9,90 €. UUSIN NETTISENSAATIO FALL GUYS MAAILMAN LOPUSSA FALLOUT 76: WASTELANDERS HORIZON: ZERO DAWN DEATH STRANDING KILVANAJOA KUPLASSA F1 2020 TAIVAAN HERRA MICROSOFT FLIGHT SIMULATOR SYKSYN KAUNEIMMAT KAIKKIEN AIKOJEN HUIPPUSTRATEGIAT CRUSADER KINGS III THE GRAND TACTICIAN SHADOW EMPIRE C ru sa d e r K in g s III K a n y e Q u e st F a ll G u y s 8/2 02 Syyskuu 2020 . 9,90 € Syyskuu 2020
www.fokusmediatilaus.. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /pelit Julkaisujohtaja Laura Luoma Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa 06 26 Microsoft Flight Simulator 26 Fall Guys: Ultimate Knockout Ajassa 5 Pääkirjoitus: Titaanien taistelu Tuukka Grönholm 10 Kirjaimellisesti kulttipeli: Kanye Quest West 3030 Aarno Malin 13 Nnirvi: NICSU Nnirvi 24 Pelit koodaa: Näin tehtiin Street Heat Tuomo Nyrhilä 30 Haastattelu: If Found… ja Llaura McGee Johannes Valkola 56 Puoli vuotta Call of Duty: Warzonea Markus Rojola 58 PC Engine CoreGrafx Mini Heikki Hurme 61 GOG Galaxy 2.0 Petri Heikkinen 62 Valitut videot Eemeli Sorri 64 Ruudun takaa Wallu 65 Kirjakorneri: The World of Cyberpunk 2077 Markus Rojola 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 Microsoft Flight Simulator Antti Ilomäki 14 Death Stranding Nnirvi 17 Horizon: Zero Dawn Complete Edition Nnirvi 20 F1 2020 Marko Mäkinen 22 Assetto Corsa Competizione: Intercontinental GT & GT4 Pack Santeri Oksanen 26 Fall Guys: Ultimate Knockout Samu Ollila 28 If Found … Johannes Valkola 31 Wide Ocean Big Jacket Johannes Valkola 32 Huntdown Johannes Valkola 33 Helltaker Antero Kyyhky 34 Disaster Report 4: Summer Memories Johannes Valkola 36 Dreams nyt Petri Heikkinen 2. Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Miika Sillanpää, Olli Sinerma, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. /asiakaspalvelu 308 numero 29. AD: Antti Pihlajaniemi, antti.pihlajaniemi@fokusmedia.
10 Kirjaimellisesti kulttipeli: Kanye Quest West 3030 Aarno Malin 42 YOU and ME and HER: A Love Story Antero Kyyhky 53 SpongeBob Squarepants: Battle for Bikini Bottom – Rehydrated Markus Rojola 54 Gloomwood Ville Wikstöm 55 Call of Duty: Modern Warfare 2 Campaign Remastered Tuomas Honkala 20 F1 2020 39 Fallout 76: Wastelanders Markus Lukkarinen 40 Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise & Death Come True Antero Kyyhky 42 YOU and ME and HER: A Love Story Antero Kyyhky 44 Shadow Empire Nnirvi 48 Crusader Kings III Tuukka Grönholm 50 Grand Tactician: The Civil War (1861-1865) Riku Vihervirta 52 Battletoads Juho Kuorikoski 17 Horizon: Zero Dawn 48 Crusader Kings III 3. 14 Microsoft Flight Simulator Death Stranding Teemat Kunnon strategiaa 44 Shadow Empire Nnirvi 48 Crusader Kings III Tuukka Grönholm 50 Grand Tactician: The Civil War (1861-1865) Riku Vihervirta Imua maassa, simua ilmassa 6 Microsoft Flight Simulator Antti Ilomäki 20 F1 2020 Marko Mäkinen 22 Assetto Corsa Competizione: Intercontinental GT & GT4 Pack Santeri Oksanen Tee itse pelisi, säästä/menetä tuhansia euroja 24 Pelit koodaa: Näin tehtiin Street Heat Tuomo Nyrhilä 36 Dreams nyt Petri Heikkinen 50 Grand Tactician: The Civil War (1861-1865) Riku Vihervirta Mitä minä juuri luin
Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi. Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat. Saksan suurin autolehti on kuin suomalaiselle tehty. Ja niin se itse asiassa onkin. Tilaa omasi nyt autobild.. /tilaa. Valitse paras. Älä tyydy keskitasoiseen
Lopputulos kalifornialaisessa oikeudessa ei ole ennakkoon selvä. PÄÄKIRJOITUS E lokuussa pelimaailmassa alkoi jo pitkään ennakoitu taistelu, kun Epic Games mittautti vaikutusvaltaansa Applea ja Googlea vastaan. Käytännössä mobiilipelimaailman kamppailu maksuintoisimmista pelaajista on jo siirtynyt tilanteeseen, jossa maksukykyisimmistä käyttäjistä ollaan valmiita maksamaan yli 10 euroa, jos heidät vain saadaan asentamaan peli. Vuosikymmenen aikana pelimyynti siirtyy taas vähän enemmän (ellei jo käytännössä kokonaan) digitaaliseksi, jolloin mobiili-, PCja konsolikauppapaikkojen välityspalkkiot muuttuvat peliyhtiöiden julkaisukustannuksiksi. Koska kiistaa käydään osin julkisuudessa, niin kaikki yhtiöt ovat reagoineet kiistaa myös oikeussalin ulkopuolella. Kolmikon taistelussa luodaan osaltaan pelimaailman uusia pelisääntöjä. Samalla myös kauppapaikkojen rooli muuttuu, jos ne esimerkiksi alkavat myydä näkyvyyttä etusivuillaan. Apple taas kommentoi, että kauppapaikka itsessään on palvelu. Toki summa menee mainoksiin, ei suoraan pelaajalle. Oikeudessa kiistaa käydään siitä, käyttävätkö Apple ja Google väärin määräävää markkina-asemaansa. Googlen mukaan Android on avoin systeemi, jossa Google Playn käyttö on kuluttajan oma valinta, samoin pelinkehittäjälle. Valitettavan usein mobiilipelien ansaintalogiikka ja käyttäjähankinnan optimointi on kiinnostavampaa kuin varsinainen peli, joten valtaosa pelin asentaneita poistaa sen heti ensimmäisenä iltana. Epic lisäsi Fortnite-mobiiliversioon mahdollisuuden suoriin ostoksiin Epiciltä ilman Applen ja Googlen mobiilikauppapaikkaa, mikä rikkoi suoraan kauppapaikkojen sopimusehtoja. Lopputuloksena Apple ja Google poistivat Fortnite-mobiiliversion kaupoistaan, Epic haastoi yhtiöt oikeuteen, aloitti kuluttajille suunnatun #freefortnite-kampanjan ja julkaisi jopa Applesta pilkkavideon. Epicin Fortnite on muun muassa edelleen ladattavissa muissa pelikaupoissa kuin Google Playssa. Vaikka markkina-analyytikot ennakoivatkin Epic Gamesin olevan kiistassa vahvoilla, käytännössä riitaa käydään siitä, paljonko on liikaa. Digikauppapaikan roolin muuttuminen on jo käynnissä, sillä nimenomaan Epic toimii jo kehitystä rahoittavan julkaisijan roolissa tehdessään Epic Game Storessa yksinoikeussopimuksia. Vaikka Android on noussut mobiilipeleissä jo tärkeimmäksi markkina-alustaksi, niin edelleen myös pelintekijät toistavat, että Apple Storessa pelaajat käyttävät todennäköisemmin rahaa peliin ja enemmän kuin Androidilla. Oletuksena on, että pelaaja käyttää peliin satoja euroja. TITAANIEN TAISTO P erinteinen Finnish Game Awards ei sujunut korona-aikaan perinteisissä merkeissä, sillä Finnish Game Awards järjestettiin tänä vuonna pääosin etänä, nettilähetyksenä ja ilman varsinaista gaalajuhlaa. Apple ja Google ottavat 15–30 prosenttia jokaisesta heidän pelikaupassaan tehdystä ostoksesta, minkä Epic halusi kiertää. Summat ovat suuria, sillä Epic Gamesin mukaan heillä on suoria maksuja Applelle ja Googlelle 1,6 miljardin dollarin arvosta. Kuukausittainen liikevaihto pelkästään Apple Storessa on kymmeniä miljoonia dollareita. Pelit-brändi onnittelee voittajia. Apple Storen myötä pelinkehittäjät saavat käyttöönsä testi-, kehitysja analyysityökaluja, jotka tiimi joutuisi muuten kehittämään ja hankkimaan. Parhaaksi kotimaiseksi peliksi valittiin Remedyn Control, mitä valintana tukee myös Pelit-lehden toimituksen ja lukijoiden taannoinen vuoden peli -äänestys. Pelialan etujärjestöt Suomen pelikehittäjät ry ja Neogamesin asiantuntijaraati valitsi vuoden 2019 parhaat suomalaiset pelit ja pelialan saavutukset. Apple myös pystyisi perustelemaan omaa prosenttiosuuttaan sillä, että pelinkehittäjä ei maksa pelkästään kaupan käytöstä vaan myös asiakaskunnasta. Epic Games tuskin on ihan näin notkea organisaatio, joten teko ja ajoitus olivat ennakkoon harkittuja. Vuoden mobiilipeliksi nostettiin Cornfoxin Oceanhorn 2, vuoden luovaksi saavutukseksi Frozenbyten Trine 4, vuoden hyötypeliksi Pikku kakkosen eskari, vuoden tulokkaaksi Resistance Games -tiimi, vuoden pelialan vaikuttajaksi Sonja Ängeslevä ja IGDA:n vuoden vapaaehtoiseksi Pelit.fissäkin lurkkaava Joonas Häll. CONTROL ON VUODEN 2019 KOTIMAINEN PELI 5
Etteivät tavoitteet olisi jääneet liian mataliksi, piti pelisarjan tuoreimman jäsenen vihdoinkin onnistua myös massojen kosiskelussa. Pirkka-parhautta Uuden Flight Simulatorin suurin valtti on sen Bing-karttapalvelun dataan perustuva koko maailman kattava mallinnus, jossa periaatteessa kaikki kylät, kaupungit, tiet ja maastonnyppylät ovat oikeilla paikoillaan. Viimeistään nyt on aika selvää, että käsin näperreltyjen postimerkin kokoisten karttojen ajat alkavat olla ohi. Vaikka esimerkiksi Suomen kaltaiseen perähikiään ei olekaan panostettu yhtään ja talot, jopa tärkeimmät maamerkit, ovat läheltä katsottuna tunnistamattomia, on kokonaisuus genressä jotain täysin ennen näkemätöntä tässä laajuudessa. Se totisesti onnistuukin siinä, niin hyvässä kuin pahassa. Vuosikymmenien tai -satojen varrella kasvaneet ja kehittyneet kaupungit näyttävät kortteleineen ja rönsyilevine tieverkostoineen luonnollisemmalta kuin käsin laaditut tai karkeammilla algoritmeilla täytetyt vastineet. Tuskin koskaan ilmailun historiassa on maailmassa ollut niin paljon lupakirjattomia alan ammattilaisia, sillä tavallisille tallaajille tuotetta ei (ainakaan teoriassa) myyty. Eikä täysin ansiotta, vaikka ei Flight Simulator vielä vetten päällä kävelekään, niin vesihiihtorinteitä se kyllä taikoo vähän sinne sun tänne. Muutamaa vuotta myöhemmin koko kansan ilmailuleluksi tarkoitettu Microsoft Flight lähti lentoon kuin betoni-ilmapallo. Kun rotta sai siivet Pelisarjan perintö jäi elämään Lockheed Martinin ammattikäyttöön tarkoitetun Prepar3d-koulutussimulaattorin myötä. Flight Simulatorissa voi siis mennä melkein minne tahansa maailmankolkkaan, napata koneen ja lähteä katselemaan vähintäänkin kohtuullisen upeita maisemia. Oikean datan pohjalta mallinnetut kaupungit ovat erittäin aidon näköisiä, ainakin riittävän kaukaa ihailtuna. Eivät välttämättä ihan oikean näköisinä, sillä suurin osa maailmasta on tekoälyn arvauksilla kansoitettua kalustoa, mutta kokonaisuutena saavutus on huikea. Mikä hulluinta, Asobo saattoi jopa onnistua. Tämä ilmailujättiläinen osti FSX:n koodin ja palkkasi Microsoftin hylkäämän Aces-studion kehittäjiä jatkamaan työtään uuden brändin alla. On liian varhaista laukoa lopullisia totuuksia, sillä peli on vielä elinkaarensa aroilla ensimetreillä, mutta ainakin se on saanut hyvän vastaanoton niin paatuneilta simulaattoristeilta kuin pelaavalta kansaltakin. Yksi suosituimmista Flight Simun pelaa6. Mattoa Lockheed Martinin ja Laminar Researchin laskutelineiden alta vetämään palkattiin ranskalainen Asobo Studio, joka kaikenkarvaisten lisenssipelien lisäksi tunnettiin mainiosta pelistään Plague Tale. Keskiaikaisen rotta-ruttoseikkailun suosio ei varsinaisesti perustunut täsmälliseen lentotai järjestelmämallinnukseen. Sellaista käpykylää ei tunnu löytyvän, joka ei olisi vähintään edes suunnilleen itsensä näköinen. MICROSOFT FLIGHT SIMULATOR Antti Ilomäki Microsoftin vanhin tuotesarja Flight Simulator haluaa mullistaa maailman. Paitsi Microsoft. F light Simulator nousi kiitoradalta SubLOGICin tunnuksin jo 1978, vuonna 1984 siihen maalattiin MicroSoftin tunnukset, eikä sen menestyslentoa voinut katkaista enää mikään. Flight Simulator X:n jälkeen, vuonna 2009, Microsoft käytännössä hylkäsi pelisarjan ja antoi monoa sen parissa työskennelleelle Aces-studiolle. Reilu vuosi sitten Microsoft yllätti virtuaali-ilmailevan maailman ilmoittamalla riemukkaasta paluustaan lentosimulaatKOMPOSIITTIDINOSAURUS Arvosteltu: PC Windows Asobo Studios / Microsoft Versio: 1.7.12.0 Minimi: Windows 10, 8GB RAM, I5-4460 tai Ryzen 3 1200, GeForce GTX 770 tai Radeon RX 570, 150GB kovalevyä Testattu: i7/8700K, 32GB RAM, 1080GTX ti, Windows 10 Moninpeli: On Ikäsuositus: 3 torien pariin
Realismiin en vielä uskalla ottaa kantaa, mutta vaikka tietyt jutut tuntuvatkin hieman omituisilta, on tuntuma miellyttävä ja koneiden liikkeessä on sellaista loogista jatkuvuutta, jota ei kivikautisella taulukkopohjaisella lentomallilla saavuteta. Kuprut Suomen kaltaisten syrjäseutujen maastomallinnuksessa voi antaa anteeksi, mutta valitettavasti käytännössä kaikki mastot, sähkölinjat, savupiiput ja muut oikeasti ilmailun kannalta merkittävät tekijät puuttuvat täältä täysin. Mallinnuksen taso on kauniisti sanottuna vaihtelevaa, mutta kokonaisuutena suorastaan huikeaa. Koneiden järjestelmämallinnus on enimmäkseen ainakin sinne päin, melko iso osa nappuloista on täysin pimeänä ja osa toiminnoista menee ihan väärin, mutta kyllä vakiokoneillakin saa jo suoritettua tarpeeksi ison osan perustempuista riittävän uskottavalla tasolla. Lentomalli catwalkilla On liian varhaista arvailla, nouseeko Asobo kerralla lentomallinnuksen kärkikastiin, mutta ainakin Flight Simulator -sarjassa on viimein moderni, ilmavirtausten voimavaikutusten mallinnukseen perustuva lentomalli. jien keskuudessa virinneistä keskustelunaiheista on ollut Bing vastaan Google Maps. Näinä haastavina aikoina Flight Simulator on suorastaan täsmätuote (vaikka tosiaikainen lentoliikenne on vähemmän dynaamista kuin viime vuonna) mahdollistaessaan turvallisen virtuaalimatkailun. 7. Pelaajayhteisö on onneksi ollut perinteisesti ahkera korjaamaan juuri tällaisia puutteita, joten ongelmat korjaantunevat, jos ja kun modaajat ottavat pelin avosylin vastaan. Jos olet aina haaveillut urasta lentokenttätyöntekijänä, se ei onnistu vieläkään. Varsinkin järvien ja lampien kanssa systeemille tulee välillä melkoinen hikka ja maaston matalimmasta pisteestä tulee vuori. Leijat Helsinki-Vantaan yllä. Merkkien merkityseroista Välillä kakistelevasta maastogeneraattorista huolimatta pelille on helppoa antaa täydet pisteet silmäkarkista, sillä niin upeaa maasto kokonaisuutena on, koneista ja luonnonilmiöistä puhumattakaan. Rautateitäkään on vaikea tunnistaa maastosta, vaikka todellisuudessa ne ovat osapuilleen karttasuunnistuksen parhaita maamerkkejä. Jossain vaiheessa silmäkarkin lisäksi alkaa varmasti kaivata mahdollisuutta syventää kokemusta ja yrittää opetella hallitsemaan järjestelmiä, ainakin suunnilleen siten kuin ne toimivat oikeassa koneessa, jolloin mukana tulevat koneet saattavat tuntua vähän heppoisilta. Melkein kaikki lennokkikenttää suuremmat ilmailupaikat ovat toki mukana, mutta esimerkiksi rullausteiden merkinnät ovat täyttä fantasiaa, mikä on hieman ongelmallista oikeita karttoja käyttäessä. Ei liene vaikea kuvitella, mitä tämä tarkoittaa käytännössä Suomen kaltaisessa maassa. Maastossa on paljon täysin käsittämättömiä kukkuloita ja jopa vesivuoria. Mutta audiovisuaalinen tykitys on vain pintakiiltoa ja paketin kova ydin on syvemmällä. Maaoperaatiot on kuitenkin mallinnettu näyttävästi ja melko tarkastikin jo vakiona. Tietenkään Microsoftin kustantamassa pelissä ei käytetä kilpailijan dataa, mutta valinnan ansiosta kuuluu vain bing, bing, kun lentosimulaation vallankumous ampuu hernepyssyillä kunnon tykistön asemasta. Vähän kuin peli yrittäisi arpoa muotoja älyttömän karkeasta tai suorastaan virheellisestä datasta. Lukuisia virheitä ihmetellessä täytyy kuitenkin muistaa, että Flight Simulator kilpailee käytännössä vain itsensä kanssa ja tekijöidensä kunnianhimon vuoksi altistuu kritiikille, jolta se olisi täysin välttynyt mallintamalla maailmaa helpoimman kautta ja alhaisemmalla tarkkuudella. Peli itse ei moisia hyödykkeitä tarjoa, vaikka ihan hyvin voisi ja melkein pitäisikin. Moninpeliin on kätevä ja helppo lähteä mukaan, onneksi peli tarjoaa melko monipuolisia mahdollisuuksia peliseuran valintaan. Palveluita ei tarvitse pitkään vertailla ennen kuin tajuaa, miksi kukaan ei käytä Bingiä. Pelialueena on kirjaimellisesti koko maailma, haluttaessa kera reaaliaikaisen sään ja lentoliikenteen. Pahimmillaan Microsoftin maailmassa on jopa satojen metrien korkuisia mäkiä, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Karttoja generoiva tekoäly toimii välillä yllättävänkin heikosti tai sitten Bingin data on surkeaa
Simpsiön rinnehiihtokeskus kalpenee massiivisen Derppilänvuoren rinnalla. Kehutaan johtoa Yksi erityismaininnan ansaitsevista yksityiskohdista on lennonjohto. 8. Vuosikymmenen hiljaiselon aikana Microsoft Flight Simulator on kuitenkin menettänyt aiemman etulyöntiasemansa. Lisäksi kuvasta puuttuu 300m korkea televisiomasto, joka on taatusti jokaisessa ilmailukartassa huutomerkkien kera. Jos muutaman DCS-moduulin tapaan tarkoitus olisi pärjätä oikean vehkeen manuskalla, pitäisi mallinnuksen tarkkuuden olla ihan eri tasolla. Mitään manuaaleja en ole onnistunut löytämään, ilmeisesti niitä ei yksinkertaisesti ole. Pelisarjan ympärillä on aina pyörinyt valtava lisäosateollisuus, mikä on ollut suurin syy sen suosiolle. Mikäli kaikki menee putkeen, siinä vaiheessa toivottavasti saatavilla on harkkorempia koneita alan spesialisteilta. Velodromi on otettu hyötykäyttöön tai sitten Roostersilla on kivitalon kokoisia linjahenkilöitä. VATSIMin toimiminen heti julkaisupäivänä on paitsi loistouutinen realistisempaa lennonjohtoa kaipaaville, myös lupaava merkki rajapintojen avoimuudesta ja toimivuudesta. Flight Simulatorin kohtalon kannalta ylivoimaisesti tärkein tekijä onkin tuki modeille ja kolmansien osapuolien tuotteille. Interaktio lennonjohdon kanssa on tehty vähän turhankin suoraviivaiseksi ja helpoksi, toisaalta ainakin perusasioiden oppiminen on nyt helppoa. Valitettavasti samaa ei voi sanoa lentokoneiden järjestelmien opettelusta, joka on harvinaisen kaksijakoisesti toteutettu. Periaatteessa siis kaikki puutteet saa jossain vaiheessa paikattua lisäpalikoilla, kunhan lompakossa riittää kapasiteettia. Esimerkiksi A320:n moottorien käynnistykselle on tehty suorastaan upeita tutoriaaleja, jotka opastavat erinomaisen havainnollisesti käyttämään eri järjestelmiä ja toimivat Satunnaista derppailua lukuun ottamatta Flight Simulator on jumalaisen kaunis peli. Vaikka sen toiminnassa on pahojakin puutteita ja välillä radioaalloille kajahtaa melkoisia aivopieruja, se on kokonaisuutena kilpailijoihin verrattuna pätevä esitys. Integroidun kauppapaikan täyttymistahti on lupaava, mutta lopullinen totuus selviää vasta sitten, kun peliin joko alkaa tai ei ala tulla viimeisen päälle mallinnettuja koneita ja muuta monimutkaisempaa sisältöä. X-Plane ja Prepar3d ovat vallanneet markkinat, joten Microsoftin menestyksekästä paluuta ei ole vielä (lituskaksi tallotussa ja betonikuutioksi remontoidussa) kirkossa kuulutettu. Yleisesti ottaen karttadatan pohjalta syntyy hämmentävän tarkkaa ja näyttävää jälkeä, mutta välillä menee jäätävästi pieleen. Ainakin periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa, sillä Asobo väittää avanneensa kaikki mahdolliset rajapinnat ulkopuolisten käyttöön
Kuten edeltäjänsä, uusin Flight Simulator on käytännössä alusta lisäosateollisuudelle ja vaikka sen potentiaali vaikuttaa jopa huikealta, todellisuus selviää vasta, kun joukko toinen toistaan monimutkaisempia ja vaativampia lisäreitä mittaa alustan vakautta ja joustavuutta. Valitettavasti ne vain loppuvat pahasti kesken, ja bussikuski matkustajaparkoineen on täysin oman onnensa nojassa heti, kun kone lähtee liikkeelle. Asobon luoma upean näköinen, kuuloinen ja elävän tuntuinen maailma on jo nyt täynnä ilmailun riemua. Ei voi kuin nostaa hattua Asobolle, pelin saaman vastaanoton perusteella ranskikset saattoivat kaiken huipuksi jopa onnistua myymään virtuaali-ilmailun massoille. VR-tuki on ainakin luvattu, mutta nähtäväksi jää, miten hyvin se saadaan lopulta toimimaan, sillä kyse ei ole välttämättä ihan yksinkertaisesta operaatiosta. Mutta kyseessä on ihan oikea Flight Simulator, joka on monilta osin suuri askel paitsi pelisarjalle, myös koko genrelle. Kokonaisuutena peli on erikoinen sekoitus historiaa, uraauurtavaa moderniutta ja vanhanaikaisuuttakin. Hyvää + Koko maailman mallinnus oikeiden karttojen pohjalta, moderni lentomalli, säämallinnus ja lennonjohto. Vanha mestari ilmoittautuu vakavissaan kisaan genren kärkisijasta. Peli on raskas varsinkin isompien kaupunkien läheisyydessä, mutta toisaalta se kestää hyvin ruudunpäivityksen notkahtelua. Käyttöliittymä kontrollien säätämiselle on kankeimpia pitkään aikaan näkemistäni, mutta sekin puoli on selvästi tehty vakavissaan ja harkkoreyleisön tarpeet huomioiden. Itse olen niin vakavasti virtuaalisuuden pauloissa, että paluu näytön tuijottamiseen oli kuin vilkaisu kauan sitten kadonneeseen maailmaan, jota ei ollut vielä missään vaiheessa ehtinyt tulla yhtään ikävä – mikä varmasti vaikuttaa henkilökohtaiseen näkemykseeni pelistä. Muinaisuuden kosketus Muutama vuosi sitten en olisi uskonut näkeväni uutta Flight Simulatoria, en tullut uskoon vielä Microsoftin julkistuksen jälkeenkään ja nyt, lopullisella tuotteella leikittyäni, en meinaa vieläkään uskoa näkemääni. myöhemmin tarkastuslistoina osaajille. Tällä hetkellä ainut aidosti merkittävä ongelma on ohjeiden ja tutoriaalien puutteellisuus, mikä on erityisen ikävää ottaen huomioon pelin saaman innostuneen vastaanoton vähemmän simulaattoreita pelanneiden joukossa. Listoja on tehty aika vaihtelevasti eri koneille. 9. Minimalistinen opastus lentämiseen ja erityisesti järjestelmien hallintaan. Huonoa . Pelkästään lentämisen riemuun perustuvan pelin pitäisi opastaa varsinkin tuoreita tulokkaita kädestä pitäen perille asti eikä hylätä yhteisötutoriaalien varaan siinä vaiheessa, kun ehkä vähän pelottavaltakin tuntuva teknisempi ja monimutkaisempi osuus alkaa. Vielä ihan kehityksen loppuvaiheissa epäilykseni olivat ihan eri tasolla, sillä puuttuvan VR-tuen lisäksi (mikä on 2020-luvulla lentosimulle aika erikoista) siinä ei ollut edes tukea TrackIR:lle (virhe, jonka joku teki viimeksi vuosituhannen vaihteessa). Pelin oma lennonopetustutoriaali huipentuu ankeahkoon kello ja silmä-suunnistuslentoon Cessnalla, minkä jälkeen annetaan Bussin avaimet kouraan ja toivotetaan onnea matkaan. Toisaalta sen takia Ilmabussin ohjaamon imu tuntuu vielä vaikuttavammalta, sillä näkymien kaksiulotteisuudesta huolimatta autopilotin toilailujen seuraaminen tunnin EFOUEFHK -keikalla oli suorastaan hypnoottista puuhaa ja ensimmäinen ajatus laskeutumisen jälkeen oli välitön paluumatka. No nyt sentään on. VR-teknologia jakaa tällä hetkellä simulaattoristikansaa kahtia etuineen ja ongelmineen
Sen mukaan edessä on harjoitus, jonka tarkoituksena on opettaa pelaajalle jotain hyödyllistä. Kun pelaaja kaiken tekstin luettuaan pääsee ohjaamaan perhosta, voi hän liikKANYE WEST QUEST 3030 10. Ascension tarkoittaa nousua tai taivaaseenastumista. Teksti loppuu lauseeseen: ”Welcome to your ascension”. Alkaa seikkailu, jossa sankarimme seurueineen joutuu tuon tuosta taistelemaan pahisklooneja vastaan. Vastaukseksi voi kirjoittaa mitä tahansa, kunhan siinä on enintään kuusi kirjainta. Profetian mukaan vain Kanye West voi pelastaa Yhdysvallat. Kanye West onkin kiireinen ja mukana sotkemassa Yhdysvaltain presidenttivaaleja Peli alkaa vuodesta 2010, kun sankarimme lähtee viemään roskia ulos. Pyydämme, ettet kerro tästä alueesta muille. Vai miltä kuulostaa RPG Makerilla tehty peli, jolla (mahdollisesti) värvättiin outoon kulttiin jäseniä. Kotipihallaan hän joutuu madonreikään ja päätyy vuoden 3030 San Franciscoon. Trailerin lopussa on usean sekunnin pätkä tyhjää, jonka jälkeen kuuluu vaimeaa sähkötystä. Mutta tammikuussa 2015 peli muuttui kuolemattomaksi. Se onkin hyvä kysymys, johon itse pelistä ei löydy vastausta. Räppimies pelastaa Yhdysvallat Kuten nokkelimmat pelin nimestä jo päättelivät, sen päähenkilö on räppäri ja Kim Kardashianin aviomies Kanye West, ja se sijoittuu vuoteen 3030. Morseaakkoset muodostavat sanan ascend. 2) Mitä helvettiä. ”Pahoittelemme, että olemme johtaneet sinua harhaan. Näihin kysymyksiin netin salapoliisit, minä mukaan lukien, yrittävät edelleen saada vastauksia. Miten pelaaja voi tietää, että pelihahmolle pitää sanoa juuri ascend. Olet todistanut olevasi avomielinen ja utelias ajattelija”, teksti ruudussa kertoo pelaajalle. Kätyreinään hänellä on monien kuuluisien räppärien klooneja, kuten Eminem, Dr. ”Onnittelut. Pelaamasi peli on tähän saakka ollut julkisivu, jonka tarkoitus on suojella sitä, mihin juuri saavuit. Jos et pysty pitämään tietoa itselläsi tai et halua jatkaa, sulje ohjelma valitsemalla vaihtoehto NO. Kanye Quest 3030:n synkkä salaisuus ei ehkä ratkea koskaan. K un Kanye Quest 3030 julkaistiin heinäkuussa 2013, kukaan tuskin arvasi, että siitä tulisi muodostumaan yksi pelimaailman kiehtovimmista mysteereistä. Mainittakoon, ettei oikealla herra Westillä ole pelin kanssa mitään tekemistä. Vihjeen antaa pelin traileri, joka julkaistiin Youtubessa samaan aikaan kuin pelikin. Sitten nimettömäksi jäänyt henkilö julkaisi Pastebin-tekstitiedoston, jossa kertoi hyvin hämmentäviä asioita. Jonka sankari on räppäri, joka ihan tosielämässäkin auttaa toista kulttia leikkimällä presidenttiehdokasta. Vaikka RPG Makerilla tehty Kanye Quest 3030 herätti ilmestyessään runsaasti huomiota ja sai hyvän vastaanoton, se ei silti ollut sellainen peli, joka jäisi aikakirjoihin. Selviää, NOUSISITKO TAIVAASEEN. Aarno Malin Joskus todellisuus on pelijuonia ihmeellisempää. Samalla ruudussa välähtää kuvio, jossa silmän sisällä on pyramidi. Dre ja Nicki Minaj. Pastebin-tiedoston julkaisija kertoi, että jos kirjoittaa ascend, muuttuu kaikki. Pelissä tulee vastaan The BasedGodin kannattaja, joka kysyy pelaajalta, mitä tämä haluaa tehdä. Hän on aivopessyt ihmiset uskomaan, että hän on oikea The BasedGod, vaikka se oikea kuoli tuhat vuotta aiemmin. Värikäs kaupunki muuttuu harmaaksi käytäväksi ja Kanye pieneksi perhoseksi. Valitsemalla YES sinä vakuutat, että haluat jatkaa, etkä paljasta tietojasi.” Totta kai pelaaja valitsee YES ja ruutuun tulee lisää tekstiä. Silloin tapahtui jotain, mikä nosti suuren yleisön huulille kaksi kysymystä: 1) Kuka pelin tekijäksi ilmoittautunut nimimerkki Phenix oikein oli. että tulevaisuuden Yhdysvaltoja hallitsee räppäri The BasedGodin klooni. Kun The BasedGod on päihitetty, palaa Kanye takaisin vuoteen 2010 ja vie roskat pönttöön. Taustalla alkaa soida monotoninen äänimatto. Avukseen hän saa muutaman kapinallisen kloonin, kuten 2Pacin. Lopuksi hänet nähdään keikalla kultaisen ristin edessä huutamassa: ”Minä olen jumala.” Pastebin And Hat of Tin Tällaisena kieltämättä huuruisena, mutta harmittomana viihteenä Kanye Quest 3030 tunnettiin aina tammikuuhun 2015 saakka
Kuvien tilalla on mustaa. Nyt päivityksiä on jäljellä kourallinen. Alhaalla on neljän ruudun kokonaisuus, jossa voi vain pyöriä tyhjän panttina ja kuunnella tuulen huminaa. Jos valitset YES, haluat jatkaa ja annat meille luvan olla vuorovaikutuksessa kanssasi. Aina on silti mahdollista nousta lisää tulevaisuudessa. Kun pelaaja on naputellut ne, peli kiittää ja kehottaa nauttimaan seuraavasta kahdesta viikosta ja odottamaan ohjeita. Huipulla se on jo täysin musta, vain perhonen on enää näkyvissä. Ne eivät liity mitenkään mihinkään, ja ovat sellaisia kuin jagatai, phyfe, llud ja aconitic. Käytävällä on viisi tietokonetta, joihin täytyy syöttää salasana. Jotkin eivät. kua vaakatasossa olevaa käytävää sivuille tai mennä alas. Mutta jos jokaisesta ruudusta ottaa kuvakaappauksen ja yhdistää ne, saa QR-koodin. Kun siellä olevalle viimeiselle tietokoneelle antaa salasanan, äänimatto hiljenee ja koko ruutu muuttuu valkoiseksi. Sen skannaaminen tosin on turhaa, sillä se ohjaa sivustolle, jota ei ole enää olemassa. Jos et halua enää nousta, valitse NO, ja matkasi päättyy tähän. Termille ei ole suomenkielistä vastinetta. Sama menneisyyden poispyyhkiminen Kanye taistelee Nicki Minajia vastaan. Mikäli sanan ascend keksiminen on lievästi sanoen haastavaa, on tietokoneiden vaatimien salasanojen päätteleminen täysin mahdotonta. Kanye taistelee The BasedGodia vastaan. 11. Sen vuoksi arvellaankin, että QR-koodilla avattavan nettisivun oli tarkoitus toimittaa kännykän IP-osoite pelin tekijälle. Kun viimeinen salasana on annettu, alkaa ruutuun virrata tekstiä. Sen tunnus on silmän sisällä oleva pyramidi. Joidenkin nettipersoonien mukaan ascensionistit uskovat, että kaikki ihmisen kokemat vääryydet ja kärsimykset ovat hänen itsensä syytä. Nykyään sivua ei enää ole. Minä annoin pelille yhteystietoni, mutta minkäänlaiset uskonnolliset hihhulit eivät ole ottaneet yhteyttä. Jos edelleen haluat jatkaa, valitse YES.” Jos pelaaja valitsee YES, pyytää peli häntä antamaan yhteystietonsa. Haluatko jatkaa?” Jos pelaaja valitsee NO, palaa hän alkuvalikkoon. Yhtiö ei ole julkaissut uutta musiikkia vuoden 2016 jälkeen, mutta sen ei pitäisi olla syy pyyhkiä pois menneisyyttään verkosta. Joidenkin mielestä uskonnollisesta kultista, joka pelin avulla pyrkii värväämään uusia jäseniä. Ascensionism sai oman Wikipedia-sivun vuonna 2006, mutta siellä oli vain vähän sisältöä, ja sekin pelkkää tyypillistä new age -läppää ilman mitään konkreettista tarttumapintaa. Kääntäen tämä tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus esimerkiksi vahingoittaa toista, sillä uhri on aina ansainnut sen ja on jopa itse jotenkin kosmisesti järjestänyt asian tapahtuvaksi. Pelaajan edetessä pyramidikuviota ylöspäin muuttuu tausta yhä hämärämmäksi. Tyhjyydestä pitää etsiä vielä yksi tietokone. Mistä pääsemmekin olennaiseen kysymykseen: kuka pelin on tehnyt. Taivasnousukkaat asialla Mistä tässä kaikessa on kyse. Uskonnon nimi on ascensionism. Tai siis Twitterin tapauksessa toistui. ”Olet jälleen todistanut arvosi. Ascensionism Recordsin Youtube-kanava perustettiin vuonna 2012, mutta sieltäkin on poistettu kaikki muu sisältö paitsi elokuussa 2019 ladattu video. Levy-yhtiön nettisivut ja Facebook-sivu katosivat muutama vuosi sitten. Kun sen on tehnyt, pääsee ruudulla ylöspäin seuraavalle vaakakäytävälle, joka on hieman edellistä lyhyempi. Voimme yrittää ottaa sinuun suoraan yhteyttä. Olet noussut (You’ve ascended). Kanye itärannikolla. En tiedä, mistä tällainen käsitys on lähtenyt liikkeelle, koska itse en ole siihen törmännyt ascensionismista kertovilla sivuilla. Pastebin-tiedoston tekijä sai sanat selville pelin koodia tutkimalla. Levy-yhtiöllä on Youtube-kanava ja Twitter-tili, ja niissä toistuu sama kuvio. Sen jälkeen pelissä ei tapahdu enää mitään. Näin hyvä ja paha kääntyvät päälaelleen. Tämä toistuu monta kertaa niin, että lopulta käytävät muodostavat pyramidikuvion. Jos YES, tulee lisää tekstiä. Häviävä levy-yhtiö On olemassa levy-yhtiö, jonka nimi on Ascensionism Records. Nyt nimi on pelkkä piste ja tunnus @helo0hdhsbs. Tilillä oli ennen paljon päivityksiä, mutta ne olivat usein käsittämättömiä kuin koodikieltä. Kuvio on sama, joka välähtää Kanye Questin trailerin lopussa. Ole valppaana, sillä jotkin näistä tavoista voivat olla hienovaraisia. Kanye kotonaan. Tietokoneita käytävillä on yhteensä 33. Matkalla kimppuun saattaa hyökätä näkymätön JFZZJNMS, mutta se katoaa saman tien. Twitter-tilin nimi oli aluksi Ascensionism Records, sitten Ascend Records, ja sen tunnus oli @AscendToday. ”Seuraavan kahden viikon aikana tulemme olemaan vuorovaikutuksessa sinun ja omaisuutesi kanssa monin tavoin. Itse asiassa on epätodennäköistä, että RPG Makerilla tehty peli edes lähettäisi tietoja minnekään
Minä olen tehnyt kaikkeni, jotta mahdollinen kultti saisi tietää olemassaolostani. Tubettaja nimimerkillä MamaMax onnistui kaivamaan esiin tiedot tekijänoikeuksien rekisteröinnistä. Video on käytännössä pelkkä ääninauha ilman liikkuvaa kuvaa. Meteli muodostaa kuvion, jossa silmän sisällä on pyramidi. Todennäköisesti hän on tehnyt paljon muutakin. Pelin alussa lukee Copyright Ascensionism Records. Ascensionism Recordsiin liittyy paljon hämäriä tarinoita. Esimerkiksi jotkut Kanye Questin pelaajat ovat kertoneet saaneensa yhteyden levy-yhtiöön, minkä jälkeen yhtiö on alkanut lähettää heille salaperäisiä viestejä, joissa on erilaisia koodeja ja tehtäviä. tuntuu liittyvän laajemminkin ascensionismiin ja Kanye Questiin. Eräs henkilö esitteli minulle kuvakaappauksia Twitterin yksityisviesteillä käymästään keskustelusta. Kanye Questin tekijältä ilmestyi vuonna 2016 toinen peli nimeltä Calypso. Esimerkiksi ascensionism.com-sivustolla oli ennen sisältöä, mutta nykyään siellä lukee vain ”Hello world!” Pelin virallinen kotisivu oli aluksi avoin, mutta sitten sinne pääsy alkoi edellyttää salasanaa, jota kukaan ei tuntunut tietävän. Kyllä vain, luit oikein. Peli itse poistettiin rpgmaker.net-sivustolta jo kauan sitten. Jos katoan jäljettömiin tai kuolen epämääräisissä olosuhteissa, voitte päätellä, että olin väärässä. Lisäksi näyttää siltä, kuin kuvion alla olisi tekstiä, mutta minä en osaa purkaa ääntä niin tarkasti, että tekstistä saisi selvää. Paljastui, että yritys oli lakkautettu tammikuussa 2019 ja toinen sen omistajista oli N.S. Mistään ei ole vastattu. Olen lähettänyt viestejä muun muassa Ascensionism Recordsin Twitter-tilille, Facebookissa olevalle Ascend Today -sivulle ja sähköpostiosoitteeseen, jonka sain eräästä QR-koodista. Toukokuussa 2020 Youtube-kanavalle nimeltä The Ascension Archive ilmestyi uusi video. Pastebin-tiedosto on edelleen löydettävissä netistä, ja siinä on linkki foorumin viestiketjuun. SSTV on lyhenne sanoista slow scan television, ja se tarkoittaa kuvien lähettämistä amatööriradiotaajuuksin. KANYE WEST QUEST 3030 Salatun alueen käytävät muodostavat pyramidin. Kanye tapaa 2pacin. Hän sai sähköpostin, jossa vahvistettiin lahjoituksen menneen Nicholas Lyonsille. Lyons. Pelin tekijänä esiintyneelle Phenixille oli tuolloin mahdollista antaa lahjoitus. Meteli saa merkityksen, kun sen purkaa SSTV-ohjelmalla. Jo niinkin varhain kuin lokakuussa 2013 pieni joukko pelin faneja pyrki ratkomaan mysteeriä unfiction.com-sivuston keskustelufoorumilla. Tiettävästi kukaan ei ole saanut Lyonsiin yhteyttä. Tiedoston tekijä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen, joka oli saanut selville pelin todellisen luonteen. Hän vaikuttaa kadonneen maan päältä. Juttua kirjoittaessani sivu katosi kokonaan, ja nyt linkki vie saksalaiselle aikuisviihdesivustolle. Vaikka Kanye Questia ei voi enää ladata pelin viralliselta kotisivulta tai rpgmaker. Aihe on pelissä selkeästi esillä. Kun Kanye Quest julkaistiin, Yhdysvalloissa toimi Ascension Hotline. Tammikuussa 2015 julkaistu Pastebin-tiedosto nosti Kanye Questin mysteerin suuren yleisön tietoisuuteen ja teki pelistä legendan. Tarinat ovat niin vakuuttavia, etten epäile niiden todenperäisyyttä. Myös Calypso on tehty RPG Makerilla, eikä se peittele yhteyttään ascensionismiin. Nimi on pompannut esiin muutenkin kuin musiikkiin liittyen. Se on julkaissut musiikkia vain yhdeltä artistilta. Olen nähnyt muun muassa keskustelun, jossa yksi kertoo kultin selvittäneen hänen IP-osoitteensa, toinen pelkää henkensä edestä ja kolmas ei uskalla edes kokeilla Kanye Questia, koska kultti kuulemma tietää hänestä jo liikaa. Sitten on kertomuksia, jotka ovat selvästi liian vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Henkilökohtaisesti en usko, että mitään pelottavaa kulttia on oikeasti olemassa. Jos numeroon soitti, kuuli nauhoitteen ”Become an ascensionist today!” Nick Lyons on tehnyt musiikin Calypsoon. Hän on nimeltään Nick Lyons. Linkki ei enää toimi, mutta Wayback Machinella ketjun kolme ensimmäistä sivua ovat vielä nähtävissä. Calypsossa ei kuitenkaan tunnu olevan mitään pointtia, ja peli vaikuttaa keskeneräiseltä. Kanye Questin salattu alue. Calypso gameplay. Se oli yllättävää, sillä edellinen video sinne ladattiin kesäkuussa 2017. Ne ovat nauhoituksia oikeista puheluista, joissa ihmiset ovat soittaneet ascensionismin palvelunumeroon. Aluksi kuuluu morsetusta, sitten käsittämätöntä meteliä, kuin rikkinäisen radion ääntä. Calypson mielenkiintoisinta antia ovat pelissä kuunneltavat ääniviestit. Kanyesta Calypsoon Takaisin levy-yhtiöön. Siinä oikeastaan vain kävellään ympäriinsä. Keskustelun toinen osapuoli väitti, että kultti houkutteli hänet metsään, josta löytyi hänen veljensä kuolleena ja ilman silmiä. Eräs ketjuun kirjoittaneista kertoi lähettäneensä yhden sentin lahjoituksen. 12. Näitä ratkottiin muun muassa edesmenneellä unfiction.com-sivustolla. net-sivustolta, sen voi edelleen löytää netistä, kuten Calypsonkin
Ei, eikä sitä tehnyt minua huomattavasti lähempänä oleva keski-ikäinen valkoinen mies Norman Reedus. Dark Soulsit, Mount & Blade II: Bannerlordit, Elder Scrollit ja muut ovat tehneet sitä jo kauan, osassa on todella edistyneitä systeemejä, joilla ehkä jopa voisi replikoida itsensä. Anubis muun muassa hahmotti, mihin kuuluu istua ja istui eri tavalla riippuen siitä, minkä päälle se istui. Viime vuoden SIGGRAPhissa nähtiinkin ruudulla Adoben ja Edinburghin yliopiston yhteistyön tulos Neural State Machine for Character-Scene Interactions, eli kalustetuissa huoneissa sulavasti liikkuva humanoidinen Anubis, jota oli animoitu tekoälyyn syötetystä Motion Capture datasta. Diversiteettiongelma... Syy on yksinkertainen: kumpikin on peli tarinavetoinen, joten suhtaudun sankareihin ulkopuolisesti kuten elokuvien näyttelijöihin. Tosin Code Veinissä tein itselleni niin typerän näköisen hahmon että minua harmitti pelata sitä. Jos Epic, siitä tulee vain osa Unreal Engineä, jos Veijo Unity, osa vain Unitya ja niin edespäin. Puhun tietysti Remedystä. Tiedän, että oman näköinen pelihahmo on monelle tärkeä, jotain World of Warcraftin, Mass Effectin Shepardia tai Dark Soulsin hahmoaan jotkut tuunaavat jopa tunteja. Sillä luodun haaveesi näköisen pelihahmon, haluamallasi ihonvärillä tai sukupuolella, saa siirrettyä mihin tahansa samaa standardia käyttävään peliin. Northrop Grumman tekee tappaja-AI:ta Command: Modern Operationsin Pro-versioon. Mitä turhaan jotain Geraltia katselemaan, kun hänet voi korvata omalla näköisversiolla ja Yenneferin sillä omalla pikku mussukalla. Mutta kuka tällaisen systeemin soveltaisi peliteollisuuden käyttöön. Lisäksi Pirkka Perusanimointi ehkä saisi kaikki pelit tuntumaan... Ohjaan siis pelihahmoa, ilman sen kummempaa tarvetta edes samaistumiseen. Klassiset pakkasessa metallibikinipanssarissa möyrivät neidot miellyttävät kyllä silmääni, mutta ärsyttävät todellisuudentajuani, joten pisteet menevät tasan. Pixar-veteraani Jiayi Chongin vuonna 2017 luoma Midas Creature tekoälyanimoi jo 2D-hahmografiikkaa. NICSU perustuu siihen, että Systeemi perustuisi luurankoanimaatioon ja sen päälle plätkäistyn pelin sankarin pelikohtaisen meshiin, eli tekniikkaan joka on ollut jo ikuisuuden olemassa. Siksi sen tekijän pitäisi olla joku, jolla on mainetta ja joka tuntuisi kaikista puolueettomalta tekijältä. Olettaisin, että aika pitkälti renderöityjen välivideoiden takia. Ja taiteellisen näkemyksen. Kaikki ilman käsityötä. Jokainen erinäköinen Dark Souls tai Skyrim-sikanaamamutantti operoi kuitenkin omassa pelimaailmassaan, mutta jos satumaat vaihtaisi päittäin, animaatio ei enää toimisi, vaikka tekeekin samoja juttuja. Oppiva tekoäly auttaisi vihdoin myös Maapallon ykkösongelman eli valmispelien diversiteettiongelmissa: Unchartedin kaukasialaisesta sankarista iteroituisi SkyNetin avulla helposti myös musta, latino ja aasialainen variantti, kummallakin biologisella sukupuolella. Jos Adobe, kenelläkään ei ole siihen varaa. Naama vaihtoon Lämmitän siis vanhan ideani 3D-pelihahmostandardista, nyt nimellä Nirvi Interchangeable Character System Universe. Itse käytän hyvin vähän aikaa. Tai... Animaatiodatan jakamista ilmeisesti käytetään jo taustanäyttelijöiden animoinnissa, mutta jos luurankoanimaatio toimisi optimaalisesti, Norman Reedukselle olisi rankan motion capture-savotan asemasta riittänyt kertakäynti skannauslaitoksessa. Remedy Universal Mass Animation, kas siinäpä nimi josta saa kauniin, myyvän lyhenteen. Geneerisglobalistinen moduuleista koostuva animaatio pitäisi siis saada nivoutumaan saumattomasti yhteen, ja sen pitäisi pystyä sopeutumaan pelin ympäristöön, plus sen pitäisi vielä graafisesti istua muuhun peliin. NNIRVI Ilmeisesti yksi pelimaailman nykyongelmia on samaistuminen: Pirkka Perussankari on aina valkoisen miehen lihaksikas, komea ihanneversio. Hommassa ei ole järkeä, jollei NICSU ole niin itsenäinen, että sen voi yhdistää mihin tahansa pelimoottoriin. 16 värin valmispaletti ja resoluutio 160×200 jätti tilaa mielikuvitukselle. OK, kyseessä voikin olla ongelma. AI-rinko voi nousta jo vuoden parin sisällä. Se on varmasti vahingossa yhdistetty puolustusjärjestelmiin, koska 2020 ei ole vielä ohi. ratkaistu. Kyseessä on kolmannen osapuolen sovellus tyyliin Havok-fysiikkaohjelma tai ne muut joiden logoja joutuu pelin latauksessa katselemaan. Sitähän ne eivät muuten tee. Jälki oli aika vakuuttavaa. Tuskin oli edellisen kappaleen jälkeen sormi noussut näppäimeltä, kun muistin Watchdogsin mäyräkoiran Aidenin, joka oli niin platku, että minua ärsytti pelata sillä. Allison Wakea, Maxine Paynea ja Jesse Fadenia odotellessa, long live the new mesh! 13. mahdollisuus. Pelatessani punatukkaista, robottieläimiä metsästävää teinityttöä yritin analysoida, vaikuttaako se pelikokemukseeni. Kas vain, meillä on ratkaisu omasta takaa, kansainvälisesti tunnettu itsenäinen pelifirma, jolle hahmoanimaatio on aina ollut erittäin tärkeää, ja joka todistetusti osaa tehdä näyttävää jälkeä. Kuluttajille ja animaattoreille olisi kummallekin omat ohjelmansa, toinen helppotajuisempi NICSU-editori pelaajien omaan käyttöön, toinen ammattilaisille tuotantokäyttöön. Ottaen huomioon paineet vähentää yhä kalliimman pelinkehityksen kustannuksia, tekoälyavusteisen 3D-animaation aamunkoitto on varmasti lähellä. Ottaen huomioon, että Suomessa on noin 250 tekoälyyn keskittyvää yritystä, yhteistyökumppanikin saattaisi löytyä tästä tuhansien järvien maasta. Ainakin niin hyvin, että ihmisanimaattorille jäisi enää puhdistamisen ja kiillottamisen vaiva. Kunhan lopputulos on jotain katseltavaa ja ehkä jopa etäisesti oman näköistä. Vapaasti kustomoitavan pelihahmon mahdollistamaa monetisaatio-optioiden määrää ja helppoutta en kehtaa vääntää rautalangasta. O ngelma vain pahenee, kun grafiikka paranee, sillä ei näistä kuusnelosen aikoina valitettu. SIG Graphics, bro! En puhu mistään teoreettisesta ideasta, sillä jollen ole osa ratkaisua, olen osa ongelmaa. I’m sorry Dave, I’m afraid I can’t render that Ongelmahan on tietysti se, että pelit eivät ole identtisiä. Kun olisi olemassa tarpeeksi iso (ja jatkuvasti päivittyvä) Aleksandrian motion capture -kirjasto, tekoälylle olisi kakunpala oppia paitsi saumattomasti yhdistämään myös muokkaamaan animaatioiden tyyliä ja ulkoasua, vaikka realismista anime-ylilyönteihin. Ja Gearsin hormonikasvatetut proteiinikimpaleet, joiden ylipöhöttynyt lihasmassa loukkasi visiotani oikeasta erikoisjoukkojen treenatun sitkeästä standardista, miinusta niistäkin tippuu. Sellainen harvemmin istuu ruudun tällä puolen. Onneksi ratkaisu on jo olemassa: oppiva tekoäly. NICSU Pian loppuu rutina tekoälyn kehnoudesta: DARPAn rahoittamassa Gamebreaker-ohjelmassa kehitetään pelitekoälyjä, jotka pelaavat voittaakseen. Jo Wiin valtakaudella haaveilin siirrettävästä pelihahmosta, mutta olin liian ajoissa. 3D-pelin hahmoeditori ei ole mikään harvinaisuus. Nyt yksi asia on muuttunut. Luojan kiitos, hahmoeditoria ei varmasti ilmesty ainakaan kerronnallisiin peleihin, joissa on kiinteä pelisankari. Yksi D lisää tuli vuotta myöhemmin, kun vuoden 2018 SIGGRAPH Asiassa nähtiin susi, jonka liikkeet tekoäly sulavasti animoi. Mutta ei toki niin paljon, että olisin aloittanut sen takia uuden pelin. Tuunaan, puunaan Shepardia ja Hepardia Täydellisessä maailmassa olisi hienoa, jos joka pelissä olisi täysin kustomoitavat sankarit. Ongelma onkin siinä, että uurastuksen tulos kelpaa vain yhdessä pelissä. samalta
n’ UCA & Dont Worry Brigde Baby Norman ”Daryl Dixon” Reedus on ilmeisen jumittunut rooliinsa, jossa hän ajelee moottoripyörällä elävien kuolleiden hallitsemassa maailmassa. Niin, ja sade tuo usein mukanaan ne kuolleetkin. Hirveän tavaravuoren tasapainottelu Samin kantorepussa on pelin pääpelaamista. Uljaan uuden maailman asioita ja omia sääntöjä ei sen kummemmin väännetä rautalangasta. Tiberium on niin eilistä, nyt Toiselta Puolelta ilmakehään levinnyt chiralium mahdollistaa elintärkeän chiral-verkon, eräänlaiseen metafyysisen wi. Rajan toisella puolella kaikki on harmaata ja täynnä kuolleita mereneläviä. Kun sataa, kyseessä ei ole tavallinen sade vaan Timefall, joka kiihdyttää ajan kulkua, vaurioittaa lastia ja aikanaan tuhoaa Samin pystyttämät rakennukset, jollei niitä korjata. Jyrkässä maastossa tai syvässä vedessä Sam on herkästi naamallaan ja kamat ympäri maastoa. Aivojeni natina alkaa jo nimestä, joka suomeksi olisi Kuolema ajaa KAUHEAT VALAAT RANNALLA DEATH STRANDING Arvosteltu: PC Kojima Prtoduction / 505 Games / Sony Versio: myynti Minimi: Core i5-3470 tai Ryzen 3 1200/8 GT RAM, GeForce GTX 1050 3 Gt tai Radeon RX 560 4 GB Suositus: Core i7-3770 tai Ryzen 5 1600/8 Gt RAM, GeForce GTX 1060 6 Gt tai Radeon RX 590 Testattu: Intel 2600k (3.5 Ghz), 24 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX980 4 Gt Moninpeli: passiivinen karille, mutta pelissä stranding tarkoittaa sukupuuttotapahtumaa. Jokaisella ihmisellä on oma Rantansa, jonkinlainen kuoleman jälkeinen rajatila, jossa ainakin DOOMSit voivat käydä myös vierailulla. Kuolleetkaan eivät ole teleporttailevia örinäzombeja vaan todellakin ihan jotain muuta, metafyysisen napanuoran varassa ilmassa kelluvia varjo-olentoja. Sen ansiosta Sam pystyy havaitsemaan vaanivat kuolleet, joskin tarvitsee siihen apuvälineen. O len iloinen, että ainakin jotkut Pleikka-yksinoikeudet saadaan myös PC-pelaajien iloksi. DEATH STRANDING Nnirvi Millainen ihminen tilaa rennosti pizzaa, vaikka se voi maksaa kuskin hengen aikana, jolloin ihmiskunta on sukupuuton partaalla. Pelissä näihin sikiöihin suhtaudutaan puhtaasti työkaluina, mutta Sam tietysti luo suhteen omaansa. Beach Boys esittää: Sur. Mukana roudattavista lukuisista tarvikkeista tärkeimmät ovat ehkä tikkaat ja 30 metrin köysi, joilla selvitetään ongelmakohtia. n, joka tiedonjaon lisäksi mahdollistaa isojen rakennelmien 3D-printtauksen. Kun PS5 survoo edeltäjänsä pelihistorian roskikseen, ei olisi huono idea myöntää nelkun yksinoikeusklassikoille PC-kuolemattomuus. Jos joku asia pelissä minuun iski täysillä, niin sen surrealistinen, unenomainen maailma. Apuväline on kannettavassa keinokohdussa asustava sikiö, BB. Sam liittää eristyksiin joutuneet alueet yksi kerrallaan takaisin chiral-verkkoon, kunhan hän ensin pääsee niihin asti. Luojan kiitos, nyt hän on yksin ilman impulsiivisia kommunikointikyvyttömiä idiootteja ja näiden tunneälypurskeiden luomia ongelmia. 14. Kuolleiden koodinimi on BT BB:tä pitää välillä heijata ja lohduttaa. Kojima-altistukseni on jäänyt Metal Gear Solid Vitosen muutama alkutehtävän varaan, joten Death Stranding on kiinnostava ensisukellus palvotun pelineron ajatusmaailmaan. Ensimmäisellä keikalla kohdealue ei kuulu chiral-verkkoon, joten Sam joutuu kulkemaan jalan (myöhemmin maaston salliessa prätkällä tai kuormurilla). Peli jossa pakettikuskille ei makseta palkkaa vaan tykkäyksiä. Raja elävien ja kuolleiden välillä on hävinnyt, jäljelle jäänee ihmiset eristäytyneet omiin pieniin asutuskeskuksiinsa. Sellaisen ansaitsevat ainakin Spiderman, God of War, Last of Us I & II ja tietysti Bloodborne, ylistetty olkoon sen nimi. On ihan luonnollista, että jos kuolleita ihmisiä ei parin päivän sisällä polteta, ne imevät kuolleiden ulottuvuudesta antimateriaa ja räjähtävät voimalla, joka voi viedä kaupunginkin mennessään. On tapahtunut Death Stranding, jonkinlainen yliluonnollinen maailmanloppu. Kompastus on aika vastus Peruskaava on selkeä: Sam roudaa ihmisille tavaraa paikasta A paikkaan B. Omien hermojeni iloksi pelin edetessä tekniikka ja kokemus tekevät Samista selkeästi tasapainoisemman ihmisen. No, saatiin sentään Horizon: Zero Dawn ja Hideo Kojiman uutuus Amazon: Zero Pay. Sam kärsii matalan tason DOOMSista, chiraliumin aiheuttamasta tilasta, joka yhdistää hänet tuonpuoleiseen. Kasvillisuus on ruohoa lukuun ottamatta hävinnyt, tarjolla on enimmäkseen kivikkoa erikokoisilla lohkareilla. Sam Porter Bridges on kuriiri, jonka harteille lasketaan Yhdysvaltojen yhdistäminen. Aina välillä kun homma menee pieleen, BB panikoi ja Sam joutuu lohduttelemaan tätä pientä raukkaa
Sam ei ole maailman ainoa kuriiri, mutta pelissä nähdään vain toinen ja puhutaan kolmannesta. Erikoisen, mutta kaikin puolin kiehtovan maailman lisäksi pelin vahvuuksia on moninpeli. Samin erikoinen veri on uuskuolettavaa näille varjo-olioille, joten aluksi niitä paiskitaan verikranaateilla, ja jatkossa paremmilla aseilla. Samin suihkuvedestä, virtsasta ja ulosteista saa myös kranaatteja, mutta ne ovat luonnollisesti paskempia. Jos käry käy, maasta tulvii mustaa tervaa ja kuolleet yrittävät repiä Samin omaan maailmaansa. Onneksi Sam on harvinainen repatriaatti, ihminen, joka pääsee yli omasta kuolemastaan ja pystyy palaamaan takaisin. Pienempi ongelma ovat Muulit, jotka vaanivat kuriireita nyysiäkseen niiden paketit. Higgsillä on korkean tason DOOMS, joten hän pystyy jopa kontrolloimaan BT-jengiä. Mutta venematkan jälkeen peli iskee uuden vaihteen silmään, maailma laajenee ja apuvälineet paranevat. Jälki on hienoa ja eriSamin tavarakuormaa vastaa postinkantajan painajaisia. BB:n operoima tutka antaa osviittaa uhkan suunnasta ja välimatkasta, ja kun Sam pysyttelee hetken hiljaa paikallaan, BT:t tulevat näkyviin. Muutenkin pelin henkilökaarti on kaukana tavallisesta NPC-kuonasta, osalla asiakkaista tosin outo tapa ylistää Samia kuin jonkinlaista tavarankuljetuksen puolijumalaa. Higgsin ja Samin liittolaiskantajan Fragilen suhde on yksi pelin sivujuonista. Alku aina hankalaa Death Stranding on sikäli oudosti tehty, että alussa se on heikoimmillaan eli noin kymmenisen tuntia. sesti Death Stranding miellyttää silmääni ja paljon. Mikäli ne onnistuvat, meno muuttuu todella painajaismaiseksi. Muut kuriirit eivät näy edes soulsmaisina haamuina, mutta he jättävät jälkensä maailmaan, nimittäin rakennelmansa. Melkein kaikissa aseissa on automaattinen kohteentunnistus, joka vaihtaa ammusta tarpeen mukaan. Sam saa kulkuneuvoja, exoskeletoneja ja aseita, jotka tekevät elämästä helpompaa. ashbackien lisäksi ilmestyy välillä tarjoamaan Samille sotahenkistä oheishupia. Kojiman solidi menneisyys näkyy siinä, että Samilla on sekä ihmisiä että kuolleita vastaan myös stealth-optio. Eikä saa unohtaa Mads Mikkelsenin esittämää Cli ord ”Cli ” Ungeria, joka . (Beached Things) ja ne kelluvat taivaalla napanuoran varassa näkymättöminä. Pelin alussa hän onkin juuri tuhonnut yhden pelin jäljellä olevista kaupungeista. Ihmiset, tuo ikuinen ongelma COVID-pandemian jälkeen ei ole yllätys, että vielä Death Standingin jälkeenkin homo on edelleen hominille lupus. Niin kauan kuin Sam on chiral-verkon piirissä, osa pelaajien ajoneuvoista, tikkaista, köysistä, silloista, zip-lineistä ja muista rakennuksista näkyvät myös minun pelissäni. Muulien leirien ympärillä on sensoriverkko, joka havaitsee kantajien lastin ja hälyttää pojat paikalle. Zipline, minä rakastan sinua! Postikuski: ”Today, a real Timefall has come and washes all this scum o the Earth.” Fragile on melkein Samin ystävä. Tämä yhteiseen hiileen puhaltaminen on pelissä sitä parhautta, ja kun meno on muutenkin mystistä, ei aiheuta edes lommoja logiikkaan. Meno on kuin omien painajaisteni kello 04.30 näytöksessä. Ongelmahan on, ettei niitä voi tappaa. Voi sitä Kojimaa! Graa. 15. Varsinainen riesa on ärsyttävä pahis Higgs, jolle tappaminen seurauksineen ei ole ongelma, kunhan maailmaa palaa ja lopullisesti. Ja myös niitä kuolettavia. Pikku vaivannäkö zipline-verkoston rakentelussa maksaa itsensä hetkessä takaisin. Kirjaimellisesti, sillä Sam rämpii muniaan myöten mustassa mönjässä pakoon BT-pomo(j)a. Selviytymisoptiot urhealle postipojalle ovat varovainen hiivintä tai taistelu. Aluksi pannaan nyrkeillä menemään, jatkossa saadaan ei-kuolettavia aseita
Tajusin kaipaavani enemmänkin pelejä, joissa näkyy tekijä: paljon mieluummin Hideo Kojima kuin Videogame Komitea. Hyvää + Peli joka jää mieleen. Huonoa . Ja hiekkalaatikkopelinä se on erinomainen, koska maailman eheyttä eivät riko jatkuvat skripatut jännäkohdat, köh Ubisoft köh köh. Mopoilu oli ikävän takkuista, kun mopo tuntui kääntyvän kuin lehmä ja jysähtävän joka kiveen. Pienempänä harmina jo Wing Commander III:n ”Mark Hamill kävelee hissiin/ hissistä” opetti, että lyhytkin välivideo pultattuna usein toistuvaan juttuun on digiversio vesitippakidutuksesta. Peli, jossa sankari luo virtsaamalla sieniä, joista muiden pelaajien lisävirtsalla kasvatetaan toukkafarmi täynnä herkullisia kryptobiootteja, luo ureasti ihan jotain uutta. Jotkut BT-pomoista ovat pikkuisen kookkaampia. Vasta loppua kohti aloin ymmärtää sen monimutkaista logiikkaa. Karma kosti lopputaistelussa Higgsin kanssa, jossa käyttöliittymä pelasi täysin Higgsin nurkassa. Pelin käyttöliittymä on yhtä selkeä kuin pelin juoni. Kun olin vienyt paketit ja pistänyt pelin kiinni, ei kauaakaan kun se ilmestyi kummittelemaan alitajuntaani. Niin, ja optioissa saisi olla optio Disable Sam, joka poistaisi Samin nimen jatkuva hokemisen lauseiden alusta. Pelasin enimmäkseen padilla, koska sille peli on selkeästi optimoitu, mutta vaativammat ammuskelut hoidin hiirellä ja näppiksellä. Se näkyy ruutukaappauksissa, mutta ruudulla peli näyttää hienolta. Kutsun niitä nimellä ”BB-tape”. Taikuutta. Ylimääräisellä pakettien kuljettelulla olisi voinut grindata lisää kaistaa, mutta Deadline Stranding-tapahtuma hengitti niskaan. Mutta se olikin joku Mala Morgan. Esimerkiksi kolmannessa Chapterissa Romumiehen tyttöystävän Chiral Artistin monotooniloogi pisti miettimään, että kyseessä on varmaan Hideon tytär, joka on saanut sukubonuksen ruutuaikaansa. Pakko kestää, koska yhden yllärin lisäksi siellä odottaa Chapter 15, jossa vetää keskenjääneet keikat loppuun. Pelissä on aika lailla liikaa lyhyitä usein toistuvia videopätkiä, joista osan saa skipattua mutta kaikkia ei. Peli käyttää jotain omaa tekniikkaansa, jossa nimellinen resoluutio oli vain 1280x720. Kaksi BT:tä edessä. 16. Osittain kömpelö, siis muutenkin kuin 200 kiloa niskassa lumihangessa kokoisia mereneläviä tursuavat visiot komeita. Myös näyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia, niin visuaalisesti kuin ulosanniltaan. Kiitos sen tehtävämäisen rakenteen, pelasin sitä mieluiten tunnin-parin pätkissä. Pikku kuormureissa kömpelyyden ymmärrän. Välillä Hideosta kuoriutuu se pelätty Video Kojima, joka vyöryttää minuuttikaupalla uuvuttavaa videota, pahimmillaan terästettynä uuvuttavalla dialogilla, ruudulle. Death Strandingissa on kyllä vahva oman vision maku, ja enimmäkseen hyvällä tavalla. Pelimekaanisesti Death Stranding enimmäkseen toimii, mutta aina välillä maastossa kompurointi alkaa tuntua työltä. I’ll BB Back Death Strandingin myynti oli Sonylle ilmeisesti pettymys, mistä en ole varsinaisesti yllättynyt. Varsinkin loppupäässä kaista yleensä loppui kesken. Se on oppitunti, jolta Kojima lintsasi. Silloin oli saletti, että jos kello lähestyi kolmea työpäivän aamuyönä, tehtävän lopussa odottivat Kojiman videosulkeiset, osanotto: pakollinen. 85 Kiehtovan omaperäinen pelikokemus kiehtovan omaperäissä maisemissa. Death Stranding ei ole täydellinen peli, mutta oudolla tavallaan kovin kiehtova. Pelin siltojen ja zipline-verkoston rakentelu oli kiehtovaa, mutta olisi kaivannut joko isompaa chiral-budjettia, siis kaistaa tai edes helppoa mahdollisuutta purkaa vanhoja rakennuksia. Varmaan jo kotelossa kelluva iloinen sikiö pelotti osan pelikansasta pois. Kun pelasin sivussa Horizonia, sen laskelmoidun tuntuinen tavallisuus ja tutut peliratkaisut suorastaan alleviivasivat Death Strandingin hyvää outoutta. Ehkä se on ideakin. Kohtaus on harjoitus, jolla terästyäydään lopun vajaan kahden tunnin pääosin videota sisältävään niputukseen, jossa muun muassa lopputekstit näytetään kahteen kertaan
Death Strandingin jälkihöyryissä Horizonin käsikirjoitus tuntui aivan liian tutulta ja turvalliselta, joskin ihan tarpeeksi hyvältä pitääkseen pelin pystyssä. Varmaankin juuri tällaisen nurkkakuntaisen ajattelun seurauksena maailma sellaisena, kun sen tunnemme, on mennyttä. Heimon sotapäällikköRASKAAN METALLIN METSÄSTÄJÄ Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4 Guerrilla / Sony Interactive Versio: 1.02 Minimi: Intel Core i52500K/3.3GHz tai AMD FX 6300/3.5GHz, 8 Gt RAM, GeForce GTX 780 (3 GB) tai Radeon R9 290 (4GB) Suositus: Intel Core i74770K/3.5GHz tai Ryzen 5 1500X/3.5GHz, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1060 tai Radeon RX 580 (8 Gt) Testattu: Intel 2600k (3.5 Ghz), 24 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX980 4Gt VRAM Moninpeli: Ei ole. On kostoa, omien juurien hakemista, maailman historian selvittelyä ja pahiksen löytämistä. Vaan kauan eläköön uusi faunamme, roheat robottieläimet! Aloy ihme Maassa Heimohylkiö Rostin rakkaudella kasvattama pikkutyttö Aloy tippuu kaninkoloon keskelle menneisyyden jäänteitä. Pleikkakansa veti herneen syvälle nenään, kun ilmoitettiin, että PC-pakanat saavat likaisilla käsillään koskea tähän rakastettuun PS4-yksinoikeuspeliklassikkoon. Aloyn voiton hetkellä iskee Eclipse-kultti ja yrittää innokkaasti tappaa kaikki, mutta etenkin Aloyn. Nnirvi Ei ihme, että androidit uneksivat sähkölampaista, sillä maailma täynnä robottipetoja on painajaismainen. V uonna 2017 ilmestynyt Horizon: Zero Dawn on kaunis avoimen maailman peli dystooppisessa tulevaisuudessa. Siellä hän varmaan itsensä Liisan luurangosta noukkii Fokuksen, pienen muinaisen medialaitteen, joka analysoi ympäristöä ikään kuin oikeasti toimivat Google-lasit. Seuraavaksi Aloy onkin jo nuori neito, joka haluaa päästä takaisin matriarkaalisen Nora-heimon täysjäseneksi. Niistä tulee mieleen Red Sonja vuodelta 1985 ja Brigitte Nielsenin esikuvauskoton takatukka. Rappion riistamailla Siihen on syynsä, että Horizon: Zero Dawnia kehutaan. tär, my way-highway-johtamista harrastava äreä Sona tapattaa puolet joukostaan takaa-ajossa, mutta onneksi Aloy hoitaa (senkin) homman. Pelin hiekkalaatikkomaailma on ihan hyvä, siinä voi jopa pikamatkustaa kunhan käy avaamassa pysäkit ensin. Robottieläimestä saa pahimmillaan vain kolme nuolenkärjeksi kelpaavaa metallisirua vain siksi, että ne ovat myös pelin rahayksikkö. Minulla on myös lievä ongelma Aloyn punaisten hiusten kanssa. Mutta toisaalta tutut peruspalikat tekevät mitä tarvitaan, eli antavat pelille suuntaa ja grindaamiselle merkitystä, eikä niiden toteutuksessa ole moitittavaa. Onneksi meno parani heti, kun pääsin kirmaamaan avoimeen luontoon. Voi sitä raskaan huokailuni määrää, kun pelin alussa Aloyn on pakko jutella ja kuunnella tylsää jorotusta, kun lattea dialogi kulkee kuin banuk-mummo Pohjoisen lumessa. Kojiman varjo peitti myös Horizonin henkilöhahmot, jotka dialogiltaan ja jäykiltä naamoiltaan tuntuivat… pelihahmoilta. Pelin alussa tuntemattomista syistä ihmiskunta on vajonnut takaisin heimoasteelle, eläinkuntakin näyttää supistuneen pesukarhujen, kettujen, jänisten ja villisikojen monopoliksi. World of Crafting Jotenkin, ehkä värikkään maailmansa takia, Horizon toi mieleen World of Warcraftin, mutta ilman ihmisturhakkeita tai mauttomia asusteita. Olisi ehkä kannattanut tasapainottaa sitä, paljonko jotain kerätessä saa ja askartelussa menee. Integraatio ei vaadi kuin Kokeiden läpäisyä, mieluiten voittoa. Syy on pelin visio Monster 17. Ja voi Kaik’äiti sitä askartelun määrää! Varsinkin alussa Aloy kerää risuja ja lääkekasveja suurin piirtein muutaman metrin välein, ja tappaa roboeläimiä laumakaupalla. Pelihahmo seikkailee avoimessa maailmassa pääja sivutehtävien perässä, kerää leveleitä, avaa uusia kykyjä, ostaa parempia aseita ja kaataa kaiken liikkuvan saadakseen askartelutarvikkeita. Toksisen feminiinisesti hylkiöt on suljettu jengistä pois, heille ei puhuta eikä heitä olla huomaavinaan. Aloy on sankarina muuten kelvollinen, mutta ylivoimaisten kykyjen lisäksi hänelle olisi voinut kirjoittaa vähän NPC-hahmoille äyskimistä monipuolisempaa luonnetta
Näistä tyrannosauruksen kokoiset Thunderjawit edustavat sitä vaikuttavinta päätä, mutta niidenkin kanssa pärjää jos on tilaa jossa operoida. Outoa on erilaisten jousien määrä, perusmallit ovat metsästys-, sotaja snipujousi. Niillä ammutaan kranaatteja, mutta kantomatka on naurettava. Metsästämisen illuusio syntyy, koska saalis käyttäytyy miellyttävän luonnollisesti: pedot käyvät päälle, laumaeläimet enimmäkseen pakenevat, mitä nyt johtaja kantaa vastuunsa ja rynnii niskaan, ja niin edespäin. Haasteen tasapaino on hyvä, Kaikki otukset ovat Aloylle enemmän tai vähemmän vakavasti otettavia uhkia. Ja välillä metsästäjästä tulee metsästettävä. Voihan lonkero! 18. Välillä luonto vaihtuu sisätiloihin, kuten vieläkin pyöriviä automaattitehtaita, jotka rakentavat sen roboeläimet. Anna jousesi laulaa Pyhä kolmiyhteys toimii, koska näiden uljaiden metallieläinten metsästäminen on erinomaisen kiinnostavaa. Eri lajit satunnaisesti jopa tappelevat keskenään, ja illuusio ihan toimivasta ekologisia on onnistunut. Jokaisen parhaalla mallilla voi ampua kolmen tyyppisiä nuolia. Pelin kirkkain tähti ovat sen älyttömän hienot robottieläimet, enkä puhu vain niiden erinomaisesta grafiikasta. Lyhyen matkan nuolihaulikko toimii parhaiten ihmisiä vastaan. Näkymätön Stalker on ihan verholaitettaan jokseenkin helpompi vastus. Eri tyypeillä on selkeät roolinsa, raptorimaiset Watcherit esimerkiksi suojaavat “kasvissyöjien” laumoja, kun nämä tonkivat maasta “ruokaa”, siis materiaalia. Toinen huvittava pelillisyys on se, että pakoon juostessaan Aloy vaivattomasti tekaisee ohimennen 40 nuolta. Villiä menoa villissä pohjolassa. Vuorokausikin kulkee pikakelauksella, joskin minulla on tunne, että aina on yö. Aina pitää olla joku pettymys, minulle ne olivat äärimmäinen uhka eli Deathbringerit. Samalla tekniikalla voi eliminoida robojen erikoisominaisuudet. Assassin’s Creed -mallin ylläri-iskut pusikosta tai ylhäältä tekevät tuhoisaa jälkeä. Ne ovat kuin innokkaan lapsen rakentamia legorobotteja, joihin on tungettu kaikki lelulaatikon aseet. Hunter Worldista. Joka otuksella on heikkoja paikkoja, kuten mahan alla oleva polttoainekapseli tai jotain vastaavaa, ja niihin kannattaa osua for massive damage. Käsipelilläkin ne saisi heittämällä kauemmaksi. Aloyn asevalikoima sopii tehtävään hyvin. No, ehkäpä automatiikalla roboja duunaavat tehtaat, Padat, automaattisesti paikkaavat aukkopaikat. Jos kohteella on selässään vaikka lasertykki, sen voi ampua irti ja kääntää omistajaansa (sekä muita kohteita) vastaan. Pelimaailma on värikäs ja visuaalisesti mielenkiintoinen, täynnä ruostuvia rakennuksia ja sotakoneita menneiltä ajoilta. On petoeläimiä, haaskalintuja, ja muutama vähän isompi “eläin”. Raa’an perusvahingon lisäksi robot voi räjäyttää, sytyttää tuleen, lamauttaa sähköllä tai saada ottamaan bonusvahinkoa kylmällä. Pelin toistaiseksi vaikeimmassa kohdassa olin sellaisen kanssa suljetussa tilassa. Ilmiselvästi peli uskoo matriisiteoriaan, koska vaihto auringonpaisteesta kaatosateeseen onnistuu vauhdilla, johon edes Suomen kesä ei veny. Pääase ovat jouset, mutta lähitaistelussa Aloy käyttää automaattisesti keihästä. Erikoismaininnan ansaitsevat vielä hyvin käyttökelpoinen ansalankaheitin sekä köysipyssy, jolla kohteen saa ainakin hetkeksi pois pelisBurn it, burn it with fire! Nalkissa Thunderjawin kanssa. No, vähän sitä haittaa se, että kun tappaa koko lauman mutta palaa paikalle vähän myöhemmin, siellä ne taas on. Ainoa asetyyppi, jolle en juuri keksinyt käyttöä, ovat ritsat. World on kaunis, Monsterit ovat upeita ja Hunter toimii
Yksi on se, että Remnantin tavoin Shift vaihtaa moodia kävelystä sprinttiin ja päinvastoin. Aloy, älä nyt hyydy! PC-versio sai julkaisussa satikutia graafisista mokista, joita en itse nähnyt. Ohjauksesta näkee, ettei PC ole Guerrillan ydinosaamista. Focuslaite paljastaa saaliin heikkoudet. Esimerkiksi Remnantin tekijät vastustavat jouhevaa sprintiä jostain oudosta ideologisesta syystä. Satunnaisesti liikenappulan reagointivastaava on muutenkin lomalla. Muuten pelasin ilman ongelmia, siis graafisia. PC-versiossa tulee mukana lisäri The Frozen Wilds, joka avaa pohjoiseen uuden alueen. Olettaen, että maastoon on pistetty kiipeilypisteet. Näiden lisäksi Aloy käyttää myös miinatyyppisiä ansoja. Klassikko tai ei, Horizon: Zero Dawn on ehdottomasti kokemisen arvoinen, ja kohtuuhintaisessa Complete Editionissa saa vielä sen delsunkin bonuksena. Osaa maastosta Aloy ei osaa kiivetä, vaikka puhutaan niin loivasta kalliosta tai matalalla roikkuvasta katsota, että se olisi minunkin AssCreed-kykyjeni puitteissa. Yksi poikkeus ovat Pitkäkaulat: niiden pää on tutka-antenni, jonka hakkeroimalla näkee ympäröivän alueen salat. Horizonin maailmassa metalli ja luonto ovat yhtä. Mystisen ”demonin” roboeläimet ovat merkittävästi vaarallisempia. Horizon tuntuu osittain hiomattomalta. Aina kun tyhjennän raatopajatsoa, Aloy ikään kuin jumittaa sen viereen eikä reagoi suuntanäppäimeen ennen kuin sen päästä irti ja painaa taas. Horizontissa seuraus on se, että paniikin iskiessä tulee ongelmia, kun pakoonjuoksun asemasta Aloy rauhallisesti vain kävelee. Mutta onko sillä väliä. 85 Osittain turhan tavanomainen, mutta oman pelikoukkunsa suveerenisti hanskaava hiekkalaatikkoseikkailu. Myrskyleuan Maija Ostin Horizonin hypen uhrina kuurona PC-pelaajien tutuista bugivalituksista. Metsästys yhdistettynä levelöintiin ja askarteluun oli liiankin hauskaa, sillä tapojeni vastaisesti jumitin sivutehtävissä enkä hurjapäisesti kiitänytkään vain pääjuonta, vaikka deadlinen kylmänkostea hengitys kiharsi niskavillojani. Huonoa . Hyvää + Kaunis, toimiva metsästyspeli. Yritin pelata padilla, jolla liikkuminen ja lähitaistelu sujuvat hyvin. Hyvä Aurinko, järkikin sanoo, että ainoa oikea tapa on se, että vain shift pohjassa hahmo juoksee. Voiko peli saada korkeampaa kunniaa. Foorumiskannaus ei tosin löytänyt muita uhreja. Metsästämisen lisäksi Aloy pystyy sillä keihäällään myös hakkeroimaan eläimiä, käyttötarkoituksena yleensä ratsastus tai niiden kääntäminen kavereita vastaan. Mutta Horizonissa tarkka ja nopea ampuminen on elintärkeää, mitä jousikursorin siirtely tateilla ei (minulle) ole. Sen verran kävin kääntymässä, että hankin Song’s Edgen shamaanilta kyvyn päivittää keihästäni. En minä peliä klassikoksi nostaisi, enimmäkseen se on vain pätevästi tehtyä, mutta silti nähtyä peruspelaamista, kelvollisella juonella ja erinomaisella robottieläinten metsästyksellä. Aloy on nopea, notkea kiipeilijä, joka kipuaa kalliota kuin myöhempien aikojen Spider-Woman. Saattaa jopa olla, että nostan Horizonin metsästyksen kliseearkistooni, sinne Dark Soulsin taistelun rinnalle. Vastapainoksi hiirinäppiskombossa on omat ongelmansa. Hei, minun piti olla metsästäjä! 19. tä. Kerran näin kaksi nora-soturia sisäkkäin, mutta he olivat aikuisia ja näyttivät olevan sinut asian kanssa. Pahin kontrolliongelma on tahmailu, joka ilmeisesti liittyy myös Shiftiin. Ehkä Horizon sai yksinoikeudesta fanipoikanostetta. Keihäs. Ikävästi sekakäytön estää se, että kontrollit jakavat samat asetukset ja kuulun heihin, joiden on pakko padissa kääntää Y-akseli. Räikein esimerkki olivat erään alueen köysiverkot. Kontrolleissa ongelmia
Värityksen lisäksi valitaan pääsponsori, moottoritoimittaja sekä kakkoskuljettaja. KAUSI, JOTA EI KOSKAAN TULLUT Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, Xbox One Codemasters Versio: 1.07 Minimi: Intel i3 2130/AMD FX 4300, 8GB RAM, Geforce GT 640/Radeon HD 7750, 80GB kiintolevytilaa, Windows 7 Testattu: Intel 4,5GHz, 16GB RAM, Geforce GTX980Ti, Windows 10, Logitech G29 Moninpeli: 2-20 pelaajaa Ikäraja: 3 Liberty Median vallankaappauksen myötä myös Formula 1:n somepuoleen on panostettu ja sen myötä näkyvyys on aivan eri luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten. Onnekseen Codemastersilla on tänä vuonna edes yksi valttikortti hihassaan, nimittäin uusi uramoodi. UNI-Virtuosin puikoissa napatun rutiininomaisen mestaruuden jälkeen hyppäsin luontevasti papaijan väriseen kilpuriin Lando Norrisin tallikaveriksi. Vuoden alussa ja kisojen välissä on rajallinen määrä vapaita päiviä, joihin on tasapainoteltava eri osa-alueisiin vaikuttavia aktiviteetteja. Systeemi antaa mukavasti valinnanvaraa, mutta vaikuttaa välillä vähän hölmöstikin etenkin eri osastojen väliseen työmoraaliin. On kustannustehokkainta tyytyä pusertamaan ulos käytännössä sama peli päivitettynä kuluvan kauden tiedoilla. Hyvää kautta seuraa yleensä pari heikompaa, jolloin ovat hukassa niin hanskat kuin ratti. Isoin lisäys tänä vuonna on perinteisen uran rinnalle lisätty oman tallin luotsaaminen ajamisen ohessa. Isi, osta mulle talli! Uran alkutaipaleen suhteen palautteesta on otettu opiksi. Höpöhöpö-sponsorit eivät luo Lordi Raghunathan on ainakin mallinnettu esikuvalleen uskollisesti! 20. Rahankäytön optimointi esimerkiksi päivityksiin ja kakkoskuskin kouluttamiseen on hyvin monipuolinen systeemi, joka mahdollistaa lukuisia lähestymiskulmia. Ensimmäisen neljän osakilpailun perusteella uramoodi on pysynyt käytännössä muuttumattomana. Nyt mukana on niin kuuden kisan kuin täyden kahdentoista kisaviikonlopun kalenterit. Syöttösarjan voi toki edelleen jättää kokonaan väliin, mutta silloin missaa aeroltaan riisuttujen turbo-nelosten hauskuuden. Kaikkea ei voi tietenkään saada heti kerralla, sillä esimerkiksi sponsorin maltilliset maksuehdot yhdistettynä Mersun koneisiin jättää jäljelle rahaa vain F2:n häntäpään junnuihin. Kai. F1 2020 Marko Mäkinen Koronakeväänä vaikutti pitkään, että ainoa paikka, jossa formulat tällä kaudella kisaavat on Codemastersin peli. Valitsin tällä kertaa vaihtelun vuoksi McLarenin kuskiakatemian. Toki aika ei edes ole otollisin pelimoottorin uusimiselle, sillä konsolisukupolvi on juuri vaihtumassa. Vuosi sitten lisätyt Formula kakkoset kuulostivat paperilla hyvältä, mutta kolmeen juonelliseen skenaarioon typistetty nousu ykkösiin jätti tönkköine juonielementteineen hätäisen vaikutelman. A ika harvoin on Codemastersin F1-peli ja itse sarja on saanut yhtä hyvää mainosta kuin koronakeväänä, kun formulakuskit ryhtyivät ajamaan epävirallista esports-sarjaa ennen kauden alkua. Kokonaisuutena My Team -pelimuoto on erittäin tervetullut lisäys. Nuoret kuskit Leclerc, Norris ja Russell olivat striimeissä rennompia ja todennäköisesti aidompia kuin varsinaisissa kisaviikonlopuissa. Kisaviikonloppuina testiohjelmia suorittamalla kerätään kehityspisteitä, joita pudotellaan kehityspuun kohteisiin oman maun mukaan. Tosin, urheilusarjasta riippumatta, ongelma tuntuu olevan lisenssipeleissä sama. Codemastersin kausipäivitykset tuntuvat kiertävän tiettyä sykliä. Nyt onneksi ilman salkkaritason varikkodraamaa. Ajoasujen, kypärien sekä autojen värittämiseen toivoisin paljon enemmän valinnanvaraa, esimerkiksi omilla maalauksilla, sillä säätövaraa ei ole tarpeeksi. Myydäkö fanituotteita ja juhlia palkintopallisijoitusta tiimin kanssa, vai käyttää samat kaksi päivää simulaattorissa. Edes tunteella elävällä Ferrarilla ei oikeasti ole touhu näin lastentarhamaista
Uusi konsolisukupolvi ei tule yhtään liian aikaisin. Viimeksi maiOman tiimin luominen on tasapainoilua budjetin puitteissa. Sisältö on kuitenkin pitkälti samaa kuin viime vuosina. Oman tallin luominen tuo rutkasti syvyyttä uramoodiin. Mutta tärkein toimii, äänimaailma etenkin kabiinikuvakulmasta on edelleen timanttia. Mukana on viikoittainen tapahtuma, liigat sekä rankatut että rankkaamaton pelimuoto. Liian usein nopealla kierroksella oleva kuski jää jumittamaan ajolinjalta sivussa olevan pelaajan vaihdelaatikkoon kiinni, ja samalla ratavirkailijat heiluttelevat turhaan keltaisia lippujaan. Codemastersin ostettua Project Cars -tiimin Slightly Mad Studiosin olisi heillä nyt tuhannen taalan paikka hyödyntää tätä osaamista ja syventää ajettavuutta simumaisempaan suuntaan. Elämänlaatuni parani monella prosentilla! Ajettavuuden perusasiat ovat edelleen kunnossa, ajolinjojen ja jarrupaikkojen optimointiin saa upotettua aikaa tuntikaupalla. Koronapandemian jyllätessä sarja yritti kovasti houkutella virtuaalikisoihin mukaan vanhoja konkareita Norrisin ja kumppanien rinnalle, mutta Bottaksen yhtä visiittiä lukuun ottamatta kokeneempi kaarti suuntasi ennemmin rFactor 2:n Legends-sarjan pariin. Luvassa on siis luonnotonta, kankeaa virnuilua sekä tuttuja one size . Myös haastattelujen kysymykset toistavat samaa puuduttavaa kaavaa, plus taitavat ne Croftyn ja Davidsoninkin selostusraidat olla myös enemmän tai vähemmän yksi yhteen viime vuodelta. Hahmomallinnukseen ei ole jaksettu uhrata työtunteja, sillä animaatiot tuntuvat olevan yksi yhteen viime vuodelta. Ajomalliin ei ole käytännössä koskettu sitten viime vuoden. Nettikoodille pitäisi oikeasti uhrata kunnolla resursseja, sillä kevään ja alkukesän aikana 2019-versiolla ajetut viralliset virtuaalikisat olivat ongelmineen paikoin surullista seurattavaa. Se toimii esikuvalleen uskollisesti, eli napin painalluksella saa ERS-järjestelmistä täyden tehon halutuksi ajaksi. Ensimmäistä kertaa 7.1-luureilla pelattuani säväytti etenkin auton äänien kimpoilu ratavalleista. sesti ainoa silmiinpistävä lisä on entistä enemmän pohjaamisesta kipinöivät autot, muuten ulkoasu on kuin hiilikopio parista edeltävästä vuodesta. Itsetutkiskelun paikka Mitä Codemastersin kolmannestatoista F1-julkaisusta lopulta jää käteen. Ärsyttävin piirre on kuskien reagointi hitaalla kierroksella olevaan pelaajaan, etenkin harjoituksissa ja aika-ajoissa. Moninpeli on sitä samaa tuttua niin hyvässä kuin pahassakin. Huonoa . Tekoälyn suhteen ei ole otettu mitään havaittavia harppauksia. Graa. nittu on edelleen sitä ainaista romurallia, joten lyöttäydyin heti kättelyssä sen paremmin käyttäytyvän isoveljen seuraan. sa konesuharit toimivat loogisesti, mutta käyttäytymismallien ennakoitavuus tekee etenkin kaksintaistelutilanteista vuosien tahkoamisen jälkeen paikoin turhan helppoja. Jos oman tiimin luotsaaminen ei kiinnosta, käteen jää käytännössä pari uutta rataa, rahalla hankittavat Schumin klassikkokilpurit sekä tämänvuotiset autot paketoituina hyvin tuttuun pakettiin. Codemasters ei vissiin saanut muistiota tämän kauden moottorivoimasuhteista. Kokonaisuutena se on edelleen todella viihdyttävää ajettavaa kuninkuusluokan ystäville, mutta toisaalta se on täyttä F2-kautta ja uutta uramoodia lukuun ottamatta täsmälleen sitä samaa, mitä se on ollut viimeiset pari vuotta. Tosin ummikoille on lisätty liuta uusia ajoapuja, joilla on pyritty tekemään pelistä entistä helpommin lähestyttävä. Etenkin kaksi viimeksi mainittua luulisi olevan helppo toteuttaa, sillä ne ovat olleet mukana männävuosina. Suurin ero viime vuoteen on todennäköisesti erillisen ohitusnapin lisääminen. Liikkeessä peli näyttää edelleen hyvältä, mutta kun liike pysähtyy alkaa ikä valitettavasti näkyä, paikoin pahastikin. Musapuoli on sitä tuttua mitäänsanomatonta taustamölyä. ts all -tuuletuksia palkintopallilla kuskista riippumatta. Kilpatilantees82 Toimiva F1-paketti höystettynä mielenkiintoisella oman tallin luotsaamisella. Hyvää + Perusasiat toimivat edelleen. Vähemmän yllättäen julkaisun aikaan palvelinten vakaus ei ollut sieltä parhaasta päästä, monet kisat päättyivät ruutulipun sijaan yhteysvirheeseen. Jo tältä vuodelta perutut uudet osakilpailut Zandvoort ja Hanoi ovat onneksi mukana, joista etenkin jälkimmäinen osoittautui pirun hauskaksi ajettavaksi pitkien suoriensa ja viimeisen sektorin nopeiden mutkien ansiosta. Viime vuosina olen kaipaillut luistonestoon laajempaa säätövaraa, mutta tänä vuonna päätin lopettaa valittamisen, kytkeä avut ja opetella rattipäivityksen myötä ajamaan paremmin. Pelimoottorin ikä alkaa näkyä, eikä oikein millään osa-alueella ole otettu harppauksia eteenpäin. Hanoi rokkaa Kirjoitushetkellä edelleen elävästä kisakalenterista johtuen useita mukaan tupsahtaneita ratoja uupuu pelistä, mutta toivon mukaan etenkin Mugello, Imola sekä huhuttu Istanbul Park saadaan jossain vaiheessa päivitysten muodossa. 21. Etenkin efektit ja radanvarsien pahvikulissit ovat jääneet pahasti kilpailijoiden jalkoihin. yhtään immersiota, joten ensi vuotta ajatellen tässä olisi loistava mahdollisuus pikku lisäansaintaan! Uusi maali vanhalla pinnalla Ruudulla F1 2020 on todella yllätyksetön aina valikoista lähtien. Valtteri Bottas, suoraan painajaisista
Pito ei enää napsahda yliherkästi pois, kanttareille voi nyt survoa melko huoletta. Vaikka Corsan graa. Autokohtaisesti (enemmän tai vähemmän) säädettävät ABS-jarrut ja luistonesto pitävät menon vakaana, mutta kostautuvat aliohjautumisena. K un Assetto Corsa siirtyi Unreal Engineen, se takelteli aluksi kuin Honda paluussaan formuloihin. Toinen lisää kourallisen klassikkoratoja ja runsaasti maalausvaihtoehtoja autoihin, tuorein lisää emopelin GT3-luokkaa hitaamman, 11 eri automerkin GT4-luokan. iRacingista tutun Laguna Secan mutkien levennykset vaativat tarkkuutta, vauhdin säilyttäminen suorille on tiukan keskittymisen takana. Santeri Oksanen ASSETTO CORSA COMPETIZIONE: INTERCONTINENTAL GT & GT4 PACK Australian betonikukkula haastaa ajotaidot äärimmilleen, vaikka ajaisikin GT4-sarjassa. Ajobalanssi ja korkeus vaihtelevat, mikä yhdistettynä ylija aliohjattavuuteen tuo pehmeyttä tai kulmikkuutta ajamiseen. Ajolinjalta ulosvaluminen kostautuu kellossa, ellei leveää linjaa saa kompensoitua tyylikkäällä sladilla. Sikaanien ympäri kiemurtelu kanttareita hipoen alas korkeuksista pitkin jyrkkää mäkeä heittää auton helposti muureihin. Nopeat S-mutkayhdistelmät pakottavat etsimään parempia aikoja kierroskaupalla. Selvät erot sellaisten autojen kuin BMW M4, Mercedes AMG, Audi R8 LMS ja Aston Martin Vantage välillä eivät vielä minulle paljastuneet. Renkaiden vieminen mutkissa rakoille saa ratin aidosti tärisemään. Sen betoniaidattu osuus korkeusvaihteluiden täyttämällä kukkulalla ei jätä varaa virheisiin. Kilpailijoiden VR:n kanssa Assetto saa vielä kiriä. Suzuka on kaikille tuttu Häkkisen ajoista. Radan maamerkki on jyrkkään alamäkeen sokkona tiputtava sikaani. Laguna Secan 22. GT4-autoissa on jonkin verran eroja keskenään, mutta merkistä toiseen on helppo hypätä. Rohkeasti kanttareille ellei sada Renkaiden simulointia kanttareita ylittäessä on päivitetty emopelistä. Australian Supercar-sarjasta tuttu Mount Panorama Circuit on yksi maailman haastavimmista ja vaarallisimmista moottoriradoista. Vauhdin määräävät jarrutuspaikat ja auton vieminen tasaisesti, taistelussa sijoituksista saa olla tarkkana, ettei ajorytmi sekoa. Uusista autoista vain Maserati ei sisällä ajoapuja ja on selvästi lauman räväkin. Radan opettelu on työn takana, mutta se on kuin tehty GT-autoilla kisaamiseen. Kyalami on tasapaksumpi leveä rata vauhdikkaalla loppuosiolla, hieman kuin Le Mans pienoiskoossa. Myös renkaiden lämpöjen seuraaminen on osa kisaamista, sateella renkaat viilentyvät helposti normaalia liukkaammiksi. Mutkat ovat kuin Tinder-deittejä, ne kostavat yliyrittämisen välittömästi. Jos vihjettä ei usko, lopulta rengas SNADISTI SLADISSA SUZUKASSA SUDITTAEN menettää paineet ja hajoaa. Onneksi heti ei tarvitse säätää, autoille löytyy valmiit asetukset sekä varovaiseen ja räväkkäämpään ajotuntumaan. nen tykitys vieläkin vaatii tehomyllyä, useiden päivitysten jälkeen pelimoottori hyrrää pehmeämmin ja tekniset murheet ovat jääneet kierroksella taakse. Mutkissa tasapainotellaan parasta ulostuloa, kun perä irtoaa hallittavaan, mutta renkaita ylikuumentavaan sladiin. Porsche 718 Cayman, Alpine A110, Maserati MC, KTM X-Bow ja McLaren 570S tuntuvat esikuviltaan, vaikka oma kokemus puuttuukin. Radalle mahtuu isompikin lähtö: päivityksessä saa yksinpelissä päälle 40 kuskia radalle samaan aikaan. Simuautoilijan iloksi on tullut kaksi delsua. Mannertenväliset vauhtiohjukset Intercontinental GT DLC lisää peliin 45 uutta automaalausta kuskeineen ja talleineen plus neljä uutta laserskannattua klassikkorataa. When I look slow, I am smooth and going fast GT4 Packin käryissä vääntöä ja mekaanista pitoa on vähemmän
Rintarinnan mennään vain harvoin, jollei pelaaja anna tietä. Competizionen piti olla valaistusefekti ray tracingin esittelypeli, mutta vuoden odottelun jälkeen ominaisuus on kuopattu vähin äänin kokonaan. Mutta avoimilla servereillä kisatulokset edelleen katoavat, yksityisten liigojen kautta simuautoilusta saa irti eniten. Monet tosin ajavat pelkkää Monzaa. Peruskisaaminen toimii, mutta tekoälykuskit ajavat kiltisti jonossa, vaikka aggressiivisuus olisi väännetty sataan prosenttiin. Tekoäly ei ole parantunut päivitysten myötä. Ajoseura on vaihtelevan hyvää. Moninpelissä GT4/GT3-autoja voi ajattaa yhdessä multiclass-kisoina. kuuluisat korkeat makkaramaiset kakkoskanttarit tosin vaanivat oikaisijaa hyppyreinä. Huonoa . Uusimmassa Unreal Engine -buildissa säteenseuranta on kuitenkin jo valmiina. Muuten päivitykset ovat korjanneet Corsan pahimmat bugit. Arvosteltu: PC Kunos Simulazioni / 505 Games Suositus: i5-8600K / Ryzen 5 2600X, 16 Gt muistia, GTX 1070 / RX 580 Muuta: DLC:t vaativat Assetto Corsa -peruspelin toimiakseen. Ainakin jos kaipaa GT3:n rinnalle hieman sarjatuotantoautoja läheisempää tuntumaa. Osumat rintarinnan vievät kärryt kontrolloitavaan sladiin, joka luo kisoihin jännitystä. Tasaisesti ajaville avautuu pääsy parempaan seuraan, joten jopa avoimilla servereillä kisaaminen voi olla rehtiä vääntöä. Mount Panoraman kukkula-osiolla ei ole varaa virheisiin. Grand Prix -pelisarjan luoja ja tekoälyn hallinnut Geo Crammond kääntyy nojatuolissaan, jos hänen klassikkoaan vertaa italialaisten bottiviritelmiin. Tekoälyn takia yksinpeli jää vieläkin harmittavan vajaaksi, vaikka itse ajaminen onkin kohdallaan. MotoGP20:ssä debytoinut tietokonekoulutettu tekoäly toivottavasti yleistyy muissakin ajosimulaatioissa, mutta ikävä kyllä toistaiseksi tekoäly ei ole markkinoinnin kannalta tärkeä. Miksi esimerkiksi yksinpelissä 15 minuutin kisassa on pakollinen varikkokäynti ja kuskin vaihto. Aika-ajoissa botit ajavat jarrutellen jonossa, äärirajoille menemisestä ja vapaan välin etsimisestä ei ole tietoakaan. Intercontinental GT & GT4 -DLC:t edustavat laadukkaita laajennuksia. Driftausta kisailun lomassa Siinä missä tekoälyn autot ovat liikkuvia betoniporsaita, moninpelissä pelaajien autoihin voi nojailla aidommalla vuorovaikutuksella. Eikun renkaat rakoIlla kohti Mount Panoramaa! Laguna Secan murhaavat kakkoskanttarit. Liekö foorumien valitustulvalla ollut negatiivinen vaikutus, sokkona bottien eteen kääntyilevät hurjapäät ovat pakottaneet tekoälyn ajelemaan kuin mummo sukkasillaan. Toki pientä viilattavaa vielä riittää. Nettikoodi toimii hienosti ilman lagipiikkejä. 23. Pienikin peippaus saa vastustajan luovuttamaan, vaikka ajaisin eturengas irti. Competizione on päivitysten myötä erinomainen simu varsinkin moninpeleihin. Sadoille servereille voi sujuvasti liittyä pikatoiminnolla, jolla voi etsiä haluttuja ratoja, autoluokkia ja säätiloja. Yksinpelissä sarjoja ei voi yhdistää, mikä johtunee tekoälyn ratittomuudesta. Siinä voi ratti taittua vinoon, jolloin paljastuu, että jännästi rengaspaineet eivät tunnu reagoivan vinoon ohjattavuuteen. Ikäraja: 3 87 Hyvää + Uudet klassikkoradat ja uusi tapahtumarikas autoluokka. Nähtäväksi jää, tuleeko Xbox Series X:n lippulaivasta Forza Motorsportsista se ensimmäinen ray tracing racing vai ehtivätkö italialaiset vielä pelastaa PC-pelaamisen tekniikan kasvot. Kun striimaus keskittyy moninpeleihin, ei ole ihme, että yksinpelisisältö kärsii
Vakiintuneisiin firmoihin pääseminen edellyttää motivaation lisäksi työkokemusta, joten päätimme poikaporukalla huijata tiemme sisään aloittamalla oman studion nimeltä Astalo Games Oy. Ikuisesti peleistä kiinnostuneena ja viestinnän opintojen valmistuessa työuraa arpovana minua ei kauan tarvinnut houkutella hyppäämään pelinkehityksen synkkiin vesiin. Kevään 2015 opettelun ja ideoinnin jälkeen aloimme työstää autopeliä, josta tuli lopulta Street Heat. Koodipojat havaitsivat Unityn tarjoaman renkaiden ja jousituksen mallintamisen olevan sekä tarpeeton että liian epävakaa käyttöömme, joten mallinsimme autot liukuvina laatikoina. Tasapainotimme ajotuntumaa omien testiajojemme perusteella nopeammaksi ja liukkaammaksi. Ensimmäinen ideani oli valmiiden mutkien kokoelma, josta suorien avulla yhdistettiin kokonaisia rajoja. Ideana oli päästä kentän keskellä olevan vihollisen luokse huomaamattomasti asettamalla kuutioita kentälle. Kehityksen myötä neon aina vain lisääntyi. Palikkaleikki toimi alkuun, mutta rajoitti ratasuunnittelua, vaikka kokoelmaa laajensikin. Osallistuimme syksyllä 2014 Vaasan yliopistolla järjestettyyn parin kuukauden pelinkehitys-workshopiin, jossa oli tavoitteena tehdä pelidemoja Vaasa Game Days -tapahtumaan. N uorena ja innokkaana on helppo haaveilla kaikenlaista. Antti Kinnunen, Jussi Huhtala ja Aleksi Salo koodasivat, Lauri Jokioja ymmärsi Gitistä tarpeeksi hoitaakseen versionhallintaa ja muuta projektijohtoa. Vaasa Game Daysin rohkaisevan palautteen voimin jatkoimme kehitystyötä: tästä projektista oli selvästi tulossa jotain! Toimintamme vakiintui muutaman kuukauden raivokkaasta pikakehityksestä pidempiaikaiseen hiomiseen, osana muutosta pikku toimistomme vaihtui huhtikuussa Vaasan YLE:ltä vuokrattuihin tiloihin. PELIT KOODAA Tuomo Nyrhilä Pelin kehitys on helppoa, valmiiksi tekeminen vaikeaa. Ohjaustuntuma oli levottoman nopea, ja rataa oli hankala hahmottaa neonvalojen valaisemasta synkkyydestä. Jälkikäteen arvioiden YLE:n toimistoamme voi pitää Astalon aktiivisimman kehityksen mittarina, sillä se näki Antin ja Jussien siirtymisen täysipäiväisiksi pelinkehittäjiksi, Astalo Games Oy:n virallisen perustamisen 30.7.2017, Early Access -julkaisun 30.11.2017 ja lopulta toiminnan hiipumisen vuonna 2018. Ratojen suunnittelussa ensimmäinen suuri ongelma oli itse ratamallien toteuttaminen. Kenelläkään meistä ei ollut kokemusta pelinkehityksestä, joten tiimin roolitus tehtiin aihetta sivuavien pätevyyksien perusteella. NELJÄN VUODEN PIKKU PROJEKTI STREET HEAT Pientä ja nopeaa Synthoid osoitti kuvitelmamme liian suuriksi, joten seuraavan projektimme piti olla jotain pientä ja nopeaa. Saimme käsiimme VR-teknologian sen hetkistä uusinta uutta, Oculus Riftin ensimmäisen kehitysversion, joten tartuimme ideaan ensimmäisen persoonan puzzleilusta nimeltä Synthoid. Syksyn tullen Vaasan yliopiston ja ammattikorkeakoulun yrityshautomo West Coast Startup tarjosi käyttöömme toimistotiloja ja toinen graafikkomme Jussi Hamunen liittyi joukkoon tiimin saadessa lopullisen kokoonpanonsa. Simulaation tarkkuus kärsi, mutta autot eivät enää lauenneet yllättäen kymmenen metrin ilmaloikkiin tai tehneet jotain muuta yhtä odottamatonta. Ylhäältä kuvattu arcade-autoilu oli kaikille heti selvä idea, riitti kun mainitsi Slicks’n’Sliden. Oikeisiin töihin 2016 oli Vaasan pelinkehityksen nousukautta, kun paikalliset nyrkkipajat kaivautuivat kellarin koloistaan perustamaan paikallista IGDA-jaostoa. Kiihtyvyyden, huippunopeuden ja kitkan tasapainosta syntyi pelinkehityksen ikiliikkuja, jota hienosäädettiin lähes joka päivityskierroksella. Uusia naamoja tuli vastaan jatkuvasti ja niihin liittyi sellaisia studionimiä kuin Platonic Partnership, Still Running, September Games, Grove Comp, GamePhase tai Parta Games. Ja ulkopuolisen testin jälkeen helpotimme radalla pysymistä. Alussa kehitystyö tapahtui sohvalla tai tilaisuuden salliessa yliopiston tiloissa. Kahdesti tapahtunut on perinne ja Synthoidin tavoin Street Heat kohtasi yleisön VGD:ssä 2015. Edestakaisin ajettavat radat ovat ikuisesti suosikki-ideani. Joonas Saukko halusi tehdä äänet ja musiikit. Ideointi johtaa tekemiseen, mutta suunnitelmien puuttuessa maaliviiva karkaa horisontin taakse. 24. Minä osaan piirtää, joten aloin opetella 3D-grafiikkaa. Ylhäältä kuvattu autoilu kuulostaa yksinkertaiselta, mutta aloittelijoille fysiikanmallinnus ja kenttäsuunnittelu ovat pelottavan salaperäisiä asioita. Pystymetsästä eteenpäin Astalon historia alkoi lähes vuosi ennen Street Heatia. Viivojen kanssa ainoa rajoite on palojen sotkeutuminen toisiinsa liian tiukoissa mutkissa, minkä pystyy nopeasti korjaamaan käsityönä. Nyt rataideat toteutuivat kuin itsestään, bonuksena linjat ovat palikkaleikkejä luonnollisemman näköisiä. Onneksemme internet osasi kertoa monistustoiminnosta, jolla yksi lyhyt ratapala ja radan kulkua kuvaava viiva yhdistetään viivaa seuraavaksi palajonoksi. Kesä sujui teknologiademoa ja fysiikanmallinnusta hiomalla yliopiston ainejärjestön Gigan tiloissa, jonka olimme järjestön opiskelijoina vähin äänin vallanneet. Kukaan ei vielä ollut julkaissut menestynyttä VR-peliä eikä Oculus Riftillä ollut kilpailijoiden kapuloiden kaltaista luontevaa ohjausratkaisua, joten pelimme suurimmaksi puzzleksi tuli käyttöliittymän ymmärtäminen. Heti alkuun suosio oli rohkaisevan innostunut, mutta vieraat kädet löysivät paljon parannettavaa
Vähäiset tulot menivät markkinointiin ja muihin kuluihin. Vuonna 2015 kumoon ajettu lyhtypylväs jäi radalle kaikkien kiusaksi, julkaisussa tämä kiusanhenki katoaa törmäyksen jälkeen täytettyään elämäntehtävänsä. Ratoja ympäröivät maisemat kokivat samanlaisen kehityskaaren, kaupungin kaduista siirryttiin yksinkertaisempiin aidattuihin taloryppäisiin ja tyhjyyden rajaamiin ilmassa leijuviin saariin. Lopullinen tyyli keksittiin vuonna 2017, jonka jälkeen alkoi pelin tarvitseman objektija karttamassan tehotuotanto. Toimiston ja täysipäiväisten kehittäjien myötä aloimme etsiä oikeaa julkaisijaa pelillemme. Ajoittain suunnittelimme jopa pelin kääntämistä Xbox Onelle tai Nintendo Switchille. Siirryin itse tuolloin grafiikasta tekoälyn viimeistelyyn ja testaamiseen, koska niissä riitti enemmän olennaista tehtävää. Samoihin aikoihin työtapamme ottivat harppauksen eteenpäin, kun Substance Painter -niminen ihmeohjelma mahdollisti tekstuurien ja muiden materiaalikarttojen maalaamisen suoraan 3D-mallin pinnalle perinteisten 2-ulotteisten kuvien kanssa säheltämisen sijaan. Lopullisessa tyylissä tarkoitus on tyylikkyyttä. Tekoälyn koodaaminen olisi vaatinut myös pitkiä päiviä, mutta siihen saimme apua, kun projektiin ilmestyi pari paikallisten korkeakoulujen kasvattia harjoitusja lopputyön toivossa. Pelkkä paikallinen moninpeli ei riittänyt, joten kehitimme sen rinnalle uramoodin ja aika-ajojen kaltaisia vaihtoehtoja, jotka karsiutuivat lopullisesta julkaisusta. Suomalaiseen tapaan päätös tehtiin aamuyöstä saunan kuistilla, väsymyksen ja muutaman oluen karistettua miehistä turhat kiertelyt ja pohdiskelut. Erehtyminen on kehitystä Pelimuotojen ja mekaniikkojen yksityiskohtien lisäksi Street Heatin varsinainen toteutus haki suuntaa parin vuoden raivokkaan väännön aikana. Kukaan suuri ja mahtava ei ollut kaltaisistamme aloittelijoista kiinnostunut, mutta parin vaihtelevan onnistuneen yrittäjän jälkeen pääsimme sopuun enimmäkseen animepelien länsijulkaisuihin keskittyneen PQuben kanssa. Kuka haluaa helposti ohjattavaa kauppakassia, kun salamannopealla urheiluautolla voittaa selviytymällä maaliin. Loppukesästä keräännyimme kesämökille suunnittelemaan jatkoa ja tuolloin vaihtoehdot olivat yksiselitteisesti julkaisu tai projektin lopettaminen. Perusasioiden selvittyä variaatiota taloista ja tien tukkeista syntyi nopeasti ja irralliset lisäosat toivat vaihtelua samojen osien toistamiseen. Pojat tekivät erinomaista jälkeä, ja tuloksena oli ajolinjoihin vaikuttavasta viivasta ja nopeutta ohjaavista porteista koostuva järjestelmä. Koodin puolella suurin ja pahamaineisin ongelmien aiheuttaja oli nettimoninpeli, jonka olimme jo aikaisessa vaiheessa todenneet pakolliseksi. Saunan nurkalla haudattu Innokasta kehitystyötä jatkui kaksi vuotta, kunnes 2018 kynttilä oli poltettu aika lailla joka reunalta loppuun, ja suurin osa tekijöistä oli päätynyt muihin hommiin leipänsä ansaitsemiseksi. Kilpailu indiepelien välillä Steamissa on armotonta pudotuspeliä ja konsoleille pääsystä on turha haaveilla ilman julkaisijaa. Suurkaupungissa riittää väriä ja valoa. 25. Yritettyämme itse aikamme päädyimme hoitamaan verkkopelien luomisen ja yhteydet Unityn lisäpalalla, joka yhdessä Steamin kanssa tekee ensimmäisestä pelissä olevasta koneesta isännän ja tarvittaessa arpoo uuden, jos vanha isäntä putoaa linjoilta. Viimeisen ideana on keskittää pelaajan huomio olennaisiin autoihin ja radan reunoihin kirkkailla väreillä kaiken muun jäädessä selvästi taustalle. Peli ei myynyt kunnolla missään vaiheessa, ei Early Accessissa eikä varsinaisessa julkaisussa. Astalo Games Oy siirtyi vähin äänin kollektiiviseen pöytälaatikkoomme, mutta ei hautaan, ihan siltä varalta että pelinkehityksen hulluus valtaa meidät vielä uudelleen. Grafiikassa tyyli vaihtui esikuvien inspiroimista pastellisävyistä ensin synkkään Miami-yön henkiseen neoniin, sitten tummasta epäselvyydestä kirkkaaseen päivänvaloon ja lopulta Hamusen ideoimaan, suurelta osin mustavalkoiseen minimalismiin. Selvästä maaliviivasta huolimatta kehitys jatkui loppuun asti hitaana muiden asioiden syödessä projektin vaatiman jaksamisen. Nämä usein edellyttävät aiempaa kaupallista onnistumista. Olimme onneksemme alusta lähtien pitäneet lainojen ottamisen ja muun rahan käytön niin olemattoman maltillisena kuin suinkin pystyimme, joten käteemme jäi vain siedettävän pieni velka. Pienempiä ominaisuuksia lisättiin tai poistettiin jatkuvasti, mutta valikoiden kaltaiset perusasiat odottivat toteutumista lähes pelin julkaisuun asti. Pelin koodit kirjoitettiin uudelleen kerta toisensa jälkeen umpikujien tai parempien toteutustapojen mukaan, graafinen suunta vaihtui yhtä usein. Testaus karsi vaarojen määrää ja lisäsi varoitusta, esimerkiksi lähes joka kentässä olleet siltahypyt jätettiin katkeran palautteen takia muutaman radan helpotetuksi erikoisuudeksi. Lopulta saimme päivitykset valmiiksi ja Street Heat julkaistiin virallisesti 12.12.2019. Käytännössä viiveen minimointi tarkoitti synkronoitavan datan ja palvelimella tapahtuvan laskennan minimointia, jolloin esimerkiksi radan reunoilla olevan irtoroskan määrää ja merkitystä pelissä vähennettiin. Alusta aloittaminen tuntui työstämisen aikana turhalta ja turhauttavalta, useimmiten siinä hukattiin viikkojen tai kuukausien työn tulos. Autoillakin oli erilaiset ajotuntumat eri pelaajien miellyttämiseksi, mutta ominaisuuksia ei saatu tasapainotettua rajallisen testauksen vuoksi. Palvelinten ja pelaajien välisten yhteyksien toteuttamisen lisäksi verkkopelin täytyi olla sujuvaa, mikä ei nopeatempoisessa kilpa-ajossa hyväksy juuri ollenkaan viivettä. Systeemi mahdollisti konekuskien ajolinjojen hienovaraisen säätämisen, mutta lisäsi menoon sallitun määrän satunnaisuutta ja piti autojen käyttäytymisen luonnollisen näköisenä. Koska en vielä tuolloin ollut koodari, en osaa koodaustyön laadusta sanoa mitään, mutta graafinen puoli parani vanhaa hylkäämällä kuin kaskettu pelto. Yksityiskohtaisten ja tarkasti dokumentoitujen suunnitelmien puuttuminen hankaloitti kommunikointia julkaisijoiden kanssa. Päädyimme tekemään peliin viimeisen suuren päivityspaketin, jolla siivosimme esiin tulleet puutteet ja bugit julkaistaksemme pelin virallisesti hyvällä omallatunnolla. Jokaista menestystarinaa kohti on satoja virtaan hukkuneita pikkupelejä, Street Heat mukaan lukien. Emme tienneet tuleeko kukaan pelaamaan sitä, mutta ajattelimme moninpelaavan yleisön vähintään odottavan sen olemassaoloa. Edelleen eri testija esittelyversioiden aikakauden pystyy hyvin arvioimaan pelin ulkoasusta. Haimme jatkuvasti oikeaa suuntaa ja prototyyppejä kuoli yhtä nopeasti kuin ideoita syntyi. Jo aikaisin lisäsimme peliin öljyläikkien ja radan poikki kulkevien junien tapaisia vaaroja, etteivät pelaajat voineet ajaa turvallisesti samoilla ajolinjoilla kierroksesta ja kisasta toiseen
Tai sitten tyydyn plaseboon ja tahkoan Fall Guysia aamuyöhön asti, kuten olen viime päivät tehnytkin. Ikäsuositus: 3 siikki viittaavat kaikki Nousevan auringon maahan, mutta suurena yllätyksenä se onkin Made in Brexit. Samu Ollila Summeri soi ja kuusikymmentä kilpailijaa lähtee rynnimään kohti palkintoa. Vikassa kamppailussa ei enää pelleillä, kaikki vetävät tosissaan. Lähtölaskenta alkakoon. Sen omituinen aihe, värikkäät grafiikat ja hyvällä tavalla ärsyttävän ylipirteä muJUOKSE TAI KUOLE (LEIKISTI) Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4 Mediatonic / Devolver Digital Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i5, 8 Gt Muistia, NVIDIA GTX 660 Testattu: i7-7700K 4,2 Ghz, 16 Gt muistia, Geforce GTX 1070 8Gt Nettipeli: 60 pelaajaa netissä. Paremmalle väelle on olemassa vielä liuta hienompia kuteita, mutta niiden ostaminen vaatii kisavoitoista saatavia kruunuja. Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Haaveilen hyppääväni itsekin koneeseen ja matkaavani kauas Aasiaan osallistumaan johonkin hulluun ohjelmaan. Viimeisen etapin palkintona olevan kruunun voi voittaa vain yksi, joten kilpailu on hurjaa. Alkulämmittelyn aika Aluksi tuunataan oman hahmon ulkonäkö kuntoon. En olisi ikinä uskonut sen yltävän miljoonamyyntiin ja nousevan jättihitiksi, mutta ilmeisesti hölmöläisten olympialaisissa on vetoa. Nyt ei tavoitella ämpäreitä vaan kultaista kruunua. Sitten alkaa kisailu ja voittojen metsästys. Fall Guys: Ultimate Knockoutin voisi helposti luulla olevan japanilaista alkuperää. Vaikka genre on tavallaan battleroyale, ketään ei murhata tai edes mukiloida, mutta tuuppimista ja etuilua tapahtuu paljon. J apanilaiset gameshow’t ovat salainen paheeni. Se ei ole huono juttu, sillä etenkin tämän hetken ahdistavassa maailmantilanteessa tarvitaan ripaus hauskuutta. Myös Fall Guysissa tavoitteena on olla radan nopein ja näppärin, mutta helppoa se ei ole, koska sama päämäärä on muillakin pelaajilla. 26. Yksinpeliä ei ole. Tusinavaatteissa ei erotu muista kilpailijoista, joten ylleen tarvitsee jotain trendikkäämpää. Yleensä olen ollut hyvä veikkaamaan, mitkä pelit nousevat suureen suosioon ja mitkä floppaavat täysin, mutta Fall Guysin kohdalla ennustuskoneeni petti. Se on huonompi homma meille surkeammille pelaajille, jotka harvemmin saavuttavat ykkössijoja. Peli on selvästi saanut vaikutteita Suomenkin telkkarissa muinoin pyörineestä legendaarisesta Takeshi’s Castle -kisailuohjelmasta, jossa satapäinen kilpailijajoukko yrittää läpäistä radan haasteet ja selviytyä loppuun asti. Raskaastakin työpäivästä palautuu nopeasti, kun katselen toisia ihmisiä nolaamassa itseään mitä hauskimmilla ja/tai oudoimmilla tavoilla. Onneksi näille söpöille pehmolelutyypeille on annettu useita erilaisia vaateja värivaihtoehtoja, joilla ukkelistaan saa juuri haluamansa näköisen. Ensimmäisessä erässä tunnelma on vielä varsin tiivis koska pelaajamäärä on täydet 60, mutta vähitellen porukkaa putoaa eliminointien seurauksena, kunnes jäljellä on enää kymmenkunta parasta. Jokainen kisa koostuu viidestä erästä, jotka pitävät sisällään sattumanvaraisesti valittuja minipelejä tai juoksuratoja. Sitten pystyy vähän fiiliksen mukaan pukeutumaan vaikkapa pinkiksi sudeksi, pelottavaksi dinoksi, jopa nakkisämpyläksi. Yksinkertaisessa tasoloikassa juostaan kilpaa muita nettipelaajia vastaan esteradalla
Fall Mountainin kukkulakiipeily on myös pätevä kisamuoto, mutta Royal Fumblen häntähippa on sen sijaan täyttä tuuripeliä. Vanha Fall Guys-sananlasku kertoo: ”Jos kaadut, nouse ylös, ja vielä ohitat sen nakkisämpylän.” Unelmien pelikentät Erilaisia ratoja ja minipelejä on yhteensä 25. Jos ja kun muut peesaavat, hyppään oikealle laatalle mahdollisimman myöhään. Grönholmit Voittamiseen vaaditaan taidon lisäksi myös tuuria, sillä kömpelösti liikkuvat hahmot eivät aina tottele ohjausta millintarkasti. Odotan innolla, miten Fall Guys tästä kehittyy. Fall Guysin menestys on kirjoissani pelikesän hyviä tapauksia. Se on nykypäivänä älyttömän hyvä ominaisuus, varsinkin jos nurkissa luuhaa huomiota ja ruokintaa vaativa koira, lapsi tai puoliso. Huomattavasti viihdyttävämpää kuin miltä idea vaikuttaa. 27. Nämä hedelmät eivät ole terveydelle hyväksi. Etenkin jalkapallossa auttaisi älyttömästi, jos porukan kanssa voisi sopia, kuka jää maalille puolustamaan. No nyt on tyylikäs asuvalinta. Selviytymispeleissä tavoitteena on pysyä hengissä aikarajaan asti. Huonoa . Taktiikkani muistipelikentässä on mennä väärän laatan päälle. Niistä omia lemppareitani ovat paljon pomppimista sisältävä Dizzy Heights ja yksinkertaisen hyvä Door Dash, jossa juostaan monien ovien läpi matkalla kohti maalia. Vaikka itse suoriutuisi täydellisesti, se ei riitä, jos loput tiimistä olivat surkeita. Monet niistä on suunniteltu todella hyvin, mutta on mukana pari kökömpääkin vaihtoehtoa, joissa tuurin merkitys korostuu liikaa. Toivottavasti asia korjaantuu uusilla lisäyksillä. Yllättäen Fall Guysissa perheeni suosikit ovat samat kuin Ollilalla. Fall Guysin simppelin herttainen idea vetoaa nelikkoon, joka oli täysin immuuni toissa kesän Fortnite-villitykselle. Fall Guys teki yllättävän poikkeuksen, sillä se upposi lukiolaisesta vasta koulunsa aloittaneeseen. Toimiva strategia on motittaa vastustajat nurkkaan, jolloin heidät saa helpoiten pois pelistä. Tiimityöskentelyä haittaa suuresti se, että omien joukkuekavereiden kanssa ei pysty viestimään mitenkään. Itse pelikin on erinomainen. MODERNI PERHE Muksuillani on sen verran ikäeroa, että yhteistä peliä enää harvoin löytyy. Koko turnauksen voitolla saa uuden pelin ja korvat lukkoon kaikkien kiljuessa. Onneksi sitä ei kauhean usein joudu pelaamaan. PC-versiota piinaavista huijareista pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti, jotta reilun pelin henki säilyisi. Toki nykynuoriso on myös rasittavan kirkasotsaista. Tässä lajissa kalorit palavat. Peli sopii täydellisesti arjen kiireisiin hetkiin, sillä yhden matsin hoitaa alusta loppuun asti vain reilussa kymmenessä minuutissa. Ilokseni lapseni hallitsevat jo peliteorian alkeet, koska he pelaavat tiimipeleissä toiseksi huonointa joukkuetta vastaan. Pelin maailma on liki nintendomainen ja lisäksi tekijät hyödynsivät Rocket League -tekijöiden opit. Tätä pientä liikevalikoimaa kuitenkin hyödynnetään hyvin erilaisilla kisaradoilla, joten jokaisella liikkeellä on tarkoituksensa. Ratavalikoima on kaiken kaikkiaan riittävän iso ja monipuolinen, mutta olisi silti kiva saada lisää vaihtelua ensimmäisen ja viimeisen erän lajeihin, nyt toistoa on vähän liikaa. Onhan se huvittavan näköistä, kun kilpailijat vaappuvat ja törmäilevät toisiinsa kuin öisessä grillijonossa, mutta kaipaisin silti parempaa hallittavuutta. Tuurin merkitystä pitäisi vähentää, lajeja olisi saatava lisää ja ne huonoimmat radat olisi syytä suunnitella kokonaan uusiksi. Jos ja kun etenee ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, pääsee kokeilemaan muitakin aktiviteetteja kuin pelkkiä juoksukisoja. Ensimmäisellä kierroksella koko valikoima ei ole kuitenkaan vielä käytössä, vaan silloin kisaillaan ainoastaan erilaisilla juoksuradoilla. Finaalilajeista ehdottomasti onnistunein on Hex-A-Gone, jossa jalkojen alta häviävä lattia pakottaa kilpailijat pysymään liikkeessä koko ajan. Toki kestomenestys vaatii kenttien ja pelimuotojen jatkuvaa päivittämistä. Sen tarina on selvästi vasta aivan alussa. Hyvää + Hullunhauskaa hupia, helppo oppia, aiheuttaa riippuvuutta. Fall Guysissa arvotaan aina uudet kentät ja pelimuodot. Viimeisessä erässä on kokonaan oma lajivalikoimansa, jota käytetään vain näissä finaalimatseissa. Hyvistä puolista huolimatta parannettavaa on vielä paljon. Peli oli heti julkaisussa PS Plus -tilauksen kylkiäisenä, mikä takasi avauksessa isot pelaajamäärät. Tuuri on taitoa tärkeämpää. Pelistä saa lisäksi päivittäisen lääkärin määräämän huumoriannoksen, sillä vekkulisti juoksentelevien pörröhahmojen seuraaminen huvittaa pakostikin. Joukkuekilpailuissa muodostetaan ensin satunnaiset tiimit, jonka jälkeen leikitään yhdessä hippaa, pelataan palloa tai kerätään pisteitä hyppimällä renkaiden läpi. Se on etenkin isommilla pelaajamäärillä täyttä kidutusta, koska ainoa reitti kukkulan huipulle on todella kapea ja tukkiutuu siksi hetkessä. Silloin näkemys oli, että jokainen ottelu oli ”aina sitä samaa”. Tekniikkani tuomitaan aina, mutta parhaimmillaan pelimuodon saa nopeasti poikki. Suuri inhokkini on taas monen muunkin vihaama Slime Climb. 80 Kaikenikäisille sopivaa ajanvietettä, jossa hauskuus ja kilpailuhenkisyys yhdistyvät onnistuneesti. Samalla vähentyisi onnen merkitys. Muuten hahmon ohjaus on simppeliä, sillä juoksemisen lisäksi oma tyyppi osaa vain hyppiä, syöksyä ja tarttua asioihin. Mutta hauskuudesta huolimatta Fall Guys kuitenkin myös tyydyttää kilpailuvietin: voitoista ansaittavien kruunujen kerääminen on äärimmäisen koukuttavaa. Olemme tahkonneet Fall Guysia vuorotellen samalla koneella kasarityyliin. Ideana pelimuodossa ei ole voittaa vaan välttää tappio, jotta pääsee jatkoon. Hymy pyllyyn Olen viihtynyt Fall Guysin parissa paremmin kuin osasin odottaa, siinä on jotain todella lumoavaa. Näissä joukkuepeleissä kaikki hävinneen tiimin jäsenet eliminoituvat kilpailusta, mikä välillä tuntuu epäreilulta. Niissä virheliikkeisiin ei ole varaa, sillä esimerkiksi Roll Outissa tipahtaa heti mereen, jos tasapainoilu liikkuvien renkaiden päällä ei luonnistu
Ensimmäiselle aukeamalle on kirjattu Kasion ajatuksia ja tuntemuksia, joita ei saisi koskaan unohtaa. .. Ensimmäisenä on muisto isästä, joka samalla on Kasion ensimmäinen muistikuva elämästään. Cassiopea imaistaan sisään. Olet yrittänyt olla normaali ja suhteessa, mutta se ei ole koskaan tuntunut oikealta. Muutamalla pyyhkäisyllä ne sutatut kohdat häviävät ja alta paljastuu tekstiä. Tuo joku on parikymppinen Kasio. Isä pitää Kasiota sylissään rannalla ja nostaa lapsen aaltojen yli. Tulevaisuuden astronautti Cassiopea on 750 miljoonan kilometrin päässä Maasta, Jupiterin kiertoradalla. Tätä haurasta hetkeä on syytä vaalia, seuraavaan voi olla aikaa. M itä tehdä, kun nuorena ajatukset ovat täysin solmussa. Pyydän jo etukäteen anteeksi, että nyt olen ylitsevuotavan innoissani. Mutta... -pelissä. Ensimmäisellä sivulla lukee, että päiväkirjan omistaa... Erikoinen tehokeino räväyttää: nyt hereille ja täysi huomio peliin! Välillä ruudulta selvästi pyyhitään jotain pois, välillä näyttää siltä, että ruudulle maalataan jotain. Ja sitten musiikki rauhoittuu helmeileväksi melodiaksi, peli siirtyy vuoteen 1993. Sellainen ei toimi sinulle. joku. Sitten isä varoittaa: ”Pian alkaa sataa – pitää mennä sisään tai äitisi huolestuu.” Seuraavat kolme kohtaa on sutattu yli, mutta viidennen näkee selvästi. Mutta yhtä aikaa se tuntuu myös siltä, kuin olisi mikäkin abstraktien töiden mestaritaiteilija. Tämä on pelin mekaniikka: pyyhekumilla poistetaan kerroksia ruudulta ja siirrytään uusiin kuviin sekä tapahtumiin. .. Mutta uusilla pyyhkäisyillä sekin teksti häviää. Ja sen jälkeisillä pyyhkäisyillä siirrytäänkin jo ikään kuin sivujen läpi uuteen ulottuvuuteen. Pidemmälle on vielä päästävä: Cassiopea tietää olevansa enää yhden hypyn päässä Planet X:stä. Nuoruuden tuska, identiteetin muovautuminen sekä lähimmäisten ja yhteiskunnan aiheuttama sosiaalinen paine aukeavat harvinaislaatuisella mietinnällä ja herkällä läsnäololla irlantilaisen Dreamfeelin If Found... Mielen sopukoihin Mutta tarina alkaa avaruudesta. Ne ovat Pelaaminen tuntuu siltä, kuin tirkistelisi hahmon sisimpään. hetkinen. Et saa kertoa. Eteen aukeaa lyijykynällä kirjoitettu päiväkirja. 28. Ainutlaatuisesti visuaalisen novellin sekä interaktiivisen tarinan sekoittavan pelin kruunaa huumaavan nautinnollinen audiovisuaalisuus. Hän olisi siellä ensimmäinen ihminen, vain yksi hyppy ja se on siinä! Ensin ruudun täyttää kirkas valkosininen avaruuspyörremyrsky, sitten siinä näkyy jotain omituisia muotoja ja aavistuksenomaista liikettä purppuran, mustan ja syvänsinisen sävyissä. Koska se on helvetillinen musta aukko, jonka reunoilla lepattavat valkoiset liekit, kuin maailmanlopun auringonpimennys mustavalkoisena. Miten jossain noin pienessä kappaleessa voi olla noin suuri vetovoima. Et tiedä kuka olet tai mitä haluat tehdä. Joka päivä ei kohta tällaista peliä, joka näkee lajityyppinsä täysin tuoreesta kulmasta, jolla on voima muuttaa ajatuksia. .. If Found… on kuin jollain syvällä alkuvoimalla synnytetElamasta ja mustista aukoista Arvosteltu: PC Saatavilla: iOS Dreamfeel / Annapurna Interactive ty videopeli, jonka rohkeus ja kekseliäisyys todistavat, mikä valtava voima ja moninaisuus peleissä piilee. Johannes Valkola Syrjäytyminen, hyljintä, heikko itsetunto ja kykenemättömyys rakastaa itseään ovat kamalia asioita, mutta niistä saa loistavan pelin. Cassiopea huudahtaa: Olen elossa! Tein sen, olen Planet X:n kiertoradalla! Teoria oli oikeassa! Planeetta X on olemassa. On okei olla hiljaa ja outo.” Poista ja etene Mutta ne päiväkirjan aiemmatkin merkinnät voi nähdä, sillä pelissä ohjataan ruudulla näkyvää pyyhekumia. IF FOUND... Seksuaalisuus, seurustelu ja tulevaisuudennäkymät kiinnostavat, mutta samalla inhottavat. Tai ehkäpä tiedät, mutta et voi kertoa. ”Et tarvitse suhdetta. Suttu juttu Päiväkirjan sivuilla on piirustuksia nuoresta henkilöstä ja maaseudusta
on pieni ja herkkä, mutta hennon ulkokuoren alla piilee järkälemäistä voimaa. Ensin suuntana on pienen nuorisojoukon asuttama autiotalo. Se myös ammentaa Irlannin kulttuurista tavalMutta yhtä lailla unohtumattoman tehokkaita ovat hiljaiset hetket. Välinpito on teennäistä, ilmapiiri jäinen, sekuntien suoranaisen jähmettymisen tuntee selkäpiissä. Vaikka visuaalinen toteutus salpaa hengen, käsikirjoitus on pelin selkein vahvuus – se on värikästä, napakkaa, kuvailevaa, koskettavaa ja liikkuu upeasti sekä nuorten että vanhempien tasolla. Syrjäytyminen, hyljintä, heikko itsetunto ja kykenemättömyys rakastaa itseään ovat kamalia asioita. Hetki hetkeltä jatko-opinnot Dublinissa tuntuvat etäisemmiltä. Joskus ne ovat jotain muuta, jotain abstraktia. Talon sisäinen elämä paljastuu, kun ulkokuorta pyyhkii vähän. Paikoin ruudulle luodaan tekstiä tyhjästä, paikoin taas raapustukset hävitetään rivakasti näkyvistä. Pelissä kuoritaan ruutua kerros kerrokselta, pyyhkimällä paljastetaan lisää herkän nuoren henkilön mielenmaisemasta. Peli osaa rinnastaa sisältönsä lisäksi lähtemättömällä vaikuttavuudella mielenterveyteen ja psykologisen kapasiteetin kasvattamiseen. Peli on kaunis katsella ja kuunnella. Tai ehkäpä se on juuri siinä: minua ei määrää kukaan. jättää jäljen, joka ei unohdu. Peli ammentaa kiehtovasti Irlannin kulttuurista. Osa pelistä tapahtuu päiväkirjan sivuilla, joilta pyyhitään sutut, kuvat ja tekstit pois. joskus muotoja, värejä, joskus hahmoja. Välillä dialogissa on sanontoja, jotka eivät ulkopuoliselle aukea. Lähinnä se ”oikea” vanhan kansan tapa, jotta kylillä ei puhuttaisi selän takana mitään ikävää. Siinä on nyt huimaa tehoa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kasio on epävarma opintojensa jatkosta, vaikka jopa tohtoriuteen saakka saattaisi riittää rahkeita. Loppujen lopuksi maailmassa on vain yksi ihminen, jonka kanssa on pakko tulla toimeen – sinä itse. Hyvää + Kekseliäs pelimekaniikka liittyy kiehtovasti kerrontaan. Ja paiskautuisi suoraan seinään. on ihmeellinen katsella, kuunnella ja pelata, se on myös ohi jo parin tunnin jälkeen. Se on harmoninen, mutta sen voi kokea myös räiskyväksi ja provosoivaksi. Se liikkuu luontevasti eri aikakausissa ja tunnetiloissa taianomaisten siirtymien ja takaumien avulla. Vastaan ei saa sanoa. Opinnot, työ, seurustelu – kaikkeen äidillä olisi käsitys siitä, miten elämän pitäisi mennä. Leskeksi jäänyt äiti patistaa töksäytellen Kasiota tulevaisuudesta. Ja samalla Kasion pitäisi puhua tulevaisuutensa ohella itsestään, kehostaan, seksuaalisuudestaan. Yhteys pätkii ja hahmot ovat epämääräisiä, mutta merkillinen Planet X tuntuu yhä saavutettavammalta. Mitään ei suvaita. Ja siinä tuntee, että näppinsä saa laittaa osaksi tarinaa. Tärkeintä on puhtoinen julkikuva, eivät oman lapsen tunteet. Näissä hetkissä myös musiikki yltyy niin, että tuntuu kuin ruutu räjähtäisi ja peli lähtisi lentoon. 29. Samalla kyse on eräänlaisesta videopelien kasvusta. Kokemus on intiimi, liikuttava, suorastaan sykähdyttävä. Kun kaikki ylimääräinen on leikattu pois, jäljelle jää vain oleellinen, pelin ja sen päähahmon sielu. If Found... Mahdotonta! Merkkiteos on tässä Seuraa välirikko, joka sysää tarinan ennakoimattomiin käänteisiin. Tässä on millä mittarilla tahansa mitattuna merkittävä, käänteentekevä tarina aikuiseksi kasvamisesta, siihen liittyvästä epävarmuudesta ja raastavasta piinasta. Kokonaisuus ratkaisee. Mitä enemmän pelissä näkee, sitä enemmän se herättää ajatuksia. Ne ovat kuin hämmentävää ja luovaa nykytaidetta, jota ei mikään määritä. Käsikirjoituskin on vain osa kokonaisuutta, ja se kulkee ihastuttavan tiukassa yhteydessä muiden osa-alueiden kanssa. Äidin lempinimi Kasiolle on pet (lemmikki). Seinät, lattiat ja huonekalut ovat rähjäisiä eikä lämmitystä ole. Pyyhkiminen ei tunnu väkinäiseltä eikä teennäiseltä, vaan sitoo tapahtumiin oivaltavuudellaan. Poukkoileva peli tuntuu paikoin olevan jopa kuin vapaassa pudotuksessa. Kuka on Kasio, tietääkö hän sitä itsekään. Kasio on palannut Dublinista kotiseudulleen Achilliin, pikkukylään Irlannin maaseudulle. Kun kerrokset häviävät, psyyke aukeaa. Tarinan käänteet ja loppu vetävät hiljaiseksi. Mörskä kaatuisi niskaan, jos oven pamauttaisi lujaa kiinni, ja silti se tuntuu lämpöiseltä ja kutsuvalta, verrattuna lapsuuden kotiin. Oli kyse sitten pelimekaniikasta, musiikista, visuaalisuudesta tai rytmityksestä, kaikki ovat keskenään ihanteellisessa vaikutussuhteessa. la, joka sitoo entisestään tapahtumapaikkoihin, hahmoihin, vallitseviin ajatusmalleihin, aikaan ja tottumuksiin. Mutta lyhyydessä on tarinankerronnallinen etunsa. kääntää rohkeasti huomion vaikeisiin aiheisiin. 94 Uraauurtava, kantaaottava ja ajatuksia herättävä – If Found... Pelissä luodaan ikimuistoisia, räjähtävän värikkäitä, rykäistyistä muodoista ja kontrolloimattomista viivoista muodostuvia kuvia. Peli on pysäyttävä kertomus lapsuuden merkityksestä, seksuaalisesta identiteetistä, vaietuista salaisuuksista ja hyväksymisen merkityksestä. If Found... Hetket, jolloin aika pysähtyy, korvissa vinkuu ja silmissä sumenee. Pelaaminen on ainutlaatuisen kekseliästä, eikä ihmeellisen mekaniikan teho häviä koskaan. Peli luo muutamassa tunnissa aidon ja empatiaa huutavan kuvan nuoresta, joka on sisältä solmussa. Kohtaukset esimerkiksi Kasion ja hänen äitinsä välillä ovat hyytävän pysähtyneitä. Ne selitetäänkin erillisissä, klikattavissa inforuuduissa. Kaikki tuomitaan. Sen myös huomaa: kokonaisuus on tiiviissä ja pohditussa tasapainossa, vaikka kuvia on valtavasti ja ne aiheuttavat paikoin melkoisen efektimyrskyn. Siinä missä If Found... Samalla tarinan kosmiset ulottuvuudet lähestyvät, kun tapahtumia leikataan Cassiopean seikkailuun kaukana ulkoavaruudessa. Rivit kunnossa Pelin tekoprosessi on ollut pitkä. Huonoa
Syntyi mekaniikka poispyyhkimisestä. Hän piti ajatuksesta vuosia tiukasti kiinni. Hänestä oli upeaa, että tuotantoyhtiö oli alusta alkaen samalla aaltopituudella – Annapurna halusi vain parasta pelille. ”Nämä elementit olivat jo alusta alkaen selvät. Rytmityksestä sanon Llaura Mcgeelle, että peli on juuri sopivan mittainen. Kysynkin, oliko ratkaisuun vaikea päätyä alalla, jolla pituutta arvostetaan ehkäpä liikaakin. Ja peli on siksi sata kertaa parempi.” McGee kertoo lähestyvänsä pelisuunnittelua kirjoittajan näkökulmasta: kaiken on myötävaikutettava hyvään kokemukseen ja tarinaan. liittää Irlannin kulttuurin ja 1990-luvun alun ajankuvan taistoon nuoren itsensä kanssa olemisesta, sisimpänsä löytämisestä ja hyväksymisestä. Pelin visuaalisuus toimii. Outer Wilds, Sayonara Wild Hearts, Gorogoa, Telling Lies, Kentucky Route Zero – Hollywood-studion siirtyminen peleihin tuskin olisi voinut paremmin onnistua. ”Päinvastoin, en kokenut paineita, olin helpottunut! Kun esittelin Annapurnalle demoa GDC:ssä 2017, he innostuivat heti. Mutta tarina kyllä kehittyi paljon tuotannon aikana.” McGee valaisee taustoja. Ja sen näkee. Innosta se ei ainakaan ole kiinni. ”Leikkasimme paljon pois! Ainakin meillä oli paljon tarinoita, hahmoja ja pelimekaniikkaa, joita suunnittelimme ja aloitimme, mutta joita emme koskaan viimeistelleet. A nnapurna Interactiven pelisilmä on ollut pettämätön. ”Oli erikoista esitellä amerikkalaiselle 2 Mellolle ikonista irlantilaista musiikkia, kuten The Cranberriesia, Mary O’Haraa ja Riverdancea. Tähän vaikutti alkuperäinen idea muistivihkopelistä. Johannes Valkola If Found... ”Tosin minulla on tiimissä hieman paha maine siitä, että teen kaikesta niin hypervärikylläistä!”, nauraa McGee. Intoa ruokki se, miten jännittävältä ja konkreettiselta Me ja Llaura McGee McGee halusi säveltäjän, jolla on outoja ideoita ja hyvää melodiakorvaa. Ja kaikki nivoutuu merkitykselliseen pelimekaniikkaan. Jos jokin tarinan idea ei sovi vielä tai ei tunnu oikealta, täytyy vain jatkaa töitä, kunnes löytää sen otollisen ratkaisun. keksii uuden tavan kertoa tarinaa. Joku pyyhkisi ruudut räjähdysmäisesti silmistä, joku taas poistaisi yksityiskohtia hienovaraisesti. Suunta oli alusta alkaen selvä. Kuvia pyyhkimällä paljastetaan niiden sisältä uusia kuvia, tuntuu kuin kuorisi henkilön psyykettä kerros kerrokselta. Hän lisää, että kun heillä oli myös kohtauksia keskenään järjestelevä zoomausmekaniikka, pelin yleiset raamit ja loppu loksahtivat paikoilleen pian. Kysyin, kumpi tuli ensin, tarina vai pelimekaniikka. Loppuratkaisut ovat minulle tärkeitä – ajattele vaikka, jos et näkisikään elokuvan loppua! Haluan pitää huolen siitä, että pelaajat saavat tarinasta koko kuvan”, tiivistää McGee. -peliä varten rakennetun tiimin kanssa. Aikaansaannoksia oli hauska kuulla.” pelaaminen tuntui. Sellaisen, joka sen pitikin olla jo kaiken aikaa.” Miten Llaura McGee aikoo jatkaa tulevaisuudessa näiden oikeiden ratkaisuiden löytämistä – millaisen pelin hän haluaa luoda seuraavaksi. McGee huokuu intoa: ”Ja! Silloin onnistuin systeemissä, jonka avulla pystyinkin poistamaan kuvia ja siirtymään aina yhä syvemmälle ja syvemmälle! Se oli niin siisti mekaniikka, että tiesin heti, että sen pitäisi olla koko pelin ydin.” McGee halusi antaa pelaajien säätää pyyhekumin kokoa. ”Halusimme yhdistää nämä henkilökohtaiset päiväkirjajaksot lähes unenomaisiin, elokuvallisempiin hetkiin, jotta peli pysyisi jännittävänä.” ”Toki ajattelimme rytmitystäkin, mutta lähinnä halusimme vain luoda kauniita kuvia, joilla ilmaista itseämme.” McGee uskoo lopputuloksen olevan hyvin lähellä pienen tiiminsä makua. Se on sitä, mitä minä rakastan – ja olen iloinen, että muutkin ajattelevat samoin.” Tie on oikea. Biisin kuunteleminen valmiin kohtauksen kanssa sitoi kaiken yhteen.” 30. Ja nyt joukkoon liittyy myös If Found... He leikkasivat hahmoja ja episodeja pois, jotta pystyivät keskittymään tärkeimpään. Ei mennytkään muistivihkoon Kun McGee alkoi kolme vuotta myöhemmin tehdä muistivihkopeliä Liadh Youngin kanssa, alkuajatus yhdistyi uuteen inspiraatioon liimaa ja leikkaa -tyyppisestä zine-kulttuurista ja tee-se-itse-taiteesta. ”Oli jännittävää, kun biisi aina tuli valmiiksi. ”Aluksi interaktiivisuus hahmojen kanssa oli lyhyempää, mutta sitä oli enemmän. Pidän siitä, että mekaniikan merkityksen voi tulkita monella tapaa”, jatkaa McGee. Mutta samalla hän lisää: ”Pelin epilogissa saa pitää vähän hauskaa ja viettää hieman lisää aikaa hahmojen kanssa.” Tehdessä kehittyy If Found... ”Monet pelit syntyvät eri perspektiivistä. McGee vastaa, että kun pyyhkimismekaniikka oli kasassa, Kasion hahmo tuli mukaan nopeasti. McGeen mukaan oli luontevaa yhdistää Liadhin taide muistivihkoissa yleisesti nähtävien raapustusten, piirustusten ja kuvakollaasien intimiteettiin ja ilmaisuvoimaan. Llaura McGee kertoo, että musiikkia tehtiin aina valmiita kohtauksia varten. Se taas johtaa siihen, että monet yksinpelit ovat ylipitkiä eikä niitä pelata läpi. McGee puhkuu intoa. ”Aion jatkaa kokeiluita estetiikan ja pelimekaniikan parissa. Pelin fantastisen musiikin on säveltänyt artisti 2 Mello. McGee sai alkusysäyksen ideaan jo vuonna 2012 tehdessään yliopistolle tekniikkademoa, jossa hän käytti erilaisia muotoja leikatakseen esineiden läpi. Hän kuvailee halunneensa antaa kaikkensa ja osoittaa olevansa tuen arvoinen. Vai kulkivatko ne alusta alkaen käsi kädessä. Vuotta myöhemmin pystyin lopettamaan työni yliopistoluennoijana ja keskittymään täysillä peliin”, kertoo McGee. Hän oli avoin kaikelle ja kokeili mitä vain. Se on tiivis, siinä ei ole mitään ylimääräistä ja se jättää tulkinnalle sijaa. McGee näkee matkan näin. Silloin Kasion tunteita ei kuitenkaan tutkittu tarpeeksi. -pelin ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, kuvaja pelisuunnittelija sekä Dreamfeelin perustajajäsen Llaura McGee kertoo Pelit-lehdelle pysäyttävän mestariteoksensa taustoista. ”Ennen kaikkea mekaniikka avasi tarinankerrontaa ja meitä vavisuttaneita teemoja. Siinä liikutaan taideteoksesta toiseen, luodaan taidetta itse ja nähdään samalla palasia herkän henkilön elämästä. Kun kysyn kovan seuran aiheuttamista paineista Llaura McGeeltä, hän sanoo, ettei siitä hätkähtänyt. Ja siihen halusimme paneutua lisää.” Pelin tekoprosessin aikana tiimi meni syvemmälle ja syvemmälle hahmojen persoonallisuuksiin. Päinvastoin, hän kuvailee palavansa halusta luoda lisää pelejä – etenkin If Found... Yllättäen pelissä oleellista osaa näyttelevä Kasion perhe tuli mukaan vasta viime vuonna. If Found... Kaikkea hyvää, sanon minä. Ja kirjoittaa hahmovetoisia tarinoita. Valloittavasta kokonaisuudesta huokuu sekä luovuus että hyvä viimeistely. ”Tekoprosessi on vähän kuin yrittäisi pohtia, mikä onkaan ollut se oikea vastaus jo alusta alkaen
Se on ytimekäs, varmaotteinen peli, joka nappaa heti mukaansa ja jossa ei ole yhtään ylimääräistä. Käsikirjoitus on mehukas ja saa hyvälle tuulelle. Hällä väliä, pelkistetty ilmiasu välittää välittömästi niin kesäisen luonnon kauneuden kuin hahmojen kirpsakat tai vaihtoehtoisesti hieman penseät luonteetkin. Kaikki on harkittua. Pelin alueet ovat pieniä ja niiden reunat loppuvat kuin tyhjään, alueet ikään kuin leijuvat ilmassa. Kas tässä tiketti tunnelmaan! O n mahtava tunne, kun on varmoissa käsissä. Kun hahmoja pääsee liikuttamaan, huomaa etsivänsä otollista paikkaa puskapissalle, bongaavansa lintuja, kohtaavansa ilkeän nuorisojoukon tai käristävänsä nakkeja kepin varressa. Ruudulle läiskäistään hahmon nimi isolla esittelyä varten. Hyvää + Peli täynnä kesätunnelmaa. Harvoin näkee näin napakkaa ja harkittua dialogia, jossa ei ole sanaakaan ylimääräistä. Välillä myös liikutetaan kahta hahmoa yhtä aikaa. Eikä se menekään. Tehtävät ilmaistaan aina ruudun päälle ilmestyvillä tekstinpaloilla. Brad ja Cloanne ovat aviopari, joka harrastaa luonnossa samoilua, retkimuonitusta ja teltassa yöpymistä. Kesä on vain kerran vuodessa. Kun hahmot juttelevat keskenään, siirtyy peli erillisiin dialogikohtauksiin. Kuten jokainen campingia harrastanut tietää, luonnossa luonne punnitaan. Kun pelaa peliä, josta tietää heti, että nyt luvassa on jotain erityistä ja kutkuttavaa. Suvereenisti synkassa Wide Ocean Big Jacket on seikkailupeliksi maanläheinen. Ne ilmaistaan aina mustaa pohjaa vasten ilmestyvällä valkoisella tekstillä. Kuten seikkailupeli Wide Ocean Big Jacket, joka paljastui ohittamattomaksi ilopilleriksi, suoranaiseksi draamakomedian aarreaitaksi. Kerronta on suvereenia, hetket hersyviä ja hahmot koskettavia. Vielä parempaa on, kun tämä on yllätys. Konkkaronkka kurvaa leirialueelle punaisella avoautolla. Sitten ruutu menee mustaksi, kuvaan tulee hahmon karikatyyrinen profiilikuva ja sen alle dialogia. Korpeen he ovat ottaneet mukaan Bradin seiskaluokkalaisen siskontytön Mordin ja tämän samanikäisen poikaystävän Benin. Tarkoitus on yöpyä luonnonhelmassa yksi yö, samalla oppia jotain metsästä ja sen asukkaista ja antimista. Käyttää peli sitten draamaa tai komediaa, sen tyylitaju on pettämätön. He havainnoivat sitä kiehtovasti omasta vinkkelistään ja persoonastaan. Pelikamera on keskellä autoa kuin näkymättömässä tolpassa. TAKKI AUKI JORPAKOSSA Arvosteltu: Switch Saatavilla myös: PC Turnfollow / Tender Claws 89 Hersyvän hauska Wide Ocean Big Jacket löytää kutkuttavan tasapainon toivosta ja toivottomuudesta, lapsuudesta ja aikuisuudesta. Myös hahmojen puhumista kuvastavat ääniefektit osuvat naulan kantaan, ja pilkuilla ja pisteillä on aina paikkansa. Kaislikossa suhisee Tarina kertoo neljän henkilön kesäisestä leirireissusta. Kuvakulmaa pyöritetään sen ympäri, kamera viuhkaisee nopeasti sivuttain ja lukittuu kulloisenkin hahmon naamatauluun tiukasti loksahtaen. Ulkoasu on leikkisän värikästä ja hyvin yksinkertaista. Johannes Valkola WIDE OCEAN BIG JACKET Kuvittele kesäinen auringonpaiste, lisää vieno tuuli, surisevat herhiläiset, puissa laulavat linnut ja grillissä tirisevät hodarit. Wide Ocean Big Jacket tietääkin sen tärkeimmän: hyvä peli tarvitsee aina sisäänsä inhimillisen sydämen. Ja ai että millaista dialogia! Se on napakkaa ja ärtynyttä ja herkkää ja hersyvää ja oi niin aitoa. Peli ottaa paasaamatta kantaa moneen mielipiteeseen sekä ajankohtaiseen ja yhteiskunnalliseen asiaan. Kaikella on paikkansa. Ja pakataan mukaan vielä nasevat sukulaiset. Niukkaa ulkoasua tuetaan taidokkaasti lukuisilla tehokeinoilla, kuten suoraan ruudulle hyppäävien tai erillisissä dialogijaksoissa nähtävien tekstikokojen käytöllä. Hahmoanimaatio on minimissä eikä hahmoihinkaan ole montaa polygonia haaskattu. Linnut laulavat huolettomasti ja kepeä kitara soi. Wide Ocean Big Jacketin parissa ei tarvitse jossitella. Sinä aikana välittyy kuva neljästä hahmosta, jotka ovat matkalla elämänsä eri vaiheissa. Mukana on lisäksi parasta elokuvamaisten hyppyleikkausten käyttöä peleissä Thirty Flights of Lovingin ja Virginian tällä puolen. Huonoa . Tässä onkin humaani helmi. Se muuten pätee koko peliin: tiiviillä ja taidokkaalla kerronnalla on mittaa pitkän elokuvan verran, eikä enempää tarvita. Läpänheiton lomassa näkee kuinka taustalla saattaakin piillä kipeitä asioita, joista ei ole aina helppo puhua. Niin, ja oppia myös tuntemaan lähimmäiset paremmin. Tässä Mord saa valita tehdäkö tarpeensa luontoon vai käyttääkö yleistä käymälää. Ja hetkinen, klassiskliseisesti kenties siinä samassa oppii jotain uutta itsestäänkin... Hodarit suussa rupatellaan iltanuotion äärellä niitä näitä. Peli nappaa välittömästi mukaansa ja rullaa kuin omalla painollaan. 31. Jo ensimmäisen viiden minuutin aikana tietää, että tämä peli ei voi mennä pieleen. Näkökulma kiertää pelin aikana kaikkien hahmojen läpi ja löytää jokaiselle tekemistä, oli se sitten teltan kokoamista, nuotiopuiden ostamista tai karkaamista öiselle hiekkarannalle. Se on peli, jollaisia tulee vastaan liian harvoin. Ylhäällä näkee silloin puhevuorossa olevan hahmon profiilikuvan. Tai sitten niitä ei juuri oikealla hetkellä käytetä lainkaan
Yksi parhaista ideoista on, että ampuminen muuttuu vihollisen vieressä lähikamppailuliikkeeksi – mutta lajista poiketen sepä ei nyt osumasta hoitelekaan vihollista päiviltä, vaan heittää tämän kauemmaksi. Kiinnostavassa kaksinpelissä voi vaikkapa heittää toiselle kranaatin, jonka vastaanottaja saa sitten huitaista pesäpallomailalla toisaalle. Tarjontaa on niin paljon, että markkinat ovat puhtaasti ostajalla. Mutta huonoa makua on juuri sopivasti, jotta se kääntyy aihepiirissään tyylikkääksi. On haluttu tehdä kaksiulotteinen, retroa sci. Huntdown on tehty juuri oikealla, mehevän ytimekkäällä, vanhan koulukunnan grindhouse-viballa. ikka vangitsee katseen. .. Maltti todella on valttia, vaikka herkeämätön action muuta antaakin ymmärtää. Kentät olisivat voineet olla pidempiäkin. Näin pystyy taidolla ja maltilla luikertelemaan vihollisten kovankin sarjatulen läpi. Yksityiskohtainen, moninainen ja värimaailmaltaan huoliteltu pikseligra. Huntdown on ilmiselvästi tajunnut dilemmansa. Paukkeen lomassa kuullaan myös rouhealla grindhouse-äänellään mörisevää kommentaattoria sekä päähahmojen tönkköjä puujalkavitsejä, jotka solvaavat vihollisia. Rutkasti viekkaita pomovihollisia. Ja samalla se haluaa olla se paras 2D-actionpeli, kuin suoraan 1980-ja 90-lukujen konsoleiden ja muistojen syövereistä. Puhdasta dynamiittia Rikollisuus rehottaa tulevaisuudessa. S eksi, väkivalta ja äärimmäiset asiasisällöt, tietysti sensuuria pelkäämättä, kas siinä keinot, joilla eksploitaatioelokuvat erottuvat massasta. Afrohiuksinen Anna Conda tulittaa pistoolilla sarjoissa ja viskoo kirvestä. Eikä peliä lainkaan haittaa, että se näyttää ja kuulostaa upealta. Haistanko tulevan kulttiklassikon. Hulttiot ja hedonistit hallitsevat iljettävää katukuvaa, poliisi on voimaton. Ilmasta voi lisäksi jysähtää kovaa alas kuin betoni-Mario. Huonoa . Raju haaste palkitsee paneutumisen. Juuri tämä hien, veren ja ruudin katkuinen grindhouse-aikakausi on sitä, mitä ruotsalainen 2D-toimintatasoloikka Huntdown haluaa kunnioittaa. Rosvojahtiin kutsutaan armottomat palkkionmetsästäjät, joiden ainoa ja yksinkertainen päämäärä on lopettaa rikolliset keinoja kaihtamatta. Kentistä voi lisäksi poimia vihollisilta omaan käyttöön liudan raskaampia aseita, kuten plasmatykin, singon tai gatlingin, jotka toimivat kunnes kudit loppuvat. Mikä parasta, peli on haastava, ei epäreilu. LATAA, MUTTA ALA VARMISTA Arvosteltu: PS4 Saatavilla myös: PC, Switch, Xbox One Easy Trigger Games / Co ee Stain publishing 85 Ruudinkatkuinen ja adrenaliininhuuruinen Huntdown tarjoaa harvinaisen messevää eksploitaatioactionia. Pomokohtaukset ovat ilahduttavan kekseliäitä ja vaativat opettelemaan kulloisetkin hyökkäysja puolustuskuviot. Pätevää, tasapainoista pelattavuutta on mietitty monelta kantilta. Rainat pyörivät sitten elokuvateattereissa, jotka saivat lempinimen grindhouse. Paitsi ei silloisella raudalla voinut tehdä näin näyttävää jälkeä. Tämä nimi alkoi myöhemmin kuvata koko kyseisten elokuvien lajia. Tyylitaju pettää hieman jaarittelevissa kenttien brii ausvideoissa – seitinohut tarina ei niitä kaipaa. Se on nimensä mukaisesti peli metsästyksestä, mutta kyse on omasta selviytymisestä. Sankari voi piiloutua luotisateelta suojaan laatikoiden taakse tai oviaukkojen sisään ja pompata sieltä esiin antamaan oman panoksensa tulitaisteluun. Ratkaisu on sama kuin kahlitsemattomilla eksploitaatioelokuvilla aikoinaan: viritetään väkivalta äärimmilleen. Näitä hardcoreväristyksiä on hyödynnetty mitä erikoisimmissa ja estottomimmissa le oissa varsinkin 1960ja 80-lukujen välissä, yleensä vielä kengännauhabudjeteilla tehtynä. Rautaleukainen kyborgi ampuu kiikaritähtäincoltilla ja heittelee rautabumerangia, jonka voi sitten napata ilmasta takaisin. Idea on ottaa aikansa, edetä rauhassa ja opetella muiden heikkoudet. Kahdenkymmenen kentän mittainen peli pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta hardilla tai myöhemmin avattavalla, aluksi läpäisemättömän tuntuisella badass-tasolla. Jo normaalilla vaikeustasolla peli on kirpaiseva kokemus, mutta se on vasta matkan alku. Johannes Valkola HUNTDOWN Nimeni on Anna Conda ja olen sade, joka huuhtoo kaduilta kaiken saastan. Pelissä on lisäksi paljon pomovihollisia, jokainen kenttä päättyy sellaiseen. ä huokuva toimintatasoloikka, mutta alalla on ähkyä. Sielukkaalla musapuolella vakuuttavat kirskuvat sähkökitarat, synkät syntikkasoundit ja pumppaavat tieteismelodiat, mukana on yksi viime aikojen maukkaimmista lopputekstibiiseistä. Trenssitakkinen niittomies puolestaan ampuu pyssyllään niin nopeasti kuin ohjainta jaksaa naputtaa ja viskoo ninjojen heittoveitsiä suorassa linjassa. Samalla pikselit sopivasti pehmentävät väkivaltaa. Oleellisin käytössä oleva kyky on hetkittäinen väistöliuku maan päällä suoraan eteenpäin, jolloin pelihahmo on kuolematon muutaman kallisarvoisen freimin ajan. 32. Vaikka neo-retroon on tunkua, aina mahtuu mukaan, kun anti on näin ansiokasta. Se haluaa olla kuin pelattava eksploitaatioelokuva, se suorastaan kirkuu paluusta vanhaan aikaan. ilistelyä Mutta ratkaisevin seikka on pelattavuus, eikä Huntdown petä. Filtteritöntä . Liikelistassa on taktiikkaa ja monipuolisuutta, mutta lista on myös sopivan rajallinen. Huntdown on brutaali, häikäilemätön peli. Hyvää + Näyttää, kuulostaa ja tuntuu juuri oikealta. Lähitaisteluun on vaihtoehtoina katanoita, pesäpallomailoja tai vaikkapa sähkökitaroita, ja hahmokohtaisen heittoaseen voi korvata kranaateilla, rypälepommeilla ja polttopulloilla. Hahmot voivat myös ottaa lyhyitä juoksuspurtteja ilmassa ja maassa, mikä on kikka, joka on syytä opetella pikimmiten. Pelihahmo valitaan kolmesta antisankarista. .. Kovaotteiseen toimintaan voi ottaa mukaan myös kaverin
Pienillä muutoksilla samasta kaavasta erottuvat silmälaseja suoristava Pandemonica (väsynyt demoni), Justice (mahtava demoni) ja Cerberus (triplademoni). Pisteet annoin demonisten ilmaispelien skaalalla, demoninen virne naamallani, grafiikan perusteella. Sori, nyt on aika painua pätsiin. Hyvää + Hieno ulkoasu ja kieli poskessa -asenne. Kuin tutorial oikeasta pelistä. DEMONITYTTÖJÄ, POGGERS 666 Puolalainen älypeli ihmisen loputtomasta himosta demoninaisiin. Avain täytyy saada yläosan oveen ja kivet pois tieltä. Oy Helvetti Ab Helltaker vaikuttaa nousseen pinnalle Twitchin kautta (netissä tapahtuvien asioiden aikajärjestys on toisinaan vaikea selvittää), mutta itse huomasin pelin Twitteriin kirjoittavien tyttöjen ihastelevista kommenteista. Joskus ongelmana ovat lukitut ovet ja työnneltävät kivet. Viimeiseen tasoonsa Helltaker vaihtaa genreä, mutta sitä en paljasta spoilereiden takia. Vaikka demoninaisten univormu on sama, on hahmojen designin sisällä puhiseva moottori todella miellyttävää katseltavaa. 33. Helltaker-jutuissa käytetään tosi usein sanaa ”persoonallisuus”, sillä juuri sitä Helltakerissa on. Helltaker on puolalaisen ?ukasz Piskorzin noin tunnin mittainen älypeli. Piskorz voi keskittyä myymään oheistuotteita, kuten Helltaker-kakkulapioita (Pelit-viittaus boomereille). Ja lisää riittää. Musiikin tahtiin hyppivät hirviöt ja demonitytöt näyttävät pirteiltä, kuten koko punaisen gotiikkainen kentän asettelu ruudulla. Coomguy on vielä niin dukemainen äijä, että ei tarvitse moottorisahaa tai tuplapiippuista haulikkoa, hänelle aseiksi riittävät kovat potkut. Helvetti on demonien johtama yritys, jossa valkohiuksiset ja punasilmäiset riivaajat ovat pukeutuneet tiukkoihin jakkupukuihin ja perillä odottaa Helvetin toimitusjohtaja Lucifer. Parempi kuin Doom Eternal. Suosittelen hakemaan pelin nimellä Googlesta kuvia mutta en avokonttorissa. Hänen aiemmista pelitöistään tunnetuin on Tomasz Wac?awekin suunnittelema Ronin (2015), jossa Piskorz toimi graafisena suunnittelijana. Puolassa on viiden vuoden aikana kehitetty istumalihaksia, tehty toistoja piirustuspöydän ääressä, itketty, kiroiltu ja hikoiltu, sillä tasoero aiempaan työhön on huikea. Helltakerissa on kaikki indiehitin ainekset, ja se on tarpeeksi lyhyt, jotta sen voi pelata striimissa läpi. Arvosteltu: PC Saatavilla: Mac, SteamOS Kehittäjä: Vanripper Versio: Week 1 Patch Laitteistovaatimukset: Ilmoitettu vaatimus 300 MB kiintolevytilaa, ei vaadi tehomyllyä. Mutta kriitikkohattu päässä mietin, että ehkä kyseessä on enemmän lahjakkaan graafikon mainos omalle työlleen kuin pelimekaaninen ihme. Tai sitten pelissä voisi olla kenttäeditori, jotta fanit voisivat itse tehdä lisää kenttiä tai kampanjoja ja jakaa niitä verkossa. Mac-versio ei ole yhteensopiva macOS 10.15 Catalinan kanssa. H elltakerin muskelimies-päähahmo ei ole vihainen, hän on himoinen. Muuta: Peli on ladattavissa ilmaiseksi Steamista. Hikinen uni päättyy pakkomielteeseen kerätä demonityttöhaaremi, mutta toisin kuin Doom Eternalin tasohyppelyhelvetti, tämä kaksiulotteinen versio on täytetty luurankomiehillä ja kivityöntö-puzzleilla. En tiedä, onko Piskorz edes tajunnut tekevänsä graafisen suunnittelun merkkiteosta. Takapenkin pelisuunnittelijana heitän, että ongelma olisi korjautunut häkkiin suljetulla kenttäsuunnittelijalla (niin sanottu Naughty Dog -metodi), joka olisi piiskan tahdissa kehittänyt pelin puzzleja pidemmälle ja diabolisempaan suuntaan. Harrastuksena boulderointi Joka kentän tavoite on sama: pelaajan täytyy päästä demonityttöjen luo rajoitetulla määrällä liikkeitä. Piikit ja luurankojen potkiminen vähentävät liikemäärää. Antero Kyyhky ”Unelmista totta!”, sanoi Coomguy ja matkusti Helvettiin demonityttöhimoissaan. Kaikki demonit näyttävät persoonallisilta ja ihanilta. Pelin onneton lyhyys ja sisällön puute vaikeuttavat pelin nostamista kokonaisvaltaiseksi klassikoksi. No, ainakin Piskorz näyttää laajentavan pelin maailmaa sarjakuvilla, sillä nyt jos koskaan puolalaisen on taottavaa rautaa. Olisin voinut jättää pisteet antamattakin. Aika lentää mustilla pienillä siivillä. Ikäraja: Ei ilmoitettu Heräsit eräänä aamuna unelma mielessäsi: haaremi demonityttöjä. Huonoa . Ehkä juuri muunneltavuus on yksi osa sitä, kuinka nopeasti peli on innoittanut fanitaiteen tekijöitä. Epäilijöille: staattisista kuvista on ehkä vaikea ymmärtää pelin ilmeen vetovoimaisuutta. Ja siitähän me kaikki pidämme. Peliä on yksinkertaisesti ilo katsella, koska Piskorz on tajunnut, miten peliruutu asetellaan kertomaan tarinaa. Helltakerin hittiaines ovat nimittäin söpöt demonitytöt, jotka pelaaja kerää haaremiinsa. Siinä pelin juoni. Ihmiset muutenkin täydentävät pelin maailmaa fanipiirroksilla, miksipä siis ei muullakin sisällöllä. Luficer on liian kaunis, että voisin antaa pahan odottaa. Graafisella moottorilla en tarkoita Unreal Engineä tai Buildia, vaan Piskorzin tapaa luoda pelin tyyli värien ja muotojen toistolla. 16 siirtoa jäljellä. Puzzlet avautuvat joko hitaalla miettimisellä, pyytämällä vinkkejä demonitytöiltä tai sitten ne voi skipata kokonaan. Piskorz on nero, sillä viimeinen taso on täydellinen siihen, että striimaaja voi huutaa sitä pelatessaan
Tai ehkä en: hahmoni onkin loukussa korttelissa, jossa rakennukset ovat romahtaessaan peittäneet kaikki ulos johtavat kadut. Silloin otetaan toista kädestä ja kysytään, miten voi auttaa. Kujon inspiraatio maanjäristyksen varaan rakentuvasta, erikoisesta pelikokemuksesta kumpusi surullisesta paikasta. Sarjan tunnetuin peli Euroopassa on ykkösosa, joka julkaistiin nimellä SOS: The Final Escape vuonna 2003. Vieressä seisoo iäkäs nainen, jolle voi luovuttaa istumapaikan joko tyylikkäästi tai tympeästi. Ne vain muistuttavat siitä, että pelihahmo on ihminen, jolla on inhimilliset tarpeet ja reaktiot. Muutenkin maanjäristyspelin suositteleminen on kummallista keskellä oikeaa maailmanlaajuista poikkeustilaa. viereiseen ikkunaan: se on palasina! Ryömin sirpaleiden päältä ulos ja turvaan. Samalla linja-auto täyttyy muidenkin matkustajien kännyköiden varoilmoitusten äänistä. M iten voin suositella peliä, joka on katastro. Pois pitäisi kuitenkin päästä! Haahuileva katseeni osuu KUN JYTISEE NIIN RYTISEE Testattu: PS4, PS VR Saatavilla: PC, Switch Granzella / NIS America Muuta: Tukee VR-laseja. Se on erilaista selviytymispelaamista: vastassa eivät ole zombit tai palkkasotilaat vaan luonnonvoimat. Maanjäristyspeli Disaster Report 4: Summer Memories natisee liitoksissaan. Kuten golfpeli Neo Turf Masters (1996, valintani kaikkien aikojen urheilupeliksi), toimintatasoloikka Metal Slug (1996, onko parempaa run ’n gunia?) ja shoot ’em upin runollinen mestariteos R-Type Final (2003, se on puolestaan valintani kaikkien aikojen shooteriksi). No, kasvonpiirteiden väkinäisen runnomisen jälkeen päähenkilö istuu bussissa matkalla suurkaupunkiin ja katselee betonimaisemia, jotka paistattelevat lämpimässä kesäpäivässä. Entäpä Kazuma Kujo. Selviytymisen outo helmi Disaster Report 4:ssä ei ole kyse oman nahan pelastamisesta, vaan hävityksen keskellä olevien, väsyneiden ja nääntyneiden ihmisten auttamisesta. Järkytys on melkoinen, sillä viimeksi tein oman hahmon (harmaantuneen samuraiatleettitaistelijan Michelle Yeohin tyyliin) Nioh 2:n hurmaavan monipuolisella editorilla. Joukossa menehtyi Kujon ystäviä, jotka hän oli tuntenut Koben opiskeluajoiltaan. Parhaimmillaan tarjolla on kym34. Ja lisää korkeita taloja alkaa kaatua päälle. Kova menoa kolmoslinjalla Peli alkaa oman hahmon luomisella, mikä paljastaa välittömästi pelin teknisesti alkeellisen, tönkön ulkoasun. Peleissä liikutaan maanjäristyksen tuhomassa ympäristössä, alueilla, jotka saattavat muuttua hetkenä minä hyvänsä ja yleensä pahempaan suuntaan. Yli 6000 ihmistä kuoli silmittömässä tuhossa. Ympäristössä oikeaan kohtaan saapuminen käynnistää elokuvamaisia tarinajaksoja. Keskusteltavaa riittää, hahmoja voi olla ruudulla kymmenittäin, kaikilla sanottavaa ainakin yhden puhekuplan verran. Sitten puhelin piippaa ja varoittaa maanjäristyksestä. Mitä nyt. Suzuki joutui hädässään odottamaan pitkään, kunnes joku tuli paikalle, jolloin hän näki, minne mennä. Tuntematon mestari Inspiraatio on kuin korona, sen voi saada mistä vain. Satoshi Tajiri sai sen Pokémoniin (1996) liikkuessaan lapsena luonnossa ja kerätessään sieltä hyönteisiä. muutenkin kuin aiheeltaan. Ja kun Yu Suzuki jonotti vessaan 1980-luvun Ranskassa, hän ei osannut lukea kylttejä, eikä erottanut miesten ja naisten vessoja toisistaan. Rezin (2001), Luminesin (2004) ja Tetris E ectin (2018) pohja-ajatus aistituntemuksia yhdistävistä synestesiapeleistä juolahti Tetsuya Mizuguchin mieleen, kun hän jorasi eurooppalaista dancemusiikkia satojen iloisten ihmisten kanssa festivaaleilla 1990-luvun Sveitsissä. Pelisuunnittelussa ei paikoin ole päätä eikä häntää, ruudunpäivitys on luokkaa viisi freimiä viikossa, päähahmo juoksee kuin rautakanki ahterissa nilkat vääntyen jalkojen alle. Tämä ajan ja odotuksen aitous sysäsi Suzukin ajatukset Shenmuen (1999) realismiin. Miksi tätä kannattaa pelata. Vaikka Kujo ei ollut paikalla, hän tajusi maanjäristyksen surullisen ja lamaannuttavan voiman. Ne antavat seuraavan tehtävän, jonka suorittaminen vie tarinaa eteenpäin ja päästää kulkemaan uudelle alueelle. Vaikka hahmolla on useita selviytymismittareita, kuten kestävyys, nälkä, jano, vessahätä ja yleinen stressi, niitä käytetään lähinnä sitouttamaan pelaaja sisälle pelin maailmaan. Dialogiin saa hämmästyttävän määrän valintoja. Useiden päivien ajanjaksoa kuvaavassa pelissä kävellään alueilla ristiin rastiin ja jutellaan ihmisille. Sen voimalla hän loi Iremillä ainutlaatuisen Disaster Report -sarjan, joka tunnetaan Japanissa nimellä Zettai Zetsumei Toshi. Ikäraja: Ei tiedossa. Ja sitä piisaa roppakaupalla. Koska se tarjoaa sitä, mikä on tärkeintä: sydäntä. Vuonna 1995 Japani koki 1900-luvun toiseksi pahimman maanjäristyksensä, joka iski Koben kaupunkiin. Jälkijäristykset muokkaavat kenttiä ja vaativat pysymään varpaillaan. Hän on tehnyt ikimuistoisia, käänteentekeviä pelejä, jotka ovat tunnetumpia kuin mies itse. Makaan katossa, korvissa vinkuu ja näkö on sumea. Pitäisikö ottaa turvallinen, mutta nolo kyyryasento muiden katseista huolimatta vai ollako viileästi kuin mitään ei olisi tapahtumassa. DISASTER REPORT 4: SUMMER MEMORIES Johannes Valkola Kun maa järisee ja talot kaatuvat niskaan, tärkeintä ei ole paeta paikalta. Jälkimmäinen on vähän vaikeaa, sillä helvetti aukeaa, asfaltti repeää ja bussi kiepsahtaa ympäri
Aluksi firma teki lähinnä sisältöä PlayStation Home -palveluun, mutta vuonna 2014 se hankki Disaster Report 4:n oikeudet. Onneksi Disaster Report 4 julkaistiin lännessäkin, vaikka sitä pitikin odottaa yli puolitoista vuotta. PS VR -pelimuoto oksettaa. Useiden päivien läpi kulkeva Disaster Report 4 on yllättävän pitkä peli. Vaikka peli näyttää välillä PS2:sta karanneelta, visuaalisuuden tylyttäminen olisi epäreilua ja menisi ohi pointin. Teknisesti paikoin hämmästyttävän heikko. Pitkä ja ennakoimaton seikkailu, jossa pääsee auttamaan muita. Eteneminen tuntuu epäreilulta. Japanin historian suurimmaksi mitatun maanjäristyksen tuho vaikutti Iremiin siten, että R-Type-sarjasta tunnettu legendaarinen firma vetäytyi pelien tekemisestä kokonaan. Joku sulkeutuu, toinen auttaa muita, kolmas taas tavoittelee omaa etuaan. Tuntuu kohtalon ivalta, että maanjäristyspeli, jonka alkuperäisen julkaisun ja julkaisijan pelipuolen tuhosi aito maanjäristys, julkaistaan nyt keskelle koronaa. Välillä mekaniikka vaihtuu kokonaan, kun ajetaan moottoripyörällä, melotaan tulvan keskellä tai hiiviskellään piilossa. Nuoruudessaan pelikaupassa työskennellyt palopäällikkö koki pelin olevan hyvä tapa välittää tietoa paloturvallisuudesta. Mielenkiintoisessa pelissä paetaan suurkaupungista, jossa riehuvat lukuisat tunnetut hirviöt ja supersankarit, Godzillasta Gameraan, Neon Genesis Evangeleonin hahmoista itse Ultramaniin. 75 Vähät väliä, missä kunnossa tämä on – kyse on nyt lämminhenkisestä guilty pleasure -helmestä. Kokonaisuuden voima toimii. Tällainen aitous tuo peliin kiinnostavan näkökulman ja muistuttaa, että ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Alueita ja ihmisiä katselee vakavin mielin ja ne jättävät koskettavan jäljen. Kujo työsti samalla Disaster Report -sarjalle henkisen jatko-osan City Shrouded in Shadows, joka julkaistiin vuonna 2017. Alueella hortoillaan siksakkia ja toivotaan, että sattumalta löytää sen oikean, yksittäisen kohdan tai esineen etenemistä varten. Peli myös muistuttaa siitä, miten varusteista kamppailevat ihmiset asettuvat nopeasti toisiaan vastaan. Aiheita käsitellään aidon rohkeasti, mutta peli osaa olla hauskakin ja se on hyvä, sillä komiikka on mainio lisämauste, jota ilman pelin anti olisi lohdutonta ja luotaantyöntävää. Disaster Report 4:n piti nimittäin tulla ulos jo aikoja sitten PS3:lle. menkunta vaihtoehtoa siihen, miten päähahmo reagoi. Kazuma Kujo ei lannistunut. Peli tarjoaa lukuisia poikkeuksellisen mieleenpainuvia maisemia, kuten kaduille kaatuneet korkeat rakennukset, ruumiskasat tuhon keskellä, nopeasti kyhättyihin turvapaikkoihin hakeutuneet ihmismassat ja järistysten seurauksena puhjenneiden tulipalojen jälkeensä jättämät karrelle palaneet tuhkarauniot. Tarinassa käsitellään vakavia aiheita maanjäristyksen tuhon ulkopuoleltakin, kuten koulukiusaamista, ihmiskauppaa ja itsetuhoisia ajatuksia. Huonoa . Nyt jos koskaan se on hyvä muistaa. Ehkäpä pelin julkaisuajankohdasta päättikin kohtalo. Kun matkan luulee lähenevän loppuaan, se onkin vasta puolivälissä. Niissä toteutus horjuu, hiiviskelyosuudessa voi kulkea läpi autuaan tietämättömän vartijan jalkojen. Valinnat muokkaavat kuvaa päähenkilön persoonasta, mutta eivät juuri vaikuta tarinankulkuun. Mutta vuoden 2011 Tohokun maanjäristys ja tsunami osoittivat elämän haurauden. Valitettavasti City Shrouded in Shadows on saatavilla PS4:lle ainoastaan Japanissa, ja sinne se näyttää jäävänkin. Rakennukset ovat saattaneet myöhemmin tuhoutua kokonaan tai sitten paikalle on saapunut pelastustyöntekijöitä. Välillä kasataan aineksia keittolounaaseen, kannetaan vanhuksia turvaan, salakuljetetaan rakkauskirjeitä, liitytään kulttiin tai ostetaan osakkeita miljoonilla jeneillä. Pelin aikana nähdään samoja paikkoja ja hahmoja uudestaan. On kiehtovaa, miten nälästä, liasta, kylmästä, unenpuutteesta sekä kodin ja läheisten menetyksestä kärsivät hahmot reagoivat pelin sisällä. Disaster Report 4 on kaikesta itkun, hädän ja surumielisyyden jatkuvasta läsnäolosta ja paineesta huolimatta positiivisen toiveikas ja kirkasotsainen: huomisessa siintää toivo. Kriisi vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. 35. Nyt elämässä osataan nähdä pilke silmäkulmassa silloinkin, kun siitä on valo sammumassa. Sikoja ja sankareita Disaster Report 4 tehtiin yhteistyössä Koben palolaitoksen kanssa. Puheen voi valita asiallisista kommenteista, mutta mukana on myös täysin asiattomia repliikkejä, tasolla joita löytyy yleensä lähinnä Yakuza-sarjasta. Läpi tulen ja tappuran Pelin syntyhistoria vetää vertoja Duke Nukem Foreverille (2011). Hyvää + Näkökulma poikkeuksellisesti ihmisten tunteissa ja reaktioissa hädän keskellä. Se tietysti pätee koko peliin: joku ei pääse teknisen tökeryyden yli, toinen taas huomaa muut tasot. Silti peli kiehtoo, koska ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja tarinan erikoiset käänteet on pakko nähdä. Useita pelisuunnittelun ideoita ei viedä loppuun. Samalla se peruutti jo työn alla olleet pelit, mukana Disaster Report 4.. Hän perusti Granzella-pelistudion useiden Iremin työntekijöiden kanssa vuonna 2011
Ideani eivät selvästi ole erityisen omaperäisiä. Tavallaan tuleekin, mutta laadukkaimmat projektit ovat sen verran kunnianhimoisia, että valmis peli on vielä harvinaisuus. Osa peleistä on minipelimäistä sellaista vartin kamaa, mutta hällä väliä, jos se vartti on lystiä laatuaikaa. Vaiheessa olevista 3D-peleistä retrosci. Mikä parasta, kaikki pelit ja kumppanit toimivat suoraan Dreamsista käsin, vaivalloista googlettelua tai asentelua ei tarvita. Kattavat interaktiiviset oppitunnit opettavat kaiken tärkeän kädestä pitäen. 36. Näppärä pulmatasoloikka Pip Gemwalker oli jo keväällä kuosissa ja sitä se on edelleen. V uoden tärkeimpänä pleikkajuttuna pidetään PS5:sta. Dreamsia voi myös käyttää ”vain” kuvataiteen tai musiikin tekoon, ja antaa muiden hyödyntää mestariteoksiasi omissa peleissään. Suurin osa Dreamsin peleistä on tietysti edelleen keskeneräistä ja/ tai amatöörimäistä jälkeä, mutta se pätee mihin tahansa avoimeen kehityshiekkalaatikkoon. A Little Perspectivessa ratkaisu riippuu valitusta näkökulmasta. To The Top. Pelkkää padia siististi tottelevalla Dreamsilla on edelleen helpointa tehdä 3D-tasoloikkia muistuttavia pelejä, mutPetri Heikkinen Jos omat unelmasi ovat tylsiä, inspiroidu muiden unelmista. Kehitysloikka Koska 3D-tasoloikat ja -seikkailut ovat teknisesti vaivattomimpia tehdä, luulisi, että niitä tulee ovista ja ikkunoista. Plussaa saa myös indie-skenelle ominaisesta anarkiasta ja pidäkkeettömyydestä, mihin kaupallisella konsolisektorilla harvemmin törmää. Keväällä julkaistu Dreams on tosin huomattavasti helpompi ja monipuolisempi kuin BASICit koskaan olivat, Dreamsissa on jopa VR-tuki. Sitä ei kuusnepan BASICissa ollut. Vaan olisihan se toki kiva julkaista oma peli, vaikka vähän tavallisempi. Suureen massaan mahtuu toki helmiäkin, keskeneräisiä tai ei. Minulla on unelma Dreams on pelien, 3D-gra. ikan ja musiikin kehitystyökalu, joka ei edellytetä perinteisen ohjelmoinnin osaamista. DREAMS-JÄLKIMULGAISU Petri Heikkinen Jos omat unelmasi ovat tylsiä, inspiroidu muiden unelmista. Tai sitten ei. htävän Tiny Space 3904:n asteroidimainarin duuni on mukavaa, suuntavaistoa koettelevaa menoa, jossa erikoisen muotoisilta asteroideilta kerätään matskuja ennen hapen loppumista. Vaikka tekeminen olisi teknisesti helppoa, pelien hiominen ja sisällön lisääminen vie aina reippaasti aikaa. Monimutkaisissa peleissä käytetään ja yhdistellään loogisia operaattoreita, mutta kunhan ymmärtää perustason matikan päälle, ne eivät ole este. Onko Dreamsista iloa pelkälle pelaajalle. Lisähappea imaistaan alukselta, mutta missä suunnassa se olikaan. Minulle se on Media ”LittleBigPlanet” Moleculen luoma Dreams, kasarimikrojen BASIC-kieleen merkitykseltään rinnastettava kehitysympäristö. Runnereilta ei voi välttyä missään: kipakka Beat Runner. Keväällä julkaisuhetken kieppeillä niin ei ollut, jos Media Moleculen omia tuotoksia ei lasketa, mutta nyt valmiiden tai riittävän valmiiden pelien ja pelidemojen määrä on noussut reippaasti. Alkuun ajattelin, että teen jotain itse, mutta huomasin nopeasti, että joku on jo vastaavaa tehnyt, kun vähän kaivelin. Ico-viboja kiipeilyllä ja savuvihuilla tavoitteleva Ascent, viehättävän leijuvan maailman esittelevä The Cloudwalker, retrozeldamainen Sunchild Elaria ja maastoja nokkelasti veivaava To the Top ovat Tin Toy Rallyssa peltinen vieteriauto ottaa puisesta radasta mittaa. TOTEUTA UNELMASI PS4, PSVR ta kameroiden ja logiikkapalikoiden parissa säätämällä mikä tahansa muukin onnistuu, aina autokaahailuista 2D-pulmapelien kautta . Kävelysimuissa ei juuri tarvita logiikkanäpräilyä, joten ne on helpompi viimeistellä: Mystic Valleyn matka ”inkavuorella” ja hieno avaruusasema Outpost 60 jäivät mieleen. ippereihin. Rajaan tämän jutun ulkopuolelle Media Moleculen omat Dreams-pelit, joiden pääasiallinen tarkoitus on toimintojen ja mahdollisuuksien esittely viihteen kautta
Myös Space Cadet 2020:tä kannattaa kokeilla totaalisen yllärin ansiosta, jota en tässä spoilaa. Tiny Quest on näppärä yhden ruudun fantasia-metroidvania, jossa muurahaissankari tavoittelee kuninkaan huonetta. Ampumalla eteenpäin Räiskintäpeleissä on usein sama ongelma kuin kaahailuissa, sillä kenttiä on nihkeästi, vaikka meno olisi muuten asiallista. nity Jump vaatii kahden erilaisen kenttätilan välillä kikkailua. nity Jumpista. Pidin minimalistisesta 2sicularista, jossa keskustaa suojataan musiikin tahtiin kehältä sinkoavilta ammuksilta, vähän kuin käänteisessä Super Hexagonissa. Papukaijamerkki menee lelukaahailu Tin Toy Rallylle, jossa peltinen vieteriauto ottaa puisesta radasta mittaa kehittäjä ylläpitää ja laajentaa ratapalikoiden settiä. Huomattavasti pidempään kestää siistissä taitoloikka In. 37. Moninpeleistä käytin eniten aikaa simumaisen Shu eboardin parissa, joka on baaricurlingia pitkällä spesiaalipöydällä: en edes tiennyt, että tällaisia pelejä on oikeasti jossain! Tykästyin pääasiassa erilaisiin minipelimäisiin 2-4 pelaajan hetken hupeihin, kuten Turn Left Duck, Yarn Roll ja Thumbs Fighters. ilikset jäivät toiminta-roguelike Deeperistä, Elemental Pinball -. Kenttäsuunnittelun vaikeutta kierretään tekemällä yhden kentän, mutta usean hyökkäysaallon räiskintöjä näistä tykkäsin eniten galaxianmaisesta neonpikseliräiskintä Pixel Warzista. Näppärä reaktiohaaste Yet Another Whack-A-Mole mutkistaa menoa osumien mukaan kääntyvillä näppäinkuvioilla. Näppäriä arcadekaahailuja on tehty kourallinen, mutta niillä on yhteinen ongelma: kenttiä tai ratoja on yleensä vain yksi. Echochromemaisen A Little Perspective -kuvakulmapulmailun parissa vietin tuntikausia. Harmillisesti myös jokaiselta paikalliselta pelaajalta vaaditaan yleensä PSN-tili, vaikka ollaan samalla koneella. Vauhdikkaan Tectonicin jippona toisella kierroksella kaupunkirata joutuu valtavan maanjäristyksen kynsiin. Ovelassa Flip Champion -fysiikkakikkailussa puolestaan haetaan liipaisimien painalluksiin nopeutta ja oikeaa rytmiä, kun palikkaurheilija tekee kahden käden jättiläisiä vinhaan tahtiin. Kolmikko on valmis ja viimeistelty. Laser Bounce vei minut “vielä yksi kenttä” -raiteelle, pelissä siirrellään ja käännellään säteitä heijastavia, läpäiseviä ja estäviä esineitä, jotta lasertykin säde tavoittaisi maalin. 2D-tasoloikat tarjoavat enemmän valmista viihdettä ja tutustuminen kannattaa aloittaa Tiny Questista ja In. Viimeistely on laadukasta, sillä kentillä on jopa vihjeitä sisältävät nokkelat alkuspiikit, jotka ruotivat nettikeskusteluiden anatomiaa. To The Top. Deeperissä mätkitään monsumöllyköitä ja kerätään loottia yhä syvemmälle ulottuvasta satunnaisluolastosta. Dreamsissa on pari pitkälle vietyä yksin pelattavaa moninpeliräiskintää, Call of Battlefront ja Fields of Battle 1942, mutta sattuneesta syystä niissä räiskitään vain Tiny Quest on näppärä yhden ruudun fantasia-metroidvania, jossa muurahaissankari tavoittelee kuninkaan huonetta. Näihin genrerajoihin sopimattomista peleistä hyvät . pilvissä. Kontrollit ovat kepeän tarkat, mikä sopii mainiosti leluautolle. Sivuttain maastoa vierittävä Shape Shooter 2 tarjoaa kolme letkeästi rullaavaa, bosseihin päättyvää leveliä, jotka eivät mene heittämällä läpi. Yarn Rollissa narukeräkissanpennut tuuppivat toisiaan areenalta ulos ja Thumbs Fighters on, noh, yhden namiskan sormipainia. Ne ovat paikallisia hupailuja, sillä ainakaan toistaiseksi (elokuun vaihde 2020) ei ole mahdollista pelata suoraan toista satunnaista ihmistä vastaan netin välityksellä. nity Jump. Cake Factory 2:ssa järkkäillään farmeja, liukuhihnoja ja erilaisia tuotantokoneita siten, että tilaukset rullaavat mahdollisimman ripeästi perille. In. ipperistä ja tuotantopulmapeli Cake Factory 2:sta. nity Jumpissa, joka hakee armottomat suuntaviivansa Super Meat Boysta ja kumppaneista. audiovisuaalisesti tyylikkäitä loikkaseikkailuja, mutta kenttien määrän osalta selvästi kesken. kaupunkikanjonin läpi. Pulmapeli ei välttämättä vaadi hirveästi gra. Cake Factory 2:ssa järkkäillään farmeja, liukuhihnoja ja erilaisia tuotantokoneita siten, että tilaukset rullaavat mahdollisimman ripeästi perille The Cloudwalkerissa leijutaan kuin... Ruudulle on ahdettu paljon tavaraa, joten viehättävässä murkkuseikkailussa menee puolisen tuntia. In. Nopeusja/tai rytmipelit ovat periaatteessa pieniä ja teoriassa helppoja laajentaa vaikkapa lisäbiiseillä, joten niitä luonnollisesti tehdään paljon. ipperin simulaatio, jonka pallo ottaa toisinaan outoja pomppuja, mutta ei häiritsevän usein. Turbo Racing 2: Motorsports on siistiä arcadeformulaa aikaa tai raiteilla rällääviä kuskeja vastaan. ikan parissa vääntämistä, joten valmista jälkeä syntyy nopeammin. Juju perustuu siihen, että punainen palikka keikahtaa ruudusta toiseen, jos ne näyttävät olevan vierekkäin ja 90 asteen käännös muuttaa koko isometrisen kentän. Elemental Pinball on siisti geneerisen . Turn Left Duckissa yritetään juosta kiperiä ratoja menestyksekkäästi maaliin, vaikka ankka kääntyy vain vasemmalle. Harvinaisempaa tyyliä edustaa lupaava Space Harrier -henkinen Thunderhead, jossa syöksytään puolittain raiteilla sci. Entäpä sitten moninpeli
Jo nykyään kelvollisen pelin voi tehdä melkein kuka vain, Dreamsillakin tarvitaan pääasiassa pitkäjänteisyyttä. ”Siri, tee minulle metroidvania-tyylinen sci. Sisältöä rajataan onneksi myös tageilla, kuten ”multiplayer”. Vaikkei vastaakaan elokuvan 7even loppukysymykseen, Inside the Box esittelee VR:n mahdollisuudet varsin kattavasti. ikalla”. Dreamsin sisäisen somealustan myötä peukutusten ja palautteen antaminen suoraan kehittäjille on vaivatonta ja systeemi näyttää, onko aiemmin pelattua peliä päivitetty sitten viime näkemän. Ehkä Dreams on osa kehitystä, jossa ideat ovat tärkeämpiä kuin ohjelmointitekninen osaaminen, tekniikan ja teholukemien merkityksen laskiessa, ja hyviä koodereita tarvitaan lähinnä pelimoottorien kehityksessä. Osa Dreamsin potentiaalia on tietysti myös se, että jos kehittäjät eivät ole liian mustasukkaisia, muut käyttäjät voivat lisätä tai remiksata sisältöä, kuten luoda ratoja autopeliin tai biisejä musapeliin. Unelmia keinotodellisuudesta Loppukesästä Dreamsiin päivitettiin VR-tuki, mikä nostaa ohjelmiston potentiaalin uusiin sfääreihin. En ole vieläkään PSVR-pakettia hommannut, sillä säästän pelimerkkejäni PS5:lle väistämättä joskus saapuviin VR-kamoihin. Tavallisesta telkastakin pelattavan Inside the Box -VR-demopelin ansiosta on tosin pakko sanoa, että VR-varusteiden hankinta jo PS4:lle houkuttelee entistä enemmän. -tasoloikka millermäisellä sarjisgra. Periaatteessa mitä vaan voit luoda normaalisti, voit luoda myös VR:ssä. VR:ssä kohteita manipuloidaan padija/ tai Move-ohjattavalla ”kädellä”. 38. Mikä onkaan pelinkehityksen seuraava aste. Toisaalta Dreamversen ansiosta annan entistä enemmän arvoa taitaville kenttäsuunnittelijoille, sillä heille on selvästi käyttöä ja tarvetta. Inside the Box vei ajastani viihdyttävän puolitoista tuntia jopa ilman VR-varusteita. Dreamsiin kannattaa ainakin päivittää kunnon PS5-tuki, sillä minun tilikirjassani Dreams on merkittävä plusmerkki Pleikan sarakkeeseen. Mikä nyt lopulta sattuukaan innostamaan, suosikkipelien ja -teosten jatkaminen on helppoa. No, niin tai näin, suorituskyky joka tapauksessa riittää tyylikkäisiin teoksiin, jopa yllättävän hienoihin, vaikka kehitysalusta lienee nykyhetken helpoin. Museohuoneissa nähdään Dreams-skenen hienoimpia teoksia, kuten upea rakennusmecha ja, venttaa vähän, lautasellinen ruokaa. Media Moleculen pitäisi luoda jokin selkeä systeemi nettimoninpelejä varten. Elokuun vaihteessa ei juuri näkynyt laadukkaita käyttäjien VR-tuotoksia, mutta melkein kaikista siihen suinkin sopivista ja osin sopimattomista sisällöistä alkoi välittömästi tippua VR-painoksia ehkäpä Dreams on PSVR:n tulevaisuuden kannalta loistava juttu. Jos väärinkäytökset ovat huolena, niin kenties julkaisu onnistuisi moderaattorien kautta. Pinnoitteet ovat selvästi vaikuttavampia kuin kolmospleikalla, mutta kenttägeometria on siinä ja siinä. Pelistään saa tehdä VR only -tuotteen, jos arvelee, ettei siitä ole telkassa iloa. Pelien ohella erilaisia VR-käyttöön sopivia miljöitä ja taidepläjäyksiä, kuten musiikkivideoita, tehdään dreamverseen tasaiseen tahtiin. Tiny Space 3904. Tavallisen liikkumisen ohella voi toki käyttää teleporttailuakin, jos öklötys uhkaa näkymän renderöintiin on tarjolla myös henkilökohtaisia tukiasetuksia. Turbo Racing 2: Motorsports edustaa arcadeautoilua. Systeemi tarjoaa myös nettienkkalistan, jota tarkastellaan pelistä poistumisen jälkeen. Jos Sonyn PlayStation-osastolla olisi todellista pelisilmää, se paketoisi muutenkin suhteellisen edullisen Dreamsin jokaisen Pleikan mukaan tästä eteenpäin, ilmainen pelikokoelma ja orastava Pleikka-orientoitunut kehittäjäsukupolvi kuulostaa minusta aika hyvältä. Omien suosikkien selaaminen on tosin pidemmän päälle hidasta, sillä ne ovat yhdessä vaakarivissä. botteja vastaan. Dreams Ascent. Helppoa unelmointia Katseltuani nyt kattavan valikoiman Dreams-pelejä, . Pidin enemmän värikkään sarjismaisesta Fields of Battlesta, joka tiivistää matsin arcadetankkien ja -lentsikoiden väliseksi nujakaksi. Oudossa museorakennuksessa on fysiikkapulmia, ammuskelua ja nokkela kolmannen persoonan tasoloikka. Pleikan tulevaisuus Best of -henkinen MM Picks -lista on hyvä paikka aloittaa pelien etsiminen, listalla on joka viikko jotain uutta jännää. Dreams tallentaa automaattisesti pelin tilanteen poistumishetkeen ja suosikit koostetaan omaan listaansa. ilikseni on, että teknisesti liikutaan jossain PS3,5-tasolla, mikä on toki luonnollista tämän tyyppisellä alustalla. Alter ego liikkuu vapaasti ja esineitä käpistellään muun muassa padiohjattavalla kädellä. Noin muuten peliteknisiä rajoituksia en huomannut
Seikkailin suurimman osan ajasta yksin. Tämä näkyy esimerkiksi keskusteluiden valintatilanteissa: hyökkäänkö rosvon kimppuun, yritänkö puhua hänet ympäri vai annanko tilanteen ratketa itsestään. Roolipeli löytyy tätä nykyä myös Xbox Game Passista, joten Appalakeille pääsee seikkailemaan halutessaan todella edullisesti. Eloa joutomaahan Lisärin tarinan läpäisyn jälkeen Fallout 76:lla ei kuitenkaan ollut minulle juuri mitään annettavaa. Wastelandersin aloitus ei räjäytä tajuntaa, mutta uusi vaihtoehtoinen polku on huima parannus alkuperäiseen verrattuna. Ikävämpi juttu on se, että alkupään missioiden jälkeen pitää kammeta itsensä tasolle 20, että pääsee jatkamaan Wastelandersin tarinaa. Lopputulos oli upea kuin joutomaan yössä loistava ydinjäte, Jussi Foreliuksen lätkäisemät 50 pistettä (Pelit 1/2019) kertovat sisällön laadukkuudesta kaiken olennaisen. Homma lähti kulkemaan oikeaan suuntaan, kun pääsin jatkamaan Wastelandersin tarinaa. Huonoa . Markus Lukkarinen FALLOUT 76 WASTELANDERS Kaksivuotias Fallout 76 on parempi kuin koskaan. Räiskintätuntuma on keskinkertainen, eikä klassinen VATS pysäytä aikaa, vaan toimii lähinnä automaattisena tähtäysapuna. Mort iskee elämän karut realiteetit pöytään. Parannuksistaan huolimatta Fallout 76 ei ole erityisen hyvä peli. ksattu valtaosa. Lyhyen jutustelun jälkeen jatkan matkaani Duchessin baariin ja lähden aarrejahtiin. Oudosti käyttäytyvät hahmomallit, leijuvat laatikot, luuppiin jäävä dialogi ja suorituskykyongelmat ovat valitettavan yleisiä. Etenkin raiderien riveissä on mielenkiintoisia persoonia: ryhmittymää johtava Meg ei esimerkiksi ole mustavalkoinen pahis, vaan pragmaattinen selviytyjä. Yksinkertaiset tappoja noutokeikat, kuivakat audiologit ja persoonattomat robotti-NPC:t tappavat peli-iloa tehtävä kerrallaan. VATS wrong. Lisäksi kahinoita vaivaa epämääräisesti pomppiva vaikeusaste: yksittäinen juonitehtävä voi olla täysin läpihuutojuttu, kun taas seuraavassa viholliset tekevät vault dwelleristä silppua parilla iskulla. F allout 76 ilmestyi syksyllä 2018 ja keräsi julkaisussaan murskakritiikit. Vihdoinkin Fallout 76:ssa on oikeaa roolipelisisältöä, myös yksinpelaajille. Tämä tarkoittaa noin kymmenen tunnin tylsää tahkoamista peruspelin parissa. Wastelanders toimii itsenäisenä tarinana ja on merkittävä parannus peruspeliin. Kampanjaa voi edistää joko raiderien tai uudisasukkaiden riveissä, joilla on samantyyppiset tavoitteet mutta erilaiset keinot saavuttaa ne. Siristän silmiäni ja tervehdin kahta kulkijaa. YDINLASKEUMAN JÄLKEEN Arvosteltu: Xbox One Saatavilla: PS4, PC ja Nintendo Switch Bethesda Softworks Versio: myynti Moninpeli Ikäraja: 18 Wastelanders 80 Peruspeli 67 Wastelandersilla terästetty mörppi alkaa jo muistuttaa Falloutia. Mutta onko se tarpeeksi. Käsikirjoittajat ovat onnistuneet, sillä dialogi on toimivaa ja hahmoista löytyy harmaan sävyjä. Yksi kerää hyödyn, muut hengailevat mukana lähinnä tunnelman takia. Kimppakivassa on nimittäin se ongelma, että juonitehtävät edistyvät ainoastaan ryhmän vetäjällä. Bethesda on liiskannut bugeja kiitettävällä tahdilla, mutta parannuksista huolimatta Fallout 76:ssa riittää edelleen viilattavaa. Ja Wastelandersissa näin on. Kun luet tätä, todennäköisesti näistäkin bugeista on . Aiemmin Appalakit kumisivat tyhjyyttään, nyt joutomaata asuttaa lukuisia uusia NPC-ryhmittymiä. Mikä tärkeintä, mörppi ei maistu enää vain radioaktiiviselle jätteelle. Niin, ja Skyrimista tutut ilkeät lohikäärmeet erivärisillä skineillä. Vielä ärsyttävämpiä ovat tehtäviin liittyvät bugit: kun tehtävä jumitti, huokaisin syvään ja käynnistin pelin uudestaan. 39. Syystäkin. Heittäydyn tarinaan, jos hahmoissa ja tarinassa on riittävästi syvyyttä. Waste not, want not Tallustelen ulos holvista, eteeni avautuvat Appalakkien komeat maisemat. Tai sitten olen tullut vanhaksi. Hyvää + Wastelanders on kelpo lisäosa. Mörppi hylkäsi klassiset Fallout-hyveet eli vahvan tarinankerronnan ja tunnelmoinnin, tilalle saatiin Fallout 4 -henkistä craftausta, yhdentekevää pvp:tä, tukkukaupalla bugeja ja pelaajan lompakkoa hamuavat mikromaksukädet. Päivittäiset tehtävät ja loputon grindi tuntuivat puisevilta jo vuonna 2005, puhumattakaan 2020-luvusta. Muista asianmukainen varustus. Jatkuva korjausrumba ja alter egon loputon nälkä tekivät seikkailusta vääränlaista selviytymistaistelua. Mutta pari vuotta bugien liiskausta ja keväällä julkaistu ilmainen Wastelanders-päivitys parantavat kuitenkin selkeästi tilannetta. Hintalappu on myös inhimillinen, sillä lisäri ei maksa Fallout 76:n omistajalle latiakaan. Niin tai näin, mörpin puutteet iskeytyivät voimalla vasten kasvoja parinkymmenen tunnin pelaamisen jälkeen: keskinkertainen taistelu, konsolirampautettu inventaarion hallinta ja loputon irtoroinan kerääminen aiheuttivat minulle näppylöitä. Fallout 76 hanskaa taistelut parhaimmillaankin vain siedettävästi. Mikä parasta, nyt roolipelissä on Falloutin tuntua
Mitä kahvi sanoo tänään. The Missing (86p, Pelit 12/2018) on mielestäni Sweryn paras viritelmä, mutta kärsi rasittavista teknisistä ongelmista, aivan kuten Deadly Premonitionin Switch-käännös. Hänen työnsä ovat persoonallisia, mutta niitä rampauttaa rahanpuute yhdistettynä hänen tiimiensä minimaaliseen tekniseen taitoon. / Now Production Versio: 1.0.2 Ikäraja: 16 Death Come True Arvosteltu: Switch Saatavilla: PC, iOS, Android Tulossa: PS4 Too Kyo Games / Esquadra Versio: 1.3 Ikäraja: Ei ilmoitettu Laitteistovaatimukset: 2 Gt keskusmuistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain Antero Kyyhky 40. Varsinkin pelin nykyaikaan sijoittuva intro (Yorkin seikkailut käydään osuvasti vuodessa 2005) ottaa luulot pois olemalla jopa pääpeliä karumpi Röökaaminen on tapa kuluttaa aikaa pelin sisällä, jos ei halua käydä nukkumassa. nen ulkoasu ja hahmomodelit ovat jotakin sellaista, joita enää tällä vuosikymmenellä kenenkään ei tarvitsisi enää nähdä 3D-seikkailuissa. Ei voi kuin ragee. Oi niitä aikoja, kun ei ollut varaa päivittää PC:tä ja yritti alimmalla mahdollisella resoluutiolla ja kaikki graa. Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise Arvosteltu: Switch Toybox Inc / White Owls Inc. Minun oli verenpaineeni takia pakko odottaa ruudunpäivitystä parantavaa korjausta, joista ensimmäinen saatiin parin viikon päästä julkaisusta. Uusi peli, uusi mahdollisuus, mutta Swery pettää aina. Tämä siitä huolimatta, että pelin graa. (Deadly Premonition 2) KAHDEN MESTARIN PALUU SWERY ja Kazutaka Kodaka ovat legendoja, joiden uusia pelejä kriitikko odottaa kuin koira ruoanmurusia pöydän vieressä. Teinityttö murhataan ja Saint Rouge -huume liikkuu kaduilla hallitsemattomasti. Virsi numero 486 Deadly Premonitionin taustavoima on elokuvanörtti ja pelintekijä Hidetaka Suehiro, joka tunnetaan taiteilijanimellä SWERY. Ongelmana ei ole vain se, että Deadly Premonition 2 näyttää Wiin showelwarelta, sillä peli julkaistiin pätkivänä ja kaatuilevana. FBI-agentti Francis York Morgan lähestyy murhatutkimusta kuin lapsi lähestyy hiekkalaatikkoleikkejä. Danascullyna toimii pikkutyttö, paikasta toiseen skeitataan vaikka ruohon päällä ja välillä ammuskellaan pikkuoravia ja katosta tippuvia pyllyhirviöitä. Sisätiloissa peli pätkii vähemmän, joten tarinaan pääsee jotenkin sisälle. Louisianan Le Carréssa tapahtuu kummia. Kuten Aleksandr Manzos vuonna 2012 ilmestyneessä kolumnissaan muisteli, hän antoi pelille 89 pistettä, mutta IGN 20 pistettä. Latausaikojen välillä jopa Posti kerkeäisi toimittaa kirjeen. Esiosa Deadly Premonition (2010) oli hassu japanilainen versio Twin Peaksista. FBI-agentti Francis York Morgan alkaa selvittää vyyhtiä, jonka keskiössä on kaupunkia painilukossa pitävä Clarksonin perhe. Pitkät jaarittelut suosikkielokuvista ja päänsisäiselle Zachille puhuminen nostavat Yorkin hahmoksi, jota seuraa mielellään. Kyseessä oli myös yksi Xbox 360 -sukupolven rakastetuimmista ja vihatuimmista kulttipeleistä. Hämyisää tunnelmaa riitti, mutta puhdasta toimintapeliä hakeneet pettyivät. Silti, nykyajan standardeilla peli on kirjoitushetkellä edelleen pelikelvoton. set herkut nolliin pistäneenä saada sen uusimman hyperäiskinnän toimimaan edes muutaman freimin nopeudella. Pelin julkaiseminen näin keskeneräisenä kokkareena on keskisormi pelaajille ja kyynistä rahat-pois-meininkiä. Tältä peli tuntuu. Hän uskoo hyvään kahviin, näkee kaikissa asioissa positiivisen puolen ja hänellä on yliluonnollisia kykyjä nähdä oraakkelin ennustuksia. DEADLY PREMONITION 2: A BLESSING IN DISGUISE & DEATH COME TRUE S weryn tekemä Deadly Premonition 2 käynnistyy kuin HBO:n rikossarja. Lehden keskustelufoorumin kovimmat karpaasit ja suurin osa arvostelijoista pelasi muutaman framen nopeudella sykkivän virityksen läpi. Se mitä saa, on sattumaa. Ja niin edelleen
Death Come True näyttää perushyvältä Netflix-sarjalta sekin, mutta siinä ei ole Kodakan edellisten töiden mukaansatempaavuutta ja arvaamattomuutta. Simpin kohtalo on kuolema. 20 Deadly Premonition 2 Maailman seuratessa SWERY epäonnistuu vakuuttamaan edes faninsa. Aikaa voi nopeuttaa nukkumalla, mutta sitten pitää syödä ja vetää dödöä kainaloon, että Yorkista tulee taas ihminen. Hyvää + Muutama Kodakan juonikäänne, kohtuulliset tuotantoarvot ja näyttelijät. Danganronpassa oli mielenkiintoisia pelillisiä innovaatioita, kuten väittelyn avulla käytävät pomotaistelut. Verkko kiristyy Karakin ympärille, kun perään lähtevät muut hotellin kreisit asukkaat, kuten ajassa ja ulottuvuudessa hyppivä henkkamaukan ghilliepukuun kääriytynyt mörkö. Ja tasoja tasojen päällä, niin paljon, että pelaajat eivät tiedä mitä ajatella. Leipäkivien heitosta tuli mieleen oma pula-ajan (90-luku) lapsuus, kun nuorilla oli niitä oikeita harrastuksia, eivätkä kaikki harrastaneet päivätreidausta. Kadonneen pelattavuuden metsästys Sweryn visio hyvästä pelistä ei vakuuta. Arvosteluitani lukenut tietää, kuinka Kodaka ja myös Too Kyo Gamesilla työskentelevä Kotaro Uchikoshi ovat minulle sairaalloisen intohimon kohteita. Death Come Truen alusta tulee mieleen ysärin aliarvostettu tieteisleffa Dark City. Shenmuessa tämä toimi, koska oli kiva fiilistellä esteettistä kasarin pikkukaupunkia. Kuolema FMV-peleille Swery ei ole kesän ainoa palannut veteraani. Kodakan epäonnistuminen on surullista. Tämä tehdään muutamalla haarautuvalla valinnalla, interaktiivisten elokuvien perustyyliin. Hävettävän keskeneräisenä julkaistu. Shokeeraus ja yllättävät muutokset ovat sitä vanhaa hyvää Sweryä, jota kaipasin. Surkea ulkoasu, äänimaailma, räiskintäosuudet, lista on loputon. Poliisin rajoittamaton aseenkäyttö johtaa Karakin kuolemaan, mutta onneksi Karaki herää uudestaan henkiin, aivan kuin pelissä. Silti, uusista peleistä mieleeni tulivat edesmenneen musiikkituottaja Phillippe Zdarin sanat: ”mukavuus on taiteellisen ilmaisun syöpä.” Tällä hän ehkä tarkoitti, että luovasta työntekijästä tulee tylsä, kun työ perustuu kaavamaisuuteen ja vanhan toistamiseen. versio Heavy Rainista. Le Carrén kulisseissa taas ei ole tarpeeksi tunnelmaa tai tekemistä, joka tekisi odottamisesta sen arvoista. Vanhojen visual novel -ideoiden kierrättäminen ei viehätä enää. Erityisen surullisesti kumpikin teos epäonnistuu pelinä. Sweryn pitäisi maineensa mukaisesti innovoida räiskintäosuuteenkin jotakin uutta, mutta ei. Peleissä ei näy sitä halua räjäyttää rajoja ja tuoda visiota nykypäivään, mitä miehet nuorempana harrastivat. Makoto Karaki herää polla tyhjänä hotellihuoneessa, kylpyammeessa tuntematon nainen, televisiossa etsintäkuulutus ja ovella poliisi. Missä on pihvi / vegepihvi, eli peli. 60 Death Come True Keskiverron Netflixelokuvan tasoinen elokuvapeli. Etenemistä rajoittavat viikonpäivät ja kellonajat, joten tiettyjen ravintoloiden aukeamista joutuu odottamaan. Erityistä ryönää ovat räiskintäosuudet, joissa York siirtyy henkimaailmaan ja ampuu saksimörköjä ja ovea kantavia rapujen synnyttäjiä, samanlaisissa käytävissä, ilman mitään vaihtelua tuovia puzzle-elementtejä, aina samalla pistoolilla. Menneitä saavutuksia eivät pyyhi mitkään tulevat kömmähdykset, aivan kuten Generation Swine ei pyyhkinyt Mötley Crüen hittejä. Huonoa . Vaikka mukana on muutama Kodakan innovoima juoniansa, ei peli tunnu erityisen tuoreelta. 98% ajasta York kulkee hahmolta toiselle ja tekee satunnaisten tavaroiden hakukeikkoja suoraan kambrikauden pelisuunnittelun hämäristä. Vika on siinä, että ne ovat miljoonaan kertaan nähtyä vanhojen reittien kulkemista uudelleen, mutta heikommalla intohimolla tai visiolla. (Death Come True) Äärimmäinen FBI-tekniikka, maastoutuminen. Kyllä Louisianassa koetaan hyviäkin hetkiä, kuten lapsellinen kohellus hotellityöntekijöiden kanssa, taikauskoiset logiikan oikomiset ja lapsietsivän kanssa hengailu. Kummallekaan ei ole enää tarvetta. Toinen on vanhanaikainen toimintaseikkailu ja toinen perinteinen FMV-peli. Tämän takia luovassa työssä täytyy joskus luopua niistäkin asioista, joista pitää, jotta tulisi tilaa jollekin uudelle. Pelin suora kilpailija on Netflixissä julkaistu Black Mirror: Bandersnatch, jonka tuotantoarvot ja visio FMV-pelin mahdollisuuksista vakuuttavat enemmän, jopa kaksi vuotta vanhempana. Hyvää + Yorkin asenne ja lapsenomainen tapa nähdä maailmaa. Videopelimäinen uudelleensyntyminen on visual novel -pelien peruskamaa ja länsimaissa tuttu esimerkiksi Edge of Tomorrow -leffasta ja Re:Zero -animesarjasta, joissa idea on viety niin pitkälle kuin se on ehkä mahdollista viedä. Pelaan kökköräiskinnöistä mieluummin Muzzle Velocitya, siinä oli sentään pirteät marssimusat taustalla. Huonoa . (Deadly Premonition 2) Se on minun ovi, prrrrkele et vie sitä! (Deadly Premonition 2) 41. Death Come True on Danganronpa-sarjan visionääri Kazutaka Kodakan interaktiivinen elokuvapeli. Itse tutkittavat murhat ovat raakuudessaan inhottavia. Deadly Premonition 2:n ja Death Come Truen suurin vika ei ole budjetin puute. Kaikki pitää muuttaa Swery ja Kodaka ovat jo lunastaneet paikkansa legendojen joukossa. Välillä ammutaan pikkuoravia ja kerätään käärmeitä ja keilataan minipelissä. Uudelleensyntyminen on Karakin erikoiskyky, jonka avulla hän alkaa selvittämään mörköhotellin ja kadonneen pelattavuuden FMV-mysteeriä
Vaikuttavasti peli on Shimokura Vion esikoisohjaus ja miehen vielä kääntämätön koulukiusauseepos Minikui Mojika no Ko (2018) vilkkuu xenomorph-tutkalla. Noin viiden tunnin jälkeen ruudulle valuvat ensimmäiset lopputekstit, ja peli on jo parhaassa mahdollisessa lopussa. Koska suuret muutokset vaativat suuren määrän rahaa, ja animetissipelien julkaisija Jast USA ei ole mikään Activision-Blizzard. Tosin viehättävät ihmiset tekevät kauniissa ympäristössä ikäviä asioita on kaava, johon tuskin ihmiskunta kyllästyy ikinä. Antero Kyyhky Pettäisitkö puolisoasi, jos se veisi sinut lempipelissäsi uudelle tasolle. Siis todella pysyvästi: FUBAR-tilanteessa vain pelin ja tallennustiedostojen poistaminen auttaa, ja silloinkin peli täytyy aloittaa tuntien päästä alusta. Spoilerien takia en halua kertoa enempää, mutta tiedät mistä puhun, jos olet nähnyt yhden kauhuleffan. Steam-versioon voi myös ostaa K-18-päivityksen julkaisijan sivulta. Evoluution voittajia ovat pelaajat. Shinichi ei usko valintoihin, mutta visual novel -veteraanille juoni vaikuttaa itsestään selvältä. Miksi. Hahmot on taiteillut Tsuji Santa, jonka tunnetuin hahmo taitaa olla Nitroplusin musiikkiaiheinen maskotti Super Sonico. Samapa tuolle, kuka ottaa vaikutteita keneltäkin. Kauhu on todellista vasta kun fiktiivisessä todellisuudessa on joku normaali, jota rikotaan. Steam-versiosta seksikohtaukset on poistettu, mutta julkaisija Jast USA:n sivuilta ostettu versio on sisällöltään kokonainen. Ehkä olet bongannut pelin nettiartikkeleista myös romanisoidulla nimellä Kimi to Kanojo to Kanojo to Koi. Tai sitten et ole. Shinichin mantra elämälle muistuttaa Senecaa: valinnanvara elämässä on harhaa, ja on parasta elää mahdollisimman näkymättömästi ja harmaasti. Näin asioita, joita en halunnut tietävän olevan olemassa, mutta inhosta huolimatta seksillä on tarinassa pointti. K-18-päivitys ladattavissa muutaman euron hintaan osoitteesta: https://jastusa.com Ikäraja: Steamissa ei määritelty, päivitettynä K-18. Sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä Miyuki on Shinichin ikuinen päiväunien kohde ja miehen saamattomuuden takia ulottumattomissa. Yksinkertaista. Hän tapaa koulun katolla Mukou Aoi -nimisen tytön, joka kertoo olevansa oikean tytön sijaan hahmo visual novelissa. Hurraavan Twitch-yleisön sijaan naksutellaan yksin PC:n äärellä ja pidetään kaihtimet visusti kiinni. Erilaiset taustat, luonto ja taivas myös pomppaavat esiin tunteellisesti. Visual novel tarvitsee kikan Peli etenee alussa kuin perinteinen visual novel: tekstiä ja puhetta ja muutama valinta kuin haarautuvassa kuvakirjassa. Ehkä sen takia otin arvosteltavaksi legendaarisen Nitroplusin ( Steins;Gate, Fate/Zero) uusimman englanniksi julkaistun visual novelin. Ehkä merkityksen sisäänpäin kääntyneen luonteen ymmärtäminen vaatii tosin visual novel -genren tuntemista. Painajaismaista. Dan Salvato (DDLC:n pääkehittäjä) on kertonut, että ei ollut pelannut japanipeliään ennen kuin kirjoitti pääideat DDLC:n kehitystä varten. Shinichin uutta kaveria vihaa luokan supertähti, pesäpallomailaa vastuuttomasti heiluttava Sone Miyuki. Pelaajaepäystävällisyyttä lisää myös se, että pelissä on mahdollista jäädä jumiin pysyvästi. Ihan vain sen takia, että viesti tulee perille. Värit, hahmojen ilmeet ja varsinkin kädet, silmät, hiukset ja vaatteet on kauniisti piirretty. Hän myös kertoo tarvitsevansa seksiä ladatakseen akkujaan. DDLC ja You and Me And Her ovat lopulta erilaisia pelejä, erilaisella painotuksilla, vaikka niiden juonessa on tiettyä samanlaisuutta. Sillä tavalla videopelit kehittyvät, että otetaan edeltävistä Fortniteistä parhaat puolet ja jalostetaan Apex Legendoja. You and Me and Her: A Love Story (julkaistu Japanissa 2013) tunnetaan länsimaissa Doki Doki Literature Clubin (2017) suurimpana vaikutteena. SAIRAAMPI KUIN TEMPPARIT Arvosteltu: PC Nitroplus Versio: K-18-päivitetty Steam-versio Laitteistovaatimukset: Core i3 tai vastaava, 2 Gt keskusmuistia. Hämmennystä lisää pelin ulkopuolelle ulottuva puzzle, joka muistuttaa Metal Gear Solidista. Erikoisin piirre on se, että pelaajaa ei motivoida millään tavalla jatkamaan. Avasin rintaliivit vapisevin käsin Koska kyseessä on eroottinen visual novel, You and Me and Herissä on runsaasti estottomasti kuvattuja seksikohtauksia, jotka saivat minut pelkäämään vaatteiden ottamista pois päältä. Seksikohtaukset ovat niin tärkeä osa peliä, että ilman niitä kokemus jää puolitankoon. Aion ja Miyukin välillä tulee valita se tyttö, kenen kanssa elämää jatkaa. Tosin videoiden perusteella pelin graafinen käyttöliittymä perustuu niin paljon kanjeihin, että käännös on epätodennäköinen. Muuta: Steam-versiosta puuttuu sisältöä. Miksikö. DDLC oli miljoonia striimeja ja normaalit genrerajat ylittänyt ilmiö, You and Me and Her taas ”pelkkä” videopeli. Susuki Shinichi on aivan tavallinen visual novel -päähenkilö, eli keskiverto magneetin lailla animetyttöjä luoksensa vetävä lukiolaispoika. Juoni alkaa iisisti ja tuudittaa turvallisuuteen. T elevisio on opettanut minulle, että ketään ei kiinnosta rakkaus, kunhan saa kuulla itkua ja ruskettuneen radiojuontajan moralisointia. Juonen synkkyydelle asettuu vastapainoksi kaiken taustalla häilyvä Hirata Hironobun kaunis pianomusiikki, joka osuu maaliinsa olemalla mielenkiintoisen ristiriitainen itse tarinan sisältöön nähden. Okei. Näytä dorkalle pala Pelin audiovisuaalinen tiimi fleksaa ammatilliset muskelinsa erittäin näyttävästi. 42. Kyseessä ei ole nimittäin yhtä suurta hypemyllyä kerännyt tapaus kuin Doki Doki Literature Club. Uudella kierroksella pelaaja pystyy sukeltamaan syvemmälle kaninkoloon, ja pelin luonne hivuttautuu synkemmäksi. Ihan tavallinen alfauros You and Me and Her on söpöstä ilmiasustaan huolimatta yksi synkimmistä ja ahdistavimmista pelikokemuksista vähään aikaan. Helppoa. Virtuaalinen takakansi lupasi psykologista parisuhdekauhua meille, joille kyynelet hiekkarannalla ja rintalihasmiesten sekoittuminen toisiinsa eivät tarjoa sitä tarpeeksi
Aoi kertoo, kuinka suuteleminen on vain yksi pelin juonta eteenpäin vievä tapahtuma. Vaikka ikäraja on asetettu täysi-ikäisille, ei murhamysteerin alta paljastuvaa teinidraamaa ole tarkoitettu koettavaksi yläkoulun jälkeen. 40 Miten peli toisiaan murhaavista teineistä voi olla näin tylsä. Vältä ahtaita japanilaisia bisneshotelleja ja liikaa lupaavia VR-visual-noveleja. Pelaajille, jotka hakevat isoja tunteita. Kuitenkaan ilman harrasta muistelua en olisi osannut sanoa pelistä mitään muuta, kuin että siinä nukuttiin ahtaassa japanilaisessa bisneshotellissa, joka sattumoisin toimii pelin tukikohtana. Pelaaja on yksi kahdeksasta koulukaverista, jotka heitetään keskelle salaperäisesti autioitunutta Tokiota. Virtuaalitodellisuudesta ei oteta pelissä irti juuri mitään, ja peli toimisi yhtä hyvin ilman kypärää. T okyo Chronosin koukku oli minulle päivänselvä. Virtuaalilasit päässä genren huonot puolet vain korostuvat. Huonoa . Mikä voi mennä vikaan. Pelissä on samaa vikaa kuin Doki Doki Literature Clubissa. Murhaajaa etsitään hitaasti tekstiä eteenpäin klikkailemalla ja muutamalla valinnalla. 43. Enkä sano, että slice of life ja ”söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita” on automaattisesti heikkoa, vaan tässä tapauksessa tylsät päiväkävelyt olisi voinut värittää persoonalla. Perinteistä peliä hakevat pettyvät. Ennen kaikkea käänteet tarjoavat uutta niille, jotka ovat jo pelanneet paljon visual noveleja. Lakimies käski varoittaa vaikutuksista You and Me and Herin parhaat puolet nähdään sen viimeisessä kolmanneksessa. Ensin elo on sopuisaa, sitten joku tuntematon kurja päättää alkaa tappaa kavereitaan. Pelin suurin ongelma on, että siinä ei ole iskevyyttä tai mieleenpainuvia tapahtumia. Ei peli mikään susi ole, kunhan tietää mitä odottaa. Kehun peliä paljon, mutta en kaikesta huolimatta varsinaisesti nauttinut kokemuksesta. Lisäksi pelin ”normaalit” jaksot on esitetty tylsällä slice of life -kaavalla, jossa ei tunnu tapahtuvan mitään mielenkiintoista. Muuta: PS VR -versio saatavilla Yhdysvaltojen PSN Storesta. Samoja tapahtumia kelataan useasta näkökulmasta. Avatakseni koko juonen läpäisin pelin kaksi kertaa peräkkäin. Tämä ei ole VR-vallankumous. So long suckers! Alkuasetelmakin on yksi suosikeistani, teinejä ja tappavia pelejä. Aika riisua kokonahkainen EX DEUX -kyberasuni ja pyyhkiä kyyneleet nahkaisiin DENTON -kyberhanskoihini. Animehahmojen näkeminen virtuaalitodellisuudessa on aluksi vaikuttavaa, ja vihreätukkaisesta tiedenaisesta Yuria Togukusta leivotaan uutta Kurisua. Ruokapöytä keskellä maailman vilkkainta suojatietä. Voinko vielä valita sinisen pillerin. Tilinteon hetki. Antero Kyyhky Maailma seuraa, kun siirryn ensimmäisenä ihmisenä täysin virtuaalimaailmassa eläväksi olennoksi. Versio: 1.00 Ikäraja: 18 Laitteistovaatimukset: Windows 10, Intel Core i5-4590 tai vastaava, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 970 tai vastaava. Todellisuus iskee kasvoille kuin märkä rätti ja Matrix muuttuu Manseksi. Ainakin kokemuksella on kestoa ja maisemat ovat kauniita. Pelistä on myös hieman rasittava kirjoittaa, kun en voi spoilerien takia kertoa sen parhaimmista puolista suoraan. Ja Aoin ja Miyukin seura on niin ihanaa ja niin täydellistä. Hyvää + Järkyttävä pelikokemus. Kyseessä on visual novel, jota pelataan VR-kypärä päässä, mikä tarkoittaa fyysisen ruumin hylkäämistä ja tietoisuuteni siirtoa täydelliseen elämään animetyttöjen seurassa. HYVÄSTI, LIHA! Arvosteltu: PS VR Saatavilla: HTC Vive, Oculus Rift, Windows Mixed Reality Kehittäjä: MyDearest Inc. Sitten keveys katoaa sivurooliin ja teinidraama alkaa. Huonoa . Ruudulle vyöryy isoja shokkeja, pelottavaa seksiä, synkkiä parisuhteisiin liittyviä peleissä ennennäkemättömiä ajatuksia ja yleistä pelaajavihamielisyyttä. Ei varsinaisen viihdyttävä, kiva tai hauska. Tai no, toimisi ja toimisi. Kyseessä on kuin kommenttiraita genrelle. ”PIKKUVELJENI EI VOI OLLA NIIN SÖPÖ!!!” Todelliset animepäät ymmärtävät viittauksen. Tästä on nautittu Danganronpassa ja lukuisissa muissa japanipeleissä. Ainakin iltanuotioon asti. Tässä sinulle hyviä neuvoja loppuelämäksi. Uutuudenviehätys hupenee seisovien pökkelöiden jaarittelua kuunnellessa, ja aika kuluu hi-taas-ti. Tämähän on vain visual novel, ja vielä pahimmasta päästä, eli itkunovelli. 85 Pelaajaa koetteleva kokeellisen tarinapelaamisen täysin vieras alienmutageeni. Ideana ovat shokit ja kikkailu, eivät pelilliset innovaatiot. Hyvää + Pioneerien epäonnistumiset ovat uhrauksia VR-jeesuswaifupelin tulemista odottaessa. Hetkinen
Oma valtakunta on monimutkainen kone, jonka käynnissä pitäminen vaatii jatkuvaa säätöä, voitelua ja eteenpäin ajattelua. Kun on kehittänyt kivan tankin, siitä saa iteroitua yhä parempia versioita, kun sen toimivuutta kenttätestataan taistelussa. Nousu planeetan johtajaksi vaatii sisäpoliittista tasapainottelua, henkilöhallintaa, NIXULAN VALTAKUNNAN NOUSU JA TUHO Arvosteltu: PC VR Designs / Slitherine Versio: v1.05b1 Minimi: 1.5 Ghz/4 Gt RAM, 8Mt VRAM Moninpeli: PBEM Testattu: Intel 2600k (3.5 Ghz), 24 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX980 8Gt VRAM valtakunnan logistisen järjestelmän rakentelua ja tietysti sotimista. Politiikka tarkoittaa tasapainoilua eri puolueiden ja omien alaisten vaihtelevien vaatimusten kanssa, talous vyöhykkeiden ja niitä johtavien kaupunkien tarpeiden tyydyttämisessä, logistiikka sitä, että koko homma pyörii eivätkä tehtaat jauha tyhjää, väki kuole nälkään ja panssariprikaati seiso ilman bensaa. Ja siinä, että tämä arvostelu on lyhin ja pintapuolisin neljästä yrityksestäni, oli liian helppoa kaivautua kuin myyrä pelimekaniikan ihanuuksiin ja heitellä niitä sateena päälleen. Sodankäynnin skaala vaihtelee: kun alussa heikosti aseistettu militia rähinöi, loppupeleissä voi (halutessaan ja jos talous venyy) liikutella Raunioita kaivamalla voi löytää tosi käyttökelpoista muinaistavaraa. Syytän siitä alaisiani, olosuhteita ja taloutta. S hadow Empire on sci. Se näkyy Shadow Empiressä esimerkiksi siinä, että pelkkä sen sodankäynti riittäisi monelle peliksi. SHADOW EMPIRE Nnirvi Halusin olla hyvä hallitsija, mutta minusta tulikin Trump. Lähin vertailukohta olisi Alpha Centaurin ja Crusader Kingsin avioton lapsi. Mutta ennen kuin innostut liikaa, Shadow Empire on ysärinruma, monimutkainen, vaikea oppia, sylkee termille tasapainotus eikä sitä edes ole opetettu häviämään viihdyttävästi. Armeijanhallinnassa ei rakennella vakiotehoisia vakioyksiköitä à la Civ. Hämäävän nimisen VR Designsin takana on Victor Reijkersz, joka tunnetaan raskaan sarjan strategiapelien tekijänä. Pelaajan heimo kamppailee vallasta ja henkiinjäämisestä proseduraalisesti luodulla planeetalla, vastassaan vapaita rosmoja, pienvaltioita ja varsinaisia kilpailijoita, muita suurvaltioita. Neljä äksää ja bonuskirjaimet Shadow Empire ei muistuta mitään aikaisemmin pelaamaani 4X-peliä, sillä se on kuin sipuli. Onnekseen se on paras 4X-peli mitä olen pelannut vuosiin. Aina kun oppii kuorimaan kerroksen, alta paljastuu uusi, kiehtova kerros ja kaikki liittyy kaikkeen ilahduttavan pikkutarkalla mutta loogisella tavalla. henkinen 4X-peli, jossa romahtaneen Galaktisen Tasavallan jäänteet taistelevat siitä, kenelle planeetta kuuluu. Se on kuin 4X-pelien Dwarf Fortress, joskin paljon helpompi valloittaa. Sotiminen, se on sitten vielä ihan eri juttu. Niiden tutun neljän äksän lisäksi pelissä on neljä omaa painopistettä: politiikka, talous, logistiikka ja armeijanhallinta. Tasapainoilua kuilun reunalla Kun Galaktinen Tasavalta tuhoutui suursodissa, planeetat jäivät eristyksiin. 44
Tämä pullonkaula-overlay näyttää missä kama kulkee ja missä ei. Kortit jakautuvat luokkiin niiden käyttökohteen mukaan. Virastojen sisäisiä painopisteitä saa sentään säätää ilman että joku suuttuu. Pääpalkinto on se, että ensimmäiseksi kylään tai raunioihin ehtinyt saattaa löytää Galaktisen Tasavallan perintöä. Pelaa Major Regimeen kuuluva Trade-kortti. Uuden kaupungin perustaminen muodosPelin alussa kahmitaan pinta-alaa ja juostaan kilpaa kyliin. Virastot tuottavat alansa kortteja ja/tai uutta teknologiaa. Idioottien ympäröimä Ilman virastoja ei ole tutkimusta, kunnon tiedustelupalvelua tai edes hyvää headhunttausta. Hallinto hoidetaan korttipelillä. Karkeasti sanottuna näillä on valtava määrä taitoja, luonteenpiirteitä, kykyjä ja ennen kaikkea mieltymyksiä: esimerkiksi jotkut rakastavat demokratiaa, toiset vihaavat. Ja turhassa alaisessa on työnantajille tuttu ongelma: niistä on vaikeaa ja/tai kallista päästä kokonaan eroon. Stratagemeja on kymmeniä, jollei satoja, aina sotilasdoktriineista omien johtajien nuoleskeluun. Siihen asti kun naapureihin luo viralliset suhteet, rajat ovat häilyvä käsite ja heksa kuuluu sen ottajalle. Yksinkertaistan hallintoa kertomalla, että kaikki virastot kuppaavat samaa pistebudjettia, ja varsinkin rahoituksen vähentäminen aiheuttaa… ongelmia. Ole Dyyni, älä hermostu Jo proseduraalisessa planeetan luonnissa tajusin, että nyt mennään ihan omia reittejä. Elämän valttikortit Nixulan poliittinen identiteetti määräytyy hallitusmuodon, yhteiskunnan ja psykologian mukaan. Edistyksestä palkinnoksi saatavilla Kohtalokorteilla saa aikaiseksi tosi isoja juttuja, mutta ne vaativat kohtalopisteitä, joita jaetaan tosi vähän. Annihilaatio ei ole pakollista, tuskin edes mahdollista. Maajussien, paimentolaisten ja rosvojoukkojen perustamat pienvaltiot eli minor regimet ovat joko matalalla roikkuva hedelmä tai jo alkupelissä voittopyörän pinnoihin osuva keppi. Minmaxaajia ärsyttävästi teknologian varsinainen keksiminen on puolisatunnaista, sen tutkimiseen voi sentään vaikuttaa. Ratkaisuistani pitävät tai närkästyvät Nixulan puolueet (plus kultit ja korporaatio päälle, mutta unohdetaan ne), sekä alaiseni eli komentajani, hallintoni, kuvernöörit ja muu joutoväki. Ja niin edespäin. a voi olla sydän, mieli tai nyrkki. Esimerkiksi kymmenen ydinmoottorilla, polymeeripanssarilla ja läjäytinkanuunalla varustettua raskasta tankkia on alkupelissä ”kiva etu”. Shadow Empiressa tajuaa, että vaikka kuinka luulee olevansa yksinvaltias, aina ei vain oma sana paina. Jos polttaa paljon kortteja löytääkseen Juuri Sen Oikean, pian on kortisto täynnä turhaa väkeä. Koska henkilökuntakin on kortilla, varsinkin alussa asemapaikkoihin löytyvät ehdokkaat ovat usein kaukana ideaalista. Olen niin zonessa Nixula jakautuu vyöhykkeisiin (zone), joita johtaa kaupunki, ja kaupunkia kuvernööri. Mitä paremmat suhteet sinulla on johtajiin, sen paremmin he tekevät duuninsa, eivätkä esimerkiksi aloita aseellista kapinaa. Lisäksi kentällä liikkuu irtoväkeä, kuten ryöväreitä, orjakauppiaita tai tekoälyarmeijan jäänneterminaattoreita. Isot valtiot eli major regimet, joihin oma Nixulani kuuluu, ovat ne jotka vääntävät voitosta. Logistiikka on pelin sykkivä sydän. Miten olisi kauppasuhteiden avaaminen. Ensin planeetalle luodaan historia, sitten onnellinen menneisyys ajetaan sotamyllyn läpi ja jäljelle jää päähän potkittu planeetan jämä. Jos suurin osa alaisista on autoritäärisiä sotahulluja, on tosi vaikea tehdä tieteeseen ja demokratiaan nojaavia päätöksiä ilman, että tulee pahoja ongelmia. Alussa on tärkeä vallata pintaa niin paljon kuin ehtii. Nation-pakasta löytyy Työläisten Oikeudet. Jokainen vaihtoehto rajoittaa aina toista, ja tämä muodostavat pelin poliittisen järjestelmän selkärangan. Elämälle, myös erittäin vihamieliselle, suotuisa viidakkoplaneetta on aika lailla eri juttu kuin pieni kuiva kuu, viileä Hoth, kuuma Dyyni tai vaikka hilpeä laavahelvetti. Osa työttömistä voi lopulta lähteä vihaisena mutta vapaaehtoisesti, toiset nostavat kansan kapinaan. Henkilöhallinta vaatii tasapainoilua, periaatteista tinkimistä ja rehellistä perseennuolemista varsinkin, jos kyseessä on älykäs, duuniinsa sopiva mutta ikävän kunnianhimoinen työmyyrä. Niitä saa lisää Pahoilla Korteilla, tyyliin ”lähetä armeijoille huonoa ruokaa”: moraali romahtaa, mutta saat kaksi kohtalopojoa. Työläiset uhkaavat lakolla. Yleinen . Vaikka teen päätökset, en ole Nixulan yksinvaltias. Jokainen virasto ja muut poliittiset pelaajat tuottavat stratagemeja eli kortteja, joiden pelaaminen maksaa poliittisia pisteitä. Planeetta on jaettu vyöhykkeisiin, joista jokainen jonkun hallussa. Haluatko vakoilla. Pelaa Covert Opsiin kuuluva Vakoojakortti. Jokaisella on numeerinen arvo välillä 0-100, ja mitä korkeampi arvo on, sen parempia erikoisbonuksia ja erikoisyksikköjä se antaa. 45. Joka vuorolla pelaaja joutuu tekemään päätöksiä, ja yleensä nämä päätökset vaikuttavat ainakin muutamaan ominaisuuteen. kymmenien tuhansien miesten armeijakuntia ja paiskia järeitä ydinaseita. loso. Kapinaan nousevalla kansalla niitä saa vielä enemmän, mutta se ei ole ihan viisasta. Voittaja on se, joka ensimmäiseksi ylittää 50 voittopisteen rajan ja seuraavaksi tulevaan on yli 25 pisteen kaula. Edes kultainen kädenpuristus tai salamurha eivät automaattisesti onnistu, ja varsinkin jälkimmäisestä vedetään vielä herne nenään. Valtakunta tarvitsee johtajia kaupunkeihin, virastoihin, isompia joukko-osastoja johtamaan ja niin edespäin. Hallitusmuoto voi olla demokratia, autokratia tai meritokratia, yhteiskunta voi perustua kauppaan, hallituskeskeisyyteen tai pakottamiseen
Sitä se oli aluksi minullekin. Pelissä on kaksikin eri systeemiä, joilla logistiikkapojoja voi halutessaan hyvinkin tarkasti rajata ja suunnata. Tavara liikkuu Logistiikka on oma alipelinsä ja yllättävän monelle yksi pelin suurimpia ongelmia. Vastaavasti motitus ja huoltoreittien katkaisu toimii kuin Raatteen tiellä, ja jälkimmäistä harrastaa myös tekoäly. Mutta jos ovat, saa ne tekstinäkin. Sitten ne ottavat mitä itse tarvitsevat, ja lähettävät loput SHQ:lle. Asukkaat jaetaan normipopulaatioon ja työläisiin, jotka kummatkin yritetään pitää tyytyväisinä. Lisäbonuksena tappiot rintamalla heijastuvat kotirintaman fiiliksiin. Ongelma on systeemin erikoinen toteutus: Porin Truck Stop I tuottaa 50 kuljetuspistettä. Yksi tärkeimmistä resursseista on väestö, koska se on rajallista. Alussa kaupungit tuottavat automaattisesti militiajoukkoja, mutta lopettavat pikku hiljaa, kun pelaaja alkaa kouluttaa omia asevoimiaan. Tai no, parin farmarivetoisen naapuriminorin poimiminen kannattaa tehdä heti kun pystyy. Erikoisuutena sen talous jakautuu pelaajan hallitsemaan julkiseen sektoriin ja itsenäisesti toimivaan, mutta tärkeään yksityissektoriin. Mutta syntyvyys ei ole tuttua maagista kloonautumista (paitsi jos löytää Tasavallan aikaisen kloonauslaitoksen), joten jossain vaiheessa osaajista tuleekin pulaa ja tuotanto pyörii tosi huonosti. Taktisesti erilaisia yksiköitä, joiden omaperäisestä kehittämistä en hehkuta vaikka mieli tekisi, on paljon, ja kaikille löytyy paikkansa. Tosin muut valitiot eivät useinkaan kiltisti odota, että olet reilussa sotakunnossa. Vyöhykkeet tuottavat resursseja, vaikka ruokaa, energiaa ja metalleja. Shadow Empiren sotiminen on monipuolisuudessaan hyvin tyydyttävää. Taisteluista muodostuu raskaista strategiapeleistä tuttuja rintamia, joissa sekä huolto että täydennykset nousevat arvoon arvaamattomaan. En ottanut huomioon, että kun rauta liikkuu, se juo löpöä ihan eri tahtiin kuin parkkipaikalla, eivätkä pari surkeaa jalostamoani pysyneet tuotannossa mukana. Esitän periaatteen yksinkertaistettuna. Niistä perustetaan erikokoisia joukko-osastoja, jonka voi perustaa, jos pystyy maksamaan kustannuksista puolet. SHQ jakaa ylijäämän vyöhykkeille, jotka tarvitsevat jotain, ja varastoi ylijäämän. taa automaattisesti sille oman vyöhykkeen. SHADOW EMPIRE Taistelut eivät visuaalisesti ole kovin jännittäviä. Miten se tapahtuu, onkin vähän pitempi juttu, jonka perusta on leipää ja sirkushuveja, toimivat peruspalvelut tai vaihtoehtoisesti vaikka työläisten murskaaminen armeijan avulla ja ammattiliiton johtajan murhauttaminen. Ja kun tavaraa kulkee kahteen suuntaan, ne pisteet loppuvat äkkiä. 46. Näennäisesti yksinkertaisessa taistelussa konepellin alla möyrii ja kuhisee rykmentin verran muuttujia, kuten moraalia, valmiustilaa, läpimurtoja ja vastaavia. Se ei häviä viihdyttävästi, mutta sotii viihdyttävästi. Joka heksa tiellä kohti Raumaa saa nämä 50, mutta tietyn matkan jälkeen (ilman tukirakennuksia) pojot alkavat vähetä ja loppuvat. 4X-tyyliin kaupunkiin rakennetaan kaikkea tuotannosta hallintoon ja logistiikkaan. Suhteet alaisiin on tieto jota tarvitaan. Käytän skaalaesimerkkinä puhdasta jalkaväkeä: halvin ja pienin itsenäinen optio, ilman komentajaa ja tämän bonuksia, on pataljoona ja 1 000 sotilasta. Sotilaat eivät tipu lahjana taivaasta, ne värvätään rahalla väestöstä. Kun tavara kulkee heksassa, se vähentää siitä painonsa mukaan omat pisteensä. Merija ilmavoimat lisätään peliin myöhemmin. Strateginen päämaja (SHQ) hoitaa raskaimman homman. SHQ myös rakentaa ja välittää miesja materiaalitäydennykset joukoille. Se, mikä on vaikka Siege Army, pitää ikävä kyllä luntata netistä/manuaalista. Ja tietysti armeija värvätään väestöstä eikä tyhjästä. Talvisodan ihmeen tavoin alivoimainen armeija voi sätkiä valtavaakin ylivoimaa vastaan. Kaupunkien väkiluku on yleensä vain sellaista viisinumeroista luokkaa, en muista koskaan ylittäneeni 200 kiloasukkaan rajaa. Onneksi pärjätäkseen ei tarvitse olla mr Spock: pullonkaulanäkymästä verkoston solmukohdat ja ongelmat näkee yhdellä silmäyksellä, ja kuljetuskapasiteetin raaka kasvattaminen yleensä ratkaisee ongelmat. Loppupelissä rupupatriooteilla ei ole mitään jakoa taisteluhaarniskaisille laseraseilla varustetuille teknotappajille. Erilaisia joukko-osastosapluunoita on leegio, joiden keksimiseen ja perustamiseen on oma virasto. Jos heksan kuljetuspisteet loppuvat, tavara ei liiku. Suurin on komentajan johtama armeijakunta, 62 000 sotilasta, ei sentään yhtenä klönttinä. Mitä raporttiruudusta ei löydy, sitä ei tarvita. Alussa väestön tärkeyttä on vaikea mieltää, kun pienissä kylissä asuvat vapaat heimot muuttavat kaupunkiin ja väkiluku kasvaa kuin itsestään. Tavara kulkee teitä ja rautateitä pitkin, mutta se maksaa logistiikkapisteitä, joita tuottavat kuorma-autopisteet ja rautatieasemat. Sota soi ja raikuu Kun valtakunnan rattaat raksuttavat pehmeästi, on aika alkaa ajatella sotimista. Ennakointi on hyödyllinen taito: hieno ideani naapurin valtakunnan katkaisusta nopeasti etenevillä panssarivoimilla meni vähän huonosti, kun kahdella vuorolla imaisin polttoainevarastoni tyhjäksi. Ja ne ovat pelaajan vastuulla
Esimerkiksi diplomatiassa raporteista kannattaa säännöllisesti katsoa missä mennään. Tämä kuvaa myös pelin hyvää puolta: kun siinä näyttää tapahtuvan jotain outoa, siihen on olemassa oikea syy eikä vain puhdas nopanheitto. Varsinkin henkilökuvat ovat karmivia. Kiitos kesäloman, olen voinut upottaa yli sata tuntia, mutta edelleen sen koukku on tukevasti kiinni. Peli generoi niitä yli sata per vuoro, mutta raportteihin tutustuminen on täysin vapaaehtoista. Näkee, kuinka iloissaan hän on lisännyt pelimekanismiin yhä uusia hammasrattaita ilman, että Pukumies on kysynyt: ”Tarvitaanko näitä kaikkia. Niin, ja sen kehitys jatkuu jahka Vic pitänyt vähän lomaa. Pelikoneisto täynnä liikkuvia osia tekee Shadow Empirestä koukuttavaa 4X-kestopelattavaa kotidiktaattoreille, jos grafiikka ja oppimiskynnys eivät pelota. ikoista (kuten tiet) modasin selkeämmäksi pelin foorumilta löytyvillä paketeilla, jättirobotit modasin itse. Kunhan vain jaksaa maksaa oppirahat, saa kestävän pelikokemuksen, joka maksaa oppirahoille kunnon viihdekorkoa jopa vuosiksi eteenpäin. Varsinkin kun muu hallinto ei ole yhden ratkaisun takana. Lopputulos on vaivan arvoinen. Ymmärtääkö pelaaja näitä juttuja?” Minulle Shadow Empire on tarpeeksi mutta ei liian syvä. Optiot ovat paikallaan, mutta jotenkin sielu puuttuu sielu. Diplomatia toimii parhaiten minoreiden kanssa, joista vähän hieromalla valtakuntaansa laajennuksen ilman kallista sotimista. Pidän tästä näkemyksestä merkittävästi enemmän kuin huoltovapaiden Stack of Doomien kaltaisesta ratkaisusta. 47. Ja matka on vasta alussa. Liberaalivähemmistöjä rajalla! Varmistin päälle vai pois, sinä päätät. Tee päätöksiä joilla on merkitys En normaalisti innostu mikromanageroinnista, mutta Shadow Empiressä tunnen tekeväni asioita joilla on väliä: ne eivät ole vain tylsää perusgrindaamista, jonka tekoäly hoitaisi paremmin. Kun jokin alkaa selvästi mennä pieleen, raporteista yleensä löytyy syy. Koska minulla oli jo rintama auki toisella rajalla, piti aloittaa massiivinen nuoleskelu. sesti se on suoraan 90-luvulta. Erilaisuudessaan sillä on jopa senssit ainakin nicheklassikoksi. Hyvää + Valtava määrä täysin erilaisia pelielementtejä yhdistyy toimivaksi kokonaisuudeksi. Luulin, että minulla ja naapurillani oli maksimihyvät välit aina tieteenjakamista myöten. Shadow Empiren maailmanvalloitusta estää se, että graa. Strateginen gra. Alpha Centaurin vahvuushan oli hyvin personoidut vastustajat, Shadowissa kilpakumppanit jäävät pikku naamoiksi jotka esittävät vaatimuksen tai vastaavat minulle, mutta ilman ilmapiiriä luovia mausteita. Huonoa . Opettelukynnystä nostaa paksu, mutta ei kovin hääppöinen manuaali. Bonuksena monipuolisuus luo emergenttiä tarinankerrontaa, mikä on aina hieno juttu. Käyttöliittymän ja osan pelin gra. Sota on diplomatian jatke, ja se on ehkä heikoin osa-alue. Animepakettia en asentanut. ikka on muuten hyvää, mutta suoraan paketista peli on haalean masentava. Hups, niiden valtapuolue olikin vaihtunut, sopparimme sanottu irti ja välit viilenivät vauhdilla. Korkea oppimiskynnys, jota käyttöliittymä ei osaa alentaa. Itse katsoin DasTacticsin hidastempoisia videoita ja aloittelin uusia pelejä sitä mukaan, kun opin, mihin virheeseen viimeksi kompastuin. Suuri osa viehätyksestä johtuu siitä, että tämä on yhden miehen visio. Pelin säälimätön satunnaisuus, liikkuvien osien määrä sekä rankasti erilaiset peliympäristöt saavat jokaisen pelin tuntumaan poikkeuksellisen erilaiselta. Shadow Empireä voi aika hyvin pelata intuition voimalla, mutta jos haluaa, kaikesta voi kaivaa yksityiskohtaisen raportin. Sitten aloin ihmetellä, miksi rajallemme alkoi kerääntyä joukkoja. Sanoisin, että Shadow Empire vertautuu hyvin Paradoxin peleihin. Sota venyy nopeasta salamasodasta ensimmäisen maailmansodan kaltaisiin jäykkiin rintamavääntöihin, jossa kallisarvoista väestöä työnnetään lihamyllyyn, ja sitten tulee ongelmia kotirintamalla, kun työvoima ei riitä
Tarina nivoutuu suvun ja hahmojen kohtaloiden ympärille. Suku on pahin Uuden osan ilmestyminen on samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Kokonaisuus on tuttu ja toimiva, sillä systeemi luo Crusader Kings -kampanjaa oman draaman kaarensa, kun valtakunta saattaa sortua loistonsa päiviltä kaaokseen, jos Erik Erinomaisen jälkeen valtaistuimelle nousee kyvytön perillinen. Dynastian hallinnan sijaan luodaan hahmojen ympärille tarinaa, jota tuetaan kiehtovilla pelillisillä elementeillä. Osa on annettuja luonteenpiirteitä, osa kehittyy elämän varrella. Ahne kuningaskin voi esimerkiksi lahjoittaa hädässä oleville kansalaisilleen rahaa, mutta katuu itse ratkaisuaan. Hahmoilla on persoonallisuuspiirteet, jotka vaikuttavat siihen, miten he suhtautuvat toisiin hahmoihin. Kuten todellisuudessa niin jälkipolveaan voi ja kannattaa yrittää kasvattaa parhaan kykynsä mukaan, mutta lopputulos ei aina vastaa odotuksia ja parhaimmillaan yllättää positiivisesti. Roolipelimäinen vapaus on aina pelaajalla. Tärkein on suvun johtajan luonne, sillä hahmon luonteen vastaisesti voi toimia, mutta se lisää stressitasoa, mikä saattaa kostautua myöhemmin. Hahmojen perusominaisuudet eli diplomatia, sotataito, kirstunvartijan kyvyt, viekkaus ja oppimiskyky periytyvät sellaisenaan aikaisemmista osista. Luonne vaikuttaa siihen, miten henkilöön suhtaudutaan ja miten he käyttäytyvät. Crusader Kings -sarja on juuri sellainen, sillä peli näyttää valtakunnanhallintastrategiapeliltä, mutta on sydämeltään roolipeli. Toisin kuin todellisuudessa ongelmana ei ole se, että tädin verenpaine on taas nousussa tai jukkapalmu ei taaskaan kuki, vaan se, että eno saattaa olla saatananpalvoja ja vaimo noita. Systeemi lisää hienosti tarinallisuutta, sillä optimiratkaisu ei aina olekaan enää niin pelimäisen selvä. Pidän usein peleistä, jotka eivät alistu genremääritelmien rajoihin. Valinnalla pystyy parantamaan eri ominaisuuksia ja bonuksia, mutta se toimii kuin harrastus ja mielenkiinnon kohteen pystyy myös vaihtamaan. Peli nojaa edeltäjäänsä selkeämmin vahvuuteensa eli Crusader Kings -sarjan roolipelimäisiin piirteisiin. Omassa pelissäni kelvoton poikani Birger rakasti kaksintaisteluita, vaikka ei osannut taistella, joten tietenkin tuin pojan harrastusta. Olin tyytyväinen, mutta valtakuntaa johtanut kuningas tietenkin suri lastaan, mikä heikensi hänen kykyjään. Holhokki perii ominaisuuksia kasvattajaltaan, mutta ei välttämättä yksi yhteen. CRUSADER KINGS III Tuukka Grönholm R uotsalaisen Paradoxin Crusader Kings -sarja on kirjoissani yksi kiinnostavimmista strategiapeleistä. Crusader Kingsissä on sama ongelma kuin Simseissä. Se loihtii keskiaikaisesta Euroopasta kuninkaiden, keisareiden, kuningattarien, ritareiden ja piispojen valtapelin, jossa valtakunnat ja hallitsijat vaihtuvat vuosisadasta toiseen. Sisällöltään kolmonen ei pysty vetämään vertoja kahdeksan vuoden DLC-pakettien turvottamalle Crusader Kings 2:lle. Ei kestänyt kauaa, kun Birger kohtasi parempansa, ja kyvyiltään huomattavasti pätevämpi velipuoli Knut nousi kruununperimysjärjestyksessä ykköseksi. Hiekkalaatikkopelissä tavoitteensa saa päättää itse, mutta yleensä ideana on pitää dynastia hengissä ja kruununperimysjärjestyksen kärjessä mahdollisimman kyvykäs hahmo. Luonteiden ristiriidat voivat synnyttää satunnaistapahtumia, joiden valinnat vaikuttavat kummankin kehitykseen. päivä. Henkilö voi olla kateellinen, kostonhimoinen, lempeä, suoraselkäinen ja osin ristiriitainen persoona. Toisaalta tuore peli puolustaa paikkaansa usealla muutoksella. Koko pelin ideana on estää moisen tapahtuminen muuttamalla perimyslakeja, juonittelemalla sopivasti tai murhauttamalla heikot perilliset. 48. Crusader Kings III muistuttaa aikaisempaa enemmän Simsejä ja tarkoitan lauseen kehuksi. Peli alkaa myöhäisestä rautakaudesta ja jatkuu 1400-luvulle asti. PRINSESSA JA PUOLI VALTAKUNTAA PC Ilmestynyt syyskuun 1. Valtakunta hevosesta Crusader Kings III:n voima piilee siinä, että se loihtii strategiapeliin saippuasarjamaisia Minulla oli Crusader Kings III:sta jo arvosteluversio, mutta pelattuani edellistä liki kahdeksan vuotta, en kehtaa arvostella jatko-osaa viikossa. Hahmon elämäntapavalinta vastaa lähes hahmoluokkaa
Ammattisotilaita saa tarvittaessa rahalla, mutta talonpoikien määrää riippuu pitkälti omista ja vasallien läänityksistä. ikat ja yllättäen myös käyttöliittymä. Yhdessä sodassa minulta myös kuoli puoli sukua ja liki koko neuvastaan, saattaakin pian huomata olevansa sodassa, jota ei pystykään voittamaan tai edes lopettamaan omilla ehdoillaan. Nykyään valtaosan pelijargonista oppii pelin sisäisestä oppaasta eikä nettiin enää ole pakko turvautua. Keihäs pysäyttää ratsuväen, mutta joukkojen pitää olla siihen koulutettuja, etteivät ne karkaa rahvaan tapaan pakoon. Jos naapurin mitättömät kuningaskunnat yhdistyvätkin pelaajaa tumat ja pelaajan toimintaa vaativat jutut ilmestyvät siististi ilmoitustaululle. Pelin rakenne nojaa edelleen alavalikoihin, sillä jokainen tuhansista pelihahmoista ja vaakunoista on käytännössä valikko, josta pääsee toimintavalikkoon. Sota on suoraviivaisin keino uusiin läänityksiin, mutta ei välttämättä paras. Joukkojen voimasuhteet ovat keskiaikaisen tutut. Välilä koukattiin naapuriläänin kautta paikkaan, johon olisi päässyt suoraankin. Crusader Kings on laaja ja vaatii tietoa, jota ei ehkä voi enää laskea yleissivistykseen. Suurin ongelma näytti olevan tekoälyllä, jonka joukkojen liikkuminen ei aina tuntunut noudattavan arkilogiikkaa. Katolisen kirkon hyveet ja synnit ovat vielä voimissaan, mikä vaikuttaa myös pelimaailmassa ”oikeisiin” ratkaisuihin. Paradoxin peleissä en perinteisesti onnistu missään ensimmäisellä yrityksellä, mutta Crusader Kings III:ssa pääsin heti pelin makuun. 49. Pakeneminen on antautumisen jälkeen vaarallisinta, mitä sotilas voi taistelukentällä tehdä, sillä siinä syntyy suurimmat tappiot. Tärkeät tapahvosto nopealla tahdilla, mikä vähän viittaisi liian vahvoiksi skriptattuihin vehkeilybonuksiin tai tapahtumiin. Saattoihan se toki olla petollinen vaimokin vakoojamestarina. Armeija koostuu keskiaikaisista joukoista, jotka taistelukyvyltään jaetaan aatelisiin, ammattilaisiin ja rahvaaseen. Toki kesäloman Crusader Kings 2 -sessioiden myötä systeemi oli pääpiirteissään tuttu. DLC-paketteja on aivan taatusti tulossa taas vuosiksi eteenpäin. Taistelun alettua voi vain seurata ja odottaa. Paradox-mittatikulla Crusader Kings 3 vaikuttaa ennen julkaisupäiväpätsiä valmiimmalta kuin monet aikaisemmat pelit. Tuore peli myös hoitaa paremmin tutoriaaliosuuden kuin aikaisemmat, sillä pelaajaa ei jätetä enää yksin vieraaseen maailmaan. En esimerkiksi juuri leikkinyt uskonnoilla, vaan koitin pysyä valtauskonnon riveissä ja paavin kanssa hyvissä väleissä. Crusader Kings 3 vaikuttaa taas keskiaikaiselta roolipeliltä, joka antaa sitä enemmän, mitä enemmän sille antaa aikaa. Loppupeli on minulta edelleen täysin näkemättä. Niin kuningas ainakin väitti. Ritarit ovat samalla myös pelin hahmoja, joten valtakunnankansleri saattaa kaatua joukkojen kärjessä tai kuolla linnaleirissä saamaansa tautiin, jos häntä ei vapauta palveluksesta. Sodan julistuksen jälkeen ruudulle pomppaa aseisiin kutsu ja rauhansopimuksen jälkeen ilmestyy nappi aseistariisumiseen, mikä helpottaa arkea. Ennen taistelua on manööverivaihe, jota seuraa itse taistelu ja pakovaihe. Kuninkaiden ja kuningattarien naimakaupat ovat tärkeitä työkaluja oman dynastian rakentamiseen. Sota on edelleen kaksiteräinen miekka, sillä valloitussodalla pystyy nopeasti laajentamaan läänityksiään, mutta myös yhdistämään muita. käänteitä. Hyvin valittu puoliso tuo mukanaan vahvoja liittolaisia ja jalansijan uusiin tiluksiin. Taistelun kulkuun ei pysty vaikuttamaan muuten kuin valitsemalla kohtaamispaikan, sillä maastosta on etua altavastaajalle, joka hyötyy enemmän soista, joista ja muista esteistä. Kolmas kerta toden sanoo Kolmosessa parantuvat gra. Vaikka pelikartta kattaa keskiaikaisen maailman Atlantilta Tyynellemerelle, Crusader Kings 3 ei sisällön määrässä vedä vertoja edelliselle osalle. Riittävän vahva hallitsija voi perustaa vaikka kokonaan uuden uskonnon ja saada koko maailman uskonnollisten johtajien vihat niskaansa. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia on ”vain” satoja ja ne alkavat aika pian toistaa itseään. Esimerkiksi De Juretai Galvekind-tyyliset termit pitää tietää, jotta ymmärtää, mitä maita voi tavoitella ja kenelle ne perimyksessä siirtyvät. Taistelusysteemin runko on pääosin tuttu. Itse taistelusysteemi tuntui pääpiirteissään samalta kuin ennenkin. Joka välissä heitetään noppaa, joten sattuma vaikuttaa tapahtumiin. Teoriassa kone saattoi hakea parempaa kohtaamispaikkaa taistelulle. Nykyään käyttöliittymä osaa muistuttaa oleellisista asioista. Ennakkoversiokin tuntui ihan toimivalta. Tylsin taitaa olla lapsen nimen valintaruutu, toki asia riippuu eläytymiskyvystä ja näkökulmasta
Ylimmän sodanjohdon viisaus ei kuitenkaan kulje eteerisin välikappalein kenraaliemme mieliin. Kaikki tämä punnitaan vakaasti harkiten suuren Yhdysvaltain kartan äärellä. Vasta innovatiivinen ilmapallotiedustelu paljasti selittämättömän luonnonilmiön, jossa sadepilvet piiskasivat maan kamaraa satakertaisella voimalla. Kenraalin komento ei ole ehdoton. Mittelön jatkuessa vapaaehtoisia on vähemmän, mutta yhä uusia rykmenttejä on silti värvättävä ja aseistettava. Kaukana edessämme siintää Amerikan Yhdysvallat parhaimmillaan, historiallisena mutta mielenkiintoisena. Muistan, kuinka värväämäni rykmentin hinta heitteli sen mukaan minkä värisiä tamineita suunnittelin heille. Märkäkorvaisilla joukoilla on vaikeuksia pitää rivejäänkin suorina pidemmillä matkoilla, joten mahdottomia ei voi vaatia. Jokien halkomat ja metsien, peltojen ja kylien täplittämät taistelukentät ovat laajoja, joten ensin vihollisen luo on ylimalkaan päästävä. Historiallinen aikakauslehtemme julkaisee erään aikalaiskertomuksen tuolta jännittävältä ajalta. 50. Pikku ystäväpiirisi puhunee paljon erilaisten tarvikkeiden hintojen noususta ja laskusta. Kirjoita nopeammin, Edwards! Suurtaktikkojen taistelut ovat verkkaisia. Sotaa ei voiteta husaarikapteenin sapelin sivalluksella, vaan kaiken taustalla ynnätään tähtitieteellisiä laskelmia. Monesti nämä laskutoimitukset, luettelot ja luottoluokitukset ovat ylittää käsityskykyni. Voitto tai NullReferenceException Ymmärrän, että hennomman sukupuolesi vuoksi sinun voi olla vaikea käsittää kunniallisen miehuuden asioita, joten anna minun ystävällisenä miehenä selittää kaikki sinulle. Armeijamme kärsivät taudeista, nälästä ja kylmästä kuin Nooan aikojen synnintekijät! Kenraali Earlyn johdolla kutsuttiin kuitenkin jo isänmaallista väkeä ruotuun ennen kuin taivaiden ja tähtien asentoja ehdittiin korjata esikunnan tahdon mukaisiksi. Raportoin asiasta virheenä, mutta sitten sisimpääni iski epäilys: ehkä punaisten housujen on tarkoituskin olla halvempia kuin sinisten. Kuinka pitkälle olemme päässeet ristiretkessämme konfederaation kasuaaleja vastaan. Kansakuntamme käymä kamppailu muistuttaa totaalista sotaa, jonka ainoa tavoite on kukistaa kilpakumppaneidemme kapinamieli. Nämä puolestaan vaikuttavat valtion keräämien menojen ja tulojen tasapainotteluun. Muutama sotajuoni, kuten vihollisen huoltoreittien katkaisu, toimii kuten odottaa saattaa. Käskyjen saapumisessa kestää aikansa, varsinkin jos sinitakkimme ovat kaukana sivistyksen tuolla puolen, varikoiden ja lennätintolppien tavoittamattomissa. Onneksi suurimman taloudenpidon voi jättää konttorin kanslisteille, jolloin voi keskittyä sotilaan ammattiin eli vihollisen huushollin horjuttamiseen. Se tapahtuu monin eri keinoin: sulkemalla satamat tykkiveneillä, vapauttamalla kaupunkeja, estämällä vihollista hankkimasta muonaa ja täydennyksiä pettureiden puutarhoja hävittämällä sekä viime kädessä kunnian kenttien jaloissa kilvoissa. Suurten miesmuodostelmien liikuttelu vaatii valmistelua. GRAND TACTICIAN: THE CIVIL WAR (1861-1865) Richard I. Kirje Bull Runin laidalta PC Oliver Kepplermüller Early Access Muuta: Riku Vihervirta kuuluu Gran Tacticianin testaustiimiin. Vihollista voi myös hämätä virhesiirtoihin pienemmillä joukoilla. Muistanet hyvin sodan alun, jolloin vapaaehtoinen toisensa jälkeen tarttui aseisiin. Tunnustan, että toisinaan kun vaivun leirinuotiomme ääressä uneen, silmissäni eivät välky viehkeän symmetriset kasvosi vaan Memory Leakin taistelun hirmuinen hävitys. Valtion taloutta kannatellaan enimmäkseen yksityisten yrittäjien harteilla, mutta sodan tuulet voivat puhaltaa vapaata kauppaa vastaan. Minun on tunnustettava että sotaretkemme kaipaavat vielä Korkeimman varjelusta. Yllätyimme silti, kun vainolainen jätti pääkaupunkinsa vartiotta. Vauraille maille sijoitettuja joukkojammekin vaivasi suuri mieshukka, jolle emme tahtoneet löytää syytä. Rakas Marlene, on kulunut jo kauan siitä kun nimeni kirjoitettiin majuri Warhan värväämän testirykmentin rulliin. Urhoollinen tehtävämme on yhä tehdä sisällissodasta hauskaa, ja sitä täyttäessämme olen todistanut uusimman aikamme sodankäyntiä kaikessa järjessään ja järjettömyydessään. Edetäkö hitaasti, mutta varmasti, otollisia tilaisuuksiakin menettäen vai ottamalla riskejä. Olen antanut sinun odottaa kuulumisiani liian pitkään, joten on tullut aika jakaa näkemääni ja kokemaani. Aikamme Napoleoneilla on anteliaasti tilaa piirrustaa suunnitelmiaan kartalle. Greenstream Loppukesään mennessä Yhdysvaltain sisällissodan operaatio Grand Tactician oli noussut suuren yleisön tietoon
Kuuloetäisyydellä käskyjä voidaan antaa torvia soittamalla, mutta muutoin ohjeet on kirjoitettava ja annettava luotettavan kuriirin matkaan. Mikäli kaikki menee päämajan pohdinnan mukaan, tulevaisuudessa saatetaan esimerkiksi käydä taistelu, joka voitetaan, mutta jossa suuri joukko ohiolaisia kaatuu, laskien osavaltion tahtoa jatkaa sotaa. Toisinaan miehemme saattavat kääntää selkänsä viholliselle, ja todistamani lähitaistelut ovat lyhyiden shokkien sijaan pitkiä, suorastaan keskiaikaisen kuolettavia mittelöitä joissa valtavia määriä miehiä kaatuu. Eriskummallisinta toimintaa tapahtuu kuitenkin öisin taistelun tauotessa. Perryvillen taistelussa uljas ratsuväkemme ratsasti kapinallisten pakenevia etujoukkoja kumoon ja voitonriemussaan laukkasi kauas muusta armeijasta pois kuulematta pysähtymiskäskyä. Mikäli tunnet innokkaita vapaaehtoisia, jotka näkevät järjestyksen etsimisen sodan kaaoksesta kiinnostavana haasteena, minulla on viesti myös heille: malttakaa vielä! Tällä hetkellä miehistön aika menee ötökkähaavia heiluttaessa komentoteltan ympärillä. Greenstream P. Olen palvellut amerikkalaista demokratiaa jo pidempään, mutta olen huomannut monen nuoremman upseerin häkeltyvän rintaman laajuuden edessä ja kellon tikittäessä. Taistelut eivät pääty hetkessä, vaan kasvavat ja aaltoilevat joukkojen siirtyessä. Myös vihollinen on käynyt West Pointinsa, sillä hän valitsee aina jonkin strategian taistelulleen. Tällä hetkellä on vielä melko vaikea neuvoa parasta tietä kohti voittoa ja selittää mikä suuresta tietomäärästä on oleellisinta, kun rankkasadekin voi huuhtoa suunnitelmat pois. En siis palaa vielä rintamalta, mutta välitäthän lämpimät terveiseni kunnialliselle perheellesi ja harkitsethan vielä kosintapyyntöäni, voin tarvittaessa lähettää laatimani kaavion uudelleen. Nuoren upseerin kynnys komentoon tarttumiseen on siis varsin suuri: jos miltei kaikki vaikuttaa kaikkeen, mistä pitäisi aloittaa. Puolustamaan käsketty herrasmies irrottaa itse joukoistaan etuvartioita, hyökkäävä kenraali kokoaa joukkonsa ja etenee voimalla kohti tavoitettaan. Monessa muussa leikkisämmässä sotaharjoituksessa on jokin tietty näkökulma ja teema erityisen huomion kohteena muiden asioiden jäädessä taustalle. Tunne historiallisessa ajassa elämisestä on vahva, mutta valmista alkuun auttavaa rakennetta ei vielä oikein ole. Olen urani aikana vallannut useita kukkuloita, ja nähnyt miten puolustajat joko jäävät ylivoiman alle, vetäytyvät hallitusti tai keskittävät voimansa heikkoon kohtaan ja tekevät onnistuneen vastahyökkäyksen. Kaiken pohjalla hohkaa ajatuksia, josta ei kadettikurssilla juuri puhuttu. Sallinet minun käyvän kirjeeni lopussa . Kenraalit saavat tehdä omia ratkaisujaan, joihin voi useimmiten luottaa. Sekasorron jälkeen sekä ratsuväkemme että konfederaattien tykkimiehet pakenivat kukin tahoilleen armeijoiden valmistautuessa päänäytökseen. Rivimiehiä pakenee armeijasta huonolla säällä, käskyt eivät ehdi ajoissa perille, riitelevät kenraalit hukkaavat tilaisuuksia, voitto voi olla kalliimpi kuin tappio ja kyky jatkaa ei kenties riipukaan rohkeudesta vaan uuden lainan myöntämisestä. Tässä kaunistelemattomassa näkemyksessä kohdatut ongelmat ovat armeijoiden arkea ja kaukana lehdistön juhlistamien yksittäisten kenraalien neroudesta. Tietoa on tarjolla runsaasti, mutta milloin tietämys alabamalaisen plantaasin vuosituotosta muuttuu osaksi strategiaa. Pyydäthän isääsi lähettämään rahaa, asetakkini suli sateessa. Heille jotka vaativat tiukan ja ehdottoman otteen sotavoimistaan nämä ratkottavat kriisit ja epävarmuudet voivat olla liikaa. seksi. Suurtaktikoiden kampanjassa moni asia vaikuttaa toiseensa. Talven tullessa rykmenttimme tila lienee jo selvempi. Bentonvillessä löysin prikaatinkenraali Gearyn kaukana miehistään polskimasta hevosineen pienessä järvessä ympyrää, riipaisevan avuton katse silmissään. Kymmeniä tuhansia miehiä ei onneksi tarvitse komentaa yksin, vaan riittää että komentaa kymmentä. Tiedustelijat ovat saaneet niistä monia kiinni, mutta tilalle tulee yhä uusia tieteelle tuntemattomia lajeja. Jos kesäkampanja etenee suunnitellusti, kuulet tykkien julistavan voittoa ötököistä jouluun mennessä. Seuraavana aamuna on nimittäin mahdollista ympäröidä vihollinen täysin, ja vain herrasmiesmäinen pidättäytyminen tästä estää kauhistuttavan joukkotuhon. “Tällaista se tuppaa olemaan,” kommentoivat Meksikon sodan veteraanit riveissämme. 51. loso. Jahdissaan se törmäsi suoraan petturikenraalien pääarmeijaan, osuen sattuman kaupalla tykistöpatteriin. Kultaiseen kaupunkiin Huomannet kertomastani, että reippaan sotilaselämämme seurapiirinä ovat monet erilaiset ötökät. Jäljellä on vielä pitkä taival, mutta kulkemamme tien perustukset ovat vahvoja kuin valtameren uumenissa kulkevat jykevät kaapelit. Hanttiin laittava vihollinen, vaihteleva sää, muskettien rätinä ja lähestyvien lisäjoukkojen marssimusiikki taistelun tunnelma on aikamme hengen mukainen! Mutta sen keskellä tapahtuu yhä kummallisia asioita. S. Sodan demonia ei voida kahlita vaan ainoastaan ohjata, ja toivoa ettei se käänny itseä vastaan. Teidän, luutnantti Richard I. Sen korjaamiseksi ylimpään upseeristoon saatetaan nimittää paikallinen poliitikko, joka ei taitamattomana kuitenkaan osaa arvioida läheisen vihollisen kokoa ja hidastuttaa näin marssia eteenpäin epävarmuudessaan
Jos kyseessä olisi piirrossarja, se sopisi hienosti esimerkiksi Net. Porukan johtaja Zitz on vikkelä, mutta voimaton, kun taas kaivurin kokoinen Pimple iskee lujaa, mutta löntystelee. Dark Toads Olihan se Nintendonkin Battletoads komeaa katsottavaa, mutta peli jäi minun ja monen muunkin muistiin ihan muista syistä. Peli oli Battletoads, josta muodostui eräs lapsuuteni rakkaimmista ja vihatuimmista pelimuistoista. Hahmot eivät ole toistensa kopioita. Xboxin Battletoads auttoi minua käsittelemään lapsuuden traumoja, jotka liittyivät alkuperäiseen NES-julkaisuun. Se lysti loppui kun Battletoads julkaistiin. Uuden version ajelukentät ovat astetta inhimillisempiä. Pidin erityisesti siitä, kun konnat tutustuivat heräämisensä jälkeen työelämän oravanpyörään. Kuvaa täydennetään mainiolla dubbauksella ja aihepiiriin sopivalla kikkelihevillä. ixin tarjontaan. Mätkeen monotonisuus alkaa loppua kohden puuduttaa, peli ei ole Battletoads-vaikea. Jalat ja nyrkit kasvavat NES-version tavoin niitin osuessa kunnolla leukaperiin, mutta oikein nasevan liikesarjan päätteeksi konna saattaa saada kätensä tilalle turskan, jolla pyyhitään loput vastapuolesta kanveesiin. Pelin voi läpäistä helpotettuna, mutta iisipiisikin on ihan tarpeeksi hankala keski-ikäisen re. Menneisyyden animaatioperinteiden sijaan Battletoads kumartaa nykyaikaan. ekseille. Aika on ajanut taistelusammakoiden ohi, mutta jostain on löydettävä feimiä. Sammakot irvailevat itselleen ja hersyvä käsikirjoitus onkin suurimpia syitä sille, miksi peli pitää pihdeissään. Tämä ei ole moite, sillä Battletoadsin kuuluukin olla vaikea. Härkäsammakkoa sarvista Jatko-osan itseironinen taustatarina jaksaa naurattaa. 2 6 vuotta sitten syntymäpäiväni kruunasi uusi peli kasibitti-Nintendolle, ja muutama päivä myöhemmin sain ensimmäiset harmaat hiukseni. Visuaalisesti jatko-osa muistuttaa modernia piirrossarjaa. Sammakoita tiirataan takaapäin, joten ajelu sujuu kolmessa ulottuvuudessa. Hyvää + Näyttää ja kuulostaa pirun hyvältä, todella hauska tarina, kimppapeli täyttä kultaa, hauskoja minipelejä Huonoa . Jos kuilun yli hypätessä erehtyi siirtelemään hahmoa syvyyssuunnassa, se oli soronoo ja restart. Mätkettä maustetaan hauskoilla efekteillä. En muista, kumpi oli pidemmällä, koska PTSD. 52. Homma meni vihkoon, jos keskittyminen herpaantui hetkeksikin. guurit piti laittaa roskikseen. Eräänä lapsuuden sunnuntaina pikkuveljen kanssa pelasimme NES:llä Turtles II:ta. Juho Kuorikoski BATTLETOADS Suomalaisessa lastenlaulussa kerrotaan pienten sammakoiden lystikkyydestä. Pienillä minipeleillä kaavaa rikotaan, ja paikoin peli tuo mieleen Mario Partyn. Sitä raivoa, jota sähköjen katoaminen aiheutti, en ole montaa kertaa elämässäni kokenut. Pääsimme pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Olin kätkenyt tuntemukset aikakapseliin. Tyyli ei rajoitu pelkästään välinäytöksiin, vaan koko peli näyttää siltä kuin se olisi karannut Cartoon Networkin valikoimasta. Tästä en varmaan pääse ikinä ylitse. Kolmannen kentän ajo-osuuden läpäisy on valehtelematta vaikeampi kuin moni kokonainen peli, etenkin jos lasketaan mukaan nykyajan lällärihelpot tuotokset. Toista se oli ennen, kun rataa piti tihrustaa pikkuruisesta matkatelkkarista. Sen verran pelissä on tehty myönnytyksiä nynnysukupolvelle, että omaa tiimikaveria ei voi enää vahingossa mukiloida. Rash puolestaan on keskitien konna. Kun emme tulleet heti syömään, äiti väänsi tuvan virrat pois pääkytkimestä. Tilanne päättyi siihen, että Turtles-. Astetta leppoisampi rupikonnailu sopii aloittelijallekin, sillä peliä väännettiin puolison kanssa. Myös taisteluparin, jos tämä ei ehdi väistää. Xboxilla tilanne ei ole ihan näin synkkä, vaikka uus-Toads tarjoaa sekin rapsakkaa haastetta. Eräs Toad-traumoista liittyy kakkoskenttään, jossa laskeudutaan vaijereiden varassa alaspäin. Pöhkö kässäri sopii hyvin sammakoiden syntyjuuriin, sillä Battletoadsit ovat varsin suora vastine ysärin alussa villinneille ninjakilppareille. Traumoista pahin ei unohdu ikinä. VEIKEÄ, MUTTA VAIKEA Arvosteltu: Xbox One X Diala Studios / Rare Moninpeli: 3 pelaajaa jaetulla ruudulla Ikäraja: 12 90 Sammakkotrion paluu on mainio tribuutti eräälle NES-aikojen vaikeimmista peleistä. Kaksinpelissä kolmas sankari odottelee reservissä, ja apurin voi komentaa puukkotalkoisiin, jos oma sammakko puree multaa. Siis samaan paikkaan, minne olin kätkenyt muistoni Battletoadsista. Lähin vertailukohta pelimaailmasta on Cuphead, mutta piirrostyylissä on vissi ero. Pelin taustatarinassa sankarisammakkokolmikko on jäänyt jumiin maan alle liki kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Elokuussa se avautui, kun Rash, Zitz ja Pimple tekivät paluun. Se nimittäin oli ihan perkeleellisen vaikea peli, ja sen äärellä on tullut vuodatettua muitakin kuin pelkkiä nostalgiakyyneleitä. Eikä kuulemma ollut liian vaikea. Michael Bay vesitti kilpikonnien tulevaisuuden, mutta rupikonnilla asiat ovat paremmin. Taistelussa riittää silmäkarkkia, vaikka loppua kohden mätke muuttuukin aavistuksen monotoniseksi. En ole uskaltanut edes haaveilla NES-Battletoadsin läpäisystä, ja omat yritykseni päättyivät viimeistään liikkuvista jättikäärmeistä muodostuvaan sokkeloon tai lumiteemaiseen kenttään. Se on pelkästään hyvä asia, sillä tyyli on nappivalinta. Konnakimppa Maksimissaan kolmen pelaajan jaetun ruudun co-op on pirun hauskaa kahdellakin pelaajalla. Mätkekaavan rikkominen sopii hyvin yhteen pöhkön tarinan kanssa. Reunaan koskettaessa sammakko muuttuu purkutyömailta tutuksi murskauspalloksi, ja jos silloin painaa hyökkäysnappia, sankari singahtaa kuilun toiselle reunalle lanaten eteen jäävän porukan mukanaan. Sammakot lähtevät turpakeikalle, jonka juonenkäänteet pitivät minut kiinnostuneena alusta loppuun. Monin paikoin pelin visuaalinen ilme tuo mieleen Cupheadin. Comeback muistuttaa originaalia, mutta seisoo omilla jaloillaan. Audiovisuaalisesti Battletoads näyttää todella hyvältä. Sain ensimmäiset rintakarvani kun läpäisin osuuden ensimmäisen kerran. Vaikka mätkeessä on variaatiota, pelin loppupuolella se puuduttaa
Pienokaisten kanssa pelatessa joutuu robottien iskuja väistellessä myös simultaanitulkkaamaan hahmojen repliikkejä. Emme puhu suomea. Vihulainen välttelee vastuuta värväämällä Paavon, Patrikin ja Sannan tuhoamaan robotit hänen puolestaan. Useimmiten ne toimivat palkintoina erilaisista tehtävistä, jota sarjasta tutut hahmot Paavolle antavat. Markus Rojola Ken ananasmökissä asua saa. En muista, milloin viimeksi olisin kironnut näin paljon peliä läpäistessäni – enkä tyytynyt huutamaan pelkkää tartarkastiketta. Päätehtävänä robottien murskaamisen ohella on erilaisten asioiden keräily. Jokaisella kentällä on oma yksilöllinen ulkoasunsa, arkkitehtuurinsa ja musiikin värittämä tunnelmansa. Tällä kertaa hän on onnistunut luomaan robottiarmeijan merenalaista maailmanvalloitusta varten, mutta äyriäisellisen erheen vuoksi koneet nousevat kapinaan ja ryhtyvät vainoamaan Tangalan asukkaita. Voihan tartar! Aihepiirin perusteella Tangalan taistelun voisi olettaa olevan ensisijaisesti perheen pienimmille suunnattu peli, mutta se ei heijastu ainakaan sen vaikeustasoon. Vaikka tavoite on joka kentässä sama, hienosti toteutetun maailman ja monipuolisten vihollisten vuoksi peli ei kuitenkaan tunnu toistavan itseään. Käsikirjoitustakaan ei voi moittia. Pelistä puuttuu suomenkielinen puhe sekä tekstitys. 53. Hahmoilla on joukko yhteisiä liikkeitä, kuten hyökkäys ja hyppy, mutta jokaisella on myös omat erikoiskykynsä. Pelityylit vaihtelevat myös maailmasta toiseen. Eikä ihme! Kukapa voisi vastustaa hölmöä, mutta hyväntahtoista pesusientä, joka asuu lemmikkietanansa Karin kanssa ananastalossa Tyynen valtameren pohjassa – etenkään, kun ympärillä pyörii laaja joukko helposti rakastettavia hahmoja. POHJALLA ON HAUSKEMPAA! Arvosteltu: PS4 Pro Saatavilla: Windows, Xbox One, Nintendo Switch Purple Lamp Studios/ THQ Nordic Versio: Myynti Ikäraja: 7 81 Kouluikäisille ja sitä vanhemmille Paavo Pesusieni -faneille suunnattu tasohyppelykeräilymaraton. Meribiologi Stephen Hillenburgin luoman TV-sarjan hahmokatraan täydentävät Paavon paras ystävä ja häntäkin hölmömpi meritähti Patrik, karaten taitava ja ilmakuvun alla asustava orava Sanna sekä Paavoa vastenmielisenä pitävä pessimistinen mustekala Jalmari Kalmari. Pesusieni! Vaan hassuja juttuja nähdä nyt saat! Pesusieni! Nyt mukaan siis tuut, näin seikkailun jaat! Peeesuuusieniii! P aavo Pesusieni on valloittanut lasten ja lastenmielisten sydämiä jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Paavo voi vyöryttää saippuakuplia keilapallon tapaan, Patrik voi nakella vihollisia kentistä löytyvillä Tiki-patsailla ja Sanna pystyy hypyn jälkeen leijailemaan muita kauemmas lassoaan pyörittämällä. Onneksi v (niin kuin vaikeus) -käyrä nousee jyrkästi vain muutamassa yksittäisessä kohdassa. Kentästä riippuen Paavo vaihtuu tilapäisesti joko Patrikiin tai Sannaan. Halpoja kuolemia riittää ja uusintayrityksiä kertyy helposti kymmeniä. Läpäisyyn kuluu kymmenisen tuntia, mutta jos haluaa palauttaa jok’ikisen Patrikin haisevista sukista, lukuun voi lisätä muutaman tunnin lisää. SpongeBob SquarePants: Battle for Bikini Bottom on alun perin Heavy Iron Studiosin vuonna 2003 kehittämä tasohyppely, jonka Purple Lamp Studios on muokannut menestyksekkäästi uusia sukupolvia varten Rehydrated-nimikkeen alla. Useiden osioiden läpäiseminen vaatii millintarkkaa ohjausta ja virheetöntä ajoitusta. Pienien ja suurien rakkaudenosoitusten vaikutusta ei tule vähätellä. Jopa kaltaiseni satunnainen katselija saa pelistä paljon irti, joten tosifaneille tarjolla on vielä rikkaampi kokemus. Esimerkiksi Meduusaniityillä edetään perinteisellä tasohyppelyllä, kun taas Hiekkavuorilla pelaaminen koostuu pääasiassa nopeiden ja kapeiden laskettelurinteiden suorittamisesta. Kaikki fanien rakastamat piirteet on onnistuttu siirtämään myös SpongeBob Squarepants: Battle for Bikini Bottom Rehydrated-peliin. Huonoa . nen ilme ei voi olla yksi yhteen kaksiulotteisen televisiosarjan kanssa, on siirtymä onnistuttu toteuttamaan moitteettomasti. Testaajina toimineille kuusivuotiaille Paavo-faneille kynnys osoittautuikin hieman liian korkeaksi. Tiheään sijoitetut tallennuspisteet pitävät stressitason siedettävänä valtaosan ajasta. Niiden ansiosta SpongeBob Squarepants: Battle for Bikini Bottom Rehydrated tuntuu usein kuin yhdeltä sarjan jaksoista. Voiko fani vaatia sen enempää. Muutama raivostuttavan visainen kohta, jotka saavat karjumaan ja ärjymään. Eikä unohtaa sovi myöskään Napoleon-kompleksista kärsivää Sulevi Planktonia, jonka ilkeät suunnitelmat Paavo ystävineen onnistuu pilaamaan kerta toisensa jälkeen. Ääninäyttelijät ovat yhtä lukuun ottamatta televisiosarjasta tuttuja ja musiikitkin ovat joko suoraan sarjasta lainattuja tai ensiluokkaisia plagiaatteja. Viimeksi mainitut ovat erityisen tärkeitä, sillä ne sallivat matkustamisen uusille alueille ja vievät tarinaa eteenpäin. Tangalaa ja sitä ympäröiviä alueita, kuten Limalaguunia ja Levälää, kiertäessä Paavon ja kumppaneiden on etsittävä käsiinsä kimaltelevia esineitä, haisevia sukkia sekä kultaisia lastoja. Huumori on juuri oikealla tasolla, viittauksia sarjan tapahtumiin viljellään jatkuvalla tahdilla eikä hahmojen ainutlaatuisuutta unohdeta hetkeksikään. On aika ryhtyä taistoon Tangalan puolesta! Ruostumattomat robotit Plankton ei sitten koskaan opi. Vaikka sarja on suunnattu ensisijaisesti lapsille, kaikenkattava kahjous, absurdit juonenkäänteet ja monitulkintaiset vitsit vetoavat myös aikuisiin. Uskollisuuden lähdemateriaalille sekä näkee että kuulee. Esimerkiksi Sannan luona vieraillessaan Pesusieni kuivahtaa kasaan hetkessä ja kun hoksasin Paavon laskettelevan kielensä päällä, nauroin vedet silmissä. Kolmen pelihahmon vuorottelu lisää vaihtelua. Hyvää + Kaiken kattava paavopesusienimäisyys. Pelintekijät ovat ilmiselvästi sarjan faneja. Vaikka kolmiulotteisen pelin graa. Pesusieni! Ken keltainen on ja arvaamaton. Rehellisesti sanottuna minunkin pelaamiseni oli välillä kaukana lapsille sopivasta viihteestä
Tärkein työkalu on lyhty, jolla pimeätkin viemärit saa valaistua, mutta samalla valo houkuttelee paikalle vartijoita iljettävämpiä otuksia. MIES VARJOISILTA KUJILTA PC New Blood Interactive Ilmestyy Early Accessiin ensi vuonna. Peli on pääasiassa kahden henkilön, Dillon Rogersin ja David Szymanskin käsialaa. Lopullisessa pelissä päästäneen tutkimaan myös ylellisiä kartanoita. Vartijoiden näkökentän väristä voi päätellä hälytystason. varkain. Jälleen ammennetaan 1990-luvun PC-klassikoista, mutta tällä kertaa uhrina on itse mestarivaras, Looking Glass Studiosin hiiviskelypelien pioneeri Thief: The Dark Project. Mutta Gloomwoodissa on jo nyt tehty paljon oikeita ratkaisuja, ja esikuvia on lainattu kunnioittavasti, joten ennusmerkit ovat hyvät. N ew Blood Interactive erikoistuu julkaisemaan retrohenkisiä toimintapelejä. n monipuolisista erikoisnuolista, esimerkiksi ympäristön valoja ei nyt saa mitenkään sammumaan. Toki Gloomwoodin sankarilla on aseet, kävelykeppiin piilotetun miekan lisäksi pistooli ja haulikko. Demo onnistui jättämään tätä lisää -tunnelmiin. Pian paljastuu myös nippu muita inspiraation lähteitä. Gloomwoodissa ei ole näytöllä mitään muita pelimäisiä apuja kuin pimeysmittari, aseiden ammusmääräkin pitää tarkistaa latausnappia pohjassa pitämällä ja inventaariota tongitaan repusta reaaliajassa. Gloomwood pujahti odotuslistalleni kuin... Viemäreissä asustelee jotain vartijoillekin kuolettavaa. 54. Kaikki lainaa on vain Gloomwoodin juonesta ei ole paljastettu paljoakaan. Ilmainen demo kannattaa kokea itse, sen läpäisy kestää vain noin tunnin. Sen erinomaiset Dusk ja Amid Evil saavat Steamin kauppasivun mukaan pian seurakseen Gloomwoodin, josta on jo julkaistu pelattava demo. ltä. Resident Evil -sarjasta on napattu turvahuoneissa tallentaminen, tosin kirjoituskoneet on korvattu fonografeilla. stä tuttua on esimerkiksi nurkkien taakse kuikuilu, eri pintamateriaalien tuottama ääni kävellessä ja varjoissa piileskely valoisuusmittarin avulla. Ympäristöstä löytyviä kirjeitä lukemalla selviää, että jokin mystinen taho on kiinnostunut pelaajasta ja haluaa tämän selvittävän tien luokseen. Immersiota lisää myös erinomainen äänisuunnittelu ja minimalistinen taustamusiikki. Juoni ja päähenkilö itsessään ovat vielä suuria kysymysmerkkejä, sillä toistaiseksi sankari on vain tyhjä taulu verrattuna Thie. Kävelyretki kaupungilla täydenkuun aikaan. Myös Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth tulee auttamatta mieleen esimerkiksi pelaajan haavoittumisen konkreettisesta vaikutuksesta liikkumiseen ja tietysti karmivasta yleistunnelmasta. Haasteena yritä löytää kaikki 15 kolikkoa ja avata piilotettu salahuone. Tekijöiden mukaan peli ehkä pääsee Early Accessiin ensi vuoden aikana. Thie. Tallennushuoneen turvallinen tunnelma. Nimetön pelaaja seikkailee synkässä kaupungissa, jonka on vallannut kauhistuttava kirous. Ysäriä sydämessä Pimeän ja rähjäisen kaupungin kujilla kannattaa pujahdella varjosta varjoon, sillä katuja partioivat vartijat ampuvat ensin ja kyselevät vasta sitten. Dark Soulsista lainataan nerokas kenttäsuunnittelu, eli myöhemmät salareitit avaavat polkuja aiemmin käydyille alueille. Jäin kaipaamaan myös jotain Thie. n persoonalliseen Garrettiin. Taistelua kannattaa silti välttää viimeiseen asti, sillä kaikki muu paitsi selkään puukottaminen varjoista johtaa yleensä nopeaan kuolemaan tai vähintään harvinaisten ammusten tuhlailuun. Ville Wikström GLOOMWOOD Kun menet ideavarkaisiin, varasta parhailta tai ironisesti vaikka itse Thie. Gloomwood on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Bloodbornesta napataan viktoriaanista aikaa heijasteleva kauhutunnelma ryyditettynä ajan teknologisilla ihmeillä, kuten alkeellisilla sähkölaitteilla. Ei, se ei ole jatkoa Grimrockille
Pienen alkulämmittelyn jälkeen tarina vetää kierrosmittarin punaiselle, kun pelaaja löytää itsensä suorittamasta terrori-iskua moskovalaiselle lentokentälle. ag -operaation sytyttämästä kolmannesta maailmansodasta oli puhdasta hölynpölyä, mutta viihdyttävää kaikki tyyni. Taistelu on yllättävän tahmeaa: viholliset ovat kestäviä ja makasiinin vaihtaminen hidasta kuin YouTuben opetusvideolla. nity Ward -kehitystiimin sepittämä juoni false . Oliko pahamaineisen lyhyestä yksinpelikampanjasta tunnettu Modern Warfare 2 kuitenkaan niin viihdyttävää settiä, että se oli tarpeellista remasteroida nykyaikaisille pelikoneille. En siis oikein osannut nauttia Modern Warfare 2:sta kivana kesä-codituksena, vaan enemmänkin pelkkänä nostalgiatrippinä. Tehtävässä ei kuitenkaan ole pakkoa ampua ketään, sen kun vain kävelet konekiväärisi kanssa muiden perässä. Ennen ei ollut kaikki paremmin Modern Warfare 2 Campaign Remastered ei näytä retrolta, mutta räiskintäpelinä se tuntuu retrolta heti ensihetkiltä lähtien. Enkä muista, koska olisin viimeksi kiroillut tietokonepelille yhtä äänekkäästi kuin Modern Warfare 2:n Favela-tehtävässä. 55. Ainoa tapa saavuttaa tuloksia tulipätsissä, on rynniä sokeasti eteenpäin ja toivoa, että onnistuu väistämään luoteja seuraavaan tallennuspisteeseen asti. Huonoa . Ilman nostalgian suomaa lisämotivaatiota jättäisin tämän melkeinpä väliin. Call of Dutyn viehätys on kaiken aikaa perustunut jouhevaan, ajatuksen nopeudella pelittävään räiskintämekaniikkaan, Modern Warfare 2 on tässä suhteessa yllättävän karu paluu vanhoihin huonoihin aikoihin, jolloin Call of Dutyn perusprinsiipit olivat monin verroin hiomattomampia kuin tänä päivänä. nity Ward / Activision Versio: myynti Ikäraja: 18 75 Modern Warfare 2 Campaign Remastered näyttää nykyaikaiselta, mutta tuntuu vanhanaikaiselta. Hyvää + Tunnelma on vahva, kun amerikkalaiset taistelevat Washington D.C:stä. 20 euron hintaisena ja ilman mitään moninpeliulottuvuutta julkaistu Modern Warfare 2 Campaign Remastered ei ole mikään erinomaisen hinta-laatu-suhteen räiskintäkattaus, mutta hienoisella alennuksella höystettynä voisin antaa sille jo suositukseni vanhojen räiskintämuistojen verestykseen. Vaikka takaisinmaksu potut pottuina -hengessä olisi sinänsä palkitsevaa, näiden erikoisoperaatioiden helmasyntinä on aivan liian kahlitseva, raiteilla etenevä tehtävädesign, jossa pelaajan virkana on eläytyä valmiiksi pureskeltuun ammu merkistäni -pantomiimiin. Systemaattinen, varovainen pelityyli on Favelassa ajanhukkaa, siinä vain menettää hermonsa (nimim. Oli ja ei. Olin sataprosenttisesti näiden tehtävien pauloissa. Tuomas Honkala CALL OF DUTY: MODERN WARFARE 2 CAMPAIGN REMASTERED Modern Warfare 2 sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla nostalgisia aikuisille lapsille. Se on kuitenkin aika näennäistä valinnanvapautta, koska verilöylyn pysäyttäminen ei ole missään vaiheessa optiona… Venäjä vetää iskusta herneen nenään ja aloittaa kostotoimet Yhdysvalloissa. Ei kannata antaa uuden 4K-freesauksen hämätä, sillä viime syksyn Modern Warfareen tai vielä uudempaan Warzoneen verrattuna Modern Warfare 2 tuntuu suorastaan retropeliltä! Laitetaan se amerikkalaisten syyksi Modern Warfare 2 ampuu heti ensihetkistä lähtien kovilla. Räiskintämekaniikka on yllättävän tahmeaa nyky-Dutyihin verrattuna. Kaikkien näiden vuosien jälkeen mauton, nihilistinen siviilien lahtaaminen à la ”No Russian” menee suoraan tunteisiin. M odern Warfare 2 oli vedenjakajahetkeni. Modern Warfare 2 Campaign Remastered osoittaa, että Call of Dutyt ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa yllättävän paljon. Valitettavasti Modern Warfare 2:n kampanja ei malta keskittyä yhteen asiaan, vaan uhraa suunnilleen puolet kuuden tunnin kestostaan kapteeni ”Soap” MacTavishin vetämille erikoisoperaatioille Venäjän takamailla (ja vähän muuallakin). Peli alleviivaa painokkaasti mekaniikkaa, jonka perusteella pistooliin vaihtaminen on tiukassa paikassa edullisempaa kuin rynnäkkökiväärin makasiinin roplaaminen. Favelan ylilyönnit jäävät kaikeksi onneksi ainutkertaisiksi. Kaupunkisotaan on viritetty epätodellista maailmanlopun tunnelmaa, venäläisten miehittäjien vyöryessä joka suunnalta kimppuun. kaksi tuntia pään hakkaamista seinään). No Russian -tehtävä kuuluu toki räiskintäyleissivistykseen, vaikka onkin jäätävän järkyttävää settiä. Siitä eteenpäin kampanja sentään pelaa suunnilleen reilua peliä. In. Rio de Janeiron maisemat ovat 4K-restauroituna kauniita, hetkittäin suorastaan upeita, mutta itse sisältö on ihan Syväriltä. KOHUPELIN PALUU Arvostelu: Xbox One X Saatavilla: PC, PS4 In. Tönkköä kuin mikä. Yritä siinä nyt nauttia maisemista, kun kimppuun vyöryy loputtomasti kaikista mahdollisista ilmansuunnista sikiäviä vihollisia, jotka täysin hävyttömästi rokottavat pelaajaa selkään talohökkelien katoilta ja mitä pienimmistäkin ikkunaraoista räiskien. Tilanne eskaloituu tuota pikaa sellaiseen pisteeseen, että rapakon takana on käynnissä täysi Red Dawn -skenaario: ”Venäläiset tulevat, venäläiset tulevat!” Amerikkalaisten kotirintamaa kuvaavat tehtävät, joissa taistellaan kortteli korttelilta raunioiksi pommitetun Washington D.C:n hallinnasta, eivät ole pelkästään Modern Warfare 2:ta parhaimmillaan vaan ylipäätään yksi koko Call of Dutyn historian tähtihetkistä. Se, jolloin oivalsin, että Call of Dutyt olivat karistaneet sarkapuvuistaan viimeisetkin rippeet realismista ja antautuneet lopullisesti Hollywood-tyyppisen öyhötysmilitarismin pauloihin
Eikä kuuden tapon ja viiden kuoleman peli oikein tavoittanut sitä armotonta ahdistusta, jota battle royaleiltani kaipaan. 56. Markus Rojola Puoli vuotta julkaisunsa jälkeen Call of Duty: Warzone on parempi kuin koskaan. Kaikkein muistettavin pelimuoto on kuitenkin ollut heinäkuussa nähty totaalisen kahjo Juggernaut. Vaikka tämä teki soolopeleistä aiempaa aggressiivisempia, en itse oikein innostunut pelimuodosta, jossa juuri tappamani vihollinen syöksyi hetkeä myöhemmin takaisin niskaani. Sen sijaan pelaaja pääsi välittömästi takaisin peliin, mikäli hän oli onnistunut keräämään tarvittavan summan rahaa. Monet kausipassien mukana tulleista aseista ovat nousseet pelin suosituimpien joukkoon. Sadalle pelaajalle tarkoitettu, merkittävästi pienemmälle alueelle sijoittuva sekä huomattavasti tavallista nopeatempoisempi Mini Royale on myös tarjonnut mukavaa vaihtelua. Joka toinen kuukausi käynnistyy uusi kausi, joka tuo mukanaan sata tasoa sisältävän Battle Passin. Pelintekijät pyrkivät kuitenkin tasapainottamaan aseita koko ajan, joten pelaajien suosikilla on tapana vaihtua joka kausi. Ilmaistavaroiden joukkoon lukeutuvat aina uudet aseet, joten pelkästään lompakkoa raottamalla ei voi parantaa asemiaan. Kirjoittaessani Graun aseman on haastamassa Bruen MK9 -konekivääri. Pieniä tapahtumia järjestetään viikoittain ja pelimuotoja sekä kartalta löytyviä aseita vaihdellaan vähintään parin viikon välein. Maaliskuun jälkeen Verdanskin kaupunkiin on matkustanut yli 75 miljoonaa pelaajaa. Kokemuspisteitä keräämällä pystyy aukaisemaan uusia aseita ja kosmeettisia hyödykkeitä, kuten uusia hahmoja ja lähitappoanimaatioita. Kevään ja kesän aikana peliin on lisätty joitakin aseita, joiden avaaminen edellyttää kokemuspisteiden keräämisen sijaan tietyn haasteen suorittamista. Valitettavasti sitä ei ole koskaan tuotu takaisin. Yksi juggernaut vastaa kymmentä rivimiestä Asevalikoiman lisäksi myös pelimuodot ovat käyneet läpi muutoksia. Pelin sisäisestä kaupasta voi ostaa lisäpaketteja, mutta niiden sisältö on aina kosmeettista, kuten hahmoja, eri aseiden ulkoasuja tai vaikkapa raajoja irrottavat kultaiset luodit. Esimerkiksi elokuun puolivälissä perinteiset soolopelit korvattiin parin viikon ajaksi Buy Back -sooloilla, jossa ensimmäisen kuoleman jälkeen pelaajaa ei lähetettykään gulagiin taistelemaan pääsystään takaisin peliin. W arzone ei ole mikään mitätön sotatanner. Alueelle pudotettiin erän alkupuolella kolme juggernaut-pukua sisältävää laatikkoa satunnaisiin paikkoihin, mikä käynnisti valtavan kilpajuoksun. Warzonen puolella haasteen suorittaminen olisi lähestulkoon mahdotonta, mutta uusia aseita, aivan kuten muutakin Battle Passin sisältöä, voi käyttää myös Modern Warfaren perinteisissä moninpelitiloissa. Perinteisten moninpelimuotojen pelaaminen edellyttää kuitenkin pääpelin ostoa (tai ilmaisviikonlopun odottamista). Call of Duty: Modern Warfaren ilmaiseksi jaettu battle royale -pelimuoto (Pelit 04/20, 85 pistettä), jossa 150 pelaajaa kamppailevat toisiaan vastaan kartan reunamilta lähestyvän kaasun jatkuvasti pienentäessä pelialuetta, on osoittautunut huippusuosituksi. Ikävöin eniten loppukeväästä parin päivän ajan nähtyä pelimuotoa, jossa aseina olivat ainoastaan tarkkuuskiväärit ja haulikot. Nykyisin Battle Royale onnistuu joko soolona tai 2–4 hengen joukkueissa. Esimerkiksi kakkoskaudella peliin lisätty Grau 5.56 -rynnäkkökivääri oli Markus Rojola Puoli vuotta julkaisunsa jälkeen Call of Duty: AIKA KULTAA KUDIT useimpien Warzone-pelaajien luottoase koko kesän ajan. nity Ward / Activision Versio: 1.25 Ikäraja: 18 Pelin sisäisessä kaupassa on myyty muun muassa Aliensista tuttua M41Apulssikivääriä muistuttavaa konekiväärin skiniä. Battle Passin lisäksi jokaisen kauden avaus on tuonut mukanaan myös joukon muita yllätyksiä, sekä iloisia että epämiellyttäviä. Ovelaa. Lukiessasi sen tilalle on todennäköisesti tullut jokin muu ase. Pelimuotoja muokataan ja vaihdellaan muutaman viikon välein. Niiden pariin siirtyminen onkin nopein keino kokemuspisteiden keräämiseen ja uusien aseiden ja varusteiden aukaisemiseen. Julkaisussa tarjolla oli vain kolmen hengen joukkueilla käytävä Battle Royale sekä rahankeruuseen keskittyvä Plunder. Ensimmäisenä paikalle ehtineet palkittiin kuolemaa kylvävällä minigunilla sekä rasArvosteltu: PS4 Pro Saavavilla: Windows, Xbox One Raven Software / In. Esimerkiksi neljännen kauden aikana peliin lisättiin räjähtäviä ammuksia ampuva tarkkuuskivääri, jonka saa käyttöönsä ainoastaan tappamalla kiikarikiväärin pikatähtäyksellä 3 eri vihollista 15 eri pelissä. Suosio on vain lisännyt tekijöiden panostusta Warzoneen. Työkalu joka tilanteeseen Battle Pass on maksullinen, mutta osan palkinnoista voi aukaista ilman sen ostamista
Ne muuttivat osan pelaajista oudoiksi eläviksi kuutiorykelmiksi, joista osumakohdan löytäminen oli arpapeliä. Satunnainen pudotus tavallisen Battle Royalen -erän puolivälissä antoi liian ison edun sille joukkueelle, joka sattui olemaan lähimpänä taivaalta putoavaa laatikkoa. Pelaajat eivät kuitenkaan innostuneet uudistuksesta. Katolle pääsee lukuisilla vaijerihisseillä stadionin ulkoreunoilta. Kunnollisen kakkosaseen poimiminen pyssyryppäästä saa sykkeen kohoamaan joka kerta. Raskas panssariovi ei tosin hievahdakaan ilman punaista avainkorttia, joita on piilotettu satunnaisiin varustelaatikoihin. Juggernauttien tarkat sijainnit olivat sentään muiden pelaajien tiedossa, joten usein samalla alueella liikkuvat tiimit unohtivat hetkeksi keskinäiset kärhämänsä ja keskittyivät yhdessä tulittamaan käveleviä tankkeja. Entisestä pois juna vie Verdanskin kaupunkisuunnittelijat ovat myös olleet kiireisiä. Osa on harmittomia. Warzonessa pienikin virhe voi koitua kohtaloksi, joten jokainen tappo tuntuu pieneltä voitolta. Alkukesästä sairaalan vieressä sijaitsevan vuoreen louhittiin rautatietunneli ja samoihin aikoihin 11 ympäri kaupunkia sijaitsevaa bunkkeria päätettiin aukaista. Hyvää + Jokainen pelikerta yllättää. Ahkerien pelaajien ei tarvitse ostaa 10 euron arvoista Battle Passia kuin kerran. nity Wardin eduksi on luettava se, että pelinkehittäjät reagoivat palautteeseen parissa päivässä vähentämällä pudotusten määrää sekä poistamalla ne soolopeleistä. Tämän lisäksi sitä reunustavilla rautateillä alkoi kulkea pysäyttämätön rahtijuna. Tästä voi kiittää sekä hienosti toteutettua karttaa että valittavissa olevien pelityylien määrää. Toisinaan pienet hetket tuntuvat kaikkein isoimmilta, kuten huomattavasti paremmin varustautuneen vastustajan voittaminen pelkällä pistoolilla paremman maastontuntemuksen ansiosta. Avainkortin löytäjän (tai jos satut ampumaan avainkortin löytäjän, voit myös poimia kortin ruumiilta) kannattaa etenkin erän alkuvaiheessa lähteä välittömästi kulkemaan lähintä bunkkeria kohden. Viidennen kauden alussa karttaan tehtiin kolme isoa muutosta. Onneksi moiset ihmeellisyydet on onnistuttu poistamaan yleensä viikon sisällä. In. Niitä on nähty muutaman kuukauden välein. Tarkkuusammuntaa haulikolla Ikävä kyllä uudistukset eivät ole pelkästään parantaneet peliä. Kappas, yksikään ammuksistani ei edes lähtenyt liikkeelle! Lohikäärmeen jahtausta Virheistään huolimatta Warzone vetää puoleensa. Samanlaiset vaijerit on lisätty myös useiden muiden korkeiden rakennusten ulkopuolelle, joten katoilla väijymisestä on tehty aiempaa selvästi riskialttiimpaa. Viidennen kauden alussa ilmenneet tekstuurihäiriöt olivat toista maata. Kun vielä kokee itsensä syystä tai toisesta altavastaajaksi, hengissä selviämistä seuraava tunnekuohu on todella vahva. Tason 100 saavuttamalla tulee samalla keränneeksi riittävän määrän pelin sisäistä valuuttaa seuraavan kausipassin ostamiseksi. Kenties kyse on täydellisesti ajoitetusta raketista, joka pudottaa viholliskopterin taivaalta, 500 metrin päästä ammutusta pääosumasta tai kolmihenkisen vastustajatiimin väijyttämisestä C4:lla. Kentän lisäksi stadionilla taistellaan katsomoissa, pitkillä sisäkäytävillä sekä maanalaisessa parkkihallissa. Juggernaut-pelimuoto kesti vain viikon verran, mutta puvut tuotiin takaisin satunnaisina pudotuksina tavallisiin BR-peleihin elokuussa käynnistyneen vitoskauden alussa. 57. 90 Briljantti battle royale, joka tuntuu ainoastaan paranevan iän myötä. Lounais-Verdanskia kiertävä juna tarjoaa aseiden ja varusteiden lisäksi myös oivan keinon liikkua kartalla nopeasti ja huomaamatta. nity Ward ei ole saanut koskaan korjattua. Matkustamisen lisäksi junaa voi käyttää suojana ja peittämään omien liikkeidensä ääniä. Kartan keskellä sijaitseva stadion oli pitkään pelin vihatuin alue. Jumal’aseet, jotka tappavat yhdestä tai kahdesta osumasta, ovat oma lukunsa. Koska jokainen tappo palautti vielä ison osan elinvoimaa, yksi juggernaut pystyi helposti tappamaan tusinan verran muita pelaajia. Viimeksi porukkaa niitettiin FR 556 -rynnäkkökiväärin piipun alle liitetyllä haulikolla. Varsinkin soolopeleissä juggernaut-laatikon tipahtaminen syliin käytännössä ratkaisi pelin voittajan. Sieltä löytyy tavallista parempia aseita ja yleensä tarjolla on myös vihollisten sijainnin hetken ajaksi paljastavia tutkia, ilmaiskuja ja muita pelaajien asemaa parantavia valttikortteja. …vaikka kaikki eivät ole onnistuneita ja tuovat usein mukanaan myös ongelmia. Elokuun alussa stadionin katto räjäytettiin auki, joten aiemmin suljetulle urheiluareenalle pääsee laskeutumaan suoraan lentokoneesta. Kehittäjät eivät pelkää uudistuksia… Huonoa . Stadionin lisäksi pelaajilla on myös toinen uusi laaja sisätila käytössään, sillä myös juna-aseman sisätiloja laajennettiin huomattavasti. Ihmetys oli melkoinen, kun kuolin ensimmäisen kerran yli 20 metrin päästä ammuttuun hauliryppääseen. Vieläkin ärsyttävämpää on maahan putoavien aseiden limittyminen varustelaatikon aukaisun yhteydessä. Voitto voi irrota yhtä hyvin rakennukseen linnoittautumalla, varovaisesti suojasta toiseen etenemällä tai ajoneuvon kyydissä vihollisia metsästämällä. Koska sen katolle pääsi ainoastaan helikoptereilla, se oli yleensä tarkka-ampujien lempipaikka piileskelyyn. Autot ja helikopterit näkyvät vihollisten minikartoilla, mutta juna piilottaa sen kyydissä olevat pelaajat. Toisin kuin enimmäkseen avaralla stadionilla, sokkeloisella asemalla kannattaa suosia konepistooleja sekä haulikoita. Erinomainen pelattavuus, kiinnostava aihepiiri ja korkeat tuotantoarvot saivat alun perin pelin pariin, mutteivät yksinään olisi pitäneet minua mukana taistelussa 574 erän ja 195 tunnin ajan. Useimmat päivitykset ovat tuoneet mukanaan myös uusia ongelmia. Olenkin onnistunut pakenemaan sekä kaasua että minua jahdannutta vihollistiimiä hyppäämällä paikalle sattuneen veturin kyytiin. 13 metristä tippuminen ei tee lainkaan vahinkoa, kun taas vähänkin korkeampaa putoaminen vie hengen. Kyse ei ollut enää omasta pelimuodostaan, jonka käynnistäessään pelaajat tiesivät, mihin he sitoutuvat. Warzonesta tosin löytyy yhä hölmöyksiä, kuten putoamisvahinko, joita In. Peliä vaivaa edelleen myös salakavala viive, jonka huomaa useimmiten vasta nähdessään oman kuolemansa vihollisen näkökulmasta. Jatkuvat uudistukset ovat toki auttaneet pitämään mielenkiintoa yllä, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, että lähes jokainen pelikerta tuntuu edelleen ainutlaatuiselta. Nopeasti muuttuvan temmon ja pelaajien kekseliäisyyden ansiosta lähes jokaiseen peliin mahtuu ainakin yksi erityinen hetki. Kaupunkiin avattiin ensinnäkin kaksi uutta isoa sisätilaa. kaalla, mutta merkittävästi vahinkoa kestävällä haarniskalla. Se, että valikkomusiikit jäivät soimaan taustalle, oli ärsyttävää, mutta tuskin pilasi kenenkään peliä. Sen perässä Verdanskiin jaksaa matkustaa illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen
Töpseli vedettiin pian seinästä. CD-levyille mahtui valtavasti enemmän dataa kuin pelimoduuleille. PIENI SUURI TUNTEMATON Mega Driven ja Super Nintendon ilmestyessä siirryttiin aikaan, jolloin pelikonsoleiden suorittimien muistiväylän leveydellä, eli 8tai 16-bittisyydellä, oli iso merkitys markkinoinnissa. Silmiinpistävää oli, että se oli poikkeuksellisen pienikokoinen konsoli, jonka pelit julkaistiin luottokortin kokoisilla HuCard-pelimoduuleilla. Japanissa PC Engine sai lisäpotkua CD-ROM-asemasta, joka julkaistiin lisälaitteena. Myöhemmin julkaistiin konsolimalleja, joissa CD-asema oli vakiona. Vuosi oli 1988 ja PC Engine oli ensimmäinen konsoli, joka käytti CD-ROM-levyjä. Pohjois-Amerikassa pienestä koneesta tehtiin selvästi isompi ja nimeksi annettiin myyväksi kuviteltu TurboGrafx-16. Myynti on keskitetty Amazon-verkkokauppaan, josta euroversion voi tilata Ison-Britannian ja Ranskan kaupoista noin 110 euron hintaan. Saattaapa joku epävirallinen harmaatuojakin löytyä, kuten alkuperäiselle PC Enginellekin, jota ei Suomessa koskaan julkaistu. K onsepti on tuttu: halpa hinta, autenttinen mutta kutistettu ulkonäkö, tarkka kopio ohjaimesta ja koneessa valmiina kymmeniä retropelejä. PC Enginessä oli 8-bittinen suoritin, mutta grafiikkapiiri oli 16-bittinen. PC Engine -mestarirotu Japanilaisen NECin kehittämä PC Engine julkaistiin vuonna 1987, vuosi ennen Sega Mega Drivea ja kolme vuotta ennen Super Famicomia eli meikäläisittäin Super Nintendoa. Nimi oli siis hämäystä, eikä siitä edes ollut apua, vaan myynti jäi heikoksi. Japanissa minikone näyttää ensimmäiseltä PC Engine -konsolilta, jenkit saavat pienennetyn version TurboGrafx-16:sta. Ulkoisesti CoreGrafx oli samasta muotista alkuperäisen kanssa, mutta valkoisen sijasta tummanharmaa. Euroopassa konsolin nimeksi typistyi TurboGrafx, ja julkaisu rajoittui vain muutamaan maahan. Eniten alisuoriutumiseen vaikutti julkaisun venyminen niin pitkälle, että konsoli julkaistiin samaan aikaan Sega Genesiksen eli Pohjois-Amerikan Mega Driven kanssa. Suorituskyvyltään PC Engine pääsi lähelle kilpaveljiään. PC Engine Minin on kuratoinut japanilainen M2-pelifirma, joka on erikoistunut peliklassikoiden korkeatasoisiin uudelleenjulkaisuihin. Toisin kuin Nintendoa, Segaa ja Playstationia, tätä minikonetta on turha etsiä lähiprismasta. M2 toteutti myös Mega Drive Minin. PC ENGINE COREGRAFX MINI Heikki Hurme 80ja 90-luvun näköiskonsolit ovat keskittyneet suursuosikkeihin NES:stä Playstationiin. Eurojulkaisun esikuvana on PC Engine CoreGrafx eli myöhempi japanilainen versio, joka vaihtoi antenniliitännän, tuon kuvaliitännöistä kulahtaneimman, hiukan parempaan komposiittisignaaliin. Sega oli kovempi nimi ja Genesis tehokkaampi kone, joten TurboGrafx-16 jäi soittelemaan lehdelle. PC Engine Minissä on sekä HuCardettä CD-ROM-pelejä. PC Engine Mini on museoreissu tuntemattomaan, sillä PC Engine oli suosittu vain Japanissa. PC Enginessä oli erittäin lyhyt ohjainjohto Ys Book 1 & 2 Castlevania Rondo of Blood Splatterhouse 58. Cosplayta kuorilla PC Engine Minillä on eri nimi ja eri kuoret eri markkina-alueilla. Peleiltään kolmen eri maanosan mallit ovat lähes identtisiä, ja peliohjain on tarkka kopio alkuperäisestä
PC Engine rokkaa PC Engine -pelivalikoiman kuningas on Akumajo Dracula X: Chi no Rondo eli länsimaalaisittain Castlevania: Rondo of Blood. Onneksi ohjainportteja on tällä kertaa kaksi. Rondo of Blood on yksi parhaista Castlevania-peleistä ja edelleen yksi sarjan kohokohdista. Länsimaiset ja japanilaiset pelit on jaettu eri valikoihin. Gradiusta ja erityisesti Gradius 2:sta kelpaa pelata edelleen, samoin Gradius-katraan serkkua Salamanderia. PC Enginen R-Type pääsi riittävän lähelle, mutta siitä ei ollut Suomessa tietoa kuin muutaman brittilehden kuvan verran. Peliautomaattiversio oli kovassa maineessa Suomea myöten, mutta kotiversiot jäivät aina kauas alkuperäisestä. Dentetsu II • Super Star Soldier • The Genji and the Heike Clans • The Kung Fu • The Legend of Valkyrie • Victory Run • Ys Book I & II Bonk’s Adventure Parasol Stars 59. Suosikkini on kuitenkin Ys I & II, toimintaroolipeli, joka on niin pelkistetty, että taistelukin on vain vihollisia päin kävelemistä. Pelillisesti PC Engine Minin parhaimmistoa ovat vanhakantaiset pystytai vaakasuunnassa vierivät ammuskelut. PC Enginen CD-ROM-peleissä on myös runsaasti koko ruudun välianimaatioita. Nostan hattua sille, että mukana on Ginga Fukei Densetsu Sapphire. Vaikka juoni on shmupeille vierasta ja japaninkielistä juonta en edes ymmärrä, on outo yhdistelmä valloittava. Se on parhaimmillaan kaksinpelinä, mutta kakkosohjain pitää ostaa erikseen. Ne ovat hienoa sarjakuvamaista pikseligrafiikkaa, eivät suttuista digitoitua videota, kuten 90-luvun peleissä muuten oli tapana. Pienet ovat iloni: CD-animaation äänenä on sama sirittävä epätasainen pyörimisääni kuin oikeassa PC Enginen CD-asemassa. • J.J. ja niin on ollut monessa minikonsolissakin. Ilmeisesti moni muukin, sillä nykyinen eBay-hinta on lähes kymmenkertainen. Konsolin elinkaaren loppuvaiheessa ilmestynyt Sapphire oli teknisesti vaikuttava räiskintä. Tasoloikkaamaan pääsee PC Enginen oman Marion, luolamies-Bonkin peleissä Bonk’s Adventuressa ja Bonk’s Revengessä. Esimerkiksi Neutopia ja Neutopia II ovat ihan päteviä Zelda-henkisiä seikkailuja. Ostin viisitoista vuotta sitten PC Enginen ja CD-ROM2-aseman aika pitkälle juuri Castlevanian takia. Nyt siimaa on pari metriä. Pelien käynnistymistä edeltää animaatio, jossa HuCard työnnetään konsoliin tai CD-levy pyörähtää käyntiin. Klassikko on myös R-Type. Pelit käynnistyvät nopeasti, ja valikkoon voi palata painamalla yhtä aikaa startja select-nappeja. Yksinkertaisessa grindauksessa on ihmeellinen viehätys menevän CD-musiikin pauhatessa. Mikäli päätyy ostamaan multitaPC ENGINE COREGRAFX MINI -PELIT: • Air Zonk • Aldynes • Alien Crush • Appare! Gateball • Blazing Lazers • Bomberman ’93 • Bomberman ’94 • Bomberman Panic Bomber • Bonk’s Adventure • Bonk’s Revenge • Cadash • Castlevania: Rondo of Blood • Chew-Man-Fu • Ch. Jätin sen vuosia sitten Akihabarassa Tokiossa ostamatta, koska pidin 150 euron hintaa liian kalliina. Silti multitapistakin on tehty uudelleenjulkaistu. Kielimuurin takia pelikelvottomia japanipelejä on useampia. Loikkimissuosikkini on kuitenkin Parasol Stars, jatko-osa Bubble Bobblelle. Japanilaisia roolileikkejä Roolipelija toimintaroolipelirintamalla pelattavaa on kohtalaisesti. Tämä valittava ääni saa minut aina pelkäämään vanhan CD-mekanismin kestävyyttä. & Jeff • Jaseiken Necromancer • Lords of Thunder • Military Madness • Moto Roader • Nectaris • Neutopia • Neutopia II • New Adventure Island • Ninja Gaiden • Ninja Spirit • Parasol Stars • Power Golf • Psychosis • R-Type • Salamander • Seirei Senshi Spriggan • Snatcher • Soldier Blade • Space Harrier • Splatterhouse • Spriggan Mark 2 • Star Parodier • Super Darius • Super Momotar. Parhaiten se tunnetaan kuitenkin yhtenä PC Enginen kalleimmista peleistä. Kielivalinnan jälkeen konsoli on käyttövalmis. Alkuperäisessä PC Enginessä oli yksi ainokainen ohjainportti, ja useamman ohjaimen kytkemiseksi piti ostaa portteja lisäävä multitap. CD-julkaisu lisäsi R-Typeen välianimaatioilla kerrotun juonen ja paikoin househtavan CD-musiikin. Konsolin käyttöönotto on helppoa: HDMI-johto ja USB-virtajohto kiinni, virta päälle. Vielä nykypäivänä syntyy kutkuttava ristiriita, kun pelissä on matalaresoluutioinen pikseligrafiikka, mutta musiikki on CD-laatuista ja peleissä on puhetta. Olisi ollut mahtavaa saada Snatcherista eli Hideo Kojiman cyberpunk-seikkailusta englanninkielinen versio, mutta oli odotettavissa, että minikonsolissa käännösprojekteihin ei ryhdytä. Valivali, mutta parempi valinta minikonsolille olisi ollut R-Type Complete. Huikeimmat CD-musiikit eivät kuitenkaan ole Castlevaniassa vaan Lords of Thunderissa sivuttain vierivässä shoot ’em up -pelissä. Pelinä se on ihan pätevä, mutta parhaiten ukkosherra muistetaan sankarihevistä. Aniki • Dragon Spirit • Dungeon Explorer • Fantasy Zone • Galaga ’88 • Ghouls ’n Ghosts • Ginga Fukei Densetsu Sapphire • Gradius • Gradius II Gofer no Yab. Aikoinaan äänipiirit asettivat tiukat tekniset rajat pelimusiikille, mutta CD:llä teknisiä rajoituksia ei yhtäkkiä ollutkaan. Tilutusrunsas ja laukkakomppia säästämätön soundtrack kannattaa kuunnella vähintään Youtubessa. Minua japanilaisissa 80ja 90-luvun CD-peleissä viehättää eniten juuri musiikki, ja Castlevaniassa pauhaavat upeat, suoraan CD-levyltä soivat musiikit. Osasta roolija seikkailupelejä on vain Japani-versio, joten niistä ei ole mitään iloa
Tilaamalla TerraOnionin nettikaupasta SSDS3:lle tulee postimaksujen ja tullin perimän arvonlisäveron jälkeen hintaa noin 300 euroa. Kun se ilmestyi arcade-pelinä, ei yhtä roisia ja verevää menoa ollut aiemmin nähty. ikkavaihtoehdoissa puhdasta scanline-. ekseilleni lopputulos on riittävän responsiivinen. En kadu, vaan pelaan nyt PC Engine -pelejä kuvaputken loisteessa kauniimpina kuin miltä ne alun perinkään näyttivät. Silmä kovana ja pikkurilli pystyssä PC Engine -pelit toimivat alkuperäismateriaalille uskollisesti, ilman suorituskykyongelmia tai bugeja. Korkeatasoinen arcade-käännös on myös Daimakaimura eli Ghouls’n Ghosts. Suosittuja ovat myös . Ääni on kuvaa jäljessä ja ohjainkomennot välittyvät viiveellä. Sen sijaan minua häiritsi ruudunvierityksen pieni nylkytys. Splatterhouse on 80-luvun kauhuelokuvista ammentava kävele ja mätä -klassikko. SSDS3 on PC Engine -intoilijan deluxe-tuote. Jos SSDS3:lta on tarkoitus saada korkealaatuinen kuvasignaali taulutelevisiolle asti, pitää lisäksi hankkia lisälaite, kuten Open Source Scan Converter, joka tekee analogisignaalista korkealuokkaista digisignaalia HDMI-liitäntään. Käytännössä SSDS3:lla voi tehdä alkuperäisestä PC Enginestä PC Engine minin kaltaisen pelijukeboksin ilman minikoneen äänen ja kontrollien viivettä ja pelivalikoiman rajoituksia. Mutta tinkimättömällä ratkaisulla on hintansa. Nykyään Splatterhousen voima on enää nostalgiassa. Edulliselta emulaatiolaatikolta ei kannata odottaa täydellisyyttä. Tekniikka toimii hintaan nähden riittävän hyvin, ja pelivalikoima on hyvin kuratoitu. Se on peli SuperGrafx-konsolille, jonka oli tarkoitus olla PC Enginen tehokkaampi seuraaja. ash cartin tapaan ajaa MicroSD-muistikortilta. Kun tuotteella on vain vähän potentiaalisia asiakkaita, näkyy se hinnassa. Olisin myös kaivannut gra. Muistikortilta voi pelata myös CD-ROM-pelejä ilman CD-ROM2-lisälaitetta. oppasi täysin, ja pelejä ehti ilmestyä vain kuusi kappaletta. Scanlinet ovat makuasia, mutta ei kai sottaista kuvaa halua kukaan katsella. Viiveen huomaa selvimmin vertailemalla alkuperäisversioon tai jos on asialle herkistynyt. Alkuperäispelien matala resoluutio ja kuvaputkinäytöille suunnitellut littanat pikselit eivät skaalaudu kauniisti 720p-resoluutioon, vaan teräväpiirtona vierekkäisten pikselien koko vaihtelee. SUPER SD SYSTEM 3 PC ENGINEÄ TOSITARKOITUKSELLA M inikonsoleiden lisäksi retropelien maailmassa on bisnesmahdollisuuksia todellisille niche-tuotteille. Andorralaisen TerraOnionin Super SD System 3 on alkuperäiseen PC Engineen kytkettävä lisälaite, jonka avulla PC Enginestä saa korkealaatuista RGB-kuvaa ja pelejä voi . ltteriä, joka lisäisi kuvaan kuvaputkikuvaa jäljittelevän raidoituksen. Liikkumattomassa kuvassa eroa ei juuri huomaa, mutta kun pikselien koko vaihtelee ruudun rullatessa, aiheuttaa se häiriötä liikkeen sulavuuteen. Jos skaalaus olisi tehty pehmennystä hyödyntäen, kuten esimerkiksi Super Nintendo Classic Minissä, olisi ongelma vältetty. Ginga Fukei Densetsu Sapphire Lords of Thunder 60. ash cartit eli konsolivanhuksessa toimivat pelikasetit, joiden muistiin voi tallentaa vaikkapa kaikki konsolin pelit ja käynnistää niitä helposti valikosta. pin ja kasan ohjaimia, voi pelata hillittömiä viiden pelaajan Bomberman-matseja. Tee se itse -mies voi esimerkiksi tilata itsekolvattavia muutoskittejä, joilla vanhoista konsoleista saa ulos RGB-kuvaa tai jopa HDMI:tä. SuperGrafx kuitenkin . Olisivat nyt saman tien julkaisseet ne kaikki! Mukana on sentään toinenkin peli, Aldynes, räiskintä, johon ei kannata käyttää aikaansa tai paria riviä enempää tekstiä. En ymmärrä miksi näin pitää olla kaikissa minikoneissa. Ei haittaa, PC Engine -versio on teknisesti hieno, ja minulle Splatterhouse on edelleen yksi Linnanmäen pelihallin ikimuistoisista klassikoista. Periaatteista on jouduttu tinkimään. Mutta silti sanon, että M2:n kova maine tinkimättömästä laadusta ja toimitusjohtaja Naoki Horiin lausunnot ohjausviiveen minimoimisen tärkeydestä ovat ristiriidassa lopputuloksen kanssa. Aiemmista minikoneille tutuista pikkuongelmista ei ole kuitenkaan päästy eroon. Heikki Hurme PC ENGINE COREGRAFX MINI Minun nelikymppisille re. Vaakaviivavalinta kyllä löytyy, mutta samalla on lisätty huonoa kuvaputkikuvaa jäljittelevää sottaisuutta
Eri sivutäppien, kuten Owned games, Epic tai Steam, alla on omat asetukset. Ja miksei koosteeseen kelpaisi myös vaikkapa Google Play, niin mobiilisuosikkien datakin näkyisi. Mitään erityistä ei oikeastaan tule mieleen, ei ainakaan sellaista, mihin GOG voisi itse vaikuttaa. Ai mulla on toikin. Listoilta oli myös helppo bongata pelejä, joita olen joskus aikonut pelata, mutta olen sitten muun muassa humblebundleillessani unohtanut ne oman onnensa nojaan paitsi Xboxilta, pöh. Pelkkiin alustajaotteluihin ei toki tarvitse tyytyä, sillä tarjolla on erilaisia . Optimitilanteessa siirtyvät pelija kaverilistat, saavutukset ja peliajat, mutta kaikki palvelut eivät anna kaikkia näitä tietoja, muun muassa PSN pimittää harmillisesti peliajan. Muita optiota ovat muun muassa saavutusten määrä ja viimeksi pelatut pelit. Pelattu tai ei, peleille jaetaan myös hakukriteereiksi kelpaavia arvosanoja 1-5 tähden skaalalla. Xbox puolestaan virallisuudestaan huolimatta linkittyy vähän oudosti, sillä se näyttää ainoastaan oikeasti pelatut Xbox One -pelit, siinä missä muut näyttävät jopa pelit, joita ei ole asennettu. GOG Galaxy 2.0 todisti, että minulla on pitkälti yli 1000 videopeliä, kun jo pitkään kertyneet ”ilmaiset” konsolilataukset lasketaan mukaan. Joka tapauksessa kaverilistasta näkee, mitä he pelaavat juuri nyt. Peliajat ja saavutusprosentit näkyvät tarvittaessa suoraan listoissa. Linkattuja pelikirjastoja selataan yhdessä nipussa tai alustoittain eriteltynä. Kas vain, mullahan on näköjään Wasteland 2 ja Mad Max, nehän mun on jo pitkään pitänyt laittaa tulille. Kuvaketta klikkaamalla pääsee pelisivulle, joka näyttää peliajan, saavutukset ja yleistä tietoa, kuten esittelyn, videon ja/tai kuvia pelistä. Pelien lisäyksistä, peliajasta ja saavutuksista näytetään myös yleisiä koosteita menneeltä kuukaudelta, viikolta ja päivältä. Kirjastostaan voi myös käynnistää minkä tahansa omalle PC-koneelle asennetun pelin, konsolipelit pitää tietysti käynnistää konsolilla. lttereitä. Viralliset linkkaukset GOG:n palveluun tarjosi elokuussa vasta Epic Games ja Xbox, muut ovat epävirallisia ”community”-linkkauksia, mutta se ei toiminnallisuuteen näytä juuri vaikuttavan. Ja missä muualla (melkein) koko kokoelmaansa pääsee ruotimaan samassa köntässä. 61. GOG lupaa pitää kaikki tiedot salassa ja hävittää ne pyydettäessä. Samalla vaikkapa listausten PC-retroiluihin voi näppärästi liittää ajettavan pelitai .bat-tiedoston. io-indiekauppaa. Näistä tarjolla on Steam, PlayStation (PSN), Ubisoftin Uplay ja EA:n Origin. Ilmainen GOG Galaxy 2.0 on hyvällä asialla yhdistäessään eri alustoille pirstaloituneita pelilistoja ja saavutuksia. Tageilla jaotellaan pelejä genreittäin tai mitä nyt sattuu keksimään, kuten vaikkapa ”sci. Näillä voi sitten viritellä sivupalkin pikavalintoihin omia peliryhmiä, kuten vaikkapa ”pulmapelit”. Nämäkään alustat eivät olleet ylitsepääsemättömiä ongelmia, sillä voin lisätä melkein minkä tahansa alustan kaupallisia pelejä käsin hakutoiminnolla. Merkittävin puute on Nintendo, mutta itse kaipasin myös itch. Hetken käpisteltyäni hoksasin muun muassa kokoelman listauksen peliajan mukaan, mikä on hieno homma sattuneesta syystä pleikka ei tietenkään tällä listalla loista. ” ja ”fantasia”. Se näyttää kaikki omistetut pelit riippumatta siitä, mistä digikaupasta ne on hankittu. GOG Galaxy 2.0 -sovellus pyrkii kokoamaan kaiken sekalaisen pelidatan yhteen paikkaan. Petri Heikkinen Steam, Epic, Origin, GOG vai koko pelikokoelma yhdessä suuressa tietokannassa. Epic Games käytti kaksivaiheista tunnistautumista, muut menivät suoraan tunnus & salasana -kombolla. Itse peli on tietysti aina pääasia, mutta tarjoan mielelläni sisäiselle tilastonikkarillenikin välillä purtavaa. Digitaalinen koko kokoelman selaus on kiva juttu, mutta entä tietoturvallisuus. Jo näillä alustainteraktioilla mentiin 700 yli että heilahti, eikä tässä puhuta vielä Nintendon peleistä, PS2:sta tai vaikkapa C64:sta. Kerro kerro kuvastin GOG:n galaksi lainaa muista palveluista sen tiedon, mitä ne suostuvat antamaan. PELIXANDRIAN KIRJASTO Pelilistojen ohella GOG Galaxy 2.0 näyttää kätevästi kaikki linjoilla olevat pelikaverit alustoittain, mutta ainakaan konsolipelaajille ei voi viestiä. Tagien tagailussa toki menee tovi, mutta mitäpä sitä ei hyvän asian puolesta tekisi keksin parissa päivässä melkoisen tagiarmeijan. Huh huh, mitäs kaikkea mulla nyt oikeastaan onkaan. Pelitilien linkkaukset katkeavat helposti parilla klikkauksella. Tuttujen ohella esillä ovat pelit, joita koko galaksikööri pelaa eniten. Mitä GOG Galaxy 2.0 sitten voisi parantaa. Viimeistään Epicin myötä taistelu pelimyynnin valta-asemasta on muuttunut myös voimasuhteiltaan tasaväkiseksi kamppailuksi. V aikka Steam hallitsee edelleen PC-digikauppaa, niin se on saanut rinnalleen useita haastajia. Digikauppojen ”sisäänheittotuotteiden” myötä ilmaispelejä ja tarjouksia alkaa tulla siihen tahtiin, että tarve kootulle pelilistaukselle alkaa olla ilmeinen, sillä päällekkäisyyksien riski kasvaa samaan tahtiin kuin omistettujen pelien kirjasto eri palveluissa. Olin huomaavinani valmiitakin tageja, mutta kunnolla homma toimi vasta, kun laitoin peleille omia tageja käsin. Olen usein miettinyt, paljonko videopelejä omistan, kun erilaiset digihankinnat lasketaan yhteen
Vaikka videoita katsoessa jää välillä pakostakin tuijottamaan suu auki järkyttävän hintaisia kuvasignaalin muuttajia ja kaapeleita, on pakko tunnustaa, että pojat tekevät kulttuurihistoriallisesti arvokasta työtä. ja YouTubessa, jossa laadukkaiden pelejä käsittelevien videoiden löytäminen muistuttaa välillä suossa tarpomista. Joka päivä nettiin ilmestyy tuhansia videoita, jotka käsittelevät samoja aiheita kuin tusina muuta samaan aikaan ladattua videota, vaikka asian olisi saanut sanottua tekstinä murto-osassa samasta ajasta. NE ASIALLISET PELIVIDEOT YOUTUBEN LUDOLOGINEN DISKURSSI NÄIN SE ON TEHTY Game Maker’s Toolkit Englantilaisen Mark Brownin Game Maker’s Toolkit on minun ja näköjään monen muunkin mielestä parasta peliaiheista sisältöä, mitä Youtube tarjoaa. Brown käy analyyttisesti läpi pelien suunnitteluratkaisuja ja pukee sanoiksi asioita, joita useimmat eivät ole miettineet kuin alitajuntaisesti. 62. Voin melkein antaa anteeksi sen, että Super Nintendoni pelit pyörivät amerikkalaisten ja japanilaisten pelejä hitaammin. En ole vähääkään kiinnostunut koko trilogiasta, mutta niinpä vain katsoi tunnin verran, kun Brown tutkiskelee, miten sarja muuttui osa osalta kauhusta toimintaan. Ohessa joukko tubettajia, joiden videoista ei löydy klikkiotsikoita, tyhjänjauhantaa tai tarpeetonta kiroilua vaan tiukkaa asiaa. Missään tämä ei näy niin hyvin kuin videopeleissä, musiikissa, kirjallisuudessa, tv-viihteessä, elokuvissa, teatterissa, muodissa, sarjakuvissa, internetissä, ruokavalioissa, elämänohjeissa, mietelauseissa... Vanhat koneet suunniteltiin juuri kuvaputkinäytöille, joten teräväpiirtotelkkari lisää kuvaan tarpeetonta pehmeyttä ja kaikkein pahimpana lagia, joten pelien kokeminen nykylaitteilla tekijöiden olettamalla tavalla on aivan validi ongelma, johon tarvitaan vastaus. Ymmärrettävää, sillä Zelda-luolastojen yksityiskohtaisia vertailuja ja Nintendon tasoloikkasuunnittelun tarkastelua katsoessa tulee väistämättä mieleen, että kyseessä on alan ammattilainen. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämänkaltaisten analyysien ilmaantuminen kertoo pelien kypsymisestä taiteenlajina. Suurin osa on pikselinnypläysvideoita, joissa verrataan pelien ja pelikonsolien suorituskykyä tavalla, josta vain ihmiseksi muuttunut näytönohjain voisi nauttia, ja toisekseen retropelien tekniikkaa tutkivia videoita. Ensimmäiset eivät minua suuremmin innosta, mutta jälkimmäiset sitäkin enemmän. HYVÄ JA HUONOA TEKNOA Digital Foundry Eurogamerin alaisuudessa toimiva Digital Foundry tekee käytännössä kahdenlaista sisältöä. Eemeli Sorri ”Jou, PeliPenaxXx420 tässä taas moi, muistakaa laittaa kanava tilaukseen ja tykätä elikkäs tykitellä...” S cifi-kirjailija Theodore Sturgeonin lausahduksen mukaan 90 prosenttia kaikesta on roskaa. Hyvä esimerkki ovat Dead Space -videot. Siihen verrattuna melkein identtisten PS4-, Xbox Oneja PC-pelien ruudunpäivityksen vertailu on tylsää ja saa arvostamaan nykylaitteiden samankaltaista suorituskykyä. PEHMEÄÄ KUVAA My Life in Gaming My Life in Gamingin videot edustavat periaatteessa samaa hifistelyä kuin Digital Foundry, mutta painopiste on enemmän parhaan kuvanlaadun saamisessa vanhoista konsoleista. Jos yhtään kiinnostaa, miten Quake saatiin sovitettua ykköspleikkarille ja Saturnille, miten Duke Nukemin konsoliversiot eroavat PC-isästään, tämä on sopiva paikka. Brownia on luultu itse pelintekijäksi, vaikka hänen juurensa ovatkin journalismissa. Parhaat videot eivät sorru liialliseen teknojargoniin, vaan selittävät hyvin, minkälaisia uhrauksia pelintekijöiden piti vielä 90-luvulla tehdä, jotta pelit saatiin mahtumaan jokaiselle koneelle. Kanava sai minut myös arvostamaan eurooppalaista lähetystekniikkaa: scartin tarjoama kuva on yksinkertaisesti ylivoimainen amerikkalaisten komposiittikaapeleiden utuiseen roskaan verrattuna
Ja se tapa ei ole ruudussa joriseva pää, joka ylipitkässä videossa räplää grafiikka-asetuksia ensimmäiset puoli tuntia.” Girlfriends Reviews olisi se tapa, jolla itse haluaisin tehdä pelivideoita. Sarja tekee sen ongelmakohtia ohittamatta, mistä studiolle hatunnosto. Mutta videoeditointia kokeilleena ikävä kyllä tajuan sen järjettömän määrän aikaa ja vaivaa, joka videoihin on upotettu. Toinen mielenkiintoinen sarja on Devs Play, jossa studion väki pelaa pelejä niiden tekijöiden kanssa. Tekijöiden tausta pelibisneksessä näkyy vahvasti: esimerkiksi arvio Mass Effect: Andromedan animaatio-ongelmista ei ollut tavallista some-lynkkausta, vaan kiehtova sukellus pelinteon tuotannollisiin realiteetteihin. Kolmanneksi ja ehdottomasti tärkeimmäksi syyksi videot ovat sympaattisia, nokkelia ja hauskoja, mikä erottaa ne aika lailla tubettajista, joissa arkkityypit tuntuvat olevan pelifirmoja vihaava katkera ja kyyninen feikkijuoppo pelihyllynsä edessä tai joku variaatio virtuaalikaveruudella ratsastavasta pelleshow’sta. Tämä Amerikan Kuorikoski on päivisin englannin kielen professori, mutta öisin haastattelee 80ja 90-lukujen klassikkopelien tekijöitä. Kanava on laajentunut myös historian ja mytologian puolelle, mutta pelivideoitakin tulee edelleen tasaisesti. Sisäpiiritiedolta ja huvittavilta anekdooteilta ei ymmärrettävästi vältytä. HIENOA HISTORIAA Double Fine Muun muassa Psychonautsista tunnetun studion kanavalla on parikin kiinnostavaa videosarjaa. Double Fine Adventure kuvaa ristiriitaisen vastaanoton saaneen seikkailupeli Broken Agen syntyvaiheita. Erityisesti Doom-sessio John Romeron kanssa on suositeltavaa katseltavaa. Videot käsittelevät aivan kaikkea pelaamiseen liittyen suunnitteluratkaisuista, rahoituksen kautta eettisiin kysymyksiin. Jos vanhojen pierujen sotajutut eivät innosta, Matt arvostelee videoiden lopussa myös oluita. Tyttöystävä ei teoriassa tee arvosteluita, minkä paljastaa jo kuvauskin: ”Nimeni on Shelby, teen videoita, joissa katson pelejä, joita poikaystäväni Matt pelaa.” Nykyään Shelbykin pelaa, ja vaikka videot eivät ole varsinaisesti arvosteluita, peleistä saa varmasti käsityksen. KLASSIKOIDEN ÄÄRELLÄ Matt Chat Kaikki edellä mainitut kanavat ovat kevyttä kauraa verrattuna Matt Bartonin materiaaliin. _nnirvi 63. HAUSKASTI BISNEKSESTÄ Extra Credits Yksinkertainen piirroshahmo ei välttämättä tuota mielleyhtymää pelibisneksen sydäntä käsittelevästä sarjasta, mutta niin se vain ulkoinen olemus pettää. Kompaktien pätkien sijaan haastattelut ovat tunnin parin mittaisia ja webbikameralla kuvattuja, mutta on se vain mielenkiintoista kuunnella, kuinka Paul Neurath, Chris Avellone ja Rebecca Heineman kertovat uransa alkuvaiheista ja sen ajan villistä ja vapaasta meiningistä. KUINKA SE PITÄÄ TEHDÄ Girlfriend Reviews Annetaan Tuben suuren ystävän Nikon sanoa viimeinen sana: ”Olen löytänyt tasan yhden kanavan, joka vastaa käsitystäni siitä, miten peliarvostelu Tubessa pistää hoitaa. Toiseksi ne ovat hämmästyttävän taidokkaasti editoitua materiaalia. Ensinnäkin videot ovat ytimekkäitä, kesto on vain viidestä kymmeneen minuuttia. Shelby osaa. Tim Schafer vaikuttaa olevan yhtä hauska henkilö kuin pelinsäkin. Ehkä vähän poikkeavan sellaisen
Vain aniharva tekijä tienaa tekemisillään niin paljon, että voi kehua elävänsä kirjoittamalla ja piirtämällä sarjakuvia. Pahan palkka Pertti Jarlan Fingerpori on jo pitkään ollut kiinni kullassa. Näkyvä esilläolo Hesarissa (ja likimain kaikissa maakuntalehdissä) on tuonut tekijälleen jo runsaasti mainetta ja mammonaa, ja sitä mammonaa Jarla on jakanut takaisin meille sarjakuvafaneille Täysi Käsi -kustantamonsa kautta. Nyt Juba on tarttunut taas aiheeseen ja palannut villiin länteen räväkällä tarinalla, jonka keskiössä on Hurja-Hilda, viiksekäs nainen. Kivenkova kolmikko kohtaa sarjakuvien hautausmaalla (tähän taustalle Ennio Morriconea)... Oikea kultakimpale kotimaisten strippisarjojen joukossa. Juba piirtää kaakitkin rumasti. Ja lisää on luvassa vielä tämän syksyn aikana! Musta hevonen on graafisesti tyylikäs, kuvallisesti oivaltava ja tarinoiltaan omituisen koukuttava strippisarja, joka ei montaa viivaa ja sanaa tarvitse toimiakseen. Iso kiitos siitä. Fingerpori-uutuus Paha kirja ei ole kuitenkaan mikä tahansa strippikokoelma, vaan se kokoaa yksiin kansiin kautta aikain eniten pahennusta ja hämmennystä aiheuttaneet stripit. Samuli Lintulan eli Samsonin piirtämä strippisarja Musta hevonen on jo pitkään ollut nettisarjissuosikkini, sillä se ilmestyy englanniksi Dark Side of the Horse -nimellä GoComics.com-sivustolla. Egmont on julkaissut pienen ajan sisällä jo kaksikin kokoelmaa Heikki-hevosen tekemisiä. Kostoteema on tietysti jo Tex Willeristä tuttu, mutta Hildan kosto on Texiä kamalampi. Hildan kulta Arthur tapetaan, Hilda raiskataan ja lavastetaan syylliseksi rakastettunsa murhaan, tuomitaan hirtettäväksi, mutta pakenee, huomaa tulleensa raskaaksi ja päättää kostaa... Wallu Suomalaisen sarjakuvan hyvät, pahat ja rumat — Samson, Jarla ja Juba — etsivät syksyn kirjamarkkinoilta kadonnutta kultaa. Tähän kultajahtiin olisi ”hyvän” rooliin sopinut yllättäen myös Tatu ja Patu -uutuus Kovaa menoa kiskoilla, sillä se on lastenkirjanimikkeestään huolimatta silkkaa sarjakuvaa. Strippien ohessa olevat Jarlan kommentit avaavat syitä, miksi kukin strippi on kirjaan kulkeutunut. Tämän syksyn markkinoilla taistelu lukijoiden suosiosta ja rahoista käy entistäkin kiivaampana. Lastenkirja ei kuitenkaan sovi samaan sarjaan Hurja-Hildan ja Asko Vileniuksen kanssa, joten vedetään pakasta aiheeseen paremmin sopiva Musta hevonen. Hilda ei HYVÄ, PAHA JA RUMA NÄYTTÄÄKÖ TÄÄ SUSTA HEVOSELTA. Siis kullan arvoista tietoutta Fingerpori-faneille ja miksei muillekin. Jo edellisessä albumissaan — Rocco Lamotta, sikojen klaani — Juba irrotteli ronskilla otteella ja sen arvovaltainen Otava vielä kustansi, mutta Hildan hurjuudesta kertoo se, että kustantajaksi vaihtui Zum Teufel, jonka imagoon rosoisempikin sarjakuvailmaisu sopii. Ensimmäinen tuli keväällä otsikolla Vuokrakolmio Bermudalla ja juurikin ilmestyi Sattuvaa huumoria -niminen 48-sivuinen alppari. Itse kukin voi nyt miettiä, mitä seuravassa ruudussa tapahtuu. soittele klarinetilla eikä popsi paistinperunoita, mutta menetetyn kullan vuoksi hän tekee kaikkensa. Löytyykö sitä, ja kuka sen lopulta saa. Rumaa jälkeä Juba Tuomolan rakkaus villiin länteen ja Tex Willeriin saattaa tulla joillekin Viivi ja Wagner -faneille yllätyksenä, mutta kannattaa muistaa, että uransa alkuvaiheissa Juba oli Punaniska-lehden vakiopiirtäjä, ja että hänen kädestään lähti viimeinen, kuudestoista Punaniska-albumi: Pancho Villan nahkahousut (Arktinen Banaani, 1997). K ultaa ei sarjakuvamarkkinoilla liiemmin liiku. Eipäs julkaista tässä koko Fingerpori-strippiä, ettei mene spoilaamisen puolelle. Mutta kuka kullan vie... Onpa mukana muutama aiemmin julkaisematonkin. Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä on tähtenä Asko Vilenius, jonka seksuaalinen suuntautuminen on herättänyt pahennusta useassa Hesaria lukevassa aamukahvipöydässä. Lisäksi Jarla on huippu piirtämään ”huonosti”, eli jo pelkät piirroksetkin naurattavat. Hyvä, hyvempi, hyvin Hyviä sarjakuvia tehdään maailmassa paljon ja Suomessakin monta. Kuka löytää kultasuonen, kuka jää nuolemaan näppejään. Suosikkisarja Fingerpori perustuu sanojen nokkelaan väärin tai toisin käsittämiseen ja kursailemattomaan aihevalikoimaan. EI MUSTA... Toki jakaisin kultaa kaikille, jos minulla sitä olisi, mutta vasta syksyn toteutuneet sarjakuvamyyntitilastot kertovat, kenen kukkaroon kulta kilisi. Toinen osa on omistettu natseille, sioille ja natsisioille ja kolmannessa osassa on kirjava kokoelma muun muassa Rivo-Riittaa, Jeesusta, vammaisia ja kuolemaa käsitteleviä ”typeriä kaksimielisyyksiä”. 64. Siispä tilastoja kaunistelemaan siitä! Juba: Hurja-Hilda, Zum Teufel 2020, 48 sivua, hinta noin 18 euroa Pertti Jarla: Fingerporin Paha kirja, Like 2020, 64 sivua, hinta noin 20 euroa Samson: Musta hevonen — Vuokrakolmio Bermudalla, Egmont 2020, 48 sivua, hinta noin 10 euroa Samson: Musta hevonen — Sattuvaa huumoria, Egmont 2020, 48 sivua, hinta noin 10 euroa RUUDUN TAKAA Heikki on musta hevonen, vaikka käyttäytyy kovin inhimillisesti. Hildalle soisi kultaa, mutta tämä alppari taitaa mennä karskiudessaan ohi Viivi ja Wagner -faneilta
Mitä. Kyberpunk-genren nauttivat monipuolisesti kuvatusta maailmasta, kiehtovista yksityiskohdista ja kaiken kattavasta tylystä asenteesta. Rivien välistä voi tosin lukea, miten paljon vaivaa maailman rakentamisen eteen on nähty. Millainen on tulevaisuuden perherakenne. caa – käsittelevästä osiosta. Missä. Militechin joukot laskeutumassa Itse pelin teosta kirja ei kerro mitään. Kirja sisältää runsaasti yksityiskohtaista informaatiota sekä satoja näyttäviä kuvia pelin kuvaamasta futuristisesta maailmasta. Tämän kaltaisia artikkeleita lukiessaan on vaikea olla ajattelematta sitä, miten niiden kuvaamat seikat heijastuvat V:n tarinaan Cyberpunk 2077 -pelissä. Odotuksen helpottamiseksi Dark Horse ja CDPR julkaisivat loppukesästä Marcin Batyldan kirjoittaman 192-sivuisen kirjan The World of Cyberpunk 2077. Militechin joukot laskeutumassa taistelukentälle heinäkuussa 2022 neljännen – ja kaikkein tuhoisimman – yhtiösodan aikana. Puolentoista kilon mötikkä tarjoaa paitsi iloa silmälle, se myös kiusoittelee malttamatonta mieltä siitä, miten kukin käsitellyistä ihmisistä, esineistä, asioista ja ilmiöistä lopulta ilmenee pelin sisällä. Jos pelaajan on tehtävä valinta esimerkiksi siitä, liittoutuuko kiinalaisen asevalmistajan Kang Taon vai intialaisen Darra Polytechnicin kanssa, voi olla hyödyllistä tietää, että ensiksi mainittu on nousemassa yhdeksi merkittävimmistä asevalmistajista panostettuaan voimakkaasti älyaseiden kehittämiseen. Mainoksista muodostuu monenlaisia mielikuvia. The World of Cyberpunk 2077 tarjoaa alkuperäisen roolipelin ystäville kompaktin tietopaketin siitä, mihin suuntaan tapahtumat ovat edenneet. Sisällön suhteen minulla ei ole juuri valitettavaa. Toisin kuin kirjan tekijät toivoivat, se tekee odottamisesta ainoastaan entistä vaikeampaa. Milloin. Mukana on runsaasti konseptitaidetta sekä kuvakaappauksia trailereista ja pelistä. Omalla tavallaan nämä ilmoitukset kertovan Cyberpunk 2077:n maailmasta ja tunnelmasta enemmän kuin varsinaiset pelikuvat. Kyseessä on kovakantinen kahvipöytäkirja, eräänlainen loreoppaan ja taidekirjan yhdistelmä. Enemmänkin kyse on siitä, mitä kirjasta vielä uupuu. Toimitus lupaa tarjota kaiken tarvittavan tiedon kaupungista totuudenmukaisesti ilman sitä hallitsevien suuryritysten valheita. Lempikuvani olivat kuitenkin kuhunkin aihepiiriin sovitetut ja useimmiten paitsi näyttävät, myös oivaltavat pelimaailman sisäiset mainokset. Kirjasta löytyykin omat osionsa maailman historiasta, tulevaisuuden teknologiasta, kaupunginosista, yhteiskunnan rakenteista sekä kaupungin hallinnasta kilpailevista yhtiöistä, järjestöistä ja katujengeistä. Yksi suosikeistani on halpisaseita valmistavalta Budget Armsin, jonka mainoslause kuuluu ”Perustuslain toinen lisäys ei ole ainoastaan rikkaita varten”. päivä (pidetään sormet ristissä, että tämän vuoden marraskuussa). Mukana on kattavat tiedot braindance-teknologiasta sekä pari mainosta, mutta niiden rinnalla olisi voinut olla esimerkiksi muutama elokuva-arvostelu. Historiaosuudessa käydään kiehtovasti läpi Yhdysvaltain romahtaminen 2010-luvun lopussa, kansainvälisten megakorporaatioiden nousu valtaan, valtavan tuhoisat yhtiösodat sekä maailman hidas nousu takaisin SYNKÄN TULEVAISUUDEN KÄSIKIRJA KYBERPUNKKAREILLE Kirjoittaja: Marcin Batylda Dark Horse Books / CD Projekt Red Sivumäärä: 192 jaloilleen taistelujen lopulta tauottua. Olisin kaivannut hieman enemmän tietoa Night Cityn asukkaiden arjesta. Millainen on normaali työpäivä. Todennäköisesti pelaajalle välitetään osittain samat tiedot dialogin kautta, mutta tiettyjen asioiden tietäminen etukäteen auttaa ainakin minua uppoutumaan maailmaan paremmin. Kuka on maailman suosituin näyttelijä. Mitä he syövät illalliseksi. The World of Cyberpunk 2077 on kirjoitettu Night City Inquirer -nimisen itsenäisen verkkosivun muotoon. Ensimmäisessä luvussa selviää, mitä maailmassa on tapahtunut viimeisen seitsemän vuosikymmenen aikana. Osa konseptitaiteesta on hyvin maalauksellisista, kun taas ruutukaappaukset ja esimerkiksi aseiden ja ajoneuvojen mallit ovat tyyliltään selkeästi realistisempia. 65. Joitain lukijoita voi toki haitata kuvituksen yhtenäisyyden puute. Näin kävi myös The Witcher 3:n kohdalla luettuani kaksi ensimmäistä Noituri-kirjaa ennen pelaamisen aloittamista. Pidin erityisen paljon myös eri kaupunginosia – Arasakan ja muiden megakorporaatioiden hallitsemaa keskustaa, rikkaiden asuttamaa Westbrookia, slummiutunutta Watsonia, ristiriitojen värittämää Heywoodia, vanhaa maailmaa edustavaa Santo Domingoa sekä menetettyä paratiisia Pasi. Millaista musiikkia he kuuntelevat. En voi olla varma siitä, tarjoaako kirjan lukeminen jonkinlaista etua pelin sisällä. C D Projekt Redin Cyberpunk 2077 -peli on viivästynyt useaan otteeseen, mutta sen pitäisi ilmestyä viimeinkin marraskuun 19. Puuttuva pala elämää Kirjan kuvitus on kohdallaan. Matkaoppaasta käyvät tekstit ovat tiiviitä, mutta täynnä elävöittäviä esimerkkejä. Lukiessani aloin jo miettiä, millaisia aseita tulen todennäköisesti käyttämään sekä minkä jengin kanssa voisin viettää aikaa (ja mitä niistä pyrkisin välttelemään viimeiseen saakka). Jokainen teksti on kirjoitettu lehtiartikkelin muotoon, joten niitä on helppo ja viihdyttävä lukea. Toisaalta on helppo kuvitella, että esimerkiksi eri yritysten välisten valtasuhteiden tiedostaminen auttaa tekemään parempia valintoja. Niiden lukijoiden, jotka haluavat vain päästä pelaamaan peliä, kannattaa jättää kirja väliin. Markus Rojola THE WORLD OF CYBERPUNK 2077 The World of Cyberpunk 2077 toimii oppaana yhtiösotien, kyberteknologian ja väkivaltaisten katujengien maailmaan
66. Star Wars: Squadrons (PC, VR, PS4, Xbox One) Tähtien sodan hävittäjätaisteluissa tunnelma on realismia tärkeämpää, mutta X-Wingja Tie Fighter -pelit onnistuivat silti loihtimaan niiden ympärille uskottavan pelimaailman. LOKAKUUTA. Moninpeli tukee 10 pelaajaa, mutta mukana on myös tarinallinen kampanja. Dirt 5 (PC, PS4, Xbox One) Miksi ajaa sileällä asfaltilla, kun maastoon ja töyssyjen päällekin kerran pääsee. PELIVUODEN LOPPUHUIPENNUS Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 21. Ride 4 (PC, PS4, Xbox One) Kaikkea enemmän ja parempana on mainio sapluuna jatkoosalle. Nettipelin rinnalla nähdään jaetun ruudun nelinpeli! 9.10. Pallistien pelisilmä vastaa myös paremmin oikeita nimimiehiä. Digifutarien käytöstä on tuunattu joka osa-alueella ja vastustajia jallitetaan muun muassa monipuolisilla jalkakikoilla ja tiimikaverien juoksusuuntien pikaohjauksella. FIFA:n vuosipäivityksen uramoodissa ottelua pääsee manageroimaan taktisesta ylänäkymästä käsin ja pelattavaksi voi napata vaikkapa vain jännät rankkarit. Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuva Star Wars: Squadrons yrittää tosissaan toistaa tempun ja asettaa vastakkain Imperiumin ja Uuden tasavallan pilotit. Kisoja mutkistavat vaihtelevat sääolosuhteet ja vuodenajat. Mukana on yli 175 kustomoitavaa prätkää, joiden ohjausfysiikkaa on tarkennettu muun muassa massan ja aerodynamiikan osalta. 2.10. Pitkissä endurance-kisoissa muuttuvan sään ja vuorokaudenajan ohella pitää huomioida renkaiden ja bensan kulutus. Normiprätkien kisoja kuvaavassa Ride 4:ssä on 30 tietä tai kilparataa. Kokemuspisteet tuovat legendaaristen alusten piloteille lisää aseita, päivityksiä ja kosmetiikkaa. 8.10. Leikkisän rempseän Dirt 5:n rapamenyyllä on muun muassa rallikrossia, jääratoja, stadium super trucks -sarjaa ja off road -kisoja. 16.10. Pölyisen maaston mylläyksen näyttämöinä nähdään Arizona, Brasilia, Marokko, Kiina, Italia, New York ja Norja. TULOSSA SYYSKUU 2020 Loppuvuoden tärkeimmät julkaisut ovat PS5 ja Xbox Series X, mutta luvassa on myös tukku kovia pelinimiä. FIFA 21 (PC, PS4, Xbox One, Switch) Virtuaalifutiskautta ei korona uhkaa, mutta vähän vain siirsi normaalista julkaisupäivästä
Lontoossa matkustetaan jalan, autoilla ja tietysti metrolla. Kapteeni Olimarin ja kumppanikapujen seikkailuun PNF-404:lla on ympätty uusia sivutehtäviä ja jaetun ruudun co-op aiempaa laajemmilla vaikeustasooptioilla. 19.11. Kierrä, häiritse, hämää tai painu suoraan sisään viileiden aseiden säestämänä. Pikmin 3 Deluxe (Switch) Söpön tosiaikastrategiaa ja seikkailua yhdistelevän Pikminin nelososaa ei näy eikä kuulu, mutta onneksi Wii U:n kolmososasta switchataan deluxe-painos. Watch Dogs: Legion (PC, PS4, Xbox One, Stadia) Missä vaiheessa valvonta muuttuu sorroksi. Palkkasoturi V on täysin kustomoitavissa ennen peliä, sen kuluessa ja myös tehtävien suoritustapa Night Cityssä on vapaa. Vahtikoirien kolmas osa sijoittuu lähitulevaisuuden . Kakkosesta tuttu piklopedia tekee myös paluun ja mukana ovat toki kaikki kolmosen delsut. läisten eniten odottama peli. 17.11. ktionaaliseen Lontooseen, jossa hakkeriryhmä DedSec taistelee dystooppista valvontakoneistoa ja yksityisen Albion. Ennakkoon kaikki nähty näyttää hyvältä tai vähintäänkin lupaavalta. Vaihtoehtoisen historian käänteissä Eivoria tukee korppi Synin, joka kunnostautuu tiedustelijana ja vihollisten hämääjänä. Salavihkaista otetta vaativien tehtävien ohella Eivor johtaa pienten ryhmien ryöstöretkiä ja armeijoita linnoitusten kimppuun. 29.10. Avoimen maailman toimintaseikkailussa DedSec värvää riveihinsä lisää väkeä, jotka voidaan menettää pysyvästi mönkään menneissä operaatioissa. rman ”poliiseja” vastaan. 9.10. 30.10. 67. Cyberpunk 2077 (PC, PS4, Xbox One, Stadia) CD Projekt Redin Cyberpunk 2077 -roolipeli on todennäköisesti yksi pelit.. Assassin’s Creed Valhalla (PC, PS4, Xbox One, Stadia) Vuonna 873 viikinkivalloittaja Eivor sotkeutuu anglosaksien kuningaskuntien ohella assassiinien ja temppeliritarien loputtomaan nujakkaan
VKO 2020-43 60 93 54 -2 00 8 SAATAVILLA 4.9.2020. PAL
9,90 € 7777777777777777777777777777777777777777 Syyskuu 2020 . UUSIN NETTISENSAATIO FALL GUYS MAAILMAN LOPUSSA FALLOUT 76: WASTELANDERS HORIZON: ZERO DAWN DEATH STRANDING KILVANAJOA KUPLASSA F1 2020 TAIVAAN HERRA MICROSOFT FLIGHT SIMULATOR SYKSYN KAUNEIMMAT KAIKKIEN AIKOJEN HUIPPUSTRATEGIAT CRUSADER KINGS III THE GRAND TACTICIAN SHADOW EMPIRE C ru sa d e r K in g s III K a n y e Q u e st F a ll G u y s 8/2 02 7 ,90 Syyskuu 2020 . 9,90 €