A lo n e in th e D a rk 5/2 02 4 Toukokuu 2024 . VAIHTOEHTO SIVISTYKSELLE TEKOÄLY KORVAA IHMISET! TERMINATOR: DARK FATE DEFIANCE SATUMAAT ENNEN JA NYT DRAGON’S DOGMA 1 JA 2 KAIKUJA KASARILTA UUSI SPECTRUM, UUDET PELIT NOUSEEKO PIMEÄ. ALONE IN THE DARK KAIKKI MUUMIT LAAKSOON! NUUSKAMUIKKUNEN – MUUMILAAKSON MELODIA UPEA KÄÄNNÖS HORIZON: FORBIDDEN WEST D ra g o n’s D o g m a 2 . 12,90 € TOISTEN TODELLISUUKSIEN 173690_.indd 1 173690_.indd 1 25.4.2024 14.25.44 25.4.2024 14.25.44. M ille n n ia
AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. /pelit PAINOPAIKKA Poligr?. /asiakaspalvelu 339 numero 33. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. Graa. Osa 2 Jussi Mattila 21 Nnirvi: Ho Eyo He Hum Lord Porish 50 Arkkujen poluilla: Tarinoita Trailsien lokalisoinnista Juha Kuosmanen 55 Kino: Fallout Season 1 Tuukka Grönholm 56 Xbox 360 Marketplacen tuomiopäivä Ville Wikström 60 Konehuone: ZX Spectrum Next Petri Heikkinen 62 ZX Spectrum -pelikatsaus 2024 Petri Heikkinen 65 Ruudun takaa Wallu 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 10 Dragon’s Dogma 2 Toni Hilden 15 Alone in the Dark Ville Wikström 22 Horizon: Forbidden West Marko Mäkinen 25 What The Golf! Markus Rojola 26 Snufkin: Melody of Moominvalley Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia Juho Kuorikoski 28 Terminator: Dark Fate De. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. nen Suunnittelija: Jemina Seppänen Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 30 15 26 28 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Pelinsiirtotestamentti Tuukka Grönholm 6 Dragon’s Dogma: näin se alkoi Toni Hilden 13 Alone in the Dark 1992 Ville Wikström 18 Billy Mitchell – huijari vai huippupelaaja. www.fokusmediatilaus.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. ance Nnirvi 2T22-32 2 173691_.indd 2 173691_.indd 2 25.4.2024 12.07.00 25.4.2024 12.07.00
c Drive Petri Heikkinen 35 The Spy Who Shot Me Iikka Kivi 36 Call of Duty: Warzone Mobile Markus Rojola 38 PowerSlave: Exhumed Iikka Kivi 40 Hexarchy Jukka Koskela 42 As Dusk Falls & Open Roads Markus Rojola 44 Laika: Aged Through Blood Antti Eronen 46 DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation Johannes Valkola 48 Combat Mission: Final Blitzkrieg ja Downfall-DLC Juha-Pekka Viljanen 52 The Legend Of Heroes: Trails From Zero & Trails To Azure Juha Kuosmanen 58 Neo Geo Pocket Color Selection Vol.2 Johannes Valkola 64 Vradark’s Revenge Petri Heikkinen Teemat: Satumaahanmuuttajille 6 Dragon’s Dogma: näin se alkoi Toni Hilden 10 Dragon’s Dogma 2 Toni Hilden 22 Horizon: Forbidden West Marko Mäkinen 26 Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia Juho Kuorikoski 52 The Legend Of Heroes: Trails From Zero & Trails To Azure Juha Kuosmanen Spectrum elää! 60 Konehuone: ZX Spectrum Next Petri Heikkinen 62 ZX Spectrum -pelikatsaus 2024 Petri Heikkinen 64 Vradark’s Revenge Petri Heikkinen Sota ei koskaan muutu 28 Terminator: Dark Fate De. 6 22 26 36 Horizon: Forbidden West Dragon’s Dogma 2 30 Millennia Tuukka Grönholm 32 Paci. ance Nnirvi 2T22-32 48 Combat Mission: Final litzkrieg + Downfall -DLC Juha-Pekka Viljanen 55 Kino: Fallout Season 1 Tuukka Grönholm 3 173691_.indd 3 173691_.indd 3 25.4.2024 12.07.11 25.4.2024 12.07.11
Tilaa nyt: fokusmediatilaus. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Anna äidille lahjaksi ihana lehti ja aikaa lukea se. Tilaussivuilta löydät myös määräaikaisia tilausvaihtoehtoja. /aiti Hintaesimerkit koskevat jatkuvan tilauksen ensimmäistä, tarjoushintaista jaksoa. /ehdot-ja-luvat 32 90 5 numeroa +lahja! 34 90 6 numeroa +lahja! 173692_.indd 4 173692_.indd 4 24.4.2024 16.26.33 24.4.2024 16.26.33. Tarjoukset ovat voimassa 12.5.2024 saakka ja ne koskevat uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia. Tilausehdot: www.fokusmedia. Tilaus jatkuu sen jälkeen kulloinkin voimassaolevaan tilaushintaan. Muista äitiä 12.5
Kokonaisen palvelun sulkemisen lisäksi pelintekijät myös poistavat digimyynnistä vanhoja pelejään, koska ajurit lahoavat käsiin ja pelin käyttämiä ohjelmakirjastoja ei enää tueta. Pelit-lehdessä 8/94 lukijat äänestivät kaikkien aikojen parasta peliä. Suurempi ongelma on, että digipelit ovat elämääkin hauraampia. Ajatus pelinsiirtotestamentista on puoliksi vitsi, mutta digitaalisuudessa on oikeakin ongelma. Satun pitämään sen nimestä. Kärjessä oli jo silloin yllättävän paljon samoja ikivanhoja nimiä kuin vuoden 2024 äänestyksessä. Valitettavasti se on nykyään siirtynyt digitaaliseen muotoon, mikä aiheuttaa useamman ongelman yhtälöön. Korttipeli Balatroa tahkotessa muistin Sword & Poker -mobiilipelin, mutta huomasin sen kadonneen limboon, koska tekijä ei jaksanut päivittää peliään iOSin tahdissa. Innostuin heti, sillä näkemyksemme kauniista peliasetelmasta olivat yllättävän yhteneväisiä, vaikka emme ole eläneet samaan aikaan. Halutessaan Valve saisi selville kaikki zombitilit, mutta digikauppa on vielä sen verran tuore ilmiö, että asia ei ole kovin ajankohtainen. Vuonna 1994 kaikkien aikojen paras peli oli Doom 2. Vainajillakin on henkilötietosuoja, mutta tieto kuolemasta ei kuulu salattavien tietojen piiriin. ssä Mikko Santala järjesti lukijoiden kesken Paras peli -äänestyksen, jossa pudotuspelityyliin äänestettiin kahdesta pelistä toinen jatkoon. Digipelikokoelmani katoaa joskus kuin bitit sateeseen, mutta kerron jälkipolvilleni, että suosikkishakkiavaukseni on Nimzo-intialainen puolustus. postiosoite Steam-tunnukseeni toimii kuolemani jälkeen, mutta siinäkin on pari mutkaa matkassa. Kaikissa käyttämissäni digikaupoissa myydään todellisuudessa vain käyttöoikeutta lisenssiin. Lapseni todennäköisesti tekevät sarjakuvistani ja muista kirjoista minulle näyttävän hautarovion, mutta pelikokoelmalleni olisi enemmän kysyntää. Pelinteon ja julkaisujen ollessa täysin digitaalista pelinteon arjesta katoaa paljon itse pelintekoon liittyvää dataa. Pelinsiirtotestamenttini salasana ja sähköTESTAMENTTI PELIT 30 VUOTTA SITTEN Pelit.. 5 173693_.indd 5 173693_.indd 5 25.4.2024 15.50.43 25.4.2024 15.50.43. Seuraavana tappolistalla on Xbox 360 Store, joka sammuu heinäkuussa. ilistä ole. Voittajaksi selvisi jälleen kerran Witcher 3 -roolipeli ja keskusteluissa harmiteltiin taas, miten ikivanhat nimet kamppailivat kärjessä. Perinnöksi en voi jättää (geenejä lukuun ottamatta) asiaa, jota en omista. Valve sulkee tilin, jos saa tietää käyttäjän kuolleen. Ainoastaan GOG antaa pelin ladattavaksi, jos digikauppa joskus suljetaan. Itsekin olen jo sukupelitutkimuksessa: satuin löytämään kirjahyllystäni isoisälleni kuuluneen shakkikirjan, jossa oli marginaalissa vaarin merkintöjä eri avauksista. Aikaisemmin pelintekijät ovat historiahaastatteluissa selailleet muistin virkistykseksi vanhoja muistikirjoja tai esitelleet paperiversiota peli-ideasta, nykyään vilkaistaan muutoslistaa GitHubin vastineesta. Bitit katoavat iäksi, kun palvelu suljetaan. Ei siinä samaa . PÄÄKIRJOITUS Y ksi vanhuuden merkeistä on, että sukututkimus alkaa kiinnostaa
Palataan hetkeksi lohikäärmeen synnyinseudulle katsomaan, miten kaikki sai alkunsa. Kaupan hyllyille päätyi aikoinaan kivikkoisen tien kulkenut peli, jonka alkuperäinen visio musertui osittain kehityshaasteiden alle. Capcom on kertoLOHIKÄÄRMEEN KUU The Bluemoon Tower muistuttaa Capcomin pelin Magic Sword (1990) tornia. Molemmissa peleissä on myös samoja hirviöitä, kuten kreikkalaisesta mytologiasta tuleva khimaira. Onneksi myöhemmät porttaukset, varsinkin PC:lle, antoivat lohikäärmeelle uuden elämän. Toni Hilden DRAGON’S DOGMA Vuonna 2012 julkaistu kulttiklassikko sai viimein jatko-osan. Niitä synkistää se tosiasia, että varsinkin tarina ja tehtävät ovat rikkonaisia. Myyntilukuja ei tarvitse tänä päivänä hävetä: 8 miljoonan myydyn kappaleen merkkipaalu saavutettiin viime syksynä. Vastaanottokomiteakin oli vaativa, sillä Fus Ro Dah -huudot ja Synkät Sielut vangitsivat tuolloin toimintaropekansaa. Minua Dogman omalaatuinen taistelusysteemi, kieroutunut tunnelma ja koko peliä määrittävä tekoälykavereiden pawn-systeemi ovat viehättäneet vuodesta toiseen. 6 173694_.indd 6 173694_.indd 6 25.4.2024 17.12.12 25.4.2024 17.12.12. D ragon’s Dogman julkaisusta tulee toukokuussa täyteen 12 vuotta. Dragon’s Dogma oli aikanaan Capcomin kallein peli, mutta resurssit eivät silti riittäneet toivottuun lopputulokseen. Pääasiassa Devil May Cry 4:n kehitystiimistä koostuvalla porukalla ei ollut aiempaa kokemusta avoimen maailman peleistä, monelle roolipelikin oli uusi tuttavuus
Iskut näkyvät ja tuntuvat: voimakas lyönti lennättää menninkäisen kaaressa ilmaan, ja kun taivas repeää velhon loitsiman meteoriittisateen jälkeen, tuntuu, että maailma päättyy. Toiminnan mies Dragon’s Dogman loi koko uransa Capcomilla viettänyt Hideaki Itsuno, joka tunnetaan myös Devil May Cry -sarjan ohjaajana. Toiminta on tiukkaa, mutta täynnä sitä keventäviä kommelluksia. Tarvittiin uusi animaatiotyökalu, jonka tekemiseen kului kuukausia. Nelihenkinen tiimi täytetään lainaamalla muiden pelaajien pawneja mukaan. Hänen johdollaan syntyi fyysisyyttä korostava mätkintä, jossa valttikorttina on isojen hirviöiden kaatamiseen vaadittava ryhmätyö. Tiedon kertyessä maagi loihtii ennakoivasti liekit aseisiin tulelle arkoja menninkäisiä kohdatessa, ja kun eteen luikertelee saurian, niin soturi pyrkii katkaisemaan ensitöikseen liskomiehen hännän. Oman pawnin voi luoda ja varustaa täysin itse. Mikä Dogmasta tekee ainutlaatuisen ja miten kehityshaasteet vaikuttivat lopputulemaan. Työ kannatti, sillä tätäkään juttua en varmasti kirjoittaisi, ellei taistelu olisi onnistunut niin hyvin. Tekoälyn ohjaamat pawnit ovat Dragon’s Dogman ydintä. Tapahtumarikas taistelu ja runsas hahmokustomisaatio vaativat animaatioilta paljon. 7 173694_.indd 7 173694_.indd 7 25.4.2024 17.12.29 25.4.2024 17.12.29. Hänestä perinteisiä komentopohjaisia jrpg-mättöjä oli nähty jo riittävästi, ja The Elder Scrolls IV: Oblivionin sekä Fablen kaltaiset länsiteokset viehättivät enemmän. Grigori, eli tuttavammin Greg. Miekan heiluttamisen piti näyttää ja tuntua hyvältä huolimatta hahmon koosta ja muodosta. BBS-RPG Tosiaan, taistelu yksinään ei poikinut kulttiklassikon asemaa, yhtä suuressa roolissa ovat pelaajan mukana kulkevat pawnit. Jos joku kysyy, että mihin Dogman mätkintää voisi verrata, niin kehotan ottamaan ohjaimen kouraan ja kokeilemaan itse. Joten kurkataan verhon taakse. Niinpä Dogman taistelun ohjaksiin valittiin Devil May Cry -puolelta tuttu Ryota Suzuki. Pawn oppii koko ajan lisää esimerkiksi kohtaamistaan hirviöistä. Hahmoluokkia on yhdeksän ja niiden välillä voi ja kannattaa vaihtaa seikkailun aikana. Street Fighterin ja japanilaisten roolipelien ystävänä Hideakille muodostui 2000-luvun alussa ajatus seikkailusta, joka yhdistäisi japsiropellusten kiehtovan maailman ja tarinan tappelupelien inspiroimaan taisteluun. Lohikäärme, joka varastaa Arisenin sydämen. Se on täysin kustomoitavissa myös varusteiden ja hahmoluokan osalta. Ne eivät katoa isäntänsä pelistä lainan ajaksi, Mukana kannettavat lyhdyt ovat tärkeitä, sillä luolissa on usein pilkkopimeää. nut Dogman kehitysvaiheista ja -haasteista avoimesti monessa yhteydessä, kuten vuoden 2013 Game Developers Conferencen puheenvuorossa, haastatteluissa ja Of. Tekoälyn ohjaama pawn luodaan päähahmon tapaan hahmoeditorilla. cial Design Works -kirjassa. Hahmo voi myös tarrata kiinni hirviöistä, joko kiivetäkseen kykloopin niskaan tai paiskatakseen suden rotkoon. Ennen kaikkea se on äärimmäisen hauskaa, mistä iso kiitos menee myös mukana kulkeville tekoälykavereille
Pelaajan hahmo on valittu sankari Arisen, joka yrittää kukistaa Grigori-lohikäärmeen. Alueita jouduttiin kuitenkin karsimaan jotta ne mahtuvat budjettiin, varsinkin kartan länsiosista. Pawnin taso, hahmoluokka, varusteet ja taidot synkronoituvat serverille aina, kun oma hahmo nukkuu jossain. Vuonna 2008 kehityksen alkaessa open worldit olivat Japanissa varsin tuntematon ilmiö. Tämän näkee helposti pelatessa, sillä länsirannikko on itää tylsempi ja tyhjempi paikka. Pawn-systeemi on vieläkin ennennäkemätön ja viihdyttävä asynkronisen yhteistyöpelin muoto. Siellä ei näy kuuta ollenkaan. Katit jäivät kuitenkin rannalle, koska silloisella teknologialla ne jäivät laadultaan liian kauas ihmishahmoista. Hideaki lähestyi jo tuolloin avointa maailmaa samankaltaisella . Mistä esimerkiksi koillisessa sijaitseva The Bluemoon Tower on saanut nimensä, jos taivaalla ei ole näkyvää kuuta. a ei päässyt oikeuksiinsa, kun välimatkat ja paikat jäivät tyngäksi. loso. ”They’re masterworks all, can’t go wrong”, kuten eräs viisas Gran Sorenin seppä sanoisi. Ensin Gransys oli saari, josta se kasvoi niemimaaksi. Gransysin herttuakunnan inspiraatio löytyi Euroopasta, sen niemimaa on mallinnettu Sisilian maisemia ihaillessa. vaan portaalista astuu esiin kopio rinnakkaismaailmasta. Hideaki keksi pawnien toimintalogiikan purkeista ja keskustelufoorumeista. DRAGON’S DOGMA 8 173694_.indd 8 173694_.indd 8 25.4.2024 17.12.50 25.4.2024 17.12.50. loso. Dogman universumi muodostuu useista toistensa päällä olevista maailmoista, se oli multiversumi ennen kuin MCU teki termistä kirosanan. Tästä tulee Dogman työnimi: BBS-RPG. Hirviöiden kaataminen vaatii tiimityöskentelyä. Pätevä kehitys. Johtoporras ei päässyt kärryille, mikä systeemistä tekee hauskan. Koko helahoito uhkasi jäädä pois, mutta onneksi Hideaki ei antanut periksi. Niiden lukeminen ja kirjoittaminen ei vaadi reaaliaikaista keskustelua, eikä pawnien saatavuus portaalissa riipu siitä, onko hahmon luonut pelaaja sillä hetkellä itse langoilla vai ei. Hideaki esitteli esimiehilleen konseptia muun muassa Oblivionin pelikuvaa hyödyntäen. Kun pawnin vapauttaa tehtävästään, se vie keräämänsä tiedot mukanaan, jolloin se palvelee jatkossa paremmin myös luojaansa. Hyvääkin on, jotkin alueet ja luolastot ovat oikeasti hienoja, yöt pimeitä ja vaarallisia. Hyvä luomiskertomus ei edennyt yhtä sujuvasti kuin Raamatussa. Konsepti-ideana oli, että Arisenin voisi luoda myös beastren-rotua edustavaksi kissaihmiseksi. Varsinaisia pomovastuksia on vain muutama, kuten tämä Pimeä Piispa. Loputkin Capcomin pomot käänsivät päänsä, kun peli löytyi kaupan hyllyiltä, ja he pääsivät itse todistamaan tekoälyn ilosanomaa. alla kuin jatko-osassa. Yötaivaalle katsoessa huomaa kuitenkin jotain erikoista. Hirviöt kaivettiin esiin varsinkin kreikkalaisen mytologian tarustosta. Dogmin taustalla on ajatus tosimaailmaan pohjautuvasta fantasiasta. Kadonneen kuun tarina Dragon’s Dogma oli Capcomin ensimmäinen avoimen maailman peli. Oman pawnin seikkailuista muissa maailmoissa saa palkinnoksi vuokraajan valitseman esineen, sekä kristalleja, joilla voi muun muassa palkata korkeampitasoisia pawneja. Taistelu, pawnit ja ainutlaatuinen tunnelma toimivat, mutta kaikesta muusta paistaa läpi, että jotain puuttuu. Gran Sorenin kaupunki on Gransysin sydän. Bitterblackin saaren kenttäsuunnittelussa näkyy Dark Soulsin vaikutteet. Hänen mielestään rajaamalla pikamatkustuksen mahdollisuuksia, pakottamalla pelaajan tutustumaan ympäristöihin jalan ja luomalla useita vaaroja sekä niiden takana odottavia palkintoja tulee seikkailusta kiehtova
Hän sai vihreän valon molempiin, ja vapauden valita kumman tekee ensin. Siinä on ahdistavaa maailmanlopun tunnelmaa, ja niemimaata on hauska kompata uudestaan salaisuuksien perässä. Viimeistään hard modella varusteet, hahmoluokat ja hirviöt pitää tuntea läpikotaisin, mikäli tahtoo kovimmat taistelut selättää. Kun Devil May Cry V julkaistiin vuonna 2019, Hideaki antoi IGN:lle haastattelun, jossa hän kertoi, että oli muutama vuosi aikaisemmin esitellyt esimiehilleen idean sekä Devil May Cryn että Dragon’s Dogman jatko-osista. Lopulta kuu ilmestyi taivaalle, joskin vain Dark Arisen -lisäosan saarella, jossa sen voi toisinaan nähdä Duskmoon Towerin yllä. Bitterblack haastaa jopa yli 100 levelin hahmoja. Tiettyä hahmoa mielistelemällä Arisenin on tarkoitus päätyä yhteen Aelinoren kanssa, mutta npc-hahmojen taustalla oleva af. Peli oli vuorostaan Capcomin ensimmäinen mörppi, jolla riitti omia ongelmia. rman sanojen mukaan liian työläs ylläpidettävä, joten johto vedettiin seinästä, eikä DDO koskaan päässyt Japanin ulkopuolelle. Tekijätiimi päätti historiikkivideon klassikkoon: hupparit riisuttiin ja niiden alta paljastui Dragon’s Dogma 2:n logolla komistettu paita. Jatko-osaan sukeltaessa en ollut huolissani Dogman vahvuuksien vesittämisestä. Loppu on historiaa. Hydra on ikoninen vastustaja, joka kohdataan ensimmäisen kerran jo tutoriaalissa. Loppupelissä taivas pimenee entisestään ja merkittävä osa kartan hirviöistä vaihtuu kovempiin vastuksiin. Käännä sivua, kerron lisää! 9 173694_.indd 9 173694_.indd 9 25.4.2024 17.13.10 25.4.2024 17.13.10. Vastausta ei tarvitse odottaa tätä lehteä pidemmälle. Pimeä saari Tarinan huipentava Endless Tower supistui kuiluksi, eli meille tutummin Everfall-luolastoksi. Tunnelma on kauttaaltaan painostava, monet reitit vievät takaisin hubiin ja matkalla on notskin kaltaisia levähdyshuoneita. Grigori-lohikäärmeen kanssa käytävä taistelu oli alkujaan vasta stoorin puolivälin päättävä näytös, jota piti edeltää ja seurata nykyistä laajemmat tehtäväkokonaisuudet. Siitä tuli . Lisärin kenttäsuunnittelussa on nähtävissä FromSoftwaren vaikutteita. Viimein Herran vuonna 2022 Dragon’s Dogman 10-vuotispirskeiden aikaan fanien toiveisiin vastattiin, ja hurraahuudot kajahtivat ilmoille. Vuonna 2013 julkaistussa Dark Arisenissa rantaudutaan painajaismaisen Bitterblackin saaren alati synkemmäksi käyvään luolastoon, jossa välejä pääsee selvittämään itse Kuolemankin kanssa. nity-systeemi on kryptinen, korkkiruuviakin kierompi viritys. Ennen lisäosaa Everfallissa odottivat kovimmat taistelut ja parhaimmat palkinnot. Onko tiimi saanut viimein toteuttaa visionsa kokonaisvaltaisemmin, loistaako kuu viimein taivaalla. Leikkurin alle jäi valitettavasti myös hyvän tarinankerronnan peruspilari eli draaman kaari. Gransysin taivas pysyy pimeänä, muistutuksena menetyksestä. Loressa on mielenkiintoisia konsepteja, mutta tarinan punainen lanka on täysin kateissa. Loppua kohden hirviöt käyvät aina vain painajaismaisemmaksi Vuoden 2013 GDC:ssa paljastui, että kuu ei puutu ainoastaan skyboxista, vaan sille oli suunniteltu merkittävä rooli. Se ei paikkaa emopelin puutteita, mutta toiminnan ja tunnelman se vie entistä vahvemmalle tasolle. Olin varmasti yhtä hämmentynyt kuin hahmoni, joka löysi kertomuksen loppupuolella sylistään herttuan vaimon Aelinoren, jonka kanssa olin vaihtanut ehkä kaksi sanaa aiemmin. Lohikäärmeen toinen tuleminen Osa leikatusta sisällöstä päätyi Japanissa vuosina 2015–2019 pyörineen Dragon’s Dogma Onlineen. Tarinan ja maailman kohtalo sen sijaan jännitti. Se sinetöi Dogman erinomaisena toimintaroolipelinä, jos pystyy katsomaan maailmaa ja tarinaa piinaavien ongelmien ohi. Siellä odotti korkeatasoisille hahmoille suunnattu luolasto, joka oli olennainen osa tarinaa
Kylillä sepät päivittävät romppeet paremmiksi, kunhan lyö käteistä ja hirviöiden sisälmyksiä tiskiin. Maailman sykliä ylläpitävä lohikäärme vie jälleen Arisenilta sydämen, eikä sydänsuruihin ei auta muu kuin satumaisen kauniin fantasiamaailman asukkien joukkosurma. Mielenkiintoisen alun jälkeen juonilangat katoavat yksi toisensa jälkeen khimairan kitaan. Arisenin ja pawnin varustuksen määrää vokaatio eli hahmoluokka. Voihan vietävä, ei tämän näin pitänyt taas mennä! NÄIN REBOOTTAAT LOHIKÄÄRMEESI Capcom Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S, PS5 Minimi: Intel Core i5 10600 / AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1070 / Radeon RX 5500 XT (8 Gt VRAM) Suositus: Intel Core i7-10700 / AMD Ryzen 5 3600X NVIDIA, 16 Gt RAM, GeForce RTX 2080 / AMD Radeon RX 6700 Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 18 Hämärästä aamunkoittoon Vermundin kuningaskunnan kruunu kuuluu Arisenille, mutta miksi niitä on kaksi. Seikkailu alkaa valtaistuinpelillä, joka jää nopeasti taka-alalle, sillä maailma on täynnä houkuttelevia nurkkia, ja minun on pakko tutkia ne kaikki! Vaikka satumaailmaa asuttavat ihmisten lisäksi haltiat, kääpiöt sekä leijonankasvoiset beastrenit, Arisenista voi tehdä vain ihmisen tai kissaihmisen. Lohikäärme ei ole tervetullut vieras Vernworthiin. Mitä pitempi odotus, sen parempi palkinto, eikö. Kovin on tuttua! No, ainakin maailmassa on otettu vuosikymmenen mittainen loikka eteenpäin. Kokonaisuus on sekava, pääjuoni tynkä, ja jälleen tuntuu siltä kuin kohtauksia puuttuisi. Yksin ei tarvitse hutkia, rinnalla seisoo uskollinen tekoälyn ohjaama pawn-apuri ja hänen kaksi serkkuaan, jotka lainataan toisilta pelaajilta. Beren edustaa Battahlissa asustavaa beastren-kansaa. Fysiikkamoottorista kaiken ilon irti ottava taistelu sekä oivaltavasti laajennettu pawn-systeemi potkivat hienosti. Ja miksi sillä väärällä on Arisenin erikoistaito, valta pawneihin. Kakkonen aloittaa puhtaalta pöydältä, aiempaa tarinaa ei tarvitse tuntea. Ikävä kyllä tarinankerronta vetää jälleen katseen maahan. Välillä tarvitaan unta palloon, sillä vastustajien lyönnit syövät myös maksimielinvoimaa, jonka saa takaisin vain koisaamalla. Enemmän käytännön merkitystä on hahmon koolla, sillä pitkäraajaisen lihaskimpun lyönnit yltävät pidemmälle, mutta pieni ja ketterä hahmo kapuaa nopeasti kykloopin selkää pitkin ylös. O len odottanut Dragon’s Dogma 2:ta kuin kuuta Gransysin taivaalla, sillä puutteineenkin ykkönen on todella kiehtova toimintarope. Pelinteosta vastaa Hideaki Itsunon tiimi, joka saa ansaitsemansa toisen mahdollisuuden. DRAGON’S DOGMA 2 Kun toimintaroolipelien kulttiklassikko vieritti kiven haudaltaan, riemuni oli suuri. Nähdäänkö nyt aiemmin osittain epäonnistunut visio kaikessa komeudessaan. Kledjut ja aseet ovat ainutlaatuisia, gearscore-roinaa ei ole, ja varusteet ovat älyttömän hienon näköisiä. Nurin kipattu kyklooppi on vapaata riistaa. Toni Hilden 10 173855_.indd 10 173855_.indd 10 25.4.2024 16.40.49 25.4.2024 16.40.49
Minotaurit ovat yksi kakkosen uusista tuttavuuksista. En viitsi nurinasta romansseista, muuta kuin toteamalla, että ilmeisesti rima ei ollut vielä tarpeeksi matalalla. 11 173855_.indd 11 173855_.indd 11 25.4.2024 16.41.09 25.4.2024 16.41.09. Idea on hauska, sillä näin pawn saa arvomerkkinsä nopeammin ja hyödyn siitä itsekin. Majatalossa vietetyn yön jälkeen oman pawnin tiedot päivittyvät serverille ja samalla saa raportin sen seikkailuista muiden pelaajien matkassa. Pawnien tietotaitoa esitetään arvomerkeillä. Joskus ne tulevat itse Arisenin juttusille, mutta usein tehtävät aukeavat vain, jos hoksaa jutella oikealle hahmolle oikeaan aikaan. Niiden yhteisvarastoon työnnetään repusta ylimääräinen roina, ja normaalin pelitallennuksen asemasta kuollessaan voi ladata viimeisen majataloyön tilanteen. Voin tarjota vaikka kymppitonnin suuruisen palkkion siitä, että apurini otetaan mukaan nylkemään kyklooppi hengiltä. Pawnille voi opettaa yhden erikoistumisen, joka tarjoaa työkaluja myös taistelun ulkopuolelle. Säteenseurannalla toteutettu global illumination takaa luonnollisen valaistuksen, tekstuurit ovat skarppeja, maastonmuodot näyttäviä ja piirtoetäisyys on vakuuttava. Öisin epäkuolleet heräävät päiväuniltaan, ja pilkkopimeässä yössä soihdun valo houkuttelee nopeasti paikalle kutsumattomia vieraita. Arisenia juoksutetaan paikasta toiseen, eivätkä hahmot ja tehtävät muutamaa kohokohtaa lukuun ottamatta ole erityisen kiinnostavia. Ympäristöt ovat myös teknisesti hienoja. Pimeällä taistelut käydään öljylampun valossa. Tehtävänantajia ei merkitä kartalle, joten ne on helppo missata. Ensimmäinen RE-moottorilla luotu avoin maailma yskii lähinnä kaupungeissa, jotka kyykyttävät prosessorit. Taistelussa ne sijoittuvat entistä paremmin roolinsa mukaisesti, esimerkiksi jousimies pyrkii pitämään etäisyyttä vastustajiin. Oma oikea käteni on metsien sanaseppä, hän kääntää haltiakieltä ja toimii tulkkina suippokorvien kanssa asioidessa. Ykkösestä peritty Arisenin ja npc-hahmojen välistä suhdetta mittaava af. Sairaan kaunis maailma Seikkailu Vermundin alppimaisemissa, Battahlin erämaassa tai Agamenin vulkaanisella saarella on palkitsevaa. ilissa tarkoittaa, että apuri tuntee kaikki tarvittavat jipot sarvipään nöyryyttämiseen. Pawn questit ovat muille pelaajille suoritettavaksi tarkoitettuja tehtäviä, joiden sisällön ja palkinnon voi päättää itse. Portaalin käyttöliittymä on merkittävästi ykköstä parempi, haluamillaan taidoilla varustetun pawnin löytää nopeasti. Matkanteko on kutkuttavaa, koska pikamatkustus on rajallista, ikoneita ei juurikaan ole, ja paikat ilmestyvät kartalle vasta, kun niiden sisälle astuu. Minotaurilätkä pro. Pimeää paetaan notskin ääreen, mutta telttaa paremmat unet saa majatalossa. Näin 12 vuoden jälkeenkin pawn-systeemi on ainutlaatuinen, hieno tapa toteuttaa yksinpelissä ryhmäpohjainen ropellus asynkronisella yhteistyöllä. Luolastoja, salaisuuksia ja upeita maisemia riittää löydettäväksi. Aarteiden ja hirviöiden lisäksi monet luolat ja rauniot piilottavat sisälleen oikoreittejä alueiden välille. Ne seuraavat isäntänsä liikkeitä, ja oppivat käyttämään taitojaan uusilla tavoilla Arisenin esimerkkiä seuraamalla. Ajan kulumista hyödynnetään myös tehtävissä ja vuorokauden vaihtelu rytmittää etenemistä onnistuneesti, Varsinkin alkupuolella yölliset seikkailut saavat pelkohikeä otsalle, kun pimeän piilottamat vaarat ovat vielä oikeasti vaarallisia ja näkyvyys on olematon. Tunteettomiksi ja tahdottomiksi pawnit ovat todella täynnä elämää, tilanteisiin sopivia ja sopimattomia brittiaksentilla syljettyjä kommentteja, hupaisaa tilannekomiikkaa sekä viihdyttäviä interaktioita maailman ja Arisenin kanssa. Koska peli tallentaa itseään myös automaattisesti, majatalosavella voi halutessaan palata ajassa taaksepäin. Majataloilla on merkitystä. Koukeroisen ja vertikaalisen kenttäsuunnittelun ansioista harvoin tietää, mitä seuraavan mutkan takana oikeasti odottaa. Apurin käytöstapoihin vaikuttava inclination-systeemi on suoraviivaistettu, pawnin luonne ei muutu enää epämääräisesti itsestään, inclinationin voi valita itse. Mestarin opissa Pawnit ovat tahdottomia, tunteettomia ihmisen tai beastrenin näköisiä ulottuvuuksien välillä kulkevia kumppaneita, jokaisen on luonut oman maailmansa Arisen. Ajatus on hyvä ja tutkimusmatkailua tukeva, mutta myös tarpeettoman työläs ja kryptinen. Seuranhaku käy kuumana rift-portaalissa, panttilainaamossa, jossa potentiaalisia matkakumppaneita syynätään suurennuslasin kanssa. Pawn-systeemiä on jatkojalostettu. Esimerkiksi hyväsydäminen pawn pyrkii ensisijaisesti auttamaan kavereita, joten se on oiva valinta ryhmää buffaavalle maagille. Mutta maailma on niin upea, että haluaisin pyyhkiä sen mielestäni kokeakseni sen uudestaan ensimmäisen kerran. Mutta tehtäväsuunnittelu ei ole seikkailun ansaitsemalla tasolla. Ogre haluaa lipaista Arisenia. nity-systeemi on yhtä sekava kuin ennenkin. Kontrasti ensimmäisen osan rikkonaiseen Gransysiin on valtava. Vermundin alueella eräjormailussa ansioituneen pawnin voi pyytää johdattamaan sellaisen luolaston luokse, jota ei ole itse löytänyt
Arisen aloittaa taistelijan, varkaan, jousimiehen tai maagin saappaissa. Liskoja ja menninkäisiä sukulaisineen astelee vastaan liikaa. Jo jakamalla vastustajat järkevämmin alueittain ja vähentämällä taisteluiden määrää moni pelin ongelma helpottaisi. ”Crom, en ole koskaan rukoillut sinua, mutta nyt olen sellaisella mukavalla toiveella liikkeellä kuin Dark Arisen vol. Hirviöitä pitkin kiipeäminen on yhtä hauskaa kuin ennenkin, ja nyt niiden voi päällä voi myös surffata kiinni pitämättä. Lisäosa on tervetullut ja todennäköinen, mutta on sääli, jos osa julkaisun puutteista johtuu vain siitä, että peli kiirehdittiin pihalle tilikauden päätteeksi. Pelissä vilisee viittauksia mystiseen pohjoisen kansaan ja sen Hyperborean kaltaiseen kotimaahansa, johon kadotettiin yhteys vuosisatoja sitten. 2!” Vaikka kakkonen on ykkönen, kakkonen on ykkönen, sillä Dragon’s Dogma 2 on alkuperäiselle jopa liian uskollinen reboot. DRAGON’S DOGMA 2 Sacred Arbor haltioiden kotikolo. Jo taistelun ja maailman osalta Dragon’s Dogma 2 on genren kärkeä. Mutta silti tätä palaa pelaamaan! Nnirvi 82 87 Ensiluokkainen taistelu, seikkailua tihkuva fantasiamaailma, onneton tarinankerronta sekä kehnoja suunnitteluratkaisuja. Kyllä, peli on aivan selvä Dragon’s Dogma! Hyvää + Taistelu, maailma, tutkimusmatkailu ja pawnsysteemi rokkaavat. Huonoa . Menninkäiset ja niiden sukulaiset tulevat liian tutuksi seikkailun aikana. Kas, Dragon’s Dogma Onlinessa oli työstössä talviseen valtakuntaan sijoittuva lisäosa! Sitten töpseli vedettiin seinästä, ja sen tiimi siirtyi kakkosen pariin. Menninkäinen, menninkäinen, kyklooppi, menninkäinen Jo valmiiksi erinomainen taistelusysteemi on viety uusiin sfääreihin. ilis: tekoälykaverin kanssa nähdään liikaa samoja vihollisia ja samanlaisia luolia, juoni jää maailmassa harhailun alle. Ottelut ovat arvaamattomia, varsinkin maaston korkeuserot koituvat helposti kohtaloksi puolin ja toisin. Lisää taitoja ostetaan disciple-pojoilla, joita putoaa satuolentoja listimällä. Kehittyneemmät hahmoluokat, kuten mystic spearhand, pitää ensin löytää. Nyt maisemat ovat korjattu korkojen kera, taistelu on entistä tiukempaa ja pawn-systeemiä on laajennettu . Niiden luona ruudulle ilmestyy jopa oven takana odottavan alueen nimi. Mitä kehityksen aikana on taas tapahtunut. Käärme kiertää kehää Ensimmäinen Dragon’s Dogma oli maailmaltaan ja tarinaltaan rikkonainen. Voimafantasia viihdyttää aikansa, mutta loppupäässä hienot systeemit menevät hukkaan, kun vastustajat sulavat silmien edessä. Nyt tasoja kertyy liian nopeasti. Monessa paikassa on tarkasti sijoitettuna eräällä tarinaan liittyvällä esineellä avattavia ovia, joita ei kuitenkaan saa auki. culty tweaks -modilla saa haasteen ja tasapainon korjattua, mutta tämä ei konsolipelaajia lämmitä. PC:llä monia ongelmia voi sentään paikata modeilla, esimerkiksi erinomaisella Custom dif. Vaikka kritisoitavaa riittää, on hyvää paljon enemmän. ksusti. Mutta tarinankerronta aiheuttaa jälleen myötähäpeää, vaikka viimeinen kolmannes niin sanotussa true endingissä on sentään aika väkevä näytös. A luksi puhkuin intoa, sitten alkoi tulla Skyrim-. Vihollisvalikoima ja tarina sakkaavat. Sen sijaan, että olisi jatkettu siitä mihin siinä jäätiin, kaivataan jälleen uutta Dark Arisenia, joka laittaa viholliskattauksen ja haasteen kuntoon ja tarjoaisi Bitterblack Islandin kaltaisen syvällisen loppuluolaston kompattavaksi. Vaikka hirviöt ovat näyttäviä ja taistelut intensiivisiä, valikoima on turhan niukka. Ykkösestä tuttuja vokaatioita on erikoistettu entisestään, esimerkiksi support-taiat ovat nyt kokonaan maagin alla ja velho keskittyy tuhovoimaan. Vapaa vokaatioiden välillä vaihtaminen virkistää, sillä kunkin pelityyli poikkeaa toisistaan merkittävästi. Lyönneissä on valtavasti massaa, iskujen palautteet ovat näyttäviä ja tilannekomiikka pawnien, hirviöiden ja fysiikkamoottorin kohdatessa toisensa ihastuttaa toistuvasti. Uusia tuttavuuksia, kuten minotaureja ja dullahaneja, tapaa taas liian harvoin. Silloin örmyä voi iskeä vapaammin, mutta vastapainoksi kyydistä putoaa helposti. Peli on selvästi suunniteltu läpäistäväksi samalla hahmolla useita kertoja, sillä ekan läpäisyn jälkeen aukeavilla lisäyksillä hahmoaan voi vahvistaa entisestään. Isken miekkani tuppeen ja ristin käteni. Miksi kuu ei vieläkään loista taivaalla. Onko alueita leikattu pois viime tingassa. 12 173855_.indd 12 173855_.indd 12 25.4.2024 16.41.24 25.4.2024 16.41.24. Tämä tulee tarpeeseen, koska vihollisvariaatio ei tarjoa riittävää vaihtelua. Suurin synti on ykkösen pelastaneen Dark Arisen -lisäosan tuomien ehostusten täysi sivuuttaminen. Hukkaan menee, koska hahmo on jo ylijumala ng+ rundin alussa
Fanit toistivat Mikamin sanoja sokeasti vuosikausia, vaikka jokainen molempia pelejä pelannut satavarmasti huomaa samankaltaisuudet ja lainat. Capcomin luomuksessa jopa osa huoneista oli lähes suoraan Alonen Derceto-kartanosta lainattu. Hahmot ovat abstraktin kulmikkaita ja nykymittapuulla todella yksinkertaisia, mutta äkkiä tähän tottuu. Vasta Capcomilta lähdettyään Mikami suoraan tunnusti, ettei Resident Eviliä olisi olemassa ilman Alone in the Darkia. Liikkuminen on asiaankuuluvan kankeaa ja tankkikontrolleilla tietenkin, eikä ysärin PC-peleissä padeja tuettu. Eräs nuori pelitoimittajakin oli innosta piukkana, kun Frédérick demosi peliä hänelle ECTS-messuilla ysärin alussa. Pahvilaatikkopainos on nykyään keräilijöiden arvostama, joten sen hankkiminen ei ole helppoa tai halpaa. Pelaaja suuntasi hylättyyn taloon selvittämään miksi. Ville ”Viiksi” Wikstöm Mik’ viiksiniekka huoleton, pimeässä yksin peloissaan. Se Edward Carnby on, taskumatti kourassaan. Lovecraftin töistä innoitusta saanut tarina oli tuolloin tuoreen tuntuinen pelimaailmassa. Valinnalla ei ole tarinan kannalta merkitystä, mutta myöhemmin Carnby kanonisoitiin päähenkilöksi. Taustat ovat kaunista, käsin piirrettyä taidetta. Alone in the Darkin kaksi suoraa jatko-osaa eivät olleet ensimmäisen veroisia, ja sarja jäi pitkälle tauolle. H.P. ALONE IN THE DARK 1992 13 173858_.indd 13 173858_.indd 13 25.4.2024 14.05.35 25.4.2024 14.05.35. Pelin nähtyään hän oli heti todennut, että näin heidänkin kannattaisi pelinsä toteuttaa. Sacre Bleu, mitään näin mielenkiintoista ja tuoretta hän ei ollut nähnyt! Resident Evilin ilmestyessä vuonna 1996 Alone in the Darkin tekijät katsoivat sitä ja toisiaan. Alone in the Dark antaa valita päähenkilöksi joko yksityisetsivä Edward Carnbyn tai vainajan veljentyttären Emily Hartwoodin. Resident Evil -sarjan luoja Shinji Mikami väitti pitkään, että pelin innoituksena toimi vain Capcomin oma Sweet Home (1989), josta Resident Evil onkin tavallaan 3D-uusintaversio. Nuolinäppäimillä käännytään ja liikutaan eteen tai taakse, enter tai i-kirjain vie valikkoon, josta napataan jelevasta yrityskulttuurista, joka on sinänsä sääli, sillä Alone in the Dark ei ole ehkä osin tämän takia saanut ansaitsemaansa hemmin Carnby kanonisoitiin päähenkilöksi. Nykyään Alone in the Dark näyttää karulta, mutta samalla viehättävältä. Neljä vuotta ennen Resident Eviliä, vuonna 1992, ilmestyi ranskalaisen Infogramesin tekemä ja julkaisema Alone in the Dark, jonka pääsuunnittelija oli Frédérick Raynal. Kukapa voisi vastustaa noita viiksiä! Alkuperäisessä laatikossa mukana tullut sanomalehti kertoi paitsi taustatarinaa, esitteli myös Lovecraftin ja antoi vinkkejä tulevaan. Derceton ensiesiintyminen. Hän ja joukko muita entisiä Infogramesin työntekijöitä perustivat Adeline Software Internationalin, joka tuli tunnetuksi Little Big Adventure -peleistään. Lisäksi terävät reunat ja hieman epäsuhtaiset muodot korostavat tarinan lovecraftiaanisia piirteitä, aivan kuten visuaalinen ilmekin väreilisi hulluuden rajamailla. Ilmeisesti vaikenemisessa on ollut kyse suoKAUHUN SUURI MUINAINEN jelevasta yrityskulttuurista, joka on sinänsä sääli, sillä Alone in the Dark ei ole ehkä osin tämän takia saanut ansaitsemaansa tunnustusta. Katsokaa nyt noita puikkoja! Alkuperäinen PC Big Box herkkuineen. Raynal ei pitänyt toimintapainotteisesta suunnasta, johon jatko-osaa kehitettiin ja lähti yrityksestä. Selviytymiskauhun pioneerityö sisälsi jo kaikki elementit, jotka ovat edelleen osa genren peruskudelmaa. S ynkkä, hylätty kartano täynnä sanoin kuvaamattomia kauhuja! Hitaasti aukeava mysteeri! Kankeat tankkikontrollit, rajalliset resurssit, taiteelliset kuvakulmat, käsin piirretyt taustat, joiden päällä 3D-hahmot liikkuvat… Kuulostaa Resident Evililtä! Mutta ei ole. Mutta palataan Dercetoon. Derceto muistoissani Louisianan rämeillä sijaitsevan Derceto-kartanon omistaja Jeremy Hartwood on riistänyt oman henkensä. Ensimmäisen Alone in the Darkin yllätysmenestyksen myötä Infogrames halusi lisää samaa ja nopeasti
Eikä taistelua ole ykkösosassa kovinkaan paljoa, suurin osa ajasta kuluu kirjoja lueskellessa, pulmia ratkaistessa ja kartanon tutkimisessa. Karmivan Derceton kartanon koluaminen on edelleen kokemisen arvoinen selviytymiskauhun isoisä. ALONE IN THE DARK 1992 14 173858_.indd 14 173858_.indd 14 25.4.2024 14.06.05 25.4.2024 14.06.05. Klassikko iskee edelleen Nostalgialla on varmasti osuutta asiaan, mutta kokemus ei ole haalistunut 30 vuodessa. Tunnelma on kohdillaan ja Lovecraft-mythosta hyödynnetään oivaltavasti. Okkultistista symboliikkaa riittää. Se sentään onnistuu valikosta koska vain, ilman kirjoituskoneita. Puhetta. Kun peli käynnistyy, huomaan eron muistoihini. Osan muistin 30 vuoden takaa, loppuihin löytyi vihjeitä teksteistä tai ympäristöstä. Minulla on pahvilaatikon lisäksi GOG-versio, koko alkuperäinen trilogia löytyy myynnistä sieltä ja Steamista. Aikakaudelle kuuluu armottomuus, eli piti muista tallentaa usein ja eri kohtiin. Tästä kertoo jo ikoninen intro, jossa nähdään vain vilahduksia tulevasta. 4.5/5 Sarjan ensimmäinen osa on lyhyt noin kolmen tunnin pläjäys, kun tietää, mitä tekee. Äänet kertovat hienovaraisesti vaarojen lähestymistä, sankarin askeleet kaikuvat lankkulattioilla ja ovet narisevat, hirviöt korisevat ja tuliaseet jyrähtelevät. CD-tasoista musiikkia. Onhan mielikuvituksen herättely tehokeinona parempi kuin itse toiminnan näyttäminen. Musiikki reagoi tapahtumiin ja luo ahdistavaa, painostavaa ilmapiiriä. Portaita vartioiva demoni on niin ruma, ettei se kestä nähdä itseään (vinkki). Mestarillisesta ohjauksesta kertoo, että kauhuja esitellään hitaasti, usein pelaaja on epätietoinen siitä, mitä pimeissä nurkissa odottaa. Onneksi puheesta pääsee eroon ja vanhat tutut AdLib-musat saa takaisin asentamalla GOG:n foorumeilta löytyvän fanipäivityksen. Tasoloikinta on Alonen heikointa antia. Ullakolla kannattaa tukkia ikkunat ja lattialuukut, ellei halua kutsumattomia vieraita. Pääovea vartioi ulottuvuuksien välinen kauhu. Kokemus on vielä nykyään nautittava, kunhan tottuu kankeisiin kontrolleihin ja jatkuvaan tallenteluun. GOG onkin CD-versio, eikä ääniasetuksia voi itse vaihtaa. Esimerkiksi ylöspäin painallus ampuu aseella, sivuille viuhtominen saa Carnbyn huitomaan joko nyrkeillä tai kättä pidemmällä. Digipainokset toimivat Windows 11:ssä suoraan. Zombi ihmettelee estettä. Musiikit sentään ovat mukiinmeneviä. oikea toiminto (etsi, avaa, taistele ja myöhemmin hyppää), joita toteutetaan välilyöntiä pohjassa ja rähinän ollessa päällä samalla suuntanuolia paukuttaen. Pisteitä rokottavat lähinnä lopun tylsät luolastot sekä ankea tasoloikinta, joka paljastaa budjetin rajoja ja on mukana lähinnä peliä pitkittämässä. Kalmot rauhoittuvat saadessaan soppaa. Ääninäyttely on todella karmivaa mutta väärällä tavalla. Onneksi myös viholliset ovat pääosin hitaita zombeja tai muita hirvityksiä, joita on aikaa tähtäilläkin
Sitä en ole kokeillut, mutta Metacritic-keskiarvo, joka huitelee 19 pisteessä, kannustaa jättämään hautarauhan rikkomatta. Kohde on nyt ensimmäinen osa, mutta varsinaisesta uusintaversiosta ei ole kyse, vaikka paljon tuttuja elementtejä taustalta löytyykin. Vuoden esikoisesta 1992 poiketen nyt päähenkilön valinta muokkaa kertomuksen etenemissuuntia jonkin verran, eikä kaikkia salaisuuksia voi löytää vain toisella hahmolla pelaamalla. TAKAISIN KAUHUJEN KARTANOON Pieces Interactive / THQ Nordic Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X Minimi: Windows 10 64-bit, Ryzen 3 3100 tai Core i3-8300, 8 Gt RAM, Radeon RX 570 tai GTX 1050 Ti, 50 Gt HDD/SSD Suositus: Windows 10 64-bit, Ryzen 7 3700X tai Core i5-12400, 16 Gt RAM, Radeon RX 5700 XT tai GTX 2060, 50 Gt SSD Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Ikäraja: 18 Itse Frédérick Raynal on nyökytellyt pelille hyväksyvästi. Päiväkirjamerkintöjä ja muita vihjeitä pitää oikeasti lukea. Vuonna 2015 ulos tuupattiin Alone in the Dark: Illumination. Vuosimallina 2024 Resident Evil muuttuu sen innoittajaksi. Pelasin urheasti lähes loppuun, kunnes oli pakko luovuttaa ennen kuin omakin mieli suistuisi raiteiltaan. H .P. Derceton ja sen erikoisten asukkaiden ihmettely on pääosin rauhallisempaa tunnelmointia. Tarina sijoittuu jälleen 1930-luvun Louisianaan ja Derceto-kartanoon, josta on tosin tehty mielenterveysparantola. Viimeisin kokeilemani, luovasti nimetty Alone in the Dark, ilmestyi vuonna 2008. Carnby Croft, Tomb Raider. Taas yritetään. Hänen sisarentyttärensä Emily Hartwood (Jodie ”Killing Eve” Comer) palkkaa Oudompien asioiden ammattilaisen, yksityisetsivä Edward Carnbyn (David Harbour) ja yhdessä kaksikko lähtee tutkimaan Derceton mysteereitä. 15 173857_.indd 15 173857_.indd 15 25.4.2024 14.58.33 25.4.2024 14.58.33. Resident Dark Ympyrä on todella sulkeutunut, sillä Resident Evil -sarjan innoittajana toiminut Alone in the Dark ottaa nyt mallia Resident Evil 2:lta. Se oli kauhea pettymys. Kolmannen persoonan kuvakulma, ympäristöjen koluaminen karttoineen, pulmat ja jopa ovien avaaminen sivuleikkureilla ovat kovin tutun näköisiä. Lovecraftin mytologiaa hyödyntävä, sopivan kierosti toteutetulla grafiikalla ja erityisesti äänillä yksin pimeissä käytävissä harhailu tavoitti painajaismaisen tunnelman, kammoa aiheuttavat myös kivikautisen jäykkä käyttöliittymä ja todella vinkeät kuvakulmat. Myös nämä osiot ovat mainion tunnelmallisia, sillä sadan vuoden takainen New Orleans tai Louisianan rämeet esiintyvät harvemmin peleissä. Tämän selviytymiskauhun pioneerin parissa pelkäsin jo teini-ikäisenä, sen muutaman polygonin zombit jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Derceto-kartanon uusi ulkoasu. Eri huoneissa kamera oli aina eri paikoissa, mikä ei helpottanut taistelemista saati suunnistamista. Ilahduttavasti myös puzzleissa on haastetta eikä kaikkea väännetä rautalangasta. Mikäs siinä, toimiva kaavahan se oli ja on vieläkin. Yksi niistä on Alone in the Dark, joka vuosimallina 1992 tunnetaan yhtenä ensimmäisistä 3D-selviytymiskauhupeleistä ja Resident Evil -sarjan innoittajista. Välillä siirrytään Jeremy Hartwoodin painajaismaailmaan, jota kansoittavat vähän Silent Hillin mieleen tuovat groteskit hirviöt. Vetovastuussa oleva Pieces Interactive yrittää jälleen raastaa Yksinäisen pimeyden takaisin valoon. Vaikeustasoa voi itse säätää, esimerkiksi oletuksena päällä on Resident Evileistä tuttu ominaisuus, jossa kartta näyttää, mikäli huoneesta on löydetty kaikki salaisuudet. Visionäärisen ykkösosan jälkeen sarjan kohtalona oli vaipua yksin pimeään, kun jatko-osa toisensa perään laimensi kokemusta. Alkuperäisessä itsemurhan tehnyt Jeremy Hartwood on tällä kertaa potilaana Dercetossa, mutta hän on kadonnut mystisissä olosuhteissa. Ville Wikström Edward Carnby herää jälleen kuolleista, tällä kertaa normaalia onnistuneemmin. Lovecraftin mytologiaan kuuluvien Suurten Muinaisten luullaan hävinneen, mutta ne vain nukkuvat, taas herätäkseen maailmaa piristämään. Matkalla kohdataan mieltä nyrjäyttäviä kauhuja, jotka saavat kyseenalaistamaan todellisuuden
Monet pelit kiertävät nykimisen lataamalla varjostimet etukäteen muistiin käynnistysvaiheessa, mutta Alone in the Dark ei tätä tee. Äänimaailma säväyttää, aseet jyrähtelevät ALONE IN THE DARK New Orleansin kadut ovat synkempiä kuin tiesinkään. Epätodellinen kauhu Alone in the Darkin budjetti ei ollut parasta AAA-luokkaa, mutta tämä ei ole välttämättä huono merkki. Aseita on vähän, suurin osa ajasta luotetaan pistooliin ja haulikkoon, sekä ympäristöstä löytyviin nakattaviin polttopulloihin ja muuhun irtotavaraan. Valitettavasti Unreal Engine 4 -pelinä PC-versiota riivaa pelimoottorin perisynti, hirvittävä shader compilation stutter eli erittäin häiritsevä nykiminen aina, kun siirrytään uudelle alueelle tai jotain uutta ladataan ruudulle. Kun hiiviskely ei enää riitä, pitää näyttää monsuille kaapin paikkaa erilaisilla tuliluikuilla tai kättä pidemmällä lähitaistelussa. Kartanon siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria kelpaa ihailla. Kaksin pimeässä. Muuten tekniikassa ei ole valittamista, UE4 loihtii kauniita maisemia, ja PC:llä ruudunpäivitys pysyy helposti korkeana. Kyseessä on hyvin tunnettu UE4-ongelma, joten on käsittämätöntä, että siihen törmää vielä nykypäivänäkin. Konsoleilla ongelmaa ei ole, koska konsolirauta on yhteneväistä. Joskus ohi hiipiminen tai karkuun juokseminen on järkevämpää kuin voimien mittelö. Jopa välivideoissa ilmenee rasittavaa pätkimistä. Taistelu on asiaankuuluvan kankeaa, lataaminen on hidasta ja väistely työlästä. Tuli on irti! 16 173857_.indd 16 173857_.indd 16 25.4.2024 14.58.51 25.4.2024 14.58.51. Taistelu ei ole Alonen vahvuus, mutta ei se ole tarkoituskaan. Pätkiminen alkaa kun peli alkaa, eikä mikään määrä vääntöä konepellin alla korjaa sitä. Kirveet, putkenpätkät ja muut lähitaisteluaseet hajoavat käytössä nopeasti, joten jatkuvasti tasapainoillaan resurssien äärirajoilla. Siivoojalla on ilmeisesti ollut vapaapäivä. Edward on alkoholisoitunut keski-ikäinen ukko (joka palauttaa terveyttään naukkaamalla taskumatista miestä väkevämpää) ja Emily nuori nainen, joka tuskin on saanut sotilaskoulutusta. Päätähdet on mallinnettu hienosti. Kankea taistelu on yksi selvimpiä mielipiteen jakajia, itse oletan että se on kunnianosoitus alkuperäisteokselle. Muinainen Alone in the Dark 2 vesittyikin osittain siksi, että se oli liian toimintapainotteinen tunnelman kustannuksella. Toivottavasti päivityksen jälkeen tekee. En kestä Horrors ilman Beer. Kun se iskee samaan aikaan kuin hirviö, haittaa änkytys myös taistelua
Mikaelin kynästä ovat lähtöisin myös Amnesia: The Dark Descent ja SOMA. Kuulemma piilotettu loppukin löytyy, jos etsii kaikki salaisuudet, mitä en onnistunut tekemään. 84 Perinteinen selviytymiskauhugenren edustaja perinteisessä sarjassa, nimekkäillä näyttelijöillä höystettynä. Molemmilla hahmoilla pelaaminen laajentaa tarinaa, sillä vaikka pääkohdat ovat samoja, välivideot ovat lähes täysin erilaisia ja kummallakin on omia osuuksia. Kaunis kuvakulma sykähdyttää. Tarina on keskiössä ja kohokohta, eikä ihme, sillä sen kirjoittajana on Mikael Hedberg. Tekniset ongelmat PC:llä. Huonoa . Tekijät ymmärtävät tämän, ja nyökkäilevät historiaan useassa kohtaa peliä. Outoa tunnelmaa korostaa loikkaus kauhujen keskeltä arkipäiväisiin ympäristöihin. asiaankuuluvalla vakavuudella, hirviöt korisevat ja taustalla soiva rauhallinen jazzahtava ääniraita tukee tunnelmointia hienosti. Yhdessä kohdassa pääsee nauttimaan lyhyesti jopa kiinteistä kamerakulmista. Tunnelma huippuluokkaa. Kontrollit ovat napakat sekä hiirellä ja näppiksellä että padilla. Pelasin Xbox One -ohjaimella, DualSenseäkin tuetaan, joskin ikonit ruudulla pysyvät Xbox-mallisina. Lovecraft kirjoitti tarinoitaan. Toivottavasti maailman laimeahko vastaanotto ei tiimiä ja kirstunvartijoita lannista, jotta samalla kaavalla saadaan vielä jatkoakin. Ei kaikkien kauhupelien tarvitse olla Alan Wake 2 -tason uranuurtajia, tuttu mutta taidolla tehty näkemys maistuu paremmin kuin hyvin. Ai että, olisin toivonut noita enemmänkin! Lisäosana saa vähäpolygoniset mallit, jos panostaa nostalgiaan kolme euroa. Räme valtaa omansa takaisin. Edward ja Grace, Alone in the Dark 2:ta tapaillen. Weird Tales on oikea lehti, johon eräs H.P. 17 173857_.indd 17 173857_.indd 17 25.4.2024 14.59.08 25.4.2024 14.59.08. Pulmat ovat onnistuneita, ja pakottavat oikeasti miettimään. Pituutta uudella pimeässä kyhjöttelyllä ei ole liikaa, kokemus on ohitse parissa illassa. Sopivan mittainen. Hyvää + Mielenkiintoinen ympäristö, tarina ja pulmat eivät aliarvioi pelaajaa. Polygoniperinteitä kunnioittaen Mikä tärkeintä, Alone in the Dark ei pidä kohdeyleisöään tyhmänä ja kunnioittaa lähdemateriaaliaan, mutta modernisoi kaavaa tarpeeksi. Yllätyin positiivisesti perinteisestä selviytymiskauhusta. Yksin pimeässä 2024 ei ole vallankumous, mutta se onnistuu päätavoitteessaan: sarjalla on jälleen pulssi. Kehittämisehdotuksena toivoisin vielä rohkeammin old school -menoa, josta nyt saatiin vain ohikiitäviä viitteitä
18 173856_.indd 18 173856_.indd 18 25.4.2024 15.07.51 25.4.2024 15.07.51. Ketään ei siis varsinaisesti yllättänyt viittaus Billyyn, kun Cartoon Networkin absurdin huumorin piirrossarja Regular Show’ssa ruutuun ilmestyi Billyn oloinen hahmo vaahtoamaan ennätyksistään ja huijaamaan videopelissä. Todd oli joko itse kirjannut tuloksensa tai laittanut jonkun muun tuomarin sen tekemään. Vuonna 2007 suuren suosion saavuttanut dokumenttielokuva The King of Kong: Fistful of Quarters teki Billy Mitchellistä ja dokumentin toisesta päähenkilöstä Steve Wiebestä julkkiksia. Wieben, kohtaamisia. Tuomari hylkäsi kanteen perusteettomana, sillä hänen mukaansa valtava leijuva irtopää ulkoavaruudesta ei varsinaisesti muistuttanut ihmismäistä Mitchelliä. Jussi Mattila Unohda Tähtien sota, Galaksien sodassa vasta tapahtuukin, kun kymmenien vuosien pelihuijausskandaali kerää kierroksia. Pixels-elokuvan Eddie Plant. Sen jälkeen yhteisö sai tutkia ja keskustella asiasta ennen lopullista johtopäätöstä. Kun suuret sortuvat Jo kauan ennen Billyn huijausepäilyjen räjähtämistä uutisiin arcade-pelaajat olivat kuiskutelleet keskenään asiasta. Hänen erityisasemansa peliennätyksiä kirjaavassa Twin Galaxies -organisaatiossa myös herätti epäilyksiä, mutta Billyllä on tapana aggressiivisesti vaientaa epäilijät, viimeistään uhkailemalla raastuvalla. Erittäin viihdyttävä dokumentti kertoo Wieben ja Mitchellin Donkey Kong -maailmanennätysjahdista, mutta Billy Mitchellin mainetaivaalle alkoi kertyä yhä mustempia epäilyjä huijaamisesta. Ensimmäisenä vanhasta tuomarikaartista kärysi Todd Rogers, joka väitti aikoinaan saaneensa nimiinsä ainakin 2 000 maailmanennätystä. Nettiyhteisön ei kauaa tarvinnut ennätyksien todisteita tutkia, sillä niitä ei ollut. Vuonna 2017 Twin Galaxiesin uusi johto loi huijauksenestosysteemin, jossa kuka tahansa Tuplagalaksin nettiyhteisöstä sai todisteita esitettyään kyseenalaistaa minkä tahansa listoilla olevan ennätyksen. OSA 2. Billyä itseään ei naurattanut vaan hän yritti haastaa Cartoon Networkin oikeuteen. ”Maailman paras pelaaja” ei tuntunut pärjäävän live-turnauksissa ja vältteli huippupelaajien, kuten VIDEOPELIÄHÄN SE VAIN ON! BILLY MITCHELL – HUIJARI VAI HUIPPUPELAAJA. Huhuja tukivat myös aikaisemmat tapahtumat. Pettynyt superpelaaja oppi kerrasta, eikä Peter Dinklagen ilmiselvästi Billystä vaikutteita ottanut narsistinen pelihuijarihahmo komediaelokuvassa Pixels (2015) johtanut oikeustoimiin. Osa tuloksista, kuten maailman vanhimmaksi videopeliennätykseksi Guinnessin Regular Show -piirretyn Garret Bobby Ferguson
Twin Galaxiesin tutkijoiden mukaan kahdella muulla videokasetilla puolestaan ei varmasti ollut täysin alkuperäisen Donkey Kong -kabinetin pelikuvaa. Esityksellä olisi ilmeisesti ollut tarkoitus todistaa, että heillä ylipäätään oli aito Donkey Kong -piirilevy käytettävissä. Hän otti kohteekseen Mitchellin. Toinen kuuluisa tubettaja ja pelijournalisti Karl Jobst julkaisi videon, jossa hän käsitteli Guinnessin kunnioitettavaa historiaa ja valitettavaa nykytilaa, käyden ohimennen lyhyesti läpi myös Mitchelliin liittyvät tapahtumat. Jopa Billyn itsensä palkkaama asiantuntija päätyi tähän tulokseen. Aluksi Smith yritti taistella vastaan, mutta miehen vaikea terveystilanne teki taistelusta liian raskasta ja juttu sovittiin kahden kesken. Vaikka Smith pääsikin eroon lakijutusta, hänellä oli liikaa muitakin murheita yksityiselämässään: Benjamin Smith teki itsemurhan saman vuoden joulukuussa. Todisteet nojasivat emulaattorin käyttöön ja se on kiellettyä tässä ennätyskategoriassa. Rahallisia korvauksia ei maksettu. Yhteisö otti tarkasteluun Boomersin lisäksi myös vuoden 2007 Mortgage Brokers -videon sekä Steve Wieben unelman King of Kongissa murskanneen videon. Tubettaja Karl Jobst. Eräs pelikeräilijä huomasi Boomersin paljastustilaisuudesta kuvatusta videosta Mitchellin vieressä pöydällä Video Game Collector -lehden, josta Billyn kuusi päivää vanha tulos löytyi ennen kuin sitä oli edes virallistettu. Jos yhden nopean pyyhkäisyn aikana peli ehtii ladata metallipalkin muistiin, palkki ilmestyy ruudulle ensin osittain, kunnes seuraavalla pyyhkäisyllä loput palkista ilmestyy ruudulle. Steve Wieben kunnia ensimmäisenä miljoonan pisteen rajan rikkoneena pelaajana palautettiin. Yksinkertaisesti selitettynä alkuperäinen Donkey Kong -rauta lataa kentät pyyhkäisymenetelmällä, aloittamalla kenttäruudun latauksen toiselta puolen ruutua ja lopettaen vastakkaiselle puolelle. Not OK, Boomers! Melkein välittömästi Donkey Kongin virallisia ennätyslistoja ylläpitävän donkeykongforum.netin moderaattori Jeremy Young kyseenalaisti Billy Mitchellin uusimman 2010 Boomers-tuloksen. Aluksi yhteisö pähkäili Boomersiin liittyvää videoitua näytelmää, jossa Billy esitti avustajansa kanssa vaihtavansa Donkey Kong -kabinettiin Donkey Kong Junior -piirilevyn, vaikka kummatkin piirilevyt olivat Junioreita. Eron huomaa jo paljaalla silmällä. Tuohon aikaan Todd ei virallisesti edes ollut Twin Galaxies -tuomari. Boomersin todistajiksi sekä tuomareiksi paljastuivat ketkäs muut kuin aina yhtä epäluotettava Todd Rogers tyttöystävineen. Twin Galaxiesilla on nollatoleranssi huijaamiseen, joten armon vuonna 2018 kaikki Mitchellin ennätykset kaikista peleistä poistettiin listoilta ja Billylle annettiin elinikäinen porttikielto. ennätystenkirjassa kruunattu Dragster-pelin tulos, todettiin monen asiantuntijan toimesta mahdottomaksi saavuttaa. Toisin kuin Twin Galaxies, Guinness World Records välttyi oikeustoimilta, sillä se antoi vuonna 2020 vain periksi. 19 173856_.indd 19 173856_.indd 19 25.4.2024 15.07.04 25.4.2024 15.07.04. Todistusaineistoa alkoi kerääntyä nopeassa tahdissa yhteisön päästessä viimein vihaamansa/rakastamansa pelaajan kimppuun. Lisäksi Smith kertoi Billyn ”maailman ensimmäisen” täydellisen PacMan tuloksen olevan oikeasti kolmas lajiaan. Benjamin ”Apollo Legend” Smith oli tubettaja, joka kertoi kanavallaan speedrun-maailmasta, huijareista ja peliuutisista. Vuonna 2020 Billy Mitchell uhkasi haastaa Smithin oikeuteen vaatien miljoonakorvauksia. Kuukausien tutkimuksien jälkeen Boomersista jäi vielä varteenotettava epäily. Pelaajayhteisö järkyttyi kun Billyn ennätykset palautuivat ennätystenkirjaan. Useita huijaustapoja mahdollistava emulaattori puolestaan lataa vuorotellen kentän elementit kokonaisina ruudulle. Smith paljasti virallisista Twin Galaxiesin papereista Mitchellin aikoinaan rahoittaneen organisaatiota, mikä saattoi selittää hänen entisen erityisasemansa. Steve Wiebe elokuvassa King of Kong. Myös Guinnessin ennätystenkirja ja Donkey Kongin foorumi suorittivat puhdistuksen. Juristille on töitä Billy Mitchell ei tietenkään myöntänyt syyllisyyttään vaan lähti vastahyökkäykseen vuonna 2019, uhaten haastaa Twin Galaxiesin ja Guinnessin oikeuteen kunnianloukkauksesta sekä valheellisen tiedon levittämisestä. Apollo Legend poisti videonsa ja antoi Mitchellille niiden omistusoikeudet. Epäilyttävän nopeaa toimintaa toimitukselta, painokoneilta ja postilta! Raskauttavinta oli tapa, jolla kaikissa kolmessa videossa peli latasi uuden kentän ruudulle. Ainakin kymmenen eri asiantuntijaa pelaajista sähköinsinööreihin on vuoteen 2024 mennessä vahvistanut johtopäätöksen emulaattorin käytöstä. Videoissa leviteltiin myös useita vahvistamattomia huhuja
OSA 2. Race julkaisi puhelinkeskustelun, jossa Billy harkitsi uuden, alkuperäisellä Donkey Kong -koneella tehdyn valevideon tekoa. Hän ajoi muut tilanteeseen, jossa heidän oli pakko alkaa tutkia Billyn toimia puolustaakseen itseään. Papereista löytyy paljon muitakin törkyväitteitä, mutta Billy ei tiettävästi ole julkisesti kommentoinut muita kohtia, mutta organisaation osaomistajuuden hän on kieltänyt. 20 173856_.indd 20 173856_.indd 20 25.4.2024 15.07.09 25.4.2024 15.07.09. Siitä kerrotaan ensi jaksossa. Walter Day erotuomarin asussa, kuten aina (King of Kong). Kaikista tuoreista käänteistä edelleen raportoinut Karl Jobst taisi sanoa asiat liian suoraan. Mitchell uhkasi haastaa australialaisen Jobstin oikeuteen kunnianloukkauksesta ellei hän ansaitsisi Billyn anteeksiantoa maksamalla 150 000 dollarin korvauksia. Maailman paras Pac-Manin pelaaja David Race sekä Donkey Kong -legenda Robbie Lakeman olivat aluksi Mitchellin puolella ja yrittivät todistaa hänen saavutuksiensa sääntöjenmukaisuuden, vain todetakseen olevansa kykenemättömiä siihen. BILLY MITCHELL – HUIJARI VAI HUIPPUPELAAJA. Billyn käytökseen kyllästyneinä he kääntyivät häntä vastaan. rmana Twin Galaxiesin arvo riippuu myös sen uskottavuudesta. Pac-Mies sai tuntea tämän nahoissaan, sillä Billy haastoi hänet välittömästi oikeuteen. (Vertailun vuoksi kunnianloukkauksen korvausmäärät Suomessa vaihtelevat 200–10 000 euron väliltä, painottuen 500–1 000 euron tienoille.) Twin Galaxies oli sillä aikaa turhaan yrittänyt saada Mitchellin kannetta hylättyä lakipykäliin vedoten. Sitten koitti vuosi 2023, ja nyt alkoikin tapahtua. Ironian huippu on se, että Billy olisi välttynyt tältä kanteelta kokonaan, jollei hän itse olisi alkanut haastaa järjestelmällisesti eri tahoja oikeuteen. Billy iski takaisin ja haastoi oikeuteen Jeremy Youngin, joka oli käynnistänyt Billyn Donkey Kong -videoiden tutkimukset, sekä Jeff ”JC” Harristin, donkeykongforum.netin omistajan, joka julkesi poistaa Billyn tulokset listoiltaan ja sallia foorumille näkösälle todisteita päätöksen tueksi. Tähän mennessä Jobst oli jo käyttänyt 180 000 Australian dollaria pelkästään ensimmäisen lakijutun hoitamiseen ja arvioi tarvitsevansa siihen vielä sata tonnia lisää, puhumattakaan kahden uuden oikeusjutun kustannuksista. Jo kerran oikeuteen haastettu Jobst sai vuoden 2022 lopulla riesakseen uhkauksen toisesta kunnianloukkauskanteesta sekä tuloillaan olevasta kolmannesta kanteesta varoittavan tiedotteen (concerns notice). Yhtiön johto ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vastahyökkäyksenä haastaa oikeuteen sekä Billy Mitchell että Walter Day kunnianloukkauksesta, petoksesta ja rahankiristyksestä. Twin Galaxies vaati korvauksia yleisistä vahingoista 3 333 360 dollaria (Pac-Manin ennätyspisteet) ja erityisistä vahingoista 3 160 200 dollaria (Donkey Kong -piste-ennätykset). Mutta internet tuli tubettajan apuun Jobstin rahankeräyksiä tukemalla. Parin uhkaavan korvausvaatimuksen jälkeen syksyllä 2021 Billy lopulta haastoi Jobstin oikeuteen kunnianloukkauksesta, vaatien 450 000 dollarin korvauksia. Tämä oikeastaan vain yllytti Jobstia käsittelemään kanavallaan Mitchellin änkyröintiä vielä enemmän. Twin Galaxiesin nykyisen johdon mukaan vanhat omistajat, eli Day ja Mitchell, käyttivät vuosikymmenien aikana organisaation rahoja surutta omiin menoihinsa, huijasivat rahoittajia, lupailivat osakeanteja järjestämättä niitä koskaan, hylkäsivät muiden pelaajien ennätyksiä Mitchellin eduksi ja niin edelleen. Ennätyksiä kirjaavana . Jopa Minecraftin luoja Markus ”Notch” Persson osallistuu oikeudenkäyntikulujen kattamiseen. Galaksi vastaan Galaksi Kiistat ovat voineet jatkua vuosia, koska videopeleissä huijaaminen ei ole rikos
Portti ikuisuuteen Baldur’s Gate 3 on paitsi poikkeuksellisen hyvä ja huolella tehty peli, myös menestys. Firman ansioita toimintaroolipeleissä tuskin tarvitsee avata. Ultimasta jo pelkkä Pelit on kirjoittanut monta eri artikkelia. Lyhyenä kertauksena pelien sankari oli Avatar, joka aina välillä joutui Lord Britishin kuningoimaan Britanniaan pelastamaan sitä erilaisilta uhilta, jotka eivät olleet perinteisiä arkipahuuksia. HO EYO HE HUM Messias on olemassa EA:lla on yksi täydellinen pelijeesus, vain ylösnousua vailla: Ultima. ”Pyh, Niko-setä haluaa vain puffata suosikkiaan. Viime vuosisadan legendaropeista vain Wizardryt ovat samaa sarjaa, ei Euroopassa, mutta Jenkeissä ja Japanissa. Mittakaava sopisi täsmälleen Ultimaan, tosin Fromin pitäisi täyttää ainakin asutuskeskukset normaaleilla, ei epäkuolleilla asukkailla. NNIRVI Jos maailmassa olisi oikeutta, Baldurin portin takaa löytyisi Kuuportti. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ykkönen on myynyt vain 2,8 miljoonaa kappaletta (data 2015) ja kakkonen vain 2 miljoonaa kappaletta. Yhdeksän peliä tarkoittaa, että Ultimalla on valmiiksi luotu maailma asukkaineen, historioineen ja hirviöineen, päälle valmiiksi luotu kartta ja tunnistettavaa musiikkia. Turha paltsunpitoa minimoidakseni ehdotan myös, että ensimmäinen Dark Ultima alkaa suoraan osasta kolme. Kolme viimeistä peliä ovat Dragon Age Inquisition, Mass Effect Andromeda, ja varsinaisena naulana arkkuun, Anthem. Lord Japanese Minäpä kerron oikean ratkaisun: Ultima rebootataan toimintaroolipelinä, Ultima IX:n hengessä mutta nyt oikein tehtynä, maestroina Hidetaka Miyazaki ja From Software. Ultima tunnetaan myös Japanissa. Kiitos, Matriisi. Sekuun ja prekuun Ultima on liian vanha: pelin viimeisestä osasta on neljännesvuosisata. Ja tietysti yhdeksän valmista juonta, kolmen pelin kokonaisuuksina. Mutta ensin pitää toteuttaa Exodus, vapauttaa Ultima-IP Electronic Artsin orjuudesta. Ehkä päästäkseen itsetyytyväisesti myhäillen kirjoittamaan Paska Dark Souls -klooni?” Ehei, lapsoset, operoin vain faktoilla, sillä From on looginen valinta. Nämä ovat siis kaksi menneisyyden mahtipeliä, joista on työstetty taidolla upouudet versiot, mutta myös vanhempiinsa nähden hyvin erilaiset versiot, ja tulos on ka-ching. Peli on ohittanut jo 10 miljoonan myydyn pelin rajapyykin, mikä on aika hyvin. Sain silloin paiseita adjektiivista bearded, joka liitettiin kaikkiin epäcooleihin peligenreihin, etupäässä tietokoneroolipeleihin. Tämä Lord Britishin vuosina 1981–1999 luotsaama yhdeksänosainen superlegendaarinen roolipelisarja loppui vähän ikävästi, Osa IX oli huonosti optimoitu 3D-peli, lopulta vallankumous söi lapsensa, kun Ultima On-line tappoi Ultima X:n. Vaikka ennen mahtava firma nykyään julkaiseekin vain Simsiä ja urheilupelien vuosipäivityksiä (no kerran pari vuodessa jotain muutakin), sen tuhottujen brändien joukkohaudassa on roolipeliruumis, joka huutaa ylösnousemusta. Einespeli: lämmitä mikrotietokoneessa Ultima vetää ruksin joka ruutuun. Nimi on erinomainen: Ultima. Pelissä seikkailtiin maan päällä ja sen alla eriteemaisissa dungeoneissa, asukkaiden kanssa keskusteltiin, ja peli peliltä maailman toimivuutta ja monipuolisuutta paranneltiin. Ei heillä ole ketään, joka osaisi tehdä roolipelejä. Toki. Avatar! Ho eyo thou/thum! Päästäkseni Illuminatuksen varjosta minun pitää kehittää vielä houkuttelevampi pelikonsepti. Sen uudet Remaket pärjäävät myös kivasti, viime syksynä ensimmäinen oli myynyt jo 7 miljoonaa. Tosin Larianin omat erinomaiset Original Sinit ovat myös myyneet hyvin (2,5 ja 7 miljoonaa), joten ihan tyhjästä ei Baldur muutenkaan nyhjäissyt. Pysyvästi. Hyveet vedetään uusiksi ja Avasta tuleekin... Lyönpä kympin vetoa, että jos Miyazakille tarjottaisiin mahdollisuutta herättää Ultima henkiin, hän ei pystyisi ohittamaan haastetta. Nyt autopilotti kytkeytyy pois päältä, koska pitää tehdä iso päätös: Sequel, Prequel, Reboot vai Remake. Vaikka mörppi-Ultima olisi pettymys, Elden Ring todistaa että iso avoin maailma onnistuu Fromilta aikas hyvin. Miyazakin yllättävät valinnat olivat Everquest ja… Ultima On-Line. Itse asiassa Ultimat ja Wizardryt innoittivat Dragon Questin, jonka menestyksestä sikisi koko JRPG-genre. Larian sopivasti ripusti Baldurin naulaan ja tekee seuraavaksi jotain ihan muuta, joka tuskin on sama operaatio mutta ehkä eri klassikolla. Onneksi adjektiivi hävisi jäljettömiin kun peliskene muuttui. Pelinkeräilyssä Ultima-pelit ovat yksi suosikkikohteista, mikä myös todistaa brändin kestosuosiosta. Challenge accepted! 21 173695_.indd 21 173695_.indd 21 25.4.2024 15.10.25 25.4.2024 15.10.25. Sekään ei haittaa, että kolmosessa on kunnon juoni ja rakenne. Muutenkin vaivaa ja rahaa säästyy, sillä puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty. Ja roolipeleistä tuli, niin kuin nykynuoriso pruukaa sanoa, ”kuuminta hottia”. Jokainen vähänkin varttuneempi pelaaja joutuisi vaihtamaan aikuisvaippansa kun Ultiman henkiinherätystä tosissaan heiluteltaisiin. Luulisi, että viimeistään jokainen pätevästi johdettu pelifirma kaivelee arkistoaan etsien menneisyyden mestariteoksia, joiden restauroinnilla kassa kilisee ja osingot vilisee. Harva muistaa tai välittää. Waaat!!!) Juuri saamamme tiedon mukaan EA julkistaa kesällä Dragon Age: Dreadwolfin. Miyazaki kysyi, että saako käyttää omaa kehitystiimiä. Ennustan, että myös Baldur’s Gate 3 myy täältä ikuisuuteen. Vaikka nimi on sama, tämä nykyinen Bioware ei luonut kahta ensimmäistä Baldur’s Gatea. Lisäksi joka osassa pelimoottori kehittyi ja vaihtui dramaattisesti. Pleikka ykköselle julkaistu Final Fantasy VII myi aikoinaan yli kymppimillin. Unohdetaan liian tuoreet ehdokkaat à la Mass Effectit ja ehkä Dragon Aget, kummatkin hyvän alun jälkeen lopulta tötöiltiin jööteiksi, eiköhän niiden aika ole jo ohi. Baldurin jalanjäljissä astelee toinen vanha mestari, Final Fantasy VII. 9 0-luvulla, brittiläisen pelilehdistön kultakaudella laddie-journalismi oli ajan henki. Todella runsas materiaali täytyisi vain sovittaa uusiksi. Vuonna 2015 Gamespotin haastattelussa Miyazakilta kysyttiin, että mitkä kaksi peliä hän tekisi uusiksi jos saisi vapaan budjetin. Vaikka sarja on ikivanha, se on edelleen yllättävän vahvasti hengissä. Kaikki originaalipelit löytyvät nykykone-yhteensopivina GOGista, seiskasta on tehty epävirallinen porttaus joka alustalle (Exult) ja vitosesta Dungeon Siegellä pyörivä Ultima V Lazarus. Bioware. Semanttisesti bearded ilmeisesti tarkoitti pelejä, joita vain kaulapartanörtit pelaavat. Kumpikin peli on edelleen myynnissä nykykoneissa toimivana versiona, mikä varmasti on auttanut brändin hengissä pysymistä. Ykkösen ja kakkosen rakettija aikaporttiseikkailut onnistuvat helposti tiiligrafiikalla, mutta muutaman maailman luonti yhden asemasta on turhaa työtä. Lyhyt, ytimekäs, muistettava, ja valmis hyvin tunnettu graafinen logokin on jo olemassa. Ultima-sarja teki monia asioita ihan omalla tavallaan, osa IV esimerkiksi käsitteli hyveiden hankkimista. (Sipisipi... Remake pelimekaanisesti Baldur’s Gate 3 -tyyppisenä olisi ihan toimiva ratkaisu, itse asiassa jo Baldurin pelimoottori voisi suoraan sopia projektiin. Kas siinä uusi kaunis unelma! Bonuksena painajainen: EA päättää tehdä sen itse, tutulla taidollaan. Ai mitä, Tuukka. Kuten Electronic Arts
Harvaan ripoteltujen kiinneYkkösestä tutut Erend ja Varl ovat jälleen mukana. Arvio ei lopulta heittänyt onneksi kuin muutamalla kuukaudella. Zero Dawn kuitenkin säväytti välittömästi maailmanlopun jälkeisellä kuvastollaan ja huomasin vaivihkaa nakuttaneeni pelikelloon lähes puolitoista vuorokautta. Ja koukuttava. Helpotusta tarjosivat netin syövereihin vuotaneet Sonyn sisäiset dokumentit, jotka lupailivat jatko-osan (Pelit 3/22, 93 p.) PC-porttausta jo marras-joulukuulle. Ykkösosan loppukahinoista on kulunut puoli vuotta, eivätkä asiat ole Hadeksen tuhosta huolimatta menneet sen parempaan suuntaan. Edellisosan kuriirimaisen sivusisällön sijaan tehtävissä on huomattavasti enemmän lihaa luiden ympärillä, ja niiden seuraukset myös näkyvät dynaamisesti ympäröivässä maailmassa. Operaatiossa on mennyt kuitenkin bitti pahasti poikittain, ja Hades, yksi Gaian alifunktioista, on saavuttanut tietoisuuden. Liikkumisen suhteen maailma aukeaa Forbidden Westissä edeltäjäänsä nähden aivan eri lailla. Pelkoni osoittautui turhaksi, sillä konsolikäännöksiin erikoistunut hollantilainen Nixxes on tehnyt vakuuttavaa jälkeä PC-version kanssa. 22 174098_.indd 22 174098_.indd 22 25.4.2024 15.17.09 25.4.2024 15.17.09. Hiekkalaatikon auetessa tutkittavaksi käy nopeasti selväksi, että Guerrilla on ykkösosan palautteet kuunnellut. Ainoa, joka sen pystyy estämään, on sankarittaremme Aloy. Viimekesäisen mörppiähkyn jälkeen kaivelin rästilistaltani jotain yksinpelattavaa, jota voisi nautiskella silloin tällöin tunnin pari kerrallaan. Sen ainoa tavoite on täyspyyhinnän toisinto. ooran sekä faunan uudelleenasennus Gaia-tekoälyn toimesta. Sitä tosin saatiin odotella kolme ja puoli vuotta. Jäljellä on kourallinen kivikautisissa oloissa asuvia heimoja ja luonnossa eläinten kanssa sopusoinnussa eläviä tappajarobotteja. Kohti loppua, otto kaksi Pikakertaus Zero Dawnin missanneille. Marko Mäkinen HORIZON: FORBIDDEN WEST Maailmanlopun jälkeinen maailma ei ole koskaan aiemmin ollut näin henkeäsalpaavan kaunis. Ongelmana on, ettei sinne ole ulkopuolisilla mitään asiaa edesmenneen hullun aurinkokuninkaan veristen sotaretkien takia. Aluetta asuttavien Tenakht-klaanien ja carjojen välinen rauhansopimus on hauras, joten osapuolien välinen diplomaattinen tapaaminen on varmin käyntikortti. Käytännössä kaikkia pelimekaniikan osa-alueita on jatkojalostettu onnistuneesti. Hätähousuille on niiden ohittaminen kuitenkin mahdollista, mutta silloin jää paljosta paitsi. Julkaisupäivänä rasitteena olivat lähinnä hetkittäiset suorituskykyongelmat, jotka hiottiin ajuripäivitysten avustamana nopeasti pois. The Last Of Usin käännöksen alkukankeudet muistaen varauduin jo päivitysrumbaan ja pahasti rikkinäiseen pelikokemukseen. Nielaisin syötin koukkuineen. P leikkarille yksinoikeutena julkaistu Horizon: Zero Dawn (Pelit 3/2017, 92 p.) oli niin myyntikuin arvostelumenestys, joten PC-porttaus oli vain ajan kysymys. Enemmän ja paremmin Zero Dawnin maailman laajuuteen tottuneelle aloitusalueen karsina voi tuntua ensisilmäyksellä nuivalta, mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus. Rutto tuhoaa luontoa hälyttävää tahtia, ekosysteemi on romahtamaisillaan alati yleistyvien ääri-ilmiöiden alla eikä Gaian varmuuskopiota tunnu löytyvän mistään. Totta kai kuokkavieraat pilaavat kyseiset bileet, ja tämän myötä tarina potkaistaan kunnolla käyntiin. Plus kaikesta kuulemistani kehuista huolimatta vitkuttelin vielä lähes toisen mokoman. KAUNIS KIELLETTY LÄNSI Nixxes / Guerrilla Games / Sony Interactive Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5 Versio: 1.1.47.0 Minimi: Intel i3-8100 / AMD 1300X, 16 Gt RAM, Geforce GTX 1650 / Radeon RX 5500XT, Windows 10, 150 Gt kiintolevytilaa Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC / Lenovo Legion 5 15ACH6H Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 Hiljalleen tuhon syyksi paljastuu koneiden kapina ja ainoa keino niiden pysäyttämiseksi on koko planeetan alustus ja . Tuhat vuotta tulevaisuudessa maailmanloppu on pyyhkäissyt suurimman osan elämästä maapallolta. Johtolankojen ollessa loppumaisillaan Aloy saa tiedon, että vastaus löytyisi syvältä lännestä. Jatko-osan suhteen mentaliteettina on ollut selkeästi enemmän ja paremmin
Heti alkumetreillä kasattava hakaheitin lisää myös liikkumavaraa, toimien samalla monitoimikeihään ohella yleisavaimena moneen paikkaan. Hakaheitin toimii kiipeilyapuvälineen lisäksi myös improvisoituna sorkkarautana. Korkeuksista alastuloa on lisäksi helpotettu laskuvarjon tavoin toimivalla lentosiivellä. 23 174098_.indd 23 174098_.indd 23 25.4.2024 15.17.46 25.4.2024 15.17.46. Seinämiä pääsee kiipeilemään aiempaa vapaammin. Asevalikoima tulee tarpeeseen, sillä etenkin erilaisia konevastustajia on rutkasti enemmän. pisteiden sijaan kallioseinämiä pääsee nyt kapuamaan paljon vapaammin kuin ennen. Muiden hahmojen kohtaloista oikeasti välittää, oli kyseessä sitten Aloyn läheiset ystävät tai sitten kateissa olevista työntekijöistään huolissaan oleva kaivosesimies. Juoni tallaa pitkälti samoja polkuja kuin emopelissä, tarjoten nautittavan, mutta verLuonnon ääri-ilmiöt runtelevat planeettaa entistä pahemmin. Ihan joka paikasta ei kuitenkaan pääse ylös, mutta fokuksen avulla paljastuvia reittejä on enemmän kuin tarpeeksi. Zero Dawnissa etenkin loppua kohden Aloyn selkäreppu oli jatkuvasti täynnä, ja sotasaalista sai vähän väliä tyhjätä kauppiaille. Tempo on selkeästi kovempi kuin Zero Dawnissa ja loppunäytös tarjoaa loogisen, mutta päräyttävän päätöksen tarinalle. Pääpelistä tutun Quen-heimon laivaston toinen puolisko on haaksirikkoutunut alueelle, ja heidän ahdinkonsa menee osittain Aloyn tavoitteiden kanssa päällekkäin. Samoin myös ammustyyppejä ja rönsyjä kuudessa eri kykypuussa, joten taistelu pysyy alusta loppuun tuoreena. Todella tervetullut uudistus, sillä se jättää enemmän aikaa olennaiseen keskittymiseen. Sylens jäi yhdeksi Lance Reddickin viimeisistä äänirooleista (1962–2023). Tarinan keskivaiheilla on havaittavissa pientä tyhjäkäyntiä, mutta viimeistään viimeisen kolmanneksen käynnistyessä lyödään isompaa vaihdetta silmään tiuhaan tahtiin. Nyt niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia syvennetään koko matkan ajan niin dialogin kuin sivutehtävien välityksellä. Sama pätee myös ampumatarvikkeiden tehtailuun, ylimääräiset eivät enää katoa tuhkana tuuleen. Aloyn Fokus paljastaa kädensijat. Pääjuoni ei jatko-osana ymmärrettävistä syistä tarjoile niin päräyttäviä yksittäisiä shokkikäänteitä kuin edeltäjässä, mutta onnistuu silti loksauttamaan leuan useampaan kertaan. Complete Editioniin on luonnollisesti leivottu mukaan myös lisäri Burning Shores, joka jatkaa tarinaa heti pääpelin päätyttyä. Joukossa on voima Ykkönen oli käytännössä Aloyn näytöstä liittolaisten jäädessä aivan liian taustalle. Kasvoanimaatiot ovat kirkkainta kärkikastia. Ennen kartoin lähitaistelua, mutta nyt komboilla ja erikoishyökkäyksillä sain siitä pelityyliini oivaa lisämaustetta. Keihäästä on tehty myös entistä monipuolisempi. Vastapainoksi niiden hyökkäyksiä pystyy paikoin lukemaan paremmin, joten taistelu pysyy tasapainoisena. Nyt tervetulleena uudistuksena ylimenevä krääsä materialisoituu suoraan rajattomaan kirstuun, josta voi parilla napin painalluksella käydä hakemassa täydennystä. Vulkaaninen katastro. Vihollisilla on enemmän älliä, ja niitä on vaikeampi jallittaa nalkkiin lahdattaviksi. on räjäyttänyt Los Angelesin saariketjuksi, ja alue on muutenkin muuttunut pysyvälle asutukselle vihamieliseksi. Aseita kulkee mukana nyt kuusi, joten monipuolisen hyökkäysarsenaalin rakentaminen on helppoa
rattain yllätyksettömän kokemuksen. Upeita maisemia tuli pysähdyttyä ihailemaan useampaan kertaan. Forbidden West lunastaa odotukset ja on malliesimerkki siitä, kuinka jatko-osa kuuluu tehdä. Hattu päästä. Tyyntämerta kohti ei mennä kuin parin osavaltion verran, mutta alue kattaa upeasti Yhdysvaltojen länsipuoliskon maastotyypin aina lumisista vuoristoista Nevadan erämaahan ja rämeistä Kalifornian rannikkomaisemiin. HORIZON: FORBIDDEN WEST 92 Horizon: Forbidden West on loistavasti rakennettu jatko-osa, joka parantaa käytännössä joka osa-alueella ykkösosaan nähden. Bugit jäivät aiemmin mainitsemiini hetkittäisiin suorituskykyongelmiin. Jos Half-Life 2 oli tällä saralla uranuurtaja 20 vuotta sitten, on kakkos-Horizon sitä nyt. Maisemat ovat vaikuttavia niin päivällä kuin yölläkin, ja ne tuntuvat riittävän erilaisilta Zero Dawniin nähden. Musiikkiraita on helposti yksi parhaista tällä vuosikymmenellä kuulemistani. Lukas Van Tolin johtama säveltäjänelikko on loihtinut todella monikerroksisen äänimaailman, jota kuuntelee ilolla ihan pelkältäänkin. Ratsuina toimivat koneet ovat paikoin vähän kankeita, etenkin röpelöisemmät maastot ja äkkipudotukset aiheuttavat ärsyttäviä takelteluja. Sekä Aloy että liittolaiset hierovat aika ajoin aivopähkinöiden ratkaisuja naamaan liian nopeasti. Päätarinan puolivälissä lievää joutokäyntiä. Mutta seuraavassa osassa pitää jo kunnolla innovoida, sillä nykyisestä konseptista tuskin saa lypsettyä enää paljoa irti. Ääninäyttely on myös odotetusti huippuluokkaa. Pienen pieniä rosoja suorituskyvyssä. Sylensin äänen eli reilu vuosi sitten menehtyneen Lance Reddickin ääntä kuunnellessa tulee miestä ikävä. Hyvää + Isompi, kauniimpi ja parempi kuin edeltäjänsä käytännössä joka osa-alueella. Paketin kruunaavat todella päräyttävät kasvoanimaatiot. Mutta olisin kyllä todella mielelläni väärässä. Ashly Burch tekee jälleen todella mahtavan roolisuorituksen Aloyna. Onnistunut PCkäännös. Forbidden Westissä nimittäin riittää tutkittavaa. Yksityiskohtien määrä on valtava, efektit ovat upeita ja sekä hahmoettä hirviödesignit ovat vaikuttavia. Maisemat ovat henkeäsalpaavia. PC-käännösten joukossa on se myös yksi viime vuosien parhaimmista. Burning Shores -lisäri tarjoilee vähän erilaisen näkemyksen Enkelten kaupungista. Huhutulla 212 miljoonan dollarin kehitysbudjetilla on tosin varmasti osansa asiaan. Forbidden West on ehkä kaunein peli, mitä olen tähän mennessä pelannut. Utahista Kaliforniaan Kielletty länsi on vähintäänkin yhtä upeasti rakennettu kuin edeltäjänsä maisemat. Pelikello näyttää kirjoitushetkellä vähän reilua kahta vuorokautta, ja kaiken muun koluamiseen saisi varmasti upotettua toisen mokoman. Jouduin antautumaan 40 tunnin kohdalla deadline-paholaisen hönkiessä niskaani ja rutistin sekä pääjuonen kuin lisärin pakettiin. Se kuitenkin pohjustaa maukkaasti vääjäämätöntä kolmososaa, joten lisäri on ehdottomasti koluamisen arvoinen, jos vain paukut vielä riittävät. 24 174098_.indd 24 174098_.indd 24 25.4.2024 15.18.24 25.4.2024 15.18.24. Huonoa . Käytetyissä soittimissa ja äänissä on samanlaista rohkeutta kuin lempisäveltäjälläni Bear McCrearylla, ja se säväyttää erityisen paljon. Selkeitä vikoja on vaikea löytää, sillä vastaan on tullut lähinnä pikkuärsyttävyyksiä
Varapallot käyttöön What the Golf. Ylen määrin yllätyksiä. Kun lyöntinapin päästää irti, pallo pysyy paikoillaan. Poltan koko paikan maan tasalle. Mitä, jos lyönnin lähtiessä käy ilmi, että tarkoitus onkin lyödä kolo kohti palloa. sta tulee hauskaa, kun siitä poistaa kaiken golfmaisen. Niiden pariin voi aina palata kun verenpaine on tasaantunut. Windows-versio saapui paria viikkoa myöhemmin, Switch-porttaus toukokuussa 2020 ja PlayStationille peli ilmestyi vihdoin ja viimein tämän vuoden maaliskuussa. Metal Gear Solid, Portal ja SUPERHOT ovat innoittaneet kokonaisia osioita, mukaan mahtuu pienempiä kunnianosoituksia muun muassa Super Meat Boylle, Guitar Herolle sekä Elastomanialle. Alussa ruutuun ilmestyy tuttu näkymä takaapäin kuvatusta golf-pelaajasta valmiina lyöntiin. Lyöntiä valmistellessa hahmon eteen ilmestyy nuoli, joka ilmoittaa lyönnin suunnan ja voimakkuuden. Muutamat (kuten SUPERHOT tosiajassa) ovat itsepintaisia hiekkaesteitä, joita joutuu yrittämään lukuisia kertoja. on surrealistinen pikkupeli, joka kyseenalaistaa kaiken, jonka tiesimme tai kuvittelimme tietävämme gol. Pelillä on tapana opettaa jokin uusi sääntö ja välittömästi kääntää se päälaelleen. Puristit se saa puremaan puukolmosta, muille tarjolla on tuntikaupalla viihdettä. tudio Tribandin esikoisteos julkaistiin alun perin Applen laitteille 2019. Useimmilla rei’illä/kentillä/radoilla tarkoitus on kulkea yhdestä pisteestä toiseen määräämällä liikkeen suunta ja voimakkuus, mutta kaikki muu on vapaata riistaa. 25 174279_.indd 25 174279_.indd 25 25.4.2024 15.26.43 25.4.2024 15.26.43. Tanskanmaalla saattaa olla jotain mätää, mutta mielikuvituksen puutteesta ei ole kuitenkaan kyse. Välineurheilu Pelattavuudeltaan What the Golf ei voisi olla juuri yksinkertaisempi. Kumpi tuli ensin: muna vai kana. What the Golf. Hoin ”vielä yksi reikä” useammin kuin työnarkomaani emmentaalitehtaalla. Entä jos mailapoika onkin maila. Hole in one! Hyvää + Runsaasti ratoja. Minut yllätettiin joka kerta, kun aloin pitää jotain asiaa – kuten painovoimaa tai pelivälineen sijoittamista ruudun keskelle – itsestäänselvyytenä. Kenttien arvaamattomuus ja nokkela huumori tuovat hyvän tuulen mukanaan. Pelaamista on vaikea jättää kesken, varsinkin kun yhden radan läpäisyyn ei juuri kulu minuuttia tai kahta kauempaa. Saa hyvälle tuulelle. Vähintäänkin puolet huvista on fysiikoiden pähkäily. Tai höyryjunan päällä laukkaava hevonen kiitämässä kohti veturin päällä pilkistävää lippua. Saako ajatuskin lankosi järjestämästä poikien reissusta golfklubille hikikarpalot virtaamaan hiusrajastasi. Ainakin etäisesti. Tämä ei vaikuta pelissä edistymiseen, ne kinkkisimmät kolot ovat poikkeuksetta bonuskenttiä, joiden läpäiseminen on täysin vapaaehtoista. Ei tarvetta tasoitukselle Kenttien haastetaso vaihtelee merkittävästi. sta ja etenkin golf-peleistä. Reiän paikka on merkitty valkoisen kepin nokassa liehuvalla lipulla. Kaikki tekijöiden ideat eivät ole omasta takaa. Tuntuuko What the Golf gol. Tanskalaisen indies86 Vaikka kentältä löytyy muutamia bunkkereita ja vesiesteitä, What the Gol. Kentät pursuvat erilaisia ideoita ja variaatio lyö ällikällä kerta toisensa jälkeen. Lyönti hyväksytty, mieli räjäytetty ja tämän jälkeen peli vasta alkaa. Se on kiva lisä, jonka ainoa huono puoli on pelaajamäärän rajoittaminen kahteen. a ja etenkin golf-pelejä on käytetty ainoastaan jonkin sortin ohjenuorana. Kipinäkierros. ltterin läpi, joten What the Golf. 18 reikää kulopaloa. Pieni osa bonuskentistä turhauttaa. Pääkampanjan ja lisäosien lisäksi mukana on myös jaetun ruudun moninpeli. on suunnattu heille, joista kolopallo on nolopalloa. Suosittelet rautakakkosta kympillä. Tekijät saavat paljon irti näkökulmien vaihtamisesta ja asioiden uudelleen opettelusta. tuntuu alusta loppuun saakka ainutlaatuiselta kokemukselta. T unnetko vatsahappojen polttelevan kitalakesi takaosaa aina, kun kuulet sanan golf. Ison osan läpäisee yhdellä tai kahdella yrityksellä, parhaimmillaan kymmenessä tai kahdessakymmenessä sekunnissa. Hahmo on värikkään piirrosmainen karikatyyrimäisine piirteineen. lta. Inspiraatiota on haettu etenkin muista peleistä. Kyse ei ole kopioinnista, kaikki on suodatettu omalaatuisen . Triband on laatinut ylvään golf-pelin, jossa gol. Sehän sopii. Törmättyään keppiin tämä tipahtaa maahan kuin märkä rätti. a ei ole kuin nimeksi. Kentän suorittamisesta palkintona on enemmän tai vähemmän nokkela sanaleikki sekä lupa siirtyä eteenpäin kohti seuraavaa kahjoa oivallusta. a. Ilman halki lentääkin golffari itse, raajat ilmassa levottomasti heiluen. Gol. n draivi kantaa lipulle saakka. Mitä jos olet törmäyksestä räjähtävien tynnyreiden reunustamalla radalla kaahaileva auto, jonka on ehdittävä maaliin ennen edellä laukkaavaa lammasta. Odotus oli sen arvoinen, tarjolla on hulvatonta hupia tuhansien reikien, satojen kenttien ja noin kahdeksan tunnin edestä. Tyrmäävä ensi-isku Jotkin pelit osaavat myydä itsensä muutamassa sekunnissa kuten What the Golf. Markus Rojola Kuka olisi arvannut, että gol. Huonoa . Viheriön ympärillä on muutama puu. Ei, ja siinä sen hauskuus piileekin. Tatista määritetään iskun voimakkuus sekä suunta ja X saa lyönnin liikkeelle. Mitä jos tunkisin rautaa sinun kakkoseesi kympillä. Mekaniikoissa riittääkin ihmeteltävää: kun peliväline vaihtuu golf-pallosta golf-palloilla täytettyyn laatikkoon, viinipulloksi, limamöykyksi tai haitarin tavoin venyvä koiraksi, eivät vanhat konstit riitä. Golf on myrkkyä, mutta onneksi saatavilla on vastalääke. WHAT THE GOLF. NYT KOLOTTAA Triband Testattu: PS5 Saatavilla: PS4, Win, Switch Versio: Myynti Ikäraja: 3 Osa radoista jopa muistuttaa gol
Jumiin jää harvoin. Hiiteen velvollisuudet! Tarinan alussa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen hyvästelevät toisensa talven ajaksi. Soittimilla vaikutetaan ympäristöön, joten ne muodostavat ongelmanratkaisun selkärangan. Kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua Pulmat ovat hyvin suoraviivaisia, ja ainoa rajoittava tekijä on kokemus. Pelimekaniikaltaan Snufkin yhdistelee monenlaista, mutta tästä huolimatta kokonaisuus on virtaviivaisen yksinkertainen. Pelimaailmassa on kohteita, joille on soitettava oikeaa instrumenttia, jotta ne tekevät jotain. Nuuskamuikkunen lähtee etsimään kevättä, mutta matkansa aikana Muumilaakso ehtii muuttua aika tavalla. Tietyt Muumilaakson alueet avautuvat vasta, kun plakkarissa on riittävästi inspiraatiota, joten nurkkien nuohoamisella on oikeastikin merkitystä. Kun mörrejä taluttaa oikeisiin paikkoihin, muuttuvat ne orgaanisiksi tikapuiksi. Sääntöjä rakastava Puistonvartija tuntuu olevan kaiken takana, joten vihernutulla riittää ratkottavaa ennen kuin kesä pääsee toden teolla käyntiin. Kun tassussa on oikea soitin ja tilillä piisille expaa, ongelmat ratkeavat kirjaimellisesti nappia painamalla. Esimerkiksi luolien katoissa on tippukiviä, joille rummuttamalla ne tippuvat ja muuttuvat loikittaviksi tasoiksi. Kaikki muumit eivät ole laaksossa, sillä anarkistisen elämäntavan lisäksi myös Muumipeikko on kadonnut. Snufkin on tietenkin Nuuskamuikkunen, jokaisen oman vaihtoehtoelämänsä sankarin alter muumi ego. Itse pidän ongelmana sitä, että varsinaisilla melodioilla ei ole merkitystä. Mukana on myös ripaus hiiviskelyä, ja avoimen maailman Muumilaakso tuo myös mieleen Zeldan. Snufkin muuttaa tämän, sillä se on aivan heittämällä parasta interaktiivista viihdettä, mitä Muumeista on saatu koskaan tiristettyä. Nuuskamuikkusen arsenaali kattaa huuliharpun, huilun ja rummun. Huuliharppu tuottaa ympärilleen joka suuntaan ulottuvan soittokentän, huilu on kiväärimäinen, yhteen suuntaan tiluttava tarkkuustyökalu, kun taas rumpu tuottaa nappia painamalla yhden terävän pamauksen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” M uumit ovat suomalaisen populaarikulttuurin tunnetuimpia brändejä. Tätä kertyy tehtäviä suorittamalla ja juoksemalla puskien läpi. Toisin kuin kiukkulinnut, Tove Janssonin luomuksia ei ole saatu sovitettua kaksiseen pelimuotoon. Angry Birdsin nousukiito jäi kuuman alkuhuuman jälkeen pyrähdykseksi, mutta Muumit pitävät pintansa vuodesta toiseen. HUULIHARPPUKOSTAJA Hyper Games / Raw Fury Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch Muuta: Sisältää suomenkielisen käännöksen. Ne ovat myös niitä harvoja tuotteita, jotka ovat onnistuneet lyömään läpi kansainvälisillä markkinoilla. Jo nimessä mainitaan melodia, joten erilaiset soittopelit ovat pelimekaniikan keskiössä. Luonnontilaista paratiisia uhkaa kehitys, joka tietysti on kaikin keinoin pysäytettävä. Ikäraja: 3 Suuri maailma on vaarallinen. Pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta sekamelska on saatu tasapainotettua hyvin, ja tällainen lähestymistapa tekee pelistä varsin omintakeisen. Siellä ei kukaan tunne toista eikä tiedä, mistä hän pitää ja mitä pelkää Snufkin on mielenkiintoinen genrehybridi, joka yhdistelee äärimmäisen kevyttä seikkailupeliä yhtä kepeään roolipeliin. Maisemat ovat pullollaan kieltokylttejä, ja poliisit pitävät yllä kuria ja järjestystä. Osa metsän eläimistä rakastaa huuliharppumelodiaa niin, että ryhtyvät sitä kuullessaan seuraajiksi. Soittotaidoilla on kokemustaso, jota nostetaan keräämällä kokemuspisteiksi muutettua inspiraatiota. 26 174277_.indd 26 174277_.indd 26 25.4.2024 11.05.59 25.4.2024 11.05.59. Kevään koittaessa Muikkunen palaa Muumilaaksoon, mutta jokin on pahasti pielessä. Omaan makuuni systeemi on turhan yksinkertainen, mutta kohderyhmä huomioiden siinä todennäköisesti on aivan riittävästi syvyyttä. Moderni, järjestäytynyt yhteiskunta ei sovi rentoa elämäntyyliä arvostaville laakson asukeille, joten Nuuskamuikkusen on ryhdyttävä lyömään kapuloita rattaisiin. Nuuskis lähtee perinteiselle vaellukselleen, kun taas Muumipeikko ottaa talvinokoset. Juho Kuorikoski SNUFKIN: MELODY OF MOOMINVALLEY | NUUSKAMUIKKUNEN – MUUMILAAKSON MELODIA ”Tämä ilta on laulun ilta
27 174277_.indd 27 174277_.indd 27 25.4.2024 11.06.48 25.4.2024 11.06.48. Mitä jos Muumi olisi Luumi. Vesivärimaalausta muistuttava gra. En olisi jaksanut kuunnella dubattuja Muumeja, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että lukutaito on minimiedellytys pelin tarinasta nauttimiseen. Peli muistuttaa maalausta. Hyvää + Näyttää ja kuulostaa upealta, kepeä pelimekaniikka pitää liikkeen jatkuvasti yllä. Noh, Pikku Myyn voi halutessaan pudottaa kaivoon. Kevyt ongelmanratkaisu katkoo sopivasti etenemistä. Ilahduttavasti peli on nimeä myöten suomennettu, joten kielitaidoksi riittää se ensimmäinen kotimainen. Me välitämme vain sellaisesta, mikä on kaunista Audiovisuaalisuus on kohdallaan, sillä Snufkin muistuttaa satukirjaa. Efekti on mainio, ja saa maailman vaikuttamaan syvemmältä sen sijaan, että seikkailtaisiin täysin staattisissa taustoissa. ikka näyttää todella upealta. Kokardilätsät ryhtyvät jahtaamaan, jos Nuuskamuikkunen osuu heidän näkökenttäänsä. Huonoa . Musisointi on pelimekaniikan ytimessä. Harmillisesti soittohommat ovat omaan makuuni liian yksinkertaista. Löikö Mörkö sisään. Snufkinin gra. Mietin koko pelin ajan, että tähän olisi sopinut tosi hyvin Loomista suoraan napattu melodiamekaniikka, jossa huuliharpulla soitettaisiin verbeiksi muutettuja lurituksia, ja ongelmat ratkeaisivat kuin seikkailupelissä konsanaan. Vaikka Snufkinin pelimekaniikka on kevyttä, se ei ole Janssonin kiusausta vaan tovellinen täysosuma, joka nousee paitsi historian parhaaksi Muumi-peliksi, myös onnistuneeksi kevytseikkailuroolipelizeldaklooniksi. Muumilaakson maisemat näyttävät tutuilta, mutta tekijät ovat luoneet pelille kokonaan oman tyylinsä. Visuaalisesti upeinta antia ovat juuri yöosuudet, omana suosikkinani hattivattisaari, josta löytyi myös muutama hauska Monkey Island -viittaus. Nuuskamuikkusen mukanaan kantama lyhty valaisee pimeällä ympäristön aivan kuin maalattuna. Kelpuuttaisin koska tahansa tällaisella tyylillä tehdyn televisiosarjan. ”Uuden pelin, jossa on yksi osa puzzleja, kaksi osaa seikkailua ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” 89 Snufkin on monen peligenren kevytversio, joka on samalla heittämällä historian paras Muumi-peli. Alkuperäismateriaalia on käytetty pelkästään referenssinä, sillä kaikki on tehty tämän pelin tarpeisiin. Erityisen hienoja ovat valaistusefektit. Piisamirotta jakaa viisauttaan. ikka on yllätyksekseni kolmiulotteista, sillä taustagra. Tuusannuuskamuikkusesta haaveilevien suruksi väkivaltaa pelissä ei ole käytännössä lainkaan, vaan eteneminen tapahtuu simppeleitä puzzleja ratkomalla ja samoilemalla Muumilaaksossa. Soittimiin perustuva pelimekaniikka jää turhan pintapuoliseksi. ”Tämä on uuden pelin ilta”, ajatteli Juhomuikkunen. Snufkin näyttää tismalleen siltä kuin Muumi-pelin odottaisikin näyttävän: Kevät Muumilaaksossa on kaunis kuin karkki. Hiiviskelyosuuksissa paetaan poliisia. Edistys on tehnyt Muumilaaksosta ankean paikan, kun jokikin on kuivunut. Yleensä tavoitteena on avata reitti seuraavaan kohteeseen. Pelimaailman hahmot hymähtelevät vuorosanansa, mikä on erinomainen ratkaisu. Muumiversumissa Snufkin näyttää aivan omanlaiseltaan. ikka elää aavistuksen Nuuskamuikkusen liikkuessa
Karttojen mittakaava tekee pelistä jälleen yhden kärpästenpaskojen naksuttelun, jossa yksikkögra. Nnirvinator model T-34 Kohtalo uhkaa hirmuisin, ammuin nuolen aikalinjoihin ja Skynetiä haavoitin. Otsa hiessä sinun on voittosi ansaittava De. Mukana myös neljä karttaa skirmiisiä ja moninpeliä, pelin kolmen pääosapuolen väreissä. Koska lisenssi on Dark Fate, pelissä ei nähdä Skynetin ikonisia terminaattoreita à la T-800 vaan Legionin yksiköitä, joita vastaan ihmisillä on vielä senssejä. Punasilmäisiä robotteja on sittemmin väännetty moneen pelimuotoon, tällä kertaa realismia kosiskelevaan, juonelliseen tosiaikastrategiaan. ikka menee lähinnä hukkaan. Vaikka vaikeustason tiputtaa Story Modeen, peli on edelleen vaikea. Se on täynnä pääja siDEFIANCE Muurahaiset hyökkäävät Kartellin tukikohtaan! 28 173756_.indd 28 173756_.indd 28 25.4.2024 15.35.28 25.4.2024 15.35.28. elokuvan suurklassikoista. Vähän omiaankin. Tekijöiden mukaan maali oli peli, jossa pelaaja on koko ajan hiuskarvan varassa ylivoimaista vihollista vastaan. Pelissä voi käskyttää pause-tilassa, luojan kiitos, mutta käskyjen ketjutus ei onnistu. Eikä ihme: oikeassa maailmassa kaikki yritykset käyttää tekoälyä aseiden hallinnassa päättyvät siihen, että ihmisestä tulee maali. Sen sankari on luutnantti Alex Church, joka termojen lisäksi tappelee kersanttinsa Masonin kanssa. ja, kartelleja ja terminaattorivatnikkeja vastaan. ä! Senkin James Cameronin klassinen The Terminator missasi, että tuhoaminen aloitetaan kulttuurista ja työpaikoista. Kuulostaa hyvältä. Lopulta tekoälyä yritetään älyttää ydinsodalla, mutta pieleen sekin menee. Taistelussa pitää ottaa huomioon suojassa pysyminen, näkyvyys, line-of-sight ja kantomatka. Taistelussa haittaa sekin, että kaikki ovat hankkineet ampumataitonsa Galaktisen Imperiumin ampumakoulussa, mikä on toisaalta hyvä juttu, koska pahiksetkin ampuvat ohi. Se riittää, sillä kentät ovat isoja ja joukkoja on paljon. Veikkaan, että se tekoäly alkoi nimellä Grok, koska silloin se vain jatkaa hyvien päätösten sarjaa. Peli sijoittuu elokuvan pimeään maailmaan, jossa ihmiskunnan terminointi on käynnissä, mutta nyt ei Arska sinne paista. Normaalia realistisemman otteen lisäksi mausteena on pysyvien yksiköiden taitojen kehitystä, parempia aseita sekä oman armeijan huoltoa. Eniten minua ärsyttää, kuinka kauan koulutetulla Abrams-tankin miehistöllä kestää saada ammus piipusta ulos. Kyllä, vuonna 1984 tekoäly tuhoamassa ihmiskuntaa oli vielä sci. Churchin yksikkö selviää Legionin hyökkäyksestä ja yhdessä puolisotilaallisen Movementin kanssa taistelee paitsi Legionia myös sotaherroKOVA ON ISKU MUSTAN KOHTALON Slitherine Versio:1.02.950 Minimi: Intel Core i5, 8 Gt RAM, Geforce GTX 750 (2 Gt) Suositus: Intel Core i7, 16 Gt RAM, Geforce GTX 1060 (6 Gt) Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 3,60 GHz, 32 Gt RAM, GeForce RTX 2060 (6 Gt) Moninpeli: 2–4 pelaajaa. Toisaalta on loogista, että taistelussa tekoälyä vastaan oma tekoäly on vihollisen liittolainen. Nimeni on Legion, Veikko Legion Terminator: Dark Faten aikalinjalla Skynet tuhottiin, mutta tilalla on tekoäly Legion, jolle joku valopää idiootti on mennyt antamaan mahdollisuuden hallita asejärjestelmiä. Mutta käyttöliittymä ei vastaa huutoon: se on kankea, aseiden kantomatka näytetään huonosti ja näkökenttää ei lainkaan. Laskentatavasta riippuen tehtäviä on maksimissaan 15, joista ei-tutoriaalitehtäviä on kahdeksan. ance on kunnianhimoinen, perinteisen Starcraft & Conquer -otteen asemasta se pyrkii sotapelimäiseen realismiin. Varsinainen perusta eli taistelu on hyvä: joukoilla on rajatut asekohtaiset ammukset, samoin ajoneuvoilla ja niillä on myös osumakohdat, jotka vaikuttavat toimivuuteen. He kuuluvat Perustajiin (Founders), jotka ovat Yhdysvaltain armeijan jämiä. Näennäisesti avointa maailmaa kuljettaa tarina tehtävästä toiseen. Silti elämme kovia aikoja, ystävä hyvä! I ch heisse Arnold Schwarzenegger und ich bin mit meinem Zeitkugel hierher gekommen”, alkaa yksi sci. No, Terminator-brändin tuotteilla on tapana kuulostaa hyviltä. Virhemarginaali on mitätön: yleensä kaatuneet voi korvata vain tehtävien välissä, löpöja ammustäydennys onnistuu, jos mukana tai kentällä on niihin tarkoitettu ajoneuvo. Tyypillinen tehtävä on iso alue, jonka peittää Fog of War
Bradley ottaa osumaa. M142 HIMARS ei ratkaise tätä sotaa. Väsyttää, motivaatio horjuu, joukoilta on ammukset loppu. Yhdyn foorumikäsitykseen, jonka mukaan savescummailu kolmin nelinkertaistaa yhden tehtävän läpäisyyn kuluvan ajan. Pahinta on se, että dialogi vetää jarrun kiinni kesken taistelun. Vihaan toistoa niin paljon, että satavarmasti olisin ripustanut lapasen naulaan kauan ennen pelin loppua. Typerästi realismi horjuu juuri esimerkissäni: pelissä voi poimia aseita maasta, mutta vaikka oikeasti rangerit satavarmasti osaavat käyttää Javelineja, pelissä eivät. Sanoisin, että kannattaa luntata netistä tapahtumat etukäteen, jollei muuten niin ainakin juonellisissa tarinatehtävissä. Välttelin pelaamista, tein mieluummin veroilmoitusta ja Alt+F4-liipaisin oli todella herkässä. Huonoa . Joukoissa on käytännössä tehtäväkriittisiä yksiköitä, varsinkin ne joilla on panssarintorjuntaohjuksia, joita tarvitsee tehtävän lopussa, mutta tehtiin sillee tyhmästi, että kuoltiin aikaisempaan yllätyskäänteeseen. ani on aina yrittää nähdä peleissä hyvää, koska äärihypetys/vihaaminen on alan standardi. Halusin pitää pelistä, ja aluksi pidinkin, mutta tehtävä tehtävältä haluni terminoitui. Välillä maalien oikeaa suoritusta pitää arvailla. Pelatessani demoa tupsahdin tutoriaalitehtävien jälkeen avoimeen maailman, mukana vain surkea kourallinen, vieläpä Trumpin kourallinen, joukkoja. Kehno käyttöliittymä. Kunnianhimoinen, mutta yliyrittämiseen ja perusasioihin kaatuva tosiaikataistelu. Varsinkin jos tehtävässä on tietokoneen ohjaamia ihmisjoukkoja, niiden ”tunnelmaa luova” jatkuva rahiseva hysteerinen ja kliseinen radiokommunikointi ajoi minut Hulluuden vuorien juurelle. Taisteluiden kokoluokka on mielipideasia, mutta heikko käyttöliittymä tehtävissä ja niiden välillä, sekä huonosti tehty mikromanagerointikerros, terminoivat viehätyksen vauhdilla. Olo oli kuin Sisyfoksella, kun työläästi työnsin pelipalloa ylämäkeen, ja taas se yllätyskäänteen myötä lipsahtaa edelliseen savetukseen. Asiaa pahentaa ääninäyttely, ei vain sen geneerisyys mutta sen määrä. Tein ratkaisun, jonka osittaista hyödyntämistä suosittelen: hain netistä Flingin tekemän trainerin. Oy vey! Kaikki on lopussa! Kaikki! Pelaamista kampittaa myös metapeli. 29 173756_.indd 29 173756_.indd 29 25.4.2024 15.34.43 25.4.2024 15.34.43. Sitä voi käyttää ohittamaan kokonaan supplyyn liittyvän mikronysväyksen, plus nopeuttamaan yksiköiden liikkumista. Supplyn takia omien joukkojen kanssa pidetään jatkuvia YT-neuvotteluita, jossa suurin osa jengistä saa kokea paikallista sopimista. Minusta tulisi huono peli. Filoso. En silti vetänyt tehtäviä suoraan maaliin, vaan simuloin pelaamista tekemällä myös välitavoitteet. Tehtävien skriptauksesta johtuen ne ovat puzzleja. Minua harmittaa, koska näen, että De. Itse jatkan koneihmisten kyykyttämistä korvaamalla terminaattorit automatoneilla. Ikävänä bonuksena ihmiset ovat pahempia vastustajia kuin terminaattorit, koska ihmiset räiskivät suojasta. Joukot suojautuvat taloihin, jonka jälkeen henki on tiukassa kuin torakalla. Supply-systeemi on täysin turha lisäke, jonka tarkoitus lienee pitää joukko alle Yhdysvaltain armeijan kokoisena, mutta se vain lisää turhaa mikronysväystä. Pahinta on, kun hirveän väännön jälkeen luulee saaneensa tehtävän läpi. Varsinkin kun tehtävissä omiin joukkoihin voi liittyä jengiä, joten ensimmäisenä ei tule mieleen, että ne pitää kenkiä heti, kun hommat on hoidettu. Tämä Nuevo Tortuga oli viimeinen pisara: iskin aluksi päätäni seinään, sitten löysin läpipeluuohjeen ja masennuin. Mitä isompi lössi, sen enemmän se kuluttaa liikkuessaan supplya per päivä. Opin tämän, kun jäin jumiin keskelle ei mitään, silloin ”Pahus vieköön!” ei ollut käyttämäni lause. Mutta juuri samoista syistä pelillä on myös selkeästi innokas fanikunta. Mutta tehtävä ei olekaan ohi, peli heittää kierrepallona kahta kauheamman loppurutistuksen. rmatoimari. vumaaleja, ja välillä lisää tulee kuin liukuhihnalla. Mitä juoneen tulee, käämini kärähtivät totaalisesti, kun pelissä yhtäkkiä siirryttiin kurmottamaan ihmisiä. ancea on tehty tosissaan. Itse vedin full loser -moodin päälle eli kuolemattomuuden ja loputtomat ammukset, koska halusin vain nähdä loppupelin. Ymmärrän, että siinä haetaan kaaosta ja paineen alla toimimista, mutta sitä saan ihan tarpeeksi jo töissä. Siinä on paljon hyvää, pidin sen detaljoidusta realismista. Traineripanssarillakin yhteen tehtävään menee noin tunteroinen. Kun oikeassa pelissä sivuutin tutoriaalit, minulla olikin pieni armeija. Hyvää + Ydinpeli on hyvä
Nykyaikana voidaan kohdata esimerkiksi alienit Tripodien aika -hengessä. Vaihtoehtoinen lisää uusia tekniikoita, kriisi aiheuttaa kaaosta, mikä voi olla hyödyllistä, jos ei ole itse johdossa. Nykyajassa pitää rakentaa jalostetuista raaka-aineista tietokoneita, joista voi rakentaa datakeskuksia simulaation käyttöön ja tutkimusta kehittämään. Kun ihmiskunta täyttää tietyt tavoitteet, maailma siirtyy uuteen aikakauteen tyyliin pronssi-, rautatai avaruusaika, kuten Avaruusseikkailusta opittiin. Unohditko tapas. Muuten Millennian kaava on ehtaa Civilizationia. Sotaan keskittyvälle ja harvaan asutulle Ruotsille sopii mainiosti, että keskiaikana taistellaan ruttoa vastaan mustan surman aikana, mikä hidastaa tieteen ja kulttuurin kehitystä ja syö suurten valtioiden väestöä enemmän kuin pienten, koska kuolleisuus lasketaan prosenteissa. Pelisäännöt voivat muuttua lennosta, jolloin uuden voittoehdon täyttämällä matsi voi päättyä aikaisemmin kuin kukaan odotti. Puute on ensioire tulevasta. Idea on hieno, mutta käyttöliittymä ei tue sitä yhtään. Markkinoilla on juuri nyt tilaa myös Millennialle, sillä sen perusidea eroaa Old Worldista ja Humankindista. Olisihan se pitänyt vanhana öljyvärimaalarina muistaa. Toki arvasin itsekin, että viljasta saa myllyssä jauhoa ja oliivista prässillä öljyä, mutta meni hetki tajuta, että siniset kukat ovat pellavaa ja nekin voi puristaa öljyksi. Kauppasysteemi on todella tylsä ja rajoittunut, eikä hyödynnä kaikkia mahdollisuuksiaan diplomatiassa oikein mitenkään. Systeeminä systeemin sisällä on vielä kansallismieli, joka vaihtuu aikakausien myötä. Nimekkäimmän sarjan eli Civilizationin ilmestymisestä on jo kahdeksan vuotta, seuraavan julkaisun tai ainakin julkistuksen veikataan tulevan vielä tämän vuoden aikana. Kun Civilization-klooni Millennia julkistettiin, tiesin, että se olisi helpointa arvostella itse. Aikakausien teemat jaetaan normaaliin, vaihtoehtoiseen ja kriisiin. Lisäksi ensimmäisenä uuteen aikaan siirtyvä ratkaisee millaiseen aikakauteen siirrytään, normivaihtoehto on tietenkin nopein täyttää. Vain omassa kaupungissa voi rakentaa vapaasti yksiköitä ja rakennuksia. Kerrotko vaihtoehtoni. J os tekee historiallista 4X-strategiapeliä, paras hetki julkaisulle on todennäköisesti nyt. Helper näyttää, miten savea saadaan, mutta ei sitä, mitä savesta syntyy. Ikäraja: 12 edellisillä aikakausilla, sillä millenniaalihengessä pelissä ei tarvitse tehdä juttuja, jotka eivät kiinnosta. Aikakaudesta toiseen pääsee, vaikka ei olisi keksinyt missään vaiheessa lukutaitoa. Tuukka Grönholm MILLENNIA Millenium Falcon on yksi eniten korjaamistani kirjoitusvirheistä lehdessä. Esimerkiksi eetterin aika muuttaa 1800-luvun todellista steampunkahtavampaan suuntaan, kun vuoristoon perustetaan eetterivoimaloita teollisen vallankumouksen veturiksi. Mukana on build helper -opas, mutta se ei ole kovin avulias ja hakukin puuttuu. Se ei toki ole historiallisesti väärin, sillä pelissä kaaniksi nimetty kansallishenki tunnetaan nykyään mongoli-invaasiona ja Attila on edelleen suosittu etunimi Unkarissa. Old World lähestyy genreä Crusader Kings -henkisenä dynastiapelinä keskittyen antiikkiin, Humankind kuvaa kansakuntien matkaa kulttuurien sulatusuunina ja Millennia leikittelee historialla luomalla vaihtoehtoisia aikajanoja. Savimontusta voi kerätä savea, josta voi polttouunissa tehdä tiiliä. Kaipaan Exceliä Millennian suurin ongelma on, että se abstrahoi tapahtumia liikaa ja tekee valinnoista yhtä kiin4X-SUKUPOLVI KOHTAA MILLENNIAALIT Yhdellä pelikerralla ei ehdi nähdä kaikkia tekniikkavaihtoehtoja, koska vaihtoehtoiset aikakaudet vaikuttavat siihen, mitä on saatavilla. Kone päättää, mitä vasallikaupunki rakentaa. Sellunkeittokirja auttaisi Valtakunta rakentuu pääkaupungin ympärille. Kaupunkiruutu taas paljastaa, että savesta saa tiiltä, mutta ei kerro miten. Kullakin aikakaudella voi valita yhden kansallishengen, joka antaa bonuksia eri osa-alueille. Systeemi ei ole täysin kaoottinen, sillä aikakaudet voi avata vain tietyt ehdot täyttämällä. Lisäkiusana tarvittu tekniikka saattaa olla piilossa C Prompt Games / Paradox Interactive Arvosteltu: PC Versio: Update 1 Suositus: Intel i7-9700K / AMD Ryzen 5 5600X, 16 Gt, GTX 1060 / RX 590 Testattu: Intel i5-13400F 2,50 GHz, 16 Gt, RTX 4070 Moninpeli: 2–8 pelaajaa. Alkupelin simppelin menon jälkeen kaupunkien hallinta siirtyy itselle ja resurssien tuotantoketjut monimutkaistuvat. Ensimmäisenä rautakaudelle ehtivä kansakunta saa päättää, millaiseksi aikakausi muodostuu, mikä vaikuttaa suoraan koko maailmaan. Kansakunta johdetaan kivikaudelta lähitulevaisuuteen, tutkitaan maailmaa ja tiedettä, rakennetaan kaupunkeja, kerätään resursseja ja taistellaan niistä. Systeemi ei ole ihan tasapainossa, sillä ainakin alkupelissä kannattaa panostaa joko rosvoretkeläisiin tai sotilashenkeen, jotka molemmat antavat bonuksia taistelussa ja taistelusta. Käyttöliittymä ei paljasta koko ketjua tai edes vinkkaa sen olemassaolosta. Keskiajan jälkeen valittavaksi nousee neljäs vaihtoehto voitto, joka tuo peliin uuden voittoehdon, mikä on moninpelimielessä kutkuttavan kuuloinen idea. Eniten menoa muuttavat vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuvat kaudet. 30 174170_.indd 30 174170_.indd 30 25.4.2024 16.47.32 25.4.2024 16.47.32. Voittotavoite ei ole heti alussa tiedossa, mikä on yksi Millennian erikoisuuksista. Mitä ateenalaiset kysyivät ryöstöretkelle tulleilta espanjalaisilta. Tekijät ovat sitoneet idean vaihtoehtohistoriasta tieteessä etenemiseen. Resurssien kerääminen ja jalostaminen ovat suuressa roolissa, mutta ideaa ei viedä loppuun asti. Millennia eroaa genressään siinä, että alussa valtaosa muista kaupungeista on vasallien (eli tekoälyn) hallinnassa. Valittu aikakausi vaikuttaa suoraan myös aikakauden keksintöihin, mikä lisää uudelleenpeluuarvoa
nostavia kuin kirjanpito. On tavallaan kiehtovaa, että pelityylini määrittelee, millaiseksi Ranskan identiteetti kehittyy. Systeemi ohjaa hyvällä tavalla toimintaa. Paradox-tyyliin Millenniaan on tulossa tukku maksullisia ja ilmaisia DLC-paketteja, joissa lisätään runsaasti kamaa. Käyttöliittymä on pahin vihollinen. Julkaisupäiväpäivityksessä yksiköiden arvoja tuplattiin, joten ihan perustason jututkin ovat vielä osittain vaiheessa. Millennian käyttöliittymä tukee ajatusta, mutta eniten menneestä muistuttaa taistelu. Lahjoja ja liittolaissuhdetta Venäjän kanssa saattaa seurata hetkessä vuosien vihanpito. Valuuttoja tulee myös koko ajan lisää: hallinnon, tutkimuksen, sodankäynnin ja kulttuurin rinnalle saadaan vielä insinöräys, diplomatia, taiteet ja joitain, jotka olen jo unohtanut. Kansat ovat pelkkiä tyhjiä tauluja. Hallintomuodon lisäksi kansakuntaan vaikuttaa myös kansallismieli. Taistelut kuvataan köpöisinä animaatioina, kun lopputulos on jo tiedossa. Millennia on budjetiltaan selvästi kilpailijoitaan pienempi, näyttää ja tuntuu männävuosien indiepeliltä, mutta se tekee silti monia asioita oikein. Intia saattaa hylätä rauhantarjoukseni vain ehdottaakseen seuraavalla kierroksella itse samaa. Meno muistuttaa Civilizationin koulukiusaajalogiikkaa: vahvemmille ollaan kivempia kuin altavastaajille. Epäonnistua ei kannata, sillä Millennian suurin vahvuus on siinä, että asiat tuppaavat kasautumaan. Kone myös näkee kaiken. Jätän Millennian hautumaan ja palaan arvostelun ääreen, kun peli on saanut muutaman päivityksen ja DLC:n lisää. Maailmaa ei kannata puhaltaa liekkeihin maailmansodalla, jos kaaoskello on jo muutenkin lyömässä kaksitoista. Kaikki erot muodostuvat vasta pelivalinnoista, mikä sopii perusideaan vaihtoehtohistoriasta. Gra. Huonoa . Asioiden sujuminen palkitaan innovaatiopisteillä, joista saa aina jotain hyödyllistä. Aika harvoin 4X-peleissä koko maailma liittoutuu yhteen torjumaan alieninvaasiota samalla kun puukottaa naapureitaan kylkeen. ikka muistuttaa vuosituhannen alun sharewarepelejä ja informaatioarvo lähestyy nollaa. Melko konservatiivisena ajatuksena kämpät pitää rakentaa ennen kuin lisää väestöä voi syntyä. Se on todella hämmentävä suunnitteluratkaisu. Toteutus näyttää siltä kuin se olisi ohjelmoijan ensimmäinen luonnos ideasta. Civimäiseen tyyliin loppupeli hidastuu ja kartta muuttuu epäselväksi sekamelskaksi. Välillä toimintojen valintoja hidastaa, etten muista, minkä kategorian alle tietty juttu kuuluu. Tuhotyöt, katastro. Suosikkini on viinitila, joka edustaa kaikkien viiniharrastajien itsepetoksen mukaisesti kulttuuria. Jumalten keinu Tekoäly pelaa irrationaalisen aggressiivisesti eikä sille jää oikein muita vaihtoehtoja, sillä Millennian 78 Civilization-henkinen strategiapeli, joka keskittyy historialla leikittelyyn ja resurssien jalostukseen. Käytännössä Egyptin, Brasilian tai Englannin valitseminen vaikuttaa vain tunnukseen ja siihen, minkä nimisiä kaupunkeja perustetaan. 31 174170_.indd 31 174170_.indd 31 25.4.2024 16.48.04 25.4.2024 16.48.04. Piiritystaistelussa ukot eivät ammu muurilta vaan kipittävät linnan portista lyömään vuorollaan vihollisia, komentaa ei itse voi ja maali tunnutaan valitsevan vähän satunnaisesti. Hyvää + Idea vaihtoehtohistoriasta toimii. Ei vallankunnan kahtiajakoa sisällissodassa, yllättävää tappiota taistelussa tai vuosien uudelleenrakennusta. Supertärkeä ympäristön muokkaus on yksinään ruudun vasemmassa alakulmassa piilossa. Heti, kun hävisin armeijani pikkuvaltiota vastaan, Englannin armeija kolkutti jo Pariisin portilla. Käytännössä muut kansat ovat vain vallattavia kohteita, koska tekoälykansoilla ei tunnu olevan muistia tai logiikkaa. Kaupungin luomat raaka-aineet ja jalosteet näkee työläisruudusta, mutta se ei paljasta suoraan, mitä jalostukseen tarvitaan tai mitkä raaka-aineet ovat vielä hyödyntämättä. Paradoxmaiseen tyyliin asiat on vielä piilotettu pudotusvalikoihin, jotka löytyvät pisteriveiltä. t ja epäonnistumiset ruokkivat kaaosmittaria, jonka täyttyessä arvotaan epämiellyttäviä tapahtumia. Duunaripisteillä rakennetaan heksoille peltoja, myllyjä, sahoja ja metsästysmajoja. Kun perustin kuningaskunnan, piti odottaa, että hallintopisteet riittivät, minkä jälkeen odotin kulttuuripisteiden täyttymistä, että saatoin valita rauhanomaisen kulttuurivallankumouksen ja uuden hallintotyypin hallintopisteillä. Deltree Windows En tunne lainkaan pelintekijöitä, mutta C Prompt Games -nimestä veikkaisin heidän pitävän ysäripeleistä. Joka kierros valtio luo resurssipisteitä, joilla voi ostaa uusia toimintoja. Ilmestymisestään huolimatta Millennia tuntuu edelleen Early Access -peliltä, jossa on lupausta, mutta myös selkeitä puutteita ja valuvikoja. Toki animaatiot voi ja kannattaa pelkkinä uusintoina ohittaa. suurin heikkous on olematon diplomatia. Lähtö samalta viivalta myös tekee moninpelistä reilumpaa
Petri Heikkinen PACIFIC DRIVE Vanhojen autojen ylläpitäminen on työn ja tuskan takana. Sopivin väliajoin eteenpäin potkiva mysteeritarina pitää omaleimaisen paketin mukavasti koossa. Perustason sälää jalostetaan pidemmälle muun muassa teräsja piirilevyiksi. U uden yrittäminen ansaitsee minulta aina pystypeukun. Alueilla on vakaita ankkureita, joiden energia syötetään auton ARC-laitteeseen. Driveriksi kutsutun kuskin tukikohta on autotalli, joka sijaitsee alueen pysyvästi rauhallisessa nurkassa. Risteykset ovat vaihtelevassa määrin epävakaita, ennen pitkää ne luhistuvat ja syntyvät uudestaan. Uuden risteyksen avaaminen matkakartalle edellyttää riskaabeleja toimenpiteitä. Tai rengas hajoaa liian kovaan töyssyyn. Tavanomaisten ränsistyneiden rakennusten ja maanteiden ohella metsäistä maastoa täplittävät radioaktiiviset alueet, kummalliset anomaliailmiöt sekä enemmän tai vähemmän vaaralliset mekaaniset laitteet, kuten maanpintaa pitkin etenevä jättisirkkeli. Valmiiksi paloiteltua roinaa löytyy kaapeista, laukuista ja roskiksista. Kuluvista työkaluista eniten käytetään scrapper-sirkkeliä, jolla hylättyjen autojen pellit, televisiot, radiot ja muut sopivat kohteet silputaan käyttökelpoisiin osiin. Autoni on linnani Selviytyminen oudoissa olosuhteissa vaatii varusteita, joiden kasaaminen edellyttää resursseja, kuten metalliromua, muoveja, lasia, pattereita ja elektroniikkaa, näin tavanomaisesta päästä lueteltuna. Tai bensa loppuu. Alueella raivoavat myös myrskyt, joiden kaikki vaikutukset eivät ole lähimainkaan luonnollisia. Alueiden exit-porttien välit edetään hetkessä kartalla. Ironwood Studiosin kehittämä Pacific Drive -survivalkruisailu kuvaa vaihtoehtoista 90-lukua, jossa outo ilmiö kaappaa auton kuskeineen muurin ulkopuolelta Olympic Exclusion Zonen sisälle. Zone jakautuu kompakteihin ”risteyksiin”, joilla vieraillaan konkreettisesti. Milläs ajat pimeässä, jos kolaroit valot rikki. Muut työkalut käsittelevät kapea-alaisempia kohteita: rautakangella lähinnä 32 173882_.indd 32 173882_.indd 32 25.4.2024 14.54.22 25.4.2024 14.54.22. Kuinka pitkälle sinä olet valmis menemään. Tällä energialla luodaan poistumispiste, jonka saavuttaminen teleporttaa sankarin jenkkifarmareineen takaisin talliin. Kaikkea ei tarvitse itse hoksata, sillä tutkimusmatkan käännekohdissa eteenpäin auttavat keskenään kinastelevat äänet radiossa. Nyt käteni tärkein sormi nousee Pacific Drivelle, joka yhdistää autoiluun Stalkeria, hivenen modernia Falloutia ja jossain määrin jopa My Summer Caria. Yhdysvaltain länsirannikon Olympic Peninsulan metsissä on jotain omituista: valtavan muurin eristämä alue, josta kukaan ei tiedä juuri mitään. Kaikki elävän elämän esimerkkejä, kaikki adrenaliinipiikkejä, joita mikään peli ei ole minulle hetkeen tarjonnut. Koko mesta on jaettu ulko-, keskija sisäsektoreihin, joihin pääsee vasta kun tietyt TEILLÄ TIETYMÄTTÖMILLÄ Ironwood Studios / Kepler Interactive Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC Moninpeli: Ei Ikäraja: 12 ehdot ovat täyttyneet. Salaperäinen ARDA on selvästi räplännyt voimilla, joita ei hallita, joten ne ovat riistäytyneet käsistä. Se on ainoa tapa palata tutkimusmatkalta suurin piirtein ehjänä. Neropatit tekivät siellä kokeita edistyneellä teknologialla vuosikymmeniä sitten, mutta syrjäinen alue on ollut suljettuna pitkään. Teleporttipisteen luominen aloittaa alueen nopean luhistumisen, mistä seuraa dramaattinen maastoralli kirkasta valopatsasta kohti. Pysy zonella Kyseessä ei ole huviretki tienpientareelle, muurin sisällä asiat ovat stalkermaiseen tyyliin vakavasti pielessä
Maaliristeyksessä loppui lopulta bensa ja se oli sitten siinä, koska alueen romuautojen Kaikki auton kytkimet, mittarit ja tutkat näkyvät vain katsetta kääntämällä. Autotallin laitteitakin luonnollisesti päivitetään, joten ei muuta kuin ulos maailmaan ja keräilemään. Retkissä on kutkuttava ja jännitystä tiivistävä pohjavire, koska vaivalla kerätyt materiaalit ovat turvassa vasta autotalliin teleporttaamisen jälkeen. Risteyksissä on usein koko vierailun ajan vähintään erittäin hämärää. Jalkautumista ei ole mitenkään rajoitettu, mutta kaara tarjoaa suojaa luonnonvoimilta, luonnottomilta voimilta ja säteilyltä. Osa auton osista vaatii sellaisia resursseja, joita irtoaa vain sisemmiltä alueilta. Jos vaihdetta ei muista laittaa parkille, auto saattaa valua minne sattuu kumpuilevassa maastossa. Auton käsittely vaatii avaimella starttaamista ja automaattivaihteiden räpläämistä, joista molemmat ovat merkityksellisiä toimia. Ehdinkö lootata vielä tuon paikan. Jenkkifarkkua tietysti päivitetään monilla eri tavoin, joista tärkeimpiä ovat korin levyt, ovet, ajovalot ja renkaat. 33 173882_.indd 33 173882_.indd 33 25.4.2024 14.54.32 25.4.2024 14.54.32. Aktiivisia vihollisia ei etenkään Olympia-alueen reunamilla juuri ole, jollei autoon tarttuvia, jäniksiksi kutsuttuja ja metallia syöviä palleroita sellaisiksi laske. Jatkopätkillä oli luonnollisesti pimeää, mistä seurasi epätoivoista tien tutkimista etukäteen fikkarilla ja lisää kolarivaurioita. Tai autoa vahvasti muistuttava erikoisten olosuhteiden luoma remnant-kohde, joka on bondannut itsensä Driveriin. Yhdellä tuntikausia kestäneellä retkelläni eräällä risteysalueella oli kiusallisia turbotusanomalioita, jotka pakottivat auton kiitämään hetkeksi tuhatta ja sataa. Pelkääjän penkin ARC-laite paljastaa lähestyvän anomaliamyrskyn. Impact hammer ei ole pyssy, vaan muun muassa plasmasäiliöiden rikkomiseen tarkoitettu työkalu. Polttoainejärjestelmällä, akulla, moottorilla ja lisävarustetelineillä ei ole niin kiire. Keskustan lähestyessä sekä säteilyn että paikallisesti vaarallisten kohteiden määrä tietysti kasvaa. Jos Pacific Drivessa joutuisi vielä sanan varsinaisessa merkityksessä taistelemaan, kokonaisuudesta tulisi helposti liian hapokas. Katastrofit syntyvät kasautuvista pikkuvirheistä ja epäonnisista sattumuksista. Myrskystä kyllä varoitetaan, mutta aikaa hommiin ei koskaan ole loputtomasti, mikä luo Pacific Driven merkittävimmän uhan ja painekertoimen. Kiire puolestaan nostaa hikikarpaloita otsalle ja muiden, suhteellisen pienillä alueilla vaikuttavien uhkien merkitystä ja vaarapotentiaalia. Useimmat uhat ovat kierrettävissä, jos siihen vain on aikaa ja/tai tilaa. Sankarin tärkein apuväline, tarvikevarasto ja liikkuva tukikohta on farmariauto. Kaikki liittyy kaikkeen, sillä päivityspiirustuksia suoltava tietokone kuluttaa teleporttauksista talteen jäävää ARC-energiaa. Käynnissä pitäminen puolestaan kuluttaa bensaa, jota ei ole aina saatavilla. Aika on romua Ennen pitkää epävakaat risteysalueet katoavat, ilman teleporttiakin, hengenvaarallisen säteilymyrskyn syliin. Yö ja sumu kätkevät monenlaista arvokasta romua ja autoa vahingoittavia esteitä. ”Risteyksestä” pitää teleportata kerran ulos, jotta sen jatkoreitit avautuvat. Hätäsoihtujen ja muiden kannettavien valonlähteiden merkitystä ei kannata aliarvioida, koska öisin Olympia-alueella on oikeasti pimeää. Jos romunkeräysrobotti kiskoo auton voimalla puuta päin ja kaarasta hajoaa jotain olennaista, ehdinkö alueelta pois ja pystynkö korjaamaan vian tien päällä. väännetään ketjulukittuja ovia auki. No, kolaroin metsässä tietysti pellit ja ajovalot rikki, enkä löytänyt korjauksen vaatimia tarvikkeita. Jänöt eivät ole välitön vaara ja niistä pääsee eroon sirkkelin sipaisulla
Hyvää + Pyhän peltilehmän kokonaisvaltainen huomioiminen. Auton ulkonäkö muuttuu päivitysten mukana. Mietin useassakin sessiossa, että ovatko sössityn retken menetykset liikaa. Toisaalta rattaani myös aamuyöllä raksuttivat, että missä meni pieleen ja mitä voisin tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Aloin myös napata bensaa romuautoista ja huoltsikoilta aina kun mahdollista. Vahingoista viisastuneena otin runsaasti korjaustarvikkeita ja kriittisten järjestelmien, kuten valojen, ylimääräisiä varaosakappaleita mukaan. 34 173882_.indd 34 173882_.indd 34 25.4.2024 14.54.43 25.4.2024 14.54.43. Paina kaasua ja suuntaa autosi nokka kohti valoa, joka ei ole tosin ole se klassinen auringonlasku. Ennen teleportin aktivointia fiksasin pahimmat viat, tutkin karttaa ja lähiympäristön maastoa, jotta kilpa-ajo teleportille säteilymyrskyä vastaan olisi mahdollisimman yllätyksetön. Ketutus oli melkoinen, kun pari tuntia keräilee kaikkea kivaa, joka menee Kankkulan kaivoon kun mokaan paluun. tankit olivat kuivia ja teleporttiin pitää päästä kumipyörillä. Pisteeni ovat eri kymmenluvulla kuin muulla maailmalla, sillä Pacific Drive vaatii viehtymystä uuskummaan ja halua fiilistellä maailmaa tutkien. 90 Kiinnostavaan maailmaan sijoittuva, addiktiivinen ja omalaatuinen autoiluja survival-genrejen sekoitus. Jos ehdot täyttyvät, tartu vaihdekeppiin ja siirrä se asentoon PD, Pacific Drive. Mitä tästä opin. Huonoa . Pakkopalautus ei ole toivottava vaihtoehto, sillä kohderisteys ei silloin avaa jatkolinkkejä, kerätyt materiaalit menetetään ja auto on enemmän tai vähemmän romuna. Paskana Katastrofaalisesta sössimisestäkään ei seuraa kuolema, vaan paluu autotallille. Minun virheeni näkyvät peilissä, ja se on hyvän pelin merkki. Toisinaan pitäisi malttaa teleportata himaan kesken reissun, mutta se on yllättävän vaikeaa, koska seuraavalta alueelta saattaa löytyä vaikka mitä hienoa. PACIFIC DRIVE Kaarassa on tien päällä rakenteluun tarvittava simppeli työpöytä. Pakkopalautuksesta selviävät vain kosmetiikkaa koskevat löydöt, lokikirjat ja kerätty ankkurienergia, josta on toki iloa lisätekniikan avaamisessa. Ei tässä kohkaamisessa tietysti mitään uutta ole, sillä viimeksi kun vaihdoin oikean autoni ajovalon, unohdin silmälasini konepellin alle. Korjaukset syövät resursseja, joita ei välttämättä edes ole, vaikka takapihan ystävällinen roskis antaa joka reissun jälkeen jotain hyödyllistä. Aiheuttaako mönkään mennyt reissu liikaa menetyksiä
Monipuolisempaakin myllytys voisi olla, vihollistyyppejä on vain kolme erilaista ja agenttivempeleitä ei juuri näe. Koomisuutta alleviivaa karu low poly -gra. Revolveri pudottaa retaleet laakista ja kiikarikivääri tekee saman kauempaa. Sen simppelit otteet eivät riitä paikkaamaan No One Lives Forever -sarjan remasterointien huutavaa puutetta, mutta kahdeksan euron pilkkahinnalla saa muutaman tunnin aivan hyvää viihdettä. Huumori on tyhmää, mutta toimivaa. Nurkkien nuohoajat palkitaan sivutavoitteiden läpäisyllä sekä bonuskentillä ja peruskaavaa rikotaan erikoiskohtauksilla, kuten laskuvarjohypyllä tai syöksylaskulla. Maisemat vaihtelevat Jamaikasta Sveitsiin ja ympäristöissä riittää yksityiskohtia, kuten takertuva Bond-tyttö, joka löytyy useimmista kentistä stalkkaamasta pelaajaa. Aloituspistoolikin säilyy hyödyllisenä loppuun saakka, sillä sen äänenvaimentimella on mahdollista vähentää vihuja vaivihkaisemmin. Räiskintä on napakkaa, yksityiskohtien määrä runsas ja etenemisen tunne jatkuvaa. Myös myyntiluvut, 8 miljoonaa kasettia, saavat monet aikalaiskilpailijat kalpenemaan (esimerkiksi Duke Nukem 3D:tä myytiin noin 3,5 miljoonaa kappaletta). Ammuin A4-pinkan silpuksi Seiskan tokaistessa ”Näin minä hoidan paperityöt”. Toimintaan tuo dynamiikkaa pahisten korostetun pitkä reaktioaika, jonka aikana pelaajalla on mahdollisuus livahtaa suojaan. Vaikka vihollisten umpitaula tekoäly tekee hiiviskelystä useimmiten turhaa, runsaslukuiset viholliset, vähät lääkintäpakkaukset ja Seiskan haavoittuvuus pitävät yllä agenttiräiskintään kuuluvaa harkitsevaista otetta. Skottilainen kehittäjätiimi Retro Army tasapainottelee hyvin leppoisan hölmöilyn ja intensiivisen toiminnan välillä. naalissa kiritetään nollaa kohti tikittävällä pommilaskurilla. no ääninäyttely ja alleviivatun kökkö midimusiikki palvelevat hyvin pelin parodialuonnetta. Niiden huonot kontrollit ja pelimekaaninen alkeellisuus nakertavat, mutta onneksi spesiaalijaksot pidetään lyhyinä. Ja vaikka viholliset ovatkin täyspönttöjä, osaavat ne sentään kipaista hakemaan apujoukkoja pelaajan nähdessään. Niin sanottu sub-bossi. Ei kultasilmille The Spy Who Shot Me ammentaa Conneryn Bondeista ja Spy Hardin kaltaisista kreisikomedioista. Tarinan sankari on totaalinen idiootti, joka sonnustautuu varjostuskeikalla naisten uimapukuun ja valittaa välianimaatiossa, miten vaikeaa oli saada terroristeilta takavarikoitu ydinpommi tullista läpi. Tyypillisimmin tämä tapahtui silloin, kun kentän loppumetreille heitettiin äkkikuolemakohtaus ja savotan sai aloittaa alusta. Sekin nauratti, kun agenttitoveri valitti toimistolla hoitamattomien raporttien määrästä. Osa vitseistä onnistuu olemaan jopa oivaltavia, kuten päähenkilön koodinimi ”7”. Kaipaa hiomista. Lokaatiot ja hahmot ovat 60-luvun agenttileffoista, vitsailu joko tyhmää tai absurdia. 35 174097_.indd 35 174097_.indd 35 25.4.2024 15.21.36 25.4.2024 15.21.36. Toistuvassa bugissa peli meni sillä tapaa rikki, että osa vihollisista muuttui kuolemattomiksi ja etenemisen tieltä hajotettavat esteet adamantiumiksi. Hyvää + Hauskaa ja ytimekästä räiskintää. Heittelevä vaikeustaso, osan pelaajista karkottava urpohuumori ja paikoin teknisesti heikko toteutus ovat kärpäsiä, joista saisi halutessaan arvosanaa roimasti laskevia härkäsiä, mutta hyvin alhainen hinta kääntää vaakaa toiseen suuntaan. Otahan kaveri vähän happea. The Spy Who Fragged Me Hassuttelun alta löytyy peruspätevä vanhan liiton räiskintäpeli. Se paalutti tattitähtäyksellä ja ohjaimen liipaisimella pyssyttelyn periaatteet, loi pohjaa hiiviskelypainotteiselle 3D-toiminnalle ja oli ensimmäisiä realistista tyylilajia tavoitelleita räiskintäpelejä. Huippuagentti soluttautuu vaikka hanhiparveen. Iikka Kivi THE SPY WHO SHOT ME Retroräiskinnässä Agentti 7 kohtaa Tohtori No-Stalgian. Kenttien geometriassa on jotain pielessä, sillä ylämäet syövät agentin vauhtia suhteettomasti ja suoralta näyttävä lankku voi viettää yhtäkkiä jorpakkoon. Taktisuutta lisää osumakohtien mallinnus: pääosuma pysäyttää aina kerrasta ja tähtäävää terrorista voi horjuttaa ei-tappavalla laukauksella. Välipalapelihän tämä, mutta sentään rapsakka ja täyteläinen sellainen. Haulikkoa käytetään pullonkauloista pulpahtamiseeen ja konepistooli on suorastaan kultainen ase silloin, kun täytyy hallita avoimessa tilassa isompia laumoja. GoldenEyen estetiikkaa ei ole ehditty Doomin ja Quaken tapaan ryöstöviljellä uusretroammuskeluiden tulvassa, joten The Spy Who Shot Me erottuu edukseen lainaamalla reippaasti kuusnipaklassikolta. ikka, joka tosin on ankeudessaan enemmän velkaa ensimmäisen Turokin spartalaiselle teksturoinnille ja Virtua Cop -sarjan rosoisuudelle kuin pehmeää piirtoa ja värivalaistuksia tarjonneelle GoldenEyelle. GoldenEyessa kentät piti hoitaa kerralla, joten sinänsä The Spy Who Shot Men yksi välitallennuspiste on kädenojennus nykypelaajalle, mutta silti päreet lämpenivät monta kertaa. Huonoa . Räiskinnästä tekee tyydyttävää tehokkaat, jämerästi paukkuvat aseet. Ulkoasun nuhjuisuus, taitava huoRetro Army Limited / paulstephendavis Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One 80 The Spy Who Shot Me on onnistunutta uusretrourpoilua. Pöljän huumorin ja vähäpolygonisen ulkoasun sietämisen lisäksi pelaajalta vaaditaan paikoin pitkää pinnaa, sillä vaikeustaso heilahtelee rajusti. R aren Nintendo 64:lle kehittämä GoldenEye 007 oli vallankumouksellinen peli. Usein tehtävän . From Scotland with Love Vaikeuspiikkien lisäksi The Spy Who Shot Men peli-iloa syö hiomattomuus. Kontrollit eivät ole niin skarpit kuin toivoisi ja Seiskalla on paha tapa jumittaa seiniin kiinni
Asetasapainokin tuntuu olevan kunnossa, joten taistelukentälle voi astua huoletta lempitorrakkoaan puristaen, metalla pyllyään pyyhkien. Se tuntui siltä, kuin tähdet olisivat asettuneet takaisin paikoilleen. Käteistä hankitaan suorittamalla sopimuksia, tappamalla vihollispelaajia sekä aukaisemalla kentistä löytyviä kirstuja. W arzone Mobile julkaistiin maaliskuun puolivälissä kahden vuoden odotuksen jälkeen. Kosketusnäytön kanssa pelatessa ohjaimista tulee yksi vihollinen lisää. Ensimmäisessä vastakkain on 120 pelaajaa 1–4 hengen joukkueissa. Voitontunne oli huumaava. Mobile Royalessa pelaajamäärä on rajoitettu 78:aan, mutta pienemmäksi rajattu pelialue, isompi määrä sopimuksia sekä paremmat löytökamat tuovat mukanaan enemmän toimintaa. Valtaosa kasuaalipelaajista on kaikonnut tavanomaisen Warzonen parista, jäljelle jääneet eliittijoukot liukuvat salamannopeasti kenttien halki käyttäen samoja meta-aseita, jotka tappavat vastustajat muutaman millisekunnin muita nopeammin. Samalla se onnistui herättämään kiinnostukseni mobiilipelaamiseen, jota olin tähän asti pitänyt lähinnä tylsyyden tappajana bussimatkoilla ja porttina vedonlyöntiongelmiin. Kokemattomamman ja vähemmän kilpailuhenkisen pelaajakannan, hitaamman liikkumisen sekä tasapuolisemman viiveen ansiosta ympäristöjen tuntemisen ja taktiikoiden hyödyntäminen ovat nostaneet jälleen merkitystään. Korkeuserojakin riittää maanalaisten tunneleiden ja vahtitornien ansiosta. Kakkoskartta on huomattavasti Verdanskia pienempi kooltaan, muttei juurikaan klassikkoasemaltaan. Bluetoothin kautta yhdistetyllä DualSensellä pelatessa ei esiinny merkittävää viivettä. Voitin yhden satunnaispelaajan kanssa Battle Royale -matsin kolmen hengen joukkueita vastaan hyvän sijoittautumisen ansiosta ja sain kolme tappoa viimeisen kolmenkymmenen sekunnin aikana pelkästään sen ansiosta, että tunsin kodinkoneliikkeen pohjakaavion vastustajiani paremmin. Vasen peukalo liikuttaa hahmoa ja oikealla hoituu tähtäys. Pieneen tilaan on mahdutettu mukava määrä muistettavia taisteluasemia. Ruudulla näkyviä kuvakkeita näpäyttämällä voi kyykistyä, makuuasennosta tarkkailla tapahtumia tähtäimen läpi tai viskoa kranaatteja. Ampuminen hoituu automaattisesti, jos tähtäimen on onnistunut pitämään hetken aikaa vihollispelaajan päällä. Hienonhieno tahmaisuus toi mieleen Warzonen PS4-version, joten se johtui todennäköisemmin raudan rajoitteista eikä ohjaimen viiveestä. Peliä ladattiin ensimmäisten viikkojen aikana yli kaksikymmentä miljoonaa kertaa, mikä lupaa hyvää jatkuvuuden kannalta. Huhtikuun puolivälissä lisättiin mahdollisuus pelata Plunder-pelimuotoa, jossa voittajaksi selviää eniten rahaa kerännyt joukkue. Klassikkokartta Verdanskissa käydään Battle Royale -kamppailut, joita on tarjolla kahta eri tasoa. Mikäli kärsii korkean verkkoviiveen (tai iän) hidastamista reaktioista, tulee väistämättä häviämään useimmat kaksintaistelut, mikä nakertaa ajan myötä peli-intoa merkittävästi. En muista kokeneeni moista ainakaan puoleentoista vuoteen. Mobiiliversio on huomattavasti armollisempi. Aukinaista stadionia, kaupunkia kiertävä junaa sekä Verdansk ’84:ään lisättyä Nakatomi Plazaa oli kieltämättä hiukan ikävä, mutta toisaalta olin niin innoissani päästessäni takaisin tuttuihin maisemiin, etteivät moiset seikat kiusanneet pitkään. DualSense-ohjaimella pelatessa tuntuma ei eroa juurikaan konsoliversiosta. Paluulta kotiin! Sodan kannatus Pääpelimuotoja on kaikkiaan kolme, jotka on sijoitettu kahteen eri karttaan. Osa automaatioista kannattaa kuitenkin pitää päällä. Activision Shanghai / Beenox / Digital Legends Entertainment / Solid State Studios / Activision Arvosteltu: Android Saatavilla: iOS Versio: Myynti Testattu: Samsung Galaxy Tab S8 Ikäraja: 18 Hiljaa, hiljaa M4 kajahtaa Itseäni miellyttää mobiiliversion hitaampi tempo, joka ei eroa paljoakaan Warzonen ensimmäisistä kuukausista neljän vuoden takaa. Vankilasaari Alcatrazia mukaileva Rebirth Island on varattu Resurgence-pelimuodolle, jossa kaatuneet pelaajat pääsevät takaisin peliin pienellä viiveellä, kunhan yksikin heidän tiimitovereistaan on edelleen elossa. 36 174799_.indd 36 174799_.indd 36 25.4.2024 15.22.27 25.4.2024 15.22.27. Ruutu tahmassa Warzone Mobile on pelattavuudeltaan taattua laatua, kunhan kädessä on peliohjain. Sama koskee tiettyjä automaatioita, kuten itseavautuvaa laskuvarjoa. Markus Rojola CALL OF DUTY: WARZONE MOBILE Activision juhli Call of Duty: Warzonen nelivuotissynttäreitä julkaisemalla pelin mobiiliversion, joka tuo monella tapaa mieleen sen syntyhetket. Se osoittautui välittömästi yhdeksi parhaimmista mobiiliräiskinnöistä. Pientä ruutua siristellessä on välillä vaikea tarkalleen hahmottaa, mikä ase on kyseessä. Silloin esimerkiksi rynnäkkökivääreiden suosiminen kertatulta ampuvien kivääreiden kustannuksella saattaa pelastaa hengen alun hektisimpinä hetkinä. Verdansk on palautettu alkuperäiseen muotoonsa ilman myöhempien päivitysten sisältämiä lisäyksiä. Kaikkien kuvakkeiden kokoa ja sijaintia voi vaihtaa, joten en väitä, että näppituntumalla on mahdotonta pelata, mutta se asettaa pelaajan välittömästi altavastaajan asemaan. Esimerkiksi räjähteiden poimimista ja aloituspistoolin korvaamista sarjatuliaseilla ei kannata kytkeä pois, koska ne tekevät pelaamisesta huomattavasti sujuvampaa. Ohjaimella pelatessa kannattaa kosketusnäyttö siivota turhista kuvakkeista. Joka liike tapahtuu hieman harkitummin, mikä tekee mobiiliversiosta pääpeliä helpommin lähestyttävän ja tasapuolisemman. Toisin kuin pääpelin puolella, edes vastustajien pupuloikat eivät onnistuneet sotkemaan tähtäystä
En edes muista milloin olisin tuntenut samoin varsinaisen Warzonen kohdalla. Virtaja aikasyöppö Eniten peli-intoa nakertavat bugit. Väitteiden mukaan grafiikoiden pitäisi tarkentua peliajan lisääntyessä, mutta ainakaan ensimmäisen viidentoista pelitunnin aikana en huomannut merkittävää parannusta. Pelin sulkiessani olen joka tapauksessa innoissani seuraavasta sessiosta. Vaikka pelaajat voivat ottaa käyttöön mitkä tahansa aikaisemmin Modern Warfare II:ssa tai III:ssa aukaisemansa skinit, aseet ja varusteet, useimmat tuntuvat tyytyvän perusvalikoimaan kuuluviin pelihahmoihin. Jotain kertonee se, että mainoksia on vaikeampi välttää Warzonen konsoliversiossa. 37 174799_.indd 37 174799_.indd 37 25.4.2024 15.22.37 25.4.2024 15.22.37. keet päässä pelatessa). Viimeisimmän tiedon mukaan peliin on tulossa mahdollisuus liittyä takaisin peliin yhteyden katkettua, mutta päivityksen ajankohdasta tai toimivuudesta ei ole sen tarkempaa tietoa. Harva pelaaja haluaa viettää tabletin tai älypuhelimen äärellä tuntikausia. Vian korjaaminen onnistuu toisinaan sekunneissa yhdistämällä ohjaimen uusiksi, mutta muutaman kerran olen joutunut sammuttamaan myös pelin. Äänimaisemassa sen sijaan ei ole paljoa moitittavaa. Sen jälkeen uudehkolla tabletilla peliaikaa on riittänyt ohjain piuhalla kytkettynäkin pariksi tunniksi, mikä tuntuu mobiilipelille täysin riittävältä. Warzone Mobile ei ole Warzonea parhaimmillaan, mutta kaikista puutteistaan huolimatta se päihittää nykyisen pääpelin tekemällä pelaamisesta jälleen viihdyttävää. Tarjonta vaihtuu viikoittain, joten sisällöstä ei ole puutetta. Näin ollen vastaan tulevat vastustajat ovat huomattavasti hillitympiä. Mobiilipelin kohdalla oletin alkuvalikon tuovan mieleen Vegasin kasinot, mutta yllättäen rahastus ei iske pahasti silmille. Nurmikon piirtoetäisyys on kymmenisen metriä, joten mahallaan maatessa tarjolla ei ole minkäänlaista näkösuojaa. Palikat kohdallaan Visuaalisesti Warzone Mobile tarjoaa melkoisen shokin, sillä se tuntuu hakeneen innoitusta Battlebit Remasteredin LEGO-lookista. Merkittävin omakohtainen ongelma on ollut yhteyden katoaminen DualSense-ohjaimeen. Äänitehosteet ovat kopioitu alkuperäisestä Warzonesta, joten etenkin aseet kuulostavat erinomaisilta (siis kuulok86 Warzone Mobile toi takaisin Warzonen kunnian päivät. Sillä, olenko voittanut tai hävinnyt, ei ole ollut suurta merkitystä. Käynnistyksen yhteydessä joutuu sulkemaan yhden popup-ikkunan, mutta tämän jälkeen ainoastaan mobiilipelaajille suunnattuja kosmeettisia paketteja tarjoavan kaupan löytämiseksi on nähtävä oikeasti vaivaa. Niskalihakseni lyövät pelin poikki huomattavasti ennen akkuvaroitusta. Asetasapainon ollessa kunnossa Warzone Mobile ei tunnu välineurheilulta pääpelin tapaan. Pari viikkoa myöhemmin julkaistu päivitys vähensi virrankulutusta ja ratkaisi samalla kuumenemisongelman. Vaikka en itse ole kärsinyt kaatuilusta tai yhteysongelmista paria kertaa lukuun ottamatta, yhteisökeskusteluiden perusteella molemmat ovat olleet yleisiä ongelmia etenkin Androidilla. Warzone Mobile oli julkaisussa melkoinen virtasyöppö. Pelisessiot tuovat pitkästä aikaa mieleen modernin sodankäynnin, kun taistelut käydään asiaankuuluvia varusteita käyttävien sotilaiden kesken eikä vastaan tule juurikaan immersiota rikkovia räppäreitä, huippu-urheilijoita tai TV:stä tuttuja piirroshahmoja. Mosh Pitissä kaksi kuusihenkistä joukkuetta kamppailevat toisiaan vastaan Hardpointin ja Kill Confirmedin kaltaisissa suosikkipelimuodoissa Shipmentin ja Shoot Housen kaltaisissa suosikkikartoissa. Ainoat heikkoudet ovat tuttuja pääpelistä eli askeleet eivät ole tarpeeksi kuuluvia ja niiden tarkkaa sijaintia on vaikea hahmottaa. Eikä yksikään ylitä 20 minuuttia. Pelattavuus kohdillaan… Huonoa . Kyse saattaa olla myös käyttöjärjestelmän ongelmista, vaikka tabletin mukaan yhteyden pitäisi olla kunnossa. Tärkein näistä on ajankäyttö. Battle Royalessa sekä Resurgencessä eriä on nopeutettu rajoittamalla pelaajamäärää ja nopeuttamalla kaasun liikkumista. Toisaalta myyntien sakkaus on tuonut mukanaan mukavan edun. Mobilessa kerätyt kokemuspisteet ilmestyvät myös varsinaiseen Warzoneen. Pelaajalla on siis etukäteen tiedossa seuraavan ottelun enimmäispituus. Karttojen ja pelattavuuden suhteen ei ole jouduttu tekemään juurikaan kompromisseja, ellei sellaisiksi lasketa ikkunalasien, pusikoiden sekä veteen sukeltamisen poistamista. Pikselimössögrafiikat. Kasuaalipelaamiseen sopiva tempo. …mutta vain ohjaimella. Kosketusnäytöllä pelatessa ruutu on täynnä kuvakkeita. Isompien pelimuotojen lisäksi mukaan on mahdutettu myös Call of Dutyn perinteistä moninpeliä. Plunderissa lähtölaskenta ei käynnisty kahden miljoonan rajan rikkouduttua, vaan kokonaiskesto on rajattu 15 minuuttiin. Se saattaa olla syynä siihen, että WZM tuotti kahden ensimmäisen viikon aikana ainoastaan kymmenyksen Call of Duty: Mobilen vastaavan ajan myynneistä syksyltä 2019. En ole nähnyt näin paljon sahalaitoja edes pahimpien migreenikohtausten aikana. Hyvää + Sisältää kaksi parasta Warzone-karttaa. Lyhyestä virsi kaunis Kaikissa kolmessa pelimuodossa on otettu huomioon mobiilipelaamisen asettamat rajoitteet. Peli käynnistetään silloin, kun on pikkuhetki aikaa muiden askareiden välissä. Useimmiten tämä tapahtuu erien välissä, kun ohjaimeen ei tule välttämättä koskettua muutamaan minuuttiin
Into the abyss I’ll fall PowerSlaven tarinallinen kehys muistuttaa viattomammista, yksinkertaisemmista ajoista, jolloin räiskintäpelin lähtökohdaksi kelpasi yksittäinen hevilevy. PowerSlaven PC-versio, Exhumed, kääntyi teknisesti hyvin Build-moottorille, mutta avoin maailma ja hyvä rytmitys vaihtuivat suoraviivaisen monotoniseen mättämiseen. Laadukas, innovatiivinen debyytti yhdisti harvinaisesti Doomin metroidvaniaan. Lopputulos vakuuttaa. Räiskintäpelit 3D-moottorillaan mullistanut Quake oli ilmestynyt vain kolme kuukautta aiemmin. Höpsössä juonessa huippusotilaiden eliitti suuntaa Niilin varrella sijaitsevaan Karnakin kaupunkiin myllyttämään myyttien hirviöitä ja avaruuden valloittajia vastaan. PowerSlave: Exhumed yhdistää kaikkien iteraatioiden vahvimmat puolet (PC-porttaus mukaan lukien), päivittää ulkoasua ja istuttaa moderneihin kontrolleihin. Ajalle harvinaisesti PC-räiskintäpelaajat saivat konsolikansaa huonomman diilin. Kenttien välit kuljetaan kyttyräkyydillä. rman omalla, aidon kolmiulotteisella Slavedriver-pelimoottorilla, joka rullasi riittävän sujuvasti rupukonsoleilla ja taipui jopa dynaamiseen värivalaistukseen. 38 173859_.indd 38 173859_.indd 38 25.4.2024 15.23.45 25.4.2024 15.23.45. Pöljäilyyn on todella panostettu, sillä alienien katala suunnitelma on valloittaa maailma pumppaamalla energiaa kuningas Ramseksen muumioidusta ruumiista. PowerSlave oli Lobotomy Softwaren ainoaksi jäänyt alkuperäispeli, joka ilmestyi syksyllä 1996 Sega Saturnille ja Playstationille. PowerSlave jäi laadustaan huolimatta vähälle huomiolle, sillä Saturnin elinkaari oli lyhyt, PSOnella räiskintäpelit olivat Medal of Honoria lukuun ottamatta marginaalissa ja PC-versio ei ollut hääppöinen. Egypti-teema mahdollistaa omaperäiset hirviöt, persoonalliset taika-aseet ja rikkaasti vaihtelevat maisemat helvetillisistä tulikuiluista kullan täyttämiin aarrekammioihin. Alien-kaupunki tuntuu vieraalta. MUUMIOT NOUSEE HAUDOISTAAN Mistä minä tiedän, sinähän se tässä Ramses olet! Mihin täst sitten ollenka lähdetään. Älytön lähtöasetelma tukee ihmeen hyvin muuta pelisuunnittelua. Keväällä 2022 julkaistu PowerSlave: Exhumed on paitsi pitkän kehityskulun huippukohtia, myös pyrkimys tehdä paras mahdollinen versio pelistä. Lobotomy Software / Nightdive Studios Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: Ei tiedossa. Sinnikkäät fanit onnistuivat pitämään pelin perinnön hengissä vuosikymmenten yli ja siksi PowerSlaven tarina päättyi kuin kaunein mahdollinen nörttisatu. Iron Maiden teki vuonna 1984 Egypti-teemalla leikitelleen albumin nimeltä Powerslave, jonka nimiraidalla yksinäisen antisankarin kohtalo on päätyä kuoleman lähettilääksi, joten inspiraation lähdettä ei tarvitse erityisemmin etsiskellä. Villarrealin kokemus vanhojen konsoliräiskintöjen porttaamisesta johti Nightdiven KEX Engineen, joka on retroräiskijöiden keskuudessa jo käsite: se hurisee Blood: Fresh Supplyn, Quaken uusversion ja monen muun FPS-remasteroinnin taustalla. Konsolijulkaisut poikkesivat toisistaan, koska niissä jouduttiin huomioimaan Saturnin ja PSOnen erot. Etenemisessä auttavat taikaesineet ja realismista irtautuva kenttäsuunnittelu eivät häiritse, kun touhu on muutenkin alleviivatun hölmöä. Konsoliversioissa uusia aseita ja vihollisia tiputellaan pikkuhiljaa, PC:llä kaikki on nähty kolmanteen kenttään mennessä. Iikka Kivi POWERSLAVE: EXHUMED Joskus unohtuneista holveista löytyy oikeita aarteita. Vissi helvetti ast. P owerSlave: Exhumedin historia on hieman monimutkainen, joten aloitetaan pienellä peliarkeologisella luennolla. Myös teknisesti Lobotomy teki hämmästyttävän hyvää jälkeä, sillä peli pyöri . Kaiser-nimimerkistä ja Doom 64:n PC-versioista tunnettu sankarikoodaaja Samuel Villarreal julkaisi ensin epävirallisen porttauksen PowerSlaven pleikkariversiosta vuonna 2016 ja aloitti sitten virallisen käännöksen tekemisen Nightdive Studiosin leivissä
Kertojana murisee legendaarinen jenkkiläinen leffatraileriääni Don LaFontaine. Hyppelyä ja ansoja on paljon, mutta ne on toteutettu sen verran hyvin, että laavaan putoaminen polttaa hermoja vain harvoin. Tulta muumioille! Illan burleskiesitys oli odotettua rajumpi. Kenttäsuunnittelun toimivuudesta kertoo sekin, että kun uuden taikavarusteen saa, tiedossa on jo valmiiksi ainakin yksi kohde, johon sitä voi käyttää. Varusteiden ja kykyjen myötä avautuvan pelimaailman mekanismia kutsutaan metroidvaniaksi, mutta minulla PowerSlave ohjasi ajatuksia kahden muun retroklassikon suuntaan. Gra. Asevalikoima on tyydyttävä ja vihollisissa ei pihtailla. Monet tasohyppelymekaniikat, kuten hypyn pidentäminen leijumisella ja jalan alta putoavat tasot, toivat mieleen Super Mario Worldin. Kentät on myös pakko saada yhdeltä istumalta läpi, sillä pysyvä tallennus tehdään vain niiden välillä. Huonoa . Vihollisvalikoima panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Pelihahmon hillittömän suuri hitbox sen sijaan ei ole selitettävissä: on raivostuttavaa menettää henkensä toistuvasti sen takia, että ahtailla käytävillä ei yksinkertaisesti mahdu väistämään tulipalloja. Loppupuolella PowerSlave ehtii vielä mullistaa oman mekaniikkansa, kun sankari oppii levitoimaan. Jännitystähän tallennuspistetuusaaminen tuo ja puristit tietysti puskevat maaliin ilman checkpointeja alkuperäisten pelien hengessä. set yksityiskohdat elävöittävät epäkuolleita: muumioista pöllähtelee ammuttaessa tomua ja anubiszombiet irvistävät ilkeästi plasmalla paiskatessaan. Perustyökaluna toimivassa M60-konekiväärissä on tehoa ja kranaateilla on mahdollista osua muuhunkin kuin itseensä. Alku on vähän hidas, mutta sen jälkeen kuolleet hetket ovat katakombeissa minimissä ja aina kun puutumus uhkaa, peli tarjoaa uuden aseen, liikkumistavan tai vihollistyypin. Liekinheitin on myös harvinaisen hyödyllinen, samoin hakeutuvia käärmeammuksia syytävä sauva ja ruudun räjähtelevällä sälällä täyttävä velhosormus. Tallennussysteemi. Kun kaikki taikavärmeet ovat kasassa, ne annetaan uhrina alttarille ja lunastetaan pääsy viimeiselle bossille. Okei, kuka kertoo Roope-sedälle tästä. For he is a man and a god PowerSlave: Exhumed on koukuttavaa pelattavaa ja siitä kiitos kuuluu erinomaiselle kenttäsuunnittelulle sekä oivalle rytmitykselle. Taikasläbäreillä hyppy pitenee. Kenttiä kiertämällä löytää varusteita, joita käyttämällä aukeaa uusia reittejä. Aitoja aikaan kadonneita klassikoita tulee vastaan harvoin, joten PowerSlave: Exhumedia ei kannata enää päästää valumaan hiekkaan. Monta kertaa olin pakotettu tekemään tallennuksen henkihieverissä ja aseet tyhjinä, mikä johti ärsyttävään samojen kohtien hieromiseen. Mutta kun tallennuspisteet uusversioon päätettiin lisätä, niin kai samalla vaivalla olisi mennyt vapaa tallennuskin. Avointa ja lineaarista kenttäsuunnittelua yhdistelevä rakenne on esimerkillistä työtä: pelaajalla on koko ajan aavistus siitä mihin tulee mennä, kunhan vain keino sinne pääsemiseksi keksitään. Pienet graa. Pelaajan muuttuminen voimakkaammaksi kykyjen myötä palkitsee ja on hyvin synkassa pelin jumalteemojen kanssa. PowerSlave: Exhumed on aito menneisyyden aarre: äärimmäisen tarkasti suunniteltu, monipuolinen, kekseliäs ja taitavasti rytmitetty räiskintäpelikokemus. Ilmailu on lisäksi niin hauskaa, että ominaisuutta tarvitaan ehdottomasti lisää nykyräiskintöihin. 39 173859_.indd 39 173859_.indd 39 25.4.2024 15.24.24 25.4.2024 15.24.24. Viimeiset kentät ovat 87 Hyvää + Ysärin parhaita räiskintäpelejä. Kentät ovat loogisia kokonaisuuksia: yleensä etenemiseen tarvittava reitti tai avain on selkeästi näkyvissä ja kulku sinne jollain tapaa pääteltävissä. Yleisesti ottaen Powerslave mässäilee väkivallalla vähän, mutta mikä tahansa vihollinen voi räjähtää kappaleiksi riittävän kovan osuman otettuaan, mikä on oikein hauskaa. Loppupomoista Skorpionikuningatar palaa mieleen klaustrofobisen kenttäsuunnittelun ja hienon rytmityksen takia. Bosseina toimivat Karnakin silmäätekevät. PowerSlave oli ilmestyessään niin rohkea ja aikaansa edellä, että se tuntuu edelleen tuoreelta ja ihan omanlaiseltaan peliltä. Melee-vihujen ulottumattomissa leijailu ja kranaattien syytäminen niskaan yläilmoista on syvästi tyydyttävää. Kaksi suunnitteluratkaisua aiheuttaa taisteluun pientä murhetta. Pelaajan hetkessä raatelevat kissanaiset hätkäyttävät hyvin ja laavasta pulpahtelevat magmantikset aiheuttavat aitoa stressiä. Erilaiset nyrkillä tapettavat rääpät – skorpionit, hämähäkit, ampiaiset – ärsyttävät siihen asti, kunnes niitä pääsee grillaamaan isoina laumoina liekinheittimellä. Tämän vielä hyväksyy, koska se pakottaa tekemään valintoja tiukoissa paikoissa, kun joka mutkaan ei kuteja riitä. Ja ellei ole, niin se on jo itsessään vihje siitä, että nyt jossain luuraa räjäytettävä seinä. Seikkailun suunta saadaan Ramseksen haamun pitämistä bassovoittoisista briiffauksista (jos niistä onnistuu saamaan selvän). Muutoin PowerSlave: Exhumedista on vaikea keksiä mitään oikeasti pahaa sanottavaa, ellei sitten laske räiskintäpelien perinteisiä loppubossi on vähän pettymys -motkotuksia. Happinaamarin koppaamisen jälkeen edessä on tietysti vesitemppeli ja myrkyssä kahlaamisen mahdollistavat nilkkaimet saatuaan sankari suunnistaa toksisille soille (eli iltapäivälehtien kommenttipalstoille). Kaikkiin aseisiin käy sama ammustyyppi, minkä johdosta power uppeja joutuu tasapainottelemaan eri aseiden kesken. pitkälti tämän kyvyn varaan rakennettuja ja harvinaisen hienosti suunniteltuja. Esineet eivät ole vain uusien karttojen avaimia, vaan niitä tarvitaan myös kenttien sisällä. ikka on toki hieman karua, mutta visuaalinen tyyli toimii ja musiikki sekä äänet ovat erinomaisia. Käytettävien taikaesineiden keräily, luolastojen komppaaminen, puzzlepainotteisuus ja kentän lopussa odottavat kolmionmuotoiset reliktit muistuttivat A Link to the Pastista toistuvasti. Vähän rupuiselle revolverillekin on paikkansa laatikoiden tuhoamisessa, yksittäisten pikkuötököiden listimisessä ja Indiana Jones -tunnelman ylläpitämisessä. Tell me why I had to be a Powerslave Ainoa isompi kupru muuten mainiossa toteutuksessa on checkpointeihin ja yhteen slottiin perustuva tallennusjärjestelmä. Kenttien napakka koko pitää siedettävänä metroidvanioille tyypillisen rasitteen, eli samojen paikkojen kierrättämisen. Laatunsa lukoksi peli on juuri sopivan mittainen ja normal-vaikeustasolla haasteeltaan kohtuullinen. All around is laid waste Räiskintäpelinä PowerSlave toimii täysillä
Näistä pitää sinun imperiumisi rakentaman! Aloituspakka koostuu 11 peruskortista, pääkaupungin perustavasta kortista ja EMPIRE OF CARDS Main Tank Games / Yogscast Games Arvosteltu: PC Minimi: Intel i5 tai AMD Ryzen 3 Pro 2200G, 4 Gt RAM Suositus: Intel i5 tai AMD Ryzen 3 Pro 2200G, 8 Gt RAM, Nvidia GTX 970 tai AMD R9 390 Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti Moninpeli: Co-op ja PvP. Legioonalainen, valitsen sinut! Hexarchyn lähtökohta on strategiapelaajalle tuttu. Suurstrategia yhdistettynä pakanrakenteluun kuulostaa houkuttelevalta, mutta kuinka tukeva korttitaloista rakennettu valtakunta voi olla. Alussa on suo, korttipakka ja Julius. Aluksi käytettävissä on vain Rooma ja Julius Caesar, mutta pelaamalla aukeavat loputkin yhdeksän kansakuntaa omine bonuksineen ja tutun näköisine johtohahmoineen. Teknologiakorttien pelaaminen vaatii joko tietyn määrän tiedettä tai Polttopuun ainoa rooli on palaa. Vasara-aika! Resursseista tärkein on tuotanto eli vasarat, joita käyttämällä kortteja pelataan. Ikäraja: Ei tiedossa. Joskus siis kannattaa uhrata hyödyllisempikin kortti, jotta voi vaikka rakentaa pyramidit samalla vuorolla. Tiedettä ja tutkimusta on muokattu Civistä isommin, jotta se istuisi korttipelin luonteeseen. Yksi poppoon uusimmista julkaisuista on Main Tank Gamesin kehittämä Hexarchy, jonka tarkoitus on tiivistää tuntikausia kestävät Civilization-kampanjat alle tunnin mittaisiksi korttipeleiksi. Lue lisää tubettajien tarjoamasta ihmeratkaisusta! Y ouTuben pelivideoilla maineeseen noussut Yogscast on jo tovin toiminut pelijulkaisijanakin. Civareille resurssit sekä niiden käyttökohteet ovat tuttuja. Halutessaan kortteja voi varastoida, jolloin ne pysyvät pelattavana seuraavallakin vuorolla. Jukka Koskela HEXARCHY Eikö aikasi riitä Civilizaation rakentamiseen. Lappusia jaetaan käteen vuoron aluksi viidestä kahdeksaan valtakunnan asukasluvusta riippuen. Kalliolle kukkulalle rakennan minä cityni. Kansalaiset pidetään kylläisinä ruoalla ja hilpeinä erilaisilla luksustuotteilla. Uskonto on yhdistetty yhteiskuntamallien kanssa civics-kortteihin, joita voi olla käytössä kerrallaan vain yksi, paitsi Kreikalla kaksi. Pakkaa saa täytettyä pelaamalla teknologiakortteja, joita on aluksi viisi. Ero useimpiin 4X-peleihin selviää, kun pelaajan kouraan lykätään nippu kortteja. 40 174096_.indd 40 174096_.indd 40 25.4.2024 12.02.28 25.4.2024 12.02.28. kahdesta sivilisaation erikoiskortista. Kulttuuri kasvattaa kaupunkien rajoja, mutta on muuten onnellisuuden tapainen taustamuuttuja. Lekojen määrää voi kasvattaa pystyttämällä tuotantolaitoksia, kuten kaivoksia ja sahoja. Kultaa kuluu kaupunkien, infrastruktuurin ja sotavoimien ylläpitoon. Vaihtoehtoisetkin maksutavat käyvät, muun muassa uudisasukkaan voi ostaa neljän moukarin sijaan kolmella yksiköllä ruokaa. Esimerkiksi Rooma saa legioonalaisen ja kortin, jolla yksikön tai rakennuksen voi ostaa kullalla. Lisäksi resursseilla voi käydä kauppaa yhteismarkkinoilla, joista löytyy muiden kansakuntien sekä puolueettoman kauppiaan tarjoamia tuotteita. Tarpeettomista korteista pääsee eroon polttamalla, mikä tuottaa myös vähän resursseja. Varastotilaa on kuitenkin rajallisesti, ja se pitää jakaa muiden resurssien kanssa. Strategisia resursseja tarvitaan parempien taistelijoiden kouluttamiseen, ja ne toimivat myös vaihtoehtoisena valuuttana monille korteille. Tutkitaan ympäristöä, laajennetaan valtakuntaa, hyödynnetään resurssit ja tuhotaan viholliset – kaikki oman maan ja sen suuren johtajan kunniaksi. Isolla imperiumilla on mistä valita
Alustalla ei hyvistä strategiapeleistä ole puutetta, ja päteviä pakanrakentelujakin löytyy. Voittopisteitä saa sivilisaation pinta-alan, asukasluvun ja armeijan koon lisäksi rakennetuista ihmeistä, onnellisuusylijäämästä ja pyhien paikkojen omistuksesta. Tiedustelijat voivat myös kerätä resursseja omien rajojen ulkopuolelta. Normikartalla laajennustila käy nopeasti vähiin. Korttipeleistä ikisuosikkini Fights in Tights Spaces ja tuore Balatro iskevät koukkunsa syvemmälle. Pelaaminen on ihan kivaa, mutta strategiannälkääni tämä ei tyydytä vaikka Europa Universalis 4:n tavoin. Muut sotilasyksiköt ovat historian ja Civilopedian sivuilta tuttuja nuijasotureita, knihtejä, katapultteja ja niin edelleen. Hegemon on yksin pelattavaa co-oppia, jossa valitaan kansa ja suoritetaan viikon ajan erilaisia yksinpelitehtäviä kyseisen kansakunnan eduksi. Kolmen valtion rajalla alkaa tapahtua. Peliseuraa myös vaikuttaisi löytyvän kohtuullisesti. sesti peli ei loista, mutta ajaa asiansa. Mitä puutteisiin tulee, pientä ärsytystä voi aluksi aiheuttaa kansakuntien lukitseminen grindausmuurin taakse, mutta tasonnousu käy ripeästi ja viimeinenkin kansa vapautetaan tasolla yhdeksän. Pelattavuus on kunnossa ja lyhyet pelisessiot tarjoavat maukasta purtavaa pieneen strategiannälkään. Arvosteluhetkellä peli on saatavilla vain PC:lle, jossa se jää vähän väliinputoajaksi. Diplomatia lienee futishuligaanien suunnittelemaa, sillä kaikki väärää väriä tunnustavat ansaitsevat vain turpaansa. Sodankäynnin perustaktiikat pätevät Heksarkiassakin: jalkaväki suojaa jousimiehiä ratsuväen koukatessa vihollisen sivustaan. tuplamäärän tuotantoa. Kannattaa tosin pitää varansa, tunnin pituisesta kevytstrategiasta on helppo lipsua koko hiihtoloman kuluttavaan raskaan sarjan kampanjaan. Teknologiakortin pöytääminen tuo pakkaan muutaman kortin lisää, ja näistä yhden saa valita käyttöönsä jo samalle vuorolle. Yksiköitä voi komentaa hyökkäämään, puolustamaan tai valtaamaan yksittäisen heksan. guroitavassa Skirmish-yksinpelimoodissa. Käyttöliittymä kävisi jo sellaisenaan täppärille, ja lyhyemmät kampanjat olisivat omiaan bussija junamatkoja piristämään. Pisimmässä versiossa tavoitteet on tuplattu. Teknologiapuu on Hexarchyssa monia strategiapelejä yksinkertaisempi, ja tekninen kehitys loppuu hieman anakronisesti ruudin keksimiseen ja teollistumiseen. Tiedemieheni keksivät juuri kielisolmun ja mystisismin. Vihollisilta vallatut kaupungitkin ovat voitokkaan kansakunnan merkki, ja aseelliset yhteenotot on syytä ottaa vakavasti. Historian sanelevat korttipelin voittajat Tutustumiskampanjan jälkeen opettelua ja pelattavien kansojen avaamista voi jatkaa vapaasti kon. Arvostelun jälkeen olen palannut pelin ääreen harvakseltaan, syvyyden puutteesta ja kilpailijoista johtuen, mutta se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Esimerkiksi maanviljelyn keksiminen antaa maatilan, ratsastustaidon ja riippuvien puutarhojen kortit. Sota on diplomatian korvike Pidemmälle ei kuusikulmaisessa kuningaskunnassa tarvitsekaan kehittyä, sillä yhden pelin kesto on normaalissa pelissä rajattu 25 vuoroon tai 100 voittopisteeseen. Tekoäly osaa panna kampoihin ja etenkin vaikeammilla tasoilla para bellum on viisautta. Mitä sitä sotia julistamaan, jos rajat ovat vain viivoja kartassa! Tätä en osannut odottaa, ja menetin useamman uudisasukkaan vastapuolten tiedustelijoille, kunnes aloin käyttää omia scouttejani suojaamaan valtakuntani etupiiriä. Toki Steam Deck on olemassa, mutta Androidin ja Applen kaupoissa potentiaalinen yleisö moninkertaistuisi. 41 174096_.indd 41 174096_.indd 41 25.4.2024 12.02.37 25.4.2024 12.02.37. Pinkin huutomerkin pyhätöt ovat haluttuja tontteja. Kirjastot ja vastaavat rakennukset tuottavat tiedettä, samoin kuin tietyt ihmeet. Joskus sitä voi ostaa markkinoiltakin. Ylennyskorteilla taistelijalle voi antaa bonustaitoja, kuten ekstrahyökkäyksen tai lisää liikkuvuutta. Hexarchy pelaa korttinsa oikein. Puutteistaan huolimatta Hexarchy todistaa, että korteistakin voi rakentaa imperiumin. Päivittäisten ja viikoittaisten haasteiden lisäksi löytyy myös nettimoninpeli. Viimeisenä mainitut kannattaa vallata nopeasti, koska niiden myötä saa myös kaikki ympäröivät heksat. Se onnistuu yksinkertaistamaan suurstrategian toimivaksi korttipeliksi. Peli tuntuukin painottavan moninpeliä kokemustasoilla avattavien bannereiden ja titteleiden myötä. Graa. Suurstrategioiden syvyyksiin ei virtaviivaistettu Hexarchy yllä, ja koska voittaa voi vain pisteillä tai ajan loputtua, alkoivat pelikertani nopeasti toistaa itseään. Hexarchy kannattaisi julkaista myös mobiilialustoille
Nämä vaikutteet näkyvät monella tapaa lopullisessa pelissä. Vuodesta 2023 alkaen Gaynor on Fulbrightin ainoa työntekijä. Menneisyyden ote As Dusk Falls on kahdella eri aikakaudella etenevä nopeatempoinen rikosdraama, jossa kahden perheen kohtalot kietoutuvat toiKAKS PERHEKUNTAA YHTÄ SURUISAA As Dusk Falls Interior Night Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Win, Xbox One, Xbox Series X/S Versio: Myynti Ikäraja: 16 siinsa. Ostonapin painamisesta ei tarvinnut arpoa, Heavy Rainin (2010) sekä Beyond: Two Soulsin (2013) parissa työskennelleen pääsuunnittelija Caroline Marchalin tavoitteena oli luoda kokemuksia Breaking Badin ja Fargon kaltaisten rikossarjojen katsojille, jotka eivät ole aikaisemmin innostuneet pelaamisesta. Kukaan ei loukkaannu törmäyksessä, mutta perhe joutuu etsimään suojapaikkaa läheisestä Desert Dream -motellista. YmpärisOpen Roads Open Roads Team / Annapurna Interactive Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Win, Xbox One, Xbox Series X/S, Switch Versio: Myynti Ikäraja: 12 Kerronnallisten sekä pelattavuuteen liittyvien heikkouksien takia As Dusk Falls tuntui huomattavasti 6–8 tunnin kestoaan pidemmältä. aviomiehensä kuolemaa. Työpaikkansa menettänyt Vince Walker on muuttamassa Kaliforniasta St. Keskusteluiden valinnat ohjaavat tarinaa eri suuntiin ja vaikuttavat hahmojen elämiin. Kumpikin kysyy, millaisia seurauksia totuuden paljastumisella voi olla jäljelle jääneisiin. Interaktiivisten seikkailupelien kaava vaikutti vanhentuneelta jo vuosikymmen sitten ja As Dusk Falls todistaa, ettei aika ole tehnyt sille hyvää. Koska yhteneväisyyksien määrä ylitti erot, niiden käsitteleminen yhdessä tuntui luontevalta. Hyvällä ja huonolla tavalla. On vaikea sanoa tarkalleen, millä tapaa työryhmän koostumuksen vaihtuminen, viivästykset ja kehityksen aikainen ilmapiiri näkyvät lopullisessa tuotoksessa, mutta todennäköisesti ne selittävät ainakin osan sen puutteista. Polygon-sivuston kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaiseman raportin mukaan studion perustaja Steve Gaynorin toksinen tapa johtaa yritystään oli johtanut työntekijöiden massapakoon. Ympäristöstä etsitään tavaroita, joiden klikkaaminen saa aikaan jonkin juonta edistävän tapahtuman. Kaksikko lähtee Open Roadsin läpäisyyn ei kulu kaikki nurkat nuohoamallakaan kolmea tuntia enempää. Markus Rojola Kevään korvalla julkaistiin kaksi interaktiivista seikkailupeliä. Ensimmäistä kertaa peliä esiteltiin joulukuussa 2020. ryhtyy järjestämään pelastusoperaatiota, mutta tämä tuntuu olevan eniten huolissaan kadottamastaan muistikirjasta. Tessin vanhemmat ovat eronneet ja kaksikko on viettänyt viimeiset vuodet pitäen huolta Alzheimerin tautiin sairastuneesta Opalin äidistä, Helenistä. Paikallinen sherif. Pian tämän jälkeen paikalle ilmestyy kolme pakomatkalla olevaa pikkurikollista, jotka ottavat perheen panttivangeikseen. Toimintakohtaukset hoituvat quick time eventeillä, jolloin pelaajan on noudatettava ruudulle ilmestyviä ohjeita ennen aikarajan täyttymistä. Kaksikko lähtee tien päälle paljastaakseen menneisyyttään varjostavan mysteerin. Open Roads on syksyyn 2003 sijoittuva pienimuotoinen kertomus 16-vuotiaasta Tessistä ja tämän äidistä Opalista, jotka ryhtyvät tutkimaan perheensä menneisyyttä saatuaan vihiä synkästä sukusalaisuudesta. As Dusk Falls noudattaa Telltale-pelien luomaa kaavaa. Peliä ryhdyttiinkin kehittämään aluksi Gone Homen tapaan Fulbright-studion alaisuudessa. Annapurnan tukemana Open Roadsin kehittäjät omaksuivat nimen Open Roads Team, jonka alla peli lopulta julkaistiin. Varsinkin kun mekaniikat tuntuvat edeltäjiään rajoittuneimmilta. Ensisilmäyksellä sekä As Dusk Fallsissa että Open Roadsissa vaikuttaa olevan kyse mysteerien selvittämisestä, mutta pohjimmiltaan molemmat ovat tarinoita perheistä ja näiden kätkemistä salaisuuksista. Laadukkaista indiepeleistä tunnetun Annapurna Interactiven julkaiseman Open Roadsin syntytarina on huomattavasti surullisempi. yhteneväisyyksien määrä ylitti erot, niiden käsitteleminen yhdessä tuntui luontevalta. Tapahtumat ovat kuvattu kolmannesta persoonasta elokuvamaisista kuvakulmista. I nterior Nightin esikoisteos As Dusk Falls ilmestyi jo kesällä 2022. Ne kertovat siitä, miten huonosti saatamme tuntea ihmiset, joita pidämme kaikkein läheisimpinä. Mutta kaikkia salaisuuksia ei kannata paljastaa. Muuttosiivouksen yhteydessä äiti ja tytär löytävät salakätkön, joka sisältää avaimen sekä postikortin, jonka perusteella Helenillä vaikuttaa olleen salasuhde ennen hänen aviomiehensä kuolemaa. Pelistä on vastannut sama tiimi kuin paljon palkitusta Gone Homesta (2013). Kaupunki etsii murhaajaa Pelit luottavat vanhoihin, toimiviksi todettuihin ratkaisuihin. Positiivisesta vastaanotosta huolimatta se nousi omalle tutkalleni vasta maaliskuun PlayStation-julkaisun myötä. Tarina käynnistyy toukokuussa 1998. Helenin kuoltua talo on pakkomyyty ja Tess ja Opal ovat pakotettuja etsimään uuden kodin. 42 174286_.indd 42 174286_.indd 42 25.4.2024 15.52.54 25.4.2024 15.52.54. Louisiin vaimonsa Michellen, kuusivuotiaan tyttärensä Zoen ja isänsä Jimin kanssa, kun he joutuvat auto-onnettomuuteen Arizonan syrjäseuduilla
Yksityiskohtaisesti luotuja ja kuvankauniita 3D-ympäristöjä tutkii mielellään. Vaikka molemmat pelit jäävät epäilemättä tekijöidensä asettamista tavoitteista, tuskin he katuvat kumpaakaan. Vaikka nuorin Holt on kahta veljeään sympaattisempi, on vaikea asettua toinen toistaan typerämpiä ratkaisuja tekevän nuorisorikollisen saappaisiin. Koska alkuperäisestä julkaisupäivästä on kulunut lähes kaksi vuotta, jatkoa tuskin on luvassa (ellei PlayStation-versio myy poikkeuksellisen hyvin). Pelien äänimaailmat ovat pelkistettyjä, mutta toimivia. Ikävä kyllä tarina jää – tekijöiden esikuvina pitämien TV-sarjojen tapaan – kesken pahimmalla mahdollisimmalla tavalla. As Dusk Fallsin roolisuoritukset ovat kauttaaltaan hyviä, mutta Open Roadsin Kaitlyn Dever (Justified, Booksmart) ja Keri Russell (The Americans) herättävät hahmonsa henkiin. Vaikka As Dusk Fallsin ja Open Roadsin välillä on runsaasti eroja, tuntuvat ne jollain tapaa myös kuuluvan yhteen. Tästä huolimatta – tai kenties sen ansiosta – Open Roadsin tarinaan eläytyy As Dusk Fallsia vahvemmin. töihin ei voi tutustua vapaasti, joten tarina etenee tiukasti tekijöiden tahtiin. Ympäristöjä tutkimalla pelaaja saa selville paljon Tessin ja Opalin elämästä. As Dusk Fallsiin verrattuna sekä tarinan rytmi että panokset pysyvät alhaisempina. Pelatessa grafiikat eivät tee samankaltaista vaikutusta, sillä hahmojen liikkeet ovat jääneet animoimatta. Sekä yhtäläisyydet että eroavaisuudet tuntuvat oudosti tukevan toisiaan. Tämän panee ikävämmin merkille As Dusk Fallsissa, joka sisältää pyrkii luomaan jännitystä elokuvamaisella kuvakerronnalla. 24 ruutua minuutissa Visuaalisesti peleillä on paljon yhteistä. Useimmiten tämä ei johda mihinkään, mutta tiettyjen esineiden kohdalla Tess pystyy kysymään niistä äidiltään. Pelattavuuden puutteita voi paikata taidokkaasti kerrotulla tarinalla ja samaistuttavilla hahmoilla, mutta ei tässä ole onnistuttu kuin ajoittain. Yksi mielenkiintoisimmista ideoista koskee useiden pelattavien hahmojen käyttöä. Tai olisi, jos molemmista hahmoista olisi kyetty tekemään yhtä samaistuttavia. Hahmot on mallinnettu aitojen näyttelijäsuoritusten pohjalta. Siis kuvakaappauksissa. Onneksi tarina paranee edetessään. Nämä hetket tuntuvat huomattavasti uskottavammilta kuin alkuvaiheen panttivankikriisi monine käänteineen. QTE-kohtauksistakin häviää jännite kun hoksaa, ettei virhepainalluksista rangaista millään tapaa. Muutamat hätkähdyttävät hetket osoittivat, että valinnoissa on toisinaan todella kyse elämästä ja kuolemasta. Ratkaisu poistaa tehokkaasti jännityksen etenkin nopeatempoisista toimintakohtauksista, mikä osoittautuu ylitsepääsemättömäksi haasteeksi jännitysnäytelmälle. Harvat, mutta huolella luodut äänitehosteet tekevät maailmoista uskottavampia. Pienissä ympäristöissä voi vapaasti kulkea tutustuen niistä löytyviin tavaroihin. As Dusk Fallsin myöhemmissä luvuissa nähdyt takaumat antavat hahmoille hieman lisää syvyyttä, mutta useimpien kohdalla se on liian vähän liian myöhään. On kiehtovaa tasapainotella kahden vastapuolen välillä. As Dusk Falls kohtelee pelattavia hahmoja huomattavasti muita armollisemmin. Open Roadsin visuaalisesta ilmeestä löytyy toinenkin epäkohta. Ennen pitkää ryhdyin epäonnistumaan tahallani jokaisessa Jayn reaktiotestissä sekä tekemään tarkoituksellisen huonoja dialogivalintoja. Suurimman osan tutkimustyöstä voi sivuuttaa, mutta siinä tekee itselleen karhunpalveluksen. Sitä, miten he ovat ajautumassa erilleen ja kuinka he voisivat vielä löytää toisensa. Pelissä pyritään ratkaisemaan Helenin vuosikymmeniä pitämää salaisuutta, mutta suurimmat paljastukset koskevat lopulta Tessin ja Opalin suhdetta. Keskusteluiden aikana tehdyt valinnat tuovat esiin eri näkökulmia, mutta eivät varsinaisesti vaikuta tarinan etenemiseen. Molemmat näyttävät upealta. Open Roadsissa matka tuntuu päämäärää merkittävämmältä. Keskusteluiden aikana ruutuun ilmestyy pahvinukeilta näyttäviä 2D-hahmoja, jotka eivät herttaisuudestaan huolimatta asetu luontevasti eri tyylillä toteutettuihin taustoihin. Autossa vietetyt hetket osoittautuvat yhdeksi Open Roadsin kohokohdista. Tess ja Opal saavat matkan aikana selville monia salaisuuksia niin isoäidistään, itsestään kuin toisistaankin. Yksityiskohdilla on merkitystä. Kaikki liikkeet juoksusta katseen kääntämiseen ilmaistaan kuitenkin hitaasti vaihtuvina still-kuvina, mikä saa pelin näyttämään filmin sijaan diaesitykseltä. 43 174286_.indd 43 174286_.indd 43 25.4.2024 15.53.16 25.4.2024 15.53.16. Menneet elämät Open Roads on Gone Homen tavoin tarinavetoisen seikkailupelin sekä kävelysimulaattorin yhdistelmä. Kukaan ei ole hengenvaarassa tai menettämässä läheisiään lopullisesti. Kenties tarkoitus on välttää seikkailupeleihin ensimmäistä kertaa tutustuvien turhautumista, mutta minut se saa ihmettelemään, miksi reaktiotestit ovat edes mukana. Ensimmäisissä luvuissa ohjataan sekä perheenisä Vinceä että yhtä kaappareista. Ammattitaitoinen ääninäyttely auttaa uppoutumaan tarinaan visuaalisista rajoituksista huolimatta. Teki Jay mitä hölmöyksiä tahansa, hän selviytyi kerta toisensa jälkeen pelkillä naarmuilla ja pienellä morkkiksella. Johtolankojen kerääminen on ainoa tapa saada selville koko tarina. Sopivasti annostellut musiikkikappaleet luovat aitoa, ajankohtaan sopivaa tunnelmaa. Vuoteen 2012 sijoittuvat viimeiset luvut tekevät kaikkein suurimman vaikutuksen paljastamalla, millaisia seurauksia 14 vuoden takaisella tragedialla oli eri hahmojen elämiin. Hyllystä löytyvät elokuvat, kirjeet ja lapsuuden lelut tuovat esiin vähintään yhtä paljon hahmojen elämästä kuin heidän käymänsä keskustelut. As Dusk Fallsia pelatessa vasta viimeiset tunnit tekevät pelistä pelaamisen arvoisen. Kun Open Roadsin autoradiota testatessani taustalla alkoi soida The Flaming Lipsin Do You Realize??, palasin välittömästi ajassa taaksepäin 20 vuotta. En minäkään. Hetken huvitus osoittautui ajan myötä todelliseksi peli-innon tappajaksi
Vihaiset linnut Noin 10–15 tuntia kestävä tarina alkaa pelastusretkellä, jossa julmat linnut hirttävät Laika-kojootin suojatin kirjaimellisesti sisälmyksistään ja muuttavat homman kostoreissuksi. Myös nurin ajettu prätkä heittää takaisin edelliselle checkpointille. 44 174162_.indd 44 174162_.indd 44 25.4.2024 15.57.57 25.4.2024 15.57.57. Peli myi itsensä minulle parituntisella demolla, joka tehokkaasti esittelee teemat: äitiyden ja vanhemmuuden haasteet keskellä säälimätöntä kuoleman, väkivallan ja tuhon kierrettä. Mukana on myös tarpeeton kokkausminipeli, jossa sokkona arvailtavilla resepteillä voi saada aikarajallisia boosteja eri juttuihin. Pääosassa on prätkällä päristely, kaikki muut elementit maustavat sitä. Laikan tapaan myös pelaaja turtuu väkivaltaan, mutta useimmista peleistä poiketen en koskaan täysin sopeutunut siihen. Esimerkiksi osumat lintuvihollisiin kuitataan yhtä aikaa palkitsevalla ja sääliä herättävällä Krääk!-äänitehosteella, joka kuulostaa kuin heittäisit varista kivellä. Twin-stick-fiilikseen pääsee ohjatessaan moottoripyörää samalla, kun tulittaa vapaasti kaikkiin ilmansuuntiin. Väkivalta on raa’an makaaberia, eikä sitä laimenneta hitusellakaan huumoria: viholliset räjähtävät veriseksi mössöksi, hurme värjää sekä sankarin että prätkän punaisiksi, ja maastoon jäävistä kaatuneista puskee ulos vaikka minkälaisia aivoja ja suolenpätkiä. Tekijät itse tituleeraavat tuotostaan motorvaniaksi. Voltti taaksepäin täyttää ammukset, voltti eteenpäin puolestaan kyvyn kimmottaa luodit takaisin tulosuuntaansa. taa Laikan. Jatkuva Laikaa ympäröivä kuolema, sen turhuus sekä väkivaltaan turtuminen valuvat niin hienosti ruudun toiselle puolelle, että se on selvästi tarkoituksellista. Vaikeustaso on mallia laaki ja vainaa, sillä ampumaratatyyliin yksikin osuma kaaMAD MAX: FURRY ROAD Brainwash Gang / Headup Publishing Minimi: Intel Core i5, 4Gt RAM, Nvidia GTX 660 Suositus: Intel Core i7, 8Gt RAM, Nvidia GTX 1060 Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM Ikäraja: Ei tiedossa. Vähäeleisessä tarinassa käydään läpi Laikan omia kasvukipuja, äitiyttä, entisiä ja nykyisiä menetyksiä, sekä seurataan voimattoman raivon suohon uppoavaa kostoretkeä. Pääosa haasteesta rakentuu taisteluista, mikä on hukattu mahdollisuus. Joitakin kohtia (ja etenkin pomotaisteluja) joutuu hiomaan tosissaan, mutta pääosin eteneminen on sujuvaa eikä tallennuspaikkojen välimatka pääse liikaa turhauttamaan. Lisäksi moottoripyörän pohja pysäyttää siihen osuvat ammukset, mikä tekee keulimisesta ja erilaisista hypyistä keskeisen osan taistelumekaniikkaa. Maailmaa tutkitaan omaan tahtiin hieman liian harvaan ripotelluilta teleporttipisteiltä käsin ja illaksi palataan leiriin juttelemaan oman heimon kanssa, keräämään tehtäviä seuraavalle päivälle ja virittelemään aseita. Maastosta löytyvillä resursseilla parannellaan muun muassa lippaaseen mahtuvien ammusten määrää ja lyhennetään lataamiseen vaadittavaa pyörähdysmatkaa. Painostavan yleistunnelman vuoksi en pystynyt pelaamaan peliä kuin parin tunnin pätkissä, ja siitä jäi aina Pomppuinen maasto haastaa ajotaidot, mutta sitä hyödynnetään liian vähän. Moottoripyörä on moottoripyörä Ohjausskeema on tuttu Trialsista: löytyy kaasu, jarru, menosuunnan vaihtopainike sekä nojaukset eteen ja taakse. Hienoimmillaan pelaaminen on balettimaista pyörähtelyä, jossa laukaukset, hypyt ja vihollistulen torjunta kytkeytyvät toisiinsa yhtenä pitkänä sarjana. Antti Eronen LAIKA: AGED THROUGH BLOOD Kukapa meistä ei olisi jäänyt kaipaamaan Trialsiin aseita, turreja ja metroidvaniaa. Jopa aseiden operointi on sidottu ajamiseen: siinä missä Terminaattori-Arska ajoi motskaria ja latasi haulikkoaan pyöräyttämällä, pyörittää Laika koko kaksipyöräistään. L aika: Aged Through Blood on paitsi Trials-henkinen 2D-moottoripyöräpeli, myös ainutlaatuinen genrekeitos soulslikeä, twin-stick shooteria ja metroidvaniaa. Pelaajan omat tunteet näyttelevät kokemuksessa isoa roolia. Viholliset ovat aina samoissa paikoissa, joten eteneminen perustuu sen yhden täydellisen suorituksen hakemiseen. Oman kuoleman jälkeen viholliset heräävät takaisin henkiin ja teurastus alkaa alusta, kerta toisensa jälkeen, loputtomiin. Koko komeus sijoittuu puoliavoimeen, upeasti kuvitettuun post-apokalyptiseen maailmaan, joka avautuu tutkittavaksi pala kerrallaan. Soulslikeä ovat kipakka vaikeustaso, paranneltavat aseet ja kuolinpaikalle jäävät resurssit. Kiskotaanpa pyörän takakoukussa irtopäitäkin. Esikuvasta poiketen fysiikanmallinnus on puhdasta arcadea ja moottoripyörän ohjaaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Ei tämä nyt mikään Last of Us ole, mutta Brainwash Gangille on pakko nostaa hattua tavasta, jolla pelimekaniikka on valjastettu palvelemaan tarinankerrontaa
Kaikkine vikoineenkin se ratsastaa – kiiltävänä ja krominhohtoisena – ikimuistoisten pelikokemusteni Valhallaan. Easyrideroinnin lisäksi välillä pääsee veneilemäänkin. Vaikka sotaisat linnut eivät edusta mitään tiettyä kansakuntaa, kerronta ymmärtää visuaalisen symboliikan päälle: lintujen aseistus on amerikkalaista, uskovaisia johtaa paavi ja tämä kyseinen johtaja on kaksipäinen kotka. Kaikki puuhastelu oli kiinnostavaa juonellisesti, mutta ei pelillisesti: sidequestit ovat tylsiä noutokeikkoja, joiden tehtäväkuvaukset ovat vielä usein niin suuntaa-antavia, että etsintäalue leviää massiiviseksi. Aseiden päivittämisen sijaan huomasin käyttäneeni rajalliset resurssini huoltoasemilta avautuviin uusiin kasetteihin ihan vain päästäkseni kuuntelemaan loputkin kappaleet. Puolivälin paikkeilla teos myös syyllistyy pelisuunnittelun pahimpaan virheeseen eli suhtautuu epäkunnioittavasti pelaajansa ajankäyttöön. vaikean hahmottaa ja itsensä teloo hengiltä gra. Eri aseet soveltuvat erilaisiin tilanteisiin, esim. Erityisesti erään siemenen istutusreissu jäi lähtemättömästi mieleeni. Skootteri on lälläripyörä Pelistä laikkaamista hankaloittaa muutama juttu. Kartta on loppujen lopuksi aika pieni eikä alun jälkeen laajene riittävästi. ash-pelistä, maisemat liikkuvat upeasti ja mukaan on ympätty myös piirroselokuvatasoisia animaatio-osuuksia. Pääasialliset viat liittyvät metroidvanian toteutustapaan. Motskarin pohja pysäyttää luodit, mikä tekee keulimisesta ja hallituista ilmalennoista tärkeän osan taktiikkaa. Lineaarisesti toteutettuna peli olisi ollut paljon parempi, mistä todistavat sen väkivahva alku ja loppu. Hyvää + Täysin ainutlaatuinen moottoripyöräilyä ja ammuskelua yhdistävä pelimekaniikka, audiovisuaalinen ilme ja tarina. ikan takia. Uudet matkan varrelta löytyvät työkalut eivät nekään (viimeisenä aukeavaa nitroboostia lukuun ottamatta) vaikuta pelaamiseen tai tuo siihen syvyyttä, vaan taantuvat käsikirjoitukseen liittyviksi gimmickeiksi. ikasta huolimatta kentät ovat usein syvyyssuunnassa useassa tasossa, mikä tekee tilanteesta 84 Luovasti eri genrejä yhdistelevästä indie-pelistä puuttuu se kuuluisa viimeinen silaus, jolla se olisi kohonnut klassikoksi. Ei kunnioita pelaajan aikaa, metroidvania ontuu. Huonoa . 45 174162_.indd 45 174162_.indd 45 25.4.2024 15.58.09 25.4.2024 15.58.09. Välineet mahdollistavat kenttien viimeisten nurkkien nuohoamisen, mutta tämä tuntuu lähinnä ajanhukalta: aukeavat reitit ovat lyhyitä umpikujia, eivät tutkimaan kannustavia maailmoja. Jos peli ei olisi tuhlannut aikaani jonninjoutavaan haahuiluun ja sen metroidvania olisi paremmin rakennettu, arvosana alkaisi ysillä. Pelillisesti, audiovisuaalisesti ja tarinallisesti Laika: Aged Through Blood on täyttä rautaa, koostaen genre-mash-upistaan jotakin uutta ja ainutlaatuista. Visuaalisen ilottelun päälle Brainwashin hovimuusikko Beícoli on loihtinut taustalle unohtumattoman, akustisen kitaran ja laulun ympärille rakentuvan soundtrackin, joka tuo surumieliset, haikeat tilanteet, sietämättömät menetykset ja kauniit muistot käsin kosketeltaviksi. ilis. Olennaista uutta löydettävää ja tätä kautta syytä palata vanhoille alueille ei ole. Toki sidequestit voi skipatakin (mitään merkittäviä palkintoja niistä ei saa), mutta tarinasta ja hahmoista jää tällöin näkemättä monia kiinnostavia puolia. Taustat ovat kautta linjan huomiota herättävän komeita. There’s a huge mole in your face! Kovimpia juonenkäänteitä siivitetään leuat loksauttavilla lyhytanimaatioilla. ainoastaan raketinheittimellä poistaa kuvassa näkyvän tykkitornin edestä päin. Näennäisestä 2D-gra. Valitettavasti ennen musiikkikirjaston laajentumista alkupuolen soundtrack on turhan nopeasti kuultu, ja samat kappaleet ehtivät loopata tärykalvoilla kyllästymiseen asti. Ainakaan tarina ei jättänyt kylmäksi! Vaikka kuvien perusteella kyse voisi olla . loppupäiväksi hieman vieraantunut, ahdistunut . Myöskään aseiden valinta hiiren rullasta ei milloinkaan iskostunut selkäytimeeni, sillä aseet eivät kierrä loogisesti ympäri vaan rullan selaussuuntaa joutuu vaihtelemaan: väärään suuntaan pyörittelystä ei tapahdu mitään. Aivan liian usein löysin itseni ajelemasta päämäärättömästi pitkin maita ja mantuja silloin, kun olisin halunnut nähdä tarinan etenevän
Silti näitä pelejä on lytätty vuosikymmenet samasta syystä: shoot’em upit eivät ole riittävän pitkiä. Siinäpä superlatiivia kerrakseen! Olen samaa mieltä: hienompaa bullet hell -peliä ei ole tehty. Hyviä 2D-shootereita pelataan pitkään, parhaimmat kulkevat rinnalla läpi elämän. Siis tuo sivuttaissuuntaisten shoot ’em up -pelien rajuin ja räiskyvin versio, jossa pientä alusta kohti loiskuu vihollisaaltoja ja luoteja sataa päälle koko ruudun laajuisena myrskynä. Jos bullet hellin mainitseminen saa tulitussormen kutisemaan, eikun DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation heti hankintaan. Cave / M2 Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Switch Versio: Import Ikäraja: Ei tiedossa mikä on paljon tiimiltä, joka osoitti ylivertaista osaamistaan vuosituhannen taitteen molemmin puolin lukuisilla shootereiden merkkipaaluilla. Se on kuin tarunhohtoinen tasankojen villipeto, jonka kesyttäminen vaatii aikaa, malttia ja oppimista, mutta ennen kaikkea tahdonvoimaa nousta takaisin satulaan liukuhihnalta putkahtavien epäonnistumisten jälkeen. Kun Caven paja oli kuumimmillaan, se takoi sulasta raudasta mestariteoksia Progearista, Ketsui: Kizuna Jigoku Tachiin ja ESP Ra.De:sta Deathsmilesiin. Koska kyseessä on shoot ’em up, rakenne on simppeli: pystyskrollaavissa tasoissa lennetään ylöspäin ja tuhotaan kaikki mahdollinen. DoDonPachi DaiOuJousta puhutaan ehkä kaikkien aikojen parhaana shooterina, mutta varsinkin upeimpana esimerkkinä siitä, mitä bullet hell on. Kentät muodostuvat ennalta määritellyistä elementeistä, jotka etenevät joka kerta samaan tapaan. Mutta DoDonPachi DaiOuJou on ylitse muiden. Nyt olisi todella ainutlaatuinen huipputarjous, zeniä jenillä! W ell, maistuisiko sulle bullet hell. Minulle genre on elämys, balettimainen tanssi tajunnan eri tasoilla. All systems GoGon! Tämän luokan mestarityö vaatii arvoisensa restauraation, ja sen se myös saa: DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation pursuaa pelimuotoja ja tuoreita yksityiskohtia, mutta ennen kaikkea huippuluokan viimeistelyä. Shoot ’em upit ovat paras esimerkki kontrolloidusta pelaamisesta: pelisuunnittelijat antavat tiukat, kerta toisensa jälkeen samoina pysyvät raamit, joiden sisällä pelaaja toteuttaa itseään jatkuvasti oppien. 46 174232_.indd 46 174232_.indd 46 25.4.2024 17.04.12 25.4.2024 17.04.12. Johannes Valkola DODONPACHI BLISSFUL DEATH RE:INCARNATION Sellaisella iloisella asialla kirjoittelen, että onkohan Teillä bullet hell -asiat kunnossa. Idea kun on hiotussa kenttäsuunnittelussa ja omien taitoDoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation on taukoamatta päällekäyvä bullet hell -shooter, joka vaatii täsmällisiä taitoja ja loputonta sitoutumista ja oppimista. Koska DoDonPachia saa vain Japanista, peliohjeiden dekoodaminen on lievästi hankalaa. Näissä peleissä pumppu takoo tuhatta ja sataa, sormet ulvovat rakoilla ja nautinto on sitä samaa luokkaa: silkkaa onnea ja autuutta. Se on vuonna 1997 alkaneen DonPachi-sarjan neljäs ja paras osa, joka on vuosien varrella saavuttanut valtavan kulttimaineen vietyään audiovisuaalisuuden, haasteen, pelimekaniikan moninaisuuden ja tasapainon shoot ’em up -pelien bullet hell -sivugenressä äärimmilleen. Peli on japanilaisen Cave-studion merkittävin saavutus, VOIKO HURMOKSEEN KUOLLA. Kuvaus myy lajityypin liian halvalla. Se kannattaa hommata, vaikka hintalappu ja hankintametodit eivät ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä varsinkaan vaikeustaso: sarjan ensimmäisen osan läpipeluuvideoita levitettiin aikoinaan Japanissa jopa DVD:llä. DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation on uusintaversio 2D-shooterista, joka kulki alkujaan nimellä DoDonPachi DaiOuJou, kun se saapui japanilaisiin arcadehalleihin vuonna 2002. Kyllä, perusrakenne genren peleissä on tiivis ja ne läpäisee yleensä alle tunnissa, mutta se on vasta lähtökohta
Käyttöliittymään, joka levittyy näytöllä tyylikkäästi vertikaalin peliruudun molemmille puolille, on liuta vaihtoehtoja. Kun mittari on täynnä, pommia ei enää voi käyttää, silloin aktivoidaan hetkittäinen lisäteho tulivoimaan. Toivossa voi elää, mutta parempi tilata import-versio suoraan Japanista. Keinot selviytymiseen ovat simppelit mutta syvät. Peli pitää importata ulkomaiden kaupoista joko diginä tai fyysisesti. Ensikertalaisten kannattaa tarkastaa Super Easy -tila, kokeneiden taas Black Label. Soundtrackista on lisäksi mukana uusittu, upea versio. Switch-version olisin toisaalta saanut Flip Grip -lisälaitteella käännettyä kannettavasti pystypelaamiseen, mutta Pleikkari-version puolesta puhuivat iso tv ja arcadestickit. Itse tein fyysiset kaupat. Tarjolla on leveä tulitus, tehokkaampi laser ja ruutua tyhjentävä pommi. Pommiin löytyy vaihtoehto hypermittarista, joka täyttyy vihollisia tuhoamalla. Peli järjestää näitä taukoja tahallaan, joten viekkauttakin vaaditaan vähäisten vihollismäärien kanssa pähkäillessä. Tämä on kuulkaa koukuttavaa, huippuunsa viimeisteltyä pelattavuutta! Peli on aikakaudelta, jolloin pikseligrafiikan osaaminen oli huipussaan. Äänitehosteet ovat eläviä, ja sielukas musiikki vie suoraan kokemuksen ytimeen. Silloin mieli lukkiutuu ja sulkee todellisuuden ulkopuolelle. Apua saa kännyköiden kamerasta kääntävistä ohjelmista, onneksi kielimuuri ei shoot’em upeissa ole se kaikkein korkein. jen kehittymisessä, ja tätä DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnationin haaste, rakenne ja mekaniikka alleviivaavat. Se on hengästyttävän hieno uusintaversio yhdestä kaikkien aikojen videopelistä. Eli rakenteen pitääkin olla lyhyt. Se antaa käyttöön enemmän hyperiä, jolloin pelin luonne muuttuu, kun bullet helliä pystyy pumppaamaan 94 DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation on mestariteos. Peli julkaistiin siellä sekä Switchille että Pleikka nelkulle, mutta julkaisusta länsimaissa ei ole hiiskuttu mitään. Onko karmeampaa ajatusta kuin shoot ’em up, jonka läpäisy kestäisi kymmenen tuntia. Aikansa tehokkaalla arcaderaudalla pyörinyt grafiikka näyttää hehkeältä vielä tänäkin päivänä, eivätkä menneet vuodet ole nakertaneet mitään sen poikkeuksellisesta lumovoimasta (pientä nykimistäkin on, mutta se on tarkassa linjassa alkuperäisen arcadeversion kanssa). Kerroin tietenkin nollaantuu, jos vihollisia ei yhtäkkiä olekaan tarpeeksi. ruudulle aina vain lisää ja lisää. Hyvää + Viimeisen päälle hiottu ja kattava painos shoot ’em up -pelistä, jossa kaikki jo oli viimeisen päälle. 47 174232_.indd 47 174232_.indd 47 25.4.2024 17.04.18 25.4.2024 17.04.18. Eikä kannata odottaakaan, niin monet ShotTriggers-julkaisut ovat jääneet Japaniin. Kaikki on vaivan arvoista. Uudistukset antavat käyttöön liki loputtomasti hyperiä, vaativat tiettyjen vihollisten tuhoamista ruudun täyttävien bonusten perässä tai nostavat haasteen pilviin niillekin, jotka tuntevat arcadeversion kuin taskunsa. Huonoa . Pelaaminen on meditaatiota, syvää itsensä kanssa olemista. Pikkutarkoista uusintaversioista ja niiden harkitusta muokkaamisesta tunnettu putiikkistudio M2 on lisännyt peliin kolme moodia. Bad news, everybody! Mutta sitten ne huonot uutiset… DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnation, kuten M2:n ShotTriggers-sarja pääasiassa muutenkin, on saatavilla ainoastaan Japanissa. Kaikki valikot ja tekstit ovat japaniksi. Ja score kasvaa eksponentiaalisesti, mikä houkuttelee suoriutumaan pelikerroissa aina hieman paremmin kuin aiemmin. Hanaa, ihanaa hanaa! Pointti on tulituksessa ja väistelyssä, mutta todellinen addiktiolooppi muodostuu siitä, miten peli kannustaa tuhoamaan vihollisia mahdollisimman nopeassa putkessa. Tekee mieli hyräillä pelin nimeä Terminatorin teeman malliin: DoDon Do Don, DoDon Do Don! DoDonPachi Blissful Death Re:Incarnationin toiminta on jo oma juttunsa, mutta onko vaikeampaa asiaa kuin ottaa bullet hell -pelin pelaaminen samalla omia kuvakaappauksia ottaen. Tästä ei bullet hell parane. Kertoimista ei tingitä. Versioksi valitsin PS4-levyn, jota pelasin PS5:llä. Kun käytössä on kunnon arcadestick (pelaan pääsääntöisesti PS5:n Hori Fighting Stick Alphalla) ja pääsee siihen ihanimpaan flow-tilaan, kyseessä on kokemus vailla vertaa. Tai luoda ulkomaalainen PlayStationtai Switch-käyttäjätunnus ja ostaa digiversio nettikaupasta. Japani-versio merkitsee sitä, että kaikki pelin teksti ja valikot ovat japaniksi eikä muuta vaihtoehtoa ole. Black Labelista on mukana myös muokattu versio, jota ei aikanaan julkaistu Japanin ulkopuolella, koska sitä pidettiin liian vaikeana. Mitä nopeammin vastarintaa pystyy peräkkäin tuhoamaan, sitä korkeammaksi pistekerroin kasvaa. Kiinnostavia ovat myös perusarcadeversion seuraksi lisätyt uudet pelimuodot. Paketti on muhkea ja herkullinen, siis ohittamaton. Luotipyrystä täyttyvät kentät kulminoituvat hienoihin loppupomoihin, jotka täyttävät koko ruudun. Mutta samalla vihollisluodit nopeutuvat, ja oman tehopuuskan hiivuttua peli jatkuu entistä hitusen vaikeampana
Ongelmanratkonta on kieltämättä perinteistä. oida sekuntien tarkkuudella. Steel Panthersit olivat hauskoja, joten oikeasti pulmapelaaminen pysyy normaalilla tasolla, mutta aiempien Taistelutehtävien kiva puoli oli tietty kiireettömyys. Eli kärjistäen aikarajoista on höylätty vartti pois, yksi voittoalueista on todella vahvasti linnoitettu ja kartan perimmäisestä nurkasta löytyy pst-tykki. Systeemi toimii järkevästi, kun joukoille jaettaviin käskyihin syntyy näppituntuma. Liittoutuneiden homma alkoi olla sodan viimeistelyä ja Volkssturmin siivoamista maisemista. Keväällä 1945 liittoutuneiden huolto alkaa olla kunnossa, mutta Saksalla kaikki on rikki. Suojastaan ampuva Tiikeri oli paitsi näkymätön, myös näkyessään lähes tuhoutumaton, mitä se ei enää Combat Missioneissa ole. Ei huono, koska Reinin rannoilla sattui ja tapahtui melkoisesti Operaatio Kauppapuutarhan jälkeen. Mieleni askarteli joissain skenaarioissa enemmän pelimekaniikoissa ja skenaariosuunnittelussa kuin taktiikoissa. Juha-Pekka Viljanen COMBAT MISSION: FINAL BLITZKRIEG + DOWNFALL -DLC ”Sodassa kaikki on yksinkertaista, mutta yksinkertaisinkin asia on vaikeaa.” Carl von Clausewitz, Sodankäynnistä, Datalinks. Tässä vaiheessa sotaa armeijat olivat tulivoimaisia, jolloin virheistä rangaistaan rampauttavilla tappioilla. F inal Blitzkriegin myötä kaikki uudemmat toisen maailmansodan Combat Missionit on evakuoitu Steamiin. Tieto nurkkaan piilotetusta tykistä pitää hyökkääjän varovaisena silloinkin, kun sitä tykkiä ei sitten olekaan. Testattu: Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Toisaalta oikeastihan selän takana aina on joku Patton tai Peiper huutelemassa ”Schnell! Schnell!” Ei siinä, ettäkö siinä mitään pahaa olisi Hieman tunnelmaa latistava pelimäisyys sallittakoon, koska loppusota näkyy tehtävissä muuten hyvin. Sehän se! Panzer Corpsithan siellä takaraivossa kutittivat! Panzer Mission Varhaa mukaillen kulloisenkin skenaarion suunnittelija näyttää etukäteen miettineen, millä kikalla taisto voitetaan ja sitten asettanut aikarajan sekä joukot sen mukaan. Loppuvuonna 1944 kaikki toimivat huoltonsa äärirajoilla ja Saksa myös armeijoidensa rippeillä. Ristiriitaisesti kenttäsuunnittelussa hyvät puolet ja heikkoudet esiintyvät rinnakkain ja limittäin. Tämä ei tarkoita suurten taisteluiden puuttumista, koska esimerkiksi saksalaiset olivat saaneet kerättyä melkoisen määrän huolto-ongelmaa Ardenneille. Samassa operaatiossa Viimeinen Salamasota sai ihka uuden Downfall-DLC:n. Saksalaisilla taas oli hoppu, kun he salamasotivat Ardenneilla tai muutoin yrittivät mahdottomia. Eikä pelkästään Ardennit, vaikka kieltämättä myös Ardennit. Läntisen Saksan miehittämisessä on omanlaistaan eksotiikkaa, koska sodan loppumetrit on tottunut näkemään neuvostoliittolaisten syöksynä Berliiniin. DLC tuo mukanaan brittiläisen kansanyhteisön ja Reinin yli mennään, että heilahtaa, vaikka käydään pääasiassa kauempana joesta. Hah. Menneisyyden Ilja Varha paljastaa syyn arvostelussaan (Pelit 6/16, 75p.) Hän kertoo Combat Missionien kenttäsuunnittelun menneen sarjan edetessä enemmän ongelmanratkonnaksi. Puks! 48 174234_.indd 48 174234_.indd 48 25.4.2024 16.02.06 25.4.2024 16.02.06. Suoritusta on vaikea optimoida, jos pelkkä vihollisen näkeminen on epävarmaa. Esimerkiksi liikenne ruuhkautuu teillä vähemmän, kun pause-komennoilla estää joukkojen oma-aloitteiset Battlefront / Slitherine Pelattu: PC Versio: 2.11 Minimi: Pentium IV 1,8 GHz, 4 Gt RAM, 256 Mt VRAM. Suositus: Pentium IV 2,8 Ghz, 8 Gt RAM, 1 Gt VRAM. Jo Steel Panthers: World at War vaati melkoista salamasotaa, jotta ehti juosta tappioita kärsimättä pitkin karttaa levitetyille voittoheksoille, vaikka vastapuoli oli hyvinkin näkymätön. Moninpeli: 2 Muuta: Downfall-DLC vaatii alkuperäisen pelin toimiakseen. Pääpeli keskittyy amerikkalaisiin ja saksalaisiin Ardennien ympäristössä vuoden 1944 lopussa. Panssarikauhulla aseistettu teini on toki aina vaarallinen, mutta hänen uhrauksensa merkitys kasvaa, kun amerikkalaiset saapuvat Reinille vartin verran myöhässä. Oppia ikä kaikki Final Blitzkrieg pulmineen kannusti opettelemaan pelin saloja. Ikäraja: Ei tiedossa Talo on linna. Tiukemmat aikarajat antavat mahdollisuuden heikommallekin puolustajalle. Viimeinen Salamasota on tuttua samanaikaista vuoropohjataktikointia (tosiaikaisuus onnistuu myös), mutta silti jotenkin erilaista. Pitää vain (melkein) etukäteen tietää, missä Wilhelm luuraa. Onneksi Final Blitzkrieg ei väännä puzzlemittariaan yhteentoista, joten REINIKAISEN VIIMEINEN TAISTO käskyjä ei sentään tarvitse koreogra. Combat Missionit eivät ole parhaita ympäristöjä ongelmanratkonnalle, koska realismiin sisältyy tuuri. Kaikki Intellin integroidut näytönohjaimet eivät toimi. Kun kalusto ja armeijat ovat pääosin samoja kuin kesällä, tehtävänsuunnittelu tekee Viimeisestä Salamasodasta jotain muuta kuin mutaisen Normandian
Monta silmäparia näkee paremmin. Joskus mieleen nousevat jopa sanat ”tylsyys” ja ”liika vaiva”, toisinaan meno maistuu kovinkin jännältä. Tiellä liikkuminen on vaivalloista käskyttää, mutta systeemi mahdollistaa liikenneonnettomuudet ja ruuhkat. Toisin kuin muissa peleissä pelaaja ei päivitä eikä osta itselleen joukkoja, vaan elämänmakuisesti sillä pärjätään, mitä taistelujärjestyksien ideoista reaalimaailmaan päätyy. Aselajien tarpeellinen yhteistyö on raadollisempaa kuin Panzer Corpseissa, kun tankit ovat sokeita, tykkeihin ei aina saa yhteyttä ja miehiä kuolee. Vaikka tällöin tuntuu, että joukot toimivat tyhmästi, reitinhaku toimii, joten paha niille on suuttuakaan. Yksi huippukohdista oli, kun muutamat voittoalueet vallattuani katsoin kuluneita joukkojani ja päätin, että eiköhän se ollut tässä. Elämä lyhyt, kampanja pitkä Pienet taistelut sopivat hyvin pelin pilkkua viilaavaan käskyttämiseen, mutta isommissa skenaariossa on myös ilonsa. 76 Toimivaa, mutta vaivalloista samanaikaista taktikointia Reinin varrella. Riittävän hengissä säilyneet kokoon ja reservit kehiin on yksi työväline, jolla liikesota pysyy liikkeessä. Hintava ja epävarma toiminta koneissa. Kampanjat ovat vaivaa ja aikaa vieviä kokemuksia. Nurmiporiaankin varjeli tarkoin, koska tappiot tuntuvat nopeasti. Hyvää + Toimiva pelisysteemi. Kun kaikki on vähän vaikeaa, sota todellakin on muuta kuin keikakun mukaista flank chargettamista. Taistelukenttien tarkka mallinnus vaatii totuttelua. Waypointeilla on väliä, koska tankit suistuvat metsäteillä helposti pöpelikköön, jos niitä ei taluta kädestä pitäen. Aihekin kiinnosti, koska siinä saa leikkiä niillä parilla M26 Pershing -tankilla, mitä Eurooppaan asti ehdittiin rahdata. Kenttien välissä osa haavoittuneista tikataan kuntoon ja uutta verta valuu riveihin. Pulmapelihtävä kenttäsuunnittelu. Joskus täytyy syöksyä kivääritulen läpi ovelle, joskus pysähtyä viholliskontaktiin ja joskus hiipiä hitaasti. Mahdollisuus menettää yhtä hyödyllinen kuin harvinainen Pershing on pahempi uhka kuin perusskenaarioiden pistetappiot. Kun muiden pelien ehdollistamana käskee joukot taloon, ne tarvittaessa kiertävät etuovelle konekivääritulen läpi. Taktikointi saa rinnalleen maistiaisia suuremmasta strategioinnista, kun talojen sijaan vallataan kyliä ja modernit aseet jauhavat joukot helposti jauhelihaksi. Tehtävät tuntuivat sellaiselta arkiselta operoinnilta, mitä isomman kaupungin valtaamisen yhteydessä tehdään, eli teitä ja kyliä haltuun ja sellaista. 49 174234_.indd 49 174234_.indd 49 25.4.2024 16.02.13 25.4.2024 16.02.13. Kenttäsuunnittelu sopii loppusotaan. Käskyt jaettu. Sen easy-variaatio helpotti psykologista jännitystä, jota kartan nurkassa ydinryhmää vaaniva pst-tykki synnyttää. Tämä korostuu Final Blitzkriegissä. Käskyt säätämisineen ovat vahvoja työkaluja. Tie Kölniin eli sananen DLC:stä Downfall-DLC katkaisi henkilökohtaisen tauolle jääneiden kampanjoiden sarjan Spearhead-kampanjallaan. Länsi-Euroopan arkkitehdit eivät sisäänkäyntien sijoittelussa ottaneet huomioon sodankäynnin tarpeita. Kun vastaan tulee suuri taistelu myriadein joukoin, sotaretki menee herkästi tauolle, jolta ei ole paluuta. Tupu, Hupu ja Lupu. Lopetin etenemisen. Se voitti, joka ampui ensin. Pysähdykset oppii asettelemaan kokeilemalla. Huonoa . Tappiot huolettivat, koska ne vaikuttivat siihen, mitä tulevissa kentissä on käytössä. Final Blitzkrieg ei ole pelisarjasta oma suosikkini, mutta riittävän hyvin tehty mielenkiintoinen ja hauska peli, joka ei aiheuta riippuvuutta eikä univajetta kuin joskus. Voiton jälkeen kurkkasin karttaa, joka oli täynnä vaarallisia saksalaisjoukkoja. Samanlaisia töppejä ne ovat kuin joukkojen marssittaminen tuleen. Ajoissa pysähtyminen tuntuu paremmalta kuin oikean reitin arvaaminen. Joskus se on tarkka-ampuja ja joskus tallenna-nappi, kun väsyttää. Liikekäskyt vaikuttavat nopeuden lisäksi vihollisten havaitsemiseen, joukkojen väsymiseen ja siihen, kuinka kauan ja millä tavoin joukot viettävät aikaansa tähtäimen väärällä puolella. Tykkejä on riittävästi, mutta miehiä ei ole, joten kun saksalaiset löytyivät, BOOM! Muistelmissa kerrotaan amerikkalaisten olleen epäreilusti teollisuutensa takana taistelevia pelkureita. Amerikkalaisten sateinen retki Kölniin on toimiva. Riittävä on täydellisen suurin vihollinen Combat Missionit ovat vetoavia, kun niitä harjoittelee, vaikka teknisessä ja pelimekaanisessa oikullisuudessaan ne eivät suurinta tai halvinta hupia olekaan. pysähtymiset ja ohitusyritykset. Kuuluisa M26:n ja Tiikerin kaksintaistelukin tapahtui suuremman taistelun keskellä kadunkulmassa. Pelisarjaa kannattaa kokeilla demoilla, joista selviää yhteensopivuus paitsi pelimakuun, valitettavasti myös pelikoneeseen. Kampanjoissa sotajoukon täytyy selvitä taistelusta toiseen eikä vain yhden taistelun loppumetreille. Niele kyyneleitä, Hans, minä varjelin poikiani! Spearhead (Easy) -kampanjan tehtävänsuunnittelu oli hyvää ja vähemmän pulmapelimäistä kuin emopelin yksittäistehtävissä. Ne menevät herkästi sähläämiseksi, jos silmät eivät ole tottuneet lukemaan tapahtumia eikä käskyjen mikromanagerointi ole hallussa. Kohta paukkuu Pause. Sen tehtävänsuunnittelu tuntuu usein keinotekoiselta, joskin paikoin se on hyvinkin toimivaa. Yhdysvaltojen armeijaa on kiinnostava johtaa. Vastassa on vaihtelevia rippeitä Saksan sotakoneesta, maasto vaihtelee metsäisestä pellosta sateiseen Kölniin. Tunnelma on korkealla, kun sotilaat vaeltavat kartoilla, vihollista ei näy missään ja sitten jostain napsahtaa
TARINOITA TRAILSIEN LOKALISOINNISTA ARKKUJEN POLUILLA: Kiseki kiittää Kun Falcom halusi tuoda nimikkeitään länteen, pieni Xseed nettosi vuonna 2010 Pohjois-Amerikan julkaisuoikeuden Trailsien Sky -trilogiaan. Falcomilla oltiin varovaisia ykkös-Skyn laihan länsimenestyksen vuoksi, joten virallista sopimusta ei syntynyt. Sen vuoksi Trailsien saapuminen länteen tyssäsi miltei alkuunsa. Trails on japaniksi Kiseki (Trails in the Sky on alkukielellä Sora no Kiseki), joten projektin ongelmien vuoksi alettiin puhua Kisekin kirouksesta. Vaan kun ei. Lähtökohtaisesti englanniksi, mutta tarvittaessa Eurooppaan valtakielille ja mikseipä pikkukielillekin, jos kysyntää riittää. Sky SC:n julkaisu tapahtuisi 2014. Tervetuloa kulissien taakse Trailsien käännösurakan pariin! S ille on syynsä, miksi japanilaisten pelien saapumisessa länsimarkkinoille kestää. Chavezin tiimi oli tehnyt upeaa työtä kehutun käännöksen parissa, mutta nyt tarvittiin lisäkäsiä. Eikä vielä kannata vitsailla megayhtiöiden crunch-kulttuurista, sillä tarina on vasta alussa! Sky ei ollut PSP-alustansa vuoksi myyntimenestys. Juha Kuosmanen Vaadittiin tuhansia sivuja, loputtomia työtunteja, erinäisiä kommelluksia, satoja huumoriarkkuja ja yksi itsemurhayritys, jotta länteen saatiin lisää pelattavaa. Tuore kahden hengen Carpe Fulgur -yritys riensi avuksi saatuaan meriittiä Recettearin PC-käännöksestä. Kääntämistä siis riittää. (Kuva: J-En Translations) 50 174617_.indd 50 174617_.indd 50 25.4.2024 16.53.05 25.4.2024 16.53.05. Mutta silti se löysi faninsa, jotka alkoivat kitistä Xseedin somessa: ”Missä se jatko-osa SC luuraa, jäätiin kuulkaa niin pahaan cliffhangeriin!” Rahahuolien lisäksi ongelma oli se, että SC:n käsikirjoituksella oli tuplasti mittaa edeltäjäänsä. Japanilaisten merkkien osalta Trailsien skriptit ovat mitaltaan suunnilleen kolmen tai neljän miljoonan merkin luokkaa. Sopimus sentään syntyi, kun Falcomilla ilahduttiin Xseedin Ys: Originsin länsijulkaisusta. Trails of Cold Steelin nimeä ei käännetty suoraan, sillä Sen no Kisekin sen-kanji tarkoittaa vedettävästä miekasta heijastuvaa välähdystä. Trails of Flash kuulostaisi vain typerältä. Hän teki 9 kuukautta järjettömiä työpäiviä. Cold Steelillä viitataan Erebonian militarismiin. Epävirallisesti sovittiin, että Carpe Fulgur voisi ryhtyä hommiin ja saisi SC:n käännettyä vuodessa tai parissa. Siinäpä olikin reippaasti enemmän duunia kuin heidän julkaisemissaan Valhalla Knightsissa ja Half-Minute Herossa. Ilman Jessica Chavezin työtä ensimmäisten Trailsien parissa pelisarja ei olisi välttämättä päätynyt länteen. Vaikka tarinavetoisissa peleissä tekstiä riittää, The Legend of Heroesin Trails-sarjan skaala herättää kunnioitusta ja pelkoa. Jos japsimerkit eivät anna mittasuhteita, Trails in the Sky SC:n skriptissä englanniksi on 716 401 sanaa. Ei tullut valmista. Julkaisusopimusten, laadunvalvonnan, maahantuonnin ja muiden pikkuseikkojen lisäksi jonkun pitää murtaa kielimuuri ja kääntää nihongon kryptiset hiraganat, katakanat ja kanjit meikäläisten aakkosiin. Kääntämistä siis riittää, ja Trails in the Sky SC:n länsilokalisointi on pelikäännöspiireissä pahamaineinen legenda. Kun ensimmäinen Sky julkaistiin lännessä 2011, se vaati että Xseedin Jessica Chavez rehki yhdeksän kuukautta 14-tuntisia työpäiviä kuudesti viikossa kolmen muun kääntäjän käännöksen editoinnin parissa, luoden siinä sivussa vakiintuneen pohjan ja terminologian tuleville osille. Robin Light-Williams käänsi loputonta raakatekstiä japanista englanniksi, Andrew Dice editoi käännökseen väriä ja persoonallisuutta kaksi vuotta. Koska pelisarjan erityispiirteenä on, että kaikilla on jatkuvasti uutta dialogia, skriptistä noin puolet on päätarinaa, loput on pyhitetty sivutehtäviin, NPC-hahmojen dialogiin, käyttöliittymään ja sen sellaiseen. Trailsien massiiviset skriptit nousevat roolipeleistä visual novelien kokoluokkaan ja jättävät paksutkin kirjat varjoonsa. Vertailun vuoksi Taru Sormusten Herrasta sisältää 455 125 sanaa, Sota ja rauha puolestaan 587 285
Dark Soulseissa arkku tappaa hänet. Oli sanomattakin selvää, että yli kymmenosaiseksi paisuvassa pelisarjassa tällaista sekoilua ei suvaittu jo alkumetreillä. Xseedin mielestä lähdeteoksen laatiminen oli tarpeetonta, sillä termien hakeminen hakukoneella ensimmäisen Skyn käännöstiedostoista ajoi saman asian. Chavezin korjaustöiden aikana Carpe Fulgurilla saatiin homma valmiiksi… tavallaan. Arkkujen vitsailu Erebonian ja Calvardin hiljaisista arkuista piti paikkansa. Ilman osaavia faneja Crossbellit olisivat saattaneet jäädä Japaniin, mutta 12 vuoden odotus palkittiin. Juuri siksi en toivo arkkuviestejä muihin peleihin, kun vain Trailseissa ne toimivat; kääntäjien hätähuutona pitkistä työpäivistä, joiden pikkutunneilla voisi rustata muutaman hupsun arkkuviestin. Xseedin ja Carpe Fulgurin välit tulehtuivat, kun Xseedillä ei käytetty varsinaista terminologian tietopankkia. Sky-trilogian bugeja liiskatessa satunnaisten sanojen fonttikoon paisuminen oli yleistä. Pelien viimeiset luolastot suorastaan herkistävät, kun arkut pursuavat pelaajalle kannustusviestejä ja henkilökohtaisia tunnustuksia ylpeydestä työskennellä Trailsien parissa. Carpe Fulgur jättäytyi projektista ja Xseed palasi hoitamaan täysimittaisesti Sky SC:n käännöstä. Trails in the Sky SC julkaistiin lokakuun lopulla 2015. Onpa mukana muutama jatkokertomuskin. Lopulta miehen masennus, ahdistus ja pohjaton kämmäilyhäpeä johtivat itsemurhayritykseen. Eli etupäässä Jessica Chavez, joka teki yhdeksän kuukautta pitkiä, loputtomia työpäiviä korjaten asioita ja editoiden uusia. Vain Light-Williamsin koputus ovelle pelasti työkaverin. Lopullisen skriptin oikolukemiseen, laadunvalvontaan ja bugien listimiseen tarvittiin koko firman henkilöstö, eikä edes ulkoistettu laadunvalvonta tahtonut riittää. Chavez onkin idolini. Crossbell-kaksikon käännös ulkoistettiin Geofront-fanikääntäjille, joiden erinomaista kädenjälkeä ei pahemmin erota muiden Trailsien käännöksistä. Xseed vastasi myös kolmannen Trailsin ja ensimmäisten Cold Steelien käännöksistä. Nyt Sky-trilogia ja Crossbell-kaksikko sisältävät satoja arkkuja, joista jokainen sisältää kääntäjien humoristisia viestejä, joissa rikotaan neljättä seinää useammalla metatasolla, kerrotaan uskomattomia puujalkavitsejä ja kulttuuriviittauksia, välitetään käännösprojektin ahdinkoa ja punotaan arkkumaailman sisäistä narratiivia. Siispä Trailsien arkkuviestien ja kääntäjien kunniaksi avaan viimeisen sanaisen arkkuni, ja mikäs viesti sieltä löytyikään! ”Harva aarteensa huumoroi niin kuin huurteensa amor-Roi.” …Haen takkini. 51 174617_.indd 51 174617_.indd 51 25.4.2024 16.52.46 25.4.2024 16.52.46. Japanissa viesti on ilmoitus: arkku on tyhjä. Niissä sentään oli tiettävästi vähemmän kommelluksia, mutta paljon puuhaa. Seuraavat kaksi kuukautta Chavez vietti OpenOfficen ääressä painellen copya ja pastea ohjaillen tekstirivejä oikeisiin soluihin. Tähän repliikkiin bugi jätettiin tahallaan. NIS America jatkoi jälkimmäisten Cold Steelien ja myöhempien Trailsien parissa, jotka ovat saapuneet länteen parin vuoden viiveellä hurjasta koostaan huolimatta. Kun pelimoottori vaihtui Cold Steeleissä, japsiversioista katosi geneerinen tyhjän arkun ilmoitus, mutta kakkosteräksen haastearkkuja väärillä hahmoilla tutkiessa törmää silti puujalkavitseihin. Arkkuviestit piristävät kummasti luolastojen koluamista ja naurattavat typeryydellään. Trailseihin käännettiin myös peleissä luettavat kirjat, kuten Carnelia, Gambler Jack jatko-osineen ja kissojen sanakirja. Urakka oli kestänyt neljä ja puoli vuotta tauotonta työskentelyä, mutta Kisekin kirous oli murrettu! Jäljellä olisivat enää ne kaikki muut pelit... Esimerkiksi viihdealalla käsikirjoittajat käyttävät niin sanottua tuotantoraamattua (series bible), johon on merkitty oleellista informaatiota hahmojen, tapahtumapaikkojen ja maailman terminologiasta vaikkapa sarjaa tai leffaa varten. Dice jätti vastailematta Xseedin sähköposteihin ja asiat vain venyivät. Entä jos arkkua tutkisi uudestaan. Jokaisessa itseään kunnioittavassa roolipelissä on aarrearkkuja, joista saa kivoja asioita. Mielialaa ei kohentanut sekään katastrofi, kun Chavez tajusi Carpe Fulgurin tiedostojen olevan väärässä formaatissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Pääjuonen käsikirjoitus oli nyt valmis, mutta entäpä se kaikki muu teksti. Japanissa peleistä julkaistaan joskus virallisia skenaariokirjoja. En tiedä, onko Trailsien lukumäärän paisuttua lännessä termiraamattu sittemmin luotu, mutta ainakin epäjohdonmukaisuudet ovat pysyneet minimaalisina. Dice oli hajalla, mutta Sky SC:n skripti oli vielä enemmän hajalla. Sankari saa uuden miekan ja jatkaa matkaansa. Trailsit palkitsevat tästä viestillä. Jotta Dicellä olisi kurjempaa, Chavez alkoi huomata copypasteilun lomassa epäjohdonmukaisuuksia esimerkiksi käsitteissä, esineissä ja arvonimissä. Trailseja länteen lokalisoidessa hoksattiin, että kaikissa arkuissa on sama viesti, mutta eri tunniste. Työ tekijänsä niittää Andrew Dice kärsi tuolloin masennuksesta, jota loputon työurakka ei helpottanut. Arkku on tyhjä Trailsien lokalisoijien palava intohimo näkyy parhaiten pelisarjan kenties hilpeimmässä yksityiskohdassa, jossa vitsi lähti lapasesta pienestä ohjelmointihassutuksesta, tai Jessica Chavezin sanoin kahvin yliannostuksesta ja vähistä yöunista. Tai ihan vain hassutellaan. Toisin sanoen jokaisen arkun viestiä kyettiin muokkaamaan
Juha Kuosmanen THE LEGEND OF HEROES: TRAILS FROM ZERO THE LEGEND OF HEROES: TRAILS TO AZURE ”Oikeus on luotettavan yhteiskunnan lähtökohta.” Viisaita sanoja Dieter Croisilta, International Bank of Crossbellin toimitusjohtajalta. Kaupungin uunituoreet bracerit kumartavat kohti Liberliä, ja vaikka Zero toimii melkein itsenäisenä kokonaisuutenaan, siitä ja Azuresta saa niin paljon enemmän irti, kun muualta tutun hahmon vierailu aiheuttaa onnellisen virnistyksen. Viimeistään nyt on selvää, että Trailsien juonikaaret alkavat aina petollisen hitaasti, kun pankki räjähtää jatko-osassa totaalisesti. Crossbellin poliisivoimiin perustetaan Special Support Section -jaosto (SSS), joka meinaa jäädä väliinputoajaksi, kun CPD:n muissa jaostoissa hoidetaan isompia rikoksia sekä liikenneja turvallisuusasioita. Lloydin, Elien, Tion ja Randyn uran irvailtiin päättyvän SSS:ssä, mutta vain heilKERTOMUKSIA CROSSBELLIN KAUPUNKIVALTIOSTA Nihon Falcom / Xseed Games Arvosteltu: PS4 Saatavilla: PC, Switch Ikäraja: 18 SANKARIEN POLUILLA, OSA 3: lä on kyky pureutua kaupunkia jäytävään korruptioon, sillä pinnan alla kuplii ja kalenterivuosi 1204 tulee olemaan poikkeuksellisen täynnä mullistuksia. Todellisuuspakoilija voi hypätä purkkiajan kehitystasolla raksuttavaan orbaalinettiin pelaamaan pulmapeliä, kun Trailseissa kehitys kehittyy kovaa vauhtia. Vihdoinkin pääsin selvittämään, mitä ihmettä siellä on tapahtunut Cold Steelien aikana! Trails from SSS Trails from Zero ei nimestään huolimatta ole esiosa. Siinä missä Ereboniassa junaillaan ja Liberlissä lennetään, Crossbellin suppeat etäisyydet taitetaan jalan, bussilla tai Azuressa ikiomalla poliisiautolla pikamatkustuksen avautuessa. Crossbell-kaksikon lokalisoinnissa länteen kesti poikkeuksellisen pitkään ja Cold Steelinsä kolunneet pääsivät peleihin käsiksi jälkijunassa, mutta odotus kannatti: Trails from Zero ja Trails to Azure ovat tyylipuhtainta Trailsia parhaimmillaan ja pahimmillaan. Numeron voi massiivisen spoilerin lisäksi yhdistää protagonistiporukan vaatimattomiin lähtökohtiin lähes nollasta. Revache-ma. Edessä on jälleen reippaasti sadan tunnin urbaani reissu, jossa ollaan paikallisten poliisivoimien leivissä, mutta itse Crossbell on nyt se päähenkilö, Trailsien sydän ja hermokeskus. Zero ei vienyt arkisessa verkkaisuudessaan välittömästi mennessään, mutta lämpenin hyvin nopeasti. Crossbellin pisin päivä Zeron puolivälin kolmosluku on Trailsien hahmovetoisen tunnelman läpileikkaus: pelin reippaasti pisin luku, jossa merkittäviä asioita tapahtuu vasta lopussa. Ähky oli taivaskolmikon jäljiltä taattu, mutta hyppy uuteen paikkaan ja uusien hahmojen pariin kutkutti. Crossbell on olemassa, koska sen annetaan olla olemassa. Kun sekaan heitettiin säkillinen turisteja, puhuttavaa ja juoksenneltavaa riitti totisesti, kun peruskierroksessa pelialueen ympäri kaikille jutellen kestää normaalistikin tunti. On hupsua väittää sataa tuntia mitaltaan hipovaa japsiropea tiiviiksi, mutta juuri siltä Zero tuntuu. Onneksi pankkiireihin voi aina luottaa! Y htä legendaarisen kuin yltiömassiivisen japanilaisen roolipelilegendan läpäisysavotta jatkuu, nyt siirrytään Taivaiden poluilta takaisin arkeen kaupunkimetropolin kaduille! Päättymätön Trails-matka Zemurian mantereen poikki alkaa lähestyä Falcomin japanilaisen roolipelisarjan toisessa juonikaaressa kriittistä taitekohtaa, kun kaikkien katseet kääntyvät kohti iänikuista geopoliittista kiistakapulaa, Crossbellin puolimiljoonakaupunkia kahden jättiläisen varjossa. Pikkuruisesta kaupunkivaltiosta tuli pariksi sadaksi tunniksi toinen kotini. Koska otin jo Trails-projektini alussa jääräpäiseksi tavaksi puhua kaikille hahmoille joka välissä, sillä kaikilla on aina uutta sanottavaa, Zeron näennäinen suvantovaihe oli todellinen kestävyystaistelu. Valtaosa Zerosta seurataan SSS-nelikon arkisia kommelluksia. Crossbell-kaksikon ehdoton viehätys onkin seurata kaiken muun juonenkuljetuksen ohessa satojen hahmojen mikrotason tarinoita yhdessä sijainnissa muiden pelien useampien tapahtumapaikkojen sijasta. Eipä silti mennä asioiden edelle, sillä Hongkongia muistuttavassa Crossbellissä riittää hehkutettavaa. a ja kaupunkiin vastikään asettunut Heiyue-syndikaatti, Crossbellin parlamentin yhteydet sekä Erebonian että Calvardin supervaltojen hallintoon ja kirjainyhdistelmä D G pitävät pääjuonen kiireisenä, mutta Zeron tempo on silti mukavan verkkainen. Rikkaiden ja köyhien korttelien lisäksi keskuspankin tornitalo on maamerkki, itämaiselle estetiikalle löytyy pytinkinsä ja viihdetarjonnasta vastaa kasinon lisäksi maailmankuulu Arc en Cielin teatteri, jossa tanssijattaret pyörivät ympyrää ja loikkivat korkeuksiin. Perinteisen karanneen kissan ja tienpenkan hirviön metsästyksen lisäksi maanläheisissä sivutehtävissä seurataan poliisin duunia varkauksien, väärin pysäköityjen autojen ja uhoavien jengiläisten parissa. Jos Trailsit ovat vieneet tähän asti mennessään, ei kaksikkoa ole järkeä jättää väliin, mutta jos edelliset osat jättivät kylmäksi, luvassa on tasan sitä samaa. Jos kasetti hajoaa kaduilla, voi livistää lautalla Mishelam Wonderlandiin potkimaan huvipuiston Mishy-maskottia, hoitaa haavat Pyhän Ursulan sairaalaopistossa ja käväistä rajavartioasemilla, parissa kylässä ja raunioilla. Sky-trilogia raotti suurempaa maailmaa, mutta nyt Trails CineTHE LEGEND OF HEROES: TRAILS TO AZURE 52 174346_.indd 52 174346_.indd 52 25.4.2024 16.15.14 25.4.2024 16.15.14. Muuten seurataan kaupungin 70-vuotisjuhlia viiden päivän ajan ja olin kauhuissani katujen ja kylien täytyttyä turisteista. SSS:lle ei myöskään tahdo riittää hanttihommia siviilien hyväksi, kun bracerit on keksitty. Salaperäisissä olosuhteissa murhatun veljensä jalanjälkiä seuraava Lloyd ei päähenkilönä innostanut samalla tavalla kuin Sky-Estelle, mutta kun mukaan ympätään Elie, Tio ja erityisen mahtava Randy, SSS:stä muodostuu kuin huomaamatta yhteen hiileen puhaltava ydinporukka, jota täydennetään Azuressa muutamalla pelattavalla hahmolla, ja Crossbell on täynnä mahtiväkeä. Varsinaisessa kaupungissa vietetään paljon aikaa ja alueet tulevat tutuiksi. Trailsien kolmen ensimmäisen juonikaaren 1 400 hahmosta (!) noin 350 asuu Crossbellissä
Jos on pelannut yhtä Trailsia, on pelannut kaikkia, ja pelillisiä muutoksia on ristiMe eletään yhteiskunnassa. Jonkin verran Zeroa haastavammassa jatkossa on jopa kolme armotonta bossia, joita ei ole mahdollista voittaa ensimmäisellä kierroksella ilman hyvin tarkkaa kikkailua. Seassa on hiljaisempiakin hetkiä, mutta taitavasti rakennetut kohokohdat hengästyttävät. Mikä on enää oikeuden käsite. ikka on PC:llä rikkinäisinä julkaistujen japsipeliporttausten korjaajan, muun muassa Dark Soulsin . an pahistelu tuntui pysäköintisakolta. Crossbell ei ole pelkkää urbaaniviidakkoa. Pelit pyörivät sulavasti ja näyttävät tyyliltään mukavan uusretroilta, mutta tekstuurit ovat japsiversiosta suoraan portatussa PS4-versiossa toisinaan luvattoman suttuista puuroa. Azure on Zeroa pidempi kokonaisuus, jossa maisemien kierrätys ei tuntunut edes niin pahalta tiiviillä pelialueella. Ei Trailsia ilman Antonia ja Rickya. 53 174346_.indd 53 174346_.indd 53 25.4.2024 16.15.31 25.4.2024 16.15.31. Vain japaniksi puhuttua dialogia on jälleen hurjasti, mutta vähemmän kuin Sky-trilogian Evolution-versioissa. Azuren tokavika luku onkin koko pelisarjan tähän asti huikein yksittäinen juonivaihe: mielipuolinen, hellittämätön tapahtumaketju täynnä paljastuksia ja asioiden eskaloitumista. matic Universe on virallisesti avautunut. Sisällissodan riehuessa Cold Steelien Ereboniassa olin varma, että naapurissakin on piru merrassa, mutten osannut odottaa ihan tällaista! Sen siitä saa, kun Crossbellin näennäinen itsenäisyys on koetuksella ja paikallisen poliisin ja onnettoman kokoisen rajavartioston pitäisi pärjätä terroristien, mantereen kovimpien palkkasotilaiden, supervaltojen sotavoimien, Ouroboroksen yhteisön, erään suvun ja kosmisokkultististen voimien myllerryksessä. Miltäpä kuulostaisi viiden minuutin aikaraja vuoropohjaisessa taistelujärjestelmässä sankarit laakista listivää pahista vastaan. Pelkoa ja inhoa Crossbellissä Sky SC:n ja jopa Cold Steel II:n tapaan Trails to Azure ei jarruttele, vaan on vähintäänkin vetävä tarinan jälkipuolisko, johon säästeltiin Zerosta niin isoja paukkuja, että paikallisen ma. Suhteettoman suuret odotukset enimmäkseen palkitaan loppuhuipennuksessa, jota jopa minä kehtaan luonnehtia ylipitkäksi, mutta venytys on kerrankin perusteltua ja kliimaksi on melkoinen, juuri sopivasti sisäisen uskottavuuden rajamailla. Trails-fanit rakastavat syystäkin Crossbellejä, sillä Zeron erinomaisesti pohjustama Azure on pelisarjan toinen mestariteos, jonka tuuheimpia tapahtumia toljotin epäuskoisena. Trailsien juoni menee välillä teatteriksi. Panokset kovenevat, enkä ollut varautunut Azure-jatkon tykittelyyn, en sitten alkuunkaan. Oikeutta ja kohtuullisia muutoksia ZeroAzuressa tapahtumia ei enää seurata jäykästä taivasvinkkelistä, vaan lukittu kamera seuraa SSS:n nättien spritehahmojen ravaamista Crossbellin kaupunginosasta toiseen dynaamisesti. PC:n ja Switchin terävämpi gra. Randy Orlandolla on prioriteetit hallussa. Minä kun halusin lätkiä parkkisakkoja! Azuressa koetaankin hienoja avuttomuuden hetkiä, kun melkein sankareiksi päätyneet SSS:n jäsenet ovat taas nollia sotkeutuneina aivan liian suuriin kuvioihin. ksanneen sankarimodaaja Duranten käsialaa. Ei Trailsia ilman Antonia ja Rickya. Pleikkaristina käteeni jäi tyhjempi arpa, mutta 14 vuoden takaiseen PlayStation Portable -puuroonkin tottuu. Crossbellin uudessa pilvenpiirtäjässä järjestettävä kohtalokas kauppakonferenssi tuo läntisen Zemurian viisi kansakuntaa neuvottelupöydän äärelle, ja poliittisia jännitteitä voisi leikata veitsellä, mutta tämä on vasta alkua
Cold Steeleistä tuttu isäntäkvartsi, eli hahmon parametrejä nostava ja mukavia kykyjä antava härpäke, debytoi puolestaan Azuressa. Vielä ei ole päästy Cold Steelien taistelulinkkeihin kaverin kanssa, mutta Team Rush -ryhmähyökkäyksellä ja kahden hahmon Combo Crafteilla päästään lähelle. Parasta olisi tietysti kokea kaikki Trailsit ja keksiä vuorokauteen ylimääräisiä tunteja, mutta Crossbellejä en varauksetta suosittele ilman muita osia. Luolastotkin on hiottu tympeistä sokkeloista harmittomiksi, joskaan ei järin mielenkiintoisiksi. Trailseihin tutustuneille Zero ja Azure ovat juonen vuoksi joka tapauksessa olennainen pakkohankinta, ja Crossbellin kaupunki on tähän asti Zemurian viihdyttävin ja kiehtovin menomesta. n partaalla. Ei todellisia uudistuksia. Vaikka pikamatkustus ja muut elämää helpottavat uudistukset ovat tervetulleita, kompletionistina kannattaa pitää silmät harvinaisen auki, sillä missattavia asioita, kuten salaisia sivutehtäviä ja tavaroita, tuntui olevan enemmän kuin muissa Trailseissa, mutta pelit kyllä muistuttavat, jos jotain on juonta eteenpäin tuupatessa menettämässä iäksi. Kannattaa myös olla kiva kyttäkavereille, kun koulumaailman hahmobondauksen prototyyppi on mukana. Hyvää + Crossbellin kaupunki. Lyönnin väistöstä seuraava vastaisku oli myös mukava yllätys. Taidan tuntea nämä tyypit. Kaupungin alla sijaitseva Geofront-huoltotunneliverkosto tarvitsisi huoltoa. kellokaksikossa maltillisesti. Olen nimittäin varma, että ilman seitsemän pelin kotiläksyä olisin Cold Steel III:n korkattuani joko hukassa tai ainakin saisin jälleennäkemisistä ja paljastuksista huomattavasti vähemmän irti, sillä jo Crossbelleissä nojattiin Sky-perimätietoon ja kakkosteräksen tapahtumiin. 54 174346_.indd 54 174346_.indd 54 25.4.2024 16.15.54 25.4.2024 16.15.54. Paluu Ereboniaan Johonkin (kaiketi NPC-hahmoihin) se 200 tuntia taas humpsahti, mutta nyt olen Trailsien risteävillä aikajanoilla ajan tasalla. Schwarzerin ja seiskaluokan on aika takoa The Legend of Heroes: The Legend of Heroes: Trailsien toinen juonikaari THE LEGEND OF HEROES: TRAILS FROM ZERO THE LEGEND OF HEROES: TRAILS TO AZURE Näkymä maailman korkeimmasta pilvenpiirtäjästä olisi vakuuttavampi ilman suttutekstuureja. Näppärää hiomista siellä täällä. Koska matsien hahmorajoitus on neljä, ylimääräiset hahmot jeesaavat välillä ja Tiolla voi usuttaa neuvokkaan susikoira Ro-… Zeitin rosmojen niskaan. En ole varma, lähestynkö jo koko Trails-saagan puoltaväliä, mutta seuraavaksi ylitän Cold Steelien puolivälin. Välillä verkkainen Zero. Noel Seeker ja Wazy Hemisphere liittyvät Azuressa vakijäseniksi. Trailseja enemmän pelanneena huomaa, kuinka Crossbellit ovat pelimekaniikoiltaan Sky-trilogian ja Cold Steelien jatkuvasti hioutuvaa välimallia. Sieltä matkani alkoi ja siellä se jatkuu, Erebonian sisällissodan runtelemassa sydämessä. Ja Crossbelliin pitäisi mahtua puoli miljoonaa asukasta. Rean Schwarzerin ja seiskaluokan on aika takoa teräs taas kuumaksi! The Legend of Heroes: Trails from Zero 87 The Legend of Heroes: Trails to Azure 92 Trailsien toinen juonikaari on trailseinta Trailsia, joka ihastuttaa fanit ja karkottaa ummikot. Tienpätkiin on saatu hieman väriä, vaikka naurattaakin, kun ne ovat periaatteessa ihan samanlaisia kautta pelisarjan. Teknisesti puuroiset PS4versiot. Sitä vastoin Cold Steelit yksi ja kaksi todellakin toimivat kevyenä pelisarjan vaihtoehtoaloituksena. Trailsien huikeimpia tarinahetkiä ja tärkeä osa kokonaisuutta. Vaikka Crossbellit pitävät yhä huolta, ettei matkan varrella voi ylitai alikehittyä liikaa, ne tuovat Trailseihin taisteluarviot eli kokemuspistekertoimet hyvästä suorituksesta tai muusta kikkailusta. Taistelut soljuvat samalla tavalla kuin ennenkin. Huonoa . Siellä melkein asuisi, jos se ei olisi alinomaa katastro. Azuressa poliisin voimankäyttöön lisätään lukujen loppuhuipennukseen Burst, joka on kuin CS2:n Overdrive, eli antaa liudan bonuksia ja ylimääräisiä vuoroja. Erebonian verija rautakansleri Giliath Osborne osoittaa yhä tien kohti Trailsien jatkoa
Netissä ehti jo nousta äläkkä, että tv-sarja koittaisi lakaista Fallout New Vegas -pelin maton alle, mutta ei sarja anna sille yhtä vuosilukua enempää perustetta. Tekijät myös onnistuvat pitämään tarinan eheänä, ymmärrettävänä ja omassa todellisuudessaan uskottavana, vaikka siinä jatkuvasti isketään silmää pelaajien suuntaan. Holvista pinnalle eksynyt Ella Purnell onnistuu erinomaisesti. Säteilevät tähdet Fallout kertoo maailmanlopusta, jossa ydinsota hävittää kaiken. Fallout viihdytti. Sarja antaa ongelmalle osin syyn ja perustelun, se ei ole hyvä, mutta kuitenkin osoittaa käsikirjoittajien ymmärtäneen Falloutin yhden perusongelmista. YDINLASKEUMA Walton Gogginsin esittämä Cooper Howard -kaamio varastaa koko show’n. Tarinan suurin vahvuus on takaumat Howardin sotaa edeltäneeseen aikaan. Maximus on Teräksen veljeskuntaan kuuluva alokas, joka haaveilee aseenkantajan urasta ja noususta eliittiin. Paras vitsikin liittyy siihen, että pääjuoni ei etene jatkuvien sivutehtävien takia. Tuukka Grönholm Amazon Primen Fallout-sarja todistaa, että sota ei koskaan muutu, vaikka formaatti vaihtuu. Ennen sotaa Howard oli parhaat päivänsä nähnyt elähtänyt western-stara. Varsinkin 50-luvun B-leffoista ja tv-sarjoista Falloutiin lainattu retrofuturistinen tyyli ja ulkokultainen tunnelma on omaksuttu sarjaan täydellisesti. Tarinan miljöö, yksittäiset hetket ja perusasetelma toimii, mutta varsinainen pääjuoni paljastuu lopulta aika ohueksi. Katsoin ensimmäisen kauden jakso per päivä tahdilla, viihdyin enkä pääjuonen pelimäisen köykäisyyden lisäksi keksi oleellista moitittavaa. Myös toinen pääosanesittäjä Ella Purnell vetää hyvin Lucy MacLeanin roolissa. Koulutus. Fallout-maailmassa minua on aina häirinnyt, että satojen vuosien jälkeen ihmiset elävät sotaa edeltävän ajan jätteillä, ja maailma on pysähdyksissä. Falloutissakin ollaan Last of Usin ja Witcherin tapaan koko ajan matkalla jonnekin. P elien tv-sarjasovitukset ovat nyt kovassa nosteessa. Aina en edes tiedä, onko kohtaus tarkoituksella tyhmä. Se osoittaa tekijöiltä vahvaa aiheen tuntemusta. Toki itselle tärkein syy katsomiseen olivat pelit. Tv-sarjan tuottajina ovat häärineet Westworldissa kannuksensa hankkineet Lisa Joy ja Fallout Kilter Films / Amazon Studios Pääosissa: Ella Purnell, Aaron Moten, Walton Goggins Jonathan Nolan, mutta todellinen käsikirjoittajien ja ohjaajien lista on liian pitkä lehtijuttuun listattavaksi. lmeistä huolimatta Lucy on tietenkin täysin tietämätön pinnalla odottavista vaaroista ja varsinkin väkivallan määrästä. Sarjan loppujaksoissa ruudulla vilahtaa kohtauksissa koko Fallout New Vegas -pelin kansikuva tornia, manttelia ja kypärämaskia myöten, joten kakkoskauden tapahtumapaikasta ei hirveän jännää vedonlyöntiä saa. Toisaalta maailma ja raamit on ulkoa määritelty, sillä Fallout-tv-sarja kuulemma lasketaan osaksi virallista kaanonia. Last of Usin rimaa ei ylitetä, mutta Noiturin edelle päästään selvästi. Sarjan alkaessa sodan syttymisestä on satoja vuosia. Toisaalta sarja paikkaa myös joitakin pelien puutteita. ixin Witcher näkyivät välittömästi pelimyynnissä. Ainoa kysymys koski Pip-Boy-rannetietokoneita, mutta nekin selitettiin sarjassa hetkeä myöhemmin. Pelikäsikirjoitusten tyyliin yksittäiset kohtaukset ovat vahvempia kuin pääjuoni. Amazon Prime on myös vahvistanut kakkoskauden tulevan. Idea kuulosti jo ennakkoon toimivalta, sillä tvja elokuvakliseillä leikittelevä Fallout-maailma olisi todennäköisesti myös tv-tekijöille tuttu. Vaikka hahmo on sama, voisi melkein puhua tuplaroolista. Ei ihme, sillä Fallout nosti heti varsinkin Fallout 4:n ja Fallout 76:n pelimyyntiä ja pelaajamääriä, mikä varmasti oli vähintään Fallout-sarjan sivutehtävänä. Fallout on erinomaisen viihdyttävä sarja, joka toimii jopa testaamillani Fallout-ummikoilla. Hahmo on Vault 33:sta ulkomaailmaan uskaltautuva holvilainen, joka lähtee etsimään ryöstäjien kaappaamaa isäänsä (Kyle MacLachlan). Ennakkokuvista ja trailereista pelkäsin saavani kesäteatterimaisen Fallout-larpin, mutta yllätyin positiivisesti. Sienipilven varjossa Tv-sarja näyttää, tuntuu ja kuulostaa pelimaailmalta. Myös Bethesda halusi apajille Fallout-sarjallaan. Ilmiön näki jo Ready Player One -leffasta, jossa Hohto-elokuvaa lainaava kohtaus on koko elokuvan vahvin. Hauskasti Westworld-teema näkyy, sillä Walton Gogginsin esittämä palkkionmetsästäjä kaamio Cooper Howard on sarjan ehdoton tähti. 55 174842_.indd 55 174842_.indd 55 25.4.2024 16.20.21 25.4.2024 16.20.21. Huumori on vaikea maali eikä Falloutin sihti aina osu. Rahvas elää pinnalla säteilevien jätteiden varassa, kun eliitti pakeni pommisuojiin odottamaan, että Tellus olisi taas elinkelpoinen. Fallout-tv-sarja ei petä. Peleissä yleensä edetään, minkä takia tarinat ovat turhan usein matkakertomuksia. Lääkelaukusta lapataan troppia hattuun, ja kaveri ei pääse portaita ylös, vaikka kohtaukseen tultiin haarniskalla lentäen. Suuria mysteereitä tai yllätyksiä ei nähdä. HBO:n erinomainen Last of Us ja Net. Sarjan julkaisuviikolla Fallout-pelit nousivat välittömästi Steamin myydyimpien ja pelatuimpien listoille, joten ainakin markkinamiehet pääsivät tavoitteeseensa. Sarja pudottelee Falloutinsa pelanneille koko ajan pieniä täkyjä ja paikkoja suoraan peleistä. Tarinan kolmas pyörä Maximus (Aaron Moten) jää vähän sivurooliin, sillä ruutuaikaa ja painoarvoa tarinassa ei ole yhtä paljon kuin kahdella muulla hahmolla. Vastaavia hönöyksiä on tvja pelimaailma täynnä, joten saattoihan ne olla läpändeerustakin
Pelien lataaminen on todella hidasta nopeallakin yhteydellä ja yhteys pätkii poikkeuksellisen paljon. Towering Adventure julkaistiin Xbox 360:lle ja Wiille diginä, mutta koska Wiin verkkokauppa on jo kuollut, on 360 ainoa mahdollisuus hankkia peli. Toiminta on tyydyttävää, vaikeaa, mutta opittavissa, ja tyylitaju on pettämätön. TERVE, JA KIITOS PELEISTÄ! XBOX 360 MARKETPLACE THE DISHWASHER: DEAD SAMURAI Ska Studios Yksinäisen sankarikoodaajan James Silvan beat ’em up kertoo tiskaajasta, joka pistää vihollisia poikki ja pinoon verisessä baletissa taustalla soivan punk-rockin tahtiin. Peliharrastajat ja digitaalisen kulttuurin säilyttämisestä kiinnostuneet ovat olleet huolissaan: Mitä näille teoksille nyt käy. RAINBOW ISLANDS: TOWERING ADVENTURE Taito Klassista Rainbow Islandsia tuli aikoinaan hakattua Commodore 64:llä ja paljon. Ehkä joku muukin innostuu poimimaan näitä talteen, ettei kaduta sitten vuosien päästä. Näitä on eri lähteiden mukaan viitisenkymmentä, mutta mikään löytämäni listaus ei ole täydellinen, osassa lueteltiin myös PS3:lla tai PC:llä edelleen myynnissä olevia pelejä. Kenttä on täynnä kahden värin vihollisia ja jippona on, että oman värisiä päin puskemalla ne tuhoutuvat, kun taas väärän väriseen koskemalla kuolee itse. Your money is no good here, mr. 360:lla voi jatkossa ladata jo ostettuja pelejä tai lisäosia, toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen asti, mutta tuskin ikuisesti. Värikäs ja pirteä toiminta jaksaa kiinnostaa, ainakin lyhyinä pätkinä. Sateenkaaria heittämällä sankari paitsi päihittää vihollisensa, kohoaa korkeammalle kohti maalia. Tunkeudun nyt viimeisiään vetelevän Marketplacen syövereihin ja tongin esiin muutamia kiinnostavia pelejä, jotka jäävät pian unholaan. Pelit maksavat 9,50 euroa, paisti Caladrius, joka on kaksi kymppiä. Samaa tuttua Rainbow Islandsiahan tämä on kuin Kuusnepalla, mutta uudemmalla ulkoasulla. Idea on yksinkertainen, mutta vaikea hallita. Peli on parhaimmillaan yhteistyömoninpelissä joko samalla koneella tai Liven kautta, yksinäinen voi pelata bottikaverin kanssa. Retroharrastajilla, myös minulla, on Xbox 360 edelleen aktiivikäytössä. Iso juttu, sillä Xbox 360:n sukupolvi oli ensimmäinen, jolle julkaistiin paljon pelejä pelkästään digitaalisena. Ville Wikström 29. Towering Adventure on uusintaversio vuodelta 2009 ja ideahan toimii edelleen. Entäpä me, jotka haluamme ostaa pelimme laillisia kanavia pitkin ja tukea kehittäjiä. Nämä pelit pysyvät edelleen myynnissä, niitä voi sekä ostaa että pelata uudemmilla konsoleilla. Mieli nyrjähtää viimeistään silloin, kun yrittää itse ohjata molempia aluksia yhtä aikaa. Olettavasti kaikki pelit löytyvät varmasti jollain keinolla, ja niitä voi pelata modatulla konsolilla. Lämpimät suosittelut, mutta ei kannata menettää hermoja, jos ei heti pärjää. Jos aiot modata konsolin, suosittelen S-mallia. Eikä kukaan estä ostamasta käytettyjä 360-pelejä levyllä ja pelaamasta niiltä. Jos oma 360 on lahonnut Red Ring of Deathiin tai myyty, ei hätää, niitä saa vielä toistaiseksi pikkurahalla. Kannattaa ostaa joko Stai E-malli: ne ovat uusimpia ja luotettavimpia, sisällä valmiiksi isompi kiintolevy. Kas siinä moodi, joka vaatii harjoittelua! Se on myös erittäin tyydyttävää, kun siinä pärjää. SCHIZOID Torpex Games Schizoidissa mieli jakautuu kuten pelihahmot, sillä tässä audiovisuaalisessa tykittelyssä kumpikin ohjaimen tatti ohjaa eriväristä alusta, sinistä ja punaista. K esäkuun lopussa Microsoft aikoo lopullisesti sulkea kunnianarvoisan Xbox 360:n digitaalisen kauppapaikan. Sarjakuvamainen taide maalailee punaisen ja mustan sävyjä valkoisella pohjalla todella upealla tavalla ja pelin tunnistaa omakseen hetkessä. Takaisin Tuomiopäivään. Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että vaikka Microsoft-tiliä voi käyttää, ei luottokortilla voi maksaa ostoksiaan suoraan. Ongelma ovat pelit, jotka on julkaistu vain digitaalisena Xbox 360 -yksinoikeudella. Nämä ovat nyt uhattuna ja joutumassa abandonwareksi. Microsoftin konsoleiden yhteensopivuus taaksepäin on konsoleiden huippua, joten melko iso osa 360:n peleistä toimii Xbox Onetai Series -konsoleilla. Xbox-valuuttaa saa helposti ostettua diginä (tai lähimmältä kioskilta), ja kun sitä lisää tilille Microsoftin nettisivuilla tai uudemmalla Boxilla, maksaminen onnistuu. kesäkuuta 2024 on Tuomiopäivä. Ensimmäinen osa on Xbox 360 -yksinoikeus, jatko-osaa The Dishwasher: Vampire Smile saa myös muille koneille, kuten Silvan erinomaista Charlie Murderia. Kauppapaikka on sekava ja huonosti moderoitu, parhaiten pelit löytää suoralla haulla. Jos luottokorttisi toimii, hyvä, mutta varaudu kiertoratkaisuun. Oh my god! They killed Arcade! Onneksi Xbox 360:n tilanne ei ole yhtä paha kuin jo suljetulla Wiin kauppapaikalla, tai sulkemisuhan alla olevan PS3:n kaupan osalta. Ilman uusintajulkaisuja aikaikkuna arvostelemieni pelien hankintaan on lehden ilmestyessä jo melko lyhyt. 56 174800_.indd 56 174800_.indd 56 25.4.2024 16.21.57 25.4.2024 16.21.57. Rahaa saa aina lisää, mahdollisuuksia ei. Muista, että myös Bruce Lee aloitti tiskaajana. Musiikki tukee toimintaa, Schizoid näyttää ja kuulostaa persoonalliselta. Torrance Jokainen Xbox 360 -käyttäjä on huomannut, että Microsoft on jo vaivihkaa heikentänyt serverikapasiteettia ja kauppapaikan toimintaa. Totta puhuen mitään ei varmaankaan häviä, sillä Xbox 360:n suojaukset on murrettu aikapäivää sitten
ikka, ääninäyttely ja välianimaatiot ovat huippuluokkaa, peli sekä näyttää että kuulostaa South Parkilta. MOSSin Caladrius ei ole Boxin paras SHMUP, mutta oikein hauska vaihtoehto, kunhan ei pelkää animetyttöjä. Viimeistään nyt siihen kannattaa tutustua. Lisenssipeleillä ei myöskään ole tapana ilmaantua uudelleen myyntiin. Toistaiseksi Microbotin saa myös PS3:lle. Tässä twin stick shooterissa olet nanobotti, joka injisoidaan potilaan verenkiertoon tuhoamaan tautipesäkkeitä. MICROBOT Naked Sky Entertainment Kuka muistaa, kun EA julkaisi vielä hyviä ja mielikuvituksellisia pelejä, Kuten Naked Skyn Microbotin (2010). Peli julkaistiin Japanissa myös levynä, länsimaissa vain diginä. Kawaii! Runsaiden vaikeustasoasetusten takia peli sopii myös aloittelijoille. Merkkasin yksärit, sillä osan saa muille alustoille, PC tai PS3 yleensä. Sitä on vaivihkaa tyhjennetty ilman suurempia fanfaareja jo usean vuoden ajan, joten tilanne elää. Sen kieli poskella kirjoitettu tarina viihdyttää. Tarina tietysti on melkoista huttua, mutta toiminta on mukavan vaihtelevaa ja kinkkistä. Vastaan raahustaa muun muassa punapäitä, lehmiä ja hippejä, joita vastaan pitää optimoida puolustukset pelaten kaikilla sarjan sankareilla. re Studios Kaikki Live Arcade -pelit eivät olleet pikkupläjäyksiä. SOUTH PARK LET’S GO TOWER DEFENSE PLAY! Doublesix Ennen Obsidianin loistavaa South Park: The Stick of Truthia julkaistiin pari muutakin hyvää South Park -lisenssipeliä. Perustaltaan kyseessä on 2D twin stick -lentely, jossa taistellaan, ostellaan ja päivitetään aluksia, käydään kauppaa, tehdään tehtäviä eri faktioille ja seurataan suurempaa galaksia kattavaa juonta sisällissotineen. Äkkiä ostoksille, jos South Park innostaa! FORGET US NOT! Kasasin myös listan kiinnostavista peleistä, joita ei ole päivitetty uudemmille konsoleille. Gra. Matkalla omaa alusta päivitetään vihollisten koventuessa ja ympäristöjen muuttuessa yhä enemmän sairauden kurittamiksi. CALADRIUS MOSS Xbox 360:stä on muodostunut minulle kuin huomaamatta paras alusta SHMUPien takomiseen, löytyyhän alustalle useita huikeita japanilaisia genren helmiä, esimerkiksi Cavelta. Mutta PS3:n kauppapaikka on myös kuolemassa jossain vaiheessa. Fusion: Genesis on yllättävän laaja ja syvällinen avaruusräiskintä, jossa on tekemistä kymmeniksi tunneiksi. Caladriuksen saa myös Pleikoille 3 ja 4, Steamissa pelin nimi on Caladrius Blaze. Tämä ja South Park: Tenorman’s Revenge ovat puhtaita Xbox 360 Arcade -yksinoikeuksia, joita kesäkuun jälkeen ei saa laillisesti mistään. Kuten nokkelimmat saattoivat arvata, Let’s Go Tower Defense Play on tornipuolustusta South Parkin maisemissa. Sisältöä on ihan tarpeeksi, jotta ennen lopputekstejä ei ehdi kyllästyä. Tuotantoarvoiltaan tinkimätön Fusion: Genesis tarjoaa toimintaa pitkäksi aikaa yksin tai Xbox Livessä, moninpeliseuran löytäminen voi olla ”haastavaa”. Vuoden 2011 loppupuolella julkaistu arcade-helmi lensi monilta tutkan alta, eikä vähiten geneerisen ja tylsän nimensä vuoksi. Kovin perijapanilaisena twistinä Caladriuksen eräs omista ideoista on Shame Break -mekaniikka, eli kun teet tarpeeksi vahinkoa pomovastukselle ottamatta itse kuonoon, repeytyvät animehahmon vaatteet aste asteelta vähemmiksi. • Assault Heroes • Bionic Commando: Rearmed • Bomberman Live • Bubble Bobble Neo (Xbox 360 Exclusive) • Burnout: Crash! • Capsized • Charlie Murder Storm • Constant C • Crimson Alliance (Xbox 360 Exclusive) • Fez • Frogger Hyper Arcade Edition • Happy Tree Friends False Alarm • Ion Assault • Shooting Love 200X • South Park: Tenorman’s Revenge (Xbox 360 Exclusive) • Super Street Fighter II Turbo HD Remix • Track and Field • Warp • Yar’s Revenge • Zeit 2 FUSION: GENESIS Star. 57 174800_.indd 57 174800_.indd 57 25.4.2024 16.22.08 25.4.2024 16.22.08. Yksin tai yhteistyössä kaverin kanssa pelattava Microbot säväyttää eteerisellä tunnelmallaan ja hienolla ulkoasullaan, jossa punasolut, bakteerit, verisuonet ynnä muut mikrotason näkymät on piirretty nätisti hienolla syvyysefektillä
Enkä syttynyt nytkään. Se on roolipeli, jossa tutkitaan robotilla luolia, käydään keskusteluja kylissä ja kaupungeissa erillisten valikoiden kautta sekä kukistetaan vihollisia vuoropohjaisesti. Jokaiselle jotakin Setin aloittaa urheilupeli Pocket Tennis Color. Nyt tarjolla on laajempi valikoima lajityyppejä. Kaiken kruunasi ristiohjain, joka käytti arcadetikuista tuttuja naksuvia mikrokytkimiä. Neo Geo Pocket Colorin ristiohjain oli ja on parasta lajissaan. 58 174094_.indd 58 174094_.indd 58 25.4.2024 16.24.39 25.4.2024 16.24.39. Messi vai mössi Jatketaan. Vähän kuin risteytys Puzzle Bobblea ja Puyo Puyoa, mutta ei pärjää näistä kummallekaan. On toki kiva nähdä se tässä kakkoskokoelmassa, mutta samalla se alleviivaa kokoelman ykköspuutetta: peliä ei ole käännetty englanniksi, joten tämän SNK:n eriskummallisen, Mario Partyn tapaisen lautapelin viehätys jää puolitiehen. Sääli, sillä Ganbare Neo Poke-Kun on hämmentävä peli, johon haluaisin tutustua. Toki kielimuuriin saa apua kännyköiden kamerasta kääntävistä ohjelmista, mutta se tuskin on ihanteellisin vaihtoehto. Kokemuksen jäljentäminen nykypäivänä, toisella laitteella, on vaikeaa. Samalla ymmärrän laitteen puutteet. Kannustan ketä tahansa avaramielistä pelaajaa tutustumaan SNK:n katkeransuloisen käsikonsolin tiiviiseen ja raikkaaseen kattaukseen. En ole koskaan syttynyt Puzzle Link -peleille, ne tuntuvat hitusen luotaantyöntäviltä ja turhalta kikkailulta. Erillisestä valikosta nähtävä pelin ohjekirjanen on sentään käännetty englanniksi, mutta se on laiha lohtu. Klassisesta arcaden shoot ’em up -pelistä Blazing Star tunnetun Yumekobo-studion tennispeli tarjoaa simppeliä nautintoa, johon jää helposti kiinni. Aito laite löytyy ja sillä on nautinto pelata tänä päivänäkin. Pelien tekoa valottavia dokumentteja olisin halunnut mukaan. Strategia on virtaviivaistettu palvelemaan kannettavaa pelikokemusta, mutta on riittävän monipuolista. Samoin kymmenen peliä sisältävä Neo Geo Pocket Color Selection Vol 2 ilmestyi hiljattain PC:lle ja Switchille. Tätäkään Japaniin jäänyttä peliä ei ole käännetty kanjista gaijineille. NeoGeo Cup ’98 Plus Color on keskinkertaista jalkapalloa, ja se kertoo kaiken. Siinä tarkoitus on ruudun alanurkasta tähtäämällä ja ampumalla yhdistää ylhäällä olevia korttikuvioita keskenään, jolloin ne poksahtelevat ryppäissä pois. SNK:n valitettavan lyhytikäisen laitteen (1999–2001, mv-versio 1998) pelitarjonta on ainutlaatuista, nämä pelit avaavat oven aivan omaan maailmaansa. Pocket Tennis Color ei ole Yumekobon ainoa teos kokoelmassa, sillä tiimi erikoistui vuosituhannen taitteessa juuri Neo Geo Pocket Colorin peleihin. Capcom: The Match of the Millennium sekä Metal Slugista pelit 1st Mission ja 2nd Mission. Valitettavasti Puzzle Link 2 on niistä vaisuin, yksinkertainen pulmapeli. Ohjaaminen padilla tuntui tarkalta ja napakalta, ja siltä se myös kuulosti. Neo Geo Pocket Color Selection Vol 1 on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, joskin hitusen kamppailupeleihin kääntyvä kokoelma, ja lisää tuli jo. Joten Switch esittää pelit parhaassa valossa! Historian havina SNK:n ja vanhojen pelien käännöksiin erikoistunut Code Mystics julkaisivat pari vuotta sitten PC:lle ja Switchille kivenkovan kokoelman Neo Geo Pocket Color Selection Vol 1. Niin, ja Neo Geo Pocket Colorin näyttö ei ole taustavalaistu, vaan se vaatii hyvät olosuhteet näkyäkseen kunnolla. Käsi pystyyn! S NK:n takavuosien käsikonsolista puhutaan liian harvoin. Ensinnäkin alkuperäinen rauta on varsin kallis ja vaikea löytää. Hienoa, että Biomotor Unitron on mukana kokoelmassa (plus eShopissa erikseen, kuten muutama muukin näistä peleistä), sillä sitä ei aikoinaan julkaistu lainkaan Euroopassa, sentään Yhdysvalloissa. Eikä niitä ole SNK:n jälkeen käyttänyt konsoleissaan kukaan muu. Samaan tuntumaan pääsee vain aidolla asialla, eikä mikrokytkimien nautinnollista napsutusta kuulu, no, kuin mikrokytkimistä. Paljon parempi on Baseball Stars Color, jossa sekä lajin luonne että suuren Pelien taustat olivat yksityiskohtaisia, mutta hahmot eivät. Tulkintaa tarvitaan Mutta King of Fighters Battle of Paradise ei lähtenyt koskaan Japanin ulkopuolelle. Neo Poke-Kun toimi myös Neo Geo Pocket Colorin maskottina. Näkemykselliset pelit eivät olleet kutistettuja versioita vanhasta, vaan omia, kunnianhimoisia kokonaisuuksiaan. Johannes Valkola NEO GEO POCKET COLOR SELECTION VOL.2 Kuka muistaa Neo Geo Pocket Colorin. Tyyliä on harvoin nähty SNK:n käsikoneen jälkeen. Harmillisesti sama koskee koko nipun outolintua eli simulaatiopeliä Ganbare Neo Poke-Kun. Minä todella pidän Neo Geo Pocket Colorista. Se on Super Nintendolla aikanaan ilahduttaneen Super Tenniksen tapainen peli, joskaan yhtä hyvä se tosin ei ole. Neo Geo Pocket Color Selection Vol.2 kunnioittaa SNK:n maanmainiota käsikonsolia 25 vuoden takaa. Laitetta on vaikea hankkia, mutta Neo Geo Pocket Colorin peleihin kannattaa silti tutustua. 16-bittinen käsikonsoli oli kevyt mutta jämerä, ruutu oli iso mutta kone pieni ja napit tuntuivat juuri oikeilta. TAUSTAVALON LOISTE Code Mystics / SNK Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC Ikäraja: 12 Kymmenen pelin paketti sisälsi sellaiset huiput kuten Big Tournament Golf, King of Fighters R-2, SNK vs. Asukas on Neo Poke-Kun, ja jos hän on tyytyväinen, hän alkaakin luoda tunnetuista peleistä miniversioita, joita sitten pelataan. Mutta Unitron Biomotor on jo huomattavasti parempi Yumekobon peli. Pieneen asuntoon saapuu sattumanvaraisia vieraita, ja aina tapahtuu jotain himmeää. Kone olisi myös hyötynyt parista päätynapista. Jokaisessa tuttujen arcadepelien kokemukset siirrettiin uusiin, tiukkoihin raameihin. Neo Geo Pocket Color ehkä paloi vain lyhyen aikaa, mutta kirkkaasti
Hyvää + Kymmenen toistaan poikkeavaa peliä, joista paketin paras SNK vs. Kokoelman huiput ovat Mega Man Battle & Fighters ja SNK vs. Toivotaan parasta. SNK:n painipelissä pääsee osaksi pauhaavan areenan . Big Bang Pro Wrestling on kiinnostava. SNK vs. Upeita pelejä piisaisi, kuten Pac-Man, Puzzle Bobble Mini, Sonic the Hedgehog Pocket Adventure ja houkuttelevimpana SNK vs. Upea peli pohjautuu SNK:n kulttisuosiota nauttivaan NES-peliin Baseball Stars. Capcom Card. Capcom Card. 59 174094_.indd 59 174094_.indd 59 25.4.2024 16.25.16 25.4.2024 16.25.16. ghters’ Clash on korttikamppailuihin keskittyvä roolipeli, jonka strategia ja ulkoasu vievät mennessään. ghters’ Clash. Laitteen paras ominaisuus on ehdottomasti micro switchejä käyttävä ristiohjain. En allekirjoita. Plus monet näistä maksavat nykyään satoja euroja kappaleelta. Capcom: Card Fighters 2 Expand Edition. Capcom Card. Eikä siinä kaikki Lisäksi paketti sisältää salaisen minipelin, uusintaversion SNK:n arcadepelistä Yosaku. Taistot eivät ole kopioita vanhasta, vaan toteutus lähentyy perinteisiä yksi vastaan yksi -taistelupelejä. ilistä, kun painitähdet ottavat ensin yleisönsä säihkyvillä esittelyjaksoillaan. Ei, se Neo Geo Pocket Colorin paras peli ja siten myös tämän kokoelman ehdoton huippu on SNK vs. ghters’ Clash. Mutta Neo Geo Pocket Color Selection Vol.2 on kiehtova kokoelma täynnä entisajan erikoisuuksia, herkkupaloja, jollaisia ei enää tehdä. Se on keskusteluita, ympäristön tutkimista ja korttikamppailuita yhdistävä roolipeli, jonka strateginen vetovoima on vastustamatonta. Huonoa . Minulle SNK vs. Vaan olipa nyt mukana Mega Man: Battle & Fighters. Mega Man Battle & Fighters on monessa yhteydessä nostettu jopa SNK:n käsikonsolin upeimmaksi peliksi. stadionin tunnelma välittyvät tehokkaasti. Varsinkin, kun ottaa huomioon että kaikki piti sulloa käsikonsolin 160 x 152 pikselin näytölle. Osa peleistä on japaniksi. Yosaku-remake paljastuu asettamalla The King of Fighters: Battle of Paradise mustavalkoiseksi, mutta aikoinaan KoF-värikasetti pantiin mustavalkoiseen Neo Geo Pocket -koneeseen. Dokumentaatiossa kokoelma on pettymys, onneksi värikkäitä koteloita ja ohjeita pääsee pällistelemään. Huippuunsa hiotun pelimekaniikan täydentää pikseligra. Ongelmana jälkimmäinen pitäisi ehdottomasti kääntää englanniksi ja muiden pelien lisenssit eivät ole SNK:n. Joten rohkeasti kokeilemaan, koska nyt pääsee halvemmalla! ”Koe Neo Geo”, kuten japaniksi sanotaan. ikka, joka taidolla tavoittaa SNK:n ja Capcomin ikonisten hahmojen luonteenpiirteet. Alkuperäinen Neo Geo Pocket Color kaikessa komeudessaan. ghters’ Clash on jopa parasta, mitä näiden entisten kilpakumppaneiden yhteistyöstä aikoinaan syntyi. 80 Neo Geo Pocket Color Selection Vol.2 kohdistaa valokeilan SNK:n takavuosien mainioon käsikoneeseen, josta liian harvoin puhutaan. Hyvähän tämä on, mutta paras. Capcom Card. Sitten luonnollisesti otetaan miehestä mittaa asenteella show ensin, ja sitä pelattavuus hienosti palvelee. Siintääkö tulevaisuudessa Neo Geo Pocket Color Selection Vol 3. Capcom Card. Kamppailua tarjoaa myös Mega Man Battle & Fighters, jossa kohdataan loppupomoja useiden Mega Man -pelien varrelta. Yosakun remake on hauska kuriositeetti, joka sopii kokoelman pienen piirin henkeen, ja sitä pääsee pelaamaan asettamalla The King of Fighters: Battle of Paradisen mustavalkomoodiin. Vuonna 1979 ilmestynyt Yosaku on puunhakkuuseen keskittyvä toimintapeli, ja sen alkuperäinen arcade-emolevy on nykyään yksi Japanin harvinaisimmista. ghters’ Clash ansaitsee kaikki kehut. Kun pelin saapui pari vuotta sitten eShopiin itsenäisenä, annoin pisteiksi 90
Peliohjaimet kytketään laitteen etureunan Kempston-yhteensopiviin Atari-liittimiin ja hiiri takalaidan PS/2-liitäntään, joka kelpuuttaa myös ulkoisen näppäimistön, kuten X-Arcade-tikun. Toki CP/M taipuu tekstipohjaisiin muinaispeleihin, mutta tahdon grafiikkaa ja toimintaa. 60 172781_.indd 60 172781_.indd 60 25.4.2024 16.29.03 25.4.2024 16.29.03. Natiivit Next-ohjelmat pyörivät aina 28 MHz -nopeudella. Kuminäppäimet kasarilta nykyaikaan ZX Spectrum on aito kasibittikone. Autenttisena yksityiskohtana Nextille voi edelleen ladata ohjelmia alkuperäisiltä Spectrumin C-kaseteilta, kunhan toimiva kasettisoitin jostain löytyy. Next levelin värejä ja spritejä Vanhojen Spectrumien ja Timex Sinclairien näyttötilojen ohella Nextissä on natiivi grafiikkatila, joka taipuu 640 x 256 -resoluutioon, 256 väriin 512 värin paletista, runsaslukuiseen joukkoon värikkäitä spritejä ja pehmeään ruudun vieritykseen monessa tasossa. Käyttöjärjestelmänä toimii NextZXOS, joka on tuunattu versio korppuasemallisessa ZX Spectrum +3 -mallissa aikanaan nähdystä +3 DOS -systeemistä. 2 megatavun keskusmuisti on reipPARAS SPECTRUM KOSKAAN! Valmistaja: ZX Spectrum Next Hinta: noin 300 € Muuta: Kickstarter-projekti, ei normimyynnissä paasti isompi kuin missään kasari-Specussa. No, 2 048 kilotavua sentään kuulostaa melkein samalta kuin perusversion hulppeat 48 kilotavua. Stereoäänistä vastaa kolme AY-3-8912-yhteensopivaa piiriä, jotka tuottavat yhdeksän kanavaa ääntä. Taitavissa käsissä Next-tuotokset muistuttavat vahvasti Amigan, jopa Neo Geon pelejä. Nyt naavaparrat voivat elää lapsuutensa uudestaan, kun täysin uusi kasibittimikro ZX Spectrum Next tuo Specun eri versiot samoihin kuoriin, boostaa Next-suorituskyvyn Amiga-kaliiberiin ja modernisoi liitännät. Lukemisesta puheenollen Next käyttää puhtaan tekstin ohella AmigaGuiden inspiroimaa NextGuide (.gde) -hypertekstiformaattia. Sen sydän on ohjelmoitava Xilinx Artix-7 A15T FPGA-piiri, jonka vaihdettavissa oleva alter ego tai core Next-käytössä on Z80N-suoritin. Mukana tulevalla 16 Gt:n SD-kortilla on myös tekstipohjainen CP/M-käyttöjärjestelmä kasarin taitteesta, mutta koska se ei ole pelien kannalta kovin kiinnostava kohde, skippasin sen räpläämisen. Vasemmalla sivulla sijaitsevat pienet reset-, driveja NMI-taukovalikon näppäimet. Massamuistina Next käyttää SD-korttia, joten tallennustilan loppumista ei tarvitse laitteen kompaktilla tiedostokoolla pelätä. Spectrumin hengen mukaisesti masiinassa ei ole kiinteää virtakytkintä – namiska lisättiin irrallisena jatkopalana johtoon täytetyn Kickstarter-maalin myötä. Kortin ulos vetäminen vaatii napakkaa pinsettiotetta, sillä lukijassa ei ole minkäänlaista ponnahdusmekanismia. KONEHUONE Kaikki tekstiscrollerit, objektit ja copper-palkit liikkuvat eri tasoissa. Näyttö jakautuu eri grafiikkatiloille ja amigamainen copperkin löytyy tavaramerkkimäisine väriliukuineen. Nextissä on myös langaton lähiverkko, jolla on jo jopa jonkin verran käyttöä. Kirkkaimmat 80-luvun alun pelimuistoni kohdistuvat Sinclair ZX Spectrumiin, sillä se oli meillä ensimmäinen ja ainoa tietokone vuosikausien ajan. Muita liitäntöjä ovat HDMI, VGA (RGB) ja analoginen stereoaudio ulos. Petri Heikkinen ZX SPECTRUM NEXT Mikä vuosi nyt onkaan! Vinyylilevyjä ostetaan ja nyt julkaistaan uusi 8-bittinen tietokone! K uusnepa on yleisin kasarinostalgian kohde, mutta oma suhteeni tähän tasavallan tietokoneeseen on aavistuksen etäinen. Alkuperäinen Spectrum rullasi 3,5 MHz -taajuudella, mutta Next hyödyntää myös huimia 7, 14 ja 28 MHz:n nopeuksia. Vanhat kasarijoystickit toimivat suoraan, mutta parempi optio on uusiotuotantona saatava Sega Megadrive -padi, sillä monet Next-pelit käyttävät kahdesta kolmeen tulitusnäppäintä. NextZXOS:n käytetyimmät osat ovat NextBasic-ohjelmointikieli ja kursoritoiminen tiedostoselain, jonka kautta pystyy ajamaan ohjelmia tai muun muassa lukemaan tekstejä. Sir Clive Sinclairin tiimin suunnittelema Spectrum oli kuningaskunnan tietokone, sillä koneen suurin suosio nähtiin sen synnyinmaassa Isossa-Britanniassa. Simppeli käyttis ei hiirtä kaipaa, mutta monet pelit hyödyntävät sitä
Paksussa kasarimanuskaa muistuttavassa käyttöohjeessa ohjataan 80-luvun kotimikrojen tapaan vahvasti basic-kielen käyttöön. Näppiksen laatu on yllättävän hyvä ja sen tuntuma on selvästi parempi kuin vastaavan näköisessä Spectrum 48k+:n näppiksessä, alkuperäisestä kumimuhjusta puhumattakaan. Nextiin voi kytkeä kotelon sisälle ”turbokortiksi” Raspberry Pi Zeron, mutta normikäyttäjä ei ainakaan toistaiseksi saa siitä ihmeitä irti. ikat, joten klassisista tekstipulmailusta ei ole pulaa. Wanhalle PC:n PS/2-rullahiirelle löytyi taas käyttöä (huomaa paksu manuska). Z-koneen ohella Nextille on käännetty Level 9 Computingin pelimoottori ja -gra. Lisää pelejä ja ohjelmia masiinaan saa joko SD-kortille siirtämällä tai suoraan nettiyhteyden kautta lataamalla. NMI:n takaa voi nostaa kellotaajuutta vanhoissa Spectrum-ohjelmissa, mikä on kätevää muun muassa muuten hitaasti tuumaavissa shakeissa. Jos Next-kärpänen silti puraisi, nopeampi ratkaisu on asiallisen näköinen, täysin yhteensopiva N-GO-klooni. Ehkä sinäkin ostaisit, joten minulla on huonoja uutisia: Nextiä ei valitettavasti saa minkään kaupan hyllyltä, koska se oli etukäteen myyty Kickstarter-tilaus, jota koronan myötävaikutuksella odotettiin vuosikausia. Kickstartereita saattaa tulla lisää, sillä tämä oli Nextin osalta jo toinen (Issue 4 -malli) tilaus. Ah, Boulder Dash, Jet Pac, Knight Lore ja Ultimaten kumppanit, näitä jaksan näprätä vielä nykyäänkin! Eliteä tyydyin Spectrumilla vain katsomaan, kun veljeni pelasi sitä. Next tukee Z-Machine-virtuaalikonetta, jolla muun muassa Infocom julkaisi tekstiseikkailujaan. Kyllä, koska mitään ”hyödyllistä” sillä ei oikeastaan kannata tehdä, ellei sitten ohjelmoinnin opiskelua sellaiseksi laske. Next-natiiveissa peleissä täytyy olla sisäänrakennettu tilanteen tallennus. Tehdasasennuksen tuotoksista eniten aikaa vietin The Next Warissa, joka on kelvollista tornipuolustusta. Onko Next pelikone. Vaihtoehtoisesti voi säästää tuhansia euroja ja tehdä pelit itse. Korttia tarvitaan myös .tzx-emulaattoritiedostojen lataamiseen, mutta vanhoja (ja uusia) pelejä saa vähemmän vaativissakin formaateissa. Kappas vain, MOD-playeri Nextille. NextBasicilla tehdään muun muassa Nextin käynnistystiedostoja, joten jonkin verran siihen kannattaa tutustua. ZXDB-dl-sovellus ottaa tekstipohjaisen yhteyden Spectrum-ohjelmistokirjastoon, jossa on melkoinen läjä ilmaiseksi ladattavia Spectrum-klassikoita, kuten Manic Miner ja Chuckie Egg. Päädyin lopulta hankkimaan muutaman euron hintaisen Vradark’s Revenge -räiskintäseikkailun, kun halusin kokeilla Nextiä kokonaisen kaupallisen pelin ääressä. Muutamista uudemmista Spectrum-julkaisuista, kuten Aliens: Neoplasmasta, on tehty sekä 128Kettä Next-painokset. Hyvin pelittää. Joystickit ja padit kytketään klassisiin Atari-liittimiin. NextBasic tukee uusia Next-ominaisuuksia ilman konekielimagiaa, joten innokas harrastaja saanee sillä jotain aikaiseksi – itse totesin jo Amigan AMOS Basicin parissa, että koodaus ei maistu. Mutta ZX Spectrum Next on ilman muuta kaikkien aikojen mahtavin ja helppokäyttöisin Spectrum! Mitä se nyt sitten itse kullekin merkitsee, minulle se on iso meriitti, mutta… Leveään laajennusväylään kytketään Spectrumin vanhoja lisälaitteita. Melkein kaikki erilaisten Spectrumien pelit vuosien varrelta toimivat autenttisesti suoraan heittämällä. 61 172781_.indd 61 172781_.indd 61 25.4.2024 16.29.15 25.4.2024 16.29.15. Dickinson ehti saada projektin pakettiin ennen kuolemaansa 2018. Genre ei vain koskaan ole ollut suosikkini, koska jumittaminen on puuduttavaa. Raspin pääasiallinen hyöty on debuggauksen puolella. Mitä Nextillä sitten pelataan. Jos haluaisin Raspberry Pi -koneen, ostaisin sellaisen, en Spectrumia. Toinen nettiä hyödyntävä ohjelma on teksti-tv-tyyppinen NXtel, jolla otetaan yhteys BBS-tyyliseen Next-palveluun. Vanhojen pelien tilanteet snapshottautuvat modernisti keltaisen NMI-taukovalikkonamiskan kautta. Siisti design Nextin tyylikäs ja Spectrumin historialle uskollinen ulkoasu on alkuperäisen masiinan muotoilijan Rick Dickinsonin käsialaa. Käyttöjärjestelmäkortin mukana toimitettu Next-tuotanto on pääasiassa erilaisia tekniikkaja pelidemoja, kuten aidon oloinen Robotron 2084 -klooni. Peleissä on vauhdikasta vieritystä ja/tai paljon spritejä, ei lainkaan hassumpaa, mutta pelillinen anti jää ohueksi
KONEHUONE Kun jakaa resurssit . Pahimmilla vastuksilla on ison hiparivaraston ohella taika-ammuksia, joten suoraan niitä päin ei kannata rynniä. set elementit merkkipohjaiselle lajityypille sopivasti kursorin kokoisina. Vihua kohti marssiminen tekee genrelle ominaisesti perushyökkäyksen ja tikun namiska aktivoi pitkän kantaman spesiaalin. Uustuotanto ei tähtää kasarin tapaan pienimpään yhteiseen nimittäjään, joten pelit hyödyntävät usein eksoottisempien mallien ominaisuuksia, kuten laajempia muisteja. Ja toki energiapojoja pitää seurata ja ohjata lisäenergiat niitä tarvitseville. Panssari kuluu osumista pois ennen hipareita ja loitsut syövät taikaenergiaa. Spectrumin modernit pelit tehdään usein 128-koneille, joissa on karvalakkimallia reilusti suurempi RAM-muisti ja selvästi parempi äänipiiri. Koska 2024 imee, siirrytään siis suosikkivuoteen 1984. Tiny Dungeons -luolastoromppaus on tyylikäs Spectrum-peli, sillä se kiertää visuaaliset sudenkuopat pitämällä toiminnan ja graa. Vierivistä kentistä etsitään vihollisia teilattavaksi, sillä alueen tyhjentäminen tärkeimmistä mörreistä avaa portaat seuraavalle tasolle. Itse käytän specuilusessioissa FPGA-pohjaista ZX Spectrum Nextiä, joka näyttelee piiritasolla helposti mitä tahansa vanhaa Spectrumia. Tätä kierretään joko käyttämällä vain muutamaa väriä tai keskittämällä värimuutokset kursorin kokoisiin alueisiin, mistä seuraa varsin omintakeinen ja usein askeettinen gra. 62 173713_.indd 62 173713_.indd 62 25.4.2024 10.55.22 25.4.2024 10.55.22. Emulaattoripelaajille tällä ei oikeastaan ole merkitystä, sillä softat kuten Fuse, tuntevat kaikki Spectrum-variaatiot. Kasari-Spectrumin kireimmät rajoitukset liittyvät värien käyttöön, sillä yhden kursorin 8x8 pikselin kokoisella alueella voidaan näyttää vain kahta väriä viidestätoista ennalta määrätyn värin räikeästä paletista. Näistä puolet on seitsemän perusvärin tummempia versioita ja kursorin alueella molempien värien pitää olla joko tummia tai vaaleita. Heput ovat klassisesti taistelija, varas ja maagi. Commodore 64 pitää julkaisujen määrän suhteen paalupaikkaa, mutta myös toinen kasarin kärkikaartin edustaja ZX Spectrum pysyy retroilijoiden tutkalla säännöllisillä pelijulkaisuilla. 128K riittää kaikkeen. Taistelija lyö kovaa, maagi puolestaan loitsii väkevästi ja varas, no, ilmeisesti jotain siltä väliltä. ikka. CLASH OF THE COLOURS Testattu: Sinclair ZX Spectrum 128 -yhteensopiva rauta ja emulaattorit. Tiny Dungeons ei silti ole erityisen vaikea ja/tai pitkä seikkailu, jos ymmärtää jättää lyömisen taistelijalle ja räiskimisen maagille. Luolastoa tutkii kolme sankaria, joista yksi on vuorollaan aktiivinen. ksusti, taistelut eivät tuota suuria vaikeuksia (Tiny Dungeons). Tosin ruudulla näkyy perus-Specun asemasta sen myöhäisempi Isoveli. V anhat pelikoneet on helppo nähdä vain historian viitteinä, vaikka niille tehdään jatkuvasti uusia pelejä. Rajojen rikkominen johtaa ”colour clashiin”, jossa liikkuva kohde muuttaa värejä. Lukittuihin oviin pitää löytää avaimia, mutta teleportit toimivat automaagisesti. Petri Heikkinen ZX SPECTRUM -PELIKATSAUS 2024 Nyt loppuu kuusnepan suosiminen! Kasarimikro ZX Spectrum voi 2020-luvulla paremmin kuin aikoihin, jos tilannetta arvioidaan pelituotannon perusteella. Piipitys on musiikkia. Lisäpuhtia irtoaa maastosta ja luolien arkuista. Nextin natiivit rahkeet riittävät noin Amiga-tason suorituksiin. Värit ovat vale. Pelit löytyvät osoitteesta: itch.io EI HANSKA MUTTA LAPANEN SENTÄÄN Tiny Dungeons Moderni roguelike Rogue-aikakauden koneella. Luolat ovat jopa lievästi kolmiulotteisia, sillä muureilla ja muilla esteillä on varjot ja sankari pystyy liikkumaan pylväiden takaa
Kookkaiden liikkumattomien naamojen alta ei aina kannata mennä (Mutant Mushrooms). Jos simppelin tyylikkään pulmailun 30 kenttää eivät riitä, siihen on jo tehty jatko-osa. En minä tarinoiden takia Spectrumilla pelaa. 63 173713_.indd 63 173713_.indd 63 25.4.2024 10.55.31 25.4.2024 10.55.31. Sankari uskaltaa liikkua vain valaistulla alueella, joten hän pyrkii ulos synkästä linnasta siirtämällä ja sytyttämällä soihtuja ja tulisijoja. Ringon on tarkoitus löytää värikkäiden tasojen joukosta avain, joka avaa oven seuraavaan kenttään. Systeemi näyttäisi hyödyntävän kursorin kokoisia, merkkeihin rinnastettavia grafiikkapalikoita. Näppärä Mutant Mushrooms -räiskintä kaipaisi oikeastaan vain enkkalistaa, jonka snappitallentuisi pelin mukana. Tähän ajatukseen kiteytyy koko Tenebra-toimintapulmapelin logiikka. KUUS-NIPAN JALANJÄLJILLÄ Ringo Luulisi, että kasarikoneisiin ei enää keksitä uusia teknisiä jippoja, mutta niin vain Ringo-tasoloikka käyttää kokeellista grafiikkatilaa. Puntteja tasataan huomattavasti mörrejä nopeammin liikkuvalla pääsankarilla. Harmaa on nokkela tehoste, joka räpsyttelee koko ruudun valkoista sävyä tummemmaksi soihtumaisen epäsäännölliseen tahtiin. Kun kaikki sienet on räiskitty pois, puhdistusoperaatio etenee seuraavaan kenttään, jossa on erilaiset sienimuodostelmat ja viholliskaarti. Ringo luo ympärilleen lisää palikoita, joita käytetään siltojen rakentamisessa, kiipeilyssä ja vihollisten liikkeen rajoittamisessa. Osa sienistä kannattaa aluksi jättää kookkaille ököille esteiksi, koska pää mahtuu etenemään kapeammista koloista kuin monsut. TATTIOHJAINTA TARVITAAN Mutant Mushrooms Mutanttisienet ovat vaarallisia, joten puutarhuri, jolta on varastettu vartalo, tuhoaa ne ampuvalla päällään. Jotain tärkeää on vain jäänyt huomaamatta. Näkymät ovat reippaasti tavallista pikselöityneempiä, mutta colour clashista ei tarvitse kärsiä, liikkuvat kohteet ovat suuria ja ruudun vieritys on vikkelää. Kuten värikkäästä ulosannista voi päätellä, liikkuminen tapahtuu jälleen kursori kerrallaan, mutta blokkimaisuus selkiyttää orastavien saartojen hahmottamista. Avaimia ja korjausvasaroita vaativat etenemispulmat ovat loogisia, eikä useimmissa kentissä voi jäädä jumiin. Sienien putsaaminen vaatii yllättävän taktista otetta, sillä öttiäiset pyrkivät jatkuvasti jumittamaan sankarin. Vähitellen Tenebra laajentaa pulmapalettiaan ja vastaan tulee muun muassa lukittuja ovia, soihdun valokantamaa kasvattavia öljylähteitä ja raiteita pitkin työnnettäviä tulisijoja. No, voinhan tietysti ottaa kuvakaappauksen enkkapisteistä, mutta high score -lista nimikirjaimilla ikään kuin kuuluu ammuskeluun. Megapikselöitynyt Ringo onkin oikeastaan yhtä paljon toimintapulmailu kuin tasoloikka. Palikat voi luonnollisesti myös poistaa ja osa mörreistä kolhii blokit rikki kahdella osumalla, mikä edellyttää Ringolta nopeita peliliikkeitä. Tenebraa pääsee pelaamaan myös muilla yleisillä kasarialustoilla. Yksisuuntaiset portit ovat yleisin syy jumiin jäämiseen (Tenebra). Yksi ylhäältä kuvattu pulmatyrmän kerros on kompaktisti ruudun kokoinen, joten jos hoksottimet pettävät, kärsivällisyys yleensä palkitaan. Pään tulitussuuntien suhteen päivittyvä hernepyssykään ei tuhoa ötököitä, sillä se on tarkoitettu nimenomaan sienille, jotka vaativat useita osumia. Kikka kolmonen näyttää samalta kuin Twinlight-pulmapelissä. Kentällä liikkuu paljon erikokoisia värikkäitä vihollisia, mutta ne eivät tapa sankaripäätä, vaan yrittävät saartaa sen. Kentissä on myös kiinteitä esteitä, joista osa, kuten oksentava jättipää ovat vaarallisia väärästä kohdasta ohitettuna. Bonustähti on yleensä palikoiden takana piilossa (Ringo). SOIHDUT SAMMUU Tenebra Entä jos pimeys pelottaa niin paljon, ettei pimeään voi kerta kaikkiaan mennä. Kookkaista grafiikkaelementeistä johtuen kaikki ei mahdu ruudulle vaan alueita vieritetään joka suuntaan. Mutant Mushrooms on iloisen värikäs muunnelma yhden ruudun Robotron-teemasta. Kannettavaa soihtua ei voi viedä kaikkien ovien läpi. Kokemuksen kruunaa äärimmäisen yksinkertainen, mutta tunnelmallinen audiovisuaalinen toteutus, jossa käytetään vain mustaa, valkoista ja harmaata väriä
Vihollisten pudottamat kolikot katoavat hetken päästä. Nimettömän fantasiamaan nimetön velho päättää viedä hankkimansa Vradarkin voimapallon takaisin sinne mistä sen hakikin, sillä esine tunkeutuu uhkaavasti ajatuksiin ja uniin, eivätkä näyt ole mukavia. Metsäja luola-aiheiset miljööt ovat myös sen verran laajoja, että jopa kartalle on toisinaan käyttöä. Puolustus jää aktiivisen liikkumisen varaan. Aito screenshot. Velhoa ohjataan WASD-näppäimillä, loitsut tähdätään ja ammutaan hiirellä. Kaikkea ei yhdellä kierroksella ehdi päivittämään tappiin. Pääasiallinen motiivini sen hankinnalle oli Nextin demoaminen valmiilla pelillä, mutta retrotyyliset ammuskelut ovat muutenkin kestosuosikkejani. Samalla bossi summonoi kentästä tuttuja pikkuvihollisia jatkuvalla syötöllä. Pomokahakoiden tempo on hektinen, joten velhon liikkeen pitää olla jatkuvaa ja sihdin tarkkaa. ikkaa esittävä Vradark’s Revenge ei esitä mitään ennennäkemätöntä, mutta toiminnallisena ZX Spectrum Next -konsolin tekniikan esittelynä se on oikein passeli. Heikot ammuskelijat ovat pidemmän päälle kiusallisia, sillä nopeat kudit osuvat velhoon helposti. Vaarat ovat aina enemmän tai vähemmän näkyviä, mutta mörrejä vastaan taistellessa tai muuten kiireessä ne jäivät minulta muutaman kerran huomaamatta. Viihdyin räiskeen parissa Vradarkin kaatumiseen saakka, johon meni törttöilyasteellani noin neljä tuntia. Osa tuhoutumattomista esteistä, kuten piikkikilpparit ja liekkipallot, liikkuvat edestakaisin. Vaikutelma saattaa tosin johtua siitä, että etenin tutuissa kentissä selvästi kärsimättömämmin. Jos pelin modernille tasolle helpottavista energiatäydennyksistä on pulaa, niitä irtoaa puodista edullisesti. Matka synkkää luolastoa kohti alkaa heti aamunkoitteessa. No, joka suuntaan siististi vierivät värikkäät kentät ja niissä liikkuvat spritehahmot antavat yleiskäsityksen koneen kyvyistä. Useimmat mörrit vaativat vähintään muutaman osuman ennen putoamista. 64 172782_.indd 64 172782_.indd 64 25.4.2024 16.33.00 25.4.2024 16.33.00. Huonoa . Entä se Nextin demoaminen. Petri Heikkinen VRADARK’S REVENGE Nyt ollaan retroilun ytimessä: tarjolla on uutta kaupallista tuotantoa uudehkolle kasibittikoneelle. Täydennysten ajoituksessa pitää olla tarkkana, sillä liian aikainen aktivointi hukkaa ylimääräisen puhdin. Sanchez Crewn kehittämä Vradark’s Revenge -räiskintäseikkailu on yksi harvoista Next-peleistä, josta kehdataan pyytää rahaa, eli sen pitäisi olla viimeistelty tuote. Nättiä ysärin taitteen tyylistä pikseligra. Kaupoista puheen ollen alustasta riippumatta Vradark’s Revenge kannattaa hankkia Steamista, sillä PC-versio on halvempi ja Steam-asennuksen mukana tulee Next-versio. Kenties jonkinlaisia yllätyshyökkäyksiä ja hetkittäistä jatkuvaa prässiä. Seikkailun edetessä kentissä on kasvavissa määrin vaihtelevia kiinteitä, mutta animoituja vaaroja, kuten piikkimattoja ja sähkötolppia. Henkija loitsupalkkeihin on molempiin kolme käsikäyttöistä täydennyspalleroa. 20-LUVUN KASARIHITTI Arvosteltu: ZX Spectrum Next, PC Sanchez Crew Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa 79 Siististi rullaava, geneeriseen fantasiamaailmaan sijoittuva retrotoimintaseikkailu. Turha niitä on vetää päälle yhtään enemmän kuin on tarpeen. Osa vihuista ampuu kaukaa, joten niihin täytyy reagoida ensin, vaikka lähempänä olisi muita. Amiga 500 olisi tämän taakan alla vaikeuksissa. Jos en ollut tötöillyt normivihuja vastaan liikaa, energiatäydennyksien turvin pomokörmyt hoituivat viimeistään toisella yrityksellä. Arsenaalissa on erilaisia ammusja pommityyppisiä hyökkäysloitsuja. Itseään toistavat peruskentät. Nyt ahdinkoon joutuu vain varomattomasti juoksentelemalla. Tuntumaan päästyään nopeasti syliin syöksyvät vampyyrit ovat lähitaistelijoiden ilkeimpiä edustajia. Kaipasin kenttiä rytmittämään vähän isompia rupuvihollisten laumoja, sillä Nextin raudalla ne kyllä onnistuvat, minkä jo pomomatsitkin todistavat. Hyvää + Vauhdikkaat pomomatsit. Kentät päättyvät räväköihin pomomatseihin, joissa iso mömmöklimppi tai mörkö lyö ja/tai ammuskelee jotain töhnää tai loitsuja. Tekniikkademo Erityyppisiä rivivihollisia on muutama per kenttä ja ne pyrkivät suoraan velhon kimppuun. PC-painos ei juuri eroa Nextin pelistä, ellei sitten rupuvihollisia ole joissain kohdissa enemmän. Minkä kaupan kautta voittoon. Käteisellä ostetaan erilaisia hyökkäysloitsuja, joihin on kolme päivitystasoa. Rauhallisesti edeten ja tarpeen tullen pakitellen viholliset hyökkäävät maksimissaan neljän otuksen ryhmissä. Kenttien nurkissa ja umpikujissa on arkkuja täynnä rahatai energiabonuksia. Yksi ase kannattaa päivittää tappiin ennen toisen hankkimista. Velho voisi tosin solahtaa rakennelmien kulmien ympäri jouhevammin, sillä nyt liike saattaa keskeytyä parin pikselirivin takia, vaikka maisemasta voisi olettaa, että hahmo pystyy etenemään. I ndiekauppa Itch.io:n ansiosta pienen yleisön erikoisuuksien kuten ZX Spectrum Next -pelien myynti onnistuu suhteellisen järkevällä vaivan ja hyödyn suhteella. Joka kentässä on myös kauppa, joka vaatii yleensä etsimistä
Raskas nuoruus Kun olin nuori, kitara kuului jokaisen nuoren miehen vakiovarusteisiin. Mutta kyllä tätä lukee, toisin kuin uusimpia Blake ja Mortimer -albumeita. Blutchin parasta antia on sujuva ja vaivaton tarinan kerronta ja replikointi. Menneitä on kuitenkin mukava muistella, ja sen on huomannut myös sarjakuvataiteilija Mika Lietzen. ...colt peacemaker! Mutta paras on... Piirtäjänä hän ei yritäkään kopioida mestari Morrisia, vaan piirtää rähmeltää omalla luonnosmaisella tavallaan. Kyseessä ei ole omaelämäkerta, mutta tätä kirjaa ei olisi näin todistusvoimaisesti voinut piirtää ilman, että on itse elänyt ja kokenut musakasettiaikakauden. Lopputuloksena on lämminhenkinen, harkiten kirjoitettu ja piirretty musikaalinen nostalgiatrippi, joka sijoittuu ajallisesti 1990-luvun alkupuolelle. Tuota taistelua emme alpparissa näe, vaan näemme tapahtumia sen jälkeen, jolloin Tex Willerkin ennättää mukaan. Etenkin terhakka pikkutyttö Rose tuo elävästi mieleen kotioloni. Ja on aivan pakko heittää tähän ne bändit, joiden visuaaliseen ilmeeseen olen vaikuttanut: The Backbone Band, Dave and The Damage sekä Nashreddin Blues Band. Jos jostain pitää huomauttaa, niin ilmeisesti albumissa on käytetty Blutchin omaa käsialaa fonttina, ja se ei oikein istu suomalaisiin sanoihin. ja johonkin kaikki aina päättyy. Etenkin k-kirjaimet keskellä sanaa pomppaavat silmille. Sarjakuvat ovat kestäneet suorasanaisia lukemistoja paremmin aikaa, ja niinpä edelleenkin posti kiikuttaa kotiini Willereitä ja uusia Lucky Lukeja saan hyvin varustetuista marketeista. • Jacobs: Blake ja Mortimer seikkailevat – Suuren pyramidin arvoitus, osat 1 ja 2, Story House Egmont 2023 ja 2024, 56 sivua, hinta noin 17 euroa. • Lietzen: Death Metal, Zum Teufel 2024, 88 sivua, hinta noin 25 euroa. Nuoruuteni länkkäreistä Tex Willer ilmestyy yhä ja nyt myös harvakseltaan perinteisenä eurooppalaisena 48-sivuisena värialbumisarjana. Kirjassa muinainen C-kasetti on piirretty juuri niin kuin se on. Näiden hieroglyfien tulkinta vie hermot. Kirjaa lukiessa ja siellä täällä näkyviä hevibändilogoja katsellessa muistuu mieleen, miten innostavaa oli, kun soittovaan ei piirustaidottomana nuorena miehenä sain itsekin logoja kavereille suunnitella. Kyseessä on hyvä, perinteinen Tex-seikkailu, jossa ei sivumäärän takia kuitenkaan ehditä liiemmin pihviä ja paistinperunoita syömään saati muita virvokkeita nauttimaan. Lucky Luke ratsastaa jälleen. Mutta sehän on useimpien bändien kohtalo. Jos on uusi Lucky Luke irtonaisesti piirretty, niin Texissä on taide loppuun asti harkittua. TilT ! Hevi tulee, hevi tappaa, kukaan ei soita enää Zappaa! P aljastit ikäsi, jos huomasit ingressissä virheen, ja voit huoletta vaipua muistoihisi Mika Lietzenin Death Metal -sarjakuvan myötä. • Blutch: Lucky Luken uudet seikkailut #18 – Kurittomat, Story House Egmont 2024, 48 sivua, hinta 11,90 euroa. Uusin alppari, jo viides, on nimeltään Yellow Birdin legenda, ja sen on kirjoittanut Giorgio Giusfredi ja piirtänyt argentiinalainen Carlos Gomez. Uusin Lucky Luke on heti ensi silmäyksellä erilainen. Hänelle riitti. Kantria kakaroille Nuoruuteeni maaseudulla kuuluivat myös erilaiset viihdelukemistot: etenkin erilaiset lännenlukemistot, sellaiset kuin Colt, Colorado ja Lännensarja. Eikä tarinakaan hassumpi ole, sillä se perustuu (todella löyhästi) tositarinaan Yellow Bird -nimisestä Crow-intiaaninaisesta, joka taisteli kenraali Crookin ratsuväen mukana Cheyenne-intiaaneja vastaan Rosebud-joella. aargh, On olemassa monta hyvää ja muutama parempikin räiskintäpeli... ... Ja niin myös minulle. 1967), joka pistää Kurittomat-tarinassaan Lucky Luken paimentamaan kolmea rikollisten vanhempien hylkäämää kakaraa. Ja Turkuun. Niissä kirjasinvalinta on aivan hanurista: Liian pientä, ohutta ja koristeellista fonttia käytetään versaalina kaikissa selitysteksteissä, ja tuloksena on liki lukukelvoton albumi. Hyviä bändejä kaikki, vaikkakin tuntemattomaksi jääneitä. • Giusfredi, Gomez: Tex Willer värialbumi #5 – Yellow Birdin legenda, Story House Egmont 2024, 48 sivua, hinta 11,95 euroa. Ja silti Lietzenin käsittelyssä arkinenkin taipuu kertomisen arvoiseksi. 65 174095_.indd 65 174095_.indd 65 25.4.2024 16.33.51 25.4.2024 16.33.51. Death Metal -sarjakuva kertoo Death Metal -nimisestä bändistä ja sen jäsenistä, jotka haaveilevat levytysurasta, keikoista, kunniasta ja maineesta. Sarjassa ”uusia tulkintoja vanhasta klassikosta” on nyt vuorossa ranskalainen taiteilijanimimerkki Blutch eli Christian Hincker (s. Wallu RUUDUN TAKAA PELIKRIITIKKONA Jostakin on aloitettava... Jokaisen Blake ja Mortimer -alpparin mukana pitäisi tulla suurennuslasi ja purkillinen aspiriinia. Demoa tehdään, keikalla käydään ja yksityiKUOLEMA C-KASETILLA selämässä kaikki on arkista – ei rocktähden glamouria eikä glitteriä (ei edes niittejä ja nahkatakkeja). Oma orastava muusikon urani kariutui kuitenkin viimeistään silloin, kun pikkuveljeni murskasi kitarani oikeaoppisesti Kärkölän Kankahaispirtin esiintymislavalla. Ei ole helppoa aloittelevalla bändillä eikä sen jäsenilläkään. Aikaisemmassa tuotannossaankin hän on usein palannut lähihistoriaan, mutta uusin kirja Death Metal vie meidät syvälle taiteilijan nuoruusvuosiin ja C-kasettien kultakauteen. Ja viihdettähän ovat myös sarjakuvat, joista länteen sijoittuivat tietysti Tex Willer ja Lucky Luke. Mutta kun juttu luistaa, ei kuvien karkeuskaan haittaa, ja huomaan yllätyksekseni pitäväni kokonaisuudesta
Taistelu ei edes ole mahdollista, joten lautalla selvitään salavihkaisuudella ja nokkeluudella. Life by You on suunniteltu alusta alkaen vahvasti modattavaksi, joten kaikki esineistä kaupunkeihin ja tarinoihin saakka on vapaasti muunneltavissa. TULOSSA HEINÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Life by You (PC) Elämä sujuu harvoin suunnitelmien mukaisesti, mutta Rod ”The Sims” Humblen vetämän tiimin Life by Youssa alter egon digielämän pienetkin yksityiskohdat saa säätää ja tuunata mieleisekseen. Tuunattu kepakko avaa metroidvania-tyyliin uusia reittejä tutuille alueille. Porauslautalla Caz joutuu pärjäämään kovan merenkäynnin ja häntä takaa ajavan tuntemattoman olennon kanssa. Still Wakes the Deep (PC, PS5, Xbox Series S/X) Joulukuussa 1975 Pohjanmerellä Beira D -öljynporauslautalla asiat ei ole kunnossa. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 12. 66 173696_.indd 66 173696_.indd 66 25.4.2024 10.35.56 25.4.2024 10.35.56. 4.6. Kettumaisessa maskissa viilettävän sankari B?n temmellyskenttinä ovat muun muassa kummituslinna ja entisaikojen itämainen metropoli, joista kerätään uusia kykyjä muotoa muuttavalle sauvalle. KESÄKUUTA. Psykologiseen kauhuun panostavan tarinan sankari Caz McLeary on sähköasentaja, tai kuten heidät siihen aikaan tunnettiin, sähkömies. Bo: Path of the Teal Lotus (PC, PS5, Xbox Series S/X, Switch) Käsin piirretyn visuaalisesti huikean 2,5D-tasoloikkaseikkailun akrobatian täyteiset tapahtumat ovat japanilaisten kansantarujen inspiroimia. TOUKOKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 KESÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 ELOKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 LOMAKALENTERIN KOHOKOHDAT Kesällä korkean profiilin julkaisujen tahti hiipuu, mutta se antaa uusille yrittäjille mahdollisuuden nousta esiin. 18.6. Sisällön määrä on teoriassa rajaton, mikä lupaa elämäsimulle potentiaalisesti pitkää ikää. 18.7
20.8. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 World of Goo 2 (PC, Switch) Fysiikkapulmissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta World of Goo teki niistä kirjaimellisesti persoonallisia. Toimintaroolipelin sankari on apinamies Sun Wukong, joka kykenee muuttamaan muotoaan. Jos F1-raaserit eivät pysy heti hyppysissä, uran voi aloittaa myös säyseämmillä Formula 2 -autoilla. Star Wars Outlaws (PC, PS5, Xbox Series S/X) Lainsuojaton Kay Wess suunnittelee yhtä Ulkokehän suurimmista ryöstöistä koskaan. Black Myth: Wukong (PC, PS5, Xbox Series S/X) Teknisesti vaikuttava Black Myth: Wukong pohjautuu 1500-luvulla kirjoitettuun Xiyoujiin (Journey to the West). Goo-maailman siltaja torniviritykset kootaan elävistä palleroista, jotka tarraavat toisiinsa joustavilla säikeillä – rakennelmat kiikkuvat, keikkuvat ja notkuvat painoja tukipisteiden muutosten mukana. Autopeliveteraani Codemastersin kehittämässä formulasimussa kaahailu luonnistuu myös VR-tilassa, mitä lähemmäs tavallinen kuolevainen ei formulatähden vauhdikasta työpaikkaa nykytekniikalla pääse. Senua’s Saga: Hellblade II (PC, Xbox Series S/X) Totuus on suhteellinen käsite, kun puhutaan ihmisten kokemuksista ja koettelemuksista. Toimintaseikkailun tapahtumat sijoittuvat Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun väliin. Alter egon edesottamuksista ja näkökulmista huolimatta totuus pelaajalle on, että Senuan toinen seikkailu on ykkösosaa tuntuvasti laajempi ja monipuolisempi. 23.5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 21.5. 31.5. F1 24 (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Ökyrikkaat kuskit huippunopeissa rataohjuksissaan palaavat taas virtuaalibaanoille EA Sportsin Formula 1 -simulaattorissa. Outlawsin maailma on täysin avoin, mikä on uutta Star Wars -seikkailulle. Käsiasenujakoiden ohella Kay osallistuu ajoneuvoja avaruustaisteluihin. Wukong kohtaa upeiden maisemien ja dramaattisten taisteluiden täyttämällä matkallaan hyytäviä hirviöitä, joiden rinnalla sankari näyttää kääpiöltä. 67 173696_.indd 67 173696_.indd 67 25.4.2024 10.36.01 25.4.2024 10.36.01. 30.8. Kokoerojen myötä väistöt ja vastaiskut ovat pomomatseissa valttia. Jatko-osan teemoja laajennetaan jättipalleroilla ja nestemäisillä aineilla, kuten vaarallisella laavalla. Epävakaista mielenmaisemista kärsivä piktisoturi Senua matkustaa vihamielisten viikinkien hallitsemaan Islantiin ja syvälle henkilökohtaiseen helvettiinsä
173697_.indd 68 173697_.indd 68 24.4.2024 16.33.57 24.4.2024 16.33.57. VKO 2024-24 60 93 54 -2 40 5 TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa ELÄMYKSIÄ KOTISOHVALLE hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. PAL
VAIHTOEHTO SIVISTYKSELLE TEKOÄLY KORVAA IHMISET! TERMINATOR: DARK FATE DEFIANCE SATUMAAT ENNEN JA NYT DRAGON’S DOGMA 1 JA 2 KAIKUJA KASARILTA UUSI SPECTRUM, UUDET PELIT NOUSEEKO PIMEÄ. 12,90 € TOISTEN TODELLISUUKSIEN 7 ,90 173690_.indd 1 173690_.indd 1 25.4.2024 14.27.04 25.4.2024 14.27.04. A lo n e in th e D a rk 5/2 02 4 Toukokuu 2024 . ALONE IN THE DARK KAIKKI MUUMIT LAAKSOON! NUUSKAMUIKKUNEN – MUUMILAAKSON MELODIA UPEA KÄÄNNÖS HORIZON: FORBIDDEN WEST D ra g o n’s D o g m a 2 . M ille n n ia