M a rv e l S n a p . H o n e y, I jo in e d a C u lt ! 11 /2 02 2 Joulukuu 2022 . YLLÄTTÄJÄ KESKIAJALTA PENTIMENT MIELENKIINNON NAPPAAJAT: MARVEL’S SPIDER-MAN: MILES MORALES MARVEL SNAP NOITA PALAA ELÄMÄÄN BAYONETTA 3 TIELLÄ, JÄÄLLÄ JA NURMELLA: WRC GENERATIOS NHL 23 FIFA 23 KUN BATMAN ON POISSA GOTHAM KNIGHTS VALTAPELIN VALLANKUMOUS VICTORIA 3 M ile s M o ra le s . 11,90 € JOULUN SUPER 163445_.indd 1 163445_.indd 1 24.11.2022 21.59.53 24.11.2022 21.59.53
Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. nen Suunnittelija: Kalle Rouvinen Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 18 30 6 Marvel’s Spider-Man: Miles Morales Bayonetta 3 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Joulupelit Tuukka Grönholm 6 Vampire The Masquerade: Verevien vainajien kolme vuosikymmentä Tuomo Nyrhilä 14 Kympin arvoiset joulupelit Markus Rojola 17 Nnirvi: Nikol-AI Jarvis 43 Sgt Rock: Länsirintamalta ei mitään uutta Iikka Kivi 58 Quo Vadis, Stellaris. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. Juha Kerätär 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kirjakorneri: You’ve Been Played Pekko Pistokoski 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 10 Vampire: The Masquerade: Bloodhunt Risto Karinkanta 18 Marvel’s Spider-Man: Miles Morales Ville Wikström 20 Marvel Snap Nnirvi 22 Gotham Knights Markus Rojola 26 Saint’s Row Antero Kyyhky 30 Bayonetta 3 Ville Wikström 33 Wayward Strand Iikka Kivi 34 Football Manager 2023 Tuukka Grönholm 36 FIFA 23 Markus Rojola 37 NHL 23 Markus Rojola 2 163446_.indd 2 163446_.indd 2 24.11.2022 15.55.53 24.11.2022 15.55.53. /asiakaspalvelu 323 numero 31. Graa
eld Chronicle Johannes Valkola 60 Victoria 3 Riku Vihervirta 63 Aery: Last Day of Earth Iikka Kivi Teemat Superhauskaa superihmisille 18 Marvel’s Spider-Man: Miles Morales Ville Wikström 20 Marvel Snap Nnirvi 22 Gotham Knights Markus Rojola Nopee matsi ropee 50 Circus Electrique Jukka Koskela 54 Tactics Ogre: Reborn Johannes Valkola 56 The Dio. 40 54 20 22 54 Tactics Ogre: Reborn Pentiment 38 WRC Generations Marko Mäkinen 40 Pentiment Riku Vihervirta 44 Call of Duty: Modern Warfare II -moninpeli Markus Rojola 46 Honey I Joined A Cult Iikka Kivi 48 Resident Evil Village: Winters’ Expansion -DLC Antero Kyyhky 49 Impostor Factory Juho Kuorikoski 50 Circus Electrique Jukka Koskela 52 Shatter Remastered Deluxe Petri Heikkinen 53 Arkanoid Eternal Battle Petri Heikkinen 54 Tactics Ogre: Reborn Johannes Valkola 56 The Dio. eld Chronicle Johannes Valkola Kumpi on vuoden peli. 40 Pentiment Riku Vihervirta 63 Aery: Last Day of Earth Iikka Kivi 3 163446_.indd 3 163446_.indd 3 24.11.2022 15.56.46 24.11.2022 15.56.46
Kiinnostavin yksityiskohta jää loppukaneetiksi. JOULUPELIT 5 163448_.indd 5 163448_.indd 5 24.11.2022 16.48.14 24.11.2022 16.48.14. Vakioporukan pöytään on aika turha tunkea mukaan, sillä kaikilla on ratkiriemukasta, vaikka sanaakaan ei vaihdettaisi tuntiin. Nykyään tapaninpäiväpelit tarkoittavat anoppilassa lautapelaamista. Kotona jatkettiin canastalla, jonka äärestä on lähdetty jopa synnyttämään. Nykyään pidän tarkoituksella taukoa ruudun tuijottamisesta, joten keskityn lautapeleihin, jota pelataan muksujen ja sukulaisten kanssa. Jos pelit ovat vain TOP 5:ssä perheen joulupyhien harrastuksissa, mitkä ovat ne neljä ensimmäistä. Minulla on useita pelejä, joita pelaan nimenomaan jouluna. Tosin Puerto Rico taitaa tänä jouluna vaihtua Dune Imperiumiin, joka on varastamassa paikkaa klassikolta. Yliopistovuosina nappasin aina jonkun roolipelin, jonka yritin hakata joululoman aikana läpi. En ole eri mieltä. Alan ymmärtää miksi. Voitto ratkesi joskus kysymykseen: Mitkä ovat Mika Myllylän lasten nimet. 38 prosenttia vastaajista aikoi pelata perhepiirissä videopelejä, kolmasosa lautapelejä ja 56 prosenttia arvioi pelien olevan sukupolvia yhdistävä elementti joulussa. Vaihtoehtoisesti lapset pieksevät minut Super Smash Brosissa. Speedrun ei ollut terminä silloin olemassa, mutta idea oli aika sama. Ei ihme, että Microsoftin tutkimuksessa vain viisi prosenttia aikoi pelata isovanhempien kanssa. Jouluna syödään suklaata -tason uutinen tuli Microsoftilta, joka oli teettänyt YouGovilla tutkimuksen joulupyhien pelaamisesta. Olin jo vuosia sitten toimituksen huonoin Typing of the Deadissa ja Archonissa, mutta tunnun vain taantuvan Superissa joulu joululta. Bloodhouse oli julkaisema Stardust-räiskintää Amigalle, yhdistyi Terramarque-tiimin kanssa vuonna 1995 ja muodosti Housemarquen, joka on vanhin suomalainen pelitalo. Jouluperinteisiin kuuluu anoppilassa väännettävä Millennium-painoksen Trivial Pursuit -matsi, jossa junnuja ilahdutetaan ajankohtaisilla aiheilla 20 vuoden takaa. Mummi kielsi korttipelit jouluna, joten tietenkin joulupuurolla lätkittiin kunkkua, lupausta tai kuoppaa serkkuringissä, kun oli palattu haudoilta. En osaa edes arvailla. Koska Microsoftin tutkimus oli todellisuudessa vain osa markkinointia, se jätti kiinnostavimman kysymyksen vastaamatta. Toinen klassikko on Scrabble-ristisanapeli, joka saa jopa lehmänhermoisen kälyni hermostumaan, kun hänen ideaansa c-sanasta ei taaskaan hyväksytä. Tekeillä on myös Bloodhousen haastattelu. Puerto Ricossa on vuosien myötä kehittynyt jo avausstrategioita, jotka riippuvat siitä, kenen vieressä istutaan ja kuka aloittaa. Pöytään jäivät selvästi hyvät kortit, koska Jorviin lähtenyt lanko vannotti, ettei kortteja kerätä pois pöydästä. Nykyään joulu alkaa hetkestä, jolloin sohva vedetään telkkarin eteen ja alamme vuorotellen grindata Fall Guysiin joulukuteita. A ina välillä sähköpostiin kolahtaa tiedotteita, jotka lähinnä huvittavat. Tutkimuksessa pelaaminen yhdessä perheen kanssa oli kärkiviisikossa suosituimpien joulunviettotapojen listalla. Lapsitrio aloitti vastauksen pohtimalla, kuka on Myllylä. PÄÄKIRJOITUS PELIT 30 VUOTTA SITTEN Ensimmäisen vuosikerran Pelit-lehti hehkutti seuraavan numeron tulevia juttuja, kuten X-Wingja Wing Commander -arvosteluja. Perinne on toki pidempi. Joulu on pelien suhteen poikkeus. Puolisollani on useita erinomaisia ominaisuuksia, mutta pelaaminen ei kuulu niihin
Ensimmäinen laitos oli pienelle studiolle ja nopealle kehitykselle sopivan amatöörimäinen julkaisu rujon ulkoasun ja hiomattomien sääntöjen johdosta. Tuomo Nyrhilä VAMPIRE THE MASQUERADE Vampyyrit pelottavat ja houkuttelevat, mutta oletko koskaan halunnut samaistua synkän hirviön rapistuvaan inhimillisyyteen. Into erilaisiin maailmoihin ja hahmoihin eläytymiseen oli kova, joten oudotkin ideat ylittivät julkaisukynnyksen pienten studioiden tavoitellessa siivuaan Advanced Dungeons and Dragonsin kasvattamista markkinoista. Klaaneja ja taikavoimia julkaistiin enemmän, pelimaailmaa ja pelaamista avattiin lisäkirjojen kautta, jopa yksittäiset klaanit saivat pelityylejä ja sisäisiä rakenteita esitteleviä oppaita. Vuosikymmenen vaihtuessa pelisuunnittelija Mark Rein-Hagen perusti White Wolf Game Studion yhdistämällä aiemman pelistudionsa Lion Rampantin peliaiheisen White Wolf Magazine -lehden kanssa, ja uusi studio etsi aihetta ensimmäiseen roolipeliinsä. Lion Rampant oli julkaissut keskiaikaisia velhoja ja heidän käskyläisiään käsittelevän Ars Magican vuonna 1987. Muiden saman aikakauden peleistä erottuva painotus herätti ensin hämmennystä ja vastustusta pelaajissa, mutta voitti nopeasti puolelleen vahvan fanikunnan. Seuraava vuosi oli ahkeraa kehitystyötä, ja vuonna 1991 julkaistiin Vampire the Masqueraden ensimmäinen laitos. Matkalla vuoden 1990 GenCon-messuille Rein-Hagen sai idean modernien vampyyreiden pelaamiseen. Vuosikymmenen lopulla yleisö alkoi kaivata muutakin kuin lautapelimäistä luolastoissa odottavien haasteiden voittamista. Goottilaiseksi punkiksi itseään kuvailevassa kauhupelissä vampyyrit piileskelevät tavallisen kansan keskellä pelin nimessä esiintyvien naamiaisten hengessä. Peli palkittiin jopa parhaana roolipelien sääntösysteeminä vuoden 1992 Origins Awards -kilpailussa. Anteeksi pyytämättömän hirveitä Sabbat-vampyyrejä on helppo ajatella ulkoisena uhkana ja varoittavana esimerkkinä liian pahoiksi heittäytyvistä vampyyreistä, mutta White Wolf kehitti heistä pelattavan faktion nopeasti toisen laitoksen julkaisun jälkeen. Yössä hiljaisesti vaanivat hirveät pedot, ikuisen muuttumattomat kauniit romantikot ja vanhan maailman jäykät aateliset eivät olleet ristiriidassa keskenään, koska kaikki vampyyrit perivät sukulinjojensa piirteitä. Ikuisen järjestyksen nopea kehitys Ensimmäisen laitoksen hiomattomuus yhdistettynä pelin suureen suosioon poiki pelistudiolla odotettavan idean. Heti vuonna 1992 julkaistiin hiotumpi, kauniimpi ja pelin aseman vakiinnuttanut toinen laitos. Erilaisten vampyyrimyyttien vaihtelevat taikavoimat ja heikkoudet ilmaistiin vampyyreiden perinnöllisinä klaaneina, joihin mielikuvat erityyppisistä vampyyreistä tiivistyivät. Taustatarinan etualalle nousi yksittäisten kaupunkivaltakuntien taustalla vaikuttanut vampyyriruhtinaiden liittouman Camarillan ja paikasta toiseen vaeltavien villin petomaisten vampyyrijengien Sabbat-kultin välinen valtakamppailu, mistä ensimmäisessä laitoksessa oli vain etäisiä mainintoja. Säännöt tukivat tarinankerrontaa lautapelimäisen tasapainon tavoittelun tai realismiin pyrkivien taulukoiden sijaan jättäen paljon pelinjohtajien harteille. Pelimaailman keskeiset asetelmat vanhimpien ja vahvimpien vampyyreiden hallitsemista kaupunkihoveista, Petoa vastaan kamppailusta ja kuolevaisilta piilottelusta olivat sellaisenaan mukana heti ensimmäisestä kirjasta lähtien. Ulkoisten uhkien lisäksi vampyyreitä riivaa sisäinen kamppailu rapistuvasta inhimillisyydestä, kun jatkuvasti korvaan kuiskiva ja niskassa tempova verenhimoinen Peto houkuttelee uusiin hirmutekoihin oman edun ja hetkellisten mielihalujen nimissä. Siinä missä ensimmäinen laitos pisti perusasiat pelikuntoon ja houkutteli pelaajat vampyyreiden maailmaan, toinen laitos tarjosi kaikkea paremmin ja laajensi monia aiemmin vihjailtuja konsepteja. Toinen laitos siirsi suuren linjan perspektiiviä kauemmaksi katutasolta. Vaeltavien riehujien taustalle rakennettiin uskonnollista hurmoshenkeä, jossa inhimillisyys oli pelkurimainen rikos vampyyrien pyhää esiisää, Raamatun Kainia, vastaan, ja Peto piti hallita rituaalien, laumaidentiteetin ja tahdonlujuutta vaativien luonnottomien valaistumisen polkujen avulla. Siinä missä ensimmäisen laitoksen pelaajahahmoiksi oletetut nuoret anarkistikapinalliset olivat sorrettuja raukkoja puimassa voimattomia nyrkkejään, Sabbat oli väkivaltainen hyökkäys kaikkea Camarillan aatelisten edustamaa hillittyä alistumista vastaan. Osa pelaajakunnasta otti kauhuvampyyrien riehumisen innoissaan vastaan. Camarilla oli esitelty ensimmäisessä laitoksessa kaikkialla vallitsevana valtavirran järjestyksenä, mutta parin kappaleen vihjailuksi jäänyt Sabbat kaipasi esittelyä ideoidensa ympärille. Maailma on todellisuudesta vääristynyt synkempi versio, öiset kaupungit feodaalisen muinaisaatelin hallitsemia pienoisvaltioita ja nuoret anarkistiset vampyyrit kapinoivat edeltäjiensä tukahduttavaa ylivaltaa vastaan. VEREVIEN VAINAJIEN KOLME VUOSIKYMMENTÄ 6 162580_.indd 6 162580_.indd 6 24.11.2022 19.03.38 24.11.2022 19.03.38. P öytäroolipelit nousivat valtavirtasuosioon 1980-luvulla. Esikuvina toimineet Anne Ricen vampyyriromaanien melankolisen kauniit hahmot ja Lost Boysin vampyyrijengiläiset olivat näkyvillä heti alusta lähtien. Suurista linjoista syntyy vankka kivijalka Vampire the Masquerade on pysynyt hyvin samanlaisena ensimmäisestä laitoksesta lähtien. Taitojen ja ominaisuuksien tarkan mittaamisen sijaan kirjat keskittyivät kuvailemaan maailmaa ja opastamaan tunnelman ja kohtausten rakentamisessa. Se ei estänyt peliä nousemasta välittömäksi hitiksi, ja se oli heti yksi vuoden 1991 myydyimmistä roolipeleistä Yhdysvalloissa
avampyyreillä, ja olematon budjetti rajoitti tuotantoa pakottaen esimerkiksi kuvaamaan kohtauksia selvästi päivällä ja jättäen Nosferatu-klaanille tunnusomaisen luonnottoman rumuuden pelkkään kaljuun päähän. Ryhmäpohjaisessa roolipelissä seurattiin ristiretkien ritarista vampyyriksi kääntyvää Cristof Romualdia ensin keskiaikaisessa Prahassa ja vuosisatoja kestäneen horrosunen jälkeen modernissa New Yorkissa. Kuumapäisten kapinallisten Brujah-klaani kanavoi Lost Boysin jengiläisvampyyreitä. Pelin kehittäjä Troika Games sulki ovensa pian julkaisun jälkeen helmikuussa 2005, mutta epäviralliset fanipäivitykset ja muut modit ovat korjanneet ja laajentaneet peliä jatkuvasti. Kun maailma on kauhea ja pelaajahahmot hirviöitä, pelaajat kaipaavat shokeeraavaa sisältöä, mikä johtaa helposti toistuviin ylilyönteihin. Taikaolentojen pelaaminen synkässä modernissa maailmassa selvästi houkutteli pelaajia, joten hyvää ideaa ei jätetty yhdelle käyttökerralle. Taustatarinoissa sekä Camarilla että Sabbat kohdistivat toisiinsa, jäseniinsä ja ulkopuolisiin kuolevaisiin erilaisia hirmutekoja ikuisen valtakamppailun nimissä. Redemption ei saanut osakseen suurta menestystä, mutta 2004 julkaistu Vampire the Masquerade: Bloodlines nousi bugien ja muiden ongelmien riivaaman julkaisun jälkeen kulttiklassikoksi. 1990-luvulla kylvetyt synkistelyt ovat vuosikymmenten aikana käyneet kiusallisiksi, ja myöhemmät laitokset ovat piilottaneet tai kirjoittaneet uudelleen suurimman osan, mutta monet pahamaineisimmat ylilyönnit elävät fanikunnan muistoissa varoittavina esimerkkeinä. Rikkaat ja mahtavat eivät salaile turmellustaan World of Darknessissa. Valmiita ei-pelaajahahmoja esitellessä kirjoittajat saattoivat tehdä historiallisista tai myyttisistä henkilöistä vampyyrejä sen suuremmin miettimättä. n keskeinen pääbisnes, mutta studio kehitti jatkuvasti rinnakkaisia projekteja laajentaakseen peliensä näkyvyyttä pääyleisönsä ulkopuolelle. Roolija korttipelien menestyksestä huolimatta Vampiren ensimmäinen digitaalinen käännös oli vasta vuonna 2000 julkaistu Vampire the Masquerade: Redemption. a sekä maineen että mammonan osalta, jolloin studiolla oli aikaa kääntää huomionsa muiden tuotteiden kehittämiseen. Peli inspiroi myös tv-sarjan Kindred the Embraced, jonka tarina loppui lyhyeen vain 8 jakson jälkeen näyttelijä Mark Frankelin kuoltua moottoripyöräonnettomuudessa. Klaanien lisääntyessä osa myöhemmin julkaistuista oli romaneihin, italialaisiin, arabeihin ja muihin ryhmittymiin kohdistuvia rasistisia stereotyyppejä hihasta ravistetuilla hirveyksillä maustettuna. Eri olentojen jakama kauhumaailma sai yhteiseksi nimekseen World of Darkness. Vampyyrit saivat nopeasti rinnalleen Werewolf the Apocalypsen henkimaailmaa puolustavat luonnonsuojelija-ihmissudet samana vuonna 1992, Mage the Ascensionin velhot tekivät todellisuudesta abstraktin leikkikenttänsä 1993, Wraith the Oblivion esitteli unohdusta välttelevien kummitusten kafkalaisen byrokratian 1994 ja alun hurjan kehitystyön viimeisenä pelinä julkaistiin todellisuuden banaaliutta vastustava Changeling the Dreaming vuonna 1995. Peli vaihtoi esikuvansa tarinaja dialogipainotuksen toimintahenkiseen mätkintään ja tavaroiden keräämiseen suoraviivaisella tarinalla. 7 162580_.indd 7 162580_.indd 7 24.11.2022 19.04.50 24.11.2022 19.04.50. Toinen Vampiren vahvimmista sivutuotteista on 1994 Magic the Gatheringin suosion vanavedessä kehitetty Vampire the Eternal Struggle -keräilykorttipeli, josta järjestetään edelleen vuosittain turnauksia ympäri maailmaa. Los Angelesin Camarillan ja anarkistien monien osapuolten valtakamppailu ja muinaisen sarkofagin ympärillä pyörivä aarrejahti on edelleen tavallinen ensikosketus Vampiren maailmaan. Suosio tuo sivujuonteita Kahden Vampire-laitoksen suosio vakiinnutti White Wol. Vuonna 1993 kehitettiin live-roolipelaajille oma versionsa Vampiresta nimeltä Mind’s Eye Theatre, mikä oli loogista jatkumoa pelin tarinankerrontaan painottuvalle suunnittelulle ja sai aikaan lukuisia pitkäikäisiä larp-yhteisöjä ympäri maailmaa. Pelattava Sabbat oli vain yksi esimerkki Vampiren jatkuvasta etsinnästä kohti synkempiä tarinoita ja epäilyttävämpää materiaalia, joka ei kestä päivänvaloa. Gootit ja punkkarit kuuluivat vanhojen laitosten taiteeseen. Mark Rein-Hagen liikkui jatkuvasti peliprojektista seuraavaan jättäen jatkokehityksen muiden vastuulle ja suunnitteli studion viidestä ensimmäisestä roolipelistä kaikki paitsi Magen. Erilaisiin olentoihin keskittyvien roolipelien lisäksi White Wolf kehitti vaihtoehtoisten aikakausien roolipelejä päälinjojen rinnalle, joista kunnollista menestystä sai vain Camarillaa ja Sabbatia edeltävälle keskiajalle sijoittuva Vampire the Dark Ages. Sarja otti vapauksia lähdemateriaalista tekijöiden pyrkiessä luomaan saippuasarjaa ma. Pöytäroolipelit olivat White Wol
Rauhallisempi ja sekavampi tilanne monipuolisti Vampire-tarinoiden keskiöön noussutta poliittista kilpailua, jossa vampyyrijoukkiot yrittivät hallita omia palojaan kaupungeista ja napata käsiinsä tärkeiden titteleiden tuomaa arvoasemaa. Uusi maailma ja White Wol. 8 162580_.indd 8 162580_.indd 8 24.11.2022 19.06.36 24.11.2022 19.06.36. Revised jatkoi pelien taustatarinoita, mutta myynnin heikentyminen ja jatkuvasti monimutkaisemmaksi käyvän tarinan kirjoittamisen raskaus toivat etualalle jo aiemmissa laitoksissa kaukaisena tulevaisuuden uhkana olleet maailmanlopun skenaariot. Suuremman yleisön toivossa roolipelien kauhupainotus laimeni, osin vanhoja hirveyksiä siivoamalla ja osin keskittymällä enemmän taikavoimilla varustettujen synkkien sankareiden urotekoihin. Aikakaudelta jäivät elämään stereotyypit Blade-elokuvien kaltaisista vampyyreistä pitkissä nahkatakeissa ja katanat käsissään. Vampiren kolme aikakautta: perinteisen vihreäkantinen Masquerade Revised, kiiltävän dramaattinen Vampire the Requiem ja värikäs Masquerade V5. Kuolevaisten tiedustelupalveluiden iskujoukot ovat Toisen Inkvisition terävin kärki. Päällekkäisyys selkeytyi vasta vuonna 2015, kun uudempi World of Darkness uudelleen nimettiin Chronicles of Darknessiksi roolipelien toisten laitosten mukana. Verenhimoinen Peto vaikenee vain saalistamalla. Vampire the Masqueraden korvasi Vampire the Requiem, jossa painopiste palautettiin koko maailmaa käsittelevästä valtakamppailusta pelin alkuaikojen kaupunkikohtaiseen skaalaan. Alkuperäisen Vampire the Masqueraden viimeiseksi jäänyt Gehenna-kirja julkaistiin tammikuussa 2004 ja sisälsi useita vaihtoehtoisia skenaarioita maailmanlopun tapahtumista. Mark Rein-Hagen myi vuonna 2007 pois osuutensa White Wol. n taloudellisiin vaikeuksiin, ja vuonna 2006 studio myytiin Eve Onlinesta tunnetulle islantilaiselle pelistudiolle CCP:lle. Uusi World of Darkness myi huonosti, mikä johti White Wol. n lakkautettua alkuperäisen World of Darknessin pelit niiden tilalle kehitettiin uudet modernisoidun yksinkertaistetut rinnakkaispelit, joiden yhteistä maailmaa kutsuttiin sekavasti myös World of Darknessiksi. Suuri osa olemassa olevasta fanikunnasta kuitenkin piti vuosia kehittyneestä satojen hahmojen tarinasta salaliittoineen ja outoine kiemuroineen, joten nämä fanit eivät ottaneet vastaan uutta korvikepeliä kovin suurella innolla. n vaikeat vuodet White Wol. sta ja jätti pelibisneksen 20 vuoden uransa jälkeen. Nimensä mukaisesti ne olivat suurten mullistusten sijaan olemassa olevan sisällön hiomista, koska vauhdilla kehitetyissä roolipeleissä oli rosoisuutta sekä säännöissä että pelimaailmoissa. Osana skaalan pienentämistä pelissä luovuttiin virallisesta kehittyvästä taustatarinasta ja kaupunkien voimarakenteet asukkaineen jätettiin pelinjohtajien mielikuvituksen varaan esimerkkikaupunkina toiminutta New Orleansia lukuun ottamatta. Kahden avoimessa sodassa olevan liittouman sijaan vampyyrit jakautuivat viiteen keskenään kinastelevaan osapuoleen, jotka muistuttivat enemmän kultteja ja poliittisia puolueita kuin valtioita. Fanit alkoivat nopeasti puhua vanhasta ja uudesta World of Darknessista, jotta keskusteluissa pysyttiin selvillä, kumman pelimaailman kuviot ovat kyseessä. VAMPIRE THE MASQUERADE Päivityskierros ja maailmanloppu 1998 toinen laitos oli käynyt vanhaksi ja rönsyileväksi, joten White Wolf julkaisi kaikista World of Darkness -peleistä päivitetyt Revised-laitokset. Vampiressa se tarkoitti klaanien muinaisten esi-isien heräämistä syömään jälkeläisensä, mitä edelsivät ennusmerkit, kuten heikompien lähes kuolevaisten puoliveristen vampyyreiden esiintyminen ja vanhempien vampyyreiden taikavoimien heikentyminen
Se jatkoi White Wol. n työntekijöistä suurimman osan ja ryhtyi lisensoimaan pelimaailmoja kehitystyön sijaan. Vuonna 2014 CCP vihdoin lakkautti MMO-projektin, josta ei koskaan nähty aikaista teknologiademoa enempää, ja irtisanoi loput White Wol. Juhlapainokset osoittautuivat Onyx Pathin kultakaivoksiksi, ja Vampire the Masquerade 20th Anniversary Edition on edelleen pelin myydyin laitos. 9 162580_.indd 9 162580_.indd 9 24.11.2022 19.08.27 24.11.2022 19.08.27. n roolipelien kehittämistä CCP:n lisensseillä, puhaltaen uutta eloa molempiin World of Darknesseihin. Uudessa laitoksessa nälkä kasvaa satunnaisemmin, ja sen kasvaessa myös Peto lähtee herkemmin hallinnasta arvaamattoman väkivaltaisin seurauksin. Aiemmin verenhimo laskettiin yksinkertaisina pisteinä, jolloin resurssipeli ei häirinnyt hahmoja kuin vasta pisteiden loppuessa ja pelaajat pystyivät selvästi laskelmoimaan hahmojensa kulutusta. Studio ei ehtinyt olla pöytälaatikossa kuin vuoden, sillä vuonna 2015 ruotsalainen Paradox Interactive osti sen CCP:ltä ja alkoi kehittää Vampire the Masqueraden viidettä laitosta. Edes vampyyrit eivät ole turvassa pimeillä kujilla, kun Sabbat saapuu kaupunkiin. Esimerkkinä aikojen muuttumisesta uuden laitoksen ensimmäisessä versiossa oli perinteiden mukaan kohua aiheuttavia viittauksia oikean maailman tapahtumiin, mutta vaivautuneiden silmien pyörittelyn sijaan Paradox Interactive reagoi kohuun siistimällä kirjat, potkimalla ulos syyllisiksi katsomansa kirjoittajat ja lakkauttamalla koko White Wol. Heti alkajaisiksi Onyx Path Publishing tarttui alkuperäisten World of Darkness -pelien 20-vuotisen historian juhlapainoksiin, joissa vanhojen pelien sisältö koottiin yhteen ja uudistettiin edelleen uskollisen fanikunnan iloksi. Sabbatin petomaisia rivihirviöitä kutsutaan lapiopäiksi, jotkut ottavat nimen omakseen. Pedon arvaamattomuus ja jatkuva läsnäolo lisäävät pelin painostavuutta, koska väärässä paikassa pettänyt hallinta aiheuttaa usein dramaattisia seurauksia pelaajahahmoille. Naamiaisten paluu haudan levosta Yrityskaupatkaan eivät parantaneet uusien roolipelien menestystä, ja vuonna 2010 aloitettu MMO-projekti söi suunnattomasti resursseja, kunnes vuonna 2011 CCP irtisanoi White Wol. Molemmat päätökset toimivat syntynä Onyx Path Publishingille, joka on pelisuunnittelija Rich Thomasin entisistä White Wol. Pelin taustatarinassa oli lähes pari vuosikymmentä tilaa muuttaa vallitsevaa maailmantilannetta, mikä antoi Paradoxille sikymmentä tilaa muuttaa vallitsevaa maailmantilannetta, mikä antoi Paradoxille LA by Nightin pelaajakatras vuoden 2021 GenConissa, pelinjohtaja Jason Carl vasemmalla. n erillisenä studiona siirtäen kehitystyön oman valvontansa alle. n kehittäjät. Vetovastuuseen hommasta tuli jo 1990-luvulla Vampiren kehitykseen osallistunut Justin Achilli. Tarpeettoman monimutkaisuuden karsimisen lisäksi uudet säännöt korostavat vampyyrien Pedon luomaa ennalta arvaamattomuutta verenhimon kasvaessa ja tekevät hahmojen inhimillisyyttä käsittelevistä säännöistä joustavampia, jolloin pelaajat pystyvät säätämään systeemiä oman pelinsä teemaan ja tunnelmaan sopivaksi. Uusi aika tuo uusia uhkia Vaikka Onyx Pathin vuosikertapainokset myivät paremmin kuin Vampire koskaan ennen, Paradox lähti uudistamaan Vampire the Masqueradea raskaalla kädellä. Vuosikertapainoksen säännöistä suurin osa oli kirjoitettu jo kahden ensimmäisen laitoksen aikana, vuosikymmenten aikana pelin sääntöihin ja maailmaan kertynyt materiaali teki siitä liian raskaan ja sekavan uusien pelaajien houkuttelemiseksi ja aika oli muutenkin ajanut vanhasta ohitse niin roolipelien sääntöjen kuin sisällönkin suunnittelussa. n työntekijöistä kokoama roolipelistudio. Maailmanlopun tapahtumat peruttiin ja pelien tarinat pysäytettiin 2000-luvun alkuun, mistä pelinjohtajat saivat mahdollisuuden kehittää omia jatkojaan virallisille taustatarinoille
Uutta laitosta on markkinoitu aggressiivisesti sekä oman että lisensoidun sisällön avulla. Jotkut vampyyrit näyttävät selvästi epäinhimillisiltä. 2000-luvun terrorismin vastainen sota sai kuolevaisten tiedustelupalvelut huomaamaan vampyyreiden salaliitot ja aloittamaan Toiseksi Inkvisitioksi nimetyn salaisen metsästysoperaation hirviöiden tuhoamiseksi. Kulttiklassikko Bloodlines saa lähiVAMPIRE THE MASQUERADE Politiikka ja palvelukset ovat Vampire-tarinoiden keskiössä. Yksi suurimpia muutoksia taustatarinaan on salaperäinen Lähi-Itään keskittynyt Kutsu, joka houkuttelee vanhimmat ja vahvimmat vampyyrit ja vahvan veren perässä saalistavan Sabbatin pyhän ristiretken sinne pois pelin tavanomaisilta näyttämöiltä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vanhan loppu ja uudet houkutukset Uudistukset eivät ole Paradox Interactiven alaisuudessa jääneet kirjojen sisälle. (Kuva Wikipediasta Creative Commons -lisenssillä, kuvan ottaja Niccoló Caranti.) 10 162580_.indd 10 162580_.indd 10 24.11.2022 19.10.05 24.11.2022 19.10.05. Camarillan ja Sabbatin maailmanlaajuinen kaksintaistelu on saanut myös uusia pelaajia kentälle. tilaisuuden muuttaa pelimaailmaa niin paljon, että jotkin vanhemmat fanit pitävät viidettä laitosta taustatarinan pehmeänä uudelleenkäynnistyksenä. Varomattomasti riehuvat Sabbatin soturit ovat metsästäjille helppoa riistaa, mutta varovaisemmatkin vampyyrit ovat joutuneet piiloutumaan aiempaa huolellisemmin metsästäjiltä. Kutsun vaikutuksena vanhimmat vampyyrit eivät enää hallitse kaikkea tärkeää ja tarinoissa on tilaa paikallispolitiikalle Sabbatin vastaisen taistelun keskittyessä toisaalle. Mark Rein-Hagen oli Vampire the Masqueraden isä, kunnes poistui pelin kehityksestä vuonna 2007. Vampire the Requiem toi kirjoihin väriä
Molempien pelinjohtajana on Vampire the Masqueraden brändijohtajan titteliä kantava Jason Carl ja pelaajat ovat ammattinäyttelijöitä, joten panos ei ole liian pieni potentiaaliseen hyötyyn nähden. Sen lisäksi ulkopuoliset kehittäjät ovat julkaisseet Swansong -tarinapelin ja trendeillä rahastuksen hajusta huolimatta yllättävän positiivisen vastaanoton saaneen Bloodhunt-moninpeliräiskinnän. Suorat yhteenotot ovat Vampire the Masqueradessa harvinaisia ja epäurheilijamaisen raadollisia. 11 162580_.indd 11 162580_.indd 11 24.11.2022 19.12.33 24.11.2022 19.12.33. Alkuaikojen kirjoissa hahmotaide oli mielenkiintoista, esimerkki 2. Näiden suurempien pelien ympärillä on julkaistu useita visuaalisia novelleja ja muita pieniä tarinapelejä. Väkivalta ja seksuaalisuus sekoittuvat vampyyritarinoissa. Peli ei jää vanhojen fanien unohtuneeksi reliikiksi kehittäjien satsatessa näkyvyyteen, vanhoja luurankoja kaivetaan kaapeista siistittäviksi ja kehitystyössä on selkeä pelin teemoihin keskittyvä visio. Ehkä vampyyrit elävät ikuisesti. Muiden olentojen roolipelien odottaessa kehitysvuoroa Vampire the Masqueraden uusi laitos on päässyt hyvään nousuun sekä vanhojen fanien että uusien tulokkaiden keskuudessa. aikoina (tai -vuosina) Paradoxin tuottaman Bloodlines 2:n, joka on juuttunut hiljaiseen kehityslimboon. laitoksen Chicago by Nightista. Lisenssipelien tavoin monet muutkin roolipelejä striimaavat porukat ovat ottaneet uuden Vampiren omakseen virallisten pelien todistettua yleisön kiinnostuksen. Se ei todennäköisesti koskaan tule täysin syrjäyttämään 20-vuotislaitosta tai Onyx Path Publishingin toisella laitoksella jatkamaa Vampire the Requiemia, mutta roolipelisarja on vaikeiden vuosien jälkeen nyt paremmassa asemassa kuin koskaan 1990-luvun jälkeen. Dungeons and Dragonsin striimaussarjoista saaman suosion myötä Paradox julkaisi LA by Night -sarjan ja juuri alkaneen samanlaisen New York by Night -sarjan. Paradox kehittää itse pelin keskeisimmät sisällöt ja luotettu lisenssikumppani Onyx Path Publishing julkaisee pelimaailmaa laajentavaa sisältöä, kuten esimerkkikaupungin rooliin valittua Chicagoa käsittelevän kirjasarjan. Salvador Garcia, nuorten kapinavampyyreiden Che Guevara
Kulmakujien verikinkerit Vampiren kulmahammaskivi ei ole action ja verellä roiskiminen, vaan hienostunut juonittelu, valtataistelu ja vampyyreiden olemassaolon salaaminen. Lisäksi kadulla notkuvasta ihmiskarjasta voi hörpätä pientä lisäbuustia taitoihin. Moninpelitilassa vaarnan osuessa sydämeen on pelaajan luotettava tiimikaverien elvytyskykyyn tai henkiinmanausvoimiin. Ainakin battle royalen syy on kuninkaallinen: Prahan vampyyrien ylin johtaja, prinssi, on kuollut. Onneksi vampyyrit eivät tarvitse turvavaljaita, sillä putoamisvahinkoa ei ole. Vampire: The Masquerade on yksi World of Darkness-jatkumon roolipeleistä, joka on ennenkin käynyt kääntymässä digitaalisella areenalla. Muita vampyyreitä jahdataan pitkin Prahan katuja ja kattoja konetuliaseiden laulaessa, eli upeasta taustamateriaalista on otettu peliteknisesti käyttöön lähinnä vampyyrien yliluonnollinen voimakkuus ja kestävyys. Pimeyden maailmasta kävivät ruudulla myös ihmissudet, mutta Werewolf: The Apocalypse Earthblood (2021) oli ikävän lattea esitys. Miten vampyyrit onnistuvat pysymään salassa, kun kaduilla riehuu sota. Lisähaasteita, mutta myös mahdollisuuksia tarjoavat paavin kommandot, jotka ovat varustautuneet ristien ja pyhän veden asemasta konetuliaseilla. Suureksi yllätykseksi pimeyden maailma on nyt pyöräytetty klassiseksi, ilmaiseksi battle royaleksi. Kaikkien käytössä olevat yliaistit paljastavat salaisuudet seinien sisällä. Kun pirskeisiin liittyy mukaan klaanittomia vampyyreitä, kultisteja sekä Vatikaanin Entity-erikoisjoukot, on verisoppa valmis. Kuninkaallistaiston kulku on tuttua: lauma vampyyreitä pudotetaan Prahan kutistuvalle pelialueelle selviytymään viimeiseksi yhden, kahden tai kolmen hengen joukkueeksi. Uusimmassa päivityksessä mukana on myös ilmeisen suosittu, kahdella joukkueella pelattava tappomatsi. Kattokasseilu on tärkeää, sillä käytännössä kaikki maan tasolla toilailevat ovat helppoja maalitauluja. World of Darknessin maailmassa Prahassa vaeltavat ikuista valtataisteluaan käyvät vampyyrit. Prahan arkipäivää Vampyyriveijarit ovat sukkelia liikkeissään. Monilla hahmoista on erikoistaitonaan jättiloikka, joka tarjoaa suojatietä näppärämmän tavan ylittää kadut. Risto Karinkanta VAMPIRE: THE MASQUERADE – BLOODHUNT VTM: Battlegroundsia väännetään kulmahampaat ojossa ja Prahat mielessä. Entityn tukikohdat ovat hyvin suojattuja, mutta ne tarjoavat palkinnoksi resonanssivoiman lisäksi erinomaisia aseita. Toisaalta erinomainen Nosgoth VAMPYYRIHIPPAA KATOILLA JA KUJILLA Sharkmob Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: 1.3.3.0 Minimi: Intel i5-7400, 8 Gt muistia, GTX 970 Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 Ghz, 16 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Muuta: Ilmainen Ikäraja: 18 teki onnistuneesti saman tempun Legacy of Kain -maailmalle, mutta sai vaajasta 2016, vain muutaman vuoden jälkeen. Kiipeily pitkin seiniä onnistuu helposti, mutta perinteinen liukueteneminen on suojaisin tapa edetä. P raha tunnetaan juopuneista zombituristeistaan, mutta mahtuu sinne brittien lisäksi muitakin hirviöitä. Liu’un kanssa on syytä olla varovainen, sillä luisua ei pysty pysäyttämään, mikä johtaa usein tarpeettomiin putoamisiin katolta. 12 162922_.indd 12 162922_.indd 12 24.11.2022 18.56.54 24.11.2022 18.56.54. Sekasortoa selvittelemään – ja valtaa hamuamaan – ilmoittautuu lukuisa joukko klaaneja, joten verenimijöiden selkkaukselta ei voida välttyä. Soolotilassa tarjolla on yksi lisäelämä, joka on vieläpä mahdollista uusia sopivalla karttalöydöllä. Siviileistä voi imaista taitohurmetta vain kaksi kertaa, lisäannoksia varten pelaajan on kasvatettava erikoisvihollisista tai muista pelaajista saatavaa resonanssivoimaa. Peleistä Bloodlines (2004) on ehdottomasti onnistunein, jo kulttimaineen saanut roolipeli, jonka teki Falloutista tuttu Troika. Ehkä Velkopopovický marinoi paikallisten veren normaalia maistuvampaan muotoon. Ainoastaan veriannokset ja tietyt erikoiskohteet ovat riittävä syy laskeutua maahan muiden huomion kohteeksi. Kierroksen käynnistyessä alkuvarustus on vain heikkotehoinen pistooli, mutta pian mukaan tarttuu tukevampaa tuliluikkua, panssari ja veripusseihin pakattua terveyttä
Käytännössä juonitehtäviin keskittyminen kannattaa jättää pelin soolotilaan, sillä tiimikaverit eivät juurikaan arvosta ympäri kaupunkia hortoilevaa taisteluja maistelutoveriaan. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tiettyjen alueiden tutkimista tai esineiden löytämistä kentältä. Hyvää + Sujuva ja tasapainoinen taistelu, rytmittävät juonitehtävät. Huonoa . 13 162922_.indd 13 162922_.indd 13 24.11.2022 18.57.43 24.11.2022 18.57.43. Ne eivät ole perinteisiä pelaa viisi peliä ja juokse tuhat mailia -juttuja, vaan roolipelimäisiä taistelun tuiskeessa suoritettavia, juonta edistäviä suorituksia. Yhteenkään näistä ei lukeudu Kalašnikovin heiluttelu Prahan toreilla. Verenhimolle periksi antaminen esimerkiksi tappamalla heikentää hahmon ihmisyyttä ja ajaa vampyyriä kohti kontrolloimatonta petoa. Veren imeminen keskellä katua tai siviilin surmaaminen voi johtaa verijahtiin, jonka aikana hahmon sijainti korostetaan määräajaksi kaikille pelaajille. Se kannustaa nopeammin käynnistyvään yksinpeliin, jossa puuttuvia pelaajia paikataan tietokoneen ohjaamilla bottiklaanilaisilla. Lisäksi jokainen voi aktivoida nopeasti palautuvan yliaistitilan, joka paljastaa aseiden ja siviilien sijainnin hyvän matkan päähän. Koko alkuperäisen World of Darkness -maailman taustavire liikkuu psykologisella tasolla. Onnistumisten raportointi odotustilassa majaileville vampyyripomoille rytmittää mukavasti seuraavan kierroksen odottamista. Juonta edistävät tehtävät houkuttelevat pois pelaajien lahtaamisesta. Vampyyrit kamppailevat ristipaineessa: yhteisönä salaisuutensa puolesta, klaanina vallasta ja yksilönä sisäistä petoaan vastaan. Bloodhunt ammentaa taustamateriaalistaan myös naamiointisäännön, jonka mukaan vampyyrien olemassaoloa ei saa paljastaa jästeille. Varsinainen ammuskelu on geneeristä, mutta myös varsin sujuvaa ja tasapainoista. Vatikaanin erikoisjoukot tunnistaa lasertähtäimestä. Monetisaatio ei ole onneksi ole mobiilitason yliaggressiivista kerjäämistä, sillä tarjolla on kosmetiikkaa ja kausikortteja. Se kyllä huolettaa, että jos jo ensimmäinen Bloodlines oli ennätystäynnä bugeja, kuinka täynnä kakkonen niitä onkaan, nyt kun asialla on Paradox. Öinen Praha on kaunis. Mutta jos ei turhaan nipota, vaan imee mitä on tarjolla vaatimatta sitä parasta A+-ryhmää, tarjolla on hyvää, maistuvaa B-luokkaa. Kokemuspisteiden karttuminen avaa käyttöön myös ei-kosmeettisia uusia taitoja, esimerkiksi kierroksen käynnistymisen paremmilla varusteilla, mutta saavutetut edut eivät ole kohtuuttomia. Ehkä taisteluvampyyrit eivät vetoa, sillä Bloodhuntille näyttää käyvän Nosgothit. Geneerinen, epäyhteensopivuus World of Darknessin maailmaan. Bloodhuntista tällaista hienovaraisuutta ei löydy, koska jokainen hahmo olisi tällä tappotahdilla intohimojensa orja jo parin kierroksen jälkeen. Vampire: The Masquarade – Bloodhunt on taustamaailmaansa rujosti rienaava ammuskelupläjäys, joka ilahduttavasti oli ennakkopelkoja mielenkiintoisempi. Ilmaisuudesta huolimatta pelaajajoukko tiivistyy ja odotusajat uudelle kierrokselle voivat olla useita minuutteja. Mutta ilmeisesti sotilaiden ampuminen keskellä toria on sen verran arkipäivää Tšekissä, ettei siitä seuraa rangaistusta. Sisäinen ja ulkoinen kamppailuni Vaikka battle royale -genre kaipaa uutta verta, Bloodhunt vähän imee, sillä avoin kadulla ammuskelu ei yksinkertaisesti sovi yhteen pimeyden maailmasta ammentavan taustatarinan kanssa. Juoni yrittää paikkailla ristiriitaa kultistien, anarkistien ja paavin paineella, mutta viime kädessä Vampire The Masquerade on vain ammuskelupelin päälle heitetty brändikaapu. Sinänsä jopa loogista, onhan toistensa ammuskelu ihmisten ydinosaamista. 80 Geneeristä kuninkaallistaistoa parilla uudella twistillä. Jokaisella vampyyrilla on kolme taitoa, joista kaksi ovat klaanikohtaisia loikkaamisen tai lyhyen näkymättömyyden kaltaisia erikoisliikkeitä. Kyllähän sitä pelailee kovasti myöhässä olevaa Bloodlines kakkosta odotellessa. Vähän ajatuksia ja rukouksia, ja eikun kohti seuraavaa päivää. Alkuperäisessä roolipelissä myös sisäinen kamppailu ihmisyyden rippeiden säilyttämiseksi on hyvin tärkeää. Yllättäen mielenkiintoisin lisämekaniikka löytyy erilaisista tehtävistä. Normaalin tappojyystön ohessa suoritettavat juonitehtävät ovat erinomainen mekanismi, joka parantaa pelin imua. Vampyyrit piilottelevat olemassaoloaan elegantisti, esimerkkiä näyttää arpinaamainen minigun-nosferatu
Olisihan se omituista, jos Pukin kotimaata ei mainittaisi. Taustalla soivat joululaulut, kuten Hyvän joulun toivotus sekä Kulkuset ansaitsevat kuitenkin kiitoksen. THE OFFICIAL FATHER CHRISTMAS Taivaalla liitävät lentokoneet, linnut ja pahan tuulen pilvet haittaavat hieman pakettien päätymistä perille, mutta se ei Pukkia pysäytä. Se ei kuitenkaan osoittaudu helpoksi tehtäväksi. Monissa perheissä katsotaan joka vuosi rakastettuja jouluklassikoita, kuten Ihmeellinen on elämä (It’s a Wonderful Life, 1946), Jaska Jokusen joulu (A Charlie Brown Christmas, 1965) tai kenties hyvän mielen törkykomedia Paha pukki (Bad Santa, 2003). Onko Joulumuori hehkuviiniä nautittuaan lipsauttanut jotain työläisten oikeuksista. Joulupyhien ajaksi lumeen peittyvässä Los Santosissa ainakin osa pelaajista pukee joulupyjamat tai värikkään villapaidan ylleen ja ryhtyy heittelemään kanssapelaajiaan putkipommien ja polttopullojen sijaan lumipalloilla. Joulukuusi! Koska kuusijuhlaan ei kuulu kaupallisuus, ehdokaspelin hinta ei saa ylittää kymmentä euroa. Jokainen peli saa yhdestä viiteen joulupalloa sen perusteella, kuinka hyvin ne onnistuvat tuomaan ja luomaan joulumieltä pelaajien sydämiin. Jos pelaajien joulumieli jää kuitenkin moisen pintasilauksen varaan, on kyseessä todella vuoden synkin juhla. Enigma Variationsin kehittämä The O cial Father Christmas ilmestyi Amstrad CPC:lle, Commodore 64:lle sekä ZX Spectrumille loppuvuodesta 1989. Vaikka vuosien varrella on nähty useita joulunaikaan sijoittuvia pelejä, kuten Batman: Arkham Origins (2013), Dead Rising 4 (2016) ja Spider-Man: Miles Morales (2020), ei niiden pelaamisesta ole kuitenkaan päässyt muodostumaan jokavuotisia perinteitä. Reen koottuaan Pukin on täytettävä se lahjoilla, joita ilkeät tontut viskovat alas pajan katolta. Markus Rojola E lokuvien puolella jouluperinteistä ei ole pulaa. Sen jälkeen muistin, että kyseessä on Joulupukin Virallinen peli. ikat ilahduttavat, mutta tonttujen pahantahtoisuus turhauttaa. Pikkupirut pyrkivät jatkuvasti varastamaan Pukin löytämät palaset ja piilottamaan ne uusiksi pitkin pajaa. The O cial Father Christmas ei valitettavasti onnistu luomaan kovinkaan vahvaa joulumieltä. Siksi käymmekin seuraavaksi läpi kuusi ehdokasta jokavuotiseksi joulumielen takaavaksi peliksi. Tontut, joita yleensä pidetään Pukin iloisina pikku apureina, ovat virallisesti täysiä mulk… Pukin tuhmalla listalla. Amerikan, Euroopan, Afrikan ja Antarktiksen jälkeen vuorossa on omakotija paritaloista sekä näiden pihoilla seisovista lehdettömistä koivuista koostuva Suomi. Yhden yön aikana kiidetään koko maailman halki. Mikä kumma on voinut tehdä tontut näin vihaisiksi. Lähimmäksi pääsee kaiketi GTA Online. Lahjoja riittää lopulta kaikille. MIELENKIINTOISIMMAT JOULUPELIT En etsi valtaa, loistoa, vaan kaikkien aikojen jouluisinta joulupeliä. Toisissa keräännytään kuusen ympärille kinastelemaan siitä, onko Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli (1988) jouluelokuva vai ei. On jouluaatto, joten Joulupukilla on kova kiire toimittaa lahjat joka ikisen kiltin lapsen kotiin. Vaikka C64:n äänipiiri ei tee kappaleille oikeutta, onnistuvat ne silti sytyttämään joulumielen kipinän jopa kylmään kriitikon sydämeen. Pelaamisen tarkoitus on lieventää joulustressiä eikä suinkaan pahentaa sitä. Korvatunturilla on kuitenkin sattunut jotain kamalaa: pukin reki on mennyt mystisesti pirstaleiksi! Valkoparran on etsittävä rekensä palaset ja koottava se ennen kuin joulu on pilalla. Asialle on aika tehdä jotain. Värikkäät ja yksityiskohtaiset gra. Ai miksi kuusi. JOSSAIN ON KAI VIELÄ JOULU 14 163832_.indd 14 163832_.indd 14 24.11.2022 17.03.36 24.11.2022 17.03.36. Joulupukki matkaan jo käy Ensimmäiseksi ehdokkaaksi on valittava Virallinen Joulupukkipeli. Yllätyin aluksi hieman siitä, että maamme, joka oli kiistatta osa Eurooppaa myös 1989, mainitaan erikseen. Lopulta Pukki pääsee ilmojen tiellä porojen lennättämänä
Pelissä ohjataan, kuten sanottua, yhtä tontuista. Jos vastauksesi oli verilöyly, niin onneksi olkoon! Sekä osanottoni. Mikä on pahinta, mitä voisi sattua. ikat ovat sen verran söpöjä, ettei edes miinaan astuttuaan palasiksi posahtava Pukki pääse järkyttämään. Jenkit nimittäin ottavat kotinsa turvallisuuden vakavasti. Onneksi punanutulla on muutama ässä hihassaan, kuten tyrmäyspulveri, jolla voi tainnuttaa kolme vahtia kussakin talossa. Yhdysvaltoihin on sen verran pitkä matka, että Pukki ehtii paikalle vasta yömyöhällä. Työn jälkiä oli ihana ihailla. Niiden avulla saa aukaistua myös lisäkenttiä, joissa tuhmille lapsille toimitetaan lahjapakettien sijaan kasa hiiliä. Vuosittaista jälleenpeluuarvoa nostaa lyhyt kesto (peruskentät läpäisee tunnissa), jonka ansiosta pelisession ehtii mahduttaa kinkkuaterian ja joulusaunan väliin. SECRET SANTA Pikku-Ykän joulurauhaa häiritsi se, että mummo ampui Pukin. Onneksi lahjatoimituksiin käytettävissä olevaa aikaa eikä uusintayritysten määrää ole rajattu tai joulu olisi takuulla pilalla. Tarinaa kuljetetaan hienovaraisesti. Kun joulupukki puukon sai Kahden Pukkipelin jälkeen on annettava myös tontuille mahdollisuus. VISCERA CLEANUP DETAIL: SANTA’S RAMPAGE Pukin tappokeinojen kekseliäisyyttä on vaikea olla ihailematta, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että kellarin nurkasta löytynyt punainen nenänpää nosti palan kurkkuun. Ensimmäisenä on paras hankkiutua eroon ruumiista (ja ruumiinosista) viskaamalla ne takkaan. Secret Santassa on ainekset todelliseen jouluklassikkoon. Siitäpähän oppivat! Mitä tuhmempi lapsi, sitä hankalammaksi joulumielen toimittaminen muuttuu. Ja jälki on kaukana kauniista. Eikä sitä ole helppo ymmärtää. Yllätykset ovat iso osa joulun taikaa. Eihän Pukki yksinkertaisesti nakkaa lahjoja savupiippuihin (tai koivunlatvoihin), josta ne maagisesti päätyvät lasten käsiin. Pajassa ovat paketit levällään, porot löytyvät lopetettuina tallista ja kuolleita tonttuja löytyy joka huoneesta. Tekijät ansaitsevat ylistystä siitä, miten tyydyttäväksi pajan putsaaminen, kaikista häiritsevistä hetkistä huolimatta, osoittautuu. Erikoinen fysiikkamallinnus tekee siivoamisesta haastavaa. Valitettavasti tonttupelien suhteen valikoima on huomattavasti rajatumpi, joten päädyin nappaamaan ensimmäisen löytämäni. Lopulta Pukki joutuu väistelemään karhunrautoja, jalkaväkimiinoja, lasereita sekä veitsi kädessä varjoista esiin syöksyviä murhamiehiä. 15 163832_.indd 15 163832_.indd 15 24.11.2022 17.04.43 24.11.2022 17.04.43. Vieläkin ilkeämpien lasten taloista Pukki käy varastamassa koristellun kuusen. Onhan joulusiivous yleensä vuoden viheliäisin perinne. Valkoparta, vanha hiippari Edellinen Pukkipeli maalasi hienon yleiskuvan kuuraparran joulukiireistä, mutta siitä puuttui monia merkittäviä yksityiskohtia. Veritahrat hoituvat helpoimmin mopilla. Pukki on teillä tietämättömillä, joten vastuu sotkun siivoamisesta lankeaa pelaajan harteille. Ympäristöä tutkimalla voi löytää runsaasti vihjeitä siitä, mitä pajalla on sattunut. Odotetaan, että se menee pois… RuneStormin joulukuussa 2013 julkaisema Viscera Cleanup Detail: Santa’s Rampage sijoittuu Joulupukin pajaan. Pukki voi myös hiipiä pahaa-aavistamattomien lasten ohi piiloutumalla lahjapaketin sisään. Kiusallinen hetki…. Eikä se ole läheskään niin helppoa kuin luulisi. Älkääkä edes kysykö mitä seuraa siitä, kun unohtaa poistaa dynamiittipötköt jäteastiasta ennen sen takkaan nakkaamista. Pukin polkua takalta kuuselle vahtivat alakertaan salaa hiipineiden ipanoiden lisäksi äkäiset vahtikoirat sekä kiikkutuolissa kivääri sylissään nuokkuvat isoäidit. Ahneiden lapsien loputtomat lahjatoiveet, tonttuliiton jatkuvasti kasvavat vaatimukset (pahuksen Muori hehkuviineineen!) ja kotirauhan rikkomisesta oikeusjutuilla uhkaavat ketkut ovat saaneet Pukin napsahtamaan. Daniel Bourken 2D-hiiviskely Secret Santa (2016) paljastaa, miten Pukki onnistuu toimittamaan paketit perille kenenkään huomaamatta. Useimmat varmaan veikkasivat joukkosurman sijaan heikkoa pelattavuutta tai pelin kaatuilua. Pitkään tuntui, että aiheutin enemmän sotkua kuin mitä sain siivottua. Yksikin harha-askel, niin Pukista tulee joko koiranruokaa tai seinäkoriste. Lopulta paja alkoi kuitenkin näyttää siltä, miltä pitääkin. Lapset ovat jo nukkumassa, joten kuusen alle yön aikana ilmestyneet lahjat aukaistaan vasta jouluaamuna. Sitä ainoaa eloon jäänyttä. Secret Santa tarjoaa siis jotain lähes jokaiselle joulun ystävälle. Se onnistuu olemaan yhtä hauska kuin se on kuvottavakin. Ei hätää. Tällä kertaa Korvatunturia on nimittäin kohdannut todellinen tragedia. Viscera Cleanup Detail: Santa’s Rampagen täytyy olla yksi kaikkien aikojen eriskummallisimmista joulupeleistä. Kolme tuntia kestäneen urakan aikana onnistuin kaatamaan pelkästään likavesiämpärin kymmeniä kertoja. Metal Gear Santa! Bonuspisteitä kerätään nauttimalla Pukille kiitokseksi jätetyt keksit ja maitolasin. Käy nimittäin ilmi, että Joulupukki on ollut viime aikoina kovan paineen alla. Gra. Suomessa hän toimittaa lahjat koteihin aattona lasten vielä ollessa hereillä. Ulkoasu, pelattavuus ja tiukka vaikeustaso tuovat mieleen Hotline Miamin, vaikka synthwaven sijaan korvissa soivat pirtsakat tulkinnat ah-niin-ajattomista joululauluista. Bonustehtävissä pääsee pelaamaan Joulupukin ilkeällä vastineella, Krampuksella, ja kaappaamaan tuhmat lapset sängyistään
SANTA ROCKSTAR Santa Rockstar rokkaa kuin poro. Jo kymmenen minuutin jälkeen tuntui siltä, kuin olisin menettänyt tunteja elämästäni. Aikuiset sen sijaan joutuvat toisinaan itse hankkimaan lahjat ystävilleen, sukulaisilleen ja työtovereilleen. Luulitko todella, etten erottaisi He-Maniä Galaxy Fightersin Magoonista. Now I have a machine gun, ho-ho-ho! Pukin raivokohtauksen jälkien selvittämisen jälkeen on pakko myöntää, että tekee mieli antaa valkoparran maistaa omaa lääkettään. Ime lyijyä, glögimaha! Napakka pelattavuus, monipuolinen asevalikoima sekä tappolaukausten Sniper Elite -tyyliset hidastukset, jotka paljastavat tarkalleen millaista vahinkoa luodit tekevät Pukin sisuskaluille, tekevät tilien selvittämisestä erityisen tyydyttävää puuhaa. Jouluteemainen musiikkipeli onnistuu tekemään kuluneista rallatuksista iskeviä sovittamalla ne metalliksi ja asettamalla pelaajan kitarasankariksi muuttuneen Hevipukin rooliin. Tietyssä mielentilassa Christmas Shopper Simulator on kaikkien aikojen mahtavin joulupeli. Se tarjoaa siis moraalisesti ja eettisesti hyväksyttävän sekä terveen tavan päästä eroon ikävistä tunteista, joita lahjoihinsa pettynyt saattaa jouluaamuna kokea. Joululaulujen ollessa kyseessä vähälläkin pärjää. Näin satunnaisena esimerkkinä. Joku saattaa esimerkiksi purkaa kiukkuaan ärähtämällä puolisolleen, että ”Ei, en ole vieläkään ostanut Tuomo-sedälle konjakkipulloa”, ja äyskäisemällä perään, että ”Ostan sen sitten, kun ehdin. Joulun lähestyessä lahjastressi saattaa käydä sietämättömäksi ja aiheuttaa kaikenlaisia lieveilmiöitä. Kaikissa muissa se on täyttä roskaa. Jouluyö, juhlayö ja muut ikivihreät ovat siinä vaiheessa soineet kaupoissa jo toista kuukautta. Huomattavasti parempi tapa on ladata Freak Storm Gamesin ilmaispeli Christmas Shopper Simulator (2014) ja ryhtyä riehumaan virtuaalisessa ostoskeskuksessa. Pukki hyvä, oletko koskaan tavannut lasta, joka haluaisi leikkiä Legojen sijaan Playmobileilla. ashmobin keskelle joutuminen käy hermoille, kiukkua voi purkaa potkaisemalla hyllyt nurin tai piereskelemällä isoon ääneen keskellä kassajonoa. Kokemus on uskomattoman todenmukainen. Hei, tonttu-ukot, hyppikää, nyt on riemun raskahin aika! JOSSAIN ON KAI VIELÄ JOULU Taivaalla liitävät lentokoneet, linnut ja pahan tuulen pilvet haittaavat hieman pakettien päätymistä perille, mutta se ei Pukkia pysäytä. Kill the Santa antaa mahdollisuuden kostaa kaikki ne pitkillä kalsareilla täytetyt pehmeät paketit ja lelutoiveiden halpisversiot. Yhdeksän euron hinta tuntuu sisältöön nähden hiukan liian korkealta, mutta mikäli Santa Rockstar sattuu vastaan juhannusalessa, niin tarjoukseen kannattaa ehdottomasti tarttua. Jos mielessäsi heräsi kysymys siitä, että millainen mielipuoli tekisi pelin Joulupukin murhaamisesta, niin et selvästikään ole koskaan pettynyt saamaasi lahjaan. Se onnistuu parhaiten KK Gamesin 2020 julkaisemassa räiskintäpelissä Kill the Santa, jossa tonttulakin voi pamauttaa Pukin päästä muun muassa haulikolla, harppuunalla ja korkeatehoisella kiikarikiväärillä. Suosittelisin kuitenkin lopettamaan pelaamisen välittömästi joulupyhien jälkeen, kun tontut alkavat tehdä tiedustelujaan. Pakettijahti Kuten kaikki tietävät, lasten joululahjat tulevat Joulupukilta. Pukkiparty! En tiedä teistä, mutta viimeinen asia, jonka haluan joulunaattona kuulla, on lisää joululauluja. Kulkuset eivät ole koskaan kilisseet näin kovaa. 16 163832_.indd 16 163832_.indd 16 24.11.2022 17.06.00 24.11.2022 17.06.00. Siksi Bekho Teamin kehittämä Santa Rockstar (2016) tuntuu pienoiselta joulun ihmeeltä. Mikä parasta, sain pelin toimimaan kaapin perältä kolmen sentin pölykerroksen alta kaivamallani Rock Band -kitaralla. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi kokeilla suorittaa yksitoista erilaista tehtävää, joista suurin osa koostuu erilaisten lahjojen – kuten ihmisen kokoisen nuken tai nallepuvun – etsimisestä ystäville ja sukulaisille. Ostossimulaattorin avulla voit toteuttaa nämä fantasiat ilman pelkoa siitä, että urheilukaupan vartija suhauttaisi pippurisumutetta suoraan silmiin. Jokainen lahja löytyy luonnollisesti eri liikkeestä. Arvosana: 1/5 KUVATEKSTI 5: Jos . Guitar Hero -peleistä kopioitu pelattavuus ja ulkoasu toimivat myös erinomaisesti. Lahjoja riittää lopulta kaikille. Paketteja metsästetään tylsän harmaassa ostoskeskuksessa törmäillen, pomppien, kompastellen, kaatuillen ja jumittaen joka ikiseen nurkkaan, hyllynkulmaan ja vastaantulijaan. KILL THE SANTA 2/5 tai 4/5 riippuen siitä, miten hyvin Pukki on onnistunut lahjavalinnoissaan CHRISTMAS SHOPPER SIMULATOR Jos . Kiitos vain kysymästä!” Se joku saattaa olla myöhemmin hyvin pahoillaan asiasta. Charlie Parra del Riegon sovitukset ovat kauttaaltaan erinomaisia. Kuinka usein olet haaveillut poimivasi lähimmältä hyllyltä raskaimman mahdollisen esineen ja heittäväsi jonoa viivästyttävän asiakkaan ohimoon. Emmehän haluaisi päätyä tuhmien pelaajien listalle. Biisilista kattaa ainoastaan 15 laulua ja koko setin soittaa läpi alle kolmessa vartissa. Ymmärrän hyvin, että joku saattaa pahoittaa tästä mielensä. Tyypillinen simulaattoripeli siis. Tämä ei tunnu kuitenkaan huonolta seikalta. Monestiko mielesi on tehnyt tönäistä edessäsi seisova ihminen kumoon ahtaissa liukuportaissa ja katsoa, kuinka ihmiset kaatuilevat kuin dominopalikat. ashmobin keskelle joutuminen käy hermoille, kiukkua voi purkaa potkaisemalla hyllyt nurin tai piereskelemällä isoon ääneen keskellä kassajonoa. Voin kuitenkin lohduttaa kertomalla, että Kill the Santassa ei pelin nimestä huolimatta tapeta aitoa Joulupukkia, vaan ainoastaan kymmenittäin tämän pahoja klooneja. Näin satunnaisena esimerkkinä. Olin ehtinyt unohtaa, miten hauskoja kitarapelit voivat ollakaan, vuosikymmenen tauko teki selvästi hyvää
Kolumnin pääinnoitus on toki nerokkaan Roald Dahlin hieno novelli Suuri automaattinen kielikone (The Great Automatic Grammatizator, 1953) kokoelmasta Rakkaani, kyyhkyläiseni. Yllättäen näytin todella kauniilta! Ehkä johtuen siitä, että Nirvi on intialainen naisen etunimi. Se on jo tuotantokäytössä, osoite on jasper.ai. A Ix el D A LL E N -D A LL E LA : B ea rd ed N ik o R id es a B ea r In ri ve r (P ix el , 20 22 ) 17 163450_.indd 17 163450_.indd 17 24.11.2022 16.56.35 24.11.2022 16.56.35. Olettaen, että AI osaa tiristää käyttäjäkokemus-dataa eri foorumeilta à la Steam ja Reddit, tulos olisi kaikkien toivoma arvosteluformaatti, jossa käsiteltäisiin vain grafiikkaa ja bugeja. Entäpä peliarvostelu. Tuttuun tapaan tekoälykammoisia lohdutetaan toistaiseksi sillä, että ei se AI ihmistä korvaa, vaatii ohjausta ja hei, onhan laadulla vielä tekijänsä! Ikävä kyllä universaali totuus on, että kunhan huonoa saa halvalla, se kelpaa. Mutta jos hyvin geneerinen teksti riittää, ajansäästöä ei demon perusteella voi kieltää. Pahoin pelkään että Nikol-AI on jo mahdollisuuksien rajoissa: 36 vuoden aikana olen varmasti tuottanut enemmän kuin tarpeeksi referenssimateriaalia. Mutta kirjoitustyyliä imitoivia tekoälyjä ei vielä ole. Nappia painamalla Nikol-AI osaisi tuottaa kenen tahansa avustajan näkemyksen mistä tahansa pelistä. Tyypillinen peliennakko on kuitenkin markkinointia ja syöteinformaatioltaan hyvin rajattua. Jasper, ei niin kiltti kummitus Vain lukion lyhyen AI:n suorittaneena en tiedä kumpi tekoälylle on vaikeampaa, uskottavien kuvien vaiko tekstin luonti, mutta Matriisi kertoi vastauksen Twitterin kautta. Vaikutuksia vähätellessä muistan, kuinka hyvin ja onnistuneesti sosiaalisen median luomat vakavat, globaalit ongelmat pystyttiin ennustamaan. V uonna 2013 kirjoitin eri hauskan feikkikolumnin aiheesta Suuri automaattinen kielikone, Google Criticista, joka osaa annettujen parametrien perusteella kirjoittaa arvosteluja ihan mistä vain. Geneerisiä urheiluja talousuutisia tilastoista kirjoittavat tekoälyt olivat silloin tuore päivän juttu. Kuka niitä on lukemassa. Se selittää oudot Tube-videot, jossa joku, ihminen tai Text-to-Speech-ohjelma, lukee ääneen ruudulla näkyvää tekstiä. Joku näistä tuotti jo sen tasoista geneeristä fantasiakuvitusta, että sillä polkaisisi markkinoille uuden laajennuksen Magic The Gathering -kortteja työllistämättä ensimmäistäkään ihmistaiteilijaa. Matkalla kortistoon Voisiko tekoälyä käyttää korvaamaan kalliit, ylipalkatut ihmispelitoimittajat ja -arvostelijat. Sentään toistaiseksi raja näyttää kulkevan naaman vaihtamisessa, joten Biden syömässä pikkulapsia pizzapaikan kellarissa ei ehkä vielä nouse vaaliaseeksi. Törmäsin twiittiin, jossa yritteliäs teini kertoi käyttävänsä tekoälyä koulun kirja-arvosteluiden tekemiseen, eikä vain itselleen vaan myös kavereilleen. Toisaalta en oletakaan, että AI tekisi täysin valmista jälkeä mielipiteitä myöten. Jasperin kaltaisen tekstiä tuottava tekoälyn ongelma on idioluutio, koska ihmispopulaatio on lukutahdon romahtamisen myötä unohtamassa lukutaitoa. Syötettä voi ohjata tarpeeksi, jotta siihen tulee ”oman näkemyksen” fiilistä. Lisäksi AI osaa luoda vakuuttavaa jälkeä kubismista fotorealistisiin valokuviin. Oikeastaan olen varma, että suurin osa avustajistammekin on tuottanut tarpeeksi tekstiä AI-algoritmien tarpeisiin. Se onkin ongelmallisempaa. 70 vuotta jälkeen Dahlin kysymys onkin: Miksi vaivautua. Kyllä kone tekee! Grafiikkaa luovat tekoälyt Midjourney, DALL-E AI ja kumppanit ovat tapetilla ja täyttävät somea surrealistisella sisällöllä. Oikeat huonot isännät à la Jeff Bezos pyrkivät kehittämään tekoälystä niin hyvän rengin, että tekee ilmaiseksi kaikki ne duunit, joista ihmisrengit haluaisivat palkkaa. Yritin itsekin, ensimmäiseksi tietysti piti kokeilla millainen on DALL-En käsitys siitä, miltä näytän. But I will tell you about our lord’s Amazon Prime and show you five seasons of Rings of Power.” lynä. Toisaalta geneerinen suoraviivainen mausteeton arvostelu ilman kikkailua tai popkulttuuri-ristiviittaukset riittäisi paremmin kuin hyvin suurimmalle osalle ”gamereita”, jos AI osaisi valita oikean mielipiteen. Jasperin esimerkkien perusteella esimerkiksi Hesarin välillä aika oudot Viikon elokuvat -arviot voisivat olla Jasperin kynästä. AI osaa jo luoda uskottavaa tekstiä. Who reads the Readmen. Nakeista helpoin olisivat peliuutiset, joissa tekoälyn pitäisi vain löytää lehdistötiedotteista punainen lanka ja poistaa yhdentekevä lässytys. Miksipä ei. Digijournalismissa pitää ehtiä mieluiten ihan ensimmäiseksi, joten valmis General Opinion -data puuttuisi. Varsinkin keskinkertaisuudet ja luovuutensa juoneet vetivät nimensä innolla soppariin, ja hetkessä 70 prosenttia englanninkielisestä kirjallisuudesta tuotettiin Adolph Knipen Suurella Automaattisella Kielikoneella. Se kehittyykin vauhdilla, jossa vain Skynet on rajana. Jopa videoiden deepfaketus on hämäävällä tasolla. NNIRVI Oikean älyn loppuessa tekoäly on ratkaisu. Voisiko minut korvata tekoälyllä. Ainakin ne vihaiset puhuvat päät, jotka lukevat ääneen Varietyn uusinta Rings of Power -haastattelua, sillä influensserien body language ei voi olla hirveän monipuolista, kun pitää pysyä tuolilla ja kuvassa. Tosin tällä kehitysvauhdilla sitten kun lukutaito on romahtanut keskiajan tasolle, AI pystyy jo korvaamaan suurimman osan videoinfluenssereista. Se myös vaatii jonkin verran ihmisen syötettä, ohjausta ja lopuksi editointia. Olettaisin, että Jasper lyhentäisi kirjoittamiseen kuluvaa aikaa ja pystyisi sopivalla käyttäjäsyötteellä luomaan toimivan, joskin todennäköisesti hyvin geneerisen rungon. Ilmiselvästi tekoäly tulee kuulumaan ihmiseloon, tuttuun huono isäntä mutta hyvä renki -tyyliin. Peliennakot olisivat lievästi haastavampia, mutta edelleen mahdollisuuksien rajoissa. Hauskuus on vähän kärsinyt, koska todellisuus löi sitä päähän. Tekoäly ei oikeasti ole luova äly, vaan se tarvitsee referenssimateriaalia, josta se pystyy muodostamaan sääntöjä. Esimerkiksi Jasper näyttäisi hakevan tietoa internetistä, ilmeisesti siis arvosteluissa toistuvat tietyt yleiset mielipiteet ja rakenteet järjestyisivät helposti. Juuri katsoin pätkää Titanicista, kohtauksen jossa Leonard DiCaprio piirtää alastonkuvaa Arnold Schwarzeneggeristä. Kun Tein Omaa Tutkimusta puolueettomalla Google-sovelluksella, taisin löytää syyllisen: conversation.ai, tuttavallisemmin nimellä Jasper, sai suosituksen parhaana elokuva-arvosteluja kirjoittavana tekoäNIKOL-AI ”Open the Netflix app, Alexa!” ”I am sorry Niko, I’m afraid I can’t do that. Niissä näytetään vain haluttu, ja kysymykset pysyvät tasan sovitussa aitauksessaan. Kai. Ajatelkaa edes minua Ilahduttavasti Dahlin novellissa vielä ymmärrettiin kirjoittajabrändin päälle: nimestä tajuttiin maksaa. Tekoäly oli myös kirjoittanut asiasta kertovan twiitin. Taisin myös löytää vastauksen siihen, miten netin loppumattomien hauskakuvasivustojen blandit saatetekstit tuotetaan. Eikä se ole ainoa, vastaavia ovat muun muassa Rytr, Writersonic, Persado, Peppertype AI ja INK. Ehkä jopa AI-avusteinen julkistusvideomaratonien tosinopea uutisointi toimisi lähes tosiajassa
Miten Nixxes onnistuu tällä kertaa vai onko seittilinko jo tyhjentynyt. Sain huoletta vääntää kaikki asetukset maksimiin, jolloin jopa ilman DLSS:ää peli pyöri noin 50–70 ruutua sekunnissa. Jopa raskaimmat seittisvengailut väkijoukkojen lomassa ja intensiiviset taistelut pyörivät kertaakaan nykäisemättä. Neljä vuotta myöhemmin New York oli kuin kotiin palaisi, seittien varassa liitely pilvenpiirtäjien lomassa on edelleen yhtä sulavaa ja hauskaa kuin aikoinaan. Peter lähtee työmatkalle Eurooppaan, ja New York valmistautuu joulun viettoon Milesin hämähäkkiverkon alla, kunnes kaikki alkaa mennä tietysti pieleen. Tekijät suosittelevat PS5:n DualSense-ohjainta, joka toimii PC:llä USB-johdolla sellaisenaan. Videoiden perusteella ero PS5:een on iso. Näin pääsee nauttimaan PS5-painosta vastaavasta tuntumasta. Vaikka yleensä preferoin Xbox One -padia, tein nyt poikkeuksen, sillä ohjaimen haptiikka on erittäin hyvin toteutettu. elle fanien kanssa. Kykypuusta avataan tuttuun tapaan eri voimia, pukuja päivitetään ja laitteita voi myös hyödyntää. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin saimme PS5:n julkaisussa ilmestyneen itsenäisen lisäosan Miles Moralesin (Pelit 11/2020, 91 p.) tietokonekansan ulottuville. Kytkemällä DLSS 3:n päälle ruudunpäivitys moninkertaistui, eikä 4K-näyttöni 120 Hz virkistystaajuuteen pääsemisessä ollut ongelmia kertaakaan. Heitä huolesi Hudson-jokeen, sillä jouluinen Manhattan on malliesimerkki siitä, miten PC-käännös pitää tehdä. Voimakkailla biosähköisillä Venom-iskuilla tainnutetaan vastustajia kanveesiin ja hetkellinen näkymättömyys auttaa etenkin hiiviskelyosuuksissa. SEITTEJÄ JA SÄTEENSEURANTAA Milesilla on aina aikaa sel. Toki kaikkia ohjainmuotoja tuetaan hiirtä ja näppistä myöten. 18 164225_.indd 18 164225_.indd 18 24.11.2022 19.27.00 24.11.2022 19.27.00. Toiminta on lähes identtistä Peter Parkerin touhuihin verrattuna, joskin Milesillä on muutama oma ässä hihassaan. Tehomyllyjen omistajia hellitään, mutta myös kevyemmällä kokoonpanolla pärjää. Voinsulava 120 FPS hivelee aisteja, ero PS4 Prolla pelaamaani Spider-Maniin oli kuin yöllä ja päivällä, näinhän tämä on tarkoitettu koettavaksi! Tulisade rankka hämähäkin vei Naapuruston ystävällinen Hämähäkkimies ei selviä pelkästään juttelemalla, vaan seittien lisäksi on pakko antaa myös nyrkkien puhua. Totuttuun tapaan PC:llä saadaan nauttia myös konsolia korkeammasta ruudunpäivityksestä, jos koneessa riittää puhtia. Varjot luovat syvyyttä myös rakennuksiin. ikka! Miles Morales on PC:llä varsin näyttävä, jos konepellin alta löytyy säteenseurantaan kykenevää rautaa. Esimerkiksi pylvään varjo on juurella terävä, mutta sumenee kauemmaksi mentäessä, kuten oikeastikin. Kaupunki on niin hyvin mallinnettu, että liideltyäni yläilmoissa virtuaalisesti ja sen jälkeen käytyäni oikeasti paikan päällä onnistuin suunnistamaan kohti tärkeimpiä maamerkkejä ulkomuistista. Manhattan on aina ja ikuisesti kaunis. H iljattain Sonyn talliin siirtyneen Nixxes Softwaren käännöstyö alkuperäisen Marvel’s Spider-Manin (Pelit 8/2022, 85 p.) kanssa oli onnistunut. Hyvästi lompakko, tervetuloa silmiä hivelevä gra. Säteenseurannalla lasketut globaalit varjot tuovat realismia esineiden, kasvillisuuden ja ihmisten heittämiin varjoihin. Mättö on toimivaa ja sujuvaa, mutta jonkin verran on itsestä kiinni, kuinka monipuolista siitä haluaa Nixxes Software / Insomniac Games / PlayStation PC LLC Arvosteltu: PC Saatavilla: Playstation 5, Playstation 4 Minimi: Intel Core i34160, 3,6 GHz tai AMD:n vastaava, 8 Gt RAM, GTX 950 tai Radeon RX 470, DX12, 75 Gt kiintolevytilaa Suositus: Intel Core i54670, 3,4 GHz tai AMD Ryzen 5 1600, 3.2 GHz, 16 Gt RAM, GTX 1060 6 Gt tai Radeon RX 580 8 Gt, DX12, 75 Gt SSD Testattu: Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, RTX 4090 24 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 Times Square joulukuussa. Alkuperäinen, ja erinomainen Spider-Man kannattaa olla koettuna. Ei muuta kuin toivomaan uutta näytönohjainta pukinkonttiin! Hämähäkkimiehen vuosipäivitys Spider-Manista suoraan jatkavassa tarinassa Miles Morales totuttelee uusiin supervoimiinsa Peter Parkerin ohjauksessa. Minulla on tämän hetken tehokkain näytönohjain RTX 4090. Ville Wikström MARVEL’S SPIDER-MAN: MILES MORALES Miles Morales jatkaa laadukkaiden PC-käännösten sarjaa päivittämällä hämähäkkipukunsa uudella näytönohjaimella. Myös modituki on iso plussa monille. Mystinen Underground-organisaatio Tinkerer-konnan johdolla aiheuttaa hämminkiä, ja miten epäilyttävä Roxxon-energiayhtiö liittyy tähän kaikkeen. Katsoin lyhyen kertauksen, sillä Hämisseikkailustani on jo aikaa, kolusin se jo lokakuussa 2018. PC-pelaajat saivat hyvin pyörivän ja konsoliversioita kauniimman seikkailun, jota ei olisi uskonut alun perin PS4-julkaisuksi. PC-jääränä Spider-Man pakottaa konnat ihailemaan heijastuksiaan auton ovesta. Verrattuna PS5:een mukana on useampiakin uusia jippoja: heijastusten tasoa on parannettu, mikä vaikuttaa lasipintaisia pilvenpiirtäjiä pitkin kiipeillessä
Käsikirjoitus on normaalia Marvel-tuotteiden varman päälle pelaavaa tasoa, joten tiedät, mitä saat. Marvel’s Spider-Man oli yksi ensimmäisiä Nvidian uutta DLSS 3-tekniikkaa tukevista peleistä, ja Miles Morales jatkaa samalla linjalla. Nyt tekoäly piirtää väliin kokonaisia ruutuja, apunaan muun muassa liikevektorit. Vaikeustaso normaalilla (Amazing) on sopiva, välillä kuolemakin korjaa, jos hämähäkkivaisto ei ole kunnossa. ikkapiirin laskema ja piirtämä, ja joka toinen on kokonaan tekoälyn kehittämä. DLSS 3 on valitettavasti saatavilla vain Nvidian RTX 4000 -sarjan korteille, joita on tätä kirjoittaessa markkinoilla kaksi: RTX 4090 ja RTX 4080. Pelkkää pääjuonta seuraamallakin pärjää, ja haasteita suorittamalla saa avattua lisää voimia eikä niissä kauaa nokka tuhise. DLSS eli Deep Learning Super Sampling on ollut mukana RTX 2000 -sarjan alusta alkaen, ja edellinen DLSS 2 toimi jo erinomaisesti. Tekniikan avulla pyritään korkeisiin ruudunpäivitysnopeuksiin (120+ FPS), jolloin ongelma on useimmiten hädin tuskin havaittavissa ainakin omassa testailussani. Erilaisia pukuja riittää ja niitä hankkimalla aukeaa myös erikoiskykyjä. Sarvikuonoa kuonoon! Milesin Venom-voimat sähköistävät ilman. Aina voi unelmoida. Heijastukset pilvenpiirtäjän ikkunasta ovat PS5-versiota parempia. Toimiva kokemus kaikille, mutta huippurautaan investoineille herkkuja yli konsoliversion. tehdä. Yksinkertaistettuna tämän voi ajatella niin, että joka toinen kuva (frame) on aito näytönohjaimen gra. Huonoa . lästyä ja viihdyin mainiosti koko kaksitoistatuntisen ajan. Pitkitetyssä lopputaistelussa meinasi jo mennä hermot. FPS ei pelkästään tuplaannu vaan moninkertaistuu. Manhattan on kokonaan mukana, mutta onneksi keräiltävää ja sivupuuhastelua on vähemmän eikä siihen ehdi tällä kertaa kyllästyä. Tarinassa riittää käänteitä ja hahmot ovat taidolla kirjoitettuja, jopa vastustajia myöten. Toiminta on hauskaa ja kesto sopiva, joten suuntaa sinäkin tänä jouluna virtuaalimatkalle New Yorkiin! Hyvää + Kaunis, monipuolista toimintaa, kesto juuri sopiva. Milesin perheen ja ystäväpiirin edesottamuksia tuli seurattua mielenkiinnolla, vaikka kaikki kulkikin lopulta ennalta arvattavaa polkua. 88 Miles Morales on malliesimerkki, miten PC-käännös pitää hoitaa. Laita siis näytönohjaimesi lämmittämään taloa vuoden kylmimpänä aikana ja unohda tuleva konkurssi sähkölaskun myötä, nämä säteet lämmittävät pitkälle kevääseen! Taistelussa riittää näyttäviä erikoisliikkeitä. Yhdistettynä perinteiseen DLSS:ään kokonaisuutena näytönohjaimen kuormitus laskee merkittävästi ja raskaimmatkin pelit pyörivät leikiten. Marvel-ähky nostaa päätään Takerruin Miles Moralesin verkkoon niin tehokkaasti, että seikkailu oli ohitse muutamassa illassa. Monet ovat spekuloineet DLSS 3:a Switchin seuraajan pelastukseksi, joskin itse epäilen, että Nintendo sijoittaisi sitä tukevaan uuteen rautaan. Nämä ovat molemmat niin tehokkaita, ettei tekniikka pääse ihan oikeuksiinsa, sillä heikommilla korteilla tästä olisi enemmän hyötyä. Kehitystäkin tapahtuu tekoälyn koulutuksen edetessä, esimerkiksi Gsync-näyttöjen tuki tuli uusimmissa ajureissa mukaan, joten tulevaisuus näyttää valoisalta. Kaikki ei ole täydellistä, sillä etenkin nopeassa liikkeessä virheitäkin voi havaita, ja joskus liike hienoisesti puuroutuu. Juonellisia sivutehtäviä seuraa mielellään, sillä niissä päästään ruohonjuuritasolle ihmisten sekaan. Sisäinen resoluutio voi olla vaikkapa 1920x1080, joka skaalataan 3840x2160-tarkkuudelle, mikä näyttää hämmentävän aidolta. Vanhassa DLSS:ssä alempaa resoluutiota skaalattiin ylöspäin tekoälyavusteisesti, jolloin näytönohjaimen rasitus jäi vähäisemmäksi ja kovimmatkin säteenseurantaeli Ray Tracing -efektit pyörivät siedettävästi. DLSS 3 vie kaiken askelta edemmäs. Pelillisesti vähän uutta, arina on ennalta-arvattavaa Marvel-huttua. 19 164225_.indd 19 164225_.indd 19 24.11.2022 19.28.01 24.11.2022 19.28.01. Tämä on nykyisen pelitulvan aikana positiivista, sillä en ehtinyt kylMIKÄ IHMEEN DLSS 3. Kestoa saa venytettyä tekemällä vapaaehtoista sivupuuhastelua, jota on suurkaupunki pullollaan, näistä ehdin deadlinen puitteissa nähdä vain osan. Silti, on maaginen kokemus huomata ruudunpäivityksen yli tuplaantuvan kuvanlaadun kärsimättä
Nopea kuin Quicksilver Snapin periaate on KISS, Keep It Simple Stupid. Osa on kykyjä, kuten Night Crawlerin kyky vaihtaa aluetta kerran matsin aikana. Aina saan pettyä: jopa silloin kun niissä on hyvä peli-idea, se haudataan syvälle tauhkaan ja kerjäämiseen. Esimerkiksi Jessica Jones saa neljä voimaa lisää, jos samalle alueelle ei seuraavalla vuorolla pelaa korttia. IT’S SNAPPERING TIME! Second Dinner / Nuverse Arvosteltu: Android Saatavilla: iOS, PC PC-minimi: Intel Core i5650, 4 Gt RAM, GeForce GTX 650 tai Radeon HD 6950 PC-Suositus: Intel Core i5-2300, 4 Gt RAM, GeForce GTX 660 tai Radeon HD 7970 Testattu: Moto G9 (Play) Moninpeli: 2 V aikka se ei lehdessä näy, aina välillä lankean lapsenuskoisena kokeilemaan jotain mobiilipeliä, viimeksi Raid: Legendsiä, paria Star Trek -peliä ja Puzzle & Survivalia. Myös matsien kesto oli mobiilipelaamisen normitilanteisiin liian pitkä. Kun toisesta päästä heitetään kortteja ulos ja toisesta sisään, kaltaiseni laiska satunnaispelaaja saa jossain vaiheessa jatkuvasta pakansäädöstä tarpeekseen. On eri asia, maksavatko kortit vähemmän, joutuvatko pelaajat vaihtamaan korttinsa keskenään, vai tuhoutuvatko kaikki alueelle pelatut kortit. Shakkimainen ennustetWorldship todella muuttaa matsin luonteen! 20 164175_.indd 20 164175_.indd 20 24.11.2022 15.32.59 24.11.2022 15.32.59. Parasta Snapissa on, kuinka hyvin se sopii satunnaiseen pelailuun: yksi matsi kestää vain kolmisen minuuttia, sillä vuoroja on vain kuusi, pakassa on vain 12 korttia. sesti) se on mobiilipeli. Ensinnäkin pelimekaniikka on helposti opittava, mutta taipuu kikkailuun. Snapin kortit ovat Marvelin hahmoja, jokaisessa kaksi arvoa eli energia ja voima, plus mahdolliset erikoisominaisuudet. Mea Culpa! Vaikka Marvel Snapin saa myös PC:lle, henkisesti (ja graa. Marvel Snapin yltiöaggressiivinen somemainospommitus sai työvoiton, sillä lopulta lankesin asentamaan pelin ja näin todistin ärsyttävän markkinoinnin tehon. Niitä on kymmeniä, ja ne muuttavat peliä vähän tai todella dramaattisesti. Marvel Snap paljastui ihailtavan riisutuksi keräilykorttipeliksi, jolle aloin hyväksyvästi hymistä alle kymmenen minuutin. Reveal-tyyppiset ominaisuudet laukeavat, kun kortti pelataan tai niiden ehto toteutuu. Alueiden erikoisomaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan kolmen ensimmäisen vuoron aikana. Kuolema Metalle! Snapin kuningasidea ovat ne kolme aluetta, joista jokaiseen mahtuu maksimissaan neljä korttia per puoli. Kaikki turha ja hidastava on riisuttu, jopa kerjuukupin heiluttelu on mobiilipeliksi hillittyä. Ongoing tarkoittaa pysyvää kykyä, esimerkiksi Klaw lisää kuusi voimaa oikealla olevaan alueeseen. Kortit ovat aluksi simppelin suoraviivaisia, esimerkiksi Hulk ei muuta tarvitsekaan kuin raakaa voimaa (12 voimaa kuudella energialla). Miksi tämä on nerokasta. Joka vuorolla hahmojen kutsumiseen tarvittavaa energiaa saa yhden lisää, mutta käyttämättä jäävä energia häviää. Osasta kortteja on graa. He-Hulk Nnirvi MARVEL SNAP Yllärihyvä Marvel-keräilykorttipeli sopii niillekin, joita keräilykorttipelit ja/tai Marvelin supersankarit eivät pätkääkään kiinnosta. Nopsaan uusiin kortteihin ilmestyy sen hahmoon sopiva erikoisominaisuus. Marvel Snapin kehittäjä on Hearthstonesta tuttu Ben Brode, joka nyt todistaa osaavansa pelien konmarituksen. Hearthstonen mobiiliversiota pelasin innolla, kunnes pelille kävi niin kuin keräilykorttipeleille väistämättä käy: se pöhöttyi liikaa. Alueen voittaa se, jonka siihen heitettyjen korttien Voima on suurempi. Perusidea on yksinkertainen, mutta toteutus nerokas. Ja niin edelleen. Kun sain Tuukan lopulta kokeilemaan peliä, hän veti kättelyssä melkein seitsemän tunnin session. sesti erilaisia variantteja jottei aina tarvitse katsella samaa. Ominaisuuksissa on todella paljon kikkoja ja vaihtelua, joista tulee jatkossa yhä… kikkaisempia, esimerkiksi Heimdall siirtää omat kortit alueen verran vasemmalle. Tarkoitus on voittaa kaksi ruudulla olevasta kolmesta alueesta
Krediitit ovat vain turhan kalliita, jotta tuntisin kiusausta. Aluksi niitä tuntuu riittävän, mutta kyllä se Gettomatti sinne kukkaroon ilmestyy. On tärkeää tajuta, milloin lokaatiosta kannattaa taistella, milloin ei. Siinä missä normimobsut ovat täynnä puhdasta kiusantekoa ja rahastusansoja, Marvel Snap ei käy hermoille. tavuus saa kyytiä, tilalle tulee nopea sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin, ja se on minusta aivan hemmetin hienoa. Se maksaa krediittejä sekä korttikohtaista päivitysmateriaalia. Ilmaispelailu sujui niin pitkään niin hyvin, että aloin jo ihmetellä. Raha kullaksi, kulta krediiteiksi kärsii pahasta in. Kortin päivitys lisää korttikokoelman arvoa, se arvonnousu avaa uusia kortteja plus krediittejä ja päivitysmatskua. 91 Esimerkillinen keräilykorttipeli yhdistää helppouden ja monipuolisuuden, maustaen seoksen nopeudella ja vaivattomuudella. Nimi tulee pokerimaisesta Snap-mekaniikasta. Hyvää + Nerokas, tuore pelimekaniikka Huonoa . Aina voi heittää pyyhkeen kehään ja minimoida tappionsa, sillä luovuttamalla menettää vain puolet panoksesta koko potin sijaan. Etenemisen jarru paljastui krediiteiksi, niitä saa helposti poltettua korttien pikapäivittämiseen. Pelaamaan pääsee nopeasti, se on hauskaa ja kaikki toimii vaivatta. Krediittien päälähde ovat tehtävät ja Season Pass. All in sanoi Marko ja foldasi Uusia kortteja avataan päivittämällä vanhoja. Joillain lokaatioilla pelimaailmaan saa ylikansoitusta. 21 164175_.indd 21 164175_.indd 21 24.11.2022 15.33.43 24.11.2022 15.33.43. aatiosta. Oikeaa rahaa voi kuluttaa Premium Season Passiin tai kultaan, jolla voi ostaa krediittejä, korttivariantteja ja uusia tehtäviä. Nimittäin toivon, että tämä estää metan, eli optimoidun pakan kopioinnin netistä, jolla sitten jokainen tylsä tuhnu pelaa, seurauksena korttien ner ausja boostauskierre. Joka pelin alkupanos on yksi kuutio, joka viimeisellä vuorolla nousee kahteen. Pelaaja(t) voivat snapata milloin vain, mikä tuplaa panoksen, ja vastasnappauksella pelissä voi viimeisellä vuorolla olla repsakat 8 kuutiota pelissä. Näiden ominaisuudet eivät muutu, mutta visuaalisuus muuttuu, kun Commonista tulee Uncommon, Rare, Epic ja aina folioihin asti. Pelaajan taso nousee kymmenen rankkauskuution välein. Ilmaismobiilipeliksi Marvel Snap on parhautta. Vaikka muuten olen mobiilipeleistä sitä mieltä, että Thanos saisi esittää niille Stairway to Heavenin napsutteluversiona, Marvel Snap on Mobile Crap Universen supersankari
Ryhmän traagisin hahmo on Red Hood eli Jason Todd, kertaalleen kuollut ja menneisyytensä kanssa kamppaileva pyssysankari. Tarinankerronta toimii alusta loppuun, sillä dialogi on luontevaa ja ääninäyttely kauttaaltaan erinomaista. Jos minua olisi pyydetty kuvailemaan Red Hoodia pari kuukautta sitten, tiivistys olisi ollut ”Deadpoolilta näyttävä tylsä DC-hahmo”. Sivujuonteissa nähdään tuttuja ja ihanan karismaattisia pahiksia. Robinin saappaat täyttää Tim Drake, joukon heiveröisin mutta . Kaduille, mars Toimintaseikkailu rytmittyy yöllisiin partiokeikkoihin ja päivisin tapahtuvaan Belfry-tukikohdassa hengailuun. Pingviiniltä herui kunnioitusta vasta kun olin niputtanut puolet Harley Quinnin jengiläisistä. Mitä hemmettiä, ei tämä näin voi mennä! Batmanin jättisaappaita yrittävät täyttää hänen opetuslapsensa eli Nightwing, Batgirl, Robin ja Red Hood. Freeze, joten sankarit saavat tehdä täyden iltapuhteen. Ja mukavana bonuksena hyvän yksinpelin ohella saa pätevän coop-toimintaseikkailun. Ja ennen kaikkea rikollisia. Nightwing eli Dick Grayson johtaa porukkaa hieman samaan tapaan kuin Bruce Wayne, eikä ihmekään, sillä Dick on miljonäärin ottolapsi. Utuinen, neonvärien täplittämä Gotham on mallinnettu riittävän hyvin. Kanadalaisten ansiolistalta löytyy vuoden 2013 Batman: Arkham Origins (Pelit 11/2013, 83 p.), joka oli ihan kiva toimintaseikkailu, mutta Rocksteadyn loistokkuuden jälkeen se maistui vedellä laimennetulle lonkerolle. Kuka pelastaisi Gothamin. Nelikkoa yhdistää halu suojella Gothamia ja jokainen suree Batmanin menehtymistä omalla tavallaan. Gothamissa jylläävät jengeineen Harley Quinn, Clayface ja Mr. PS5, PC Versio: Arvostelu Moninpeli: 1-4 (tulossa) Ikäraja: 18 22 163721_.indd 22 163721_.indd 22 24.11.2022 17.20.20 24.11.2022 17.20.20. Pilvenpiirtäjät halkovat taivasta, tehtaat tupruttavat taivaanrannassa savua ja kadut kuhisevat elämää. Poliisi on voimaton ja kansalaiset pelkäävät henkensä edestä. Hauskana yksityiskohtana tarinatehtävät muuttuvat hieman sen mukaan, millä hahmolla seikkailee. Batman-fanin kahvi menee järkytyksestä väärään kurkkuun, kun Lepakkomiehen mittelö Ra’s al Ghulia vastaan päättyy ikonisen sankarin kuolemaan. ksuin viittasankari. Yksikään hahmoista ei jää kuitenkaan seinäruusuksi ja seikkailun lopussa jokainen on kasvanut sankarin mittoihin. Kuinka väärässä olinkaan, sillä juuri tarina ja hahmot ovat Gotham Knightsin parasta antia. Suurin syy innostuksen puutteeseeni oli seikkailun sankarit, sillä sankarinelikko on jäänyt minulle aikaisemmin etäiseksi. Pahaenteisesti Origins oli myös bugien sävyttämä. Markus Lukkarinen G otham Knightsin aloitus potkaisee suoraan bat-munille. Suosikikseni nousi lopulta Red Hood, jonka arpeutuneiden ja surumielisten kasvojen takaa paljastui kokonainen ihminen. Huvittavana yksityiskohtana superkonnat eivät ota aloittelevia sankareita tarinan alussa tosissaan, vaan trikoourhojen pitää todistaa kykynsä. Päämajassa pähkäillään rikoksia, tarinoidaan kavereiden kanssa ja päivitetään varustusta. Mystinen kultti halajaa absoluuttista valtaa ja Gothamin herruutta, kuinkas muutenkaan. Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla. Perhepotretti. WB Games Montréal / Warner Bros. Pääjuoni avautuu kiinnostavasti: sankarit selvittelevät Batmanin kuolemaan johtaneita tapahtumia ja pääsevät tutkimustensa myötä Court of Owls -rikollisorganisaation jäljille. Me ollaan batnuoriso Sankarinelikosta kukaan ei tietenkään nouse Batmanin tasolle, mutta jokaisessa hahmossa on rutkasti persoonallisuutta. Barbara Gordon on siirtynyt oraakkelihommista Batgirliksi ja kulkee Jim-isänsä jalanjäljissä. BATMANIN VARJOSSA BATMANIN VARJOSSA BATMANIN VARJOSSA Yön ritari on poissa, jengit ovat vallanneet kadut. Gotham Knights ei herättänyt minussa etukäteen intohimoja, vaikka Rocksteadyn Batmanit kuuluvat 2000-luvun suosikkipeleihini. Kovan urakan edessä on myös WB Montréal, kun se jatkaa Rocksteadyn erinomaisen Arkham-trilogian jälkeen Batman-universumissa. Ryhmän välinen dynamiikka rakentuu luonnollisesti ja jokainen hahmo saa tarinassa tarpeeksi tilaa
Toisinaan hahmo ei suostu millään ylittämään pientä kynnystä, etenkin jos liikkuu esteen suuntaisesti. Ongelmia syntyy silloin, jos liikkumisen pitää olla tarkkaa. Matsaaminen sujuu huomattavasti paremmin tutoriaalisession jälkeen. Toinen suosikkini oli Red Hood, jonka räiskintätyyli toi mättöihin miellyttävää vaihtelua. Alfred opettaa Robinille pelin säännöt. Hahmot liikkuvat näppärästi ja matka taittuu rivakasti jalkaisin, moottoripyörän selässä tai vaijerilla . Jengiläiset piinaavat sekä poliiseja että tavallisia kansalaisia. Välillä teki mieli vetää GCPD-erikoisjoukkoja pataan, mutta pidättäydyin väkivallasta ja suuntasin tarmoni pankkiryöstöjen, kidnappausten ja elinvarkauksien estämiseen. Kellisty jo Tehtävät vaativat pientä pulmanratkaisua, esimerkiksi johtolankojen yhdistelyä tai oikeanlaisen kuvion heijastamista seinälle. engailemalla. Yhden napin painamisen sijaan ensin pitää tehdä täydellisesti ajoitettu väistö ja sitten pamauttaa voimaisku vastustajaan. Tykästyin soolopelissä Batgirliin, sillä hahmo on hyökkäyksen ja puolustuksen suhteen erinomaisessa tasapainossa, henkiinheräämiskykykin tuli tarpeeseen etenkin seikkailun loppuvaiheissa. Sankarin vauhdin kasvaessa ruudunpäivitys ei usein pysyä perässä, vaikka siltä vaaditaan vain eilistekniikan 30 ruutua sekunnissa. RIP, Kevin “Batman” Conroy (1955-2022) 23 163721_.indd 23 163721_.indd 23 24.11.2022 17.21.12 24.11.2022 17.21.12. Gothamissa poliisi ei ole ystävä. Taistelutyyleissä on eroa: Batgirl tekee tuhdisti vahinkoa yksittäisiin kohteisiin, Nightwing antaa bonuksia tiimikavereille, Red Hood on erikoistunut pistooleihin ja Robin on paras hiippailija. Gothamin pilvenpiirtäjät kurkottelevat taivasta kohti. Vigilante-elämä on pääosin mukavaa. Robinia kiukuttaa, kun hiipimistaidoille ei ole kunnollista käyttöä. Pääpaino on kuitenkin mätkinnässä. Hiippaillessa tämä on ihan oikea ongelma. Mätkintä ei ole yhtä rytmikästä kuin Arkham-peleissä, mikä johtuu kankeammin toteutetuista vastaiskuista. Usein tehtäväloki on niin täynnä tekemistä, että sankariin iskee ähky monen rikoksen toistuessa illasta toiseen samanlaisina. Jokainen sankari hallitsee myös väistöt, heitot ja etähyökkäykset. Toimintaseikkailun perusteiden opetteluun kannattaa käyttää 15 minuuttia ennen ensimmäisiä keikkoja. Yleensä olen laiska kuvaaja, mutta Gotham Knightsin kansioon kertyi läjäpäin otoksia. Poliisi ei ole bat-untuvikkojen ystävä, sillä nelikko nähdään oman käden oikeutta laittomasti jakavana rikollisjoukkona. Robinilla panostin hiippailuun, mikä osoittautui virheeksi. Oman haasteen heittävät isot körmyt, jotka kestävät enemmän kuritusta ja joiden hyökkäykset saa keskeytettyä vain momentum-erikoiskyvyillä, kuten batarang-tykityksellä. Kelmien taltuttamisen ja pääjuonen edistämisen lisäksi harrastetaan kilpa-ajoa, kevyttä tasohyppelyä ja batarang-bongailua. Taisteluissa painottuu etenkin loppua kohti väistely, tyydyttävämpää olisi mättää rikolliset hyvällä ajoituksella ja erikoiskyvyillä kumoon. Tarinassa edistymisen myötä liikkuminen monipuolistuu: Batgirl leijailee ja syöksyilee kuin Batman parhaina päivinään, Robin osaa teleportata ja Red Hood tasoloikkii vaikka tyhjyydessä. Kun ympärillä häärää kymmenen vastustajaa ja niskaan lentää aluevahinkoa tekeviä räjähteitä, oikeaan vihuun osuminen on kinkkistä. Vain harva tehtävä vaatii hiipimistä, yleensä keikat eskaloituvat turpasaunoiksi. Tekemistä piisaa enemmän kuin riittävästi, eli siis liikaa. Vastustajat kellistetään napakoilla iskusarjoilla, voimalyönneillä ja hahmokohtaisilla erityiskyvyillä. Öinen kaupunki on upea näky, mutta näyttävyydellä on hintansa. Gotham ja hahmot loistavat yksityiskohdillaan ja pelin voi pysäyttää milloin tahansa kuvakaappauksia varten. Bruce Wayne on poissa. Toisella pelikierroksella osasin sentään Nightwing ei arvosta jengiläisen kasvotatuointia
vaihtaa hahmoa sopivasti hiippailutehtäviin. Kaupungilla voi seikkailla yhdessä tai erikseen ja etenkin pomomatseista selviää kaverin kanssa vähemmällä hikoilulla. Kaksinpeli netissä sujui muuhun takelteluun nähden yllättävän kivuttomasti. Jokaisella on uniikit kykypuut, joista kolme on heti auki ja neljäs aukeaa knighthood-sivutehtävän läpäisyn jälkeen. Mestarin opissa Gotham Knights jakaa maailman mielipiteet, eikä edes tasan. Fiksuna ratkaisuna hahmot keräävät yhteistä kokemusta, joten yhdellä sankarilla pelatessa myös muut nousevat tasoissa. Minulle se riittää. Ensimmäisessä pomotaistelussa vastustaja ei koskaan materialisoitunut, näin vain ilmassa leijuvan kilven. Pakkasherra ei ole vakuuttunut juniorilepakoista. Vihollisrivien hiljainen harventaminen ei onnistu kovin hyvin edes sisätiloissa ja varjoihin palaaminen on lähes mahdotonta, jos jää kerran kiinni. Juuri tarinansa ansiosta Gotham Knights on enimmäkseen pätevä toimintaseikkailu, jota riivaavat erilaiset pikkuvaivat. Rocksteady hanskasi rytmityksen ja monipuolisen tehtäväkirjon suvereenisti, WB Montréal ei yllä samaan. Hyvin niilläkin pärjää, mutta tyylitietoiset panostavat etenkin panssarin ulkonäköön. Hahmojen välillä voisi olla myös enemmän synergioita, kuten yhteishyökkäyksiä tai harhautustaktiikoita. Kamat voi kraftata itse tai pukea päälle tehtävistä saatavia varusteita. Bondaussessio Harley Quinnin johdolla. Kultasilmien ja bugiherkkien kannattaa jättää Gotham väliin. Nightwingin kyvyillekin tulee käyttöä. Hiivintämekaniikat ovat liian rajoittuneita, tekniikka takkuaa. Kaksikon sijaan hauskempaa olisi läpäistä tarina koko nelikon voimin. Kamoja on pakko päivittää, sillä tason 30 vihreä ase on ihan eri kaliiberia kuin tason 10 legendaarinen batarang. Vaikka Batman on poissa, Gotham voi nukkua yönsä rauhassa. Moninpeli nivoutuu saumattomasti osaksi seikkailua. 80 Batmanin opetuslapset astuvat varjoista valoon. Gothamin kadut pitää siivota rikollisista. Year One -tyyli on aika päheä. Kaikki kyvyt saa auki, mutta se vaatii maksimitason (40) hahmon ja kaiken mahdollisen oheistekemisen suorittamista. Mätkintä painottuu hiivinnän kustannuksella ja loppupään pomot kestävät turhan paljon kuritusta. Hieman yllättäen kehnoin sankari oli Nightwing, jonka kyvyistä liian moni painottuu moninpeliin. Sen suurin ongelma on vertautuminen Arkham-sarjaan, jolle se ei pärjää, vaan eipä oikeastaan enää aihettaan lukuun ottamatta edes kuulu. Lisäksi Gothamin tekniikka takkuaa: ruudunpäivitys takeltelee, peli kaatuilee ja bugit hyppivät silmille. Batgirl Power! Lucius Foxin vempeleet helpottavat matkustamista. Pätevä toimintaseikkailu tekee kunniaa legendaariselle viittasankarille. Kaverille annettavat bonukset eivät lämmitä sooloilijaa. Varustekategoriat jakautuvat panssariin, lähitaisteluun ja kaukotaisteluun. Hyvää + Tarinankerronta, hahmot, moninpeli. Liikkuminen ja kikkavalikoima on rajoittuneempaa ja etenkin hiiviskely on toteutettu kehnommin. Selätysvoitto Red Hoodille. GOTHAM KNIGHTS 24 163721_.indd 24 163721_.indd 24 24.11.2022 17.22.11 24.11.2022 17.22.11. Huonoa . Peliä pitäisi ehkä rankaista teknisistä ongelmista, mutta sydän sanoo ”ei”, sillä niistä ja ruudunpäivityksestä huolimatta viihdyin Gothamissa erinomaisesti 30 tuntia. Hahmot on rakennettu rakkaudella ja ikoninen kaupunki on mallinnettu pieteetillä, tarina toimii ja Gothamin katujen partiointi on hauskaa, joskin pitemmän päälle itseään toistavaa. Toisaalta moninpeli on hukattu mahdollisuus. Lisäksi varusteisiin voi pultata kiinni modeja, jotka buustaavat esimerkiksi terveyttä tai elementaalivahinkoa. Lohdutuksena verkkopelureille on luvattu neljän pelaajan erillinen Heroic Assault -pelitila. Enkeli taivaan lausui näin. Moinen jäi minulle haaveeksi
Lihapäät pukeutuvat violettiin 90-luvun lopulla PC-pelanneet muistavat Volitionin mestariteoksena Descent: Freespace -avaruusräiskinnät, mutta konsolikansan läpimurto syntyi Red Factionja Saints Row -toimintapelisarjoilla. V inkki yksi: Helikopterilla ei tarvitse laskeutua nätisti, vaan syöksy ja koneen räjäyttäminen vihollisjengin niskaan on näyttävämpi sisääntulo. Wellness-hetki murhaamisen välissä. Minne tahansa pelaaja käveleekään, hän ajautuu taistelutilanteeseen satojen jengiläisten kanssa apunaan laaja arsenaali räjähteitä, konetuliaseita, futuristisia liitoaluksia ja tankkeja. Vinkki neljä: Aika parantaa Saint Row’nkin bugit. Ei vaan nopeasti eskaloituva väijytystehtävä aavikolla. Vinkki kolme: Ajoneuvon katolta sarjatulittaessa voi vetää syvään henkeä ja nauttia Santo Ileson ohjusmehun tuoksuisesta aamuilmasta. Antero Kyyhky SAINTS ROW Saints Row opetti minulle tärkeitä asioista elämästä, ehkäpä vähän itsestänikin. Onneksi kimppakämpän jakavat pakokuski Neenah, älykkö Eli ja Idols-reivijengin DJ Kevin auttavat käynnistämään Saints-rikollisorganisaation, jonka toiminta-alaa ovat likaisen rahan hillottaminen ja kilpailevien jengien ja virkavallan pakkaaminen ruumissäkkeihin. iktitilanteessa nopein tapa kommunikoida omia tarpeitaan ja halujaan. Omatunto ei soimaa, sillä kukaan muukaan kaupungissa ei ole selväpäinen. Maisemat ovat ihailemisen arvoisia. Yksityiskohtaisessa hahmoeditorissa luotava pelaajan avatar, Pomo, on elämäniloisia podcasteja rakastava hilpeä psykopaatti, joka epäonnistuu palkkasotilaan Ei se olisi GTA-klooni ilman väkivaltaista virkavallan vastustamista. Ydinsodan jälkeisessä larpissa kaupungin rikkaimmalla on eniten pullonkorkkeja Riiiiiidge Racer. Murhaamisen ulkopuolella asukkaiden suurinta huvia on murhastriimien tuijottaminen sekä niihin osallistuminen, nuija kädessä ja nallepuku päällä. 26 163685_.indd 26 163685_.indd 26 24.11.2022 17.30.10 24.11.2022 17.30.10. Jaan ne kanssanne. Saints Row 2:ssa oli vielä yritystä vakavan rikosdraaman punomidas murhasimulaattori, jossa sinkkiarkkuja täyttyy hautausmaallisen verran minuuttia kohden. Vinkki kaksi: Katkaistu haulikko on kon. Uusin Saints Row on sarjan uudelleenkäynnistys, mutta ottaa vaikutteensa tuoreemmista osista. Silmitön ammuskelu on nykypeleissä harvinaista, mutta Saints Row kääntyy yleistä hyvää vastaan. Se on tyylipuhTYHMÄÄ HAUSKAA Deep Silver Volition Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One, Xbox Series X/S, Stadia Versio: 1.006 Suositus: Intel Core i3-3240 / Ryzen 3 1200 tai parempi, Geforce GTX 970 / AMD Radeon RX 480 tai parempi Ikäraja: 18 ELI KUINKA LOPETIN HUOLEHTIMASTA JA TAJUSIN AUTOMAATTIKIVÄÄRINI VOIMAN työssään suojelemaan arvokasta kirjaa ja saa lähtöpassit sängyn pohjalle masentelemaan
Sisällön runsaus saa maailman tuntumaan täydeltä ja elävältä, vaikkakin ihmisten vähyys ja aavikkoympäristö toivat mieleen No More Heroesin. Yleensä hahmot makoilevat sohvalla ja yrittävät keksiä tekosyitä paikkojen hajottamiselle. Tekopenisten heiluttelu ja muu Myrkky-huumori on saanut jäädä menneisyyteen, luojan kiitos. Suunnitelman mukaan rikollisjengi tarvitsee nimen, logon ja piilopaikan. Tunnin juna Tampereelle. ilis on katossa, varsinkin kun on tuhonnut hetki sitten ostoskeskuksen tankilla ja kuullut stetsonpäisen palkkasotilaan valituksen. Uusin Saints Row on tyyliltään suoraa jatkoa Saints Row 3:n tuoreelle remasterille ilman myöhempien osien ulkoavaruuden rumia örkkejä ja Helvetin sarvipäitä. 27 163685_.indd 27 163685_.indd 27 24.11.2022 17.30.29 24.11.2022 17.30.29. Ydinsodan jälkeisessä larpissa kaupungin rikkaimmalla on eniten pullonkorkkeja ”Turpa kiinni ja ammu” kertoo kaiken oleellisen asenteesta. Juoni tukee pöljää anarkiaa olemalla yhdentekevä. Saints Row ei kuitenkaan ole parodia hiekkalaatikkopelaamisesta tai Ubisoft-taudista, sillä lihapäältä ei voi odottaa Suda51:n taiteellista älykkyyttä. Mitä isommat viikset, sitä pahempi mies. Doomin mallia mukailevia uusia räiskintöjä kutsutaan boomer shootereiksi, joten Saints Row olkoon tyylipuhdas PS3ajan millenniaalihiekkalaatikko, aivan kuin Grand Theft Auto IV olisi juuri ilmestynyt ja ”games as a service” osakkeenomistajan märkä uni lakanassa. Saattotehtävät, turrettitehtävät ja aikarajalliset ajokisat olivat pelisuunnittelun kulmakiviä vielä silloin, kun Macklemore soi radiossa. Tulta munille ja turpa kiinni Koukku syntyy pienten asioiden kasautumisesta. Ainoa tulevaisuuteen suuntautunut jengin ajattelija on Eli, joka käyttää sijoituspetosten yhteydessä vaikeita sanoja, kuten shorttaamista. Se mitä sanotaan, ei ole merkityksellistä, vaan psykopaattinen asenne ratkaisee. Aavikolta ja kaupungista löytää jatkuvasti huumekätköjä, kultaisia roskiksia ja mikrosaavutuksia jahdattavaksi, vaikkakin yleisimmin sivutehtävän lopputuloksena on turpakäräjät muutaman pahisbussilastillisen kanssa. loistava Commando, jonka tyhmyydessä tahaton ja tahallinen huumori yhdistyvät. Osuvampi vertaus on Arnold Schwarzeneggerin Tarvitsen onnellisuuteen vain nopean auton, singon ja isoja räjähdyksiä. Pomolle ostetaan mahdollisimman dorkat vaatteet, ajoneuvot maalataan pinkiksi, sitten rynnätään kaupungin laajuiseen Fallout-parodialarppiin ja varastetaan kilpailevien pikaruokabrändien ajoneuvoja. Sci. Sivuhahmoilla on omia tehtäviä, jotka kasvattavat heidän arsenaalinsa kokoa pistoolista rynkkyyn, mutta merkityksellistä hahmonkehitystä on turha odottaa: he näyttävät IT-alan konseen, mutta kolmososassa mielipuolinen nauru ja kaikki-paskaksi -asenne olivat ainoita sallittuja tunteita. Miten olisi minuutin helikopterilento, yeah. ä on Pomon tasokehityksen mukaan jaetuissa erikoisvoimissa, kuten antipainovoimamiinoissa ja räjähtävässä nyrkiniskussa. Pomoa odottavat Santo Ileson aavikoilla, pikkulähiöissä ja varakkaan metropolin alueilla kymmenet sivutehtävät, joissa kaahailun ja ampumisen lisäksi rakennetaan Saintsien imperiumia. Auringon heijastaessa kivasti konepellistä ja moottorin murinan tuntuessa haarojen välissä . Nuuh nuuh, jokin palaa. Pelaaja voi rahaa anastettuaan sijoittaa ne yrityksiin, jotka tuottavat pääomaa ja sivutehtäviä, ja imperiumin rahavirtaa saa kiihdytettyä tuhoamalla kilpailevat jengit alueelta. Hahmojen vaatteetkin ovat suoraan 2010-luvun LMFAO:n Party Rock Anthem -videosta. Listasta puuttuvat vielä podcast ja elämäkertakirjat. Ajotuntuma tuntui oikealta verrattuna Cyberpunk 2077:ään, jonka jäykkyys on kuin vastakohta Saints Row’n viihdyttävään kaahailuun
Tyylikkäiltä artisteilta kuten The 1975:lta ja White Reaperilta ei ole saatu mukaan ässimpiä biisejä, eivätkä radiokanavat vedä GTA V:n Mirror Marun ja Watch Dogs 2:n Hudson Mohawke -wonkyn tavoin sisälle maailmaan. Ajattelu saa minut uniseksi Puukotettuani satoja Santo Ileson naisia kaulaan luulin löytäväni kohun aiheen, mutta media tarttuikin Saints Row’n keskeneräisyyteen. 90 Silkkaa aivotonta tykitystä alusta loppuun. Pomo lataa elinvoimaa rajuilla lähitaisteluliikkeillä, joissa puukkoa isketään päähän kuin Pohjanmaan lavatansseissa. Maailman päivittämistä jatketaan. Saints Row on hiekkalaatikkoräiskintöjen Serious Sam, jota ei kannata analysoida liian syvällisesti. Pisteet ovat tyhmyydestä ja suurista räjähdyksistä nautiskelijoille eli meille, joilta silmitön hyvän mielen peliväkivalta, lapsellinen räjäyttelyhuumori, muskelirautojen maalaaminen ja pilvenpiirtäjän katolta liitopuvussa hyppiminen saavat kuolan valumaan. Ehkä päähän jumittunut SIM-kortti selittää aivokuolleisuuden. Aseiden käsittely tuntui ensin epätarkalta, mutta automaattilukituksen löydettyäni headshotit alkoivat tipahdella kultaisen ampumamerkin veroisesti. Fiksuna miehenä jätin maksullisen betatestaamisen muille ja nautin kuukausia myöhemmin päivitetystä versiosta, jossa minua häiritsi lähinnä kavereiden teleporttailu auton sisälle, tukikohdan autotallin ja helikopterikentän satunnainen toimimattomuus ja Pomon tapa keskustella puhelimessa ilman puhelinta. Yli 80:n älykkyysosamäärällä varustetut, välttäkää! SAINTS ROW ”Kuka ammutaan seuraavaksi?” olisi oleellinen kysymys, jos parempi ei olisi: ”Ketkä sata ammutaan seuraavaksi?” Idols-reivijengi ei usko kapitalistiseen talousjärjestelmään, mutta rakastaa rahaa. Ehdoton miinus tulee soittolistan lyhyydestä. 28 163685_.indd 28 163685_.indd 28 24.11.2022 17.30.46 24.11.2022 17.30.46. Karva-asuiset kaverit väijyttävät pimeässä. Hyvää Joskus on vain hauskaa vääntää aivot nollille, ammuskella tyhmän näköisiä NPC-hahmoja ja ratsastaa aavikolla auringonlaskussa moottoripyörällä. Peli kaatui tasan kerran kävellessäni saluunaan ja laukaistessani vierustoverin korvaan yllätyskudin. Ilmeisesti moninpelissä on edelleen ongelmia, mikä on sääli, sillä Saints Row’lla on maine viihdyttävänä co-op-pelinä. Tämä kelpaa, sillä Santo Ilesoon kaipaa takaisin heti konsolin sulkeuduttua. Munille potkiminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jätetty minimiin, joten murhailu pysyy eettisenä. Muutama täsmähitti kuten The Vinesin Get Free osuu kalloon, mutta kuka muu tietää tuon biisin kuin minä. Hiekkalaatikkopelin äänisuunnittelua ei saisi jättää puolitiehen, sillä osuvat biisivalinnat luovat perustehtävistä unohtumattomia korvamatohetkiä. Volition (nykyiseltä yritysnimeltään myös Deep Silver Volition) aikoo jatkaa maksullisten ja maksuttomien päivitysten ja lisäsisällön toimittamista tulevaisuudessa. Olisin hyppyväistämisen lisäksi toivonut Gears of Warin suojamekaniikkaa, mutta aggressiivisuuteen kannustetaan. Huonoa Soittolistan lyhyys sulteilta, mutta ovat lopulta samanlaisia tappajia kuin Pomo. Metascore alkaa julkaisusekoilun takia säikäyttävällä kutosella, mikä on oikeusmurha. Hiekkalaatikkoräiskintänä kokemus on optimoitu. Ehkä aseiden päivittämisellä oli vaikutusta ohjausherkkyyteen
Sankarittaremme Colour My World -asusteissa. NOITAPELI HURAA! PlatinumGames / Nintendo Arvosteltu: Nintendo Switch Ikäraja: 18 Onneksi Nintendo raotti kukkaronnyörejään vielä kerran, nyt yksinoikeudella Switchille. Hetkinen, Viola kuka. Singularityn joukot ovat keinotekoisia olentoja, homunculuksia, joiden taustasta voidaan vetää analogiaa aiempien osien eurooppalaista mytologiaa mukaiBayonetta ja Homunculusten vyöry. 30 163449_.indd 30 163449_.indd 30 24.11.2022 15.49.04 24.11.2022 15.49.04. Kohti multiversumia ja sen yli! Harva pelaa Bayonetta-sarjaa juonen takia, mutta sellainenkin kolmannessa osassa on. Bayonetta on varsinainen poppa-nainen! Japanilainen PlatinumGames on tunnettu tiukoista, tyylitajuisista toimintapeleistään, mutta silti vuoden 2009 Bayonetta löi kaikki ällikällä. Silloin Segan vanha arkkivihollinen Nintendo riensi apuun ja rahoitti Bayonetta 2:n loppukehityksen. Ville Wikström BAYONETTA 3 It’s Witch time in Switch: Jo kolmannen kerran noita Bayonetta saapuu sapatin peliviihteeksi. Singularity-niminen entiteetti uhkaa kaikkia maailmankaikkeuksia, paitsi omaansa. Demon Masquerade -kyvyt antavat Bayonettalle demonivoimat. Viola käyttää katanaa, jolla torjumalla aktivoidaan Witch Time. Muun muassa Devil May Crysta inspiraatiota ammentanut toiminta esitteli Bayonetta-noidan, joka pisti enkeleitä pataan huikeissa ympäristöissä letkeän musiikin tahtiin. Aina on hyvä aika ehostaa meikkiä. Aiempien osien tuntemus ei ole pakollista, mutta auttaa muodostamaan edes vähäistä kiinnostusta irralliselta tuntuvaa juonta kohtaan. K un noidan luudan korvaa miekoilla ja tuliaseilla, hän kyllä pyyhkii enkeleillä lattiaa. Miten lähes kuusivuotias Switch suoriutuu vauhdikkaasta ja värikkäästä noitumisesta. Pelko avoimen seksuaalisen noitamme kahlitsemisesta perheystävällisen Nintendon siveysvyöllä oli turha, sillä vuonna 2014 Wii U:lle sekä myöhemmin Switchille ilmestynyt Bayonetta 2 oli ykkösen veroinen tyylitelty mestariteos. Mutta mahtuuko noita taskuun vai pitääkö hänet jättää telakalle. Alfeimin taisteluhaasteet selvittämällä kasvattaa terveyttä tai manaa. Platinum oli jo työstämässä jatkoa, mutta julkaisija Sega hyllytti projektin. Etenkin Jeannen osuudet ovat piristävän erilaisia, sillä sivulta kuvatussa toiminnassa painotetaan hiiviskelyä ja kevyttä ongelmanratkontaa. En koskaan oppinut nauttimaan näistä Violan osuuksista, mutta ainakin on yritetty jotain uutta. Noidan kolmatta tulemista on saatu odottaa kahdeksan vuotta. Lähes joka kentässä pääsee rymistelemään uskomattomissa takaa-ajoissa. Jeannella ja Violalla pääsee myös seikkailemaan. Tyyliltään tarkoituksellisen överiksi vedetty mäiskintä menestyi arvosteluissa, mutta kulttiklassikoille ominaisesti myynti jäi hienoiseksi pettymykseksi. On Bayonettan, noitasisar Jeannen sekä Violan vastuulla pysäyttää tuho. Heti alussa esitelty nuori nainen on aloitteleva noita, joka toimii suuren osan ajasta lähinnä koomisena sivuhahmona. Vai jääkö noituminen ruudun väärälle puolelle. Tyhjästä pölähtäneen rokkarin taustoille saadaan tarinan edetessä selitys, mutta ei hänestä ehdi muodostua Bayonettan tai Jeannen veroista persoonaa. Vaan ei myyntimenestys sekään. Mukana häärii myös muita aiemmista osista tuttuja hahmoja, kuten Helvetin Portit -baarin omistaja Rodan, niljakas Enzo ja tutkiva journalisti Luka. Tyylitaju on jälleen vedetty yhteentoista ja näitä kokisi mielellään enemmänkin. Luit oikein, parry-mekaniikka Bayonettassa! Nakkaamalla miekan nurkkaan kutsutaan Cheshire-irvikissa, joka pistää itsenäisesti porukkaa pinoon, mutta jättää Violan hetkeksi ilman teräasetta, nyrkkien varaan. Käsikirjoittajat ovat sortuneet halpaan multiversumi-pyörteeseen, joka käytännössä mahdollistaa sekoilun ilman seurauksia
Madama Butter. 31 163449_.indd 31 163449_.indd 31 24.11.2022 15.49.18 24.11.2022 15.49.18. Vasemmasta liipaisimesta aktivoituva Demon Slave -mekaniikka kutsuu paikalle kerrostalon kokoisen hirviön, jota ohjataan suoraan niin kauan kuin manaa riittää, noidan tanssiessa villisti etualalla. Tuttuun tyyliin myös erilaisia, usein kertakäyttöisiä minipelejä riittää. Valintoja joutuu tekemään, sillä kaikkien kehittämiseen ei riitä massia. Sankarittaremme Colour My World -asusteissa. Demon Masquerade -kyvyt antavat Bayonettalle demonivoimat. Tekniikkaa noitumassa Kunnianhimoisena tavoitteena on ollut saada Bayonetta 3 pyörimään jo lähes antiikkisella hybridikonsolilla 60 ruutua sekunnissa. Jokaiseen kuuluu myös erikoisase kykyineen. Cheshire-irvikissa harrastaa paheellista elämää. Järkäleillä on omat erikoisliikkeensä, vahvuutensa ja heikkoutensa. Neitinoituri potkii, lyö ja ampuu joka raajassa olevalla aseella. Toisin kuin edeltäjissä, uusia liikkeitä ei tarvitse ostaa Rodanin putiikista, vaan ne voi avata valikosta vaikka keskellä rähinää, jos valuuttaa riittää. Torjunta on nössöille, avain mättömenestykseen on hyvin ajoitettu väistö. Kentistä on pitänyt tehdä avoimempia eli raskaampia, jotta kutsuttavat demonit mahtuisivat temmeltämään. leville tarinoille. Harmittavasti ne kiinnostavimmat aukesivat vasta viimeisissä luvuissa, mutta uusintakierroksella koko jengin saa mukaan heti alusta alkaen. Välillä tuntuu, että perinteisesti Bayonettalla taistellessa saa lähinnä tuijotella vihollisten nilkkoja. Ainakin vastustajat eroavat selvästi ykkösen ja kakkosen enkeleistä ja demoneista, joskin kyllä niitäkin nähdään. Telakoituna pelaaminen kannattaa muutenkin, sillä käsimoodissa Dancing in the Dark. Hei beibi anna mulle piiskaa! Paksut pojat kaupungilla. Kyllä minä perkeleeni kesytän Bayonettan ydin eli tiukkaakin tiukempi toiminta on tallella. Se aktivoi aikaa hidastavan Witch Timen, jolloin Singularityn kätyreille saa antaa armotta pataan. yn nimi on viittaus Giacomo Puccinin oopperaan. Keskiajalla eläneen lääkäri Paracelsuksen kirjoituksissa vuonna 1537 ensimmäistä kertaa esiintynyt pienikokoinen ihminen, Homunculus, on sittemmin populaarikulttuurissa viitannut pelkoa herättäviin sieluttomiin hirvityksiin. Vihollisissa on kokoa ja muotoa. Erityiskiitos harvinaisen hyville surround-äänille. Massiivisten ja ihanan överiksi vedettyjen pomotaisteluiden aikana saa keräillä leukaa lattialta ja kieltä poskelta, eikä Platinum ota onneksi aihetta ollenkaan tosissaan. Hintana on lisäksi tekstuurien suttuisuus ja ympäristöjen ajoittainen yksinkertaisuus. Suunnittelussa on selvästi menty jättidemonit edellä, sillä myös Homunculukset ovat vastaavasti useampaa kokoluokkaa ihmishahmoja suurempia. Demon Masquerade taas tarkoittaa noidan ja demonin fuusiota etenkin komboiskuissa sekä maailmaa tutkiessa salaisuuksia etsien. Bayonetta on aina ollut tunnettu diileistään infernaalisten demonien kanssa, mutta kolmosessa todella päästetään piru irti. Seikkailun edetessä kutsuttavia kavereita saa jatkuvasti lisää ja niitä käytetään myös kevyessä ongelmanratkonnassa. Valitettavasti tähän pääsy on harvinaisuus ja pätkimiseen joutuu tottumaan
Musiikkivalinnat ovat jälleen kerran täysi kymppi. Kuuma meno on miltei liikaa vanhalle Switch-paralle. Raideräiskintää, kirjaimellisesti. Hotter Than Hell Normaalilla vaikeustasolla seikkailun kaluamiseen kului noin 16 tuntia, ja vaikka tarina oli sekava, onnistui se lopulta viihdyttämään. Vertailun vuoksi virkistin muistiani aiempien osien Switch-versioilla. Huonoa . Hyvää + Entistä överimpi, haastava ja monipuolinen. 87 Bayonettan kolmas seikkailu todistaa Platinumilla olevan edelleen pilkettä silmäkulmassa. Homunculusten eri muotoja riittää. BAYONETTA 3 Joskus maisemat onnistuvat säväyttämään. Ne ovat monin puolin jopa kauniimpia, ja pyörivät selvästi paremmin. Piilotettuja salaisuuksia voi myös halutessaan etsiä kentistä ja repiä hiuksia taisteluhaasteissa. Mutta jos enkeleiden pätkiminen ei vielä ole tuttua, suosittelen aloittamaan joka alustalle saatavilla olevalla ensimmäisellä Bayonettalla. Mutta useamman käänteen jälkeen selvisi, että se palkkio olikin paljon suurempi kuin Taylor oli antanut ymmärtää, hän halusi vain kerätä yleisön sympatiaa puolelleen. En voi välttyä tunteelta, että Platinumin visio on suunniteltu Switchin seuraajalle, joka ei koskaan ehtinyt markkinoille. Hale tekee myös Bayonettana niin erinomaista työtä, ettei näyttelijän vaihto harmita. Vanhat kunnon kidutushyökkäykset ovat edelleen mukana. Lopputekstien jälkeen aukeaa vaikeampia tasoja ja erilaisia haastemoodeja. Ja siksi kolmannessa osassa Bayonettan ääni onkin pelialan konkari Jennifer Hale (tuttu nais-Shepardista Mass E ecteissä). Kyllä me tiedämme! Cheshiren gigatonnitanssi on kaunista katseltavaa. Hämähäkkidemonilla pääse leikkimään Spider-Mania. Avattuja demoneja ja aseita voi huoletta testailla, vaikka heti ensimmäisissä kohtaamisissa. Onneksi taistelun tiimellyksessä teknisiin ongelmiin ei ehdi keskittyä eikä epäonnistumista voi syyttää kuin peilikuvaansa. Rinnakkaismaailma pulassa. Tekniset ongelmat ja halpa juonikyhäelmä. Eräs minipeleistä, massiivisten monstereiden turpakäräjät! OLED-ruudusta huolimatta gra. Heikkouksistaan huolimatta kokonaisuus jää reilusti plussan puolelle. PlatinumGames on mallintanut oman työpaikkansa mukaan. ikka on entistä tuhnuisempaa. 32 163449_.indd 32 163449_.indd 32 24.11.2022 19.33.21 24.11.2022 19.33.21. Järjestysnumerosta viis, jokaisessa maailman pähein noita vie sinut mukanaan tiukan toiminnan Kyö-pelivuorelle, jossa bileet ovat aina Pirun kovat! NOITA ON PALKKANSA ANSAINNUT Bayonetta 3 tarjosi draamaa jo ennen julkaisua: pääosan ääninäyttelijä Hellena Taylor oli syrjäytetty! Vain muutamaa viikkoa ennen julkaisua kahden ensimmäisen osan Bayonetta syytti Twitterissä Platinumia heidän tarjoamastaan liian alhaisesta palkkiosta. Korkokenkää kasettiin! Tämän massiivisen tykin nimi on G-Pillar
Pidä huolta Videopelinä Wayward Strandin arvostelu on haastavaa. Tai peleistä, joista tulee olo, että perhana, pitäisi soittaa omalle mummolle. Yhtäkkiä journalismista kiinnostuneella Caseylla ei olekaan tylsää, myös arkiselle alulle tuhahdellut pelaaja tajuaa olevansa yhtä innostunut selvittämään salaisuuksia. Ja miksi kaikkein kiltein mummeli Ida katoaa toistuvasti hoitajilta. Erityisen kiehtovia ovat inhimillisen ristiriitaiset yksityiskohdat. Tarina ei hae ylisuuria draaman kaaria, vaan tapahtumat pysyvät ihmisen kokoisina. Hyvää + Käsittelee taitavasti harvinaista aihetta. Hahmot ovat kiinnostavia sekä aitoja ja vuorovaikuttavat toistensa kanssa uskottavasti. Sairaalana toimiva ilmalaiva on teeman ja tunnelman sinetti: senioriasukkaidensa lailla se on monien mielestä jo vanhanaikainen ja joutaa pois tieltä, mutta oikein käytettynä se antaa sellaista arvoa, jota ei mistään muualta saa. Seniorien turinoista paljastuu paitsi kiinnostavia tarinoita, myös raollaan olevia mysteereitä. Kun löysin yhden potilaan silppuamasta kirjoja sääntöjen vastaisesti, en voinut mainita asiasta hoitajille, koska dialogivaihtoehtoa ei ollut. Kun peli on melkein päätöksessä, pelaaja saa käydä sanomassa heipat sairaalan väelle itse valitsemillaan sanoilla. Ovatko puhumattoman potilaan elokuvapalkinnot todella Berliinin Kultaisia karhuja. Ideaalimme vanhusten ja sairaiden huollosta on edelleen pyrkimys nostaa heidät tavallisen arjen yläpuolelle paikkaan, jossa heidän kaikista tarpeistaan huolehditaan ja jossa joku on aina valmis kuuntelemaan heidän tarinansa. Casey tarttuu toimeen ja pitää vanhuksille seuraa. Ghost Pattern Arvostelu: PS5 Saatavilla: Switch, PS4, PS5, Xbox Series X / S, Xbox One X, PC WAYWARD STRAND 82 Lyhyt tarina elämän ehtoopuolesta on kirpeän kaunis kokemus. Äitee on niin työnsä ylikuormittama, että vain sättii ja vaatii enemmän. Epäselvyys ja vuorovaikutuksen puute johtavat välillä ärsyttävään sahaamiseen, kun kenellekään ei ole oikein juteltavaa ja uuden dialogikohtauksen löytäminen on vaikeaa. Kuka oli hetki sitten kuollut herra Falk. Kokemus on erikoisen autenttinen: kun lopussa kävin hyvästelemässä porukat, minulla oli samankaltainen olo kuin lyhytaikaisen mutta tärkeän työprojektin päättyessä. Tästä tuli niin hyvä mieli, että vastaava kohtaus saisi löytyä kaikista tarinaa painottavista peleistä. Edes se ei piristä, että sairaalana toimii vanha ilmalaiva. Aamulla vanhukset saattavat nukkua pitkään (enkä raaskinut herättää heitä juttutuokioon), keskipäivällä kokoonnutaan ruokasaliin lounaalle. Wayward Strandin vahva tunnelma rakentuu kevyen melankolian ja elämänmyönteisyyden vaihtelulle. Vuorovaikutus on osin onnetonta ja peli on lyhyt, alle viiteen tuntiin jäädään (joskin epälineaarinen kerronta lisää uudelleenpeluuarvoa). Se herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä hoitotyöstä, kuolemasta, muistoista, ystävyydestä ja luopumisesta. Itse en esimerkiksi saanut koskaan tietää, mihin Ida karkaili. Saattokeikat eroavat melkoisesti videopelien standardista. Kävelytukisimulaattori Pelimekaanisesti Wayward Strand on kävelysimulaattori eli interaktiivista tarinankerrontaa. Salakuuntelu on tärkeä osa pelimekaniikkaa. P eli jossa hoidetaan vanhuksia. Esimerkiksi Itävallasta 1930-luvulla paennut herra Kreuss katuu sitä, YLÄMUMMOT ettei täyttänyt velvollisuuttaan toisessa maailmansodassa, siis natsien riveissä sotimista. Wayward Strandin sarjakuvamainen taide on kaunista. Paikoin hyvin, paikoin huonosti, parista kohtaa ilahduttavan tuoreesti. Vuorovaikutus paikoin vähäistä. Ei tällaisesta nykyaikana runsaudenpulaa ole. Hienoin oivallus on hyvästely. Wayward Strand alkaa ankeasti: teinityttö Casey joutuu keskeyttämään lomansa auttaakseen äitiään sairaalan supertylsällä vanhusosastolla. Synkkinä aikoina Wayward Strandin symbolinen ilmalaiva on tärkeä viesti. Ratkaisu on toimivuudeltaan kaksijakoinen: toisaalta on ärsyttävää, että iso osa pelin tapahtumista saattaa mennä noin vain ohi, jos ei bongannut oikeasta keskustelusta oikeaa kellonaikaa ja tapahtumapaikkaa. Persoonallisin ratkaisu on jatkuvasti etenevä aika, joka määrää tapahtumien rytmin. Toisaalta tarinan ja teemojen suhteen Wayward Strand menee sinne, minne suurin osa peleistä ei edes yritä ja onnistuu erinomaisesti. Siinä ei ole haastetta, tekemistä on paikoin vähän ja välillä sitä vähääkin on vaikea löytää. Välillä tämä ärsyttää, välillä kiehtoo, mutta tuoreelta se tuntuu koko ajan. Parin päivän päästä vieraileva valtion isokenkäinen vetää työntekijät kiireisiksi ja kireiksi. Minulle ei makseta tarpeeksi! Onneksi peliarvostelu onkin kutsumusammatti. 1930-luvulla paennut herra Kreuss katuu sitä, Terminaalipotilaan huoneessa sanat ovat vähissä. Näin pienellä pelialueella ja lyhyessä pelissä niin ei saisi käydä. Toisaalta tosiaikainen kello tekee maailmasta aidomman ja mahdollistaa harvinaisen narratiivin. Iikka Kivi Wayward Strandissa hoitajilla on paljon aikaa vanhuksille, se on siis fantasiapeli. Haahuilua käytävillä Tarina toimii, mitenkäs pelipuoli. Suru ja ilo vuorottelevat tapahtumissa, myrskyinen yö muuttuu kauniiksi aamuksi. Vielä kun ehtii. Huonoa . Varsinaisia haasteita tai tavoitteita pelaajalle ei aseteta. Aidosti kokemusta haittaavasti välillä Caseyn vuorovaikutus ympäristöön jää ohueksi ilman järkevää syytä. Maailma kääntyy kurjaan suuntaan, terveydensekä vanhustenhuolto yskivät Suomessakin. 33 163829_.indd 33 163829_.indd 33 24.11.2022 15.41.56 24.11.2022 15.41.56. Pelin vanhukset surevat elämänsä ehtoopuolta, mutta ovat samaan aikaan todellisuuden kanssa sinut, täynnä elämää ja suunnitelmia. Tyylillisesti ja temaattisesti Wayward Strand tasapainottelee hyvin realismin ja sentimentaalisuuden välillä. Koska Casey usein salakuuntelee muiden juttuja ja tulee tilanteisiin myöhässä, pelaaja joutuu tekemään paljon oletuksia ja omia päätelmiään siitä, mitä sairaalassa tapahtuu. Kun on viettänyt päivän auttaen parhaansa mukaan ja haluaisi kertoa äidille tehneensä hyvää työtä, kotimatkalla saatu saarna Caseyn laiskuudesta harmittaa aidosti. Juttelu hoituu tuttuun tapaan monivalinnalla. Erityisen hienosti ja kipeästi on kuvattu Caseyn suhde äitiinsä. Onneksi käsikirjoitus on rautaa, koska siitä riippuu kaikki. Vanhuuteen ja vanhustenhuoltoon liittyvät nurjat puolet, kuten hoitajien väsymys, kuoleman läheisyys, kehon ja mielen rapistuminen sekä niiden herättämä suru ja kipu tuodaan esiin, mutta toisaalta hoitotyön roiskeisemmasta todellisuudesta pysytään kaukana
En voi mitenkään viestiä asiaa apurilleni, vaan maalivahtivalmentajan palkkaamisesta jankataan jokaisessa kokouksessa ilman, että asia mitenkään etenee. Football Manager -manageripeli ei onneksi keskity kattojärjestötoimintaan vaan jalkapallojoukkueen johtamiseen sivurajalta. Älä jää paitsioon Pidän Football Managerissa tarinallisuudesta, mutta en halua toistaa pelimaailmassa tosimaailman huippuseurojen ja tähtien sankaritekoja, vaan luoda uuden todellisuuden. Ilmeisesti se oli tarkoitettu pehmennykseksi, mutta traumahan siitäkin jäi. Laiturit nousevat ylös keskittelemään palloja, jotka puolustusvoittoinen keskikenttä ja puolustus heille toimittaa. Tiimi haluaa välttämättä pitää jatkuvasti viikkopalavereja, joissa apuvalmentajani haluaisi jokaiselle valmentajapaikalle koutsin. Valitsen yleensä mutasarjan joukkueen, jonka yritän nostaa tähtiin. Seuraavat EM-kisat pidetään Saksassa. Yksi nuori nainen oli hyljännyt minut aloittamalla lauseen hellittynimellä kulta. Sinkkuus jäi viime vuosituhannelle, mutta Darlington FC on yhä sopivasti alimmassa divarissa. Tuntuu liiankin tutulta. Rakennan koko joukkueen taktiikan tukemaan Beckin kykyjä. Darlington vastasi ikisinkkufiilistäni, sillä väänsin sanan mielessä muotoon kullaton. Tuukka Grönholm FOOTBALL MANAGER 2023 Ei huvittanut katsoa jalkapallon MM-kisoja, joten järjestin omat. Aikaisemmin aladivareisVARsin selkeä paitsio. Jos some ei napostele todellisuudessakaan, miksi haluaisin lukea viestejä pelimaailmassa. Huippuammattilaisen taitojen sijaan sarjassa riittää pelkkä supertähden fysiikka. Täytyy vain toivoa, ettei käy kuten vuoden 1936 olympialaisten kanssa. Pelaajieni taitotaso ei ole kummoinen, kunto ei riitä 90 minuutin jatkuvaan prässiin ja sarjapelaajien kyvyt vaihtelevat rajusti. Roolina on toimia jalkapallojoukkueen managerina, uraa voi tehdä useita vuosia ja liki kaikilla mantereilla. Vaatimus ei ole kohtuuton, mutta Darlingtonin johtokunta katsoo, ettei moisia KÄYTÄ PÄÄTÄSI Sports Interactive / SEGA Arvosteltu: PC Suositus: Intel Core 2 / AMD Athlon 64 x 2, 4 Gt, Intel GMA X4500 / NVIDIA GeForce 9600M GT / AMD/ATI Mobility Radeon HD 3650 Ikäraja: 3 tarvita eikä anna palkkaukseen lupaa. Joukkueeni stara on kärkimies Beck, joka ei ole nopea, ei kovin häävi laukomaan, mutta liki satakiloisena ja kaksimetrisenä mörssärinä voittaa jokaisen pääpallon. F IFA:lla ei ole viime aikoina menneet kisaisäntien valinnat ihan putkeen. Itse ottelusimulaatioissa aladivarit sen sijaan huomioidaan esimerkillisesti. 34 163833_.indd 34 163833_.indd 34 24.11.2022 17.37.11 24.11.2022 17.37.11. Ilman skouttausta pelaajien taitotaso tiedetään vain viitteellisesti. Pelatessa tosin paljastuu, että Football Manager ei täysin huomioi pohjamudan kaljasarjojen niukkoja budjetteja. Ensin EM-kisat annettiin Venäjälle, sitten MM-kisat Qatariin, loogisesti sarja jatkuisi Pohjois-Korealla, mutta valintasysteemiä onneksi muutettiin seteliselkärankaisuudesta jäsenmaiden äänestykseksi. Aloitin sarjan pelaamisen joskus ysärillä, alimmassa divisioonassa sattui olemaan silloin Darlington FC, jonka nappasin ”omakseni” fingerporilaisista syistä
Jos omat ukot reagoivat negatiivisesti lehdistöhuoneen juttuihin, heidät kannattaa pitää penkillä seuraavassa ottelussa. Pelaajan tehtävänä on päättää, millä tavoin reikiä yritetään paikata. Jos onnistaa, pelaaja hermoilee tai yliyrittää pelinsä pilalle. Fiilis putoaa myös pukukopissa. Esimerkiksi treeniohjelmaa kannattaa mikrottaa vastustajan mukaan eli ennen helppoa vastustajaan harjoitella hyökkäyspeliä, sarjakärkeä vastaan hioa viime hetkellä puolustuspeliä. Otteluhaastattelut ja pukukoppikeskustelu kuuluvat toki jalkapalloon, mutta niiden rooli on kohtuuttoman suuri verrattuna pelilliseen mielenkiintoon. Jos minulle näytettäisiin ruutukaappauksia viime vuosien Football Managereista, en osaisi nimetä vuosikertoja oikein. En huomannut edes muutoksia ilman lehdistötiedotetta. Keskikentän keskustassa prässivastuu jakautuu tasaisesti, mutta jos tehtävä jää yhden jampan harteille, puoliammattilaisena pelaava kaljamahainen jäähdyttelijä saattaa juosta laidassa itsensä vartissa vaihtokuntoon. Toki niin tehdään myös todellisuudessa, joten kyse ei ole varsinaisesti virheestä. Football Managerin arvostelu on siitä epäkiitollista hommaa, että pisteet kertovat vielä vähemmän mitään mistään kuin yleensä. Lisäksi fanikunnasta saa aikaisempaa tarkempaa dataa ja omasta urasta aikajanan. En anna tykkäystä. 82 Football Managerista saatiin uusi versio, mutta jutut ovat pysyneet aika samoina sekä pelissä että arvostelussa. Asioita pystyy selkeästi optimoimaan aika pienillä kikoilla. Ideana on ampua oikealla eikä keskittää pitkin päätykatsomoa heikolla vasurilla. Moraalitonta touhua Aikaisemmin alasarjoissa on voinut pyöritellä melkoista lainarulettia, mutta tilanne on nyt paljon parempi. Vastustajan toppari valitsee väärin ja jättää Beckin vapaaksi, Sukarin keskitys on huono, mutta niin on onneksi Herefordin veskarin torjuntakin. Kausiennakko Vaikka Football Manager yrittää myydä ajatusta simulaatiosta, pelimekaniikka on loppujen lopuksi äärimmäisen lautapelimäinen. Peli myös avaa omaa logiikkaansa, sillä hyökkäyksen tyhjät alueet ja puolustuksen akilleenkantapäät korostetaan selkeästi. Hyvin sujui, sarjanousuja tuli, mutta tasapainosta minulla ei ole todellista käsitystä. Esimerkiksi pelin sisäinen sosiaalinen media, jossa otteluita kommentoidaan, on turha klikkaus lisää. Clarkson ei ole joukkueelle vahvistus eikä heikennys vaan tarpeellinen pala, jotta jäljelle jäänyt puolustusnelikko ei joudu pelaamaan kauden jokaista matsia alusta loppuun. Kun lainapesti viimein päättyy, joudun vastaamaan lehdistötilaisuudessa, miten joukkue pärjää ilman avainpelaajaansa. Heti kauden alkuun ohut puolustukseni menettää laitapakin puoleksi vuodeksi, järjestän lainapestillä riittävän hyvän korvaajan. Oikeajalkainen laituri voi pelata perinteisessä roolissa oikeassa laidassa, mutta vasemmalla puolella kannattaakin käskyttää jamppa leikkaamaan sisään. Huonoa . Hyvää + Ottelutoteus toimii. Tappioita tosin on tullut vähemmän kuin yleensä. Vastustajan laitapakki on tehnyt virheen ja valunut liian alas, jolloin Beck pääsee viimeistelemään liki maalivahdin sylistä Felixin keskityksestä. Fanit valittavat, lehdistö protestoi, mutta Clarkson ylittää kaikkien odotukset matseissa. Jos vastustajapelaaja on hermoheikko tai epävarma tapaus, vastauksissa kannattaa lyödä lisäpainetta joko kehumalla tai arvostelemalla pelaajaa. Juuri sitä peliltä haluan. Käyttöliittymä tukee ajatusta suoraan, sillä jokaisesta pelaajasta näytetään selkeästi, missä pelipaikassa ja tehtävässä he ovat parhaimmillaan. Toki magia vähän kärsii kärkisarjojen supertähdillä, sillä niukoista animaatioista ei pysty päättelemään, miksi Messi taas purjehtii läpi miljonäärisäärien. Kokonaisuus myös tuntuu vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen valmiilta. Vaikka pelaajien taitotaso ei ole kummoinen, ottelu näyttää silti jalkapallolta ja ratkaisut ikänsä pelanneiden suorituksilta. Joukkueeni toivon, Sukarin, noustessa pallon kanssa vasenta laitaa, edessä oleva laituri Hazel leikkaa keskelle ja pakottaa puolustuksen päättämään, miten reagoida. Vuosipäivityksiin pitää keksiä sisältöä, joten sitä on tehty välillä selkeästi väkisin. Jos minua ei kiinnosta ”aito” some, miksi virtuaaliversio nappaisi lainkaan. Ei siis mitään kovin vaikuttavaa. Tahkosin peliä kuukauden päivät, mutta samalla joukkueella ja pelitapaa vain hieman varioiden pelaajien kehityksen tahdissa. 35 163833_.indd 35 163833_.indd 35 24.11.2022 17.37.48 24.11.2022 17.37.48. Jos häviän, se on pelitasapainon virhe. Toki sama toimii toiseenkin suuntaan. Muu otteluiden ympärillä on vain tarpeetonta tauhkaa. Matsien välillä liikaa turhaa kliksuttelua. Pelaajat tekevät uskottavia ratkaisuja. Systeemi kertoo lupausten potentiaalin, pelipaikkakohtaiset puutteet, uransa laskusuuntaan kääntyneet pelaajat ja muut. Yleensä kannattaa vastailla vakiona toistuviin kysymyksiin positiivisella yleisfiiliksellä, mutta poikkeuksena vastustajan pelaajien ja valmentajien kommentointi. Pelaajasiirtojen suunnitteluun on nyt oma työkalunsa. Toisaalta kehityksen painopiste on ollut pitkään kaikkialla muualla kuin itse pelissä. Tekoälyn toimintaa on kuulemma parannettu, mutta asia on vaikea todentaa. Football Managerin ehdoton vahvuus on itse ottelusysteemi. Ei sitä aina kerro tilastotkaan. Minua kiinnostaa vain itse otteluun liittyvät jutut. Otteluhaastatteluja ei kannata jättää tekoälyn vastuulle, koska moraalibonukset jäävät liian pieniksi. Viihdyin. Pikkuvirheenä tosin aladivareissa peli neuvoo prässäämään, mutta kannattaa vähän katsoa, millä paikalla prässättävä pelaa. Jos voitan matsin, se on ansiotani. En keksinyt käyttöä, sillä kaikki sen antama data on jo muuallakin pelissä. Paras vaihtoehto jopa muuttuu paikan myötä. Se alkaa avautua vasta joskus keväällä, jos massiiviset päivitykset eivät muuta kokonaisuutta siinä välissä. Koko peli elää taktiikkavalikon ympärillä, sillä joukkue on selkeä palapelinsä, jossa jokaiselle pelaajalle pitää löytää sopiva rooli ja paikka. sa matsit ovat olleet melkoista kohellusta, mutta nyt pelaaminen näyttää jalkapallolta. Virtuaalista työpaikkakiusaamista siis
Nimeämisratkaisu on outo, sillä EA Sportsin katalogista löytyy myös vapaaottelupeli UFC. Muutamista perisynneistä ei ole päästy vieläkään eroon. Lisäksi taklausten tehoa on nostettu. Kupletin juoni on tuttu mutta koukuttava. FIFA 23 on kunniakas lopetus laadukkaalle futissarjalle. Yksinpelisisältö tallaa tuttuja polkuja. Tekoäly puolustaa omalla puolella passiivisesti, vaikka prässin veivaisi mahdollisimman aggressiiviseksi ja vuoraisi puolustuksen täyteen työhevosia. EA ja FIFA eivät päässeet yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta, joten ensi vuodesta alkaen EA:n futispelit kulkevat nimellä EA Sports FC. Kemia rakentuu nyt koko joukkueena, ei pelipaikkakohtaisesti ja suhteessa vieruspelaajaan. Uratilassa voi hypätä managerin tai pelaajan saappaisiin. Kentällä minua kannatteli vain ammattiylpeys. Pelasin viimeistä sopimusvuottani Leicesterin keskikentällä ja olin edelleen valmentajan luottopelaaja, mutta jalkani ei enää noussut vanhaan malliin. Uudet välivideot, palkkaja persoonajärjestelmät ovat vain pintaehostusta, pohjimmiltaan pelimuodot ovat samanlaisia kuin viime vuonna. Ultimate Team tuottaa EA:lle säkeittäin rahaa, joten kehityksen painopiste on keräilykorttipelissä. FIFA 23 on järjestyksessään kolmaskymmenes FIFA-peli ja näillä näkymin sarjan viimeinen. Kukkaron herra Vaikean alkukauden jälkeen kipusimme Valioliigan keskikastiin. Huonoa . Pelaajaurani oli tullut päätökseensä, jatkossa suuntaisin energiani valmentamiseen ja uuden sukupolven kasvattamiseen. Aikani huipulla lähestyi loppuaan. Järjestelmä on yksinkertaisempi, mutta tekee joukkueenrakennushaasteista tylsempiä. Nimi kertoo olennaisen: tuokion tavoitteena voi olla esimerkiksi punaisen kortin hankkiminen tai vastustajamaalivahdin pommittaminen laukauksilla. Jos Krisse kaatuu samalla, vielä parempi. Van Dijk huokuu puolustuslinjassa uskottavuutta, Mbappén räjähtävyys on silmiinpistävää ja Messin pehmeä pallokosketus on tallella. Hyvää + Peli muistuttaa aitoa futista, tekemistä piisaa. Alter ego kerää kokemusta, pelaa sitten Voltaa tai klubipalloa. Kloppin joukkue porskuttaa Mestarien liigassa, vaikka Valioliigassa on vaikeaa. FUT Moments on mainio lisä Ultimate Teamiin. FIFA-järjestön julkisuuskuva on säröillä, mutta ongelmista huolimatta lajin vetovoima on tallella. En koskaan yltänyt Valioliigan mestariksi ja maajoukkueurani jäi loukkaantumisten takia lyhyeksi. Vain yksi asia oli varma: halusin jatkaa lajin parissa. Ultimate Teamin kemiajärjestelmää on rukattu uusiksi. Lähtisinkö rahastamaan rapakon taakse MLS-sarjaan vai siirtyisinkö akatemiavalmentajaksi. Naisfutis on ansaitusti aiempaa merkittävämmässä roolissa. Hyville vaparipaikoille pääsee myös liian harvoin – liukusäädin tekoälyn aggressiivisuudelle tekisi terää. Otteluista katosi panos ja huomasin motivaationi KOLMEKYMPPINEN EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X/S Saatavilla: PS5, PS4, Xbox One, Switch, PC Versio: Myynti Moninpeli: 2–4 pelaajaa samalla koneella, 2–22 pelaajaa verkossa Ikäsuositus: 3 84 Pelisarjan 30-vuotinen taival on tullut päätökseensä. Animointi on laadukasta, mutta toisinaan pelaajat törmäilevät toisiinsa koomisesti. Valikoihin on piilotettu niin paljon palkintokrääsää, että ”avaa kaikki” -nappi olisi paikallaan. V uosikymmenet jalkapallon parissa olivat vaatineet veronsa. Saka tykittää nuoruuden innolla. Jalkapallo on ollut EA:lle jo vuosia urheilupelien kruununjalokivi. Lisääntynyt realismi ei ulotu voimalaukauksiin asti, jotka ovat edelleen turhan tehokkaita. hiipuvan peli peliltä. Neymar on vertynyt huippukuntoon MM-kisojen alla. FIFA onkin pelillisesti oivallisessa kunnossa. Kausien aikana kerätään kokemusta, availlaan palkintopakkoja ja kosmeettisia esineitä. Yksinpelistä uupuu keihäänkärki, kankeat valikot. Viikoittain kilpaillaan yksinpelin Squad Battlesissa ja verkon Rivalsissa. Paras oli vielä näkemättä. Darwin Núñez tosin odotti marraskuussa edelleen naamapäivitystä. Mukavana juttuna Voltaan luodulla hahmolla voi matsata muita ihmisiä vastaan myös Pro Clubs -puolella eli täysimittaisissa 11vs11-otteluissa. Markus Lukkarinen FIFA 23 Ihmisoikeusongelmia, korruptiota, kiukuttelevia primadonnapelaajia. Viimeinen FIFA on takuuvarmaa työtä. Ei ole mitään tyydyttävämpää kuin napata pallo Ronaldon jaloista liukutaklauksella. Yksin ja yhdessä Tulevaisuuteni oli kysymysmerkki. Kulmapotkut kilpistyvät usein puolustajan päähän. Palkintoja, pakkoja ja kolikoita napsuu tilille lähes joka ottelusta. Mukana on aitoja joukkueita Englannista ja Ranskasta, ja naispelaajien animaatiot eroavat entistä selvemmin miesten vastaavista. Voitto kotiin! 36 163831_.indd 36 163831_.indd 36 24.11.2022 17.43.40 24.11.2022 17.43.40. Totuttelun jälkeen lagin kanssa pärjää ja omaa pelaamistaan oppii sopeuttamaan, mutta se ei tee lagisuudesta yhtään vähemmän ärsyttävää. Vielä vanhakin jaksaa Päätökseni kypsyi kesätauon aikana. Uusi maksimikemia on 33 aiemman satasen sijaan. Ratkaisussa on häivähdys NBA:n MyPlayer-pelitilaa – en yllättyisi, jos EA kopioisi ensi vuoden futiksessaan 2K:n mallia ja loisi oman Citynsä. Valikoiden silppumainen rakenne tekee käyttöliittymästä muutenkin kankean. Onko Bamfordista ratkaisijaksi. Isojen liigojen pelaajat on mallinnettu autenttisesti ja supertähdet tunnistaa jo kaukaa. Minipeleistä koostuva Volta keskittyy futsaliin ja katujalkapalloon. Tehtävistä tienaa tähtiä, joilla voi hankkia vaikka korttipakkoja. Huippukunnossa on helppo siirtyä kohti uusia haasteita. Juoksunopeuden merkitys on vähentynyt vuosi vuodelta ja räjähtävät pelaajat voi juosta pitkillä matkoilla kiinni. Nettimatseissa puolestaan on harmillisen usein verkkoviivettä, mikä vaikeuttaa syöttämistä. ?echin eläkepäivät jäivät lyhyiksi
Markus Lukkarinen NHL 23 Piipahdus Prahassa, hattutemppu Tampereella. Vihdoinkin Yle-verolle saa vastinetta. Huonoa . Suomeksi sanottuna NHL-pelisarja edistyy yhtä vauhdikkaasti kuin Helsinki Gardenin rakentaminen. Karu todellisuus iski nopeasti vasten kasvojani. Mikke ryntäsi jäähyboksiin. Oman unelmatiimin kasaaminen ja joukkueen parantaminen kortti kortilta on koukuttavaa puuhaa, joskin moneen kertaan nähtyä. Tkachuk ja Barkov ovat lyömätön tutkapari. Siirryin aika nopeasti moninpeliin, sillä tekoäly ei loista osaamisellaan. HÄIVÄHDYS TÄHTILOISTOA EA Vancouver / EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X/S Saatavilla: PS5, PS4, Xbox One Versio: Myynti Moninpeli: 2–4 pelaajaa samalla koneella, verkossa 2–12 pelaajaa Ikäraja: 12 Jos urheilupelin hyvyyttä mitattaisiin pelkästään pelimuotojen määrällä, NHL olisi lajityypin kermaa. NHL on vankistanut asemaansa myös kansainvälisesti, mutta Pohjois-Amerikassa jääkiekko soittaa viulua baseballin, jenkkifutiksen ja koripallon taustalla. Verkko ei tulvi pelaajia, mutta onneksi saman sukupolven pleikkaristit ja Xbox-pelurit voivat pelata vastakkain. Pelattavuus ja pelimuodot ovat niin tuttuja ja turvallisia, että pikasilmäyksellä jääkiekkoa on lähes mahdoton erottaa vuoden takaisesta. NHL-jääkiekko on Suomessa suositumpaa kuin koskaan, eikä ihme. Vaikka oman pelaajan tai joukkueen luotsaaminen lajin huipulle on mukavaa puuhaa, kaavamaisuus tappaa intoa. Seilasin farmin ja NHL:n välillä, pelaajaidentiteettini hämärtyi. 37 164192_.indd 37 164192_.indd 37 24.11.2022 17.40.50 24.11.2022 17.40.50. Valmennusjohto ei luottanut minuun, enkä tuntenut olevani aidosti osa joukkuetta. Lähes tunnistamaton Laine ja miedot pensselit. Sillä tyylillä ei mestaruuksia voiteta. Uudistuksia saa etsiä suurennuslasin kanssa. Sellaista joukkuetta ei pelastaisi edes Connor McDavid. Ranne lukkoon, nimi lehteen. S ilmissäni siinsi tarunhohtoisen liigan kolme kirjainta. Kaavamainen ja riskejä välttelevä. Olin muuttunut puurtajaksi, välttelin riskejä. Odotukseni olivat pilvissä, kun lähdin valloittamaan Vancouveria. Homma toimii ja tekemistä riittää, mutta kaikki on kymmeneen kertaan nähtyä. Tahdon kokea kasari-Edmontonin maali-ilottelut ja Penguinsin takatukka-aikakauden! Ilman radikaaleja uudistuksia NHL vajoaa harmaaseen keskinkertaisuuteen, josta nouseminen on lähes mahdotonta. Realistista, mutta tylsää. 75 NHL 23 on kuin Risto Dufvan Sport. Painoin pienestä pitäen hurjasti hommia, halusin ponnistaa pikkupaikkakunnalta maailman huipulle. Yksinpelistä löytyvät uratila, franchise-pelimuoto, erilaiset turnaukset, 1vs1ja 3vs3-matsit, moninpeliä voi tahkota kilpailullisesti World of Chelissä. Keräilykorttipeli Ultimate Team eri muotoineen yhdistää yksinja moninpelin parhaat puolet. Roolipelimäisyyttä on niukasti, rutiinit toistuvat samanlaisina pelistä ja kaudesta toiseen. NHL 23 on yllätyksetön paketti. Kasvuhakuiselle peli. Maailman kovin kiekkosarja pursuaa suomalaistähtiä. Keskialueen trap kunniaan Luulin olevani kärkiketjujen pelaaja, mutta todellisuudessa olin duunari. Jouduin tyytymään rooliini kolmosketjun energiahyökkääjänä. Edessä pitkä runkosarja Tienasin miljoonia, mutta olin hukassa. Omalla puolella kone puolustaa yhtä kehnosti kuin Columbus, eikä siitä ole vastusta kuin kovimmilla vaikeusasteilla, jolloin tekoälyn pelaaminen muistuttaa punakoneen lavasta lapaan syöttömyllyä. Hyvää + Runsas kattaus pelimuotoja. Sukupuolella ei ole väliä, sillä alter ego suoriutuu jäällä yhtä hyvin lätkäjätkänä tai naispelurina. Ilmaveivi on vanha juttu Hienon Kärppä-kauden jälkeen minut varattiin NHL:ään ensimmäisellä kierroksella. rmalle luku on vaatimaton. Pelattavuus ei ole kokenut vuodessa mullistuksia, vaikka hienosäätöä on tehty sinne tänne. Kiekkoilijat ottavat kiekon haltuun sulavammin, puolustajan maila liikkuu tattiohjauksella hitaammin ja jäälle rojahtava pelaaja voi tökätä kiekon kaveria kohti. Parhaita pelimuotoja ovat Ultimate Team ja World of Chel. Ja pelaajat näyttävät edelleen vain etäisesti itseltään. Minua ei estäisi mikään. Lätkä ei ole EA:n strategian ytimessä, ja se näkyy sekä tuotantoarvoissa että kehityksessä. Ulkojäiltä Raksilaan ja lopulta Pohjois-Amerikkaan. Tämä näkyy myös NHL-pelisarjan myyntiluvuissa, joka pyörii vuosittain noin miljoonassa. NBA 2K23 panosti nostalgiaan ja nosti framille Michael Jordanin, EA olisi voinut tehdä saman tempun Wayne Gretzkyn tai Mario Lemieux’n voimin. Mikä parasta, suoria otteluita voi seurata viikonloppuisin kotisohvalta parhaaseen katseluaikaan. Fysiikkani oli rautaa, mutta taitoni ja peliälyni eivät riittäneet absoluuttiselle huipulle. Aho, Teräväinen ja kumppanit pommittavat Sarosta. Barkov, Rantanen, Aho, Hintz, Heiskanen ja Saros ovat pelipaikkojensa ehdotonta eliittiä ja suomalaiset ovat rynnineet muutenkin laajalla rintamalla huippusarjaan. Pelimoottori vaihtui vuosi sitten Frostbiteen, mutta tuntuma on pääpiirteittäin sama kuin viimeiset 15 vuotta. World of Chelissä voi kisailla kasuaalisti pipolätkän merkeissä tai totisemmin osana ihmisjoukkuetta. NHL valloittaa Eurooppaa ennennäkemättömällä vauhdilla. Kuinka voisin murtautua ulos vankilastani
W RC-pelilisenssi ei ole ollut kovin kovassa huudossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, sillä viralliset tuotokset ovat olleet isojen pelitalojen sijaan kahden pikkutiimin käsialaa. rma on pelin virallinen yhteistyökumppani. Pari iltaa tappelin asetusten kanssa ja sainkin tuntumaa paremmaksi, mutten lähellekään WRC 9:n tasoa. Nettikeskusteluita kaiveltuani vaikuttaa siltä, että voimapalaute syöttää ratin moottorille liikaa dataa ja voimaa etenkin sorapätkillä. Ajettava ei siis lopu hetkeen kesken. Autoja on eri variantit mukaan lukien 55 kappaletta ja erikoiskoekilometrejä on mukana posketon 750 kilometriä, 22 eri maahan jaettuna. Positiivisin yllätys on täysin uuteen uskoon laitettu Ruotsin MM-ralli, joka tarjoileekin parasta näkemystä lumirallista ikinä. Suuri osa erikoiskokeista on tuotu suoraan viime vuosilta, ja osassa ikä pistää ikävästi silmään. Liigat on isoin lisäys moninpelin puolelle. Fanatecin vehkeillä on vissiin kaikki paremmin, koska . Kalustossa on mukana uudet Rally-luokkien autot, joiden lisäksi on tuotu muutama uusi klassikko jo aiemmin mukana olleiden rinnalle. Minun ajosimuiluillani on vain vaikea perustella investointia yli tonnin ratti-poljinyhdistelmään. Puhun siis PC-jääränä, joka on pitänyt rattia ainoana oikeana ohjaustapana vuosia. Onneksi ohjaustuntuma padeilla on toteutettu mainiosti. 38 164200_.indd 38 164200_.indd 38 24.11.2022 17.49.44 24.11.2022 17.49.44. Italialaisella Milestonella loppui mainion alun jälkeen paukut neljännen julkaisun kohdalla, ja sittemmin lisenssin napannut ranskalainen Kylotonn on valitettavasti osoittanut samoja merkkejä parilla viimeisimmällä julkaisullaan. Kenia on edelleen suht pliisu, eikä ajan hammas ole säästänyt Suomen pitkiä mutta vähälukuisia pätkiä. Voi kunpa meidän Secto-rallimme olisi saanut saman käsittelyn. Pienellä ranskalaistiimillä ei ole Generationsin suhteen kuin voitettavaa. Vanhan sotaratsun uudet kledjut Erilaisten tiepintojen mallinnus ja etenkin siirtyminen tietyypistä toiseen on ollut jo pitkään Kylotonnin sarjan suurimpia vahvuuksia, ja niin se on edelleenkin. Kylotonnin viimevuotinen suoritus oli sen kaliiberin pettymys, että havahduin joutsenlauluksi jäävään Generationsiin vasta Tuukan tarjotessa sen arvostelukoodia. Kuten odottaa saattoikin, Generations keskittyy täysrempan sijaan hiomaan aiempien vuosien rosoja ja tuomaan lisäsisältöä. Ainoana poikkeuksena on Porschen GT3-tykki 997, mutta väitän sen johtuvan enemmän omasta surkeudestani takapotkujen käskyttämisessä. Se oli jo viime vuonna erittäin hyvä, mutta nyt se on parasta, mitä olen tähän mennessä kokenut. Ratin värinämoottorissa tuntuu ajoin jäävän joku käsky päälle, mikä vääntää ohjausta suoralla tielläkin. Iso sääli, sillä pari vuotta vanhassa versiossa oli yksi parhaista rattituntumista tähän mennessä. Lisäksi jousituksen mallinnusta on parannettu entisestään, painopisteen vaihtelu tuntuu kalAutojen ulkoasun tuunaaminen on rajallisista sponsoreista huolimatta yllättävän koukuttavaa. Vuosikymmenen WRC+-maksumuurin takana riutunut rallin kuninkuusluokka on saanut hieman menneiden aikojen pöhinäänsä takaisin, ja sen myötä ralliveteraani Codemastersin ostanut EA nappasi vetovastuun lisenssipeliin kaudesta 2023 eteenpäin. Rattituen ja voimapalautteen koodi on ilmeisesti hyvin pitkälti samaa kuin viime vuonnakin, koska törmäsin G29:n kanssa samankaltaisiin ongelmiin kuin kympissä. Dualshock 5:llä auto kuin auto tottelee käskytystä just eikä melkein. Täysin uudistettu Ruotsin ralli on parhaita näkemyksiä talviolosuhteissa kisaamisesta ikinä. Noh, kerta vielä! Viimeinen erikoiskoe Aluksi annan pienet aplodit kehitystiimille bugivapaasta julkaisusta! Aiempina vuosina PC-versiota riivasivat joko pikkuärsyttävyydet tai pahimmillaan totaaliset pelinrikkojabugit (WRC 10, Pelit 1/22, 77 p.), joten KERTA VIELÄ, KYLOTONN! Kylotonn Racing Games / Nacon Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X, PS4, Xbox One Versio: 1.3.24.0 Minimi: Intel i32300 / AMD FX6300, 8 Gt RAM, Geforce GT 1030 / Radeon R7 360, Windows 10, 47 Gt kiintolevytilaa Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32 Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC, Logitech G29, Windows 11 Moninpeli: Jaettu ruutu, moninpeli 2–8 pelaajaa Ikäraja: 3 vakaa suorituskyky heti julkaisupäivästä lähtien todella lämmitti mieltä. Marko Mäkinen WRC GENERATIONS Lisenssi meni, ysi rahasti ja kymppi levisi lähtöviivalle julkaisussa
Fysiikan lait eivät enää mene satunnaisesti pois päältä ilmalennoissa, mikä oli isoimpia ärsyttävyyksiä etenkin kolaritilanteissa. Olen parjannut pelimoottoria parina viime vuonna etenkin ikääntyvän ulkoasun ja oudosti käyttäytyvän fysiikkamallinnuksen vuoksi. Jonkinlainen moderni . Kartturimoodi on satunnaiskuskien kanssa käytännössä reaktiopeliä nuottien ajoitusten suhteen. Pätkien tahkoaminen ei ole ollut näin koukuttavaa sitten Milestonen ensimmäisten julkaisujen. Viime vuosien rosoja on saatu hiottua pois. taisestani sunnuntaisuharista nautittavan realistiselta. Toyotat kuulostavat edelleen pierutyynyiltä, kun taas Skodan Rally2-Fabia kitisee kuin se kävisi ilman öljyjä. Tallin henkilökuntaa on hyvä kierrättää, suoritustaso laskee synkassa vireystason kanssa. Gra. Suurin osa erikoiskokeista on vanhaa tuttua, aina kamerakulmia myöten. Luojan kiitos, viimevuotista näsäviisasteluruuvia on väännetty pienemmälle. Viime vuoden turhautumisen jälkeen suorastaan toivoin vuoden 2023 tulevan pian, mutta Generationsin myötä on oikeastaan haikea . Molemmissa on ilokseni otettu askeleita oikeaan suuntaan. Reunanpehmennystä on parannettu, värimäärittely on laitettu uusiksi ja efektipuolta on päivitetty tähän päivään. Hyvää + Ajomallinnus osuu nappiin ja etenkin padiohjaus toimii erinomaisesti. Ehjää ei ole lähdetty väkisin korjaamaan, tallin käskyttäminen on samaa tuttua kuin aiemmissakin versioissa. 86 Ongelmistaan huolimatta Kylotonnin viimeinen WRC on paras peli aiheesta aikoihin. Moninpeli on saanut mukavasti lihaa luidensa ympärille uudessa liigamuodossa. idin” ohjaus on myös edelleen aikamoista kuraa, oli todella haastava saada kelpo kuvankaappauksia. Uramoodi on sitä samaa tuttua viime vuosilta, niin hyvässä kuin pahassakin. Rattituki on edelleen ainakin osittain rikki. ltteri sumentamaan liikettä tekisi jo paljon. Karttureiden suhteen ei löydy mitään valitettavaa, nuotit tulevat selkeästi ja ajallaan. Gra. Sadekelin isojen lammikoiden vaikutusta on myös järkeistetty, enää auto ei lähde joka toinen kerta satunnaiseen suuntaan lätäköihin ajaessa. Klooni en hyökkä ys. Ranskalaistiimi lopettaa uransa tyylikkäästi parhaalla julkaisullaan. Hauska lisäys, mutta olisin kaivannut myös mahdollisuutta aloittaa suoraan kuninkuusluokasta. Osa ralleista olisi kaivannut päivitystä tähän päivään ja peli on uusinnoissa paikoin todella rujon näköinen. Parhaiten tästä saisi irti kaverin kanssa mikrofonin kera. Haasteet ovat hauskaa pikkupurtavaa, mutta omalla kohdallani ne päättyivät kuin Oliver Solbergin Suomen ralli yrittäessäni pysyä parempien kuskien haamujen perässä. Tuulilasilla hetken pyörivä puunoksa on pieni juttu, mutta se lisää yllättävän paljon immersiota. Ääniosasto aiheuttaa edelleen ristiriitaisia tuntemuksia. Valitettavasti ikä näkyy edelleen uusinnoissa, jotka saavat teiden varret näyttämään pahimmillaan todella tönköiltä ja staattisilta. WRC3ja WRC2-tehdastiimien rinnalle on tuotu mahdollisuus perustaa yksityistiimi jälkimmäiseen sarjaan, jolloin oman auton värityksiä ja sponsoritarroja pääsee lätkimään mielensä mukaan. ilis. Hauskana lisänä rallitykin lipsuessa lepikon puolelle pöllähtelee lehtiä ja oksia näkökenttään. ikkamoottori on vanha tuttu, mutta siitä on tiristetty viimeisetkin mehut irti. Rikkinäistä rattitukea lukuun ottamatta Kylotonn on vihdoin saanut kasaan paketin, jonka pariin näen palaavani oikein mielelläni vielä arvostelurupeaman jälkeenkin. Yli nypyn, pidä keskellä Uppouduin niin totaalisesti yksittäisiin pikapeleihin, että melkein unohdin paneutua WRC:n varsinaisen pihviin eli uramoodiin. Parhaimmillaan peli on edelleen ääriolosuhteissa, tuulilasia piiskaava sade ja tuulessa taipuvat puut jaksavat edelleen säväyttää. Adamantiumin käytöstä on myös luovuttu radan reunuksilla, nyt aitaa kaatuu ja sekä liikennemerkit että heinäpaalit tottelevat väkivaltaa. Huonoa . Harjun yleisö-EK ei jätä varaa virheille. ”TV-. Päivittäisten ja viikoittaisten pikahaasteiden ohella muita kuskeja vastaan skabataan joko soolona tai tiiminä. ikkamoottori pistää edelleen parastaan ääriolosuhteissa. Vauriomallinnus on tosin aika pliisu täysilläkin, matkaa ei saa kovin helpolla katkeamaan. Suuri osa autojen äänistä on ulkokuvakulmista ihan kelpo tasolla, mutta valitettavan monen kilpurin kabiiniäänet raastavat edelleen korvia. Onneksi etenemisen ärsyttävä pakkonaittaminen haastemoodiin on sentään heivattu ojanpenkalle. 39 164200_.indd 39 164200_.indd 39 24.11.2022 17.50.25 24.11.2022 17.50.25
Sitä ei päätä Jumala, vaan taiteilija Andreas Maler. Joutaako syyllisen vai syyttömän historiallinen jatkumo katkottavaksi. Kukaan ei välttämättä arvosta työttömän latinistin tarjousta korjata vieraan kielen kielioppia. Romaaneista tarina on alkuasetelmaansa myöten paljon velkaa Umberto Econ Ruusun nimelle. Oikeus on armoton ja rangaistus murhasta on kuolema. Pelejä yhdistää historiaa opiskellut ohjaaja Josh Sawyer, joka on luotsannut myös Pentimentin. Historiaa itseään tieteenä tai kertomuksena pohtivat pelit ovat harvassa. Suhteilla ja sanomisilla on väliä, sillä Andreaksen murhatutkimus on täysin itsenäistä, eikä tämä voi pakottaa ketään mihinkään. Kaiken keskellä nuori kisälli Andreas Maler viimeistelee mestariteostaan, kun viereisessä luostarissa tehdään murha. Kotimainen pelaaja voi hakea vinkkejä kirjahyllystä, sillä Mika Waltarin romaani Mikael Karvajalka sijoittuu pitkälti samoihin aikoihin ja tapahtumiin. Suuren budjetin tuotannoista kärjessä ovat jo vuosia olleet Assassin’s Creedit, mikä on laiha lohtu meille historiasta pitäville. Monimutkaiseen satatuntiseen roolipeliin verrattuna Pentiment on ytimekkäämpi ja pelkistetympi seikkailupeli. Historiateemaan sopivasti ainoa varsinainen vastus on aika. Tallennuksia ei latailla, vaan tarkoitus on nähdä pientenkin yksityiskohtien ja sanavalintojen heijastuksia vuosia myöhemmin. Kuka on syypää tekoon, ja onko hän se, joka ansaitsee tuomion. Verot ovat nousseet, perinteisiä oikeuksia on viety ja Martti Lutherin teesit arvostelevat kirkkoa. Pelissä onkin henkilökohtaisen unelmaprojektin makua. MurhatutkiRENTUN RUUSUN NIMI mus sujuu ihmisiä jututtaen ja kevyitä arvoituksia sekä minipelejä ratkoen. Toisinaan ennakkotietämys voi oikaista johtolankojen tutkimista, mutta virkistävästi tiedot eivät ole aina oikotie keskustelujen ratkaisemiseen. Aiheeseen vihkiytyneen sukat pyörivät niukemmastakin kirjallisuusluettelosta. Poikkeus on ollut Obsidian Entertainment, jonka peleissä Fallout: New Vegas ja Pillars of Eternity 1 & 2 historia eri tarkoituksineen on ollut keskeinen teema. Lähdeluettelo Pentiment ei kysy pelimekaanista taitoa tai opettelua, vaan kutsuu tarinansa kautta sekä tutustumaan maisemaansa (varhaismoderniin Eurooppaan) että pohtimaan historian muodostumista sammakkoperspektiivistä. Kerrankin on sanottavaa Historia elää peleissä, mutta usein vain sotien ja sankaritarinoiden kehyksenä. Aterioilla voi kuulla kaikkea mielenkiintoista. Suurempi merkitys on tutkimuksen tuloksilla, sillä syytösten ja paljastettujen salaisuuksien vaikutuksia kylään seurataan kokonaisen sukupolven verran. Henkilöitä ja käsitteitä selitetään käyttöliittymänä toimivan ”kirjan” marginaaleissa, mutta olennaisimmat historialliset seikat ja teemat tulevat esille tarinan, hahmojen ja vuoropuhelun kautta. Siinä on selvästi innoitusta yksilöä ja yhteisöjä tutkineiden kulttuurihistorian teosten klassikoista. Tosiasiat muuttuvat tarinoiksi ja tarinat historiaksi, ja silläkin on väliä mitä jätetään kertomatta. Pelatessa tulee nälkä. Läksyjen lukua pelaamiseen ei vaadita. Alter ego on lähinnä tärkeän todistajan asemassa yrittäessään ottaa tapahtumista selvää ennen virkavallan saapumista. Mitä muistetaan ja mitä unohdetaan, vaikkei haluttaisi. Harvoinpa lopputekstit listaavat lähteet, jotta ne voi käydä tarkastamassa JSTOR-artikkelikirjastosta. 40 164217_.indd 40 164217_.indd 40 24.11.2022 17.53.32 24.11.2022 17.53.32. Riku Vihervirta Kiivetkää kellotorniin, nyt on kirkossa kuulutettavaa! V uonna 1518 baijerilaisessa Tassingin kylässä eletään kireitä aikoja. Numeroarvoja ei juuri näkyvästi lasketa, vaan Andreaksen tiedot vaikuttavat siihen, mitä keskusteluissa voi sanoa ja mitä kieliä mies osaa. Kirjanpainotaidon leviämisen, arkielämän reunoilla elävien maailmanselitysten ja korkean lapsikuolleisuuden tapaiset ilmiöt eivät ole pelkkiä yksittäisinä tiputeltuja koevastauksia, vaan kietoutuvat eheästi keskeisen teeman ympärille. Siinä näkyy niin Le Roy Ladurien Montaillou ranskalainen kylä 1294 1347 (1975), Carlo Ginzburgin Juusto ja madot (1976) kuin Natalie Zemon Davisin Martin Guerren paluu (1983). Kylällä voi haahuilla vapaasti, mutta ruokailujen tauottama päivä kulkee eteenpäin silloin, kun Obsidian Entertainment / Xbox Game Studios Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X|S, Xbox One Versio: 1.0.1212 Minimi: Intel iCore i33225, 4 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 650 Ti Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4,20 Ghz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 Muuta: Saatavilla Game Passista, Steam Deck -yhteensopiva PENTIMENT Pelialue on pieni, mutta sitä tutkitaan vuosien ajan. Oppineisuuden, kerettiläisyyden ja totuuden pohtimisen ohella kengänpohjia kulutetaan myös kylänraitilla materiaalisia olosuhteita miettien. Itse asiassa tapahtui niin, että… Alun keskusteluissa Andreakselle valitaan taustaa, koulutusta ja kiinnostuksen kohteita
Ah niin miellyttävän paperin ja kynän rapinan ohella äänimaailma koostuu ympäröivän luonnon sirkutuksesta ja huminasta. Eri henkilöiden puuttuminen muokkaa kylää ja tarinaa. Halutessaan tekstit saa selkeiksi ja robottiäänen lukemiksi. Painokone kolahtaa Arvosteluversiossa oli muutama pieni kauneusvirhe. Hahmoilla on persoonallisuutta ja niistä on kiehtovaa oppia lisää. Tapauskonnollisuus ja yhteisön arvot näkyvät vuoropuhelussa, mutta Pentiment hyvin humaani. Toiselle pelikerralle kaipasin vain nopeampaa tekstinvieritystä. Suhtautuminen päähenkilöön vaihtelee paljon sen mukaan kannustaako Andreas muita tavoittelemaan haaveitaan vai nyrpisteleekö tämä nenäänsä maalaisille. Uskonto ei ole pelkkää fanaattisuutta ja hahmot ovat aktiivisen uteliaita ja lukeneita. Kylässä kytee haave tasaveroisesta kohtelusta. Tutkimusten aikana selviää paljon muutakin, ja pienetkin yksityiskohdat voivat myöhemmin nousta esiin muussa yhteydessä. Mikään ei estä Andreasta syyttämästä vääräksi tietämäänsä ihmistä. Mutta sehän tarkoittaa, että…! Paavi on kieltänyt tämän kirjan Pienen mittakaavan historiantutkimusta verrataan välillä salapoliisityöhön, mutta Pentiment ei ole dekkari, missä kerrotaan salongissa kaikille lopullinen totuus. Erityismaininnan ansaitsevat marginaalien kuvitukset ja luvattoman söpöt eläinpiirrokset. Pentiment muistuttaa aikakauden puupiirroksia, mutta esimerkiksi luostarin vanhimmat munkkikäävät ovat suoraan keskiajan sivuilta repäistyjä. Luonnontutkijaa eivät Alpit huimaa. Pentimentiä pelaa mielellään uudestaan, sillä hahmot eivät voi kääntää uutta lehteä jos kaikki on päättynyt pyövelin rituaalisanoihin. Rytmitys toimii kelvollisesti, kun siitä saa kiinni. Vastaan tuli muutama rajatapaus, missä epäiltyä ei voinut tentata ruokapöydässä haarukalla osoittaen, koska kyseessä oli eri kohtaus kuin varsinainen kuulustelu. Luostarissakin vain piirrellään ajan kuluksi! Palstatilan reunoillakin on elämää. Andreas käy syömässä tai työskentelee jonkin johtolangan parissa. Kolmeen näytökseen jaettu, noin 15– 20 tunnin pituinen peli nopeutuu edetessään. Ajan kuluminen luo kuitenkin onnistuneesti draaman tunnetta, kun viime hetkillä paljastuu pikkuseikka, joka sulkee vahvimman epäillyn pois. Idea näkyy niin pelin tarinassa kuin kuvataiteessakin. Kolmas näytös oli melkeinpä suosikkini, koska siinä on vähiten tarkistamista ja haahuilua, mutta tarinan suuret ja pienet tapahtumat kootaan eheästi kasaan. Lopetus sitoo langat yhteen kattavasti jättäen jälkeensä koskettavan ja haikeankin tunnelman. Tarinan käänteitä on mielenkiintoista seurata, ja pelin juoni kerrotaan hyvin. Kesäjuhlassa on jotain tuttua. Tyylien yhdistelyä on kiehtovaa katsella, ja hahmoista on saatu ilmeikkäitä vähäeleisillä animaatioillakin. Ne pöllöt! Ääninäyttelyä ei ole, joten hahmojen puheenpartta erotellaan fonteilla. Puhekuplista korjaillaan kirjoitusvirheitä ja toisinaan mustetahrat läikkyvät tunnekuohussa. Tunnelmallista musiikkia käytetään säästeliäästi avainkohtien tehokeinona. Uuden tiedon myötä talonpoikaistyyliin rustaavan vuorosanat saattavatkin muuttua oppineen humanistin käsialaksi. Päähenkilölle valitut ominaisuudet näkyvät tiheään. 41 164217_.indd 41 164217_.indd 41 24.11.2022 17.54.02 24.11.2022 17.54.02. Teknisesti peli ei ole raskas eikä kaatuile. Pentiment tarkoittaa uudemman kerroksen alta paljastunutta tekstiä tai maalausta. Kylää tuli myös ravattua tiheään edestakaisin uusia keskusteluja etsien, koska hahmoja, joilla on uutta sanottavaa, ei ole erikseen merkitty. On siis valittava, mihin epäiltyihin keskittyy. Mielenkiintoisesti tekstityylit eivät kuvaa murretta tai sen sellaista, vaan Andreaksen käsitystä puhujan sosiaalisesta asemasta. Välillä animaatiot leikkautuivat oudosti ja toisinaan muistiinpanoista löytyi viittauksia tulevaisuuden avioliittoihin ja vastaaviin
Tarinan käänteet sijoittuvat usein juhlapyhiin. Se ei tarkoita, etteikö joku voisi salaisuuden turvin elää onnellisen elämän. Historia on intohimoni: siitä valmistuneena ja arkeologisilla kaivauksillakin tonkineena minun oli helppo nyökkäillä Pentimentin äärellä. Pentimentissä historia ei ole ikinä poissa, vaan se rakentuu jatkuvasti vanhojen perustusten päälle. Oma kiinnostuksenkohteeni on eri, mutta vaikka Pentiment kuvaa toista aikakautta, huomasin pelatessani muistelevani pitäjänhistoriasta lukemaani tarinaa miehestä, joka 1700-luvulla hukkui ruotuväkeä paetessaan samaan jokeen, jonka äärellä nuorena kalastin. Jos Andreas ei paljasta jotain, se ei ikinä päädy muistiinmerkityksi pöytäkirjoihin. Taiteellisille riittää silmänruokaa. Se ei kerrostu vain teksteissä ja taideteoksissa, vaan myös maaperän raunioissa ja ihmisen muuttuvissa muistoissa. Sisältää vähenevässä määrin edestakaisin kulkemista. Etiopialainen pappi esittelee kotimaansa Raamattua. Henkilökohtaisesti sain siitä vielä ehkä enemmän, nimittäin lämpimän tunteen siitä, että joku tajuaa ja ymmärtää. Huonoa . Hyvää + Mielenkiintoinen tarina ja teema. Helppohan Pentimentiä on suositella. Historia voi sairastuttaa. Pelaamalla Pentimentiä käytätte aikanne hyvin. Välillä seikkaillaan kirjojen sivuilla. Joukkokohtauksissa on runsaasti yksityiskohtia. Pelit ja historiallisuus, osa 2/768 Entä se historia. Mitään suurta opetusta tarinaan ei liity, muistinpa vain pelin myötä hetken jälleen tämän toisen ihmisen, joka yritti elää aikansa vaatimusten keskellä siinä missä minäkin. Se on opettavainen, älykäs ja koskettava peli mielenkiintoisesta aikakaudesta, todellinen mestariteos lajissaan ja historiateemaisten pelien merkkipaalu. 42 164217_.indd 42 164217_.indd 42 24.11.2022 17.54.35 24.11.2022 17.54.35. Halu kääntää kelloa taaksepäin ja yksinkertaistaa monimutkaista maailmaa vastaamaan omia väärinkäsityksiä aiheuttaa yhä kärsimystä. Sellaista ei vain enää näe, mitä ei tiedä etsiä. Historiaa voi ajatella erillisenä rinnakkaistodellisuutena, sellaisenaan ikuisesti pysyvänä maailmana, johon pääsee kirjan tai pelin kautta. Pentimentissä asioita unohtuu ja katoaa, mutta siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Mitä sanottavaa siitä on, ja kannattaako sitä kuunnella. Mitään ei saa nykyään enää sanoa! Kirjanpainajalle on kysyntää. Historiaa on pyritty hallitsemaan ja muokkaamaan, vaikka sen voisi hyväksyä sellaisenaan ja sen monimuotoisuuden tunnustaa. Kullakin meistä on vain tietty määrä aikaa. 90 Kiehtova ja kiinnostava puheenvuoro historiasta. Yksi syy historian hallitsemisyrityksiin on unohtamisen pelko, syyllisyyden tunne siitä, että jotain tärkeää katoaa peruuttamattomasti
Lännen likapyykin luottopesula Call of Dutyn arvomaailman ytimessä on ajatus, että läntiset asevoimat tekevät lopulta aina oikein. Sotarikoksilla shokeeraaminen on sarjan ruisleipää, mutta MW2 on suorastaan varovaisen oloinen. Markkinoinnin näkökulmasta on loogista, että mediahuomiota ei kannata hankkia raakuuksilla mässäilemällä, kun some on täynnä Ukrainan sodan runtelemia siviilejä. Max Payne 3:ssa oli sentään kohtaus, jossa Max ihmettelee, että paljonko näitä jengisotilaita oikein on, ja paikallinen vastaa hänelle, että moniko köyhä nuori haluaa kalliit lenkkarit. AfganisLÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA tanin sota pelillistettiin sen ollessa vielä käynnissä ja hienotunteisuus siviilien kärsimyksiä kohtaan oli hädin tuskin prioriteettilistalla. Call Of Dutyt heijastavat tosimaailman konflikteja ja venäläisille on varattu pelisarjassa pahisten rooli. Iso muutos edeltäjään on siviilien kärsimysten kuvauksen vähäisyys. Peli keskittyy taisteluihin Al-Qaidan kaltaista terroristiryhmää ja tätä tukevaa meksikolaiskartellia vastaan (pois lukien lyhyt taistelu Wagner-joukkojen kanssa). Miehitysvallan alle joutunut sissitaistelija voi piruilla jenkkisotilaille, että eipä meidän auttamisemme kiinnostanut ennen kuin miehittäjämme alkoi uhkailla Yhdysvaltoja, mutta näkökulma pysyy järkähtämättömän länsikeskeisenä. Ongelmat mainitaan, mutta niitä synnyttävää ja ruokkivaa maailmanjärjestystä ei kyseenalaisteta. Siksi on kyseenalaista, voiko CODiin suhtautua ”vain viihteenä” sen enempää kuin venäläisten propagandistien kansanmurharetoriikkaan voi suhtautua ”vain puheena”. MW2:ssa ei ole näin härskiä menoa, mutta siinäkin haavoittuneiden vihollissotilaiden teloittaminen on automaattisesti oikeutettua – siis pelaajan tekemänä, koska haavoittuneet viholliset kaivavat aina pistoolin esiin. Call of Duty on arvoissaan sitoutunut läntisen ylivoiman oikeuttamiseen niin lujasti, ettei se kykene uudistamaan näkemyksiään. Kun vastauksen heijastaa vasten Buchan joukkohautoja, kuva on karu. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö Yhdysvallat ja sen kumppanit tee laittomuuksia jatkossakin ylläpitääkseen sotilasmahtiaan. Sankareita kopterillaan lennättävä Nikolai oli ykkös-MW:ssa isohkossa roolissa, nyt häntä näkyy yhden repliikin verran. MW1:ssa kauhistellaan ensin pahisten sotarikoksia ja sitten tehdään taisteluhelikopterin raivokkaalla tulituella rynnäkkö toiminnassa olevaan sairaalaan, mitä ei kritisoida sitä sanallakaan. Jos sota muuttuu, ehkä Call of Dutyn ei tarvitse. Sarjan vuonna 2019 rebootannut Modern Warfare meni vielä edeltäjiään pidemmälle kuvaten sotaa, jossa venäläismiehittäjät kohtelevat siviilejä yhtä raa’asti kuin ne nyt tekevät Ukrainassa. Mutta jos siisteys johtuu tästä, se kertoo länsimarkkinoiden eriarvoistavasta ajattelutavasta. U uden Call of Dutyn ilmestyminen nyt, kun Euroopassa käydään isoa maasotaa, on harvinaisen kiinnostava tilanne. Vaikka ne tekisivät hirveitä asioita, nekin tehdään oikeutetuista syistä. Mutta. Silti joihinkin päätöksiin Ukrainan sota on voinut vaikuttaa. Samankaltainen kuva piirtyy esiin myös Call of Duty -sarjan myötäkarvaisuudesta länsivaltojen sotarikosten suhteen. Ukrainan sodan myötä pelisarjan kuvaus läntisestä sotilasmahdista demokratian ja ihmisoikeuksien takaajana on saanut paljon pontta. Uusi kausimaku: tiedostavuus Call of Dutyssa 2000-luvulla maailmanpaloa esti valkoinen miesjoukkio, 2020-luvulla hommaa hoitaa etnisesti monimuotoisempi joukkio, johon mahtuu pari naistakin. Muutokset ovat korostuneen kosmeettisia: vaikka terroristijärjestö on saanut hi-tech-varusteet siinä missä talebanit oman huippuvarustellun erikoisjoukkonsa, yhtä persoonattomina maalitauluina ne lappaavat piipun eteen kuin ennenkin. Siksi MW2 kykenee esittämään aiheestaan vain pinnallisia huomioita. Maailman suurimman sotapelin uudistaminen jäi pintaremontiksi. Kun Wagner-joukot ampuvat haavoittuneita amerikkalaisia välivideossa, se kuvaa vain ja ainoastaan vihollisen julmuutta. On vaikeampaa pitää CODien arvomaailmaa pelkkänä valkopesevänä propagandana, kun amerikkalaiset täsmäaseet, transatlanttinen sotilasyhteistyö ja sotilaiden päivittäinen sankaruus oikeasti torjuvat kansanmurhaa tekevän hirmuvallan invaasiota. Ehkä ajatus venäläisestä hyviksestä oli juuri nyt liikaa ja Nikolai leikattiin statistiksi. Meksikon kammottava huumesota esitetään traagisena tilanteena, mutta sen takana olevia syitä (joista keskeisimpiä on Yhdysvaltojen jyrkkä huumepolitiikka) peli ei missään nimessä lähde avaamaan. Todennäköisin selitys on Sicarion ja Narcosin kaltaisen ruutuviihteen suosio, Call of Dutyt ovat aina varastaneet surutta popkulttuurihiteistä. Peli ei yritäkään kyseenalaistaa asetelmaa, jossa köyhyyden takia kartelliin liittyneitä meksikolaisnuoria tapetaan kasoittain jenkkien huipputeknisestä AC130-koneesta käsin. Gallup-kyselyissä on toistuvasti kerrottu luottamuksesta asevoimien oikeudenmukaisuuteen. Modern Warfare kakkosta odotellessa mielessä onkin ollut lähinnä yksi kysymys: miten ihmeessä Infinity Ward meinasi tämän hoitaa. Vain Putin puuttuu Modern Warfare 2 välttyy joutumasta kuumaksi perunaksi, sillä Venäjän rooli on hädin tuskin näkyvä. IIKKA KIVI 43 164174_.indd 43 164174_.indd 43 24.11.2022 17.56.45 24.11.2022 17.56.45. Ajattelutapa, jossa omien asevoimien uskotaan aina tekevän oikein, ohjaa monien venäläisten suhtautumista Ukrainan sotaan. Tarinat vaikuttavat voimakkaasti kuvaamme maailmasta ja Call of Duty on ehtinyt kertoa monta tarinaa siitä, miksi länsivalloilla on oikeus tehdä vääryyksiä ja muilla ei. Mutta pelatessani huomasin, että tällä kertaa Call of Dutyn paatos toveruudesta ja heikompien puolustamisesta myös puri kovemmin, kun vuosi on ollut täynnä tosimaailman esimerkkejä samasta hengestä ja sillä saavutetuista tärkeistä voitoista. Jihadistien turvataloa ratsatessa löytynyt sylivauva, jonka loputon itku kiristi hermot äärimmilleen, oli keskeisiä syitä MW1:n ravistelevalle otteelle. Koska Infinity Ward tuskin osasi ennustaa sotaa ennakkoon, aihevalinta on vain onnekas sattuma
Modern Warfare II:ssa tappoaika on lyhyt. Tämän lisäksi ryhdyin nostamaan aseeni valmiiksi tähtäysasentoon astuessani esiin nurkan takaa, mikä antoi enemmän aikaa reagoida tapahtumiin. Harkitumpi liikkuminen kuitenkin kannatti. Ase on kuitenkin lukittu, kunnes on nostanut Lachmann-556-rynnäkkökiväärin tasolle 16. Asejahti Kaikki pelattavuuteen liittyvät uudistukset eivät valitettavasti ole yhtä onnistuneita. Aikaa voi kuitenkin nopeuttaa keräämällä tappoja ja suorittamalla tavoitteita. Vaikka näillä oli toki oma vaikutuksensa asiaan, ajan myötä aloin ymmärtää, että merkittävin syy heikkoon menestykseeni oli valitsemassani taktiikassa. Tekoälysotilaiden tappaminen Invasionissa ei vaadi paljoa. Aikaisemmissa peleissä tätä pystyi tasapainottamaan nopeilla ja yllättävillä suunnanmuutoksilla, mutta vanhoja kikkoja, kuten liukumista ja loikkimista, on rajoitettu merkittävästi MWII:ssa. Koska näissä pelimuodoissa kuolleet pysyvät kuolleina, liikkeet ovat harkitumpia ja yhteistyön merkitys korostuu. Ne tosin ilmestyvät vasta pelaajan tähdätessä vihollisen suuntaan, mikä vaikuttaa toimivalta kompromissilta. Pelasin aluksi tyylillä, joka toimi parhaiten kolmessa edellisessä pelissä. Kahdessa ensimmäisessä yhteistyötehtävässä eteneminen tallentuu jokaisen välitavoitteen jälkeen, joten tehtävää ei tarvitse aloittaa alusta asti pelihahmojen kuollessa. Esimerkiksi Overkillin valitsemalla saa käyttöönsä kaksi pääasetta ja High Alert varoittaa, jos näkökentän ulkopuolella oleva vihollinen havaitsee pelaajan. Toisaalta se on johtanut tietynlaiseen päämäärättömyyteen, koska pelaajat harhautuvat erilleen tiimitovereistaan etsiessään vihollisia. Syytin aluksi tavanomaista korkeampaa pingiä, outoja kenttiä, käyttämiäni aseita sekä niihin valikoimiani osia. 44 163838_.indd 44 163838_.indd 44 24.11.2022 18.02.51 24.11.2022 18.02.51. In. K ahden viikonlopun betakokemuksesta (Pelit 9/2022) huolimatta Modern Warfare II:n moninpeliin sisälle pääseminen vei aikansa. Toisaalta systeemi on tarpeettoman monimutkainen ja ajoittain todella epälooginen. Markus Rojola CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II Modern Warfare II:n moninpelissä isompi on aina parempaa. Se ei tietystikään estä vihollisia käyttämästä seinän läpi porautuvia räjähteitä, jotka saattavat tappaa huonosti sijoittuneen tiimin muutamassa sekunnissa. En ole myöskään täysin vakuuttunut aseiden osien aukaisuun liittyvistä uudistuksista. Useimmat lähietäisyydeltä käydyt tulitaistelut ovat sekunnissa ohi ja valtaosan ajasta voittajaksi selviää ensimmäisenä liipaisimesta vetänyt. Toinen epäkohta koskee pelaajien valitsemia lisäkykyjä eli perkkejä. Esimerkiksi seinään kiinnitetyllä kameralla voi varmistaa, ettei kukaan pääse kiertämään panttivankia vahtivien selustaan. Lempikartakseni valikoitui USA:n ja Meksikon väliselle rajanylityspaikalle sijoittuva Santa Seña. Tielle hylättyjen autolaumojen keskellä eteneminen sai sydämen hakkaamaan jokaisella pelikerralla – etenkin, kun ainoana suojana Vihollispelaajien päiden ylle ilmestyvät punaiset tunnisteet ovat tehneet paluun betan jälkeen. Siksi siitä palkitaankin ainoastaan yhdellä pisteellä, kun taas ihmisvastustajan päänahasta irtoaa viisi pistettä. Tein runsaasti lyhyitä spurtteja liikkuessani kentän halki ja tulitin liukuessani kulmien taakse yllättääkseni vastustajat. Mikä pahinta, jos haluaa aukaista kaikki lisäosat lempiaseeseensa, saattaa joutua pelaamaan tuntikausia inhoamillaan aseilla ja pelityyleillä. Perinteisen kolmen etenemislinjan noudattaminen, liikkumistasojen karsiminen ja ovia sisältävien rakennusten määrän rajoittaminen tekevät niistä hieman yksitoikkoisia, vaikka visuaalisesti tapahtumapaikat eivät juurikaan muistuta toisiaan. nity Ward perusteli uudistusta sillä, ettei pelaajia haluttu rangaista aseiden käytöstä. Esimerkiksi yhden Lachmann-762-pikakiväärin piipuista saa käyttöönsä ainoastaan nostamalla RAPP H -konekiväärin tasolle 4. Aiemmin pelaajat ovat valinneet kolme kykyä, jotka ovat olleet välittömästi voimassa. Harvojen uutuuksien joukkoon lukeutuvat paketin hallussa pitämistä (tai kaikkien vastustajien tappamista) edellyttävä Knock Out sekä Prisoner Rescue, jossa yhden tiimin on onnistuttava vapauttamaan kaksi toisen joukkueen vahtimaa panttivankia. Kaavojen kangistamat Valtaosa 6v6-pelimuodoista on aikaisemmista peleistä tuttuja ja tarjoaa takuuvarmaa viihdettä nopeatempoisen räiskinnän ystäville. JATKOSOTA In. Lyhyt tappoaika yhdistettynä aiempaa verkkaisempaan liikkumiseen tarkoitti, että nopein tapa nousta takaisin tuloslistojen kärkeen oli hidastaa vauhtia. Kaikesta huolimatta päädyin häviämään useimmat tulitaisteluista. 6v6-taistoissa käytetyt kymmenen kenttää ajavat asiansa. Aiemmissa CoD-peleissä ainoastaan äänenvaimennettuja aseita käyttäneet pelaajat pysyivät piilossa. Se, ettei samoja osia tarvitse aukaista joka aseelle erikseen, vähentää grindausta merkittävästi. Sen seurauksena parhaat pelaajat saavat aukaistua extrakyvyt muita nopeammin ja ovat entistäkin ylivoimaisempia. Sen ansiosta pääsin yllättämään väijyttäjät sen sijaan, että nämä olisivat yllättäneet minut. Systeemin hahmottaminen edellyttää excel-taulukoiden laatimista. Juoksu vaihtui kävelyyn. Tiimilleen voi hankkia edun myös varusteiden avulla. Tällä kertaa esimerkiksi M4-rynnäkkökivääriä käyttämällä aukaistut tähtäimet, äänenvaimentimet ja muut osat ovat välittömästi käytössä useimmissa konepistooleissa sekä koneja pikakivääreissä. MWII:ssa käytössä on käytössä neljä perkkiä, joista kaksi ensimmäistä ovat käytössä alusta alkaen, kolmas aktivoituu muutaman minuutin jälkeen ja viimeinen erän puolivälissä. Sen aukaistakseen on puolestaan nostettava alkuperäinen pikakivääri tasolle 13. Lisäksi äänenvaimentimet tuntuvat nyt hyödyttömiltä, varsinkin kun niiden käytöstä sakotetaan muun muassa tähtäystä hidastamalla. Merkittävimpänä muutoksena voidaan pitää sitä, etteivät aseilla ampuvat viholliset enää ilmesty minikartalle. nity Ward / Activision Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/ Series S/X Ikäraja: 18 Aloin välittömästi voittaa useimmat – tai ainakin huomattavasti aiempaa useammat – käymistäni tulitaisteluista. Edellä kuvatut taktiikat toimivat Rainbow Six Siegen ja Ready or Notin kaltaisissa taktisissa ammuskeluissa, joten niiden käyttäminen tuntui aluksi oudolta Call of Duty -sarjan pelissä. Aiemmin kuhunkin aseeseen piti aukaista jokainen osa erikseen. Hitaampi eteneminen teki liikkeistäni hiljaisempia, joten viholliset eivät enää kuulleet lähestymistäni seinien läpi
Lähitaistelusta pitävät pystyvät yleensä etenemään rakennusten suojissa, kun taas tarkka-ampujat voivat majoittautua katoille, moottoritiesilloille ja torneihin vaanimaan näkösuojasta hetkeksi esiin astuvia pelaajia. eldin paikalle Staattisuutta ei onneksi pistä merkille laajemmissa moninpelimuodoissa. Ainakin seuraavan Call of Dutyn ilmestymiseen saakka. Jatkuvasti taivalla pörräävät kopterit sekä ajoneuvoja ja varustelaatikoita pudottavat lentokoneet auttavat viimeistelemään hektisen tunnelman. Ikävä kyllä ne korostavat samalla muiden kenttien staattisuutta. Edellisestä Modern Warfaresta tuttu Ground War on tuo laajojen karttojen ja erilaisten kulkuneuvojen – mönkijöiden, veneiden, autojen, tankkien ja koptereiden – mieleen Battle. Nyt jopa vaimennetulla aseella ampuva haamujengiläinen ilmestyy minikartalle UAV:n ollessa käytössä. Jatkuvan rytinän ja räjähdysten keskellä ne onnistuvat kuitenkin luomaan aidontuntuisen illuusion laajamittaisesta sodankäynnistä. Pelaajat tutkalta piilottavaa Ghost-kykyä on heikennetty merkittävästi. Yhteistyötehtävienkin parissa viihtyy illan tai kahden ajan. Mitä tapahtuikaan ajatukselle siitä, ettei pelaajia tulisi rangaista aseiden käytöstä. Kärkisijoille nousi myös formu… autourheilutapahtuman keskelle sijoittuva Grand Pri… Crown Raceway, joka poistettiin betasta viime hetkellä F1-organisaation nostettua asiasta metakan. Vaikka Ground War tarjoaa juuri sitä, mitä kaipasin pettyneeksi osoittautuneelta Battle. Ohjuspesäkkeiden tuhoaminen oli huomattavasti vaativampaa kartan Nurkan takaa esiin hyppääminen on edelleen toimiva taktiikka, mutta liikevoimaa ei enää pysty pitämään yllä hyppynappia hakkaamalla. Hyvää + Aavistuksen aiempaa taktisempi ote. Paljon pelattavaa. Tukikohdan puolustaminen osoittautui yllättäen kaikkein helpoimmaksi sekä samalla tylsimmäksi tehtäväksi. Huonoa . Hiiviskelyä edellyttävä ensimmäinen tehtävä osoittautui suosikikseni. Ground War ja Invasion tarjoavat laajamittaista sodankäyntiä juuri sopivalla kaaoksen määrällä. toimivat autot saattavat räjähtää hetkenä minä hyvänsä vihollisen (tai omien) nakkaamasta kranaatista. Enimmäkseen erinomaisen kenttäsuunnittelun ansiosta matsit tarjoavat toimintaa alusta loppuun. eld-sarjan Conquestin. Isommat pelimuodot tempaisevat mukaansa. laajuuden, kohteiden määrän ja alueelle ilmestyvien koptereiden vuoksi. Sekava asepaja. Ensimmäisessä tarkoituksena on varastaa kolme tiukasti vartioitua ydinasetta yökiikareiden ja vaimennettujen aseiden avulla, toisessa tuhotaan useita ohjuspesäkkeitä räjähteiden avulla ja kolmannessa puolustetaan tukikohtaa alati vahvistuvilta vihollisaalloilta. Ympäristöihin olisi voinut lisätä syvyyttä Vanguardissa nähdyillä hajoavilla seinillä tai erilaisilla säätiloilla. Perinteisiä pelimuotoja on tarjolla reilusti ja Prisoner Rescue täydentää hienosti valikoimaa tavanomaista taktisemmalla otteella. Vauhti hidastuu merkittävästi ensimmäisen loikan jälkeen ja paikallaan pomppiva pelaaja on helppo päästää päiviltä. Tunnelmaa latistavat ainoastaan tiettyjen peruskarttojen kaavamaisuus, tarpeettoman monimutkainen asejärjestelmä sekä tilastotietojen ja Hardcore-tilan puuttuminen. Tehtävän suorittaminen yhä nopeammin ja nopeammin on todella koukuttavaa. Kahden hengen tiimeissä suoritettavat tehtävät ovat kiitettävän monipuolisia. Kukin tukee useita eri pelityylejä. Tekoälyjoukkoja täydennetään tasaisin väliajoin kopterikuljetuksilla, joten eriin ei juurikaan mahdu hiljaisia hetkiä. Osa epäkohdista saadaan epäilemättä korjattua päivityksillä ja loppujenkin kanssa oppii elämään. Santa Seña ja Guijarro sijoittuvat puolestaan yksinpelikampanjasta tutun huumekartellin hallitsemaan Las Almasiin. AI-sotilaat käyttäytyvät epäuskottavasti, jos näiden toimintaa kiinnittää vähänkään huomiota. Invasionissa kyse on pohjimmiltaan Ground War -kartoissa käydyistä deathmatcheista, mutta 20 hengen joukkueita on tukemassa saman verran tekoälypelaajia. Kolme kartoista – rannikkoseudulle sijoittuva Sari Bay, moderni kaupunkilähiö Sa’id ja matalaksi pommitettua kylää kuvaava Tariq – ovat osa Warzone 2.0:n Al Mazrahia. eldiksi Battle. Julkaisuversiosta uupuu betassa nähty kartta, joka perustui todelliseen Los Angelesissa sijaitsevaan museoon. Kolmeen tähteen vaadittavan aikarajan saavuttaminen onnistui vasta, kun löysin mikrofonia käyttävän ranskalaisen, jonka kanssa hyökkäysten koordinointi onnistui. Kahden sotilaan armeija Moninpelitarjonnan täydentää kolme Spec Ops -yhteistyötehtävää, jotka tarjoavat vaihtelevan laatuista hupia muutamaksi tunniksi. Rataa kiertävät kilpa-autot ovat erityisen hieno yksityiskohta. 45 163838_.indd 45 163838_.indd 45 24.11.2022 18.03.33 24.11.2022 18.03.33. Omistajat eivät kaiketi arvostaneet sitä, että pelissä taisteltiin erehdyttävän paljon aitoja ympäristöjä muistuttavissa kentissä. Valitettavasti tällaiset maailmaa elävöittävät elementit puuttuvat perinteisistä moninpelikartoista lähes kokonaan. Kaavamaiset kartat. Battle. Prisoner Rescuen panttivankidraama toimi erinomaisesti etenkin tasavertaisten tiimien ottaessa mittaa toisistaan. Co-op-tehtävissä kokemuspisteitä kertyy nimittäin huomattavasti tavanomaista moninpeliä nopeammin. 64 pelaajan Ground Warissa ja 40 pelaajan Invasionissa kartat ovat merkittävästi isompia ja toiminta monella tapaa näyttävämpää. 83 Modern Warfare II tarjoaa tasaisen laadukasta moninpeliräiskintää ilman suuria yllätyksiä. Ensimmäisen läpäisyn jälkeen olen palannut sen pariin ainoastaan avaamaan osia aseisiin. Osa perusjutuista vielä kateissa. Kuoleman kierre Modern Warfare II tarjoaa parasta CoD-räiskintää sitten edellisen Modern Warfaren. eld 2042:lta, innostuin Invasionista vielä enemmän
Muuttujia on mukavasti, esimerkiksi tulokkaat pysyvät keskimääräistä paremmalla tuulella alkuinnostuksen kannatellessa. Ainoa isompi vaje on kulttilaisten keskinäisten suhteiden puuttuminen. Kulttilaisten perustarpeissa riittää tyydytettävää, kun pelaaja nikkaroi makuusaleja, kanttiineja ja taukohuoneita. Osa haluaa ehdottomasti tehdä tarpeensa muiden nähden, osan työmoraali tipahtaa ilman seinältä valvovaa johtajan muotokuvaa. ippasi totaalisesti vaellellen sekavana ympäri tiluksia ja äyskien muille. Iikka Kivi HONEY I JOINED A CULT Ennen zombit halusivat aivosi, nyt ne tyrkyttävät rahaa. Varovainen tosin pitää muistaa olla, sillä aina kun maine kasvaa, kasvaa myös julkinen paine eli kuumotus. Vain yhdessä asiassa käpistely on jäykkää: vahingossa ostetuista tavaroista ei saa rahojaan takaisin, mikä tekee alkupelin tarkan taalan nikkaroinnista turhan stressaavaa. Ja päivittää, sillä ämpäriin kakkaamisella on rajansa. Ei tarvita kuin luopuminen maallisesta omaisuudesta, kyky tehdä työtä ilman palkkaa ja into kuunnella Sergeant Pepper -albumia aamusta iltaan, niin Beatles kyllä ilmaisee meille tahtonsa! Seuraajakouralliseni kömpiessä saastaisille patjoilleen nukkumaan tunnen rinnassani paitsi loputonta rahanhimoa, myös pientä ylpeyttä. Käyttöliittymä antaa tarpeelliset työkalut. Etenkin alkuvaiheessa kultti houkuttelee pariinsa toistaitoisia syrjäytyneitä, joilla riittää omituisia ominaisuuksia. Sen verran pahoja epäonnensotureita sekaan mahtuu, että heidän potkimisensa mäelle taitavampien tieltä tuntuu ikävältä. Näkymä leirin portilta kumartaa Theme Parkin suuntaan. Käyttöliittymä on erinomainen. Gra. Seuraajien touhujen seuraaminen on hauskaa muurahaispesän kuhinan tuijottelua. 46 163720_.indd 46 163720_.indd 46 24.11.2022 19.19.49 24.11.2022 19.19.49. Joskus työ myös syö tekijäänsä: eräs beatlemaanikkoni pahastui radiohaastattelussa epäonnistuttuaan niin kovasti, että . Lovecraftin, kulttilaiset ovat kuuluneet länsimaiseen kauhuperinteeseen jo sata vuotta. P oliisien rynnäköidessä leiriin tein mitä piti: sulloin salkun täyteen seteleitä ja kävelin pois kiistäen kaiken vastuun. Päälle tulevat vielä toimintahuoneet. Kaikki data on esitetty selkeästi, huoneiden rakentelu käy helposti hiirellä maalaten ja aikataulut on helppo paukuttaa suoriksi taulukoilla, joista näkee koko porukan työvastuut ja vuorokausirytmin. Tänä syksynä ilmestyy peräti kaksi kultinpyörityspeliä, joista Cult of the Lamb (Pelit 09/22, 78 p.) yhdisti Suurena Johtajana hillumista roguelite-luolastotaisteluun. Leirissä vieraileville kurssilaisille pystytetään paitsi rahaa ja vaikutusvaltaa lypsäviä terapiahuoneita, myös heidän rekrytoimistaan helpottavia rakennuksia. Trumpin ympärille rakentunut, kaikki salaliittoteoriat ja -teoreetikot saman sateenvarjon alle yhdistänyt QAnon-kultti oli niin iso ilmiö, että nykyisellään popkulttuuria kiinnostaa kurkistaa enemmän myös kulttien sisälle. Tutkimushuoneessa edetään kykypuussa, rekrytointitoimiston rakentamalla saa feissarin ruinaamaan rahaa ohikulkijoilta. Osa huoneista tuo suoritettavia tehtäviä, joilla lisätään kultin mainetta, uskottavuutta ja varallisuutta. Kulttilaisten luuseriuden kuvaamisessa mennään paikoin tarpeettoman ilkeän ulkonäkövitsailun puolelle. Kauhuräiskinnät Bloodista Resident Eviliin ovat rakastaneet kulttilaisten käyttämistä vihollisina, koska mikä sopisi pelottavaksi tykinruoaksi paremmin kuin kuumottavaa mantraa mutiseva, kuolemaan valmis huppupää. Mainiosti funkkaava musaraita on biisivalikoimaltaan harmittavan lyhyt. Honey, I Joined a Cult on kokonaisvaltaisempi katsaus aiheeseen, sillä siiKULTI, KULTISTIN ITSENI Sole Survivor Games / Team17 Arvosteltu: PC Versio: Arvostelu Minimi: Intel Core i5-4690K / AMD FX-8370, 2 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTS 250 1 Gt / AMD Radeon HD 5750 1 Gt, Windows 7 Testattu: Intel Core i5-4300U, 8 Gt RAM, Intel HD Graphics 4400, Windows 10 Pro Moninpeli: Ei Ikäraja: 12 nä pelaaja johtaa laumaansa puhtaan managerointipelin puitteissa. Tässä säädetään työvuorolistaa. ikka on simppeliä, mutta pienimuotoisen persoonallista ja se saa hyvin tukea äänimaisemasta. ipperirahaa ennen nukkumaanmenoa. Maxwell, Viides Beatle, jolla on voima palauttaa liverpoolilaispumppu vielä kerran yhteen. The Magical Mystery Group on syntynyt! Nordiniksi Nordinin paikalle Kiitos etenkin H.P. Klassiseen tapaan seuraava tärkeä juttu on aina rakentamatta. Kun leiri löytää arkensa ja asiat alkavat rullata omalla paiAlku on alkeellinen: vessanpöntön virkaa toimittaa ämpäri. Jos kuumotus nousee korkeaksi, lehdistö ja viranomaiset alkavat kiinnostua kultin toiminnasta – pahimmillaan pelin päättävään ratsiaan saakka. Pikainen maisemanvaihdos, muutama viilto plastiikkakirurgin veitsestä ja pian vastavuokratun tilan portilla tuoreet kasvot toivottivat tervetulleiksi uuden kulttini jäsenet. Huoneita pitää myös muistaa sisustaa, sillä paljasta betonia tuijottamalla nujertuu pirteinkin mieli. Päivisin leirissä vierailee kurssilaisia, joilta nyhdetään kyhnyä kultin tarpeisiin monimuotoisella puoskarointivalikoimalla. Rakastuin mä loosereihin Selvästi kiinnostavin puoli ovat elävät ja persoonalliset kulttilaiset. Tarpeeksi puuhailtuaan kulttilainen kuittaa nipun kykypisteitä, jotka sijoitetaan työkykyä parantaviin ominaisuuksiin. Pääasiassa reppanuus esitetään onneksi kevyen absurdin huumorin kautta, kuten kuvaamalla tyyppien siviiliammatteja, joihin kuuluvat muun muassa matontaittelija, kuolleen ruumiin sijainen ja pantomiimihevosen peräpää. Ilmeisen hyvin personoinnissa on onnistuttu, kun minäkin hiki pipossa väänsin kiukkupusseille parempia olosuhteita sen sijaan, että olisin vain antanut monoa motkottajien persiille. Esimerkiksi ”Totuuden allas” paljastaa kurssilaisten luonteenpiirteet ja lähtötason, jolloin uusia kulttilaisia voi värvätä osaamisen perusteella. Theme Cult Honey, I Joined a Cult kärsii samasta ongelmasta kuin iso osa rakenna ja resursoi -peleistä: kiinnostavin osuus on alkupuolella, kun pitää tasapainotella jatkuvan riittämättömyyden kanssa. Koska eletään vapaamielistä 70-lukua ja maailman suurin rockbändi on juuri hajonnut, kerron seuraajilleni olevani Mr. Seuraajille rakennetaan tukikohta ja laaditaan työaikataulu, tarjotaan ruoka päivän päätteeksi sekä annetaan vähän
Leppoisan hyväntuulinen huumori ja mainiosti personoidut kulttilaiset viimeistelevät viihdyttävyyden. Tosin aloitin pelin liian helpolla Relaxed-vaikeustasolla, mutta pelin kesken tehty vaikeustason nosto oli hädin tuskin havaittava: kuumotus kasvoi nopeammin, tavarat kallistuivat ja tehtävät epäonnistuivat useammin, mutta siinäpä se. Jos pelaajan pitäisi oikeasti juonitella oma kristallipuolueensa parlamenttiin, loppupeli piristyisi merkittävästi. 47 163720_.indd 47 163720_.indd 47 24.11.2022 19.19.59 24.11.2022 19.19.59. Cult of the Lamb kompuroi monessa muussa asiassa, mutta se piirsi kulteista paljon julmemman, siten realistisemman kuvan pakkoavioliittojen ja ihmisuhrien kautta. vaikeustaso siis lähinnä hidastaa jo muutenkin paikoin matavaa peliä. Honey, I Joined a Cult on turhan pehmeä aihepiirinsä suhteen. Hyvää + Kaikki perusasiat kunnossa. Rahameditaatio toimii perinteiseen tapaan, vain vetäjä rikastuu. Harmi kyllä hyvä idea jää toteutukseltaan puolitiehen, sillä se typistyy uuteen kykypuuhun, pariin uuteen tehtävätyyppiin ja pieniin kosmeettisiin muutoksiin. Kultista saa aidosti omannäköisen, tekeminen on koko ajan selkeää, uutta puuhaa tulee sopivalla annostuksella ja leirin elämää on hauska seurata. Paljon enemmän kokemusta rikastaisi satunnaisvaihtelu, moraaliset valinnat ja isot yllättävät käänteet, jotka pakottavat tekemään asioita uudella tavalla. Kulttilaiset ovat ilahduttavan itseohjautuvia, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että kun huoneiden varustelutaso on riittävä, kaikille on järkevää tekemistä ja kulurakenne on kunnossa, pelaajan puuttumista tapahtumien kulkuun tarvitaan koko ajan vähemmän. Kovempi 84 Mukava managerointipeli kulteista. Mr. Honey viittailee synkkiin kuvioihin – esimerkiksi ”reliikinhankintaretket” ovat ilmiselviä ryöstöreissuja – ja Cthulhun suuntaan lähtiessä pahuutta olisi todennäköisesti nähnyt enemmän. nollaan, tekemisestä tulee pulaa ja rutiinit alkavat puuduttaa. Loppupeli olisi hyötynyt selvästi viimeaikaisen ilmiön, eli kulttien politisoitumisen, tuomisesta mukaan. Yleisesti ote on kuitenkin niin kevyt, että koin enemmän pyörittäväni rippileiriä kuin totaalisesti jäsenensä alistavaa kulttia. Vaikka väsähdinkin uskontiellä ennen valaistumista, tunnit ennen sitä olivat pelaamisen arvoisia. Noin puolivälissä kultti voi valita teemansa, mikä myös määrää lopulliset tavoitteet. 20 pelitunnin jälkeen vetovoima alkaa selvästi vähentyä. Yritystä siihen suuntaan on, mutta vähän erilainen selostus tehtäväsarakkeessa ei ihan riitä. Pahanpuoluelaisilla se tarkoittaa Cthulhun herättämistä tirsoiltaan, futuristeilla rakettia avaruuteen ja minun hipinretkuillani maailmanrauhan saavuttamista. Aihevalintani osoittautui onnistuneeksi, sillä hippimeininki sopi Beatles-kultin teemaksi erinomaisesti – jopa siihen asti, että myöhemmin kykypuussa olisi avautunut uniikki pitkätukkahahmo nimeltä ”Paul Lemon”. Liian kiltti kultti Muista ongelmista eniten häiritsee pelin hitaus ja runsas odottelun määrä. Itse olisin toivonut teeman vaikuttavan kultin elämään paljon konkreettisemmin ja touhun muuttuvan kertaluokkaa sekavammaksi. Matalaksi painetulla ikärajalla on hintansa. Käänteessä on hauskan realistinen sävy, sillä näin se menee oikeastikin: harmittomalta vaikuttanut hörhöily vaihtuu mahdottomien tavoitteiden pakkomielteiseen jahtaamiseen. Loppupäässä kokemus lässähtää managerointipeleille tyypillisesti eikä hyvä uusi idea onnistu paikkaamaan tätä toivotulla tavalla, mutta alkupuoli on erittäin addiktiivinen ja palkitseva. Illan messussa saarnataan totuuden sanoja. Turhan kiltti, veto loppuu kesken. Maxwell on hieman epästabiili johtaja. Keskuksen arjen aikatauluttaminen toimivaksi, pohjaratkaisujen tarkka näpertely ja kulttilaisten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen pistävät värkkäämään yömyöhään. Olisi ollut hauska nähdä päivän duunien jäävän kokonaan tekemättä, kun rauhanlähettiläistäni on hauskempaa pyöriä mansonilaisissa LSD-orgioissa. Rakkauden ilosanomaa voi julistaa pitkin kylää, kulttilaisten taitoja buustailla maagisella suitsukkeella ja seiniä koristella unisieppareiden kaltaisella new age -roskalla. Sole Survivor on tunnistanut genren yleisen ongelman ja pyrkinyt korjaamaan sen. Mediapeliä, noitavainoa, fake news! Suitsukesessio tekee kulttilaisesta psykoaktiivisen. Tutkimus avaa kultille uusia tehtäviä, rakennuksia ja koristelemiseen sopivaa sälää. Vallan mukavaa manipulointia Ongelmistaan huolimatta Honey, I Joined a Cultin parissa viihtyi helposti parikymmentä tuntia. Jos jonkin kultin pitää välttämättä viedä aikasi ja rahasi, vaihtoehto ei tästä helpolla parane. Jos Team 17 päivittää ja laajentaa peliä samalla innolla kuin Prison Architectia, kultin tulevaisuus on ruusuinen. Kulttilaiset ottavat erottamisen raskaasti. On myös harmi, ettei kulttijohtaja voi käyttää kasvavaa varallisuuttaan kohtuuttoman luksuksen osteluun, koska se olisi antanut lisäpuuhaa ja terävöittänyt kritiikkiä. Huonoa . Teeman valitsemisen myötä kultin johtajakin joutuu töihin tutkiessaan kammiossaan jumalaista suunnitelmaa
Dimitrescun linnan jälkeen Rosemary löytää itsensä Benevienton urbaanista kummitustalosta, jonka veitsinuket, radiossa kiljuva paha henki ja hiiviskelyosiot huokuvat 2000-luvun PC-pelien estetiikkaa. Ammuksista pihdataan, naamansyöjät eli Rosemarya imevät valkoiset olennot ovat kovanahkaisia ja nopeat kintut tulevat tarpeeseen. Kolmannessa persoonassa käsitys ympäristöstä on selkeämpi, viholliset söpöjä pieniä karvakorvia ja tunnelma turvallisen pelimäinen. 48 163836_.indd 48 163836_.indd 48 24.11.2022 18.16.42 24.11.2022 18.16.42. Muuta: Winters’ Expansion -DLC tulee Gold Editionin mukana ja vaatii peruspelin toimiakseen. Ensimmäisessä persoonassa ihmissusi käy silmien tasalta kiinni raivokkaasti, eikä koskaan voi olla varma, onko ympärillä vielä viisi karvaista rekkulia. Kummitustalon sideharsoihin käärityt paistavasilmäiset mannekiiniäidit ovat tosin vaikuttavia vihollisia kurkistellessaan ja vääntelehtiessään pimeydessä inhottavasti. Winters’ Expansion -lisärin koukku on kolmannesta persoonasta ohjattava Shadows of Rose, jossa Ethanin teinitytär Rosemary antaa 9 millin hoitoa jokaiselle kahdella tai useammalla raajalla liikkuvalle olennolle Dimitrescun linnassa ja Benevienton kummituskodissa. SYG-12-haulikko kädessäni tunsin olevani jälleen 18-vuotias ja puristavani Gamecuben ohjainta nelosressun espanjalaiskylässä, odottaen moottorisahamiehen tunkevan itsensä seinän läpi toiminnan kiihtyessä potenssiin miljoona. Miksi Capcom unohti haulikon ja naurun puhdistavan voiman. Aivan kuin brändiä valvovat Umbrellan pukumiehet osoittivat aivotoiminnan merkkejä valvoessaan remakejen ja moninpeliräiskintöjen liukuhihnaa ja tajusivat, että Resident Evil on parhaimmillaan spektaakkelimainen kauhukomedia. Paluu Pesukarhukaupunkiin Rosemaryn seikkailu on Ethanin kauhunaurun sijaan isoisien Resident Eviliä. Tarkoitan aikakautta, jolloin kolmannen persoonan toimintapeleissä oli pakko olla hiiviskelyä ja tasohyppelyosuuksia. Aivan kuin kukaan kehitystiimissä ei tietäisi, miksi Village oli täysosuma. Rosemarya avustaa säihketekstillä kommunikoiva keijukainen, joka jakaa naamansyöjiä lamauttavia erikoisvoimia ja ammuslaatikoita. KERRAN KÄYTETTY RUUSU Capcom Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Stadia, PC, Mac, Xbox One, Xbox Series X/S, Switch Versio: 1.101.00 Laitteistovaatimukset: AMD Ryzen 3 1200 / Intel Core i5-7500 tai parempi, 8 Gt keskusmuistia, Radeon RX 560 / Geforce GTX 1050 Ti tai parempi. Hyvästi paranormaali elämä, tervetuloa oravanpyörä. Mikä pahinta, en voi kuvitella hahmoa itsekseni, kun tuijotan Ethan Wintersin myöhäiskeski-ikäistä takaraivoa. Mikä hirveä vuosi kärsiä kirouksesta… Prrrrrkeleeee suoristakaa se matto! Rosemary hymyilee kuin teini, joka on päässyt 5 minuutin tauon jälkeen tarkistamaan älypuhelimensa ilmoitukset. Huonoa . Ikäraja: 18 65 Säästä rahasi Resident Evil 4 -remakeen. Anna kun isukki laittaa eväät reppuun! Ystävälliset nallekarhut eivät ole koskaan oikeasti ystävällisiä. Kolmannen persoonan moodissa alkuperäisen tarinan fyysisyys menettää intensiivisyytensä. Hyvää + Shadows of Rosen hetkittäinen iso amerikanmeininki. Aivan kuin Ethan, Rosemary parantuu puremista, murtumista, telomisista, lävistyksistä, putoamisista, räjähdyksistä ja murskaantumisesta heittämällä niskaan ensiapunestettä kuin halpaa hajuvettä. Miksi Rosemaryn ei anneta olla pöhkö niin kuin isänsä sai olla. Ja nyt lisäri saapuu lailla täysikuun, awoo! L ady Dimitrescu on internetin palvoma jättiläisvampyyri ja minä pieni ihminen, mutta himo yhdistää meitä. Shadows of Rose on ristiriitainen kokemus, sillä hetkittäiset amerikanhetket vaihtelevat kierrätettyjen maisemien ja hahmojen kanssa. Osuvampi nimi lisärille olisi Recycling of Rose. Hauskaa noin kymmenen minuuttia, sitten alkaa kuola valua ja himo aivoihin kasvaa sietämättömäksi. Lopulta karvaisiin suden kouriini jää yksi mid, yksi meh ja yksi huti. Miksi kaiken pitää olla niin vakavaa. Pahiksena on kierrätetty naamioitua ja porsastelevaa asekauppiasta, mikä on pettymys alkuperäisen tarinan mielikuvituksellisten ja ikonisten tiedehirviö-Heisenbergin ja kalanaama-Moreaun jälkeen. Shadows of Rosessa ei ole edellä mainittuja ongelmia, koska tarinankerronta on suunniteltu kolmatta persoonaa ajatellen ja toiminta sijoitettu ahtaisiin tiloihin, joissa näkyvyys on rajoittunut. Kun stadilainen poistuu Kehä kolmosen ulkopuolelle. Mercenariesissa psykoottinen pyssypete rei’ittää rumia hirviöitä peruspelin tutuissa linnoissa ja kammioissa ja metsästää korkeinta pistemäärää. Kahdenkympin kuvakulma Winters’ Expansionin muita lisiä ovat kolmannen persoonan kuvakulma alkuperäiseen tarinaan ja uusia hahmoja ja tasoja Mercenaries-minipeliin. Hän himoitsee neitsytverta, minä lisäosaa Resident Evil Villageen, jossa sekava ja vauvansa kadottanut Ethan Winters kasvoi tahtomattaan ihmissusia, suohirviöitä ja tehdastuotettuja sekasikiöitä pilkkovaksi tappokoneeksi. Antero Kyyhky RESIDENT EVIL VILLAGE: WINTERS’ EXPANSION -DLC Vampyyrien ja ihmissusien ystävät ry:lle Resident Evil Village merkitsi ikonisen nelososan kaltaista muodonmuutosta. Rosemary haluaa kuitenkin luopua supervoimistaan ja olla normaali tyttö eikä Bu y vampyyrintappaja, joten epäilyttävässä tieteellisessä kokeessa hän hyppää Megamycete-alienkasvin tajuntaan nollatakseen itsensä tavikseksi. Jos olisin Vihainen Videopelinörtti, huutaisin: ”Mitä he ajattelivat?!” Ainoana selityksenäni olen vangittuna Weskerin aivopesusimulaatioon, enkä kokenut tätä painajaista oikeasti
Niin vain tarina kokosi itsensä. Finding Paradise jatkoi pelisarjaa varmoin ottein, ja vuosi sitten ilmestyi sarjan kolmas peli, Impostor Factory. Kan Gaon aikaisempien pelien tavoin myös Impostor Factory elää yksinomaan tarinastaan. Pieni, arkinen elämäntarina paketoitiin niin hyvin, että silmäkulmat kostuivat. Tämä on eräs juonen pääteemoista. Hyvääv + Äärimmäisen koskettava tarina, kaunis musiikkiraita. T o the Moon on minulle eräs parhaista peleistä koskaan. Täi tervassa Impostor Factoryn juonenkuljetuksen suurin ongelma on tyhjäkäynti. Tarina alkaa murhamysteeristä. Toivottavasti seuraavassa pelissä hän uskaltaisi tiivistää visiotaan. To the Moonissa kritisoin turhaa yksittäistä minipeliä, joka katkoi tarinaa, mutta nyt olisin mielelläni ottanut matkaan edes pientä pelattavaa. Tartuin peliin vasta nyt, koska olin varma, ettei Kan Gao osu enää kolmatta kertaa maaliin. Nyt kerronnassa on todella paljon löysää, minkä vuoksi käsille kaipaisi koko ajan tekemistä. 16-bittistä visuaalisuutta rikotaan toisinaan kauniilla irtokuvilla. Vain tarinaa, ei sen enempää Pelimekaanisesti Impostor Factory on köyhänpuoleinen. 49 162924_.indd 49 162924_.indd 49 24.11.2022 18.20.14 24.11.2022 18.20.14. Indie-kehittäjä Kan Gao onnistui loihtimaan 16-bittisiä roolipelejä muistuttavasta interaktiivisesta tarinastaan erään pelikerronnan merkkipaaluista, silmäkulmat kostuttavan matkan kuolevan miehen muistoihin. Olin sekä oikeassa että väärässä. Juho Kuorikoski Tarinassa määrä korvaa harvoin laadun, mutta joskus voi tarjoilla molempiakin. Lisää pikseleitä! Audiovisuaalisesti Impostor Factory on tuttua huttua Freebird Gamesin muiden pelien kanssa. Kan Gaon pelien yksi vetovoimatekijä on valittu grafiikkatyyli, sillä se antaa tilaa mielikuvitukselle, mutta uskon vakaasti, että tarinat toimisivat yhtä hyvin myös hieman toisennäköisissä peleissä. Etenkin pelin toista näytöstä on venytetty niin paljon, että se uhkaa katketa. RPG Makerin ylhäältä kuvattu 16-bittinen grafiikka ajaa asiansa, mutta seuraavaan peliin graafista ilmettä voisi hieman jo päivittää. Tässä murhalimbossa Quincy tutustuu Lynriin, joka tuntuu olevan immuuni ympäristön karmeille tapahtumille. Sinänsä hyvin kirjoitetun tarinan seuraaminen kyllä riittää pelin selkärangaksi ja passiiviselle sivustaseuraamiselle on tarinassa perusteet, mutta pelillistä sisältöä on tästä huolimatta aivan liian vähän. Lynri pyytää Quincya auttamaan tapahtumien selvittämisessä. Toinen näytös päättyy äärimmäisen traagisesti, mutta heti sen jälkeen on tarjolla pöhköä slapstick-komiikkaa ja kissavitsejä. sillä Freebird Gamesin muutkin pelit ovat pitkälti pelkkiä tarinoita, joissa pelaajan roolina on toimia lähestulkoon passiivisena sivustaseuraajana. Kun kolmas näytös alkoi, olin varma, että pallo on pudotettu. Pelimaailmassa liikutaan paikasta toiseen, toisinaan pieniä palloja keräten. Eikä se olisi vähentänyt yhtään loppuratkaisun vaikuttavuutta. Käsikirjoituksessa yllättävän paljon löysää, pelimekaanisesti köyhä. Fiilistelypelaajana en etsi kestoa, vaan vaikuttavuutta. Dialogi tarjotaan pelaajalle tooodella hiiitaaasti. To the Moonin tavoin muistot ovat tärkeässä roolissa, kuten myös niitä manipuloiva tekninen laitteisto. Seikkailu on noin kolmen tunnin mittainen rutistus, joka koostuu tuttuun tapaan päähenkilöiden yksityiselämän ympärille nivoutuvista takautumista. Oma kärsivällisyyteni yleensä riittää maalailevaan kerrontaan, mutta Impostor Factoryssa nämä tehokeinot ylikäytetään ja ne alkavat nopeasti ärsyttää. Hahmot lompsivat asemiinsa hitaasti, ja vuoropuhelua katkotaan usein turhiin kamera-ajoihin ja kohtauksille painoarvoa rakentavaan hiljaisuuteen. Teemoissa korostuvat valinnat ja niiden seuraukset, joten tässäkin pelissä uidaan hyvin samoissa vesissä kuin sen edeltäjissä. Tapetut mystisesti katoavat, vain kuollakseen uudelleen. Tuttuun tapaan arkielämän saippuaoopperaa sekoitetaan teknologiaan. Aiemmissa peleissä tämä ei ole häirinnyt, sillä tarinan edistäminen on ollut aivan riittävä tekosyy olemattomalle pelimekaniikalle. Köhimisestään huolimatta Impostor Factory todistaa Kan Gaon lahjat käsikirjoittajana. Boltseja käytetään uloskäyntejä peittävien suojakilpien murtamiseen, mutta keräilyhomma ei kysy minkäänlaista hoksnokkaa. Tästä alkaa varsin intiimi seikkailu, jonka käänteitä ei ole syytä tämän enempää avata. Pallot ilmestyvät inventaarioon automaattisesti. Pelaajan roolina on toimia tarinan sivustaseuraajana. Näin pelissä olisi ollut uudelleenpeluuarvoa, ja päätarinaa olisi voinut tiivistää, koska taustoja olisi voinut avata laajemmin toisilla läpipeluukerroilla. Kuolema pukee heitä Tällä kertaa sankarin viitta sovitetaan Quincyn harteille. Melankolisen toiverikas musiikki iskee suomalaiseen makuhermoon, ja se täydentää grafiikan rosoisuutta mainiolla tavalla. Päähahmo osallistuu juhliin, joissa ensimmäisen viiden minuutin aikana jokainen kuolee. Viimeisen puolituntisensa aikana peli onnistui nousemaan lähes To the Moonin tasolle. Musiikkiraita on taattua laatua. Tämä ei ole mikään yllätys, JOKA KUUHUN KURKOTTAA… Freebird Games Arvosteltu: Steam Deck Saatavilla: PC, Mac Ikäraja: Ei tiedossa 85 To the Moonin toinen jatko-osa uhkaa pudottaa pallon, mutta kerää lopussa hienosti itsensä. Tuttuun tapaan juonen päätapahtumat kietoutuvat arkielämän ympärille. Huonoa . Pelin tarinaan syntyvä lataus on pitkälti onnistuneen äänimaailman ansiota. IMPOSTOR FACTORY Tehdyillä päätöksillä on seurauksensa. Pelin teema olisi mahdollistanut haarautuvat polut. Kun kaikki paukut on satsattu tarinaan, sen pitäisi pystyä kannattelemaan peliä alusta loppuun. Sitä myös sain, mutta seuraavalla kerralla hieman kompaktimmassa paketissa, kiitos. Tämä on iso menetetty mahdollisuus. Myös rytmitys yskii. Kirahvin kaula yltää pilviin asti. Peli käyttää hirvittävät määrät aikaa palleaiskun rakentamiseen, mutta vetää sitten maton alta muutaman kummelivitsin vuoksi. Noin kolmetuntisesta tarinasta olisi aivan hyvin voinut tiivistää parituntisen ilman, että mitään juonen kannalta oleellista olisi jäänyt puuttumaan. En myöskään syttynyt täysillä pelin huumorille
Sen jälkeen en ole puhunut herra MastersilSYNKIN SIRKUS SÄHKÖLÄ Zen Studios / Saber Interactive Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5, Switch, Xbox One, Series X, Series S Minimi: Intel i5 2500, 4 Gt RAM, Nvidia GT 740 / Radeon HD 5770 Suositus: Intel i3 8350K, 8 Gt RAM, Nvidia GTX 970 Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core Processor 3,6 GHz, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti 16 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa le, enolleni. Olen kuullut, että Circus Electrique on yhdistelmä tarinavetoista ropetusta ja taktikointia Darkest Dungeonin tyyliin, maustettuna sirkusmanageroinnilla. Lähden etsimään uutta haastateltavaa. Joka vaikuttaa olevan syvässä meditatiivisessa tilassa, onneksi paikalle saapuva Grock-klovni on puheliaampi: ”En tajua miten tässä näin kävi! Minä olen ihan tavallinen sirkuspelle, joka vain haluaa naurattaa ihmisiä. Jos kamppailija ei tietyltä paikalta pysty käyttämään parhaita kykyjään, on hahmojen sijoittamisella ja liikuttamisella taktista merkitystä. Sirkuksen menestyksestä, tai kenties esityspaikkojen vähyydestä, kertoo se, että uusia esiintyjäehdokkaita odottaa nytkin kokonainen junanvaunullinen. Tirehtöörin luvalla lähden etsimään työntekijöitä haastateltavaksi. Myönnän, että ilman heitä tuskin seisoisin tässä.” ”Vähän väliä joudumme ottamaan yhteen älynsä valon menettäneiden kaupunkilaisten kanssa. Klovnikollegani osaavat hieman vaihtelevia kykyjä. Taistojen välissä on kohtaamisia, haastateltavia ihmisiä, ja joskus pieniä pelejäkin, joiden lopputulos voi olla meille hyvin antoisa. Näiden lisäksi osaan parantaa kumppaneitani naurun avulla. Pelle pamputtaa koomisella kartulla Seuraavaksi kohtaan piikkimatolla istuvan fakiirin. Taistelu alkaa! Jonoon järjesty! 50 163689_.indd 50 163689_.indd 50 24.11.2022 13.17.17 24.11.2022 13.17.17. Siispä saavuin vanhan Leon kanssa tänne tuona kohtalokkaana sekoamisen päivänä!” ”Tuskin olin ehtinyt vaihtaa enoni kanssa jäisiä kohteliaisuuksia, kun joukko poliisivoimien standardikäyttöisillä höyrypyörillä liikkuvia konstaapeleita hyökkäsi kimppuumme! Tällöin Randolph-enoni komensi kaksi sirkuksen esiintyjää, pelle Grockin ja voimamies Balthazarin, puolustamaan minua ja Leoa. H öyrypunk-Lontoo, 1899. Kirjeenvaihtajamme Lontoossa raportoi. Ensimmäinen tapaamani henkilö olikin kollegani Illustrated Voice -lehdestä, Amelia Craig, joka oli saapunut paikalle kyborgileijonan kanssa. Enhän minä voi kumauttaa kupoliin jonon takimmaista vihulaista! Enkä ketään jos olen itse jonon perällä. Jukka Koskela CIRCUS ELECTRIQUE Circus Electriquen avajaiset aiheuttivatkin kohua: Energiakriisin aikana sähköllä toimiva sirkus kuulostaa kyseenalaiselta idealta. Harjoitusareenalla vuoroaan odottavat esiintyjät hankkivat kokemusta ja kehittyvät, mutta jos voimamies Romania on uskominen, on Amelian tutkimusretkille mukaan lähteminen ja tappelunujakat paras tapa saada kokemusta. Taiston olosuhteillakin on merkitystä, sillä sateessa tuli on heikompaa, pimeässä voi piileksiä ja savusumu myrkyttää kaikkia.” ”Paitsi fyysistä terveyttämme, myös sitoutumistamme tähän tivoliin koetellaan. Sama pätee muihinkin esiintyjiin, ja niitähän meillä riittää! Kahlekuningattaret heiluttelevat ketjuja, tulennielijät osaavat käsitellä liekkejä monipuolisesti, voimamiehet pullistelevat ja iskevät puntilla. Jep, sellaisenkin olen kohdannut!” ”Omat kykyni tappeluissa perustuvat luonnollisesti ammattiosaamiseeni. Aion selvittää tämän mysteerin, joten teen joka päivä tutkimusmatkoja Lontoossa. En edelleenkään haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta lehti, jolle kirjoitan, lähetti minut tekemään jutun sirkuksen avajaisista. Yhtäkkiä minun onkin taisteltava järkensä kadottaneita piruparkoja vastaan! Poliiseja, nokikolareita, merimiehiä, puistonhoitajia, miimikkoja ja ties ketä. Aloimme pohtia enoni sekä hänen keksijävelhonsa tohtori Mabreyn kanssa, mikä saa lainvalvojat hylkäämään lain kirjaimen noin pahanpäiväisesti. Se pitää nähdä! Väisteltyäni järkensä menettäneitä konstaapeleja ja mielipuolista rotanpyytäjää saavun Circus Electriquen porteille. Hän kertoo henkilökohtaisesta siteestään sirkukseen: ”Kymmenen vuotta sitten Circus Electriquessa esiintynyt äitini kuoli erikoisessa onnettomuudessa ja hänen uskollinen leijonansa Leonidas sokeutui. Kuten minä nyt, sillä oma esitykseni alkaa kohta.” Leipää ja sirkustiedettä Jatkaessani matkaa näen pääteltan lisäksi muita rakennuksia. Pablo pitää tulennielijöistä, mutta Roman ei. Verstaalla valmistetaan ensiapupakkauksia ja pommeja kahakoita varten, sekä erilaisia esityksiä parantavia esineitä spottivaloista alkaen. Välillä vastaan tulee isompiakin vastustajia. Höyrymekaaninen leijona. Näissä selkäänsä saaneet voivat levätä ja toipua makuutiloissa. Tunnelma paikan päällä on kirjaimellisesti sähköinen, edes kaduilta kaikuva maailmanlopun mekastus ei vaimenna sirkuksen johtajan, Randolph Mastersin ääntä ja intoa: ”Huomio, huomio! Hyvät naiset ja herrat! Tänään täällä utuisessa maailman navassa teille on tarjolla eräs maailman suurimmista ja häikäisevimmistä esityksistä! Upea, uskomaton, uudistettu Circus Electrique! Älkää olko huolissanne, vaikka puolet kaupunkinne väestöstä onkin muuttunut murhanhimoisiksi pedoiksi, kaaokseen täysin viaton sirkuksemme on edelleen avoinna maksavalle yleisölle. Esityksen laatimisen ongelmia. Kun olemme saaneet juonesta kiinni yhdessä kaupunginosassa, siirrymme seuraavaan. Fakiirit tekevät vastustajille pahaa tekemällä sitä ensin itselleen, enkä ole vielä maininnut edes veitsenheittäjiä, illusionisteja, käärmeenlumoojia tai robokarhuja!” ”Vaihtelevuutta on itse taistoissakin. Yllätyksekseni kaksikko tyrmäsikin poliisimiehet joutuisasti. Nyt hän kuitenkin on palannut ja avannut Circus Electriquen uudelleen. Tuolloin minä pysyttelen taustalla, ja annan estradin sirkustähdille. Tosin meidän on seistävä neljän hengen jonoissa ja toimittava yksi kerrallaan, jonkin ihmeen aloitteellisuusarvon mukaisessa järjestyksessä. Olen sirkuspelle, siispä heittelen vesi-ilmapalloja, mätkin nuijalla ja herjaan vastustajia. Sitoutumiseen vaikuttaa muun muassa se, pääseekö hahmo esiintymään sirkuksessa, ja monet hahmokohtaiset kyvyt. Tällä hetkellä tutkimme...” Ennen kuin Amelia ehtii kertoa tutkimustensa tuloksista, hän huomaa hän väkijoukossa Phyllis-tätinsä, suo minulle hymyn ja poistuu pahoitellen paikalta, luvaten palata asiaan myöhemmin. Eno vaatii, että otan turvakseni joukon hänen sirkusesiintyjiään. Käykää sisään, valmistautukaa jännittämään, nauramaan ja haukkomaan henkeänne.” Lontoo, sekoat sen humuun Päivän näytös on jo loppuunmyyty, joten varaan lipun seuraavan päivän esitykseen. Sitoutuminen on tärkeää, sillä täysin sitoutumaton esiintyjä ottaa hatkat kesken kahakan
Otin mukaani neljä esiintyjää ja lähdin tapaamaan sen omistajaa. Kuivaan naamani nenäliinalla, ja luen viestin: ”Parahin kollega, pahoitteluni siitä, etten pääse kertomaan tutkimuksistani tällä kertaa. Pienen matinean saa aikaan helposti, mutta huikaisevimmat näytökset vaativat kyvykkäitä esiintyjiä oikeilla esityspaikoilla. Jos petämme yleisön odotukset, kokee maineemme kolauksen ja menetämme rahaa. Otan vastaan hänen lappunsa ja saan klovnin rintakukasta vesisuihkun naamalleni. Juonta avataan staattisin välinäytöksin. Meidän lisäksemme ainoa toimiva sirkus kaupungissa on vanhan tuttuni omistama Circus Mecanique, joka kuitenkin panostaa voimakkaasti, no, mekaanisiin esityksiin. Sain kuitenkin vihjeen, jonka mukaan Circus Mecaniquen omistajalla saattaisi olla jotain tekemistä kaikkien sekoamisen kanssa. Ensin on valittava sopiva esityskaava. Vaihtelu tappelunujakoiden ja sirkuksen hallinnan välillä on kiinnostavaa, esiintyjiltä ei mielikuvitusta puutu ja taistelut ovat ilmeisen monitahoisia. Taistelun voitto palkitaan kokemuksella ja kamalla. Parhain terveisin, Amelia. Työvoimaa on yksinkertaisesti tarjolla enemmän kuin meillä on paikkoja. Circus Electriquessa nähtävää ja koettavaa riittää, mutta varsinainen lumo puuttuu. Top the bill + Kirjavat hahmoluokat, erilaiset minipelit, paljon erilaisia muuttujia. Mutta ei. Overkill . Kenties rahaa. Täällä Jukka Koskela, Höyrypunk-Lontoo. Sähköinen sirkus on kieltämättä näyttävä. Jos haluamme laajentaa sirkustamme, tarvitsemme lisää voimatorneja. Mutta jos onnistumme tarjoamaan yleisölle unohtumattomia elämyksiä, on se hyvin palkitsevaa; paitsi henkisesti myös taloudellisesti. Ah, huomaan että tämä kaipaa ehkä hieman selittämistä.” ”Nimensä mukaisesti sirkuksemme toimii sähköllä. Indeksille on tässä pelissä käyttöä. P.S. Silläkin on käyttönsä. 80 Monipuolinen sähkösirkus viihdyttää pieninä annoksina. Mainetta kasvattamalla sirkuksemme nousee kirjaimellisesti uudelle tasolle!” Herra Mastersin jatkaessa olalleni koputetaan. Onneksi gramofonin saa sammutettua. Voi änkeröinen! Nyt lähtee henkeröinen! Lehti raportoi päivän tapahtumat ja taustat. Hän puolestaan toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi huomiseen esitykseen maksavana asiakkaana. Toisinaan vähemmän on enemmän, ja ennen pitkää erilaiset muuttuvat tekijät voivat aiheuttaa infoähkyä. Show ja kaikki siihen liittyvät piirteet sisältävät niin paljon yksityiskohtia, ettei kaikkia pysty tässä edes mainitsemaan, ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Kaikkien on syötävä, paitsi ehkä fakiirien. On tämäkin sirkus! Matkalla kotiin onnistun nipin napin pakenemaan kajahtaneen kakkumaakarin kynsistä, ja muistelen pää pyörällä kaikkea Circus Electriquessa näkemääni. 51 163689_.indd 51 163689_.indd 51 24.11.2022 13.18.32 24.11.2022 13.18.32. Tirehtööri naurahtaa lempeästi, kun klovni juoksee hekottaen paikalta. Mutta meneekö Circus Electrique jo liiankin pitkälle. Ja luonnollisesti verstaalla tarvitaan kaikenlaisia raaka-aineita. Sirkuksen kasvattamisessa maine ja julkisuus ovat korvaamattomia. Myös tähtien omilla mieltymyksillä on merkitystä, eikä huonosti keskenään tulevia artisteja tule laittaa esiintymään peräkkäin. Näyttävyydessään herra Mastersin sirkuksen ei ainakaan tarvitse hävetä, mutta taustamusiikki paikan päällä alkoi pian käydä hermoilleni. Ainakin kunnes tohtori Mabrey saa taas uuden laajennuksen aikaiseksi. Henkilökohtaisesti en ole suuri sirkusfani, mutta saatanpa vielä lähteä seuraamaan, mitä ihmeitä Circus Electrique seuraavaksi esittää. Välitä tämä viesti myös enolleni.” Kerron herralle Mastersille Amelian terveiset ja kiitän häntä kaikesta. Ruokaa. Niiden rakentaminen taas vaatii resursseja, mutta osaatko arvata mitä. PALJON erilaisia muuttujia, musiikki ärsyttää paikoin. Nuo suuret voimatornit ovat nerokkaan keksijämme tohtori Mabreyn suurin saavutus, ja ne tuottavat sirkuksellemme kaiken tarvittavan sähkön. Juuri siksi show’n tulee jatkua! Klovnin hymy ei saa hyytyä vaikka meikki hilseilisi!” ”Siksi roolini tirehtöörinä on ratkaisevan tärkeä, sillä sirkusesityksen suunnitteleminen ei ole yksinkertaista. Tirehtööri Masters on paikalla tervehtimässä uusia tulijoita, ja kysyn häneltä sirkusalan työllisyystilanteesta: ”Kyseessä ovat eittämättä työnantajan markkinat. Selkäni taakse ilmestynyt tuntematon pelle ojentaa minulle paperilapun ja tervehtii nostaen sinistä peruukkiaan. On kuin edelliset asemapaikkani Pimeimmissä Tyrmissä ja XCOM-joukkojen tukikohdassa olisivat kohdanneet. Illusionistin saha on varsin aidon oloinen
Toisaalta kuka pakottaa valitsemaan. Vaikeus syntyy siitä, kuinka kerätään riittävän korkeita pistemääriä, että kaikki PSN-saavutukset aukeavat. Nihkeät moninpelivaihtoehdot. Endlessissä ja time attackissä on yksi loputon kenttä, johon ilmestyy jatkuvasti lisää palikoita. Hyvää + Pallojen lentoratoihin vaikuttaminen. Minimalistista tyyliä Vaikeuttakin Shatterista löytyy sitä kaipaaville, mutta vasta tarinamoodin läpäisyn jälkeen. Kulta, murskataan muureja, ei palloja! Net. Ruudun alareunan ohella maila ottaa palloja vastaan myös vasemmalla reunalla ja osa kentistä on täysin pyöreitä. Vain pelkkään pallojen pompotteluun keskittyvissä bonuskentissä vauhti jatkuvasti kiihtyy. Pallot jäävät pelaajalle, joka niihin viimeiseksi koskee. Pallojen tai Shatterin tapauksessa hännäkkäiden energiaheksagonien kohdeblokit saattavat liikkua eri tavoin. Uhkaavia palikoita blokataan energiakilvellä, jonka täyteen säästetyn puhdin voi vapauttaa voimakkaana tulituksena. Tämä vai perinteisempi ja vaikeampi Arkanoid, hyvä kysymys. Osumien jälkeen bossit kiukkuavat tovin heittelemällä ja ampumalla mailan liikkeen hetkeksi pysäyttävää kamaa. Moni läheltä piti -tilanne, joka Arkanoidissa olisi tuomittu armotta hudiksi, onkin Shatterissa osuma. Menetin vain kourallisen palloja huteihin, mitkä korvattiin lisäpallobonuksilla heti, kun pallovaraston pohja alkoi häämöttämään. Kolmas tuntuva helpotus kilpailijaan nähden syntyy siitä, että pallojen liike ei nopeudu ajan myötä. Mailasta kimmottamisen ohella palloja kontrolloidaan puhaltamalla ja imemällä, mikä on Shatterin the juttu numero uno. Kookkaiden palikkaotusten liikehdintä vaikeuttaa osumista. Tässä tarvitaan nopeutta ja tarkkuutta, sillä tietyt maalipalikat tuovat hyödyllisiä bonuksia. Menettelee, mutta Arkanoidissa oli addiktiivisempaa. Sci. Jos raha ratkaisee, niin Shatterin kympin hintalapussa eurot ovat selvästi sisällön määrään nähden paremmin kohdallaan kuin uudella Arkanoidilla. PikPok Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/ Series S/X, Switch Moninpeli: 2 Ikäraja: 3 Petri Heikkinen Jo toinen Breakout-klooni lyhyen ajan sisällä! Olemmeko palanneet 80-luvulle. la pitää osua tähtäimellä merkatun pomon heikkoon kohtaan. Mailat sijaitsevat samalla sivulla päällekkäisissä tasoissa, jotka vaihtuvat tiettyjen pelitilanteiden mukaan. Loppupahiksena kohdataan suuri Bad Bat -maila. En tarvinnut tarinamoodin läpäisyyn yhtään jatko-yritystä. Ne valuvat vähitellen mailaa kohti, jos niitä ei pysty tuhoamaan ajoissa. Pallojen poispäin puhaltaminen toki myös laskee vaikeustasoa yleisesti. Huonoa . Shatter Remastered Deluxe on hiottu pykälää kliinisemmäksi kuin suhteellisen persoonallinen Arkanoid, etenkin äänien osalta. Osa niistä särkyy pienemmiksi, mitkä putoavat alaspäin. ix-tilaajat voivat pelata mobiilina pelkkää Remasteredia ilman Deluxea. Moninpeli on vain paikallinen kahden osanottajan tiimipeli, endlessja time attack -pelimuodoilla. ”Mr Gamerchov, tear down this wall!” PALLORALLI Pallon seuraava osumakohta näytetään ennakkoon laserpisteellä. Pallojen loppuminen joko kentältä tai varastosta tietää pelin loppumista. Shatter Remastered Deluxe tuunaa alkuperäisen pelin nykyiselle konesukupolvelle sopivaksi. Myöhemmissä kentissä vastustajilta puhalletaan tai imaistaan kilpi sivuun ennen minkäänlaista osumasaumaa. Puhallus vaikuttaa myös putoaviin palikoihin, tasa-arvon nimessä magneettipalikat taas puskevat palloja poispäin. Pallot kääntyvät puhkumisen ja puhinan suuntaan, mikä pitää ne ”ilmassa” pitkän aikaa. SHATTER REMASTERED DELUXE E nsin tuli 70-luvun Breakout klooneineen, kymmenen vuotta myöhemmin Arkanoid klooneineen, ääripiste saavutettiin Berliinissä, minkä jälkeen suoraviivaisessa muurinmurtogenressä ei mitään mullistavaa tapahtunutkaan. 52 164224_.indd 52 164224_.indd 52 24.11.2022 18.23.52 24.11.2022 18.23.52. iliksiä suuntaan tai toiseen. Viihdyttävä, letkeästi etenevä ja rentojen konebiittien siivittämä narratiivipohjainen pelitila on bosseineen päivineen iisipiisi, eikä vain Arkanoidiin verrattuna. -minimalismissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta indiescene turvautuu siihen niin usein, että sillä on vaikea herättää . Paha maila Kymmenen maailmaa päättyy bossimatseihin, joissa palloilla tai supertulituksel85 Omaperäinen Breakoutin perillinen, joka toi genreen monia uusia jippoja. Shatterin tunnistaa helposti Arkanoidin ja kumppanien perilliseksi, mutta moni lajityypin perusjuttu on toisin. Shatter Remastered Deluxe on sujuvaa ja lajityypissään omaperäistä palikanmurskausta. Merkittävänä taktisena poikkeuksena perusteemaan palloja ammutaan vapaasti lisää peliin, eli multiballin saa aikaiseksi heti, kun haluaa. Ennen kuin vuonna 2009, kun Sidhe Interactiven PS3:lle kehittämä Shatter pyyhki pölyt muinaisesta arcadegenrestä ja korvasi ne nokkelilla oivalluksilla. Runsaiden lisäelämien ohella helppous johtuu osaltaan kohtuullisen sallivasta pallojen kontaktista mailaan
Noin muuten konversio ja/tai emulaatio toimii hyvin. Kilpailu pisteistä Eternal Battle -lisänimi tulee muodikkaasta battle royale -teemaa mukailevasta 25 pelaajan moninpelistä, jossa pisteet määrittävät sijoituksen. naalissa päihitettiin avaruusmörri Doh. Tahdon paddlen! Pienen ratin kaltainen paddle olisi paras ohjain tämän tyyppisille peleille, mutta sitten kasarin paddleja ei ole juuri (peli)ohjainmarkkinoilla näkynyt. Paikallista versus-tilaa voi pelata myös algoritmeja vastaan. Paddlelle ja hiirelle ominaisen joustavan ohjausnopeuden puutetta pyritään kompensoimaan liipaisimista aktivoituvalla sivusuunnan salamasyöksyllä alueen reunaan. Toiseksi paras vaihtoehto olisi hiiri, jota osa konsoleistakin tukee. Konsoliversioissakin pitäisi olla hiirituki. Mutta pala nostalgiakakkua on vain turhan kallis, kolme kymppiä diginä ja koteloon käärittynä vielä enemmän. A tarin yksinkertainen Breakout loi pallo vastaan palikkamuuri -genren, mutta vasta Taiton vuonna 1986 julkaistu Arkanoid teki siitä audiovisuaalisesti näyttävää ja kiinnostavaa. Lähimpien pelaajien ruudut näkyvät pelialueen reunoilla ja ne siirtyvät taustalla sijoitusten mukaan, mikä tehostaa tunnetta kimppakivasta. Nämä hyökkäykset sotkevat ruutua, kutistavat mailan tai muuttavat palikoiden kestävyyttä hetkeksi. Arkanoid Eternal Battle on, hmmmh, ehta kasariarcaden makuinen Arkanoid. Säännöllisin väliajoin Doh tuhoaa porukan viimeisen pelaajan. Arkanoid Eternal Battlessa on muuten mukana myös alkuperäinen arcadepeli, jota tosin pelataan varsin vahvan efektilinssin läpi. Kun kaikki palikat on tuhottu kimpoilevalla pallolla, siirrytään seuraavaan areenaan. Puristeja harmittanee, että efektejä ei saa pois päältä ja ohjaus on samanlainen kuin Eternal Battlessa. 53 163837_.indd 53 163837_.indd 53 24.11.2022 18.31.33 24.11.2022 18.31.33. Ensikontaktini Arkanoidiin oli värikkään, ältsin mageesti ääntelevän arcadepelin mainio Amiga-versio. tarina, jonka . Huonoa . PALIKKATESTI Pastagames / Microids Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One / Series S/X, Switch Moninpeli: 2–25 Ikäraja: 3 80 Battle royale -teeman ja Arkanoidin onnistunut yhdistelmä. Versuksen hyökkäykset aktivoituvat automaattisesti keräämisen jälkeen muiden pelaajien ruuduille. Tahkosin Amigan Arkanoidia juuri hiirellä. Multipelaajapallottelu on yllättävän viihdyttävää kisailua, mutta alustojen välisestä crossplaysta huolimatta pelaajia roikkui linjoilla nihkeästi. Mutta PS5:lla pitää tyytyä padiin, vaikka laite USB-hiiren tunnistaakin, joten tämä kannattaa varmaan hankkia PC:lle. Parhaimmillaan näin neljästä viiteen pelaajaa, loput paikat täytettiin algoritmeilla. Etenkin Taiton taiturien legendaariset melodiat ja ääniefektit haihtuvat synapseistani vasta haudassa. Toinen moninpelimuoto on paikallinen kahdesta neljään pelaajan versus-ottelu, jossa tavoitteena on tyhjentää kenttä ensimmäisenä ja viidellä erävoitolla saa koko ottelun nimiinsä. Arkanoid Eternal Battle ei oikeastaan muuta tästä mitään, tekniikka vain edustaa nykyistä vuosituhatta. Punaista Pääsiäissaarten moai-päätä muistuttavaa Doh-monsua vastaan taistellaan palikkakenttä kerrallaan. Osa alas putoavista bonareista on hyökkäyksiä, jotka viskataan joko heti edellä tai takana olevan pelaajan niskaan. Arkanoidissa oli tasaisesti vaikeutuvia kenttiä, vaihtuvia mailan erikoisvoimia, liikkuvia vihollisia ja yksinkertainen sci. Kentät eivät ole samoja kuin kolikkopelissä, mutta kenttäelementit, monsut ja putoavat mailan supervoimapallerot ovat pitkälti tuttuja – useita osumia vaativia palikoita, pyssymaila, leveä maila, triplapallo ja sitä rataa. Virtuaalinen kuvaputki on todella kaareva ja ruudun reunat mukailevat jotain geneeristä arcadeluolaa. Kyllä sillä hinnalla kakusta pitäisi löytyä hiirikin. Hyvää + Eternal Battle -nettimoninpeli toimii hienosti. Toiminto sopii periaatteessa hyvin nopeisiin pallontavoittelutilanteisiin, mutta en millään meinannut tottua syöksyyn, kun olen vuosikymmeniä tahkonnut Arkanoidia ja kumppaneita suoraviivaisemmalla ohjausmetodilla. Eternal Battlessa elämät eivät lopu, mutta kämmeistä tulee mojovia pistemiinuksia. Lähimpien vastustajien ruudut näkyvät ja liikkuvat pelialueen takana ja reunoilla. Eternal Battle onkin tavallaan muistojen kultaama versio alkuperäisestä pelistä. Arkanoid oli yksi ensimmäisiä Amiga-pelejäni, joten selvästi kuusnepan kasibittitasoa komeampi tekniikka on jäänyt elävästi mieleen. Kapea sisällön määrä, hiiretön konsolointi. Vaikeustaso oli ja on taas meni pallo kankkulan kaivoon -tasoa. Jokaisella pelaajalla on oma ruutunsa, mutta puhdasta pasianssia toiminta ei ole. Petri Heikkinen ARKANOID ETERNAL BATTLE Teinivuosieni kiinnostavin mailapeli oli Arkanoid. Viimeiset neljä pelaajaa pääsevät loppumatsiin, mutta vain yksi voi voittaa, ja sen parhaankin pitää vielä päihittää Doh ripeästi. Kenttiäkään ei tarvitse tyhjentää, sillä tietyn ajan päästä jaetaan miinuspojoja jäljelle jääneitä blokeista ja siirrytään seuraavaan palikkasettiin. Toiminta on kuorrutettu moderneilla efekteillä, mikä on tarkkuuden ohella merkittävin ero menneeseen
S quare Enixillä on putki päällä, mutta hyvällä tavalla. Muu toteutus kyllä toimii, valikot taisteluissa ja niiden ulkopuolella ovat entistä selkeämpiä ja tarkempia, laaja maailmankartta näyttää kauniilta zoomattaessa. ilikuvatkin on tuotu tyylillä HD-aikaan. ikka. Juonenkäänteisiin pääsee usein itse vaikuttamaan, ja kerronta ottaa valinnat hienosti osaksi peliä, vaikka valtava tarina rönsyilee hämmentävänkin erilaisiin suuntiin. Super Famicom -peliä ei koskaan käännetty englanniksi, mutta PlayStation-käännös ilmestyi Amerikassa ja PSP-versio viimein myös Euroopassa. Tunnelma on korkealla, koska alkuperäisen pelin maineikas säveltäjä Hitoshi Sakimoto on palannut puikkoihin uusintaversiota varten. Kohtalot ovat kovia, eikä aina voi luottaa lapsuudenystäviinkään. Vaikka Tactics Ogre julkaistiin liki kolme vuosikymmentä sitten, se on niin kunnianhimoinen, moniulotteinen ja viisas, että tuntuu yhä raikkaalta. Super Famicom -peli oli saavuttanut vuosien varrella liki myyttisen maineen. Se näyttää kuin vanha peli olisi suodatettu pehmentävän . Japanissa yli puoli miljoonaa kappaletta myynyt peli on usein äänestetty kotimaassaan kaikkien aikojen parhaiden pelien listojen kärkikahinoihin. eld Chronicle. Se ottaa aikaa käynnistyäkseen, mutta mitä pidemmälle pelissä etenee, sitä enemmän sitä haluaa pelata, jotta näkee mihin suuntaan kylmänviileä tarina seuraavaksi vie. Kolmas kerta toden sanoo Tactics Ogre: Reborn on remake PSP:n vuoden 2012 vuoropohjaisesta strategiapelistä Tactics Ogre: Let Us Cling Together, joka taas oli remake Super Famicomin samannimisestä pelistä vuodelta 1995. Hän oli tehnyt Ogre Battle: The March of the Black Queen -strategiapelin Super FaHEIKKONA TAKTIIKKAPEIKKOON Quest Corporation / Square Enix Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC, PS4, PS5 micomille, mutta vasta Tactics Ogressa palaset loksahtivat kohdilleen. Tietty pidättyväisyys sopii tällaiseen pitkään ja koukeroiseen peliin, jossa tarina kerrotaan pysähtyneiden pikseleiden ja pro. Pelasin englanniksi ja vaikka jälki ei ole korvaa huimaavaa, pidin kuulemastani. Sakimoto on luonut Tactics Ogre: Rebornia varten uusia kappaleita, mutta myös vastannut myös vanhan soundtrackin uudelleennauhoituksesta sinfoniaorkesterin voimin. Sisustus on ehostettu Sotaa koskettavasti ja peittelemättä monelta kantilta käsittelevä tarina on pelin suurimpia ansioita. Maltilla uusittu ulkoasu on melko uskollinen alkuperäiselle PSP-tyylille, mitä nyt pikselit suurennettu noin nelinkertaisiksi. Kun peli eteni, silmät tottuivat. Aluksi pelin katseleminen tuntui, etenkin viehkeän Triangle Strategyn jälkeen, vaikealta. Kun Matsuno alkoi suunnitella Tactics Ogrea, hän seurasi samalla Bosnian sodan synkkiä vaiheita, minkä hän kertoi vaikuttaneen surumieliseen sisältöön ja sanomaan. Tactics Ogre nosti esiin nuoren suunnittelijan ja kirjoittajansa, pelinero Yasumi Matsunon. Myöhemmin kaikki käänteet on helppo pelata valitsemalla käännekohtia uudestaan. Jo kaksi vuotta myöhemmin ulkona olikin uusi mestariteos: Final Fantasy Tactics, ja lisää seurasi. 54 164194_.indd 54 164194_.indd 54 24.11.2022 18.37.04 24.11.2022 18.37.04. Ogren nähtyään Final Fantasyn pääjehu Hironobu Sakaguchi palkkasi Matsunon Squarelle töihin. Siinä missä pikselit olivat ennen rosoisia, gra. Ogre Battle julkaistiin 1990-luvun alussa Persianlahden sodan aikaan, ja Yasumi Matsunon mukaan yleisölle kelpasivat myös tarinat, jotka eivät olleet temaattisesti mustavalkoisia. Vähän päälle vuodessa se on julkaissut sellaisia ansiokkaita, omaperäisiä strategiaroolipelejä kuin Dungeon Encounters, Triangle Strategy ja The Dio. Jylhä tulkinta tekee vaikutuksen viipyilevillä, pahaenteisillä kappaleilla. ltterin läpi. Hahmoista ja heidän kohtaloistaan muodostuu aidosti läheisiä. Ulkoasun ansiosta taistelukenttä pysyy helposti luettavana, ja se on tärkeintä. Tactics Ogre: Reborn ansaitsee paikkansa monipuolisilla ja tarkkaan harkituilla muutoksilla, jotka eivät nakerra alkuperäistä kokemusta, vaan vahvistavat sitä. Kirsikka kakun päälle onkin todella suuri ja merkittävä: nimittäin taktisen taistelun ja roolipelaamisen upea synteesi, yksi koko genren kovimmista klassikoista: Tactics Ogre! Se ei ole uusi peli, sillä Tactics Ogre: Reborn on uusintaversion uusintaversio. Tarinaa saa liikuttaa moniin suuntiin, ja käännekohdista voi myöhemmin jatkaa eri lailla. Tactics Ogre: Reborn tarjoaa peli-Golgatan, joka todella naulitsee pelaajansa, ja lopulta hän nousee taivaisiin. ikassa on nyt sarjakuvamaista ilmettä. Johannes Valkola TACTICS OGRE: REBORN Kaikkien messiaiden uudelleensyntymistä ei tarvitse odottaa vuosituhansia. Kerronta ei sotaa silottele. Se osoitti, miten videopelit voivat käsitellä kypsiä ja kipeitä aihepiirejä moniulotteisesti ja viisaasti. ilikuvien kautta. Näkyvin muutos on tietysti gra. Se tarjoaa viiltävän kommentin etnonationalismista, poliittisesta vapautumisesta ja sotarikollisuudesta, mikä on taas ikävän ajankohtaista. Matsuno on myös osallistunut tähän Ogren nuorennusleikkaukseen Kuori on maalattu Mutta takaisin uuteen Ogreen. Hahmojen sielukkaat pro. Ogre on viheliään vaikea, taktisesti hämmentävä mutta syvällinen, palkitseva peli, joka on japanilaisille Marion tai Dragon Questin veroinen tapaus. Nyt mukana on myös ääninäyttely kaikille hahmoille, japaniksi ja englanniksi
Vaikka epäonnistuessa maa syöksyy mustan sieluttomaan pimeyteen, voiton hetkellä leijun ilmassa ja koen kykeneväni vaikka mihin! Peli vaatii täydellistä keskittymistä, kekseliäisyyttä ja itsensä ylittämistä, jolloin onnistumisista seuraa ihanan vahva palkitsevuuden tunne. Tämä virkistää taktikointia sopivasti, sillä omia liikkeitä pitää miettiä tarkkaan. Ehkäpä kiinnostavin uudistus liittyy bu -kortteihin, joita ilmaantuu semi-sattumanvaraisesti vuorojen välissä taistelutantereelle ruutujen päälle. Se ei ole . Ja hän on mukana myös tässä jälleensyntymässä. Jos joku lyödään maahan, muilla on kolme kierrosta aikaa ehtiä avuksi tai hahmo kuolee pysyvästi. Hyvää + Paljon ansiokkaita muutoksia, vanha anti on yhä timanttista ja tarinankerronta tuntuu entistäkin väkevämmältä. 90 Järkälemäinen Tactics Ogre: Reborn tarjoaa upean version ikimuistoisesta ja käänteentehneestä strategiakokemuksesta. Korttien kohdalle pysähtyessään hahmo voi saada vaikka kohennusta voimaan, magiaan tai kriittisiin iskuihin, mutta osa korteista vaikuttaa negatiivisesti, nollaten kaiken aiemmin kerätyn hyödyn. Itseäni eniten miellyttivät parannukset tasapainoon ja tekoälyyn niin vihollisille kuin omassa ryhmässä vieraileville sivuhahmoillekin. Moottori on viritetty Tactics Ogre vaikuttaa myös vuoropohjaisella pelimekaniikallaan. Tekoälyn voisi antaa hoitaa hommat vaikkapa kaikilla oman puolen hahmoilla, mutta en minä sellaista tekisi. Niin tai näin, Matsuno hävisi kartalta. Kannattaako hahmoa liikuttaa mahdollisimman pitkälle, vai tulisiko pysähtyä matkalla kortin päälle. Kuulostaako tutulta. Iskeäkö viholliseen takaa, vai pitäisikö menettää yllätysiskun hyöty ja hyökätä sittenkin edestäpäin, kun siinä jököttäisi tehokortti vapaana. Vaikka pelisuunnittelua on tuotu nykypäivään, Tactics Ogre: Reborn on edelleen äärimmäisen vaikea, haasteeltaan paikoin jopa brutaali peli. Mutta ei niilläkään saa omaa joukkoa nostettua kokemustasoilla ylivahvoiksi, siitä pitää huolen läpi pelin koko tiimin päälle lankeava level-katto, joka nousee vain etenemällä tarinassa. 55 164194_.indd 55 164194_.indd 55 24.11.2022 18.37.12 24.11.2022 18.37.12. Kyllähän gra. Huonoa . Hän lähti, tai hänet potkittiin, pois ohjaajan pallilta kesken Final Fantasy XII:n teon, kun työtä oli jäljellä enää neljännes. Juuri tässä piilee kiehtovuus. Tämän tason pelikokemukset ovat harvassa. Jokaisella soturilla on tietty varustevalikoima, kyvyt ja taiat. ilistelyä, vaan tilaisuus käyttää vaikka esineitä. Tarinaa seuratessa kamera siirtyy usein lähelle hahmoja, mikä saa kaipaamaan pikselöityä tuntua, mutta pelatessa kameran pitää kaukana – pelin näyttäessä hienolta. Lopputeksteissä Matsuno tituleerataan päävastuuhenkilöksi uusintaversion sekä tarinaan että pelisuunnitteluun. Yasumi Matsuno on merkittävä, mutta suuren yleisön unohtama pelintekijä, joka ansaitsee erityistä huomiota muutenkin kuin Tactics Ogren ansiosta. Kannattaisiko vihollinen tönäistä negatiivisen kortin päälle. Eivätkä välit Square Enixin suuntaankaan ole täysin tukossa, sillä Matsuno kynäili hiljattain Final Fantasy XIV -nettiroolipeliin kaksi lisäriä. Vaikka rautainen Tactics Ogre: Reborn saapuukin kaukaa menneisyydestä, se luo katseensa yhä kauas tulevaisuuteen. Ensimmäiset vuorot kuluvat puolin ja toisin liikkumiseen vastarintaa kohti, jolloin haetaan asemia vääjäämättömän kahakan edessä. Sen tekee myös maailmankartalta randomilla pompanneiden viholliskohtaamisten poistaminen. Tarkkaa syytä ei tiedetä vieläkään, mutta puhetta on riittänyt sekä Matsunon omasta terveydentilasta että valtavista mielipide-eroista ja riidoista tuotantoportaan kanssa. Pelasin Ogren koneista nafteimmalla, Nintendo Switch Litella, mikä oli todella nautittavaa. Varsinkin jälkimmäinen kannattaa ottaa tosissaan, sillä peli ei pidä kädestä, vaan olettaa omatoimisuutta ja tiettyä nohevuutta. ikka asiansa ajaa, mutta olisiko sen sittenkin voinut tehdä uusiksi. Aika menettää merkityksensä, kun ruutua tapittaa siirtojaan pähkäillen ja taistojen jälkeen hahmojaan vahvemmiksi näpertäen. Riskinoton mahdollisuuksia piisaa ja ne sopivat osaksi vanhaa hyvää kaavaa. tää kaikkia haalimiaan ja ostamiaan miekkoja, sauvoja, jousipyssyjä, kypäriä ja haarniskoita heti ne saadessaan, toki hahmoluokasta riippuen. Jos jotain jättää opettelematta pelin edetessä, siitä saa maksaa myöhemmin. Sitä seurasi PS2:lla emosarjansa päälaelleen kääntänyt Final Fantasy XII (2006), joka uhkui niin näkemystä kuin kunnianhimoakin. Mutta onneksi ei kokonaan: Matsuno on tehnyt varovaista paluuta kirjoittamalla PlatinumGamesin rajun toimintapelin MadWorld (2009) ja suunnittelemalla 3DS:n strategiahelmen Crimson Shroud (2012). Taitavasti viilattu Tactics Ogre: Reborn ottaa hienosti paikkansa Square Enixin tuoreesta strategiapelikatraasta, jota kelpaa käydä läpi. Tai Matsunon vinkkelistä katsoen: piti seurata. kusormen. Nyt hahmot saavat käytMATSUNO KUKA. Hahmoluokan vaihtaminenkin on nyt helppoa, sen voi tehdä lupalappujen avulla milloin vain taistojen ulkopuolella. Saman voi sanoa muutoksista aseja varustevaatimuksiin. Taistot alkavat yleensä hitaasti. Kierroksessa voi liikkua ja tehdä yhden toiminnon. Hän oli myös mukana työstämässä Tactics Ogren PSP-uusintaversiota. Taisteluita muuttavat myös tehokkaat erikoishyökkäykset, jotka kuluttavat samoja pisteitä kuin magiakin. Muita oleellisia muutoksia ovat muun muassa pelinkulun nopeutusmahdollisuus kaksinkertaiseksi, luontevampi ohjattavuus, kerättävät amuletit hahmonmuokkaukseen, kenttäkohtaiset bonustehtävät ja erilliset haastekentät. Toivon Yasumi Matsunolle suotuisempaa seilausta tulevaisuudessa. Anna kynttilän palaa aina Kun pelin antaa imeä itsensä syvälle sen strategisiin syövereihin, se vie muutakin kuin pikKannettavien pelikoneiden ja strategiapelien välillä on maaginen yhteys. Tactics Ogre: Reborn on tuottaja Hiroaki Katon mukaan syntynyt yhteistyössä Yasumi Matsunon kanssa siten, että maestrolla on ollut sormensa pelissä kokonaisuuden jokaisella osa-alueella. Aiemmin piti nousta ensin tietylle varustetasolle, mutta uudistus poistaa turhan grindaamisen. Reborn kunnioittaa molempia edeltäviä versioitaan, mutta rukkaa mekaniikkaansa uuteen uskoon ja ryhdikkyyteen. Nyt kartalla saa liikkua vapaasti kauppoihin, ja ylimääräiset taistot voi valita valikosta erikseen. Sitä seurasi hieno Final Fantasy Tactics (1997), ja sitten Vagrant Story (2000), jälleen mestarillinen kokonaisuus, yksi ensimmäisen PlayStationin hienoimpia toimintaroolipelejä
Sisällä rakennuksessa pääsee liikkumaan vapaasti, juttelemaan sivuhahmoille, käymään kauppaa ja kehittämään hahmoja. Kotipesänä toimivassa kirkkokompleksissa on mukava liikkua, rupatella ja etsiä uusia sivutehtäviä. Myös tosiajassa pähkäiltävät strategiakohtaukset tuntuvat ihmeen helpoilta ja yksiulotteisilta. minä pidän siitä. Esittelyiden ja muutamien lauseiden jälkeen hahmot värväävät neljä pelastajaansa riveihinsä, ja peli alkaa kunnolla. Jos nimet eivät välittömästi tule iholle, sama pätee muuhunkin antiin. Square Enixillä on menossa komea putki strategiapeleissä. Tosiaikainen strategiapeli The Diofield Chronicle ei yritä ainakaan liikaa miellyttää. Vankkureissa on sotilaallisesti tärkeitä henkilöitä. Taivas ja helvetti Yleensä strategiapeleissä taistot saattavat kestää tunninkin kerrallaan, mutta tässä ne viuhahtavat ohi minuuteissa. Johannes Valkola THE DIOFIELD CHRONICLE Aina välillä kohdalle osuu peli, joka sekoittaa järjen ja tunteet. ÄLÄ PUHU VIERAILLE Lancarse / Square Enix Arvostelu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox One, Xbox Series Pyhä sukeltaja Pelastuskirjan neljä ratsastajaa alkavat vetää Blue Foxes -nimistä iskuryhmää, jonka suorittaa tehtäviä ympäri sotaisaa lähimaastoa. Harmi oli suuri, koska Square Enixillä on hieno putki päällä strategiapelien saralla. Ja... Moiset ovat normaalirykäisyjä mielenkiintoisempia, joskaan eivät välttämättä parempia pelitapauksia. Vetovoiman voi tiivistää yhteen sanaan: suoraviivaisuuteen: tästä on tiristetty kaikki ylimääräinen pois. Siirrytään sotilastukikohtaan, joka on eräänlainen kirkko sivusiipineen, monine asukkaine ja kauppiaineen. On myös hyvä, että huoneiden välillä voi kätevästi teleportata kartan kautta hetkessä. Sarja jatkuu, jälleen tuoreesta vinkkelistä. 56 163686_.indd 56 163686_.indd 56 24.11.2022 18.45.54 24.11.2022 18.45.54. Eihän tämän pelaamista haluakaan lopettaa. Jengin muiden jäsenten nimet ovat samaa luokkaa: mukana menossa on niin Fredret Lester, Iscarion Colchester kuin Waltaquin Redditchkin. Aivot kyllä kertovat, että huippupeliksi tätä ei vakavalla naamalla kuvailisi, mutta sydän sanoo muuta. Molemmat edustavat lajin uutta kärkeä, kumpikin hyvin erilaisista ja kiehtovista näkökulmista, kovalla haasteella herkutellen. Värit ja yksityiskohdat ovat vaatimattomia, puheja liikeanimaatio kankeaa ja dialogi tönkköä. Hevosvankkurikuljetuksen kimppuun hyökkää miesjoukko ratsailla. Tuoreessa muistissani on vielä upea Triangle Strategy, eikä vaikuttavasta Dungeon Encountersistakaan ole kauaa. Mutta mitä ihmettä. Takaa-ajajat aikovat käydä sisällä matkustavien arvohenkilöiden kimppuun, mutta puskista ratsastaa esiin nelihenkinen ryhmä, joka nitistää rosvot ja pelastaa matkustajat. Jo ensivaikutelma on harvinaisen valju. Mutta pysyykö The Diofield Chronicle menossa mukana. Ei minulla mitään ole pitkiä kahakoita eikä niistä kumpuavaa strategista nautintoa vastaan, päinvastoin, mutta suoraviivaisuus virkistää. T he Diofield Chronicle on syntynyt yhteistyönä Square Enixin ja Etrian Odyssey -sarjasta tunnetun Lancarse-studion välillä. Myöhemmin he kohtaavat muun muassa Hezeliah Shaythamin, Rickenback Madeanin ja Tremina Umbertin. Pelissä ohjataan sinikettujen pomoksi nousevaa Andrias Rhondarsonia. Toteutus animaatiojaksossa on tasoa budjetti. Bam, heti perään ollaan valmis uuteen koitokseen. Vaikka alkuvaikutelma ei ole vahva, peli, jollei ihan ime niin ainakin kutsuu mukaansa. Olen jo valmis hyvästelemään The Diofield Chroniclen. Jotain tässä kyllä on! Kenttä kentältä, tarinakohtaus toisen perään huomaan jatkavani The Diofield Chroniclen kyydissä
Osaltaan tunnelmaa taustalla luo Game of Thrones -sarjan säveltäjien maltillinen musiikki (ei kuvassa). Rumassa ja kankeassa Dio. eld Chroniclessa on kannettavan pelin sielu, siis hyvällä tavalla. eld Chronicle on siis monessa mielessä peli, josta ei pitäisi pitää. Minulle The Dio. Jäykässä ulkoasussa on oma vetovoimansa. Kaikki soturit voi myös valita kätevästi käyttöön kerralla. Samaa voi sanoa henkilöhahmoista, jotka alkavat puisevuudessaankin arvaamattomasti kiinnostaa, varsinkin tarjotessaan sangen erikoisia ja kovia juonenkäänteitä. ikka toki on sulavaa ja tarkkaa, mutta The Dio. Dio. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten tätä mielelläni pelannut. Ajastin ruudulla kertoo, kauanko kentässä on kestänyt. Dio. Taktikointi toistaa itseään. Ulkoisesti varsin vaisu ja henkilöhahmoiltaan puiseva. Erikoiskyvyt ovat strategian tärkein osa. Nämä ovat aina piristäviä! Hyvää + Omalaatuinen näkemys taktikoinnista ja ajalla kikkailusta, mikä sopii peliohjaimelle. Dio. eld on peli, joka todella salaa livahtaa ihon alle kuin kesäinen punkki. eldissä on jotain outoa lumoa. Kyvyt kuluttavat hahmokohtaisia kykypisteitä ja niillä on oma cooldowninsa. Vaikka Bahamutin näkisi pelissä kymmeniä kertoja, siihen ei kyllästy. Pleikalla gra. Kaikki tuntuu napakalta ja suoraviivaiselta. Samaan hengenvetoon en tätä varauksetta kenellekään suosittele. Bahista, kuten kaikkia muitakin summoneita ja kykyjä ja aseita, voi päivittää paremmaksi pelin edetessä. Lisäksi käytössä on massiivisia monstereita, eräänlaisia summoneita, mitä korostaa Final Fantasysta tutun Bahamutin mukanaolo. Jokaisella voi olla mukana myös ylimääräinen tukihahmo, jonka kyvyt saa hetkittäin käyttöön. 70 The Diofield Chronicle on omituinen tapaus. Tarkoitus on hallita neljää sinikettusotilasta, jotka ovat vaikkapa ritareita, jousiampujia tai velhoja. The Dio. Kenttiä haluaa läpäistä kerta toisensa jälkeen, mutta silti siitä on vaikea sanoa kristallinkirkkaasti, miksi näin on. Huonoa . Minua jäi kaivelemaan, että tämä olisi pitänyt pelata PS5:n sijaan Switchillä. Kun testasin demoa Switchillä, se todisti vaistoni oikeaksi. Kahakointi ja liikkuminen tapahtuvat tosiajassa, mutta hahmoja valitessa kello pysähtyy. Vaikka The Dio. Siivekäs jätti saapuu paikalle ja pyyhkäisee kaiken tuusan nuuskaksi. Tällöinkin tyylikäs animaatiojakso pysäyttää ajan. Eikä tästä ole Triangle Strategyn tai Dungeon Encountersinkaan veroiseksi tapaukseksi, mutta välipalana tämä on varsin menevä. eld koukuttaa jos sille antaa tarpeeksi aikaa. Tempo ja taktikointi ovat niin rivakkaa, että pelissä etenee kuin huomaamattaan. Samalla ulkoasusta hehkuu outoa charmia. Ne ovat tehokkaita hyökkäyksessä tai sitten parantavat omia joukkoja. Rytmi on kaikkinensa erikoinen, kun peli ikään kuin nytkähtelee ajassa eteenpäin, mutta taktikointi on käynnissä kaiken aikaa. ikka-asetukset tappiin tavalla, joka ei oikeasti koskaan ollut mahdollista. Silloin taktiikkaa voi miettiä ja kentän pohjapiirustusta tutkia. eld Chronicles on guilty pleasure -helmi, mutta en hämmästyisi, jos se olisi jopa tulevaisuuden kulttipeli. Ja aina kun kyvyn valitsee, se aktivoituu välittömästi, jopa kesken vihollisen hyökkäyksen, pysäyttäen kellon aina oman hyökkäysanimaationsa ajaksi. Viimeinen jonossa Tarinankerronta alkaa hitaasti, mutta yllättäen ottaa kantaa muun muassa monarkian ja demokratian merkitykseen. Toteutuksesta kumpuaa omalaatuista haastetta ja nautintoa. Pointti on, että peli palkitsee läpäisynopeuden kentän jälkeen. 57 163686_.indd 57 163686_.indd 57 24.11.2022 18.46.14 24.11.2022 18.46.14. eld on selkeä konsolistrategia: ohjattavuus on sovitettu hienosti peliohjaimelle, kaikki on selkeää, nopeaa ja napakkaa – kuten koko pelikin. eld Chronicle näyttää PS2-peliltä, se näyttää sentään sellaiselta, josta olisi käännetty kaikki gra. Pelaaminen on näennäisesti simppeliä, mutta juju on, miten kokonaisuus kikkailee ajalla. Ensivaikutelma on luotaantyöntävä. Hahmoja aktivoimalla valitaan niille aina käskyt hyökkäykseen
Ja iso osa näistä on pelkällä peruspelillä joko rajattuja tai tavoittamattomissa. A varuuskeisareiden 4x-peleissä Stellaris edustaa sitä massiivista päätyä, jossa galaksin täyttävissä tähtivaltakunnissa murskataan sivilisaatioita, numeroita ja valtavia tähtilaivastoja. Mukavasti tuoreimmassa Toxoids-paketissa selkeästi on jo uskallettu vähän revitellä, jo sen Knights of the Toxic Gods -aloitusasetelma tuo selvästi omanlaistaan virtaa heti pelin alkumetreille. Haluatko olla koko galaksia uhkaava paha. Pienemmät story packit toimivat ennen kaikkea universumin monipuolistajina. Kehitys on ollut jatkuvaa, mutta mihin hintaan. Päivityksen tarkoituksena on monipuolistaa erilaisten laivatyyppien mahdollisuuksia ja rooleja. Trendi on pääasiassa jatkunut. Diplomatian syyt ja seuraukset ovat nykyään selkeästi esillä. KUUSI VUOTTA KOSMOSTA Arvosteltu: PC Versio: 3.5 Marraskuussa avoimessa betassa on testattu avaruustaistelujärjestelmän uudistusta seuraavaan päivitykseen. Jos numerot tulevat korvista ulos, kannattaa rohkeasti automatisoida niitä alueita imperiumista, jotka eivät kiinnosta, eikä yrittää hienosäätää kaikkea. Valinnaiset aloitusasetelmat ylipäätään ovat yksi parhaista jutuista, joita Stellariksessa ajan kanssa on laajennettu. Muuten Stellaris on saanut pakollisen vakoilujärjestelmänsä, galaktiset federaatiot, galaktiset imperiumit alamaisineen, loppupelin superrakennelmia kahmalokaupoittain... Tässä vaiheessa matkaa automatisointi vielä toimii kelvosti. iliksellistä mutusteltavaa läpi pelin. Vähintäänkin laskisin isommista päivityksistä monipuolisen Utopian ja diplomaattisia optioita parantavan Federationsin sinne tärkeämpien joukkoon. No sitten Nemesis-lisäri on valintasi. Selkeimpänä viime vuosien (no, jo koronaa edeltävän ajan) muutoksena planeettojen hallinta rukattiin kokonaan uusiksi. Myös pelkän peruspelin mekaniikkoja on päivityksissä lisäsisällön myötä paranneltu, mutta silti ilman edes jotain isommista DLC-lisäpaketeista ajatus Stellariksesta tuntuu lehtipuulta talven edellä. Oli sitten kyse muinaisten imperiumien jäänteiden kaivelusta, tai tyhjiössä seilaavien jättiolentojen kohtaamisesta, ne tuovat tyypillisesti jotain jokaiseen peliin, pelaa sen millaisella avaruuskansalla tahansa. Ne rikkovat hyvin joskus melko tuttua polkua etenevää alLaivastosuunnittelun peruslähtökohdat eivät ole muuttuneet, vaikka tasapainoa onkin matkan varrella tuunattu. Kun Stellaris viimeksi oli Pelit-lehden sivuilla, oli sen perustuksiin tehty päivityksissä jo perustavanlaatuisia muutoksia, parempaan päin. Niidenkin merkitys on ennen kaikkea laventaa peliä, mutta ne ovat story packeja helpompi poimia vasta alennusmyynneistä tai jättää kokonaan hommaamatta, jos teema ei innosta. Tässä kannattaa tutkailla, mitä on tarjolla, ja millaista tarinaa haluaa itse kirjoittaa. Raskaassa sarjassa Stellaris on standardi, johon muita verrataan. Planeetanhallinta vaatii vähemmän mikromanagerointia kuin aiemmin, mutta kyllä sitä edelleenkin voi halutessaan tehdä, ja joskus joutuu tekemään. Planeetalle mahtuu tietty määrä rakennettuja alueita ja erikoisrakennuksia, jotka luovat työtehtäviä, jotka planeetan kasvava väestö parhaansa mukaan täyttää. Arkeologia tarjoaa tarinallista ja . Species packit tarjoavat uusia lajiarkkityyppejä, roboteista vesiplaneettojen asukkeihin, sekä itse pelattaviksi että kohdattaviksi. Taistelun luonne on edelleen Paradoxin massiivistrategioille melko tyypillinen: laivasto heitetään toista kohti ja seurataan valoshow’ta, ratkaisut tehdään laivansuunnitteluvaiheessa ja strategisella kartalla. Systeemi suosii entistäkin selkeämmin planeettojen erikoistumista, mitä tukee planeettojen tai avaruusasemien määritys tiettyyn rooliin, joka antaa suoraan bonuksia. Ilman delsuja ontto kuin Dysonin kehä Kuuden vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa Stellarikseen tarttuvalla on edessään yksi iso mutta: sen Paradoxille tyypillinen pinkka vuosien aikana kertynyttä DLC-lisäsisältöä, josta normaaleilla Steam-hinnoilla saisi emopelin päälle pulittaa parisataa euroa. 58 163718_.indd 58 163718_.indd 58 24.11.2022 18.48.37 24.11.2022 18.48.37. Juha Kerätär STELLARIS 2022 Paradoxin tähtiin kurottava avaruusstrategia alkaa olla esikouluiässä. Siihen hintaan Stellaris on liian kallis tikki, ja jos budjettia on rajatusti, on vaikea tietää, mistä aloittaa
59 163718_.indd 59 163718_.indd 59 24.11.2022 18.49.34 24.11.2022 18.49.34. Stellariksen satojen tähtijärjestelmien suuruuden . Numeroita ja tarinoita Suhtautuminen Paradoxin massiivistrategiapeleihin yleisesti heijastuu myös siihen, mitkä Stellariksen koukut uppoavat ja mitkä eivät. ilis ei ole genressään uniikki, samaa tarjoaa esimerkiksi alkuvuodesta toisen osansa saanut Distant Worlds. Toivottavasti, sillä jos Stellaris on pelinä täysin vieras, tilaus olisi ainoa järkevä tapa tyypittää peliä sen kaikilla mekanistisilla herkuilla. Kaikkien delsujen kanssa lihaa luiden ympärillä tyypillisesti on riittävästi, ilman niitä en uskoisi enää innostuvani. Stellaris on lähestyttävämpi, koska sen aloittaa siitä 4x-avaruuspelien klassisesta kotiplaneetta ja tutkimusalus -asetelmasta, ja se rakentuu siitä hitaammin galaksin peittäväksi imperiumien taistoksi. Naapurista löytyy valtakunta terminaattoreita ja alkaa selviytymistaistelu, loppupelin kriisi iskee lievästi sanottuna huonoon saumaan tai joku ennen näkemätön tarinapolku etenee yllättävään suuntaan. Mutta joskus näitä tarinoita ei vain tunnu syntyvän, valtakunnassa on hiljaista eikä itsekään keksi päämäärää. Hintalappu uudelle pelaajalle, joka ei tyydy tynkäversioon, on yksinkertaisesti liian iso. Hyvää + Kaikki pelit ja rensselit käytössä monipuolinen ja vaihtoehtoja tarjoava paletti sen oman avaruustarinan maalaamiseen. Puhtaalta pöydältä rakennettu jatko-osa on selviö, mutta Victoriallekin sitä saatiin odottaa yli vuosikymmen. Stellaris ei ole pelimekaniikoiltaan ja sisällöltään vielä turvonnut niin pahasti kuin vaikka Crusader Kings 2 kehityksensä loppuvaiheissa, mutta väkisinkin mietin, montako pelimekaniikan tasoa kuusi vuotta vanhan rungon päälle pystyy enää pingottamaan. Populaatioyksikköjä ei enää siirrellä planeettakartalla, vaan aluepolitiikka on planeetoilla pop. Galaktisen senaatin päätökset ovat isoja kriisejä lukuun ottamatta vähän tylsänpuoleisia – prosenttibonuksia numeroihin. Nyt, parin vuoden tauon jälkeen, huomaan, että ihan yhtä syvälle eivät koukut uppoa kuin 2.0:n aikoina. Minulle Paradoxin maanpäällisten strategioiden pudotus syvään päätyyn suoraan keskelle valmista maailmaa ja sen moninaisia verkkoja on, Crusader Kings 84 Strateginen galaksinhallintapeli on parhaimmillaan emergenttiä avaruusseikkailua, pahimmillaan prosenttien tuijotusta joko pelissä tai Steam-alessa. Näitä on uudemmissa lisäreissä tullut tyypillisesti vähintään muutama jokaisessa. Huonoa . Maksullisen sisällön karttuessa on mielenkiintoista nähdä, saadaanko Stellariksellekin ennemmin tai myöhemmin Europa Universaliksen ja Hearts of Ironin neljänsien tulemisien tapaan tilausvaihtoehto, jossa pienellä kuukausimaksulla saa kaiken lisäsisällön mukaan peliin. Se asettuu kuitenkin mukavaksi kontrastiksi enemmän Master of Orionille kumartaville taktisemman tason peleille, kuten Nikon uudeksi Mestariksi kruunaamalle Interstellar Space: Genesikselle. Juuri keskipelin suvantovaihe on se mielenkiinnon tappaja. Uudempi planeettojenhallintasysteemi on askel eteenpäin vanhan mikromanageroinnin jälkeen, mutta korostaa sitä pelin kliinisempää luonnetta, jossa joka tuutista puskee kylmiä numeroita ilman henkeä. kupeliä ja kantavat sitä tarinallisesti kohti loppupelin galaksillisia rähinöitä. 2:ta lukuun ottamatta, ollut jotenkin ylitsepääsemätön este. Parhaimmillaan Stellaris on emergenttien tarinoiden peli
Oleellista on kuitenkin se, kuka hyödykkeitä tuottaa. On selvää, että Victoria 3:n talouspuolta on mietitty pitkään. Riku Vihervirta Victoria 3 on olemassa ja sitä voi oikeasti pelata! Mutta kannattaako niin tehdä. Väestö eli popit on jaettu eri intressiryhmiin, joista alussa useimmiMaailmanmarkkinoilta voi ostaa kaikenlaista, mutta elektroniikkaa on vaikea saada. Nyt määräysvalta on pelkästään pelaajalla: sijoittajien osuus on tiivistetty yhdeksi rahastoksi, joka voi lain salliessa kustantaa uusia rakennuksia valtion kukkaron sijaan. Vuosisadan ”voittaa” valtio, jolla on eniten taloudesta, armeijasta ja kulttuurista huokuvaa arvovaltaa, mutta tavoitteet ovat hyvin vapaita. Satavuotiaat sotivat sinnikkäästi Saksassa. Kasvavasta kansantuotteesta kuoritaan parhaat päältä valtion tarpeisiin. Victoriassa on muutama yksittäinen henkilö. Valtiolla on sisämarkkinansa, jossa liikkuvien tavaroiden hinnat määrää kysyntä ja tarjonta. Nykyisessä versiossa kenraalit eivät eläköidy. Tavoitteena on potkaista teollinen vallankumous toden teolla käyntiin ja luoda uutta kysyntää jokaiseen syrjäiseen Macondoon ja Putkinotkoon. Victoria 3:ssa aikaa on yksi vuosisata (1836–1936) ja pääosassa ovat valtioiden kansalaiset. Bruttokansantuotteen ohella nousee toivottavasti elintasokin, mikä ruokkii taloutta entisestään uuden kysynnän kautta. VICTORIA 3 60 163978_.indd 60 163978_.indd 60 24.11.2022 18.52.49 24.11.2022 18.52.49. Teolliseen vallankumoukseen sijoittunut Victoria 2 oli äärimmäisen kunnianhimoinen strategia, joka sai kulttimainetta monimutkaisempana kuin se todellisuudessa olikaan. Samaa ideaa oli edellisissä osissa jopa siinä määrin, ettei pelaajalla välttämättä ollut täyttä otetta talouden tapahtumiin. Kenraali Peyron vahvistaa asevoimia parrallaan. Jos hinnat ovat liian korkealla, lompakot tyhjenevät ja tehtaat toimivat tappiolla. Väestö jakaantuu eri ammatteihin, kulttuureihin, uskontokuntiin ja poliittisiin näkökantoihin. Rakentakaa lisää mammuttitehtaita Paradoxin muut pelit keskittyvät vuosisataisiin aateliston, valtioiden tai avaruusimperiumien kisailuihin. S trategiapelien myyntilistojen kärjessä viilettänyt Paradox Interactive on kuullut jokaisen julkaisunsa jälkeen saman kysymyksen: koska Victoria palaa. Eikö mikään ole muuttunut. Yksinkertaista siis: raivataan lisää maatiloja, jolloin viljaa riittää ja elämä hymyilee. Mielenkiintoisinta ja onnistuneinta talouspelissä on yksinkertaisen rakentelun vaikutus väestöön ja elintasoon. Jos kaiken saa edullisesti, elintason kohotessa tyytyväisten lojalistien joukko kasvaa. Askel on arvokasta, mutta lakeijoiden kauhuksi perässä laahaava kärpännahkaviitta alkaa viime hetkillä kiristyä kaiteeseen kiinni. Alussa suurin osa maailmasta elää kuninkaiden hallitsemina itsellisinä talonpoikina. Hyödykkeitä tarvitsevat sekä teollisuus raaka-aineikseen että väestö tarpeisiinsa. Perustarpeiden kuten viljan hinnan noustessa tyytymättömien radikaalien määrä alkaa nopeasti nousta. Jatko-osa on ollut vuoroin haave ja vuoroin vitsi. Tuhoon tuomittuja Sunny Car Centereitä rakennuttavat sarjayrittäjät ovat monelle edellisosien pitkäikäisin muisto. Kun Aatami kynti ja Eeva kutoi, missä silloin oli aatelinen. Osa yleisöstä on hieronut epäuskoisena silmiään, kun kruunupää on viimein ilmestynyt tasanteelle ja lähtenyt majesteetillisesti laskeutumaan portaikkoa alas juhlasaliin. Teollistumisen myötä ammatit vaihtuvat, mikä vaikuttaa poliittisiin mielipiteisiin, mikä taasen johtaa lainsäädännön kautta talouden ja lopulta koko yhteiskunMAAILMAN KURJAT KANSALAISET Paradox Interactive Arvosteltu: PC Saatavilla: MacOS Versio: 1.0.5 Suositus: Intel iCore i5-6600K tai AMD Ryzen 5 2600X, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1660 tai AMD RX 590 Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4,20 Ghz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 Ikäraja: 12 nan muuttumiseen
Etenkin öljyä ja kumia tuotetaan aivan liian vähän, varsinkin jos pelaa muiden markkinoista riippuvaisella pikkuvaltiolla. Saksan yhdistyminen on vielä vaiheessa. Tarvitaan siis teollisuuspohatoiden terästehtaita, valtion tukiaisia tai kysynnän lisäämistä muutoin. Kehityksestä palkitsee aiempaa näyttävämpi, pienoismallityylinen esillepano. Uusien maatilojen rakentaminen siis kyllä laskee viljan hintaa, mutta voimistaa samalla vanhoillisia, jotka estävät tai hidastavat asiaansa heikentävät lakimuutokset, joista muu valtio hyötyisi. Teknologian kehittymistäkin juhlitaan aina pienellä iloisella fanfaarilla, myös silloin kun taistelukaasu keksitään. Rautatiet halkovat pienoismallimaisemaa. Intressiryhmän vaikutusvallan määrää sen jäsenten määrä ja varakkuus. Ajan myötä myös teknologia mahdollistaa yhtä ammattiryhmää toisen kustannuksella suosivia työmenetelmiä. Parhaimmillaan syntyy tuottoisia kierteitä: sahat ja rautakaivokset tuottavat työkaluja, joita käytetään hiilikaivoksissa, jonka hiiltä kulutetaan terästehtaissa, joiden teräs palaa työkalupajalle, jonka kasvanutta tuotantoa voidaan käyttää sahoilla ja rautakaivoksilla. Alituotannon vuoksi jälkimmäinen tarve korostuu sotia käyvällä valtiolla, jolloin kauppaamisen sijaan oopiumia hamstrataan kynsin hampain omaan käyttöön. Vaurastuessaan koneistajat ja työläiset kannattavat todennäköisemmin työväenpuoluetta, joka hallitukseen otettuna voi ajaa lakeja, jotka heikentävät vanhoillisten otetta. Myös osa hyödykkeistä kaipaisi hienosäätöä. Poliittisten seikkojen ohella on myös huomioitava muu tuotanto. Maailmankartta pysyy usein varsin samanlaisena. Läpi mennessään uusi verolaki puolestaan sekä heikentää aatelistoa että kasvattaa valtion kassaa jatkuvan kasvun ja muutoksen vauhdittamiseksi. Tästä seuraa, että pelaaja on usein ensimmäinen (tai ainoa), joka tuottaa radioita, autoja ynnä muita huipputeknisiä tuotteita. Työläisiä ei palkata hiilikaivokseen, jos kukaan ei osta hiiltä. Kartan hevoskärryt vaihtuvat puksuttaviin juniin ja kansalaiset tiiraavat ruudun takaa hyväntekijäänsä. Tai hamstrattaisiin, jos Naisasialiike ärsyttää vanhoillisia, mutta mikäpä ei heitä risoisi. Ratkaisuna voikin siis olla viljan maahantuonti, samalla kun muiden intressiryhmien osuutta kasvattaa esimerkiksi koneistajia vaativan teollisuuden rakentamisella. Kyseessä ei suinkaan ole minun lamani Näpertelystä tykkääviä Victoria houkuttelee. Naapureita se ei kuitenkaan juuri hetkauta. Loppupelissä talouteen tulee kuitenkin ongelmia. ”Mustan kissan paksut posket?! Senkin anarkosyndikalisti!” 61 163978_.indd 61 163978_.indd 61 24.11.2022 18.53.15 24.11.2022 18.53.15. lyvaltiot eivät tunnu kunnolla hahmottavan sellaista kysyntää, jota ei vielä ole, mutta investoinnilla syntyisi. Tässä Sveitsissä ollaan työläisen asialla. Ja kassa kilisee koko ajan. Vaikkapa oopiumi on sekä ylellisyystuote että sotilaslääketieteen tarvitsema hoitoaine. Suurin syy on, ettei tekoäly pysy ihmisen perässä. Maailman elintasoa voi seurata maakunnan tarkkuudella. Kirjoitushetkellä keinoäMAAILMAN KURJAT KANSALAISET ten vallassa ovat aatelistosta ja papistosta koostuvat vanhoilliset. Yksi reformi johtaa helpommin toiseen. Mikäli ajaa läpi lain, joka mahdollistaa virkamieshallinnon siirron papistolta byrokraateille, köyhtyneellä papistolla on vähemmän paukkuja vastustaa esimerkiksi verotusmuutosta. Kysyntään havahtuvat koneet rientävät sitten ostamaan niitä, mikä kasvattaa voittoja, mutta nostaa myös omien kansalaisten maksamaa kappalehintaa. Tuotanto köhii myös siksi, että kone alikäyttää raaka-aineitaan. Siirtomaapeliä kyllä käydään, mutta raaka-aineista on silti pulaa, ellei kaikkea tee itse. Tarvittavia aineksia on vaikea hankkia markkinoilta tai jopa vasallivaltioilta, koska muiden tuotantoa ei voi ohjata
Radikalismi ja levottomuudet näyttävät johtavan kumousaaltoihin vasta aivan lopussa, kun radikaalit ovat puristaneet vuosisadan verran nyrkkiä taskussaan. Lupaus parannuksista Lupaavasta alustaan huolimatta Victoria 3 tuntuu vielä lievältä pettymykseltä, eheän kokonaisuuden puolikkaalta. Teollistumispelin opettelun jälkeen loppupeli monine ongelmineen tuntuu viimeistelemättömältä ja hengettömältä. Teollistumisen muutosten, kansallisaatteiden ja törmäävien ajatussuuntien pitäisi kuohua kaiken aikaa, mutta pelin miljoonat radikaalit istuvat useimmiten kädet puuskassa. Tällä hetkellä peliä vaivaa myös äärimmäisen paha, peli-innon tappava hidastuminen loppupelin väenpaljoudessa. 79 Victoria 3 julistaa voittoista paluuta, mutta valaa vasta perustuksia maailmannäyttelylleen. Painetta osallistua ei ole silloinkaan, koska oma valtio on todennäköisesti auvoisa onnela. Se, mikä on pikkuvaltiolla kivaa naksuttelua, muuttuu suurvalloilla ikuisiksi jonoiksi. Kauppa kulkee niin maalla kuin merellä Jokaisesta tehdaskompleksista saa runsaasti numerotietoa. Sodat ratkaistaan usein etukäteen talouden ja tekniikan avulla. Välillä voi toki hetken mielenkiinnolla seuvarastoja voisi rakennuttaa. Sen tarkoitus on vähentää managerointia, mutta systeemin ymmärtäminen vaatii paljon pienen präntin lukemista. Hyvää + Kysyntä ja tarjonta on yhdistetty onnistuneesti poliittisiin muutoksiin. Loppupelin rampauttavaa raskautta syventävät erilaiset sinänsä pienet bugit, kuten satavuotiaat hallitsijat. Alpeilla soditaan vanhentuneesti. Rakennuttamisen automaatiosta puuttuu hienosäätö, minkä vuoksi suuret teollistumisprojektit pitää klikkailla itse läpi maakunta maakunnalta. Keisarinnan uusia vaatteita paikataan jo, mutta pitkään odotukseen nähden on sääli, että paras ratkaisu on jälleen odotella mielenkiintoa lisäävien ominaisuuksien saapumista. Naapurit ja alueesta muuten kiinnostuneet voivat kallistua jommallekummalle puolelle tai pysyä puolueettomina. Victoria 3 on hylännyt aiempien osien historiallisiin tapahtumiin vahvasti ohjaavan ”käsikirjoituksen” ilmeisesti luottaen järjestelmiinsä. Toki valtionpää voi oikeassa elämässä suosittuun tapaan heittää vuosien työn hukkaan ryhtymällä sotimaan. Kommunistinen vallankumous ei saa naapurikonservatiiveja sylkemään teet suustaan, mutta kukaan ei myöskään vaadi muiden kansojen vapauttamista sorron yöstä. Tämä kaikki on kuitenkin täysin tahdosta riippuvaista, sillä puolueettomuudesta ei ole haittaa. Victorian idea kantaa pitkälle, mutta lisäviilauksella siitä olisi jo kättelyssä voinut saada modernin strategiaklassikon. Ikkuna kiinni, muutoksen tuuli vetää Outoa Victoriassa on se, että vaikka teollista vallankumousta on muokattu pelimuotoon, viktoriaanista vuosisataa yhtä lailla määritelleet barrikadien vallankumoukset jäävät paitsioon. vät diplomaattiset kriisit. Kaatuminen työpöydälle selvästi yleistyy sotien aikana, mikä laskee tunnelmaa, vaikka aiheeseen sopiikin. Tekoälyn vaikeudet tekevät pelistä passiivisen, mitä loppupelin raskaus pahentaa. Hyvä esimerkki ovat sotia edeltärata tapahtumia, vähän kuin vuoreltaan uppoavaa Englantia tiiraileva tulevaisuuden skotti, mutta sitten voi palata piipertämään puutarhaansa. Aseteollisuus on usein ikuisessa kierteessä, missä rauhan aikana kysyntää ei ole tarpeeksi tuotannon ylläpitämiseen ja sotien aikana hinnat räjähtävät pilviin, kun mitään ei voi varata etukäteen. Kiistan osapuolet voivat siirroillaan houkutella toisia maita avukseen eri lupauksilla. Kaiken hinta näkyy Victoria 3:ssa vain taloudessa, muttei yhteiskunnassa ja diplomaattisissa kriiseissä. Kriisi alkaa yhden maan esittäessä toiselle uhkavaatimuksen. Brittituristit sikailevat Unkarissa kommunismia kukistamassa. Victoria 3 sopisi nopeisiin peleihin, mutta käytännössä se vaatii Charles III:n kärsivällisyyttä. Omalla kansalla ei ole ulkopoliittisia mielipiteitä, joten Venäjän tsaarikin voi viis veisata Balkanin kriiseistä, kun panslavismia ei ole olemassa. Kansainvälisten liikkeiden puute näyttää myös ehkäisevän vuoden 1848 tapaiset toisiaan seuraavat vallankumoukset. Ranskan rannikolla kuohuu kohteliaan odottavassa hengessä. Kriisin edetessä armeijat pannaan liikekannalle, mikä kallistaa vaakaa. VICTORIA 3 62 163978_.indd 62 163978_.indd 62 24.11.2022 18.53.42 24.11.2022 18.53.42. Jos vaatimuksiin ei suostuta ylivoiman edessä, seuraa sota, jossa kaikki kriisiin sotkeutuneet ovat mukana. Ainoa keino estää muita ostamasta strategisia tuotteita omilta markkinoilta ovat kiinteät tari t tai epäkäytännöllinen kauppasaarto. Ruotsin kuumimman pop-duon jäsenet esittäytyvät. Rintamiin perustuva sotiminen on suunniteltu enemmän 1900-luku mielessä. Huonoa
Sellaisen perässä jälleen olin huomatessani Aery: Last Day of Earthin. Joku teki minulle näin tahallaan. Alan tässä kohtaa olla jo aidosti varsin vihainen, mutta pelin rikkinäisyys pelastaa ennen pädiraivon nousua. Tekijät ovat siis paitsi laiskoja ja röyhkeitä, myös ilkeitä. 63 163688_.indd 63 163688_.indd 63 24.11.2022 18.00.50 24.11.2022 18.00.50. Pohdin myös sitä, miten härskin kusetuksen mekaniikka Aeryn taakse on oivallettu ja miten helposti minäkin siihen menin. Sitten käsi meneekin taskussa nyrkkiin, kun joku sanoo sanan ”performanssi”. Ja varoitus siitäkin, ettei kukaan vanhempi ostaisi lapselleen ”rauhanomaista lintupeliä”, josta löytyykin sitten puihin ripustettuja ihmishimmeleitä. En olisi uskonut, että joku julkaisee ilman mitään vitsiä tai pointtia kentän, joka näyttää sataprosenttisesti Nintendon surullisenkuuluisan Virtual Boy -konsolin kamalta. Huomaan myös, että onnenkeksiviisauksia lukeva ääninauhoite särisee ja paukkuu. ja ilmestyy sitten takaisin ilmaan. Vähän vähemmän kauhean näköisessä kakkoskentässä saan myös tietää, että jos lintu törmää esteeseen, kuuluu ”plip”, lintu katoaa PASKONÄRHEN PAKOMATKA EpiXR Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox One, Xbox Series X / S 40 Röyhkeä kusetus. Jösses. koilta on jäänyt asioita roikkumaan. Joku taisteli tuulimyllyjä vastaan, tuulimyllyt hävisivät. Toinen tunteeni on järkytyksen raju syveneminen, kun ymmärrän, että mitään virhettä ei ole. Aery on julkaistu keskeneräisenä, koska sitä ei ole ollut tarkoituskaan tehdä valmiiksi. Paljonkohan peliä pitää pelata, että saan tämän stressin tunteen tasoittumaan. EpiXR Games AERY: LAST DAY OF EARTH Graa. Ohimossa suhisee Ensimmäinen tunteeni on paha järkytys. On oma juttunsa tehdä lapsille sopiva juttu huonosti ja laiskasti, mutta kokonaan eri tason julmuutta on piilottaa sinne jotain inhottavaa. Se on pelimekaanisesti Atari 2600 -tason alkeellisuudessa pyörivä, sumeilemattoman törkeä rahastus, jonka ei missään nimessä pitäisi olla julkisessa myynnissä. Kun syytää ryönää markkinoille tarpeeksi paljon, se näyttää uskottavalta. Huomaan puolisoni liikkuvan keittiössä ja toivon, että hän ei tule katsomaan mitä pelaan, koska minua hävettäisi kertoa. Eikä sitäkään ole pakko tehdä loppuun, jos tulee jotain hyvää telkkarista. Taitavaa hyväksikäyttämistä, onnittelut. Teemaan sopivasti Aerylla voi heittää vesilintua. Olo on kuin murrosikäisen lakanoissa lentelisi. Iikka Kivi Aery: Last Day of Earth on biteiksi pakotettua käärmeöljyä. Hyvää + Opin arvostamaan elämää... Ei riittänyt homeisista jauhoista leivottu ylihintainen keksi, siihen piti jemmata vielä partaterä. Ennakkotiedoista huokuva tiedostavuus ja taiteellisuus sai viikseni kipristymään. Tällaisten teostenko takia isot massat puhuvat vihaiseen sävyyn ”tekotaiteesta”. Aery meinaa, että ihminen saattaa ehkä kyetä jopa vaikuttamaan ilmastoon! Oikeasti ilmaston lämpeneminen ihmisen vaikutuksesta on tieteellinen fakta ja sen kyseenalaistaminen denialistien epätoivoinen yritys jarruttaa tarvittavia toimia. Neljäs kenttä lyö ällikällä. Tarkastan ikärajan, Pleikkarilla 12 ja Nintendolla 7. Tässä täytyy olla jokin virhe, nyt on laitettu alpha-vaiheen peli vahingossa myyntiin. Ei peli siitä parane, se nousee tasolle ”ihottuma joka ei juuri nyt kutise”, mutta aivoni kykenevät hetkeksi muuhunkin kuin kirkumaan äänettömästi katsellessaan loputonta kauheutta. En vain pääse eteenpäin – seuraava kukka on edessäni, mutta kaikki pyrkimykset päästä sen luo päättyvät ”plip” -ääneen ja matkan katkeamiseen. Mitäs läksin En ajatellut kirjoittaa Aerysta arvostelua ollenkaan, koska ei se sellaista ansaitse. Sarjasumuttajat Kolmas kenttä on visuaalisesti siedettävä. Alan miettiä. Mutta aina pääsee alaspäin! Muutaman sekunnin liihottelun jälkeen löydän kentästä puuhun hirttäytyneen miehen, hetkeä myöhemmin toisen poloisen, joka roikkuu narun jatkona sillalla. Mitä mitä, . Huonoa + ...johon eivät kuulu Aery-pelit. Ja minä maksoin tästä. Suurin riemuni on hoksata jemmahelmi, joka on mennyt valtaosalta ohi. ikkaa voi tehdä. Kolmas tunteeni on leuat yhteen lukittava suuttumus, kun tajuan tulleeni huijatuksi. Pelin taide on ällistyttävää. Linnun lentomallista tulee mieleen GTA4:n Niko Bellicin ketteryys. Ovatko hekin kohdanneet elämässään Aeryn kaltaisen röyhkeän rahastuksen, ja kun ovat yrittäneet sanoa, että nyt kyllä kusetettiin Pentiltä kymppi, niin on väitetty että ei ei, kun tämä on taidetta ja sinä et vain tajua. ikka, kurja pelattavuus ja tohvelieläimen älyä loukkaava pelimekaniikka ovat tarkoituksellisia tekoja. Kentän alussa puhutaan säieteoriasta, kenttäsuunnitteluun teema heijastuu siten, että kaikkialla on hämähäkinseitin näköistä, taivaaseen yltävää möhnää. Miten näin huonoa gra. En oikein innostu isoista pelijulkaisuista, sillä niistä puuttuu löytämisen ilo. Kammottava gra. Päätän tästä lähtien olla parempi puoliso, enemmän läsnä oleva isä ja lukea enemmän kirjoja. sta . Koska Last Day of Earth on jo sarjan seitsemäs osa, päättelin, että pakkohan tässä on jotain itua olla – ei jatko-osia kannata tehdä, ellei niille ole yleisöä. Koska Aeryn tarkoituksena on tekijöidenkin mukaan rentouttaa rankan työpäivän jälkeen ja herättää tunteita sekä ajatuksia, kuvailen seuraavaksi muutamia pelatessa mieleeni nousseita asioita. Aery on kansalaisopiston kolmen viikon koodauskurssin lopputuote, jossa lennetään paskalla linnulla oksettavassa maisemassa, keräten ilmassa leijuvia kukkia. loso. Tämä onkin varoitus, joka tulee liian myöhään – on anteeksiantamatonta, että Last Day of Earth on jo sarjan seitsemäs osa. Lyhyen piirtoetäisyyden reunalla esineet katoavat harmaan kalvon sisään kuin Nintendo 64:ssa ja polygonimallit ovat samalta aikakaudelta. ilishaahuilua tarjoavan pitkäaikaisen sarjan uusi osa, jossa liidellään kaihoisasti viimeisenä lintuna ympäristötuhon pirstomalla maapallolla. Spiraali syvenee Viides kenttä alkaa vastuuttomalla roskatiedolla. Mutta tietysti kannattaa, kun tuotanto ei maksa mitään ja yksi peli koodataan viikonlopussa. Takaraivossa vihloo myös pelin onnenkeksitason pyrkimys teeskennellä syvällistä. 3 vuoden peliharrastus on iskenyt minuun erikoisuudentavoittelijan vikaa. Lasken ohjaimen helpottuneena kädestäni, nousen ylös ja tuijotan ikkunasta hämärtyvään iltapäivään. Ei niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi tehdä huonosti. Edes kentän rajoja ei ole piilotettu, ne näkyvät taivaalla täysin selvästi
Uusia sarjakuvia tulee sisään ovista, ikkunoista ja näin joulun alla kai piipuistakin. Kesola, Urich: Bark at the Moons, Ilmein Entertainment 2022, 76 sivua, hinta noin 15 euroa. Merirosvot ovat pulassa! 64 163826_.indd 64 163826_.indd 64 24.11.2022 19.31.07 24.11.2022 19.31.07. Kokoelmassa ovat kaikki sarjassa ilmestyneet tarinat yksissä kansissa ja suuressa formaatissa. BD-sarjan Punaparta-uutuus on sekin erinomaisen luettavaa seikkailusarjaa, vaikka onkin uusinta vuosien takaa. Saati sitten kirjahyllyssä säilötty. JOULURUUHKA SARJAKUVAHYLLYLLÄ Alpparien paluu Koko syksyn on ollut sellainen tunne, että 48–64-sivuiset sarjakuva-albumit ovat historiaa, kun kustantajat pukkaavat ulos toinen toistaan paksumpia sarjakuvakirjajärkäleitä. Kirjan 424 sivuun mahtuu Wallu RUUDUN TAKAA TOIVESARJA LAPSILLE: Vankikuljetus Saturnukseen. Ja saa tullakin! J oulu kertautuu vuodesta toiseen suht samanlaisena. Kuvallisesti parasta näissä värialppareissa on se, että taiteilijaa ei ole pakotettu piirtämään sivuille tiettyä määrää kuvia kolmelle tai neljälle riville, vaan taiteilijan vapaus näkyy mielenkiintoisempina sivuruudutuksina ja joskus jopa koko sivun kuvina. Mutta nyt huomaan yllättäen lukeneeni monta mainiota, perinteistä alpparimallista tarinaa. Tilsa saa luvan kestää arvostelua. Charlier, Hubinon: Punaparta Varpushaukan salainen tehtävä, Egmont Story House 2022, 48 sivua, hinta noin 14 euroa. Itsellänikin on Sanomien julkaisemana samat sarjat laatikkoon pakattuna versiona. Kuita kirjassa ulvoo ihmissusi ja pistää samalla kokonaisen avaruusvankilan uuteen uskoon. Tässä on värikkäin ja vauhdikkain avaruuskauhutemmellys miesmuistiin. Uusin kauheus ilmestyi – kuinka ollakaan – englanniksi ja se on nimeltään Bark at the Moons. Eli voinkin lahjoittaa tämän ”uutuuden” lapsilleni. Se on pieni neliön mallinen runokirja nimeltään Runoja lapsille ja muille älyköille. Vanhus uudiostuu: Tätä ei hevin uskoisi Tex Willer -ruuduksi. Pari erikoisuutta Hannu Kesola on tehnyt rikollisen kauheita käsikirjoituksiaan maailmalle jo vuosien ajan. Tex Willerin värialpparien toinen tuleminen sisältää Giorgio Giusfredin ja pitkän linjan Tex-piirtäjän Alfonso Fontin tekemän mainion tarinan nimeltä Viimeinen tehtävä. Palosaari, Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille, Suuri Kurpitsa 2022, 56 sivua, hinta noin 15 euroa. Tarinat ovat tietysti niitä parhaita, mutta taitavat olla aika harvassa tässä maassa ne savut, joissa näitä ei vielä olisi luettu. Kirja täynnä iloista riimittelyä sekä hassuttelevia sarjakuvia – tästä tulee hyvä mieli. Petri Hiltunen: Praedor, Zum Teufel 2022, 424 sivua, hinta noin 50 euroa. TÄSTÄ ALKOI JOULU! Carl Barks: Joulutarinat 1958–1964, Egmont Story House 2022, 136 sivua, hinta noin 35 euroa. Tällaista ei normi-Texeissä näe. Tämä Varpushaukan salainen tehtävä on nimittäin julkaistu Suomessa jo vuonna 1975 Zoom-albumisarjassa nimellä Varpushaukan salainen matka, mutta aika harva taitaa sen enää omistaa. Jukka Tilsa puolestaan on kuvittanut ja Teemu Palosaari kirjoittanut joulun sympaattisimman kirjan. mustavalkoisten sarjojen lisäksi myös paljon muuta, muun muassa väriosuus kansimaalauksista ja kuvituksista sekä Hiltusen ja Ville Vuorelan muistelukset sarjan tiimoilta. Pääasia kuitenkin, että sarja saa jatkoa. Ainoa murhe tässä on se, että tähän taisivat loppua Egmontin komeat kovakantiset Punaparta-kokoelmat. Tänä vuonna vuorossa on Egmontin kustantamana Barksin joulutarinoiden kolmas eli viimeinen osa, joka sisältää sarjat vuosilta 1958–1964. Telkkarista tulevat Mauri Kunnaksen ja Raymond Briggsin jouluiset animaatiot, radiossa soi raskasta joulua ja kirjakauppoihin ilmestyvät Barksin joulusarjat. JÄRKÄLE Sokerina pohjalla on Petri Hiltusen täydellinen Praedor-kokoelma, siis mahtipaketti kärkipään suomalaista fantasiasarjakuvaa. Giusfredi, Font: Tex Willer Viimeinen tehtävä, Egmont Story House 2022, 48 sivua, hinta 10,95 euroa
Primitiivisempi sovellus on suomalaiskouluissakin käytetty ClassDojo. Puhtaimmin paperein Hon päästää Nintendon, jonka omat pelit eivät yleensä ohjaa grindaukseen tai saavutusten metsästykseen. P elillistämisen pitäisi olla hauskaa, mutta se onkin lähinnä huolestuttavaa, sanoo Six to Start -pelistudion perustaja ja pelisuunnittelija Adrian Hon uudessa teoksessaan You’ve Been Played: How Corporations, Governments, and Schools Use Games to Control Us All. Pelinappulasta pelaajaksi Honin teksti soljuu tyylillä. Koska raha seuraa digimaailmassa yleisön huomiota ja sitoutumista, halpaa pelillistämistä pakotetaan myös pelien ja pelialustojen sisään. Geneerinen pelillistäminen pisteineen ja kilkatuksineen tarkoittaakin usein suoritteen päälle liimattua pelin irvikuvaa, joka saattaa toimia tai olla toimimatta. Tavoite on tietenkin puristaa työntekijöistä loputkin mehut – ja tarjota dataa kustannusten pienentämiseen sekä työntekijöiden valvontaan. Amazonin varastotyöntekijät kisaavat kollegoidensa lohikäärmeitä vastaan, Uberin kuljettajat saavat bonuksia kyytisarjoista ja ”questeistä”, joissa haetaan vielä tietty määrä asiakkaita lisää. Pekko Pistokoski ADRIAN HON: YOU’VE BEEN PLAYED: HOW CORPORATIONS, GOVERNMENTS, AND SCHOOLS USE GAMES TO CONTROL US ALL. Vaikka peli olisi peukaloitu tai lähtökohtaisesti rikki, tappio jää yksilön kannettavaksi. Reiluus korostuu, sillä suoritusmittausten ja pelien lisääntyessä häviämisenkin mahdollisuus kasvaa. Teoksen lopussa esitelty paremman pelillistämisen resepti painottaa inhimillisyyttä. Hyvä pelillistäminen pitää pelin vapaaehtoisena ja rangaistukset sekä palkinnot pieninä, ei liioittele pelin hyötyjä ja on pelaajan puolella. Hon tähdentää, että pelillistäminen on Pokémon GOn kaltaisten myönteisten sovellusten lisäksi vallankäytön väline, jolla yritykset ja valtioiden hallinnot pyrkivät vaikuttamaan laajoihin joukkoihin. Xboxin ”achievementit” ja PlayStationin ”trophyt” veivät perinteiset high score -listat uudelle tasolle, ja grindattava lisätäyte sekä uhkapelihermoa stimuloivat loot boxit seurasivat perästä. Hän nojaa Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoriaan, jonka mukaan tekemisen mielekkyys kumpuaa omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksista. Vankka taustoitus näkyy viitteissä, joita on 44 sivua. Animal Crossingin avokätisesti jakamia Nook-lentopisteitä hän pitää jopa pelillistämisen parodiana. Tällaisia ovat muun muassa pisteet (points), tehtävät (quests), edistymispalkit (progress bars), arvomerkit (badges), saavutukset (achievements) ja pistetaulukot (leaderboards). Pelillistettyihin sovelluksiin ja aiempaa edullisempaan teknologiaan liitettiin Piilaaksossa ja TED-keskusteluissa utopistisiakin odotuksia. Suuri osa pelillistämisestä perustuu puutteelliseen ihmiskuvaan, toimii kehnosti ja vie yhteiskuntaa väärään suuntaan, väittää pelisuunnittelija Adrian Hon. 65 164182_.indd 65 164182_.indd 65 24.11.2022 17.57.19 24.11.2022 17.57.19. Vetävimmät pelitkin kutittelevat Honin mukaan itseohjautuvuusteorian määrittelemiä tarpeita. Vaikka suorituksia on pelillistetty vuosisatoja, ilmiö vahvistui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun tietotekniikan tehostuminen ja pienentyminen yhdistyivät pelikulttuurin valtavirtaistumiseen. Monet tuntevat menetelmän koirakoulusta. Vapaalla koiratyylillä Pisteiden kilinä voi kuulostaa hauskalta, mutta se perustuu Honin mielestä yksipuolisille käsityksille motivaatiosta. Cambridgessa ja Oxfordissa psykologiaa sekä kognitiotiedettä opiskellut Hon painottaa, että nyky-ymmärryksen valossa kestävin motivaatio rakentuu sisäisesti. Mobiilisovellukset eivät ratkaisseet ihmiskunnan ongelmia, mutta ne ovat osoittaneet toimivuutensa kurinpidon välineinä. Punainen lanka katoaa tosin muutaman kerran. Hän suomii teoksessaan pelillistämistä ja pelilogiikan leviämistä, jota professori Juho Hamari on täkäläisessä keskustelussa kuvannut yhteiskunnan pelillistymiseksi. The Legend of Zelda: Breath of the Wild yhdistää vapauden ja taitojen kehittymisen, World of Warcraft ja Team Fortress porskuttavat ryhmään kuulumisen ja vuorovaikutuksen ansiosta, Animal Crossing tarjoaa pörröistä autonomiaa ja Dark Souls puhuttelee niitä, joille taitojen hioutuminen ja osaamisen kokemus ovat tärkeitä. Keskustelunavaus on selvästi tarpeen, sillä Hon kertoo saaneensa kritiikkiä oman pesän likaamisesta. Sitä voi suositella jo pelinlukutaidon kehittämisen takia. Hän valottaa design-ajattelua etenkin suunnittelemansa Zombies, Run! -pelin kautta. Hyvä pelillistäminen ei skaalaudu, sillä kukin askare tarvitsee oman, innostavan pelisovelluksensa. Luvut America’s Armyn kaltaisesta propagandan pelillistämisestä sekä pelien ja salaliittoteorioiden suhteesta karkaavat sivuraiteille. Kuppaamisen maailmancup You’ve Been Playedin kiehtovinta antia ovat Honin pohdinnat pelimekaniikasta. Pisteitä ropisee, kun kansalainen näyttää aktiiviselta tai toimii muutoin hallinnon odottamalla tavalla. Ansioituneen pelintekijän julistuskirja täydentää hiljattain voimistunutta digikulttuurin kritiikkiä hienosti. Hon rajaa pelillistämisen peleistä tuttuihin mekanismeihin, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen. Ääripelillistetyn Gran Turismo 7:n kokemusja kisapisteet, sivutehtävät, saavutukset sekä palkintoruletti ajoivat tosin itseni kuukausiksi sinänsä hyvän pelin parista. ValtaREILUN PELIN MANIFESTI osa geneerisestä pelillistämisestä edustaa hänestä 1900-luvun behaviorismia, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä voi ohjata palkintoja ja rangaistuksia jakamalla. Siksi pitäisi kysyä, kenen lähtökohdista pelillistämistä tehdään, mihin sillä pyritään, miten se vaikuttaa ja kuka siitä hyötyy. Hon nostaa esiin Kiinan sosiaalisen luottoluokituksen ja kiinalaiskoulujen innovaatiot, jotka niveltävät liikeja kasvojentunnistuksen pelillistettyyn tarkkailuun
Hogwarts Legacy (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Saako Harry Pottereista tuttu Wizarding World -universumi viimein arvoisensa videopelin. 23.2. Kustomoitava sankari(tar) selvittää magian maailmaa uhkaavaa vaaraa – apureiksi tehtäviin värvätään luokkatovereita ja kesytettyjä ihmeotuksia. TAMMIKUUTA. 10.2. Blood Bowl 3:n tärkein juttu on, että se päivittää lautapelin säännöt uusimpaan versioon. Ihmisten tulevaisuus on kiinni ARK-kolonisaatioaluksissa, jotka ovat Marsissa. Petri Heikkinen Deliver Us Mars (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Kymmenen vuotta Fortuna-tehtävän jälkeen ihmiskunnan selviytyminen ei ole yhtään lähempänä. Blood Bowl 3 (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Vanhassa maailmassa sotimisen korvaa Nufflen pyhä laji Blood Bowl, jonka jenkkifutismaiset ottelut ovat shakkia nopilla. Wanted: Dead (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Kun Ninja Gaidenin ja Dead or Aliven parissa kannuksensa hankkineet kehittäjät tekevät brutaalia räiskintämättöä, sanon kyllä kiitos! Räime sijoittuu ysärimäisen retrofuturistiseen cyberpunk-maailmaan – dystooppisessa Hongkongissa setvitään megakorporaatioiden salaliittoa. TAMMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 HELMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 MAALISKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 SELÄTÄ PIMEYS Julkaisuaikatauluistaan lipsuneet videopelit osoittavat perinteisesti alkuvuonna vahvoja valmistumisen merkkejä. TULOSSA SEURAAVAT PELIT-LEHTI ILMESTYY 11. 66 163451_.indd 66 163451_.indd 66 24.11.2022 15.50.46 24.11.2022 15.50.46. Vammat ja pelaajien kuolemat ovat pysyviä, joten turnauksissa usein tappiokin on parempi kuin tähtipelaajan kuolema. Avoimen maailman toimintaroolipeli Hogwarts Legacy sijoittuu 1890-luvulle, aikaan reilusti ennen Potterin tapahtumia. Punaiselta planeetalta saapuneen oudon hätäkutsun jälkeen Maan nuorin astronautti Kathy Johanson lähtee paikan päälle tutkimaan, mikä mättää. 2.2. Deliver Us the Moonin tarinaa jatkava toimintaseikkailu painottaa kiipeilytasoloikkaa ja rauhallista tunnelmointia. 14.2. Kunnon old school -tyyliin eteenpäin ei pääse, jos viholliset eivät kaadu tavalla tai toisella. Tapahtumat sijoittuvat osittain tuttuihin Potter-mestoihin. Ja ne tavat ovat hykerryttävän teatraalista turpajuhlaa. Teemana on väkivalta ja arvaamattomuus, sillä tavoitteena on murjoa, mättää ja rynniä tie voittoon
Alear ja kumppanit keräävät Elyosin mantereella Emblem-sormuksia, joilla kutsutaan menneiden aikojen sankareiden henkiä jeesaamaan taktiikkataisteluissa. Fire Emblem Engage (Switch) Jumalainen lohikäärme Alear, joka muistuttaa ihmistä, herää muistinsa menettäneenä juuri sopivasti, kun tuhat vuotta sitten päihitetty pahislohhari alkaa heräillä. Avoimessa Athiassa sankaritar voi suorittaa tarinatehtävien ohella monenlaisia vapaaehtoisia toimintaja taisteluhaasteita. 67 163451_.indd 67 163451_.indd 67 24.11.2022 15.50.54 24.11.2022 15.50.54. Huoltoalus Kellionin insinööri Isaac Clarke kohtaa määränpäässään teknisten ongelmien ohella ällöttäviä ruumismutanttimonsuja, jotka teilataan pätkimällä raajat irti panssaroidun työpuvun laserleikkureilla. 27.1. Freytä auttaa älykäs taikaranneke Cuff, jonka mittavat voimat ilmenevät muun muassa lennokkaana super-parkourina. Dead Space (PC, PS5, Xbox Series S/X) Kun kökkö lentää tuulettimeen, insinöörit hoitavat homman! 2500-luvulla tuulettimeen osuu melkoinen järkäle, kun kaivosalus USG Ishimura sorkkii planeetta Aegis VII:tä. Kahakoissa hyödynnetään aseiden ja hahmoluokkien liioiteltuja vahvuuksia ja heikkouksia. Dead Spacen remasteri poistaa kauhuseikkailusta kaikki lataustauot. 24.1. Japanilaistyylisen roolipelin jatko-osan uudet sankarit seikkailevat Solistian maailmassa, joka muistuttaa teknisesti noin 1800-luvun loppua. Kilttien keijujen sijaan Frey Holland joutuu tosin kohtaamaan Athiassa Särkymisen korruptoimia hirviöitä ja Tanta-noitia. Tanssija Agnean, soturi Hikarin, apteekkari Casttin ja muiden hahmojen yksilölliset path-toiminnot riippuvat siitä, onko Solistiassa päivä vai yö. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 20.1. 24.2. Forspoken (PC, PS5) Kukapa ei haluaisi teleportata Ison Omenan arjesta fantasiamaailmaan. Octopath Traveler II (PC, PS4/5, Switch) Jos olet joskus miettinyt, miltä turboahdettu SNES-peli näyttäisi, vastaus on Octopath Traveler II
Meiltä löydät sopivan lahjan niin äidille, vaarille, siskolle kuin kummipojallekin. maailma 29,90 €/4 nroa, Koti ja keittiö 34,90 €/6 nroa, Pelit 29,90 €/6 nroa, V8-Magazine 29,90 €/5 nroa. /ehdot-ja-luvat Lehdet alk. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaussivuilta löydät myös määräaikaisia tilausvaihtoehtoja. Edellämainitut tilaukset ovat jatkuvia ja tarjoushintaisen jakson jälkeen ne jatkuvat kulloinkin voimassa olevaan tilaushintaan. Tarjoukset koskevat uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia. Tilausehdot: www.fokusmedia.. 29 90 + LAHJA! 6 kk 163452_.indd 68 163452_.indd 68 24.11.2022 15.02.58 24.11.2022 15.02.58. Tarjoukset ovat voimassa 31.12.2022 saakka. /joulu Tilausjaksot alkaen: Antiikki & Design 32,90 €/5 nroa, Auto Bild Suomi 39,90 €/8 nroa, GTi-Magazine 29,90 €/5 nroa, Hi. Anna lehti lahjaksi! Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.
VKO 2023-02 60 93 54 -2 21 1 Joulukuu 2022 . 11,90 € JOULUN SUPER 163445_.indd 1 163445_.indd 1 24.11.2022 22.17.01 24.11.2022 22.17.01. M a rv e l S n a p . H o n e y, I jo in e d a C u lt ! 11 /2 02 2 2 lehteä yhden hinnalla PAL. YLLÄTTÄJÄ KESKIAJALTA PENTIMENT MIELENKIINNON NAPPAAJAT: MARVEL’S SPIDER-MAN: MILES MORALES MARVEL SNAP NOITA PALAA ELÄMÄÄN BAYONETTA 3 TIELLÄ, JÄÄLLÄ JA NURMELLA: WRC GENERATIOS NHL 23 FIFA 23 KUN BATMAN ON POISSA GOTHAM KNIGHTS VALTAPELIN VALLANKUMOUS VICTORIA 3 M ile s M o ra le s