P rin ce o f P e rs ia 2/2 02 4 Helmikuu 2024 . A HIGHLAND SONG A HIGHLAND SONG JUSANT JUSANT LITTLE GOODY LITTLE GOODY TWO SHOES TWO SHOES VUODEN VUODEN 2023 2023 PARHAAT PARHAAT PELIT PELIT SIMULAATTORIKOULUTUS ILMAVOIMISSA SIMULAATTORIKOULUTUS ILMAVOIMISSA THE FINALS THE FINALS TÄYNNÄ TUHOAMISEN TÄYNNÄ TUHOAMISEN NEROKKUUTTA! NEROKKUUTTA! V u o d e n p a rh a a t p e lit . 12,90 € VUODEN VAALI VUODEN VAALI 171695_.indd 1 171695_.indd 1 25.1.2024 15.27.02 25.1.2024 15.27.02. PRINCE OF PERSIA: THE LOST CROWN YLLÄTTÄVÄ LOIKKA PRINCE PRINCE OF PERSIA: OF PERSIA: THE LOST CROWN THE LOST CROWN YLLÄTTÄVÄ LOIKKA YLLÄTTÄVÄ LOIKKA GRAND TACTICIAN: WHISKEY & LEMON GRAND TACTICIAN: WHISKEY & LEMON PELINKEHITTÄJIEN OMA GETTYSBURG PELINKEHITTÄJIEN OMA GETTYSBURG ISKEEKÖ INDIE ISKEEKÖ INDIE?. S im u la a tto rik o u lu tu s
vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.fi Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.fi AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.fi Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 16 42 Vuoden peli 2023 A Highland Song Ajassa 5 Pääkirjoitus: Yllätyshitti Tuukka Grönholm 6 Simulaattorit ilmavoimissa Tuukka Grönholm 10 Pelit pelikehittää: Grand Tactician-Whiskey & Lemons Ilja Varha 16 Vuoden peli 2023: Lukijoiden valinnat Tuukka Grönholm 18 Vuoden Pelit 2023: Toimituksen valinnat Nnirvi 21 Vuoden pelit 2023: Nikon valinnat Nnirvi 37 15 vuotta sporttia Markus Lukkarinen 62 Parhaat pelisarjikset Markus Rojola 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kirjakorneri: Pelien filosofia:Toimijuus taiteena Pekko Pistokoski 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 14 Grand Tactician: The Civil War – Whiskey & Lemons -DLC Juha-Pekka Viljanen 22 Prince of Persia: The Lost Crown Johannes Valkola 25 Sanabi Pekko Pistokoski 26 The Finals Risto Karinkanta 28 Call of Duty: Warzone 2023 Markus Rojola 30 Tekken 8 Jussi Mattila 31 The Night is Grey Juho Kuorikoski 32 NHL 24 Markus Lukkarinen 34 EA Sports UFC 5 Markus Lukkarinen 38 Little Goody Two Shoes Shiuy Miao 40 Jusant Toni Hilden 2 171696_.indd 2 171696_.indd 2 25.1.2024 17.22.19 25.1.2024 17.22.19. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.fi Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.fi www.fokusmediatilaus.fi/pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Poligr?fijas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.fi/asiakaspalvelu 336 numero 33
10 6 22 Simulaattorit ilmavoimissa Prince of Persia: The Lost Crown 42 A Highland Song Toni Hilden 44 Gunbrella Johannes Valkola 45 Roboquest Pekko Pistokoski 46 World of Horror Johannes Valkola 48 The Pixel Pulps: Varney Lake & Bahnsen Knights Antero Kyyhky 50 The Legend Of Heroes: Trails Of Cold Steel I & II The Legend Of Heroes: Trails Of Cold Steel II Juha Kuosmanen 54 VISCO Collection Johannes Valkola 56 Enlisted Nnirvi 60 Panzer Corps 2: Axis Operations 1946 – DLC Juha-Pekka Viljanen Teemat Ammu ihan ilmaiseksi! 26 The Finals Risto Karinkanta 28 Call of Duty: Warzone 2023 Markus Rojola 56 Enlisted Nnirvi Pimeässä metsässä 31 The Night is Grey Juho Kuorikoski 38 Little Goody Two Shoes Shiuy Miao Menneisyyden urheilujuhlaa 32 NHL 24 Markus Lukkarinen 34 EA Sports UFC 5 Markus Lukkarinen 3 171696_.indd 3 171696_.indd 3 25.1.2024 15.37.01 25.1.2024 15.37.01
TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa ELÄMYKSIÄ KOTISOHVALLE hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. 171697_.indd 4 171697_.indd 4 25.1.2024 13.05.26 25.1.2024 13.05.26
Jos kärkipaikka todella on neljän miljoonan myydyn pelin arvoinen, pelisääntöjen pitäisi olla myös ulospäin paljon selkeämmät. Touhun voi nähdä synkkänä vitsinä, yhteiskuntakritiikkinä tai Pokémon-parodiana. PÄÄKIRJOITUS M inulla on useita suosikkihokemia, joista yksi kuuluu: idea ei ratkaise, vaan toteutus. Mielenkiintoisinta on, että superhitti syntyi käytännössä tyhjästä. Jatkossa pitänee sanoa: idea ei ratkaise, vaan hyllypaikka tai ainakin sen vartija. YLLÄTYSHITTI Palworldin hahmoista on vaikea sanoa, ovatko ne aitoja pokémoneja vai parodiaa. Yleisöön vetoaa todennäköisesti lähes parodiamaisen lähelle pokémoneja pääsevä hahmokatras ja kutkuttava idea. Ydinideassa suorastaan syleillään asioita, jotka jätetään Pokémoneissa näyttämättä. Menestystä Steamissa ei hillinnyt edes se, että pelin olisi saanut myös Gamepassin myötä pelattavakseen. Ehdin kokeilla vain hetken, mutta tuore Palworld tuntuu pelinä korkeintaan keskinkertaiselta. ”Pokémon pyssyillä” -liikanimen saanut Palworld nousi avausviikonloppunaan hitiksi. Palworld keikkui Steamin etusivun pelinä parhaalla hyllypaikalla koko viikon. Toki pokémonitkin ovat variaatioita lehmistä, koirista, kissoista ja valaista. Resursseista ei ole muuta dataa, mutta Gamepass yhteydestä voi päätellä, että ainakin Microsoft-rahaa on ollut kolmen vuoden kehitysajan käytössä. Samalla paljastuu myös systeemin ongelma. Söpöt palit laitetaan työskentelemään hikipajoissa kuolemaansa asti, niitä risteytetään keskenään, metsästetään ja syödään. Vuoden alku pakotti pohtimaan latteuden hauskuutta, sillä vuoden ensimmäinen superhitti on käytännössä pelkkää ideaa. Valve ei ole kovin avoin sen suhteen, millä perusteella ykköspaikalle pääsee. Rajapyykki on PlayStation-ajan vastine modernille superhittiluokalle, sillä samaan miljoonakerhoon kuuluvat vain PUBG, Counter-Strike, Lost Ark, Dota ja Cyberpunk 2077. 5 171698_.indd 5 171698_.indd 5 25.1.2024 17.39.47 25.1.2024 17.39.47. Tekijätiimi on japanilainen 50 hengen Pocket Pair. Muistaakseni animaatiossakaan Ash ei edes koskaan korvannut Mistyltä varastamaansa pyörää. Tammikuun puolivälissä peli tuli Early Accessiin Steamissa, myi avauspäivänä miljoona kappaletta ja ehti myydä viikonlopun aikana yhteensä neljä miljoonaa kappaletta. Google Trendsissä pelin suosio on liki pystysuora seinä, joka lähtee kiipeämään käytännössä julkaisuhetkessä. Palworldilla on ollut parhaimmillaan yli miljoona yhtäaikaista pelaajaa linjoilla Steamissa. Kun Steamissa ilmestyy 10 000 peliä vuodessa, yksittäinen peli hukkuu massaan heti ilmestyessään, mikä tekee etusivun hyllypaikasta korvaamattoman arvokkaan. Peli nostaa esille juttuja, jotka Nintendomaailmassa usein vain ohitetaan. Palworld on siis käsittämättömän kovassa seurassa. Uskallan väittää, että Pokémon-yhdennäköisyyden lisäksi vetovoimatekijänä on se kuuluisa näkyvyys. Steamin käynnistyessä ensimmäisenä näkyi Palworld söpöläisineen eikä kuvaa voinut ohittaa
Simulaatiokoulutuksen toteutus vastaa sitä, mitä lapsuudessa kuvittelin moninpelien parhaimmillaan olevan. Minun kohdallani pökköä lyötiin pesään ilmeisen tarkoituksella liian vauhdikkaasti, sillä tunnistettavien kohteiden lisääntyessä unohdin ensimmäisenä partiointialueeni, mikä johti heti vaikeuksiin. Ensisilmäyksellä olo oli kuin Slitherinen Command: Modern Operationsin ensikohtaamisella. Tehtävä on jo ennen varusmiespalveluksen alkua erikseen haettava erikoistumislinja, jonka seuraava deadline on maaliskuun 1. Vastaukseni oli kuulemma osapuilleen oikein, mutta se oli enää vain epäonnistuneen tehtävän paikkaamista. Tunne palasi Tikkakoskella ilmasotakoulun vieraana. Järjestelmä kokoaa yhteen ja näyttää kaiken ilmatilassa tiedossa olevan datan. T oimittajan työ on siitä epäkiitollista, että kukaan ei puhu pelkästään puhumisen ilosta. Simulaatio on reaaliaikainen, joten opetustilanteessa tapahtumia voidaan muokata tavoitteiden mukaan. Jäksteriä vaativampi pesti Tikkakoskella varusmiehiä koulutetaan ilmavalvontaja taistelujohtotehtäviin, jotka liittyvät suoraan hävittäjätoimintaan. Ruudulla oli selkeät lentokoneikonit, mutta myös kymmeniä vilkkuvia pisteitä. Tilannevalvoja toimii johtokeskuksessa ja tehtävänä on muodostaa reaaliaikainen kuva tietyltä alueelta, eli tehtävässä seurataan kaikkea kerättyä dataa aina omien koneiden sijainnista tutkien havaitsemia kohteita ja säätilaa myöten. Taistelujohtaja taas toimii hävittäjäosaston tukena maasta käsin. Se on osa modernia menoa, sillä myöskään perinteistä kadettimatrikkelia (jossa listataan suomalaiset upseerit) ei aiota enää julkaista, koska upseerit eivät haluaa naamaansa siihen. Taistelujohtajan on pystyttävä antamaan hävittäjille ajanmukaista ja oleellista tietoa, tekemään nopeita päätöksiä muuttuvassa tilanteessa. Koulutus keskittyy juuri Tikkakoskelle. Eteen lyötiin tehtävä, jota käytetään myös varusmieskoulutuksessa. Tehtävänä on pitää ilmassa oleva hävittäjäosasto kartalla kulloisessakin tilanteessa. Käytännössä tilannekuva on lähtökohta kaikille päätöksille maa-, merija ilmavoimien toiminnassa. JADEC-soturit Tehtävä on sen verran laaja ja vaativa, että koulutuksessa hyödynnetään simulaattoreita. Hornet otti osumaa, mutta pysyi sentään ilmassa. Kokemattomaan silmään touhu muistutti lennonjohtajana toimimista, sillä taistelujohtajan tärkein tehtävä on huolehtia, että lentäjillä on tarkka kokonaiskuva tilanteesta ja he toimivat tarkoituksenmukaisesti ilmassa. Käytännössä ne olivat erillisiä tutkakaikuja, jotka saattoivat yhtä hyvin olla lintuja, ilman väreilyä tai lentokoneen lämpövanoja. Jos ajoitus tai sijainti on pielessä, jälkipoltin päällä on enää turha paahtaa tehtävänsä suorittaneen vihollisen perään. päivä. 6 171699_.indd 6 171699_.indd 6 25.1.2024 17.12.44 25.1.2024 17.12.44. Koululuokka hoitaa yhdessä tehtävää, tekee ratkaisut itsenäisesti ja kommunikoi tilanteesta muille. Tikkakosken ilmasotakoulussa ei ollut edes kuuluisaa näkyvyyttä haussa. Viestiin vastaa harjoituksen pelinvetäjä, jolloin keskustelu etenee samoin kuin se todellisuudessakin tapahtuisi. Taistelujohtaja on jatkuvassa yhteydessä lentäjiin ja tukee lentäjiä päätöksenteossa. Tavoitteena oli valvoa Pohjanlahden rannalla olevaa ilmatilaa vastuualueella ja käytössä oli Hornet-pari. Vielä niin, että se on optimiratkaisu kulloiseenkin ongelmaan, kertomaan se ymmärrettävästi myös lentäjille ja kuuntelemaan, mitä saadaan vastauksena. Vaikka juttua varten on haastateltu ilmasotakoulun henkilökuntaa ja koulutettavia, kukaan (muu kuin minä) ei esiinny jutussa omalla nimellään tai naamallaan. Jo varusmieskoulutuksen aikana toimitaan ilmassa olevien koneiden tukena, toki opettajan valvonnassa. Unelmatilassa maa-, merija ilmavoimien järjestelmät toimivat yhdessä, jolloin kokonaiskuva on täydellinen. Ilmavoimien käytössä on JADEC2-järjestelmä (Joint Air Defense Command and Control System), jossa yhdistyy sekä ilmavoimien että ilmatorjunnan johtamisjärjestelmät. Kutsun syy oli silti selkeä: simulaattorikoulutuksen ohella haluttiin mainostaa ilmavoimien tilannejohtajaja taistelujohtajakoulutusta. Linjalle halutaan nimenomaan pelaajia, sillä tehtävässä vaaditaan ominaisuuksia, joita yllättäen oppii moninpeleistä. Tuukka Grönholm | Kuvat: Puolustusvoimat Pienenä tuntui usein, että isoilla pojilla oli paremmat lelut. ”Mitäs tehdään” -kysymykseen vastasin, että ottaisin yhteyden koneeseen, tarkistaisin lentokyvyn, ilmoittaisin lähimpien uhkien suunnan ja mahdolliset aikeet, antaisin suunnan lähimmälle kentälle ja ilmoittaisin kentälle tulossa olevasta koneesta. Ilmavoimien koulutukseen käytetään simulaatiota, jonka näkymä vastaa täsmälleen oikean järjestelmän näkymää. SIMULAATTORIT ILMAVOIMISSA Juuri taistelujohtajatehtävissä moninpelin opit pääsevät oikeuksiin, sillä toiminta muistuttaa Dotan ja muiden kilpailullisten moninpelien ydinongelmaa. Käytössä on aitoja mallintavat viestiyhteydet eli taistelujohtaja voi ottaa tarvittaessa yhteyden hävittäjiin ilmassa, kentälle tai vaikka maajoukkoihin. Tehtäväkuva vastasi taistelujohtajan työnkuvaa
Vihollisen toimintakyvystä minulla ei ollut edes etäistä aavistusta, sillä en suoraan muistanut, miltä etäisyydeltä vastustaja on uhka. Harjoitusta varten ei välttämättä tarvita maastoon todellista kalustoa tai ilmaan maalikoneita. Simulaattorikoulutuksen teho koulutuskäytössä on ilmeinen. Ilmassakin virtuaalimaalit ovat täysin uskottavia, sillä modernit ilmataistelut käydään silmänkantaman ulkopuolella, jos jotain ei ole mennyt pahasti pieleen. LVC:n tärkein hyöty on kustannustehokkuus. Constructive-objekteina tehtävään voidaan luoda kaikkea oikeista ilmatorjunta-aseista UFOihin, anteeksi, UAPeihin. Kouluttajien ja koulutettavien viesti oli asian suhteen aika yhtenäinen: systeemi lisäsi mielenkiintoa ja oppimista. Ilmavoimissa ei puhuta AR:stä vaan LVC-koulutusympäristöstä ( Live, Virtual & Constructive), johon voidaan yhdistää oikeiden asejärjestelmien lisäksi myös maassa olevat lentoja asejärjestelmäsimulaattorit. Myös lisätty todellisuus on käytössä, mitä hyödynnetään suoraan ilmataisteluharjoituksissa. Hawkeilla päästään myös suoraan harjoittelemaan toimintaa, joka aikaisemmin vaati Hornet-kalustoa. Hallittavaa dataa on valtavasti ja isäntien ideana oli selvästi osoittaa, että taistelujohtajan pesti on vaativa. Todennäköisesti siksi simulaatiokoulutus tuntui huomattavasti mielenkiintoisemmalta rastilta kuin oman varusmiesajan sarrrja-huutelut pimeässä metsässä. Alkeellista, rakas Grobson Pääsin leikkimään myös Tikkakoskella olevilla simulaattoreilla. Nyt on jo sen verran intoa ilmassa, että pääkin jää blurriksi. LVC:llä voidaan esimerkiksi harjoitella ohjuksen väistöä realistisilla suoritusarvoilla vain virtuaalitodellisuudessa lentäviä ohjuksia vastaan. Piirilevyt eivät edusta uusinta uutta. Pelkkä koneiden liikenopeuden arviointi olisi vaatinut enemmän kuin vartin verran kokemusta. Harjoituskone Hawkissa ei todellisuudessa ole tutkaa eikä aseistusta, mutta harjoituksissa ohjaamoissa hyödynnetään Hornet-henkistä näyttöruutua, jossa näkyy ”tutkan” maalit ja ”käytössä” oleva aseistus. Käytännössä ”urapolkuni” oli sama kuin koulutettavilla, mutta ilman oikeaa lentämistä. Kun käyttöliittymäkin oli vielä haussa, annettu tehtävä oli yksinkertaisesti liian vaativa. Omat koneet olisi pitänyt pitää toiminta-alueellaan. Hawk Mission Trainer -ohjaamo vastaa jo lähes yksi yhteen oikeaa. Nolosti vihollisen lisäkoneiden ilmestyminen oli minulle täysi yllätys, vaikka se on perusjuttuja jo Wing Commander -ajoilta. Pelkkään simulaattorikoulutukseen maassa keskittyi heti paremmin, kun tiesi mukana olevan myös ilmassa oikeasti lentäviä koneita. Suurin vahvuus on siinä, että LVC-ympäristössä päästään harjoittelemaan yhdessä samalla puolella tai toisia vastaan. Halvalla saa hyvää Kaikki harjoituksen tapahtumat tallentuvat järjestelmään, minkä myötä harjoituksen kulku voidaan käydä yksityiskohtaisesti läpi lennon jälkeen. Ei ole todellista Taistelujohtotehtävien lisäksi Tikkakoskella koulutetaan myös lento-oppilaita, joiden koulutuksessa virtuaalitodellisuus on yhtä tärkeässä asemassa kuin varsinaiset lentosimulaattorit. Lyhenteen live viittaa oikeisiin ilmassa ja maassa oleviin järjestelmiin, virtual käsittää simulaattorissa toimivat ihmiset ja constructive tietokoneella luodut mahdollisimman realistisesti käyttäytyvät elementit. Mukaan voidaan lisätä myös elementtejä, joiden harjoitteleminen on välttämätöntä, mutta oikea toiminta olisi hengenvaarallista. Kun Hawkit jäävät eläkkeelle joskus 30-luvulla, myös Hawk MK51 -simulaattori pääsee viimein eläkkeelle. 7 171699_.indd 7 171699_.indd 7 25.1.2024 17.13.15 25.1.2024 17.13.15. Systeemillä päästään siihen, että noin kuuden viikon koulutuksella taistelujohtajat osallistuvat päivittäiseen lentotoimintaan oikeiden koneiden kanssa. Virtuaalimaaleilla harjoituksesta saa taktisesti haastavamman, kun vastassa voi olla oikeiden maalikoneiden lisäksi myös virtuaalikoneita ja -ilmatorjunta-asemia, joihin pitää myös reagoida. Ensimmäisenä Alkeiskoulutuskone Grob korvasi käytössä Vinkat. Jos menee, harjoituksissa on huomattu, että lähitaistelussa katsettava seuraava kypärätähtäin antaa selkeän edun perinteisiin vain koneen edestä maalin valitseviin järjestelmiin nähden
Grob on osalle koulutettavista ensikosketus lentämiseen, joten simulaattorilla käytännössä käydään läpi polkimien, ohjaussauvan ja kaasun käyttö. SIMULAATTORIT ILMAVOIMISSA 8 171699_.indd 8 171699_.indd 8 25.1.2024 17.13.52 25.1.2024 17.13.52. Ohjelmistolla pystytään luomaan haluttu tehtävä, käytännössä minne päin maailmaa tahansa ja siirtämään se simulaattorille. Opettaja on aina mukana. simulaattorina esiteltiin alkeiskoulutuskone Grob, jolla myös lentäjäoppilaat aloittavat harjoittelun. Voittaa kotiolot Seuraavana simuna kokeiltu Hawk Mission Trainer aiheutti jo suoranaista kateutta. Laitteella otetaan ensituntumaa ilmataisteluun ja treenataan esimerkiksi toimintaa kaksi vastaan yksi -tilanteissa. Virtuaalitodellisuudessa Hawkillakin on käytössä ohjukset, joten systeemillä pääsi kaartotaistelemaan aidosti. Kouluttaja pystyy muokkaamaan simulaattoritehtävää Battlespace Simulationsin MACE-taistelukenttäsimulaattorissa, jonka vahvuus on kaluston laajuus, monipuolisuus ja tietojen tarkkuus. Part Task Trainer -tasoon pääsisi jo kotikonsteilla, sillä kokoonpano muistuttaa simuharrastajien settiä ohjauspaneelina toimivaa kosketusruutua myöten. Käytännössä harjoitukset käydään simulaattorissa läpi ennen kuin siirrytään oikeaan koneeseen. Ohjaamo on heittoistuinta myöten Hawkin mukainen ja rakennettu kelkalle, joka ajetaan puolipallonäytön keskelle. Muuten en keksinyt valitettavaa. Part Task Trainer -kokoonpano muistutti joukon eniten kotikoneissa nähtyä, sillä normaalien ohjainsauvapoljinyhdistelmän lisäksi käytössä oli kosketusruutu mallintamassa ohjaamokytkimiä ja näyttöinä useampi ruutu. Haukan poikii Seuraavassa simulaatiossa pääsin jo Hawkin puikkoihin. Naapureidenkin kalusto toimii simulaatiossa tiedossa olevien taktiikoiden ja speksien mukaan. Systeemin etuna tietenkin on, että simulaattorissa voidaan harjoitella esimerkiksi laskua haastavissa tuuliolosuhteissa ja opetellaan muodostelmalennon alkeita, sillä laitteet ovat verkossa. Tosin näyttöä ei jatkunut aivan yhtä kauas kuin mihin pää kääntyi, joten konetta joutui välillä jahtaamaan pelkän ikonin perässä. Simulaattorilla ei ole tarkoitus keskittyä Hawkin varsinaiseen ohjaamiseen vaan sitä käytetään taktiikkakoulutuksessa. Jopa trimmi toimi vaijerilla, joka väänsi ohjainsauvan oikeaan asentoon piTehtävänä on tunnistaa Pohjanlahdelta lähestyvät koneet. Kynnystä madaltaa se, että Grob on simulaattorina erinomainen, sillä laitteeseen on mallinnettu kaikki oikean ohjaamon toiminnallisuudet
Jokainen asia tehdään täsmälleen samoin kuin todellisuudessa tarkistuslistan mukaan, jopa heittoistuinta varten sidottavat jalkaremmit vedetään kiinni ohjaamoon noustessa. Huolto ja kunnossapito vaikuttaa liki Warhammer 40k -menolta, jossa valtaosa opitusta on edeltäjiltä perittyä tietotaitoa. Simulaattori on lentäjäkoulutuskäytössä edelleen korvaamaton, koska sillä harjoitellaan ongelmatilanteita varten. Oikeassa harjoituksessa olisin ollut jatkuvassa yhteydessä hävittäjäosaston lisäksi myös maassa toimivaan taistelujohtajaan. Koska koneet ovat verkossa, myös useamman koneen kanssa toimimista voidaan käydä läpi. Happinaamarissa ei kulkenut ilma, koneessa oli liian vähän virtaa, moottorilukemat vaikuttivat oudoilta ja siinä vaiheessa oltiin vielä tukevasti kentän pinnassa. Laite on 70-luvulta eli modernien tietokoneiden sijaan se toimii edelleen piirilevyjen varassa. Ensimmäinen laskuyritys päättyi pomppupallona penkkaan ja kimpoaminen kentän pinnasta tuntui äärimmäisen epärealistiselta. Simulaatiossa voidaan käydä läpi tulevia harjoituksia, harjoitellaan taktiikoita eri tilanteissa, lentää tavallista vaativimmissa oloissa tai harjoitella erilaisia Hawkin ongelmatilanteita. En osaa arvioida lentomallin realistisuutta muuten, mutta väärin tehty lasku oli simulaattorille ainakin liikaa. Virtuaalinenkin tuntuu parhaimmillaan todelliselta. Laitteessa on kokonainen Hawk-ohjaamo jokaista kytkintä myöten. täen koneen lentoasennon neutraalina kuten todellisuudessa. Käytännössä ylläpito vaatii enemmän kolvauskuin ohjelmointitaitoa. Toki itse lähdin nokka kohti kiitorataa, moottorit käynnissä ja alkuvalmistelut jo tehtynä. Myös lennonopettajat joutuvat säännöllisesti osoittamaan Hawk-pätevyytensä simulaattorissa, sillä simulaattoria käytetään hätätoimenpideiden tyyppikoulutuksessa. Simulaattorin pohjalta pystyisi liki toimimaan oikean Hawkinkin puikoissa. MK51-simulaattori on käytännössä myös mielenkiintoisin. Tosin pallonäkymän ansiosta liike otti aidon tuntuisesti vatsasta, kun koko maailma ympärillä putosi alaspäin. Nyt takana antoi ohjeita lentäjäkoulutettava. 9 171699_.indd 9 171699_.indd 9 25.1.2024 17.14.37 25.1.2024 17.14.37. Käytäntö Simulaattoreilla leikkiessä yksi elementti puuttui. Seurasin sivusta harjoitusta, joka oli täynnä pelkkiä pulmia. Mission Trainerissa harjoittelun painopiste on nimen mukaisesti tehtävissä. Suoritusta seurattiin viereisestä huoneesta. Hävisin ilmataistelun, mutta syytän taistelujohtajaani. Ainoa Hawk-simulaattori, jolla en päässyt leikkimään, oli joukon vanhin MK51 Full Mission Simulator. Hawkilla kaksintaistelua aloittaessa takaa tuli neuvona: ”Meillä on talosääntönä, että kaartotaistelu ja ampuminen alkaa vasta kohtaamiseen jälkeen, ennakoi vähän, että pääset käännöksessä edelle.” En tiedä, kenen puolella apurini oli, mutta vastassa ollut majuri aloitti ohjuksella jo näkökentän ulkopuolelta. Laitteen ainoa ongelma on, että ohjaamo ei edusta nykyisin yleisintä Mk 66 -mallia vaan vanhinta Mk 51:tä, joita on enää yhdeksän jäljellä
Työviikoista ei aina tiennyt edes mannerta, missä milloinkin piti vaikuttaa. R a(s)kas sota(peli)päiväkirja. Lopulta piti ihan googlettaa kesän virallinen määritelmä ja julkaisupäiväksi lukittiin elokuun loppu. Tiimin ajankäytössä vallinnut feng shui romuttui täysin, kun en kyennyt tuottamaan muille tekijöille puskuriin työstettävää totuttuun tapaan. Kai olisi ollut yksinkertaisempaa ja maineellekin myötämielisempää todeta julkaisun vähän venähtävän ja hioa bugeja pois vielä kuukauden tai pari. Kaikkea voisi viilata loputtomiin, mutta ajalla on myös itseisarvo: mieluummin riittävän hyvä ajoissa kuin vähän parempi raa’asti myöhässä. Kuten Early Access -version julkaisun kanssa kolme vuotta aikaiKomentajan päivärutiinia miettimässä 1800-lukulaisittain: luotettava kersantti valvomaan joukkojen koulutusta, jolloin itselle jää aikaa vaikkapa ”lepoon” viehkeän seuralaisen kanssa. Nimittäin mikä meitä, täysin itsenäisesti peliämme kehittäviä harrastelijoita, muka pakotti julkaisemaan DLC kesän loppuun mennessä. Tiedossa oli jo, ettei kyyti tulisi olemaan tasaista. Koko sodan kokonaisvaltaisen pyörittämisen sijaan Whiskey & Lemons -DLC:n keskiössä on pelaaja, yksittäisenä upseerina, omine tavoitteineen, kunnianhimoineen ja KOHTI UUTTA SOTAA kohtaloineen. Viski, Sitruuna ja Terva Ajatukset lisärin sisällöstä olivat syksyllä 2022 jo valmiina, ei kun tekemään. Pakko parahin tekosyistä Hirvittävän äheltämisen ja pusertamisen päätteeksi elokuun 25. Muuten huippuunsa viritetty prosessorini ei tue moniydinajoa, joten oli pakko antaa periksi omalle kunnianhimolle ja priorisoida. Ensimmäisenä lukkoon lyöty julkaisun ajankohta oli alkukevät 2023, koska tilastollisesti mitä pidempään lisärin julkaisussa menee, sitä vähemmän näkyvyyttä ja myyntiä on luvassa. Sen verran kovasti henkistä rajoitinta vasten olimme loppukilometrit työntäneet, että oli pakko shakespearilaisittain pää kainalossa pohtia julkaisemisen mielekkyyttä noin yleensäkin. Eikä pelkästään vuorokaudessa tuntien vähäisen määrän takia vaan johtuen ihan putkiaivostani: työtehtävien osalta huomasin olevani 24/7 ongelmanratkaisumoodissa. Raskaan raatamisen tunnelin päässä pilkahti valoa ja ehkä annoin pienen toiveikkuuden kipinän maalailla kauniin lipuvasti tanssivia varjoja reppuriyksiöni seinille. Heti lähtöaskeleen jälkeen sain oman elämäni viskit ja sitruunat silmille, kun sotilaallisen liittoutumisen valmistelut heittivät tehtäväkentän oikeissa töissä päälaelleen. Täydellinen on hyvän pahin vihollinen. Mutta vilkaisu Suomen raskaan tarjoamaan syyslukukauteen todisti vahvasti toista. Siispä kaikki kädet kannelle ja pari kuukautta pakonomaista puurtamista. Nyt aika ei riittänyt tähänkään ja jouduimme monesti palaamaan pari askelta taaksepäin ennen seuraavan ottamista oikeaan suuntaan. Halusimme kokeilla jotain vähän erilaista perinteisen strategiapelilisärikaavan sijaan ja päädyimme tekemään roolipelimäistä uramoodia. Eikä valmista tahtonut tulla. Kuin viimeksi mainitun ivana, pelin kehitysmatkan varrella jouduin itsekin samaan kiirastuleen. Pääosa uusien ominaisuuksien testaamisesta kuuluu minulle, koska niiden suunnittelijana minun on helpoin todentaa niiden toimivuus osana kokonaisuutta. Talvi muuttui kevääksi, joka puolestaan alkoi aivan liian pian taittua kesäksi. Pelin tekeminen on minulle täysin samanlainen olotila. Nyt, noin kymmeneltä vuodelta tuntuneen vuoden 2023 loppumetreillä, voin vain irvistellä hampaat kireänä noille hattaraisille ajatuksille. lisärimme lopulta julkaistiin, vain kuusi kuukautta alkuperäistä aikataulua myöhässä. ”Ei se siitä”, kuten töissä tupataan sanoa. 10 171916_.indd 10 171916_.indd 10 25.1.2024 15.23.57 25.1.2024 15.23.57. Kirjoittaja on Grand Tacticianin pelisuunnittelija ja Pelit-lehden vakituinen avustaja. Lopulta teimme periaatepäätöksen, että DLC julkaistaan kesällä, muuten käsissä olisi iäisyysprojekti. Pelin tekemiseen resursoitu varjotyöviikko normaalin työajan ulkopuolella muuttui mahdottomaksi ylläpitää. Peliprojekti sai tyytyä sivurooliin. Vuodatin tuntojani lehdillesi viimeksi syksynä 2022, kun kerroin miten haastava vuosi oli sujunut Grand Tacticianin kehittämisen rintamalla. Ilja Varha PELIT PELISUUNNITTELEE, MIEHET KERTOVAT Kun maailma ympärillä ei pelaa vaan palaa, pelin tekeminen sivutoimena polttaa kynttilää sen toisesta päästä. Loppuvuodesta 2022 oli pelitiimimme päättänyt Grand Tacticianin Amerikan sisällissotaeepoksen jatkamisesta DLC-lisärillä
Pidimme hyvänä merkkinä sitä, että nimenomaan meihin otettiin yhteyttä, olihan se konkreettinen osoitus visiomme herättämästä mielenkiinnosta. Lisäksi tiedämme, mihin kykenemme itse ja mihin ulkopuolista julkaisijaa oikeasti tarvitaan. Jälkiviisastellen teimme ihan oikein. Toisaalta, ilmaisia lounaita ei ole: julkaisija ottaa aina siivun pelin tuotosta. Mutta nyt tilanne on täysin erilainen. Laskeskelimme aikanaan, etteivät oletetuilla myyntimäärillä (olemme realisteja, eli emme odottaneet kovin kummoista menestystä) julkaisijan hyödyt kustannuksiin nähden olisi riittävät. Myyntituloista pystymme osoittamaan itsellemme ja työpanoksellemme rahallisen arvon. Olemme julkaisseet pelin ja siihen yhden ison DLC:n. Toisaalta voisi hypätä edes hetkeksi oravanpyörästä oman elämän herraksi, työskennellä kotoa käsin inhimillinen tuntimäärä per päivä ja tavoitella Suomen Gary Grigsby -titteliä (ellei se mennyt jo Juhalle Armored Brigade 2:n myötä?). Jos Steamin viemän tuhdin siipaleen ja verojen jälkeen myyntituloista lohkeaisi vielä iso osa kolmannelle osapuolelle, käteen jäisi pahimmassa tapauksessa vain känsät. Pelaajan seuraan voi lyöttäytyä sisällissodan ja villin lännen historiasta ja populäärikulttuurista tuttuja hahmoja. Ja aivan kuin ohjelmaa ei olisi jo tarpeeksi, pelimme menestys oli herättänyt mielenkiintoa tietyssä isossa pelurissa. Iän myötä mukavuudenhalu nostaa rumaa päätään ja ämpärilistaan päätyneet nuoruuden pelintekounelman kohdat on jo ruksittu. Siinä on ihan konkreettista näyttöä kerrakseen ja neuvotteluihin vääntömomenttia. Odottamani sähköpostin vastaus on sisällöstään riippumatta samaan aikaan makea ja karvas. Tiesimme jo etukäteen, että ainakin viikko pari mennään crunch-modessa työntäen hot. Julkaisupäivänä shampanjan sijaan maistui omenamehu. Asia ei ollut yksinkertainen, sillä täysin itsenäinen julkaisija ei saa isomman nimen markkinointikoneistoa taakseen. Seitsemän vuotta käytännössä kahta täysipäiväistä täyttä työtä tehneenä on vähitellen pakko myöntää oma rajallisuus. Mutta julkaisun tuottama helpotus oli siitä ja perin nihkeistä arvosteluista huolimatta hirmuinen. Pelin koodari tekee cameo-roolin epäilyttävänä itävaltalaisena . nanssipankkiirina eli itsenään. Ei tartte auttaa Pitkin matkaa olimme joutuneet pohtimaan, miten julkaisemme: täysin itsenäisesti vaiko julkaisijan siipien suojissa. Grand Engineer Corps -tiimimme julkaisuhistoriaa kunnioittaen Whiskey & Lemons -DLC julkaistiin luvattuna ajankohtana, mutta rehellisyyden nimissä pahasti keskeneräisenä. Ehkäpä tätä lukiessasi tiedän jo, mitä sotaa isona suunnittelen: kolmatta maailmansotaa vaiko peliä jostain jo käydystä sodasta. xiä toisensa perään, kunnes myrsky vesilasissa tasaantuu. Niinpä päätimme kieltäytyä kohteliaasti kaikista saamistamme tarjouksista. 11 171916_.indd 11 171916_.indd 11 25.1.2024 15.24.13 25.1.2024 15.24.13. Jos delmonte-mies sanoo ”kyllä”, avautuu meille mahdollisuus ruveta niin sanotuiksi ammattilaisiksi. Kuten rivien välistä on varmaan haisteltavissa, se tie alkaa olla kuljettu loppuun. Lopulta kysymys kuuluu: kehitämmekö peliä vain harrastukseksi. Kun esikoistani Grand Tacticiania nuorempi lapseni osaa jo lukea ja kirjoittaa, näkee oman maallisen rimpuilun eri perspektiivissä. semmin, tunsimme, miten keskeneräisenä julkaisemisen riski ja oman psyykkisen toimintakyvyn turvaaminen kävivät veriseen kaksintaistoon. Tilanne on samaan aikaan kutkuttava ja sietämätön. Moni strategiapelien julkaisija oli meihin yhteydessä sen jälkeen, kun paljastimme ensimmäiset tiedot tulevasta pelistä. Kirjoitushetkellä odotan tietoa projektimme jatkomahdollisuuksista. Jos myynti ei käy ja julkaisijan mielenkiinto lopahtaa, pahimmassa tapauksessa pelintekijä jää tyhjän päälle
Grantin ei kuitenkaan tarvitse vaivata päätään talousasioilla. Koska joutilaana ollessa tekemistä voisi olla enemmänkin, lisäsimme joulun alla mahdollisuuden vaikuttaa oman hahmon ajankäyttöön joukon ollessa leiriytyneenä. Tosin kunnossa oleva pinkka mahdollistaa muunlaisen menestyksen, kuten intin käyneet tietävät. Erilaiset hahmot ja tapahtumat on kirjoitettu sisällissodan historiasta, universaalista hirtehisestä kapiaismaailmankuvasta ja populäärikulttuurista ammentaen, kieli sopivasti poskella. Tekeminen vaikuttaa sattumuksiin (incidents) ja persoonallisuuteen. xiä muutaman viikon sisällä julkaisusta. DLC sisältää uuden itärannikkokampanjan, jossa mittakaava pudotetaan koko sodan käsittelystä tutusta prikaatista rykmenttiin. Kun kauluksissa alkaa olla suomalaisittain leijonia, pelaajan toiminta alkaa todella vaikuttaa sodan kulkuun. Toisena valuuttana on taala, jolla voi sitten ostaa maallisempia asioita, kuten vaikka uuden ja nopeamman hevosen tai koreamman sulkahatun. 12 171916_.indd 12 171916_.indd 12 25.1.2024 15.24.30 25.1.2024 15.24.30. Liikaa viskiä Sodan edetessä pelaaja avaa pelimaailmaa ja -toimintoja. Pelaaja voi rekrytoida esikuntaansa upseereita runsaasta rosterista. Avustajien toimesta kuso kulkee paremmin ja hyvä huoltopäällikkö on joskus kultaakin arvokkaampi. Jos presidentti sitten viisaudessaan päättää nimetä pelaajan valtionsa ylimmäksi sotilasjohtajaksi, liikuteltavana ovat kaikki armeijat ja laivastot, sekä organisoinnin täysi kirjo asehankintoja myöten. Lisärin ydin ja suurin ongelma on siinä, että tekoäly vastaa nyt molempien osapuolten toiminnasta. Koska myös sisällissodasta 90 prosenttia on odottamista, rakensimme pelaajan ympärille enemmän sisältöä roolipelimäisine kommelluksineen. Vaatteiden ja varusteiden ostaminen on kumarrus historianelävöittäjien mielenkiinnon kohteiden suuntaan, vaikkei moitteettomalla univormulla, pinttyneistä uskomuksista huolimatta, sotia voitetakaan. Vaikutusvalta johtaa ylennyksiin, joiden myötä pääsee vähitellen käsiksi rekrytointiin ja armeijoiden liikutteluun kampanjakartalla. Se toimii ikään kuin valuuttana urakehityksessä, jossa voi epäsuorasti vaikuttaa sodan kulkuun suostuttelemalla poliitikkoja ja toisia upseereita. Koska peli on yhä hiekkalaatikko, voi se pahimmillaan tarkoittaa sitä, että virtuaali-Lee käskee pelaajan varuskuntapalvelukseen Richmondiin, vaikka kaikki muut pääsevät manööveeraamaan Potomacin molemmin puolin. Vaikka synnytys aiheutti tuskaa, tie oli viitoitettu vastoinkäymisillä ja julkaisun jälkeiset arvostelut ovat sekalaisia (Steam: ”mixed”), ei pelistä tullut ollenkaan hassumpi! Siis sen jälkeen, kun teimme kymmenisen hot. Pelaajan arvovaltaa (prestige) kunnian kentillä kasvattamassa. Ura alkaa haluamansa osapuolen joukoissa alimman tason komentajana. Upseeriveljille ja paikallisille poliitikoille juhlien järjestäminen voi tuoda nimeä ja vaikutusvaltaa, mutta jatkuva brandylasien kilistely voi johtaa ammattitautiin, mikä taasen houkuttelee pelaajan seuraan urakehityksen kannalta kyseenalaisia henkilöitä. DLC keskittyy pelaajan luoman hahmon tarinaan Yhdysvaltain sisällissodassa. Pikkupäissään taistelun aikana satulasta tippuminen toki lisää mainetta, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla. Sotilasfarssi Entä Whiskey & Lemons. Toisille tämä on ilahduttavaa immersiota, toisille sodan tylsyys liikaa, negatiivinen arvio ja rahat takaisin. Uran alussa hahmon luonne määräytyy vähän Jagged Alliance 2 -tyylisen pällikokeen kautta. Pelaaja voi myös käyttää arvovaltaansa ja rahaansa erilaisiin toimintoihin kuten osaamista lisäävään opiskeluun tai vaikka uhkapelaamiseen lisätienestin toivossa. Homman juju on kaiken hallitsemisen sijaan keskittyä ainoastaan oman yksikön ja itsensä johtamiseen. Pelaajan käsiä ei täysin sidota sen ajan sodankuvan mukaisesti, vaan esimiehet antavat tehtäviä, joiden toteuttamisella on vaikutusvaltaa lisäävä porkkana: ryhmity sinne, hyökkää tänne, ja niin edelleen – mikään pakko ei ole. Näitten pienten tarinoiden kirjoittaminen on ollut varsin hauskaa, koska niissä on voinut yhdistellä tarinoita oman uran varrelta historiasta tuttuihin kommelluksiin, sopivasti värikynää lisäten. Rahalla ja arvovallalla voi tehdä muutakin kuin edistää uraansa. Stäffäreiden avulla organisaation tehokkuus lisääntyy. PELIT PELISUUNNITTELEE, MIEHET KERTOVAT Esikuntaupseerit lisäävät pelaajan johtaman organisaation tehokkuutta. Hövelin luonteen takia saatat houkutella seuraasi jos jonkinlaista seuralaista. Persoona ja pelissä tehdyt valinnat vaikuttavat urakehitykseen ja erilaisiin sattumuksiin, joilla täytetään odottelua. Toivottavasti sitä ennen tilanne ei ole keikahtanut bottien sodassa täysin ylitsepääsemättömäksi. Jos vastaa kysymyksiin rehellisesti ja lopputuloksena on sietämätön silmäkulmasta ponnistaja tai jakomielitautinen ultrakonservatiivi, syy löytyy peilistä. Tai siis melkein, sillä selkeästi 2020-luvun nykyilmapiirissä kaikki 1860-luvun perinteiset hassuttelut eivät uppoa, ainakaan viemättä pelimyyntiä mukanaan. Sitä ennen ollaan lähes tyystin tekoälyn armoilla. Panzer General -tyylisesti pelaaja kerää toimillaan vaikutusvaltaa (prestige)
Toisaalta, meni syteen tai saveen, edes näinkin pitkälle edenneet neuvottelut kyseisen . Keskittääkö tarmonsa joukon koulutustason kehittämiseen, alaisten komentajien kanssa neuvonpitoon tai esikunnan työskentelyn ohjaamiseen. rman kanssa ja vieläpä heidän aloitteestaan ovat jälleen yksi ruksi henkilökohtaiseen ämpärilistaan. Haluaisin raadella pelimoottorin palasiksi ja kirjoittaa tärkeitä osia uusiksi osana tuoreen kon. Tietäen kehittämisen hankaluudet, kyseessä on ainakin itselleni positiivinen yllätys. Jos tekeminen ei ole haastavaa ja vaadi jatkuvaa uuden opiskelua ja ongelmanratkaisua, ei se jaksa pitää otteessaan. Teki niin tai näin, lopulta käsissä on viskiä ja sitruunaa. Arvostelut toki heijastelevat, ehkä loppuun asti, alkutaipaleen kuoppaisuutta, ja ihan ansaitusti. Edellä mainittu julkaisijakuvio vaikuttaa siihen eniten. iktin kuvaamista. The Civil War jatkokehittämiseen on vielä paljon ideoita ja potentiaalia, mutta toisaalta yli kolme vuotta sitten julkaistun pelin tekohengittäminen uudella sisällöllä ei välttämättä pidemmän päälle palkitse. Toisaalta, yli puolet elämästä on kulunut tärkeän aatteen parissa, eikä mahdollinen päätös sen taakse jättämisestä, edes toistaiseksi, ole helppo. Skaalautuvaksi rakennettu pelimoottori taipuu myös rykmenttitason kampanjaan itärintamalla. UPSEERIN URAKEHITYS PÄHKINÄNKUORESSA. Tuo luku tuli täyteen jo muutama kuukausi Whiskey & Lemonsin julkaisun jälkeen, joten sen menestys on ollut varsin oletettua. 13 171916_.indd 13 171916_.indd 13 25.1.2024 15.24.51 25.1.2024 15.24.51. Komentajan läsnäolo lisää alaisten suoriutumista, mutta kaikkea ei ehdi tehdä: yhteen suuntaan kumartamalla pyllistää toiseen. Syntyny rellestää. Suunta hakusessa Vanha viidakon sanonta kertoo, että DLC myy keskimäärin noin 15 prosenttia emopelin määrästä. Mitä seuraavaksi
Kenraaleille vähäisempänä uutuutena on Yhdysvaltojen itärannikolle keskittyvä rykmenttitason kampanja. Tietokone sotii itseään vastaan ja pelaaja pyörii seassa, strategiapeli muuttuu eräänlaiseksi roolipeliksi. Aluksi ohjataan vain yhtä yksikköä, ylennysten myötä useampia. Luppoajan voi käyttää valitsemalla toimintoja upseerilleen ja seuraamalla maailman menoa. Kokemus on kiinnostava, koska oman sodan ulkopuolella maailma pyörii ja luo tilanteita, joissa armeijansa kanssa pitää selviytyä. Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa lisäksi vastarannankiiski ja syvästi uskonnollinen. 14 172054_.indd 14 172054_.indd 14 25.1.2024 15.41.47 25.1.2024 15.41.47. Tulikosketus Aluksi luodaan upseeri monivalintakyselyllä. Eräässä joen mutkassa. Tällöin välttää pelkurin maineen. Vapaa-ajalla opiskelin sotaa ja muutenkin kehitin taitojani. Voi myös pyytää siirtoa armeijoihin, joissa tapahtuu enemmän, joskin tämä kuluttaa arvovaltaa. Sodan alku ei ollut kaunis. Aika ei riittänyt vapaaehtoisten kouluttamiseen, neuvonpitoihin ja upseerintaitojen opetteluun. SOTAKONEEN RATTAANA Mainetta on vähän ja sekin on huonoa. Tällainen kampanja eroaa edukseen skriptattujen skenaarioiden sarjasta, koska kaikilla taisteluilla, eikä vain omilla, on aitoja seurauksia. V ideopelien muinaishistoriasta lähtien pelaaja on ohjastanut vihoviimeistä avaruushävittäjää tai muuten vain pelastanut ihmiskunnan. Kun pääpelissä tottui käskemään, Viskisitruunassa totellaan. Se uutuus uramoodi antaa ohjattavaksi vain upseerin alaisineen. Grand Tacticianin Whiskey & Lemons -DLC vähentää toimijuutta entisestään. Mutta odottamista on riittämiin, ja kukin sydämessään tietää, paljonko sitä sietää. Raamattu kädessään, viinapullo taskussaan hän lähti puolustamaan Etelävaltioita, perustuslakia ja vapautta. Maine kasvaa, jos onnistuu hoitamaan tehtävänsä, eikä mokaa pahasti. Upseerin arki Ylenin hiljalleen, joskin maine poliittisesti epäluotettavana henkilönä hidasti urakehitystäni. Tosin mustankipeä kilpakosija ampui minua, mutta sen verran huonosti, että selvisin pienellä lepäämisellä. Sisällissodan aikainen talous pyörii omillaan, eivätkä sotakentillä liikkuvat joukot automaattisesti ja etenkään heti tottele pelaajan strategisia visioita. Puolet heistä kuoli ja pakenimme taistelukentältä. Taisteluissa kannattaa huolehtia, että omat joukot vetäytyvät hallitusti, jos tilanne käy epätoivoiseksi. Avatarini Julius Magister oli pidetty, mutta muutoin kaikin tavoin taitamaton upseeri: Grand Engineer Corps Arvosteltu: PC Versio:1.1309 Minimi: Win 10 64 bit, 6 Gt RAM, 2 Gt näytönohjaimen muistia Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i710750H CPU @ 2,60 GHz, 32,0 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Tämä on toivomani uudistus, mutta se upseerin leikkiminen on lisäosan pihvi. Pappi kohotti sotilaideni taistelutahtoa saarnoillaan, uhkapeluri toi ylimääräisiä ansioita ja kavaljeeria kehtasi esitellä juhlissa. Viskisitruunassa on paljon odottamista, kun sota etenee tosiaikaisesti ja armeijat hitaasti. Pelkurin maineestakaan ei ollut apua, mutta paikkoja avautui sitä mukaan, kun muita upseereita putosi taisteluissa. Sotajoukkonsa taistelujärjestystäkin voi säädellä pyytämällä lisäjoukkoja, kun natsoja kertyy kauluksiin. Lukemista vapaa ajalle. Ensimmäinen taistelu käytiin, kun sekalaisin musketein varustetut mieheni vasta äkseerasivat. Strategiapeleissä yleensä annetaan mahdollisuus muuttaa historiaa, mutta Oliver Keppelmüllerin ja Pelit-lehteen kirjoittavan Ilja Varhan Grand Tactician: American Civil War (1861–1865) (Pelit 8/21 ja 2/22, 88 p.) vähentää pelaajan kaikkivoipaisuutta. Mukaani lyöttäytyi pappi, uhkapeluri ja varsin nätti neiti. Juha-Pekka Viljanen GRAND TACTICIAN: THE CIVIL WAR – WHISKEY & LEMONS -DLC ”With a rebel yell, she cried more, more, more!” Billy Idolin laulun nainen ei ehkä tarkoittanut Grand Tacticiania, mutta sitä olisi nyt tarjolla. Oma sotajoukko kulkee osana isompaa tietokoneen johtamaa armeijaa. Järjestin myös joukoilleni aseet, joilla osui johonkin, joskin nämä söivät aika tavalla ampumatarvikkeita, mikä Konfederaation heikossa taloustilanteessa tuntui. Maineikas upseeri voi käyttää arvovaltaansa toisten hallitsemien sotajoukkojen liikuttamiseen, mutta vaivaisella everstiluutnantilla ei ole liiaksi sananvaltaa
Nyt tarttis apuja. Muutenkin jaksaa paremmin etsiä osaavia upseereita omiin riveihinsä. Yleinen sekoilu toimii hyvin, mutta haluaisin saada enemmän tietoa siitä, mitä oman puolen joukot ovat tekemässä. Perimässäni sotkussa riitti selvittämistä. Linnoitusta rakentaessa voi käydä käsky hyökätä, jolloin voi miettiä, mikä on omasta mielestä tärkeää. Tämä on harvoin sotapeleissä mallinnettu yhtä hyvin ja orgaanisesti kuin nyt. Mutta taistelujärjestyksissä samanarvoiset sotijat voivat vetää omaa linjaansa. Strategisella kartalla voi liikkua vapaammin, rakentaa varikkoja ja linnoituksia. Vieläpä sellainen tarina, jollaisia peleissä harvemmin tulee vastaan. Onneksi sotimista hillitsevä talvi oli koittamassa, joten aikaa riitti joukkojen korjaamiseen ja linnoittautumiseen. NPC-simulaattori toimii hyvin, kun maailma pelaajan ympärillä toimii. Harmi, etten saanut vanhoja linnoittamiseen erikoistuneita joukkojani mukaani. Vaikutusvaltaani käyttämällä lainasin muutamia divisioonia naapureiltani ja piiritin Unionin pääkaupungin. Tiedä häntä, miten taistelut olisivat sujuneet, jos olisin niihin liittynyt, mutta ainakin Unionin vastahyökkäys kilpistyi levänneisiin sotilaihini ja linnoihini. Kaiken kaikkiaan Viskisitruuna on vahvasti elämyspelaamista, jossa kaikkivaltaisuusfantasiat täytyy jättää sivuun. Puolustustaisteluiden jälkeen johdin joukkoni Washingtoniin. Joku sai melkein ylennyksen. Viskisitruunasta puuttuu johtajien ja alaisten välinen jännite, joten upseerina saa melko vapaasti huseltaa omiaan. Toinen upseerini James Kirk soti Unionin riveissä. Tämä mallintaa oikein hyvin historiaa, jossa Napoleon ei ratkaissut Waterloota koukkauksella sivustaan, Aleksanteri sairastui ja kuoli, eikä Hannibal saanut lisäjoukkoja kotimaastaan. Upseerien väliset riidatkin ovat vain ilmoitusasioita, joista selviää nappia painamalla, kun käyttää aikaa ja vaikutusvaltaa. Itse Ilja Varha kertonee projektin vaikeudesta tarkemmin. En kiirehtinyt niihin, koska uskoin vahvasti, että linnoitukset oli syytä saada valmiiksi. Joukkoni kuitenkin väsyivät, ammukset kävivät vähiin ja kollegani (jonka nimi jääköön mainitsematta) joukot jumittivat pieneen kahakkaan etelässä. Eikä se ole aina edes mahdollista, koska tietokone on voinut johtaa sodan vääjäämättömään tappioon ennen kuin ihminen pääsee ohjaksiin. Huonoa . Siinä olisi sodan kauhuja kerrakseen. Uramoodissa oman puolen voitto ei ole ainoa voittoehto. Whiskey & Lemons -DLC:n rakentaminen toimivan strategiapelin päälle on tästä syystä oikein toimiva ratkaisu, joskin ilmeisen työläs ja vaikea. Uramoodissa omaa menestystä verrataan historiallisiin esikuviin. Henkilöstöasioiden parissa tulee kuitenkin vietettyä aikaa peruskampanjaa enemmän, ja koko valtion asevoimia pienempään kokonaisuuteen jaksaa keskittyä enemmän. Pelaajaa ei tarvitse aina asettaa tarinan keskiöön edes strategiapelissä, jotta hän viihtyisi. Pari taistelua myöhemmin Konfederaation lippu nousi salkoon, Pohjoisvaltioiden taistelutahto romahti ja sota loppui. Pohjoisvaltioilla oli ylivoima, mutta kaupungin ja sen siltojen hallitseminen saattaisi pysäyttää hyökkäyksen. Tämäkin on tarina. Taisteluja pohjoisessa Kesällä 1862 Unioni voitti taistelut Washingtonin edustalla ja pian taisteltiin Fredericksburgista. Muutamien viikkojen levot taisteluiden jälkeen taas kuuluvat hyvinkin paljon. Mutta Unionin marssi Richmondiin katkesi, koska voittoisa armeija ei ollut enää marssikunnossa. Ja he olivat sentään tarinoidensa päähenkilöitä. Erimielisyydet taistelun jatkosta kuuluvat asiaan, mutta olisi kiva tietää, että on erimielisyys. väärälle kukkulalle. Sinänsä yhteistyö on helppoa. Valtion päämiehet eivät vaadi tuloksia ja erota epäonnistujia. Leen ja Grantin tasolle on vaikea päästä, mutta Pickettin maineen voi ylittää. Ehkä myös jonkinlaiset neuvottelut ja palaverit. Tästä seuraa ylimääräistä sählinkiä, jos sotaherroilla on kovin erilaiset näkemykset tilanteesta ja mahdollinen apu jää toljottamaan 88 Strategiapelin lisäosa tiristää Yhdysvaltojen sisällissodasta vielä muutamia asioita lisää. Grand Tacticianissa on jo sinänsä hyvin mallinnettu taisteluiden kaaos, viestinnän hitaus, ammusten rajallisuus, sodan sumu ja taistelutahdon heittelehtiminen. Keväällä 1864 taistelut alkoivat uudestaan. Esimerkiksi taisteluiden öisissä tauoissa tietokone siirtää ystävällismieliset joukkonsa joskus yllättäen kauas omistani. Ylempien komentoja totellaan ja alempia käsketään. Tämä ei onnistunut. Niin voitot kuin tappiotkin tapahtuivat pääosin perämetsissä, eikä Kirk koskaan ylennyt suurten armeijoiden johtajaksi. Kun joku pikkukiho riitaantuu sotilaidensa tai minun kanssani, hänet voi korvata jollain paremmin porukkaan kuuluvalla. Sodassa hän oli aina väärässä paikassa väärään aikaan, eikä hänestä koskaan tullut oikein mitään. Whiskey & Lemons -DLC lisää tähän vielä yhden tärkeän pykälän, kun upseerit joutuvat tekemään töitä yhdessä. Sodan loppu Sodan kestäessä minulle kertyi niin kokemusta kuin päteviä alaisiakin ja rohkeutta antava viinapullo vaihtui kiikareihin, vieläpä ulkomaalaisiin hienoihin kiikareihin. Ylennysten myötä voi tehdä enemmän, jopa ratkaisevia liikkeitä, vaikka 1800-luvun puolenvälin sotiminen on pääasiassa hidasta kulutussotaa. Hän oli lahjakas ja isänmaallinen West Pointin kasvatti. Vetäydyin kukkuloille ja lopulta kokonaan. 15 172054_.indd 15 172054_.indd 15 25.1.2024 15.41.59 25.1.2024 15.41.59. Hyvää + Upseerisimulaattori ruokkii mielikuvitusta ja immersoi. Vuonna 1863 sain komennettavakseni jo ihan oikean armeijan, joskin vastikään taisteluissa lyödyn ja kenraalinsa menettäneen. Mielikuvitusta vaaditaan, myös odottelun määrä on melkoinen. Edistynyt Jenkkejä & Upseereita Whiskey & Lemons -DLC on strategiaroolipeli, joka luo tarinoille materiaalia, jota voi mielikuvituksellaan vahvistaa. Käytännössä peli on kasa nopanheittoja, jotka ratkaisevat taisteluita ja tuovat tapahtumia, jos haluaa dekonstruoida ja pilata kaikkien ilon. Vaikka jenkit ehtivät saada etujoukkonsa kaupunkiin, kiivaat katutaistelut ajoivat heidät pois. Tähän roolipeliin kuuluu, ettei maailma pyöri pelaajan navan ympärillä eikä pelaaja ole sankari, ellei ole tuuria ja kykyä tarttua hetkeen
Vuoden paras DLC/Remake oli liki yhtä ylivoimaisella äänivyöryllä Cyberpunk 2077: Phantom Liberty, toisena System Shock ja kolmantena Resident Evil 4. Äänimäärän kasvua selittää äänestysaktiivisuuden lisäksi se, että kolmen äänen sijaan ääniä oli nyt käytössä viisi. Mahtavat hahmot ja oiva juoni, jonka kruunaa eeppinen hauska taistelu”, Matti Veekamo kommentoi valintaansa vuoden peliksi. Tuukka Grönholm & lukijat Elämme poikkeuksellisen kovia aikoja, jos ajatellaan vuoden 2023 pelien tasoa. Lies of P 7,7 % 7. Baldur’s Gate 3 49.8 % 2. Riku Mikkonen näki hieman samansuuntaista: ”Alan 16 171912_.indd 16 171912_.indd 16 25.1.2024 16.49.57 25.1.2024 16.49.57. En malta odottaa, mitä on luvassa seuraavaksi”, Aslan Abioqa hehkuttaa. Lopulta Cities Skylines 2 sai vain muutaman hajaääneen jääden kauas kärjestä. Todennäköisesti se näkyi myös äänestysinnossa, sillä äänestäjämäärä pitkästä aikaa nousi. Käy Gateeksi Baldur’s Gate 3 -roolipeli rikkoi useita pelialalla vakiintuneita lainalaisuuksia. Baldur’s Gate 3 ilmestyi Steamiin jo lokakuussa 2020, mutta vasta viime elokuun ”valmiin version” julkaisupäivä nosti pelin Steamin myyntilistojen kärkeen. ”Baldurin portin kolmannesta tulemisesta huokuu rakkaus, ei rahanhimo. Alan Wake 2 on myös paras suomalainen peli vuonna 2023. Diablo IV 5,7 % ta kuvaa parhaiten se, että pelillä ja pelintekijöillä ei ole konkreettista yhteyttä sarjan aikaisempiin osiin, mutta silti Baldur’s Gate 3 hyväksyttiin osaksi koko aikaisempaa sarjaa. Parina edellisenä vuonna äänestyslomakkeessa on kyllä käyty, mutta ilmeisesti masennuttu ehdokkaiden edessä ja jätetty lappu täyttämättä. Yleensä väitetään, että Early Access -version julkaisu Steamissa on pelin varsinainen julkaisupäivä ja korkein myyntipiikki. Alan Wake 2 on peli, jossa peliteollisuus otti juuri askeleen seuraavalle rappuselle tarinankerronnassa ja oman median vahvuuksien ymmärryksessä.” Remedyn rohkeus musiikkikikkailuissaan ja sketsimäisissä Suomi-mainoksissaan toistui useissa kommenteissa. ”Alan Wake II on peli, jolle pitkä aika ykkösosan jälkeen teki pelkästään hyvää. Jagged Alliance 3 18,6 % 4. Pelin läpäistyäni en pelannut hetkeen mitään muuta, koska kokemuksen jälkeen mikään muu ei yksinkertaisesti tuntunut miltään. Super Mario Bros. Ilmeisesti Larian Studios oli jo aikaisemmilla peleillään voittanut yleisön puolelleen. Taistelumekaniikka poikkeaa totutusta Baldur’s Gate / Pillars of Eternity -tyylistä, mutta (myös erinomaisia) Original Sin -pelejä pelanneena siihen tottuu nopeasti ja sillä on kyllä omat vahvuutensa”, Osmo Suominen perustelee. Alan mestari Vielä vuoden alussa uumoiltiin, että Remedy ja Colossal Order kävisivät tiukan kakkososien kamppailun parhaan suomipelin tittelistä, mutta Alan Wake 2 oli koko äänestyksen toinen selkein numeroin. Sen täydellinen saumattomuus sai ensimmäistä kertaa pelaamisen ja tarinankuljetuksen tuntumaan eheältä kokonaisuudelta, jossa pelaaminen ja välinäytökset eivät tunnu väkipakolla yhteen survotuilta, kokonaan eri tiimien tekemiltä tuotoksilta. V uoden peli -äänestyksen tuloksen veikkaaminen on toimituksen vuosia jatkunut leikki, mutta tänä vuonna ykkönen oli poikkeuksellisen helppo ennakoitava. Warhammer 40k: Rogue Trader 7,7 % 9. Sen sijaan, että olisimme saaneet perinteisen samaa parempana -jatko-osan, saimmekin huikean elämyksen, joka on sekoitus True Detectivea ja Twin Peaks: The Returnia Remedy-suodattimen läpi vedettynä. Marvel’s Spider-Man 2 7,3 % 10. Alan Wake 2 34 % 3. Aivan käsittämätön taidonnäyte Remedyltä teknisesti, taiteellisesti ja käsikirjoituksellisesti. Jukka-Pekka Hautanen jatkaa liki samaa ajatusta, sillä tarina luo yhtymäkohtia ykkösosan lisäksi myös muihin Remedy-peleihin: ”Ei voi alleviivata tarpeeksi, miten tarinankerronta on Alan Wake 2:ssa aivan omaa luokkaansa. Larian Studiosin onnistumisLUKIJOIDEN VALINTA VUODEN PELIT VUODEN PELIT 1. ”Baldur’s Gate 3 on loistava. Raikas poikkeus kaiken mikromaksujen täyttämän nykytrendin keskellä. Äänestys ei ollut jännitysnäytelmä, sillä Alan Wake 2 ja Baldur’s Gate 3 kisasivat lähinnä ensimmäisen äänestyspäivän ajan. Positiivista oli, että avustajakunta ja lukijat päätyivät hyvin pitkälle samanlaisiin listoihin, mikä kertoo siitä, että pelit arvostellaan saman maun mukaan kuin niitä tilaajien kotona pelataan. Hogwarts Legacy 10,1 % 6. Lopulta Baldur’s Gate 3 löytyi liki joka toisesta lapusta ja usea äänestäjä kommentoi pelin olevan varma voittaja. Ajatus toistui myös äänestäjien kommenteissa. Uudistuksen tarpeessa ollutta Survival Horror -genreä viedään aivan uudelle tasolle ja se tukee tarinaa täydellisesti. The Legend of Zelda: Tears of the Kindgom 15,8 % 5. Laaja ja monipuolinen pelimaailma, kiinnostavat hahmot ja toimiva tarina luovat hienon kokonaisuuden, jonka pariin tekee mieli palata uudelleen ja uudelleen. Wonder 8,5 % 7. Tarkoituksena oli vähentää tasapelejä, mutta niitä tuli silti yksi. Kaikkiaan äänestyksessä annettiin 2 047 ääntä. Jälkikäteenkin tarkastelleen pelivuosi 2023 oli poikkeuksellisen kova, sillä monet hiteistä olisivat normivuonna nousseet suosionsa ja tasonsa myötä helposti kärkikamppailuun
Super Mario Bros. ”Hogwarts Legacy tuli, taikoi ja voitti. Kraven ja Venom ovat pääpahiksina loistavasti toteutettuja, minkä lisäksi vääjäämättömään seuraavaan osaan rakennellaan kihelmöiviä juonipolkuja”, Ville Ranto sanoo. Ainoana kommentoijana Jari Koivikko, joka hänkin lähinnä totesi tapahtuneen: ”Pitkään odotettu hurmosmättö ilmestyi.” Tasokas kattaus Vuoden pelilista oli odotetun kovatasoinen. Kaiken lisäksi laaja fysiikkamoottori toimii, bugeja tai muita outouksia ei ilmene. Seitinohut ero Hieman yllättävästi parhaan PlayStation-pelin edelle ehti jopa kaksi Nintendo-peliä, sillä vasta yhdeksänneksi sijoittuu Spider-Man 2. Korpinkynnen Emma Shaw’lla riitti tekemistä 60 tunniksi sataan prosenttiin”, Ville Ranto sanoo. Kettunen on myös ainoa äänestäjä, joka kommentoi Lies of P:tä. Marinointia Super Marion paluu kaksiulotteiseen maailmaan palautti useamman sarjan pitkäaikaisen fanin pelikoneen ääreen. Joka kenttä tarjoaa jotain uutta ja innostavaa maustetta”, Emil Lehmonen kommentoi. Lukijoiden valitsema TOP 10 on erittäin edustava kattaus vuoden parhaista peleistä. Menestystä on helppo juhlia, sillä peli loihtii Tylypahkan kerrassaan unohtumattoman upeana ja valtaisana miljöönä pelaajan itse muovaaman oppilaan tutkittavaksi. Wonderin loikka riitti kuudenneksi asti. Alan Wake 2 ja FFXVI en valitettavasti vielä ehtinyt pelaamaan, joten niille en voi ääntä antaa”, Tatu Latvala summaa suosikkinsa. Baldurs Gate 3 -hahmot on loistavia, tarina mielenkiintoinen, pelimekaniikat toimivia ja haastetta löytyy kaikille sopivasti. Tylypahka kasvaa Harry Potter -maailmaan luottava Hogwarts Legacy hyödynsi sekin avoimen maailman tehoa, sillä Tylypahkan maisemissa pääsi seikkailemaan suhteellisen vapaasti taikamaailmaan, mikä täytti todennäköisesti monen lapsuuden unelman. Jagged Alliance 3 teki juuri sen mitä odotin. Itse en näissä peleissä pärjää, mutta seurasin vierestä läpipeluun kahdestikin”, Markus Bunders sanoo. Jo vuoden 2023 aikana tuntui, että käynnissä oli poikkeuksellisen vahva vuosikerta, vuoden peli -valinnat osoittavat miksi. Spider-manin kohdalla tosin jäi vielä nälkä ja toivottavasti sille saadaan jatkoa DLC:n muodossa. ”Hogwarts Legacy ja Spider-Man 2 olivat kumpikin erinomaisia pelejä ja tarjosivat hyvin pitkälle juuri sitä mitä niiltä odotinkin. Saattaisin antaa äänen myös Alan Wake kakkoselle, mutten harmi kyllä ole ehtinyt vielä pelaamaan kotimaista tuotetta”, Petri Kettunen listaa suosikkinsa. Lehmosen ykkösvalinta oli tosin Alan Wake 2. ”Baldurs Gate 3 tulee ansaitusti voittamaan, minäkin annoin sille yhden äänen, mutta mukava pystyä jakamaan peukkuja myös muille onnistujille! Zeldan fysiikkamoottori on itsessään äänen arvoinen. Peli, joka ei häpeile olla omanlaisensa ja kantaa kulttuurilliset vivahteensa ylpeänä läpi koko elämyksen.” Paha saa pronssia Kolmanneksi yltäneellä pelillä on yllättävän paljon yhteistä kärkikaksikon kanssa, sillä pronssille nousee palkkasotureista kertova Jagged Alliance 3. Vaimo osti aikoinaan mansikkapellolla tienaamillaan rahoilla NESin ja tytär pelannut kaikki Mariot. Pelivuoden 2023 tasosta kertoo paljon, että puhkikehuttu jatko-osa Tears of the Kindgom jää tylysti palkintopallin ulkopuolelle. ”Spider-Man 2 nivoo edellisten osien tapahtumat ja pelimekaniikat yhteen saumattomaksi paketiksi, joka on puhdasta videopeliviihdettä. Wake II on sitä, mitä Remedy on aina halunnut tehdä. Erikoisin peukku menee Darkest Dungeon kakkosen tunnelmalle, tumman synkkyyden takaa kajastava hento toivonpilkahdus ansaitsee huomionsa. Rogue Trader todennäköisesti kärsi myöhäisestä ilmestymisajankohdasta ja hieman keskeneräisestä julkaisusta, sillä roolipelin tasapaino on edelleen hakusessa. ”Ostin pelin kahdelle Super Mario -prolle eli vaimolleni ja tyttärelleni. Vuoden piristysruiske oli Sea of Stars ja se ansaitsee erityismaininnan. Hieman vinksahtanut, täynnä kotimaarakkautta ja kuorrutteena maailmanluokan tuotantoarvoja. Alan Waken tavoin pelillä on vahva Suomi-yhteys. Täyttä totta Jaetulle seitsemännelle sijalle ylsivät darksoulahtava Lies of P ja Warhammer 40k: Rogue Trader -taktiikkaroolipeli. Kettusen kannattaisi ilmeisesti veikata, sillä ainakin vuoden peli -äänestyksessä hän oli hyvin selvillä kokonaistilanteesta. Yllättävintä oli kestomenestyjä Final Fantasyn jääminen TOP 10 -listan ulkopuolelle. Pelissä on myös valtava vapauden tunne eri puolella Hyrulea sijaitsevista torneista taivassaarille lennellessä”, Teemu Soinio fiilistelee. Listalla on tunnelmaltaan, tyyliltään ja genreltään hyvin erilaisia pelejä, jopa yksi puhdas moninpeli Diablon muodossa. Jagged Alliance oli aikoinaan superhitti lähinnä Suomessa, Saksaa ja Itä-Eurooppaa lukuun ottamatta peli jäi kulttihitin asemaan muualla maailmassa. ”Super Mario Bros Wonder ei ole ihan täysi napakymppi, mutta se on parasta 2D-tasoloikkaa pitkään aikaan, eikä tarvita mitään Nintendo-lisää. Peli sai näiltä ammattilaisilta erittäin hyvän arvion ja oli erittäin viihdyttävä. Final Fantasy XVI:n edelle ylsivät jopa Robocop ja Star Wars. Ainakin myyntitilastot päihittäen Atlantin takana jopa jästien ikisuosikin CoDin. Jos kohtaa pelissä jonkun pulman ja keksii siihen ratkaisun, sen voi tavalla tai toisella myös toteuttaa. Lies of P on Bloodbornen ja Sekiron tyylikkäänä yhdistelmänä henkilökohtainen märkä uni. 17 171912_.indd 17 171912_.indd 17 25.1.2024 16.50.14 25.1.2024 16.50.14. Arimo Arola näkee myös yhtäläisyyksiä: ”Baldurs Gate 3 yhdessä Jagged Alliance 3 kanssa palauttivat uskoni, että vielä joku osaa tehdä pelejä muullakin tavoitteella kuin mahdollisimman paljon rahaa, mahdollisimman nopeasti. Taisteluiden vaikeustaso heittelee tylsästä turhauttavan haastavaan, missä toisaalta piilee iso osa Lies of P:n vetovoimaa. Warhammer 40k -maailmaan sijoittuvaa roolipeliä ei kommentoinut kukaan, mutta äänet riittivät silti seitsemännelle sijalle. Vuosikymmenten Peter-fanina on ilo huomata, miten Miles puolustaa paikkaansa täysin tasavertaisesti tarinassa. ”The Legend of the Zelda: Tears of the Kingdom on huikea yhdistelmä vapaan maailman seikkailua ja rakennelmien kanssa puuhastelua. Kaikki on vähän paremmin kuin kakkosessa, ja mikä tärkeintä, palkkisten persoonallisuudet ovat täysin kohdallaan.” Linkki menneisyyteen The Legend of Zelda: Breath of the Wild rikkoi Pelit-lasikaton, kun se valittiin lehdessä vuoden 2017 parhaaksi peliksi ensimmäisenä Nintendo-taustaisena pelinä ikinä. Baldurin tavoin Jaggedin maine nojaa vahvasti 90-luvulle, Jaggedin on tehnyt täysin uusi tiimi, jolla ei ole mitään tekemistä edellisosien kanssa. Pelit-lehden äänestyksessä menestyvät korostetusti yksinpelit, joten Counter-Strike 2:n alle prosenttiin jäänyt äänisaalis oli varsin odotettu. 90-luvun kestomenestyjä Diablo IV mahtui vielä sijalle kymmenen, mutta se ei ollut ainoana äänenä yhdessäkään lapussa vaan aina muiden seassa joukon jatkona
Alan Wake II:n tekninen loisteliaisuus on naitettu taiteeseen, vahvaan visioon ja mestarilliseen sekamedian käyttöön huokuen tunnelmaa joka hetkessä.” TOIMITUKSEN VALINNAT VUODEN PELIT 2023 Kriina Rytkönen piti Alanista. Osumakuvio keskelle paljasti, että kisa oli kahden kauppa. Vuosi vai kymmen. Nnirvi Vuoden tärkeimmässä äänestyksessä politiikan kuumat trendit waketus ja puhdas baldurin puhuminen näkyivät myös avustajakollektiivimme valintalipuissa. Jussi Forelius: ”Loottilootien aikakaudella, jona A-kirjaimia sisältävät pelit kaiverretaan sisältä ontoiksi, eläviksi kuolleiksi palvelijoiksi, ui Remedy vastavirtaan tinkimättömyyden riemuvoitolla. Tosin monta äänestäjää sanoi suoraan, että Gate 3 olisi varmaan ollut omalla listalla, mutta kroonisen aikapulan takia sen pelaaminen oli jäänyt odottamaan aikaa parempaa. Äänille ja musiikille erikoiskiitos!” Antero Kyyhky: ”Sam Lake elää unelmaansa, ja me kaikki haluamme hänen onnistuvan vielä uudestaan ja uudestaan.” Risto Karinkannan päässä asuu uusi vuokralainen: ”Riskinotto kannatti, ja päätä räjäyttävän monitasoinen tarina pohdituttaa minua edelleen.” Jopa Tuukka Grönholm innostui: ”Remedy yllätti positiivisesti. Petri Heikkisen Baldur-tiivistys kertoo pelin ytimen: ”Mielenkiintoiset hahmot, harmaat motiivit, eeppisissä sfääreissä kieppuvan tarinan vetävä kerronta ja D&D:n pohjautuva monipuolinen taistelusysteemi luovat erittäin kiehtovan kokonaisuuden, joka on jotain enemmän kuin jämäköiden osiensa summa.” Toni Hildenillä ”Pienet rosot eivät vaakakupissa paljoa paina, kun BG:n kolmas tuleminen osoittautuu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista roolipeleistä, jossa riittää pelattavaa vuosikausiksi.” Tuomas Nyrhilälle Baldur on ”Vuoden tai vuosikymmenen roolipeli, vaikka yhteydet legendaarisiin esikuviin ovat ohuen kaukaisia.” Mutta kumpi. Baldur ja Alan kävelivät melkein käsi kädessä kohti maaliviivaa, mutta lopulta jättien kaksintaistelu ratkesi Suomen hyväksi luvuin 13-10. Todennäköisesti Larianin itsensäkin. Joten Vuoden 2023 peli ON Alan Wake II! Hieno työtä, Remedy! ALAN ITKEÄ ONNESTA! Kultaa: Alan Wake II Saga Andersonin ja Alan Waken seikkailut hyvän kahvin parissa voittivat 13 äänen saaliilla. Markus Lukkarinen lukitsee vastauksen: ”Larianin roolipeli on vavahduttava kokemus, jollaisia kokee vain kerran vuosikymmenessä.” TOIMITUKSEN VALINNAT Alan Wake 2 18 171913_.indd 18 171913_.indd 18 25.1.2024 16.52.45 25.1.2024 16.52.45. Baldur’s Gate 3 on pelifirmoille painajainen, koska se on nyt mittakeppi sille, miten roolipelistä tehdään videopeli. Niihin olisi palanut aaaika monta sivua, koska Kollektiivi oli samaan aikaan hyvin yksimielinen, mutta myös hyvin erimielinen: Periaatteella yksi ihminen ja maksimissaan viisi ääntä 29 pelittiläistä ampui arkebuusilla ja tuotti 51 ehdokasta. Harhainen kauhupelitarina ei ota itseään vakavasti vaan leikittelee jopa lajityypeillä, Alan Wake II saattaa olla kaikkein aikojen paras musiikkipeli.” HUIPPULAADULLA HUIPPUTULOS Hopeaa: Baldur’s Gate 3 Baldur keräsi kunnioitettavat 10 ääntä. ”Se, että joku pääsee toteuttamaan tällä skaalalla näin hassuja ideoita, reippaasti suomalaisuutta ja oikeita paloja klassisista kauhupeleistä saa rinnassa hyrisemään ja ylpeäksi omistaan. Mutta jätetään sekä jossittelu että Hirttäkää Tuukka Grönholm! -kyltit kotiin, eikä tulla istumaan mun työtuoliin: vaalit olivat reilut. Kaikki varmasti tietävät keiden kahden. Jo Divinityt olivat asiaa, mutta kun Larian heitti Raise Undeadin klassiseen Baldur’s Gateen, kuolleiden manaus onnistui yli kaikkien odotusten. K aikki ehdokkaat ja perustelut löytyvät paikasta, joka tunnetaan nimellä Pelit.fi. Alan Wake II erottui vuoden muista AAA-julkaisuista selkeällä omalla persoonallisuudellaan
Six Ages: Lights Going Out on harvinainen peli, jossa Baldur’s Gate 3 19 171913_.indd 19 171913_.indd 19 25.1.2024 16.53.00 25.1.2024 16.53.00. Iikka Kivi on vanha Ressu-fani: ”Nelos-Ressu on edustanut minulle parasta mahdollista pelisuunnittelua. Juuri kun Lassi Hietala ja Santeri Oksanen luulivat päässeensä ulos, se veti heidät takaisin sisään. Tismalleen sama pelihän tämä on edelleen, silti kakkosta tuli hakattua muiden pelisessioiden välissä hurjia määriä aivot nollaavana höntsäyksenä, ilman minkäänlaisia tavoitteita.” Resident Evil 4 oli koko sarjan kruununjalokivi eikä se uudelleenhionnassa hukannut karaattiakaan. Taas annos nostalgiaa, System Shockista toteaa Lassi Hietala: ”Vanhentuneesta teknologiasta kärsinyt originaaliklassikko on päivitetty nykyaikaan tismalleen oikein: kokemus tuntuu ja tavallaan näyttää ysäriltä, mutta modernin kolmedeen ansiosta ruudun tapahtumista saa vihdoinkin tolkun.” Ville Wikströmin ”Pelko osoittautui turhaksi, sillä Citadelin käytävät suorastaan kutsuvat veteraanin kotiin, ja Shodan on lähes 30 vuoden jälkeenkin yhtä karmiva. Se on syvä ja rikas taktiikkapeli strategisella ulottuvuudella, plus muisti sen tärkeimmän: persoonalliset palkkikset, joihin kehittyy tunneside. Kokemus aukeaa maan alle ja taivaisiin, kaikesta heijastuu Nintendon ainutlaatuinen kyky hahmottaa aidon seikkailun olemus siten, että kaikkea katselisi kuin pieni, viaton lapsi.” Riku Vihervirta määrää Zeldaa lääkkeeksi: ”Jos pelaaminen alkaa ikinä tuntua tylsältä, Zeldan monipuolisuus on se, joka puhaltaa kipinän jälleen liekkiin.” WAGNERIN TAHDISSA Jagged Alliance 3 Itse ajattelin että pelimessiaan ylösnousemus olisi noussut itsekin korkeammalle, mutta Jagged Alliance 3 oli tyytyminen neljän ääneen. Ensimmäisen kerran kun pelasin Wonderia, ajantaju katosi ja olin unohtaa saunavuoroni. Tiimipelaamisen etu, karttasuunnittelu ja aseiden erot ovat viimeisen päälle mietitty.” Lassissa ”Kakkos-köyntteri herätti nostalgisen kaipuun, sillä en ollut koskenut tähän nuoruusvuosieni huumeeseen sitten Source-päivien. Santerin ”Counter-Strike 2 sai palaamaan kynärin pariin melkein 20 vuoden tauon jälkeen. Grönholm oli kerrankin oikeassa: ”Vuoropohjainen taktiikkapeli tuntuu samaan aikaan menneiden aikojen klassikolta ja modernilta hitiltä, mikä on aina onnistumisen merkki.” Samu Ollilakin arvosti laatua: ”Vanha pelisarja kannatti herättää henkiin, sillä tämä kolmososa piti sisällään oikein pätevää taktista toimintaa.” Vai oikein pätevää!! Risto Karinkanta tiivistää sen tärkeimmän: ”Vihdoinkin hyvä Jagged Alliance! Sitä kun on odotettu.” Vain 25 vuotta! NÄHDYSSÄ VARA PAREMPI Jaettu 5: Counter-Strike 2, Resident Evil 4, Super Mario Nostalgian voimin jaettiin sijakakku vitonen kolmeen kolmen ääneen palaan. Wonder on pelisuunnittelun mestariteos, kaunis, lumoava ja luova. Remake osoitti, että olin väärässä: siitä sai vielä paremman.” Putkien paukkuessa pakkasherran käsissä alan ammattimiehet muistetaan. Nokkela fysiikkapohjainen rakennussysteemi on kirsikkana kakun päällä.” Edeltäjästä ottaa vauhtia myös Lassi Hietala: ”Tears of the Kingdom kohotti riman pilviin saaden ennestään uskomattoman monipuolisen edeltäjänsä tuntumaan hämmästyttävän rajoittuneelta, miltei vedokselta.” Ja Johannes Valkola: ”Nyt palataan tuttuun tilaan, mutta paljon on toisin. Petri Heikkinen on vaikuttunut: ”Breath of the Wildin suora jatko-osa tekee melkein mahdottoman tempun – parantaa uusia uria avanneesta erinomaisesta edeltäjästään. Sen jälkeen peli vain parani.” Juha-Pekka Viljanen sekosi totaalisesti: ”Humoristinen. System Shock ei aliarvioi pelaajaa ja osaa luoda tunnelmaa audiovisuaalisen suunnittelunsa ansiosta.” Marko Mäkinen selvisi Jedin loppuun: ”Fallen Order säväytti, mutta sen jatko-osa vei toden teolla mukanaan. Vaikka Wagner on pilannut palkkasotureiden maineen, Jagged Alliance 3 teki parhaansa sen palautukseen. VOI KYYNEL! Pronssia: The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom Kun From ei osallistunut, avoimen maailman toimintaroolipelaaminen jäi Nintendolle. Survivor paransi käytännössä joka osa-alueella ja julkaisun rosoistaan selvittyään se nousikin listallani parhaiden Star Wars -pelien kolmossijalle heti Kotoreiden taakse.” Riku Vihervirta: ”Pelit-lehti puolustaa pronssikautisia karjanpaimennussimulaattoreita hamaan loppuun asti. Myös hyppiminen oli hauskaa.” Tuplakaksikot Kahden äänen kuninkaita olivat System Shock Remake, Jedi Survivor, Six Ages: Lights Going Out, Xenoblade Chronicles 3, Armored Core VI sekä oma henkilökohtainen suosikkini, ajankohtainen Lies of P. Viidellä äänellä Zelda tirautti kyyneliä, mutta ne kyyneleet olivat ilon kyyneliä. Pekko Pistokoski koki Mario-veljesten ihmeen: ”Super Mario Bros
Wonder 20 171913_.indd 20 171913_.indd 20 25.1.2024 16.53.12 25.1.2024 16.53.12. Kiihtyvältä tuntuvan kurjistumisen keskellä pienetkin voitot tuntuvat saagojen saavutuksilta.” Jussi Mattila muistuttaa että kansakin tietää: ”Six Ages on myös yllättäen vuoden kolmas peli, joka BG3:n ja uusimman Zeldan lisäksi sai Metacritic -sivustolla 96 pistettä.” Mukaan sukelsi myös uutta verta. ”Kaikin puolin erinomainen jatko-osa, jonka parissa viihtyi välittömästi. Moni kovan pelivuoden kärkinimi ei meillä pärjännyt. Tätä jää kaipaamaan lisää, nyt selvästi tietoisesti kaikki kuitenkin palvelee lyhyen pelin ja tarinan tutkimusydintä.” VUODEN PELIT 2023 System Shock Remake Armored Core The Legend of Zelda: Tears of a Kingdom Jagged Alliance 3 Resident Evil 4 Counter-Strike 2 Super Mario Bros. ”Amnesia: The Bunker näyttää että Ruotsin kauhupumppu ei hyydy, vaan bunkkerivyörytys on parasta Amnesiaa aikoihin! Erinomaista, klaustrofobista vanhan koulukunnan selviytymiskauhua, jossa on reilu ripaus resurssimanagerointia mukana!” Lopuksi mainos parista tässä numerossa arvostellusta pelistä: Antero Kyyhkyn mukaan Bahnsen Knights on ”paras Ford Sierra -kuskeista tehty seikkailupeli”, Juha Kerätär arvostaa Jusantia arvostelua enemmän: ”Jusantin matka kohti korkeuksia on paitsi hienotunnelmaista tutkimista ja tunnelmointia myös peli, joka tavoittaa jotain kiipeämisen taktiilisuudesta ja pulmamaisuudesta. Parempi kuin huonot.” Tuomas Nyrhilä tuki Armored Corea. Vaikka pidin ensimmäisen osan tarinasta enemmän, pelattavuuteen tehtyjen parannusten merkitystä ei voi väheksyä. Jukka Koskela piti Dave The Diverista: ”Kun ulkona on kylmää ja pimeää, ja maailmanmeno ahdistaa, tekee hyvää välillä hypätä jorpakkoon. ”Elden Ringin kaltaisesta mestariteoksesta on hankala jatkaa samaan suuntaan, joten Fromin päätös keskittyä yksinkertaisempaan rymistelyyn on nerokas.” Mikä unohtui, Juha-Pekka Viljanen. Starfieldillä on rosonsa, mutta se on osiensa summaa suurempi teos, oikea täsmätuote pelimaulleni.” Spider-Man 2 kipusi vain Markus Rojolan listalle. Naapurissakin osataan, huomauttaa Aleksi Kuutio. ”Musiikki on tunnelmallista.” Entäs hype. Ainoa merkittävä heikkous oli edeltäjän yllätysmomentin puute. Vuoden chillauspeli.” Xenoblades 3 itketti Ville Wikströmiä: ”Silmäkulmat eivät pysy kuivana, kun satojen ja satojen tuntien koitokset pelisarjan parissa vihdoin päättyvät arvoisellaan tavalla.” Tai kuten Juha-Pekka Viljanen sanoisi: ”Melkein yhtä hyvä kuin wanhat hyvät konsoliroolipelit. Kekseliäs pelimekaniikka yhdistyy tiukkaan tasoja pulmasuunnitteluun tavalla, josta monet muut puzzlepelit saisivat ottaa oppia”, todistaa Juho. On vaikea kuvitella matkaavansa Manhattanin halki pelkkien seittien varassa ilman liitämistä. Yhdelle äänelle jäi sellainen yleisösuosikki kuin Hogwart’s Legacy, jota äänesti vain Kuorikoski: ”Potter-maailma on mallinnettu peliin rakkaudella, ja kaiken lisäksi käsikirjoitus korjaa todella paljon Rowlingin maailman valuvikoja.” Starfield oli vain Tuomas Honkalalle vuoden peli: ”NASA-estetiikkaa, maistuvaa räiskintää ja mieleenpainuvia urapolkuja. Toivottavasti mahdolliset lisäosat onnistuvat sokeeraamaan kerran tai kahdesti.” Rojola muisti myös Cyberpunk 2077: Phantom Libertyn: ”Vuoden comeback! 2.0-päivitys teki Cyberpunk 2077:stä vihdoin pelin, joka sen olisi pitänyt olla jo julkaisussa.” Älä meitä unohda! Juho Kuorikoski muisti hyvän elämän peruspilaria, Star Trekiä ja peliä Star Trek: Resurgence: ”Entiset telltalelaiset onnistuivat tekemään parasta modernia Star Trekiä. Resurgence tuntuu enemmän Trekiltä kuin viime vuosien televisioyritelmät tarjoten tiukkoja valintoja, autenttista tunnelmaa ja TNG:stä ammentavan juonikuvion.” Alan Wake 2 ei ole ainoa viime vuoden Suomipeliklassikko, puzzlepeli Stuffo the Puzzle Bot… ”Pidän pienistä pulmapeleistä, ja Stuffo vastaa tähän huutoon. yritetään hävitä mahdollisimman hyvin
Se ei todellakaan ole yllätys, koska jo ykkönen on suosikkipelejäni, ja kakkonen on vielä parempi. Mieluummin näen System Shockin kaltaisia projekteja, sen originaali kun on kaukaiselta ysäriltä. Ongelma tietysti on, että vision ollessa syväriltä niin game over, man, game over. Ehkä se sitten kelpaa vuoden 2024 listalleni. V uotta 2023 pidetään erinomaisena pelivuotena. Eiköhän onnistuminen johdu siitä, että mukana oli yksi kolmesta originaalisuunnittelijasta, Ian Currie. Ja Microsoftin vihdoinkin saadessa ostoluvan Activision Blizzardille AAA-pelien monopolisoituminen sai kivan boostin. Voittajadelsun pitäisi muuttaa ja laajentaa peliä todella dramaattisesti, à la Bloodbornen Old Hunters -DLC. Selkeästi tulossa on vielä osa III. Automaattisesti listalle nousi Remnant 2. Vaikka periaatteessa voisin sen maaliskuussa 2023 ilmestyneen Oceania-delsun avulla vivuttaa pelin vuoden peli -ehdokkaaksi, olisihan se huijauksen makuista. Minulla varsinkaan. Toinen varma nakki ensi listalla on Elden Ringin DLC, joka aika varmaan tulee tänä vuonna. Kolme mahtipeliä haltioille pelisaleissaan Jagged Alliance 3 sai paikkansa itseoikeutetusti, koska vuoden 1998 legendaarinen palkkasoturistrategia sai vihdoinkin arvoisensa jatko-osan. Pelit olivat hyviä. Nyt toiminta vain hidasti tarinaa, mutta määrä pysyi hyvin kurissa. P-äätin, että jos yksi P-itää valita, minä olen P-pää. Olenko Nnirso vai mikä on ongelmani. Ehkä Resident Evil 4:n remake ansaitsee maininnan, se oli jo alkuperäisenä erinomainen eikä tämä versio sitä heikennä. No, tosin vain PC:llä, koska muut sitä pyörittäneet laitteet on jo viskattu SER-lavalle. Kaksi on joukosta poissa Lies of P, Remnant 2 (ja kyllä, myös Lords of The Fallen) ovat kaikki pelejä, joihin normi 10–20 tuntia ei riitä. Jokin Last of Us I:n uusin uusversio, onko se tarpeellinen. Opin jo Divinityistä, jos Larianin pelejä joutuu jättämään kesken työpelaamisen takia, projektista palatessa on täysin pihalla siitä, kuka on ja mitä oli tekemässä. Mutta häpeän selittelyäni, koska ilmeisesti Core sopii lyhyempään pätkäpelaamiseen. Ne ovat maapähkinöitä verrattuna elefanttiin, pelibacklogiin. Oikeasti kevyesti eniten paiskimani peli on edelleen toisen maailmansodan Free-2Play MMO-shooter Enlisted, joka juuri koki dramaattisen mullistuksen ja on matkalla pois Betasta kohti oikeaa yhtä virallista kuin nimellistäkin julkaisua, varmaankin kait sitten tänä vuonna. Iloisena yllärinä loppuvuonna julkaistiin jo eka DLC, joten tämä hieno soulslike kiinnostavilla tuliaseilla ja monipuolisella hahmonrakentelulla leimasi mahtikokemuskorttinsa tuoreella leimalla. Kenkä heilui yli 8 000 pelinalan työntekijälle, minkä seurauksena pelialallakin alettiin järjestäytyä vastustamaan hiostamista, häirintää ja muita yksipuolisen sanelun ongelmia. Alan olla valmis Lopuksi päädyin siihen että kyllä se Alan Wake II kuuluu joukkoon. Mutta ei se tullut, joten sain kesällä hirveän Shadow Empire -kohtauksen. Ironista kyllä Remedyn ydinosaaminen eli toiminta oli pelin heikompaa puolta, mutta sekin on täysin normaalia Remedy-tasoa. Siksi oletin, että Vuoden Peli -ehdokaslistani on ylitsevuotavainen, mutta listaa laatiessani yllätyin. Jopa elokuvissa ja TV-sarjoissa minulla on kirittävää. Kekseliäissä intertekstuaalisissa viittauksissa ei pihistely, mutta kaikki tuki steampunkahtavaa KRAILUDUS ANNI 2023 Tin nukketalouteen perustuvan sivistyksen romahtamista. Jotenkin masentavaa. Sopisi se muutenkin, onhan juuri yö parasta peliaikaa. Uskon ja toivon, että pitkään kestänyt hiljaisuus tarkoittaa todella isoa, päräyttävää delsua. Mutta näitä odotellessani tarvitsen vielä kaksi ehdokasta listalleni. Ei siksi, että se on suomalainen, vaan siksi että läpäisyn jälkeen se jäi asumaan mieleeni mutta hyvällä tavalla. Myös pelissä. P on suorastaan Arkanen Dishonoredien ja Bioshockien varpaille astumista. Ja karsintarajan ylittää neljäntenä… Lords of the Fallen haluaa mukaan jo puhtaasti siihen polttamani peliajan perusteella, mutta yhdentekevä juoni, geneerinen maailma ja muutama juttu, josta en ole suunnittelijoiden kanssa lainkaan samaa mieltä, estävät minua valitsemasta sitä. Ja siinä neljän aikoihin lopetellessani voi käydä ravintolan edestä haukkaamassa huikopalaa. Paitsi, että pitäisi päästä vampyyriksi, koska muuten vuodet backlogaamiseen loppuvat kesken. Jos Baldur’s Gate 3olisi ilmestynyt ennen kesää, olisin voinut allokoida lomaputkeni baldurointiin. Kuluvasta vuodesta tuskin tulee yhtä hyvää kuin edellisestä vaan eipä tarvitsekaan. Sentään Baldurin ostamatta jättäminen (toistaiseksi) on perusteltua, koska maksaisin turhasta. Ludus Annus on taas mennyt, eikä edes ollut suoraan khi-hi-hi-assosiaatiostaan. Samoin pelin kahdesta sankarista Saga Anderson on Alanin kiinnostavampi, Alan on välillä aika rasittava vatvoja. Sanonko taas Bloodborne ja Old Hunters. Tosin ilman P:n esimerkkiä sillä olisi ollut erinomainen sauma. Mutta pelaajien Annus Mirabilis oli pelintekijöille Annus Horribilis. Jo alkuperäisversion omaperäiset ohjausratkaisut on ajan hammas runnellut pelikelvottomaan kuntoon, ja grafiikka vaatii nostalgialasit +8-vahvuuksilla. Ainoa listani puskahyökkääjä on Lies of P. Se vain vahvistaa käsitystäni siitä, että peleillä pitää olla vastuuhenkilö, jolla on visio. NNIRVI Kun huomasin omistavani 350 lukematonta kirjaa, nollapäivään pääsy vaati kolme vuotta ja tiukkaa ostokuria (lue kolme, osta kaksi). Nelkku-Ressu on vain yksi viime vuoden peliklassikkojen remakeista, joissa on sellainen tekohengityksen maku. Alan Wake II oli visuaalisesti kiehtova, osasi käyttää suomalaista eksotiikkaa tosi hyvin, ja juttu pysyi muutenkin mainiosti kasassa, korjaten jopa ykkösen ongelmia jälkikäteen. Tosin nyt ollaan Ressu-remaksujen takarajalla, koska päinvastoin kuin kolme ekaa, nelkku on pelattavaa kamaa originaalimuodossaankin. Jos koko peliteollisuus pitäisi tänä vuonna välivuoden, pelitoimittajana olisin kauhuissani, mutta pelaajana minulla ei olisi mitään ongelma. En oikeasti tiennyt, mitä odottaa, paitsi jonkinlaista soulslikea ja niitä on nähty. Mutta P vieköön, se olikin paras soulslike, jota From Software ei ole tehnyt! Parasta siinä oli (moitteettomien perusjuttujen lisäksi) aivan oma toimiva pelimaailmansa, kekseliäs ja painajaismainen versiointi Carlo Collodin Pinokkiosta. Plussa myös erittäin toimivasta moninpelistä, jota voi pelata jopa randojen kanssa ongelmitta. Ne imivät peliaikabudjettini tyhjäksi väärään aikaan eli syksyllä, jolloin kaikki kiva tuntui ilmestyvän. Sen pelimekanismeja moni yrittäjä kopioi vaihtelevan onnistuneesti, mutta nyt saatiin myös henki mukaan, ja jo pelkästään sillä irtoaa nominaatio. Vaikka konsoliyksärit poistaa, jäljelle pitäisi jäädä vaikka mitä, mutta heittämällä listalleni nousi vain kolme nimeä. Siksi tarkkaavainen silmä huomaa välittömästi kaksi outoa puutetta, nimittäin Baldur’s Gate 3:n ja Armored Core VI: Fires of Rubiconin. Armon olen jo ostanut, mutta aikaa pelaamiselle en vielä löytänyt, ja kolme soulspeliä putkeen tyhjensi pomotaistelupajatsoni. 21 171700_.indd 21 171700_.indd 21 25.1.2024 16.44.22 25.1.2024 16.44.22
Johannes Valkola PRINCE OF PERSIA: THE LOST CROWN Kun hypyt ovat hengenvaarallisia ja maailma täynnä tappavia ansoja sekä vastustajia, ei ihme, jos tukka on vähän pystyssä. Jatko-osat toistivat samaa, eivätkä yltäneet lähellekään The Sands of Timen vetovoimaa. Pidän peliä Marion, Metroidin ja Zeldan lailla yhtenä upeimmista esimerkeistä, miten 2D-pelattavuus voidaan onnistuneesti siirtää kolmiulotteiseen pelimaailmaan. Pelkäksi Prince of Persiaksi nimetyssä PS3ja Xbox 360 -ajan ankeassa toimintaseikkailussa ei ollut selkeää visiota, se myös poisti haasteen pelikokemuksesta. Tilan täytti Ubisoftin lippulaivasarja Assassin’s Creed, minulle tyylitajuton ja itseään toistava sarja, joka syntyi eräänlaisena Prince of Persian hengellisenä jatkona. Kun sarjan edelliset pelit olivat kolmiulotteisia toimintaseikkailuja, uuden prinssin genre on nyt 2D-metroidvania. P itkään siihen meni, mutta nyt 35-vuotias Prince of Persia palasi työelämään. Prince of Persian valokeila himmeni, odotukset hiipuivat. Se on merkkipaalu, joka käännettiin 20 eri alustalle. Vuonna 2008 sarja oli maalannut itsensä nurkkaan. Persian pauloissa Historian paino tuntuu The Lost Crownissa. Vaikka juuri nyt ne suuret pelijulkaisut vetävät henkeä. Ratkaisu kietoutuu sarjan kaksiulotteiseen alkuun, joten on ihme, ettei pelin nimi ole Prince of Persia: Origins. Syy on Persian historiassa. Sargon on päähahmona hieman pöyhkeä ja luotaantyöntävä, mutta se ei häiritse, koska tarinasta löytyy tarpeeksi imua ja pelikokemuksen pointti on muualla. Mutta miksi viimeksi 14 vuotta sitten nähdyn Persian prinssin paluuseen ei liity hysteeristä hypetystä ja odotuksista suurimpia. Prince of Persia 2: The Shadow and the Flame (1993) jatkoi PRINSSIN KUNINGASPELI Ubisoft Montpellier / Ubisoft Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox One, Xbox Series Moninpeli: Ei. Prince of Persia: The Sands of Time (2003) tuli puskista mutta paljastui mestariteokseksi, eikä ajan hiekka ole sitä vieläkään nakertanut. Menneisyyden varjot Alkuperäinen Prince of Persia on klassikko vuodelta 1989. Ja se on jo jotain. Sitten sarja ajautui valitettavaan luovaan umpikujaan. Sargon on yksi seitsemästä The Immortals -eliittisoturiryhmän jäsenestä, jotka introssa onnistuvat puolustamaan Persiaa. Mechnerin ohjauksessa (mutta ei koodauksessa) kunnialla pelin mainetta, mutta pallo putosi vuonna 1999 julkaistussa Prince of Persia 3D:ssä. Se on kuulkaa saavutus näin ylikansoitetussa lajityypissä. Vuoden 2010 Wii-seikkailu Prince of Persia: The Forgotten Sands oli sekin laimea tapaus, joka ujutettiin markkinoille hiljaisuudessa. Tarina alkaa ankeudesta, kuivuudesta, jota on kestänyt yli 30 vuotta. Prince of Persia palaa juurilleen eli 2D-estetiikkaan. Kušanin valtakunta sotii Persian kanssa, ja päähenkilö Sargon on jälkimmäisen puolella taistelukentällä toiminnassa. Se palauttaa kunnian moniosaiselle pelisarjalle, sillä Kadonnut kruunu ei kalpene vertailussa edes sarjan kunnianpäiviin. The Lost Crown ymmärtää lajin perinteet, mutta vääntää niihin oman, tuoreen kulmansa. Mechner palasi vuonna 2003 Persiaan luovan konsulttina, suunnittelijana ja skenaariokirjoittajana Ubisoftin rebootatessa sarjan. The Lost Crown osoittaa sekä kunnianhimoa että uskallusta vaihtamalla lajityyppiään. Vieläpä sillä parhaalla tavalla, sillä Prince of Persia: The Lost Crown on onnistunut comeback. 22 172292_.indd 22 172292_.indd 22 25.1.2024 15.58.48 25.1.2024 15.58.48. Tarinan alussa prinssi Ghassan kidnapataan, joten sankariseitsikko ryntää pelastusopeVoimakkaimpia erikoisiskuja korostetaan nopeilla lähikuvilla raivoavasta sankarista. Nuori ja näkemyksellinen Jordan Mechner teki esikoispelinään erinomaisen Karatekan ja vain nosti rimaa Prince of Persialla, jonka lumoava liike oli unohtumaton näky rotoskoopatun animaationsa ansiosta, pelillisestä koukuttavuudesta puhumattakaan
Pelimekaniikassa on näkemystä. Pätevä ratkaisu on myös, että oikealla tatilla voi aina liikuttaa kuvakulmaa ja nähdä hieman paremmin edessä olevat vaaranpaikat ja salaisuudet. Uudet kyvyt, kuten ilmajuoksu, jousipyssy ja teleporttaaminen aiempaan sijaintiin, avaavat etenemistä tuoreisiin suuntiin. Mietteliäisyys hallitsee tunnelmaa. Alustani The Lost Crownille on PS5. The Lost Crown ilahduttaa myös ruudunpäivityksellään. ikka palvelee pelikokemusta. Variaatio, näppäryys ja oikea tilannetaju vievät pitkälle, sillä peli rankaisee saman liikkeen perättäisestä käytöstä pudottamalla sen tehoa, ja siitä minä pidän. Painostava kenttäsuunnittelu on oleellinen osa hyvää metroidvaniaa, eikä Prince of Persia petä. Haaste kumpuaa lähinnä ympäristöstä vaikeiden loikkien ja liitojen sekä omaan liikkeeseen ja sijaintiin reagoivien hyppyalustojen, portaikkojen ja piikkiansojen kautta eikä niinkään vihollisista. lle, jättimäisen arkkitehtuurin muodostamalle, hylätylle vuorialueelle, jossa peli vasta toden teolla alkaa. PS5:llä tämä on 120 fps:n peli, ja sen sulavuuden tuntee. Mahtipontisuus ja skaala välittyvät ilman alleviivausta. Tapahtumia ja toimintaa on helppo ”lukea”, kun visuaalista informaatiota ei ole liikaa: taistot eivät huku graa. Sargon-jargonia Kun idea on kulkea tutuilla alueilla siksakkiin, alati kinkkisempiä haasteita läpäisten, Sargonilla porhaltaminen tuntuu ilahduttavalta. Vaikeustaso pakottaa opettelemaan mekaniikan salat, mutta apua saa erinomaisesta valokuvamuistista, jolla ongelmapaikat voi napata talteen. Sargon 23 172292_.indd 23 172292_.indd 23 25.1.2024 15.59.12 25.1.2024 15.59.12. Vastarinnastakaan ei tietty ole pulaa, ja matkan varrella kohdataan kovinkin kookkaita pomovihollisia, mutta toimintaa on nyt antoisan maltillisesti. Pehmeä ruudunpäivitys kun vaikuttaa suoraan metroidvanian toiseen tärkeään tukijalkaan, liikkumisen iloon. Amuletit antavat käyttöön uusia kykyjä, kuten tehokkaammat ilmaiskut, pidemmän energiamittarin tai sitten ne palkitsevat vastaiskut kestävyydellä. Mukana on yksi parhaista ideoista, mitä metroidvaniassa olen hetkeen nähnyt. Valtaisan kartan alueet jäävät muistiin ikään kuin automaattisesti. Jo seikkailun alussa ensivaikutelma ilahduttaa. On ilo löytää oma reitti yllättävänkin vapaasti läpi seikkailun. Ytimekäs 4K-gra. Sargonin kaulassa roikkuu amuletteja, joita voi pitää yllään kerralla vain rajallisen määrän. Peli on massiivinen, mutta eheä ja yhteen kietoutuva. Ohjaus on yhtä aikaa juuri sopivan raskasta ja lennokasta. Päähahmon näkee ruudulta aina kirkkaasti, mutta mukana ei ole HDR-tukea. Pelaaja halutaan saada tutkimaan ja ajattelemaan, eikä vain läpijuoksemaan ja rämpyttämään. Luisut ja voltit, väistöt ja vastaiskut sujuvat pienellä opettelulla käden käänteessä. ikka ei räisky silmille, vaan tyyli on historiallisen hillitty ja hallittu. Sargon on melkoinen akrobaatti hyppiessään seiniltä ja ponnahdellessaan puomeilla läpi piikkien, miinojen ja hurjien etäisyyksien. Jäljet vievät Mount Qa. raatioon. Rytmi on erinomainen: ensivaikutelma on jo hieno, mutta mitä enemmän The Lost Crownia pelaa, sitä enemmän siitä pitää. Gra. 60 fps -toteutus on sulava sekin. Mystistä aluetta aletaan tutkia ja kartoittaa, mikä paljastaa koukeroisia reittejä, joiden perässä vaarallisessa ympäristössä on kuljettava ristiin rastiin. Amuletteja ja muita erillisiä ominaisuuksia päivitetään paremmiksi tarinan aikana. Visuaalinen vaihtelu pitää mielen virkeänä, mutta ratkaisun turvin tapahtumapaikoista pysyy myös kärryillä. Sargonin liikelista ei rakennu vain genren kliseiden varaan, mikä näkyy esteiden sommittelussa. Peli on jaettu helposti tunnistettaviin alueisiin, kuten jättipatsaiden ulkoilmoihin, vihertäviin paratiiseihin, jäätyneisiin kallioihin, uponneisiin satamiin tai Alien-leffojen tyylisiin makaabereihin kammioihin, kaikissa toisistaan eroava arkkitehtuurin ja oma värimaailma. Esillepano on linjakasta ja selkeää, se puhuttelee sekä luo vaikuttavan illuusion tuhannen ja yhden yön satujen maasta. Tämä auttaa oivasti muistamaan kohtia, jonne ei aiemmin päässyt, ja sitä todella arvostaa, koska kartoitettavaa piisaa. The Lost Crown ymmärtää metroidvanian kolme peruspilaria: audiovisuaalisen selkeyden, liikkeen nautinnon ja kimurantin kenttäsuunnittelun. Valokuvia voi ottaa mistä ja milloin tahansa, ja otos siirtyy automaattisesti kartalle oikeaan kohtaan, josta sen näkee jälkeenpäin. Kenttäsuunnittelu ei päästä helpolla. Haastettakin on riittävästi, joten comboiskusarjoihin kannattaa keskittyä. Esimerkiksi perinteisen tuplahypyn saa vasta pelin loppupuolella. Lajin valioyksilöissä nämä elementit elävät keskenään toisiaan tukevassa symbioosissa. seen ilotulitukseen eivätkä salapaikat tai viholliset katoa taustojen yltäkylläisyyteen
PRINCE OF PERSIA: THE LOST CROWN 24 172292_.indd 24 172292_.indd 24 25.1.2024 15.59.41 25.1.2024 15.59.41. Nyt studion poikkeuksellista muuntautumisja nappiinosumiskykyä todistaa metrdoidvanian keinoin Prince of Persia: The Lost Crown. Prinssi on varma nakki On ilahduttavaa nähdä, miten varmoin ottein The Lost Crown palauttaa Prince of Persian jälleen ajankohtaiseksi ja uskottavaksi sarjaksi. Huonoa . Hyvää + Kiehtova gra. Persian prinssin taru saa olla tässä, The Lost Crown olisi hieno, muistettava lopetus koko sarjalle. Eipä toisaalta ihme: työ annettiin ensi kertaa Ubisoft Montpellierille, ja heille annettiin neljän vuoden työrauha. ikka, erinomainen metroidvania pelimekaniikan ja kenttäsuunnittelun suhteen. Silti The Lost Crown on kokonaisuutena kurinalainen. Panostus kannatti, sillä kunnianhimon ja vision lisäksi peli on myös viimeistelty ja valmis, Ubisoftin peliksi poikkeuksellisen valmis. Pahoin pelkään, että tulevaisuudessa siintää jokin sinänsä maanosan ympäristöön istuva Prince of Persia: Mirage. Juuri siksi en toivo pelille jatkoa. Sargon ei ole päähenkilönä kaikista mielenkiintoisin. Castelnau-le-Lezin kunnassa Ranskassa sijaitseva Ubisoft Montpellier on luonut maineensa erinomaisilla Rayman-tasoloikilla. Hyvä kartta, ilmaisuvoimainen estetiikka ja hauska liikekattaus kantavat prinssiä kuin kuningasta. Tekijät eivät ole yrittäneet keksiä metroidvaniagenreä uudestaan vaan tajunneet, mihin on syytä panostaa. Jatko-osien pykäämisen asemasta toivon, että Ubisoft Montpellier saa jatkossakin katsoa toteuttaa itseään ilman IP-kahleita. 90 Prince of Persia: The Lost Crown kiehtoo käänteillään ja palauttaa klassisen sarjan takaisin huipulle. Minuun on tehnyt vaikutuksen heidän kameleonttimainen kyky vaihtaa tyylilajia aikana, jolloin moni tiimi jumiutuu toistamaan itseään, työskennellen vuodesta toiseen aina vain samojen sarjojen ja lajityyppien parissa. Mutta Ubisoft Montpellier on toista maata, minkä se on osoittanut muun muassa toimintaseikkailulla Beyond Good & Evil, tosiaikastrategialla From Dust, selviytymiskauhulla ZombiU sekä sarjakuvamaisella sotadraamalla Valiant Hearts: The Great War, kaikki yhtä erinomaisia kuin erilaisia
Pieniä ongelmia aiheuttaa kuvattavan alueen ajoittainen kasvu, joka pienentää hahmoja ja tarkentaa pikseleistä teräviä pintoja, jotka muistuttavat varhaisia, kliinisiä SVGA-pelejä. Tarkoitus on rakentaa hahmojen sisäistä maailmaa, mutta dialogi alleviivaa ja rönsyää holtittomasti. Sanabia jäljitetään Etelä-Koreaa etäisesti muistuttavassa dystopiassa, jossa Mago-niminen suuryritys käyttää suhteetonta valtaa. Kuten Zerossa, myös Sanabissa liikutaan harmaanruskeilla kaduilla ja vähän pilvenpiirtäjissäkin. Suuri osa kentistä perustuu voimakenttien karttamisen ja kiskoja pitkin liikkuvien rautapalkkien ja härveleiden dynamiikkaan, mikä toistaa hieman itseään. 25 172239_.indd 25 172239_.indd 25 25.1.2024 15.43.29 25.1.2024 15.43.29. Englanninnoksen pikkuvirheet eivät haittaa tarinan ymmärtämistä, mutta turhia sanoja ja repliikkejä on liikaa. Alun ja lopun animaatiot ovat audiovisuaalisesti eheitä ja hienoja, mutta vaikeissa paikoissa jännitystä luodaan geneerisemmällä mökällä, joka haittaa keskittymistä. Katanan täysosumaa avitti harmoninen toteutus. Kiivastempoinen loppusuora karistaa Sanabin puuroisuuden ja iskee kuin korealainen nykyelokuva. Koska visuaalisuus nojaa hallittuun epätarkkuuteen, kerrontaan tuodaan syvyyttä huolellisella äänisuunnittelulla. Kädellä koreasti Erot Katanaan paljastuvat toiminnan myötä. Vaikeus rakentuu siitä, miten nopeasti saa ratkottua etenemistä rajoittavia puzzleja ja siirreltyä sankaria vahingoittumatta paikasta toiseen. Korealaisen Wonder Potionin kehittämä Sanabi lainaa Katana Zeroa päällisin puolin runsaasti. Kankeat välinäytökset pilkkovat toimintaa taajaan. Tasoloikka, jolle olin tuntia aiemmin kiroillut, sai kyyniset silmäni kyyneliin. Hänen nimensä voisi olla vaikka Turpa-ki. Toisin kuin esikuvansa, Sanabi on selvästi liikeeikä taistelupainotteinen. Steam-saavutusten perusteella yli 40 prosenttia Sanabin pelaajista on edennyt varsinaiseen loppuun asti. Pikselimaailmassa pelottavin on 3D-piirretty vihollinen. Jos uskoo pitävänsä tarinavetoisesta ketju. KENRAALI KOUKKU Wonder Potion / Neowiz Arvosteltu: PC Saatavilla: PC, Switch Versio: 1.3.23 Minimi: 2,8 GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt RAM, Nvidia 450 GTS / Radeon HD 5750 Suositus: 2,8 GHz tuplaydinprosessori, 8 Gt RAM, Nvidia 460 / Radeon HD 7800 Testattu: Ryzen 7600, 32 Gt RAM, RX 6800, Windows 11 Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 85 Sanabi on hukkua selittämiseen, mutta juonenkäänteet pelastavat sen komeasti. Ruudun vieritys kentän osien välillä ei sekään ole aivan tasapainossa. ikkaa. Pääroolissa on kyborgitumppuun varastoidun ketjun ampuminen ja napakasti toteutettu liitely, jonka sulavuus paranee harjoituksen myötä. Samoin Katana Zero hurmasi minut psykologisen trillerin piirteillä ja Hotline Miamista muistuttavalla julkealla väkivallalla. Alastalon sanabissa Ikävä kyllä liikkeen keveys ja rytmi puuttuvat tarinan juoksutuksesta. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen liike onkin harjaantunut nopeaksi, luovaksi irrotteluksi. K aksiulotteinen tasohyppely taipuu moniulotteistenkin aiheiden käsittelyyn, kuten masennusta kuvannut Celeste osoitti. Huonoa . Estetiikka pysyy hillittynä ja yleissävyltään synkkänä. engailusta, Sanabille ja sen tekijöille kannattaa antaa mahdollisuus. Kun käänteet vihdoin oikenevat ja kehystävät juonen uusiksi, peli muuttuu turhauttavasta vaikuttavaksi. Päähahmo on samurain kaltainen hahmo, entinen kenraali, jonka elämän kirsikkapuiden katveessa mystinen Sanabi romauttaa. Irrallisia ideoita ja tekstiä olisi pitänyt karsia paljon. Kenu kestää kolme osumaa, jotka paranevat ajan myötä. Sanabin syntikkarokki onkin kauniin mehevää. Pekko Pistokoski Korealaisen indieloikan katto on korkealla. Hyvää + Liikkeen ilo ja käsikirjoituksen kunnianhimo. Mekaanisesti sujuvaa ja palkitsevaa taistelua täydensi päähenkilön taustatarina, joka tarkentui toistuvien painajaisten muodossa. Jälkipuolella kenraali opettelee toisenkin taisteluliikkeen, joka käy yhtä yksinkertaisesti. Jopa vaikenemiset on puettu turhiksi repliikeiksi. Viholliset nitistetään koukulla tarraamalla ja automatisoidulla mestauksella. Suurin osa Sanabin tarinasta etenee sumussa, kunnes draama alkaa lopussa selittyä ja tiivistyä. Kosto vaatii koston, joten päähenkilö palaa sotilaaksi ja ottaa kontolleen kuolettavan tehtävän. Kaiken lisäksi samurai pätki vihollisia neo noir -ympäristössä, joka jäljitteli upeasti 90-luvun alun videopeligra. Tallennuspisteitä on sopivan usein. Elävät vastukset ovat robotteja ja muita peltipurkkeja, joiden korkkaaminen on normaalilla vaikeusasteella melko helppoa. Liike ja tähtäys hoidetaan vasemmalla tatilla, mikä toimii pääosin hyvin. Läpipeluusta aukeaa sopivasti myös speedrun-tila
Upeana ominaisuutena lähes kaikki rakenteet ovat täysin tuhottavia, mikä avaa melkoisesti mahdollisuuksia yllättää vastustajat vaikka seinän läpi tai romahduttamalla koko rakennus heidän altaan. Kuolon koittaessa vastustaja saa noukkia raadon rahat parempaan talteen. Terveyslaatikoita ei sentään tunneta, vaan terveys palautuu nopeasti pienellä paussilla, kunhan uutta vahinkoa ei tule sisään. 26 171925_.indd 26 171925_.indd 26 25.1.2024 15.46.30 25.1.2024 15.46.30. Kolmella hahmotyypillä on selkeät eronsa: aloittelijaystävällinen heavy kestää paljon ja lyö kovaa, kun taas kevyt tiedustelija pystyy piilottamaan itsensä näkymättömäksi ja napsuttelemaan vastustajia tarkkuuskiväärillä. Inspiraatiota on haettu Overwatcheista, sillä ottelijoiden käytössä olevat varusteet ovat luovan monipuolisia. Risto Karinkanta Raha keksittiin, jotta peleihin saadaan palkinto. Voisi sanoa että se genre on nyt... Molemmat vaiheet vievät kuitenkin aikaa, ja toinen joukkue voi aina varastaa rahat itselleen. Kierros päättyy kahteen talletukseen. Bling-bling Siinä missä ennen mentiin munalla töihin, nyt sillä mennään viihteeseen, sillä The Finalsin joka paikassa näkyvä maskotti on munahenkilö NamaTama. Taktiikka kannattaa, sillä runsaan kestävyyden ja helpon parantamisen vuoksi kaukaa röpöttely ei ole toiVIIMEISTEN AIKOJEN VALTIAAT Kentän voi pistää radikaalilla tavalla remonttikuntoon. Medium on tukitaitopainotteinen, keskiraskaasti aseistettu välimuoto. Sepäs onkin sellainen palkinto, että motivoi jopa hillittömiin ympäristötuhoihin! M ikä tapahtuu Las Vegasissa, tyypillisesti myös jää sinne ellei kyse ole maailman suosituimmasta viihdetaisteluohjelma The Finalsista. The Finals on ilmainen ammuskelupeli, joka esittelee ihan oman rahalaatikoiden keruuseen perustuvan pelimuodon sen vanhan tutun sijaan. Pisteet saa kuitenkin pitää vain tallettamalla ne, onneksi ilman odottelua. Holvien ja automaattien sijainnit näkyvät avoimesti kartalla, kuten myös tieto siitä, mikä joukkue on kullakin hetkellä avaamassa laatikkoa tai lunastamassa sitä sekä kuinka paljon aikaa on jäljellä. Tarjolla on myös kasuaalimpi Quick Cash, jossa pelaajat kerryttävät rahaa keräämällä laatikoita ja tappamalla vihollisia. Näistä lähinnä raskaalla on käytössään messevämmin pamahtavampaa arsenaalia, mutta maastosta löytyy myös muille mukaan noukittavia ja heitettäviä räjähdeastioita. Ja Battle Royalen, sillä kuninkaallistaistojen huippuaika alkaa olla ohi. Koko konsertti ei ole silkkaa tuhon sinfoniaa, sillä räjähdysaineiden määrä on rajoitettu. Levoton toiminta suosii lähitaistelutaitoja, sillä erityisesti kevyemmät hahmot uivat nopeasti iholle. Kierrokset pelataan kolmen hengen joukkueissa tiiviillä kentillä, jotka sisältävät runsaasti korkeuseroja. Embark Studios Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X/S versio: 1.3.0 Minimi: Intel Core i5-6600K, 12 Gt muistia, Geforce GTX 1050 Ti Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäsuositus: 12 Normaali pelimuoto on Cashout, jossa joukkueen tehtävänä on hakea kentältä rahalaatikko, joka kiikutetaan pankkiautomaatille lunastettavaksi. Tulevaisuudessa Big Brotherin sijaan massat turrutetaan virtuaalimaailmassa tapahtuvalla taisteluohjelmalla, joka jättää jopa Gladiaattorit kakkoseksi. Hieno juttu, sillä pudotuspelaamisen saturaatiopiste on ohitettu jo aikoja sitten. Hahmotyypit ovat kevyt, keskiraskas ja raskas. Fire in the hole! Tietyssä mielessä The Finals on paluu 90-luvun sinkohippailuun, jossa sotilaat imevät lipaskaupalla luoteja ennen kellistymistään. Finaalissa. Tämä tuottaa kaksi hermoja raastavaa pullonkaulaa, sillä on täysin validi strategia varastaa pankkiautomaatin ruksutus itselleen ihan viimeisellä hetkellä
Erityisesti kenttien totaalituhottavuus tuottaa hauskoja tilanteita: mielestään voittamattomasti linnoittautunut vastustaja löytääkin itsensä rakennuksen pohjakerroksesta, keskellä kaasumerta! Tällaista luovaa romahtavaa tuhonerokkuutta muistan pelanneeni viimeksi Silent Stormeissa, vuosituhannen alussa. Yleisesti ottaen hyökkäysja puolustusaseet ovat herkullisessa tasapainossa, kunhan pelaajilla on valmiutta vaihtaa valikoimaansa. Jokaisessa ryhmässä on runsaasti valikoimaa tyydyttämään itse kunkin preferenssit. Jokainen saa käyttöönsä aseen, kolme kranaattien kaltaista lisävarustetta ja erikoisliikkeen. Tuotantotiimi on kerännyt hieman kyseenalaista karmaa erittäin tehokkaasta tekoälyn käyttämisestä kehitystyössä. Vastavuoroisesti linnoittautuneet puolustajat voi savustaa ulos erilaisilla kaasuja polttoaseilla. Näin suunnitelman voi vaihtaa lennosta, mikäli peruspaketti ei toimikaan vihollisia vastaan. Hauskasti valikoimaan ei ole pakko lukittua, sillä mukaan otetaan myös reserviarsenaali, johon vaihtaminen onnistuu kuolon koittaessa. Esimerkiksi suurin osa ääninäyttelystä on tekoälyllä generoitua, mitä ei helpolla huomaa. Huonoa: . 27 171925_.indd 27 171925_.indd 27 25.1.2024 15.47.45 25.1.2024 15.47.45. Lisäksi joukkue saa pistesakkoa ja turhauttavan pitkän odotuksen, mikäli koko joukkue pyyhitään kartalta. Monet varusteista ovat puolustuksellisia, kuten miinoja ja tykkitorneja. Välitön syöksy varastamaan vastustajan talletuksen latautumista ei ole aina edes paras taktiikka, joskus tilanteen kannattaa antaa rullata eteenpäin. Napakan kokoisilla kentillä on mukavasti vertikaalista tilaa. miva lähestymistapa muuhun kuin sijaintinsa paljastamiseen. Finally! Raketinheitin on raskaimmasta päästä olevaa aseistusta. The Finals on pienimuotoinen yllättäjä. Vaikka hahmorosteri vaikuttaa kapealta, on kullakin hahmolla sopivan laaja valikoima erilaisia varusteita. Tulella leikkimällä voi saada melkoista tuhoa aikaan. Latausaikoihin perustuva toimintamalli luo kentälle toistuvasti uusia avainalueita, joihin toiminta keskittyy. Vaikka toiminta vaikuttaa ensi alkuun kaoottiselta häsellykseltä, tarjoaa Cashout-pelimuoto samanlaisia taktisia viboja kuin Counter-Striken pommin asettaminen. Lompakon raottaminen ainoastaan helpottaa taivalta ja mahdollistaa valuutan käyttämisen koristeisiin. 90 Aidosti uusia ideoita sisältävä F2P-räime. Varusteet avataan pelinsisäisellä valuutalla, jota saa alussa hitusen ilmaiseksi. Kiva nähdä semmoista taas. Hahmot ovat 90-lukuisia luoti-imureita. Motivaatio elvytyspiikin antamiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle korostuu siksi melkoisesti. Itse päädyin suosimaan iskunkestävää raskasta hahmoa, mutta kilpailullisemmassa skenessä usein juuri kevyin hippiäinen on nopeutensa vuoksi suosiossa. Tuore, entisten DICE-studion kehittäjien perustama Embark Studios on ottanut kunnianhimoisen startin, sillä heillä on samanaikaisesti kehitteillä toinenkin raskaampi peli, ARC Raiders. Tältä tulevaisuus siis näyttää tai ainakin kuulostaa. Ylimääräisellä etuilulla vastustajat voivat ehtiä vastahyökkäykseen, mutta kun enää neljännes tiimalasista on jäljellä kassakoneen vaihtaessa omistajaa, jää uudelleenvarastamiselle hyvin niukasti aikaa. Hyvää: + Luova pelimuoto, tuhoutuva maasto tarjoaa mahdollisuuksia. Höntsäpeleissä jokainen tiimin jäsen voi uudelleensyntyä omaan tahtiinsa, mutta kilpamodessa uudelleensyntymien määrä on rajoitettu. Monetisaatiomalli tuntuu kohtuulliselta, sillä perustasoinen lempiarsenaali on mahdollista avata ilmaisvaluutallakin. Kaasua, komisario Kuolleet kamut voi elvyttää, mikä on erityisen tärkeää kilpailullisessa tilassa
Liikkuminen on kauttaaltaan nopeampaa. Tappoaikaa on samalla pidennetty: tulitaisteluista saattaa selvitä hengissä, vaikka toinen pelaaja olisi päässyt yllättämään. Ammustyypeille on nyt oma inventaarionsa, joten ne eivät vie tilaa repusta. Paljon melua tyhjästä Warzonea jo pitkään pelanneille muutokset eivät ole maata mullistavia. Tämä ei koske tarkka-ampujia, sillä pääosuma tappaa taas laakista. Vuoden mittaiseksi tarkoitetun battle royalen elinkaarta jatkettiin setelinkuvat silmissä, mikä johti nopeasti ongelmiin. Kaasunaamarin voi myös vetäistä naamalle milloin tahansa. Parista uudistuksesta olen silti innoissani. W arzone saavutti jättisuosion pandemian siivittämänä. Lähitaistelua suosiville on tarjolla edelleen Ashika Islandin ja Vondelin minikartat, vaikka niiden pelaaminen on toistaiseksi ollut mahdollista ainoastaan lisäelämiä tarjoavassa Resurgencessa tai Dominationia muistuttavassa Lockdownissa. Enemmistöä ne näyttävät kuitenkin miellyttävän, joten jääkaapin vihanneslokero on nyt täytetty ES-tölkeillä mukana pysymiseksi. Taktisuuteen panostaminen näkyi verkkaisempina liikkeinä sekä lyhyempänä tappoaikana. Päivitysten mukana ilmestyneet uudet pyssyt ovat tuttuun tapaan aiheuttaneet päänvaivaa. Kohdepisteet eivät kuitenkaan tarjoa yhtä mielenkiintoisia ympäristöjä tulitaisteluille kuin Verdanskin vastaavat. Raven Software perui valtaosan Warzone 2.0:een tehdyistä muutoksista, jotka veivät peliä realistisempaan ja vähemmän hetkiseen suuntaan. Urzikstan on Al Mazrahia monipuolisempi eikä sisällä yhtä paljon aukeita alueita. Oma innostuksenikin otti osumaa, kun karttaan ei tehty yhtään merkittävää uudistusta, mutta alati naurettavammaksi muuttuvia skinejä lisättiin tiiviiseen tahtiin. Valtaosa pelaajista ei kuitenkaan pitänyt suunnanvaihdosta, mikä näkyi pelaajamäärien jatkuvana laskuna. Aseen lataaminen onnistuu nyt myös Raven Software / Activision Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/ Series X/S Ikäraja: 18 juostessa ja animaation voi keskeyttää napin painalluksella, joten lippaansa pudottaminen vääränä hetkenä ei johda välittömästi kuolemaan. Onko päävastuussa nykyisin oleva Raven Software oppinut virheistä vai jatkaako Warzone syöksykierrettään. Call of Duty: Vanguardin (2021) myötä peliin lisätty Calderan paratiisisaari ja 2. maailmansodan aseet olivat viimeinen niitti pelaajiin alun perin vedonneen modernin sodankäynnin hengelle. Modern Warfare III:n ilmestymisen myötä myös Warzoneen kohdistui runsaasti uudistuksia. Näkökentän reunojen hienoinen sumentuminen on pieni paha verrattuna tulitaistelun keskeyttävään animaatioon. Hahmot juoksevat aavistuksen nopeammin, liukuminen on jälleen käyttökelpoinen keino selustaan kiertämiseksi ja pupun lailla loikkiminen ei enää hankaloita tähtäämistä. Homelanderin, Skeletorin tai jouluporon kohtaaminen ei vastaa mielikuvaani tiivistunnelmaisesta sotapelistä. Vauhtia on lisätty entisestään rajaamalla pelaajamäärä 100 pelaajaan sekä aikaistamalla varustelaatikoiden pudottamista ja kaasun leviämistä. Hiljaa hyvä tulee. Warzonen pelastajana pitämäni DMZ-pakopaukuttelunkin viehätys romahti tekijöiden ryhtyessä puskemaan pelaajia toisiaan vastaan. Joulutauon vuoksi tuliluikun nerffausta piti odottaa kuuVANHAT TAVAT KUOLEVAT HITAASTI Yksi onnistuneimmista uudistuksista on varustukseen kätketty pistooli, joka ilmestyy käteen pelaajan sukeltaessa tai kiivetessä tikkaita. Useimmat edellä mainituista edustavat paluuta menneeseen. Isoin muutos koskee luonnollisesti uutta karttaa. Itse vieroksun ratkaisuja. Esimerkiksi MTZ Interceptor -tarkkuuskiväärillä sai napsuteltua viholliset hengiltä muutamalla laukauksella samaan tapaan kuin DMR 14:llä Black Ops Cold Warin (2020) julkaisun aikaan. 28 172415_.indd 28 172415_.indd 28 25.1.2024 17.07.48 25.1.2024 17.07.48. Markus Rojola CALL OF DUTY: WARZONE Call of Duty: Warzonen julkaisusta on nyt lähes neljä vuotta ja kaikki, mikä joskus oli uutta, on vanhaa jälleen. Loppuvuodesta 2022 julkaistu Warzone 2.0 edusti paluuta juurille Lähi-itään sijoittuvine karttoineen sekä yhtenäisine asevalikoimineen
Vaikka alkuperäisestä pelistä on jäljellä lähinnä muistot, jokin siinä edelleen vetoaa. Esimerkiksi sydänmonitori on siirretty kenttävarusteeksi ja kannettavien tutkien kantama on kaksinkertaistettu. Kenties kyse on edelleen poikkeuksellisesta pelikokemuksesta. Mielenkiinto ei pysy yllä ilman merkittäviä uudistuksia. Viat ja ongelmat kiertävät kehää. Toivon mukaan Urzikstaniin tehdään useampia ja merkittävämpiä muutoksia kuin Al Mazrahiin. Esimerkiksi tuntemattomien pelaajien kanssa pelatessa tiimikavereiden tunnisteet eivät aina näy ruudulla tai minikartalla, joten ryhmän yhdessä pitäminen on ollut lähestulkoon mahdotonta. Bugeja pelissä ei ole esiintynyt samaan tapaan kuin Calderaan muuton yhteydes80 Edelleen satunnaisesti briljantti battle royale, joka ei ole kuitenkaan pitkään aikaan parantunut iän myötä. Mielenkiinto ei pysy yllä ilman merkittäviä uudistuksia. Onnistuneita ratkaisuja, jotka tekevät paitsioon jääneistä laitteista hieman hyödyllisempiä. Huomaan palaavani Warzonen pariin edelleen parina iltana viikossa, vaikka puolet ajasta joudun puremaan hammasta. Kenties kyse on huippuunsa hiotuista mekaniikoista. Uutuuksista termobaarinen kranaatti, joka räjähdettyään sytyttää lähiympäristön tuleen, on ehtinyt pelastaa pulasta jo pariin otteeseen. kauden verran. Plunderissa voittaa eniten rahaa kerännyt joukkue, mutta suurin osa käyttää pelimuotoa aseiden levelöimiseen. Viat ja ongelmat kiertävät kehää. Tervemenoa Urzikstaniin! Olen pelannut Warzonea lähes neljä vuotta. 29 172415_.indd 29 172415_.indd 29 25.1.2024 17.08.15 25.1.2024 17.08.15. Hyvää + Urzikstan vaikuttaa suhteellisen onnistuneelta kartalta. sä. Tai kenties kärsin Tukholma-syndroomasta. Samaan hengenvetoon Raven lykkäsi useaa kiinnostavalta kuulostanutta uudistusta, joten luotto studioon ei ole tällä hetkellä korkealla. Niin tai näin, se tarjoaa battle royalea rennompaa sotimista samoissa upeissa puitteissa. Niiltä ei olla kuitenkaan täysin säästytty. Numeroidut ja (toistaiseksi) suljetut bunkkerien ovet vihjaisevat siihen suuntaan, joten toivo elää. Huonoa . Hyvää + Urzikstan vaikuttaa suhteellisen onnistuneelta kartalta. Varustevalikoimaa on muokattu reilummin. Kasuaalipelaajille suunnatuista semirealistisista battle royaleista ei ole edelleenkään ylitarjontaa. Ampumismekaniikat edelleen rautaa. Ampumismekaniikat edelleen rautaa. Warzonessa itsensä saa tuntea toistuvasti toimintasankariksi. Huonoa
Kaiken överiys on osa Tekkenin viehätystä, joten noloista jutuista on turha tämän enempää avautua. Rage-hyökkäys toimii eräänlaisena paniikkiratkaisuna tai ansana vastustajalle. Mikä saa uuden salaperäisen naistaistelijan Reina-tossuihin vipinää. Raivoa ja lämpöenergiaa Uusien Arcade-tutoriaalin ja tekoälyä opettavan Super Ghost -pelimuodon lisäksi kasissa on vain vähäisiä muutoksia. Ennakkoon pelin saaneista löytyikin nettivastustajia, jotka testasivat kontrollimuotoa. Tekken 7 julkaistiin kolikkopeliversiona pari vuotta ennen kotivehkeitä ja huhujen mukaan alkuperäinen hahmojen tasapainotus oli ihan mitä sattui. M ättöpeleissä, kuten vapaapainissa, ei ole pelkkää väkivaltaa, niissä on myös tarinansa. Palaan asiaan kunnon peliajalla arvostelussa. Aikarajoitetun lämmön aikana hahmo tekee enemmän vahinkoa ja vähän jopa suojauksen läpi. Moninpeli se on, mikä ratkaisee. Aiemmin lämpöjuoksun pystyi tekemään kaksi kertaa per tappelu, mutta julkaisussa onneksi enää kerran. Kasilla ei ole tätä ”testausaikaa” käytössään. Reilu viikko ennen julkaisua hahmot aloittivat Heat-mittari heti valmiina aktivointiin. Vastustajan vahingon saa lopulliseksi osumalla tietyillä hyökkäyksillä vihuun. Nettipelissä käytettäessä oikotiet näytetään kummallekin osapuolelle, jolloin vastustajan on helppo luntata aloittelijan pelisuunnitelma. Heat ja Rage tuovat taktisuutta peliin, mutta eivät korvaa taitoa. Oman tilapäisen vahinkonsa voi parantaa hyökkäämällä onnistuneesti. Mukana on myös uusi, haaleammalla elämänpalkissa näkyvä tilapäinen vahinko, jota tulee jonkin verran pitkien kombojen ja isojen osumien aikana. Tekkenissä perhedraama huipentuu: Heihachi Mishima on kuollut, taas. RAUTANYRKIN RUOSTEENESTOKÄSITTELY Hahmojen kustomointi ja Tekken Ball tarjoavat hetken hupia. Jussi Mattila TEKKEN 8 Uusin Tekken tekee pari potkua eteenpäin, jota seuraa hyppy menneeseen. Tarinatila on siis edelleen hämmentävien juonenkäänteiden ja upeiden taistelukohtausten Jaakobin painia. Viikon pelailun perusteella sanoisin, että kasi on hieman enemmän kuin seiska, mutta arvosana kyllä alkaa ehkä jopa ysillä. Heat aktivoidaan joko erillisellä näppäinkomennolla, eli Heat Smash -hyökkäyksellä (niin kuin Rage mutta heikompi) tai hahmokohtaisesti vaihtuvilla tietyillä perusliikkeillä. Kuka tällä kertaa herää kuolleista. Etäisyys seuraavaan arvonimeen Ranked-matseissa esitetään kerrankin todella selkeästi, liikelistoista löytyy enemmän tietoa ja komboArika / Bandai Namco Studios Testattu: PS5 Saatavilla: Xbox Series, PC Ikäraja: 16 ehdotuksia. Vasta-alkajille on tarjolla yksinkertaistettu kontrollimuoto, jolla kombotetaan näppäinoikoteillä. Pidän kovasti tästä lyhyestä taktisesta hetkestä, jossa vastustaja joutuu arpomaan, tuleeko seuraava isku ylös vai alas, vai onko se jopa heitto. Uutta Heat-systeemiä on säädetty ja muutettu suljetusta betatestistä aina ennakkopelailuuni asti. Harjoitustilassa Bryanilla komboja kehitellessäni totesin, että Heat Smash ja lämmön tuomat lisäliikkeet tuovat yllättävän vähän bonusvahinkoa optimoituihin kuvioihin verrattuna tai lisättynä. Yksinkertaiset ja näyttävät liikkeet ovat kieltämättä aloittelijaystävällisiä, mutta varsinkin Heatin tehokkuus on vielä kiistanalaista. Löytääkö Jin sydämensä ennen kuin on myöhäistä. Perusliikkeestä lämmennyt hahmo tönäisee vihollisen kauemmaksi ja juoksee etäisyyden kiinni johtaen tilanteeseen, jossa Heat-hahmolla on useamman framen etumatka tehdä seuraava liike. Hahmokohtaisia eroja totta kai on ja pelitasapaino elää vielä kauan. Nettikoodi ei tunnu parantuneen sitten seiskan. Heatin monimutkaistaessa asioita alkutaipale vaatii päivityksien lisäksi hermoja sekä harrastajilta että kehittäjiltä. Tekken Ball palasi menneisyydestä, Survival ja Team Battle eivät. Harjoitusmuodossa on frametietouttakin tarjolla, joskin netistä frame data löytyy edelleen selkeämmin esitettynä. Paremminhan he pelasivat helpoilla kontrolleilla kuin ilman, mutta turhan yksinkertaisesti. Raivolyönnin viuhuessa ohi oma hahmo jää täysin auki vastaiskuille, joten pelitasapaino on kunnossa. Hyökkääminen pidentää lämmön kestoa. Kunhan pelaajat pääsevät joukolla uutukaisen kimppuun, uskallan ennustaa nössötaktiikoita ja ylitehokkaita liikkeitä löytyvän nopeasti. Luunmurskauslyönneillä lentopalloa Uudistuksien myötä nettipeleissä vasta-alkajilla homma meni ihan raivokiimaksi. Istutan itselleni puupään! 30 172238_.indd 30 172238_.indd 30 25.1.2024 15.50.43 25.1.2024 15.50.43. Vähillä hipareilla voi vanhalla tutulla kertakäyttöisellä Rage-hyökkäyksellä iskeä vastustajan lyöntien läpi ja viedä ison siivun elämänpalkista. Papparaisen pojalle, kalliotippumisen mestari Kazuya Mishimalle ei tunnu enää löytyvän vastusta, ja hänen pojastaan Jin Kazamasta hakataan itsetunto pois heti alkuunsa. Välianimaatioita, nostalgiaa ja efektitykitystä riittää, mutta niistä ei synny taidolla kerrottua tarinaa
Spoilereita: skippaa viimeiseen kappaleeseen! The Night is Greyn pihvi on tarina, joka vaikuttaa todella sekavalta aivan viimeiseen pelivarttiin saakka. Hyvää + Näyttää ja kuulostaa hyvältä, erinomainen käsikirjoitus… Huonoa . Juho Kuorikoski THE NIGHT IS GREY Kouvolan-harmaa metsäseikkailu sisältää niin räikeän graf. 31 172414_.indd 31 172414_.indd 31 25.1.2024 17.06.55 25.1.2024 17.06.55. Tämä kiristi kaltaiseni seikkailupeliveteraanin pinnaa niin paljon, että oli pakko hakea apua internetsistä. No, puzzlet ovat hyvää keskitasoa, ja suurimmassa osassa peli ohjaa oikean ratkaisun äärelle hienovaraisin vihjein KOVIN ON VAIN HARMAATA Whalestork Arvosteltu: PC Saatavilla: Mac Minimi: Intel Core i5 2557M, 8 Gt RAM, GeForce GT440 tai tehokkaampi, 5 Gt kiintolevytilaa Arvosteltu: Intel Core i5-10400, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060ti Ikäraja: Ei tiedossa 82 The Night is Grey on taatusti mielipiteitä jakava seikkailupeli, joka pelastaa itsensä viimeisen kymmenminuuttisensa aikana. Jos tekstimassaa olisi pitänyt sisäistää ääninäyteltynä, peli olisi taatusti tuntunut vielä laahaavammalta. ikka on kaunista käsinpiirrettyine taustoineen ja hahmoineen. Kaivossokkelo korostaa erästä todella isoa pelimekaanista ongelmaa, sillä navigointi on harmaassa yömetsässä vaikeaa. N ight is Greysta on jo povattu vuoden 2024 seikkailupelitapausta, sillä niin moni on ollut pelistä todella tohkeissaan. Hitaat animaatiot ja verkkainen liikkumisnopeus korostavat ongelmaa, sillä kaikki tapahtuu todella hitaasti. Kaivoksesta leijailee myös kaasuja, joiden huhutaan sekoittavan pään. 16 gigaa RAMia on aika lailla minimivaatimus, mitä ei tällaiselta peliltä uskoisi. Loppumetreillä seuraa käänne, joka pelastaa kaiken. Laitteistovaatimukset kannattaa muuten ottaa tosissaan. Ei ollut kerran tai kaksi, kun tuntien haahuilun jälkeen selvisi, että ruudun alalaitaa klikkaamalla pääsi uudelle alueelle. Loppukolmanneksen alkaessa koko pelin luonne ja visuaalinen ilme muuttuvat, minkä seurauksena tuntuu kuin kehittäjät olisivat ryhtyneet tekemään toista peliä edellisen jatkeeksi, mutta lopulta kaikki saa äärimmäisen tyydyttävän selityksen. Sankarin ja pikkutytön suhde ovat pelin keskiössä. Silmälasipäinen Graham tupsahtaa keskelle metsää sudet kannoillaan. Olin ennen loppuratkaisua aivan varma, että tässä on meluttu vain tyhjästä, mutta niin vain The Night is Grey onnistui voittamaan puolelleen. Piirroselokuvaa muistuttavaa ulosantia täydennetään kauniilla musiikkiraidalla, joka istuu hienosti tapahtumien rauhalliseen tahtiin. Mystinen kaivosonnettomuus on jättänyt pienen metsäkylän autioksi, ja samalla kaivannaisteollisuus on sotkenut paikat niin, että niitä siivotaan vielä pitkään. tin, ettei sitä usko pelaamatta. Päähahmon sisäinen monologi on jatkuvaa valitusta, jota on erittäin raskasta lukea näytöltä tämän tästä. Pääasiassa seikkailun aikana jutellaan mukana roikkuvalle pikkutytölle. Ramppaamista olisi ollut mahdollista hillitä hieman paremmalla suunnittelulla. ikka on kaunista katsottavaa. Onneksi mukaan ei ole tungettu ääninäyttelyä. Tekijöillä on valtava tarve sanoa asioita, mutta usein ne hukkuvat puheripuliin. Nopeasti G-mies tutustuu pieneen tyttöön, joka on jätetty yksin erämaan armoille. Hiljaa hyvä tulee. Gra. Suurin ongelma on, että se tuhlaa aikaa. Matka saa sen ansiosta aivan uuden merkityksen ja samalla myös koko tarinan merkitys ja sisältö kääntyvät päälaelleen. Gra. Tolkuttomat laitteistovaatimukset, pulmissa huojuntaa, SOKKELO! Mukaan on mahtunut muutamia logiikkaa venyttäviä pulmia, joista eräs kaivokseen sijoittuva navigointipuzzle sisälsi vielä kaiken päälle sokkelon, jonne saattoi heittää henkensä, jos lyhdystä loppui öljy. Tarinaa edistetään ongelmia ratkomalla, npc-hahmoja ei ole kuin muutamia. Nyt joutava kuljeskelu veivaa vain lisätunteja pelivekkariin. Tämä fokuksen vaihtuminen tarinassa on niin odottamaton ja yllättävä, että sen turvin on helppoa ymmärtää, miksi väki on ollut tästä niin innoissaan. ikka ei korosta kaikkia ruutujen ulosja sisäänkäyntejä, mikä tekee suunnistamisesta ihan tarpeettoman vaikeaa. Tämä on vähintäänkin erikoista, koska npc-hahmoja on niin vähän. Koska peli nojaa näin vahvasti pulmiin, niiden soisi olevan huippuluokkaa. Läpipeluun jälkeen on helppo ymmärtää kumpaakin kantaa. Graham lupaa etsiä äidin ja auttaa tytön isovanhempien luokse, mutta metsä on pullollaan vaaroja. Tuskin tämä vuoden paras seikkailupeli on, mutta onpahan mainio startti naksuvuodelle 2024. Itse en saanut tätä pyörimään Steam Deckillä, ja kokeilujen seurauksena laite meni niin solmuun, että se piti palauttaa tehdasasetuksiin. Lähes yhtä monet ovat kuitenkin olleet aivan toista mieltä. Animaatioruutuja olisi kannattanut tosin käyttää myös puheanimaatioihin, sillä nyt hahmot vain elehtivät vuoropuhelun aikana. Rakas Graham, minustakin tuntui aika usein tältä. …joka kuitenkin uhkaa hukkua täytteen keskelle. Niinhän sinä sanot… Käsin piirretty gra. Hiiren oikealla korvalla voi pelin mukaan liikkua nopeasti ruudusta toiseen, mutta etanamaiset kameratransitiot tekevät tästäkin lähestulkoon yhtä hidasta. Tarina myös hyppyyttää pelaajaa edestakaisin varsin usein, mitä en itse oikein arvosta. Sankari ei aina ole se paras mahdollinen lastenvahti. Osoitellaan ja klikkaillaan Pelimekaniikaltaan Night is Grey on vanhan koulukunnan seikkailupeli
Onneksi Husso ja Määttä olivat huippuvireessä ja harjasin sarjan lopulta voitoin 4–2 nimiini. NHL-lätkä elää modernia kukoistuskautta. Uudistukset täydentää vision passing, joka mahdollistaa vapaan syöttämisen kenelle tahansa tiimikaverille. Veskarit reagoivat rivakammin kiekonmenetyksiin ja osaavat jopa katkoa syöttöjä. Painavaa niittiä joutuu lataamaan ennen kontaktia ja missattu taklaus johtaa taklaajan kompurointiin. Jotain uutta… Suurin pelillinen uudistus on hyökkäysalueen jatkuva paine. Toisaalta hyökkäysalueen jatkuva paine vaikuttaa myös maalivahteihin, jotka saattavat herpaantua jatkuvassa kiekkosateessa. Vaikka Crosby ei ole raketti luistimilla, hän pysyy pelin ytimessä nopean pelipäänsä ja timanttisten lajitaitojensa ansiosta. Positiivisena juttuna maalivahdit tunaroivat aiempaa vähemmän. Eri aikakausien supertähtien saavutusten toisintaminen väräyttää nostalgiaviisarit kohti koillista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että keskityin entistä tiukemmin mailahäirintään kuin riskialttiiden taklausten hakemiseen. Luotsaamani Detroit oli köysissä Coloradoa vastaan, kun Rantanen, MacKinnon ja Makar myllyttivät kulmapeliään. Sidney Crosby on 36-vuotiaana edelleen NHL:n parhaita pelaajia, koska hän on kyennyt mukautumaan nykyjääkiekon vaatimuksiin. Muutos kuulostaa dramaattisemmalta kuin se todellisuudessa on, sillä painemittari täyttyy hitaasti ja bonukset nollautuvat, kun peli siirtyy keskialueelle. M ikä erottaa parhaat pelaajat hyvistä pelaajista. No, kyky uudistua ja muuntautua. Kun vastustajaa paineistaa hyökkäysalueella riittävän pitkään, puolustajien energiavarastot hupenevat ripeästi. EA on selvästi lukenut vuoden takaisen lätkäarvosteluni, sillä toiveeni legendapelaajien tähtihetkiä niputtavasta pelimuodosta toteutuu. Paremman fysiikanmallinnuksen myötä taklaukset ja horjahtelut näyttävät aiempaa uskottavammilta. Taklaukset eivät myöskään onnistu yhtä suoraviivaisesti kuin ennen. 32 172064_.indd 32 172064_.indd 32 25.1.2024 16.05.42 25.1.2024 16.05.42. Makarin luistelu hivelee silmiä. Tkachuk ja oikeaoppinen tapa käyttää hammassuojia. Samaa ei voi sanoa raskasjalkaisesta ja itsekkäästä Alex Ovetshkinista, joka nykykunnossaan on Washington Capitalsille lähinnä rasite. Yli 50 tähtihetken joukkoon mahtuu myös 2000-luvun suorituksia, kuten Sebastian Ahon playoff-dominointi Nashvillea vastaan keväällä 2021. Riittääkö sähköä virtuaalikaukaloon asti. Ominaisuus on olVerkossa näkee häkkipäitä. HUT Moments nostaa framille Gretzkyn ja Howen kaltaisia legendoja. Markus Lukkarinen NHL 24 McDavid, Bedard, MacKinnon, suomalaiset supertähdet. Samalla oma joukkue saa bonuksia syöttötarkkuuteen ja luistelunopeuteen. Uudistumiskyky ei ole ollut myöskään EA Sportsin NHL-sarjan vahvuus. Kevyt tönäisy horjuttaa kiekollista hetkeksi ja voi johtaa kiekonriistoon. Toisaalta uudistus sopii erityisen hyvin pudotuspelien tunnelmaan. Parin vuoden takainen pelimoottorin vaihto Frostbiteen elävöitti lätkää graafisesti ja X-Factorin kaltaiset uudistukset ovat viilanneet pelattavuutta freesimmäksi, mutta pelimuodot ovat pysyneet vuodesta toiseen samankaltaisina. PAINEEN ALLA EA Vancouver / EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X/S Saatavilla: PS5, PS4, Xbox One Versio: Myynti Moninpeli: 2–4 pelaajaa samalla koneella, verkossa 2–12 pelaajaa Ikäraja: 12 NHL 24:n kohdalla yritystä on enemmän kuin vuosiin. Samaan aikaan kun EA on panostanut muihin urheilusarjoihinsa, NHL on väljähtynyt
Täysi paine päällä, mutta Colorado on jo purkamassa tilanteen. Kapeassa kaukalossa tila on kortilla ja Heiskasen kaltaiset taitavat luistelijat erottuvat joukosta. Yksinpelaajille niukasti uutta. Teräväinen ja Laine eivät nouse supertähtiluokkaan, mutta heilläkin on erikoisominaisuuksia: Teräväinen loistaa läpiajoissa, Laineen vahvuus on tietysti laukaus. lut peruskauraa NBA2K-koripallossa iät ja ajat, mutta jääkiekossa ongelmaksi muodostuu kentän suuri koko. Ominaisuuksiltaan buustatut supertähdet ratkovat ottelut kerta toisensa jälkeen. …paljon vanhaa Vain suurimmat supertähdet saavat X-Factor-käsittelyn. Antakaa minulle aikakone ja New Jersey Devilsin pelinuttu, pärjäisin taatusti vuosituhannen vaihteen kahvakiekossa paremmin kuin 20-luvun vauhtilätkässä. Suomalaisista eliittijoukkoon kuuluvat Aho, Rantanen, Barkov, Hintz, Heiskanen ja Saros. Olen kohtalainen NHL:n pelaaja, mutta suurin haasteeni on maalipaikoille murtautuminen. HUT Moments piristää yksinpeliä, mutta muilta osin pelimuotokattaus on tylsän tuttu ja turvallinen. Be a Pro -uratilaa tähdittävät jäykästi elehtivät tuppisuut, Franchise-tilassa pääsee rakentamaan oman dynastian ja kansainvälisissä turnauksissa Leijonien lippu liehuu korkealla. Pärjään puolustuspelissä ja kiekkokontrolli on moninpelissäkin yleensä minulla, mutta maalipaikoissa olen yhtä kliininen viimeistelijä kuin Raipe Helminen. Senttiäkään en passista kuitenkaan maksa, sillä camokuosit ja kalkkunalook eivät ole minua varten. Se on tänä vuonna tarpeeksi. Toppatakkikansa on vallannut moninpelin. Hyppää askiin NHL-lätkä on mallinnettu asiallisesti. NHL:ää riivasivat julkaisuhetkellä moninpelin tekniset ongelmat. Huonoa . Moninpeliin keskittyvä World of Chel korvaa luuttiboksit battle passilla, mikä tekee edistymisestä ja palkinnoista selkeämpiä. Tilan ja pelaajien hahmottaminen pikavilkaisulla on hankalaa ja harhasyötön riski suuri, minkä takia ominaisuus jäi minulle kuriositeetiksi. Paraatipelastuksia tai imurointia. Fyysinen peli on uudistunut. Luisteluvoimainen Hintz irtoaa kevyesti puolustajista, Barkov anastaa puolustuspäässä kiekon vuorenvarmasti vastustajalta. Maalivahdeilta voi odottaa mitä tahansa. Kun vuosi vaihtui, valtaosa teknisistä ongelmista oli onneksi jo historiaa. Kirill lentää Venäjälle saakka. Päivitykset ovat tehneet tehtävänsä ja crossplayn ansiosta saman konsolisukupolven peliseuraa löytyy edelleen mukavasti. Jos kahdesta huonosta pitää valita, mieluummin otan battle passin. Peleihin liittyminen kesti kauan ja lagisuus teki matseista piinaavia kokemuksia. Peli aaltoilee vauhdikkaasti päästä päähän ja pelaajat vääntävät kulmissa kiekonhallinnasta. 33 172064_.indd 33 172064_.indd 33 25.1.2024 16.05.52 25.1.2024 16.05.52. Ultimate Teamissa kasataan keräilykorteista jälleen oma unelmatiimi. Hyvää + Pelilliset uudistukset elävöittävät lätkää, HUT Moments on mannaa nostalgiannälkäisille. Ja kun nostan tekoälyn vaikeuden korkealle, peleistä tulee vähämaalista nyhjäämistä. 80 NHL 24 ei räjäytä pankkia, mutta herättää uinuvan kiinnostuksen virtuaalilätkää kohtaan. Mieluummin haen ratkaisuhetkellä vielä yhtä syöttöä takatolpalle
Jätkä löi oikeesti Tekijöiden tausta on nyrkkeilypeleissä, mikä näkyy positiivisella tavalla pystyottelemisessa. Ei, en puhu tällä kertaa Fedor Emelianenkosta, vaan tylsästä uratilasta ja suorituskykyongelmista. Oikeasti Hanninen on eläkkeellä ja Makwan Amirkhani on saanut UFC:stä potkut, eikä Suomella ole enää yhtään UFC-ottelijaa. T änään tehdään historiaa! Tina Hanninen kapuaa UFC-häkkiin ottelemaan korsisarjan mestaruudesta. Kun minut paiskataan kenttään, en panikoi ja yritä väkisin heti ylös, vaan tarkkailen hetken vastustajaani. Pystyykö altavastaaja uskomattomaan urotekoon, soitetaanko Pasilassa Porilaisten marssi. Aloittelijat tyytyvät yksinkertaisiin iskusarjoihin ja pään suojaamiseen, taitavammat pugilistit ajoittavat väistöt ovelasti ja viljelevät potkuja ja lyöntejä monipuolisesti. Vasen liipaisin pohjaan, tatin tökkäys oikealle ja kuristus kireälle! Matossa pitää ennakoida vastustajan liikkeitä. Todellisuus on tarua karumpaa. Lyönnit ja potkut napsahtavat tyydyttävästi perille ja erilaisia tekniikoita on mielettömästi. Markus Lukkarinen EA SPORTS UFC 5 Pystyja matto-ottelemisen saumattomasti yhdistävä vapaaottelu on moderneista kamppailulajeista ylivoimaisesti suosituin. Ison miehen jalka nousee korkealle. Octagon värjäytyy matsin kuluessa verenpunaiseksi. Yleensä kamppailua käydään joko pystyssä tai matossa, mutta toisinaan ajauduCurtis Blaydesin parran mallinnus vakuuttaa. UFC 5 näyttää miksi. Palautan omakätisesti Tina Hannisen eläkkeeltä, houkuttelen ”Marasonnin” eli judoka Martti Puumalaisen vapaaottelun pariin ja nousen nettiliigojen kärkeen! Mestari se on vitosdivarinkin mestari. Mitä parempi lukkopainija on vastassa, sitä rivakammin vastaliike pitää tehdä. Brassijutsuvelho Demian Maia pirstoo vastustajan guardin nopeammin kuin Joe Rogan ehtii sanoa ”world class BJJ fighter”. Aiemmin lukotukset hoidettiin omassa minipelissään, nyt toteutus mukailee muuta matto-ottelemista. Pelimoottori on vaihtunut Frostbiteen, lukotusjärjestelmä on mennyt uusiksi ja pelimuodoissa on uutta sähköä. 34 172235_.indd 34 172235_.indd 34 25.1.2024 16.06.57 25.1.2024 16.06.57. Sidon häntä, estän positiopainin ja lopulta pyöräytän hepun tarkalla ajoituksella ympäri. Vapaaottelu on maailmalla yhä suositumpaa ja UFC:n kassaan tulvii tv-rahaa ovista ja ikkunoista, mutta kovan kilpailun puristuksessa Suomi on vajonnut vapaaottelun kehitysmaaksi, joka kalpenee muiden Pohjoismaiden rinnalla. KAMPPAILULAJIEN KUNINGAS EA Vancouver/ EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PS5 Versio: Myynti Moninpeli: 2 Ikäraja: 18 EA on kypsytellyt viidettä UFC:tä peräti kolme vuotta, minkä ansiosta uudistukset ovat urheilupeliksi huomattavia. Vuonna 2015 julkaistun ensimmäisen EA Sports UFC:n matto-otteleminen oli liian pelkistettyä, mutta yhdeksässä vuodessa EA on mennyt eteenpäin. Loukkaantumisistaan toipunut suomalaiskonkari on vertynyt huimaan vireeseen ja haastaa Mackenzie Dernin titteliottelussa. Liikevalikoima vaihtelee ottelijakohtaisesti, esimerkiksi takajalan kiertopotku ei onnistu kaikilta. Onneksi tilanteen voi korjata UFC 5:ssä. Etäisyyden hallinta, ajoitus ja vastustajan yllättäminen ovat pystyottelemisen ytimessä ja korostuvat etenkin moninpelissä. Helpommilla vaikeusasteilla hommaa helpottavat apunuolet, netissä vastustajan liikkeet pitää tulkita kehonkielestä. Kokonaisuus on aiempaa yhtenäisempi, vaikka taustalla häämöttää tuttuja mörköjä. Etenkin lukotustilanteet solahtavat saumattomammin osaksi kokonaisuutta. Andraden alkuperä käy ilmi näyttävästä olkatatuoinnista
Voittajan tunnistaa elekielestä. Vaikka oman ottelijan kehittäminen on teoriassa kiinnostavaa, ura muuttuu jo muutaman matsin jälkeen itseään toistavaksi puurtamiseksi. Juuri kun saan taitoni neljän tähden tasolle, minut pudotetaan kolmeen tähteen ja kehitysrumba alkaa alusta. Silloin tällöin jutellaan mukavia tähtiottelijoiden kanssa ja menoa piristetään muutamalla välivideolla, mutta valtaosin uratila on niin peruskauraa kuin olla ja voi. Uran alkutahdit isketään takapihalla. Ärsyttävästi oman ottelijan taidot myös rapautuvat matseissa otetun vahingon myötä. Hidastukset herkuttelevat tyrmäyksillä. Simuloidut harjoitukset antavat kehityspisteitä, mutta ottelijan kehitys ja lajitekniikat jäävät vajaiksi. Harjoitustila löytyy, mutta siinä ei käydä lajin perusteita kohta kohdalta läpi. Uudet tekniikat opitaan kutsumalla tietty UFC-ottelija omalle salille, mutta hommaan tuhraantuu puolet treeniviikosta. Online Careerissa luodaan oma alter ego, jota kehitetään matsi matsilta paremmaksi ja noustaan divisioonissa. Blitz Battles -turnauksissa tahkotaan minuutin mittaisia pikamatseja, joiden voittaja etenee seuraavalla kierrokselle. Hei hei puisevat treenit, tervetuloa iloinen nyrkkihippa. Taitavat judokat pyyhkäisevät vastustajalta jalat alta, thainyrkkeilijä painaa vastustajan päätä alaspäin ja tarjoilee polvea kupoliin. Kymmenien pelituntien jälkeen olen edelleen kehno pystypainija. Aikamoinen urakka Uratila ammentaa katutappelija Kimbo Slicen tarinasta. Netin kingi UFC 5 satsaa verkkomatseihin. 35 172235_.indd 35 172235_.indd 35 25.1.2024 16.07.07 25.1.2024 16.07.07. Hahmoni oppi viiden tähden käsilukon parin treenin aikana, mutta jabini oli edelleen neljän tähden tasolla 20 UFC-matsin jälkeen ja kymmenien nyrkkeilytreenien jälkeen. taan pystypainiin ja sidontatilanteisiin. Hölmösti oma hahmo ei myöskään osaa joitain perustekniikoita. Lähietäisyydelle pyrkivät ryskääjät voitin lähes aina, mutta tarkasti etäisyyden päästä otteleAikamme tyyli-ikoni, Jiri Prochazka. Sekään ei auta asiaa, että UFC 5:stä ei löydy kunnollista tutoriaaliosuutta. Syytä olisi, sillä peliin on mallinnettu satoja vapaaottelun tekniikoita. Etenkin mattopeli on varmasti monelle aloittelijalle täyttä hepreaa. Farmiliigat vaihtuvat nopeasti UFC:n kirkkaisiin valoihin ja lopulta pääotteluihin jättiareenoilla. Full guard, North South, D’arce-kuristus, anteeksi mitä. Sekään ei auta, että oman ottelijan persoona ja sanavarasto tiivistyvät lauseisiin ”baby it’s my time” ja ”let’s go, I’m the champ”. Siinä vaiheessa tulee tosielämän nyrkkeilysäkillekin käyttöä. Harjoituksissa työstetään nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä, painia ja lukkopainia. Uratilan mainostetaan opettavan ottelemisen perusteet ja teoriassa näin onkin. Eniten sain irti Online Careerista, sillä se tiivistää uran parhaat puolet tiukkaan pakettiin ja tarjoilee jatkuvasti sopivantasoisia vastustajia. Harjoituksia ei voi kuitenkaan skipata, sillä treenit ovat ainoa tehokas tapa ansaita kehityspisteitä ja parantaa ottelijan tekniikoita. Lajitekniikoiden kehittäminen on tasapainotettu muutenkin oudosti. Ranked Championshipsissä otellaan aidoilla ottelijoilla ennalta määrätyissä painoluokissa ja kerätään sijoituspisteitä. Tein nettiottelijastani nopeakätisen ja kovaleukaisen tyrmäyskoneen, joka ei juuri potkinut ja turvautui painiin vain pakon edessä. Opiskelu jää silti pintapuoliseksi, sillä harjoitusten tavoitteet toistuvat kerrasta toiseen lähes samanlaisina, eikä lajitekniikoihin syvennytä tarpeeksi. Netissä ei pärjää pikkunätillä pistenekkailulla, vaan matseihin pitää lähteä ”tapa tai tule tapetuksi” -asenteella. Kilpailullinen moninpeli on jaettu kausiin, joiden aikana matsataan kahdessa pelimuodossa. Triangelikuristus on BJJ-peruskurssin kamaa, jonka jokainen UFC-ottelija taatusti hallitsee. Realistisesti valtaosa ottelijan ajasta kuluu treenisalilla, mutta viihdyttävää se ei ole. Häkin reunaan ei kannata jumittua, etenkään jos vastassa on vahva painija. Ottelijani nousee viraalisuosioon takapihan paljasnyrkkitappelun myötä ja kasvatan mainettani matsi matsilta
vien kanssa minulla oli ajoittain haasteita. Onko siirto Frostbiteen vienyt kehitystiimin paukut. Yli 200 ottelijan joukkoon mahtuu suomalaisista vain Makwan Amirkhani, eikä lista ole muutenkaan täydellinen. Diazin veljekset ratkaisevat paremmuutensa tietysti takapihan nyrkkitappelulla. Julkaisun aikaan lagi oli sietämätön, mutta päivitysten myötä ongelmat ovat onneksi vähentyneet huomattavasti. 36 172235_.indd 36 172235_.indd 36 25.1.2024 16.57.22 25.1.2024 16.57.22. Ottelijakaarti pursuaa nykyisiä ja lopettaneita tähtiä. Mikä realistisuudessa hävitään, se kuitenkin viihdyttävyydessä ja dramaattisuudessa voitetaan. Fedor näyttää Arlovskille kaapin paikan. Tempo on todellisuutta kovempi ja kamppailijat kestävät epärealistisen paljon iskuja. Etenkin laiskanpulska uratila ja yleinen hiomattomuus kummastuttavat. Puiseva uratila, ajoittaiset tekniset ongelmat. Sivukuristus on bravuurini. Kun ottelijan naama muuttuu veriseksi mössöksi, kehään kutsuttu lääkäri puhaltaa pelin poikki. Pierren räjähtävän painin ja tehokkaan pystyottelun tunnistaa välittömästi, Anderson Silvan otteleminen on leikittelevän kepeää ja käärmemäisen vaarallista. Hollannin jättien välienselvittely päättyy odotetusti. Kamppailu on kouriintuntuvan brutaalia ja usein ottelut muuttuvat verilöylyksi. Kakkoskauden jälkeen voittoprosenttini oli kuitenkin hämmentävästi peräti 67. Eniten sain mielihyvää, kun nöyryytin Leon Edwardsilla törkyturpaista Colby Covingtonia matossa. chael Bispingin keskisarjan tittelimatsista, toisinaan otteluparit ovat silkkaa hupailua. Georges St. Huonoa . Matsit ammentavat yleensä historiallisista otteluista, kuten GSP:n ja Mi81 UFC 5 viihdyttää ja turhauttaa. Näyttävä esillepano kärsii teknisistä ongelmista. EA on kuitenkin lupaillut päivittää rosteria säännöllisesti. Kukkakaalia korvissa, verta silmissä Vapaaottelu näyttäytyy koko kauneudessaan ja karuudessaan. Vauhdikkaat matsit vievät mukanaan, vaikka vapaaottelu ei olisi entuudestaan tuttua. Vauhdikkaissa otteluissa yhdistyvät sopivasti realismi ja arcade, ja pelattavuus on entistä parempaa, mutta kokonaisuudesta jää uupumaan viimeinen silaus. Hyvää + Otteleminen on toteutettu mainiosti, moninpeli toimii. Nopeat yhden lyönnin tyrmäykset ovat todella harvinaisia, mutta täydellisesti osuva hyppypolvi nukuttaa vastustajan kerrasta. EA SPORTS UFC 5 Valmentaja Davis keskittyy perusasioihin. Lajisimulaatio vakuuttaa, ottelijat on mallinnettu tarkasti tatuointeja ja elekieltä myöten. Jos et kehity, taannut. EA Sports UFC 5 näyttää todeksi vapaaotteluväen hokeman mantran. Päivittäin vaihtuvat otteluhaasteet ovat mainio lisä. Takelteleva ruudunpäivitys, kaatuilu ja levottomasti häkin reunassa liikkuva kamera ovat yksinpelin ongelmia, moninpelissä suurin vihollinen on verkkoviive. Matossa jouduin myös todellisten osaajien kanssa nopeasti alakynteen. Silmät kiinni mestariksi. Epätasainen UFC 5 ei yllä edelleenkään mestaruustasolle. Ottelijat ovat liikkeissään uskottavia, pystyotteleminen on kuin väkivaltaista balettia, kun taas matossa tehdään shakkimaisen tarkkoja siirtoja ja hektisyys hidastuu taktisuudeksi. Mukavana juttuna verkosta löytää helposti peliseuraa ja matsien odotusajat pysyvät lyhyinä. Lajisimulaatio on mainiota, mutta tylsä uratila ja tekninen takkuilu laskevat arvosanaa. Esimerkiksi Ian Garry ja Maycee Barber lisättiin peliin jälkijunassa
Baseball ei ollut minulle erityisen tuttua, kun tartuin MLB The Show 22:een (Pelit 5/2022, 86 p.). Kärsivällisyyteni ei riitä tosimaailman kolopalloon, mutta virtuaaliviheriöillä homma soljuu hienosti. Vuosien mittaan toimituksesta on tippunut lähinnä FlatOut 3:n (Pelit 2/2012, 38 p.) kaltaisia ajopelejä. Mutta mihin urheilupelisarjaan olen vuosien mittaan upottanut eniten tunteja. Mikä tapahtuu avustajakokouksessa, jää avustajakokoukseen. Sporttivartti Arvostelisin mielelläni enemmän myös kaahailupelejä, mutta herrat Mäkinen ja Heikkinen ovat pitäneet tiukasti pintansa autoja moottoripyöräpelien asiantuntijoina. Draiveissani on voimaa ja tarkkuutta, puttini putoavat kuin Tiikerillä parhaina päivinä. Urheilupelit. Sain tekstin ihmeen kaupalla valmiiksi, mutta erityisen hyvää siitä ei tullut. Itse asiassa nuoruuteni toiveammatti oli urheilutoimittaja. Kävin kertaalleen jopa Tampereella tiedotusopin pääsykokeessa, mutta surkea valmistautumiseni palkittiin hylsyllä. 15 vuoden avustajarupeaman jälkeen sain kuitenkin oikeuden rikkoa sääntöä kerran. Onneksi Tuukka on passittanut minut säännöllisesti pois mukavuusalueeltani. Änäriä olen tahkonnut vuosien mittaan niin paljon, että tein eräässä avustajakokouksessa Tuukalle rohkean ehdotuksen: päätoimittaja voisi vaihteeksi kirjoittaa NHL-arvostelun. (Kahden muksun jälkeen siirrytään vain miespuolustuksesta aluevartiointiin. Vaadin, että vääryys oikaistaan! Tuukan ja Nikon pitää järjestää tämän vuoden pikkujoulujen yhteydessä virallinen karting-kisa, jossa paremmuus ja kirjoitusvastuut ratkaistaan. Harmi vain, että sijoituspaikka oli Helsinki eikä Oulu. Syy tähän on selvä. _TG) Sporttimiehen on tehtävä mitä sporttimiehen on tehtävä. Mielikuvani baseballista mullistui: Amerikan pesis on upea urheilulaji, jonka keskiössä on syöttäjän ja lyöjän kamppailu. 15 VUOTTA SPORTTIA Pelitin avustajarivit eivät pursua innokkaita urheiluarvostelijoita, joten lätkä, koris ja futis ovat olleet jo vuosikymmenen heiniäni. Eikä mikään aiheuta suurempaa mielihyvää kuin reiän viereen putoava lähestymislyönti. Ensin iski mahatauti ja heti tyhjennysharjoitusten jälkeen ärhäkkä flunssa. Tuukka kirjaimellisesti nauroi minut huoneesta pihalle. Toinen kestosuosikkini on PGA Tour 2K23 (Pelit 1/2023, 83 p.). EA:n näkemys kalpeni THQ:n UFC Undisputed -pelien (2009–2012) rinnalla. Vuonna 2024 voin sanoa, että tehtävä on suoritettu. Seuraan sujuvasti mitä tahansa urheilua ja käytän tuntikausia tulosten, tilastojen ja pelianalyysien penkomiseen. Armahdusta ei tullut edes silloin, kun sain perheenlisäystä. Eikä harrastaminen rajoitu pelkästään seuraamiseen, vaan viihdyn itsekin ladulla ja juoksulenkillä. Olen suuri vapaaottelun ystävä, minkä takia odotin EA Sportsin ensimmäiseltä UFC-peliltä (Pelit 8/2014, 78 p.) paljon. Vuoden 2011 NBA oli ja on edelleen loistava urheilupeli ja käännytti minut korisfaniksi, mutta arvosanassa taisi olla mukana parin pisteen verran uutuudenviehätystä. Oma katastrofihetkeni koitti marraskuussa 2021, kun työstin NHL 22 -arvostelua. Lähimmäksi unelma-ammattiani pääsin, kun minut valittiin IS Urheilun verkkotoimitukseen. Kamppailu NBA:n, NHL:n ja FIFA/FC:n välillä on tasainen, mutta jalkapallo vie voiton verkkomatsien ja Ultimate Teamin mitalla. K un Tuukka ja Niko arp… pohtivat syvällisesti tulevia arvosteluja ja niiden nakittamista sopiville tekijöille, yksi genre osuu lähes poikkeuksetta kohdalleni. Teksti on kuitenkin kestänyt aikaa hyvin ja pääpointtini pitävät edelleen kutinsa. Ensimmäinen sporttiarvosteluni oli NBA 2K12 (Pelit 12/2011, 92 p.), jonka pisteet ovat edelleen korkeimmat urheilupelille koskaan antamani. MARKUS LUKKARINEN Pelit-lehdessä on vain yksi sääntö. Sekin homma jäi siis puolitiehen. 37 172053_.indd 37 172053_.indd 37 25.1.2024 12.41.06 25.1.2024 12.41.06. Toisinaan kirjoittaminen tökkii pahemmin kuin Matikaisen suksi. Jättiläinen on toki sittemmin kehittynyt päteväksi vapaaottelupelien tekijäksi. Pettymys oli suuri, kun sainkin teknisesti keskeneräisen ja mattopeliltään rajoittuneen tekeleen. MLB:n vetävä uratila ja tinkimätön lajisimulaatio koukuttivat märkäkorvan nopeasti. Kun Niko ja Tuija lätkäisivät käteeni avustajasopimuksen vuonna 2009, ensimmäinen tavoitteeni oli edetä vakituiseksi urheilupelien arvostelijaksi. Osumia ja huteja Neitsyyden menettäminen oli ihanaa ja ainutkertaista, mutta urheiluarvosteluiden joukosta nousee muitakin kohokohtia. Olen kirjoittanut Pelit-lehteen 15 vuoden aikana noin 400 tekstiä, joista urheilupelijuttuja on 80 eli suunnilleen joka viides. On kyse sitten yleisurheilusta, hiihdosta, moottoriurheilusta, jääkiekosta, jalkapallosta tai vapaaottelusta, minut löytää ruudun äärestä tai katsomosta
Kaikkeen tähän tarjoutuu mahdollisuus, kun Elise löytää pihaltaan maagiset punaiset korkokengät ja puhuvan variksen. Palkkioksi voi löytää parantavia esineitä tai juonen kannalta kiinnostavia yksityiskohtia. Vain anime oli parempaa kuin nykyään. Samalla pitäisi ansaita rahaa itsensä ruokkimiseksi sekä hoitaa rakkausasiat kuntoon. Lintu käskee tuoda metsässä asuvalle Hänelle kolme lahjaa, minkä jälkeen Hän voisi täyttää Elisen toiveet. Töissä on käytävä, jotta voi ostaa kaupasta ruokaa, jota taas tarvitaan jatkuvasti kuluvien kylläisyyspisteiden palauttamiseksi. Työnteon ja deittailun ympärille rakentuvat päiväosuudet toimivat tyydyttävästi. Päiväsaikaan voi myös tutkia Kieferbergiä ja sen ympäristöä vapaasti ja jututtaa kyläläisiä ilman huolta ajanjakson vaihtumisesta. Shiuy Miao 38 172137_.indd 38 172137_.indd 38 25.1.2024 17.01.40 25.1.2024 17.01.40. Kummituksella ei ole varmasti mitään pahaa mielessä. LITTLE GOODY TWO SHOES Ennen kaikki ei ollut paremmin: ihmiset olivat taikauskoisia, ”noitia” poltettiin roviolla ja metsissä lymysi hirviöitä. Toisella puolella vaakakuppia painavat Elisen ihmissuhteet kolmeen mahdolliseen kumppaniin. Työtehtävistä saatavan rahan määrä riippuu pelaajan onnistumisesta yksinkertaisissa minipeleissä, jotka vaihtelevat munien keräämisestä halkojen hakkaamiseen. Treffeille meneminen avaa romanttisia kohtauksia ja syventää henkilöiden suhdetta. Työnteon lisäksi aikaa voi viettää tutustumalla läheisemmin Elisen kolmeen tyttöystäväkandidaattiin: naapurintyttö Freyaan, nunna Lebkucheniin tai kohtalosta mystisesti puhuvaan kämppikseen Rozenmarineen. Elisellä on viikko aikaa hankkia lahPALUU SADUNHOHTOISELLE (17)90-LUVULLE Astral Shift / Square Enix Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series X, Nintendo Switch Minimi: Intel Core i3-540 tai AMD Phenom II X4 965, 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GT 640 tai AMD Radeon R7 240, 16 Gt tallennustilaa Testattu: i5-13400F, 32 Gt RAM, RTX 4070 Ikäraja: 12 jakoriinsa Hyvää Ruokaa, Herkullista Juomaa ja Erinomaista Seuraa tälle täysin luotettavan oloiselle Hän-hahmolle. Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton. Leipää ja rakkautta Rakenne jakautuu siis seitsemään viikonpäivään, jotka puolestaan jakautuvat kuuteen eri ajanjaksoon päivän aikana: auringonnousuun, aamupäivään, keskipäivään, iltapäivään, iltaan ja yöhön. Auringonnousun ja illan aikana peli kulkee käsikirjoitettujen tapahtumien mukaan, jolloin merkittävät tarinaja dialogiosuudet etenevät kuten visual noveleissa. Käytännössä tämä tarkoittaa joko työntekoa tai deittailua haluamansa kumppaninsa kanssa. Ei Punahilkka, vaan Punaiset korkokengät Tarina sijoittuu Grimmin satujen maailmaa muistuttavaan, saksalaishenkiseen miljööseen. Tässä onkin resurssioptimointiosuuden ydin. Tie toiveiden toteutumiseen on kuitenkin kivinen. Kun päähenkilö Elisen mummo menehtyy, joutuu teini-ikäinen tyttö tienaamaan elantonsa yksin tekemällä hanttihommia kotikylässään Kieferbergissä. Mutta aamupäivästä iltapäivään saa valita tekemisensä vapaasti. Hellitäänkö animeromantikkoa kunnolla. Välivideot ovat todellista silmäkarkkia. Sekä deittailu että työnteko siirtävät kelloa eteenpäin, mikä kuluttaa samalla yhden ”kylläisyyspisteen”. Ajan kulumisen aiheuttavista aktiviteeteista varoitetaan selkeästi, joten vahingossa ei nälkään voi kuolla. Itsestään selvänä tavoitteena on tietenkin Ajan kuluminen kuvataan välianimaatiolla. Kaikkea ei ehdi tehdä, joten käytännössä on valittava, kenen rakkautta Elise tavoittelee. Kovaan työhön ja arvostuksen puutteeseen kyllästynyt Elise haaveilee rikkauksista ja niiden tuomasta helposta elämästä. Mittarin pudotessa nollaan Elisen taival päättyy nälkäkuolemaan. P ortugalilainen kehittäjä Astral Shift mainostaa Little Goody Two Shoesia sekoituksena kerronnallista visual novelia, resurssioptimointipeliä, deittisimulaattoria ja kauhuseikkailua, tarjoiltuna 90-luvun shoujo-tyylisen (eli tytöille suunnatun) animen estetiikalla
Toisaalta, hyvällä maulla tehtyä (sateenkaari)animeromantiikkaa ei maailmassa ole liikaa, ainakaan pelimuodossa. Eivätkä kyläläiset koskaan pyydä anteeksi typerää käytöstään tai joudu sen vuoksi tilille. Pelin nimikkokengät ovat todellakin tyylikkäät. Tähän puutteeseen vastaaminen on itsessään kulttuuriteko. Nämä ovat kaiken kaikkiaan erittäin toimi80 Mukiinmenevä animehenkinen kauhuromantiikkaseikkailu, joka kaipaisi fokuksen terästämistä. Tuntuu, että iso osa tytön vuorosanoista on erilaisia ihmetteleviä ja yllättyneitä huudahduksia. Hyvän työsuorituksen panoksena on siis tavallaan rakkaus, mikä tuo mukavaa jännitettä tekemiseen. Simppeleihin minipeleihin ei myöskään ehdi kyllästyä, mikäli ajankäytön suhde on yksi kolmasosa työtä ja kaksi kolmasosa treffeillä käymistä. Näiden noituuden hetkien toimintakohtauksissa on hyötyä, jos on jäänyt ruokaostosten jälkeen rahaa myös elämäpisteitä palauttaviin rohdoksiin. Öisin tulitikut tulevat tarpeeseen. ilistelijälle on muutama kokonaan animoitu välivideo, jotka ovat kuin suoraan lapsuuden putkitelevisiosta. viettää mahdollisimman paljon aikaa Elisen mielitiettyjen kanssa ja tehdä mahdollisimman vähän töitä. Pelaajan on hallittava epäluulomittaria, jonka täyttyessä Elise lynkataan noitana. Little Goody Two Shoes ei joudu suden suuhun, muttei myöskään elä elämäänsä onnellisena loppuun asti. Dialogikohtauksissa assertiiviset ja kyseenalaistavat kommentit nostavat mittaria, säyseät vuorosanavaihtoehdot taas laskevat sitä. Onneksi tarina paranee loppupuolella. Hyvää + Hauska genrehybridi. Yölliset ajanjaksot koostuvat perinteisestä pikseliseikkailusta, jossa haahuillaan häiriintyneissä ympäristöissä, väistellään vihollisia ja ratkotaan puzzleja. Astral Shiftin loihtimat painajaistodellisuudet ovat kyllä kauniita, mutta niiden kliseisen germaaninen ja kristillinen kuvasto ei ole kaikkein mielenkiintoisimmasta päästä. Elisen tref. Animaatio. via taiteellisia valintoja. Työnteko hoidetaan erillisissä minipeleissä. Tämän takia tunneside romansseihin jää ohueksi. Tämä on ylivoimaisesti ärsyttävin osuus. t koostuvat lähinnä yksittäisistä lirkutteluhetkistä, joissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kolikon kääntöpuolena suhteissa ei juuri tapahdu kehitystä. Vaikka ajatus genrehybridistä on hyvä ja peliä on pääosin kiva pelata, mikään osaalue ei loista. ikteja, joiden ratkaiseminen saisi lopun rakkaudentunnustukset tuntumaan ”ansaituilta”. Valju romantiikka Mutta itse romantiikka on yllättävän laimeaa. Samaa mietin joka päivä töissä. Little Goody Two Shoesia pelatessa tuntuu siltä, että teokseen on yritetty mahduttaa yksinkertaisesti liian monta elementtiä. Mikä käy pidemmän päälle rasittavaksi: välillä teki mieli iskeä kädet ruudun läpi ja ravistella järkeä Elisen päähän. Erityisesti deittisimulaattoripuoli ja toimintakohtaukset kaipaavat kehittämistä, mutta myös tarinankerrontaa olisi voinut viedä innovatiivisemmalle tasolle satutrooppien mukailemisen sijasta. Kiitosta on sen sijaan annettava estetiikasta, joka lainaa paljon 90-luvun shoujo-animeklassikoilta, mutta tekee niistä omannäköisen versionsa. Mutta toisin kuin ei niin kultaisella ysärillä Little Goody Two Shoesissa rakastavaiset voivat saada tarinalleen myös onnellisen lopun – pelaajan päätöksistä riippuen. Liikaa mausteita pretzelissä. Kuten monen huonosti päättyvän klassikkosadun päähenkilön myös Elisen älykkyysosamäärä vaikuttaa olevan korkeintaan 50. Erilaisia lopetuksia on kymmenen ja ilahduttavasti tavat, joilla niihin päädytään, juontuvat loogisesti pelaajan valinnoista. Lajityypin perinteiden mukaisesti tyttörakkauden kuvaamisessa keskitytään nimenomaan romanttisiin elementteihin, ei niinkään seksuaalisiin, joten kädestä pitoa intiimimpää sisältöä ei nähdä. En toki odottanut 20 euron indiepeliltä mitään Baldur’s Gate 3:n rakkaustarinoita, mutta Little Goody Two Shoesissa heilastelulle omistettu aika on auttamatta liian lyhyt toimivien romanttisten juonikaarien rakentamiseksi. Hiottavaa kautta linjan, erityisesti romansseissa ja toimintakohtauksissa. Sekavat puzzlet, vihollisten epäselvät hitboxit ja Hänen kätyreiden kanssa käytävät tyhjänpäiväiset dialogit lähinnä ärsyttävät. Hahmojen välille ei esimerkiksi synny kon. Jos pelaaja pärjää työminipeleissä itseni kaltaisen keskivertopelaajan verran, Elise voi yhden läpipeluun aikana syventää ystävyyttään kahden eri henkilön kanssa. Eniten ketuttaa muut ihmiset Elisen elämää monimutkaistaa myös kyläläisten epäluuloisuus häntä kohtaan. Keskinkertaisen kauhutoiminnan olisi saanut jättää kokonaan pois ja luoda hiuksia nostattavaa tunnelmaa tarinalla ja visuaalisuudella. Nykyaikaisena ihmisenä on jo periaatteen vuoksi vaikea taipua peesaamaan Kieferbergin juntteja, plus erot dialogivaihtoehtojen ovat välillä niin epäselviä, että ”oikean” valinnan tekeminen on lähes mahdotonta, vaikka yrittäisi. Hieno 90-luvun animetyyli. Viikon aikana tapahtuvat oudot sattumukset hevosten katoamisesta viljan pilaantumiseen kiristävät Kieferbergin asukkaiden hermoja, ja Elisen epätavallinen syntyperä tekee hänestä helpon syntipukin taikauskoisille kyläläisille. Jälkimmäinen on nimittäin myös leimallista teoksille, joista Little Goody Two Shoes on selkeästi ammentanut vaikutteita. Huonoa . Yön kauhuosiot eivät ole missään tapauksessa pelin parasta antia. Harmikseni mikään loppu ei johda koko Kieferbergin tuikkaamiseen tuleen. En suosittele lapsille tai heidän moraalinen rappionsa on varma. 39 172137_.indd 39 172137_.indd 39 25.1.2024 17.01.47 25.1.2024 17.01.47. Romansseihin olisi todennäköisesti saatu myös enemmän potkua, jos osa söpöstelystä olisi korvattu vaikkapa yliampuvalla melodraamalla. Sen sijaan hahmojen välinen söpöstely jatkuvine punasteluineen on vedetty niin överiksi, että se jo hieman vaivaannuttaa. Tarina pysyy melko tiukasti kansansatujen raameissa eikä näin tarjoa paljoakaan uutta. Yöt ovat painajaisia varten Jos päiväsellä aika kuluu hempeillessä ja työn ikeessä, yön koittaessa Elise joutuu metsästämään Hänelle annettavaa Kolmea Lahjaa fantasmagorisista painajaismaailmoista
Jusant vastaa: kyllä on, ja todistaa sen nopeasti. Kannattaa muuten ottaa suosiolla padi käteen, sille ne kontrollit on suunniteltu. Lyhyt kokeilu hiirinäppiksellä sai aikaan vaan mielipahaa. Liekö tekijöillä lopussa tullut kaiken lisäksi kiire, sillä kaksi viimeistä lukua päättyvät ennen kuin ne kunnolla edes alkavat, ja samalla pari komeasti käynnistyvää hetkeä pikakelataan läpi. Näiden alueiden kiipeilyt jäävät lyhyeksi huviksi ja kun lukuja ei ylipäätään ole kovin montaa, koko helahoito jää kenttäsuunnittelultaan torsoksi. Kiipeilyyn riittää pelkkä käsipeli, sillä sujuvuuden säilyttämiseksi jalkatyö on ystävällisesti täysin automatisoitu. Eli tässä Jusant sortuu samaan virheeseen kuin liian moni peli nykyään: ne vähäisetkin kulmat on pyöristetty ja pehmustettu, jotta ei vaan kenellekään tule paha mieli. Nousun aikana voi nakuttaa seinämään kiinni maksimissaan kolme väliaikaista kiinnikettä köydelle. Nostan sormeni padin oikeanpuoleiselta liipaisimelta ja hahmon käsi seuraa perässä, irrottaen otteen vuoren seinämästä. Kiipeily ja köyden kanssa . Malloryn jäänteet löydettiin 1999. Pian liike lähteekin jo selkäytimestä saakka. Puzzlet ovat muun tekemisen tapaan sujuvasti eteneviä, mutta nokkeluus ja oivaltamisen riemu puuttuu. Toni Hilden JUSANT Vuonna 1924 George Leigh Mallorylta kysyttiin, miksi hän haluaa kiivetä Mount Everestille. Tartu kiinni! Matka alkaa Tornina tunnetun vuoren juurelta. Saman puolen tatilla kurotan kättä seuraavaa otetKÖYDEN VARASSA Dont’t Nod Arvosteltu: PC Saatavilla: PlayStation 5, Xbox Series X/S Versio 1.02 Suositus: Intel Core i7-10700 tai AMD Ryzen 7 3700X, 8 Gt RAM, Geforce RTX 2060 tai Radeon RX 5700, 15 Gt HDD Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 3 ta kohti ja tarraan uudestaan liipaisimella kiinni. Yhä ylös yrittää Kiipeillessä stamina kuluu, mutta sitä on niin helppo saada takaisin, että melkein unohdin koko kestävyysmittarin olemassaolon. Näppärän ratkaisun kautta saa luotua omia checkpointeja vaativimpien osuuksien sisälle. Koska kerran on luotu näin napakalta tuntuva kapuaminen, olisin halunnut heppoisen puzzle-kikkailun asemasta laajempia nousu-urakoita reittivalinnoilla ja vaaroilla varustettuna. Vasen käsi toimii vastaavalla logiikalla, joten eikun käpälät vuorotyöhön ja nousu alkaa. Monta kysymystä on jo herännyt: kuka, missä, miksi. n kuivattamalla planeetalla. Jäin kaipaamaan myös pidempiä yhtäjaksoisia kiipeilyosuuksia. engailu on Jusantin parasta antia, mutta kenttäsuunnittelu ei ota niistä tarpeeksi irti. Lähtökohta muistuttaa Thatgamecompanyn vuoden 2012 Journey-peliä: ruudulla näkyy mykkä ja nimetön päähahmo, määränpäästä ei ole hajuakaan, mutta sitten vaan mennään! Life is Strange -tarinapeleistä tunnetun Don’t Nodin Jusant ei ole yhtä elegantti kuin Journey, mutta neljän tunnin mittainen vuorikiipeily on silti viihdyttävä, joskin hieman pintapuolinen seikkailu. Kapuamisessa on tekemisen meininkiä. Kirjekyhmy Matkan alkutaipaleella mukaan lyöttäytyy pieni ja pyöreä ballast-otus maskotiksi, mutta muuten edessä on aika yksinäinen ja Kiipeilyssä on mukavaa tekemisen meininkiä. 40 172190_.indd 40 172190_.indd 40 25.1.2024 17.02.19 25.1.2024 17.02.19. Vuorikiipeilyn perusidea tukehtuu turvapumpuliin, se ei ole turvallinen tila. Kuolemanpelko tekisi kokemukselle terää, sillä nyt näkymättömät turvakaiteet latistavat . ”Koska se on siinä”, hän kuittasi. Pelattavuus on hiottu sulavaksi, ja vaikka eteneminen on lajinomaisesti välillä hieman työlästä, niin juuri mainio ohjaustuntuma jää Jusantista eniten mieleen. En minä Jusantilta mitään kiipeilysimua tietenkään odota, mutta tällaisenaan kokemus on vajaa. J usant on turvallisempi vaihtoehto, joka tarjoaa minimalistista vuorikiipeilyä ilmastokatastro. No, on kiipeily silti viihdyttävää, vaikka kuiluun ei pohjakosketusta tehdäkään. Joskus ote lipeää, mutta varsinaista vaaraa ei ole, sillä vuoren seinämää pitkin ei voi nousta eikä rotkon reunaa ylittää, ellei ole ensin kiinnittänyt turvaköyttä johonkin. Jokaisella alueella on uudenlaisia puzzle-jippoja kiipeilyn seassa, mutta aivoja kuormitetaan köykäisesti. Välillä pudotaan köyden varaan roikkumaan tarkoituksella, sillä narulla voi heilauttaa itsensä seuraavalle tasanteelle. Vastauksia on turha vielä odottaa, mutta yhteen kysymyksen haluan vastauksen vauhdilla: onko kiipeily oikeasti niin hauskaa, että istumalihakseni kestävät kipuamisen huipulle asti. ilistä ja ympäristön immersiota. Se näyttää sekä tuntuu fyysiseltä, niin kuin pitääkin. Ei pelkällä kauniilla kuorella nousta huipulle saakka
Tornin seinämiltä löytyvät kiinnikkeet palauttavat staminan täyteen. Pirteää ulkoasua tukee hyvä äänisuunnittelu, jossa hiljaisuutta maustetaan sopivasti seesteisellä ambienssilla ja luonnon omalla kuorolla. Narukäsi . Sivuilta paljastui vähitellen tarinaa taustoittavaa sisältöä ja eräs koko matkan läpi kulkeva sivujuoni, mutta ei lukutaakka ollut lähimainkaan vaivan väärti. Jusantin pelaaminen on nautinnollisen sujuvaa ja kiipeily on oikeastaan tehty niin hyvin, etten ylläty, jos mekaniikka kopioidaan toisiin peleihin. engaa seuraavaa etappia kohti. Kunkin luvun päätteeksi katsellaan hetki vähäeleisiä välivideoita ja sitten jatketaan nousua. Raapustukset ovat sisällöltään yhtä kuivia kuin pelin planeetta ja niiden lukeminen rikkoo rytmiä. 41 172190_.indd 41 172190_.indd 41 25.1.2024 17.02.29 25.1.2024 17.02.29. Vaikka en saavuttanut pelinautinnon huippua, lainaan soveltaen sir Edmund Hillarya hänen palatessaan 1953 Everestin huipulta tukileiriin: ”Well, I knocked the bastard off.” 76 Vähäeleisen vuoristoseikkailun kaunis ulkokuori ja näppärä kiipeily ihastuttavat, mutta sisällöltään lattea Jusant ei nouse torninsa lailla korkeuksiin. Hyvää + Hienosti tehty kiipeily ja kaunista katseltavaa. Huonoa . hieman jopa melankolinen matka, joka toki sopii teemaan hyvin. Reitti vie monenlaisten raunioiden läpi, jotka kertovat menneen sivilisaation tarinaa. Maisemat ovat komeita ja ympäristöt vaihtelevia. Omaleimainen ja lempeä low poly -tyyli sekä rikas värimaailma ihastuttavat varsinkin liikkeessä, välillä tuntuu kuin oltaisiin animaatioelokuvan sisällä. naalia edeltävät huippuhetket puuttuvat kokonaan, minkäänlaista tunnesidettä ei synny. Kun . Tarinan päätös on päällisin puolin kaunis, mutta se jää tunnetasolla silti etäiseksi, koska ennen viimeisiä minuutteja matkalla ei ole mitään muuta merkityksellistä. Matka vie myös vuoren uumeniin. Toivottavasti, sillä Jusant ei lunasta omaa potentiaaliaan. Innotonta kenttäsuunnittelua ilman kohokohtia. Ihan samaan tapaan muu mukana oleva kerättävä tuntuu hieman väkisin väännetyltä sivutauhkalta, joka ei rikasta kokemusta lainkaan. Huojuva torni Vaikka sisällössä on puutteita, sitä ei voi kieltää, ettei Jusantin tornin ulkokuori olisi näyttävä. Vuorella kuljetaan kadonneen sivilisaation raunioiden läpi. Kun matkalta vielä puuttuu mieleenpainuvat huippuhetket, edes söötti maskotti ei auta viemään huomiotani pois komeaa Tornia horjuttavista ongelmista. Valitettavasti Jusant ei kerro tarinaansa ympäristölähtöisesti vahvuuksiaan hyödyntäen, vaan stooria dumpataan vuorelta löytyvien päiväkirjojen ja kirjeiden sivuille. Masokistina luin kynäilyt tunnollisesti läpi. Vaihtelevat ja värikkäät ympäristöt piristävät seikkailua
Tämä toismaallinen olotila välittyy myös peVUORILLE EKSYNYT inkle Ltd Arvosteltu: PC Saatavilla: Nintendo Switch Versio 1.1 Suositus: 64-bittinen prosessori, Nvidia Geforce GTX 660 / AMD Radeon HD 7850, 8 Gt RAM, 3 Gt HDD Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt & Steam Deck Ikäraja: 3 latessa, kun Moira tapaa ylängön myyteistä ammentavia asioita ja hahmoja. VuorilMatkalta löytyvät muistiinpanot voivat paljastaa uusia reittejä. Haahuilusta ei kannata pahoittaa mieltään, sillä se on osa matkan ydintä. Urakka on melkoinen ja aikaraja tiukka, varsinkin koska Moira lähtee vaikeakulkuiseen vuoristoon kaikkia eränkävijöiden oppeja uhmaten ilman kunnon varusteita. Tunnelma on usein unenomainen. Moiran matka Skotlannin ylängöillä lepuuttaa mieltä. Eksyin jo ennen kuin ensimmäinen päivä kääntyi yöksi, koska Moiralla ei ole karttaa mukana. Jos kunnollista lepopaikkaa ei löydy, jää seuraavan päivän matkanteko lyhyemmäksi. Matkantekoa haastaa enemmän hyvien reittien löytäminen. Joskus autiosta mökistä mukaan tarttunut päiväkirja paljastaa piilossa olleen polun, mutta ei kerro tarkemmin sitä, että mihin se vie. Kiipeily on Breath of the Wildin kaltaista tasapainoilua Moiran kestävyyden kanssa. Vaihtoehtoisesti valikosta voi kiristää huonon sään vaikutuksia, jos kaipaa lisähaastetta. Horisontissa saattaa nähdä jotain mielenkiintoista, jota haluaisi mennä tutkimaan, mutta sinne yrittäessä päätyykin aivan muualle, eikä löydä enää takaisin. Ensimmäinen retki on käytännössä tuomittu epäonnistumaan, mutta jatkossa hyödynnetään edeltävän reissun oppeja. Kehnolla säällä liikkuessa energiaa kuluu enemmän, mutta mistään selviytymiskamppailusta ei silti ole kyse. Pelaajan tavoitteena on kuljettaa tyttö perille kuuden vuorokauden sisällä. Teini-ikäinen Moira saa Hamish-enoltaan kutsun tulla viettämään Beltanea enon majakalle. Toni Hilden A HIGHLAND SONG Jos minne lie polkuni vie, oli päivä tai synkkä yö, niin muistan ain’, sinut armas Beltane S ivusta kuvattu seikkailupeli Ylämaiden laulu on mukaansatempaava tarinavetoinen erämatka Skotlannin ylänköjen mielenmaisemaan. Ylängön eriskummalliset asukkaat ja mieleenpainuvimmat kohtaamiset löytää usein puolivahingossa haahuillessaan eteenpäin. Ennen pimeän tuloa pitää löytää suojaisa nukkumapaikka, koska taivasalla menettää ison siivun Moiran maksimikestävyydestä. Kömpelön Pendragonin jälkeen kekseliäistä seikkailupeleistään tunnettu Inke-studio palaa polulleen ja ihastuttaa yhdellä parhaista peliteoksistaan. Hyvää tulta tarkoittava Beltane on yksi vanhimmista kelttiläisistä juhlista. Sen sijaan sijaintia paikannetaan vertaamalla vuorten huipuilta aukeavia maisemia esimerkiksi matkalta löytyvien uutisleikkeiden kuvitukseen. 42 172138_.indd 42 172138_.indd 42 25.1.2024 12.47.46 25.1.2024 12.47.46. Kestävyys palautuu, kunhan saa seuraaville unille katon pään päälle. Tarinoiden mukaan elävien ja kuolleiden maailman välillä oleva verho on tuolloin ohuimmillaan. Villi vaellus Trailerin nähtyäni luulin A Highland Songia kädestä piteleväksi kävelysimulaattoriksi, mutta nopeasti kävi ilmi, että eteneminen ei ole lainkaan suoraviivaista, sillä vuorilla eksyy helposti. Eteenpäin vievät polut ovat usein piilossa, harhailua on paljon ja eteneminen tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Välillä näitä kuvia on hankala verrata mihinkään, jos maisemat ovat paksun sumun peitossa. Patikointi edistyy pääasiassa valoisaan aikaan. Vaikeustaso on anteeksiantava: rotkoon pudotessaankin saa jatkaa läheltä putoamispaikkaa
Auringon laskiessa kannattaa etsiä yösijaa. Ne taustoittavat paikallista historiaa, perinteitä sekä Moiran elämää. Vallitseva tunnelma on lempeä ja meditatiivinen. Jo tarinan päätös muuttuu sen mukaan, ehtiikö perille ennen Beltanea vaiko sen jälkeen. 43 172138_.indd 43 172138_.indd 43 25.1.2024 12.48.04 25.1.2024 12.48.04. Seuraavalle kerralle saa mukaan kaikki muistiinpanot ja osan reppuun kertyneistä tavaroista, joille vähitellen hoksaa sopivia käyttökohteita. Progressio toimii pääosin mainiosti, koska toistuvat läpäisyt tukevat toisiaan. Rytmiminipelissä pompitaan kelttimusan tahtiin. A Highland Song onkin tarkoitettu läpäistäväksi useita kertoja. Ylängön kutsu Pientä vaihtelua kiipeilyyn tuo rytmiminipeli, jossa loikitaan peuran perässä loivemmil86 Kekseliäästi toisiaan tukevat läpäisyt viihdyttävät aikansa seikkailussa, mutta yksinkertaisen pelimekaniikan toisto alkaa puuduttaa, vaikka vuorilta riittäisi vielä löydettävää. la rinteillä kelttimusan tahdissa. ta tarttuu mukaan enemmän tai vähemmän hyödylliseltä vaikuttavia tavaroita, joilla voi esimerkiksi avata uusia reittejä, mutta niille on vaikea löytää käyttökohteita ensimmäisellä yrityksellä. Vähitellen hortoilu vaihtuu määrätietoisempaan etenemiseen, kun vuoria oppii tuntemaan. Sitä vahvistaa entisestään Hamish-enon rauhoittava kertojaääni, jota kuullaan aina kun Moira muistelee enon kertomuksia. Rytmipomput ovat turhan yksinkertaisia, koska niissä vuorotellaan aina kahden saman painikkeen välillä, eikä hyppely missään vaiheessa kehity monipuolisemmaksi. Uusia hahmoja, paikkoja ja vuorten kätkemiä salaisuuksia löytyi pitkään, vaikka kuinka luulin nähneeni jo kaiken edellisen reissun jälkeen. Pääsin kolmannella kerralla Beltanen aikaan majakalle, mutta jatkoin pelaamista sen jälkeen useamman rundin verran. Toistaa itseään liikaa. Laurence Chapmanin säveltämällä ääniraidalla kuullaan skottilaisesta folk-musiikkiskenestä tunnettuja Taliskja Fourth Moon -artisteja, ja äänimaisema muutenkin kuuluu ehdottomasti retken vahvuuksiin. Ilmeeltään A Highland Song on omalaatuisen näköinen. ikkaan, mikä aiheutti turhia jumeja jo valmiiksi sekavaan navigointiin. Seuraavan retken reittivalinnat sekä matkan varrelta löytyvät asiat voivat poiketa merkittävästi aiemmasta. Kiipeäminen käy Moiran kunnon päälle. Kokonaisuus on silti vahvasti plussan puolella, eikä vähiten kiitos omalaatuisen tunnelman ja hienon audiovisuaalisen toteutuksen. Jälkimmäinen on hyvä lisä, sillä aiemmin osa pinnoista hukkui taustagra. Jokainen läpäisy rikastaa kokemusta, ja kun ensimmäisen kerran jälkeen yksi reissu kestää keskimäärin vain pari tuntia, pysyy kynnys uusinnalle matalana. Moiran erämatka Skotlannin sydämeen jää hyvällä tavalla mieleen kummittelemaan. Moiran retki on oppikirjaesimerkki matkasta, joka on määränpäätä tärkeämpi. Taidemaalausta muistuttava tyyli luo yhdessä luonnon äänimaiseman kanssa mieltä lepuuttavan siellä olemisen tunteen ylängölle. Pelimekaanisesti potentiaalia jää lunastamatta, koska simppelit pelimekaniikat eivät kanna niin pitkään kuin sisältöä riittää löydettäväksi, ja lopulta toisto voittaa motivaation. Vaelluksella tapaa kaikenlaista sakkia. Hyvää + Kehittyy läpäisy läpäisyltä. Ylängön asukkaat voivat tarjota katon pään päälle yöksi. Päivitykset ovat helpottaneet kokemusta jonkin verran, sillä ne lisäsivät mahdollisuuden zoomata kameraa hieman kauemmaksi muuallakin kuin vuorten huipuilla, ja lisäksi mukaan tuli mahdollisuus korostaa maastosta kiipeilyyn kelpaavien pintojen ääriviivat. Huonoa . Rytmissä pysymisestä sentään palkitaan kestävyysmittarin kasvulla, jolloin Moira jaksaa kavuta rinteitä yhtäjaksoisesti pidempään
Gun brella on käänteissään arvaamaton, paikoin hulvatonkin. Kikkailu gunbrellan monilla mahdollisuuksilla niin etenemisessä kuin vihollisten kukistamisessa sujuu supercalifragilisticexpialidousuusin hyvin. 80 Gunbrella erottuu edukseen 2D-toimintaseikkailuista, kiitos sen keskeisen mekaniikan, jossa asesateenvarjosta otetaan kaikki irti. Kuvista se ei ehkä välity, mutta liikkeessä pikseleissä on persoonaa ja ilmaisuvoimaa. Graa. Olen iloinen pelin tehneen Doinksoftin puolesta. Pelin nimiase toimii myös sateenvarjona. Testasin peliä OLED-Switchillä, jolla se on kuin kotonaan. Jokaisesta maailmasta voi matkustaa takaisin toiseen halutessaan. Mutta toisin on Gunbrellan laita, Doinksoft on parantanut kuin sika juoksuaan. Pääpaletti on synkkä ja himmeä, mutta ruutua elävöitetään tarpeen vaatiessa sykähdyttävällä värityksellä, mutta aina maltilla. Gunbrella ymmärtää liikkeen ilon ja osaa sen myös välittää pelaajalle. Selkein ansio on pelin kiehtova pelimekaniikka. Kotona odottaa kuitenkin tulipaloakin karumpi yllätys. Itse palasin molemmilla vaikeustasoilla, helpointa en testannut. Mutta pelin ydin on oma, ja ydin on gunbrella. Hyvää + Napakka, tunnelmallinen pikseliulkoasu. Monipuolisella gunbrellalla ammutaan kuin haulikolla, mutta sen saa myös avattua sateenvarjoksi. Gunbrellan kahvakin on työkalu, jolla viilettää vauhdikkaasti sähkölinjoja ja pyykkinaruja pitkin. Seinähypytkin ovat mukana. Heidän edellinen toimintaseikkailunsa oli Gato Roboto, jolle annoin ikävät nuivat 55 pojoa. Tarjontaa on niin paljon, ja rima on korkealla. Kauniilla gra. Nykypäivänä on hankala nousta esiin, jos tyylilajiksi valitsee retropikselit. Nimetön mies ei epäröi: silmä silmästä, nyt ei muuhun tyydytä. Suuntaamalla sontsan alasuuntaan sitä voi käyttää hyppykeppinä kuin Roope Ankka klassisessa DuckTalesissa. 44 171922_.indd 44 171922_.indd 44 25.1.2024 16.15.35 25.1.2024 16.15.35. Alkaa matka, jonka tarkoitus on kristallinkirkas. Kokonaisuudessa on kaikuja niin Huntdownista kuin Flashbackistakin. Rytmi rentoutuu aina tarpeen vaatiessa. Luonnollisesti sateenvarjoa voi käyttää suojana luotisateessa. Mies vailla nimeä Tarjolla on kolme vaikeustasoa, joista peli kehottaa valitsemaan vaikeimman. Se on toimintaseikkailu, joka on sekä raju ja kovaotteinen että herkkä ja tajuava. ikalla toteutettu Gunbrella täyttyy paikoin kiivaasta toiminnasta. Tällainen toiminnan ja tasoloikinnan sekoitus vaatii hyvää ohjausta, eikä Gunbrella petä. Silloin voi syöksyä nopeasti ilmassa sivuille ja ylös ja laskeutua sitten korkeuksista hitaasti kuin Maija Poppanen. Mutta tarjolla on paljon muutakin: pelissä kyse on kenttäpohjaisesta, käsintehdystä etenemisestä, joka jakautuu maailmoihin, joissa on myös runsaasti rauhallisia kohtauksia. Ruumiin viereen on heitetty murhaväline: aseen ja sateenvarjon yhdistelmä, gunbrella. Tutkiminen, keskustelu ja toiminta yhdistyvät luontevasti. Pidän myös siitä miten peli käyttää värejä. Mies alkaa juosta, vaikka takaraivossa nykii varmuus, ettei mitään ole enää tehtävissä. Oikein ajoitetulla varjon avaamisella kudit voi kimmottaa takaisin vihollista päin. Gunbrellan trailerista saa käsityksen, että peli on puhdasta actionia, roguelike-maustein. Hyvä neuvo, sillä normaalilla eteneminen tuntuu jopa turhan helpolta ja hieman staattiselta, vaikka on siinä haastepiikkejäkin. Johannes Valkola GUNBRELLA Nimetön kostaja sateenvarjoineen ei ole Maija Poppanen, mutta poppaa kyllä kylvetään. Sivutehtäviä voisi avata enemmänkin kuin pelkillä otsikoilla. Potut pottuina Kuten sanonta kuuluu: kosto on ateria, joka on parasta tarjoilla kylmänä. Paikka paikoin ruutu kuitenkin valitettavasti nykii. Peli oli paitsi tylsä ja päämäärätön, myös mustavalkoinen, selvästi enemmänkin budjetin kuin tyylitajun takia. sesti peli on miellyttävää jälkeä. Oma vaimo makaa ammuttuna maassa, ja verta on kaikkialla. Huonoa . Ja silloin kostonvälineeksi ei tietenkään kelpaa mikään muu kuin gunbrella. Kauneinta, mitä Gunbrellasta voin sanoa, on, että se ei häviä joukkoon. Saapa nähdä mitä itätuuli seuraavaksi tuokaan! Vaimonsa menettäneen miehen kostomatkasta kertova Gunbrella on vinkeä peli. Kovaotteinen Gunbrella on tyylikkäällä pikseliulkoasulla toteutettu sivuttaissuuntainen toimintaseikkailu, joka tuo jopa uutta pontta tähän 2D-pelien kovin kuluneeseen lajityyppiin. M ies palaa lumisateessa kotiin, mutta kodin lämpö onkin nyt konkreettista: kotitalo on liekeissä. Toiminta on seikkailun mauste, ei raaka-aine, sillä yhtä lailla pitää tutkia ympäristöä, KOSTON VARJOLLA Doinksoft / Devolver Digital Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC ratkoa pulmia, jutella sivuhahmoille ja suorittaa sivutehtäviä
Parhaimmillaan liike, tulitus ja musiikki sulautuvat rytmikkääksi, hurjaksi virraksi. ROBOQUEST Pekko Pistokoski ROBON POPPOO 82 Iloinen rogueliteFPS, joka pakottaa kohtaamaan oman vajavaisuutensa. 45 171919_.indd 45 171919_.indd 45 25.1.2024 17.04.25 25.1.2024 17.04.25. Perusleirin päivitykset ovat vasta ensiaskel kohti voittoa. Hölmöt eufemismit vaikeuttavat toimintojen ymmärtämistä. Kun näkymätön SER-auto oli noutanut romubottini kymmenisen kertaa lähtöruutuun, ylenkatseeni vaihtui nöyryydeksi ja välinpitämättömyyteni uteliaisuudeksi. ”Skill issue”, kuittaisi roboelite-jonne, ja niinhän se on. Oman taiteellisen vision, päivityspelin ja tekniikan puutteet. Kaikkine vikoineenkin Roboquest tenhoaa oudosti. Lähtöruudun kautta Itse taistelu on Roboquestissa moitteetonta. Ikäraja: 7 telijaa, sillä jouduin luopumaan F5-tuesta ja keskittymään intensiivisesti peliin. Bonukset ovat usein heikkoja. Kristallien avulla pääpahis Iris talttuu helpommin. Vuonna 2020 esijulkaistiin Gunfire Reborn ja Roboquest, joka sai jo ensimmäisen klooninsakin roboräiskintä Battle Shapersin muodossa. Selkeimmät onnahdukset ovat UE4-moottorin heikko optimointi, joka nostaa suorittimen lämpötilaa ja tuulettimen kierroksia aavikkotunnelmiin, sekä kaksinpelin puhetai chat-toiminnon puute. Huonoa . Pelaaja ryhtyy robotin hengeksi ja auttaa Maxia nousemaan öykkäröivää Iris-tekoälyä vastaan. Mutta vaikka maailma on kaunis, se ei ole niin syvä tai kiinnostava, että jaksaisin rämpiä sen läpi kovin monta kertaa peräkkäin. Kohta kolisee. Valtaosa päivityksistä tuo vain lisää vaihtoehtoja välipysähdysten päivityksiin tai parantaa saumoja saada varustelaatikoista parempia esineitä. Perusleiriin palataan kuolemisen myötä kymmeniä tai satoja kertoja, sillä checkpointeja tai tallentamista ei ole. Yleisilme lainaa Borderlandsin lisäksi Overwatchista, jonka tekijätkin ovat nimenneet inspiraation lähteeksi. Koska jo ensimmäinen välipomo osoittautui hapokkaaksi, nostin pelin vaikeimmalle tasolle ja aloin grindata jakoavaimia. Voitto tai kuolema Koska sarjakuvamainen grafiikka on pirteää ja yleistunnelma iloinen, en ottanut peliä aluksi kovin tosissani. Mutkia on matkassa kaksi ja niitä saa päivitettyä välipysäkeille ilmestyvän robosepän kojulla. Koska työkaluja on rajallisesti eivätkä hahmojen ominaisuudet tai sielunelämä juuri kehity, metapelin heikkous korostuu toistojen myötä. Kullakin kuudesta robotyypistä on omat, vaihtelevat erikoistoimintonsa. Roboquest voitti minut lopulta Kuussa, jota en kirjoitushetkeen mennessä päässyt läpi. Matkalla Kuuhun vedetään pahoja botteja peltiin ja kerätään jakoavaimia, joilla voi ostaa kanjonin perusleirissä päivityksiä. Borderlandstai Fallout-henkisiä aseita on sopivasti, mutta hyviä tykkejä on vähemmän. Brobot-tila on hauska, mutta ilmaisun rajaaminen pantomiimiin hankaloittaa yhteistyötä. Osa aseista aiheuttaa myös tuli-, jäätai sähkövahinkoa. Tarinan robogonistin tie vie kanjonista keitaiden kautta singaporeilevan steriiliin kaupunkiin ja avaruuteen. V auhti-FPS:ää, roguelitea ja sarjakuvaestetiikkaa yhdistävät pelit tuntuvat olevan pienessä nosteessa. Jos kuoleman ja syntymän sykli ei aiheuta raivokasta uninstall-reaktiota, jatkuva epäonnistuminen ja ylivoimaiset pomot sisuunnuttavat kyllä tehokkaasti. Suosio ei johdu ainakaan juonesta, sillä ranskalaisen RyseUpin kehittämän ja viime marraskuussa valmistuneen Roboquestin tarina edustaa kuluneinta scifi-dystopiaa. Roboquestin roguelite-mekaniikka alkoi purra. Kyllä sitä muutaman kerran Kuussa jaksaa aina kuolla. Roborderlandsin ja Roboverwatchin pikkuserkku matkii roguelitejä, mikä se sellainen shooter on. Loppuun valmistauduttaessa korostuvat ystävällisten bottien voitelu, kenttiin kätkettyjen esineiden kaivaminen ja voimakristallien etsiminen. Kymmenentuhannen tapon ja kaikkien jakoavainpäivitysten jälkeen huomasin panos-tuottosuhteen heittävän: maiden surffaaminen helpolla vaikeustasolla kerrytti runsaammin pelinsisäistä valuuttaa kuin alkupään kenttien jyystäminen vaikeimmalla. Tulos tai ulos -rakenne kasvatti kaltaistani pikatallenRyseUp Studios / Starbreeze Publishing Arvosteltu: PC Saatavilla: PC, Xbox One / Series S/X Versio: 1.0.1 Minimi: i3-4130, 8 Gt RAM, GTX 660, Windows 10 Suositus: i5-6500, 16 Gt RAM, GTX 1060 Testattu: Ryzen 7600, 32 Gt RAM, RX 6800, Windows 11 Moninpeli: Kahden pelaajan yhteispeli. Ikärajasievistelyn takia kuolemaa kutsutaan pelissä tosin ”knockoutiksi” ja tappoa ”takedowniksi”. Kuuhun ja takaisin Roboquestin tärkeimpiä opetuksia on se, että grindaus ei riitä, vaan matka edellyttää myös uteliaisuutta maailman salaisuuksia kohtaan. Vaikka pelin voi juosta läpi alle tunnissa, valmistelu vaatii työtä. Turhia päivityksiä riittää. Kymmenen prosenttia suurempi mahdollisuus tehdä 15 prosenttia enemmän vahinkoa ei ole palkinto, vaan rangaistus todennäköisyyslaskentaan eksyneeltä pelisuunnittelijalta. Robotti Ruttunen läksi kaupunkiin ja joutui siellä vaikeuksiin. Pelaajalta odotetaan valmiutta opetella, kokeilla uusia reittejä ja kuolla kerta toisensa jälkeen. Hyvää + Kaunis ja julma. Osa ominaisuuksista pitäisi tosin selittää paremmin, sillä niitä ei voi päätellä mistään. Epätasaista vaikeutta suurempi ongelma on epätyydyttävä päivityspeli. Vuosi on 2700 ja ihmiset asuvat aavikolla, jonka hiekasta Max-niminen tyttö kaivaa esiin vanhan robotin
Niiden edessä siirrytään erilliseen tilaan, jolloin sairaalloiset hirviöt kukistetaan roolipelimäisesti vuoropohjaisissa kamppailuissa. Pienemmät boksit täyttyvät puolestaan hahmon kehitystiedoista, varustuksista ja vastaavista. Kauhumangataituri Junji Iton työn vaikutus on selkeää, vaikkei tyyli olekaan aivan yhtä upeaa. Esimerkiksi metalliputki on luuvitosta tehokkaampi, loitsuista puhumattakaan. nen tyyli on paljosta velkaa mangataiteilija Junji Itolle ja Ko?mi?ski on itsekin maininnut hänen kauhuteostensa toimineen innoittajana. Se on kauhua rogueliken muodossa, roolipelaamista visuaalisen novellin keinoin ja sen kruunaa huomiota herättävä ulkoasu, joka on luotu niin sanotulla 1-bittisellä mustavalkogra. Myös konsoleilla, mikä tekee niillä pelaamisesta kömpelöä. Likaisista ja ahdistavista paikoista löytää tarinan kannalta oleellisia esineitä ja tilanteita, mutta yhtä lailla tärkeää VERI ON MUSTAA JA VALKOISTA on etsiä apuvälineitä, jotka antavat uusia kykyjä kamppailuihin. Ko?mi?ski on siviilissä hammaslääkäri, World of Horror syöksyy kauhun ytimeen ilman puudutusta. Koska pelinkehittäjä Pawe. 46 171918_.indd 46 171918_.indd 46 25.1.2024 16.19.04 25.1.2024 16.19.04. ikan ja ihanan ilkeän chiptune-musiikin kautta eletään alueilla, jotka kuhisevat vihollisia. Pawe. Ito käsi Graa. Tarkoitus on tutkia japanilaisen pikkukaupungin ympäristöä 1980-luvulla ja parsia pirstaleista juonta, jotta maailmanloppua ei tulekaan. ikalla eli se näyttää ikivanhalta linnunpönttö-MacIntosh-peliltä. Tapahtumat etenevät visuaalisen novellin näkökulmasta mutta rogueliken rakenteella, mikä korostaa kauhun ennakoimattomuutta ja erottaa pelin lajityyppissään. Rauhalliseen merenrantakaupunkiin sijoittuvan tarinan läpipeluu koostuu viiden dekkarityylisen jutun ratkaisemisesta. Sitten iskut ja loitsut suoritetaan sarjassa, ennen kuin vuoro siirtyy vastapuolelle. Kauniin kammottavan gra. Valikoissa liikutaan hiiren kuvaketta liikuttamalla. Ideana on täyttää aikajana omilla kyvyillä. Ruutu täyttyy monista isommista ja pienemmistä valikoista. W orld of Horror on kiinnostava ja omintakeinen peli. Ne valikoituvat isommasta kasasta sattumanvaraisesti ja niiden sisältämät tilanteetkin valitaan randomina. Johannes Valkola WORLD OF HORROR Pelko muodostuu usein asioista, joista ei ole käsitystä ja joita ei täysin ymmärrä, mutta käyttöliittymä ei saisi olla sellainen. Suurimmassa nähdään yleensä kulloisenkin sijainnin tarjoama näkymä hahmon silmistä, mutta niissä myös paikoin kerronta etenee sarjakuvamaisesti. Ko?mi?ski / Ysbryd Games Arvosteltu: PS4 Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch Ikäraja: 16 World of Horror on omituinen, ilmaisuvoimainen sekoitus monesta lajityypistä. Homma toimii hieman kuin alkupään Dragon Quest -peleissä
sta vetovoimaa uhkuvan World of Horrorin kehokauhugenren ahdistava, omituinen eriskummallisuus tuntuu vastustamattomalta, mutta kokonaisuus ei sitä silti ole. nen tyyli muuten miellyttääkin. Silti World of Horror on silmille loikkaavan audiovisuaalisuuden ja erikoisen lajityyppisekoituksensa ansiosta kokemisen arvoinen. Viholliset kohdataan vuoropohjaisesti, ja omaa hukia täytyy miettiä aina tarkkaan. Ymmärrän toki, että kauhuun kuuluu tietty epäjärjestys ja tavoiteltu ilmapiiri tavallaan henkii muinaisten tietokoneiden aikakautta, niihin liittyvää sekasortoa, kankeutta ja karmivuutta, kun yritettiin ymmärtää, minne ja miksi LOAD”*”,8,1 pitää kirjoittaa. Siellä voi vaikkapa vaihtaa vaatteita, parantaa energiaa kylvyssä ja etsiä vihjeitä katselemalla VHS-nauhoja. Tönkkö käyttöliittymä kääntyy peliä vastaan, eivätkä vaikea vaikeustaso ja roguelike aina kulje käsi kädessä. 70 Graa. Aikajanaan täytyy asetella omat teot järjestykseen ennen kuin näkee, oliko ratkaisuista oikeasti mihinkään. Liiaksi tuntuu, että peli pistää tavalla tai toisella hanttiin. Kun kamppailut ovat jo perusluonteeltaan kinkkisiä, ei tunnu reilulta, jos niissä epäonnistuu itsestä riippumattomista syistä. Käyttöliittymä on hämmästyttävän sekava, jopa niin sekava, että pelin alussa Ko?mi?ski itse pahoittelee asiaa viestimuodossa, pyytäen kärsivällisyyttä. 47 171918_.indd 47 171918_.indd 47 25.1.2024 16.19.22 25.1.2024 16.19.22. Toinen selkeä syy napinaan on ailahteleva vaikeustaso. Tutkiminen ja kamppaileminen ärsyttävät, vaikka epäselviin, päällekkäisiin ja teksteiltään liian pieniin valikoihin tottuu. Hyvää + Mustavalkoisesta, räväkästä estetiikasta on vaikea olla pitämättä. Huonoa . Homma on liian usein tuurista kiinni. Tunnelma on lisäksi valitettavan harvoin aidosti pelottava, vaikka MS Paintilla (oikeasti!) luotu graa. Mutta tämä kääntyy lopulta teosta itseään vastaan, sillä toisto karsii kauhua. Kidutusta vai arkea Toteutus on paikoin intensiivistä ja peli kannustaa toistuviin läpipeluukertoihin. Yritys on ilman muuta hyvä ja kunnioitettava, vaikkei olekaan ikimuistoinen. Junji Iton visiot ovat mangakauhun aatelia. Mutta pelillisesti lähestymistapa on auttamatta ankea. Mädät oliot ja vastenmieliset alueet voi jättää taakse siirtymällä omalle kämpälle. Eivätkä ongelmat lopu siihen. Roguelikenä peli totta kai kykenee yllättämään, mutta ikävä kyllä tämä näkyy myös kielteisessä mielessä
On muistettava, että vampyyrit eivät ole yksinkertaisesti vain pahoja. Luulin jo kerran kuolleeni, mutta Vanillawaren mestariteos palautti minut henkiin.” (Varney Lake) 48 172061_.indd 48 172061_.indd 48 25.1.2024 16.22.38 25.1.2024 16.22.38. SÄÄSTIN JA TEIN ITSESTÄNI VAMPYYRIN LCB Game Studio Arvosteltu: PS5, PC Saatavilla: PC, Switch, PS4, Mac, Xbox Series X/S, Xbox One Minimi: Intel i3+, 2 Gt RAM, Nvidia 450 GTS tai Radeon HD 5750 Ikäraja: Ei tiedossa Minä ja ystäväni viitassa Varney Laken lähin vertailukohta on Stephen Kingin Se-romaani, jossa nuoruuden ystävykset kohtaavat menneisyyden kauhut aikuisena. Antero Kyyhky THE PIXEL PULPS: VARNEY LAKE JA BAHNSEN KNIGHTS Kuvittele kolme salaperäistä 80-luvun seikkailupeliä, jotka kadonnut setäsi jätti sinulle kaseteilla, sitä voit odottaa The Pixel Pulps -trilogialta. Entinen autokauppias Toni kerää jäseniä yhteiskunnan hylkiöistä ja sadisteista ja perustaa moottoriteitä hallitsevan kultin. Jotain hyvää ja jotain hyvin, hyvin pahaa. EnJimmy ja Christine ja Doug. V oisinko enää ikinä pitää retroseikkailuista, pohdin vuosikymmenen alussa. Sierramiesten kultti Bahnsen Knightsin punainen väriskaala vie pelaajan painajaismaiseen versioon 80-luvun Yhdysvalloista. Suhtaudun tähän kuin yön olento pyhästä vedestä sekoitettuun drinkkiin. Varney Lake kertoo kahden pojan, tytön ja vampyyrin kesäisestä kohtaamisesta. Jimmy, Doug ja Christine ovat kolme huolettoman 50-luvun kaverusta, jotka löytävät kesäpäivän vaelluksellaan janoisen vampyyrin. Bahnsen Knightsissa agentti soluttautuu yhdysvaltalaiseen kulttiin. Lammasmiehen tanssipeli ei riitä tekemään kokemuksesta suurta, vaikka pidänkin odottamattomista rytmipeleistä. Viime vuonna The Pixel Pulps -trilogia täydentyi kahdella uudella osalla. Kontrasti on tärkeää: illan saapuessa aurinkoa kaipaa kuin kadonnutta nuoruutta. Mikään teema ei kehity peliä suuremmaksi, hahmot jäävät siveltimenhennoiksi hahmotelmiksi. Kirjailija Nico Saraintariksen ja taiteilija Fernando Martinez Ruppelin luomus viehätti hienovaraisella tyylillään: kaikkea ei tarvitse sanoa, sillä merkityksen ymmärtää vihjeistä. Lopulta Varney Lake on kuin vampyyri söisi jäniksen: ei sitä voi edes verrata linnasta kaapattuun aatelisneitiin. Ja molemmat pelit kuuluvat viime vuoden peliparhaimmistoon. Trilogian toisen osan keltainen tunnelma on täyskäännös Mothmen 1966:n synkkyydelle. 80-luvulla paranormaali kirjailija Lou Hill selvittää tuota kohtaamista seuraavaa tragediaa. Kestoa on vain kolmannes Scorsesea eli tunti. Kulttiin soluttautuva Boulder ei saa hermoilla, vaikka edellinen tapausta tutkinut agentti katosi epäluonnollisella tavalla. Mitä heille tapahtui kesällä 1954. Ihmiset eivät ymmärrä, millaista muuttua lepakoksi ja imeä peuran verta. (Varney Lake) ”Seuratkaa minua, pelaamme yön 13 Sentinels: Aegis Rimiä. Vihreistä öistä ja tuon yön suojassa elävistä metsän pedoista kertova Mothmen 1966 (Pelit 8/2022, 86 p.) onnistui kuitenkin tavoittamaan jotakin, mitä moni oli ajatellut, mutta jota kukaan ei ollut aiemmin pikseleiksi pukenut. Ohjekirjaa ei siis tarvita. Varotoimena Boulder kommunikoi työnantajansa kanssa jättämällä kuvitteellisten lastensa haudalle symbolisia kortteja. Kummassakin tehdään yksinkertaisia päätöksiä ja niissä on muutama tarinaa tauottava minipeli. Kauhun sijoittaminen päivänvaloon toimii yhtä hyvin Varney Lakessa kuin Resident Evil 5:ssä tai Ari Asterin Midsommar -elokuvassa. Tappajat ajelevat Ford Sierroilla ja taltuttavat aluetta tuhoavia tornadoja, mutta he myös ryöstelevät rekkoja ja ristiinnaulitsevat vihollisiaan. Kahviloissa ja drive-in-elokuvateattereissa kukaan ei uskalla sanoa, mitä todella tapahtui. Vaikka tarinat ovat väkivaltaisia ja surullisiakin, niiden tunnelma on kevyt: demonin puraisu on kuin kadonneen ystävän kosketus menneisyydestä
Silloin ollaan pelaamisen ytimessä, siinä syyssä, minkä takia ihminen tietokoneen tai konsolin käynnistää. Hyvää + Kaikki vaivattomasta käsikirjoituksesta täydelliseen grafiikkaan ja äänimaisemaan, omassa 80-luvun uuspelien sarjassaan. Saatatte kysyä, kuinka minulle kävi näin. Tiedän myös, kuinka aikuisilla on aikaa pelaamiseen joka vuosi entistä vähemmän. tikirjassani miinuksena. Kriitikkona pisteiden jakaminen on pakollinen hinta maksettavaksi. (Varney Lake) Varjostajan sääntö numero yksi: älä kiistä psykon tyylitajua. Kaikki alkoi marraskuun iltana, jolloin aloitin ketjun ”Miksi Dark Souls tarvitsee vaikeustasot” lehden foorumille… (Bahnsen Knights) Aaargh! Joku loukkasi minua Internetissä. Parhaimpina hetkinään ne ovat enemmän kuin pelejä: ne vievät toiseen maailmaan. Kultin upseereilta lypsetään tietoa korttipelin ääressä lähikapakassa, jossa kauneutta ja petomaisuutta hehkuvat kasvot viettelevät seuraansa. Haluamme lisää, enemmän, pidempään Yhdessä Mothmen 1966, Varney Lake ja Bahnsen Knights ovat tunnelmaltaan voittamaton seikkailupelikolmikko. Jos rakastat ensisilmäyksellä tämän arvostelun kuvitusta, paljasta kaulasi ja käynnistä auton moottori. Pelatessa huomaa käsiensä tuoksuvan bensalta. Heille Varney Laken ja Bahnsen Knightsin lyhyys on siunaus, aivan kuin kulttijohtaja Toni laskisi käden olkapäälle ja sanoisi: ”Tiedän sydämesi ongelmat.” Helpointa on sulkea aivot ja avata silmät. Kultti ei vaikuta lopulta kovinkaan pahalta porukalta, vaan vapaus ja veljeys houkuttelevat pelaajaa. Nyt kokemus jää pienemmäksi kuin se voisi olla. tiset vaimot ja ystävät ja henkilökohtaiset demonit tummentavat näkymiä yhtä paljon kuin kylmäverisen katseen piilottavat aurinkolasit. Ajattelin pelata Bahnsen Knightsia vain hetken, mutta kahden tunnin aikana en pystynyt lopettamaan, olin kuin lumottu. Tiedät, mitä toisella puolella odottaa. Jos Alan Wake 2 ja Varney Lake heitetään nyrkkeilykehään, Sam Lake nautiskelee kahvia jo ensimmäisen erän jälkeen. (Bahnsen Knights) Se olen minä, peliarvostelija, tuolla ristillä. Lyhyys ja pelimekaniikkojen yksinkertaisuus näkyvät muisVarney Lake: 84 Bahnsen Knights: 85 Jos vampyyri koputtaa ikkunaan yöllä kuin Stephen Kingin Painajaisessa ja heiluttelee syöttinä The Pixel Pulp -trilogiaa, päästä pimeyden olento sisään. Se oli tosissaan, ei yhtään valehdellut, kun se kertoi voivansa syödä kokonaisen peuran. Jotkin kamppailut on jo syntymästä tuomittu epäreiluksi. (Bahnsen Knights) 49 172061_.indd 49 172061_.indd 49 25.1.2024 16.22.50 25.1.2024 16.22.50. Ehkä kaikille pelaajille tuotantoarvoilla ei ole merkitystä, mutta minulle on. Huonoa . Kumpikin osa voisi olla kaksi tai kolme kertaa pidempi ja mekaniikoiltaan monimutkaisempi
Linnakkeessa on täysi rähinä päällä, kun terroristit uhkaavat sytyttää sodan naapurivaltiota vastaan raidetykeillä. Puolen vuoden mittainen ykkös-Steel on rakenteeltaan kuin kevyt-Persona, jossa ei tarvitse käyttää jokaista päivää rutiineihin. Yli kuudenkymmenen tunnin kuluttua tiedän, keitä he ovat ja mitä tapahtuu, ja tämä on vasta pintaraapaisu polveilevaan, monisyiseen ja maailmaltaan rikkaaseen pelisarjaan. 3. Trailsit ovat silti kompletionistin painajaisia. Useimmista heistä paljastuu kaikenlaista kutkuttavaa, ja on myös huvittavaa, kuinka kaikkien sukulaiset ovat tavalla tai toisella kytköksissä Erebonian sotilasvoimiin, teollisuuteen ja politiikkaan. Paremmin Trails-sarjana tunnettu perinteinen japanilainen roolipelisarja kevyen taktisella vuoropohjaisella taistelulla on ilmestynyt noin kaksikymmentä vuotta, ja kymmenen pelin jälkeen tarina on noin puolivälissä. 2. Seiskaluokka on muutenkin poikkeuksellinen, sillä vain johtoporras tietää, miksi luokka on perustettu. Se on pitkä, hidas ja antoisa kokemus. Tarina ei odota, mutta muistuttaa kyllä, jos juonta aikoo edistää. Luokka lähtee usein kahteen eri kohteeseen, jottei pelaajan tarvitse käyttää kaikkia hahmoja taisteluissa. Minulla ei ole aavistustakaan, keitä he ovat ja mitä tapahtuu, mutta upea musiikki piristää tunnelmaa. Koulun tiedot taltioituvat näppärään leikekirjaan tappelutilastojen, reseptien ja kalasaaliiden tapaan. SANKARIEN POLUILLA, OSA 1: EEPOKSIA EREBONIAN KEISARIKUNNASTA Nihon Falcom / Marvelous Arvosteltu: PS4 Saatavilla: PC, PS3, PS Vita Ikäraja: 12 Takaisin koulun penkille Erebonian sotilaallisen keisarikunnan luokkajakoa aatelisten ja rahvaan välillä sekoitetaan Thorsin sotilasakatemiassa kunnolla, kun upouuteen Class VII:ään saa liittyä molempia. Luokkaretki, jonka aikana juonen suuret rattaat nytkähtävät eteenpäin. Taistelukoe. Luokkaretkien funktiona on ryhmäytyminen eli tutustuttaa pelaaja hahmoihin. Kaavamainen rakenne on ykkösen rytmityksen tylsin puoli, sillä kukin luku on periaatteessa identtinen, jos juonitapahtumat unohtaa: 1. Vapaapäivä, jonka aikana tehdään sivutehtäviä, kolutaan salaperäistä vanhaa koulurakennusta ja vietetään bondauspisteillä aikaa luokkatoverin kanssa. Akateeminen pisteytys palkitsee tarkkaavaista. 12-osaisen pelisarjan aloittaminen puolivälistä tuntui välittömästi erinomaiselta idealta, sillä heti kättelyssä teräs tarjoaa kylmää kyytiä introssaan. Viime numerossa alkanut massiivisen The Legend of Heroes -pelikokonaisuuden läpikahlaaminen jatkuu. Shakkitaituri Machias ajautuu jatkuvasti riitoihin snobin aatelis-Jusiksen kanssa, eikä miekkavaltiatar Laura millään pääse samalle aaltopituudelle nuokkuvan ja omituisen Fien kanssa. 50 171917_.indd 50 171917_.indd 50 25.1.2024 16.25.21 25.1.2024 16.25.21. Juha Kuosmanen THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL II Näin lausui keisari Dreichels Reise Arnor, Erebonian keisarikunnan perustaja: ”Nouskaa, oi nuoret, ja ryhtykää maailman perustaksi.” Luokka VII ryhtyi ja varasti samalla sydämeni. Eivät kaikki repliikit ole suurta proosaa, mutta pieninkin ripaus syventää maailmaa. Luokanohjaaja on tietenkin juoppo. Päätin jatkaa sarjaa en kronologisella järjestyksellä vaan vaihtoehtoisella Cold Steel -aloituksella, johon Trails of Cold Steel I on suunniteltu. Pienet ovat piirit. Tyrmistyttävät juonenkäänteet päättyvät niin julkeaan cliffhangeriin, että hyppäsin jatko-osaan välittömästi. Kunhan laahaavasta kolmosluvun Nordin ylängöstä pääsee eteenpäin ja suhtautuu vanhaan koulurakennukseen välttämättömänä pahana, ykkös-Steel pitää visusti otteessaan loppuun asti. VII:n kymmenisen luokkatoveria tutustuvat luontevasti toisiinsa. Eteeni heitetään kymmenisen värikästä hahmoa, joiden kyvyillä pääsen leikkimään. Trails of Cold Steelit yksi ja kaksi aloittavat Trailsien kolmannen juonikaaren niin kevyesti, että täysi ummikkokin uskaltaa hypätä mukaan, jos järisyttävä pituus ei ole ongelma. Sotilasakatemian muilla opiskelijoilla ja henkilöstöllä ovat omat tarinansa, kuten myös kylien ja kaupunkien asukkailla. THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL II Nihon Falcom / SANKARIEN POLUILLA, OSA 1: Juha Kuosmanen Nihon Falcom / Marvelous Arvosteltu: Saatavilla: Ikäraja: 12 Nihon Falcom / Fie esittelee superiskullaan hydrauliikkaa. Kirjoitushetkellä Liberl-trilogian kolunneena oli huikeaa tajuta muutaman NPC-hahmon olleen Ereboniassakin. Trails of Cold Steelit kertovat Class VII:n jäsenten tarinan. 4. Juonta koulussa. Keskiössä on Rean Schwarzer, useimpien kanssa toimeen tuleva jantteri, joka tavanomaisuudestaan huolimatta miellytti minuakin. Jos kaikille ei puhu eikä mieli hyödyntää peliopasta, voi huomaamattaan jäädä paitsi salaisista sivutehtävistä ja muusta, mikä on saatavilla vain rajoitetun ajan
Linkkipartneri avustaa, mutta pelaajan päävastuuna on pelata kivi-sakset-paperia ja päätellä vastustajan asennosta, mitä ruumiinosaa kannattaa kurmottaa. Länttä varattaneen Steelien kolme ja neljä tapahtumapaikaksi, koska kakkosessa maisemia kierrätetään ihan tarpeeksi. Hahmojen kaikki kyvyt ovat tallella ja voimistuvat, mutta pelaajalta vaaditaan myös enemmän. PahimSeiskaluokan sankarilegenda on vasta alussa. Kakkososan uudistus on taisteluista kertyvä Overdrive, johon ryhtyessään taistelulinkkiduon tekemä vahinko vahvistuu ja he toimivat kolmesti peräkkäin aiheuttaen kriittistä vahinkoa ja välittömiä arteja. Pelattavia hahmojakin on jo nyt toistakymmentä! Kun eteen heitetään pöyristyttäviä paljastuksia eikä vihoviimeinen hurjan pitkä ja raskas luolasto johdakaan pelin loppuun, ymmärsin kuulemani vitsit, sillä toinen teräs ei lopu koskaan. Ylimystön ykkösnyrkkinä on uunituore mecha-armeija, mutta tuhkaritari Reanilla on Valimar, astetta kovempi taivaallinen ritari. Epäreiluja ylilyöntejäkin on luvassa, koska jos ei pysy tilanteen tasalla, tietyt turjakkeet voivat parantaa ja buffata itseään naurettavaa tahtia. Loppuhuipennus onkin melkoinen spektaakkeli, jonka aikana ihmettelin, miten kolmas ja varsinkin neljäs osa voivat tästä vielä eskaloitua. Kierrätys on kerrankin perusteltua, sillä sodan vaikutuksia tutuissa paikoissa on kiintoisaa seurata. Trails of Cold Steel Vaikeista aiheista ei päästä eroon edes videopeleissä. Pitkä tarina vaatii pitkän välitilinpäätöksen epilogissa, joka on samalla symbolinen jäähyväinen Class VII:lle, ainakin hetkeksi. Erinäiset Trails from Zeroa sivuavat tapahtumat ovat johtaneet Erebonian sisällissotaan aatelisten ja rahvaan välillä. Kerrytetyt urheuspisteet johtavat koko porukan yhteishyökkäyksiin. Kakkosen isoin taistelujippo vaati robospoilausta, sillä taivaallisen ritarin taisteluissa Rean pääsee myllyttämään mechoja Valimarillaani. Millium pukee sanoiksi vanhan koulurakennuksen mielekkyyden. Trails of Cold Steel II on niin suora jatko-osa, että kokemustasot lähtevät 40:stä ja lopussa huidellaan kaukana satasen tuolla puolen. Trailsien perustaisteluun teräs tarjoaa kukkien sijasta sidontaa. Cold Steelit ovat jo perusvaikeustasolla kiperiä, sillä vastustajat lyövät lujaa ja bossit lyövät erityisen lujaa. 51 171917_.indd 51 171917_.indd 51 25.1.2024 16.25.35 25.1.2024 16.25.35. Spektaakkelimatsit vaativat lähinnä kärsivällisyyttä. Säikeet yhdistävät taistelukumppaneita. Juoni kuulostaisi . Taistelu koko Zemurian mantereen kohtalosta on vasta alussa! ARCUS, aktivoidu! Juonen ympärille tarvitaan peli ja japsiropeissa peli tarkoittaa taistelua. Heräilevät leijonat Suorista jatko-osista kertominen on haastavaa varsinkin Trailseissa, mutta ilman lähtökohtia on mahdotonta edes aloittaa. Kun joku koululainen löytyy yllättävästä paikasta ja liittyy remmiin, jälleennäkeminen on kuin suuri perhe kokoontuisi jälleen. Lopussa päästään myös muutamaksi tunniksi ihmettelemään muuttuneen maailman menoa tyystin toisaalle, jotta pelaaja ostaisi muitakin Trails-sarjan osia. Nelikosta saa ystävyyden säikeillä ja ARCUS-orbmenteilla yhteen hiileen puhaltavan tuplaparivaljakon. Jos tekee kriittistä vahinkoa, linkitetty kaveri lyö heti perään ja alkaa myöhemmin tehdä kuoliniskuja ja pelastaa vahingolta. Taika-artien kvartsipallot tulee tosin haalia takaisin, kuten myös sivutauhkaan kannustavat akateemiset pisteet. Reanin on löydettävä ensin luokkatoverinsa, sitten muu Thorsin väki ja vallattava koulu takaisin. Kun käyttöönsä saa Courageous-ilmalaivan, itäisen Erebonian menomestat ovat juonen saneleman lentomatkan päässä. Kakkosteräksen rakenne on ykköseen nähden miellyttävän epälineaarinen. Läntiseen Ereboniaan ei ole mitään asiaa, sillä siellä käydään kovimpia taisteluita. Yhdyssiteiden punominen on oleellista, sillä luokkatoverien kanssa bondaus hyödyttää teinidraaman lisäksi taisteluissa. ksummalta kontekstin kera, mutta kyllä tynkäkin käy järkeen, koska mechat ovat cooleja. Vääjäämätön toisto ei sinänsä haittaa, mutta rytmitys köhii jälkipuoliskon pyhäkköramppauksessa, kun tekisi jo mieli valmistautua sodan lopetukseen
Jos käytössä on mantereen modernein menopeli, neutraali osallistuminen sotaan on mahdotonta. Siis lentolippu Liberliin! The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel 86 The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel II 87 Pari ensimmäistä Cold Steeliä on loistava aloituspiste hypätä kesken kaiken Trailsien kiehtovaan maailmaan. Näin pitkälle mietittyä pelimaailmaa osuu harvoin vastaan. En ole ennätyshidas pelaaja, mutta tykkään koluta kaikki paikat pieteetillä. Eteenpäin, herpaantumatta Projektini etenee: kaksi Trailsia läpäisty, vähintään kymmenen jäljellä, enkä voisi olla tulevasta enempää innoissani! Kokonaiskesto silti hirvittää, sillä kumpaankin teräkseen vierähti noin sata tuntia jopa ajoittaisella Turbo Mode -nopeutuksella. Class VII on harvinaisen onnistunut ydinporukka. Kestosuosikkini on silti spämmiä S-Craftit heti kättelyssä pöytään, sillä jos peli on välillä julma ja haluaisin seurata juonta, voin minäkin olla julma. Jos välttämättä haluaa jättää Trailsit kahteen ensimmäiseen Cold Steeliin, ne toimivat melko hyvin itsenäisenä kokonaisuutena. Teknisesti PS3-juuret näkyvät, kun peli ilmestyi Japanissa kymmenen vuotta sitten, mutta estetiikaltaan ulkoasu on niin ajatonta kuin maltillisen budjetin japsipelissä pystytään. Läheisen Crossbellin tapahtumat jäävät silloin mysteeriksi ja viittaukset Ouroboros-salaseuran Suunnitelmaan vihjailuksi. Asetelma on vain vastustajien kannalta epäreilu. Vaikka tietyt tapahtumat ja hahmot voivat tuntua kliseisiltä ja toimia täysillä vain japanilaisen viihteen suurkuluttajille, Cold Steelit on lokalisoitu ja ääninäytelty poikkeuksellisen onnistuneesti. Tyypillinen nolostuttava pikkutuhma ja länteen kääntymätön japsihuumorikin pysyi koulumiljööstä huolimatta melko hyvin aisoissa. Kylmää terästä voi toki taivuttaa omilla kikkailuilla, sillä jos ei muuta keksi, vastustajan viivyttely on toimiva taktiikka ja tietyillä kvartsikokoonpanoilla pelit saa enemmän tai vähemmän rikki. 52 171917_.indd 52 171917_.indd 52 25.1.2024 16.27.47 25.1.2024 16.27.47. THE LEGEND OF HEROES Rean pitää puheista, joissa on joskus asiaakin. Keskimääräisesti meno on reilua, mutta kun eräät isot ja pelottavat nimet tulevat vastaan, saa syntymäänsä katua. Jatko-osassa on myös narratiivisesti huvittavaa, kun pitkän ja raskaan taistelun jälkeen vastustajat eivät edes yritä kunnolla, vaan kylmästi tirvaisevat kaikki kanveesiin. massa tapauksessa vastapuolen S-Craft tuhoaa pelihahmot täysistä hipareista. Valtaosa Trailsien viehätyksestä perustuu taitavasti rakennettuun maailmaan, jossa turhimmallakin NPC-hahmolla on paikkansa. Huonoa . Ei hätää, aateliset vain haluavat käväistä rentoutumassa Ymirin kuumilla lähteillä. Koska myöhempiin Cold Steeleihin tutustuminen lienee virheliike ilman aiempien Trailsien perimätietoa, on aika palata alkulähteille, taivaan poluille. Kannattaa varata aikaa! Hyvää + Ensiluokkaista Erebonian esittelyä, huikeita hahmoja, loistavaa lokalisaatiota ja taktista taistelua. Rytmitysongelmia ja vaisuja luolastoja. Kakkos-teräs viilenee, kun koulusta lähdetään sotimaan
NIHON FALCOMIN SANKARILEGENDAPOLUT DRAGON SLAYER THE LEGEND OF HEROES & SIVUPELIT THE LEGEND OF HEROES: TRAILS DRAGON SLAYER J: 1984, JAPSI-PC:T, SUPER CASSETTE VISION, GAME BOY, SATURN THE LEGEND OF HEROES II: PROPHECY OF THE MOONLIGHT WITCH J: 1994, NEC PC-9801, WINDOWS, SATURN, PSONE, PSP A: 2006, PSP THE LEGEND OF HEROES: TRAILS IN THE SKY J: 2004, WINDOWS, PS3, PSP, PS VITA A&E: 2011, WINDOWS, PSP TR AIL SIE N TA RIN A AL KA A: LIB ER LIN JU O N IK AA RI XANADU: DRAGON SLAYER II J: 1985, JAPSI-PC:T, WINDOWS, SATURN THE LEGEND OF HEROES: A TEAR OF VERMILLION J: 1996, NEC PC-9801, WINDOWS, PSONE, PSP A: 2005, PSP THE LEGEND OF HEROES: TRAILS IN THE SKY SC J: 2006, WINDOWS, PS3, PSP, PS VITA A&E: 2015, WINDOWS, PSP DRAGON SLAYER JR./ ROMANCIA J: 1986, JAPSI-PC:T, WINDOWS, FAMICOM THE LEGEND OF HEROES III: SONG OF THE OCEAN J: 1999, WINDOWS, PSP A: 2007, PSP THE LEGEND OF HEROES: TRAILS IN THE SKY THE 3RD J: 2007, WINDOWS, PS3, PSP, PS VITA A&E: 2017, WINDOWS LEGACY OF THE WIZARD J: 1987, JAPSI-PC:T, FAMICOM A: 1989, NES YS VS. Taulukko sisältää ensimmäisen julkaisuvuoden Japanissa, Amerikassa ja Euroopassa, sekä pelialustat. TRAILS IN THE SKY: ALTERNATIVE SAGA J: 2010, PSP THE LEGEND OF HEROES: TRAILS FROM ZERO J: 2010, WINDOWS, PS4, PSP, PS VITA, SWITCH A&E: 2022, WINDOWS, PS4, SWITCH CR O SS BE LL IN JU O N IK AA RI SORCERIAN J: 1987, JAPSI-PC:T, WINDOWS, IOS, SWITCH A: 1990: MS-DOS THE LEGEND OF NAYUTA: BOUNDLESS TRAILS J: 2012, WINDOWS, PS4, PSP, SWITCH A&E: 2023, WINDOWS, PS4, SWITCH THE LEGEND OF HEROES: TRAILS TO AZURE J: 2011, WINDOWS, PS4, PS VITA, SWITCH A&E: 2023, WINDOWS, PS4, SWITCH DRAGON SLAYER: THE LEGEND OF HEROES J: 1989: JAPSI-PC:T, SUPER FAMICOM, MEGA DRIVE, SATURN, PSONE A: 1992: TURBOGRAFX-CD THE LEGEND OF HEROES: TRAILS AT SUNRISE J: 2016, NETTISELAIN, PS4, PS VITA, ANDROID, IOS, SWITCH THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL J: 2013, WINDOWS, PS3, PS4, PS VITA, SWITCH A&E: 2015, WINDOWS, PS3, PS4, PS VITA ER EB O N IA N JU O N IK AA RI DRAGON SLAYER: THE LEGEND OF HEROES II J: 1992, JAPSI-PC:T, SUPER FAMICOM, MEGA DRIVE, SATURN, PSONE THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL II J: 2014, WINDOWS, PS3, PS4, PS VITA, SWITCH A&E: 2016, WINDOWS, PS3, PS4, PS VITA LORD MONARCH J: 1991, JAPSI-PC:T, WINDOWS, FAMICOM, SATURN, PSONE THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL III J: 2017, WINDOWS, PS4, PS5, SWITCH A&E: 2019, SAMAT ALUSTAT THE LEGEND OF XANADU J: 1994, PC ENGINE, WII VIRTUAL CONSOLE THE LEGEND OF HEROES: TRAILS OF COLD STEEL IV J: 2018, WINDOWS, PS4, PS5, SWITCH A&E: 2020, SAMAT ALUSTAT THE LEGEND OF XANADU II J: 1995, PC ENGINE, WII VIRTUAL CONSOLE THE LEGEND OF HEROES: TRAILS INTO REVERIE J: 2020, WINDOWS, PS4, SWITCH A&E: 2023, WINDOWS, PS4, PS5, SWITCH JU O N IK AA RE T YH D IS TY VÄ T THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK J: 2021, WINDOWS, PS4, PS5, SWITCH A&E: 2024, SAMAT ALUSTAT TR AIL SIE N TA RIN AN PU O LIV ÄL I: CA LV AR D IN JU O N IK AA RI THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK II J: 2022, PS4, PS5 A&E: TULOSSA JOSKUS Taulukko sisältää ensimmäisen julkaisuvuoden Japanissa, Amerikassa ja Euroopassa, sekä pelialustat. J: 1995, PC ENGINE, WII VIRTUAL CONSOLE THE LEGEND OF XANADU J: 1994, PC ENGINE, WII VIRTUAL CONSOLE THE LEGEND OF XANADU II Erebonian vaakuna Thorsin vaakuna 53 171917_.indd 53 171917_.indd 53 25.1.2024 16.26.22 25.1.2024 16.26.22
Isometrinen spritefutis Goal! Goal! Goal! on sekin hyvin persoonaton, mutta toimii kohtalaisen hyvin. Yksikään niistä ei ole ikiklassikko, mutta muutamalla on kulttimainetta arcade-nörttien keskuudessa. Arcade-luolien kuollessa Visco pisti pelipillit pussiin vuonna 2008 ja on sittemmin keskittynyt rahapelikoneiden valmistamiseen Kaakkois-Aasian markkinoille. famaisen vauhdikasta, syöttöpeli ja sijoittuminen auttavat rymistelyä enemmän. 28 tiimissä riittää valittavaa ja kirkas värimaailma sekä tuhnuiset puhesamplet tuovat ehtaa ysäritunnelmaa. Kymmenistä julkaisuista kokoelmaan on raaskittu tiristää vaivaiset seitsemän nimikettä, joista kaksi (Bang Bead ja FlipShot) ovat käytännössä sama peli. FlipShot (1997) ja Bang Bead (2000) ovat yhtä lailla keskinkertaisia. Ja tämä on täynnä ananaskonvehteja. 54 172136_.indd 54 172136_.indd 54 25.1.2024 16.30.45 25.1.2024 16.30.45. Pelit henkivät samaa keskinkertaisuutta kuin yleisilme. Ikävä sanoa, mutta jos Visco Collection edustaa puljun parhaimmistoa, ratkaisu saattoi olla oikea. Andro Dunos on kuollut kuin avaruus. Ainoa modernisointi on mahdollisuus kaksinpeliin netin yli. Ensimmäisenä listalta käteen SEITSEMÄN KERTAA SEITSEMÄN VISCO COLLECTION VISCO Collection Visco Corporation/ PixelHeart/ QUByte Interactive Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One sattuva Andro Dunos (1992) on kenties geneerisin koskaan pelaamani shmuppi ja se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon, miten vähissä uudet ideat ylipäätään ovat kyseisessä genressä. Kaksikon tahkoamiseen on vaikea motivoitua, kun Windjammers on niin paljon parempi iteraatio aiheesta. Aivoille on niin vähän pureskeltavaa, että ajatus alkaa vaeltaa sähkön hintoihin ennen ekan kentän puoliväliä. Iikka Kivi VISCO COLLECTION Arcade-kokoelmat ovat kuin suklaarasia. Valtaosa peleistä tehtiin pelihalleihin, kasibittiselle Nintendolle ja Neo Geolle, mutta myös Mega Drivella, Super Famicomilla, Nintendo 64:lla ja Dreamcastilla on nähty Viscon pelejä. Keskeinen ero on siinä, että Windjammersin esikuva on Pong ja Flipshotin sekä Bang Beadin Arkanoid. Mikään ei jää mieleen: ei alusten design, eivät maisemat, eivät aseet. Niiden esikuva on selkeästi erinomaisen intensiivinen Windjammers (1994): kaksi sarjakuvamaista matsaajaa ottavat mittaa toisistaan nopeatempoisissa, lyhyissä heittopeliotteluissa. T aiton, Segan ja Namcon maine pelihallipelien historiassa on laajalti tunnettua, mutta piskuisempi Visco Corporation on jäänyt muisteloissa vähemmälle huomiolle. Peli tuntuu riittävästi jalkapallolta: vaikka peli on . Unitylla väsätty käyttis on ruma ja kankea eikä mukana ei ole ekstroja tai historiikkeja. Sohjoa Visco Collection tuntuu köyhältä. Goal! Goal! Goal! tarjonnee kaksinpelinä ihan hauskan vartin illanistujaisiin, mutta tuskin enempää. Vuonna 1982 perustettu yhtiö sai aikaiseksi melkein neljäkymmentä julkaisua
Ajotuntuma on liukkaan hankala, mutta harjoittelu auttaa. Visco Collection tekee kaltaiseni pelihistorianörtin murheelliseksi, sillä selvästi pienillä budjeteilla toimineen pelipajan ot70 Visco Collection on harmittavan keskinkertainen arcade-kokoelma. Yksikään peli ei ole kovin hyvä. Tomaday (1999) on kokoelman toinen shmuppi ja visuaalisesti LSD:llä höystetty kuumeuni: ensimmäinen muistiinpanoni pelistä on yksinkertaisesti ”mitä hittoa”. Rytmillisesti se on kuitenkin hyvin monotonista kloonininjojen turpaanvetoa ja sankarin hitaat animaatiot turhauttavat. Ei kokoelmalla tarvitse vesilintua viscoa, mutta hankintaa uskaltaa suositella vain kovimmille peliarkeologeille sekä arcadeja Japani-faneille. teissa on paljon hyvää ja sympaattisen vilpitöntä otetta. Ninjapeli Ganryu (1999) on linjassa muiden kanssa: mekaanisesti innoton, ihan pätevä beat ’em up, jota persoonalliset visuaalit paikoin piristävät. Jessus, tiesin että ammattiurheilu on raakaa, mutta että näin raakaa. SNES-sidescrollerilta erehdyttävästi näyttävässä mätkeessä on paikoin ideaakin, kuten vaihtoehtoiset reitit kenttien sisällä ja sankarin monipuolinen aseistus sekä liikevalikoima. Huonoa . Goal! Goal! Goal! potkii kohtuullisen hyvin. Vähän parempaa sohjoa Kokoelman loput kolme peliä ovat hieman pirteämpiä. (Ganryu) Esiteollisen ajan telaketjufeministi. Ylhäältä kuvattu ja mainiosti nimetty rallipeli Neo Drift Out: New Technology (1996) yhdistää tiukan kuvakulman kovaan vauhtiin ja aina askeleen myöhässä olevaan kartturiin. Lentävä tomaatti vetämässä vauvaa pataan, normipäivä Tomadayssa. Harmi kyllä vinkeä visuaalisuus ja kekseliäs vihollisten nyrkittäminen ampumisen sijaan (nyrkkien palautumista täytyy aina odottaa ennen uutta iskua) eivät onnistu pelastamaan muuten tahkeaa kokonaisuutta, jonka rytmin tappaa pelaajan aseistuksen onneton teho. Arcade-harrastajien keskuudessa peli on kulttiklassikko ja ymmärrän miksi, vaikka itse en kaahailuun isommin syttynyt. (Ganryu) 55 172136_.indd 55 172136_.indd 55 25.1.2024 16.31.02 25.1.2024 16.31.02. Kokonaisuus on kuitenkin lannistavan keskinkertainen eikä yhteenkään peliin ei synny minkäänlaista himoa: niitä kokeilee kerran parin ja jatkaa elämäänsä. Ganryun kannalta on kiusallista, että NES:n Shadow of the Ninja hoiti saman homman paremmin kymmenen vuotta aiemmin ja paljon huonommalla raudalla. Miekkasankarin tärkein taito on kohtalokas poseeraaminen. (Ganryu) Neo Drift Out: New Technology on täynnä ysärin rallitunnelmaa. Hilpeintä Neo Driftissä on korrektiuden puute: Afrikan rallissa alkuasukkaat heiluttelevat kannustavasti keihäitään ja yhden hävityn kisan jälkeen ruutuun ilmestyy ”YOU’RE RETIRED” -teksti. Hyvää + Yksikään peli ei ole kamala. Japanilaisessa arcadessa outoilu on usein pääasia. Hyvän kuvan pelin huuruisuudesta antaa ensimmäinen pomotaistelu, jossa sankarina toimiva mutanttitomaatti huiskii irtonyrkeillään vauvaa, joka muuttuu ensin alastomaksi mieheksi ja sitten robotiksi
Oikea mies tai joukkue oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita (vaikka spawnauspisteitä) voi ratkaista koko matsin tuloksen. ow Software / Gaijin Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X Versio:0.5.1.74 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3,60 GHz 32Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: 20–30 pelimäisyyttä. Välissä on Tunisiaa, Tyyntä valtamerta, Normandiaa ja Ardenneja. Yksi uuden sotilaan riivauksen ongelma on hetkeksi häviävä tilannetaju, kun teleporttaa väärään suuntaan katsovaan väärässä paikassa hortoilevaan vararuumiiseen. mistä, vaan kunnon toimintaa jossa aitaa ja miestä kaatuu. Näistä kasataan joukko, jota paremman termin puutteessa kutsun komppaniaksi. Joka aselajin sotilaalla on heti vapaa slotti pääaseelle, kranaatille, miinalle, juomapullolle, kiikareille sekä ensiapulaukulle tai työkaluille. You’re in the botarmy now Suurin ero on joukkovoima: hyvästi yksinäinen sankari! Enlistedissä perusyksikkö on joukkue, jossa yksi sotilas kerrallaan on ihmiskontrollissa ja loput kahdesta yhdeksään tekoälyn hoivassa. Nettiräiskintä kuulosti sisältävän kaiken mitä Bäfältä olin koskaan halunnut. Enlisted on erittäin onnistunut sekoitus toimivaa realismia ja puhdasta menevää Dark. Maailmojen raaka yhdistäminen tunnetaan nimellä Merge. Mutta Quake Wars kuoli ja Bäfä heikkeni peli peliltä, onneton Battle. Sotateatteri esittää Enlisted on Free-2-Play-moninpeli, jossa käydään toista maailmansotaa, osapuolina Länsiliittoutuneet, Akselivallat ja Neuvostoliitto. Lopullinen koko riippuu maasta ja joukkueen aselajista. Sota näyttää sodalta. Sitten Jussi Forelius kirjoitti sellaisesta kiinnostavan tuntuisesta pelistä kuin Enlisted. eld 2: Bad Company ja sen moninpelimuoto Rush, tai aliarvostettu, loistava Enemy Territory: Quake Wars. Häviävän puolen pelaajat jättävät botit takarintamalle parkkiin ja ryynäävät yksin, PALJON UUTTA LÄNSIGRINDAMALTA Replay-toiminnolla voi elää matsin huippuhetket uudestaan, kuten Königstigerin turkin harjaamisen HVAR-raketeilla. Raihnaisena vanhuksena ilahduttaa, että reaktionopeus on vähemmän tärkeä kuin edes alkeellinen taju yhteistyöstä. Kenellä sellaisia enää on. Peli myös palkitsee muustakin kuin tapoista. Kampanjoista itsestään tehtiin pooli, jossa sotateatteri riippuu pelaajan taisteluluokituksesta. Pelaaja saa pomppia sotilaasta toiseen, muut joukkueen sotilaat juoksevat perässä. Yawn. Sotilaina botit ovat onnettomia: reagointinopeus on surkea, ehkä tarkoituksella, mutta pelimekaanisena rattaana ne toimivat erinomaisesti lisäten taisteluun massaa, tunnelmaa ja onnistumisen tunteita. Calliopen raketeilla riittää kun ampuu saksankielisen huutelun suuntaan. Jossain Hell Let Loosessa olet yksinäinen sotilas, joka kuolee viholliseen, jota ei näy. Viime vuoden lopussa kaikki erikseen grindattavat kampanjat ja niiden omat joukot yhdistettiin neljäksi maakohtaiseksi tekniikkapuuksi. Nnirvi ENLISTED Uutta maailmansotaa odotellessa, kuka haluaa leikkiä sitä edellistä. Itsekin suhtauduin siihen nihkeästi, mutta olen päätynyt siihen, että hyvät puolet voittavat ne pari huonoa. S otapelien ongelma ovat tylsät pelit. Joukkue kerää kokemusta, jolla se kasvaa ja monipuolistuu. Peli ei ole mitään kartan reunoilla nyf. Niitä voi rajoitetusti komentaa, esimerkiksi jäämään puolustukseen. Öh, kukapa ei haluaisi. 56 171914_.indd 56 171914_.indd 56 25.1.2024 16.34.05 25.1.2024 16.34.05. Kokemuksen karttuessa sotilaille valitaan erilaisia bonuksia (perk) oman pelityylin mukaan. Vaikka jalkaväki on pääosassa, ilmavoimat ja panssarit näyttelevät merkittävää sivuosaa. eld 2142 oli viimeinen pisara. Peli vaatii yhteistyötä, joka onnistuu lähinnä vain oikeiden kavereiden kanssa. Kuusi kampanjaa alkavat Moskovasta 1940 ja loppuvat Berliiniin 1945. Alkuvuoden pelipula on oiva rako lyödä Enlistedin sotarumpua, varsinkin kun peli uudistui juuri dramaattisesti. Siihen mahtuu ilmaiseksi kuusi joukkuetta, rahalla saa (pysyvästi) maksimi neljä paikkaa lisää. Aluksi joukkueessa on vain kolme neljä sotilasta ja niistä vain yksi on spesialisti. Kokeilin, ja se oli rakkautta ensi laukauksella. Kaiholla muistan vanhoja sotapelikoukkujani, kuten Battle. Se on kuulkaa kannattava investointi
Eli vaikka joka Hansilla olisi Kar98 (BR 1), mutta Heinzille unohtui Sturmgewehr 44 (BR 5), koko konkkaronkan BR on viisi, ja koko lössi löytää itsensä taistelusta, jossa sen lelut eivät oikein riitä. Toistan siis: yksi ainoa korkein asetai ajoneuvo Battle Rating määrittää koko komppanian Battle Ratingin. Confrontation on köydenvetomainen variaatio, jossa on viisi kohdetta, taistelu alkaa keskimmäisestä ja siirtyy toisen puolen suuntaan. Monelle botit ovat myrkkyä. BR on helppo kun idean tajuaa: jokaisella pääaseella, tankilla ja lentokoneella on Battle Rating yhdestä viiteen. Sen sijaan, että monomaanit siirtyisivät vaikka Hell Let Looseen tai Post Scriptumiin, he haluaisivat myös Enlistedin liittyvään jo aivan liian nähtyyn yksinäisten sankarien kerhoon. Ymmärrettävästi tekoälyn passiivisuus riipii sielua, kun vihu teurastaa koko oman ryhmän. Ne osaavat polvistua, maata ja kiivetä yli esteiden, jopa sopivasti hyppiä. Eri tankit ja lentokoneet eroavat toisistaan dramaattisesti: kaikissa on hipareiden asemasta War Thunderin malliin mallinnetUpouusi Techtree mahdollistaa uusien lelujen helpon lisäämisen. Kaikissa pärjää samoilla perusteilla: hyökkää tai puolusta kohdetta, rakenna spawneja nopeaa täydennystä varten ja kohdemerkitse vähintään tankit, jotta ne ”poistuvat” taianomaisesti. tarkemmiksi. Berliinissä on erikoisuutena panssarijunan saattotehtävä. Lisäelämäpankki on optio lähinnä tarkkampujille ja tankintuhoajille, jotka edustavat yksilötason suoritusta. Kiväärillä kertaosuma yleensä riittää joko suoraan tappoon tai vähintään lamauttavaan haavoittumiseen. Kaikki pelimuodot fokusoivat taistelun rajatulle alueelle, joten sodasta ei tule harhailua. Jopa kaiken avaamalla per osapuoli grindi on kuulemma kolmanneksen kevyempää. Kun itse olen se teurastaja, jostain syystä se riipii paljon vähemmän. Hyökkääjä voittaa, jos vyöryttää kaikki viisi kontrollipistettä. Vahinko on kiinni kaliiberista, pelimäisesti pulttilukkokiväärit tekevät enemmän vahinkoa kuin puoliautomaatit, jotka tekevät enemmän vahinkoa kuin konepistoolit. Siinä lähti alokkaalta äkkiä motivaatio, kun samassa matsissa vastaan tuli kolme vuotta pelannut veteraani paremmilla taidoilla ja varusteilla. Toisaalta pientähän se on verrattuna vaikka juuri Battle. Grindin voi nyt suunnata niihin aseisiin, joista on kiinnostunut, ja vaikka jättää lentokoneet väliin. Tekniikkapuu on erinomainen uudistus, koska siihen voi helposti lisätä uusia leluja muuallekin kuin loppuun. Bäfä-juoksumaratonit ovat vain paha uni, pahimmillaan matkaa aloituspaikasta taisteluun on noin 250 metriä, jos kukaan ei rakenna spawneja. Pelillisyys näkyy lähinnä siinä, ettei aseita, edes kiikarikivääreitä, tarvitse tarkkuuttaa. 57 171914_.indd 57 171914_.indd 57 25.1.2024 16.34.28 25.1.2024 16.34.28. Nämä kaksi ovat vähiten mieleeni. Ensinnäkin realismia on sopivasti. koska peli perustuu valtaukseen, jossa massa on voimaa. Se vaatii, että kohde käyttää pahimmillaan 8 sekuntia haavansa sitomiseen. Liika botitus oli aikanaan ongelma, koska kuusi kampanjaa jakoi pelaajakuntaa liikaa. Sen (ja maan) mukaan peli valitsee rintaman sekä vastustajat mahdollisimman läheltä oman komppanian Battle Ratingia. Aseet tuntuvat sopivan realistisilta, niillä on omat arvot (muun muassa) tehoon, hajontaan, tulinopeuteen ja latausaikaan. Päällekkäistä grindaamista ei enää ole, kerran avattu MG-34 on käytössä kaikkialla, jossa sitä voi käyttää. Boteilla paikataan puuttuvat pelaajat, jotta matsia ei tarvitse odottaa kuin maksimissaan kaksi minuuttia. Mergen pääuudistus oli Tech Tree eli viiteen Tieriin jaettu maakohtainen tekniikkapuu. Isompi on se, että menetettiin mahdollisuus pelata vain haluamaansa rintamaa. Laskuvarjojoukot ovat olleet Event-palkintoja, joskin rahalla saa pari joukkuetta. Match Making perustuu nyt komppanian Battle Ratingiin. Invasion on periaatteessa Rush, jossa toinen hyökkää, toinen puolustaa. Koko komppanian Battle Rating määrää millaiseen matsiin se pääsee ja mille rintamalle. Aseita saa päivitettyä pikkuisen paremmiksi ja ISÄ, MIKÄ ON BATTLE RATING. Yksinkertaisesti korkein varuste määrittää koko komppanian Battle Ratingin. Näitä on vain kolme, joten jengi ei leviä liikaa. Mergen yksi parhaita puolia onkin inhimillisen elämän dramaattinen lisääntyminen plus sen oikeudenmukaisempi jakaantuminen. Ilmaiseksi pelaavan normipelaajan piti käytännössä valita yksi kampanja, johon keskittyä tai polskia alkuaseilla kaikissa. Vasta kummankin valtauksen jälkeen rintama siirtyy. Enlisted jakaantui alun perin eri kampanjoihin, jotka jokainen grindattiin lineaarisesti erikseen. Match Making toimii nyt paremmin ja oikeudenmukaisemmin, mutta vaati kaksi uhria. Huonoa on tietty sulavuuden puute ja joskus sotilaat päättävät kiivetä, vaikka oli tarkoitus vain painaa ikkunasta läpi. Realismi ei pilaa rähinää Ominaisuuksiltaan Enlisted on kuin (lähes) kokonaan ruksittu toivelistani. Kun ammun Königstigerin 88 mm:n tykillä piskuisen M3 Stuartin, tajuan, että taas joku ei ole ymmärtänyt Battle Ratingia. Assault on variantti, jossa osa pisteistä on parina. Ennen sitä puolustaja voi napata ne takaisin. Historiallinen realismi ottaa osumaa Normandian Königstigereistä tai Tyynenmeren Jumbo-Shermaneista. Maailma muuttui Pelimuodot keskittävät taistelut, mikä on aivan hemmetin hyvä juttu. Conquest on tuttu perusjuttu, jossa vallataan vapaasti kentän kontrollipisteitä. Tieriä tärkeämpi on pääaseen sekä tankin ja lentokoneen Battle Rating, joka on yhden ja viiden välillä. eldiin, jossa realismi on vain hento reikäinen naamioverkko toiminnan ympärillä. Sotilaat juoksevat normaali-ihmisen vauhdilla ja hengästyvät. Kohtaamisen ongelma on, että matsit venyvät välillä aika paljonkin. Kolmannessa variantissa Destructionissa hyökkääjä virittää pommin tai pommeja per pointti, ja suojaa sitä kunnes se räjähtää
Panther, Panther, burning bright, In the Hurtgen forests of the night;. Jopa premitilin kanssa rahaa jaetaan aikaisempaa niukemmin ja samalla ainakin palkat ovat nousseet dramaattisesti: kakkostason sotilas irtoaa vielä kolmeen tonniin, mutta nelkkutasolla hinta on luokkaa 14k. Siksi kolme Enlistedin juttua on ehdottomasti Visan vinguttamisen arvoisia. Ympäristö on osittain hajoavaa, esimerkiksi aidoista vedetään tankilla läpi ja puutkin kaatuvat. ikka on miellyttävä selkeää, mutta suojaa yksiköiden näkyvyyttä. Hell, let’s win! AIKA ON RAHAA M ergen jälkeisessä Enlistedissä on enää kaksi valuuttaa: kulta ja hopea. Neljä lisäpaikkaa tekee omasta pelaamisesta huomattavasti monipuolisempaa ja siis hauskempaa. En rehellisesti keksi pelistä muuta pahaa sanottavaa kuin bottien vajaakykyisyyden ja tietyn teknisen rosoisuuden. Yksi asia Mergessä tuntuu muuttuneen huonompaan suuntaan. Kulta on oikealla rahalla ostettavaa pelinvoiteluvaluuttaa, hopea pelin oman sisäisen talouden valuutta. ENLISTED Enlistedissä realismin ja toiminnan suhde on minulle juuri oikea, pelaaminen on tavoitteellista tavalla, joka kestää jopa randomien kanssa pelaamisen. Olettaisin. Ensimmäinen on halpa, ja vaikka hinta nousee per paikka, ne ovat kerran ostettuna pysyviä. Enlisted on ykkösvalinta meille kotisotureille, jota ottavat leikkisotansa vakavasti mutta eivät liian vakavasti. Kerran olen ampunut pilotin kiikarikiväärillä, mutta tämä ei ole se kerta. Ykkösen jätin välistä. Kullalla (muutaman suoraan rahalla) voi myös ostaa Premium-yksiköitä, joista suurimmalle osalle löytyy ihan vastaavat pelaamalla avattavat vastikkeet. Kun lentokoneessa ottaa öljyputki osumaa, ei siinä kauaa propelli pyöri kun motti leikkaa kiinni. What immortal hand or eye, Could hit thy fearful symmetry. Toinen on Battlepass, joka on halpa ja kerran ostettuna maksaa itsensä takaisin kultapalkinnoillaan. Grindaaminen ei ole täysin tasapainossa, ja voin vain kuvitella, mitä se on ilman premitiliä. Nuorena ja idealistisena jaksoin grindata F2P-pelejä ilman rahaa, kunnes tajusin, että joistain asioista, kuten ajasta, kannattaa maksaa. Toisaalta mergen jälkeen grindimäärä on vähentynyt kolmanneksen, vaikka haluaisi avata kaiken. Tankkien vaurioituneet osat pystyy pelillisen nopsasti korjaamaan. Rahalla ostetaan vain aikaa, ei ylivoimaa. tu tärkeät sisäosat ja toimivuus. Äänissä ei ole valittamista, gra. (Mutta ei varusteineen: siksi tein monta kiinteää, koska materiaali siihen oli valmiiksi). Kaikki rakennukset on pykätty vibraniumista, mutta lohtuna materiaalista riippuen eri kaliiberin luodit lävistävät muut seinät paitsi kiviset. Mutta moninpeliräiskinnät ovat kuin huumori: yhtä totuutta ei ole, on vain valtava hajonta henkilökohtaisia preferenssejä. Koska se lisää merkittävästi pelaamalla saatavia palkintoja, hankkimatta jättäminen on täysin epäloogista. Toisaalta hyödyntämällä eri preset-mahdollisuuksia niitä myös tarvitsee aika vähän. Koska olen ostellut niitä alennusmyynneistä, ilokseni osa koki Mergessä uuden tulemisen, koska nyt on kiva pelata muillakin kun niillä parhailla varusteilla. Yleensä ottaen kullalla ostetaan aikaa eli oikaistaan grindiä. Se kolmas ehdottomasti hankinnan arvoinen juttu ovat maksimi neljä lisäjoukkuepaikkaa per maa. Niukasti tärkein on Premium-aika, joka (muun hyvän muassa) tuplaa matseista saadun kokemuksen sekä hopeapalkkion. Joululoma meni rattoisasti, kun Excelissä pykäsin joka Battle Rating -luokkaan oman kiinteän kokoonpanon. Näitä hallitaan preseteillä, joilla koko komppanian ryhmät saa talletettua. 58 171914_.indd 58 171914_.indd 58 25.1.2024 16.34.50 25.1.2024 16.34.50. Enlisted on korkeinta jännitystä, taistelukentän voittaja ja velvollisuuden kuuluvin kutsu. Poikkeuksiakin löytyy, mutta Pay-2-Win-kamaa niistä ei ole oikeastaan mikään. Maastoon jää kunnon kraatterit pommeista, ja omat kuopat tai tankintorjuntaojat voi kaivaa lapiolla
Kiitos järeän ammuksen ja kovan lähtönopeuden pst-kiväärit toimivat myös köyhän miehen it-aseina ja kiikarikivääreinä. Osuma pudottaa kohteen yleensä kerrasta, parista. Minulla on kaksi hiiribindausta, toinen maahan ja toinen ilmaan. Pioneerit rakentavat ääritärkeät spawnit, mutta myös ammuslaatikot, hiekkasäkkisuojat ja piikkilangan. Sellaisella lentävä olisi varmasti ilmojen suurherra. Panssareita vastaan toimivuus on heikompaa: pitää tietää, mihin kohtaan ampua, ja vähänkin uudempia tankkeja ammus ei edes läpäise. Lentokoneet jaetaan hävittäjiin ja rynnäkköhävittäjiin, kumpiakin voi olla yksi per puoli samaan aikaan ilmassa. ASELAJIT TUTUIKSI Tekniikka kehittyy mutta jalkaväki pysyy kuninkaana. Thunderbolt pärjää myös ilmataistelussa, siitä huolehtii kuusi 12.7 mm:n konekivääriä. Jos miehistöä ei tapeta koneen mukana, pakkolaskun tai laskuvarjohypyn jälkeen heidät heitetään takalinjalle maajoukkoihin. Tornittomat mutta matalat Tank Destroyerit eivät oikein sovi Enlistediin, koska niille avomaasto on perusedellytys, ja samaan Battle Ratingiin löytyy yleensä paremmin toimiva tankki. Päinvastoin kuin kk-miehellä (Machine Gunner): osa konekivääreistä toimii kuin tehokas konepistooli, osa vaatii vähintään maassa makaamista ja/tai aseen tukemista, koska muuten hajonta on melkoinen. Ikävä kyllä (tai luojan kiitos) joystickiä ei tueta. Lentokoneiden taktinen hyöty riippuu kentästä, Ardennien avomaasto on ihan eri asia kuin Berliinin suojaisa kaupunkiympäristö. Laipoilla koneen saa kääntymään tiukemmin, mutta hinta maksetaan vauhtina. Pääaseina (lentokoneita vastaan) ovat joko kevyet tai raskaat konekiväärit, ja/tai konetykit. Rooli lienee itsestään selvä. Jalkaväen perusyksikkö, on perusmosuri eli Ri. Rynnäkkökoneiden päätyö on tuhota tankkeja, hyökkäyskohteen puolustajien harventaminen hyvänä kakkosena. Rynnäköintiä rajoittaa myös kk-miehen hitaus. Mikä yllättävää kyllä on historiallisesti totta! Singoillakin pitää tietää, mihin ampua. Pst-kiväärit hylättiin nopeasti ja syystä, mutta japanilaisten Type97-pst-kivääri ansaitsee kunniamaininnan: se on puoliautomaatti. Erilaisen maininnan arvoinen on Japanin kepin päässä oleva panssarimiina, joka tuikataan tankin kylkeen. Mutta tärkein kaikista ovat pioneerit: he ovat kuninkaiden kuningas. Uutuus ovat miehistönkuljetusajoneuvot, jotka toimivat myös spawnauspisteinä. Pelissä on myös muutama it-vaunu, joita lähes aina käytetään ihan muuhun kuin ilmatorjuntaan. Liekinheitinja kranaatinheitinryhmissä kaksi spesialistia osaa käyttää juuri noita hämmästyttäviä laitteita, joista varsinkin liekinheitin on eri kätevä. Tankkeja voi kerralla olla kentällä kaksi per osapuoli. Rynnäköinti kannattaa jättää Assaultille, jonka pääase on konepistooli tai loppusodassa rynnäkkökivääri. Erikoista kyllä Venäjällä ei ole omaa AT-asetta, mutta ne saavat käyttää Panzerfausteja. Perustankeissa on kääntyvä torni ja pääaseessa sekä pstettä High Explosive -ammukset, uudemmissa myös savukranaatteja. Vain Ri. Siinä ajassa kun sakulainen on kerran laukaissut ja ladannut, Type97 on paukuttanut menemään koko viiden ammuksen lippaan. Kk-ryhmään liitetty pioneeri pystyy pykäämään raskaan kk-aseman. 59 171914_.indd 59 171914_.indd 59 25.1.2024 16.35.12 25.1.2024 16.35.12. Ne syövät jalkaväkeä aamiaiseksi ja ovat aina nälkäisiä. Panssarintorjunta on tärkeää, joten pst-miehiä tarvitaan, vaikka periaatteessa miinalla, TNT:llä ja varsinkin kasapanoksella joka mosuri voi saada tankin hengiltä. Teräsmies. eman, jonka pääase on pulttilukkokivääri tai puoliautomaattikivääri. eman osaa käyttää kiväärien kiväärikranaattiversioita. Logitechin ohjelmalla bindi vaihtuu näppäimen painalluksella. Premeistä löytyy erikoisuuksia, kuten Shermanin raketeilla terästetty Calliope-versio sekä 152 mm:n raketteja ampuva Saksan Panzerwerfer 42. Ne riittävät jalkaväelle ja ajoneuvojen kevyelle päälle. Jotkin tankit on tarkoitettu suoraan jalkaväen tukemiseen, kuten jenkkien M8 Scott, japsien Sho-Ho 120 mm:n tykillä sekä Saksan Panzer IV:n F1ja E -mallit. Hävittäjäpommittajissa pommit ovat isompia ja raketteja enemmän, mutta ne ovat ketteriä kuin minä aamulla. Tankeille on mallinnettu moottorien, ammusten ja miehistön sijainti, joten hiparihivutuksen sijaan pitää olla tietoa, mihin kohtaan ampua. Radiomies osaa tilata kohteeseen (aika pienen) tykistökeskityksen, taktisesti tärkeän savuverhon, jota harva tajuaa käyttää, sekä viiden pommikoneen ylilennon. Poikkeus on Japani, jolla on vain TD-luokassa varteenotettavia tankintuhoajia. Plus IT-tykin, pst-tykin ja kevyen kk-pesäkkeen. Bonuksena niissä on oma ryhmä mukana lavalta räiskimässä. Hyvä, koska puhtaalle ilmataistelijalle tulee aika pitkäksi, jos vastustaja ei lennä. Oma henki kyllä lähtee, tankista lähinnä pölyt. Hävittäjien päänakki on rynnäkkökoneiden tuhoaminen, mutta osassa on pieniä 50 kilon (ja vastaavia) pommeja, parissa jopa raketteja. Kaikki tutut löytyvät, tyhmin on ehkä Saksan Sturmpistol, mutta saa silläkin tankin hengiltä. Kivääri on hidas, mutta tarkka ja tehokas. Koneiden lentomallit ovat selkeästi erilaiset ja semirealistiset. Hyvällä osumalla kumpikin putsaa jopa 20+ sotilasta pois kentältä, eivätkä edes loppusodan tankit ole ongelma. Niitä lennetään hiirellä ja näppäimistöllä, yllättävän toimivasti vaikka sitä ei aluksi uskoisi. Toimintojen, varsinkin laippojen, mappaaminen hiireen ei ole huono idea. Alkusodan hernepyssyillä varustetuista peltikotteroista päästiin loppua kohti sellaisiin teräspetoihin kuin Königstiger ja IS-2. Tankit kehittyivät toisessa maailmansodassa vauhdilla. Saksan uudet puolitelavaunut ovat täyttä asiaa. Kun sitä muistaa painaa. Onko se lintu. Erikoismaininnan arvoisia ovat Junkers Ju-188 A-2 ja sen kuuden 250 kilon ilomunan lasti, sekä taivaiden kauhu, jenkkien P-47D-28 Thunderbolt, lastina kunnon pommi plus 8 HVAR-rakettia. Joka joukkueessa pitää olla pioneeri! Tiikeri tankissa Enlistedin tankit ovat realistisia eli hitaita ja kankeita, juuttuvat juoksuhautoihin ja romuun ja ovat yksin jätettyinä helppo saalis vikkelille pst-miehille, mutta oikeissa käsissä tankit tietysti ovat kauhistuttavia tappokoneita. Japanilla, Saksalla ja jenkeillä on omat versionsa singoista, Saksalla vielä Panzerfaust siihen päälle
No, se ei ole yhtä armoton kuin esi-isänsä ja myös näyttää nätimmältä. Lisäksi armeijan kehittäminen ja tappioiden välttäminen ovat käsin koskettavammin läsnä kuin monessa realistisessakaan pelissä. Onneksi varsin harvoin, ne kun tuhoavat kohteensa henkihieveriin ja naapuriheksan asukit puoliintuvat. Ai mitä. Yksittäisten skenaarioiden tarkoituksena on lopulta luoda armeija, joka selviää loppusodan epäreiluista kentistä. On haaste torjua kulloinenkin ydinuhka. Pelimaailman mahtavin undo-nappi taas vähentää genrelle tyypillistä tilanteen latailua ja muutenkin pelaaminen on virtaviivaista. Kampanjan sisäinen vaikeustason säätäminen toimii hyvin. Uusi kampanja on tehtäviltään kokoelma Panzer Corpsin parhaita, eikä laakereilla ole muutenkaan levätty. ”Varsin tehokas tapa esitellä uusi taktinen sotapulma!” ihastelin. Sitten aloitin tehtävän uudestaan, panostaen ilmatorjuntaan, sillä atomipommit pudotetaan pommikoneista. Mukana on ominaisuuksia vuosikymmenten varrella, kuten yksiköitä vahvistavat sankarit erikoiskykyineen. Eliittitason sivutavoitteita saa pakertaa kuin perustehtäviä silloin joskus heikommalla ydinryhmällä. Korjauksiin ja uusien aseiden ostoon on rajallisesti varoja, joten pelkän voittamisen sijaan pitää voittaa tehokkaasti. Joukkotuhontaa pääsee itsekin harjoittamaan, sillä joistain eliittitavoitteista ansaitsee kertakäyttöisiä V2-atomiraketteja. Atomipommittajat toimivat täysillä aina viimeiseen osumapisteeseen asti, joten pelkkä ilmaherruus ei riitä omien varjeluun. Flashback Games / Slitherine Ltd Arvosteltu: PC Versio: 1.09.03 Minimi: Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bit prosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt RAM, Nvidia tai AMD näytönohjain, 2 Gt VRAM Suositus: 4Gt VRAM Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60 GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Mammonana toimivassa maineessa on myös valinnanvaraa, koska sitä saa lisää vapaaehtoisista sivutavoitteista. Uhan alla kannattaa ainakin arvokkaimmat joukkonsa hajauttaa, koska muutaman osumapisteen varassa roikkuvat suosikkiyksiköt aiheuttavat suurta jännitystä ja korjauskuluja. Leikkisota, jossa tykki ampuu kauas ja panssarivaunut rymyävät avomaastossa, on hauskaa. Joten lataa ja tallenna on edelleen tärkeä työkalu panssarikenraalien arsenaalissa. Ikäraja: Ei tiedossa 60 171966_.indd 60 171966_.indd 60 25.1.2024 16.39.19 25.1.2024 16.39.19. Huomasin, ettemme ole vielä Kansasissa, kun ilmasta putosi atomipommi ja luottojalkaväkeni haihtui alkuaineiksi. Kampanjassa on tehtävästä toiseen kulkeva ydinryhmä, johon kuuluu roolipelimäisesti kokemusta kerääviä yksikköjä. Tämäkin on osa pelin ongelmanratkontaa, ja vaikka se ei aina ole hauskaa, niin pysyypähän jännitys korkealla, kun valinnoilla on seurauksia. Miksi juuri Panzer Corps 2. Ei semmoisia atomipommeja olekaan!” K oska toinen maailmansota länsirintamalla vihdoinkin päättyy, kertaan miksi sen käyminen Panzer Corps 2 -rintamalla on erinomainen idea. Tällöin edessä on pidempi aikamatka tallennuksilla, joita totisesti kannattaa olla. Riittoisien välineiden vuoksi kenraalointi pysyy monipuolisena, ja rauhallisen miettimisen KAKSI TOISTA MAAILMANSOTAA mahdollistava vuoropohjaisuus tuntuu pyrotekniikan keskellä nopeatempoiselta. Moninpeli: 2-8 Muuta: DLC vaatii Panzer Corps 2:n toimiakseen. Panzer Corps 2 on nykyaikaan tuotu klassikko Panzer General, eli kevyt vuoropohjainen heksastrategia pelkistetyillä säännöillä. Koska Yhdysvallat atomiaseineen estää sodan loppumisen, Saksan armeijat matkaavat japanilaisten saattamana Tyynenmeren yli lopettamaan atomiuhan briteiltä kaapatuilla sotasaalislaivoilla. Juha-Pekka Viljanen PANZER CORPS 2: AXIS OPERATIONS 1946 – DLC ”Kariluoto ei karkaa vielä mihinkään, se Amerikka pitää vielä vallata. Strategiointi tapahtuu siis useammalla tasolla. Nyt on niin Oppenheimeriä. Yleensä atomipommittajat löytyvät vasta niiden iskiessä, vaikka niitä kuinka etsisi. Minusta on tullut Oppenheimer, maailmojen tuhoaja Koska pääpaino on pelattavuudella eikä historiallisella totuudella, loppusodasta ei dieselpunkkia ja historiallista hömppää puutu, kun toinen maailmansota ylittää deadlinensä DLC:llä Axis Operations – 1946. Usein töpeistä selviää parin vuoron takapakilla tai paluulla tehtävän alkuun, mutta sodan kuluessa voi huomata mokanneensa liikaa aiemmissa taisteluissa. Yksi vaikea sivupolku jopa palkittiin Horten Sähkön hinta tulee nousemaan
Ydinryhmään ilmestyvät omat Rokkansa ja Lahtisensa. Taas pääsi yllättämään. Hyvää + Uudet yksiköt ovat hauskoja. Jalkaväki jatkaa vuoden 1943 malleilla, ilmatorjuntaohjuksia en nähnyt, mutta lentokoneita ja panssarivaunuja tulee uusi satsi ihan uudella suunnittelu. Kokemuksella ja sopivilla sankareilla siitä tuli oikein urhea tukiyksikkö, joka reippaasti auttoi, missä tarvittiin. Omilla sankareilla koko toisen maailmansodan läpäisy on eeppistä kuin Tuntemattoman Sotilaan lukeminen tai katseleminen. Aika velikultia, joille Aurinkokaan ei ole vihainen. Paperitodellisuudesta puheen ollen mukana on myös saksalaisten insinöörien kuumehoureita eli Landkreuzer-jättitankkeja. Siitäs saatte, linnoitetut asemat! Mean lean . Vuoden 1947 sotaa varmempaa jatkoa on tulevaisuudeksi luvattu Panzer Corps 2: Paci. Jo näissä vuoden 1946 akselioperaatioissa pääsee hieman kurkkaamaan japanilaisten armeijaa ja merisotaa. loso. alla. Onneksi promomateriaali kertoi homman pointin. 61 171966_.indd 61 171966_.indd 61 25.1.2024 16.39.58 25.1.2024 16.39.58. Jos se menee rikki, uutta ei saa, ellei sitten sellaisesta eliittitehtävästä, johon taitoni eivät riittäneet. Sitä odotellessa pääsin lukemaan lisäosan lopun kiitostekstit pitkästä yhteisestä matkasta. Viimeisellä rannalla ennen seuraavaa Panzer Corps II: Axis Operations – 1946 toimii hyvin sodan tämänkertaisena lopettajana jättäen silti mahdollisuuden jatko-osalle. Japanin jalkaväkipainotteisuus tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin Saksan panssaripainotteisuus, joskin Amerikan tasangoilla japanilaiset tarvitsivat mekanisoituneemman liittolaisensa apua. Mutta niinhän sodat aina. Entwicklung-sarjan tarkoituksena oli virtaviivaistaa ja järkeistää Saksan panssarivaunut, joten edellä mainittu on vekkuli tapa kääntää vaihtoehtohistoria pelimekaniikkaan. Laivat ampuvat toisiaan varhaisemmista Panssarikenraaleista asti tuttuina merellisinä tykkeinä. (Oma järkensä on näissäkin, ainakin jos tarkoitus oli vedota sodanjohdon haaveisiin, saada megaprojektilla loputtomasti rahaa ja/tai pitää insinööripoikansa poissa rintamalta.) Nämä ovat maalla liikkuvia taistelulaivoja, jotka ampuvat lujaa ja kauas. Taistelutankki Yamato. Ilmasota toimii merellä kuin maalla, mutta lentotukialukset ovat upotettavia lentokenttiä. Eivät persoonina, mutta luottoyksiköinä, joiden menettäminen johtaa hävittyyn sotaan. Lopputulos erosi Otto Cariuksen ohjastamasta Jagdtigeristä, joka jatkoi uraansa vastarinnan räjäyttelijänä. 85 Panzer Corps II:n atomivoimalla kulkeva kunniakierros Amerikassa. Säteilyä ja muuta kiusallista ei ole mukana kuin vuorosanoissa, joten ydinsota on hieman yksinkertaistettua. Juoni olisi voinut olla kulmikkaampi, kun kerran taisteltiin demokratiaa ja omenapiirakkaa vastaan, mutta kävi tämäkin. guuri. Yksi pienenevistä numeroista on tila, jonka uudet lelut vievät, joten sotajoukostaan saa pikkuisen isomman pienellä yksilön tuhovoiman pudottamisella. Panssarikenraaleissa paremmilla aseilla on isommat numerot, mikä on yksinkertainen ja toimiva tapa mallintaa paremmuus. Erilaiset yksiköt toimivat. Tiedä häntä, miten tämä olisi oikeasti toiminut, koska E-100 Maus on edelleen järkäle, mutta paperitodellisuudelle on paikkansa. Mutta jo muinoin Spanish Civil War -DLC:ssä Legion Condorini pääasiassa vain tuki tekoälyn ohjaamaa Espanjan jalkaväkeä. c -DLC. Ne ovat oikein hauskoja yksiköitä, sillä samalla tavalla kuin miniatyyriarmeijan isoin ja kallein . Koko armeijaa ei ole pakko päivittää, pari vanhan liiton jyrää toimii oikein hyvin muurinmurtajina. Juoni on vähän väritön. Akselioperaatiot ovat leikitelleet historialla ja odotuksilla, kun ilollissolidaariset kolmannen tien kulkijat valtaavat maailmaa kansainvälisen yhteistyön ja ystävyyden avulla. H.XVIII A -pommittajalla, jonka tehoa rajoitti vain sen korvaamattomuus. Eli Tyynimeri saattaa toimia varsin mainiosti, kunhan kenttäsuunnittelu on kunnossa. Mitäs hulluutta tämä on. Pienenä sivuprojektina sievensin reservissä makoilevan Jagdtigerin E-25:ksi, vaikka numeerisesti siinä ei näyttänyt olevan järkeä. ghting machine Ydinryhmä vahvistuu pääosin perinteisillä aseilla. Sepäs tuntui mukavalta! Ihmeaseita puolin ja toisin. Vuonna 1946 taistelujärjestykseensä saa piirustuspöydillä olemassa olleita Wunderwaffeja, mutta numerot eivät enää vain kasva. Huonoa . Mutta kun takana on satoja tunteja panssarikenraalointia, on vapauttavaa ratkoa vaikeita taktisia pulmia pommikoneella ja muutamalla raketilla
Dark Horsen julkaiseman The Witcher: The Ballad of Two Wolves -sarjiksen (2022) lähtökohdat ovat monien Noituri-tarinoiden tapaan lainattu vanhasta sadusta. Kun ainaisesta rahapulasta kärsivä noituri Geralt ja tämän matkakumppani Valvatti kuulevat vanhaa kaivoskylää vaanivasta ihmissudesta, kaksikko suuntaa vuorille helpon rahan toivossa. Valitettavasti sivumäärän rajallisuus ei anna mahdollisuutta solmia kaikkia juonisäikeitä nättiin nippuun, joten lopetus vaikuttaa väkisinkin hivenen töksähtävältä. Niiden rinnalla taikuutta käyttävän uuden huppupäisen kelmin etsintä tuntuu tylsältä. Perille päästyään heille kuitenkin selviää, ettei Grimmwaldissa kukaan tai mikään ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää. Vähemmän suosittujen kohdalla jatkoa ei välttämättä ole koskaan luvassa. Kuulostaako tutulta. Kohti Hämispeliversumia Hämähäkkimies-sarjiksista ei ole pulaa. Löytyykö kaupungista ketään, johon Geralt voisi luottaa. Spider-Man 2 -sarjakuvan on selkeästi tarkoitus valmistaa pelaajaa Spider-Man 2 -peliä varten. Viittauksia klassikkomysteereihin sekä Noituri-peleihin on yhtä hauska etsiä. CD Projekt Redillä narratiivisena johtajana toimiva ja lukuisia Noituri-sarjiksia (sekä muun muassa Cyberpunk: Edgerunners -animaatiosarjaa) kirjoittanut Sztybor tuntee tarinan hahmot sekä heidän asuttamansa maailman läpikotaisin. Suosituimpienkin pelien kohdalla jatkoa saattaa joutua odottamaan vuosia. Markus Rojola Toisinaan pelkkä yksi ruutu ei riitä, joten etsin mielenkiintoisimmat pelimaailmoihin perustuvat sarjakuvat. Noiturin omintakeinen maailma saa tutun asetelman tuntumaan tuoreelta, ONKO KYNÄ NÄPPÄIMISTÖÄ MAHTAVAMPI. Geraltin ja Valvatin käymät keskustelut vetävät suupielet korviin ja bardin alati laatimat laulut seikkailun etenemisestä (tai etenemisen puutteesta) muuttavat hymyn hykerrykseksi. ixin Noituri-sarja ei ole vastannut kaikkien mielikuvaa Geraltista ja tämän seikkailuista. Useimmat niistä eivät kuitenkaan sijoitu Sonyn pelien Hämisversumiin (jonka me nörtit tunnemme nimellä Maa-1048). Marvel julkaisi Spider-Man 2:n (2023) Free Comic Book Dayn kunniaksi ilmaisena toukokuussa 2023. 30-sivuisesta tarinasta käy ilmi, mitä Peter, Miles ja MJ ovat puuhailleet Spider-Man: Miles Moralesin (2020) jälkeen. Tuttuun tapaan kertomus lähtee alun jälkeen kulkemaan omia polkujaan. Lempihahmojaan kaipaavien pelaajien ei kuitenkaan kannata antautua epätoivoon. Net. 62 171924_.indd 62 171924_.indd 62 25.1.2024 16.41.22 25.1.2024 16.41.22. Tai niin hän ainakin väittää Peterille. Tarjolla on yllättävän monia mahdollisuuksia palata pelimaailmojen pariin. MJ ei ole suinkaan ainoa, joka on huolestunut tulevaisuudestaan. P elinteko on pitkäkestoista puuhaa. Christos Gagen kirjoittaman kertomuksen alussa Peter ja MJ ovat palanneet Symkariasta ja MJ on saanut valmiiksi kirjansa sodan runtelemasta maasta. Sarjiksen parasta antia ovat pääkolmikon väliset kohtaukset, joissa nämä kamppailevat superroistojen sijaan omien epävarmuuksiensa kanssa. Peter yrittää pitää epätoivoisesti kiinni May-tädin hänelle jättämästä talosta, mutta velkataakka vaikuttaa mahdottomalta. Jos olisin antanut sarjakuvalle mahdollisuuden johdatella minut tarinan sisään, olisin todennäköisesti saanut hiukan enemmän irti pelin hätäiseltä tuntuneesta aloituksesta. PARHAAT PELISARJIKSET joten kerronnan kaavamaisuus toimii lopulta tarinan eduksi. Miles puolestaan tuskailee yliopistovalinnan kanssa. Onkin harmi, että päädyin lukemaan sen vasta pelin läpäistyäni. MJ vaikuttaisi täydelliseltä asuinkumppanilta, mutta toimittajana tämän on asuttava keskustassa. Nuori mies ei kykene päättämään, mikä olisi oikea opiskelupaikka sekä hänelle että Hämähäkkimiehelle. Mikäli peli on vielä pelaamatta, suosittelenkin syöksymään sen pariin sarjiksen kautta. Surulaulun lumoissa Punaiseen nuttuun pukeutunut nuori neito, huolehtivainen isoäiti sekä näitä vaaniva petomainen susi. Mikäli haluaa viettää vielä hetken vanhojen ystäviensä parissa, on syytä tarkistaa sarjakuvakauppojen valikoimat. Onneksi sekin puoli kertomuksesta alkaa saada syvyyttä loppua kohden. Viimeisiä sivuja käännellessä vain sydämetön lurjus ei liikutu. Bartosz Sztyborin kirjoittama ja Miki Montllón kuvittama neliosainen tarina paljastuu hienosti punotuksi ja lopulta varsin perinteiseksi murhamysteeriksi, jossa Geralt ja Valvatti omaksuvat nerokkaan etsivän ja tämän yksinkertaisen avustajan roolit. Myynnin takkuillessa nainen alkaa epäillä valitsemaansa urapolkua. The Ballad of Two Wolves sopii eritoten niille, jotka kaipaavat takaisin CD Projektin luomaan Noituriversumiin. Vaikka huumoria viljellään runsaasti, se ei kuitenkaan latista juonen synkempiä alhoja
Kaupungin villi syke on innoittanut lukuisia tarinankertojia. Dark Horsen kevätkesällä 2013 julkaisema The Last of Us: American Dreams sijoittuu The Last of Usin (2013) päätarinaa edeltävään aikaan. 63 171924_.indd 63 171924_.indd 63 25.1.2024 16.41.49 25.1.2024 16.41.49. Loppuratkaisun lähestyessä selviäjän selviämistä jännittääkin tosissaan. Maailman armottomuus sekä siellä piilevät vaarat käyvät nopeasti ilmi ja loppua kohden vauhti Kovaa peliä Miamissa Miami alkoi kukoistaa 1970–80-lukujen vaihteessa. Näin ollen sarjakuvaa on helppo suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet tietämään enemmän Hotline Miamin maailmasta sekä tuntevat vetoa pulp-henkisiä ja äärimmäisen verisiä kostotarinoita kohtaan. Suurin yllätys lienee siinä, etteivät Ellie ja Riley kasvaneetkaan yhdessä. Naughty Dogin pelit pelanneille ja etenkin HBO:n TV-sarjaa seuranneelle American Dreams ei tarjoa paljonkaan uutta tietoa – tai ainakaan sellaista, joka saisi näkemään hahmot uudessa valossa. He tutustuvat toisiinsa ainoastaan muutamia kuukausia ennen Left Behindin tapahtumia. Chamello ja Faurini omistavat ovelasti muutaman numeron näiden taustojen kuvaamiselle, joten kukaan ei vaikuta yksioikoiselta pahikselta. American Dreams etenee vauhdilla. Rujoudessaan hurmaavat retrogra. ikat, äärimmäinen väkivalta, tiukka pelattavuus, hypnoottinen rytmitys sekä loistelias synthwave-soundtrack tekivät Hotline Miamista yhden viime vuosikymmenen suosikkipeleistäni. San Franciscossa perheensä menettänyttä miestä ei ole vaikea houkutella ryhtymään teloittajaksi kasvottomalle järjestölle. Wildlifen ajassa edestakaisin hyppelevä kerronta vaatii kärsivällisyyttä. Tarina on pelin luoneen Neil Druckmannin sekä kuvittaja Faith Erin Hicksin kirjoittama, joten sen voi huoletta ajatella kuuluvan kaanoniin. Tyttöjä yhdistää yhteinen haave. Kasvua rahoitettiin osin kokaiinikaupalla, mikä toi mukanaan myös ammattimaisen rikollisuuden. Tarina tempaisee mukaansa vasta muutaman numeron jälkeen. Eivätkä he – tai kukaan muukaan – edes kykene hallitsemaan kohtaloaan. Vajaan vuosikymmenen odotuksen jälkeen asiaan toi selkoa Hotline Miami: Wildlife (2020). No, okei, Tyttökullat pääsi aika lähelle. Yksikään niistä ei ole kuitenkaan onnistunut kuvaamaan väkivallan vuosikymmentä, jossa kuolema vaani jokaisen nurkan takana, yhtä elävästi kuin ruotsalaisen Dennaton Gamesin 2012 kehittämä veribaletti Hotline Miami. Mitä väliä on valinnoilla, jos arpa on jo heitetty. Vaikka Chris on kylmäverinen tappaja, hahmo pysyy samaistuttavana noudattamansa koodin ansiosta. Federico Chamellon ja Maurizino Faurinin kirjoittama, Alberto Massagian kuvittama kertomus tuo ilmi, etteivät pelin tapahtumat sijoitu meidän maailmaamme, vaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa Neuvostoliitto voitti kylmän sodan räjäyttämällä (väitetysti) ydinaseen San Franciscossa 1986. Wildlife kertoo 50 Blessingsin värväämästä Chrisistä. vain kiihtyy. Siitä huolimatta on kiva nähdä, kuinka kaksikko löytää toisistaan ystävät maailmassa, joka yleensä rankaisee luottamuksesta kovalla kädellä. Lukijaa palkitaan kuitenkin erinomaisella hahmonkehityksellä, mainiolla dialogilla ja hieno(varaise)sti tulevaa pohjustavilla juonenkäänteillä. Yritin aikani pysyä tapahtumista kärryillä, mutta luovutin lopulta tarinan sisäisen logiikan kietoutuessa itseensä. Neliosainen kertomus paljastaa, miten Ellie päätyi Bostonin karanteenialueelle sotilaskoulutukseen ja kuinka hän tutustui parhaaseen ystäväänsä, Left Behind -lisäosasta (2014) tuttuun Rileyyn. Toisaalta sama koodi asettaa miehen lopulta vastakkain kohtalotovereidensa kanssa. Patrioottinen 50 Blessings -organisaatio aloittaa vastarinnan värväämällä vaikutuksille alttiita yksilöitä, jotka ryhtyvät teloittamaan Yhdysvaltain maaperälle saapuneita venäläisrikollisia eläinnaamareihin pukeutuneina. Molemmat pyrkivät pakenemaan toivottamalta näyttäytyvää tulevaisuutta. Nuoren Ellien kärsimykset Kaikki pelisarjikset eivät jatka siitä, mihin peli päättyy. Kahdeksanosainen sarjakuva sijoittuu samaan aikakauteen kuin Hotline Miami ja käsittelee samoja teemoja, mutta tapahtumat eivät suoranaisesti liity peliin. Tarinan päätös ei tarjoa kummoistakaan huipennusta, sillä onhan sarjakuva tarkoitettu ensisijaisesti esittelemään tuolloin vielä julkaisemattoman pelin maailmaa. Ainoaksi heikkoudeksi osoittautui koomapotilaan houreisten takaumien kautta kerrottu tarina. Neonhuuruiseen Miamiin sijoittuvat muun muassa elokuva Arpinaama (1983), videopeli Grand Theft Auto: Vice City (2002) sekä TV-sarjat Miami Vice (1984–1990) ja Tyttökullat (1985–1992). Sen jälkeen se onkin menoa. Ostoskeskukseen tehdyn yöllisen tutkimusmatkan aikana kaksikolle käy kuitenkin ilmi, ettei edessä ole helppoja tai kaikenkattavia ratkaisuja
Tätä Dark Horse -kautta kestääkin muuten tällä julkaisuvauhdilla Suomessa aina vuoteen 2037, jonka jälkeen siirrytään IDW-kauteen, joten kauan eläköön Usagi Yojimbo! Paluu alkuun Viime vuoden lopulla Egmontin BD-sarjassa oli vuorossa todella mielenkiintoinen sarja, kun legendaarinen Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin yhteistyönä syntynyt Valerian-sarja sai jatkoa uuden piirtäjän – Virginie Augustin – piirtämänä. 64 171915_.indd 64 171915_.indd 64 25.1.2024 12.57.55 25.1.2024 12.57.55. Pieni suuri sarjakuva JP Ahonen on töillään osoittanut olevansa sarjakuvantekijöitten aatelia niin Suomessa kuin maailmallakin. Valerian ja Laureline peruskoululaisina. Vuodesta 2002 alkaen JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA ilmestyneen Villimpi Pohjola -sarjan myötä hänestä kasvoi tarkasti elämää havainnoiva tarinankertoja ja piirtäjänä hänestä hioutui esiin todellinen timantti. Omissakin on tarpeeksi tekemistä. Raskaasti rokkaavissa Perkerosja Belzebubs-sarjoissa JP on jatkanut eletyn elämän tutkiskelua, nyt rankan maskaran ja tummien lasien takaa. Ja hetken nikottelemisen jälkeen minäkin nielaisin koukun ja suostuin pitämään uutuudesta. Tällä kerralla vierailu ei tunnu niin päälle liimatulta kuin edellisellä kerralla, mutta ei sarja olisi näitä konnia kaivannut. Joten annan luvan, sarja saa jatkua! • JP Ahonen: Belzebubs 2 – Kuolema kuittaa univelat, Kumiorava 2023, 144 sivua, hinta noin 22 euroa. • Stan Sakai: Usagi Yojimbo 4 – Häivähdyksiä kuolemasta, Zum Teufel 2023, 408 sivua, hinta noin 32 euroa. Lyhyissä Belzebubs-stripeissä seurataan muusikkoperheen elämää helvetin humoristisesti. Long Live Rock! Jänistä ei jänistä Myös Stan Sakain luotsaama yhden miehen sarjakuvallinen jänisshow jatkuu ja siirtyy seuraavalle tuotantokaudelle. Wallu RUUDUN TAKAA Tunnelma tihenee... Tuttuun ja jo totuttuun tapaan samuraijänis jatkaa maailman parantamista feodaalisessa keskiaikaisessa Japanissa saaden vastaansa konnaa jos jonkinmoista. Uutta ennen näkemätöntä sarjakuvaa kiiruhtavat kaikki kriitikot kiireellä kilvan kehumaan – kaikki haluavat tehdä ”löydön” – mutta minäpä kehun nyt jatko-osia. P öydälläni on kolme kovin erilaista jatko-osaa. Ja kaikki ovat kerrassaan luettavia tapauksia. Suomalainen hevi kiinnostaa maailmalla, kiitos asiaansa uskovien raskaan sarjan muusikoitten, joten on luonnollista, että ensin suomalainen hevisarjakuva Perkeros ja nyttemmin hevimpi Belzebubs on lähtenyt lentoon myös muilla kielillä. Raskaan rokin kliseet kääntävät Belzebubsissa normaalit perhe-elämän tapahtumat karmean hauskoiksi. Ja onhan Belzebubs-sarjakuva siinä sivussa laajentunut myös musiikiksi ja animaatioiksi. • Christin, Augustin: Valerian ja Laureline – Siellä, missä tarinoita tehdään, Story House Egmont 2023, 56 sivua, hinta noin 18 euroa. Ja isompana annoksena, kirjaksi koottuna, huumori nousee toiseen potenssiin, joten ei ole ihme, että jo toinen kokoelma on nähnyt myös paperilla päivänvalon. Yksi on sarjansa kakkonen, toinen toisen tuotantokauden avaus ja kolmas on vanhan sarjan uusi tuleminen, nyt uuden piirtäjän luotsaamana. Kirjan alussa tavataan taas myös Usagin (ja piirtäjä Sakain) hyvät ystävät Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat. Kolme ensimmäistä Zum Teufelin julkaisemaa Usagi Yojimbo -kirjaa olivat sarjan Fantagraphics-kaudelta, mutta neljännen osan – Häivähdyksiä kuolemasta – myötä siirrytään Dark Horse -kustantamon kaudelle. Siinä tietysti auttoi se, että sarjan käsikirjoitus pysyi Christinin osaavissa hyppysissä. Ja vihdoin, kenties uuden piirtäjän ansiosta, Suomessakin sarjan nimeen nousi Valerianin lisäksi myös sarjan naispääosan esittäjä Laureline. Mutta pelko pois, julkaisijan vaihto ei vaikuttanut sarjaan muuta kuin korkeintaan positiivisesti. Siellä, missä tarinoita tehdään -albumi sijoittuu viisaasti Valerianin ja Laurelinen nuoruuteen, sillä näin on helppo selittää sarjan piirrosasun karu erilaisuus entiseen Mézièresin mielikuvitukselliseen loistoon verrattuna
Tällaista vertailua myös avustajamme Juho Kuorikoski on tehnyt kirjassaan Pelitaiteen manifesti. Pelatessaan valtapelejä hän kokee machiavellistista elämää, talouspeleissä taas bisnesmogulin maailmaa. Ongelmana pelit ja leikit kattavat hyvin laajan joukon erilaisia toimintatapoja ja syitä pelata. Agency as Art, 2020) C. Homo ludens Evoluution kannalta voidaan ajatella, että erilaisista peleistä ja leikeistä on hyötyä. Mitä enemmän sitä pohtii, sitä vaikeammin määriteltävältä vastaus tuntuu. Tällaisia voivat olla vaikkapa juomapelit tai rikkinäinen puhelin. Pelien filosofian käännöstyö on ollut erinomainen teko Niin & näin -kirjoilta ja Tapani Kilpeläiseltä. Pelin sisällä vaikkapa sinisten nappuloiden kerääminen ja säännöt niiden keräämiseksi ovat tärkeitä, todellisessa maailmassa pelaajan tavoitteena ovat hyvät hetket seurassa tai nauttia voitonriemusta. Joskus nämä voivat olla jopa ristiriidassa, esimerkiksi liian aggressiivinen pelityyli perhepelissä saa muut ihmiset kokemaan olonsa epämukavaksi. Vertailussa muihin taidemuotoihin on omat ansionsa, mutta Nguyen mukaan pelien esteettisyys tulisi käsitellä niiden uniikin piirteen eli toimijuuden kautta. Eikun toimijuutta peliin! 65 171923_.indd 65 171923_.indd 65 25.1.2024 16.42.48 25.1.2024 16.42.48. Peleille on olennaista, että pelin sisäiset tavoitteet, vaikkapa korin tekeminen, ovat tavoitteita, joissa on järkeä ainoastaan pelin kontekstissa. Thi Nguyen, filosofian professori Utahin yliopistosta, tarjoaa omat kolmisen sataa sivua korkeatasoista pohdintaa aiheesta. Kirja on kerännyt myös palkintoja, muun muassa Amerikan filosofiayhdistyksen vuoden kirja -palkinnon vuodelta 2021. Thi Nguyen Niin & näin Julkaisuvuosi: 2023 310 s. Jotka osaa, ne tekee mitä vaan Erikoista on se, että pelaaja joutuu eläytymään samanaikaisesti useampaan maailmaan. C. Kirjaa voi suositella pelien filosofiasta kiinnostuneelle, sillä teoreettisuudestaan huolimatta käsitteet esitellään laveiden ja selkeiden esimerkkien avulla. PELIEN FILOSOFIA: TOIMIJUUS TAITEENA maan näkymiä, romaanit taas tarinoita. M iksi pelejä pelataan. Teoreettisena taustana esitellään Bernard Suitsin malli, jonka mukaan pelit ovat vapaaehtoisesti aloitettu rasitus keinotekoisten esteiden ylittämiseksi. Ne opettavat lapsia liikkumaan, toimimaan sosiaalisesti ja kehittämään ajatteluaan. Valokuvaja maalaustaide pyrkii vangitsePELIT YLLÄTTÄVÄNÄ TAIDEMUOTONA Pelien filosofia: Toimijuus taiteena (Games. Ne ovat pelejä, joissa voittaminen ei ole olennaista, vaikka pelaajien onkin ponnisteltava pitääkseen hauskaa. Kysymys kuulostaa akateemiselta, jopa filosofiselta. Ne eivät ole hauskoja lekkeriksi laitettuna, mutta toisaalta suurin osa huvista syntyy koomisista epäonnistumisista, ei voittamisen riemusta. Nimenomaan pelisuunnittelijan tekemä ainutlaatuinen tavoiteja sääntökokoelma luo kristallisoidun kokemuksen toimijuudesta. Harva ihminen haluaa kerätä Monopolin seteleitä ilman käynnissä olevaa peliä. Uhkapelaaja ja kilpaurheilija voi ponnistella maineen ja rahan vuoksi, mutta useimmiten ihmisillä on muita syitä, esimerkiksi yhteishengen luominen tai itsensä ylittäminen ponnistelemalla. Risto Karinkanta Näennäisen yksinkertaiset kysymykset, kuten miksi käytämme aikaa peleihin, muuttuvat sitä vaikeammiksi, mitä syvemmälle kaninkoloon uppoaa. Uutena ja olennaisena näkökulmana Nguyen esittää, että peleille tyypillinen ominaisuus on sen luoma kokemus toimijuudesta. Muille Nguyen tarjoaa verkkosivuillaan lyhyen kuuden sivun mittaisen tiivistelmän aiheesta, mikäli koko paketin läpi käyminen tuntuu liian raskaalta urakalta. Nguyen nostaa esiin erikoisen kategorian: niin sanotut ”tyhmät pelit”. Sen sijaan pelit taidemuotona pyrkivät vangitsemaan toimijuuden muotoja. Eli peleissä pelaaja kokee uudenlaisia tavoitteita ja noudattaa keinotekoisia rajoitteita. Tyylikkäässä shakkisiirrossa tai elegantissa liikkeessä, jolla kiipeilijä ylittää esteen uudella tavalla, on ehdottomasti toimijuudellista estetiikkaa. Juuri tällaisia kysymyksiä tarkastelee ludologia eli pelitutkimus. Hän kritisoi sitä, että usein pelien estetiikkaa verrataan muihin taidemuotoihin, vaikkapa niiden esitystapaa maalaustai elokuvataiteeseen. Ars longa, PS Vita Brevis Nguyen käsittelee laajasti pelien esteettistä puolta
PÄIVÄ. Paradoxin laaja avoimeen maailmaan sijoittuva elämäsimulaattori on täysin pelaajien muokattavissa aina esineistä keskusteluihin ja tarinoihin saakka. Vapaasti tutkittava maailma on tehty Vanillawaren suosimalla omaperäisellä ja tyylikkäällä sprite-grafiikalla. Life by You ei kuvia kumartele, sillä se yrittää syöstä genren johtotähden The Simsin valtaistuimeltaan. Pääosin rauhanomaisessa seikkailussa poikamainen androidisankari kohtaa vihollisia vain harvoin. Europa (PC) Zeldamaisia viboja henkivässä toimintaseikkailussa Jupiterin Europa-kuu on terraformattu joskus kauan sitten, sillä kauniiden maisemien ohella kuu on täynnä rapautuneita raunioita. HELMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 MAALISKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 HUHTIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 TALVEN UUDET URAT Alkuvuoden hiljaiset kuukaudet tarjoavat uusille nimille tavallista paremmat saumat nousta esiin. TULOSSA 66 171701_.indd 66 171701_.indd 66 25.1.2024 12.59.41 25.1.2024 12.59.41. Life by You (PC) Arki on tylsää eikä se kiinnosta ketään. Unicorn Overlord (PS4/5, Xbox Series S/X, Switch) Taktisessa roolipelissä seurataan maanpakoon ajettua prinssi Alainia Fevrithin fantasiamantereella – Alain kerää armeijaa roistokenraali Valmorea vastaan. Zee pystyy hyppimään ja liitämään pitkiä matkoja Europan matalassa painovoimassa. 8.3. Petri Heikkinen 5.3. SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY MAALISKUUN 13. 16.4. Sankarien johtamien yksiköiden taistelut ovat tosiaikaisia, mutta hienosäätöä varten tauotettavissa. Ei pidä paikkaansa, jos miljoonilta The Simsin pelaajilta kysytään. Zee-androidin tehtäväksi jää selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi
15.3. Outcast – A New Beginning (PC, PS5, Xbox Series S/X) Päivitysten ja remakejen jälkeen Cutter Sladen seikkailu Adelphan muukalaisplaneetalla saa oikeaa jatkoa – julma robottiarmeija on hyökännyt planeetalle, joten Cutterin räväköitä otteita tarvitaan taas. 67 171701_.indd 67 171701_.indd 67 25.1.2024 17.25.19 25.1.2024 17.25.19. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 29.2. Prinsessa Peach näyttää, että hänestä on myös toimintasankariksi. Capcomin napakan toimintaroolipelin jatko-osan kookkaat ja komeat köriläät nostavat mieleen jo muistikuvia Kolossin varjosta. Dragon’s Dogma II (PC, PS5, Xbox Series S/X) Jättimonsujen kyydissä kiipeilyä hyödynnetään yllättävän vähän, vaikka se lisää taistelujen dramatiikkaa ja konkretisoi kamppailijoiden kokoeroja. Sankarittaren seikkailun kentät ovat vaihtelevien teemojen mukaisia ex tempore -esityksiä, joissa Peach pääsee tai joutuu muun muassa miekkamestariksi, etsiväksi ja kokiksi. Peach matkustaa teatteriin ja pääsee yllättäen pääosaan, kun Grape-ilkiön joukot valtaavat koko paikan. 22.3. 22.3. 22.3. Rakettipakkaus ja liitosiivet auttavat vahvasti vertikaalisen maailman tutkimisessa ja vihollisten yllättämisessä. Hirmuisia hirviöitä ei kuitenkaan tarvitse kurmottaa yksin, sillä Arisenilla on mukanaan pari sokeasti komentoja tottelevaa pawn-soturia. Final Fantasy VII Rebirth (PS5) Viimeinen fantasia on murrosvaiheessa, sillä roolipelisarjan rakastetuimmat osat julkaistiin kaukana menneisyydessä. Miljööt vaihtelevat vehreistä metsistä aavikoiden kautta konemiesten kliinisen mekaanisiin tukikohtiin. Näyttävien taisteluiden ohella liikkuminen on lennokasta, sillä sankari käyttää kiipeilykoukun ja lintumaisten liitosiipien ilmavaa yhdistelmää. Mikäs siinä, kyllä kiitos, Cloudin, Tifan, Sephirothin ja muiden lämmöllä muisteltujen tukkaihmeiden edesottamuksia seuraa mielellään useammassa kuin yhdessä toimintaroolipelissä. Fakta selittää osaltaan myös sitä, miksi legendaarisen seiskan remake jaetaan peräti kolmeen osaan. Princess Peach: Showtime! (Switch) Toistuvien kaappausten kohteena oleminen käy pidemmän päälle tylsäksi. Rise of the Ronin (PS5) Team Ninjan toimintaroolipelin samuraisankari ei ole puristi – tuliaseet kelpaavat siinä missä miekatkin, kunhan vain saadaan vihut hengiltä. Draamaa tihkuva tarina sijoittuu 1860-luvun lopun Boshin-sodan vuosiin
A HIGHLAND SONG A HIGHLAND SONG JUSANT JUSANT LITTLE GOODY LITTLE GOODY TWO SHOES TWO SHOES VUODEN VUODEN 2023 2023 PARHAAT PARHAAT PELIT PELIT SIMULAATTORIKOULUTUS ILMAVOIMISSA SIMULAATTORIKOULUTUS ILMAVOIMISSA THE FINALS THE FINALS TÄYNNÄ TUHOAMISEN TÄYNNÄ TUHOAMISEN NEROKKUUTTA! NEROKKUUTTA! V u o d e n p a rh a a t p e lit . S im u la a tto rik o u lu tu s . P rin ce o f P e rs ia 2/2 02 4 Helmikuu 2024 . 12,90 € VUODEN VAALI VUODEN VAALI 8 ,90 171695_.indd 1 171695_.indd 1 25.1.2024 15.27.58 25.1.2024 15.27.58. PRINCE OF PERSIA: THE LOST CROWN YLLÄTTÄVÄ LOIKKA PRINCE PRINCE OF PERSIA: OF PERSIA: THE LOST CROWN THE LOST CROWN YLLÄTTÄVÄ LOIKKA YLLÄTTÄVÄ LOIKKA GRAND TACTICIAN: WHISKEY & LEMON GRAND TACTICIAN: WHISKEY & LEMON PELINKEHITTÄJIEN OMA GETTYSBURG PELINKEHITTÄJIEN OMA GETTYSBURG ISKEEKÖ INDIE ISKEEKÖ INDIE?