C u lt o f th e L a m b 8/2 02 2 Syyskuu 2022 . 11,90 € ELÄIMELLISET 161398_.indd 1 161398_.indd 1 25.8.2022 21.45.51 25.8.2022 21.45.51. F1 22 NELJÄNNESVUOSISATA PAHENNUSTA POSTAL M a rv e l’s S p id e rM a n R e m a st e re d . B la d e R u n n e r . KISSANELÄMÄÄ STRAY HÄMÄHÄKKIMIES HÄMMÄSTYTTÄÄ MARVEL’S SPIDER-MAN REMASTERED TERVEISIÄ TULEVAISUUDESTA BLADE RUNNER STARSHIP TROOPERS: TERRAN COMMAND CITIZEN SLEEPER SILICON DREAMS AUTA PAHAA, TUHOA MAAILMA CULT OF THE LAMB SHADOWS OF FORBIDDEN GODS KIERTÄÄKÖ SARJA SAMAA RATAA
Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 16 32 12 Marvel’s Amazing Spider-Man Remastered Ajassa 5 Pääkirjoitus: Uutta virtaa Tuukka Grönholm 6 Pelit pelisuunnittelee: Grand Tactician 2022 Ilja Varha 10 Pelit ohjelmoi: Nahka Juho Kuorikoski 15 Nnirvi: Sorto seis Nnirvi 38 Postal 25 vuotta Pekko Pistokoski 50 Uutiset peleinä Jouni Utriainen 61 Konehuone: PDP Wired Controller Nnirvi 61 Konehuone: Logitech Lift Nnirvi 62 Ruudun takaa Wallu 63 Kino Special: Slasher-elokuvien edeltäjät Markus Rojola 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 12 Stray Kriina Rytkönen & Risto Karinkanta 16 Marvel’s Amazing Spider-Man Remastered Nnirvi 19 Hard West 2 Tuukka Grönholm 22 Citizen Sleeper Antero Kyyhky 24 Starship Troopers: Terran Command Nnirvi 26 Blade Runner: Enchanced Edition Juho Kuorikoski 28 Silicon Dreams Markus Rojola 30 F1 22 Marko Mäkinen 32 Thymesia Riku Vihervirta 34 The Centennial Case: A Shijima Story Johannes Valkola 2 161399_.indd 2 161399_.indd 2 25.8.2022 17.59.44 25.8.2022 17.59.44. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. /asiakaspalvelu 330 numero 31. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. www.fokusmediatilaus.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.
19 58 38 36 Postal Fire Emblem Warriors: Three Hopes 36 Fire Emblem Warriors: Three Hopes Petri Heikkinen 40 Postal 4: No Regerts Pekko Pistokoski 41 Postal: Brain Damaged Pekko Pistokoski 42 Radirgy Swag Antero Kyyhky 44 Cult of the Lamb Iikka Kivi 46 Shadows of Forbidden Gods Nnirvi 49 Panzer Corps 2: Axis Operations 1943 Juha-Pekka Viljanen 52 Ravenous Devils Jukka Koskela 53 A Memoir Blue Johannes Valkola 54 Tiny Combat Arena Antti Ilomäki 56 Mothmen 1966 Antero Kyyhky 57 Dread Hunger Risto Karinkanta 58 Sonic Origins Lassi Hietala 60 Mario Strikers Battle League Lassi Hietala Teemat Eläimellistä menoa 10 Pelit ohjelmoi: Nahka Juho Kuorikoski 12 Stray Kriina Rytkönen & Risto Karinkanta 16 Marvel’s Amazing Spider-Man Remastered Nnirvi Liity pahiksiin, tuhoa maailma 44 Cult of the Lamb Iikka Kivi 46 Shadows of Forbidden Gods Nnirvi Sota ei koskaan muutu 6 Pelit pelisuunnittelee: Grand Tactician 2022 Ilja Varha 49 Panzer Corps 2: Axis Operations 1943 Juha-Pekka Viljanen 24 Starship Troopers: Terran Command Nnirvi Cyberpunkkia 22 Citizen Sleeper Antero Kyyhky 26 Blade Runner: Enchanced Edition Juho Kuorikoski 28 Silicon Dreams Markus Rojola 24 3 161399_.indd 3 161399_.indd 3 25.8.2022 17.59.54 25.8.2022 17.59.54
Monenmoiset pelitarvikkeet löydät Motonet-tavarataloista ja verkosta motonet.fi 161400_.indd 4 161400_.indd 4 25.8.2022 18.00.36 25.8.2022 18.00.36. Vaahtomuovitäytteen ansiosta pidemmätkin pelisessiot tuntuvat mukavammilta. 169 00 95-01301 Cloudberry GM-3 PELITUOLI Laadukas PVC-nahkainen pelituoli. Istu mukavasti ja uppoudu pelin vietäväksi 24 90 95-01303 Cloudberry Rollerblade RENKAAT PELITUOLIIN 5 KPL Oranssi Erittäin hiljaiset, lattiaa säästävät ja tyylikkäät Cloudberrykumirenkaat pelituoleille. 24 90 95-01302 Cloudberry Rollerblade RENKAAT PELITUOLIIN 5 KPL Musta Erittäin hiljaiset, lattiaa säästävät ja tyylikkäät Cloudberrykumirenkaat pelituoleille
Scifiäkin kiinnostaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta ennusmerkit ovat juuri nyt hyvät. Koronavuosien myötä myös konsolisukupolven vaihdokseen liittyvä siirtymävaihe alkaa olla ohi. Jo kesällä devaajia tavatessa tuntui, että parin vuoden horroksen jälkeen pelimaailma sai jostain uutta ilmaa. Vaikka korona nosti pelifirmojen tuloksia ja antoi alalle taloudellista boostia, uusien ideoiden suhteen tunnuttiin menevän vastakkaiseen suuntaan. Soylent Green -päiväkin meni juuri ohi 24. Kahdesta kilpakumppanista henkiin jäi ammattilaisten sijaan suurelle yleisölle suunnatut Gamescom-messut, jotka vetivät tapahtumaan ensiyrittämällä kaikki suurimmat pelifirmat ja 245 000 hengen yleisön. Saksassa oli vuonna 2009 liki samaan aikaan kahdet eri pelimessut, Gamescom Kölnissä ja Games Convention Leipzigissa. Ajattelin keväällä, että korona saattaa vielä heittää kapuloita tapahtuman rattaisiin, mutta olin onneksi väärässä. E3 ei ole silti Gamescomin ainoa uhri. Tosin ideoiden runsaudesta ei voi vielä puhua. Blade Runner -scifielokuvan tapahtumat vuodelta 2019 alkavat olla jo lähihistoriaa. Toki se vaatii aikaisempia näyttöjä tai poikkeuksellisen kiinnostavaa projektia, plus projektin myymistä yhdelle kolmikosta. Euroina laskettuna mobiilipelit ovat vallanneet puolet markkinoista, mutta aika monen firman tuloksessa konsoleiden ja PC:n tulovirrat tasoittuvat. Vaikka maailmantaloudessa ja -rauhassa näkyy useita uhkakuvia, kuten Fallout LARP, pelimaailmassa on menossa kehityskulkuja, jotka lupaavat hyvää. Jopa eräs matkustamiseen turtunut veteraani odotti innolla elokuun lopun Gamescom-messuja. Riskialtis pelialakin kuulemma taas kelpaa, vaikka rahoitusta onkin ”helpompi” saada edelleen mobiilipeleille kuin ison ruudun peleille. PC-pelaamisen hautajaiskellot kannattaa taas kerran kantaa kellotornista kellariin. Taloudellinen riski ei ole nyt yhtä vankasti tekijöiden omilla harteilla, koska digimarkkinakamppailun myötä pelintekijät voivat saada pelinkehitykselle rahoitusta entistä aikaisemmassa vaiheessa. Pystyn arvaamaan miksi, sillä edelleen hämmästyn nykyistä vuosilukua. Gamescom-messujen perusteella ensivaikutelmani on, että pelintekijöiden fokus on parhaillaan tulevaisuudessa ja nimenomaan avaruudessa. Pelien uusversioiden sijaan aletaan kohta saada jotain oikeasti uutta, modernien koneiden voimavaroja hyödyntäviä hittejä. elokuuta 2022, samaan aikaan Gamescom-messujen kanssa. Itse en ollut ihan vielä niin pitkällä koronakrapulassa, vaan jätin messut väliin suurimpien pelifirmojen tapaan. Pelijulkaisijat katsovat, että suurten pelaajamäärien myötä nopeasti käynnistyvä nettipeli on moninpelin menestyksen kannalta elinehto. PELIT 13 VUOTTA SITTEN 5 161401_.indd 5 161401_.indd 5 25.8.2022 20.42.33 25.8.2022 20.42.33. Oletus ei nähdäkseni ole väärä, sillä huonosti käyttäytyvä pelaajakuntakin haittaa monipeliä vähemmän kuin pelikavereiden totaalinen puute. Toinen selvä muutos on, että indiedevaajat ja itsenäiset toimijat sanovat suoraan hyötyvänsä Microsoftin, Sonyn ja Epic Gamesin nokittelusta digimarkkinoilla. Se alkaa näkyä myös pelifirmojen strategisissa painotuksissa, koska vanhat vastaparit nähdään entistä selvemmin tasa-arvoisena ja toisiaan tukevana markkinana. PÄÄKIRJOITUS E n tiedä, onko syy omassa loppuneessa etätyöeristyksessä vai muuttuneessa todellisuudessa. Tapahtuma, tila ja paikka olivat selvästi vahvemmat kuin kilpailijalla. Isossa kuvassa myös maailmantalouden epävarmuus saa sijoittajat etsimään vaihtoehtoisia kohteita perinteisille. UUTTA VIRTAA Saksan Gamescomin väitetään kaataneen osaltaan jopa Yhdysvaltojen E3-messut, sillä pelimedian vaihduttua peli-influensereihin ja pelikauppojen digiksi Yhdysvalloissa pelifirmat haluavat ammattilaisten sijaan suuren yleisön messuille ihmettelemään tulevia pelejään. Jos kysyi pelintekijöiltä perinteisiä kalastelukysymyksiä fiiliksistä tai meiningistä, he puhuivat lähinnä etätyön tuomista haasteista, eivät uusista innostavista jutuista tai mahdollisuuksista. Varsinkin AAA-pelien takana olevalla AA-markkinoilla on nyt parempi asema kuin pitkään aikaan (vai koskaan). Käytännössä asia näkyy myös moninpeleissä, joissa crossplay-tuki todennäköisesti lisääntyy nykyisestään sekä konsoleiden että PC:n välillä
Ilja Varha GRAND TACTICIAN: THE CIVIL WAR (1861–1865) Hei, tulen Amerikasta. K ukaan ei ole profeetta omalla maallaan, tupataan sanomaan. Alkuvaiheessa (Early Access) se selittyi bugisuudella ja keskeneräisyydellä. Nyt, syksyllä 2022, voimme nykyhetkeen keskittymisen sijaan vihdoin kääntää katseemme tulevaan. Myöhemmin pelin palauttaneiden palaute on painottanut monimutkaisuutta ja korkeaa oppimiskäyrää sekä sitä, ettei peli olekaan suora kopio jostain toisesta pelistä. Hintaankin liittyy mielenkiintoinen statistiikka. Että näin kävi, ei ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys. Steamista olemme jo saaneet ulos mielenkiintoista statistiikkaa, joka kertoo pelistä ja siihen tarttuneista pelaajista paljon. Toisen vuoden tilinpäätös Mikä tärkeintä, Grand Tactician: The Civil War (1861–1865) on löytänyt yleisönsä. Realismiruuvi on myös melko kireällä, peli ei myöskään muistuta hyvin myyneitä kevytstrategioita kolmiulotteisuudestaan huolimatta. Itävaltalais-suomalais-saksalainen Grand Tactician (Pelit 8/21, (vain!?_IVa) 88 p.) ei myöskään ole kovin tunnettu nimenomaan noissa maissa. Grand Tacticiania myydään Steamissa ja nykyään myös Epic Storessa. Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella strategiapelistä nimeltä Grand Tactician. Laakereille ei kuitenkaan jääty lepäämään. Normaalia indiepeliä korkeampi hinta on onnistunut pitämään sunnuntaisoturit loitolla. Vaikka peli oli tuolloin juuri ja juuri pelattavassa VISKIÄ JA SITRUUNOITA PELIT PELISUUNNITTELEE kunnossa ja kaatuili tuon tuosta, se noteerattiin positiivisesti strategiapelien kentässä ja nousi hetkellisesti jopa Steamin eniten myyvien pelien top kolmeen. Vaikka peli on periaatteessa jo kaksi vuotta vanha, sen myynti jaksaa ihmetyt6 161402_.indd 6 161402_.indd 6 25.8.2022 21.56.12 25.8.2022 21.56.12. Lisäksi soppaa on maustettu hyppysellisellä Jominia. Mutta rapakon takana raskas strategiapeli on genressään vähintään pienimuotoinen hitti. Tätä kirjoittaessani pelillä on Steamissa lähes 1 400 arvostelua, joten statistiikka perustuu jo riittävään massaan. Syksyllä 2020 peli julkaistiin Early Access -versiona. Strategiapeligenrestä puuttui jotain: tosiaikainen, realismiin kallellaan oleva hiekkalaatikko, jossa sodankäyntiä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti PMESII (Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure) -mallin hengessä. Luku sallii hyvin myös pelin menestyksen vertailun muihin verrokkeihin käyttäen kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan noin joka kolmaskymmenes pelin ostanut kirjoittaa arvostelun. Se ei toki ole suuri yllätys, mutta palautteen perusteella olemme kyenneet käsittelemään Yhdysvaltojen sisällissotaa objektiivisesti ja amerikkalaisia itseään kiinnostavalla tavalla. Peli on reaaliaikaisena ja hidastempoisena varsin poikkeuksellinen yksilö heksojen ja vuoropohjaisuuden hallitsemassa raskaamman strategian genressä. Toisaalta yleensä kuukauden perästä arvostelut nousevat takaisin vakiintuneelle 80 prosentin tasolle, kun peliä pidempään kokeilleet ja sen sielunelämän (oikkujen) kanssa sinuiksi päässeet tekevät arvostelunsa. Projekti alkoi 2016 kahden pelialan amatöörin vaatimattomista lähtökohdista, toki kunnianhimoisella ajatuksella. Steamin seuraama viimeisimmän 30 vuorokauden arvostelujen keskiarvo tippuu yleensä mixed-osastolle (alle 70 prosenttia positiivisia arvosteluja), kun 0–2 tuntia pelin kanssa viettäneet purnaavat milloin mistäkin. Statistiikka kertoo, että pelin myynti Yhdysvalloissa on ihan omaa luokkaansa muuhun maailmaan verrattuna. Kaikki ominaisuudet kaventavat pelin potentiaalista kohdeyleisöä rankalla kädellä. Esimerkiksi pelin on palauttanut yli joka kymmenes sen ostaneista, mikä on Steamissa myynnissä olevien pelien keskiarvon yläpuolella. Pelin kehittämisen matkaa on voinut seurata Pelit-lehdessäkin. Viimeisen vuoden olemme kiivaasti kehittäneet peliä edelleen. 44 euroa (verrokkina Ultimate General alle 30 euroa, toisena ääripäänä Grigsbyn raskaat War in the East -pelit 60– 70 euroa) tarkoittaa vähemmän heräteshoppailijoita, jotka vain pahoittavat mielensä pelin monimutkaisuuden kanssa. Vuosi myöhemmin, syksyllä 2021, peli julkaistiin täytenä versiona meidän pelintekijöiden mielenterveyden kannalta jo huomattavasti seesteisemmissä merkeissä. Pelin ollessa alennuksessa myyntilukuihin tulee piikki, mutta samalla pelin arvostelut putoavat
Early Accessista julkaisuversioon kehitimme tekoälyä kiivaasti. Arviomme mukaan tämä kertoo siitä, että pelillä “on jalat” eli se on aiheeltaan ja olemukseltaan ajaton, ainakin kultasilmättömän kohdeyleisön näkökulmasta. Toinen syy löytyy toivottavasti kehitys. Taistelussa tekoälyn pitää kyetä lyömään pelaaja edes ylivoiman turvin ilman, että se tuntuu huijaavan. Tasapaino muuttuu, pelaajien käynnissä olevat kampanjat saattavat mennä juntturaan ja sekaan helposti sujahtaa muutama uusi bugi, kuten lataamisen jälkeen pystyyn nousevat kuolleet sotilaat, joita saa sitten metsästää hot. Se on jopa niin . Jokainen niistä on omalta osaltaan vienyt peliä eteenpäin pelaajien toiveiden ja omien ideoiden mukaisesti. Moninpeli olisi toki toinen mahdollinen keino tuoda peliin lisää haastetta, mutta monista toiveista huolimatta tiimimme ei pysty tähän huutoon vastaamaan. Tekoälykenraalit pärjäävät nyt julkaisuversioon verrattuna paljon paremmin. Ei saa jäädä puiden varjoon lepäämään Ansaintaja kehitys. Elokuussa 2022 Grand Tacticianiin on julkaistu kahdeksan suurempaa pätsiä. 7 161402_.indd 7 161402_.indd 7 25.8.2022 18.13.01 25.8.2022 18.13.01. Sen pitäisi olla haastava ja uskottava niin kampanjapuolella kuin taisteluissakin. Esimerkiksi Total Warin automaattitaisteluissa saa selkäänsä tuon tuosta, mutta itse pelaamalla voittaa aina ja helposti. tää. Pelin alkuperäiset 2D-spritet ajoivat toki asiansa… …mutta 3D-soturit pyörivät ruudulla mukavan sulavasti ja näyttävät varjoineen paremmalta, mahdollistaen kameran siirtämisen vähän lähemmäs. Kun peli oli turvallisesti ulkona ja isoimmat julkaisuversion bugit oli korjattu, pystyimme jatkamaan kehittämistä ilman suurempaa stressiä tai paineita. ksu, että arvioituaan tilanteen se saattaa suoraan lyödä hanskat tiskiin ja irtautua. Jos unohdetaan pelin julkaisuihin ja alennusmyynteihin liittyvät piikit, myynti on pysynyt tasaisena. Ainakaan tämän pelin tiimoilta. Aseetkin pitää itse tilata joko Euroopasta tai omalta teollisuudelta vanhan abstraktimman systeemin sijaan. Juuri sitä tilannetta yritämme välttää loppuun asti, vaihtelevalla menestyksellä. Jokainen yllättävä ja onnistunut keinoälykomentajan reaktio testipelissä nostaa mielialaa, mutta toisaalta osa pelaajista pelaa aivan eri tavalla taistelunsa, jolloin tekoälyn uusi hieno taito saattaakin kääntyä sitä vastaan toisessa tilanteessa. xeillä. Tällaisessa pätsäämisessä, missä samalla lisätään kokonaan uusia ominaisuuksia tai suuresti muutellaan olemassa olevia, on toki riskinsä. Läpinäkyvä rahastus sekä tuntui väärältä että sisälsi riskejä maineen kannalta. astamme. Myös käytössä oleva aseistus on lisääntynyt. Toki se ärsyttää huolella puolustuksensa ryhmittänyttä pelaajaa, mutta ainakaan tekoäly ei toistuvasti syöksy pelaajan pistimiin liian pienillä voimillaan. Taustalla vaikuttava talous nivottiin paremmin ja näkyvämmin sodan kulkuun. Osa uusista pelaajista jopa kertoo tekoälyn tuottaman haasteen olevan liian kova jo alimmilla tasoilla. Spritet hyllyttämällä saavutetut framet sekunnissa investoitiin sulavampaan joukkojen liikkeeseen. Ilmainen ja yllättäen lisätty kasvojenkohotus teki pelistä vähän nätimmän, vaikkei sitä nyt mitenkään kauniiksi voi vieläkään moittia. Järjettömän kova meno Yksinpelinä Grand Tactician on riippuvainen tekoälyn kyvystä haastaa pelaaja. Tekoälylle on opetettu paljon uusia temppuja, kuten Pohjoisvaltojen maihinnousuoperaatiot kapinallisten rannikolla tai heikompien osastojen koukkaukset vastustajan huoltoyhteyksien kimppuun epätoivoisen rynnäkön sijaan. Emme halunneet lähteä tälle tielle, sillä peli alkoi intohimoprojektina ja on sellaisena säilynyt. Skriptaamalla saattaisi saada tekemiseen enemmän tolkkua, mutta samalla meno muuttuisi ennalta arvattavaksi. Samaan aikaan yli tuhannen pelitunnin veteraanit vievät tekoälyä kuin litran mittaa. Jos taistelukentällä tulee turpaan jatkuvasti, tämä heijastelee suoraan kampanjaan, josta myös häviää haaste. Tällä pohjustimme myös mahdollisia jatkoprojekteja, sillä kyseenalaisesta maineesta ei helposti ravistele irti, etenkään ilman isoa julkaisijaa taustalla. Projektien avulla aikaisemmin politiikkoihin niputetut uudistukset ovat paremmin pelaajan kontrolloitavissa. Tekoälyn (jatko-)kehittäminen on ollut ehdottomasti tuskallisinta, mutta samalla mielenkiintoisinta puuhaa. Samalla talouteen liittyviä pelaajan vaikuttamismahdollisuuksia lisättiin merkittävästi. Moninpelin kehittäminen toki kiehtoisi kovasti, sillä Grand Tacticianin pelimekaniikat mahdollistaisivat todella mielenkiintoisia kähinöitä ystävien, eli tulevien vihamiesten, kanssa. Pelisarjoissa uutta peliä pukkaa parin vuoden välein. loso. at perustuvat menneeseen, siihen parempaan aikaan. Kesäkuussa 2022 saimme valmiiksi pelin talouden uudistuksen. Sen sijaan päätimme jo ennen julkaisua, että ylläpidämme peliä ja lisäämme siihen uusia ominaisuuksia myös tulevaisuudessa. Iloksemme nämä kaksi kategoriaa ovat olleet melko lähellä toisiaan, jolloin olemme kyenneet vastaamaan kentän huutoon priorisoimalla omaa jo olemassa olevaa listaamme. Kehittämisen aikana jouduimme jättämään osan ideoistamme pois ajan tai taitojen puutteen vuoksi. Joulukuussa, kolme kuukautta julkaisun jälkeen, vaihdoimme 2D-sprite-soturit uljaisiin kolmiulotteisiin. Nykyään on muotia lyödä rahaksi jättämällä itse runkopeli ohuemmaksi ja sitten spämmätä DLC-lisureita, tai vaikkapa laskuttamalla pelin sisällä pikkusummia, joista huomaamatta kasvaa isompi puro. Mutta tekoäly on ollut senkin jälkeen pitkäjänteisen työn kohteena. Käytännössä tämä tarkoitti mahdollisen lisätulon vaihtamista hyvään maineeseen. Silti kampanjassa syntyy paljon tilanteita, joissa tekoälyn aivopierut pilaavat kokemusta. loso
Mutta ajattelimme sen olevan vain mukava pieni mauste. Vasta kun ase on riittävän yleisessä käytössä, kykenee oma teollisuus massamaiseen tuotantoon. Etenkin pelin jakama informaatio ja erilaiset syy-seuraussuhteet, joita mukana on näin pelisuunnittelun kannalta jälkikäteen mietittynä aivan liikaa, ovat saaneet osakseen ansaittua kritiikkiä. Näin karrikoiden. Mutta vaihtoehtoja on rajoitetusti ja esimerkiksi Konfederaation harvinaisempaa zouave-tyylistä univormua on toivottu pitkään, vaikka paperinukkemaisen pukeutumisleikin lopputulos ei taistelukentällä edes todellisuudessa näy, pois lukien värit. Eli sen, miten sota toimii strategisella ja taktisella tasolla, luoden nerokkaan, operatiivisen tason linkin politiikasta taistelukentälle saakka. Mutta pelintekijöinä on hyvä myös tunnustaa se tosiseikka, että 1990-luvulla manuaalien tahkoaminen oli vielä ihan oma juttunsa pelikokemuksen osana, nykyisen Homo sapiensin keskittymiskyky on kolibrin luokkaa. Myönnettäköön, pelimekanismien tarkempaa ymmärrystä varten pelin 290-sivuisen ohjekirjan selaaminen ei todellakaan ole haitaksi. 8 161402_.indd 8 161402_.indd 8 25.8.2022 18.14.31 25.8.2022 18.14.31. reenactment), johon kuuluu olennaisena osana univormujen, aseiden, ynnä muiden välineiden hankinta ja välppääminen. aa vastaan. loso. Esimerkiksi yksi pelimme ahkerimmista tubettajista kustomoi armeijaansa seuraajiensa toiveiden mukaisesti. Taustalla oli kuitenkin ihan vähän isompi tiimi ja budjetti kuin meillä… Ajan hermolla Maineenhallinnassa on pitänyt pitää kieli keskellä suuta, kun pelaajat ovat esittäneet omia toiveitaan. Uuden asetyypin tuotanto pitää aloittaa pienemmillä hankintaerillä. Vaikka tällaiset pienet yksityiskohdat eivät peliä suoranaiseksi roolipeliksi muutakaan, oman ”avatarin” pärjäämisen seuraaminen sisällissodan pyörteissä on yllättävän hauskaa puuhaa. Toisaalta arviolta vain 10 prosenttia pelin ostaneista koskaan edes kokeilisi moninpeliä. Suuri osa on taasen ollut niin sanottuja QoL eli Quality of Life -aiheita, joita olemme pyrkineet parhaamme mukaan ottamaan mukaan kehitykseen. Yksiköille voi määrittää univormun muutamasta vaihtoehdosta ja värjätä sen haluamillaan väreillä. Toki olimme huomioineet joukkojen yksilöinnin jo pelisuunnittelussa. Jos ei ymmärrä, miksi talous sakkaa tai miten sen syöksykierrettä voisi oikaista, on pelissä hankala menestyä. Jos ongelma ei ratkea sekunnissa, menee hermot ja vika on aina pelissä. Niinpä 1.06-päivityksessä, osana talouden uudelleen rakentamista, muutimme myös aseteollisuuden toimintaa. Esimerkki syy-seuraussuhteiden sumusta liittyy aseiden tuotantoon. Elokuun 2022 päivityksessä päätimmekin lisätä peliin mahdollisuuden lisätä kampanjoihin omia komentajia, vaikka itsensä, sekä omia yksiköiden sotalippuja. Nyt aseita voi kirjaimellisesti hankkia ja maahantuoda Euroopasta tai tilata omalta teollisuudelta. Omaa hahmoaan paimentaa huomaamattaan vähän tarGRAND TACTICIAN: THE CIVIL WAR (1861–1865) Yksi pitkäaikaisimmista, mutta teknisesti mahdottomista toiveista on koko Yhdysvallat käsittävän kampanjapelin muuttaminen prikaatitasolta rykmenttitasolle. Ajan kuluessa olemme pohtineet roolipelimäisiä ominaisuuksia enemmänkin. Ehkäpä eniten palautetta saanut ominaisuus pelissä liittyy roolipelaamiseen. Suuri osa amerikkalaisista pelaajista on myös hurahtanut historian elävöittämiseen (eng. Hinta ja toimitusajat riippuvat monista tekijöistä, kuten hankitusta määrästä, teollisuuden tuotantokyvystä, tarvittavien raaka-aineiden hinnoista ja kauppareittien merisaarroista. Näin jälkikäteen pelin suunnittelua olisi voinut viedä yksilöinnin ja roolipelaamisen suuntaan paljon enemmänkin. Raskas strategiaroolipeli Kun peli saatiin aikoinaan myyntiin, luulin suunnittelemieni sotapelimekaniikkojen olevan sen tärkeimmät ominaisuudet. Niinpä eri asusteiden, värien ja lippujen kanssa puuhaaminen herättää pelissä erityistä mielihyvää. Niinpä tekoälyn lisäksi pelaajalle tuotettu informaatio on ollut toinen painopiste jatkokehityksessä. Mutta pelaajat halusivat päästä itse päättämään valtionsa asehankinnoista. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta merkittävästi parempi vanhaan nähden. Toimikoon tässäkin Total War esimerkkinä: ensimmäinen peli (Shogun) julkaistiin 2000, moninpeli lisättiin vasta jälkikäteen 2009 julkaistuun peliin (Empire), eikä se tahtonut oikein edes toimia. Osa ideoista on loistavia, mutta teknisesti meille mahdottomia. Mutta mitä vielä. Osa taasen sotii pelin perus. Alun perin aseita tippui pelaajalle käyttöön tasaiseen tahtiin suht samaan tapaan kuin sodassa oikeastikin. Näiden keskinäisten riippuvuussuhteiden esittämistä pelaajalle ymmärrettävässä muodossa hiottiin edes ja takaisin kuukausia
Olemme kaikki noin nelikymppisiä vakituisissa töissä käyviä perheellisiä ukkoja. Miten tämä sitten käytännössä onnistuisi, on eri asia. Päivitykset ovat tuoneet myös lisää ilmaista pelattavaa, kuvassa Stones Riverin historiallinen taistelu. amme mukaisesti DLC ei tule tarjoamaan lisää samaa vanhaa, emmekä myöskään tule velottamaan battlefrontmaisesti isommista pätseistä. Eikä myynnissä ole vieläkään havaittavissa laskusuhdannetta, vaikka näin voisi kuvitella. Lisäksi kotimaissamme vaikuttavan vahvan sosiaalidemokratian takia emme pääse nauttimaan työmme hedelmistä. Mutta ajatus itsestä oman työnteon herrana kutkuttaa. Olemme jo aloittaneet ensimmäisen DLC:n suunnittelun ja rakentamisen. kemmin kuin historiallisia aseveljiään välttäen liian kuumia paikkoja ja pyrkien ratkaisevaan rooliin aina kun mahdollista. Uskallan väittää, että DLC:n aihe ja sisältö tulevat olemaan monelle pelimme ystävälle yllätys, vieläpä iloinen sellainen. Tilanteemme on mielenkiintoinen. Siinä on toki omat ongelmansa, jotka johtuvat tavasta, millä se on rakennettu. Viimeinen vanha kapinallinen asettuu avustajaprikaateineen Richmondin lukoksi nykyajan iskiessä aallon lailla. Onneksi pelin sullominen tuttuihin lokeroihin ei onnistu, vaikka sitä on kovasti yritettykin. Onhan moni pelaajakin kysellyt, josko pelissä voisi keskittyä vain yhden komentajan tekemisiin tekoälyn pyörittäessä isompaa kuviota ympärillä. Lisäksi me ydintiimin kaikki kolme henkilöä emme olleet koskaan edes nähneet toisiamme livenä ennen kesää 2022. Ylpeänä voin todeta, että Grand Tactician on kuin onkin löytänyt oman paikkansa maailmassa. Aikaa kuitenkin kuluu tuplasti. Rahallisesti peli tekijöineen on päässyt niin sanotusti omilleen. Lopuksi Matka pelien kehittämisen totaalisesta amatööristä menestyvän strategiapelin julkaisijaksi on ollut vähintään mielenkiintoinen. 9 161402_.indd 9 161402_.indd 9 25.8.2022 18.16.01 25.8.2022 18.16.01. Toisaalta oman pelin arvostelun näkeminen Pelit-lehdessä melkein kirvoitti kyynelen silmäkulmaan, vaikka pisteet olivatkin väärin (oikea olisi ollut 86 + Pelit suosittelee!). Lisäksi kaikki pelin tekemiseen liittyvä oli uutta, Unity-moottori mukaan luettuna. Hmm… Onko se niin vakavaa. Kehittämisen alussa meillä ei ollut täysin valmista käsikirjoitusta, vaan etenimme enemmän tai vähemmän kädestä suuhun. Sitä ei tietenkään kannata heittää hukkaan, sen verran paljon sen tekemiseen on uhrattu aikaa. Pelien tekeminen on “vain harrastus”, ainakin sellaisena se alkoi. Menestys onkin herättänyt keskustelua tulevaisuudesta. Grand Tactician on siitä kummajainen, että sen takana ei ole virallista peli. Huippuhetkinä, kuten julkaisupäivinä tai tiettyjen pyöreiden myyntilukujen kohdalla, on korkattu kuplivaa ja peliin käytetyn työmäärän aiheuttama tuska on hetkeksi unohtunut. Nyt olemme työstäneet Grand Tacticiania kuusi vuotta tauotta, harrastuksena kaiken muun elämän ja työnteon ohessa. Filoso. Tällaisen tunnesiteen syntyminen ihan yksinkertaisin keinoin on herättänyt myös kutkuttavia ajatuksia pelin jatkokehittämisen suhteen. rmaa saatika julkaisijaa. Koronan vihdoin väistyttyä edes hetkeksi päätimme tavata Itävallan Wachaussa ja viinilasi kourassa suunnitella tulevaa. Ja faninsa. Peli on ollut myynnissä kaksi vuotta ja myynyt yllättävän hyvin, genressään jopa erittäin hyvin. Seisoen ylpeästi omilla jaloillaan. Aikanaan DLC:n ominaisuuksien kanssa meillä on kasassa melkoisen kattava sotapelimoottori. Mutta kuka olet, lapseni Grand Tactician. Nyt peliin voi itse lisätä kaikki siitä puuttuneet legendaariset sisällissodan komentajat. Ja tunteet nousevat pintaan ihan aidosti, kun kenraali Varha päättää joukkoineen ottaa jalat alleen tai kaatuu satunnaiseen tykinlaukaukseen kaukana etulinjan takana. Moottori onkin tietynlainen Frankensteinin hirviö, josta tekisi mieli rakentaa uusiksi aika isokin osa. Onko strategiapuolesi paradoxi Hearts of Ironia, ehkä Victoriaa, taktiset taistelut Scourge of Waria tai Sid Meierin Gettysburgia. Pelien parissa jatkaminen tarkoittaisi pitkässä juoksussa kravatin värin vaihtamista ja ryhtymistä päätoimiseksi pelintekijäksi. Ainakin se tarvitsisi taustalle muutaman menestyksekkään pelijulkaisun lisää. Kokonaisuutesi kiedottu Total Warin halpamalliston hepeneisiin. Mitenkäs se nykyinen pääministeri suunnittelikaan. Neljä työpäivää viikossa, kuusi tuntia per päivä. Kaksinkertainen työpanos ei verotuksen jälkeen oikein näy tilinauhassa. Mutta siitä olimme liikuttavan samaa mieltä, että periaatteessa kahden täysipäiväisen työn tekeminen päällekkäin on pidemmän päälle kuormittavaa
sen seikkailupelin työstämisen, mutta iso projekti ei edennyt riittävän nopeasti, joten päätimme tehdä ensin jotain hieman pienempää. Nahka on kauhupeli, jonka keskiössä on turkistarhaus eläimen näkökulmasta. Hiljaa hyvä tulee Nahka ei ole syntynyt nopeasti tai sattumalta, vaan ensimmäinen idea pelikonseptiin syntyi jo vuonna 2016, kun Henri Tervapuron kanssa pallottelimme peli-ideoita. Peli-ideaa on Platonic Partnershipin porukan kanssa pohdittu todella monesta näkökulmasta. Pelissä seikkaillaan turkistarhan vahtikoirana, jonka tehtävänä on jäljittää tarhalta karannut valkoinen kettu. Tavoitteena on herättää keskustelua tarhauksen eettisyydestä ja osaltaan vaikuttaa siihen, että tämä kivikautinen toimiala siirtyisi jo historiaan. Hyppelyn ohella kettu olisi pystynyt kaivautumaan sekä työntämään ja vetämään esineitä. Aivan aluksi sen piti olla graa. Nopeasti selvisi, että monet asiat ovat kolmedeessä helpompia, toiset taas vastaavasti aika tavalla hankalampia. Jarrun painamisella on jo kiire, mutta tieteilijöiden varoitukset kaikuvat edelleen kuuroille korville, vaikka jokainen näkee uutisvirrasta ihan omin silmin, miten ilmastonmuutos vaikuttaa. Good Mourningin julkaisun jälkeen, keväällä 2021, kettu nostettiin pöydälle uudelleen, kun teimme pelistä ensimmäisen pelattavan prototyypin. Nahka jäi kypsymään. Taustalla on ajatus siitä, että mielikuvitus hoitaa kauheudet sen sijaan, että niitä tarvitsisi näyttää. Ne ohjasivat Nahkan nykyiselle uralleen, joskin erittäin pitkän kiertotien jälkeen. Idea jäi Lydian jalkoihin, mutta se pysyi tasaisesti mielessäni. Turhien hiilidioksidipäästöjen ohella turkistarhaus tuottaa maailmaan ylellisyystuotteita, joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Puolen vuoden opiskelun ja erinäisten kokeilujen jälkeen kasassa oli pelattava prototyyppi, jota ei ollut hirvittävän mukava pelata. Kyseessä oli kävelysimulaattoria muistuttava tutkimusmatTarinan keskiössä on kettutarhan vahtikoiran ja tarhalta karanneen ketun välinen suhde. Ajatus eläimen näkökulmasta kuvatusta kauhupelistä on pysynyt tasaisesti mielessäni. 10 161935_.indd 10 161935_.indd 10 25.8.2022 18.27.39 25.8.2022 18.27.39. M aapallon keskilämpötila jatkaa tasaista nousuaan. Hyvistä ideoistaan huolimatta prototyyppi vain tuntui vääränlaiselta, joten lyhyen testaamisen jälkeen peli jätettiin jälleen hautumaan. Vaikka seikkailupelit venyttävät usein logiikkaa, tarhaketulle oli hankala kuvitella inventaariota monivalintadialogista puhumattakaan. Harmaa turkistarha on koiran arkitodellisuutta, mutta nopean alun jälkeen koira päätyy luontoon, jossa ihmiset ovat huomattavasti pienemmässä roolissa. Jos Nahka on äärimmäinen feel bad -peli, olen onnistunut. Tuossa versiossa pelaaja omaksui villin punaketun roolin, joka sattuman seurauksena päätyy kettutarhalle. Onneksi työ opettaa tekijäänsä. nen, hiiriohjattu seikkailupeli, joka keskittyy tarhaketun pakomatkaan turkistarhalta. Koiran roolina on toimia ihmisen työrukkasena, kun taas turkiseläimet ovat viljeltäviä resursseja. Turkistarha on todennäköisesti eräs hirveimmistä ympäristöistä, joihin eläin voi joutua. Loikkaa seikkailuun Kun Nahkan 3D-kehitystyö alkoi, opeteltavaa oli ihan älyttömät määrät. Kyseessä oli 3D-peli, joten kesä soljui iloisesti uutta opetellessa. Olimme vuotta aikaisemmin aloittaneet graa. Äärimmäistä väkivaltaa ei koskaan näytetä suoraan, sillä se kuvataan pääasiassa äänimaisemien kautta. On suorastaan absurdia, että hupenevia luonnonvaroja käytetään muun muassa turkistuotannon kaltaiseen toimialaan, jossa koiran sukulaisia kasvatetaan turkin vuoksi. Ihmisten lisäksi ketun vihollisena olisi toiminut tarhan vahtikoira, joka pelin edetessä muuttuu ystäväksi ymmärtäessään, että koirat ja ketut ovat sukulaislajeja. Juho Kuorikoski PELIT KOODAA NAHKA Jos lemmikkikoirastasi tehtäisiin sinulle takki, pukisitko sen yllesi. Itse pelikonsepti muuttui niin, että sankaripunakettu ja tarhakoira yhdistettiin. Tavoitteena on näyttää ihmiset luonnonvoiman kaltaisina ilmiöinä, jotka omalla toiminnallaan muokkaavat ympäristöään ja käyttävät sitä omaksi edukseen. Kohti kolmatta ulottuvuutta Pääsin vuoden 2021 kesällä erääseen suomalaiseen seikkailupeliprojektiin Unity-kehittäjäksi. En ollut aikaisemmin tehnyt mitään kolmiulotteista Unityllä, joten kyseessä oli melkoinen oppikoulu. TOPI JA TESSU 2.0 Kettutarhakauhupelin ohella pohdimme tarinapeliä alkoholismista, josta lopulta tuli Lydia. Tämä peliprojekti on edelleen käymistilassa, mutta Nahkan tulevaisuutta varten seikkailut kolmiulotteisessa pelikehitysympäristössä olivat ratkaisevan tärkeitä. Ideassa ongelmaksi muodostui käyttöliittymä. Sankari todistaa valkoisen tarhaketun pakomatkaa ja joutuu samalla todistamaan kauhuja, jotka ovat tarhaeläimille arkipäivää. Tämä on myös pelin kauhuelementtien ydinpuuta. Tässä vaiheessa kyse oli vielä puhtaasta 2D-pelistä
Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on turkkisimulaatio. Nahka oli kuitenkin luisumassa kohti toiminnallisempaa suuntaa, mihin Adventure Creator puolestaan ei taipunut. Pelissä pohditaan tarhaeläinten ja koiran välistä suhdetta. Playmaker antaa kuitenkin huomattavasti laajemman työkalupakin pelikehitykseen kuin Adventure Creator, mutta homma pysyy ohjelmointirajoitteisellekin suhteellisen simppelinä. Näin kaustislaisena olen erittäin ylpeä Juhana Lehtiniemen työstä. Minulle Nahka on peli, jolla on oikeasti merkitystä. Nahkurin orsilla Reilun vuoden aktiivisen kehitystyön jälkeen meillä on käsissämme pelistä kolmen kentän mittainen esittelyversio, jota voimme jakaa julkaisijoille. Omasta mielestäni maailma ei tarvitse enää yhtäkään uutta turkistuotetta. Unityyn on saatavilla Pidi Xfur -niminen lisäosa, jolla pelihahmoille voi mallintaa oikean karvapeitteen, joka reagoi muun muassa fysiikkaan. Peli sijoittuu suomalaisiin maisemiin. Olisi hienoa, jos turkistarhaus nousisi pelin kautta nykyistä laajempaan keskusteluun. Myös pelin musiikkiraita rokkaa – tai oikeastaan folkkaa. Lydian tavoin Nahka tarttuu selkeään epäkohtaan ja ottaa siihen kantaa. Tuskailin tämän version kanssa vielä muutamia viikkoja, minkä jälkeen päätin aloittaa alusta. ikkaan haettiin vaikutteita itänaapurin animaatioperinteestä. Muuta ei puutu kuin rahoitus, jotta kehitystyö saataisiin kunnolla käyntiin. Olen tehnyt kaksi aikaisempaa peliäni aatteen palolla ja vapaa-aikana, mutta Nahka on pelinä huomattavasti monimutkaisempi ja kunnianhimoisempi kuin Lydia ja Good Mourning. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kuukausia aikaisemmin, sillä pohja-ajatus oli yksinkertaisesti väärä. Tässä inkarnaatiossaan Nahka on Limboa ja Insidea muistuttava 2,5D-tasoloikinta. Toivon, että Nahkaa pelaamalla muutkin jakaisivat tämän ajatuksen. Koira on ihmiselle työkalu, kun taas kettuja kasvatetaan niiden turkin vuoksi. Pelin musiikki nimittäin rakentuu kansanmusiikin ympärille. Jos rahoitusta ei heru, homma kyllä vedetään maaliin perinteiseen tyyliin, mutta kummasti se helpottaisi, jos tätä saisi tehdä leipätyökseen. Karvat reagoivat fysiikkaan… …sekä tekevät hahmoista varsin söpöjä Ensimmäisen prototyypin gra. Aloin vääntää uutta versiota kasaan Unityn Playmaker-lisäosan turvin. Tämä todistaisi, että peleillä on mahdollista vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kettutarha on todennäköisesti eräs hirveimmistä paikoista, mihin eläin voi joutua. En vielä viisi vuotta sitten olisi osannut kuvitella pelistä tällaista, mutta projekti etenee nyt äärimmäisen hyvään suuntaan. kailupeli, johon oli pirun hankala rakentaa jännitettä. Uskon vahvasti Nahkan perusideaan. Minulta Nahkan kehittäminen vei yöunet ja teki minusta kasvissyöjän. Eli jos joku rahapussin päällä istuva henkilö sattuu tämän jutun lukemaan, ja hänen omatuntonsa huomauttaa, että nyt olisi tilaisuus oikeasti vaikuttaa maailmaan hyvällä tavalla, en todellakaan pahastu yhteydenotosta. Adventure Creatorin logiikkapuoli nojaa vastaavanlaiseen noodipohjaiseen lähestymistapaan, joten systeemin sisäistäminen kävi suhteellisen helposti. 11 161935_.indd 11 161935_.indd 11 25.8.2022 18.28.06 25.8.2022 18.28.06. Koska pelissä seikkaillaan kotimaisissa ympyröissä, myös äänimaisema on ankkuroitu vahvasti suomalaisuuteen. Olin vääntänyt peliä eteenpäin Unityn Adventure Creator -lisäosalla, joka soveltuu erinomaisesti seikkailupelien tekemiseen. Kyseessä on työkalu, jolla pelimekaniikka rakennetaan yksinkertaisten tilakoneiden avulla. Tutkimusmatkailua höystetään yksinkertaisilla pulmilla sekä nopeita reaktioita vaativilla toimintaosuuksilla. Oli huomattavasti helpompaa alkaa puhtaalta pöydältä kuin yrittää tunkea peli-ideaa sellaiseen muottiin, johon se ei yksinkertaisesti mahtunut. Erityisen ylpeä olen pelimaailman elukoiden karvapeitteestä. Kun Henri vielä koodasi Nahkaan loikkapeliin sopivan hahmokontrollerin, vuosia muhinut ajatus alkoi vihdoin muovautua peliksi
Siinä missä pelin protagonisti suuntautuu aktiivisesti maailmaan, sen ohjaajaa kiehtoo kissa itse ja sen vuorovaikutus todellisuutensa kanssa. Kriina Rytkönen tg fxzcdshygts T ämä ingressi on aidon kissan kirjoittama. Mekaniikka on verrokeissa usein yksinkertaisen toistavaa, ja suloinen olento kantaa peliä vain jonkin matkaa. Uusi ympäristö on tutkittava huolellisesti läpi, ja sama tutkimisenjano tarttuu myös kapulanhaltijaan. Kriina Rytkönen 12 161942_.indd 12 161942_.indd 12 25.8.2022 18.50.25 25.8.2022 18.50.25. Stray täyttää markkinarakoa ihan tosissaan. Sankarimme maukuu napinpainalluksesta, nostaa toisinaan häntänsä pystyyn, ja sillä on erinomaisen eläväiset korvat, jotka jatkuvasti hakevat informaatiota ympäröivästä äänimaailmasta, kääntyilevät ja taittuvat, ja samalla silmät skannaavat ympäristöä. Tietystä kulmasta silmät heijastavat valon kiiluksi. Jo pelkästään naukueläimen perustoimissa animaattoreiden ymmärrys kissamaisuuksista on selkeä. Näppiksen päältä päästään tassuttelemaan myös Strayssa. Puhu käpälälle, kissaa ei kiinnosta. Jokainen valjaita matikaiselleen testannut tietää, kuinka aluksi kissa kieltäytyy askeltamasta suoraan, kun taas liukkaalla lattialla juostessa tassut sutivat. Stray keräsi suosiota jo alkaen HK Devblogin pienestä, hyvin soljuvasta animaatiotestistä päättyen julkkarijuhlaan, jonka humussa pelkästään Steamin yhtäaikainen pelaajamäärä ylsi kuuteenkymmeneenkahteentuhanteen. Epäselvä. Ihmisyys löytyy konekansasta, joka ei ole lainkaan niin kovaa kuin kuori antaisi olettaa. Mikä on järjenvastaista, ovathan kissavideot lyhytelokuvien suosituin lajityyppi. Kissalla on ensinnäkin motivaatiota ja toiseksi uteliaisuutta. Kiisunviikset Eläinpelien heikkous on perinteisesti ollut laiha pelillisyys. Välikuvissa pehmeitä animaatioita päästään ihailemaan läheltä. Erinomainen esimerkki ovat Red Dead Redemption 2:n hevoset, joissa jopa orien palleille oli oma vastuuhenkilö. Stray on pelihistorian realististen eläinhahmoedustajien, etenkin kissojen, merkittävin pelitapaus, ja tämä pätee varsinkin lajin olemuksen simulointiin. Kolmannen persoonan ja yhdeksän elämän pulmatasoloikassa punaturkkinen mirri lipeää paratiisista cyberpunk-henkiseen alikaupunkiin Walled City 99:ään, jonka varjoisia katuja asuttavat ihmisten jälkeen jääneet robotit. Ensihetkestä lähtien Strayn miljöö avautuu ruudulla runsaana. Se on vaivattoman itsekäs eläin, joka hetken mielijohteesta suuntaa ensin kielletyn pöytätason kautta syliin, jossa se päättää, että auringonläikkä lattialla on sittenkin parempi. KASSIL ON RASKE PÄEV Zurkien infestoimaa aluetta karttavat kaikki henkeään arvostavat. Kissa liikkuu kuin kissa, pelillisenä myönnytyksenä sentään ohjainta eikä omia oikkujaan totellen. Idlatessa aletaan putsata korvantaustaa, venytellä tai hyppelehtiä pienten hyönteisten perässä. Pelin alku meneekin pikkupedon hämmästyttävän yksityiskohtaiselle ohjailulle hymyillessä. Nimeä eksyneellä syysturkilla ei ole, mutta pienen kehon sisällä kesyn petoeläimen vaisto vie sitä sisukkaasti kohti suotuisampaa elinympäristöä, kohti elämää. Koska päähenkilö on kissa, ei peliä voi edes haukkua. Yksi syy lienee se, etteivät elukat ole rahoittajien mielikkejä. Parhaiten tehdyt otukset löytyvät monesti teoksista, jotka eivät ole eläinpelejä vaan pelejä, joihin on tehty eläimiä. Maksan sille muroina myöhemmin. Viidestä kymmeneen tunnin mittaiseen seikkailuun on tiivistetty sellaista rakkautta, että se nostaa pelin laumasta erinomaisesti edukseen. Ihmisen mukana menivät myös eläinsuojeluyhdistys ja lemmikkien pitkä eliniänodote. Matkalla se astuu välinpitämättömästi epämukavien nappuloiden ylitse, osallistuen tietämättään arvosteluun. Siitä BlueTwelve Studio / Annapurna Interactive Arvostelu: PC Saatavilla: PS4, Ps5 Testattu: Win 10, Ryzen 5600X, 16 Gt RAM, Nvidia RTX 3080 Suositus: Win 10, i5-8400/ Ryzen 5 2600, 8 Gt RAM, GTX 780/ R9 290X, Direct X 12, 10 Gt kiintolevytilaa Ikäraja: 12 kai villeydessä onkin kyse, tässä hetkessä eteenpäin liikkumisesta
Vaikutteita on kauniisti lainattu Strayn eri suuntiin tiiviinä kiemurtelevaan arkkitehtuuriin. Esikuvan kerrostalojen ja väestöntiheys olivat aikanaan kerrassaan jäätäviä. Kapeiden kujien kauniit kontrastit. Vaihtoehtoisiksi kulkureiteiksi rakennettiin korkealle maanpinnan yläpuolelle siltoja ja rappusia. Robotin voi yllättää joko positiivisesti. Kissalle siis on tilaa olla utelias. Rakenteeltaan Stray on melko klassinen putkiseikkailu muutamaa avoimempaa aluetta lukuun ottamatta. Koska mikään tai kukaan ei ole yhtä vikkelä Asutettujen alueiden ulkopuolella valot muuttuvat kolhon hyljätyiksi. Kissan ohjaustuntuma on erityisen mielenkiintoinen, sillä sen kulkuun on loihdittu lajinomainen nestemäisyys todella hyvin. Miniatyyritiikeri ei tipahda reunalta vahingossakaan, vaan hienoisesti napsahtaen pysäyttää itsensä ohkaisimmallekin orrelle odottamaan. Melko nopeasti rinnalle liittyy ilmassa pörräävä drone B-12, joka mahdollistaa sanattomalle hahmolle kyvyn hakkeroida näyttöpäätteitä, kuljetella tavaroita, lukea erilaisia tekstejä ja jutustella kaupungin metalliasukeille. Tosin rännikään ei tunnu ahtaalta. Syystäkin, myös mirriltä lähtee nirri nopeasti zurkin suussa. Baarissa lasiin ei lorahda olutta vaan öljyistä eeässää ja muita kaljuuksia. Tai sitten kiehnätä esille feliinifobian. Ylhäällä on aikoinaan tapahtunut jotain suurta, ja väki on sulkeutunut varjoihin turvaan. Kelvolliset tasot ovat ennalta määrättyjä, mutta kyllin runsaita, jotta liikkuminen tuntuu vapaamuotoiselta – itse asiassa paikkoihin pääseminen asetetaan yhdeksi kantavista pulmista. Henkilökohtaisesti valitsen uniikin radan ennen löysää copypastea, joten valinta on oikea, mutta peli hohtaa kirkkaimmin avoimilla osioillaan. Kaupungista löytyy paljon kissamaisia virikekohteita, kuten raapimisspotteja matoilta ja sohvanpielistä, nukkumapaikkoja, kaatuvia kirjakasoja sekä purnukoita hivutettavaksi reunojen yli. Ihmisaivot mukautuvat nopeasti uudenlaiseen reitinhakuun. Zurkeiksi nimetyt loiseläimet syövät tieltään kaiken, ja ne pelottavat jopa robotteja. Katin kontit Koditon ei ole sama asia kuin kaveriton. Kadut olivat muutaman metrin levyisiä, usein valaisemattomia ja viemäröimättömiä kujia, jonne ei edes päivisin aurinko paistanut. Meidän maailmamme asutuskeskus on purettu jo lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten. Siellä on kissa siellä putkessa Tapahtumapaikka Walled City 99 on inspiroitunut Hongkongista, Kowloonin kaupunginosan Walled Citystä. Design on poikkeuksellisen pystysuuntaista ja soukat sopet tunnustavaa, sillä kissa mahtuu sellaisista paikoista, mitkä itse peleissä on perinteisesti tottunut kiertämään. Lisäksi kissa loikkaa valtavan matkan kehonsa mittaan nähden. Katse kääntyy ennakoivasti mahdolliseen hyppysuuntaan, selkäranka taipuu suunnitelmanvaihdoksen vihjeenä notkeaan uuhun. Kissamassa tuntuu sormissa elastiselta ja karvankevyeltä. 13 161942_.indd 13 161942_.indd 13 25.8.2022 21.21.30 25.8.2022 21.21.30. Se avaa maailman lorea, etenkin menneisyyden suhteen. Mutta alakaupungin vallien takana väijyy keltasilmäinen vaara
Itsenäinen ja hieman yksinäinen. Musiikkia käytetään valikoidusti tunnelman luomiseen ja sykKATTIA KANSSA! Luultavasti edellinen julkaisu, jossa ei-ihmismäinen kissa oli huomionarvoisen pelin päähenkilö, oli kasaripeli Alley Cat. En keksi eläinystävälle yhtään hyvää syytä olla viettämättä Strayn kanssa paria iltaa, tutkivasti kuljeskelemassa toiveikkaassa dystopiassa, niin viehättävästi se on tehty. Täysin (kissavideo)odotusten mukaisesti Stray räjäytti Internetin kissemeemeillään. Korkean tasonsa lisäksi Stray on omalla ainutlaatuisella tavallaan Blade Runnerin tunnelman jatkaja, ja syystäkin melkoinen someilmiö. Outsidereihin päästään reissussa tutustumaan tarkemminkin, samalla nähdään myös robottikulttuuria lähemmin. Posthumanistinen maailma on kaihoisa paikka, jossa jäljelle jääneet robotit yrittävät omalla tavallaan replikoida ihmisten elämää. Kupissa on vähäeleinen tasohyppelyseikkailu, jossa laumastaan eksynyt katti seikkailee kyberpunkahtavassa robottien asuttamassa kaupungissa, josta ihmiset ovat kuolleet pois. Matka takaisin maan pinnalle on pitkä, mutta onneksi ihmisten apureiksi rakennetut Kumppanit ovat halukkaita auttamaan myös kattia. 90 KATTIA KANSSA! KATTIA KANSSA! 90 Risto Karinkanta keen kiihdyttämiseen, raidan itämaiset vibat koneambientin lomassa silittävät tyydyttävästi ihmisenkin korvantaustaa. Pystysuuntaan oppii nopeasti hakeutumaan. Jos jotain hapanta on mainittava, niin kissa ei mielestäni syönyt pelin aikana kertaakaan. Strayn nostalginen . ilis nousee jostain Valvemaisesta assosioinnista. Huonoa . Twitteristä löytyy tunnus CatsWatchStray, joka kerää kuvamateriaalia karvaturreista, joiden valikoivan huomion peli on onnistunut kaappaamaan. Muinainen rituaali eli päästä kissa ulos, päästä kissa sisään, toista maukaistaessa. Kowloonmainen tiivis kaupunki on upea ympäristö ympäriinsä loikkivalle kissalle. SÄÄÄHH! Kissan ilmeet ja elekieli ovat niin nappiin. 14 161942_.indd 14 161942_.indd 14 25.8.2022 18.51.59 25.8.2022 18.51.59. Ainut syy ei ole zurkien päärapumaisen tutunoloinen, päälle pompahtava saalistustaktiikka, vaan myös värimaailman ja valaistuksen kenttäsuunnittelulliset ratkaisut. Hyvää + Nyt on oikeasti hyvä eläinpeli! Kissan syvä olemus ja liike tavoitettu erinomaisesti. kuin kissa, se pääsee lähetin hommiin pahoille vyöhykkeille. Saat tulla kaupunkiimme, jos lupaat, ettet syö ketään. Myyntiin on tullut jopa Stray-teemainen kissankuljetusreppu. Stray on peli miu mau mukkaa! Kiinnosti noin puoli tuntia hyvinkin intensiivisesti, mikä on poikkeuksellista videopeliltä, sitten alkoi nukuttamaan. Pelattavuus on mainio, mutta erityisesti esiin nousee tunnelmallinen maailmanrakennus. Toiminta ei teknisesti ottaen ole erityisen uniikkia auringon alla (liikuskele, liikuttele ja jutustele). Paikoitellen vihamielisyyksiä vastaan voi puolustautua, mutta enimmäkseen niitä juostaan karkuun tai niiltä piilotellaan. Maukunäppäimen voi muuttaa Heavy Rainin Jason-huudoksi, ja löytyypä kahdelle katille split screenikin. Palettia on murrettu mehevillä korostusväreillä ja tilkalla neonia, ja aina tyylikkäästi seuraavaan tilaan vievä sävykontrasti kuljettaa peliä sulavasti eteenpäin. Tiedän sen johtuvan siitä, että kyseessä on kissa. 85 Selkärangaltaan perinteinen toimintaseikkailu iskettynä kiehtovaan ympäristöön ja kissansilmin simuloituna. Kulttuuri-ilmiötä sivutakseni, Strayn suuri suosio on houkutellut luovia faneja sitä muokkaamaan, ja smirre on jo modattu näyttämään pelaajien omilta lemmikeiltä. Sad! Jälleen kerran julkaisija Annapurna Interactive on sinetti laadusta. Vaarallisia osioita käytetään onneksi maltillisesti, sillä harvoin ovat pelihahmon kuolemat tuntuneet näin ulisuttavan epämukavilta. Vähän erikoisempina skinivaihtoehtoina tarjolla on Karvinen ja Spyro, GTA San Andreaksen CJ jo tosi erikoisena. Harva robo välittää kämppään livahtavasta paputassusta, useat jopa pitävät. Kissa kohtaa myös kapinallisia, Outsidereita, jotka haluaisivat ulos kaupungista, ja sehän katille passaa. Vaikka läpäisyn jälkeen saa halutessaan pientä ekstrasälää kappalevalikosta, Stray toimii hyvin juuri tässä hännänmitassa
Siksi NDA:t tekivät invaasion: niillä periaatteessa taattiin kaikille yhteinen aloitus, jollekin onnelliselle tietysti yksinoikeus. Kun aikoinaan luki Computer Gaming Worldiä ja jotain siedettävää brittilehteä, pysyi hyvin peleistä kärryillä pienellä vaivalla ja pelien löydettävyys oli hyvä. Nykyään influensseri käsittelee hitaasti yhtä peliä, ja pelisivustot joutuvat tekemään tikuista asiaa, koska algoritmi käskee. Jo nyt pelejä ilmestyy liikaa, ja suomalainen HypeHype maalaa piruja seinille: ”Pian jokainen maailman 2 miljardista pelaajasta voi tehdä helposti pelejä!” Siksi pelin unohtaminen, koska se ilmestyi puoli vuotta sitten, on virhe. P elit tunkevat samaan kulttuuriklubiin kuin elokuvat, musiikki ja kirjallisuus, mutta sitä rasittaa ludomisia, pelien väheksymisen, lisäksi sellainen sisäinen uhka kuin uutuusharha. Kannattaako se ostaa?” Uutuusharhasta johtuen netti todennäköisesti antaa väärän vastauksen, koska netistä löytyvät arvostelut tehdään mahdollisimman nopeasti mahdollisimman aikaisesta versiosta. Vauhti vaikutti myös arvostelukappaleisiin, jotka huonoimmassa tapauksessa saattoivat olla purkalla kasassa pysyviä alfaversioita, parhaassa tapauksessa Gold Mastereita, siis se versio, josta peli myös monistettiin. Pelitin politiikka on joko antaa pelin ensin rauhassa kypsyä tai jälkiarvostelussa palata asiaan, kun synnit on korjattu. Viime lehdessä arvostelin Interstellar Space: Genesiksen, joka ilmestyi kesällä 2019. Löysin sen, koska delsun takia Steam tyrkytti sitä minulle, ja se oli tarjouksessa. Sitten antiikin aikojen peliteollisuus on muuttunut kahdella merkittävällä tavalla. Parhaimmillaan ne tietysti ovat ennen julkaisua, haavekastikkeella kuorrutettuna. 15 161403_.indd 15 161403_.indd 15 25.8.2022 18.24.52 25.8.2022 18.24.52. Pelimedian tärkein funktio on edelleen vastata kysymykseen: ”Millainen on peli X. Metacritic ja Rotten Tomatoes ovat jo muuttuneet kulttuurisotien taistelukentiksi, joissa kriitikot ja pelaajat harvoin ovat samaa mieltä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän väärässä arvostelu on. Eli pelifirmoilla oli kaksi pallia, jota puristaa. Silloin se varmaan olisi ollut ”Ihan kiva, mutta…”, kolmen vuoden ja kahden delsun aikana se on kasvanut ja kehittynyt ohi Master of Orionin. Uutuusharhan seurauksena peleillä oli 15 minuuttia (oikeasti pari kolme viikkoa) julkisuutta, minkä jälkeen ne enimmäkseen unohdettiin. Pelit ovat nykyään Schrödingerin pelejä: ennen kuin pelin löytää, sitä ei ole ollut olemassa. Pienemmät pelilaivat seilaavat tuurilla, ainakin avaruuslaivat: helmi Nebulous: Fleet Command (Pelit 4/22) löytyi, kun yksi seuraamani twiittaaja mainitsi siitä ohimennen, enkä edes muista, miten Shadows of Forbidden Gods osui tutkaani. Ilmestyvien pelien määrä on räjähtänyt käsiin, digitaalisen julkaisun ansiosta, kun ei tarvitse etsiä julkaisijaa tai monistaa levyjä. Pelin pitäisi roikkua vaikka puoli vuotta seurantalistalla: jos siihen tulee merkittäviä päivityksiä tai korjauksia, ne pitäisi huomioida ja korjata arvostelua. Tarjoillaan kuumana Uutuusharha syntyi printtimedian luomana, ihan valideista syistä. Teknisesti netti mahdollistaa optimiratkaisun: peliarvostelujen päivittämisen. Kohti villakoiran ydintä Se toinen merkittävä tekijä on pelin evoluutio: vain harvoin pelit ilmestyvät *bojoing*, valmiina ja täydessä iskussa. Väännän rautalankaa: pelijournalismi nykyisessä internetin säännöillä pelaavassa mainos-/sponsorirahoitteisessa muodossaan toimii väärin. Journalismisoppaan yskivät nyt myös influensserit, joista osa palkataan suoraan rahalla markkinointiin. Suurten pelilehtien aikana nopeudella oli väliä, koska odotetun pelin ensi arvostelu näkyi suoraan irtonumeromyynnissä. Ne ennemminkin pikkuhiljaa materialisoituvat, kuin Doctor Manhattan Watchmenissä. Nettivetoisen pelijournalismin suurin ansio on liikkuva kuva, ja jossain määrin esimerkiksi Steamin käyttäjäarvioiden tapainen parviäly, kun sitä osaa tulkita. Mikäs siinä, pelaan ihan ilokseni God of Warin tai Marvel’s Spidermanin kaltaisia pelejä, mutta AAA-julkaisut ovat pelimaailman Marvel-elokuvia: etukäteen tietää melko tarkkaan mitä saa, ei tarvitse pettyä mutta ei myöskään yllättyä. Parasta ennen Uutuusharhalle on vielä tilausta hartaasti odotettujen tripla-A-pelien kanssa, koska niiden kanssa pelataan aika pitkälle vanhoilla säännöillä. Ehkä muinaiset jumalat avittivat. Mikä oli tärkeää, koska Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa lehtien tilaaminen oli harvinaista, joten fyffendaal tuli irtonumeroista ja mainoksista. Isoja megapelejä käsitellään jatkuvasti jollain tavalla, koska niistä saadaan klikkejä. Lapsuuden pelit ovat säilykkeitä: kun kannen avaa, se mitä sieltä paljastuu, ei ole enää muistojen makuista herkkua. Jo nyt GTA VI -hysteriaa on alettu potkia käyntiin, ja eiköhän ensimmäinen screenshot tai teaseri ilmesty SORTO SEIS Peleissä säilyvyys on kuin ruoassa: kuiva grafiikka säilyy ikuisesti, mehevä mätänee hetkessä. Suurin yllätys tietysti oli, etten jo omistanut peliä toisin kuin Tuukka ja usea lukijamme. NNIRVI ”Paree peli tulos ku kymmenen ales”, sanoo nakkilalainen sananlasku, tiivistäen yhden pelimedioiden perusongelmista. Vaikka suljetun betan kautta early accessiin, josta ne kuukausien, eikun vuosien, kasvamisen ja kehittymisen jälkeen valmistuvat ”virallisesti”. Pelien varsinainen perusrakenne harvoin muuttuu, mutta liian usein arvostelut vellovat bugeissa, jotka ennemmin tai myöhemmin korjataan, puhuttamakaan pelillisistä parannuksista, tasapainotuksesta ja semmoisesta. Muutaman kerran arvosteltiin pelejä, joita ei edes ollut, Damoclesin 8-bittiversio taisi olla tunnetuin keissi. Nettiaika sentään lievästi paransi pelin elämänkaarta. Eli jos peliä ei mediassa käsitellä just silloin kun se ilmestyy, se on medialle menneen talven lumia. Näin sen pitäisi olla mutta näin se ei tule ikinä menemään, sillä pelin käsittely markkinoinnin jälkeen syö aikaa, mutta ei pasko rahaa. Vaikka peli olisikin jo kuukausia vanha. Sen jälkeen tulevatkin jo päivitykset ja DLC:t. Siksi ne eivät vanhene. Eikä löytäminen vielä auta: Steam-kirjastoni (1033 and counting) on täynnä pelejä, jotka olen ostanut syystä X, mutta joita en ole edes ehtinyt asentaa. Ei niitä jaksa ihminen säännöllisesti seurata, kuka jaksaa vaeltaa infolammikossa palkat niskassa. Nopeusvaade on perinteisen journalismin peruskiviä, ja kun siihen lisää pelijournalistien halun larpata oikeita toimittajia sekä keskinäisen kikkelinmittailun, se tekee skoopeista ja ensimmäisenä ehtimisestä haluttuja achievementteja. Kun pelilehdet korvattiin pelisaiteilla, nopeudella on yhtä paljon väliä, koska ensimmäiseksi ehtivä kuittaa merkittävästi eniten klikkejä. piakkoin, jotta vihavideoteollisuus pääsee käyntiin. Suurin osa julkaistusta materiaalista on yhdentekevää ennakkomarkkinointia, ja alusta suosii gladiaattoritaisteluita, joissa rahvas hurraa, kun jengiä teurastetaan areenalla. Rockstarin mukaan kehitys on hyvässä vauhdissa, ja huhujen mukaan peli ilmestyisi jo 2025. Sen kevyt editointi ja esimerkiksi bugien takia alas vedetyn arvosanan korjaus eivät sinänsä ole iso urakka. AAA-julkaisujen varassa on vain vaikea roikkua, koska niitä tippuu sitä vähemmän, mitä enemmän Sony ja Microsoft shoppailevat pelifirmoja
Hämis on passittanut suurimman osan ikonisista vihollisistaan jo vankilaan, suhde Mary Janeen ja koulut ovat historiaa. Spider-Manin New York on todella vaikuttava pelikaupunki. Onkohan New Yorkin matkailulautakunta maksanut rahaa, sillä yksi oheispuuhasteluista on käydä kuvaamassa New Yorkin nähtävyyksiä, joista osa tosin on olemassa vain Marvel-universumissa. Hämähäkkimies. Nyt vuorossa on Spider-Man, tulossa on myös Miles Morales Spider-Man, Unchartedia ja Last of Usia. Karjalaisille se on hämehikki, vepsäläisille hämähouk, mutta viro vetää pohjat: ämblik, mitä hemmettiä! Arachneed for speed Takaisin peliin. Lisäksi New Yorkiin ilmestyy uusi vakava uhka, salaperäinen itämainen Demoni-jengi. Jonah Jameson on vihainen Alex Jones -tyyppinen podcastaaja, Norman Trump eikun Osborne havittelee New Yorkin pormestariksi. Mary Jane Watson on töissä Daily Buglessa, May-täHÄ N KO KE E HU IPU T JA KU ILU T KU N KE IN UU Nixxes Software / Insomniac Games Arvosteltu: PC Saatavilla: Playstation 4, PlayStation 5 Versio: v1.817.1.0 Minimi: Intel Core i3-4160, 3,6 GHz, 8 Gt RAM, DX12, GeForce GTX 950 tai Radeon RX 470 Suositus: Intel Core i5-4670, 3,4 Ghz tai AMD Ryzen5 1600, 3,2 Ghz, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1060 6 Gt tai Radeon RX 580 8 Gt Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3,60 GHz, 16,0 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 ti auttaa kodittomia ja J. Rakkaalla supersankarilla on Suomessa monta nimeä. Hämmästyttävä Hämähäkki aloittaa vahvasti ihan omassa multiversumin palasessaan. Markus Rojola sylki seittiä PS4-originaalista (Pelit 10/2018, 94 p.), ja ymmärrän miksi. Mistä se on peräisin. Pelissä esiintyvät myös Je erson Davis poikansa Miles Moralesin kanssa, ja itse Stan Lee vetää kameon. Vaikka seittisankari käyttää seittiä hyvinkin monipuoliseen liikkumiseen, totta kai vanha tarraraaja osaa myös kiipeillä ja juosta seinillä ihan kuin ihmisen muotoinen kovakuoriainen tai muurahainen. 16 161976_.indd 16 161976_.indd 16 25.8.2022 21.51.12 25.8.2022 21.51.12. Ensinnäkin peli oli jo silloin erinomaisen näköinen, ja nyt se vasta hieno onkin, sillää aikaa ja rahaa on käytetty ja olemattoman foorumikitinän perusteella jopa PC-kultasilmien makuun. Spider-Man. Koska peliarvostelussa pitää pysyä tiukasti asiassa, eksyin sivuraitelle tutkimaan aika hölmön sanan hämähäkki etymologiaa. Elden Ringin suosion huomioon ottaen Bloodborne Remasteredin ohittaminen olisi rahan jättämistä pöydälle. Pelijatkumossa radioaktiivinen hämähäkki puri Peter Parkeria jo kahdeksan vuotta sitten. engaileekin seittiliaaninsa varassa niin nautittavasti ja luonnollisesti, että käyn tämän jutun naputtelun jälkeen ostamassa Lohjan Lemmikistä mustan lesken ja sata grammaa plutoniumia. Globaalin komponenttipulan takia Sony ei pysty valmistamaan Playstation 5 -viihdejärjestelmiä sitä tahtia kuin niitä ostettaisiin, joten ehkä siksi se joutuu tekemään PC-versioita yksäripeleistään. Peter on duunissa Otto Octavianuksen labrassa, kehittämässä innovatiivisia tekojäseniä. Hämähäkkivaisto varoittaa: jossain joku vaanii pistoolin kanssa. Hämmästyttävä Hämähäkki. Toinen ällistyttävä kympin arvoinen suoritus on Spiidun liikkuminen, jonka oma Bibliamme ennusti vuonna 1996, Sananlaskut 30:28: ”Hämähäkki kehrää käsillään.” Asfalttiviidakon Tarzan . Mutta jätän speksiorgasmin mainintaan ray tracingista ja siitä, että minusta oma heijastus pilvenpiirtäjän ikkunoista ei oikeuta viattomien freimien uhraamiseen. Ilmeisesti Mary-Jane puhui tunteistaan. Jalkakäytävät kuhisevat alkeellisia, paikallisia Homo urbius -elämänmuotoja, kaduilla puhkuvat hiilidioksidia metalliset moottorikärryt, ympäristön copypaste-. Pelin alussa Hämähäkkihenkilö hämä-häkittää itsensä Kingpinin, mikä on huono idea: kun kissa on poissa, rotat alkavat sooloilla. Am az ing Ni ko -M ies MARVEL’S SPIDER-MAN REMASTERED With great power comes great graphics. J oskus mustilla pilvillä on hopeareunat. Spindelmannen. No, kukaan ei tiedä. Gwen ja Ben: oliko heitä edes. Hyvä niin, onhan Spider-Manin etunimi ”Amazing”. ilis loistaa poissaolollaan. Hahmoja ei ole mallinnettu elokuvista, vaan ne ovat visuaalisesti ihan uuden näköisiä, mikä on hyvä ratkaisu
Neiti Watson heittää hämäyslaitteita ja Miles hakkeroi elektroniikkaa, joilla vartijoita harhautetaan. Aluksi otellaan pääasiassa Kingpinheadien tai Demonijengin kanssa, mutta pelin edetessä vihollisten joukkoon tulee lisää uusia, työläämpiä vastuksia. Ubimaista suunnittelua edustaa myös kaupungin täyttäminen puuhastelulla sekä Hämiksen ajaminen takapenkiltä. Oletettavasti kumpikin on kissaihmisiä ja saanut toksoplasmoosin, koska heiltä puuttuu itsesuojeluvaisto lähes kokonaan. Kentissä on vartijoita, joiden ohi luikitaan ympäristöä manipuloimalla. Vaikka tilanne paranee Hämiksen avatessa uusia laitteita ja kykyjä, viholliset kestävät epäluonnollisen paljon osumaa, ottaen huomioon että välillä Spider-Manin voimat liikkuvat välillä Teräsmiehen lukemissa. Hämisvaisto kertoo, onko kohde turvallinen vai alkaako hälytys. Orrella kyykkivä Hämis voi hinata saaliin ylös tai iskeä alas. Lopetusliike! Ka-Pow! 17 161976_.indd 17 161976_.indd 17 25.8.2022 21.51.31 25.8.2022 21.51.31. Lisäksi esteetttömyysvalikosta saa helpotettua/automatisoitua kontrolleja vielä lisää. Osalla vihuista on lyömäja tuliaseita, jotka oikean skillin jälkeen voi seitillä repiä näiden käsistä ja heittää takaisin. Ämblikmees Creed Jos joutuisin sokkona veikkaamaan julkaisijaa, ihmettelisin, miten Ubisoft on pokannut oikeudet Spider-Maniin. Hän löytää niitä laatikollisen, josta hän nappaa mukaan yhden (1) pienen pullon. Koko pelin aikana Parkerille ei tule mieleen nakata aseita jonnekin hevon helvettiin, joten konnat käyvät poimimassa ne takaisin. Kun loppupuolella tappelu alkaa tulla korvista ulos, heitetään nelosvaihde silmään. Joiden jälkeen kannattaa katsoa lopputekstit kokonaan, mutta senhän jokainen kapteeni Marvel tietää muutenkin. En kauaa ehdi ihailla maisemia, kun Parker alkaa jo ääneen pohtia, mitä pitikään tehdä. Päälooppi on kaupungissa liikkuminen sekä taistelu konnia vastaan. New Yorkissa rikollisjengin minimimiehitys on parikymmentä roistoa, konnien tukikohdan vyörytyksessä on aina kuusi konna-aaltoa. Hämispuuhastelun tyylipuhtain WTF lienee kodittoman miehen pulujen metHämähäkki tarkkailee saalistaan. Myös kontrollikuvakkeiden ystäville tiedossa on silkkaa juhlaa, sillä niitä ei tarvitse turhaan muistella. Vaikka pääpaino on Hämmästyttävän Hämähäkin harteilla, Mary Jane Watsonia ja Miles Moralesia käytetään välipaloina kevyeen stealth-pelailuun. Varsinaisissa turpajuhlissa tanssitaan tutun musiikin tahdissa. Tappelun lisäksi myös takaa-ajot tuntuvat kestävän aina liian kauan, joskin vika voi olla minussakin: ehkä en tajua jotain kikkaa, jolla Hämis . Pomotaisteluita on loppujen lopuksi aika vähän, ja niissä Hämiksen liikevalikoima saa väistyä muun muassa QTE-kikkailun edestä. Vahvimmat Assassin’s Creed -vibraatiot väreilevät heti alussa. Pomojen voittamiseen on yleensä jokin konsti, jonka toistamalla pääkonna jossain vaiheessa saadaan maahan. Hämisvaisto varoittaa kohti tulevasta turvasta, ja täyttyvästä kombomittarista revitään niin terveyttä, lopetusliike kuin virtaa puvun erikoisominaisuuteen. Parasta on vihujen poistaminen salaa ennen kuin käry käy. Hämis tietää aina mitä tehdä. Tappelu on sinänsä taidolla tehtyä, sujuvaa ja alkuperäuskollista, mutta sitä on aivan liikaa. Suklaamousse on hyvää, mutta kun lautaselle lyödään kilon kimpale, alkaa lusikka vapista. Se oli kaikkien ylipitkien vääntöjen äiti, olin välillä jo epätoivoinen ja usko alkoi loppua. Isku tuli rankka, hämähäkin vei Juoneen ja sivutehtäviin kuuluvan tappelun lisäksi Peter Parkerilla riittää ylimääräistä pätkittävää. Ihan perusrikollisuus eli yksinäinen narkkari mummoa ryöstämässä puuttuu, että sikäli Kingpin on ilmiselvästi onnistunut. Ongelma on taas sama: pomomatsit kestävät aivan liian kauan. Vaikka Spider-Man ei ole mitenkään vaikea peli, perusvaikeustasoakin voi tiputtaa kaksi pykälää, joista alimmalla Peter Parker ei pökerry koskaan. Silloin kirosin, vedin vaikeuden nollaan ja hakkasin tieni loppuvideokimaraan. ilis, että saanko edes mitään aikaan. Seittisinko taivaalla pinkoo. Tämän arvostelun selkeän ylikriittinen sävy tuleekin siitä, että pelin lopputaistelu on vielä tuoreessa muistissa. Vain kotkan kirkaisu ja kärrysukellus puuttuvat. Tappelu tuo mieleen déjà-vu-tunnelmia Batmanin Arkham-seikkailuista. Välillä tulee masentava . Lisäksi huvitti, kun Miles Morales hakee kodittomille antibiootteja uhmaten kuolemaa, Sablen sotilaita ja Rhinoa. engailisi nopeammin. Hämis sinkoilee seiteillä, iskee nyrkeillä tai kantapäillä, voi heitellä vihuja ympäristön irtoroinalla ja sopivassa kohdassa olevat konnat voi liimata seitillä seinään tai maahan. Kaupunginosassa on yleensä tukku erilaisia rikoksia eli ryöstöjä, auton takaa-ajoja, tulitaisteluita viranomaisten kanssa plus muuta. Jokaisella vastustajatyypillä on tukikohtia siellä täällä, ja niissä vasta tapellaankin. Pulukaahausta Toinen asia, joka alkoi haitata, on peliin pultattu länsimaisten hiekkalaatikoiden vitsaus eli täysin turha, tyhmä puuhastelu ja keräily, joiden puolustukseksi kukaan ei voi keksiä pätevää syytä. Ongelmaa pahentaa se, että niistä puuttuu kaikki indikaatio pomon kunnosta, kuten hiparipalkki. Sitten sain konnan maahan, vähän vaihdettiin dialogia, ja juuri kun luulin päässeeni ulos, he vetivät minut takaisin sisään. Toisaalta se on hyvä juttu, koska Spider-Manissa taisteluun kuuluvat näppäinkombot. Joita ei kannata pelästyä: Mustanaamio on kova koville, Hämis ei. Iso Omena on jaettu kaupunginosiin, jokaisessa kolme viestintätornia, jotka Peter Parker käy avaamassa, mistä seuraa creediläinen kamerapanorointi ja puuhapaikkojen paljastuminen ympäristöstä
Toisaalta ja ymmärrettävästi kuudenkympin hintalappu motivoi lisäämään peliin pituutta. Toisaalta kyseessä on alun perin 2018 julkaistu peli, joten turha krumeluuri on Pelin koko nuohoaminen kestänee jotain 30–40 tuntia. Toisaalta kyseessä on alun perin 2018 julkaistu peli, joten turha krumeluuri on ymmärrettävää. Toisaalta ja ymmärrettävästi kuudenkympin hintalappu motivoi lisäämään peliin pituutta. Haasteiden hinkkaaminen on siis pakollista, jos haluaa vaatekaapin täyteen erilaisia hämäripukuja ja Hämis-laitteet maksimiin. Osa alipeleistä vastaa esikoulun älykkyystestejä, kuten poliisin viestintätornien avaaminen aaltomuotoja yhteen sovittamalla. Jos tämä olisi ollut tiivis noin kymmenen tunnin rykäisy, olisin ihan ekstaasissa, koska hieno gra. Mielelläni, mutta kun (vain) niistä palkitaan uusien pukujen ja laitteiden vaatimilla eri lajin poletetilla. 18 161976_.indd 18 161976_.indd 18 25.8.2022 21.51.53 25.8.2022 21.51.53. Amazing Spider-Man + Komea toteutus. Näissä välillä edetään älykkyystesteissä esikoulutasolta jo peruskouluun. Se viihdyttää vaivattomasti ja näyttävästi, isolla rahalla tehdyllä kiistämättömällä ammattitaidolla, mutta kompastelee turhaan puuhasteluun, liialliseen toistoon ja kädestä pitelyyn. Turhaa puuhastelua ja toiminnan pitkittämistä. Osa haasteista on padinhallintasuorituksia. ikka, upea liikkuminen, toimiva, alkuperäuskollinen taistelu ja hyvä tarina olisivat saaneet toimia ilman haittatekijöitä. Se viihdyttää vaivattomasti ja näyttävästi, isolla rahalla tehdyllä kiistämättömällä ammattitaidolla, mutta kompastelee turhaan puuhasteluun, liialliseen toistoon ja Mutta jos edes joskus on joutunut Hämähäkkimieskärpäsen puremaksi, pelistä välittyvällä aidolla Spindelmann-. Korppikotkia saa potkia. Jos tämä olisi ollut tiivis noin kymmenen tunnin rykäisy, olisin ihan ekstaasissa, koska hieno gra. iliksellä . engailee Spider-Man vs Captain Obvious. Lopetusliike vai tynnyrinheitto. Uusia liikkeitä avaavat skillit nostetaan helposti kerättävillä kokemuspisteillä, ja ne jakaantuvat kolmeen luokkaan eli taisteluun, puolustukseen ja liikkumiseen. ikka, upea liikkuminen, toimiva, alkuperäuskollinen taistelu ja hyvä tarina olisivat saaneet toimia ilman haittatekijöitä. Remastered-versiossa on reilusti mukana The City Never Sleeps eli kaikki kolme tarinadelsua. Näinä post-eldenringiläisinä aikoina avoimen maailman pelin keston lisääminen turhalla puuhastelulla herättää kysymyksen: ”Miksi?” Esimerkiksi palkinto 55 Mustan kissan patsaan löytämisestä on vain uusi puku. iliksellä . Spider-Man RINO-jahdissa. Remastered-versiossa on reilusti mukana The City Never Sleeps eli kaikki kolMarvel’s Spider-Man Remastered on kuin Marvel-elokuva. Reput sentään jollain tavalla liittyvät Hämikseen ja kertovat hänen menneisyydestään. Mustan kissan tukikohta löytyy, kun etsii piilotettuja kissapatsaita kaukoputkella, Otto-pojan labrassa harrastetaan elektroniikkaa yksinkertaisilla sijoita paloja piirilevyille -peleillä sekä analysoimalla aineita spektriviivapaloja yhteen sovittamalla. Marvel’s Spider-Man Remastered on kuin Marvel-elokuva. MARVEL’S SPIDER-MAN REMASTERED 85 men maailman pelin keston lisääminen turhalla puuhastelulla herättää kysymyksen: ”Miksi?” Esimerkiksi palkinto 55 Mustan kissan patsaan löytämisestä on vain uusi puku. Minua myös etäisesti huvitti, että Peter on unohtanut ympäri kaupunkia 55 reppuaan, joissa jokaisessa on yksi muistoesine menneisyydestä, kuten jonkun lapsen piirtämä Hämiskuva. engailee jo pitkälle. Olin kyllä niin puritaani, että muutamasta kymmenestä pukuvaihtoehdosta käytin pääasiassa sitä klassista mallia, ja pukujen kykyjä kokeiltuani päädyin aina Battle Focukseen, jolla sai pidettyä hiparibudjetin kunnossa. Depressing Spider-Man . Deadlinen hengittäessä niskaan lopetin puuhastelun ja irtotappelun kokonaan runnoakseni pääjuonen läpi, sillä pelin tarina on hyvä, vaikka tietyt asiat arvaa etukäteen ilman hämähäkkivaistoakin. Pelin koko nuohoaminen kestänee jotain 30–40 tuntia. 85 Hämmästyttävä hämähäkkipeli ei aina tiedä, koska lopettaa. Sablen palkkasoturit ovat lopun ajan vastuksia. sästys ympäri kaupunkia. Yleensä näissä haasteissa on sama ongelma kuin tappelussa: ne eivät tajua lopettaa ajoissa. Jätä haasteet väliin, tyhmä Niko. Kerrankin vastustaja sähköttää liikkeensä. Pulukaahauksen lisäksi ratkotaan jonkin pommimiehen toimintapuzzleja, joita vihasin todella paljon, ja ratkaistaan Harry Osbornen minilabroissa ympäristöongelmia. Mutta jos edes joskus on joutunut Hämähäkkimieskärpäsen puremaksi, pelistä välittyvällä aidolla Spindelmann-
Vaikka lähempänä sivistystä eletään kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut, junan reitillä ihmiset ovat paenneet kodeistaan, anovat apua ja turvapaikkaa, ja paikallinen kauppias vahtii liikettään haulikko kainalossa ovella. Kun hahmo ampuu jonkun hengiltä, hän saa bravadoa eli kaikki toimintapisteensä takaisin. Tuukka Grönholm Cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan, kun kerran päättyy elonties ja joudut Manalaan. Niille tulee aina käyttöä, mikä on vähän tylsä ratkaisu. Koko muu posse on hukassa, ja aika pian paljastuu, että pikajuna Helvettiin herätti laaksossa kuolleetkin. Viimeisenä keinona Carter ehdottaa pirulle vedonlyöntiä. Tunnelista ulos tullut juna on muuttunut kirjaimellisesti teräspedoksi, joka tuhatjalkaisen metallijaloin kipittää pitkin autiomaata. Ikäraja: Ei tiedossa. Periaatteessa hahmolla on vain kolme toimintapistettä per kierros: pistoolin ja haulikon laukaus vie kaksi pistettä, kiväärin tähdätty laukaus kolme, liikkuminen vie vähintään yhden. Koska maailma on vuoropohjainen, temppu ei ole kovin vaikea. Systeemi palkitsee uhkarohkeuden, sillä suojattomaan viholliseen osuu aina. Kuolema pukee häntä Taisteluiden toimintapistesysteemi on varsin uniikki. Hard West 2:n rytmi on selkeän suoraviivainen. Maailma on lähempänä Kingin Mustaa tornia kuin perinteisiä lännentarinoita. Yksinkertaisimmillaan niissä lähinnä tarkistetaan, onko pelaajalla hakkua tai köyttä mukanaan, eli kaupassa käydessä quest-itemeiksi merkityt romut kannattaa vain suoraan ostaa. Esimerkiksi riveihin pestattavaa Old Man Bill -zombicowboyta ei voi ohittaa, koska tilanteessa vaihtoehtoina ovat arkun avaaminen tai arkun raottaminen: kummallakin valinnalla Bill pomppaa puupalttoostaan mukaan. Sankaripoppooseen kuuluu kuusi hahmoa, joista taisteluun saa korkeintaan neljä. Vuoropohjaisia taisteluita rytmitetään seikkailuosuuksilla, joissa valinnanvapaus on usein näennäistä. Välillä juoni myös pakottaa käyttämään tiettyä possen jäsentä, jos tapahtumien taustatarina liittyy hahmoon. Hahmot eroavat eniten erikoistaidoiltaan, vaikka kaikilla onkin suosikkiaseensa, jolla saa bonuksia. Korttihuijarina Carter jakaa itselleen neljä ässää, mutta Mammon lyökin pöytään viisi kuningasta. Sankaripoppoo etenee maailmankartalla tavoitteiden ja lyhyiden tekstiosuuksien perässä. Ajatusta tuetaan sillä, että vuoropohjaisten taktiikkapelien supervoima eli overwatch puuttuu kokonaan, eikä säästöön jääneistä toimintapisteistä hyödy mitään. Se ei kuulemma ollut lastenlaulu. Junan omistava Mammon paljastuu ahneuden demoni Mammonaksi (Shadows of Forbidden Gods!_nn), joka aikoo raijata rosvokoplan mukanaan Helvettiin. Jos Carter voittaa pokeripelin, demoni päästää koko porukan vapaaksi. Y ksi varhaisimmista muistoistani on kerhosta, jossa tarhatäti ei suostunut yhteislaulutoiveeseeni Aaveratsastajat. Kakkosen pelattuani ymmärrän miksi. Lajityyppi yhdistää kauhukliseet länkkärile oihin. Keikka sujuu alkuun hyvin, kunnes päästään tunneliin. Lohdutukseksi sain olla toinen laululeikin torneista, mutta hoilaamisen sijaan murjotin ja olin hiljaa kuin muuri. Gin Carterin jengi aikoo ryöstää palkkarahoja kuljettavan junan, jossa vartijoita pitäiSAATANAN SAALISTAJA Ice Code Games / Good Shepherd Entertainment Arvosteltu: PC Suositus: Intel Core i5-2320 3,0 Ghz / AMD Ryzen 3 3200 3,0 Ghz, 8 Gt, NVIDIA GeForce GTX 1050Ti / Radeon RX 570 Moninpeli: Ei ole. Koukku piilee bravadossa. Taktista taistelupeliä tarinalliseen seikkailuun yhdistävässä Hard West 2:ssa on paljon samaa kuin Aaveratsastajissa. Vauhdikas alkutarina vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Myös omien tiimiläisten tappaminen palkitaan bravadolla, mitä voisi teoriassa käyttää tiukan taistelun ratkaisemiseen. En ole pelannut ensimmäistä Hard Westiä (Pelit 1/16, 90 p.), mutta Nyrhilä piti siitä. Yhden kierroksen aikana voi juosta kylänraittia pitkin ja ampua väkeä ympäriltään, kunhan jokainen laaki tappaa. Pääjuonen lisäksi on lukuisia sivutehtäviä. HARD WEST 2 Osa taisteluista käydään ratsain, mikä vaikeuttaa osumista ja pakottaa väistelemään esteitä. XCOM-henkinen vuoropohjainen taistelusysteemi on sujuvan toimiva, maailma omaleimainen ja mekaniikassa useita hienoja oivalluksia, joiden soisi yleistyvän. Vaihtoehdot johtavat samaan lopputulokseen eikä asiaa edes pyritä piilottamaan. Länkkäripeli Hard Westin maailma ei ole perinteinen villi länsi vaan villiä hurjempi weird west, jossa demonit jylläävät ja taiat toimivat. 19 161618_.indd 19 161618_.indd 19 25.8.2022 21.19.09 25.8.2022 21.19.09. Kohtaloa paetakseen Carter hyppää junan kyydistä, mutta päätyy keskelle hankea heinäkuussa. Niin kauan kuin tappoputki jatkuu, toimintapisteet palautuvat, mikä mallintaa lännenelokuvista tuttuja hetkiä, kun Clint Eastwoodin nimetön hahmo pudottaa kokonaisen orrella istuskelevan rosvokoplan. si olla vain muutamia mutta rahaa rutosti. Helvetti jäätyy Tarina alkaa perinteisellä junaryöstöllä. Täti kuitenkin tunnisti, mikä biisissä viehätti ja ehdotti vaihtoehdoksi Prinsessa Ruusunen -laulua, jossa olisi sentään paha noita
Seikkailun nimellinen sankari Gin Carter pystyy Helvetistä palattuaan ampumaan demoniluoteja, jotka lentävät minkä tahansa esteen läpi. Flynn siirtää heikkoja vihollisia itsensä tilalle ja muiden tapettavaksi, ja hyppää itse joko turvaan tai tehokkaaseen ampumapaikkaan. Old Man Bill tekee vahinkoa kaikki ympärillään oleviin vihollisiin, mutta hahmon tekemä vahinko kasvaa, kun Billin elinvoima laskee. Kiväärillä ammutaan jatkuvasti ikkunasta talon läpi toisen talon katolle. Jos kädessä onkin suora, Lazarus voi tehdä saman vihollisen kanssa. Kentät ovat kapeita putkia, joissa avoimen kaupungin sijaan kuljetaan vain yhdellä mutkaisella kujalla. Lähinnä vaikeutena on vihollisten kasvava osumapistemäärä. Jos kyvyn avaaminen vaatii kaksi paria, hahmon käteen voi neljän kortin sijaan laittaa kolme samaa, mikä on parempi pokerikäsi. Vaikka Hard West 2 ei ole superpitkä, aloin kaivata vaihtelua, koska taistelu alkaa nopeasti toistaa itseään. Ässä hihassa Hard Westin mielenkiintoisin idea on hahmonkehitys. Kortteja on käytössä koko pakan sijaan vain 24 plus jokerit, joten viisi korttia vaativa suora on käytössä vasta loppupelissä tai muut hahmot jäävät ilman bonuksia. Toki peli vinkkaa niistä, sillä siirrä kaikki elossa olevat hahmot pisteelle X -teksti tavoitelistassa yleensä tarkoittaa, että viholliset saavat ”yllättäen” vahvistuksia. Bravadomekaniikka ei kanna kauas, jos tarvitsee koko sankarinelikon kaatamaan yhden vihollisen kierroksessa. Yksikään taistelu ei ole turha vaan jokainen vie tarinaa eteenpäin. Korteista kootaan hahmoille pokerikäsiä, jotka avaavat lisää kykyjä ja taitoja. Käytössä on tietenkin pokerilogiikka. Mukana on muutamia taisteluita, joissa joko vaikeustaso piikkaa tai tuhlasin rahaa vääriin asioihin, ja tekijät kuvittelivat minulla olevan kohdassa tehokkaammat pyssyt. Flynn voi vaihtaa paikkaansa minkä tahansa hahmon kanssa, mitä käytetään tietenkin bravado-ketjutuksissa. En tiedä, ovatko tekijät hakeneet oudolla arkkitehtuurillaan sanoin kuvaamattomia kauhuja vai yrittäneet luoda tilanteita, HARD WEST 2 Maailmankartalla köpötellään tehtäväikonien perässä. Korttiparilla pastori Lazarus voi vaihtaa vammansa ja osumapisteensä toisen tiimiläisen kanssa, mikä on kykynä varsin turha. Kenttäsuunnittelukin on aavistuksen outoa, sillä maailma ei tunnu missään vaiheessa aidolta vaan aina pelikentältä. Lazaruksen voi jättää vihollisen ristituleen ja ajaa henkihieveriin, vaihtaa Lazaruksen vähät osumapisteet täysissä voimissa olevan vihollisen kanssa, ampua se nurin ja jatkaa bravadolla. Asevalikoimakin pysyy lännenteeman mukaisesti hyvin rajallisena, sillä käytössä on pistooleita, haulikoita ja kivääreitä. Cla’lish pystyy kutsumaan haamukuvan, jonka jahtaamiseen viholliset yleensä tuhlaavat kierroksensa. 20 161618_.indd 20 161618_.indd 20 25.8.2022 21.19.27 25.8.2022 21.19.27. Toisaalta välillä matsit kestivät kauemmin kuin sankaripoppooni, kun tehtävän viimeisen tavoitteen jälkeen alkoikin suoraan jatkoaikamatsi ja omien hiparit olivat jo valmiiksi vähissä. Paras mahdollinen käsi eli värisuora avaa hahmon kaikki kyvyt. Jokaisessa rakennuksessa tuntuu olevan kummallisia välikerroksia ja tasanteita. Hahmoilla on vain yksi aktiivinen taito, sillä muut korteilla avattavat kyvyt ovat vähän tylsiä bonuksia osumiseen, vahinkoon ja muuhun. Lähitaistelija Nauravan Peuran jätin alkupeliin. Tuttu juttu Kortti-idealla olisi saanut leikitellä enemmänkin. Kortteja kerätään pitkin tarinaa, niiden jakaminen eri tavoin eri hahmoille mahdollisimman tehokkaasti on iso osa pelin viehätystä. Kokemuspisteiden sijaan pelissä kerätään korttipakan kortteja, joista jokainen antaa omat passiiviset bonuksensa: esimerkiksi lisää kävelyvauhtia tai elinvoimaa
Indiepelin hinta on normaalia halvempi, joten hinta-laatusuhde on suorastaan erinomainen. Jipi-jai-jee, Hard West 2 on ostoksena jipi-jai-joo. Hyvää + Idea kokemuspisteiden korvaamisesta keräilykorteilla on nerokas. Sankarit nimittäin osaavat kimmottaa kudin mistä tahansa metalliesineestä. Rajallisen ja hitaasti kasvavan korttivalikoiman jakaminen sankarijoukolle mahdollisimman tehokkaasti oli yhtä tyydyttävä aivopähkinä kuin korttipelit parhaimmillaan. Pelasin sen läpi tahdilla pari taistelua illassa, sillä mätöt noudattavat pidemmän päälle hyvin samaa kaavaa. joissa pystyy ampumaan kikkalaukauksia kulmien taakse. En saanut muksuna aaveita taivalta, mutta Hard West 2:n aaveet helvetistä on hyvä korvike. Keskustelu on turhankin realistista, sillä todellisia vaihtoehtoja ei ole eikä muiden ratkaisuihin voi mitenkään vaikuttaa. Kimmokkeen teho on sama kuin suoran laukauksen, mutta osuminen tavallista vaikeampaa. Hard West 2 nimittäin on nimensä mukaisesti kova mutta myös reilu: suojattomaan viholliseen osuu aina. Olisin jopa kaivannut idealla leikittelyä lisää. Toistaa nopeasti itseään. Toisaalta taistelua taistelun vuoksi ei ole lainkaan, mikä on aina piristävää. Tarina kestää parikymmentä tuntia. Vaikka pelissä saa teoriassa seikkailla vapaasti tutkimassa paikkoja ja tekemässä tehtäviä, tarina on käytännössä lineaarinen putki, jossa edetään hyvin pitkälle tekijöiden määräämässä järjestyksessä. Käytännössä jokainen matsi vie osaltaan juonta eteenpäin. Käsityön vähentämiseksi on pakko tehdä kompromisseja, mutta peli sentään viihdyttää koko kestonsa ajan ja hahmonkehityksen korttipelimekaniikkaan tykästyin heti. Huonoa . Lopputaistelun jälkeinen tarinaosuus olisi jopa saanut olla pidempi, sillä ratkaisevan laukauksen jälkeen kertomus jää aavistuksen epätyydyttävään jatkoa seuraa -fiilikseen. Kourallinen dollareita Hard West 2 on pienen puolalaisen tiimin projekti, joten ymmärrän tietyn variaation puutteen. Vuoropohjainen systeemi on itsessään erinomainen ja jopa paikkaa XCOM:in aiheuttamia haavoja toistuvista 98 prosentin osumatodennäköisyyden hudeistaan. 84 Kauhuja länkkäriteemaa yhdistävä taktiikkapeli, josta puuttuu xcomiikka: varma osuma on varma osuma. 21 161618_.indd 21 161618_.indd 21 25.8.2022 21.19.53 25.8.2022 21.19.53
Miten olisi Voight-Kamp -n-bass, jota kuunneltuaan tuntee omituista välinpitämättömyyttä kilpikonnia kohtaan. Cyberpunk 2077:n ennakkohype perustui siihen, kuinka pelaaja on vain yksittäinen hakkeri megakorporaatioiden ja salaliittojen hallitsemassa kaupungissa, jonka kaduilla haistaa synteettisen lihan ja sateen huuhtomat unelmat. Ikäraja: 12 ni-elokuvaan säveltämien töräyttelyjen suuntaan tai ehkäpä maan alta voisi kaivaa jonkin toisen ryöstöriistettävän elektronisen musiikin genren. Blade Runnerista pelin erottaa myös sen utopistinen optimismi, sillä Erlin’s Eyellä asuvat iloiset sarjakuvahahmot ovat epäilyttävän ystävällisiä. Vaikka musiikin on säveltänyt Amos Roddy ja hahmotaiteen sivellellyt Guillaume Singelin, on tulos tiukasti Martinin ohjaksissa. T ieteispelin elinehtona on immersiivisesti rakennettu maailma, jossa pelaaja haluaa elää, oli elinajanodote tuossa miljöössä sitten kuinka lyhyt tahansa. Näitä lisäilevät pelisuunnittelijat pitäisi tuomita ikuisesti helvetin alimmalle tasolle kärsimään päivittämättömästä Deadly Premonition 2:sta tatti-driftaavalla Switchillä. Tänä vuonna menehtynyt ambient-legenda onnistui täysin tiivistämään sen, miltä haluamme tulevaisuuden kuulostavan, eli kuinka haikailemme menneisyyteen nähdessämme ajan aiheuttamaa rappiota. Ikävästi tämä tulevaisuuden ”Zuckerberg joka söi Bezoksen” haluaa kehon takaisin, joten pelaaja pakenee Erlin’s Eye -avaruusasemalle. Pelaaja on sleeper eli entinen ihminen, joka on siirretty keinotekoiseen kehoon pahan tulevaisuuden megayhtiö Essen-Arpin toimesta. Optimistinen perusvire ei siis kanna tulevaisuuden sairaassa maailmassa samanlaista tunnevaikutusta. KEHOTON ELÄMÄNI Erilaiset hahmoluokat näyttävät tyylikkäiltä, mutta lopulta eroa niiden välillä ei juuri ole. Lupaus hengittävästä maailmasta toimii myös Citizen Sleeperin koukkuna. Yleensä aikarajat kuuluvat samaan pelintekijöiden kuolemansyntien kategoriaan kuin saattotehtävät ja tasohyppely ensimmäisen persoonan räiskinnöissä. Kun karttaa laajentaa käyttämällä vuoroja alueiden tutkimiseen, avautuu uusia sivuduuneja ja mahdollisuuksia tutustua värikkäästi piirrettyihin hahmoihin. Onko kellään laturia. Vaarallisuus on peleissä viettelevää, koska kaiken uhon ja silmänkääntötemppujen takana kuolettava fantasia on turvallinen. Mukana on myös minimalistinen hakkerointiminipeli, jonka syövereissä pelaajaa odottaa lonkerohirviö. Blade Runner koskettaa, koska se kertoo menetyksestä, oli se sitten tulevaisuuden, menneisyyden tai identiteetin. Koukku löytyy resurssienhallintaan pakottavasta, vuoropohjaisesta pelisysteemistä. Vangelis oli yllättävä uudistaja, mutta Vangelis-tyylisen musiikin käyttäminen kyberpunkissa on muodostunut kliseeksi. Toisaalta optimismi tekee pelin tunnelmasta hyvin modernin, sillä se on rentoutumiseen sopiva ja Animal Crossing -miellyttävä, mikä iskee varsinkin varhaismillenniaalien pelimakuun. Ei ole sattumaa, kuinka 80-luvulla tehty Blade Runner on hyvin 40-luvun . Ongelmana on myös keinotekoisen kehon laskeva elinvoima, jota pitää paikata hintavalla lääkkeellä. Alkuvaiheessa painetta lisätään perässä kulkevalla palkkionmetsästäjällä, jonka ilmaantumisesta varoitetaan laskurilla. Minimalistisesti ulkoapäin kuvatun avaruusaseman esillepano tuo mieleen 2000-luvun alun PC-pelit, jolloin graa. 22 161617_.indd 22 161617_.indd 22 25.8.2022 19.01.49 25.8.2022 19.01.49. lm noir, nostalginen jo kirjoittamattomalta tyyliltään. Rohkeasti tieteispelien musiikkia voitaisiin viedä Hans Zimmerin DyyCITIZEN SLEEPER Jump Over the Age Arvosteltu: Nintendo Switch Saatavilla: PC, Mac, Xbox Series X/S, Xbox One Versio: 1.0.16 Minimi: 64-bittinen prosessori, 4 Gt keskusmuistia. Vaikka itse avaruusaseman 2000-luvun alun PC-peleistä muistuttava estetiikka miellyttää karuudellaan, käsikirjoituksen näkemys maailmasta on hyvin naiivi. sen loiston puutetta jouduttiin paikkaamaan tunnelmanluonnilla. Alussa vuorot kuluvat romun ja rahan keräämisessä sekä pelikartan hitaassa laajentamisessa. Hahmoluokkien rajat ylittäviä kehityspisteitä jaetaan runsaasti. Jokainen liike kuluttaa yhden siivun pelikelloa ja imee energiaa, jota sleeperin tulee ladata syömällä ja lepäämällä kotikontissa. Antero Kyyhky CITIZEN SLEEPER On siinä jotakin sairasta, kun kyberpunk-pelissä tulevaisuus on valoisa. Mainoslauseena toimiva ”Blade Runner, mutta pelaaja on replikantti” ulottuu lähinnä Vangelis-henkiseen musiikkiin. Kun nukkuja herää Citizen Sleeper on kevyt seikkailupeli, jossa tieteismaailman tunnelmalla on yhtä suuri rooli kuin resurssien hallintaa vaativalla strategisella pelisysteemillä. Ruostemetallista, ja elektroniikkaromusta ja hukatuista mahdollisuuksista rakennetussa roskakaupungissa pelaajan kaltaiset luuserit yrittävät olla kuolematta joko rikollisjengien välienselvittelyissä tai raskaan fyysisen työn aiheuttamissa onnettomuuksissa. Onneksi paikallinen rautavaari Dragos ottaa hahmonluonnin jälkeen pelaajan hoiviinsa ja antaa kontin lepopaikaksi, josta pelaaja on vapaa tutkimaan avaruusasemaa ja pakenemaan vielä kauemmaksi, sillä Essen-Arpin jahtikoirat ovat jo kintereillä. Peli on lontoolaisen Gareth Damian Martinin sankarikoodauksen jälkeläinen
Dragos ottaa eksyneen pelaajan hoiviinsa seikkailun alkaessa… kunnes kyllästyy. Markkinointimateriaalissa painotetaan nopanheiton eli toimintojen onnistumisen luomaa aidon roolipelin tunnelmaa. 78 Optimistinen cyberpunk-seikkailu on kuin lupaus paremmasta. Ego vaihtopenkille ja tiimi uusiksi Vaikka pelisysteemi on haasteen puutteesta huolimatta onnistunut ja avaruusaseman tunnelman lisäksi Citizen Sleeperin paras puoli, kannattaisi sankarikoodaaja Martinin harkita itseään lahjakkaamman kirjoittajan palkkaamista tiimiin. Hahmoa luodessa pelaaja asettaa sleeperilleen erilaisia vahvuuksia, kuten raskaan työn raatamisen tai hakkerointikikkailun, joiden käyttöä suosimalla noppiin saa bonuksia. Huonoa . Martinilla on valitettavasti tohtorin tutkinto kirjallisuudesta, plus hän on tehnyt uraa myös Eurogamerin sekä Rock Paper Shotgunin peliarvostelijana, joten tällaisella kombolla toiveeni toisesta käsikirjoittajasta tuskin toteutuu. Kun huomasin epäonnistuvani, tuplalukitsin tosielämän asuntoni oven. Minulla ei ole mitään hajua, mitä Killer7:ssä tapahtuu, mutta epämääräisyydestä syntyvä uhkaava tunnelma on voittamaton ja kutittaa liskoaivojani alkukantaisella tavalla. 23 161617_.indd 23 161617_.indd 23 25.8.2022 19.02.00 25.8.2022 19.02.00. Yksityiskohtaisten ja värikkäiden hahmojen ja aseman karuuden ristiriita on onnistunut ratkaisu. Tuhoutumattoman sleeper-terminaattorin ohjaamisessa ei ole samaa imua kuin pienen ja mitättömän robopakolaisen selviytymistaistelussa. Erlin’s Eye onkin pelimaailmana paikka, jonne mielellään palaa, varsinkin uhkaavimmissa merkeissä. Tästä voisikin vääntää oivan ohjenuoran pelisuunnittelijoille: luo illuusio siitä, että pelaajan valinnoilla on lopullisia seurauksia. Positiivisena lopetuksena peliä aiotaan täydentää ilmaisella tarinasisällöllä kevääseen 2023 saakka. Yleensäkin peleissä pitäisi sanoa vähemmän asioita tai sitten vain järjettömiä asioita, kuten Suda51:n teoksissa, jotka haastavat ajattelemaan sanottujen asioiden merkityksiä. Esimerkkinä käyköön tohtori Sabinen kohtaamista kuvaava virke: ”’Sinun kehosi kuolee.’ Hän sanoo sen ilman seremoniaa, ilman draamaa, mutta ei ilman empatiaa.” Kuinka paljon tehokkaampi tämäkin dialoginpätkä olisi, jos ylikirjoittamisen sijaan tohtori vain sanoisi ”Sinun kehosi kuolee”, ja tunnelma pitäisi hienovaraisesti päätellä hahmografiikasta, musiikista ja miljööstä. Metsästetyksi tuleminen on yksi videopelien yleisimmistä teemoista, mutta harvoin onnistunut sellainen. Tarinan kuljettaminen tekstinä ei toimi, sillä käsikirjoitus on kömpelö. Tämän takia myös hahmot jäävät latteiksi. Tällä kertaa aikarajaa merkitsevä palkkionmetsästäjä loi peliin tunnelmallista kiireellisyyttä, aivan kuin jokaisella liikkeelläni olisi ollut merkitystä. Vain lääkäri voi auttaa kuolevaa sleeperiä, mutta hinta on kalliimpi kuin kukaan haluaisi maksaa. Pelaajaa jahtaavan palkkionmetsästäjän kohtaaminen on Citizen Sleeperin huippukohta. En ihmettelisi, jos puutteitaan paikkaavalla tiimillä Martin saisi kasaan todellisesti vaikuttavan tieteispelin. Tässä Mass Effect -trilogia onnistui erityisen hyvin, varsinkin kun alkuperäinen värikoodilopetus unohdetaan. Pelaaja tarvitsee Fenghakkerilta apua kehoonsa piilotetun jäljityslaitteen sammuttamisessa. Lopulta erot vahvuuksien välillä jäävät minimaalisiksi, sillä sleeperistä saa nopeasti kehitettyä kaiken hallitsevan jyrän, mikä on harmi. Citizen Sleeper on toisinaan hieno kokemus, jonka jännittävimmät hetket oikeasti siirsivät minut Switchin äärestä avaruusasemalle. Avaruudessa kukaan ei kuule kurnivaa mahaasi, kun kannat rahasi Blissin konepajaan. Aikarajan poistuttua Citizen Sleeper -kokemukseni lässähti suorittamiseksi, sillä vapaa seikkailu ei tuntunutkaan niin merkitykselliseltä. Asemalta löytyvissä toimintapisteissä heitetään noppaa ja rukoillaan parasta tulosta. Hyvää + Onnistunut pelisysteemi ja tunnelmallinen maailmankartta. Varsinkin sleeperin sisällä olevan jäljityslaitteen poistoon tähtäävä sivutehtävä nousi prioriteettilistani kärkeen
Toisaalta Robert A. Juonikuvio on tuttu: ensin Mobile Infantry luulee puhdistaneensa planeetan, sitten araknidit iskevät takaisin, sitten Federaatio iskee takaisin. Upseeristoa edustavat taktinen upseeri, joka antaa bonuksia joukoille, sekä laivaston yhdysupseeri, jolta saa tilattua ilmatukea ja iskua kiertoradoilta. toiminnan hollantilaisia mestareita, väkivallan Vermeer, mutta Total Recall ja Starship Troopers lopullisesti sementoivat hänen asemansa. Mutta… Lähdeuskollisuus kunniamme Starship Troopers: Terran Command & Conquer sijoittuu tärkeälle Kwalashan kaivosplaneetalle. Verhoeven kuvasi kohtauksen tuen vuoksi kuvausryhmä ja itse alastomana. Koska Paul ei alleviivannut yhtään mitään, ammattikriitikot missasivat pointin totaalisesti, ja samoin tekee aivan liian DEBUGGAUSTA ERIKOISOPERAATIOSSA The Artistocrats / Slitherine Versio: 1.80 Minimi: Intel Core i5/8 Gt RAM, GeForce GTX 1050/ Radeon RX 560 Suositus: Intel Core i7/16 Gt RAM, Geforce GTX 1070 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3.60 GHz16,0 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gb Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa. Heinleinin vakavan oikeistolainen (ja tylsä) alkuteos, josta elokuvaan on onneksi jäänyt vain nimi, ehkä loi väärän odotusmallin. Lisenssipeleissä ongelmat alkavat, kun tekijät keksivät omiaan tai parantelevat alkuperäismateriaalia, mutta tätä virhettä Starship Troopers ei tee. Robocopin tavoin pureva satiiri ja komea väkivalta toimivat loistavasti yhteen, mutta erityisen hämmästyttävää on digitaalisten efektien ajaton toimivuus. Natsismin lisäksi elokuvan suurimpia kauhistuksia on edelleen alastomat miehet ja naiset samassa suihkutilassa, mikä pohjoismaalaisia jaksaa huvittaa. Vuonna 1997 ilmestynyt Starship Troopers on aikaa uhmaava mestariteos, satiirinen toimintaelokuva autoritäärisestä yhdysval… yhteiskunnasta, jossa äänioikeuden saa vain asepalveluksella, ja joka käy sotaa enemmän tai vähemmän viatonta hyönteiskulttuuria, araknideja, vastaan. Muutenkin elokuva voimaannutti naisia tasa-arvoisella suhtautumisellaan. Slitherine on napannut halvan lisenssin Galactican ja Stargåten seuraksi, ja lopputulos on paras Starship Troopers -peli ikinä. Äl’ yli päästä perhanaa! 24 161809_.indd 24 161809_.indd 24 25.8.2022 19.11.53 25.8.2022 19.11.53. moni hymiöiden turruttama nettisisällöntuottaja. Kun yksikkö on saanut kolme pistettä kokemusta, se voi avata uuden erikoisominaisuuden kahdesta vaihtoehdosta. Elokuva on tyylikäs kuin Hugo Bossin luoma Third Reich -vaatemallisto. Spitterit sylkevät happoa, hopperit lentävät ja tekevät kirurgisia iskuja, bombardierit ovat maassa pyöriviä itsetuhopalloja. Nnirvi Kerrankin peli, jonka bugit voi liiskata ihan itse! K un universumin sotilaat palaavat pelirintaman etulinjaan, ruudulla alkaa kuhina, josta araknofobit pakenevat takalinjoille pää niveljalkana. Kokemus ei siirry tehtävien välillä. Kun messissä on radiomies, voi kentälle perustaa omia tilapäisiä täydennyspisteitä. Taistelut riehuvat 18 tehtävän verran toimintastrategisessa formaatissa. Tehtävien väliset FedNetin tietoiskut, joissa epämiellyttävää totuutta esitetään kaunistellussa, toiveikkaassa valossa, ovat hyvällä tavalla elokuvan hengen mukaisia, jopa uutisääni kuulostaa oikealta. Jo Robocopin voimalla Paul Verhoeven olisi sci. Klendathun taistelun ensimmäiset uhrit olivat siis ironia ja sarkasmi: elokuvaa pidetään fasismia ihannoivana väkivaltamössönä, uutena bonuksena kitinää täysvalkoisesta kiiltokuvakaartista. Sniperit ovat melko hyödyttömiä, tiedustelua lukuun ottamatta. Lähdemateriaalia on tarpeeksi, jotta myös Mobile Infantryn yksiköt ja araknidit on voitu pitää alkuperäuskollisina eikä keksitty omaa, kuten Battlestar Galactica: Deadlockissa. Kiinnostavana erona vaikka Venäjän sotauutisointiin FedNet ei varsinaisesti valehtele, se on vain äärioptimistinen. Elokuva oli hänen näkemyksensä Yhdysvaltojen tulevaisuudesta. Pioneerit rakentava kolmea mallia puolustuslaitteita sekä korjaavat M11 Marauder -taistelumechejä. Tärkein yksikkötyyppi on ohjusmiehet. Verhoevenin mukaan viesti oli ”Sota tekee kaikista fasisteja”. Taistelussa he käyttävät liekinheittimiä, mikä on lievä ongelma, koska siitä seuraa helposti itsemurhahyökkäys muiden ampuessa kaukaa. Araknidit rynnivät tietysti massalla: perusmosuria edustavat warriorit, joista on heikompi kuhnurivariaatio sekä vaarallisempi tiger, plus eliittisotilas, royal guard. Kiitos vaihtelevan huonojen ja halpojen jatko-osien, Starship Troopersin brändi ei ole kuuminta hottia, eikä vuoden 2005 epäonnistunut räiskintäpelikään sitä parantanut. Mobile Infantryn peruskallio on kivääriryhmä, josta löytyvät myös Mk.IIja E-Pulse-variaatiot kaukoja lähitaisteluun sekä voimapuvuilla varustettu tehoversio
Ehdottomasti parhaita ovat jaksot, joissa tukikohtia puolustetaan. Olisin toivonut turbonaksuttelua taktisempaa otetta, varsinkin, kun käyttöliittymä taistelee araknidien puolella. Jos määritän koko lössin ryhmäksi 1, määrittämällä pioneerit ryhmäksi 2, ne eivät enää kuulukaan ykkösryhmään. Laumaa lakoon Starship Troopers: Terran Command on toimintanaksuna ihan ok, mutta on enimmäkseen pienehkön joukon paimentamista ja mikromanagerointia turhan isoilla kartoilla, joissa kävelyä katkotaan pikku väijytyksillä. Piiritystehtävissä on oikeaa henkeä. Niissä bonuksena joka yksikön kuvake on hyvin samannäköinen, vaikka Jumala loi värit juuri asioiden erottamista varten. Vastaavat brooding nestit voi tuhota suoraan. ”Raaka voima on ratkaissut enemmän kon. Jäin jopa kaipaamaan suoraa tukikohdan rakenteluun pohjautuvaa otetta, sillä pelin suurin ongelma onkin sen kunnianhimoton Pirkka Perusnaksu -pelirunko. Varsinaista pesää suojaavat myös bugeja lisäävät ötökkätunnelit, joita ei voi tuhota, joskin ne viedään sitten kun pesät ovat tuhkaa. Support-pojoilla ostetaan joukkoja, Warfare-pojoilla puolustuslaitteita. Sen suurin vahvuus on uskollisuus alkuperäismateriaalille, ja graa. Ja niitä pihtaillaan. Vastapainoksi täydennykset ovat onneksi ilmaisia, mutta vaativat lähellä olevan täydennyspisteen. Vastakkainen mielipide, että väkivalta ei ratkaise mitään, on toiveajattelua väärimmillään. Kenttäsuunnittelu tylsää. Federaation PSI-joukot näkyvät vain narratiivissa ja araknidien brain bug vasta viimeisessä tehtävässä. stinen pseudorealismi täysille ja tehdä vakava taktinen taistelupeli, elokuvan väkivaltaa ja satiirista otetta unohtamatta. Näiden vahvuudesta riippuen ne tuuttavaat enemmän tai vähemmän ötökkää pihalle, ja vasta kun bugit on eliminoitu, voi lähettää joukkueen tuhoamaan pesän sisältä päin. Isompaa niveljalkaista edustavat tulta sylkevät tankerit sekä isot että pienet versiot plasmabugeista, jotka edustavat biologista tykistöä. väkivalta ei ratkaise mitään, on Raketteja Scorpion bugille. Tosiaikastrategia on ihan hyvä vaihtoehto, mutta siinäkin on optionsa: joko starcraftmainen klikkejä sekunnissa -tyyli tai hitaampi, taktisempi ja syvempi pelimekaniikka. Foorumeilla kaltaiseni taktisempaaa visiota kaipaavat ottavat yhteen Starcraftinsa pelanneiden taikasormien kanssa taktisesta pausesta, jonka aikana ehtisi tehdä valintoja. Tukikohtaa ei varsinaisesti rakenneta, mitä nyt joissain tehtävissä muutama eri yksikkötyypin avaava tukirakennus. Kumpiakin saa joko skriptin mukaan tai sitten valtaamalla kohteita kentällä. Lihamyllyn lisämateriaali tuodaan lentopostina. Silti, jos elokuvan fanina minua tehtävien rakenne alkoi tylsistyttää, niin olisihan toimintaa voinut tiivistää. Ihmiset, jotka tämän unohtavat, kuolevat aina.” Jean Rasczak 79 elää ikuisesti. Tehtävissä kierretään isoja ja/tai sokkeloisia kenttiä, varsin usein päämääränä on tuhota ötököiden pesiä. Pelailin Troopersia lomalla, leppoisaa tehtävän päivävauhtia. Nämä kaikki ovat kuin kivi kengässä: pieniä juttuja, mutta jossain vaiheessa pääsevät ihon alle. Ne ovat pelin kirkkaasti vaarallisin yksikkö. Yritä klikata sitä nappia nyt! Vaikka Slitherine on maailman ehkä johtava strategiajulkaisija, eivät sen julkaisuresurssit riitä esimerkiksi AAA-tasoiseen räiskintään, joka olisi ollut ykkösvalintani Starship Troopersin genreksi. Onhan se kovaa, mutta edes Roughneckit eivät halunneet elää ikuisesti. Samoin yksikön kuollessa sen pisteet palaavat budjettiin, paitsi jos araknidit ovat suorittaneet erikoisoperaatioita selustassa ja vallanneet paikkoja takaisin. Pienempi näyttämö, mutta enemmän näyttelijöitä ja kunnon hordehyökkäyspaniikkivaihde päälle! Paras ratkaisu olisi ollut vetää kunnianhimo täysille, katsoa esimerkkiä vaikka Combat Missioneista tai ei, Nebulous: Fleet Battlesista, eli vetää sci. Tuplaklikkaamalla elintärkeitä ohjusmiehiä ruudulla peli valitsee kaikki, mutta samapa ei onnistukaan tuplaklikkaamalla alaruudun ikoneita. 25 161809_.indd 25 161809_.indd 25 25.8.2022 19.12.53 25.8.2022 19.12.53. Joista sitten valittiin Starcraftin suunta, eli äiät klimppiin ja kohti uusia haasteita. Spesiaalikykyjen käyttöä haittaa, että vaikka saan tehtyä ryhmiä, alataso puuttuu. Niin, ja scorpionit, jotka vastaavat tankkeja, ja joita syystäkin vihataan. 79 Kaikkien aikojen paras Starship Troopers-peli! Hyvää + Uskollinen alkuperäismateriaalille. Budjetissa kun on harvoin varaa jättää joukkoja vartioimaan. Huonoa . Vaikka niitä ner attiinkin, ei Artistocrats ole (vielä) tinkinyt niiden reippaasta spawnaustahdista. En tiedä, kuinka raskaasti olisin huokaillut raa’alla työpelaamissuoritteella, jossa poltetaan tunteja nukkumatta ja pervitiinillä. sesti Mobile Infantryn luotisateessa päälle rynnivät araknidit pilkkoutuvat ihan kivasti. ikteja kautta historia kuin mikään muu tekijä. Siinä vaiheessa kun skorpionit astuivat peliin, tiputin suosiolla vaikeustasoa (joka lisää aseiden tehoa, ei muuta), koska skorpionispammi teki pelistä entistä tuskaisempaa nysväystä
Originaali Välivideot on bumpattu tekoälyn avustuksella 60 ruutuun sekunnissa. Would you... Sen pelaaminen tuntuu hyvän tieteiselokuvan läpi elämiseltä, vaikka se seikkailuna onkin yksinkertainen. Juho Kuorikoski BLADE RUNNER: ENHANCED EDITION Olen nähnyt asioita, joita te ihmiset ette uskoisi. Kaikki nuo hetket katoavat aikanaan kuin kyyneleet sateeseen. Kriitikkojen suitsutuksesta huolimatta Blade Runner katosi kuin kyyneleet sateeseen käyttöjärjestelmäevoluution edetessä. Paitsi tietysti modernilla raudalla pyörivän, alkuperäisen Blade Runnerin, jota ei enää voi ostaa erikseen – kiitos tämän virityksen. 2 000-luvun alussa Nightdive Studios vei pelimasteroinnin NEXUS-tasolle yrittäessään tuoda Westwoodin Blade Runnerin uuden yleisön saataville. ”Parannellun” version visuaalinen ilme on todella ankea. ikan tarkkuutta on nostettu, mutta taustoissa näkyy edelleen algoritmien puolivalmis työ sekä hahmojen isot pikselit. Tätä upeaa aikakautta kesti aikansa, mutta sitten joku sai päähänsä, että peli pitää remasteroida. Tämän uroteon myötä Blade Runner tuli myytäväksi muun muassa GOGiin. Studion replikanttipeli olisi pitänyt ”siirtää syrjään” jo tuotantovaiheessa, sillä se ei lyö pöytään mitään sellaista, mistä pitäisi maksaa. AikaiGra. Peli – ja nimenomaan se alkuperäisversio – tuntuu ja näyttää vielä näin vuosikymmeniä myöhemminkin tuoreelta. Blade Runner sen sijaan sisältää useita erilaisia loppuratkaisuja, ja suurin osa npc-hahmoista toimii käsikirjoituksen ohella myös tekoälyrutiinien varassa. Esinemanipulaatiota ei ole, pelaaminen on vinkkien, ei tavaran metsästystä. Elokuvamaisuus on tipotiessään. Se lähestyy ikonista elokuvaa omasta suunnastaan kertomalla rinnakkaisista tapahtumista. Pelkän hyvän tarinan lisäksi Blade Runner oli teknisesti innovatiivinen. Pelin suurin vahvuus on tinkimätön rakkaus lähdemateriaaliaan kohtaan. Tarina on kerrottu älyttömän hyvin, ja se on kestänyt aikaa. Keskustelu sujuu monivalintatyylillä. ScummVM on vanhoille seikkailupeleille tarkoitettu sovellus, joka muuttaa pelivanhukset sellaiseen muotoon, että niitä voi pelata myös modernilla raudalla. Ray McCoy on Rick Deckardin tavoin Teräratas, jonka tehtävänä on selvittää eläinmurhista alkava rikosvyyhti, johon ihmisiä muistuttavat replikantit ovat sekaantuneet. Huhujen mukaan pelin sai kyllä pyörimään uudemmillakin Windowseilla, mutta itse en tässä onnistunut, vaikka muutaman kerran puuhaan ryhdyinkin. Tämän asian päättää satunnaisuus jokaisen pelikerran alussa. Vihjeistä pidetään kirjaa McCoyn kanniskelemalla KIA:lla, taskutietokoneella, johon tallentuvat tiedot rikoksista, epäillyistä ja johtolangoista. like to be upgraded. Aika remasteroitua. Vokseleita matalalla resoluutiolla. UNEKSIVATKO ANDROIDIT REMASTEROINNISTA. Pelin sai itselleen muutamalla eurolla sellaisessa kunnossa, että käynnistämiseen riitti tuplaklikkaus. Nightdive Studios Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox One & Series X &S, PS4, Switch Ikäraja: 16 Perinteisesti seikkailupeli kertoo pulmilla höystetyn tarinansa yhdellä läpipeluukerralla. Tarinaan vaikuttaa muun muassa se, onko McCoy replikantti vai ei. Westwoodin alkuperäinen Blade Runner on eräs maailman parhaista lisenssipeleistä. Muun muassa Turokin ja Doomin uudelleenlämmittelyillä kunnostautunut Nightdive Studios hankki itselleen Blade Runnerin pelioikeudet ja tarttui uusversioon. 26 161806_.indd 26 161806_.indd 26 25.8.2022 19.17.39 25.8.2022 19.17.39. Homma oli melkoinen taikatemppu, sillä Westwoodin seikkailupeli on teknisesti varsin omintakeinen makeinen. Olen katsellut putkinäytön kimaltelua lähellä Windows 98:n kaatuilua. Pari vuotta sitten ScummVM-tiimi toi Blade Runnerin oman rajapintansa päälle
Mikään peli ei ole saanut minua hetkeen niin vihaiseksi kuin tämä niin kutsuttu ”Enhanced Edition”. Westwoodin tyylitajusta on jäljellä vain rippeet, sillä peli näyttää aivan amatööriporukan tekemältä fanipeliltä. Nightdive ilmeisesti luotti siihen, että helpommin saa anteeksi kuin luvan. 27 161806_.indd 27 161806_.indd 27 25.8.2022 19.17.46 25.8.2022 19.17.46. Originaali Originaali Originaali Aiempaa isompi resoluutio paljastaa ikävällä tavalla taustojen pakkausartefaktit. Pakkausartefakteja on ruudun täydeltä, ja hahmojen emuloidut isot pikselit näyttävät törkeiltä taustoja vasten. Heidän olisi pitänyt uskoa Eldon Tyrelliä: ”The facts of life... Jos Harrison Fordin kommenttiraita alkuperäisessä Blade Runnerissa kuulostaa karmealta, se ei ole mitään verrattuna tähän. Jos remasterointipuuhaan ryhdytään, sitä olettaisi, että homma hoidettaisiin mahdollisimman hyvin maaliin. Remasteroinnissa taustojen kuvat ja videot on ilmeisesti tekoälyn turvin skaalattu moderneihin tarkkuuksiin. ikalla, jolloin lopputulos olisi ollut huimasti parempi. sempien pelien porttaukset modernille raudalle sujuivat ilmeisen helposti, sillä Terärattaaseen tartuttiin takki auki. Laiskasta uudelleenlämmittelystä tuli hetkessä törkeä rahastus. Sama jatkuu äänimaailmaan. A coding sequence cannot be revised once it’s been established.” Kun peli on pitänyt tehdä käytännössä kokonaan uudelleen, eikö olisi ollut järkevämpää viritellä se toimimaan esimerkiksi Unityn tai Unrealin turvin. den ja musiikin äänitasoja on pirun hankala saada sovitetuksi yhteen. Tämä oli varsin katkeraa kalkkia vapaaehtoisvoimin pyörivälle ScummVM-yhteisölle, mutta jakelijat tulivat onneksi nopeasti järkiinsä ja palauttivat myös alkuperäisversion myyntiin. Ihan kaikki muu. Let me tell you about my mother! Uus-Runnerin julkaisu ehti synnyttää pienen nörttipyörteen, sillä Nightdiven pelin päätyminen jakeluun tarkoitti sitä, että GOG veti ScummVM:n päällä pyörineen alkuperäispelin myynnistä ja koplasi sen osaksi Enhanced Editionia. Esimerkiksi poliisiasemalla tuuletin heittää varjon seinälle. Miten tällaista on voinut jäädä kaupalliseen tuotteeseen. Blade Runnerin gra. Alkuperäisessä pelissä tämä toimii hienosti, koska taustojen resoluutio on synkassa hahmojen kanssa. Vertailun vuoksi: ScummVM:n vapaaehtoisilla kesti kahdeksan vuotta saada Blade Runner toimimaan. Jo tässä vaiheessa olisi kädet pitänyt ymmärtää nostaa pystyyn, sillä homma on kustu niin hienosti, että alkuperäinen peli sekä näyttää että kuulostaa paremmalta. Tällöin rakeiset taustat olisi voinut korvata oikealla 3D-gra. Korkea tarkkuus on vienyt särmän myös vokselihahmoilta. Ilmeisesti pelilogiikkakin on vedetty kokonaan uusiin puihin, koska projektiin on ryhdytty ilman lähdetiedostoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tallennukset ovat hyödyttömiä, koska virheet ja niiden seuraukset tallentuvat myös. ikka on esirenderoitua, ja taustoissa staattiset kuvat vuorottelevat siirtymissä videon kanssa. Tämä oli ainoa oikea ratkaisu, sillä Enhanced Edition on joka suhteessa huonompi kuin esikuvansa. to make an alteration in the evolvement of a coded game system is fatal. Kun näitä erilaisia remasterointeja julkaistaan kymmeniä vuodessa, on Blade Runner hyvä todiste siitä, että toisinaan alkuperäisversio on aivan riittävä, kunhan se vain toimii modernilla raudalla. Peli on mahdollista saada jumiin useaan otteeseen tekemällä asioita väärässä järjestyksessä. Jäin tuijottamaan tätä ilmiötä ihmetyksen vallassa. Tehostei29 Laiska porttaus, joka olisi pitänyt jättää tekemättä. Tekoälyparannusten myötä jokainen roottorilavan iskemä vääristää seinällä olevia papereita. Westwood oli onnistunut hukkaamaan Blade Runnerin lähdekoodin, joten Nightdive joutui rakentamaan koko pelin käytännössä uudelleen. Dialogia on ilmeisesti myös “paranneltu”, lopputuloksena se kuulostaa liian äänekkäältä ja korostaa entisestään harrastelijamaista ilmettä. Keneltäkään ScummVM-porukan jäseneltä asiaa ei muistettu kysyä tai edes ilmoittaa näistä suunnitelmista. Enhanced Editionin ainoa myyntivaltti on mahdollisuus pelata teräratasta konsoleilla, mutta sohvalla pelataankin sitten vain ja ainoastaan tätä paskaversiota. Hyvää + Blade Runneria voi pelata nyt myös konsolilla, mutta vain huonona erikoisversiona. Le a-Runnerista on monta eri versiota, joista jokaisella on puolensa, mutta pelistä riittää tasan yksi. Pelihahmot erottuvat skaalattujen taustojen päällä ikävästi ja tuntuvat tyystin irrallisilta. Se alkuperäinen. Videoihin on puolestaan lisätty ruutuja ja tarkkuutta siivottu algoritmien avulla. Lopputulos on kammottava. Ruutujen siivoaminen käsipelillä on varmasti puuduttavaa raatamista, johon algoritmeista on varmasti apua, mutta tällaisen lopputuloksen hyväksyminen ei kieli mistään muusta kuin laiskuudesta. Hahmot eivät istu millään tavalla esirenderoituihin taustoihin. Nämä kyyneleet eivät huku sateeseen. Huonoa
Askeettinen ulkoasu. Oletko valmis uhraamaan itsesi kaltaistesi puolesta vai suojeletko mieluummin omaa (keino)nahkaasi. -seikkailutrilogiasta. Elämän päättäminen Suuren paon kaltaisten klassikkoelokuvien katselun tai jonkin muun mitättömältä vaikuttavan rikkeen vuoksi saattaa alkaa jossain vaiheessa kalvaa sielua, mutta toisaalta vääristeltyjen raporttien laatimisessakin on riskinsä. Äkillinen suoritustason heikentyminen voi johtaa siihen, että kuulustelijasta tulee kuulusteltu. Menestyksestä palkitaan laajemmalla keinovalikoimalla tunteiden ohjailuun. Silicon Dreams uskaltaa kysyä isoja kysymyksiä. Hyvää + Aidon oloiset hahmot. HUOM! Kyseessä ei ole uusintaversio Level 9 Computingin vuonna 1987 ilmestyneestä sci. Mieleen jäivät erityisesti itsetuhoisilla videoilla sometähdeksi noussut androidi sekä karanneita androideja jahtaava palkkionmetsästäjä. Mikä erottaa ihmiset koneista. On vaikuttavaa, miten moniulotteisen maailman pelintekijät onnistuvat luomaan ainoastaan kahdentoista kuulustelun avulla. Ennen pitkää pelaajan on tehtävä päätös, millainen kuulustelija tämä haluaa olla. Vuosi on 2065. Syntetisaattori aaltoilee taustalla reagoiden tapahtumiin ja korostaen dramaattisia käänteitä. J ames Pattonin ja Clockwork Birdin kehittämä Silicon Dreams on dystooppiseen kyberpunk-maailmaan – onko niitä edes muunlaisia – sijoittuva, ajatuksia herättävä mysteeripeli, jossa Blade Runner kohtaa Papers, Pleasen. Poikkeavuudet paljastetaan VoightKamp -tyyliin esittämällä kohteille joukko enemmän tai vähemmän johdattelevia kysymyksiä valmiiksi muotoilluista vaihtoehdoista. 28 161616_.indd 28 161616_.indd 28 25.8.2022 19.25.05 25.8.2022 19.25.05. Oma lukunsa on ihmisiksi tekeytyneet karkurit, jotka keinotekoisten muistojen vuoksi eivät välttämättä itsekään tiedä todellista luontoaan. Hienosti rakennettu taustatarina. ktiota että kiehtova peli. Pikselöidyt gra. Jokainen kuulusteltavista on ainutlaatuinen persoona, jolla on oma, tunteisiin vetoava tarinansa kerrottavanaan. Pelaaja on robotiikkaan erikoistuneen Kronos-korporaation uusi androidimalli, jonka tehtävänä on kuulustella muita androideja etsien merkkejä mahdollisista poikkeavuuksista. Huonoa . ikat näyttävät ensisilmäyksellä suorastaan luotaantyöntäviltä, mutta yhtenäisen ilmeen ansiosta silmä tottuu tyyliin nopeasti eikä asia juuri vaivaa ensimmäisen pelitunnin jälkeen. Silicon Dreamsin suurin vahvuus on vakuuttavasti luodut hahmot. Dickin Palkkionmetsästäjään, mutta yksittäiset latteudet eivät onneksi onnistu turmelemaan kiehtovien keskustel… siis tarkoituksenmukaisesti suoritettujen kuulusteluiden kautta kerrottua tarinaa. Ei-toivottavia merkkejä voivat olla esimerkiksi liian voimakkaat tunnereaktiot tai vihamieliset ajatukset, jotka kohdistuvat ihmisiä tai valmistajaa vastaan. Tapahtumapaikat koostuvat muutamisMEIN VOIGHT-KAMPFF 84 Synkkään tulevaisuuteen sijoittuva vangitseva kuulustelusimulaattori. Mikä ei ole ongelma, sillä peli on kirjoitettu kauniisti. Ajan myötä kuulusteltavien väliltä alkaa löytyä yhteneväisyyksiä, kunnes lopulta taustalta paljastuu androidien oikeuksia koskeva salaliitto. Voi ei! Paljastinko liikaa. Tunnelmaa laskevat ainoastaan muutamat vaivaannuttavat viittaukset tieteisklassikoihin, kuten Philip K. Toisinaan kuulusteltavat voi johdattaa ansaan houkuttelemalla nämä paljastamaan tunteita tai ajatuksia, jotka eivät ole linjassa kyseisen mallin ohjelmoinnin kanssa. Kysymysten loputtua pelaajan on tehtävä aina päätös. Päätöksen tekeminen on harvoin helppoa, sillä kohtalon hetken koittaessa useimpiin hahmoihin on jo ehtinyt kiintyä. Esimerkiksi pelkoa voidaan lisätä lukitsemalla kuulusteltava tuoliin tai vähentämällä huoneen valaistusta. Yksi ihminen, yksi ääni Visuaalisesti Silicon Dreams on varsin vaatimaton. Mikä voisi olla epäilyttävämpää. Vastaukset riippuvat usein siitä, miten paljon kuulusteltavat luottavat pelaajaan tai pelkäävät tätä. Se ei kuitenkaan tarjoa selkeitä vastauksia, vaan antaa pelaajan tehdä omat johtopäätöksensä. Pannaanko pakettiin. Nämä seikat tarkoittavat sitä, että huomio kiinnittyy ensisijaisesti tarinaan ja dialogiin. Jossain vaiheessa niistä tulee heitä, kuulusteluista keskusteluita. Markus Rojola Uneksivatko androidit Steve McQueenistä. Vastausten ja niihin mahdollisesti piilotettujen sivumerkitysten ohella pitää huomioida myös kuulusteltavien tunnereaktiot, jotka näkyvät kätevästi kuulustelulaitteen monitorilla. Lähikuva silmästä on kiva viittaus Blade Runnerin VoightKamp -testiin, mutta valitettavasti sitä ei hyödynnetä varsinaisena pelimekaniikkana. Yleensä vaihtoehtoja on kolme. ta pienistä huoneista, joita ei pysty tutkimaan kuin paikaltaan istumalla. Äänimaailma on myös varsin pelkistetty. Lopputulos on sekä hyvää tieteis. Tunnetilojen manipulointi onkin merkittävä osa peliä. Ylpeileekö hän yhtiön etujen ajamisesta vai vaarantaako itsensä suojellakseen viattomia. Silicon Dreams toimii siis eräänlaisena empatiatestinä myös pelaajalle. Laadunvalvontaa vai identiteettikriisejä. Toisinaan palvelijoiksi suunnitellut androidit oppivat ajattelemaan liian vapaasti ja voivat olla vaaraksi itselleen, kohtaamilleen ihmisille tai, mikä tärkeintä, valmistajansa osakekurssille. Kiintymys eläimiä kohtaan. Pienen budjetin asettamista rajoituksista huolimatta Silicon Dreams tarjoaa mieleenpainuvan ja tunteisiin vahvasti vetoavan tieteisseikkailun. Kuulusteluiden aikana pelaajalle paljastuu yhä enemmän yksityiskohtia siitä, millaiseen tilaan maailma on ajautunut. Ääninäyttelyä ei ole lainkaan, keskustelut ilmestyvät ruutuun tekstimuodossa. Kukin kuulustelu kestää noin puolisen tuntia, joten kokonaiskesto on noin kuuden tunnin luokkaa. Liha ja veri vai kyky ajatella itsenäisesti. Mahdollisuudet tähän paranevat entisestään, jos Kronos on tyytyväinen kuulusteluiden tuloksiin. James Patton / Clockwork Bird Arvosteltu: PC Versio: Myynti Minimi: 2 GHz suoritin, 4 Gt RAM, Windows Vista, macOS Catalina tai Ubuntu 12.04 Testattu: i7-8700K 3.7 GHz, 16 Gt, GTX 1080, Win 10 Ikäraja: Ei tiedossa. Vapautetaanko kohde, lähetetäänkö tämä huoltoon (mikä yleensä sisältää muistin pyyhinnän ja androidin identiteetin tuhoutumisen) vai hävitetäänkö androidi välittömästi
. . . ...... ...... ....... . . . ...... . ....... . Leik k a irti... . ...... ....... . .... . ....... . . ...... ...... ...... ...... . . IFIM ESS T FI 022 2 I H FI M E N O S S A M U K A N A N Ä M Ä J A K Y M M E N E T M U U T H U I P P U M E R K I T : Vastaa kyselyyn JA VOITA MEZE Audion HUIPPUKUULOKKEET! Vastaa kyselyyn JA VOITA MEZE Audion HUIPPUKUULOKKEET! Laadukkaan Kuvan ja Äänen -hifimessut Yhteistyössä: P lit-l t e eh i 161536_.indd 29 161536_.indd 29 25.8.2022 19.27.18 25.8.2022 19.27.18. . 10. . . Vastaa kyselyyn JA VOITA MEZE Audion HUIPPUKUULOKKEET! Vastaa kyselyyn JA VOITA MEZE Audion HUIPPUKUULOKKEET! hifimessut.fi/arvonta Meze Audio 99 NEO -kuulokkeet (arvo 200 €) 10.-11.9.2022,avoinna la ja su klo 10-18 liput 10 € www.hifimessut.fi a . . ....... . . . ....... ...... . ....... ...... . 11 syyskuuta . ...... .... L i k i i . . ...... Tai lue koodi H U . ...... ...... ...... ...... . ...... HIFIMESSUT.FI 2022 HIFI Helsingin Messukeskus Siipi-kongressitilat ja Holiday Inn Expo -hotelli E KU NKI TU PO I ME S ILL H FI S U E E KU NKI TU PO I ME S ILL H FI S U E 10.-11.9.2022,avoinna la ja su klo 10-18 www.hifimessut.fi TÄLLÄ KUPONGILLA PÄÄSYLIPPU 5 € (pääsylipusta ovella 5 euron alennus) e k aa rt
Kausia pääsee edelleen tahkoamaan niin yksin kuin kaverin kanssa, joko suoraan kuninkuusluokasta aloittaen tai vaihtoehtoisesti F2-syöttösarjan kautta. Ratojen suhteen ei myöskään ole yllätyksiä, mukana on tasan tarkkaan virallinen kisakalenteri, eikä (toistaiseksi) mitään muuta. Oma tiimi -pelimuodon voi nyt aloittaa suoraan joko keskikastista tai jopa kärkipäästä, jos Williamsien kanssa kisaaminen jämäsijoista ei maita. Ylemmän budjettitason G29-ratilla semirealistinen ajomalli on todella nautittava, eikä konsoliohjaimillakaan tuntumassa ole valittamista. Eli suomeksi suuntasin helvetin kyytiä asetusvalikkoon vaihtamaan tuttua tasapaksua ambienssia tilalle. Ja mainitsinko jo kestoinhokkini, Visulahdesta karanneen vahanukkearmeijan. Osan ongelmasta voisi helposti laittaa maksukuski-Mäkisen omaan piikkiin, mutta jos esports-mestari Jarno Opmeer kiroaa samaa, on koodissa oikeasti jotain mätää. Vahanuket helvetistä Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa käytetystä Ego Enginen versiosta on tiristetty kaikki irti ja vähän enemmän, eikä vanhusta päästetä vieläkään eläkkeelle. Jos oikeiden sponsoreiden käyttäminen on mukamas täysi mahdottomuus, antakaa edes mahdollisuus ladata itsetehtyjä designeja! Piirsin jo viisivuotiaana tyylikkäämpiä logoja kuin nämä pelin tarjoamat! Öljyä bensan seassa Tiukennetut turvallisuussäädökset sekä paluun tehnyt maaefekti tekivät kauden autoista raskaampia ja muutenkin selkeästi erilaisia ajettavia, mikä on huomioitu pelissä hienosti. U rheilupelien kausipäivitysten arvostelussa on aina riskinä turtuminen, mutta reilun vuosikymmenen aikana olen tähän mennessä pystynyt pitämään mieleni avoimena Codemastersin F1-sarjaa kohtaan. Tämä varmasti riittää monelle, mutta minulle ei. Uudet kilpurit käyttäytyvät loogisesti ja palkitsevasti, liian ahnas jarrupaikkojen optimointi ja kaasun avaus palkitaan lukkojarrutuksilla ja peräpään menetyksillä. Juuri ennen jutun lähettämistä julkaistu päivitys lupasi korjausta tähän, mutten ollut senkään jälkeen täysin vakuuttunut. Pelimuoto on muuten mekaniikaltaan pitkälti sitä samaa kuin aiemmin eli edelleen pelin koukuttavinta antia, pienistä kauneusvirheistään huolimatta. Googlailun perusteella itse pelin tuki on myös lapsenkengissään jatkuvine kaaMikromaksuilla ostettavat kledjut ja kalusteet eivät tuo peliin minkäänlaista lisäarvoa. VR-tuki on sentään vihdoin viimein saatu mukaan! Kaivoin kaapista tovin pölyä keränneet virtuaalilasini, mutta usean hukatun arki-illan jälkeen oli luovutettava, sillä Windows 11 ja Oculus eivät kokoonpanollani suostuneet yhteistyöhön. Odotin F1 22:lta lisääntyneen pintakiillon ja kahden nimestä pudotetun numeron lisäksi isompia mullistuksia, olihan nyt rahakas pelijätti mukana heti kehityskaaren alusta asti. Silotellut trailerit usein lupaavat kuun taivaalta, ja lafkan tapa riepotella toimivaa sisältöä ees taas on välillä turhauttanut, mutta itse pihvi eli kilvanajo moottoriurheilun kuninkuusluokassa on hoidettu lähes joka kerta mallikkaasti. 30 161936_.indd 30 161936_.indd 30 25.8.2022 19.34.32 25.8.2022 19.34.32. Ensimmäinen iso uudistus ei nyt oikein vakuuta. Myös mielipiteitä jakaneet sprinttikisat ovat mukana. EA:lla olisi lisäksi ollut tuhannen taalan paikka raottaa kukkaronnyörejään ja vihdoin laserskannata radat, mutta ei. Tekoälysuhareista puheen ollen: normaaleiden käyttäytymismallien rinnalle on tuotu uusi, dynaaminen vaihtoehto. GLAMOUR JA KIERRÄTYS Codemasters / EA Sports Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X, PS4, Xbox One Versio: 1.06 Minimi: Intel i3 2130/AMD 4300, 8 Gt RAM, Geforce GTX 1050 TI/Radeon RX 470, DirectX 12, 80 Gt kiintolevytilaa, Windows 10 Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32 Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC, Logitech G29 Moninpeli: 2-20 pelaajaa Ikäraja: 3 Uramoodi jatkaa tutuilla raiteilla. Sen sijaan ensikäynnistyksellä minua tervehtii ältsin huikea, paljon kehitystunteja niellyt F1 Life! Mikäs sen hienompaa kuin katsella itse luodun ja (mikromaksuilla) vaatetetun kuski-avatarinsa pönöttävän luksuslukaalin olkkarissa/ takkahuoneessa/terassilla kuunnellen genressään (ilmeisesti) nimekkäiden artistien peliä varten luomaa konemusaa. Annoin risuja jo viime vuonna siitä, ettei autojen ja tiimin ulkoasua pysty muokkaamaan tarpeeksi monipuolisesti. Mutta viimevuotisten EA-kauppojen myötä hypetyin normaalia enemmän. Tämän kauden radat kuitenkin pitkälti ovat paria oiottua mutkaa lukuun ottamatta sitä samaa kuin kahtena viime vuonna. Isoin ongelma tosin on ollut niiden vauhti. Marko Mäkinen F1 22 Kuninkuusluokka mullistui sääntöjen osalta rajusti tälle vuodelle tuoden kilvanajoon tuoreen tuulahduksen. Vetopito etenkin nopeista mutkista on yliluonnollinen, minkä lisäksi suorilla ne DRS-edustani huolimatta katoavat horisonttiin. Toivoisin näkeväni parissa edellispelissä mukana olleita ratoja edes irtokisoissa, mutta joko F1-sarjan omistavalla Liberty Medialla on näppinsä pelissä tai sitten kehitystiimiä vaivaa laiskuus. Säätövaraa niin kausien kuin yksittäisten sessioiden pituuksissa on niin runsaasti, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva formaatti. Joko nyt olisi uusien autojen lisäksi myös uusi moottori alla, pliis. Tarinasta viis Edellisessä pelissä esitelty täysiverinen tarinamoodi Braking Point on, vähemmän yllättäen, laitettu sapattivapaalle. Jo pelkkä ratojen kiertäminen on niin koukuttavaa, että havahduin useampaan otteeseen kisaamasta kelloa vastaan tekoälyn sijaan. Valitettavasti Codemastersilla ja EA:lla tuoreus ei ollut tämän vuoden agendassa. Paperilla ne oppivat pelaajan ajotyylistä, ja paikoin ne tekevätkin ihan säväyttäviä liikkeitä ohitustilanteissa ja muutenkin skaalautuvat toimivasti. Tällä kertaa päälle on liimattu joitain uusia valaistusjippoja, mutta käytännössä peli näyttää täsmälleen samalta kuin vuosi sitten. Etenkin radat ovat nykystandardeilla aika karua katsottavaa. Huumoriarvo on kadonnut jo vuosia sitten, nyt kuskit lähinnä nostavat karvat pystyyn. Potentiaalistaan huolimatta se oli kuitenkin juustoisen kliseinen, joten suunniteltu parin vuoden paussi tekee sille varmasti hyvää. Olen parina viime vuonna kehunut entistä pidemmälle jalostettua ajettavuutta, ja niin hehkutan nytkin. Sama virsi jatkuu myös tänä vuonna, valikoima on samaa geneeristä huttua
tuiluineen. Lisäksi pieni pyyntö: Älkää enää jättäkö tulevaisuudessa beta-vaihetta väliin. F1 Life ja superautot ovat turhaa kehitysresurssien haaskuuta. Isona ongelmana varmasti on myös tarve roikottaa mukana edellistä konsolisukupolvea tarpeettoman pitkään kassavirran vuoksi. Kehitysresursseja on käytetty aivan turhanpäiväiseen yritykseen kosiskella Assetto Corsa Competizionen ja kumppanien pelaajakuntia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana äänessä on nyt muun muassa Häkkisen ja Räikkösen kisainssinä toiminut Marc ”Elvis” Priestley, joka on aktiiviuransa jälkeen tullut tutuksi muun muassa Wheeler Dealersistä. Sekä jaetun ruudun että lähiverkon kautta tapahtuva kisailu ovat molemmat piristävästi edelleen mukana. Viikoittaisten tapahtumien ohella on tuttuun tapaan myös pelaajien omat liigat. F1 Lifen kaltaiset lisäykset röyhkeine mikromaksuineen haisevat hätäiseltä rahastukselta. Moottoriääniä on hiottu entistä miellyttävämpään suuntaan. Äänissä ei juuri ole löytynyt moneen vuoteen suurempaa valitettavaa, ja saman totean nytkin. Ensimmäisen kokeilun jälkeen mielessäni oli vain yksi kysymys: kenelle tämä on suunnattu. Telemetria kertoo, missä aikaa menee kierroksella hukkaan. Kuvassa allekirjoittanut ja Dan “Dick Tantrum” Ticktum. F1 22 on turhauttava julkaisu. Sosiaalinen kisaaminen on jaettu villin lännen arcade-koohotukseen ja vähän säännöiltä tiukempaan versioon. Iso sääli, sillä Youtube-pätkien perusteella kokemus toimiessaan vaikuttaa todella päräyttävältä. Oman tiimin johtaminen rokkaa edelleen. Hyvää + Uuden sukupolven autojen mallinnuksessa on osuttu maaliin todella hyvin. EA-kaupan olisi luullut mahdollistavan kunnollisen harppauksen eteenpäin, mutta tämän vuoden julkaisu on sekoitus varman päälle pelaamista ja identiteettikriisiä. Carlos ja tonnin seteli -katse. Ennakkojulkaisun lykkääntyminen PC:llä ja julkaisupäivän lukuisat bugit hankaavat pahasti pelistä ekstraa maksaneita tosifaneja vastakarvaan. Caterham-konttauksen sijaan voi nyt hypätä myös suoraan kärkeen BrawnGP-tyyliin! MäkinenGP:n kattaus kaudelle 2022. Pelimuodot ovat tympeitä, autoja on vain kourallinen ja ajettavuus on mallia aivan kar79 F1-kausipäivityksessä on edelleen perusasiat kunnossa, mutta pelimoottorin parasta ennen -päiväys on mennyt jo tovi sitten ja energiaa on muutenkin käytetty turhanpäiväisyyksiin. Moottori vanhenee käsiin. Varikkotiimistä yksikään ei klaaraisi VoightKamp -testiä. Oikein hyvästä perustasosta huolimatta sarjasta on ollut jo vuosia aistittavissa tietty taantumus, joka on varmasti osin juontanut Codemastersin kokoisen lafkan budjettirajoitteista. Ajettavuus on karmea, eikä edes kabiininäkymään ole panostettu. 31 161936_.indd 31 161936_.indd 31 25.8.2022 19.34.44 25.8.2022 19.34.44. Kirjoitushetkellä moninpelikoodi oli jo saatu parsittua kasaan, jos lähtöruudussa leijuvia autoja ei lasketa. Peruselementit ovat kuitenkin kohdallaan ja itse se pihvi, eli ajettavuus, on edelleen oikein nautittavalla tasolla. Superautot ovat tämän vuoden toinen turha lisäys. Huonoa . Rankatun puolella sikailusta sakotetaan. Ja sitten ilouutiseen: Kisainsinööri Je on saanut vihdoin kenkää! Rehellisesti sanoen en ikinä ymmärtänyt kritiikin laajuutta, mutta toisaalta vaihtelu on hyvästä. Kimppakivan puolellakaan ei juuri muutoksia nähdä. Eiväthän nämä V10-moteille vertoja vedä, mutta ovat parasta mahdollisuuksien rajoissa. Näille on tarjolla aikahaastetta, porttislaalomia, driftausta ynnä muuta huisin hauskaa. mea. Toivon mukaan ensi vuonna viimeisiään vetelevä pelimoottori irrotetaan hengityskoneesta ja siirrytään rohkeasti nykypäivään, kilpailijat ovat sillä osastolla jo kierroksen edellä. Vähemmän yllättäen heti julkaisun jälkeen nettikoodi oli taas enemmän tai vähemmän rikki, mutta on saatu enimmäkseen parsittua kasaan. Tämä ei juuri tuo kuninkuusluokan yksinoikeuspelille lisäarvoa edes hyvin toteutettuna, nykytilasta puhumattakaan. Assetto Ihan Carsea F1 Life ei valitettavasti jäänyt ainoaksi turhanpäiväiseksi lisäykseksi. Selostamon puolelle on tullut valinnanvaraa, sillä rasittavan Croftyn sijaan voi nyt kuunnella myös paljon miellyttävämmän Alec Jacquisin ulosantia. Klassikkoautojen comebackin sijaan niiden tilalle on tuotu superautot. Mersun ja Astonin turva-autojen lisäksi kattauksessa on kasa erilaisia sporttitykkejä aina Ferrareista McLareneihin
32 161621_.indd 32 161621_.indd 32 25.8.2022 19.52.26 25.8.2022 19.52.26. Korppisoturi Corvuksen on lomilta palaavan työläisen tavoin selvitettävä salamyhkäisistä viesteistä mitä on tapahtunut ja kuka on vastuussa. kuningaskunnan asukkaat kaikella käteen osuneella. Aseena on sapeli, mutta se vain naarmuttaa. Thymesia hakee ideoitaan vuoden 2019 Sekirolta, jossa sankarilla niin ikään oli yksi pääase ja apuna tekokäden eri muotoja. K uten monet ovat meille näyttäneet, kulkutauditkin ovat suhtautumisesta kiinni. Tallennuspisteen penkillä alkaa selittely: niillähän on voimakenttiä! Thymesian tappelu näyttää hienolta ja liikkeitä on helppo lukea. Maalimies kohauttaa olkiaan ja läpsäisee takaisin niin että sulat pölisevät. Harmittavasti sen omissa ideoissa ei ole klassikon ainesta. Ne paranevat itsestään, ellei niihin vuorostaan iske Corvuksen kynsillä. Opeta liikkeesi tai lopetan liikkeesi Alkemistien keitokset jäävät nopeasti sivuun, sillä Thymesian pääasiana on taistelu. Osa pomoista voitetaan kikoilla. Kenties haasteen ja ajoituksen korostamiseksi vastustajat on tarkoituksella sonTukikohdassa nostetaan tasoa apurin tympääntyneiden huokaisujen säestämänä. Sivallukset kuorivat vihollisten terveysmittaria ja jättävät jälkeensä vihreänä hehkuvia haavoja. Tämäkin jumala kukistuu juoksulenkillä. Riku Vihervirta THYMESIA Kivat liikkeet! Sopiiko, että kokeilen itse. Taiwanilaisstudion Thymesiassa väistellään väijytyksiä, kohdataan kovempia vastustajia ja palataan kuolinpaikalle. Anastettu ase ei korvaa miekkaa vaan käy erikoishyökkäyksestä. Tappelu päättyy vasta vihertyneen vainoajan kynsimiseen. Sankari on kuitenkin sukua myös harakoille, sillä kiusanhenkien aseita voi lainata itselleen. Kun ase on käytetty, on lainattava uusi seuraavalta vastukselta. Tasonnousun myötä suosikkeja saa myös pysyvään käyttöön, mutta silloinkin ne pitää ladata. Se kuitenkin tuntuu huonolta, koska jokainen vastustaja kirvestä heiluttelevasta talonpoika Lallista haarniskoituun prinsessaan vie aloittamansa hyökkäykset aina määrätietoisesti loppuun, vaikka kuinka lätkisi. Eristäytyneen kuningaskunnan alkemistit keksivät käyttää riehuvaa ruttotautia tutkimuksissaan, joten pian maa onkin täynnä toimintaseikkailun näyttämöksi sopivaa rappiota ja rauniota. Säihkyvä säilä leikkaa esteettä tiensä vaateriepujen ja ruttoisan lihan läpi. Vähästä en hätkähdä Corvus syöksyy käytävän halki. Silloin isku miekalla palauttaa terveyttä, mutta kynnet puolestaan kopioivat voitettujen aseet hetkeksi omaan käyttöön niin sanotuksi ruttoaseeksi. Corvuksen pyrstöä hätyyttelevät kaikki KORPINKYNSI KUITTAA THYMESIA OverBorder Studio / Team 17 Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox, PS4, PS5 Versio: Arvostelu Suositus: Intel i7 tai AMD Ryzen, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1060 tai AMD Radeon RX 580 Testattu: Intel Core i77700K @ 4,20 GHz, 16 Gt RAM, Nvidia GeForce GTX 1080, Windows 10 Ikäraja: Ei tiedossa. Toteutus ei kuitenkaan luo kuvitelmaa kiivaasta kalistelusta, mihin on yksi selvä syy. Keihäällä tökitään, kilvellä tönäistään ja jousella ammutaan
Niukka tarina tulisi selvittää ympäriinsä ripotelluista lappusista, mutta niistä löytyy vain hyvin yksinkertainen kuvio pisteitä… tarpeettomasti… ylikäyttäen… Hauskin taistelu on lopussa, jolloin voi nähdä aavistuksen pelistä, jota tekijät ovat tavoitelleet. Vihollistyyppien kirjo on pieni, erilaisten miekkaja keihäsmiesten edustaessa sen enemmistöä. Tunnoton taistelu ja tylsät tavoitteet. Sääli, että pelaaminen on pelkkää hakkaamista. Vain muutama ruttoase pystyy keskeyttämään hyökkäykset, ja nekin vasta tasonnousun myötä. Kirottuja lonkeroita ja lainehtivaa verta, tuttuja näkyjä kirjastonhoitajille. Varsinaista sapelinkalistelua ei kuitenkaan tule, sillä vastahyökkäykset ovat aina samoja. Osumista piittaamattomina ne saavat omat aseet tuntumaan pahvilta. Omassa käytössä teho jää vaitonaiseksi, sillä aseilla ei ole ominaisuuksia, jotka tehoaisivat tiettyihin ongelmiin. Torjunnat heikentävät vastustajia, mutta ajoituksen on onnistuttava joka kerta. Ne on joko väistettävä, keskeytettävä veitsellä tai hyödynnettävä kykypuusta ostettavalla hypyllä. Hyvää + Vapaa kykyjen vaihtaminen Huonoa . nyrkin. Corvus lainaa viholliselta aseekseen... Lukumääräisesti niitä on vähän, mutta eri ”tehtävät” patistavat läpäisemään ne uudestaan läpi muutamalla tukitulla reitillä. Muutama kiva idea, kuten täysin vapaa kykyjen vaihtaminen, eivät riitä tekemään Thymesiasta suositeltavaa. Väistelyllä vastaan tulee myös vihamiesten säälimätön kyky jäljittää maaliaan. Sen täyttyessä vastustaja torjuu ja tekee vastahyökkäyksen, jolta voi puolestaan itse suojautua. 33 161621_.indd 33 161621_.indd 33 25.8.2022 19.52.37 25.8.2022 19.52.37. Jos vastustajia taas ei lätki jatkuvasti, hyökkäysten välissä on paljon 70 Yrityksestä huolimatta Thymesia unohtuu soulslikepelien massaan. Pieksentä kasvattaa näkymätöntä mittaria. pitkittävää luppoaikaa. Taistelua on yritetty rytmittää, mutta vastustajia ei vain saa reagoimaan. Itseään toistavan tappelun viimeinen osio ovat vihollisten ruttoaseiden iskut. Voitto parantaa sankarin vammoja. Näe molemmat nähtävyytemme Vaikka hitaasta kuorimisesta tykkäisikin, Thymesian anti jää lyhyeksi. Viisaan linnun kannattaa lentää tästä yli. Huijauskoodeiksi niistä ei ole, sillä olan takaa lyönti isolla vasarallakaan ei tee mitään, ellei vastustajaa ole ensin kuritettu miekalla. Pomotaisteluissa kamerakin kokeilee uutta. Kentät ovat näkymättömien seinien rajaamia putkia, joissa on kyllä neliöitä, muttei mielenkiintoista tutkittavaa. nustettu suojaaviin animaatioihin. Huonossa lykyssä pomovastus liihottelee sillä aikaa karkuun tai monottaa terveydestä puolet pois. Taika-aseilla olisi kenties pitänyt katsoa mallia Rocksteadyn Batmaneista, joissa keskellä nyrkkien heiluttelua käytettävät jipot piristivät peliä. Keihäsmiehet eivät häkelly akrobatiasta, vaan tappelevat viimeiseen osumapisteeseen. Viholliset ovat harjoitelleet dramaattisia kaatumisia. Kihnuttamista lisää se, että kaikkia pitää ensiksi hakata miekalla ja sitten uudestaan kynsillä. Samalla jo lyödyt haavat paranevat. Lyönnin väistämisellä olkapään ohi syöksymällä saa vain tällin takaraivoon. Niillä iskeminen puolestaan sitoo Corvuksen animaationsa vangiksi
Aina kun tarina on edennyt tarpeeksi, siirrytään erilliseen osioon, jota pelissä kutsutaan kognitiiviseksi järkeilytilaksi. Kirjailija löytää talosta vanhan opuksen, joka on niin kulunut ja sivuiltaan puutteellinen, että se on enää luettavissa vain osittain. Teoksessa kuvataan vanhaa rikosta, joka tapahtui sata vuotta sitten suvun tienoolla, mutta sen seuraukset heijastuvat nykypäivään. Johannes Valkola THE CENTENNIAL CASE: A SHIJIMA STORY Näinä aikoina jopa hyvä videopeli saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Rooleissa nähdään muitakin Japanissa tunnettuja näyttelijöitä, jotka kaikki esittävät pelissä useita henkilöhahmoja. Pian niiden väliltä löytääkin liittymäkohtia. Sääntöjä ei ole, tai jos on, ne voi unohtaa ja keksiä uudestaan. Peleissä luovuus mahdollistaa muodon, jossa interaktiivisuus on tukiranka. Centennialia voi esitellä henkilölle, joka ei peleistä tiedä eikä niitä normaalisti pelaisi. Asiaa pohdittuaan kirjailija siirtyy mielikuvituksensa avulla kirjan sisälle, suoraan osaksi sen tapahtumia. Se kun on niin omalaatuinen kokonaisuus, ettei heti päältäpäin peliksi edes uskoisi. Hän juttelee perheen äidin kanssa, ja tapaa ohimennen arvostetun mutta mielipiteiltään jyrkän isän. Nämä palat pitää sitten osata liittää oikeassa järjestyksessä toisiinsa, jotta tarina etenee. Se on julkaissut isojen pelien ohella mielenkiintoisia teoksia, kuten viime aikojen upeat Triangle Strategy, Neo: The World Ends With You ja Dungeon Encounters. Lisäksi elokuvakohtausten aikana ruudussa näytetään erillisiä tietopaketteja tapahtumista, hahmoista ja esineistä. Vaikka budjetti tuskin hipoo pilviä, peli on uskottavaa, tyylikästä elokuvaa. Jännittävä tarina liikkuu eri aikajaksoissa ja todellisuuksissa. Taustatietoa saa vaikka ensimmäisestä maailmansodasta, luonnontieteistä ja ihmiskehon vanhenemisesta. Alueelta on löydetty luuranko, jonka epäillään liittyvän vanhaan, ratkaisemattomaan tapahtumaketjuun. SATA VUOTTA DEKKARINA h.a.n.d. Sitten alkaa tapahtua kummia. Peli etenee varmasti. Onneksi jälki vakuuttaa niin ohjaukseltaan, kuvaukseltaan, tuotantoarvoiltaan ja ennen kaikkea näyttelijätyöltään. Etsivätyö on kiinnostavaa ja sitoo tapahtumiin, joskin järkeily on paikoin turhan suoraviivaista ja johdateltua. Kuten Square Enixin yllätysjulkaisu The Centennial Case: A Shijima Story, joka rakentaa mysteerinsä pelin, elokuvan ja kirjallisuuden keinoin ja nousee ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Videopelit ovat taipuisia, rönsyileviä, vapaita, ne voivat olla ihan mitä tahansa. Onneksi se ei ole Necronomicon. Vuosi 1922 sijoittuu samaan kartanoon lähialueineen, mutta sen ihmisetkin ovat tuttuja: jokainen nykyisyydessä tavattu henkilö elää myös vanhassa ajassa, eri roolissa, asiaa itse tiedostamatta. Kirjan puuttuvat kohdat pitäisi vain saada jotenkin täytettyä. Perheellä on myös kolme aikuista poikaa, joista nuorin on kirjailijan tuttu ja lupautunut avuksi tutkimustyöhön. Videoiden vieressä näkee myös olettamuksia, kysymyksiä ja johtolankoja heksagonien muotoisissa paloissa. Tämä kaikki pyörii mielessäni pelatessani dekkaripeliä The Centennial Case: A Shijima Story. Katsomisen voi aina keskeyttää ja tarkastella tietoja aikajanoista, ihmisistä ja johtolangoista. Square Enixillä piilee yhä kyky kokeilla ja yllättää. Pelissä on usein tarkoitus vain katsoa tapahtumia ja näin uppoutua tarinaan. Silloin peli lainaa muotonsa kaunokirjallisuudelta, sillä tekstiä piisaa. Jonon jatkoksi kelpaa nyt liittää The Centennial Case: A Shijima Story. Päättelytyö on lähinnä pintapuolista, sillä virheille on vain viitteellistä sijaa. Juuri niin teinkin: aidoilla näyttelijöillä kuvattu The Centennial Case on parhaimmillaan jaettuna yhteisiin hetkiin, katsottuna sohvalta kuin elokuva, joka jo ominaisluonteeltaan elää aina tietyllä tavalla yleisöstään. / Square Enix Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch Sisälle mysteeriin Tarina alkaa, kun dekkarisarjastaan tunnettua kirjailijaa pyydetään saapumaan erään suvun kartanoon ja sitä ympäröivälle tilalle. Lopuksi juttu pitää ratkaista, mikä tapahtuu valitsemalla järjestyksessä oikeat olettamukset, joiden kautta syyllinen paljastuu. Tarina muodostuu monista rikostapauksista, mutta enempää en paljasta mysteeriä – se on antoisinta avata itse, koska se on pelin idea. Se on eräänlainen digitaalinen todellisuuden rajatila kirjailijan pään sisällä eli suomeksi alue, jossa voi katsoa aiempia kohtauksia uudestaan, halutuissa pätkissä. 34 161625_.indd 34 161625_.indd 34 25.8.2022 19.39.48 25.8.2022 19.39.48. Aikaa kelataan vuodesta 2022 sata vuotta taaksepäin, ja kirjailijasta tulee yksi henkilöhahmo vanhaan aikaan. Hän esittää menestyskirjailijaa, joka ajautuu odottamattomiin tilanteisiin. Kaunista katsottuna Elokuvallisuus on The Centennial Casen keskeisin elementti. PS5-versiossa liikkuminen ja johtolankojen siirtely on toteutettu hieman tönNanami Sakuraba vakuuttaa pääroolissa. Perheen apuna työskentelee muun muassa siivooja ja puutarhuri. Hetken epäröityään kirjailija suostuu tutkimaan juttua. K un minulta kysytään, mikä on parasta videopeleissä, vastaukseni on vankkumaton: vapaus
Se imee mukaansa, vaikka tarina ei kuljekaan vapaasti, kuten tuoreessa le apelissä Erica, eikä sen etsivätyö ole yhtä intuitiivista kuin videopätkien voimalla kulkevassa Telling Lies -dekkaripelissä. Dialogi jaarittelee paikoin, ja etsivätyö tuntuu johdatellulta. Kokonaisuus on tyylikäs ja jännittävä, tunnelmallinen ja mielenkiintoinen. Etsivätyön jäykkyys korvataan taidokkaalla elokuvamaisuudella sekä tietyllä japanilaisella erikoislaatuisuudella. Tämä on pelikokemus, joka on parhaimmillaan yhdessä katsottuna ja pääteltynä. The Centennial Casesta huokuu halu todistaa, miten ainutlaatuinen ja innostava media videopelit ovatkaan. Mutta The Centennial Case on tutustumisen arvoinen. The Centennial Case on siinä tylsä, että omien kuvakaappausten ottaminen on estetty PS5-versiosta kokonaan, joten jouduin käyttämään promokuvia. Hyvää + Kauniisti ohjattu ja kuvattu kokonaisuus, joka vakuuttaa näyttelijätyöltään. PS5 myös tukee suoraan 4K-resoluutiota, PC:lle se päivitetään myöhemmin. 35 161625_.indd 35 161625_.indd 35 25.8.2022 19.40.12 25.8.2022 19.40.12. Se on outo, puoleensavetävä peli, jonka anti luikertelee mieleen ja tekee sinne pesän. kösti, sillä ohjaintatit ja napit ovat käytössä epäloogisesti ja kömpelösti. Huonoa . Kerronnallisilta koukeroiltaan tämä ei pärjää mestarilliselle valoja elokuvapelille 428: Shibuya Scramble. Hyväksyn ohjausongelmat, sillä elokuvamaisuudesta johtuen halusin nähdä ja kokea pelin sohvalta plus isosta TV:stä. Tunnelma tosin aina hieman hyytyy, kun siirrytään erilliseen päättelytilaan, jossa pitää järjestellä kuusikulmioita oikeille paikoille. Vain PS4ja Switch-versiot jäävät 1080p-tarkkuuteen ikuisiksi ajoiksi. 79 Tyylikäs ja salaperäinen The Centennial Case: A Shijima Story muistuttaa, että peli voi olla vaikka aidoilla näyttelijöillä toteutettu elokuvan ja kaunokirjallisuuden sekoitus. Mielen sopukoissa The Centennial Case on kiehtovan eriskummallinen peli. Eri aikajanoissa etenevä tarina tarjoaa kiehtovan mysteerin
Algoritmin voi ohjata tietyn soturin, kuten tukikohdan komentajan, kimppuun tai suojaamaan jotain omaa tai neutraalia hahmoa. Taukovalikossa poimitaan rauhassa tekoälylle edulliset viholliset ja valtauskohteet. T hree Houses on mainio pohja Koei Tecmon tutulle Warriors-käsittelylle, joissa toisten pelisarjojen hahmot ja maailma sovitetaan toimintapainotteiseen joukkomätkintäseikkailuun. Areena-alueet ovat yleensä tukikohtia, joiden valtaaminen spawnaa kentälle omia tusinajoukkoja. Neljää aktiivihahmoa vaihdetaan lennosta, mutta he eivät välttämättä operoi automaattisesti siellä missä pitäisi. Kolmen toivon tarina kertoo vaihtoehtoisen version Three Housesin juonikaaresta, ja siinäkin valitaan yksi kolmesta osapuolesta – Edelgard ja Adrestian Imperiumi, Dimitri ja Pyhä Faerghuksen Kuningaskunta sekä Claude ja Leicesterin Liitto. Huomiokyky ei vain riitä, koska tehtävien vaihtuvat tavoitteet kannattaa noteerata heti ja reagoida niihin vauhdilla. Emosarjan tapaan vaikeustason lisäksi valitaan normaltai casual-pelityyli. Taukovalikon karttakomennoilla tiimin muita hahmoja ohjataan eri kohteiden kimppuun. Näkymättömänä takapiruna (vai -enkelinä) häärii yliluonnollinen androgyyni Arval, joka puhuu maailman tasapainon säilyttämisestä sankarin tekojen kautta. Fire Emblem Warriors: Three Hopes on jo toinen Fire Emblemiä hyödyntävä joukkomätkintä. Taktiikkatoimintaa. Magiaa ja jäätävän voimakkaita tyyppejä tihkuvan Fódlanin fantasiamantereen valloitusten toimintaydin on tyypillistä warriorsia Fire Emblem -mausteilla. Tavoitteet saattavat unohtua tykityksen lomassa, myöhemmin onkin liian myöhäistä, koska aikaraja menee umpeen tai joku suojeltava hahmo kuolee. Fire Emblemit sopivat muutenkin mättökonversioon, koska niissäkin kyse on sotimisesta ja armeijoiden yhteenotoista. Muutkin embleemiset aspektit, kuten “magia päihittää raskaasti panssaroidut viholliset”, on huomioitu. Taisteluiden taustalla raksuttava kokemussysteemi TEATRAALINEN TURPAJUHLA Omega Force /Koei Tecmo / Nintendo Arvosteltu: Nintendo Switch Moninpeli: 2 Ikäraja: 12 ja varusterumba ovat kuin taktiikkapeleissä: päivitetään hahmoja, kykyjä ja aseita ja lopulta vaihdetaan hahmoluokka kehittyneempään. Tehokkainta taistelu on tietenkin omin käsin rämpyttäen, mutta kaikkea ei joka tehtävässä ehdi tekemään itse. Pelaajan alter ego ei esiintynyt Three Housesissa lainkaan, taktiikkaropen sankari on nyt mukana voimakkaana roistona. Fire Emblemin tuttu asekolmio on myös Three Hopes -räimeen ydin: miekka voittaa kirveen, joka voittaa keihään, ja sitten ympäri. Taktiikkapeleistä poiketen vedin kasuaalisti, koska toimintapelissä on huomattavasti helpompi sössiä asiansa puolivahingossa kuin vuoropohjaisessa taktikoinnissa. Mikä ettei, sarjan taktiikkaroolipeleissä on erittäin tasokas hahmosuunnittelu, ja Three Housesin hahmot ovat sarjan parhaasta päästä. Näyttävä luukuttaminen käy pidemmän päälle puuduttavaksi, sillä perusliikkeet irKuka mitä häh. 36 161619_.indd 36 161619_.indd 36 25.8.2022 19.50.09 25.8.2022 19.50.09. Taisteluiden välissä pyöritään kenttätukikohdassa, jossa on kaikenlaista pientä näprättävää, ostettavaa, päivitettävää ja keskusteltavaa, romanssien virittelemistä unohtamatta. Petri Heikkinen FIRE EMBLEM WARRIORS: THREE HOPES Mitä tapahtuu Fire Emblemille, kun sen hurja taktikointi korvataan hurjalla mätkinnällä. Muuten aktiivinen matsaaminen ei vaadi kuin liikkumista, vastustajien pahimpien iskujen väistämistä ja sopivasti ajoitettuja parannusjuomia. Fiilis tallella Taistelukartat koostuvat erilaisista areena-alueista ja niitä yhdistävistä reiteistä. Meininki tuntuu yllättävän paljon ehdalta Fire Emblemiltä. Railakkaissa iskutai loitsuyhdistelmissä kymmeniä rupuvastustajia kaatuu kerralla, spesiaalit irtoavat audiovisuaalisen ilotulituksen saattelemina. Normaalissa hävitty matsi tietää sankareille pysyvää kuolemaa, jonka jälkeen he eivät saa enää osallistua keskusteluihinkaan. Kiirettä taktikoinnilla ei ole, kunhan muistaa tehdä sitä kahakoiden avainkohdissa. Siis aseluokka ei suoraan voita, mutta on selvästi tehokkaampi, jos soturien kokemustasot ovat samaa kaliiberia
re-emblemäisen oheistoiminnan, hienojen hahmojen ja semikiinnostavan juonen ansiosta mätkintään tympääntyminen pysyi yllättävän pitkään loitolla. 86 Vaihtoehtoisen tarinan ryydittämä, toimiva joukkomätkintätulkinta Fire Emblem: Three Houses -taktiikkaroolipelistä. Tiimipelissä koneen kontrolloimien hahmojen komentaminen ei oikeastaan ole enää välttämätöntä, sillä kaksi pelaajaa pystyy kyllä hoitamaan minkä tahansa tilanteen nopeasti, kunhan viipottavat eri puolilla karttaa. Eivätkä ne emosarjan addiktiiviset taktiikkataistelutkaan toisistaan ihan hirveästi eroa. Romanssit kuuluvat Fire Emblemeissä asiaan. Tämä käy hyvin välipalasta seuraavaa Fire Emblem -taktikointia odotellessa. Matsiluukuttaminen puuduttaa pidemmän päälle. Epäilin ennakkoon, miten taas yksi Warriors-peli maistuu, mutta hyvinhän tuo upposi. ilis on mukavasti mukana. Huonoa . Three Hopes ei tunnu väkinäiseltä rahastukselta, vaan erilaiselta tulkinnalta taktiikkafaneille erittäin tutusta aiheesta. Koei Tecmon kehitystiimit ovat taitavia yhdistämään warriors-mättöä toisten ja tyystin erilaisten videopelisarjojen teemoihin. Miksi ottaisin osumia, jos ei ole pakko. Armeijan leiripaikan monipuolinen säätösäläkin rytmittää taisteluita juuri sopivasti. Taisteluissa ongelmia seuraa lähinnä usean vihollisen (tusinastatisteja ei lasketa) tilanteista, joilta voi välttyä pitämällä kaverit lähellä ja aluespessut säästössä. Konsepti on vuosien varrella hiottu toimivaksi, ja tekijät joko tuntevat lähdemateriaalinsa tai käyttävät asiantuntevia konsultteja. toavat rämpyttämällä eivätkä erikoisuudetkaan vaadi näppäinmagiaa. Spesiaalit ovat melkoista ilotulitusta. Mättöä mätön perään Runsaan, vahvasti . 37 161619_.indd 37 161619_.indd 37 25.8.2022 19.50.56 25.8.2022 19.50.56. Kaikkien sankarien ei kannata koheltaa samassa paikassa. Torjuntaa en tarvinnut, koska turvauduin tiukan paikan tullen sankarin paikkaa vaihtavaan väistöön. Lisäviihdykkeenä tarinan taisteluosuuksia voi tahkota jaetun ruudun co-oppina. Hyvää + Fire Emblem -. Kone pyrkii hyökkäämään nimenomaan pelaajan hahmon kimppuun, mikä pitää nujakat intensiivisinä ja toisaalta helposti ennakoitavina
Mutta miten pärjää pelisarja, joka ei kuohuta kilpailijoitaan enempää. Bret Easton Ellisin romaani Amerikan Psyko esitteli jo vuonna 1991 pidäkkeettömän menestyjän, investointipankkiiri Patrick Batemanin, joka täytti tyhjyyttä luksuksella ja silmittömällä väkivallalla. Väkivallan motiiveissa toistuu asetelma Postal Dudesta ahdasmielisten ja laumasieluisten kyläläisten vainoamana uhrina, joka ottaa ohjat käsiinsä. Postal (1997) 38 161295_.indd 38 161295_.indd 38 25.8.2022 19.54.24 25.8.2022 19.54.24. Koodaajia ei käytävillä näy, sillä heidät on sijoitettu ikkunattomaan, kliseisten pizzalaatikoiden ja kolapullojen täyttämään loukkoon. Kela kadoksissa Paradisen piltit joutuivat tulilinjalle saksalaisen Uwe Bollin ohjaamassa Postal-elokuvasPostalissa ei säästelty verta. Postal pudotti pelaajan isometrisestä kuvakulmasta esitettyyn maailmaan, jonka kentät olivat käsin piirrettyjä ja tummasävyisiä tulkintoja taantuneesta teollisuusyhteiskunnasta. Suomessa huumoripelit Inva-taxi (1994) ja Separila (1998) osoittivat, että kulttimaineeseen riitti vammaisten pilkkaaminen. Lopussa, apokalypsin lähestyessä ja toimiston liekehtiessä, avokonttorin puhelin jatkaa helvetillistä pirinäänsä. Ren & Stimpy kärjisti 50-lukulaisen piirrosväkivallan äärimmilleen, Simpsonien lempeän satiirin rinnalle nousivat Beavis & Butt-Headin sekä South Parkin kaltaisia infantiilin hauskoja sarjoja. ktiivisen pelijulkaisijan palatsiin. Mehevän kyyninen Dilbert-sarjakuva uitti tietotyön kritiikin valtavirtaan, ja siitä ammentavaan Konttorirotat-elokuvaan (O ce Space, 1999) viitataan suoraan myös Postal 2:ssa. Postal 2:n Paradisessa asuu vain vanhempia, ja lapsiin kohdistuu pelissä vain henkistä väkivaltaa: Fee of America -pankin vakuutusmainos toitottaa lapsille, että heidän vanhempansa kuolevat. Kissan käyttäminen äänenvaimentimena arveluttaa, muttei sinänsä poikkea vaikkapa Tomin ja Jerryn sadismista. Leipääntyminen töihin ja toimistoelämään on hylkiöteeman ohella tärkeä osa tarinaa. Kakovan kyläläisen voi mestata astalolla, jolloin yrjö suihkuaa päättömästä kaulasta. Pekko Pistokoski Senaattori Joe Lieberman vaati ensimmäisen Postalin kieltämistä vuonna 1997, mutta sensuuri loi sukseen. Kun postmodernismi suhteellisti arvot ja globalisaatio syveni, vakain pysyvyys löytyi markkinalogiikasta ja merkitys yksilöiden välisestä kilpailusta. Vaikka Postal on lyhyt ja synkkä, sitä ei voi kuitata pelkästään sisällöttömänä shokkipelinä. Haavoittuneet anelivat apua, ja Rick Hunterin ääninäyttelemä Postal Dude arvioi, että vain hänen aseensa ymmärtää häntä. Postal vihjasi, että huonosti voi käydä, ja niin on käynytkin. Musiikissa samaa yritti etenkin Marilyn Manson. Ensimmäinen Postal päättyy psykoottiseen kuvitelmaan, jossa Postal Dude yrittää tappaa lapsia koulun pihalla. V uodesta 1986 lähtien Yhdysvalloissa tapahtui runsaasti postitoimistoistoihin kohdistuneita ammuskeluja, mistä 90-luvulla syntyi termi ”going postal.” Syyskuussa 1997 Running with Scissors (RWS) julkaisi ensimmäisen pelinsä. Vaikka länsi oli voittanut talousjärjestelmien taiston, markkinatalous oli ja on yhä neuvoton työn merkityksettömyyden edessä. Läpipeluu kesti pari tuntia, sillä mitään monimutkaista ei tarvinnut eikä voinut tehdä. Pelien julmuus pöyristytti moralisteja niin, että senaattori Joe Lieberman halusi kieltää koko pelin. Mahdollisuus sikailuun nostaa itsestä esiin epämiellyttäviä, pimeitä piirteitä. Osa pelin tapahtumistakin sijoittuu . Provokaatiosta profetiaan Ajan viihteessä korostui muutenkin kärjistäminen. Julmuus monipuolistuu ja valuu alueelle, joka on samaan aikaan sairas ja viihdyttävä. Postal 2 alkaa kilpailusta putomaisella. Postal Duden pesti Running With Scissorsissa on päättynyt, eikä asuntovaunun jääkaapissakaan ole enää maitoa. Kohu sinetöi Postalin maineen. Jerry Springer – Suomessa Hyvät, pahat ja rumat tai Päivän Hytönen – kuorrutti ajankohtaisohjelman formaattia yleisöä kuohuttavilla aiheilla. Digijakelu ja fanit ovat pitäneet Postalia hengissä, vaikka sen pelilliset ansiot ovat niukat. Kun auto on romuna, Postal Dude lähtee asioille jalan. Toiveikkaat kohkasivat multimediasta, opetusrompuista ja tiedon valtatiestä, mutta netissä jaettiin pornoa, pomminteko-ohjeita ja vuonna 1996 lanseeratun Rotten.comin kuvia räjähtäneistä ihmisistä. RWS:n tekijät tavoittivat vieraantuneisuuden, asefetisismin ja sairaalloisen vihan, jotka ovat kai johtaneet suhteettoman moniin joukkoampumisiin Yhdysvalloissa. Kun Postal Dude ampuu välivastuksena toimivaa pelipomoa, tämä pudottelee setelitukkoja kuin höyheniä. Duuni tympii Postal 2 (2003) jatkoi 90-lukulaista perinnettä paitsi väkivallan, myös palkkatyön satiirin suhteen. Postalin synkkyys osui ajan hermoon, sillä historian loppua julistaneen 90-lukulaisen edistysuskon varjossa kukoistivat myös pessimismi ja nihilismi. Alan pelien huippuvuosi oli 1997, jolloin julkaistiin Postalin lisäksi Carmageddon ja Grand Theft Auto. Postalin pikseliverenvuodatus sai poikkeuksellista huomiota, sillä amerikkalaista painajaista huokuvissa maisemissa saattoi teurastaa siviilitkin. Paradisen asukkaat reagoivat Postal 2:ssa väkivaltaan myös oksentamalla. Eteenpäin pääsi tappamalla riittävän monta vihollista. Mikä minua vaivaa Postal 2 tuo pelisarjaan ensimmäisen persoonan kuvakulman ja eritehuumoria, sisäpiirivitsejä sekä satiiria. Lisäosa Special Delivery julkaistiin 1998, Japanin markkinoille tehty Super Postal vuonna 2000 ja teräväpiirtoversio Postal Redux vuonNELJÄNNESVUOSISADAN VIHATARINA POSTAL 25 VUOTTA na 2016. Askareet uneliaassa Paradisen pikkukaupungissa Arizonassa päättyvät toistuvasti ammuskeluun. Valkokaulusten ahdistus näkyi valkokankaalla niin Fight Clubissa kuin American Beautyssä (molemmat 1999). Postal Dude pohtiikin ääneen, etten taida olla kovin mukava ihminen. Postalissa ei ollut sarjan myöhempien osien keveyttä, vaan väkivalta oli pidäkkeetöntä. Postal-peleillä on silti rajansa. Eikä tulta
Vähemmästäkin voimaantuu. Kuvakulma siirtyy kolmannen kerran ja nyt kolmanteen persoonaan. Jos viihtyy metatasolla, sarjan voi tulkita pelialaa herjaavaksi performanssiksi tai ironiseksi kokonaistaideteokseksi. Sisällön räväköitymistä vastaan puhuu sekin, että yleisö odottaa myös pelialan yrityksiltä vastuullisuutta ja muita hyveitä. Filmatisointi perustuu löyhästi Postal 2:n maailmaan. Huumorin puolesta kolmonen jatkaa tutuilla urilla: pelin alussa on esimerkiksi tahmeiden paperitollojen imurointia viiksekkään Ron J:n pornokaupassa. 39 161295_.indd 39 161295_.indd 39 25.8.2022 19.54.59 25.8.2022 19.54.59. RWS:n perustaja Vince Desi tekee cameo-roolin, sekoilun lopuksi George W. Arvotonta menoa En osaa sanoa, mitä Postaleista oikeastaan jää käteen. Maine oudoksuttaa, sillä peli on keskinkertainen. Ulkoistus oli koitua Postal Duden kohtaloksi, sillä elokuvan tavoin myös Postal 3 . Tosifanit sivuuttivat aiempien osien tapaan myös Postal 4:n puutteet, ja sokea ihastus voitti jälleen nihilismin. Vaikka RWS on olevinaan uskalias, sen ilmaisunvapaus on alisteista sille, mitä Steam tai GOG suostuu myymään. Muut tekevät samaa kuin Postal, mutta paremmin. Sinänsä lupaava Postal 3 sortuu venäläiseen toteutukseen. ”I don’t even like video games”, tuumii Postal Dudekin sarjan kakkososassa. Huono B-raina ei ollut teatteriketjujen eikä rahoittajien mieleen. Postal 2 (2003) Töissäkin käytiin. Ongelma on, että väkivalta tai riena eivät riitä kannattelemaan pelejä. Suosion takana lienee se, että Postal 2 käy paluulipusta 2000-luvun alkuun, PC-pelaamisen, South Parkin, Jackassin ja Vice-lehden kultakaudelle. Bittimaailman . Verinen palaveri. sa (2007). Lasten lahtaamisesta huolimatta toimintakomedia viimeisteli Postalien liu’un nihilistisestä synkkyydestä hölmöilyksi, jossa pelintekijät ja sisäpiirivitsit ovat suhteettoman suuressa roolissa. Kakkonen on ykkönen Fanit ja RWS itse pitävät Postal 2:a sarjan avainteoksena. Lelujen perässä ovat myös Paradisessa asuvat Al-Qaidan terroristit. Postal-elokuvassa on yllätyksiä ja osaaviakin näyttelijöitä. Postal Dude pakotetaan laulamaan yrityksen kannustuslaulua työhaastattelussa, byrokraatti nöyryyttää, ja groteskin lihava vaimo pettää häntä. 1990-luvun nuoret naureskelivat moraalipaniikille ja Parental Advisory -teksteille, mutta nyt sisältövaroituksia vaativat nuoret itse. Peli on buginen ja jatkuvasti kaatuileva sotku, jopa RWS itse kehotti pelaajia olemaan ostamatta peliä. Tähän tuskin on mahdollisuuksia tai haluakaan. Venäläistä rulettia RWS antoi Postal 3:n (2011) kehittämisen venäläiselle Trashmasters-studiolle. Maailmanlopun elkeet. Yritystä Postal 3:sta ei puutu. Postal 2:ssa islamistit hyökkäävät kirkkoon. Ongelma on, että sen käsikirjoitus epäonnistuu. Bush ja Osama bin Laden veljeilevät auringonlaskussa. Postal Dude haluaa paeta ja rikastua seksikulttia johtavan Dave-setänsä kanssa nivusilta näyttävillä Krotchy-nukeilla. Paha olo. oppasi. Kun perusmuotoinen peliväkivalta ei vavahduta, aidosti rajun pelin tekeminen vaatisi ehkä rotuvihan, seksuaalisuuden tai vastaavan teeman käsittelyä epäsovinnaisesta näkökulmasta. Koululla tapahtuu. Postal ei voi kilpailla tosielämänkään kanssa järkyttämisellä, sillä sairaita tekoja saa uutisista. Poliittinen epäkorrektius, samoin kuin feministinen tai muu yhteiskunnallinen taide, vaatii oivaltavuutta, jottei se latistu julistamiseksi ja oman asenteen ympärillä tapahtuvaksi itsetyydytykseksi. Sordiino kuuluu eritehuumorin ylikorostumisena ja väsyneinä yrityksinä olla satiirinen. Paradisen poliisista päivää. Muistot Postal 2:sta ovat niin lämpimät, että kun Postal 4 julkistettiin, uutuutta mainostettiin sarjan toisen osan perillisenä. Viidentoista miljoonan budjetilla tehty Postal-le a julkaistiin laajasti vain Saksassa, jossa se keräsi 140 000 euron lipputulot. ktiivinen pahuus ei sekään tunnu oikein miltään, jos on tutustunut esimerkiksi toimittaja Aarno Malinin Tor-verkkoa käsittelevään Pimeyden ytimeen -kirjaan (2022). Pelaaja voi roolipelin tavoin valita hyvän tai pahan polun, missä on kakkososaan verrattuna selvästi enemmän kunnianhimoa. Sille on tehty kolme lisäosaa, ja kakkoseen palataan elokuvan ohella kaikissa myöhemmissä Postaleissa. Pelasin kolmosta kaksi tuntia ja kahdenkymmenen kaatumisen jälkeen pyysin Steamilta rahat takaisin. Peli on yleisön ja tekijöiden vitsi sekä fantasia, jossa kilpailusta pudonnut valkoinen mies haistattelee ja kostaa kaikille
Kuten Paradisessa, myös Edensinissä Postal Dude saa tehtäväkseen arkisia askareita. Postal 4 ei yllä tässäkään edeltäjänsä tasolle. Edensinin sähköinen äänestyskin on hauska. Kun Postal Dude on tehnyt Paradisen kaupungista helvetin, jatkaa matkaansa mutta pysähtyy huoltoasemalle. Se ei ole raju eikä epäkorrekti, vaan tylsä ja puuduttava. Ensimmäisessä Postalissa on näppäin kituvan hahmon teloittamiselle. Postal 2 loi painostavan äänimaiseman yhdistämällä ilmastointilaitteiden hurinaa ja kaskaiden siritystä vieraannuttavaan hissimusiikkiin. Tehtävät lähinnä tylsistyttävät ja ärsyttävät. Puhe ja tekstitykset eivät aina vastaa toisiaan, ja osa teksteistä puuttuu. On vaikea sanoa, mihin aika on käytetty, sillä Postal 4:n julkaisuversio on kaukana valmiista. Vaikka pelissä on ainesta suurempaan, omille jutuilleen hihittelevät tekijät ajavat käsijarru päällä ympyrää. Jolloin hänen autonsa ja asuntovaununsa varastetaan, ja Postal Dude asettuu läheiseen Edensinin kaupunkiin Arizonassa. Nykyajasta ei irtoa huumoria, vaikka narsismin, oikeamielisyyden ja internetin sisään luhistuva kulttuuri kerjää roimimista. Sähköskootterien käyttö on monipuolista ja amerikkalaisten linkoaminen katapultilla muurin yli Meksikoon on raikas avaus. POSTALIN PALUU Asemalla soitellaan ja svengaillaan. POSTAL 4: NO REGERTS Pekko Pistokoski Edellisestä toimivasta Postalista on pian parikymmentä vuotta. Aurinkoinen Arizona näyttää kelvolliselta. RWS voisi painaa sitä ja päästää pelisarjansa päiviltä. Kylä ei ole valtava, mutta latausajat eri osien välillä ovat pitkät. Itseään toistavat ja laimeat tehtävät, eloton pelimaailma, surkea tekninen toteutus. Välianimaatioissa on sarjakuvamaisuutta. Pelaaja saattaa jäädä jumiin kaiteeseen ja kadota lattian tai vuoren sisään, joen pohjaankin voi kävellä ase kourassa. Viikko alkaa ulosteen lapioimisella viemärissä – työn tuoksinassa kuullaan tietenkin Taco Bell -viittaus – ja päättyy perjantaihin, jolloin Postal Dude lähtee Edensinistä. Kyyti vaivaannuttaa ja turhauttaa. Itseironiakin on Postalissa näennäistä; sen tarkoitus on tukea harhaa pelin nokkeluudesta ja vahvistaa tekijöiden sekä fanien sisäpiirivitsiä. Tekijät ovat lisänneet palettiin kirkkaita sävyjä ja värikylläisyyttä, mikä luo miellyttävää sarjakuvamaisuutta ja mukavan kontrastin tapahtumiin. Peli myös kaatuilee jatkuvasti. Vaikka kulissit ovat siistit, niissä ei tapahdu juuri mitään. Vastaavasti voi uskoa, että Postal epäonnistuu tarkoituksella, jotta se voi ohittaa kritiikin väittämällä ettei arvostelija ole tajunnut pelin ideaa tai tekijöiden tarkoitusta. Mikään ei viittaa siihen, että Postal 4 olisi tarkoituksella niin huono kuin se on. on vähänkin enemmän rakennuksia tai ihmisiä, ruudunpäivitys putoaa medium-asetuksillakin alle kahdenkymmenen. Edensinin asukkaat jolkottavat autottomilla kaduillaan vailla päämäärää, pelaaja voi liikkua eri osien välillä sähköskootterin lisäksi teleportilla. Postal 4 jättää lupaavatkin aihiot täyttämättä. Tekijöiden mukaan sen tilalle on joskus tulossa metro. Beavis ja Butt-Head ovat olleet nimilautakunnassa. Ongelma ei ole sisällön aihe vaan laatu. Postal 4:n kakkaja dildovitsit eivät naurata, vaikka kuinka nauttisi sopimattomuudesta. Joku on nysvännyt peliin helteisen ilman väreilyä ja helmeileviä vedenpintoja, mutta Unreal Engine 4:n optimointi on täysin kesken. Loppu hyvin, kaikki hyvin huonosti Vannoutuneimmille Postal-faneille peliarvostelijoiden kritiikki osoittaa, että toimittajat ovat ”triggeröityneet” ja pahoittaneet mielensä pelin sisällöstä. Peliin on käytetty valtavasti aikaa ja se on paikoitellen suhteettoman viimeistelty. On vaikea nähdä, miten peliin saadaan maanalainen ulottuvuus, kun maanpäällinenkin tuottaa suuria vaikeuksia. Postal 4:n pelinäkymän ja rakenteen yhtäläisyydet sarjan toiseen osaan yllättävät, mutta pelin tapahtumat eivät. Se on huonosti kirjoitettu ja toteutettu, eikä tämä tee siitä pelaamisen saati rahan arvoista. Hyvää + Läpipeluu on kaatuilusta huolimatta mahdollista. Molotovin cocktail on brändätty oikein. Kokeilumieltä toki löytyy. Peli jakautuu viiteen päivään. Onneksi se on kohta ohi. Olimme aavikon reunalla, kun koodi alkoi vaikuttaa. Alkuperäisen Rick Hunterin lisäksi Postal Duden ääneksi voi valita peräti kolme muuta näyttelijää. Onko neljännestä tulemisesta pelisarjan pelastajaksi. Minimivaatimukset ylittävä kone hyytyy Postal 4:ssä tuon tuosta. Haaveet kaatuu Steam julkaisi Postal 4:n Early Access -pelinä lokakuussa 2019. Kakkosen tehtävät päättyivät lähes aina yliampuvaan väkivaltaan, mutta nelosessa ei ole vinhoja käänteitä tai mähinää nimeksikään. Postal 4 ei ole sillä tavalla huono, että se olisi hyvä. Mukaan ympätyn radion spiikit ja soundtrack jättävät haaleaksi. Huonoa . 40 161296_.indd 40 161296_.indd 40 25.8.2022 21.17.01 25.8.2022 21.17.01. Paikoissa, joissa Running with Scissors Arvosteltu: PC Versio: Myynti Minimi: 64-bittinen prosessori, Windows 8 tai 10, 2,5 GHz prosessori, 8 Gt RAM, 2 Gt näytönohjain Suositus: 4,0 GHz neliydinprosessori, 8 Gt RAM, 4 Gt näytönohjain Testattu: Intel Core i5-6400 2,7 GHz, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1070 8 Gt, Windows 10 Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 50 Keskeneräinen amok-nilkutus, josta nauttivat ehkä masokistit ja kovimmat Postal-fanit. P ostal 4: No Regerts jatkaa siitä, mihin sarjan toinen osa jäi
Kuten sarjan kolmosja nelososat, myös Brain Damaged ammentaa Postal 2:n tarinasta. Odotukset eivät olleet korkealla. Irtiottoa korostaa selkeimmin aloitustaso, värikäs ja venyvä lähiö, jonka pikselikoti tuo mieleen ammoisen Normality-pelin (1996). Postal 2:ssa lanseerattu virtsaaminenkin on jalostettu erite-edgyilystä järkeväksi taisteluvälineeksi. Musiikki tukee tasosuunnittelua ja muuttuu aseellisten välikohtausten aikana raskaaksi. Myös Brain Damaged sisältää Postaleille ilmeisen pakolliset kakka-, dildoja RWS-vitsit, mutta ne eivät ole pelattavuutta tärkeämpiä. Brain Damaged erottuu muista Postaleista myös kiinnostavuudellaan. Omia liikkeitä, ammusten riittämistä ja hurmejuhlan ohjelmanumeroita pitää harkita, sillä holtiton rymistely vie nopeasti hautaan. Boomer shooterilla kun viitataan Duskin (2018) kaltaisiin 90-luAIVOTONTA VAHINGONTEKOA HyperStrange / CreativeForge Games / Running with Scissors Arvosteltu: PC Versio: Myynti Minimi: 4. Rouhea pikseligra. Moottorisahan tapaisella lapiolla kaadetaan vihollisten lisäksi tietenkin puita. Olematon juoni, ei moninpeliä. Pikseliverta pakkiin. Keinopatinan alta löytyy uusiakin oivalluksia. Ensimmäinen tehtävä, television löytäminen, kuulostaa taas Beavis and Butt-Head Do America -elokuvan (1996) aloitukselta. Brain Damagedin äänipuoli on perushyvä. Kuten tyyliin sopii, aseita mahtuu takin liepeisiin yhdeksän, ja mukana on haulikon, naulapyssyn sekä singon kaltaisia Doomilaakson perinnetyökaluja. Onneksi SVGA-veteraaneja kosiskeleva ilme ei hallitse Brain Damagedia, vaan pääpaino on sulavassa ja vauhdikkaassa toiminnassa. Ai kauhea kun on sotku. Tasot vaihtelevat ja yllättävät myönteisesti. Hei boom-boom-boomeri Monipuolista tulivoimaa tarvitaan, sillä Postal Duden mieli on synkkä ja vihollisten kansoittama. Kun Postal 2:ssa vamma oireilee vääristyneenä todellisuutena, Brain Damaged sijoittuu kokonaan Postal Duden vaurioituneen pään sisälle. Arizonan asemasta antisankari riehuu piirrostyyliä ja pelimaailmoja yhdistelevässä mielikuvitusympäristössä. Kun Running with Scissors viimeksi ulkoisti tuotantoaan, lopputulos oli kelvoton Postal 3. Hyvää + Meininki, pelimekaniikka ja tasosuunnittelu. Kohta lennellään. Maisemanvaihdoksen ansiosta Brain Damaged loitontuu muiden Postalien konventioista. opista ehti kulua vain 11 viikkoa, kun digikauppoihin tupsahti puolalaisen HyperStrange-studion kehittämä Postal: Brain Damaged. ikka, lähes pohjattomat lippaat, reipas tempo sekä vipujen ja värikoodattujen avainten etsiminen toimivat siksi, että tekijät ovat saaneet Unity-moottorin ja pelimekaniikan kehräämään pehmeästi. Jos Postal 5 joskus tehdään, pelin tuotanto kannattaa ulkoistaa Brain Damagedin tekijöille, sillä saksien kanssa juoksentelu on lähinnä kompastelua. vun ampumapeleistä vaikutteita saaneisiin uusvanhoihin räiskintöihin. Kussakin aseessa on myös kakkostoiminto. Vapautuneisuus tekee pelaamisesta hauskaa. Kiikku ja tuolit. 41 161615_.indd 41 161615_.indd 41 25.8.2022 21.53.52 25.8.2022 21.53.52. Pekko Pistoniemi POSTAL: BRAIN DAMAGED Aivoni nyrjähtävät: Puolassa tuotettu Postal: Brain Damaged osoittaa, ettei Postalien tarvitse olla tuskastuttavan huonoja! P ostal 4:n julkaisu. Pistooli tömähtää mukavasti ja tilaäänen jäljittely onnistuu kahdella kaiuttimella. Olin ymmärtävinäni, että Postal Dude jahtasi päänsä sisällä itseään. Vaimonsa marinasta tulistunut Postal Dude ampuu itseään asuntovaunussa päähän mutta jää henkiin. Ei siis ihme, että peli itsekin näyttää olevan peräisin vuodelta 1996. Postal Duden puhetta ja metakommentaaria on aiempaa vähemmän, mutta silti liikaa. Siinä missä Postalit 3 ja 4 yrittävät hätäisesti olla epäkorrekteja ja kreisejä, Aivovaurioitunut keskittyy rentoon tykitykseen. Yksinkertaiset puzzle-elementit istuvat pelin maailmaan, jossa tuumailu ja toiminta ovat tasapainossa. Huonoa . Toisin kuin viikonpäiviin jaetut Postalit, Brain Damaged koostuu kolmesta episodista. Ikävä kyllä, vaikka deathmatch sopisi tyyliin, moninpeliä ei ole. Esimerkiksi singolla saa lingottua Pyhän käsikranaatin, ja Doom Eternalista lainatulla haulikkoketjulla voi hilautua vastustajaan kiinni tai lennähtää kielekkeeltä toiselle. Pelattavaa on vaikeusasteesta ja vauhdista riippuen 10–15 tuntia, mikä riittää alle 20 euron pelille. Jäitä hattuun, ota coolimmin Postal 4 kärsi huonon teknisen toteutuksen lisäksi surkeasta käsikirjoituksesta. HyperStrange on puhaltanut mielikuvitusta ja sujuvuutta Postal-sarjaan. Juoni tosin ohenee nopeasti köykäisestä käsittämättömäksi. sukupolven Intel i5, Windows Vista, 7, 8 tai 10, 4 Gt RAM, Geforce GTX 780M tai vastaava Testattu: Intel Core i5-6400 2,7 GHz, 16 Gt RAM, GeForce GTX 1070 8 Gt, Windows 10 Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 82 Sujuva shooter, joka on maustettu pikseligrafiikalla ja Postalperimätiedolla. Myös avaruudessa tapahtuu. Seis, tai pappa ampuu HyperStrange mainostaa Brain Damagedia ”boomer shooteriksi”, mikä herättää pelkoa, että tekijät ovat jykertäneet pastissia pelattavuuden ja varsinaisen sisällön kustannuksella. Kuteja voi kimmottaa viholliseen lyömällä ja potkimalla, mikä lisää tykitykseen ripauksen reaktiopeliä
Erikoishyökkäyksen aikana pelaajan alus on vahingoittumaton, jolloin luotien läpi lentäminen kohti seuraavaa kohdetta onnistuu ilman lihashaavoja. Ennen Compilen muuttumista vuonna 2006 Idea Factoryn alayritykseksi ja animehenkisiä roolija mätkintäpelejä sarjatuottavaksi Compile Heartiksi, yhtiö toimi räiskintälegendojen synnyinkehtona. Haaste syntyy siitä, onnistuuko pelaaja ketjuttamaan kuolemattomuutta, sillä luotien väistely on tahdin kiihtyessä lähes mahdotonta. Tiedän, että joku luotihelvettien mestari ja kohderyhmään kuuluva lukija silmäilee arvostelua huvittuneena ja selvittää tämänkin räiskinnän ruutu pimeänä, kädet sidottuina ja kielellä Switchin tatteja lipoen. Maailman pienimmällä fontilla merkitty peliohje vaatii mikroskooppia. Näistä yrityksistä toinen eli Cave on japanilaisen räiskintäpelaamisen monumentti, jonka täydellisillä pensselinvedoilla luotu ötökkälentely Mushihimesama Futari (2006) on kilpailutta maailman paras kaksiulotteinen räiskintä. Isoveljiään pienemmäksi jäänyt Milestone Inc. Firmasta lähteneet työntekijät perustivat muun muassa Raisingin ja Caven, joista ensimmäiseltä on mainittava Battle Garegga (1996), teollista helvetinmaisemaa ja fantasiaa sekoittava ravemusiikin sävyttävä luotihelvetti, jonka omalaatuinen epätodellinen tunnelma erottaa sen muista ennen ja jälkeen tulleista harmaista räiskinnöistä. Kehittäjät Daisuke Nagata ja Manabu Matsumoto olivat mukana jo Compile-ajoista saakka ja nyt myös uuden Radirgy Swagin pääkehittäjiä. Toisten huoneisiin tirkistely on tärkeä osa videopelaamista. Pelissä ei todellakaan väännetä rautalangasta, miksi Tadayo taistelee loputonta vihollislaivuetta vastaan ja miksi pelimaailma on täynnä loputtomia PIPO PÄÄHÄN JA KUUHUN RS34 Arvosteltu: Nintendo Switch Versio: 1.0.0 Ikäraja: 12 salaliittoja, toisiaan pettäviä työntekijöitä ja mystisiä onnettomuuksia, terrorismia ja yhteiskunnallista kritiikkiä ja dialogia kuten: ”Tiesitkö, että on olemassa toinen kuu?” Peli itsessään on mahdoton puzzle, jossa ei ole alkua, loppua tai mitään selkeää. Studion alkupisteenä on vuonna 1982 perustettu Compile, jonka tunnetuin luomus on nykyään Segan omistama puzzle-söpöily Puyo Puyo. oli yksi Compilesta irtautuneista yrityksistä. Luotihelvettejä ja keski-iän kriisejä On ihme, että peli on edes olemassa, niin monta vastoinkäymistä kehittäjä RS34:n matkaan mahtuu. Sentään manuaaliin on painettu anteeksipyyntö siitä, että ohjetta on vaikea lukea. 36-vuotias perustaja Hiroshi Kimura kertoo Edge-lehden haastattelussa vuodelta 2005, kuinka hänen vaimonsa ja vaimon perhe halusivat hänen siirtyvän palkkatyöläiseksi johonkin arvostettuun yritykseen, mutta hän koki, että nyt on hänen viimeinen mahdollisuutensa toteuttaa unelmiaan, eli tehdä räiskintäpelejä. S elkeä tarina ja japanilaiset räiskintäpelit ovat mahdoton yhtälö. Compile rakasti liikaa Puyo Puyoa, että Kimura pystyi olemaan oma itsensä. Millaisen räiskintäpelin saa aikaan kehittäjä, jolla ei ole enää mitään menetettävää. Antero Kyyhky Aamut tuntuvat erilaisilta, kun pomo on vankilassa ja toiveet menestyksestä kadonneet. Ainakin minun taidoillani. Radirgy Swagin erottaa massasta nörtticool esillepano, jossa ravemusiikki yhdistyy tyylikkääseen sarjakuvamaiseen ulkoasuun ja makean välinpitämättömään asenteeseen, jolla pipopää-Tadayo ja hänen salaryman-työkaverinsa Atra suhtautuvat avaruusroskakuskin rooliin. 42 161624_.indd 42 161624_.indd 42 25.8.2022 20.03.40 25.8.2022 20.03.40. Erikoisesta lähtöasetelmastaan huolimatta Radirgy Swag on helposti ymmärrettävä kaksiulotteinen räiskintäpeli, jossa pelaajan ohjaama jättiläisrobotti ampuu ja viipaloi itsensä vihollislaivueen läpi matkalla kuuhun. Tällä kertaa suuriin silmälaseihin ja kaulaan asti vedettyyn tuulitakkiin piiloutunut 17-vuotias Tadayo Aita asuu hylätyllä juna-asemalla Tokion Shinjukun alapuolella ja kerää työkseen roskia. Milestone sai aloitettua jo perustamisvuonnaan Radirgy-sarjan, jonka omalaatuinen maailma sekoittaa salaliittoteorioita, cel shading -piirrostyyliä ja tarttuvaa ravemusiikkia. Aivan täysin 17-vuotiaan Tadayon huone toimii päävalikkona ja tunnelman keskuksena. Seuraavana työtehtävänä onkin roskien keräämisen lisäksi hakea kuusta avaruusaseman kahvinkeittimeen unohdettu artefakti, joka sisältää salaisuuden ihmiskunnan tietoisuuden laajentamiseen. Lisäkidutusta saadaan siitä, että peli ei selvitä kuvaamaani mekaniikkaa pienellä fontilla painetussa digitaalisessa ohjekirjassaan, jota pitää tihrustaa Switchin näytöltä mikroskoopilla. Siinä missä japanilaisten räiskintäpelien moderni perustyyli eli luotihelvetti kannustaa pelaajaa loputtomien vihollisammusten millintarkkaan väistelemiseen, Radirgy Swagissa pärjää parhaiten lentämällä täysiä kohti vihollisia ja hakkaamalla niitä miekalla, kunnes aluksen erikoishyökkäyksen mittari täyttyy. Onkin helppo ymmärtää tällaista keski-iän kriisiä, jossa nuoruuden unelmia tavoitellaan välittämättä yhteiskunnan realiteeteista
ix-dokumentin: mitä noiden kahdeksan vuoden aikana tapahtui unelmille maailman vaikuttavimmista räiskintäpeleistä. Kuolemattomiksi tekevien erikoishyökkäyksien käyttö on ainoa tapa selvitä. Siliconera-verkkosivun mukaan Kimura myi laittomasti Milestonen omaisuutta rahoittaakseen bioetanolitehtaan rakentamista Vietnamiin. Ei pelisysteemiltään erityisen syvällinen tai vaikuttava. Milestonen laitettua lapun luukulle ydinkehittäjät perustivat uuden yrityksen, RS34:n, joka jatkoi räiskintäpelien tekemistä. Nintendo Life -verkkosivun mukaan taas tuomion syy oli Kimuran omistaman MS Bio Energy -yrityksen osakkeiden laiton myynti. Huonoa . Syntymän ihme Radirgy Swag on luonnollinen jatko-osa pienen piirin räiskintäpelille tiimiltä, jonka olisi pitänyt yhteiskunnan vaatimusten mukaan lopettaa räiskintäpelien tekeminen jo vuonna 2005 ja mennä oikeisiin töihin. Milestone ei voinut keskittyä intohimoprojekteihin, sillä yrityksen katalogista löytyy kaikenlaista Wiin hulatanssi-peliä ja 3DS:n aivoharjoitus-epäpeliä, mitä tahansa rahan takia joutuukin tuottamaan. Suomalaisittain tätä sanotaan sisuksi. Hyvää + Omalaatuinen tyylitaju tarjoaa ihan jotakin muuta kuin perusräiskintää. Vaikea sitä on selviytyjien osalta olla arvostamatta, että 23 vuotta elämästään käyttää siihen, että tekee näin pientä määrää maailman ihmisistä miellyttäviä pelejä. Koko kuvio on sekava. Onneksi ei tarvitse tyytyä vain arvostukseen, sillä Radirgy Swag on tarpeeksi omalaatuinen ollakseen tarpeellinen. Se luo oman välinpitämättömän ja ironisen maailmansa, jolloin myös pelaaja tuntee olevansa coolimpi pipopää kuin ennen. Ymmärtämällä räiskinnän olevan tyylille toissijainen saa Radirgy Swagista sen tarjoaman muutaman minuutin kertahurmoksen maksimoitua. Taustat ja viholliset ovat yksinkertaisia ja itseään toistavia, persoonattomia. 43 161624_.indd 43 161624_.indd 43 25.8.2022 20.03.48 25.8.2022 20.03.48. Haluan nähdä hänestä tehdyn Net. Kuka jaksaisi muistella Half-Life 2:sta, jos tarina olisi saanut päätöksen. ”Ihmiset ovat todella hyviä olemaan pahoja.” Kryptinen tarina avautuu sähköposteja lukemalla. Tadayon ilme oikealla muuttuu pelitapahtumien mukaan, mikä luo räiskintään eloisuutta hieman kuin Doomin alalaidassa vaihtuvat Doomguyn ilmeet. Värikäs pelimaailma synkistyy asteittain kuun lähestyessä. Räiskintäpelin kannattaakin olla mysteerinen, jos haluaa klassikon maineen. Lukuisten vastoinkäymisten jälkeen meillä on kuitenkin käsissämme joidenkin ihmisten elämäntyö, ei vain rahastusta varten kyhäilty, erottumaton mobiilipeli gacha-mekaniikoilla. Astronautit ja epäonnistuneet avaruusretket ovat tärkeä osa pelimaailmaa. 80 Tyyliä puhkuva räiskintäoutoilu, jonka ei pitäisi edes olla olemassa. Kimuran kohtalona oli lopulta vuonna 2013 päätyä vankilaan rahoitusmarkkinalain rikkomisesta. Ja työ jatkuu sen jälkeen, kun kassa on tyhjennetty eikä kehossakaan ole enää montaa litraa bensaa jäljellä. Tämä vahvistaa nörtticoolia tunnelmaa
ikka ja karkkisävyt kärjistävät ristiriitaista tunnelmaa hienosti. Olo oli kohtalaisen vaikea, kun peli kysyi, haluanko pakottaa eläinveijareita pakKULTTIBOIS Massive Monster / Devolver Digital Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Switch, Xbox Series X, Xbox One, PC, Mac koavioliittoon kanssani, vai olisiko sittenkin parempi laittaa joku nappisilmistä uhrialttarille. Pentagrammipurkan maku väljähtyy kuitenkin nopeasti, kun ensi-ihastus haihtuu, puutumus iskee ja ongelmat alkavat näkyä selvemmin. Toimintaan tuodaan satunnaisvaihtelua erilaisilla aseilla, loitsuilla ja ominaisuuksia buustaavilla tarot-korteilla. Loitsut ovat vähän ponnettomia, ja niiden käyttäminen taistelun keskellä kankeahkoa. Pelaajaa neuvotaan kylmästi alistamaan seuraajansa – heillä ei ole väliä yksilöinä, ainoastaan Karitsan voimien lisääjänä, kuuluu ohjeistus. Opetuslapset täytyy pitää levänneinä, kylläisinä ja ennen kaikkea uskossa – jos epäusko kasvaa liian suureksi, kulttilaiset lähtevät kotiin ja peli päättyy. Tarina piruilee iloisesti uskonnoille ja erityisesti kristinuskolle. Valtauskonnoille kuittailun yhdistäminen kursailemattomaan kulttimeininkiin saa Cult of the Lambin tuntumaan aluksi perin epäkorrektilta peliltä. Tämä ei ole pelille eduksi, sillä kenttien vaikeuden takia pelaajan olisi tärkeää päästä hiomaan yhtä tai kahta voitollista taistelutyyliä valitsemillaan aseilla. Kiertotalous on valttia myös Cult of the Lambin maailmassa: kasvattamalla ruokaa saadaan lisää siemeniä, kulttilaisten vääntämät (tarpeettoman runsaat) jöötit puolestaan kipataan lannoitteeksi pellolle. Kontrollit ovat napakat, ja tappelussa on selkeä tekemisen meininki. Myös oman uskon kehittämisessä käytettävät opinkappaleet härkkivät usein Jessen fanijoukkoa: seuraajansa voi lähettää taivaaseen tai helvettiin, määrätä paastolle tai käskeä keräämään kolehtia suurelle johtajalle. Sammakot, suomupöllöt ja kaapusoturit eivät tunnu oikein miltään, ja pomotappelut Pelin taide on erinomaista. Jos kuolo koittaa, palataan tukikohtaan ja yritetään kohta uudelleen. Muista rogueliteistä poiketen Cult of the Lambin luolastoreissuilla on merkitystä resurssien keräämisessä: raaka-aineita voi aina käydä hakemassa lisää, jos farmit sattuvat ehtymään. Alkuvideossa Vanhan Uskonnon papit uhraavat viimeisen Karitsan vangitakseen pahuuden lopullisesti, mutta söpöeläin palaakin kuolleista ja alkaa kartuttaa seuraajajoukkoa. Taistelun tylsyyttä pahentavat itseään toistavien kenttien lisäksi persoonattomat viholliset. Symboliikan keskiössä ovat ristit ja pentagrammit. Koska areenat ovat pieniä ja päähahmon energiapalkki lyhyt, tappeluissa ainoa keino pysyä hengissä on jatkuva liike. Luolastoreissut ovat jänniä, yleinen tunnelma on hilpeän häiritsevä ja leirissä on aina jotain rakennettavaa. Muutoin seuraajat ovat ilahduttavan eläväisiä ja omatoimisia: ne työskentelevät pelloilla, ystävystyvät keskenään ja tulevat saman tien avuksi, jos huomaavat pelaajan olevan nikkaroimassa jotain. 44 161620_.indd 44 161620_.indd 44 25.8.2022 20.10.02 25.8.2022 20.10.02. Karitsan rooliin astuvan pelaajan tavoitteena on kaataa valtakuntaa hallitseva papisto ja vapauttaa manalaan kahlittu, kovasti itseltään paholaiselta vaikuttava synkkä jumala. Opetuslasten uskoa ylläpidetään erilaisilla rituaaleilla, kuten hautajaisilla tai uhritulitansseilla. Hauskana yksityiskohtana kulttilaiset ovat luopuneet omasta ajattelusta niin totaalisesti, että heille pitää tehdä ruoat valmiiksi naaman eteen ja siivota sen jälkeen kakat pusikoista. Kun kulttilaiset yön tummuttua menevät haukotellen nukkumaan, hetki on aina yhtä mukavan rauhaisa ja harras. Ruokaa saa farmeilta, rakentamiseen tarvittavia resursseja leirin maastosta ja myöhemmin kaivoksista. Iikka Kivi Cult of the Lamb imaisee seuraajakseen, mutta epäilys täyttää mielen nopeasti. Seuraajat voi määrätä eri hommiin rukoilusta rakentamiseen. Loppubossit ovat komeita otuksia. Luolakertaus Ensitunteina Cult of the Lamb vetää täysillä. Aseissa riittää vaihtelua raskaista kirveistä tikkana kylkeen nakuttaviin tikareihin. Kompakteilla ja näteillä areenoilla pyörii tyyliteltyjä piirrosvihollisia, joita riittävästi mäiskimällä pääsee kohtaamaan välitai loppubossin. Huoneiden välillä saa valita, kääntyykö risteyksestä kauppapaikan vai seuraavan taistelun suuntaan. Itse nopeaa liikettä ja veitsien kaltaisia pika-aseita suosivana tiesin bossimatsille pääsemisen jäävän haaveeksi, jos aloitusruudussa käteen lyötiin hidas sotavasara. Sekin erottaa pelin serkuistaan, että toimintaosuudet ovat melko lyhyiksi rajattuja retkiä eivätkä lajityypillisiä kuinka pitkälle selviät -trillereitä. Seurakunta kasvaa pelastamalla söpöotuksia luolastoissa ja voittamalla välibosseja, jotka kirouksen haihduttua ovat valmiita vetämään kulttikaapua niskaansa. Toimintaosuuden iloa nakertaa eniten se, että aseistustaan ei saa kierroksen alkaessa valita itse, vaan pääase ja loitsu arvotaan. Lampaanlyöjät Cult of the Lamb jakaantuu pelillisesti kahtia roguelite-luolastomättämiseen ja sen tauoilla pyöritettävään farmipeliin. Ei ole vaikea kuvitella, että Vanha Uskonto kuvastaa juutalaisuutta, Karitsa on Kristus ja kultti kristikunta. Pelisuunnittelullisesti Cult of the Lambissa on tehty monia aika isojakin virheitä. Kun kultti voi hyvin, se tuottaa pelaajan käyttöön kahta olennaista resurssia: Karitsan palvonnan ja kulttilaisten lellimisen myötä lisääntyvää lojaaliutta ja messuista kerättävää jumalaisuutta. Heinähattu ja vihtahousu Tukikohdassa touhuilu muistuttaa suuresti mobiilipuolelta tuttuja, Hay Dayn kaltaisia farmipelejä. Ensimainitulla saa leiriin uusia rakennuksia, jälkimmäistä keräämällä Karitsa nousee kykypuussa ja kasvattaa voimiaan. Taide on persoonallista ja näyttävää ja musiikki hyvää. C ult of the Lamb ponkaisee liikkeelle näyttämällä hellyttävän keskisormen uskonnoille. Supersöpöilevä hahmogra. Väistön aikana Karitsa on haavoittumaton, joten taistelut ovat vimmaista väkivaltabalettia, jossa pyörähdellään loputtomasti pois iskujen tieltä. Hadeksensa pelanneet ovat Cult of the Lambin taistelukentillä kotonaan
Pelaamisen loppumetreillä mieleen alkoi kummuta outoja kaikuja aikojen takaa: hetkinen, peli, joka sisältää epäkorrektia eläinten kohtelua ja kakkahuumoria, ihastuttaa aluksi oman kultin kanssa leikkimisellä, mutta osoittautuu varsin nopeasti huonon pelimekaniikan tärvelemäksi, turhauttavaksi kuriositeetiksi... Iso seuraajajoukko vaatii isot farmit. kärsivät kaavamaisuudesta. herrajumala, minä muistan tämän olon, tältä tuntui pelata Molyneux’n Black & Whitea vuonna 2001! Vaikka pääpaha jäikin tyrmäänsä, jotain pahantahtoista jostain hyvin syvältä Cult of the Lamb onnistui vapauttamaan. Kun tuotanto pyörii itsestään, seuraajat pysyvät uskossa ja tasopuussa Karitsaa nostavan rituaalin voi tehdä vain kerran päivässä, mielekäs tekeminen leirissä loppuu. Alakerran sarvipää ehdottaa paikallista sopimista. Lintuotus jakaa tarot-kortteja. Sama pätee rakennuksiin, joista keskeisimmät saa haltuunsa äkkiä. Hyvää + Paljon toimivia ja kiinnostavia elementtejä... 45 161620_.indd 45 161620_.indd 45 25.8.2022 20.10.52 25.8.2022 20.10.52. Käsittämättömänä ratkaisuna luolastoreissujen aikana pelin kello pyörii normaalia tahtia ja kultti jatkaa elämäänsä tukikohdassa. Alussa hauskat rituaalit alkavat käydä samojen animaatioiden tuijottelun pakkopullaksi, jolla on lopulta hyvin vähän vaikutusta mihinkään. Yöt leirissä ovat pelin parasta aikaa. Mielenkiintoisia ideoita on toteutettu todella tylsästi. ...joita ei onnistuta yhdistämään tasapainoiseksi kokemukseksi. Kulttilaisten nimen ja ulkonäön saa päättää itse. Jos siellä jokin syvempikin sivallus oli, niin varmaankin unohdin sen tyhjentäessäni ulkovessoja sadannetta kertaa. Rituaaleja riittää. Satunnaisesti jaettavia Salomonin tuomioita ja muita eettisiä pulmia olisi voinut ripotella peliin muutenkin, nyt kultin pyörittäminen jää lopulta persoonattomaksi palkkien täyttymisen odotteluksi. Alussa pirskahtelevuutta piisaa, mutta muutaman tunnin jälkeen kaikki alkaa olla nähty ja jäljelle jää monotoninen suorittaminen, jota kosmeettisen sälän keruu tai minipelit eivät onnistu piristämään. 79 Kulttipelistä ei ole kulttiklassikoksi. Pelillisesti siinä on kyse kahdesta melko keskinkertaisesta, monta kertaa nähdystä pelistä, joita tematiikka tai pelimekaniikka eivät onnistu yhdistämään yhtenäiseksi paketiksi. Tämä kohtaus olisi pirteämpi, jos pelaajan olisi pitänyt vaikkapa vastailla epäilevän Tuomaan esittämiin epämukaviin kysymyksiin Walking Deadin tyyliin. Kulttijohtajuus olisi mielekkäämpää, jos valitut opinkappaleet näkyisivät suoraan kulttilaisten ulkoasussa ja käytöksessä. Kyläkäräjät Farmipeli on toteutettu hieman paremmin, mutta pitkäikäistä hupia sekään ei tarjoa. Esimerkiksi epäuskon lietsoja taltutetaan iskemällä tyyppi jalkapuuhun ja aivopesemällä päivittäin niin kauan, että kapinamieli hellittää. Se ei riitä, että voin nimetä hahmot itse, niiden kanssa touhuamisesta pitäisi joko tulla pelillisiä palkintoja tai emergenttejä tarinoita. ”Uskonnot puhuvat ylhäisesti, mutta ovat itse asiassa pahantahtoisia kultteja” ei ole se kaikkein tuorein näkemys aiheesta. Eikä Cult of the Lamb tarjoa oikein kumpiakaan. Kun alkuvaikeudet on (nopeasti) selätetty, tukikohta pyörii pitkälti omalla painollaan ja kulttilaisten pitäminen vahvassa uskossa on hyvin helppoa. Cult of the Lamb on etenkin aluksi todella koukuttava, mutta samalla se ei ikinä anna riittävää tyydytystä tai etenemisen tunnetta, vaan pitkänkin pelaamisen jälkeen olo jää ontoksi. Yleensä loppuja välibossien liikesarjat selvittää viidessä sekunnissa, minkä jälkeen kyse on lähinnä siitä, riittääkö kärsivällisyys pelata matsi kunnolla loppuun. Parilla kerralla retki vähän venähti, ja sillä aikaa nälkä, kiukku ja kapinahenki olivat ehtineet nousta leirissä kriittiselle tasolle. Ainoastaan ruoan riittävyyden kanssa joutuu joskus miettimään seuraavaa siirtoa, mutta farmit saa automatisoitua lopulta aika nopeasti. On raivostuttavaa saada kesken taistelun tietoa, että Keijolla on nyt mahatauti ja hänet pitäisi laittaa lepäämään, kun siihen ei ole luolastossa minkäänlaista mahdollisuutta. Nyt ainoa yhtymäkohta kultin ja taisteluiden välillä on joka-aamuisesta messusta saatavat jumalaisuuspisteet, joilla availlaan laimeaa kykypuuta, joka vaikuttaa taisteluihin melko vähän. Alussa viehättänyt anarkistisen satiirinen ote ei sekään pidä, koska ei Cult of the Lambilla tunnu olevan uskonnoista tai kulteista muuta sanottavaa kuin perustason vitsejä ja pinnallisia huomioita. Mitään todellisia valintoja ei pääse tekemään, koska kaikki haarat pitää käydä avaamassa, jotta seuraava ylätaso aukeaa. Henkilökohtaisten statsien kehittämisen sijaan pelaaja avaa vain lisäterveyttä ja kenttien alussa saatavien satunnaisaseidenja loitsujen valikoimaa. Huonoa . Paljon porua, vähän villoja Cult of the Lamb on harmillinen tapaus, sillä se on vähemmän kuin osiensa summa. Jos kaikista uskonteoista saisi hieman kohennusta voimiinsa, joilla pärjäisi luolastotappeluissa edellistä kertaa paremmin, kultti ja taistelut tukisivat toisiaan saumattomasti. Ensimmäiseksi rogueliteksi Cult of the Lamb ei ole huonoin valinta, mutta tuhansien kuolemien konkarit tuskin saavat tästä paljoakaan irti. Voin avoimesti myöntää, että väsähdin puoliväliin ja viimeiset pomomatsit, saati sitten vangitun sarvipään vapauttaminen, jäivät näkemättä. Tasosysteemi on laimea eikä palkitse kunnolla. Jäljelle jäävät loputtomiin toistettavat kokkailu ja huussien tyhjentely. Pelin perisynti on se, miten olemattomasti kultin farmipeli lopulta liittyy luolastotaisteluihin
Suurin osa keinoista perustuu ihmisten manipulointiin. Isommissa asutuksissa on yleensä myös armeija. Kaikki keinot ovat sallittuja, kun maailmaa ajetaan pimeyteen, jotta yksi viidestä Muinaisesta voi palata. Listan mahdollisuuksista eli haasteista näkee klikkaamalla asutusta, samalla näkee myös niiden vaatimukset ja niihin kuluvan ajan. Kun se kasvaa tarpeeksi suureksi, tehtävää lähdetään tekemään. Kun pimeys leviää ja maailman paniikki kasvaa, hallitsijat suojaavat kaupunkinsa wardilla, joka estää tätä pimeyden leviämistä. Shadow of Forbidden Gods vertautuu sellaisiin Paradoxin peleihin kuten Crusader Kingsit, koska sen monimutkaiset syy-seuraussuhteet luovat emergenttiä narratiivia, siis kehittävät tarinoita. Aktiivisina vastuksina pahan agenteilla on erilaisia sankareita sekä Valittu, joiden tehtävä on taistella nousevaa pimeyttä ja sen agentteja vastaan. en kehittämiseen. Nnirvi SHADOWS OF FORBIDDEN GODS Somea selatessani minussa syntyy usein halu tuhota koko maailma. S hadows of Forbidden Gods iskee ajan hermoon: joukko pimeyden agentteja kähmii ja juonittelee nostaakseen muinaisen pahuuden taas valtaan ihmiskunnan turmioksi. Suhteet vaikuttavat kaikkeen: valtakunnat ja järjestöt saa sotimaan keskenään, sankarit saa vihaamaan (tai rakastamaan) toisiaan. Se, onnistuvatko he, selviää vasta 2024 ja Yhdysvalloissa. Vastassa on moninkertainen määrä hyvissankareita, jotka puuhastelevat omiaan. Mike Singleton olisi ylpeä ja kateellinen. Sankarit voivat tehdä kymmeniä asioita, jokaiseen tietty motivaatio. lmikeloista esiin. Näitä vanhoja jumalia sitoo yhdeksän sinettiä, ja aina kun sellainen murtuu, jumala saa lisää voimaa, vaikutustapoja ja agentteja. 0.10 -versiossa mukaan tulivat pyhät järjestöt tai uskonnot, joihin voi vaikuttaa ja yrittää vääntää ihmisyyden asialta muinaisten palvelukseen tai ainakin sotaan keskenään. Valtioiden sisällä on kaupunkeja, kyliä, linnoituksia sekä erikoispaikkoja, myös tyhjiä. Kun peliä pelaa itse, tajuaa, ettei tapahtumia näytetä . Maailman koko määrittää vaikeusasteen: mitä pienempi, sen helpompi se on voittaa. Voima vastaa taikapisteitä, joita kuluu vaikutustapoihin Älä ota Vinervalta lahjoja! Harvester of souuuuuuls. Mukana on myös Paradox-paradoksi: jos kerron, mitä kaikkea jossain matsissa tapahtui, se kuulostaa tosi kiehtovalta. On ahneutta, uskontoa, pimeyttä, hulluutta, nälänhätää, sotaa, sortoa, murhaamista, taikuutta ja paljon muuta kivaa, jolla pahan voiton voi varmistaa. Fantasiasta kun on kysymys, ihmisten tullessa tietoisiksi lähestyvästä lopusta he ryhtyvät vastatoimiin. Pimeys leviää paitsi ympäröiviin asutuksiin myös paikan hallitsijaan, eikä pimeyden valtaan joutunut hallitsija lähde mukaan Valitun hullutuksiin. Tietokoneen ohjaaman Valitun lopullinen päämäärä on yhdistää valtakunnat Liittoon pahuutta vastaan ja pyyhkiä yhdistetyllä armeijalla pahuus pois. OG-kaarti esittäytyy Pelin maailmankuvassa on vain pahoja jumalia, joita on tällä hetkellä viisi kappaletta ja hyönteisjumala tulossa. On toki myös keinoja tuhota ympäristö asuinkelvottomaksi. Valittu on immuuni kaikkea muuta paitsi suoraa väkivaltaa vastaan, joskin Poistetun tilalle nousee aina uusi Valittu. Silloin maailma on kaaoksessa, hallitsijat ja kaupungit pimeyden, hulluuden tai tautien vallassa. Hyvyyden voimienkaan puuhastelua ei tarvitse arvailla, vaan valtion, asutuksen tai AI-henkilön puuhat näkyvät kohdetta klikkaamalla. Jos First Daughterin onnistuu kutsumaan, alkaa aavikoituminen. lmiprojektorilla, ne pitää kaivaa itse . 46 161810_.indd 46 161810_.indd 46 25.8.2022 20.26.34 25.8.2022 20.26.34. Agentin tyyppi määrää, mitä se voi tehdä ja kuinka nopeasti. Valtioilla on hallitsija, samoin jokaisella asutuksella omansa, ja kaikilla hallitsijoilla on aina varalla perillinen. Vuoropohjaisen pelin pääidea on, että maailmaan vaikutetaan ihmisillä ihmisten kautta, esimerkiksi armeijoita ei varsinaisesti voi itse perustaa tai komentaa. Kaupunkeihin nousee wardeja. Pelaaja liikuttaa agentteja, joita on aluksi yksi, jumalan voimistuessa maksimissaan loppupeleissä viisi. Vaikka ihmiskunta hoitaakin hommaa ja hyvin, voisin kyllä nopeuttaa prosessia vaikka jonkun muinaisen jumalan kätyrinä. Vaikka maailma rakennetaan heksoista, maailmassa liikutaan vain näiden paikkojen välisillä reiteillä, yksi väli per vuoro. Lopputulosta odotellessa voi itse pistää fantasiamaailmoja uuteen uskoon, tai siis muinaiseen. Hulluksi tekemäni paroni tappoi yli kymmenen sukulaistaan ja kaveriaan ennen kuin sortoon kyllästynyt kaupunki irrotti hänen päänsä. Agenttien perustoimintaa on asutuksiin soluttaminen, mistä on monenlaista hyötyä aina tehokkaammasta pimeyden leviämisestä parempaan piileskelyyn ja uusien katastro. HAUSKAA JUMALANPALVELUSTA! Bobby Two Hands / Fallen Oak Games Limited Arvosteltu: PC Versio: 0.10 Beta Branch Minimi: Intel i5-2500, 1 Gt RAM Suositus: Intel i5-7400, 2 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3,60 GHz 16,0 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: Ei tiedossa Pahuus voittaa, jos se ennen vuoroa 500 on kallistanut vaakaa tarpeeksi, jotta lopputulos on selvä ja maailman pimeys on 100 prosenttia. Toinen perustoiminto on asutusten ajaminen pimeyteen (enshadowing). Peleissä pahiksen leikkiminen yleensä leikkisästi vesitetään, mutta Shadows of Forbidden Godsissa ei. Käännyttäminen kannattaa aloittaa aluksi neutraaleista noidista. Leikkikenttänä on satunnaisesti luotu fantasiamaa. Uljas uusi maailma, joka kerta Ennen jumaluusoppia sananen maantieteestä ja politiikasta
Paroni purjehtii sosiopaatilla kohti lopullista hulluutta. Se tekee omistajansa hulluksi tai levittää hulluutta paikkaan, johon se on sidottu. Jumalista yksinkertaisin ymmärtää on She Who Feasts, nainen joka juhlii, mutta ei ole puuma vaan käärme. Hyväksy Vinervan lahja! Ikävä kyllä Vinervan apu on kuin housuihin kusemista pakkasella: se auttaa hetkeksi, mutta hinta on kova. Ikävä kyllä hyvikset voivat sitoa kirjan ja käyttää sitä Iasturin palvelijoita vastaan. Lasturin vahvistuessa hulluutta on yhä helpompi levittää. Jumalan vaikutusmahdollisuudet heijastavat ja tukevat jumalan perusolemusta. Ainoana jumalista vain Käärme manifestoituu maailmaamme. Sisällisota on iloinen asia. Lähellä leviävä pimeys saa ihmiset helposti liittymään ihanan Ophanimin ihanaan kuplaan. Hulluus leviää myös ympäristöön. Tämä on aina ikävä nähdä. Om nom nom! Hastur eikun Iastur on hulluuteen perustuva jumala, jonka päätyökalu on Nauravan kuninkaan kirja. Kun viimeinen sinetti murtuu, Käärme ilmestyy heikkona yksikkönä, tuhoten samalla ympäröivät asutukset. Hänen ”loitsunsa” tukevat suoraan tätä toimintaa. sekä muihin asioihin. Vinerva on eräänlainen luonnon jumala, joka toimii kuin pikavippi. Vaikka vanhat jumalat ovat hyvin erilaista porukkaa, tietyt perusasiat (pimeys, hulluus, taudit) auttavat kaikkia. Hulluus alkaa mietona, mutta lopulta seuraukset ovat dramaattisia. Mikäs muu kuplan lopputulos onkaan kuin kultti, jossa fanaattisesti tehdään, mitä johtaja sanoo. Kultaa Mammonille! 47 161810_.indd 47 161810_.indd 47 25.8.2022 20.26.43 25.8.2022 20.26.43. Käärme käyttää suoraan ydinmekaniikkaa eli paikkoihin soluttautumisesta ja niiden pimentämistä. Se vetää hyväksyjänsä pimeyteen sekä hulluuteen ja avaa paikan erilaisille hyvin ikäville vaikutusmahdollisuuksille. Se palautuu hitaasti, mutta muitakin keinoja löytyy. Kullan hintakin on pieni: kun Mammon saa asutuksesta otteen, se voi Maukas ihmisjoukko lähestyy Mammonin vuorta. Kuten nimikin paljastaa, omalla vuorellaan asuva Mammon kullan ja ahneuden aseeksi valjastaa. Onko rahat tai ruoka loppu, vaivaako tauti, kapinoivatko talonpojat. Ophanim näyttää juuri siltä ihanalta enkeliltä, joka auttaa lapsoset maan korvessa kohti kotia. Modi. Vastasyntynyt Käärme on heikko, mutta vahvistuu vuoro vuorolta. er Finder (6) on tärkeä pikku nappi, kun pitää löytää kartalta jotain. Ophanim on kaunis katsella, mutta musta sisältä. Ja on samalla hyvisten ykkösmaali, mikä on ikävää varsinkin, jos Valittu on saanut Liiton pystyyn ja yhdistetty armeija lähtee käärmeentappoon
Pitämällä vähän lomaa ne saa laskemaan, mutta se on hidasta ja kummassakin on nouseva alaraja. Siis normikonnuuksien lisäksi. ÄäniefekOnnistunut hallitsijasuvun kalaihmiskirous tuottaa tyydytystä. Itse tein lunttilapun. Valitulla on myös paha tapa tappaa liian näkyviä agenttejani, mutta vaarallisinta on yritys perustaa Liitto, johon liittyvät valtakunnat yhdistävät armeijansa. Askeettisen toteutuksen vastapainoksi Forbidden Godsissa on syvyyttä niin paljon, että tarpeeksi syvälle sukeltamalla voi varmaan herättää Cthulhun ja vetää sen kanssa lonkeroa naamaan. Musiikin saa helposti korvattua vaikka black metallilla heittämällä M3P:t oikeaan dirikkaan. Samalla sotapäälliköstä tuli niin kuuluisa ja vihattu, että hän nousi itsensä Valitun tappolistalle, joka lähtikin agenttini perään henkivartijoineen. Käyttöliittymä paljastuu käyttämällä toimivaksi. Kaikki mitä he tekevät, kasvattaa agentin näkyvyyttä ja huonoa mainetta, eikä kumpikaan ole hyvä juttu. Yksi suosikeistani on The Harvester, jonka voi valita joko levittämään pimeyttä tai hulluutta. Jos ei käynyt selväksi, pelin aloituskynnys on melkoinen. Siis normikonnuuksien lisäksi. Mammonia rajoittaa sekin, että hänen vaikutuksensa voi levitä vain kauppareittejä pitkin ja asutusten kautta. Tosin ahneet sankarit vain ryöstävät kultaa, mutta rahaton Mammon on kukistettu Mammon, sillä talouslibertaarien jumalan voima riippuu suoraan hänen pankkitilistään. Kun nälänhätä iski, lahja hyväksyttiin ja seurauksena hallitsija vajosi vauhdilla hulluuteen. velijan. Niiden kutsumiseen liittyy usein myös erikoisehtoja, esimerkiksi Mustan Valtakunnan perustaminen on aika mittava operaatio. Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on Omia korvattavia käyttöagentteja on kolme tyyppiä. Huonoa . Siis normikonnuuksien lisäksi. tantoarvot ovat vaatimattomat. SHADOWS OF FORBIDDEN GODS Kun hulluus etenee, vanhemmat vähenee. Siis normikonnuuksien lisäksi. velijan. Kiehtova, ainutlaatuinen maailmantuhostrategia, jossa on monta tietä ”voittoon”. Mahdollisuuksia on niin älyttömästi, että ihmismieli antautuu, tässä arvostelussa olen pysytellyt hyvin pintapuolisella tasolla. Hierophant eli ylipapkolme tyyppiä. Rannikkokaupungeissa voi piileksiä hyödyllinen kalaihmisten kultti, grrrl powerin ystäville iloinen ylläri on mahdollisuus törmätä Sisaruuden kultin jäseniin. Agenteilla ja sankareilla on statsit eli hiparit, attack/defence, sekä tärkeät haasteiden suorittamisnopeuteen vaikuttavat Might, Lore, Intrigue ja Command. Kun Shadowsin salat ja sinetit alkoivat avautua, se paljastui omituisen kiehtovaksi pelikokemukseksi. Kun jokin ongelma ylittää tietyn kynnyksen ja jollain on aikaa hoitaa se, AI yrittää hoitaa sen. Hierophant eli ylipapkolme tyyppiä. Vähän säätämällä silloin voi kutsua maailmaan myyttisen Ensimmäinen Sisaren, jos pitää katastrofaalisesta aavikoitumisesta. Lovecraftin hengessä tutkin videoita Youtuben kirjastossa, ja vaikka jaarittelu melkein söi mielenterveyteni, opin tekemään osani maailman tuhon edistämiseksi. Agentit asialla Jumalien ihmisagentit hoitavat kaikki hämärähommat, joita kutsutaan nimellä haaste, ja joita joka paikka tarjoaa kymmeniä mahdollisia joskin valtavasta määrästä syy-seuraussuhteita riippuu, mitkä niistä voi suorittaa. Näiden lisäksi pelissä on muitakin nappuloita. Vuororajojen asemasta Mammon avaa sinettinsä herkuttelulla, mutta liika ahneus tekee Mammonista myös kohteen. Siis normikonnuuksien lisäksi. Sankareiden ja uskonlahkojen nimet saa vaihdettua, mutta sukujen ja kaupunkien ei. Hierophant eli ylipapyrityksen (Shadows Behind Thronet 1 ja 2) jälkeen Shadows of Forbidden Gods osuu maaliin. velijan. Pelissä on täsmälleen sama ongelma. Valittu kiitää varoittamassa maailmaa pimeyden noususta ja puhdistamassa paikkoja tai henkilöitä ennen kuin pimeys nielaisee heidät. Eikä vain yhden silloin, toisen tällöin, vaan sipsimalliin tuhansia kerrallaan. ikka on niukkaa mutta toimivaa, kasinopoletit kasvokuvilla suihkivat paikasta toiseen. Hierophant eli ylipappi voi manipuloida hallitsijoita, maagi oppii loitsuja, joilla voi manata vaikka ghastin maailmaan riehumaan ja valemaaliksi sankareille. velijan. Kuulostaa omituisen tutulta. houkutella ihmisiä vuorelleen ja syödä ne. velijan. Hierophant eli ylipapkolme tyyppiä. Shadowsin pelimekaniikan ydin on se, että jokaisella voimalla on vastavoimansa. velijan. 48 161810_.indd 48 161810_.indd 48 25.8.2022 20.26.55 25.8.2022 20.26.55. Makugra. velijan. Sotapäällikkö on yleensä erinomainen palkkatappaja, kylien tuhoaja tai örkki-invaasion organisoija. Yksi äärimmäisen tärkeä juttu on oppia käyttämään informaatio. ikassa hyvä keksintö on varast… hyödyntää menneiden vuosisatojen taidetta, se luo peliin oman kivan tunnelmansa. Siis normikonnuuksien lisäksi. Ääniefektejä ei ole, mutta rauhallinen taustamusiikki ei haittaa pelaamista. Vaatimaton audiovisuaalinen toteutus. Omia korvattavia käyttöagentteja on kolme tyyppiä. Hyvää + Säätämisen ja mahdollisuuksien juhlaa. Tein sotapäällikkö-agentin, joka raidasi ja tuhosi kaksi kaupunkia ruokkivaa kylää. Valittu, Chosen One, se on piikki jumalan lihassa. Nimittäin kun Infamous-konnalta lähtee henki, muiden agenttien paha maine puolittuu, joten agenttini kuolemakin palveli agendaani. Tietenkin yhden hengen projektina tuotantoarvot ovat vaatimattomat. Hierophant eli ylipapkolme tyyppiä. trilogiassa kiinalaiset nimet olivat minulle ongelma, sillä en saanut niihin minkäänlaista otetta, ne eivät merkinneet mitään eivätkä millään jääneet muistiin. Kummatkin voivat palkata maksimissaan kolme ”henkivartijaa”. Pahuus ei ole helppoa Shadows of Forbidden Godsin alkuperäinen innovaatio on ihan toisten tekijöiden pieleen mennyt Kickstarter-peli That Which Sleeps. Opettelin pelin saloja jumala kerrallaan ja olin iloisesti yllättynyt, kuinka paljon erilaiset jumalat muuttivat peliä. Sellaisen estämiseen on keinonsa, mutta esimerkiksi myötämielisen hallitsijan salamurhaaminen vaatii aikaa. Bobby Two Hands ihastui ideaan, ja parin umpikujaan ajautuneen yrityksen (Shadows Behind Thronet 1 ja 2) jälkeen Shadows of Forbidden Gods osuu maaliin. Kuten örkkiheimot, joita voi yrittää yhdistää ja sitoa ihmiset sotaan, jotta maailman vajoaminen kohti tuhoa unohtuu hetkeksi. Koska tiesin, etten pärjää taistelussa, ennen väistämätöntä tapoin agentilla heikon rivisankarin ja häpäisin tämän ruumiin, saadakseni Infamous-maineen. Parhaat agentit ovat yksilöllisiä erikoisagentteja, joita ei niiden kuoltua enää saa takaisin, kuten The Supplicant, joka on aloitusagentti kaikilla muilla paitsi Vinervalla. Jo Liu Cixinin sci. Niin kauan kuin hänelle löytää ihmissieluja polttoaineeksi (paikasta jossa joku pelihahmo on kuollut), hän voi roikkua sankariparan mukana ja tehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän palvelijan. lttereitä, jotka ovat numeroissa ja funkkareissa. Tosi yksinkertaisena esimerkkinä voisin kertoa, miten sain yhden pääkaupungin hyväksymään Vinervan ruokalahjan. Siis normikonnuuksien lisäksi. Iastur iloisena. Siis normikonnuuksien lisäksi. Ei rippikoulussa kerrottu, kuinka kiinnostavaa elämä pahuuden riveissä onkaan! Ei ihme, että se on niin suosittua. Siis normikonnuuksien lisäksi. hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja hän voi roikkua sankariparan mukana ja tehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän paltehdä tästä hitaasti hullun tai pimeän palvelijan. Vaikka korruptoidut sankarit voi palkata omalle puolelle, hyöty vaihtelee. Satunnaistapahtumat sotkevat pakkaa. Varsinainen peligra. Minulle suurin ongelma on erikoinen: peli luo hahmojen nimet ja paikat algoritmilla, joka käyttää ilmeisesti pohjanaan kiinaa
Huonoa . On myös hyvä, että taistelun kunnollinen voittaminen palkitaan kampanjan sivuhaaralla. Alkuperäisessä Panzer Corps 2:ssa Kurskin taistelun voittamisesta seurasi kampanjan jatkuminen historiallista tietä, mikä oli pettymys saavutuksen epähistoriallisuuden vuoksi, lisurissa on selvä ero selviämisen ja voittamisen välillä. Mutta pelissä voi muuttaa tapahtumien kulun tai toistaa sen, kumpi nyt tuntuukaan kivemmalta tai ylipäätään onnistuu. J oskus bunkkerin raunioissa miettii, että sitä tekisi mielellään kaiken uudestaan. Siksi uutukaisessa huomioni herätti kampanjan haarautuminen voittoja tappiopolkuun. Hyvää + Historia kerrotaan hyvin kevytsotamekaniikoilla. Lisäosan kiinnostavin ominaisuus jäi lopulta minulla taka-alalle. Juha-Pekka Viljanen PANZER CORPS 2: AXIS OPERATIONS 1943 -DLC Haetaan kokenutta panssarikenraalia. Haasteesta on iloa, kun core-joukon lisäksi pelaajakin on kerännyt kokemusta. Tähän ei undokaan enää auta. Jää nähtäväksi, miten vaihtoehtoiset polut vaikuttavat tuleviin DLC:ihin. 84 Mainion pelin viihdyttävä ja vaikea lisäosa. Mikä on ymmärrettävää, koska muutoin jokaiseen lisäosaan pitäisi tehdä melkoinen määrä vaihtoehtohistorioita. Tiikerit tulessa Oma sotajoukkoni oli jäänyt aikaisempiin vuosiin, joten oli hyvä, että lisäosassa saa valmiin sotajoukon. Sitten onkin kevät ja lomailun jälkeen Saksan kesähyökkäys, mikä ei historiassa mennyt ihan putkeen. Kieltämättä Axis Operations 1943:ssa on jotain erityistä. Joskus käy näinkin, mutta ainakin mahdollisuus kampanjan haarautumiseen innosti palaamaan hyvän pelin pariin. Saksan sotakone nyykähtää helposti viimeistään Prohorovkan edustalla. Koskaan ei myöskään tuntunut, että olisi hävinnyt vain huonon tuurin takia. Pitkittynyt sota vaatii eri tavalla sitoutumista, ja kokonaisuutena Akseli Operaatioiden kunnioitettava maratoni jää helposti kesken tai tauolle, kuten itselleni, väitän. Valuuttana toimivaa mainetta Flashback Games / Slitherine Ltd Arvosteltu: PC Versio: 1.03.03 Minimi: Win8/10, Intel tai AMD, Dual Core tai parempi, 64-bit prosessori ja käyttöjärjestelmä, 8 Gt RAM, nVidia tai AMD näytönohjain, 2 Gt VRAM Suositus: 4 Gt VRAM Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i7-10750H CPU @ 2,60GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Moninpeli: 2–8 Muuta: DLC vaatii Panzer Corps 2:n toimiakseen. VAIKEUKSIEN KAUTTA TAPPIOON 49 162250_.indd 49 162250_.indd 49 25.8.2022 20.29.11 25.8.2022 20.29.11. Mukana on aimo annos epätoivoa, kun Neuvostoliiton joukot tulvivat puolustuslinjojen yli ja selusta on täynnä partisaaneja. Tämä toimii paremmin alun salamasodassa kuin loppusodan lihamyllyssä. Niin ainakin itselleni väitän, kun sitten pelaankin jotain muuta uutta ja kiiltävää. Vaikeus on sopivaa, koska helppo Kursk on vesitetty Kursk. Akselivaltojen vuoden 1943 operaatiot alkavat Stalingradin jälkipeleistä. Tehtäväpuun perusteella kampanjan voittolinja vie takaisin Stalingradiin, mikä poikkeaa perinteisistä Moskovan vuoden 1943 taisteluista. Kenties Berliinissä 1945. Oma hyvä tuuri ei ole koskaan epäreilua. Tehtäväorientoitunut johtamistapani luiskahtaa helposti moodiin Puna-armeija. Vaikeustason keventämisenkin jälkeen uudelleenyrityksiä kertyi ja kampanjan voittopolulle pääseminen jäi henkilökohtaiseksi vaihtoehtohistoriaksi. Suuresti auttoi, että oli helppo keksiä erilaisia lähestymistapoja tilanteisiin. Skenaarioita yritin toistuvasti, vaikka etenkin Provorokhan taistelu tuntui turhan massiiviselta koitokselta uusintayrityksiin. Hieroin episodia joltisenkin aikaa. Ikäraja: Ei tiedossa. Historiallinen loppukampanja on perääntymistä punajyrän tieltä, ja lopun suuri puolustustaistelu käydään Zytomyrissa. Ainakin jos Panzer Corps 2 (Pelit 3/2021, 85 p.) kampanjan jälkeen haluaa jatkaa kevytsotaa, se onnistuu lisäosilla. Oman rakkaan core-armeijakuntansa voi siirtää osasta toiseen, jolloin lisäosista muodostuu melkoinen megakampanja, joka alkaa Espanjan sisällissodasta ja päättyy joskus jossain. Tiikerit ja Pantterit ovat pelissäkin lupaavia wunderwa eja, mutta optimismi murenee nopeasti, kun vastassa on heksa toisensa jälkeen siilipuolustusta ja vastahyökkäyksiä. Se vieläpä näyttää sellaiselta, jollainen omani olisi, joskin luultavasti ehjemmältä ja kokeneemmalta. Idea kiinnostaa ja lisäosat ovat olleet varsin hyvää pelattavaa, mutta saattaa Tappo-Teppo-tallennus vielä hetken levätä aiemmissa vuosissa. Joten, vaikka odottamani Advance Warsin uudelleenjulkaisu Switchille siirtyi hamaan tulevaisuuteen, kevytstrategian tarpeeni tyydyttyi, jopa ihan ihka uudella pelattavalla. Silti jokin kutitti sopivasti itsepäisestä jatkamisesta vastaavaa osaa hermostosta. Neuvostoliitto on posottanut voiton kulminaatiopisteen ohi, joten lumisilla aroilla pyörii tankkeja vailla kunnollista tukea. Kun emopelin vuosi 1943 kestää neljä skenaariota, Axis Operations 1943 -lisäosassa niitä on tusina. Perus-Panzer Corps 2:ssa kampanja haarautui monestakin paikasta, mutta Axis Operationeissa edetään suorempaa. Axis Operation 1943 -DLC ratkaisee tilanteen emopelin tapaan jättämällä pelaajan tehtäväksi vastahyökkäykset ja elastisen puolustuksen. Puolustustaistelu. (prestige) kuluu helposti liikaa korjauksiin, kun kokenut Punakone rankaisee virheistä ja muutenkin lyö lujaa. Optimismin loppu. Kurskin taistelu on iso. Isoimmat kentät ovat työläitä, kun on vain vähän varaa virheisiin. Tosin ystäväni undo-nappula saattoi muutaman kerran parantaa omien hyökkäysteni tuloksia pykälän pari. Mukana on enemmän tilanteita ja puhuvien päiden kuljettamaa juonta, mutta toiminta säilyy Panzer Generaalina puzzlepähkäilynä. Oma core-ryhmä katsotaan eduksi. Saksalaiset hyökkäsivät alivoimalla linnoitettuihin neuvostoasemiin. Panssarikenraalipeleissä kenttäsuunnittelu perustuu usein siihen, että taistelut ratkaistaan liikkeellä ja tulella mahdollisimman nopeasti ja vähin tappioin. Jaksanko kaiken jyystämisen jälkeen yrittää enää päästä voittopolulle. Axis Operations 1943 toimii luultavasti paremmin, jos on valmiiksi pelannut kasan aiempia DLC:itä, jolloin matkaan on tarttunut aimo kasa sankareita, eikä juonikaan ala keskeltä. Avainkohdissa seisominen parasta toivoen jää tekoälyliittolaisille ja apujoukoille. Tässä vaiheessa peliä jokainen liike on mietittävä tarkasti. Pitkä sota Pidän enemmän emopelin tiiviimmästä sodasta, jossa uusia leluja ja näyttämöitä tulee tiheämmin vastaan
Peliä ei voi voittaa, ja sen sanoma on selvä, mutta siitä puuttuu journalistinen syvyys, mikä mielipidepalstalla onkin hyväksyttyä. Siinä tähtäillään Lähi-itään sijoittuvaa torialuetta, ja lauotaan ohjuksia terroristien niskaan. Syntyi käsite uutispeli, jonka ensimmäiseksi ilmentymäksi on nimetty Gonzalo Frascan vuonna 2003 julkaisema WTC-iskuja kommentoiva pikkupeli September 12th. Journalismin viimeiset tervaskannot taistelevat kuitenkin edelleen totuuden puolesta, ja uusien bisnesmallien Graalin maljaa metsästäessään osa urhoista on kiinnostunut peleistä. aa. Toinen uutispelejä määrittävä liukuva skaala koskee ajankohtaisuutta: päivittäiset nopean syklin uutiset ovat erilaisia kuin tutkivat jutut hitaasti liikkuvista monimutkaisista ilmiöistä. Puolessa tunnissa luottamuksen syntymän ja kuoleman tiivistävän Evolution of Trustin on tehnyt Nicky Case, ja sitä kannattaa rientää kokeilemaan osoitteessa ncase.me/trust. ood the zone with shit -. Epätarkat ohjukset tappavat myös siviilejä ja tuhoavat taloja, mikä muuttaa muita siviilejä terroristeiksi. Journalismia kivitetään myös talouden kivireestä käsin. Jouni Utriainen PELAA PAREMPI MAAILMA Neljäs valtiomahti, journalismi, on ollut pulassa siitä lähtien, kun massat löysivät internetiin. loso. Jotain tarttis keksiä -paniikki on eskaloitunut jo pari vuosikymmentä. Piilotetun tiedon löytäminen, kokonaisuuksien hahmottaminen, loputon faktantarkistus, ja kaiken tuon ymmärrettävä paketointi on hidasta puurtamista. Tarkistetut totuusnuggetit sivistävät kansaa, vahvistavat vapaita yhteiskuntia ja kiikittävät rötösherroja. Pahaksi onneksi laatujournalismin arvon havaitsee vasta kun sen on menettänyt, ja huomaa elävänsä yhteiskunnassa, josta on kadonnut järki. Ennen nettimullistusta lehdet, telkkari ja radio pyörivät myymällä mainostilaa. Kuinka paljon mahtuu pieneen peliin Uutispeli-genrelläkään ei ole laserintarkkaa määritelmää, mutta sitä voi paloitella esimerkiksi lehtimäisiin kategorioihin tiputtelemalla: uutispelikin voi olla reportaasi, mielipidekirjoitus, pääkirjoitus, tai iltapäivälehtimäistä pöyristysviihdettä. Nyt mainosrahat käärii se, jolla on isoin some, eli kattavin koneälyllä optimoitu mainosverkko. Katsahdus korkeammalta Uutispelien laitamilta löytyy pelejä, jotka yrittävät rokottaa ihmisiä valeuutisia vasUUTISET PELEINÄ Syyrian sisällissodan tilannetta vuonna 2012 avannut Endgame: Syria joutui Applen hampaisiin, ja iOS:lle geneeriseksi karsittu Endgame: Eurasia ei enää ollut tekijän mukaan uutispeli, vaan pelkkä peli. Jättiläisten mainosrahan eteen kaivama vallihauta on niin leveä, että sen yli ei ui enää edes Matti Mattsson. Numerolta 4) löytyy epämääräinen toive siitä, että kenties ikivanhan ja uuden median yhdistyessä syntyy jotain ennalta arvaamatonta. Totuus ei pala tulessa, mutta sen voi upottaa niin syvälle mutavelliin, että sitä ei enää erota kurasta, remiksatakseni Trumpistanin propagandisti Steve Bannonin näätämäistä . Päivittäistapahtumiin ei siis ehdi pelillä reagoida, pois lukien yksinkertaisimmat monivalintavisailut. Ymmärrys ja ihmisten välinen luottamus tiivistyy, isot sekä pienet päätökset voidaan tehdä faktojen perusteella. Mielipidekirjoituksissa lasetellaan vapaammin perstuntumalla, ja ääripäässä löyhkää propaganda sekä valmiiksi väsynyt termi fake news. Toimitetussakin journalismissa merkityksellisyys, viihteellisyys ja tarkkuus vaihtelevat, mutta pyrkimys on kuitenkin enemmän tai vähemmän kohti objektiivista totuutta. Mainittu alkuisä September 12th ottaa kantaa WTC-iskujen jälkimaininkeihin, edustaen lähinnä mielipidepalstapeliä. Uutispelit osuvat yleensä tämän janan keskija loppuvaiheille, koska pelejä on teknisesti vaikea riipaista kasaan päivässä. Sellainen maksaa, mutta siitä ei haluta maksaa. Kuningasajatus menee jotenkin näin: 1) kansa tykkää peleistä, 2) pelit ovat ehtymätön rahasampo, ja 3) lineaarisen tankkaamisen sijaan pelien elämyksellisyys on tehokkaampi tapa välittää informaatiota. J ournalismi on totuuksien esiinkaivelua ja näistä raportointia. Uutiset imetään ilmaiseksi nettitöpselistä, mainosrahat vei Google ja Meta. 50 160840_.indd 50 160840_.indd 50 25.8.2022 20.30.37 25.8.2022 20.30.37. Pelastajaksi huudetaan myös pelejä
Uutispelien ja opetuspelien venn-diagrammissa löytyykin rutkasti päällekkäistä aluetta. Myös virtuaalitodellisuuden sisuskaluja vääntävä ”siellä olemisen” tuntu inspiroi tulevaisuuden reporttereita. Resurssipulasta johtuvaa puutostilaa hellii tekoälyn mahdollistama kuvien ja tekstin nopea generointi, toisaalta myös lowja no-code-työkalujen kehitys, sillä ne laajentavat teknisesti tumpeloiden mahdollisuuksia pelillistää journalisminsa itse. Esimerkiksi hieno The Evolution of Trust kertoo näppärästi ihmisten välisen luottamuksen synnystä ja kuolemasta. Uutispelejä on 2000-luvulla noussut ja tuhoutunut, ja Graalin malja on edelleen teillä tietymättömillä. Sen myötä saattaa syntyä uusia innovaatiota. Se on ymmärrettävää, koska rahaa ei ole eikä tule, ja toisaalta vanhan koulukunnan journalistit soutavat eri veneillä kuin perinteiset pelikehittäjät. Mediataloja kiinnostaakin se, voiko pelisivubisneksellä rahoittaa ydintoimintaa, eli journalismia. New York Times on kokeillut pelimäisiä uutisia, kuten Trumpin äänestäjien arvailua jääkaappikuvien perusteella ja Obaman saavutusten kaavioiden piirtelyä. Klassiset sanaristikot viihdyttävät edelleen, mutta ennen viihteen ylitarjontaa ne olivat jopa syy ostaa sanomalehtiä: kun lehden oli hauskan ristikon takia ostanut, toimitus sai killinkinsä, ja todennäköisyys lukea myös artikkeleita nousi, kun lehti kerran jo pötkötti sohvapöydällä. Isoin ja hankalin ongelma on pelien tekemisen hitaus, työläys ja kalleus; suurin osa kaikista julkaistuista uutispeleistä on pelinkehitysnäkökulmasta sanalla sanoen köppäisiä. Can You Travel from Glasgow to London as a Wheelchair User ei ole virallinen pelin nimi, mutta jos haluat kokea BuzzFeedin humoristisen ja informatiivisen monivalintauutisen, sillä nimellä Google sen löytää. Artikkeliin upottamisen lisäksi pelit voivat olla kokonaan juttujen vieressä. YouTubesta voi sentään katsoa videon. Toisaalta, pressikortein varustautuneet aarteenetsijät eivät ole vielä luovuttaneetkaan. Uutispelien kantaisäksi nimetty September 12th on jo sen verran vanha, ettei sitä pääse helposti kokeilemaan. Kokeile osoitteessa getbadnews.com. Vanhan liiton journalismin viimeisiä linnakkeita edustava New York Times tarjoaa App Storessa erillistä sanaristikko-äppiään, eikä pelkästä rakkaudesta ristikoihin. Bad News opettaa hirtehisesti, miten fake news -propaganda toimii. Tällä hetkellä toivo on teknologian kehityksessä. Sen sijaan, että nettitekstin keskelle laitetaan staattinen köyhyyden vuosittaista kehitystä kuvaava käppyrä, voidaankin lukijaa pyytää piirtämään arvionsa kehityksestä, minkä jälkeen vasta paljastetaan oikea kuvaaja. 51 160840_.indd 51 160840_.indd 51 25.8.2022 20.30.44 25.8.2022 20.30.44. taan opettamalla miten nykyaikainen nettipropaganda toimii. Tarpeeksi kiskomalla voidaan irrota kokonaan ajatuksesta uutispeleistä itsenäisinä peliteoksina. Genren karsinaan asettuu myös tekstiartikkeliin sujautetut minipelit, joiden avulla voidaan aktivoida lukijaa. Tarkoituksena on painostaa lukija syväajattelemaan ja samalla tarjota viihdyttävää näperrettävää. Keikkatyöläisten riistosta kertova kaksikko The Uber Game ja The Amazon Race ovat Financial Timesin ja ABC Newsin uutispeliponnistuksia, ja genren kärkeä. Ehkäpä uutispelijournalismi pelastaa vielä myös peliuutisjournalismin
Jukka Koskela RAVENOUS DEVILS Ruoan hinta nousee eikä uusiin vaatteisiinkaan ole varaa. Koska yhdestä ihmisruhosta ei voi tehdä useampia lihalaatuja, voi krantuimmille asiakkaille joutua myymään eioota. Tätä ei sentään tarvitse ruokkia. Ruokalistaa voi laajentaa vaikkapa keittiöön hankittavalla makkarakoneella, ja veripaltun valmistusta nopeuttavat lisäuunit. Pahan työ ja palkkio Kuten muissakin managerointipeleissä, Ravenous Devilsissä ajan ja resurssien hallinta on kaikki kaikessa. Koska uutta raaka-ainetta saadaan vain Percivalin ateljeesta, voi tämä muodostua etenkin pelin lopussa pullonkaulaksi. Ravenous Devilsin ainoa isompi puute on tarinan lyhyys ja köyhyys, mutta ainakaan peli ei tunnu turhan venytetyltä. sta, mutta kun uhria aletaan leikata pöydällä pihveiksi, alkaa virtuaaliväkivaltaan turtunuttakin hirvittää. Arvatkaapa mistä. Percival taas hyötyy useammasta mallinukesta tai nopeammasta ompelukoneesta. Otetaanko mitat. Laiha tarina, lyhyt. Huonoa . Nom nom! Mysteerisiemenistä kasvoi koomikko. Mutta joku tietää heidän salaisuutensa: salaperäinen Herra J vaatii Percivalia surmaamaan kolme tiettyä henkilöä ja Hildrediä kokkaamaan näistä itselleen juhla-aterian. Vintille voi perustaa kasvihuoneen tuottamaan sipuleita ja perunoita, joiden lannoitteeksi ruumiit myöskin käyvät. Moinen yrittäjyyshenki saisi varmaan kansanedustajiltakin kunniamaininnan, sillä kumpikin yritys tekee vanhasta uutta: sillä Hildredin herkut valmistetaan pitkästä siasta eli Percivalin murhaamista asiakkaista. Pelaaminen sujuu hiirellä luontevasti, ja lyhyt kokeilu padillakin tuntui toimivalta. Suurin ongelma on yli-innokas konstaapeli, joka säntää sisään satunnaisesti ja kurittaa pienyrittäjää vähäisimmästäkin rikkeestä, kuten verilammikosta lattialla. Jo ruumiin katoaminen syöksytorveen on varsin graa. Siinä peliin tuovat lisähaastetta muutaman päivän välein maksettavat verot, ja jauhotkin pitää nyt jauhaa itse. Onneksi ennen ovien avaamista voi vapaasti suorittaa valmisteluja, jolloin kannattaa täyttää tarjoiluhyllyt ja puvustaa mannekiinit. Percival luo taitavasti uusia pukimia vanhoista vaatteista, joiden omistajat ovat ensin kokeneet henkilökohtaisesti, mihin muuhun teräviä räätälinsaksia voi käyttää. Kun koko kauheuspiirakka maksaa vain muutaman euron, on hinta-laatusuhde kohdallaan. Ongelman ratkaisu on kellariin johtava lattialuukku, johon ex-asiakkaiden ruumiit voi viskata. Äkäiset asiakkaat taas vähentävät paikan mainetta, joka toimii pelin edistymispalkkina. tuottaa kohtuuttoman määrän ylimääräistä biojätettä. sesti peli näyttää hyvältä: hahmoissa on jotain timburtonmaista, sumuinen kaupunki on sopiva taustamaisema. Näin sitä delegoidaan jäteongelmat vaimolle! Kauhujen keittiö Rakennuksen kellarissa sijaitsee Hildredin kyökki. 52 161941_.indd 52 161941_.indd 52 25.8.2022 20.31.42 25.8.2022 20.31.42. Tuoreet raaka-aineet ovat hyvän ravintolan kulmakivi. Ravenous Devils tarjoaa yhden luovan ratkaisun. ikka, hyvä hinta-laatusuhde. Pariskunta Percival ja Hildred joutuivat jättämään edellisen kotinsa, kun paikalliset alkoivat ihmetellä heidän kadonneita asiakkaitaan. Hildred nappaa ylhäältä pudotetun ruhon olalleen ja prosessoi tämän valtavassa lihamyllyssä. Sweeney Toddinsa tuntevat tunnistavat Ravenous Devilsin premissin, mutta pohjimmiltaan se on ravintolan managerointipeli, jonka makaaberi tarina erottaa joukosta. Vielä pikainen moppaus ja kaikki on taas siistiä. Ompelumateriaali on toki edullista, mutta AHNEET PAHOLAISET RAVENOUS DEVILS Bad Vices Games Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4 ja 5, Xbox One, X ja S, Nintendo Switch Minimi: Intel i3-4130 3,4 GHz, 4 Gt RAM, Nvidia GeForce 750 Suositus: Intel i7-6700HQ 2,6 GHz, 8 Gt RAM, Nvidia GeForce 1050 Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core Processor 3,6 GHz, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti 16 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 18 80 Kompakti, makaaberi ravintolamanagerointi. Kun kaikki päivän asiakkaat on palveltu ja paloiteltu, ostetaan ansioilla liiketiloihin parannuksia. Onneksi suurkaupungista löytyy aina uusi, parin tarkoitukseen sopiva liiketila. Kukat ja gini helpottavat asiakkaiden odottamisen tuskaa. Ai, Sweeney mikä. Jauhelihasta ja jauhoista syntyy uunissa makoisa piirakka, jota asiakkaat keskikerroksessa jo jonottavat. Kun Hildred häärää keittiössään, veren roiskumiselta ei voi välttyä. Ihan hyvät arvostelut. P ercival ja Hildred ovat yritteliäs pariskunta: Percival pyörittää räätälinliikettä yläkerrassa, ja Hildred pitää ruokalaa alakerrassa. Kuten paras soppaliha, myös pelin tarina on melko laiha ja lyhyt, mutta tällä kertaa sentään sopivan mittainen. Tietenkin karvaa ennen arvostelun deadlinea peliin julkaistiin päivitys, joka sisältää loputtoman pelimoodin. Tarvittaessa nälkäisimmän asiakkaan voi tyydyttää pannuun paiskatulla rotalla, jonka kissa on käynyt pyydystämässä. Hyvää + Nätti gra. Pihvien valmistus on karmeata katsottavaa! Joku tuntee pääparin salaisuuden. Graa
Tapa on paitsi tyylikäs, myös selkeästi erottaa selkeästi kaksi aikakautta toisistaan. Tyttären ja yksinhuoltajaäidin taivalta kuvaava, Chenin omaa elämää sivuava peli, käsittelee lapsuuden merkitystä, vanhemmuuden haasteita sekä lapsen ja vanhemman suhteen kehitystä myöhemmässä elämässä. Nainen katsoo ruutua: äiti soittaa. Nainen siirtyy utuiseen ulottuvuuteen, joka on kuin veden valtaama tosimaailma. Vesi on tärkeä elementti naiselle jo hänen urheilu-uransa kautta, mutta varsinaiset merkitykset aukeavat muistoissa. Cloisters pitää piirrosanimaation miellyttävän hillittynä ja sumeana. Siellä kuljeksiessaan hän näkee kohtauksia eletystä elämästään. Nainen näkee, miten hän jo lapsena pyrki parhaaksi uinnissa miellyttääkseen äitiään, tai ehkä yritti paikata äitinsä ja isänsä rakoilevaa liittoa. ikan ja perinteisen piirrosanimaation kohtaamisella. Nainen on uimari, lajissaan maailman kärkeä. Pelin pointti on tarinankerronnassa, ja videopelin keinot mahdollistavat erilaisten aiheiden kokemisen. Salamat välkkyvät, nainen on menestyksensä huipulla. Hyvää + Tarinavetoinen peli, joka uskaltaa ottaa riskejä mekaniikaltaan, ulkoasultaan kuin teemoiltaan ja kerrontamuodoltaan. A Memoir Blue on yksinkertainen ja lyhyt tunnin parin tarinarykäisy, joka olisi helppo sivuuttaa vähäpätöisenä. Muistot valuvat läpi päästä kuin vuotavasta katosta, mutta Cloisters Interactive pitää ilmaisun alusta loppuun saakka sakean maltillisena, silloinkin kun lapsi on kokenut mukavia asioita elämässään. Monet tärkeät muistot joko liittyvät tavalla tai toisella veteen, tai nainen liittää niihin alitajunnassaan ylimääräisenä elementtinä veden. Maata ja lattiaa napauttamalla hahmo puolestaan siirtyy kyseiselle paikalle. Tästä ja pelin teemoista johtuen A Memoir Blue tekee järkevän ratkaisun: tämän tyylisen pelin on oltava avoin mahdollisimman monelle. Kaiken ja naisen takana on vesi Pelin punainen lanka on sen vedenvaltaama todellisuus. Onko hän vedessä sivustakatsoja, vaiko sittenkin vaikuttaja. T aiwanilaissyntyisen, nykyään Amerikassa asuvan, pelisuunnittelijan Shelley Chenin johtama Cloisters Interactive tekee taidokkaan debyytin tarinavetoisella, heleän hauraalla ja helposti lähestyttävällä A Memoir Bluella. Tulkinnallisuuden ulkopuolella tästä on turha etsiä pelillistä haastetta tai kekseliäisyyttä. Kun puhelin jälleen soi, vastaako hän. Hän tajuaa paenneensa koko elämänsä demoneitaan veteen, tai ainakin sen pinnalle. Mutta pinnan alla piilee nyt voimaa ja vaikuttavuutta. Peli avaa aihepiirinsä ilman sanoja tavalla, jossa menneisyys ankkuroidaan vedenalaiseen todellisuuteen. ikalla, kun taas naisen nuorempi minä ja yksinhuoltajaäiti heijastuvat menneisyydestä osaksi ympäristöä perinteisen piirrosanimaation keinoin. Menestyksellä on hintansa. dulla. Mukana on myös piilotettua tekemistä, joten taustoja on syytä katsella ja painella rauhassa. Naisen ulkopuolinen tarkkailu liittää kaikkeen epäilyn siemenen. Maailma ja nainen sen sisällä on toteutettu 3D-gra. Huonoa . Silloin hänen lapsuutensa alkaa aueta, pala palalta. Nainen näkee itsensä jälleen lapsena edessään, mitä korostetaan 3d-gra. 53 160434_.indd 53 160434_.indd 53 25.8.2022 20.38.22 25.8.2022 20.38.22. A Memoir Blue kuvaa yhden ihmisen elämänmittaisen taipaleen tiiviissä paketissa. A Memoir Blue on tarinapeli, joka päällisin puolin näyttää simppeliltä. Mutta kokonaisuudessa on viipyvää voimaa, se on kuin interaktiivinen runo. Peli hahmottaa naisen matkaa äitinsä mukana muuttojen ja naisten yhteisten matkojen kautta. A Memoir Blue on kaunis ja intiimi tarinapeli, jonka arvokkaan viestin pariin pääsee, vaikka ei olisi koskaan pelannutkaan. Höyhenenkevyessä mekaniikassa on tarkoitus lähinnä vain painella asioita ruuTOSI KUIN VESI Cloisters Interactive / Annapurna Interactive Arvosteltu: PS4, PS5, Xbox Series X Saatavilla: PC, Switch, Xbox One Ikäraja: Ei ole. Tämän pitäisi olla hänen oma, tärkeä hetkensä, mutta mieli valuu menneeseen, jossa lapsuuden varjot nakertavat päätä. Tarina alkaa, kun pelin päähahmo, nimetön nainen, voittaa mitalin. Vesi on naisen omin ympäristö, siellä hän pärjää kenelle tahansa, mutta mielen sisällä vesi saa kaiken tapahtumaan jähmeästi ja hitaasti. Koskettaa esimerkiksi jäitä juomalasissa, avata ikkunoita tai purkaa muuttolaatikoita. Nyt se onkin kokonaisuus, jota kuka tahansa osaa pelata, vaikka ei olisi koskaan koskenutkaan ohjaimeen: pelissä jumiin ei jää vaikka yrittäisi. Sade ja riitely kulkevat kiehtovasti yhdessä. Johannes Valkola A MEMOIR BLUE A Memoir Blue on kiehtova tarinapeli tyttären ja äidin suhteista. Pelin päällimmäinen arvo on itsetutkistelun avaaminen videopelin keinoin. Peli yhdistää taidokkaasti kaksi ilmaisumuotoa. Samalla se painottaa matkaa, jonka voi käydä päänsä sisällä, sen merkityksen, mikä avoimuudella ja asioista puhumisella onkaan. Lopussa nainen herää samalta paikalta sohvalta, mutta on kulkenut ehkäpä elämänsä tärkeimmän matkan. Nainen alkaa ymmärtää, miten hän ja hänen yksinhuoltajaäitinsä ovat toimineet yhdessä ja minkä vaikutuksen ratkaisemattomat asiat ovat jättäneet jälkeensä. Syvissä vesissä Myöhemmin nainen istuu kotisohvallaan, kun puhelin soi viereisessä laukussa. Peli erottaa kaksi aikakautta toisistaan selkein keinoin. Elokuvista peleihin laajentanut Hollywood-studio Annapurna on antanut Cloisters Interactivelle mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin ja tuottanut pikkutiimin tyylikkään debyytin. Tämä on vaikea matka, jossa asiat pitää kohdata rehellisesti. Mutta nainen ei pysty vastaamaan, vaan vaipuu alakuloisena ajatuksiin ja sulkee silmänsä. Kerronnan tasoja haluaa nähdä uudestaan, tulkita lisää kohtauksia ja niiden harkittua liittymistä toisiinsa. Hän esittelee palkintoaan lehdistölle, joka on saapunut runsaslukuisena paikalle. Itse pelasin pelin neljä kertaa läpi, koska sen kokonaisuudessa oli tehoa, arvoituksellisuutta ja ilmaisuvoimaa. Tunnelmaa kohottavat Joel Corelitzin kauniit sävellykset. Mutta nuo salaisuudet ovat mekaniikaltaan aivan yhtä kevyttä antia kuin muukin sisältö
Tinyn kova ydin on yksinkertaisen kaunis areenapeli, jossa pelaaja lentää Harrierilla, kun siniset ja punaiset joukot kurittavat toisiaan ja valtaavat lisää tankeroita rakentavia tukikohtia. RTX engage TCA:ssa ei juhlita gouraud-varjostuksen kaltaisilla moderneilla hapatuksilla, mutta varsinkin äänipiirin omistajat voivat varautua kunnolliseen audiovisuaaliseen tykitykseen. Vaikka örläri on tällä hetkellä hädin tuskin perinteisen demon laajuinen, kaikki tärkeimmät osa-alueet ovat jo ainakin perustasolla mukana. Jäin silti kaipaamaan lisää. Räiskyvät partikkeliefektit ovat herkkua aisteille iänikuisten bensaräjähdysten jälkeen, ja ohjaamon ohi ujeltava Shilka-posti karmii selkäpiitä, samoin kuin punakoneen rattaisiin jauhautuvan lentokentän pommitus noustessani siltä keikalle. Meininki on simppeliä, mutta toimivaa. Kun maastossa lukee selkotekstillä kaikki oleellinen, peliin pääsee nopeasti mukaan. Tiny Combatissa on jatkuvasti kova kiire, sillä areenapelimuodossa pitää rääkätä neuvostokalustoa oikein tunteella, jos haluaa pysäyttää tankkien vyöryn ennen omaa tukikohtaa. L entosimulaattoreistaan tunnettu Microprose haluaa osalliseksi viime aikojen hillittömästä Harrier-buumista. Tällä hetkellä yhtä pientä karttaa ja yhtä yksinkertaista tehtävää pelataan joka kerta about samalla tavalla, mutta juuri tällaisesta hallittavasta yksinkertaisuudesta voi syntyä yhden tai kahden lisäaskelen jälkeen loputonta ja kiehtovaa monipuolisuutta, joka saa palaamaan pelin pariin yhä uudelleen ja uudelleen. Yksinkertainen tyylikkyys on Tiny Combat Arenan vahvuuksia, ja pienellä lisäpanostuksella siitä saisi todella mieleenpainuvan elämyksen. Äänet ovat meheviä, ja kone tärisee, kun pommeja paukkuu lähellä. Antti Ilomäki TINY COMBAT ARENA Vaikka proosa on mikroa, yksinkertaisesta tulee kaunista ja pienellä areenalla käydään isoja taisteluita. Reipas kylmän sodan meininki näkyy siinäkin, että jos vihollisen punainen väri ei Harrierin järjestelmät on helppo oppia ja hallita. Kevytsimulaattori on vaikea taiteenlaji. Uuden Microprosen siipiensä suojiin haalima Tiny Combat Arena on sikäli eri maata, että siinä on lähdetty liikkeelle peli edellä. Parin ohjuksen ja muutaman pommin pitääkin saada aikaan apokalyptinen tuhovimma, sillä seuraavaksi vuorossa on pitkä suvantohetki, kun haetaan kentältä lisää. Jo moni ysäriklassikko osoitti, että kunnollinen ääniraita luo parhaimmillaan unohtumattoman tunnelman. 54 161937_.indd 54 161937_.indd 54 25.8.2022 20.41.10 25.8.2022 20.41.10. Varsinkin isompien panssariryhmittymien yhteenotot ovat jokseenkin kataklysmistä tuho-oopperaa jo nyt. Täysin hiparipohjainen vauriomallinnus tietysti auttaa hieman. Varsinkin indie-devaajilta loppuu virta viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi lentomallin ja hilavitkuttimien lisäksi alkaa tehdä peliäkin. Liikkeessä peli on tyylikkään näyttävä, lentokoneiden uljas kauneushan on YSÄRIJYSÄRI Why485 / Microprose Software Arvossteltu: PC Versio: 0.8.3.4 Minimi: Windows 10, DX10-yhteensopiva helmitaulu Testattu: i7/8700K, 32 Gt RAM, 1080GTX ti, Windows 10 Moninpeli: Ei lähes kokonaan niiden taivaalle piirtämissä sulokkaissa kuvioissa. Maverickit (ei se le an lyhyt tyyppi) lukittuvat nappia painamalla eikä ilmataisteluohjuksiakaan tarvitse maanitella lähtemään vihollisten kimppuun, mutta mitenkään järjetöntä määrää sotalelua Harrieriin ei saa mukaan. Aikakausi on valittu mielenkiintoisesti, ja ilmeisesti aikamatkustavan AV8B:n lisäksi mukana on lähinnä Vietnamin sodan aikaista plus vähän tuoreempaa kalustoa. Jopa T-62 antautuu hernepyssylle, kun tarpeeksi kutittaa. Mikä on itse asiassa enemmän kuin vähän hölmöä, mallintaisivat A-10:n, jos haluavat tankkeja tuhoavia konetuliaseita. Maan matoset mönkivät muutamaa tukikohtaa ja toisiaan kohti, tukikohdat rakentavat lisää mönkijöitä ja lentskarit hämmentävät soppaa yläkautta. Entinen 90-luvun simukuningas hoitaa homman ilahduttavan nostalgisella 90-luvun otteella, jolloin ’Prose olikin pelillisempien simujen mestari. Muutama minuutti sodan alun jälkeen joka paikka on täynnä romua ja kaiken kattavaa savua, jolla panssarinraadot viestittävät, että taas olisi sankareita odottamassa heppakyytiä kohti Valhallaa. Mutta tällaisessa pelissä kaivattaisiin vielä se yhdestoista pykälä räiskettä ja räminää, varsinkin, kun tempo on aika realistinen
eksireinoille. Mitään muuta siinä ei oikeastaan vielä olekaan, joten kannattaa jäädä rauhassa odottelemaan, paitsi jos haluaa tukea urheaa indie-devaajaa. Kun sota alkaa tosissaan, meininki on hienovaraisen brutaalia. Periaatteessa yksinkertainen tukikohdasta toiseen ajelu voi olla jopa paras mahdollinen kasvualusta tulevaisuutta ajatellen, sillä se skaalautuu hyvin ja kaivattu monipuolisuus on parhaimmillaan vain mittakaavakysymys. Nuorallatanssi Nillityksestä huolimatta pidin Tiny Combat Arenan tyylistä paljon. Laskut voi rauhassa täräyttää melkoisena kamikazehyökkäyksenä äiti Maata vastaan, mutta parempi onkin, sillä hienovaraisia ohjausliikkeitä hallinnan rajamailla ei tässä pelissä tehdä. 55 161937_.indd 55 161937_.indd 55 25.8.2022 20.41.31 25.8.2022 20.41.31. Peli on visuaaliselta asultaan pelkistetty, mutta ilmaisuvoimainen. Suorituskyvyltään Harrierit muistuttavat toisiaan yllättävänkin paljon, mutta siinä ei ole oikein mieltä, että realistisempi versio on paitsi helpompi lentää, myös ketterämmän ja vauhdikkaamman oloinen. TCA:n lentomallista tuntee jalanpohjallakin, miten yksinkertainen se on. Hikoiltuani ja kiroiltuani Tiny Combat Arenan Harrierin kanssa asensin ensimmäistä kertaa ikinä DCS Worldiin joskus ostamani AV8B:n ja menin kokeilemaan, olenko lopultakin menettänyt mojoni, onko viimein aika eläköityä ja jättää virtuaali-ilmailu teini-ikäisille re. Harrier on nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa ainut lennettävä laite, joten tässä pelissä puoli valitaan pelikaupan kassalla. Ylisimppeleistä yksittäistehtävistä ei ole tällä hetkellä juurikaan iloa, mutta pelin pihvi ja tulevaisuuden potentiaali onkin nimenomaan areenataistelussa. Tiny Combat Arena on hyvää jatkoa uuden Microprosen selkeällä visiolla varustetulle julkaisupolitiikalle. Juuri niin kuin helpon ja nautinnollisen lentomallin pitääkin. Peli vetää easy modea ysäristandardeillakin, mikä ei sinänsä ole huono juttu. Nappuloita ei ole montaa eikä koneen järjestelmien hallinnassa ole paljoa opeteltavaa. Ohjeita lukematta, muutaman nappulan bindattuani olin nopeasti ilmassa, ensimmäisen täydellisesti onnistuneen normaalilaskun jälkeen innostuin kikkailemaan suuttimilla enkä kertaakaan kolahtanut tonttiin, sillä kone opasti hienovaraisen täsmällisesti ja kärsivällisesti, miten sitä pitää lentää. Valloittava sodankäynti Tiny Combat Arena on tällä hetkellä örläriksikin raakile. Ja jos täyden 360 asteen kaiken näkevä tutka (Harrierissa!) ei riitä, maastoon on piirretty isot nuolet ja yksiköt kertovat suoraan, mitä ovat tekemässä. ole tarpeeksi suora vihje, sen nimeäminen Neuvostoliitoksi saattaa jo paljastaa oivaltavimmille, mistä on kyse. Valitettavasti se on myös pirun hankala, sillä sakkaus tai ainakin etäisesti sitä muistuttava lentotila iskee kuin Bayraktar TB2 kirkkaalta taivaalta. Silti, kunhan areenapelimoodi vielä kehittyy ja lentomallia toivottavasti viritellään reippaalla kädellä, Tiny Combat Arenassa on potentiaalia vaikka mihin. Täysin päinvastoin kuin TCA:ssa. Tuplaekstrasääli, sillä kaikki muut ominaisuudet on kuin tehty tajunnanräjäyttävää VR-moninpelielämystä ajatellen. Myös sen helposti lähestyttävää pelimekaniikkaa on pakko arvostaa, peliohjaintuki on hyvä ja esimerkiksi TrackIR toimii. Tiny Combat kompuroi myös toisella, kevytsimulaattoreille valitettavan tyypillisellä tavalla. ikan ansiosta TCA olisi suorastaan ihanteellinen VR-peli, mutta valitettavasti sen suuntaisia suunnitelmiakaan ei ole olemassa. Ja vaikka Harrier ei ole oikeastikaan pilviä riepotteleva koiratappelukuningas, TCA:ssa se muistuttaa usein enemmän B-52:ta. Oikeat lentokoneet on suunniteltu mahdollisimman helpoiksi lentää, ja ne käyttäytyvät johdonmukaisesti jokaisen lennon alusta loppuun, kuten myös pääsääntöisesti tarkasti mallinnetut, huippurealistiset simulaattorit. Ilmavaivat päätyvät otsikoihin, mutta sota ratkeaa maassa. Selkeän, pelkistetyn ja hyvin pyörivän gra. Yksi yksinkertainen maasto ja tehtävä ei anna edes kovin tarkkaa kuvaa siitä, millainen valmiista pelistä on tulossa. Kehittäjä on kuitenkin selvästi oikealla polulla, sillä juuri nyt työ keskittyy maasodan monipuolistamiseen ja tasapainottamiseen. Ainakin, jos tykkää yksinpelistä, sillä VR:n puutteen lisäksi moninpelittömyys olisi voinut unohtua sinne ysärille. Maajoukkojen tukeminen on Tiny Combatissa kaikki kaikessa. Harrier on monin tavoin älyttömän kiinnostava lentolaite, mutta juuri sen vuoksi myös haastava mallinnettava
Ehkä syy ilmaisun raikkauteen löytyy kehittäjien taustasta. -aiheista. 60-luvulla turhautuneet miehet katosivat metsään. Aivan kuin itse kuolisin pimeässä metsässä Kehittäjät ovat tajunneet, että selitysten sijaan kauhun tekee tunnelma, jota rakennetaan sarjakuvamaisen retrotyylin ja piipittävien melodioiden avulla. Tunnin kesto on skaalaltaan pieni, mutta kahdeksan euron sopurahaan ei ylihinnoiteltu. Demon valoa tihkuva niitty johdattaa gra. Viivästyksen syy on mainittava, koska se liittyy tiukasti tekemiseen: yksinäisen sankarikoodaajan burnout. Hän ei ole varma, onko Lee se oikea isä tai haluaako hän itse olla äiti. Siksi tämä tapaus pitää hakea Argentiinasta. Peli ammentaa lähteistä lähinnä vuosiluvun ja piirteitä olennon ulkonäöstä. Mothmen 1966 on suora ja selkeä, mutta jättää varaa tulkinnalle. 56 161940_.indd 56 161940_.indd 56 25.8.2022 20.46.03 25.8.2022 20.46.03. Koira näkee jotakin, mitä ihmiset eivät. ikaltaan eri tunnelmaan kuin pimeyteen kietoutunut ensimmäinen osa, mikä herättää lupauksen vaihtelusta trilogian sisällä. Antero Kyyhky MOTHMEN 1966 Hyvää kauhupeliä on vaikeampi löytää kuin selvää miestä Popedan keikalta. Lyhyyteen on tulossa paikkausta, sillä peli on osa Pixel Pulps -trilogiaa. Victorian kylmyys loukkaa leveäharteisen ja nopeasti mustasukkaisen Leen mieheyttä, ja hän pyrkii todistamaan maskuliinisuuttaan uhkarohkeilla teoilla. On harvinaista, että kirjailija osaa loitsia myös hyvän pelitarinan, eikä lopputulos ole kuvailevan kielen täyttämää yliselitystä. Valinnat johtavat joko kuolemaan tai eteenpäin, joten Telltale-tyylisestä perhosvaikutusten ketjusta on turha haaveilla. Tämä kombo onkin se vaikein. Älä riko komboa Arviointi on helppoa, sillä LCB Game Studios tekee lähes kaiken oikein, kun genrenä ovat kevyet seikkailupelit. joja ja Richard Geren tähdittämä elokuva. Mothmen 1966 tapahtuu kokonaan vihreässä valossa hohtavassa yössä, jossa nuorta suhdettaan juhlistava pariskunta, Lee ja Victoria, matkustavat Holt-nimisen miehen huoltoasemalle seuraamaan Leonidit-meteoriparven harvinaista lentoa. Argentiinalainen ulkopuolisuus puhaltaa peliin raikkaita tuulia, aivan kuten suomalainen Remedy tekee kotimaisia tulkintoja anglosaksisista kauhu-, noir-, ja sci. LBS Game Studios on kahden argentiinalaisen ministudio. Pressitiedotteen mukaan Nico Saraintaris on titteliltään kirjailija ja Fernando Martinez Ruppel taiteilija, tiiminä he ovat toimineet jo vuodesta 2012. J otkut retropelit ovat menneisyydestä, mutta Mothmen 1966 on tulevaisuudesta. Kummankin epävarmuus suhteesta toimii Stephen Kingin tarinoiden tavoin lankana, joka yhdistää yliluonnolliset tapahtumat ja tosielämän ongelmat toisiinsa. Kestoa vain yhden yön verran. Mukana tulee demo seuraavasta osasta, joka yhdistää Se-tyylisen nuorisotarinan yksinäisiin vampyyreihin. Juhlaan liittyy synkempiä, aikuistumiseen liittyviä sävyjä. Ihailen paketin toimivuutta. Kirjoittajan on ymmärrettävä antaa pelaajan kokea, eikä kuvailla kokemusta tyhjäksi. Hyvää + Tyyli ja käsikirjoitus ovat tarinapelien kärkiluokkaa. Taustalla vaikuttaa myytti vuonna 1966 Yhdysvalloissa nähdyistä koimiehistä, joista on tehty kirVIHREÄN YÖN PEDOT LCB Game Studios Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Switch, PC, Xbox One, Xbox Series X/S Versio: 1.01 Ikäraja: 16 86 Tulevatko parhaat seikkailupelit tästä lähtien Argentiinasta. Yksinäisen katulampun alla seisoessa mikä tahansa kuulostaa dramaattiselta. Sen pitäisi olla tuntemattomalle kotitietokoneelle julkaistu klassikko, mutta sen viileä tyyli ja tuoreella tavalla aukeava tarina kertovat sen olevan vieras kulkija, ihmisasuinen pitkä tummapukuinen olento, joka lähestyy pahoilla aikeilla yksinäisten valojen suojelemia kotipihoja. Toinen tärppini latinalaisen Amerikan peliteollisuudesta on venezuelalainen VA11 Halla-A: Cyberpunk Bartender Action, jonka jo vuodelle 2020 odotettu jatko-osa on tämän vuosikymmenen odotetuimpia indiepelejä. Ulkoasua ja vahvaa tarinaa ei voi erottaa, vaan ne yhdessä luovat intensiivisen kokemuksen. Historiallinen paikantamattomuus ja omalaatuinen väriskaala tekevät kokemuksesta salaperäisen, aivan kuin olisimme kollektiivisesti unohtaneet C64:n kanssa kilpailleen kotitietokoneen, jolle peli on ilmestynyt. ”Haluamme keskustella kanssasi Red Dead Redemptionin pisteistä.” Matti-Katti ja Sika-Mika rakastavat tyhjiä huoltoasemia öisin. Victorialle suhde on rakkauden lisäksi uhka, sillä hänelle sitoutuminen merkitsee naiseuden muuttumista äitiydeksi. Mukana on lyhyitä taistelukohtauksia ihmeellisiä olentoja vastaan, muutama hidastava puzzle ja pasianssi-minipeli. Pariskuntaa häiritsevät pimeyden asukit: autoja päin lentävät lepakot, kojootit, ötökkämiehet ja muut meteoriparven houkuttelemat kummajaiset. Pelattavat elementit ovat minimalistisia, mutta valinnoissa on käytetty keskivertoa visual novelia enemmän luovuutta. Huonoa
Kypsyyden huomaa esimerkiksi siitä, että pelimekaniikka on kyllästetty erilaisilla pienillä jipoilla. Lisäksi laivan tielle voi tulla jäävuoria, jotka on räjäytettävä pois tieltä. Erityisesti tematiikan rakentaminen onnistuu erittäin hyvin. Pelaajien kohtaamat esteet eivät ole vain luonnollisia, sillä kahdeksasta miehistön jäsenestä kaksi palvelee pahoja voimia. Hyvää + Temaattisesti erittäin onnistunut, kompaktin kokoinen kokonaisuus. Hätää ei olisi, mutta miehistön joukossa on matkaa hidastavia pettureita. Se on pettureille tiukka paikka, sillä selkäänpuukottajan riski paljastua on suuri. Joka tapauksessa noitavainon kiihtyessä kovaksi keskipelin vaiheilla kommunikaatiokyvyttömät pelaajat jäävät helposti altavastaajiksi. Petturin elämää Pelaajilla on kolme seurattavaa mittaria: nälkä, lämpö ja terveys. Kaksikko tietää toisensa, mutta loput miehistöstä joutuu aloittamaan pelin epätietoisina muiden varsinaisista tavoitteista. Kentät ovat täynnä pieniä yllätyksiä, ja esineiden erilaisia käyttöja luomistapoja kannattaa opetella. Laivan suunnittelijalla on ollut selvästikin jonkinlainen visio miehistön rähinäluonteesta, sillä aluksessa on enemmän putkia kuin ruotsinlaivalla: yksi jokaiselle miehistön jäsenelle. Mikäli kapteeni tötöilee aluksen kivikkoon tai teräsjäähän, on vuotokohdat korjattava. Kaikki eläimet eivät anna lihaansa yhtä helpolla kuin hylje, sillä sudet ja erityisesti jääkarhut ovat hyvin vaarallisia, erityisesti huonosti varustetuille retkeilijöille. Huonoa . Aiemmat retkikunnat ovat jättäneet jälkeensä paljon varusteita ruoasta ja aseista etenemisen kannalta välttämättömään hiileen ja dynamiittiin. Ampuma-aseita on, mutta ne ovat harvinaisia. Taistelua ja remonttihommia 1900-luvun alussa laivat olivat puuta, höyrykattilat rautaa ja Arktis tuntemattoman maaginen jääaavikko. Harmillisesti tekstipohjaista viestintää ei ole käytössä lainkaan, sillä peli mallintaa puheen kantamaa ainoastaan lähistöllä oleville pelaajille. Totutusta poiketen kuolleet puhuvat, sillä putkassa olevien pelaajien kanssa voi keskustella. Arktinen pimeys ja kuolemanpelko toimivat kuin Carpenterin The Thing -elokuvassa, eikä pelaajalle avata liian tarkkaan petturien tai heidän takanaan vaanivien pimeyden voimien merkitystä. Aloitusvarusteet ja pienet yksilölliset lisäbuustit eivät ole ratkaisevan eriarvoistavia. Laukkuun mahtuu ainoastaan kahdeksan erilaista esinettä tai raaka-ainetta, vaikka jotkin esineet kasautuvatkin. Tuuli on tyyntynyt, joten eteen pääsee vain koneiden avulla. Onneksi pettureilla on myös useita epäsuorempia sabotaasikeinoja. Henkimaailman tilassa kulkeminen paljastaa salaisuuksia. 57 161808_.indd 57 161808_.indd 57 25.8.2022 20.47.09 25.8.2022 20.47.09. Harvinaisen yleisavaimen löytäjä voi myös vapauttaa yhden pelaajan putkasta, näitä ”lisäelämiä” on tosin tarjolla vain yksi. Silti harmillisen paljon maastosta löytyvää tavaraa on jätettävä kylmästi jälkeensä. Dread Hunger on vähemmän veikeä vaihtoehto lystikkäälle Among Usille. Työpöydällä on mahdollista työstää käyttöön erilaisia laukkuja ja tynnyreitä, jotka auttavat varastonhallinnassa. Monet vehkeistä ovat monitoimityökaluja. Karu jäätikkö vaikeuttaa matkantekoa ja koksivarastotkin alkavat huveta. Takaisin luontoon Miehistössä on kahdeksan jäsentä, joiden erot ovat pieniä. He loihtivat esiin monenlaista kiusaa, loitsuista kirjaimelliseen selkäänpuukotukseen, estääkseen aluksen etenemisen. Kuolema ei ole lopullinen, sillä henkensä heittäneet päätyvät omanlaiseensa helvettiin: laivan putkaan. Eikä ammuksiakaan ole liiaksi tarjolla, joten jokaisen on syytä olla varustautunut jonkinlaisella vastustajan lähityöstövälineellä. Pimeyden kätyreillä on useita keinoja hihassaan, joista suora väkivalta muuta miehistöä kohtaan on äärimmäinen ja riskialtis siirto. Luonto antaa antimiaan myös eläinmuodossa. Esimerkiksi hylkeet ovat annos herkullista lihaa sekä polttamiseen sopivaa traania. Ruoan ja lämmön puute nakertaa terveyttä kiihtyvällä tahdilla, joten huollon järjestäminen on tärkeää. Kierroksen aikana aurinko ehtii nousta ja laskea useita kertoja, erityisesti yöllä on syytä hakeutua turvalliseen, lämpimään kotikoloon, tai kuolla. Sen sijaan englanninkielisiä kierroksia on auki aulassa yleensä vain muutamia, eikä suomenkielisiä tullut vastaani kertaakaan. Vaikka kyseessä on näennäisesti ensimmäisen persoonan toimintapeli, kuluu suuri osa vajaan puolen tunnin mittaisesta kierroksesta keräillessä resursseja maastosta ja työstäessä niistä erilaisia työkaluja tai ruokaa. Vaikka aluksen kyydissä miehistö on turvassa luonnon haasteilta, on kaikkien syytä lähteä samoamaan jäätikköä. Löydetyt hiiliaarteet saattavat lipsahtaa vahingossa meren pohjaan, laivan boileriin voi päätyä ruutia tai messissä porisevaan ruokapataan myrkkyä. Uusia niksejä avautuu vielä lukuisten tuntien jälkeen. Pettureilla on käytössään pimeyden loitsuja, kuten väliaikainen laajennettu näkökyky tai verenhimoisten kannibaalien kutsuminen miehistön kimppuun. Laivan ruumasta löytyy koodilukolla suojattu asevarasto, jonka avaaminen vaatii maastosta löytyviä vihjelappuja ja pelaajien yhteistyötä. KUOLEMAN KYLMÄ KOURA Dread Hunger Team / Digital Confectioners Arvosteltu: PC Versio: 1.0.13 Minimi: Quad-core 2,5 GHz, 8 Gt muistia, Geforce 760 GTX Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 16 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 18 81 Kuin The Thing pelinä. Käytännössä alkuvarusteiden merkitys tasoittuu pelaajien löytäessä tavara-aarteita maastosta. Risto Karinkanta DREAD HUNGER Dread Hungerissa kaikilla on kylmä ja nälkä, mutta pelin varsinainen The Thing on se, että jotkut kavereista ovatkin vihollisia. Nämä esteet ovat harmillisia, sillä Dread Hunger on mielenkiintoisimpia tarjolla olevia petturipelejä. Omikronin kaltaista maailmanvalloitusta lähtee yrittämään Dread Hunger, jonka tuotantoarvot ovat keskimääräistä pikseli-indiejulkaisua komeampia. Höyrykattila vaatii koksia, jota löytyy maastoon hylätyistä hiilivaunuista. Varsinainen tappaminen ei kuitenkaan ole pääosassa. Miehistön tehtävänä on saattaa laiva arktisen joen tai salmen läpi. Jäätävään mereen hyppääminen oli typerä idea, eikä nuotiota ole mailla halmeilla. Lisäksi petturit voivat rakentaa syrjäisille paikoille toteemeja, jotka vahvistavat loitsujen tehoa. Kaiken tämän ihanuuden voi pilata mikrofoniin rääkyvä muksu, jonka vanhemmat eivät ole ymmärtäneet Dread Hungerin olevan kannibalismia ja julmuutta sisältävä K-18-julkaisu. Vaikkapa jäähakku napsahtaa yhtä hyvin liukkaaseen seinämään auttamaan kiipeämisessä kuin naapuripunkassa kuorsaavan takaraivoon. Selviytymiskauhu mahdollistaa jopa roolipelimäisen lähestymisen hyvässä seurassa. Käytännössä kielitaidon on syytä olla hyvässä terässä. Voitto ei vaadi muiden suoraa tappamista, myös aluksen riittävä vaurioittaminen tai riittävä ajan tuhlaaminen kelpaa. Koronaeristys toi markkinoille useita juonittelupelejä, joista Among Us on tunnetuin. Hyvän seuran löytäminen vaikeaa. Seuran taso vaihtelee, pimeys silloin suojelee Juonittelupeleissä ongelma on usein soveltuvan peliseuran löytäminen, eikä Dread Hunger ole poikkeus. A rktinen tutkimusalus on pulassa. Peli on löytänyt yhteisönsä Kiinasta, joten mandariinintaitoisille seuraa löytyy loputtomasti. Sotilaalla on alussa pistooli, kapteeni taas pystyy navigoimaan laivaa nopeammin. Mikrofoni on käytännössä pakollinen, sillä äänettömät pelaajat saatetaan jopa heittää ulos aulasta
Vauhdikkuus ja taitoa vaativa tasohyppely ovat erinomaisessa balanssissa. Maaliin pääsee useampaa eri reittiä, mikä houkuttelee koluamaan alueita yhä uudelleen. Sarjan debyytissä bonuskenttä on villisti pyörivä sokkelo, myöhemmissä osissa nähdään hahmon takaa kuvattuja pseudokolmiulotteisia aarrejahteja. ikan sekaan ihan saumattomasti, mutta ainakin ne on tehty älyttömän hyvin. Kantavana ideana Sonic poukkoilee nykyhetken, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä: samasta kentästä on kolme eri versiota, yksi per aikakausi. Hurjaa kaahausta on vähemmän ja perinteisempää tasoloikintaa enemmän: parhaana esimerkkinä vedenalainen Labyrinth Zone, jossa meno hidastuu matelevaksi tarkkuusloikinnaksi. Mukaan on ympätty jopa lyhyitä juonta kuljettavia välinäytöksiä. Mukana roikkuu kaksihäntäinen Tails-kettu, jota toinen pelaaja voi yrittää ohjata Sonicin määrätessä tahdin. Sonic CD, mielipiteitä jakava aikamatkailu. Joidenkin mielestä peli on sarjan paras, minä en ikinä oppinut pitämään kaoottisen sekavista kentistä, joista puuttuu tunnistettavat maamerkit. Ideana ei ole haalia kaikkia sormuksia, vaan rinkuloihin kannattaa suhtautua halpoina henkivakuutuksina, jotka kannustavat riskinottoon ja Mario-pelejä rämäpäisempään pelityyliin. Melkein yhtä paljon iloa on erikoiskenttien uudesta 3D-rutiinista, jonka ansiosta hahmon takaa kuvatut Uudet välianimaatiot eivät istu retrogra. S ega Saturnille ilmestyneestä Sonic Jam -kokoelmasta (1997) alkaen erimuotoisia Sonic-uusintapainoksia on kertynyt vuosien saatossa hirmuinen määrä, varmaan jo enemmän kuin sarjassa on pelejä. ipperikuulamainen fysiikanmallinnus ja ennen kokematon nopeus veivät koko tasoloikkagenreä uuteen suuntaan. Viuhti vauhti ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys, vaan tempon ylläpitäminen vaati taitavaa pelaamista ja kenttien niksien opettelua. Pakettiin on läntätty olennaisimmat pelit, eli Mega Drivelle ilmestyneet Sonic the Hedgehogit 1–3 (& Knuckles) sekä Mega CD -lisälaitteen lippulaivapeli Sonic CD – pieniä lisäkilkkeitä ja Sonic Teamille ominaista typerehtimistä unohtamatta. Se ei ole pelkästään positiivista: välistä tuntuu kuin peli rullaisi automaattiohjauksessa. Uljaimpaan iskuunsa Sonic hiottiin sarjan kolmososassa, joka aikatauluongelmien vuoksi julkaistiin alun perin kahtena pelinä: Sonic the Hedgehog 3 (1993) ja Sonic & Knuckles (1994). Möhömahaisen Dr. Sonic 3 & Knuckles on 16-bittikauden parasta A-ryhmää pelityypistä, alustasta ja katsantokannasta riippumatta. Kenttäsuunnittelu on enimmäkseen oivallista, joskin mukana on se 16-bittikauden oikeasti huonoin kenttä, eli tympeitä väijytyksiä kuhiseva ylipitkä Metropolis Zone. Moduulit yhdistämällä pelin pääsi pelaamaan yhtenä pitkänä kokonaisuutena. Juhlahumussaan Sega on arvioinut ajankohdan otolliseksi jälleen yhdelle kokoelmalle. Pesäerona aikakautensa tusinahyppelyihin Sonic-pelien kenttäsuunnittelu ei ole ahtaan putkimaista, vaan alueet vierivät liki yhtä vapaasti pystykuin vaakasuunnassa. Kolmonen oli kunnian hetki Jälkiviisaana on helppo todeta, että ykkösosassa (1991) täydellisen Sonic-pelin resepti oli vielä vähän hakusessa. Laajakuvaa ja uusia liikkeitä Originsin ehdoton valttikortti on widescreen-tuen lisääminen jokaiseen peliin. Ja taas mennään! Sonic Origins -kokoelma keskittyy taas vaihteeksi sarjan alkupään ikivihreisiin, tällä kertaa remasteroituina 4K-aikakaudelle. Ei ihme, että alkuperäisellä sapluunalla tehtyä Sonic Maniaa (2017) pidetään parhaana Sonic-pelinä sitten 90-luvun. Alun perin tämän kokoelman piti ilmestyä Sonic the Hedgehog -elokuvan (2020) kylkiäisenä, mutta syystä tai toisesta julkaisu viivästyi kahdella vuodella. Robotnikin himoitsemia kaaossmaragdeja. Tärkein pelillinen uudistus on spin dash -liike, jolla kiihdytetään kätevästi nollasta sataan vaikka kuopan pohjalta. Jatko-osissa peruskaavaa ei myllätty radikaalisti, sitä vain jalostettiin eteenpäin uusilla erikoisliikkeillä ja sidekickeillä. Markkinavoimien painostuksesta kiireellä kyhätyssä kakkososassa (1992) fokus on entistä enemmän nopeudessa. Piikeistä, epäreiluista projektiiliansoista sekä hukkumakuolemista tunnettu kenttä on julistettu moneen kertaan pelisarjan huonoimmaksi, mutta tavallaan pidän siitä, että ykkönen uskaltaa tarjota ihan aidon haasteen. Siili, joka muutti maailmaa Nykyaikaisten, toinen toistaan keskinkertaisempien Sonic-pelien valossa voi olla vaikeaa ymmärtää, että 90-luvun alkuvuosina Sonic the Hedgehog oli aito merkkitapaus. Alkujaan 4:3-telkkareille tehdyissä 2D-Soniceissa laajakuvasta on oleellista hyötyä, sillä se helpottaa warppinopeudella vilisevän maiseman hahmottamista: ansat ehtii bongata jo reilusti ennen niihin törmäämistä. HISTORIAN SIILIEN HAVINAA Sega Arvostelu: PS5 Saatavilla: PS4, Nintendo Switch, Xbox One, Xbox Series X/S, PC Ikäraja: Ei tiedossa Silmukasta ja hullunmyllystä toiseen spurttaillessa äkkikuoleman vaaraa lievittää yksinkertaisen nerokas vahinkosysteemi: kunhan hallussa on yksikin taikasormus, Sonic ei yhdestä puraisusta kuole, vaan tyhjentää taskunsa pitkin peltoja. Keräämällä kaikki näkee ”oikean” loppuratkaisun. Kentät ovat huonoimmillaankin sarjan parhaimmistoa, ja peruspelaamista on piristetty tuoreilla ideoilla, kuten uusia liikkeitä mahdollistavilla elementtisuojilla. 58 161807_.indd 58 161807_.indd 58 25.8.2022 20.51.37 25.8.2022 20.51.37. Lassi Hietala Sininen vauhtisiili Sonic täytti kesäkuussa 31 vuotta. Uutena pelattavana hahmona esiteltiin Knuckles-nokkasiili, joka seinäkiipeilytaidoillaan pääsee Sonicilta ja Tailsilta salattuihin paikkoihin. Nostalgiannälkäisiltä faneilta on nyhdetty rahat pois vähintään kerran konsolisukupolvessa. Keräilykin tosin kannattaa, sillä riittävä potti sormuksia avaa pääsyn erikoistasoille, joissa jahdataan Dr. Kaikesta huomaa, että tekijät olivat luovuutensa huipulla ja tiesivät täsmälleen, mitä olivat tekemässä. Tällä kertaa Sonicin helmoissa roikkuu Amy Rose, neito pulassa. Peli oli pääosin eri porukan tekemä, minkä huomaa löysemmästä pelituntumasta ja tyyliltään poikkeavasta kenttäsuunnittelusta. Siksi 16-bittiset originaalit pelittävät vielä vuosikymmenien jälkeen, siinä missä modernit raiteilla kulkevat 3D-Sonicit hautautuvat pölyyn. Robotnikin robottiarmeijaa vastustava, piikkipallona kierivä ja pomppiva sininen vauhtisiili oli enemmän kuin yksi sadoista Marion kaatajista: hahmon . Mega CD -lisälaitteen vetonaulaksi tehty Sonic CD (1993) on puolestaan ristiriitaisempi tapaus
Ajattoman tyylikästä pikseligra. Osa lisäyksistä ja muutoksista on turhia tai täysin typeriä. Vanhassa vara parempi Kokoelman muu anti on lähinnä kuriositeettiosastoa. Sonic-faniksi tiedetyn Popin Kuninkaan oli näet tarkoitus tehdä musiikit koko peliin, mutta vuoden 1993 skandaalin jälkimainingeissa Sega vetäytyi yhteistyöstä. Peleihin on myös lisätty sinänsä upeasti animoidut alkuja loppuvideot, jotka kuitenkin jäävät vähän irrallisen oloisiksi koristeiksi. Tämä vielä menisi, mutta kun kuolemisesta on tehty samalla täydellisen vaaratonta: Sonicin saa tapattaa vaikka sata kertaa, ja tilanne kelataan aina turvallisesti edelliseen tarkistuspisteeseen, ilman yhdenkään kolikon menetystä. 4:3-kuvasuhteessa, eikä uusia liikkeitä saa silloin käyttää. Pahus vain, että liikkeet on ilmeisesti puukotettu vanhaan koodiin kummemmin testaamatta. Segan ja Michael Jacksonin yhteistyö alkoi 80-luvulla, jolloin Sega tehtaili muutaman pelisovituksen Moonwalker-elokuvasta. osuudet pyörivät pehmeästi. Paketin paras täky eli laajakuva on itse asiassa jo vanha juttu: kahdesta ensimmäisestä Sonicista sekä Sonic CD:stä on ollut pitkään saatavilla 16:9-kuvasuhteella varustetut Android-versiot, Sonic 3 & Knucklesista on puolestaan fanien tekemä loistava Angel Island Revisited -modi, jossa on paitsi laajakuvatuki, myös oikeat musiikit *). Suosituimman salaliittoteorian mukaan asiaan liittyy Segan vuosikymmenten takainen veljeily itsensä Michael Jacksonin kanssa! Huhutaan, että poistetut biisit olisivat olleet Jacksonin tai ainakin hänen hovituottajiensa käsialaa. Ummikolle ja kasuaaliretroilijalle Origins on toki kätevä tapa kokea neljä klassikkopeliä samassa paketissa. Väitteitä huhujen paikkansa pitävyydestä on esitetty puolin ja toisin. Pari Jacksonin biisiä jätettiin kuitenkin peliin kreditoimattomina. Areenoita on joko hieman venytetty tai niiden laidoille on pystytetty aidat. Vaikka pelien rakastetut ääniraidat ovat mukana uljaine alkuperäissaundeineen, erikoisesti Sonic 3:n pari parasta biisiä on korvattu yhdentekevillä pimputuksilla. ikkaa ei olla menty peukaloimaan, ja hyvä niin. Mikä on outoa, sillä konepellin alla hyrskyttää Sonic Maniaa moitteettomasti pyörittänyt Retro Engine. Maksuvälineenä käytetään pelatessa ansaittuja kultakolikoita, tosin tietyistä turhakkeista pyydetäänkin sitten ihan oikeaa rahaa – ei kiitos! Sonic Origins on kenties normisuoritusta suuremmalla vaivalla kasattu kokoelma, mutta lopputulos jää silti kädenlämpöiseksi. Originsin yksi karvaimmista ja omituisimmista puutteista löytyy musiikkipuolelta. Väitetään, että juuri tämän lisenssisotkun vuoksi kolmonen paitsi puuttuu usealta kokoelmalta, myös vedettiin pois Steamista aivan Originsin julkaisun tienoilla. Pelata saa toki myös alkuperäisillä säännöillä aikarajoineen ja game overeineen, mutta ainoastaan *) MITÄ TAPAHTUI KOLMOSEN MUSIIKEILLE. Perimmäisiä syitä muutokselle voi vain arvailla. Don’t fear the reaper Hyvänä nykyajan mukavuutena peleihin on lisätty näppärä tallennustoiminto, eli häipyä saa milloin vain ja palatessa tilanne jatkuu viimeisimmältä lyhtypylväältä. Kakkosessa esitelty spin dash -liike onnistuu nyt myös Sonic ykkösessä, lisäksi joka peliin on ympätty Sonic Maniasta tuttu erittäin kätevä drop dash, jolla siili tiputetaan kamaraan suoraan ilmalennosta. Vuosien kuluessa Sega menetti kappaleiden käyttöoikeudet. Ihan hauskaa kikkailua, mutta kuitenkin vain kikkailua. Tällaisenaan uusien liikkeiden käyttäminen vanhojen rinnalla tuntuu irtonaisen epätyydyttävältä. Mega Drivelle tullut tasohyppely on niistä tunnetuin. Korvikerallit ovat kai peräisin pelin betaversiosta. Jotain kummaa on muuten tapahtunut Tailsille: ketunretale ei pysy vauhdissa mukana senkään vertaa kuin männävuosina, vaan jää jumiin joka nurkkaan. Huonoa . Kolmiulotteiset bonuskentät pyörivät vihdoinkin pehmeästi. Uusista mooveista olisi hyötyä erityisesti sarjan ensimmäisessä osassa, jossa meno tyssää turhan herkästi rinteiden kupeisiin. Älkää siis vielä luopuko alkuperäisistä pelikaseteistanne, paras Sonic-kokemus saavutetaan vastaisuudessakin vanhoilla vehkeillä. Äärimmäistä Sonic-kokemusta kaipaava voi pelata kaikki pelit peräjälkeen yhtenä pitkänä maratonina (Story Mode) ja jälkkäriksi vetäistä kentät vielä uudelleen läpi peilikuvaversioina. Toisena merkittävänä lisäyksenä Sonicin liikekavalkadia on päivitetty. Originsissa jonnekin kakkosen syövereihin on muuten piilotettu pelattavaan kuntoon remontoitu Hidden Palace Zone, joka saksittiin alkuperäisestä Mega Drive -versiosta... Lisäpuuhasteluna tarjolla on pomokimaroita sekä haastetehtäviä, joissa päämääränä on esimerkiksi mennä kenttä läpi hallussaan tietty määrä sormuksia tai tuhoamatta ainuttakaan vihollista. Hikikarpaloita nostattavat aikarajatkin on poistettu. Kakkososassa Sonic sai apurikseen Tailsin, kaksihäntäisen ketunreppanan. 59 161807_.indd 59 161807_.indd 59 25.8.2022 20.52.11 25.8.2022 20.52.11. Hardcore-fanit sen sijaan pettyvät alkuperäistä hieman tökkivämpään pelattavuuteen ja täysin tarpeettomaan kädestäpitelyyn. Kuitenkin aivan vastikään esimerkiksi Sonicin pääohjelmoija Yuji Naka twiittasi Jacksonin osallistuneen kolmososan biisien tekoon ja Sonic Teamin vierailleen Jacksonin kotona Neverland Ranchilla. Lopputuloksena peleistä on tapettu jännitys ja se vähäinenkin haaste, mikä niissä alkujaan oli. Ihme touhua. Laajemman 16:9-kuvasuhteen vuoksi pomotaisteluita on jouduttu tuunaamaan. Jollei vielä tämän jälkeen ole ankarassa Sonic-ähkyssä, voi vielä piipahtaa Sonic-museoon availemaan monenkirjavaa krääsää vanhojen ohjekirjojen valokopioista musiikinpätkiin. Pääpelimuodossa eli Anniversary-tilassa perinteiset lisäelämät ja continuet on korvattu kultakolikoilla, joita vastaan voi muun muassa yrittää pieleen mennyttä smaragdijahtia saman tien uusiksi. Pelien maailmassa monta on ihmeellistä tarinaa. Periaatteessa kelvollinen Sonic-kokoelma, joka on mokattu panostamalla epäolennaisuuksiin. Originaaleja säännöllisesti pelaavana veteraanina olin huomaavinani kontrolleissa hienoista syöttöviivettä. Outona muutoksena pomojen kurmottaminen ei onnistu heti niiden ilmestyessä ruutuun, vaan vasta kun ne lyllertävät asemiin ja aloittavat taistelun. Uskoo ken haluaa. Vaan kunpa helpottaminen olisi jätetty siihen! Joku markkinointiuuno on nimittäin saanut kai päähänsä, että vanhat 2D-tasoloikat ovat nykylapsille liian vaikeita, niinpä pelaajan paapominen on vedetty äärimmäisyyksiin. Jähmeyden vaikutelma on onneksi aika vähäinen ja saattaa ennemmin johtua PS5:n langattomasta ohjaimesta kuin pelistä. Ylimääräisten kilkkeiden kyhäämisen sijasta Sonic Team olisi saanut käyttää tarmonsa pelattavuuden hienosäätöön ja vaikka palkata Sonic Maniassa ihastuttaneen Tee Lopesin tekemään temppunsa koko soundtrackille. Jopa vesikentässä riittää menoa ja melskettä. Sonic 3 & Knuckles on koko sarjan kruunu. Hyvää + Mukana neljä klassikkopeliä laajakuvatuella parannettuna. Hurja kiihdyttely tuntuu välillä rikkovan pelien fysiikkarutiinin, ja drop dash toimii tönkömmin kuin pitäisi: suunnan korjaaminen viime hetkellä ei onnistu, vaan siili kierii pökkelönä alkuperäiseen suuntaan
Seuraavaksi . Hyperpotku menee läpi vaikka harmaan kiven. M ario Strikers Battle League esittelee uudelle sukupolvelle Gamecubella ja Wiillä (v)ihastuttaneen arcade-futiksen. Lassi Hietala MARIO STRIKERS BATTLE LEAGUE Kun prinsessa on pelastettu eikä viiksiveljeksillä ole asiaa golfradalle, Sienivaltakunnassa pelataan rähinäpalloa. Täysi sikailu kuitenkin kostautuu, sillä pallottoman pelaajan taklaaminen takaa tämän joukkueelle sattumanvaraisen erikoisesineen. Audiovisuaalinen puoli on nintendomaisen vahvaa tasalaatua. Täyteen hintaan tätä on vaikeaa suositella, mutta alelaariin kolahtaessaan Mariopallo käynee makoisasta välipalasta ja vaihtelusta iänikuiselle Änärille (jota ei muuten vieläkään saa Switchille, prk!). Ydinongelma on pitkäjänteisen sisällön puute. naali. Pelaajien ominaisuudet voi päätellä jo hahmon ulkomuodosta: esimerkiksi pieni, mutta nopeasti vipeltävä Toad juoksee ketterästi Donkey Kong -körilään ohi, muttei pysty taklaamaan raamikasta apinaa ilman viiveellä kypsyteltävää voimaiskua. Tulevaisuudessa tilanne voi toki parantua. Pinnat pelkän yksinpelin perusteella. Tiiminsä saa kasata vapaasti oman pelityylinsä mukaan – mikään ei estä käyttämästä pelkästään vahvoja tankkeja tai vaikkapa neljää Luigia. Muuten kyseessä on ennemminkin organisoitua joukkotappelua kuin jalkapalloa muistuttava antiurheilulaji. Erilaisia liikkeitä ja hanskattavaa on kuitenkin niin paljon, että olin eri kiitollinen seikkaperäisestä tutoriaalista, joka opettaa askel kerrallaan homman jujun maalinteosta puolustamiseen. Filmaavien diivojen kuningaslajin kanssa yhteistä on vain se, että kummassakin on nurmikenttä ja pallo, joka täytyy toimittaa vastustajan verkkoon. Minultakin pelit jäivät aikoinaan väliin. Hyvää + Hyvä runko huballe hörhöpallolle. Vauhtisienet, vastustajaan ohjuksen lailla hakeutuvat kilpikonnankuoret, pommit ynnä muut yllärit toimivat samalla kuin tavalla vaikkapa Mario Kartissa, joten ilmatila täyttyy ärräpäistä sekä Vja S-siipihävittäjistä. Niinpä yksinpelisisällön potkii puhki parissa illassa. Onneksi Mariopallon pääsyvaatimuksena on pelkästään viehtymys kunnon toimintaan. Vastustajien runttiminen kamaraan tai kentän laitojen sähköaitoihin kuuluu pelin henkeen. Huonoa . Nintendo Onlinen asiakkaille on vielä Strikers Club -pelimuoto, jossa pelaajat pääsevät kisailemaan omissa tai kavereiden luomissa tiimeissä. Aina välillä kentälle ilmestyy himottu voimapallukka, jonka nappaamisen jälkeen on hetki aikaa tujauttaa mahtava hyperpotku. Tynkäturnaukseen ei montaa matsia mahdu. Mutta missä pihvi. Kun potkunapista päästää irti juuri sopivalMIELETÖN MARIOPALLO Nintendo Arvosteltu: Nintendo Switch Versio: Julkaisu Muuta: Paikallinen moninpeli 2–8 pelaajaa, Switch Onlinessa lisätoimintoja. Kavereiden kanssa Mariopalloa olisi jaksanut ehkä pidempään, mutta perheellisenä kolmivuorotyöläisenä minulla ei ole ystäviä. 60 161805_.indd 60 161805_.indd 60 25.8.2022 20.55.02 25.8.2022 20.55.02. Meille online-rajoitteisille tarjolla on vain yksittäisiä näytösotteluita ja muutaman matsin mittaisia, asteittain vaikeutuvia tynkäcupeja, mutta siinä se. Kentältä kantautuvien kommenttien perusteella klubiominaisuudet olivat vielä jutun kirjoitushetkellä torsonpuoleisia: viikoittain päivittyviä rankinglistoja ja haasteita, muttei sen kummempaa. Häpeäkseni tunnustan myös ymmärrykseni jalkapallosta rajoittuvan lapsuuden pihafutikseen. Ka-ching! Joukkueen neljä kenttäpelaajaa poimitaan kymmenen tutun Nintendo-hahmon joukosta. Viiksimiehiä kenttään Pintapuolisesti Strikers vaikuttaa peliltä, jonka idean oivaltaa tarttumalla ohjaimeen. Matsien pelaamisesta ansaitaan rahaa, jolla voi ostaa hahmojen ominaisuuksiin vaikuttavia erikoisvarusteita. Varustelumekaniikka olisi voitu vetää ihan kunnolla överiksi. Smashbrosmaista vipellystä ja räjähtelyä pursuilevien pelitilanteiden luettavuutta haittaa etäälle vetäisty kamerakulma: gra. Ehosteet ovat kaksiteräinen miekka: esimerkiksi juoksunopeutta parantavat lenkkarit saattavat heikentää voimaa samassa suhteessa. Meininki on täyttä anarkiaa: lätty lätisee, maalin voi tehdä vaikka heittämällä, eikä rangaistuksista tai erotuomareista ole kuultukaan. Minun peleissäni raaka voima jyräsi kepeäjalkaiset bukka... Kuvan suttuisuudesta ja ajoittain pätkivästä ruudunpäivityksestä tosin huomaa jälleen, että Switchin ikääntyvä rauta köhisee viimeisiään. 78 Viihdyttävää arcade-futailua ilman pitkäjänteistä sisältöä. ikka on aika piperrystä isollakin telkkarilla. Viime kerrasta onkin jo toista vuosikymmentä. Maalin viimeistely tajuttomana rötköttävän maalivahdin vierestä on aina yhtä hilpeää. Pelkkä runko. Pelkästään kontrolleissa riittää sen verran sulateltavaa, ettei Strikers ole mikään itsestään selvä bailupeli. Hallitsemattoman kaaoksen vaikutelma toisaalta sopii peliin – ainakin silloin, kun ei itse ole häviöllä. Uusi Strikers on mariomaisen pelattava, ideatasolla hemmetin hauska peli, josta puuttuu substanssi. Loppujen lopuksi kyse on aika turhasta paskartelusta, sillä perushahmoillakin pärjää eivätkä tuunatut hemmot poikkea taviksista tarpeeksi dramaattisesti. Tämä täysin yliampuvalla, Final Fantasyjen summon-loitsuista muistuttavalla animaatiolla (joihin muuten kyllästyy alta aikayksikön) ryyditetty tujaus on onnistuessaan automaattisesti kahden maalin arvoinen. kukkakepit selvin numeroin. Ei erikoistehtäviä, ei uramoodia, ei managerina pasteerausta eikä kunnon turnausta. Se on sikäli yllättävää, että sarjan kaksi aiempaa osaa, Super Mario Strikers (2005) ja Mario Strikers Charged (2007), eivät olleet mitään isoja hittejä. Potkuissa, syötöissä ja väistöliikkeissä tarkka ajoitus on A ja O: esimerkiksi oikein ajoitettu syöttö menee aina perille, ja väistämällä taklauksen viime tingassa saa lyhyen nopeusboostin. Ikäraja: 7 la hetkellä, on tuloksena sähäkkä voimapotku, jolla on normivetoa suurempi todennäköisyys vilahtaa maaliin tai jopa tyrmätä veskari
Vain satunnaisesti padiin koskevana hiirinäppismiehenä PDP saa minulta hyväksyvän nyökkäyksen. Paiskintakestävyyttä en testannut, koska tavaroiden heittely on vain merkki puutteellisesta tunteiden hallinnasta ja/tai in. Langaton Lift on perushiiri, jossa on standardit viisi nappia ja rulla. Heti kättelyssä voin paljastaa, että pelikäyttöön se ei sovi, tai no ehkä Civilizationin ja vastaavien pelaamiseen, niihinkin akuutissa hätätilanteessa. Appi padin säätämiseen oli hyvä, ja padi itse kesti paitsi runnomisen God of Warissa myös yli kaksisataa tuntia Elden Ringiä. Jumalasta en tiedä, mutta Logitech melkein onnistuu, mikä hiiren nimen huomioon ottaen on hyvin ironista. L ift kiinnostaa minua nimenomaan pelitoimittajana: kun päivät kirjoittaa ja illat/yöt pelaa, niin käsi on käytännössä aina samassa asennossa hiiren päällä, eikä kovinkaan karpaasi ole immuuni karpaalisyndroomalle. Tai ehkä se oli rannesyöpä, mutta joka tapauksessa jotain tuntui. Logitechin mukaan ergonomian asiantuntijat siunaavat asennon, joten paremman tiedon puutteessa uskon asiantuntijoita, enkä ole ergonomiakriittinen. Meinasin nostaa kädet pystyyn, sillä aluksi on vaikea tottua outoon asentoon, onneksi aika nopeasti siihen silti tottui. Siinä oli välillä väännössä momenttia, niin että muovi natisee, kun Malenian lähtö alkoi olla vihdoinkin olla milleistä kiinni. Eli siis vaikka silloin, kun hiiren kurssi ajautuu hiirimaton reunaan tai yrittää operoida liian pienessä tilassa. G od of Warin rymistyksessä Xbox One -padini oikea hartianappi, jonka alan ihmiset tuntevat nimellä R1, sanoi taas sopimuksensa irti. uenssereiden showtemppu. KONEHUONE Nnirvi LOGITECH LIFT Konttorirotta tarvitsee erilaisen hiiren kuin pelimyyrä. Mutta hiiri esitti uuden version vanhasta teologisesta knopista: voiko Kaikkivaltias luoda niin raskaan kiven, ettei jaksa itse siNOMEN IST NICHT OMEN Ovh: 79,90 tä saa kyllä nostettua, mutta ei yhtä hyvin kuin sormien muodostamalla nosturiyksiköllä. Se näyttää ja tuntuu viralliselta padilta noin 90 prosentin vastaavuudella, ehkä jotenkin lievästi muovisemmalta. Poikani on vielä vainoharhaisempi: hän ei luota edes 3rd Party -valmistajiin. Nnirvi PDP WIRED CONTROLLER Onko tarvike korvike. Kaupassa paljastui karu totuus. Mutta silti nappi luulee olevansa herkkä hipaisukytkin, mikä ei ollut hauskaa. Ilahduttavasti en löydä valittamista. Liftiä on siis paljon vaikeampi nostaa kuin oikeaa hiirtä. Vaikka minuakin tarvike-padit epäilyttävät, ostin lopulta neljällä kympillä PDP:n valmistaman langallisen Xbox One -padin. Liftissä on karhennus, joten kämmenpohjan avulla hiir61 161623_.indd 61 161623_.indd 61 25.8.2022 20.56.06 25.8.2022 20.56.06. Yllätys, selkeää vikaa ei löytynyt, kytkin naksui kuten pitääkin eikä muoviosissa näkynyt mitään outoa. Joten ostoksille. Jos karhennus olisi myös koko peukalon alla, se auttaisi tuntumaa. Kahdensadan euron Xbox Elite Series 2 ei ole sokko-ostoksena realistinen optio, varsinkin kun viralliset Xbox-ohjaimet, edes minun vaatimattomassa käytössäni, eivät tunnu kestävän, ja Xbox One -padejakin oli kaupassa vain langattomina versioina. Vaikka olettaisin, että ne toimivat myös latausvaijerinsa kautta, en ollut varma, joten 80 euroa tuntui liialta. Mutta Liftiä käyttäessäni tekstin tuottaminen oli tuskaa vain henkisesti, ei fyysisesti, joten ehkä se teki sen, minkä lupasikin. Lift kääntää kättä noin 57 asteen kulmaan eli karkeasti kättelyasentoon. Olen jo kerran aikaisemmin korjannut saman napin kiinalaisilla varaosilla, joten eikun padi taas auki. Luin lukiossa vain lyhyen fysioterapian, joten en tiedä, paljonko sillä on merkitystä, mutta mualaisjärki sanoisi, että asennonvaihtelusta lienee hyötyä. tä nostaa. Olen vainoharhainen enkä luota langattomiin padeihin, varsinkin kun tarvitsen padia lähinnä soulsborneissa, joissa kaikki viive on PAD TO THE XBONE liikaa
Santa Maria, Nina ja Pinto -laivoilla läntistä merireittiä Intiaan etsivä ja matkallaan vahingossa Amerikan löytävä Kolumbus on Altanin käsittelyssä elävämpi hahmo kuin mitä vanhoista koulun historian kirjoista on päähän jäänyt. • Myllylä: Pakanat, Zum Teufel 2022, 332 sivua, hinta noin 30 euroa • Altan: Kolumbus Erään haahuilijan tragedia, Zum Teufel, Asema kustannus ja Täysi Käsi Oy 2022, 88 sivua, hinta noin 25 euroa Wallu RUUDUN TAKAA POIKAMME PELAILEVAT Äiti tuo pikku Kolumbukselle aamupalaa Altanin historiallisessa humoreskissa. Kului lähes tuhat vuotta, kunnes vuonna 2011 Tuomas Myllylä aloitti Arista sekä hänen maailmastaan ja elämästään kertovan sarjakuvan, jolle antoi nimeksi Pakanat. 332 sivua silkkaa mannaa menneistä ajoista kiinnostuneille sarjakuvien ystäville. Jos koulussa korvattaisiin Historian tuulet, Ritari, Forum ja muut kalpeat oppikirjat ainakin hetkeksi Altanin ja Myllylän teoksilla, luulen, että historia nousisi hetkessä kouluissa opiskelijoitten suosikkiaineeksi. Nyt hopealla koristelluissa mustissa kangaskansissa, joiden sisään on koottu kaikki, mitä Arista on tähän päiPAKANAT PAKSUNA vään mennessä kerrottu. Suomen saloilla on poltettu muutakin kuin tervaa ja pontikkaa. Luulen tietäväni vastauksen Petrin kysymykseen: kukaan muu ei ole osannut. Tähän uuteen kokoelmaan on tekstitys uusittu, Myllylä on kirjoittanut uuden esipuheen ja piirtänyt loppuun lyhyen epilogin Arin kuolemasta, ja kirjan päättää arkeologi Sami Ranisen historiallinen tietopaketti Ari Halikon ajoista. Kymmenen vuotta myöhemmin hänen kotitalonsa poltettiin, sukunsa tapettiin ja Ari myytiin orjaksi muille maille. Pakanat vuonna 2022 On kulunut kymmenisen vuotta Ari Halikon ensimmäisestä sarjakuvatulemisesta, ja hän tulee taas. Petri Hiltunen, armoitettu historiallisten sarjakuvien tekijä itsekin (mm. Nuori mies, lähde Intiaan! Zum Teufel sekä Asema kustannus ja Täysi Käsi ovat yhdessä pukanneet markkinoille myös toisen mielenkiintoisen historiaopuksen: Ada-kirjoistaan tutun Francesco Tullio Altanin kirjoittaman ja piirtämän Erään haahuilijan tragedian, joka kertoo Kristoffer Kolumbuksesta. Jos joku toinen suomalainen tekijä pitäisi nimetä, joka yltää kerronnassaan samaan, niin Voro-sarjasta tuttu Janne Kukkonen. Ja opettajainhuoneessa puhetta riittäisi. Tuomas Myllylällä on hyppysissään harvinainen taito kertoa sarjakuvalla pitkää, koko ajan lukijansa tiukassa, lähes hypnoottisessa otteessa pitävää tarinaa, joka vie eikä vikise. Naapurin perhekin voi palaa iloisesti. Ja pää vartaaseen. Taas kului kymmenen vuotta, ja sodissa karaistunut, kasvanut ja matkoillaan rikastunut Ari palasi koti-Suomeen. Nyt on paras aika pistää tikku silmään ja ruveta muistelemaan menneitä, sillä Zum Teufel on pistänyt historiankirjat uusiksi. Näpit irti! 62 161622_.indd 62 161622_.indd 62 25.8.2022 20.56.51 25.8.2022 20.56.51. Mutta siinä missä Kukkonen piirtää tarkasti ja harkiten, Myllylän piirroksissa jyllää voima. Anabasis ja Vala auringolle), kommentoi Pakanat-sarjaa luettuaan, että ei voi kuin ihmetellä, miksi kukaan kotimainen sarjakuvantekijä ei ole tehnyt tällaista aikaisemmin. Vahvalla tunteella ja rujolla viivalla vauhdikkaasti piirretyt kuvat sopivat rosoisuudessaan Pakanoihin kuin nenä päähän. Kustantaja Zum Teufel kuvaa omassa esittelytekstissään kirjaa suomalaisen historiallisen seikkailusarjakuvan moderniksi klassikoksi – ja tuohon on pakko yhtyä. A ri Halikko syntyi vuonna 906. Loppu onkin Suomen ja suomalaisen sarjakuvan historiaa
Näytelmät käsittelivät aiheita, joita muut teatterit tarkoituksellisesti välttelivät, kuten prostituoitujen, rikollisten ja muiden alempien luokkien elämää. Pian tämän jälkeen esiin alkoi nousta myös muita lajityypin teemoja, kuten kasvonsa peittävä tappaja, menneisyyden traumat, uhrien määrän nousu sekä vahvat naishahmot. Rakkauden kaupungissa Varhaisimmat esimerkit slasher-kaavan käytöstä ajoittuvat juuri elävien kuvien keksimisen aikaan. V iimeisen viiden vuosikymmenen aikana slasher-elokuvien kaava on tullut tutuksi jokaiselle kauhufanille. Koukku toimi murhavälineenä myös Tiedän, mitä teit viime kesänä -teinikauhussa ja samantapainen naamio nähtiin 2001 ensi-illan saaneessa slasherissa Valentine. Murhaajan käsistä selviytyy useimmiten vain yksi ainoa henkilö. Naamiomurhaaja alkaa vainota ihmisjoukkoa menneisyyden trauman vuoksi. Toisin kuin esimerkiksi toimintaelokuvissa, tarinan sankariksi nousee yleensä nuori nainen. Hänen aikakaudellaan esityksistä pyrittiin tekemään entistä realistisempia. Tourneurin elokuvista löytyy varhaisimmat elokuvalliset esimerkit slasher-piirteistä, kuten mielensä menettänyt murhaaja, teräaseen käyttö sekä selkeästi esitetty väkivalta. Figures de Ciren (1914) päähahmo on mies, joka lyö ystävänsä kanssa vetoa siitä, että hän uskaltaa viettää yön lukittuna kammottavaan vahamuseoon. Teatteri sulki ovensa 1962, koska sodan jälkeisiin yleisöihin murhanäytelmät eivät vedonneet samalla tavalla. Hän selviää, mutta menettää viattomuutensa. Toisin kuin hänen ystävänsä, jotka asettavat itsensä vaaraan antautumalla hormoniensa vietäväksi, sankaritar palkitaan elokuvan lopussa puhtoisuudestaan. Markus Rojola TÄMÄN ARTIKKELIN PITI ILMESTYÄ THE QUARRY-PELIN (PELIT 8/2022) YHTEYDESSÄ, MUTTA MAAILMANKAIKKEUS OLI ERI MIELTÄ. Elokuvien sijaan kyse oli kuitenkin makaabereista kauhuesitykSLASHER-ELOKUVIEN EDELTÄJÄT sistä pienessä pariisilaisessa teatterissa, joka oli rakennettu vanhan kappelin tiloihin. Jokaisessa esityksessä pyörtyi keskimäärin kaksi katsojaa. Maurey palkkasi näytelmäkirjailija André de Lorden, joka kirjoitti yli 100 näytelmää vuosina 1901–1926. Pelko vie kuitenkin voiton ja mielensä menettänyt mies puukottaa häntä vapauttamaan tulleen ystävänsä. 63 162039_.indd 63 162039_.indd 63 25.8.2022 20.59.56 25.8.2022 20.59.56. Mitä kauhistuneempia katsojat olivat teatterista poistuessaan, sitä suurempi hitti näytelmästä tuli. Oscar Méténierin 1897 perustaman Grand Guignolin esitykset erottuivat alusta alkaen valtavirrasta. Varjoja kankaalla Useimmat varhaisista elokuvista olivat tulkintoja näytelmäteksteistä – eikä ennen sensuurijärjestelmien vakiintumista kauhuakaan kaihdettu. Uhrit ovat tyypillisesti (kohdeyleisön ikää heijastellen) teini-ikäisiä. Paul Lenin vuotta myöhemmin ilmestynyt Kissa ja kanarialintu (The Cat and the Canary) kertoo samankaltaisen tarinan, mutta lisää mukaan slasENSIMMAINEN VIILTO ON SYVIN Kohtaus Grand Guignolin näytelmästä Un Crime dans une Maison de Fous vuodelta 1947. Ei lainkaan hullumpi suoritus 293-paikkaiselta teatterilta! Camille Choisy korvasi Maureyn Grand Guignolin johtajana 1914. Slasherit saivat alkunsa Yhdysvalloissa 1970-luvulla, mutta genren syntymää edelsivät lähes vuosisadan kauhut. Sitä edelsivät lähes vuosisadan kauhut. Alun perin Edgar Allan Poen novelliin perustuva The Lunatics (Le système du docteur Goudron et du professeur Plume, 1913) kertoo toimittajasta, joka matkustaa vaimonsa kanssa mielisairaalaan raportoimaan vallankumouksellisesta parannuskeinosta. Esimerkiksi Roland Westin 1926 ohjaama mykkäelokuva The Bat sijoittuu syrjäseudulla sijaitsevaan kartanoon, jonka asukkaita vaanii lepakkonaamioon pukeutunut mielipuoli. nal girl) on muita hahmoja neuvokkaampi ja yleensä seksuaalisesti pidättyväisempi. Kun Max Maureysta tuli Grand Guignolin johtaja 1898, teatteri saavutti menestystä keskittymällä kauhunäytelmiin. Tämä onnistui erikoistehosteiden – tekoveren, meikin ja irtopäiden – avulla. Uusi lajityyppi ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä. Tämä viimeinen tyttö (engl. . Ne eivät olleet perinteisiä kauhukertomuksia aaveista tai hirviöistä, vaan kuvasivat ihmisen pahuutta. Esitysten menestystä arvioitiin yleisön reaktioiden perusteella. Tappaja iskee yllättäen ja läheltä, joten useimmiten murhavälineenä on teräesine – veitsi, kirves tai vaikkapa moottorisaha. Perille päästyään pariskunnalle käy ilmi, että potilaat ovat ottaneet vallan ja heidän käyttämänsä parannus on pahempi kuin vaiva. Esimerkiksi Un Crime dans une Maison de Fous kuvasi kahta mielisairaalaan joutunutta vanhaa naista, jotka kateuksissaan sokaisevat saksilla nuoremman ja kauniimman potilaan. Maurice Tourneur ohjasikin 1910-luvulla kaksi de Lorden näytelmiin pohjautuvaa mykkäelokuvaa. Etenkin viattomia ahdistelevat mielisairaat olivat toistuva teema de Lorden näytelmissä. Lukitun kammion salaisuutta vartioi karmivaan kerubinaamioon pukeutunut ja koukkua heiluttava mielipuoli
Kurkistelijan Mark ( Carl Boehm) on joutunut lapsena isänsä psykologisen kidutuksen uhriksi. Molemmissa elokuvissa tappaja on päällisin puolin tavalliselta vaikuttava nuori mies, joka on todellisuudessa vanhempiensa traumatisoima tappaja. Mario Bavan Verilöyly (1971) ja Steve Minerin Perjantai 13 päivä, osa 2 (1981). Rikollinen pukeutuu lepakkonaamioon Roland Westin mykkäelokuvassa The Bat. Siinä käytettiin tappajan näkökulman sekä hyppysäikäytysten ohella myös neuvokasta naispäähenkilöä. Robert Siodmakin psykologista kauhuelokuvaa Kierreportaat (The Spiral Staircase, 1946) voidaan pitää jo selkeänä slasher-elokuvien edeltäjänä. Kikan keksi leikkaaja Marb Robson. Psykossa Anthony Perkisin esittämä Norman Bates on menettänyt mielensä dominoivan äitinsä kuoleman jälkeen. Nykyisin on mahdotonta kuvitella slasher-elokuvaa ilman ainoatakaan hyppysäikäytystä. Korkealle nostettu ja nopeasti alas isketty murha-ase – tällä kertaa möyhennyskuokka – nähtiin ensimmäistä kertaa Sherlock Holmes -elokuvassa Sumujen metsä (The Scarlet Claw, 1944). 64 162039_.indd 64 162039_.indd 64 25.8.2022 21.01.52 25.8.2022 21.01.52. Kurkistelija ja Psyko otettiin vastaan eri tavoin. Kuin kaksi marjaa. Molemmissa elokuvissa murhavälineenä käytetään teräasetta. Uhreja – jotka Yö vahakabinetissa ajaa miehen hulluuteen Maurice Tourneurin elokuvassa Figures de cire. Legendan mukaan elokuva innoitti Bob Kanea luomaan sarjakuvasankari Batmanin. Michael Powellin ohjaama brittiläinen kauhujännäri Kurkistelija (Peeping Tom) ilmestyi teattereihin huhtikuussa 1960. her-genrelle tyypillisen teeman uhreista, jotka maksavat vanhempiensa synneistä. TÄMÄN ARTIKKELIN PITI ILMESTYÄ THE QUARRY-PELIN (PELIT 8/2022) YHTEYDESSÄ, MUTTA MAAILMANKAIKKEUS OLI ERI MIELTÄ. Ensimmäinen yllättävällä leikkauksella aikaansaatu säikähdys, niin sanottu jump scare, nähtiin Mauricen pojan, Jacques Tourneurin kauhuelokuvassa Kissaihmisiä (Cat People, 1942), jossa takaa-ajettu nainen säikähtää äkillisesti vierestä ajavaa bussia. George Archainbaudin RKO-jännityselokuva Thirteen Women (1932) on puolestaan tarina yliopiston sisarkunnan entisiä jäseniä vainoavasta tappajasta, joka vaatii hyvitystä vanhasta loukkauksesta. Koodia pyrittiin kiertämään eri keinoin, esimerkiksi vihjailemalla suoran näyttämisen sijaan tai tekemällä sinänsä vaarattomista tilanteista vaaralliselta vaikuttavia. Vihjaillen, ei viiltäen Slasher-elokuvien kuvasto alkoi kehittyä 1920-luvulla. Neljän Oscar-ehdokkuuden Psykosta muodostui Hitchcockin isoin hitti. Kurkistelijassa uhrit puukotetaan terävällä kamerajalustalla ja Psykossa käytetään veistä. Sympatiaa paholaisille Haysin koodin ote alkoi heltyä 1950–60-luvun vaihteessa television ja rohkeampien ulkomaisten elokuvien alkaessa viedä katsojia amerikkalaisilta elokuvilta. Yhdysvaltalaisten elokuvastudioiden 1930-luvun puolivälissä käyttöön ottama Haysin ohjeisto, joka kielsi elokuvista muun muassa rikollisuuden ihannoinnin, viittaukset seksiin sekä raa’an väkivallan kuvaukset, asetti kuitenkin tiukat rajat sille, mitä kauhuelokuvissa oli mahdollista näyttää. Tuottaja Val Lewton hyödynsi sitä myös lukuisissa myöhemmissä elokuvissaan, joten tekniikkaa kutsuttiinkin alun perin Lewtonin bussiksi. Paria kuukautta myöhemmin ensi-iltansa sai Alfred Hitchcockin klassinen Psyko (Psycho). Samaa leikkaustekniikkaa on hyödynnetty myöhemmin lukemattomissa slasher-elokuvissa. Jo Kissa ja kanarialintu sisältää useita pitkiä ottoja, joissa maailmaa tarkastellaan tappajan näkökulmasta. Murrosvaiheessa julkaistiin muutama slasher-genren kehityksen kannalta merkittävä elokuva. Elokuvilla on useita yhteisiä piirteitä, jotka myöhemmin muuttuivat vakiintuneeksi osaksi slasher-genreä. Moraalittomaksi kuvattu Kurkistelija vedettiin pois teattereista viiden vuorokauden jälkeen ja elokuva käytännössä lopetti aiemmin arvostetun Powellin uran
Älä luota kehenkään! Keijo on ollut paras kaverisi lapsuudesta saakka, mutta tiedätkö varmuudella, mitä hän säilyttää kellarissaan. Vaikka Psykoa pidetään usein slasher-elokuvien selkeimpänä esikuvana sen menestyksen vuoksi, Kurkistelijassa on enemmän slasher-elokuvien piirteitä. Älä juhli mitään! Sarjamurhaajan mielestä mikä tahansa merkkipäivä on hyvä syy viidakkoveitsen teroittamiselle. 9. Kauhuun keskittynyt englantilainen Hammer-studio julkaisi 1960-luvun aikana joukon Jimmy Sangsterin kirjoittamia psykologisia trillereitä, kuten Pelon tunne (Taste of Fear, 1961) ja Lukitun kammion salaisuus (Paranoiac, 1963). Kuolet todennäköisesti joka tapauksessa. Lajityypin elokuvista eniten slashereihin vaikuttivat Dario Argenton voyeuristinen Kuoleman lintu (L’uccello dalle piume di cristallo, 1970), Mario Bavan järviseudulle sijoittuva Verilöyly (Ecologia del delitto, 1971), josta lainattiin murhakohtaukset Perjantai 13. Älä juo alkoholia tai käytä huumeita! Tappajat paheksuvat hauskanpitoa. Uhreja on ensinnäkin yhden sijaan useita. Uhrit olivat nuoria ja kauniita naisia, joihin tappajat purkivat menneisyyden traumojaan. Älä eroa kavereistasi! Yksin liikkuvat uhrit ovat helpoimpia tappaa. Tämän lisäksi viimeinen selviytyjä on nuori ja uhreja siveämpi nainen. Älä tutki outoja ääniä! Mikään hyvä ei odota sinua pimeässä. Italiassa 1960ja 1970-luvuilla suosiota saavuttivat niin sanotut giallo-jännärit, jotka olivat jo todella lähellä slasher-elokuvia (elokuvia kutsutaankin toisinaan spagettislashereiksi). Useimmat lajityypin elokuvista kuvaavat sarjamurhaajan oudoilla ja kekseliäillä tavoilla suorittamia veritekoja. 7. Keksi omat sääntösi! Nyt on 2022. päivä -sarjan kahteen ensimmäiseen elokuvaan, sekä Sergio Martinon yliopistokampuksella tehtäviä murhia kuvaava Torso (1973). 1. Yllätys, oikea syyllinen onkin selkäsi takana seisova Jemina. Loppuratkaisuista pyrittiin tekemään yllättäviä paljastamalla murhaajan henkilöllisyys vasta viimeisten hetkien aikana. 3. 4. 10. Molemmat elokuvat noudattivat slasher-kaavaa lähestulkoon pilkulleen. Murha-aseena toimi veitsi tai partaterä. ovat viehättäviä nuoria naisia – tarkkaillaan murhaajien näkökulmista. KUINKA SELVITA SLASHER-ELOKUVASTA. Veri virtaa valtoimenaan Psykon menestyksen innoittamana studiot ympäri maailmaa ryhtyivät tekemään elokuvia mielipuolisista murhaajista. 65 162039_.indd 65 162039_.indd 65 25.8.2022 21.04.01 25.8.2022 21.04.01. Tobe Hooperin ohjaamassa Teksasin moottorisahamurhissa (The Texas Chain Saw Massacre, 1974) kaupunkilaisnuoret joutuvat kannibaaliperheen uhreiksi. Pysy kaveriporukan keskellä! Jos tappaja iskee laumaan, hän poimii reunimmaiset ensimmäiseksi. 6. Ensimmäiset täysiveriset slasherit julkaistiin pian tämän jälkeen. Epäiletkö joutuneesi slasher-elokuvaan. Ole lapsi tai nuori nainen! Jos et ole, millään edellisillä säännöillä ei ole väliä. Ei hätää! Muutamia yksinkertaisia sääntöjä noudattamalla nostat merkittävästi selviytymismahdollisuuksiasi. Oleta aina tappajan olevan elossa! Ammuitko murhaajaa silmien väliin. Yhteisiä piirteitä oli useita. Älä harrasta seksiä! Jos tappaja yllättää sinut housut kintuissa, olet kuollut. 2. Bob Clarkin ohjaama kanadalainen Musta joulu (Black Christmas) kertoo tappajasta, joka vainoaa opiskelija-asuntolassa joulua viettäviä nuoria naisia. Ammu uudestaan! Löitkö Keijolta kirveellä pään poikki. Hän EI ole kuollut. 8. Mustan joulun Jess ja Teksasin moottorisahamurhien Sally olivat slasher-elokuvien ensimmäiset viimeiset tytöt. Genre vakiinnutti asemansa kuitenkin vasta 1978 lokakuussa John Carpenterin ohjaaman Halloween – naamioiden yön osoittauduttua jättimenestykseksi. Teemoina toistuvat hulluus, vainoharhat, syrjäytyminen ja seksuaalisuuteen liittyvät seikat. Giallo vakiinnutti lopullisesti myös useita slasher-genressä käytettyjä kerronnan keinoja, kuten murhaajan näkökulmasta kuvatut tapahtumat. 5. Sen myötä pahuus sai lopullisen muotonsa. Tappajat ovat valveutuneita ja todennäköisesti tuntevat säännöt yhtä hyvin kuin heidän potentiaaliset uhrinsa. Muiden tyypillisten tehokeinojen joukkoon lukeutuvat erikoiset kuvakulmat, aiempaa huomattavasti verisemmin kuvatut kuolemat sekä runsas alastomuus. Murhaajat pukeutuvat mustaan, käyttävät nahkahanskoja ja peittävät kasvonsa jollain tapaa
Esineitä ja aseita kannetaan ja käsitellään suoraan omin virtuaalikätösin. 66 161404_.indd 66 161404_.indd 66 25.8.2022 17.41.50 25.8.2022 17.41.50. Scorn (PC, Xbox Series S/X) Kun toiminnallisen kauhuseikkailun inspiraatioina mainitaan surrealistisista ja dystooppisista scifivisioistaan tunnetut H. Osittain Batman: Gotham Knights -sarjakuvaan perustuvassa toimintaroolipelissä Batmanin loputonta urakkaa jatkavat Nightwing, Batgirl, Robin ja Red Hood. Asian voi arvioida vapaasti itse, sillä värikäs ja vauhdikas ammuskelupläjäys on tehty free-to-p(l)ay-muottiin. Nuoret sisarukset pyrkivät välttelemään sotilaita, mutta eivät he tyystin aseettomiakaan ole. Sisältö on suurimmalta osaltaan tuttua ykkösosasta, mutta sitä on tuunattu sopimaan 5 vs. PvP:n ohella räiskitään ainakin kahdessa PvE-pelitilassa. 25.10. Muukalaisplaneetan tekno-orgaanisten rakennelmien keskellä tarinaa ei pureksita valmiiksi, joten asiat selvitetään vihamielisessä maailmassa itse. R. 21.10. LOKAKUUTA. SYYSKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 LOKAKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 HITTIPARAATIN ALKUTAHDIT Syyskuussa vedetään vielä hetki henkeä ennen kuin loppuvuoden suurten nimien vyöry alkaa lokakuussa. 5 -joukkueille – siitä huolimatta julkaisun jälkeen edessä lienee melkoinen tasapainotusrumba. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 12. Gotham Knights (PC, PS5, Xbox Series S/X) Batman on kuollut, mikä aiheuttaa ongelmia rikollisuuden ja etenkin superrikollisten vaivaamalle Gotham Citylle. 4.10. Giger ja Zdzis?aw Beksi?ski, katson aiheelliseksi kiinnostua. TULOSSA Overwatch 2 (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Switch) Ennakkoon vuoden hämmentävin julkaisu on Overwatch 2, josta on vaikea sanoa, onko kyseessä hahmovetoisen räiskinnän jatko-osa vai reboottaus. A Plague Tale: Requiem (PC, PS5, Xbox S/X) Amicia ja Hugo de Rune ovat edelleen kovan paikan edessä Hugon sairauteen pitäisi löytää lääke, mutta Inkvisition raa’at sotilaat ja mustaa surmaa levittävät rottalaumat vaeltavat kaikkialla. 18.10. Lingon kiviin ja varsijousen nuoliin yhdistellään erilaisia alkemistisia aineita ja tappavia rottalaumoja usutetaan sotilaiden kimppuun. Nelikko yrittää saada Gotham Cityssä rajusti nousseen rikollisuuden jälleen kuriin, mutta vastaan asettuvat muun muassa Court of Owlsin aivopestyt Talon-assassiinit
Call of Duty: Modern Warfare II (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Harvinaisen sekavasti nimiä kierrättävä Call of Duty -räiskintä on jatkoa vuoden 2019 rebootille. Astronautti Kathy Johannson lähtee selvittämään Marsista tullutta hätäkutsua, mutta joutuu tekemään pakkolaskun punaiselle planeetalle. 28.10. 67 161404_.indd 67 161404_.indd 67 25.8.2022 17.41.57 25.8.2022 17.41.57. Viime hetken väistöt palkitaan noita-ajalla, mikä hidastaa vastustajia. Taistelut ovat brutaalia balettia, jossa ei säästellä verta ja pyrotekniikkaa. Bayonetta 3 (Switch) Bayonetta-noidan kuumat tanssiliikkeet kärventävät kookkaatkin hirviöt hetkessä. Johannson koettaa saada ARK-kolonisaatioalukset takaisin Outwardin käsistä, mikä vaatii tasoloikkailua ja pulmien ratkontaa. Helmikuu 2023 Deliver Us Mars (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Deliver Us the Moonin tarinaa jatkavan scifitoimintaseikkailun Mars-matka tapahtuu kymmenen vuotta Fortuna-tehtävän jälkeen. Platinum Gamesin näyttävässä ja railakkaasti överiksi vedetyssä mätkintäseikkailussa kurmotetaan maailmaa uhkaavia monsuja poikki ja pinoon toinen toistaan teatraalisemmilla loitsuilla ja demoniapureilla. FIFA 23 (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X, Stadia) Nyt ollaan isojen asioiden äärellä, sillä kyseessä on EA:n toistaiseksi viimeinen futispeli FIFA:n lisenssillä. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 30.9. Vihollisten tekoällialgoritmeja on terästetty kampanjaan ja tiimimoodeihin – muut parannukset kattavat vesifysiikan, uimisen ja tuunatun ajoneuvojärjestelmän. 28.10. Matka Marsiin on ennakoitua pidempi, sillä pelin julkaisu siirtyi syyskuulta helmikuuhun. Samalla FIFA 23 on ensimmäinen osa, jossa on mukana myös naisten seuratason joukkueita Englannin WSL:stä ja Ranskan D1 Féminine:stä – lisää tulee delsuina. Pelaajien liikkumista ja animointia on hiottu edelleen, mutta näitä parannuksia nähdään vain uuden sukupolven raudalla. Lisäksi EA tekee yhteistyötä Marvelin kanssa, joten Ultimate Team -pelaajat nähdään kirjaimellisesti supersankareina. Kampanjassa Task Force 141:n tutut naamat, kuten Simon ”Ghost” Riley, kamppailevat maailman ankkuankkamaisinta terroristijärjestö Al-Qatalaa ja huumekartelli Las Almasia vastaan
11,90 € ELÄIMELLISET . KISSANELÄMÄÄ STRAY HÄMÄHÄKKIMIES HÄMMÄSTYTTÄÄ MARVEL’S SPIDER-MAN REMASTERED TERVEISIÄ TULEVAISUUDESTA BLADE RUNNER STARSHIP TROOPERS: TERRAN COMMAND CITIZEN SLEEPER SILICON DREAMS AUTA PAHAA, TUHOA MAAILMA CULT OF THE LAMB SHADOWS OF FORBIDDEN GODS KIERTÄÄKÖ SARJA SAMAA RATAA. B la d e R u n n e r . C u lt o f th e L a m b Syyskuu 2022 . 161398_.indd 1 161398_.indd 1 25.8.2022 21.31.25 25.8.2022 21.31.25. F1 22 NELJÄNNESVUOSISATA PAHENNUSTA POSTAL M a rv e l’s S p id e rM a n R e m a st e re d