F in n is h C o tta g e S im u la to r . M a rv e l R iv a ls 2/2 02 5 Helmikuu 2025 . 13,90 € 179560_.indd 1 179560_.indd 1 22.1.2025 13.15.52 22.1.2025 13.15.52. VUODEN PELIT 2025 VUODEN PELIT 2025 MONINPELI-KOSTAJAT, MONINPELI-KOSTAJAT, KOKOON! KOKOON! ETUAJASSA KOHTI KESÄTYÖLEIRIÄ ETUAJASSA KOHTI KESÄTYÖLEIRIÄ FINNISH COTTAGE SIMULATOR FINNISH COTTAGE SIMULATOR LOPULLISEN TUOMION TEMPPELI LOPULLISEN TUOMION TEMPPELI INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE VELJEKSET SAARISTOSSA VELJEKSET SAARISTOSSA MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP LUISTAVAA STRATEGIAA LUISTAVAA STRATEGIAA ZEPHON ZEPHON KESKIAIKATAIKAA KESKIAIKATAIKAA KINGDOM COME: DELIVERANCE 2 KINGDOM COME: DELIVERANCE 2 V u o d e n p e lit 2 2 5 . VAI VÄÄRIÄ VALINTOJA. ME TULEMME TAAS! ME TULEMME TAAS! TETRIS FOREVER TETRIS FOREVER KILLING TIME: RESURRECTED KILLING TIME: RESURRECTED LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED PELKKÄÄ PARHAUTTA PELKKÄÄ PARHAUTTA VAI VÄÄRIÄ VALINTOJA
Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. /asiakaspalvelu 347 numero 34. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?. Avustajat: Antti Eronen, Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 16 20 42 Indiana Jones & The Great Circle Zephon Ajassa 5 Pääkirjoitus: Ottaisitko tästä co-opin. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Tuukka Grönholm 6 Kingdom Come: Deliverance 2 Tuukka Grönholm 8 Vuoden Pelit 2025: Lukijat Tuukka Grönholm & lukijat 10 Vuoden Pelit 2025: Avustajat Nnirvi & avustajat 15 Nnirvi: Vuoden pelin varjossa Nnirvi 60 Kino: Sonic the Hedgehog 3 Markus Rojola 61 Kino: Secret Levels Kausi 1 Markus Rojola 62 Ruudun takaa Wallu 63 Konehuone: Retro Fighters Hunter Ville Wikström 64 Konehuone: VKB STECS Mini Plus Lassi Hietala 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 12 Tetris Forever Petri Heikkinen 16 Indiana Jones & The Great Circle Ville Wikström & Nnirvi 20 Marvel Rivals Samu Ollila 23 Mario & Luigi: Brothership Johannes Valkola 26 NHL 25 Markus Lukkarinen 28 Finnish Cottage Simulator Juho Kuorikoski 30 Arco Toni Hilden 33 Unicorn Overlord Toni Hilden 36 Xenotilt: Hostile Pinball Action Petri Heikkinen 38 Romance of the Three Kingdoms 8 Remake Juha-Pekka Viljanen 41 Mouthwashing Ville Harteela 2 179561_.indd 2 179561_.indd 2 22.1.2025 15.18.47 22.1.2025 15.18.47
nitive Edition Ville Wikström 54 Killing Time: Resurrected Iikka Kivi 56 Legacy Of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered Juha Kuosmanen 59 Zombies Ate My Neighbors & Ghoul Patrol Iikka Kivi Teemat Seikkailuja pyhissä temppeleissä 6 Kingdom Come: Deliverance 2 Tuukka Grönholm 16 Indiana Jones & The Great Circle Ville Wikström & Nnirvi 28 Finnish Cottage Simulator Juho Kuorikoski 50 Eye of the Temple Antti Eronen Peliohjainten ääripäät 63 Konehuone: Retro Fighters Hunter Ville Wikström 64 Konehuone: VKB STECS Mini Plus Lassi Hietala Me tulemme taas! 38 Romance of the Three Kingdoms 8 Remake Juha-Pekka Viljanen 51 C-Smash VRS New Dimension Johannes Valkola 52 Plumbers Don’t Wear Ties – De. 28 26 38 23 Finnish Cottage Simulator 42 Zephon Nnirvi 45 Distant Worlds 2 – Vuosikatsaus + DLC:t Risto Karinkanta 46 The Legend Of Heroes: Trails Through Daybreak Juha Kuosmanen 50 Eye of the Temple Antti Eronen 51 C-Smash VRS New Dimension Johannes Valkola 52 Plumbers Don’t Wear Ties – De. nitive Edition Ville Wikström 54 Killing Time: Resurrected Iikka Kivi 56 Legacy Of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered Juha Kuosmanen 59 Zombies Ate My Neighbors & Ghoul Patrol Iikka Kivi 3 179561_.indd 3 179561_.indd 3 22.1.2025 15.18.57 22.1.2025 15.18.57
Se pitää pelimaailman jatkuvassa muutoksessa, jolloin eri aikoina uudet ja yllättävät asiat nousevat trendeiksi. Lopputuloksena co-op-lanit olivat Pelihelvetin mittakaavassakin harvinaisen onnistuneet. Ehkä siitä tulee sanonta co-oppia ikä kaikki. Nettipelien vanavedessä yksi nousussa oleva lajityyppi on yhteistyössä pelattava co-op. Aina välillä yllätyn itsekin pelin tasosta. Co-op-pelit eivät vaadi nopeutta, tietoa eikä taitoa, yhteistyökyky kantaa pitkälle. PÄÄKIRJOITUS Y ksi pelialan hienouksista on, että pelintekijät pelaavat itsekin, reagoivat muiden tekemisiin ja muokkaavat toisten ideoita omien mieltymystensä mukaisiksi. Laineille ei pääasiassa mennä pelaamaan vaan tapaamaan ystäviä, nettipelejä kun voi tahkota kotonakin. Koska historia kiertää ympyrää, helmikuussa useampi pelihelvettiläinen on menossa hiihtolomalla Assyille oman jälkikasvunsa kanssa. Vaikka aloitimme vuosituhannen vaihteessa Mythillä, Counter-Strikella ja Rainbow Sixillä, painopiste on siirtynyt yhä selkeämmin kilpailullisista peleistä yhteistyössä pelattaviin kimppapeleihin. Ryhmäpotretissa on nippu, josta osa vaikutti Assyjen lisäksi myöhemmin myös suomalaisessa peliteollisuudessa. Pari vuotta sitten aiheutin ekokatastro. Peli ilmestyi vuosituhannen vaihteessa, mistä voi päätellä positiivisten yllätysten osumatiheyden. Koko co-op-teema lähti siitä, että The Lord of the Rings: Return to Moria oli ollut aikaisemmin jaossa ilmaiseksi Epicissä. Tammikuussa Gamepassissa oli ilmaiseksi pelattavana co-opattavat Halo In. Alarivissä vasemmalta lukien Jussi Laakkonen ja Markus Kantonen, joka on yksi Assyiltä Pelihelvettiin aikanaan karanneista. 5 179563_.indd 5 179563_.indd 5 22.1.2025 15.37.28 22.1.2025 15.37.28. Koska valtaosaa peleistä ei pelata enää lanien ulkopuolella, Gamepass on osoittautunut erinomaiseksi sijoitukseksi lanikäyttöön. Ikimuistoisin yllätys on Delta Force, jonka vokseligra. Minun lisäkseni myös pelikaverit ovat vuosituhannen aikana vanhentuneet, mikä näkyy nykyään pelivalikoimassa. nite ja Deep Rock Galactic. Ei tosin järjestämään vaan pelaamaan co-oppia. demokraattisesti äänestämällä helvettiläisten Discord-kanavalla. Ylärivissä vasemmalta lukien kuvassa on Samuli Syvähuoko, Pekka Aakko, John Kavaleff, Jan Henriksson. Alun perin Pelihelvetti perustettiin, koska pari Assembly-aktiivia halusi järjestämisen sijaan vain hengata ja pelata laneilla. ikka näytti silmiini pelikelvottoman rumalta, mutta räiskintä osoittautuikin erinomaisen toimivaksi ja tahkosin sitä hupipelinäni ainakin vuoden putkeen. Vaikka asiaa ei sanotakaan yleensä ääneen, laneille tulevat sitoutuvat pelaamaan äänestyksen voittaneita pelejä, vaikka ne eivät aina osuisi omaan makuun. Mainoksessa on mallipoikina Assembly-lanien järjestäjäporukkaa. PELIT 30 VUOTTA SITTEN Pelit 1/1995 -numerossa oli OS/2 Warp -mainos, joka panosti yllättäen suomalaisuuteen. n Valheimissa, tänä vuonna olen taistellut demokratian puolesta Helldiversissa. Lapsuudestani en muista Gauntletin lisäksi juuri muita pelejä, jossa ei pelattu muita vastaan vaan muiden rinnalla, mutta nyt co-oppeja putkahtelee tasaiseen tahtiin jopa eri genreissä. Ainoa kilpailullinen osuus oli Golf with Your Friends, joka vaatii yhtä paljon taitoa kuin tuuria ja armoa aika suurpiirteisiltä pelifysiikoilta. Olen koko vuosituhannen käynyt Pelihelvetti-laneilla saman porukan kanssa. Pelihelvetti-lanien pelivalikoima valitaan OTTAISITKO TÄSTÄ CO-OPIN
Toki roolipelityyliin hahmon ominaisuudet ovat liian suuressa arvossa. Resetti Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin ykkösosa päättyi. Ainoastaan maantieroistoja vilisee koomisen tiheässä, sillä pari askelta kylän ulkopuolella odottaa useimmiten joko ryöstetty talonpoikaisparka tai maantieroistojen väijytys. Maailmassa elävät ihmiset uskovat taikuuteen, taikajuomiin ja demoneihin, mutta todellisuudessa niitä on vain mielikuvissa. Väitän, että todellisuudessa ukolla olisi ollut pää auki ja tukka silmillä, jos kaveri olisi ollut enää edes tajuissaan. Onneksi tekoäly pelaa suhteellisen kiltisti eikä pyri aktiivisesti piirittämään Henry-parkaa. Toki maailma on kaaoksessa ja sisällissodan kynnyksellä, mikä lisää levottomuuksia. 6 180026_.indd 6 180026_.indd 6 22.1.2025 17.52.15 22.1.2025 17.52.15. Tosin perustorjuntaa tehokkaampi tyyli on iskeä vastustajan asetta vastaan, jolloin pääsee iskemään heti jatkolyönnin. Tärkein on snapsi, jolla pelin voi tallentaa. Jos painaa torjuntanappia täsmälleen silloin kun kilpimerkki välähtää, pääsee iskemään vastahyökkäyksen. Yrteistä voi keittää reseptikirjan mukaan erilaisia juomia. Taistellessa pitää aidosti seurata vihollisen liikkeitä ja asentoa, sillä iskujen perille meno vaatii, että pystyy ohittamaan vihollisen puolustuksen. Peli ei edes pakota muutamaa sivutehtävää lukuun ottamatta ahjon ääreen, joten valinta on vapaa. Teoriassa olisin saanut vaikka arvostella pelin, mutta pelituntini eivät siihen vielä riitä. Jopa päätehtäväpuussa on vaihtoehtoisia ratkaisuja, mikä on aina hienoa. Kingdom Come myy taas erinomaisesti fantasian keskiaikaisesta maailmasta. Häpeärangaistus heikentää mainetta ja kyläläisten suhtautumista Henryyn. Ykkösosa ilmestyi bugisena, mutta kakkososa oli jo ennakkovaiheessa paremmassa kuosissa. Arvosanaa en anna, mutta matkani 1400-luvun Böömiin maistui paljon paremmalta kuin edellisessä pelissä. K ingdom Come: Deliverance (Pelit 3/18, 1470 v.) on tšekkiläisten historianörttien tekemä keskiaikainen roolipeli, jonka tehtävien esikuvana tuntui olevan historiallisten romaanien sijaan nettiroolipeli. Vasta Henryn taistelupisteiden kasvaessa iskut alkavat purra, mikä on hölmön pelimäistä. Hiekkalaatikkomaailmassa saa sekoilla ja seikkailla vapaasti. Mestaripiirros Taistelusysteemi on erinomainen. Systeemi perustuu oikeassa rytmissä tasaiseen hiiren naputtamiseen, joten kovin kiinnostavaa ja palkitsevaa touhu ei ole. Ykkösessä master strike oli ylitehokas automaattitappo, joka mitätöi taistelusysteemin hienouden. Hahmon ulkopuolisuus tukee tarinaa, sillä Henryn ihmetellessä ympäristöään asioita selitetään myös pelaajalle. päivä aatelisäpärä Henry ei menetä alkurytäkässä kaikkia kykyjään, mutta ei ole enää ykkösosan lopun supersoturikaan. Touhu perustuu tarkkuuteen ja oikeaan ajoitukseen, mitä tarkempaa työtä tekee (ja mitä paremmat Henryn ominaisuudet ovat), sitä parempia juomia oppii keittämään. Tuukka Grönholm Vaikka aina väitän, etten perusta hiekkalaatikoista, huomasin taas viihtyväni sellaisessa. Pidin matkan alusta paljon enemmän kuin lopusta, mutta jatko-osa lupaa paljon enemmän ja parempana. Henry löytää itsensä uudesta ympäristöstä, jossa maineen kerääminen on aloitettava taas täysin nollasta. Takomisen lisäksi Henry hallitsee myös alkemian. Taistelusysteemi perustuu samaan suuntasysteemiin kuin ykkösessä. Varsinkin kilvellä varustettuja vastustajia vastaan vääntäminen on tuskastuttavaa, ellei käytössä ole jotain miekkaa raskaampaa asetta. Tehtäväpuussa jaetaan selkeästi työtehtävät juonta edistäviin päätehtäviin ja vapaaehtoisiin sivupolkuihin. Parhaalla tallennussnapsilla saa tallennuksen lisäksi boostia myös Henryn ominaisuuksiin, joten alkemiasta on suoraa pelillistä hyötyä. Takominen jää lähinnä roolipelaamiseksi ainakin tarinan alussa. Käytännössä useampaa vastustajaa vastaan joutuu enimmäkseen puolustamaan ja etsimään paikkoja vastaiskuille. Taistelutaitojen lisäksi Henry voi hioa sepäntaitojaan, sillä nyt minipelissä pääsee takomaan hevosenkenkiä, klapikirveitä ja lopulta miekkoja. Alkupelissä ärsytti, että lätkäisin miekalla suoraan vastustajan paljaaseen päähän, mutta vihollinen vain jatkui ähkäisyn jälkeen heilumistaan. Tekijöiden painopiste on selvästi ollut alkupelin hiomisessa. in, jossa Henryn kyvyt ottavat takapakkia, mutta eivät nollaannu. Kingdom Come on taas alussa vaikeampi kuin lopussa. Toki mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän tehtävät alkoivat hajota käsiin. Henry toki tarvitsee harjoitusta miekkataidoilleen, mutta rikollisia vilisee alkupelissä koomisen paljon. Henry toimii Hans Caponin henkivartijana, kun tämä toimii lähettinä. Sepän kasvattipoika, UNELMIEN SIELUNMESSU Warhorse Studios Kuningaskunta tuli helmikuun 4. Systeemi on sujuvan toimiva ja toimii varsinkin ylivoimaa vastaan taistellessa. Yksinkertainen keikka päättyy tietenkin katastro. Kakkososassa kokonaisuus on paremmin tasapainossa. Kingdom Come: Deliverance 2 -ennakko perustuu arvosteluversioon, joka julkaistiin kunnioitettavasti kuukautta ennen ilmestymispäivää, mikä oli ihan tyylikäs voimannäyttö. Kyliä ympäröivät laajat pellot, niitä laajat metsät, joissa voi liikkua vapaasti
Peli tunnisti tilanteen ja oli pakko myöntää epäonnistuminen farmarille. Peli nimittäin pitää kirjaa vuorokausista ja jos on luvannut olla työkeikalla seuraavana päivänä, keikka voi mennä ohi tuomion aikana. Rajumpia rangaistuksia ovat polttomerkintä, ruoskiminen ja teloitus. Lupaus paremmasta Kingdom Come 2 vaikuttaa näkemäni perusteella erinomaiselta. Tekoälyn logiikka ykkösen jäljiltä on myös selvästi parempaa, vartijat eivät maagisesti aina tiedä, kuka taas kepposteli naurisvarkaissa. Kun sudet ilmestyivät paikalle, ehdin tappaa niistä vain yhden muiden sännätessä pakoon. Jos on varaton, joutuu jalkapuuhun, mistä voi olla pelillistä haittaa. Tekijöiden visiona on, että pelissä pitää kestää omat ratkaisunsa ja valintansa, joten Kingdomissa on taas vain yksi tallennuspaikka. rusteella erinomaiselta. Varsinkaan sivutehtävistä ei aina tiedä, onko luvassa nopea keikka vai polveileva tarinapolku. GTA: Keskiaika Henryn seikkailuissa on hieno Mikael Karvajalka -. Olin tylsä enkä tehnyt rikoksia edes silloin, kun joku sivutehtävä sitä olisi vaatinut. Systeemi menee jopa niin pitkälle, että varastettuani maajussin vaatearkun uhri tuli seuraavana päivänä alusvaatteissa vastaan. Rahapula on ikuinen. Tekoälyhahmot toimivat loogisesti. ilis. Nopein tie rikkauksiin on karata kaidalta polulta ja siirtyä rikolliseksi. 7 180026_.indd 7 180026_.indd 7 22.1.2025 17.55.12 22.1.2025 17.55.12. GTA-tyyliin varastetun hevosen saa pysyvästi itselleen, jos käy maksamassa siitä koulutusmaksun mustan pörssin kauppiaalle. Alkemiasysteemi on ykkösosaa monipuolisempi. Peli tallentaa nukkuessa, lopettaessa ja snapsia juodessa. Kingdom Come: Deliverance 2 on yksi vuoden peliehdokkaista, jos keskiaikagetari vain pääsee esiin GTA 6:n valtavasta varjosta. Tehtävät voi ratkaista ja päättä monella tavalla. Tosin valinnan vapaus on edelleen vähän fantasia, testimielessä tein yhden pääjuonityökeikan Alt+F4:llä tallennusta huijaten kahdella eri tavalla, mutta käytännössä ratkaisuiden lopputulos oli sama. Henryn seikkailuissa on nyt selkeämpi tarinakaari kuin ykkösessä, yksittäiset sivutehtävät nivoutuvat nyt paremmin kokonaisuudeksi. Lupasin esimerkiksi lammasfarmarille tappaa kylää vainoavan susilauman. Lievimmillään joutuu maksamaan sakkoja. Kun yritän myydä jotain, romuillani ei ole arvoa. Ymmärrän täysin, miksi Warhorse Studios alkoi jakaa ennakkoversioita niin aikaisin ja avokätisesti. Hahmo on maailmassa ulkopuolinen, sepän poika, joka ei ole sinut rahvaan eikä aatelisten seurassa. Ennakko-ohjeissa vasta varjosta. Paras ja hauskin tehtävä alkaa tilanteessa, jossa ihmissuhdeasioita lähdetään hoitamaan umpitunnelissa. Salametsästäjiltä pitäisi varastaa hevonen, joten kyttään piilossa ukkojen lähtevän metsästysretkelle tai painuvan pehkuihin. Nyt kyläläisten pitää oikeasti nähdä Henry pyörimässä sen talon pihamaalla, josta katoaa rahapussi. Kingdom Come panostaa taas vahvasti siihen, sillä hiipimiselle ja tiirikoinnille on omat alipelinsä. Samalle kaverille voi myös myydä varastamansa kaakit. Kakkonen parantaa siltäkin osin. Epäloogisesti Henry myös oppii paremmaksi dokaajaksi ryyppäämällä, vaikka todellisuudessa tiedän tapauksia, jotka eivät ole koskaan oppineet juomaan valtavista treenimääristä huolimatta. Vastaavasti rangaistuksia piisaa. Ryyppyreissu tietää yleensä erinomaisen tehtäväpuun alkua. Peli kuitenkin onnistuu luomaan erinomaisen illuusion vapaudesta, jos sitä ei ala tarkoituksella rikkoa. Reseptin ainemääriä ja keittoaikoja pitää noudattaa täsmällisen tarkasti. Samoin ihmiset bongaavat heti, jos marssii kyläraitilla vastaan heidän nuttunsa päällä. Tiirikointiminipeli vaikuttaa muistini mukaan samalta kuin ykkösessä. Ennakko-ohjeissa kiellettiin käsittelemästä hääjuhlien jälkeisiä tapahtumia, joten noudatan leikin sääntöjä enkä juuri avaa tarinaa. Oikeassa elämässä ryyppääminen ja känniläisille juttelu harvoin johtaa mihinkään hyvään, mutta Kingdom Comessa parhaat tehtäväpuut tuntuvat alkavan juuri ryyppyreissuista. Keikkatyöläinen Ykkösessä tehtävät ja varsinkin pääjuoni olivat mielestäni paikoin tylsiä, sillä esikuvat tuntuivat olevan historiallisten romaanien sijaan nettiroolipeleissä. Kun yrittää ostaa jotain, kaikki on uskomattoman kallista
Ankean viidennen elokuvan jälkeen tuntui kuin olisi saanut uuden elokuvan sen tilalle. Valmis lista vaikutta tulokseen monella tavalla. Lopputulos ei ollut yllättävä, itse veikkasin loppuvuoden Indyn olevan äänestäjien mielessä ja pelin vievän nostalgian voimalla ykköstilan. Etenkin audiovisuaalinen yhdistelmä hurmaa, kun Astron luistelu jäällä kahisee ja rahisee DualSensestä. Haastettakin löytyy kaiken koluaville. Kolmanneksi suosituin oli Silent Hill 2 -uusversio. Pelimaailma vilisee viittauksia pelija PlayStation-historiaan. Jokainen kivi on käännetty ja pienimmillekin tapahtumille rakennettu odottamattomat ja ilahduttavat taLUKIJOIDEN VALINTA VUODEN PELIT 2025 1. Lisäksi ilmaiset jälkikäteen julkaistavat lisäsisällöt pitävät pelin tuoreena pidempään.” ”Astro Bot ei ainoastaan juhlista Pleikkarin 30-vuotista historiaa kerta toisensa perään ihastuttavilla pelihahmovierailla vuosien takaa, vaan on myös kaikessa sulavuudessaan yksi miellyttävimpiä pelejä yksinkertaisesti ottaa ja pelata. Tiivistettynä Astro Bot pärjäsi, koska se on erinomainen tasoloikkapeli. ”Vaikka FFVII Rebirth rönsyilee pahemmin kuin mansikat heinäkuussa, on sen taika vastustamaton. Samalla ohjain onnistuu myös välittämään tuntoaistina kokemuksen, mikä on hätkähdyttävän vaikuttava kokemus”, Ville Ranto maalailee. Indiana Jones and the Great Circle 17,6 % 3. ”Indiana Jones palasi ryminällä huipulla. Yksityiskohtiin on panostettu mitä hurjimmalla pieteetillä aina Costa del Solin uimapukujen nyöreistä Junonin marssiesitysten huumaan. Ääniä olisi saanut antaa kaikkiaan viisi. Helldivers 2 14,8 % 5. Dragon’s Dogma 2 8,5 % 8. ”Astro Bot on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan upea näyte ylpeästä ammattitaidosta. Listan ulkopuolelta äänestettiin 12 eri peliä ja ilman ääniä jäi vain kolme listattua ehdokasta: Drova Forsaken Kin, Indika ja Throne and Libe Tähdet kohdallaan Tasohyppelevä söböbotti Astro Bot nähtiin ensimmäisen kerran Robots Rescue -VR-minipelissä, mutta hahmo nousi otsikoihin, kun PS5:n kylkiäisenä tuli Astro’s Playroom -peli. Moni jopa väitti pelin peittoavan Indy-tunnelmassaan viimeisimmät elokuvat. Lukijoiden valinta vuoden 2024 parhaaksi peliksi on PS5:n yksinoikeuspeli Astro Bot. Jos lista kuratoidaan liian tiukaksi, se jättää kärkikamppailusta sivuun monia mahdollisia yllättäjiä. Like a Dragon: Infinite Wealth 7 % 9. Korttipeli vain lainaa VUODEN PELIT 2025: AVUSTAJAT EDITION Balatro Indiana Jones and the Great Circle Astrobot 8 179992_.indd 8 179992_.indd 8 22.1.2025 15.54.21 22.1.2025 15.54.21. Metaphor: ReFantazio 8,5 % 6. On vastalauseessa toki pointti. Toisin kävi. Stalker 2: Heart of Chornobyl 12 % 6. Tuukka Grönholm & lukijat Puheet demokratian kriisistä ovat vahvasti liioiteltuja, sillä kansan ääni voittaa taas asiantuntijat. Jos lista on liian pitkä, kävijät tuppaavat jättämään sen täyttämisen kesken. Paluu suuriin ympyröihin Toiseksi ja hopealle ylsi Indiana Jones and the Great Circle -seikkailupeli, joka tavoittaa erinomaisesti elokuvasarjan seikkailuelokuvien tunnelman. Kommenteissa kaksi äänestäjää esitti vastalauseensa delsujen ja remake-pelien jättämisestä päälistan ulkopuolelle ja äänestivät suosikkejaan myös vuoden peliksi, kapina systeemiä vastaan jäi hajaääniin. Kaiken keskellä rakastetut hahmot ja heidän suhteensa säilyvät silti pääosassa”, maalailee Ville Ranto. Balatro 15,5 % 4. Ääniä annettiin 1 142, mikä oli selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Astro Bot -pelissä hahmo sai kokonaisen oman pelin, joka kujeilee ja leikittelee tuotesijoittelulla. Iloinen fiilis toistuu perusteluissa, mitä tukee myös Pauli Kantomäki: ”Astro Bot on todellinen hyvänmielen peli, joka saa toistuvasti väkisin hymyn huulille. Paras DLC on Elden Ring: Shadow of Erdtree. Dragon Age: The Veilguard 6,3 % vat tuoda ne eloon. Vuoden remake-kategorian voitti Final Fantasy VII: Rebirth, joka oli myös remake/ DLC-äänestyksen eniten ääni kerännyt peli. Useampi äänestäjä myös ilmoitti pelaavansa Astro Bottia yhdessä muksujensa kanssa. Satisfactory 6,3 % 9. Astro Bot 19,7 % 2. Tosin tänä vuonna yllättävän moneen äänestyslapuista oli keksitty vain yksi äänestämisen arvoinen nimi, mikä on kisassa poikkeuksellista. Atlantiksen arvoitus on vieläkin paras Indy-peli, mutta nyt saatiin kyllä vahva haastaja sille”, Matti Veekamo sanoo. All in Korttipeli Balatron suosio ei ollut yllätys, sillä peli on keikkunut koko viime vuoden pelatuimpien pelien listalla. Lopputuloksena on peli, joka on hauskaa joka sekunnillaan eikä sitä millään malttaisi laskea käsistään”, Aarni Vanamo hehkuttaa. Y leensä tiedän jo ennakkoon, mikä peli voittaa vuoden peli -äänestyksen, mutta tänä vuonna olisivat vedonlyöntirahat menneet Kankkulan kaivoon
teemansa ja sanastonsa pokerista, mutta ei todellisuudessa noudata sen sääntöjä kuin näennäisesti. Yhteenlaskettuina ääninä sijoitus olisi voinut olla nykyistä korkeampi. nite Wealth oli vuoden 2024 odotetuimpien (lohikäärme)pelien ainoa onnistuja. Kakkonen korjasi kaiken tämän ja lisäsi päällä vaikka mitä kivaa. Yllätyn kovasti, josta peliä ei kopioida kovasti jatkossa. Katoavaista on mainen kunnia. Dragon’s Dogma 2:n kommenttien puutteesta voi päätellä, että se oli useimpien äänestyslapuilla sivuosumana. ”Helldivers 2 on niin lähellä Starship Troopersia kuin vain voi olla. nen ilme, kiehtova pelisysteemi ja yllättäviä kierroksia vetävä tarina Euchronian kuningaskunnan hallinasta. nite Wealth on äänestyksen kahdeksas ja sarjan suosiosta kertoo paljon se, että parin mielestä Like a Dragon oli vuoden ainoa äänestämisen arvoinen peli. Todennäköisesti Metaphor: ReFantazio suosion taustalla on fantasiamaailman vahva graa. Oletus oli, että kakkonen ei voisi mitenkään saavuttaa alkuperäisten maagista tunnelmaa, mutta niin se vain teki ja vielä enemmän! Koskettavaa oli palata ensimmäisen pelin aloituskylään ja mennä vanhan kunnon Sidorovichin luokse, joka oli yhtä tyly kuin viime näkemän ja radiostakin soi samat kappaleet kuin 17 vuotta sitten”, Olli Valjakka kuvaa paluuta tuttuihin maisemiin. Taneli Nivala äänesti, vaikka odottaa, että peli on parhaimmillaan joskus tulevaisuudessa: ”S.T.A.L.K.E.R. nite Wealth on laajempi, hauskempi ja hullumpi kuin edeltäjänsä, studion hengästyttävästä julkaisutahdista huolimatta. Say hello to DEMOCRACY!”, Aleksi Salonen sanoo. Enni Hämäläinen näkee asian samoin: ”Helldivers 2 on pitkästä aikaa palauttanut nettimoninpelien ääreen, edellisen kerran vastaavaan yhteisöllisyyteen itsellä on yltänyt Left 4 Dead (1 & 2).” Taneli Nivala jopa veikkaa, että peli vaikuttaa myös muihin tiimeihin: ”Helldivers 2 oli todellinen yllättäjä. Demokratian etu on sitä tärkeämpi. elokuvalle. Päähenkilö on taas tyhjä taulu, mutta muu ryhmä vilisee persoonia. Kaikki on vain parempaa ja hiotumpaa kuin viimeksi. Vaikka omia voi ampua ja osa aseista on suorastaan tehty siihen, sikailua ei juuri näe. Joka pelikerralla taktiikka pitää miettiä uudelleen, sillä voittoehto riippuu peliin saatavista korteista, mikä pitää menon tuoreena. 2: Heart of Chornobylissä on paljon potentiaalia. Yhtään pelkkä Dragon’s Dogmaa äänestänyttä ei kisassa edes ollut. Toimintaroolipeli myös kulkee niin samoja latuja edellisen osan kanssa, että kyse voisi olla yhtä hyvin jatko-osasta kuin rebootista. Pelit-lukijoiden äänestyksissä on perinteisesti kaksi nyrkkisääntöä. Ilmeisesti pelivuosi ei ollut täysi kymppi, sillä kymmenes sija jää tasapelien takia jakamatta. Pelin vuosia kestänyttä kehitystyötä ovat häirinneet niin rahoitusongelmat, tuotannon lopetuspäätökset perumisineen ja sota, joten tekijät sanoivat jo pelin ilmestyessä, että julkaisu on enemmänkin työvoitto kuin täydellisen hiottu peli. Äkkiä neljä korttia riittääkin suoraan ja värin saa kasaan, jos kortit ovat samaa väriä, maalla niin väliä. Korttipakka on täynnä erikoiskortteja, jotka heittävät korttipelisäännöt täysin uusiksi. Like a Dragon: In. Ykkönen oli ihan kiva, mutta kärsi kuvakulmavalinnasta liikaa. Teemu Niemi hämmästelee valintaansa itsekin: ”Balatro on vuoden yllättäjä. Moninpeliksi meno on uskomattoman sujuvaa, sillä satunnaisten sankareidenkin kanssa taisteluun hypätessä ei saa sekoilua vaan suoraviivaista toimintaa. Dragon’s Dogma 2 Dragon Age: The Veilguard Helldivers 2 Stalker 2: Heart of Chornobyl Metaphor: ReFantazio 9 179992_.indd 9 179992_.indd 9 22.1.2025 15.54.26 22.1.2025 15.54.26. Roolipelikaksikko Metaphor: ReFantazio ja Dragon’s Dogma 2 nappasivat äänestyksessä kunnioitettavan kuudennen sijan tasatuloksella, vaikka kukaan ei nostanutkaan pelejä esille kommenteissaan. ”Stalker kakkonen lunasti kuin lunastikin mahdottomat odotukset. Esimerkiksi Mass Effectien moninpeli oli vähän samaa, mutta huomattavasti pienemmässä koossa.” Peli lainaa itsekin muilta, sillä huumori ja maailma ovat velkaa eräälle sci. Siinä missä dragonaget ja -dogmat jäivät valjuksi vanhan uudelleenlämmittelyksi, In. Aikaisemmin Biowaren roolipeli olisi ollut yksi äänestyksen ennakkosuosikeista, mutta nyt Dragon Age: Veilguard jäi pistesijojen ulkopuolelle ilman yhtään mainintaa. Keskeneräinenhän tämä on, mutta en odottanutkaan sen valmis olevan. Teemu Niemi tuntuu kommentissaan jopa tienneen, miten äänestyksessä käy, sillä hän perustelee useamman pelin sijoituksen: ”Like a Dragon: In. Kommenteissa toistui yllätys, ihmiset yllättyivät joko Balatron ideasta tai omasta innostumisestaan siihen. Ota pari kaveria mukaan ja mene kurmottamaan avaruusötököitä kattavan asearsenaalin turvin. Satisfactory varsinkin kärsii modernista Early Access -julkaisusta, sillä ensimmäisen kerran peli keräsi ääniä jo vuonna 2019. Demokratian esitaistelija ruotsalainen Helldivers 2 nappasi äänestyksessä nelostilan. Seikkailupelit menestyvät keskimääräistä paremmin, kuten Indystä nähdään, mutta perinteisesti moninpelit eivät kärjessä keiku. Kunhan vielä muutama päivitys tulee, niin mainio peli on kasassa.” Lohikäärmeen vuosi Kuudes sija menee jakoon. Huviretki tienpientareella Ukrainalaistaustaisen Stalkerin suhteen lukijat olivat paremmin hereillä kuin Pelit-brändi, sillä Stalker 2: Heart of Chornobyl sijoittui äänestyksessä viidenneksi. En pidä pokerista enkä pakanrakennuspeleistä, mutta jotenkin vain tämä uppoaa silti.” Miltä maistuu vapaus. Välitön klassikko.” Dragon Age: Veilguard ja Satisfactory nappaavat tasaäänin viimeiset sijoitukset äänestyksessä
Jussi Mattila työnsi kaikki äänensä pöydän keskelle: ”Entisenä pokeriharrastajana omat ääneni menevät all-in täsmähuume Balatrolle. Hieno saavutus, koska Hellldivers 2 taisteli paitsi terminidejä ja automatoneja, myös Sonya ja itseään vastaan. Elden Ring: Shadow of the Erdtree luonnollisesti ei ollut yllätys, sillä Antero Kyyhkyn analyysi kertoo kaiken: ”Feel the burn of Messmer! Miyazaki unohti tekevänsä ”vain” lisäriä ja loi vuoden ikimuistoisimman toimintaseikkailun.” Nuff said! Juha-Pekka Viljanen taas oli onnellinen voitettuaan loppupomon orapihlaja-aidalla. Lassi Hietala kertoo, miksi botti kelpasi. Sentään 25 avustajaa antoi 77 ääntä 53 ehdokkaalle, eli löysi karvan yli kaksi ehdokasta per naama. Balatro on uskomattoman koukuttava pakanrakennuspeli, joka pakottaa unohtamaan kaiken, mitä tietää pokerista.” Tai kuten Juha Kerätär sen sanoi: ”Pokeripelin ja pakanrakennuksen yhdistelmä on kerralla nutsit.” JAETTUA PRONSSIA Elden Ring: Shadow of the Erdtree Astrobot Kolmas sija menikin sitten neljällä äänellä jakoon. Ehdokkaita saa olla vähemmänkin. ”Astro Bot oli tismalleen mitä toivottiin: jotain samanlaista kuin PS5:n ominaisuuksia Helldivers 2 Balatro 10 179993_.indd 10 179993_.indd 10 22.1.2025 15.58.43 22.1.2025 15.58.43. Vain tässä kosmisessa tapahtumassa kuplien leikkauspinnasta saattaa löytyä pelejä, jotka esiintyivät edukseen suurimman osan avustajiemme pelitodellisuuksissa. Minun pitäisi ymmärtää, mitä se tarkoittaa, mutta minä en ymmärrä. Mikä oli Vuoden peli, Antti Ilomäki. Mutta se mikä ei nerffaa, tekee vahvemmaksi. Armoton asenne, monipuolisen reipas väkivalta, pelin tasapaino, yksityiskohtien määrä – tässä on kaikki (paitsi dinosaurukset, ne voisi vielä lisätä vihollisiksi.)” Markus Rojola lähestyi voittoa elokuvakulttuurin kautta: ”Helldivers 2 on parempi Starship Troopers -peli kuin yksikään virallinen Starship Troopers -peli”, ja Samu Ollila täsmensi mistä demokratian voitossa lopulta oli kysymys: ”Kuka olisi uskonut, että demokratian puolustaminen avaruuden ötököitä vastaan olisi näin hauskaa?” KATSON JA NOSTAN HOPEALLA Balatro Kakkoseksi nousi yllätysnimi, pokerista viidellä äänellä ponnistava Balatro. stä. KULTAA KANSANVALLALLE Helldivers 2 Kuten Antti Eronen asian tiivisti, “Demokraattisissa ja vapaissa vaaleissa demokratiaa ja vapautta arvostava kansalainen äänestää tietenkin Helldivers kakkosta!” Sosiaalinen moninpelidemokratia voitti seitsemällä äänellä. Ilmeisesti 2024 ei ollut paras pelivuosi, koska vain harva venyi viiteen ehdokkaaseen. ”Ei ainakaan Microsoft Flight Simulator 2024, muuten ei sanottavaa.” SOSIAALISEN DEMOKRATIAN VOITTO! Koska lehteen mahtuu vain tiivistelmä, täydellinen versio avustajien ehdokkaista ja perusteluista löytyy tätä lukiessasi Pelit.. sun tiukasti.” Balatro iski myös kesällä Fromsoft-uskontoon sortuneelle Pekko Pistokoskelle, sillä ”Milloin viimeksi reiluun 60 megatavuun on mahtunut näin paljon taktikointia, tuskaa, vaihtelua ja voitonhuumaa?” Muuten Vuoden peli olisi ollut Dark Souls, mutta vain yksi toimituksen jäsen olisi hyväksynyt sen. Äänestämisen jätti myös väliin poikkeuksellisen moni. K yllä, Pelitversumissa on koittanut jälleen Conjuction of the Bubbles, kerran vuodessa tapahtuva pelikuplien konjunktio. ”Ruman ulkoasun ei kannata antaa hämätä. Kumpikaan ei ollut yllätys, joskin toinen oli ennakkosuosikki, mutta toisen arvo alkoi paljastua vasta yleisöäänissä. Nnirvi VUODEN PELIT 2025: AVUSTAJAT EDITION Palazzo Pelitistä nousee mustaa savua. Pokerin, pakanrakennuksen ja rogueliten yhdistävä peli koukutti tämän . Konjunktion juoni on tuttu: jokainen saa asettaa maksimissaan viisi tasa-arvoista ehdokasta, jolloin on toivoa, että eri pelimakuja edustavien avustajien joukosta nousee joitain kaikkien suosimia nimikkeitä. ”He” ovat jälleen päättäneet. Kas siinä hyvä checklist kunnon genrejakaumalla hyvää peliä etsiville. Mutta Astro Bot veti hienosti, sillä kyseessä on ”vain” PlayStation 5-yksinoikeus. Tuukka Grönholm käyttää klassista iskurepliikkiään myös perustelunsa alkurepliikkinä. Iikka Kivi ei muita pelejä edes äänestänyt: ”Viimeksi yhteistyöräiskintä iski näin lujaa Left for Deadissa melkein 20 vuotta sitten
(Ei tuotannon optimointia, eikä kättä täynnä manakortteja.)” Antti Erosen mukaan ”Robottisotaa osaa pelata minuutissa, mutta syvyyttä ja uutta opeteltavaa riittää sadoiksi pelitunneiksi.” Ne menevät kuin siivillä, sillä Toni Hildenin mukaan pelin ”makrotaktinen automaatio hirvittää, koska ajantaju katoaa täysin sen parissa.” Ei ongelmaa siis. Hyperdrive Inn on muutakin kuin vain kaunis nostalgiatrippi. Elden Ring: Shadow of the Erdtree Astrobot Mechabellum 3 11 179993_.indd 11 179993_.indd 11 22.1.2025 15.58.56 22.1.2025 15.58.56. Risto Karinkanta ei pakkasta pelännyt: ”Frostpunk 2, hyytävän erinomaista! Juuri näin jatko-osat tulee toteuttaa: sama sielu kuin ykkösosassa, mutta laajemmin ja mielenkiintoisemmin.” Tuomas Nyrhilä palasi Silent Hill 2:een: ”Tiivis ja riittävän erilainen tulkinta vanhasta tarinasta on sekoitus nostalgiaa ja tuntemattoman jännitystä. Kantaa otetaan ennen kaikkea nykypäivän aiheisiin valtarakenteista, politiikasta, tekoälystä, robotiikasta ja kauneusihanteista alkaen, tavalla, joka haluaa ravistella ja raflata.” Petri Heikkinen: ”Senua’s Saga: Hellblade II on erinomainen tarinavetoinen toimintaseikkailu, vai pitäisikö pikemminkin sanoa interaktiivinen elokuva, joka kuvaa vetävästi mielenterveysongelmien ja taikauskon värittämää menneisyyttä.” Marko Mäkisen ainoa ääni meni Horizon: Forbidden Westille: ”Kauan odotettu kakkos-Horizonin PC-porttaus ei pettänyt. Poimitaan joukosta joitain. Kauhupeleissä ei ollut kovaa kilpailua tänä vuonna, joten vanhan suosikkiklassikon onnistunut uusintaversio on helposti yksi vuoden peleistä.” Vaikka jostain syystä kukaan avustajistamme ei halunnut arvostella Stalker 2:sta, Santeri Oksanen kelpuutti sen kaikessa rujoudessaan Vuoden peli -listalleenkin: ”Tutkimusretkeily laitoksien kellareissa tarinaelementteineen on klassikko FPSää jopa ilman artefaktia. Kakkoset kehissä Kuusi peliä keräsi kaksi ääntä per naama. Olisi mennyt täysin tuulilasista ohi ilman Pelit-lehden arviota.” Like A Dragon: Infinite Wealth kelpasi Toni Hildenille: ”Havaijipaitainen roolipelimammutti kompastelee välillä rytmityksessä, mutta sen ikimuistoinen hahmokaarti tarjoilee täyslaidallisen täysin kreisiä vuoropohjaista mätkintää, toinen toistaan hulvattomampia sivuaktiviteetteja ja syväluotaavan katsauksen koko pelisarjan mittaisiin elämänkaariin.” Metaphor: ReFantazio oli Johannes Valkolalle ”audiovisuaalisesti räväkkään viehättävä, teemoiltaan hämmästyttävän syvällinen ja pelattavuudeltaan pohjattoman palkitseva rooliseikkailu.”, Antero Kyyhky totesi että ”Personan parhaat puolet yhdistettynä Atlukselle uudenlaiseen fantasiaan loivat vuoden pelini ja yhden vuosikymmenen parhaimmista roolipeleistä.” Ville Wiksrömille upposi Indiana Jones and the Great Circle. ”Joe Richardssonin taidevarkausseikkailujen kolmas osa on samalla miehen paras peli, josta olen nautiskellut pienin siemauksin. Juha-Pekka Viljanen luonnehti, että peli on ”Total Annihilationin ja Magic the Gatheringin risteytys, eskaloituvaa robottiräimettä ilman tukikohdan rakentelua ja Garfieldin visiota. Eikä se haittaa, että tuotantoarvot ovat audiovisuaalisuutta ja ääninäyttelyä myöten huippuluokkaa.” Markus Rojola arvosti Call of Duty: Black Ops 6:sta. Aleksi Kuutio: ”1000x Resist äidinmurhasta alkava omaperäinen ja villi postapokalyptinen seikkailu, jossa on aivan ainutlaatuinen tyyli. esitellyt Astro’s Playroom, mutta venytettynä kokonaisen pelin mittaiseksi pläjäykseksi. Osasin odottaa ykköslaatua, silti yllätyin tekijöiden ehtymättömästä idearikkaudesta ja luovasta hulluudesta. ”Hyperdrive Inn – ei tarvitse edes vetää kotiinpäin, kun Juho ”Kuoris” Kuorikosken peliä kehuu. Mikään minipeli tai hupsu idea ei riitä, kun vanhanaikainen maailmankartta toteutetaan näin överisti.” Peli ja ääni Yhden äänen saaneita pelejä sitten riittikin. ”Sensuellin virtaviivainen ja räjähtävän energinen Stellar Blade tarjoaa ikimuistoista scifiä, joka ei pelkää mitään, ei edes suoria mielleyhtymiä Nier: Automataan. Mechabellum 3 Astro Bot voitti lajitoverinsa, sillä mitalisijoilta tippui niukasti sellainen yllättäjä kuin Mechabellum. Eivätkä moninpeli ja zombie-tilakaan kehnoja olleet.” Juha Kuosmanen ehti pelata muutakin kuin Trails-sarjaa (The Legend of Heroes: Trails Through Daybreak toki oli yksi hänen ehdokkaistaan), kuten Final Fantasy VII Rebirthiä. Siinä on upea ulkoasu, vahva tarina ja rautaiset pulmat. Astro Bot on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen nautittavimmista ja kekseliäimmistä 3D-tasoloikista.” Juha Kuosmanen ei ollut skeptinen vaan haptinen: ”Astron bottijahti on DualSense-ohjainta järisyttävän kekseliäs loikkakokemus.” ITKEVÄTKÖ ROBOTIT ÖLJYKYYNELEITÄ. ”Vuosien odotuksen jälkeen Black Ops 6 tarjosi vihdoin erinomaisen CoD-kampanjan. Kakkososista pidettiin. Maailma imi mukaansa heti alkumetreiltä, eikä maistu puulta vielä toisella kierroksellakaan.” Aleksi Kuutio veti kotiinpäin, vaikka muuta väittää. Se teki käytännössä kaiken paremmin kuin edeltäjänsä. Räiskintä toimii yhä paremmin, vaikka mutantit ja toteutus välillä ontuu. ”En olisi koskaan uskonut nauttivani laadukkaasta Indy-yksinpeliseikkailusta vuonna 2024. Toivottavasti pelin viilaaminen jatkuu ja hieman epätasainen paketti sen kuin paranee. Tätä FPS:n kuuluu olla CoD-rännin sijaan!” Juha Kuosmasen taktiikkatriosta arvomme Tactical Breach Wizardsin, jonka ”Nokkela käsikirjoitus ja sujuva taktinen pelattavuus nostavat listan kärkeen.” Naissankareitakin nähtiin, Johannes Valkolalle sellainen oli Stellar Blade. ”Remake-trion toinen osa ehti melkein alkuperäispelin ensimmäisen levyn loppuun ja on samalla vuoden hyvällä tavalla eksessiivisin ja omituisin ison rahan pelikokemus. Arvostelu on tulossa, mutta en ole vielä malttanut pelata tuotosta läpi asti, koska kaikessa vinksahtaneisuudessaan peli on jotain sellaista, jonka läpi en halua kiirehtiä.” Konjuktio on ohi, Pelitversumin mahtavimmat asukkaat ajautuvat taas vuodeksi omiin kuplatodellisuuksiinsa. Peli on hyvä muistutus siitä, että perinteiset naksuseikkailut ovat yhä erinomaisen elinvoimainen ja nautittava genre.” Juho Kuorikoski itse äänesti oikeaa taidepeliä, Death of the Reprobatea
Tetristelystä puhuvat sellaisetkin ihmiset, joilla ei ole videopeleistä juuri mitään käsitystä. Turistiviisumilla ei periaatteessa ollut mitään asiaa rakennukseen, mutta Rogers paineli sisään odottamaan ja tapasi lopulta itse Pažitnovin. Lopulta Game Boy nähtiin muun muassa kampanjoivan Hillary Clintonin kourassa. Ei mennyt pitkään, kun likimain kaikissa Electronika 60 (PDP-11 -klooni) -koneissa pyöri Tetris. Soitellen sotaan Rogers lensi Moskovaan turistiviisumilla etsimään Elorgia ja lopulta löysikin paikan ystävällisen tulkkineidin (luultavasti KGB-agentti) avustuksella. M aailman tunnetuimmaksi videopelihahmoksi tituleerataan usein Mariota, mutta tetromino-palikat vievät voiton putkimiehestä. Etevin ja kyvykkäin oikeuksien metsästäjä oli hollantilaissyntyinen, tuolloin Japanissa operoiva Henk Rogers. Rogers ja hänen BPS (Bullet Proof Software) -peli. 12 180012_.indd 12 180012_.indd 12 22.1.2025 16.01.37 22.1.2025 16.01.37. Tetris Foreverissä näkee audiovisuaalisen kehittymisen ohella näppärästi myös tetriksen pelillisen evoluution, kuten konsoliversioiden 25 rivin tasot, joiden jälkeen kuilu tyhjennetään ja tahti kiihtyy. Nopean testailun jälkeen viiden neliön palikat olivat pelille liian monimutkaisia, mutta neljän blokin tetrominoilla teki jo jotain. Roban Taikyokua liian heikkona vastustajana, jotta Nintendo voisi julkaista sen, mutta antoi BPS:lle luvan julkaista sen itse. Rogers ja Pažitnov ystävystyivät nopeasti ja lisenssioikeudet oikenivat sen verran, että BPS pääsi tuottamaan Tetriksen NES:lle. Stein lisensoi oikeuksia ympäriinsä, vaikka hänellä oli tarkalleen ottaen lupa vain tietokonepainoksiin, mistä seurasi kasarin lopulla lakiteknistä sekamelskaa ja kilpajuoksua Elorgin (Elektronorgtechnica) pakeille konsolioikeuksien perässä. Kaikkihan sen tietävät, mutta selitän lyhyesti. Mitä jos näitä palikoita manipuloitaisiin tietokoneella. ”Jos haluat alaikäisten poikien pelaavan Game Boylla, laittakaa mukaan Mario, mutta jos haluat kaikkien pelaavan Game Boylla, laittakaa mukaan Tetris” oli Rogersin ratkaiseva argumentti Yamauchille. Palikkamanipulaatioon keksitään ensin pehmeä pudotus, joka ei pakota tetrominoa kasan päälle ja myöhemmin pakan päällä pyöritys, joka auttaa selviämään suurista pudotusnopeuksista ja tekemään t-palikan t-spin-täyttöjä. Yamauchi ja Rogers ystävystyivät Go-matsiensa lomassa. Nuori tietsikkaguru Vadim Gerasimov käänsi pelin 1985 loppupuolella PC:n MS-DOS:lle. Yamauchi piti Igo: Ky. Rogersilla oli myös vahva vaikutus siihen, että legendaarisen hittikonsoli Game Boyn kylkiäisenä myytin Tetristä eikä Mariota. Varsinainen Tetris syntyi, kun Pažitnov keksi poistaa täydet rivit pitkulaiselta pelialueelta. Unkarilaistaustainen itäblokin toimintaan erikoistunut liikemies Robert Stein hankki aikoinaan ensimmäisenä Tetriksen oikeudet tai niin hän oletti, vaikka kyseessä oli vasta alustava faksi. Digital Eclipsen katsottavassa, luettavassa ja ennen kaikkea pelattavassa Tetris Forever -dokumentissa selviävät palikkabuumin muut merkittävät vaikuttajat. Nykyään Rogers ja Pažitnov ovat yhdessä Tetris-oikeuksien ruorissa The Tetris Companyn kautta. Pisteytykseen tulee uusia ulottuvuuksia, joissa korostetaan erityisesti neljän rivin tetriksen arvoa. Innoitus kirjahyllystä Tetriksen peruskaavan loi Pažitnov (anglosaksisella translitteroinnilla Alexey Pajitnov), joka sai idean Tetrikseen työpaikkansa suosikkikirjastaan, joka oli professori Solomon Golombin Polyominoes. Venäläinen tai pikemminkin neuvostoliittolainen ja nykyään amerikkalaistunut Aleksei Pažitnov kehitti Tetriksen Moskovan tiedeakatemiassa vuonna 1984, mutta hän on silti vain osa pelin tarinaa. Vaikeustasoa kiristetään pääasiassa palikoiden putoamisnopeutta lisäämällä. Henkin seuraava idea oli Tetris NES:lle, mutta sitä varten piti singahtaa Moskovaan varmistamaan julkaisuoikeudet. Palkinnoista huolimatta Welltriksestä ei tullut samanlaista ilmiötä kuin Tetriksestä. Tuolloinen Nintendo-pomo Hiroshi Yamauchi oli 6 danin Go-pelaaja, jolle 3 danin Rogers markkinoi NES:n Go-peliä. Rogersin panoksia itse peliin oli muun muassa täysien rivien pisteyttäminen, siinä missä alkuperäinen Tetris palkitsee vain palikoiden nopeasta pudottamisesta. rmansa oli päässyt Nintendo-julkaisijaksi käytännössä Go-harrastuksen myötävaikutuksella. Petri Heikkinen Palikkapeli Tetris kuuluu nykyään samaan kaanoniin kuin vaikkapa shakki tai go, käsitepeleihin, joista voi jo puhua pienellä alkukirjaimella. Jos puutteellisesti täytetyt rivit tavoittavan kuilun yläreunan, se on game over, man. Ylhäältä putoaa alas kapeahkoon kuiluun pyöritettäviä neljästä neliöstä koostuvia tetromino-palikoita, joista pitää koostaa täysiä rivejä, jotka poistuvat pelialueelta. Ensimmäinen kaupallinen tetris oli Spectrum Holobyten vuoden 1988 TETRIS ON IKUINEN Digital Eclipse Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/ Series S/X, Switch Moninpeli: 2-4 Ikäraja: 3 PC-versio. NES:n Tetris on jo lähellä nykymuotoista peliä. Genre vai peli Ai miten Tetristä yleensä pelataan
Roban Taikyoku, jota ilman Tetriksen historia olisi hyvin erilainen. Hattuilussa alas putoaa erilaisten hattujen pareja, joita kääntelemällä yritetään saada viisi samanlaista lätsää päällekkäin. Bombliss on toimiva ja sopivan erilainen muunnelma perusteemasta. Pažitnov muuten piti kilpailevaa aikalaispalikointia ja oikeasti kolmiulotteista Block Outia liian monimutkaisena, jotta siinä pääsisi rentouttavaan zen-tilaan. Kaava laajenee Tetris Foreverissä on muitakin pelejä kuin tetriksiä, kuten BPS:n 9x9-go-peli Igo: Ky. Tetris Battle Gaidenin hahmoilla on vastustajan elämää vaikeuttavia taikavoimia. Tärkein jatkuva sivujuonne Tetris-saagassa on Akihiko ”EarthBound” Miuran suunnittelema Tetris-klooni Bombliss, jonka BPS otti siipiensä alle pienen lakitupakierroksen jälkeen. Ilman tukea jäävät palikat putoavat alaspäin. Warp 10 Täysin uutena Tetris-versiona kokoelmassa debytoi siistin näköinen, sutjakka ja mukavalta kuulostava Tetris Time Warp, jonka erikoisuuksia ovat aikamatkailupalikat. BPS jakoi Bomblissiä pääasiassa Tetriksen kylkiäisenä, jolloin julkaisujen nimet olivat muotoa Tetris 2 + Bombliss. Kaikille alkuperäisen setin peleille annetaan yksi tallennuspaikka per peli, mistä on apua erityisesti ennätyspisteiden säästämisessä. Kiinnostavin yksittäinen spin-off on ilmaisena päivityksenä Foreveriin saapunut PC:n Welltris, joka näyttää kolmiulotteiselta tetrikseltä, vaikka on pohjimmiltaan edelleen 2D-peli. Putoavat palikat voivat vapaasti siirtyä seinältä toiselle. Kirjoitushetkellä tammikuussa 2025 jälkikäteen lisättyjä pelejä, kuten Welltristä, ei voinut tallentaa, mikä toivon mukaan korjataan myöhemmin. Welltriksessä palikat putoavat neljältä seinältä keskustan neliön muotoiselle alueelle, jossa rivit muodostuvat sekä pystyettä vaakatasoon. Neljä pommia neliössä muodostaa jättipommin, jonka räjähdys poistaa palikoita myös pommin yläja alapuolelta. 13 180012_.indd 13 180012_.indd 13 22.1.2025 16.02.00 22.1.2025 16.02.00. Hatris viihdyttää muutaman tunnin, mutta ei se ole mikään tetris. Aikalaismainosten ohella kokoelmassa käpistellään pelien 3D-virtuaalikoteloita. Pažitnovin nykyään unohdettu Hatris esiintyy myös useana eri versiona. Bombliss muuttaa kaavaa siten, että palikoissa on pommeja ja täydet rivit eivät katoa kuilusta, jos niihin ei kuulu pommia. SpePažitnovin Hatriksessa yritetään saada aikaan pinoja hatuista, joilla on eri ominaisuuksia. Vanhoissa peleissä on myös kelaus taaksepäin, jos jonkun moraali moiseen pyhäinhäväistykseen taipuu
Tetris on edelleen yhtä jäätävän addiktoiva kuin aina ennenkin. Ensimmäinen Tetris Electronika 60:lle. Kilpailullinen ja kipakka kulttiklassikko Tetris Battle Gaiden on myös muinaistetristen ohella yksi koosteen kohokohdista. Tetriksen arcadeversioitakaan ei Foreverissä ole, ja Tetsuya ”Rez” Mizuguchin ansiokas Tetris Effectkin pitää hakea erikseen kaupasta, mikä ei julkaisun tuoreuden takia ihmetytä yhtään. Tetris Foreverissä ei ole läheskään kaikkia virallisia tetriksiä. Huonoa . Eiköhän jossain maanalaisessa valvontabunkkerissa päivystäjä kiroile, kun sitä neljän suoraa ei vain tule, pelkkiä vänkyröitä vain. Ei liene liioiteltua ennustaa, että tetristä pelataan jossain muodossa todennäköisesti niin pitkään kuin ihmiskunta on olemassa. Hätää helpottaa, että Warpin 1989 Marathon -moodi muistuttaa vahvasti Game Boy -painosta. Esihistorian jälkeen BPS:n konsoliversioita painottavassa Tetris Foreverissa on liuta erittäin hyviä tetriksiä ja kourallinen kiinnostavia spin-offeja. siaalitetromino vaihtaa pinnoitettaan kuvaamansa kolmen aikakauden pelin mukaan ja lukitsee pinnoitteen kasan päällä. Ai ydinsota ja EMP. Läpäistyistä tehtävistä tulee reippaasti bonuspojoja normitilaan palaamisen jälkeen. Jos erikoispalikka lukittuu kultaisena, se romahduttaa kasan kaikki tyhjät kolot, mikä on kätevää pinon kasvaessa. TETRIS FOREVER Bombliss rikkoo neljän neliön tetrominojen kaavaa. Ei Game Boyn Tetristä. 14 180012_.indd 14 180012_.indd 14 22.1.2025 16.02.30 22.1.2025 16.02.30. Se on myös loistava paikka aloittaa tetriksiin tutustuminen, jos on jollain ilveellä onnistunut tämän kulttuurihistoriallisesti merkittävän tapauksen ja kiistattoman klassikon kiertämään. Tetris Forever on tetris-peleistä, tetriksen historiasta ja yleisesti pelihistoriasta kiinnostuneille aika pitkälti pakkohankinta. Hyvää + Tetris Warp ja interaktiivinen Tetris-historia. 90 Pelihistorian oppitunneilla höystetty kokoelma erittäin laadukkaita tetriksiä. Historiallisesti merkittävin puute on Game Boyn Tetris, joka nähdään toki videolla, mutta ei pelattavana. Tehtäviä on korkeintaan kolme peräkkäin. Kun palikan sisältävä rivi häviää, peli warppaa palikan aikakaudelle, jossa on hetki aikaa suorittaa tehtävä, kuten kahden rivin poisto tai jättipommin räjäytys. Pelillisesti näillä puutteilla ei ole hirveästi väliä, koska vanhoista tetriksistä vaikkapa Super Famicomin Super Tetris 3 on erittäin tyylikäs, sulava ja viimeistelty tetris
Yksi AAA-peli yllätti positiivisesti, ja se oli tietysti Indiana Jones & The Great Circle. Stellar Bladen arvo muunakin kuin waifukuolauksena ratkeaa vasta (mahdollisen) PC-käännöksen myötä. Mielenkiintoisinta on remaster/make-Sonyn jatkuva Bloodbornen pihtaaminen, sillä Bloodbornen PC-emulaattoriversio on kuulemma jo siinä pisteessä, että sen voi pelata läpi, muutamalla bugilla ja parilla kaatumisella. Mutta mikä on pelitulevaisuuden pahin mahdollinen katastrofi. Joka vuosi pidämme Armottoman Styränkin kanssa saman mykkäkoulun siitä, saavatko DLC:t ja remasterit kuulua Vuoden peli -ehdokkaisiin. Älkää kysykö, mitä ostin sen joulualesta ja paljonko meni rahaa. P elivuotta 2024 on haukuttu huonoksi, kuten pelivuosia perinteisesti aina haukutaan, paitsi tietysti vuotta 1998. Kas vain, suureksi ilokseni innosta piukeana pelasin myös suosikkini Remnant 2:n viime vuonna ilmestyneet delsut The Forgotten Kingdom ja The Dark Horizon. Make ja Mestari Muistellessani mitä AAA-pelejä tuli pelattua, tajusin että menneisyyteen jämähtäminen oli minulla teemana niissäkin. Tosin Indyn nyrkit tuntuvat olevan tappavat, eivät tainnuttavat, aseet. Neljäs heittelee hämäriä japanilaista arcadekokoelmia sateena päälleen. Katse kristallipalloon Olen jo ajat sitten lakannut kuolaamasta tulevaisuuden projekteja. Kaikki riippuu täysin siitä, mistä norsunluutornista pelivuotta katsoo. Olen päässyt vasta kolmeen viralliseen ehdokkaaseen. Eli siis Elden Ring: Shadow of the Erdtree, Helldivers 2, Zephon sekä Indiana Jones & The Great Circle, näillä mennään. Listalleni pääsyn neljänneksi varmisti kekseliäs ratkaisu aina pulmallisen loppupelin piristämiseen. Selasin epätoivoissani Steamia, ja vuoden ostoksista löytyy liikaa kiinnostavaa kamaa, jota en ehtinyt edes asentaa. Tulevaisuudessa joku lukee näitä kolumneja ja miettii, että ”Näkisittepä kuinka nykyään tekoäly luo nappia painamalla juuri minulle räätälöidyn pelin! Hyvä Elon, ette valittaisi huonosta pelivuodesta enää kertaakaan!” Sitten Suomen viimeinen lukutaitoinen sulkee Pelit-lehden ja alkaa itkeä. Vastapainoksi taas huhutaan, että Sony olisi ostamassa From Softwarea, mikä on minulle pelimaailman vastike sille, että Kiina yrittää vallata Taiwania. Lisäksi käytännön ”ongelmana” Enlisted tyydyttää lähes kokonaan räiskintäpelitarpeeni. Kuka uusia pelejä kaipaa. Sentään yksi paukkuva poikkeus löytyi ja pääsi jopa ehdokaslistalleni: Helldivers 2:ta pelasin alkuvuonna kuukausikaupalla. Peli jopa toipui pudottuaan itse kaivamaansa nerffikuoppaan. Tsushima hyytyi samaan mutta pahemmin, ja kässäri oli selkeästi huonompi. Turha puuhastelu ja pelinpidennys pysyi siedettävissä rajoissa, vaikka kaiken turhan keräilyn olisi voinut jättää kokonaan pois ja vetää pelin vain tiukalla narratiivilla. Redissä sentään pystyi halutessaan ohittamaan turhan puuhastelun, mutta ikä näkyi. Puolisen vuotta sitten emulaattorissa toimi vain alkumenu. Olkoon se päivä vielä kaukana, eikä ainakaan tänä vuonna, koska muita kriisejä tulee kyllä riittämään. Pelatessa tuntui, ettei se kehittynyt mihinkään. Vaikka se on DLC, niin se on myös normipelin kokoinen laajennus ehkäpä yhteen kaikkien aikojen parhaaseen peliin ikinä. Eikä jokaisen pelin tarvitse olla vuoden peli -tasoa, hyvä riittää. Ghost of Tsushima, God of War: Ragnarök ja varsinkaan Red Dead Redemption eivät ole ihan tuoreimmasta päästä paitsi tietysti remastereina ja PC-käännöksinä. Last of Usissa jäin odottamaan kunnon alennusta, ehkä huhtikuussa tulee kun osa II julkaistaan. Kokeilin mielenkiinnosta Battlefield 2041:tä yhtenä ilmaisviikonloppuna, mutta ei sitä vieläkään jaksa: vanhanaikainen, alkeellinen ja tylsä. Ei se mikään täydellinen ole, yksi ongelma on, että liikkeistä puuttuu tietty terävyys ja toinen on tekoälytiimin ADHD, mutta muuten peli raksii oikeat ruudut. Suurin ongelma pelille on enää Sony, jonka vaatimus Pleikkatiliin yhdistämisestä jättää osan maailmaa pois, mutta sitä ei voi katsoa Helldiversin viaksi. Genren muista ehdokkaista ei löytynyt lohtua. Kolmas ihmettelee, miksi itketään, kun upeita indiepelejä tulee jatkuvasti. Sosiopaattiseen Unchartediin verrattuna plussaa siitä, että massamurhaaminen pysyi maltillisissa lukemissa. Perinteisistä pelimekaniikoistaan huolimatta The Great Circle tavoittaa Indyn hengen, varsinkin koska Troy Bakerin Indy-imitaatio on hämmästyttävän hyvä. Huonolta näyttää, Elden Ring: Nightreign on co-op-peli, joten sille on helppo ennustaa todennäköisesti tosi toksinen tulevaisuus, paitsi leppoisalla kaveriporukalla pelatessa. 15 179565_.indd 15 179565_.indd 15 22.1.2025 16.03.43 22.1.2025 16.03.43. Mutta kun olin saanut kaiken auki, motivaatio väheni, eikä vähiten siksi, että kaksi grindipeliä on jo melkoinen ajankäytön musta aukko. Puhumme firmasta, joka kaatoi satoja miljoonia Overwatch-klooni Concordiin, josta tyhmimmänkin olisi pitänyt nähdä, ettei sillä ole saumaa, koska se vain varioi esikuvaansa. Kaksi kertaa. Siis niin kivaa, että sille tekee mieli antaa palkinto. Osa yksi oli parempi. Ihailen sen toimivaa, kekseliästä designiä ja satiirista henkeä. Marvel Rivalsilla näyttää millaisella vipuvarrella voi jo yrittää. Tappelusta pidin kaikkein vähiten, varmaan siksi että en ikinä päässyt sinuiksi sen kanssa, mutta tutkiminen toimi. NNIRVI Se olisi Luduksen Anni 24, joka täällä taas kolkuttaa! Taas joudun miettimään, pelasinko viime vuonna mitään kivaa. Onneksi ehdin asentaa Zephonin, sillä Gladiuksen geenejä jalostava scifistrategia on taas hieno paketti täynnä luotijunan vauhdilla kulkevaa pelaamista. Meitä pelaajia on moneksi, eikä yhtä totuutta ole. Jäljelle jäi Dragon’s Dogma 2, jolta odotin paljon, mutta se oli oikeastaan pettymys. Vastaan tuli samaa rajoittunutta vihollispopulaatiota samannäköisissä maisemissa ja jotenkin vain peli pihahti kasaan. Minulle jokainen pelivuosi, jossa pelattavaa tuntuu olevan liikaa, on hyvä. Minulla ei ole mitään varaa nauraa yhteen peliin jämähtäneitä ES-CS-jonneja, kun itse olen säälittävä Enlisted-valas. Mulkoilu monitorien yläreunan yli jatkuu taas toukokuuhun, koska en voi äänestää kuin omatuntoni mukaan. Fromin tasoisen firman muuttuminen rattaaksi ylikansalliseen suuryhtiöön on hyväksi vain suuryhtiölle, sillä ennemmin tai myöhemmin joku pukuidiootti tai keskijohtajan veljenpoika saa hyviä ideoita, miten Fromin pelejä voisi parantaa. Ja kun rattailta tippuu, niille on vaikea kiivetä takaisin. Melkein ainoa poikkeus on From Software, kun yritän arvata, tuleeko sieltä jotain josta pidän vaiko eikö. Aluksi se tuntui tosi hyvältä. Tuukka on sikäli oikeassa, että jos RDR olisi ehdokas, se olisi kerännyt ääniä ihan vanhalla maineellaan. VUODEN PELIN VARJOSSA Kaikki jo arvasivat, että Vuoden Pelini on, yllätys yllätys, Elden Ring: Shadow of the Erdtree. Huonosti. Hetken näytti siltä, että hieno Lies of P olisi täydentänyt soulspelin delsutrilogian omalla panoksellaan, mutta se on tainnut siirtyä tähän vuoteen. Kehuttu Wukong tippui kunnon alea odottamaan, kun selvisi, että pomotaisteluiden määrä ylittää normaalin työpäivän kiintiön. No tietenkin se, että Gabe Newell joko heittää lusikan nurkkaan tai hanskat naulaan. Näistä lähimmäksi omaa ehdokaslistaani pääsi Ragnarök, mutta siinä oli liikaa turhaa peliajan pidennystä eikä lopetus mennyt ihan putkeen. Toinen itkee, että kaikki pelit ovat remakeja ja remastereita. Joillekin AAA-pelejä tuli liikaa. Sota, sota muuttuu Eniten peliaikaa on syönyt Enlisted, joka senkun kasvaa ja kehittyy pitäen minut lonkerossaan
Valitettavasti Todd menehtyi kuukausi ennen The Great Circlen julkaisua, MachineGames omisti pelin hänen muistolleen. Kun Egyptin hiekka alkaa tuntua karkealta ja mennä joka paikkaan, heittää tarina viileän virkistävään paikkaan. Käsikirjoitus on onnistunut ja lisenssiä osataan hyödyntää. Pyörteissä riittää sekä yllätyksiä että oivalluksia, ja tietenkin Indy pyyhältää jälleen ympäri maailmaa. Plus kaikki paikalliset muinaismuistot, mutta matkalla museoon, johon ne kuuluvat. I hate nazis. Eikö Raidersin alusta ole opittu mitään. Tunnelmointia historian keskellä. Karismaattinen, lähes kaksimetrinen Tony Todd tulkitsee mystistä Locus-jättiä vakuuttavasti. Nykyisten ja muinaisten kielKelpaa hymyillä, kun on päässyt hyvään peliin. 16 179569_.indd 16 179569_.indd 16 22.1.2025 16.17.13 22.1.2025 16.17.13. Ja ruoskan viuhuminen ja napse ovat juuri oikean kuuloisia! Puhetta ei ole dubattu: italialaiset puhuvat italiaa, saksalaiset saksaa ja Siamissa eli nykyisessä Thaimaassa puhutaan… no, thain kieltä. Tomuisessa haudassa pyöriminen kuulostaa aivan erilaiselta kuin viidakon siimeksessä rymyäminen. Tapahtui viime jaksossa (lehdessä): Indiana Jones sekä hänen hurmaava italialainen reportteriystävänsä Gina Lombardi saapuivat Gizaan, Egyptiin. Jokainen kolmesta pääkohteesta tuntuu ilahduttavan erilaiselta: Vatikaanin kapeat kujat ja palatsit, Gizan paahtava autiomaa s. Noin 40-tuntisen matkan lomasta paljastuu jotain odottamatonta ja hienoa. Sankareidemme tarkoituksena on seurata saksalaisen arkeologin ja Indyn kilpailijan Emmerich Vossin edesottamuksia. Tarinasta en paljasta sen enempää, koska se kannattaa kokea itse. Maailman luisumisen pahuuden voimien haltuun voi estää jälleen vain yksi mies nahkatakissaan ja fedorassaan, ruoska viuhuen. nksin mystisen katseen alla sekä Sukhothain vehmas viidakko, jota navigoidaan pääasiallisesti veneellä sameita jokia pitkin. Yleinen äänisuunnittelu ansaitsee erikoiskiitoksen. Jopa Harrison Ford on ylistänyt Troy Bakerin roolia Indynä, mutta Emmerich Vossin näyttelijä Marios Gavrilis ansaitsee aivan yhtä paljon suitsutusta. Tämä kolmannen valtakunnan kovin haudanryöstäjä nimittäin on saanut itseltään Führerilta tehtäväkseen selvittää Suuren Ympyrän salaisuus ja luonnollisesti valjastaa se Saksan sotateollisuuden käyttöön. I hate sand. N yt on jahdattu natseja ympäri maapallon, ratkottu muinaisia mysteerejä ja ihasteltu säteenseurannan kimaltelua viidakon lehvästössä. Ville Wikström INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE Mä kiertelen ympäri maailman, laukussa ruoska ja hattu vaan. Hän varastaa joka kohtauksen jossa esiintyy ja tekee Vossista täydellisen vastakohdan Indylle. Vaihtelua on sopivasti ja rytmitys toimii. Jo markkinoinnin ennakkomateriaali paljasti, että mukana on kolme suurempaa, puoliavointa tapahtumapaikkaa eli Vatikaani, Giza ja Sukhothai, ja niiden välissä lyhyempiä, näyttäviä toimintavoittoisempia kohtauksia. Indiana Jonesiin kuuluvaa keveyttä, kuten typeriä vitsejä ja visuaalista komediaa viljellään juuri sopivasti vakavampien kohtausten välissä. Ja se piiska napsahtelee maaliinsa! Onko tässä vuoden 2024 paras peli. Joskus kieli vaihtuu jopa kesken keskustelun. MachineGames / Bethesda Softworks Arvosteltu: PC, Xbox Series X Saatavilla: Xbox Series S Tulossa: Playstation 5 Minimi: Windows 10 64-bit, Intel i710700K tai AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, Nvidia RTX 2060 8 Gt tai AMD Radeon RX 6600 8 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Suositus: Windows 10 64-bit, Intel i7-12700K tai AMD Ryzen 7 7700, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 3080Ti 12 Gt tai AMD Radeon RX 7700XT 12 Gt, 120 Gt SSD-kiintolevy Testattu: AMD Ryzen 7 9800X3D/64 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt VRAM Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 I hate snakes
Hyvä kädenojennus pelattavuuden suuntaan, sillä nyt mitään ei voi oikeasti missata. Rahaa kun ei kerry taskunpohjille liikaa. Torjunnat ja väistöt käyvät turhiksi, jos lyöntinappia hakkaamalla tainnuttaa konnan kuin konnan. Kannattaakohan tehdä pilaa Disneyn Steamboat Williestä… Joskus maisemia on pakko pysähtyä ihailemaan. ten asiantuntijana Indianalla ei ole ongelmia navigoida lingvistisessä sekasopassa, joka sopii hahmoon hienosti. Parasta sivutarinaa ovat osuvasti nimetyt ”kenttätyöt”, jotka alkavat, kun Indiana kuulee jotain huhua alueen tapahtumista tai mysteereistä. Indy toki hengästyy heiluessaan, mutta pari omenaa nassuun, ja taas mennään. Indyn tuorein heila Gina ei ole Atlantiksen Sophian veroinen apuri, vaikka taisteluissa Valopuzzleja, kuinkas muutenkaan. Emmerich Voss on hienosti kirjoitettu ja tulkittu pahis. Nämä kannattaa tehdä jokainen, sillä ne tarjoavat kimurantteja puzzleja ja mielenkiintoisia sivuhahmoja. Taistelu on The Great Circlen heikoin osuus. 17 179569_.indd 17 179569_.indd 17 22.1.2025 16.05.19 22.1.2025 16.05.19. En koskaan päässyt lähitaistelun kanssa oikein sinuiksi, ja normaalilla vaikeustasolla se on liian helppoa. Näiden hinta on onneksi sen verran kova, että itse jätin ne juonen läpäisyn jälkeiseen aikaan. Hauskinta on törmätä ihan sattumalta salaiseen kammioon tai pieneen hautamysteeriin, mutta sadan prosentin suorittajat voivat ostaa kaikkeen kerättävään opaskirjat kauppiailta, ja niillä joka salaisuus löytyy varmasti. Indy voi koluta myös pöytälaatikot ja kaapit kirjeiden tai vihjeiden toivossa. Sikstuksen kappeli on vaikuttava digimuodossakin. Alussa saadun kameran avulla kuvataan asioita ja ihmisiä, palkintona kommentti sankarilta ja kokemuspisteitä tai lisää vihjeitä pahimpiin pulmiin. Vinkkejä tarvitaankin, sillä osa kassakaappipulmista oli todella kimurantteja. Vihollisten kolkkaaminen selustasta on todella helppoa, ja fasistit ovat niin tyhmiä, etteivät kuule, vaikka kaveria isketään lapiolla takaraivoon metrin päässä. On tietenkin niitä muinaisia artefakteja, mutta lisäksi muun muassa hahmonkehityksessä käytettäviä kirjoja, lääkepulloja, erilaisia käyttöesineitä panoksista sämpylöihin sekä rahaa. Äly, nyrkit vai tiimityö. MachineGames ei ole malttanut olla tunkematta alueita täyteen kerättävää. Vaikka pääkertomus on lineaarinen, voi edellisille alueille palata koska vain, vaikka se ei tarinan kontekstissa toimikaan. Kieltämättä vanhoille kentille pikamatkustaminen söi immersiota, joten se kannattaa jättää ihan loppuun, jos huvittaa vielä keräillä saavutukset. Todelliset arkeologit eivät kaiva internettiä, sillä arkeologia on kovaa työtä ja ratkaisu on usein silmien edessä. On siinä Ginalla ihmettelemistä! Eksyi omassa museossaan
Vatikaanin pahin rikollinen onkin salaperäinen nahkatakkinen rosvo, joka pöllii pappien croissantit. Isompien vihollisleirien tyhjentäminen meni monesti sekoiluksi, jossa ammuttiin ensin pari natsia, juostiin nurkan taakse syömään pullaa ja hyökättiin uudelleen nyrkit tanassa seuraavan vastustajan kimppuun. Kohtasin vain muutaman visuaalisen bugin koko seikkailun aikana. ei ole B.J. Audiovisuaalisesti napakymppi. Viidakko paljastaa salaisuutensa. Indiana Jones ja chiliä syöneet enkelit. Niin minäkin. Heikoin lenkki on taistelu, mutta sen voi antaa anteeksi, koska kaikki muu toimii niin hyvin. Muutaman päivityksen jälkeen Henry Junior on pysäyttämätön, etenkin jos muistaa syödä leipää (lisää kestopisteitä) ja hedelmiä (lisää kuntoa) jokaisen matsin jälkeen. Huhujen mukaan Disney haluaa lisää Indyä. Viidakoissa piti tiputtaa asetuksia maksimilta, sillä edes RTX 4090 ei pysynyt polunseurannan mukana kaiken runsaan kasvillisuuden varjojen ja veden heijastusten keskellä. Suurin osa joukkotappeluista päättyy näin, kasapäin tyrmättyjä fasisteja. Toivottavasti MachineGames jatkaa sarjan puikoissa. Poimittuja aseita ei voi ladata, joten lippaan tyhjentyessä ainoa keino on leipoa kiväärinperällä kasettiin. (RT)X never, ever marks the spot. Tapahtumat sijoittuvat ajallisesti ensimmäisen ja kolmannen elokuvan välimaastoon, eli juuri parhaiden esikuvien sekaan. Myöhemmissä vaiheissa tulitaisteluja on vaikea välttää ja ne ovat vielä käsirysyäkin tylsempiä. Hahmonkehityksessä ei ole suuria yllätyksiä, mutta sentään Henry Juniorin menneisyyttä tutkitaan onnistuneen kriittisesti, samoin aikuiselämän realiteetteja. kuminen sujuvaa sekä padilla että hiirellä ja näppiksellä. Miten taINDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE sapainottaa ura yliopiston professorina ympäri maailmaa tapahtuvien rymyreissujen ja epäonnistuneiden parisuhteiden keskellä. Tämä oli myös tehokkain strategia, sillä vaikka nahistelussa voi käyttää torjuntoja, väistöjä, tönimisiä tai ruoskaa apuna, ei niitä oikeastaan tarvitse. I don’t know, I’m making this up as I go. Tuttuja kasvoja sekä nimiä vilahtelee runsaasti. Esimerkiksi paikalliseksi työläiseksi naamioitumalla voi painua kaivantoihin vartijoiden silmien allakin, mutta natsien kanttiiniin on asiaa vain Wehrmachtin univormussa. Ei siitä pääse yli eikä edes ympäri vaikka nimi niin vihjaakin: The Great Circle on vuoden 2024 parhaita pelejä. Saapa nähdä mitä tätä lukiessasi juuri ilmestyneet uudet näytönohjaimet sanovat haasteesta. Vain Indyn oman revolverin voi ladata. Ehkä liikaakin keräiltävää. Ehkäpä nurkkia koluamalla löytyneet päivityskirjat tekivät toiminnasta turhan köykäistä. Ulkoasua ja yleisesti teknistä toteutusta hehkutin jo ennakossa, ja nyt kun olen pelannut säteenseuranta tapissa koko matkan, sanon painokkaasti että The Great Circle on vuoden 2024 kauneimpia pelejä, todennäköisesti jopa se kaunein. Lisenssi on ymmärretty täydellisesti mutta mikä parasta, pelaaminen on hauskaa. Meidän H.J. Tekoäly myös unohtaa kuolleet toverinsa nopeasti ja palaa partiorutiineihinsa. (Blazkowicz), ja tämän kertomuksen natsit ovat astetta Wolfensteinia kovempia kestäen jopa useita pääosumia olematta niistä moksiskaan. Muiden kannatta napata se ruoska makuuhuoneen kaapista ja painaa fedora päähän viimeistään nyt, sillä tätä pelitapausta ei kannattaa jättää väliin. Vaikka läntinen sivilisaatio pelastuu, ei arkeologin elämä silti ole pelkkää muinaisilla haudoilla tanssimista. Nopeinta on vain moukuttaa luuvitosella pari sivallusta ja fasisti on kanveesissa. Onneksi tappelun voi välttää joka paikkaan piilotettuja salareittejä käyttämällä tai pukemalla sopivan valeasun. Tekniikassa ei ole moittimista: säteenseuranta toimii vakuuttavasti, tekstuurit ovat tarkkoja ja liik92 Parasta Indiana Jonesia sitten vuoden 1992 Fate of Atlantiksen. Taistelu tympii pidemmän päälle. usein vie ilkimysten huomion ja saa joskus jopa jonkun kolkattua. 18 179569_.indd 18 179569_.indd 18 22.1.2025 16.05.48 22.1.2025 16.05.48. Playstation-pelaajien ei kannata masentua, sillä Indy viuhuu PS5:lle jo kevään 2025 aikana. Onnistunut rytmitys toimii tässäkin, sillä yleensä alueen parhaan valeasun löytyminen on palkinto pidemmästä uurastuksesta. Huonoa . Yksi tarinallinen lisäosa The Order of Giants on jo luvattu. Idyllinen kalastajakylä keskellä Siamin viidakkoa. Ilman superasetuksia matkasta voi nauttia keskitasonkin koneilla, ja konsoliversiotkin ovat laadukkaita. Lisää tätä! Hyvää + Tuntuu oikealta Indiana Jonesilta kaikin puolin. Pienellä hiomisella olisi klassikon status ollut lähellä, nyt päästiin erinomaiselle tasolle. Kunhan muistaa sitten käyttäytyä, sillä varastelua ei katsota sormien läpi, ja upseerit kyllä muistavat alaistensa naamat
ti kylmäksi. Kukaan ei välitä Indyn akrobaattisista tempuista. V anhana kääkkänä (myös) Indiana Jones & Raiders of Lost Ark oli minulle jotain, jonka sain kokea elokuvateatterissa ilman internetin luomaa ennakkopaineita tai mitään juonipaljastuksia. Marion Ravenwood säilyttää paikkansa Indyn suvereenina ykkösnaisena, mutta nostan silti Ginan hyväksi kakkoseksi, vaikka hän liian kerkeästi kertookin puzzleihin ratkaisuja. ikassa hahmoissa oli välillä liikaa outoa muovisuutta. Rahaa meni, mutta sainpahan vetää asetukset tappiin. About time you showed up. Virhe on klassinen: Gina ei tunnu ottavan vaaroja tosissaan, hänen huulillaan karehtii aina hymy. Vaikka peli yllärinä pyöri, se näytti oudon tuhnuiselta, joten päätin, että aika on tullut. Näyttelijätyössä sinänsä ei ole vikaa, mutta hahmona loistaakseen Ginan hahmo olisi kaivannut myös pimeyttä. Puzzlet olivat ihan kivoja, joskin aika helppoja, ja suurimpana haasteena oli läpäistä ne ennen kuin Gina vääntää ratkaisun rautalangasta. Indiana Jones & The Great Circle väräytti kohtalon viisariani hyvällä tavalla. Onneksi ympäristö on täynnä lyömä-hardwarea, jolla kolmannen valtakunnan sotilaat saavat helpon siirron taivasten valtakuntaan. Paitsi yksi: Gizassa, ennen Vossin toimistoa, kohtasin ihme supernatsin, johon en osunut nyrkillä, lyömäaseilla enkä edes tuliaseilla, jotenkin Herr Matrix vain väisti kaiken. Ne ovat todella hyviä ja luovat illuusion Indiana Jones -elokuvasta, jossa saa itse osallistua tapahtumiin. Minuun upposi tutkimustyö, sillä tapahtumapaikat olivat yhtä kiinnostavia kuin keskenään erilaisia. Ei mikään Temple of Doom Vanha viisaus kertoo, että aerodynamiikan lakien mukaan kimalaisen ei pitäisi pystyä lentämään, mutta koska se ei tiedä sitä, kimalainen iloisena lentelee. Kaikki tietävät, että natsit ovat tyhmiä, mutta Great Circlessä ne ovat myös sokeita. Koska muinaisten insinöörien aikaa uhmaava nerokkuus on Indyissä fakta, käsikirjoituksen heikoin kohta sijoittuu Japanin hyökkäykseen Shanghaihin. Doom-Indyä ei tarvitse pelätä, koska ammuskelu on käytännössä korvattu nyrkkeilyllä. Alessandra Mastronardi esittää Indyn kanssaseikkailijaa, siskoaan etsivää toimittajaa Gina Lombardia. Pelin vuoteen 1937 sijoittuva juoni on huomattavasti parempi kuin uusissa elokuvissa. Ratkaisuni oli eksyttää se juoksemalla ja palata sitten pätkimään loput. Sainko rahalle vastinetta. Silti peli toimii. No, sitten kerran se hymy kyllä hyytyy. Vossin siipimies eversti Viktor Gantz taas on esimerkki geneerisestä natsiupseeripahiksesta. Sen pelisuunnittelu nojaa kuluneisiin kliseisiin: on kiipeilyä, hyppelyä, tappelemista aseilla ja nyrkeillä sekä hiiviskelyä. Kaikkihan tietävät, että syksyllä 1943 USS Eldridge teleportattin Philadelphiasta (Pennsylvania) Norfolkiin (Virginia), vaikka varsinaisia todisteita ei olekaan. Peleissä samaan pääsi Fate of Atlantis (1992), joka oli puhdasta orichalcumia. Tuliaseet ovat niin kehnoja, että käytin niitä vain nuijina, koska ammuskelu oli paras tapa saada paikalle puolet Wehrmachtista. Ymmärrän, miksi sen systeemiä on kehuttu, mutta minut se jätHYVÄN TUOMION PELI 86 Ympyrä sulkeutuu: Indiana Jones on taas voimissaan. 19 180255_.indd 19 180255_.indd 19 22.1.2025 16.14.14 22.1.2025 16.14.14. Indiana Jones. En ammuskellut kuin muutaman kerran, Sukhothaissakin väkivalta väheni dramaattisesti kun Vossin leiristä löytyi vaihtovaatteet. Elokuva iski minua kuin Indy rivinatsia. Poika varjoisalta ovelta. Troy Bakerin Indiana Jones menee täydestä kuin väärä raha, mutta valokeilan varastaa loistava pahis, saksalaisnäyttelijä Marios Gavriksen natsiarkeologi Emmerich Voss. Nnirvi Piiri suuri pyörii, Indy siinä hyörii, Ginan kengät sanoo kop kop kop, natsit huutaa stop stop stop. Siispä ennen alviraippaa sijoitin nappulaa uuteen näyttökorttiin (RTX 4070 12 Gt) ja uuteen monitoriin (kivassa alessa ollut Acer Predator), päästäkseni vero-omavastuun paremmalle puolelle. Muuten kyllä hyrisin tyytyväisenä. Se on mittatikku, jolla kaikki tulevat lisenssipelit pitää tuomita: ei mitään itse keksittyä Rule of Cool -kakkaa, vaan esikuvauskollista taitotyötä! INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE Onneksi pelissä ei ole hämähäkkejä! Natsimatsi käynnissä. En minä kiljahtelevaa Willie Scottia kaipaa, mutta illuusiota rikkovasti Gina kävelee läpi esteistä ja ansoista, jotka Indy joutuu työllä ja tuskalla selvittämään. The Great Circlen kanssa on sama juttu. No, välivideot ovat kyllä asiaa, Indykin ilmeilee kuin se oikea menneisyyden Indy, mutta varsinaisessa peligra. Bakerilla on valmis sapluuna, mutta Gavris luo uhkaavan tyylikkään ja samalla niljakkaan Vossin ihan itse. Suuren Ympyrän salaisuus kiehtoo, varsinkin kun soppaan sotketaan Philadelphian kokeen esiaste. Sitten uskottavat lähteet alkoivat pöhistä positiivisesti, joten ostin Indyn sokkona vain huomatakseni, että jopa sen minimivaatimukset ylittivät RTX 2060 -korttini kahdella gigalla. Äskettäin kuollut Tony Todd vetää vielä itsensä näköisen pienen jättiroolin. Mutta sankariarkeologin ristiretkien jälkeisten seikkailujen ja AAA-pelien geneerisyyden takia en odottanut uudelta Indy-peliltä juuri mitään. Parasta on näyttely. Ihan puhtaasti pelimekaanisilla arvoilla, ja sanotaan vaikka Lara Croft pääosassa, The Great Circle olisi vain ihan kiva/hyvä. Siellä uskottavuutta rikkoo ei vain yksi vaan kaksi äärimmäisen epäuskottavaa lentokonekohtausta. Näyttelijöistä saa nauttia koko rahalla, koska pelissä on hillittömästi välianimaatioita. Tai ainakin melkein. Mutta Indiana Jones & The Great Circlen voima on siinä, että se on se elokuva, jollaisen toivoin näkeväni ennen kuin Spielberg mätkäisi minua kohtalon viisarilla kristallikalloon
Pidän erityisesti siitä, että osan rakennuksista ja seinistä voi tuhota raunioiksi, mistä on monenlaista strategista hyötyä. Ikäraja: 12 NetEase Games NetEase Games NetEase Games NetEase Games Arvosteltu Arvosteltu Arvosteltu Arvosteltu Arvosteltu PC Saatavilla Saatavilla Saatavilla Saatavilla PS5, Xbox Series X/S 20 180064_.indd 20 180064_.indd 20 22.1.2025 16.22.00 22.1.2025 16.22.00. Tämä on taatusti ollut tekijöiden tarkoitus, sillä valtaosa pelin tienesteistä saadaan vaatesälää myymällä. Heitä on näkynyt roolipeleissä, mätkinnöissä, tasoloikissa, toimintaseikkailuissa ja jopa korttipeleissä. K apteeni Amerikka, valitsen sinut! Eikun tiimini tarvitsee enemmän hyökkäysvoimaa, joten yläilmoista iskevä Rautamies, valitsen sinut! Vai pitäisikö sittenkin muuntautua Loki-jumalaksi ja käyttää taikavoimiani muiden parantamiseen. Kenttäsuunnittelussa on onnistuttu kaiken kaikkiaan oikein mainiosti, sillä karttoihin on saatu mukavasti vaihtelua ja hienoja yksityiskohtia. Vuosien mittaan Marvelin sarjakuvasankarit ovat vierailleet monentyyppisissä peleissä. Pelimuotoihin olisin kaivannut lisää omaperäisyyttä, sillä nyt on käyty vain laiskasti kopioimassa Overwatchin läksyt ja jätetNetEase Games Arvosteltu PC Saatavilla PS5, Xbox Series X/S Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i5.6600K, 16 Gt muistia, NVIDIA GeForce GTX 1060 Suositus: Intel Core i5-10400, 16 Gt muistia, NVIDIA GeForce GTX 2060 Testattu: AMD Ryzen 7 6800H, 16 Gt muistia, NVIDIA GeForce GTX 3070 Ti 8 Gt muistia Muuta: Free-to-play-pelit eli ladattavissa ilmaiseksi. Jos pukuleikit eivät kiinnosta, lompakko pysyy paksuna, sillä hahmoista tai kentistä ei tarvitse ikinä maksaa mitään. Joukkuepohjaisista nettiräiskinnöistä supersankarit ovat ikävästi jääneet uupumaan, mutta nyt Marvel Rivals korjaa tilanteen. Kuvakulman etuna on sekin, että oma hahmo on koko ajan näkyvillä, jolloin sille hankittuja vaihtoehtoisia asuja pääsee aina ihastelemaan. Nyt on liikaa hyviä vaihtoehtoja. Samu Ollila KEN ON KEN ON SANKAREISTA SANKAREISTA MAHTAVIN MAHTAVIN Marvel Rivals on Overwatchin tyyliin toteutettu nettiräime muutamalla sopivalla muutoksella. Se on varsin reilua! Sisällä sarjiksessa Matsit mitellään kuudella kuutta vastaan sarjakuvista ja elokuvista tutuissa lokaatioissa. Huomattavin eroavaisuus on kolmannen persoonan kuvakulma, joka helpottaa huomattavasti Wolverinen ja Hulkin kaltaisten lähitaistelijoiden käyttämistä. Mukaan on otettu tulevaisuuden Tokion futuristisia maisemia, Hydran salainen tukikohta, Asgårdin palatsi ja pari muutakin tuttua paikkaa. Samu Ollila Sarjakuvafanien ikuisuuskysymykseen saadaan ehkä vihdoinkin vastaus, joka ei kyllä ole ”Barbien poikaystävä”
Suurimman poppoon muodostavat Hämähäkkimiehen ja Tähtilordin kaltaiset vikkelät kaksintaistelijat, jotka iskevät kovaa selustasta käsin. Näissä tutuissa ja turvallisissa pelimuodoissa ei ole toki mitään vikaa, sillä ovathan ne kaikki oikein toimivia ja hyväksi havaittuja, mutta silti olisi ollut kiva nähdä jotain oikeasti ennenäkemätöntä. aina tapahdu. Liigasysteemi on tuttua tekoa, joten ensin kamppaillaan pronssitasolla, sitten siirrytään arvokkaampiin metalleihin ja aivan lopuksi parhaimmat lahjakkuudet nostetaan maailman huipulle. Näitä supereita pääsee kuitenkin käyttämään vain muutaman kerran matsin aikana, joten niitä ei kannata tuhlata. Viimeinen ryhmä, strategistit, tekevät sitä kaikkein tärkeintä työtä eli parantavat muita tiimiläisiä. Hahmot on jaettu kolmeen eri kategoriaan niiden roolin perusteella. ty homma siihen. Pelkistä kaksintaistelijoista kasattu joukkue tuhotaan hetkessä, kun kukaan ei ole suojaamassa heikompia tai parantamassa haavoja. Conquestissa kilpaillaan tappojen määrästä, dominationissa pidetään kentän tärkeää keskustaa hallussa ja convoyssa tavoitteena on saattaa arvokas lasti maaliin asti puolustajien ohi. Kostajat kokoon Hahmovalikoima on heti jo tässä julkaisuvaiheessa todella kattava. Hulkin ja Thorin tapaiset vanguardit taas kestävät eniten kuritusta, joten heidän vakiopaikkansa on suoraan etulinjassa kaiken toiminnan keskellä. Thor viskoo kuuluisaa vasaraansa, Hämähäkkimies kiipeilee katossa, Storm ampuu salamia ja sen sellaista. Esimerkiksi Rocket Raccoon voi hypätä Grootin selkään ja tulittaa sieltä konetykillään. Jokaisella ukkelilla on perushyökkäysten lisäksi aina vähintään pari omintakeista erikoisvoimaa, jotka erottavat ne muista. Kaikille rooleille on siis tarvetta. Valittavana on yli kolmekymmentä sankaria tai pahista, joten jokaiselle pitäisi löytyä oma suosikki. Maailma tarvitsee Kapteeni Amerikkaa. Luonnollisesti listalle ovat päässeet melkein kaikki suosituimmat sarjishahmot, mutta on siellä vähemmän tunnettujakin nimiä, kuten hellyttävä haikala Jeff ja popidoli Luna Snow. Aivan liian usein olen ollut ryhmän ainoa parantaja kaikkien muiden ollessa kaksintaistelijoita, mikä ei ikinä ole voittava kombinaatio. Valintoja tehdessä on myös syytä huomioida hahmojen keskinäiset bonukset. Mjölnir vieköön Vaikka hahmoja on melkoisen paljon, niistä jokainen on saatu tuntumaan erilaiselta, mikä on hieno saavutus. Samaan porukkaan kuuluvat sankarit saavat käyttöönsä hyödyllisiä yhteistyökykyjä, kun he ovat kaikki samaan aikaan kentällä. Tilanteeseen auttaisi Overwatchista tuttu roolilukitus, joka estäisi epätasaiset roolijaot, mutta sellaista ei ole ainakaan vielä tekeillä. 21 180064_.indd 21 180064_.indd 21 22.1.2025 16.22.23 22.1.2025 16.22.23. Karttoja ja pelimuotoja voi tahkota joko rennosti kavereiden kanssa pikamatseissa tai sitten siirtyä hikisempiin liigaotteluihin, jos taidot ja hermot kestävät. Heihin lukeutuvat muun muassa Guardians of the Galaxyn Rocket Raccoon ja Mantis. Tiimin kokoonpanolla on väliä. Varmasti budjettisyistä Marvel-leffojen tähdet eivät ole ääninäyttelemässä omia roolihahmojaan, mutta onneksi peliin valitut varaKuis roikkuu. Lisäksi kaikkien takataskusta löytyy vielä yksi isompi superkyky, kuten Purppuranoidan tappavan tehokas kaaosisku. Ihannetilanteessa tiimissä ovat kaikki roolit tasapuolisesti edustettuna, mutta valitettavasti tuntemattomien kanssa pelatessa näin ei ikin.
Meidän supersankareiden työ ei pääty koskaan. Kuten alussa mainitsin, pelissä käytetty maksumalli on kaikin puolin sieltä paremmasta päästä. Oikeaa rahaa käyttämällä ei ole mahdollista ostaa minkäänlaista pelillistä etua, vaan ainoastaan kosmeettisia parannuksia. MARVEL RIVALS 82 Keskeneräisyydestä huolimatta lupaava nettiräiskintä supersankareilla höystettynä. ksaa ylivoimaiset sankarit ja parantaa heikompia. Nyt on aamukahvit juotu, joten maski takaisin naamalle, trikoot jalkaan ja taas maailmaa pelastamaan. Korkeimman tason liigaotteluissa Haukansilmän kaltaiset ylihyvät sankarit voi sentään bännätä, mutta pikamatseissa niitä on pakko kestää. Tulossa on siis sisällöltään varsin muhkea kausi. Osa hahmoista on selvästi parempia kuin toiset, minkä huomaa selvästi matsien aikana. Samalla julkaistaan uusia karttoja, pelimuotoja ja kauan odottamani tasapainopäivitys, joka toivottavasti . Hyvälläkin kokoonpanolla peli nimittäin välillä takkuilee, kun ruudulla tapahtuu liikaa. Nyt uuden kauden alkaessa ostettavaksi tulevassa battle passissa on vain vaihtoehtoisia asuja ja muita koristeita, joten sen hankkiminen ei ole pakollista. Marvel Rivalsin alkutaival on sujunut yllättävän hyvin. Samat vanhat pelimuodot, kaikki hahmot eivät ole samanveroisia. Jeff on liian söötti. Omaperäisyyden puute ja muutamien sankareiden ylivertaisuus ovat tällä hetkellä pelin suurimmat ongelmakohdat, ja ne ovat ihan ratkaistavissa ajan kanssa. Hyvää + Iso ja monipuolinen hahmovalikoima on jokaisen sarjisfanin mieleen. Täältä tulee ukkosisku! Me olemme Venom. Jos battle passin aikoo kuitenkin hankkia, on oikein loistojuttu, ettei se katoa kauden päätteeksi niin kuin on tapana monissa muissa peleissä. Hahmojen tasapainotus vaatisi myös vielä pientä lisätyötä, sillä voimasuhteet eivät ole täysin jiirissä. VANGUARDIT Bruce Banner / Hulk Captain America Doctor Strange Groot Magneto Peni Parker[a] Thor Venom STRATEGISTIT Adam Warlock Cloak & Dagger Invisible Woman Jeff the Land Shark Loki Luna Snow Mantis Rocket Raccoon KAKSINTAISTELIJAT Black Panther Black Widow Hawkeye Hela Iron Fist Iron Man Magik Mister Fantastic Moon Knight Namor Psylocke Punisher Scarlet Witch Spider-Man Squirrel Girl Star-Lord Storm Winter Soldier Wolverine miehet ovat tarpeeksi päteviä ja kuulostavat lähes yhtä hyviltä. Sarjakuvamainen gra. Hulk on vihainen! 22 180064_.indd 22 180064_.indd 22 22.1.2025 16.22.54 22.1.2025 16.22.54. ikkatyyli on myös tyylikkäästi toteutettu ja saa taistelut näyttämään oikein muikeilta, vaikka optimoinnissa on vielä tekemistä. Korkeista pelaajamääristä huolimatta serverit ovat kestäneet, ja mitään suurempia bugeja ei ole ollut. Jos seuraavilla kausilla uusia lisäyksiä on yhtä paljon, pelin tulevaisuus näyttää hyvältä. Sankaritarina Arvostelun kirjoitushetkellä Marvel Rivalsin ensimmäinen oikea kausi on juuri alkamassa ja sen myötä pelin hahmorosteri kasvaa entisestään, kun Ihmeneloset liittyvät bileisiin. Battle passin tarjontaa. Huonoa
Sienivaltakunnan asemasta näyttämönä on Concordian saaristo, Se oli ennen Uni-treen ja Connectar-voiman ylläpitämä manner, mutta sitten paha Zokket teki puusta halkoja ja alkoi muuttaa Connectaria pimeäksi Glohm-voimaksi. Eihän minulla mitään ole ollut edellisten, mainioiden osien tyylittelyä vastaan, mutta on silti turha aliarvioida, millaisen merkityksen Mario & Luigi: Brothershipin 3D-ulkoasu ja leffamaiset välianimaatiot mukanaan tuovat. Olen aina kummastellut asiaa, sillä juuri katseen voima voisi olla se seuraava luonteva kehityskohta tälle legendaariselle pelisankarille. Parivaljakko huutaa siansaksaa tutuille ja tuntemattomille, itsekseen ja toisilleen. Tämä tuntuu tuoreelta ja jännittävältä tapaukselta, mitä ei Mario & Luigi -sarjasta ole ihan hetkeen voinut sanoa. LAIVALUODON MARIO Taistot sujuvat tuttuun tyyliin vuoropohjaisesti. Välianimaatioihin on panostettu huolella. Tämä onkin helppo sanoa sarjalle aivan oikeaksi suunnaksi, lähikuvissa slapstickhuumori pääsee parhaimpaan tai pikemminkin aina ansaitsemaan loistoonsa. Samalla veljespelien kuudes iteraatio loikkasi pois taskunintendoista isolle ruudulle. Ehkäpä Nintendo panostaa Acquire / Nintendo Arvosteltu: Switch Ikäraja: 7 siihen tulevalla, tehokkaammalla konsolillaan, jolle Mario takuulla pompahtaa. Kivikasvot Jokainen Super Mariota N64:lla pelannut muistaa, kuinka alkuruudussa Marion naamaa sai väänneltyä mihin muotoon hyvänsä. Kaikki on kuten ennenkin, paitsi ei ihan: nyt kaksikon kasvot elävät pelissä mukana. Tällainen komiikka sopii mainiosti sarjaan. Valokeilan veljespari Mario ja Luigi vääntelevät ja kääntelevät kasvojaan seikkailun aikana kuin ne olisi tehty kumista. Koska toimintaroolipelaamisen lisäkkeenä on komedia, veljesten menopeli ei ole aivan sieltä tavanomaisimmasta päästä. Ne muuttavat ilmaisun aiemmista osista omintakeisekseen. Tukikohta Shipshape Island on saari, mutta ei perinteinen sellainen. Mukana myös prinsessa Peach sekä Bowser perillisineen. Nintendo virtaa suonissamme, veljesparimme on voittamaton! Voittamaton! Y hdeksän vuotta on pitkä aika, videopeleissä pieni ikuisuus. Kaksi kulkuria Mario ja Luigi ajautuvat seikkailuun, jossa lähdetään tällä kertaa kohti aavaa ja sinistä merta. Vaan eihän sitä tarvitse odottaa! Ei muuta kuin Switchin toimintaroolipeli Mario & Luigi: Brothership päälle ja johan alkaa naamaa vääntyä! Päivänpaisteisia pässinpäitä Mario ja Luigi seikkailevat tuttuun tyyliinsä ympäri ämpäri säntäillen ja koheltaen. Ilmeiden lennokkuudesta pääsee nauttimaan parhaiten lähikuvissa, joihin sarja siirtyy nyt ensimmäisen kerran yli 20-vuotisessa historiassaan. Samalla he ratkovat pulmia, pomppivat esteiden yli ja kohtaavat vihollisia vuoropohjaisissa väännöissä. ikalla 2D-pikseleiden sijaan. Eivätkä lähikuvat ole ainoa asia, joka tyylistä hyötyy, vaan peli saa myös elokuvallisuutta, jollaista sarjassa ei ole ennen nähty. Viiksisankarin kasvot ovat pelaajan käsissä muovailuvahaa ja ilmeiden velmuus sen veroista. Mutta niin kauan meni, että Nintendon lupsakas roolipelisarja Mario & Luigi teki comebackin. Mutta peleissä Marion kasvot eivät juuri puhu. Tuulen puhaltaessa oikeasta suunnasta saari alkaa liikkua vetten päällä kuin laiva. Sarja on nimittäin toteutettu ensi kertaa kolmiulotteisella gra. Sillä on toki tuiki tavallisen saaren tapaan kasvillisuutta ja kiviä, mutta keskellä on korkea ja tuuhealatvainen puu, joka toimii purjeena. 23 180001_.indd 23 180001_.indd 23 22.1.2025 16.29.36 22.1.2025 16.29.36. Johannes Valkola MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP Perä perää marssimme, ruudullanne kaadumme, lopparia vastaan taistelemme viimeiseen veljeen. Erottuu nöyhtä pocketista, kun teemme selvää Zokketista. Tämä ei tarkoita rentoutumista, vaan kahakkaa on syytä seurata alituiseen, jotta tietää, mitä nappeja milloinkin pitää painaa
24 180001_.indd 24 180001_.indd 24 22.1.2025 16.29.58 22.1.2025 16.29.58. Nyt kun Luigi ei kulje liimattuna Marion takana, dynamiikka tuntuu hyvinkin erilaiselta kuin ennen. Paikalle jysähdyksen jälkeen selviää pian, mitä alueella pitäisi tehdä. Vuoropohjaiset taistelut ovat edelleen silkkaa teatteria. Silloin ruutu vilkkuu ja välkkyy, kun vaikka vihollisia kohti tulitetaan erivärisiä kilpiä, lyödään pommeja kuin pesäpalloa tai annetaan tantereen tömistä taivaista iskeytyvien sähköshokkien voimasta. Mario & Luigi: Brothership ei tarjoa vapaata purjehtimista, idea on valita reitti kartalta tiettyjä virtauksia pitkin. Jos vihollisen päälle ehtii ensin takaa loikkaamaan tai mäjäyttämään tätä vasaralla, saa pienen edun taistelun alkuun. Olen aina pitänyt siitä, miten Mario ja Luigi höpöttävät hölynpölykieltään keskenään ja kaikille vastaantuleville, eikä se petä nytkään. Rautahermoisia ruutiukkoja Homma toimii aiempien Mario & Luigi -pelien malliin, mutta uudistuksiakin löytyy. Pulmia on myös hauska ratkoa Luigin kanssa, kun hänet voi komentaa liikkumaan vapaasti tai odottamaan käskyjä. Pelattavuuskin hyötyy, kun kokemus ei ole sama kuin ennen vaan parempi. MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP Kurssi kohti kaukaisuutta. Varsinkin loppareita vastaan saa vääntää parhaimmillaan hyvän ja hikisen tovin. Matka taittuu laivamaisella saarella, jonka keskellä oleva jättipuu on kuin masto purjeineen. Mereltä löytää tavanomaisia saaria, joiden kamaralle on syytä suunnata ja alettava auttamaan kulloisiakin asukkaita, joita saa lopuksi myös omalle laivasaarelle asumaan. Tällä on suuri merkitys voittavan pelaamisen kannalta, sillä miellyttävästi vaikeustasoa on hieman nostettu edellisistä sarjan osista. Päälle pomppimiset, vasaraniskut ja esineiden käytöt tehdään yliampuvasti showpainimaisin elkein, mikä vain korostuu erityisissä veljeshyökkäyksissä. Yllättävänkin hassuista ja mukaansatempaavista kappaleista täyttyvä musiikkiraita johdattaa lempeän kesäiseen seikkailuun, ja äänitehosteet osuvat naulankantaan. Valtaosa kokemuksesta on kamppailua. Ja kun sellainen löytyy, Mario ja Luigi ampuvat itsensä rannalle tykillä, siis itse ollen kanuunan kuulia. Viholliset näkee maastosta etukäteen, ja taisto käynnistyy heti jotain vastapuolen peluria koskettaessa. Pelialueella ohjataan Mariota ja Luigi kipittää perässä. Tarkoitus on tutkia ympäristöä eli laajentaa merikarttaa. Näin matka taittuu automaattisesti virtaa pitkin, ja laivasaaren huipulta voi tähystää horisonttiin etsiäkseen uusia saaria. Jos ajatus seilaamisesta valkoisten pilvien alla syvänsinisellä merellä kohti pieniä saaria luo mielikuvan klassikosta The Legend of Zelda: The Wind Waker, mielikuva on väärä. Lorvista lordiksi Mario & Luigi: Brothership viehättää tasapainoisen ja mielenkiintoisen pelattavuutensa lisäksi myös audiovisuaalisesti. Esimerkiksi näin aktivoidaan vipuja tai sitten hypitään vuorotellen tasoille, jotka aktivoituvat aina oikean hahmon pompatessa päälle. Lisäksi Luigia voi käskyttää päätynapista, jolloin velipoika lähtee omin nokkinensa suorittamaan puuhiaan, vaikkapa keräämään kolikoita tai nykimään nauriita mullasta. Omaa performanssia parannetaan oikea-aikaisilla napinpainalluksilla. Tällä kertaa Luigi löntystelee hieman verkkaisemmin ja enemmän jäljessä, mutta häntä ohjataan yhä omilla napeilla, jolloin Luigi voi hyppiä ja huitoa vasaralla. Kyse on yleensä kentän läpäisystä loppupomoa myöten, mutta saarelle palaaminen jälkikäteen paljastaa myös hassuja sivutehtäviä. Näin myös torjutaan ja väistellään iskuja ja loitsuja vihollisen vuoron aikana. Ratkaisu on hyvä ja antaa pelille omaa raikasta ilmaa. Vapaata seilausta ei kuitenkaan tarjota, vaan se sujuu valmiita reittejä pitkin
Sieltä löytyy asioita, joita lystikkäässä sarjassa ei ole tähän asti nähty. Ainahan sarja on ollut hauska, mutta nyt siinäkin hypätään seuraavalle tasolle. Hienoa, että Nintendo on panostanut Mario & Luigi -sarjaan kerrankin ihan oikeasti. Tunnelma on yhtä aikaa sekä arvokas että pähkähullu. Huonoa . Siitä huokuu sekä sarjan alkuperäinen asenne että uskallus muutokseen. He ovat viimein se hourupäinen komediaparivaljakko, jollaiseksi sarja on povannut ja jota olen toivonut. Sarjan parhaat päivät tuntuivat jääneen kauas Game Boy Advancelle, jolle julkaistiin ensimmäinen (ja paras) osa Mario & Luigi: Superstar Saga. Sagan aseman joudun miettimään uusiksi, koska Mario & Luigi: Brothership on todella mainio tapaus. ikka, jolla sarja siirtyy seuraavalle tasolle. Pikselien ja aiempien osien suurena ystävänä olen erittäin vaikuttunut siitä, miten hyvää polygonigra. Mario & Luigi: Brothership muistuttaa totuudesta, joka usein tuppaa pelialalla unohtumaan: huumorille on aina paikkansa. Siksi pelasinkin pelin kannettavasti. Myös käsikirjoitus on aiempaa tiiviimpää ja oivaltavampaa. Mutta parasta pelissä on komiikka. nen toteutus osuu nappiin, huumori toimii ja pelimekaniikka tuntuu hauskalta. Ihastuttavinta on gra. Huumori on vaikea laji, etenkin peleissä, joissa pelaajan rooli muuttaa ajoituksen, mutta Mario & Luigi onnistuvat. Mario ja Luigi ovat tuttuja läpi pelihistorian, mutta tällaisina heitä en ole koskaan nähnyt. Sanailu on nasevaa ja sivaltaa juuri oikeissa hetkissä. Brava, Bratva! 25 180001_.indd 25 180001_.indd 25 22.1.2025 16.30.22 22.1.2025 16.30.22. Brotherhood on oikeasti hauska peli, suorastaan posketon, jossa innokkaasti odotin, mitähän outoa ja ihmeellistä seuraavaksi tapahtuu. 89 Mario & Luigi: Brothership ottaa muutamien remakeiden jälkeen pitkästä aikaa sarjassaan kurssin kohti uutta suuntaa. ikka tekee perinteikkäälle sarjalle antaen sille uuden, uljaan ilmeen. Sarjassa on viime aikoina pelattu remasterointeja, jotka toivat mukanaan vain vähän uutta ja julkaistiin 3DS.lle. Vaikka peli nyt debytoikin kotikoneella, seikkailun luonteessa on edelleen jotain hyvin käsikonsolimaista. Hahmot ovat entistäkin sarjakuvamaisempia mustine, paksuine reunaviivoineen. Peli jatkaa Switchin kahdeksanvuotista todistusta siitä, että pelkät konetehot eivät ole ainoa avain upean ulkoasun luomiseen. Taisteluissa on paljon toistoa, ja vaikka haaste on noussut, lisääkin olisin ottanut. Ratkaisevammaksi tekijäksi nostan veljesten vinkeät kasvot. Taustat kylpevät väriloistossa ja täyttyvät hupaisista yksityiskohdista. Hyvää + Graa
EA Sports on NHL-pelisarjan kanssa samanlaisessa tilanteessa kuin Nashville: vaikka jotkin osa-alueet ovat kuosissa, ydinrunko ikääntyy ja uhkana on vuosikausien korpivaellus pudotuspelien ulkopuolella. 26 180319_.indd 26 180319_.indd 26 22.1.2025 16.35.29 22.1.2025 16.35.29. Joukkue rämpi pudotuspelien ulkopuolella vuodet 2007–2016, mutta onnistui naaraamaan draftista Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin tasoisia vonkaleita ja on viime vuosina noussut todelliseksi Stanley Cup -haastajaksi. Vai pitäisikö joukkueeseen hankkia muutama täsmävahvistus ja pyrkiä pikavauhtia uskottavaksi pudotuspelijoukkueeksi. Kuvassa veljeksistä nuorin eli Luke. Apua, mailani muuttui salamakepiksi. aa toteuttaa Nashville Predators. Jälkimmäistä . Ikääntynyt ja raskasjalkainen pelaajamateriaali ei istu kunnolla nykykiekon vaatimuksiin. Ilmiö näkyy myös NHL-pelisarjassa. Markus Lukkarinen NHL 25 Jääkiekko on Suomen suosituin urheilulaji, mutta maailmalla lätkä on marginaalissa. EA-lätkä loi edellisen kerran nahkansa aidosti uudestaan vuonna 2021, kun pelimoottori päivittyi Ignitesta Frostbiteen. Kun lumipallo lähtee vyörymään oikeaan suuntaan, keskinkertaiselta vaikuttavasta pelaajapakasta voi kuoriutua tämän kauden Winnipegin kaltainen voittokone. Esimerkki ensimmäisestä on Edmonton Oilers. Tuoretta NHL:ää markkinoidaan Hughesin veljeksillä. U utta nousua pohjamudista hakeva joukkue on perimmäisten kysymysten äärellä. Kaudelle 2024–2025 EA käyttää samaa taktiikkaa kuin Nashville. Tästä huolimatta GM Barry Trotz ei ole ryhtynyt todelliseen uudelleenrakennukseen ja nyt Predators majailee liigan kellarikerroksessa. Nashville yrittää KAUTENI KOLMOSKETJUSSA EA Sports Arvosteltu: Xbox Series X/S Saatavilla: PS5 Versio: Myynti Moninpeli: 2-4 pelaajaa samalla koneella, 2-12 pelaajaa verkossa Ikäraja: 12 uutta nousua Steven Stamkosin ja Justus Annusen avulla, EA ravistaa hihastaan rahtusen paremman tekoälyn ja ehostetun Franchise-tilan. Tuomion voi antaa jo kauden puolivälissä: näillä eväillä ei ole asiaa pudotuspeleihin. Country-kaupungin ylpeys on jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle viimeisen 15 vuoden aikana vain kolmesti, mutta joukkueen käyrä on osoittanut viime vuosina alaspäin. Quinn Hughesin lämäri puhuu. Pientä pintaremonttia Kumpikaan toimintatapa ei tee autuaaksi, kilpailullisessa ja pienten marginaalien liigassa voiton ja tappion ero on usein hiuksenhieno. Arcade-lätkän väriloistoa. loso. Räjäytetäänkö kokenut ydinrunko palasiksi, panostetaan varauksiin ja rakennetaan tulevaisuutta maltillisesti
Pelilliset uudistukset ovat kuitenkin niin pieniä, että nämä olisi voitu helposti lisätä viime vuoden lätkään tavallisen kuukausipäivityksen yhteydessä. ksummin, mikä sujuvoittaa etenkin hyökkäyspeliä ja pakkopelin pyörittämistä. Välivuoden makua Moninpeliin tuo uutta puhtia NHL Arcade, jossa power-upien buustaamat jättipäät ottavat toisistaan mittaa arcade-hengessä. Nathan MacKinnon polkee vastustamattomasti puolustajilta karkuun ja Aleksander Barkov onnistuu riistoissaan käsittämättömällä prosentilla. ikka”. NHL 25 on ensimmäinen lätkä, jota ei saa edellisen sukupolven konsoleille. Ostin tuoreen NHL:n joulutarjouksesta puoleen hintaan, mikä oli asiallinen diili. Lupaavan pelaajan nostaminen ykkösketjuun voi heikentää yhden kauden menestysnäkymiä, mutta olla pitkällä aikavälillä . Tietysti Utah Hockey Club!” Bobrovsky venyy näyttävään torjuntaan. Vuosi sitten kokonaisuutta elävöittivät parempi taklauspeli, puolustavan joukkueen asemaa tukaloittanut hyökkäysalueen painemittari ja etenkin HUT Moments, joka nosti framille tähtipelaajien huippuhetkiä. 27 180319_.indd 27 180319_.indd 27 22.1.2025 16.37.31 22.1.2025 16.37.31. Jään pintakin kuluu ottelun kuluessa. Pienet asiat tekevät ihmeitä immersiolle ja omaan joukkueeseen kiinnittyy aiempaa tiiviimmin. Tähtipelaajat voivat vaatia sopimuksiinsa siirron kieltävän pykälän tai toisaalta lopettaa neuvottelut kokonaan. Täysihintaiseksi tuotteeksi NHL 25:n sisältö jää kuitenkin turhan ohkaiseksi. Vanha kunnon polviliukutuuletus. Hänen kommenttinsa tiivistää lätkästä olennaisen: ”ihan kiva peli, mutta eihän tässä ole muuttunut viime näkemältä muuta kuin gra. Oletusasetuksilla pelin tempo on maltillinen, mutta supertähdet erottuvat selvästi harmaasta massasta. Fiksusti eri HUT-pelimuodoissa kauden aikana kerätty kokemus ropisee samaan battle pass -laariin. Tekoälytoverit liikkuvat ja sijoittuvat aavistuksen aiempaa . ”Mikä meidän pitäisi antaa uudelle joukkueelle nimeksi. Muutosten myötä tahkosin Franchise-tilaa selvästi aiempaa enemmän. si sovitaan valmentajien kanssa keskeisistä tavoitteista, joiden perusteella saa kauden aikana bonuksia tai miinuksia joukkueen suorituskykyyn. Uutta on myös mahdollisuus pitää pelaajan rintamasuunta jatkuvasti kiekkoon päin, mistä on hyötyä etenkin puolustusalueen kulmakahinoissa. Pelaajille asetetaan myös henkilökohtaisia tavoitteita, joiden palkintona häämöttävät tehokkaat X-Factor-kyvyt, jotka on varattu vain supertähdille. Maistuu enemmän kevyehkölle päivitykselle kuin itsenäiselle julkaisulle. Tämä näkyy jopa pelin markkinointimateriaalissa, joka yrittää vääntää tikusta asiaa. Lätkän tuntuma ei mullistunut, mutta fysiikanmallinnus nousi uudelle tasolle. Perinteisesti suosikkipelimuotoni on ollut yksittäisen pelaajan uraan keskittyvä Be a Pro. Kuvaavaa oli myös se, kun pelasin joululomalla pari matsia ystäväni kanssa, joka ei ollut pelannut NHL:ää muutamaan vuoteen. Villissä kortissa luodaan turnausjoukkue, jonka rakentamista voi rajoittaa esimerkiksi palkkakatto tai tietty kansallisuus. Sopimusneuvotteluissa joutuu punnitsemaan lyhyen aikavälin hyötyjen ja pitkäjänteisen joukkueen rakentamisen välillä. Tänä vuonna uratila jäi kuitenkin sivurooliin, sillä Be a Pro ei ole muuttunut käytännössä mitenkään viime vuodesta. ksu ratkaisu, kun lupaus kehittyy joukkueen kantavaksi voimaksi. Huonoa . HUT niputtaa alleen viikoittaiset yksinpelihaasteet ja Rivals-moninpeliväännöt, tuorein uutuus joukossa on Wild Card. Suoraan syötöstä laukominen vaatii aiempaa tarkempaa ajoitusta. Pelaajat ovat suorituskyvyltään identtisiä, joten matsit ratkeavat taidolla ja tuurilla. Kesäkaudek74 NHL 25 luistelee paikoillaan, eikä EA:lla näytä olevan selkeää visiota pelisarjan tulevaisuudesta. Ulkoasu on aiempaa skarpimpi ja muutoksen huomaa etenkin animaatioissa ja pienissä yksityiskohdissa. Toinen uudistuksia kokenut pelimuoto on Hockey Ultimate Team. Itse pelaaminen on muuttunut niukasti viime vuodesta. Vuorovaikutus on aiempaa monipuolisempaa. Jos myyntipuheeseen pitää nostaa argumentiksi aiempaa paremmin mallinnettu one-timer, todelliset uudistukset ovat vähissä. EA suhtautuu jääkiekkoon kuin hieman epämiellyttävään sukulaiseen, joka kutsutaan vuosittaisiin sukujuhliin velvollisuudentunnosta. NHL:n asema Electronic Artsin sisäisessä hierarkiassa selviää, kun käy lukemassa pörssiyhtiön osavuosikatsauksia. Urheilusarjoista mainitaan toistuvasti jalkapallo (FC) ja amerikkalainen jalkapallo (Madden ja College Football), mutta jääkiekkoa saa etsiä suurennuslasin kanssa. Visaa vinguttamalla voittoon Pelimuodoista eniten ehostusta on saanut osakseen Franchise-tila, jossa tavoitteena on rakentaa neljännesvuosisadan mittainen NHL-dynastia. Hieman hölmösti pelimuoto on tarjolla World of Chelissä vain lyhyitä jaksoja kerrallaan. Hieman oudosti PC on samalla hylätty – ilmeisesti kehnon myynnin takia. Viiteen maaliin päättyvät matsit ovat sopivan mittaisia ja tuovat mukavaa vaihtelua totiseen vääntämiseen. Totta virkat, veliseni. Toisaalta pelaajat ovat samanlaisia pahvinaamoja kuin ennenkin, vain suurimmat tähtipelaajat ovat saaneet kunnollisen kasvojenkohotuksen. Heiskanen onnistuu, vihdoinkin. Hyvää + Perusteiltaan vankkaa lätkää, Franchise-pelimuodon parannukset. Tarinaa ei ole nimeksikään, oma hahmo ja joukkuekaverit jäävät etäisiksi, ja alter egon kehittäminen maistuu pidemmän päälle puisevalta
Kasvu tosin oli kesäisin vertikaalisen sijaan horisontaalista. Dialogi vahvojen suomalaisstereotyyppien kanssa on aidosti hauskaa, erityisesti nautin televisioja radiolähetyksistä. Tuolloin tuli todistettua myös, että kasvava lapsi pärjää pelkällä grillimakkaralla yllättävän pitkään. Uiminen oli lähinnä teoreettinen vaihtoehto, sillä mökkimme sijaitsi suolammen rannalla. Jos esineellä tai kappaleella on toinenkin käyttötarkoitus, numero kakkonen hoitaa homman. Seuraavalla aukeamalla on kiljuresepti sekä mopon polttoaineen sekoitussuhde. Inventaarion ja tallennusten kaltaisten perusjuttujen pitäisi olla saatavilla välittömästi. Tervemenoa helvettiin Seppo on viimein punnertanut itsensä ulos vuosikymmenien uraputkesta, joten eläkepäivien koittaessa hän singahtaa mökille. Veljeni ja minä seurasimme pakotettuina ensin kesämökkimme rakentamista ja sitten meidät vangittiin sinne muun perheen kanssa koko kesäksi. Mökissä oli sentään sähköt, mutta Nintendoa sinne ei saanut tuoda. Auton peräluukku on täynnä viinaa, joten korpiloma kaukana kaikesta on valmis alkamaan. Työ tekijäänsä opettaa Käyttöliittymä ei onneksi ole saksalaisten simulaatiopelien tyyliin harmonikkamallia. Finnish Cottage Simulator nosti muistot niin tehokkaasti pintaan, etten ole vieläkään varma, pitäisikö minun palata terapiaan. Luuri tarjoaa pelin alussa tutoriaalin, ja kontakteissa on naapureita, joille voi soitella. Ajanvietteen virkaa toimittivat puhkiluetut Aku Ankka -kansiot kera sekalaisen Lego-lajitelman. Peli mallintaa umpitylsää mökkeilyä kerrassaan erinomaisella tavalla, ehkä jopa liiankin hyvin. Jos oikein hurjaksi haluaa heittäytyä, myös paskahuussin voi tyhjentää. Kyläkaupan kapeasta valikoimasta löytyy kaikki tarpeellinen. Steam jopa kertoo, että peli toimii teoriassa myös padilla, mutta käytännön kenttäolosuhteissa peliohjaimen saa unohtaa. Niiden pihtaaminen keinotekoisten esteiden taakse ei tuo minkäänlaista lisäarvoa mökkeilyyn. Mökkinaapureita löytyy etsimällä, ja nämä tarjoavat pientä lisäpuuhastelua. Housuissa on vakiona vanhan mallin simpukkapuhelin ja muistivihko. Erilaisia kotitekoisia alkoholijuomia voi keitellä tai käyttää kokoon tai sitten voi panna saunaan valkean. Ensimmäiset tunnit kaikki tarvittava kannetaan käsissä. Kovin pitkälle tämä keksimisen riemu ei ikävä kyllä kannattele. Muistivihkon ensimmäisellä sivulla on lomakunnan kartta, mutta se on postimerkin kokoinen, eikä zoomata voi, joten kakkosnäytölle kannattaa kaivaa isomman resoluution kartta internetsistä. Sepolla on esineitä varten taskut, mutta en itse ehättänyt keksimään, että miten niiden pohjalle saisi tavaraa. Näissä maisemissa silmä lepää! 28 179988_.indd 28 179988_.indd 28 22.1.2025 16.41.03 22.1.2025 16.41.03. Pelin alussa odottaa tyhjyyttään kumiseva mökkipiha. Esineillä on hotspotit, monella useampi. Jos erehtyi alkulomasta uimaan, itsensä ehti raapia helposti verille ennen juhannusta. Pelaaja on ilahduttavan yksin, sillä peli ei hirveästi pitele kädestä tai ohjeista. Asioita ja esineitä käytetään numerolla 1. Omat kokemukseni linkittyvät vahvasti jälkimmäiseen. Sisävessaan ei ollut juoksevaa vettä, mutta kävelevä kuitenkin, kun lapsityövoima vastasi huuhteluvesien kantamisesta. Ampiaiset ovat vallanneet strategiset kohteet ja avaimet ovat hukassa, joten heti ensi töiksi on edessä luovaa ongelmanratkaisua. Kapeisiin hiekkateihin voi tutustua mopolla tai sitten voi hypätä soutuveneen airoihin. Jonottamisen ohella kesämökkeily on osa suomalaista sielunmaisemaa, johon jokainen on jossain muodossa osallistunut, joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Esimerkiksi soutuveneessä on kuuma piste työntämiselle, ja heti sen vieressä on hotsYLI PUOLET MÖKINRAKENTAJISTA PÄÄTYY HIRTEEN Peräluukkuun on lastattu kaikki loman kannalta tärkeä. Juho Kuorikoski FINNISH COTTAGE SIMULATOR No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle! Kesämökin työleiriä saa jatkaa nyt vuodenajasta riippumatta, eikä tarvinnut edes odottaa ilmastonmuutosta! S uomalainen suvi tarjoilee jälleen parastaan. Ranela Games Arvosteltu: PC Versio: Early Access Minimi: Intel Core i58400 / AMD Ryzen 5 1600, 8 Gt, GeForce GTX 1060 6Gt Suositus: Intel Core i5-9400 / AMD Ryzen 5 2600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1080 8Gt Moninpeli: 2–6 Ikäraja: Ei tiedossa. Siinäpä ne tärkeimmät. Tallentamaan ei pääse kuin mökin sohvalla nukkuessa, joten ampiaisten hätyyttäminen ja avainten etsiminen on suoritettava, jotta pelin voi hyvillä mielin edes lopettaa. Systeemin oppii pienen harjoittelun jälkeen, mutta kovin intuitiivinen se ei missään vaiheessa ole. Kun mökin ovi on saatu auki, vastuu viihtymisestä siirtyy mielikuvitukselle. Kesäauton rakentelun sijaan nyt suunnataan ajatusmaailmasta riippuen joko taivaaseen tai helvettiin, sillä Finnish Cottage Simulator ojentaa kutsun mökille. Pelissä on inventaarion virkaa ajava reppu, mutta sen saadakseen mökkinaapurille on käytettävä kokoon kiljusatsi
Voin helposti kuvitella kiroilun säestämän kaivuu-urakan imeytyskentän parissa tai kiusalliset lahjontayritykset, jotta hirren pintaan ei tarvitsisi naputella tuulensuojalevyjä. Lapsuuteni mökkitraumoja se sen sijaan ei onnistu, ainakaan vielä, parantamaan. Niin hauskaa kuin seikkailu 1990-luvun maaseudulla onkin, se tuskin jaksaisi kiinnostaa samalla tavalla, jos autonruuvauksen tiputtaisi pois yhtälöstä. Huonoa . My Summer Car on tämänkin pelin selkein esikuva, mutta Rojolan visiosta on tällä kertaa jäänyt kopioimatta tarkoitus. Mankilan lomakunta on mallinnettu peliin upeasti. Vieressä olisi ollut kantoteline. Kartta kaipaisi kovasti tiivistystä, sillä nyt peli tuntuu ikävän usein tuhlaavan aikaani. Jos mukaan ottaisi vielä vaikkapa pilkkua ranskalaisittain rakastelevan rakennustarkastajan ja EU-säädökset, vanhan mörskän muuttaminen energiatehokkaaksi ja ympäristöystävälliseksi tarjoaisi jo ihan toisen tason tekemistä. Naapurin Marjatan ruohon leikkaaminen onnistui siihen asti hyvin, kunnes leikkurista olisi pitänyt luopua. Pökkelömäiset kanssamökkeilijät liikkuvat rujosti, mutta ulkoiselta habitukseltaan ne kunnioittavat hienosti Gaussin käyrän keskelle osuvia, myöhäiskeski-ikäisiä mökinomistajia. pot istumiselle. Ei ihan kesäauto Mökkipelin isoin ongelma on, että se tarvitsisi kovasti oman Datsuninsa. Naureskelin ääneen kyläkaupan televisiolähetykselle, joten Finnish Cottage Simulator myös onnistuu monessa asiassa. Kesto ei ole sama asia kuin sisältö. Kesämökki itse olisi ilmiselvin Datsun, koska nehän ovat tunnetusti työleirejä. Hyvää + Graa. Hetken ihmeteltyäni jouduin siirtymään järjestä voimaan. Piristävän sumpin jälkeen intouduin lataamaan kamiinan ja pistämään sinne tulet. Soutuvene on usein nopein kulkupeli paikasta toiseen. Visiitti kyläkaupassa on omanlaisensa projekti, taittoi matkan joko Pappa-Tunturilla järven ympäri tai soutamalla suorinta reittiä. Tämän jälkeen maailma aukesi ihan toisella tavalla, kun kerran poimitusta kirveestäkin pystyi halutessaan hetkeksi luopumaan ja Seppo pääsi pois veneen kyydistä. Naapurimökin mummelin nurmikko kaipaa leikkaamista. Amerikkalaisille vihreä helvetti oli Vietnam, minulle se on Nuolinen. Tiheät sekametsät ovat komeaa katseltavaa ja ne yhdistyvät maakuntien peltotilkkuihin aivan kuin lapsuusmuistoissani. Tekemistä vähän, välimatkat pitkiä. Harjoittelun jälkeen myös kahvinkeitto luonnistui, vaikka Sepon SumppiMestarissa on noin miljoona pienempää hotspottia sullottuna piskuiseen kahvinkeittimeen. Puskaa, puuta ja ruohoa on ruudun täydeltä, mutta ilahduttavasti suorituskyky ei kyykkäile. sesti Finnish Cottage Simulator tavoittaa suomalaisen kesän jokseenkin täydellisesti. DOS-aikojen tapaan kävin näppäimistön joka napin läpi yksi kerrallaan todetakseni, että F-painike irrottaa otteen Husqvarnan aisasta. Ysärihenkeä mehustelevassa mökkisimulaattorissa on lupausta, mutta vielä toistaiseksi lomailusta puuttuu kova ydin, joka pitäisi kiinnostuksen yllä. Sama ei tietenkään päde esineisiin. Kalevi on röökiä vailla. Graa. Ihmishahmojen kanssa tilanne ei ole ihan yhtä ruusuinen. 29 179988_.indd 29 179988_.indd 29 22.1.2025 16.41.53 22.1.2025 16.41.53. Juopottelu ja sienten syöminen metsässä on hetken hauskaa, kuten myös hyvin kirjoitettujen sivuhahmojen kanssa rupattelu. sesti tavoittaa Suomen kesän esimerkillisellä tarkkuudella, ideassa on lupausta. Harmillisesti immersion sininen hetki kesti vain tovin, kun tyhmänä aloin kantaa klapeja yksi kerrallaan kamiinaan. Toivoa sopii, että kehitystyön edetessä mökkikuntaan saisi lisää tekemistä, sillä nykyisellään peli simuloi vähän turhankin tarkasti perinteistä suomalaista lomakesää: periferiassa on kitsaasti tekemistä ja välimatkat ovat pitkiä. Jos käteen liimautuneen kilkkeen haluaa pudottaa, sen tekee nappula E, mutta vasta pitkään painettuna. Tässä hetkessä ehdin toviksi unohtaa pelaavani tietokonepeliä. Kun tällainen toimintaa keskittävä tekijä puuttuu, Finnish Cottage Simulator tarjoaa nykykuosissaan lähinnä kaunista kuorta. Kesäautoilussa taidokas ysärisimulaatio loi kehyksen autonrakentelulle. Maisemien ihasteluun kannattaa totutella, sillä joka paikkaan on pitkä matka. Kun venhoa punnataan vesille, Seppo mennä istahti soutajan paikalle kesken operaation useaan otteeseen. Kun hain pihalta lisää polttopuita, mökkipiha oli kietoutunut paksuun sumuvaippaan. Tukeepa peli myös ray-tracingia. Kehittyvien maakuntien Järvi-Suomi Finnish Cottage Simulator on vielä Early Accessissa, ja peli julkaistiin viime vuoden marraskuussa
Seikkailusta olisi voinut nauttia pidempään täydellä tiimillä. Maailmassa on ripaus fantasiaa ja mystiikkaa, mutta onneksi kyseessä ei ole taas yksi epäkuolleiden täyttämä länkkäri. Viimeinen luku tuntuu kuitenkin keskeneräiseltä ja kiirehdityltä aiempiin verrattuna, myös pelimekaanisesti. Tarinan ja tehtävien kulkuun voi vaikuttaa hieman dialogivalinnoilla ja teoilla. Marjapensaista ja hedelmäpuista löytyy nimittäin pelin mittakaavaan nähden jopa liikaa rohtoja. Silmä silmästä Prologin jälkeen astutaan ensimmäisenä palkkionmetsästäjä Tizon saappaisiin. Hahmovetoisen kostotarinan näkökulma on virkistävä erityisesti siksi, että valokeila kohdistuu tapas-rikollisten ratsumiesten sijaan neljään alkuperäiskansaa edustavaan päähenkilöön. Verisellä retkellään Tizo tarttuu kuitenkin kuudestilauKOSTON KAARI Franek Nowotniak, Max Cahill, Bibiki, Fáyer / Panic Arvosteltu: PC Saatavilla: Nintendo Switch Versio 1.02 Suositus: i5 3 GHz, 8 Gt RAM, näytönohjain 2 Gt Testattu: Steam Deck & Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 keavan sijaan jousipyssyyn, josta Arco on saanut nimensä. Pienet suuret pikselit Tyylikkäästi toteutetulla minimalistisella pikselitaiteella kuvitettujen aavikoiden, asutusten, temppeleiden ja viidakoiden välillä kuljetaan ruudusta toiseen. Vaikka sivutehtävät ovat enimmäkseen tylsiä juoksupoikahommia, niiden vähäinen määrä sekä kaunis maailma ja vahva tunnelma tekevät niiden suorittamisesta sentään aika vaivatonta. Uusia paikkoja ilmestyy kartalle yleensä sitä mukaa, kun niistä onnistuu puristamaan tietoa irti lähiseudun asukkailta. Vaihtoehtoiset reitit ja salakammiot avautuvat usein oikeilla työkaluilla. Siksi noudatin matkatessa omaa päänsisäistä ohjenuoraani: otetaan mukaan kaikki, mikä irti lähtee, ja sijoitetaan roposet mieluummin uusiin varusteisiin kuin parannusesineisiin. Arco muistuttaa hieman novellikokoelmaa, jossa sankareiden polut yhdistyvät vasta loppuhuipennusta varten. On turhauttavaa, kun repussa on kymmenen erilaista hedelmää, jotka parantavat kaikki eri määriä. Toni Hilden ARCO Omaperäinen Arco on taktinen indie-seikkailu, joka vaatii kylmiä hermoja ja puhelun Haamujengille. 30 179985_.indd 30 179985_.indd 30 22.1.2025 16.46.47 22.1.2025 16.46.47. Jokaisella hahmolla on oma kivikkoinen tiensä kuljettavana, ja lopulta heidät tuo yhteen viha pahamaineista Punaista Komppaniaa kohtaan. Pienet hahmot yhdistettynä laajoihin, horisonttiin piirtyviin maisemiin, kolossaalisiin kanjoneihin ja aavikolla lepääviin jättiläisvalaiden luurankoihin luovat upean kontrastin. Arcon takana ei ole varsinainen studio, vaan nelihenkinen kansainvälinen tiimi, joka vuonna 2021 yhdisti intohimonsa tuodakseen Arcon eloon: puolalainen pikselitaiteilija Franek Nowotniak, australialainen kehittäjä Max Cahill, espanjalainen säveltäjä José Ramón ”Bibiki” García ja meksikolainen pelialan veteraani Antonio ”Fáyer” Uribe. Perinteikäs kostotarina ei tarjoa yllätyksiä, mutta se herättää pienet pikselihahmonsa hienosti eloon rikkaasti kuvitetussa ja hyvin rakennetussa maailmassa. Kertomus sukeltaa syvälle sorron keskelle, mutta rääväsuisten hahmojen vitsailu ja tilannekomiikka tuovat siihen runsaasti matkantekoa keventävää lämpöä. Hän on sankareista klassisin: kovia kokenut, villin lännen karaisema äijä. Kertomus punoo hahmojensa kohtalot yhteen tunteita herättäväksi kokonaisuudeksi. Resurssijärjestelmää voisi yksinkertaistaa nykyisestä, vaikka muuten Arcon ”vähemmän on enemmän” -filosofia toimii varsin mallikkaasti. No okei, törmäsin kyllä zombeihinkin, mutta ne ymmärsivät pysytellä hautakammioiden sisällä. Arco on tehty osoita ja klikkaa -seikkailun hengessä, maustettuna ripauksella kevyttä roolipelaamista. Minimalistisen taiteen alta paljastuu seikkailu suurella sydämellä, mutta sen idearikas vuoropohjainen taistelu on yhtä armoton kuin Arcon esittämä maailma. Erityismaininnan ansaitsee Bibikin säveltämä, suoraan sieluun soiva ääniraita, jonka kruunaavat nimettömäksi jääneen laulajattaren espanjankieliset balladit tarinan huippuhetkissä. V aihtoehtoiseen, fantasialla maustettuun Mesoamerikkaan 1500-luvulle sijoittuva tarina on fiktiivinen, mutta se ammentaa inspiraationsa espanjalaisten Uuden maailman kolonisaatiosta sekä alueen alkuperäiskansoista ja -kulttuureista. Pääjuonen ohella jokaisessa luvussa on muutamia pieniä sivutehtäviä, jotka voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä samalla, kun tutkii ympäristöjä aarteiden ja salaisuuksien toivossa
Se oli myös se syy, miksi villin lännen leikit olivat vähällä jäädä kesken. Arcossa on paljon hyvää, mutta kaikista eniten minua ihastuttivat – ja välillä myös vihastuttivat – mikäs muukaan kuin ne tiukat ja taktiset taistelut. Onneksi taisteluiden aikana on aina mahdollista perääntyä kahakkaa edeltävään hetkeen, jos voitto ei millään onnistu. Haaste on paikoin epätasapainossa: esimerkiksi melee-painotteisen hahmon osuudet saivat otsalohkon sykkimään, koska lähitaistelu on aina kaikkein vaarallisinta ja huomattavasti kömpelömpää verrattuna luotitanssiin. Parhaimmillaankin kentällä on enintään kolme omaa tyyppiä. Vastustajien iskuja voi torjua, mutta liikkuessa pitää olla hereillä, sillä luotisateen keskellä harha-askel on kohtalokas, ja omien hyökkäysten ajoitus vaatii tarkkaa ennakointia. Hyvästä taistelusysteemistä löytyy myös ratkaisu, jolle voisin antaa vuoden typerimmän pelimekaniikan palkinnon. Tavoitteena on selviytyä verilöylyistä mahdollisimman vähin vaurioin sopivalla yhdistelmällä taktista pelisilmää ja oraakkelin taitoja. Mesoamerikkaan pohjautuvan fantasiamaailman kuvasto on tunnelmallista. 31 179985_.indd 31 179985_.indd 31 22.1.2025 16.46.56 22.1.2025 16.46.56. Systeemi on elegantti ja palkitsee laatikon ulkopuolelta ajattelemisen. Usein taistelut alkavat alakynnessä, sillä pelaaja ohjaa suurimman osan ajasta vain yhtä hahmoa. Vaihtuvat hahmot tuovat hyvää vaihtelua, sillä niiden taidot eroavat sopivasti toisistaan. Niitä ei aina muista huomioida, mikä toisinaan aiheuttaa myös melkoista sekasortoa. Afurin ja Chion luku on monella tapaa Arcon hauskin osuus. Rytmitys on sujuvaa, tyhjäkäyntiä ei juuri ole, eikä pelaaminen tunnu koskaan työltä. Tizolta ei heru myötätuntoa Punaiselle Komppanialle. Luoteja! Helvetti! Taistelut hyödyntävät niin kutsuttua wego-vuoropohjaisuutta, jossa molempien osapuolten yksiköt liikkuvat samanaikaisesti vuoron aikana. Aika todennäköisesti monia taisteluita pääsee tai joutuu hinkkaamaan useita kertoja, yleensä vastustajien kaavat oppiakseen, sillä virheille ei ole juurikaan tilaa. Afur voi teleportilla vaihtaa vastustajan kanssa paikkaa ja iskeä tämän siinä samalla tajuttomaksi yhden vuoron ajaksi, minkä jälkeen Chio voi pompata roiston niskaan puukon kanssa. Tällaiset kyvyt tarjoavat oivan tavan virittää ansoja ja kääntää vastustajien liikkeet heitä vastaan. Korkean vaikeustason vuoksi sivutehtävät eivät myöskään tunnu kovin vapaaehtoisilta, sillä ne ovat käytännössä välttämättömiä kokemuspisteiden ja niiden myötä parempien taitojen hankkimiseksi. Lempihahmokseni – tai lempihahmoikseni – nousivat kaksoissisarukset Afur ja Chio. Kutakin vuoroa edeltää suunnitteluvaihe, jossa näkee vastustajien seuraavat liikkeet – jopa ammuttujen luotien lentoradat saa klikattua esiin. Jokaisella hahmolla on oma taitopuunsa. Ruudusta toiseen liikutaan simppelin karttanäkymän kautta. Pomotaisteluissa kenttä täyttyy luotihelvetistä, mikä voi aiheuttaa arvaamattomia ja tuhoisia ketjureaktioita ympäristössä usein olevien räjähtävien kasvien vuoksi. Siirtoja kannattaa miettiä pari vuoroa etukäteen, sillä iskuihin tarvittavaa magiaa täytyy ladata tasaisin väliajoin, ja monet hyökkäykset iskevät viiveellä. Arco on keskivertoa taktiikkapeliä huomattavasti haastavampi, mutta osittain vääristä syistä
Jos ohjaan useampaa hahmoa, haamut ehtivät lähes poikkeuksetta hyökätä ja tappaa paikallaan seisovan kaverin sillä välin, kun annan käskyjä toiselle. Kun viimeinen nuoli lentää ja maa peittyy vereen, olo on haikea. Onneksi aiheesta syntyi lopulta niin suuri älämölö, että tekijät taipuivat ja soittivat Haamujengin paikalle. Who you gonna call. Tarina saa tyydyttävän päätöksen, mutta muuten Arco tuntuu loppuvan juuri, kun se todella pääsee vauhtiin. Arco tasapainoilee vaikeustason osalta muutenkin mielestäni hieman liikaa rajan väärällä puolella. Ilman asetusta en kirjoittaisi tekstiä, sen verran lannistavasta suunnittelumokasta on kyse. Vaikka maksa kestäisi, ongelmaksi muodostuu ensinnäkin se, ettei viinaa ole tarpeeksi saatavilla, jotta siihen voisi turvautua tarpeeksi usein. ARCO Seikkailu vie ulkoilmasta myös muinaisten temppeleiden ja muiden raunioiden sisälle. Arco ei osu napakymppiin, mutta se osuu sydämeen. Aaveet olivat huomattava riesa, vaikka etenin syntejä vältellen, joten mitä ne ovat sitten läpäisyllä, jossa hölmöilee enemmän. 32 179985_.indd 32 179985_.indd 32 22.1.2025 16.47.07 22.1.2025 16.47.07. Taistelun hienoimmat nyanssit jäävät monesti hyödyntämättä, koska kahakat on pakko ratkaista mahdollisimman optimaalisella tavalla, vaikka taistelutantereella olisi tilaa hauskaan leikittelyyn. Hahmot saavat omantunnontuskia tehdessään typeryyksiä, kuten syödessään lampaan, jota etsivä omistaja tietenkin kävelee vastaan heti seuraavassa ruudussa. Jotenkin on todella vaikea ymmärtää, mitä on mietitty, kun tällainen juttu on pultattu mukaan. Haamut ovat monella tapaa ristiriidassa kaiken muun kanssa, sillä ne ajavat pelaamaan vain yhdellä tyypillä, vaikka kussakin luvussa voisi saada mukaansa myös sivuhahmoja. Haamut voi teoriassa torjua juomalla viinaa taistelun aikana. 84 Arco on tyylikäs ja tunnelmallinen seikkailu, joka kärsii muutamista hölmöistä ratkaisuista ja tarpeettoman kireälle viritetystä, osin epätasapainoisesta vaikeusasteesta. Ratkaisu on täysin käsittämätön. Näin on varmaan pyritty luomaan jännitystä ja kiireen tuntua päätöksentekoon, mutta itse sain lähinnä päänsäryn, joka lähtee uninstallilla. Sori siitä! Syyllisyyden tunne materialisoituu taistelutantereelle menneisyyden haamuina, jotka hyökkäävät hahmojen kimppuun silloin, kun maailma seisoo paikallaan eli suunnitteluvaiheen aikana – siis juuri, kun haluaisin vaan rauhassa pohtia seuraavia liikkeitä. Hyvää + Hyvä taistelusysteemi, tyylikäs, hieno maailma. Punainen nuoli Olisin mielelläni jatkanut seikkailua enemmänkin kuin nykyiset reilut kymmenen tuntia. Vaikeustason epätasapaino, menneisyyden haamut. Siis pelissä, vaikka toki siitä muutenkin olisi apua. Nykyään päävalikosta voi kytkeä haamut pois päältä. Huonoa . Oli miten oli, haamujen karkottamisen jälkeen pääosin nautinnolliset taktiset taistelut, tunnelman kattoon nostava musiikki, vahvat hahmot ja tyylikkäästi toteutettu maailma tekevät Arcosta kokemuksen, joka jää kaikumaan mieleen. Taisteluissa voi klikata myös luotien lentoradat esiin seuraavaa siirtoa suunnitellessa
Vapautetut johtajat joukkoineen liittyvät Alainin vapausliikkeeseen ilman ristiriitoja, mikä tekee asetelmasta nopeasti epäuskottavan. Pääjuoni on laimea, mutta sivutehtävissä ja hahmojen henkilökohtaisissa tarinoissa on toisinaan pieniä valonpilkahduksia. Aivan kuin kyseessä olisi yksi suuri, onnellinen perhe. n viemään kruununperillisen Alainin turvaan ja antaa hänelle mukaansa taikavoimia sisälleen kätkevän yksisarvisen sormuksen. Kerronta toimii paremmin keskittyessään paikallisiin ongelmiin ja syventäessään maailmaa. Unicorn Overlord on tyylillisesti taattua Vanillaware-laatua ja sen taktikointi on timantSARVI OTSASSA Vanillaware / Atlus Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Xbox Series X/S, Nintendo Switch Versio 1.05 Ikäraja: 12 tista, mutta sitä varjostavat suuremmat ongelmat kuin uskalsin epäillä. Tovi siinä vierähti, mutta annoin viimein yksisarviselle toisen mahdollisuuden. Genrelle tyypillinen kutkuttava politikointi ja vaikeat moraaliset valinnat loistavat vain poissaolollaan ja panokset jäävät olemattomiksi. Hyppäsin jo heti julkaisupäivänä yksisarvisen selkään, mutta matkani katkesi tallennuksia korruptoivaan bugiin, joka tappoi tallennusten lisäksi myös motivaation. Suurin kompastuskivi on toistuva rakenne: Alain vaeltaa maasta toiseen vapauttaakseen yksisarvisen sormuksen avulla kansojen johtajat Galeriuksen langettamasta kirouksesta, jolla tämä hallitsee heidän mieltään. Näihin kuuluu Cornian lisäksi sen itänaapuri Drakenhold, eteläinen haltioiden vehreä valtakunta Elheim, pohjoinen petomiesten maa Bastorias sekä läntinen enkelten hallitsema Albion. Mielenhallinta toimii kerronnassa “vapaudu vankilasta” -korttina, koska kirouksesta pelastetut hahmot vaikuttavat olevan järkyttyneitä kirottuna tekemistään hirmuteoista vain ohimenevän ajatuksen verran. Sormusten herrat Tarinassa kenraali Valmore kapinoi kuningatar Ileniaa vastaan Cornian kuningaskunnassa. Pian otsaan kasvaa sarvi, jonka rakennusaine on ihan eri kuin vaikka sarvikuonolla. 1 3 Sentinels: Aegis Rim (Pelit 10/2020, 94p) on mestarillinen tieteiskertomus, joka nosti odotukset korkealle Vanillawaren seuraavalle teokselle. Taktikointi pitää tiukassa puristusotteessaan ensimmäiset 20 tuntia. Synnit lakaistaan maton alle, kaikki annetaan anteeksi, eikä kukaan kanna vastuuta mistään. Ennen kuolemaansa kuningatar lähettää henkivartijansa Jose. Pystyin sivuuttamaan tarinan ongelmat hetkeksi, koska Yksisarvisen yliherra on taistelutantereella erinomainen. Juoni on hyvänä päivänä keskinkertainen, muina aikoina tylsä. Alainissa itsessään on tosin karismaa yhtä paljon kuin tiskirätissä, muutkin hahmot jäävät mieleen lähinnä hahmoluokkansa ja ulkoasunsa osalta. Kolmatta kertaa tuskin tulee, ja se on ongelma. Hepat ovat pulassa kotkan kohdatessaan. Silloin koko matkasta on nähty vasta kolmasosa ja sitten askel alkaa painaa. Kymmenen vuotta myöhemmin Valmore, nykyiseltä nimeltään Galerius, on palauttanut muinaisen Zenoirian valtakunnan loiston ja alistanut ympäröivät alueet valtaansa. Alkuasetelma on lajityypille yllätyksettömän perinteikäs, mutta ikävämpi yllätys on se, ettei kerronta kasva siitä yhtään kiinnostavammaksi. Odotettu hetki koitti viime vuoden maaliskuussa, kun vanillawarettajat palasivat fantasian pariin strategisessa roolipelissä, joka kulkee Ogre Battle -sarjan jalanjäljissä. Toni Hilden Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee, maassa Yksisarvisen, joka varjojen saartama on. 33 180000_.indd 33 180000_.indd 33 22.1.2025 16.52.02 22.1.2025 16.52.02
Joukkueen kestävyyspisteitä käytetään hyökkäyksiin, ja kun ne loppuvat, pitää huilia hetki. Varusteilla on myös suuri merkitys, sillä niistä voi saada uusia taitoja myös hahmoluokan ulkopuolelta, mikä avaa oven kutkuttaville komboille. Kaksintaistelu jatkuu, kunnes toisesta joukkueesta heittää kaikki veivinsä tai molempien toimintapisteet loppuvat. Paras voima on ylivoima Strategiataso tarjoaa hyvän tasapainon syvyyden ja suoraviivaisuuden välillä. Kilpikonnataktiikat voi unohtaa, sillä tehtävissä kamppaillaan aina myös aikaa vastaan. Esimerkiksi petokansan keskuudesta löytyy taitoja, joiden erikoisominaisuudet aktivoituvat ainoastaan öisin taistellessa. Maagit sulattavat tulipalloillaan nopeasti raskaat panssarit, lentojoukot voivat liitää vaikka vuorten yli ja iskeä vastustajan selkään. Hahmojen taustalla oleva sääntöjärjestelmä muistuttaa Final Fantasy XII:n gambiitteja, mutta yksisarvinen ui tämän taktiikka-altaan syvässä päädyssä. Joku ei välittänyt metsäpalovaroituksista. Myös strategisilla valinnoilla on suurempi merkitys, mikä teki kokemuksesta ainakin itselleni huomattavasti palkitsevamman. Omien yksiköiden liikuttamisen lisäksi on huomioitava vastustajien kulkureitit, kentän olosuhteet ja avainpaikkojen puolustaminen. Kokoonpanojen jatkuva kehittäminen uusien hahmojen myötä on koukuttavaa, koska hahmoluokkia on yhteensä yli kuusikymmentä. Haasteen kiristyessä muodostelmien rakenteen ja taktiikoiden vaikutus korostuu. Esineet täydentävät strategiaa tarjoamalla monenlaista apua, kuten suojakilpiä, lisänopeutta tai lyhyemmät päikkärit. Hahmoluokat muuttuvat yhä mielenkiintoisemmaksi kampanjan edetessä. Jos matsin päätteeksi kummallakin puolella on hahmoja pystyssä, voittajaksi julistetaan se, joka on aiheuttanut enemmän vahinkoa vastapuolelle. Päiväunet kannattaa turvata tuomalla toinen jengi viereen vartioimaan. Pelaaja voi tuoda kentälle useita enintään viisihenkisiä joukkueita. Valor-pisteitä, joita ansaitaan voittamalla vihollisia, käytetään mobilisointiin ja erikoistaitoihin, kuten barrikadien tuhoamiseen. Taktista automatiikkaa Tehtävät hyödyntävät komeaa 2D-HD-tyylillä toteutettua maailmankarttaa, jossa liikutaan myös missioiden ulkopuolella. Hodrickin uskollinen kilpi pysäyttää lentoliskon syöksyn. Tyypit sijoitetaan joko etutai takariviin: etulinjassa raskaammat yksiköt, kuten hopliitit, voivat suojata takarivin jousimiehiä ja loitsijoita. Omassa armeijassa kannattaa pitää useita eri tarkoituksiin viritettyjä muodostelmia. Sooloilu kostautuu lähes aina. Jos on kokemusta vastaavista peleistä ja kaipaa haastetta, suosittelen valitsemaan suoraan korkeimman vaikeustason, sillä vaikeusastetta voi vaihtaa milloin tahansa, jos tulee katumapäälle. Normaalilla vaikeustasolla Unicorn Overlord on huomattavan helppo. Kun vihollisjoukko pääsee kosketusetäisyydelle, siirrytään kahden muodostelman väliseen kaksintaisteluun, jossa kamppailu ratkaistaan Ogre Battlen tapaan automaattisesti hahmojen ominaisuuksien ja pelaajan määrittämien taktiikoiden perusteella. Hävinnyt, mutta hengissä säilynyt joukkue joutuu perääntymään muutaman askeleen taaksepäin lepäämään, jolloin se jää alttiiksi vastaiskuille ilman puolustautumiskeinoa. Oikeastaan lentojoukot ja ratsuväki tuntuivat alusta alkaen hieman ylivoimaisilta nopeutensa ja liikkumisvapautensa ansiosta. Tehtävän voittaakseen täytyy usein eliminoida kartan kaukaisimmassa kolkassa oleva pomovastus, mutta tätä rakennetta monipuolistetaan monilla kikoilla, kuten hiekkamyrskyillä, jotka peittävät näkyvyyden ja hidastavat joukkojen etenemistä. UNICORN OVERLORD 34 180000_.indd 34 180000_.indd 34 22.1.2025 16.50.42 22.1.2025 16.50.42. Strategisissa mittelöissä tyypillisesti vallataan vihollisen hallussa olevia linnoja ja kaupunkeja, joista saa uusia lähtöpisteitä omille joukoille
Aivot narikassa grindaaminen voi tunnetusti olla hauskaa ja terapeuttista, mutta nyt kaavat poljetaan niin puhki, että se himmentää jo taistelunkin loistoa. Valinnanvaraa ei juuri ole: joko pelaa ylihelpon kampanjan, jossa ei tarvitse paneutua taistelusysteemiin, tai kärsii myös epäolennaisen sisällön läpi saadakseen erinomaisesta taistelusta kaiken irti. Tylsästä tarinasta ei ole vetonaulaksi, sen enempää kuin sen hahmoista. Unicorn Overlordin perinteikäs fantasiakuvasto onkin kuin kuppi kuumaa kaakaota talvipäivänä takkatulen äärellä. Joillekin se sitä on: Unicorn Overlord on kerännyt maailmalla suitsutusta niin kriitikoilta kuin pelaajilta. Mordonin mahtileka yllättää kenet tahansa. Maailmankartta on todella tyylikäs. Suurin osa kaksinkamppailuista ratkeaa käyttöliittymän tarjoaman ennusteen perusteella. Jos mittari indikoi murskavoittoa, taistelun voi huoletta skipata yhdellä painalluksella. Overworld-kartalla kerätään tehtävien välissä resursseja ja kuljetetaan niitä omiin pitäjiin, mikä palkitsee honor-pisteillä, joilla voi kasvattaa armeijan kokoa. Niiden välinen suhdejärjestelmä on kopio Fire Emblemin vastaavasta, mutta laiskasti tehtynä versiona. Jos tarinankerrontaan saataisiin 13 Sentinelsin tasoinen koukku ja kampanjaa trimmattaisiin, lopputulos voisi olla yksi lajityyppinsä oikeista yksisarvisista. Väsytystaistelua Jokaista hyvää tehtävää kohden on viisi turhaketta. Muutkin sivuaskareet tuntuvat siltä, että ne on copypastella roiskittu ympäri karttaa sen enempää miettimättä onko tekeminen millään tavalla mielenkiintoista. On sääli, jos näin hieno taistelusysteemi ei saa toista mahdollisuutta. Teloituksen sijaan Melisandre pääsee etulinjaan kuolemaan!. Samaa en sano yksisarvisesta. Tasaväkisiä kohtaamisia ja pomotaisteluja on hyvä seurata livenä, sillä niistä oppii yleensä parhaiten, miten omia taktiikoita voisi jatkojalostaa. Mittelöt ovat myös audiovisuaalisesti näyttäviä, mistä voi kiittää täysin Vanillawaren äärimmäisen tyylikästä ja tunnistettavaa taidetta sekä animaatiotyötä. Taistelusysteemi on syvällinen ja parhaimmillaan erittäin koukuttava. Liiallinen toisto ja ankea sivupuuha masentavat. Kertoja: ei ole. 74 Unicorn Overlord on parhaimmillaan taktinen nero, mutta mitä pidemmälle se etenee, sitä enemmän minulle kasvaa sarvi juuri siihen väärään päähän. 35 180000_.indd 35 180000_.indd 35 22.1.2025 16.50.51 22.1.2025 16.50.51. Useat sadat suhteita syventävät keskustelut käydään puhekuplissa karttanäkymässä, eivätkä unohdettavat hahmot ja alkeellinen esitystapa auta asiaa. Huonoa . Esimerkiksi Triangle Strategy (Pelit 5/2022, 90p), jota pidän lajinsa esimerkillisenä edustajana, piti otteessaan noin 30 tunnin kestonsa ajan vahvalla tarinoinnilla ja merkityksellisillä taisteluilla ilman turhaa täytettä. Sivutehtävät voi ohittaa, mutta silloin joukot eivät kehity tarpeeksi korkeammalla vaikeustasolla pärjätäkseen. Hyvää + Omien kokoonpanojen ja taktiikoiden virittely koukuttaa. Se kostautuu kampanjan rakenteessa, toistossa ja pelattavuuden mielekkyydessä pidemmällä aikavälillä. Pyrrhoksen voittoja on tietenkin syytä välttää lähettämällä taistoon aina vastustajan kokoonpanoon sopiva täsmälääke. Toistuva kaava turruttaa, kun sama duuni pitäisi painaa läpi viidellä eri alueella. Siksi on erityisen harmillista, että niin monessa asiassa keskitytään määrään laadun sijaan. Ongelmia on niin paljon, että vaikka audiovisuaalinen loisto onnistuu hetkittäin luomaan peliin maagisen tunnelman ja taktikointikin koukuttaa sen ensimmäisen kolmanneksen verran, en vain syty. Kampanjasta voisi leikata yli puolet pois ja jättää vain olennaisen. Renown-mittari, joka avaa uusia pelimekaniikkoja, täyttyy nopeasti, jolloin puolivälin jälkeen odotuslistalle jää lähinnä uudet hahmoluokat, maisemat ja varusteet. Ei tarvitse olla Vanillaware-neitsyt koskeakseen tähän yksisarviseen, mutta vertailukohtien puute tiimin muihin peleihin voi toki auttaa. Vanillaware ei ole tehnyt jatko-osia peleilleen, mutta jos yksi niistä ansaitsisi uuden mahdollisuuden, äänestäisin Unicorn Overlordia
36 179715_.indd 36 179715_.indd 36 22.1.2025 16.53.55 22.1.2025 16.53.55. Äkkiseltään voisi ajatella, että Xenotiltissä on vain yksi pöytä, mutta kyseessä on täysimittainen peli, tavallaan . ipperitekniikalla kerrottu sci. Nämä eivät tietenkään tuhoa kuulaa suoraan, koska niiden väistäminen on mahdotonta, mutta liikerataan osumat vaikutPallon lukittaminen sivumatriisiin tuo pieniä bonusominaisuuksia. Mekaanisen realismin hylkääminen ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö kuula tai multiball-tilan kuulat liikkuisi aidosti. Adam Ferrando / Flarb LLC Arvosteltu: PC Minimi: Intel i5, AMD AM4 tai parempi, 8 Gt RAM Tallennus: 2 Gt kiintolevytilaa Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa. ippereitä ei ole sidottu realismin ahtaisiin rajoihin.. Adam Ferrandon kehittämä Xenotilt: Hostile Pinball Action kuuluu vahvasti ja häpeilemättä jälkimmäiseen ryhmään. Jokaisella alueella kuulaa mäiskitään neljällä . Siistin efektitykityksen lomassa piti tietysti olla tarkkana, että yleensä näin pallon. V ideopeli. ipperien tekemiseen on karkeasti jaotellen kaksi tapaa. ipperillä, mokat tai muut toiminnot pudottavat boltsin alemmalle tasolle ja lopulta ulos aluksesta. Kuulan seuraaminen on kuitenkin tiukoissa saumoissa täysin mahdollista ja silmien harjaantumisen myötä aina vain helpompaa. ippereitä ja etenkin . Vain kerran kuula jäi ylimmällä tasolla mailan nivelen taakse jumiin, mutta tästäkin pääsin tilttaamalla eteenpäin, vaikka yksi elämä meni hukkaan. Xenotilt on tyylillistä jatkoa saman kaverin eri mageelle Demon’s Tiltille. Olen jonkin verran vuosien varrella tahkonnut . Ylätasoilla keskimmäisillä mailoilla on luonnollisesti leveimmät välit. Petri Heikkinen XENOTILT: HOSTILE PINBALL ACTION Digitaali. Ensimmäinen tyyli pyrkii aidon tai periaatteessa toimivan pöydän simulaatioon ja toinen tapa on jättää iloiset hyvästit arFLIPPERISEIKKAILU kirealismin asettamilla rajoille. ipperin kentän voisi vielä periaatteessa tehdä fyysisistä osista, mutta pomomonsut ja niiden värikkäät pikkukätyrit menevät jo nykyisen . Alueilla liikkuu paljon pieniä vihollisia erilaisissa ryhmissä, joista osa on luotihelvettimäisiä ammuskuvioita. -toimintaseikkailu. Ammu niitä Xenotiltin kuvaaman jätti. ipperitekniikan ulottumattomiin. ipperihirviössä on kolme pääaluetta pomomonsuineen päivineen, sekä useita bonustai minipelialueita. Alueet ovat täynnä erilaisia maaleja ja tehtäviä, joten jotain värikästä ja meluisaa tapahtuu koko ajan. ipperisimulaatioita, eikä Xenotiltin fysiikan tarvitse kainostella siinä seurassa. Se onkin . ippeli! Muukalaisten avaruusalus -teemaa noudattavassa komeassa
Aivoparkani eivät ehdi rekisteröidä kaikkea näkemääni ajatuksella, joten tilanteet pitää tuntea. ippereissä yleensä, kovat pointsit ovat pitkälti homman pointti ja pihvi. Bossit jättävät jälkeensä punaisen pallon, jonka nopea tuhoaminen rekisteröidään overkillinä, mikä on helpointa hoitaa automaattikanuunoilla. Erikoisalueiden ohella Xenotiltissä pääsee pelaamaan myös avaruusbilistä. Kun pallo pysäytetään mailalle, automaattitykit ovat käytettävissä ja odottavat tulikäskyä. Joka moodista on paikalliset ja nettienkkalistat, mutta jäin jälleen kaipaamaan paikallisiin pojoihin nimen kirjoittamista. ipperija/ tai avaruusteemaan sopivia. Ilkeimpänä bossina pidän alimman tason kolmosta, sillä sen pyörivä muuri paiskaa kuulan helposti ulos. ow ja zone-tason keskittyminen – tähtää vain rauhassa ylös johtaville rampeille tai pallon teleporttipaikoille. ipperi, josta löytyy pitkään uusia jippoja. Pojoja tavoitellaan muutamassa erilaisessa pelimuodossa, joista tärkein on EX, jossa kerätään jollain marginaalisella tavalla tulevia rundeja helpottavia selviytyjiä. ippereissä, tuuri vaikuttaa menoon ja meininkiin, mutta keskimäärin ”onni” paranee taitojen karttuessa. Multiballit rullaavat pitkälti takapuolituntumalla. Pomojen kurmotus ei edellytä erityistä strategiaa, riittää kunhan pallo pysyy alueella pomoa kolhimassa. ipperikentän ja pikkuvihujen ohella ruudulla myllää ja pyörii erilaisia valoja, lasereita, plasmasäteitä, räjähdyksiä ja pistelukuja, jotka kertovat minkä arvoinen mikäkin osuma oli. Flipperöinti on ensimmäisestä pallon laukaisusta lähtien addiktiivista ja viihdyttävää enkkapisteiden metsästystä. Enkat talteen Xenotiltin mahtavat efektit ovat . Kuten . ippereillä. Huonoa . Tarkat konetykit ja teatraalinen plasmakanuuna eivät räiski pikkuprötöjä loputtomasti, sillä niitä varten pitää kerätä ammuksia kentän toiminnoista. Tuntuma ja . la. tavat enemmän tai vähemmän. Näkymää pääsee entisestään heikentämään erilaisilla kasariteemaisilla kuvaputkea matkivilla virtuaalihäiriöillä, kuten scanlineillä ja liiallisella kontrastilla. Eläviin bosseihin pyssyt eivät tepsi suoraan, mutta alueen tyhjentämisestä on toisinaan apua. Xenotilt: Hostile Pinball Action on arcadepeli sanan parhaassa, alkuperäisessä merkityksessä. ilistä kanavoivan Xenotiltin juttu. nen ulosanti on semipikselöitynyttä, sillä veitsenterävyys ei ole millään tasolla menneiden vuosikymmenien arcade. 90 Crisis-aikamoodi, jossa sain ekalla yritykselläni selvästi parhaimman tulokseni. Bossit viettävät suurimman osan aikaa paikallaan, mutta niiden ympärillä pyörii monenlaisia mörrejä ja ammusviuhkoja. Survivalissa pärjätään ainoastaan yhdellä kuulalla ja 15 prosenttia pienemmillä . Vierivän . Jokaisen kolmen alueen keskellä majailevat kookkaat pomot, jotka päihitetään osumalla riittävän monta kertaa tiettyihin kohtiin. Isommista ököistä kuula kimpoaa liike-energian sanelemaan suuntaan, mutta pikkusälä vaikuttaa sitä vähemmän, mitä nopeammin boltsi etenee. Graa. Hyvää + Tiivis kokonaisuus ja teema. ilis kuulan etenemisestä ovat olennaisia, eikä niihin pääse kiinni muuten kuin säännöllisellä pelaamisella. Xenotilt tukee pystysuunnan tate-kuvaa, mikä on kiva tatsi, sillä pelialue on erittäin vertikaalinen. Ja heti kun luulin, että homma sujuu ja aloin kellumaan, Xenotilt palautti minut nopeasti maan pinnalle. 37 179715_.indd 37 179715_.indd 37 22.1.2025 16.54.03 22.1.2025 16.54.03. Hätäily on omiaan lisäämään random-rämpytystä ja fataalin mokan todennäköisyyttä. Crisisissä aika kuluu koko ajan ja lisää sekunteja irtoaa vain tietyistä kohteista – enkaksi kirjataan selviytymisaika. Tärkeintä olisi säilyttää kepeän rullaava . Alhaalta kannattaisi hankkiutua ripeästi ylemmäs, mitä alimpien mailojen tuntumassa pyörimisen kasvattama paine ja paniikki ei tietenkään helpota. Opin vähitellen, minne kannattaa tähdätä, tietoisesti tai perstuntumalla, ja molemmat ominaisuudet ovat näin nopeatempoisessa pelissä tärkeitä. Tuurilla vai tunteella. Kun yksi on rökitetty, tilalle ilmestyy hetken päästä uusi pomo ja kolmannen jälkeen luuppi jatkuu vaikeampana. Kuolema tai pallon menetyksen uhka on tietysti kouriintuntuvin alimmalla alueel90 Vauhdikas ja addiktoiva digitaali. Paikallisista enkoista puuttuu nimen kirjoittaminen. Täyteen ahdettua pelikenttää tasoitetaan tai tyhjennetään omalla ampumisella, jota ei tosin tähdätä itse. Kuten oikeissa . Normal on muuten samanlainen, mutta ilman selviytyjä-elementtejä. Taitojen ja pelituntien karttuessa peli myös antaa itsestään jatkuvasti enemmän
Maaomistukset ovat väline ja päämäärä. Mukaan pakataan huoltoa, rahaa ja piirityskoneita, joten talouden pitää olla kunnossa. Rajallisilla toimintapisteillä voi parantaa tuotantoa, rakentaa muureja, partioida katuja, opiskella tai kyläillä kavereiden luona. 38 180066_.indd 38 180066_.indd 38 22.1.2025 16.56.51 22.1.2025 16.56.51. Vuosisatoja hallinnut Han-dynastia katkesi ja sotaherrat taistelivat vallasta. Liika itseopiskelu ei ole hyväksi, koska tekemättömistä töistä tulee sanomista. KOEIn pelisarjojen erityisyys on nimetyt, roolipelimäisillä ominaisuuksilla varustetut upseerit. Peleissä yleisen rakentelun sijaan upseerit SOTABROMANSSI KOEI Tecmo Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch, PS4 Versio: Myynti Moninpeli: Ei Ikäraja: 12 kehittävät maakuntia turvallisemmiksi ja tuottavammiksi, eikä sotakaan suju ilman heitä. Neljänteentoista osaan kivunneen pelisarjan tuorein julkaisu on vuoden 2024 hengessä Romance of the Three Kingdoms 8 Remake. Kyvykkäämpi upseeri rakentaa, väittelee ja taistelee paremmin, joten joskus kannattaa vetäytyä kotiin harjoittamaan mieltä ja ruumista. Tämä tekee sotapelistä eräänlaisen roolipelin, jossa luolien ja lohikäärmeiden sijaan kohdataan kanssaihmisiä ja hallinnollisia tehtäviä. Lastenkasvatus hoituu parilla valinnalla ja viidentoista vuoden kuluttua näyttämölle Ystävyyden voimaa. Romance of the Three Kingdomsit ovat viihdyttäneet kansaa siitä eteenpäin, samoin Dynasty Warriorsit. Muurien korjaaminen vahvistaa kaupungin puolustusta ja katupartiointi parantaa järjestystä. Juha-Pekka Viljanen ROMANCE OF THE THREE KINGDOMS 8 REMAKE Siinä Cao Cao missä mainitaan! 2 00-luvulle tultaessa Kiinassa elettiin kaoottisia aikoja. Tämä pelimerkki edustaa feodaaliherran ja virkamiehen yhdistelmää, mikä sopii Han-dynastian lopunaikojen puolifeodaaliseen yhteiskuntaan. Aikakausi ei kestänyt pitkään, mutta jätti jälkensä. Joskus kykyjä oppii myös suoraan, kun esimerkiksi vaimo esittelee löytämäänsä sotaopasta. Luo Guanzhong kirjoitti aikakaudesta 1300-luvulla maailmankirjallisuuden klassikon Kolmen kuningaskunnan kertomuksen (Sanguo yanyui). Kuningaspelit Romance of the Three Kingdomsien tavoitteena on yhdistää Kiina kukistamalla kilpailevat sotaherrat. Rattoisaa parisuhdeaikaa! Jälkikasvua tapaa siunaantua, jos muistaa viettää aikaa puolisonsa kanssa. Näin elettiin feodaaliajan Kiinassa Suuri osa sotasankarien ajasta kuluu kaupunkiruutujen arkisessa aherruksessa, mikä on pohjimmiltaan valikko ajankäytöstä. Romance of the Three Kingdoms 8:ssa pelaaja on yksi upseeri muiden joukossa ja voi olla kaikkea keisarista vapaaherraan. Muissa kaupungeissa voi vierailla, jolloin samalla tulee vilkaisseeksi, paljonko niissä on sotilaita. Tämä on henkilökohtaisesti merkittävää, koska muinoin 2000-luvun alussa pelin PS2-originaaliversio päätyi nuoremman minun käsiin ja pidin siitä kovin. Yksilöt ovat tärkeitä. Muiden upseerien kanssa kannattaa viettää aikaa, koska ystävät tukevat toisiaan sodan ja rauhan asioissa. Lojaaliuskin kannattaa, eikä yhteydenpitoa ei kannata lopettaa, vaikka suhde on maksimissa, koska seuranpito parhaimpien ystävien kanssa palkitaan pisteillä, joilla voi oppia ja parantaa erikoiskykyjä. Taistelut käydään erillisellä pikkukartalla, joka keskittyy puolustajan linnan ympärille. Sekasorrosta syntyi kolmen kuningaskunnan kausi, jossa Wein, Wun ja Shun valtakunnat taistelivat keskenään. Keskinen valtakunta on jaettu lääneihin, jotka tuottavat ruokaa, tutkimusta, kultaa, huoltoa ja sotilaita, joten voittaminen ei ole ainoa syy niiden valloittamiseen. Sotiessa upseerien alaisuuteen asetetaan sotilaita, jotka toimivat isäntänsä kanssa jalkamiehinä, jousiampujina ja ratsuväkenä. Yksilön ohjaksissa mukana on hallitsemisen ja sotasuunnitelmien lisäksi myös feodaaliherran arki. Cao Caon kaverit, vaimot ja viholliset. Tämä 1300-luvulta peräisin oleva teos kääntyi peliksi vuonna ensimmäisen 1985
Sotavangit voi myös tuomita kuolemaan, millä tavoin pääsee eroon leppymättömimmistä vihollisistaan. Rajalliset erikoislyönnit ovat arvokas resurssi, etenkin jos linnan edustalla seisoo Lu ”HIMARS” Bu, joka yksin pieksee kokonaisia armeijoita. Jos kampanja venähtää ja oma sankari kuolee, peliä voi jatkaa hyvällä ystävällä tai omalla jälkikasvulla. Oma jälkikasvu tapaa olla ikätovereita nuorempaa, mistä on omat hyötynsä. Jokaisesta upseerista on pieni historiikki. Kaksi kovista. Voipa käsiin jäädä taivaan mandaatista kertova keisarillinen sinettikin. Sun Tzun opetuslapset Sodankäynnin taidon hengessä taistelut voitetaan pitkälti niiden ulkopuolella. Lääneihin ja rajallisiin kulkureitteihin jaettu Kiina on kieltämättä ihmisellekin helpompi hahmottaa kuin parin uudemman Romanssin tarkemmin mallinnetut kartat. Neuvonpito ja sotajuonet Joka neljäs kuukausi istutaan parlamentissa, mikä vastaa johtajavetoisempien Romanssien sisältöä. Joukkoja johtavia upseereitakaan ei riitä loputtomiin. Etenkin, jos loikkauksen haluaa tapahtuvan taistelussa. Normaalit upseerit voivat ehdottaa vakoiluretkiä ja sotiakin. Heitä voi pyytää omalle puolelle. Ei se mikään suuri valloittaja ole, mutta eivät ne rajatkaan kolmen kuningaskunnan aikana alkuhämminkien jälkeen oikein liikkuneet. Joskus upseerit innostuvat kaksintaisteluun, jolloin pieni korttipeli voi ratkoa kokonaisen sotajoukon kohtalon. Eikä sitä voikaan tehdä, koska tehtävänanto tehdään vain omassa läänissä. Siinä vaiheessa on hyvä olla muutama kovempi lyönti varastossa. Voi käydä huonomminkin. Alamaiset antavat päteviä ehdotuksia, joten tämä on kiitettävän vaivatonta. Vakoilu onnistuu keneltä vain, mutta naapurivaltakunnan upseerien kosiskelu omalle puolelle vaatii jo erityistä kaunopuheisuutta. Hierarkian huipulla on enemmän komentoja. Lisäjoukot riippuvat naapuHan-Kiina hajalla. Visiirille voi sitten antaa jonkinlaiset yleiset päämäärät. Pelisysteemi on sen verran selkeä, että tietokone pärjää riittävän hyvin ilman mikrojohtamista. Tuttujen linjataisteluiden sijaan taistelut ovat harvemmin mallinnettuja sotaretkiä, joissa jokaisella upseerilla voi kuvitella olevan oma sotajoukkonsa. Shun kuningaskunnan sotaretket katkesivat itseltäni hetkeksi, kun Yang Gu vanhoilla päivillään innostui kaksintaisteluun, mutta keho ei enää kestänyt haavoittumista. 39 180066_.indd 39 180066_.indd 39 22.1.2025 16.57.18 22.1.2025 16.57.18. Käskyjen rajallista määrää helpottaa kuningaskunnan jakaminen visiirien hallitsemiin osiin. ilmestyy tuore upseeri. Kaikkea ei voi hallita. Upseerit ovat kuitenkin lopulta rajallinen resurssi ja teloituksilla hankkii vihamiehiä, joten usein sotavanki on hyvä päästää takaisin kotiinsa. Tällöin tapahtuu sotiminen, vakoilu, sabotaasi ja tavaroiden, joukkojen ja upseerien siirtely. Kaikenlaista hoksattavaa riittää. Onnistuminen riippuu tehtäviä suorittavien upseerien taidoista. Hallitsijalle avautuu mahdollisuus liittoumien rakentamiseen. Taistelukentillä oveluudella voi tasapainottaa alivoimaa, joten taktiikka ei ole sekään koskaan turhaa. Vanhan veteraanin tilalle ei äkkiä saanut vastaavaa osaajaa. Taistelut käydään erillisillä heksoihin jaetuilla kartoilla, joissa hyökkääjä marssii puolustajan linnoitusten läpi aikeenaan tuhota puolustajan armeija. Taisteluiden lopuksi hallitsija päättää, mitä vangituille upseereille tehdään. Heidän sanansa on laki, joskin neuvonantajat vinkkaavat, kannattaako johonkin ryhtyä. Punaisilla rinteillä Kiina yhdistyy sotimalla, joten taisteluita riittää, ei kuitenkaan joka parlamenttikuukaudelle, koska sotiminen on kallista. Kaikki on enemmän pelillisesti toimivaa kuin realistista, mutta se toimiikin sitten kiinnostavasti ja hyvin. Kaikkinensa arki sujuu muutamalla napinpainalluksella. Läänien kuvernöörit ovat oma-aloitteisia hekin, mutta heidän valtansa rajoittuu heidän lääniinsä. Yksi vuoro kuvaa yhtä päivää ja sen aikana joukot marssivat yli tantereiden, taistelevat keskenään, ylittävät jokia ja vyöryttävät linnoituksia. Arki on enemmän managerointia ja tapahtumien luettelointia kuin visuaalista novellia, mikä toimii, koska peli on teiniromanssin sijaan ritariromanssi. Ehkä tulevaisuudessa hän on vielä ystävä. Alaistensa asioihin voi puuttua, joten delegoinnilla ei ole varjopuolia. Taisteluiden ja sotajuonien jälkeen on aika jakaa alamaisille tehtävät arkea varten. Riippuu ehdottajan arvovallasta, kuinka paljon näitä ehdotuksia kuunnellaan. Ei missään määrin tarvitse käydä läpi jokaisen läänin jokaista upseeria. Etenkin epäonnistuneet hyökkäykset kuluttavat nopeasti budjetin ja asevelvolliset. Keskustelut ja tapahtumat toistavat lopulta itseään, mutta pieniä yllätyksiä tapahtuu. Kahdeksannen Romanssin strategisen ja arkisen puolen tapahtumat vaikuttavat taistelukenttiin. Tämä muistuttaa sotimista, jossa mietitään marssireittejä, piiritetään linnoja, kahakoidaan ja käydään suurempiakin taisteluita. Puolihuolimattomat hyökkäykset jumittavat helposti muureilta sataviin nuoliin. Erehtymättömiä eivät hekään ole. Upseerit tuovat taisteluihin miestensä lisäksi kykynsä
Tosin en ole kokeillut Historical Simulations Seriesin peleistä kuin murto-osaa, joten voin olla väärässä. Sotajuoni kylvää tuhoa ja kauhua. Uusia skenaarioita voi avata haasteita selvittämällä ja sekin on yllättävän palkitsevaa. Kosinta onnistui. Vastapuolen linnoituksia voi sabotoida valmiiksi taisteluiden ulkopuolella. Eikä siitäkään ole haittaa, että numeroiden merkitys on, että isompi on parempi ja huonommallakin on pärjättävä. Kolme kuningaskuntaa. Sodan pitkittyessä vanhoja naamoja katoilee ja uusia tulee tilalle. Kaikkea voisi olla enemmän, sillä pelikoneet ovat kehittyneet vuosikymmenten varrella, ja pelin voisi täyttää vaikka millä lisämateriaalilla. Tunnelma on kronikkamainen tapahtumien pyöriessä merkkihenkilöiden ympäril90 Romance of the Three Kingdoms -pelisarjan huippuhetki päivitettynä nykyaikaan. Kuolleet sotilaat kuitenkin ovat pois vastapuolen muonavahvuudesta ja, jos itse pystyy korvaamaan tappiota nopeammin, voitto tulee lopulta jossain tulevassa taistelussa. ROMANCE OF THE THREE KINGDOMS 8 REMAKE Kaupunkinäkymää tulee tuijoteltua. Voitto voi irrota siitäkin, että tulee tavattoman kuuluisaksi kaiken kaaoksen keskellä. Pelkästään eritasoisten upseerien luotsaamisessa on eroja. 40 180066_.indd 40 180066_.indd 40 22.1.2025 16.57.49 22.1.2025 16.57.49. rilääneistä, joten Kiinan tieverkko välittyy suoraan taisteluihin. ltterin läpikäyneen muinaiskiinalainen, mikä on viehättävää. Yksittäiset taistelut ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Ne ovat tyystin erilaisten kokemusten sijaan valinnaisia alkutilanteita, mutta uudelleenpeluuarvo on silti kohdillaan. ikalla. Valtakunnan sisäistä juonittelua on sen verran harvassa juonitehtävien ulkopuolella, ettei Sima Yanin vallankaappausta tarvitse pelätä. Uudelleentulkintana kahdeksas Romanssi on toimiva, koska se tekee sen minkä alkuperäinenkin, mutta nykyaikaan tuotuna ja pääosin paranneltuna. Mitä olisi sota ilman kulkutauteja. Ystävien tukemana tuottaa enemmän vahinkoa vihollisille. Skenaarioita on enemmän kuin järkevässä ajassa ehtii pelata. Pelaamisen eri tasot linkittyvät hyvin, uudelleenpeluuarvo on kunnossa, yksilönäkökulma toimii mutta heissä voisi olla enemmän eroa. Tämä seurustelu oli seikkailu. ikat miellyttävät silmiäni enemmän kuin uudempi sliipatumpi tyyli. Ohjauksessani Yang Feng soti ainakin neljän eri herran riveissä ennen voittoa. Toistokin vaivaa. Joten mikäs tässä ollessa, kun ei tarvitse enää viritellä PS2:ta kuntoon, jos tekee romantiikkaa mieli. Itsessään omia polkujaan kehittynyt japanilainen strategiapeli on jo sinänsä eksotiikkaa sekin. Huonoa . Taisteluissa voi kuolla kymmeniä tuhansia sotilaita, mutta draama pyörii Cao Caon, Lu Bun, Sun Cen ja satojen muiden ympärillä, jotka julistavat yhteistä ystävyyttään tai vihollisuuksiaan. Yrittää siinäkin saada kaverilistaa täyteen, kun osa kuolee matkan varrella. Silti KOEIn ja sittemmin myös KOEI TECMO:n strategiapeleistä nimenomaan Romance of the Three Kingdom 8 (vanha ja uusi) on ollut itselleni rakkain, koska siinä osaset osuvat parhaiten kohdilleen. Kaikki on koristeltu miellyttävällä taustamusiikilla ja toimivalla gra. Esimerkiksi joskus vihollisen joukkoja kannattaa kurmoottaa taistelun häviämisen uhalla, koska tehty vahinko voi olla strateginen voitto. Kokeneet upseerit ovat silminnähden parempia ja kykenevät johtamaan isompia sotajoukkoja. Tai puuhailevat jossain periferiassa. lä. sta tyyliä. Pikkuisen voi kritisoida pientä kliinisyyttä, kun tekoälyn upseerit puhaltavat yhteen hiileen. Alkuperäisestä kaipaan vain graa. Voisi parantaa enemmänkin. Ellei se sitten ole juoni jossakin skenaariossa, vaan eipä tullut moista vastaan. Hyvää + Remake, joka parantaa vanhaa. Tunnelmallista tarinointia Romance of the Three Kingdoms 8 voisi helposti olla tilastonmakuinen lista nimiä ja numeroita, mutta se on myös japanilais. Yksilö voi esimerkiksi loikata voittajan puolelle. Playstation 2:n pikseligra. Yksilön strategiset mahdollisuudet myöhäisantiikin Kiinassa eroavat jonkin verran kokonaisten valtioiden ja armeijoiden johtamisesta
Paluu tulevaisuuteen Ruotsalainen Mouthwashing on ensimmäisestä persoonasta kuvattu tarinavetoinen psykologinen kauhupeli, joka avaa mysteeriään epäkronologisen kerronnan keinoin. Tarina hyppii ajassa edestakaisin ja kohtaukset päättyvät usein kutkuttavaan cliffhangeriin juuri ennen merkittävältä tuntuvaa paljastusta. Haasteen sijaan puzzlejen tärkein tehtävä on luoda osallisuuden tunne, joka sitoo vahvemmin pelin maailmaan ja tapahtumiin. ikastaan irti vaikuttavia ja groteskeja näkyjä, jotka pistävät epäilemään tapahtumien todellista luonnetta. Pelin kattavampi avaaminen väistämättä pilaisi osan lukuisista yllätyksistä. ksun rajallinen ympäristö, jossa ei haahuilla turhaan. Esimerkiksi alun törmäys asteroidiin aiheutetaan itse eikä vain katsota välivideona. Ja miten suuvesi tähän kaikkeen liittyy. Jopa pelin inventaario ja käyttöliittymä valjastetaan nokkelasti tarinankerronnan välineiksi. Huonoa . Lopetus voisi olla ytimekkäämpi. SUUT MAKEAKSI 90 Vaikuttava, häiritsevä ja yllättävä kauhutarina avaruusaluksen tuhoon tuomitusta miehistöstä. A varuusalus Tulparin kapteeni Curly ohjaa aluksensa tarkoituksella päin asteroidia. Mitä miehistö tekee nyt. Mouthwashingin kiehtova kauhutarina ja hahmotutkielma järkyttävät ja herättävät ajatuksia, joista ei arvostelussa spoilereiden vuoksi viitsi kertoa niin paljon kuin tekisi mieli. Se on aina merkki taitavasta kirjoittamisesta. Toive toteutuu, koska läpipeluu kestää kolme tuntia, mihin ei juuri löysää mahdu. Ääninäyttelyä ei ole, mutta epäluonnollisen tuntuisia äänitehosteita, musiikkia ja hiljaisuutta käytetään sen verran taitavasti, ettei sitä jää kaipaamaan. Yllätyksiä piisaa ja rytmitys on oivallinen, tarinan lopun haluaa nähdä yhdeltä istumalta. Hyvää + Tarinankerronta, hahmot, dialogi ja yllättävät käänteet. Mikä ajoi kapteenin tekoonsa. En kuvailisi erästä lopun puzzlea varsinaisesti vaikeaksi, mutta se pysäytti etenemisen silti pidemmäksi aikaa kuin aiemmat pulmat, mikä hieman latisti tunnelmaa ja rytmitystä. Ville Harteela MOUTHWASHING Avaruudessa kukaan ei haista raikasta hengitystäsi. Lisälukemisen sijaan kannattaakin antautua itse suuveden vietäväksi. Epätodellista tunnelmaa vahvistetaan visuaalisilta bugeilta vaikuttavilla yksityiskohdilla. Säikyttelyä on maltillinen määrä. Se on raikas matka. ex Arvosteltu: PC Minimi: i5-6300HQ, 8 GT RAM, GTX 560 Suositus: i5-1135G7, 16 Gt RAM, GTX 1050 Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa Mouthwashingia voi kuvailla kävelysimulaattoriksi eli pelimekaanisesti suurin osa ajasta on paikasta toiseen kävelyä ja dialogin eteenpäin naputtelua. Kapteeni ei voi hyvin. Kellään yksittäisellä hahmolla ei ole lopulta valtavan paljon dialogia, mutta silti jokaiseen hahmoon saadaan luotua syvyyttä. Mouthwashing on lähes koko kestonsa ajan ihailtavan ytimekäs ja vetävä, mutta loppuhuipennus kestää tarinan tarpeisiin hitusen liian pitkään. Pari lyhyttä osiota olisi voinut jäädä leikkauspöydälle. Iso osa tarinan kauheuksista jätetään viisaasti vihjailuksi ja pelaajan pään sisällä muodostettavaksi. Vaihtelua tuodaan yksinkertaisilla puzzleilla. Kaikki on rakennettu tarinan ehdoilla. Avaruusalus on . Analysoitavaa löytyy sitä kaipaaville, mutta peli ei ole erityisen vaikeaselkoinen ja tarinan ymmärtää yhdelläkin läpipeluulla. Tarinointi on Mouthwashingin vahvin lenkki. Kauhutarina on traaginen ja karu, mutta tunnelmaa kevennetään absurdilla huumorilla. 41 180224_.indd 41 180224_.indd 41 22.1.2025 17.01.37 22.1.2025 17.01.37. Pirullisia polygoneja Mouthwashing saa ensimmäistä PlayStationia henkivästä gra. Valinnoilla ei voi vaikuttaa tarinaan, eikä pelissä ole vaihtoehtoisia lopetuksia, mutta läpäisyn jälkeen tarinasta ja dialogista löytää kiehtovasti aiemmin ohi menneitä, usein karmivia, yksityiskohtia. Viisihenkinen miehistö selviytyy, mutta joutuu kamppailemaan hajonneen aluksen ja hupenevan ruokaja lääkevaraston kanssa. Wrong Organ / Critical Re. Miehistön äärikapitalistinen työnantaja Pony Express kyllä hymyilyttää Polle-hevosmaskotteineen. Läpäisin Mouthwashingin kahdesti. Yltä päältä sideharsojen peitossa oleva kapteeni on karu ilmestys, jota ihastellaan läheltä useampaan otteeseen. Yhtä suuren työn kauhutunnelman luomisessa tekee painostava ja häiritsevä äänimaailma. Tarina koetaan kapteenin nahoissa ajassa ennen törmäystä sekä aluksen toisen lentäjän Jimmyn näkökulmasta törmäyksen jälkeen. Mitä minä oikein tein. Kapteenin keho silpoutuu ja hän makaa sairastuvan vuoteella kykenemättä liikkumaan tai puhumaan. Veri virtaa, mutta halvaksi shokeeraamiseksi peli ei silti vajoa. Katumusta ja vastuunkantoa ruotiva käsikirjoitus on herkullinen, niin tarina kuin hahmot saavat paljon lihaa luidensa ympärille tarinan lyhyydestä huolimatta. Se luo peliin välittömästi painostavan tunnelman ja houkuttelee selvittämään, mitä oikein tapahtui
Muistakaa, että hyvä oneliner kertoo enemmän kuin sivun mittainen jorotus. Ei hellinnyt, koska Zephon, vaikka kuulostaakin venäläiseltä henkilöautolta, kuului omaan intressipiiriini. Faktioilla on eroja, mutta perusolemus jää hämäräksi verrattuna vaikkapa kaikkien tuntemaan Alpha Centauriin, jossa faktiot olivat paksulla tussilla piirrettyjä arkkityyppejä. Nnirvi ZEPHON Avaruusmuukalaisia Maan kiertoradalla pahat mielessä! Suurin osa ihmisistä jo tuhottu, mutta uljas tekoälymme jatkaa taistelua! Gulp, ennustaako Zephon vuoden 2026 tapahtumia. Yritykset luoda luonnetta teksteillä kilpistyvät turhan pitkiin tekstiseiniin pienellä fontilla. Olisiko tämä jotain Dark Souls -narratiivin fanitusta, koska edes pelin ensyklopedia ei tiivistä tapahtumia. Näistä osa palvoo Ääntä, osa Zephonin kybertekniikkaa, osa on vielä ihmiskunnan asialla. Lisäksi luulin, että pelin julkaisee Slitherine kuten Gladiuksen, mutta sen julkaisikin Proxy itse, joten odotin turhaan Slitherinen erinomaisen PR-henkilön yhteydenottoa. Acrinien uskonto on Ääni, The Voice, acrineja vastaan taisteli ja sen nujersi tekoäly Skyn.. Peli sijoittuu pääsodan jälkeiseen maailmaan, jossa voimansa uudelleen keräävien osapuolien viimeinen taisto näkyy jo taivaanrannassa. Mainos unohti lopulta kertoa, että “Now available”. Gladius sijoittuu kaikkien tuntemaan tuttuun Warhammer 40 K -pelitodellisuuteen. Maapallo itse on tunnistamaton taistelukenttä, täynnä mutaatioita, maahan syöksyneitä acrin-aluksia ja outoja ilmiöitä. Jaan nyt tutkimustyöni tulokset. Maahan hyökänneen cthulhumaisten acrinien laivasto tuhosi suurimman osan ihmiskunnasta. Ehkä näitä tekevät excellistit toisille excellisteille. Maapallo tuhoutui acrinien ja tekoälyn välisessä taistelussa, jossa ihmiset jäivät pahasti väliin. Mutta Zephon on Proxyn oma maailma ja pallo putoaa heti alussa, kun taiteellinen alkudemo ei väännä rautalangasta, mistä on kyse. Hoo maailmani on musta mutta kaikilta tunnettu Alphacentaurimaisella pelillään Pandora: First Contact (Pelit 1/2014, 78 p.) aloittanut Proxy jalosti siitä parhaan Warhammer 40K -strategian Gladiuksen, jonka geenit näkyvät Zephonissa todella vahvana. Joku acrinien musiikkireality. Mutta siinä on myös yksi pelin ongelmista. Oy vey! Heräsin vasta, kun Antti Eronen kysyi arvostelulupaa. Peliä piristävät satunnaiset skriptatut tehtävätkään eivät (mielestäni) ole faktiokohtaisia. Se ei MAAILMANLOPPU AASTA ZETAAN Minulla on tendenssi luottaa panssareihin ja perinteiseen jalkaväkeen. Koska kaikki faktiot pääsevät käytännössä lähes kaikkiin teknologioihin, faktiot ovat kuin burgereita, mutta eri lisukkeilla. Tämä on toinen juttu, jossa Zephon kompastelee. 42 179717_.indd 42 179717_.indd 42 22.1.2025 17.08.33 22.1.2025 17.08.33. likkokin tietää, mitä eri Warhammer-faktiot ovat. Tosin persoonan luominen eri osapuolille on strategiapelien kompastuskiviä. Chieftessin johtamat ihmiset ovat tehneet sinänsä ansiokasta vastarintaa, koska ovat vielä hengissä. Nämä kolme osapuolta ovat aina mukana ja tietokoneen ohjauksessa, pelaaja valitsee jonkun henkiin jääneistä, nyt bunkkereistaan esiin kaivautuneista ihmisfaktioista. K estosuosikkipelini Gladiuksen tehneen Proxyn uusi peli Zephon on postapokalyptiseen Maahan sijoittuva vuoropohjainen 4X-strategia, höystettynä tehtävillä ja sanoisinko jopa juonella. Mikä hemmetti on The Voice. Zephon, joka ei pidä orgaanisesta elämästä. Muutamaa pikkuisen eksoottisempaa osapuolta lukuun ottamatta kaltaiseni maalProxy Studios Versio:v.1.0.18 Minimi: Intel Core i3 / AMD Ryzen 3, 8 Gt RAM, Vulkan-tuki ja 2 Gt VRAM (Nvidia GeForce 10 series / AMD Radeon 400 series) Suositus: Intel Core i5 / AMD Ryzen 5, 16 Gt RAM, Vulkan-tuki ja 4 Gt VRAM (Nvidia GeForce 16 series / AMD Radeon RX 5000 series) Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 3,60 GHz/32 Gt RAM, GeForce RTX 4070 12 Gt RAM Moninpeli: 2–6 Pvp ja PvE Ikäraja: Ei tiedossa. Vaikka Zephon oli odotuslistallani, missasin julkaisun totaalisesti huolimatta siitä, että Proxyn innokas some-mainostus sai minut harkitsemaan jopa heidän blokkaamistaan
Yksiköiden ominaisuudet voisi esittää piperrystä selkeämmin, mutta pelaamalla oppii. Erikoisuutena Zephon-kaupunki vaatii tilaa, joten sille täytyy putsata ympäröiviä heksoja. Erikoista on, että välillä faktiot ajavat myös kaveriensa etuja, vaikka lahjomalla minut avaamaan kauppasuhteet kolmannen osapuolen kanssa. Se tekniikkapuu onkin sitten tuuhea, tasoja on kymmenen ja joka tasolla noin 20 tutkittavaa juttua. ltteröinti, jos vaikka keskittyä lähinnä yhteen teknologiseen haaraan. Silti vaikka diplomatiaa hyödyntämällä häviön Muhammad Alilta kopioitu ”Float like a butter. Perustetaan kaupunkeja, rakennetaan erilaisia pytinkejä ja yksiköitä resurssituotannon ja ylläpidon puitteissa, tutkitaan ja hutkitaan. Maastotyypistä riippuen heksat tarjoavat tilaa 2–3 rakennukselle ja antavat erilaisia bonuksia. Aika vesseleitä! Zephonin ydin on sotiminen, toki liittolaisten kanssa saavutettu voitto on voitto. Se on napakka, noin viiden tunnin mittainen vuoropohjainen sci. Nämä ovat kaikille auki, faktiovalinta määrittelee lähinnä mihin pääsee aikaisemmin käsiksi. Jotka muuttavat tappamansa viholliset myös abominaatioiksi, jolloin tuurilla saa aikaiseksi kivan pienen zombiepidemian. Tekniikkapuussa on kymmenen tasoa, ja seuraavalle pääsee kun edellisestä on tutkinut tarpeeksi monta oksaa. Voice-yksiköistä pidin Dark Vesselistä, joka voi 10 vuoron välein luoda pesän, joka taas 10 vuoron välein voi luoda kolme abominaatiota. mitenkään tuo mieleeni oikeaa pikku Maapalloamme, mikä on sekin vähän hukattu mahdollisuus. Eri teknologioita on siis kolme: ihmistekniikka, kybertekniikka sekä muukalaisten The Voice-tekniikka, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. Realistisesti peli näyttää yleensä tältä. 43 179717_.indd 43 179717_.indd 43 22.1.2025 17.08.45 22.1.2025 17.08.45. Tästäkään en ole ihan varma, koska tekniikkapuut näyttävät hyvin identtisiltä. Yksinkertaistaen ihmisteknologia keskittyy tutun oloisiin tankkeihin ja jalkaväkeen, Voice-teknologia erilaisiin hirviöihin ja kybertekniikka robotteihin ja muihin mekaanisiin jutskiin. Tietokone pelaa ihan hyvin, se osaa kierrättää yksiköitään, kun ne ottavat osumaa, ja myös vainota sitä heikointa yksikköä. Tekniikkapuun loppupuolella piilevät ne järeimmät sotakoneet. Kaikki on siis tuttua tavaraa sujuvasti toteutettuna ja Gladiusta pelanneelle tuplatuttua huttua. Lopetan narinani, koska päätyönsä työnsä Zephon hoitaa erinomaisesti. Uutuus on diplomatia, joka ihan toimivaa, mukana kaikki oleelliset vaihtoehdot. Lyhytaikaisen tosin, koska aboilta tippuu hipareita joka vuorolla. Maastossa on erikoisheksoja (Outpost) joista saa lisäbonuksia, yleensä jotain resurssia. Yksiköiden määrä ja niiden erilaisuus on Zephonin rikkaus. Nyt Maa muistuttaa Gladiusta, jossa osa asioista on vain nimetty uudelleen. Harmittavasti puusta puuttuu . strategia. Normiyksiköiden lisäksi on tehokkaita sankariyksiköitä, aivan kuten Gladiuksessakin. Ainakin toinen Construction Yard kannattaa pykätä, koska muuten siitä tulee kovin hidasta. y, sting like a bee” ei taida nyt riittää Acrinien yksiköt noudattavat lovecraftiaanista estetiikkaa. Pidän myös siitä, että tekoälyn päätösten syy avataan, mutta en siitä, että suhteiden kehityssuuntaa saa arvailla, koska näkyvät diplomaattiset reaktiot puuttuvat. Koska resursseja on paljon erilaisia ja kaikella on ylläpitokustannuksensa, talouden tasapainotus on kriittistä. Osa antaa luvan ostaa tavaraa sankareille eri faktioiden kuvastosta. Kalliolle kukkulalle Porini perustan Pelimekanismi on tuttua 4X-kauraa. Jopa diplomatia tuntuu toimivan enemmän logiikalla kuin ideologialla, mikä on pelissä vaikka ei elämässä virhe. Erikoista kyllä ominaisuudet ovat välillä tosi tarkkoja, esimerkiksi yksi lisää tutkimusta metsän keskellä ja toinen mineraaleja jyrkänteen reunalla
Battlesector 44 179717_.indd 44 179717_.indd 44 22.1.2025 17.08.57 22.1.2025 17.08.57. No, nujertaa vihollista ja ajaa voittoa niin innolla, että kuuluu omien naisten valitus: ”Tule nyt helvetti jo nukkumaan, on aamuyö!” Zephonin, kuten myös Gladiuksen, suurin supervoima on sen hemmetin luistava pelattavuus ja esimerkillinen käyttöliittymä. Huonoa . Tiukka, omaperäinen ZEPHON Gladius Acrinien titaanit kävelevät pian pääkaupunkini yli. Gladius-pohjalta valistuneesti arvaan että moninpelinä Zephon toimii hyvin. 89 Tiukka, omaperäinen 4X-strategia maailmanlopun jälkeisestä maailmasta toimii erinomaisesti. Jossain vaiheessa se alkaa lievästi riepoa, varsinkin yksiköiden negatiivisen elämänasenteen takia. Hyvä vuoropohjainen taktiikkatason Warhammer 40K: Battlesector taas on lähin digitapa millä oikeaa 40K:ta voi tietsikalla pelata. Yksi hyvä ostosyy on sen erinomainen epäsynkroninen postipeli, jossa vuorot kulkevat pelin oman serverin kautta ja omansa voi pelata kun ehtii. Lievästi luonteeton. Efektipuoli miellyttää korvaa, paitsi yksi juttu. Yllättävän kauan tätä pihdattin, mutta nyt pelin suurin puute on korjattu. sesti Zephon on kivan näköinen, välillä tosin yksiköillä on taipumus hävitä taustaan, mutta eikö vain todista että camo on hyvä. Kumpikin heittää kentälle viisi (tai neljä) massiivista titaania. Kyseessä on tavallaan toinen vaikeusasteen valinta, koska jompikumpi pääosapuolista on yleensä selvästi niskan päällä, ja itsenäisyys on se hardcore-valinta, sota käytännössä kaikkia vastaan. SAMAAN AIKAAN GLADIUKSESSA JA BATTLESECTORISSA Zephonin kanssa päällekkäin ilmestyi jälleen uusi DLC Warhammer 40K: Gladiukseen. Yhtäaikaiset vuorot, vaikka mahdollistavat kikkailun, minimoivat odottelun, ja pelin kokonaiskestoon on helppo vaikuttaa. Silloin pitää joko valita puoli tai päättää sotia kaikkia vastaan. Sinänsä nätit yksiköt pääsevät oikeuksiinsa vasta kun kameran tuo lähemmäksi, mikä ei strategiapeleissä ole se paras vaihtoehto. Mutta hienoin parannus on Zephonin mahdollisuus katsoa vihollisvuoro todellisella turbovauhdilla! Onhan tämä on jo kolmas kerta kun Proxy tekee samaa peliä uusiksi, mutta joka kerta se on samalle tukevalle perustalle rakentanut ihan erilaisen talon. partaalla hoippumisesta on vielä mahdollista nousta jopa voittoon, paitsi että… Lopussa ei seiso edes kiitos Jossain vaiheessa, vakiona jossain vuoron sata paikkeilla, Zephonin ja Anchoriten johtamat acrinit päättävät, että on loppusodan aika. Iso G on ilahduttavan suoraviivainen: lähes kaikki kehityspuun oksat notkuvat vain sotahedelmiä, eikä diplomatiaa ole, koska 40 000 -luvulla puhuvat vain aseet, eivät poliitikot. Hyvää + Todella hiotut pelimekanismit ja sulava käyttöliittymä. Kyseessä on myös nerokas keksintö strategiapelien loppuongelmaan, joka on joko yleensä siivousoperaatio tai tuhoon tuomittu puolustustaistelu. Muuten mainion pelin ongelma on, että vain Mariineille on kampanja, delsuilla pelataan satunnaismatseja sekä heksojen valtaamiseen perustuva Planetary Conquest -yksinpelikampanjaa, joka on vähän meh mutta tyhjää parempi. Pelin alussa osapuolia voi toki naittaa kumppaneiksi. Parempi kunnon loppurytinä kuin pitkä kitinä! Turpa kiinni ja totelkaa Graa. Conan, mikä strategiapeleissä on tärkeintä. Peli muistuttaa tehokkaasti kaikesta mitä vuorolla voi tehdä, diplomaattiset yhteydenotot tosin on turhan helppo vahingossa kuitata ohi. Zephon ei mitenkään nollaa Gladiusta. Siis niin tuhovoimaisia, että perusasetuksilla jää puolet tekniikkapuusta testaamatta. Massiiviset titaanit etenevät järjestelmällisesti viholliskaupunki kerrallaan ja ovat oikeasti todella vaikeasti tuhottavia, mutta itse ikävän tuhovoimaisia. Lyhyenä arviona neljä jalkaväen yksikköä ovat hyviä, mutta vain parempia versioista vastaavista perusmariiniyksiköistä. Delsussa on 16 Keisarin Kaartin tuttua yksikköä, mutta voih! Ei Banebladea! Ehkä tämä superraskas tankki olisi tehnyt pelitasapainosta selvää, mutta silti. Varsinkin siinä on suuri ero sijaitseeko oma valtakunta ihan Zephonin ja acrinien välissä, vaiko niin sivussa, että oma loppusota käydään sotasumun peitosta esiin mönkivän voittajan kanssa. Onneksi kuittailuun on kasvanut sietokykyä jo Command & Conquerista asti. Mutta ajoneuvot ovat priiima! Delsun hinta vain on pahasti yläkanttiin, joten alesta sitten mukaan. Uutiskynnyksen ylitti sen uusin, minun (ja poikani), hartaasti odottama suursuosikkiosapuoli, Imperial Guard. Onneksi niitä on usein, sillä Gladius kaikilla delsuilla maksaa noin 190 euroa. Siinä missä Gladiuksessa yksiköt kuittasivat käskyt (vieläpä huvittavasti) tekstillä, joka ei haitannut ikinä, Zephonissa käskyjen kuittaus on saanut äänen, mutta ei montaa replaa. Space Marinet saivat kahdeksan Primaris-vahvistusta. Loppusodan saa asetuksissa kytkettyä aikaisemmaksi, myöhemmäksi tai kokonaan poiskin
Tekoäly jumittaa edelleen oudoissa paikoissa. Gizurealaiset ovat olennaisesti zergejä, jotka luottavat laadun sijaan lukumääriin ja pieniin hävittäjäparviin. KAUAN SITTEN KAUKAISESSA GALAKSISSA CodeForce / Slitherin Ltd. Simulaation laajuus on melkoinen, sillä sota-alusten lisäksi galaksissa surffaa ympäriinsä rahtialuksia, kaivoskoneita, jopa turistisukkuloita. 45 179987_.indd 45 179987_.indd 45 22.1.2025 17.11.06 22.1.2025 17.11.06. Arvosteltu: PC Versio: 1.2.7.7 Minimi: Intel Core i3-8100 2,5 GHz, 8 Gt muistia, Nvidia GTX 760 Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 32 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: Ei tiedossa. Laivastot saattavat jäädä jumittamaan ilman syytä ja tehokkaan keskitetyistä invaasioista on turha unelmoida. Quamenot taas ovat sulkeutuneita introvertteja, jotka nauttivat merkittävistä teknologiaeduista, mutta kärsivät muiden kansojen kohtaamisesta, sillä se häiritsee heidän keskittymistään tutkimukseen. Pelaaja saa olla sammuttelemassa kasvavaa tulipaloa itse, ennen kuin jonkinlainen liittouma saadaan kasaan. Distant Worlds 2 valitsee toisin. Ainutlaatuisena kulmana Distant Worlds 2 on edelleen kiehtovin simulaation ja pelin sekoitus, jossa pelaaja saa rakentaa avaruusvaltakuntaansa omalla rytmillään ja määritellä automaation asteen supermikrosta makroon. M ammuttiskaalainen Distant Worlds 2 lisäosineen on ollut Pelit-lehden seurannassa useamman kerran (Pelit 5/2022, 75 p. Tämä on kuitenkin kohtuullinen hinta menestyksestä, jonka tekoäly leipoo pelaajalle lähes itsestään. 5/2023, 90 p.), eikä suotta. Vaikka suuri johtaja voi päivitysten myötä entistä paremmin luottaa alaisiinsa, yskii kone edelleen oudoissa kohdissa. Quameno and Gizureans: 75 Return of Shakturi: 90 Parhaiten itsestään rullaava peli sitten The Simsien. Halutessaan toki jok’ikisen rahtialuksen matkat voi nysvätä myös itse, jos käytössä on ääretön määrä aikaa ja energiaa. Onkin melkoisen yllättävää, ettei 32 gigatavua muistia ja kymmenytiminen i9-10900KF -prosessori riitä alkuunkaan suurimpien galaksien pyörittämiseen. Itse huomaan nauttivani hyvin suurpiirteisestä tyylistä, jossa huolehdin lähinnä teknologian kehityksestä ja diplomatiasta, teen juonnista sekä aikakauslehtien selailusta kakkosnäytöllä. Huonoa . Haasteena on sekin että kansakunnat ryhtyvät torjumaan uhkaa yhdessä jotakuinkin yhtä suurella tarmolla kuin me ilmastonmuutosta. Mekanismi pakottaa pelaajan opettelemaan moderneja johtamisoppeja, jossa suuren johtajan ei tarvitse koskea kuin suuriin linjoihin. Toinen lisäosa Quameno and Gizureans tarjoaa kevyempää lisäantia kahden uuden rodun muodossa. Nyt ulkopuolinen uhka ei jää vain taustalla kummittelevaksi painajaiseksi, sillä jossain satunnaisgeneraattorin määräämässä vaiheessa galaksiin alkaa ensin avautua portaaleja, joista lopulta tunkee kasvava määrä vihamielisiä, teknologisesti ylivoimaisia shaktureita. Kenraalit tuppaavat poispriorisoimaan majakkaplaneettojen torjuntaa satunnaisten muiden sivuprojektien sijaan. Muistia pöytään Suuri voima tuo mukanaan suuret laitteistovaatimukset. Uhka on voitettavissa, mutta varsinkin korkealla automaatiotasolla laivastot keskittyvät uhkaan kuin opiskelija gradun kirjoittamiseen. Loren mukaan galaksissa on käyty muinainen sota, jossa kaikki rodut ovat yhdistäneet voimansa epätoivoiseen taisteluun ulkopuolista vihollista vastaan. Vaatimukset selittyvät vipellyksen määrällä. Toimisipa työelämäkin näin helposti! Kun planeettojakin on yli sata, vaatisi mikronysväys lehmän hermoja. Erityisesti tosiaikaisissa strategiapeleissä kyky tuottaa runsaasti klikkejä sekunnissa voi tuottaa eron voittajan ja häviäjän välillä. Taustalla oleva talousmalli sisältää sekä pelaajan suoraan ohjaaman talouden että yksityisen sektorin aktiviteetit. Silloinkin osa valtakunnista saattaa loikata shakturien kelkkaan aavistellessaan lähestyvää turpasaunaa. Sha-sha-sha-sha Shakturi Uusin lisäosa Return of the Shakturi mullistaa tavanomaisen kierroksen rytmin uuteen uskoon. Kaikkein olennaisinta on se, että prosessorin rinnakkaisten ytimien käyttöä on selvästi optimoitu. Boom! Shakturien sillanpääplaneetta koki Alderaanin kohtalon. Algoritmien kautta voittoon Nyt, vajaat kolme vuotta julkaisun jälkeen, peli on käynyt läpi paradoxmaisen kehityskaaren, jossa delsujen lisäksi myös perusmekanismit ovat kokeneet 79-sivuisen dokumentaation mittaisen muutoslistauksen. Kuvankaappauksista tulee lähes väistämättä melkoisia sekametelisoppia, sillä vähintään sadoissa laskettava määrä tähtiä plus tuhansien lukemia raksuttava määrä planeettoja ja kuita tuottavat melkoisesti liikennettä. 6/2022, 90 p. Jo ensimmäistä peliä käynnistäessä järjestelmä herjaa, mikäli laitteiston speksit eivät vaikuta riittäviltä. Loppupelin härdellin laskenta rullaa selkeästi sulavammin kuin julkaisun aikoihin. Tuloksista kertovat lukuisat laivastojen hylyt. Syvyyden sijaan tarjolla on leveyttä ja valtavia skaaloja, joista moni muu peli voi vain unelmoida. Kaikki nämä tuottavat valtakunnalle säpinää ja liikevaihtoa. Hyvää + Entistä parempi suorituskyky, Shakturit muuttavat normipelin rytmiä. Viännetään levveesti Monet strategiapelit vaativat kykyä tarkkaan optimointiin ja mikromanageeraamiseen. Risto Karinkanta DISTANT WORLDS 2 – VUOSIKATSAUS + DLC:T RETURN OF SHAKTURI & QUAMENO AND GIZUREANS Distant Worlds 2 tunnetaan myös nimellä ”Linnunradan makrojohtamisen käsikirja liftareille”. Myös vuoropohjaisissa strategiapläjäyksissä kyky kasata pienen pieniä taktisia etuja ja optimoida tuotantoketjua kasautuvat lopulta suuriksi eroiksi. Kaiken takana on poikkeuksellisen pitkälle viety automaatio, joka mahdollistaa pelaajan keskittymisen ainoastaan niihin osa-alueisiin, jotka sattuvat kiinnostamaan. Yleensä tällainen problematiikka kiinnostaa lähinnä tietojenkäsittelytieteilijöitä ja supertietokoneiden käyttäjiä, mutta kehittäjä CodeForce on tainnut lukea tutkimuspaperinsa. Erikoisen 4X-pelin galaksit ovat suuria ja niiden simulointi on toteutettu aivan poikkeuksellisella mittakaavalla
Suunta on selkeä: nyt on ylitetty puoliväli. Kässäriltään Daybreak on Trailsien KERTOMUKSIA CALVARDIN TASAVALLASTA Nihon Falcom / NIS America Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch Ikäraja: 16 SANKARIEN POLUILLA, OSA 6: THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK ”Löytäkää Oct-Genesikset ennen vuotta S.120X, tai kaikki tuntemamme Nihon Falcom / NIS America Saatavilla: Tollolta Z1-kuskilta vaikuttavan Maxim Luganin sivutarina on yksi pelin parhaista. Opittavaa, nähtävää ja koettavaa on valtavasti. Van ei myöskään välitä, ettei kukaan käytä hänen kyydissään turvavöitä. Kun näin pitkällä ollaan ja tarinan lopullista päätepistettä sopii vain arvailla, ei polulta harhautuminen tule kysymykseenkään. Kun Trailsien saagan jälkipuolisko alkaa loppuvuodesta S.1208, tässähän alkaa tulla kiire! Y li vuosi siinä kesti, mutta viimeinkin olen Trailsien länsijulkaisuissa ajan tasalla. Silti uskallan väittää Trails Through Daybreakin olevan vuoden parhaita japsiropeja, ellei jopa vuoden parhaita pelejä. 2024 oli mieletön JRPG-vuosi, jonka kaikkiin edustajiin en ole edes ehtinyt tutustua. Yhdentoista satatuntisen ja jatkuvajuonisen järkäleen jälkeen sitä luulisi olevan uuvuksissa, ja vain toisinaan kyseenalaistan ajankäyttöäni. Hyvästi itsenäistynyt Crossbell ja Erebonian keisarikunta (ainakin hetkeksi), tervetuloa Calvardin tasavalta! Calvardlainen unelma Daybreak aloittaa Trailsien neljännen juonikaaren tyylipuhtaasti puolentoista vuoden aikaloikalla Zemurian mantereen maantieteelliseen keskukseen, valtavaan Calvardin tasavaltaan, josta on puhuttu paljon ja jonka maaperällä on pikaisesti käyty, mutta nyt tuorein menomesta tulee rytinällä tutuksi. Vasta, vai jo nyt. Juha Kuosmanen THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK ”Löytäkää Oct-Genesikset ennen vuotta S.120X, tai kaikki tuntemamme päättyy.” Näin kertovat Claude Epsteinin, orbaalivallankumouksen isän, viimeiset muistiinpanot. Pelisarja juhlisti viime vuoden puolella 20-vuotista polkuaan japanilaisten roolipelien supermassiivisena kiintotähtenä, joka ei vielä loista yhtä kirkkaana kuin genrensä tunnetummat edustajat, mutta jonka vetovoimasta on hankalampi paeta. Toki väittämää sävyttää tuhatkunta tuntia aiempien osien parissa, mutta huomaan laadun ilman fanilisääkin. Ellroy 46 179613_.indd 46 179613_.indd 46 22.1.2025 17.14.09 22.1.2025 17.14.09
Vakaumus vaikuttaa vasta loppupuolella erään herkullisen juonikuvion haarautumiseen. Suurvallalla on silti ollut suuret ongelmansa talousvaikeuksista terrorismiin, rikollisjärjestöihin ja rasismiin. Moraaliset dilemmat tuodaan mukaan pääja sivujuonien monivalinnoissa, jotka heilauttavat suuntautumista kohti lakia, harmaata ja kaaosta. cea voi työpaikaksi sanoa, sillä sen piti olla vain yhden miehen epämääräinen duuni, kunnes ympärille ilmestyi liuta värikkäitä osa-aikaisia: etunenässä opiskelija nimeltä Agnès, jonka isoisoisän Genesis-prototyyppiorbmentia pitäisi löytää seitsemän lisää, kuten ingressissäkin todettiin. Vaikka osa hahmoista onkin nuoria, Calvardin tapahtumat ovat selvä tyylillinen irtiotto Cold Steelien koulumiljöölle. Vanin lisäksi Calvardissa kohdataan hengästyttävä kööri uusia tuttavuuksia ja muutamia vanhoja jopa Sky-trilogian ajoilta. ksaatio Suomeen puolestaan näkyy Remiferiasta (paikallinen Skandinavia) Edithiin rantautuneessa saunomisessa, kun hahmot puhuvat vihdasta ja löylystä, tai siis loilista. Arkride Solutions Of. Hän tuntee Calvardin kadut ja isot tekijät, ja kaikki tuntevat hänet. Hän on siis eräänlainen yksityisetsivän, palkkionmetsästäjän ja . Daybreakissa neuvottelupöydän ääreen voi istahtaa hyvin odottamattomia osapuolia. lmitähti Judith, jonka kolmoiselämä Grimcat-nahkatrikoohaamuvarkaana on niin olematon spoileri, ettei hänkään osaa Armoa ei, suolakaivoksiin. Van Arkride on Daybreakin kantava voima ja viihdyttävin ja virkistävin Trails-päähenkilö pitkään aikaan, aito ja omaperäinen tapaus ja pelin aikuismaisemman narratiivin henkilöitymä. Kielenkäyttö on ronskimpaa, teemat synkempiä ja kuolonuhreja kaipaaville niitä kyllä riittää. Jenkkimeiningistä muistuttavat nopeat autot ja elokuvateollisuus. Kunhan vuokran saa maksettua alakerran bistron viehkeälle vuokraemännälle, elämä hymyilee. Vuosi sitten Trails-historiikissani luonnehdin Calvardia Amerikaksi, johon tulvii rajan takaa meksikolaisten sijasta kiinalaisia, mutta Kaukoidän lisäksi siellä on myös selkeitä vaikutteita Lähi-idästä. Enpä odottanut Trailsien narratiivilta valkoisen ylivallan kaltaisia aiheita! Crossbell oli monikulttuurista esimakua Calvardista eri kansojen sulatusuunina. Sinivuokoilta tulee aina sanomista. Jos poliisi tai bracerien paikallisjaosto eivät ongelmiisi suostu, kilauta Vanille. Vaikka Grendel-matseissa ei ole juuri haastetta, ne ovat mukavaa voimafantasiaa. Tharbadin aavikkokaupunki ei voisi olla erilaisempi kuin urbaanin aasialainen Langportin satamakaupunki, kun taas vuoristoon kätketty Longlai toimii porttina itään ja muistuttaa postikorttikuvaa japanilaisesta idyllistä. kserin pragmaattinen sekoitus. Kunhan asiaton Aaron saadaan remmiin, ei piruilulle tule loppua, mutta Van piruilee takaisin. Mikäli siis Arkride Solutions Of. ”Vain mutkikkaita asioita.” -Sprigganin laki #2 Daybreakin päähenkilö Van Arkride on jokseenkin epätyypillinen JRPG-sankari. Japanilaisten . Eräät muistelevat kaiholla vanhoja hyviä monarkian aikoja, kun ihan mitä tahansa rupusakkia ei päästetty rajan yli. 24-vuotiaana hänellä on jo toinen jalka haudassa, koska japanilaisessa protagonisti-ihanteessa tulee olla ikinuori jantteri aikuisuuden kynnyksellä tai joutua alituisen vitsailun kohteeksi. ceen päätyy muun muassa . Koska Vanille ei ole itsestäänselvyys, että pelaajan pitäisi tuntea häntä, miehen historiaa pidetään taitavasti pimennossa. Edith, Calvardin pääkaupunki, on puolestaan arkkitehtuuriltaan kuin palanen Ranskaa. Ilman taustoitustakin on selvää, että Van pitää makeasta, autostaan, saunasta ja myös muista ihmisistä, kun yksinäisen suden leima alkaa rakoilla. toiseksi pisin, joten kalenterista kannattaa varata tovi jos toinenkin. Elaine 47 179613_.indd 47 179613_.indd 47 22.1.2025 17.14.25 22.1.2025 17.14.25. Erebonian makselemien maailmansotakorvausten ja Vernen tiedeinstituutin teknologisten saavutusten myötä Calvardin hurja talouskasvu on nostanut valtion uuteen kukoistukseen. Itsetarkoituksellisen noloa synkistelyä Trailsit eivät ole, mutta pidän rohkeammasta otteesta pelimaailmassa, jonka ensimmäiset teinitkin ovat jo varttuneet aikuisiksi. Siinä missä japsiropepäähenkilöt ovat usein pelaajan inserttejä tutustua uuteen maailmaan kokemattoman ohjaksissa, Van on tässäkin suhteessa poikkeus. Edith on kuin Trails of Cold Steelien koulu, eli kotipesä, jossa vietetään huomattavasti aikaa ja josta lähdetään juonen sanelemana työmatkoille ympäri Calvardia. Vanin maailmassa asiat eivät ole mustaa, valkoista tai edes harmaata, vaan pikemminkin tietynlaista aamunkoittoa edeltävää tummansinistä. Aina sanavalmis Van kutsuu itseään sprigganiksi, joka tarkoittaa sitä, että mikäli toimenkuva sattuu hänen lavealle moraalikompassilleen, hän suostuu tekemään hommia kenelle tahansa, paitsi rikoksia rikollisille
Viidennen luvun jippo oli suorastaan nerokas. Venytystäkin on, ja Edithin juttelusulkeiset muistuttivat Crossbellin ajoista, mutta sanoisin Daybreakin oikeuttavan kestonsa. Taistelurintama on muuttunut eniten, sillä tekoälyavusteinen kuudennen sukupolven Xipha-taisteluorbment (eXternal Interface for Post Human Activation) on uusinta huipputeknologiaa, jossa käyttäjää avustaa sähköinen shard-kenttä ja holoytimen tekoäly. Genesis-artefaktijahti johtaa ennen pitkää kahnauksiin pahamaineisen Almata-ma. Ai mitä, harhaoppista hyperaktiivista räpellystä Trailseissa vai. Shizuna 48 179613_.indd 48 179613_.indd 48 22.1.2025 17.14.43 22.1.2025 17.14.43. Erästä perhedraamaa sivusta seuranneena oli hienoa, kun se päätyi pelin loppupuolella sivutehtäväksi. Nerokas veto tässä vaiheessa Trailseja! Vaikka sivutehtävissä on yhä tylsiä hirviöntappokeikkoja, juonivetoiset 4SPG-keikat ovat aiempia Trailseja parempia ja syventävät sekä maailmaa että Vanin ajatusmaailmaa. Ei alle satapäisen . Vaikka tarina on rakenteeltaan kaavamainen, se toimii kattavana Calvardin kiertoajeluna ja Trailsien täyteläisimpänä juonialkuna. Vaikka vinkkejä antavat tekoälyäänet ovat temaattisesti loistava idea, kyllästyin toistuviin ”käytä arteja” -ehdotuksiin ja kytkin ominaisuuden pois päältä vuoroani miettiessä. Myös Xiphojen säätäminen vaatii totuttelua, kun kvartsipallojen suomat elementtipisteet ovat yllättävä tuulahdus Sky-trilogian ajoilta. Arvostin myös tuulen vaikutusta hahmoihin, kunnes tajusin hiusten vaappuvan heilurimaisesti edestakaisin ja toljotin kampauksia hypnotisoituna. iktit ja bossit ovat yhä vuoropohjaisia, mutta mittelöt luolastoissa vaeltavien vihujen kanssa käynnistyvät kontaktista tosiaikaisesti. Edithiä partioidessaan Van voi viettää vapaa-aikaa kaverien kanssa tai käydä elokuvissa. Hahmobondaus ei johda väkinäisiin romansseihin, koska Rean Schwarzer vei jo kaikki waifut, eikä riiaaminen oikein sovi Vanin hahmoon. Kun asettelun sisäistää, siitä on suoraa hyötyä taisteluissa, kun tulielementin suosiminen lisää perushyökkäyksiin tulivahinkoa tai hahmo heittää toiselle suojakilven. Alueet ovat suurempia, sisätiloihin pääsee saumattomasti ja Vanin kaverit vipeltävät kiltisti perässä. an kanssa, jota Calvardin epämääräisimmätkin osapuolet kaihtavat. Vanin hetket Elaine-eliittibracerin kanssa ovat myös hienoja. THE LEGEND OF HEROES: TRAILS THROUGH DAYBREAK pitää sitä salaisuutena, sekä isosta maailmasta kujalla oleva symppis lapsisoturi Feri. Tuttuun tapaan kaupungit ja kylät ovat täynnä NPC-hahmoja, ja kaikilla on jatkuvasti uutta puhuttavaa. Daybreak kannustaa hoitelemaan tosiaikaisesti surkeimmat sittiäiset pois päiviltä, pehmittämään kestävämmät köriläät tainLiberlin lähellä sijaitseva Basel on Calvardin tieteen ja teollisuuden hermokeskus. Mutta ei vaihtunutta pelimoottoria sovi sivuuttaa: Falcomin oma luomus voi olla vasta kokeiluasteella, mutta sillä saa pahuksen hyvää jälkeä. Nyt tämä jäi vain kauneusvirheeksi eikä todelliseksi ärsytykseksi. Juonen sanelemat kon. Art-valikoima puolestaan määräytyy Xiphaan asennettavasta pluginista, joissa on tilaa myös omille valinnoille. Kun Chat-kehotus vaihtaa väriä, ei uutta luettavaa ole. Kyllä, Calvardissakin on viemäreitä. Kalastuksen ja kasinon kaltaiset sivupuuhastelut heivattiin pois, koska Falcomilla haluttiin hoitaa oleelliset asiat kuntoon ensin. Mättö on yliyksinkertaista: painike lyönnille, toinen asteittain latautuvalle vahvalle lyönnille ja kolmas väistölle, jee. Jalostusta tapahtunee jatko-osassa. rman budjetilla ole mitään saumaa tapella nykypelien fotorealismista, mutta kerrankin Trails saa näyttää (lähes) modernilta laahaamatta edellisissä konsolisukupolvissa. Vaihteeksi hurahti 125 tuntia! Xipha, taktisen sodankäynnin tulevaisuus Annan syystäkin painoarvoa Trailsien maailman kuvailulle, sillä ilman pitkälle mietittyä maailmaa pelisarja olisi yhtä tyhjän kanssa. Eivät kaikki Almatan pahikset ehkä toimi täysillä, mutta Melchior on niin ihana paskiainen, että jopa sankarit uhkaavat leipoa häntä kuonoon hänen avattua suunsa. Perusasiat ja alusta asti toimineet lainalaisuudet craft-kyvyistä art-taikoihin ovat yhä tallella, mutta matsien käyttöliittymä ja ennen kaikkea lähestymistapa ovat muuttuneet
Vanilla on myös ässä hihassa, kun hänen Xiphansa Mare-holoydin saa erityisen uhkaavissa tilanteissa tietoisuuden ja Van muuttuu Marvelin Venomin inspiroimaksi Grendel-hirviöksi, koska kaikilla on oltava salaisuuksia. Pisteistäni huolimatta se ei ole yksiselitteisesti sarjan paras osa, mutta haluan antaa pelille ansaittua tunnustusta. Ei enää siirtymiä pelialueelta taisteluihin tai takaisin, kaikki on sulavaa! Trails Without Break – Farewell O Free Time Pidin Reverien jälkeen maltillisen kuukauden tauon sulatellakseni kymmenen pelin kokonaisuutta, mutta peliviihteen yksi kunnianhimoisimmista kertomuksista ei etene odottamalla. Vuorojärjestyspalkkia muokataan järkevämpään kuosiin jatko-osassa, sillä nyt sen nyansseista ei saa selkoa. Tähän jokin vitsi Pelit-lehden keski-ikäistyvästä lukijakunnasta. Kun rinkulat koskettavat, partnerit hyökkäävät peräkanaa. Vuoromättö tuntuu entistäkin sulavammalta jo siksi, että hahmoja voi liikutella vapaasti ilman Move-komentoa. Tulevia Trailseja odotellessa ehdin levätä ainakin hetken. Cold Steelien taistelulinkit on korvattu hahmoja ympäröivillä SCLM-rinkuloilla (Shard Circular Linked Meta. Van Arkride on vuoden pelihahmoja Liian helppo. Reveriessä nähtiin Trailsien jalostunein näkemys taistelujärjestelmästä, mutta Daybreakissa on alkukankeuksiensa jälkeen lupausta. Ja aloittaa Nihon Falcomin Ysit. Siellä ne ovat yhä lähihistoriassa, ja viittauksia ammennetaan runsaasti. Eräät kyvyt ovat voimakkaampia selustasta tai sivusta ja taikakartioiden tähtäily asemoinnilla tuo taktikointia. Liian helppo. Minun on enää mahdotonta nähdä Daybreakia täysin omana kokonaisuutenaan, mutta on se uusi melko itsenäinen alku, joka karisti satoja hahmoja ja tärkeitä tapahtumia vaihtopenkille. Eräitä uudistuksia voisi hioa. Grendelöinti on verrattavissa Cold Steelien mechataisteluihin, tosin vähemmän taktisena. …Ehkä. Otaksuin Daybreakin olevan hyvä, mutta että näinkin hyvä! Oli fanilasit päässä tai ei, Trails Through Daybreak on Trails-sarjan kolmas mestariteos Sky SC:n ja Azuren rinnalla, sarjan kevyesti paras juonikaaren aloitus, vuoden 2024 parhaita JRPG-tapauksia ja mahdollisesti jopa henkilökohtainen GOTY. Myös buf. Ei peli täysin läpikävely ole ja mekaanikkojen rikkominen on huomattavasti hankalampaa kuin ennen, mutta uudet kutkuttavat työkalut ja taktikointivara jättivät nälkäiseksi. Seuraavat tuhat tuntia voi kuluttaa edeltäviin osiin ja kas näin ollaankin koukussa! Cold Steel -kokonaisuus oli niin massiivinen ja rönsyilevä, etten usko hetkeäkään Falcomin toisintavan sitä Calvardissa, mutta jäljellä lienee vielä valtavasti kerrottavaa ja monta Trailsia. Trailsien maailmasta saa niin paljon enemmän irti, kun uuden juonikaaren käsitetulvaan on edes pohjatietoja, mutta suosittelen vahvasti kokeilemaan uutukaisen demoa, jolla on mittaa prologi ja eka luku, eli noin kymmenisen tuntia. en, debuf. Tulossa on myös ainakin juonikaari tai pari, vaikka tarina kuinka olisikin Kain lopussa 90-prosenttisesti taputeltu. Rohkea Calvard maisemineen ja asukkaineen. Van Arkride on vuoden pelihahmoja 2024. Aivan kuten Metaphorissa, paitsi Trails keksi tämän ensin! Vaikka vuoropohjaisuus onkin Trailsien suola, en nähnyt mitään järkeä listiä nyrkillä tapettavia valikon kautta. Tilapäiset ja omasta palkista latautuvat shard boostit puolestaan laajentavat SCLM:n kokoa ja vahvistavat hahmoja holoytimen parametrien mukaan. Grimcat 49 179613_.indd 49 179613_.indd 49 22.1.2025 17.15.14 22.1.2025 17.15.14. Trailsien taistelu tuntuu Daybreakissa sulavimmalta ja dynaamisimmilta tähän asti, mutta myös suurpiirteiseltä. Se on yhä Trails niin hyvässä kuin pahassakin, siitä ei pääse mihinkään, mutta hiomattomillakin uudistuksilla pääsee pitkälle. Olisiko nyt hyvä hetki hypätä matkaan ja unohtaa muiden osien painolasti, vähän kokeilla uutuuspelin kautta, mistä se yksi tyyppi on horissut pitkin vuotta. Hyvää + Rohkea Calvard maisemineen ja asukkaineen. Eräitä uudistuksia voisi hioa. noksiin ja vaihtamaan sitten vuorotteluksi sulavalla napinpainalluksella. Vanin autolle tai iälle ei muuten ruveta. eld). Daybreak on Trailssarjan vahvin uuden juonikaaren aloitus ja saagan jälkipuoliskon varma suunnannäyttäjä. en ja erinäisten statusten merkit ovat turhan pieniä, mutta onneksi asialla ei ole perusvaikeustasolla niin väliä, sillä Daybreak tuntui sarjansa helpoimmalta osalta. 93 Daybreak on Trailssarjan vahvin uuden juonikaaren aloitus ja saagan jälkipuoliskon varma suunnannäyttäjä. Huonoa . Daybreak II saa länsijulkaisun ystävänpäivänä 2025 ja Kai no Kiseki – Farewell O Zemuria eli englanniksi vapaasti käännettynä Trails Beyond Boundary (en lyö vetoa nimestä) toivottavasti ennen vuoden loppua. Ihan mihin tahansa ei kannata tiimillä levittäytyä, vaan kaveri on hyvä olla lähellä
Bonuksena viisituntinen peli tuntui paljon pidemmältä, kun sitä joutui pelaamaan lyhyissä sessioissa tasapainoaistin kalibroitumista odotellessa. Surraavan suloiset skarabeet ovat pelin ainoa vihollistyyppi. Audiopuolella toimintaa taustoittaa hyvin rakennettu ja ajoitettu ambient, jonka tunnelmoinnit toimivat täydellisenä soundtrackina tutkimusmatkailulle. Näiden elementtien avulla on rakennettu ruudukkopohjainen Star Trekin holokansi, jossa pelaaja liikkuu näennäisen vapaasti ilman, että seinät tulevat koskaan vastaan. Huonoa . Aivojumpan lomassa tehdään fyysistä jumppaa pelaajan kyykistellessä ja väistellessä erilaisia kuolettavia ansoja. Epätarkka ruoskalla huitominen, melko lyhyt. Vaikka minulla onkin poikkeuksellisen karaistuneet VR-jalat, liikkuvat tasot ja etenkin pyörivät rullat saivat alkuun sisäkorvani rajusti sekaisin. Harjoittelu onneksi helpotti ongelmia ja boostasi pelaajan egoa: minähän kehityn tässä! Nyt kuka tahansa voi komentaa: ”Tietokone hyvä roomscale-toimintaseikkailu, puzzleilla, 2000-luvun alkupuoli! Käynnistä!” Kädessä nahkaruoska ja päässä virtuaalinen lierihattu. Speedrun-tilassa kuutioiden vauhti kasvaa tasaisesti, mikäli haluaa hikoilla pelatessaan. Ansoissa riittää kokoa ja näköä. eksejä, mikä tekee perusrytmistä mukavan leppoisan. Tietokone… Eye of the Templen tarina avautuu pala kerrallaan eri puolille pelimaailmaa sijoitettuja alttaritulia sytyttelemällä ja mystistä kertojaääntä kuuntelemalla. 50 180256_.indd 50 180256_.indd 50 22.1.2025 17.18.27 22.1.2025 17.18.27. Torillakin pääsee piipahtamaan, sillä peli on Turussa asuvan tanskalaisen ekspatriootin Rune Skovbo Johansenin indie-sooloprojekti. ilis. Pääpointtina on tutkimusmatkailu, taistelua on vain parissa kohtaa ja silloinkin söpöjä kovakuoriaisia vastaan. Nämä ja muut haasteet, taistelu mukaan lukien, kysyvät enemmän hoksottimia kuin re. Lähestyttävyytensä vuoksi peli sopii erinomaiseksi ensikosketukseksi VR-maailmaan tai välipalapeliksi kokeneemmille. Fataalin kämmin sattuessa peli jatkuu parin palikan päästä onnettomuuspaikalta, mikä pitää tempon nopeana. Kirjaimellisesti. Pikamatkustus kaivosvaunulla muistuttaa vuoristorata-ajelua. Perinteisen liitämisen tai teleporttailun sijaan pelaaja kävelee ilmassa leijuvien kuutioiden päällä, jotka kuljettavat häntä vaakatai pystytasossa kuin pienet hissit. Maailma on yhtenäinen, haarautuu useampaan suuntaan, ja mukaan tarttuu uusia työkaluja, mutta varsinainen metroidvania Eye of the Temple ei ole, sillä kertaalleen läpäistyille alueille ei ole tarvetta palata INDIE-INDY Rune Skovbo Johansen Arvosteltu: SteamVR Saatavilla: MetaQuest Minimi: Intel Core i5-4590 / AMD FX 8350, NVIDIA GeForce 970, 4 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM, HTC Vive Pro 2 + Vive Wireless Adapter, Vive Controllers 1.0 Ikäraja: Ei tiedossa. Sivupoluista huolimatta eteneminen tapahtuu tiukan lineaarisesti. Matkantekoa hidastavat vipupuzzlet lähinnä rytmittävät etenemistä, eivätkä ole erityisen vaativia. uudelleen. 86 Tunnelmallista virtuaalitutkimusmatkailua kevyellä puzzleja toimintakastikkeella. Lisäksi seassa on pyöriviä rullia, joiden päällä “tasapainoillessaan” pelaaja tosiasiassa kävelee joko eteentai taaksepäin pelitilassaan. Etenkin aseen lisäksi myös tarttumaköytenä toimiva ruoska aiheutti epätarkalla lerppumisellaan ärräpäitä silloin, kun sen kanssa oli kiire. Hyvää + Nerokas holokansi-adaptaatio, tunnelma ja seikkailu. Se on ansa! Liikkuvien kuutioiden päällä tasapainoilu ei vaadi ripeää askellusta kummempaa tasohyppelyä, vaan haaste rakentuu oikean etenemisreitin löytämisen tai rakentamisen varaan. Antti Eronen EYE OF THE TEMPLE Kumipehmuste painaa naamaa ja nahkaruoska paukkuu, mutta tänään ei ollakaan S&M-luolassa vaan Tuomion temppelissä! E ye of the Temple on VR-toimintaseikkailu, jossa väistellään ansoja ja ratkotaan kevyitä ympäristöpuzzleja. Korkeuseroja käytetään hienosti tuomaan kenttiin syvyyttä. Tapa, jolla pelissä liikutaan, ansaitsee innovaatiopalkinnon. Tämä on hyvä, sillä muutamia paikkoja joutui hieromaan hartaasti kuin globaalit ilmastokokoukset konkreettisia toimenpiteitä. Onneksi esikuvasta poiketen holokannelta pääsi aina pois, mikäli siihen iski toimintahäiriö tai pelaajalle paha olo. Toteutustavan vuoksi peli vaatii vähintään 2x2 metriä olevan pelitilan eikä sovellu liikuntarajoitteisille. Esikuva lienee selvä
… eikä se ole hyvä juttu New Dimension selkein uudistus on myös sen selkein ongelma. SQUASH ANGRY, SQUASH SMASH! Wolf & Wood / RapidEyeMovers Arvosteltu: PS5 ja PS VR2 Saatavilla: Meta Quest, Pico 4 Ikäraja: Ei tiedossa. Pelaaminen ilman VR-laseja kuulostaa houkuttelevalta, olihan Cosmic Smash juuri tällainen elämys, mutta totuus on toinen. Nyt peli murtaa VR:n kahleet, vaikka Tittel muuta vannoi. Paras on niin sanottu In. Lopulta homma toimii, mutta ei se yllä lähellekään alkuperäisen Cosmic Smashin viehättävyyttä. ikka on selkeää ja futuristisen mielenkiintoista. Uusia pelimoodeja ovat muun muassa mainio Firewall (jossa työnnetään keskellä liikkuvaa seinää oikeilla pallonosumilla), nopeusmoodi, zen-tila sekä rauhallinen harjoittelutila. Uusista pelimuodoista paras on In. Tuurilla pelaajia löytääkin verkon syövereistä, mutta tuskastuttavan harvoin. New Dimension on audiovisuaalisesti erittäin viehättävä tapaus. Uusversion C-Smash VRS New Dimensionin ohjaajan Jörg Tittelin mukaan Sega ei edes muistanut koko Cosmic Smashia, kun hän kyseli mahdollisuudesta tehdä sille jatkoa. Painan Dreamcastini päälle ja palaan Cosmic Smashiin. Sain malliesimerkin pelistä, josta haluan pitää enemmän kuin oikeasti pystyn. Se oli AS-1-motion arcade-kokemus, hydrauliikalla liikkuva hytti, jonka sisään mahtui peräti kahdeksan henkilöä. Valitettavaa, koska peli on muuten ryhdissä. Onneksi muutama vuosi sitten Ukrainasta löytyi yksi ulkona säilytetty AS-1, joka myytiin hetkessä tuntemattomalle keräilijälle. nity-muoto, jossa ideana on väistellä ja rikkoa päälle kiihtyvällä vauhdilla lentäviä esteitä. Se, mikä toimi VR:ssä, tuntuu normiruudulla ihmeen leijuvalta. Pelaaminen on yhä parhaimmillaan virtuaalisessa todellisuudessa, vaikka New Dimension -muotoon päivittynyt peruspeli antaakin nyt mahdollisuuden perinteisempään pelikokemukseen. Yllättävästi C-Smash VRS siirsi kaiken virtuaaliseen todellisuuteen, ja PS VR2:lle tehty peli oli sen verran mainio, että annoin sille pisteiksi 80. C-Smash VRS New Dimension jatkaa Segan nykylinjaa, kun sen vanhat pelit elävät ulkopuolisilla tekijöillä. Ulkoasu on hurmaava, pelimuotoja piisaa ja ilmapiiri on houkutteleva. Tämä, kuten peli muutenkin, on parhaimmillaan juuri kaksinpelissä. Mielenkiintoisin projekti tehtiin Michael Jacksonin kanssa. Huonoa . Gra. Se oli alkuperäisen pelin jatko-osa kaikkea paitsi nimeä myöten. V aikka “mitä saadaan kun yhdistetään” on Pelit-lehdessä kielletty aloitus, uhmaan systeemiä: mitä saadaan, kun yhdistetään squash ja Breakout. Kaikki alkuperäisen pelin omistajat saavat päivityksen ilmaiseksi, mutta peliä itseään myydään enää New Dimension -muodossa. Tunnelmaa korostaa Rez-säveltäjä Ken Ishiin hypnoottisesti iskevä musiikkiraita, joka on jo itsessään kokemisen arvoinen. Vaan minkäs teet. Sama riivasi jo aiempaa PS VR2 -versiota, mikä sentään oli ymmärrettävää. Alkuperäisen tehnyt Sega Rosso oli Segan sisäinen tiimi, jota johti Kenji Sasaki. Hommaa voi helpottaa mäiskimällä palikoita oikealla ajoituksella. Ihmeellisesti Segan lisenssissä virallinen nimi jätettiin pois. C-Smash VRS nimittäin päivittyi uuteen muotoon, ja on tästä eteenpäin C-Smash VRS New Dimension. New Dimension yrittää korjata ongelmaa sillä, että peliä voivat pelata keskenään sekä PS5:n että PS VR2:n pelaajat. Tältä peli ei tunnu VR:ssä! Otti aikansa ennen kuin opin liikkumaan tarkoitetulla tavalla, sekä reagoimaan lyöntiasentoihin ja itse iskuihin oikein. nty. Ulottuvuuksien muurit kaatuvat… Mutta takaisin nykyisyyteen, jossa Kenji Sasakin kosminen tennis jatkui brittiläisen Tittelin ohjaamassa C-Smash VRS -pelissä (Pelit 1/24, 80 p.). Pudotan alkuperäistä pistemäärää vain hiukan, koska mukana on yhä se parempi VR-elämys. 51 179353_.indd 51 179353_.indd 51 22.1.2025 17.22.06 22.1.2025 17.22.06. Myös New Dimension on pohjimmiltaan VR-peli, sillä pelimekaniikkaa ei ole muutettu. C-Smash VRS oli suunniteltu virtuaaliseen todellisuuteen ja sellaisena noudatti VR-kokemuksen lainalaisuuksia. Näitä valmistettiin vain kymmenkunta, ja kaikkien niiden uskottiin hävinneen ikiajoiksi. Näin kävi vaikkapa Streets of Ragelle, Panzer Dragoonille ja The House of the Deadille. Harmi, että matseja on vaikea saada käyntiin, koska pelaajia ei ole. Tietokonevastustajan voi myös haastaa erillisenä bottina. Eri säveltäjien musiikista nousevat etenkin esiin Ken Ishiin sielukkaat raidat. 73 Ajatuksen tasolla olin New Dimensionista kovasti innostunut, mutta lopputulos nykäisee tikkarin lapsen suusta. Johannes Valkola C-SMASH VRS NEW DIMENSION Tenniksen uudesta ulottuvuudesta löytyy uusi ulottuvuus. Kyseessä on kookas laajennus, joka tarjoaa uusia pelimuotoja ja samalla siirtää pelin myös normiruudulle ruudulle koettavaksi. No Sega Rosson legendaarinen, Virtua Tenniksen rungon päälle luotu Cosmic Smash. 2D. Siinä tarkoitus on selviytyä ehjin nahoin päälle kiitävien esineiden läpi. Sasaki oli muun muassa alkuperäisen Ridge Racerin taiteellinen johtaja sekä ohjasi Sega Rally Championshipin ja Star Wars Trilogy Arcaden. Sen kiehtovuus syntyy raikkaan linjakkaasta ulkoasusta, sykkivän energisestä soundtrackista ja kinkkisen palkitsevasta pelattavuudesta. Hyvää + PS2 VR. Vaikka päivitys muuta uskottelee, C-Smash VRS New Dimensionia on kotonaan vain virtuaalisessa todellisuudessa. Se on unohdettu herkkupala, vähin äänin vuonna 2001 arcadeen ja Dreamcastille (vain Japanissa) julkaistu futuristinen toimintapeli, jonka itse nostan Dreamcastin parhaiden pelien joukkoon, ja pelaan sitä yhä säännöllisesti. Vaikka Sega herättää vanhoja pelejään, Cosmic Smashin en uskonut sen saavan jatko-osaa. Odotin New Dimensionia paljon, mutta petyin. Yleensä nettipeli tarkoittaa odottelua ja treenausta bottia vastaan. Pelihahmon liike on köykäistä, hahmon kulkurata vasemmalle ja oikealle turhan pitkä, lyönneistä puuttuu todellinen voima ja takaseinä on kovin kaukana. Ehkäpä tämä olisi pitänyt arvata
Ja niin edelleen. Ville Wikström PLUMBERS DON’T WEAR TIES – DEFINITIVE EDITION Limited Run Games on kaivanut hädin tuskin peliksi kutsuttavan teoksen kolmenkymmenen vuoden takaa ja entisöinyt sen nykypelaajille. Jokaisen peliharrastajan kokoelman helmi. Se kehnompi putkimiespeli Alkuperäisenä tekijänä on listattu United Pixtures ja julkaisijana Kirin Entertainment, jotka ovat sittemmin kadonneet ajan hämärään. Limited Run Games Xbox Series X PC, PS4, PS5, Switch Ikäraja: 16 Alkuruudusta voi päätellä paljon laadusta. Aloitamme kohtauksella, jossa on kilpa-autoja invertoiduilla väreillä ja mukaan on editoitu todella tökerösti maskotteja karting-autoissa. Peli julkaistiin tehokkaana multimedialaitteena mainostetulle 3DO:lle ja sitä myytiin täyteen hintaan. Nyt kuvittele, että tällaisesta esiteini-ikäisen räpellyksestä tehtäisiin kokonainen peli tai säästäkää mielikuvitustanne, tervetuloa Plumbers Don’t Wear Tiesin pariin! Plumberin taiteellinen visio on suurin piirtein samaa luokkaa. Mutta miksi. Juoni on typerä, jos sillä mitään väliä on. Tuotantoarvot ovat Amigalla töhertämiäni piirustuksia paremmat, sillä mukana olisi matalan resoluution valokuvia oikeista näyttelijöistä. Luksusmaalilla sutimassa Kerronpa aluksi tarinan 12-vuotiaasta Villestä. Pitävätkö putkimiehet sittenkin solmioita. Ikivanhat naavaparrat tuhisevat jotain Atari 2600:n E.T:stä, mutta ei sekään oikeasti ole niin huono muihin aikakauden peleihin suhteutettuna. M ikä on maailman huonoin peli. Remasteroitu otsikko. Vaikka peli-termiä käytetään yleensä Plumbersin kohdalla melko löyhästi, on oikeastaan kyse jopa aikaansa edellä olevasta visual novelista. Taustalla pauhaa kahden pennin markettirokki. Ensin ladattiin tarinaa pohjustava alkuruutu, sitten tehtiin yksinkertaisia valintoja tyyliin ”jos haluat mennä kaupungille, lataa kuva A1, jos haluat mennä aavikolle, lataa kuva B1”. Univärit, selvästikin. 52 179058_.indd 52 179058_.indd 52 22.1.2025 17.23.25 22.1.2025 17.23.25. Näiden laatiminen oli mukavaa, ja minulla on osa niistä vieläkin tallessa Amigan syövereissä. Huomaa panda kilpa-autossa. Harmittavasti oikeastaan missään ei onnistuta. Jokaisella on oma kandidaattinsa. Jossain vaiheessa hoksasimme alkaa kehittää monivalintakertomuksia, vähän vanhojen ”tee omat tarinasi” -nuorisokirjojen henkeen. Foster) unta. Kuva toisensa jälkeen vilahtaa ruudulla, välillä tehdään valinta kahden tai kolmen vaihtoehdon välillä, minkä jälkeen seurataan taas kertomusta staattisia kuvia tuijottaen. Lopulta paljastuu, että kaikki olikin vain John-nimisen putkimiehen (Edward J. Yksi vahva ehdokas tälle kyseenalaiselle kunnialle kuuluu 3DO-konsolille vuonna 1993 ilmestyneelle Plumbers Don’t Wear Tiesille. Minä tein sillä kaverieni kanssa hauskoja sarjakuvia, joissa The Pollo -niminen pöllö sekoili menemään, ja yleensä kertomukset päättyivät väkivaltaisesti. Genrehän on nykyään varsin suosittu ja Plumbersia pidetäänkin ensimmäisenä länsimaalaisena suunnan edustajana. Loppu mennään still-kuvilla, peli on kuin PowerPoint-esitystä seuraisi. Tällä kehittyneellä ohjelmalla piirrettiin monien aikakauden peliEN OLE MARIO, MUTTA VOIN VILKAISTA Limited Run Games Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PC, PS4, PS5, Switch Ikäraja: 16 enkin taide, ja Amiga-mainoksissa esiteltiin upeita kuvia. Onko huonon pelin merkki pelikelvottomuus, esimerkkinä Big Rigs: Over the Road Racing, jossa rekat ajavat rakennusten ja toistensa läpi. Vai massiivinen lisenssin väärinkäyttö, kuten Philips CD-i:n Legend of Zelda -hirvitykset. Vaikka tuotosta markkinoitiin multimediaja Full Motion Video (FMV) -pläjäyksenä, ainoa videomateriaali on alun pariminuuttinen esittelyvideo toisesta päähenkilöstä Janesta (Jeanne Basone). Olin vasta saanut upouuden Amiga 600:n, jonka mukana tuli Deluxe Paint III -kuvankäsittelyohjelma
En tiennytkään hänen showpainiurastaan ennen dokumenttien katsomista! Arvokkaasti ikääntynyt Basone tuo positiivisella asenteellaan hymyn huulille, halutessaan voi kuunnella myös hänen ja remasteroinnin ohjaajan Audi Sorlien kommenttiraitaa. Plumbers Don’t Wear Ties Definitive Edition kysyy meiltä, miksi vain hyvät pelit pitäisi muistaa. Tätä enempää peliä et tästä tuotoksesta löydä. Intro kestää ja kestää, eikä mitään tietenkään voi ohittaa. Puhelinsoitto äidiltä herättää äijän. Huonoa . Onko tämä taidetta vai halpa rahastus. 90-luvun teemat 20-luvulla Jo mainonnasta ja pakkauksesta alkaen on selvää, kuka on kohderyhmä: juuri ne ysärin klassiset teini-ikäiset tai hieman vanEi. Ehkä myös halusimme. Selostaja kanamaskissa oli jotain, mitä en odottanut näkeväni. Myönnytyksenä uusioversiossa kelaus on mahdollista, mutta vasta seuraavilla läpipeluukerroilla. Sorlie tunnetaan suurena CD-i-pelien fanina, joten samantyylisen Plumbersin tuominen nykypelaajien hyppysiin sopii hänelle mainiosti. Tämän jälkeen päästään ihastelemaan valokuvien kavalkadia, jossa nuoret tahoillaan valmistautuvat tulevaan päivään käyden muun muassa suihkussa (älkää huoliko, strategiset paikat on peitetty). Definitive Editionin parasta antia ovat videot, joissa on haastateltu paitsi Limited Run Gamesin pelin parissa työskennellyttä henkilökuntaa, myös pelialan vaikuttajia kuten juuri Rolfea tai Digital Foundryn John Linnemania. Mitä minä juuri todistin. Erikoinen taideteos, josta peliä joutuu etsimään kuin putkimies tukosta WC-pöntöstä. Sitten sen fyysisen version voi haudata syvälle kokoelmien kätköihin. Alkuperäisestä tekijäporukasta mukaan on saatu Janea näytellyt Jeanne Basone, jonka kertomukset ovat mielenkiintoisia. Näin päästään ensimmäisen pelillisen elementin äärelle, pitää tehdä valinta: tekeekö John avaussiirron, vaiko Jane vai unohdetaanko koko juttu. Tarkoitan tällä, että kertomus etenee raivostuttavan hitaasti, sillä väliin on ängetty idioottimainen selostaja (Harry Armis), joka antaa pisteitä pelaajan valinnoista ja sekoilee muutenkin täysin tarpeettomasti. Eivätkö ne kehnotkin ole osa kulttuuriperintöä, jota on vaalittava. Sentään tekijöiden haastatteluista käy ilmi, että työ tehtiin huumorilla ja kuvauksissa oli jopa hauskaa. Vain uteliaille, uhkarohkeille tai pelikulttuuriantropologiasta kiinnostuneille. Muistattehan vielä Arzetten (Pelit 7/2024, 82 p.), tuon CD-i Zeldojen hengenperillisen, jonka tuottajana Sorlie toimi. 53 179058_.indd 53 179058_.indd 53 22.1.2025 17.23.46 22.1.2025 17.23.46. Huonot pelit muistoissamme Aika monet pelaajat kuulivat Plumbersista ensimmäistä kertaa Angry Video Game Nerdin (James Rolfe) videossa, jossa AVGN lyttää hauskalla tyylillään tekeleen perinpohjaisesti. Toki halutessaan niitä alkuperäisiä matalan resoluution kuvia voi käyttää. Thresher ei vaikuta kovin uhkaavalta. Ne muut loppuratkaisut sitten ovatkin melko painokelvottomia. Vakavilla ja arveluttavilla teemoilla vitsailu ei ollut sopivaa edes ysärillä ja istuu nykymaailmaan vielä kehnommin, mutta alun varoitusta lukuun ottamatta kaikki on mukana alkuperäismuodossaan. Kerran. Miksi ostin tästä fyysisen keräilyversion, jossa tulee mukana kravatti, juliste, vinyylilevy ja muuta älytöntä. Oikeastaan kaikki muu. Jane vuosimallia 2023. Vähän hölmö ratkaisu, vaan eipä tuossa kauaa mennyt. Samaan aikaan toisaalla Jane saa puhelun isältään, jolla on samanlaisia ajatuksia. Kun peli on ohi, tyhjyys ja hämmennys valtaa mielen. Lopulta (käytännössä aina) päädytään järkyttävän pitkitettyyn takaa-ajokohtaukseen, jossa Janen kimppuun käy veitsen kanssa limainen, työhaastattelussa sopimattomia ehdotellut Thresher (Paul Boker). Laittaapa John sen kuuluisan kravatinkin kaulaan, vaikka pelin nimi muuta väittää. Missä menee pelin ja diaesityksen raja. hemmat pojat. Saamme kuulla nalkutusta siitä, miksei poika ole vieläkään löytänyt tyttöystävää ja tuottanut muorille lapsenlapsia. Milloin se peli oikein alkaa. Vihdoin Jane ja John kohtaavat parkkipaikalla, ja tietenkin ihastuvat ensisilmäyksellä. Ei. Sen kravatin sentään voi vetää kaulaansa avustajien pikkujouluihin. Välillä pitää ohjaintakin käynnistellä, kun se menee virransäästötilaan. Hyvää + Mielenkiintoiset dokumentit remasteroinnin tuotannosta ja Plumbersista ilmiönä. Takaa-ajo johtaa absurdeihin tilanteisiin. Ei. Ihan sama mitä valitset, pääset seuraamaan taas minuuteiksi hirvittävän musiikin säestämää diaesitystä, jossa tapahtuu paljon, mutta ei mitään. Remasteroinnin osuus tällaisessa tuotoksessa jää tietysti aika ohueksi, sentään taustoja on terävöitetty tekoälyavusteisesti. Jane juoksee karkuun tietysti vähissä pukeissa, ja taas saa seurata minuuttitolkulla kohellusta, joka päättyy tai ei pääty Janen ja Johnin kannalta romanttisissa merkeissä. Kuin onnettomuus, jota ei voi olla tuijottamatta. Janen kun voi laittaa tekemään muutaman arveluttavan valinnan, joista myös selostaja soimaa ruudun toiselle puolelle. Mutta siis juuri sitä, mitä odotimmekin. Jane vuosimallia 1993. En yritä väittää, että Plumbers olisi mestariteos, päinvastoin, mutta kyllä sen kokeminen edes kerran omin silmin oli pelikulttuurista kiinnostuneelle tärkeä prosessi. Koko tämän ajan pelaaja toljottaa eteensä epäuskoisena. Lisää sisältöäkin on yritetty keksiä: alkeellisessa 3D-sokkelopelissä pelaamalla ansaitut kolikot voi vaihtaa nurkista löytyviin videopätkiin, eli kaiken nähdäkseen pitää paitsi kokea tarina ainakin kerran kokonaan ja vielä käyttää pari minuuttia videoiden löytämiseen
54 179614_.indd 54 179614_.indd 54 22.1.2025 17.25.05 22.1.2025 17.25.05. Pellegrilli voittaa pallogrillin. Viimeisen naulan arkkuun iskivät tehokkaammat ja peleiltään vaikuttavammat Sonyn Playstation ja Segan Saturn. Konsolia myytiin vähän, minkä vuoksi sille julkaistiin vähän pelejä. Viholliset perustuvat joko halvalla puvustettuihin pelintekijöiden digitoituihin kavereihin tai koomisen muovailuvahaiseen esirenderointiin. rmoilta vaaditut julkaisurojaltit olivat selvästi Segaa ja Nintendoa kohtuullisempia. Yksi kovan kohtalon kokeneista oli vuonna 1993 julkaistu 3DO-konsoli. rman johdossa oli Electronic Artsin perustaja Trip Hawkins, raudasta vastasivat Atari Lynx -käsikonsolin kehittäneet Dave Needle sekä RJ Mical ja peli. aatiokorjattuna poskettomat 1500 dollaria ja toiseksi kallein julkaisuhinta pelikonsolien historiassa. Haamuina heiluvat kesäteatterinäyttelijät sopivat yleispöljään ilmeeseen hyvin, ratkaisu on niin persoonallinen ja kustannustehokas, että sille luulisi löytyvän lisää käyttöä uusretropeleissä. Y särin suuri konsolisota muistetaan Nintendon, Sonyn ja Segan raivokkaana kamppailuna olohuoneiden herruudesta. 1930-luvulle sijoittuva juoni on saarta hallitsevasta kultista ja sitä tutkivasta sankariegyptologista on ilahduttavan tyhmä, ja kökkö toteutustapa tukee sitä esimerkillisesti. Vuoroin hyytävästi ambientilla riipivä, vuoroin hillittömästi jazzilla tykittelevä musiikkiraita on myös CD-formaattia aikanaan hienosti hyödyntänyt elementti. Toteutus ylipäätään vakuuttaa lähdemateriaalin halpuudesta huolimatta ja Nightdive on tehnyt remasteroinnin tuttuun tapaan viimeisen päälle. Vaikka hinta saatiin myöhemmin painetuksi alemmaksi, vahinko oli jo tapahtunut. Sorsa ei syö pullaa vaan lyijyä. Tasaisin väliajoin tyhjästä ilmestyy apua aneleva kummitus, jonka kanssa vuorovaikuttamalla käynnistyy kenttään sijoitettu, pelin taustatarinaa selittävä videopätkä. Hauskin yksityiskohta vihulaisissa on niiden naamalle tunkevat hyökkäykset, zombisisäkön tarjoillessa luuvitosta sen rystysiä pääsee laskemaan läheltä. rmat olleet innostuneita laittamaan parastaan ylihintaiselle ja kehnosti myyvälle konsolille. Hawkinsin alihankintoihin perustunut liiketoimintamalli kostautui myös softapuolella. Ysärin haamut CD-tekniikalla ratsastanut 3DO oli ennen kaikkea multimediakonsoli ja se näkyy Killing Timessa sympaattisella tavalla. The 3DO Companyn hartiat eivät kuitenkaan riittäneet konsolien valmistamiseen itse, vaan se joutui teettämään pelikoneet alihankintoina. Omaperäisin sovellutus multimedialle ovat kentistä löytyvät aavekuvajaiset. Iikka Kivi KILLING TIME: RESURRECTED Killing Time saisi Homer Simpsoninkin sanomaan ”3Doh!”. Mitä useampi kokki... 3DO:n lähtökohdat olivat hyvät. Ulkopuolisten valmistajien käyttäminen nosti konsolin hinnan ennätyslukemiin: julkaisun aikaan vuonna 1993 3DO maksoi 699 taalaa, mikä on in. CD-formaatin aikoinaan hillitön tallennustila ja kasvanut muistin määrä näkyvät myös kenttäsuunnittelun kunnianhimoisuudessa: lineaaristen, peräkkäisten karttojen sijaan koko tutkittavana oleva Matinicus-saari on yksi iso mappi, jossa eri alueiden välillä vain ladataan lyhykäisesti Half-Lifesta tuttuun tapaan. Niinpä konsolin kehutuimmat julkaisut ovat AJANTAPPOASE Nightdive Studios / Ziggurat / Studio 3DO / The 3DO Company Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: 16 porttauksia muilta alustoilta (Star Control 2, Street Fighter 2, Samurai Shodown) ja myydyimmät nimikkeet usein ajalle tyypillistä multimediatauhkaa (Japanissa laite tunnettiin myöhemmin lähinnä pornoalustana). The 3DO Company ei itse tehnyt vehkeelleen juurikaan pelejä eivätkä muut peli. 3DO:n vain kolme vuotta kestänyt taival päättyi vuonna 1996. Konsolia tuottavan . Haamulla on asiaa. Muutama riittävän napakka originaalipeli 3DO:llekin toki riitti: Desert Strike -henkinen helikopteriräiskintä Return Fire, konsolin maskottipeliksi mielinyt liskoloikka Gex ja kauhuteemainen avoimen maailman 3D-räiskintä Killing Time herättävät lämpimiä muistoja pelaajissa vielä nykyäänkin. Ysärin korkeat tuotantoarvot videopelissä ovat tämän päivän campia, mutta Killing Timen kohdalla onneksi kekseliästä ja toimivaa campia. Tosiasiassa taisteluihin osallistui monta uutta yrittäjää, joille kävi niin kuin alokkaille tuppaa rintamalla käymään: uho ja intomieli loppuivat nopeaan kaatumiseen. Ja koska Nightdive Studios on erikoistunut printtaamaan rahaa räiskintänostalgialla, vuonna 1996 ilmestyneestä Killing Timesta tietysti ilmestyi vuoden 2024 lopulla Resurrected-lisänimellä paiskattu remasterointi
Sorsa ei syö pullaa vaan lyijyä. Aikakauden parhaat pelit alkavat olla tehtyinä ja ysäriräiskintäporttauksiin riittää enää lähinnä keskinkertaisuuksia ja kuriositeetteja. Kenttäsuunnittelu on hirveää. Pieniä tärkeitä käytäviä on piilotettuna joka toiseen nurkkaan ja usein saa myös pelata nostalgiaräiskintöjen suosituinta visailua nimeltä ”Ovi vai seinä”. Killing Timen kentät ovat paitsi valtavan kokoisia, myös täysin epäloogisia labyrintteja, mikä on pahin mahdollinen yhdistelmä. Parhailta kannattaa kopioida, sillä Killing Timen räiskintä toimii perushyvin hitusen kelluvista kontrolleista huolimatta. ympäriinsä leijuvien, rumasti karjuvien irtopäädemonien kohtaamisessa on jotain aidosti kammottavaa. Luutarhurit tulevat tutuksi. Pellejä miljoona Itse räiskintä on onneksi toteutettu paremmin kuin ajalle ja konsolille ominaisissa, Corpse Killerin kaltaisissa FMV-räiskinnöissä. Half-Life-nörteille knoppitiedoksi annettakoon, että Killing Time keksi käyttää sorkkarautaa melee-aseena pari vuotta ennen Valvea. Väkivallassa ei säästellä, mutta gore on kirjaimellisesti sarjakuvamaista, kun valokuvasta digitoitu zombimafioso truuttailee ympäriinsä kirkkaanpunaista Paint-verta. Killing Time ei ole ideaalipeli koulrofobiasta kärsiville. Siinä missä Powerslave on loppua kohti kiihtyvä, esimerkillisesti rytmitetty ja pelaajalle selkeänä pidetty metroidvania, Killing Time on pelaajan hahmottomaan laajuutensa uuvuttava sokkelosekoilu. Tekijät ovat selvästi yrittäneet tehdä eri ympäristöistä vaihtelevia ja teksturoinniltaan edes jotenkin arkitodellisuutta muistuttavia, mutta ainakin minun väsyneen perheenisän aivoilleni kokonaisuudessa on ihan liikaa muistettavaa ja hahmotettavaa. Ei ajantappaja, vaan aikavaras Etenkin alussa Killing Time herättää vahvoja viboja hengenheimolaisuudesta Powerslaven (Pelit 5/2024, 87 p.) kanssa. Vaikka pelin kunnianhimon takia Killing Timen kutsuminen Doom-klooniksi on hieman kohtuutonta, räiskintägenren arkkivaarin perimä pistää esiin vähän kaikessa. Vanhassa, karkeassa tekniikassa on oma painostava luonteensa, joka tihentää Killing Timen kokemusta. Mitä useampi kokki... Vaikka toteutus on sillisalaattimainen ja meininki useimmiten tarkoituksellisen komediallinen, Killing Timessa on omalaatuista, lievästi kuumottavaa tunnelmaa. Hyvää + Persoonallisia ideoita. Asevalikoimasta löytyy perushaulikon ja tommygunin ohella hauskempiakin tapauksia, kuten kerrankin kunnolla tuhoa tekevä liekinheitin ja ahtaat käytävät hetkessä siivoava molotovin cocktail. Musiikki osaa kiristää hermoja hienosti ja etenkin 70 Killing Time on kuriositeetti räiskintäja kauhufaneille. 55 179614_.indd 55 179614_.indd 55 22.1.2025 17.25.22 22.1.2025 17.25.22. Tähän saakka pulju on luonut mainettaan ja katalogiaan etenkin ysäriräiskintöjen porttauksilla ja remasteroinneilla, mutta nyt laarinpohja alkaa mahdollisesti pilkottaa. Huonoa . Viholliskaarti on laaja ja jakautuu kolmeen porukkaan. Räiskintäfriikkien ja roskakauhusta tykkäävien kannattaa tietysti kokeilla, mutta muutoin julkaisun keskinkertainen sisältö herättää ostohalujen sijaan kysymyksiä Nightdiven tulevaisuudesta. Sisäköt pesevät vain nyrkkipyykkiä. Killing Time ei myöskään auta pelaajaa hahmottamisessa persoonallisten lokaatioiden tai tavoitteiden avulla, vaan aina vain etsitään uutta avainta edellisen perään. Kentissä on koko ja näköä. Vähän haikea olo siitä vain tulee, kun klassisten boomer shooterien uudelleentulemisen ajan loppu alkaa häämöttää. Tuskinpa se Nightdivea hidastaa, sillä firma laajentaa repertuaariaan FPS-peleistä (mistä kertoo muun muassa The Thing -remasterointi) ja 2000-luvulla riittää myös reippaasti räiskintäremasteroitavaa. Jos se sattuu löytymään, sitten aletaan etsiä ovia, koska tyypillisimmin nykkeli käy useampaan ukseen, joista vähintään yksi on jossain jemmassa. Koska viholliset eivät respawnaa ja eteneminen on epätoivoista pikselien penkomista, parin tunnin kivan imun jälkeen Killing Time taantuu tappavan tylsäksi, kuolleiksi ammutuissa umpikujissa hortoiluksi. Ysärin puoliväli oli räiskintöjen kenttäsuunnittelussa vedenjakaja ja Killing Time jää valitettavasti väärälle puolelle, Duke Nukem 3D:n selkeistä ja kiinnostavista ympäristöistä ollaan vielä kilometrien päässä. C-luokan nostalgiaräiskintöjen, kuten Rise of the Triadin ja Chasm: The Riftin, tapaan Killing Timessa on hieno toteutus, omaperäistä otetta ja hyvä räiskintämekaniikka, mutta tekniikan alkeellisuudesta johtuva kenttäsuunnittelu torpedoi projektin nykypelaajalle kokonaan. Egypti-teema, vanhanaikainen aseistus, rikas hirviökaarti ja avoin kenttäsuunnittelu yhdistävät pelejä, mutta pelisuunnittelussa Powerslave vetää kaikki pitkät korret Killing Timen nenän edestä. Pelimoottori on tuttua 2,5 deetä, spritevihollisia heitetään vastaan massoittain ja haulikko puhuu enemmän kuin päähenkilö. Ihmishahmoisten kalmojen kaarti sisältää pelottavia pellejä, kuumottavia kokkeja ja paranormaaleja puutarhureita. Alkuvuodesta 2024 julkaistu Dark Forces ja Killing Time eivät mitenkään yllä edes Doom 64:n tai Quake 2:n tasolle ja arvostelut olivat nihkeähköjä. Peli tuntuu kasarin halvalta roskakauhuviihteeltä: useimmiten meno on täysin älyvapaata kengännauhabudjetilla koheltamista, mutta aina välillä onnistutaan muljauttamaan vähän mahanpohjaakin. Valkoposkihanhista pillastuvat pääsevät toteuttamaan vesilintuvihaansa polkemalla riivattuja sinisorsia terveyspisteiden toivossa. Esirenderoidut hirviöt ovat kaikki jonkinsorttisia pahoja henkiä tai aaveita, eläinkunnan riesoja edustavat naamalle pörräävät ampiaiset ja kaksipäiset demonikoirat
Information Societyn pääjehun Kurt Harlandin kolkon jyhkeät industriaalisävellykset vaihtuvat tilanteen mukaan, kruununjalokivenä pauhaa Ozar Midrashim, Razielin teema. Kainin vallassa Nosgoth on tuhon partaalla, sillä kohtalon pyörä on pysähtynyt ja maailmaa ylläpitävät Pylväät ovat turmeltuneet. Ole minulle Razielin enkeli Raziel ei ole aivan tavallinen vampyyri, veren sijasta Raziel imee sieluja pysyäkseen hengissä. Jak & Daxtereista ja Unchartedeista tunnettu käsikirjoittajaohjaaja Amy Hennig ansaitsi kannuksensa Nosgothin synkän jylhällä maailmalla. Se oli kerran vain peli, kuten muutkin. En seissyt sen tai jatko-osien rinnalla PlayStationin imperiumin aamunkoitossa. Vaikka Legacy of Kain on viisiosainen kertomus, jossa Reaverit ovat osat kaksi ja REAVER SOULS Aspyr Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One, Xbox Series X/S, Switch Ikäraja: 16 kolme, ei kahta Blood Omenia ja Defiancea tarvitse kokea pysyäkseen kärryillä. Oli kyseessä sitten remake, remaster tai porttaus, pelipreservointi on tärkeää. 56 179716_.indd 56 179716_.indd 56 22.1.2025 17.30.38 22.1.2025 17.30.38. Musiikki on sekin erottamaton osa Soul Reaverien omintakeista tunnelmaa. Harvat tietävät totuuden. Juha Kuosmanen LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED Soul Reaveria pidetään jumalana. Käsikirjoituksen ja ääninäyttelyn taso kestävät helposti nykytarkastelua. Ensimmäinen Soul Reaver (Peliasema 6/99, 94 pistettä) on aikansa arvostetuimpia konsolipelejä, ja 25 vuotta sen julkaisusta tuntuu yhtä pitkältä ajalta kuin sen päähenkilöllä omassa puolen vuosituhannen kurimuksessaan. V aikka kiintoisaa pelattavaa riittää useamman elämän tarpeisiin, olen silti haikaillut yksinkertaisempaan aikaan peliharrastukseni alkulähteille, kaukaiselle 1990-luvulle. Aineellisessa olevaisuudessa Raziel voi kulkea ovista ja olla kosketuksissa ympäristöönsä. Soul Reaver on klassinen kostotarina. Nosgothissa kuolema on vain hidaste, koska pelimaailma koostuu kahdesta päällekkäisestä olevaisuuden tasosta: aineellisesta ja spektraalisesta. Siinä sivussa pääsee kokemaan kaikenlaista, jota ei liian nuorena osannut arvostaa, kuten Soul Reavereita, jotka menivät minulta ohi. Vanha lonkerojumala kalastaa muoto-, leukaja siipipuolen sankarin kadotuksesta kuoleman enkelikseen, jolle kosto maistuisi. Teatteritaustaiset Michael Bell (Raziel), Simon Templeman (Kain) ja Tony Jay (Vanha jumala) olivat niin vaikuttuneita kässäristä, että halusivat mukaan. Korusanoin toisilleen haastelevia suuruuksia kuuntelee mielellään ja matkan varrella tarjoillaan komeita kohtaamisia. Joskus retronälkää lievittää pelisarjojen puuttuvien osien ostelu, mutta nykyään kiehtovia reliikkejä kannetaan eteen tarjottimella. Crystal Dynamicsin virstanpylväs oli aikaansa edellä ja otti ensimmäisestä PlayStationista kaiken irti. Spektraalinen olevaisuus on vääristynyttä pysähtyneisyyden aikaa, jossa Nosgothin vampyyriklaaneilla on oma lippu ja tunnelma, Razielin soturit on jo tapettu. Vaikka näin Soul Reaverin intron vasta nyt ensimmäistä kertaa, se on legendaarinen. Anna Razielille armahduksesi Ilman tarinaansa sieluniittäjäduo olisi vain ajalleen ominaista 3D-seikkailua, mutta juuri tarina luo niiden erikoislaatuisen tunnelman ja tyylin. Jumalan asemaan nostettu Kain-vampyyri ei arvosta Raziel-luutnanttinsa siivekästä evoluutiokeulintaa, vaan paiskauttaa Rassen kärsimään vuosisadoiksi kuolleiden järveen. Rikkomuksestani sain uudenlaisen palkinnon… remasterin. PS2:n jatko-Reaverin panokset kovenivat narratiivissa, mutta aika ei yleensä kohtele hyvin vuosituhannen vaihteen 3D-peligrafiikoita. Fanit kertovat Siitä tarinoita
Historia kammoksuu jatko-osia Uskoisin useimpien kiinnostuneen Soul Reaver -remastereista nimenomaan ensimmäisestä osasta, mutta on mainiota, että tarinan jälkipuoliskokin on koettavissa, koska stoori tyssää ykkösessä seinään. Voimaglyphin sisältävä Nupraptorin kallo on täysin valinnainen alue. Siirtävät välittömästi. PSOnen peruja olevassa pelissä. Ykkönen on epälineaarinen, kaikkialle levittäytyvä ja pelimaailman sisäisellä logiikalla suunniteltu metroidvania, jossa Razielin veljien listimisestä palkitaan uusilla kyvyillä, kuten uimataidolla. Vaikka sivutehtäviä ei ole, Nosgothissa on kokonaisia alueita, joiden tutkimisesta palkitaan glyph-taioilla, joilla voi vaikkapa polttaa kaikki lähistön viholliset. Kaikki bossit ovat näppäriä kikkataisteluita, joissa ympäristö on ystävä. Soul Reaver painottuu pulmiin ja kevyeen tasoloikkaan. vesikin on aineetonta. 57 179716_.indd 57 179716_.indd 57 22.1.2025 17.30.47 22.1.2025 17.30.47. Jos spektraalisessa tumpuloi itsensä hengiltä, lentää pelin alkuun, mutta se ei haittaa, jos on avannut teleporttihuoneita, jotka siirtävät välittömästi ympäri pelimaailmaa. Ei taistelu huonoa ole, mutta ajalleen ominaista. Laatikkopulmia on tosin muutama liikaa, etenkin Silenced Cathedralissa. Aineellinen myös kuluttaa Razielin sieluspiraalia, jonka tyhjennettyä spektraalinen taas kutsuu. Mukavalla tavalla älyttömintä Soul Reaverissa on se, ettei noin kolmasosaa pelialueesta tarvitse kokea, jos välittää vain juonesta. Jos Soul Reaver oli kostotarina, Soul Reaver 2 on kostotarina… tavallaan. Ykköspleikkarilla osattiin loihtia taideteoksia. Muut kättä pidemmät ovat eri vampyyriklaanien keihäitä, mutta Raziel voi myös repäistä teollisuuslaitoksesta metalliputken astaloksi. Nosgoth saa jatRemasteroitu Melchiah on nyt entistäkin rumempi. Jos ihmiskunnan viimeisiä rippeitä ei kiusaa, pääsee jopa käymään heidän linnoituksessaan. Mitä noituutta tämä on. Ainakin kunnes alueelle palaa ja kaikki ovat palanneet. Tappelua on vähän eikä siihen pakoteta, jos ei ole pakottavaa tarvetta täyttää sieluspiraalia. Alkupuolella mukaan tarttuu myös itse Soul Reaver, voimakas sädemiekka. Loikkailu on suurpiirteistä, mutta riittävän toimivaa. Nykypeleissä glyphit kohdattaisiin juonen mukana. Soul Reaver 2:ssa (Pelit 1/02, 88 pistettä) on erittäin hyvä juoni, jota kuljetetaan huomattavasti ykköstä enemmän. Ykkösessä tarinaa ei ollut liian vähän eikä kakkosessa liikaa. Mättö on kestänyt ajan hammasta kehnoimmin. Raziel on yhä Kainin perässä, tämä kun livisti eri aikakaudelle. Yhden näppäimen minikombot ja aneeminen väistely eivät ole tätä päivää, mutta vampirismin varjopuoli on ovela: pahikset täytyy läpsiä tainnoksiin ja sen jälkeen teloittaa tulella, vedellä, seinäpiikeillä tai aselävistyksellä, jotta ne pysyvät kuolleina. Aseista huolimatta Soul Reaverit eivät keskity konfliktiin. Olevaisuuksien välillä siirtyilyssä kohtaa ahaa-elämyksiä ja jokaisesta pelillisestä elementistä otetaan riittävästi irti. Koska aikamatkustuksella on seuraamuksensa, Ajan Pylvään vartija Moebius sotkeutuu kuvioihin, eikä mikään ole enää yksinkertaista, kun Raziel alkaa uhota Vanhalle jumalalle. Aivan, Soul Reavereissä ei ole lataustaukoja! Maailman topografiakin vääntyilee reaaliajassa olevaisuuksien välillä, peli voi olla taustalatauksen pioneeri. Raziel voi siirtyä milloin tahansa aineellisesta spektraaliseen, mutta kulku päinvastoin onnistuu vain portaalien kautta ja täysissä sielun voimissa. Ilma-ahjo on estetiikaltaan asteekkia
Valitettavasti tunnelmallisen juonen mukana on peli, joka kiirehdittiin tiukalla aikataululla tuoreelle PS2:lle, mutta se ei ole tekosyy häkellyttäville asioille, jotka vaivasivat epäuskoiseen huvitukseen asti. Jo ensimmäisellä alueella vihollisia on liikaa. Edes remasterointi ei pelasta jatko-osaa. Köpöinen taistelu, kakkosen toteutus. Huonoa . Vaikka maisemat vääristyvät ykköstäkin nätimmin, joko mekaniikkaa ei tarvittu tai sitten sitä käytettiin ilmiselvällä tavalla. Temaattisesti eniten harmitti, miten vähän kahden olevaisuuden siirtymisistä otettiin irti. Viimeistään silloin pelin älyttömyys valkeni. Taistelu on nyt monipuolisempaa, mutta siitä ei ole hyötyä eikä tekoäly pane edes hanttiin, jos vastustajan kimppuun ei lukitu. Hyvää + Tunnelma, tarinankerronta, ykkösen toteutus. Narratiivina Reaverit ovat yhä aivan omaa luokkaansa. Pienen pintasilauksen saaneen kakkosen bonusmateriaalia on myös mukana, jos haluaa kuulla hassuttelua ääninäyttelijöiden kopissa. On olemassa teoria Moebiuksesta, kierteestä avaruuden kudelmassa, jossa ajasta tulee silmukka. Ykkös-Reaveria ei pelata taistelun vuoksi, kakkosta vielä vähemmän. Ykköseen tuotiin parempien tekstuurien lisäksi kompassi ja alkuperäisestä leikattu vuorokausisykli. Sisältöönsä nähden Soul Reaverit ovat pituudeltaan Legacy of Kain: Soul Reaver 89 Legacy of Kain: Soul Reaver 2 72 Tiivis ja tunnelmallinen Soul Reaver on vanhentunut arvokkaasti. Olin kuullut Soul Reaver 2:n olevan lineaarinen putki, huomasin pelatessani sen olevan lineaarinen putki ja tajusin läpäistyäni sen olleen lineaarinen putki. Ennen nillitysputkea annan kehuja, sillä pulmiin perustuvat ahjot ovat kakkosen kohokohtia. LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED sopivat noin kymmenen tuntia, mutta kun juoksin kuuden tunnin pikaläpäisytrophyn vuoksi kakkosen uudestaan, urakkaan meni huimat kaksi ja puoli tuntia. Kadonneen median tutkimusmatkailijat pääsevät myös käsiksi kirveestä saaneeseen kolmannekseen koluamaan esimerkiksi Undercityn prototyyppiä. Originaali 58 179716_.indd 58 179716_.indd 58 22.1.2025 17.30.57 22.1.2025 17.30.57. Soul Reaver, olet arvokas. En ole edes vihainen, vain hämmentynyt ja pettynyt. Kakkosta inhoan pelinä mutta rehellisesti. Vaikka peleistä puuttuu se kuuluisa Dark Soulsin taistelu, samantapaista toismaailmallista tunnelmaa ja ykkösen tapauksessa kenttäsuunnittelua en arvannut kokevani. Kenties Raziel ja Kain tykkäävätkin toisistaan. Eksyminen on mahdotonta, ykkösessä se oli välillä hauskaa. Ja minä vain halusin jatkaa juonta. Sarjan jatkon lässähtäminen on sääli, mutta se ei pilannut ajatonta alkua. Hitto soikoon, minähän jopa pidin Final Fantasy XIII:sta, jonka kenttäsuunnittelu on I-kirjain! Kun kakkos-Reaverissa tallustetaan eri ajoissa vain marginaalisesti muuttunutta minikokoista Nosgothia päästä päähän, on kontrasti joka suuntaan levittäytyvään ykkös-Reaveriin valtava. Kun mukaan lasketaan vielä liuta erittelemätöntä pikkutyhmää, väkisinkin mietin, mitä hittoa kakkosen suunnittelupalavereissa on ajateltu. Muutakin kuin lootien työntelyä, hienoa! Ahjoista nettoaa Soul Reaver -miekkaan elementtipäivityksiä, jotka auttavat myöhemmissä pulmissa. ko-Reaverissa runsaasti kiintoisaa lihaa spektraaliluihinsa. Ei tämän olisi tarvinnut tuntua PS2:n julkaisupeliltä! Reunalleen pudonnut kolikko Sain yhden hitin ja yhden hudin, mutta vanhat Tomb Raiderit retusoinut Aspyr teki molempien kohdalla erinomaista remasterointijälkeä, kun projektin ohjaajaksi nostettiin Kainien modipuolelta superfani Monika ”Raina Audron” Er?sová. Pelattavuus on yhtä hyvää kuin ykkösessä, mutta pelisuunnittelu on paikoin käsittämätöntä. Harvakseltaan voimakenttä pakottaa murhahommiin, mutta valtaosan pahiksista voi ohittaa. Kun Nosgothia koluaa, vampyyrinmetsästäjien ja demonien lukumäärä lähtee lapasesta. Remasteroitu rakkaudella. On kehittävää pyöriä ympyrää vihollisten keskellä ja hutkia peruslyöntiä, kun joku ehkä osuu joskus johonkin
Yleisen höpelö tunnelma on peräisin 1950-luvun sci. Pelaaminen on yhdistelmä nopeatempoista hirviöiden lahtaamista ja siviilien luo pääsyn pähkäilyä. Kaksoisolentoja pursuava mappi sotkee pasmat kaksinpelissä ja keskiaikaisessa linnassa on takkaan kätketty salakäytävä (kunhan ensin hoksaa niistää liekit vaahtosammuttimella). LucasArts-nostalgikkojen lisäksi Zombiesissa on paljon nautittavaa kauhuleffojen ystäville. Pelaajankin arsenaali on monipuolinen. Kontrollit ovat mallia 16-bittinen konsoli ja pelin arcaderäiskeessä kahdeksan ilmansuunnan ammuskelu on haparoivaa, etenkin kun ammukset lähtevät hitaasti. Viholliset saavat usein ilmaisia vapareita ja nopeasti, sillä vahinkosuoja kestää alle sekunnin. Secret of Monkey Islandista ei seikkailupeli helposti parane, mutta edes solvausmiekkailun kaltaiset oivallukset eivät pysy tuoreena loputtomiin. Jokaisessa kentässä tuli jokin uusi juttu, kenttiä oli 50 erilaista ja salasanojen avulla oli mahdollista hivuttaa itseään kohti loppua. Ja jos pitkän päkistyksen jälkeen jää vielä nälkä, niin mukana tulee Zombiesin henkinen jatko-osa Ghoul Patrol. Kenttiä pitäisi ehtiä tutkia ja penkoa pulmien ymmärtämiseksi, mutta koko ajan kimppuun lappaa uutta zombia, eikä miettimisaikaa ole yhtään. Kuolonkankeat kontrollit Zombies Ate My Neighbors on hiton vaikea peli. ksilla huidotaan kreivikuntaa ja kentistä löytyvät hopeiset aterimet kannattaa viskoa ihmissusien yleiseen suuntaan. Huonoa . 59 179718_.indd 59 179718_.indd 59 22.1.2025 17.33.26 22.1.2025 17.33.26. Osa haasteesta nousee oikeista syistä, kuten kenttien pulmista ja tiukoista zombitilanteista, osa taas pelin iästä. Tältä pienten lasten vanhemmuus tuntuu. ikka on pikkutarkasti animoitua, musiikki svengaa vastustamattomasti ja toisaalta kiltti, toisaalta anarkistinen huumori pilkahtelee (opettajamuorin pelastamisesta saa 10 pistettä, cheerleadereista 1 000 pistettä). Toisaalta ristiriita näkyy vain nykypelaajalle: 16-bittisten konsolien ääressä ähöttäneille Zombies Ate My Neighbors oli aikoinaan hillitön paketti hyvää pelattavaa. Zombies tosin on LucasArtsin julkaisuksi epätyypillinen, sillä alustana olivat SNES ja Megadrive, genrenä toimintaseikkailu ja julkaisijana Konami. Yksinkertaisesta perusideasta, pelasta naapurit ennen kuin hirviöt syövät heidät, väännetään kymmenittäin kenttiä ja melkein jokaiseen mappiin keksitään jokin uusi jippo. Ylipäätään koko peli olisi hauskin yritys ja erehdys -kokeiluhengellä, mutta siihen kolme elämää antaa vähänlaisesti mahdollisuuksia. rautaiseen pelisuunnitteluun eikä ZAMN aiheuta pettymystä. Limsatölkit toimivat kranaatteina, siimaleikkurilla avataan reittiä myrkkysienten rihmoittamalle pihalle ja singolla voi räjäyttää uusia ovia. Vaatii vanhanaikaisuuden sietoa. Vaikeustaso ja yleinen luonne tuntuvat olevan ristiriidassa. Osa kentistä, kuten bossimatsi kymmenmetrisen vauvan kanssa, on enemmän superkreisejä kuin hyvin suunniteltuja. K ultakauden klassikkokamassa, olipa kyse Beatlesin loppupään albumeista tai LucasArtsin ysäripeleistä, on eräs inha piirre. Bonustavaroista hauskin on mystinen liemi, jonka kulauttamalla pelaaja muuttuu violetiksi turpaanlaittokoneeksi. Parasta matskua on tarjolla aika rajallinen määrä ja se tulee vuosien valuessa kulutetuksi puhki. Samalla on kuitenkin hienoa, että sekin on paketoitu mukaan muutenkin laadukkaaseen uusintajulkaisuun, näin sitä pelihistoriaa kuuluu tallentaa. Onpa mukava kun pihatalkoisiin tuli kunnolla porukkaa! Myrkkytynnyrit ja hautausmaa, klassikkoyhdistelmä. Tallennussysteemi on myös typerä: vapaan tallennuksen sijaan peli tallennetaan vain valikkoon poistuttaessa, jolloin savettamista pitää vääntää joutavien menumutkien kautta. Itse tykkään pelata Zombiesia ristisanojen tapaan: välillä kenttä sieltä ja toinen täältä, niin ei mene hermot ja pulmat ehtii pureskella rauhassa. SNES:n ja Megadriven katalogissa tämä on harvinaisen rikasta ja reilua pelisuunnittelua, vaikka nykypelaajaa miten ärsyttäisi valikkopompottelu ja jatkuvalla zombivirralla prässääminen. Gra. Hyvää + Taattua LucasArts-laatua. Hot ZAMN! LucasArtsin maine perustuu huumorin, hienon taiteen ja muistettavan äänimaailman lisäksi NAAPURI PURI DotEmu / LucasFilm Games LLC / The Walt Disney Company Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One Muuta: Alkuperäiset pelit julkaistu 1993 ja 1994 Ikäraja: Ei tiedossa. Mutta eipä hätiä, heti alkuvalikossa olo on kuin olisi kotiin tullut. Alussa hirviöt ovat hitaita zombeja, mutta jo nelosmapissa moottorisahamurhaajat nauravat kenttäsuunnittelun säännöille ja hurauttavat Husqvarnalla pensasaidasta läpi. Jasonilta naamarin lainannut lihaskimppu hyökkää Leatherfacelta tutulla moottorisahatanssilla, krusi. LucasArtsin seikkailupeleille ominaiset puzzlepainotteisuus, kekseliäisyys ja pelottomuus uusien ideoiden suhteen toimivat siis toiminnallisemmassakin genressä, ainakin pääasiassa. Zombies Ate My Neighbors iski kovaa, kun tajusin pelin olevan LucasArtsin kädenjälkeä ja juuri pelitalon parhailta vuosilta. Kaikkialle kylvetyt avaimet ovat kovinta valuuttaa, sillä moni asepakkaus tai pelastettava siviili on lukkojen takana. Iikka Kivi ZOMBIES ATE MY NEIGHBORS & GHOUL PATROL Haudasta noussut LucasArtsin pikkuklassikko löyhkää ihmeen vähän. 38 Zombies Ate My Neighbors on painava paketti retropelattavaa. kauhusta, myrkkytynnyrien täyttämiltä hautausmailta kömpivät zombit taas Return of the Living Deadista. Sen LucasArts teetti alihankintana ja sen valitettavasti huomaa, itse en jaksanut GP:n löysää kontrolliskeemaa ja hitaampaa otetta kymmentä minuuttia kauempaa
Markus Rojola Sonic 3 on samanaikaisesti sekä elokuvasarjan synkin että koskettavin osa. Elokuva tekee nopeasti selväksi, että näillä on enemmän yhteisiä piirteitä kuin eroavaisuuksia. Sonic ja Shadow näkevät toisensa omina vastakappaleinaan. Sonic-tiimi vieraassa vallassa. Myös sivuhahmoille suodaan omat erityiset hetkensä. Se saa elokuvan tuntumaan edeltäjiään harkitummalta teokselta. Ne vain piileksivät pintaa syvemmällä. Pääpahiksen suunnitelma on poikkeuksellisen katala eikä kuolonuhreiltakaan vältytä. Kenties katsojat eivät pystyneet samaistumaan jokaiseen pikkuriikkiseen yksityiskohtaan ylienergisen ja ääntä nopeammin kiitävän sinisen siilikäisen elämässä, mutta elokuvalla oli sydän paikallaan. Elokuva on paikoin visuaalisesti varsin vaikuttava ja kuvakerronnaltaan kekseliäs. Sonicin (Ben Schwartz) sekä Green Hillsin pikkukaupungin sherif. KOHDEYLEISÖN KOMMENTIT Jaani 10-v: Oli hyvä leffa. Heidän on pyydettävä apua katalalta tohtori Robotnikiltä. Riemua revitään kuitenkin myös Sonicin ja tämän tiimiläisten toisistaan poikkeavista näkökulmista. Useimmiten huumori on Carreyn kaksin verroin aiempaa hulvattomamman roolisuorituksen varassa (mies saa jopa pakollisen tanssikohtauksen tuntumaan aidosti tarpeelliselta). Mikä huipennus se onkaan. Perheidyllin rikkoo planeettaa pahuudelta suojeleva ASE-järjestö, joka kertoo tarvitsevansa sankarikolmikon apua. Molemminpuolista piikittelyä Sonic 3 on yllättävän synkkä lasten elokuvaksi. Japaniin saavuttuaan ystävyksemme yllättyvät. Movien kohdalla. Pelko osoittautui onneksi turhaksi. Hiljaa hyvä tulee Vakavien teemojen vakavasti ottaminen ei kuitenkaan tarkoita kepeyden puutetta. Kun siniselle siilille suodaan hetki hengähtää, hänen todellinen ainutlaatuisuutensa pääsee esiin. Harmittaa vain se, että Robotnikin perhehistoria jäi hieman epäselväksi. Sonic ei olisi Sonic ilman nopeuttaan. Odotukset kolmatta Sonic-elokuvaa, joka nimettiin Suomessa erikoisesti Sonic the Hedgehog 3:ksi, kohtaan olivat siis melko matalalla. Sonicin ja Shadow’n taustatarinat ovat kuin peilikuvia toisistaan. Kolmeen haaraan jaettuna tarinasta tuntui katoavan viimeinenkin tolkku. Sonic 3:n tarina tuntuu edeltäjiään eheämmältä. Vaikka tarina tarjoaa pääosin tuttua huttua (genrekehyksenä toimii Vaarallinen tehtävä -tyyppinen agenttiseikkailu), hahmot ovat jälleen nostettu keskeiseen rooliin. Myös vähän surullinen, mutta kannatti ehdottomasti käydä katsomassa. Mikä tärkeintä, pahisten motiivien selvittämiseen käytetään kunnolla aikaa. Aikuiskatsojan silmin kaikki tämä toimii kuitenkin elokuvan eduksi. Koska vihan sokaiseman siilin päihittäminen omin neuvoin osoittautuu mahdottomaksi, joutuu Sonic ystävineen turvautumaan vihoviimeiseen keinoon. Jeeki 10-v: Kolmas osa ei todellakaan jäänyt kahden edellisen ”varjoon”, koska lajityypiksi oli vaihdettu agenttitoiminta. Kun Sonic ja tämän varjo näkevät vihdoin maailman toistensa silmin, alkoi alahuuleni vastustamattomasti väpättää. Todistettuaan Shadow’n sekä tämän vieläkin pahantahtoisemman kumppanin menetystä, on vaikea olla tuntematta myötätuntoa heitä kohtaan. Ystävät lähellä, viholliset vielä lähempänä Green Hillsin pikkukaupungissa on poikkeuksellisen rauhallista. Sonic, Tails ja Knuckles ovat VALON JA VARJON LEIKKI Ohjaaja: Jeff Fowler Käsikirjoitus: Pat Casey, Josh Miller, John Whittington Rooleissa: Ben Schwartz, Jim Carrey, Colleen O´Shaughnessey, Idris Elba, Keanu Reeves, James Marsden, Tika Sumpter, Krysten Ritter Ikäraja: 7 SONIC THE HEDGEHOG 3 tehneet kotinsa Tomin ja tämän vaimon, Maddien, luokse. Uhka osoittautuu Sonicin lajitoveriksi Shadow’ksi (Keanu Reeves), joka on viettänyt viimeiset viisi vuosikymmentä vangittuna väärin perustein. Pääjuoni koostui irrallisista kohtauksista, joiden halki Sonic ja tämän aisapariksi saapunut Tails-kettu (Colleen O´Shaughnessey) kohelsivat alati kovempaa vauhtia. Sopivassa suhteessa toimintaa ja komediaa. Tokiossa on tapahtunut jotain kamalaa ja ainoastaan Sonic ystävineen pystyy ratkaisemaan tilanteen. Voiko lurjukseen kuitenkaan luottaa. Ei hassummin sieluttomalta kasalta värikkäitä pikseleitä. 60 179997_.indd 60 179997_.indd 60 22.1.2025 17.36.44 22.1.2025 17.36.44. Viimeksi mainittujen osioiden oli kaiketi tarkoitus tarjota tarttumapintaa elokuvaa lapsiensa kanssa katsoville vanhemmille, mutta kehnosti kirjoitettu farssi ei tähän kyennyt. Siinä, missä elämänmyönteiselle Sonicille tarjottiin mahdollisuus oppia ystävyyden arvo, synkkämielinen Shadow on tuntenut ainoastaan tuskaa. Pääteemoiksi nousee anteeksiannon ohella menetyksen hyväksyminen ja vihan hallinta. A lkuvuodesta 2020 teattereihin singahtanut Sonic the Movie kertoi yllättävän lämminhenkisen tarinan omaa tietään etsivästä nuorukaisesta. Jos luomet lupsahtivat hetkeksikään kiinni, se ei johtunut tylsistymisestä vaan siitä, että pyyhkäisin salavihkaisesti silmäkulmiani kuivemmiksi. Liitoskohtia paikkailtiin epätoivoisesti paljastamalla, mitä mielensä menettänyt Robotnik ja tämän kätyrinä toimiva nokkasiilisoturi Knuckles (Idris Elba) suunnittelivat tai vierailemalla Tomin kälyn unelmahäissä Havaijilla. Ensisijainen toiveeni oli, etten joutuisi nipistelemään käsivarttani mustelmille pysyäkseni hereillä, kuten kävi viime vuonna julkaistun The Super Mario Bros. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa, Sonic the Movie 2, ei tehnyt samanlaista vaikutusta. Katsojan huomio ei missään vaiheessa jakaannu, koska kaikki osapuolet etenevät aina samaan suuntaan kohti tarinan huipennusta. Tomin (James Marsden) ystävyyden rakentuminen pysyi tarinan kiintopisteenä kaikkein kahjoimpienkin kohtausten aikana. Jim Carreyn magneettisesti esittämästä tohtori Robotnikistä muodostui puoleensavetävä vastavoima sankarikaksikolle. Toivottavasti tekijät muistavat tämän, kun on aika ryhtyä suunnittelemaan sarjan seuraavaa, väistämätöntä, osaa
Vaikka Secret Levelin kokonaiskesto ei ylitä kolmea tuntia, jaksojen läpikäyminen alkaa ennen pitkää tuntua pahimman luokan grindaukselta. Mainokset on kuitenkin lähtökohtaisesti suunniteltu kilpailemaan katsojan huomiosta. Uusin pelimaailmasta kumpuava sovitus, Amazon Primen tuottama Secret Level, edustaa samaa suuntausta. Visionääri vastuussa, monipuolinen lajitelma lähdemateriaalia ja tekijöinä joukko lahjakkaita peleihin erikoistuneita animaatiostudioita eri puolilta maailmaa. Kuka tietää, ehkä kyse on ennakkotestistä kolmannelle Conan-elokuvalle. Esimerkiksi FromSoftwarelta on kelpuutettu mukaan Armored Core suositumpien soulslikejen sijaan. Katsomista harkitseville suosittelen sarjan speedrunnaamista tai edessä voi olla raivolopetus. Syvällisempää kerrontaa animaatiokokoelmilta kaipaavien on parempi tyytyä odottamaan Love, Death & Robotsin seuraavaa kautta. Secret Levelin tekijöiden – tai ainakin peleihin oikeudet omistavien julkaisijoiden – mielestä he todennäköisesti onnistuivat tavoitteessaan. Concord-jakso Tale of the Implacable julkaistiin vasta pelin jo peruunnuttua. Timo animaatiostudiolta hei! Secret Levelin takaa löytyy Tim Miller, joka tunnetaan parhaiten elokuvien Deadpool (2016) sekä Terminator: Dark Fate (2019) ohjaajana. Kuiskaamaan ”unohda se, mitä juuri näit ja kiinnitä katseesi tähän”. Viidentoista toisiaan vastaan taistelevan jakson jälkeen olotila on kuin pahimmassa E3-krapulassa koskaan. Toistaiseksi julkaisemattomaan tieteisroolipeliin pohjautuva Exodus: Odyssey puolestaan kertoo isästä, joka on valmis matkustamaan ajan ja avaruuden halki pelastaakseen teini-ikäisen tyttärensä. Pätkät tuntuvat mainoksilta, joiden tarkoitus ei ole rakentaa eheää draaman kaarta selkeine loppuratkaisuineen, vaan herättää mielenkiinto ja saada katsoja janoamaan lisää. Katsojan näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Markus Rojola SECRET LEVEL – KAUSI 1 Secret Level on kehno kokoelma pelimaailmoihin sijoittuvia animaatioita. Pac-Man: Circle oli alkuasetelmiltaan yksi mielenkiintoisimmista jaksoista, koska se tuntui ammentavan niin paljon vaatimattomista lähtökohdista. Näihin lukeutuvat muun muassa Star Wars: The Old Republicin (2008) ja Batman: Arkham -sarjan elokuvamaiset trailerit sekä välianimaatiot useisiin Call of Dutyja Gears of War -peleihin. Valikoima yllättää eksentrisyydellään. Jokainen antologian osa on visuaalisesti vaikuttava ja napakka kuvaus pelistä tai niiden sisältämistä maailmoista. Eniten kokemusta hänellä on animaation parissa. Insert credit Vastaus riippuu näkökulmasta. Ennakkotietojen valossa Secret Level vaikutti todella lupaavalta. Se kuvaa freegunnereiden maailmaa huomattavasti kiehtovammin kuin pelintekijät itse osasivat tehdä. Blurin lisäksi animaatioita teki muun muassa Assassin’s Creedeille sekä The Witcher -peleille vaikuttavia trailereita luonut unkarilainen Digic Pictures. Matchmaking failed Secret Levelin ytimessä piilee ylitsepääsemätön heikkous. Mikä pettymys, kun julkaisun jälkeen sen kerrottiin olevan promovideo tulevalle Shadow Labyrinth -seikkailupelille. re) sekä muutama vielä julkaisuaan odottava peli. The Once and Future King tekee selväksi, että Iso-Arska kykenee ääninäyttelijänäkin (ainoastaan) elämää isompiin roolisuorituksiin. ixin animaatioantologian Love, Death & Robots (2019–), jota on tähän mennessä ilmestynyt kolme kehuja kerännyttä kautta. Lopputuloksena on kasa 10–20 minuutin mittaisia audiovisuaalisia luuttilaatikoita, jotka tarjoavat hetken hekuman, mutteivät onnistu tarjoamaan lopullista tyydytystä. Vaikka kuvakerronta ja animaatioiden laatu venyvine ihohuokosineen tekee kerta toisensa jälkeen vaikutuksen, harva tarinoista toimii omillaan. Miller on luonut myös Net. Animaatioantologia ei valitettavasti osoittaudu edeltäjiensä kaltaiseksi eheäksi kokonaisuudeksi. Mikä voisi mennä pieleen. Sen sijaan, että olisin innostunut päähahmojen tulevista seikkailuista, halusin kokea omia seikkailujani samoissa ympäristöissä. 61 180065_.indd 61 180065_.indd 61 22.1.2025 17.39.18 22.1.2025 17.39.18. Viimeaikaiset videopeleihin pohjautuvat TV-sarjat, kuten The Last of Us ja Fallout, ovat osoittaneet, että digitaaliset leikkikentät toimivat huomattavasti parempana lähdemateriaalina pienelle ruudulle. Sekalaisesta joukosta löytyy onneksi muutama, joiden ensisijainen tarkoitus ainakin vaikuttaa olevan kertoa eheä tarina. Parhaimmissa antologioissa toisiaan tukevista tarinoista koostuu kokonaisuus, joka on suurempi kuin osiensa summa. Secret Level koostuu viidestätoista jaksosta, joista jokainen perustuu eri peliin tai pelisarjaan. E lokuviin pohjautuvien pelien osumatarkkuus on ollut tunnetusti heikkoa. Nopeista visuaalisista kokemuksista nauttiville ja käsiteltävien peli(sarjoj)en faneille löytyy muutamia katsomisen arvoisia hetkiä. Kolmannen persoonan mech-rellestyksen lisäksi joukkoon mahtui muun muassa roolipelejä (Dungeons & Dragons, The Outer Worlds), 2D-toiTASOLTA TOISELLE Luoja: Tim Miller Rooleissa: Arnold Schwarzenegger, Keanu Reeves, Ariana Greenblatt, Brenock O’Connor, Michael Beach Käsikirjoitus: Useita Ikäraja: 16 mintatasohyppelyitä (Mega Man, Spelunky), ensimmäisen persoonan ammuskelua (Unreal Tournament, Cross. Millerin 1990-luvun puolivälissä perustama Blur Studio on luonut lukuisia mieleenpainuvia animaatioita etenkin videopelejä varten. Useimmat lempijaksoistanikaan – kuten Dungeons & Dragonsiin pohjautuva The Queen’s Cradle – eivät saaneet minua haluamaan nähdä lisää samojen hahmojen seikkailuita, vaan kiinnostuin pikemminkin niiden kuvaamista maailmoista. Amazonin MMORPG New Worldiin perustuva ja Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä The Once and Future King on hauska ja opettavainen satu ikuisen elämän suomista aarteista
Enpä muista vähään aikaan lukeneeni yhtä mielenkiintoista lähihistoriaan liittyvää kirjaa saati sitten sarjakuvaa. 62 179996_.indd 62 179996_.indd 62 22.1.2025 17.40.33 22.1.2025 17.40.33. Sarjan keskiössä on säveltäjä, hänen elämänsä ja musiikkinsa, ja näitä sarjan toteutus kunnioittaa komeasti. Samoin kehotan tutustumaan virolaiseen säveltäjään Arvo Pärtiin. Nyt kun pojat ovat muuttaneet pois kotoa, voin heittää heidän vanhat romunsa menemään. Heidät kaikki olen tavannut ja töitä ihaillut, KAHE VAHEL mutta jos he eivät ole entuudestaan tuttuja, kehotan googlaamaan ja tutustumaan töihin tarkemmin. Mieleeni nousee menneitten aikojen mestareista sellaiset nimet kuin Priit Pärn, Hillar Mets ja Heiki Ernits. Wallu RUUDUN TAKAA WANKKA Julmuutta on monenlaista. Mutta Jalavan julkaisemaa uusinta Blaise-kokoelmaa Palmadoran bandiittijahti lukiessa aloin miettiä, että onko nämä julkaistava kaikki ja osa vielä useampaan kertaan. Eli nyt olen kahe vahel, kumpaa lukisin ennemmin, Modestya vai Pärtiä. Itse olen herran monivuotinen kuluttaja, piirtäessäni soi taustalla usein jokin hänen mietiskelevistä kappaleistaan, nyt Kronos-kvartetin esittämänä Fratres, mutta usein myös Lumen Valon Pärt-tulkinnat. Eivät ole ehkä niitä kaikkein menevimpiä biisejä, mutta auttavat keskittymään. (Mitä saatan kohta olla itsekin, jos joku tosifani lukee tuon.) Uutuudessa on vain yksi sarja Holdawaylta (Uncle Happy) ja kolme sarjaa Romerolta. Eipä juuri mitään, paitsi että molemmat ovat tätä nykyä sarjakuvasankareita. Pelkistetyt piirrokset tukevat tarinaa, samoin musiikkia kuvaamaan käytetyt mustat ja valkoiset pallot. Arvo Pärtin elämään voi tutustua tarkemmin Joonas Sildren tekemässä sarjakuvassa. Minäkin myönnän aina pitäneeni näkemästäni, kun Modesty kurittaa kaksilahkeisia. Musiikkia silmille Virolaista sarjakuvaa ei liiemmin ole meillä julkaistu, mutta hieno historiahan virolaisella piirrostaiteella on. Siinä missä britti Jim Holdaway loi taidolla maanmiehensä Peter O’Donnellin tekstiin perustuvan suositun, mutta fiktiivisen sarjakuvakaunottaren Modesty Blaisen, virolainen Joonas Sildre on tukeutunut sarjassaan maansa lähihistoriaan ja todellisuuteen, ja tehnyt säveltäjämestari Arvo Pärtistä sarjakuvansa ”sankarin”. Kahden sävelen välissä (Kahe heli vahel, 2018) -teos on todella hienosti harkittu ja toteutettu elämänkerta, joka luo inhimillisen kuvan säveltäjästä ja hänen kohtaamastaan karusta todellisuudesta idän ja lännen välissä Viron ollessa vielä osa Neuvostoliittoa. Itse pidän suunnattomasti Jim Holdawayn (1927–1970) ilmavasta ja kauniista piirrosjäljestä, ja hänen piirtämänsä sarjat otan aina ilolla vastaan, mutta Holdawayta seurannut espanjalainen Enrique Romero (1930–2024) on aivan eri maata. Lisäksi yksi Neville Colvinin (1918–1991) piirtämä, mutta se on syystä tai toisesta kovin suttuisen näköinen ja oloinen. Mikä onNenpotku! Näistä peleistä saan tuhansia! Mitä yhteistä on Modesty Blaisella ja Arvo Pärtillä. Vaikka Pärt puhuttelikin, niin vanhojen seikkailusarjojen ystävänä taidan kallistua…aaargh! • Sildre: Kahden sävelen välissä, Suuri kurpitsa 2024, 224 sivua, hinta noin 33 euroa. Arvo Pärtin tapauksessa sitä harrasti keskuskomitea, Modesty Blaiselle julmisteli vähän kaikki. Silmänruokaa Modesty Blaise -sarjan suosio perustuu paitsi Holdawayn hienoon piirrosjälkeen ja O’Donnellin kekseliäisiin juonenkäänteisiin, myös sankarittaren aistikkaaseen olemukseen. Jälki on jäykkää ja Modestykin mielestäni hengetön. S arjakuva venyy osaavissa käsissä moneen. • O’Donnell, Holdaway, Colvin, Romero: Modesty Blaise Palmadoran bandiittijahti, Jalava 2024, 160 sivua, hinta noin 32 euroa
Retro Fighters Hunter ja USB-donglet ja muu pakkauksen sisältö. D-pad pitää omassa yksilössäni outoa ääntä, mutta vain kun sitä painaa alasuuntaan, mutta toimintaan tämä ei vaikuta. Pikatestaus PC:llä ja Switchillä osoitti kapulan toimivan luvatusti myös näillä, joskin yhdistettäessä pitää muistaa painaa padin alapuolella olevaa resetointinappulaa. Muodot ovat lähes identtiset Series-padin kanssa. Yksi Xboxin parhaista peleistä. Minkäänlaista viivettä en langattomuudesta havainnut. Olen parin padin hajonneet olkanapit vaihtanut purkamalla padin ja vaihtamalla rikkoutuneet osat Kiinasta ostettuihin varaosiin, ja se varmasti olisi parempi tapa putsata napit kunnolla. Liki vuoden ahkeralla pelailullakaan tatteihin ei ole tullut driftiä, josPAD TO THE XBONE Valmistaja: Retro Fighters Tukee: Xbox, PC ja Switch Hinta: Sisältäen postit ja tullit noin 75 € kin ne ovat hieman Microsoftin omien ohjaimien vastaavia löysempiä, joten totuttelua tarvitaan. Miten Hunter vertautuu Xboxin omaan Dukeen ja S-ohjaimeen. Liipaisimien yläpuoliset olkanapit ajavat saman asian, mikä on hyvä vaihtoehto. Räiskintäpeleistä Halo: Combat Evolved on tuttuakin tutumpi, eikä ohjaimen kanssa ollut mitään ongelmia pistää eliittejä pataan Legendarylläkään. Käyttöaikaa täydestä latauksesta luvataan noin 10 tuntia. Kapula toimii myös PC:llä ja Switchillä, mutta niillä ei ole ohjaimista pulaa, ostin tämän puhtaasti Xbox-käyttöön. Töpötin tätä kokonaan haihtuvaa nestettä napin ympärille pumpulipuikolla, tungin rakoon paperin kulmaa ja kiersin nappia ympäri ideana, että mahdollinen töhnä poistuu. Testasin useita eri pelejä ja genrejä. Vastapainoksi ristiohjain on alkuperäisissä Xbox-ohjaimissa turhan epätarkka, mutta Hunterissa palaute on napakkaa ja suuntavalinta helppoa. Hankkimani läpikuultavan vihreä padi sopii visuaalisesti erinomaisesti Translucent Green -mallin Xboxin kaveriksi, mutta saatavilla on myös klassinen musta väritys. Ohjaimen hinta on noin 45 euroa. Hieman kevyempi se on, sillä sisäinen akku ei paina paljoa. Isopropanolia löytyy vaikka rautakaupasta, Maston-merkkisenä, ja liitukaudella sillä tuli putsattua videonauhurin kuvapäitä. Muodoltaan ja kooltaan Hunter on käytännössä identtinen Xbox Series -kapulan kanssa, joten se sopii tähän tottuneen kouriin mainiosti. Capcom 2:n ja retrokokoelma Taito Legendsin parissa, eikä ollut ongelmia suorittaa monimutkaisiakaan liikesarjoja. Unohduin pelaamaan Buffyä tuntikausiksi, vaikka piti vain vähän testata. Nykyiseen hintaan ohjain jää lähinnä Xbox-harrastajien iloksi. Tähän asti oma suosikkini eli alkuperäinen Xbox on jäänyt paitsioon, mutta Retro Fighters korjaa tilanteen uudella langattomalla Hunter-padilla. Ristiohjainta testasin muun muassa Marvel vs. Pakkauksessa on USB-C-latauskaapeli, USB-vastaanotin Xboxille ja PC/Switchille plus käyttöohje. Jos Hunteria saa joskus Suomesta, kannattaa harkita. Tilasin ohjaimen brittikauppa 8BitModsin kautta, joten postija tullimaksujen kanssa kokonaishinta nousi noin 75 euron tienoille. Xboxin valkoinen ja musta nappi löytyvät samasta paikasta kuin S-ohjaimessa eli oikealta alhaalta. MechAssault 2: Lone Wolf ja Buffy the Vampire Slayer toimivat myös kuin unelma. Ville Wikström RETRO FIGHTERS HUNTER Retroilijat ovat joutuneet metsästämään korvikepadeja alkuperäiselle Xboxille. KONEHUONE NIKSI-NIKSU O len nakannut kaapin perälle useitakin Xbox-padeja, kun niissä on alkanut joku napeista jumittaa, mikä ei kuulkaa Soulslike-peleihin sovi. Outrun 2006: Coast to Coast oli nautinto pelata, driftailu sujui kuin ajatus. Minkä se tekikin, joskin käsittely piti joskus aina uusia. Samoin Burnout 3:n kolarointi toimi hienosti, miksei näin hauskoja autopelejä enää tehdä. Taistelijat saavat vihdoinkin levätä, langaton alkuperäisen Xboxin ohjain on löytynyt. Pelituntuma vakuuttaa, mutta ei ole täydellinen. 63 179339_.indd 63 179339_.indd 63 22.1.2025 17.41.26 22.1.2025 17.41.26. N ykyään ei ole vaikea löytää uutta kolmannen osapuolen ohjainta omalle retrokonsolilleen. Parempi mutta ei helpompi. Kokoja muotovertailua muihin Xbox-ohjaimiin
Kämmenpuolen kaksi liipaisinkytkintä saattavat tulla tielle riippuen käden asennosta ja koosta, mutta ainakin minä olen pärjännyt niiden kanssa mainiosti. Insinöörin natsani eivät riitä kommentoimaan mekanismia syvällisemmin (enkä toisaalta viitsinyt purkaa koko hökötystä asian tutkimiseksi), mutta propellihattujen keskuudessa toteutusta pidetään laadukkaana ja hyvin mietittynä. Mukavana yllätyksenä ohjain on käyttövalmis suoraan paketista nostettuna: mitään ei tarvitse kasata eikä VKB:n surullisenkuuluisaa insinörttisoftaa tarvita edes kalibrointiin. Kahva kääntyy kaarensa halki kuten kahvan kuuluukin, X-56:n ja Warthogin kahvoihin verrattuna liikerata on ehkä aavistuksen jyrkempi. Mutta paKONEHUONE 64 179989_.indd 64 179989_.indd 64 22.1.2025 17.42.33 22.1.2025 17.42.33. Warthogin kahvaan tottuneena STECS-leiskan iskostuminen selkäytimeen vei viikon-pari. Asettelun parhaita puolia on peukalon alta löytyvä mainio analogitatti, joka sopii erinomaisesti vaikkapa ohjausrakettien kontrollointiin avaruussimuissa. ghterja Gladiator NXT -tikut antavat yhtään osviittaa, mekanismin kuvittelisi kestävän isältä perikunnalle. Jos VKB:n Gun. STECS Standard ja Max ovat puolestaan ruotsinlaivan kokoisia hirvityksiä, joissa riittää namiskoja ja kustomointimahdollisuuksia paatuneimmallekin DCS-friikille. Virpilin ja WingWingin metallilinjasta poiketen STECS on valmistettu mekanismiaan myöten muovista, mikä ei onneksi heikennä laatuvaikutelmaa, sillä lasikuidulla vahvistettu ABS-muovi on sopivan vankkaa. Aikailulle oli syynsä, sillä VKB:n viritys ei ole pelkkä kahva vaan modulaarinen ohjainjärjestelmä, jota voi tuunata ja laajentaa tarpeensa mukaan. Mini Plus laajentaa pakettia kymmenkunta lisäfunktiota sisältävällä ATEM-moduulilla sekä metallisella pohjalevyllä, jonka olisi määrä pitää hökötys paikallaan työpöydällä. Erityisesti kiinnosti selvittää, miten VKB:n näkemys kaasukahvasta sopii kaltaisilleni sunnuntaipiloteille, jotka arvostavat laatua, mutteivät kehtaa pystyttää autenttista Galactican komentosiltaa puolison joogamatolle. Kysymyksessä on ilman muuta työkalu tositoimiin, ei mikään saitekmainen lelu. Järjestelmän modulaarisuuden ansiosta Minin pystyy päivittämään pala kerrallaan maksimitasolle, tosin komponenttien ostaminen erikseen maksaa (tietysti) pitkän pennin. Nappiasettelu on yleisesti ottaen ergonominen ja järkevä, muttei päivänselvä, sillä etenkin kahvojen etupuolelle sijoitetut napit vaativat hakemista ja totuttelua. 270 euroa (+ lähetyskulut) VKB STECS MINI PLUS Tarranauhaa ja taivaalle Ensivaikutelma on asiallisen jämäkkä. Kompakti Mini-versio sisältää pelkän kahvaosan, joka täytyy käytännössä pultata kiinni simutelineeseen kippaamisen estämiseksi. guraatiosta. HARKKOREIN HANIKKA VKB Single / Twin Engine Control System Mini Plus Hinta: n. Käyttömukavuus on kuitenkin hyvä, kunhan pöytä muuten on laskettu ergonomiselle työskentelykorkeudelle. S ingle/Twin Engine Control Systemiä eli STECSiä kaupataan neljänä eriasteisesti varusteltuna versiona. Omronin valmistamat laatukytkimet napsuvat jämäkästi, mitä nyt ATEM-moduulin pyöriteltävä ja moneen suuntaan heiluva nappi-/hattuhybridi on vähän löperösti toteutettu. Lassi Hietala KONEHUONE Kolmen ”ison” hi. Kahva koostuu kahdesta puoliskosta, joita voi liikuttaa yhdistettynä akselina tai erikseen, riippuen lennettävän koneen moottorikon. tikkuvalmistajan joukosta VKB sai oman kaasukahvansa markkinoille Virpilin ja WingWingin jälkijunassa vasta vuonna 2023. Parisenkymmentä senttiä korkea ohjain kohoaa pöydällä varsin jylhänä ilmestyksenä. Päädyin Mini Plus -versioon, sillä se täyttää perusvaatimukseni: tarvitsen työpöydällä pelittävän kahvan, jonka liikerata on perinteisen kaarimainen, ja jonka toiminnot eivät lopu Elite: Dangerousissa ja Flight Simulatorissa ihan heti kesken. Liikkeen tietokoneelle tulkkaa kosketukseton MaRS-sensori. Yhdistettyjen kahvojen liitoskohtaan jää aavistus heilumavaraa, mitä ei onneksi huomaa lentäessä
Minulta STECS olisi jäänyt varmaan hankkimatta, ellei Warthog-kahvani olisi hajonnut sopivasti juuri samalla hetkellä, kun VKB:n nettikaupassa oli houkutteleva tarjouskampanja. Kahvaa ei saa kammettua töyssyjen yli vahingossa, vaan niiden olemassaolon huomaa. VKB:n sikakallis, mutta erinomainen kahva sopii myös työpöytäpilotille. Toistaiseksi hankinta ei ole kaduttanut. Homma hoidetaan kahvan juureen kiinnitettävillä kynnyskaarilla, joihin voi ruuvata haluamiinsa kohtiin yhdestä kolmeen metallista estepalikkaa per kaari. Käytössä oleva kaari määritetään viisiasentoisella kytkimellä, jonka vieressä oleva LED-valo ilmaisee aktiivisena olevan kaaren värin. Hävittäjälentäjille tämä on kenties hyvä uutinen, mutta muutos on herättänyt närää eräässäkin Elite-pilotissa. Kolmen huntin hinta huomioiden suosittelisinkin STECSiä mieluummin tarpeensa tuntevalle harkkorelentäjälle kuin peruspiloteille, jotka pääsevät lentämisen hurmioon huokeammillakin virityksillä. Kysymyksessä ei ole mikään joka jannun arsenaaliin kuuluva lentoväline, sillä parhaallakaan kahvalla ei ole lento. Valtaosa kahvan namiskoista on käyttäjän vaihdettavissa, eli halutessaan perusnapin tilalle voi ruuvata vaikka viisisuuntaisen hatun. Kaaret on värikoodattu. Töyssypaloja on viittä eri muotoa, ja muoto ratkaisee vaikutuksen, esimerkiksi kumpaan liikesuuntaan kynnyksen vastus on suurempi. 65 179989_.indd 65 179989_.indd 65 22.1.2025 17.42.40 22.1.2025 17.42.40. Kuukauden intensiivisen lentämisen jälkeen käteen jää hyvin tehty, hyvän tuntuinen ja monipuolinen kaasukahva. MacGyver-viritykseni tosin vaikeuttaa huoltoa, jos pohjan ruuveja pitäisi joskus mennä availemaan. Nikkarointia kaipaavien kannattaakin suosiolla hankkia ohjaimen Standard-versio, jonka mukana sekä vaihtonappeja että erivärisiä kynnyskaaria tulee vino pino. Kaikin puolin hyödyllinen ominaisuus, sillä vaikkei kustomoinnille olisi muuten tarvetta, tarvittaessa viallisen kytkimen vaihtaminen ehjään onnistuu käden käänteessä. iliksen kannalta yhtä dramaattista vaikutusta kuin kunnon tikulla. Varsin näppärä systeemi. TOIMINNOT: Vasen kahva: • 2 painonappia • 2 liipaisinta • 2 pyöriteltävää kytkintä Oikea kahva: • 2 liipaisinta • 1 alaspainettava analoginen tatti • 1 analoginen rulla • 1 painonappi • 5 kytkinmoduulia (oletuskon. Kahvausta 30-luvulle. Yksi kiistaton suunnittelutöppi löytyy: vaikka mainospuheiden mukaan Mini Plus sopii sellaisenaan työpöytäkäyttöön, ei metallinen pohjalevy aivan riitä pitämään ohjainta aloillaan, jos vastus on asetettu vähänkään raskaammaksi. Nyt tökkii! STECSin innovaatioita on kustomoitavat kynnyspisteet (detents), joita käytetään taktiilisen palautteen aiheuttamiseksi esimerkiksi jälkipolttimelle tai kahvan keskikohdalle. guraationa 4 painonappia, 1 5-asentoinen hattu) ATEM-moduuli: • 4 painonappia • 2 turvaläpällä suojattua nappia • 1 pyöriteltävä kytkin-/hattuhybridi (4-asentoinen, alaspainettava) STECS-jalusta: • 2analogista akselia (eli vasen ja oikea kahva) • 2 painonappia • 1 5-asentoinen pyöriteltävä kytkin 2analogista akselia (eli vasen ja oikea kahva) • 2 painonappia • 1 5-asentoinen pyöriteltävä kytkin hus! Tulevissa valmistuserissä tatti on ”yleisön pyynnöstä” siirretty etusormen alle ja tilalla on perinteisempi viisisuuntainen hattu. Kynnysten kohdat täytyy syöttää VKB:n hankalatajuiseen softaan, mutta kunhan tämän on tehnyt kerran, käy lentotuntuman muuttaminen kaarta vaihtamalla ketterästi vaikka kesken lennon. Alimitoitettu tukilevy pois lukien en ole keksinyt ohjaimesta mitään fataalia mokaa. Tuuninkeihin tutustuminen jäi puoliksi teorian varaan, sillä Mini Plussan mukana ei toimiteta ylimääräisiä kytkimiä ja kynnyskaariakin (joita en omiin lentelyihini oikeastaan tarvitse) tulee vain yksi kappale. STECS Mini Plus ajaa asiansa sen verran hyvin, että tuskinpa keksin tarvetta ”päivitykselle” ennen kuin koko hökötys sanoo jonakin päivänä sopimuksensa irti. Arvosana on annettu oletuksella, että kahva kestää ainakin yhtä pitkän rääkin kuin Thrustmasterin mokoma, eli sellaiset kymmenen vuotta. Poukkoiluun ja liukumiseen kyllästyttyäni kiinnitin koko hökötyksen pohjastaan velcrolla Warthog-tikun messevään metallialustaan, minkä jälkeen vastuksen sai säätää vaikka Teräsmiehen kouralle. Toinen vänkä juttu on vaihdettavat kytkinmoduulit
5.3. Tempest Risingin reaaliaikastrategiassa kävi juuri näin. 34 vuotta sodan jälkeen GDF (Global Defence Forces) ja Tempest Dynasty kamppailevat uuden tempest-kasvina tunnetun energianlähteen hallinnasta. Kamppailut muistuttavat klassista Command & Conqueria – kerätään resursseja, rakennetaan tukikohtia ja määräillään yksiköitä. MAALISKUUTA. HELMIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 HUHTIKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 MAALISKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 LOPPUTALVEN HARRASTUKSET Jos hiihtokelit ovat pettymys, kupponen kuumaa ja hyvä videopeli auttavat ensi hätään. Wizordum (PC) Apogeen julkaiseman Hexentyylisen retroiluräiskinnän sankari on velho, joka kurmottaa lukuisia vihollisiaan erilaisilla pyssymäisillä loitsuilla. Kyseessä on oikeasti co-op, sillä toista sankaria ohjaa aina pelaaja, joko jaetun ruudun tai netin välityksellä. The Hundred Line: Last Defence Academy (PC, Switch) Danganronpaja Zero Escape -sarjoista tunnettujen käsikirjoittajien vetämän kehitystiimi Too Kyo Gamesin taktisessa roolipelissä suojellaan Last Defence Academy -koulua sata päivää erikoisilta ja kirjaimellisesti värikkäiltä monsuilta. 23.4. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 5. Split Fiction (PC, PS5, Xbox Series S/X) It Takes Twon kehittäjien uudessa tiimitoimintaseikkailussa kirjailijat Mio ja Zoe joutuvat omien teostensa vangiksi, kun kustantajaroisto kaappaa heidät kehittyneeseen VR-ympäristöön. Pelaajat voivat tehdä ja jakaa omia kenttiä sisäänrakennetulla helppokäyttöisellä editorilla. 6.3. 66 179566_.indd 66 179566_.indd 66 22.1.2025 15.19.33 22.1.2025 15.19.33. Mio kirjoittaa scifiä ja Zoe fantasiaa, joten kentissä piisaa vaihtelua – joka kentässä on jokin kikka kolmonen, joka ei toistu muualla. TULOSSA Tempest Rising (PC) Mitä jos Kuuban ohjuskriisi olisi päättynyt ydinsotaan. Kaaoksen voimien rökittämisen kuvaamisessa mennään kuvitteelliseen ysäriaikaan ennen 3D-kiihdytystä, sillä palikkamiljöitä täplittävät spritemäiset viholliset ja esineet. Takumi Sumino saa oudolta koulumaskotilta supervoimia ja mäiskii koulutunkeutujiksi kutsuttuja otuksia Fire Emblem -tyylisissä taktiikkataisteluissa neljäntoista muun oppilaan rinnalla. 24.4
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 28.2. Seikretdinoratsun myötä mukana roikkuu kaksi tyystin erilaista asetta. 67 179566_.indd 67 179566_.indd 67 22.1.2025 15.19.39 22.1.2025 15.19.39. Vaikka vastaan lappaa muun muassa vihamielisiä kulttilaisia ja muita kummajaisia, tappamiselle on selviytymisseikkailussa aina vaihtoehto. Ja toistetaan edellinen, todella monta kertaa, yksin tai tiimissä. 27.3. 20.3. Sarjistyyliset hahmot ja miljööt ovat paenneet pikseligrafiikan ikeestä, mutta taistelusysteemi on klassisesti kaksiulotteinen. Vaihtoehtoisessa menneisyydessä Windscalen ydinonnettomuus PohjoisEnglannissa oli huomattavasti pahempi kuin vuoden 1957 todellisuus. Assassin’s Creed Shadows (PC, PS5, Xbox Series S/X) Temppeliritarien ja assassiinien väliset väännöt ovat pitkään olleet tasaisen varmoja viihdepläjäyksiä, mutta toistuvat julkaisupäivän siirrot ovat nostaneet epäilyksen varjoja Nipponin Sengoku-kaudelle sijoittuvan Shadowsin eteen. Kunkkuhirviö Arkveldin kimppuun ei noin vain tötöillä, vaan ensin grindataan sankarin arsenaalia paremmaksi vähän vaarattomammista otuksista irtoavilla tuotteilla. Atomfall (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Stalkerin pitkään odotettu jatko saa heti haastajia, sillä mikä muukaan peli radioaktiivisuuden takia eristetystä alueesta tulisi mieleen. 24.4. SNK jatkaa Fatal Fury -sarjaansa 26 vuoden tauon jälkeen. Normaalien kontrollien ohella käytetään yksinkertaisempaa ohjausta, jolla houkutellaan aloittelijoita. Monster Hunter Wilds (PC, PS5, Xbox Series S/X) Jos et halua jatkuvasti törsätä rahaa uusiin videopeleihin, Capcomin monsunmetsästys takaa viihdettä pitkäksi aikaa. Fatal Fury: City of the Wolves (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Kaikki ykkösketjun mätkinnät ovat saaneet viimeisimmät inkarnaationsa muutaman vuoden sisään ulos, joten muillakin yrittäjillä on nyt saumoja. Eri tavoin käyttäytyvät ninja Naoe ja samuraikolossi Yasuke joutuvat itse kapuamaan korkeille paikoille kohteiden tarkkailua varten, sillä käytössä ei ole edellisistä osista tuttua lemmikkilintua
ME TULEMME TAAS! ME TULEMME TAAS! TETRIS FOREVER TETRIS FOREVER KILLING TIME: RESURRECTED KILLING TIME: RESURRECTED LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED LEGACY OF KAIN: SOUL REAVER 1 & 2 REMASTERED PELKKÄÄ PARHAUTTA PELKKÄÄ PARHAUTTA VAI VÄÄRIÄ VALINTOJA. 13,90 € 7 ,90 179560_.indd 1 179560_.indd 1 22.1.2025 13.17.36 22.1.2025 13.17.36. VUODEN PELIT 2025 VUODEN PELIT 2025 MONINPELI-KOSTAJAT, MONINPELI-KOSTAJAT, KOKOON! KOKOON! ETUAJASSA KOHTI KESÄTYÖLEIRIÄ ETUAJASSA KOHTI KESÄTYÖLEIRIÄ FINNISH COTTAGE SIMULATOR FINNISH COTTAGE SIMULATOR LOPULLISEN TUOMION TEMPPELI LOPULLISEN TUOMION TEMPPELI INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE INDIANA JONES AND THE GREAT CIRCLE VELJEKSET SAARISTOSSA VELJEKSET SAARISTOSSA MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP MARIO & LUIGI: BROTHERSHIP LUISTAVAA STRATEGIAA LUISTAVAA STRATEGIAA ZEPHON ZEPHON KESKIAIKATAIKAA KESKIAIKATAIKAA KINGDOM COME: DELIVERANCE 2 KINGDOM COME: DELIVERANCE 2 V u o d e n p e lit 2 2 5 . VAI VÄÄRIÄ VALINTOJA. M a rv e l R iv a ls 2/2 02 5 Helmikuu 2025 . F in n is h C o tta g e S im u la to r