alitajunnassani. XBOXja PS5-pelaajilla ongelma saostuu, koska pelejä julkaistaan PC:tä vähemmän ja AAA painottuu. Jos orkkis oli suosittu, remiksauksellakin saa todennäköisesti massit kotiin. Kun Horizon Forbidden West julkaistiin, kohtalo hylkäsi vasaran ja löi moukarilla: viikkoa myöhemmin julkaistiin Elden Ring. Pelifirman kannalta ymmärrän reanimoinnin hyvin, koska vanhoja assetteja voi hyödyntää. Tuukan ehdotus ”rehostettu” sentään on selkeä remaster... Plus siitä on jo kelpo PC-versio, joka ilmestyi 2020, ja ymmärtääkseni samalla pleikkaversioon lisättiin PS5-parannuksia. Tosin Horizonit ovat myyneet noin 35 miljoonaa, joten itkut on tiristetty Jaguarissa matkalla pankkiin. Mutta itku pois, sillä PC pelastaa, jälleen! ShadPS4-emulaattorilla voi jo pelata Bloodbornea 60 framen nopeudella. Lisäksi on mahdollista, että 60 fps sotkee pelissä asioita, kuten aikoinaan PC:n modatussa Dark Soulsissa. Jännitystä piisaa, koska klassikko-Remakeja on tulossa Legacy of Kain: Soul Reaver 1 & 2 -parivaljakosta sekä etenkin modernisoidusta Red Dead Redemptionista, joka ilahduttaa PC-kansaa vain 14 vuoden odotuksen jälkeen. Turhaa horisontissa Remastereiden master on Sony, jonka PCja PS5-remastereiden laatu on ollut enimmäkseen korkea. Oy vey! 9 177658_.indd 9 177658_.indd 9 31.10.2024 15.48.50 31.10.2024 15.48.50. Hemmetti, tämähän on remaster kolumnistani neljän vuoden takaa, huhtikuulta 2020! Vaikka aihe on sama, en sentään suoraan kierrättänyt materiaalia. Tuore Silent Hill 2 ilmeisesti onnistui vaikka modernisoikin, Resident Evilit ja Final Fantasy VII taas loivat itsensä dramaattisesti ja onnistuneesti kokonaan uusiksi. PS4-peliin, jonka remasterin puute on Sonyn suurin ja käsittämättömin synti, Bloodborne. Saapa nähdä, miten sarjan kuuluisa kirous remasteroi itsensä. PS3:n yhteensopimattoman Cell-arkkitehtuurin takia sen pelit vaativat joka tapauksessa paljon ylimääräistä työtä. Peli on ihan OK, mutta kaukana unohtumattomasta klassikosta. Se yksi heidät pelastaa Henkilökohtaisesti koko prosessissa on tärkeintä konsoliyksinoikeuksien siirtyminen pelastusveneeseen eli PC:lle. Remake julkaistiin 2020, Rebirth 2024, joten viimeinen osa sitten varmaan 2028. Kun PS4-peli julkaistiin alun perin helmikuun lopussa, neljä päivää myöhemmin The Legend of Zelda: Breath of the Wild imi hypen purjeista. Onko lähdekoodi hukkunut. Remaket ovat sikäli vaarallisia, että niissä joutuu sörkkimään klassikon sielua. Sonyllä on siis vielä aikaa herätä, mutta jollei vekkari vieläkään kilise, vaihtoehtoinen ratkaisu on jo olemassa. Kertokaa nyt stana! ”Voi sitä pelata PS4:llä!” Kyllä, jos verkonpainon jaksaa kaivaa kaapista, eikä 20–30 fapsin päivitysnopeus, latailu ja heikohko resoluutio haittaa. Onko syynä joku lisenssiongelma. Mitä silmä näkee Pelikulttuuri on tärkeää, joten olen remastereiden ja remakeksien puolella, koska pelit kestävät aikaa paljon huonommin kuin mikään muu kulttuurimuoto, paitsi jääveistokset. Sonyn pelien PC-versioista saa vain odottaa turhan kauan, mutta ainakin ne julkaistaan hyvinä paketteina. PS4-pelien remasterointi PS5:lle vain hetkeksi siirtää niiden deadlinea, kun taas PC:llä voi pelata ikuisesti mitä vain, kirjaimellisesti aina Pongiin ja Space Warsiin asti. REMASTER AND RECOMMANDER Sielu häviää Remaken ja remasterin raja kulkee aika tarkkaan PS3:n ja Xbox 360:n kohdalla. Toivottavasti RDR kakkosen oripallien vastuuhenkilö palkataan korjaamaan John Marsdenin valuvika. Toisaalta muut epäonnistumiset olen joko unohtanut tai niitä ei ole. Sellainen pikku ongelma toki on, että PS5 itse pitää ensin modata, jotta Bloodbornen voi modata. Toisaalta sieltä on tätä lukiessasi julkaistu turhimman Remasterin arvoa tavoitteleva Horizon Zero Dawn (PS4, 2017), se jossa Aloy tappelee robottidinosaurusten kanssa. NNIRVI Remakejen ja remastereiden määrä on räjähtänyt käsiin! No ei oikeastaan, mutta aika paljon niitä kyllä tulee. Minulle jo 2K:n ja 4K:n raja on yhdentekevä, kultasilmillekin biologian asettama raja kulkee 8K:n paikkeilla. Jokainen vuosi taaksepäin lisää kuilua. ”Oi miksi lämmittää vanhaa, kun voi tehdä uutta?” Koska itse olen re-publishkaani, mietin miksi. Ja käyttökelpoiset sellaiset: kumpaa tarkoittaa “uusversio”. Eniten kaipaan Demon’s Souls Remakea (2020), joka sentään PS5-pelinä on vielä muutaman vuoden turvassa. Näyttää siltä, ettei uusia pelejä tule vaan pelkkiä remastereita. Kaikki niitä vanhempi vaatii remeikkaamisen, kolkkikoneilla osalle peleistä sentään riittää remasterointi. Mahdollisesti kaikkea, jos ne alun perin on suunniteltu myöhemmin käytettäväksi, eli tekstuurit valmiiksi hiresiä ja koodi kunnolla kommentoitua. Kukaan ei ymmärrä, miksi Sony ei halua painaa rahaa. Jopa lähin vertailukohta eli elokuvat voittaa kestossa vuosilla. Eli nykytekniikalla saa jo aikaiseksi peligrafiikkaa, joka ei näytä jo ensi vuonna kakkendaalilta. Sen remasteria rukoilevat niin konsolikuin PC-pelaajat. Sen sijaan rakastetun Mafian (2003) saman vuoden remaketuksessa grafiikka oli toki parempaa, mutta kaikessa muussa se harppasi kohti kliseitä ja keskinkertaisuutta. Ei kun onhan ne hirveät Getarit, San Andreas pahimpana! Mutta aina kannattaa yrittää. Tietenkin Bloodborne vaatii emulaattorin lisäksi pelistä ISO-imagen, joka sisältää myös Old Hunters -DLC:n. Vuoden 2010 Mafia II vain kevyesti remasteroitiin 2020, ja sen karu viehätys säilyi. AAA ei saisi olla reanimoijille ainoa optio: tosi niche Solium Infernum remeikkasi vuoden 2009 valtataistelu Helvetissä -pelin hienosti moderniksi, ikävä kyllä kauppa ei käynyt toivotusti. Nyt varmasti hitaimmatkin ovat tajunneet, mihin tämä johtaa. Ikivanhoista klassikoista Dungeon Masterin ja Chaos Strikes Backin uskolliset remasterit uudella grafiikalla ja äänimaailmalla ostaisin heti, enkä varmasti olisi ainoa. On helppo edelleen fanittaa täysillä Arnold Schwarzeneggerin tulkintaa isänrakkaudesta klassikkoelokuvassa Commando (1985), mutta vuoden 1985 klassikko-shoot’em-up Commando (Capcom), se vaati jo annoksen nostalgiaa ja arcadeversion. O n muotijuttu lyödä rintaansa ja repiä vaippansa reanimoiduista pelivainajista. Se onkin ilmeisesti pikkaisen kinkkisempi juttu, joka vaatii vanhemman käyttiksen ja voi johtaa koko PS5:n bannaamiseen
Sankka sumu peittää näkyvyyden muutamaan metriin, mikä on selvä parannus HD-uusintaan nähden. Tässä on siis selvästi koirakin haudattuna. Muutokset parantavat rytmitystä, vaikka osa niistä tekee siitä originaalia pelimäisemmän. Ovet ovat lukossa tai muuten jumissa, joten eteneminen perustuu avainten etsimiseen, puzzlejen ratkomiseen, Jamesin tunkemiseen ahtaisiin koloihin ja muuhun ympäristön tarkkailuun. Suunnilleen jokainen myöhempi osa yritti kopioida sitä ja viitata siihen vaihtelevalla menestyksellä. Pelillä ei ole kiirettä seuraavaan välivideoon tai hirviöiden hyökkäykseen, vaan se antaa tunnelman tiivistyä pelaajan etenemisen tahdissa. Tämä ei ole pyramidipäähuijaus. Vietin siellä niin nautinnollista aikaa, vuosia sitten. Toisaalta hän myös kuoli sairauteen vuosia sitten. Nyt Konami on katsellut tarpeeksi Capcomin viime vuosien menestystä Resident Evilien uusinnoilla ja laittanut kävelykauhuissa kunnostautuneen Bloober Teamin tekemään klassikon uudelleen. A lkuperäinen Silent Hill 2 ilmestyi vuonna 2001 ja jätti pelihistorian lisäksi myös sarjaan lähtemättömän jäljen. Matka on pääpiirteissään sama kuin alkuperäisessä pelissä, mutta siitä on tehty monimutkaisempi ja reitille on lisätty uusia välipysäkkejä. Talot ja TAKAISIN USVAAN Bloober Team SA / Konami Arvosteltu: PS5 Saatavana: PC Minimi: Intel i7-6700K / AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1070 Ti / AMD Radeon RX 5700 Suositus: Intel i7-8700K / AMD Ryzen 5 3600X, 16 Gt RAM, GeForce 2080RTX / AMD Radeon 6800XT Ikäraja: 18 irtaimisto ovat rapistuneet hylättyinä, epämuodostuneen ihmismäiset hirviöt vaeltavat kaduilla, suuri osa teistä on joko seinien tukkimaa tai sortunut. Välillä pyrähdetään lyhyitä matkoja kaupungin kaduilla, mutta valtaosa pelin ympäristöistä on erilaisia ahtaita, monimutkaisia sokkeloita. Pari vietti siellä aikanaan nautinnollista aikaa ja vaimo kertoo kirjeessään odottavansa miestään siellä. Koska paluu edesmennyttä vaimoa etsimään kuulostaa hullulta, James vakuuttaa olevansa järjissään aina uusia ihmisiä tavatessaan. Kovin syvälle kaupungin kaduille ei tarvitse mennä ennen kuin päästään tuttuun, odotettuun painajaiseen. Toisinaan paikat muuttuvat odottamattomasti Jamesin ympärillä, mutta temppua ei käytetä yhtä jatkuvan pakkomielteisesti kuin tekijöiden vanhemmissa Layers of Feareissa tai Mediumissa. Lukitun oven mysteerit Sokkeloissa seikkaillessa karttaa tulee luettua ahkerasti ja jokaista ovea täytyy kokeilla, mikä luo etenemiseen oman verkkaisen rytminsä. Tuomo Nyrhilä Olen kaivannut siihen kaupunkiin, Silent Hilliin. En ole hullu, mutta... Esimerkiksi alun asuinkerrostalot päättyMaria tuo väriä kaupungin harmauteen. Silent Hill 2 julkaistiin uudelleen edellisen kerran vuonna 2012, mutta silloinen HD-päivitys sai murskaavan vastaanoton. Silent Hill näyttää painajaiseksi sopivalta yhdistelmältä arkisuutta ja makaabereja yksityiskohtia. Olin varovaisen toiveikas Bloober Teamin osaamisesta ainakin tarinan ja tunnelman saralla, mutta he yllättivät positiivisesti myös suorassa toiminnassa. Alueet vaihtelevat etäisen harmaista vihamielisen pimeisiin ja tutut paikat muuttuvat tarinan edetessä. 10 178087_.indd 10 178087_.indd 10 31.10.2024 15.53.23 31.10.2024 15.53.23. Matka alkaa James Sunderlandin pohtiessa, onko hänen vaimonsa todella palannut Silent Hillin sumuiseen lomakaupunkiin
Pakojuoksujen sijaan Silent Hillin epäreiluna kiusana ovat käsikirjoitetusti tyhjästä ilmestyvät hyökkääjät. Nyt kaikki tulevat päättäväisesti kimppuun, osaa saa väistellä tosissaan, osumatarkkuus on omista taidoista ja hermoista kiinni, eikä ahdas kuvakulma anna yhtä selkeää tilannekuvaa selustaan hiipivistä uhista. Bloober Team on suunnitellut sivuhahmojen ulkomuodot ja käyttäytymisen uudelleen, koska Ensikohtaaminen jää mieleen. vät nyt ennakkoon mainostettuun pomotaisteluun sisäpihan areenalla, kun ennen vastaava yhteenotto käytiin ahtaalla rappukäytävän ylätasanteella. Arkkitehtuurin osalta valitin muutettujen ympäristöjen pelimäisyydestä, mutta muuten tiukentuneeseen haasteeseen nähden avarat pomotaisteluareenat ja ketterämpi liikkuminen helpottavat hitaan dramaattisesti kohti lipuvan korston kanssa kamppailua uskomattoman paljon. Pian huomasin lähestyväni jokaista uutta nurkkaa ja huonetta varovaisesti hivuttautuen. Nuorempi olemus tekee Angelan matkasta traagisemman. 11 178087_.indd 11 178087_.indd 11 31.10.2024 15.54.19 31.10.2024 15.54.19. Lyijyä se syö niin paljon kuin Jamesilla on tarjoiltavaa ja iskut jyräävät kuin tavarajuna, mutta ympäri juokseminen tilaisuutta odottaen tekee siitä haasteen, jossa on enemmän taktiikkaa kuin paniikkia. Eihän mokomista ole vaaraa kuin porukalla ja silloinkin vain, kun ne saavat ahdistettua nurkkaan. Ampuma-aseiden panoksia löytyy siedettävän runsaasti, vaikka ei niitäkään seinille hukattavaksi ole, mutta harvojen parannuspullojen ja pistosten etsinnästä uhkaa välillä tulla kynnyskysymys kovempia haasteita kohdatessa. Väijytys väistetty, mutta aina saa pelätä seuraavaa. Kaupungista löytyy jatkuvasti jälkiä muista onnettomista etsijöistä viestien ja verisempien jälkien muodossa. Haastanko riitaa puolikuntoisena vai tarkistanko edelliset huoneet vielä kerran apuvälineiden toivossa. Aggressiivisten vihollisten ja lyömistä kestämättömän tavissankarin yhteissummana jokainen nurkka, kolo ja laatikko kannattaa koluta vainoharhaisella antaumuksella. Lähitaisteluun antauduin vain äärimmäisessä pakossa, mikä oli huolestuttavan usein. Turhat huoneet ovat harvassa, mielenkiintoiset löydöt on kerätty pakollisen reitin varrelle, jolloin tutkiminen on liian suoraviivaista tuntuakseen onnistumiselta. Muut viholliset ovat toista maata, esimerkiksi ennen huolettomasti heiluneista nukeista on tullut nurkissa piilottelevia väijyjiä ja sairaalan hoitajat huitovat kuin Tekkenin aggressiivisin padinrämpyttäjä. Aiemmin James juoksi hitaasti kuin peruskuntolenkillä ja huitoi tai ampui vähän minne automaattitähtäys sattui viemään, mutta myös viholliset olivat passiivisia harhailijoita, jotka hyökkäsivät harvoin liian lähelle uskaltautuessa. Pelkkien vihjeiden lisäksi James kohtaa useita eläviä kulkijoita, joiden matkat kaupungin läpi tuovat kontrastia omiin kokemuksiin. Perusviholliset eli kädettömät olmit ovat yhtä onnettomia kuin ennenkin, mikä voi alussa tuudittaa valheellisen turvallisuuden tunteeseen. Pyramidipää toistuu pomona, mutta ei kulu liikaa. Olin tekijätiimin kuullessani huolissani, joudunko taas hinkkaamaan samoja hölkkämatkoja turhautumiseen asti, kunnes natisevien mekaniikkojen ja kertakuolemien armottomuus antavat minulle luvan edetä seuraavaan rauhalliseen tutkimisosioon. Sarjan ikoniksi noussut pyramidipäinen teloittaja toistuu taas pomotaisteluissa ja välivideoissa pitkin tarinaa, vaikka muitakin suurempia haasteita kohdataan. Sokkeloissa edestakaisin harhailu ohittaa punaneliöitä siedettävän tiuhaan, vaikka edellisen tallennuksen etäisyys alkaa joskus huolettaa. Aivan sama vaikka kuinka varmistaisi lähiympäristön turvallisuuden ennen tilanteen laukaisua. Bloober Teamin muiden pelien ainaiseksi riesaksi ja helmasynniksi nousseet pakotetut pakoon juoksut ovat onneksi armollisen harvassa ja helppoja. Oman perinteikkään kirvelevän sävynsä virhemarginaalin hoitamiseen tuo pelin tapa tallentaa automaattisesti vain suurissa käännekohdissa, muu jää pelaajan kohtaamien punahohtoisten tallennuspisteiden huoleksi. Sumussa kulkijoiden risteävät polut James on painajaiskaupungissa hirviöiden armoilla, mutta ei matkaa yksin. Huido, juokse ja kolua Kameran siirtyessä huoneen nurkasta olan taakse ja kontrollien terävöityessä tekijät ovat huoletta lisänneet toiminnan määrää, mikä huomattavasti lisää haastavuutta. Peli on täynnä piilotettua tarinankerrontaa ja yksityiskohtien muodostamia lyhyitä sivupolkuja ahkerien tutkijoiden iloksi, mutta uusinnassa etenemisreitistä on tehty eksyttäväksi sokkeloksi yllättävän tiukka putki
93 Klassikon uusinta on kokeneen studion mestariteos Hyvää + Uudistukset korostavat vanhoja vahvuuksia, yksinkertainen esitys tiivistää painostavaa tunnelmaa. Tyhjästä ilmestyvät viholliset, liian tiukka putki harhailuun. James on samanlainen kuin aina ennenkin, katse on tyhjä ja käytös passiivisen epätietoista. Kaikilla meillä on heikot hetkemme. ”In my restless dreams, I see that town... Musiikki noudattaa samaa . Silent Hill.” Ja se on taas hienoa! SILENT HILL 2 ”In my restless dreams, I see that town... Toimintakohtaukset ja rauhallinen tutkiskelu vuorottelevat sopivasti, mutta eivät ennalta arvattavasti. Vaeltavat hirviöt ääntelevät, matkaradion narina ilmoittaa lähellä olevista uhista, rakenteet kolahtelevat ja narisevat rapistuessaan. Varoitus tulee liian myöhään. Tallennusneliön tai suhteellisen ystävällisen kohtalotoverin kohtaaminen laukaisee pelon hetkellisesti, mutta pian on jatkettava eteenpäin ja pelko alkaa kiristyä. Bloober Team hallitsee dramaattiset valot ja varjot. Huonoa . Koko Silent Hill 2 on maltillisesti rakennettu kokonaisuus, joka tietää kauhupelin tunnelman tarvitsevan aikaa ja ennakkovihjailua jännityksen kasaamiseksi. Vain Alan Wake 2 antaa kovan vastuksen syrjäisten pikkukaupunkien pelottelugenressä, mutta kovin montaa muuta vakavasti otettavaa peliä ei tule nopeasti mieleen. Kirkkaat värit herättävät huomion kaiken muun ollessa haalistunutta tai likaista ja heikkoa taskulamppua loistavammat valot houkuttelevat luokseen. aa, vain harvoin yltyen hiljaisen huokailun yläpuolelle, mikä jättää tilaa painostavalle äänisuunnittelulle. Panoksia säästääkseen kannattaa luottaa paniikkihuitomiseen. Pelaaja pääsee seuraamaan heidän matkojensa etenemistä sivusta, molemmat kohdataan toistuvasti eri puolilla kaupunkia ja heidän käytöksensä muuttuu joka kohtaamisessa. Matkalla muistellaan esikuvaa. Kulkureittien merkinnät ympäristössä eivät häirinneet, koska nekin on toteutettu sopivalla maltilla. Painajainen ei olekaan vain Jamesin traumaa, vaan kaupunki houkuttelee sisäänsä epäonnisia etsijöitä yksi toisensa jälkeen. teknologia ei enää rajoita esitystä. 12 178087_.indd 12 178087_.indd 12 31.10.2024 15.55.21 31.10.2024 15.55.21. irttailu on pehmentynyt alkuperäisestä ivallisuudesta ja vastenmielisen itsekeskeinen Eddie näyttää entistä enemmän itseltään. Yllättävät äänet pysäyttävät tarkkailemaan, mutta usein ne ovat vain vainoharhaa lisääviä etäisiä taustameluja. Uudelleen suunnittelussa eniten on parantunut perhettään etsivä Angela, jonka merkittävästi nuorempi ulkonäkö saa epävarman ailahtelevan käytöksen vaikuttamaan entistä pelokkaammalta. Joka paikkaa joutuu tonkimaan eteenpäin päästäkseen. Bloober Team on onnistunut nousemaan kauas hyvien, mutta ongelmallisten aiempien peliensä yläpuolelle. Kaksoisolento-Maria ja Jamesin taustaa tietävä Laura liittyvät selvästi miehen omaan matkaan, mutta Eddien ja Angelan läsnäolo tekee kaupungin vangitsevasta vihamielisyydestä vähemmän henkilökohtaisen ja siten suuremman. loso. Pikkutyttö Laura on yhtä ärsyttävän huoleton kuin lapsihahmot aina, mutta kadonnutta vaimoa muistuttavan Marian . Hillityn shokeeraamisen tasapaino Kaupungin verhoava sumu tuo ulkopuolelle värittömän harmautensa, mutta muutenkin väripaletti on yksinkertaisen maltillinen. Ilman esikuvansa klassikkoasemaakin tämä uusinta on helposti yksi parhaita kauhupelejä pitkään aikaan
Kädestä pitely saa pelaajan tuntemaan turhan usein itsensä sivustaseuraajaksi sankarin sijaan. Genrekonventioita karsastaville luvassa on kuitenkin kylmää kyytiä. Vastasyntynyt saa pitää vartalonsa 21-vuotiaaksi saakka, jolloin se on lunastettava itselleen pöyristyttävällä summalla. Käsikirjoittajien kunniaksi on todettava, että keskeinen mysteeri on rakennettu taitavasti. Tiedätkö, miltä tuntuu kävellä räjähdyksen sisällä. Tekijöillä on jo nyt tapana ohjata huomiota toteamalla esimerkiksi, milloin tulisi turvautua UV-valoon verivanojen seuraamiseksi. Ikuisella elämällä on kuitenkin hintansa. Mysteeri kiehtoo loppuun saakka. Todistusaineistoa tutkimalla aikaa pystyy kelaamaan edestakaisin, mikä antaa mahdollisuuden tarkastella tapahtumia eri näkökulmista. Yksinkertaiselta vaikuttanut tapaus paljastuu aivan muuksi. Puolalaisstudion valkotaululle piirretyssä miellekartassa nuolet ovat sinkoilleet viuhaan tahtiin pulp-kirjallisuuden, noir-elokuvien ja Blade Runnerin kaltaisten dystopiakuvausten välillä. Jotkut ympäristöt ovat lähestulkoon fotorealistisia. Seuraavilla rikospaikoilla prosessi toistuu lähestulkoon identtisenä. Kehot kuuluvat valtiolle, kansalaisille suodaan ainoastaan käyttöluvat. Huonoa . Rikospaikalla rekonstruoidaan tapahtumat ajanmuuntelulaitteella. -noir Nobody Wants to Die osoittautuu lupaavaksi debyytiksi. Uuteen kehoonsa totutteleva Karra etsii onneaan viskipullon pohjalta, kun saa yllätyskomennuksen pomoltaan. Visuaalisesti Nobody Wants to Die on ensiluokkaista jälkeä. Tunnetilat heittelevät edestakaisin jopa yksittäisten repliikkien välillä. Kirkkaisiin kohdevaloihin sekä syviin varjoihin nojaava valaistus luo upeasti tunnelmaa ja aikakikkailulla onnistutaan luomaan mieltä ravistuttavia näkyjä. Mies on hyllytetty työstään, kun pahasti pieleen mennyt tapaus jätti jälkeensä kasan ruumiita. En pannut pahakseni. Ongelma olisi voitu ratkaista esimerkiksi muistikirjalla, josta pelaaja olisi voinut tarkistaa tärkeimmät johtolangat ja epäiltyjen nimet. Peliä voi pitää Unreal Engine 5:n todellisena voimannäyttönä. Tapahtumat paljastuvat pelaajalle siis nurinkurisessa järjestyksessä. Jos panttia ei pysty maksamaan, mieli siirretään muistipankkiin ja keho kaupataan eniten tarjoavalle. Toisaalta se olisi saattanut helpottaa puzzlejen ratkaisemista turhan paljon. Esityksen on jatkuttava Sekava kerronta ei ole yleisesti ottaen suotavaa, mutta sillä on arvonsa uudelleenpeluun kannalta. Valitettavasti samaa ei voida sanoa dialogista. Nautin noir-vaikutteeni samalla tapaa kuin nais… siis kahvini: tummana, katkerana ja mieluiten reilusti kaupattuna. Homma on hoidettava epävirallisesti, ilman jälkiä ja hyvin hys-hys. Nobody Wants to Dien maailmassa ihmiset voivat elää ikuisesti siirtämällä tietoisuutensa uusiin kehoihin. Epätasainen ääninäyttely ei auta asiaa. Vuosi on 2329, kaupunki New York, jossa elämä on vaikeaa ja kuoleminen laitonta. James Darr… siis Karra on monessa liemessä kovaksi keitetty etsivä, jolla on suurkaupungin kapeita kujiakin varjoisampi menneisyys. Ilma täyttyy saasteista ja salaisuuksista. Vaikka kaikki ovat kuolemattomia, vain harvat elävät jumalina. Toiset maalauksellisia. Kaupungin vaikutusvaltaisin mies on menehtynyt yllättäen. Jokainen uusi johtolanka tuntuu vievän tutkijan yhä syvemmälle salaliittojen suohon – sekä lähemmäs hänen omia synkkiä salaisuuksiaan. Nobody Wants to Die on lupaava pelinavaus Critical Hit Gamesilta. 13 178769_.indd 13 178769_.indd 13 31.10.2024 15.57.58 31.10.2024 15.57.58. Kliseitä tasapainotetaan onneksi omalaatuisilla ideoilla. Markus Rojola NOBODY WANTS TO DIE Retrofuturistinen sci-. I kuisen sateen tummentamaa kaupunkia valaisevat välkkyvät neonvalot. Monien yksityiskohtien merkitys aukesi vasta toisella pelikierroksella. Nobody Wants to Die näyttää ensimmäisen persoonan ammuskelulta, mutta on lähempänä kävelysimulaattoria. Critical Hit Games / Deep Silver Testattu: PS5 Saatavilla: Win, Xbox Series X/S Versio: Myynti Ikäraja: 18 80 Nobody Wants to Die on tarina menneisyytensä verkkoon vangitusta etsivästä. Rakastan noir-kliseitä, mutta mitta uhkasi tulla täyteen jo parin tunnin jälkeen. Kerronta sekavaa. Mekaniikat rajoittuvat keskusteluihin sekä rikostutkintaan. Hyvää + Visuaalisesti vaikuttava. Johtolangat johdattavat seuraaviin aikaluuppeihin, kunnes tapahtumaketju on selvillä kokonaisuudessaan. Järjestelmä takaa valtavat edut varakkaille ja valtaa pitäville. Sivuhahmot eivät onneksi sorru samaan. Jos Karra saa pelastettua pohatan tietoisuuden ennen jutun vuotamista lehdistölle, hän saa työnsä takaisin. Yksi niistä kuului Karralle itselleen. Pelattavuudeltaan lattea. Nämä pystyvät valitsemaan vartalonsa kaikkein terveimpien ja kauneimpien joukosta loppujen joutuessa tyytymään siihen, mitä on tarjolla. Kertojana toimiva James sylkee latteuksia kuin Chicagon kirjoituskone Tommy Gun. Yksi lisää puree pölyä Critical Hit Gamesin kehittämä Nobody Wants to Die on kyberpunk-henkeä huokuva murhamysteeri. Alustavasta turhautumisestani huolimatta kaikki palaset loksahtavat lopulta nätisti paikoilleen ja molemmat loppuratkaisut tyydyttivät. Haluan vapautua kahleista Vaikka Nobody Wants to Die on lähtökohdiltaan herkullinen, viehätys karisee ajan myötä. Tästä voi syyttää sekä sekavaa juonta että itseään toistavia pelimekaniikkoja. Se ei ole missään nimessä ikimuistoinen tapaus, mutta kenties juuri sellainen peli, jonka studiot tekevät ennen mestariteostaan. Tarinan epämääräisyys juontuu kerrontatyylistä. KUKA HALUAA ELÄÄ IKUISESTI. Tulevaisuuskuva kutkuttaa aivokuorta. Kun todistusaineistoa alkaa käymään läpi pari tuntia (tai iltaa) myöhemmin, oleelliset yksityiskohdat ovat ehtineet haihtua mielestä. Siirto onnistuu jopa kuoleman jälkeen, kunhan aivokuori säilyy ehjänä
Pelimekaniikka on ympäristöistä huolimatta ehtaa Alan Wake 2:ta, joskin nyt pyritään enemmän selviytymiskauhun suuntaan. Talon keskiönä toimii hissi, jolla matkustetaan kerrosten välillä, usein vanhoihin paikkoihin palaten, etenkin jos kaikki salaisuudet kiinnostavat. Räiskintää on vähän, mutta kohtaukset ovat intensiivisiä ja niissä saa vääntää tosissaan resurssien rajamailla. Kun Controlin viimeinen lisäosa oli silta Alan Wakeen, Alan Wake 2:n lisuri sitoo tarinan tulevaan Control 2:een. Koskaan ei voi tietää, mistä maaliroiskeesta vainolainen yllättää, ja ympäristöstä kuuluvat lorisevat murinat saavat vilkuilemaan vainoharhaisena olan yli. Remedyn mukaan The Final Draft -version pelaamalla molemmat DLC:t istuivat oikeille paikoilleen tarinassa ja rytmittävät kokemuksen parhaalla tavalla. Alan kakkosen pelanneet jo tuntevat päähenkilön. Arkkitehtuuri on taidetta. Kyseessä on alan mies, Federal Bureau of Controlin agentti Estevez. Musiikki on taidetta. Hän on mukana juonen jälkipuoliskolla DLC:n tapahtumien jälkeen. Aiemmin minua ei häirinnyt Alan Wake 2:n tapa jaJärven talo. Taistelu on rytmitetty mainiosti. Heitä motivoi lähinnä keskinäinen kilpailu ja näyttämisen halu. Ympäristönä Lake House on vanhaa kunnon Controlista tuttua brutaalin surrealistista Oldest House -arkkitehtuuria. Hänet on lähetetty tutkimaan Cauldron Laken alueelle rakennettua tutkimuskeskusta Lake Housea, johon on katkennut yhteys. Etenkin alkupuoliskolla Maalattu on karmiva ilmestys, kun sitä vastaan ei ole puolustautumiskeinoja. Aah, ihanat toimistomaisemat. Myös Lake House on ympätty mukaan Alan Wake 2:n kokonaisuuteen. Ei se muuten haittaisi, mutta usein tallennuspiste oli melko kaukana ja toistoa riitti. Ilahduin paluusta näihin visioihin, niissä kun ei ole vuosiin pyöritty. Paikkaa johtaa tutkijakakAVOIMIEN OVIEN PÄIVÄT JÄRVEN TALOSSA Remedy Entertainment / Epic Games Publishing Arvosteltu: PC Saatavilla: Playstation 5, Xbox Series S/X Minimi: Intel i5-7600K tai AMD:n vastaava, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 6600 tai Nvidia RTX 2060, 90 Gt SSD Suositus: AMD Ryzen 7 3700X tai Intelin vastaava, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 6600 XT tai Nvidia RTX 3060, 90 Gt SSD Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Muuta: DLC vaatii Alan Wake 2 -peruspelin toimiakseen. Myös vanhoja tuttuja sekä Alan Wake 2:sta että Controlista vilahtaa, mutta ei siitä sen enempää. Pelasin Lake Housen irrallisena suoraan päävalikosta, ja toimii se näinkin. Videopätkät ovat tarinan parasta antia. Ville Wikström ALAN WAKE 2 – LAKE HOUSE -DLC Ympyrä sulkeutuu. Jo alusta asti käy selväksi, että pariskunnan välit ovat menneet vuosien varrella heikkoon suuntaan. Hissi myös oikuttelee ja siirtyilee eri paikkoihin tarinan edetessä. Kuolemia kertyi oletusvaikeustasolla yllättävän paljon. 14 178856_.indd 14 178856_.indd 14 31.10.2024 16.01.07 31.10.2024 16.01.07. E dellinen lisäosa Night Springs kertoi kolme lyhyttä tarinaa, jotka integroituivat peruspeliin ja sen tapahtumiin yllättävillä, mutta osuvilla tavoilla. Jokainen löytynyt dokumentti kannattaa lukea, jos Remedy-lore kiinnostaa. Maalaus on taidetta. Tarinallisesti antoisinta on katsoa huikeita FMV-videopätkiä, jotka tarjoavat näkymiä Marmontien vajoamiseen kohti synkkyyttä. Ikäraja: 18 sikko, aviopari Diana ja Jules Marmont. Osittain tässä onnistutaan, sillä etenkin uusi vihollistyyppi, maalauksista esiin putkahtava, osuvasti nimetty The Painted on karmiva
Hissi ja iki-ihanat säteenseurannat. Sinänsä kulunut kertomus tutkijasta, joka määrittää itsensä meriittiensä kautta ja lopulta asettaa tieteen kaiken edelle unohtaen ihmisyyden sekä eettisyyden on kerrottu osuvalla tavalla, tai sitten se vain iskee lähemmäksi, kun olen itse väitöskirjatutkijana. Ehkä asiaa voisi pohtia tutkimusetiikan kurssilla jatkossa, pelin kautta. Mikä on taidetta. Ainakin odotukset Control 2:sta kohtaan nousivat entistä korkeammalle. Teemat käsittelevät taiteen olemusta ja luomisprosessia. kaa tavaraa satunnaisesti, osin sen mukaan mitä pelaaja tarvitsee, mutta nyt tämä randomointi alkoi rasittaa. Itse double dippasin ja hankin hyllyyn PS5-kappaleen, sillä Remedy on lupaillut huikeita PS5 Pro -päivityksiä, ja pitäähän kaikki Remedy-pelit omistaa fyysisenä. Lake House on välttämätön tarinallisesti Alan Wake 2:n, Controlin ja yleisesti ottaen Remedyversen faneille, mutta ei käännytä ketään, joka ei ole näistä jo valmiiksi innostunut. Automatisoitu Alan Wake -tuotantolaitos. Ärsyttävät äkkikuolemat ja epätasaisesti jaetut resurssit. Hyvää + Jylhän komeat ympäristöt, mielenkiintoista pohdintaa taiteesta ja tieteestä, sekä jännittävää taistelua. Lyhyehkönä alle kolmen tunnin kokemuksena kesto oli sopiva, enkä turhautunut äkkikuolemista huolimatta, mutta kokonaisuutena pidin aiemmasta DLC:stä enemmän. Death Rally vielä puuttuu. Nyt pelikeräilijöillä on aihetta iloon, sillä Lake Housen julkaisun yhteydessä saatiin myös vihdoin fyysinen painos AW2:sta sekä PS5:lle että XSX:lle. Maalihirviöt eivät kavahda edes soihtuja. Bugi. 15 178856_.indd 15 178856_.indd 15 31.10.2024 16.01.41 31.10.2024 16.01.41. Myös tieteen suhdetta taiteeseen pohditaan, miten taidetta voi lähestyä analyyttisesti ja voiko sitä tuottaa tieteen keinoilla, vaikka tekoälyavusteisesti. Onko tiede taidetta. Ei ole mukavaa raahautua kuoleman rajalla pitkiä aikoja ruudun sykkiessä punaisena, kun peli on päättänyt, ettei parannustarvikkeita tipu tällä kertaa. Alan Wakeissa nämä ovat 84 Lyhyt, intensiivinen ja tarinallisesti tärkeä linkki Alan Wake 2:n ja tulevan Control 2:n välillä. Maisemat ovat erittäin Control-henkisiä. aina olleet läsnä kirjallisuuden kautta, nyt kysytään myös laajempia kysymyksiä. Lisäksi osa äkkikuolemista oli aika epäreiluja, kun maalimonsut saattoivat yllättää jopa seinistä, joissa ei ollut maaliroiskeita pinnalla. Huonoa . The Painted on karmiva lisä hirviörepertuaariin. Peliarvostelijan ohjenuora
Etenkin vakoojien näkökulmasta. Vuoden takainen Modern Warfare III oli häpeällinen rimanalitus. Sotilasarvonsa ja liittolaisensa menettäneet miehet pakotetaan toimimaan lain ulkopuolella. Tarina sisälsi yllättäviä käänteitä ja mielikuvituksellisia toimintakohtauksia, mutta pysyi silti pohjimmiltaan uskottavana – ainakin pelisarjan aikaisempiin osiin nähden. Entiset sankarit kokevat karkotuksen, ja heidät luonut sotilaskoneisto pyrkii tekemään kaikkensa tuhotakseen heidät. Kaapatakseen vallan Pantheon pyrkii leimaamaan suunnitelmansa vaarantavat vakoojat pettureiksi. Asetovereiden välinen yhteistyö. Black Ops 6:n kampanja ei lopulta osoittautunut Modern Warfaren veroiseksi, itsensä vakavasti ottavaksi jännäriksi, mutta se ei selvästikään ollut tekijöiden tarkoitus. Tavoitteena on ollut luoda reilun vuosikymAsetuntuma on edelleen, kuten arvata saattaa, erinomainen. Pauketta rytmittävä letkeä sanailu. V iisi vuotta sitten julkaistu Call of Duty: Modern Warfare oli käänteentekevä tapaus. Kylmän sodan jäätyä kauas taakse Yhdysvaltain tiedustelupalveluissa on ryhdytty pohtimaan, onko veteraanivakoojille enää tarvetta. Markus Rojola CALL OF DUTY: BLACK OPS 6 -TARINAKAMPANJA Toinen toistaan heikompien Call of Duty -kampanjoiden jälkeen Black Ops 6 tuntuu kauan kaivatulta piristysruiskeelta. 16 178861_.indd 16 178861_.indd 16 31.10.2024 16.03.57 31.10.2024 16.03.57. Black Ops 6:ta käynnistäessä tunnelma ei siis varsinaisesti ollut katossa. Vanhan koulukunnan tyyliin Alkuhetkistä alkaen on selvää, että Black Ops 6 on merkittävä parannus edellisiin Call of Duty -peleihin nähden. Luopioagenteista koostuva organisaatio on onnistunut soluttautumaan Yhdysvaltain tiedustelujohdon ylimmille tasoille asti. Suurimman järkytyksen aiheuttivat avoimiin ympäristöihin sijoitetut tehtävät, jotka parhaimmillaankin tuntuivat Warzonen sooloamiselta botteja vastaan. Modern Warfare asetti korkeat odotukset seuraajilleen. Voi pojat, tässä sitä taas mennään… Raven Softwaren kehittämä kampanja osoittautui kaikkien odotusten vastaisesti taidokkaasti toteutetuksi vakoilutarinaksi, joka tempaisi minut välittömästi mukaansa. Näyttävä avaustehtävä huipentuu juonenkäänteeseen, joka onnistui shokeeraamaan ainakin minut. Kaiken kruunasi moniulotteiset päähenkilöt, joihin kiintyi lähes huomaamatta kampanjan edetessä. Täyteen hintaan myyty paketti paljastui sisältönsä puolesta hätäisesti kyhätyksi lisäosaksi, josta oli vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Suunta on ollut pikemminkin laskeva. Valitettavasti yksikään näistä ei ole yltänyt samalle tasolle tai edes lähennellyt sitä. Suurimman uhan muodostavat salaisiin operaatioihin erikoistuneet Russell Adler sekä Frank Woods. MW-sarjan uusiksi käynnistänyt kampanja tarjosi kaikkea, mitä nykyaikaiselta teknotrilleriltä voisi kaivata. Missä olivat elokuvamaiset toimintakohtaukset. Voi pojat, tässä sitä taas mennään! A SHOT IN THE ARM Raven Software / Treyarch / Activision Testattu: PS5 Saatavilla: Win, PS4, Xbox One, Xbox Series X/S Versio: Myynti Ikäraja: 18 Uuden ajan alku Vaikka Black Ops 6 käsittelee tuttuja teemoja, sen vuoteen 1991 sijoittuva tarina ei kuitenkaan ole suoraa jatkoa 2020 ilmestyneelle Black Ops Cold Warille. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma tuntuu mullistuneen. Sen todistettuani aavistin, että luvassa saattaa olla jotain erityistä. Puhdistaakseen nimensä heidän on oltava valmiita ylittämään kaikki rajat, mutta kuinka löytää totuus maailmassa, joka on rakennettu valheiden varaan. Maailman kiinnittäessä katseensa Persianlahden sotaan, Pantheoniksi kutsuttu salaperäinen järjestö tekee siirtonsa. Mukaan mahtui myös muutama todellinen klassikkotehtävä, kuten terroristien tukikohtana toimivaan asuntoon yön pimeydessä tehty rynnäkkö. Onneksi levottomuuksien aika on kaikkea muuta kuin ohi
Ensimmäisessä pelaajan ja tämän kolmen tekoälykumppanin tehtävänä on tuhota aavikolla sijaitsevia vihollistukikohtia. Ruudunpäivitysnopeus pysyy tasaisesti kuudenkympin pinnassa jopa elokuvamaisten toimintakohtauksien aikana, joissa kaahataan moottoripyörillä ruuhkaisilla kaduilla tai tulitetaan kymmenpäisiä vihollisjoukkoja helikopterin kyydistä. Mutta kaikkine puutteineenkin Black Ops 6 sisältää tämän vuosikymmenen tyydyttävimmän CoD-kampanjan. Ocean’s 6 Tason nousu ei koske vain kerrontaa. Agenttina toimiminen vaatii tietynkaltaista hienotunteisuutta, joten keinovalikoimaan kuuluvat myös tiirikointi, salakoodien ratkominen ja vartijoiden merkitseminen vakoilukameran avulla. Vakoiluteema on nostettu isoon rooliin. Toimintakohtaukset ja hiljaiset hetket pysyvät tasapainossa, turhaa synkistelyä vältellään onnistuneesti. Tarinaa kuljetetaan muutenkin vakaalla kädellä. Tukikohdan turvassa tutustutaan tiimiläisiin sekä kehitetään hahmoa kentistä kerätyillä varoilla. Tekoälytoverit ovat lähes aina mukana, joko taistelemassa pelaajan rinnalla, antamassa ohjeita tai suorittamassa samaan aikaan omaa osuuttaan suunnitelmasta. Toki mukana on myös runsaasti taistelua. Toisinaan poikkeavat näkökulmat johtavat kon. Adler ja Marshall eivät koskaan kykene ymmärtämään toistensa tekemiä valintoja ja Woodsista on tullut entistä kyynisempi. ikteihin ryhmän sisällä. Varasta vain parhailta Mukana on kaksi tavallista avoimemmille alueille sijoittuvaa tehtävää, mikä sai aluksi hälytyskellot soimaan. Yksin suoritettavat tehtävät on pidetty minimissään. Woodsin ja Adlerin lisäksi tiimiin kuuluvat kunniantuntoinen Troy Marshall, soluttautumiseen erikoistunut Sevati Dumas, tekniikkataitaja Felix Neumann sekä salaisen menneisyyden omaava William ”Case” Calderon, jota pelaaja ohjaa valtaosan ajasta. Alueilla ei läheskään aina edetä ase kädessä. Kaikkein kiinnostavimmiksi hahmoiksi osoittautuivat kuitenkin uudet tuttavuudet, rikollisjärjestölle aikaisemmin työskennellyt Sevati sekä entinen Stasi-agentti Felix, jotka pyrkivät hyvittämään menneitä tekojaan, vaikka eivät ole varmoja onko se edes mahdollista. Aidon oloiset reaktiot osumiin saavat aseet tuntumaan mukavan tehokkailta, mutta toisinaan niiden todistaminen tekee pahaa. Usein pelaaja saa kuitenkin päättää, kuinka hienovaraisesti hän haluaa homman hoitaa. Selkein esimerkki tästä on kartellin omistamalle kasinolle sijoittuva ryöstö, jossa jokaisella tiimin jäsenellä on oma roolinsa. En voi kiistää, kuinka katarttiselta tuntui edetä alueiden läpi aseet laulaen, mutta vartijoiden poimiminen yksitellen varjoista vaikutti sopivan paremmin pelin teemaan. Ja siinä he ovat myös onnistuneet. Valtaosan ajasta pelasin Black Ops 6:ta typerä virne kasvoillani. Jokaiselle on onnistuttu luomaan jokin kiinnostava piirre, joka saa hahmon erottumaan muista. Aikakausi antaa juonelle oman makunsa. Yksikään minipeleistä ja mekaniikoista ei tylsistytä tai turhauta, vaan auttavat uppoutumaan salaisen agentin rooliin. Välivideoissa vilahtelevat George Bush vanhemman sekä Saddam Husseinin kuvat ja Persianlahden sotaan sijoittuvat tehtävät ohjusiskuineen palauttivat mieleen lapsuuden muistokuvat rakeisista uutislähetyksistä. 17 178861_.indd 17 178861_.indd 17 31.10.2024 16.04.16 31.10.2024 16.04.16. Osa kunniasta kuuluu monenkirjavalle hahmokaartille. Vakoojamaailmaa järisyttävä salaliitto on rakennettu kiehtovasti. Toki Black Ops -tyyliin mukana on muutamia uskottavuuden rajoja koettelevia – ja toisinaan myös rikkovia – käänteitä. Hahmoihin tutustutaan lähemmin varsinaisten tehtävien väliin sijoitetuissa osioissa. Black Ops 6 korjaa lähes kaiken, mikä Modern Warfare III:n tehtävätyypeissä oli pielessä. Se johtuu siitä, ettei mallia ole otettu MWIII:n tapaan Warzonesta, vaan toisista avoimiin maailmoihin sijoittuvista pelisarjoista. Tavoitteet voi hoitaa haluamassaan järjestyksessä parhaaksi näkemällään tavalla – oli Kampanja korostaa yhteistyön merkitystä. Moiset yksityiskohdat auttavat tekemään tarinasta todenmukaisemman. menen takainen, toistakymmentä tuntia kestävä, turboahdettu CoD-kampanja, joka tarjoaa lukuisia yllätyskäänteitä, monipuolisia tehtäviä sekä muutamia unohtumattomia hetkiä. Hämmästyttävästi kaksikko nousi tehtävävalikoiman kärkisijoille
Black Ops 6:ssa useimmat varaosat ja lisävarusteet tuovat selviä parannuksia aseen toimintaan ja ainoastaan harvoilla on haittapuolia. Yksinpeliin, jossa tarkoitus on saada pelaaja tuntemaan itsensä ylivertaiseksi supervakoojaksi, se sopii kuitenkin täydellisesti. Hermomyrkylle altistumisen jälkeen todenmukaisuudelle saa heittää hyvästit. Monipuoliset hahmot. Valitettavasti joukkoon on eksynyt myös yksi heikompi tapaus, joka sijoittuu hylättyyn tutkimuslaitokseen. Kuka kaipaa kymmenittäin tähtäimiä, kahvoja ja kompensaattoreita, joista jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta loppujen lopuksi varsin vaatimaton vaikutus asetuntumaan. Toisinaan valaistusefektit tuntuvat pelkältä rehvastelulta. Viimeinen henkäys En ole pelannut moninpeliä riittävästi antaakseni siitä lopullista arviota. Pelaaja siis voi halutessaan ponkaista alas parvekkeelta tulittaen ympäriinsä John Woo -elokuvien tapaan. Olen esimerkiksi iloinen rajoituksista aseiden muokkaukseen. Valeasun käyttäminen, vartijoiden kolkkaamiset, ruumiiden piilottamiset sekä useat vaihtoehtoiset ratkaisukeinot ovat napattu suoraan Hitman-peleistä. 18 178861_.indd 18 178861_.indd 18 31.10.2024 16.04.43 31.10.2024 16.04.43. Modern Warfare 2019 asetti odotukset Call of Duty -kampanjoita kohtaan korkealle. Toivottavasti siinä vaiheessa on selvillä myös se, miten uusi asevalikoima sekä liikkumisjärjestelmä vaikuttavat Warzoneen. Vaikka Black Ops 6 ei ollut toivomani napakymppi, olen tyytyväinen, että Activision edes osuu lähelle maalitaulun keskustaa. Harvat uudistukset tuntuvat kuitenkin vievän peliä pikkuriikkisen parempaan suuntaan. Uskoin pitkään pelin saavan jossain vaiheessa ansaitsemansa jatko-osan, mutta viime vuoden katastrofaalinen rahastus sai minut luopumaan lopullisesti toivosta. Animaatiot ovat myös parantuneet. Uusi systeemi on huomattavasti aiempaa vaivattomampi sekä helppotajuisempi. Samalla niiden määrää on vähennetty radikaalisti. Esimerkiksi äänenvaimentajista on tarjolla ainoastaan yksi CALL OF DUTY: BLACK OPS 6 -TARINAKAMPANJA malli asetta kohden. Uuden varustevalikon ansiosta pelaajalla on käytössään entistä enemmän erilaisia räjähteitä. 85 Napakka teknotrilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Vakoilun korostaminen. Vaikka yksityiskohtien määrä laskee huomattavasti pelatessa, valaistusefekteillä ympäristöt saadaan näyttämään lähestulkoon fotorealistisilta. Kuten sanottua, Black Ops 6:sta löytyy myös zombie-pelimuoto. Uusin CoD onnistui palauttamaan uskoni taas henkiin. Sekin edustaa paluuta entiseen erämuotoisuudellaan viime vuoden avoimen kartan sijaan. kyse sitten avoimesta rynnäköstä, äänenvaimennetun kiikarikiväärin käyttämisestä tai taktisista ilmaiskuista – aivan kuten Far Cry -sarjan parhaimmissa osissa. Kauhutehtävä rikkoo eheän kokonaisuuden. Enää ei edes pakki puutu Black Ops 6 on poikkeuksellisen näyttävä peli jopa Call of Duty -sarjalle. En ole varma, kuinka käytännölliseksi Omnimovement osoittautuu moninpelissä. Ensimmäisen kymmenen tunnin perusteella se vaikutti nopeimmalta ja varmimmalta, mutta myönnettäköön, että myös tyylikkäimmältä, tavalta päästä hengestään. Kenties liiankin korkealle. Huonoa . Valtaosan ajasta BO6 tuntuu hyvällä maulla modernisoidulta entisaikojen CoD-kampanjalta. Näkemäni ja kokemani perusteella se tuntuu olevan jotakuinkin ennallaan. Toisessa ohjataan vihollistukikohtaan soluttautunutta Seviä, jonka on raivattava tie kumppaneilleen. Selviytymiskauhu pomotaisteluineen ei millään asetu luontevaksi osaksi kokonaisuutta, vaan tuntuu pikemmin pyrkimykseltä saada mahdollisimman paljon irti zombie-pelimuotoa varten luodusta koodista. Merkittävin Black Ops 6:n pelattavuuteen liittyvä uudistus on Omnimovement, joka sallii pelaajien juosta ja syöksyä mihin tahansa suuntaan sekä kääntää vartaloaan ilmalennon aikana. Esimerkiksi alaraajaan iskeytyvä tarkkuuskiväärin luoti vetää kohteelta jalat alta ja lähietäisyydeltä laukaistu haulikko lennättää uhrin räsynukkena ilmaan. Välivideot tekevät toistuvasti vaikutuksen ihmismäisillä hahmoillaan. Kuvattuna kuitenkin hetki, jolloin ajattelin tekijöiden menneen hieman liian pitkälle. Tämän huomaa selvimmin vihollisten ottaessa osumaa. Liikehdinnän kehitys ei koske ainoastaan tekoälyn ohjaamia hahmoja. Palaamme moninpelimuotojen pariin myöhemmin. Pelissä reissataan mantereelta toiselle. Salakuuntelu on olennainen osa kenen tahansa itseään kunnioittavan vakoojan pelikirjaa. Kun tähän yhdistää aikaa hidastavan adrenaliinipiikin, on kuin pelaisi ensimmäisen persoonan Max Payneä. Kaikissa sijainnissa on otettu huomioon ajankuva. Hyvää + Lennokas juoni
Teinien päät ovat täynnä klaanipropagandaa ja haaveita suurista uroteoista Smoke Jaguar -klaanin nimissä. Pilotin pitää hallita Mechin monimutkaiset asejärjestelmät, varoa järjestelmien ylikuumentumista ja säilyttää kallisarvoinen sotakone yhtenä kappaleena. Se oli semmoinen feodaaliherroja edeltävä avaruus-YK, jonka alaisuudessa asiat olivat enimmäkseen hyvin, miinus yksi tuhoisa sisällissota, mikä johti koko järjestelmän romahtamiseen. Heikkous on kuitenkin suhteellista, sillä minkä perimysvallat häviävät teknologiassa, ne ottavat takaisin taistelemalla likaisesti, täysin vastoin klaanien hyväuskoisia kunniakäsityksiä. Smoke Jaguarit ovat täysin oman ylivertaisuutensa sokaisemina ja vakuuttuneita perimysvaltojen hallitsemien sisämaailmojen rappiosta. Eivätkä klaanit palaa takaisin ystävällisissä merkeissä, vaan niiden aikeena on panna väkivaltainen stoppi perimyssodille ja feodaaliherroille. MechWarrior 5: Clansin päähenkilöt ovat juuri tällaisia labrakasvatteja. No, klaaneilla tietenkin. Star League takaisin! Muodollisesti klaanit tavoittelevat Star Leaguen palauttamista. Haluaisitko liittyä klaaniin. He ovat viisi sisarusta alun perin nelisataapäisestä (!) pesueesta. Smoke Jaguarien kaani lipsauttaa valkoisen valheen… Muuta sytykettä invaasiolle ei sitten tarvittukaan. Tuomas Honkala BattleTech/MechWarrior-universumissa taistelukenttien kuninkaita ovat satatonniset kahdella jalalla kävelevät taistelurobotit, BattleMechit. Ikäraja: 16 MechWarrior 5: Clans sijoittuu vuoden 3049 tietämille, keskelle BattleTech-universumin kenties dramaattisinta tapahtumaa klaanien paluuta. BattleTechista on julkaistu ammoisista ajoista asti erilaisia tietokonepelejä, joista tunnetuin on MechWarrior-saaga. Klaanit ovat eläneet vuosisatoja tunnettua avaruutta hallinneilta suurilta perimysvalloilta piilossa omaksuen täysin omintakeisen soturikulttuurin. MechWarriorit ovat BattleMech-taistelurobottien pilotteja, vertauskuvallisesti ritareja hohtavissa haarniskoissaan ja heidän työtään kuvataan ajoneuvosimulaation keinoin. Kaikista invaasioon osallistuvista klaaneista Smoke Jaguar on reikäpäisin porukka, joka lähtee kauniisti ilmaistuna soitellen sotaan. 19 178266_.indd 19 178266_.indd 19 31.10.2024 16.07.14 31.10.2024 16.07.14. Klaanien yhteiskunnat pyörivät lähinnä sotilaallisten tarpeiden ympärillä. Soturikasti on päätöksenteon huipulla, eikä alemmille kasteille ole muuta roolia kuin ainaista ilotonta raatamista keskellä kiertotalouden niukkuutta (klaanit kierrättävät kaiken). Soturieliitin erityislaatuisuutta vaalitaan eugeniikkaohjelmalla, johon sisältyy kaikenlaista hämärää, kuten sikiöiden kasvattamista laboratorio-olosuhteissa. Ja kenellä on parhaat Mechit. Ja aivan kuten lautapelissä, myös MechWarrioreissa vähintään puolet menestyksestä perustuu robottien huolelliseen varustamiseen kulloisenkin tehtävän vaatimuksia vastaaviksi. NUO MAINIOT NUORET KÄVELEVISSÄ KONEISSAAN Piranha Games Inc. Vaikka klaanit pitävät itseään muinaisen Star Leaguen perillisinä – olivathan heidän esi-isänsä alkuperäisen Star Leaguen upseerikuntaa – yli 300-vuotinen eristys muusta ihmiskunnasta on muokannut klaanilaisista lähestulkoon muukalaisrodun. Tarina käynnistyy, kun nämä naiivit teinit ovat viimeistä tulikoettaan vaille täysivaltaisia MechWarrioreita. Siinä missä vuosisatainen totaalinen sota on ajanut perimysvallat teknologiseen ja yhteiskunnalliseen taantumukseen, klaanit ovat saavuttaneet exoduksensa aikana huikean teknisen etumatkan. Ensimmäiset BattleTech-matsini olivat semmoisia koko päivän täysistuntoja, joita harvoin pelattiin loppuun asti. Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PC, PS5, Xbox Series S Versio: Myynti Moninpeli: Co-op. Realistisia jättiläisrobotteja! Militarismia! Keskiaikaisia perimyssotia satojen tähtijärjestelmien kohtalosta! Laatikko tarttui välittömästi matkaan. Oikeastaan pelaamista hauskempaa oli taisteluun valmistautuminen: omien BattleMech-robottien huolellinen valitseminen ja kustomointi. Haluatko taistella historian oikealla vai väärällä puolella. L autapelinä alkunsa saanut BattleTech herätti välittömästi mielenkiintoni, kun bongasin pelin ensikertaa Fantasiapelien hyllyssä joskus kauan sitten markka-aikaan. Ei kannata liikaa miettiä mitä niille 395 muulle kävi
Nuorten päähenkilöiden silmät avautuvat sotarikos kerrallaan. Toisin kuin jossain ikivanhassa MechWarrior 2:ssa Clansissa ei voi suunnitella sotakoneiden sisuskaluja täysin uusiksi. Perimysvaltojen alkeellinen teknologia onkin klaanilaisille yleinen naureskelun aihe. Pilotoitavissa on yhteensä kuusitoista erilaista klaani-Mechiä, vikkelästä 25-tonnisesta Mist Lynxistä satatonniseen Sisämaailmojen kauhuun Dire Wolfiin. Myös Clansissa riittää puuhasteltavaa tehtävien välillä. Lineaarisesta kampanjasta huolimatta Clans ei silti dumppaa Mercenariesin metapeliä kokonaan. Smoke Jaguarin sodanjohdolta menee lopulta kuppi nurin ja vastustajan kunniattomuuteen vastataan alati kovenevilla ylilyönneillä. Metapelin suurin kauneusvirhe piilee Mech-mallien availussa. Kustomointimahdollisuudet periaatteessa tasoittavat suorituskykyeroja sen verran, että kentälle voisi harkita muutakin kuin sakarallista Dire Wolfeja. Rahoitus tähän touhuun saadaan ”ylhäältä annettuna”, mutta millään rajattomalla budjetilla klaanitkaan eivät operoi. Mechit avautuvat muutaman tehtävän välein painojärjestyksessä, Dire Wolf siis viimeisenä. Partikkeliprojektiokanuuna on sen verran tyjy ase, että lähiosuma saa jopa kypäränäytön väliaikaisesti sekaisin. MechLabissa aseet, lisäpanssarointi ja muu laitteisto asennetaan slotti kerrallaan, rajoina paino ja mahdolliset slottirajoitukset. Tällainen painoeikä suorituskykyjärjestyksessä avautuminen on valitettavasti melkoinen karhunpalvelus vähempiarvoisia klaani-Mechejä kohtaan. Kampanjassa on yksi haaraumakohta (jota ei voi mitenkään missata), mutta muuten se etenee kuin juna raiteilla. Suuri ristiretki kohti maapalloa näyttäytyy oudossa valossa, kun uljaat MechWarriorit jumittamat kuukausitolkulla metsästämässä perähikiäplaneetan partisaaneja… Painovoima ei ole ylivoimaa Päällisin puolin MechWarrior 5: Clans on helppo tunnistaa vuonna 2019 ilmestyneen MechWarrior 5: Mercenariesin sukulaispeliksi, mutta perusrakenteeltaan pelit ovat kuin yö ja päivä. Kampanjan viimeisessä tehtäväsarjassa asetelmien epäreiluus menee jo vähän kohtuuttoman puolelle, eikä siinä lohduta, vaikka tulta päin marssittaisiin viiden Dire Wolfin voimin. Kyllä varustelussa ja koulutuksessa valintoja joutuu tekemään. Vain elementaalit puuttuvat MechWarrior 5: Clansin kampanja etenee planeetalta toiselle Smoke Jaguar -klaanin avaruusristiretken tahdissa. MECHWARRIOR 5: CLANS 20 178266_.indd 20 178266_.indd 20 31.10.2024 16.07.26 31.10.2024 16.07.26. Pelin päähenkilöt kouluttajansa hampaissa. Mechien modulaarisuudessa on mallikohtaisia eroja, eikä mitään muutoksia voi tehdä vapaiden hardpointien ulkopuolelta. MechWarrior 5: Clans on Piranha Gamesin omakustannepeli. Ei tosin HBO-budjetilla. Siinä missä Mercenariesin keskiössä oli tunnetun avaruuden kattava hiekkalaatikko, jossa pelaajan johtama palkkasotilasyksikkö saattoi suorittaa melko vapaasti tehtäviä eniten maksavalle perimysherralle, Clans on vain ja ainoastaan valmiiksi purkitettu kokoelma kampanjatehtäviä. Tiedustelua tai kohteen suojelua kokeillaan hyvin, hyvin kertaluontoisesti. Klaanit laittavat MechWarriorit tositoimiin jo teini-iässä. Ja uskokaa huviksenne, Mechien suorituskyvyllä on todellakin väliä. MechWarrior 5: Mercenariesista tuttuja aseiden laatuluokituksia ei tunneta, klaanivehkeet ovat ilmeisesti liian tasalaatuisia sellaiseen. En keksinyt mitään perustetta käyttää Hellbringeriä (65 t), Gargoylea (80 t) ja Executioneria (95 t) ikonisen, kaikkeen käyttöön pätevän Timber Wolfin (75 t) tai poskettoman voimakkaan alfaiskun omaavan Novan (50 t) tilalla. Käytännössä kustomoinnilla on kuitenkin rajansa. Ylivertaisesta teknologiasta huolimatta kyse ei ole pelkästä voittomarssista, perimysvaltojen vastarinta on odotettua kiivaampaa eivätkä taistelurituaaleistaan kiinni pitävät klaanit oikein osaa sotia kuin normaalit ihmiset. Välinäytöksissä ja tehtävänaikaisessa dialogissa ei säästellä, Clans etenee kuin tv-sarja. Vaikka paperilla tämä voi vaikuttaa merkittävältä heikennykseltä, Clans on niin sitoutunut esittämään yksityiskohtaisen ruohonjuuritason kuvauksen klaani-invaasiosta, että pelille olisi vaikea kuvitella muunlaista rakennetta. Vaikka klaanivehkeet hakkaavat perimysvaltojen perinne-Mechit 10-0, tehtävissä kohdataan sen verran brutaalia numeerista ylivoimaa, että 10-0 on aika lähelle tapposuhdetta, johon klaanisoturin on venyttävä. Tiiviistä juonenkuljetuksesta huolimatta tehtävät ovat ytimeltään aika suoraviivaisia tuhoamiskeikkoja: menkää tuonne ja murskatkaa kaikki vastarinta tai räjäyttäkää joku tukikohta atomeiksi. MechWarrior 5: Clansin varustekatalogi kattaa kaikki keskeiset klaaniasejärjestelmät ja -hilavitkuttimet, mutta ei oikeastaan mitään ylimääräistä, kuten Star Leaguen jäämistöjä, seuraavan sukupolven klaaniaseita tai perimysvaltojen romurautaa. Varsinainen vaihtelu poh75-tonnisen Timber Wolfin oikea yläraaja menee uusiksi. Siinä kehitetään teknologiaa, koulutetaan MechWarrioreita ja varustetaan BattleMechejä
Vaikka klaanilaisten ajatusmaailmaa avataan jonkin verran pitkin matkaa, rituaalien ja klaanijargonin nyansseja sen enempää kuin klaani-invaasion laajempaa kontekstia ei varsinaisesti jäädä superselittämään. jautuu enemmän maisemanvaihdoksiin ja muuttuviin olosuhteisiin. Puut ja seinät kaatuvat komeasti Mechien tieltä, mikä vahvistaa mielikuvaa taistelurobottien pysäyttämättömyydestä. Huonoa . Itse vaihdoin aseita ja Mechejä melkein joka tehtävään, joten kampanjasta tuli minulle melkein parin viikon urakka! Vanhalle BattleTech-fanille klaani-invaasio ja Smoke Jaguarien toilailut upposivat totaalisesti. Sakaraa voi käskyttää, jopa erillisessä taivasperspektiivistä kuvatusta taktiikkanäkymässä, mutta ilman erilliskäskyjäkin sakaratoverit taistelevat ihan kelvollisesti ja seuraavat pelaajan esimerkkiä. Kyllähän isojen tömistelevien robottien kuuluu olla kaaoksen keskipisteessä. Taistelurobotin jalkojen ohjailu itsenäisesti suhteessa vyötärötason yläpuolella sijaitseviin asejärjestelmiin ja ohjaamoon vaatii totuttelua, mutta tuntuu lopulta aika luontevalta. Erityisen tasaiseen ruudunpäivitykseen Clans ei veny, ei ainakaan Xbox Series X:llä. Ajoittainen tahmaaminen harmittaa, mutta pelitempo ei onneksi ole niin korkea, että pelattavuus kärsisi kohtuuttomasti. On makuasia, että kokeeko kampanjan lopun kömpelönä äkkipäätöksenä vai täsmälleen oikea-aikaisena, kun nuorista MechWarrioreista kouliutuu aikuisia vastuunkantajia. BattleTech-ummikolle Clansin tarinassa saattaa olla enemmän sulateltavaa. Ennakko-odotukset kannattaa silti kalibroida sen mukaan, että Clans ei ole mikään Mercenariesin ”ikuista” uudelleenpeluuarvoa tarjoavan hiekkalaatikon toisinto. Olin suorastaan harmistunut, kun pitkä kampanja oli ohitse – olisipa tätä vielä vähän lisää! MechWarrior 5: Clans on tätä kirjoittaessa saatavilla Xbox Game Pass Ultimatesta. Klaani-invaasion nuivimman klaanin valinta ensisijaiseksi näkökulmaksi on suorastaan nerokas veto. Vastassa on toki muutakin kalustoa kuin Mechejä, kuten taisteluvaunuja, helikoptereita ja (harvakseltaan) hävittäjiä. Pelaaja voi vapaasti valita mitä sakaran jäsentä hän kulloinkin haluaa ohjata, vaihdoksia voi tehdä kesken tehtävän niin paljon kuin sielu sietää. Tehtäviä on lähemmäs 40, niiden kestojen vaihdellessa noin vartista noin tuntiin. Jos esimerkiksi vasemman yläraajan panssarointi sulaa pois, niin siellä sijaitseva aseistus ja muut komponentit ovat tuota pikaa ammuttu hajalle. ksu ominaisuus, mahdollistaen taistelukyvyttömäksi vaurioituneen Mechin ”hylkäämisen” tekoälypilotin haltuun. Pomotaistelut ylikestäviä lentohärveleitä vastaan olisi voinut jättää kokonaan pois. Hyvää + Klaani-invaasio Smoke Jaguarien (”pahisten”) näkökulmasta on nerokas veto. Mechin ylikuumeneminen ei ole yhtä vakava asia kuin ennen (Mech ei sammu totaalisesti, vaan ainoastaan asejärjestelmät menevät pimeiksi), mikä tuntuu lälläriratkaisulta aiempiin peleihin verrattuna. Tehtäviin ei ikinä mennä yksin, vaan klaaneilla on aina liossa vähintään täysi sakarallinen (lue: viisi kappaletta) Mechejä. Unreal Engine 5 -pelimoottorin avittamana MechWarrior 5: Clans on näyttävä, joskin aika ajoin visuaalisilla tehosteilla tykitellään pelitilanteen luettavuuden kustannuksella. Se on oikeasti tosi . Ajoneuvot ovat lasikanuunoita: parhaimmillaan melko raskaasti aseistettuja, mutta harvoin kyvykkäitä kestämään täyslaidallista Mechin asejärjestelmistä. Vaikka Stalker (85 t) on kova rynnäkkö-Mech, jo klaanien Nova (50 t) on sille ylivertainen vastustaja. Nämä kohtaamiset lähinnä harmittavat, kun niistä harvoin selviää ilman raskaita omia tappioita. Jatkoa seuraa MechWarrior 5: Clansin kampanja osoittautui yllättävän pitkäksi. Kokonaispeliaikaan vaikuttaa suuresti, että kuinka paljon jaksaa hienosäätää omaa Mech-osastoaan tehtävien välillä. Panssaroinnin 89 MechWarrior 5: Clans on teknisesti hieman rosoista, mutta muutoin kaikin puolin nautinnollista jättiläisrobottirymistelyä. hupenemisen kanssa on yhä oltava tarkkana. Nuoret päähenkilöt haluavat olla lojaaleja klaanilleen, mutta mihin hintaan. Tilannetajun katoaminen laserinkäryn, räjähdysten ja savupilvien keskellä sopii kuitenkin hyvin MechWarriorin tyyliin. Se oikeastaan virittää koko tarinan perusvireen kohti kreikkalaista tragediaa. En muista, milloin olisin viimeksi diggaillut lineaarisesta yksinpelikamppiksesta yhtä paljon. 21 178266_.indd 21 178266_.indd 21 31.10.2024 16.07.37 31.10.2024 16.07.37. Pelaajalta kysytään ainakin auttavia BattleTech-pohjatietoja. Niitä odotellessa jonkinlainen New Game Plussa olisi tehnyt terää… MechWarrior 5: Clans on BattleTech-fanille makeaa mahan täydeltä. Clansin äänimiksauksessa on jotain kummallista, huomasin vähän väliä säätäväni äänitasoja, kun välillä en erottanut puhetta, välillä taas musiikkia. Liittolaisia voi olla välillä enemmänkin, mutta oman sisarusköörin tukeen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Turtle Bayssa klaani otti ensimmäistä kertaa yhteen vastustajan etulinjan joukkojen kanssa. Co-op-moodia en ehtinyt arvosteluni puitteissa kokeilemaan, enkä nyt suoraan sanottuna osannut edes kaivata sellaista peliin. Lopputekstit viittaavat vahvasti siihen, että klaanien tarinaa jatketaan DLC-lisäosilla. Simulaationa MechWarrior 5: Clans on kevyehkö, muttei sentään arcade. Oma lukunsa on se, että Smoke Jaguarit ovat BattleTech-mittapuulla, jos eivät nyt ihan avaruusnatseja niin ainakin aikamoisia fanaatikkoja ja tekopyhiä paskiaisia, joille tarkoitus pyhittää keinot. Kaiken kaikkiaan luonnehtisin teknistä toteutusta ailahtelevaksi: ei napakymppi, mutta ei mikään rimanalituskaan. Klaanin aseiden pitempi kantama teki sisämaailmojen vastahyökkäyksestä epätoivoisen. Kuusi medium pulse laseria plus kk:t tekee Stalkerista reikäjuustoa, rungon vasen puoli meni jo. Urbaani sodankäynti säväyttää, kun osapuolet ovat kerrostalojen korkuisia teräsjättiläisiä. Kampanjan pitkän formaatin ansiosta kerronta on viipyilevää ja panosten koventuessa vaivihkaa kohti tarinan kulminaatiopistettä myös kiinnostavaa. Malliesimerkki sellaisesta on taivaalla pörräävä DropShip (BattleMechejä kuljettava aseistettu maahanlaskualus), joka kestää aivan tolkuttomasti osumia. En ollut kovinkaan riemuissani MechWarrior 5: Clansin suurimmasta taistelu-uudistuksesta eli loppuvihollisista
Lisäksi kotipesässä on kaksi tornia, joista jommankumman tuhoutuessa koko sotajoukon liike hidasGame River / Paradox Arc Versio: 1.0.1 Minimi: Intel / AMD 2-ydinprosessori 2 GHz, AMD Radeon HD 7730 / NVIDIA GeForce GT 640, 6 Gt RAM Suositus: Intel / AMD 4 -ydinprosessori 3 GHz, AMD Radeon R9 290 / NVIDIA GeForce GTX 970, 8 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM Moninpeli: 2–4 pelaaja eri pelimuodoissa Ikäraja: 7 tuu mateluksi ja aseista katoavat tehot noin kymmeneksi sekunniksi. Esimerkiksi teknologiapuihin on piilotettu tuplarooleja, joiden avulla tyypillisesti vain maayksiköitä räiskivät robotit lanaavat myös lentokoneet. Strategia tulee jatkuvuudesta. Viime vuorolla pöytään lyömääni Mazinger Z -kopiota ei kauheasti lämmitä, jos rakettinyrkkiä joutuu takomaan eteen ilmestyneeseen viiden pennin Crawler-torakkalaumaan. Jatkuvasti kasvavan yksikkömäärän ja vahinkopotentiaalin vuoksi loppupään erillä on enemmän painoarvoa, mikä mahdollistaa hurjat comebackit, mutta huonosti pelaamalla lumipallo jatkaa vyörymistään kohti rökäletappiota. Erän lopussa jokainen elossa selvinnyt peltiheikki lyö vahinkoa vastapuolen hiparipalkkiin, minkä jälkeen painetaan reset-nappia ja kaikki yksiköt palaavat alkuperäisiin lähtöasemiinsa. Pelaaminen on (fatalistisen) tekoälyn ja pelaajan välistä yhteistyötä, jossa vastaan vain yksiköiden ostamisesta, sijoittumisesta ja varustelusta, minkä jälkeen robottiarmeijat lyövät yhteen tekoälyn automaattiohjauksessa. ROBOTTI-RUTTUSET RUTTUUN 22 178069_.indd 22 178069_.indd 22 31.10.2024 16.16.21 31.10.2024 16.16.21. Kiinnostavasti pelaajat rakentavat yksikkökohtaiset teknologiapuunsa itse, mikä lisää varianssia. Apuun rientää Game Riverin Mechabellum, joka eliminoi mikromanageroinnin kokonaan suomalla koneille autonomian. Aloitusyksiköt arvotaan, minkä ohella jokaisen erän alussa saa valita lisäyksiköitä, Pitkien otteluiden loppupuolella rautaa on rajalla riittävästi. Matseilla on selkeä draaman kaari: alkuerien voittajayksiköt kantavat keskipeliä kokemuspisteillään (tasonnousu tuplaa kestopisteet ja vahingon), minkä jälkeen loppupelin megamörssärit syövät kilpakumppanin hiparit nolliin. Lisätäänpä sinne tällä kierroksella ohjustorjunta-Mustangeja. T unnustan: olen jo kauan ollut tosiaikanaksu-curious, mutta aivokapasiteettini tai sorminäppäryyteni eivät riitä tarvittaviin satoihin hiirenklikkauksiin minuutissa. Steel Balls, tuttu Duke Nukemista! Hangaarin puolella valitaan yksiköille neljä eri päivitystä listalta, johon avautuu uusia optioita joko yksintai moninpeliä pelaamalla. Antti Eronen Ci vis pacem, para bellum ci vis ludum, Mechabellum. Raketinheittimet tuhosivat edellisellä kierroksella koko vasemman sivustani. Nerokasta! Superrobottisodat Peruskaavan sisäistää minuutissa: taistelukentälle lyödään kasa robotteja, jotka kävelevät/ajavat/kaivautuvat aina lähimmän vihollisyksikön kimppuun. Rautaa rajalle Erilaisia mechoja on parikymmentä ja niiden kesto, nopeus ja pääasiallinen kohde (laumat, panssarit, lentokoneet) vaihtelevat. Lähtökohtaisesti robottiarmeija parkkeerataan asemiinsa pysyvästi, joten sijoittelu täytyy miettiä tarkasti. Tinasotilaiden välillä vallitsee löyhä kivi-sakset-paperi-asetelma, jossa jokaiseen siirtoon on olemassa useampi kuin yksi vastaus. Lopputulos ei ole Skynet vaan pelialan uusin genre: auto battler. Tässä vaiheessa on vaikeinta löytää kaikki lopputulokseen vaikuttava informaatio, sillä kaikki virheet eivät näy numeroissa vaan myös ajoituksella on väliä. Uusia yksiköitä saa korkeintaan kaksi per vuoro (rahaa maksamalla kolme, ja korteilla arvottavat satunnaisyksiköt siihen päälle), mikä jarruttaa eskalaatiota ja informaatioähkyä. Pelikokemus säilyy tuoreena osin satunnaisilla, osin valintoihin perustuvilla bonuksilla
Harmillisesti hotseatia saman koneen ääressä ei tueta. Koska jokaisen erän alussa arvottavilla bonuksilla on oma hintansa, pelaaja joutuu miettimään, soveltuvatko ne hänen kokonaisstrategiaansa vai pärjääkö paremmin ilman. Vaikka ne kaikki sopivat tunnelmaan ja ovat hyvin tehtyjä, ne soivat jo unissanikin. Kehittäjät ovat ilmeisesti samaa mieltä, mutta jumissa teknisissä yksityiskohdissa. Virhepainallusten ja ajatustöhöilyjen vuoksi myös jonkinlainen undo-toiminto olisi kiva. Mikään grognardien teen ja sanomalehden ohessa nautittava boomerinaksu Mechabellum ei ole, vaan voittaminen edellyttää harjoittelua ja rutiineja. Näissä sekä vapaasti kustomoitavissa kaveripeleissä sekuntikellon saa pois päältä, mikäli aikaraja tai muut kilpailulliset elementit ahdistavat. Huonoa . sussa siitä tehtiin 15 euron arvoinen itsenäinen kokonaisuus ja hyvä niin. Muutoin teknisellä puolella ei ole nipottamista, mitä nyt satojen pikkurobottien räjähdellessä efektitykitykseen havaitsin pientä nykimistä. Matemaattisesti keskivertopelaaja ei siis tule nettoamaan Mechabellumista muuta kuin pelitunteja ja -iloa. Kaoottisin pelimuoto on brawl-nelinpeli, jossa mätetään kolmen vastustajan lisäksi kartan keskellä olevaa AI-vastustajaa. Myös musiikista on ilmeisesti vastannut robotti, sillä raitoja on tasan yksi jokaiseen tarkoitukseen: yksi päävalikkoon, toinen käskynjakoon ja kolmas taisteluun. Mukana on aikarajattomia bottivastustajia perusteiden opetteluun sekä alati kovenevia vihollisaaltoja vastaan käytävä yksinpelimoodi. Hyvää + Robottisodassa tiivistyy täydellisesti helppo oppia, vaikea hallita -mantra. Robotit tulittavat aina lähintä kantamalle saapuvaa maalia, joten valtavina laumoina vaeltavat pikkubotit ovat kustannustehokas vauhtitöyssy hitaita kertalaukauksia ampuvia jättiläisiä vastaan. Jo nyt, ennen lopullista muotoaan, superrobotti on muhkeasti tukevampi kuin osiensa summa. kertakäyttöisiä kiertorata-iskuja tai vinkeitä päivitysosia neljästä eri vaihtoehdosta. Myös omat matsit saa tallennettua yhdellä hiirenklikkauksella myöhemmin uudelleen pelattaviksi, mikä mahdollistaa paitsi analyysin, myös vaihtoehtoisten strategioiden testaamisen lennosta. Reaktiivisuus ja proaktiivisuus vuorottelevat hienosti Mechabellumin strategiassa, jossa omaa juttuaan laput silmillä toistava pelaaja häviää satavarmasti. Yksiköitä ja sitä myöten opeteltavaa riittää. Älä tule paha . Pelin sisäisestä kaupasta voi edelleen ostaa kosmetiikkaa, mutta minkäänlaista pay-to-win-aspektia ei ole mukana, mikä on hyvin tietoinen ratkaisu. Kaikilla on oma, tärkeä roolinsa taistelukentällä. Rima on silti sata kertaa matalammalla kuin ”oikeissa” naksuissa. 23 178069_.indd 23 178069_.indd 23 31.10.2024 16.17.05 31.10.2024 16.17.05. Koneiden kapina Vielä early accessissa Mechabellumista suunniteltiin free-to-play-peliä, mutta julkai92 Paras koskaan pelaamani tosiaikanaksu, joka ei ole tosiaikanaksu. Koska aikaa käskyjen antamiseen on vain 100 sekuntia ja taistelut käydään tosiajassa, Mechabellum vaatii komentajansa mikropiireiltä säikeistystä: yksikköinteraktioiden ja sijoittautumisen ohella täytyisi analysoida yksiköidensä suoriutumista ja varautua tulevaisuuden uhkiin. Koska samat työkalut tarjotaan molemmille pelaajille, voittaja arvaa, mitä vastustaja aikoo tehdä ja vastaa tähän. Eli jos voittaa yhtä paljon kuin häviää, palkintopistepotti ei liiku mihinkään. Mikäli jotain ihan mystistä ei tapahdu, Mechabellumista on kuoriutumassa yksi kaikkien aikojen lähestyttävimmistä ja monipuolisimmista kilpamoninpeleistä, joka nielee kaikki pelitunnit, jotka sille vain uskaltaa antaa. Jonkinlainen pelaa enemmän, saa enemmän -systeemi toivon mukaan korvaa tämän nykyisen tappioista rankaisevan hirvityksen mahdollisimman pian. oppi, tule hyvä botti! Vulkanit saivat kantamapäivityksen, nyt grillataan! Kuva on superkätevästä replay-toiminnallisuudesta, jolla voi paitsi katsoa, myös kirjaimellisesti pelata uudelleen myös tunnettujen turnausjyrien otteluita. Turnauspelien tallenteet sekä huippupelaajien striimit löytyvät suoraan pelistä, joten systeemi tarjoaa valtavasti potentiaalia omien taitojen kehittämiselle. Yksi vastaan yksi -matseihin pääsi sekunneissa ympäri vuorokauden, ja pelinhakurutiinin löytämä peliseura oli omantasoista. Lisäksi valikoista löytyy yhteisöhaasteita, joissa (yleensä turnauksista napattuja) näennäisen mahdottomia pelitilanteita pääsee ratkomaan puzzle-pelien hengessä. Harjoitteluun annetaan runsaasti välineitä. Tekijöiden unelmana on tietenkin Mechabellumin kehittyminen iättömäksi kilpapelihitiksi. Kaksinpelien lisäksi on myös tiimimuotoinen kaksi vastaan kaksi -pelimuoto, joka vaatii yhteistyötä kaverin kanssa. Kosmetiikkaa avautuu myös pelaamalla, mutta tähän käytettävät kausipisteet on toteutettu harvinaisen typerästi: voittaminen kerryttää pisteitä, mutta nämä haihtuvat savuna ilmaan tappioiden myötä. Koska syyt tappioon löytyivät aina näppäimistön ja penkin välistä, eivätkä ottelut koskaan kestäneet pariakymmentä minuuttia pidempään, oli no jos vielä yhdet -koukku taattu ja pelitunteja kertyi lyhyessä ajassa hillittömiä määriä. Undo-toiminto puuttuu ja musiikki looppaa, palkintosysteemi on viime vuosituhannelta
Käsiaseet, androidit, älypuhelimet ja yksinäisen yksilöllisyyden luoma ahdistuneisuus antavat tilaa moniheimoiselle ja monimutkaiselle Atlus / Studio Zero Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox Series X/S Laitteistovaatimukset: Intel Core i5-3470 tai parempi, 6 Gt keskusmuistia, Nvidia GeForce GTX 750 Ti tai parempi. SALAMURHAAJIA JA ÖTÖKÄNSYÖJIÄ emmaksi valmistautumaan. Samurai, velho ja huijari Kiinnostavan alkuasetelman ja tyylikkään graa. Siinä missä Persona-sarja tuntui yhdeksänkymmentäluvun lopussa tuoreelta siirtäessään roolipelien yleisimmän miljöön eli tieteisfantasian urbaaniin kaupunkiin, on Metaphorin fantasiaympäristö kuin mäyräkoirallinen Phoenix Downia malboron eteen hyytyneeseen seurueeseen. He kohottavat jumalaisilla sivalluksillaan kokonaisuuden seuraavalle paratiisin tasolle. Pelaajan vastustaessa vallankumousta herää kysymys: kuka onkaan tarinan todellinen paha. Sekasorron keskellä taivaalta entisiä alamaisiaan ahdistava kuninkaan henki ilmoittaa, että hänen ja sanctism-valtauskonnon järjestämän turnauksen voittajasta tulee seuraava hallitsija. Tällöin voi käyttää kaiken aikansa miekan hiomiseen. Atluksen roolipelien perustana on fyysisten iskujen ja elementaalihyökkäyksien eli jään, tuulen, tulen, sähkön, valon ja pimeyden hyväksikäyttö. Sen on pakko olla satua, niinhän. Onneksi Metaphor antaa usein palauttaa tilanteen kohtaamisen alkuun, edelliseen tallennukseen tai jopa kauemmaksi valmistautumaan. Eniten tykkäyksiä saanut voittaa linnan Valtaistuinpeli Euchronian kuningaskunnan hallinnasta käynnistää kohtalokkaan ja räjähtävän toiminnan. Metaphor: ReFantazion julkaissut Atlus ja Studio Zero -eliittitiimi katsoo esi-isiemme tavoin tuntematonta maastoa. Sovimme, että eugief-päiväkotien tilalle rakennetaan ostoskeskuksia. Ohjaaja Katsuhara Hashino on työstänyt Shin Megami Tensei -sarjaa vuodesta 1994 ja ohjannut muun muassa Personat 4 ja 5 sekä Catherinen, plus ollut mukana tekemässä 13 Sentinels: Aegis Rimiä. Personasta ovat tuttuja myös hahmotaiteilija Shigenori Soejima ja säveltäjä Shoji Meguro, molemmat viisikymmenvuotiaina Metaphorissa tyylillisesti ja taiteellisesti uransa parhaimmassa vedossa. On hurmaavaa olla oman itsensä vapaaherra, taistella syvälle maan alle ulottuvissa kaivoksissa ja vanhan loistonsa menettäneissä linnoissa lohikäärmeitä ja epäkuolleita vastaan. En tiedä, mistä skenaarion viehätys johtuu. Hän ja maansa menettänyt aatelinen Strohl ja veteraanitaistelija Grius yrittävät surmata kuningaskuntaa uhkaavan jumalaisen Louisin, mutta asioista tulee nopeasti tarpeettoman monimutkaisia ja kuolettavia. Sellaista on vaikea järjellä selittää, koska tämä tunne on syntynyt kaukana ihmiskunnan alkuhämärässä ennen kieltä ja kulttuuria. Ikäraja: 16 maailmalle, jossa hallitsijoiden, uskontojen ja ideologioiden väliset valtataistelut ovat yhtä kuolettavia kuin kirotun ritarin miekaniskut. Miehessä, aseessa ja tuntemattomaan johtavissa luolissa on jotakin alkukantaista. F antasiaa on helppo kritisoida, mutta koskaan se ei tule kuolemaan. Vanha kuningas Hythlodaeus V murhataan eikä kirottu prinssi pysty perimään kruunua. Heikkouteen iskemällä pelaaja ja tietokone saavat molemmat lisävuoroja, joten taistelu on usein ratkennut jo ennen sen alkamista. Erityisesti vastaan laittavat Euchronian valtakuntaa piinaavat salaperäiset ja kammottavan rumat taruolennot, ihmiset. Toki viisikymppisenä ihmiset ovat yleensä taiteellisesti kykyjensä huipulla. Antero Kyyhky METAPHOR: REFANTAZIO Vaikuttavassa roolipelissä Louis-aatelinen haluaa vapauttaa jämähtäneen kuningaskunnan uskonnosta ja ideologiasta ja luoda utopian. Erinäisten tapahtumien jälkeen pelaaja-elda ja hänen ryhmänsä matkustavat Euchonian maita ja meriä hillitöntä vauhtia juoksevalla gauntlet runnerilla ja pyrkivät voittamaan kuninkaan käynnistämän turnauksen. Heitä ohjaa eteenpäin kaukaisen maan utopiasta kertova kirja, jonka tarinassa kansalaisilla on uskonnonvapaus ja jossa jokainen erilainen olento on tasa-arvoinen. Tiedän kuitenkin, että ihmisliskojen täyttämä Sen’s Fortress tai luurankosotureiden kohtaaminen katakombissa on yhtä merkityksellistä kuin ”rakkaus” tai ”vapaus” kirjallisuudessa tai elokuvissa. sen designin ohella Metaphorin tähtenä on sen vuoropohjainen taistelusysteemi. Ammattitaito on kehittynyt äärimmilleen, mutta ulos kodista ei mielellään astu. Mahtava diili klousattu. Pelaaja on sorrettuun elda-heimoon kuuluva pienikokoinen ja silmiltään eriparinen rääpäle, joka prinssin vanhana ystävänä saa vihiä kuninkaanmurhan taustalla olevasta salaliitosta. Studio Zeron päätiimi on rautainen. 24 178862_.indd 24 178862_.indd 24 31.10.2024 16.19.29 31.10.2024 16.19.29
Ongelmallisesti Louis ei tämän lisäksi epäröi surmata voimattomia lapsia. Gauntlet runneria ohjaava siipiveikko Neuras ihastuttaa täydellä omistautumisellaan ajokkinsa toimintaan ja ammuskelee mielellään kannelle öisin lentäviä kuolleidenpalvojia. Hän ei pidä hävikistä, ja satavuotiaiden jättiläiskukkojen lahtaamisen jälkeen hän haluaa muiden ryhmäläisten vastenmielisestä reaktiosta huolimatta syödä vastustajansa. Sarvipäisen aatelisen Strohlin pääarkkityyppi on miekkaa heiluttava soturi, jolle kannattaa antaa myös komentaja-arkkityypin statukseen vaikuttavia hyökkäyksiä. Suosikkini on aloitusporukan pitkä ja punahiuksinen Hulkenberg. Söisitkö hirviökukon. Louis puhuu järkeä paljon enemmän kuin päähenkilö, jolle kuningaskunnan palauttaminen on ilmiselvä ja kyseenalaistamaton päätös. Jos ei ota itse osumia, saa bonuksen. Arkkityyppien päivitys lisää hahmonkehitykseen uuden mielenkiintoisen tavoitteen. Pelaajan tehtävänä on lopulta hyvin konservatiivisesti saada perinteinen prinssi valmuskelee mielellään kannelle öisin lentäviä Aarrearkut saavat lohikäärmeet uneliaiksi. Nyky-Atluksen . Pelaajan elda-avatar ei juuri karismallaan hikoile, mutta muussa ryhmässä riittää omaperäisiä tähtiä. Kuten muissa Atluksen nykypeleissä, statushyökkäykset ja taikamuurin poistavat loitsut ovat elintärkeitä kovimmissa taisteluissa. Ryhmä voi avata arkkityyppejä vapaasti, mutta osa sotureista on luonnostaan enemmän suuntautunut taikuuteen tai voimahyökkäyksiin. Hän inhoaa heimojen arvojärjestystä ja kuningaskuntaa ylläpitävää sanctism-valtauskoa, uskoen meritokratiaan ja voimaan perustuvaan hallintaan niin kuin SMT-sarjan kaaos-paholaiset. Hän on siis vallankumouksellisen ideologiansa vastapainona täysin pähkähullu ja tunteeton tappaja. Hahmoilla on myös uniikki sankarillinen arkkityyppi, joka avataan sivutarinassa etenemällä ja useaa tarkoin valittua luokkaa päivittämällä. ”Ensin kuningas, ja sitten Jumalan koirat”, siinä järjestyksessä hän aikoo palauttaa kansan itsensä herraksi. Kaikille ryhmäläisille löytyy paikkansa, varsinkin koska arkkityyppejä voi kehittää niin vapaasti ja ryhmäläisiä voi vaihdella kesken taistelun. Elementaalimanipulaatio yhdistyy yleensä jonkinlaiseen näkyvään tai epäselvempään job-systeemiin niin kuin se Final Fantasy V:ssa popularisoitiin. Näitä luokkia ovat perinteisten maagien, parantajien ja tankkien lisäksi muun muassa rahaa hyökkäysten ruutina käyttävä kauppias, takarivissä vaaniva tarkka-ampuja ja statuksen manipulointiin erikoistunut huijari. an mukaisesti vaikeustaso on niin säädettävä, että itseään ei saa ajettua seinään, vaikka sataa prosenttia ei kaikesta löytäisikään. Personassa pelaaja pystyy vaihtamaan hahmoluokkaansa eri demonimaskeilla, Shin Megami Tenseissä pelaaja muokkaa hirviölaumansa kokoonpanoa kuin Pokémonissa saadakseen sen sopimaan eri tilanteisiin. Meritokratiaa ilman myötätuntoa Sankareiden vastapainona vaaleahiuksinen ja paljon päähenkilöä kuninkaallisempi sarvipää Louis ottaa vastustajan roolin, vaikka hän ei pahana itseään pidäkään. Ritarimaiset maneerit ja tietty käytöksen kömpelyys tekevät hänen luonteestaan vastustamattoman, ja hänen tankkimainen arkkityyppinsä on muutenkin koko ryhmän hyödyllisimpiä. Metaphorissa hahmoluokkaa kutsutaan arkkityypiksi. Optimoija ei siis todellisuudessa pääse kokemaan täyttä vapautta. Aina tuntuu olevan jotakin mielenkiintoista avattavaa hahmon tasojen keräyksen lisäksi. Sen takia Louis saa myös kansan nopeasti puolelleen. Harmillisesti pelaaja voi huomata, että on kehittänyt hahmoa väärään suuntaan, jos on kiinnostunut juuri sankarillisista arkkityypeistä. Punaiseksi muuttuva taivas laitetaan alistettujen heimojen syyksi. Gauntlet runnerille omistautunut Neuras on täydessä nörttiydessään ryhmän parhaimpia hahmoja. Lentävältä, söpöltä rotalta näyttävä Heismay loistaa ninjataidoillaan, kahdeksankymmentäluvun shoujo-tyttö Junah voi vaihtaa taikojaan maskinsa avulla kuin Personassa ja kolmisilmäinen saaristotyttö Eupha summonoi voimakkaita demoneja taisteluun. loso. Hienona vertauskuvallisena ideana kokemuspisteet jaetaan veren päällä käveleville sotureille. 25 178862_.indd 25 178862_.indd 25 31.10.2024 16.19.45 31.10.2024 16.19.45
Pelaaja kamppailee suurimman osan ajasta deadlinea vastaan, ja hänen on tehtävä valintoja: joko pääjuonen edistäminen, tasojen keräys sivuluolastoissa, kuninkaallisten hyveiden kehittäminen maailmaa tutkimalla tai arkkityyppejä ja muita etuja avaavat follower bondsit, jotka korvaavat Persona-sarjan social linkit. Nyt yli kuusikymmentä tuntia ei tunnu riittävän pituudeksi, mikä voi myös olla kokemuksen immersiivisyydestä ja miellyttävyydestä johtuvaa harhaa. En ole koskaan aiemmin pelannut fantasiapeliä, jossa pelaajaa auttava pieni keijukainen ottaa poliittisesti kantaa lihansyönnin puolesta ja asettaa liiketalouden luonnonsuojelun edelle. Näitä kehitetään lukemalla kirjahylly tyhjäksi, keskustelemalla eri heimojen kanssa heidän kulttuureistaan, kiillottamalla aseita gauntlet runnerin katolla, pelaamalla lautapelejä tai metsästämällä kuningaskuntaa piinaavia myyttisiä hirviöitä, kyklooppeja ja minotauroksia. Euchorian maailma ja sen asukkaat ja varsinkin pelaajaryhmä ja muut läheisimmät henkilöt on puettu ja piirretty tuoreella ja yksityiskohtaisella tavalla. Pomoihin tulee aivan erilainen aste lisää, kun ryhmän koostumusta saa pähkäillä harkiten. Metaphorin ihmiset ovat surrealistisia vastustajia. Sama tyylitelty maalauksellisuus jatkuu silmää miellyttäviin valikoihin sekä omituisuutta ja perinteisyyttä sopivasti vaihtelevaan musiikkiin asti. Parhaimmillaan kokemus on aivan loppumetreillä, kun mekaniikat ovat auenneet ja maailmassa voi seikkailla vapaasti metsästellen legendaarisia miekkoja ja bondaten ryhmäläisten kanssa iltahämärässä. Hulkenberg pystyy syömään aivan mitä vain, ötököitä ja sata vuotta vanhoja kukkohirviöitä. Ayn Rand – The RPG. Matkustaessa tärkeää on huomioida sää, sillä huonolla ilmalla viholliset ovat huomattavasti tavanomaista tappavampia. Pelaajahahmon persoonallisuuden kehittymistä edustavat kuninkaalliset hyveet, kuten rohkeus ja mielikuvitus. Jos päähenkilönä olisi Louis ja pelaajan tehtävänä kostonhimoinen kuningaskunnan murskaaminen, Metaphor olisi huomattavasti nykyistä rohkeampi. Tämän lisäksi paikasta toiseen siirtyminen gauntlet runnerilla vie aikaa. nen euforiantunne. Pelaaja joutuukin valitsemaan, kehittääkö follower bondseja vai hahmojen taistelukykyä luolastoissa ja torneissa. Ensin kylpylään, sitten Kuolemantorniin Persona-taustasta muistuttavat deittipelielementit, vaikka pelaaja ei voi muodostaa romansseja muihin hahmoihin vapaasti. taan liikaa uudistavan Louisin tilalle. Vaikka kuvasto linnoineen ja taruolentoineen ja luvattuine sankareineen on osaltaan tuttua, on METAPHOR: REFANTAZIO Mitä symmetrisempää arkkitehtuuria, sitä epäluonnollisemmalta se näyttää. Päätarina etenee tiettyinä päivämäärinä, joten aivan kaikkea ei ehdi tekemään. Toki hahmolla on tällöin aikaa pyykätä ja siivota, mutta suurin osa follower bondseista on saatavilla vain kaupungeissa. Näin peli edustaa konservatiivisia japanilaisia arvoja: systeemin liian rohkea uudistaminen syöksee maan kaaokseen. 26 178862_.indd 26 178862_.indd 26 31.10.2024 16.20.13 31.10.2024 16.20.13. Osa follower bondeista avautuu, kun hyveet ovat tarpeeksi korkealla tasolla. Hirviöitä taistelukentälle kutsuva summoner on yksi tehokkaimmista hahmoluokista. ”Ensimmäinen silmäänsä räpäyttävä ostaa koko porukalle jäätelöt.” Taisin juuri keskeyttää minotaurosten ja kyklooppien tuijotuskisan. Näihin elementteihin kuuluvat hahmojen välisten suhteiden ja pelaajan persoonallisuuden korostaminen osana kykyjen kehitystä ja pelikierron järjestyminen kalenterin ympärille. Haaveissa Strange Journeyn luolastot Metaphorin käynnistää tyyliltään ylivertainen verkkokalvoja hellivä graa. Olisipa peli pituudeltaan vieläkin laajempi, jotta keskelle olisi mahtunut samankaltainen vapaa osio
Kun tänä kesänä näin Tokion Akihabarassa Metaphorin ennakkomyyntiä markkinoivia videoruutuja pelikaupoissa, en ymmärtänyt, miten isosta jutusta oli kysymys. Hirviöistä mielikuvituksellisimpia ovat ihmiset, surrealistiset ja painajaismaiset sekasikiöt suoraan Hieronymus Boschin maalauksista. Hyvää + Imee sisälleen mielikuvitukselliseen fantasiamaailmaan, ja pitää otteessaan lähes jokaisella osaalueella. Kuka teistä goborneista vei Tiberian Sun -pilottitakkini. Louis uskoo meritokratiaan ja haluaa yhdistää heimot tasa-arvoisiksi. Nyt ainoastaan Martiran linnakaupunki on järkevällä tavalla skaalattu ja näyttää elävältä tapahtumapaikalta. Kun näin maahan ilmestyneen mustan monoliitin ja sen ympärillä tanssivat apinat, ymmärsin että pelaavan ihmiskunnan uusi aika on alkanut. ikka hidastelee varsinkin siirryttäessä uuteen alueeseen, taisteluun tai pelimoottorilla pyöritettyyn välivideoon. Hyvää + fantasiamaailmaan, ja pitää otteessaan lähes jokaisella osaalueella. Kuulin rysähdyksen ja katsoin ikkunasta. luolastot ovat pahimmillaan kuin indiepelien jämälaarista. Mutta kuka muka säilyy täysin hyveellisenä politiikassa. Foorumiraporttien mukaan PC-versio ei kärsi tehokkaalla koneella samanlaisista ongelmista. tyhjät ja areenamaiset kaupungit ja värikoodatut kierrätetyt viholliset. 27 178862_.indd 27 178862_.indd 27 31.10.2024 16.20.47 31.10.2024 16.20.47. Animevideot ja pelimoottorilla luodut kohtaukset vuorottelevat kerronnassa. Sivuluolastojen toistuvat ympäristöt, tyhjät ja areenamaiset kaupungit ja värikoodatut kierrätetyt viholliset. Huonona puolena hän ei epäröi tappaa lapsia. Atlus on jälleen luonut pelisarjan, joka on tullut jäädäkseen. Ennakoiko kukaan salamaa ennen kuin se iskee. On vaikea päättää, kummasta Atluksen tämän vuoden täysosumasta pidän enemmän, Persona 3 Reloadista vai Metaphorista. Millaisesta mielestä syntyy tonttulakkiin puetut jalat ja pallovatsa, johon miekka on sijoitettu päätä käännettävän irvokkaasti ja omituisesti. Huonoa . PS5-versiossa gra. siinä samaan jotakin häkellyttävän tuoretta. Perinteisen fantasiaseikkailun aineksista ja Persona-sarjan opeista Atlus on luonut mekaniikoiltaan imaisevan kokemuksen, jossa on aitoa seikkailun tuntua ja tuoreutta. Tiesikö kukaan. Yksinkertaisesti peli ei tunnu toisinnolta vanhasta vaan ajanmukaiselta fantasialta. Personassa elämäntuntua saadaan näyttämällä nerokkaasti kaupungista vain palanen ja asettamalla se suurennuslasin alle. Miksi kuningaskunnan kuolettavimpia olentoja sanotaan juuri ihmisiksi. Atluksen yllättävä askel fantasiaan on kuluvan vuosikymmenen parhaita roolipelejä. Synergialiikkeet yhdistävät useamman hahmon voiman äärimmäiseksi hyökkäykseksi. Gra. Voittamaton trilogia Laitojen rosoista huolimatta Metaphor on yksinkertaisesti vaikuttava kokonaisuus. Myös kaupunkeja vaivaa tyhjyyden laajuus. ikan tekniset ongelmat. Arkkityyppien panssarit ovat fantasiakuvastoa mutta samaan aikaan taistelurobottien kaltaisia ja futuristisia. Muut luolastojen vihreät peikot, maan alta hyökkäävät jättiläismadot, epäterveellisen suuret perhoset ja nihkeänahkaiset räjähtävät silmät ovat fantasian peruskuvastoa. ikan tekniset ongelmat. Kutkuttava on myös näihin kammottavin olentoihin liittyvä mysteeri. Toivottavasti ulkonäköä optimoidaan tulevissa päivityksissä. Ei pidä myöskään unohtaa Atluksen tämän vuoden kolmatta julkaisua ja raskaan sarjan roolipeliä, Shin Megami Tensei V:n uusintaversiota Vengeancea. Valitettavasti loppupuolella kohdataan säästötoimista ikävin, samat hirviöt värikoodattuna uudestaan. Huonoa . Gra. Näin korkeaan tasoon ei ole pystynyt kuin yhdeksänkymmentäluvun Square. Kierrätys haittaa myös sivutehtävien ympäristöjä: tornit, metsät ja 94 Atluksen yllättävä askel fantasiaan on kuluvan vuosikymmenen parhaita roolipelejä. Valtavat kävelevät munat ja karusellissa tanssivat sanoin kuvaamattomat olennot ovat tarpeeksi mielikuvituksellisia herättämään kauhua ja olemaan vaikuttavia
86 pistettä ja monadon sankari Episode Aigis jatkaa suoraan Reloadin yllättävästä ja traagisesta lopusta. On harvinaista haluta vielä kuudenkymmenen tunnin jälkeen DLC:tä, mutta Persona 3 Reloadin (Pelit 6/2024, 94 p.) koettuani minun ei tarvinnut edes miettiä. Samaan hintaluokkaan ja kilpasarjaan sijoittuu Persona 3 Reloadiin laajan yksinpelattavan kampanjan lisäävä Episode Aigis, joka nimensä mukaisesti asettaa päähenkilöksi emopelin Aigis-androidin. Tämä sopii eristyneen aikaluupin teemaan, mutta kuolleet tilat eivät tee kokemuksesta pelinä parempaa. 28 177899_.indd 28 177899_.indd 28 31.10.2024 16.22.52 31.10.2024 16.22.52. Tarinankuljetuksen korvaavat maan alta löydettävät artefaktit, jotka avaavat päivityksiä Aigisin taistelukykyyn ja pieniä asuntolahetkiä, kuten DVD-leffojen katselua ja kahvin juomiseen herkistymistä. Kyseessä on 2000-luvun alun japanilaisen roolipelaamisen täydellinen uudelleenkuvitelma, jota en remaster-kriittisenä edes tiennyt tarvitsevani. Älä puhu minulle ennen kuin saan kahvini. Verrattuna peruspeliin Episode Aigis on paljon virtaviivaisempi kokemus. Pidin häntä tietenkin mahdollisimman paljon mukana ryhmässäni. Aristokraatti-Mitsuru, rautanyrkkejä heiluttava Akihiko, nerokoira Koromaru ja muut varjoja vastaan taistelevan SEES-organisaation jäsenet valmistuvat muuttamaan pois lukion asuntolasta, kun paikalle tunkeutuu vihamielinen Metis-androidi. Sinisessä värissä kylpevä graa. Luolastot ovat hyvin samanlaisia kuin emopelissä, mutta maan alla pelaaja kohtaa satunnaisesti kolme monad-ovea, helposta haastavimpaan. Muutama uusi personahyökkäys piristää taisteluita. nen tyylikkyys, modernin nopea tahti ja ensiluokSISKONI ON TAISTELUROBOTTI Atlus Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One, Xbox Series X/S Suositus: Intel Core i5-2300 tai AMD FX-4350, 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX 650 Ti, 2 Gt tai AMD Radeon HD 7850, 2 Gt. Taistelun jälkeen silmikkonsa riisuva Metis paljastuu pelaajan ryhmään kuuluvan Aigis-androidin siskoksi ja porukka jää kiinni omituiseen aikaluuppiin, josta vapautuminen vaatii syvälle maan alle matkustamista. Ikäraja: 18 kainen taistelusysteemi nostivat Personan vuoden peli -ehdokkaakseni. Metiksen bravuurina on ruudun varjoista tyhjentävä Orgia Mode -erikoishyökkäys. Muuta: DLC vaatii Persona 3 Reload -peruspelin. Koska samat maisemat ja peruspelistä tutut hirviöt toistuvat ilman vaihtelua, DLC ei yksinkertaisesti tunnu yli kolmenkymmenen euron arvoiselta. Ensimmäistä kertaa Episode Aigis ilmestyi vuonna 2007 Playstation 2:lle alkuperäistä Persona 3:n elämäsimulaatiota parannellun FES-version kanssa. Tämän sain itsestäni selville vuoden parhaimmistoon kuuluvan roolipelin lisäosassa. Lopulta kyseessä on turha lisä, sama olisi ollut vääntää yhden monad-oven haastenuppia. DLC:n viilein lisä on perhosmainen Metis, tummanpunaisen säväyttävä ja spartalaishenkinen animetaisteluandroidi. Hän halusi vain järjestellä hyllyjä ja päästä kahden aikaan kotiin. Uusia kykyjä ei juuri ole, ja hahmot aloittavat kehittymisen jälleen alhaiselta tasolta. Antero Kyyhky PERSONA 3 RELOAD: EPISODE AIGIS -THE ANSWER -DLC En aikaluupissakaan luovu kahvista ja DVD-leffoista. Kierrätys onkin Episode Aigisin suurin puute. Mullistusten sijaan kyseessä on kuin ysärin PC-pelin karttapakkaus, jos joku ne vielä muistaa. Kyseessä on todellinen harvinaisuus, laajennuksen lisärin remake, ja aikoinaan haaste oli hikoiluttavaa vanhan liiton Shin Megami Tenseitä. Personan ydin on elämäsimulaation ja taistelun tasapainottelu, mutta nyt tilalla on hyvin perinteistä ja vakavahenkistä luolastoromppausta. Keskellä TET-harjoittelija ”Repa”. Reloadin yksi parhaimmista ominaisuuksista onkin hyvin joustava vaikeustaso, josta itsensäpiiskaajat ja tarinapelaajat löytävät varmasti sopivan säädön. Missä luuraa emopelin emopäähenkilö. Enemmän kuin lievänä pettymyksenä ovien takana odottavat varjot ovat käytännössä vain vahvempia versioita perushirviöistä. Oikeastaan aina kannattaa valita haastavin taistelu, koska raskaimpien ovien takaa löytyvillä harvinaisilla varusteilla on iso merkitys selviytymisen kannalta. Talvisten ja pimeiden iltojen lohturuokaa Episode Aigisin laadusta vallitsee konsensus ympäri internetiä: se on sitä samaa, mutta enemmän. Hidetaka Miyazakin fantasiaeepoksen elämää suurempi lisäosa on kolmenkymmenen euron luokassa se mitta ja standardi, johon verrattuna mikä tahansa muu yritys näyttää väistämättä surkealta, aivan kuin kalpea animepeliarvostelija seisoisi lavalla poseeraamassa seitsemänkymmentäluvun Arnold Schwarzeneggerin vieressä. Etualalla Aigis, takana Metis. Social linkejä ei avata, ja kauppa-alueet ovat tyhjiä kaikesta ylimääräisestä ja niin tärkeästä elämästä. Syövereistä löytyy ainakin omituisia varjodemoneja, mutta löytyykö vastauksia. O n olemassa aika ennen ja jälkeen Elden Ringin Shadow of the Eldtree -DLC:tä. Jossakin maan alla
Jos ei hyvällä, niin sitten demonit auttavat. Kuinka monta metrotunnelia ja varastoa minun pitää elämäni aikana vielä tyhjentää hirviöistä. Persona 3 Reloadia jaksaa kyllä helposti emopelin kuudenkymmenen tunnin jälkeen vielä parikymmentä tuntia lisää. Niin kuin Atluksen peleissä yleensä, hahmodesign on keskivertoa mielikuvituksellisempaa. Plussat ovat samoja kuin emopelissä. Synkkiin tunneleihin talsitaan, tasoja kerätään, hakkeritykkejä päivitetään ja yhä rumempia ja kauniimpia demoneita kaapataan oman tiimin tueksi. Huonoa . ikat. Heillä on niin kiire varmistaa tulevaisuutensa, että he eivät pysty nauttimaan nykyisyydestä.” Tässä synkässä visiossa ihmiskunta on henkisesti kuollut ja tulevaisuus näyttää tarjoavan vain paluuta heikompiin aikoihin. Ihmispöllöillä on ikävä asenne. 29 177899_.indd 29 177899_.indd 29 31.10.2024 16.23.14 31.10.2024 16.23.14. Uusi ympäristö on myös teemaltaan kutkuttava: Tartaruksessa nousemisen sijaan mennään alaspäin, joka on monella tapaa karmivampaa, aivan kuin pelaaja laskeutuisi tuonpuoleiseen. Markkinoinnin keskittyessä yhteiskuntakriittisen taustatarinan sijaan päähenkilö-tekoälyolento Ringon takapuoleen yllättää, että Soul Hackers 2 on hyvin perinteinen luolastorope. Pahiksen karjunta on sellaista maanantaiaamun eläimellistä tuskaa ennen suihkua ja töihin lähtöä. Alun perin Sega Saturnille julkaisu Shin Megami Tensei: Soul Hackers (1997) sai remasterin 3DS:lle vuonna 2013. Samat viholliset, samat musat, lähes samat hahmot. Suihkua edeltävä tuskani Kymmenien tuntien rooliseikkailussa Ringo-tekoäly, geneerinen animepoika Arrow, väärälle vuosituhannelle syntynyt Milady ja vaalean hatun alta teräviä hampaita vilauttava Saizo taistelevat tuhansia satunnaistaisteluita rapuja ja muita demoneja vastaan sokkeloisissa toimistorakennuksissa, satamissa ja metrotunneleissa. Personan jälkeen jokaisella hahmolla tulee olla traumoja, joita ratkotaan copypaskotussa Sielunmatriisissa. Muuta: PS4levyversiossa mukana ilmainen PS5-päivitys. He elävät massatuotetulla valmisruoalla, koska se on ainoa asia, mihin heillä on aikaa ja rahaa. Mutta ei. Huonoa . 80 Vuoden parhaimpiin kuuluvan emopelin DLC jää Eldtreen varjoon. Ammattitaidosta huolimatta Atlus on keskittynyt vääriin asioihin. Muutaman sivun taustatarina riittää, demoni paha, ihminen pahempi. Y2K ja tulevaisuuden tietoyhteiskunnan pelko yhdistettynä digitaalisiin demoneihin tekivät Soul Hackersista suosikkini SMT-sarjan spinoffeista Personan ja Devil Survivorin rinnalle. Kuuluu henkilöbrändiin. Taistelusysteemi on genren parhaimpia, joten toisto ei haittaa niin paljon kuin sen paperilla pitäisi: tasojen ja kykyjen keräämisen aloittaa mielellään uudestaan marginaalisen erilaisissa maisemissa. Hyvää + Hyvä hahmodesign, varsinkin Ringo ja Saizo. Lupauksena on ”eeppinen kamppailu maailman tulevaisuudesta”, mutta käytänMETRO CRAB HUNTER 3D Atlus Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One, Xbox Series X/S Suositus: Intel Core i5-3470 / AMD Ryzen 3 1200 tai parempi, 8 Gt keskusmuistia, Geforce GTS 450 / Radeon HD 5770 tai parempi. N eo-kyberpunk-roolipelinä myydyn Soul Hackers 2:n sankarien baarikeskusteluissa on upeita yksityiskohtia, joissa on vaikea erottaa, puhuvatko siinä hahmot vai kriittiset pelinkehittäjät: ”Ihmiset työskentelevät vain uupuakseen. Episode Aigis on vain hyvä tekosyy sulkea ovet ja vetää verhot kiinni. Paremmassa maailmassa roolipelihahmo voisi olla pikselinaama ruudun sivussa kuin Etrian Odysseyssa. Ilman juonta ja lätinää sielunhakkerointia voisi suositella tuhannen metroravun voimalla. Antero Kyyhky SOUL HACKERS 2 Taantunut maailma vaatii uudelleenkäynnistystä. Liikaa tarinaa. Vaikeimman taistelun jälkeen saa parhaimmat palkinnot. Monad-ovista voi tällä kertaa valita yhden kolmesta. lta. Kuvittele mikä tahansa ylikäytetty ympäristö, ja se on saatu mukaan. Värikkäiden sankarien elävä liike ja hassut demonit ovat silkkaa silmäniloa, niin kuin SMT-peleissä on tapana. Hyvää + Taistelusysteemiä ei päihitä mikään. Vasemmalta oikealle: Arrow, Milady, Saizo ja Ringo. Mielikuvitus voisi täydentää sen, minkä Ringon ja Saizon hahmosuunnittelu jättää sanomatta. Ei juuri mitään uutta. Taistelusysteemi on Shin Megami Tensei -sarjan virtaviivaistetuin ikinä ja eteneminen onnistuu, vaikka samaan aikaan viestittelisi Hololive-hahmon kanssa. Päällä lentää Mimi. Lätinän sijaan tarvitsen mielenkiintoisempia mestoja ja spektaakkelin tuntua, eivätkä homeiset metrotunnelit tyydytä himoani. Kaikki on niin hemmetin tyylikästä, että Voguesta soitetaan kesken all-out-attackin. On uskomatonta, kuinka kaikki lisätekeminen heikentää kokemusta. Vähempi puhe riittäisi Shin Megami Tensei -kuola valuu katsellessa tuottaja-ohjaajien Eiji Ishidan ja Mitsuru Hiratan ansioluetteloa: SMT: Strange Journey, SMT IV, SMT: Nocturne, Tokyo Mirage Sessions #FE ja hemmetti soikoon, Radiant Historia! Historiaa löytyy myös tältä SMT-sarjan spinof. Ikäraja: 16 nössä luolastoissa piileksii maskin takana mutiseva suuri paha, jonka toiseksi suurin synti on hänen tylsyytensä ja suurin synti vähäpukeinen ja kahlittu poikaorja. Soul Hackers 2 olisi parempi puhtaana yhdeksänkymmentäluvun alun luolastoromppauksena, sillä systeemissä on sisällä jo räjähtävä taistelusysteemi ja hienot hahmogra. Jos tarina olisi jätetty avoimeksi ja mitäänsanomattomaksi, pelkässä luolastoropetuksessa olisi ideaa. 70 Ei täysin toivoton spinoff, mutta miksi pelaisin tätä Personan tai SMT V:n tai Metaphorin sijaan
IKEAn varastollakin tulee vastaan vähemmän pahvia kuin Visions of Manan hahmoissa. Qi’Diel on jaettu puoliavoimiin alueisiin, jotka erotetaan toisistaan latausruuduilla. Kerronta taantuu nopeasti keskivertoa heikommaksi jrpg-hötöksi, ja hyvä alku on muisto vain. Yritystä melkein oli, sillä matkan aikana opitaan elementteihin sidottuja liikkumistaitoja, kuten raketti, jolla voi lentää ilmojen halki. 30 178060_.indd 30 178060_.indd 30 31.10.2024 16.24.28 31.10.2024 16.24.28. jokaiseen kylään, joka ei toimita uhrilahjaa ajoissa perille. Sen pelaaminen johti lähinnä tunteeseen, että jotkut asiat olisi parempi jättää sinne Manan maille.. Grand Diviner -luokka pääsee ampumaan vesipyssyllä. Pinnan alta vaan puuttuu lähes kaikki, joka tekisi maailmasta edes jossain määrin uskottavan paikan ja erottaisi sen harmaasta massasta. Niin hyvin asiat eivät olleet, sillä kutakin näistä taidoista käytetään yhden käden sormilla laskettaElementtien liikkumistaitojen potentiaali jää lunastamatta, koska niitä käytetään niin rajoitetusti. Minun on vaikea väittää viisihenkistä sankaripoppoota edes kliseiseksi, sillä se tarkoittaisi, että niistä pitäisi ensin löytää jonkinlainen persoona. Ylösnousemuksesta on ollut merkkejä viime vuosina, sillä aiemmat Manat ovat löytäneet tiensä uuden sukupolven tietouteen uudelleenlämmittelyjen ja mobiilipelien kautta. Puupäät Visions kertoo tarinan Qi’Dielin maailmasta, jossa rauhaa ylläpidetään uhraamalla neljän vuoden välein erilaisia elementtejä edustavia ihmisparkoja suurelle ja myyttiselle Mana-puulle. Tämä on iso ongelma, sillä Visions ei oikein loista millään muullakaan osa-alueella. Lisäksi kustakin paikasta löytyy lähes identtinen surkuhupaisa muinainen raunio täynnä korkeatasoisia örmyjä. Vaihtoehtona kun on Mana-puun UHRILAMPAAT Ouka Studios / Square Enix Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4/5, Xbox One & Series X/S Suositus: AMD Radeon RX 5700 XT / Intel Arc A580 / NVIDIA GeForce RTX 2070, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 5700 XT / Intel Arc A580 / NVIDIA GeForce RTX 2070 Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 12 synnyttämä eksistentiaalinen katastro. Ihan sama mitä ruudulla tapahtuu, tapahtumien painolasti tuppaa unohtumaan seuraavassa sivulauseessa eikä hahmoihin muodostu minkäänlaista tarttumapintaa. Toisaalta kaikki kerättävä roina ja sivutauhka on copypastella hutiloitua hukkasisältöä. En vain ole varma, että miksi. Qi’Dielin satumaisemat ovat värikkäitä ja seikkailuun kutsuvia, visuaalinen tyyli on onnistunut. Kaunis ontto sydän No onhan se sentään ulkoisesti kaunis, sitä ei käy kieltäminen. Visionsin pelaaminen ei myöskään edellytä minkäänlaista kosketusta sarjaan, sillä se on täysin itsenäinen teos. Päähahmona notkuu nuori miekkasankari Val, almujen henkivartija. Toki mukana on Manalle ominaisia piirteitä, kuten keskeisessä roolissa oleva Mana-puu, varusteita myyvät antropomor. Tällaisesta kataklysmista saadaan esimakua prologissa, tarinan alkuasetelma on sentään mielenkiintoinen. set kissahahmot sekä status, joka voi muuttaa hahmon taistelussa Final Fantasysta tuttuun moogle-otukseen. Rakenteeltaan seikkailu on perinteinen jrpg-maailmanympärysmatka. Toni Hilden Mana tekee paluun pitkän tauon jälkeen. Maailmaa voi kompata erilaisten otusten selässä sekä maa-, merija ilmateitse, liikkuminen on nopeaa ja sulavaa. Ensin ajattelin, että tästä saadaan viihdyttävää zeldamaisuutta mukaan puzzleihin ja tutkimusmatkailuun. Sarja on itselleni entuudestaan vain päällisin puolin tuttu, joten arvioin Visionsia ilman aiempien osien tuomaa nostalgialisää tai painolastia. Niiden ohi voi kuitenkin juosta heti pelin alussa avaamaan örmyjen selän takana odottavan aarrearkun, josta ei kuitenkaan löydy mitään mielenkiintoista. Ikävä kyllä Visions ei luo uskoa sarjan tulevaisuuteen. Almuna tunnetut uhrilampaat ovat valmiit laittamaan elämänsä likoon suuremman hyvän edessä ilmeen värähtämättä. Kukkuloiden päällä kuhisee kaikkea pientä kerättävää, joka tarttuu mukaan vaivattomasti tuplahyppyjen avulla. Jokaisella alueella odottavat aina samat aikarajalliset taisteluhaasteet, taitopisteitä tarjoavat elementtikasvit ja kirkkaan oranssina loistavat hyytelöpallot, joita kerätään kaupankäyntiä varten. Kertomuksella on mahdollisuus mennä moneen suuntaan, kun sinisilmäiset sankarit heräävät vähitellen siihen tosiasiaan, että ehkä uhrilahjat eivät ole ihan terve juttu, löytyisikö mitään muuta vaihtoehtoa. Pääsarjan viides osa Visions suuntaa kuitenkin katseet kohti uutta seikkailua. Harmillisesti teemasta ei onnistuta saamaan mitään tätä syvällisempää irti. F inal Fantasyn sivutuotteena syntynyt Mana-sarja (Japanissa Seiken densetsu) sai jatkoa lähes 20 vuoden tauon jälkeen
Mukana on 45 erilaista hahmoluokkaa, mikä onkin Visionsin parhaita puolia. Val viihtyy sienimetsällä. Visions ei ole katse tulevaisuuteen, mutta Ouka Studiosille ja Square Enixille se voisi olla katse peiliin. Mutta kun Visionsissa se jumala syntyy matkan ensimmäisellä kolmanneksella, koska jotkut hahmoluokat ovat yksinkertaisesti totaalisen rikki. Genre vieläpä elää uutta kulta-aikaa, sillä sekä pienet että isommat studiot puskevat pihalle hittejä toisensa perään. Mitäänsanomaton vähän kaikessa. Niitä kertyy yhteensä 45 erilaista, joten ainakin vaihtelua piisaa. Ympäristöt ovat ähkytäynnä oransseja hyytelöpalloja, joita voi kerätä kaupankäyntiä varten. Mutta en minä kehtaisi kenellekään tyrkyttää näin hajutonta ja mautonta teosta, kun lajityyppi on täynnä muita yhtälailla helposti lähestyttäviä ikiklassikoita ja moderneja merkkiteoksia, joista löytyy huomattavasti suurempien pelillisten ansioiden lisäksi runsaasti enemmän sielua. Haasteen osalta Visions on helposta päästä, jopa hardilla vastustajat sulavat silmien edessä nopeasti. Liian pitkäkin se on, sillä rytmitys takeltelee ja toisto painaa päälle pahasti ennen kuin lopputekstit pyörivät noin 30 tunnin kohdalla. Kuolemaa kohti kävellessään Almut tapaavat monia elementaaleja ympäri maailmaa. R.I.P. Tasapaino on hukassa hieman enemmänkin. Korkeampi vaikeustaso oikeastaan vain ärsyttää, sillä tekoäly on niin surkea, että se juoksuttaa kaverit jatkuvasti vastustajien AoE-loitsujen alle kuolemaan. Tosin Ouka joutui itse uhrilampaaksi, sillä studio suljettiin viikko Visionsin julkaisun jälkeen. Aktiivinen duuni määrittää sitten muut käytössä olevat erikoiskyvyt ja muuttaa hahmon ulkoasua. Hyvää + Nätin näköinen, teknisesti toimiva. Hahmoja ei syvennetä alkuasetelman jälkeen oikein mihinkään suuntaan. Efektit ovat myös aika ylilyödyt, jolloin ruudun tapahtumista on välillä vaikea ottaa selkoa. Vastustajat ovat pääasiassa viattoman näköisiä satuolentoja. Visionsin kaltaiset keskivertoa heikommat teokset jäävät syystäkin auttamatta varjoon. Hahmoilla on oma lähitaistelutyyli, joka tulee esiin luokasta riippumatta. Tavallaan se on niin huoleton ja helposti lähestyttävä, että sitä voisi ajatella ensikosketukseksi japsiropeihin. Esimerkiksi lohikäärmeneito Careena käyttää aina aseenaan keihäitä, viuhkoja tai nyrkkeilyhanskoja. Sankariseurue kerää jokaista elementtiä vastaavia artefakteja, jotka avaavat kullekin hahmolle uusia hahmoluokkia. Kyse on lähinnä erilaisista animaatioista liikkumiseen. Taistelusta uupuu sellainen viimeinen silaus, joka toisi lisää napakkuutta iskujen suuntaamiseen, liikkumiseen ja kameran kuljetukseen. Maailma on kaunis kuin mikä, mutta sisällöltään ontto. Huonoa . 31 178060_.indd 31 178060_.indd 31 31.10.2024 16.24.47 31.10.2024 16.24.47. Mättöön kuuluu komboja, hyppyiskuja sekä monenlaisia erikoisliikkeitä ja loitsuja. Esimerkiksi Kissa Äiä Morleyn ase Nightblade saa puukkohippaansa nopeasti 70 prosentin todennäköisyyden kriittisille osumille, joten siinä ei juuri tarvitse vastustajien resistansseista välittää, kun kriittiset osumat puhkovat kovemmankin panssarin hetkessä. Minä jopa pidän roolipeleissä siitä, että lopulta voin pitkän matkan päätteeksi saada aikaan jumalhahmon, jonka tuima katse riittää ajamaan demonit takaisin luolaansa. Elämää elementeistä Pannukakun päälle saa kaavittua vähän hilloa tosiaikaisesta taistelusta, jonka runkona on tuttu job-systeemi Manan elementeillä maustettuna. ja kevyet manat. En voi puhua Mana-sarjan fanien puolesta, mutta ainakaan Visions ei houkuttele minua tekemään enää parempaa tuttavuutta sitä edeltäviin peleihin. 65 Mana-puun juurelta ei ala suuri ja mahtava seikkailu, vaan kapea polku, jonka yli muut ovat tallanneet tuhansia kertoja. van määrän verran tiukasti ennalta määritetyissä paikoissa, joissa ei ole minkäänlaista vaaraa, että niitä voisi vahingossakaan käyttää väärin. Kuka tässä on se pahis, häh. Taistelusta uupuu panoksen lisäksi palkitseva tuntuma, reaktiivisuus ja taktikointi, jotta se erottuisi edukseen. Katse peiliin Eniten ihmettelen sitä, että kenelle Visions on suunnattu
PIKKUSEIKKAILU PIKKUPLANEETALLA Bethesda Game Studios / Bethesda Softworks Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series S/X Minimi: Windows 10, AMD Ryzen 5 2600X tai Intel Core i7-6800K, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 5700 tai Nvidia Geforce 1070 Ti, 125 Gt SSD, DirectX 12 Suositus: Windows 10/11, AMD Ryzen 5 3600X tai Intel Core i510600K, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 6800 XT tai Nvidia Geforce RTX 2080, 125 Gt SSD, DirectX 12 Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Moninpeli: Ei Muuta: Vaatii Starfieldin peruspelin toimiakseen. Vaikka Reviä ei voi modata, voi väritystä sentään tuunata. Pikamatkustusta on helpotettu ja esimerkiksi omaan alukseen tai toiselle planeetalle, vaikka galaksin äärilaidalle, voi hypätä mistä vain, jos paikka on tutkittu ja löydetty. Osa modeista on maksullisia, mutta myös ilmaista löytyy todella paljon. Ja modituki myös konsoleille on erinomainen asia! Herää pari kysymystä: Miten paljon paremman vastaanoton Starfield olisi saanut, jos peli olisi ollut jo julkaisussa tässä kunnossa. Rev-8 vauhdissa! ”Nää on mun maita”. Redeemed on yksi uusista lähitaistelevista vihollisista. Hauskin uutuus on mönkijä Rev-8, jonka voi ostaa avaruusaluskaupasta 25 000 krediitillä. Ikäraja: 18 Myös konsolit ovat saaneet runsain mitoin rakkautta, julkaisussa ainoana olleen 30 FPS -tilan lisäksi on valittavana kauan toivottu 60 FPS. Studio ei jäänyt unelmoimaan tähtiä tuijottaen, vaan on korjaillut teostaan jatkuvasti. Ville Wikström STARFIELD: SHATTERED SPACE -DLC Voi, kuinka pieninä palasina onkaan mun avaruus! V uosi sitten ilmestynyt Starfield (Pelit 9/23, 85 p.) jäi lyhyeksi tähdenlennoksi ja katosi pelimaailman valokeilasta yllättävän nopeasti. Etenkin Nvidian näytönohjaimien toimintaa on hiottu paremmaksi. Jopa edelleen markkinoiden kovimmalla grafiikkakortillani oli tuolloin ongelmia pysyä edes 60 fapsin tienoilla, nyt päästään huoletta 120 fapsiin efekteistä tinkimättä, joten hiiri-näppiksellä pelaaminen on nyt miellyttävän sulavaa. Hey you, you’re finally awake Elämänlaatuparannuksia on roppakaupalla. Maksullisuus jakaa mielipiteitä, mutta ilmaisessa pidättäytymällä pärjää pitkälle. Se on ruutuajaltaan tasan 30 ja 60 fapsin välissä ja tuntuu yllättävän sulavalta. Nelipyöräinen kulkuneuvo ilmestyy aina aluksen ulkopuolelle laskeutuessa ja sitä voi käyttää planeettojen pinnan tutkimiseen vauhdikkaammin ja tyylillä. Mutta aloitetaan päivitysten parannuksilla. Ajelu on aika yksinkertaista ja tuo tuntumaltaan mieleen Mass Effectin Mako-ajokin, mutta on silti yllättävän hauskaa ja ainakin tekee pintojen koluamisesta miellyttävämpää. 32 178189_.indd 32 178189_.indd 32 31.10.2024 16.28.59 31.10.2024 16.28.59. Hyvä kompromissi on 40 FPS, joka toimii vain 120 Hz -näytöillä. Myös latausaikoja on onnistuttu lyhentämään reippaasti, ja vaikeustasoa voi säätää aiempaa tarkemmin. Pieni tykkikin siinä on, joten pois alta alienrisut ja muukalaismännynkävyt! Päävalikkoon on ilmestynyt Creations, Bethesdan virallinen modikauppa. Arvostelussa valitin PC-version teknisistä ongelmista ja teknistä puolta Bethesda on päivittänyt tunnollisesti. Miksi pelit julkaistaan säännönmukaisesti keskeneräisenä, jolloin maksavat asiakkaat joutuvat betatestaajiksi. Nyt ilmestyi ensimmäinen virallinen tarinalaajennus Murtunut avaruus. Karttaa on uudistettu ja käsittämättömästi julkaisussa puuttunut kaupunkikartta on mukana. Nyt löytyy DLSS ja Frame Generation, löytyy FOV-säätöä ja muuta aiemmin puuttunutta. Se tosin harvoin pääsee tavoitteeseensa, joten VRR-näyttö on suositeltava kaveri. Arvostelua varten pelasin kaikki oletuksella eli normaalilla. Etsiminen ja jaottelu esimerkiksi Achievementit sallivaan onnistuu ja kauppa on helppo käyttää. AAA on myös ADD, sillä kymmenen sekunnin keskittymiskyvyllä varustetut internetistit etsivät aina seuraavaa suurta hittiä, joten negatiivinen huomio lakaisee hyvänkin tuotoksen maton alle nopeasti. Suurimpia murheita on korjailtu ja teknisesti Starfield on kuin eri galaksista. Edes Bethesdan/Microsoftin kokoisilla megajulkaisijoilla ei ole varaa viivyttää AAA-pelejään niin kauan, että tekijät saisivat hiottua ne kuntoon. Syytä löytyy pelaajista että julkaisijoista, mutta syistä suurin on raha
Koko Va’ruun-kansa istuu vain käsiensä päällä odottaen maailmanloppua, pelaaja on ainoa, joka edes yrittää tehdä asialle jotain. Jos se vielä jaksaa jotakuta innostaa, minua ei. Uusi kerros maalia Suuntasin lisurin kimppuun New Game+:ssa käytännössä tyhjätaskuna ja yksinäisenä. Ennakkoon Bethesda mainosti Shattered Spacen keskittyvän lähitaisteluun peruspeliä enemmän, mutta tämän huomasi lähinnä ahtaista ympäristöistä ja muutamasta vihollistyypistä, jotka säntäsivät iholle miekka tanassa. Alueiden pienuus saa ihmettelemään, että tässäkö on ryhmittymä, joka pisti Starfieldin tarinan historiassa melkein koko asutetun galaksin polvilleen. Va’ruun’kain tummat rakennukset, violetit ja sinertävät taivaat revontulineen ja erikoinen floora ja fauna alleviivaavat maailman vihamielisyyttä. Uutta musiikkia on kiitettävästi ja se toimii. Maailma on erittäin staattinen ja epäuskottava. Oletin ja toivoin, että mukaan saataisiin edes yksi uusi kumppani, mutta näin ei käynyt. Audiovisuaalisesti Shattered Space viehättää. ensin jutellaan jollekulle, joka ohjaa rupattelemaan jollekulle muulle, ja lopulta mennään tutkimaan syrjäisiä kohteita, joissa yleensä tapetaan kaikki. Uuden planeetan ja sen tehtävien koluamiseen sain kulumaan noin 15 tuntia, kun yritin epätoivoisesti löytää mielekästä sisältöä kauniista erämaasta, ja tein kaikki uudet saavutukset. Muutaman tutoriaalimaisen tehtävän jälkeen ollaan Va’ruun’kai-planeetalla tekemässä tehtäviä tälle syrjäänvetäytyvälle ryhmittymälle. Huonoa . 33 178189_.indd 33 178189_.indd 33 31.10.2024 16.29.25 31.10.2024 16.29.25. Normaalilla vaikeustasolla haaste oli olematon, joskin olin tasolla 103 mennessäni Va’ruun’kaille. Alkuun oli virkistävää sinnitellä vähäisillä resursseilla, mutta jo parin tunnin jälkeen taskut pullottivat tehokkaita partikkelitykkejä ja komeita veitsiä, eikä rahallakaan tehnyt mitään. Taistelua on paljon, eikä se uusista aseista huolimatta eroa peruspelistä. Tylsä tarina ja räiskintä kloonirakennuksissa, ei uusia kavereita. Hyvää + Kauniit ympäristöt ja musiikit, pyörii sulavasti kaikilla alustoilla. Va’ruun, täältä mä’tuun Massiivisesta galaksistaan tunnetun Starfieldin lisäosa sijoittuu paradoksaalisesti käytännössä kokonaan yhdelle planeetalle. Tuossa vaiheessa voi toki jo poistua paikalta ja puuhastella muuta, jos huvittaa. Pääkaupungille Dazralle on käynyt jokin hirvittävä onnettomuus, joka on tuhonnut puolet paikasta ja muuttanut osan kansalaisista järkensä menettäneiksi, hohtaviksi ja ympäriinsä teleporttaileviksi, vihamielisiksi haamuiksi. Parasta antia kokemuksessa olivat ilmaisten päivitysten korjaukset, joiden olisi pitänyt olla jo julkaisussa mukana. Vuoden tauko Starfieldistä auttoi ottamaan etäisyyttä ja antoi uuden näkökulman Bethesdan luomukseen, mutta myös alleviivasi sen maailmankaikkeuden tyhjyyttä ja epäloogisuutta. Mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta Shattered Space ei onnistu kertomaan kiinnostavaa tarinaa, sillä sekä tehtävien rakenne että käsikirjoitus kulkevat ennalta arvattavia polkuja. Tasosuositus on vähintään 35, mutta viholliset kyllä skaalautuivat omalle tasolleni. Yleensäkin taistelu on aika lailla sitä samaa, mikä nähtiin jo vuosi sitten. Rev-8 vauhdissa! Avaruuden anomaliat Kansan suuri johtaja jedihaamuilee ympäriinsä. Bethesdan tyyliin 70 Yhdelle planeetalle sijoittuva Shattered Space ei nouse mielenkiintoisesta alusta huolimatta lentoon, vaan degeneroituu nopeasti tylsäksi toistoksi. Tarina käynnistyy, kun matkustaa johonkin tähtijärjestelmään, jossa ei ole tehtäviä kesken. Sankari vastaanottaa hätäkutsun Va’ruunien avaruusasemalta, jossa on tietysti mennyt kaikki pahasti pieleen. Shattered Space oli pettymys. Apua, haamuhämikset jahtaavat! Ilman mönkijää planeetan tutkiminen olisi tylsää. Kuulemma Andreja kannattaisi ottaa mukaan, sillä va’ruunilaisena hänellä on paljon sanottavaa tapahtumien tiimellyksessä. Ei taida Starfieldistä tulla Skyrimin veroista kestoklassikkoa. Muutama hassu rakennus, parikymmentä saamatonta tyyppiä ja planeetta tyhjää täynnä. Olen murtunut. Osta, odota alea vai vältä. Päätehtävien läpäisyn jälkeen sankari saa talon pääkaupungin paraatipaikalta ja mahdollisuuden käyttää va’ruun-henkisiä rakennelmia tukikohtien rakennuksessa muuallakin
Yksin ei tarvitse kärsiä, Remnant 2 on poikkeuksellisen hyvä tiimipeli kolmelle pelaajalle ja toimii jopa randojen kanssa. Remnant 2 on tungettu täyteen salaisuuksia, joista osaan ei ihmisjärki riitä tai riittää, mutta se vaatii parviälyltä viikkoja, jopa kuukausia selvitystyötä ennen kuin salat ovat kaikkien ulottuvilla YouTubessa tai Fextralifessä. Se pakollinen puf. Juonessa hypellään kristallien läpi eri maailmoihin, kunnes pahuus-Rootin tuhoamassa Maassa käydään (toistaiseksi) viimeinen yhteenotto. Remnantissa on viisi maailmaa, joista risteysmaailma Labyrinth ja loppupelin Root Earth ovat muuttumattomia. Nnirvi REMNANT 2: DARK HORIZON -DLC Remnant 2 on imenyt peliaikaani kuin musta aukko, joten on sopivaa, että peli lopettaa lentonsa massiiviseen sellaiseen. saarna Toisaalta, jos Remnant 2 -kokemus on vasta edessä, onnittelen! Nyt sitä vasta onkin kiva pelata! Nopsana puf. Lisäksi on neljä irtomaailmaa eli Losomn, Yharnamin ja vanhan Lontoon risteytys Ennen ja Nyt -versioina, Yaeshan viidakkomaailma sekä N’Erudin kuollut sci. Tosin . Jokaisessa on kolme mahdollisuutta omalle ”pääjuonelle”, ja siihen liittyvät sivualueet. Remnant 2 on buildimaakareiden märkä uni, sillä mahdollisia variaatioita riittää. Vaikka ominaisuus olisi julkaistu kympin delsuna, olisi ostanut sen saman tien innosta vinkuen. ltteröintiä varten. G rindauksen räiskintään yhdistävän suosikkipelini lopetus on katkeransuloinen. ltteröinnin ominaisuuksien mukaan. Pelissä on 13 arkkityyppiä, kaikki rankasti erilaisia omine voimineen ja kykyineen. Plus satunnaiset sivualueet ja alueiden alialueet tai minipuzzlet eli injektiot. Mutta edelleen Remnant 2:n ehdottomasti tärkein ominaisuus on se, että sitä on kiva pelata. Kapteeni katsoi tapahtumahorisonttihin Remnant 2:n kolmas ja samalla viimeinen laajennus sijoittuu massiivista mustaa aukkoa Alepsis-Tauraa ajan lopussa kiertävälle drzyrien siirtokunta-alukselle N’Erudille, jossa elämä on ajat sitten loppunut, vain KUN PELIAIKA-AVARUUS LUHISTUU Maatalousrobotit eivät pidä peltojensa tallojista. maailma. Vasta Dark Horizonin kanssa julkaistu päivitys lisäsi pelin satoihin sormuksiin, amuletteihin, asemodeihin ja mutatoreihin… . ltterit eivät toimi joka paikassa, jossa olisi syytä, ja nimen perusteella hakeminen on edelleen tuntematon käsite. Lisäksi olen varma, että Matriisi teki sen tahallaan juuri, kun olin laatinut sormuksista ja amuleteista Excel-taulukon . Kahta arkkityyppiä käytetään samaan aikaan ja niitä voi vapaasti vaihtaa. Päälle erilaiset pelaajan parannus”sydämet” eli relicit, ja nyt vielä niiden päälle fragmenteilla viritetyt prismat. Alfapelaajien testi on läpäistä peli Apocalypse-tasolla. Eikä siinä kaikki. na Remnant 2 on soulslike kekseliäillä tuliaseilla, terästettynä yksinkertaisen toimivalla lähitaistelulla. Kenttien osittainen randomointi auttaa säilyttämään tuoreuden. 34 177771_.indd 34 177771_.indd 34 31.10.2024 16.38.18 31.10.2024 16.38.18. Muu hahmonkehitys hoidetaan amuleteilla ja sormuksilla, joita on satoja. Ja soulslikeksi armollinen: jos kuolee, viholliset pomoja lukuun ottamatta resetoituvat henkiin, mutta yhtään mitään ei menetä. Vajaan kolmensadan tunnin (plus 170 tuntia Remnant ykköstä) jälkeen en tiedä, onko kiukkulasini puoliksi täynnä vai tyhjä. Remnantit on suunniteltu läpäistäväksi kymmeniä kertoja, koska kerralla ei pelistä näe ja löydä kuin osan. Mukana myös vaikeustasot, joissa palkintona on, että kampanjan läpäisy eri vaikeustasoilla palkitaan uusilla palkinnoilla. Kampanjan kestoveivaamisen asemasta sen yksittäisiä osia kompataan ensimmäisen läpäisyn jälkeen adventure-moodissa
35 177771_.indd 35 177771_.indd 35 31.10.2024 16.38.26 31.10.2024 16.38.26. Näiden lisäksi kohdataan aberraatioita eli perusvihujen punaisena hehkuvia pienpomoversioita. Ensimmäinen kasvattaa pikku hiljaa shieldiä, toinen parantaa ja kolmas on lentävä aselavetti. Nelikäsirobotit matkivat välillä snipereita, mutta ennakkovaroitusaika on pitkä.. Kahdessa viimeisessä optiossa loppupomo on aina Apocalypse. Viikatemiehille löytyy delsun maatalousteemaan sopiva Harvester Scythe, joka ladattuna luo originaalia seuraavan haamuviikatteen ja tekee 35 prosenttia sen damagesta, sekin ihan käyttökelpoinen. Plus kaksi uutta haarniskaa ja yhdeksän asemodia, joista tietysti osa on pysyvästi kiinni isäntäaseessaan. Dark Horizon lisää Remnant 2:n ennestäänkin laajaan valikoimaan kahdeksan mutatoria, 17 amulettia ja 31 sormusta. Lisäksi jo kolmen pomon kevytkierroksella minut palkittiin sormuksilla ja amuleteilla, joita en ollut vielä löytänyt. N’Erudin lisäksi muillekin alueille on heitelty uutta löydettävää. Suoraan haastamalla saa uusista pyssyistä tylsimmän eli Monorailin. erilaiset robotit, zombit ja aaveet seikkailevat jo kauan sitten hävinneen sivilisaation raunioissa. Uusia aseita siintää horisontissa seitsemän. Jatkossa sisältö sekoitetaan yhteiseen N’Erud-pakkaan. Näitä tukevat myös skillit, kaikki kolme ovat droneja. En ollut hirveän innoissani, sillä N’Erud on Remnant 2:n maailmoista minua vähiten kiinnostava. Alepsis-Tauran tukiprismat kannattaa tuhota tavattaessa. Kolmijalkaiset maatalousrobotit ovat vielä isompia, hyppivät ja myrkyttävät. Myös otettu vahinko vähenee ja muuttuu Grey Healthiksi. Alueen keskellä sykkii musta massa, johon syöttää voimaa kaksi pienempää prismaa. Uudet sormukset, amuletit ja mutaattorit lisäävät tukea shield-pohjaisille buildeille, toki muillekin löytyy hyödyllisiä roippeita. Tosin sivupaikkojen löytäminen on normaalia vaikeampaa. Ilmeisesti pomojen vaihtoehtotapot voi hoitaa tässä moodissa. Tauralta irtoavat räjähtävät meleehanskat Black Gauntletit, kun sen voittaa ensin poistamalla sen kaksi tukea. Meleepuoli tarjoaa Berserker-sarjan fanien iloksi hillittömän kokoisen, mutta hitaan Great Blackswordin, jonka modilla saa melkein nelinkertaistaa meleevahingon. Yliladattuna MoPian amalgama kaipaa muovipaikkoja! Viime delsun Monolith on suosikkiaseitani. Amalgaamit ovat osittain orgaanisia robotteja, jotka käyvät päälle ja lujaa. Ensimmäisellä kierroksella en tajunnut, että sen kaksi apuprismaa saa eliminoitua, mikä helpottaa lopputaistelua. Warden sopi vallan mainiosti suosikkini Ritualistin partneriksi. Se on railgun, jonka modi tylsästi vain vähentää rekyyliä. Suojakentät täysille! Uusi arkkityyppi on Warden, jonka ominaisuudet liittyvät pääasiassa suojakenttiin. Päivitys lisäsi kätevän Boss Rush -moodin, jossa kohdataan kolme, seitsemän tai yhdeksäntoista pomoa, välissä aina lyhyt kenttä, jossa rivivihujen lisäksi kimppuun käy aberraatio. Normaalisti en näitä jaksa, mutta Boss Rush on tarkoitettu tehokkaaseen grindaamiseen, ja onkin hyvä lähde varsinkin harvinaisiin korruptiomateriaaleihin. Kas sepäs onkin delsun loppuvastus, mystinen olento Alepsis-Tauran keskellä. Eivät suuret sanat mustaa aukkoa halkaise. Alepsis-Tauran lisäksi varsinaisia pomoja on vain Prototyyppi sekä amalgaami-kaksoset Kel’Roth ja Relis. Robottien maalaisliitto Muutamasta uudesta vihollisesta pari ansaitsee erikoismaininnan. N’Erudin maatalousalueelle sijoittuva delsu sentään uudistaa peliä, sillä tasaisen Pohjanmaan asemasta korkeuseroja löytyy ja alueella kuljetaan riippuliitimellä, joka hyödyntää nousevia ilmavirtauksia. Edellisten laajennusten tapaan alueen voi kerran läpäistä One Shot -muodossa, jolloin kaikki vastaantuleva on uutta
Jos prismaan ei ole tyytyväinen, sen voi puhdistaa, eivätkä sen tasot häviä. Ihan esimerkkinä pulssikivääri vaatii että N’Erudiin onnistuu rollaamaan kaksi tiettyä instanssia, ja jo niiden olemassaolon varmistamiseen palaa aikaa. Maksimimäärä fuusioita prismassa on 4. Kun kumpikin on +5, fuusio on varma, mutta fuusion aika on nopan takana. Dark Horizonin kanssa julkaistussa päivityksessä vanhan Relic-säädön korvasi uusi Prisma-systeemi, eli lisäbonuksia tarjoavat fragmentit sidotaan nyt prismaan, ei reliciin, mikä tekee sen vaihdosta tilanteen mukaan simppeliä. Osa fragmenteista poistettiin, mutta vielä enemmän uusia lisättiin, nyt netto 45 erilaista. Aikamme yhtä suurimmista neroista lainatakseni ”Wheels of Remnant 2 are grinding to a halt, but wheels of grinding halt not.” Ja kyllähän jokainen Apocalypsensä kesyttänyt tietää, että eiköhän sieltä vielä yksi Jäännös tipahda! Parempi meinaan olisi tai ärsyttävien cliffhangereiden top-listani menee uusiksi. 89 Dark Horizon on jälleen yksi tasaisen hyvä DLC suppean alalajinsa kiistattomalle kuninkaalle. Prisman itsensä maksimi on loogisesti 50, jolloin kaikki sen buffit ovat +10. Prismaan liitetään kolme fragmenttia, joita voi vapaasti vaihtaa. Pidän jousien tuntumasta, joten se kyllä kelpasi. PRISMA: KAIKKEA ON! V ieläkö muistat fragmentit, joilla käytössä olevaan Reliciin lisättiin bonuksia. Kun paikat ovat täynnä, vain niihin sopivia buffeja tarjotaan aina maksimitasoon +10 asti. Joten ennemmin tai viimeistään myöhemmin kannattaa ottaa käyttöön Razzmatazzin tekemä Remnant Save Guardian -modi. Prisma levelöi, ja sen tason noustessa pelaaja valitsee yhden kolmesta tarjotusta buffista. Jos haluaa vaikka lisää tulinopeutta, uhraamalla prismalle tulinopeusfragmentin se kasvattaa jatkossa tulinopeuden todennäköisyyttä. Kaasua, komisario Traveler! 36 177771_.indd 36 177771_.indd 36 31.10.2024 16.38.32 31.10.2024 16.38.32. Ei ole suosikkini. Buffit ovat satunnaisia, mutta niihin voi vaikuttaa. Koska peli on Remnant, ei tässä vielä kaikki, koska systeemissä on vielä piilobonus: jotkut buffit voivat fuusioitua keskenään, kuten Health ja Stamina. Prismoja on useampia, joten yhteen voi rakentaa bonuksia vaikka rangediin, toiseen taas defenseen ja kolmanteen modien ja skillien boostaukseen. Koska fuusio yhdistää kyvyt mutta tiputtaa ne +1:ksi. “Älä pelkää, kultapyssykkäni!” Kipinää grindaukseen Delsussa on uusi kauppias, robotti Spark. Mutta näiden lisäksi prismassa on viisi vapaata buffipaikkaa. “Näiden takia?”, naurahdin ja pörrötin sen tukkia. Vaikka tuplakappaleet maksetaan aina tarpeellisena rahana, ei se hirveästi lämmitä. REMNANT 2: DARK HORIZON -DLC N’Erudin maataloussektorilla kuljetaan liitureilla. norail tappaa käyttäjänsä, tulinopeus ei ole hääppöinen ja lippaassa on vain kolme luotia. Sekä modiettä mutaattoripaikat ovat vapaat, ja vaikka pyssy tekee vihollisille vahinkoa, kavereille se lisää hipareita ja omille laitteille, kuten gatlingille, ammuksia. Ja kun iso G tuli puheeksi: vaikka kerättävää riittää, joka kierroksella uuden kaman todennäköisyys laskee, ja vaikka maailmat osaisi ulkoa, niiden läpijuoksu vie aikaa. Aseista mielenkiintoisin on Repair Gun. Mutta haku nimen mukaan puuttuu. Pelitallenteiden automaattista backuppaamista hyödyllisempi on World Analyzer -toiminto, joka analysoi pelaajan saven ja kertoo kampanjan ja adventure-moodin sisällön, erikseen näyttäen esineet, jotka pelaajalta vielä puuttuvat. Sille kerätään maksuksi joka maailmasta uutta omaa materiaalia, ja kolme tiettyä esinettä, joista se tekee sitten uusia leluja. Hyvää + Kamojen filtteröinti! Huonoa . Apocalypse-taso kun nostaa myös luotujen fragmenttien tasoa. Vain suppea ammusmäärä vähän haittasi. “Älä hylkää minua”, sanoi Sparkfire Shotgunini, ja katsoi minua anovasti. Fragmentit olivat vieläpä reliikkikohtaisia. Mitä parempi fragmentti, sen enemmän vaikutusta. Fragmenttitehtailu Relic Dustista kannattaa tehdä niin, että rollaa Apocalypse-tasoisen Adventuren, siirtyy siihen ja vasta sitten käärii hihat Ward 13:n Dwellin kanssa. Genesis Bow on ihan kelvollinen jousi, joka ampuu jopa viisi nuolta täyteen jännitettynä. Kun ne kaikki on saanut kerättyä, saa palkkioksi Redeemer-pistoolin, mutta tämä grindi on minulla vielä vaiheessa. Samalla prismasta tippuu leveleitä jotta buffit saa levelöityä takaisin. Matriisi ollut taas vauhdissa, koska Helldiversiin tuli myös samantyyppinen kaverinparannuspyssy. Fragmentin taso oli heikoimmillaan Cracked, parhaimmillaan tasoa Mythic. Eikä siinäkään vielä kaikki: kun prisma on tasoa 50, sen voi vielä viimeisen kerran levelöidä ja liittää siihen legendaarisen megabuffin
Se on kiehtova paketti, johon toivottavasti ehdin perehtyä.) Olennaisen toiminnan semanttiset modukset Path of Achra ottaa klassisista roguelikeistä lihakset ja leikkaa läskin ympäriltä. Kehno valinta ei jää juuri harmittamaan, koska jokainen veto on nopeasti ohi, kävi miten kävi. Sen POLKUJUOKSUA TÄHTIPORTILLE Ulfsire / Slouching Beast LLC Arvosteltu: PC Versio: 1.41 Minimi: 512 Mt RAM, Open GL 3.3+ Suositus: 1 Gt RAM, Open GL 3.3+ Testattu: AMD Ryzen 5600X, 16 Gt RAM, ATI Radeon RX 5600 XT 6 Gt Ikäraja: Ei tiedossa 86 Hiottua ja sujuvaa roguelikeä 2020-luvun malliin. Suoraviivaisella maailmankartalla, matkalla kohti tähtiporttia valitaan vain yksi kolmesta tarjolla olevasta polusta sen mukaan, mitkä viholliset uskaltaa kohdata ja missä saalis näyttää lupaavimmalta. Sankarin luonnissa eivät vaihtoehdot lopu. Path of Achra on parhaimmillaan kiehtovan addiktiivista hahmon ja kykyjen hiomista, Jokainen läpipeluu nostaa vaikeustasoa piirun verran ja alun jälkeen matka voi päättyä nopeastikin. Pelikertojen nopea luonne kannustaa kokeilemaan rohkeasti sen mukaan mitä saaliina löytyy ja mieleen tulee. Niin pitkälle menneisyyteen ei Path of Achra katso, että pelatessa tarvitsisi tekstisymboleiden taistelua seurata. Kunnian kertyessä saa myös nostaa aina yhtä voimaan, ketteryyteen ja tahdonvoimaan typistetyistä ominaisuuksista, jotka suoraan pelaavat yhteen eri kykyjen ja varusteiden kanssa. Äänimaailma koostuu toimivasta synamaalailusta, ja selkeistä, pelkistetyistä ääniefekteistä erilaisille pelimekanistisille tapahtumille. Muuten repun kanssa ei pelata tetristä tai kerätä taskunpohjalle toistakymmentä taikakääröä. Viimeisenä näpertelyn tasona ovat molempiin käsiin mahtuvat aseet ja kilvet plus neljä paikkaa panssareille. Hyvää + Erilaisten hahmorakennelmien määrä on valtava. Paukut on laitettu hahmon ja sen kykyjen rakenteluun. Hahmoa kehitetään eteenpäin 90 erilaisella kyvyllä. Peli tuo mieleen muutaman vuoden takaisen mainion Broguen (Pelit 5/16), jossa myös genren ydin tiivistettiin olennaiseen. Perustoiminnot, vihollisten osumat sankariin ja muut tapahtumat laukaisevat hahmoluokan ominaisuuksia, kykyjä ja varusteiden erikoiskykyjä. Niistä syntyy parhaimmillaan koko alueen vihollisista kerralla tyhjentävä reaktioiden ketju, jota saa perata tapahtumalokista sivujen verran. Jos taistossa kaatuu, se on siinä, on uuden uroon aika. Rakentelulle pohjan luovat alussa valittavat kulttuuri, hahmoluokka ja uskonto, joita kutakin on kaksikymmentä erilaista. Etenkin apulaisia taistoon kutsuvat hahmot saavat aikaan melkoista vilskettä. Sankari aloittaa matkan kohti tähtiporttia ja sen toisella puolella odottavaa Moniväristä Kuningasta. Ylläoleva apina-reaver voisi käyttää kokemuksen kautta kertyvät kykypisteensä alastomien soturien bheith nocht -kykyyn, joka automaattisesti kostaa sankariin osuvalle viholliselle niin monella iskulla kuin tyhjiä panssaripaikkoja on. Kykyjen päälle saa vielä valittua hahmolle oman lisänsä tuovan prestige-luokan. Kontrasti klassisiin Nethackin ja Angbandin, myöhempiin ADOMin ja TOMEn kaltaisiin roguelikeihin, ja toki myös tämän päivän Caves of Qudin kaltaisiin selkeästi skaalan maksimalistisen pään peleihin on selvä. Onneksi Path of Achra palauttaa perusarvot kunniaan. Juha Kerätär PATH OF ACHRA Aivan eri lajityyppien pelit ovat vuosia loanneet perinteisen roguelike-genren mainetta. Kaikki ei tietenkään pelaa yhteen, ja vaihtoehtojen määrä on aluksi jopa pyörryttävä. Huonoa . Pelikerrat nopeita, eli täydellistä lounaspelattavaa. (Qudista tulee muuten vihdoin versio 1.0 loppuvuodesta. Inhokkivihollisten kuva jää aika nopeasti muutaman kuoleman jälkeen mieleen. Ihan kaikki kykyjen ja kamojen vuorovaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Esineitä pursuavien taskujen ja tusinan aktivoitavan kyvyn sijaan toimintavaihtoehdot on pelkistetty: liiku, hyökkää, seiso tai rukoile. övereimmän, loppuun asti jaksavan rakennelman kasaaminen on homman juju. A chran polku on moderni, nopeaksi ja sujuvaksi hiottu roguelike, jossa yksittäinen peli ei voitollisenakaan kestä puolta tuntia pidempää. Jos valitussa yhdistelmässä ei ole ytyä, sen kyllä huomaa nopeasti. 37 177145_.indd 37 177145_.indd 37 31.10.2024 16.40.07 31.10.2024 16.40.07. Osa näistä on suoraviivaisia valintoja, jotka saa helposti pelaamaan yhteen: jos hahmon kulttuuriksi on valittu apina, jokainen tyhjäksi jätetty panssaripaikka parantaa hahmon kestävyyttä, ja jos hahmoluokka on reaver, jokaisesta tyhjästä paikasta saa hyökätessään yhden ylimääräisen hyökkäyksen vieressä olevaa vihollista vastaan. 90-luvun PC-peleihin nojaava pikseligrafiikka on ilmeikästä ja selkeää. Kombinaatioita on valtava pino. Eli eikun uusi sankari tulille. Tarpeettoman sotasaaliin voi tuhota ja parantaa samalla käytössä olevia varusteitaan
Kaikki taisteleminen on enemmän tai vähemmän luotisienen kyllästämistä täyteen. Käytössä on kolme paikkaa aseille sekä neljä muuta varustepalikkaa. Pelaajalla on suojakilpi ja hiparit, joista kilpi palautuu nopeasti hetken huilailun päätteeksi. Alussa valittavana on vain kolme hahmoa, mutta pelaamalla tai ostamalla käyttöön avautuu toistakymmentä erilaista sankaria. Lisäksi jokaiseen varusteeseen on mahdollista asentaa erilaisia bonuksia tarjoavia lisämoduuleja. Onneksi ylivertaisilla ominaisuuksilla varustetut descendantit ovat aina valmiita jahtaamaan milloin mitäkin MacGuffinia, plus samalla upottamaan laatikkokaupalla lyijyä ja akkukaupalla laseria eri olentojen nahkaan. Pientä wau-efektiä pääsee kokemaan vain hieman pidempien, alueen päätteeksi suoritettavien juonitehtävien kohdalla, joissa välianimaatiot ovat yleensä oikein vaikuttavia. Ei ihme, että myös korealaiset roolipelit tuppaavat olemaan melkoisen työntäyteisiä suoritteita. Hitchcockin opissa Ihmiskunta on kuilun partaalla. Mutta ei aina jaksa indiepelejä, joten rehti grindiepeli löytää aina paikkansa. Etenemistä rajoitetaan muutenkin tehokkaasti, sillä jokainen karttalohko on pilkottu lukuisiin alialueisiin, joihin eteneminen onnistuu vasta tiettyjen tehtävien suorittamisen jälkeen. Suurin huomioitava asia ovat ammustyypit, joita on neljä erilaista. Tarjolla bibimbap ilman pihviä, hukutettuna soijasoosiin. Näitä peruskoukuttajia myös Ensimmäinen Jälkeläinen päätyy kutittelemaan oikein turboteholla. Joskus vastaan saattaa tulla vihollispartioita, mutta niiden häiritseminen on keskimäärin täysin tarpeetonta. Juonella ei ole oikeastaan minkään sortin virkaa, sillä harvinaisen höttöinen ja aikuisviihdetasoinen kertomus pistää pelaajan syöksyilemään paikasta toiseen ja röpöttelemään avaruusolentoja tuonpuoleiseen. Tapan Kaikki Itse ammuskelutoiminta on messevää, mutta kovin kasuaalia. The First Descendant napsahtaa todella tiukasti tähän kategoriaan. Shoot to fill Keräilyammuskelut ovat suurta herkkuani, sillä ne yhdistävät tyypillisesti hauskan kasuaalia ammuskelumenoa keräilyja optimointivietin herättelyyn. Moduulien kohdalla itselläni kaatui nokkamuki kuin taaperoni aamiaispöydässä, sillä tavaroita on vain kerta kaikkiaan aivan liian paljon vertailtavaksi ja tuunailtavaksi. Toiminta tapahtuu näennäisen puoliavoimissa kentissä, joissa liikkuminen on vapaata, mutta käytännössä alueet ovat niin pieniä, että ne toimivat vain siirtymätiloina Nexon Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5, Xbox Series X/S, Xbox One Versio: 1.0.7 Minimi: Intel Core i5-3570, 8 Gt muistia, Geforce GTC 1050Ti Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 12 tehtävästä toiseen. Onneksi kehittäjät huomasivat turpoamisongelman jo beetavaiheessa, sillä tarjolla on painike, jolla tietokone valitsee tavalla tai toisella parhaiten yhteensopivat moduulit paikoilleen. Erilaisia komponentteja riittää. Hahmoilla on myös roolista riippuen erilaisia erikoiskykyjä jäädyttämisestä suojaustaitoihin. Erilaiset filtteritoiminnot ovat onneksi hyvin kehittyneitä, esimerkiksi kaikki tietyn tason ja harvinaisuusasteen alittavat aseet on mahdollista valita kerralla. PERINTÖSUUNNITTELIJA 38 178001_.indd 38 178001_.indd 38 31.10.2024 16.47.07 31.10.2024 16.47.07. Alun innostuksen jälkeen päädyin poikkeuksetta käyttämään automaatiotoimintoa, pohdiskelematta sen tarkemmin käyttöön päätyneitä varusteita. Ilman omaa rahaa pelatessa olo on kuin salarymanilla, joka jauhaa perustehtäviä uudelleen ja uudelleen onnekkaan lottokupongin löytymisen toivossa. Risto Karinkanta THE FIRST DESCENDANT K oreassa kaikki on hieman koreampaa ja työpäivät pidempiä. Onneksi kaiken pystyy purkamaan raaka-aineiksi tai myymään, mutta käytännössä jokaisen lyhyen pikatehtävän jälkeen pelaajan on syytä syöksyä varusteluetteloon käymään läpi viimeisimpiä löytöjä. Tehtävät on mitoitettu keskimääräisen mobiiliaddiktin tasoisiksi, sillä parhaimmillaan ne voivat olla muutaman minuutin mittaisia rykäyksiä, jossa jyystetään puolisatunnaiselta tuntuvia tavoitteita, kuten tuhotaan vihollisen generaattoreita tai keräillään ruumiilta bionäytteitä. Väliäkö sillä, vartin kuluttua ne ovat kuitenkin päivittyneet parempiin. Osa niistä on muita harvinaisempia, joten ainakin yhden pyssyn on syytä kuluttaa peruspateja. Välillä tehtäviä tulee juostua läpi sellaista vauhtia, ettei niiden juonta ehdi edes ajatella. Asevalikoima on melkoisen laaja perusrynkyistä erikoisempiin lasermörssäreihin ja superrevolvereihin. Grindauksen taso kasvaa järkyttäviin määriin, sillä pelin edetessä varusteiden valmistaminen vaatii yhä yksityiskohtaisempia raaka-aineita, joiden putoamisprosentit saattavat olla prosenttien luokkaa. Kerättävää tavaraa tulee niin tiuhaa tahtia, että heikompaa hirvittää. Terveys taas vaatii kuolleilta vihollisilta putoavia paketteja. Verenhimoiset vulgukset uhkaavat ihmiskuntaa, ja samanaikaisesti massiiviset colossukset uhkaavat kaikkia
39 178001_.indd 39 178001_.indd 39 31.10.2024 16.47.22 31.10.2024 16.47.22. Voisi oikeastaan sanoa, että kyseessä on ilmainen massiivimoninpeli, jonka sisäänheittotuotteena on ammuskelutoiminta. Keskimääräinen härökaaos. Pikkupomoilla on sentään yleensä suojakilpi, joka pitää ensin pudottaa tarkemmilla laukauksilla akkupalloihin. Sama ongelma toimii myös toiseen suuntaan: vajaamiehityksellä jotkin tehtävät kannattaa vain jättää kesken ja toivoa parempaa satunnaisseuraa uudella yrityksellä. Avoimesta kentästä johtuen tehtävää voi olla jakamassa satunnainen joukko muita verkkopelaajia. Taidolla on toki väliä, mutta tiimin koolla ja koostumuksella huomattavasti enemmän. Viholliset ovat todella geneerisiä, karkeasti ottaen ne ovat joko vauhdilla päälle syöksyviä lähitaistelijoita tai satunnaisia ammuskelijoita. Vulgukset noudattavat neuvostotaktiikkaa, jossa päälle painetaan laumakaupalla. Aasialainen tausta näkyy myös hahmoissa, jotka ovat sukupuolirooliensa vankeja. Tiiminä tippuu isompikin konna. Palkinnoksi saa tavaraa, ja pitkän päälle grindaamisesta voi tehdä päivätyön. Tarjolla on annos aasialaista ruokaa, mutta varsinainen pihvi on unohtunut lautaselta. Jäätävän yksitoikkoinen grindi, sekava juoni. The First Descendant on ilmaispeliksi näpsäkkä. Huonoa . Erikoisammuksien käyttäminen perusmosua vastaan on törsäystä. Vaan ei niitä kuulkaa ole. kaisia unelmavävyjä, naispuolisten sankarien söpöstely ja pinnan paljastelu taas saavat ajattelemaan pelin olevan muutakin kuin silkkaa asepornoa. Suurin ongelma syntyy aivottomuudesta. Juhlien tunnelma on sähköinen. Hyvää + Nopeatahtiset tehtävät. Pintakiiltoa ja -liitoa Visuaaliselta anniltaan tarjolla on ilahduttavan sujuvaa ja näyttävää toimintaa. Miehet ovat melkoisia köriläitä tai jykeväleu69 Kauneinta ja aivottominta loottiammuskelua aikoihin. Korvauksena peliproteiinin puutteesta annos on hukutettu pintaglaseeraukseen sekä tuhtiin roiskaisuun paljasta pintaa. Niissä käytössä oleva nopeita siirtymiä tarjoava köysipyssy tulee todella tarpeeseen, jotta iskujen alta ehtii turvaan. Paljasta pintaa riittää. Ainoa pohdinnan paikka syntyy pomotaisteluissa, joissa saatetaan heittää valtavaa kolossia vastaan. Viholliset ovat keskimäärin aivan yhtä kestäviä, ne vaativat pääosumillakin useampia laukauksia. Free-to-play on teoriassa on ilmainen lounas. Eikä siinä mitään, kelpaahan sitä ammuskella ympäriinsä listien satamäärin vihollisia. Pienestä vaihtelusta huolimatta kaikki tehtävät ovat enemmän tai vähemmän suoraviivaisia turpasaunajaisia, joissa hahmot heitetään aaltoina vastaan vyöryviä vihulaisia vastaan. On aivan tuurista kiinni, ovatko jotkin tehtävät vaikeita vääntöjä vai triviaalin helppoja läpijuoksuja, sillä jos mukaan ilmestyy ylitasoinen materiaaleja metsästävä veteraani, voi oma rooli taistelussa jäädä täysin mitättömäksi
Isän, pojan ja loppusodan nimeen God of War kertoi isän ja pojan vaikeasta suhteesta vaimon ja äidin kuoleman jälkeen. Dialoogista parhauutta Mutta tärkeintähän ei ole murhaaminen vaan henkilöt. Peli on nätti kuin Gullinbursti pienenä, tarina ja taistelu toimivat. Punainen lanka oli kuljettaa vaimon/äidin tuhkat maailman korkeimmalle vuorelle, jossa paljastuikin oivia cliffhangereita liittyen Kratosin tulevaisuuteen ja Atreukseen rooliin tulevaisuudessa. Itse vedin lopulta vaikeustason minimiin, jotta sain ne vauhdilla ohi. Jätin väliin, sillä tehdessäni millin vahinkoa bersut tekivät kolme senttiä. Välipalataisteluita rivivihollisia (ja niiden vaihtelevasti kovempia välipomoja) vastaan saisi leikata, peli itsekin kommentoi niiden paljoutta. Ikäraja: 18 Atreus isäänsä, Freya haluaa kostoa, Thor simaa, Odin ei halua Ragnarökiä, mutta tarvitsee Atreusta kootakseen muinaisen naamion, jonka avulla hän voi katsoa luomisen keskukseen menettämättä näköä viimeisestä silmästään. Kaksi: tarinan pitää loppua rytinällä. Samalla otettiin yhteen Odinin aasa-jengin kanssa, Mod ja Magni sekä Baldur pääsivät tutustumaan spartalaisen jumaltensurmaajan erikoisosaamiseen. Murhaaminenkin sujuu, kun kirves ja terät saavat kaverin, Odinin itsekseen monistuvaan Draupnir-sormukseen perustuvan keihään. aansa. S partalainen Kratos tappoi kaikki Kreikan jumalat, rauhoittui, muutti Pohjolaan, löysi vaimon ja sai pojan. Kombovalikoiman kasvaessa alkaa runsaudenpula haitata, varsinkin kaltaistani tummasielukkaan toimivan systeemin fania. Toisaalta en ole varma, onko suurimmasta osasta spessumuuveista muuta etua peruslyömiseen kuin näyttävyys ja satunnainen hordecontrol. Kaksi kohtaa sopii erinomaisesti myös God of Wariin. Sen kopiot räjähtävät, ja sillä avataan uusia reittejä myös vanhoissa kentissä. Se todistaa, ettei sanonta ”sitten kun helvetti jäätyy” ole pohjoismaista alkuperää. Suhtaudun nyt aika hövelisti juonipaljastuksiin, joten skippaa seuraava osuus, jos God of Warit ovat vielä hankintalistalla. Mutta voiko kohtaloaan välttää. Vaimon kuolema käynnisti tapahtumaketjun, joka johtaa lopulta siihen viimeiseen sotaan ja aasajumalien tuhoon, Ragnarökiin. Yksi: tärkeintä ovat kiinnostavat henkilöhahmot, ei se kuka on murhaaja. 40 177772_.indd 40 177772_.indd 40 31.10.2024 16.55.13 31.10.2024 16.55.13. Kratos haluaa suojella poikaansa, ASGÅRDIN VALLI MURTUU Jetpack Interactive / Santa Monica Studio / PlayStation Publishing LLC Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: Patch 4 Minimi: Intel i5-4670k tai AMD Ryzen 3 1200, 8 Gt RAM, GTX 1060 (6Gt) tai RX 5500 XT (8Gt) tai Intel Arc A750 Suositus: Intel i5-8600 tai AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, NVIDIA RTX 2060 Super tai AMD RX 5700 tai Intel Arc A770 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Muuta: PSN-tili ilmeisesti vaaditaan. Nnirvi GOD OF WAR: RAGNARÖK Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät, ettei jumaliin kannata luottaa. Baldurin kuolema käynnisti Fimbulvinterin, mikä yhdeksässä maailmassa näkyy selkeänä ilmastonmuutoksena. loso. En muuten tajunnutkaan, että kuollessaan aasa-jumalat eivät pääse Valhallaan. Lopun jälkeistä hiottavaa ovat (vapaaehtoiset) berserker-taistelut, jotka viime pelin valkyrioiden tapaan on tarkoitettu haasteeksi. Christophe Judgen jäyhä Kratos voisi yksin kannatella koko peliä, mutta hänen ei tarvitse. Komm, boi! Vaikka Ragnarök paljastui odotuksiani pitemmäksi, sain sen paiskottua loppuun eikä juuri tullut Surtur puseroon, sillä kun rahaa palaa, on lopputulos liekeissä. Plussana samoilla nappiyhdistelmillä on joka aseessa vastaavia vaikutuksia, mutta muistikapasiteettini ei kyllä riitä kaikkien ihmemuuvien hyödyntämiseen. No, vaikka näihin kyllästyy, niihin komeisiin massiivisiin yhteenottoihin isoja hirviöitä tai juonipahiksia vastaan ei! Tosin näissä taisteluissa on ilmiselvästi tärkeintä vain pysyä hengissä, ne kulkevat selvästi käsikirjoituksen mukaan. Olin loppusyksystä kuuntelemassa Suomen parasta jännityskirjailijaa Arttu Tuomista, joka valotti omaa kirjoittamisen . Edellisen osan Leikki loppuu kun liekki syttyy Kun naiset ovat vaanoja ja miehet aasoja, ei avioliito toimi. Siinä tarina loistaa, melkein jokainen hahmo on keskivertoa kiinnostavampi ja dialogi on ensiluokkaista, siis niin hyvää, etten tainnut skippailla sitä yhtään. Helheim eli viikinkien jäinen helvetti tosin näyttää pysyvän entisellään. Ragnarök on tulossa, mutta kukaan ei halua sen tulevan
Kratoksella alkaa selvästi olla motivaatio-ongelmia, mutta niin kauan kuin jumalia löytyy, Kratosta tarvitaan. Lopussa Kratos seisoo Kokonaisuutena Ragnarök on turhan pitkä ja alkuinnostuksestani alkoi pudota pisteitä. Vaikka oikean Ragnarökin roolit on käännetty päinvastoin ja henkilöitä puuttuu, tarinaan on viikinkimyyttejä niitattu sen verran paljon ja taitavasti, että vaikka peli itsekin taustoittaa hahmonsa, suosittelen silti lukemaan Neil Gaimanin mainion kirjan ”Pohjoisen Mytologia”. Ja joutavimman irtokaman (rahan, terveyden, raivon, jne.) noukkimisen saa muuten automatisoitua, mikä on kiva. Sentään Platinoijan iloksi joka alue selkeästi listaa kaiken tehtävän ja mahdollisen löydettävän. Thoria kävi jo sääliksi. Mitä kiinnostavammaksi juoni kävi, sen enemmän pelilliset speedbumpit rassasivat. Pohjola hoidettu, missä Kratosta (tai Atreusta) seuraavaksi tarvitaan. Kratos antaa valkyytiä siipisiskoille 41 177772_.indd 41 177772_.indd 41 31.10.2024 16.55.32 31.10.2024 16.55.32. Onneksi Gögle Yotubersson auttaa. Sinänsä erinomainen Odin kuulosti ja näytti rooliltaan The Good Doctorin ylilääkärinä, mikä lievästi haittasi. Thorille! Garmian iso susi! Odin, Nietzschen muusa. Turhaa pelinvenytystä ja taistelua. Ragnarökin Ragnarökissä päädramaattisesti liittolaiset ottivat takkiinsa taustalla, kun Kratos ja kumppanit raivasivat tietä läpi tuttujen rivivihollisten. Tiivistys ei kyllä haittaisi. Toki niissä on sivutehtäviä ja muuta pääjuonta jarruttavaa puuhastelua, mutta merkittävästi vähemmän kuin avoimen maailman peleissä. Jäyhä jumaltensurmaaja kohtaisi sekä Jehovan että Saatanan joukot, välibosseina arkkienkeleitä, Peto numero 666 ja Babylonin portto, josta Ilmestyskirjan ainoana naishahmona varmaan tulisi Kratoksen femme fatale. Pääjuoni on tarpeeksi kiinnostava ja täynnä käänteitä motivoidakseen vetämään Ragnan aina Rökkiin asti. Samoin enimmäkseen pikku puzzlet, paitsi silloin kun ratkaisua ei vain tahdo löytyä. Kehopositiivinen ja viinapirun kiusaama Thor, koulukiusaaja Heimdahl, valkyriaksi haluava Thrud Thorintytär, kaikki ensiluokkaisia! Nilkein oli Heimdahl, joka hänkin on selkeä, persoonallinen hahmo. Oma toiveeni on God of War: Harmageddon. Toivoin rytisevää lopetusta oikean Ragnarökin mukaisesti, sain kevytversion, joka sisältää 85 prosenttia vähemmän dramatiikkaa. Yksi nerokas pelidesign-oivallus liittyy matkaan paikasta toiseen: nämä pelilliset aukkopaikat täytetään hahmojen käymillä keskusteluilla. Myös jatkuva arkkujen rikkominen ja ruumiiden ryöstäminen pikkurahan ja päivitysmateriaalin perässä sai miettimään, että ”There must be a better way”. Toimisi, koska enkelivastuksetkaan eivät ole tylsiä siipikaapuveikkoja, sillä Vanhan testamentin enkelit ovat lovecraftilaisen huuruisia monisiipisiä sisäkkäisiä pyöriä täynnä silmiä. Kai se on uskottava, ettei pelimunakasta voi tehdä rikkomatta trooppimunia. Eikä peli vieläkään loppunut, vaan Freya ja Kratos lähtivät karsimaan Asgårdin jäänteitä Yhdeksästä valtakunnasta. Sama juttu kuin Babylon 5:ssä, jossa pääjuoni saa odottamaan seuraavaa jaksoa, joka onkin sitten ”Grey 17 is Missing”. Lopussa kirjaimellisesti suurin uhka neutraloitiin kumman ohimenevästi, ja post coitus -kuulumisten jälkeen ovi selvästi jätettiin auki jatkolle. Jos jotain tapahtuu, dialogi luontevasti keskeytetään ja tarinaa jatketaan taas kun probleema on solvattu. Yksinkertaista mutta hemmetin toimivaa! Kiipeily ja hämähäkkimiehistely myös tarjoavat proaktiivista vaihtelua puhtaaseen hölkkäämiseen. Ja Atreus ei enää ole ”Boy!” Minuun vetosi erityisesti se, etteivät ”pahikset” olleet perinteisiä pahiksia, kuten klassiset Sauronin Temu-versiot tai Orphan of Kok. Huonoa . tutut vetävät edelleen erinomaisesti, varsinkin Sindri ja Freya, vihdoin mukaan tulee iso lauma tärkeämpiä aasoja ja vaaneja, näkyvimpänä Asgårdin asukkaat. Hyvää + Ensiluokkaista dialogia ja ääninäyttelyä. 87 God of War ja Ragnarök ovat hyvällä tavalla suuren rahan viihdepelaamista. Onneksi jumalkohtaamiset jättivät hyvän jälkimaun. Mukana tulevassa Valhalla-lisärissä Kratos vielä tutustuu kuolemanjälkeiseen elämään roguelike-formaatissa, mutta koska se oli vain taistelua, oma Kratos-kuppini läikkyi yli. Tarinan kulkua auttaa Ragnarökin varsin lineaarinen juonen kuljetus, jossa uudet alueet avautuvat juonen tahdissa
Kaikujen kerääminen käynnistyy varovaisen verkkaisesti eikä siksi aluksi heti vedäkään mukanaan, mutta vaimean alun jälkeen uusia kopioita löytää yhä kiivaammalla tahdilla. Usein luolissa on juuri siellä esiteltyjä kaikuja, joiden käyttöä paikallisiin haasteisiin ei juuri tarvitse arvailla. Kenties Echoes on alun perin ollut luolastonrakennuspeli, mutta nyt niihin sukelletaan vain seikkailijana. Kaikuja on lopulta niin suuri määrä, ettei kaikkia niistä tule kertaa enempää kokeiltua. Sauva muovaa myös oikeaa maailmaa luoden tyhjästä kopioita satumaailman olioista ja tavaroista. Koska luolastot selvittää sujuvasti, suurin osa niistä ei juuri jää mieleen, vaikka itse pelaaminen hupia onkin. Tiukassa tilanteessa voi loihtia esiin vaikka sängyn ja painua pehkuihin ryhmän hätyyttäessä pomoa. Voipa sauvan säteellä sitoa itsensä kiinnikin hirviöihin, niin että jos hämähäkki kiipeää seinää pitkin, myös prinsessa kohoaa kohti kattoa. Löytäessään uusia esineitä ja kukistaessaan hirviöitä Zelda voi luoda niistä identtisesti toimivan ja tappelevan kopion. Ohitamme kysymyksen Suurin osa luolastoista on pieniä tai suuria repeämiä, joissa valtakunnan maamerkit leijuvat pilkottuina tyhjyydessä. Robotit ovat ideana hauskoja, mutta käyttöä en itse niille keksinyt. Pelin edetessä aseistuksekseen saa sarjalle perinteiset pommit ja jousen, mutta sankarivoima kestää vain lyhyen aikaa, jonka jälkeen on kaikujen varassa. Vakiotahti tarkoittaa, että esimerkiksi lajitovereitaan vastaan tapellessaan kopio ei välttämättä ikinä ehdi lyömään. Etenkin vahvempien hirviöiden nappaaminen heiveröisemmillä kilpailijoillaan herättelee jo keräilyviettiä. Näiden käyttö ei kuluta Trin energiaa, mutta robotit on ensin kammettava käyntiin. Lisää haastetta haluaville mukana on kovempi vaikeustaso, mutta pikku pelaajillekaan tuskin menee sormi suuhun. Onneksi apureitaan voi auttaa: niitä voi kantaa (mistä ampujat kiittävät), heittää (eivät kiitä, jos heittää ohi rotkoon) tai niiden tueksi voi rakentaa esteitä. Parhaimpia kokonaisuuksia oli Lanayrun jääluolasto, jossa oli juuri sopiva määrä kaikujen soveltamista ja omaa ideaa, mutta pian sen jälkeen peli loppuikin. Ammottavaan, jähmettyneeseen tyhjyyteen aukeavien railojen repiessä maita prinsessa parsii niitä kokoon taikasauvan heilautuksella. Aiemmin kuultu kertomus Echoesin pelaaminen on hauskaa. Osassa on päällekkäisyyttäkin, kuten TUPLASTI IDEOITA THE LEGEND OF ZELDA: ECHOES OF WISDOM Nintendo EPD / Grezzo / Nintendo Arvosteltu: Nintendo Switch OLED Ikäraja: 7 erivärisissä ruukuissa. Luolastojen selvittäminen kaikujen avulla on varsin sujuvaa, ja puzzlet voi toisinaan ratkaista tavalla joka tuntuu huijauskoodin käytöltä. Seikkailun jatkuessa kopioita voi luoda sekä lähelle että kauas (kuten kaltereiden toiselle puolelle), minkä lisäksi taikasauvalla prinsessa voi myös liikutella esineitä ja kivikasoja. Pomotaistelut menevät nopeasti, kun ensin kutsuu korstoja avukseen ja ryhtyy sitten rökittämään ilkiötä roolipeliryhmän voimin. Nyt kruunupään ei tarvitse odottaa, että sankari Link kyllästyy jahtaamaan kanoja ja tulee pelastamaan maailman. Riku Vihervirta THE LEGEND OF ZELDA: ECHOES OF WISDOM Pelit-lehti paljastaa: prinsessa Zeldan ansioluettelo on täynnä plagiointia! P elihistorian tunnetuimpiin nimiin kuuluva Zelda on useimmiten ollut sivuroolissa nimeään kantavassa sarjassa. Alkupelissä kokeilin erilaisia rakennelmia hirviöideni tueksi, mutta lopulta yksinkertaisempaa oli vain lähettää lisää apujoukkoja ja hidastaa pahimpia rettelöitsijöitä Trin vetosäteellä. Rikkinäiset ruttuset on myös vietävä takaisin pajalle, kun taas kaiut täyttävät aukkoja riveissä loputtomasti ja hyökkäävät nopeammin. Sauvan ja kopioiden kykyjä kysytään sinänsä helpoissa mutta monipuolisissa puzzleissa, ja ahaa-elämyksiä riittää. Hyrulea raastavat repeämät aukeavat juonen tahdissa, joten vaikka jo alkupelissä voi kavuta ylös vuorille, siellä ei välttämättä ole vielä muuta kuin tuulen ujellus ja uusia kaikuja. Suosikkejani olivat tilannekomedian mestari platboom, joka kohoaa ylös ja jysähtää alas, sekä lentävä kasvi peahat, tuo satumaailman AH-64 Apache. Vaan tokihan prinsessalla täytyy poni olla. Prinsessa voi myös vetää miekan kivestä ja käydä itse hirviöitä vastaan. Suuremmissa luolissa on useampi kerros puzzleineen ja selän takana lukittuvine ovineen, ja viimeisenä tietysti pomovastus. Kuten kuvitella voi, loputtomien apuvoimien ja kesken taiston otettavien nokkaunien myötä Echoes ei ole vaikea peli. Perinteikästä 2D-Zeldaa ja avoimempia 3D-vuosikertoja yhdistävä Echoes of Wisdom kannustaa kokeilemaan, oikaisemaan ja leikkimään. Varsinaista hätää tästä ei tule, sillä energia palautuu pirtelöpuotien juomilla ja hirviöitä voittamalla. Vaikka pelin henki on ratkaista pulmia omin tavoin ja jopa ohittaa niitä kokonaan, vallan pellossa ei prinsessa voi elää. Haasteita vastaan on mielenkiintoista kokeilla erilaisia kaikuja, silloinkin kun sormi lipsahtaa Miksi hyppiä, kun vetosäde on keksitty. Game Overia en tainnut nähdä kertaakaan, sillä Tri pelastaa prinsessan kuiluista ja mukana ovat myös pullotettavat keijut, jotka elvyttävät sydänten loppuessa. 42 178273_.indd 42 178273_.indd 42 31.10.2024 16.58.57 31.10.2024 16.58.57. Vauhtiin päästyään kopioiden ja taikasauvan yhteispeli kantaa koko pelin ajan. Kykenetkö voittamaan itsesi. Reitti eteenpäin on välillä lukittujen ovien takana, ja valitettavasti prinsessa ei osaa tehdä avaimista kopioita. Lentäkää, kaunokaiseni! Kentällä kaiut hyökkäävät oman animaationsa tahdissa, kunhan äkkäävät vastustajansa. Toinen melko tarpeeton ajatus on hevosilla ratsastelu, joka ei pelin koosta ja anteliaasta pikamatkustuksesta johtuen juuri kulkemista nopeuta. Tutkimusmatkailija löytää lopulta avukseen myös paikallisen Pelle Pelottoman hirviöistä inspiroituneet robotit. Pienempien aukkojen paikkaamiseen riittää prinsessan apuri Trin piilotettujen kavereiden löytäminen. Jos otteluita vain jää katsomaan verkkarit päällä kehän kulmasta, ne käyvät tylsiksi
ja kentälle putkahtaa paniikissa täysin väärä valinta – erästä pomoa yritin kirjastovirkailijan tavoin pysäyttää kylteillä. Tuli on itsensä ratkaiseva ongelma. Halpaa hupia saa myös lemmikkihirviöiden kanssa hengailusta toreilla väen töllisteltävänä. Musisointi yhdistää rikkinäistä maailmaa. Tarina on hyvin tuttu ja turvallinen, jopa riskitön. Vaikka pelimekaniikka on luovaa anarkismia prinsessan voidessa napsauttaa sormillaan maailmaan paahtopaistin tai heittää kuningasta muumiolla, juonessa se ei näy. 43 178273_.indd 43 178273_.indd 43 31.10.2024 16.59.24 31.10.2024 16.59.24. Otus on selvästi mietitty lasten avuksi, sen verran usein uudelle alueelle tultaessa astraalipallo levitoi tarkastelemaan uusimpia ominaisuuksia. Ruudunpäivitys kulkee sulavasti, vain ruudun reunoja peittävän sumennuksen olisin halunnut pois, vaikka silmä siihen tottuukin. naaliin saadaan silti viihdyttävä loppukoe ja uudenlaista tiimityöskentelyä. Puzzle ratkeaa ihan kohta, ehkä tällä hämähäkillä. Apuri Tri on kätevä, mutta persoonallisuutena laimea. Kaipasin omaa suosikkilistaa, jolla olisi voinut esimerkiksi laittaa kaikki tulta tai sähköä sietävät kaiut yhteen. Bändi ja manageri lähettävät kriitikolleen terveisiä. Pienetkin talot on sisustettu yksityiskohtaisesti ja maailma pysyy kirkkaan värikkäänä loppuun asti. Itse pelaaminen pysyy hauskana, vaikka pienempiin luolastoihin alkaakin suhtautua samanlaisella rutiinilla kuin putkimies viemäreiden alligaattoreihin. Kankea lista kampittaa kokeilun iloa, uusiin haasteisiin tuli välillä käytettyä edellistä kikkaa, koska peliä ei viitsinyt pysäyttää yli kymmenen sekunnin selailua varten. Vaikka tarina ei jää mieleen, . Kengät kopisevat kivilattialla miellyttävästi, taistelussa suhahdukset ja sähähdykset kertovat mitä tapahtuu ja kenelle. Satuvaltakuntaan saapuu mielellään ja onnellisen lopun jälkeen sieltä lähtee hyvillä mielin. Vuoropuhelu on jälleen sanojen sijaan täynnä oohja aah-huudahduksia, ja fanfaarit säestävät niin chilin löytymistä kaapista kuin taikamiekan nostamista. Apuna sentään on muutamia suodattimia, kuten viimeisimmät löydetyt, useimmiten käytetyt ja niin edelleen. Hyvää + Mielikuvituksellinen taikuus ja kokeilun hupi. Prinsessa Zeldan oma seikkailu onkin hyvin tavanomainen videopelitarina, jossa matkustetaan maailman kulmiin, ratkaistaan tuttujen kasvojen tutut ongelmat ja päihitetään (persoonaton) loppupomo. Tarina tuskin on ollut Zeldojen painopiste, kaihoisaa Link’s Awakeningia mukaan laskematta, mutta yllätyksettömyyden myötä Echoesin kertomus ei varsinkaan jää mieleen. Peli-iloa Vaihtoehtojen alle hautautuva inventaario ja tekstimäärään nähden yllätyksetön tarina jäävät Echoesin isoimmiksi miinuksiksi. Huumorintajuttomuudesta ei Zeldaa voi syyttää. Toisen maailman lähettiläs olisi ehkä voinut olla hieman omalaatuisempi, sillä Tri ei ärsytä muttei jää mieleenkään. Puzzleja henki ei sentään ratko, vaan kuninkaallinen pää saa aprikoida niitä itse. Kontrollitkin tuntuvat napakoilta, vain lukitussysteemi huusi alea iacta est, jos ruudulla oli monta vaihtoehtoa. Mielikuvitukseton tarina ja kankea inventaario. Hyvin ehtii ottaa nokoset. Runsaudenpulaa Ulkoasultaan söpö Zelda on huolellisesti viimeisteltyä työtä. Käyttöliittymän ongelma on kaikujen suuri määrä. Tulen ja jään temppeli on pelin kohokohtia. Sen keskeisenä ideana oleva taikuus on helppo oppia ja hauska soveltaa, luoden sekä tahatonta komiikkaa että pieniä neronleimauksia. Pelikellossani oli 30 tuntia, mihin mahtui hyvin pieniä sivutehtäviä, unidojon haasteita ja paikallisen leimankerääjän lihaksikkaiden omakuvien ällistelyä. Myös äänikirjasto on laadukas. Kyläläiset säpsähtävät seinään räsähtävää ruukkua ja kuumaan lähteeseen pysähtynyt prinsessa sulkee silmänsä meditoidessaan modernimpia verotustapoja. ”Viimeinkin jotain jolla voin lähestyä alamaisiani!” prinsessa kiljahti. Echoes of Wisdom ei ole samanlainen harppaus kuin vuoden 2017 Breath of the Wild, mutta on kyllä jälleen yksi askel sarjan voittokulussa. Henkiolento lähinnä kummastelee Hyrulen asukkaiden iloja ja suruja. Huonoa . 89 Prinsessa Zeldan omasta pelistä riittää muillekin kopioitavaa. Kun löydettävä loppuu, pelikin päättyy ajallaan
Mukana on toki myös autosave, joka aktivoituu aina alueiden välillä. Paketti sisältää zombileffasta kolme eri versiota. Jokainen niistä vie omaan hetkeensä historiassa; jokaisella on oma paikkansa. Vai olisiko täysi remake, Zack Snyderin vuoden 2004 Dawn of the Deadin mallin mukaan, ollut parempi juttu. Hyvänä uudistuksena aseiden kestävyyden näkee nyt mittarista. Tästä se lähtee. Nyt kuvanlaatu on pitkälti sellainen kuin miltä se vuonna 1978 näytti 35 mm -. Jokainen on oma ikkunansa kuolemattoman zombihurmion verenroiskeeseen ja kapitalismikuittailuun. Ilahduttavasti keskustelut on nyt ääninäytelty ja niihin voi vastata liikkeen aikana. Hankin hiljattain hulppean 4K-boksin George A. lmiltä esitettynä. Hyvien kuvien perässä Frank pyytää hekoa laskeutumaan ison ostoskeskuksen päälle, mutta tilanteen eskaloituessa Frank kylmästi tiputetaan katolle yksin. Mutta miten käy, kun vuorossa on se Capcomin toinen zombisarja. Johannes Valkola DEAD RISING DELUXE REMASTER Joskus zombit tekevät ostoskeskuksissa pahempaakin kuin tukkivat käytävät ostoskärryillään. Ikäraja: 18 inspiroimasta toimintaseikkailupelistä Dead Rising on nyt kolme eri versiota: alkuperäinen vuodelta 2006, kymmenen vuotta myöhemmin tehty remasterointi sekä uunituore Dead Rising Deluxe Remaster. Valitettavasti pidin Rotolosta enemmän. Kuin kosmisen kohtalon (tai Matriisin) määrittämänä myös elokuvan suoraan KOLMAS KERTA TODEN SANOO. Toisaalta tämä rikkoo originaalin kerrasta poikki-henkeä. Hän on zombintappokone par excellence. Sitten Frank ja hänen pelastamansa sivuhahmot tullaan hakemaan helikopterilla turvaan. V iime aikoina Capcom on panostanut tosissaan sekä uusiin peleihin että vanhojen teostensa uusintaversioihin, parhaina ehkäpä Resident Evilin onnistuneet remaket. (En laske mukaan pelin Wiija mobiiliporttauksia). Yksi parhaista uudistuksista on hyvin yksinkertainen: pelissä on nyt useita slotteja tallennusta varten. Pidän myös siitä, että Frank voi nyt liikkua ja ampua yhtä aikaa. 44 178057_.indd 44 178057_.indd 44 31.10.2024 17.07.03 31.10.2024 17.07.03. Radio kertoo tiedonmurusia plazan oudoista tapahtumista, ja Frankin täytyy seurata johtolankoja päästäkseen journalistisissa tavoitteissaan syvemmälle. Kuolleiden aamunkoitto Pelissä on paljon uutta, ehkäpä yllättävääkin, sisältöä, mutta samalla myös leikkauksia on tehty. Hortoillessaan kauppakeskuksessa Frank saa tietoa radion välityksellä. Näin aukeaa pelin syvin olemus: zombilaumoja huitoessaan pitäisi ehtiä joka puolelle, ja kello tikittää. Kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi tekemään, ei, vaikka kuinka suunnittelisi reittinsä etukäteen. Ahavoitunut Frank näyttää mustassa nahkatakissaan entistäkin jykevämmältä ja samalla uusintaversio on siirtänyt hänen hiusrajaansa kauemmas. Freelancerina työskentelevä toimittaja ja valokuvaaja Frank West on jäljittänyt juttuvihjettä syrjäiseen reilun 50 000 asukkaan pikkukaupunkiin Amerikassa. Romeron kivenkovasta klassikkoelokuvasta Dawn of the Dead. Rotolo on vaihdettu Jas Patrickiin. Pointti on selviytyä 72 tuntia, kerätä jengiä kasaan ja samalla listiä mahdollisimman monta zombia. Hän lentää alueen yllä, kun alhaalta paljastuva näky shokeeraa: ihmiset käyvät villeinä toistensa kimppuun, he repivät, riehuvat ja purevat. Kokeiluun tulee uutta houkutusta, kun yritykselle ja erehdykselle on sijaa. Liki kaksi vuosikymmentä vanha zombisekoilu Dead Rising palaa, eikä Capcomin ikimuistoisen outo peli ole lainkaan läpimätä, vaan se on saanut komean kasvojenkohotuksen. Ideana on tutkia monikerroksista ostoskeskusta ja sen suurta sisäpihaa. Pesäpallomailat ja moottorisahat, katanat ja ampuma-aseet ovat yksiselitteisiä, CD-levyt, ruohonleikkurit ja mannekiinikehot vaativat jo enemmän mielikuvitusta. Tarina käynnistyy kuten ennenkin. Tämä inspiraatio ärsytti Dawn of the Deadin tuottajaa ja oikeuksienomistajaa Richard Rubinsteinia niin paljon, että hän haastoi Capcomin oikeuteen vuonna 2008. Paniikki valtaa mielen, mutta juuri siinä tunteessa piilee pelin vetovoima. No, valittavana on vanha ohjausmallikin. Ne pyrkivät ovia ja ikkunoita hakaten sisälle ostariin, jonne paikalliset selviytyjät ovat epätoivoisina lukkiutuneet. Frank kuulostaa myös erilaiselta, sillä alkuperäinen Terence J. Mutta ansaitseeko Dead Rising Deluxe Remaster paikkansa. Kaikki saastuneet tuhotaan Zombeista tehdään selvää kekseliäästi, lähes kaikki poimittavat esineet antavat Frankille uuden tavan hyökätä epäkuolleiden kimppuun. Mikä on yhtä helppoa kuin usean lautasen pyörittäminen ilmassa yhtä aikaa. Tämä tosin sotii alkuperäistä pelisuunnittelua vastaan, sillä vaivattomampi ohjaus vähentää päälle löntystävien zombimassojen aiheuttamaa pakokauhua. Homma on selvä sekunnissa: zombit ovat vallanneet kaupungin. DEAD RISING DELUXE REMASTER Capcom Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series Minimi: Intel Core i7-6700 / AMD Ryzen 5 3400G, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1060 (6 Gt) tai Radeon RX 580 Suositus: Intel Core i7-8700 / AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1070Ti tai Radeon RX 5700 Muuta: 4K / 60 fps vaatii vähintään GeForce RTX 3080tai AMD Radeon RX 6900 XT -näytönohjaimen. Tarjolla on alkuperäinen teatteripainos, niin sanottu Cannes-leikkaus sekä toisen kauhumaestro Dario Argenton myöhemmin editoima versio. Frank on tietenkin mies paikallaan, ylivakava, lakoninen karpaasi, jonka tavassa reagoida kohtaamiinsa uskomattomiin tilanteisiin ja hämmästyttäviin persooniin on jotain herkullisen Kurt Russellmaista
Hahmomallit ovat yksityiskohtaisia, taustat uskottavia ja ruudunpäivitys rullaa sulavasti 60 framea sekunnissa, joten pelattavuus on huomattavasti menneisyyttä parempaa. Ei mikään menetyksistä suurin, mutta korostaa remasterin ylivarovaisuutta. Täydellisyyteen remasterointi ei yllä: tekstuurit pomppivat välianimaatioissa ja edelleen osa zombeista ilmestyy tyhjästä, etenkin ulkoilmassa. Hyvää + Hioo alkuperäisen ansioita. Peli käyttää komeasti HDR:ää eikä näytä lainkaan niin synkältä tai realistiselta kuin pr-materiaali antoi ymmärtää. Toisaalta ehkä juuri siksi siinä on vielä herkullisista kämpin ja kulttiklassikon tuntua. Juju on näyttävien joukkokohtausten ohella napata kuvia oudoista tilanteista, joissa zombit käyvät päälle tai sivuhahmot hyökkäävät niihin. Pidin alkuperäisestä pelistä aikanaan paljon, vaikka siinä oli ärsyttäviä puolia, varsinkin tönkkö pelattavuus. Välillä yksinkertaistenkin komentojen ymmärtäminen aiheuttaa vaikeuksia, tosin ei lähellekään entisissä mitoissa. Pomokohtaamiset värittävät pelikokemusta mainiosti. Mutta siinä missä väkivaltaa saa kuvata, eroottisia hetkiä ei. Tyylittely on aiempaa synkempää. Onhan sekin toki realistista. Erikoisin ”muutos” on pelin oivaltavimmassa osa-alueessa, valokuvauksessa. 80 Epäkuolleeksi Dead Rising on ihmeen elinvoimainen, ja Deluxe Remaster -painos näyttää raadon notkeimmillaan. Capcomin omalla RE Enginellä rullaavan gra. Dead Rising Deluxe Remasterin julkaisun yhteydessä Capcom kysyi halukkuutta muihinkin Deluxe Remaster -versioihin vanhoista peleistä, sellaisiin kuin Resident Evil, Power Stone, Onimusha, Okami, Lost Planet, Devil May Cry ja Darkstalkers. Ansaitseeko uusintaversio paikkansa. Mutta edelleen perässä seuraavat tai (paremmalla mekaniikalla annettujen) käskyjen mukaan liikkuvat sivuhahmot jäävät oudosti jumiin. Toisaalta uudistuksista muutama on päinvastainen kuin alkuperäisessä ajatuksessa kanssa, sovitettuna mukavuudenhaluiselle uudelle yleisölle. Esimerkiksi Vietnamin veteraanina tunnettu psykopaatti Cliff kärsii vääristyneestä todellisuuden hahmottamisesta, mutta hänen sotahistoriansa on pyyhitty pois, ilmeisesti kunnioituksesta sotaveteraaneja kohtaan. Frankin pelastamat henkilöt amerikkalaisen kapitalismin pyhätöstä pitää saada seuraamaan perässä turvapaikkaan. Hassu tarina ja muu hilpeästi outo sisältö viehättää yhä. Vastaus on suoraan Dawn of the Deadista: remaster on kiehtova, hiotumpi versio vanhasta, ja ansaitsee ilman muuta tulla pelatuksi. Tämä on toki remaster, ei remake, joten mistään Resident Evil -sarjan osien kaltaisesta ulkoasumullistuksesta ei ole kysymys, mutta päivitetty gra. Alueen psykoja sosiopaatit käyvät säälittä Frankin kimppuun. Vihan lähettiläs Jokainen Dead Risingia pelannut muistaa, että sivuhahmot eivät läheskään aina ole ystävällisiä. Käsikirjoituista on uusittu tai pikemminkin sensuroitu. Dead Rising Deluxe Remaster näytti ennakkoon pimeältä, mutta onneksi omassa töllöstä totuus on valoisampi. Dead Rising Deluxe Remaster kyllä korjaa puutteita, muttei kaikkia. Huumori kukkii ja omaa toimintaa joutuu miettimään luovistakin näkökulmista. Siis ei enää, koska ennen sai. ksummin, luojan kiitos. Nyt Dead Risingin tarkka ja sulava remaster näyttää pelin sellaisena kuin sen todennäköisesti olisi aikanaan jo haluttu olevan. Tosin tuore ohjaustapa tekee pomoista turhankin helppoja. On edelleen kiehtovaa, miten lähestulkoon kaikkea alueilla lojuvaa voi käyttää aseina ja miten tikittävä kello paljastaa alati uusia tapahtumaketjuja. Dead Rising Deluxe Remasterissa homma toimii . Pimeä puoli Kenellekään ei ole yllätys, että oleellisin uudistus on ulkoasu. Vanhat merkit pitävät paikkansa. ikan resoluutio on 4K. 45 178057_.indd 45 178057_.indd 45 31.10.2024 17.07.33 31.10.2024 17.07.33. Suhtauduin tähän aluksi varauksella, sillä pidin Dead Risingin sarjakuvamaisesta ilmaisusta, jota sarjan ensimmäinen osa parhaiten edustaa. Toisaalta olin alkuperäisen, puhtaan värikkään sarjakuvailmeen ystävä. Koska Frank on journalisti, hän räpsii valokuvia. ikka on huomattavasti näyttävämpää kuin aiemmin. Huonoa . Remasterit ovat osoitus pelialan ikuisesta, irrottamattomasta yhteydestä teknologiaan, mutta myös ajan henkeen. Hän ei myöskään enää kutsu Frankia likaiseksi kommunistiksi, mikä nykyisen somekulttuurin valossa on lähinnä ironista. Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska se tehdään tuhatpäisen zombiarmeijan keskellä, mutta alkuperäisessä pelissä tilannetta vielä pahensi oikukas tekoäly. Ympäristö näyttää myös aikaisempaa likaisemmalta, kauppakeskus on pinnoiltaan kulunut ja täynnä roskia, mikä tietysti sopii vallitsevaan epätoivoon. Tai kuten Dawn of the Deadin mainos sen sanoi, ”When There is No More Room in Limbo, The Remasters Will Walk the Earth”. Tekoäly tökkii yhä, ja zombeja ilmestyy tyhjästä. Tämä heijastaa hienosti Romeron alkuperäisen viestin siitä, että epäkuolleet eivät suinkaan ole se vaaroista suurin, se on sekasorron keskellä, lakien ulkopuolella, vain omasta selviytymisestään huolehtiva ihminen. Korkeampi kuvatarkkuus korostaa hitaasti liikkuvien zombikasojen massiivisuutta ja vallitsevaa epätoivoa. Pelaaminen on piirun verran hauskempaa hioutuneemman tiimityöskentelyn ansiosta. Mutta alkuperäinen on edelleen yhä aito ja oikea, eikä sitä tarvitse syrjäyttää
Mitä jos metroidvania alkaisi kunnolla vasta kun lopputekstit ovat jo pyörineet ruudulla. Lähtökohtaisesti jokainen ruutu itsessään on pulma, joka pitää ratkaista. Animal Well tarttuu metroidvanian perusolemukseen mielenkiintoisesta näkökulmasta. Eteen aukeaa pimeä ja vetinen luolasto, joka huokuu hämyisen kolkkoa vaaraa, vaikka vihollisista ei nähtävästi ole tietoakaan. P elaajan yllättäminen on ollut metroidvanioiden ydintä alusta alkaen. Se kuhisee salaisuuksia, jotka pitää oppia näkemään. Mitä jos tarinaa ei avattaisi riviäkään. 46 177901_.indd 46 177901_.indd 46 31.10.2024 17.10.33 31.10.2024 17.10.33. Syvään päätyyn Tarina alkaa vertauskuvallisesti aukeavalla kukalla. Vain asiaan paneutumalla saat sen arvoitukset ratkaistua. Puhumattakaan siitä, että grafiikka näyttää nopeasti vilkaistuna ihmeen simppeliltä, mutta siihen paneutumalla rikkaat nyanssit aukeavat. Tämä antaa pelille palapelimäistä luonnetta. Ei ole spoileri kertoa, että Billy Basson häikäisevä debyyttipeli Animal Well jatkuu lopputekstien jälkeen. Animal Well on kaikkea tätä ja bonukset päälle. Ne ovat useimmiten ystävällisiä, mutta vaarallisiakin löytyy. Pallolla on massaa, mutta liikkeessä iloa ja vauhtia, lystiä ja täsmällisyyttä. Chicagolainen pelisuunnittelija on luonut 2D-metroidvanian, joka alusta alkaen kuplii mystistä, mehevää maagisuutta. Yleensä ilmapiiri on lopputekstien jälkeen tyhjä, tuntuu kuin tulisi juhliin, joista kaikki ovat jo lähteneet kotiin. Kyse on ongelmanratkonnasta, joka on naamioitu tasoloikinnan muotoon. ViAnimal Well on koukeroinen, sumea peli, joka tarjoaa ihmeellisen tunteen siitä, että olisi eksyksissä jossain hyvin tutussa paikassa. Nupun sisältä syntyy pallo, jolla on nappisilmät, lyhyet jalat ja pienet pikselit käsinä. Jokainen uusi ase olisikin lastenlelu ja niiden piilotetut käyttötarkoitukset saattaisi pahimmillaan hoksata vasta joskus läpipeluun jälkeen. Johannes Valkola ANIMAL WELL Minimalistinen, mystinen ja mahtipontinen Animal Well puristaa puhkisoitetusta metroidvaniasta uuden ja upean bassotulkinnan. Kuinka pitkälle pääset. Matkalla kohdataan eläimiä, jotka asuttavat synkkää luolastoa. Jumissa saa olla vaikka kuinka kauan, peli siitä vähät välittää, se vain jököttää kaikessa selittämättömyydessään hiljaa ruudulla. Tai yhtäkään monista pelimekaniikoista ei opetettaisi. Kun kartan on kertaalleen kolunnut, yleensä vain mitäänsanomattomat salaisuudet ovat jääneet huomaamatta. Kas siinäpä kunnon yllätys! Yllätysten esikuva koettiin jo vuonna 1997, kun Castlevania: Symphony of the Nightin sisältä paljastui uusi ja kookas käänteislinna, jos pelin tutki huolella ja läpäisi oikealla tavalla. Vastauksen perässä täytyy kulkea kauas lopputekstien jälkeen, sillä Animal Well ei anna mitään ilmaiseksi. Jokaisella palalla on oleellinen paikkansa, eikä yksikään ruutu ole turha, usein niillä on monta merkitystä. Parasta, mitä ohjauksesta voi sanoa, on, että hahmolla liikkuminen tuntuu aina hauskalta. Pallo ei puhu eikä pukahda, vaan lähtee tutkimaan jotain jonnekin kuin vaiston vietävänä. Billy Basso koodasi pelienginensä itse, ja minimalistisen ilmaisuvoimainen jälki vakuuttaa. Vihdoin metroidvanian herkullinen alkuperäisajatus pääsee kukoistamaan, vieläpä tuoreella ja kiehtovalla tavalla. Ohjaamisen tuntee heti kättelyssä täydelliseksi. Pidän siitä, miten eteneminen jakautuu vanhojen Commodore 64 -pelien tapaan yksittäisiin ruutuihin. Sen merkitys tuntuu sitä tärkeämmältä, mitä pidemmälle maailman kartoituksessa pääsee. Tämä pelihistorian edelleenkin ehkäpä hienoin yllätys oli ikimuistoinen: juuri kun luuli päässeensä ulos, 180 asteen kääntö veti takaisin sisään. Vastaavan tason yllätyksiä ei sittemmin ole nähty, vaikka monessa pelissä tutkittavaa piisaakin läpipeluun jälkeen. Millaisia. Animal Well kannustaa alusta alkaen pikselintarkkoihin loikkiin – ja kiristää haasteen pian yhtä kismittäväksi kuin palkitsevaksi. Niiden välillä liikutaan niin, että ruutu ei koskaan skrollaa eteenpäin. CREATED BY BILLY BASSO Shared Memory / Bigmode Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC, PS5 Ikäraja: Ei tiedossa. Samalla niukan valon ja rehevän kasviston verhoama ympäristö kutsuu tutkimaan ja löytämään
Peli on suunniteltu siten, että paikat voi suorittaa eri järjestyksessä. Lisäksi peli pyörii Switchillä aina 60 ruutua sekunnissa, mikä tukee pikkutarkkaa, huippuunsa hiottua pelattavuutta. Animal Well ei karttansa koolla nouse metroidvanioiden laajimpien teosten joukkoon, mutta tilan tiheyden tunnussa harva vetää sille vertoja. Jokaisen nurkan huolellinen nuohoaminen todellakin maksaa vaivan. Koska Animal Well on minimalistisuudesta ammentava peli, halusin kokea sen minimalistisessa ympäristössä: pelasin sen Switch Litellä. Pallo on hyvin haavoittuvainen hahmo, joten paras ratkaisu on suunnata piiloon. Ja ihailla, miten aiemmin läpipääsemättömät alueet aukeavat parhaaseen metroidvanian perinteeseen nojaten. Syntyi unohtumatonta jälkeä. 47 177901_.indd 47 177901_.indd 47 31.10.2024 17.10.39 31.10.2024 17.10.39. Kerron kuitenkin esimerkiksi, että jojolla voi rikkoa esimerkiksi piikkejä, frisbeellä aktivoida kaukaisia vipuja ja saippuakuplan päälle pomppaamalla pääsee korkeisiin paikkoihin. En voi kertoa tarkemmin, mitä kaikkea pelissä voi tehdä, vaikka mieli tekisi. Ne löytyvät pelialueelta suuntaamalla minne tahansa, yhtä oikeaa reittiä ei ole. Vaan enpä sitä haluaisikaan! Hyvää + Ensiluokkainen taidonnäyte niin audiovisuaalisuuden, pelirytmin kuin mekaniikankin saralla. Tämän vuoden indieilmiöiden kärkeen nouseva Animal Well on toteutettu niukalla ulkoasulla, joka on pelimekaniikan ohella harvinaislaatuinen osoitus siitä, mitä kaikkea voi piilottaa suoraan nenän eteen. Ja se on paljon sanottu, ottaen huomioon kilpailun laadun ja määrän. Jokainen, joka on The Legend of Zelda: A Link to the Pastissa löytänyt leiripaikan sillan alta, tietää täsmälleen, mistä puhun. tuu yhdeksi viime aikojen hienoimmista pikselitaiteen taidonnäytteistä. Peli näyttää yksinkertaiselta, kuvissa ihmeen pimeältä. Söpö konsoli korostaa Animal Wellin ajatusta tilan intimiteetistä, joten valintani osui oikeaan. Pulmiin ei välttämättä ole vain yhtä ratkaisua, monesti kekseliäisyys palkitaan yllättävistäkin kulmista, joten kaikkea kannattaa yrittää ilman ennakkoasenteita. Vaivannäkö palkitaan En halunnut pelin loppuvan, ja tavallaan Animal Well vastaa huutooni: on mahdotonta sanoa, olenko pelistä löytänyt kaiken tai edes tajunnut jokaisen mekaniikan. Huonoa . Pelissä ohjataan pientä palloa, jolla on pisteet silminä. Kuvasuunnittelu ei välttämättä tuo hahmoa iholle, pikkutarkka ohjattavuus sen tekee. Tunnelissa piilossa Animal Well kannustaa tutkimaan ja löytämään, kokeilemaan ja hämmästymään. Mutta ne ovat vasta alkutaso. On vaikea käsittää, miten jokainen osa-alue voi olla vain yhden miehen työtä, mutta lopputekstit sisältävät tuottajien ja testaajien lisäksi vain yhden rivin: created by Billy Basso. Mutta pelatessa totuus paljas93 Animal Well on ihastuttavan moniulotteinen metroidvania, joka ei tunnu päättyvän millään. hollisten kohtaamisenkin ratkaisut kääntyvät oikeasti pulmanratkontaan, eivät taisteluun. Minulle Animal Well on tämän hetken suurtapaus, ja sen myötä veikkaan Billy Bassosta tulevaisuuden tähteä, vähintäänkin indietaivaalle. Minimalistisuus heijastuu mystisyydeksi, jossa karkeat pikselit ovat jykeviä, maukkaita, persoonallisia. Valtaisaa vetovoimaa ei välttämättä tajua vaikkapa tämän jutun kuvista. Tai sitten heitellä ympärille vaikkapa papaatteja, jotka sähikäisinä välkkyen ja paukkuen pelottavat vihamieliset oliot tiehensä. Mitään ei opeteta suoraan, vaan kaikki pitää hoksata itse. Pelikokemus on valtava mutta kartta ei. Aluksi olisi löydettävä uusia aseita, sellaisia kuin jojo, frisbee, saippuakuplapuhallin ja kierrejousi, joka laskeutuu portaita alas askel askelmalta. Animal Well on Basson debyyttipeli, jota hän teki aluksi muiden töiden ohella, lopulta päätoimisena yli seitsemän vuoden ajan. Äänisuunnittelukin on hillittyä mutta monimuotoista ja tunnetiloja alleviivaavaa
nd it here. Moniin pulmista saa vihjeitä. Saapuessaan hotellille Aino huomaa nopeasti, että hotelli on niin mullin mallin, HYPERHOTELLI SUPERPOSITIOTILASSA Horse. ikat. P elit-lehden avustajakollegoilla on selvästi ollut taas liikaa aikaa. Rehellisesti sanottuna se on myös ihana irtiotto viime vuosien naksuseikkailuita vaivanneelle, jopa holtittomalle pikseligra. Toinen valttikortti on pelisisällön satunnaistaminen. ikka, joka tekee maailmasta omanlaisensa ja juuri oikealla tavalla oudon. On päivänselvää, että sekaannustilassa oleva, jatkuvasti muotoaan muuttava hotelli voi pullauttaa Ainon milloin minnekin. Pulmat ovat vankkaa tekoa, niiden vaikeustaso vaihtelee helpoista kimurantteihin (ja yhteen helvetillisen vaikeaan) ja myös Pohjalaiskylässä on reipas meininki. Lisäksi tavaravalikon kanssa ei tarvitse liikoja stressata. Miten arvioida objektiivisesti Pelit-lehden vakioavustajien peli. Limitless rooms at the Hyperdrive Inn, any time of year (every time you play), you can . Tässä hotellissa kaikki on mahdollista! Kompaktia ongelmanratkontaa Peli on näennäisen yksinkertainen. Kaikkia ”huoneita” eikä pelin lopetuksia pääse yhden pelikerran aikana näkemään. Aino voi päätyä liikkuvasta junasta mustavalkotelevision sisään, televisiosta keskelle valtamerta ja valaan vatsaan ja sieltä keskelle pohjalaista puukkojunkkarikylää. Niin se myös tekee. Hyperdrive Inn on perinteinen vanhan ajan naksuseikkailu, mutta se heittää kaksi mainiota kierrepalloa. Ensimmäinen on komea, kangastilkkujen pohjalta rakennettu gra. Nimittäin yksi päätoimittajan suurista viisauksista on: ”Asiavirheet saa pyytämällä anteeksi, mutta pisteitä ei koskaan.” Silti huoli painoi minua, kun käynnistin Hyperdrive Innin. Tähän hotelliin kannattaa nimittäin todella kirjautua. Minulta meni yhteen läpipeluukertaan noin 15 tuntia, mutta nopeamminkin varmasti onnistuu. Ei mitenkään, joten jätin arvostelusta pisteet pois. Se sopii täydellisesti hotelliin, joka voi pitää sisällään kaikkea mahdollista. Mitä jos tämä onkin ihan kuraa. Hilbert on koko maailman muuttaneen hyperteknologian kehittäjä. Tämä lisää jälleenpeluuarvoa huomattavasti. Ratkaisu toimii myös juonellisesti. Aleksi Kuutio HYPERDRIVE INN Welcome to the Hyperdrive Inn! Such a lovely place (such a lovely place). Miten säilytän kaverisuhteet. Matkan aikana tavataan toinen toistaan oudompia kulkijoita. Peli ei generoi sisältöä lennosta, mutta arpoo huoneet satunnaisesti. Jo parin tunnin pelaamisen jälkeen olin huojentunut. Tässä kohtaa on syytä kehaista pelin dialogia. Aino puikkelehtii kaksiulotteisessa ympäristössä huoneesta toiseen, ratkoo ongelmia ja ne ratkaistuaan saa avatuksi seuraavan oven. että se sotkee pian koko maailmankaikkeuden säikeet. Lehden kirjoittajista Juho Kuorikoski teki perinteitä kunnioittavan naksuseikkailun, johon Kriina Rytkönen teki hahmogra. Jo pelin aloitus ja syy miksi Aino on hotelliin menossa voi olla joka kerralla erilainen. Jokainen kerta on erilainen kokemus Päähenkilö on Aino, joka matkustaa äärettömien huoneiden Hyperhotelliin etsimään kadonnutta isäänsä Hilbertiä. Sitä on aika paljon, mutta se on pääasiassa hyvin viihdyttävää, paikoin myös ajatuksia herättävää. 48 178857_.indd 48 178857_.indd 48 31.10.2024 17.12.07 31.10.2024 17.12.07. Vanhan liiton seikkailupeleistä Hyperdrive Inn eroaa siinä, että edestakaisin ravaamista on vähän. Ongelmat ratkaistaan aina huoneissa, joiden koko vaihtelee hyvin pienistä varsin suuriin. You can check in any time you like, but you can never leave. ikkabuumille. y Games Arvosteltu: PC Minimi: Intel Core i3 M380/2 Gt RAM, Intel HD 4000 Ikäraja: Ei tiedossa. Tavaroita kulkee mukana enintään muutama eikä esineitä tarvitse yhdistellä keskenään valikossa
Mikä tärkeintä, pulmien parissa viihtyy ja ne on hyvin rytmitetty. 49 178857_.indd 49 178857_.indd 49 31.10.2024 17.12.45 31.10.2024 17.12.45. Osa pulmista on minipelien muodossa, ja ne tuovat ilahduttavaa vaihtelua. Tässä Hyperdrive Inn onnistuu erinomaisesti. Valitse sen sijaan Hyperdrive Inn. Kirjo on laaja. Pari pulmaa tuli ratkottua ihan puhtaasti kokeilemalla. Ihan vain muutamana esimerkkinä täysin lapasesta lähteneet pikkujoulut, MAGA-aktivistien ja turreharrastajien kokoontuminen, Star Trek -kapteenien nokittelu tai Uuno Turhapuro -pelin uusi tuleminen. Hyvää + Tarina, vahvat monipuoliset pulmat ja hieno esillepano. Matemaattisia pulmia, arvoituksia, lukuisia erilaisia minipelejä, dialogipohjaisia ongelmia. Osan vaikeimmista aivopähkinöistä voi jopa kokonaan sivuuttaa (kuten itse vahingossa tein). Hyperdrive Inn on toimiva pakkaus. Huonoa . niiden tyyleissä on eroa. Pientä nokankoputusta tulee siitä, että joskus pelin tarjoamat vihjeet ovat vähän monitulkintaisia tai kryptisiä ja saattavat johtaa väärille urille. Se tekee tyylikkäitä ja oivaltavia nyökkäyksiä esikuvilleen ja todellisuuteen tuuppimatta neljättä seinää kuitenkaan puhki. Harvoin tulee peräkkäin kahta pulmaa, joihin jumahtaisi liian pitkäksi aikaa. Hahmot on kauniisti piirretty ja sopivat muuhun tyyliin. Sitä on arvostettava. Tätä puolta olisi voinut tuoda esille enemmänkin. Osansa huumorista saavat myös pelialan start upit ja somevaikuttajat, vilahtaapa mukana myös Pelit-lehti. Moderniin tapaan suurimpaan osaan ongelmista voi saada vinkkejä. Kun mietit seuraavaa staycation-kohdetta, unohda Scandic ja Radisson. Lehmän vatsassa sijaitsevassa eläkeläisten täysihoitolassa mieleen tulvivat hyvin vahvat Psychonauts-. Joukossa on muutama hyvin kekseliäs pähkinä. Vaikka se nojaa seikkailupelien pitkään perinteeseen, se myös tuo mukaan sopivasti uutta. Joidenkin pulmien ratkaisuissa vihjeet liian epämääräisiä. Siinä on kiinnostava tarina, hyvät pulmat ja se erottuu visuaalisesti joukosta. Huumorin alla on myös vakavampia huomioita maailman tilasta ja ihmisenä olemisesta, ja pohjimmiltaan Hyperdrive Inn on kertomus perhesiteistä ja etääntymisestä. Matkan varrella osuu useita kohtauksia, joissa hymy on herkässä. Viitteet kunnossa Seikkailupeligenreen on aina kuulunut runsas viittailu populaarikulttuuriin ja kaikenlaisiin pelimaailman ulkopuolisiin ilmiöihin. ilikset positiivisella tavalla. Kiireetön, pulmapohjainen naksutteluseikkailu, jonka viehätys kestää alusta loppuun
Expan kertyminen ja ontto taitopuu on vertauskuva neidon päänsisäiselle kamppailulle elämän ja uskon tarkoituksesta. Toni Hilden INDIKA Venäjän maaseudulla matkustaminen laittaa uskon koetukselle. Siinä miten paikat yhdistyvät toisiinsa ei välillä tunnu olevan päätä eikä häntää, silHyveistä saatujen kokemuspisteiden keräämisen satiiri on olennainen osa Indikan hengellistä matkaa. Ne ovat turhia! Latausruudulla vilahtavassa vinkissä piilee totuuden siemen. Indikan pelaaminen on elokuvamainen kokemus, mutta kauhuksi en sitä nimittäisi, vaikka tunnelma ja ympäristöt hieman ahdistavia ovatkin. Piru irti Kerronta mukailee välillä kauhuelokuvien tyylejä kuvakulmilla, rajauksilla, valolla ja väreillä leikkiessään. Mukana on kaiken lisäksi ylisaturaation kärsinyt iki-inhokkini, eli suurten laatikoiden työntäminen sopivaan kohtaan kiipeilyalustaksi. Varastohommia Puzzlet eivät ole erityisen innovatiivisia, saati haastavia. Taistelua ei onneksi ole lainkaan, ainoat kamppailut käydään hahmojen pään sisällä tai välinäytöksissä. Indika, Ilya ja vanha vihtahousu haastavat sekä itseään että toisiaan siitä, mikä elämän tarkoitus oikein lopulta onkaan. Rukoileminen hiljentää Indikan päänsisäistä meteliä ja palauttaa maiseman ennalleen. Koska kolmisin on kivempaa, lyöttäytyy matkakumppaniksi myös nunnan ajatuksiin pesiytynyt paholainen, joka toimii samalla tarinankertojana. Varsinainen pelaaminen muistuttaa kolmannen persoonan tarinavetoista seikkailupeliä, jossa ratkotaan aivopähkinöitä ja kiipeillään pitkin pitäjiä. Joka tapauksessa tämän matkan ansiot ovat vahvasti varsinaisen pelimekaniikan ulkopuolella. 50 178046_.indd 50 178046_.indd 50 31.10.2024 17.14.21 31.10.2024 17.14.21. Kolmen kimppa Indika on mustalla huumorilla sävytetty kertomus nuoresta nunnasta, joka potkitaan pihalle luostarista epäsoveliaan käytöksen vuoksi. Kysymyksiä syntymästä ja kuolemasta, nautinnosta ja kärsimyksestä, kaikesta maan ja taivaan välillä, lähestytään monelta kantilta. Nunnan ohjaaminen on myös hieman kankeaa, vaikka eihän nyt mitään Nathan Drakea liikutetakaan. Sielunmaisemaan pääsee sisälle nostamalla pirun olalle ja laittamalla nunnan hankeen tarpomaan. Luostarista karkotettu Indika joutuu patikoimaan pitkin vaihtoehtohistoriallisen Venäjän masentavaa maaseutua. NUNNA JA KONNA OddMeter / 11 bit studios Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S Suositus: AMD Ryzen 5 3600, Intel i5-10400F, 16 Gt RAM, Radeon 6700xt, Nvidia RTX 3060 TI tai Intel Arc A770 Testattu: AMD Ryzen™ 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 18 Matkalla hän tapaa vankikankurin, Ilyan, joka väittää juttelevansa jumalan kanssa. Vaikka seikkailun pelilliset ansiot jättävät toivomisen varaa, kokemuspisteet ovat hyvä esimerkki siitä, miten Indika on tarinankertojana poikkeuksellinen tapaus. Vaihtelua synkkiin maisemiin tuovat värikkäämmät 2D-pikseliulottuvuudessa toteutetut minipelit, joita hyödynnetään aina, kun seurataan tapahtumia Indikan menneisyydestä. Olisipa puzzleissa keskitytty mieluummin niihin absurdimpiin kohtauksiin, jossa päädytään kalatehtaalle pinoamaan kolossaalisten merenelävien sisälmyksillä täytettyjä säilyketölkkejä oudolla höyrykoneella. Lähimmän verrokin viime vuosilta löydän A Plague Tale -sarjasta. 1800-luvun Venäjän vaihtoehtohistoriallisten elinympäristöjen yksityiskohtia hyödynnetään hienosti lisäämään siellä olon tunnetta, ja tarkkasilmäisille on monenlaista kummaa nähtävää hieman syrjään piilotettuna. Pääosassa oleva Indika-nunna saa suorittamistaan hyveistä kokemuspisteitä, mutta päivän päätteeksi pojoilla ei ole merkitystä. Näiden hahmojen välinen dynamiikka nousee parhaaksi anniksi. Rangaistuksena hänet passitetaan viemään kirje toiseen kaukaiseen luostariin, halki 1800-luvun vaihtoehtohistoriallisen Venäjän melankolisten maaseutumaisemien. Ä lä välitä pisteistä. Nämä voivat olla perinteistä tasohyppelyä tai esimerkiksi Micro Machinesin -kaltaista kaahailua höyrymoottorilla käyvän polkupyörän selässä. 2D-osuudet ovat heti paljon sulavampia pelattavia, joten kenties Indikan olisi kannattanut jättää puzzlet ja tasohyppely pelkästään kahden ulottuvuuden sisälle, jolloin muu peli olisi voinut keskittyä tunnelmalliseen tarinointiin kävelysimulaattorin hengessä
Heikot puzzlet ja ohjauksen kankeus. Nunnaa voi käskyttää rukoilemaan, jolloin möykkä laantuu ja maisema palautuu ehjäksi. Maaseudun autioituneista asutuksista löytyy vaikka mitä... Mutta jos 82 Nunnan, konnan ja paholaisen matka surrealistisen Venäjän maaseudun halki on mieleenpainuva kokemus, vaikka pelilliset ansiot jäävät kerronnan varjoon. Pääsuunnittelija Dmitry Svetlow kertookin Indikan heijastelevan hänen omia kokemuksiaan lapsuudesta nykypäivään, Svetlowin menetettyä uskonsa sekä kirkkoon että kotimaahansa. lä maisemat muuttuvat vähitellen yhä surrealistisemmaksi, ja nämä unenomaiset lokaatiot ovat usein enemmän tai vähemmän liioiteltuja kooltaan. OddMeterin art house -teoksen vinksahtanut allegoria hyvittää aivottomien pähkinöiden aiheuttaman kärsimyksen heti, kun pääsen takaisin seuraamaan Indikan, Ilyan ja pimeyden ruhtinaan välisiä keskusteluita sekä ihmettelemään ankeiden asutusten varjoissa piileskeleviä eriskummallisia asioita. mielenkiintoista. Huonoa . Indikan kertomus on monisyinen ja osa siitä on helppo nähdä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja valtion propagandakoneistoon kohdistettuna kritiikkinä. Harmillisesti kikkaa ei käytetä kovin montaa kertaa. rukoilun lopettaa, helvetti pääsee jälleen irti, joten tarkoitus on vaihdella näiden kahden mielenmaiseman välillä edetäkseen. Pirulle pikkusormi Mahdollista ostopäätöstä edeltävää päänsisäistä kamppailua helpottaakseni voisin kertoa, että vaikka paholainen istuu edelleen Kremlissä, Indikan tehnyt OddMeter-studio lähti maasta heti Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Kohtauksissa maisema repeää kirjaimellisesti halki, piinaava elektroninen musa säestää paholaisen saarnaa ja jostain helvetin syövereistä nouseva punainen hehku värjää ruudun. Erityisen mieleenpainuvia ovat hetket, kun Indikan sisäinen kamppailu karkaa ulos osaksi pelimekaniikkaa. Indikan menneisyyttä valotetaan 2D-minipelien kautta. Studio on tuominnut sodan julkisesti ja lahjoittaa yhdessä julkaisijan 11 bit studiosin kanssa osan tuotoista Ukrainaan. Koko peli on ohi noin viidessä tunnissa, joten hirveästi mitään rönsyilyä ei ole. Hyvää + Päähahmot, tarinankerronta ja surrealistiset ympäristöt. Ratkoessani umpitylsiä puzzleja uskoni Indikaan on koetuksella. Tällaisesta menopelistä voi GTA6 vain haaveilla. Kertomus vie yllättäviin paikkoihin, kuten keskelle kolossaalista kalatehdasta. 51 178046_.indd 51 178046_.indd 51 31.10.2024 17.14.34 31.10.2024 17.14.34. Mutta vain hetken, sillä heikkokaan hetki ei kestä liian pitkään. Siitä olisi potentiaalisesti saanut aikaan paljon kiinnostavampia aivopähkinöitä laatikoiden työntelyn sijaan. Pieni luova hulluus takaa sen, etten tiennyt, mitä seuraavan mutkan takana odotti aina väkevään loppunäytökseen saakka. Tekijän taustan sijaan taistelin eniten kankeaa ohjausta vastaan takaa-ajokohtauksessa
Tämä johtaa osaltaan siihen, että hallitsijan side yksittäiseen tallaajaan on kovin löyhä, eikä kansalaisten traaginen menehtyminen kosketa. New London on ikuinen, valtiomme ei taivu koskaan!” Repikää siitä, tyhmät rahv... 11 Bit Studios Arvosteltu: PC Saatavilla: Mac Tulossa: PS5, Xbox Series X/S Versio: Gamepass Suositus: Intel Core i7-10700/ AMD Ryzen 7 3700x, 16 Gt muistia, GeForce Super RTX 2060/Radeon RX 5700 Testattu: AMD Ryzen 5 5600 3,5 GHz, 32 Gt, Radeon RX 6750 XT 12 Gt, Windows 10 Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 Frostpunk 2 jatkaa samalla linjalla, mutta jatko-osaan sopivasti mittakaava on suurempi. K ansalaiset. Kaikki joukolla jäätä särkemään Ensimmäisen Frostpunkin tapahtumista on 30 vuotta, mutta vain vähän on muuttunut. Ruokaa on vähän, kylmä koettelee meitä kaikkia ja katujamme partioivat jättirobotit, mutta tulevaisuutemme on valoisa. Vaikka teemoissa pilkahteli ajoittain toivo, ytimessään Frostpunk henki synkkyyttä ja kurjuutta. Ymmärrän turhautumisenne ja otan huolenaiheenne vakavasti. Suurempi mittakaava näkyy kaupunkisuunnittelussa. Valjastamme luonnonvarat käyttöömme ja nousemme uusiin korkeuksiin. Markus ”Setä Aurinkoinen” Lukkarinen FROSTPUNK 2 Frostpunk 2 piirtää lohduttoman kuvan hallitsijan työstä. Arki on täynnä repiviä päätöksiä, kansa ei ole koskaan tyytyväinen ja valtakuntaa uhkaavat ääriolosuhteet. Jäisessä valtakunnassa päätökset tehtiin selviytymisen ehdoilla. Valtuusto kokoontuu päättämään uusista laeista. Suurin uhka ei tule kuitenkaan ulkoa, kaikkein vaikeinta on täyttää kansalaisten toiveet. Teknologiamme kehittyy ja uusi koulutusjärjestelmämme tuottaa meille uskollisia ja työteliäitä nuoria.” ”Vaikka joudumme tekemään jatkossakin vaikeita valintoja, kuulkaa sanani. Lasten pakkotyö ja kuolleiden syöminen oli vain pragmaattista, kun New Londonia uhkasi apokalyptinen myrsky ja sadan asteen pakkanen. Pormestarin työ on pohjimmiltaan kriisinhallintaa, jossa päätöksiä tehdään pienimmän pahan periaatteella. ktiota. Suurin muutos on mittakaavassa: edeltäjässä kaupunkiin mahtui noin tuhat ihmistä, kakkosessa kansalaisia on heti kättelyssä kymmenkertainen määrä. 52 177770_.indd 52 177770_.indd 52 31.10.2024 17.17.37 31.10.2024 17.17.37. Vuonna 1916 valtakuntaa uhkaa hiilen ehtyminen. Taustatarinassa oli ideaa: ilmaston lämpenemisen sijaan ihmiskuntaa koettelee armoton ilmaston jäähtyminen ja vuonna 1886 maapallo on pysyvästi lumen ja jään peitossa. Ilmasto on edelleen jäätävä ja yhteiskunta sekaisin. Uudet resurssit ja öljy tulevat tarpeeseen, jotta kaupunki voi nousta uuteen kukoistukseen. ups, mikki jäi auki!” Peli-ilmastonmuutos Kuuden vuoden takainen Frostpunk (Pelit 6/2018, 87 p + Pelit suosittelee) oli jäätävän hyvä kaupunginrakentelun ja selviytymissimulaation yhdistelmä, joka loisti tuoreella lähestymiskulmallaan ja tunnelmallaan. Liikenneinfra rakentuu automaattisesROUTASYDÄN New London levittää lonkeronsa entistä laajemmalle. Kaupunki koostuu asutusalueista, teollisuudesta ja tuotantoalueista, joilla kerätään esimerkiksi ruokaa tai pumpataan öljyä. Kaupungin johtaminen on jatkuvaa tasapainoilua resurssien riittävyyden, teknologian kehityksen ja arvaamattomien sääolosuhteiden kanssa. New Londonia lämmittävä generaattori vetelee viimeisiään, joten katse pitää suunnata kaupungin ulkopuolelle. Ykkösessä valtakuntaa rakennettiin tie, talo ja tehdas kerrallaan, kakkosessa pystytetään kokonaisia kaupunginosia. Mutta pienestäkin pahasta voi kasvaa valtakunnan perusteita ravistava vitsaus. Hetkinen, eikö tämän pitänyt olla . Rapatessa roiskuu ja isot rattaat jatkavat pyörimistään
Rakenna metropoli, perusta utopia. Onneksi paikalle voi lähettää robottipartion tai usuttaa toisen ryhmittymän taltuttamaan protestoijat. Valtakunnan hallitseminen on näppärämpää kuin edeltäjässä, mutta vauhtiin pääseminen vaatii totuttelua ja pienimuotoista tutoriaalijumppaa. Kaikki tuntuu kuitenkin pinnalliselta, eikä kaupungin ulkonäköön voi vaikuttaa suuresti. Teollista vallankumousta henkivä orkesterimusiikki ansaitsee erikoismaininnan, sillä hillitty musiikkiraita rakentaa Frostpunkiin juuri oikeanlaista hyytävää tunnelmaa. Asunnot hyötyvät lämmöstä, toisaalta niitä ei kannata rakentaa liian lähelle teollisuusaluetta. Mihin tarvitaan vapaata liikkuvuutta, kun hommat voi hoitaa yksinvaltiaan mahtikäskyllä. Tervemenoa ja jäinen joutomaa teidät nielköön, ei tule ikävä. Tarinan alussa tarvitsee välittää vain parin kuppikunnan tarpeista, mutta vuosien kuluessa esiin nousee mitä kummallisimpia porukoita erilaisine vaatimuksineen. 53 177770_.indd 53 177770_.indd 53 31.10.2024 17.18.35 31.10.2024 17.18.35. Kun pikkurillinsä antaa kerran paholaiselle, kynnys ylilyönteihin ja kovien keinojen käyttöön madaltuu kerta kerralta. Tämä puolestaan aiheutti kansan parissa lisää tyytymättömyyttä ja teki stalwarteista entistä vaikutusvaltaisempia. Samalla simulaation rytmi on aiempaa kiivaampi: ykkösessä päivät ja viikot matelivat, kakkosessa viikot hujahtavat hetkessä. Mikromanagerointia ei ole unohdettu kokonaan. Siinähän valittavat, minä kannan lopullisen vastuun ja pidän kaupunkilaiset hengissä. New Londonin kovimpia karjuja ovat icebloodsit, jotka uskovat vahvimman oikeuteen ja patsastelevat pakkasessa ilman paitaa ja painivat karhujen kanssa. Heillä on . Ensin täytetään perustarpeet, sillä kaupunki kehittyy vasta, kun tarjolla on riittävästi ruokaa, öljyä ja resursseja. ksuja ajatuksia, kuten tehtaiden automatisoitu työvoima ja nautintoklubit, mutta kolikon kääntöpuolella ovat ihmiskoeja pakkosterilointiehdotukset. Pian huomasin olevani lopen uupunut kitiseviin kansalaisiin ja runnoin läpi pakkolain toisensa jälkeen. Lupausten rikkominen ei kannata, sillä se heikentää luottamusta hallitsijaan ja aiheuttaa pahimmillaan tehtaita sulkevia mielenosoituksia. ti, alueita on helppo laajentaa ja niihin pystyy upottamaan myös erikoisrakennuksia. Ajauduin nopeasti nokkapokkaan teknologiaa vihaavien pilgrimien kanssa, jotka protestoivat jokaista päätöstäni ja haaveilivat paluusta jäätävän Winterhomen syleilyyn. Kun passitin pilgrimit talvitaipaleelle, stalwartit näkivät tilaisuutensa koittaneen ja alkoivat rekrytoida teknovihaajien jälkeläisiä nuoriso-ohjelmaansa. Kompleksimainen kaupunki nousee kraatterin keskeltä korkeuksiin, savu ja kirkkaat valot halkovat tummaa taivasta, ympärille levittäytyy lunta ja jäätä silmänkantamattomiin. Hemmetti soikoon, mikä näitä ihmisiä vaivaa! Lisää lakeja, enemmän järjestystä Valtakuntaa ohjaillaan tiettyyn suuntaan säätämällä uusia lakeja, joiden täytäntöönpano vaatii käytännössä aina kompromisseja. Värikoodit kertovat alueiden tarkoituksen, ikonit kartalla viestivät luonnonvaroista. Keinolla millä hyvänsä. Yritin kitkeä ryhmittymän vaikutusvaltaa kaupungissani, mutta parempien vaihtoehtojen puuttuessa myönnyin moniin heidän vaatimuksistaan. Jokainen ryhmittymä aiheuttaa hallitsijalle päänvaivaa ja riitapukarit kärhämöivät myös toistensa kanssa. Radikaalit muutokset tai kansaa jakavat päätökset ovat omiaan vauhdittamaan uusien ryhmittymien nousua tai tuhoa. Ryhmittymän saa taivuteltua puolelleen esimerkiksi lupaamalla panostuksia heidän suosimaansa teknologiaan tai vaikutusmahdollisuuden seuraavaan äänestykseen. Myrsky saapuu, kaupunkimme on valmis ottamaan sen vastaan. Otetaan esimerkiksi stalwartit, jotka rakastavat lakia ja järjestystä yli kaiken. Kylmää logiikkaa Kaupunkisuunnittelua kiinnostavampaa on Frostpunkin sosiaalinen ulottuvuus ja eri ryhmittymien kanssa tasapainoilu. Lämpöä ja höyryä hehkuva New London näyttää komealta. Hyvänä uudistuksena työläisiä ei kliksutella enää erikseen jokaiseen rakennukseen, vaan heidät joukkonakitetaan aluekohtaisesti. Kameran voi tuoda lähelle rakennuksia ja tiirailla kansalaisten elämää lähietäisyydeltä, mutta New London tuntuu enemmän kulissilta kuin aidolta, elämää sykkivältä metropolilta. Ympäristö on jään peitossa, joten luonnon valjastaminen hyötykäyttöön vaatii jäänmurtajia ja priorisointia
Frostpunk 2:n myötä saadaan myös vihdoin vastaus siihen, ratkaisisivatko perustulo, ilmainen terveydenhuolto ja täydellinen meritokratia ihmiskunnan ongelmat. Vaikka jatko-osa säilyttää pelisarjan suurimmat vahvuudet, se uskaltaa uudistua riittävästi. Eivät todellakaan, puolet kansasta on aina tyytymättömiä. Huonoa . Ykkösessä optimointi oli liian helppoa ja koviin keinoihin joutui turvautumaan vasta ääritilanteissa, mutta kakkonen on toista maata. Siirtokunnista on paljon hyötyä, mutta jokainen asutuskeskus on tikittävä aikapommi, jonka ongelmat räjähtävät ennemmin tai myöhemmin silmille. Ajattelin olevani . Muita täytettäviä perustarpeita ovat siisteys, lämpö ja nälkä. Tällainen peli ei vetele kaupungissani, nujerran kapinan välittömästi. Jos rikollisuus ja taudit rehottavat, valtakunnan elinajanodote on lyhyt. a edeltäneestä ajasta. Frostpunk on parhaimmillaan, kun pää pysyy niukasti pinnalla. Mitä syvemmälle upposin New Londonin sisäpoliittiseen suohon, sitä enemmän nautin kyydistä. Valitusvirren loppu Epämieluisat päätökset, rikotut lupaukset ja kansalaisten perustarpeiden laiminlyöminen vaikuttavat ryhmittymien luottamukseen. Mikä mittakaavassa voitetaan, se intiimiydessä hävitään. Kaupunginrakennuspelinä Frostpunk 2 on korkeintaan hyvää keskitasoa, mutta sosiaalisena simulaationa peli on ensiluokkainen. Kimurantteja päätöksiä tulee vastaan jatkuvasti ja kaikkia miellyttäviä kompromisseja on mahdoton tehdä. Kun vetää vihkoon riittävän pitkään, eripuraiset riitapukarit pääsevät sopuun yhdestä asiasta: hallitsijasta on päästävä eroon. Kun yrittää syleillä kaikkia, ei oikeasti miellytä ketään. Onneksi heidät voi passittaa pakkaseen miettimään elämän peruskysymyksiä. 54 177770_.indd 54 177770_.indd 54 31.10.2024 17.19.43 31.10.2024 17.19.43. Kiskot yhdistävät siirtokunnat pääkaupunkiin. Seurattavia asioita on paljon, mutta käyttöliittymä osaa korostaa pielessä olevia asioita, joten ne on helppo havaita. Korjaaminen onkin sitten asia erikseen. Pääkaupungit ja siirtokunnat voi yhdistää kiskoilla tai lentoreiteillä, jolloin ruokaa, öljyä ja työvoimaa voi liikutella eri paikkojen välillä. FROSTPUNK 2 89 Frostpunk 2 haastaa pohtimaan, mikä elämässä on olennaisinta. Siirtokunnat ovat New Londonia pienempiä, mutta kolonisaation myötä käyttöön saa tuiki tarpeellisia lisäresursseja. Trea on valmis uhraamaan itsensä muiden puolesta. Suuremman mittakaavan myötä menetetään intiimiyttä ja hallinnan tunnetta, mutta samalla päästään eroon liiallisesta mikromanageroinnista. Huokaus. Hallitsija ei voi hengittää koskaan kovin vapautuneesti. Kun pikkuriikkinen lumipallo alkaa pyöriä väärään suuntaan, pian huomaa olevansa keskellä lumivyöryä. Frostpunk 2 ei kangistu kaavoihin ja pelikerrat varioituvat radikaalisti toisistaan eroavien ryhmittymien ansiosta. Kaupunginrakennuspeli on todellisuudessa ensiluokkainen sosiaalinen simulaatio. Joissain tapauksissa voi lähettää joukon kansalaisia asuttamaan uutta aluetta. Onneksi kaupungin ongelmia voi paeta ulkomaailmaan ja lähteä tutkimusretkille. Ihanan ärsyttävät ryhmittymät nostavat alkukantaiset vaistot pintaan. Silloin Markus-setä lähtee pakkaselle, mutta lumikinokseen päätyminen ei ole häpeä ja seuraavalla pelikierroksella on viisaampi. Hallitsijan onnistumista mitataan muutenkin kuin luottamuksella. Jos kampanja kyllästyttää, aina voi rakentaa unelmakaupunkiaan hiekkalaatikolla. ksu, kun lähetin Pilgrim-porukan mahdollisimman kauas pääkaupungista, mutta kiusanhenget alkoivat heti sabotoida siirtokuntaani. Jään peittämä joutomaa on täynnä resursseja ja raunioituneita asumuksia, jotka kertovat myös tarinaa luonnonkatastro. Hyvää + Komea, tunnelmaa ja tyylitajua tihkuva kaupunginrakentelu
Urakan keskeytti viereisestä puhelinkopista kaikuva pirinä. Tapauksen voi ratkaista millä tahansa keinolla. Pastori Viherlevä kynttilänjalalla biljardihuoneessa Murhaaja yleensä tuntee uhrin entuudestaan, joten aluksi keskitin huomioni uhrin työkavereihin. Tunnin harhailun jälkeen löysin etsimäni. Oli aika turvautua epätoivoisiin keinoihin. Toisinaan se luo jännitettä. Hahmot elävät omaa elämäänsä, mutta rutiinin rikkouduttua käyttäytyvät harvoin aitojen ihmisten tavoin. Molemmat ovat kyberpunk-kaupunkeihin sijoittuvia murhamysteereitä, jossa päähenkilö on yksityisetsivä, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvat. Se on todellinen harmi, sillä pienellä hiomisella Shadows of Doubt olisi voinut olla yksi pelivuoden mielenkiintoisimmista tapauksista. Soittaja osoittautui sinnikkyyttäni ihailevaksi tappajaksi. Lopulta päädyin kyttäämään viereistä katua ja haastattelemaan jokaista tuntomerkkeihin täsmännyttä hahmoa. Ainoana ohjenuorana toimii yksinkertainen esimerkkitapaus, jossa käydään läpi ammatin alkeet, kuten tiirikointi, sormenjälkien skannaus sekä todistajien lahjonta. Kulkeeko edelläni kylmäverinen tappaja. Sama lohduttomuuden tunne. Valitettavasti tähän pisteeseen pääsemiseksi on opeteltava sietämään toinen toistaan kankeampia mekaniikkoja. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet havainneet mitään outoa. Buginen. V niin kuin veriteko Shadows of Doubt on yhdistelmä etsivän työtä, hiiviskelyä ja ympäristöjen tutkimista. 55 178782_.indd 55 178782_.indd 55 31.10.2024 17.33.25 31.10.2024 17.33.25. Kamppailu on toteutettu sitäkin kömpelömmin. Päädyin vihdoin tuijottamaan tappajaa suoraan silmiin, mutta en suinkaan ensimmäistä kertaa. Toimistoon tunkeutumalla selvisi, ettei etsimäni sormenjälki kuulunut yhdellekään heistä. Kuka olisi uskonut. Naapuria kuulustelemalla sain selville, että tämä oli nähnyt pitkän naisen paenneen paikalta tekohetken aikoihin. Jo ensimmäisen tapauksen selvittäminen vaati oivallusta, onnea sekä ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Huonoa . Ruumiin tutkimalla selvisi, että uhri oli todennäköisesti murhattu vierestä löytyneellä mattoveitsellä, josta löytyi yksittäinen sormenjälki. Hän vaikutti niin mukavalta. Apteekin myyjäksi, jolta olin ostanut lääkettä päänsärkyyni. Asuntoon tunkeuduttuani syyllisestä ei ollut epäilystäkään. Uhriksi valikoitui 28-vuotias naiMALTAN HAUKKANA ColePowered Games / Fireshine Games Testattu: PS5, Win Saatavilla: Xbox Series X/S Versio: Myynti Ikäraja: 16 74 Ainutlaatuinen etsiväpeli, jonka kohtaloksi koituvat kankea pelattavuus sekä epäuskottavasti käyttäytyvät hahmot. Tunnelma oli tiiviimmillään löytäessäni murhaajan sormenjäljen sattumalta seuraamani epäillyn rappukäytävästä. Naisen paljastumista viattomaksi oli vaikea niellä. Puolison kuolema tai viisi minuuttia aikaisemmin kotoa yllätetyn etsivän kohtaaminen eivät saa aikaan minkäänlaisia reaktioita. Pienikin poikkeus rutiineista saa kaikki kaupunkilaiset käyttäytymään epäilyttävästi jättäen jälkeensä huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vihulainen vinkkasi osoitteesta, josta löytyi murhattuna muutamaa tuntia aikaisemmin kuulustelemani tarjoilija. Nobody Wants to Die on äärimmäisen näyttävä, mutta ennalta määritettyä käsikirjoitusta pilkulleen noudattava peli, joka ei salli pelaajille juuri minkäänlaisia vapauksia eikä kovinkaan monia oivalluksen tunteita. Jääkö kukaan suremaan. Shadows of Doubtin visuaalinen ilme koostuu mykistetystä väripaletista valikoiduista vokseleista, mutta kaupunki asukkaineen luodaan satunnaisgeneraattorilla. Sama tekotapa. Maailma, johon uppoutuu mielellään. Hyvää + Mielenkiintoinen idea. Päiväkirjamerkintöjen perusteella häntä oli viime aikoina vainonnut tavanomaista pidempi henkilö. Koska murhaajan sormenjälkeä ei löytynyt uhrin puhelimesta, päättelin tämän soittaneen joko puhelinkopista tai omasta asunnostaan. Jos yksikään johtolangoista ei johda eteenpäin, ainoaksi vaihtoehdoksi jää odottaa uutta murhaa lisävinkkien toivossa. Pelaajan on turvauduttava hoksottimiinsa erottaakseen jyvät akanoista. puhelimesta, päättelin tämän soittaneen joko Epäillyn pidättämisen aikaansaama huuma oli niin vahva, että olin melkein valmis antamaan anteeksi kaiken sitä edeltäneen sekoilun. Buginen. Hiiviskely on niin hiomatonta, että useimmat murtokeikat päätyvät paljastumiseen ja ajojahtiin. nen. Kopit tarkastettuani ryhdyin käymään läpi asuintalojen postilokeroita. Murhaajan sormenjälkiä oli kaikkialla. Melkein. Kenestä tahansa voi tulla murhaaja. Syyllinen osoittautui yhdeksi ensimmäisistä pelissä kohtaamistani hahmoista. S hadows of Doubt on mielenkiintoinen vastakappale vastikään pelaamalleni Nobody Wants to Dielle. Etsivän työ vaatii kärsivällisyyttä omaan tahtiinsa etenevässä maailmassa. Sähköpostien perusteella esimies Claire kuitenkin petti puolisoaan. Mekaanisesti kömpelö. Viipyilevä tunnelma. Tekijät tuuppaavat pelaajan armotta syvään päätyyn. Markus Rojola SHADOWS OF DOUBT Shadows of Doubtissa jäljitetään murhaajia sateisen kaupungin ikuisessa yössä. Pian olin saanut selville sekä hänen nimensä että työpaikkansa. Murhapaikalta löytyy runsaasti johtolankoja, mutta ainoastaan osa osoittautuu merkityksellisiksi. Peli merkitsi murhaajan sormenjäljen tunnisteella V, joten ryhdyin kutsumaan murhaajaa mielessäni samalla kirjaimella. Useimmiten se johtaa turhautumiseen. Turvakameratallenteet osoittautuivat hyödyttömiksi, koska yksikään kameroista ei osoittanut kadun suuntaan. Sama sormenjälki. Kuka tahansa voi päätyä hänen uhrikseen. Ennalta-arvaamattomuus tekee murhien ratkaisemisesta jännittävää sekä äärimmäisen palkitsevaa kissa ja hiiri -leikkiä, jossa ei voi olla koskaan varma, kuka jahtaa ketä. Toinen merkittävä ongelma koskee rytmitystä. Seuraavaksi suunnistin ravintolaan, jonka edessä uhri oli ensimmäisen kerran huomannut seuraajansa. Parin selvitetyn tapauksen jälkeen taustalta alkaa paljastua kaupunkia hallitsevaa suuryritystä koskeva salaliitto. Tunnelmalliseen maailmaan uppoutuisi mielellään, mutta pelattavuuteen liittyvät puutteet tempaisevat takaisin kylmään todellisuuteen tuon tuostakin. Kului kymmenen tuntia ennen kuin sain yhdistettyä kasvot kirjaimeen. Pelkästään valikoissa vierailu nostaa kylmän hien pintaan. Valtaosa haaskautui turhien johtolankojen jäljittämiseen
TARAASK-mysteerimyrsky, kaiken pahan alku ja juuri. Jos tappelu on jäähyllä, mitä Sauge sitten Cigalossa puuhastelee. Vastaus on yhä useammin ei. Plane Toast tiedostaa tämän, sillä alueella on vaihtelevia kiipeilysuorituksia vaativia näköalapaikkoja, jotka aktivoivat ympäristöä esittelevän hitaan kamera-ajon Saugesta poispäin. Lisäominaisuuksia avaavat elektroniikkalevyt ovat nätisti osa maailmaa, sillä ne ovat kiinni hylätyissä laitteissa, ajoneuvoissa ja roboteissa. SUURI PAKURETKI Plane Toast / Dear Villagers Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa. Riistokapitalistisen Consortiumin hylkäämällä Cigalolla tai pikemminkin Estello-kylän lähettyvillä näkyy jokaisesta korkeasta paikasta outo paikallaan pysyvä magneettinen pyörremyrsky, joka liittyy jotenkin alueen surkeaan nykyjamaan. Tarina jaetaan kappaleisiin, joissa on päätehtävän ohella vaihtelevia väliaikaisia keikkoja, jotka katoavat, jos Sauge etenee seuraavaan kappaleeseen. Ensimmäisessä isommassa operaatiossa rikotaan häirintätornit, jotka estävät kartan näkymisen ja kannettavien toaster-kommunikaattorien toiminnan. Piirilevyjen ledit valaisevat nokkelasti lähiympäristöään niiden tasosta riippuvalla värillä, mikä helpottaa levyjen huomaamista. Välillä tunnelmoidaan ja tuumaillaan hetki, miten paikasta x pääsee paikkaan y. When only . Saugen paku on Estellon lähialueiden ainoa toimiva auto, mistä seuraa tietenkin juoksutyttöilyä, mutta tavaroiden ja ihmisten kuljettelulle on ainakin hyvä syy. Keskustelee ihmisten ja robottien kanssa, tutkii paikkoja, kruisailee pakettiautolla, kiipeilee, tasoloikkii ja keräilee erilaisia tavaroita. -toimintaseikkailu Caravan SandWitch hylkää tyystin väkivallan ratkaisumallina, vaikka postapokalyptinen miljöö suorastaan antaa aseet käteen. Ja nimenomaan rauhassa omaan tahtiin maisemista nauttien, onneksi Cigalon rappioromanttisia näkymiä ihailee mielellään niiden itsensä vuoksi. st Caravan SandWitch esittelee suuren avaruuskorporaation vuosikymmeniä sitten hylkäämän, likimain loppuun asti ryöstetyn Cigalo-planeetan, jonka pölyisissä raunioissa ihmiset vielä kitkuttelevat eteenpäin. Ranskalaisen Plane Toastin kehittämä sci. Näköalapaikat starttaavat näyttävän kamera-ajon kauemmas. Onko tämä sittenkin fantasiaa. peli Caravan SandWitchin karavaanari on kaikkien kaveri, joka selvittää asiat puhumalla. Petri Heikkinen CARAVAN SANDWITCH Sci. Koska taistelua ei tosiaan nähdä, tärkein peliluuppi ja motivaatio etenemiselle on tavaroiden ja erityisesti eritasoisten elektroniikkaosien etsiminen. T arvitseeko laadukkaan toimintaseikkailun sisältää väkivaltaa. Sankaritar Sauge palaa Cigaloon avaruuskaupungista etsimään kuusi vuotta sitten kadonnutta siskoaan, jonka aluksen hätämajakka on yllättäen aktivoitunut. Lisätehtävät ovat monesti tekosyitä maailmaa ja hahmojen suhteita syventäville keskusteluille ja/tai alueiden esittelyille. Etäisyydet ovat lyhyitä, mutta eipähän kulu aikaa turhaan haahuiluun. Caravan SandWitchin avoin maailma on nykyisillä mittatikuilla pieni, sillä laidasta laitaan lusikka pohjassa autolla paahtaminen vie vain pari minuuttia. Kokeilunhaluiset indie-tiimit tekevät hyvän mielen pelejä. Kehitystyökalujen kehittyessä audiovisuaalinen raja indien ja kolmen A:n jättituotantojen välissä kaventuu ja hämärtyy, mikä antaa entistä enemmän mahdollisuuksia vanhojen pelisuunnitteluaksioomien haastamiseen. Kokeilemista ei tarvitse pelätä, sillä korkeat pudotuksetkaan eivät tapa Saugea. 56 178055_.indd 56 178055_.indd 56 31.10.2024 17.30.37 31.10.2024 17.30.37. st is paci. Osa keräilykamasta on tietenkin näkösuojassa tai sellaisten reittien ja ovien takana, ettei alussa niiden luokse ole mitään asiaa. Jouduin silti silmäilemään karttaa, että löysin suorinta tietä perille. Dystooppisesta tilanteesta huolimatta se on Mad Max -visioiden vastakohtamaailma, jossa ihmiset eivät yritä tappaa, vaan auttaa toisiaan
Maailma ja systeemin aurinkoa hyödyntävään Helios-projektiin kiteytyvä tarina pitävät mielenkiintoa yllä, enkä osannut edes kaivata Caravan SandWitchiin tais84 Tyylikäs ja rauhallinen sci. en nyrkkipajalla elektroniikka muunnetaan etenemisen kannalta tärkeiksi pakettiauton erikoistyökaluiksi ja muita tavaroita kaivataan useimmiten jonkun tehtävän ratkaisuun. Pienehkön tiimin indie-taustan huomaa pääasiassa hahmojen tekstipohjaisista interaktioista, mutta ei juuri muusta. Kiinnitetty vaijeri kelpaa myös omatekoiseksi vaijeriradaksi. Myöhemmin siihen liitetään hakkerointitoiminto, joka avaa joukon mysteeriovia. Hyvä, koska nujakointia on monessa avoimen maailman pelissä ihan turhaan tai ainakin liikaa. Riippuu vähän siitä, kuinka paljon pariin vapaaehtoiseen keräilytehtävään liittyviä esineitä on jäänyt huomaamatta. Päivitykset ovat nimenomaan teknisiä, Saugen kyvyt eivät matkan varrella muutu. Seikkailun pituus ei tietenkään kompaktin maailman myötä ole lähelläkään sadan tunnin eepoksia, vaikka hoitaisi kaikki vapaaehtoiset tehtävät ja keräilyt. -toimintaseikkailu, jossa väkivaltaa ei tarjota edes vaihtoehdoksi. Näin lopputekstit jossain noin 12 pelitunnin paikkeilla, mikä on linjassa sisällön kanssa, sillä meno ei vielä maistunut saman toistolta. Toiveita täynnä Caravan SandWitch avaa loppumetreille asti Saugen pakuun uusia ominaisuuksia, mikä puolestaan tuo lisää tutkittavaa ja uusia tehtäviä. Vaijeriratojen kulkemiseen tarkoitettua rullahärveliä voi tosin pitää sankarin ominaisuutena. Viimeisenä päivityksenä vaijeri siirtää autosta energiaa nuupahtaneisiin laitteisiin, kuten kävelysiltoihin ja tikasmekanismeihin. Huonoa . Keltainen auto! Raikkaan animaatioleffamaisen ulkoasun ohella kiinnostuin Caravan SandWitchista alun perin sen takia, että Sauge ajelee ympäriinsä keltaisella maastopakettiautolla. Finaali olisi kuitenkin kaivannut hyvästä yrityksestä huolimatta jonkinlaista konkreettisempaa kon. 57 178055_.indd 57 178055_.indd 57 31.10.2024 17.31.04 31.10.2024 17.31.04. Iloisen värikäs, rähjäisestä miljööstä ja tarinan raskaista teemoista huolimatta pohjavireeltään positiivinen ja kevyen toiveikas Caravan SandWitch todistaa onnistuneesti, että toimintaseikkailut eivät välttämättä tarvitse tappelemista. Finaali olisi kaivannut toiminnallisempaa kliimaksia. PSN-saavutuksia jäi lopputekstien jälkeen tekemättä, joten aikaa saa palamaan enemmänkin, mutta ei välttämättä hirveästi, koska minäkin kykenin lyhyellä jatkosessiolla nappaamaan platinapokaalin. Tulevaisuuden uhkakuvia maalailevasta lopusta päätellen jatkoakin saattaa olla suunnitteilla. telua. Ketterällä pakulla rällääminen on kävelyä tai juoksemista nopeampaa, mutta korkeiden betonikolossien ja kallioiden huipuille kaaralla ei tietenkään pääse. iktia tai painetta, mutta en lähde arvailemaan, mitä se olisi voinut olla. Kaapelin väristä näkee selkeästi, onko laitteessa toiminnan vaatimaa virtaa. Keräily ei ole pelkkää keräilyä sen itsensä vuoksi, sillä Nè. Hyvää + Kiinnostavat miljööt ja kiireetön etenemistahti. stisen seikkailun esikuvista, mutta Caravan SandWitch on sitä selvästi tiiviimpi kokemus. Kiinnitystankoihin ammuttavalla vetovaijerilla kiskotaan heikkoja ovia rikki ja vedetään hiekkaan juuttuneita laatikoita esiin. Auton ensimmäinen parannus on esineitä ja häirintätorneja paljastava tutka. Maailma on toki isojen kehittäjien tuotoksia pienempi, mutta mielekkään pelin kannalta suurempi ei ole välttämättä parempi. Sable on yksi Plane Toastin pasi
Kampanjan ohessa voi hioa taitojaan ja boostata itseluottamusta erilaisissa harjoitustehtävissä. Kerralla kaikkea ei tarvitse suorittaa, vaan tehtäviin voi aina palata uudestaan. Esimerkiksi ensimmäinen pelattava hahmo, ammattisotilas Zan, näkee joitain sekunteja tulevaisuuteen, mikä paljastui pomminpurkutilanteessa. Etenkin viimeinen pomotaisto pakottaa luovaan ongelmanratkaisuun. Jukka Koskela Velho ei ole koskaan myöhässä, vaan saapuu aina oikeaan aikaan. Jos yllätyksiä tulee, ne voi vielä kumota. Pelattava ei siis heti lopu kesken ja kenttäeditorilla sitä voi tehdä itse lisää. 58 178053_.indd 58 178053_.indd 58 31.10.2024 17.35.53 31.10.2024 17.35.53. Lopputulos on taianomainen. Jätän tarkoituksella juonen pintapuoliseksi, koska peli ja sen tarina ovat sitä parempia, mitä vähemmän niistä etukäteen tietää. Jos tulee oikein iso tenkkapoo, niin tehtävän voi myös ohittaa kokonaan. Oliko kaikki tämä vain yhden lääkärin takia. M onty Python teki sketsin poliiseista, jotka käyttävät taikuutta työssään. Takaa-ajo jatkuu ympäri maailmaa, joka on jo viidennen maailmansodan kynnyksellä. Pari kertaa peli yllättää, ja tarjoilee hieman poikkeavia tasoja, joiden läpäisy vaatii taikavoimien oivaltavaa käyttöä. Rynnäkkösauva ampuu burstia ja aikakranaatti antaa tovereille lisätoiminnon. Tästä hypätään ajassa eteenpäin ja tutustutaan kovaonniseen etsivänoita Jeniin. Huoneiden siivous on hauskaa! Juoni etenee huone kerrallaan kenttien koostuessa yksittäisistä huoneista. Miksi Zanin kollega on siirtynyt lain toiselle puolelle. Ikäraja: Ei tiedossa. laatimansa tarina pitää otteessaan koko parikymmentuntisen kampanjan läpi, palkiten pelaajan vielä lopputekstien aikana. Ystäväni on noita Taikuus on maailmassa arkista, muttei kaikille. Nämä tuodaan visuaalisesti hyvin esille jo toimintavaiheessa, joten pelaaja on koko ajan tietoinen vastustajien aikeista. Päätavoitteiden lisäksi tehtävistä löytyy hahmokohtaisia bonustavoitteita, kuten ovien telkeäminen tiettyyn vuoroon mennessä. Kolmen perusvaikeustason lisäksi pelaaja voi kustomoida omansa. Taika-Jim kohtaa Luikuri Tattisen Taktikointi toimii hyvin, mutta show’n tähtiä ovat velhot itse. Poliisilaitoksen liikennewarlock käyttää kuolontaikuutta ruuhkien selvittämiseksi, verinäytteen ja vesiliskon luiden avulla kenet tahansa voi paikallistaa hetkessä ja SWAT-tiimit ovat korvanneet ovienmurtajat räjähtävillä glypheillä. Mikä sai yksityisarmeijan hyökkäämään poliisiasemalle. Zan on armeijan erikoisjoukkojen navy seer, sitä tukevine varusteineen ja kykyineen. Kaaoksen aikana Jen tapaa jo entuudestaan tuntemaansa Zanin, jonka entinen työtoveri johtaa poliisilaitokselle iskenyttä ryhmää. Niiden suorittaminen palkitaan itsetunnon kohotuksella, jolloin kyseinen velho tohtii vetää uusia kuteita niskaansa, mutta vaatteiden vaikutus on puhtaasti kosmeettinen. Häntä kuulustellaan poliisiasemalla, joka onkin jo kohta tulessa. Pienet huoneet klaaraa parissa minuutissa, mutta isommat salit täynnä vastustajia vievät kauemmin. Suspicious Developmentsin epäilyttävät kehittäjät venyttävät vitsiä pidemmälle. Tactical Breach Wizards yhdistää mielikuvitukselliset taidot mainioon vuoropohjaiseen taktikointiin ja hyvin kirjoitettuun tarinaan. Yrityksen ja erehdyksen mahdollistava pelattavuus tekee päätavoitteiden saavuttamisesta keskivaikeudella helppoa, mutta bonuksien kanssa joutuu jo pohtimaan, etenkin myöhemmissä kentissä. Joidenkin kykyjen käyttö vaatii manaa, jota lähtökohtaisesti on yksi käytössä. Pelaaja pääsee tekemään siirtonsa toimintavaiheessa. Vasta uuden vuoron alku estää menneeseen palaamisen. Vaikeustasoltaan Rynnäkkövelhot on hyvin joustava. Useimmiten tavoite on tyhjentää huone vihollisista tai teljetä niitä lisää suoltavat ovet. Joidenkin ihmisten sisäiset taikavoimat nousevat esiin vasta kuolemanvaarallisessa tilanteessa. Konnat pääsevät karkuun, mutta sankarimme päättävät lähteä perään. Peli kannustaa rohkeasti kokeilemaan, sillä vuoron aikana voi aikaa vapaasti kelata taaksepäin toiminto kerrallaan. Perussääntönä hahmot voivat silloin liikkua kerran ja tehdä yhden toiminnon. Gunpointista tuttu Tom Francis on vireessä, hänen TAKTIIKKATAIKUUS Suspicious Developments Versio: PC Minimi: Intel Core 2 Duo E4700 tai AMD Phenom 9950 Quad Core 2,6 GHz, 8 Gt RAM, Radeon HD 5770 1 Gt tai GeForce GTX 460 1 Gt Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti Moninpeli: Ei ole. Outo iskuryhmä haluaa kaapata putkasta lääkärin, jota Jen oli jahdannut. Ensin murretaan ovi, sen jälkeen käydään toimeen. Hänet voi myös laittaa tähtääKokemus tuo lisäosaamista. Kykynsä ansiosta hänet rekrytoitiin erikoisjoukkoihin, joiden panttivangin pelastusoperaatio menee heti poskelleen. Vaikka rynnäköllä oven läpi. Huoneen mittaiset tehtävät ovat mukavan kompakteja. Toimintavaiheen jälkeen on lyhyt ennakointivaihe, jossa nähdään mitä temppuja viholliset tekevät
Fanien suosikkihahmo on nokkava freelance-noita Jen, jolla on pakkomielle defenestraatioon. 92 Tactical Breach Wizards on viihdyttävää taktikointia ja oivallista tarinankerrontaa. Tankkimainen Dall puskee kilvellään, druidisalamurhaaja Rion puree ja heikentää vastustajien panssareita. Väripaletti vaihtelee sijainnin mukaan, mikä tuo jokaiseen maailmankolkkaan omanlaisensa tunnelman. Vihollisten aikeet on helppo hahmottaa. Taikajoukossa on karismaa ja särmää enemmän kuin useimmissa valkokankaiden supersankareissa, kiitos erinomaisen nasevan dialogin. Druidima. Jenin vihaama liikennepoliisi ja miedon kuumuuden tulimaagi välipomoina aiheuttivat spontaaneja naurunpyrskähdyksiä. Välinäytöksiä seuraa ilokseen, ja hupaisaa sanailua on tarjolla myös ennen tehtäviä. Taktiikkavelhot tulivat kuitenkin yllättäen sivuovesta läpi ja nousivat yhdeksi vuoden suosikkipeleistäni. Pienet huoneet hoituvat nopeasti. Vuosi 2024 on ollut taktiikkapelien faneille hyvä, ja uusia julkaisuja kuten Kommandojen seuraava tuleminen on vielä edessäpäin. an kätyreillä, palkka-armeijan sotilailla ja teokraattisen tyrannian puolustajilla on omat taikaja teknokeinonsa pelaajan pysäyttämiseksi, ja uusia tulee vastaan säännöllisesti aina kampanjan loppuun asti. Hänen kykynsä enimmäkseen tönivät vastustajia, ja jos tämän vieressä sattuu olemaan ikkuna… Juonen edetessä joukkoon liittyy lisää loitsijoita. Ainoa ongelma on valita hyvien repliikkien seasta suosikkinsa. 59 178053_.indd 59 178053_.indd 59 31.10.2024 17.36.00 31.10.2024 17.36.00. Taikatempuistakin revitään huumoria, eivätkä pelin pahikset jää tässä paitsioon. Suojakilvet, taikuuden neutralointi ja välittömät vastareaktiot ajavat pelaajan kokeilemaan erilaisia komboja vihollisten nujertamiseksi. Pam! Värien käyttö on runsasta ja toimivaa. Huonoa . Enpä keksi moitittavaa. Gra. Pelaaminen on nautinnollista ja helppo oppia, mutta haastettakin löytyy sitä kaipaaville. Velhojen kyvyt myös kasvavat tarinan aikana. Taikasauva tanaan ja glyphi oveen Tactical Breach Wizards on erinomainen taktiikkapeli. Nouse Jen! Ota luutasi ja käy! Välillä tehdään salapoliisityötä. mään kohtaa, jossa vihollinen ei vielä ole, mutta tulee olemaan kuin suomen kielen futuuri. ikka on kulmikasta ja kirjavaa, mutta silti kuvaavaa ja tarkoituksenmukaista. Hyvää + Pelattavuus, hyvää tarinaa tukee loistava dialogi, huumori. Neutralointikenttä estää taikomisen. Kun tehtävän läpäistyä pääsee vielä nauttimaan huippuluokan käsikirjoituksesta, ei pelistä juuri löydy nillitettävää. Banks heittelee nukutusainetta ja osaa parantaa minkä tahansa vaivan, kunhan kohde on kuollut. Rivivastustajat eivät ole yhtä hersyviä, mutta hyvin vaihtelevia. Pienet tyylijutut kuten Banksin lääkärinlaukusta tippuva veri viimeistelevät kokonaisuuden
Tohtori Siegfried osaa irtautua kehostaan ja voi huomaamattomana henkiolentona harhauttaa ja säikytellä sotamiehiä. Jollen paremmin tietäisi, luulisin tätä edesmenneen kehitysstudion Mimimin peliksi. Tieteilijöiden sota Hahmot ovat pääasiassa eri alojen tutkijoita, mutta he eivät pelkää liata akateemisia käsiään natsiverellä. Tapot palkitaan pienellä määrällä ekspaa, isommat pompsit saadaan suorittamalla välitavoitteita sekä keräilemällä kentistä löytyviä skill booster -laatikoita. Natseja vihaavalla Rosalla taas on käytössään kemiallisia aseita, joiden lopputulokset ovat karuja, mutta ainakaan paljastavia ruumiita ei jää jäljelle. U utta Commandos-peliä odotellessa ehti puolalainen Artificer markkinoille ensin, ja heittää genren isovaari-IP:lle haasteen. Heidän isänsä Alistair jakelee sähköiskuja ja viskoo pomppuansalla pahiksia pöpelikköön. Sumerian Six palauttaa taktiset hiippailut alkuasemiinsa eli toisen maailmansodan melskeisiin, maustamalla vanhan sopan ripauksella yliluonnollisuutta. Siinä auttavat erilaiset fantastieteelliset laitteet, jotka antavat käyttäjälleen supervoimia. Kolmemetrinen kävelevä karhu on hurja ase itsessään, mutta ei nalle pysty piiloutumaan tai avaamaan ovia. Pelaamiseen kykyjen kehittäminen ei tuo merkittävää lisäarvoa, mutta toimii sellaisenaan pikku palkintona. Porukan ”tavis” on Wojtek, joka on Kammlerin julmissa kokeissa muuttunut ihmiskarhuksi. Ei mikään omaperäisin alku tarinalle, mutta eipä se taktisen hiippailun tärkein tehtävä olekaan. Henki ja substanssi Tarina sijoittuu vuoteen 1944, ja sen keskiössä on mystinen henkiaine geiststoff, jonka juuret ovat sumerialaisessa mytologiassa. Tosin jos kuvastoa katsoo, löytyvät peukut myös otso-Wojtekilta, mutta mitäs pienistä! Sankareiden taidot kehittyvät pelatessa, sillä mukana on kokemuspistesysteemi. Paitsi Hans Kammler, jonka johdolla tappiolla oleva natsi-Saksa on alkanut hyödyntää geistsoffin potentiaalia Wunderwaffeissa. Toisin kuin alkuvuodesta ilmestynyt Stargåte: Timekeepers, peli lainaa häpeilemättä genren parhaimmistolta. Kentissä riittää kokoa. Peukalot omaavassa ihmishahmossaan Wojtek osaa myös nakella pulloja ja ampua konepistoolilla. Välinäytökset esitetään still-kuvina. Maailmansotien välissä joukko eurooppalaisia tiedemiehiä yritti luoda siitä mullistavaa energialähdettä. Niiden geist paitsi elää, myös tuottaa hyvää stoffia. Kun aine todettiin liian epävakaaksi, kaikki tutkimusryhmän jäsenet päättivät unohtaa koko jutun. Kaikki kykykirstutkaan eivät löydy helpoimmista paikoista, joten kerääminen vaatii yritystä. Paremmat kyvyt mahdollistavat useampia ratkaisuja pulmatilanteissa, mutta eivät liikaa helpota peliä. 60 178058_.indd 60 178058_.indd 60 31.10.2024 17.37.18 31.10.2024 17.37.18. Hän myös kantaa mukanaan laitetta, jolla voi luoda pienen näkymättömyysalueen. Isabelle pystyy kulkemaan lyhyen matkan näkymättömänä, sekä voi vaihtaa paikkaa kaverinsa tai vastustajan kanssa. Sumerian Six loistaa pelattavuudellaan. Sehän ei käy liittoutuneille, joten tieteentekijöistä koostuva salainen Enigma-ryhmä lähtee pysäyttämään Kammleria. Sid voi liftata vihollisen kyydissä, joten vihollisen partiomies voi kuljettaa vartiopisteen läpi muutakin kuin täitä. Sumerian Six ei ole mikään halpakopio, sillä kaikki pelattavuuden oleelliset elemenKUUSIKKO JA HENKIAINEEN ARVOITUS Artificer / Devolver Digital Arvosteltu: PC Minimi: Intel i5-4670K tai AMD FX-8350, 8 Gt RAM, GeForce GTX 780 tai Radeon RX 560X Suositus: Intel i7-6950X tai AMD Ryzen 5 1500 X, 8 Gt RAM, GeForce GTX 1080 tai Radeon RX 5700 XT Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti Moninpeli: Ei. Ikäraja: Ei tiedossa. Jukka Koskela SUMERIAN SIX Taktiset hiippailut eivät suostu kuolemaan. Käyttöliittymä, värikäs grafiikka, hahmojen animaatiot sekä napakka liikkuminen ovat niin tutunoloisia, että olen yllättynyt, ettei pelin kehitystiimissä näytä olevan mukana entisiä mimimiläisiä. tit ovat mukana ja ansiokkaasti toteutettu. Tarpeeksi pisteitä keräämällä voi kasvattaa kykyjen vaikutusaluetta, vaimentaa niiden ääntä tai lyhentää palautumisaikaa. Myös lajityypille tärkeät hahmot ja näiden kyvyt ovat mukavan omaperäisiä
Minulle se toimi hyvin koska toi mieleeni alkuperäisen Desperadosin. Ympäristöön tai ajankohtaan sopivien sävellysten sijaan soundtrack on hyvin rock-henkinen, ja ainakin jossain määrin tekoälyn tuottamaa. Oma aselajinsa ovat geiststoff-kokeilla luodut eri sortin übersotilaat. Rosa ei jätä jälkiä. Panzerwolfit ovat raskaasti panssaroituja jättejä, joita ei noin vain kukisteta, ja sutta vahvempi on vain karhu. Mutta pelin aloittamiseen tuli aina viivettä, kun jäin fiilistelemään päävalikon musiikkia. Harmillista, koska olisin halunnut kuulla enemmän etenkin Rosasta ja Wojtekista. Grafiikka tukee pelin maailmanmatkaa. Tärkeät tiedot kuten vihollisten näkökentät, kykyjen vaikutusalueet ja äänekkyys esitetään selkeästi. Demonit eivät näe kauas, mutta vaistoavat sankarit piiloistakin. Osa sankareista jää pintapuolisiksi, joitain pieniä glitchejä. Kokonaisuutena peli on vähän vaikeampi kuin Shadow Gambit, suunnilleen Desperados 3:n tasoa. Hälytysmusiikki saattoi jäädä soimaan pikalatauksen jälkeen, eikä musiikki aina palautunut taukovalikosta paluun jälkeen normivolyymille. Commandosien luojalta Gonzalo Suarezilta voisin sellaista odottaakin. Indiana Jonesista ammentava tarina kantaa hyvin sortumatta draamallisiin ylilyönteihin, pientä huumorinpilkahdustakin löytyy. Saksalaiset puhuvat oikeasti saksaa. Suurimman huomion saavat Sid ja Isabelle sekä heidän isäsuhteensa Alistairiin, muut jäädät taustalle. Tosin yhden kentän räppäyksistä en perustanut. Nalle antaa upseereille mesikämmenestä! Supersotilaat esitellään dramaattisesti. Kolme vaikeustasoa vaikuttavat vihollisten määrään ja reaktionopeuteen. Musiikkiin liittyivät myös useimmat kohtaamistani bugeista. Tehtävät ovat perinteiseen tapaan isompia kokonaisuuksia, yhden suorittamiseen meni meikäläiseltä tunti tai pari. Vuorokaudenajalla tai valaistuksella ei tässä pelissä ole vaikutusta vihollisten näkökykyyn, eikä hiekkaan tai lumeen jää seurattavia jälkiä. Lyriikat eivät sovi, ainakaan tässä genressä, pelin taustalle. Onko joku langettanut genren ylle kirouksen. 88 Sumerian Six on taidokkaasti tehty ja tarpeeksi omaperäinen taktinen hiippailu. Aloitin rohkeasti suoraan huipulta ja sainkin välillä pähkäillä tovin. Sotateatteri Perusja supersotilaita eliminoidaan kymmenen tehtävän verran Euroopassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Etenkin kun pyrin suorittamaan, speedruneja lukuun ottamatta, kaikki lisähaasteet. 61 178058_.indd 61 178058_.indd 61 31.10.2024 17.37.24 31.10.2024 17.37.24. Mimimin suunnitelmissa ei ehkä koskaan ollut Commandosin henkiin herättäminen, mutta Sumerian Six näyttää millaista jälkeä olisi voinut tulla. Tällä kokoonpanolla saadaan aikaiseksi kelvollinen vastus kokeneellekin pelaajalle. Hälytysten välttely on muutenkin osa pelityyliäni, mutta kun haaste kieltää tietyn kyvyn käytön kentässä, tulee pelaamisesta ”mielenkiintoista”. Epäkuolleelta upseerilta näyttävä Geist pystyy teleporttaamaan ja välttämään hyökkäykset, ellei tämän yhteyttä geiststoffiin ensin katkaista. Pitkästä kampanjasta ei siis voi puhua, mutta sen parissa viihtyy hyvin. Lisää pään raapimista aiheuttavat voimakentät, joiden läpi ei voi kulkea, sekä ihmekykyjen käyttöä estävät suppressiolähettimet. Aavikot, Keski-Euroopan metsät ja maanalaiset kompleksit erottuvat toisistaan ja tarjoavat sopivasti vaihtelua. Hahmoja ja niiden historiaa olisi voinut syventää. Hyvää + Koukuttava pelata, hahmojen kyvyissä mukavasti uutta. Pyrrhoksen voitto Sumerian Six kestää vertailun taktisten hiippailujen parhaimmistoon, se on laadukas ja pelaaminen koukuttavaa. Natsien joukossa seisoo luonnollisesti niin soldater kuin offiziere, joista jälkimmäisiä on tuttuun tapaan vaikeampi harhauttaa. Historiallisiin lähtökohtiin on yhdistetty sopivasti kevyttä väriloistoa ja yliluonnollisuutta, ja ennen kaikkea pelaaminen on hauskaa. Musiikki jakaa mielipiteitä. Yhdessä kentässä minut ja Siegfriedin yllätti natsisotilas, joka näki pikkiriikkisen alueen terässeinänkin läpi. Mitään täysin uutta ja mullistavaa ei sumerikuusikon seikkailussa ole, mutta sankareiden teknomaagiset kyvyt saavat pelin tuntumaan tarpeeksi erilaiselta. Huonoa . Mitä aarrearkusta löytyy. Mutta valitettavasti yhtäläisyydet Mimimin kanssa jatkuvat pelin ulkopuolellakin: Sumerian Sixin julkaisun jälkeen puolet Artificerin henkilökunnasta sai kenkää. Jos pitää Mimimin peleistä, tämäkin uppoaa
Juha-Pekka Viljanen Miten käy anakronismien, kun tuulimyllyjen sijaan vastassa on tankkeja. ”Jaa, nyt ollaankin puolustamassa Puolaa.” Ja maailmansota käynnistyi jälleen kerran. Ydinjoukon kehittämisen sijaan huomio on sen kasassa pitämisessä. Aseettomat siviilit tarvitsevat suojelua ja aseistetut sotilaat on helppo saattaa vaaroihin, koska ne ovat hyviä yksiköitä. Ratsuväki on tietenkin tärkeää, kun kerran Puolassa ollaan. P anzer Corps 2:n (Pelit 3/2021, 85 p.) delsuissa on vuorossa Puolan valtausta käsittelevä Panzer Corps 2: War Stories – Fall of Poland -DLC. oituja traktoreita, niitä on paljon ja panssarintorjunta on kehittymätöntä. Mukana on myös avainhenkilöitä sivutehtävineen. Ajatus pätee delsuun yleensäkin, omalaatuinen, muttei ennennäkemätön. Ratsu ruutuun C3 Saksan alkusodan pikkutankit ovat hankalia vastustajia. Vastaavasti Puolan joukot eivät loista numeroarvoillaan, mikä tiivistää sotienvälisen asevarustelun erot niin hyvin kuin Panzer Corpsin suuripiirteisyys sallii. Ihan kiva, vaikkei mikään landkreuzer. Moninpeli: 2-8 Muuta: DLC vaatii Panzer Corps 2:n toimiakseen. Kaikkinensa kampanja on vaikea. Muutenkin parempia yksiköitä on käytössä rajallisesti, joten kovin kilpailukykyisiä ilmavoimia on vaikea rakentaa ja varsinkaan ylläpitää. PANZER CORPS 2: WAR STORIES – FALL OF POLAND DLC Alkusodan panssarien estetiikkaa. Vaikka ne ovatkin glori. Puolalla tilanne käy usein pahaksi. Tuhannen anakronian voimalla panzereihin iskeytyvien ritareiden sijaan se on vain nopeaa jalkaväkeä. Ikäraja: Ei tiedossa Puolan kukistumisesta kertovan delsun tehtävät painottuvat puolustusskenaarioissa selviytymiseen. Moni suojattini ei tästä DLC:stä selvinnyt. Perinteistä kartan läpi rymyävää panssarikiilaa ei pääse käyttämään, kun yksiköiden aloituspaikat ja voittoheksat ovat levällään pitkin karttaa. Palkintona muutama panssarivaunu. Muutamassa viikossa sotateknologia ei paljoa kehittynyt, joten joukkojaan pääsee päivittämään pääasiassa sotasaaliilla ja bonustehtävistä saaduilla rajallisilla erikoisyksiköillä. PUOLA PUILLA PALJAILLA Flashback Games / Slitherine Ltd Arvosteltu: PC Versio: 01.12.02 Minimi: Win 8/10, Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bitprosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt RAM, nVidia tai AMD näytönohjain, 2 Gt VRAM Suositus: 4 Gt VRAM Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60 GHz, 32,0 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. ”Eikös Axis Operations – 1939 ilmestynyt jo joltisenkin aikaa sitten?” miettii maisteri hetken. Varsovaan ja ohi Alkuun vastassa on saksalaisia ja sodan loppumetreillä Neuvostoliitto saapuu paikalle Molotov-Ribbentropin hengessä. 62 178045_.indd 62 178045_.indd 62 31.10.2024 17.41.25 31.10.2024 17.41.25. Panzer Corpsien lisäosakampanjoissa taisteluun uppoaa helposti melkein koko lisäosa, joten aivan ennennäkemätöntä ei sotiminen Puolassa ole. On nostalgista nähdä taistelupari alkusodan tamineissa, mutta niiden välissä on ahdasta. Kieltämättä asetelma on omalaatuinen, kun sotapeleissä Puola tapaa olla alkukampanjan nopeasti motitettu ja voitettu vastustaja. Sivutehtävät eivät nekään vie varsinaisesti suojaan. Sotaretken kuluessa oppii arvostamaan ratsuväen kykyä ehtiä paikalle ennen muita ja poistua vauhdilla, kun tilanne käy pahaksi. Kun ydinryhmä pelastuu vain tehtävän päättymisen ansiosta, ei synny Panzer Corpsin pääkampanjasta tuttua dissonanssia, että minähän voitin ja kunnolla
sa heti alkuun, mutta joskus on parempi jäädä kaipaamaan lisää, koska kiinnostava idea ei ehdi muuttua puuduttavaksi toistoksi. Mutta illuusio vaihtelusta ja erilaisista tilanteista pääosin säilyy. Tietenkin valintojen seuraukset pitäisi nekin mallintaa. Ainahan skenaarioissa taistellaan määrällisellä alivoimalla, varat ovat vähissä ja parhaimpia yksiköitään ei kannata menettää kuin pakon edessä. Periaatteessa tämä on vain vaihtoehtoinen voittoehto, mutta joskus sitä on vain onnellisempi, kun ei saivartele. 63 178045_.indd 63 178045_.indd 63 31.10.2024 17.42.26 31.10.2024 17.42.26. Käytössä on urhea märkä rätti. Kuuluuhan inhimillisen olemisen kirjoon annettujen tehtävien mielekkyyden pohdinta. Rajallista palettia ja laajaa kangasta on osattu käyttää, kun lisäosissa on aina kokeiltu jotakin variaatiota perusteista tai päästetty leikkimään jollain hauskalla yksiköllä, DLC:n tapauksessa panssarijunalla. Melkein olin ennakkoon valmistautunut tuomitsemaan tämän lisäosan tutuksi hutuksi ja sitä tämä myös hyvin paljon on. Muutama anakronia riittää maastossa. Juna kulkee vaan. Paszkowski kysyy. Stukat tulloo. Turha oma-aloitteellisuus ei ole aina sotapäällikölle tai sodalle eduksi. Lopulta tappioehdot jäävät vähälle käytölle, kun tehtävät normalisoituvat. Vastaan, että ehkä vielä delsu tai pari. Vaikka voittoehto olisi ehkä saavutettavissa, samalla pitää miettiä, miten irtautua tilanteesta ennen kuin kaikki kuitenkin leviää käsiin. Rintaman luhistumista hallitessa mietin, että tätä kaipais?lisää turhan harvoin pienemmän mittakaavan sotapeleissä joutuu miettimään sitä, miten keskeyttää pieleen menevä tehtävä tilanteessa, jossa vetäytyminen on erikseen sallittu. Lisäksi jätän huomiotta, että ainakin yksi voittoehto näyttää tarkoituksellisen mahdottomalta. Silta yli synkän virran. On sääli, että Fall of Poland ampuu parhaat paukkun81 Panzer Corps 2 Puolassa, mutta puolalaisilla. Silti Puolan kukistumista tuli jauhettua lopulta ihan ilokseenkin, kun hankalien haasteiden pohtiminen oli vaivatonta ja tutusta mausta on helpompi löytää nyansseja. Ei aina voi onnistua Fall of Polandin parissa alkutehtävässä on voittoehdon lisäksi tarjolla häviöehto, joka päättää tehtävän, muttei kampanjaa. Tekoäly on parkkeerannut panzerinsa väärään paikkaan. Erityisesti tässä tarvitsin kikkakakkosta. Huonoa . Kuorrutus ratkaisee Panzer Corps 2: War Stories – Fall of Poland -DLC on lopulta Panzer Corps 2, eikä tunnetta siitä, että hommat on nähnyt jotain 156 kertaa, voi täysin välttää. Hyvää + Tappiollisen sodan esittäminen on kehittynyt entisestään. Delsuja alkaa olla jo aika lailla. Taistelukyvyn rampauttavia tappioita pitää välttää, kun vihollinen painaa kasvavassa määrin päälle. Joten hyvähän tämä on. Kieltämättä tuttuudessa on jotain rentouttavan turvallista. Häviöehdot olisivat helposti vain nopea tapa loikkia kentästä toiseen, mutta ne toimivat, koska niissä vaaditaan tasapainottelua. On haaste pärjätä Puolan armeijalla, jolta puuttuu vastustajan murskaavan vasaran lisäksi myös rintaman paikallaan pitävä alasin
Ja sekös minua virkisti niin. ces & Humans -pelit on raakoja. Mutta kaikki kolme luettuani tunsin tehneeni yhden pitkän matkan. Merirosvon aave -niminen sarjis etenee Leimun aiemmista kirjoista tuttuun rauhalliseen tahtiin, jossa kuvakerronnalla on vahva SAMAAN AIKAAN TOISAALLA osuus ja puheet jäävät vähiin ja taka-alalle. L uin putkeen kolme syksyn sarjisuutuutta. Onneksi kukin osa on kuitenkin itsenäinen, ja ne voi lukea surutta ilman, että jää tunne tarinan loppumisesta kesken. Eli kyse on englantilaisen 2000 AD -lehden sivuilta maailman maineeseen ponnahtaneesta, Alan Mooren kirjoittamasta ja Ian Gibsonin kuvittamasta Halo Jones -sarjasta. Mitä sitten tapahtuu, se jää kunkin itse arvuuteltavaksi, sillä jatkoa tarinalle ei taida olla luvassa tulevaisuudessakaan. Paitsi vähän ehkä häiritsi sotatantereella käytettyjen kasvonaamarien pinkki väritys. ces & Humans – Tilinpäätös, Zum Teufel 2024, 248 sivua, hinta noin 30 euroa. Menneisyyden muisto Sattumalta luin kirjat kronologisessa järjestyksessä ja aloitin menneisyydestä. Wallu RUUDUN TAKAA Hålo Jones on suomennettaessa menettänyt sädekehänsä: Halolla mennään. Sarja etenee pelimuodossa ja noppia heittelemällä lohikäärmeet ratkovat sarjakuvaruuduissa tapahtuvan toimistoelämän haasteita: • Heitä alle 3, niin ovi aukeaa. ces & Humans -sarjakuva, jossa lohikäärmekaverukset kokoontuvat yhteisen roolipelin ääreen ja alkavat liikutella ihmiskohtaloita toimiston ja talouden sokkeloissa. Menneisyyteen, tulevaisuuteen tai toiseen ulottuvuuteen, kaikki käy. Ensimmäisessä osassa nuori nainen – Halo Jones – käy kaupassa, toisessa osassa matkustetaan huvipurrella avaruuteen ja kolmannessa soditaan. • Eronen: Of. Tarina ei väreistä miksikään muutu, Gibsonin piirrostaide muuttuu hieman, mutta eivät Barbara Nosenzon värit minun lukukokemustani haitanneetkaan. Robert Louis Stevensonin vuonna 1883 ilmestynyt klassikko Treasure Island (suomeksi Aarresaari) on näin päivitetty moderniin sarjakuvamuotoon. Of. Tuoreeseen Of. Tulevaisuuden sädekehä Kolmantena kirjana luin uudelleen sarjakuvaklassikon menneisyydestä, joka kertoo tulevaisuudesta. guureista, ja ehkä siksi kirjassa leijuukin mainio entisaikainen nuortenkirjahenki. • Huoneessa on kopiokone, mitä teet. Lohikäärmeet pelaavat Toisessa lukemassani uutuudessa siirrytään lähemmäs nykyaikaa, mutta kierretään ovelasti rinnakkaiseen todellisuuteen kysymällä: Entä jos Dungeons & Dragons -pelien lohikäärmeetkin haluaisivat pelata roolipelejä. • 1. Aluksi kaikki tuntuivat olevan kuin eri planeetoilta. Muualle, pois harmaasta, syksyisestä arjestani. Niin hyvää, ettei kapteeni Kidd sanotuksi saa. Hannu Leimu (Kadonneet, Like 2021 ja Aavikon reiteillä, Like 2023) jättää uutuudessaan tulevaisuuteen sijoittuvat tieteistarinat sikseen ja siirtyy 1600-luvulle ja merille. William Kidd -niminen merirosvolegenda kohtaa loppunsa ja jäljelle jääneet rosvokollegat alkavat etsiä hänen kätkettyä aarrettaan. Eri kokoisia, eri näköisiä ja kaikissa erilainen aihe. Niistä kaksi on julkaistu aiemmin (Tie Customexiin, Huuda Huuda 2012 ja Menestyksen avain, Huuda Huuda 2013), mutta kolmas, Myyjien taistelu, on julkaistu tässä ensimmäistä kertaa paperille painettuna. Halo Jones on ilmestynyt suomeksi Jalavan julkaisemina mustavalkoalppareina vuosina 1991–1993, mutta uusi aika ja uudet lukijat saavat sarjan nyt suuressa koossa ja väreissä sekä yksiin kansiin koottuna. Tästä lähtee liikkeelle Roope Erosen Of. • Yritän ottaa kopion ansioluettelostani… Tämän kun lukee, niin alkaa nähdä arkielämässäkin kaiken pelillistettynä. ces & Humans -kirjaan nimeltä Tilinpäätös on koottu kolme lohhareitten pelihetkeä. Ja sekös kohta naurattaa. Hyviä kirjoja kaikki. • Moore, Gibson, Nosenzo: Halo Jonesin Balladi, Zum Teufel 2024, 216 sivua, hinta noin 40 euroa. TOIVESARJA 64 178036_.indd 64 178036_.indd 64 31.10.2024 17.44.26 31.10.2024 17.44.26. • Leimu: William Kidd – Merirosvon aave, Story House Egmont 2024, 84 sivua, hinta noin 20 euroa. Sarjakuva on helppo ja halpa keino päästä pois. Mooren suunnitelmissa Halosta oli alun perin tarkoitus tehdä kymmenosainen albumisarja, mutta kolmeen alppariin se valitettavasti jäi. Lopputeksteissä kerrotaan, että taiteilija on saanut tarinalleen innoituksen lapsuutensa merirosvo
Pelitelkkarinani on Philipsin 70-tuumainen, johon Dock ei muutenkaan tarjonnut parasta mahdollista kuvanlaatua. Pienistä teknisistä ongelmistaan huolimatta Dock on kätevä lisä Deckille, joka muuttuu telakan avulla yhdestä laitteesta kolmeksi. Steam Deckin virallinen telakka tekee kannettavasta pelilaitteesta mainion olohuonekonsolin ja mukiinmenevän peli-PC:n. Sen 21:9-kuvasuhde ei ole ihan kaikkein yleisin, mutta isoksi yllätyksekseni Deck toimi ruudun kanssa mukisematta. DOKKAA DEKKI Valmistaja: Valve Liitännät: HDMI, DisplayPort, 3 x USB3, Ethernet Hinta: 89 euroa STEAM DECK DOCKING STATION Helkkarin telkkarit Televisiokäytössä törmäsin muutamiin ongelmiin. Alakerran telkkarissa Dokattu Dekki toimi ongelmitta, mutta HDR:n syvemmät mustat eivät tälläkään ruudulla oikein erottuneet. KONEHUONE 65 178895_.indd 65 178895_.indd 65 31.10.2024 17.45.14 31.10.2024 17.45.14. Televisio-ongelmieni jälkeen en pidätellyt hengitystäni PC-käytössä, koska minulla on käytössäni Samsungin 49-tuumainen Odyssey. 3840x1080-resoluutio sai laitteen tosin yskimään aika pahasti, joten kenttäkokeiden jälkeen käytännön maksimi PC-käytössä lienee Full HD. Valve tarjoaa Steam Deckillä insinöörimäisemmän näkökulman aiheeseen. Vajaan satkun hintainen Dock yhdistettynä noin viidellä sadalla irtoavaan Deckiin tarjoaa täysin käyttökelpoisen vaihtoehdon tonnin hintaiselle pelitietokoneelle. Jos liitin olisi pohjassa, voisi Gaben tasku-PC:n vain pudottaa telakkaan. N intendo Switch osoitti, että yksi laite taipuu tarvittaessa moneen eri käyttötarkoitukseen. Deck on täysiverinen konsoli telakoituna, mikä tällaista helppoa elämää arvostavalle keski-ikäiselle sopii erinomaisesti. Verrokkina toimivat Pleikkarit ja Switch selviävät tästä hommasta huomattavasti paremmin. Taskukokoinen höyrykone konsoloi PC-pelikokemuksen tehokkaasti, mutta laitteen toiminnallisuutta voi näppärästi myös laajentaa, vaikka katsoa lasten kanssa Deck Dock -videoita. Linux-pohjainen SteamOS toimii molemmissa tapauksissa erinomaisesti. Nintendosta poiketen Deckin USB-liitin on laitteen yläreunassa, joten kytkentä tehdään hyppykaapelilla. PC-maailman osoitinlaitteet eliminoivat myös osan yhteensopivuusongelmista, sillä pelit, jotka eivät Deckin omilla kontrolleilla toimi, muuttuvat pelattaviksi, kun käytössä ovat hiiri ja näppäimistö. Olen hankkinut käytössäni olevat televisiot hinta edellä, joten kokemani ongelmat eivät välttämättä liity Dockiin, hieman laadukkaammalla ruudulla todennäköisesti myös kuvanlaatu on parempi. Kultasilmille asiat saattavat olla oikeita ongelmia, mutta minua matala resoluutio ja oikutteleva HDR eivät isommin häirinneet. Deck this out Jos PC-elämään haluaa kepeyttä, on Deck kätevä vaihtoehto peli-PC:lle. HDR:n toiminta riippuu pitkälti televisiomallista, enkä saanut telakasta ulos kuin Full-HD-kuvaa. Juho Kuorikoski KONEHUONE Steam Deck on erinomainen kannettava pelikone, mutta telakan avulla siitä saa myös olohuonekonsolin tai kätevän korvikkeen peli-PC:lle. Steam Deck on yhteensopiva monien USB-C-liittimellä varustettujen läppäritelakoiden kanssa, mutta Valve tarjoaa myös virallista versiota, jossa Deck nököttää Switch-tyyliin. Verkon mukaan telakoituna Deckin pitäisi tukea myös 4K-resoluutiota, mutta oman töllöttimeni kanssa oli tyytyminen 1920x1080-resoluutioon. Dock tarjoaa liitinpatterin, jolla Deckin voi kytkeä ulkoiseen näyttöön, näppäimistöön ja hiireen tai televisioon. Paatuneena Windows-käyttäjänä en osannut kaivata roplausmahdollisuuksia, sillä Deck yksinkertaisesti vain toimii, on se sitten television tai herrarotuvehkeiden jatkona. Tarpeesta riippuen Deck muuttuu näin näppäräksi pelitietokoneeksi tai olohuonekonsoliksi
66 177659_.indd 66 177659_.indd 66 31.10.2024 14.55.14 31.10.2024 14.55.14. 6 -tiimimättöön, sillä loren mukaiset supervoimat ovat Marvelin hahmoilla usein tyystin eri kaliiberia. Kentät jakautuvat lineaarisiin tarina-osuuksiin ja laajempiin, vapaaehtoisia pulmia sisältäviin alueisiin. Seppä Henry Skalitzlainen jatkaa seikkailujaan 1400-luvun Böömissä, joka on tuplasti laajempi kuin ykkösosassa alue sisältää muun muassa Kutná Horan (Kuttenberg) kaupungin. Civilization VII 4X-strategian ajanjaksot typistetään antiikkiin, tutkimusmatkailuun ja moderniin aikaan, joista kaksi ensimmäistä päättyvät kriisitapahtumaan, joka vaikuttaa tuleviin aikakausiin. Kingdom Come: Deliverance II (PC, PS5, Xbox Series S/X) 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 TAMMIKUU Miten Marvelin ikoniset supersankarit ja -roistot taipuvat 6 vs. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 11. Sisällisodan brutaaleissa käänteissä Henry pääsee tällä kertaa käyttämään myös varsijousia ja varhaisia tuliaseita. JOULUKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 HELMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 TALVEN SANKARIT Jos talviurheilu ei ole juttusi, videopelit auttavat pitämään pakkasen puremat loitolla. Marvel Rivals (PC, PS5, Xbox Series S/X) 9.12. Civilization VII (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Otatko maailman haltuusi voimalla vai viekkaudella, hyvällä vai pahalla. Se riippuu tarinan kertojasta, sillä keinojen moraalinen oikeutus jää yleensä halutun lopputuloksen jalkoihin tai toisin sanoen tarkoitus pyhittää keinot. Suora taistelu ei kuitenkaan ole pakollista, sillä vastustajat voidaan päihittää oveluudella ja salavihkaisuudella. Lähtökohdat räimeeseen ovat kuitenkin kilpailijoita paremmalla tolalla, sillä Marvelin sankareilla on valmis fanilauma. Sarjiksissa ja leffoissa tasoitusta ei tarvita, mutta kilpailullinen moninpeli on kokonaan toinen juttu. Indiana Jones and the Great Circle (PC, Xbox Series S/X) 11.2. Ajallisesti ensimmäisen ja kolmannen leffan väliin, vuoteen 1937 sijoittuvassa tarinassa legendaarinen toiminta-arkeologi Indiana Jones kamppailee kaikkien akselivaltojen roistoja vastaan. Avoimen maailman toimintaroolipelissä tehtäviä voi hoitaa eri tavoilla, mikä puolestaan vaikuttaa ihmisten ja yhteiskunnan reaktioihin. JOULUKUUTA 6.12. TULOSSA 11.2
23.1. Suora taistelu ei kuitenkaan ole pakollista, sillä vastustajat voidaan päihittää oveluudella ja salavihkaisuudella. Räiskintätehtävissä auttavat magus-tekoälypartnerit. Entinen avaruusjalkaväen sotilas Zula Hendricks kohtaa armottomia alieneita Gemini Exoplanet Solutionsin tutkimusasemalla. Pitkä ja mutkikas tie kohti julkaisua vaikuttaisi parin viime hetken lisäviivästyksen jälkeen olevan loppusuoralla. 2: Heart of Chornobyl (PC, Xbox Series S/X) Jokohan viimein tärppäisi. irttaileva toimintaseikkailu kuvaa matkaa Tšernobylin hengenvaaralliselle eristysalueelle, jossa harmaita hiuksia aiheuttavat säteilyn ohella kierot ihmiset, hyytävät mutantit, oudot anomaliat ja voimakkaat artefaktit. Synduality Echo of Ada (PC, PS5, Xbox Series S/X) Vuonna 2222 Uuden kuun kyyneleinä tunnettu myrkkysade tappaa suurimman osan ihmiskunnasta ja luo ender-olentoja, jotka metsästävät sateesta selvinneitä ihmisiä. Liipaisin pohjassa eteneminen ei kannata, sillä metelöinti houkuttelee paikalle entistä enemmän verenhimoisia hirviöitä. Onko ihmisten pelottelu sitten VR:n tappajasovellus – riippunee termin määrittelystä. Ukrainalaisen tiimin kehittämä, kauhulle ja survival-meiningille . 67 177659_.indd 67 177659_.indd 67 31.10.2024 14.55.21 31.10.2024 14.55.21. Sekä kehtoarkut että magukset ovat täysin kustomoitavissa. Kentät jakautuvat lineaarisiin tarina-osuuksiin ja laajempiin, vapaaehtoisia pulmia sisältäviin alueisiin. Alien: Rogue Incursion (PC, PS5, Quest) Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, mutta VRtilan ulkopuolella tilanne on toinen. 19.12. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 MARRASKUU 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 20.11. 28.1. S.T.A.L.K.E.R. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Ajallisesti ensimmäisen ja kolmannen leffan väliin, vuoteen 1937 sijoittuvassa tarinassa legendaarinen toiminta-arkeologi Indiana Jones kamppailee kaikkien akselivaltojen roistoja vastaan. Brittiläisen indie-tiimi Lavabirdin Warside on näppärän näköinen Advance Wars -klooni, joka on niin lähellä esikuvaansa, että saamme vielä jännittää, selviääkö kehitystiimi taistelusta Nintendon lakimiehiä vastaan. Warside (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Klassisen Empire-strategian paras modernisointi on Nintendon Advance Wars -sarja, jonka pienen skaalan nopeatempoiset taistelut räikeitä heikkouksia omaavilla yksiköillä ovat eräänlaisia pulmia. Maan pinnalla liikutaan ja taistellaan kehtoarkuiksi kutsutuilla mechoilla, joilla kerätään harvinaisia resursseja, kuten AO-kristalleja
PAKKANEN TAPPAA FROSTPUNK 2 UPEA ROOLIPELI METAPHOR: REFANTAZIO KAUHUKLASSIKKO KOMISTUU SILENT HILL 2 HYÖKKÄYS CAPITOLIIN CALL OF DUTY: BLACK OPS 6 LOPUTTOMAN SEIKKAILUN MOTELLI HYPERDRIVE INN MECHNIIKAN KAKSI MAAILMAA MECHWARRIOR 5: CLANS MECHABELLUM ETSIVÄ LÖYTÄÄ NOBODY WANTS TO DIE SHADOWS OF DOUBT KOVIEN PELIEN KOVAT LISÄOSAT: ALAN WAKE 2: THE LAKE HOUSE PERSONA 3 RELOAD: EPISODE AIGIS THE ANSWER REMNANT 2: DARK HORIZON STARFIELD: SHATTERED SPACE S ile n t H ill 2 . 12,90 € JÄÄTÄVÄN HYVÄT 7 ,90 177653_.indd 1 177653_.indd 1 31.10.2024 16.14.02 31.10.2024 16.14.02. M e ta p h o r:R e Fa n ta zio . M e ch w a rr io r 5 : C la n s 10 /2 02 4 Marraskuu 2024