12,90 € KESÄTERÄISET 174604_.indd 1 174604_.indd 1 30.5.2024 11.40.35 30.5.2024 11.40.35. KUN MIEKKA JA MIELI HEILUVAT SENUA’S SAGA: HELLBLADE II KIVIÄKIN KIINNOSTAA! REMNANT 2: FORGOTTEN KINGDOM KUNNIA VAI KUOLEMA. S te lla r B la d e . H u g o -h is to ria 6/2 02 4 Kesäkuu 2024 . GHOST OF TSUSHIMA HERÄÄ PAHVI! HUGO-PELIN HISTORIA TÄHDELLISTÄ NAISENERGIAA STELLAR BLADE SELVIYTYMISTÄ POHJOIS-SUOMESSA RAUNIOT KEVYTTÄ KESÄURHEILUA MLB THE SHOW 24 MOTOGP 24 G h o st o f T su sh im a
AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. nen Suunnittelija: Jemina Seppänen Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 22 10 Ghost of Tsushima: Director’s Cut Outcast: A New Beginning Ajassa 5 Pääkirjoitus: Luova kaaos Tuukka Grönholm 6 Taru Hugosta Pekko Pistokoski 13 Outcastin lyhyt historia Ville Wikström 14 Billy Mitchell – huijari vai huippupelaaja. /pelit PAINOPAIKKA Poligr?. oppi Pekko Pistokoski 62 Llamasoft: The Jeff Minter Story Johannes Valkola 65 Ruudun takaa Wallu 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 10 Outcast: A New Beginning Ville Wikström 18 Stellar Blade Toni Hilden & Johannes Valkola 22 Ghost of Tsushima: Director’s Cut Nnirvi 25 The Dark Pictures: Switchback VR Antero Kyyhky 26 Final Fantasy XVI: The Rising Tide -DLC Ville Wikström 28 Remnant 2: The Forgotten Kingdom -DLC Nnirvi 30 No Plan B Antti Eronen 32 Persona 3 Reload Antero Kyyhky 36 Senua’s Saga: Hellblade II Petri Heikkinen 38 Rauniot Lassi Hietala 2 174605_.indd 2 174605_.indd 2 30.5.2024 13.36.09 30.5.2024 13.36.09. www.fokusmediatilaus.. Osa 3 Jussi Mattila 17 Nnirvi: Together For Managed Democracy! Skull Admiral Nnirvi 58 Matkani Age of Empires 2 -keskivertoisuuteen Riku Vihervirta 61 Kirjakorneri: Fantastinen . Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /asiakaspalvelu 340 numero 33. Graa
oppi Pekko Pistokoski 62 Llamasoft: The Jeff Minter Story Johannes Valkola 3 174605_.indd 3 174605_.indd 3 30.5.2024 13.36.22 30.5.2024 13.36.22. 28 36 18 40 6 Remnant 2: The Forgotten Kingdom -DLC Senua’s Saga: Hellblade II Stellar Blade Squad Busters 40 Squad Busters Juho Kuorikoski 43 Sins of a Solar Empire II Tuukka Grönholm 44 Mullet MadJack Markus Rojola 46 Children of the Sun Markus Rojola 48 The Brew Barons Antti Eronen 50 Raiden III x Mikado Maniax Johannes Valkola 52 MLB The Show 24 Pekko Pistokoski 54 MotoGP 24 Petri Heikkinen 56 Panzer Corps 2: Frontlines – Bulge -DLC Juha-Pekka Viljanen Teemat Uusiksi 10 Outcast: A New Beginning Ville Wikström 22 Ghost of Tsushima: Director’s Cut Nnirvi 32 Persona 3 Reload Antero Kyyhky Kesäterästä 18 Stellar Blade Toni Hilden & Johannes Valkola 22 Ghost of Tsushima: Director’s Cut Nnirvi 36 Senua’s Saga: Hellblade II Petri Heikkinen Historiaa 6 Taru Hugosta Pekko Pistokoski 13 Outcastin lyhyt historia Ville Wikström 61 Kirjakorneri: Fantastinen
TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa ELÄMYKSIÄ KOTISOHVALLE hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. 174606_.indd 4 174606_.indd 4 30.5.2024 14.52.56 30.5.2024 14.52.56
Gamepass on parasta, mitä Microsoft on saanut hetkeen pelimaailmassa aikaan. Huonoa . Minäkin ostan vuodessa yli 10 peliä, joten kymppi kuussa on siinä mielessä säästöä. Useat epäloogiset valinnat. Valtaosa konsoleiden nettipalveluiden tilaajista on länsimaissa, 62 prosenttia on miehiä iältään 21–35 vuotta ja 52 prosenttia ilmoittaa pelaamisen olevan harrastus. Se on käytännössä poistanut minulta tarpeen omistaa Xbox Series -konsolia tai sen pelejä, PC ja Gamepass riittävät. Keveys tekee pelaamisesta toisteista, diplomatia puuttuu. Markkina-analyysiyhtiö Global Gamer Study on myös tutkinut aihetta. Juuri nyt vaikuttaa, että touhussa ei ole todellisuudessa selkeää tavoitetta, suunta arvotaan satunnaisesti osavuosikatsauksen tuloksen mukaan. Hi-Fi Rush keräsi kehuja pelaajilta ja arvostelijoilta, mutta keväällä sen tehnyt Tango Gameworks -tiimi joutui lopetuslistalle, koska peli ei vastannut Mikkisoftan myyntitavoitteita. Microsoft oli itse laittanut pelin Gamepass-tilaukseen kuuluviin peleihin heti julkaisupäivänä. 5 174607_.indd 5 174607_.indd 5 30.5.2024 15.34.39 30.5.2024 15.34.39. Hyvää + Visuaalisen tyylin omalaatuisuus. Minäkin pelasin, mutta en ostanut. Pelien tulevaisuus vaikutti siis hyvältä. Tarina tempaisee mukaansa muutaman tunnin jälkeen… Huonoa . QTE:t turhia. Kaikki Microsoftin Xbox Series -pelit julkaistaan aina myös Gamepass-versioina PC:lle eli pelejä pääsee pelaamaan kuukausimaksua vastaan ilman ostamista. Toukokuun numerossa mentiin idean käytännön kokeiluun, kun pari arvostelulaatikkoa jäi vahingossa taittopohjaan, puuttuvat pistelaatikot ovat tässä. Jää kesken. Suurille massoille kymppi kuussa satunnaisesta pelikokoelmasta on täyttä turhuutta, koska kynäri, getari ja/tai änäri riittävät kaikkeen. Gamepassia tarvitsee enintään siihen, että nettimoninpeli toimii konsolilla. Hyvää + Pelattavuus kunnossa, helppo oppia. Tutkijoiden mukaan se oli merkki siitä, että palvelut vetoavat hyvätuloisiin. Hyvää + Moniulotteiset hahmot. …vaikka loppuratkaisu jättääkin kylmäksi. As Dusk Falls 77 Intensiivinen telltalemainen trilleri, joka toimisi todennäköisesti paremmin TV-sarjana. Microsoftin Gamepass on selkeästi ajattelun seuraava looginen askel, koska siinä itse pelikone muuttuu palveluksi. PalvelulLUOVA KAAOS la on noin 33 miljoonaa tilaajaa ja painopiste on vahvasti kaltaisissani peliharrastajissa. Gamepassin päätarkoitus on vain sahata kilpailijoiden markkinaosuutta sen verran kuin se kustannustehokkaasti onnistuu. Aikaisemmin ajattelin, että Microsoft on kulkemassa Segan tietä ja siirtymässä puhtaaksi pelijulkaisijaksi. Gamepass on ollut koko ajan liian hyvää ollakseen totta. Yritysostojen myötä, sillä on jo yksi alan vahvimmista pelikokoelmista hallussaan. …lopun jo lähestyessä. Vastausten luotettavuutta tosin laski, että 43 prosenttia ilmoitti vuosituloikseen yli 100 000 dollaria. Juonenkäänteet pitävät mielenkiinnon yllä loppuun saakka… Huonoa . Animaatioiden alkeellisuus luo halvan kuvan. Pelit palveluna -ajattelu, jossa peliä tuetaan jatkuvilla päivityksillä ja mikromaksuilla, on pelimaailman toiseksi vahvimmin nouseva trendi (heti tekoälyn jälkeen). Hexarchy 82 Hexarchy tiivistää valtakunnan rakentamisen nopeaksi korttipeliksi. Loput ilmeisesti kieltävät faktan samalla logiikalla, jossa kukaan ei harrasta tv-sarjojen katselua, vaikka viikonloppu meni juuri Bridgertonin parissa. PÄÄKIRJOITUS M icrosoftin seikkailut pelimarkkinoilla vaikuttavat ulkopuolisen silmään siltä, että rahaa on enemmän kuin ajatusta. Vuositulot ja vastaajien ikäjakauma ei nähdäkseni kerro samaa tarinaa. PUUTTUVAT PISTEET Pelit-lehdessä on joskus leikitelty idealla, että pisteet jätettäisiin pois. Yhtiöllä on miljardeja ostoksiin Activisionista Minecraftiin, mutta aika näyttää, onko taustalla myös riittävästi pitkäjänteistä ajatusta ja osaamista asioiden viemisestä eteenpäin. Ratkaisu on ollut tietoinen ”riski” Microsoftilta, sillä firma käytännössä luovutti nykyisen konsolisukupolven konsolisodassa ennen kuin taistelu varsinaisesti edes alkoi. Kuukausitilauksella saa pelata mitä haluaa, millä haluaa. Massikeisareita vastaan puhui myös se, että säästäminen on yksi tärkeimmistä syistä käyttää palveluita. Alkuvuodesta firma ilmoitti, että he alkavat julkaista pelejään myös muille konsoleille, etunenässä Sea of Thieves, Grounded ja Hi-Fi Rush. Ratkaisuissaan päättömän kanan lailla säntäilevä Microsoft on myös Gamepassin suurin uhka. Open Roads 79 Hellyttävä, mutta pintapuoliseksi jäävä kertomus äitien ja tytärten välisistä suhteista
Haloo, onks kotka kotona Hugo oli kaikkea muuta kuin aiemmin näkemäni ohjelmat. Pekko Pistokoski Ysärilapsena muistan elävästi tv-peikko Hugon hokemat. Kuvaavaa on, että Pikku Kakkosen legendaarisin osa oli pala-animaatio, jossa pieni karhu putosi Tohlopin jäihin. Muutoin se oli kolho laatikko, joka näytti outoja ja pelottaviakin kuvia. Tanskalainen grafiikHugo keräsi rahapusseja metsässä.... Resiinalla… Ja lentäen. Luolassa Hugo nykäisi köydestä ja lähetti taivaan tuuliin noidan tai itsensä. Itäeurooppalaisten animaatioiden ja opettavaisen nukketeatterin lisäksi lapsia viihdyttivät syrjäytymisestä ammentaneet Sirkuspelle Hermanni ja Rölli. Nimihahmo yritti päästä väistelypohjaisissa alipeleissä Pääkalloluolaan, johon noita Tarastella oli teljennyt Hugon perheen: vaimon Hugoliinan sekä lapset Nissen, Nassen ja Nössön. TARU HUGOSTA 6 174608_.indd 6 174608_.indd 6 30.5.2024 15.14.14 30.5.2024 15.14.14. Tietoiskuissa Yleisradio valisti ja pelotteli lasten sijaan aikuisia. Tilanne muuttui keväällä 1993, kun TV2 alkoi näyttää Hugoa. Lastenohjelmien jälkeen saattoi tulla vielä Tietoisku, jonka kammottavassa introssa irtonaisesta kädestä kasvoi liekki. Sitä en tiennyt, että ohjelmalla tehtiin rahaa Etelä-Amerikkaa myöten. L apsuudenkotini television edistynein ominaisuus oli värillisyys. ”[Hugo] on hyvin yksinkertainen peli – monen Nintendo-ajan lapsen mielestä varmaan liiankin helppo. Silloin pahvit heräsivät. Kaikki eivät olleet uudesta ohjelmasta yhtä vaikuttuneita. Se hyvä puoli lamatelevisiossa oli, että mikään ei koukuttanut minua ruudun ääreen. Katsojat soittivat lähetykseen ja ohjasivat Hugoa puhelimen näppäimillä 2, 4 ja 6. Etenkin TV2:n lastenohjelmat huokuivat apeutta, jonka olen myöhemmin tulkinnut 70-lukulaiseksi estetiikaksi. Kokemaani mullistusta korosti se, että näin Hugossa ensimmäistä kertaa videopelaamista
Sekään tuskin haittasi, että TV2:n johtaja Arne Wessberg (sd.) suhtautui uuteen tekniikkaan innokkaasti ja markkinoihin käytännönläheisesti. Vaikka olin itse autistisen keskittynyt itse peliin ja sen elektronisiin palkintoihin, kaverini muistelevat lämmöllä myös juontaja Taru Valkeapäätä, jonka valovoima oli tärkeä osa ohjelmaa. Harri Hyttisen lausumat sutkautukset olivat toimittaja-sanoittaja Jaana Rinteen käsialaa. Ruotsissa Hugo loikkasi julkisen palvelun SVT:ltä kaupalliselle TV4:lle. Valitettavasti peikkometsässä asustaa myös ilkeä noita Tarastella, joka saa kauneutensa Hugoliinasta. 1980-luvulla lähetystoiminnan sääntelyä purettiin ympäri Eurooppaa, mikä johti meilläkin kaupallisen paikallisradion syntyyn. Vaikka enemmistö Hugoa näyttäneistä kanavista oli kaupallisia, muiden muassa Tanskassa, Ranskassa, Itävallassa ja Vietnamissa sitä esittivät yleisradioyhtiöt. Pitääkseen julman kauneutensa vangitsee noita Hugon perheen luolaansa pääkallovuoren huipulle. Kisa pääuutislähetystä ja Arvi Lindiä vastaan ei saakakaan ei ole mitenkään huipputyylikästä”, Helsingin Sanomien Jussi Karjalainen kritisoi ensiesityspäivänä 17.3.1993. Hugon ohjaaja-tuottaja Jussi-Pekka Koskiranta kertoi Suomen pelimuseon haastattelussa, P elien tarinoissa Hugo on vekkuli ja hassuja höpöttelevä metsänpeikko, jolla on vaimo, Hugoliina, sekä kolme pientä peikkolasta: Nisse, Nasse ja Nössö. että tuolloin etsittiin ”koko perheen ohjelmaformaattia, joka keräisi mahdollisimman paljon katsojia”, ja Hugo vaikutti tällaiselta. Tavanomaisesta 300 000–360 000 katsojasta noin kolmannes oli alle 15-vuotiaita. Yle luokittelikin Hugon vuosikertomuksissaan viihdeeikä lastenohjelmaksi. Niels Krogh Mortensenin ja Ivan Sølvasonin luoma Hugo oli alkanut seikkailla Tanskan TV2:lla vuonna 1990 ja laajentunut Euroopasta Latinalaiseen Amerikkaan, Pohjois-Afrikkaan ja Aasiaan. Vuonna 1995 Hugo joutui hentoon vastatuuleen, kun Yle vaihtoi huippusuositun Valkeapään Kolmosen Megavisasta tuttuun Marika Saukkoseen ja lähetysajan torstain kello 19:stä keskiviikon 20.30:een. Mainospöllön tiedettiin jättävän TV2:n parhaaseen katseluaikaan aukkoja, joita kanava päätti tilkitä viihteellä. Etenkin, jos pelimaailman vertailukohtia ei ollut. Ylellä ja MTV:llä, joka oman kanavan puutteessa vuokrasi ohjelma-aikaa TV1:stä ja TV2:sta, oli yhteinen intressi jarruttaa kilpailua ja turvata MTV:n mainostulot. Ajatus siitä, että pelaamalla saattoi voittaa uudenkarhean telkkarin, leivänpaahtimen tai Segan, oli minusta käsittämättömän hieno. Yleisradioon Hugo seikkaili edellisen vuosikymmenen murrosten takia. Koska kotonamme ei ollut pelikonsolia, videonauhuria eikä edes kaukosäädintä, lumouduin myös Hugon tuotepalkinnoista. Yli 40 maassa nähty Hugo olikin ysärilasten sukupolvikokemus, jonka laajuutta ei hahmotettu tuolloin eikä oikein myöhemminkään. Kilpailijana Arvi Lind Finnpanelin tilastoista selviää, että Hugo täytti TV2:n toiveet koko perheen ohjelmasta. Torstaisen pääohjelman lisäksi sunnuntaisin tuli Hugon hyväntekeväisyyslähetys. Kanavauudistuksen takia Hugo ei päätynyt MTV:lle tai PTV:lle, vaan siitä tuli läpikaupallinen väriläiskä Ylen ohjelmakartalle. Vuonna 1985 ne perustivatkin kaupallis-viihteellisen Kolmoskanavan torjumaan taivaskanavien, kilpailevien mainosrahoitteisten kanavien ja videovuokraamoiden uhkaa. Hapsiaiseen tottuneelle lapselle Hugo edusti taianomaista televisioviihdettä. Pöllö lähtee, peikko tulee Erinomainen lokalisointi häivytti näkyvistä sen, että Hugo oli tanskalaisen Interactive Television Entertainmentin (ITE) formaattina tuontiohjelma. ”Jos ohjelma on hauska, hauskuus tulee siitä, mitä näppäimistöjään naputtelevat ihmiset sanovat ruudussa.” Karjalainen arvioi pelin alkeellisuuden oikein, muttei ymmärtänyt kontekstia, jossa Hugoa tapitettiin. Varsinaisista lastenohjelmista poiketen Hugon katsojien enemmistö koostui yli 15-vuotiaista. Vaikka Hugo ei kuulunut kanavan kymmenen katsotuimman ohjelman joukkoon, jonka kärkeä piti yli 1,5 miljoonan katsojat Metsolat, sen katsojat jakautuivat laajasti eri ikäryhmiin. Nyt rahapusseja voi kerätä maltalaisille herrasmiehille. Rinteen kieli-iloittelu ja alkusoinnuttelu vetivät parhaimmillaan vertoja Aku Ankankin verbaaliakrobatialle. Kolmoskanavan lähetykset alkoivat joulukuussa 1986. Hugon ei auta kuin lähteä pelastusretkelle. Nyt Hugon palkintoesittelyt kuulostavat Ostos-TV:n parodialta – ja Ylen ohjelmaan sopimattomilta. Itse Hugon kieli jalosti kyllä ohjelman viihdearvoa. Valkeapää-ilmiöstä ymmärsin, miksi televisiota muutoin vastustanut isäni katsoi kanssamme mukisematta Hugoa. Orastava kilpailu laittoi vauhtia Yleisradioon, jossa ymmärrettiin katsojalukujen ja lupamaksun oikeutuksen välinen yhteys. Vuonna 1989 Yle ja MTV sopivat, että MTV saa Kolmosen itselleen vuoden 1993 alusta. Katsojien sydämien lisäksi Yleisradion piti täyttää myös MTV:ltä tyhjentyvä ohjelma-aika. Television puolella Yleisradion hallitsemaa järjestelmää horjuttivat kaapelija satelliittikanavat sekä VHS. 7 174608_.indd 7 174608_.indd 7 30.5.2024 15.14.19 30.5.2024 15.14.19
Esimerkiksi Suomessa tehtiin limonadin ja makeisten lisäksi Hugo-kaurahiutaleita ja DJ Hugo -kokoelmalevy, jota Helsingin Sanomien Pirkko Kotirinta luonnehti ”musiikilliseksi pohjanoteeraukseksi”. Vuonna 1998 ostin Hugon DOS-version Marmorikujan Fun Stationista. Tavaramerkki oli vahva, sillä Hugo myi meilläkin yli kymmenen vuotta sen jälkeen, kun alkuperäinen ohjelma oli kadonnut ruudusta. Hugoa ohjattiin niiden äänitaajuusvalinnan (DTMF) avulla. Kotikatsomoissa toteutus oli mahdollinen näppäinpuhelinten yleistymisen ansiosta. Hugo avasi myös Koskirannan uraa, sillä kesällä 1993 tämä korvasi Pikku Kakkosen luojana ja Ransuna tunnetun Pertti Nättilän TV2:n lastentoimituksen päällikkönä. Luku on korkea, vaikka siinä olisi sata prosenttia Juutinmaan lisää. Ylen vuosikertomuksessa 1993 kehaistiinkin, että ”nuorten suosima Hugo avasi uraa interaktiivisille tv-ohjelmille”. Hugon taustalla vaikuttanut Pekka Kossila tuotti puolestaan veljensä Hannun kanssa vuodesta 1994 MTV3:lle Game Over -peliohjelmaa. Tehtävässään Koskiranta kätilöi muun muassa Galilei ja kadonneet lelut -sarjaa, joka Ylen mukaan oli ”Suomen ensimmäinen interaktiivinen 3D-ohjelma”. 8 174608_.indd 8 174608_.indd 8 30.5.2024 15.14.27 30.5.2024 15.14.27. Hugon viimeistä lähetystä TV2:lla joulukuussa 1995 seurasi noin 384 000 katsojaa. Kossiloiden vaikuttavin hanke oli vuonna 1997 perustettu kaapelikanava MoonTV, jonka alkuperäinen konsepti rakentui TV-pelien ja peliohjelmien varaan. Juoksin telkkarista tutut maat läpi alle tunnissa ja tuumin, että tämä ei nyt sitten ollutkaan kovin ihmeellistä. MoonTV:n peliohjelmat kuuluivat tietenkin myös omiin teinivuosiini. Yksinkertaisesta yksinpelistä puuttui aineellisten palkintojen lisäksi jaettu jännitys, joka oli pitänyt ohjelmaa kasassa. Numerokiekollisilla, pulssivalintaa käyttävillä lankapuhelimilla Hugoa ei voinut pelata, ja soittajat saivatkin ennen peliä painaa testiksi näppäintä 5. Voi juku, interaktiivisuutta Konseptin ohella ITE:n Hugo-pakettiin kuului rautaa. Sølvason arvioi Tanskan TV2:n haastattelussa, että eri Hugo-oheistuotteita syntyi yli 6 500. Kupla paisuu Hugo kiinnosti minua siihen asti, että pääsin kokeilemaan sitä itse. Sopivan tekniikan lisäksi tärkeää oli, että Hugo sopi televisionäärien ammoiseen utopiaan TV:n vuorovaikutteisuudesta. Käytännössä Hugo olikin skaalautuvaa bisnestä, jonka taustayhtiö takoi rahaa hyödyntämällä brändin kannattelemia tusinapelejä, lapTARU HUGOSTA Nettikasinolla Hugon menneisyydestä muistuttaa näppäinpuhelin. Moni muu viihtyi kyllä Hugo-pelien parissa, sillä sarja laajeni televisiopelin PCja PlayStation-versioista yli 60 nimikkeen kehnoksi sillisalaatiksi, jota Ivan Sølvasonin mukaan myytiin yli 10 miljoonaa annosta. Ylen Amigat raksuttivat TV2:n studiolla Tampereen Tohlopissa – käytännössä samassa tönössä, jossa huuliaan mutristanut karhu varoitti lapsia heikoista jäistä. Tilaaja sai kahden Amigan lisäksi muut laitteet, joiden avulla soittajat yhdistettiin peliin ja lähetykseen. Tuolloin repliikkejä spiikkasi eli Harri Hyttistä imitoi Jarkko Tamminen. nut katsojalukuja luisuun, vaan nämä pysyivät melko vakaasti 300 000:n paremmalla puolella. Sen sijaan, että katsoja maatui vastaanottimensa kajossa, hänelle tuli tarjota mahdollisuuksia osallistua itse lähetykseen. Ikävä kyllä Yle kieltäytyi kertomasta minulle, paljonko Hugo maksoi. Koskiranta on arvellut, että lopettamiseen saattoi vaikuttaa Ylelle hankalan kaupallisuuden lisäksi ostoformaatin hinta. ITE lisensoi alusta alkaen disneymäisellä teholla myös Hugo-tuotteita TV-pelin palkinnoiksi ja myyntiin
Näyttääkin siltä, että Hugolle on käynyt kuin Amerikan risaisimmille viihdetaiteilijoille. Olin väärässä. Kuten 90-luvun lopun uusmediakuplaan sopii, äkkirikastunut Sølvason muutti rantataloon Los Angelesissa ja alkoi kerätä autoja. Yleisradiotoiminnan edellytykset television rakennemuutoksessa. Nyt Hugoa hallinnoi 5th Planet Games, jonka suurin omistaja on yhdysvaltalainen Skybound Entertainment. Pitkän hiljaiselon takia kuvittelin, ettei Hugo esiinny enää uusissa peleissä. Siinä pelaaja keräsi rekalla Tuborgin kaljakoreja. Viimeistä viedään Teknokupla puhkesi vuonna 2001 ja pian myös ITE:n kasvu sakkasi. aksi! 9 174608_.indd 9 174608_.indd 9 30.5.2024 15.14.37 30.5.2024 15.14.37. 5th Planet raportoi osavuosikatsauksessa Q3/23, että se oli lanseerannut Hugo Legacy -kasinopelit ”juhlistaakseen Hugo-tavaramerkin 30 vuotta”. Siinä missä ITE sai rahaa ja kanava yleisöä, katsojalle jäi pelillistämisellä koukutetun ja oheistuotteilla rahastetun heittopussin osa. Vaikka Hugon taantuminen nostalgian varassa ontuvaksi yksikätiseksi rosvoksi saattaa arveluttaa, uhkapelimäisyys yhdisJutussa mainitsemieni lähteiden lisäksi olen hyödyntänyt Iltalehden tekemää Koskirannan haastattelua, Koskirannan Slideshare-esityksiä, ITE:n sivuja Internet Archivessa ja Ilkka Kariston MoonTV-juttua Imagessa 6/2003. Nyt se on leikin loppu Vuonna 1997 ITE julisti tehneensä ”maailman ensimmäisen interaktiivisen TV-mainoksen”. Hugo oli pelinä alkeellinen, mutta liiketoimintana edellä aikaansa. Alle 15-vuotiaita katsojia oli noin 200 000. OIemattomia pelitaiteellisia ansioita kiinnostavampaa onkin, miten Hugo kytkeytyy 90-luvun ilmiöihin, kuten television viihteellistymiseen, pelaamiseen nousuun, teknokuplaan ja konsumerismiin. Pelaaja voitti joskus, talo aina. Useiden yrityskauppojen jälkeen vuonna 2015 pörssilistattiin Hugo Games. 2010-luvulla Hugo siirtyi mobiiliin keräämään rahapusseja. ”Tein Hugolla järjettömän paljon rahaa”, hän muisteli Tanskan TV2:lle ja kertoi, ettei ysärin jättipotista jäänyt paljonkaan säästöön. Sisäistä lastani lohduttaa vain Hugon tyyneys pelin päättymisen edessä. sia, interaktiivisuudesta villiintyneitä setiä ja riskisijoittajia. Tätä menoa hahmo unohtuu ja kuukahtaa nettikasinon nurkkaan. Oman aikansa TV-tähti on loppusijoitettu nettimaailman Las Vegasiin B-luokan kasinoiden vetonaulaksi. Myös TV-ohjelman loppunäytös eli pääkalloluolan narunveto oli arvonta, jossa voittamiseen ei voinut omalla suorituksella vaikuttaa. Tosiasiassa jo Hugo-ohjelma oli ollut tuoteperheen interaktiivinen sisältömainos, joka upposi jopa ei-kaupallisiin TV-yhtiöihin. Sølvason myi ITE:n sijoitusyhtiö Olicomille vuonna 2002. Kolmostelevisio ja television kaupallistuminen Suomessa ja Uustelevision aika. Nyt sijoittajat puristavat Hugo-brändistä viimeisetkin mehut irti. Kuten sankari itse sanoisi: kävipä peikkomainen . 3.2.94 noin 546 000 suomalaista katsoi Hugoa. tyy sarjan juuriin. Historiaosuus nojaa Juhani Wiion toimittamaan teokseen Television viisi vuosikymmentä – suomalainen televisio ja sen ohjelmat 1950-luvulta digiaikaan, Martti Soramäen historiikkiin Sensuurista sananvapauteen: Yleisradio 1926–2022 sekä Heikki Hellmanin tutkimuksiin Koko illan ilo
Julman kaunis maailma Onneksi todellisessa pääosassa on matka upeasti luodussa maailmassa ja sen asukkaiden talan-kulttuuriin syventyminen. Lyhyen tutoriaalin jälkeen pelaajalle annetaan vapaat kädet edetä tavoitteessa haluamassaan järjestyksessä. Vaikka Uuden alun kertomus on suoraa jatkoa ykköselle, tarinan tunteminen ei ole välttämätöntä. Cutterin taival kulkee läpi mantereen, vehreistä viidakoista kauniille rannikoille, lumisille vuorenhuipuille ja paahtaville aavikoille. ”Hieman” kliseisesti Slade tupsahtaa Adelphaan muistinsa menettäneenä, eikä tiedä, miksi on jälleen rinnakkaisulottuvuudessa. Alussa hieman kankealta tuntunut liikkuminen muuttuu taitojen kehittyessä vauhdikkaaksi baletiksi, ja eteneminen on silloin suorastaan nautintoa. Pian mukaan liittyy talan-soturi Lehaz, joka tunnistaa Cutterin olevan Ulukaï-pelastaja. Outcast, silloin ja nyt. Eikö Maapallo pelastunutkaan. Ei kai meidän pelaajienkaan voi olettaa muistavan 25 vuoden takaisia asioita, hyvä jos viime viikon muistaa. Toisaalta tämä sopii kuvioon. Sankaruutta tosiaan tarvitaan, sillä Adelphaa piinaa teknisesti edistynyt miehitysjoukko ja talanit ovat hätää kärsimässä. Kun Cutter alkaa taistella talanien puolella, LENTOREPPU JA REISSUMIES OUTCAST: A NEW BEGINNING Appeal Studios / THQ Nordic Arvosteltu: PC Saatavilla: Playstation 5, Xbox Series S/X Minimi: Ryzen 3 1300X / Intel Core i3-7530K, 8 Gt RAM, GeForce GTX 980 Ti / Radeon RX 5600 XT, DirectX 11 Suositus: Ryzen 5 5600X / Core i5-12400, 16 Gt RAM, GeForce RTX 2070 Super / Radeon RX 6800 XT, DirectX 12, SSD-levy Testattu: AMD Ryzen 9 5950X / 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt Ikäraja: 16 käykin ilmi, että pahat sortajat ovat ihmisiä. Tällä kertaa vapaus on todella vapautta, sillä Adelpha on nykypeliksi poikkeuksellisen avoin tutkittavaksi. Kyläläisten huolia kuuntelemalla ja heitä auttamalla saa myös avattua erilaisia yleensä taisteluun liittyviä kykyjä. ikalla toteutettu Outcast, seikkailu vieraassa Adelphan maailmassa, tunnetaan myös parhaana pelinä, jota kukaan ei ole pelannut. Outcast toi hyvällä tavalla mieleen Morrowindin siinä, miten pelaajan annetaan koluta maastoa ilman keinotekoisia rajoja. Vaikka jo perusversiolla pääsee hyvin kiipeilemään vuoristoihin ja seikkailemaan metsiin, kannattaa priorisoida jetpacAdelphan väriloistoa. V okseligra. Adelphan pelastamisen punaisena lankana on seitsemän talan-kylän ongelmien ratkaisu, niiden luottamuksen voittaminen sekä miehittäjien sotilasmahdin heikentäminen tukikohtia tuhoamalla. Mitään nykypelien tapaista keltaisella merkittyä reittiä ei tarvitse seurata. Ville Wikström OUTCAST: A NEW BEGINNING Tähtiporttien sankari Cutter Slade on palannut! Mutta toiko hän tullessaan ysärin magian vai onko konseptia mahdoton siirtää nykypäivän kyynisille pelimarkkinoille. Eräät tulevat juosten Tutkimusmatkailijan paras apuri on lentoreppu, jolla aluksi hypitään korkealle, päivitysten myötä mukaan tulee maan pinnalla pikavauhtia liitäminen ja rajoitettu lentäminen. Sankarina häärii jälleen Cutter Slade, maailman miehekkäimmin nimetty oranssipaitainen soturi. Outcast ei myöskään pidä pelaajaa tyhmänä, kuten liian moni peli näinä päivinä tekee. 10 174612_.indd 10 174612_.indd 10 30.5.2024 15.18.13 30.5.2024 15.18.13. Juoni avautuu Cutterin muistin palaillessa pätkittäin, mutta valitettavasti Avatar-henkinen kertomus ei missään vaiheessa nouse merkittävästi lähtökohtiaan paremmaksi. Kartta on iso, mutta ei niin massiivinen, että sinne hukkuisi
En jää edes kaipaamaan, sillä ihan normikeinoilla Adelphalle on loihdittu persoonallinen ja kaunis ilme. Kun tähän pulttasi vielä ylikuumentumisen poistavan modin, alkoi käydä vastustajia sääliksi! Onneksi roboteilla ei ole tunteita, enkä ole noista korppikotkistakaan ihan varma. Vaikka varsinaisia tuliluikkuja on vain kaksi, pistooli ja kivääri, voi niihin pultata leegion todella erilaisia moduuleita, jotka muokkaavat pyssyn toimintaa dramaattisesti. Kylmä juoma tekee hyvää, erittäin belgialainen asenne. Aseet pelastavat, sillä sotimiseen saa vaihtelua tykkien monipuolisella päivitysjärjestelmällä. Suurin osa näistä on toki vapaaehtoisia, mutta palkintona on päivitysosia, terveyden kasvattamista ja muuta tärkeää, joten ihan kaikkea ei voi jättää väliin. Ilahduttavasti UE4-pelejä vaivaava shader compilation stutter on Outcastissa minimissä, sillä varjostimia lasketaan valmiiksi heti latausvaiheessa. Ilahduttavasti fyysisen version mukana tuli CD, mutta saa musiikit diginäkin. Ulkoasussa miellyttää erityisesti metsien ja kasvillisuuden sekä veden kauneus, vaikTukikohtia saa vapauttaa yhden jos toisenkin. Aseiden vähyyttä kompensoivat kylien auttamisesta saatavat erikoiskyvyt, joista osa jätettäköön yllätykseksi, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi lentoliskojen toteuttama ilmahyökkäys. 11 174612_.indd 11 174612_.indd 11 30.5.2024 15.18.58 30.5.2024 15.18.58. Veden yllä liitely on lumoavaa. Kohteeseen hakeutuvat luodit, haulikkomainen rypäsammus tai minkä tahansa yhdistelmä järjestyy, sillä pistooliin saa parhaillaan neljä modia, kivääriin kuusi. Keskusteluissa hahmoihin on panostettu ja hyvä niin, sillä jutusteltavaa riittää. Hiirellä ja näppiksellä väkivalta on sulavaa, ja hyppely, lentely ja väistely ovat tarpeen myös toiminnan tiimellyksessä. Sekä Cutterin että minun mielestäni parhaalta ikinä! Jäähyväiset vokseleille A New Beginning rullaa Unreal Engine 4:llä, eikä vokseleista ole enää jälkeäkään. Tunnelmaa tukee mystisen maalaileva soundtrack: se on kuin toisesta maailmasta, mutta oikeasti jälleen Lennie Mooren sävelpuikoista lähtöisin. Räiskiminen käy nopeasti helpoksi, viimeistään kun parannusesineitä on taskut pullollaan. Haluatko ampua räjähtäviä luoteja, miinoja tai hitaita plasmapalloja. Vihollisten jättäminen persoonattomiksi roboteiksi ja eläimiksi on vähän outo valinta, sillä kyllähän ykkösessä kurmotettiin muun muassa ilkeitä talaneita, miksei nyt sitten ihmisiä, kun he kuitenkin ovat Pahuus kaiken takana. Last Action Ulukaï Mutta ennen pitkää messiaankin on tartuttava kättä pidempään. Tähtäily on hiirellä jopa liian helppoa, ja normaalilla vaikeustasolla haaste katosi melko nopeasti. Rauhallista ihmettelyä keskeytellään taistelulla. Vaikka viholliset yrittävät hakeutua välillä suojaan, suurimman osan tekoäly on luokkaa hakkaa päälle -tasoa. Omaksi työjuhdakseni muodostui kivääri, joka sylki luoteja hirvittävää vauhtia vahingon lisääntyessä aseen kuumentuessa. Ilahduttavasti pikamatkustus aukeaa alueiden Daoka-portaaleita korjaamalla. Täysin nykimätön peli ei ole, mutta toimintaa häiritsevää pätkähtelyä vaikka Alone in the Darkin tapaan ei ole. kin päivittäminen alusta alkaen, jolloin matkustus helpottuu. Vastaan kävelee ja lentää erilaisia robotteja sekä villieläimiä. Onnistuu. Kaukaisuudesta kuuluu Far Cryn Mitä hemmettiä! -huudahdus, sillä avoimen maailman peruskliseenä maasto on täynnä vihollisen tukikohtia, parkour-haasteita ja vihamielisiä eläimiä. Xbox One -padilla kontrollit ovat napakat, mutta hylkäsin ohjaimen pikakokeilun jälkeen hiiren tieltä. Vasta ihan lopussa haastetta alkaa löytyä, mutta jälkikäteen ajateltuna hiirellä ja näppiksellä pelaavan kannattanee valita suoraan hard-taso. Taistelun ongelma on toisto: eri vihollistyyppejä on vain kourallinen, ja tukikohtien vyöryttämiseen on tasan yksi kaava: ensin etsitään muutama kytkin ja lopulta ammutaan voimala hajalle
Lentäessäni korkealla piirtoetäisyys on huikea ja maailman laajuus sai minut haukkomaan henkeä. Budjetin rajat näkyvät sen verran, että Outcastia voisi kuvailla korkeintaan AA-peliksi. Tietty rosoisuus tosin sopii hyvin kokonaisuuteen, eikä audiovisuaalinen puoli ärsyttänyt. Ehkä se on pora. Vihollissuunnittelu ja sivutehtävien yksitoikkoisuus. Toivottavasti pelaajat löytävät takaisin Adelphalle! OUTCAST: A NEW BEGINNING Maisemapotretti. Peli pyörii omalla koneellani erinomaisesti, DLSS:n avulla päästään 4K:llakin suhteellisen tasaiseen 120 FPS -ruudunpäivitykseen, joka lienee osasyy kontrollien nautittavuuteen. 12 174612_.indd 12 174612_.indd 12 30.5.2024 15.19.27 30.5.2024 15.19.27. 89 Uniikilla tunnelmalla höystetty, kaunis avoimen maailman seikkailu ei aliarvioi pelaajaa ja palkitsee tutkimusmatkailijan. A New Beginning on virkistävä tuulahdus menneisyydestä, ajasta, jolloin luovuus sai kukkia vapaammin mainstream-peliteollisuudessakin, eikä pelaajaa pidetty ääliönä. Huonoa . Cutter avautuu henkilökohtaisesta hygieniastaan. Keskusteluissa sentään on edelleen syvyyttä ja ympäristö asukkaineen on rakennettu taidokkaasti. Kartan saa ohjaamaan suoraan seuraavaan kohteeseen, mutta fiilistelyä varten HUDin voi kytkeä pois päältä, jolloin mittareita ja tutkaa näkyy vain skannatessa tai taistelussa. Heikkouksien ohi on helppo katsoa, kun tutkii maailmaa omaan tahtiinsa ja nauttii matkasta. Cutterin naseva ja typerä huumori on myös tallella: miehen läppä saa keskustelukumppanit pitämään tätä idioottina, ja sekös minua jaksaa huvittaa. Tunnelma on ainutlaatuinen, kiehtova, mystinen ja kutsuva. Ajoittain pääsee kurittamaan pomovastuksia. Näitä robotteja romutetaan suurimmassa osassa taisteluista. Hyvää + Nätti katsoa ja kuunnella, napakat kontrollit ja taidolla rakennettu maailma. Ensimmäisessä osassa vaikutuksen tehnyt talan-kansan tekoäly tuntuu nyt tyhmennetyltä, talanit lähinnä seisoskelevat paikoillaan odottaen interaktioita Sladelta. 25 vuoden odotus palkittiin Yllätyin, miten voimalla A New Beginning kietoi pauloihinsa, maailma tuli koluttua läpikotaisin lähes huomaamatta. Alla Daoka-portaali, Riss-peltoja ja metsää, eli perinteistä Outcast-kuvastoa. Lähinnä tekemiseen olisi kaivannut lisää vaihtelua, nyt sivutekeminen on turhan monotonista. Noin 25–30 tunnin kesto on hyvä, sillä kertomusta ei ole pitkitetty turhalla täytteellä. Tein lähes huomaamattani kaiken, mitä Outcast tarjosi, ja nautin koko matkasta. ka säteenseuranta ei olekaan käytössä. Maailmassa tapahtuu vain tehtävien aikana
Kaikki menee tietenkin hirveällä tavalla pieleen: luotaimen tuhoutuessa muodostuu musta aukko, joka uhkaa imeä maapallon sisäänsä. Toimintaseikkailu ei aliarvioi pelaajaa, vaan vaati johtolankojen keräämistä paikallisille juttelemalla, pulmien ratkomista, tutkimusmatkailua ja tietenkin taistelua. Tämä on käytännössä alkuperäisen 1999 pelin porttaus nykykoneille, parannuksina muun muassa korkeampi resoluutio ja modernit kontrollit. Pelipiiri löytyy yhä foorumilta, jos haluaa lueskella osallistujien tuntemuksia tarinan edetessä. Minäkin heitin 20 taalaa, mutta valitettavasti se ei riittänyt, eikä rahaa tullut tarpeeksi toteutukseen asti. OUTCAST-SARJAN LYHYT HISTORIA -prosessorin ja paljon keskusmuistia. ikan edelläkävijänä, vaikka todellisuudessa vokseleita hyödynnettiin lähinnä pinnanmuotojen generoinnissa. Vauhdikkaat vokselit Outcast ihastutti ulkoasullaan jo 25 vuotta sitten. Peli myi aikansa mittapuulla kunnioitettavat 400 000 kappaletta. Sladen tehtäväksi jää etsiä muut, korjata luotain ja pelastaa ihmiskunta. Potkustartti nykypäivään Outcast oli arvostelumenestys, myös Pelit-lehdessä 8/1999 Kimmo Veijalainen lätkäisi sille massiiviset 96 pistettä. Visuaalisen ilmeen lisäksi Outcast loisti myös auraalisesti. Sillä minäkin vihdoin pelasin Outcastini läpi, Pelit-foorumilla Marko Tyrväisen vetämän Pelipiirin myötä, ja pidin valtavasti. Ville Wikström Haluatko maailman pelastaa vai. Cutterin lakoniset sutkautukset ja viittaukset oikean maailman kliseisiin menevät talaneilta poikkeuksetta yli hilseen, minä palkitsin ne naurahduksilla. THQ Nordicin julkaisema ja Appealin kehittämä Outcast: A New Beginning on jokaisen Outcast-fanin unelmien täyttymys, mutta pärjääkö se vuoden 2024 ympäristössä. Outcast onnistui myös pelinä. Peli ilmestyi aikana, jolloin 3D-kiihdytys alkoi olla jo tavallista, mutta Appeal ei hyödyntänyt sitä lainkaan, Outcast pyöri lähes kokonaan prosessorivoimalla. Koska nykypäivän ymmärrys perustuu menneisyyden tuntemukseen, kerrataanpa lyhyesti Outcastin ja sen tekijän Appealin historia. Larian Studios tunnetaan viimeistään Baldur’s Gate 3:n ansiosta. Loppuvuonna 2014 tekijät kuitenkin julkaisivat pelin uudelleen nimellä Outcast 1.1 Steamissa ja GOG:issa. Käytössä oli muun muassa heijastuksia, antialiasointia, syvyysvaikutelmaa ja muita tuolloin harvinaisempia ominaisuuksia. Vuonna 2007 Yhdysvaltojen hallitus lähettää luotaimen rinnakkaiseen ulottuvuuteen Adelpha-maailmaan. 13 174995_.indd 13 174995_.indd 13 30.5.2024 15.22.55 30.5.2024 15.22.55. Gra. Portaalista lähetetään kolme tieteentekijää ja heitä suojelemaan juoppo ex-sotilas Cutter Slade. Kutsu paikalle Ulukaï! K lassikko Outcast on saanut vihdoin jatko-osan. Muistan ihmetelleeni, miten upealta se näyttikään! Valitettavasti projekti peruttiin ja Appeal haettiin konkurssiin vuonna 2002. Upeasti rakennettu Adelpha ja Talan-kulttuuri kutsuu ihmettelemään, ja käsikirjoittajien vinksahtanut huumori sopii myös yllättävän hyvin joukkoon. Ääniraita on todella kaunis, eteerinen ja lisää hienosti pelin eriskummallista tunnelmaa. Yrityksen alkuperäiset kolme perustajaa saivat hankittua pelisarjan oikeudet Atarilta takaisin ja vuonna 2014 käynnistivät Kickstarter-alustalla joukkorahoitusprojektin nimellä Outcast Reboot HD. Portaali hajottaa ryhmän eri puolille Adelphaa. Mutta nyt, 25 vuoden jälkeen, on todellisen jatko-osan aika. Venäläisen orkesterin taidokas soitto ja ajoittainen kuorolaulanta on liikuttavan hienosti esitetty. Outcast on yhdistelmä Stargåtea ja muita ajan sci. Pelitissä 1/2018 Markus Lukkarinen tykkäsi Second Contactista 81 pisteen verran. Hinta oli raskas, sillä pyöriäkseen hyvin Outcast vaati tehokkaan Pentium III HYLKIÖ VAI SANKARI. Unity-moottorilla tehdyn pelin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä kyseessä on puhdas ykkösen uusioversio. Avoimen maailman pelien pioneerina Outcast ei aseta pelaajalle rajoja, vaan lähes kaikkialle voi tunkea nokkansa alusta alkaen, jos uskaltaa. Vuosituhannen vaihteessa elettiin optimistisempaa aikaa taiteen yhdistäessä ihmisiä: musiikin sävelsi amerikkalainen Lennie Moore ja sen esitti Moskovan sinfoniaorkesteri. Samoihin aikoihin Larianin kanssa, noin 90-luvun puolivälissä, perustettiin myös Appeal, jonka magnum opus Outcast julkaistiin PC:lle vuonna 1999. Lopputuloksena syntyi erittäin uniikki visuaalinen ilme. Charles Baudelaire oli väärässä, Belgia on hieno maa! Pienestä koostaan huolimatta siellä tehdään poikkeuksellisen laadukasta olutta ja tietysti upeita pelejä. kliseitä, mutta omalla twistillä. Minä en ole sitä pelannut, sillä mielestäni alkuperäinen oli edelleen kuranttia kamaa eikä kaivannut uusintaa. Outcastia on pidetty vokseligra. Uudelleen käynnistetty Appeal sai julkaisusopimuksen Naconin kanssa ja ensimmäisen Outcastin remake ilmestyi lopulta vuonna 2017 nimellä Outcast: Second Contact. ikkamoottori oli erittäin edistynyt ja loihti kauniimpia näkymiä kuin aikakauden 3D-kortteja hyödyntäneet polygonimoottoreilla pyörineet pelit. Siitä huolimatta maksimiresoluutio oli jo tuolloin tuhnu 512 x 384 pikseliä. Vaikka paikallinen Talan-rotu pitää Cutteria Ulukaï-messiaana, talaneiden luottamus pitää ansaita hyvillä teoilla, muodostaa liittolaisuuksia ja ystävyyksiä. Appeal alkoi kehittää jatko-osaa Playstation 2:lle, myös Pelit-lehteen asti päätyi ruutukaappauksia prototyypistä
Erittäin viihdyttävä dokumentti kertoo Wieben ja Mitchellin Donkey Kong -maailmanennätysjahdista. Kuvasarja Floridan kiinteistölainanvälittäjien kokouksen Donkey Kong -pelikoneelta vuodelta 2007, Billyn tehdessä Mortgage Brokers -ennätyksensä, oli siihen astisista todisteista raskauttavin. Kun videopeliteollisuus joutui laman kouriin, seurasi suvantovaihe. Ne harvat vapaaehtoiset ovat melkoisen epäluotettavia, kahdesta tuhannesta hatusta vedetystä peliennätyksestä kärynnyt Todd Rogers etunenässä. Mitchell ei myöskään onnistunut todistamaan, että alkuperäinen laitteisto pystyisi tuottamaan nauhoilla nähtävän kaltaisesti käyttäytyvää pelikuvaa. Avaintodisteita alkoi vuotaa julkisuuteen alkuvuodesta 2023. Vuonna 2007 julkaistu dokumenttielokuva The King of Kong: Fistful of Quarters teki Billy Mitchellistä ja sen toisesta päähenkilöstä Steve Wiebestä julkkiksia. Billy yritti myös kokonaan estää videoiden käytön todisteina oikeudessa, sillä Mitchell luottaa silminnäkijälausuntoihin, joita hänen mukaansa on satoja. Se muun muassa poiki hänelle työpaikan Twin Galaxies -firmassa, joka tuomaroi videopelien ennätyksiä. Twin Galaxies myytiin vuonna 2014 Jace Hallille, joka myöhemmin kiristi ennätysten kirjaamisen sääntöjä. Myös kunnianloukkauskanne pelihuijariksi Billyä syyttänyttä tubettaja Karl Jobstia vastaan oli voimissaan, lupaukset kahdesta uudesta kanteesta roikkuivat ilmassa. Yksikin oikeuden vahvistama käry riittäisi siihen, että Billyä saisi laillisesti kohdella kuin pelihuijaria. The Justice (Vireillä) Vuonna 2022 Billy yllättäen veti Donkey Kong -nettifoorumin Jeremy Youngia ja Jeff Harristia vastaan nostetut kanteet pois. Jos he kaikki valehtelisivat, Billyn mukaan kyseessä olisi lähes Kennedyn murhan kokoinen salaliitto. T apahtui viime numerossa: Tarina alkoi vuonna 1982, kun nuori Billy Mitchell julistettiin Donkey Kongin maailmanmestariksi. Sen perusteella Twin Galaxies luovutti hänelle Vuosisadan pelaaja -arvonimen väittäen tittelin antajaksi Namcoa. Hän siis myöntää ja kieltää mutta päinvastoin. Lähes jokaisen lakijutun lopputulos riippui siitä, oliko Mitchell käyttänyt ennätystuloksissaan alkuperäistä Donkey Kong -kolikkopelikabinettia. Kolmea Mitchellin ennätystä Donkey Kongissa ei voitu todistaa sääntöjenmukaisiksi, minkä takia Twin Galaxies, Guinness World Records ja Donkey Kongin foorumit poistivat hänen kaikki ennätyksensä listoiltaan vuonna 2018. Billy KUNNIANLOUKKAUKSIA JA KONNANKOUKKUJA BILLY MITCHELL – HUIJARI VAI HUIPPUPELAAJA. Jussi Mattila Asianajajat tietävät kaiken laista, mutta he eivät tienneet show’sta, jonka vain pelimies voi järjestää. Muun muassa King of Kongin DVD-extrat kuitenkin tarjoavat todisteet siitä, että tutkitut videot olivat Billyn omia. Epämiellyttäviä todisteita Show siis jatkui. Vuonna 1997 Twin Galaxies alkoi kehittää Mitchellille superpelaaja-legendaa, muun muassa julistamalla hänet maailman ensimmäiseksi täydet pisteet Pac-Manissa saavuttaneeksi pelaajaksi. Vuoden 2023 alussa Billyn lukuisista oikeusjutuista olivat voimassa kunnianloukkauskanteet Twin Galaxiesia ja sen uutta omistajaa Jace Hallia vastaan. Mutta ei hän kovin montaa henkilöä saanut todistajaksi. OSA 3 haastoi jokaisen kunnianloukkauksesta oikeuteen ja bonuksena pari asiasta uutisoinutta sivullista. Pelihuijaustutkimukset eivät vaikuttaneet Billyn entistä ystävää David Racea vastaan nostettuun kanteeseen, sillä se koski Racen ja Billyn yksityisen puhelinkeskustelun nauhoituksen vuotamista julkisuuteen. Seuraavaksi Mitchell valitsi kolmeosaisen hyökkäyksen: emulaattorilla pelatut videot eivät olleet hänen videoitaan ja vaikka olisivatkin, niissä on itse asiassa alkuperäisen Donkey Kongin pelikuvaa tai ne olivat muiden tekemiä väärennöksiä. Voimassa oli edelleen myös Twin Galaxiesin itsepuolustukseksi Billyä vastaan nostama kunnianloukkaus-, rahankiristysja petoskanne. Kuvissa näkyvät Billy, tuomarina toiminut 14 174614_.indd 14 174614_.indd 14 30.5.2024 15.43.09 30.5.2024 15.43.09. Epäilyttävistä pelivideoista kiinnijäänyt Vuosisadan pelaaja yritti ensin kiistää, että Twin Galaxies tarkasti ennätykset VHS-videoiden perusteella, mutta ymmärsi nopeasti sen olevan tyhmä taktiikka
Wiebe oli saanut sen dokumentin tekijöiltä vuonna 2006, siis ennen elokuvan julkaisua. Kuvakaappaus DavePlaysUK:n YT-videosta. Ed Cunningham, King of Kongin tuottaja, oli pyytänyt vuonna 2020 häntä olemaan tarjoamatta Billyn vastaista todistusaineistoa asianajajille. Alkuperäinen joikkari on vain neljään suuntaan liikkuva, lyhyempi ja musta. Perfectpacman.comin tutkiva journalisti ersatz_cats twitterissä. Walter Day puolestaan epäili uuden elokuvan käsittelevän hänen Twin Galaxiesin Billy avautumassa elämän epäreiluudesta NERG 2023 -tapahtumassa. Hänellä oli siis kaikki, mitä tarvittiin ansan tunnistamiseksi, jopa asioista perillä oleva oma asianajajansa vierellään, mutta silti hän hyppäsi tasajalkaa karhunrautoihin. Walter otti rennommin. Asianajajan näyttäessä kuvaa, jossa Donkey Kong -kabinetti näkyi hyvin, mutta taktisesti punainen joystick oli piilossa, Billy myönsi kabinetin olevan sama jolla hän saavutti ennätyksensä. Samaan aikaan Steve Wiebe oli toimittanut puolustukselle emulaattorin käyttöön viittaavan VHS-kopion Billyn King of Kong -ennätystuloksesta. Oops! Team Billyn valitsemat avaintodistajat eivät ihan osuneet nappiin. Seuraava Billyn todistaja, Mortgage Brokers -tapahtuman johtohenkilö Valerie Saunders, myönsi, ettei ollut paikalla Billy saavuttaessa ennätyksensä, mutta häntä tiedotettiin asiasta radiolla. Vaikka Donkey Kong -ennätyksen saavuttaminen vie vajaat 3 tuntia, Saunders sai tiedon Billyn ennätyksestä omien sanojensa mukaan jo 10–15 minuutin kuluttua tilaisuuden alkamisesta. Arkunnaulat tukkualennuksessa Punaisen joystickin paljastumisen jälkeen popcornien popsijat saivat nälkiintyä loppukesään asti, jolloin perfectpacman.com alkoi jälleen käsitellä aihetta tahoillaan. Kuvat oli otettu päivää ennen väitettyä ennätyssuoritusta, eli ne eivät yksinään todistaisi mitään. Takana oli kiinni ainoastaan virtajohto, eikä kukaan olisi voinut avata hänen lukitsemaansa kabinettia myöhemmin asentaakseen nauhurin. Todd Rogers sekä pelikone, jossa on kielletty kahdeksansuuntainen punainen joystick eli epäreilua etua antava moderni ilotikku. Ed oli parhaillaan kuvaamassa dokumentille jatko-osaa Dayn ja Mitchellin kanssa, ja dokumentti todennäköisesti yrittäisi teho-ohjelmalla valkopestä Mitchelliä. Paikallisen Gamestop-myymälän johtaja Josh Ryan olisi itse varmistanut, että kabinetti ja VHS-nauhuri olivat asianmukaisesti kytketty sekä lukittu niin, ettei laitetta olisi voinut kukaan kopeloida. Wiebe paljasti uutta tietoa kulisseista. Billyn asianajaja oli myös ennen kuulusteluja hankkinut juuri nämä kuvat suoraan tapahtumajärjestäjiltä, eli Billy tiesi niistä. Näin lyhyessä ajassa ei hänen mukaansa edes katsojia ehtinyt kerääntymään paikalle, ja tapahtuman järjestäjänä häntä tietenkin harmitti, että yksi ohjelmanumero oli ohi ennen kuin tapahtuma ehti edes kunnolla alkaa. Kuulusteluissa Ryanin mukaan nauhuri ei kuitenkaan ollut lainkaan kytketty kabinettiin. Tarkastelussa olivat pääasiassa Twin Galaxiesin puolustusasianajajien 2023 järjestämät Billyn ja tämän todistajien valaehtoiset lausunnot. 15 174614_.indd 15 174614_.indd 15 30.5.2024 15.43.13 30.5.2024 15.43.13. Tästä kaikesta huolimatta Twin Galaxiesin asianajajan kysyessä kuvista kuulustelussa, Billy väitti, ettei hänellä ole niitä. Videoitu valaehtoinen lausunto meni pahasti pieleen ja levisi nettiin. Billyn itsensä mukaan hänen todistajansa puhuisivat sen puolesta, että (punaisen ilotikun) Mortgage Brokers -ennätystulos olisi saavutettu Nintendon lähettämällä alkuperäisellä Donkey Kong -piirilevyllä tuhansien katsojien edessä
Walter jopa lisäsi, että uuden Twin Galaxiesin haastettua heidät oikeuteen Billy oli pyytänyt Walteria pysymään vaiti rahoista. Myöhemmin Twin Galaxies yllättäen poisti Walter Dayn nimen petoskanteesta. Yhtiö valmistautui myös Billyä vastaan nostamaansa petoskanteeseen, joka käsiteltäisiin samaan aikaan. Billyn kastikebisnes oli hiipunut jo ennen lakijuttuja. Todd Rogers, Billy Mitchell ja punainen joystick. Suuren yleisön pettymykseksi sovinnon ehdot merkittiin salassa pidettäviksi. Moderniin, käytössä olevaan ennätyslistaukseen Billyllä on edelleen pysyvä porttikielto. Kaksi muuta kannetta Jobstia vastaan olivat paljastuneet bluffeiksi. Kesäkuun 2023 lopulla Billy oli vastannut, ensimmäistä kertaa koskaan, että yli 20 vuotta sitten Namco luovutti hänelle itse asiassa kaksi laattaa: onnittelulaatan täydellisestä Pac-Man -tuloksesta sekä toisen, aiemmin piilossa pysyneen Vuosisadan pelaaja -laatan. tammikuuta hänen oli tarkoitus langettaa rangaistuksia kummallekin osapuolelle huonosta käytöksestä. Mitchell vs. Osana lakijutun sovittelua Billy pääsi siis takaisin Todd Rogersin ja muiden huijareiksi paljastuneiden tuttuun seuraan. Juristit olivat vaatineet vastapuolelle turhaan muun muassa sakkoja, vastapuolen asianajajan erottamista ja kanteiden hylkäämistä. Syytä ei ole kerrottu julkisuuteen. myynnin jälkeistä muusikon uraansa, mutta ei ollut jostain syystä ihan varma asiasta. OSA 3 Billyn ainoa todiste siitä, että Namco olisi palkinnut hänet kahdella laatalla. David Racea vastaan nostettu kanne, joka koski puhelinsoiton nauhoituksen tuomista julki, oli hylätty toisen asteen oikeuden toimesta. Valehtelua Twin Galaxies alkoi perata vaatimalla Vuosisadan pelaaja -palkintolaattaa tutkittavakseen. Toisin kuin muista käsitellyistä asioista, petoksesta voidaan tuomita vankilaan. Korvauksien ja sakkojen lisäksi tällaisissa jutuissa häviäjä tuomitaan maksamaan voittajien oikeudenkäyntikulut USA:ssa joskus ja Australiassa aina. Turhan sallivasti sirkusta seurannut tuomari alkoi saada tarpeekseen ja 11. Todisteeksi Billy tarjosi matalan resoluution kuvan kahdesta laatasta sekä ohjasi etsimään laattoja Bridgeview Centeristä, Iowasta. Kaaoksen lässähtämiseen pettyneitä katsojia lohdutti Karl Jobst, joka vakuutti voitonvarmana, että hänen ja Billyn välinen lakiasia viedään tuomioon saakka. Niitä ei koskaan nostettu. Voittaakseen petoskanteensa Twin Galaxiesin olisi osoitettava Billyn olevan rahallista hyötyä tavoitteleva huijari. Rikostekniikan ammattilainen tutki kuvan. Ehdoton takaraja Twin Galaxiesin ja Billyn lautamiehistön eteen pääsemiselle oli 11. 2024: Lakikirja nyt Tästä pääsemmekin kohtalon vuoteen 2024. Kummankin osapuolen asianajajat olivat harrastaneet aggressiivista lakiteknistä venkoilua. Hän oli joutunut muotoilemaan halvalla ja hätäisesti täytettyihin haastepapereihin moneen kertaan uusiksi kanteen perusteet ja joka kerta maksamaan Jobstille korvauksia aiheuttamastaan lisätyöstä. Se olisikin ensimmäinen kerta Billylle. 16 174614_.indd 16 174614_.indd 16 30.5.2024 15.43.16 30.5.2024 15.43.16. lokakuuta. Billyn antama laattojen osoite puolestaan johti tuloksettomaan aarrejahtiin, johon kului kymmenientuhansien dollarien edestä aikaa ja turhaa työtä. Muutaman päivän päästä Twin Galaxies julkaisi aiemmin kirjautumisen takana pidetyn historiallisen tulosluettelon, josta löytyy ennätystilanne ennen vuoden 2014 omistajanvaihdosta ja sääntöjen tiukentumista. Sitten Walter Day yllätti kuulusteluissa kaikki. Yllättäen Galaksit ja Billy päättivät juuri tällä päivämäärällä sovitella kunnianloukkausja petoskanteet keskenään. Mitä rahallisen hyötyyn tulee, Billy on itse kiistänyt saaneensa rahaa vanhan Twin Galaxiesin myynnistä Jace Hallille. Billy on valittanut päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Raha-asioista huolestunut Billy olisi huhujen väitteen mukaan alkanut siirtää omaisuuttaan lähisukulaistensa nimiin. Pelit-lehti seuraa tilannetta. Rahantarpeeseen viittaa se, että Mitchellin osaksi omistama Rickey’s Restaurant & Sports Bar tontteineen oli laitettu 2023 myyntiin bizbuysell.comiin. Laatoissa näkyvien Pac-Man -hahmojen, laattojen jalustojen kiinnityksien ja monen muun asian vertailun perusteella asiantuntija päätteli kuvan laattojen olevan väärennöksiä. USA:n lain mukaan viiden vuoden valmistautuminen ja Covid-19:sta johtuva lisäaika riittävät. BILLY MITCHELL – HUIJARI VAI HUIPPUPELAAJA. Jokaisen kiven kääntö Jos Twin Galaxies olisi murehtinut vain kunnianloukkauskannetta, vähempikin määrä todisteita olisi riittänyt. Huhtikuun lopulla Australiassa juttua hoitava tuomari laittoi viimein pisteen Mitchellin pahalle tavalle pitkittää oikeusprosesseja loputtomiin ja löi käsittelypäivämäärän lukkoon. Loppusuora häämöttää Vuoden 2023 lopulla ensimmäinen Karl Jobstia vastaan nostettu kunnianloukkauskanne oli edelleen voimassa ja käymässä kalliiksi Billylle. Jobst -kanne pääsisi oikeuden eteen syyskuun puolessa välissä – todennäköisesti. Hän myönsi maksaneensa vuonna 2018 Billylle organisaation myyntirahoista 33 000 dollaria. Kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä kuultujen mutta vahvistamattomien huhujen mukaan Billyllä oli syksyyn 2023 mennessä jo käynyt häviämisen mahdollisuus mielessä
TOGETHER FOR MANAGED DEMOCRACY! Hän on gamer, hän aina taistelee Pelaamisen lieveilmiö on influensserivetoinen sodankäynti yleensä wokeksi katsottua ilmiötä vastaan tai puolesta. Kirsikkana yllätyskakussa on oma reservaattimme, perunanviljelyllä ja perunasipsituotteilla elävä Ahvenanmaamme. Serveriongelmien takia aluksi pakollinen Steam-tilin linkitys PlayStation Network -tiliin muuttui tilapäisesti vapaaehtoiseksi. Etelämantereellakin Hellmiren tulitornadoista nauttiminen uhkasi loppua. Viides toukokuuta Sony kertoi, että seuraavaksi päiväksi aikataulutettu pakkolinkityspäivitys jää tekemättä. Ehkä sekin pisti miettimään, että vaikka alussa oltiin melko tasan, toukokuussa PCja PS5-pelaajien suhde oli jo 80/20, PC:n hyväksi. Kylmä sanelu on huonoa johtamista. Mutta miksi Sony antoi edes vähän periksi. Vaikka ylhäältä kuvattu ensimmäinen Helldivers (2015) oli varsin suosittu peli aikanaan, kristallipallot olivat nyt huurussa. toukokuuta taistelu demokratian puolesta loppuu, vaikka pelin onkin ostanut viimeisillä viikkorahoillaan. Nimittäin PSN-tilin voi toki tehdä 70 maassa, mutta ongelmaksi nousikin se, ettei yli 170 maassa/sen tapaisessa ei voi, vaikka Steam-tili kyllä onnistuu. En itse asiassa tiedä miksi, mutta ilmeisesti se on niille tärkeää. Itse olisin etukäteen hajottanut vastarinnan rivejä lahjuksella: oikeasti hyvä ja käyttökelpoinen ase, jonka saa ilmaiseksi, kun PSN-tilinsä linkittää Steam-tiliin. Tämän kolumnin lukeminen edellyttää, että linkität tilausnumerosi Pelit.fi-tiliin. Arrowheadissa oli kolme Community Manageria, joista yksi tuki pommitusta. Kyseessä on selvästi Suomestakin tuttu idioottimainen ”maksan satasen kunhan vastapuolelta lähtee viisikymppiä” -logiikka. Kun Sony perui päätöksensä, helldiversit peruivat arvostelunsa ja arvosana kipusi parissa päivässä taas plussalle. PSN-tili minulla sentään jo Bloodborne ja Demon’s Soulsin takia olikin, joten kiltisti linkitin sen. Steam palauttaa rahat automaattisesti, jos peliä on pelattu alle kaksi tuntia. Mutta nyt Sony itse sukelsi helvettiin. Helldivers 2 teki historiaa: siitä tuli Steamin kaikkien aikojen alimmaksi arvosteltu maksullinen peli. Linked In Kun EA, Ubisoft, Rockstar, Sony ja monet, monet muut vastaavat julkaisevat pelin Steamissa, niissä on jotakuinkin aina vaatimus linkata Steam-tili kyseisen firman omaan online-rimpulaan. Major Order Succeeded Helldiver 2:n erikoisuuksia on dynaaminen galaktinen sota, jossa Super-Maan sodanjohto (mies joka tunnetaan nimellä Joel) laatii Major Orderit. Helldivers 2:n tulevaisuus näyttäisi olevan PC-pelaajien käsissä. Demokratia oli voittanut! Mutta ei ilman uhreja. Steam-arvosana vajosi taas Mixediksi, koska Sony ei osoita merkkiäkään ostobannien purkamisesta. Alkuvuonna julkaistussa Helldivers 2:n selkeä esikuva on fasismin vastainen satiirinen elokuva Starship Troopers, nyt terminaattoreilla maustettuna. Hyvin. That’s one more victory for the right side of history! Arrowheadin syyllisyys rajoittui tietoon pakkolinkityksen paluusta, kun selvisi, ettei PSN-tili olekaan globaali oikeus, (myös) Arrowheadin toimari suorastaan kannusti arvostelupommitukseen. Toisaalta siellä varmaan PC:tkin ovat perunatasoa, tuskin niillä peli pyörisikään. Mikä hämmästyttävintä, osa onnistui. Muun muassa Magickasta tunnettu Arrowhead on ruotsalainen itsenäinen pelistudio, jonka kaksi viimeisintä peliä on julkaissut Sony. Vaikka Arrowhead itsekin aluksi niin luuli, kysymys ei ole kahden minuutin käyttämisestä tilin luomiseen tai epämääräisestä ”Sony vie mun datan” -paranoiasta. Tai ei oikeastaan edellytä, mutta onhan se tosi järkevää. Ne siis kelpaavat NATO-jäseniksi, mutta eivät Playstation Networkiin. Sellainen yleiskäsky voi olla neljän planeetan vapautus terminideiltä. Eläköön demokratia! Nyt tämä satojen tuhansien pelaajien kouluttaminen yhteen sitkeyttä vaativaan tehtävään kostautui: he aloittivat hillittömän arvostelupommituksen Steamissa. Yleensä vain ähkäisen ja luon jälleen yhden täysin turhan tilin, jota en ikinä tule käyttämään. Tai mielessä välkkyi refundaushelvetti, ehkä joukkokanteet, ehkä maineen menetyksen vaikutus tuleviin PC-porttauksiin kuten Ghost of Tsushimaan. Luonnollisesti herkimmät alkoivat vaatia Steamilta rahojaan takaisin. En edes muista, oliko pelissä jo silloin Skip-optiota. Sitten huhtikuun lopussa pelin sisällä jysähti hellbomb: Sony ilmoitti, että 6. NNIRVI Miten käy, kun satiirisfasistisen taistelupelin kampanjan opeilla isketään oikeassa maailmassa. Alkuvuonna julkaistusta kakkospelistä tuli yllättäen valtava hitti, niin valtava että serverit luhistuivat kuormituksen alla ja peliin pääsyä piti huolella jonottaa. 17 174609_.indd 17 174609_.indd 17 30.5.2024 15.43.55 30.5.2024 15.43.55. Nyt refundia vaadittiin satojen pelituntien jälkeen. Oletettavasti Steam saa periä refundit takaisin pelijulkaisijalta, mutta ehkä asia ei olekaan niin pihvi, jos refundaajia on armeija. Ansaitusti Helldivers 2 myi kuin kinkku jouluna: peli, jolta ei hirveitä odotettu, olikin nyt Sonyn vuoden suurin megahitti, joka toukokuun puolessa välissä oli myynyt rapsakat 12 miljoonaa kappaletta ja edelleen kassa kilisi. Tosin innokkaimmat helvetinsukeltajat alkoivat arvostelupommittaa myös Helldivers ykköstä, joka oli täysin viaton. Ehkä Sony vain tajusi tehneensä virheen ja omatunto kolkutti. Autoritäärinen Super-Maa taistelee robotti-automatoneja ja ötökkä-terminidejä vastaan sodassa, jossa innokkaita Helldivereita jauhetaan lihamyllyssä demokratian ja vapauden nimessä. Refundaus Steamilta on sikäli mielenkiintoista, että Steam vain myy peliä ja ottaa 30–20 pinnaa välistä. Tämä on toki typerin tapa osoittaa mieltään, ainakin ennen kuin varsinainen rikos eli blokki on tapahtunut. Se vaatii, että helldiversit vetävät planeetalla läpi (kymmeniä) tuhansia onnistuneita tehtäviä, mikä nostaa vapautusprosenttia, ja kun se on sata, planeetta on vapaa. Tällä kertaa kansanliikkeen suuttumuksella oli ihan oikea syy. Näihin kuuluu suurin osa Afrikkaa ja Aasiaa muun muassa, plus Itä-Euroopan maista esimerkiksi Ukraina. Helldiversin 2:n Steam-arvosana laski muutamassa päivässä reippaasti yli yhdeksästäkymmenestä alle neljäänkymmeneen. Yksi CM sai kenkää, arvatkaapa kuka. Ikävä kyllä arvostelupommitus tehtiin 500 kilon pommeilla: näytti tosi tehokkaalta mutta oikea tuhovaikutus oli paljon pienempi. Joka tapauksessa Sonyn ensimmäinen peliliike oli pistää ostosulku maille, joissa PSN-tiliä ei voi tehdä. Yksi taistelu voitettiin, mutta sota jatkuu. Päinvastoin, se lisäsi listalle muun muassa Baltian maat. Erikoinen sivujuonne oli, että PS5-pelaajista osa vastusti PC-pelaajien nousua korporaatiopolitiikkaa vastaan. Ainakin jossain määrin. Vaikka ”We dive together! Or Do Not Dive at All!” oikeasti onkin ”Thoughts & Prayers!”, ainakin yritimme. Ei PSN-tiliä, ei taistelua demokratian puolesta. T oukokuussa käytiin mielenkiintoinen, mutta opettavainen ja lyhyt sota, jossa koulutettu vastarintaliike otti yhteen megakorporaation kanssa. toukokuuta julkaistavassa päivityksessä linkityksestä tulee taas pakollinen. Peliä oli myyty kuukausia ja sitten tulee yllärinä ilmoitus, että ilman tilien linkitystä 6
Jos väistöt tuottavat ongelmia, saa exoista lisää reaktioaikaa, tai niillä voi lisätä vaikka erikoisiskujen tuhovoimaa. Vähemmän yllättäen sankarimme on yksi harvoista selvinneistä. Etulinjassa on mukana uhkea Eve, kylmäverinen taistelija, joka edustaa entisaikojen ihmisten rajoitukset kauas taakseen jättänyttä tulevaisuutta. Taskuihin voi ostaa lisäturvaksi kertakäyttöisiä parannusesineitä ja yhden henkiinherätyksen tarjoavan pumpun, mikä pidentää elinajanodotetta. Hengissä selvinneet pakenivat siirtokuntaan kauas tähtien taakse ja Maa hylättiin. Rytmikäs mätkintä vaatii toki tarkkuutta, satunnaishutkimalla lähtee vain oma henki. Aiemmin vain mobiilipelejä tehnyt Shift Up on loihtinut yksinoikeudella PS5:lle tiukan toimintaspektaakkelin. Onneksi Tähtiterä muuten iskeekin sitten kuin ne kuuluisat miljoona volttia. Skillipojoilla avataan taitoja viidestä eri taitopuusta, aina tuplahypystä erikoisiskuihin ja isommasta parry-ikkunasta uusiin komboihin. Evea hämmästyttää erityisesti esi-isien raunioitunut yhteiskunta: täysin orgaanisia olentoja, kulinaarisia nautintoja, raiteilla kulkevia liikennevälineitä. T aas saadaan koreaa Koreasta! Viime vuoden eteläkorealainen yllättäjä oli Lies of P, nyt se on Stellar Blade. Eivätkä viittaukset Matrix-elokuviin ja Raamatun kertomuksiin pääty tähän, lisäksi soppaan sekoitetaan aimo annos transhumanismin pohdintaa. Lisäksi ylle saa neljä muuta lisävarustetta, jotka kukin buffaavat yhtä ominaisuutta, kuten lyöntinopeutta. Eve tapaa Adamin, joka johdattaa neidon Xioniin, ihmisten viimeiseen turvapaikkaan Maan päällä. Xion on ihmiskunnan viimeinen kehto Maan päällä. No ei ihme, että kävi huonosti! Stellar Bladen kertomuksen rakenteessa ja sen tulkinnanvaraisuudessa on hyviä ideoita. Toni Hilden STELLAR BLADE Tukka leimuaa, pakarat paukkuvat (hyvällä tavalla) ja tanssijalkaa vipattaa, kun yli-inhimillinen Eve laittaa hirviöitä nippuun viiden tähden soundtrackin tahdissa. Ihmiskunta hävisi sodan Maapallolle hyökänneitä naytiba-hirviöitä vastaan. Toni Hilden MAA AIKOJEN LOPUSSA Shift Up / Sony Arvosteltu: PS5 Versio: 1.002 Ikäraja: 18 Taivaallista toimintaa Stellar Bladen konepellin alla hurisee soulslikella voideltu moottori, jonka huomaa taistelun lisäksi etenemisen rakenteesta. Häntä on valmisteltu koko elämänsä ajan vain yhteen tehtävään, naytibojen johtoportaan kukistamiseen. Sielunkumppaneita vierastavien ei kannata heittää kirvestä kaivoon etukäteen, sillä myönnytyksiä haasteeseen löytyy aina vaikeustason valinnasta lähtien. Vastustajat tarjoavat siimaa ilmoittamalla ikävimmistä iskuistaan värikoodauksella. Stellar Bladen tarina alkaa kauan tämän sodan jälkeen, kun siirtokunnan iskujoukot palaavat Maahan tunkemaan naytibat jonnekin, minne aurinko ei paista. Nier: Automata on selvä inspiraation lähde vähän kaikessa, mutta ihan Nierimäistä loistoa ei tarina saavuta. Even taistelukykyä voi muovata haluamaansa suuntaan kahdella exo-selkärangalla, joiden päivittäminen avaa niihin uusia ominaisuuksia. Lepopisteillä parannusputelit täyttyvät, taitopisteet loksahtavat paikoilleen ja aiemmin kaadetut örvelöt heräävät henkiin. Parry ja väistöt tulevat tutuksi, mutta virheille on tilaa enemmän kuin parryn pärisyttäjien kruununjalokivessä, Sekirossa. Keltaisen välähtäessä tiedän hypätä alta pois, punaista nähdessäni isken parrya perään. 18 175177_.indd 18 175177_.indd 18 30.5.2024 16.23.28 30.5.2024 16.23.28. Isku ei kuitenkaan ala kuin Strömsössä, sillä iskuryhmän laivue tuhotaan lähes kokonaan jo ilmakehässä
Kenttien nurkissa nyhjöttäviltä ruumiilta saatavilla kehoytimillä saa lisää elinja betavoimaa. Tällaisia peruskaavaa rikkovaa ilottelua näkee nykyisin harmillisen harvoin, ainakaan isomman budjetin toimintapeleissä. Helldivers 2:n pelaaminen on ollut hyvää treeniä Stellar Bladeen, sillä monet arkut avataan nuolinäppäinkoodeilla, jotka pitää syöttää aikarajan sisällä. Panostuksen huomaa: ne ovat täynnä kuvottavia yksityiskohtia ja puistattavaa, uhkaavaa liikehdintää. Myöhemmin repertuaari täyttyy voimakkailla bursteilla, joihin käytettävää energiaa saa puolestaan viime hetken väistöistä. Ihan täysiä pinnoja pelattavuus ei saa, koska tasohyppelystä ja uimisesta puuttuu taistelun ja muun liikkumisen eleganssi ja tarkkuus. Pomotaisteluita olisi voinut olla vielä enemmän, ihan jo siksi, että ne ovat poikkeuksetta ihan pahuksen hauskoja otteluita. Fokus pysyy kasassa ja sivutauhkan määrä on inhimillinen. Pidin erityisesti ratkaisusta, jossa karkeasti arvioiden ensimmäinen neljännes vietetään kapeammassa putkessa, sitten hutkitaan vapaammin pääjuonen ja sivutehtävien välillä vaihdellen, kunnes taas viimeisen neljänneksen ajaksi lukittaudutaan tiukkaan toimintaputkeen. Raunioituneen ihmiskunnan betoniviidakoissa, aavikoilla ja muissa vähän sci. Matka on täynnä pieniä aivopähkinöitä. Kun Even liikkeet lähtevät selkärangasta, syntyy huikeita teinkö minä juuri tuon -hetkiä lonkerohirviöiden teurastuksen keskelle. Rytmi veressä Kaikki muukin tukee makoisaa äksöniä. Mukana kulkeva drooni muuttuu ampuma-aseeksi, jolla on neljä erilaista asetilaa ja oma päivityspuu. Kevyiden ja raskaiden iskujen lyöntisarjat kerryttävät betavoimaa, jota tarvitaan erikoisiskujen aktivointiin. Progressio on palkitsevaa. Arkuista ja örvelöiltä putoavalla roinalla avataan uusia varustepaikkoja, lisätään parannusputeliin käyttökertoja, tai hankitaan Evelle lisää asuja, korviksia tai hiustyylejä. Päätehtävissä on sopivasti vaihtoehtoisia sivupolkuja ja salaisuuksia löydettäväksi. mmissä ympäristöissä kulkevan seikkailun kenttäsuunnittelu on monipuolista ja rytmitys onnistunut. Even tanssimaiset liikkeet tarjoavat näyttävän kontrastin groteskeille naytiboille, jotka käyvät eläimellisesti päälle. Lepopisteillä saa energiat takaisin ja vaihdetaan kuulumisia kavereiden kanssa. Tehtävät ja hahmot sitoo yhteen hubina toimiva Xion, jonka asukkaat nukkuvat maaLonkeroiden päivät päätetään turvallisesti sädetykillä. Ne antavat Stellar Bladelle lisää omaa luonnetta, kaikuja jostain PS2-konsolisukupolven ajoilta. Monipuolinen taistelu rakentuu napakan ohjattavuuden ja hämmästyttävän hienon animaatiotyön päälle. 19 175177_.indd 19 175177_.indd 19 30.5.2024 16.23.41 30.5.2024 16.23.41. Välillä Eve pakotetaan luopumaan terästään, jolloin siirrytään Resident Evil -henkiseen kenttään ammuskelemaan ja pujottelemaan lasersäteiden välistä. Korealaisten elokuvien otus-designin äärellä mainetta niittänyt Hee-Cheol Jang on suunnitellut naytibat, jotka muotoiltiin ensin savesta ja sitten skannattiin 3D-malleiksi. Toiminta on muutakin kuin miekalla hirviöiden silppuamista. Miekkaan saa lisää tehoa pomoilta putoavilla ytimillä. Kunnes yhtäkkiä surffataan hyperputken sisällä sirkkelinteriä väistellen, koska miksi ei. Tasapainoa voisi tosin hieman viilata, varsinkin yksi näistä bursteista on aika ylivoimainen muihin liikkeisiin verrattuna. Etenemisen katkaisee usein lukittu ovi, jonka avaaminen vaatii avainkoodin tai jonkin kevyen aivopähkinän ratkaisemista. Jos Dragon’s Dogma 2:n menninkäissarmeija tuntui ummehtuneelta, niin Stellarissa uudenlaisia, eri tavalla käyttäytyviä hirvityksiä astelee eteen tasaisemmin. Onkohan Eve sukua Ethan Huntille. Täydellisesti ajoitetun parryn osuessa kipinät lentävät, ääniefektit kolahtavat ja DualSensen jytinät viimeistelevät tuntuman
Muutaman alun koomisen kamera-ajon jälkeen on täysin?pelaajasta kiinni, miten paljon fysiikan lakeja rikkovia rintoja ruudulla hölskyy. Toki polygoneja on keskimääräistä runsaammin, mutta hahmo on päässyt parrasvaloihin, koska pelin on julkaissut Sony. Jopa yllätti, kuinka paljon siitä juttua ja riitaa riittääkään. Tarinan edetessä kaupunki saa lisää virtaa, jolloin uusia palveluita aukeaa ja asukkaita palaa kaduille notkumaan. Tarinan koskettavimmat kohtaukset jäävät silti vähän etäisiksi, kun niihin liittyvien hahmojen kanssa ei vietetä tarpeeksi aikaa. Vastapainoksi myös Eve saa uusia taitoja, varusteista on löydettävissä parempia mk.2-variantteja ja asetta voi päivittää entistä pidemmälle. 20 175177_.indd 20 175177_.indd 20 30.5.2024 16.23.58 30.5.2024 16.23.58. Even voi toki pukea kieltämättä räväköihin ja esineellistäviin fetissiasuihin, mutta mikään pakko se ei ole. Xionista päästään kahdelle avoimemmalle aavikkoalueelle, jossa asioita saa suorittaa vapaassa järjestyksessä. K-18 -leima on kuitenkin ihan syystä kannessa, sillä Stellarin soundtrack nyt vaan on niin seksikäs! Sen taustalla on maineikas Monaca-studio, joka nousi kansan tietouteen Nier: Automatan musiikeista. Suosittelen kirsikaksi kakun päälle alkuperäistä korealaista ääniraitaa. Kas noin, piruetit tekevät nopeasti selvää tuhokoneista. Tarinankerronnan, toiminnan, tasohyppelyn ja puzzleilun välillä tasapainoillaan onnistuneesti, tylsistymään ei todellakaan pääse. NG+ tarjoaa hard-vaikeustason, jolloin naytibat ovat kestävämpiä ja tappavampia. Kuteet eivät vaikuta taisteluun, joten kukin päättäköön itse listiikö lonkerohirviöitä minihameessa, keltaisessa Kill Bill -asussa vai kenties jopa pörröisessä nallepuvussa. Sivutehtävät ovat erilaisia juoksupoikakeikkoja, jotka eivät mitään erityisen yllättävää tarjoa, mutta niiden pienet maailmaa taustoittavat ihmiskohtalot syventävät kokemusta. Loppuratkaisuja on muutama erilainen, eri loppuvastustajia myöten, joten siitäkin saa pienen lisämotivaattorin uudelle kierrokselle, jos tahtoo ihan kaiken nähdä. Yritän siis sanoa, että Even taustalla on enemmän ajatusta, kuin hänet seksinukeksi typistävät kommentit antavat ymmärtää. nalaisessa kompleksissa kryounta. Ensimmäinen läpäisy kestänee noin 40 tuntia, jos tekee myös sivutehtävät. Sain nauttia sekä hienosta visuaalisesta annista että 60 sekuntiframen sulavuudesta, mikä ei valitettavasti ole itsestäänselvyys vielä STELLAR BLADE Keltainen väläys tarkoittaa, että kannattaa väistää alta pois. Teknisesti Tähtiterä ei juurikaan kalpene PlayStationin ykkösnyrkkien rinnalla. Myös Stellar Bladessa soi Monacalle omintakeista melankolista genrestä toiseen saumattomasti sulavaa soundia sekä naisartistien ja kuorojen huumaavaa laulantaa. Stellar Blade paranee tasaisesti edetessään. Jos lopputekstien rullatessa on edelleen nälkä, on helpotus lähellä. Ihan jo sen vuoksi, että koreaa harvemmin pääsee peleissä kuulemaan. Se sopii hahmoille luontevammin kuin enkkuraita, jossa osa tyypeistä kuulostaa suorastaan järkyttävältä. Olen altistunut japanilaisille peleille sen verran paljon, että moneen muuhun niissä olevaan hahmoon verrattuna Eve on hillitystä päästä. Soundtrack maailmanlopulle Kehonsa Evelle on antanut eteläkorealainen malli Shin Jae-eun, ja Even ulkomuoto onkin herättänyt maailmalla runsaasti sekä ihastelua että kauhistelua. Mieluummin kiinnitin huomioni siihen, miten taidokkaasti hahmon liikkeet on animoitu, kuinka hänen hiushärvelinsä muuttuu käden käänteessä miekaksi, tai miten supersotilastaustaan sopivat lakonisesti lauotut repliikit vähitellen raottavat naisen keinotekoista kuorta, ja pinnan alta paljastuu jotain aidompaa
Katsoin jälleen kerran George A. Siksi lopputekstien aikainen lupaus jatkosta kutkuttaa, sillä pienellä viilauksella on mahdollista nousta mestaruussarjaan. nite Wealth, Final Fantasy VII Rebirth! Mutta Stellar Blade, se on parasta! Stellar Blade on lumoava kokonaisuus, merkittävintä sci. Sitten katsoin perään City of the Living Deadin, kaksi vuotta myöhemmin tehdyn zombileffan, jota ei ole ohjannut Romero, vaan italialainen Lucio Fulci, suosikkiohjaajiani hänkin. Bugeja ei tullut vastaan yhtään, tuntuma lähes kaikessa on ihan vimpan päälle hiottu. tarina, niin eivät asiat huonosti ole. On sama kuin sanoisi, että Marion jälkeen ei saisi tehdä yhtäkään uutta tasoloikkaa. Pitäisikö siis Fulcin elokuvaa tylyttää kopiona. Sitä ei olisi ilman uranuurtajia, mutta sen paikka pelihistoriassa on itse ansaittu. Imitaatio on ikävää, inspiraatio ihanaa. Peli ravistelee ja ottaa kantaa. Eli onko Stellar Blade vain tylsä kopio, jäinen plagiaatti. Ja sekin on mestariteos, mutta sitä ei pomminvarmasti olisi ilman Romeron mallia. Arvoituksellinen ja haastava, rohkea ja sensuelli lopputulos lunastaa kovat sanat – ja paljon päälle. Romeron kauhuelokuvan Night of the Living Dead, joka TAIVAALLISEN TERÄN JUURET 94 1960-luvulla loi zombigenren liki tyhjästä populaarikulttuuria hallitsemaan. Molemmat ovat mestariteoksia, joihin suhtaudun intohimoisesti. Jopa Yoko Taro sanoi yhteyden olevan ilmeinen. Kantatyön arvoa eivät myöhäisteokset heikennä. Huonoa . Pahviset hahmot, epätarkka tasohyppely. Ihan jo muutama erilainen lähitaisteluase omien taistelutyylien kanssa, lisää pomomittelöitä ja paremmin syvennetyt hahmot kantaisivat pitkälle. Etelä-Koreassa maineikas kuvasuunnittelija Kim Hyung Tae kertoi maansa uutislähetyksessä pari vuotta sitten ammentavansa itsestään aivan kaiken Stellar Bladeen. Ne ovat lajin suursarjat eli Hideki Kamiyan luoma Bayonetta ja Yoko Taron hengentuote Nier. On tulkinnasta kiinni, onko sanoma ihmistilan ihanne vai irvikuva, ja mitä reaktio taiteeseen kokijastaan viestii. 89 Stellar Blade tarjoaa ensiluokkaista toimintaa erinomaisella rytmityksellä. Stellar Bladessa innoitus on nimenomaan kannustanut ylittämään edeltäjät. tänäkään päivänä. Eteläkorealaisen Kim Hyung Taen kuvankauniin, virtaviivaisen räjähtävän toimintaseikkailupelin Stellar Bladen esikuvia ei tarvitse kauaa etsiä. Jos heikoin lenkki on hieman yllätyksetön ja hahmoiltaan pahvinen, mutta kuitenkin jouhevasti etenevä transhumanismin teemoilla kuorrutettu sci. Vastapainoksi saa muilta osin tämän vuosikymmenen parhaiden toimintapelien listalle kuuluvan teoksen. No, Taro ei todellakaan lytännyt Stellar Bladea: hän kehui sitä omaa peliään paremmaksi. No, piru vieköön ei, se inspiroituu ja sitten menee omaan suuntaansa. Naytibat ovat todella kuvottavan näköisiä. Hyvää + Monipuolinen taistelu, koukuttava progressio ja huikea soundtrack. ä aikoihin. Tyylitajun täydentävät kybernetiikka, ihonmyötäiseen asuun sonnustautuva päähahmo ja jatkuva, robotoitu shoppailu. Ajattelen asiaa näin. Esimerkillistä työtä, varsinkin huomioiden, että kyseessä on Shift Upin konsolidebyytti. Jatkoin kymmenen vuotta tuoreemmalla Dawn of the Deadilla. Saa suorittaa! 21 175177_.indd 21 175177_.indd 21 30.5.2024 16.24.19 30.5.2024 16.24.19. Arvoituksellinen tarinankerronta viestii ihmisyydestä nyt ja kaukaisuudessa, säihkyvän synkkä audiovisuaalisuus imee huomion läpi pitkän keston ja armoton toiminta ilahduttaa moniulotteisuudellaan. Johannes Valkola A lkuvuosi on ollut rautainen: Tekken 8, Like a Dragon: In. Minut Stellar Blade yllätti ja isomman kerran. Samalla kun Even piruetit silpovat hirviöitä, pääni keinuu vangitsevan musisoinnin voimasta
Ehdoton vaatimus on kytkeä päälle japaninkielinen dialogi. Kolmeen näytökseen (plus Iki) jaettu Ghost of Tsushima on pelimekaanisesti tuttu ja turvallinen juonellinen hiekkalaatikko, jossa katsotaan videoita ja ratsastetaan suorittamassa sivuja päätehtäviä. 22 175459_.indd 22 175459_.indd 22 30.5.2024 16.38.22 30.5.2024 16.38.22. Muutenkin mongolien uhrien, olettavasti omien perheenjäsenien, ruumiiden vieressä maalaiset tyynesti istuttavat daikoneita. Ulkomaalaisongelmasta on silti kysymys. Nyt Kamikaze upotti suuSucker Punch / Nixxes / Sony Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, PS5 Versio: Patch 1 Minimi: Intel Core i3-7100 tai AMD Ryzen 3 1200, 8 Gt RAM, GeForce GTX 960 tai Radeon RX 5500 XT, SSD Suositus: Intel Core i5-8600 tai AMD Ryzen 5 3600, 16 GT RAM, GeForce RTX 2060 tai Radeon RX 5600 XT, SSD Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 16 Gt RAM, GeForce RTX 2060 Moninpeli: Erillinen Legends, 2 pelaajan coop Ikäraja: 18 rimman osan laivoista ja puolet miehistä, loput tapettiin rannalle, ja Kublai luovutti. S ony tarjoaa viimeisen suuren PS4-pelinsä PC-pelaajien iloksi, sopivasti hyötymään Shogun-sarjan jälkilämmöstä, sen synnyttämästä kiinnostuksesta Japaniin ja samuraikulttuuriin. Se on vasta alkuasetelma. Voi kunpa he olisivat lukeneet myös Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman sarjakuvat Lone Wolf & Cub ja Samurai Executioner, joissa on paljon särmempää eksotiikkaa! Jinin suurin ongelma on, että hän tuntuu aika luonteettomalta. Japanin pelasti hyväntuulisuus. Toinen klaf. Asialla on jopa aito perusjapanilainen Jin Sakai eikä mikään mielikuvitus-gaijin. Sucker Punch otti vaikutteita Kurosawan elokuvista sekä Stan Sakain(!) Usagi Yojimbo -sarjakuvista. virhe on, että Jin haavoittuu vakavasti mongolien maihinnousussa. ashbackeilla ajasta, jolloin Jin oli vielä jang. Kublai meni all-in: vuonna 1281 invaasio 2.0:n 4 400 laivaa kuljettivat 140 000 miestä uuteen yritykseen. Muutosta alleviivataan nalkuttavilla . Toinen kauneusvirhe on päivitysmateriaalin kerääminen, varsinkin silloin kun lordi Jin Sakai, lordi Kazumara Sakain poika ja lordi Shimuran sisarenpoika, varastaa köyhiltä ruoat ja liinavaatteet. Varsinainen teema on päähahmon muutos: naisvaras Yuna, tekee selväksi, ettei samurain kunnia ja sen perusta, bushido-koodi, ole paras taktiikka moukkia miehittäjiä vastaan. Tarinan karismaattisimman hahmon kukistamiseen tarvitaan liittolaisia, jotka tulevat mukaan vain jos heitä autetaan heidän omissa sivutarinoissaan. Jin on samuraiksi luonnottoman höveli alempiarvoisia kohtaan, ja bushido taipuu turhan vaivattomasti. Khaaaaaan!!!!!!! Mutta toistaiseksi mongolit hallitsevat sekä Tsushiman että Ikin saarta, ja yksi harvoista hyökkäyksestä selvinneistä samuraista, saaren jiton poika Jin Sakai, aloittaa sissisodan miehittäjiä vastaan pelastaakseen setänsä, lordi Shimuran, Khotun-kaanin vallasta. Keskustelu kuulostaa japaniksi paljon paremmalta, mutta sitäkin paremmalta kuulostaa mongolien kaunis, soljuva kieli! RAN, SAMURAI, RAN! RAN, SAMURAI, RAN! Juokseminen ketun perässä palkitaan alttarilla. Mutta pääsääntöisesti tarina sivujuonineen rullaa hyvin ja kiinnostavasti. Taipumattoman kunniakoodin on taivuttava, ja lopulta samuraista on jäljellä vain haamu. Kun mongolit epäonnistuivat maihinnousussa pääsaarelle, taifuuni Kamikaze eli Jumalainen tuuli upotti kolmanneksen laivoista ja 13 000 miestä. Mukaan on lirahtanut lepsua länsimaalaisuutta. Sama Nnirvi Ainawaan GHOST OF TSUSHIMA: DIRECTOR’S CUT Ja se Tsushiman sota oli kauhia, kun liki tuhannella laivalla, seilas mongolit Japanin rannoilla. Vuosi on 1274, paikka Tsushiman saari Japanissa ja käynnissä ensimmäinen mongoli-invaasio, jossa Kublai-kaanin vajaat tuhat laivaa ja 30–40 tuhatta sotilasta valtasivat Japanin saaria. Ei toiminut kotipihalla. Mukana on hahmonja varusteidenkehityksen lisäksi erilaista sivupuuhaa japanilaiseen tapaan, bambun katkomisesta haikuihin ja kettujen sekä lintujen seuraamiseen. Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa. Yuna hoivaa hänet henkiin, mutta ilmeisesti muutamassa tunnissa: kun myöhemmin palataan rannalle, vielä ne liekit lepattavat ja ruumiit ovat tuoreita
Suosittelen katsomaan Babycart-elokuvien sarjan, Tomisaburo Wakayaman miekankäsittelytaito on upeaa! Vaikeustasot voi valita läpsyttelystä kuolettavaan, josta sain ihan liikaa Sekiro-. Kaikki lisukkeet ovat kerralla mukana, ja PC-versio Tsushimasta on sen kirkkaasti paras versio: PS4-peli terästettynä PC-spesi. Eri vastustajat vaativat eri taktiikoita, mielellään myös eri stansseja. sellä nörttimagialla toimii kuin Yunan vessa. Padin kontrolliskeemoista yksi on hyvin lähellä Dark Soulsin nappeja, joten lihasmuistini kiittää! Vaikka mukana on sekä nopeat että vahvat iskut, väistely ja parryt, systeemissä on neljä avattavaa taistelutyyliä eli stanssia (stance) ja niille joukko komboja. Vaikka Sonyn PC-käännöksiä saa odottaa, kyllä ne ovat sen arvoisiakin. Asialla on taas Nixxes, joka ilmiselvästi hallitsee PC-käännökset. Dualistinen ratkaisu olisi voinut edellyttää edes kevyempien releiden varusteiden vaihtoa ninjailuun, jolloin vääntö bushidon ja ninjutsun välillä olisi vaatinut oikean kompromissin. Ja kuulostaa: tajusin että olen pitänyt muzakin päällä, koska se ei häiritse vaan jopa tukee peliä. Yuna pelasti Jinin hengen. Lisäksi vain lethalja easymodeilla viholliset kuolevat parilla iskulla kuin Lone Wolf & Cubissa, joten valitsin . Seitsemän samuraita kymmenestä Ghost of Tsushima ei iästään huolimatta ole Ghost of Sushiruma, vaan Japani näyttää enimmäkseen todella nätiltä. ashbackeja. Ehdottomasti suurin vahvuus on taistelusysteemi. Pelin edetessä mongolipanssari 23 175459_.indd 23 175459_.indd 23 30.5.2024 16.39.06 30.5.2024 16.39.06. Rehdin samuraitaistelun voi aloittaa standof. Sony edelleen ammuskeVaikka aina ei tarvitse taistella yksin, ei niistä muista mihinkään ole. Kurosawalaista estetiikkaa. Bushidon hylkäämällä vihollisia voi väijyä ruohikossa, selän takana, katolla tai muuten vaan poissa silmistä, ja sitten tantottaa epäkunniakkaasti kaulaan. Taistelu suorittaa velvollisuutensa Tsushiman selkärankana kiitettävästi. Eiköhän Elden Ring taas hoida sen kuun lopussa. Koska olen siirtänyt kaikki parry-geenini pojalleni, löysin itseni liian usein pelaamasta kunniattomalla easy-modella, koska en nähnyt mitään pointtia siinä, että kaikki vaatii enemmän työtä ilman vastaavaa palkitsemista. Jousia on sentään kaksi, plus muutama erilainen heitettävä ase. Miekkamiehet parrytaan, kilvelliset miekkamiehet toki myös mutta kilven läpikin pääsee murtautumaan. Keihäällä tai moukareilla aseistautuneita väistellään ja livautetaan vaikka takaapäin, raskaasti panssaroidut johtajat vaativat enemmän työtä. Se tuntuu mukavan fyysiseltä ja näyttää juuri siltä miltä pitääkin, joskin Jin Sakailla on vielä pitkä matka Itto Ogamin häkellyttävään taituruuteen. Akrobaattinen samurai täydessä haarniskassa, kipuamassa ja loikkimassa kuin Supaid?man, plus lopulta . engailemassa koukkuköydellä ei ehkä vastaa odotuksiani. iliksen ohi haasteen. Taitoon panostamalla samaan pikatappobudjettiin saa vielä kaksi muuta. lla, jossa katanaa pidetään vireessä ja vapautetaan juuri kun vastustaja on lyömässä. Plussaa siitä, että ne ovat tehokkaita, jopa jousesta saa uskottavan tappavan. Kurosawa-moodissa ei näe värejä mutta näkee . Mutta äärisujuvaksi sievennetty Dark Souls -taistelu ei toimisi Tsushimassa, koska Jin ei käytä muita aseita kuin omaa katanaa ja tantoa. lmirakeita. Tanto kantoon ja menoksi! Temaattisesti heikoin elementti on assassiinimainen creedailu. Kestoa peruspelillä on noin 25 tunnista noin 60 tuntiin, riippuen juokseeko pääjuonen läpi vai luuhaako saariston nurkat. Mukana tuleva Iki-ihana lisuri lisää 5–15 tuntia, ja pakettiin kuuluu myös erillinen (Rasho)moninpelimoodi Ghost of Tsushima: Legends
Ghostin kolme valttia ovat erinomainen miekkailu, japaninkielinen ääniraita sekä mammuttitaudin pysyminen siedettävästi kurissa. 24 175459_.indd 24 175459_.indd 24 30.5.2024 16.39.40 30.5.2024 16.39.40. Vaikka alku oli videolla kuormitettu, peli parani edetessään. Hyvää + Erinomainen näkemys miekkailusta. Jonka PC-käännökset tekevät (p)elinkelpoiseksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. lee jalkaansa, sillä peliä ei voi hankkia niillä 177 alueella, joissa PSN-tiliä ei voi tehdä. Slash! Asutuskeskukset tarjoavat päivityspalveluita. Khotun-kaani on hahmoista karismaattisin. Päätöstä auttoi sekin, että Tsushima on hiekkalaatikkopeli: muutaman tunnin jälkeen tehtävien toistavuus ja rytmitystä katkova sivupuuhastelu alkoivat pahasti rassata. Huonoa . Jinin sota ei siis ole Oolannin sota. Ter ävä miekka mongolin surma maistuu Ja taas r atsastan GHOST OF TSUSHIMA: DIRECTOR’S CUT 85 Ghost of Tsushiman PC-käännös tekee kunniaa esi-isälleen. Tyypilliset hiekkalaatikkopelin ongelmat. ikalla varmasti voittaakin, pelinä Assassin’s Creed: Shadows saa yrittää tosissaan Tsushiman voittamista. Erikoismaininta erinomaisesta japaninkielisestä ääniraidasta. Peli vangitsee ainakin osaksi vanhan japanilaisen kulttuurin haikuuden, joten se saa minut dippaamaan fudeni sumiin ja sutaisemaan hanshiin pitkän mietiskelyni tuloksen. Vaikka gra. Silloin vaihdoin peliä kunnes rassimittari oli resetoitunut. Kukkaniitty on japaniksi ”keto”. Punainen on väistövalo. Erikoista onkin näreys (joidenkin) pleikkaristien taholta: taas PC-pelaajat vievät meiltä yksinoikeuspelin! Vuonna 2020 julkaistun PS4-pelin. Ghost of Tsushima on lajityypissään reippaasti keskitasoaan parempi, jopa niin hyvä, että hylkäsin suunnitelmani vain juosta tarinatehtävät läpi ennen deadlineä ja pelata sitä normivauhdilla, vaikken loppuun asti ehtinytkään
Siinä missä pystyn ahertamaan jumalten hylkäämää japanilaista roolipeliä 12 tunnin session ja tuntemaan itseni normaaliksi, jo kymmenen minuutin setti Switchbackia saa minut tuntemaan itseni uniseksi ja kamalaksi, aivan kuin kuuntelisin kaukaisimman serkkuni lakkiaisissa keskustelua 60-luvun maakuntapolitiikasta. Jos pelissä jonkin pitäisi pelottaa, on se digilatauksen ja PSVR2-laitteiston yhteinen hintalappu. Tekninen vertailuni perustuu omistamaani Meta Quest 3:een, jonka pelikäytön suurimmat edut PSVR2:een verrattuna ovat langattomuus ja mahdollisuus liittää kone PC:n jatkoksi. Ehkä Timothée Chalametin kaulassa heiluvat ohjaimet muistuttavat paremmista, lempeämmistä ajoista. Aliarvostetun Saints Row -uudelleenkäynnistyksen tehnyt Volition suljettiin viime vuonna kokonaan, mikä tuntui itsestä erityisen katkeralta. VR-kauhupeli ei helposti synny, myönnän sen. ”Arrrggghh”, hän kertoo juhlapäivänään. Supistuksia tosin tehdään ympäri peliteollisuutta riippumatta pelien laadusta. Harva pystyy näin pitkään uraan kovassa maailmassa, haulikoiden täyttämässä maailmassa. Teknologian kehittyessä kokemus ei voi olla edes kovinkaan pelottava, The Human Centipeden, Ichi the Killerin tai A Serbian Filmin vastine pelimuodossa. rmoissa tehtiin vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana lähes 9 000 irtisanomista. Wii-kapulan heiluttelu on nykyään jo retroa ja coolia, ja luultavasti sellaisia nähdään Voguessa ja TMZ:llä jo muutaman kesän päästä julkkisten asusteina. Ehkä kuulostan Unreal-arvostelun kirjoittajalta vuodelta 1998, mutta näin immersiivistä maisemaa luovalla teknologialla on mahdollista luoda VR-kokemus, joka oikeasti järkyttäisi ihmisiä. Oli miten oli, Switchbackin voi tappaa tulella ja kaivaa kaapista Wiin. Dead Space: Extraction oli tosin järkyttävä kaupallinen . PSVR2 kaipaa konetta myyviä pelejä, sillä Bloombergin mukaan Sony on joutunut heikon kysynnän takia jopa pysäyttämään laitteen valmistuksen. Antero Kyyhky THE DARK PICTURES: SWITCHBACK VR Playstation VR2:n raideräiskintä kauhistuttaa lähinnä hintalapullaan. Huonoa . Katso jos et usko: David Cronenbergin Videodrome (1983) ja eXistenZ (1999). Varsinkin Dead Spacessa genreen sopiva haarautuva tarinankerronta ja raajat räjäyttävä ampumismekaniikka yhdistyivät humoristisella tavalla Wii-ohjaimen kikkasohimiseen. Helmikuussa 2024 Supermassive Games ilmoitti X-tilillään supistavansa työntekijöidensä määrää. oppi, joten ehkä olen ainoa peliä muisteleva ihminen jäljellä koko planeetalla, ”Olen legendan” päähenkilö, aseenaan Wii-kapula. Hyvältä ei silti näytä. Aikuisten unikoulu Kaiken teknisen vaikuttavuuden keskellä itse kauhu on unohtunut. Oliko koko projektissa mitään järkeä. Kokeillaan uudestaan ensi vuosikymmenellä Switchbackin teknisiä vikoja on korjailtu vuoden mittaan ja mukaan on lisätty horde-moodi innostuneille. Miten tämän kaiken voi edes mokata. Switchback on kuin mestarien vanhat opetukset olisi unohdettu kokonaan, raideräiskintää ilman merkitystä tai viihdettä, tai jopa Wiihdettä. Merkittävissä peli. Useissa päivityksissä Supermassive Games kaikesta huolimatta korjasi Switchbackin tekniset ongelmat. SWITCH WII BACK Rajumpaa chiliä! Tulisempaa! Kukaan dorka ei enää osta tonttuja puutarhaan. ikka oli suoraan PS2:n julkaisusta, ja ihmettelin, kuinka surkeasti VR-teknologia oli lähes kahdeksassa vuodessa kehittynyt. Switchbackissä pelaaja leijuu jonkinlaisessa vuoristoratakärryssä, kehottomana ja persoonattomana, vapaana kaikesta ajattelutyöstä ja ajelehtii erilaisten The Dark Pictures -sarjan lavasSupermassive Games Arvosteltu: Playstation VR2 Ikäraja: 18 20 Kauhean unettava raideräiskintä. Gra. Mieleeni tulivat onnelliset Wii-ajat, pelilevyjen tilaaminen Jerseyn saarilta ja Dead Space: Extraction (2009) sekä Resident Evil: Umbrella Chronicles (2007), jotka edustavat valopistoolipelaamisen huippua. O dotettu kauhuvuoristorata The Dark Pictures: Switchback VR julkaistiin viime vuonna pahasti keskeneräisenä. Hyvää + Toimii teknologiademona vähän kuin Playstationin demolevyn 3D-mallina pyöriteltävä T-Rex. Kivisiä alienpatsaita niiden pitää olla. Sony on kertonut testaavansa mahdollisuutta PSVR 2:n liittämiseen tietokoneeseen Meta Quest 3:n tavoin. Hänen nimensä on K ja hän on tänään ollut elävä kuollut jo kymmenen vuotta. teiden läpi. 25 175066_.indd 25 175066_.indd 25 30.5.2024 16.42.30 30.5.2024 16.42.30. Nykykunnossa peli on komea teknologiademo, suorastaan voimannäyte PSVR2:n teknisestä ylivoimasta. Muinaiset rauniot ja aavelaivat, murhatalot ja kummituskeot ovat täynnä identtisesti eteen hyppiviä eläviä kuolleita, gargoileja, toukkia ja väsyneitä rottia, joita pelaaja pyssyttelee luovuttaneen kuuloisilla pistooleilla ja Uzeilla. Pelinä täysin turha, ja tekijätkin menettävät työpaikkansa. Tämä on kuitenkin henkinen jatko-osa ensimmäisen Playstation VR:n raideräiskintä Until Dawn: Rush of Bloodille (2016). Pärinää ja värinää löytyy Sense-ohjaimista pään kiertävään VR-pantaan asti. Jos taustalla on jokin tarina, se on hyvin piilotettu, suorastaan mysteeri. Saints Row’ia eniten kritisoineet luultavasti tutustuivat siihen vain nettiraivon kautta. Adaptiivisten liipaisimien avustuksella konepistoolin lipas tyhjenee epäkuolleen kalloon tarkasti, ja ansaseinien takaa heilahtavat viikateiskut tärisyttävät aivolohkoja. Switchbackin makaaberi maailma, täynnä verellä eläviä nukkeja ja pahoja lääkäreitä, heijastuu verkkokalvoille kirkkaasti ja selkeästi. Kauhun sijaan valopistoolitoiminnan tulisi lähteä hauskuudesta. Ei sitä voi kierrellä: Switchback on kuin clicker-peli, hiiren napsautuksen korvaa liipaisinsormen koukistus
Ville Wikström FINAL FANTASY XVI: THE RISING TIDE -DLC Kun nouseva vuorovesi uhkaa Valistheaa, Clive vetää kolmikolkkahatun päähänsä ja lähtee merille. Pelasin normaalilla, jossa ilahduttavasti vaikeustaso on Echoesin tavoin runkoseikkailua kireämpi. XVI:n erinomaisen ääniraidan ihailijoiden sydäntä lämmittävät kymmenet uudet kerättävät musiikkiraidat, joita voi . Tappelussa saa veteraanikin hörppiä välillä parannuspulloja. Tärkeimpänä vihdoin ja viimein saamme mahdollisuuden laatia viisi eri Eikon-voimien settiä, joita voi vaihtaa taistelun ulkopuolella nappia painamalla. Tuijotan tuleen, tuijotan veteen, siinä meikäläisen elementit Tasokatto nousee jälleen, taviksille 60:een, Final Fantasy -moodissa 110:een. Maailmankartallakin oli ”sattumalta” tyhjää juuri tällä alueella, vaikka muuten mantereet kolutaan aika perusteellisesti. ilistellä tukikohdassa. Kannattaa pitää peli 30 FPS -”gra. Muista elämänlaatuparannuksista mainittakoon mahdollisuus teleportata suoritetun sivutehtävän palkinto yhdellä napin painalluksella ja ohjaimen näppäimien täydellinen kustomointi. Valtava, aikaan jäätynyt hyökyaalto on tapahtumien keskipisteessä. ikkamoodissa”, jolloin kauneudesta voi nauttia ilman karmeaa puuroutumista. Clive Threepwood, mighty pirate Tärkeintä on kuitenkin uusi sisältö, ja nyt sitä on vähintään tuplasti viime laajennukseen nähden. Melko nopeasti Clive päivittää itsensä Leviathanin voimilla, joten nyt tulisieluiselta Ifritin kanavoijalta onnistuvat myös vesiloitsut. Aiemmin kykyjen säätäminen joka kerta alusta asti oli niin rasittavaa, ettei niitä tullut pahemmin testailtua itselleen sopivan yhdistelmän löydyttyä. Jälkimmäinen voisi ennustaa PC-versiota horisontissa, mutta tarkkaa päivämäärää ei ole vieläkään annettu. Vesipalleroiden ammuskelu sarjatulella onkin hauskan erilaista muihin voimiin verrattuna, ja joukkojenhallintaan käytettävä tsunami on miellyttävän massiivinen pyörremyrsky. Sankarit saavat kutsun pohjoisen Mysidia-valtakuntaan, joka on loitsun avulla suojattu muun maailman katseilta. Tonberryt tulevat! 26 175267_.indd 26 175267_.indd 26 30.5.2024 17.31.21 30.5.2024 17.31.21. F inal Fantasy kuudentoista faneilla on kissanpäivät. Kuten nimestä voi päätellä, Clive ja kumppanit ovat kadonneen veden Eikonin, Leviathanin, jäljillä. Nousevaa vuorovettä pääsee ihmettelemään pääjuonen loppuvaiheessa, jolloin TAIDOLLA VESITETTY Square Enix PS5 Moninpeli: Ei Muuta: Vaatii Final Fantasy XVI:n toimiakseen Ikäraja: 18 muuta maata peittää masentava punertavan harmaa taivas, mutta Mysidian illuusio luo kauniin sinisen taivaan maan ylle. Näiden lisäksi päivitys tuo pitkän listan tasapainotuksia ja bugikorjauksia. Tai ainakin uimareissulle. Kaiken suoritettuani olin tasolla 53, joten ilman grindausta ei katto ihan heti uhkaa. Kohtalaisen hyvän Echoes of the Fallenin (Pelit 3/2024) vanavedessä ilmestyi The Rising Tide -DLC, jonka Square Enix lupaa olevan laajempi ja pidempi kuin edeltäjänsä. Myös pelkän peruspelin omistajia hellitään, sillä 1.31-päivitys tuo mukavasti uutta kaikille. Maisemat ovat komeita, jylhiä vuoristoja puroineen ja vehreine metsineen
Pomovastustajat ovat haastavia kuritettavia, puhumattakaan itse Leviathanista, joka vetää vertoja mille tahansa Eikon-matsille peruspelin puolelta. Mysidian upeita maisemia. Jos onnistuu saamaan joka kerroksesta parhaan S-arvosanan vaikeammalla FF moodilla, luvassa on vielä viimeinen yllätyspomo. En muutenkaan innostunut raottelemaan Kairoksen portteja, mutta onhan se mukavaa, että jotain uutta ja erilaista on yritetty kehitellä. Uusi alue ja Eikon-hirviö nostavat koko pelin pro. Kierrosten välillä voi parannella ja päivittää kykyjä sekä varusteita, sekä vaihtaa Eikon-kykyjä. Kyynikkona totean että tarina kuuluu niin olennaisena osana kokonaisuuteen, että se olisi voinut olla mukana jo alusta asti. Nyt Season Pass on rahansa arvoinen. 85 Laaja lisäosa, joka sujahtaa saumattomasti XVI:n kokonaisuuteen. Parhaan kokemuksen saadakseen Vuoroveden nousu kannattaisi selvittää jo ensimmäisellä läpipeluukierroksella, kertomuksen päätyttyä siinä taaksepäin palaaminen tuntuu vähän hölmöltä. Voitto toki oli sitäkin makeampi. Tätä nörttipyörrettä ei pysäytä mikään. Yhden tehtävän palkintona saatavasta Tonberry Knifestä tuli suosikkimiekkani, se tainnuttaa isommat viholliset lähes tuplavauhtia muihin parhaisiinkin aseisiin verrattuna. Mysidiaa kansoittavat hirviöt ovat osin vanhoja tuttuja, fanipalveluna mukana on myös sarjalle tunnusomaisia Tonberryjä. Nämä lyhtyä kantavat ja kokkiveistä heiluttavat kaapuveijarit ovat mukavan kinkkisiä vastustajia, etenkin isompina versioina. 27 175267_.indd 27 175267_.indd 27 30.5.2024 17.32.01 30.5.2024 17.32.01. Kostea reissu, mutta tulipahan tehtyä The Rising Tide lunastaa lupauksensa, se on ilahduttavan pitkä ja monipuolinen lisäosa FF XVI:lle. Palkintona on tavaraa, jota voi viedä normaalin pelin puolellekin, kuten aseita. Toivottavasti tuleva PC-versio sisältää DLC:t jo oletuksena, sillä en voisi enää kuvitella uusintakierrosta ilman niitä. ilia merkittävästi. Varovasti sen veitsen kanssa, Tonberry! Temppeli, jossa aika pysähtyi kesken tuhon. Leviathan on yksi vaikuttavimmista Eikoneista koko pelissä. Ehkä olin ruosteessa, mutta kuolin Leviathanissa useammin kuin koko pelissä ennen tätä, loppupomo mukaan lukien. Echoesin pelattuani Cliven varusteet olivat pelin parhaat, mutta jättimäisten Eikoneiden taisteluissa rytkyillä ei ole merkitystä, vaan taitojen on löydyttävä ohjaimen toiselta puolen. Nyt laajennuksilla höystettynä ja päivitettynä Final Fantasy XVI on parempi kuin koskaan, kunhan jättää kehnosti toimivan 60 FPS moodin omaan arvoonsa. FF XVI ei ole kestoltaan liian massiivinen tai pitkitetty turhalla täytteellä (katson sinua, Rebirth) joten sikälikin sen molemmat lisurit sujahtavat kokonaisuuteen varsin saumattomasti. Nettipöhinän perusteella se ei ole vaivan arvoista. Huonoa . Leviathan olisi saanut olla mukana alusta alkaen. Kaiken kukkuraksi lisurin päätarinan läpäisyn jälkeen aukeaa piilopaikassa vielä yksi supervoima sekä uusi pelimuoto Kairos Gate. Haastemoodi asettaa Cliven alati kovenevia vihollisaaltoja vastaan kahdessakymmenessä kerroksessa, joista joka viides on tiukka pomotaistelu. Hyvää + Kaunis alue tutkittavaksi, mukavia uusia kykyjä ja tietysti itse Leviathan
Maailman rakenteesta Kampanjamoodissa Remnant 2 (Pelit 8/23, 92 p.) koostuu kolmesta maailmasta, Ward 13ja Labyrinth-hubeista sekä Root Earth -loppupelimaailmasta. Uusi arkkityyppi (eli hahmoluokka, joita käytössä on aina kaksi) on Invoker, loitsija jota voisi luonnehtia skillejä boostaavaksi arkkityypiksi. Muuten uutta roinaa eli sormusta, amulettia, mutaattoria ja modia tulee kivasti, joukossa myös paljon käyttökelpoista kamaa. Ikäraja: 18 Edellisen osan tapaan vain kertakäyttöinen one shot adventure käyttää puhdasta uutta DLC-sisältöä, jatkossa siihen sotketaan perus-Yaeshaa. Kivivartija huitoo päättömästi. Maininnan arvoisia aseita ovat yllättävän kiva Monolith-kivääri sekä Halon needleriä vastaava Thorn. Lisäksi Remnant luo osan kenttien sisällöstä palasista, mikä kohtuullisesti riittää pitämään pelin tuoreena. Osa dropeista löytyy aina samasta paikasta, mutta world dropit (yksi per kenttä) ovat satunnaisia. Root ehtii joka paikkaan. Näihin kenttiin on (tai ei ole) vielä injektioita eli kentänsisäisiä erikoistapahtumia. re Games / Arc Games Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series S&X, PS5 Versio: Patch 402332 Minimi: Intel Core i5-7600 tai AMD Ryzen 5 2600, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1650 tai AMD Radeon RX 590 Suositus: Intel i5-10600k tai AMD R5 3600, 16 Gt RAM, GeForce RTX 2060 tai AMD Radeon RX 5700 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt, GeForce RTX 2060 Moninpeli: 2–3 Muuta: DLC vaatii peruspelin toimiakseen. Jos Remnantin vain juoksee huolimattomasti kerran läpi, varmasti ihmettelee, että olipas vähän sisältöä. Upouusia pomoja on neljä, joista yksi on Lydusa, plus pikkupomoina viisi uutta aberraatiota, rivivihollisten turboversiota. Ancient Remnant: Nnirvi Sellaisella mukavalla asialla kirjoittelen, että Remnant 2:een olisi taas mainio DLC-tarjous! Kympin kertamaksulla saa taas paljon iloa ja tavaraa! E ttä notta jos semmoinen jännittävä ammuskelupohjainen soulsseikkailu eksoottisissa maailmoista iskee, niin tässä olisi! Eikä ole kuuleppas yhtä vaikea kuin oikeat soulsliket! Vaikeustasot on, eikä kuollessa menetä yhtään mitään! Kaikkein hauskinta on kahden kaverin kanssa seikkailla keikkailla ja omia buildeja testailla, meinaan niissä on enemmän optioita kuin Rooman legioonan aliupseeritavernassa! Tokihan pannaan Remnant kakkonen ostoskärryihin. Kehittynyt kivitekniikka näkyy liikkuvissa patsaissa. Perusominaisuus tuplaa skillien latauksen. Syytäkin, koska ideana on koluta samoja paikkoja moneen, moneen kertaan. Näiden kolmen maailman perkaamiseen on varsinaisesta kampanjasta irrallinen adventure-moodi, ja näiden kahden välillä saa vapaasti hyppiä. Yhdistin Invokerin viime delsun Ritualistiin, ja lyhyenä versiona buildini lopputulos oli kahdella eri tavalla regeneroituva hahmo, joka tappoi laumoittain kolmea nappia painamalla: näistä kaksi laukaisi skillin ja kolmas aseen. Voimafantasia on välillä kivaa, varsinkin kun ensimmäisen läpäisyn jälkeen purjehdin taas turhankin tutuilla kenttämerillä. Värikäs taikametsä -estetiikallaan Yaesha ei minua kiusaa eikä kiihota, pidin enemmän Losomnin tutun synkästä bloodbornemaisuudesta. Kivestä puristettu Unohdettu kuningaskunta sijaitsee Yaeshassa, tuossa villissä viidakkoulottuvuudessa. Hubit ja Root Earth eivät muutu, mutta loput kolme maailmaa eli viidakko-Yaesha, mustaa aukkoa kiertävä kuollut N’Erud sekä bloodpornahtava Losomn vaihtuvat. Itse läpikävelin sitä perusvaikeudella, koska metsästän tavaroita enkä jaksa haastaa itseäni Apocalypsella niin kuin oikeat miehet. Mutta mikä tuhosi Thaloksen perustaman valtakunnan. Ensinnäkin jokaiseen on kaksi tarinavaihtoehtoa (DLC lisää kolmannen), ja näiden tarinakenttien lisäksi jokaiseen on valikoima lisäkenttiä. Niillä perämoottori voittaa airot. Trailerin Trinity-crossbow vaatii kolme delsupelikertaa, ja noihin kahteen verrattuna se ei ole kummoinen varsijousi, joka ampuu kolme nuolta kerralla. PAXULTEKNIIKAN MAAILMA Gun. 28 175068_.indd 28 175068_.indd 28 30.5.2024 16.52.27 30.5.2024 16.52.27. Kadonneen valtakunnan salaisuuksia tutkii pan-arkeologi Walt, raunioiden muraalien kautta avautuu taustatarina panjohtaja Thaloksen ja jumalatar Lydusan rakkaussuhteesta. Koska Lydusan erikoisuus oli herättää kivihahmoja eloon, vähemmän yllättäen henkiin heräävät kiviviholliset ovat uusia rivivihollisia. Sorry, tiedän pelin, mutta ostin totta kai Ultimate Editionin, jossa pakettiin kuuluvat myös kaikki dels*KLIK-tuut-tuut-tuut-tuut*. Mikä ei ole huono juttu, vihdoinkin sain kauan metsästämäni tuulitornin. Lisäksi muiden pelaajien seikkailuihin voi pompata mukaan, ja lukuun ottamatta kampanjan läpäisyyn tarvittavia esineitä kaiken muun saa pitää, kuten pomojen vaihtoehtotappojen vaihtoehtopalkinnot. Vaikeustasojen takia on vaikea sanoa onko delsu vaikea vai ei
Esimerkiksi tässä delsussa tulevaa Polygunia en tule ikinä omistamaan. Se on Remnant. a! Itse Lydisa, pistä naama muistiin. 29 175068_.indd 29 175068_.indd 29 30.5.2024 16.52.43 30.5.2024 16.52.43. Jätkis, olet minun ja seuraavan alueen välissä! Meitsi löytää uutta staf. ren vihjeitä. Mutta mikä ei tapa tekee vahvemmaksi, vieläpä kirjaimellisesti jos uudet kamat tukevat omaa suosikkibuildia. Olisi korkea aika saada peliin haku ja/ tai . Kun Remnant 2 kasvaa ja laajenee, samoin tekee sen yksi ongelmista. Tämäkin on vielä aika kevyttä kamaa, sillä pelissä on sellaisiakin puzzleja, että kieltäydyn uskomasta niiden ratkaisun löytymiseen edes koko Remnant-yhteisön voimin ilman Gun. Oikea huone löytyy melko alussa, ja kun tarpoo hiekassa ja onnistuu väistämään ansanuolet, saa Invokerin haarniskan. Siinä vaiheessa kun suurin osa kamoista on repussa, turhalta grindaukselta pelastaa Razzmatazzzin mainio RemnantSaveGuardian. Tämän abominaation nouseva merkki on Kauris. Helpointa toki olisi googlata joku valmis buildi, ja vaikeusasteen yläpäässä se varmasti on erinomainen idea. Mutta varsinainen aarre on nurkassa, jossa tietyssä kohdassa hiljaa viisi minuuttia seisomalla vajoaa hyvin hitaasti hiekan läpi ja löytää uuden hahmoluokan engrammin. Tuttu pala maailmaa Vaikka Remnant on yksi suosikkipeleistäni, sen paloista kentät rakentava pelimoottori voisi olla parempi. Paitsi että sillä saa tehtyä backupin savestaan, se myös analysoi käytössä olevat kampanjaja adventure-osiot, kertoen suoraan sisältävätkö ne puuttuvia esineitä. Myös osa Forgotten Kingdominkin avainkentistä pysyy täysin identtisenä pelikerrasta toiseen. Tietysti voi tehdä kuten minä, kopsia datat Exceliin ja värikoodata ne havainnollisesti. 85 Hyvä lisäri erinomaiseen peliin. Siinä kuulkaa menee aikaa ja mielikuvitustupakkia, kun vain nimen mukaan aakkostetusta valikoimasta etsii omaan buildiin sopivia vaihtoehtoja. Riittää hyvin! Viimeinen eli kolmas delsu on siis ilmiselvästi N’Erud. Siihen suhteeni ympäristönä on jo lievästi nihkeä. Amuletteja on 86, sormuksia karvan vajaat kaksisataa. Päälle vielä modit ja mutaattorit, joita on toki vähemmän. Hyvää + Se on Remnant! Huonoa . Luonnollisesti delsu on asiaa, koska se motivoi taas palaamaan ja pelaamaan parikymmentä lisätuntia Remnantia. Elementit ovat turhan isoja, joten vaivaisella 220 tunnin pelaamisellakin ne jo tuntuvat vanhoilta tutuilta. Mutta kiitos näiden väsymättömien salaisuusmetsästäjien voin vain nopsaan tsekata salat Tubesta tai Fextralifesta. ltterit, luojan kiitos buildeja saa sentään säilöttyä kahdeksan. Käytän nyt esimerkkinä delsun uuden arkkityypin Invokerin avaamista, joten skippaa seuraava kappale, jos luulet löytäväsi sen ihan itse. Salaisuuksien kammio Yksi Remnant 2:n outouksia ovat sen mystiset salaisuudet, jotka saavat vaikka Elden Ringin salat kuulostamaan nykytasoiselta matikankirjalta. Nappia painamalla vihuun iskee enemmän vitsauksia kuin Mooses I:n Egyptiin
Tehtävätyyppi, esimerkiksi pomminpurku tai henkilösuojaus, on etukäteen päätetty, mutta kenttä satunnaisgeneroidaan joka kerta uudestaan. Kampanjatilassa on kasvava määrä yksiköitä ja varusteita, joilla tehtävä on läpäistävä. GF X4 7 Arv os telt u: PC Ve rsio : 1.1 M inim i: 2,2 GH z du al co re, 2 Gt m uis tia , Ge fo rce GT X 50 1 Te sta ttu : Int el Co re i9-1 09 00 KF 3,7 GH z, 32 Gt m uis tia , Ge Fo rce RT X 30 80 Ikä raja : Ei tie do ss a. Onnistuneesta tehtävästä kelpaa taputella alaisia selkään, mutta yleensä huolellisuudesta huolimatta naama iskee kämmenpalmuun vähintään kerran tehtävän aikana. Blam, blam, blam! Varttitunnin suunnittelutyö alkaa taas alusta. Esimerkiksi jos yksikköä lähtee liikuttamaan väärällä hetkellä, voi rytmitykseen tulla outoja taukoja jopa niin, että kaikki muut jäävät odottamaan yhden sankarin taivallusta seuraavalle ovelle. Risto Karinkanta NO PLAN B Hyvin suunniteltu on vain puoliksi sössitty. Kun korvamikkiin lopulta suhahtaa lähtökäsky, siirrytään katsojan penkille. Vielä versiossa 1.0 meno oli vieläkin armottomampaa, sillä epäonnistuessaan koko muutaman tehtävän mittainen kampanjan luku oli aloitettava alusta. Suunnitelmaa voi skrollata testaillen loputtomasti eestaas, jolloin yhteinen sisään syöksy voidaan ajoittaa täsmälleen puoli millisekuntia tainnutuskranaatin tussahduksesta. Haavoittuminen ei ole vielä vakavaa, mutta kuollut pysyy kuolleena kampanjaosion loppuun asti. Erinomaisesti rakennettu suunnittelutila on kaiken suola, pippuri ja grillimauste. Tämä tekee elosta inhimillisempää. Tämä synnyttää monipuolisen kokemuksen, jossa tuurilla on myös pieni osansa: osa kentistä on helppoja käytäviä, välillä vastaan taas tulee kasakaupalla pieniä kuolonkoppeja. Hinkkasin jo ensimmäistä kolmen tehtävän mittaista aloituslukua tuntikaupalla hiki pinnassa. Seuraavaksi ovesta ryntää kolme poliisia, jotka etenevät prikulleen suunnitelman mukaan. A sunnon ulko-ovi raottuu auki ja sisään napsahtaa valokranaatti, jonka tähtikirkkaus saa terroristien silmät näkemään vain valon. Nomen est omen, sillä toista yritystä ei ole eikä tule, joten suunnitelmaa kannattaa särmätä ja testailla. Suunnitelmaa kannattaa silti koeponnistaa jatkuvasti kömmähdyksien välttämiseksi. Jos kapteeni on käskenyt rynnäköidä huoneeseen 15,6 sekunnin kohdalla, näin tapahtuu, vaikka kakkosryhmä olisi huomannut, että huoneessa on väijytys. Kommandot potkivat ovia sisään juuri suunnitellulla tavalla, eikä komentaja voi muuta kuin hikoilla ja toivoa suunnitelman toimivan. Rautamiestilan harrastajat ovat varmasti tosimiehiä, mutta kaltaiseni herkkä ja hengittävä arvostelijanplanttu nauttii kaikesta kohtuudella. Onneksi Steam-arvostelujen huuto kuului kehittäjälle asti, sillä pian ulos tulleessa versiossa 1.1 tehtävää saa yrittää uudelleen, tosin uudelleenluodulla kartalla. Silloin tehtävä voi olla vielä läpäistävissä, vaikka taistelupari tipahtaisikin alkumetreillä. Alalaidassa näkyy aikajana, johon korostetaan tietyt avainkohdat, kuten oven avautuminen tai kranaatin räjähdys. Jos yksikin nurkka tai komero jää kurkkaamatta, on varmaa, että juuri sinne on linnoittautunut vihulainen. ALPHA, GO! 30 175176_.indd 30 175176_.indd 30 30.5.2024 16.56.08 30.5.2024 16.56.08. Tehtävän esivalmistelu ei ole vain puolet pelistä, vaan kaikki tapahtuu suunnittelupöydällä. Pienen opettelun jälkeen suunnittelutyökalut ovat erittäin toimivia. Tämä on kuulkaa useamman arvostelupisteen arvoinen parannus. Käskyjä noudatetaan prikulleen ohjekirjan mukaan, ilman turhia lennosta tehtäviä korjauksia tai tilanteeseen reagointia. Pelikirja paikallaan No Plan B on tosiaikainen, taktinen ammuskelu rauhallisille suunnittelijoille. Joka nurkkaa ei tarvitse nuohota, kunhan pomminpurkaja pääsee perille. Siis kirjaimellisesti, sillä ketään ei käsketty kurkkaamaan takanurkkaan, jonne kyyristynyt vapautustaistelija ampuu erikoisjoukkojen selkään. Kun alussa käytössä on vain kaksi kaveria, on yhdenkin kuolema käytännössä uudelleenkäynnistyksen paikka. Kunnon sotamiehen seikkailut Sotilaat ovat oikein nohevia, mutta AUKin kasvatustausta taitaa olla ennemmin itänaapurin puolelta. Rutiinien karttuessa tällaisista perusongelmista pääsee yli, mutta huolellisen suunnittelun yksityiskohdissa on varaa kehittyä loputtomiin. Varmuuden varaksi jokainen huone pitää nuohota parilla yksiköllä jokaisesta suunnasta
Hyvää + Toimiva suunnittelutila, näppärät satunnaiskentät Huonoa . Onneksi yksitotinen tekoäly toimii myös toiseen suuntaan, esimerkiksi hämäyskranaatti on kerta kaikkiaan ylivoimainen väline. Esimerkiksi hahmon rintamasuunnan lukitsevaa tähtäystoimintoa kannattaa käyttää monipuolisesti, sillä näin rynnäkön kaikkien aukkojen varmistaminen helpottuu kummasti. Tämä muuttaa elon todella hikoiluttavaksi, koska oman elämänsä penkiltä seuraajien valkkusimulaattorissa panoksena ei ole vain otteluvoitto, vaan kommandon henki. Tai kaiken voi laittaa lekkeriksi Hollywood-tilalla, jossa vastustajat räimivät kuin kloonisoturit ympäri seiniä. Myös pelaaja oppii nopeasti elämää helpottavia niksejä. Leikkipoksuttelijan kantama on hyvin suuri, ja se saa kaikki alueellaan olevat viholliset syöksymään sokkona ansaan. Moderneilla johtamisopeilla ei tässä pelissä ole sijaa. Joissain tehtävissä myös panttivankeja juoksentelee jaloissa. Ja mikäs siinä, kun itse osaa pahaista sotamiestä paremmin. Fire in the hole! Terroristi ei ehdi edes kääntyä, kun kranaatti tupsahtaa jalkoihin. Niin pelaajan kuin hahmojen kerryttämä kokemus tuottaa erilaisia etuja. Sen sijaan olennaisempaa on oppia niitä perustaitoja, joilla pärjää kunkin tilanteen vaatimassa rynnäkössä. Vaativa oppimiskäyrä, hyvä suoriutuminen vaatii mikromanagerointia. Me ovenpotkijat No Plan B muistuttaa kovin paljon Door Kickersiä (Pelit 3/2015, 87 p.) ja sen jatko-osaa Door Kickers 2:ta (ei arvosteltu), GF X4 7 Arv os telt u: PC Ve rsio : 1.1 M inim i: 2,2 GH z du al co re, 2 Gt m uis tia , Ge fo rce GT X 50 1 Te sta ttu : Int el Co re i9-1 09 00 KF 3,7 GH z, 32 Gt m uis tia , Ge Fo rce RT X 30 80 Ikä raja : Ei tie do ss a. Tehdassuunnittelun oppi-isä Frederick Taylor olisi ylpeä siitä, miten yksityiskohtaisesti suorittavan tason työntekijöitä on mikromanageroitava tekemään työnsä hyvin. Ahdistavasta alkukitkasta huolimatta homma alkaa pian luistaa, kunhan varustevyölle tarttuu mukaan uusia työkaluja ja turhimmat kuolemia tuottavat käytännöt saa hiottua pois. 31 175176_.indd 31 175176_.indd 31 30.5.2024 16.56.35 30.5.2024 16.56.35. 86 Sujuva, mutta hitusen armoton taktinen räime. Hyvin piilotettu vaikeusastesäädin auttaa etenemisessä, sillä jo oletusvaikeusasteella henki on todella höllässä, ja vieläkin vaikeampia tiloja voi asettaa omaksi kiusakseen. Katso kaikki kulmat! Yksi etenee, toinen varmistaa! Älä heitä kranaattia varmistamattomaan huoneeseen, jossa voi olla panttivankeja! Kaikki nämä tulee opittua kantapään kautta. mutta yhtälöstä on nyt pudotettu pois pelaajan mahdollisuus reagoida tapahtumiin lennosta. Kaiken kaikkiaan No Plan B on kova koville. Asevalinnoissakin kannattaa käyttää harkintaa, sillä vaikka rynnäkkökivääri on hyvä yleisväline, voi ketterä konepistooli olla silti oikea valinta pienissä huoneissa. Sotilaat saavat kokemuspisteitä, joita voi käyttää esimerkiksi parempaan näkökykyyn tai hiljaisempaan liikkumiseen. Kenttien satunnaistaminen on näppärä idea, sillä se poistaa tarpeen opetella tehtävän ominaisuuksia ulkoa. Jokainen suunnitelman yksityiskohtiin panostettu sekunti on pois kuolemanvaarasta. Kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus. Erinomainen suunnitelma… …johti uusintayritykseen heti ulko-ovella. Kaikki on mikromanageroitava katsekulmia myöten, sillä muutoin turpeenpurijat kävelevät kuuliaisesti kuolemaansa kiltissä jonossa. Suunnitelmista tulee nopeasti melkoisia viivaviidakoita, kun yhtään isompi joukkue rynnäköi rakennukseen
na käynnistynyt Persona on Atluksen tunnetuin roolipelisarja. Port Islandin pimeydessä sinipää huomaa siirtyneensä dark houriin, tuntiin keskiyön jälkeen. Atlus Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One, Xbox Series X/S Laitteistovaatimukset: Intel Core i5-2300 tai AMD FX-4350, 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX 650 Ti, 2 Gt tai AMD Radeon HD 7850, 2 Gt. Musiikki oli roolipelien eeppisten paisuttelujen sijaan mautonta viihdeiskelmää: taistelubiiseissä oli jopa laulua ja räppiä. Kiva tietää näin keskiyöllä! K un Fortuna kertoi minulle vuosia sitten Persona 3:sta, se oli ensimmäinen kerta, kun jumalatar vieraili luonani. Rajuin tuskan symboli on otsaa vasten painettava, pistoolilta näyttävä evoker, jonka liipaisimen vedosta hahmot herättävät sisältään raivoavan personan, demonisen apurin. 32 175499_.indd 32 175499_.indd 32 30.5.2024 16.59.38 30.5.2024 16.59.38. Shin Megami Tensein spinof. Yliluonnolliset ilmiöt ja kohtalo ajavat pelaajan liittymään lukion kartanomaisessa asuntolassa majoittuvaan SEES-ryhmään. Öisin kaikki maistuu paremmalta. Antero Kyyhky PERSONA 3 RELOAD Sänkyni vierestä kimittävä ääni kertoo, että vuoden paras roolipeli on remake. Kuoren alta löytyy masennusta, tukahdutettua seksuaalisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Katselin tulevista peleistä kuvakaappauksia IGN:n verkkosivuilta ja näin päähenkilön tyhjät silmät sekä ylikasvaneen kampauksen, aivan kuin katsoisin suoraan omaan sieluuni. Japanilaisessa piirrostyylissä oli jotakin salaperäistä ja kiellettyä. Täysikuun aikaan muutun emoksi Pelaajahahmo on Gekkoukanin lukion toisen vuoden opiskelija, pitkä, sinihiuksinen ja hyvin, hyvin suosittu. Hiljainen, välinpitämätön Vuosi on 2009. Persona 3 Reload luo uudelleen Playstation 2:lle ilmestyneen yllättäjän, joka vei kaupunkigoottilaisen sarjan ulkoasultaan värikkäämpään suuntaan. Vain ihmisiä nauttimasta hetkestä ja pyytämässä äidiltä lisää saldorajaa puhelimeen. Vuonna 2024 olen kokenut jo liikaa. Ei vapettajia, ei älyttömiä Tiktok-haasteita, ei viidenkymmenen euron energiajuomatölkkejä. Persona 5 Royalin (5/2020, 90 p.) kohdalla tunsin jo vakavaa taisteluväsymystä ja toimintarope Persona 5 Strikers (Pelit 5/2021, 70 p.) sai heittämään pyyhkeen kehään. Elettiin vielä vainojen aikaa, jolloin animea ei voinut striimata laillisesti. Hänessä ei ole heikkouksia, mikä tekee hänestä virkistävän voimafantasiasankarin. Hiljainen, välinpitämätön HALUATKO KUULLA MESSIAHISTA. Nämä dutettua seksuaalisuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Päivät eivät ole yhtään sen onnellisempia. Alkuperäinen peli on klassikko, mutta silti yllätyin, kuinka remake onnistui houkuttelemaan minua. SEES:n tavoitteena on tuhota suuret varjot, jotka ilmestyvät vain täysikuun aikana. Kaupungissa leviää apatiasyndrooma, joka imee ihmisistä elämänhalun ja jättää jälkeensä vain velttoja, kuolaavia tyhjiä kuoria. Ulkonäkö on hänen persoonallisuutensa, tosin pelaaja voi eri dialogivaihtoehdoilla luoda hänestä ystäviensä innostajan tai sitten umpipöljän möläyttelijän, mikä on tietenkin kaikkein huvittavinta. Näin tekstinä pahikset eivät kuulosta vakuuttavilta, eivätkä ole sellaisia pelissäkään. Kaikki julkistusta seuraava oli uutta ja vaikuttavaa. Silloin ihmiset muuttuvat ruumisarkuiksi, mutta hirviömäiset varjot vaanivat niitä harvoja, jotka jostain syystä ovat ilman arkkujen suojaa. Jotkut pitävät sitä vain masennuksena tai stressinä, mutta todellisuuden ymmärtävät tietävät varjojen ja apatiasyndrooman välisen yhteyden. Personan perusteet Pieni tiivistelmä on paikallaan niille, jotka eivät käy viikoittaisissa SMT-kerhon kokouksissa. SEES:n tavoitteena on tuhota suuret varjot, jotka ilmestyvät vain täysikuun aikana. Nämä umpipöljän möläyttelijän, mikä on tietenkin umpipöljän möläyttelijän, mikä on tietenkin kuuttavilta, eivätkä ole sellaisia pelissäkään. Vastustajina ovat Strega eli goottilolita, paidaton kultisti ja aina vihainen silmälasisalkkumies. Nyt vanhuksena olen pohtinut, miksi Persona 3 vetosi minuun niin vahvasti. Vuonna 2007 en ollut kokenut elämää, ja tämän täydellisen simulaation avulla pystyin kokemaan kaiken. Mutta Reloadin kautta pystyn palaamaan viattomuuden aikaan, jolloin maailma oli vielä puhdas aikuisuuden väistämättömästä synkkyydestä. Hämähäkinseittien ja luurankojen täyttämien kammioiden sijaan sankarit deittailivat ja kävivät lukiota nykyaikaisessa kaupungissa, jonka asukkaat söivät, itkivät ja rakastuivat. Jo ajatus strategiapainotteiseen Persona 5 Tacticsiin tarttumisesta saa voimaan pahoin. En kuitenkaan voinut kääntää selkääni Reloadin saamille positiivisille arvosteluille, ja sentään kyseessä ei ole taas yksi vitosen spin off. Sillä hetkellä ymmärsin Draculaa. Hänen tyyliinsä kuuluvat suuret korvakuulokkeet ja rento, taaksepäin nojaava asento elämää kohtaan. Tähän fantastiseen porukkaan kuuluu luokkakavereiden lisäksi kauheita sanaleikkejä viljelevä vanhempi neuvonantaja. Ikäraja: 18 päähenkilö ja Port Islandissa leviävä apatiatauti ovat niin emoa ja täsmäiskuja 2000-luvun nuoren aikuisen mielenmaisemaan
Puhelimeen saapuvat tekstiviestit muistuttavat erikoistarjouksista ja ohjaavat kohti sivutehtäviä. Koromaru, siivekäs koirani Omaan makuuni kolmososassa on Persona-sarjan paras hahmokokoelma. Ostarilla apatiasyndrooma saavuttaa huippuaan. Myöhemmistä lisäyksistä pinnalle nousevat ihmisyyttä opetteleva taisteluandroidi Aigis ja suloinen koira Koromaru. Vain leetspeakin osaajat kuuluvat 3l1t33n. Ainoastaan pienimuotoisuus on suurin heikkous. Elokuvateatterissa voi katsella persoonallisuutta kehittäviä toimintaelokuvia tai myydä vapaa-aikaansa tiskin takana. Mutta ennen maailmanloppua on laulettava karaokessa ”Nessun dorma”. Vaaleanpunaiseen pukeutuva Yukari ei ole tyypillinen rakkauden kohde, vaan etäinen ja omista asioistaan hyvin tiukasti huolta pitävä nuori nainen, joka on suurimman osan ajasta terveellisen epäluuloinen kaikkea kohtaan. Nämä kotoisat pienet interaktiot lisäävät kerrontaan inhimillistä hahmonkehitystä ja kahvitteluhetkiä. Cloudin lumilautailu ja Final Fantasy X:n salamarytmipeli ovat kuitenkin tärkeä osa maailmanluontia ja massiivisuuden vaikutelmaa. 33 175499_.indd 33 175499_.indd 33 30.5.2024 16.59.59 30.5.2024 16.59.59. Aigis saa myös oman DLC-lisätarinansa vuoden loppupuolella. Suurten varjojen metsästys tällä hahmokaartilla saa kymmenet pelitunnit tuntumaan minuuteilta. Tuhannen hampurilaisen haaste Persona on jaettu kahteen osioon, valoisan nuoruudenilon täyttämään päivään ja pimeän tunnin yöhön. Siinä missä perinteisessä roolipelissä ryhmä kerätään seikkailun ohessa kaupunkien viemäreistä ja hylättyjen linnojen tyrmistä, Reloadissa Akihiko ja Mitsuru hankkivat uusia jäseniä SEES-ryhmään pelaajan näkökulmasta suorastaan automaattisesti. Koska peli lainaa länsimaista psykologista teoriaa, tietenkin alitajunnan syvimpään lokeroon piilotettu himo esitetään roolipelipahiksena. Luokkakaveri Junpei tietää olevansa huono koulussa ja tuomittu lukion jälkeen, joten dark hour on hänelle lähinnä pelastus. Runsaudesta klassikot muistetaan. Omituisten hampurilaisten ahmiminen lisää rohkeutta ja kollageeni-ramenin maistelu viehätysvoimaa. Vuosikurssia vanhemmat opiskelijat, nyrkkeilevä Akihiko ja opiskelijakunnan lipunkantaja Mitsuru, ovat ihanteellisia, viileitä oppaita pimeyteen. Maailman kohtalo ei siis ole kokonaan sinipään harteilla, vaan hän voi keskittyä olemaan johtaja vain tärkeimmissä operaatioissa. Alue ei kestä vertailua Like a Dragonin tai Cyberpunk 2077:n moderneihin seikkailuhuvipuistoihin. Verkosta voi myös tarkistaa, mitä muut pelaajat ovat tiettynä päivinä tehneet, mikä helpottaa ajanhallintaa. ”Anteeksi, missä päin täällä on Toripolliisi?” Leijuva suuri sydän, onko se lisäelämä. Varjojen kadottua dark hourin pitäisi kadota myös ja kaupungin palata normaaliksi. Reloadissa jokaisella kaupungin yksityiskohdalla on merkitystä, mikä jättää kaiken ensivaikutelmalta turhan ja satunnaisen sen maailman ulkopuolelle. Reloadissa on hervoton määrä lisäaktiviteetteja ja muutoksia, joita minun olisi mahdoton muistaa ja vertailla ilman Megami Tensei Wikin apua. Päivisin pelaaja opiskelee lukiossa Sengoku-kauden historiaa ja englannin sanontoja, yrittäen pysyä hereillä opettajien sekavan jaarittelun vastaanottajana. Asuntolassa pelaaja voi nyt tehdä proteiinipirtelöitä ja tuijottaa televisiota muiden hahmojen kanssa. suuret varjot ovatkin normaalia vahvempia ja mielikuvituksellisia erikoishirviöitä, seksuaalisuuden ja synkkyyden uhkaavia vertauskuvia. Tämä on ainakin suunnitelma. Psyyken ongelmia käsitellessä tarina kurottaa enemmän ihmisen sisälle kuin ulkoiseen maailmaan, ja Port Island on kooltaan ja tekemisen määrältään pieni. Tämä luo illuusiota elävyydestä, siitä että asioita tapahtuu myös pelaajan katseen ulkopuolella. ”Laitetaanko Suomi-KP vai Mora?” Aseet ostetaan poliisiaseman takahuoneesta. Oppituntien jälkeen pelaaja käy ostoksilla poliisiasemaksi naamioidussa asekaupassa tai apteekissa
Samaan tapaan elementtiheikkouksien hyväksikäyttöön perustuva taistelusysteemi keskittyy nopeuteen. Päivällä ja illalla on aikaa vain yhdelle aktiviteetille, eivätkä kaikki vaihtoehdot ole saatavilla kalenterin jokaisena viikonpäivänä. Ainoastaan kerrosten graa. Evoker-ase päästää personien voimat valloilleen. Kokemuspisteitä jaetaan runsaasti, Tartarukseen lisättyjen monad-ovien takaa löytää vaikuttavia erikoisesineitä, eikä grindata tarvitse ollenkaan. Tartarus toimii itsessään mielenkiintoisena vertauskuvana lukiolaisten päivisin ja öisin kokemista haasteista, onhan kyseessä antiikin mytologiasta lainattu titaanien kidutuskammio. Yöllä tornit nousevat Öisin ryhmä taistelee varjoja vastaan lukion tilalle pimeän tunnin aikana nousevassa Tartarus-luolastossa, jonka satunnaisgeneroidut käytävät ovat aina herättäneet pahennusta. Tästä huolimatta tekoälyn luoma haaste tuntui pelintekijöiden osalta huijaukselta tuona artesaanien aikakautena. En siis ole siis samaa mieltä internetin tuomiosta. Onnettomuuden seuraamisessa on omaa lumoavaa voimaansa, varsinkin kun lukioystävä yrittää solmia suhteen opettajan kanssa, kuin traagisessa versiossa Wes Andersonin Rushmoresta. ikkaan ovat aiheuttaneet ihmetystä ja vastarintaa, mutta kokonaisuudessaan Reload on vaivattomuudessaan ylivoimainen alkuperäiseen versioon verrattuna. Toisaalta taktiikat on niin helppo luntata internetistä, joten on aivan sama vaikka se onnistuu myös suoraan pelissä. nen samankaltaisuus ja samojen varjojen kanssa taistelu nostavat kulmakarvaa. Onko tämä Final Fantasy VIII. Selvästi vauhti on viritetty nykypelaajalle, jolla Subway Surfers pyörii toisella näytöllä jatkuvalla luupilla. TaruolennoilPERSONA 3 RELOAD ”Tehdään vaihtokauppa, poju. Persona on aina tunnettu vaikuttavasta tyylikkyydestään, mutta esimerkiksi Polygonin arvostelu kritisoi värikkyyden ja synkkien teemojen ristiriitaa. Tuoreeltaan koettuna Atluksen ratkaisu oli oikea. Minä saan paitasi, ja sinä saat tietää ykkösmarion kaikki warppiputket.” Whatever. Musiikkikappaleiden vaihto ja jotkin muutokset dialogiin ja hahmogra. Romanssi lähimpien ryhmän naisten kanssa on silkkaa FromSoftwarea, sillä kaunottaret vaativat pelaajalta neroutta, charmia ja rohkeutta. Tänä vuonna laitoin koko olemukseni ja henkeni peliin miekkailevan, hienostuneen ja ranskaa sujuvasti puhuvan Mitsurun takia. Ehkä jotkut jäävät kaipaamaan Persona 3 Portablen mahdollisuutta pelata naispäähenkilöllä. Reload taas saa normaalilla vaikeustasolla pelaajan tuntemaan itsensä voittamattomaksi, mitä räjähtävät taisteluanimaatiot vain vahvistavat. Tämä kontrasti on kuitenkin nerokkuutta, sillä vahvat värit ja varsinkin siniset sävyt, räjähtävän dynaamiset poseeraukset sarjakuvamaiset all-out-attackit ja liikkeen elävä ilmeikkyys palauttavat uskon elämään ja hyvään maailmassa. Vaikka immersio on väärä sana kuvaamaan Personan kaltaista voimafantasiaa, tulisi valvomisen näkyä lukiolaisten olemuksessa. Roolipelien luolastot ovat harvoin mielenkiintoisesti suunniteltuja: niissä on sokkeloisia käytäviä ja lavasteilta tuntuvia asumattomia huoneita, joissa on aarrearkkuja tai ei, ja lopussa, juuri ennen ulospääsyä, jokin isompi sarvipää, joka tuskin olisi aggressiivinen pelaajaa kohtaan, jos pelaaja ei olisi varastanut hänen postiaan ja massamurhannut kaikkia ystäviä. Ihmissuhteiden tasapainottelu on ennen kaikkea ajanhallintaa, sillä ilman äärimmäistä suunnittelua jokaiselle ei riitä pelivuonna aikaa. Pakollinen Silent Hill 2 -maininta Alkuperäinen Persona 3 oli normaalilla vaikeustasolla jännittävä, hyvin haastava ja jokaisen varjopomon päihittäminen tuntui suurelta saavutukselta. Tartaruksen tähtiä ovat persona-hirviöt, joita pelaajahahmo kerää ja yhdistelee Velvet Roomissa asustavan salaperäisen Igorin ja keltasilmäiseltä 60-luvun brittimallilta näyttävän Elizabethin avulla. Ryhmän tutkana toimivalla Fuukalla on jopa erikoiskyky, jolla vastustajan heikkoudet saa heti esille. Tärkeitä hahmoja ovat muun muassa opiskelijakunnan viehättävä varainhoitaja, vanhempiensa avioerosta kärsivä pikkutyttö, yökerhossa juopotteleva munkki ja sairauteen kuoleva nuori mies. Persona 3:n social linkejä kutsutaan toisinaan sarjan tylsimmiksi, mutta itse halusin nähdä jokaisen mahdollisen tarinalinjan päättymisen. 34 175499_.indd 34 175499_.indd 34 30.5.2024 17.00.17 30.5.2024 17.00.17. Entiset kaksiulotteiset tyttöystäväni Päähuomiona ovat kuitenkin muiden hahmojen kanssa muodostetut suhteet eli social linkit, joita kehittämällä pelaaja saa tärkeitä bonuksia demonifuusioihin. Singahtelu Tartaruksen kerroksesta toiseen tuo taisteluihin ja etenemiseen vauhdin tuntua, eikä pelaaja jää missään vaiheessa jumiin puzzlesyistä. Alkuperäinen versio heitti genren uudelle vuosikymmenelle, uusi versio päivittää tämän vision arvokkaasti. Ja koska kysyitte: vuonna 2007 solmin romanssin hiljaisen Fuukan kanssa. Mahdollisesti kyseessä on parhaimman näköinen Persona-sarjan osa. Toisissa tarinoissa on onnellinen loppu, toisissa kyyneleet virtaavat kuin hylätyn talon ikkunaan ropiseva sade
Hyvää + Niin viileä, että kesällä laskee sisäilman lämpötilaa. loso. Reload täydellistää roolipelaamisen koukuttavuuden, sen kuinka vaivattomasti ja imevästi koulupäivät päivät soljuvat toisiinsa, kuinka Tartarusta haluaa kiivetä vielä yhden kerroksen, kuinka jokaista social linkiä haluaa kehittää vielä yhden tähden verran kohti sivutarinan traagista huippukohtaa. Paljon hyviä uudistuksia. Mystinen poika vierailee öisin. Manzai-duon hyökkäys on naurettavan hyvä. Tosin haastajien puuttuessa pelkkä osallistuminen riittää voittoon. Samat hirviöt joka hemmetin Atlus-pelissä. Näin täydellisen onnistumisen arvostelun voi päättää vain ennustukseen, että tänä vuonna tuskin ilmestyy parempaa roolipeliä. Aivan luonnollisesti mytologia, okkultismi ja psykologia sekoittuvat osaksi japanilaista näkemystä pelaamisesta. Kaiken tämän tekniikan päälle hahmot ja tarina on tuotu nykyaikaan kunnioittaen. Jopa näin yksinkertaiset lainaukset tekevät Personasta luultavasti tämän hetken . Huonoa . ta ulkonäkönsä ja taustatarinansa lainaavat personat keräävät tasoja pelaajan mukana, ja tehokkaimpia taikoja voi siirtää fuusioissa personoilta toisille. Valmiina vihapostiin, 3, 2, 1… Mahdoton kiistää: Persona 3 Reload on jokaiselta osa-alueellaan viime vuosien parhaimpia remakeja. Vertauskuvien suuri määrä itsessään on osa unohdettua PS2-ajan estetiikkaa, aivan kuin Silent Hill 2:ssa vihjaillaan kaiken pelaajan näkemän olevan oikeasti jotakin muuta. 94 Kolmonen ei valehtele: Witcher 3, Baldur’s Gate 3, Persona 3. sesti syvällisimmän roolipelisarjan. SMT-veteraanina persona-valikoima ei aiheuta kummempia huokauksia, koska näitä samoja hirviötä on nähnyt jo vuosikymmenestä toiseen. Tärkeintä elämässä on tyylikäs kampaus, jatkuva poseeraminen ja se, että ei missään tilanteessa sano yhtään mitään. Tietynlainen pienimuotoisuus ja epäeeppisyys. ktiota, jotka ei päässyt lähellekään alkuperäistä Playstation-tunnelmaa. Toivottavasti hän ei vie munuaistani. Toivottavasti tulevissa osissa mukaan lisätään huomattavasti uusia personia tai ainakin hirviöiden ulkoasua muutetaan aivan vain uutuuden vuoksi. Social linkien ja suurten varjojen tyypittely tarot-korttien avulla on jo ikoninen osa kokemusta. Dead Spacen remake oli laimennettu ketään häiritsemättömäksi valkoiseksi maalaukseksi valkoisella seinällä, Resident Evil 4:n remake sai minut haukottelemaan jo ennen kuin minut pilkottiin alkukylässä moottorisahalla, Final Fantasy VII:n remaken ensimmäinen osa oli fani. 35 175499_.indd 35 175499_.indd 35 30.5.2024 17.00.30 30.5.2024 17.00.30. Olen etsinyt sitä täydellistä, sitä oikeaa, olen unelmoinut paljon ja pettynyt useasti. Positiivisten arvostelujen ja mielipiteiden ristitulessa luulin jo hetken olevani harhainen, mutta Persona 3 Reload vahvisti sen, minkä olin aina tiennyt: maailma oli väärässä, ja minä olin koko ajan oikeassa. Eri taruista napatut personat jäävät somisteiksi, ilman syvyyttä, mutta ovat kuitenkin osa tapetin kuviointia. Käsitys mielen varjoista ja persoonasta naamiona on lainattu Sigmund Freudin kilpakumppani Carl Jungilta
Selkeänä erona ykkösosaan Hellblade II:ssa ei ole juurikaan pomomatseja, ei ainakaan perinteisessä kohtaa ylivoimainen vastus ja keksi kikka kolmonen -mielessä. 36 175514_.indd 36 175514_.indd 36 30.5.2024 17.47.08 30.5.2024 17.47.08. Harhojen riivaamalla hahmolla olisi nykymittapuulla jos jonkinlaisia diagnooseja, mutta omassa viitekehyksessään hän on tietäjä, piilotettujen maailmojen näkijä. Petri Heikkinen SENUA’S SAGA: HELLBLADE II Moniko entisaikojen tietäjä, näkijä tai shamaani laitettaisiin nykyään mielenterveyspolin jonoon. Nimellisesti suurissakaan taisteluissa ei kohdata useita vihollisia samaan aikaan, vaan porukka hyökkää peräkkäin. Sankaritar huitoo nopeita litsareita ja vahvoja iskuja, joiden tulos riippuu jonkin verran dramaattisen leffamaisista kamerakulmisJÄTTILÄISTEN JÄLJILLÄ Ninja Theory / Xbox Game Studios Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PC, Xbox Series S Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 ta kuvatun matsin ohjaajasta. Ja tietysti siitä, kuinka maailma on yleensä nähty tai pikemminkin koettu runsaat 1 200 vuotta sitten pohjan perukoilla. Okei, no ihan viimeinen vääntö käynee pomomatsista. Senua ei ole mikään itsevarma henkimaailmojen tulkki, mitä kuvastaa jatkuva useiden pään sisäisten äänien ristiveto. Joko nyt mennään puhtaaseen fantasiaan. Ei suinkaan, sillä draugrit ovat pimeälle puolelleen antautuneita kannibaaleja, epäinhimillisten olosuhteiden ja äärimmäisen huonojen vaikutteiden takia järjen sijaan järjettömyyteen vajonneita ihmisiä, jotka palvovat pelottavia jättiläisiä. Tarkat ja yksityiskohtaiset islantilaismaisemat ovat aidoimman näköisiä miljöitä mitä tällä konsolisukupolvella olen nähnyt. Tarinan kappaleilla on taistelua ja näyttävää toimintaa sisältäviä, erittäin dynaamisesti kuvattuja kliimakseja, mutta en kutsuisi niitä pomotaisteluiksi. I ndiehitti Hellblade: Senua’s Sacrifice -toimintaseikkailu nousi massasta esiin rautakautisella tarinallaan ja mielenterveysongelmista kärsivällä sankarittarellaan, joka herätti kysymyksiä siitä, mitä oikeastaan tapahtui. Nykymaailmaan sopivasti Hellblade II on tarina taikauskoista, pelosta, vallasta ja kuinka valtaan takerrutaan seurauksista piittaamatta. Matseissa oli kuitenkin tekemisen meininkiä, viime tingan väistöjä ja vastaiskuja, joten kaiketi ainakin käväisin korkeammilla vaikeustasoilla. Näistä eläessään julman ja väkivaltaisen isän rahisevalla bassolla on selkeästi negatiivisin vaikutus. Olivat Senuan vastustajat sitten totta tai harhaa, niitä vastaan joka tapauksessa taistellaan. Tätä perustellaan taustalla pyörivillä ja välillä silmille tulevilla tapahtumilla, jotka sitovat sopivasti vastustajia. Kuolin taisteluissa ehkä 5–6 kertaa ja helpommalta tuntuva uusinta meni yleensä aina läpi. Ovatko Islantia piinaavat jätit sitten todellisia vai kuviteltuja, kuka tietää. Läpäisyn jälkeen huomasin taistelleeni vakioasetuksien mukaisella dynaamisella vaikeustasolla, mikä ei luonnollisesti salli kovin pitkää jumittamista missään matsissa. Konsolipuolella se tarkoittaa Xbox-yksinoikeutta, ainakin toistaiseksi. Ninja Theory esittää hienoja näkymiä likimain koskemattomasta Islannista ja 1200 vuoden takaisista uudisraivaaja-alueiden karuista elinoloista ja arkkitehtuurista – ihailin Senuan K18-lätkä on ansaittu. Vastustajien elkeisiin reagoidaan torjunnalla tai väistöllä, joista jälkimmäinen on käyttökelpoisempi. Senua ei kuitenkaan antaudu henkilökohtaisten demoniensa vietäväksi tai uhriksi. Karkeiden viikinkiorjakauppiaiden ohella Senuan miekan tielle ryntää raivopäisiä ja hirviömäisen brutaaleja draugr-ruumiinsyöjiä. Mielen voima Pintapuolisesti tarkasteltuna Senuan maailmassa on selviä yliluonnollisia elementtejä, mutta mikä oikeastaan on totta, mikä tarua ja mikä vähän sinne päin. Senua’s Saga: Hellblade II jatkaa samalla linjalla, mutta nyt jatko-osan takana on isompi tiimi ja Microsoftin rahaa. Historian oppitunti. Väistö pelastaa tasapuolisesti kaiken tyyppisiltä hyökkäyksiltä ja antaa yleensä sauman jonkinlaiseen vastaniittiin. Piktisoturi Senua joutuu viikinkien vangiksi ja kuljetetaan kaukaiseen Islantiin
Huonoa . Huippukohdat ovat näyttäviä toimintakohtauksia. Etenemisväyliä sulkevissa symbolipulmissa joutuu käyttämään päätä miekan sijaan. Myöhemmin pulmiin tulee mukaan piilotetun väen voimakuplia, joilla häivytetään ja palautetaan kevyesti kimmeltäviä osia ympäristöstä. Sankaritar ei tarvitse miekan ja käsipeilin lisäksi mitään muita esineitä, joten bonuskohteet ovat tarinapylväitä ja piilotetun väen vehreitä pikkupuita, jotka syventävät maailmaa druidien ja kertojan äänillä. Ninja Theoryn jatko Senuan synkille seikkailuille on veressä, kuolemassa ja äärimmäisessä väkivallassa marinoitu tarina, joka lopulta paljastaa ahdistuksen ikeen alta myös toivon pilkahduksia ja uskoa paremmasta. Tietty yllätyksellisyys jatko-osasta puuttui, koska Senuan epävakaan mielen liikkeet olivat minulle jo ykkösosasta tuttuja – en tietenkään tarkalleen tiennyt mitä tuleman piti, mutta tapahtumien yleinen suunta ja juonen mekanismit eivät enää yllättäneet. Keskenään supattelevat äänet Senuan päässä auttavat myös, jos itse ei ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. 37 175514_.indd 37 175514_.indd 37 30.5.2024 17.47.22 30.5.2024 17.47.22. detaljeja mielelläni puhtaasti niiden itsensä vuoksi. Selkeiden viitteiden myötä tajusin melko nopeasti, mikä meni vihkoon, korjasin asian ja stoori jatkui jouhevasti. Selkeästi eteenpäin johdattelevista miljöistä johtuen minulla ei kuitenkaan ollut juuri käyttöä vinkeille. Senua’s Saga: Hellblade II on nimellisesti toimintaseikkailu tai raflaavammin kuvattuna elämysjuna. Niitä sattui jokunen taistelujen ulkopuolella. kityksiä täysin triviaaleista muodoista ja näissä outoja elementtejä sisältävissä kohtauksissa Senua tavallaan vääntää itse itseään vastaan. Näetkö mystisiä symboleita arkipäiväisissä esineissä ja ympäristöissä. Pelillisesti ne ovat mukavia välipaloja, jotka hyödyntävät komeita miljöitä muutenkin kuin vain silmänruokana. Täydellisyyden tavoittelijoilla menee toki vielä muutama tunti lisää missattuja pylväitä ja puita etsiessä. Missasin pylväistä ja puista noin kolmanneksen, vaikka pidin silmät auki jatkuvasti niiden varalta. Viholliset turvautuvat myös heittoaseisiin ja erikoisempien kaverien osalta palavan nesteen puhaltamiseen. Ai pituus. No, niin, no, ennakkopuheista huolimatta liikutaan suurin piirtein samoissa lukemissa kuin ekassa osassa, eli noin 10 tunnissa, pari päivää tiivistä pelaamista. Joko se loppui. Leffailta Kuolemia. Niissä yritetään löytää maastosta muotoja, jotka sopivasta kulmasta katsoen muistuttavat reittiä lukitsevia symboleja. Näissä kohdissa on yleensä etsittäviä bonuskohteita ja/tai symbolipulmia. Tarkkuus, yksityiskohtien määrä ja yleinen ilme pysyvät jatkuvasti samana. Hyvää + Upeat kerrontaa tukevat miljööt. Viimeisen vaihtoehdon puolesta puhuvat täysin saumattomat siirtymät ja kamera-ajot pelikuvasta ”videoihin”. Teknisesti ja taiteellisesti korkeatasoisella suorituksella ei ole vaikea ennustaa, että Senuan saaga saa jossain vaiheessa vielä ainakin kolmannen osan. Teknisesti asiassa auttaa tietysti, että Senua ei seikkaile nykyään muodikkaassa avoimessa maailmassa, vaan suoraviivaisessa seikkailuputkessa. Senuan etenemisreitti on aina selvä, mutta vastaan tulee välillä vähän laajempia alueita. Kohteet hukkuvat rikkaisiin maisemiin luontevasti. Ei olisi kauhea vääryys, vaikka kutsuisin myös kävelysimulaattoriksi tai interaktiiviseksi elokuvaksi. Senua etsii periaatteessa mer90 Tiivis ihmissielun synkkiin syövereihin, mielen haurauteen ja taikauskoihin sukeltava saumaton toimintatarina
Isometrinen kamerakulma ja graa. Vaativammat pulmat edustavat Myst-koulukunnan kryptisiä tajunnan nyrjäyttäjiä. nen tyyli tuovat mieleen mielisairaalaseikkailu Sanitariumin (DreamForge, 1998). Tutkittavana on pieni kaistale Lappia, johon mahtuu hieman metsikköä, pätkä junarataa ja muutama rakennus. Kohdattavia hahmoja on vain kourallinen, mutta jokainen tulee seikkailun aikana tutuksi. Act Normal Games Arvosteltu: PC Minimi: Intel i7 3,5 GHz tai vastaava, 8 Gt muistia, GeForce GTX 780 tai vastaava, Windows 10 Testattu: AMD Ryzen 7700, 32 Gt muistia, GeForce 4070 10 Gt (4K-resoluutio), Windows 11 Ikäraja: Ei tiedossa Ai, se onkin seikkailu! Toisin kuin falloutmaisesta isometrisestä perspektiivistä voisi kuvitella, Rauniot ei ole roolipeli, vaan perinteinen osoita ja klikkaa -seikkailu dialogeineen, tavarajahteineen ja ongelmanpyörittelyineen. Seikkailuperinteistä poiketen Aino ei suostu poimimaan ihan kaikkea kamaa taskuihinsa heti, vaan vasta sitten kun tavaralle on löytynyt jotakin oikeaa käyttöä. Tavallaan realistista, toisaalta vähäinenkin illuusio vapaudesta haihtuu, sillä en milloinkaan unohda tekeväni asioita tismalleen ennalta määrätyllä tavalla. Mutta onnistuuko Aino yhyttämään toverinsa ennen kuin alueen mahdollisesti kajahtanut ja nälkäinen asujaimisto pistää sankarittaren soppalihoiksi. Ihmisten tappaminen on mahdollista, mutta siihen ei missään välissä pakoteta. runtelee maailman: merenpinta nousee, kaupungit jäävät aaltojen alle ja vaurioituneet ydinvoimalat syytävät ympäriinsä tappavaa myrkkyä. 38 175266_.indd 38 175266_.indd 38 30.5.2024 15.33.53 30.5.2024 15.33.53. Taistelua joutomaan mutantteja ja nahka-Alberteja vastaan ei ole lainkaan: vaikka Ainolla on pistooli, sitä käytetään lähinnä yleisavaimena. Lassi Hietala RAUNIOT Erinomaisen Fallout-tv-sarjan pelisovitusta odotellessa voi ennakko-odotukset kalibroida suomalaisen Act Normal Gamesin näkemyksellä maailmanlopusta. Ratkaisu on usein ilmiselvä, kysymys on oikeiden tykötarpeiden paikantamisesta: katolta laskeutuakseen täytyy löytää köysi, ilmanvaihtoputken avaamiseen tarvitaan jakoavainta ja niin edelleen. Aino saa pian huomata, ettei ole alueelle tervetullut: koiranruokapurkkipinojaan vartioivat paikalliset martat ja niilot eivät luota keneenkään, vähiten muukalaisiin, niinpä ensikohtaamisella henki on aina uhattuna eikä apua Toivon etsintöihin kannata odottaa ilman vastapalveluksia. Jos verkkainen patikointi alueiden välillä alkaa nyppimään, voi löydetyille alueille pikamatkustaa karttaruudun kautta, jonne kirjautuu myös päätavoitteet ja tärkeimmät vihjeet. V aihtoehtoisessa menneisyydessä vuonna 1975 massiivinen luonnonkatastro. Ihmiskunnasta jää jäljelle katkerat rippeet, joista osa sitkuttelee siellä täällä pienissä ryhmissä, toiset täysin omillaan. Pelaaja on Aino, joka on saanut ryhmittymältään tehtäväkseen jäljittää huhuttua ydin. Niissä yleensä jonkinlaisen hilavitkuttimen (radio, hissin turvalukko tms.) toimintaperiaate täytyy päätellä numerosarjan TOIVO KATEISSA Hienot pihakoristeet, mutta onkohan ketään enää kotona. n ajankohtaan jämähtänyt maailma on hauskan 70-lukulainen, esimerkiksi bunkkerien tietokoneet ovat vielä kunnon rautaa, eli nostalgisia lerpunrouskuttajia. Hahmojen tarinat nivoutuvat toisiinsa, ja alueen viimeaikaisten tapahtumien päättely onkin seikkailun kiintoisinta antia. Suurkatastro. Välillä seikkailu jää pyörimään kehää yksittäisen megapuzzlen ympärillä, joka on pakko ratkaista ennen kuin mitään muuta päästetään tekemään. Automatka pohjoiseen tyssää Saana-tunturin kupeessa sijaitsevalle huoltoasemalle, jossa jäljet ovat vielä riittävän tuoreet. Pelillinen pihvi eli ongelmanratkaisu on parhaimmillaan käytännönläheistä ja maalaisjärkistä naksuttelua. Eipä aikaakaan, kun koko sivilisaatio on koto-Suomea myöten raunioina. ssiolaitetta etsineen Toivon. Suomi-miljöö ei sen sijaan välity kuin henkilöiden ja paikkojen nimistä, muuten tapahtumat voisivat sijoittua periaatteessa minne tahansa
Hyvää + Seikkailu tuhoutuneessa 70-luvun Pohjois-Suomessa on kiehtova idea. Puheet on ääninäytelty alusta loppuun suomeksi. Siinä ensimmäinen ja ainoa yksittäinen sana, joka Rauniosta juolahtaa mieleen. Idea on mainio, mutta amatöörimäiset repliikit lausuttuna paksulla lappilaisella murtheella herättää lähinnä hilpeyttä. Ankeus. Suurempana pelattavuusongelmana esineiden etsiminen ruudulta on välillä ärsyttävää pikselinmetsästystä, millaiseen en olekaan törmännyt sitten 90-luvun. Noloimmillaan ”rankat jutut” menevät jo mauttoman edgeilyn puolelle. Huonoa . Rankkoja juttuja Juoniasetelma säteilee potentiaalia. Rupattelun ajaksi siirrytään erilliseen keskustelunäkymään, jossa hahmot patsastelevat kankean näköisesti ruudun laidoilla. Alussa Rauniot on menettelevää seikkailuviihdettä, kun kaikki on vielä verhoutunut mysteeriin eikä käsikirjoitus ole ehtinyt käydä hermoille. Minun makuuni jatkuva hämärien nappien survominen yrityksen ja erehdyksen varassa tuntuu post-apokalyptisessä seikkailussa suunnilleen yhtä epäsopivalta kuin sudokuvartti Doomissa. Muut hahmot eivät ole sen kummempia. Pelattavaa on noin viidestä kymmeneen tuntiin riippuen hoksottimien terävyydestä, tosin kokemus tuntui kyllä kestoaan pidemmältä. tai abstraktin kuvion avituksella vipuja väännellen ja nappeja painellen. Pohjaidean voisi kierrättää Suunnitteluja käsikirjoitusongelmien lisäksi riippana on yleinen hiomattomuus. Esimerkki vaativammasta puzzlesta. Käsikirjoitus ja suunnitteluvirheet. Globaalista katastrofista kertominen pienimuotoisen, syrjäiselle alueelle rajatun tarinan kautta olisi antanut tekijöille mahdollisuuden käsitellä suuria apokalyptisiä teemoja herkullisen kouriintuntuvasti. Dialogin tyyli vaihtelee töksähtelevistä C-luokan kaurismäkeläisistä murahduksista pitkiin yksinpuheluihin, jotka vaikuttavat ennemminkin pelaajalle suunnatulta ekspositiolta kuin hahmojen omalta ajattelulta. Tässä olisi tarkoituksena säätää junaraiteiden toimintaa. Ratketessaan puzzlet tuottavat tyydytyksen, mutta samalla jää pelko persiiseen, että toivottavasti seuraava pelinpysäyttäjä ei ole taas samaa osastoa. Animaatiot suoritetaan loppuun vähän liian hitaasti, Aino saattaa juuttua välillä maastografiikkaan, repliikkien välille on jätetty pieneltä ikuisuudelta tuntuvia taukoja, kursorin liikuttaminen on häiritsevän tahmeaa ja niin edelleen. Johonkin sen suuntaiseen tekijät ovat varmaan pyrkineet, mutta tuskinpa tarkoittamassani merkityksessä. sympatiaa herättävä olento on tarinan lapsihahmo, joka tosin tuntuu otetun juoneen mukaan vain alleviivaamaan maailmanlopun lohduttomuutta ja julmuutta. Ainoa 70 Kotimainen post-apokalypsi jättää apean mielen. Toinen erikoinen tehokeino on Ainon päänsisäisen yksinpuhelun korostaminen kuvaamalla pelkästään sankarittaren silmiä, mikä varastaa totaalisesti huomion käsillä olevasta tilanteesta. Valitettavasti juuri käsikirjoitus on pelin sudenkuoppa. Maailmanlopun jälkeisen Lapin käyttäminen seikkailuympäristönä on erinomainen idea, jota kannattaisi hyödyntää vielä paremmin jossakin tulevassakin pelissä. Maailma on yllätyksettömän ankea, hahmot vastenmielisiä, eikä tarinassa loppujen lopuksi tapahdu mitään ihmeellistä tai ajatuksia herättävää. 39 175266_.indd 39 175266_.indd 39 30.5.2024 15.34.01 30.5.2024 15.34.01. Pikkujuttuja, jotka kasaantuessaan nakertavat kokonaisuutta. Loppuratkaisuja on ilmeisesti useampia, mutta saavuttamani peruslopetus(?) oli sen verran masentava, että santsikierrokselle en lähde paitsi pyssyllä uhattuna. Esko ei pidä naapuristaan. Jotenkin en uskoisi, että maailmanlopun henkiinjääneet luennoisivat ohikulkijoille kaiken paskuudesta, ikään kuin vastapuoli ei olisi asioista kuullutkaan. Päähahmo Aino on asioihin rasittavan penseästi suhtautuva kovanaama, johon ei ole saatu tarttumapintaa tai karismaa. Pelkän sapiskan antaminen olisi silti epäoikeudenmukaista
Taistelukentältä haalituilla timanteilla avataan mätön yhteydessä arkkuja, joiden asukkaat liittyvät mukaan taisteluun. Kun vihollinen joutuu sen sisään, muuttuu se kohteeksi. Turpiin vaan ja onnea Supercell on itse verrannut Squad Bustersia Mario Kartiin. Ennen kaikkea taistelukyky. Hahmojen ympärillä on kehä. Taustaa vasten on hienoa nähdä, että Supercell ei ole pelannut varman päälle. Kotiin kasvamaan Koska kyseessä on mobiilipeli, ytimen ympärille on askarreltu monenlaista metapuuhaa. Taistelu alkaa, kun sormi nousee ohjaimelta. RYHMÄT TUNKKAAVAT Supercell Arvosteltu: Android Saatavilla: iOS Muuta: Free to play Ikäraja: Ei tiedossa Jokainen erä aloitetaan yksinäisellä soturilla, mutta kertyneillä timanteilla voi avata arkkuja, jotka pitävät sisällään tiimitovereita, joista voi valita yhden vahvistamaan porukkaa. Systeemi toimii erinomaisesti. Ja taistelukyky. Taistelunsa kannattaa valita. Pelistä odotetaan aikaisempien rahasampojen kaltaista hittiä. Toiminta voi kuulostaa passiiviselta kyttäilyltä, mutta systeemi toimii erittäin hyvin. Squad Busters on koukuttava taitopeli, joka tasapainottelee hienosti satunnaispelin ja peliharrastajille tarkoitetun tuotoksen kaltevalla rajapinnalla. Toiminta on rakennettu poikkeuksellisen hyvin, sillä automatiikkaa käytetään juuri sopivissa määrin. Ryhmää liikutetaan vasemman reunan virtuaalisauvalla. Samalta reunalta lätkitään myös pommien ja parannuskykyjen kaltaisia spesiaalitaitoja. Supercellin uutuus on sekoitus kasuaalija kilpapeliä, missä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Taistelu kannattaa valita, ja menon äityessä liian kovaksi voi pötkiä myös pakoon. Taistelu kiertää hienosti tunnottoman kosketusnäytön heikkoudet, sillä sorminäppäryyden puute ei ole este pelistä nauttimiselle. Hahmot ovat tuttuja Supercellin aiemmista peleistä, ja tämän ansiosta mukaan on saatu keräilyelementti. Kova ydin koostuu ylhäältä tiirattujen, tiiviiden taisteluareenoiden dominoinnista, joka saavutetaan keräämällä kentälle ripoteltuja timantteja. Se, kenellä on erän päättyessä eniten arvokiviä taskuissaan, voittaa. Kaksi peikkoa ja luuranko olivat liikaa yksinäiselle ryhmäläiselle. Kyseessä on putkimiesautoilun tapaan kepeää kilpaurheilua, joka ei ota itseään missään vaiheessa liian vakavasti. Mättöä voi tehostaa ruudun oikean laidan kengällä, joka tarjoaa ehtyvän turbobuustin. Timanttien grindaamisesta on ihan käytännön hyötyä, sillä miesvahvuus heijastuu suoraan tehoon, jolla vastarintaa kukistetaan. Joukkojen liikuttelu hektisestä nujakasta toiseen kysyy reaktionopeuden sijaan ennemminkin taktista pelisilmää. Evoluutio tuo mukanaan erityistaitoja. Ruudun vasemmassa alakulmassa on virtuaalijoikkari, jota tökkimällä omat joukot liikkuvat. cit in the state budget, who you gonna call. Kun vihollinen astuu joukkoa ympäröivään kehään, se muuttuu punaiseksi ja taistelu alkaa, kun sormen nostaa suuntaohjaimelta. Maailman suurin ja komein mobiilipelistudio, suomalainen Supercell, on julkaissut testimarkkinoille kuluneiden vuosien aikana pelin poikineen. Suurelle yleisölle suunnatuksi mobiilipeliksi Squad Bustersin syvyys kuitenkin yllättää, sillä tämä puree myös peliharrastajaan. Juho Kuorikoski There’s some tax de. Matseista saa arkkuja, jotka toisinaan kätkevät sisäänsä uusia tiimikaTaisteluista kerättyjä voi kasvattaa Pokemon-tyyliin. 40 175646_.indd 40 175646_.indd 40 30.5.2024 15.29.45 30.5.2024 15.29.45. Squad Busters! R yhmäytyminen tarkoittaa prosessia, jossa on tärkeintä ryhmän jäsenten keskinäinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen. Firman edellisestä pelijulkaisusta on kulunut viisi vuotta, joten Squad Busters on tietyssä mielessä Tapaus™, ja sen harteilla lepää miljardien eurojen paine. Globaalin superhitin potentiaali on tosi ollut hakusessa, sillä kokeilut ovat nopeasti kohdanneet kuoleman. Juveleita kerätään vetämällä vihollisia turpaan
Huonoa . Tämän hetken tarjonnan saa helposti noin viikossa kuokittua läpi, jonka jälkeen peli alkaa hieman toistaa itseään. Minua tämä ei tosin haitannut, sillä parin kolmen minuutin mittaiset kärhämät ihmispelaajia vastaan tiiviillä areenoilla toimivat erinomaisesti pieninä annoksina kiireisen lapsiperhearjen vastapainona. Toivottavasti Squad Busters löytää yleisönsä. Näitä voi puolestaan altistaa evoluutiolle hieman Pokemonin tyyliin, jolloin ne taistelussa arkusta löytyessään tuovat jonkin verran lisää iskuvoimaa jengiin. Vessareissulla ehtii hienosti ottaa osaa jengisotaan. Näin, rakkaat lapset, toimii evoluutio. Pavunlaskijoiden näkövinkkelistä tiirattuna pelkään, että pelissä on liikaa syvyyttä satunnaiselle mobiilipelaajalle, mutta pelaajalle jengisota taskukoossa on erinomaista viihdettä Twitt--, anteeksi, X:ssä räyhäämisen rinnalle. Maksavat asiakkaat siis eivät saa etua rottailijoihin nähden. Kun arkuista on haalittu riittävästi pikkutyyppejä, voi ne yhdistää yhtä isommaksi. Vielä toistaiseksi kitsaasti sisältöä. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. ikkakaan ei nylkytä. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. 41 Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa 1.9.2024 alkaen paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 4,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. Hyvää + Erinomaiset kontrollit, hyvin tasapainotettu, yllättävän syvä mobiilipeliksi. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen. Peliin on tavoitettu hienosti tunne jatkuvasta etenemisestä. vereita. 89 Supercellin uutuuspeli on peliharrastajille suunnattua viihdettä, jossa köyhätkin pärjäävät. Taukopaikkana toimivan hubin käyttöliittymä on kyllästetty monenlaisilla nappuloilla, ja käytännössä jokaisen taistelun jälkeen saa avattavaksi jonkinlaista saalista. Hyvää + Erinomaiset kontrollit, hyvin tasapainotettu, yllättävän syvä mobiilipeliksi. Pirteä gra. Huonoa . ikka sopii peliin. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Tukikohdassa riittää kaikenlaista tökittävää. Koska Squad Busters on uunituore, sisältöä on vielä varsin kitsaasti, etenkin verrattuna Supercellin aikaisempiin peleihin. 89 Supercellin uutuuspeli on peliharrastajille suunnattua viihdettä, jossa köyhätkin pärjäävät. Kirjaudu Oma asiointi -palveluun ja ilmoita sähköpostiosoitteesi, johon haluat laskut lähetettävän. Tekninen toteutus on huippuluokkaa, sillä lagia ei ole, peli lataa vikkelästi ja gra. • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. Pidän myös siitä, että jengiytyminen onnistuu hyvin myös ilmaispelaajilta. Peruspelaajan ei tarvitse juuri suojelurahoja maksella, ja pikavilkaisun perusteella mikromaksut rakentuvat pitkälti kosmeettisen hötön ympärille. Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu 175646_.indd 41 175646_.indd 41 30.5.2024 15.30.06 30.5.2024 15.30.06
Sins of a Solar Empire nojaa vahvasti moninpeADMIRAL AKWARD liin. Tuukka Grönholm SINS OF A SOLAR EMPIRE 2 Ostin pelin, mutta se oli ansa. Teoriassa voi piilottaa asteroidin täyteen avaruustelakoita ja odottaa, että se kiertää vastustajan puolelle kaapparialusten tukikohdaksi. Erillistä taistelutilaa ei ole lainkaan vaan kaikki tehdään tosiajassa. Toimintakuntoisen Kuolontähden sijaan sain vain rungon ja paljon lupauksia tulevasta sisällöstä. Yksinpeli on mukana, mutta sen rooli on pikemminkin opettaa strategioita kuin toimia touhun pihvinä. loso. Kun ennakkoversiosta tutoriaali puuttuu kokonaan, sisälläni heräsi kaipuu. Kun valitsen seuraavaksi tutkittavaa tiedettä, galaksin toisella puolella saatetaan käydä avaruustaistelua. KäytänIronclad Games / Stardock Entertainment Suositus: Intel Core i7 / AMD Ryzen 3x00 -sarjalainen, 16 Gt muistia, Geforce 1060 / AMD Radeon 580 Ilmestyy: Epic Gamesissa jo nyt, kesällä Steamissa Käyttöliittymä näyttää sekavalta pikkuikoneiden viidakolta, mutta totuttelun jälkeen silmä alkaa löytää olennaisen. Kampanjapelimuoto puuttuu sekin, mutta se kuuluu tekijätiimin . Pelatessa ei oikeasti kannata zoomata näin lähelle aluksia. Korvetin ja fregatin kokoiset vehkeet hoitavat taistelussa vain yhtä asiaa, ne ovat joko muita pikkualuksia vastaan suunniteltuja hävittäjiä, isommilleen tulitukea antavia ohjuslavetteja, ohjuksia torjuvia IT-asemia tai pommikoneita. Nörttiyttäni ärsyttää, että pelin mittakaava latistaa tähdet marmorikuuliksi, sillä vauhti on aivan liian nopea. Peliarvosteluita, ennakoita tai edes juttuja ei kuitenkaan näkynyt. Aloitustähti saattaa kaikilla olla epävakaa, mikä pakottaa pelaajat laajentamaan kohti galaksin keskustaa ja toisiaan. 42 175069_.indd 42 175069_.indd 42 30.5.2024 15.26.27 30.5.2024 15.26.27. Aluskoon kasvaessa aseistuksen ja taktiikoiden monipuolisuus laajenevat. Tähdet ehtivät kiertää pelin aikana galaksin keskustaa, vaikka auringollakin menee kierrokseen 250 miljoonaa vuotta. Mitä pienempi aluksen runko, sitä tiukemmin aluksen rooli pitää miettiä. Tekijöiden tavoitteena on, että pelitapahtumat loisivat dynaamisen kampanjan itsessään ilman käsikirjoitusta. aan. Kun aluksessa on tilaa vain muutamalle järjestelmälle, ei kannata yrittää täyttää jokaista roolia. Kristallit ovat resursseista harvinaisimpia ja luovat käytännössä kon. Kun tekniikka kehittyy, kristallien puute pakottaa laajentumaan tai uhkaa jäädä jälkeen varustelukilpailussa. TECit ovat taloushenkinen laji eli ihminen, vasarit uutta kotimaailmaa etsiviä pakolaisia ja adventit uskonnollinen yhteisö, joka yrittää yhdistää koneosat psyykkisiin voimiin. iktit galaksissa. Tavoitteena on dynaaminen universumi, mutta puhtaaseen hiekkalaatikkoon ei luoteta, sillä moninpeliä varten mukana on tukku valmiita karttoja, joista osa perustuu tiettyyn kikkaan. Olen aina inhonnut minua urpona pitäviä tutoriaaleja, jotka onnistuvat yliselittämään vakioratkaisut käyttöliittymässä ja ohittamaan oleellista pelimekaniikka. O lin hetken huolissani Epic Games Storen asemasta pelimarkkinoilla, sillä Sins of a Solar Empire 2:n Steamjulkaisu-uutisen yhteydessä tajusin, että pelihän on ilmestynyt jo ajat sitten Epicin digikauppaan. Avaruusstrategian painopiste on tosiaikaisessa taistelussa, planeetanhallinnan tehtävänä on pääasiassa luoda resursseja armeijalle. Kerättäviä resursseja ovat raha, metallit, kristallit ja tutkimus, joka jakaantuu vielä sotaja siviilitekniikkaan. Corvetet ja muut kesäautot Alusdesign muistuttaa merisodan todellisuutta. Dynaamisuutta korostaa, että planeetat kiertävät tähtiensä ympäri, mikä muuttaa kartta-asetelmia pelien aikana. Vasarit ulisee Pelattavana on kolme eri kansaa. TECien ydinosaamista on kauppa, vasareilla universumin parhaat skannerit ja adventit ovat hurmoshenkisiä lasikanuunoita, jotka jakavat tuhoa oman henkensä uhalla
Tietyt rakennukset vaativat tuekseen muita rakennuksia, mutta käyttöliittymässä voi vain suoraan klikata ketjun viimeistä pytinkiä. nössä laivasto pitää ja kannattaa suunnitella vastustajan voimien mukaan. Tosin jos välissä on vielä kehittämätöntä tekniikkaa, kikka ei onnistu. Käytännössä valitaan joukko, määrätään sille kohde ja välissä painellaan aktivoitavia kykyjä, kuten aluevahinkoa aiheuttavia plasmapommeja. Pyydetyt laivat lisätään automaattisesti avaruustelakan rakennuslistalle ja lähetetään aikanaan matkaan. Taistelun ratkaisevat varsinaiset taistelualukset ja titaanit, joita risteilijät, fregatit ja korvetit tukevat. Tarkka analyysi maailmantaloudesta vai hassu klisee sci. Toki kannattaa vähän miettiä, missä ja mitä tilaa. Koska en ole supernopea multitaskaaja, keskitän yleensä kehityksen yhteen planeettaan kerrallaan. 43 175069_.indd 43 175069_.indd 43 30.5.2024 15.27.14 30.5.2024 15.27.14. Motissa olevan laivaston vahvistukset vain tuhotaan yksi kerrallaan, jos ne yrittävät automaattiohjauksessa saartorenkaan läpi. Tekijät itse kutsuvat Epic Games -versiotaan teknologiademoksi, mutta minusta tuntuu, että versio on julkaistu vain täyttämään joku sopimuksen vaatima minimitavoite, jotta rahaa tulee Epiciltä. Toki mikromanageroinnista on hyötyä. peleissä. Epic Games -versio on sen verran kesken, että pörssinanalyyseistä tutulla osta, odota, myy -kaavalla sanoisin, että odota, kun peli tulee kesällä Steamiin. Vaikka taistelu on Sins of a Solar Empiren juttu, se saisi mielestäni olla parempaa. ikkaa, mutta kaikki tunnelmaa luova puuttuu, ellei musiikkia lasketa. Laivastohallinnassa voi suoraan pyytää vahvistuksia alustyypin tarkkuudella. Käytännössä tärkeät päätökset tehdään jo laivastoa kootessa eikä virheitä voi enää taistelussa hiiren heilautuksella paikata. Taistelualuksilla on aktiivisesti käytettäviä kykyjä. Koska tekijöiden visio on moninpelissä, Sins of a Solar Empiren diplomatia on liki olematonta ja korostaa kaupankäyntiä. Alkuperäinen Sins of Solar Empire erosi 4X-pelien valtavirrasta juuri RTS-henkisyydellään, taisteluvetoisuudellaan se edusti huomattavasti vauhdikkaampaa tyyliä kuin Stellaris. Steam-julkaisun lähestyminen näkyy siinä, että peliä on alettu tasaisesti päivittää. Luonnos eikä peli Sins of a Solar Empire 2 on vasta runko, se esittelee pelimekaniikkaa ja gra. Kone rakentaa vaadittavan rakennusketjun järjestyksessä itse, mikä helpottaa elämää. Gravitaatiopommilla voi estää vihollista pakenemasta taistelusta. Vahva ilmatorjunta syö vain omia resursseja, jos vihollinen ei käytä ohjuksia tai droneja. Pelisysteemissä voi suurinta alusta titaania käyttää jopa rynnäkkökilpenä, jolla blokataan vihollisen tuli ja ohjukset sillä välin, kun varsinainen laivasto etenee sen suojassa lähemmäs. Touhussa ei ole järkeä, mutta se onnistuu. Kakkososa jatkaa hyvin tutulla linjalla, mutta päivittää kokonaisuuden nykyaikaan ja toivottavasti onnistuu myös elvyttämään moninpeliyhteisön. Galaktisesta huutokaupasta voi aika ajoin ostaa bonuksia, uniikkeja esineitä ja muuta hyödyllistä, mikä pitää pelaajien välistä interaktiota yllä, vaikka sota ei olisikaan käynnissä. Sins of a Solar Empire 2 nojaa nimittäin niin vahvasti moninpeliin, että se on onnistumisen minimiedellytys. Vaikka fokus on reaaliaikaisessa taistelussa, planeetanhallinta vaatii mikromanagerointia, mikä on ilmeisen tahallista. Parempi kuin Paradoxilla Käyttöliittymästä puuttuvat vielä kaikki pop upit ja muut helpotukset, mutta siinä on silti jo hyviä ideoita. Ilman tutkimusta ei voi rakentaa yhtään taloutta tukevaa rakennusta. Planeetoilla pitää käydä erikseen klikkailemassa infratasoja ylöspäin, jos haluaa rakentaa parempia yksiköitä, rakennuksia ja muuta kivaa. Tekijätiimi selvästi kerää sisältöä Steam-julkaisuun, jolloin mukana pitäisi olla kerrankin kaipaamani tutoriaali
Rauhanjoukot striimaavat pelastusoperaation. Pelaajan on edettävä 82 kerroksesta koostuvan pilvenpiirtäjän halki kerros kerrokselta, taposta tappoon, kunnes ketään ei ole jäljellä. Ihmiset ovat alistettuja köyhyyteen ja kurjuuteen. Ensinnäkin kentät ovat varsin lyhyitä. Jack on valmis tekemään kaikkensa pelastaakseen prinsessansa kovasydämisten robottien hallusta. Pahimmillaan se tarkoittaa paluuta kymmentä kerrosta alemmas. Tämä saattaa kuulostaa ankaralta rangaistukselta, mutta turhautumista ehkäisee kolme seikkaa. Vastaus osoittautuu onneksi – ja kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti – myönteiseksi. Asiaa hankaloittaa kuitenkin yksi seikka: hänellä on vain 10 sekuntia elinaikaa. Joka ikinen otos on niin huolella luotu, etten välttynyt syyllisyyden pistokselta keskeyttäessäni videota edes sen jälkeen, kun kuvat olivat alkaneet toistamaan itseään. Mieleen hiipii myös toinen kysymys. Epäonnistuminen ei johda pelin päättymiseen, mutta se vie takaisin edelliselle tallennuspisteelle. Nopeus on ainoa asia, joka takaa hengissä pysymisen. Mikäli Jack onnistuu viihdyttämään yleisöä tappamalla robotteja tarpeeksi nopeasti ja näyttävästi, tykkäysten antamat dopamiinipiikit riittävät pitämään Jackin hengissä sekunnin tai kaksi pidempään. Onneksi ongelmaan on ratkaisu. Tänään Jack on entistä vihaisempi, sillä robotit ovat kaapanHammer95 Studios / Epopeia Games Arvosteltu: PC Versio: Myynti Minimi: Win 10, 2,4 GHz, 8 Gt, GeForce 300 Testattu: Win 10, i7-8700K 3,7 GHz, 16 Gt, GTX 1080 Ikäraja: Ei tiedossa. He tarjoavat erikoiskykyjä omaaville yksilöille mahdollisuuden ryhtyä moderaattoreiksi. Näyttävyydestään huolimatta visuaalinen ilotulitus ei ole kuitenkaan teoksen vetoavin piirre. Kauniiden kuvien tulva ei pääty johdantoon. Ruudulla välkkyvät lisäsekunneista kertovat tekstit pitävät huolen, etteivät johdantoa edeltäneet valoherkkyysvaroitukset osoittaudu ylilyönniksi. BILEET TAKANA KU MULLETTI, ROBOKALLON TUHOO TÄÄ BULLETTI Ulkokuorensa puolesta Mullet MadJack tarjoaa VHS-. Hitto vie, kuinka moni peli oli onnistunut voittamaan minut puolelleen jo ennen alkuvalikoita. Markus Rojola Mullet MadJack on 50 % Doomia, 30 % Hideo Kojiman Snatcheriä, 20 % Crank-elokuvaa ja 100 %:n varmuudella yksi alkuvuoden parhaista peleistä. …pelattavuudeltaan se ei kuitenkaan nojaa menneiden aikojen kaipuuseen. Eikä kukaan ole parempi moderaattori kuin Mullet MadJack. Aika ei tunne armoa Mullet MadJackin maailmassa maltti ei ole valttia. Mikäli siirtojaan jää miettimään, kuolo korjaa oikopäätä. Aika on kortilla! Mitä oikein odotat??. M ullet MadJack on 1980ja 1990-lukujen animeklassikoiden innoittama, tempoltaan brutaali ensimmäisen persoonan toimintaräiskintä, joka sijoittuu futuristiseen kyberpunk-maailmaan. Voiko peli millään tapaa vastata sen itse asettamiaan odotuksia. lttereineen ensimmäisen luokan nostalgiatripin 1980–90-lukujen vaihteeseen, mutta... Kunkin pystyy paahtamaan läpi – mikä on enemmän tai vähemmän pelin tarkoitus – minuutissa tai korkeintaan kahdessa. Eikä vaihtoehtoja edes ole, sillä ihmiset kuolevat, mikäli he eivät saa viihteen tarjoamaa dopamiiniannosta tasaisin väliajoin. Ohjaamani MadJack syöksyy värikkään maailman halki räiskien aseilla, väistellen räjähdyksiä ja tunkien veitsiä robottien kalloista läpi. Toisekseen pelaaja ei koskaan läpäise tismalleen samaa kerrosta kahdesti. 44 175513_.indd 44 175513_.indd 44 30.5.2024 14.48.13 30.5.2024 14.48.13. Skrollaati skrollaa Kolmihenkisen Hammer95 Studiosin kehittämän Mullet MadJackin kertomuksesta ei ole vaikea löytää yhteiskunnallista kritiikkiä jatkuvaan tyydytykseen tähtäävästä länsimaalaisesta elämäntyylistä. neet hänen suosikkivaikuttajansa, vihreätukkaisen typyn, jolla on tähden muotoinen syntymämerkki poskessaan. Jack tunnetaan kahdesta asiasta: takatukasta ja vihaisuudestaan. Ryhmä on saanut nimensä menneiden aikojen urheilta sotureilta, jotka pitivät trollit ja botit kurissa muinaisessa internetissä bannivasaroidensa avulla. Kentät nimittäin luodaan proseduraalisesti uusiksi kunkin kuoleman jälkeen. Vuosi on 2096. Suurin osa ei edes ymmärrä kaivata parempaa, koska omatoiminen ajattelu on hukutettu jatkuvan viihdevirran alle. Pelin vahvuudet eivät kuitenkaan piile niinkään sen tarinassa kuin tavassa, jolla se kerrotaan. Mikä tärkeintä, Mullet MadJackin pelaaminen on pirun tyydyttävää. Todellinen koukku piilee nopeasti omaksuttavassa, mutta silti alati palkitsevassa pelattavuudessa. Maailma on superrikkaiden robottien hallinnassa. Tekoälyn mielivaltaa vastaan taistelee ainoastaan yksi ainoa järjestö: Rauhanjoukot. Ensimmäistä kertaa peliä käynnistettäessä silmille lävähtää ensiluokkaisesti animoitu alkutekstiosio, jossa päähahmo ajaa öisen kaupungin halki muskeliautollaan silkinpehmeän syntikkapopin soidessa taustalla
Toisaalta se tarkoittaa samalla myös sitä, ettei pelaaja pääse kyllästymään läpäistessään tismalleen samoja kenttiä kerta toisensa jälkeen. Kaikkea ei kuitenkaan tuoda tarjolle kerralla. Mullet MadJackin kohdalla ne kuitenkin tuntuvat osuvilta ratkaisuilta. Huonoa . Pelaajan edetessä kerroksesta toiseen myös pelattavuuteen lisätään uusia tasoja. Simo sanoo: ”Seesam, aukene.” Popkulttuuriviittauksista ei ole pulaa, mutta ne on laitettu toimimaan tarinan ehdoilla. Proseduraalisen kenttäsuunnittelun suurin heikkous on se, ettei alueita voida täyttää ainutlaatuisilla ja maailmaa syventävillä yksityiskohdilla. ÄO alas, syke ylös Räiskintäpelin ollessa kyseessä, asevalikoiman on oltava kunnossa. Juuri sen jälkeen, kun aloin oppia kunkin vihollistyypin heikkoudet sekä hahmottaa tarkalleen, millaisista palasista kentät oikein koostuivatkaan. Haulikko ja samuraimiekka raatelevat robottien raajat irti lähietäisyydeltä, kun taas rynnäkkökivääri ja raidetykki kaatavat koneet pitkien etäisyyksien päästä. Onneksi Jackin Duke Nukem -tyyliin laukomat lakoniset elämänviisaudet auttavat pitämään yleistunnelman kepeänä. Hurmeisen tunnelman kruunaa lähdemateriaalia karmivuudellaan kauniisti kunnioittavat kuolinanimaatiot. Tämä antaa pelaajalle mahdollisuuden omaksua mekaniikat rauhassa ja oppia tuntemaan pelin rytmin ilman merkittäviä vaikeuspiikkejä. 90 Kiihkeydessään koukuttava retroräiskintä. Minusta peli tuntui loppuvan juuri sopivassa vaiheessa. Heikkoudet vahvuuksiksi Oli onni, etten tiennyt juuri mitään Mullet MadJackistä ennen sen pelaamista. Loikkimista edellyttävät osiot aiheuttavat selvästi eniten turhia (ja turhauttavia) kuolemia. Kyse on lähinnä pikkujutuista, kuten satunnaisista bugeista tai kirjoitusja kielioppivirheistä. Tältäkään osin Mullet MadJack ei petä odotuksia. Tästä voi kiittää riittävän yksinkertaisia mekaniikkoja ja nopeasti tulkittavissa olevaa kenttäsuunnittelua, joiden ansiosta täyttä vauhtia käytäviä pitkin kiitäessäänkin tuntee olevansa täydellisesti tilanteen tasalla. Tuplahypyn kaltaisia kykypäivityksiä ja uusia aseita saa käyttöönsä ainoastaan yhden joka kerroksen välillä. Hektiseen säntäilyyn perustuva liikehdintä aiheuttaa turhauttavia kuolemia tietyissä tasohyppelyosioissa. Toisinaan on parempi palaa kirkkaalla liekillä nopeasti loppuun kuin hiipua hiljaa pois. Suurin osa saa hihkumaan innosta, mutta muutamat tekevät oikeasti pahaa siitä huolimatta, että kyse on pelkistä kuolonkoneista. Joitakin saattaa harmittaa, ettei tarinan läpäisyyn kulu kolmea tuntia enempää. Hektinen värivälke ei sovi kaikkien silmille. Verisprintit Äärimmäisen tiukat pelimekaniikat lähestulkoon takaavat nopean pääsyn . Ennen pitkää pelaaja huomaa asettuneensa ohjaamansa hahmon saappaisiin. Kaikki alkaa yksinkertaisesti. Jo aloitusaseena toimiva revolveri ajaa asiansa. Itsensä kuoleman kynsistä repiminen viime hetken epätoivoisella tapolla ei lakkaa missään vaiheessa olemasta sykähdyttävää. Kenties kyse on kohtuullisuudesta. Oikea liipaisin laukaisee aseen ja vasen toimii sekä syöksynä, potkuna että kerrasta tappavana lähitaisteluliikkeenä riippuen siitä, onko pelaaja vihollisen edessä aseistautuneena veitsellä, vasaralla tai jollakin muulla ympäristöstä poimitulla aseella, jonka voi pienellä vaivalla tunkea kromisen kallon läpi. Mullet MadJackin harvat heikkoudet eivät peliä pilaa. 45 175513_.indd 45 175513_.indd 45 30.5.2024 14.48.36 30.5.2024 14.48.36. Otsalohkoon tai nivusiin tähdätessä yksikin luoti riittää. Myöhemmin käyttöön aukeavat aseet tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden todellisen tuhon aiheuttamiseen. Vaikka kuolema aiheuttaa paluun edelliselle tallennuspisteelle sekä kaikkien siihen mennessä kerättyjen aseiden ja kykyjen menetyksen, se ei kuitenkaan ahdista tai turhauta liikaa. Eikä 10 sekunnin eliniällä olisi edes aikaa ihastella maisemia. Nopean tempon ja lyhyiden kenttien ansiosta pelaaja etenee samalle tasolle pikapikaa. Harva vastustaja vaatii yhtä useampaa osumaa, koska tarkoitus on pitää tempo korkealla ja pelaaja liikkeessä. Pelin lyhyttä elinikää lisäävät lukuisat eri vaikeustasot sekä loputon pelitila, jossa pelaajat kamppailevat listoilla toisiaan vastaan siitä, kuka pysyy pisimpään hengissä. Kykyjen ja taitojen karttuessa tapot nopeutuvat ja ennen pitkää pelaaja kykenee samanaikaisesti sekä reagoimaan tapahtumiin että suunnittelemaan seuraavat kolme liikettään. Liikkuminen hoituu vasemmalla tatilla ja tähtäys oikealla. Robottiarmeijan kukistaminen tarjoaa kummallekin samankaltaista dopamiinitykitystä suoraan suoneen. ow-tilaan. Roguelike-peleihin liitetyt elementit – satunnaisgeneraattorilla luodut kentät, edistyksen menettäminen kuollessa ja umpimähkäinen asevalikoima – ovat perinteisesti saaneet minut pysyttelemään kaukana jopa vuoden kehutuimmista peleistä. Tiivistämisen taito Ulkopuolisiin silmiin Mullet MadJack näyttää epäilemättä kaoottiselta sekoilulta, mutta pelatessa se ei koskaan tunnu siltä. Hyvää + Retro-henkisen audiovisuaalisen tyylin ja modernin pelattavuuden yhdistelmä toimii. Viikatemies on kuitenkin alati pelaajan kintereillä, joten lepsuiluun ei ole missään vaiheessa varaa. Ainoastaan kymmenen kerroksen välein kohdattavat pomovastukset vaativat maltillisempaa lähestymistapaa. Asenne tehdään selväksi heti alussa
Kiikarikiväärillä varustautuneena hän ryhtyy raivaamaan veristä polkua kultin jäsenistön läpi. Kussakin kentässä piilee nimittäin useita vastustajia eikä heidän päihittämisekseen ole käytettävissä kuin yksi ammus. Tunnelma on unenomainen. Vastustajien määrä alkaa nopeasti lähennellä pariakymmentä eivätkä nämä enää malta pysyä paikoillaan. KULTI, KUKISTIN KULTIN René Rother / Devolver Digital Versio: Myynti Minimi: Win 10, i5-2500k, 8 Gt, GTX 760 Testattu: Win 10, i7-8700K 3.7 GHz, 16 Gt, GTX 1080 Ikäraja: Ei tiedossa. Haasteiden lisääntyessä myös käytettävissä olevien kykyjen määrä nousee. Loput on löydettävä luodin jo lähdettyä liikkeelle. Luodin iskeydyttyä vihollisen kehoon, sen pystyy laukaisemaan uusiksi mihin tahansa haluamaansa suuntaan. C hildren of the Sun on brutaali kostokertomus, jonka tarina kerrotaan neonhuuruisten sarjakuvaruutujen kavalkadina. Värimaailma on räväkkä, mutta pelkistetty. Kaikeksi onneksi kostonhimoiselle neidolle on kehittynyt omat kykynsä. Mikäli pelaaja osuu vastustajien kehoissa erikseen merkittyihin heikkoihin kohtiin (yleensä pää tai rintakehä, toisinaan käsivarsi kyynärpäästä alas) kahdesti, tämä pystyy vaihtamaan laukauksen suuntaa kesken lennon. Vihainen nuori nainen. Kenties asiat eivät ole aivan niin yksinkertaisia. Tarkkuuskivääri. Pahislauman räjäyttäminen kaasukanisterilla houkuttelee, mutta pääosumien tarjoama mahdollisuus muuttaa luodin lentorataa takaa paremmat mahdollisuudet ympärillä piilottelevien vihollisten nitistämiseksi. Muutaman kentän jälkeen pelaaja pystyy hidastamaan luotia ja vaikuttamaan sen lentorataan muutaman kymmenen asteen verran. Kelle nalli napsahtaa. Hahmoilla ei ole nimiä eikä dialogia. Yleensä kohti seuraavaa pahaa-aavistamatonta pirunpalvojaa. Osa piileksii rakennusten sisällä tai luotikilpien takana. Mikäli se jatkaa matkaansa kentän rajojen ulkopuolelle, tehtävä on epäonnistunut. Pahan yön sadun päähahmo on nuori nainen, jonka elämän on pilannut yliluonnollisia voimia hallitseva kultti. Eikä hän tarvitse siihen kuin yhden ainoan luodin. Panssaroidut viholliset voi tappaa ainoastaan kiihdyttämällä luodin lentonopeutta. Eikä niille ole oikeastaan edes tarvetta. Ensimmäinen tavoite on paikallistaa kaikki kentän vastustajat sekä etsiä paras mahdollinen tähtäyspiste. Vahinkolaukauksiin ei ole varaa. Tyttö pystyy liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Luoti sinkoilee kallosta toiseen . Carrie à gun René Rotherin kehittämä Children of the Sun on Sniper Eliten ja Superhotin ultraväkivaltainen lehtolapsi. Markus Rojola CHILDREN OF THE SUN Katala kultti. ipperipallon tavoin, kunnes kaikki kelmit ovat kuolleet. Mitä pidemmälle tarinassa edetään, sitä haastavammaksi olosuhteet muuttuvat. Myöhemmissä kentissä tiedossa ei ole välttämättä kuin ensimmäisen uhrin sijainti. Tässä kuvaan astuvat tytön telekineettiset kyvyt. Toiset ryhtyvät pukeutumaan luotiliiveihin ja kypäriin. Telekineettiset voimat. Mikäli se kuitenkin osuu vihollisen kehon sijaan seinään, ostoskärryn rattaaseen tai mihin tahansa muuhun ei-elävään esteeseen, tehtävä on epäonnistunut. Rikottu perhe. Se kuitenkin edellyttää tarpeeksi suurta välimatkaa, mikä vaikeuttaa kohteeseen osumista merkittävästi etenkin liikkuvien vihollisten kohdalla. Minimalismi on pelin nimi. Lastenleikkiä. 46 175179_.indd 46 175179_.indd 46 30.5.2024 14.44.55 30.5.2024 14.44.55. Puzzlepeli, jossa kaikkein kimuranteimmat pulmat ratkeavat liipaisimesta vetämällä. Aluksi kunkin kulttilaisen sijainti on helppo merkitä turvallisen välimatkan päästä
Tuskailin pitkään, mikä olisi oikea keino saada panssaroidut viholliset hengiltä, kunnes lopulta hoksasin ampua ensimmäiseksi heitä kuljettavien ajoneuvojen kuskit. Joitakin kenttiä joutuu yrittämään useita kertoja, mutta ainoastaan viimeinen taso useine välietappeineen ja millintarkkoine ajoituksineen ylitti turhautumiskynnyksen. Taivaalla liitävän linnun ampuminen tarjoaa uuden perspektiivin tapahtumiin. 47 175179_.indd 47 175179_.indd 47 30.5.2024 14.45.41 30.5.2024 14.45.41. Lisäpuuhaa kaipaavat voivat suorittaa ylimääräisiä haastetehtäviä sekä kilpailla tuloslistoilla suorittamalla kentät mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja/tai tyylikkäästi. Useimmiten viholliset on mahdollista tappaa lähes missä tahansa järjestyksessä. Se on nokkela räiskintäpeli, joka räjäyttää tajunnan parhaalla mahdollisella tavalla. Kohteena on tusinan verran vihollisia, jotka kaahaavat karkuun kuuden eri auton kyydissä. Children of the Sun todistaa, että vähemmän on toisinaan enemmän. Toisinaan on paras jättää pelaajat janoamaan lisää sen sijaan, että hukuttaisi heidät turhaan sisältöön. 86 Visuaalisesti säväyttävä ja mekaniikoiltaan ainutlaatuinen puzzleräiskintä, jonka läpäiseminen edellyttää sekä nopeita hoksottimia että vikkeliä re. Children of the Sun on täynnä vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä, mikä tekee sen pelaamisesta todella palkitsevan kokemuksen. Läpäisyyn kului ainoastaan nelisen tuntia. Luonnollisesti hoksasin vasta tätä kirjoittaessani, että yksinkertaisin keino olisi ollut räjäyttää autot kyytiläisineen lähettämällä luodin bensatankista toiseen. eksejä. Läpi vilahduksessa. Ennen kuin luodin lähettää liikkeelle, on hyvä tietää ainakin kaksi seuraavaa kohdetta. Pelin merkittävin heikkous on lyhyt kesto. Ensimmäisten kenttien ratkaiseminen ei vaadi kovinkaan kummoisia taitoja. Hyvää + Ihastuttavan yksinkertainen lähestymistapa lähes kaikin tavoin. Tällä tavoin sain kasvatettua kohteiden välisen etäisyyden riittävän pitkäksi luodin kiihdyttämiselle. Haaste pysyy juuri sopivana valtaosan ajasta. Älä missaa! Yksi mieleenpainuvimmista kentistä sijoittuu syrjäiselle maantielle. Huonoa . Kuka tietää, kuinka paljon pidempään suoraviivaisen kostotarinan lumo olisi edes pysynyt yllä. Toisaalta kestoa rajoittamalla jokainen 26 kentästä saadaan tuntumaan ainutlaatuiselta. Suoraan silmien välistä. Johdantovaiheen jälkeen pelaajan on ryhdyttävä yhdistelemään eri taktiikoita, mikäli haluaa saada hengiltä kaikki kentässä piileksivät viholliset. Yritysten määrää ei ole onneksi rajoitettu, mikä rohkaisee kokeilemaan eri strategioita
listä: vihollisia ei tapeta vaan ajetaan pakosalle, ja lentokonekin korvaa luodit vedellä. Pyyntööni vastaavat nyt osittain Rob Hartley ja Diccon Yamanaka pelillään The Brew Barons, joka on esikuvansa tapaan 1920-luvun estetiikkaa tihkuva arcade-lentopeli ilmarosvoilla. Arcade-pelille epätyypillisesti lentäminen jopa muistuttaa lentämistä, eli rikkonaiset siivet antavat vähemmän nostetta, tiukat käännökset syövät vauhtia ja nopeuden tippuminen aiheuttaa etäisesti sakkausta emuloivan lentotilan. Jallu-pullohengessä resepteillä on tähtiarvo yhdestä viiteen: mitä harvinaisemmat raaka-aineet, sitä parempi juoma ja suurempi maineen ja rahan tuotto. Lisää perushyvää, joskin jonninjoutavaa dialogia avautuu heitä yhdessä lennättämällä. Antti Eronen Tässä juomapelissä lentää muukin kuin laatta! K uka muistaa ilmapiraattipelin Crimson Skies vuodelta 2000. Olen odottanut sille seuraajaa jo neljännesvuosisadan. Enteenä tulevasta osa ääninäyttelystä on tuotettu tekoälyn avulla, mitä oli mahdotonta havaita käytännössä. Panomiesten lakko Alkoholijuomien reseptit joko ostetaan kauppiailta tai etsitään saarien lähivesiltä. Viinarallin pääosassa on ensiluokkaisesti toteutettu ilmailu. Raaka-aineet kerätään maastosta palmuja ampumalla, perunamaita vesipommeilla paiskoen ja viljaa propellilla niittäen. Itse ilmailin HOTAS-vehkeillä, mutta hyvin se sujuu myös padilla tai hiiri-näppiskombolla. Vaikka lentäminen on tehty hyvin, raaka-aineiden keräily tai varsinkaan pitkäveteinen matkalento saarelta toiselle eivät pidä mielenkiintoa yllä. Sanon osittain, sillä ilmojen Indyn asemasta pelissä seikkaileekin pienpanimoyrittäjä. Vaikka Panoparonit kuulostaa aikuisviihdetuotannolta, sisältö on hyvin lapsiystävälILMAILUKRAPULA Lifetap Studios Arvosteltu: PC Minimi: Intel i5-6500, 12 Gt RAM, GTX 960 Suositus: Intel i59600, 16 Gt RAM, GTX 980 Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM, Thrustmaster T16000M FCS / TWCS Throttle / TFRP T.Flight Rudder Pedals Ikäraja: Ei tiedossa. Ja tiedossa on kunnon punaista sikailua! Ei mikään Jäätelöauto Pikku saaristovaltion alkoholimarkkinat ovat inhojen trokaripiraattien hallussa. Vuorokaudenajat vaihtuvat komeasti kellon mukaan, ja taustalla paisutteleva erinomainen orkesterimusiikki on ehtaa Crimson Skies / Indiana Jones -fedorantippailua sekin. Ammusja energiapalkkina toimivaa vettä täydennetään tietenkin meren pinnassa liitämällä. Lopuksi drinkki nimetään ja sille valitaan arvoisensa pullo etiketteineen. Näin syntyy aito ja alkuperäinen Tentacle Grape! 48 174616_.indd 48 174616_.indd 48 30.5.2024 14.37.56 30.5.2024 14.37.56. Questit ovat pääosin tympeää maalitaulujen ammuskelua. Viime vuonna arvostelemaani Project Wingmaniin verrattuna lentomalli on suorastaan simulaattorimainen, kuitenkin sellaisella helposti lähestyttävällä arcade-twistillä. Cel shading -gra. Viinakset syntyvät minipelissä, jossa eri ainesosat kaadetaan sammioon sopivalla sekoitussuhteella. ikka tuo mieleen Valkyria Chroniclesin, välimerellinen estetiikka lentoveneineen vie minut Hayao Miyazakin upean Porco Rosson tunnelmiin: molempien piraatit ovat jopa samanlaisia karikatyyrimäisiä uhoajia. Lentokonerunkoja on tarjolla kevyt ja raskas. Jahka Jorma pullottaa, valmiit lopputuotteet lähtevät lentorahtina lähiseudun pubeihin. Sankareita rekrytoidaan jutustelulla lähialueen kapakoista. Perusongelmana yrittäjän elämä on yksitoikkoista. Raskas kannattaa hankkia heti kun Perunamaata kääntämässä. Testasin mainostamaani lapsiystävällisyyttä istuttamalla oman nelivuotiaani kanssani simupittiin, mutta jopa hänen mielestään peli oli tylsä. Näiden ala-arvoisia maltaita vastaan nousee The Brew Barons -yrityksen sekalainen sankarikööri ainoina varusteinaan jätekasasta tunkattu lentokone ja tislaamona toimiva vanha varastorakennus. Lentokoneella kurmotetaan piraatteja ja kerätään maastosta raaka-aineita, jotka tislaamossa muuttuvat oluiksi, viineiksi ja muiksi väkijuomiksi. Kovimmat artesaanit lataavat kiintolevyltä custom-kuvansa putelien kylkeen, jos vaikka tahtovat uudelleenbrändätä klassisen Tentacle Grapen aihepiiriin sopivilla animetyttökuvillaan. Tykeillä ja pommeilla irrotetut resurssit lastataan kyytiin niiden päältä lentämällä. Paitsi silloin kun tekijät kiusaavat pelaajaparkaa vaikka ysäriseikkailupelien luolastoharhailulla tai Pluck’n Plunder -lautapelillä, jonka kantava ajatus on se, että Kimblestä tulee jotenkin ratkaisevasti parempi peli kolmella nopalla. Tilauskirjassa näkyy vain baarin omistajan toivoma pääraaka-aine ja alkoholiprosentti, yrittäjän vastuulla on etsiä paras mahdollinen resepti
Siinä kohdataan kaikki peruspelin bossit yhtä aikaa ja tiukan aikarajan puitteissa. Toinen siipi on ottanut runtua, mikä vähentää nostetta ja saa koneen kallistumaan vasemmalle. VMP, QED. va pankki. Maailma koostuu paristakymmenestä saaresta, jotka sisältävät eri raaka-aineita ja muutamat myös panimotuotteita tilaavia baareja. Hiekkalaatikko ei ainakaan liikaa pitele kädestä, kun vielä pelin puolivälissäkin perusteet ovat täysi yllätys. Kun ne ovat paikalla, resurssien kerääminen tai toimitusten tekeminen saaren baareihin ei onnistu. Piraattien piirittämät saaret näkyvät kartalla silmälappukalloina. Halusin pitää pelistä, mutta hyllyn reunassa lukee ”kuiva, puiseva, jälkimaultaan karvas”. Lentokoneen viritysosien bonukset on aina naitettu johonkin haittaan, minkä takia tunnetta progressiosta ei synny, vaan lopputuloksista valitaan se vähiten hirveä. Mutta toinen ilmalaiva on suljettu ja sylkee ulos erivärisiä kuumailmapalloja. Myst-mystisyys nousee potenssiin kymmenen piraattitaisteluissa, joissa pitää keksiä, mitä pelintekijät haluavat minun tällä kertaa tekevän. Pisteet annan hyvästä yrityksestä eli loistavasta miljööstä, upeasta musiikista ja briljantisti toteutetusta lentämisestä, jotka yhdessä luovat peliin aivan omanlaisensa, hellyttävän leppoisan tunnelman. 49 174616_.indd 49 174616_.indd 49 30.5.2024 14.38.14 30.5.2024 14.38.14. Samalla netistä paljastui henkilöstöquestien olemassaolo ja se, että pelissä on toimi65 Reseptiin olisi pitänyt lisätä koodarin, graa. Auta minua internet! Ahaa, pitää lentää päin punaisia kuumailmapalloja (mistä normaalisti seuraa törmäysvahinkoa), jotta nämä tarttuvat lentokoneen hinauskoukkuun (jonka olemassaoloa ei kerrota). Pahasti käynyttä Lyhyt tutoriaali kattaa vain perusasiat, leijonanosa pelimekaanisista jutuista täytyy luntata internetistä. Vasta sieltä selvisivät sellaiset perusasiat, että osa raaka-aineista kerätään ilmassa näkyvistä pyörteistä ja osa veden alta, mistä peli ei katsonut aiheelliseksi vihjata (no yhden latausruutu-tooltipin näin noin 10 tunnin pelaamisen jälkeen). Lentävä supermarketti telakoitumiskoukkuineen on pöllitty sellaisenaan Crimson Skiesista. Sitten ilmapallot vedetään pieneen venttiiliin ilmalaivan alla (jota en löytänyt useamman minuutin etsiskelyllä senkään jälkeen, kun tiesin, että sellainen oli olemassa). kon ja säveltäjän rinnalle myös pelisuunnittelija. Kun zeppeliini oli syönyt pallonsa, se teleporttasi koneeni seinänsä sisään ja päätti läpäisy-yrityksen siihen. Kiinnostukseni lopahti kuudentoista tunnin paikkeilla, mitään uutta ei enää tullut vastaan. Ensimmäinen ilmalaiva tuhotaan lentämällä sen sisään ja räiskimällä kriittiset hotspotit rikki, simple enough. Koiratappelua ei ole, ilmavastarinta muodostuu vain hitaasti ympyrää kiertävistä lentoveneistä, jotka eivät muodosta minkäänlaista uhkaa. Pelillisesti melko, mutta ei täysin, hirveä. Pelistä loppuu tekeminen todella nopeasti, ja samalla pelaamisen mielekkyys. Aito piraatti. Totesin, että jätän tämän kierroksen väliin ja lensin kotiin vaimon sekä lasten luokse. Huonoa . Pomoja on neljä erilaista: zeppeliini, sukellusvene, lentävä tukialus ja taistelulaiva, mutta ne kaikki ovat samanlaista hitaasti liikkuvien hotspottien savikiekkoammuntaa höystettynä ihmisjärkeä ja mielenterveyttä koettelevilla puzzleratkaisuilla. mahdollista, sillä sen aseet ja ominaisuudet ovat yksinkertaisesti parempia, kyytiin sopii enemmän elintärkeää rahtia ja sen saa kulkemaan pitkät matkat nopeammin. Devaajat tekivät aika lailla kaikkensa peli-iloni tappamiseksi. Sen jälkeen rahalla ei enää teekään mitään, sillä kun parempien raaka-aineiden keräämiseen tarvittavat boosterit ja halutut lentokoneen viritysosat ovat plakkarissa, ainoa rahareikä ovat vähäiset prosenttiboostit oman baarin myyntiin. Pyörin kymmenen minuuttia ilmalaivan ympärillä, ammuskelin sitä eri kohtiin, ei vaikutusta. Taisteluiden voittamisesta ei palkita mitenkään, piraatit ovat puhtaasti pelaajan aikaa syövä betoniporsas. The Brew Barons toimisi lyhyissä sessioissa tavoitteista riisuttuna ajanvietepelinä, mutta sellaiseksi siinä on liikaa puzzletaisteluita ja turhaa odottelua. Hyvää + Toimiva lentomalli, rattoisa tunnelma ja mahtavat musiikit. Kotikaupungin valot. Toivoin taistelemisen tuovan vaihtelua yksitoikkoiseen lentelyyn, mutta se muutti tylsistymisen turhautumiseksi. Netin mukaan edessä oli enää mainetähtien grindaamista, josta palkitaan lopussa bugaavalla, pakollisella pomotaistelulla. Esikuvauskollisesti taisteluja höystää jatkuva yleisellä radiotaajuudella uhoaminen
Millään ei turhia kikkailla. Mikadoa kannattaa seurata YouTubessa heidän tapahtumien ja turnausten perässä. Ylhäältä päälle käyvät viholliset tanssivat balettimaisesti koreogra. Vaikka kaiken voi aina opetella ulkoa, silti tilaa löytyy uusiin kokemuksiin. Raiden-sarjan pointti on hyvässä tasapainossa, jonka vetovoimaa on kasvatettu selkeän linjakkaalla gra. Vuonna 1990 syntyneen vaaka -shoot ’em uppien sarjan kehitti jo edesmennyt arcadestudio Seibu Kaihatsu, myöhemmin Raidenia luotsasi Moss. Arsenaalin tehoa kasvatetaan asteittain keräämällä tuhotuilta vihollisilta bonuksia, pelimekaniikassa ei ole koskaan ollut vaikka Treasure-pelien kaltaista luovuutta. Lihasmuisti liikuttaa käsiäni kuin itsestään. Ehkäpä juuri perinteisyyden takia Raidenia ei juuri juhlita, räväkintä räiskintää tästä ei saa valehtelemallakaan. ikalla, aluksi pikselein ja lopuksi polygonein. Mikadon perustaja Minoru Ikeda soittaa kitaraa bändissä Heavy Metal Raiden ja on ollut kokoamassa uusia biisejä muiden artistien kanssa. Välillä alukseni tulittaa haulikkomaisen leveästi, toisinaan siitä lähtee yhtäjaksoinen energiaruoska, joka muistuttaa PERINTEET KUNNIAAN Moss / NIS America Arvosteltu: PS5, Switch Saatavilla: PC, PS4 Ikäraja: 7 sähköisesti räpiköivää jättiankeriasta. Ensin tuli Raiden IV:n uusinta, ja nyt vuorossa on kolmososan viimeistelty painos. Tämän kaiken tietää varsinkin yksi genren kantasarjoista, Raiden. Kaikki on mahdollista, jopa pelin läpäisy yhdellä kreditillä, vaikka arcadepeleissä rahaa on nyhdetty pelaajasta vaikka väkisin. Sähköshokki sisimpään Shoot ’em up -genre on hiotun harkittua tanssia pelitajunnan eri tasoilla. Mikado Game Center on japanilainen arcadeketju, jolla on kaksi hallia Tokiossa: Takadanobabassa ja Ikebukurossa. Raiden-sarjassa on aina luotettu yhteen peruskiveen: perinteisyyteen. oiduissa aalloissa, posahtaen osumista oranssien räjähdysten kautta tomupilviksi. Käteni lipsuvat hikisinä arcadetikun päällä, silmien räpäyttämistä ei ehdi ajatellakaan. Haaste kiristyy kenttä kentän perään, aina sellaisen lopuksi kohtaan toinen toistaan viekkaampia ja kestävämpiä pomovastuksia. Jokainen kenttä, jokainen hetki etenee ennalta määrätyllä tavalla. Raiden-sarja täytti hiljattain 30 vuotta, minkä kunniaksi Mikado Game Center on työstänyt kaksi julkaisua. Ajattelen, että tässä on hyvä olla, juuri nyt. Tuskalta ja epäonnistumisilta ei voi välttyä, mutta kun ruudulla rullaa Raiden III x Mikado Maniaxin kaltainen tapaus sulkeudun sen sisään, lumoudun kokemuksesta. Eipä ole tarvinnutkaan. Tuore musiikki on yksi uusintajulkaisun kohokohdista. Ohjaus on verkkaista ja aseistus simppeliä. Johannes Valkola RAIDEN III X MIKADO MANIAX Hei! Olen Johannes ja olen shoot’em up addikti! (Hiljaisuus, arcadetikkujen rapinaa) Uusi Raiden! (Rapina lakkaa) N yt ollaan asian ytimessä! Ferrarinpunaisena kimalteleva avaruusalus lentää ruudulla hitaasti mutta tasaisesti ja tulittaa taukoamatta päällekäyviä vihollisia. Oveluuteen, jonka tavoittaa, kun mieli ja re. 50 174233_.indd 50 174233_.indd 50 30.5.2024 14.29.18 30.5.2024 14.29.18. eksit sulautuvat yhdeksi, kun kaikki kumpuaa selkäytimestä
Mikä parasta, kolmonen on vielä upeampi. Flash Shot -systeemi on mainio lisä, joka kannustaa pelaamaan kovalla ris90 Upea Raiden III x Mikado Maniax on lyhyt, mutta pelikokemus on pitkä. Tokkopa Raiden III vieläkään saa läpimurtoa lännessä. Mikado on japanilainen arcadehallien pieni ketju, skenen kehto Tokiossa. Sillä pääsin myös kokemaan Raiden III x Mikado Maniaxin aidommassa ympäristössä eli arcadetikun avulla. Ja päälle on nyt lätkäisty kaikenlaista lisäkivaa. Raiden on ohittamaton tapaus, jos shoot ’em up -pelit yhtään kiinnostavat. Myös Raiden III x Mikado Maniaxin takaa löytyy Mikado Game Center, aivan kuten nelosessakin. Huonoa . Mukana on liuta uusia ominaisuuksia aivan kuten edellisessäkin sarjan uusintaversiossa. Genrestä innostuneiden kannattaa ehdottomasti kokea tämä mielipuolisen haastava mutta kiehtova pelimoodi. ikalla luotu peli oli vuoden 2005 Raiden III, joka nyt saa uuden mahdollisuuden päteä ensiluokkaisilla ansioillaan. Kiinnostava on myös Double Play -tila, jossa yhden ohjaimen kahdella tatilla ohjataan yhtä aikaa kahta alusta ruudulla. Ostin pelin sekä Switchille että PS5:lle. Yhtiössä ymmärretään perinteisten klassikkopelien ajaton vetovoima. Jälki ilahduttaa siinä missä vanhat biisitkin. Julkaisujärjestys on oudosti käänteinen, sarjan nelososan remasterointi Raiden IV x Mikado Remix julkaistiin ennen tätä. Tämä Double Play -tila porautuukin herkullisesti shoot ’em up -pelien – ja pelaajien – maaniseen luonteenlujuuteen. On kulttuuriteko Mikadolta paitsi panostaa Raiden-sarjaan, myös hioa ehkäpä sen parhaasta osasta alkuperäistäkin parempi versio, mutta ennen kaikkea julkaista Raiden III x Mikado Maniax ympäri maailmaa. 51 174233_.indd 51 174233_.indd 51 30.5.2024 14.29.31 30.5.2024 14.29.31. Kahden aluksen ohjaaminen yksin yhdellä ohjaimella on melkoinen kokemus. Tilaa kehitykselle tuntuu aina löytyvän. killä paremman scoren ja tehokkaamman aluksen perässä. Switchillä se on luonnollisesti kannettavuus ja Flip Grip -lisälaite, jolla laite kääntyy luontevasti pystypelaamiseen. Hyvää + Koukuttava kokonaisuus, joka näyttää shoot ’em up -klassikon parhaassa valossa. Yksi oleellisimmista muutoksista liittyy ulkoasuun, sillä polygonipelinä Raiden III x Mikado Maniax hyötyy korkeammasta resoluutiosta. Molemmissa on etunsa. Sarjan ensimmäinen 3D-gra. Alkuperäisen musiikin lisäksi saa voi valita kokonaan uuden soundtrackin, jossa on mukana monia japanilaisia underground-muusikoita. Kyllä sanonta pitää paikkansa, hyvä joystick takaa parhaan nautinnon. Myös kaksinpeli on mainio tapa klassikon kokemiseen. Pidin siitä paljon, annoin Pelit-pisteiksi 89. M2, katson juuri teihin. Kivaa myös kaksin Tarjolla on seitsemän kentän peruspeli, jonka vihollistulvien tuhoaminen ja päin näköä sinkoavien kutiaaltojen väistely innostavat pitkäkestoiseen omien taitojen parantamiseen. PS5:llä peli näyttää komealta isossa ruudussa. Pelimuotoja on paljon, kuten score attack, boss rush, netin tuloslistat ja maailman parhaiden pelaajien suoritusten katseleminen
52 174943_.indd 52 174943_.indd 52 30.5.2024 14.40.30 30.5.2024 14.40.30. Kun lyönti on valittu ja oikean tatin vetää alas, lyöjä valmistautuu swingiin. Koska kilpailua oli niukasti, epäurheilullisista mopoilijoista koostunut katraamme oli Suomen parhaita. Kolmas osapuoli on sieppari. Aloitin tietenkin Torontolla. Sataakuuttakymppiä kiitävät fastballit, vääriksi taittuvat sliderit, kotipesällä ilmasta putoavat curveballit ja muut fysiikan ihmeet tuntuvat aidoilta, vaikken tällaisia syöttöjä Itä-Helsingin sorakentillä nähnytkään. Asetusten jälkeen syöksytään otteluun omalla suosikkijoukkueella. Esimerkiksi Yankeesin Domingo German syötti kesäkuussa 2023 täydellisen pelin, jossa yksikään vastustaja ei päässyt ensimmäiselle pesälle. Vaikein, monipuolisin ja palkitsevin on MLB 2K11:ssä debytoinut kuvion piirtäminen oikealla tatilla. Satasen Deluxe-versiota en edes harkinnut. Dynaaminen vaikeustaso piti Tietoa on kuin DeLoreanin kojelaudassa. Huitominen myös turhauttaa tosielämästä tutulla tavalla. Syöttää voi tatti-nappiyhdistelmällä ja tarjolla on myös ajoitukseen perustuva syöttötapa. Oikeaa tattia tuikkaamalla mailajussi täräyttää lyönnin. Mekaniikka antaa vapaat kädet väärienkin syöttöjen kauhomiseen. Kunnon osumat värisyttävät ohjainta ja mieltä. Selkeitä kohokohtiakin löytyy. Syöttöpelillä on väliä, sillä lahjakas linko voi tosielämässäkin hyydyttää koko vastustajajoukkueen. Edellinen pelaamani The Show oli erinomainen 19, joten coach Nirviltä pelipaikan saatuani maksoin kiltisti 69,95 euron lisenssin. Ihastuin lajiin niin, että pelasin baseballia jonkin aikaa itsekin, kun löysin itähelsinkiläisen seuran keväällä 2003. Syötön ilmalennon aikana vasemmalla tatilla tähdätään syöttöalueen osaan, johon pallon arvioi tömähtävän. Osumista ja muista vastoinkäymisistä herpaantuva piirrosjälki konkretisoi hienosti syöttäjän henkisen sulamisen. Möhlimistä ja mörssäystä Löysin kahden tatin lyömisen lopulta vahingossa. Syöttöja lyöntidynamiikka on baseball-pelien tärkein osa-alue, ja siitä The Show 24 suoriutuu kelvollisesti. Näiden jälkeen valitaan ohjaustavat. Kuviosyöttö omaksuttiin The Show -sarjaan syvennettynä vuonna 2021 ja on kokeilemisen arvoinen. Syöttäjä ratkaisee Baseball on siitä erikoinen joukkuelaji, että sen ytimessä on syöttäjän ja lyöjän välinen kaksinpeli. Uskoakseni olimme myös yksi maailman huonoimmista baseball-joukkueista. Ikäraja: 3 onnistuu, peliin osallistuu muita. Pekko Pistokoski MLB THE SHOW 24 Sonyn vuotuinen baseball-eepos on hukkua runsaudenpulaan. San Diego Studio / Sony Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PS5, Xbox One / Series S/X, Switch Versio: 1.004 Moninpeli: 2–4 pelaajaa. Analog Stride toimii niin, että ennen syöttöä valitaan lyönnin tyyppi. Onneksi kuitenkin löysin, sillä kahden käden ja pallosilmän yhteispeliin perustuva Analog Stride muistuttaa eniten oikeaa baseballia. Yllätyin siitä, että esimerkiksi vuodelta 19 tuttu analoginen lyönti puuttuu esivalinnoista. Hitaasti mörisevä kertoja selittää vaihtoehdot, jotka vaihtelevat kasuaalista muutaman napin tökkimisestä tattien vakavampaan veivaamiseen. Espoo Expos ja Malmi Bullets pelasivat puolestaan vuonna 2015 tasaväkisen finaalisarjan, joka ratkesi siihen, että Expos laittoi ratkaisuottelussa kummulle amerikansuomalaisen ex-MLB-syöttäjä Tim Harikkalan. Vasta kun lyöjä onnistuu eli syöttäjä epäONKO ENEMMÄN ENEMMÄN. Virtuaalikenttien ainokainen ja paras baseballpeli on vuodesta 2014 ollut Sonyn MLB The Show, joka laajeni Pleikalta Xboxille 2021 ja Nintendolle 2022. Aiempien vuosien tapaan The Show 24 alkaa vaikeustason ja pelityylin asettamisella. Otatko sä tästä kopin. Ohjausasetukset eivät ole The Show’ssa Settings–Controls-valikossa, vaan ne löytyvät Gameplay-otsikon alta. I säni vei minut ensimmäiseen MLB-otteluuni kesällä 1998 Torontossa
Esimerkiksi Road to the Show -moodin ulkopelin mekaniikka pitää löytää yrityksen ja erehdyksen kautta. Osa virheistä tulee tahattomasti koodista, sillä sain syöttäjänä taitopisteitä syöttöalueen reunaan osuneista strikeista, jotka tuomari arvioi laittomiksi. Uusimpien konsoleiden tehoja ei kunnolla hyödynnetä, vaan fokus lienee ollut siinä, että moottori pyörii myös PS4:llä ja Switchillä. palkitaan taitopistein ja lisävarustein. Sony on panostanut tarinoiden audiovisuaaliseen toteutukseen reilusti ja niitä kahlaakin mielellään tuotantoarvon, knoppitiedon ja fiilistelyn takia. Kamalan taustamusiikin vaiensin nopeasti. Resursseihin ja potentiaaliin nähden The Show 24 on epätasapainoinen, paikoin heikko. Koska halusin vain pelata baseballia, en juuri jaksanut manageroida Franchise-tilassa enkä luotsata omaa unelmajoukkuetta Diamond Dynastyssa. Tämä jouduttaa otteluiden tempoa ja 162 matsin MLB-kautta. Moments-tila on eräänlainen pelinsisäinen peli: siinä jäljitellään mikroannoksina historiallisia ja uudempia otteluhetkiä, ja palkinnoksi saa digitaalisia lisäkikkareita. Tänä vuonna jatkuu Negro Leaguesin kronikointi, minkä lisäksi uraansa muistelee Yankees-ikoni Derek Jeter. Valinnat ja eteneminen on selitetty ja toteutettu puutteellisesti, eikä tietyistä kohdista pääse takaisin kuin pelin sulkemalla. Jippii, vihdoin farmiin Mississippiin. Kaiken lisäksi aikaa reaktiopelin takomiseksi on liian vähän. Pikakausi on makuuni turhankin liukas, mutta sopii kevyeen baseball-nälkään. itselläni osumaprosentin 30:n tienoilla, mikä olisi tosielämässä hurja tarkkuus, muttei tyystin epärealistinen. Valikot toimivat epäloogisesti ja -johdonmukaisesti. Vanhentunut grafiikka, käyttöliittymä, asetukset, bugit ja hinta. Toinen mainio tila on Storylines, joka yhdistää historiaa kasuaaliin pelailuun. Sonyn osaaminen äänisuunnittelussa ei sekään pääse loistamaan. Käyttäjäkokemus on aidosti kamala. Pallon mätkähdykset, mailan rasahdukset ja ratkaisuhetkillä voimistuva yleisön kohina nostavat tunnelmaa kohtalaisesti. Käyttöliittymäsuunnittelun osalta The Show 24 onkin surkea. Vanhaa silmäkarkkia The Show’n pääsääntöisesti kelpo grafiikka näyttää paikoin kymmenen vuotta vanhalta. Myös tuomarit tunaroivat The Show’ssa. Franchisen syvyyden ja vaativuuden saa onneksi viritettyä haluamalleen tasolle ja kauden matseihin voi osallistua valitsemillaan ehdoilla. Änärien jälkeen selostus tuntuu laadukkaalta. Ja rasahti. Sankarimyyttien lisäksi baseballiin kuuluu oleellisena osana tilastoniiloilu. Matseihin on ripoteltu haasteita, joista 76 Baseball-pelien kuningas osuu vaihtelevalla tarkkuudella. Ensimmäisellä käyttökerralla määritelty ulkopelin heittomekaniikka ei päde, sillä kussakin pelitilassa on omat oletusasetuksensa. Nousu pikkustadioneilta suuremmille ja lopulta MLB:hen tenhoaa väkevästi. Vääräksi lipsahtanut pallo saatetaan tulkinta suoraksi (strike), mitä yleisö protestoi. Toisin kuin vanhemmissa baseball-peleissä, joissa jokainen syöttö ja lyöntivuoro pelattiin itse, The Show’n tarinatilat ohittavat osan tapahtumista ja peleistä. Vaikka tarjolla on hyvää sisältöä, kalliin roster-päivityksen taakka ja rahastuksen ruoska polttavat pelaajan kolmospesälle. Reddit-vertaistuen perusteella moni muukin turhautui tähän eikä osannut vaihtaa asetuksia, mikä siis onnistuu Gameplay-valikosta. 53 174943_.indd 53 174943_.indd 53 30.5.2024 14.40.39 30.5.2024 14.40.39. Hyvää + Syöttöja lyöntipeli, tarinat ja sisällön määrä. Divarin suomalaisvahvistus kärkkyy kakkosella. Syöttöjen veivaaminen on hauskaa. Huonoa . Kadotan mä täysin itse kontrollin The Show’n suurimmat ongelmat löytyvät ulkopelistä. March to October -tila sivuuttaa kokonaan tylsyydet ja keskittyy otteluiden ratkaisuhetkiin, joissa suoriutuminen vaikuttaa siihen, miten oma joukkue pärjää simuloiduissa otteluissa. Päiväni Pesä-Veikkona Runsaiden asetusten lisäksi pelitilojakin löytyy paljon. Suosikikseni nousi jälleen Road to the Show, jossa ohjastetaan ja kehitetään omaa pelaajaa divareista mestaruussarjaan. Pieni osa pesätuomioistakin oli bugisen vääriä, sillä etenijä saattoi syöksyä tyynylle pesävahdin käden läpi
Kuskialgoritmien tason laskeminen vaikuttaa etenkin kilpakumppanien kaarrenopeuksiin. Kaasutteluun ja ohjaukseen en huoli apua, joten menossa on mukana riittävästi vaaran tuntua. Erityisesti mieleen jäi jostain kilpa-ajajien helvetistä keskelle Red Bull Ringin kakkossuoraa putkahtanut shikaani. Kaipaisin enemmän pitkiä ratoja, mutta minkäs teet, jos MotoGP:ssä ei niitä ajeta. 250-kuutioisten Moto3:ssa pystyin vetämään melko huolettomasti lukkojarrutuksia, mutta MotoGP:ssä tarvitaan herkempää tatsia. Alemmilla vaikeustasoilla huippunopeudet ovat pelaajaa selvästi alhaisempia. Miksi ihmeessä kaikki nopeat paikat pitää pilata. Mitä pehmeämmin ja pyöreämmin ajat, sitä nopeampi olet, sillä se vähentää vikurointia. Kuka nyt hävitä haluaa. Samat sanat pätevät jarrukahvan käsittelyyn. Kun löydän itselleni sopivan eloisan ajotuntuman, en voi pitää tekoälykuskien vauhtialgoritmia kovin korkealla, sillä en halua viilata joka toista kurvia uusiksi kelaukTUPPI NURIN MOTOGP 24 Milestone Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One / Series S/X, Switch Moninpeli: 2-12 Ikäraja: 3 sella. Pyörä kiemurtelee ja pomputtaa eloisasti ääriolosuhteissa, kuten kovissa jarrutuksissa ja holtittomissa kurvikiihdytyksissä. Näillä tukitoimilla MotoGP-luokan raaseri pysyy nippa nappa hyppysissäni. Vauhti on saatava alas ennen minkään sortin kunnon käännöstä, jonka aikana tehokas jarruttaminen ei enää onnistu. Minä tässä säätämässä Simuloiduilla prätkilläkään ajaminen ei ole sama juttu kuin autolla ajaminen, joten jouduin taas heti kärkeen mopopeleille tyypilliseen ajoapujen ja vaikeustason säätörumbaan. Mutkikkaan Algarven mäissä ja nyppylöissä rautaratsu keulii helposti pehmeämmälläkin otteella. Kun teknisiin jeeseihin ynnää viime vuonna lanseeratun tekoälyavun, ajamisesta tulee varsin miellyttävää, sillä kurveissakin voi liipaista kevyesti jarruja ilman pyllähdyksiä. Itse kahvoihin tarttuminen on kuitenkin eri asia, varsinkin koska vuosien vieriessä Milestone on tuunannut MotoGP-kevytsimunsa viimeisteltyyn kuosiin. Kommunistiaktivisti pilaa moottorikisat! 54 175178_.indd 54 175178_.indd 54 30.5.2024 14.15.00 30.5.2024 14.15.00. Moto2:t osuvat siihen väliin ollen kuitenkin lähempänä kuninkuusluokkaa. Petri Heikkinen MOTOGP 24 Kaksipyöräisten kuninkuusluokassa jo pystyssä pysyminen on amatöörille saavutus. MotoGP-pyörillä on yllättävän pitkät jarrutusmatkat ja virhearvioita on suhteellisen vaikeata paikata ilman merkittäviä aikatappioita. Kiukkuiset konit Prätkien vikurointi kasvaa vauhdin ja painon mukana. Oho, en tunnista näistä nuorista sälleistä ketään! Se ei ole ihme, sillä suomalaisia kuskeja ei ole kaksipyöräisten formuloissa hetkeen näkynyt ja KymiRingin rataprojektikin on henkihieverissä, mikä ei juuri innosta katsomaan kisoja. M otoGP 24 -kilpaprätkäilyn kansikuvassa poseeraa motskarien yläpuolella joukko kuskeja. Tärkein suoritustani parantava oivallus oli, että kaasun käytön täytyy olla MotoGP-tasolla asteittaista ja kevyttä kaikkialla muualla paitsi pitkillä suorilla, siinä missä Moto3:ssa on helppo vetää täysillä joka paikkaan. Lisää mutkia Uusia MotoGP-sirkuksen ratoja en huomannut, mutta ylläreitä tuli silti eteen. Voittoon pitää olla mahdollisuus virheistä huolimatta. Keula nousee ja perä saattaa sladittaa, jos käännän tupin huolettomasti nurin, mikä hidastaa suunnanmuutoksia arvattavin seurauksin. Kilpanopeuksilla tarvitsen tukea erityisesti jarruttamiseen, joten absit ja molempiin renkaisiin samalla vaikuttavat jarrut ovat selvä homma. Radasta riippumatta perä luiskahtaa helposti alta, jos kiihdyttää kovaa muuten kuin pyörä suorana. Ajaminen ei saa tuntua etäiseltä pumpulilta, jossa virheet eivät merkkaa mitään, mutta toisaalta jatkuva kaatuilukin syö miestä. Ura alkaa semihitaasta Moto3-luokasta, josta suosittelen siirtymään heti tilaisuuden tullen nopeampiin masiinoihin, jos ei muuta niin vaikeustasoa laskemalla, sillä isojen poikien pyörillä ajamisessa on selvästi enemmän tekemisen meininkiä
Radan kultamitaliaika antaa vähän osviittaa siitä, mihin kärkikaartissa pitäisi yltää. Huonoa . Motskarikisoissa käytetään rangaistuksina pidennettyjä LLP (Long Lap Penalty) -mutkia, joiden kautta ajaminen kuittaa erheet. Kapeikkoja ei voi läpäistä kilpavauhdilla ja hidastelu tekee ohjauksesta kiikkerää. Ensin ajetaan 10 minuutin aika-ajot, joiden jälkeen kisataan 7 –8 kierrosta. Toinen GT:stä tuttu pelitapa on nettipeli LiveGP, jossa ajetaan ennalta määrättyjä kilpailuja tiettyihin kellonaikoihin ja tulokset päätyvät ranking-pojoihin. Tankin päältä ajaminen on vaikeaa takakameraan verrattuna. Kaatumista seuraava resetti radalle on toki ripeä ja viimeistään tavanomaisten vaikeustasojen kelaustoiminto kuittaa kämmit. Hyvää + Riittävät ajoavut, jotka eivät ole pakollisia. Vaikeustason nostosta ei juuri palkita. 55 175178_.indd 55 175178_.indd 55 30.5.2024 14.15.31 30.5.2024 14.15.31. Sateella on pakko laskea vauhtia tuntuvasti. LiveGP ei rankaise tötöilystä riittävästi, ei ainakaan näin siistin kuskin näkökulmasta. Rakastan palavan kumin hajua iltaisin, se tuoksuu... Vaikka radat olisivat autosimuista tuttuja, kanttarit ja nurmikolla kyntäminen ovat mopoille huomattavasti suurempi uhka. Kaatumisesta seuraa liian nopea resetti. Pystyn kuitenkin nielemään MotoGP:n lievemmän systeemin, joka näyttää nuolilla vain jarrutuspaikat ja mutkien kiintopisteet. Nuolimuistutukset vähentävät virhekelailun tarvetta, mikä tekee kisoista sulavammin eteneviä. Jonkinlainen ylösnousemusanimaatio, joka kestää tilanteesta riippuen sen minkä kestää, olisi bueno. Tai kenties kaatumisesta annettaisiin vielä ylimääräinen aikasakko. Kolmen mitalitason aikatavoitteita metsästetään sektori kerrallaan ja lopulta koko kierroksella. LiveGP:n ohella kaahataan myös vapaamuotoisissa aulakisoissa, joissa sääntöpaletti ja prätkäluokat ovat vapaat. Lainat parhaalta Gran Turismo -tyyppiset ratahaasteet eivät salli pieniäkään ratalinjan ylityksiä tai kelausta, joten neljään treenisektoriin jaetut radat opettavat mielekkäällä tavalla ajamaan kovaa. Kaikkinensa aikaa hukkuu pyllähtämiseen ehkä kymmenisen sekuntia, jonka jälkeen ollaan taas kisavauhdissa. Klassinen jaetun ruudun kaksinpeli rullaa mukavasti. Autopeleissä en tarvitse sitäkään vähää, mutta mopoilla jarruttelu on tarkempaa puuhaa. voitolta! Nykyaikaisissa MotoGP-pyörissä on brutaaleja siipiä ja spoilereita. MotoGP 24 tekee sen minkä lupaa: esittää MotoGP:n kuluvan kauden digitaalisessa muodossa. Olen aina pitänyt simppelistä mies vastaan rata -asetelmasta ja mitalihaasteet boostaavat aika-ajomotivaatiotani entisestään. Ilman kelausta en selvinnyt LLP-mutkista, sillä ne ovat todella kapeita ja rajojen ylittäminen pitää rangaistuksen edelleen voimassa. Tarkan euron prätkäilijän tuskin kannattaa loikata 23:sta 24:n, mutta minä haluan pöristelyni mahdollisimman tuoreena. Kilpa-ajopeleille tyypillinen parhaat kiihdytysja jarrutuspaikat näyttävä ajolinja-apu on nöyryyttävä apuväline – tiedän kyllä, mistä pitäisi ajaa, enkä halua virheistäni jatkuvaa muistuttelua. Kiihdyttäessä ja jyrkissä käännöksissä pienetkin epätasaisuudet ovat isoja riskejä. Se on teknisesti ja ajomallinnukseltaan siisti kausipäivitys, josta en hoksannut hirmuisia sisältöeroja viime kauteen. 86 MotoGP:n kuluvaa kautta kuvaava viihdyttävä kevytsimulaattori. Yksinpelin alakanttiin mitoittamani vaikeustaso ei juuri häiritse, koska netissä joudun joka tapauksessa esittämään parastani, joka näyttää riittävän keskikastiin. Oikomisesta ja muusta pikku-urpoilusta jaetaan ennen pitkää LLP-rangaistus, jonka skippaaminen tuo pienen aikasakon, mutta nettikisojen isoilla aikaeroilla sillä ei ole ehkä kuin sijan tai kahden merkitys, jos sitäkään
Kyllä sitä toki metsiä on ennenkin nähty. Se on vaihtelua Axis Operationsiin, joissa maailmansota käytiin läpi vuosi kerrallaan. Juha-Pekka Viljanen PANZER CORPS 2: FRONTLINES – BULGE -DLC Ei saatu Tyyntämerta, saatiin Ardennit. Ikäraja: Ei tiedossa etsien kohtaa läpimurrolle. Jenkkipanssarit vuorostaan sopivat paremmin kaiken muun kuin tankkien kurittamiseen, mikäli Gerhardtille ei aleta. Ei vain näin paljoa. Panssarintorjuntavaunut nousevat arvoon arvaamattomaan, kun ne auttavat naapuriyksiköitään ja hyökkäävät uskottavasti tankkien kimppuun. Kun metsätietä rymyää veteraanitankki, jonka erikoiskykyinä on immuunius väijytyksille ja lähitaistelulle, G.I. Tunnusteleva hyökkäily ei tunnu huonolta tekoälyltä, koska saksalaiset etsivät tietä Antwerpeniin pervitiinillä kyllästetyn limasienen tavoin. Pullistuman taistelu on yleisyydestään huolimatta varsin hyvä aihe rajatulle kampanjalle: onhan se kuin amerikkalaisten Tolvajärvi. Ardennien operaatio on kuin tehty saksalaisten käskyttämiseen Panzer Corpsissa, siinä tiukka aikaraja yhdistyy rajallisiin resursseihin ja ylivoimaiseen vastustajaan. Jos metsään haluat mennä nyt Kampanja alkaa skenaariolla, jossa yhdysvaltalaiset vyöryttävät Siegfried-linjaa. Tämä ei ole Axis Operationseista tuttu kuolevaisuudesta muistuttava luu kurkkuun -aloitus, vaan kevyttä totuttelua uuteen ydinjoukkoon. Heikon nostoväen voi heittää sivuun, mutta eliitti tuottaa kovimmat taktiset pähkinät. Teiden ja kylien täplittämä metsä on Neuvostoliiton ja Amerikan aroista huomattavasti eroavan ympäristö. 56 174890_.indd 56 174890_.indd 56 30.5.2024 14.09.40 30.5.2024 14.09.40. hikoilee verta. Etenkin Bastognen puolustaminen on tuttua laskuvarjojoukkojen asettelua risteyksiin ja sen miettimistä, milloin puolustaa, milloin huutaa pähkinöitä. Tuore lisäosa keskittyy vain yhteen taisteluun. Saksalaisten joukkojen taso heittelehtii tässä vaiheessa sotaa. Kunnon rähinät alkavat seuraavissa tehtävissä, kun Saksa hyökkää Ardennien metsässä. Panzer Corps 2: Frontlines – Bulge -DLC kuulee ja tottelee. Amerikan ihmeet Kenraalipelien ydin, jossa lentokoneet ja tykit pehmittävät, panssarivaunut taistelevat avomaastossa ja jalkaväki maastossa, ei muutu, mutta saa kansallisia painotuksia. Mikä sattuma, että saksalaiset päättivät hyökätä silloin! Kaikkiaan sotiminen on yllättävän samanlaista kuin raskaammissa heksasodissa. Demokratian panssarivaunut eivät ole sellaisia jokapaikanhöyliä kuin saksalaiset vastineensa, vaan tarvitsevat enemmän apua. Eroaako amerikkalaisilla pelaaminen saksalaisista. Wehrmacht ja SS eivät käy kimppuun Neuvostoliiton asevoimien tapaisena tulvana, vaan yksittäiset joukot tökkivät vapaan maailman puolustusasemia TAKAISIN PERUSASIOIHIN PANZER CORPS 2: FRONTLINES – BULGE -DLC Flashback Games / Slitherine Arvosteltu: PC Versio: 1.10.03 Minimi: Win 8/10, Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bit prosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt RAM, nVidia tai AMD näytönohjain, 2 Gt VRAM Suositus: 4 Gt VRAM Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60 GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080 Moninpeli: 2–8 Muuta: DLC vaatii Panzer Corps 2:n toimiakseen. Amerikkalaisten puolustussota eroaa itärintamasta. Eikä ilmavoimistakaan ole apua pitkään aikaan, koska talvi ei edusta parasta lentokeliä. Ovatko Ardennit vain metsäinen kartta. Miten käy, kun Saksan bewegungskrieg ja ihmeaseet ovatkin tietokoneen käytössä. K un Panzer Corps 2 (Pelit 3/2021, 85 p.) on kertonut saksalaisten tarinan maailmanpalosta kahteen kertaan, peruspelissä ja Axis Operations -DLC:ssä, on korkea aika päästää pelaajat leikkimään liittoutuneilla
Frontlines – Bulgen mittaa sitä, kuinka hyvin perustaidot ovat hallussa. Pieni yksikkömäärä, jos tykkää massa-armeijoista. Silti jopa Amerikan talousihme tyytyy paikoin rekalla vedettäviin tykkeihin, joiden käyttäminen vaatii enemmän ennakointia. Panssarivaunut tekevät ne saksalaispanssareihin edes naarmuja ja panssarintorjuntavaunuja tulee käytettyä huonoina tankkeina, koska ne kuitenkin ovat melkein tankkeja. Kun tähän liittää pienen ja suurimmillaankin keskikokoisen perusjoukon, kampanja etenee suhteellisen nopeasti. Ilma-ase on sen verran lyhyen aikaa käytössä, ettei Stuka-Rudel ehdi saada poliittisesti korrektia vastinetta. Lisäosan kampanja on yhdeksän 83 Panzer Corps 2 toimii liittoutuneidenkin riveissä. Koska taktiset reaaliteetit ovat mitä ovat, asiat sujuvat kuin ne sujuivat. Saksa yritti avanhanaikaista. Historiallinen juonikaan ei ollut samalla tavalla älytön ja viihdyttävän melodramaattinen kuin saksalaisilla. Core-porukkaa. Sama ongelma oli oikealla rintamallakin, sillä amerikkalaiset yliarvioivat PST-vaunujen kykyä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. kaikki muu pysyy avomaastossa. 57 174890_.indd 57 174890_.indd 57 30.5.2024 14.10.05 30.5.2024 14.10.05. Huonoa . Ei aivan helppo paikka. Akselioperaatiot kahlanneet taas tietänevät, pitävätkö he Panzer Corps 2:sta sen verran, että jaksavat lisää. Pitää ehtiä tuoda vahvistuksia tännekin joskus. Hyvää + Amerikan armeija eroaa Saksan armeijasta. Landkreuzereista ja atomipommeista on melkoinen pudotus tavalliseen toiseen maailmansotaan. Melkein suosittelisin tätä lisäosaa peruspelin ostajalle ensimmäiseksi kokemukseksi ja harjoitteluvälineeksi ennen saksalaishommia. Lyhyestä virsi kaunis Metsämaasto on melkoisen samannäköistä tehtävästä toiseen, mutta siihen ei ehdi kyllästyä. Telatykit liikkuvat varsin nopeasti minne ikinä niitä tarvitaan. Asiat sujuvat kuin popularisoidussa amerikkalaisten ohjesäännössä. Tykistö on yhtä tärkeää kuin se aina on, mutta pienenä pysyvässä sotajoukossa sen käyttöä pitää miettiä huolella. Bulgessa Liittoutuneilla on melkein heti ilmaherruus, jota saksalaiset lähinnä häiritsevät, Luftwaffen vähäisistä suihkukoneista sentään on vähän harmia ja huolta. Saksalaisilla tottui taistelemaan ilmaherruudesta, kun liittoutuneiden lentokoneet täyttivät taivaan. Paluu perusteisiin toimii. Oikein hyvä rytmitys! Lyhyt ja toimiva kampanja vaati maanläheisyydessään totuttelua, kun olin tottunut Axis Operationsien saavuttamiin levottomiin ylikierroksiin. tehtävän mittainen ja sisältää vaihtoehtoisia reittejä. Loppusodan saksalaiskalusto voi olla hankala vastus ilman kaikkia pieniä kikkoja, mitä jokusessa sadassa tunnissa on keksinyt ja muilta matkinut. Monschausta ei sovi vetäytyä. Sään seljetessä ja liittoutuneiden vastahyökkäyksen alkaessa lentokoneet saa vihdoinkin käyttöön. Kokonaisuus on kompakti, ja on levollista pelata lisäosaa, jossa taisteluiden seurauksia ei tarvitse miettiä yhdeksän kampanjan vertaa. Viimeisessä skenaariossa ajattelin, että eiköhän siinä ollut kaikki
En olisi uskonut pelaavani sitä yhä, mutta kovin eri tavalla. Muistan pelanneeni Age of Empires 2:n lisäosaa, The Conquerorsia, jouluna 2000. Kunnianhimoinen ajatukseni oli kisata parina maailmaa vastaan, kaikkihan Agea osaavat pelata. Vuonna 2019 ilmestynyt uusversio De. 58 174615_.indd 58 174615_.indd 58 30.5.2024 13.48.34 30.5.2024 13.48.34. Suosion taustalla ovat pitkälti nettivideot, joissa pelien saloja vuosia opetelleet selostajat onnistuivat paljastamaan nostalgiannälkäisille klassikoista uusia puolia. Näin olikin, mutta moni vain pelasi sitä paljon paremmin kuin minä. K oskaan ei voi tietää, mikä peli unohtuu ja mikä kulkee mukana koneelta toiselle. Kenties parempaakin, sillä kovimman keinoälyn vahvuutena on yksikkömassojen täydellinen hallinta, mihin harva ihminen pystyy. Joko uusien kyläläisten teko unohtuu, olemassa olevat notkuvat juoruringissä villisian raadon ympärillä tai ainoa tiedustelija laukkaa viholliskylän nuolisateeseen. Juoskaa hiekkaviljelmille! Alkupelin rushaaminen on yhä voittoisa taktiikka. Sitten minusta tuli yksi heistä. Kokeneempi kaverini laati minulle harjoitusohjelman. Kaavoitus ja pyhäinjäännökset ovat sääntöjen suojaamia. Moninpelin myrskyjen sijaan aloitimme tietokonevastustajien määrää ja vaikeusastetta hiljalleen nostaen. Kovemmat vaikeustasot poistavat siltä rajoitteita, vahvimman extreme-tekoälyn pitäisi vastata keskivertopelaajaa. Yksinäinen kyläläinen pidättelee ritarijoukkoa rakentamalla tielle taloa. Asetakki auki Ostin De. Maailmalla oli paha tapa tulla kylään valtavan armeijan kanssa pikku pitäjääni. Kyläläisten kerätessä neljää eri resurssia eniten kortilla on viides, keskittymiskyky. Lohduttavaa ajatella, että keskiajan ruhtinaat ovat aikoinaan painineet ihan samojen ongelmien kanssa. Empiren KOHTI KESKIVERTOA AGE OF EMPIRES 2 -MONINPELI uusversion tekoäly pelaa enemmän ihmispelaajien tavoin: se laajentuu jatkuvasti ja hyökkää varhain. Petollisen leppoisalta näyttävässä alussa on kerättävä tarpeeksi ruokaa seuraavaan aikakauteen ja valmistauduttava samalla omaan strategiaan. Koneäly pakotti opettelemaan tosiaikanaksun ikiaikaisia perusteita, mikroa ja makroa. Yksi eniten hyötyneistä on juuri Age of Empires 2. Perinnenaksuilla on ollut uutta nostetta. Riku Vihervirta Vuosien ajan minua huvitti, että joku kisaa tosiaikanaksutteluissa netissä. nitive Edition (Pelit 1/2020, 88 p.) nousi esille juuri ennen kuin koronapandemia sulki väkeä kotiin netin ääreen. nitive Editionin vuonna 2021, kun en ollut koronan vuoksi nähnyt ystävääni pitkään aikaan, mutta huomasin tämän pelaavan. Samaan aikaan on tutkittava karttaa, luotava lisää kyläläisiä, rakennettava niille taloja ja etsittävä vastustaja. Huippupelaajien taitojen esittely rohkaisi uusia ja palaavia pelaajia kokeilemaan moninpelejä
Ysärillä 13 eri kansaa sisältäneessä pelissä on nykyään 45 kansakuntaa, jolloin niiden sinänsä pienet erot luovat monenlaisia kohtaamisia. Moni vastustaja kohteliaasti kertoikin ihailevansa rohkeaa strategiaani ennen kuin jyräsi minut. Onnistuessaan ajassa edennyt jyrää kilpailijansa armeijan, mutta jos puolustus pettää, pelkkään talouteen keskittyneen tilukset ja yliopistot hautautuvat katapulttien kiviammuksiin. Käyttäjä Ciceron tekemä modi päästi opettelemaan käytännössä. Pelasin tutoriaaleja, harjoittelin tietokonetta vastaan, tutkin erilaisia aloituksia ja tipuin nopeasti sijoitusmatseissa 800:n lukemiin. Ajattelin olevani pitkässä pelissä huono, koska jo pelottava extreme-tekoäly vyörytti minua massoillaan. Kartat jaetaan useimmiten avoimiin (vaikea puolustaa) ja suljettuihin (helppo puolustaa), ja kansojen bonukset ohjaavat eri pelityyleihin. Koska kansat ovat hyviä eri asioissa, matsin alulla on useimmiten hyvin selvä käsikirjoitus. Oliko tämä porukka hyvä jousissa vai ratsuväessä. Laaja karttavalikoima virkistää pelisessioita, mutta laittaa aloittelijan muistin koetukselle. Pelin viimeisellä ajalla kahinoilla on kokoa. Kaverini huomautti, että yrittämäni sotasuunnitelma oli käytännössä vaikein mahdollinen, huippupelaajien käyttämä tyyli, jossa otetaan mahdollisimman vähästä mahdollisimman paljon irti. Muut tuntuivat aina olevan monta tanssiaskelta edellä. Huonomminkin olisi voinut mennä, jos en olisi valmistautunut! Agen vetovoimana ja vaikeutena on sen monipuolisuus. Jokainen uusi pelaaja aloittaa luvusta 1 000. Tasaväkiset matsit vieläpä kestävät pitkään. Katapulttien kivenheittely ratkaisee, murtautuuko oranssi läpi vai ei. Ensin E:tä ja D:tä, mutta hiljalleen B:tä ja lopulta A+:aa. Joko kahakointi alkaa pelin ensimmäisten ratsumiesten tai jousimiesten hyökkäyksillä, tai sitten pelaajat koettavat päästä mahdollisimman nopeasti keskiajan vahvoihin ritareihin. Turnajaiskolhuja Age of Empires 2 käyttää pelaajien tason mittaamiseen Elo-lukuja. Punaisen husaarit hyökkäävät nuolisadetta uhmaten. Edistystä mitattiin ajan perusteella lasketuilla arvosanoilla. Useimmat aloitukset näytettiin videoissa tai vinkkisivuilla listoina, jotka oli opeteltava ulkoa tai vilkuiltava toiselta ruudulta. Paljonko minun pitäisi kerätä puuta. Toisilla on helppo hyökätä jo alkuvaiheissa, kun taas toiset pääsevät vauhtiin vasta keskiajalla. 59 174615_.indd 59 174615_.indd 59 30.5.2024 13.48.47 30.5.2024 13.48.47. Keskipelissä muutamat avainyksiköt ovat pääosassa. Listasta valittiin harjoiteltava skenaario ja ohjeistus neuvoi pelin kuluessa, mitä pitäisi tehdä. Autoinhan minäkin… Halusin olla hyödyksi, joten nöyrryin ja pelasin tovin vain yhdellä kansalla, aloittelijaystävällisellä Bysantilla. Niinpä yritin kansasta riippumatta olla moninpelissä vieläkin aggressiivisempi, hyökäten jo alussa ensimmäisillä nuijamiehillä. Todellinen käännekohta opettelussa löytyi kuitenkin modituesta. Välillä kuusi jousimiestäni hölkkäsivät rintamalle todistamaan pelikaverini valtavan armeijan puskua. Karttaa vallataan linnojen suojaamana. Naksun taito Minulla oli vaikeuksia opetella erilaisia aloituksia. Mikä tärkeintä, Valmiiden tukikohtien ulkonäössä on ajattomuutta. Missäköhän tässä kartassa olisi kultaa
Age of Empires on usein absurdi, kun matsin lopputulos on tukikohtaan vaappuvien kalkkunoiden varassa tai selostaja juontaa kiihtyneenä villisian reitinhakua. Pystyin jopa pelastamaan kaverini pinteestä tai tukemaan tämän armeijaa muutoinkin kuin lämpimin ajatuksin. Elo-lukemani ylitti tiimipeleissä 1100:n, löysin viimein turvapaikan lauman keskeltä. Puu loppuu! Husaareita kauppareitillä! Vielä yksi yritys. eri aloitukset alkoivat viimein jäädä mieleen, jolloin aivot pystyivät keskittymään muuhunkin. Tempaisin hauskuuden aivan uudelle tasolle ja toin mukaan tilastoja hankkimalla pelin ulkopuolisen ohjelman, CaptureAgen. Pelejä voi muutoinkin katsoa nauhalta, mutta CaptureAge laskee tallenteesta jatkuvasti työläisten tehokkuutta, kylien luppoaikaa ja armeijan hinta/hyötysuhdetta kuin hallituksen unelmissa. Hauskanpito mielessä Saavutin tavoitteeni ilman suurempaa loppuhuipennusta. Kisailu opetti arvostamaan hyvien pelaajien keskittymiskykyä ja reagointia. Mystisiä luovutusvoittoja sain muun muassa siitä, että naapurikylän villisika metsästettiinkin vahingossa sotilailla (jolloin siitä ei saa ruokaa) tai tiedustelijani esti muurien pystytyksen. Tärkeimmässä pulahdus nettikisailun maailmaan kuitenkin onnistui. Elo-luku nousi ja kunnianhimoinen tavoitteeni, keskinkertaisuus, alkoi häämöttää. Tuo hetki olisi muuttanut kaiken Tikapuiden keskellä on kuitenkin tungosta. Sen nostaminen vaatisi entistä enemmän tavoitteellista treeniä. Kaikkein hanakammin harjoittelevat suorittajat ja uudet pelaajat törmäävät siellä, joten pelit saattoivat olla välillä yllättävän helppoja tai pitkiä vääntöjä. Kaverin kanssa pelaaminen ääniyhteydellä ylipäänsä on suuri apu. Minun motiivini oli pelata samalla tasolla kuin kaverini, mutta tallenteista kävi selvästi ilmi, että moninpelitehon tavoittelu muuttuu helposti hauskasta harjoituksesta toistuvaksi, ilottomaksi aherrukseksi. Ääneen sanomattomat odotukset aiheuttivat selvästi lukuisia diplomaattisia kriisejä nelinpelien vastinpareissa. Vastustajan joukkue jäi hyvän alkupainostuksen jälkeen alakynteen ja lausui yhteishyökkäyksen jälkeen ritarillisesti ”gg”. Toki sillä saisi vastaantulijoilta ihailevia, viipyileviä katseita, mutta jossain vaiheessa muutkin pelit alkavat taas vetää puoleensa. Kyllähän kavereiden imperiumeille aina löytyy aikaa. Yksinäisen keihäsmiehen harvinainen hiljainen hetki kiivaan klikkailun keskellä. Ajan kuluessa modit vakiintuivat niin, että osa niistä muuttui pelin omiksi asetuksiksi. Siinä onkin osa pelin viehätyksestä: tosissaan keskittyessä kaikki muu karisee mielestä. Merkittävimmin ohjelma paljasti, miten kovia odotuksia muilla oli omasta pelistään ja miten pienistä takaiskuista heitettiin pyyhe kehään. Suhde hyvään kaveriin vain parani täydellisesti menneiden suunnitelmien, paniikkiratkaisujen ja historiallisten puujalkojen avulla. Jotkut käyttivät tehokkuuden nimissä peligrafiikan kuutioiksi muuttavia modeja, mutta tähän en pystynyt. Vähemmästäkin on valtakuntia menetetty huippupelaajien kesken, mutta ei kai nyt meidän hiekkalaatikkokahnauksessamme. Pelaan reippaasti paremmin kuin vuonna 2021, mutta mikäli haluaisin nostaa tasoani lisää, minun pitäisi pelata miltei jatkuvasti. Tappiot ovat yhteisen miettimisen myötä opettavaisia ja voitot sitä makeampia, mitä tiukemmasta tilanteesta ne saadaan anastettua. Kuriositeettina tiimipeleissä CaptureAge näyttää toisen joukkueen keskustelut. Pystyimme sopimaan kumpi panostaa hyökkäykseen ja kumpi teknologiaan. Ryhdyin käyttämään hahmotusta parantavia grafiikkamodeja, kun muuan vastus ujutti tukikohtaani 50 ritaria muurieni yhden ruudun levyisestä aukosta. Nauha paljasti hyvinkin menneiden matsien aukkoja. Loppupelin armeijoiden törmätessä yhteen vaaditaan silti ihan oikeaa mielenmalttia talouden kestokyvyn, oman sotaretken ja vastustajan aikeiden puntarointiin yhtä aikaa. Harvinaisesti matseja pystyy pelaamaan netissäkin modien kera. Joutilaiden kyläläisten ja tärkeiden raaka-aineiden päälle lisäsin huutomerkkejä, jotten unohtaisi niitä. Zelda antoi lupaavalle ammattilaisuralleni aika pahan kolauksen. AGE OF EMPIRES 2 -MONINPELI 60 174615_.indd 60 174615_.indd 60 30.5.2024 13.49.00 30.5.2024 13.49.00. Tämä osoitti vastustajien puhuvan ystävästäni kuin roistot John Wickistä, kun taas minusta arvuuteltiin, olenko ruudun äärellä. Aloitusten ja ajoitusten hiljalleen sujuessa tiimipelimme alkoi kehittyä. Onneksi tilastotiedot talouden tehosta eivät näy itse pelissä, muuten stressi lyyhistäisi kilpailijat ruudun äärelle. Omat häirintähyökkäykseni alkoivat onnistua, jopa tarkkaa paimentamista tarvitsevilla jousimiehillä. Oman tason löytymisen jälkeenkin pelikutsuun vastaa mielellään
Nokia lähestyi N-Gagea puhelinbisneksen logiikalla, jossa voitot tehtiin raudan myynnillä. Viehätyin myös empatiasta ja analyyttisyydestä, joilla Jungman lähestyy kohdettaan. Mobiilin ehdoilla tehtyjen ja pelattavuudeltaan hiottujen julkaisujen sijaan Nokia odotti studioilta PCja konsolipelejä muistuttavia pelejä. Koska menneisyys on N-Gagen tapauksessa riittävän lähellä, Jungmanin tärkeimmät lähteet ovat N-Gagen parissa työskennelleitä ihmisiä. Ainoat hapuilut löytyvät kolmannesta luvusta, johon on livahtanut Nokian bisneskehittäjien jargonia turhan suodattamattomana. Vastapaino 2024. Tiivis teos hyödyntää ja syventää Suomen pelimuseon N-Gage-näyttelyn taustatutkimusta ja kätkee sisäänsä valtavasti työtä. Vaikka tausta-aineistoa on runsaasti, Jungman on karsinut rönsyt minimiin. N-Gagen kautta Jungman peilaa Nokian organisaatiota, tuotekehitystä ja markkinointia sekä laajemmin pelikulttuuria. Hankalaa oli, ja kallista. N-Gage-brändin ja 2000-luvun alun pelikulttuurin yhteyden käsittely onkin kirjan terävintä antia. Nokia jopa rekisteröi Sidetalking-tavaramerkin, jonka odotti vetoavan erilaisuutta tavoitteleviin nuoriin. Pekko Pistokoski KIRJAKORNERI Nokian N-Gage-pelipuhelimen epäonnistuminen luo erinomaisen lähtökohdan tietokirjalle ja museonäyttelylle. Ensimmäinen N-Gage rakennettiin nopeasti toisen multimediapuhelimen pohjalle ja tämän rajoitteiden mukaan. Toisin kuin tapahtumia kirjaava kronikoitsija, historioitsija siis suodattaa tietomassasta väkevää synteesiä. Sävy oli tuttu jo 90-luvun Segan ja PlayStationin mainonnasta, mutta N-Gage viritti toksisen tyylittömyyden huippuunsa. seksi N-Gagesta piti irrottaa akku. Fantastinen floppi osoittaa senkin, että pelitutkimuksen ja -museoinnin saralla Tampereella tehdään maailmanluokan työtä. Teksti liikkuu sujuvasti yksityiskohtaisesta yleiseen sekä lähteestä tulkintaan. ”Nokia sulki ovet valtavalta määrältä puhelimien käyttäjiä ja potentiaalisia pelaajia, kun se yritti puhutella omistautuneita pelaajia särmikkäällä mainonnallaan”, Jungman kiteyttää. Suurta vaivaa on nähty myös N-Gagelle julkaistujen pelien esittelemiseksi. Ote muistuttaa mikrohistoriaa, jossa tutkija rapsuttaa yksittäisestä tai rajatusta tutkimuskohteesta esiin makrotason muutoksia ja jatkuvuuksia. Esimerkiksi näyttö oli muista pelilaitteista poiketen pystysuuntainen ja pelin vaihtamiPELILAITE HERVANNASTA Kirja Heikki Jungman: Fantastinen floppi – Nokian pelibisneksen käynnistys, romahdus ja perintö. Erityisen mehukas on kuvaus ajatustyöstä, jonka ansiosta N-Gageen puhuttiin sivuttain, eli kapea sivu korvaa vasten. Lähtökohta nokialaiselle pelipuhelimelle oli heikko, sillä Nokiassa ei ollut kokemusta pelilaitteiden suunnittelusta. Malttamaton kirjoittaja olisi tyytynyt kertaamaan, mikä N-Gagessa oli pielessä ja mitä siitä aikanaan ajateltiin. Ei vain N-Tusiasteille Pohjatyön ja tiivistämisen yhdistelmä kukoistaa kirjan lisäksi myös Suomen pelimuseon (Museokeskus Vapriikki, Tampere) N-Gage-näyttelyssä. Näkökulma on kunnianhimoisen lavea. Jungmanin jututtamat nokialaiset eivät tienneet, miten vitsimeeminä haudattu Sidetalking alun perin läpäisi yhtiön seulan. Pelimuseossa voi kokeilla N-Gagen Pandemoniumia. Näyttelyn ja kirjan tarkoitus on selvittää, miten Nokian Tampereella suunnittelema ja vuonna 2003 lanseeraama N-Gage-pelipuhelin syntyi, kaatui ja vaikutti. 240 sivua. Lopputu61 175298_.indd 61 175298_.indd 61 30.5.2024 13.43.53 30.5.2024 13.43.53. Pelimuseon tavaramerkiksi muodostuneesta aikalaisesineiden, audiovisuaalisen retroilun ja pelattavien pelien yhdistelmästä saattavat pitää muutkin kuin kovimmat N-Gage-fanit. Pelisuunnittelijoiden lisäksi raudan kloonaamisesta kärsivät asiakkaat. Kompaktiin tilaan on mahdutettu N-Gagen tarina ja reilusti ajankuvaa. Paradoksaalisesti, [sic] minun täytyy olla muodikas heti!” luonnehti muotoiluosaston mietintö nuorison ajatusmaailmaa. Historioitsija Heikki Jungman tekee kirjassaan Fantastinen floppi – Nokian pelibisneksen käynnistys, romahdus ja perintö juuri tämän. Jungman on penkonut myös Nokian designarkistoa ja Tampereen historiallisten museoiden kokoelmia. Koska Nokia suuntasi N-Gagen hardcore-pelaajille, jotka yhtiön markkinointi tulkitsi epäkypsiksi heteromiehiksi, N-Gage lanseerattiin aggressiivisella uholla ja seksismillä. Tutkimuksensa kehikoksi Jungman on valinnut ”pelien kokonaisnäkemyksen”, joka kattaa pelien ”rakenteet, pelaamisen prosessit ja pelaajien kokemukset” sekä niiden ”laajemmat yhteiskunnalliset, taloudelliset ja historialliset kehykset”. Vaikuttavimman työnsä Jungman tekeekin selvittäessään, miten ja miksi huonoihin suunnitteluratkaisuihin aikoinaan päädyttiin. Markkinointipäällikkö Edgelord Omatekoisten teknisten kömpelyyksien lisäksi N-Gagen latua hiekoittivat strategia ja markkinointi. Näyttely Fantastinen floppi Pelimuseossa 5.1.2025 saakka. ”En halua olla saman näköinen kuin muut. K irjailija Gustave Flaubertin kerrotaan verranneen historiankirjoitusta siihen, että tutkija ”juo valtamerellisen ja virtsaa mukillisen”. ”Yksi taustatekijä pelilaitteen kehittämiselle oli tarve demonstroida Nokian käyttämän Symbian-käyttöjärjestelmän kyvykkyyttä konvergenssin alustana”, kuuluu yksi virke. Harvat onnahdukset erottuvat muutoin moitteettomasta kielestä. Nokian johto hoputti N-Gagen markkinoille keskeneräisenä kompromissina. los on punnittua, hallittua ja nautinnollista pelihistoriaa. Meemin lähteillä Jungman määrittää teoksensa alustatutkimukseksi, jossa tietyn pelialustan kautta luodaan ymmärrystä laajemmista aiheista. Lähdeluettelossa on myös reilusti painettuja ja sähköisiä julkaisuja sekä alan tutkimusta. Prototyyppien, mainosten ja alkuperäisten N-Gage-lehtijuttujen näkeminen konkretisoi oivasti kirjan sisältöä. Neljää pääsee pelaamaan itsekin. Nokia ei valloittanut Tampereelta käsin pelimaailmaa, mutta N-Gage vaikutti kyllä kotimaiseen pelialaan suotuisasti
Odotukseni olivat kovat. Nouseeko Jeff Minterin uraa käsittelevä kakkosjulkaisu samalle tasolle. Tajunta täyttyy myös boheemeista villapaidoista, pitkistä parroista ja kaikenkarvaisesta karjasta: häristä, lampaista ja laamoista. Se toimi upeasti jo sarjan ensimmäisessä osassa, The Making of Karatekassa (Pelit 9/23). Sekä ruoasta: curryannoksista, paistetuista kananmunista, täysjyväkekseistä, kaikki maustettu nohevilla one-linereilla. Vedän runovaihteen silmään ja suoInteraktiivinen dokumentti ja pelikokoelma Llamasoft: The Jeff Minter Story kääntää valokeilan yhteen alan suurimmista legendoista. 42 pelin kokoelman tähti on Gridrunner, josta on todella monta eri versiota. Mutta onko tämä unelmien liitto. J eff Minter on nimi, joka saa mielen laukkaamaan: ajatukset täyttymään psykedeliasta; shoot’em upeista täynnä villejä välkkyviä värejä, mahdottomia muotoja, valtoimenaan virtaavaa vauhtia, mutta varsinkin laamoja ja kameleita. Ehkei myyntilukujen mukaan, mutta tasaisen laadun ja tinkimättömän vision perusteella ainakin. Peleillään hän on paitsi ilahduttanut yleisöään myös jättänyt jälkensä lukemattomien jälkipolvien pelisuunnittelijoihin. Potentiaalia on, sillä Jeff Minter on yksi suurimmista pelisuunnittelijoista koskaan. 62 175092_.indd 62 175092_.indd 62 30.5.2024 17.40.05 30.5.2024 17.40.05. Ammutaanhan kameleitakin Jeff Minter on indie sanan aidoimmassa merkityksessä, hän on sitä jo ajalta ennen kuin koko käsite valui peleihin. Koko ikänsä vastavirtaan uinut, parrasvaloista piilossa elänyt Jeff Minter on yksi pelialan suurimmista legendoista. Minterin shoot’em-upeissa tärkein kerros on viimeiseen asti hiottu ja näkemyksellinen pelattavuus, jossa videopelien perusolemus ymmärretään tavalla, jota harva osaa hahmottaa. Se on amerikkalaisen Digital Eclipsen kuratoima ja kokoama julkaisu, joka on toinen osa heidän hiljattain lanseeraamaansa Gold Master Series -sarjaa. 80-luvun alussa alkanut upea ura ja pelintekijä itse ansaitsevat todellisen kunnianosoituksen, jollaisen on nyt tehnyt upeista uusintaversioistaan tunnettu Digital Eclipse. Back to business Llamasoft: The Jeff Minter Story on interaktiivisen dokumentin ja pelikokoelman sekoitus. PELINTEKIJÄ LAAMAN KOURISSA Llamasoft / Digital Eclipse Arvosteltu: PS4, PS5 Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series Ikäraja: 16 Gold Master Seriesin idea on käsitellä pelihistoriaa uudella ja arvokkaalla tavalla. Pelisuunnittelija Jordan Mechnerin poikkeuksellista nerokkuutta alleviivannut The Making of Karateka oli täynnä pelattavia prototyyppejä, eri versioita ja dokumentaatiota, viime vuoden hienoimpia pelijulkaisuita. Johannes Valkola LLAMASOFT: THE JEFF MINTER STORY Jokainen kasarilla elänyt kuusnepamies muistaa mutanttikamelipelit, mieheltä joka kulkee omia polkujaan. Minter on kiehtova hahmo: hippi tai rokkistara, muttei ihan täysin kumpikaan
ex V, Attack of the Mutant Camels, Iridis Alpha ja Sheep in Space, on kiehtovaa nähdä, miten Minterin pelisuunnittelu ja audiovisuaalinen ilmaisu alkavat löytää muotoaan, Luonteeltaan nuori Minter oli herkkä ja vetäytyvä, mutta pelimessuilla kuitenkin pelasi teoksiaan kiihkeästi yleisön kanssa. Muutoin videohaastatteluissa kuullaan muun muassa kriitikko Harold Goldbergia, mediapersoona Bex Tristaa, journalisti Jim McCauleyta ja käsikirjoittaja Gary Whittaa. Gridrunner on vielä tänä päivänäkin koukuttavaa, hienosäädettyä pelaamista. ow-tilan aukeamisella. Varhaiset vuodet Pelejä on muhkeat 42 kappaletta, joista osalla ei ole arvoa kuin aikakautensa kuriositeetteina. Joka naavaparta muistaa Mutanttikamelien koston… …Konix-pelaajat eivät saaneet edes mahdollisuutta, ennen kuin nyt. Yak to business Llamasoft: The Jeff Minter Story etenee The Making of Karatekan tavoin aikajanalla. Sen syleilyyn pääsee opin ja omien taitojen karttumisen kautta ja lopulta . Ei ihme, sillä Konix Multisystem oli kunnianhimoinen konsoli, joka nopeasti kuoli ja kuopattiin, vaikka hypeä oli 1980-luvun lopussa rakennettu jo pitkään. Nimi vain piti kirjoittaa yhteen, koska vuonna 1982 kotikone VIC-20 ei pidempään pystynyt. Koodaaminen on paras lääke asioiden unohtamiseen, sanoo Minter. 63 175092_.indd 63 175092_.indd 63 30.5.2024 14.03.00 30.5.2024 14.03.00. Gold Master Seriesin ensiosaa mukaillen niVain Jaguarille ilmestynyt Tempest 2000 on paketin helmi. Alku kertoo, miten hän eli 1970-luvun loppupuolella pienessä Tadleyn kaupungissa eteläisessä Englannissa. Mutta koko paketin paras peli on ilman muuta Tempest 2000 (1994). Mukana on siitä useita eri versioita, myös Digital Eclipsen oma uusintaversio Gridrunner Remastered, joka tuntuu hitusen oudolta ilman Jeff Minterin panosta. Pelit toteutetaan uskollisesti alkuperäisille, sillä emulaatio on lähes poikkeuksetta huippuluokkaa. Gridrunner on kiintopistettä Minterin uralla, hetki, jolloin kaikki tuntui loksahtavan yhteen. Parhaimmillaan pisteet voivat olla haastatteluita, valosyntetisaattorien videomateriaalia ja tietysti kokonaisia pelejä. Idea on tuhota viholliset ja väistellä ruudun sivuilta ampuvien tykkitornien kuteja. Surrealistinen putkishooter on kokoelmassa pätevästi emuloituna. Jana hahmottaa nuoren Minterin mielenmaisemaa. Myös klassinen Gridrunner on selviä kohokohtia. Isän ja äidin tuki ja apu olivat tärkeitä tekijöitä orastavalle uralle (Isä Minter oli jopa suunnittelemassa ruohonleikkuuseen keskittyvää Hover Bovver -peliä, joka on mukana pelattavana). Pisteet voivat olla vanhoja valokuvia, asiakirjoja, mainoksia, peliarvioita tai vaikkapa Minterin . Storyssa käsitellään myös Minterin herkkä tunneäly, eläinrakkaus ja bisnesvainu – tai lähinnä sen puute, sekä kiista Zzap!64 -lehden Mama Llama -arviosta, pelin lytännyt Gary Penn avaa vanhaa arvosteluaan. Umpisurkeasta Ratman-pelistä jopa Minter itse sanoo, että se ei ole kaksinen. raan neloselle: hänen peliensä tarjoaman hämmentävästi säihkyvän tilan on tarkoitus täyttää niiden kokija hyvän olon tunteella, loputtomalla euforialla. Kokoelman tarinakaari kattaa tapahtumat 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin, vuonna 1994 ilmestynyt Tempest 2000 lyö paketin loppumerkin. klassikoelokuvan Blade Runner, jonka logoa peli mukailee. Tempest 2000 on kivenkova mestariteos, joka ansaitsee yhä huomionsa. Kun pelataan alku-uran tuotoksia, kuten Andes Attack, De. Jälki kiinnostaa lisäksi etenkin dokumentaarisesta näkökulmasta. Ylhäältä kuvatussa 2D-shooterissa liikutaan vapaasti joka suuntaan ruudulle levittyvässä ruudukossa, jonne ilmestyy sattumanvaraisesti esteitä ja ylhäältä ristiin rastiin alaspäin kulkunsa aloittavia vihollisia. Digital Eclipsellä mennyttä arvostetaan ja sen merkitys halutaan muidenkin tajuavan. Se on aikoinaan myyttiselle Konix Multisystem -konsolille tarkoitettu 2D-shooter, jota ei koskaan julkaistu. Heitä yhdistää kaikista huokuva Minter-fanitus, llamasoftius. Aikoinaan Atari Jaguar -konsolille julkaistu putkishooter löi kaikki (mukaan lukien Atarin) ällikällä. Karvaiset vuodet Tempest 2000 on myös hyvä aasinsilta paketin ongelmiin: nimeämiseen ja rajaamiseen. Jatkossa tarkentuu Minterin perustama Llamasoft-pelistudio, muutto omilleen maaseudulle ja oman identiteetin rakentuminen, jonka ydin piilee psykedeliassa. Llamasoft: The Jeff Minter Story viittaa nimenä johonkin paljon kattavampaan kuin Minterin uran alkuaikaan. Minter sai inspiraation Gridrunneriin sekä Atarin arcadepelistä Centipede että nähtyään Ridley Scottin sci. The Jeff Minter Storyn odotuksia nostaa myös Digital Eclipse, uusintaversioiden pedanttinen ekspertti ja pelihistorian pyyteetön esiinnostaja. Kuvio sen kuin kiihtyy läpi 20 tason. Janalla liikutaan pisteistä toisiin eteenpäin, sivuttain tai sitten niistä haetaan syventävää tietoa suuntaamalla alaspäin. sia ajatuksia. loso. Jokainen kokoelma tarvitsee vetonaulansa, ja Llamasoft: The Jeff Minter Storylle se on Attack of the Mutant Camels ’89. On kulttuuriteko tuoda peli vihdoin ja viimein päivänvaloon. Hän myös sairasti sydänpussitulehduksen, joka teki kehosta hyvin heikon liki vuodeksi
Miksi hänestä kertovalle teokselle ei ole tehty samoin. Yksi syy on niiden ainutlaatuisuus, mutta tärkein tekijä on hiottu, vaativa pelattavuus. Minter elää nykyään luovuutensa huipulla. Jeff Minterin pelit ovat ajattomia, ne tuntuvat vieläkin raikkailta. Jeff Minter tunnetusti hioo ja hinkkaa pelejään öitä myöten, viimeistelee ja viilaa niitä aivan loppuun saakka. Hän tekee sieltä töitä ja päivittäisiä nettilähetyksiä, joissa hän kulkee niityillään ja syöttää keksejä lemmikeilleen. Teemoissa mennään harvemmin pintaa syvemmälle. Vaikka Minter teki pelinsä tutuista elementeistä, näkyvä toteutus ei totellut normeja. Hyvää + Valtavasti pelejä, joissa on mukana huippuja pelihistoriasta. Sama pätee moneen muuhunkin teemaan: syvyyttä kaipaisi mutta viesti tyssää vain siihen, että Minter on omalaatuinen ja outo. 75 Tuotteliaasta, nerokkaasta pelipioneeri Jeff Minteristä kertova dokumenttipelipaketti ei nouse miehen tasolle. Paljon kiehtovaa jää käsittelemättä. Nämä pelit eivät voi tulla kenenkään muun mielikuvituksesta. On pettymys, ettei Commodore 64:n Psychedelian ja Colourspacen jälkeisiä valosyntetisaattoreita pääse itse kokeilemaan, niiden antia esitellään vain videopätkissä. Toki lisenssit tulevat vastaan ja johonkin raja pitää aina vetää, mutta nyt tuntuu, että se on vedetty väärään paikkaan. Rajauksen takia myöhemmistä peleistä uskomattomat Space Giraffe, TxK ja Tempest 4000 jäävät nekin väliin, kuten kaikki The Minotaur Project -pelit sekä uusimmat Moose Life ja Akka Arrh. Oikeasti kaksikon yhteistyön ansiosta Llamasoftin pelit ovat parempia kuin koskaan. Jeff Minterin tarina on enemmänkin Jeff Minterin traileri, kannet lävähtävät kiinni juuri houkuttelevimman annin edestä. Suurin menetys minulle on, ettei paketissa käsitellä lainkaan räiskintäpeliä Polybius (2016), joka on heittämällä Minterin paras peli. men olisi pitänyt olla The Making of Gridrunner, niin paljon siihen keskitytään, loppu paketti tuntuu vain kasvavan sen ympärille. Huonoa . Olisin halunnut pelata tai edes nähdä jotain vuonna 2004 peruutetusta, Peter Molyneux’n Lionhead-studion kanssa tehdystä Unity-yhteistyöprojektista. Jeff Minter laittaa peleihinsä aina osan itsestään, ja se nimenomaan määrittää Minterin tuotannon. Tämä huomioidaan, mutta siihen ei porauduta. Huonoa . Harmi on suuri, koska musiikkiin reagoivat projektit ovat Minterille sydänasia. Hyvää + Valtavasti pelejä, joissa on mukana huippuja pelihistoriasta. Myös Minterin kanssa vuosikymmeniä puuhannut koodinero, Llamasoftin toinen jäsen Ivan ”Giles” Zorzin jää hämmentävästi vain sivuhuomioksi. Llamasoft: The Jeff Minter Story ei pärjää The Making of Karatekalle. Paljon antia puuttuu. 75 Tuotteliaasta, nerokkaasta pelipioneeri Jeff Minteristä kertova dokumenttipelipaketti ei nouse miehen tasolle. 64 175092_.indd 64 175092_.indd 64 30.5.2024 14.03.33 30.5.2024 14.03.33. Kokoelman aikalinjalle osuvista vanhoista peleistä etenkin Defender 2000:n ja Tempest 3000:n puuttuminen kirpaisee. Onhan tämä historiallisesti kiinnostava pelikokoelma, mutta LLAMASOFT: THE JEFF MINTER STORY odotin Digital Eclipseltä enemmän. Paljon antia puuttuu. Teemoissa mennään harvemmin pintaa syvemmälle. Nykyään Jeff Minter asuu laamaja lammasfarmillaan Walesissa
Väärin! (Boomer, tätä kutsutaan “striimaukseksi”._toim.huom.) Viimassa on absurdin ihana tunnelma. 65 175091_.indd 65 175091_.indd 65 30.5.2024 13.26.24 30.5.2024 13.26.24. Tämäkin luettelo on lähes loputon. I hminen on aina halunnut olla enemmän kuin on. Kapteeni Amerikka, Ihmeneloset, Hulk, Hämmästyttävä Hämähäkkimies, X-miehet, Kostajat, Hopeasurffari... Kyseinen sarjakuviin rakastunut taiteilija on Kaltsu Kallio, joka ainakin minulle on tätä ennen tullut tutuksi pienistä, arkisista ihmissuhdesarjakuvista (Menisit töihin, Suuri Kurpitsa 2003 ja Kenenkäs tyttöjä, Arktinen Banaani 2013). Tarinassa Daredevilin siviiliminä paljastuu ja emäkonna Kingpin pistää DD:n todella ahtaalle. Ilvesnainen esimerkiksi opiskelee taistelujen lomassa lähihoitajaksi, mikä tuo sarjan lähemmäs suomalaista arkitodellisuutta. Hyvin piirretty ja tehokkaasti kerrottu, suosittelen. Mustis eli The Phantom ilmestyi lehtiin ensimmäisen kerTODELLINEN SANKARI ran helmikuussa 1936, sitä seurasi vuonna 1938 Teräsmies ja sen jälkeen kaikki muut. Petri Hiltusta lainatakseni Lee Falkin (1911–1999) Mustanaamio oli ensimmäinen naamiosankari, joka tähän sankarikaartiin voidaan laskea. Daredevil vastaan Paarmamies ja Ilvesnainen!!! Kuka voittaa ja kuka on sankarien sankari?!. Nauttikaamme siis siitä! Stan Lee esittää Supersankarisarjakuvat ovat Amerikan lahja maailmalle. Luettelo on loputon, ja vain mielikuvitus on rajana. Viimassa Kaltsun herkän inhimillinen ote säilyy, vaikka sarjan sankareiksi ovatkin nousseet supersankarit Ilvesnainen ja Paarmamies sekä koko joukko muita. Viima-lehti on Kallion omakustanne, jota hän on tähän mennessä tehnyt jo neljä numeroa. Wallu RUUDUN TAKAA PELAAJAN TOIVESARJA Tiedätkö, kumpi herroista on Daredevil. Fysiikan aiheuttamat rajoitukset eivät ole estäneet kurkottamasta kohti tuntematonta ja kauemmaksikin. • Kallio ja kumpp.: Viima #1-4, Kallion omakustanne 2023–2024, 28 sivua, hinta noin 5 euroa. Ja mielikuvitustahan tuo kaikki onkin. Kaltsu esittää Lähes sata vuotta ensimmäisten supersankareitten jälkeen Pohjois-Savosta ponnistaa maailmalle pieni mutta pippurinen Viima-lehti. Tuorein Suomessa ilmestynyt Daredevil-sarjis on Frank Millerin kirjoittama ja David Mazzucchellin piirtämä Kiirastuli. Kallion omien juttujen lisäksi lehdessä on tilaa myös vieraileville taiteilijoille, jotka näyttävät olevan täydellä sydämellä mukana. Joukkoon kuuluu myös Daredevil – sokea juristi – joka sivuhomminaan pomppii naamioituneena katoilla muitten yliherkistyneitten aistiensa varassa ja ottaa kiinni kaduilla riehuvia rikollisia. Nostan Kaltsulle omaa Puupää-hattuani, sillä näinä digiaikoina paperisen pienkustanteen maailmaan saattaminen on todellinen sankariteko. Stan Leen (1922–2018) luomat hahmot ovat oma lukunsa. Kun nyt menet supersankarielokuviin, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä katselet Stan Leen aivoituksia (ja herraa itseäänkin jossakin siellä sivussa). Tarina on alun perin julkaistu Yhdysvalloissa jo 1980-luvun puolivälissä, mutta se on kestänyt hyvin aikaa. • Miller, Mazzucchelli: Daredevil – Kiirastuli, Story House Egmont 2024, 168 sivua, hinta noin 25 euroa. Se on yhden miehen rakkaudenosoitus sarjakuvia ja erityisesti supersankareita kohtaan. Kaikilla supersankareilla on salattu siviiliminä, niin näilläkin. Omia sarjojaan ovat rustanneet muun muassa Petteri Tikkanen, Kivi Larmola ja Petri Hiltunen, kaikki Suomen sarjakuvaseuran Puupää-hatullakin palkitsemia, osaavia sarjakuvantekijöitä. Sinne päästäkseen ihmisen on pitänyt kehittää itselleen yliluonnollisia kykyjä: teräsvoimat, lentotaito, röntgenkatse, hämähäkin vaistot, näkymättömyys, aikamatkailu..
9.9. 5.9. Päivällä koulutetut sotilaat hyökkäävät automaattisesti, mutta heidät kannattaa määrätä taktisesti edullisiin paikkoihin. Yksinpelihaasteiden ja viiden lajin koosteista muodostuvien viikoittaisten nettikilpailujen ohella ratkaisunopeudesta pääsee kisailemaan jopa kahdeksan paikallista nipamestaria. Vapaasti tutkittavissa apokalyptisissa miljöissä kohdattuja monsuja ja ihmisilkiöitä päästetään päiviltä kymmenillä erilaisilla modattavilla aseilla. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 7. Co-op-mättömittelöissä kaverikolmikko voi pelata koko tarinakampanjan yhdessä. AURINKORASVAN VAIHTOEHDOT Jos UV-säteilyn lukemat näyttävät pahalta, sisätiloissakin on runsaasti kivaa tekemistä. S.T.A.L.K.E.R. Ultramariinien jaoston Titus ja hänen kollegansa Chairon ja Gadriel ruhjovat Space Marine 2 -mättöseikkailussa kumoon laumoittain erilaisia tyranideja. 2: Heart of Chornobyl (PC, Xbox Series S/X) Monien härdellien jälkeen Stalker 2 saattaa ehkä jopa ilmestyä alkusyksystä. KESÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 HEINÄKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 SYYSKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 Warhammer 40,000: Space Marine 2 (PC, PS5, Xbox Series S/X) Imperiumin Avaruusmerijalkaväki (siis mikä?) on galaksin kovinta porukkaa. Tarinan valinnat johtavat useisiin erilaisiin loppuihin. 66 174610_.indd 66 174610_.indd 66 30.5.2024 13.28.29 30.5.2024 13.28.29. ELOKUUTA. Olennainen osa puolustusta ovat linnoitukset, jotka kasataan yli sadasta legomaisesta palikasta. TULOSSA ELOKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 18.7. Speedrun-pohjaisina lajeina ovat legendaariset kentät tai osuudet 13 NES-klassikosta. 16.7. Maailman maaginen myrkkysumu pakottaa myös säännöstelemään tukikohdan happivarastoja. Väkivaltaisia mutanttihirviöitä ja vaarallisia ilmiöitä ja outouksia sisältävällä Chornobyl Exclusion Zonella on lääniä 64 neliökilometriä. Nintendo World Championships: NES Edition (Switch) Kuka innostuu Pariisin pikkukisoista, jos voi osallistua Nintendon maailmanmestaruuskarkeloihin. Toiminta vaihtuu, mutta nopeus on aina valttia. Cataclismo (PC) Synkässä tosiaikastrategian ja tornipuolustuksen yhdistelmässä valmistaudutaan päivisin kauhujen öisiin massahyökkäyksiin. Mechamaisen raskaasti askeltavat avaruusmariinit teilaavat rupusakin pyssyillä, mutta isommat mörrit viipaloidaan järeällä miekalla
Bo: Path of the Teal Lotus (PC, PS5, Xbox Series S/X, Switch) Lennokkaasti etenevän kukkakettu B?n omaperäinen 2,5D-maailma on tyylikästä käsityötä. Kay Vess ja hänen pikkukamunsa Nix yrittävät Ulkokehän suurinta kaappausta, mikä vie heidät muun muassa ikoniseen Tatoiineen, Kijimiin ja Akivaan. Lisähaastetta palloiluun tuo banaanien kerääminen. Osin samasta syystä Outlaws sijoittuu Imperiumin voiman päiviin, aikaan ennen Jedin paluuta. 16 apinaboltsin nettikisojen lajeina ovat palloralli maaliin, banskujen keräily, robottimurskaus, pommin siirto ja kahden joukkueen apinafutis. Kauniiden ja eloisien piirrosten inspiraatio kumpuaa japanilaisista kansantaruista – B. Metroidvaniamaisissa kentissä edetään uusiin suuntiin sen jälkeen, kun B. ja hänen legendaarinen kepakkonsa höykyttävät bosseja ja hankkivat lisäkykyjä teetä siemailemalla. Star Wars Outlaws (PC, PS5, Xbox Series S/X) Imperiumi, Vader ja kumppanit olivat erittäin hyviä pahiksia, mikä on kaikkien uusien Star Wars -rainojen taakka. Super Monkey Ball Banana Rumble (Switch) Banaania poskeen! Apinapallo on nintendoistettu Marble Madness, jossa läpinäkyvissä palloissa rullailevat söppänät apinat etenevät tasapainoa ja/tai nopeutta koettelevissa kentissä. Maailmat ovat avoimia, mikä on uutta Star Wars -rintamalla. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 25.6. kohtaa kaikenlaista söppänöistä yokaista massiivisiin hirviöihin. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 67 174610_.indd 67 174610_.indd 67 30.5.2024 13.28.34 30.5.2024 13.28.34. 30.8. 24.7
S te lla r B la d e . KUN MIEKKA JA MIELI HEILUVAT SENUA’S SAGA: HELLBLADE II KIVIÄKIN KIINNOSTAA! REMNANT 2: FORGOTTEN KINGDOM KUNNIA VAI KUOLEMA. H u g o -h is to ria 6/2 02 4 Kesäkuu 2024 . VK O 20 24 -3 2 609 354 -24 06 174604_.indd 1 174604_.indd 1 30.5.2024 14.22.28 30.5.2024 14.22.28. GHOST OF TSUSHIMA HERÄÄ PAHVI! HUGO-PELIN HISTORIA TÄHDELLISTÄ NAISENERGIAA STELLAR BLADE SELVIYTYMISTÄ POHJOIS-SUOMESSA RAUNIOT KEVYTTÄ KESÄURHEILUA MLB THE SHOW 24 MOTOGP 24 G h o st o f T su sh im a . 12,90 € KESÄTERÄISET 2 lehteä yhden hinnalla PA L