M a n o r L o rd s 7/2 02 4 Elokuu 2024 . PELAAMISEN JUHLAA KASKI KAADETTAVANA MANOR LORDS UBISANKARIT TULITAISTELEVAT XDEFIANT NYT TELEVISIOSSASI ALAN WAKE 2: NIGHT SPRINGS ROOLIPELILEGENDA XENOGEARS KOVAA SCIFIÄ: HOMEWORLD 3 1000XRESIST X-COMMANDOT VASTARINNASSA CLASSIFIED: FRANCE 44 TESTASIMME: OPPIIKO PELAAMALLA JAPANIA. 12,90 € ELON MUST 175484_.indd 1 175484_.indd 1 25.7.2024 13.56.52 25.7.2024 13.56.52. E ld e n R in g . A la n W a ke 2
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Coo Iikka Kivi 34 Lorelei and the Laser Eyes Johannes Valkola 36 Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes Johannes Valkola 38 Manor Lords Tuukka Grönholm 40 Great Houses of Calderia Riku Vihervirta 2 175485_.indd 2 175485_.indd 2 25.7.2024 12.53.59 25.7.2024 12.53.59. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Coo Ajassa 5 Pääkirjoitus: Leikitään inkkareita Tuukka Grönholm 6 Japanin opiskelu ja pelaaminen Aleksandr Manzos 10 Xenogears: Kadonnut roolipeliklassikko Antero Kyyhky 15 Nnirvi: Itku pitkästä ilosta Nnitku 23 Stellaris DLC -katsaus Juha Kerätär 54 Kiven kovat pikkupelit Iikka Kivi 62 Konehuone: Total Controls Multi-Function Button Box Antti Ilomäki 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kirjakorneri: Pelit tekevät hyvää Risto Karinkanta 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 16 Elden Ring: Shadow of the Erdtree Nnirvi, Toni Hilden & Riku Vihervirta 20 Homeworld 3 Tuomas Honkala 24 1000xRESIST Toni Hilden 27 Chasm: The Rift Iikka Kivi 28 XDe. ant Markus Rojola 31 Alan Wake 2: Night Springs -DLC Ville Wikström 32 The Many Pieces of Mr. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 16 32 Elden Ring: Shadow of the Erdtree The Many Pieces of Mr. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?. /asiakaspalvelu 341 numero 33
ed: France ’44 Jukka Koskela 52 Headquarters: World War 2 Juha-Pekka Viljanen 56 Splatoon 3: Side Order Petri Heikkinen 58 Arzette: The Jewel of Faramore Ville Wikström 60 Falcon BMS 4.37.3 VR Antti Ilomäki 40 Teemat Hei me delsuillaan! 16 Elden Ring: Shadow of the Erdtree Nnirvi, Toni Hilden & Riku Vihervirta 31 Alan Wake 2: Night Springs -DLC Ville Wikström 56 Splatoon 3: Side Order Petri Heikkinen Hei me eletään vielä! 20 Homeworld 3 Tuomas Honkala 58 Arzette: The Jewel of Faramore Ville Wikström 60 Falcon BMS 4.37.3 VR Antti Ilomäki Hei me soditaan! 38 Manor Lords Tuukka Grönholm 40 Great Houses of Calderia Riku Vihervirta 42 Songs of Conquest Tuukka Grönholm 48 Classi. 20 28 31 XDe. ed: France ’44 Jukka Koskela 52 Headquarters: World War 2 Juha-Pekka Viljanen 3 175485_.indd 3 175485_.indd 3 25.7.2024 12.54.17 25.7.2024 12.54.17. ant Alan Wake 2: Night Springs -DLC 42 Songs of Conquest Tuukka Grönholm 44 The Rogue Prince of Persia Ville Wikström 45 TopSpin 2K25 Petri Heikkinen 46 WWE 2K24 Pekko Pistokoski 48 Classi
HIFIMESSUT.FI HIFI 2024 Laadukkaan Kuvan ja Äänen -hifimessut Seuraa Facebookissa Ja hifimessut.fi -verkkosivuilla Samaan aikaan Messukeskuksessa huonekalu-, designja sisustustapahtuma Habitare. “Because Music Matters” 14. ja 15. Hifimessuille oma lipunmyynti, mutta Habitaren lipulla pääsee myös Hifimessuille. syyskuuta Helsingin Messukeskus Siipi-kongressitilat Pääsyliput: 10 € 175486_.indd 4 175486_.indd 4 25.7.2024 10.16.52 25.7.2024 10.16.52
Samasta syystä muut peli. rmat myös korostavat eroaan isoihin nimiin. Omistuksen keskittyessä myös valta kasvaa, mistä holdingyhtiö Embracer Group on yksi esimerkki. Pelimaailmassakin omistukset keskittyvät yhä selkeämmin suurimmille . PELIT 30 VUOTTA SITTEN P ekka Heino kävi vuoden 1994 Summer Ces -messuilla Chicagossa, jossa pelattiin samaan aikaan jalkapallon MM-kisoja. Suosiosta ja ilmestymisestään huolimatta Helldivers oli kuitenkin buginen ja pahasti vaiheessa. Ei mikään megakorporaatio, mutta ei se enää indietiimistä käy. Arrowhead Gamesin PR-taktiikkana oli esittää pientä ja sympaattista. Todellisuudessa peli puserrettiin Unrealin uuteen versioon ja Early Accessiin pienen . Se oli silti vain viitisen prosenttia sen omistamien tiimien työntekijämäärästä. rmat toistuvat myös ikävissä uutisissa. Haarniskat esimerkiksi eivät toimineet lainkaan, vaikka nettiräiskinnän ideana on grindata itselle varusteita. Isojen AAA-julkaisuiden tahLEIKITÄÄN INKKAREITA din hiipuessa, julkaisuiden keskittyessä vain laskelmoiduimpaan kamaansa ja pelit palveluna -malliin, suurten studioiden maine ei ole yleisön silmissä kauhean vahva. Yksilöllisyyttä korostavana aikana indietausta on vahvuus. 5 175487_.indd 5 175487_.indd 5 25.7.2024 14.48.13 25.7.2024 14.48.13. Molempien kehitystiimit ovat korostaneet pienuuttaan ja indietaustaansa. rman voimin, ei yhden miehen orkesterina. Pahinta oli, että suosio löi kirjautumisserverit julkaisussa polvilleen, minkä takia koko peliin ei edes päässyt. PÄÄKIRJOITUS Y leensä lehdistötiedotteet alkavat sanoilla ”Maailman johtava peliyhtiö”, jos ollaan nöyrällä tuulella, ”Yksi maailman johtavista”. rma. rmoille eli Sonylle, Tencentille, Microsoftille, Nintendolle, EA:lle ja Epic Gamesille. Yhtiön toimitusjohtaja Johan Pilestedt repi ihokastaan Twitterissä ja vetosi tiimiin pieneen kokoon. Kun Early Access -vaiheessa peliin tuli uudistuksia verkkaisesti, Slavic Magic -studio vetosi, että taustalla on vain yksi tekijä Greg Stycze?. Se kertoo enemmän pelimaailman tilasta kuin itse peliyhtiöistä. Helldivers 2 oli julkaisussaan välitön hitti. Pelimaailmassa ollaan siirtymässä aikaan, jossa pieni on kaunista ja varsinkin sympaattista. Se myi avauksessa 12 miljoonaa kappaletta, mikä on Sonyn PC-julkaisuiden ennätys. Päälle tulee vielä miljoona myytyä peliä. Pienen yrityksen rajakin menee virallisesti 50 työntekijässä. Manor Lordsin käyttämä indietaktiikka on uskottavampi. Viime aikoina sävel on ollut toinen, sillä kevään hittipeleillä Helldivers 2 ja Manor Lords on ollut aivan uudet jutut. Pelintekijät halusivat hyödyntää indiestudioimagoa, vaikka Arrowhead on todellisuudessa Housemarquen kokoinen eli noin satahenkinen . Viime vuoden lopussa holdingyhtiö lopetti yli 10 eri peliprojektia ja antoi kenkää liki tuhannelle pelintekijälle. Väite oli historiallisesti totta, sillä Greg väsäsi peliä vuosia yksin, mutta nykyään mukana on kehitystiimi, joka pyörii julkaisijan, Epicin ja Microsoftin rahoituksella. Kun markkinat ovat muutaman nimen hallussa, samat . Messuilla esiteltiin myös VFX1-virtuaalilaseja, ja Heinon arvion mukaan virtuaalikypärissä alkoi pikkuhiljaa olla lupausta
Fiktiivisissä teoksissa robotit puhuvat usein pelkkää katakanaa. Peleillä on useita etuja opiskeluvälineenä. Kanjien määrä ei ole edes se isoin haaste, vaan se, että niillä on eri lukutapoja merkityksestä ja sanasta riippuen. Jos olet joskus ihmetellyt, mistä tulee Metal Gear -sarjan salajärjestö La Li Lu Le Lo, niin tästä (ja siitä, ettei japanissa ole erillistä L-ääntä, siispä järjestöstä ei voi puhua). Eri merkkijärjestelmien käyttö jäsentää lukemista, varsinkin kun perinteisesti japania kirjoitetaan ilman välilyöntejä. Jos puhutaan ”tästä illasta”, ?. Käyttötarkoituksia on useita. Japani suosii lyhyttä ilmaisua ja se on täynnä fingerporimaisia sanoja, jotka kuulostavat samalta, mutta tarkoittavat eri asioita. Lopulta tajuaminen iski: olin weeaboo ja halusin edes yrittää oppia japanin kieltä. Näin esimerkiksi sana ”minä” voidaan kirjoittaa kolmella hiraganalla: ??. Tämä hankaloittaa minkä tahansa kielen opiskelijaa, mutta japanissa on vielä se haastava kolmiosainen kirjoitusjärjestelmä. Kirjoitettu japani liittyy suoraan kahteen isoimpaan haasteeseen pelien äärellä. Elokuvamaisia välinäytöksiä tai runsasta ääninäyttelyä sisältävissä peleissä dialogi etenee yleensä itsestään, eikä sitä voi pysäyttää, korkeintaan skipata. En oppinut englantia siksi, että siitä tankattiin kielioppia ja sanastoa koulussa, vaan siksi, että aloin varhain kuluttaa kirjoja, nettiä ja tietysti pelejä englanniksi. Katakanaa voidaan hyödyntää kursiivin tavoin tiettyjen sanojen korostamiseen. Usein tarina ja toiminta vuorottelevat, jolloin aivot saavat tasaisesti sekä treeniä että lepoa. Japania ei jaeta varsinaisesti vokaaleihin ja konsonantteihin, vaan pääosin näiden yhdistelmiin, kuten ta-ti-tu-te-to tai ra-ri-rure-ro. Japanin kanssa tämä on astetta hankalampaa, koska tutun latinalaisen aakkoston sijaan se käyttää peräti kolmea eri merkkijärjestelmää. Ainoa tapa oppia kieli on käyttää sitä jatkuvasti. Osa kielestä, kuten valikot ja toimintaverbit, toistuu tiuhaan tahtiin. , wa-ta-shi. Piti kuunnella albumikaupalla japanilaista musiikkia. Välileffojen prosessoinnin apuna ei voi siis kunnolla käyttää tekstityksiä, koska hiragana-katakana-kanjismoothien lukeminen tapahtuu aloittelijalta hitaasti, ja kanjit voivat olla täysin tuntemattomia. KUN PELEISTÄ TULI GEEMUJA JAPANIN OPISKELU JA PELAAMINEN Kolmipäinen Kerberos Ennen kuin voimme syventyä peleihin, on pakko lyhyesti avata, miten japania kirjoitetaan. Ennen kaikkea tarvitaan sitkeyttä, jos vain jaksaa käyttää aikaa tarkisteluun, ei voi olla ennen pitkää kehittymättä. , geemu sentaa, pelihalli. Ai miksi. On vaikea selittää, miksi pelkän hiraganan lukeminen on vaivalloista, mutta se on vähän sama kuin ifaivuldvraitinglisdöveivispiikit. , niin se luetaan kyou. Siispä yksittäiset tavutkin voivat muuttaa lauseen merkityksen kontekstista riippuen. Meni yllättävän monta vuotta ennen kuin ymmärsin tämän. Sen ääressä voi pysähtyä ja tarkistaa halutessaan kaikki nyanssit. Aloin miettiä, voisiko saman tempun toistaa japanilla, etenkin peleillä. Esimerkiksi . Käytin pari vuotta erinäisten opetusmateriaalien parissa ennen kuin uskalsin ottaa pelit osaksi opiskeluani. Niissä näkee aina, missä ollaan ja kuka puhuu. Pitkällä aikavälillä tämä voi tapahtua vain positiivisen vahvistamisen kautta. Esimerkiksi se sama watashi olisi katakanalla ??. Dialogi liittyy usein käsillä oleviin tehtäviin ja se on konkreettisempaa kuin vaikka kirjallisuuden kerronta. . on yksinään ima, ”nyt”. Minkä tahansa kielen prosessointi on alkuun hidasta ja luonnollinen puhenopeus jotain käsittämätöntä. Katakana kattaa samat 46 ääntä kuin hiragana, vain eri merkeillä. 6 175495_.indd 6 175495_.indd 6 25.7.2024 12.34.06 25.7.2024 12.34.06. Sanojen tarkistaminen tietysti edellyttää, että pelissä on kunnon pause. katsoa Yasujiro Ozun ja Mamoru Oshiin tuotannot, perehtyä zeniin, ihastella estetiikkaa ja tietysti pelata paljon. Kun Yakuzassa on jaksanut käydä läpi keskustelun, saa palkinnoksi juoksennella pitkin Kamurochon katuja. Hiragana koostuu 46 merkistä, joilla voi kirjoittaa kaikki japanin kielen äänteet. Oikeasti ei tarvitse olla valmis kielimaestro aloittaakseen, kunhan on motivoitunut sanojen ja kieliopin haeskeluun. Hetkinen! Mihin kanjeja tai katakanaa tarvitaan, jos kerran kaiken mitä japaniksi voi sanoa voi kirjoittaa jo hiraganalla. K uten monella nörällä, minullakin on pakkomielle Japaniin. Toki kannattaa käyttää sen verran harkintaa, ettei aloita heti jostain From Softwaren peleistä, joissa on tapana tyylitellä arkaaisella kielellä. Alkeiden kanssa piti hikoilla, mutta sen jälkeen oppimista ohjasi mielihyvä. Mutta jos halutaan sanoa ”tämä päivä”, ?. Valtakunta pausesta Ennen kuin olin kokeillut japanipeluuta, pelkäsin kielitaitoni riittämättömyyttä. , se onkin konban. Japanissa on runsaasti lainasanoja varsinkin englannista, ja nämä erotetaan katakanalla: ??????. Siksi teksti on oppijan paras kaveri. Ja vielä ovat kanjit, kiinasta lainatut mutkikkaat merkit, joita on yleisessä käytössä reilut 2 000 kappaletta. Sekä niiden parissa koetut haasteet että voitot osoittautuivat yllättäviksi. Aleksandr Manzos Jos haluat tuntea taas aloittelijan huuman pelien parissa, ala opiskella kieltä
Sarjan parhaana pidetystä kakkososasta ollaan parhaillaan tekemässä fanikäännöstä. Yakuza-sarjasta ainakin Yakuza 0:ssa pelin voi pysäyttää milloin vain ja repliikit jäävät näkyviin tutkiskelua varten, mutta tumman pause. PS2-sukupolvi tuplasi tämän, mutta edelleen puhutaan aika matalasta tarkkuudesta. Harvassa ovat sellaiset helmet kuin Dragon Quest XI, joka ääninäyttelystä huolimatta pysähtyy jokaisen repliikin jälkeen tai Disco Elysium, jossa on erikseen pikanäppäin kahden kielen reaaliaikaiseen vaihteluun kesken dialogin (tämä vinkkinä myös saksan, ranskan, espanjan ja usean muun kielen opiskelijoille). Kaunista gra. Osin teknisistä syistä, osin nuoremmasta kohdeyleisöstä johtuen monet vanhemmat pelit, kuten Pokémonit, on kirjoitettu aika lailla ilman kanjeja. Kovin miellyttävä pelityyli ei ole, mutta mahdollista se kuitenkin on. Niin osittaista kuin ymmärrykseni olikin, sarjan kaksi ensimmäistä osaa solahtivat ikisuosikkieni joukkoon. Niitä voi siis edistää rauhassa omaan tahtiin kuin 90-luvun roolipeleissä ilman että musiikkia keskeytetään tai näkymää pilataan pauseruudulla. Pikselilukutaito Japanissa oli pitkään omat PC-standardinsa, joissa oli verrattain varhain käytössä korkeat resoluutiot. Suurin palkinto on ollut päästä pelaamaan pelejä, joita ei koskaan käännetty englanniksi. ikkaa osattiin luoda tälläkin, mutta terävä teksti on eri asia. Syy on kanjeissa, joista ei saa yksinkertaisesti mitään selvää, jos ne esitetään liian vähillä pikseleillä. Nyt toivon, että koko pelin voisi kokea näin. Vuosituhannen vaihdetta edeltäneet konsolit käyttivät pitkälti 320 x 240 pikselin resoluutiota. Huvittavaa kyllä, osassa sisältöä on säästetty rahaa ja jätetty ääninäyttely pois, mikä taas tarkoittaa, että teksti ei etene automaattisesti. Joskus pelintekijät ovat hirviötä ja kirjoittavat kaiken katakanalla, kuten tehtiin ensimmäisessä Zeldassa. Katakanan kanssa jokainen sana on jälleen outo. Tämä voi äkkiseltään voi tuntua helpotukselta, mutta oikeasti tekee vain sanojen ja merkityksen erottelusta vaivalloista. Torolle opetetaan uusia sanoja, mikä kääntää pelin opetuskäytön hauskasti päälaelleen. Natiivilukijat osaavat tulkita ne oikein, mutta me gaijinit joudumme hikoilemaan. Doko Demo Issyo -pelien kissahahmo Toro nousi yhdeksi Sonyn maskoteista. Tällaisen tekstin tavaus on verrattavissa pieneen hermoromahdukseen, koska aivot eivät totu tunnistamaan vain kirjaimia tai merkkejä, vaan kokonaisia sanoja. Mutta tässäkin on haasteensa. Numerossa 4/2023 loruilin pitkästi Boku no Natsuyasumi -kesälomapeleistä, joista ehdin haaveilla vuosia. Modernit tuotantoarvot tarkoittavat valitettavasti sitä, että suurin osa nykyisistä AAA-peleistä ei sovellu opiskelukäyttöön. Nykylaitteilla voi kirjoittaa skarpisti mitä vain, mutta vanha perintö elää esimerkiksi Undertalen japaninnoksessa, joka on lähes kanjiton nyökkäyksenä esikuvalleen Earthboundille. 7 175495_.indd 7 175495_.indd 7 25.7.2024 12.34.13 25.7.2024 12.34.13. Jotkin pelit tulevat hieman vastaan. Lyhyesti: pelistä voi nauttia! Toki aina voi pelata vanhempia pelejä, joissa on vain ne pelaajan itse edistämät tekstiboksit. ltterin taakse. Uudet nautinnot Olen puhunut niin paljon japanin opiskelun haasteista, että on aika kääntää kelkka ja kertoa sen iloista. Aiemmin tämä ärsytti minua. Dragon Quest XI on todellinen yksisarvinen: ääninäytelty AAA-peli, jossa dialogia voi edistää rauhassa omaan tahtiin. Huvittavaa kyllä, tässä Nintendon low tech -linja loistaa. Esimerkiksi Animal Crossing: New Horizons on upea opiskelupeli, koska siinä on paitsi hyödyllistä arkisanastoa, myös hiljaiset dialogiboksit. Lapsuuden huolettomuuden ja Umpi-ihana kesälomasimulaatio Boku no Natsuyasumi oli yksi koko tämän opiskeluprojektin motivaattoreista. Käytännössä kaikki HD-aikaa edeltävät pelit ovat aloittelijalle vaikealukuisia, kun vähänkin mutkikkaammat kanjit pusertuvat puuroksi. Kuvassa sarjan PSP-perusversio vuodelta 2004
Vuosituhanteen vaihteen tienoilta on runsaasti pelejä, joita emme koskaan saaneet ja joita on ollut ilo tutkia. Mukana on selviä huolimattomuusvirheitä, kuten ikoninen ”these guys are sick”, sekä viittaussuhteiden vaeltelua, joka kielii, että kääntäjä joutui tekemään työnsä peliä näkemättä. LuuVanhempien pelien puuroiset kanjit vaativat totuttelua. Vuonna 1997 isossakin pelibisneksessä oli vielä kotikutoisuutta ja legendan mukaan FFVII:n englanninnoksen hoiti yksittäinen kääntäjä parissa viikossa. Vaahtokarkkeja ja pizzaa Kiehtovin japaninkielinen pelikokemukseni tähän asti on ollut klassikkojen klassikko: Final Fantasy VII. On verrattain hämmentävää, että tällainen peli tuli aikanaan Sonyn omasta tallista ja onnistui nousemaan vieläpä miljoonahitiksi. Maailmaan upposi yksinkertaisesti vahvemmin. FFVII on ehkä kökkö lokalisaatio, mutta ei mitenkään toivoton käännös. Dialogi odottaa pelaajaa niin pitkään kuin on tarve. Shenmuen kanssa kävi samoin. Tuttujen pelien pelaaminen uudelleen japaniksi on ollut kenties vielä antoisampaa. Pesukarhut puhuvat kohteliasta japanivarianttia, jota käytetään muun muassa asiakaspalvelussa, kun taas saarten asukit höpöttelevät kasuaalimmin. Mutta yleisesti käännös on minusta jopa jonkin verran kirjaimellinen. Amerikkalaisalbatrossi Johnny lataa tiskiin kunnolla katakanaa runsaalla japanilaistetulla englannilla. ihmeellisyyden kuvauksessa ne ovat pelimaailmassa ainutkertaisia. JAPANIN OPISKELU JA PELAAMINEN 8 175495_.indd 8 175495_.indd 8 25.7.2024 12.34.20 25.7.2024 12.34.20. Viehätyin yksityiskohdista kuten siitä, että englanninnoksesta poiketen teinit Ryo ja Nozomi puhuttelevat toisiaan sukunimillä, koska se on japaniksi luontevampaa. Haluan korostaa, että olen japanin suhteen aloittelija, mutta jopa minun taidoillani rohkenen asettua nettinarratiivia vastaan. Vertailu oli kiehtovaa muutenkin, sillä FFVII:n käännöstä ei ole vain haukuttu vuosien ajan, sitä on jopa syytetty juonen vaikeaselkoisuudesta. Pelissä opetetaan sanoja kissalle, joka haluaa tulla ihmiseksi. Jälkimmäinen voi tuntua houkuttelevalta, mutta oikeasti hidastaa oppimista. Sen huomaa. Final Fantasy VII on vielä kohtalaisen luettava. Pystyin paitsi tekemään nopeaa kanjitsekkailua selaimessa, myös vertailemaan päänsisäistä käännöstäni viralliseen. Kaiken tämän myötä peliin tulvahti uutta persoonaa. Sarja jatkui Japanissa vuosia, eikä sitä tietenkään ole tarjottu meille. PS1-taustasta johtuen pelissä on hankala pikselifontti, mutta muuten siinä on monta etua. Mutta koko kokemus oli jotenkin enemmän täynnä väriä, kun sai pelata japaniksi peliä, jonka koko pointti on olla aikakapseli japanilaisesta pikkukaupungista vuonna 1986. Peli on suoraan sanottuna käsikirjoitukseltaan aika tönkkö, enkä odottanut, että johonkin merimiesten etsintään tulisi erityistä uutta kulmaa. Ennen kaikkea avuliaiden fanien ansiosta siitä on netissä rinnakkainen japani/ englanti-käsikirjoitus. Kisulla riittää hyvin juttua, ja touhussa on mukana sopivasti sekä tahallista että tahatonta komediaa. Animal Crossing: New Horizons osoittautui tässä suhteessa suurimmaksi yllättäjäksi. Ihastuin PS1:llä eriskummalliseen Doko Demo Issyoon (1999), jota voisi luonnehtia virtuaaliseksi keskustelukumppaniksi. Uudemmissa Pokémon-peleissä voi valita, pelaako kanjeilla vai ilman. Englanniksi pelin dialogi ei jäänyt kummemmin mieleen, mutta japanin opiskelijalle se on rikas kokoelma erilaisia puherekisterejä. Tunsin tarinan valmiiksi hyvin, etten voinut olla milloinkaan täysin pihalla
Tämä tekee lukemisesta melko kammottavaa. Shenmuen tavoin sain eniten iloa pienistä asioista. Oma kokemukseni on, että ne ottavat peleistä kokemuspisteiden kaltaiset ulkoiset piirteet, mutta unohtavat pelaamisen todellisen riemun, joka tulee leikkimisestä ja ihmettelystä. Tämä makustelu heijastaa oikeastaan isointa muutosta, joka tämän koko projektin aikana on tapahtunut. Yakuza-sarja voi tuntua houkuttelevalta opiskelumateriaalilta mutta kannattaa olla tarkkana, ettei ala itse puhua kuin gangsteri. Peli toimii yhtä hyvin yksin kuin yhdessä, ja siitä on netti täynnä keskusteluja, videoita ja ”fanimodeja” eli kaikenlaisia apuja ja materiaaleja. He tekevätkin lokalisaatiota eli luontevan kuuloista englantia puhtaan käännöksen sijaan. Olen kokeillut useampaa pelillistä kielisovellusta. Iloitsen kaikesta, mitä pystyn ymmärtämään. Aika paljon pitää valikoida ennen kuin löytää jotain, missä yhdistyy kaikki speksit, kuten pausetus, luettava teksti ja oma kiinnostus. Projekti on kuitenkin onnistunut siinä, että voin tarttua minua kutkuttaviin japaninkielisiin peleihin ja harjaantua kielessä pelaamalla niitä omaksi huvikseni. Japanin opiskelu on tavallaan peli, ja aika täydellinen sellainen. Onneksi ensimmäisessä Zeldassa tekstiä ei ole paljon. Se on kuitenkin avannut myös yllättävän tunnekentän. Toki tämä peluu on erilaista, rajallisempaa ja ennen kaikkea hitaampaa kuin ennen. Realistisesti arvioituna tällä tahdilla ja näillä metodeilla minusta ei koskaan tule kokonaisvaltaista nihongo-mestaria. Alkuperäinen FFVII on kieleltään nyrjähtänyt, koska luultavasti kiireen vuoksi sen englanti seuraa aika suoraan japaninkielistä alkutekstiä. Sen takia pelin dialogi on usein vahinkorunollista kuin käännössoftan jäljiltä. Mutta kun imuun pääsee, siihen todella pääsee. 9 175495_.indd 9 175495_.indd 9 25.7.2024 12.34.25 25.7.2024 12.34.25. Kieli ei ole enää väline, vaan sen opiskelu on antoisaa itsessään, jopa koukuttavaa. Samalla tavalla niin peleissä kuin kielen opiskelussa pitää nauttia siitä, että ei aivan osaa, mutta koko ajan kehittyy. Hahmojen luonteisiin tuli uutta sävyä, kun Cloudin sulkeutuneisuus tai Aeriksen kujeileva empaattisuus ilmaistaan vivahteilla, jotka ovat japanin ja englannin kielissä aivan omansa. Hongkongiin sijoittuva Shenmue II tarjoaa kiinnostavan kierrepallon, sillä kaikki hahmojen ja paikkojen nimet kirjoitetaan kiinalaisilla merkeillä. Se on Dwarf Fortressiin vertautuva mekaanis-narratiivinen runsaudensarvi, jota voi pelata ikuisesti. Tajusin esimerkiksi, että uudissana ”mako” on luotu yhdistämällä taikaa ja valoa tarkoittavat kanjit. Siihen tarvitaan syvempää uppoutumista, eikä esimerkiksi puhumaan opi vain kuluttamalla kieltä. Viiden tähden peli Ovatko pelit hyviä kielen opiskelun tueksi. Aluksi siinä ei osaa mitään, mutta jokainen opittu osa-alue avaa uusia mahdollisuuksia. Japanin kanjit on johdettu niistä, mutta yksi yhteen ne eivät ole. Jotkin varhaiset pelit kirjoitettiin pelkällä katakanalla, koska sen kulmikkaat merkit taipuivat pikseleiksi hiraganaa paremmin. Mitä olen tutkaillut Final Fantasy VII Remaken alkua, siinä kääntäjät näyttävät ottavat enemmän vapauksia. Perusasiat alkavat tulla luonnostaan, jolloin voi keskittyä vivahteisiin ja yksityiskohtiin. Olen saanut pelaajana uudestaan aloittelijan mielen, jossa jokainen edistysaskel on suuri voitto, jokainen b-luokan tarina kiehtova, jokainen poikkeava mekaniikka arvoituksellinen. Se toisaalta tekee siitä myös mieleenpainuvaa. Toinen vaara on pelien ”animepuhe” eli slangi, joka ei sovi arkikäyttöön. Jäin makustelemaan, milloin hahmo lopetti puheensa macholla ”zo”-päätteellä ja milloin siinä oli pehmeä ”ne”. Haasteiden kasvaessa kasvaa myös hallinnan tuntu. lin saavani juonipaljastuksia, mutta sainkin todeta, että sellaiset outoudet kuin Midgarin kutsuminen pizzaksi tai Barrettin kuvailu vaahtokarkkiin pukeutuneeksi karhuksi täsmäävät alkuperäiseen. Olen opiskellut itsekseni japania epäsäännöllisesti kolmisen vuotta
Ramsuksen keltainen panssarointi muistuttaa enkeliä. Pelistä ei ole edes tehty remakea. Tämä kaukaisen maan vastentahtoinen isähahmo opettaa pelaajalle salaisia taistelutekniikoita pieksämällä häntä kuin ensimmäisen Conan-elokuvan Miekkamestari. ikassa kuusikymppiseltä mieheltä näyttävä lapsi Dan, jonka sisko kuolee taistelujen aikana. Antero Kyyhky Freudia ja Lacania, ristiinnaulittuja jättiläisrobotteja ja animea: tätä oli japanilainen roolipelaaminen 90-luvulla. Fei varastaa hyökkääjiltä jättiläisrobotin ja laittaa roistot nippuun ja samalla kylvää hallitsemattomasti tulimerta ja kuolemaa. Sen perinnöstä tunnetuin on Nintendon konsolien Xenoblade Chronicles -läpimurtosarja, jonka tekijöissä on yhä Xenogearsin kasvatteja. 10 175949_.indd 10 175949_.indd 10 25.7.2024 12.39.43 25.7.2024 12.39.43. Kyseessä ei selvästi ollut Mario eikä Pokémon, ja Final Fantasy VII:n julkaisusta oli liian vähän aikaa vetoavuksi. Erityisesti Feitä vihaa hahmogra. Hetkessä kylä muuttuu taistelutantereeksi. Vaikutelmaa lisäävät Darth Vader -naamioitu, pimeälle puolelle houkutteleva Graft ja obi-wankenobiaaninen viittamies Wiseman. Ei Euroopalle Eurojulkaisun puuttumiselle on vaikea keksiä muuta syytä kuin raha. Tietenkään englanninkielisen käännöksen julkaisu sellaisenaan ei sopinut 90-luvun malliin. Peliä tuntuivat hehkuttavan kaikki, mutta se kaikki tapahtui jossakin kaukana, suomalaisten ulottumattomissa, jossakin missä asioita oikeasti tapahtui. Japanissa ja Yhdysvalloissa pelaajat nautiskelivat maailmanlopun seikkailusta jo vuonna 1998, mutta Eurooppa jäi ilman julkaisua, kuten kävi alun perin Squaren Chrono Crossille ja usealle muulle arvostetulle japanilaiselle roolipelille. Kaiken kaikkiaan kyseessä on yksi ysärin omituisimmista ja ihmetystä herättävimmistä paketeista. Ulkonäöltään Elly muistuttaa pyhimystä, Mother Sophiaa, jonka maalaus on esillä pyhän Nisanin katedraalin takahuoMuinainen olento saa gearsit näyttämään pieniltä. Suuri lammasseikkailu Ensivaikutelmaltaan Xenogears on uudelleenkerronta Star Warsista ja muista sankarin matkasta inspiroituneista tarinoista, joissa nuori kotoaan karkuun pakotettu kapinallisjoukko käy pahaa imperiumia vastaan ja vapauttaa kansan. Nuori sankarimme Fei Fong Wong elää rauhallista elämää Lahin maalaiskylässä, kunnes paikalle lentävät keskenään kiistelevien Geblerin ja Kislevin sotakoneet. Tai sitten kävi JUMALAT KUOLEVAT VIIMEISENÄ KADONNUT ROOLIPELIKLASSIKKO kuin mielikuvissani: rahat menivät E3-messuihin ja suomalaisen pelilehdistön hedonistiseen kestitykseen. Saavuttamattomuus vain lisäsi Xenogearsin mystistä auraa. Eurooppalaisten kiusaksi pelilevyt aluekoodattiin toimimaan vain yhdysvaltalaisissa konsoleissa, mikä vaati konsolin hakkerointia muutospiirillä. P laystationin kultakaudella julkaistu Xenogears on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista japanilaisista roolipeleistä, mutta kirotun julkaisuhistorian vaivaama. Karkumatkansa alussa Fei tapaa puiden välistä laskeutuvien valonsäteiden ja vihreän synkkyyden metsässä Ellyn, joka on todellisuudessa Geblerin sotilas ja karkumatkalla itsekin. JRPG:t ovat pitkiä, joten kielen lokalisointiin ja markkinointiin käytetty sijoitus sai omistajat ikävälle tuulelle, aivan kuin heitä pyydettäisiin heittämään setelit paperisilppuriin. Kyläläiset eivät tästä nauti, vaan he ajavat Fein karkumatkalle
Kaikki asuvat saman sinisen taivaan alla...” Sodanvastainen sanoma on iätön. neessa. Heidän suunnitelmanaan on tuoda muinainen jumala maan päälle ja synnyttää maailma uudestaan. Seuraavat kaksikymmentä pelituntia ovat tarinaltaan ja maisemiltaan JRPG-genren parhaimmistoa. Jo tässä vaiheessa vihjaillaan, että kukaan hahmoista ei ole se, joka tuntee olevansa, ja lähes kaikki heidän uskomansa maailmasta on valhetta. Tunnelma vaihtuu psykoanalyyttisesta draamasta lastenpiirrettyyn. Tietämättömät ihmiset yrittävät vain selviytyä maailmanlopun oloista keinoilla millä hyvänsä. Samaan aikaan Fei nousee korkealle Babelin tornia pitkin ja saavuttaa Shevatin taivaskaupungin, josta hän toivoo liittolaista Solarista vastaan. Deus ex Pikachu. Ehkä pelintekijät ottivat vielä ysärillä enemmän vaikutteita kirjallisuudesta ja . Maskottimaisena kevennyksenä eläinten kauppa-alus Thameksen mursukapteeni painottaa elävänsä kuin kovin ”merten mies”, vaikka hänkään ei voi mitään taivaalta sataville mutanteille. Tämä yllätyksellisyys pitää pelaajaa tiukasti pihtiotteessaan. Tämä on yksi lukuisista länsimaisista vaikutteista, jotka on koottu heitetään jotakin pataan ja katsotaan mitä tapahtuu -tyylillä. Fei käy tätä asetelmaa vastaan jokaisen ystävänsä voimalla, mutta voittaminen näyttää useaan otteeseen mahdottomalta. Voisi jopa sanoa, että peli on suora linja tekijöidensä alitajuntaan, aivan kuin väsyneinä ihmiset sanovat ne asiat, joita eivät muuten uskaltaisi sanoa. Näyttämölle marssivat varastettua valtakuntaansa takaisin havitteleva aavikkomerirosvo ja välikevennys Bart sekä keltainen ritari, traaginen Ramsus, entinen Geblerin orja ja nykyinen upseeri. Xenogearsin tarina onkin alkanut jo iäisyyksiä ennen kuin pelaaja pääsee ohjaamaan Feitä. loso. Suora linja alitajuntaan Vangiksi päätyminen Kisleviin ja Fein hidas nousu slummeista maan pinnalle näyttävät pelaajalle maailman kurjuuden syvyyden. Animessa jokainen nuori nainen voi olla oikeasti 522 vuotta vanha. Tunnelma vaihtuu psykoanalyyttisesta draamasta lastenpiirrettyyn. Solaris liikuttaa ihmismassoja ja kohtaloita kuin valtavia pelinappuloita. Deus ex machinan sijaan tarinassa koetaan deus ex Pikachu, kun epätoivoisimmassa paikassa vaaleanpunainen avaruusmarsu Chu-Chu nyrkkeilee jättiläisrobottien kanssa, ja suurimpia robotteja ohjaavat pienikokoiset animetytöt, mutta mitä muutakaan voisi odottaa. Ranskalainen psykoanalyytikko ja humanistisen tiedekunnan viimeinen pomo Jacques Lacan on saanut myös lainata nimensä tärkeälle hahmolle. ”Miksi ihmiset vihaavat ja satuttavat toisiaan. Xenosaga Wiki kertoo Thameksen nimen perustuvan heprealaiseen kalenteriin kuten pelissä esiintyvät Nisan ja Shevat. Jopa pakollinen viemärikenttä yhdistettynä rottien metsästykseen on luotu omalla tyylillään, kiihdytetty salapoliisitarinaksi slummeja tyhjentävän tappajan perässä. Deus ex Pikachu. Juuri tämä epätoivo nostaa Xenogearsin perusseikkailua korkeammalle tasolle. Huumorin ja vakavan tieteistarinan suhdetta tasapainotellaan hyvin epäsuhtaisesti. Maalaukselliset kohtaamiset sekoittuvat kevyeen piraattiseikkailuun ja mechataisteluihin kuin suoraan piirretyistä. Luultavasti tyylien ja ideoiden sekameteli johtuu kiireestä. iktin tarinan pohjaksi, suunta jonne Nisan, pyhä kaupunki, on nimetty heprealaisen kalenterin mukaan. Sama olisi ollut kiipeämisen sijaan kaivautua maan alle, sillä Shevatissa tarina kääntyy taas täysin uuteen suuntaan. Mukaan on lisätty kaikki mahdolliset ideat, eikä toimimattomia ole ehditty karsimaan. 11 175949_.indd 11 175949_.indd 11 25.7.2024 12.39.52 25.7.2024 12.39.52. Kummassakin tarinassa 1900-luvun länsimainen psykologinen teoria, kuten Sigmund Freudin ajatukset, yhdistyvät kristillisiin symboleihin ja syvästä mielentuskasta kärsivään päähenkilöön. Brain Training with Jacques Lacan Xenogearsia verrattiin sen ilmestymisaikana Neon Genesis Evangelioniin, 90-luvun merkittävimpään animesarjaan. Uskonto ja tiede sisältävät itsessään mielenkiintoisen kon. Koska kyseessä on japanilainen roolipeli, Fei leipoo idiään useaan kertaan turpaan. asta. Solarikselle kaikki maan päällä elävät ihmiset ovat vain lampaita, resursseja, miinanpolkijoita ja käyttötavaraa. Bartin merirosvoseikkailut ovat silkkaa Grandiaa ja Geblerin sotilaat piirretyistä tuttuja humoristisia tolloja. Psykologinen teoria on harmillisen alikäytetty pohja rooliseikkailuille. Mutta he kaikki ovat vain Solariksen Gazel Ministryn eli ilmassa leijuvien aivojen pelinappuloita. Erityisen vahvasti pelissä vaikuttavat Freudin ajatukset mielen jakautumisesta tiedostomattomaan ja tiedostettuun, joita hän jakoi idin, superegon ja egon käsitteillä
Symbolit ja kirkkomaiset rakennukset varjostavat kerrontaa eeppisinä monoliitteina ja sopivat kuvastoon kuin Sagrada Família Barcelonan vastineeksi Anor Londolle. Japanilaisten roolipelien tunnettu klisee kuuluu, että valtauskonto on automaattisesti paha. Sentään Atluksen Persona-sarjassa painotetaan Carl Jungin teoriaa varjominästä, mutta tämäkin viittaus on 2000-luvun alusta. Xenogearsin Ethos-uskonto ylläpitää orpokoteja ja toimii muutenkin hyväntekijänä, joten nyt seuraa spoileri. Xenogearsissa on myös lainauksia muun muassa norjalaisesta mytologiasta ja gnostilaisuudesta, mutta syyllisyyden tunne ja kristinusko sopivat yhteen kuin T-800 ja moottoripyörä. Näiden hyökkäysten XENOGEARS Kun Final Fantasy X:ssä ei ollut enää maailmankarttaa, JRPG-harrastajat menettivät elämänhalunsa. Synkkiä vesiä ja kauniita petoja Xenogears on luotu hätkähdyttävällä taiteellisella silmällä. Graft houkuttelee pimeälle puolelle kuin Darth Vader. 12 175949_.indd 12 175949_.indd 12 25.7.2024 12.40.00 25.7.2024 12.40.00. Hahmojen hyökkäykset koostuvat näppäinyhdistelmistä, joiden käyttöoikeus farmataan satunnaistaisteluissa. Kauneus ja kuolema luovat peliin jopa hieman goottilaisen vivahteen, omalla värikkäällä tavallaan. Liikkumattomista kuvista ei näe pelin todellista elävyyttä. Fein kohdalla hän tekee poikkeuksen. Juuri voimakkuuden takia yhdistelmä toimii kerronnan polttoaineena. Filosofi Hiroki Azumaa mukaillen näitä uuteen kontekstiin sijoitettuja lainauksia voisi kutsua positiivisiksi ”virhetoimituksiksi”. harva pelintekijä uskaltaa kulkea. Valtameriä ja niiden pohjia valvovat taruolennot hyökkäävät jokaista näkemäänsä laivaa kohtaan. Tällä hän tarkoittaa turistien tapaa nähdä matkustaessaan asiat omasta näkökulmastaan ja ”ymmärtää ne väärin”, eri tavalla kuin kulttuuriin alkuperäisesti kuuluvat ymmärtävät. Ja tietenkin jo 1900-luvun eksistentialistit huomasivat tämän yhdistelmän potentiaalin. Aivan kuin tekijät olisivat opiskelleet oikeasti klassista taidetta tai ainakin he ymmärtävät syvällisesti, mitä esteettinen kauneus tarkoittaa. Xenogearsissa saa vielä nauttia vanhasta tyylistä. Tekniikka on mielenkiintoinen sekoitus kaksiulotteisuutta ja kolmiulotteisuutta, menneisyyttä ja tulevaisuutta yhtä aikaa. Tietenkin asian voi myös nähdä täysin vastakkaisesta näkökulmasta negatiivisena ja symbolin pilaamisena. Hänellä on käsky tappaa kaikki lampaat, eli maan päällä asuvat Solariksen orjat. Kuvat tuhoutuvasta maailmasta menevät alkukantaisella tavalla tunteisiin, aivan kuin luolamies on katsonut aiemmin kuuta ja tuntenut musertuvansa sen alle. Kamera-ajot ja vaikuttavat kuvakulmat ovat mestarillisia ja herättävät grafiikan henkiin taidokkaasti. Vai mitä sanoo Nietzsche-vaikutteinen ja Xeno-sarjan mahtipontisesti nimetty osa Xenosaga Episode I: Der Wille zur Macht. Ehkä kyse on vain silkasta nietzscheilystä. Viemärikenttä ja lentäviä, punaisia rottasikoja. Ethoksen pappien todellinen tehtävä onkin lähettää planeetan pinnalta orjatyövoimaa Solariksen käyttöön. Roolipelaamisen perusaineksia. Ensikohtaaminen Ellyn kanssa metsässä. Taivaan ja maan luonnollisen järjestyksen vastapainona maailmaa ohjaava Gazel Ministry leijuu jossakin fyysisen maailman ulkopuolella uhkaavana kuin Berserk-mangan God Hand -demonit tai Hellraiserin kenobiitit. Hiekkakenttiä ja syviä luolia valtameriä asuttavat ilmestyskirjan hirviöt ovat ilmestyvät tyhjästä epäluonnollisen näköisinä ja aggressiivisina ja ainoana syynään surmata pelaaja. Kun ristin kaltainen kristinuskon symboli irrotetaan alkuperäisestä symbolisesta merkityksestään ja asetetaan japanilaisen roolipelin koristeeksi, alkuperäinen symboli saa taiteellista tuoreutta. Yksinpelattava tarina on eräänlainen modernin kirjallisuuden jatke, suorastaan malliesimerkki modernismin suuresta ja helposti ymmärrettävästä tarinasta, kun taas nykyaikainen palvelumuotoinen moninpeli kuvastaa postmodernia todellisuuden pirstoutumista. Onko sitten kyseessä reaktio Korkeimman totuuden kaasuiskuihin Tokion metrossa, sodanaikaisen valtionshinton kritiikki tai sitten ihan perinteinen epäluuloisuus ulkomaisten kristinuskon suuntaan, sitä on vaikea tietää varmaksi. Rautanyrkin haastajat käykööt jonoon Xenogearsin lähitaistelut ovat yhdistelmä Final Fantasya ja mätkintäpelejä. Ristiohjain on japanilainen keksintö Kristilliset symbolit näkyvät Xenogearsissa muun muassa välivideoissa vilkkuvina risteinä ja hahmojen ristiinnaulitsemisena. Apokalyptiset laajat aavikkokentät ja ikuisesti palavat metsät toimivat taisteluiden taustakankaana, kuuta vasten poseeraavat lelumaiset robotit ja kohtalokkaat jättiristit näyttävät saaneen alkunsa mielestä, jossa japanilainen taide ja kristinuskon symbolit yhdistyvät 80-luvun animeen. Erään hahmon mukaan papit myös hyväksikäyttävät nuoria seurakuntalaisia
Muinainen taruolento hyökkää merellä. Peliä ei kannattaisi enää tuoda markkinoille alkuperäisessä muodossa. Kaiken päälle luonnosmaisissa sokkeloissa satunnaistaisteluiden määrä lyödään potenssiin miljoona. Toisinaan kuvakulmat ovat kuin Sergio Leonen lännenelokuvista. Uraansa hän oli luonut jo parikymppisenä Final Fantasyjen ja Chrono Triggerin graa. 29-vuotias taiteilija Kunihiko Tanaka teki sarjalle hahmodesigniä vielä vuoden 2017 Xenoblade Chronicles 2:een saakka, 28-vuotias taiteilija Yasuyuki Honne toimii nykyään Monolith Softin johtoportaassa. Muutamaa vuotta Takahashia vanhempi Hiromichi Takahashi siirtyi Squarella pelisuunnittelijasta tuottajan rooliin Secret of Manan myötä ja tuotti peräkkäisinä vuosina Xenogearsin ja Chrono Crossin, jotka molemmat olivat selvästi kivuliaita ja julkaisukiireen ahdistamia projekteja. Kotakulle pitkään kirjoittanut Jason Schreier haastatteli ohjaaja Takahashia vuonna 2017 ja kysyi syitä toisen levyn keskeneräisyyteen. Kahdesta levystä ensimmäisen rytmitys on genren parhaimmistoa, koska tarina rullaa maan tasalta taivaisiin ja tekee ihmisistä jumalia. Monoliitti on syntynyt Xenogears-tiimin huomattavin piirre on siinä, kuinka nuoria tekijät olivat, ja kuinka heillä samaan aikaan oli jo paljon kokemusta maailmaa muuttaneista japanilaisista roolipeleistä. Yoshida pelasti Final Fantasyn, Takahashin tähti laskeutui. grindaaminen on rasittavaa, sillä jokaisen hahmon pitää tuhota tehottomilla hyökkäyksillä kymmeniä vihollisia, jotta ryhmä oppii korkeimman tason iskut. Final Fantasy VIII:n skaalautuvat viholliset ja draw-systeemi ovat roolipelaajien yhteinen sukupolvitrauma. Tällä kertaa Ellyn ether-iskuilla pomot kaatuvat muutamassa vuorossa, kunhan hänelle metsästää tarpeelliset ylitehoiset lisävarusteet. Vaikea toinen levy Suuri mysteeri on edelleen selvittämättä. Robottien on myös oltava maksimitehoon päivitettyjä, muuten kovimpia taisteluja on mahdotonta läpäistä. Jättiläisrobottien eli gearsien taistelut muistuttavat puzzleja, sillä taisteluun valmistautuminen on yhtä tärkeää kuin itse mätkinnän kulku. 13 175949_.indd 13 175949_.indd 13 25.7.2024 12.40.05 25.7.2024 12.40.05. Pelaaja menettää kontrollin, eeppiset mullistukset esitetään juonitiivistelmänä ja tekstinä. Tällä hetkellä ikinuori 57-vuotias Takahashi on edelleen Xenoblade-sarjan pääohjaaja. Haastattelussa Takahashi kertoo, kuinka tekoprosessiin oli aikaa tasan kaksi vuotta ja tämän lisäksi hänen tiimissään oli erityisen paljon aloittelijoita. Viimeiseksi Takahashin suureksi projektiksi Squarella jäi Final Fantasy XIV, jonka ensimmäinen versio oli yksinkertaisesti epäonnistunut. Voin silti hyvällä omallatunnolla sanoa, että Chrono Cross kuuluu ongelmistaan huolimatta 90-luvun parhaisiin roolipeleihin. Tämä on tarinan kuuluisin puute. Peli oli jo PS3-aikana myynnissä Yhdysvaltojen Playstation Storessa ja sellaisenaan teknisesti toimiva. Aivan kuin Xenogears, Chrono Cross toimii elämyksenä pelkästään katsottuna. Geenimuuntelun uhri Rico on hulkista ulkonäöstään huolimatta ryhmän heikoimpia taistelijoita. Vanhemmat työntekijät käyttivät huomattavasti aikaa nuorempien kouluttamiseen ja uuden teknologian haltuunottoon. Yllättävät kohtaamiset herättävät alkukantaisia vaistoja. Onneksi kyseessä ei olisi ysärin JRPG, jos taistelusysteemi ei olisi täysin rikottavissa. Toisinaan kuvakulmat ovat kuin Sergio Leonen lännenelokuvista. Valtaviin sfääreihin paisuteltu tarina lässähtää toisella levyllä. Yleisesti ottaen taistelusysteemi ei ole Xenogearsin onnistunein osio, mutta se perustuu samaan ajatukseen kuin kaikki muukin pelistä: on tärkeää kokeilla jotakin uutta. Takahashi halusi kuitenkin viimeistellä tarinan yhden pelin aikana, minkä takia loppu ahdettiin toiselle levylle. kkona. Jokainen hyökkäys kuluttaa polttoainetta, jota on todella hidasta ladata taistelun aikana. Ohjaajana toimi 32-vuotias Tetsuya Takahashi, joka oli myös yksi käsikirjoittajista vaimonsa Kaori Tanakan kanssa. Robottimätkintä näyttää hyvältä ja tuntuu viileältä, mutta puzzlemaisuus vähentää nautintoa. Ilmassa leijuva salaperäinen Gazel Ministery ohjaa maailmaa varjoista. Uudelleenpeluun myötä suunnitteluvirheet ja negatiiviset omituisuudet kuitenkin valottavat mysteeriä. Miksi Xenogearsia ei ole julkaisu uudelleen tai edes tuotu Euroopan digikauppoihin myytäväksi. Tämä luovuus kuvastaa hyvin 90-luvun Squaren toimintamallia, mikä on jälkeenpäin ajateltuna yhtä aikaa koskettavaa ja ihailtavaa. Sentään hahmot keräävät kokemusta ja tasoja tavanomaisesti. Honnen kädenjälkeä on myös Chrono Crossin taiteellinen tai pitäisikö sanoa taivaallinen suunnittelu. Hänet korvasi rahaprinttereitä eli Dragon Quest -korttipelejä ohjannut Naoki Yoshida, seitsemän vuotta nuorempi haastaja. Xenogears on vakavasti remaken tarpeessa, koska se jäi jo alun perin luurangoksi
Vielä ysärillä anime tunnettiin varsinkin verisyydestään. Ehkä tämä johtuu vain minusta, mutta yleensä en pysty innostumaan peleistä, jotka eivät jaa vahvasti mielipiteitä. Mitä tahansa kohtaukselle tekeekin, pienikin muutos synnyttää tuhansia tunteja videoesseitä. Mitä tarttumapintaa minulle on taiteessa, jota kaikki ehdottomasti rakastavat. Jotakin pahaa on tapahtumassa. Ratkaisu ei onnistunut, mutta ainakin se on ikimuistettava. Täysin käsittämättömästi mukana on jopa tasohyppelyosioita. Suorastaan pökerryttävässä loppupuolen kohtauksessa Elly suostutellaan jäämään kovimmista taisteluista kotiin, koska hän on nainen. Ei ole ihme, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen roolipeliklassikoista. Jostakin syystä tekijät rakastavat Nathan Draken tavoin vetisissä raunioissa liaanilta liaanille hyppivä gearseja, jolloin tipahtaminen palauttaa pelaajan pahimmillaan koko luolaston alkuun. Olemme siirtyneet kauas ajasta, jossa voisimme kollektiivisesti ymmärtää Ellyn kohtelun kuvastavan 90-luvun japanilaisen yhteiskunnan autenttista ajatusmaailmaa. Xenogearsin kanssa kävin läpi hyviä aikoja ja huonoja aikoja ja hyvin kivuliaita aikoja, mutta ne kaikki hetket olivat merkityksellisiä. Niin ihmisille yleensä käy vanhetessaan, heistä tulee huonolla tavalla järkeviä. Silloin minun kannattaisi pelaamisen sijaan hankkia kissanpentu. Pyhä Mother Sophia muistuttaa päähenkilö Fein rakastettua Ellyä. Se mitä jäi sanomatta Xenogearsin maksimaalisuus on esimerkki, miten epäonnistutaan oikein. Punainen kuu ja vaikuttava poseeraus eivät ole vuosien aikana menettäneet tehoaan. Viimeisenä ongelmana ovat yhteiskunnan muuttuneet arvot ja keskustelukulttuuri. Bartin alus Yggdrasil on pakollinen JRPG:n laiva ja lentokone. XENOGEARS XENOGEARS 14 175949_.indd 14 175949_.indd 14 25.7.2024 12.40.13 25.7.2024 12.40.13. Tetsuya Takahashi ja hänen tiiminsä kurottivat korkealle ja vaikka he eivät yltäneetkään taivaaseen, vaikka maa petti alta ja epäonnistuminen oli julkinen ja epämiellyttävä, ei sillä nykyhetkessä ole enää merkitystä. Toinen levy on yksinkertaisesti epäonnistunut, joten taiteellisesti olisi ollut parempi ratkaisu jättää tarina keskeneräiseksi ja suurin osa mysteereistä avoimiksi. ktiota, puhdasta pelaamista. Jopa erämaassa on jotakin pelastettavaa. Nykyään lähinnä isekaista, pikkusiskoista ja intohimoisista naisfaneista. Sellaisella on itsessään arvonsa. Tämä olisi interaktiivista . Tilanne ei kuitenkaan ollut Takahashille tai koko tiimille helppo. Kun jättiläinen kaatuu murskaten kaupunkia, on epäonnistuminen vaikuttavampi kuin hiirulaisen käpertyminen nurkkaan ja hidas silmien sulkeminen. Perinteisenä JRPG-mokana välivideoita ei voi ohittaa, ja tallennus ei ole vapaata. Jossakin kaukaisuudessa Solariksen keisari kuvittelee ohjaavansa maailmaa, mutta joutuu lopulta itsekin pelinappulaksi. Kaikesta epätäydellisyydestään huolimatta pidin Xenogearsista tällä kierroksella enemmän kuin Xenoblade Chronicles 3:sta. Tarinan selittäminen tekstinä on tylsä ratkaisu, selvästi huonompi kuin avoin vaihtoehto, jossa pelaaja saa itse täydentää aukot. Jälkikäteen on helppo huomata, että ratkaisu oli väärä. Liian monta mechaa liian lähellä vettä Muitakin elämänlaatua parantavia uudistuksia on helppo luetella. Nykyään Takahashi johtaa yhtä maailman tunnetuimmista roolipelisarjoista, siellä Final Fantasyn, Dragon Questin ja Shin Megami Tensein joukossa. Gacha-mekaniikoilla ja hyvin animella estetiikallaan mielipiteet jakaneen Xenoblade Chronicles 2:n jälkeen kolmas osa tuntui liian silotellulta, liian varman päälle tehdyltä, aivan kuin Takahashi olisi laitettu viimeinkin, kymmenien vuosien jälkeen kuriin. Ehdotan kuitenkin, että nykyaikaiseen versioon tulisi kirjoittaa Ellylle mahdollisuus jäädä Fein kotirouvaksi tai sitten mahdollisuus itsenäisen naisen vapaustaisteluun. Fein rakkauden kohteesta Ellystä tulee loppupuolella ryhmän tehokkain tappokone, jonka ether-sivallukset pyyhkivät vaivattomasti pomovastustajilla lattiaa
Peli yrittää pitää suhdetta hengissä tuomalla säännöllisesti uutta kiinnostavaa sisältöä, mutta silti katse harhailee kadulla uuden pelin perään. -puolitelavaunun. Eräs viisas mies kirjoitti Pelitin elokuun 2024 numerossa, että suhde palvelupeliin on kuin ihmisuhde. Kuusnelosessa grafiikka heikkeni, mutta peleistä ei tarvinnut maksaa, ja kotiluolaan pystyi jo linnoittautumaan. Kieltämättä on tullut haaskattua aikaa epäolennaisen toiminnan semanttisiin moduksiin! Miettikää, mitä kaikkea järkevää ja kansantaloutta kohentavaa olisin voinut tehdä tuolla ajalla! Miettikää ihan rauhassa, mutta älkää tulko minulle tilittämään. Rainbow Six Siege alkoi hyvin, mutta muuttui ihmeelliseksi satupeliksi taikaesineillä ja puolihassuilla skineillä ja… Mitäs se CoD siellä huitoo. Jos yksi vielä menee, kaksi alkaa olla jo taakka, kolme vaatii että vähintään on sinkku, perheellisen pitää olla jo eläkkeellä tai työtön. Visalla saa paitsi helpotettua aikapulaa, myös ostettua jotain kivaa, kuten lähes oikean pelin hintaisen 8,8 cm Flak 37 Sfl. Koska näissä vanhoja kortteja siirretään kortistoon, takaisin rekeen hyppääminen oli liian vaivalloista, kun pitäisi jaksaa koota uusia pakkoja tuntemattomista korteista. Oma orjuusenkkani (Steamin ilmiselvien valheiden mukaan) on entiseen lohtupeliini Mechwarrior Onlineen käyttämäni 5 500 tuntia. Mites ranskalainen ratkaisu, rinnakkaissuhde. Onneksi Helldivers 2:ssa grindi on kevyempää, ja sillä kerätään vain valuuttaa, ei ainutlaatuisia käyttöesineitä. Viimeksi tasolla 8 (15–16 päivän grindi) sai raskaan Whirlwind Mk I -hävittäjän ja tasolla 10 T-34 (100) -tankin. Mutta toki myös hyviä pelejä: olen varma että meillä jokaisella on joku GaaS-lohtupeli, moninpeli, johon tulee helposti tartuttua. Reestä putoaminenkin auttaa lopettamaan. Enlistedissä se on pitkäkestoinen Reinforcemets Received: sen ohittamaton pääporkkana ovat yksiköt, joita ei muuten saa. 24 tunnin Personal Orderit ovat henkilökohtaisia, ja 15 mitalin kuittaaminen on usein tosi tai kohtuullisen helppoa. Yksi peli löytää sinut, se yksi sinua hallitsee, se yksi sinut aamuyöhön syöksee ja grindiin kahlitsee. On kaksi päivää aikaa tienata 20 000 taistelupojoa ja avata yksi taso. Porin Sokoksessa hakattiin Gravitaria, Asteroidsia, Pole Positionia ja Xeviousia, matkalla kantakapakkaamme kävimme poikien kanssa heittämässä muutamia markkoja Linja-autoaseman Pelihallin kolikkopeleihin, varsinkin sitten kun Atari julkaisi Star Warsin. Tuukalla se on World of Warships (ja Helldivers 2), minulla Enlisted (ja Helldivers 2). Major Orderin palkinnon kuittaamiseen riittää vain kertakierros kohteessa, ja aikaa on päiviä. Tuo vaatii (Premitilillä) keskimäärin 5–10 matsia tuurista riippuen, matsin kesto on luokkaa 20–25 minuuttia. Perustelut olivat hyvät: aluksi on kiihkeää, kaikki on uutta ja jännää, joten grindaus kiinnostaa ja grindattavaa riittää. Vuodet vierivät, sanat vaihtoivat paikkaa ja on nyt Games as a service. Vaikka maisemat pysyivät samana, tapahtumat vaihtuivat, joten peli pysyi tuoreena, eikä Call of Duty -kampanjan läpäisyn jälkeen enää heti mennytkään GameStopille vaihtoon. Monetisaatio on yhtälössä, jossa Aika = Rahaa joten myös Raha = Aikaa. Shiny things, my things Minulle grindipalkinnon pitää olla oikeasti hyödyllistä. Kun tätä kirjoittaessani Elden Ringin DLC on vain parin päivän päässä, pelkään, mitä Enlistedillä on seuraavaksi suunnitteilla. Palvelupelin pohja on saada aikaiseksi riippuvuussuhde, yleensä tavalla joka edellyttää päivittäistä pelaamista. Ongelma ei poistu, koska jokainen uusi suhde vaatii saman verran panostusta. Syyllinen olisi kiva löytää. Mutta palvelupelien grindaaminen syö peliaikaa muilta projekteilta. Myrskytuuli oli pettymys, T-34 100 mm -tykillä aika selvästi ei, mutta itse en koske tikullakaan venäläisiin. P ong oli toinen videopelitennissimulaatio joka oli paitsi eSportsin lähtölaukaus (liiga tosin rajoittui pikkuveljeen), myös ensimmäinen Service as a game. Onhan palvelupelien pelaaminen joskus pakkotyötä, mutta hauskuuden takia minä niitä olen pelannut. Se, että peliä pidetään vuosia hengissä erilaisilla maksullisilla sisältöpäivityksinä on yhtä loistava, yhtä huono idea kuin internet. Mutta en turhaan, sillä omistan noin 300 mechiä. Lohtupelin grindaaminen tuntuu haukkaavan siitä jo kelpo kimpaleen. Rikkaat oikaisee GaaS oli ilmiselvästi liian hyvä keksintö, joten saamme niitä liian paljon, joukossa sellaisia huippupelaamisen helmiä kuin Skull & Bones tai tosi innovatiivisia kopioita markkiITKU PITKÄSTÄ ILOSTA najohtajista, kuten Overwatchin huonompi kopio Overwatch 2. Kun ensimmäisen kerran työnsin kolikon Pongiin, en tiennyt, että sitä alkoi matka, jossa viattomasta ajanvieterengistä kasvoi julma isäntä. Vaikka moninpeli pidensi häntää, serverien ylläpito ja uusi sisältö eivät olleet ilmaista lystiä. Akilleen kantapääni on FOMS, Fear of Missing Stuff. Sitten suhde alkaa tasaantua, pelaamisesta tulee rutiinia, pikku hiljaa liu’utaan siihen, että (mahdolliset) päivätehtävät vedetään mutta siinä se. FOMO (Fear of Missing Out), eli tarve olla osa jengiä silloin kuin sattuu ja tapahtuu, ei riitä. Ilmaisen pelin hinta maksetaan aika-moisena könttäsummana. Jos joku on onnistunut ylläpitämään kolmea neljää aktiivista palvelupeliä, olen kiinnostunut kuulemaan miten. Hyvästä palvelupelistä on yhtä vaikea pitää lomaa kuin päästä eroon. Mutta yksinpeleillä on aina lyhyt häntä: kun kaikki on nähty, thanks, bye, next! Ratkaisuksi peliteollisuus innostui internetin myötä moninpeleistä. Counter-Striket, Overwatchit ja World of Warcraft eivät jääneet minulla päälle, koska uutuudenviehätyksen jälkeen niiden yksinkertaisen kaavamainen sisältö menetti hohtonsa. Tuskin Helldivers 2 voi loputtomasti lisätä erilaisia aseita ilman, että ne alkavat näyttää ja tuntua samalta. Ongelma, jossa aika on kortilla, ratkeaa kun rahaa on kortilla. Siinä on perikunnalle jakamista! Aika vähän Varhais-pelioliittisella aikakaudella peliriippuvuus ei ollut ongelma. Mitään näistä ei niillä vähillä markoilla kauaa pelannut, koska pelien monetisointi perustui lyhyeen peliaikaan. Pelasin innolla sekä Hearthstonea että Marvel Snapia, mutta kun kortteja vaan tuli ja tuli, loppu koitti. Tai jotain alhaista, kuten satunnaispalkintoja tarjoavia loottilaatikoita. 15 175489_.indd 15 175489_.indd 15 25.7.2024 12.43.31 25.7.2024 12.43.31. Minuutit muuttuivat tunneiksi, Ultimoissa ja Eliteissä jopa kymmeniksi tunneiksi! Edes PC:llä pelitunnit eivät venyneet yli järjellisen pallopuiston kalkkiviivojen. Hätätilassa Enlistedillä voi rahalla korvata aikaa. Pongiin olen haaskannut elämästäni ehkä tunnin. Lisäksi erilaisia sotamerkkipäiviä juhlistetaan lyhyillä grindikamppiksilla, ja tietysti joka päivä on jokin peruspikkupalkinto. NNIRVI Pelaan työkseni, mutta pelaan myös pakkotyökseni, ja se on ihan oma vikani. Pelin pitää olla addiktiivinen, mutta grindauksen sen verran työlästä, että sananlasku ”Joka Visaa säästää, se peliään vihaa” tulee lihaksi. Vade retro GaaStana Nuorena aikaa on paljon ja se kuluu hitaasti, mutta lähempänä hautaa saldo pienenee ja kulumisvauhti kasvaa. Al Gore keksi internetin, mutta kuka keksi Games as Servicen, pelit palveluna. Joskus vallankumous usein syö lapsensa, sillä kun sisältö paisuu, se alkaa jossain vaiheessa laimentua
Kunhan Mohg ja Radahn on tapettu, kättä koskettamalla voi seurata Miquellan jalanjäljissä. Erdtree oli varmasti haaste Fromille. LVL 204 ubermenshcini otti yhteen aloituspaikan vierestä löytyvän Blackgaol Knightin kanssa, teki siihen pari naarmua ja otti sitten yhtä raskaasti kuin nopeastikin pataansa. Ei ehkä Elden Ring 2, mutta kevyesti Elden Ring 1.5. Näiden juurelta yleensä löytyy Varjopuun palasia, jo alussa pysyy helposti nostamaan tason vitoseen. Ikäraja: 16 Onneksi homman juju paljastui. From Software / Bandai Namco Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox, PS4, PS5 Versio: 1.12.4 Suositus: Intel i7 8700K tai AMD Ryzen 5 3600x, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce 1070 tai AMD RX Vega-56 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt RAM, GeForce RTX 2060 Muuta: DLC vaatii peruspelin toimiakseen. Se kuuluu Miquella Lempeälle, Malenian kaksoisveljelle, joka luopui lihastaan matkatakseen Varjomaahan etsimään parannusta paitsi sisarelleen myös omaan ongelmaansa, ikuiseen lapsuuteen. Entisessä maksimissa peli(t) läpäistiin yksin ykköstason alastomalla hahmolla ottamatta osumaa, nyt se tehdään vielä ilman siunauksia. Cut & Paste of Tsushiman jälkeen avoin Varjomaa teki vaikutuksen. Kädestä kiinni ja menoksi Muistatko vielä Mohgin salista löytyvän haljenneen kuoren, josta pistää esiin kuihtunut käsivarsi. Minä vietin. NPC-joukko Miquellan lumoissa on seurannut johtajaansa Varjomaahan. Koska sinänsä hyvä Generic Lords of the Fallen 2023 oli vielä muistissani, arvostin entistä enemmän Fromin taitoa luoda omaperäisiä, mielikuvitusta kiihottavia ja visuaaMAAILMA PUUTA PITEMMÄLLÄ Senessaxin jälkeen kirotaan Baylea yhdessä Igonin kanssa. 16 175573_.indd 16 175573_.indd 16 25.7.2024 15.23.37 25.7.2024 15.23.37. Siunaukset lisäsivät masokisteille ihan uuden haasteen. Ihanaa! Elden Ring on From Softwaren kruununjalokivi, 25 miljoonaa myynyt toimintarooliseikkailu. Miten erileveliset pelaajat saa samalle tasolle ilman skaalausta. Pelissä on muutama iso alue, jossa on ihmeen vähän sisältöä satunnaisten monsujen lisäksi. Massiiviset bonukset toimivat vain ja ainoastaan Varjomaassa. Siinä on muiden pelien delsuilla itkemistä, tämä todella on se One Ring to Rule Them all. Normaalimaailman termein siis alastomana, voiveitsellä tapetaan lauma ahmoja, leijonia ja virtahepoja itse haavoittumatta. Miten Eldeniin saa upotettua lisäosan, joka sopii kokonaisuuteen. Mutta kauneudestaan huolimatta Varjomaa on ihan yhtä surkea, rappeutunut paikka kuin Fromin maailmat aina. Vaihtelevia maisemia, valtavasti erilaisia vastustajia, osa toki Lands Betweenistä tuttuja. Suosittelen nettiopastusta. Jos tasot ovat alle 150, ei ehkä kannata. K as tässä jotain jota odotin kuin puuta nousevaa! SOTE-uudistus Elden Ringiin ilmestyi juuri sopivasti kesälomani ratoksi, joten sain nauttia pelistä ilman niskaan huohottavaa deadlineä. Vaikka From ei tinkinyt tunnusomaisesta vaikeudestaan, Elden tarjosi tarpeeksi apuja, jotta jokasankari sai Puun poltettua. Varjomaa on sikäli kivasti suunniteltu, että melkein koko maailman saa tutkittua ilman pomotaisteluita, koska kiertoteitä löytyy. Onkohan syyllinen jöötä pitävä puolijumala Messmer The Impaler. Varjopuun paloista saatavat Scadutree Blessingit kasvattavat pelaajan tekemää vahinkoa ja parantavat hänen suojaustaan, Revered Spirit Ashit tekevät saman tuhka-apureille. Jopa maailman normiasukkaat löivät ällistyttävän lujaa! Internet täyttyi suuresta valituksesta ja vaippojen (sen päällysvaatteen) repimisestä. Minulle, kuten koko maailmalle, ensikosketus Land of Shadowsiin oli karu. Brave Nnirvished ELDEN RING: SHADOW OF THE ERDTREE Varjomaa on kaunis paikka, Varjomaa on suruinen, Varjomaassa vietät vaikka koko loman kesäisen. Miquella on jättänyt ympäri Varjomaata ristejä, muistoksi asioista, jotka hän hylkäsi. Satunnaisesti tuntuu, että aika on loppunut kesken. Luonnollisesti vedin itseni ylikuntoon ennen kuin kävin paikalliseen neuvotteluun pomojen kanssa, tukenani luottotuhkani Mimic Tear. Hautakivien täyttämällä kedolla vaeltaa liekehtivä Furnace Golem sekä paikallisia varjoilta näyttäviä asukkaita. Delsua odotettiin kaksi vuotta, mutta ei turhaan: Shadow of the Erdtree on valtava ja pumpattu täyteen sisältöä. Mis’ laaja aukee Varjomaa Esteettisesti aloitus on yhtä tehokas kuin Eldenissä: pimeästä luolasta tullaan huikaisevaan maastoon, jonka horisontissa näkyy kaikkea kiehtovaa, kuten valtava Varjopuu. Jotta pelaajat olisivat samassa pallopuistossa, From rakensi Varjomaahan rinnakkaisen levelöintisysteemin
Ne jäivät vaihtelevalle koekäytölle, koska olin tyytyväinen luottohaarniskaani, ja Blasphemous Blade on varsinkin tutkimusmatkailijalle liiankin hyvä vaihtoehto. No, Shadow of Erdtree on järkyttävän hyvä peli, niin mekaanikoiltaan, visuaalisuudeltaan kuin rytmitykseltään. Fromin pelit (Sekiro poikkeuksena), ovat tasan niin vaikeita kuin haluat niiden olevan. Fingerprint Stone Shield +25, no kyllä sekin auttoi. Tanks vaan niille kaikille! Minä poltan näihin peleihin suhteettomasti aikaa. Who’s a gitgud boy. Not me Fromin Soulslike-pelien vaikeus on liioittelua. Sen reitti on Laitehallinta->Näytä->Laitteet yhteyden mukaan. Huolestuin vaikeuskohusta, mutta näin Shadow’in läpäistyäni ei olisi pitänyt. Päälle tietysti uutta haarniskaa, talismaania, loitsuja ja niin edelleen. Tiivistelmän netistä luettuani homma selveni, mutta onhan se ankeaa tapella Messmerin kanssa ja ihmetellä, että mikäs tämän rooli mahtaa ollakaan. Ei ihmistai NPC-summoneita, ei tuhkasummoneita, varsinkaan Mimic Tearia, joka on kopio pelaajasta itsestään. Ehei, Elden Ring ei maistu puulta, vaikka Erdpuun lisäksi sen maailmassa kasvaa haligpuu, varjopuu ja erdpuun taimi. 94 Tämä yksi minut aamuyöhön syöksee ja ruutuun kahlitsee maassa Varjojen, joka hirmujen täyttämä on Hyvää + Parasta From-laatua. Muutama köyhempi alue. Toki minulla on työkalut erikseen, vaikka kuolleita ja loihikäärmeitä vastaan. Tältä Wood-stockin esiintyjälistalta puuttuu vain annapuu. Whats in the jaarrr!!! En ole loremiehiä, enkä hirveästi arvosta Fromin tapaa hajottaa tarinaa palapeliksi. Alusta löytyy Microsoft Device Association Root Enumerator. Siksi etenin aika vaivattomasti, ensimmäinen selkeä hidastetöyssy oli Messmerimies. Mutta ei empatiasta vaan siitä, että ilmeisesti Elden Ring on nyt siinä, lisädelsuja ei tule. Mä vaan meen ja tapan kaikki, jotka käyvät kimppuuni. Siksi ne pelissä ovat. lisesti äärikiinnostavia maailmoja. Vähemmän tunnettuna faktana jo Demon’s Souls oli tarkoitettu pelattavaksi muiden kanssa ja avulla. Mikä taidoista puuttuu, on juustolla, ylilevelöinnillä, talismaneilla, loitsuilla ja summoneilla paikattavissa. Parfyymipullojen lisäksi löytyy aseiksi kelpaavia kilpiä, oikeita heittoaseita, kikkamiekkoja, käpäliä, kevytjousia, kevyitä suurmiekkoja ja vastapainoksi suurkatanoita. Hoksottimia tarvitaan koska kädestä ei pidetä. Miyazaki itse kertoi käyttävänsä pelatessaan kaikkia mahdollisia apuneuvoja, koska siksi ne pelissä ovat. NPC-tehtäväketjut olivat tutun hämäriä, nostan kypärääni kaikille, jotka onnistuvat niissä ilman ulkoista apua. Sitä ylläpitää gitgud-kultti, jonka mukaan ainoa oikea tapa läpäistä peli on yksin. Pomotaistelut eivät ole suosikkisisältöäni, joten yritän suoriutua niistä sen kummemmin itseäni turhaan haastamatta, Mimic Tear pääsääntöisesti riittää. Sen saa enabloitua samassa paikassa. Vasta kun minulle väännettiin asia rautalangasta, tajusin, että kombo Golden Vow katkaravuilla ja Opaline Tearilla plus kunnon suojatalismaneilla auttaa hengissä pysymistä todella paljon. Edustan Miyazakin koulukuntaa, koska en ole kovin gud. Oops. Jotain pelin alussa käytyä keskustelu on vaikea muistaa myöhemmin. Furnace Golemien kanssa olin kyllä pulassa, ja seppägolemit päädyin lopulta vain kiertämään. Vain Lies of P on pystynyt johonkin samanlaiseen. Epäloogisuus hajotti pääni: joskus peli ei tahmannut oikeastaan lainkaan, aika välillä tosi pahasti. Vasta nyt, täysin sattumalta, törmäsin ratkaisuun. Disabloin sen ja Elden pyörii nyt kuin silkki satiinilakanoissa. Saatuani siunaukset kuntoon, vaikeus on normi-Eldenin tasolla. Enumerator liittyy oheislaitteiden hallintaan ainakin silloin kun uuden semmoisen yhdistää. Jos minun pitäisi kirjoittaa essee aiheesta Elden Ringin juoni, saisin siitä hylätyn. Gaius oli toinen, Miquellan ärsyttävän kumppanin hoitelin lopulta ihmissummonin kanssa. Kun God Slain pamahti ruutuun, tunsin surua ja silmästäni vierähti hopeinen kyynel. Kun alkukankeus eli rigor initium väistyi ja lihakset sekä selkäranka muistivat, miten homma kulkee, seuraavaksi rigor mortis muuttui minun ongelmastani varjomaalaisten ongelmaksi. Ne muutama vähän köyhempi alue eivät tässä ihanassa kokonaisuudessa paljoa paina. Luuhaan nurkat, ja aina kun minulla on sieluja reippaasti päällä, käyn Lintukalliolla hakemassa loput Farmausmiekka +10:lla ja levelöin taas lisää. Huonoa . Varjomaa lisää peliin rattoisat kahdeksan uutta asetyyppiä, tai seitsemän plus aseettoman lähitaistelun. CURSE YOU, ENUMERATOR! M inulla oli Elden Ringin kanssa tekninen ongelma: ruudunpäivitys nyki ja tahmasi, vaikka koneessa oli vääntöä. Isoin järkytys oli sympaattisten elävien ruukkujen syvin ja varsinkin sisin olemus, se mitä niiden sisällä varsinaisesti on. Tölkkilihaa! Have no fear, Mimic Tear is here! 17 175573_.indd 17 175573_.indd 17 25.7.2024 15.23.45 25.7.2024 15.23.45
Ehkä paikallaan on pieni mietintätauko, jonka aikana maistuisi mieluusti vaikkapa sellainen Sekiro: Shadows Die Thrice, eikö vain. Kyllä kiitos! Jo valmiiksi mainion liikevalikoiman kaveriksi otin uuden Savage Lion’s Claw -tuhkan, jonka kahden peräkkäisen hyppyiskun sarjat lähettivät kerta toisen jälkeen varjot vauhdilla valoa kohti. Reittien löytäminen on hieman työläämpää, mutta sitäkin palkitsevampaa. Sen valtava ruho peittää alleen omat sekä vastustajan hyökkäykset, hitboxit ovat epäselvät, ja taistelua käydään jellonan sijaan enemmänkin kameraa vastaan. 18 175573_.indd 18 175573_.indd 18 25.7.2024 15.23.59 25.7.2024 15.23.59. Scadutreen palaset ovat enemmänkin laastari lisäosan tasapainotuksen haasteisiin, jotta erilaisista taustoista tulevilla hahmoilla olisi tasavertaisempi mahdollisuus seikkailla Varjon mailla, minkä vuoksi ne tuntuvat irtonaiselta. 87 Vaikka pomoista jää dung maistumaan suuhun, on Shadow of the Erdtree silti muilta osin erittäin hyvä, jos nyt hieman tarpeeton ja epätasapainoinen joutsenlaulu Elden Ringille Nousu Jagged Peakille oli mieleenpainuva kokemus. Ensimmäisenä kohtaamani Tanssiva Leijona edustaa kaikkea mitä vihaan. Tutkittavaa tuntuu riittävän vähintään puolet emopelin pinta-alasta. Näin ei tarvitsisi olla, kuten tuoreeltaan pelaamani Lies of P osoittaa. Suurin osa niistä löytyy maastosta, erityisesti Miquellan jättämien kultaisten ristien luota. Oikeastaan se toimisi pienellä tuunauksella aivan yhtä hyvin täysin itsenäisenä teoksena. Paria poikkeusta lukuun ottamatta pomokattaus on selvästi jopa emopeliä heikompi, vaikka siinäkin jo määrä korvasi laadun. Mielenkiintoisempi puoli hahmonkehitykseen avautui uuden arsenaalin puolelta. Pomot pulassa Varjo-olentoja, kuvottavia ötököitä ja jättiritareita suurella katanalla huitoessa hymy on herkässä, mutta bossit ovat kaukana jännittävistä ja palkitsevista taisteluista. Muutenkin Pinokkion pelattavuus ja pomosuunnittelu ovat selvästi paremmassa symbioosissa keskenään, siinä missä Erdreen pomot tuntuvat toisinaan kuin eri peliin suunnitellulta. Kaikenlaista tuli kokeiltua, mutta Great Katanan kohtaaminen oli rakkautta ensilyönnillä. Näitä pomoja vastaan taisteleminen ei vaan ole lainkaan hauskaa. Rauhin muinaisten raunioiden vehreät maastot vesiputouksineen peittävät alleen sokkeloisen ötököiden ja varjo-olentojen täyttämään luolaverkoston. ELDEN RING: SHADOW OF THE ERDTREE Toni Hilden Pakenin hellettä Varjon valtakuntaan, mutta täällä se hiki vasta virtaakin! P elasin Elden Ringin keväällä läpi. Hyönteisrouva Romina tahtoo halin. Revered Spirit Ashit ovat toinen kerättävä, jotka tarjoavat saman boostin summoneille. Tästä löysin selvän rytmin: jos pomovastus haukkasi yhdellä iskulla 80 prosenttia elinvoimasta pois, ymmärsin käänKULTAISEN RISTIN TIELLÄ Arvosteltu: PS5 tää Torrentin nenän hetkeksi kohti muita seikkailuja. Toivon, että Miyazaki ystävineen seuraa Peen valheita ja muita uusia tulokkaita tarkalla silmällä. Kaltaisilleni taivaanrannan kuvankaappaajille riittää töitä, maisemat ovat sykähdyttäviä. Siinä melko perinteisellä souls-kaavalla tehtiin erittäin onnistuneita ja jännittäviä pomotaisteluita, joissa ei tarvinnut turvautua pelaajan kiusaamiseen. Kyse ei ole haasteesta, joka tuntuu minusta ihan luonnolliselta jatkumolta Elden Ringille. On siis aika siirtyä Välimailta Varjon maille, täysin uudelle alueella Malenian velipojan, Miquellan jalanjäljissä. Sekiron vastaava ratkaisu toimi luontevammin, kun eteneminen oli alusta alkaen suunniteltu sen varaan. Tulikivenkatkuiselle Jagged Peakille nousu jätti rillit huuruun, Cerulean-rannikon sinisenä hohkaavat kukkaniityt ja Stone Coffin Fissuren laivojen hautuumaa lepuuttivat sielua melankolisella kauneudellaan. Maailman rakentamisessa kun ollaan edelleen huipulla, niin olisihan se mukava saada muutkin palikat takaisin samalle tasolle. Pitkä kantama, tuhti vahinko, verta vuodattava terä ja vauhtiakin piisaa kohtalaisesti. Esimerkiksi alusta saakka horisontissa häämöttävää Shadow Keep -linnaa käytetään mainiosti yhdistämään useita pääalueita toisiinsa. Keräämällä Scadutreen palasia voi nostaa tuntuvasti hahmon tekemää lämää ja suojia. Se ei yllä emopelin huippukohtiin, mutta kokonaisuutena lisurin kenttäsuunnitteluun on löydetty parempi tasapaino luolastojen ja avoimien alueiden välille. Niinpä lisäosa ilmestyi otolliseen aikaan, sillä kaikki omaa buildia myöten oli tuoreessa työmuistissa. Varjopuun anti Mustan ja kullan värittämiltä pelloilta alkavan seikkailun progressioon on haettu vaikutteita Sekirosta. Joskus eteneminen on jopa hieman jännittävää, kun gracelta toiselle kuljetaan aiempaa pidempiä matkoja vaarojen halki. Lisäosa tuo tullessaan toinen toistaan mielenkiintoisempia aseita, loitsuja, panssareita, talismaaneja ja summoneita jo valmiiksi suuren valikoimaan. Ahh, tässä fromilainen silmä harvoin pettää. Shadow of the Erdtree on kookas lisäosa. Päätin heti, että haluan kulkea varjoissa käyttäen vain uudelta alueelta löytyviä aseita
Viimeisen kartanpalan löysin nähtyäni kaukoputkella kaukana alhaalla nuotion ja palattuani aiemmin läpäisemääni linnoitukseen etsiSen kesän lupausta ei koskaan täytetty. Riippumatot VIIMEISET SIVALLUKSET Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4.20 Ghz, 16 Gb RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 mään salaovea. ilis lähtee stratosfääriin ääninäyttelijän antaessa Moby Dick -viittaukselle kaikkensa. Riippumatot roikkuivat tyhjinä ja aurinkotuolit pysyivät kasattuina. Aluksi vaikuttikin siltä, etteivät tutut liikkeet enää helposti liiskaisi varjomaailman sotureita. Nämä turnajaiset haiskahtavat sopupeliltä. Pelasin sen läpi kolme kertaa, kerran arvostelua varten, toisen kerran ajan kanssa jokaista kolkkaa tutkien ja lopuksi parin tunnin rykäisynä eri lopetukset nähdäkseni. Kenttäsuunnittelussa From on vireessä, mutta seikkailun palkinnot ovat monesti taustatarinan palasten paljastuksia tai maisemien maalauksellista väriloistoa. Tutkimusmatkailun myötä luvut palasivat tavanomaisiksi prosentuaalisesti vahvistavien varjopuun palasten avulla. Vaikka From lopettaisi oman Souls-sarjansa tähän se lopettaisi huipulla. Yhtä suurta kenttää SOTE-uudistuksen ehdoton vahvuus on tutkimusmatkailu. Hyvää + Tutkimusmatkailu ja tunnelma. Tästä seuraa että sarjan kuuluisa haaste on sälytetty pomovastusten harteille. Niitä ei tarvittu, sillä kaikki hauska tapahtui varjoissa. Mittakaavakin lienee suurimmillaan, lisäosassa oli nähtävissä peruspeliä enemmän bugeja. Armolliset tallennuspisteet ja esineiden valmistus ehkäisevät jumiutumista liki täydellisesti. V uoden peli 2022 Elden Ring täytti suunnattomat odotukset. Taidon tiellä Tunnelmassa ja suunnittelussa From on ylittämätön, mutta pelillisiä innovaatioita lisärissä ei juuri ole. Korkeuserojen vuoksi karttaa vertailee ympäristöön ajatuksella. Riku Vihervirta 94 Koukuttavaa jatkoa suurimmalle ja kauneimmalle Souls-pelille. Uusia miekkoja kyllä löytyykin, jopa tuoreita taistelutapojakin, joten kenties ajatuksena on ollut varmistaa näiden teräkuntoon saattaminen. Järjestely voisi ehkä olla hienompikin, mutta se riitti palauttamaan mieleen taistelun yksityiskohtia. ELDEN RING: SHADOW OF THE ERDTREE -DLC Sen kesän lupausta ei koskaan täytetty. Kokonaisuutena Elden Ring on uskomaton taidonnäyte, todellinen klassikko, jota voi suositella jokaiselle pelaamisesta pitävälle. Toisinaan ympäristö käy vastaan, mieleenpainuva oli muun muassa lammen reunalla loikoileva salamoita syöksevä lohikäärme. Löysinpähän samalla pääpelistä kaksi uutta paikkaa. Miekan ja magian pyörityksessä Vaikeustaso nousi lisäosan myötä jälleen hetkeksi puheenaiheeksi, mikä on sarjalle ominaista keskustelun kierrettä. Ritarin houkutteleminen hetteiseen lammikkoon salamakeihään ulottuville, kiviseppien ohjelmoinnin sekoittaminen kristallitikareilla ja ruttohyönteisen lumoaminen omalle puolelle Miquellan oksalla olivat kaikki mielikuvitusta ja suunnittelua palkitsevia keinoja saada askelia eteenpäin. Lisäosan jälkeen pelikelloa ei kannata enää edes vilkaista, sillä muutamassa tunnissa tunsin kipinän syttyneen uudelleen. Loppupuolella teknisiä ongelmia ja hidastelua. Nyt kun muutkin osaavat tehdä hienoja toimintaseikkailuja (ks. Lies of P, Pelit 10/2023, 91 p.) tuntuu siltä, että From on toteuttanut miltei kaikki Souls-pelien ideansa ainakin jollain tavalla. Aloitin tason 150 hahmolla kolmannella pelikierroksella, eli numeroissa mitattuna peli oli hieman tavallista vaikeampi. Itselläni tarvikkeita oli varastossa jo tuhansia, joten kiitos oli pieni. Mielenkiintoisia maamerkkejä siintää horisontissa alusta lähtien, mutta niiden lisäksi kartoittaminen paljastaa kallioseinämiin louhittuja temppeleitä ynnä muita kätkettyjä paikkoja. Suuri osa aarteista on erilaisia raaka-aineita aseiden paranteluun. Loppupuolella tunnelmaa kohottavat myös sarjan taitavien ääninäyttelijöiden hyödyntäminen, sillä apureilla on nyt vuorosanoja taistelun melskeessä. Löytämisen riemu oli todella tyydyttävää. No, ehkä lisää Bloodbornea voisi vielä tulla… Kesän sadepäivä, loistava syy jäädä kotiin pelaamaan. Joitakin käyttöesineiden aineksia löytyy aluksi vain peruspelistä, joten välillä matka piti keskeyttää sienimetsää varten. Muun muassa huijauksenesto-ohjelma katkoi toistuvasti moninpeliä. Tämä kieltämättä virkisti peliä, kun yhden ja saman tempun toistamisen sijaan repusta piti kaivaa joka ikinen tuntemani kikka. Se oli minun ideani, et sinä saa käyttää sitä! Pakollisia matseja on vähän, mutta lopulta ne kaikki haluaa kokea spektaakkelin, pauhaavan musiikin ja ylivertaisen jylhän tai puistattavan ulkonäön todistamiseksi. Varjomaa on täynnä syviä rotkoja, joiden tasanteita näkee korkealta mutta joihin löytää tiensä vasta kiertotien tai tunnelin kautta. Siis aiheetta. Pääjehujen hyökkäykset ovat nopeita ja pitkäkestoisia, mutta luolastojen sivuosien esittäjilläkin on moninpelistä inspiroituneita asetaitoja ja ilkeitä efektejä. Huonoa . 19 175573_.indd 19 175573_.indd 19 25.7.2024 15.24.14 25.7.2024 15.24.14. Mielenkiintoinen, valtava maailma, suunnaton asevalikoima ja haasteen tunne avasivat Souls-sarjan vahvuuksia miljoonille. Muutoinkin erinomaisesti pohjustetun viimeisen lohikäärmemittelön . Kujanjuoksuja ja pirullisen hankalia kohtia oli Elden Ringissä vähän, lisäosassa niitä ei oikeastaan ole lainkaan
Enkä halua yhtään vähätellä kovan linjan fanien pettymystä, olihan heillä 19 vuoden odotuksen jälkeen kaikki syyt odottaa jatko-osalta jotain suurta. Jonkinlaisena vanhojen Homeworldien kevytfanina olin auliisti valmis antamaan kolmoselle mahdollisuuden. Reaktio sarjan fanien suunnalta on ollut juuri selVIELÄ KERRAN TUNTEETTA Blackbird Interactive / Gearbox Publishing Arvostelu: PC Versio: 1.11 Minimi: i5-7700 / Ryzen 5 1600x, 12 Gt, GTX 1060 / RX 48 Suositus: i5-9600k / Ryzen 5 3600X, 16 Gt, GTX 1080 Ti / RX 5700 Testattu: i7-6700, 32 Gt RAM, GTX 1070 Moninpeli: PVP (skirmish), co-op (war games) Ikäraja: 7 lainen kuin saattoi odottaa: ”enimmäkseen kielteinen” (tsekkaa jos et usko: Steam). Kaksi ensimmäistä Homeworldia ja liki unohdettu Homeworld: Cataclysm ovat kulttipelejä. Jokainen voitto, kaapattu vihollisalus ja tappio jättää laivaston koostumukseen jälkensä. Ei sillä, että pelejä olisi ilmestynyt kovinkaan montaa, mutta silti, Homeworld on jotenkin onnistunut raivaamaan itselleen lokeron, jossa ei ole kilpailua nimeksikään. Itsepetosta niissä on se, että avaruussodankäynnin näennäisen hienostuneet pelimekanismit eivät oikein kestä vettä, kun taistelut lipsuvat tuon tuosta kymmenien alusten 3D-häröpalloiksi. Kampanjoissa ei ole kyse päämääristä vaan matkasta. V uonna 1999 alkunsa saanut Homeworld-avaruussaaga on onnistunut sinnittelemään hengissä jo kohta 25 vuotta. Ei tämmöisillä aineksilla suurta yleisöä villitä, mutta pientä yleisöä kyllä. Matkantekijä on kilometrien korkuinen emoalus, jota ohjaa syvälle aluksen uumeniin kahlittu Navigaattori. Lokero on jokseenkin niche: seesteistä avaruuslaivastojen siirtelyä höystettynä nollan kilokalorin rakentelu-ulottuvuudella ja koivuniemen herraa muistuttavalla teknologiapuulla. On hyvä Navigaattori ja paha Navigaattori ja Navigaattori, joka on ollut 20 vuotta hukassa. Enää ei ole Aleksanterinkadulla pelikauppoja eikä lompakossa markkoja. Aikaisemmissa Homeworldeissa oli hädin tuskin tunnistettavia henkilöhahmoja, Homeworld 3 ottaa melkoisia taiteellisia vapauksia käsikirjoittaessaan uudesta avaruusmatkasta Navigaattorien tarinan. Tuomas Honkala HOMEWORLD 3 Homeworld on niin vanha, että ostin sen markoilla Aleksanterinkadun kivijalkakaupassa. Aivolinkillä alukseen kytketty Navigaattori on enemmän kuin emoaluksen komentaja, hän on kirjaimellisesti aluksen sielu. Matkasta kohti uutta kotia (Homeworld), matkasta kohti kohtaloa (Homeworld 2) tai matkasta kohti, ööh, jonkinlaista vaarallista anomaliaa (Homeworld 3). Homeworld 3, älä mokaa tätä! Kaiken takana on nainen Omasta näkökulmastani Homeworldit ovat aina olleet eräänlaisia itsepetospelejä. Joten herran vuonna 2024, mitä yrittääkään Homeworld 3. Nämä häröpallot ovat toki kauniita katsella, mutta sekavuudessaan niitä on lähes mahdoton sellaisella taktisella syvyydellä kuin pelisäännöt sallisivat. Voi ei, emoalus on saanut siipeensä! Alustyyppien välillä vallitsee kivi-paperi-sakset-tyyppinen voimatasapaino. Homeworldin tavaramerkkejä ovat toisaalta maalaukselliset avaruusmaisemat, etnisillä saundeilla leikittelevä soundtrack ja umpisakealla avaruusmystiikalla höystetyt juonikuviot. Omissa käsissäni Homeworldit ovat silkkaa ungabungaa: ”mun kuolemanlaivueeni on suurempi kuin sun kuolemanlaivueesi!” Itsepetokseen on helppo tuudittautua, sillä ihanasti räiskyvillä häröpalloilla on elämää suurempi konteksti, sillä liossa on minun henkilökohtaisesti rakentamani laivasto, joka seuraa mukanani kampanjatehtävästä toiseen. 20 175741_.indd 20 175741_.indd 20 25.7.2024 15.18.50 25.7.2024 15.18.50. Esimerkiksi strikecraft-painoluokassa (Homeworldin hyöhensarjaa) tiedustelijat ovat liukasliikkeistä tykinruokaa, pommittajat soveltuvat isompien alusten härnäämiseen ja torjuntahävittäjät vetävät turpaan molempia edellämainituista. Onkohan Homeworld 3 niin hyvä, että se onnistuu tuomaan ne takaisin. No tietenkin modernisoida harvojen muistamat avaruuspelit tämä päivän tollojen pelimakuun. Menikö vihamielinen vastaanotto sittenkin ylireagoinnin puolelle
21 175741_.indd 21 175741_.indd 21 25.7.2024 15.19.08 25.7.2024 15.19.08. Eihän se näin pitänyt mennä. Megastruktuurit sotkivat ainakin oman mittakaavakäsitykseni totaalisesti. Oma laivasto, ”massiivista” emoalusta myöten näyttää megastruktuurien rinnalla pelkiltä pienoismalleilta. Tunnustan, että turvauduin vähän väliä tilannekuvaa rauhoittavaan 25 prosentin pelinopeuteen… Vaikka taistelut puuroutuvat Homeworld 3:ssa aistiylikuormituksen puolelle, audiovisuaalinen toteutus on huippuluokkaa. Pelitapahtumien aikana Navigaattori ei ole juuri muuta kuin pelitapahtumia selostava ääni: ”Olemme menettäneet rynnäkköfregatin…” En ärsyyntynyt välinäytöksistä niin paljon, että olisin halunnut skipata niitä, mutta silmiäni sentään pyörittelin. Välinäytökset, joissa ennen vallitsi kliininen avaruusprofetioiden sanelema determinismi, tykitellään nyt lapsuusmuisteloita, tahtojen taistoa ja sentimentaalisia latteuksia sodankäynnin hinnasta. Homeworld 3 kampanja ei ole kauhean pitkä (noin 10 tuntia), mutta tehtävät ovat yhtä asteroidikentässä tylsistelyä lukuun ottamatta onnistuneita. Enpä olisi uskonut, että avaruuden tyhjyydessä lennettäisiin pitkin rännejä ja tunneleita, mutta se on todellakin homman nimi Homeworld 3:ssa. Megastruktuureja on kaikkialla ja niitä käytetään jopa tehtäväkohtaisen pelialueen karsinointiin. Odotusaika käytetään portin ympäristön miinoittamiseen ja tykkitorneilla ympäröintiin. Tavallaan ymmärrän, mitä käsikirjoituksella tavoitellaan, mutta tyyli ei tunnu Homeworldilta. Homeworld 3 rakastaa muinaisen sivilisaation hylkäämiä, kymmenien tai jopa satojen kilometrien pituisia megastruktuureja. Jotenkin minusta tuntuu, että tehtäväalueet ovat paljon pienempiä ja ahtaampia kuin edellisosissa. Kun vihollinen viimein saapuu, ilotulitus on sen mukainen. Kun tehtävätavoitteet viimein täyttyvät, pelaaja usein potkitaan seuraavaan tehtävään ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Täysin puhtaita papereita en kampanjatehtäville silti anna, sillä tehtäväsuunnittelua riivaa keinotekoinen kiire. Mitä siitä, vaikka toiminta-alue olisi vielä väärällään keräämättömiä resursseja. Viimeisissä tehtävissä ne jo pyörivät kuin dervissit konsanaan. Kiireen tuntua korostaa, että pelitempo on ylipäätään aika kiivas: alukset liikkuvat ja tuhoutuvat melkein silmänräpäyksessä. Mutta ovatko näyt sittenkin totta. ä henkivät alusdesignit ja taistelutehosteet ovat kaikki AAA-luokan silmänruokaa. Tehtävät alkavat, kun emoalus siirtyy hyperavaruudesta uuteen tähtijärjestelmään ja sylkee kitusistaan matkantekoa suojaavan saattolaivastonsa. Ei mikään maailman vaikein tehtävä, mutta jotenkin poikkeuksellisen tyydyttävä. Varhaisina kohokohtina mainittakoon tehtävä, jossa ylivoimaisen vihollislaivaston tiedetään saapuvan hyperavaruusportista hetkenä minä hyvänsä. Teknologia ja sen myötä saatavilla olevat yksiköt ja erikoiskyvyt kehittyvät tasaisesti pitkin matkaa, suunnilleen joka tehtävässä on joku uusi kiva lelu tai kyvykkyys kokeiltavaksi ja haaste peitottavaksi. Avaruusmiljööt, klassista sci. Emoalus ei koostaan huolimatta ole liikkumaton, vaan siirreltävissä oleva yksikkö siinä missä kaikki muutkin. Tukikohtia ei rakenneta, kaikki tuotanto on keskitetty emoalukseen, joskin lentotukialukset voivat toimia eräänlaisina ”etäemoaluksina” ja osallistua alustuotantoon. Emoaluksen navigaattori Imogen S’Jet näkee hyperavaruudessa näkyjä. Eräs piirre visuaalisessa toteutuksessa kuitenkin tökki. Tehtävien alussa harvoin suodaan suvantohetkeä ennen kuin vihollinen jo hyökkii täyttä päätä niskaan. Kiire painaa Homeworldin yksinpelikampanjat ovat aina olleet lineaarisia, tiiviisti käsikirjoitettuja tehtäväsarjoja, eikä kolmonen ole poikkeus. Vaara vaanii avaruuden pimeydessä, mutta sitä ennen ennättää yleensä tutkimaan lähitienoota, keräämään resursseja ja täydentämään laivastoaan. Homeworld 3:n kunniaksi on silti sanottava, että pelinopeutta voi säädellä pykälittäin prosenttiasteikolla. Ampukaa heikkoa kohtaa Homeworld 3:n suurin synti on pöljä tarina, jonka pääpahis on suunnilleen yhtä uskotTarinana iso paha Navigaattori on kirjaimellisesti iso ja paha. Tehtävissä on juuri sopivasti painetta ja vastarintaa, eikä mitenkään häiritsevästi samojen kuvioiden toistoa
ilistellään Hiigaran, kotimaailman, ilmakehässä. Homeworld 3:n julkaisuputkessa on puolen tusinaa maksullista ja maksutonta sisältöpäivitystä, jotka suurin piirtein kaikki näyttäisivät keskittyvän War Gamesin syventämiseen. Joten mistäpä sen tietää millaisessa kuosissa War Games on ensi vuonna. Edellisiin Homeworldeihin modattiin vaikka mitä jännää, kuten Homeworld: Remastered Collectionille julkaistu Battlestar Galactica: Fleet Commander. Olkoon se minun emoalukseni. Tätä ei ole enää Homeworld 3:ssa, tilalla on pelkkä suositus iskeä vihollisalusten heikosti suojattuun takasektoriin. Viipyilijän palkkana on kuolema. Vihollisen ylivoimaisuudesta seuraa War Gamesin valuvika: kiire, kiire, kiire. Se on liian vähän, liian myöhään ja liiallisesti tyhmennettynä. Pienempiin synteihin on laskettava Homeworld 3:n pelimekaaniset tyhmennykset. Huonoa . Mitään uutta varsinaista innovaatiota en Homeworld 3:n kampanjasta keksi. Ulkoasun päivittäminen vuoden 2024 tasolle on totta kai selviö, eihän Homeworld 3 nyt sentään vanhalla pelimoottorilla olisi voinut jatkaa. tava kuin henkiin herännyt keisari Palpatine. Pelkkä gra. War Gamesissa pelaajat valitsevat itselleen mieleisensä laivaston ja sitten yrittävät selviytyä toisiinsa tukeutuen kolmen tehtävän mittaisesta, joka kerran pahemmasta kujanjuoksusta ehjin nahoin. 22 175741_.indd 22 175741_.indd 22 25.7.2024 15.19.31 25.7.2024 15.19.31. Uutta emoalusta varustetaan seuraavaa suurta matkaa varten. Skirmish-perusmoninpelissä ei ole mitään ihmeellistä, mutta enimmillään kolmen pelaajan yhteistyönä pelattava War Games on aika jännä viritys. Ei se nyt ihan niin totaalihuono kuin mitä huippukielteinen Steam-arvosana antaisi ymmärtää, mutta aika ohkaiseksi, ohimeneväksi viihteeksi Homeworld 3:n anti lopulta jää. Vastassa on alati koveneva, käytännössä ylivoimainen tekoäly. HOMEWORLD 3 Moninpelissä Homeworld 3 heittäytyy innovatiiviseksi. Toinen seuraamisen arvoinen ulottuvuus on Homeworld 3:n modiskene. Osa struktuureista on onttoja, mahdollistaen suojatun etenemisen tunneleita pitkin (pelimekanismi, josta en ollut hirveän innoissani…). Homeworld 2:ssa suuret vihollisalukset päihitettiin iskemällä ensin niiden alijärjestelmiin, kuten moottoreihin tai pääaseisiin. ikkapäivitys ja pelimekaniikkojen laimentaminen on pelikonseptin iteroinnin kannalta aika katkera cocktail nieltäväksi. Välinäytösten pöljyydet eivät kaikeksi onneksi ole mitenkään läpitunkevia varsinaisten pelitilanteiden aikana. Sisältöpäivityksiä ja modeja odotellessa Homeworld 3 on vaikea suositeltava muuksi kuin alennusmyyntilöydöksi. Pöljä juoni on vesittää koko yksinpelikampanjan. Tehtävien loppupuolella taistelutaktiikat typistyvät yleensä silkaksi Battle Royaleksi, jossa tuottoisin emoalus voittaa. Hyvää + Näyttää ja kuulostaa klassiselta Homeworldilta. Nykyisellään en oikein usko, että jaksaisin pelata samaa tiukasti purkitettua kampanjaa enää toista kertaa, en vaikka seassa on ihan kivoja tehtäviä. Innovaatioksi olisi riittänyt todennäköisesti pelkkä tehtäväpuu tai jokin muu aidosti dynaaminen elementti, joka lisäisi kampanjan uudelleenpeluuarvoa. Kampanjan alussa . Avaruudessa on ahdasta, kun joka paikka on täynnä jättiläismäisiä megastruktuureja. 74 Homeworld 3:lla on hetkensä, mutta näin pitkän odotuksen jälkeen Homeworldit olisivat ansainneet paremman jatko-osan. Alusvalikoima on suppea ja cooldowneilla tykiteltävät alusten erikoiskyvyt (lisää voimaa aseisiin, häivekentät jne.) olisivat toimineet paremmin passiivisina ominaisuuksina
Sotiminen on edelleen laivastojen komentamista ja diskovalojen ihailua, päätökset tehdään niiden ulkopuolella. Tietyn pisteen jälkeen uralla voi valita veteraaniluokan, joka erikoistuu esimerkiksi kuvernöörihommiin. Juha Kerätär STELLARIS DLC -KATSAUS Massiivisen skaalan avaruusstrategia Stellariksella tuli täyteen kahdeksan vuotta ikää. Jos edes kokee tarvetta muuhun kuin tilaukseen silloin kun Stellaris-kärpänen puraisee. Kaikkien lisärien kanssa on avaruus täynnä jos jonkinlaista kummaa. Peruspeli on toki saanut aina isoissa päivityksissä pienen osan uutuuksista, mutta jos on tottunut kaikkiin herkkuihin, ei tee mieli ajella karvalakkimallilla. Neuvoston joukoista vanhimmat ja heidän agendansa tuovat merkittäviä bonuksia. Se kulkee mukana pelin alusta loppuun, tarjoaa . Johtajasysteemi on ehdottomasti paras Stellariksen viimeaikainen muutos. Se monipuolistaa erilaisten konekansojen ja imperiumien vaihtoehtoja, ja lisää esimerkiksi kansalle kyberneettisen kehitystaipaleen. Lisäosia on Paradoxin tapaan tippunut tasaisen tappavaan tahtiin, mutta kannattaako peliin vielä tarttua. Pientä tuunausta on tehty konepellin alla säännöllisesti, mutta suuremmat muutokset ovat tulleet maksullisten lisäosien mukana. 84 Hyvää + Kypsynyt kahdeksan vuoden aikana eheäksi ja monipuoliseksi, omanlaisekseen strategiapeliksi. 23 176217_.indd 23 176217_.indd 23 25.7.2024 12.48.28 25.7.2024 12.48.28. Kun kaikki lisärit ovat käytössä, hiljaisten hetkien määrä on edelleen vähentynyt ja omasta avaruusimperiumista löytyy koko ajan jotain näprättävää. Suurimmat kuprut oli korjattu jo viimeksi sen tilaa tarkastellessa (Pelit 11/2022). Tuorein lisäri The Machine Age on fokukseltaan kapeampi, mutta yllättävän syvä. Planeettojen ja sektorien hallinta onnistuu käsin tai ne voi automatisoida haluamaansa suuntaan. Merkittävin muutos ovat Galactic Paragons -lisärin mukanaan tuoma johtajasysteemin syventäminen. Ellei tämän tyyppisen imperiumin pelaaminen innosta jää hyöty pieneksi, mutta jos innostaa, niin Machine Age on rautainen lisäri. S tellariksen pelimekaaninen sapluuna on kahdeksan vuoden kohdalla löytynyt. Jos Stellarikseen ei aiemmin ole koskenut, tai pelikirjastosta löytyy vain peruspeli ja alkupään lisäreitä, aivan ehdottomasti paras ratkaisu on laittaa avaruustilaus vetämään kuukaudeksi, pelata ja todeta miten paljon avaruusimperiumi innostaa. Koko sisältöpaketin hinta on noussut astronomisen korkeaksi. Machine Agen tuoma lisä peliin kulkee myöskin mukana alkupelistä lähtien valintoina ja tapahtumina, kuten Stellariksen parhaissa lisäreissä uutuudet ovat yleensä tehneet. Pienemmistä lisäreistä Astral Planes lisää galaksista löytyviin astraalisäikeisiin ja niiden tutkimiseen liittyvän tehtäväpolun, joka on loGALAKSIN VIISAIMPIA JA KONEIDEN AIKAA Versio: 3.12.4 Suositus: i53570K / Ryzen 5 2400G, 4 Gt muistia, GTX 560 Ti / Radeon R7 370 Muuta: DLC:t vaativat peruspelin toimiakseen. Huonoa . Ikäraja: 7 pulta melko irrallaan muusta. Ilman mitään alennuksia koko Stellaris-elämys kustantaa Steamissa tällä hetkellä melkein kolmesataa, mikä on yksinkertaisesti liikaa. First Contacts taas tuo lisää lihaa primitiivisempien pallontallaajien kohtaamisiin, ja lisää peliin häiveteknologian! Kumpikaan ei kuitenkaan tunnu kriittiseltä lisältä peliin. Ei yllätä, että alkuvuodesta Stellaris sai parin muun Paradoxin massiivistrategiapelin tapaan tilausvaihtoehdon, jolla kaiken sisällön saa käyttöönsä kympillä kuussa. Avaruusliisauksella onneen Jo pari vuotta sitten Stellaris alkoi törmätä Paradoxin DLC-mallin perusongelmaan: kertynyt lisäosapino on melkoinen. ilistä ja lisää mahdollisuuksia tehdä avaruusimperiumista omannäköisensä. Kokemuksen kertyessä johtajalle pääsee aina valitsemaan uusia kykyjä tai parantamaan vanhoja. Sen jälkeen on helpompaa metsästää alennuksista sisältöä, jonka kokee olennaiseksi. Stellaris on edelleen parhaimmillaan vangitsevaa pelattavaa. Ymmärrän toki, miksi valuminen kohti peli palveluna -tyylistä mallia ärsyttää, kun muunkin viihteen kohdalla tilauksia on jokaisella juoksemassa useampia. Sotilaat komentavat sekä armeijoita että laivastoja, tiedemiehet istuvat tutkimusalusten kannella ja byrokraatit keskittyvät valtakunnan johtamiseen. Kaikki voivat toimia planeettojen ja sektorien kuvernööreinä, omine vaikutuksineen, ja istua eri pesteissä imperiumin hallintoneuvostossa
Watcheria liikutetaan enimmäkseen kolmannesta persoonasta, mutta kuvakulman vaihdokset ovat yksi monista käytössä olevista kerronnan välineistä. Watcher tarkkailee asioita, elämää ja muita klooneja, mutta hänellä on myös hieman erikoisempi missio. 24 175954_.indd 24 175954_.indd 24 25.7.2024 13.17.57 25.7.2024 13.17.57. No, mestarilta on hyvä oppia, mutta Sunset Visitorin kannattaa samalla totutella ajatukseen, että heidän luomuksensa todennäköisesti toimii jatkossa inspiraation lähteenä tuleville tarinankertojille. Tämän poikkeuksellisen yhteyden mahdollistaa Secretary, tekoälydrooni, joka kulkee Watcherin mukana, ja selittää tietopankkinsa avulla hänelle menneen maailman merkityksiä. Nyt jäljellä on enää yksi nainen ja hänestä tehtyjä klooneja. Muistomatkoille on yhteistä se, että niissä voi saman lokaation sisällä vaihtaa ajankohtaa lennosta, vähän samaan tapaan kuin Alan Wake 2:ssa muutetaan kentän tapahtumia kässärin avainsanojen kautta. Heillä kaikilla on vastuutehtävä, johon kunkin nimi viittaa. Aikahyppy saattaa esimerkiksi avata toisessa hetkessä suljettuna olleen oven, mutta mitään suurempia aivopähkinöitä ei tule vastaan. Tämä ludonarratiivinen dissonanssi vaatii silmien ummistamista sellaisilta asioilta, jotka estävät tarinaan heittäytymistä. He eivät olleet vihamielisiä, mutta huonosti kävi, sillä he toivat mukanaan taudin, joka koitui koko ihmiskunnan kohtaloksi. Mutta näistä monessa pelaamisen ja tarinankerronnan välillä on kuilu. Pikkusisko valvoo 1000 vuotta sitten Maapallolle saapui The Occupanteiksi nimetty muukalaislaji. Hän on käytännössä muovannut koko kloonien yhteiskunnan omaksi kuvakseen. RESIST toi monta kertaa mieleen mestarillisen 13 Sentinels: Aegis Rimin, mikä ei ollut sattumaa, sillä pelin tehnyt kanadalainen Sunset Visitor kertoo Vanillawaren viiden vuoden takaisen hitin olleen yksi heidän inspiraation lähteistään. Edes lopputekstit eivät tarjonneet vapautusta, riipaiseva tarina palaa usein kummittelemaan mieleeni. Lajityypiltään se elää jossain seikkailupelin, visual novellin ja kävelysimulaattorin sopuisassa symbioosissa, mutta samalla se on myös jotain ihan omanlaistaan. Nainen tunnetaan nimellä Allmother. Onhan esimerkiksi Nathan Drake pelaajan käsissä kylmäverinen sarjamurhaaja, mutta ei Unchartedien välivideoilla. Pelaajan ohjaama Watcher on yksi kuudesta siskona tunnetusta, johtavassa asemassa olevasta kloonista. Se on ajatuksia herättävä, koskettava, monisyinen tieteisjännäri ihmisyyden syvimSISKO TAHTOISIN JÄÄDÄ sunset visitor / Fellow Traveller Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch Versio 1.0 Suositus: Intel Core i7, 16 Gt RAM, GTX 1060 6 Gt VRAM Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, Nvidia GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 mistä syövereistä ja ylisukupolvisen trauman vaikutuksista. Miten tähän päädytPelaaja astuu Watcherin sinisiin saappaisiin. K un Googlelta kysyy, mitkä ovat kaikkien aikojen parhaita videopelitarinoita, löytyy tuloksista useita lempipelejäni. Knower pitää huolta tiedosta ja sen säilyttämisestä, Bang Bang Fire vastaa turvallisuudesta ja Healer huolehtii kloonauksesta sekä kloonien terveydestä. Sen dystopia tarraa kiinni alkumetreillä eikä päästä irti otteestaan. Ennen näitä muisteloita kertomus polkaistaan kuitenkin käyntiin in medias res, eli hieman myöhemmästä kohtauksesta, jossa järkyttyneen oloinen Watcher iskee puukon Allmotherin selkään. Toni Hilden 1000XRESIST 1000xRESIST on nimestään huolimatta täysin vastustamaton. Kustakin Allmotherin muistosta syntyy unenomainen rekonstruktio. Vaihtelevat pelimekaniikat ovat suoraviivaisia, mutta niillä on kullakin tarkkaan harkittu osa tarinankerronnassa. 1000xRESIST (lausutaan tekijöiden mukaan One Thousand Times Resist) on peli, jossa kaikki ruudulla tapahtuva palvelee tarinankerrontaa. Hän elää uudestaan Allmotherin muistoja ja tulkitsee niitä
Onneksi niitä ei ollut tarkoituskaan heti ymmärtää, kaikelle löytyi hetkensä. He ovat viallisia, todentuntuisia ja mieleenpainuvia persoonia, kaikki omalla tavallaan tärkeitä palapelin palasia. Pääsin sukeltamaan myös kauas menneisyyteen, kun Allmother oli vielä Iris, Hongkongista Kanadaan perheensä kanssa muuttanut teinityttö. Mitä tulee ulkoavaruudesta saapuviin vierailijoihin, niin heidän konseptinsa inspiraation lähteenä on selvästi ollut Ted Chiangin kirjoittama Story of Your Life, johon myös Denis Villeneuven ohjaama Arrival pohjautuu. Tunteet pelissä Allmotherin ja siskojen välinen monimutkainen suhde on yksi kertomuksen kantavista voimista. Orchardia tutkiessa kannattaa jutella säännöllisesti paikan asukkaille. Kunkin siskon nimi viittaa hänen tehtäväänsä. Pieni kauneusvirhe piilee Orchardin käytävillä. 25 175954_.indd 25 175954_.indd 25 25.7.2024 13.18.07 25.7.2024 13.18.07. Sitten kaikki muuttui. Ylipitkiin teatraalisiin ekspositiota pursuaviin monologeihin ja tekstiseiniin ei tarvitse varautua, sillä niitä ei ole, vaan hahmojen vuoropuhelu kuulostaa aidolta ja luontevalta keskustelulta. Myös 1000xRESIST onnistuu siinä mestarillisesti. Mass Effectin Citadelia muistuttava tukikohta on karkkia aisteille, mutta siellä navigointi on tarpeettoman työlästä. Se sisältää viittauksia moneen tosimaailman kriisiin, erityisesti Hongkongin vuosien 2019–2020 mielenosoituksiin, mikä näkyy monella tavalla tarinassa. Moni luku aloitetaan kloonien asuttaman Orchard-tukikohdan syövereistä. Vastenmielisistäkin hahmoista löytyy monia puolia, mikään ei ole mustavalkoista. Asioita ei selitetä puhki, mutta vastauksia mysteereihin saa tyydyttävän tasaisesti, vaikka kerronta jättää sopivasti tilaa myös omille tulkinnoille. Tulevaisuudessa baaritiskin virvokkeet voi nauttia suonensisäisesti. Ajatukseni palaavat jälleen viiden vuoden takaiseen, sillä juuri vastaava tieteisfiktion ja ihmissuhdedraaman yhdistäminen oli myös 13 Sentinelsin vahvuus. Se on polttava kysymys, johon lähdetään etsimään vastausta palaamalla takaisin hetkeen, jolloin Watcherin rakkaus äitiä kohtaan on vielä järkkymätön. tiin. Se on samalla aina valmis vetämään maton jalkojen alta, sykähdyttäviä käänteitä piisaa. Tieteiskertomuksen sisällä on samanaikaisesti tarina diasporasta sekä ylisukupolvisesta traumasta ja sen vaikutuksista. Hedelmätarhan perinpohjainen tutkiminen ja hahmoille jutustelu on suositeltavaa, sillä ympäristöt ovat täynnä symboliikkaa, piilotettuja merkityksiä ja sivuhahmoja, joiden muutoksia seuraamalla luvusta toiseen voi saada kokemusta syventäviä ahaa-elämyksiä. Tämä nakersi pääasiassa sen vuoksi, että hahmot vaihtoivat sijaintiaan tapahtumien välillä, jolloin heidät piti aina etsiä uudestaan, mikä rikkoi muuten oivallista rytmitystä. Kloonit hedelmätarhassa Alkuun sain pienen informaatioähkyn, kun vieraita käsitteitä tulvi ruudulle. Karttaa ei ole, opasteet ovat sinne päin, ja käytävillä kulkiessa näkyvyys usein estyy tavalla, joka tekee vaikeaksi hahmottaa, miten tiettyihin huoneisiin löytää perille. Kiitos tästä kuuluu myös erinomaisille ääninäyttelijöille, jotka herättävät hahmot eloon. Bang Bang Fire, tuttavammin BBF, vastaa turvallisuudesta. Kukin hahmoista pääsee vuorollaan parrasvaloihin. Kuin varkain huomasin omaksuneeni itselleni Watcherin roolin haltioituneena tarkkaillessani edessäni avautuvia mysteereitä. Tuhat kertaa kyllä Se miten Sunset Visitor käyttää värejä, kontrasteja, muotoja, kameraa, musiikkia – kaikkea esillä olevaa – kertoakseen tarinansa, Tieteisjännäri kertoo riipaisevia tarinoita hahmoistaan. Häntä piinasi ulkopuolisuuden tunteen lisäksi tyypilliset teiniangstia aiheuttavat asiat, kuten perhe, koulunkäynti, seurustelu ja avaruudesta saapuneet muukalaiset
No, sai. Ymmärtääkseni ainoastaan tiimin ohjelmoijalla on pelien tekemisestä aiempaa kokemusta. Tarina vain paranee edetessään, minkä vuoksi aloin epäillä, saako sitä mitenkään tyydyttävästi päätökseen. 1000XRESIST on vangitsevaa seurattavaa, eikä sille voi tehdä kuvilla oikeutta. Iriksen elämänvaiheiden läpikäyminen on yksi tarinan sykähdyttävämpiä kokemuksia. Suru puserossa. Tarinaa seurataan monella eri tasolla, myös eri aikakausilla. Vaiko kenties tappava tauti. 94 1000xRESIST on todennäköisesti tämän vuoden merkittävin peli, jota et ole vielä pelannut. Noin 12 tuntia kestäneen matkan lopetus oli hämmästyttävän onnistunut. 26 175954_.indd 26 175954_.indd 26 25.7.2024 13.18.17 25.7.2024 13.18.17. Sunset Visitorin seitsemänhenkinen tiimi koostuu kanadalaisista, joiden juuret ovat Aasiassa, mikä selittää monet tarinan teemoista. Tukikohdassa navigointi voisi olla selkeämpää. Tämän taustan näkee päivänselvästi lopputuloksesta, ja tarkoitan sitä vain hyvällä tavalla. He ovat ennen tätä pääasiassa työskennelleet elokuvien, musiikin, tanssin, teatterin ja muun visuaalisen taiteen parissa. Erityisesti ihailen sitä, miten kokonaisvaltaisesti ja oivaltavalla tavalla he ovat valjastaneet kaiken palvelemaan sitä tarinaa, jonka he haluavat kertoa. Hyvää + Poikkeuksellisella tavalla esitetty, hämmästyttävän vangitseva tarina. 1000xRESIST on ehdottomasti tarina, joka ansaitsee tulla koetuksi, kuulluksi ja nähdyksi. 1000xRESIST herätti tunteen, että ehkä olemme vasta raapaisseet pintaa siitä, miten pelit mediana voivat kertoa tarinoitaan. Orchard on näyttävä, mutta hieman työläs paikka navigoida. Allmotherin muistot ovat unenomaisia rekonstruktioita, joita tutkitaan monin eri tavoin. Huonoa . 1000xRESIST on alati muuttuva, yllättävä teos, jossa luovuus peittää alleen tekniset rajoitteet
Kieltämättä Chasmin hiostava ambient-musiikki, saastaisen metallin estetiikka ja kaasunaamari päässä huohottavat pahissotilaat vaikuttavat Duskia pelanneelle hyvin tutuilta. Action Formsilla ei myöskään oikein ollut käsitystä siitä, miten Chasmin vaikeustasoa nostetaan pelin edetessä. Heidän keskuudessaan peli nousi kulttimaineeseen. Tehtiin itse ja säästettiin Action Formsin kovaa asennetta ja kotipolttoista pelimoottoria sympaattisine yksityiskohtineen on pakko arvostaa, mutta samalla pelin tekninen köppäisyys on Chasmin suurin kompastuskivi. Aikalaispeleistään sen erottaa persoonallinen tunnelma. Ylitulkitseva peliarvostelija voisi nähdä tässä neuvostovallan alta vapautuneiden ukrainalaisten visualisoitua kritiikkiä neukkuelämän ahtaudesta, minä näen pelimoottorin, joka tukehtuu aika helposti. Chasm: The Rift joutui ilmestymisvuonnaan kilpailemaan Quake 2:n, Bloodin ja Dark Forces 2:n kanssa ja jäi kisassa pahasti jalkoihin. Yksi kultin äänekkäimmistä jäsenistä on Duskin tekijä David Szymanski. Arkkitehtuuri on ahdasta, äänimaailma metallinraskas ja maisemat rautaa. Kenttäsuunnittelussa kasvava haaste tarkoittaa lukittujen ovien laittamista peräkkäin, taistelussa ammusten vähentämistä ja yhä useamman luotisienimörssärin spawnaamista yhä ahtaampiin tiloihin. Bossimatsit ovat puzzlemaisia kikkailuja ja sirkkelimonsterin koijaaminen tuulettimeen niistä helposti hauskin. Pelitin murska-arviossa Kimmo Veijalainen jopa kertoi pelin aiheuttavan oksettavan huonon olon, jonka jälkeen tekee mieli vain maata paikallaan tuijottamassa kattoon. Räiskintä on pääasiassa tylsää teräskomeroissa kömyämistä, jossa ei ole tilaa minkäänlaiselle liikkeelle. Plussaa tulee siitäkin, että kenttäteeman vaihtuessa vastaan marssii aina uusia vihollistyyppejä. Kentissä on paljon huolella väsättyjä yksityiskohtia, kuten vankila avattavine selleineen ja tuulessa lepattavia papereita (todella kova juttu vuonna 1997). Huonoa . Heikko kenttäsuunnittelu pilaa valtaosan Chasm: The Riftistä. Luulin saavani Quake-kloonin, mutta sainkin anakronistisen Doom 3 -kloonin, jossa ahtaissa metalliloukoissa väännetään alitehoisilla pyssyillä. Prässätyn pyssyttelyn lisäksi tarjolla on lähinnä suututtavaa sokkeloihin eksymistä ruskeuteen piilotettujen painikkeiden perässä. ”Ei, sotamies, minä sanoin LAKKI päästä!” Bossi kuolee ylivalotukseen. Hydraulic Press: The Game Pelimekaanisesti Chasm: The Rift on spartalainen boomer shooter: tyhmä juoni, isoja pyssyjä ja isompia hirviöitä eikä muuta. Iikka Kivi Ennen Iltahämärää oli alkuhämärä. Ohjelmoinnin alkeellisuus pakottaa useimmat mapit loogisesti käsittämättömiksi, itsensä ympärille kiertyviksi labyrinttispiraaleiksi, joissa ei koskaan näe kymmentä metriä kauemmaksi. Aikoinaan netistä ladattavissa olleet kolme lisäkenttää on paketoitu peruskampanjan jatkoksi, mutta ne tarjoavat vain puolisen tuntia sitä samaa. Ilman käsiä kohti ryntäävä leijonasoturi on yhä vaikuttava ilmestys. Chasm remasteroitiin PC:lle 2022 ja viime vuonna konsoleille. Slaavijankista nauttiville Chasm on täsmätuote, muille karkea räiskintäpuuro tarttuu kurkkuun nopeasti. Onhan se vaikeampaa ja työläämpää juu, mutta ei hirveän hauskaa. Ukrainalaisten rakkaus työhönsä näkyy yhä, mutta jos kyse ei olisi ollut arvostelupelistä, Chasm olisi muutaman tunnin kestostaan huolimatta jäänyt kesken. 27 175746_.indd 27 175746_.indd 27 25.7.2024 13.19.49 25.7.2024 13.19.49. V uonna 1997 ukrainalainen Action Forms -pelitalo päätti haastaa 3D-räiskintöjen istuvan hallitsijan, Quaken, sen omilla aseilla: hienoilla polygonihirviöillä, mässähtelevällä väkivallalla ja painostavalla äänimaailmalla. Yritys oli uhkarohkea, kun ottaa huomioon, miten laihoin eväin Action Forms oli liikkeellä. Peli alkaa ja loppuu Quakea apinoiviin sotilaskomplekseihin, mutta välissä ehditään nähdä pirteämpiäkin juttuja, kuten egyptiläinen temppeli ja keskiaikainen linna. Pelaaja pidetään vainoharhaisena runsailla ansoilla ja selän takana avautuvilla hirviökaapeilla. Slaavilais-brutalistisen angstin purkaminen tuliasein on useimmiten tyydyttävää. Monsterit kestävät lujasti kuritusta ja antavat sitä samalla mitalla takaisin. Tästä kertoo huoneiden pienen koon lisäksi myös vihollisten säännöstely, annoskoko rajoittuu korkeintaan kolmeen mörköön kerrallaan. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa! Polygonimalleihin on upotettu aikaa ja vaivaa. Itä, saat mitä tilaat Chasmin konsoliporttaus ei yllä Nightdiven räiskintäremasterointien tasolle, mutta teknisesti peli toimii Pleikkari vitosella ongelmitta ja alkuperäistä merkittävästi korkeampi resoluutio helpottaa pelaamista, kun monotonisesti maalattu maailma piirtyy tarkemmin. 3D-moottorin sijaan heidän pelinsä pyöri Doomin kaltaisella 2,5D-moottorilla, johon rakennettiin vimmatusti illuusiota aidosta kolmiulotteisuudesta. Kenttäsuunnittelu. minen irti, toimii hienosti. Tykit ovat ideaköyhiä ja turhan lussuja, mutta pehmeän tarkasti animoidut polygoniviholliset ja niiden taipumus soseutua helposti paikkaavat paljon. Tunnelma on sentään väkevä ja hirviöt komeita. Osa pelaajista kuitenkin huomasi ne yksityiskohdat, jotka kertoivat Action Formsin suhtautuneen työhönsä intohimolla. Chasmin ainoa oma innovaatio, raajojen ampuKIOVAN KUAKE Action Forms / General Arcade / SNEG Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: 16 74 Hyvää + Brutalistinen ote ja estetiikka
Esimerkiksi liekinheittimen kanssa kohti rynnistävä Cleaner kiinnittää nopeasti vastapelaajien huomion ja keskitetty tulitus tukahduttaa tämän liekit muutamassa sekunnissa. Erinomaisten ammuskelumekaniikoiden, hektisen tem28 175567_.indd 28 175567_.indd 28 25.7.2024 13.23.40 25.7.2024 13.23.40. Ultraväkivaltaa Kullakin ryhmittymällä on omat ainutlaatuiset kykynsä. Se on osuva nimi, koska pelin hahmot ja hahmoluokat on lainattu Ubisoftin tunnetuista pelisarjoista. Nopea tempo ja pienet, suoraviivaiset kartat muistuttavat saman pelisarjan aiempia osia. Ne on kuitenkin jaoteltu identtisiin luokkiin pitämään peli tasapuolisena sekä varmistamaan, että ryhmittymästä toiseen vaihtaminen ei tuota liikaa vaikeuksia. Kikkapussi pullottaa Ensimmäiset pari tuntia säntäilin päämäärättömästi sinne sun tänne räiskien jokaista vastaan tullutta vihollista. Ensimmäisenä on passiivikyky. Jos nimi ei miestä pahenna, ei varmaan peliäkään. Viisi vapaasti valittavissa olevaa hahmoluokkaa on napattu suoraan sen omista pelisarjoista. Markus Rojola XDEFIANT Ubisoftin ilmaisräiskintä XDefiant rullaa hyvin, koska se ei pyri keksimään pyörää uusiksi. Jokainen ensimmäisen persoonan räiskinnän piirteistä on lainattu joltain toiselta peliltä tai pelisarjalta. Kun Ubisoft ei lainaa kilpailijoilta, se varastaa itseltään. Pelaajan valitsema varuste on käytettävissä välittömästi erän alusta saakka, mutta kunkin käyttökerran jälkeen on pidettävä pieni tauko. Niitä merkittävimpinä lisinä toimivat aktivoitavat kyvyt, jotka on valittava kahdesta eri vaihtoehdosta. Phantomsin jäsenet ovat entisiä Ghost-erikoisjoukkojen sotilaita Ghost Recon -sarjasta. Assassin’s Creedien salamurhaajia, Rainbow Sixin sateenkaarikansaa tai Persian prinssejä ja prinsessoja pelissä ei vielä nähdä, mutta se lienee ainoastaan ajan (ja menestyksen) kysymys. Hauska tappaa vanha tuttu XDefiant ei kilpaile omaperäisyydellä. Vaikka XDefiant ei kykene antamaan hätäisesti kyhätyillä jatko-osilla itseään jalkaan ampuneelle Call of Dutylle UBIVERSUMIN SOTILAAT Ubisoft San Francisco / Ubisoft Versio: Myynti Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X/S Ikäraja: 16 armonlaukausta, toimii se silti kelpo ajantappajana uusvanhaa otetta räiskintäpeleihinsä kaipaaville. Todellinen syy piilee kuitenkin siinä, että oikea nimi on varsinaisen nolo. Ammuskelumekaniikat ja uusien osien avaaminen aseisiin kokemuspisteitä keräämällä on kopioitu moderneista Call of Duty -peleistä. Esimerkiksi DedSecin jäsenet nappaavat mukaansa joko hakkerointilaitteen, jolla vihollisten varusteet voi kaapata itselleen, tai Hämähäkkibotin, joka etsiytyy automaattisesti vihollispelaajien luokse ja tainnuttaa nämä hyppäämällä heidän kasvoilleen. Echelonin häiveteknologiaa hyödyntävät salamurhaajat ovat Splinter Cellin (2002) Sam Fisherin kollegoja. Erityiskykyjä omaavat hahmot tuovat mieleen Rainbow Six Siegen (2015) ja Overwatchin (2016) kaltaiset sankaripaukuttelut, vaikka valikoima ei olekaan yhtä laaja. XDefiant kuulostaa koodilta, jonka joutuu naputtelemaan saadakseen viidentoista prosentin alennuksen uusista alusvaatteista. Esimerkiksi Echelonit eivät ilmesty lainkaan vihollisten minikartalle, Phantomien elinpalkki on muita suurempi geeniterapian ansiosta ja Libertadit parantavat hitaasti paitsi itsensä myös lähistöllä liikkuvat liittolaiset. Libertad koostuu Far Cry 6:n (2021) paratiisisaaren kapinallisista. O len kutsunut Call of Dutyn tappajana markkinoitua Ubisoftin uutuusräiskintää mielessäni Ubiversumin sotilaiksi. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on Watch Dogs 2:n (2016) sympaattinen hakkeriporukka DedSec. Tämä tekee pelaajista tilapäisesti tavanomaista vahvempia (esimerkiksi DedSecit kykenevät kytkemään tilapäisesti pois päältä lähialueella liikkuvien vihollisten HUD-näkymän, minikartan sekä estämään vihollisten kykyjen käytön), mutta ei kuitenkaan voittamattomia. Cleanerit ovat The Division 2:sta (2019) tuttu paranoidi pyromaanijengi. Jäähdytysjakson pituus riippuu varusteesta eikä sitä nollaa edes pelihahmon kuolema. Pelimuodotkin ovat tuttua huttua erilaisine lipunvaltauksineen. Lopuksi kullakin ryhmittymällä on vielä ultrakyky, jonka saa käyttöönsä kerättyään riittävästi kokemuspisteitä (yleensä tämä tapahtuu vain kerran tai kahdesti erän aikana)
Vastustajat on helppo erottaa omista punaisen kehikon ansiosta. Muutaman kerran saattotehtävissä olen törmännyt tilanteeseen, jossa valtaosa oman joukkueen jäsenistä pyrkii ammuskelemaan suojien takaa kiikarikivääreillä ja otettuaan osumaa vetäytyvät nurkan taakse nuolemaan haavojaan. Valikoima koostuu tosielämää mukailevista konepistooleista, haulikoista sekä rynnäkkö-, koneja tarkkuuskivääreistä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että aseiden osien aukaiseminen on todella hidasta. Varusteiden valintaan vaikuttaa sekä kartta, pelimuoto että vihollisjoukkueen koostumus. Viri-viri töö-tööt Aseita löytyy kiitettävä määrä. Kykyjen ja varusteiden tehokas käyttö vaatii sekä taktikointia että oikeaa ajoitusta, mikä tuo peliin yllättävän määrän syvyyttä. Vasta sen jälkeen, kun ryhdyin testailemaan eri hahmoluokkia ja koin omakätisesti niiden väliset erot, aloin oivaltaa Ubiversumin sotilaiden todellisen potentiaalin. Kaiken lisäksi virittelyn joutuu aloittamaan joka aseen kohdalla alusta, mikä yksipuolistaa pelattavuutta ikävästi. Tuntuma on hyvä, sillä luodit tuntuvat lentävän asetyypistä riippumatta sinne, mihin on tarkoittanutkin, ja äänimaailma potkii mukavasti munaskuille. Valittavissa olevat varusteet ja kyvyt eivät eroa toisistaan. Yhteishenkeä voisi kohottaa nostamalla tavoitteiden suorittamisesta saatavien kokemuspisteiden määrää. Ympäristöissä riittää yksityiskohtia, vaikka niiden ihasteluun ei jää juurikaan aikaa. Henki ei lähde heti ensimmäisestä osumasta (kiikarikivääreitä lukuun ottamatta), joten ensiksi ammutullakin on toisinaan mahdollisuus voittaa yksittäisiä tulitaisteluita. Kun on upottanut kymmenen tuntia siihen, että on saanut käyttöönsä noin puolet AK-47:n varusteista, ei tee mieli aloittaa nollasta jollain mon ja tasojen tasaisen nousun vuoksi en osannut edes kaivata sen kummoisempaa pelikokemusta. antin pelaamisesta tekee peruspaukuttelua nautinnollisempaa, että mikäli yksi taktiikka ei osoittaudu toimivaksi, täyskäännöksen voi tehdä vaikka kesken erän. Division-sarjasta. Cleanerit kykenevät kuitenkin neutralisoimaan näiden vaikutuksen heittämällä Molotovin cocktaileja, jotka sytyttävät etenemisalueen läpi kulkevat joukot tuleen, tai käyttämällä palavaa napalmia sylkeviä drooneja, jotka lentävät suojakilpien yli. Esimerkiksi Phantomsien elektromagneettinen suoja, joka torjuu kaiken vihollistulen noin kymmenen sekunnin ajan, on kaikkein hyödyllisin sokkeloisissa kentissä, joissa vastustajan selustaan kiertäminen ei onnistu käden käänteessä, sekä Escort-tehtävissä, joissa yhden joukkueen on pyrittävä saattamaan isoa robottia alueen halki vihollisjoukkueen tehdessä kaikkensa estääkseen tämän. Pelaajamäärän rajoittaminen kahteen kuuden hengen joukkueeseen tarkoittaa, että yksikin pelaaja voi saada aikaan ison muutoksen. Siinä eivät mitkään suojakilvet auta, jos joukkuetovereilta ei saa mitään tukea pyrkiessään seuraavalle välietapille. 29 175567_.indd 29 175567_.indd 29 25.7.2024 13.23.51 25.7.2024 13.23.51. Aina tämä ei toki toimi. XDe. Kuhunkin ryhmittymään kuuluu kolme erinäköistä hahmoa, mutta erot ovat ainoastaan kosmeettisia. Tällä hetkellä esimerkiksi pisimpään aluetta hallinnassaan pitänyt, joukkueelleen lähestulkoon yksin voiton varmistanut pelaaja saattaa pitää häntäsijaa tulostaulukossa. Karttoja on napsittu mm
Massat eivät kuitenkaan pysyttele mukana pitkään, jos tarjolle ei tule jatkuvasti uusia ja peliä parantavia virikkeitä. an80 XDe. Eteneminen hidasta. Hyvää + Perusmekaniikat kunnossa. Vaikka kokemuspisteiden pihtaaminen ja sisällön laihuus jättävät ikävän sivumaun, pelaaminen silti maistuu. antin pelaajamäärä ylitti 8 miljoonaa jo ensimmäisellä viikolla, joten peliseurasta ei ole toistaiseksi pulaa. Näin ollen pelaajat tyytyvät käyttämään samoja aseita pelistä toiseen, vaikka valinnanvarasta ei näennäisesti ole puutetta. Suojakilven takaa on hyvä napsia pääosumia. Loppujen lopuksi on aika sama, yrittääkö pitää hallussaan kolmea eri suunnilla sijaitsevaa aluetta vai yhtä liikkuvaa pistettä, kun kartat, hahmot ja kyvyt pysyvät samoina. Viikon jälkeen tuntee nähneensä aika lailla kaiken, mitä pelillä on (toistaiseksi) tarjottavanaan. XDe. Yksi XDe. Kysykää vaikka Warzonelta. Pelimuotoja on ainoastaan viisi eivätkä ne eroa riittävästi toisistaan. Huoletonna huomiseen Ilmaispelien vetovoimaa on vaikea arvioida ensimmäisten peliviikkojen perusteella. Kivaa hupia, joka vie arkihuolet mennessään. tia tarvitse pelata hampaat irvessä Modern Warfare III:n tapaan tai sydän kurkussa, kuten Rainbow Six Siegeä. Rahastus yksipuolistaa pelattavuutta. toisella rynnäkkökiväärillä. XDEFIANT 30 175567_.indd 30 175567_.indd 30 25.7.2024 13.24.12 25.7.2024 13.24.12. Sisällöstä puute jo nyt. antin kompastuskivistä onkin sisällön määrä. antin alkeet on nopea oppia, mutta siinä riittää omaksuttavaa myös syvyyttä arvostaville. Pyssyjen virittely on kopioitu suoraan uusimmista CoD-peleistä. Olin jo unohtanut, että sellaistakin moninpeliammuskelut voivat toisinaan tarjota. Huonoa . Yleistunnelma pysyy pelien aikana rentona eikä XDe. Vaikka tulisi pahastikin takkiin, se ei tunnu saavan aikaan yhtä vahvaa stressireaktiota kuin voittaminen kummassakaan edellä mainitussa pelissä. Kuvasta uupuvan DedSec-ryhmittymän saa käyttöönsä vasta muutaman kymmenen tunnin grindauksen jälkeen. Grindausta korostamalla pelaajia yritetään houkutella ostamaan virtuaalivaluuttaa, joilla saa käyttöönsä tarkimmat tähtäimet, isoimmat lippaat sekä muut herkut huomattavasti nopeammin. Ilmaisuudesta joutuu kuitenkin maksamaan kenties liiankin korkean hinnan. Mahdollisuudet monen tyyliseen pelaamiseen. Rento tunnelma. Ratkaisuun on tietysti syynä raha
Ikäraja: 18 90 Lyhyt, mutta tärkeä episodimallinen lisäosa viime vuoden parhaaseen peliin. Samalla Rose on myös jostain syystä koko Bright Fallsin rakastetuin ihminen. Herald of Darkness Ensimmäinen episodi kertoo Alan Wake 2:sta tutun Rosen tarinan. Episode 2: Toisin kuin Controlissa, nyt on supervoimana vain lamppu ja vanha kunnon pistooli. Deluxe-painosta, joka sisältää muun muassa Alan Wake Remasteredin ja kakkosen lisurit, tulee saamaan myös Suomessa kaupoista 22. Sami Järvellä oli vielä yksi ilosanoma julistettavana Summer Game Festin lavalla: vihdoin ja viimein Alan Wake 2 saa fanien hartaasti toivoman fyysisen version sekä PS5:lle että Xbox Series X:lle. Keitänpä kahvit Oh Deer -termokseeni ja laitan Old Gods of Asgardin vinyylin pyörimään. Keräilyversiota sai ennakkotilattua vain USA:sta Limited Run Gamesilta, mutta tätä lukiessasi sen tilausikkuna on jo sulkeutunut. Kun käy ilmi, että ”kirjailija” on pulassa, lataa Rose haulikkonsa ja lähtee pelastustoimiin. Hölmöyksille tuli naureskeltua. Episode 3: 31 175951_.indd 31 175951_.indd 31 25.7.2024 13.26.41 25.7.2024 13.26.41. En malta odottaa, mihin seuraava lisäri Lake House, tai Controlin jatko-osa, meidät viekään. Mikä versio on oikea, vai olemmeko kaikki multiversumin kudelmaa. Vaikka episodit käynnistetään päävalikosta ja ovat omia kokonaisuuksiaan, suosittelen lämpimästi Alan Wake 2:n läpi pelaamista ennen niiden aloittamista. Ville Wikström ALAN WAKE 2: NIGHT SPRINGS -DLC Vastaanottimessanne ei ole mitään vikaa, älkää yrittäkö säätää kuvaa. M estarillisen ja arvostelumenestystä niittäneen Alan Wake 2:n ensimmäinen lisäosa on episodiseikkailu sen oman TV-sarjan Night Springsin muodossa. Matka vie Coffee World -huvipuistoon, jossa on jotain pahasti pielessä. Episode 1: Nämä kirjallisuuden vihaajat eivät varmaan edes lue Pelit-lehteä! Ostaisitko tältä naiselta kupin kahvia ja donitsin. Tarina on selvästi Rosen seikkailua vakavampi ja sisältää jopa mielenkiintoisia puzzleja sekä hieman vähemmän toimintaa. Vai onko tämä Jesse. DLC on jotain, mihin ei etukäteen pysty mitenkään valmistautumaan. Mysteeri kietoutuu erikoisen kahvikultin ympärille ja paikalta löytyy myös tuttuja. Automaattihaulikolla räiskivä Rose pistää vihaajat kuriin halki, poikki ja pinoon -asenteella. Me hallitsemme lähetystä. Tarjoilijana työskentelevä nuori nainen on ”kirjailijan” suurin fani ja kommunikoi tämän kanssa hänen taiteensa kautta. Parasta ovat tarinat, jotka aluksi vaikuttavat irrallisilta, mutta ovat ehkä sitä tärkeintä Remedy Connected Universea tähän mennessä. Shawn Ashmore ja Sam Lake. Niitä odotellessa taidan pelata Controlin uudelleen, siihen kun samalla ilmestynyt päivitys toi kauan kaivatun valokuvamoodin ja bugikorjauksia. Kolmas episodi tuo juonilankoja vähän lähemmäksi pelaajaa, vieden ne samalla kauas unenomaisen verhon toiselle puolelle. lokakuuta 2024. Jos pidit Alan Wake 2:sta, tätä ei voi jättää väliin! Hyvää + Tarina menee, uskomatonta kyllä, entistä oudompaan ja upeaan suuntaan. Huonoa . Kyllähän osa ympäristöistä on kierrätetty pääpelistä ja taistelu on näissä kaikissa helppoa, mutta toisaalta edelleen ihan toimivaa. Pieni lisäpituus ei olisi haitannut. Mysteereitä mysteerien sisällä! Champion of Light Lisäosan lyhyys ei haittaa, koska koko matkan on suu virneessä. Hauska ja hyväntuulinen episodi kertoo fanituksen ytimestä ja toiveesta saada idolinsa huomiota keinolla millä hyvänsä. Ja oikeastaan kaiken muunkin, mitä Remedy on julkaissut. Kolmessa lyhyessä episodissa seurataan Warlin Doorin juontamaa, jo Alan Wake ykkösestä tuttua Night Springs -TV-sarjaa, joissa näennäisesti irralliset tapahtumat linkittyvät lopulta yllättävän nätisti kokonaisuuteen. En spoilaa, mutta heti ensimmäisestä sekunnista alkaen käy ilmi, että pelataan näyttelijä Shawn Ashmorella, joka on kuvaamassa videopeliin FMV-kohtauksia Poison Pill Entertainmentilla ja juttelee Sam Laken kanssa, joka näyttelee tietenkin itseään. Räiskintää on paljon, mutta panoksia on käytännössä loputtomasti eikä selviytymiskauhusta ole jälkeäkään. Toisessa episodissa hypätään Controlista tutun, Courtney Hopen tulkitseman Jesse Fadenin saappaisiin. Kierrätetyt ympäristöt. Liian vähän FMV:tä. HÄMÄRÄN RAJAMAILLA Remedy Entertainment / Epic Games Publishing Arvosteltu: PC Saatavilla: Playstation 5, Xbox Series S/X Minimi: Intel i5-7600K tai AMD:n vastaava, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 6600 tai Nvidia RTX 2060 Suositus: AMD Ryzen 7 3700X tai Intelin vastaava, 16 Gt RAM, AMD Radeon RX 6600 XT tai Nvidia RTX 3060 Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt VRAM Muuta: DLC vaatii Alan Wake 2:n toimiakseen. Itsenään, kuinkas muuten. Toivottavasti Dark as the Void -kahvia saa pian myös kaupoista! Kolmas episodi sitten räjäyttääkin pankin. Remedy jopa vaihtoi somessa nimensä ennen delsun julkaisua. Show me the Champion of Light! Taiteilijanelämä näkyy Ashmoren kuosista! Jesse ei vaikuta ilahtuneelta, vaikka pääsee huvipuistoon. Syvemmälle outouksiin sukeltava tarina kyseenalaistaa itse todellisuuden. Näyttää ja kuulostaa samalta, mutta Control-viraston johtajuuden sijasta hän onkin mystisen organisaation metsästämä ja yrittää pelastaa veljeään saman järjestön kynsistä. Summer Game Fest 2024:ssä yllättäen julkaistu Night Springs on Remedyn luovan johtajan ja käsikirjoittajan Sami Järven omien sanojen mukaan mahdollisuus leikitellä tarinalla ja keksiä useita mitä jos -skenaarioita. Ja Controlin
Dumbo & Dumbo-Ren Mr. Iloisesta yleisilmeestään huolimatta Mr. Coo toimii hyvin samalla tavoin kuin 1990-luvun multimediaseikkailut. Mr. Värimaailma hehkuu, animaatio on dynaamisen lennokasta ja ruudulle piirtyvät visiot erittäin persoonallisia. Siitä todistaa mainio The Many Pieces of Mr. 32 175568_.indd 32 175568_.indd 32 25.7.2024 13.29.28 25.7.2024 13.29.28. Kehonrakennuspeli Alun romppupelivertaus ei ole tuulesta temmattu, sillä pelimekaanisesti Mr. Coo, jonka pelaaminen oikeasti tuntuu animaatioleffaan osallistumiselta. Hahmot ovat muistettavia ja pidettäviä, etenkin päähenkilönä häsläävä Mr. Kun kokonaisuuteen lisätään mainio musiikki ja mielikuvitukselliset äänitehosteet, hilpeän kieroon satumaailmaan uppoutuu hetkessä. Coon etu on siinä, miten hienosti se onnistuu nivomaan välianiVinkkitoiminto pilkkoo puzzlet ikeaksi. Iikka Kivi The Many Pieces of Mr. Itse en tunne animaatioelokuvan historiaa niin hyvin, että osaisin osoittaa mitään autenttisia Mr. Välillä yritetään päästä pois kananmunan sisältä, välillä vapautetaan oma alaruumis vankilasta. Coon tyylilaji on surrealistinen hulluttelu, joka viittaa vahvasti 1900-luvun ylilyödyn humoristiseen piirrosjälkeen. Visuaalisesti Mr. CooKEHONI ON TOMPPELINI Gammera Nest / Meridiem Games / Astrolabe Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla PC, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Ikäraja: 7 ta inspiroineita teoksia. Coo. Coo on upeaa jälkeä jokaiselta kynänvedoltaan. Coo ei sovi ihan perheen pienemmille, sillä osa visioista on pelottavia ja makaabereja. Itselleni tuli mieleen Salvador Dalin maalaukset, Jukka Tilsan sarjakuvien rajaton absurdius, Ren & Stimpyn överi fyysisyys ja Dumbo-leffan vaaleanpunaisten elefanttien kohtauksen juhlava uhkaavuus. sesti niin loisteliaita pelejä, että ne tuntuvat siltä kuin pelaisi elokuvaa! Romppupelien nykivän palikkainen B-videomateriaali ja ylisimppeli hotspottien klikkailu sen välissä ei vielä lunastanut lupausta, mutta viimeistään nyt 2020-luvulla ollaan maalissa. Se on hieno saavutus ottaen huomioon, että kukaan heistä ei puhu mitään – kaikki tunteet ilmaistaan visuaalisella kerronnalla. Kuvasto on ihastuttavan yksityiskohtaista ja yllättää kaiken aikaa. Nimenomaan kynänvedoltaan, sillä valokuvia lukuun ottamatta kaikki pelissä nähtävä on piirretty ja animoitu käsin. K un uusi ja uljas CD-ROM-tekniikka rynnisti markkinoille ysärin puolivälissä, hype rakentui ennen kaikkea yhden väitteen varaan: nyt saadaan graa. Maistuisikohan linnulle dalipallo. Coo on käsinpiirretyn animaation juhlaa. Hotspotteja klikkailemalla ratkotaan simppelihköjä pulmia, joiden ratkaisusta saa palkinnoksi kivan, juonta edistävän välivideopätkän
Coo onkin enemmän työnäyte kuin varsinainen teos, mistä kielii myös lopun ”To be continued” -teksti. Mutta se on erittäin upea työnäyte Nacho Rodriguezin taidoista. Minä sain pulmanratkaisemiskyvyttömänä palamaan vajaat pari tuntia, mutta isompiaivoiselle peli voi olla ohi alle puolessa tunnissa. Toisenlainen trollifarmi. Coon komea klyyvari toimii tarvittaessa porrasaskelmana ja kananpoika sopii hyvin astaloksi, jos pitää pirstoa munankuori. Pelistä löytyy myös Tarantinon ohjaama kohtaus. Elementtejä on pulmissa käytössä sopivan vähän ja ratkaisu löytyy niitä ennakkoluulottomasti yhdistelemällä. Mr. Ratkaiseminen vaatii tavallisimmin ajattelua laatikon ulkopuolelta, sillä arkijärki on pelissä vain tiellä. Läskimmillä lompakoilla varustettujen pelaajia suosittelen tekemään samoin, ja tarkan euron pelaajia olemaan haukkana alennusmyynneissä. maatiot ja puzzlekohdat saumattomaksi kokonaisuudeksi. Se on erittäin laadukas puolituntinen, mutta 15–20 euron hintaan myytävän pelin pitäisi antaa enemmän sisältöä. naalipuzzle keskittyy pelin nimen mukaisesti tilanteeseen, jossa Mr. Pelin pulmista löytyy myös muna ja kana -ongelma. Joskus pulmien kanssa pitää odottaa hetki, että välähtää. Koska pulmien logiikka noudattaa absurdin piirrosleffan sääntöjä, niiden ratkaiseminen tuntuu aidosti siltä, kuin auttaisi animaatiosankaria pääsemään elokuvassaan eteenpäin. 77 The Many Pieces of Mr. Pulmat ovat erinomaisia, koska minä, puzzle-allergikko, osasin arvostaa niiden mielikuvituksellisuutta, vaikka en rähmäpäälläni osannut itse ratkaista kuin korkeintaan puolet (onneksi pelin vinkkitoiminto on selkeä ja avokätinen). Muutoin hienossa kokonaisuudessa on vain yksi raskaampi synti ja se on pelin lyhyys. Coo on upea, mutta turhan lyhyt piirrosseikkailu. Teknisesti Mr. Oiva tyylitaju rikotaan vasta ihan viimeisessä pulmassa, jossa on aiemmista poiketen tiukka aikaraja ja kerrasta poikki -mentaliteetti. Hyvää + Upea taide, hyvät pulmat. Kestoonsa nähden kallis. The Many Pieces of Mr. Itseäni ei harmittanut yhtään maksaa näin hienosta taiteesta hippunen ylihintaa. Huonoa . Pelin päähenkilö. Coon kroppa on pilkottu kolmeen osaan ja eri palasten täytyy tehdä yhteistyötä paetakseen tyrmästä. Coo toimi erinomaisesti lukuun ottamatta yhtä latauksen yhteydessä ilmennyttä pelinrikkoutumisbugia, ja kursorikäyttöliittymä pelitti Pleikkarilla kivutta. 33 175568_.indd 33 175568_.indd 33 25.7.2024 13.30.02 25.7.2024 13.30.02. Loppupuolen suuri, erinomainen
Ongelmanratkonta on poikkeuksellisen monimuotoista, tarjolla on muun muassa sanallista kujeilua, kuva-arvoituksia, luonnontiedettä, tilan hahmottamista, tähtitiedettä ja matemaattisia pulmia joko roomalaisin tai arabialaisin numeroin. Mitä ihmettä on tarkoitus tehdä. Ensinnäkin se on Annapurna Interactiven julkaisema peli. Pelialueena toimivassa hiljaisessa hotellissa ja sen havisevassa lähiympäristössä liikutaan vapaasti ja yritetään päästä huone huoneelta eteenpäin. Simogon selvin inspiraatio on Resident Evil ja sen ikoninen kartano. Simogo kertoi antaneensa kaikkensa Sayonara Wild Heartsiin, nimeten sen jäähyväisiksi pelaajille. Tämä Simon Flesserin ja Magnus Gardebäckin perustama putiikkistudio on tehnyt reilussa vuosikymmenessä kerta kaikkiaan upeita pelejä. Kuka tämä nainen edes on. Se opettaa, että hätäilemällä ei tajua, että se, mitä etsimme, onkin ollut suoraan edessämme. Pulmat ovat pelikokemuksen ydin, ja Simogo toteuttaa ne pieteetillä. Kyllä vain, Lorelei on erityisen haastava pulmapeli, paikoin ärsyttävänkin. Jos haluat kokea saman, lopeta lukeminen tähän kappaleeseen. Kulkeminen tuntuu heti yllättävänkin vapaalta, koska moneen suuntaan ja kerrokseen pääsee jo tarinan alussa. Netin pelioppaat ja YouTube-videot kannattaa unohtaa tai aito kokemus vesittyy, sillä mysteeri pitää ratkaista itse, vaikka jumissa saisi olla huolella. Lorelei and the Laser Eyes on tarinavetoinen pulmapeli, joka kääriytyy mustanpuhuvan salaperäisyyden verhoon. Villi sydän Vaikka en halunnut tietää Loreleista ennakkoon mitään, silti odotin sitä. Toiseksi sen takana on ruotsalainen pelipaja Simogo. Samaa odotetaan pelaajaltakin, sillä kerrankin vaikeustaso on uskallettu vetää tappiin. ONGELMAKIMPPUKIVAA 34 175866_.indd 34 175866_.indd 34 25.7.2024 15.50.48 25.7.2024 15.50.48. Ja Simogo on huutanut sen korvaan, sillä nyt se todella on hereillä. Mutta kyse ei ole kauhusta. Hotellin käytävillä ei ole vihollisia perinteisessä mielessä, alueita saa tutkia kaikessa rauhassa. Ehdottomasti suurin suosikkini on heidän edellinen pelinsä, Annapurnan rahoittama Sayonara Wild Hearts (Pelit 11/19, 92 p.), ikimuistoisen arvoituksellisen matkan tajunnanvirtaan tarjoava toimintapeli. Kaksi asiaa riitti takaamaan mielenkiinnon. Parhaiksi apuvälineiksi osoittautuvat perinteiset kynä ja paperi. Antoisia pelihetkiä! Viimeinen talo vasemmalla Siisteihin aurinkolaseihin ja siistiin jakkuasuun pukeutunut nainen seisoo öisessä metsässä autonsa vieressä. Simogo / Annapurna Interactive Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC Ikäraja: 12 Kaikki selviää aikanaan, eikä nyt ole kiire. Osa pulmista kujeilee perspektiivillä, ruutua on paikoin oivallettava katsoa sivuttain tai ylösalaisin (mihin pätevä Switch-versio soveltuu mainiosti). Mystinen kirje vihjaa, että hän on saapunut paikalle oudosta pyynnöstä. Aivosi voivat purnata, mutta anna purnata vain! L orelei and the Laser Eyes on peli, josta on vaikea kirjoittaa, koska se luottaa yllätysten voimaan. Tuli kulje kanssani Mutta luomisen tarve harvoin katoaa, se pitää vain välillä herättää. Onneksi oivalluksen aikaan saaman elämyksen ilo ja riemu ovat enemmän kuin oma tyhmyyden tuntu. Mutta kenen kutsusta ja miksi. Se on ihana tunne, joka tuppaa nykypäivänä olemaan aina vain harvinaisempaa. Naisen olemus on vakava, tyylikäs, arvokas jopa, mutta juhlimaan hän ei selvästikään ole tullut. Miksi vaikuttaa siltä, että hotellissa ei ole ristin sieluakaan. Tyyli on pelottelun sijaan piinaava, mutta koin pari armottominta säikähdystä, joita olen hetkeen pelien parissa kokenut. Tai paljastaa koko totuus, kuten pelin alussa löytyvä ohjevihkonen tehtäväksi ilmoittaa. Itse pelasin aluksi tietämättä edes lajityyppiä, jolloin teos sai vaikuttaa ilman ennakkokäsitystä. Lorelei and the Laser Eyes luottaa Ruotsalaisen putiikkistudio Simogon viisi vuotta työstämä uutuusteos on surrealismin uskomaton saavutus Lorelei and the Laser Eyes, joka huokuu harvinaista vision ja viimeistelyn voimaa. Kunnes matka katkeaa lukittuun oveen, ellei sitten hoksaa ratkaista kulloinkin esiintyvää ongelmaa. Sitten hän suuntaa synkkyyteen, jossa puiden takaa vilahtaa palatsimainen ilmestys, hotelli hohtavalla nimikyltillään: Letztes Jahr. Se yhdisti visuaalisuuden, pikkutarkan pelimekaniikan ja menevän musiikin harvinaisella kunnianhimolla. Lorelei and the Laser Eyes korostaa paikalleen pysähtymisen ja asioihin paneutumisen merkitystä. Takki oli tyhjä, kaunista syntyi, mutta uutta ei ehkä enää tulisi. Sen kyllä kerron, että Lorelei and the Laser Eyes on haastavasta rakenteesta ja vapaasta tulkinnasta merkityksensä ammentava mestariteos, jollaista en ole ennen pelannut. Pop-albumimaisen pelin jokainen sekunti tuntuu tuiki tärkeältä, henkilökohtaiselta ja huippuunsa hiotulta. Johannes Valkola LORELEI AND THE LASER EYES Jos elämässäsi ei ole tarpeeksi pulmia, nyt niitä saisi kerralla komean valikoiman. Se on kokeellinen, ohittamaton kokemus, ainutlaatuinen ja rohkea kokonaisuus, joka toivottavasti tulevaisuudessa on osa videopelien yleissivistystä. Kas siinäpä on sitä painetta luoda seuraava mestariteos
Hauskana yksityiskohtana pelissä voi soittaa lankapuhelimella apunumeroon, mutta onkin aivan eri asia, mitä mieltä on sen tarjoamasta ”vinkistä”. ikka avaa mielikuvitusta. Päähahmo voisi aivan hyvin olla yksi Jean-Luc Godardin ohjauksen Laittomat henkilöistä, esimerkiksi tuon klassikon mukaisesti nainen alkaa yhtäkkiä tanssia oudon sensuellisti. Simon Flesser ja Magnus Gardebäck ovat luoneet taianomaisen teoksen, merkittävimmän modernin pulmapelin yhdessä Lucas Popen kehutun Return of the Obra Dinnin ja Jonathan Blow’n upean The Witnessin kanssa. Viimeiseen hengenvetoon Pelin ulkoasu lisää sen vetovoimaa, mustavalkoisen minimalistinen (paikoin tehokkaasti punaisella maustettu) gra. Haastetta lienee monelle liikaa. Näen selviä jännittäviä viitteitä Goichi Sudan sarjojen Killer7 ja No More Heroes estetiikasta ja kyvystä yllättää pelaaja. Paikoin peli jopa siirtyy ensimmäisen PlayStationin tapaiseen low-poly-ilmaisuun. Lisäksi The Legend of Zelda: Link’s Awakening tarjoaa oleellisen viitekehyksen toistuvan rakenteensa (ja puhelimen kuumanlinjan) ansiosta – on hyvä muistaa, että kyseinen klassikko oli ensimmäisessä muodossaan yhtä lailla väritön. Lorelei and the Laser Eyes on monitasoinen kokonaisuus, jonka taustalla kulkee eriskummallinen tarina siitä, mitä elokuvanteko, tai pikemminkin taiteenluominen, vaati luonteenlujuudelta. Kaikki toiminnot nimittäin hoidetaan pelkästään käyttämällä yhtä ohjaintattia ja yhtä ja ainoaa nappia. Vaikka pelissä ei ole suoranaisia vihollisia, paikoin joudutaan piinaaviin hetkiin, jolloin on vastattava esitettyyn kysymykseen oikein tai game over kutsuu. Lorelei ei ole pettymys, siitä viitataan pelihistorian merkkipaaluihin, Resident Evilin ohella vaikka alkuperäiseen Silent Hilliin. Välillä tutkitaan kaikessa rauhassa kartanoa, kun taas hetkessä ollaan tyystin muualla, vaikkapa osana old school -seikkailupeliä. Haastava mutta mukaansatempaava Lorelei and the Laser Eyes on sekä vilkaisu menneeseen että katse tulevaisuuteen. Simogo sulauttaa kaikki nämä innoituksen lähtökohdat yhteen omaperäisesti ja loputtoman kekseliäästi. Pelin inspiraatiot ovat monet ja mielenkiintoiset. Myös elokuvaklassikoilla on vaikutusta. Ja se on paljon sanottu se. Sen keskiössä on tuore, peloton tutkiminen, vaikeustasolla jonka pelien kaupallisuus ja toiminta kapitalismin ehdoilla usein sulkee pois. Vaikka haaste on nostettu pilviin pulmaratkonnassa, pelaaminen ei voisi olla simppelimpää. Selkein on Resident Evil, mutta myös Silent Hillin leiman löytää helposti. Hyvää + Audiovisuaalisesti lumoava, tarinaltaan kiehtova ja pulmiltaan nerokas. Pidän erityisesti siitä, miten harkittuja jyrkät ja dramaattiset kuvakulmat ovat ja miten taitavasti ne liitetään pulmanratkontaan. Huonoa . Lopulta peli päättyi, mutta sen loitsu vain tuntuu jatkuvan. 95 Ruotsalainen Simogo ylittää kaikki odotukset: hypnoottinen Lorelei on mustanpunaisen magian mieletön mestariteos, joka valtaa totaalisesti tajunnan. Ennakoimattomuus on Lorelei and the Laser Eyesin ytimessä. ahaa-elämykseen, sillä jokainen pulma on ratkaistavissa, kunhan vain siihen malttaa paneutua ajatuksella. David Lynch -yhteys on ilmeinen, etenkin maltillisen Twin Peaks: The Returnin osalta, mutta minulle peli tuo mieleen Alain Resnaisin kokeellisen, arvoituksellista ohjauksen Viime vuonna Marienbadissa. KULTTUURIA ETSIMÄSSÄ M inusta on hauska löytää viitteitä muuhun kulttuuriin. 50ja 60-lukujen ranskalaisen elokuvan uusi aalto velloo muutenkin vahvana pelin taustalla. Tai palaa siihen myöhemmin takaisin uuden tiedon kanssa. Se on peli, josta innostuin niin, että, aloin rakentaa alueesta mentaalikarttaa mielessäni, kunnes piirsinkin koko kartan etenemisen lomassa ruutupaperille. ikka muuttuu. 35 175866_.indd 35 175866_.indd 35 25.7.2024 15.51.13 25.7.2024 15.51.13. Aikakautensa klassikkokauhun merkeissä jopa koko gra. Kun revolveri nousee, vaara vaanii. Lorelei synnytti minussa himon löytää ja ratkoa sen pulmia, parhaimmillaan ne valtasivat ajatukset totaalisesti
Suikoden sai minut katsomaan pelejä – ei, koko maailmaa – uusin silmin, se oli tajuntaa laajentava kokemus. K aksi Kickstarterissa eniten rahaa kerännyttä peliä ovat Shenmue III ja Bloodstained: Ritual of the Night, mutta listan kolmas peli yllättää: mikä on yli 4,2 miljoonaa euroa käärinyt Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes. 36 175950_.indd 36 175950_.indd 36 25.7.2024 13.41.32 25.7.2024 13.41.32. SuiMESTARIN TESTAMENTTI EIYUDEN CHRONICLE: HUNDRED HEROES Rabbit and Bear Studios / 505 Games Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch, Xbox One, Xbox Series Ikäraja: 12 koden oli poikkeus, portti uuteen aikaan ja ulottuvuuteen. Luonnollisesti Nowalla on tärkeä osa muodostuvassa valtataistelussa. Tavoite oli tehdä Suikodenin henkinen uusi peli. Viholliset saapuvat kimppuun aina sattumanvaraisesti, niitä ei koskaan näe maailmankartalla eikä alueiden lähemmässä vinkkelissä. Kickstarter-kampanja oli suurmenestys. Tuuli poskilla Klassiseen JRPG-tapaan pelaaminen koostuu ympäristön tutkimisesta, keskusteluista, hahmonkehityksestä ja vihollisten kukistamisesta. Suikodenin tapaan taistelut käydään omien valintojen mukaan tai automatiikalla. Tässä ja nyt Nowa, pienestä kylästä kotoisin oleva teinipoika, liittyy palvelemaan Watch-vartioryhmää. Imperiumiltakin löytyy se palanen omista joukoista, joka kyseenalaistaa kansaa riistävät toimet, upseeri Seign Kesling. Eiyuden Chronicle on elementissään juuri näissä hetkissä, jotka porautuvat genren perimään. Nowa ystävystyy hänen kanssaan, ja he alkavat yhdessä suunnitella omannäköistä tulevaisuutta. Menisikö sinne vielä Eiyudenkin. Ensimmäisellä Suikodenilla on erityinen paikka sydämessäni. Japanilainen roolipeli, mutta mik… Ah, en olekaan ainoa jolla on kova nälkä uuteen Suikodeniin. Taustalla ihmisten eloon ja poliittisiin jännitteisiin vaikuttavat riimulinssit, sattumalta löydetty teknologia, joka antaa käyttäjilleen erikoistaikavoimat. Välillä tuntui järjettömältä valita hahmojen käyttäytyminen itse, aikaa kuluu eikä mahdollisuutta epäonnistumiseen oikeasti ole. Minulle Eiyudenin myi Yoshitaka Murayama. Eiyuden Chronicle on vihdoinkin valmis, mutta mieleni apea: kaksi kuukautta ennen pelijulkaisua Yoshitaka Murayama kuoli vain 55-vuotiaana. Kamppailut ovat vuoropohjaisia, ja omaan tiimiin saa kerralla valittua kuusi jäsentä. Murayama tunnetaan ennen kaikkea legendaarisen Suikoden-roolipelisarjan luojana. Hän on maineikas peliohjaaja ja -käsikirjoittaja, joka aloitti uransa 1990-luvulla Konamilla, jolloin pelijätin paja oli kuumimmillaan. Se ilmestyi Japanissa vuonna 1995, mutta saapui Suomeen vasta kaksi vuotta myöhemmin. Suikoden sytytti edelleen roihuavan intohimoni liekin japanilaisiin roolipeleihin ja juuri oikealla hetkellä. Konamilta yli kaksi vuosikymmentä sitten lähtenyt Murayama perusti vuonna 2020 yhdessä monien Suikodenin avaintekijöiden kanssa Rabbit & Bear Studiosin, Tokiossa sijaitsevan pelistudion. Elettiin aikaa, jolloin monet japanilaiset roolipelit jätettiin julkaisematta Euroopassa. Heti tutustumisten jälkeen lähdetään hoitamaan tehtävää tienoota hallitsevan Galdean imperiumin kanssa. Se julkaistiin täällä puoli vuotta ennen Final Fantasy VII:tä – kun hype siihen oli kuumimmillaan. Suuntaamalla ulos siirrytään kaukaisempaan näkymään hahmon takaa, jolloin avaraa luontoa tutkitaan laajemmassa mittakaavassa. Johannes Valkola EIYUDEN CHRONICLE: HUNDRED HEROES Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää, mutta kahdelle Suikodenille tilaa riittää. Kylissä ja kaupungeissa kuljeskelemalla tutustutaan sivuhahmoihin, suoritetaan palveluksia ja käydään kauppaa. Parhaimmillaan kylät ja kaupungit tarjoavat kauniita, mieleenpainuvia maisemia. Sen jälkeen julkistettiin myös ulkopuolinen tuottaja, sekä budjetti että pelin skaala kasvoivat. Todellista taktikointia ja kunnon vastusta jää kaipaamaan, vaikka pelin kamppailuissa Suikoden-luoja Yoshitaka Murayaman viimeiseksi jäävä peli Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on viimein valmis kerättyään ensin vanhoilta Suikoden-faneilta ison kannatuksen Kickstarterissa. Hahmojen teot voi valita etukäteen valikoista tietyn tyylisiksi, esimerkiksi korostamaan hyökkäystä, puolustusta tai parantamista, minkä jälkeen strategian tehokkuutta seurataan sivusta. Toisaalta japanilaisen roolipelin pelaaminen auto-battleilla maistuu ennemmin tai myöhemmin kuivalta pahvilta. Ilmassa on haikeutta. Mistään Final Fantasy XII:n tapaisesta, käytännössä oman ja vapaan tekoälyn rakentamisesta ei ole kysymys, mutta mahdollisuuksia piisaa riittävästi. Imperiumin kerrotaan kartoittavan aluetta erityisen artefaktin perässä, joka antaisi käyttöön entistäkin mahtavammat voimat. Vaikka pelasin vaikeammalla vaikeustasolla, haastetta oli ihmeen niukasti, varsinkin perusvihollisia vastaan
Itse niistä pidän, jos vain haastetta piisaa. Kun Eiyuden Chroniclen tarina on edennyt riittävästi, peliin tulee oman alueen hallinta ja ylläpito. Dark Souls-, Star Oceanja Golden Sun -sarjat) ja Michiko Naruken (Wild Arms -sarja) musiikki on yksi Eiyuden Chronicle ilmeisistä kohokohdista. PS5:llä ei 4Keikä HDR-tukea. Kaupungit ja maailmankartta näyttävät viehkeältä, mutta luolastot, kuten hylätyt kaivokset, pimeät metsät ja usvaiset vuoristot, ovat usein graa. Sattumanvaraisesti ympäristöstä alkavat taistelut jakavat usein mielipiteitä. Sinua tullaan kaipaamaan, mutta ei unohtamaan. Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on lämminhenkinen, suurisydäminen roolipeli, joka paikoin jopa pääsee lähelle merkittävyyttä. ikka pyörii sulavasti ja ilman bugeja, mutta kuvatarkkuus ei selvästikään ole natiivi 4K eikä käytössä ole HDR:ää, vaikka molemmat olisivat tukeneet valittua ilmaisutapaa. ikassa ihmettelen, miksi sinänsä tyylikäs sumennusefekti on niin lähellä taustan näkökenttää. Hahmot ja kaupungeissa kuljeskelevat NPC:t (joita on paikoin ruudulla hämmentävän suuri määrä) on toteutettu pikseligra. Kamera liikkuu itsestään ylös alas ja sivuttain 75 Suikoden-sarjan jäljissä tehty Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes on sympaattinen roolipeli Japanista ja taitavilta tekijöiltä, mutta vanhaan laatuun se ei silti yllä. Toisaalta, se todistaa, että vaikka Eiyuden Chronicle ei vakuuttavin testamentti mestarilliselle Yoshitaka Murayamalle olekaan, paikka JRPG:n Pantheonissa hänelle kyllä löytyy. Haastetta kaipaisi lisää hardtasollakin. Toteutus ja tyyli paikoin huteraa. Myös Suikodenista tuttu on Eiyudenin erillinen tila, jossa komennetaan laajaa sotajoukkoa. Pidän myös heleästä ulkoasusta. Aluksi ei niitä huomaa, mutta pitkässä juoksussa ontuu jo muukin kuin tämä kielikuva. Nyt napisen pienistä asioista, pienistä kuin pikkukivi kengässä. Huonoa . Valitettavasti Eiyuden Chroniclelta toivoisi enemmänkin kiperiä tilanteita. Eikä auta, tämä on vielä mainittava! Peli alkaa aina mustalla ruudulla näkyvällä lauseella: ”Kiitollisuudellamme kaikkia JRPG-faneja kohtaan”. Nimittäin Suikodenin perillisenä pointti on kerätä omiin riveihin valtaisa määrä pelattavia hahmoja. Se tuskin oli Eiyudenin tarkoitus, vaikka Suikoden-tribuuttia tavoitellaankin. Kaduille ilmestyy riimulinssejä, haarniskoita ja parannusesineitä myyviä kauppoja. Taistelun vetovoima onkin hahmokatraan taitojen tutkiminen ja hyödyntäminen. Voi vaikkapa piiloutua ympäristöön omalla vuorolla tai käyttää jotain odottamatonta hilavitkutinta taustalta pomon päänmenoksi. Eikä kahta kolmannetta: myös tarinaa, tilanteita ja pelinkulkua on pitkitetty turhaan. ikkakin. Pelasin Eiyuden Chroniclen PS5:llä (Switch olisi ollut luonnollinen valinta mutta sen versio on kuulemma enemmän kuin hutera), ja jälki oli tyydyttävää. Tämä lisää peliin vaihtelua, vaikka laajan kaavan sodissa on niissäkin liikaa toistoa ja liian vähän haastetta. Yoshitaka Murayaman käsikirjoitus on laaja ja luo kuvan monenmoisista, kiehtovista persoonista. Yhtenäinen, kerralla ruudulla näkyvä valikkolista olisi ollut parempi kuin rikkonaisten ruutujen välillä pomppiminen päätyliipaisimien kautta. Se toimisi paremmin kauempana, esimerkiksi Octopath Traveler -sarjan tapaan. Kun sen näkee vähintään kymmeniä kertoja, se kiitollisuus kyllä karisee pois. Musiikki viehättää, paikoin gra. Hei, lopussa kiitos seisoo, ei alussa! Mutta en halua lopettaa negatiivisuuteen, vaan rehellisyyteen. Ja mitä pidemmälle etenee, sitä läheisimmiksi hahmot kokee. suhteessa hahmon sijaintiin alueella. Sinne saa kutsua maailmalla tapaamiaan hahmoja, joiden läsnäolo elävöittää alueen. Yli satapäisen hahmolauman kanssa on miellyttävä pohtia taistoihin oikeaa ryhmittymää, tai ryhmittymiä, sillä erilaisiksi rakennettuja joukkoja on helppo vaihtaa lennossa. Sentään tietyn tarinapisteen jälkeen strategia monipuolistuu ja hahmojen kykyjä on mielenkiintoista tutkia ja kehittää. Vaikka pääsääntöisesti nautin toteutuksesta, se ailahtelee. Vaikka nykymaailma pyörii jatko-osien ympärillä, on tylsää, että Rabbit and Bear Studios ilmoitti Eiyuden Chroniclen saavan jatkoa ennen kuin Hundred Heroes oli edes ulkona. Pidän myös siitä, että pomotaistoissa on usein jokin kepulikonsti, jolla taistelun kulun voi muuttaa. ikalla, viholliset polygoneilla. Luonteenpiirteisiin päästään kiinni poikkeuksetta muutamilla riveillä tekstiä, mikä korostaa hyvää näkemystä ilmapiiristä ja tarinan yleislinjasta. Gra. Toisin kuin Suikodenissa, taustat ovat kolmiulotteisia. Jos pääsee, niissä on portaikko johon ei pääse. Tunnelma on hieman outo, sillä pelatessani huomasin ajattelevani, että pitäisipä taas pelata jompaakumpaa Suikoden-sarjan ensimmäisistä peleistä. Sisälle sieluun Lajityypin perinteille on tärkeää, että musiikki tavoittaa sekä kansaa koskettavien päätösten mahtipontisuuden että pienen piirin viattoman seikkailun hengen. Maineikkaiden Motoi Sakuraban (mm. Hahmot vaikuttavat toisiinsa ystävystymällä, jolloin käyttöön saa tiimipohjaisia erikoisliikkeitä. Nyt se muistuttaa ajan rajallisuudesta niin peleille kuin niiden tekijöille. Nuku rauhassa. Hyviä pomotaistoja. Pomoviholliset ovat mainioita, hard-tasolla niitä vastaan sai helposti vääntää puolisenkin tuntia. sesti vaisuja ja värittömiä. Juuri tällaisen osaalueen hallinnassa Murayama on ennenkin osoittanut kykynsä, ja on (kaihoisan) ilahduttavaa nähdä, että maestron ote on ollut tiukka loppuun saakka. Tässäkin tiivistys olisi toiminut. Nykypäivä muuttuu aina nostalgiaksi. 37 175950_.indd 37 175950_.indd 37 25.7.2024 13.42.29 25.7.2024 13.42.29. En pidä siitä että japanilaisen roolipelin kaupungeissa on taloja, joihin ei pääse sisään. Pelin piti olla iloinen muistutus japanilaisen roolipelaamisen ytimestä ja sen oleellisimmista arvoista. Sieltä sen pudottaa kokonaisuutta nakertava epätasaisuus ja tietty päämäärättömyys. On antoisaa tutkia vehreää maailmaa, pysähtyä joenvarrelle kalastamaan, suunnata majataloihin yöksi ja toivoa löytävänsä uusia tuttavuuksia, jotka siis parhaimmassa tapauksessa saa liittymään ja asumaan omiin joukkoihin. Hyvää + Hahmojen kerääminen ja linnoituksen kasvattaminen kiehtoo. Pitkän linjan pelimuusikot Motoi Sakuraba ja Michiko Naruke eivät petä, korvissa soi vahva annos tunnetta ja draamaa, iloa ja surua. Voimaa joukossa Sympaattisuus määrittää pelikokemusta. on kieltämättä hetkensä. Tarinassa hetkensä. Tämä on outoa ja viittaa ajan tai budjetin loppumiseen, parempi ratkaisu olisi poistaa nuo talot ja tehdä alueista tiiviimpiä. Gra. Kaupungit myös tuntuvat turhan avarilta: kadut ovat leveät ja rakennukset kaukana toisistaan
Talvella väki pitää muistaa komentaa peltohommista muihin töihin, sillä kurittomat rengit nojailevat heinäseipääseen vaikka koko talven. Myös malmia, savea, riistaa ja marjoja olisi hyvä löytyä lähistöltä, mutta se ei ole yhtä välttämätöntä. Tarkoituksena on perustaa kylä korpeen muutaman perheen voimin. Kun touhu kuulostaa normipäivältä duunissa, mikä siitä tekee hauskaa. Keskiaikainen kaupunginrakennuspeli tekee jopa lannan lapioimisesta viihdettä. Kaiken huipuksi peli ei ole vieläkään valmis vaan edelleen Early Accessissa, johon päivityksiä on tullut hitaasti mutta varmasti. Peltotöihin pitää määrätä vielä riittävästi väkeä tai viljaa ei ehditä niittää ja puida ennen talvea. Jos raivaa liian ison vainion, pelto tuottaa enemmän viljaa, mutta kyntämiseen menee suhteettoman paljon aikaa. Tuukka Grönholm MANOR LORDS Yksinäisen sankarikoodaajan Manor Lords on tämän pelivuoden tapauksia. Tulossa oleva talvikin asettaa tiukan deadlinen. Taloja rakentaessa niiden takapihalle kannattaa jättää tilaa myös käsityöläisten vajalle. Ruista ranteeseen Viljelyssä riittää siinäkin pohdittavaa. Kukoistava kylä alkaa kerätä lisää asukkaita, mutta tautien iskiessä, ruoan loppuessa ja KYLÄILYÄ JA KYRÄILYÄ Slavic Magic / Hooded Horse Versio: 0.7.975 (Early Access) Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series Ikäraja: 12 muiden kartanonherrojen hyökätessä, kylä saattaa kadota kokonaan. Kylän ympärille aletaan rakentaa kokonaista kaupunkia, mihin vaaditaan tori, kirkko ja kartano. Jokainen hetki, joka härkävankkureilla kuluu työmatkaan sahalle, on työpäivästä pois. Peliä kehittää nyt tiimi, ja Steam-julkaisussa pankki räjähti lopullisesti: myynti ylitti hetkessä miljoona kappaletta. Pelin oman kehityshistorian mukaisesti Manor Lordsissa ylivoimaisesti vaikeinta on alussa, kun tekemistä olisi valtavasti, resursseja niukasti ja tekijöitä vielä vähemmän. Jos riista katoaa lähiseudulta, naapurikylän alueelle ei voi rakentaa edes metsästysmajaa ennen kuin kartanonherran arvovalta riittää koko alueen vaatimiseen itselle. Kun pelissä alkoi olla lupausta, hän sai myytyä Early Access -julkaisun Epicille, löysi julkaisijan ja sai vielä Microsoftilta Gamepass-versiosta korvaukset. Talvella on aikaa jauhaa jyvät jauhoksi myllyssä, minkä jälkeen paistetaan kylän uunissa leipää. Tukkikämpän viereen kannattaa rakentaa saha, jotta tukkeja ei tarvitse raahata pitkin korpea. Lankut pitää viedä jossain vaiheessa rakennuspaikalle, mutta kylän suurimman traktorin sijaan käytössä on vain yksi härkä, joten alue ei saa olla liian kaukana. Peliytimessä on asioiden jatkuva optimointi. Yksityiskohdat, jossa simulaattoreiden jumala asuu. sankarikoodasi vuosia yksin, rahaa tuli vain Patreonin kautta. Ylimääräistä tuotantoaan voi myydä muualle ja ostaa tarvitsemiaan tykötarpeita tilalle. Keskiaikaisen kaupungin sielunelämä on mallinnettu riittävällä tarkkuudella, että touhu on mielenkiintoista ja syy-seuraussuhteet toimivia. M anor Lords on keskiaikaan sijoittuva kaupunginrakentelusimulaattori, jota puolalainen Greg Stycze. Pelolla viljellään ohraa, josta pannaan olutta, jota tarjoillaan kapakassa, jossa jauhetaan paskaa, joka levitetään pelloille lannoitteeksi. Marjanpoimijatkin käsketään talvikuukausina esimerkiksi metsästämään, mutta kylä syö nopeasti lähimetsät tyhjäksi, jos metsästys on jatkuvaa. Toisaalta väärässä paikassa aukkohakkuu haittaa riistaa ja marjasatoa. Alkupelissä optimimitta pellolle on morgen, minkä pelikin ystävällisesti vinkkaa. Kylän aloituspaikalta vaaditaan vettä, viljavaa maata ja puuta rakennusaineeksi. Kylän ei tarvitse olla täysin omavarainen, sillä henkireikä ulkomaailmaan on tori ja sen markkinapaikka. Laudat menevät ulkona pilalle, joten niille pitää rakentaa varasto. Tavoitteena on joko saavuttaa suurkaupungin status tai vallata läänin jokainen alue. Yksi pelin tärkeimmistä päätöksistä tehdään ensimmäisellä minuutilla. Isku pitkästä ilosta Total War -henkinen tosiaikainen sotiminen on mukana, ja siinä Manor Lords muistuttaa 38 175952_.indd 38 175952_.indd 38 25.7.2024 15.14.34 25.7.2024 15.14.34. Kotini on linnani Early Access -status näkyy siinä, että pelissä on vain yksi kartta ja kolme pelimuotoa
Early Access -peli. Keihäsmiesten sitoessa vihollisen lähitaisteluun jousimiehet ampuvat nuolia niskaan. En anna pelille pisteitä, koska se on edelleen kesken. Kartanonherrassa pisaa silti lupausta jopa uudeksi kuninkaaksi. Manor Lords kehittyy koko ajan hyvään suuntaan, vaikka tiimi on keskittynyt toistaiseksi tekemään simulaatiota, varsinainen peli on hiekkalaatikkomaisesti taka-alalla. King of Dragon Passia. Sekin pitää käydä kliksuttelemassa jokaiselle pellolle erikseen, eikä yhteenvetoruutua ole. Käskyjä on hyvin rajallisesti, sillä systeemi on selkeästi kesken. Keskiaikainen käyttöliittymä. Yksi viime aikojen pelisuosikkejani on Against the Storm, jossa rakennetaan kaupunkia söpössä fantasiamaailmassa. Hyvää + Erinomainen simulaatio keskiaikaisesta kyläilystä. Varsinkin kylvöja sadonkorjuuaikaan sotiminen on hölmöläisten hommaa, mikä kostautuu molemmille osapuolille nälänhätänä. Yleensä taistelussa lähtee into eikä henki, koska hävinneet säntäävät pakoon. Kylän kaksi tärkeintä paikkaa: kaivo ja tori, joka on reitti ulkomaailmaan. Nyt peliin on luvattu lisätä paremman käytettävyyden sijaan vesistö ja kalastus. Ainakin toistaiseksi kehitystiimi on keskittynyt käytettävyyden sijaan uusien ominaisuuksien lisäämiseen. Manor Lordsissa on hyvin paljon samaa, mutta realistisemmista lähtökohdista ja taistelubonuksella. Jos ei valitse rauhanomaista tehtävää, naapurikylät hyökkäilevät ja metsärosvot ryöstelevät jatkuvasti varastoja. Kyläyhteisön pyörittäminen toimii, koska asioilla on niin selkeät syy-seuraussuhteet ja jokaisella päätöksellä on vaikutusta koko kylän toimintaan. Jotta pelto tuottaisi paremmin, siinä kannattaa käyttää kiertoviljelyä, jossa vehnän jälkeen viljellään ohraa. Suoran rynnäkön sijaan kannattaa suosia iskuja kilpimuurin kylkeen ja koukkauksia selkään, mikä syö nopeasti vihollisen taistelutahdon. Kyläläisten ja varastojen mikromanagerointi on jatkuvaa, mutta peli ei anna siihen kauhean hyviä välineitä. Varsinkin muureilla ja jousimiehillä tekoälyä voi huijata melko huolella, sillä nuolet lentävät muureista läpi. Huonoa . Taistelussa kuvio on tuttu. Lähitaistelijat voittavat jousimiehet, jos vain pääsevät näihin käsiksi. Sadonkorjuuaikaan koko kylä käsketään pellolle, sillä niittämättä jäävä pelto olisi katastrofi. Valintojen virta Käsityöläistä ei voi määrätä enää peltotöihin, joten armeijaan panostaminen on valinta. Jos kylän taloustilanne on hyvä, voi pestata palkkasotureita tai ostaa varusteet kauppareitiltä. Armeijan kokoamiseksi miehet pitää myös varustaa, mikä vaatii kyläläisten erikoistumista käsityöläisiksi, jotka valmistavat kypäriä, aseita, jousia tai kilpiä. Taistelu ei ole missään tapauksessa pääpointti vaan vain osa optimointiongelmaa. Miehet määrätään kilpimuuriin, ja joukkojen iskettyä yhteen lähinnä odotetaan taistelun ratkeamista. näkee tabulaattoria painamalla, mutta esimerkiksi viljamäärän suhteen menekkiin joutuu arvioimaan fiilispohjalta. Yleensä lisään tuotantoa, kun jonkun hyödykkeen määrä kääntyy laskuun, mikä ei ole optimia vaan vain riittävän hyvää. Molempia vastaan voi iskeä armeijalla, joka koostuu kyläläisistä. 39 175952_.indd 39 175952_.indd 39 25.7.2024 15.14.50 25.7.2024 15.14.50. Yleiskuvan Ei pisteitä
Vastakkaisesti menettelemällä kertyneitä pisteitä kun voi jopa menettää, mikä tuntuu ikävän rajaavalta. Taloustaidolla saadaan tiluksista ja kauppareissuista enemmän voittoa. eksinomaisesti pois raaka-ainevarantojen tuijottamisen tieltä. Viimeisimpänä ja vähäisimpänä on sotiminen. Pisteitä tarvitaan paljon ja niitä kertyy hitaasti ja harvakseltaan, joten jos niitä haluaa, jokaisella hahmolla on valittava aina samalla tavalla. Kaikkea tuottamaan sen sijaan tarvitaan työläisiä, joiden määrä kasvaa onnellisuuden karttuessa. Kartta ei täyty klikkausten jäljistä, ainoastaan valikoihin kertyy 20 prosentin bonuksia vuotiin. Saako Alan Wake nyt kartanlukijan rinnalleen. Tätä täytetään uusilla rakennuksilla, jotka tarvitsevat ja tuottavat yhteensä kymmentä eri tarviketta. Rakennustyöt kun tyrehdyttävät tuotannon, joten ennen rakennuslupien myöntämistä on kerättävä riittävää puskuria. A atelissukujen juonittelujen ja valtapelien langat ovat vuosien ajan olleet ruotsalaisen Paradox Interactiven hyppysissä. Samoja repliikkejä hoetaan jo ensimmäisen pelikerran aikana, ja pian kohtaukset heivaa re. Harmaan yhdenmukaisuuden tunnetta lisäävät suvun perinteet. Lopulta kaupankäynti käy turhaksi, sillä riittävällä väkimäärällä kreivikunnasta tulee täysin omavarainen, samalla kun kilpailevien huoneiden maat käpertyvät kurjuuteen ja köyhyyteen. Suku ei nimittäin laajene valtakunnan joka kolkkaan, vaan koko pelin ajan hallitaan vain yhtä maakuntaa. Onhan minulla poikia, ainakin se yksi Calderian aatelisten elämässä tärkeimpiä ovat neljä eri taitoa ja niiden arvosanat. Tärkein syy puisuuteen on henkilöiden pysähtyneisyys ja draaman kaaren puute. Niinpä Andreas, Paula ja Niccolo vastaavat kaikki aina samalla Kuka paimentaisi paimenia. Resistance Games / Firesquid Arvosteltu: PC Versio: 1.0.0.1305 Minimi: Windows 10 64 bit, 8 Gt RAM, Intel Core i5 7400, GeForce GTX 760 Testattu: Intel Core i7-7700K @ 4,20 GHz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 40 175742_.indd 40 175742_.indd 40 25.7.2024 15.52.59 25.7.2024 15.52.59. Alkupelissä kauppa kannattaa, loppupelissä sitä ei tarvitse. Esimerkiksi kasvateiksi lähetetyillä näyttää olevan vain yksi kohtaus, vieraaseen hoviin saapuminen muutamalla eri versiolla. Vaikka rakentelu on melkeinpä pelin ydintä, mitään suurta palkintoa siitä ei saa. Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin odottelemalla ja työläisnappuloita nysväämällä. Keskiajan historian inspiroimaa Crusader Kings -sarjaa ei ole toistaiseksi syrjäytetty, vaikka sen suhdekiemuroita on lainattu moneen muuhun peliin. Jokainen huoneen jäsen odottaa kiltisti tekemistä vaikka vuosikymmeniä kuin siivouskomeroon määrätty pikkuvirkamies, tehden ehkä kerran elämässään pienen lomamatkan. Älyn ja voiman mittelöä! Vasalleja! Avioliittoja! Vaan vielä ei ole tre kronorilla syytä kilistä toisiaan vasten kauhusta, sillä lähetystö molskahtaa jo laiturilta Itämereen. Salajuonien sijasta Calderiassa on vahva eurolautapelien henki, siis sellaisten Agricolan kaltaisten jännitysnäytelmien, joissa voitto tulee keräämällä hiljaksiin erilaisia raaka-aineita VALLAN VALJUUS (paitsi kalaa, jos ei ole paastonaika). Hovin harjakaiset Great Houses of Calderiassa asetutaan pääksi renessanssihenkisen mielikuvitusmaan aatelissuvun harteille, tavoitteena nousta piskuisesta paronista (vara)kuninkaaksi. Oululainen Resistance Games puristaa kädessään omaa näkemystään koukuttavasta valtapelistä. Juonittelulla aistitaan muiden pahoja aikeita eikä herätetä omista toimijoista epäilyksiä. Vain näillä numeroilla on merkitystä, sillä todellisuuksia persoonallisuuksia hahmoissa ei ole. Diplomaattisuus auttaa kyläillessä ja saa työläiset ahertamaan hymyssä suin vaikkei parempaa palkkaa kuulu. Käytännössä onnen takaajia ovat viinimeressä kelluminen ja suvun jäsenten ymmärtäväinen työnjohto. Taloudenpito ja vaurastuminen ovat kaiken avain, sillä parannukset antavat käyttöön sulavasanaisempia hovilakeijoita sekä vahvempia sotajoukkoja. Onnellisimmatkin alamaiset tykkäävät kuitenkin rosvoilusta, bandiitteja kun putkahtaa mätkittäväksi vaikka mökkitietkin olisi kullattu. Yllätyksettömän näytelmän henkilöillä on elinkaari syntymästä kuolemaan, mutta suurin osa sen tapahtumista on toistoa. Lakeijoiden armeija vie tuhkatkin pesästä. Nyt Tukholman satamaan rantautuu määrätietoinen delegaatio. Vaan mitä tekevät aateliset työläisten ahertaessa. Peli saattaa kertoa, että kaksi veljestä on nyt toistensa kilpailijoita, mutta varmaan lähinnä suoratoistosarjojen suurkulutuksessa. Avioliittoja edeltää seurustelukausi, jossa ovat tref. Hahmojen suhteet eivät johda piristäviin salajuoniin, petoksiin tai uskollisuuden osoituksiin, eikä kukaan esimerkiksi halua perheen pääksi ennen omaa vuoroa. Riku Vihervirta GREAT HOUSES OF CALDERIA Suomalaiset strategiapelit eivät vielä ole olleet maailmanmaineessa. Varsinaista väenottoa ei ole, vaan rautaharkot ja hevoset muuttuvat armeijoiksi niin kauan kuin tavaraa riittää. Ideana ne ovat hyviä, mutta perinteet on toteutettu teknologiapuuna, jossa avataan uusia bonuksia perinteikkäästi toimimalla. Yksityiskohtia pursuavan kartan maisemat ovat välimerellisiä ja viini virtaa, mutta skandaalin käryn sijaan ilmassa leijuu useimmiten sahanpurua ja kivipölyä. Luonteenpiirteiden merkitys vaikuttaa mitättömältä tai ympäripyöreästi selostetulta. Aluksi väkeä ei ole tarpeeksi kaikkeen, ja vajeita pitää täyttää kauppaamalla kotikunnan ylijäämää. -ideat niin ikään vähissä. Sosiaalisesti kankeiden, elitististen neurootikkojenkin on elätettävä itsensä, mikä tapahtuu joko Pelit-lehdessä tai suvun palveluksessa. Itseään toistavia satunnaistapahtumia kyllä ilmestyy, mutta ne eivät johda mihinkään
Onko parempi olla rakastettu kuin pelätty, vai pelätty kuin rakastettu. Kauppiaaksi määrätyt eivät käy vain allekirjoittamassa sopimusta, vaan myöskin rahtaavat jokaisen lastin eestaas paikasta toiseen. Tietoa löytyy kyllä mutta hankalasti. Jälleen yksi kahakka on ohi, seuraavaksi neuvottelupöytään. Huonoa . Neuvottelut käydään myöskin kolmeen kenttään jaetussa verkostossa, mutta sotilaiden sijaan salongissa pyörivät hovilakeijat. Taistelut käydään kolmeen kenttään jaetussa verkostossa, jossa on tarkoitus vallata vastapuolen aloituspisteet. Kentät edustavat eri sivustoja, joiden voittamisesta saa apua muuhun töminään. Vain vauraimmat herttuat keräävät armeijoita, muita kiusaa jatkuva köyhyys jolloin kimppuun marssii vain halvimpia talonpoikia. Enimmäkseen seuranta johtaa siihen että ovikelloa soittaessa kuulee ettei Ezio olekaan nyt kotona. Toisena areenana ovat neuvottelut, joissa sovitaan rauhasta, kaupasta tai kunniaviroista. Calderian selvän viimeistelemätön julkaisuversio kaatui miltei joka pelikerralla, ja hovin hienoimmissakin röyhelöissä vilisi ötököitä ja puuttuvaa tekstiä. Käyttöliittymä suosii leijuvia ikkunoita, joiden lukituksen ja päällimmäisyyden kanssa saa tiuhaan kähinöidä. Eri karttavalinnoissa on haluttu pitää vaikkapa iltaruskossa kylpevää maisemaa esillä, sillä hinnalla että selvä, helposti nähtävä värikoodaus uupuu. Vaikkapa ajan nopeutuksella pystyi teleporttaamaan omia sotajoukkoja naapureiden kimppuun. Julkaisuversiosta selvästi puuttuu oikoluku, joten välillä on vaikeaa saada rikkinäisestä englannista selville, mitä tavoitteet edes ovat. pelun, koska ne päättyivät aina voittoon. Verkon ruutujen yhdistelmät ratkaisevat kuka ylettyy lyömään ketä, ja yksiköillä on perinteiset kivi-paperi-sakset-jaottelunsa. Tämä kuitenkin tuo melko vähän jännitystä peliin. Neuvottelutkaan eivät ole mielenkiintoisia, sillä niissäkin paremmat lakeijat ratkaisevat. Calderiassa huomaa valitettavasti olevansa vain tylsistynyt. Ellei kaadu ennen sitä. Armeijat pyörivät aikansa kartalla, jonka jälkeen peli päättyy joko itsenäistymiseen tai keisarin apuriksi nousemiseen. Onhan se Crusader Kingseissä vähän huvittavaa, että keskiajan Päretikku-sovellus osaa kertoa Hämeen heimolaisille Turkmeniassa olevan kaunis ja nerokas arojen prinsessa. Todelliset vaihtoehdot ovat kuitenkin murskavoittoja tai häviöitä, sillä ratkaisevinta on miten vahvoja yksiköitä kentälle saa. Signore, olen muuttanut sopimusta Suku kuitenkin jatkaa keskeytysten ja pöydälle kasaantuvien kutsujen läpi maan arvoasteikossa nousemista. Mitä pidemmälle peliä jaksaa, sitä helpompaa se on, sillä sotiessa vertaillaan vain talouksien kokoa. Tätä lukiessasi näitä on varmaankin jo liiskattu, mutta lukuisat muut ongelmat ovat kietoutuneena ideoihin, joita ei vain ole mietitty loppuun asti. Sukumme motto on lorem ipsum Avuttomien hiekkalinnojen potkiminen ja konferenssihuoneessa tylsistyminen etenee lopulta sisällissotaan joko keisarin puolesta tai tätä vastaan. Näillä on solttuja enemmän mikroamista kysyviä kykyjä, mutta tavoitteet ovat samoja. 41 175742_.indd 41 175742_.indd 41 25.7.2024 15.53.28 25.7.2024 15.53.28. Tietokoneparonien vararikko selittynee rosvolaumoilla. Hyvää + Musiikki ja hieno kartta. Herttuoillakin on tosin heikkoutensa, sillä mikään ei estä kävelyttämästä armeijaa naapurin porteille ennen sodanjulistusta. Pelikello etenee jatkuvasti taustalla, joten on hyvin mahdollista, ettei itse ehdi liittouman kärkeen vaan joutuu sokkona valitsemaan puolensa. Pysykää aloillanne! Paremman väen osana on myös käydä miekkaan käyttöliittymän tuskain merta vastaan. Niin armeijat kuin delegaatiotkin kulkevat samoja teitä pitkin. Tuskastuttavinta on, että peli pysähtyy jokaisen satunnaistapahtuman kohdalla, vaikka suurin peliajasta on varojen kertymisen ja seuraavan rakennuksen odottelua pikakelauksella. tavalla, jotta saadaan onnellisuusbonus taloutta kasvattamaan tai voittoehdon vaatima perinne hyväksyttyä. Calderian huoneet eivät kuitenkaan tarjoa minkäänlaista helppoa listausta, vaan ehdokkaat on seulottava käsin jok’ikisestä suvusta, ja silloinkin vapaina näkyvät vain ne jotka ovat kotona divaanilla. Persoonallisuuden puute ja toiston määrä. Neuvotteluiden osioiden ”häviämisellä” ei vaikuta olevan merkitystä, mikä on toisaalta onni, koska se nopeuttaa peliä. Pian sammakkokypärien kaislikossa suhisee. Kun yksi hovilainen kerää huomion julistamalla ettei pleikka vitoselle ole pelejä, toiset käyvät valtaamassa aloituspisteet. Lisäksi tuntuu että niiden kylkiäisinä olevista sivutavoitteista ovat loppuneet ideat. Taasen olisi kissanristiäiset maailman toisella puolella! Calderian juttuna on se, että jokaisella jalosukuisella on aina fyysinen sijaintinsa pelimaailmassa. Vaikkapa omasta suvusta ei saa helppoa sukupuuta, vaan jäsenistä näkyy kerralla viisi ja puoli kappaletta, ja loput on haettava vierittämällä. Otetaan vaikka rutiinityö eli sukulaisten naittaminen huoneen kasvattamiseksi. Minipeli on yksinkertainen, ja varsin pian annoin tietokoneen laskea joka tap60 Kotimainen strategia jää ikävystyttäväksi ja viimeistelemättömäksi. Se ei houkuta rakenteluna, hovidraamana tai strategiapelinä. Keinot ovat suoraviivaisia, sillä kreivin aikaan pääsee pieksemällä arvonimen edellisen haltijan. Vaikka mittakaava on pieni, hurmahenkisinkin avioliittoneuvoja kyynistyy parinhakusulkeisten toistuessa. Kaupunkinsa menettäneet eivät voi värvätä joukkoja, joten tittelit vaihtavat pian omistajaa. Kartta on mielenkiintoisen näköinen, musiikki on miellyttävää ja kuvituksessa on (tekoälyn auttamaa) monipuolisuutta, mutta Great Houses of Calderiassa ei vain ole mielenkiintoista pelattavaa
Sodassa ei tarvita strategiaa kuin näennäisesti, sillä painopiste on tehtävätavoitteiden täyttämisessä. Suolla asuvat liskot ja sammakot edustavat Rana-kansaa, joiden perusotukset ovat nyrkillä tapettavia nuijapäitä, mutta vahvimmat House of the Dragon -henkisiä lohikäärmeitä. Tuukka Grönholm SONGS OF CONQUEST Maistuisiko perinteinen göteporilainen ilman lisukkeita. Sankariyksiköllä kipitetään ympäri maastoa tutkien, taistellen, keräten aarteita, kokemusta ja parempia varusteita. Jatkuvuutta menoon luo tarinan lisäksi armeijaa komentava sankari, joka kerää koko ajan kokemusta ja kehittyy. Lavapotion on pitänyt pelinkehityksestään blogia, minkä ansiosta tiedän, miksi tyyliksi on valittu tarkka kalkkeeripaperikopio ilman päivityksiä tai parannuksia perusideaan. Kartta on usein vain osittain näkyvillä, mutta tutkimalla avautuu lisää ympäristöä. Taustalla on neljän hengen göteborilainen tiimi, joka halusi toistaa rakkaita lapsuuden muistojaan. Songs of Conquestin vahvin komentaja on Marjatta, joka haaveilee keisarinna Aurelian herättämisestä takaisin henkiin. Pelkän haahuilun sijaan tehtävissä on aina tarkkaan määrätyt tavoitteet, jotka täyttämällä voittaa. Onneksi myös syvyyttä ja aitoja valintoja löytyy. H eroes of Might and Magicin maine on kantanut ysäriltä nykypäivään asti. Pelisuunnittelu on ysäriltä ja sen takia välillä poikittain. Pelisarjan tietävät meemitasolla nykynuoretkin, mikä on aina elävän kansanperinteen merkki. Armeijoiden voimasuhteet riippuvat tietenkin siitä, mitä itsellä on käytössä ja mitä naapuri marssittaa kentälle. Ruotsalainen Lavapotion-tiimi julkaisi keväällä Songs of Conquest -strategiapelin, joka kopioi Heros of Might and Magicin ideaa niin tarkasti kuin se on ilman lisenssiä mahdollista. Justicen saaminen käyttöön vaatii toki oikeanlaista sankaria, jota ei löydy kaikkien kansojen riveistä. Isontalon Antti ja Rananjärvi Kampanjat sijoittuvat imperiumin hajoamissotien repimään Aerboriin. Hahmo on todella, todella vahva, mutta vastapainona kampanjassa kaikkein ärsyttävin, sillä Marjatan 40 prosentin taikabonukset tekevät tohtoria vastaan sotimisesta hidasta puurtamista. Arleon edustaa perinteisiä ritareita talonpoikineen, mutta myöhemmin riveihin saadaan keijuja piristämään menoa. Samalla vallataan tai löydetään kaupunkeja, joiden varassa armeijaa koulutetaan ja parannetaan. ikka on kirjavaa pikselipiperrystä, mikä ei toimi modernille laajakulmanäytölle levitettynä. 42 176218_.indd 42 176218_.indd 42 25.7.2024 15.11.01 25.7.2024 15.11.01. Pelattavana on neljä eri kansaa ja monitehtäväistä kampanjaa. Eteneminen ei vaadi täydellistä suoritusta, joten asia häiritsee vain minmaxaajamieltäni. Tekijöiden kotikaupunkiin Göteborgiin mentiin Suomestakin aikanaan tekemään Volvoja, mikä heijastuu ehkä pelissä. Nostoja ostoväki Pääpaino on kampanjassa, joka on tuttua HOMMaa. Välillä peli ohjaa väärään suuntaan. Lapsuusmuistoteemaa ajatellen yksi yksityiskohta herätti kysymyksiä. Baryan kaupparuhtinaat ovat löytäneet matkoiltaan ruutiaseet. Alkutehtävissä ei tarvitse hirveäsGra. Kampanjassa tekoäly pelaa täysin käsikirjoituksen mukaan skriptatusti ja voi nyhjäistä joukkoja tyhjästä. Kaupungin lisärakennukset voivat kannustaa jalkaväkiyksiköiden ja koulutuskeskuksen kehittämiseen, mutta seuraavassa vallattavassa paikassa ne ovatkin jo valmiina. Esimeriksi Ranan lohikäärmeet ovat taistelukentän ylivoiKÄÄRMEARMEIJA MARSSII VATSALLAAN Lavapotion / Coffee Stain Publishing Arvosteltu: PC Versio: 1.0.2 Suositus: i5 Dual Core / Ryzen 5, 8 Gt muistia, GTX 970 / RX570 Testattu: i513400F 2,50 GHz, 16 Gt muistia, RTX 4070 Moninpeli: 2–8 pelaajaa Ikäraja: Ei tiedossa maisesti vaarallisin uhka, mutta niitä vastaan on Justice-taika, joka tuhoaa minkä tahansa yksittäisen vihollisen kerrasta. Kiintiöepäkuolleita edustaa Loth, jonka arsenaaliin kuuluvat luurangot, haamut, kulttilaiset ja tauteja levittävät rotat. Baryan armeija panostaa musketteihin ja tykkeihin, joiden teho on kova, mutta lataus vie kierroksen, minkä takia suojaksi tarvitaan 1600-luvun tyyliin keihäsmiehiä
Tekoäly pelaa ihan ok. Songs of Conquest -nimi viittaa tehtävien välillä kuultaviin balladeihin, jossa sankarin suurtekoja ylistetään. Loogisesti ukot lyövät takaisin, jos naapuri aloittaa. Toki taktiikan ongelmana on, että alkupelissä pitää valita taistelunsa, koska Baryan pillipiiparit ja shakaalit ovat uhka lähinnä itselleen. Kaupunkien rakennuksia joutuu priorisoimaan, sillä resurssit eivät riitä kaiken rakentamiseen kaikkialle. Luvassa ei ole mitään Toss A Coin To Your Witcher -korvamatoa vaan larppihenkistä jollotusta. Ääniraita itsessään on elokuvamaista fantsupaisuttelua, mikä sopii hyvin kokonaisuuteen. Koneelle on myös selkeästi rakennettu taioista ja joukkojen kyvyistä comboja, joita se osaa myös hyödyntää. Songs of Conquestissa käytännössä vain kerätään itselle parempia joukkoja ja hahmoa. Moninpeliseura pitää löytyä omasta kaveriporukasta, sillä hirveästi väkeä linjoilla ei näy. ti miettiä kokonaisuutta, mutta loppupään tehtävissä suuriin kaupunkeihin kannattaa rakentaa tutkimusrakennukset. sessa tyylissä haetaan menneiden aikojen värimaailmaa ja alhaisen tekstuurin karuutta, mutta modernilla näytöllä idea ei täysin toimi. Songs of Conquestin vahvuus on myös sen heikkous. Ne vahvistavat yksiköiden ominaisuuksia ja määrää, mikä on useimmiten avain voittoon. Graa. Peli ilmestyi toukokuussa. Olen itsekin tahkonnut Heroes of Might and Magicia, King’s Bountya ja Age of Wondersia lukemattomia tunteja. Eniten pidän siitä, että AI ei säästele vaan iskee armotta paikan avautuessa. koko ajan ja yksiköt saavat perussääntöjä rikkovia poikkeuksia. Puolustustaistelussa Arleonin ratsuväki joutuu vartomaan muurien suojassa. Vastasin loitsimalla savesta uuden yrityksen. Pelkkiä yksittäisiä skirmish-tehtäviä voi pelata ja mukana on myös moninpeli, mutta sitä en ole edes kokeillut. Esikuvan tapaan taistelut käydään vuoropohjaiseen tyyliin heksapohjaisella kartalla. Esimerkiksi Baryan Hariman varjot ovat täyteen boostattuina koko pelin tappavin yksikkö yksittäisiin maaleihin. Jos lähtee liikkeelle vihollisen vierestä, tämä saa automaattisesti iskuvuoron. Esikuvien lisäksi pelisuunnittelussa näkyy rakkaus lautapelaamiseen, mutta sen seurauksena kampanja on tepastelua kartalla, joka vain odottaa pelaajan laukaisevan seuraavan vaiheen. Myös komentajan kyvyt vaikuttavat taistelun kulkuun. Kirjava tyyli näyttää ja tuntuu turhalta kikkailulta. 43 176218_.indd 43 176218_.indd 43 25.7.2024 15.11.13 25.7.2024 15.11.13. nen tyyli on kirjavuudessaan karmea. Tosin veikkaan, että muiden arvosanoissa näkyy edelleen hidas Early Access -vaihe. Testasin ja gra. Kaukotaistelijat roiskivat nuolilta takalinjoilta, välissä on lähitaistelijoita suojaamassa ja nopeita yksiköitä niiden kiertämiseen. Aikanaan pelasin pienellä kuvaruudulla ja putkinäytöllä, mutta nykyään pelinäyttöni on suurempi kuin telkkarini HOMMin ilmestyessä. Perinteisen turhauttavasti vaikeustason nosto ei paranna tekoälyn pelaamista, vaan vain lisää joukkojen määrää. Armoton ja kova Warhammer-meininki toki luo itsessään tunnelmaa. Pidän myös siitä, että kaikkiin kaupunkeihin ei voi vain kasata kaikkea mahdollista, vaan armeijan kokoonpanoa ja resurssien riittävyyttä pitää pohtia koko ajan. En itse saarnaisi kaupungin ryöstöstä selvinneille uskollisuuden merkityksestä hallitsijalle, kuten vapaaherratar Cecilia Stouthearth tekee. Nostalgia on epäluotettava tuki, koska asiat olivat harvoin niin hyviä kuin miltä ne muistoissa vaikuttavat. Hyvää + Selkeästi lapsuuden rakkauden innoittama. Koitin kaataa vihollisen raskaat yksiköt panostamalla pieniin sittiäisiin, mutta Marjatta kajautti heti kaikkiin vahinkoa tekevän Armageddon-loitsun liiskaten joukkoni. Graa. Nyt peli ratsastaa nostalgialla, joka on arkea edelleen. Arvostan silti ratkaisun rohkeutta. Yksiköiden päivittyessä säännöt monimutkaistuvat 85 Heroes of Might and Magician nostalgian varassa elävä neoretrostrategiapeli. Systeemi nojaa parhaisiin perinteisiin, sillä optimitaktiikat vaihtuvat omien ja vihollisten yksiköiden mukaan. Jos tuhlaa aikaansa koko kartan koluamiseen kaiken keräten, myös tekoälyn joukot vahvistuvat samaan aikaan. Häxa heksalla Taistelussa peli loistaa. Säännöt ovat tutun simppelit. Huonoa . Minuun nostalgia puri kovempaa kuin Metacritin keskiarvoon, mikä modernina loppukaneettina mainittakoon. Pelit palveluna -moninpelit ovat kopioineet idean roolipelimäisestä grindistä liki kaikkiin genreihin. ikka toimi paremmin ikkunaan kuristettuna, mutta onhan se vähän hassu tapa pelata. Taistelukentällä peli on parhaimmillaan, sillä tekoäly pelaa hyvin ja iskee armotta. Se käytännössä vain hidastaa kampanjan etenemistä, mutta ei varsinaisesti paranna kokemusta. Bounty on hyvää Käsikirjoitus on umpigeneeristä lätinää, jossa sympatiani eivät aina edes ole sankarin puolella
Perinteisissä roguelikeissä, kuten NetHack tai ADOM, ja tietysti kantaisässä Rogue aloitetaan joka kierros täysin alusta. Kuten Persian prinssille sopii ja kuuluu, liike on kaunista ja sulavaa. Oma pelityylini suosii lähitaistelua, mieluiten tuliefektien kera, ja herkästi tuleekin tenkkapoo, ellei hyviä miekkoja tai sopivia esineitä putoa aarrearkuista tai löydy kaupoista. The Rogue Prince of Persia on ranskalaisen Evil Empiren käsialaa, jolla on kokemusta genrestä Dead Cellsin tukija DLC-studiona. hyppimisen lisäksi juosta seinillä, jos taustagra. Tasapainotus pielessä ja liian vähän sisältöä. Vain prinssillä on muistonsa tallella, muut elävät samaa aikalooppia tietämättä olevansa sellaisessa. Kahden kentän jälkeen vastassa on todella haastava pomotappelu. Niiden kyvyt vaihtelevat myrkyn vapauttamisesta parantamiseen, ja hyviä synergioitakin saa usein kasattua. 44 175863_.indd 44 175863_.indd 44 25.7.2024 13.53.58 25.7.2024 13.53.58. Persialainen parkour Rogueliten ero klassiseen roguelikeen on yksi tärkeä asia. Vaikka en ole genreuntuvikko, on peli vielä toistaiseksi armottoman vaikea. Pelkällä napinhakkaamisella ei pitkälle pääse, jokainen taistelu on pieni pulma itsessään. Prinssi jatkaa samaa kaavaa, sillä esimerkiksi kokonaisterveyttä tai aloitusaseita ei saa päivitettyä paremmiksi. Osa medaljongeista parantaa viereisten ominaisuuksia, joten sijoittelulla on suurta merkitystä. Prinssin mystinen artefakti palauttaa sankarin kuoleman porteilta aina samaan paikkaan kolme päivää invaasion jälkeen. Suosittelen samaa muillekin, odotellessa voi pelata vaikka ne Dead Cellsin lisäosat. Joskus tämä voi olla huonokin asia, sillä poolin kasvaessa se oma suosikki tulee yhä harvemmin vastaan. Ensimmäinen pomo Berude on pirullisen vaikea. Prinssi osaa PIKKU PRINSSIN KISSANPÄIVÄT Evil Empire / Ubisoft Arvosteltu: PC Minimi: Ryzen 3 1200 / Intel Core i5-4460, 8 Gt RAM, GeForce GTX 950 / Radeon RX 5500 XT Testattu: AMD Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, Nvidia RTX 4090 24 Gt VRAM Ikäraja: 12 Early Access Lupaava alku, josta voi ajan myötä kasvaa erinomainen peli. Seinäjuoksu on kätevä tapa liikkua. Kärsivällisyydellä ja ajan myötä tästä voi tulla vaikka klassikko, mutta kärsivällisyys ja ajan kuluminen on omakin taktiikkani: jään suosiolla odottelemaan lopullista julkaisua. Hän hävisi taistelun hunneja vastaan, ja barbaarit ovat tuhonneet koko pääkaupungin. Myös erittäin tärkeitä parannusesineitä, esimerkiksi teleportin löytämisen tai vihollisen tappamisen yhteydessä parantava riipus, löytyy kovin harvoin. Dead Cellsin vaikutus näkyy Roguessa, höystettynä omalla PoP-twistillä. Muistelen, että Dead Cells oli tässä suhteessa kitsas, eikä jatkoyrityksille saanut kovin paljoa apuja. Suosittelen odottamaan täyden pelin julkaisua. Parasta on eteerisen kaunis taide ja etenkin musiikit, näitä ääniraitoja kuuntelee mielellään samalla kun ottaa turpiin. Matkan varrella sankarimme löytää uusien aseiden ja varusteiden lisäksi medaljonkeja, joita neljää voi kantaa kerralla. Pienen koluamisen jälkeen avautuu vaihtoehtoisiakin reittejä, mutta koskaan ei voi matkustaa biomeissa taaksepäin. Kaunista mutta keskeneräistä The Rogue Prince of Persia on hyvä runko, johon rakentaa, mutta toistaiseksi sisältöä on turhan vähän ja tasapainotus on hukassa. Näin ollen moni kierros oli omilla taidoillani tuhoon tuomittu jo alusta alkaen. Kentistä ja vihollisten löylyttämisestä ansaittava spirit glimmer -valuutta toimii ainoana keinona helpottaa tulevia kierroksia, ja sekin pitää ensin siirtää varastoon kentistä löytyvällä kertakäyttöisellä altaalla. Roguelite keventää tätä kaavaa, sillä tiettyjä päivityksiä saa mukaansa ne avattuaan, ja usein taustalla on kehittyvä tarina, joka vaatii monia kierroksia auetakseen. Alkuvuonna ilmestyi metroidvania-henkinen The Lost Crown (Pelit 1/24, 90 p.), nyt jo nimenkin vihjaamasta roguelitestä. Hunnit lyövät lujaa eikä prinssi kestä montaa osumaa, joten parkourin ja piruettien on parempi tulla selkärangasta. Huonoa . Jos vastustaja on suojattu sinisenä hohtavalla kilvellä, ei sitä voi potkia tai tainnuttaa, mutta kilpi katoaa, jos sitä kohti potkaisee toisen vainolaisen. Tässä vaiheessa kehitystä tuntuu, että satunnaisuus on päivän sana, liikaakin. Tai jos Persian Prinssi kiinnostaa, alkuvuoden The Lost Crownin. Hän osaa myös potkia ja huitoa kättä pidemmällä, tai ampua jouskarilla tai muulla kauempaa ulottuvalla aseella. Kaikki mitä aurinko koskettaa, on valtakuntaamme. Early Accessissa on tätä kirjoittaessa yhteensä kuusi biomia ja kaksi pomoa, lisää on lupailtu tasaiseen tahtiin. ikasta sellainen löytyy ja väistellä hyppäämällä vihollisen yli. Henkivälkkeellä saa tukikohdassa avattua uusia aseita tai medaljonkeja, mutta ne pitää kuitenkin etsiä kentistä ottaakseen käyttöön. Hyvää + Tuntuu Prince of Persialta: kaunis katsella ja kuunnella, sulava ohjata. Early Accessin aloitus siirtyi kuukaudella Hades 2:n takia, mutta toukokuun lopussa se vihdoin aukesi. Tarina aukeaa pikkuhiljaa juttelemalla eri henkilöille ja tutkimalla proseduraalisesti generoituja maastoja. Tuhannen ja yhden yön narinat Tällä kertaa prinssi on mokannut pahasti. Prinssipelissä tärkeää on sulava liike, puzzlemaiset taistelut ja runsaat ansat, höystettynä upealla musiikilla. Prinssin nakki on korjata tilanne. Ville Wikström Voi ei, prinssistä on tullut kevytroisto! P rince of Persia elää ja voi hyvin
Huonoa . Se on fakta, jonka TopSpin välittää ruudun sohvapuolelle erinomaisesti. Onko näille sitten tarkoitus kenties hävitä. Pallo pomppaa keltaisen ruksin kohdalta. Pitkään pimennossa ollut TopSpin-sarja tekee paluun kentille TopSpin 2K25 -painoksessa. Jokaisesta tyypistä voi tehdä pitkällä painalluksella irtoavan nopean voimaversion, mikä luonnollisesti vaatii myös ajoitusta. Viivettä lyönneissä Näkymät ovat erittäin skarpit ja pelaajien liikehdintä on aidon ja elävän näköistä. Ratkaisin dilemman laskemalla vaikeustasoa, että pääsin voittojen makuun. 45 175748_.indd 45 175748_.indd 45 25.7.2024 14.15.17 25.7.2024 14.15.17. Pallorallin väsymysmittari pelaajan alla, lyöntien ajoitusmittari yllä. MyPlayerille hankitaan pelikrediiteillä kosmeettisia vermeitä ja kokemusboosteja kaupan tai Centre Court Passin kautta. Lyöntityyppejä on viisi, joukossa muun muassa yläkierre ja stoppari eli lyhyt alakierteinen lyönti etukenttään. Nettimoninpelissä vaihtoehtoina ovat World Tour -turnaukset, jossa käytetään omaa pelihahmoa ja Online Exhibition tai 2K Tour, joissa pelataan ”oikeilla” ammattilaisilla. Samoissa kohdissa näkyy myös jonkin verran bugaavia hameita ja muita härpäkkeitä. Hyvää + Monipuolinen ja taitopohjainen lyöntisysteemi. Lyöntien ajoitus visualisoidaan mittaripalkilla, joka ilmestyy optimihetken lähestyessä pelaajan yläpuolelle. 80-luvun legendaarisen amerikkalaisen huippupelaajan John McEnroen treeniakatemia auttaa hahmottamaan monipuolisen lyöntisysteemin mahdollisuudet, mutta mestareita akatemiasta ei valmistu. Vaatimukset ovat sen verran selkeitä, että tiedän kyllä itse, mitä ja miksi mokasin. Saattoi toki olla, että taitonikaan eivät siinä vaiheessa riittäneet, olivat speksit mitä hyvänsä. En todellakaan ole taidoiltani mestarien kanssa edes samassa pallopuisto Serenassa. Jäin kahden vaiheelle, onko mittari hyvä vai huono juttu, sillä koko pelikentän hahmottamisen sijaan katse keskittyy yhteen pieneen mittariin. Jos taas yritän tähdätä lyönnin lähelle kentän reunoja, huitaisun kehno ajoitus heittää pallon armotta pelikentältä ulos tai verkkoon. En sisäistänyt uudenlaista lyöntisysteemiä niin hyvin, että olisin saanut mitään mainittavaa aikaan nettiareenoilla. Pelkkä hyvä taktiikka ei riitä, pitää löytyä myös taito sen toteuttamiseen. Mikromaksuilla irtoaa tietysti lisää krediittejä ja parempia kausipasseja. Ottaa pataan kunnes oppii olemaan. Yleinen presentaatio on varsin lähellä telkkarin urheilulähetystä. Maailmalla liikkuminen ja pelaaminen väsyttää MyPlayeria, jonka täytyy joskus levätä tai muuten tulee loukkaantumisia. Hävisin monia matseja puhtaasti sen takia, että tein liikaa sijoittumisja sijoitusvirheiTOPSPIN 2K25 TOPSPIN 2K25 Hangar 13 / 2K Arvosteltu: PS5 Saatavilla PC, PS4, Xbox One/ Series S/X Moninpeli: 2–4 Ikäraja: 3 84 Tyylikäs ja vaativa tennispeli, johon pienen ajoitusmittarin tuijottelu ei täysimääräisesti istu. Urassa käytetään itse luotua aloittelevaa MyPlayer-tennistähteä, jonka pelikuukaudet koostuvat suoraviivaisesti kolmesta osasta: harjoittelusta, yksittäisistä matseista ja turnauksista. Rafael Nadalin enkeli. Periaatteessa kai voisin vain seurata pallon ja pelaajan välistä etäisyyttä, mutta se ei taida olla ainakaan helpompaa, vaikkakin todenmukaisempaa. TopSpin 2K25 on pätevä tennis, jossa pärjääminen on taidosta kiinni. Kriittisen pisteen jälkeen tennistely maistui oikein hyvin, vaikka netissä tulikin pataan. Ajoituspohjainen lyöntisysteemi vaatii selkeästi taitoa ja se tuottaa uskottavia virheitä. TopSpin vaatii aikaa, treeniä ja vaivaa, että siinä pärjää ja saa pelaamisesta jotain muuta kuin turhautumista irti. Pelaajien silmät ovat paikoitellen kuolleita ja naamat puisevia, mutta tämä ilmenee lähinnä lähikuvissa. Jos en yritä tähdätä, palautus löpsähtää kutakuinkin turvallisesti keskikentälle, kunhan vain yleensä ehdin palloon. Pelitilanteissa näitä ei toki huomaa. Oman pelaajan uran alku ihmetyttää, sillä eteen tulee heti alussa jatkuvasti kykyspeksien perusteella selvästi vahvempia vastustajia. Virtuaalitenniksien kulta-aikaa oli vuosituhannen alku, jolloin lajin herruudesta väänsivät pääasiassa Virtua Tennikset ja TopSpinit. Treenit ovat erilaisia tennis-aiheisia minipelejä, joissa muun muassa yritetään osua maalialueisiin tietyillä lyönneillä. Opin kyllä päihittämään normal-tason algoritmivastustajat, mutta nettikarkeloissa virhealttiuden pitää olla vielä huomattavasti alhaisempi. Se helpottaa kyllä ajoitusta, mutta hoituisiko se jotenkin muuten. TopSpin valitti jatkuvasti jonkinlaisesta yhteysongelmasta, välillä jopa lagailuun ja syöttöbugailuun asti, vaikka kaistaa oli tarjolla. tä, en siksi että vastustaja olisi ollut jotenkin erikoinen. TREENAAMALLA MESTARIKSI Ammattitason tennis ei ole helppo uravalinta. Petri Heikkinen TOPSPIN 2K25 T ennis on periaatteessa yksi vanhimpia videopeligenrejä, jos Pongin suostuu tenniksenä näkemään. Aluksi olin melkoisissa vaikeuksissa TopSpin 2K25:n kanssa, sillä lyöntien onnistuminen ei ollut samalla tavalla arcademaisen varmaa kuin ennen. Ajoitusmittarin tuijottelu. 2K25 antaa lyönteihin kattavat tähtäysmahdollisuudet, joiden onnistuminen riippuu ajoituksesta. Näistä viimeksi mainittu on rankattu. Tennissankarin suunnan muuttaminen ottaa oman lyhyen aikansa, johon alter egon fyysiset kyvyt vaikuttavat. Se ei ole mikään kasuaali ”lätkyttelempäs vähän palloa ja voitan grand slamejä” -kokemus. Huonolla ajoituksella palautuksesta tulee hidas ja korkeapomppuinen, mikä puolestaan helpottaa vastustajan elämää ja hyökkäystä
My Riseissa on pelattavaa kymmeniksi tunneiksi, mutta niitä rasittaa käsikirjoitus, VAIN MCMÄHINÄÄ The Rock on tullut takaisin. Heimopäällikkö niputtaa Cody Rhodesia. Pekko Pistokoski WWE 2K24 Kiinnostavimmat WWE-tarinat kerrotaan tänä vuonna lisenssipelin sijaan oikeussalissa. Tätä kirjoittaessani McMahon omisti vielä siivun WWE:n ja UFC:n yhteisyhtiö TKO:sta. Kanteen myötä julkistettiin viestejä, joita McMahon oli lähettänyt alaiselleen. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen. Firmaa 42 vuotta luotsannut Vince McMahon lähti toimitusjohtajan pallilta tammikuussa, kun entinen alainen haastoi McMahonin oikeuteen seksuaalirikoksista ja ihmiskaupasta. Kirjaudu Oma asiointi -palveluun ja ilmoita sähköpostiosoitteesi, johon haluat laskut lähetettävän. Studioon on saatu isoimmatkin nimet eli Steve Austin sekä seksivideoja rasismikohujen jälkeen rehabilitoitu Hulk Hogan. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Klassikoita höystävät klipit otteluista ja painijoiden kommenteista. Hall of Fame -seremonioissa smokkipukuiset Spandex-konkarit kehuvat kyynelehtien toisiaan ja katsojat vaativat vielä yhtä ottelua. Ohjaustuntuma, hahmojen liike ja toiminnan rytmi toimivat hyvin, ja väistöjen, vastaliikkeiden sekä läheltä piti -selätysten virta on parhaimmillaan hillitön. Retrospektiivi on hyvin kuratoitu, mutta ylipitkät välivideot löyhensivät intoani. Vaikka WWE on kieltänyt tuolilla päähän lyömisen ja paalujuntat, ne löytyvät pelistä, kuten verenvuodatuskin, jonka WWE poikkeuksellisesti salli Cody Rhodesin ja The Rockin keväisessä välikohtauksessa. Visual Concepts poistikin WWE 2K24:stä pikavauhtia viittaukset McMahoniin. Ikäraja: 16 tyypit, joissa voittaa telkeämällä vastustajan ambulanssiin tai ruumisarkkuun, ovat nekin pelisarjalle uutta. Ilmaan jääkin kysymys siitä, kannattaako pelaajan rahoittaa miljardööriä, joka on vienyt sirkuksensa Saudi-Arabiaan, veljeillyt Donald Trumpin kanssa ja ostanut hiljaiseksi ahdistelemiaan naisia. Miespäähahmo on puolestaan valmiiksi WWE:ssä, mutta jumiutunut ottelukortin alkupäähän. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Vaikka perusta on identtinen 2K23:n kanssa, uutta on esimerkiksi alipeli, jossa iskuja vaihdetaan länkkärityyliin. Sama nähtiin WWE 2K14:ssä, jossa historiallisia otteluita oli enemmän. • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. Yksinpeliä on tarjolla myös kahdessa erillisessä My Rise -tarinassa. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Makaaberit otteluVisual Concepts / 2K Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox One, Xbox X/S Versio: Deluxe, 1.09 Minimi: i5-3550 / FX 8150, 8 Gt RAM, GTX 1060 / RX 480, Windows 10 Suositus: i7-4790 / FX 8350, 16 Gt RAM, GTX 1070 / RX 5600XT Moninpeli: Paikallinen ja netissä. Kuten nyky-WWE:ssä, ottelut ovat iskuvoittoisia ja nopeatempoisia, eikä kanveesissa juuri nyhrätä. S howpainiyhtiö WWE:ssä jytisee. Toimitsijat ovat televisiosta tuttuja, ja turpakäräjille voi osallistua tuomarinakin. Aiempaan verrattuna kone toipuu lopetusliikkeistä ja tärskyistä paikoin liian rivakasti. 46 Siirry sähköiseen maksamiseen Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa 1.9.2024 alkaen paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 4,90 euron suuruisen laskutustapalisän/ lähetetty lasku. Koska ensimmäisestä vuotuisesta WrestleMania-tapahtumasta on 40 vuotta, 2K24:n Showcase-pelimuoto muistelee Manian historiaa. Niiden perusteella McMahon ei siviilissäkään poikennut televisiossa esittämästään perverssistä painimogulista. Ulkomaiden painimiljööt on kierrätetty 2K23:sta ja sponsorien tuotemerkit TV-lähetyksistä. Vapaa painija Jos moraalipuoli sivuutetaan, WWE 2K24 on parin edellisvuoden tapaan mallikelpoinen painipeli. Kauniit ja tyhmänrohkeat Testohuuruisen dekadenssin vastapainoksi WWE suhtautuu sentimentaalisesti alan historiaan ja veteraaneihin. 175953_.indd 46 175953_.indd 46 25.7.2024 14.08.54 25.7.2024 14.08.54. Naisversiossa seurataan entisen indietähden hapuilua ja kipuilua WWE:ssä
Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Liikkeet ja areenat näyttävät hyviltä. ktioon paloja todellisuudesta. Ensin lyö kello, sitten Vader. 47 Siirry sähköiseen maksamiseen Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa 1.9.2024 alkaen paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 4,90 euron suuruisen laskutustapalisän/ lähetetty lasku. Ehkä kökkö bodarivarietee ja tunneporno, jotka on helppo lokeroida sinänsä viattomaksi huonoksi mauksi, kätkevät taakseen aidosti häiriintyneen yrityskulttuurin ja ihmiskäsityksen. Joka tapauksessa nykyisenkaltaiset eli laadukkaat WWE 2K:t on nähty nyt kolmesti. Mitäs sitten WWE on kiinnostavimmillaan silloin, kun se sekoittaa . Kirjaudu Oma asiointi -palveluun ja ilmoita sähköpostiosoitteesi, johon haluat laskut lähetettävän. • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. Universeja My GM -manageroinneissa riittää myös tekemistä. 79 Sujuva painipeli ilman suuria ideoita. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Käsikirjoitus, mielikuvitus ja kierrätyssisältö. Painijattaren vaelluksessa on muun tauhkan lisäksi yliluonnollinen sivujuoni, joka muistuttaa painiyhtiö WCW:n lopun ajan sekoiluja. Myös WWE-pelien tarinoita voisi syventää häivähdyksellä inhimillisyyttä. Huonoa . Painija-kirjailija Mick Foleyn spiikeistä kuultaa turhautuminen vuorosanoihin. joka on aiempaa kehnompi ja jopa showpainin mittapuilla huono. McMahon-käräjien lisäksi jään odottamaan pelisarjan uusia avauksia. Hyvää + Mekaniikka, mäiske ja spektaakkeli. My Faction -keräilypelin sivuutin mikromaksujen takia. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen. Edellinen hukuttaa vapauteen, jälkimmäinen keskittyy jäntevämmin budjetointiin, ja ihannetilanteessa ne fuusioitaisiin yhdeksi. 175953_.indd 47 175953_.indd 47 25.7.2024 14.09.23 25.7.2024 14.09.23. McMahonin tapaus ajaa kuitenkin pohtimaan, mitä WWE:stä ylipäänsä voi paljastaa yleisölle
Ankarampi tulitus saattaa murentaa henkisen kantin täysin, jolloin kyseinen solttu ei pysty seuraavalla vuorollaan mihinkään. Hiottavaa olisi myös käyttöliittymässä, jonka tietoikkunat joskus ovat tiellä, eikä kaikkia näppäinkomentoja tai käsitteitä selitetä selkeästi. Ne on syytä ottaa kokonaan haltuun ennen parin kuukauden kuluttua koittavaa D-päivää. Tuttuun tapaan sotilaan voi myös laittaa suojaamaan sektoria, mutta vihollisen juostessa siihen jed-sotilas kysyy ensin pelaajalta lupaa ampua. Sekä omien että vihollisten taistelukuntoa mitataan terveyspisteiden lisäksi moraalipisteillä. Näissä isketään Wehrmachtin arkoihin kohtiin ja vahvistetaan paikallisia vapaustaistelijoita. Joskus pari haulia toverin kylkeen onkin ihan hyväksyttävä hinta vihollisen hengestä. Tiedustelijat pyrkivät lähelle, sniput iskevät kaukaa ja lämärit parantavat omiaan. Siinä liittoutuneet tiputtivat muutaman eliittisotilaan ryhmiä laskuvarjoilla natsien valtaamaan Manner-Eurooppaan. Hyökkäystehtävät alkavat suoralla toiminnalla, kun taas hiippailutehtävät halutaan hoitaa huomaamattomasti. Näin luodit voi varata tärkeämmille kohteille. Ekspalla kasvatetaan miehistön taitoja, resursseja kuluu mustilla markkinoilla tai strategiakartan pikkuaskareissa, kuten koulutus-, kuntoutusja maakuntien korjaustehtävissä. Muuten jokaisen moraali palautuu hieman vuoron alussa, ja komentajat osaavat tarvittaessa rohkaista kavereitaan. Tehtävien tavoitteet ovat selkeät ja taistelutanner mukavan kompakti. Perusvaikeustaso tarjosi omille kyvyilleni juuri sopivan haasteen. Konekivääri kylvää kuolemaa. Ainoastaan korkeustasojen parempaa hyödyntämistä jäin kaipaamaan. Muitakin näppäriä ideoita on taisteluun sisällytetty. Peli-iloa nämä pienet puutteet eivät pilaa. Jo pelkkä tulituksen kohteena oleminen laskee sotilaan moraalia, ja jos se putoaa puoleen, kärsivät tämän tarkkuus ja toimintakyky. Heidän tehtävänään oli suorittaa sissioperaatioita, tukea vastarintaliikkeitä ja helpottaa maihinnoususta alkaneen hyökkäyksen etenemistä. Isommalla strategiakartalla puolestaan tehdään valintoja, joiden tarkoitus on heikentää miehittäjien otetta ympäri Pohjois-Ranskaa. Tietyt paikat ovat maihinnousun kannalta kriittisiä. Näinhän sen pitäisikin mennä! Tehtävien pääja sivutavoitteissa onnistumiset palkitaan kokemuspisteillä, uusilla varusteilla ja resursseilla. Laukaukset eivät kulje luotisuoraan, vaan pyssyn piipusta lähtee osuma-aluetta kuvaava kartio. 48 175743_.indd 48 175743_.indd 48 25.7.2024 14.22.48 25.7.2024 14.22.48. Taisteluhengen mallinnus toimii pelatessa hienosti ja lisää taktisuutta. Mortit, seilorit ja mekaanikot hoituvat helposti, mutta hevit ja pioneerit ovat kestävämpiä. Tässä onnistumista helpottavat Commandosista tutut puolikuurot ja -sokeat natsit. Valloittajat ja valloitetut Classifiedin natsit kampeavat pelaajaa vastaan useilla erilaisilla vihollistyypeillä, mutta niiden käytännön erot ovat pieniä. Invaasion lähtölaskenta etenee pari päivää kerrallaan, kun pelaaja suorittaa vuoropohjaisia tehtäviä pienillä alueilla ja kourallisella taistelijoita. Ja miksei pikatallennukselle ja -lataukselle ole näppäinkomentoja. Operaatioiden tavoitteet vaihtelevat, mutta luonteeltaan tehtäviä on kolmea tyyppiä. Toisin kuin vaikka XCOM:issa, väijytetyt eivät pääsekään luikkimaan suojaan, vaan väijyttäjät saavat ekstravuoron. KUNNIATTOMAT XCOM-MANDOT Absolutely Games / Team 17 Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox X/S Minimi: Intel i5-6600 tai AMD Ryzen 5 1600, 8 Gt RAM, GeForce GTX 660 tai AMD Radeon HD 7850 tai Intel Arc A380 Suositus: Intel i5-10600K tai AMD Ryzen 5 3600 XT, 8 Gt RAM, GeForce GTX 970 tai AMD Radeon R9 290X tai Intel Arc A750 Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti Ikäraja: 16 Väijytystehtävissä aloitetaan salaa, mutta muutaman hiljaisen tapon jälkeen viholliset havahtuvat. Classifiedin taistelut toimivat erinomaisesti. Tämän kartion sisällä kaikki kohteet saattavat ottaa osumaa, omat mukaan lukien. Suorittamalla onnistuneen operaation pelaaja voi vahvistaa haluamansa kolmanneksen vastarintaa, ja kokonaisen maakunnan voimistaminen palkitaan erilaisilla bonuksilla. Classified: France ’44 antaa pelaajan komentoon yhden Jedburgh-tiimin, jota johdetaan XCOM-tyyliin vuoropohjaisissa tehtävissä. No, oikeasti ensimmäiset Jed-taistelijat pudotettiin frankkien maalle vasta maihinnousun aattona, mutta poikkeamalla peliin saadaan luonteva aikaraja. Jukka Koskela Kauan sitten kaukaisessa maassa, urheat jedit kävivät taistoon pahaa valtakuntaa ja sen hirmuhallitsijaa vastaan. Upseerit ovat jo korkeamman prioriteetin kohteita, eivätkä kuole kerrasta. Moraalin voitto Taistelukentällä Classified kehottaa vartioimaan moraalia, mikä ei suinkaan tarkoita humaania sodankäyntiä. Muuten Classified vaikuttaa historiallisesti tarkalta ja tiputtelee kiintoisia triviaknoppeja. Absolutely Games ajatteli, että tämä olisi hyvä taustatarina myös taktiikkapelille. N ormandian maihinnousun tietävät kaikki, mutta skotlantilaisen kaupungin mukaan nimetty Operaatio Jedburgh on vähemmän tunnettu. Yritänkö tällä vuorolla eliminoida vihollisen lääkintämiehen vai olisiko tärkeämpää pitää suojassa kyykkivä tarkka-ampuja matalana. D-päivän kello Kartta käsittää Ranskan pohjoispuoliskon, joka on jaettu maakuntiin ja niiden kolmasosiin. Suurstrategiaa ei ole tarjolla, mutta se ei haittaa, koska pelin suola ovat taktiset taistot
Aluksi vastassa on Wehrmachtin rivimiehiä, jotka hiljalleen tekevät tilaa karaistuneille sotilaspoliiseille ja laskuvarjojääkäreille. Tarkka-ampujan ja tiedustelijan osaamiset voi päätellä jo nimestä. Lisäksi kukin poppoo pyörittää mustaa pörssiä, josta voi ostaa omille joukoille parempia aseita ja asuja. Mitäänsanomaton oktetti Taistelijan sukupuoli ja hassusti myös kotimaa rajoittavat rättisulkeisia, koska esimerkiksi jenkki ranskalaisessa lierihatussa olisi niin epäilyttävän näköinen, että hänet ammuttaisiin kyselemättä vakoojana. Nämä paitsi kumoavat pelaajan edistymistä, myös hankaloittavat kyseisen maakunnan operaatioita. Heavyilta löytyy raskaampaa kalustoa, kuten konekivääri ja kranaatteja. Jed-ritareita on viittä sorttia. Vihollisten huomiota on helppo vältellä. Kommunismia kannattavat Radikaalit, De Gaullen tukijat ja omaa etuaan ajavat rikolliset toimivat kukin alueillaan. Johtajat on aseistettu kiväärein, he kannustavat joukkojaan parempiin suorituksiin. Herr Flick ja kumppanit eivät pelkää juuri mitään. Noin puolivälin jälkeen Kolmas Valtakunta alkaa ottaa jedien iskut vakavasti ja nokittaa Gestapolla sekä SS-joukoilla. Haulikkoa heiluttavat tukimiehet ovat lääkintämiesten ja pioneerien välimuotoja. Myös strategiakartalle ilmestyy pelin aikana sotilaspoliisin ja Gestapon liikkuvia yksiköitä. Aseiden rajaaminen hahmoluokan mukaisesti onkin paljon loogisempaa. Suorittamalla tehtäviä niiden hyväksi suhteet organisaatioihin paranevat, ja pelaaja saa käyttöönsä FFI-iskuryhmiä, joilla voidaan hidastaa saksalaisten kostoiskuja. Aktiivikyvyillä on omat cooldown-aikansa, Hiljainen, muttei äänetön tappo. Passiiviset taidot lisäävät aseen vahinkoa, lisäävät tulituksen vaikutusta vihollisen moraaliin ja niin edelleen. 49 175743_.indd 49 175743_.indd 49 25.7.2024 14.22.53 25.7.2024 14.22.53. Onneksi taustatukea saadaan natsimiehitystä vastustavilta ryhmiltä. Rintamakokemuksella hahmojen taitoja kehitetään luokkakohtaisen, nelihaaraisen kykypuun avulla
Taisteluista syntyvä narratiivikin jää emergoitumatta. Strategiatasolla Classified: France ’44 on vähän pinnallinen, mutta vuoropohjaiset taistelut ovat makoisia. Verrattuna vaikka XCOM 2:een Classified on anteeksiantavampi ja helpompi, mutta ei liiaksi. Luokiteltu oivalliseksi Eräässä arvostelussa Classified julistettiin XCOM:in ja Kunniattomien Paskiaisten risteytykseksi. Jokainen ryhmän jäsen on oma, ääninäytelty yksilönsä, joiden taustoja avataan esittelyvideoin ja nuotiokeskusteluin. Kaikkea ei yksi sotilas opi, mutta maksimitason 25 taistelija on jo melkoinen sissi. Koska leirinuotion äärelle mahtuu vain kahdeksan, jäävät jotkin hahmoluokat yhden edustajan varaan. Erilaisia loppuja kampanjalle on sotaonnesta riippuen useita, mutta läpipeluun kestäessä noin 30 tuntia olen ehtinyt nähdä niistä vain yhden. Yllätyksetön tarina ja yksiulotteiset hahmot. Oikein sankarillinen onnistuminen! Uusia vihollistyyppejä ilmestyy tasaisin välein. Bonuksena peli pyöri testikoneessa paljon paremmin kuin Firaxisin behemotti. Hyvää + Vuoropohjaiset taistelut ja taistelumoraalin merkitys. Mutta itse pelaaminen on eri hauskaa. DLC:tä on jo saatavilla ja lisää lupaillaan tulevan, mutta jo pelkkä peruspeli on oikein onnistunut. Silti mieleni tekee pelata toinenkin kierros, paitsi nähdäkseni loputkin soturit myös siksi, että se on kivaa. Myös hahmojen osumatarkkuus tuntuu 88 Mainiota vuoropohjaista taktikointia vähän kevyemmällä strategialla. CLASSIFIED: FRANCE ’44 Tehtävä onnistui, mutta natsit valmistautuvat iskemään takaisin. mutta esimerkiksi lääkintämiehen kehotus ottaa lääkkeet tai komentajien tsemppaus voivat olla tiukassa paikassa kullanarvoisia. Esimerkiksi savescummaus tuli ihan vain testimielessä todettua toimivaksi. Niin pitkälle en menisi. Ryhmäkoko kasvaa neljästä kampanjan alun ensimmäisissä tehtävissä, mutta tarjolla olevista kahdesta vaihtoehdosta voi valita vain toisen, eivätkä tehtävänannot kerro mihin hahmoluokkaan potentiaalinen tulokas kuuluu. Jos sie tarviit oikein hyvää taktikointia, täs siul on sellanen. Toki vaihtopelaajia on hyvä olla kun ykkösketju parantelee haavojaan. Hahmoista on kai yritetty tehdä persoonallisempia kuin XCOM-soltut, mutta jännä kyllä, samanlaista tunnesidettä ei jed-joukon jäseniin muodostu. Ekassa kamppiksessani jouduin pärjäämään yhdellä tiedustelijalla, kakkossnaipperini jäädessä lähes aina kipinämieheksi. Oikeissa olosuhteissa voi jopa saada sadan prosentin osumatakuun. Pelattava ei jää pelkkään kampanjaan, sillä yksittäisiä tehtäviä löytyy editorin ansiosta niin kehittäjien kuin pelaajienkin tekeminä. 50 175743_.indd 50 175743_.indd 50 25.7.2024 14.22.59 25.7.2024 14.22.59. Huonoa . Lisäksi ekstrajannut voi laittaa strategiakartalla oikeisiin töihin, kuten tukemaan vastarintaliikkeitä, korjaamaan natsien kostoiskujen aiheuttamia tuhoja tai kouluttamaan uusia FFI-yksiköitä. Taisteluista ei synny merkittävää draamaa, päätarina on luokkaa ”menimme sinne ja taistelimme”, eivätkä pelin hahmot jää mieleen. reilummalta, eikä joka neljäs 95 prosentin varmuudella osuva laukaus ole hutikuti. Franz, katso oikealle! Nuotion ympärillä jutustelu tekee hyvää yhteishengelle. Osin siksikin, että lopullisen kuoleman asemasta kahdesti kaaduttuaan he poistuvat vain taistelukentältä
Ja räjähdyksiä. Tuli ja liike Yleisen vuoropohjaisuuden mukaisesti sotajoukot toimivat vuoronperään. Rekat kuljettavat miehiä ja tykkejä. Pienenä ja yllättävän kekseliäänä ominaisuutena joukot voivat oman vuoronsa aikana ampua kaksi kertaa. Totisesti hauskan näköistä! Mutta toisen maailmansodan peliltä näyttävä toisen maailmansodan peli toisen maailmansodan pelin nimellä hukkuu helposti massaan, jos sen vaikuttavin ensivaikutelma on kivalta näyttäminen. Suositus: 64-bit Win 10, i56400 (tai vastaava), 16 Gt RAM, Geforce GTX 1060 (6 Gt VRAM) Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60 GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Siellä on joku kurkkija. Monesti myös omien, koska tulitaistelut ovat nopeita ja tuhoisia. Headquarters: World War 2 on nopeatempoista vuoropohjaista taktikointia tankkien heikoilla sivupanssareilla ja taloihin suojautuvalla jalkaväellä. P elin mainos näyttää kivalta! Headquarters: World War 2 lupaa trailereissaan vuoropohjaista taktikointia ikivihreässä Normandiassa, sotajoukon kehittämistä ja ampumista tankkien heikkoihin sivupanssareihin. Tämä pitää taistelukentän joustavana, kun on aina mahdollisuus yhdelle tilaisuustulelle, eikä koko tulivoimaa ole pakko upottaa yhteen kohteeseen. Tavoite on voittoalueiden valloittaminen ja tie näille käy vastapuolen ruumiskasojen yli. Yksiköiden välisiä eroja on Pikkuanimaatio tilaisuustulesta. Ruumiillisia vaurioita korjaa muutaman vuoron välein latautuva päämajakyky Reinforcement. Miesten loppuminen osumien myötä vasta fataalia onkin. Ruutuun mahtuu kerrallaan yksi yksikkö, jonka läpi muut eivät mene, joskin viereiset yksiköt voivat vaihtaa paikkaa. Juha-Pekka Viljanen HEADQUARTERS: WORLD WAR 2 Shakki olisi parempaa Fog of Warilla, pidemmälle ampuvilla joukoilla ja nopanheitoilla. Kummankin menettäminen vähentää yksikön kykyä tehdä mitään, sillä luotien viuhunta nostaa maan halailun korkealle Maslow’n tarvehierarkiassa. Tulitus syö miehiä ja heidän taistelutahtoaan. Minimi: 64-bit Win 10, i5-4460 (tai vastaava prosessori), 8 Gt RAM, 256 MB VRAM, Geforce GTX 950 (2 Gt VRAM). Selkeät osumapisteet eivät kauaa pidä joukkoja hengissä, mutta suovat armoa kerrasta kuolemiseen ja selkeyttä muuten vaan. Kaipasin mahdollisuutta korjata yksikköjä useammin, koska vahinkoa kärsineet joukot toimivat huonommin eivätkä kuolleet kerää kokemusta. Tykit, teräs, muttei tauteja Yksinkertaistettu, muttei yksinkertainen, taktikointi täydentyy yksiköillä, jotka toimivat leikkisodan ehdoilla ja todellisuutta muistuttaen. No, se ei peliä pahenna. Tämä taktiikkapeli kuitenkin mallintaa tilanteita, joissa joukot korjataan sitten pölyn laskeuduttua. Sitä pelaa ilokseen, koska se on jopa RUUTUSOTA Starni Games / Slitherine Ltd Arvosteltu: PC Versio: 1.00.02. Pyrotekniikka raikaa ja niityllä laiduntaa lehmiä. Ehdin unohtaa koko pelin sen julkistamisen ja arvostelukappaleen saamisen välissä. Perinteisten heksojen sijasta maasto jaetaan ruutuihin, mikä sopii hyvin ihmiskunnan jalostamaan suorien kulmien Normandiaan. Mukana on taktiikkapeleille niin tärkeä tilaisuustuli. Taistelutahto palautuu ajan myötä ja Rally-komennolla. kekseliäs: kuvitelkaa Advance Warien ja uudempien XCOMien yhdistelmä. 51 175572_.indd 51 175572_.indd 51 25.7.2024 14.30.36 25.7.2024 14.30.36. Moninpeli: 4 Ikäraja: Ei tiedossa. Taistelutahdon kuluminen ei vaadi osumia ja sen pettäminen saa joukot lähtemään lopulta käpälämäkeen. Ah, vanha kunnon pelko korvaamattomista menetyksistä! Käytännössä vahinkomallinnus toimii, koska kampanjan kentät toimivat sen ehdoilla, eikä täyttä virheettömyyttä vaadita. Kiväärimiehet menevät melkein missä vain, tykit ampuvat kauas ja panssarivaunut saattavat kestää osumia. Ja lehmillä. Rajoitettu liikkuminen on taktinen pulma, kun pitää päästä hyviin ampumisasemiin, jotta pääsee taas liikkumaan. Vastustajan vuorolla tapahtuvia tilaisuustulituksia on kolme, miinus omalla vuorolla ammutut
Kaikkia skenaarion tavoitteita ei kerrota heti, vaan tehtävät elävät. Esimerkiksi saksalaisille tulee pariin otteeseen käsky perääntyä. Toisaalta geneerinen ajoneuvohavainto voi olla mitä vain armeijan heikoimmasta peltipurkista vahvimpaan teräspetoon, joten siinä sitten vain valitsemaan, mitä havaintoa ampuu. Tämä toimii pääasiassa hyvin, joskin amerikkalaisten viimeinen tehtävä Brestissä on melkoinen yhdistelmä suojattomia katuja, saksalaista tykistöä ja Kuningastiikereitä. Ammuu jo! 52 175572_.indd 52 175572_.indd 52 25.7.2024 14.30.41 25.7.2024 14.30.41. Headquarters ei tosin ole niin ankara, etteikö pienistä verilöylyistä selviäisi. Kolme valtakuntaa Kolmen kampanjan juonena on Normandian kesä 1944, kerrankin eri näkökulmista. Tulitaisteluissa paras puolustus on ampua kauempaa, piilosta ja ensin, ja tiedustelija on erinomainen työkalu kaikkiin näihin. Mukana on annos shakkimaista siirtojen miettimistä tuliasemia aseteltaessa. Päätavoitteet saavat rinnalleen sivutehtäviä, joissa kolutaan asevarastoja, vapautetaan vankeja ja niin edespäin. Esimerkkinä ensimmäisissä tehtävissä amerikkalaisilla tehdään maihinnousu, briteillä valmistellaan maihinnousua laskuvarjojoukoilla ja saksalaisilla tehdään epäonnistunut vastahyökkäys rannalle. Yleensä kenttien vuororajat ovat anteliaat, mutta tämän kentän voitin viimeisellä vuorolla melkoisella lataa ja tallenna -hivutuksella. Ei niitä joukkoja tosin liikaakaan koskaan ole. Isoinkin tankki nöyrtyy sinkomiehen ninjaillessa sen viereen. Yksiköt keräävät yksilöinä kokemusta, ja tasonnousujen myötä niille voi valita lisäkykyjä. Tämä pitää jalkaväen hyödyllisenä, koska se piiloutuu ja näkee itse hyvin. Pantterissa on kääntyvä torni, mutta Jahtipantterin rajatulla ampumasektorilla ei ole yhtään kivaa olla. Lasertähtäin. Kampanjan vaikeustaso nousee hankalammalla maastolla ja vihollisen lukumäärällä. riittämiin. On paljon helpompi hiipiä sellaisen kohteen kimppuun, jonka näkee. Voi toki olla, että omat joukkoni tapasivat päätyä outoihin paikkoihin, mutta yhtä kaikki, vuoronsa viimeistä siirtoa ei kannata tehdä viimeiseen tavoiteruutuun. Tehtävissä ansaituilla upHEADQUARTERS: WORLD WAR 2 Joukkoja riittää. Eikä siinä, etteivätkö nämä kadunpätkäonnytsuljettu-tason tankit ole hauskoja pelinappuloita. Headquartersissa ne ovat armeijan silminä oikein hyödyllisiä. Kehittyvien sotajoukkojen Ranska Sotajoukko ja yksiköt kehittyvät erikseen ja yhdessä. Tiedustelijat ovat peleissä usein nopeita yksiköitä, joiden kohtalona on kadota sodan melskeisiin. Pääasiassa kampanjan skenaariot ovat puolustusasemien vyöryttämistä parilla puolustustehtävällä maustettuna. Joten isommat mörssärit puhkaistaan sivusta tai oman armeijan suurimmilla tykeillä, mieluiten kummallakin. Vahvimmissa panssareissa vahinkosääntöjen pelimäisyys korostuu, koska pienet tykit eivät läpäise Churchill-tankin peltejä vahingossakaan, eikä edes jatkuva kolina säikäytä sen miehistöä. Pienenä kauneusvirheenä vastapuolen lisäjoukot ilmestyvät joskus kummallisiin paikkoihin, kuten oman armeijan keskelle. Combat Missionien tapaan joukot eivät näy, jos kukaan ei niitä huomaa ja sittenkään niitä ei välttämättä tunnisteta. Usein näihin liittyy käsky vallata jokin talo ehjänä, joten tykistöä kannattaa käyttää varovaisesti. Karttasuunnittelu pitää huolen siitä, että jokin tapa hiipiä goljattien herkistyksiin on olemassa
Yhdysvaltojen kampanjan loppu on nysväävä. seeripisteillä voi ostaa koko sotajoukkoja hyödyttäviä ominaisuuksia. Skenaarioiden sisäiset tehtävänannot on ääninäytelty ja yksiköt kuittaavat saamansa käskyt. Maihinnousu näinkin päin. Ratkaisut tapahtuvat nopeasti selvillä ja selkeillä säännöillä. Ulkonäköön on panostettu myös käytettävyydessä. Skirmish-pelimuodossa ja moninpelissä armeijan kehittäminen tapahtuu toisin, koska näiden pelaaminen on kuin vuoropohjaista tosiaikastrategiaa, muistuttaen Company of Heroesia. Sellaiset yksiköt ovat lopulta kivoimpia, jotka jopa ehtivät taisteluihin. Niin tuhovoimainen kuin liekinheitin onkin, se vaihtui äkkiä johonkin kauemmaksi ampuvaan. Huonoa . Siitäkään ei ole haittaa, että peli on strategiapeliksi yllättävän nätti. On se vaan joskus jännempää katsella yksikköä tähtäämässä ja ampumassa kuin vain nähdä lyhyt teksti onnistumisesta. Ylittämättömien jyrkänteiden hukkuminen maastoon on ainoa toistuva visuaalinen hankaluus. Animaatiot voi katkaista hiirellä, joten katselun vapaaehtoisuus lisää iloa. Niin ei käynyt, koska ne ovat riittävän hienoja ja nopeita. Tilaisuus tulelle. Hyvää + Nätti, hauska ja älykäs. Sitten on vielä räjähdyksiä ja maatalouselikoita! Onneksi sain arvostelukappaleen, olisi ollut sääli, jos tämä olisi mennyt ohi. Tietokone ei oikein osaa skirmishiä. Ninja PIAT. Kampanjoissa tekoäly taas toimii oikein hyvin. Joukkoja ostetaan kesken tehtävän ja käytössä olevat varat riippuvat voittoalueiden hallinnasta. Etsin aluksi valikoista silkasta tottumuksesta keinoa kytkeä pois animaatiot joukkojen urotöistä, koska uskoin kyllästyväni niihin. Kone osaa sopivalla tavalla ärsyttävästi kurmoottaa pelaajan heikompia ja suojattomampia yksiköitä. Headquarters: World War 2 lunastaa trailerinsa lupaukset kivasta ja nopeatempoisesta pelaamisesta. Skirmish on oikein osuva nimi, koska oletusasetuksilla voittoon tarvittavat pisteet kertyvät nopeasti sotajoukkojen kahakoidessa muutaman voittoalueen ympärillä. Ydinryhmän kokoa ei voi ominpäin kasvattaa, mikä rajoittaa valintoja. Mieluumminhan sitä tekee niitä asioita, joita ei ole pakko. Tehtävät tuovat myös mainetta, jolla voi ostaa parempia yksiköitä. Kaikki pysyy selkeästi hahmotettavana taktikointina. ”Reinforcements have arrived.” Luulen, että joku muukin on pelannut Command & Conquereita. Ulosantiin on panostettu Slitherine-akselilla tavallista enemmän. Yksiköiden mahdollisuudet liikkua ja ampua näkyvät myös selkeinä viivoina, jolloin huomio pysyy päätöksien tekemisessä. Kaikkea kivaa ei saa, joten elämä on valintoja, pääasiassa hyökkäysja puolustusbonusten välillä. Kokeneen pelaajan on helppo uunottaa tekoälyä, joka ei ole parhaimmillaan vapaassa ympäristössä. Korostettujen siluettien ja yksiköitä kuvaavien symbolien vuoksi fotorealistiset yksiköt maastoväreineen eivät huku karttaan. Pari lisälaukaustakin voi tienata. Näissäkin pelimuodoissa joukot keräävät kokemusta. 53 175572_.indd 53 175572_.indd 53 25.7.2024 14.30.47 25.7.2024 14.30.47. Jos pelaaja on taas tehnyt ison virheen, niin se on siinä sitten: kone ei armahda. Se ei aivan päättömästi juokse pelaajan joukkojen tulilinjalle, mutta sen verran kuitenkin, että pelaaja tuntee ansaittuja onnistumisen tunteita ja jännitystä. Suurta taidetta äänimaailma ei ole, mutta onpahan informatiivista taustahälyä pienellä huumorilla. 84 Hyvin tehtyä leikkitaktikointia Normandiassa. Komenna ja hallitse Ylipäätänsä Headquartersin tapa ottaa historiasta mekaniikat ja tehdä niistä jotakin hauskaa, on toimiva
Pelin yleistä ideaköyhyyttä kuvaa hyvin se, että kun tyttäreni sattui näkemään vesikentän merenneitohahmon, hän kysyi, että miksi ihmeessä Ariel on tässä pelissä mukana. Pelkkä pelin sankarin vaihtaminen perinteisestä Arska-Conanista pikkuisen persoonallisempaan kaveriin auttaisi paljon. Kiven kovat pikkupelit -palstalla nostetaan esiin säläosaston parhaimmistoa – halpoja, nopeita ja hyviä. Seesteiset maalaismaisemat heinäpoutineen, nätisti animoitu 2D-gra. Vastustajat eivät myöskään noudata mitään tiettyjä liikesarjoja ja lyöntisuunta vaihtuu jatkuvasti, mikä tekee tappelusta vielä vaikeampaa. Se, että Roarin pikselibarbaari hyppii tasolta toiselle ja antaa hirviöille miekkaa naamaan, ei yllätä ketään, mutta pelin paketointi vetäväksi kokonaisuudeksi on iloinen poikkeus kunnianhimottomuuden riivaamassa genressä. ikka ja klassinen ritariromantiikka luovat ensivaikutelman kivasta kalpaseikkailusta, mutta se illuusio hutkitaan armotta palasiksi ensimmäisen vastustajan seipäällä. Pelaaminen on jatkuvaa selkäsaunaa, jossa jokaisen uuden asian sisäistäminen maksaa vähintään viisi kuolemaa ja kaiken aloittamista alusta. Juuri, kun perusviholliset alkoivat kaatua ongelmitta ja ylpeys kihahtaa hattuun, vastaan marssi musta ritari kaksimetrisen miekkansa kanssa. Tarina kuljettaa pelaajaa loogisesti ja kiinnostaviin maisemiin, kentistä saa palkkioksi uusia kykyjä ja taisteluita käydään kamaran lisäksi ilmassa sekä vedessä. ikasta löytyy Zelda 2:sta tuttuja elementtejä ja neljän cacodemonin/beholderin kohtaaminen bossimatsissa on hauska ylläri. Ulkoasu on persoonallinen ja sympaattinen, etenkin heinähangolla huitaiseva ja sitten kiireesti karkuun kipittävä papparainen huvittaa joka kerta. Iikka Kivi KIVEN KOVAT PIKKUPELIT Tarjolla kuukauden annos pieniä mutta hyviä pelejä. Yleensä en jaksa innostua näin armottomista peleistä, mutta A Bastard’s Talen vähäeleisen koruton tyyli ja tarkka tappelumekaniikka pakottivat vääntämään edes ensimmäisen kentän loppuun. TÄSMÄLÄÄKETTÄ MAMMUTTITAUTIIN THE ROAR OF REVENGE (2021) SEEP / Ratalaika Games Saatavilla: PC, PS5, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Jos jokin on pikkupelien ruisleipää, niin retroestetiikalla (nestetiikalla?) leikkivät 2D-toimintatasohyppelyt. Varkaissa on käyty muissakin retropeleissä: gra. Mammuttitaudin riivaamien pelikolossien autiomaassa pikkupelit ovat virkistäviä keitaita, joista hörppää hyvällä mielellä ja jatkaa piristyneenä matkaansa. Eräs nettikaupan promovideo kiinnitti huomioni: pelaajalle luvattiin säälimätöntä turpaanvetoa tuntikausiksi – ja ehkä, mikäli pelaaja on tarpeeksi sinnikäs ja jaksaa harjoitella, lopulta nousua voittajaksi. A BASTARD’S TALE (2015) No Pest Productions Saatavilla: PC, PS5, PS4 54 175570_.indd 54 175570_.indd 54 25.7.2024 15.00.57 25.7.2024 15.00.57. Haaste kumpuaa kuitenkin reiluista lähtökohdista: pelaajan täytyy vain oppia torjumaan vihollisen lyönnit oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan. K auhistun, kun luen muiden arvostelijoiden AAA-peleihin upottamista tuntimääristä: 40 on kevyttä alkulämmittelyä, 80 peruskamaa ja 120 perusteltua silloin, jos peli on tosi hyvä. Esikuvana ovat olleet etenkin kasibittiset Castlevaniat, mutta menneisyyden virheisiin ei jäädä jumiin. Mutta vaikka Roar of Revenge on peruspompintaa laadukkaampi, kovin geneeriseksi senkin ote lopulta jää. Mainoslupaukset pidettiin sataprosenttisesti, peli kuuluu helposti vaikeimpiin koskaan pelaamiini. Ja johonkin väliin täytyisi tietysti ehtiä tuikata omatkin iskut, mikäli maaliin haluaa päästä. Välitallennuspisteet vähentävät turhautumista, samoin se, että osumat eivät heitä sankaria metrikaupalla taaksepäin kuiluun. Vesikentän värimaailman lainaaminen kokonaisen pelaajasukupolven traumatisoineesta Turtlesin pommisukellustehtävästä on jo melkein ilkeä temppu. Harvoin pelejä enää markkinoidaan röyhkeällä asiakkaiden alentamisella (Romerokaan ei enää tee kenestäkään narttuaan, vaan pykää kiltisti uusia kenttiä Doomiin), joten pakkohan A Bastard’s Tale oli ottaa testiin. Peli on mainiosti rytmitetty ja uusia haasteita annostellaan sopivasti. Kun 2D-hyppelyiden pelimekaniikkaan on vaikea keksiä mitään uutta, sitten audiovisuaalisuuden, maailman ja tarinan pitäisi olla persoonallisia senkin edestä. Mutta onhan ruisleipä hyvää ja Roar of Revenge vielä vähän tavallista parempaa. Hyökkäykset tulevat ylhäältä, vasemmalta kädeltä tai oikealta kädeltä ja oikeat blokkaussuunnat täytyy päätellä vihollisen asennoista ja animaatioista, ei vinkkisymboleista tai vastaavista. Baldur’s Gate 3:n korkea aloituskynnys ei ole minulle roolipelin monimutkaisuus vaan sen vaatima aika. Millä ihmeen ajalla noita ehtii, pohtii ruuhkavuosien rutistama kupolini. Ensimmäisen kentän ja noin kymmenen vihollisen selättäminen maksoi 46 yritystä ja tunnin verran aikaa
Isompi ja vähän tekemätön paikka on se, että autotaistelusta ei saada ylävinkkelistä kuvattuna mitenkään niin vaihtelevaa ja dynaamista kuin jalkaväkitaistelusta. Lovecraftilta (joka kirjoitti novellin nimeltä The Colour Out of Space). Ajaminen on toimivaa ja isoon laumaan kaasu pohjassa turskauttaminen jaksaa hymyilyttää. Tiiviin muotonsa ansiosta tarinan käänteet iskevät varoittamatta ja onnistuivat kaikessa odottamattomuudessaan paitsi järkyttämään vähäsen, myös luomaan pelistä pysyvän muistijäljen. Siinä missä Dead Nationissa pelaaja syöksähtelee, käyttää puukkoa ja heittelee räjähteitä, Zombie Driverissa laumat tuhotaan ajamalla niiden läpi kaasu ja liipaisin pohjassa, kääntymällä vähän matkan päässä ja toistamalla tämä 20 kertaa. Pelien kuitenkin täytyy olla varttiviihdettä pidempikestoista hupia, joten tavallisesti Lovecraft-pelit tuntuvat pitkitetyiltä ja selittämättömän kauhun tunne ehtii haihtua. ZOMBIE DRIVER HD (2012 / 2020) Exor Studios Saatavilla: PC, PS5, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One Jos pelimaailma jotain 2000-luvun vaihteen jälkeen menetti, niin autotaistelupelit. 55 175570_.indd 55 175570_.indd 55 25.7.2024 15.02.13 25.7.2024 15.02.13. Housemarquen pikkuklassikon tapaan tarjolla on ylävinkkelistä kuvattua, epäkuolleiden kansoittamaa kaupunkimaisemaa, johon loiskitaan litroittain punaväriä räsynukkefysiikan ja reippaan splatter-väkivallan saattelemana. Kuuban ohjuskriisi laukesi ilman ison punaisen napin painamista, mutta kommunismin uhka tuntuu silti vaanivan kaikkialla. Ajamisen pieni jäykkyys nyt vielä menee, vaikka rennompi arcadesutjakkuus tekisi tuntumalle hyvää. Kuten nimestä voi hoksata, The Song Out of Space lainaa paljon kauhukirjailija H.P. Lovecraftia on väsätty videopeliksi vaikka kuinka, mutta kaikki nimikkeet joutuvat ongelmiin erään muotokysymyksen kanssa. Kun kaksi FBI-agenttia määrätään selvittämään syrjäisellä avaruustutkimusasemalla tapahtunutta karmeaa joukkokuolemantapausta, veritekoa pidetään itsestäänselvästi Neuvostoliiton sabotaasina. Twisted Metal-, Interstate 76ja Carmageddon-sarjat hiipuivat kaikki uuden vuosituhannen alussa ja nykyisin jos haluaa ottaa biileistä mittaa, niin tyytyminen on lannistavan sovinnolliseen potkupalloon Rocket Leaguessa. Lovecraft kirjoitti ensisijaisesti novelleja ja erittäin hyvä niin, koska harvoin hänen ideansa tai kirjalliset taitonsa kantoivat pidempien juonikuvioiden rakentelua. Mutta mitä enemmän etsivät saavat selville, sitä huonommin tapauksen yksityiskohdat sopivat neukkuagenttien – tai tarkemmin ottaen minkään inhimillisen toimijan – tekosiin. ikka on pienestä budjetista huolimatta pikkunättiä ja pomot komeita. Kuolleiden teilaaminen onnistuu paitsi auton rungolla, myös kiesiin kiinnitettävällä runsaalla lisäaseistuksella. Eroa löytyy liikkumismuodon lisäksi pelin rakenteesta: Dead Nationin lineaarisen etenemisen sijaan pelaajalle aukeaa pieni kaupunkihiekkalaatikko, jossa voi tehtävien suorittamisen lisäksi kruisailla niin vapaasti kuin kalmot antavat. Zombie Driver HD:n yksinkertaisin määritelmä on ”Dead Nation, mutta autoilla”. Pikkupelijulkaisuksi Zombie Driveriin on jaksettu puskea paljon työtä ja kunnianhimoa. Eri automalleissa saa tasapainotella ominaisuuksien välillä (taksi on hitaampi kuin sporttirassi, mutta turvallisempi) ja tehtävistä ansaituilla rahoilla autoja voi myös päivittää. THE SONG OUT OF SPACE (2022) Pixel Noire Games / Ratalaika Games Saatavilla: PC, PS5, PS4, Switch, Xbox Series X/S, Xbox One 1960-luvun Yhdysvalloissa eletään vainoharhaisissa tunnelmissa. Persoonallinen genrevalinta on myös Zombie Driverin suurin ongelma. Runsas värivalaistus, pikkuautoilu ja roiskahteleva väkivalta tuovat nostalgisia muistoja GTA2:sta. The Song Out of Space onkin tietyssä mielessä autenttisin Lovecraft-peli tähän mennessä, sillä se kestää alle puoli tuntia ja on pelimekaniikaltaan puhtaasti tarinaan keskittyvä minimalistinen läpikävelysimulaattori. Gra. Huutavassa nälässä kelpaa vähemmän tuorekin ape, kuten konsoliporttaus 2010-luvun alun Zombie Driver HD:sta. Ehkäpä seuraavaksi isometrisen zombiräimeen voisi yhdistää Desert Strike -tyyppiseen kopteriräiskintään, niin paukutteluun saisi vähän enemmän sävyjä
Systeemi pakottaa tutustumaan erilaisiin asekomboihin, enkä voi jumittua pelkkiin suosikkeihini. Kerrosten välisessä hississä valitaan kenttä kolmesta vaihtoehdosta, joiden toimintateemat, miljööt, vaikeustasot ja palkinnot vaihtelevat. Order Sectoria hallitseGLITTERMAALIT NAAMALLE Nintendo Arvosteltu: Switch Moninpeli: 2-8 Ikäraja: 7 van korkean pilvenpiirtäjän huipulla odottaa jättimäistä mustekalaa muistuttava Overlorder-bossi. Paletit opettavat salakavalan tehokkaasti erikoisempien aseiden käyttöä paineen alla. Pilvenmaalaaja Suhteelliset tiiviit taisteluareenat tai -kerrokset näkyvät kerralla hissin aloitustasanteelta, jos alueella ei ole korkeita näköesteitä. Off the Hook -bändin Marina koodaa Memverse-keinomaailman, joka menee väpelöön ja kaappaa splättäreiden mieliä, jotka pitäisi pelastaa. Kortit muun muassa lisäävät aseen vahinkoa ja kantamaa, tehostavat spessujen latausta ja mustetankin täyttymistä. Kompaktit taistelukerrokset eivät ole koskaan täysin samanlaisia tai samassa järjestyksessä, ja voittoehdot muuttuvat. Kortit parantavat luonnollisesti myös droonin ominaisuuksia. Ennen tornin hissiin astumista valitaan ”paletti”, joka määrittää pääaseen, kakkosaseen ja spesiaali-iskun. Etenemistä vauhdikkaissa taistelukerroksissa höystetään nykymuodin mukaisesti roguelite-elementeillä. Jos ja kun elämät lopulta loppuvat, urakka alkaa taas tornin juurelta, ellei sitten uhraa juuri tienattuja prlz-fyffejä uusintayritykseen. Aktiivisena apuna kerroksissa häärii drooniksi muuttunut Pearl, joka heittelee omia spessujaan, kun droonimittari täyttyy. Petri Heikkinen Nopeatempoinen Side Order -delsu tuo Splatoonin yksinpeliin kaivattua ryhtiä ja imua. Sama kortti menee palettiin viisi kertaa ja kortin efekti voimistuu toistosta. Pearlin apu jää satunnaiseksi, jos sen toiminnan tehostamiseen ei uhraa kourallista kortteja. Joka paletilla saa kerroksien 10 ja 20 välipomoilta avaimen, joita tarvitaan lisäpalettien ja Marinan devauspäiväkirjojen avaamiseen Order Sectorin aukion lokerikosta. Siinä missä kalamaiset ja luurankoaan läpinäkyvän pinnan läpi esittelevät viholli56 175067_.indd 56 175067_.indd 56 25.7.2024 14.52.57 25.7.2024 14.52.57. Areenat ovat toisinaan erittäin vertikaalisia, korkeutta saattaa olla enemmän kuin pinta-alaa. Huipulle ei tietenkään pääse suoraan, sillä ensin rökitetään rivivihollisia ja välipomoja kolmenkymmenen kerroksen verran. Asepaletti Side Orderin nokkela asesysteemi noudattaa omaa kaavaansa. Rennon maalisplättäilyn suosion myötä delsut ovat selvä juttu. Kliinisen tyylikkäissä kentissä Switchistä otetaan ilmeisesti kaikki irti, sillä vanhan koneeni tuuletin vinkuu jatkuvasti aika ikävään sävyyn. Vähän meh, eiks jeh. Side Orderin jälkeen käytän taatusti moninpelissäkin enemmän aiemmin sivuraiteille jättämiäni aseita, kuten pensseleitä ja rullia. J os Fortnite sivuutetaan, Switchin ykkösräiskintä on ilman muuta värikäs ja omaperäinen Splatoon 3. Memversen Order Sector -alueen alku muistuttaa Inkopoliksen hubia, josta on imaistu kirkkaat värit pois. Palettiin kerätään kenttien palkintoina saatavia boostikortteja, jotka parantavat sankarin ja aseiden ominaisuuksia. Side Orderin tarinakehys on aavistuksen sekava, mutta onneksi sen seuraaminen ei ole erityisen tärkeää. Splatoon 3:n laajennuspassin viime vuonna saapuneessa ensimmäisessä aallossa saatiin pari kourallista moninpelin kokemusboosteja ja vaihtoehtoinen kakkosesta tuttu Inkopolis-keskushubi. Laajennuspassin toinen osa antaa jo konkreettisempaa, vahvasti toiminnallisempaa lisäsisältöä Side Order -yksinpelihaasteen muodossa
Opin pian, että itseään ei (edelleen) kannata maalata nurkkiin. sujen kiinniottaminen. Hyvää + Räväkkä ja tiivis uusi yksinpelimoodi. Side Orderissa on selviä roguelite-elementtejä, mutta toisaalta näen sen myös perinteisenä arcade-pelinä. Triviaali moninpelisisältö. Muste, köh, -kalojen hyytymistä omassa maalissa tehostetaan sopivilla palettikorteilla. Inkopoliksen hubialue tuo toki visuaalista vaihtelua kauppakierrokselle, mutta en minä siitäkään erikseen maksaa viitsisi, eikä nykyään enää tarvitsekaan. Side Orderin tuima tahti vetää helposti vertoja moninpelin hektisimmille hetkille ja vain high score -listat puuttuvat klassisesta arcade-elämyksestä. Valikoiman viimeistelevät jättimäisten biljardipallojen maaleihin tuuppiminen ja vikkelien rengas. Useimmat areenat soveltuvat kaikille taktisesti erilaisille pelityypeille, mutta voittoehtoihin sidottuja erikoisareenoitakin nähdään. loso. En yhtään ihmettelisi, jos Splatoonien yksinpeli seuraisi jatkossa Side Orderin suuntaviivoja. Splatoon 3:n laajennuspassi aloitti vähän nihkeästi, mutta addiktiivinen Side Order -delsu nostaa Splatoon 3:n yksinpelisisällön imun vetävän moninpelin rinnalle. Lisärin ensimmäinen osa tuli niin kauan sitten viime vuonna, joten nyt on jo vaikea muistaa, mitä pikkusälää siinä tuli. 57 175067_.indd 57 175067_.indd 57 25.7.2024 14.53.12 25.7.2024 14.53.12. Viholliset eivät ole nopeita, mutta niitä on pahim89 Vauhdikas Side Order nostaa Splatoonin yksinpelin moninpelin rinnalle. Erilaisille voittoehdoille yhteistä on räiskinnän hengästyttävä tahti ja tempo. Puhtaat taistelukentät päättyvät, kun kaikki pallomaiset . Onhan se toki kiva, kun kamat kehittyvät nopeammin, mutta en moista apua suoranaisesti kaipaa. a on klassista räiskintäarcadea. Ensimmäisen delsuaallon monipelisisällön arvo riippuu vähän mistä roikkuu, sillä kokemusboostit ja Inkopolis-hubi eivät itse pelikokemusta muuttaneet oikeastaan lainkaan. ksusti. Näin kiehtovaa prässiä, hoppua ja hätää en ole Splatoonin yksinpelissä aiemmin kokenut! Voittajat hakkeroivat Palettien kortit nollautuvat ja muuttuvat prlz-rahaksi, kun sankari palaa ykköskerrokseen, mutta Marinalta ostetut Memversen hakkerointiparannukset ovat pysyviä. Korkeammilla vaikeustasoilla paine on jatkuvaa. Alueen hallinnassa taas tietyn kokoinen pläntti pidetään riittävän pitkään maalattuna ja tornin saatossa propellitorni etenee mutkikasta reittiä maaliviivaa kohti, kun sen roottoreita roiskitaan. Jokainen paletti edustaa Memverseen jumittunutta tyyppiä, joka pelastuu kun paletilla päihitetään Ylilordeilija. Runsaslukuisia luukalamörköjä roiskitaan joka kentässä, mutta pelkästään niiden teilaaminen ei tuo voittoa. Pysyvät tuunaukset tasoittavat ennen pitkää tietä, jos ja kun taidot eivät riitä kenttien tai bossien kukistamiseen. Huonoa . Toiminnan rankka tempo, selväpiirteisen kompaktit kentät ja tulos tai ulos -. Ensimmäisen läpäisyn jälkeen palkkiokertoimet kasvavat sitä mukaa, mitä vähemmän hakkerointeja käyttää, mikä tuo touhuun uhkapeliaspektin, sillä jos läpäisy ei onnistukaan, käteen ei jää mitään. Kun Overlorder lopulta kaatuu, tekeminen ei lähimainkaan lopu vielä siihen. sut eivät kiipeile seiniä pitkin, mikä auttaa joukkojen uunottamisessa. Tässä vaiheessa prlzeja pääsee sijoittamaan myös Order Sectorin uuteen Cipherin kauppaan, joka myy tyyriillä hinnalla erilaisia moninpeliin kelpaavia varusteita. Kymmenen kerroksen välein kohdataan yksi kolmesta välipomosta. millaan todella paljon ja osa niistä hyökkää kaukaa, mikä pakottaa ennakoimaan ja liikkumaan . set levittävät lattioille ja seiniin pikimustaa mustetta, sankarin aseet sylkevät yleensä siistiä glitter-maalia. Haxoroinnit vaikuttavat osin samoihin asioihin kuin kortit, mutta vaikkapa lisäelämäja panssarimaksimeihin tai vihujen tekemän lämän määrään pääsee käsiksi vain hakkeroimalla. Toisin kuin sankarin mustekalamuoto, . sugeneraattorit on tuhottu. Tavoitetta mutkistavien rivivihollisten määrä ja laatu riippuvat areenan vaikeustasosta. Kalaparvien prässi tuo mieleen kasarin Gauntletin 3D:nä
Meemiasemaan pelit kohotti niiden uskomattoman kornit piirretyt välianimaatiot. Sega Mega CD oli yksi ensimmäisiä yrittäjiä vuonna 1991, ja sille tehtiin oikeasti hyviäkin pelejä. Yksinkertainen piirrosjälki ja karikatyyrimäiset hahmot sekä myötähävettävän huono ääninäyttely olivat varmasti aikanaan Zelda-faneille järkytys, ja pelit lytättiinkin mediassa universaalisti. Nintendo jatkoi projektia Philipsin kumppanina, mutta ei siitäkään tullut mitään. Luonteeltaan ne olivat tasoloikkia, jossa seikkailtiin esimaalatuissa 2D-maisemissa. Zelda-peleistä kaksi ensimmäistä on Animation Magicin kehittämiä, kun taas kolmannesta vastasi Viridis Corporation. CD-i ei koskaan menestynyt toivotulla tavalla. Mutta ohjaimet olivat surkeita rimpuloita, ja mikä kehnointa, oikeasti hyviä pelejä ei saatu, saatiin vain multimediaroskaa. Osa meistä on niin vanhoja, että muistavat vielä myyttisen 1990-luvun ja CD-levyn tuoman huuman pelimaailmassa. Tämä CD-soittimelta näyttänyt laite toisti paitsi äänilevyt, mutta oli myös pelikonsoli. Nykyään Pahiksen uho koskee myös pelityyppiä. 1,44 megatavun diskettien ja muutaman megan moduulien jälkeen rajattomalta tuntunut 700 megatavun kapasiteetti sai pelistudiot kilpaa tuottamaan uskomattomia multimediakokemuksia, joissa videokuva ja pelattavuus sulautuivat saumattomaan, tajuntaa räjäyttäneeseen pelikokemukseen. 58 173189_.indd 58 173189_.indd 58 25.7.2024 15.08.58 25.7.2024 15.08.58. Se oli julkaisussaan hirvittävän kallis, noin 1 000 dollaria eli nykyrahassa yli kaksi tonnia. Näiden joukossa oli yllättäen Nintendon klassikkosarjoja, kuten Mario ja Zelda! Nintendo oli suunnitellut SNES:ille CD-asemaa yhdessä Sonyn kanssa, mutta yhteistyö kariutui, mikä johti Sonyn kehittämään omaa pelikonsolia. Arzette, Faramoren prinsessa. Sopimuksen mukaan Philips sai kuitenkin käyttää Nintendon hahmoja peleissään, joten CD-i sai neljä todellista Nintendo-klassikkoa: Hotel Mario, Zelda: The Wand of Gamelon, Link: The Faces of Evil ja Zelda’s Adventure. Tai näin ajateltiin, totuus oli halvalla tehtyä Full Motion Video (FMV) -sontaa, josta pelattavuutta sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Hopeisen kiekon alla Tietokoneisiin liitettävien CD-asemien lisäksi myös konsolivalmistajat innostuivat LINKKI MENNEISYYTEEN Seedy Eye Games / Limited Run Games Arvosteltu: Nintendo Switch OLED Saatavilla: PC, PS4, PS5, Xbox Series S/X, Switch Moninpeli: Ei formaatista. Se aiheutti ongelmia, sillä usein ei ollut selkeää, mistä pystyi kulkemaan ja mistä ei. Mikään näistä Nintendo-hahmojen tähdittämistä peleistä ei ole hyvä, mutta etenkin Animation Magicin tuotokset on rankattu monissa listoissa kaikkien aikojen huonoimpien pelien joukkoon. Vain muutama videokuvaan nojannut peli on kestänyt aikaa. K oska Arzettesta ei voi kertoa ilman multimedian ja hopeakiekkojen kimallusta, kokoontukaa ympärilleni: kerron teille aiheesta nimeltään… CD-i. Yritystä kyllä riitti, laitteelle julkaistiin sen elinaikana yli 200 nimikettä. Surkea ohjain ja kankeat kontrollit tekivät toiminnasta tarpeettoman vaikeaa. Ville Wikström ARZETTE: THE JEWEL OF FARAMORE Kadonneiden Zelda-pelien soihdunkantaja korjaa menneisyyden virheitä. Hyvin samoihin aikoihin kauppoihin ehti Philipsin ja Sonyn yhdessä kehittämä CD-i, joka julkaistiin loppuvuonna 1991
Pomotaistelut olivat kauneusvirhe muuten hyvin tasapainotetussa paketissa, sillä ne olivat aivan liian helppoja. Maailmankartta laajenee sumun hälvetessä tehtäviä suorittaessa. Julkaisija on Limited Run Games, joka valmistaa myös fyysiset versiot joka alustalle (näiden ennakkotilaus päättyi 17.3.2024). Alussa eteneminen on kankeaa ja pomotappelut olisivat voineet olla haastavampia. Luonnollisesti aseiden ja terveyden päivittyessä tarinan edetessä muuttuvat kohtaamiset helpommaksi. Tämä tapahtuu tietenkin kokoamalla Faramoren jalokivi epäilyttävästi Triforcen näköisistä kolmioista, joita kerätään pahiksen kätyrit pieksemällä. Mukana on Digital Foundrystä tuttuja persoonia, kuten Arzetten tuottajana toimiva Audi Sorlie ja yhtenä tasosuunnittelijoista John Linneman. Kaukosäätimellä voittoon Arzettea voi pelata nykyaikaisilla kontrolleilla, vaikka Limited Run myy myös akkuraattia kehnokapulaa halukkaille. Switchillä pelatessa mitään teknisiä ongelmia ei ilmennyt, ja OLED-ruudulla Arzette näyttää komealta. Alkuun olikin hieman koluttavaa, kun etenemissuuntia ei meinannut olla auki kunnolla, mutta tilanne helpottaa viimeistään tuplahypyn auetessa. ne ovat Zelda-keräilijöiden suosiossa, joista pitää pulittaa satoja euroja, vaikka harvalta kotoa toimiva CD-i löytyykään. Vuonna 2020 Seth Fulkerson julkaisi epäviralliset remaket PC:lle legendoista, mutta otti ne nopeasti pois välttääkseen Nintendon lakimiesarmeijan. Audi on tunnustanut olevansa suuri CD-i-fani, joten parempaa henkilöä tuottajaksi on vaikea löytää. Ajoittain vastaan tulee ystävällisempiä olentoja, joille puhuttaessa päästään ihastelemaan mahtavia piirroselokuvia ja kuuntelemaan täydellistä ääninäyttelyä. Ja ilahduttavasti lopputeksteissä annetaan ymmärtää, etteivät Arzetten seikkailut olleet vielä tässä! Inventaario ja tehtäväloki auttavat, jos tuntuu olevan jumissa. Kentistä löytyy paljon piilotettuja salaisuuksia, joten niihin kannustetaan palaamaan varusteiden karttuessa. vihollisia miekalla silpoen. Sopii myös heille, joille lähdemateriaali ei ole tuttu. Lurituksiin ei kyllästy, osa jäi jopa päähän soimaan. Tämän jälkeen hän alkoi kehittää osuvasti nimetyn Seedy Eye Softwaren alla omaa näkemystään tyylilajista. Hauskat välianimaatiot jaksoivat viehättää ainakin kerran, ja osa vitseistä oli niin tyhmiä, että nauroin ääneen ja perhe pelästyi. Hyvää + Upea audiovisuaalinen toteutus, hauskalla huumorilla ja napakoilla kontrolleilla. Valittavana on normaali ja helppo vaikeustaso, joista normaalikaan ei ole alun jälkeen kovin haastava. Huonoa . Musiikeista vastaa Jake ”Button Masher” Silverman, ja se on aikakaudelle sopivaa auraalista ilotulitusta. Rakenne on seikkailumainen, sillä kenttiin joutuu palaamaan saatuaan etenemisiä avaavia varusteita tai suorittamaan yksinkertaisia juoksutyttötehtäviä sivuhahmoille. Esikuvapelien ääninäyttelijät Jeffrey Rath ja Bonniejean Wilbur ovat mukana Arzettessakin. Sankaritar tottelee käskyjä napakasti, eikä ohjauksessa ole valittamista. Well, excuse me, princess! Kaikelle on faninsa, ja niin myös CD-i:n Zeldoille. Värikoodatut viholliset ja esteet saa tuhottua oikealla taikavoimalla. Arzette: The Jewel of Faramore on peli, jota en koskaan uskonut näkeväni, mutta jälkikäteen tämä on nerokas oivallus! Toki tekijätiimin pienuus ja budjetin rajat näkyvät, mutta tässä on saavutettu tavoite, jota lähdettiin hakemaan: nykyaikainen, oikeasti pelattava versio CD-i:n Zeldoista. Yleisö on varmasti rajallinen, mutta nostan hattua intohimoprojektille. Niistä tipahtaa rahayksikkönä toimivia jalokiviä, joita voi käyttää kylässä varusteiden täydennykseen. Kuningaskuntaa uhkaa pahasti Ganonin sukulaiselta näyttävä ilkimys, mutta koska Linkin kaksoisolennolta näyttävä iskävitsejä heittävä bardi on pelkuri, tulee nohevan prinsessa Arzetten tarttua miekkaan ja pelastaa valtakunta. Kohdatut hahmot antavat usein tavaraa, joka pitää kiikuttaa seuraavalle tyypille. Läpipeluun jälkeen voi keräillä loput esineet ja hankalin vaikeustaso aukeaa, jolloin uusi kierros on myös mahdollisuus. Joissain kentissä on majakka, jonka aktivoinnin jälkeen avautuu lisää kenttiä koluttavaksi karttaa peittävän sumun hälvetessä. Arzette: The Jewel of Faramore on paitsi kunnianosoitus, myös moderni ja oikeasti pelattava peli, ei pelkkä meemi. 173189_.indd 59 173189_.indd 59 25.7.2024 15.09.16 25.7.2024 15.09.16. Helpommalla tasolla viholliset pudottavat parannusesineitä. Kartasta valitaan kenttä, jossa pompitaan esimaalatuissa maisemissa 82 Kunnianosoitus CD-i:n legendaarisille peleille on parempi, kuin esikuvansa joka suhteessa. Rakennuspalikat ovat suoraan CD-i:n esikuvista. Esikuvista poiketen taustat ovat varsin selkeitä, eikä koskaan ole epäselvää, mihin voi loikata. Vaikka Arzette ei normaalilla vaikeustasolla parane kuin tietyissä kohdissa tai erityisesineillä, ei kuolema koskaan heitä kuin kyseisen ruudun alkuun, eikä elämien määrää ole rajoitettu. Arsenaali laajenee pikkuhiljaa ja aluksi kapealta tuntuneeseen putkeen aukeaa lisää haaroja. Ceci n’est pas une Zelda Arzette: The Jewel of Faramoren juoni on ehtaa Zeldaa. Useampia bonuspelejä löytyy, esimerkiksi Hotel Mario -tyylinen ovihippa
Jotain vanhaa Meiningissä on klassinen maku käyttöliittymästä lähtien. 26 vuotta myöhemmin Falcon on yhä valmis haastamaan minkä tahansa kilpailijan kisaan simulaattoritaivaan kuninkuudesta, monin tavoin edelleen ylittämättömänä ja ylivoimaisena. Kaikki kunnia DCS:n Liberationille, Retributionille ja muille vastaaville: ne ovat hienoja saavutuksia, mutta hädin tuskin kalpea aavistus Falcon BMS:n vallankumouksellisesta kampanjamoottorista. Mutta nigerialaiskirjeen (joista tuli tunnettu internet-ilmiö vuosituhannen vaihteessa Falconin aikoihin) asemasta se oli hieno taikatemppu, jolle on mukava naureskella vielä tempun paljastuttuakin. Tarvitsee Falcon 4.0 -asennuksen lisenssisyistä. Nykymaailmassa ei ole mitenkään valtava ihme, että peli juhlii 15-vuotispäiviään vetreänä ja elinvoimaisena vanhuksena. Pohja on kyllä sama, mutta Allied Forcen ja sittemmin BMS:n bugikorjauslistoja oli suorastaan huvittavaa seurata, kun niistä alkoi selvitä, miten meitä kaikkia aikanaan huijattiin. Toisaalta BMS-versiossa mukana on paljon enemmän originaalikoodia kuin vaikkapa vähän nuoremmassa Counter-Strikessä nykyään, ja se myös tuntuu. D CS:n yhteisö tekee ihmeitä, mutta Falconin matka tietotekniikan liitukaudelta nykypäivään on voimannäytteenä ihan omassa luokassaan. Retroilu on toki kivaa, UFO pieksee edelleen modernit kilpailijansa, mutta Falconin ainutlaatuisuus johtuu siitä, että kyseessä on teknologisesti yltiökunnianhimoinen peli. 90-luku oli kuitenkin tietokonepelien hulluja vuosia, jolloin huippupelien ja -hardiksen eliniänodote ennen katastrofaalista vanhentumista oli kuukausia, ei vuosia. Vuonna yheksänkaheksan 26 vuoden ikä vaatii vähän perspektiiviä, sillä joulukuussa 1998 26 vuotta vanha peli oli Pong, ja Falcon 4 itse on vain kuukauden nuorempi kuin ensimmäinen Half-Life. Oikeastaan mikään ei oikeasti toiminut. Falcon 4, tuo pelaajien ja kehittäjien yhteinen unelma, julkaistiin keskeneräisenä sotkuna joulukuussa 1998, minkä jälkeen se lyhyen räpistelyn jälkeen kuoli ja haudattiin. Oma polkuni Falconin kanssa erkani lopullisen tuntuisesti, kun virtuaalitodellisuus mullisti maailmani eikä ikivanha sotaratsu toiminut uusimpien teknologisten ihmeiden kanssa. Se loistokkuus perustui aikanaan vahvasti siihen, miten se repi koneista irti jokaisen megahertsin ja -tavun. Falconista tuli yksi simulaattorien surkeiden vuosien traagisimmista menetyksistä varsinkin koska samalla meni Microprose, yksi alan legendaarisimmista nimistä. Ja torso kampanjakin oli niin kova juttu, että odotukset korjatulle versiolle ovat aika kovat. BMS-version uusien ominaisuuksien hallintaan on näppäriä apuohjelmia, 60 176087_.indd 60 176087_.indd 60 25.7.2024 14.38.56 25.7.2024 14.38.56. Ainakin toistaiseksi. Ja rehellisyyden nimissä vertailukohtana on nimenomaan modernin BMS:n kampanja, ei ysärin lopulla julkaistu, kammottavan keskeneräinen raakile. Tai olisi tullut, jos joku töpseliä vetävistä kehittäjistä ei olisi päästänyt viimeisenä palveluksena suurelle unelmalleen pelin lähdekoodia pelaajayhteisön käsiin. Antti Ilomäki FALCON BMS 4.37.3 VR -MULKAISU Se kuollut ei oo, mi voi iäti entää, aikojen myötä vielä Falconkin lentää. KUOLEMATON, MUINAINEN, IKUINEN Arvosteltu: PC Peli löytyy osoitteesta falcon-bms.com. DCS World imaisee tyytyväisenä tuhatkertaisen määrän muistia ja levytilaa, prosessointitehon eroa on vaikea edes arvioida, erityisesti näytönohjainten mielettömän kehityksen takia, mutta se on vielä monta (kymmentä) kertaa rajumpi. No nyt toimii, ainakin melkein, joten on aika palata vanhan ystävän luo. Jotain projektin käsittämättömästä kunnianhimosta kertoo se, että edelleen totaalisen suvereenia kampanjamoottoria oli tarkoitus pyörittää 166 MHz:n Pentiumilla, jossa oli 32 Mt muistia (3D-näytönohjain oli valinnaista luksusta)
ilis oli lähinnä sanoinkuvaamaton. Toisaalta, kaamean näköiset kaupunkiläiskät kyllä erottaa ja niiden noin kolme taloa per kylä näkyvät niin kaukaa kuin yleensä mitään piirretään, mikä on iso plussa vaikkapa kauempana pahasti mössöytyvään DCS:ään verrattuna. Kyse onkin lähinnä siitä, kuka tässä oikeastaan haastaa kenet. joten itse ei tarvitse opetella ohjelmoimaan. Lennonjohto osaa opastaa radalle ja takaisin parkkiin, lähettää ilmaan tehtävän määräämässä aikataulussa, ohjata vaikka useamman parven kotipesään halutun lähestymisen mukaan ja tietenkin raivata tilaa hätätilan julistaneelle koneelle. No se sentään sopii mallinnettuun aikakauteen jollain tavalla. Pelin ikä pläjähtää silmille kun tassut irtoavat kentästä. Lennä, uusi Falcon, lennä, tule veeärränä takaisin! 61 176087_.indd 61 176087_.indd 61 25.7.2024 14.39.25 25.7.2024 14.39.25. Miten helvetissä tämä ei ole perustaso kaikissa 2000-luvulla julkaistuissa simulaattoreissa. Samalla, kun DCS sai viimein kunnollisia ja jatkuvasti kehittyviä perustason kampanjageneraattoreita, BMS-devaajat onnistuivat selvittämään, miten peliin saadaan kunnollisia lisäkoneita. Rakennukset ovat selkeitä ja teräviä. Vähän yllättäen ohjainten säätäminen tihkaisee hieman, esimerkiksi hattujen kanssa joutuu kikkailemaan, jos niitä on useammissa ohjaimissa, kuten tyypillisesti on. Kenttätekstuurit, F-16 ja erityisesti sen ohjaamo ovat täysin modernia tasoa. Ei varmaan pitäisi enää hämmästyä mistään, mutta tuntuu, että kehityksen tahti vain kiihtyy projektin kypsyessä. Harvoin pääsee tuntemaan näin paljon ylpeyttä jostain, mihin ei itse ole osallistunut millään tavalla. Taivaan ja maan välissä harmaana massana manifestoituva onneton piirtoetäisyys toivottaa tervetulleeksi kummitusjunan pikavuorolle kohti ysärin kauhuja. Mutta yllättävää siksi, että ohjainbindauksen luulisi olevan aika yksinkertainen perusjuttu verrattuna niihin ihmeisiin, joita BMS-tiimi on muualla tehnyt. Aluksi uutta systeemiä testataan ilmeisesti F-15C:llä. Muissa ominaisuuksissa eroa alkaakin sitten syntyä. Järjestelmäja lentomallinnus ovat huippuluokkaa, molemmat on modernisoitu totaalisesti. Ilmeisesti ominaisuus oli ollut alusta asti mukana, mutta nyt sitä on opittu käyttämään. Tällaista pelinkehitysspektaakkelia ei normaali ihminen käsikirjoittaisi edes kaatokännissä, mutta antaa palaa vaan omasta puolestani. Kun samalla oli selvää, että vanha mestari on täysin valmis kisaan mitä tahansa modernia haastajaa vastaan, . Lisäksi äskettäin uus-Microprose kertoi hankkineensa Falconin oikeudet ja haluavansa tukea BMS-projektia. DCS:n lennonjohto osaa sentään antaa laskeutumisluvan jonossa ensimmäisenä olevalle, muiden kohdalla se aloittaa mykkäkoulun ja toivoo, että ongelma häviää itsekseen. Muut DCS-tekoälyt juttelevat hyvin rajoitetusti, lennonjohdolle ne eivät sano mitään. Paljon uutta BMS-Falconin maailma herää eloon yksinkertaisimmassakin harjoitustehtävässä. Ei BMS-Falcon ulkonäöltään moderneille kilpailijoilleen pärjää, mutta en osaa sanoa, onko älyttömän siistiä vai noloa, että alkuräjähdyksen aikainen peli pääsee edes huutoetäisyydelle kilpailijoista, joiden tekijöiden ei tarvinnut miettiä 3D-kortittomia pelaajia. En edes arvaile, miten olisi käynyt, jos Gilman Louie ja kumppanit olisivat tyytyneet vähemmän kunnianhimoiseen julkaisuun silloin ysärin lopulla, mutta heidän unelmaansa voi hyvällä syyllä pitää nyt toteutuneena. Simppeli gra. ikka pyörii enimmäkseen sujuvasti myös VR:ssä, vaikka juuri ajoittaiset, mystiset VR-tökkimiset estivätkin toistaiseksi syvällisemmän tutustumisen Falconin ihmeisiin. HUDin, kypärätähtäimen ja VR-suorituskyvyn kanssa oli vielä sen verran ongelmia, että kampanja jäi toistaiseksi kokeilematta, mutta korjauksia pitäisi olla tulossa. Tupsuista koostuvat pilvet pyörivät hyrränä sopivasta kulmasta katsottuna ja maastotekstuurit ovat erityisesti originaali-Koreassa ihan hirveää värioksennusta. Vauriomallinnus on ainakin tekoälykoneille edelleen tosi simppeli hiparipohjainen viritys, mutta se on ihan siedettävä kompromissi niin kauan kun suurin osa tappotöistä hoidetaan isoilla paukuttimilla kaukaa. Järeä kampanjatehtäväkin on DCS:ssä yleensä aika yksinäinen paikka yksin lentävälle, Falconissa ei taida olla edes mahdollista tehdä niin tyhjää skenaariota, etteikö maailma heräisi väkisinkin eloon, kun kone lähtee rullaamaan. Muut ilmailijat juttelevat mukavia lennonjohdolle ja toisilleen, mistä on helppoa päätellä, mitä ympäristössä on tapahtumassa. Kun aikanaan 17 tuuman putkinäytöltä 1024x768-resoluutiolla nautiskeltu peli vyöryi silmille kahden 4K-ruudun läpi laajakulma-VR-laseista, nostalgiatykitys oli jotain aivan käsittämätöntä. Mittava konevalikoima on aina ollut DCS:n suurin etu, joten onkin mielenkiintoista nähdä, miten käy, kun kaksi modernin ilmasodan jättiläistä talloo toistensa varpaita näinkin pahasti. ksulta, mutta se ei rehellisyyden nimissä joutunut niissä kovin tiukkaan testiin. Nykyään pelissä on myös muita maastoja, jotka ovat Koreaa nätimpiä, mutta niiden välillä vaihtelu on ikävän työlästä. Kentällä Falcon on täysin kilpailukykyinen vaikkapa DCS:ään verrattuna, erityisesti niillä asetuksilla, millä jälkimmäinen pyörittää VR:ää sulavasti. Tähänkin asti esimerkiksi F-18:aa on voinut lentää, mutta toteutus on ollut vahvasti sidoksissa F-16:n järjestelmiin. Alkutekijöissään olevan VR-tuen ja uusien koneiden lisäksi parhaillaan odotellaan jättimäistä, maastomoottorin uudistavaa päivitystä. Ei ylitsepääsemätöntä eikä edes yllättävää, koska vuonna 1998 simulaattoriohjainskene oli aavistuksen erilainen kuin tänään (USB oli uusi ja ihmeellinen keksintö, jolle oli rajallisesti tukea). Kevyemmissä skenaarioissa myös tekoäly vaikutti pelottavan . Illussa aika lailla sama tarina, paitsi että radiokomentoja on vielä paljon vähemmän
Välillä on vähän kiirekin, jolloin fyysisen näppäinhässäkän naputtelu on hiirellä tökkimistä ketterämpää. Antti Ilomäki TOTAL CONTROLS MULTI-FUNCTION BUTTON BOX Simulaattorihardismarkkinoilla eletään sellaista runsaudenpulaa, että on hankala päätellä, mistä vempaimista oikeasti on huvia ja hyötyä. 62 172523_.indd 62 172523_.indd 62 25.7.2024 14.35.48 25.7.2024 14.35.48. Miksi. Systeemi on Winwingin laadun tuntien luultavasti hyvä, mutta samalla myös kallis ja toimii optimaalisesti tasan kahdelle koneelle. Semimodernin hävittäjän (ja itse asiassa myös matkustajapötkön) käyttöliittymä muistuttaa vähän vanhempaa nokialaista näppäimistöineen ja näyttöineen. Winwingin uuden F-16-paneelin voi . Apachekin herätti heti mielenkiintoa. Multipurpose-UFC kehittää pikavaihdettaviin paneeleihin perustuvaa järjestelmää, mutta siinäkin vaihtuvat läKONEHUONE Useimmat toiminnot on taustavalaistu, mistä ei luonnollisesti ole hirveästi hyötyä VR:ssä ja F-16:n kannalta merkinnät ovat enimmäkseen väärin. Paneelin näppäinasettelu on hyvin suunnittelu ja tuntuma jämerä. Markkinatalouden perusteet DCS Worldilla on ollut yllättävän iso vaikutus simulaattorihardismarkkinoihin. Systeemin kautta hallitaan asejärjestelmien asetuksia, navigointia, autopilottia, radioita, omasuojajärjestelmiä ja syötetään esimerkiksi tulenjohtajan latelemia GPS-koordinaatteja. Kahta samanlaista keskipaneelia ei ole, ja niiden muoto vaihtelee jopa saman koneen valmistussarjojen ja elinkaaripäivitysten välillä. Sentteri on tärkeä ja samalla haastava paikka peliohjainketjussa, joten nyt tutustutaan valikoimaan vähän syvällisemmin. Esikuvauskollista kotiohjaamoa rakentavilla on nykyään melkoiset kissanpäivät. K osketusnäyttöaikakautta edeltävissä jenkkikoneissa F-15:stä F-18:aan (plus Harrier) on kaikissa melko samankaltainen käyttöliittymäparadigma. Matkustajakoneita jopa ohjataan nousua ja laskua lukuun ottamatta käytännössä keskipaneelin autopilottinamiskoilla. Ei laitetta syyttä suotta ole tungettu ohjaamon näkyvimmälle paikalle. Nyt katsomme eteen ja keskelle. Aivan erityinen erityismaininta menee Buddy-Foxille, joka on kotimainen vaihtoehto A-10C:n keskipaneeliksi. Kepissä ja kahvassa on kyllä nappuloita tärkeimpien temppujen suorittamiseen, mutta reitti järjestelmien syvällisempään sielunelämään käy monitoiminäyttöjen ja keskipaneelin kautta. Sen keskeisessä roolissa on ohjaamossa lentäjän naaman eteen nostettu setti numeroja funktionäppäimiä, joilla ohjataan koneen syvällisempiä ominaisuuksia. Lentokoneiden paneeleissa on tyypillisesti numeronäppäimistö, joukko funktionäppäimiä ja tekstinäyttö. Koska se on tärkeää. ipata F-18:n vastaavan päälle konetta vaihtaessa. KESKIKAISTAN KUNINKAAT Total Controls Multi-Function Button Box totalcontrols.eu 290€ + verot, toimitus Ruotsista Hyvänä puolena simukuskeille erilaisten sentterilaatikoiden valikoima on laaja, mutta laajuudessa piilee myös hankala haaste. Erot ovat myös niin isoja, että vuosikausien yrityksestä huolimatta täydellinen, kattavalle konevalikoimalle sopiva paneeli on ja pysyy yhtä hukassa kuin Graali-kippo. Uuden, kiinnostavan moduulin julkaisu näkyy heti tarjonnassa: esimerkiksi Winwingillä on vaikuttava kokonaisvaltainen F-18-setti, minkä lisäksi yrityksen uusissa julkaisuissa näkyy vahva F-16ja F-15-painotus suosittujen DCS-moduulien vanavedessä. Yleiskäyttöisempää ratkaisua hakevalle vaikeusaste nousee kerralla miltei mahdottomuuksiin
SATUNNAISIA HARDIS-UUTISIA WINWING TYKITTELEE JÄLLEEN WinWing puskee uusia tuotteita uunista ulos yhtä huimaa tahtia kuin hylkää vanhoja. Jos Hornet-soppa Falcon-mausteilla kuulostaa herkulliselta (ja miksipä ei kuulostaisi) Total Controlsin boksi on . WinWingin kamoja voi nykyään tilata uudesta EU-kaupasta. KAHVA KOURAAN Keppejä, kaasuja ja ties mitä paneeleita on mukava mehustella ja esitellä kavereille, mutta Total Controls tietää, mitä virtuaalipilotit todellisuudessa tarvitsevat. Laitteen arviointi on hankalaa, sillä aidosti yleiskäyttöinen vehje se ei ole, mutta toisaalta olisi epäreilua rokottaa mahdottomassa tehtävässä epäonnistumisesta. F-15E:ssä ja Harrierissa toiminnot eroavat enemmän, mutta ainakin numeronäppäimistö, radion rullat ja muutama muu perustoiminto pelittävät ihan hyvin ja boksista on niissäkin jonkin verran hyötyä pelkkään hiirellä kliksutteluun verrattuna. Järjestyksellä on väliä, sillä varsinkin VR:ssä homma toimii, kunhan ensin takoo boksin leiskan lihasmuistiin Hornetia lentämällä. hinnä merkinnät näppäinasettelun pysyessä muuten samana, joten se siitä, sanovat VR-lentäjät. Lisäksi paneeliin on lätkitty nippu analogisia rullia, laskutelineja peräkoukkuvivut, courseja bearing-toiminnot sekä iso punainen jettison-namiska. 63 172523_.indd 63 172523_.indd 63 25.7.2024 14.35.57 25.7.2024 14.35.57. Falconin ohjaamosta ei VR-potta päässä apuja saa nappuloiden hahmottamiseen, Hornetissa ne ovat tarpeeksi kohdillaan ja siksi helpommin opeteltavissa, lisäksi taktisesti asetellut nystyrät painikkeissa ohjaavat sormia. Telineja peräkoukkuvipuihin voi halutessaan ruuvata ison ja selkeästi tunnistettavan jatkopalan. Kiinnitys on kriittinen tekijä, sillä laite ei ole välttämättä omimmallaan selällään pöydällä pötköttäessään, vaikka toimii kyllä niinkin. Laite on kookas ja painava, minkä vuoksi asennukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Total Controlsin oiva oivallus on se, että laatikolla voi käpistellä aika kattavasti sekä F-18:n että F-16:n järjestelmiä. Mikä tärkeintä, mukana on myös F-16-käyttöliittymälle kriittinen nelisuuntainen vipuhärpäke. ksusti mietitty ja peruslaadukas, joskaan ei ihan halpa kompromissi. F-18:n ja 16:n paneeleissa on varsin samankaltaisia toimintoja ja nappuloita, mutta ne ovat ihan eri paikoissa. Kaksi konetta on sentään jo jotain, kun kyseessä on viimeisten vuosikymmenien sotilasilmailusimuloinnin merkittävin voimakaksikko ja modernien DCS-moduulien kova ydin. Lisäksi luvassa on luultavasti kevään aikana uusi versio massiivisesta Super Taurus -kaasusta (F-18), teaserivideon perusteella mahdollisesti moottoroituna. Hieman askartelua vaaditaan, hintaa ja tarkkaa julkaisupäivää ei ole vielä tiedossa, mutta teaservideoissa vehje näytti aika valmiilta ja mahdollisesti vaatii enää päivityksen VPForcen softaan. Komean kokoinen keltainen heittoistuinkahva lähettää lentelijän iloisesti leijuen takaisin hangaarille valitsemaan uutta konetta, kun vanhasta menee takuu umpeen. Kiinnitys on luultavasti haastavaa, samalla on hyvä miettiä selityksiä jalkovälissä tököttävälle jousitetulle lenkille. Muut vaihtoehdot ovat enimmäkseen konekohtaisia, mutta ruotsalaisen Total Controlsin valikoimissa on jo jonkin aikaa ollut mielenkiintoinen semi-universaali keskipaneeliviritys. Taustavalaistuista nappuloista ei ole hyötyä VR-lasit päässä, mutta toisaalta Falconia lennettäessä vähän väärin menevistä merkinnöistä ei vastaavasti ole haittaa. Toimiva täsmäyleistuote F-18ja F-16-lentelijöille. F-16-teemaisen keskipaneelin ja F-15-kaasujen jälkeen julkistettiin metalliset polkimet, joissa on jonkinlainen (hydrauli?)vaimennin sisäänrakennettuna. Suoraa pelitukea polkimille ei liene ihan heti luvassa, mutta jos tuntuma ja säädettävyys ovat samaa luokkaa kuin Rhinossa, luvassa on joka tapauksessa melkoista herkkua. Total Controls Multi-Function Button Box Total Controls Multi-Function Button Box on selvästi F-18:n paneeli muutamalla lisäkikalla, vain EMCON-namiska on jäänyt jostain syystä pois (mutta ei sitä kovin iso ikävä tule). Painikkeet ovat niin jämäköitä, että kevyempi pöytä tärisee varmasti naputellessa, mutta eipähän tule vahinkopainalluksia käsikopelolla operoitaessa. Tukeva boksi on iso ja painava, hyvin lähellä Warthogin kaasua mittasuhteiltaan. Testiyksilössä USB-piuhan liitin oli vähän löysällä, mutta ilmeisesti kyse on yksilöviasta, josta ei ollut testattaessa merkittävää haittaa. VOIMAA POLKIMIIN Voimapalautteen uuden tulemisen tienraivaaja VPForce kehittää päivityssarjaa MFG-polkimien moottorointia varten
K un italialainen sarjakuvataiteilija Hugo Pratt (1927–1995) piirsi ensimmäiset Corto Maltese -sarjakuvansa 1960-luvun lopulla, hän tuskin osasi povata, millaisen suosion ja (kultti)maineen sarja vuosien mittaan saavuttaa. Irlantilainen sisäkkö lujana. Itse pidän lopputulosta linjakkaana, sujuvasti luettavana ja tähän aikaan hyvin sopivana. Digimusta valtameri Corton toinen tuleminen tapahtui vuonna 2015, kun sarjaa jatkamaan palkattiin Juan Díaz Canales ja Rubén Pellejero. • Falk, Davis: Taika-Jim ja jäädemonit, Jalava 2024, 160 sivua, hinta noin 30 euroa. Suosiosta kertoo se, että kaikki alkuperäisen sarjan kahdeksan albumia on suomennettu ja kaikki lyhyetkin tarinat on julkaistu omissa albumeissaan – ja osa albumeista jo useampaan kertaan. Mutta jos olet sitä mieltä, että vanhaa ei saa virittää uuteen uskoon, niin Jalavan uutuuksista löytyy myös vanhaa tavaraa: Taika-Jim ja jäädemonit (sunnuntaisarjakokoelma 1940–1950-luvuilta) ja Judge Dredd – Kuoleman morsian, johon on kerätty Dreddin sanomalehtisarjoja 1980-luvulta. Mutta kissaahan ei pidättele mikään, ja kummituksia alkaa löytyä – läheiseltä suoltakin. Ilmeisesti Ranskassa ollaan kanssani samaa mieltä, sillä siellä tämä uutuus on saanut jo jatkoakin albumissa nimeltä La Reine De Babylone. Taika-Jim rientää apuun, kun tapahtuu kummia. Tarina on asetelmiltaan kovin perinteinen: englantilaiseen kartanoon saapuu irlantilainen kotiapulainen (Aisling) kissoineen (Caoimhín). Paheet ovat silti samat. Joten te epäilevät Tuomaat, lukekaa Suomaat ja taatusti huomaatte, miten hyviä sarjakuvia Suomessa tehdään! • Pratt, Quenehen, Vivés: Corto Maltese – Musta valtameri, Jalava 2024, 166 sivua, hinta noin 30 euroa. Myllylän tarina kulkee hänen aiemmista sarjoistaan (Pakanat, Jumalsurma) tutulla sujuvuudella ja piirrokset pysyvät hyvin raameissaan. Molemmat klassikkoja, joita on ilo lukea nostalgialasit silmillä. 64 175747_.indd 64 175747_.indd 64 25.7.2024 14.34.24 25.7.2024 14.34.24. Ja hyvä niin. Tunnelma kartanossa on synkkä, eikä Aislingilla ole asiaa kartanon kaikkiin suljettuihin huoneisiin. • Wagner, Grant, Smith, Gibson, Dillon, McMahon: Judge Dredd – Kuoleman morsian, Jalava 2024, 144 sivua, hinta noin 29 euroa. He ovat tehneet tähän mennessä neljä albumia klassiseen Pratt-tyyliin, ja kaikki neljä on myös suomennettu, viimeisimpänä Berliinin yösoitto (Jalava, 2023). Ensinnäkin tekijäkaksikko on uusi, käsikirjoittajana Martin Quenehen ja piirtäjänä Bastien Vivés, molemmat nuoremman polven ranskalaistekijöitä (Quenehen 46-vuotias, Vivés 40). Mutta kenties radikaalein muutos on toteutuksessa: tarina on mustavalkoinen, harmaalla sävytetty, ei värillinen kuten aiemmat Cortot, ja kuvitus on selvästi tehty tietokoneella, jota moni käsityötä arvostava on ehtinyt jo kauhistella. CORTON KOLMAS TULEMINEN Uusin Corto Maltese -albumi, Musta valtameri, onkin sitten eri maata. Sysimustat suomaat Johdatuksena tulevan syksyn synkkyyteen voi lukea Tuomas Myllylän ja Sari Sariolan kauhutarinan nimeltä Suomaat. Lisäksi tekijätiimille on annettu vapaudet siirtää Corto lähemmäs nykyaikaa, 2000-luvun alkuun. Wallu RUUDUN TAKAA KOULUN PENKILLÄ LUKIJAN TOIVESARJA Corto Maltese on siirtynyt 2000-luvulle ja samalla nuorentunut huomattavasti. Hugo Prattin sarjakuvaseilori Corto Maltese jatkaa ilmeisen ikuista matkaansa maailman merillä. Ja oman lisänsä oikean tunnelman tavoittamiseen tuovat Sari Sariolan tummanpuhuvat värit. Judge Dredd kutsutaan häihin, mutta sulhanen ei oikein pidä häävieraista. • Myllylä, Sariola: Suomaat, Zum Teufel 2024, 72 sivua, hinta noin 20 euroa
Tällä hetkellä hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän toimi Suomen ensimmäisenä peleihin keskittyvänä läänintaiteilijana. Kaikki teemat käsitellään konkreettisten ja runsaiden esimerkkien kautta. ISBN 9789523812420 Made in Finland Mielenkiintoisinta antia ovat ensisijaisesti suomalaiset esimerkit, joissa positiiviset vaikutukset ilmenevät. Ylipäänsä pelien luokitteluun taiteenlajiksi käytetään jonkin verran palstatilaa. Esimerkiksi sosiaalisuuskulmaa käsitellään vaivaisen kolmen sivun verran. Näkökulma on korostetun suomalainen, mikä on hieman harmillista, sillä kansainvälisiä esimerkkejä olisi varmasti löytynyt enemmänkin. Nämä ovat kuitenkin vain taustoitusta varsinaiselle pihville, eli pelaamisen tuottamien positiivisten vaikutusten esittelyyn. Pelit tekevät hyvää on kevyt, mutta mielenkiintoinen vilkaisu siihen, mihin muuhunkin hyvään peleistä on, paitsi silkaksi huvitukseksi ja ajantappamiseksi. Toisena taustoittavana viitekehyksenä esitellään kulttuurihyvinvoinnin käsite, joka tarkoittaa ylipäänsä minkään kulttuuripalvelun synnyttämää hyötyä. Esittelyssä on myös suomalainen museokenttä, joka on ottanut pelaamisen haltuun hyvin monipuolisesti. Näyttelyt eivät rajoitu vain pelaamiseen erikoistuneisiin museoihin, vaan suuremmatkin instituutiot, kuten helsinkiläinen Amos Rex -taidemuseo on osallistunut järjestämään teemaan liittyviä seminaareja, näyttelyitä ja muita palveluita. Ei pelkkää ajanvietettä Melko lyhyt, runsas satasivuinen teos lähestyy pelaamisen hyötyjä useista kulmista. Myös lautaja roolipelit saavat oman osuutensa annoksesta. Teoriapuolta käsitellään nopeasti, esimerkiksi pelien sisäisen ja sen ulkopuolisen maailman erottavan taikapiirin käsite ja Bernard Suitsin esittelemä ajatus pelaamisesta ”vapaaehtoisena pyrkimyksenä ylittää tarpeettomia esteitä” luovat perustavanlaatuisen pohjan kirjalle. Aihetta lähestytään muutamasta erillisiin lukuihin jaetusta näkökulmasta. Kyse on nimenomaan pelaamisesta ylipäänsä, joten fokus ei ole yksinomaan videopeleissä. 65 175571_.indd 65 175571_.indd 65 25.7.2024 12.46.50 25.7.2024 12.46.50. Monet näistä ansaitsevat nostamisen. HUVIN TUOLLA PUOLEN Jaakko Kemppainen: Pelit tekevät hyvää Aviador Kustannus, 2024 128 s. Epäilemättä monet kuraattorit ovat itsekin entisiä tai nykyisiä pelaajia. Tarkasteluun pääsevät tiettyjen pelien tarjoama liikunnallisuus, sosiaalisuus, luovuus, ajanviete sekä lääketieteellinen hoito. Hän onnistui sänkyyn sitovasta sairaudestaan huolimatta luomaan laajan sosiaalisen elämän World of Warcraftin kautta, ja hänen hautajaisiinsa osallistui kanssapelaajia ympäri maailman. Helsingin yliopistossa kehitetään masennuksen hoitoon kehitettyä Meliora-videopeliä ja saattohoitopotilaille on tarjottu virtuaaliluontomaailmoja, jotka ohjaavat huomiota upottaviin kokemusmaailmoihin. Yhdessä pelailu kaverien kanssa fyysisesti samassa tilassa tai verkon yli on itsestään selvää sosiaalista toimintaa, mutta hirvittävän uusia kulmia ei kyetä tarjoamaan. Mielenkiintoinen tapaustutkimus on myös Helsingin Tapanilassa pelattu lapsille ja nuorille suunnattu Velhokoulu-liveroolipeli, joka on toteutettu yli kymmenen kertaa. Toki monet esitellyistä teoksista ovat ulkomailla kehittyjä ja esiin nostetaan muun muassa norjalainen Mats Steenin tapaus. Melko harvinaisena kuukausipalkkaa nauttivana taiteilijana hän on päässyt toteuttamaan monta erilaista pelaamiseen liittyvää projektia, mukaan lukien tämä kirja, Pelit tekevät hyvää. Kohtuullisen lyhyet luvut etenevät napakasti, koko paketin voi halutessaan lukaista noin yhdeltä istumalta. Kansikuvitukseen on päätynyt esimerkki Kukkakäädystä, joka on ikäihmisten palvelukoteihin tarkoitettu yhdistelmä korua ja peliä. J aakko Kemppainen on ehtinyt tehdä kaikenlaista pelisuunnittelun ja -taiteen parissa. Näin lyhyeen kirjaseen ei mahdu kokoaan enempää sisältöä, mikä on sen vahvuus ja heikkous. Risto Karinkanta Peleistä on moneksi, kun asiaa oikein ryhtyy pohtimaan. Myös ikäihmisille kehitetään runsaasti erilaisia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia tarjoavia teoksia. Toisaalta monia suomalaisia esimerkkejä ei tulisi varmastikaan nostettua esiin muualla kuin Suomessa julkaistussa kirjassa. Luovasta puolesta taas löydetään mielenkiintoisia esimerkkejä työpajoista ja projekteista, joissa esimerkiksi päiväkoti-ikäiset on saatu luomaan omia peliteoksiaan – luonnollisesti selkeiden ohjeiden tukemana. Osa esitellyistä peleistä on ilmeisiä: esimerkiksi tanssipelit tai Pokémon Go ovat selkeitä teoksia, jotka saavat pelaajansa liikkumaan. Joihinkin teemoihin olisi varmasti löytynyt syvempääkin pohdintaa. Erityisesti hoitokeinoja käsittelevässä luvussa tuodaan esiin mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia esimerkkejä Suomessa toteutetuista hoitoprojekteista
Ukrainan sodan takia kehitystyö jäi tauolle vuonna 2022, mutta tänä syksynä pitäisi viimein koittaa julkaisupäivä. 66 175497_.indd 66 175497_.indd 66 25.7.2024 13.14.44 25.7.2024 13.14.44. Pikkurobo toilailee yli 80 kentässä, jotka jakautuvat 50 planeetalle ja kuuteen galaksiin, joiden lopussa odottavat näyttävät ja dramaattisesti ohjatut taistelut valtavan kokoisia pomomonsuja vastaan. Tekijöiden mukaan tunnelma säilytetään, pelaamista modernisoidaan. 5.9. Peli nojaa vahvasti PlayStaion-historiaan, sillä Astro Botin varusteet ovat PS-teemaisia, kuten padimainen Dual Speeder -avaruusalus. Silent Hill 2 (PC, PS5) Olen aina epäillyt, että PS2:lla debytoineen kauhuseikkailu Silent Hill 2:n painostavan sumun verhoamat miljööt olivat enemmän teknisten rajoitusten kuin taiteellisten päätösten sanelemia. Astro Bot (PS5) Pleikkamaskotti Astro Bot jatkaa klassisen mariomaisia tasohyppyseikkailujaan. Matkan varrella nähdään monenlaisia cameoita PS-historiasta. TULOSSA S.T.A.L.K.E.R. 8.10. S.T.A.L.K.E.R.-kehitystyö jatkui 2018, jolloin pelimoottoriksi vaihtui Unreal. James Sunderland saa kirjeen kuolleelta vaimoltaan ja lähtee kaupunkiin selvittämään asiaa. 2: Heart of Chornobyl (PC, Xbox Series S/X) Ukrainalaisittain litteroidun Chornobylin (aka Tšernobyl) vaarallisella eksluusioalueella tapahtuu ja sieltä löytyy kaikenlaista outoa, mistä stalkereiksi kutsutut aseistautuneet aarteenmetsästäjät yrittävät jollain tavalla hyötyä. ELOKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 SYYSKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 LOKAKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 LOPPUKESÄN JÄNNITYSNÄYTELMÄT Syksyllä pelit hiljalleen synkkenevät, mutta värikkäitä valopilkkuja on nähtävissä useita. SYYSKUUTA. Peli itsessäänkin on alkanut muuttua jo anomaliaksi, sillä kehitystyö ehdittiin jo kertaalleen lopettaa 2011. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 11. Silent Hillin pikkukaupunki on remakessa edelleen oudon sitkeän sumun peitossa. 6.9
Autoilun ohella Solar Crown painottaa prameaa elämäntyyliä – Forza Horizonin ja The Crewn ohella kehittäjät pitävät kilpailijanaan GTA VI:sta. Reissun varrella kaksikon matkaan liittyvät muun muassa kissamies Morley ja puolilohhari Careena. Oranssitukkainen soturi toimii lapsuudenystävänsä Hinnan suojelijana pyhiinvaellusmatkalla Manapuun luokse. 12.9. 30.8. Link’s Awakening -remaken söppänään tyyliin kuvatussa toimintaseikkailussa Zelda käyttää maagista Tri Rod -sauvaa, jolla luodaan ja kopioidaan oikeita esineitä ja monsuja kaiuiksi. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 29.8. 26.9. The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom (Switch) Link lähtee taas prinsessa pelastusretkelle, ei kun hetkinen, ensimmäistä kertaa virallisten Zeldojen historiassa prinsessa pelastaa Linkin, kun legendaarinen sankari ja joukko muita hyrulelaisia imaistaan pahaenteisiin repeämiin. Blasterin ohella Kayn arsenaaliin kuuluu kiipeilykoukku ja hakkerointilaite, joten salavihkaisuus on suoran toiminnan ohella vaihtoehto. Suurkaupungin kuhinasta tunnetulta alueelta löytyy myös sorabaanoja ja maastoa. Titus ja kolme muuta ultramariinia mätkivät ja räiskivät monsulaumat kumoon. Test Drive Unlimited: Solar Crown (PC, PS5, Xbox Series S/X) Avoimen maailman kaahailujen maastot ovat yleensä kutistettuja muunnelmia todellisuudesta, mutta uusin Test Drive pyrkii kuvaamaan Hong Kongia yhden suhde yhteen tarkkuudella. Ubisoftin avoimen maailman Tähtien sota -seikkailussa Kay Vess suunnittelee massiivista ryöstöä, jotta voisi maksaa velkansa rikollissyndikaatille. Star Wars Outlaws (PC, PS5, Xbox Series S/X) Star Wars -maailman hämärämiehet ovat kirkasotsaisia skywalkereita kiinnostavampia hahmoja. Warhammer 40,000: Space Marine 2 (PC, PS5, Xbox Series S/X) Geneettisesti boostatut, raskaasti panssaroidut ja järeästi aseistautuneet avaruusmariinit ovat universumin kovimpia karjuja – miehet ovat käytännössä käveleviä tankkeja. Visions of Mana (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Mana-toimintaroolipelisarjan uusimman osan sankari on Tianeean Tulikylän Val. Pikkuotus Nix auttaa vihollisten häirinnässä. 67 175497_.indd 67 175497_.indd 67 25.7.2024 13.14.49 25.7.2024 13.14.49. 6 -tiimit ottavat toisistaan mittaa. Ja syytä onkin, sillä he saavat vastaansa verenhimoisten tyranidien likimain loputtomat hirviölaumat. Manan värikäs ja monipuolinen fantasiamaailma on kuvattu yksityiskohtia pursuilevalla animetyylillä. 9.9. Saarella on 550 kilometriä vasemmanpuoleisen liikenteen kansoittamaa tietä. Kilpailullisissa moodeissa 6 vs
PAL. Tilausehdot: www.fokusmedia.fi /ehdot-ja-luvat Lehdet alk. VKO 2024-37 60 93 54 -2 40 7 Vietätpä kesääsi kotona, mökillä tai autotallissa, tilaa kesälukemista tarjoushintaan! Ilahduta itseäsi tai tilaa lehti vaikka lahjaksi. Tilaukset ovat jatkuvia ja tarjoushintaisen jakson jälkeen ne jatkuvat kulloinkin voimassa olevaan tilaushintaan. Tarjoukset ovat voimassa 20.8.2024 saakka ja ne koskevat uusia, Suomeen toimitettavia tilauksia. Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. /kesa Tilausjaksot alkaen: Antiikki & Design 32,90 €/5 nroa, Auto Bild Suomi 39,90 €/8 nroa, GTi-Magazine 29,90 €/5 nroa, Hifimaailma 29,90 €/4 nroa, Koti ja keittiö 34,90 €/6 nroa, Pelit 29,90 €/6 nroa, V8-Magazine 29,90 €/5 nroa. Tilaajan yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. +LAHJA! 29 90 175498_.indd 68 175498_.indd 68 24.7.2024 16.07.53 24.7.2024 16.07.53
12,90 € ELON MUST 7 ,90 175484_.indd 1 175484_.indd 1 25.7.2024 13.57.37 25.7.2024 13.57.37. A la n W a ke 2 . E ld e n R in g . PELAAMISEN JUHLAA KASKI KAADETTAVANA MANOR LORDS UBISANKARIT TULITAISTELEVAT XDEFIANT NYT TELEVISIOSSASI ALAN WAKE 2: NIGHT SPRINGS ROOLIPELILEGENDA XENOGEARS KOVAA SCIFIÄ: HOMEWORLD 3 1000XRESIST X-COMMANDOT VASTARINNASSA CLASSIFIED: FRANCE 44 TESTASIMME: OPPIIKO PELAAMALLA JAPANIA. M a n o r L o rd s 7/2 02 4 Elokuu 2024