11,90 € VANHAT KUNNON SEIKKAILU 161968_.indd 1 161968_.indd 1 29.9.2022 16.45.53 29.9.2022 16.45.53. SPACE QUESTISTA SPACE VENTUREEN MAKSAISITKO MARKKASEN. S p la to o n 3 9/2 02 2 Lokakuu 2022 . NYKYSODAN KAUNIIT KASVOT CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II REGIMENTS INDIEPELIEN KUOLEMATON UUSKLASSIKKO IMMORTALITY AVARUUSSEIKKAILU VAI SEKOILU. NBA 2K23 MARANELLON ORIN SUITSISSA F1 MANAGER 2022 OSUU MAALIIN SPLATOON 3 HILPEÄÄ HALLOWEENIA! KRYPTANVARTIJAN KAUHUPELIVALINNAT VUOSIKYMMENIÄ ODOTETTU SUURSEIKKAILU M u in a is se ik k a ilu id e n p a lu u . H a llo w e e n S p e c ia l
Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. /asiakaspalvelu 331 numero 31. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Heli Koponen, Juho Kuorikoski, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 6 52 24 Return To Monkey Island Immortality Shadow Warrior 3 Ajassa 5 Pääkirjoitus: Vauhti kiihtyy Tuukka Grönholm 10 Kuorikoski: Aikakapseli lapsuuteen Juho Kuorikoski 11 Kryptanvartijan valinnat Markus Rojola 16 Väkivaltaiset urheilulajit tulevaisuudesta Markus Rojola 21 Nnirvi: Say my name NNirvi 30 Avaruutta etsimässä: Space Quest 1–3 Ville Wikström 61 Konehuone: Logitech G502 X Plus ja X Nnirvi & Tuukka Grönholm 62 Kino: The Cuphead Show Season 2 Markus Rojola 63 Kino: Cyberpunk: Edgerunners Markus Rojola 64 Ruudun takaa Wallu 65 Wikström: Keräilijät kiipelissä Ville Wikström 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 6 Return To Monkey Island Juho Kuorikoski, Lassi Hietala, Johannes Valkola & LeNick 19 Rollerdrome Markus Rojola 22 Call of Duty: Modern Warfare II Beta Markus Rojola 24 Shadow Warrior 3 Markus Lukkarinen 26 Splatoon 3 Johannes Valkola & Petri Heikkinen 28 Space Venture Ville Wikström 32 NBA 2K23 Markus Lukkarinen 2 161969_.indd 2 161969_.indd 2 29.9.2022 17.10.35 29.9.2022 17.10.35. www.fokusmediatilaus.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. /pelit Kaupallinen johtaja Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA Kroonpress Asiakaspalvelu www.fokusmedia.
26 34 46 22 8 Space Venture Splatoon 3 Regiments Call of Duty: Modern Warfare II Beta 34 F1 Manager 2022 Marko Mäkinen 36 Klonoa Phantasy Reverie Series Petri Heikkinen 38 LEGO Brawls Markus Rojola 40 Digimon Survive Tuukka Grönholm 42 Sims 4: Teinivuodet Iina & Ville Wikström 43 Gloomwood Ville Wikström 44 Two Point Campus Samu Ollila 46 Regiments Nnirvi 49 Gerda: A Flame in Winter Risto Karinkanta 50 Destroy All Humans 2: Reprobed Iikka Kivi 52 Immortality Johannes Valkola 55 Lake Jukka Koskela 56 Redout 2 Petri Heikkinen 57 Forza Horizons 5: Hot Wheels Petri Heikkinen 58 The Company Man Pekko Pistokoski 59 Yurukill: The Calumniation Games Antero Kyyhky 60 Dorf Romantic Tuukka Grönholm Teemat Jonnet ei muista 6 Return To Monkey Island Juho Kuorikoski, Lassi Hietala, Johannes Valkola & LeNick 10 Kuorikoski: Aikakapseli lapsuuteen Juho Kuorikoski 28 Space Venture Ville Wikström 30 Avaruutta etsimässä: Space Quest 1–3 Ville Wikström Jonnet muistaa 42 Sims 4: Teinivuodet Iina & Ville Wikström 38 LEGO Brawls Markus Rojola 40 Digimon Survive Tuukka Grönholm 3 161969_.indd 3 161969_.indd 3 29.9.2022 17.10.43 29.9.2022 17.10.43
Koe peli pelaa ite! 25.9.2022 8.1.2023 Kouvolan taidemuseo Poikilossa poikilo.fi/pelipoikilo Pelitaiteen näyttely, jossa teokset ovat kävijöiden pelattavissa. 161970_.indd 4 161970_.indd 4 29.9.2022 16.48.30 29.9.2022 16.48.30. poikilo.fi/pelipoikilo poikilo.fi/pelipoikilo Kouvolan taidemuseo Poikilo Kouvolatalo, Varuskuntakatu 11, 45100 Kouvola Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17 Liput 11/8 €, alle 18-v vapaa pääsy perjantaisin klo 17-18 vapaa pääsy Screenshot pelistä Kind Words, Popcannibal, 2019
Tänä kesänä törmäsin uuteen tilanteeseen. PÄÄKIRJOITUS PELIT 30 VUOTTA SITTEN A ikakauslehden teossa on se hieno ominaisuus, että kiire on useimmiten valinta. rmojen julkaisulistat ovat kattaneet pelit ensi vuoden loppuun vähintään vuodenajan tarkkuudella. Pelintekijät pystyvät yhä enemmän julkaisemaan pelejään, kun ne ovat valmiita. Tuorein esimerkki on julkisuuskuvastaan supertarkka Rockstar Games, jonka GTA 6 -uutisia pelaajat ovat odottaneet vuosia, mutta . Ajankohtaisuuspyrkimystä jarruttaa aina tieto, että ripeimmilläänkin juttu on lukijoilla vasta ensi viikolla. 5 161971_.indd 5 161971_.indd 5 29.9.2022 15.57.48 29.9.2022 15.57.48. Kun pelistä vuodettiin nettiin videota ja pelikuvaa tietomurron yhteydessä, julkaisija Take-Two ja pelinkehittäjä Rockstar joutuivat pahoittelemaan tapahtunutta. Vastasin, että nähdäkseni Bethesdan Star. rmat haluavat myös entistä enemmän valvoa, miten, milloin ja missä heidän pelistään puhutaan. Netti närkästyi, koska keskeneräinen GTA 6 näytti keskeneräiseltä. Ajoittamista vaikeuttaa eniten, että pelien ilmestymispäivät ja arvostelukoodien lähetyspäivät eivät ole meidän käsissämme. Uhrin tehtävä ei ole pyytää anteeksi, mutta sosiaalisessa mediassa ja pelimaailmassa arkijärki harvoin toimii. Tänäkin vuonna on ollut useita miljoonahittejä, jotka on julkaistu puhtaasti diginä. Minulla ei vain ole mitään käsitystä, milloin se ilmestyy tai missä Pelit-numerossa, ehkä alkuvuodesta… En olisi ikinä arvannut, että aikakauslehdessäkin voi kärsiä vauhtisokeudesta. rma on pitänyt tiukkaa linjaa. Toimituksen vuosirytmiin kuuluu, että pomoni haluavat tietää heti kesälomien jälkeen, mitä ensi vuoden lehdissä on luvassa. Vaikka ensivuoden sisältölistani sisältää toiveita ja unelmia, sain pomoilta tarkentavia kysymyksiä siitä, mitkä ovat mielestäni ensi vuoden tärkeimmät jutut. Monkey Island oli mukana myös ensimmäisessä Pelit-lehden numerossa, mikä täydentää rastin ruutuun. Kun konsolipeliä tehdään vuoden päivät, mobiilipeli voi samassa ajassa olla jo tehty, julkaistu ja kuopattu. Mobiilimaailmassa suurimmat menestystarinat tehdään tuhansilla mutta markkinoidaan miljoonilla euroilla. eld-roolipeli. VAUHTI KIIHTYY Myös pelijumalat halusivat juhlia 30-vuotiasta Pelit-lehteä, sillä ei voi olla puhdasta sattumaa, että Return to Monkey Island ilmestyy juuri lehden juhlavuonna. Mobiilimaailman todellisuuteen verrattuna Robertsin Star Citizenin 10 vuoden kehitystaival ja puolen miljardin dollarin ennakkomyynti ovat täyttä sci. ä. Artikkelien historiapainotteisuus ei ole sattumaa, sillä pelisarjojen tasavuosikymmenet on helpompi ennakoida kuin uutuuksien julkaisupäivät. Normaalisti pystyn julkaisulistojen perusteella ennustamaan parin numeron tarkkuudella etäisesti oikein, mitkä ovat alkuja loppuvuoden tärkeimmät pelit, joiden ympärille numeroiden teemoja ja artikkeleita kootaan. Aika on suhteellista vuoropohjaisessa mediassa. Digiaika on muuttanut pelinteon kulttuuria, sillä vain tärkeimmistä AAA-peleistä levyjä painetaan edelleen miljoonamäärin ja rahdataan kauppoihin, joten julkaisupäivä on pakko lukita kuukausia ennen H-hetkeä. Joko olen märehtinyt jotain juttua liian pitkään tai haluan tietyn jutun tuoreeltaan lehteen, kun pelikoodi tai uutinen on vasta saatu. Nykyään hyllyversio nähdään lähinnä vaihtoehtona, indietekijät pitävät sitä jopa riskinä, johon ei ole pienellä tiimillä varaa. Koko pelinkehitys on muuttunut sykliltään nopeammaksi, jolloin matka ideasta julkaisuun voi viedä vain kuukausia. Edes vuoden 2023 tammikuun pelit eivät ole vielä tiedossa, helmikuusta puhumattakaan. Aikaisemmin peli. Myös pelinteon kaari on muuttunut aikaisemmasta. Koska some on nykyajan mediavaltias, peli. Lempiesimerkkini on Witcher 3, jonka rinnalle suunniteltu kirjailijahaastattelu Sapkowskista oli valmis 1,5 vuotta ennen peliä. Edes julkaisupäivää ei haluta ilmoittaa liian aikaisin, jotta vältetään huono julkisuus, kun pettyneet pelaajat purkavat kiukkuaan julkaisupäivä siirtyy -uutisen meemitykittelyssä
Kaikkien iloksi Return to Monkey Island lunastaa suuret lupauksensa ja nousee erääksi kaikkien aikojen seikkailupeleistä. Käsikirjoitus on mainio yhdistelmä uutta ja vanhaa. Tutoriaalin aikana seurataan lasten huvipuistoreissua, kunnes poika istuu isänsä viereen puistonpenkille. Return to Monkey Island tosin on vieläkin vanhempaa perua, sillä se jatkaa suoraan siitä, mihin The Secret of Monkey Island 2 päättyi mustan partakarvan verran yli 30 vuotta sitten. Jatko-osalla on siis melkoiset puujalat täytettävänään, sillä Apinasaaret, etenkin kaksi ensimmäistä, ovat historian parhaita seikkailupelejä. Yhteinen nimittäjä on Ron Gilbertin puute. En missään nimessä halua spoilata rahtuakaan Return to Monkey Islandin erinomaisesta tarinasta – alun ensimmäistä viittä minuuttia lukuun ottamatta. Tarinassa selvitellään Apinasaaren salaisuutta, jota Guybrushin ohella havittelee tämän arkkivihollinen, aavezombipiraatti LeChuck. Talouspolitiikka ja musta magia kulkevat käsi kädessä uuden ajan merirosvouksessa. Nautin jopa turhasta täytedialogista, sillä hahmojen kanssa malttoi jutustella jo ihan pelkän läpänheiton vuoksi. 6 162787_.indd 6 162787_.indd 6 29.9.2022 17.21.54 29.9.2022 17.21.54. Se on asia, mitä en harrasta edes tosielämässä. Selvästi harmaantunut Guybrush alkaa kertoa pojalleen tarinaa, jossa hän lupaa viimein paljastaa Apinasaaren salaisuuden. lm Games / Devolver Digital Arvosteltu: PC Saatavilla: Nintendo Switch Ikäsuositus: 16 Takaumissa vieraillaan tutuissa ympyröissä, mutta samalla Karibia koetaan laajempana kuin koskaan aikaisemmin. Guybrush on hyväntahtoinen idiootti, joka tavoittelee lähinnä omaa etuaan. Hahmon toiminta on vain muutaman naksauksen päässä kusipäisyydestä, mutta käsikirjoitus onnistuu mainiosti taiteilemaan tällä trapetsilla. Juho Kuorikoski Totta se on, Monkey Islandin matkustusrajoitteet ovat poistuneet! J os joku olisi vuosi sitten vihjaillut paluulipusta Apinasaarelle, olisin säilönyt huhut samaan laatikkoon Half-Life 3:n kanssa. Huumorissa riittää älliä ja kukkia, ja peli onnistui useaan otteeseen naurattamaan ihan ääneenkin. Minulle se oli paluu onnelliseen lapsuuteen, jolloin opin tietokonepeleistä sen, ettei väkivalta ratkaise ongelmia. Vuonna 1997 uusien tekijöiden voimin pelisarjaa jatkanut The Curse of Monkey Island isolta osin sivuutti kakkosen loppuratkaisun, mutta nyt seikkailu jatkuu suoraan siitä, mihin Gilbertin aiempi Apinasaari päättyi. Tykkimäeltä kajahtaa Kakkosapinasaari päättyi kerronnallisesti kinkkisiin asetelmiin, kun lopputaistelun jälkeen pelaajalle selviää, että Guybrush olikin kaiken aikaa ystävänsä kanssa huvipuistossa. Absurdit vitsit ovat perheystävällisiä, ja vähäinen väkivalta on toteutettu slapstick-hengessä. Kaltaiseni setäikää lähestyvät tosifanit pysyvät tyytyväisinä sopivassa määrin annostellusta nostalgiasta, mutta uuden polven naksuseikkailijoiden selkärankaa ei katkota sisäpiirivitsien rumputulituksella. Myös Guybrush on vuosien varrella harmaantunut. Mutta niin tapahtui, että salaisiin toiveisiini vastattiin, kun Ron Gilbert, Dave Grossman, David Fox ja likipitäen kaikki alkuperäiset apinasaarelaiset tekivät aidon Monkey Island -jatko-osan. APINAN KOLMAS PÄÄ Terrible Toybox / Lucas. Kaiken muun hyvän lisäksi se on kronologisesti sidottu Gilbertin aikaisempiin Apinasaariin, mutta ei silti sivuuta muiden tekemien jatko-osien tarinoita. Kaikki tapahtui vain lapsen mielikuvituksessa. Siinä missä The Curse of Monkey Island on joka suhteessa mainio seikkailupeli, se ja sitä seuranneet jatko-osat ovat aina tuntuneet hieman irrallisilta kahteen aiempaan verrattuna. Vasta kun Ron itse on mukana tiimissä, rakastettu seikkailupelisarja saa sen todellisen jatko-osan. Se on puhtaasti seikkailupelinä erinomainen, mutta Monkey Island -jatko-osana paluumatka on paljon muutakin. Juonikuvio on laadittu hyvin, ja tyyliltään se istuu saumattomasti kahteen ensimmäiseen peliin. Karibia on kyllästetty papukaijojen ja silmälappujen lisäksi puujalkaklaanilla, sillä pelisarja ei suhtaudu merirosvoukseen kovin vakavasti. Huumorilinjalla jatketaan edelleen, ja tarinan tavoin myös läppä on linjassa edeltäjiensä kanssa. Kas siinä käsikirjoittamisen mallia! Pallomerirosvot Monkey Islandeihin yleensä viitataan myös silloin, kun mitellään pelien hauskuudesta. Minulle The Secret of Monkey Island 2 on maailman paras peli, joten odotukset sen todelliselle jatko-osalle olivat varsin korkeat. Guybrush Threepwoodin edellisestä seikkailusta on ehtinyt kulua tovi, sillä Tales of Monkey Island julkaistiin vuonna 2009. Mukaan sotkeutuu myös tuore pahisporukka, kun Karibialla jyllää uusi merirosvosukupolvi, jonka johtohahmot ovat haastaneet edeltäjiensä tavat ja ajatukset
Kahdessa ensimmäisessä Monkey Islandissa oli mahdollista ratkoa useita rinnakkaisia pulmia. Ron Gilbert on monissa yhteyksissä painottanut, että seikkailupelit ovat aina tarinan ja pulmien liitto. Pulmat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin loogisia ja selkeitä, mukaan mahtuu muutama oikeasti hankalakin ongelma. Hyvin suunnitellut puzzlet paikkaavat ongelmaa, mutta jos valita saisi, nauttisin pulmani mieluummin rinnakkain kuin jonossa. loso. Helpommalla tasolla kokonaisuudet ovat vähän suoraviivaisempia, mutta pelin sisäinen vinkkitoiminto tekee vaikeustasovalinnasta turhan. Tämä laiva seilaa tuurilla. Return to Monkey Islandissa homma on alkupuolella paljon suoraviivaisempaa. Toinen juttu on gra. Tällaista esi-internetiaanisen ajan oivaltamisen iloa pääsee seikkailupeliharrastajana kokemaan nykyään ikävän harvoin, kun läpipeluuohjeet ilmestyvät verkkoon muutaman tunnin viipeellä pelin julkaisusta. Paikoin kiusaus tarttua lunttiin on todella suuri. Jos ei vieläkään raksuttanut, ei auttanut kuin hypätä pyörän selkään ja sotkea kirjastoon etsimään vastausta Pelit-lehden vinkkiosiosta, josta apua saattoi löytyä tai sitten ei. Monkey Islandin perinteet ja mytologia ovat myös esimerkillisesti hanskassa, mutta parissa asiassa minun pitää olla monsieur Flamben asianajaja. Jouduin muutamaan kertaan turvautua lunttaamiseen varsin kovan deadline-peikon vuoksi, mutta peli ei onneksi suoraan tarjoa ratkaisua hopealautasella. Olisin itse laittanut vihjetoiminnon mukaan vain helpoimmalle vaikeustasolle. Koska nautin huumorini nopeana, oivaltavana ja mustana, moppipuulla tietysti nauroin. Ongelmanratkaisu palautti mieleen lämpimät ysärimuistot, kun pelissä seinä nousi pystyyn, ja ratkaisupuuha oli hetkeksi ulkoistettava alitajunnalle, joka yleensä seuraavana aamuna tuotti uuden tavan lähestyä ongelmaa. En ehtinyt vetää Apsua vielä läpi, koska Japanin hyökkäys Tyynellämerellä söi aikaani ihan liikaa, mutta käsittääkseni maaliviiva on hyvin lähellä. Kakkosen Monkey Wrenchin tyylisiä kieli-ilotteluja ei nähdä, mutta muuten aivotoimintaa haastetaan varsin laajalla kattauksella. En siksi, että pidän seikkailupeleissä vaan siksi, että ne olivat loistavasti kirjoittuja. Seikkailupelinä Returnissa ei ole valittamista, juonellisesti tai pulmiltaan. Pienenä pettymyksenä runomuotoisen miekkailun veroista pelimekaniikkainnovaatiota ei nähdä, mutta ykkös-Monkeyn pelidesigninnovaatioon viitataan muutamaan otteeseen. Verbaalimiekkailuun viitataan useaan otteeseen, mutta vastaavanlaista pelimekaanista kikkaa ei tällä kertaa ole. Kun homma sakkasi yhdessä, logiikan saattoi antaa huilata ja onneaan pystyi kokeilemaan toisen ongelman parissa. Totuin, mutta en hirveästi pitänyt. Ongelmanratkaisuun on kaksi vaikeustasovalintaa, joista itse valitsin luonnollisesti hardin. Vihjekirja vinkkaa ensin hienovaraisesti oikeaan suuntaan, mutta lisävinkkejä klikkailemalla vääntää lopulta oikean ratkaisun ratakiskosta. aa vastaan. Tietyiltä osin tämä peli puhuu Gilbertin suunnittelu. Kun jumituksen jälkeen lunt… keksin vastauksen, sanoin ”of course!”, löin jakarilla otsaani ja pidin itseäni tyhmänä, en pelintekijöitä. Kun haastattelin Gilbertiä Suuret seikkailupelit -kirjaan, hän erikseen painotti, että ongelmia pitäisi aina olla useita rinnakkain ratkaistavaksi, jotta tekeminen ei lopu kesken. Ongelmanratkaisu edistää tarinaa ja toisinpäin. Tuttuun Monkey-tyyliin ongelmat venyttävät logiikan käsitettä sitä kuitenkaan rikkomatta. Guybrush kuljettaa mukanaan vinkkikirjaa, jota voi konsultoida, jos omat aivot eivät raksuta. Tarina etenee pulmien muodostamaa ketjua seuraamalla. Jätän silti pojot antamatta, mutta ei tämän tarvitse niiden kahden vieressä hävetä. ikka, josta tulee mieleen liikaa jonkin entisen Neuvostoliiton alusmaan lastenohjelma. Huumori nojaa vahvasti dialogiin, joka on makuuni enimmäkseen liian vuolasta ja pläjäykset ennalta arvattavia. Minulla on 99 ongelmaa Edeltäjiensä tavoin juonta edistetään hoksottimien avulla. Sea Monkey on nähnyt parhaat päivänsä. Ensinnäkin huumori on paitsi vaikea myös hyvin henkilökohtainen laji: toinen nauraa äidille, toinen tyttärelle. Ratkaisussa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta muutamaan otteeseen meno seisoi kuin kyr… sulhanen häissä, kun aivoille piti antaa aikaa ajatella. Monkey Island liittyy oleellisesti Pelit-lehden syntymään, ja olen pelannut klassiset Lucasit. Taso oli OK, en kärsinyt, mutta en kovin usein hymähdellytkään. Nnirvi ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN LECHUCKIA Pakko tämä oli ostaa. 7 162787_.indd 7 162787_.indd 7 29.9.2022 17.22.17 29.9.2022 17.22.17
Kaikki modernisointi ei ole ollut fanien mieleen. Tällaiseen ratkaisuun en ole aiemmin seikkailupeleissä törmännyt, ja systeemi toimii erinomaisesti. Tyylitelty gra. Sitä on vaikea ymmärtää, sillä peli näyttää todella hienolta. Return to Monkey Island on moderni seikkailupeli, mikä ilahduttavasti näkyy myös käyttöliittymässä. Lastenkirjamaiselle tyylille on tarinan näkökulmasta myös hyvät perusteet, sillä Guybrush kertoo pojalleen tarinaa seikkailustaan. Return to Monkey Island tuntuu aidolta kakkososan seuraajalta olematta kuitenkaan Thimbleweed Parkin kaltainen retroherutus. Voi sitä morkkiksen määrää! Return to Monkey Island on täyttä tavaraa ja Ron Gilbertin hieno paluu ruoriin. Touhu ei ole kuitenkaan pelkkää tyhmää kreisikomediaa, vaan kepeän hassuttelun sekaan on upotettu esimerkiksi yhteiskunnallisia piikkejä ja ympäristöasiaa. ikkatyylin nostattamaa häpeällistä someraivoa on vaikeaa ymmärtää: kun gra. Käsikirjoituksen tyylistä huomaa, että alkuperäiset tekijät ovat taas puikoissa: huumori osuu maaliinsa, dialogi on napakkaa eikä punaista lankaa peitetä epäolennaiseen skeidaan. Käytössä on kaksi hiirenkorvaa. Otan paljon mieluummin tällaista sisältöä verkkokalvoilleni kuin geneerisiä 3D-malleja tai tuhanteen kertaan nähtyä indie-maustettua isopikkelsiä. Seikkailla ja kokeilla voi turvallisin mielin, sillä kuolemaa ei voi vahingossa kohdata. Aivan kuten minäkin. 8 162787_.indd 8 162787_.indd 8 29.9.2022 17.22.41 29.9.2022 17.22.41. Kun kursori paikallistaa hotspotin, pelkän nimen sijaan ruudulle lävähtää pätkä Guybrushin sisäistä monologia, jolla tämä kommentoi kuuman pisteen sisältöä. Silti on hämmästyttävää, miten suvereenisti Gilbert ja kumppanit palaavat Apinasaarelle, ikään kuin mitään 30 vuoden taukoa ei olisi ollutkaan. Toki tarinan iso kuva aukeaa paljon helpommin, kun taustat ovat kunnossa, mutta aiempien pelien juonikuvion voi käydä pikakelauksella läpi päävalikon leikekirjasta. Näyttämökirjamainen, ilmaisuvoimainen taide huokuu omaleimaisuudestaan huolimatta alkuperäisten pelien tunnelmaa. MESTARIN HULABALOO PALUU Erinomaisen Thimbleweed Parkin (Pelit 4/17, 89 p.) jälkeen ei ollut yllätys, että Ron Gilbertin seikkailupelikynä on yhä terässä. Onneksi puzzlet ovat ainakin Hard-vaikeustasolla pääosin vahvaa, sopivan haastavaa Monkey-tasoa. Välillä tosin koin olevani ennemminkin päänäyttelijälle huuteleva sivustakatsoja kuin homman aivot, sillä Guybrush ”keksii” toimintavaihtoehdot puolestani sen sijaan, että kokoaisin ne itse verbeistä. Taistelet kuin lehmä Erilaisia sisäpiiriviittauksia on siellä täällä, mutta pelistä nauttiminen ei vaadi tuntemusta aikaisemmista Monkey-peleistä. Tarkasta paremmuusjärjestyksestä on vielä liian aikaista keskustella, mutta näin tuoreeltaan tuntuu selvältä, että RTMI kuuluu Monkey-pelien kärkikolmikkoon eli samaan kastiin muiden Lucasin ikivihreiden kanssa. Kenties isoin hatunnosto pelisarjan edellisille osille on äänimaailma. LeChuckin laivaan ei astellakaan noin vain. ikka on hauskan näköistä ja sopii pelin muuhun tyyliin erinomaisesti. ikan näkee liikkeessä, siitä ei voi olla pitämättä. Kun hotspottia napsauttaa vasemmalla hiirenkorvalla, Guybrush kommentoi kohdetta. Esineitä ei myöskään pääse kokeilemaan väärissä paikoissa, mikä supistaa vaikutelmaa interaktiivisuudesta. Näin käyttöliittymästä tulee osa tarinaa. Oikea hiirenpainike puolestaan suorittaa toiminnot. Käsikirjoitus nojaa pelin otsikosta lähtien nostalgiaan (välillä liikaakin), mutta kulma on toimiva: vuodet ovat vierineet, ja vanhoille hoodeille palaava Guybrush on hieman meiningeistä tipahtanut, menneisyydessä vellova reliikki. Pelin sisäistä vinkkitoimintoa suosittelen karttamaan: kun sitä kerran erehtyy kokeilemaan, kynnys seuraavan spoilerin kurkistamiseen on paljon pienempi. Reggae-henkisen musiikkiraidan ovat säveltäneet Peter McConnell, Michael Land ja Clint Bajakian, jotka olleet vastaavassa puuhassa LucasArts-aiko92 Lassi Hietala RETURN TO MONKEY ISLAND Pelisarjasta tuttuihin hahmoihin törmätään tasaiseen tahtiin. Jopa virtaviivaistettu kahden napin käyttöliittymä toimii. Uuden gra. Kun pelin ensimmäiset kuvakaappaukset ilmestyivät, visuaalisesta ilmeestä alkoi valtava itku, parku ja poru. Toisinaan hotspotin tekstilitania kertoo selvän vihjeen siitä, mitä klikkauksesta seuraa, toisinaan tekstiin ujutetaan vitsi. Mikä on tervetullutta, sillä kolmosesta alkaen sarjan ulkoasua vedettiin mielestäni liiaksi disneymäiseen suuntaan
Itse pääpahis on yhdistelmä ykkösja kakkos-Monkeyta. Luen parhaillaan rikosjännäriä Heat 2, jatkoa vuoden 1995 mestarielokuvalle Heat. Kaikesta tuntee olevansa kokeneiden tekijöiden kämmenellä ja sen ote on tiukka. Seikkailupelit ovat perinteisesti kertakäyttötavaraa vailla uudelleenpeluuarvoa. Komiikka on verrattoman oivaltavaa ja yllättävän laveaa. Pieni huojunta pulmissa on helppo antaa anteeksi, sillä kokonaisuus on käytännössä juuri sellainen peli, jota olen tässä kolmen vuosikymmenen ajan odotellut. Mutta ei tätä mitenkään muuten ottaisi. 95 Apinasaaren paluu on todellakin Paluu Apinasaarelle. Tästä huolimatta pelikelloon kertyi kahdeksan tuntia, mikä on seikkailupelille todella paljon. Peli on vanhentuneiden pelisuunnittelijoiden hempeä tapa katsoa sekä eteen että taakse, niin elämässä kuin peleissäkin. Guybrush Threepwood tuntuu Guybrush Threepwoodilta, koska teksti kumpuaa oikeasta osoitteesta. …joissa on aavistus huojuntaa. Hyvää + Näyttää, tuntuu ja kuulostaa Monkey Islandilta, erinomainen tarina, hyvää huumoria, mainiot pulmat… Huonoa . Ja jos jonnekin haluaa juuttua, Mêléetä parempaa paikkaa saa hakea – varsinkin oikeiden ihmisten seurassa. Tällaisia pelit olivat silloin, kun minä olin nuori. Ei tätäkään trilogiaa kannata aloittaa Kuninkaan paluulla. Anti on mestarillista. Tervehdys, vanha ystävä Return to Monkey Island on timanttinen comeback, josta on fanilasit riisuttunakin todella vaikea löytää mitään isoa kritisoitavaa. Mukana on myös Writer’s Cut -pelimoodi, jonka voi aktivoida optionsista. Guybrushin roolin tulkitsee tuttuun tyyliin Dominic Armato, eikä ääninäyttelijöistä löydy yhtäkään kesäteatteritalenttia. Järkevintä olisi vetää klassikot vaikka Steamista alle, koska se on halpaa ja helppoa. Sen on kirjoittanut alkuperäisen leffan luoja, ohjaajalegenda Michael Mann. Oman pelikokemukseni kannalta suurin miinus oli deadline, sillä pelin ansaitseman hitaan nautiskelun sijaan jouduin ahmimaan. Return to Monkey Island sen sijaan palkitsee uusintakierroksista, sillä loppuratkaisu muuttuu hieman jokaisella läpipeluukerralla. Tämä lisää peliin leikkuuhuoneen lattialle jäänyttä dialogia sekä muutamia npc-hahmoja. Kohteeseen matkustetaan pitkälti samalla tavalla kuin ykköspelissä. Writer’s Cut ei dramaattisesti muuta pelikokemusta ja ymmärrän hyvin, miksi sisältöä on päätynyt makkeliksi. Tähän pystyvät vain alkuperäiset tekijät, Ron Gilbert ja Dave Grossman. Sama ajatus pyörii mielessäni, kun Return to Monkey Islandin lopputekstit rullaavat ruudulla. Se käynnistyy suoraan siitä, mihin aikoinaan jäätiin Los Angelesin lentokentällä. Kiitän sydämestäni Ron Gilbertiä ja kumppaneita siitä, että Apinasaari avautui jälleen turisteille. Tällä kertaa Karibialla on myös pakkasta. Juuri Mann on syy seurata tuoretta tarinaa. Välillä vitsit tosin ovat vähissä, kun paikoillaan junnaa jumissa. Toivottavasti peli kävisi niin hyvin kaupaksi, että LucasArtsin muutkin klassikkopelit saisivat jatkoa. Taisinpa lopputeksteissä tirauttaa muutaman kyyneleenkin. 92 Johannes Valkola jen Apinasaarten kanssa. Tilanteisiin reagoiva ääniraita herättää Karibian henkiin, ja sitä täydennetään hienosti hoidetulla dubbauksella. Tätä seuramatkaa kehtaa suositella muillekin kuin Karibian karaisemille seikkailupelikonkareille. Erinomainen seikkailupeli, joka on kunniaksi edeltäjilleen. MESTAREIDEN KÄSISSÄ Kaikessa on kyse tekijöistä teosten takana. Lajityypin tunnusmerkit, kuten pysähtyneet kuvakulmat, kinkkiset pulmat ja omituinen tarinankerronta, ovat ihanteellisella tasolla. Sen tarkoituksena on selkeästi toimia toisen pelikierroksen lisämausteena. Klassisesta genrestä saadaan ylistyssanoma, ja hyväksi havaittua sisältöä myös hiotaan. TODELLAKIN! 9 162787_.indd 9 162787_.indd 9 29.9.2022 17.23.13 29.9.2022 17.23.13. Deadline oli liian tiukka. Minulle Return to Monkey Island oli syvän henkilökohtainen ja liikuttava kokemus. Ollako vai eikö, siinä pulma
Hankalissa kasvuolosuhteissa nämä kaksi tekijää muodostivat oman arvomaailmani selkärangan. Kirjeessä kaksikko kertoo, että Monkey Island -sarjan pelit ovat oikeastaan tarinoita heistä itsestään ja heidän kasvustaan. Juuri tämän vuoksi peli tuntuu oikealta jatko-osalta. Return to Monkey Islandiin on tämän vuoksi hyvin vaikeaa suhtautua puhtaan optimisesti. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, alkuperäisellä tiimillä on paljon enemmän kilometrejä allaan kuin vuonna 1989. Monet, monet pelikehittäjät ovat pyrkineet tekemään oman Monkey Islandinsa, mutta kukaan ei ole osunut kohteeseensa. JUHO KUORIKOSKI Faktojen perusteella UFO: Enemy Unknown on maailman paras peli, mutta fanilasit silmillä tieto antaa periksi tunteelle. Apinasaaren vetovoiman salainen ainesosa ovat kehittäjät, jotka rakastavat tuotettaan. Vuonna 1991 julkaistu The Secret of Monkey Island 2 on lähestulkoon täydellinen seikkailupelin arkkityyppi. Ammoisella ysärillä seikkailupelien herruudesta taisteli kaksi kolossia: Sierra ja LucasArts. Vuosittaisiin rutiineihini kuuluu läpäisykierros. 10 162788_.indd 10 162788_.indd 10 29.9.2022 17.27.42 29.9.2022 17.27.42. Tim Schafer on vihjannut halustaan tehdä Maniac Mansionille jatkoa, mikä sopisi erinomaisesti apinasaaripaluun rinnalle. Return to Monkey Island on peili, jonka heijastus näyttää tämän matkan alkupisteen. Reilun kolmen vuosikymmenen aikana jokainen ruudullani pyörinyt seikkailupeli on joutunut vertailuun lapsuusaikojen suosikkipelin kanssa, ja jokainen niistä on joutunut myöntämään tappionsa. Return to Monkey Island on kahden ensimmäisen Monkey Islandin tavoin road movie, jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Vaikka tunnen pelin jo läpikotaisin, se jaksaa silti viihdyttää aina uudelleen. Se yhdistää tarinan, ongelmanratkaisun ja huumorin tavalla, joka hakee vertaistaan. Joskaan sekään ei nouse kahden kantaisänsä tasolle, vaikka onkin Dave Grossmanin kynästä. Sierran peleillä tosin oli pedagoginen vaikutus, sillä tekstikomentoja vastaanottava parseri teki alaja yläasteen englannintunneista turhia. Eivät edes Gilbertin työtä jatkaneet lucasartsilaiset. Nostalgia vaatii aikaa. Return to Monkey Islandin myötä on toivoa, että LucasArtsin pelit kokisivat uuden tulemisen. Vaikka Ron Gilbert Suuret seikkailupelit -kirjassa sanoi sen paljastavansa, jos vielä joskus tekisi merirosvopelilleen jatkoa, paluureissu ei anna asiaan ratkaisua, joka väännettäisiin ratakiskosta. Pelin läpäisyn jälkeen päävalikossa olevaan leikekirjaan ilmestyy uusi sivu, josta paljastuu Dave Grossmanin ja Ron Gilbertin kirjoittama kirje ajalta, kun Return to Monkey Islandin kehitystyö alkoi. Curse of Monkey Island on hyvä seikkailupeli, mutta jokin siitä puuttui. K un muistelen omaa lapsuuttani, sieltä nousee kaksi asiaa ylitse muiden: seikkailupelit ja Star Trek. LucasArts remasteroi kaksi ensimmäistä Monkey Islandia, sen jälkeen Double Fine hoiteli markkinoille uusversiot Day of the Tentaclesta, Full Throttlesta ja Grim FanAIKAKAPSELI LAPSUUTEEN dangosta. Return to Monkey Island sen sijaan tekee sen, mutta lopullinen totuus ajattomasta klassikosta selviää vasta 30 vuoden päästä. Vaikka Sierran peleistä nautinkin, LucasArtsin tuotokset veivät – ja vievät edelleen – voiton. Vaikka oma pelimakuni on varsin laaja, seikkailupelit ovat aina olleet omia suosikkejani. Ne tutustuttivat uudet sukupolvet LucasArtsin tuotantoon, mutta eiväthän ne olleet uusia pelejä vaan uudelleenlämmittelyjä. Omissa kirjoissani tämä on aika hyvä määritelmä klassikolle, joka kestää aikaa. Spoilereita! Mikä ihme sitten on Apinasaaren arvoitus. Vaikka Salaisuus on myös fyysinen esine, todellinen salaisuus on kuljettu matka ja etenkin se, miten päähahmo, tekijät ja pelaajat ovat sen aikana kasvaneet. Sierran pelejä riivasivat äkkikuolemat, kun taas naapurileirissä matkasta pystyi nauttimaan vailla kuolemanpelkoa. Ensimmäisessä pelissä nuori merirosvokokelas todistaa itsensä ja kykynsä, aivan kuin pelin parissa työskennelleet kehittäjätkin. Niiden tarjoama haaste koettelee hoksottimia ja hahmotuskykyä, eivätkä ne vaadi kovin kaksista reagointikykyä. Niin Gilbertillä, Grossmannilla kuin Guybrushillakin on pitkä ja menestyksekäs ura, mutta kaikkia kolmea määrittää peli, joka tehtiin vuosikymmeniä sitten. Samalla hänkin pääsisi seikkailupelihommiin, sillä Schaferin panos vielä puuttuu Gilbertin, Grossmanin ja muun OG-tiimin rinnalta. LucasArtsin seikkailupelituotanto on käytännössä yksi pitkä klassikkoputki. Siinä missä aikaisemmat jatko-osat yrittivät kopioida edeltäjiään, löytää Return to Monkey Island oman kuuman pisteensä ajattomasta pulmien, tarinan ja huumorin liitosta, mistä Apinasaari tunnetaan. Pelikatalogista suosikin valitsemisen voisi kuvitella olevan vaikeaa, mutta yksi erottuu joukosta edukseen. Kun katson omaa polkuani taaksepäin, LucasArtsin seikkailupelit tekivät minusta peliharrastajan, peliarvostelijan ja pelikehittäjän. Peli on onneksi erinomainen seikkailupeli ilman apinalisääkin, mutta virallisena Monkey Islandina se nousee vieläkin korkeammalle. Escapesta ei kannata edes puhua, mutta Tales of Monkey Island on huomattavasti mainettaan parempi. Tämä näkyy loppuratkaisussa. Ne näyttivät minulle maailman, jossa hyväntahtoinen huumori maustaa tarinaa, jonka etenemiseen vaikutetaan käyttämällä logiikkaa ja päättelykykyä. Return to Monkey Island on paluu lapsuuteen monelle muullekin kuin minulle
Lovecraftin 1921–1922 kirjoittamaan novelliin Herbert West – Reanimator tai Stuart Gordonin 1985 novellin pohjalta ohjaamaan kulttikauhukomediaan Re-Animator. Kyseessä ei ole nimittäin Crystal Lakella siveettömiä teinejä tappava epäkuollut, vaan tyttöystäväänsä Jenniferiä kauhukarSLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT tanosta pelastava opiskelijanuorukainen, Rick Taylor. Ensimmäisen kentän lopussa nähdyt, kehoista esiin työntyvät ja terävähampaiset jättiläisiilimadot on lainattu joko Charles Bandin 1982 ohjaamasta, Demi Mooren tähdittämästä postapokalyptisestä B-kauhuelokuvasta Parasiitti: tehty tappamaan (Parasite) tai Douglas McKeownin Splatterhousen sankaria on välillä vaikea erottaa hirviöistä. Ja tällä kertaa karmiva on juuri sitä, mitä kaipaamme, joten FMV-kauhistus Night Trappia (1992) en aio edes mainit… Pahus! Aina roiskuu… Ensimmäistä valintaa ei tarvinnut pitkään pohtia. Lisää kauhuviittauksia löytyy pelin vastustajista. Molemmat kertovat nerokkaasta lääketieteen opiskelijasta, Herbert Westistä, jonka kehittämä seerumi pystyy herättämään kuolleet henkiin. Khih-hih-hih-hih-hii! Halloweenin, tuon vuoden pelottavimman juhlapyhän, kunniaksi paneudumme toisenlaisiin kauhupeleihin. Namcon kehittämänä kolikkopelinä 1988 alkunsa saaneen Splatterhousen valkoisella jääkiekkomaskilla kasvonsa peittävä, vihertävään haalariin pukeutunut ja valtavaa teräasetta käyttävä lihaksikas päähahmo on kuin ilmetty Perjantai 13. Kysyäkään ei voi, Ken makaa nykyään itse siinä haudassa. Hyviä apulaisia on vaikea löytää… mutta onneksi huonot on helppo tappaa. Kauhupeleihin, jotka eivät suoraan pohjaudu kauhuelokuviin, mutta ovat selvästi niiden innoittamia. 11 162696_.indd 11 162696_.indd 11 29.9.2022 17.35.33 29.9.2022 17.35.33. Kauhupeleihin, joita odottaa kuollakseen päästä pelaamaan. Buah-hah-hah-hah-haa! Kiinnittäkää sydänmonitorinne ja ladatkaa de. Hyvää Halloweenia, mutta synkkää ja sateista syksyä, pahat loiset ja kurjat! E lokuun lehdessä käytiin läpi slasher-elokuviin perustuvia lisenssipelejä. Mikä tärkeintä, Rick ei käytä voimiaan avuttoman nuorison lahtaamiseen, vaan taistelee urheasti kartanon omistajan, tohtori Westin, luomia mutanttihirviöitä ja muita pahuuden voimia vastaan. päivä -elokuvat eivät ole ainoat Splatterhousea innoittaneet kauhukertomukset. Eikä nuoren miehen kasvoja peitä jääkiekkomaski, vaan mayojen muinainen kauhunaamio, jonka kerrotaan antavan käyttäjälleen valtavat voimat. P. Ainoa ongelma, että henkiin herätetyt vainajat ovat väkivaltaisia mielipuolia. Splatterhousesta löytyy runsaasti yhteyksiä myös kahteen ensimmäiseen Evil Dead -elokuvaan. Perjantai 13. Onhan tapahtumapaikkana syrjäisen metsän keskellä sijaitseva talo, jossa kuuluisa tiedemies onnistuu vapauttamaan demonisia voimia. Ensivaikutelmilla on tapana johtaa harhaan ja niin käy tälläkin kertaa. Kauhupeleihin, jotka eivät välttämättä ole kaikkein tunnetuimpia, mutta saavat silti hiirikäden hikoamaan ja kylmät väreet kulkemaan selkänojaa pitkin. Markus Rojola Arkun pohjalta kaivetuille peleillekin on oma aikansa ja paikkansa. Suurin osa niistä oli kuitenkin peleinä kammottavia hirvityksiä tai hirvittäviä kammotuksia. päivä -elokuvasarjan (1980–2009) tappaja Jason Voorhees. Kauhupeleihin, jotka voi läpäistä yhden illan aikana. Ken tietää, mistä haudasta ne oli oikein kaivettu. Ashin tavoin Rick yrittää pelastaa tyttöystävänsä yön kauhuilta, mutta joutuu sen sijaan tappamaan rakastettunsa tämän muututtua verenhimoiseksi hirviöksi. Pahuuden ilmentymiin lukeutuvat Evil Deadin tavoin vaikeasti tapettavat zombimaiset olennot, peilistä ilmestyvä paha kaksoisolento, keskisormea näyttävät irtokädet sekä henkiin heränneet huonekalut. brillaattorinne akut, sillä kryptanvartijananne esittelen teille viisi toinen toistaan karmivampaa videopeliä. Tohtori West on viittaus joko H
Taustalla näkyvät seinille ripustetut ja seipään lävistämät ruumiit ovat ihastuttavan ällöttäviä. Ensimmäisen Splatterhousessa nähty maski oli lainattu Jasonilta, mutta jatko-osissa naamari muuttui futuristisemmaksi. Pelisarjaan kuuluvat myös Famicomille (eli japanilaiselle NES:lle) julkaistu, esiosana toimiva ja söpöilygra. Se on valtavan kokonsa, säkillä peitetyn pään ja käsivarsista työntyvien moottorisahan terien vuoksi kuin Jasonin, Leatherfacen ja Ashin epäpyhä lehtolapsi. ikat herättävät mielikuvan aikuisille suunnatusta lauantaiaamun (tai pikemminkin -illan) piirretystä. SLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT vuotta myöhemmin ilmestyneestä tieteiskauhusta The Deadly Spawn. Entä Biggy Maniksi kutsuttu välipomo. Vuoroin vieraissa. Pelin sankaritar on teini-ikäinen orpotyttö Jennifer, joka saa mahdollisuuden uuteen elämään, kun varakas Barrowsin pariskunta adoptoi hänet ja kolme hänen ikätoveriaan. Hitaasti kävelevät isopäiset vastustajat tuovat mieleen Vivian Lankon esittämän ikuista nuoruutta tavoittelevan kammotuksen Brian Thomas Jonesin ohjaamasta D-kauhuelokuvasta The Rejuvenator (1988). Splatterhouse ei kuitenkaan ansainnut paikkaansa tältä listalta kauhuklassikoihin tehtyjen viittausten määrän vaan pelillisten ansioiden vuoksi. Ilmeikkäät gra. Splatterhouse ei kaihda verta, irtopäitä eikä suolenpätkiä. Kuullessaan kirkaisun Jennifer kiirehtii takaisin ystäviensä luokse, mutta hän saapuu paikalle liian myöhään. Super Famicomille (eli japanilaiselle SNES:lle) 1995 julkaistu Clock Tower on hirviöiden tappamiseen keskittyvän mätkinnän sijaan tiivistunnelmainen seikkailupeli. Tinkimättömästä tunnelmasta saa kiittää ennen kaikkea tekijöiden rohkeutta. Kaikki kolme tyttöä ovat kadonneet. Splatterhouse saikin kunnian olla ensimmäinen peli, johon kiinnitettiin varoitus lapsille sopimattomasta materiaalista. Kuka onkaan seuraava uhri. Pian tämän jälkeen yksi heistä löytyy kuolleena. Kun heidän saattajansa, rouva Barrows, ei palaa etsintäreissultaan, lähtee Jennifer hänen peräänsä. Clock Towerin tarinan etenemiseen vaikuttavat pelaajan tekemät valinnat. Tik, tok, tik, tok, tik… Vaikka seuraava nimike on ottanut vaikutteita Splatterhousen tapaan slasher-elokuvista, se tarjoaa lähestulkoon päinvastaisen pelikokemuksen. Elossa selviäminen on epätodennäköisin vaihtoehto. 12 162696_.indd 12 162696_.indd 12 29.9.2022 17.36.18 29.9.2022 17.36.18. Splatterhouselle ilmestyi kaksi kelpoa jatko-osaa. Herra Barrowsia ei näy missään. Esimerkiksi Ann voi menettää henkensä tippumalla kattoikkunan läpi, hukkumalla, putoamalla ikkunasta tai päätymällä kellotornin koneistoon. Perille saavuttuaan heitä odottaa kuitenkin yllätys. Splatterhousea voi suositella varauksetta kaikille splatter-elokuvien ystäville, kunhan valitsee alkuperäisen, sensuroimattoman arcade-version ja pitää mielessä pelin TurboGrafx-16-version kanteen kiinnitetystä tarrasta löytyvän varoituksen: Splatterhouse ei missään nimessä sovi lapsille… eikä pelkureille. Beat ’em up -mekaniikat tuntuvat edelleen tiukoilta eikä huolella rakennettu hurmeinen atmosfääri ole laimentunut tippaakaan kolmessa vuosikymmenessä. Elokuvasarjan tekijät tekivät vastapalveluksen kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa Jason X:ssä (2001). Splatterhouse 2 ilmestyi 1992 Sega Mega Drivelle ja Splatterhouse 3 vuotta myöhemmin. Nuorten naisten uusi koti on valtava kartano, jota koristaa suuri kellotorni. Rickin tyttöystävän, Jenniferin, muutos nuoresta naisesta demonimaiseksi hirviöksi on yksi Splatterhousen shokeeraavimmista hetkistä. …kun tapetaan Kauhuelokuvien ystävien on hauska bongailla genren edustajien innoittamia suunnitteluratkaisuja. ikoilla varustettu Splatterhouse: Wanpaku Gra ti (1989) sekä 2010 ilmestynyt, entistäkin verisempi 3D-uusintaversio Splatterhouse
Tämä näkyy muun muassa siinä, että tappoja ei nähdä useita, mutta ne onnistuvat aina hätkähdyttämään. Tämä tekee Tuhmanallen hyvin, hyvin vihaiseksi. Aivan oikein! Tuhmanalle ei saa kutsua. Muut nallet pilkkaavat Tuhmanallea. Pakenemista hankaloittaa kuitenkin se, että pelaaja ei suoraan hallitse Jenniferiä vaan joutuu klikkaamaan ruudulta kohtaa, johon haluaa tämän siirtyvän. Lyhyen keston ohella jälleenpeluuarvoa lisäävät lukuisat vaihtoehtoiset kohtaukset ja loppuratkaisut. Kaikki, paitsi yksi. Espanjalaisen Jesús Francon ohjaaman heikon euroslasherin Bloody Moon (1981) alussa nähdään Clock Towerin tavoin kasvoiltaan epämuodostunut hahmo, joka tappaa uhrinsa saksilla. Pelkistetty äänimaailma toimii kaikessa pahaenteisyydessään. Tämä pieni nalle kirveellä pilkotaan. Monet huipentumiksi tarkoitetuista tappokohtauksista menevätkin pilalle kameran jumittuessa seinän sisään tai juuri herkullisimmalla hetkellä sulkeutuvan oven taakse. Clock Tower saattaa olla osittain ajan unohtama, mutta ansaitsee ehdottomasti paikkansa kiehtovimpien slasher-pelien listalla. Pahiksen tekemät yllätyshyökkäykset saavat hengen salpautumaan, koska pelaajalla ei ole mitään keinoa puolustaa itseään. Sen päähahmo on sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa opiskeleva amerikkalainen Jennifer ( Jennifer Connelly), joka saa selville sarjamurhaajan vaanivan nuoria naisia oppilaitoksessa ja sen lähettyvillä. Spoilereiden vuoksi niitä ei kuitenkaan käsitellä sen tarkemmin tässä yhteydessä. Jennifer vs. Gra. Selvin esikuva pelille on kuitenkin Argenton 1985 ilmestynyt Phenomena – ilmiö. ”Tämä pieni nalle tuleen tuikataan. Oman lisänsä tuo paniikkinappula, jota pelaajan on naputettava nopeasti, ettei Jennifer antaudu pelolle ja päädy murhattavaksi. Clock Tower -sarjan ensimmäinen peli julkaistiin ainoastaan Japanissa, mutta englanninkielisen fanikäännöksen löytäminen ei ole vaikeaa. Tehtävät alkavat ensinnäkin toistaa itseään aivan liian nopeasti. Muutaman tunnin mittaisen Clock Towerin läpäisee helposti yhdessä illassa. Elokuvan ja pelin tappajilla on myös useita yhteisiä piirteitä. Tuhmanallesta ei pidä kukaan. Kellopeli sakset Human Entertainmentin kehittämä peli on sulava yhdistelmä selviytymiskauhua ja vanhan koulukunnan point ’n click -seikkailua. Tämä pieni nalle astuu karhunrautaan. Yhdessä muistettavimmista nainen tipahtaa koristellun kattoikkunan läpi. Murhaajalle löytyy tosin muutamia muitakin esikuvia. Pahan unen satu Ja nyt jotain aivan muuta! Siihen kategoriaan Arti. Aivan oikein! Murhaamme heistä jokaisen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin hiomattomuus. Kauhuhitti Dead By Daylight on nimittäin samoilta tekijöiltä. Genre rajoittaa kuvakerronnan mahdollisuuksia, mutta toisaalta etäisenä pysyttelevä kamera tuo mieleen varhaiset kauhuklassikot ja tekee samalla kartanosta entistä jylhemmän paikan. Nämä nauravat nähdessään Tuhmanallen paketin. Velttonallen syntymäpäiväjuhlaan kutsutaan kaikki muut nallet paitsi… Arvaatteko kenet. Pelaaminen tuntuu kankealta ja vaivalloiselta, mutta toisaalta tämä ilmentää hienosti vaanitun kokemaa paniikkia. Kono on kuitenkin kertonut napanneensa idean murhavälineisiin lapsena näkemästään Tony Maylamin slasherista Koston liekit (The Burning, 1981), jossa pahasti palanut kesäleirin huoltomies kostaa onnettomuudesta vastuussa oleville teineille silpomalla näitä puutarhasaksilla. Tappajan ilmestyessä paikalle taustalla alkaa soida jyskyttävä musiikki, joka viestii lopun olevan lähellä. Kaikesta huolimatta Tuhmanalle haluaa antaa lahjan syntymäpäiväsankarille. 13 162696_.indd 13 162696_.indd 13 29.9.2022 17.37.06 29.9.2022 17.37.06. Toisaalta suloisesta sarjamurhasimulaattorista löytyy myös hyviä puolia. ikat eivät kärsi liikaa matalasta resoluutiosta, koska hahmot ja ympäristöt on piirretty selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti. Runsaan väkivallan sijaan Clock Tower saa sykkeen nousemaan taitavasti rakennetulla ja suorastaan vainoavalla tunnelmalla, joka perustuu pitkälti avuttomuuden tunteeseen. Visuaalisesti peli on kestänyt aikaa varsin hyvin. Jenniferin on kerättävä vihjeitä ja ratkaistava kartanon mysteeri piileskellen samalla valtavia saksia aseenaan käyttävältä murhaajalta. Hetki lyö Amerikkalaisten slashereiden sijaan Clock Towerin ohjaaja Hifumi Konoa innoittivat niiden edeltäjät eli italialaiset giallo-jännärit. On tuskin sattumaa, että lajityypin mestarin, Dario Argenton, 1977 ohjaama Suspiria – tappavat huokaukset alkaa samankaltaisella kohtauksella. Tämä tuhma nalle nauraa iloisasti ”hah-hah, hah-hah, haa!” koko matkan kotiin asti.” Naughty Bearin voidaan katsoa toimineen eräänlaisena harjoitustyönä. Pelinä se ei valitettavasti ole kovinkaan kummoinen. Kesäkuussa 2010 julkaistu toimintaseikkailu sijoittuu Täydellisyyden saarelle, jossa kaikki pehmonallet asustavat sulassa sovussa. Päähahmojen yhtäläisyydet eivät rajoitu nimeen, sillä pelin Jennifer muistuttaa elokuvakaimaansa myös ulkonäöltään ja vaatetukseltaan. Matkalla juhliin Tuhmanalle törmää kuitenkin Pullukkaan ja Tirskuun. Tämä pienen nallen pää auton ovella liiskataan. Ja tiedättehän, lapsukaiset, mitä me teemme, kun olemme hyvin, hyvin vihaisia ystävillemme. VaikClock Towerin tarinaa jatkettiin myöhemmin kolmella eri pelillä, mutta Hifumi Kono osallistui vain ensimmäisen (ja ainoan kehuja saaneen) jatko-osan kehittämiseen. Epätarkka pelattavuus ja levottomasti pyörivä kamera hankaloittavat murhatöitä tarpeettomasti. Nukka irti Naughty Bear on yhdistelmä Halinallet-piirrettyä, Hitman-pelejä sekä slasher-elokuvia. cial Mind and Movementin kehittämä Naughty Bear sopii erinomaisesti. Jennifer. Ainoa tapa selvitä hengissä on paeta. Tämä tekee Tuhmanallen hyvin, hyvin surulliseksi
Kerrasta poikki On vaikea sanoa tarkalleen, mikä Murder Housen pelaamisessa ahdistaa. Tarjoaahan se ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä valon hiipuvan nappisilmistä Luppakorvan vetäessä viimeisen henkäyksensä. Murder House ei suinkaan ollut ensimmäinen tai viimeinen Puppet Combon kehittämä peli. Alkuvalikko näyttää videokotelon kannelta, latauspalkki muistuttaa VHS-nauhurin viritystä ja rakeinen . Tein kuitenkin kohtalokkaan virheen. Mikä tärkeintä, tappokeinojen kanssa ei ole pihistelty. Viikonloppu alkoi lupaavasti. Entä kamalasti kirjoitettu dialogi ja myötähäpeää aiheuttava näyttely. Pääsiäisviiltäjäksi nimetty sarjamurhaaja on saatu kiinni, tuomittu ja teloitettu. Enkä sen aiheuttamasta epämukavuuden tunteesta päässyt ihan pian eroon, vaikka kuinka hoin ”se on pelkkä peli, se on pelkkä peli”. Samaa VHS-estetiikkaa noudattavaan sarjaan kuuluu lähes parikymmentä napakasti nimettyä peliä, kuten Babysitter Bloodbath (2013), The Power Drill Massacre (2015) ja Stay Out of the House (2022). Lyöntiaseisiin lukeutuvat muun muassa pesäpalloja krikettimailat, kirves, vasara ja viidakkoveitsi. Idea tovereitaan eri tavoin surmaavasta pehmolelusta on kuitenkin sen verran omalaatuinen ja häiriintynyt, että Tuhmanallen seurassa viihtyy ainakin muutaman tehtävän ajan. Jo johdanto koetteli sietokykyäni pitämällä jännitystä yllä kiusallisen pitkään. ikoilla sekä tarkoituksellisen kömpelöllä pelattavuudella. Hänen kaappaamansa uhrit ovat kuitenkin edelleen löytymättä. Muutaman kerran säpsähdin pelkkää äkillistä kuvakulman vaihtumista. Suurin harmistuksen aihe koskee pelin lopetusta. Kouluikäinen Justin haluaa ottaa kuvan itsestään ostoskeskuksen pääsiäispupun sylissä. Ensiksi mainituista on lainattu juhlapyhän ympärille rakennettu ohut tarina viimeisine selviytyjineen sekä veriset murhakohtaukset. ltteri saa pelin näyttämään kopion kopion kopiolta. No, ne toimivat viittauksina molempiin. Tankkikontrolleilla toteutettu ohjattavuus varmistaa, että tappajan kynsistä livahtaminen on kaikkea muuta kuin vaivatonta. Eivätkä tämän pupun järjestämät munajahdit vie pelkkää kieltä mennessään. Pojan herätessä samana iltana tilat ovat tyhjentyneet ihmisistä ja kaikki liikkeet ovat suljettuja. Hitot häveliäisyydestä! Eihän asuttamallani saarella ollut seuranani kuin arka peuran pahanen. Video nasty Puppet Comboksi itseään kutsuvan Benedetto Cocuzzan kehittämä Murder House on hieno kunnianosoitus sekä 1980-luvulla nollabudjetilla kuvatuille slasher-elokuville sekä PS1-aikakauden kauhupeleille. Elävän pehmolelun sijaan pelissä nähdään kuitenkin ainoastaan eläinasuun – vaaleanpunaiseksi pääsiäispupuksi – pukeutunut hahmo. Tässä vaiheessa päätin, että peliä olisi paras jatkaa valoisan aikaan. Uhrit ovat näennäisesti viattomia, mutta moraalisesti sen verran rappeutuneita, ettei näitä tee mieli jättää henkiin. Tämän jälkeen pahaa-aavistamattomat uhrit voi hoidella päiviltä tunkemalla nämä naama edellä grilliin, kuristamalla puhelinjohdolla tai hukuttamalla vessanpönttöön. Parin viime vuoden aikana Cocuzza on alkanut julkaista myös muiden kehittäjien pelejä. Piha oli päässyt villiintymään, joten nykäisin ruohonleikkurin käyntiin. Estetiikka on yhtenäinen. Tarina alkaa vuoteen 1985 sijoittuvalla johdannolla. Myöhemmin mukaan lisätty viimeinen varttitunti auttaa kenties peittämään muutaman juoniaukon, mutta onnistuu samalla viemään pohjan melkein koko kokemukselta. Johdannon jälkeen hypätään ajassa muutama vuosi eteenpäin. Oli kyse mistä tahansa, Murder House pääsi ihoni alle. Lopulta hoksasin sännätä sen perään ja ehdin katkaista virMurder Housen tankkikontrollit ovat omiaan lisäämään sydämentykytyksiä. Tekijöiden suurin saavutus on kuitenkin ihokarvat pystyyn nostattava, hengen salpaava ja aidosti ahdistava tunnelma. Etsiessään ulospääsyä Justin saa selville, ettei hän olekaan yksin ostoskeskuksessa. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin hermostunut peliä pelatessani. Linnut lauloivat, sirkat sirittivät ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. 14 162696_.indd 14 162696_.indd 14 29.9.2022 17.37.52 29.9.2022 17.37.52. Hetken aikaa katselin kummissani, kun punainen peto puksutti iloisesti laituria kohti. Ensitöikseni tempaisin vaatteeni pois. Jos mukaan olisi lisätty pari traileria sekä päänsä peiton alle piilottava koulukaveri, niin kyseessä olisi ollut täydellinen uusintaversio ensimmäisistä kauhuelokuvien katsomiskokemuksistani. Tappaja on kaltoin kohdeltu, kostonhimoinen ja lähestulkoon yliluonnollisen kestävä. SLASHER-ELOKUVIEN INNOITTAMAT PELIT ka tarina on veitsenohut, on siihen onnistuttu sisällyttämään kaikki ensiluokkaisen slasher-elokuvan ominaispiirteet. ikoilla, joiden ansiosta on helppo kuvitella katsovansa aitoa kuvamateriaalia. Fiksu tappaja myös estää uhrejaan pakenemasta rikkomalla auton ja upottamalla veneen. Valitettavasti unohdin sammuttaa moottorin operaation lopuksi. Varsinainen tarina käynnistyy, kun skuupinnälkäinen uutistiimi saapuu kuvaamaan reportaasia tappajan syrjäseudulla sijaitsevasta kotitalosta. Pienillä jutuilla pelaaja onnistutaan virittämään oikeaan mielentilaan alusta alkaen. Naughty Bear ei ole mikään unohdettu kulttiklassikko. Pelatkoon, ken uskaltaa. Jälkimmäisiin viitataan kulmikkailla gra. Idyllisellä järviseudulla sijaitseva mökki kuulosti ihanteelliselta paikalta rentoutua. Pääsiäisviiltäjä taitaa dramaattiset sisääntulot. Murder House on toteutettu tyylillä. Onko pahamaineinen tappaja kuitenkaan todella kuollut vai odottaako hän sisällä uusia uhrejaan. Oma vaikutuksensa on myös suttuisilla ja rakeisilla gra. Kenties kyse on valmiiksi lukituista kuvakulmista ja rajallisesta piirtoetäisyydestä, jotka herättävät kysymyksen siitä, mikä näkökentän ulkopuolella pelaajaa odottaa. Salaman välähtäessä hän kuitenkin menettää tajuntansa. Julkaisuversio päättyi lopputeksteihin ja suosittelen lopettamaan pelaamisen siihen. Kun sirppiä kantava turri lopulta ilmestyi eteeni, olin niin lamaantunut pelosta, että puristin silmäni kiinni ja suljin pelin näppäimistöä hakkaamalla. Torture Star Videolta on ilmestynyt muun muassa Jordan Kingin giallo-vaikutteinen Bloodwash (2021). Yksin mökillä kaksin Kaikkien traumaattisten kokemusteni jälkeen päätin vaihtaa maisemaa. Eikä unohtaa sovi riipivää syntetisaattorimusiikkia, joka toisinaan tuntuu varoittavan tappajan läheisyydestä, mutta yhtä usein johtaa myös harhaan. Vemmelsäären pesässä Lokakuussa 2020 PC:lle ja konsoleille julkaistu indieslasher-peli Murder House jatkaa eläinteemalla. Nallukat voi houkutella myös ansaan sabotoimalla ympäristöstä löytyviä esineitä. Murder Housen jälkeen jätän ne suosiolla väliin. Valitsin lomakohteekseni Roope Tammisen rakentaman Lakeview Cabinin
Värikkäät kasibittiset gra. Seuraavat kolme yritystä eivät sujuneet sen paremmin. 10/10, hyviä aikoja. Edistystä tapahtui vasta kolmannella pelikerralla. Sen jälkeen päätin rentoutua löylyissä. Hän ei kuitenkaan hymyillyt viekoittelevasti, vaan järsi kivusta mylvivän peurapolon jalkaa. Pimeän tullen kaikki kuitenkin muuttui. Polttopuita pilkkoessani huitaisin epähuomiossa ampiaispesän alas puusta, joten pian parvi oli perässäni. Tartuin kirveeseeni, mutta järven neito löi sen vaivatta kädestäni. Saunaan astuessa nappasin mukaan ovenpielessä odottaneen viinapullon. Kunnes kuolema meidät yhdistää Lokakuussa 2013 julkaistu Lakeview Cabin on humoristinen kauhupeli, jossa Laura Häkkisen silmät kohtaa Perjantai 13. (HUOM! pelistä kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista vasta seuraavasta väliotsikosta.) Sain houkuteltua demonisen daamin karhunrautaan ja pilkottua hänet kirveellä palasiksi. En ole kuitenkaan huolissani, sillä ainahan on ensi vuosi. Hikihän moisesta tuli, joten päätin lämmittää saunan. Tilanne vaikutti erikoiselta, mutta toisaalta olin viettänyt päivän auringossa ja vetäissyt juuri pullon viinaa, joten näkyjen näkeminen ei vaikuttanut erityisen huolestuttavalta. Vaikka sain lopulta neidon tapettua rikkomalla generaattorin sähköjohdon kirveellä ja nakkaamalla tämän päälle löylyvedet juuri oikealla hetkellä, sikiö selvisi sekä virittämästäni karhunraudasta että kolmesta haulikon ammuksesta. ran juuri ennen kuin leikkurin syöksymistä järveen. Pikainen hyppy järveen riitti kuitenkin karkottamaan kiusankappaleet. Ensikokeilulla käytin tuon ajan rentoutumiseen, mikä kostautui. Kohtasin nimittäin kammottavan näyn huussireissulta palatessa. Lakeview Cabinista kiinnostuneiden ei kannata huolestua myöskään pelin lyhyestä kestosta. Edellisenä iltana näkemäni neito oli palannut. Lyhyt kertomus sijoittuu – ainakin päähenkilön pornoviiksien perusteella – iloiselle 1970-luvulle. Mitä nyt onnistuin telomaan itseni pudottamalla karhunraudan seinältä ja astumalla siihen. Toisekseen se sai minut oksentamaan kiukaaseen, jonka jälkeen sain nauttia lämpimistä löyhk… löylyistä. Kuten yllä olevasta kuvauksesta käy ilmi, pelaajalla on vapaat kädet toteuttaa itseään pikkuisella saarellaan noin vuorokauden verran. Tässä vaiheessa hoksasin kuitenkin unohtaneeni löylyveden. Onneksi varastosta löytyi toinen pullo viinaa kipua lievittämään. Kamppailu oli ohi hetkessä. Otettuani ensimmäisen askeleeni neitoa kohden tämä katosi kuin usva yöhön. En ole vielä itse ehtinyt tutustua Lakeview Valleyn mysteereihin. Laiturilla odotti valkoiseen mekkoon pukeutunut vaaleahiuksinen neito. Ilmestys aisti läsnäoloni ja käänsi katseensa paljastaen veren sotkemat kasvonsa. Kaikkein mielenkiintoisimmalta kuulostaa kuitenkin 2019 valmistunut murharoolipeli Lakeview Valley, joka on eräänlainen lapsilta kielletty versio Stardew Valleystä. Joulua ja juhannusta juhlitaan vain kerran vuodessa, mutta Halloween saapuu joka syksy. Ulkoasukin yllättää. Viimeisen vuosikymmenen aikana Tamminen on luonut kokonaisen Lakeview-pelisarjan, johon ilmaiseksi jaettu avausosa toimii hienona johdantona. Ympäristö nimittäin reagoi pelaajan toilailuihin odottamattomilla tavoilla. ashillä toteutettu kymmenminuuttinen ilmaispeli. Neito veti elottoman ruumiini pinnan alle ottaen minut ikuiseksi sulhokseen. En selvästikään ole onnistunut ratkaisemaan kaikkia saaren salaisuuksia, mutta en ole antamassa vielä periksi. Luulin neidon ruumiin olleen turvonnut järvivedestä, mutta hän olikin hukkunut raskaana ollessaan! Vaikka yritin paeta, pikkupiru sai minut kiinni ja puri kaulavaltimoni poikki. Valitettavasti ne eivät jatkuneet pitkään. Pikkukaupunkiin vasta muuttanut pelaaja voi vapaasti päättää haluaako tämä keskittyä tutustumaan uusiin naapureihinsa, ryhtyä selvittämään kaupungin synkkää salaisuutta vai toteuttaa itseään salakavalana sarjamurhaajana. Harmitukseen tempaisin viinapullon ykkösellä alas, mikä auttoi huomattavasti. Iso osa peli-ilosta syntyy yrityksistä, erehdyksistä sekä niiden aikaansaamista yllätyksistä. Sirkkojen siritys virittää leppoisaan tunnelmaan, joka rikotaan tehokkaasti hyvin ajoitetulla pahaenteisellä pianonkoskettimen painalluksella ja muutamalla viiltävällä viulun vingahduksella. Kaiken kruunaa hieno äänimaailma. Iso virhe. Seuraava ei sujunut juuri sen paremmin, sillä valmistautuessani tulevaan koitokseen onnistuin sytyttämään sekä saunan että itseni tuleen. ikat jaksavat viehättää ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittämällä saattaa saada selville jotain myös tarinan taustoista. 15 162696_.indd 15 162696_.indd 15 29.9.2022 17.38.37 29.9.2022 17.38.37. ”Kultaseni, näyttää siltä, että kipinä väliltämme ei ole vielä kadonnut!” Bonusvinkki: Terrordrome: Rise of the Boogeymen (2015) on slashereiden innoittama ilmainen tappelupeli, jossa Freddy, Jason, Michael Myers, Ash, Ghostface, Chucky ja muut kauhulegendat asettuvat toisiaan vastaan. Tyypillistä mökkielämää Lakeview Cabinillä – auringosta nauttimista, saunomista, naapurirannalla yläosattomissa aurinkoa ottavien pimujen tirkistelyä ja taistelua näkkiä vastaan. Esimerkiksi Collectionista löytyvä Lakeview Cabin IV on saanut innoituksensa Teksasin moottorisahamurhista (1974), Lakeview Cabin V tuo mieleen Halloweenin (1978) ja Lakeview Cabin VI sijoittuu avaruuteen Alienin (1979) ja Leprechaun 4: In Spacen (1996) tavoin. Ensinnäkin se lievensi pahaa mieltä. päivän. Yksinkertaista, mutta ah-niin-toimivaa. Seuraava päivä sujui rauhallisesti. Vaikka se on pelattavuudeltaan yhtä yksinkertainen kuin Tikun ja Takun pelastuspartio (yhdellä napilla tartutaan esineisiin ja toisella käytetään/nakataan niitä), pinnan alla riittää ihmeteltävää. Neljästä episodista koostuvat Lakeview Cabin Collection (2015–2016) ja (viimeistä episodia vaille valmis) Lakeview Cabin 2 (2020–) toimivat ensimmäisen pelin tavoin tribuutteina 1970ja 1980-lukujen kauhuelokuville. Astuttuani ulos saunasta pimeydestä syöksyi esiin verinen sikiö. Väreitä vedessä Lakeview Cabinissa on paljon hyvää etenkin, kun ottaa huomioon, että kyseessä on
Rocket Ball yllättää sillä, miten hauskaa sitä on edelleen pelata. Yhdenmukaisuuksista elokuvan ja pelin välillä ei ole pulaa. Maailmaa hallitsijat tahot eivät ratkaise kiistoja enää sotien avulla vaan Rocket Ball -areenalla. Myös taustatarinat ovat lähestulkoon samat. Markus Rojola Rollerdrome ei ole ensimmäinen futuristinen urheilupeli, jossa pelaajat liikkuvat rullaluistimilla ruhjoen ja tappaen toisiaan. Halutessaan toisia pelaajia voi heittää myös pelivälineellä. Rollerball-pelaajat liikkuvat ympyränmuotoista rataa rullaluistimilla tavoitteenaan heittää metallikuula maalin sisään. Pisteitä kerätään heittämällä metallikuula areenan seinässä olevaan kartion muotoiseen maaliin. C. ikat ovat todella pelkistetyt, mutta sulavan ruudunpäivityksen ansiosta vauhtia piisaa ottelun alusta loppuun. Hän on tähti lajissa, joka on suunniteltu juhlistamaan yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä yksilöiden sijaan. on kaikkien aikojen menestynein rollerball-pelaaja, mikä tekee hänestä vaarallisen yhtiöiden silmissä. Ajan myötä elokuva alkoi kuitenkin nauttia kulttimainetta. Ensinnäkin pelin käynnistyessä taustalla soi elokuvan tapaan ajattomuutta viestivä klassinen musiikki. Lawson J. Kuten lajia hallitsevan energiayhtiön johtaja herra Bartholomew ( John Houseman) toteaa: ”Yhdenkään pelaajan ei tulisi olla peliä suurempi.” Jonathan kieltäydyttyä Bartholomew’n tarjoamasta eläkepaketista, tämä muuttaa rollerballin sääntöjä tehden lajista aiempaa vaarallisemman. Peli sijoittuu vuoteen 2010, joten halutessaan sitä voi ajatella esiosana elokuvalle. -toiminnalle Juokse tai kuole (The Running Man, 1987), kirjoille, kuten Suzanne Collinsin kirjoittamalle Nälkäpeli-sarjalle (2008–2020), sekä lukuisille videopeleille. Pallot lasketaan peliin laukaisemalla ne hurjaan vauhtiin kentän suuntaisesti. William Harrisonin käsikirjoittama . Puolustusja hyökkäyspelin erot tuovat mukaan hieman taktisia elementtejä, joten kyllästyminen ei iske aivan heti. Vastustajia hidastetaan polvikampeilla ja iskemällä nyrkeillä tai kyynärpäillä. Kolme ensiksi mainittua joukkuetta esiintyivät myös elokuvassa. Laji ei ole vielä ehtinyt kehittyä aivan niin väkivaltaiseksi. Tämä John S. Vuoden 1983 videopelilaman jälkeen elokuvastudiot eivät välittäneet pätkääkään edes päivänselvistä pastisseista, kunhan pelin nimeä oli vaivauduttu muuttamaan muutaman konsonantin verran. Rocket Ball on silti kiistatta kontaktilaji. Se selittäisi myös moottoripyörien puuttumisen areenalta. Mikäli Jonathan kuolee suorassa lähetyksessä, mielikuva yksilöllisestä sankarista kuolee hänen mukanaan. lmi sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, vuoteen 2018, jossa ei ole tarvetta sodille. James Caanin esittämä Jonathan E. Vuosikymmenten aikana Rollerball on toiminut selvänä esikuvana muille elokuville, kuten Arnold Schwarzeneggerin tähdittämälle sci. Yksinkertaiset pelimekaniikat ja säännöt omaksuu nopeasti, ja hahmot reagoivat hyvin ohjaimen liikkeisiin. Pelit alkakoon! Kaikkein selvimmät Rollerball-mukaelmat kopioivat pelin sääntöjen lisäksi myös maailmankuvansa elokuvasta. N orman Jewisonin ohjaama tieteiselokuva Rollerball esitti uudenlaisen vision tulevaisuudesta. Ovatko pelintekijät keskittyneet ainoastaan kopioimaan idean tulevaisuuteen sijoittuvasta ultraväkivaltaisesta urheilulajista vai onko heidän luomiinsa peleihin onnistuttu sisällyttämään myös elokuvasta tuttua yhteiskuntakritiikkiä. Lajityypin juuret löytyvät 1975 julkaistusta kulttielokuvasta. Merkittävin ero elokuvaan on tapahtumavuosi. Phillipsin säveltämät joukkueiden tunnusmusiikit ansaitsevat erityismaininnan, vaikka muuten – ROLLERBALLIN JÄLKELÄISET 16 162270_.indd 16 162270_.indd 16 29.9.2022 17.41.30 29.9.2022 17.41.30. Rollerballin tapaan Rocket Ball -joukkueet edustavat valtioiden sijaan eri kaupunkeja: Houstonia, Tokiota, Madridia ja Moskovaa. Lajin säännöt on kopioitu suoraan elokuvasta. Sinclairin ohjelmoima peli on niin selvä kopio Rollerballista, ettei nykyisin sitä voisi kuvitellakaan julkaisevansa ilman haastetta oikeuteen tekijänoikeuksien rikkomisesta. Digitoidut historiankirjoitukset on väärennetty tukemaan yhtiöiden näkemyksiä ja kansalaiset pidetään tyytyväisenä väkivaltaisen rollerball-urheilulajin avulla. Rollerballin vaikutusta popkulttuuriin on mahdoton kiistää. Jotta pelistä saadaan vauhdikkaampi, osa joukkueen jäsenistä ajaa moottoripyöriä, joiden avulla muut pelaajat voivat kerätä vauhtia. Ensimmäinen näistä oli IJK Softwaren 1985 Amstrad CPC:lle ja Commodore 64:lle julkaisema Rocket Ball. Vaikka läheskään kaikki elokuvan esittämät asiat eivät ole toteutuneet, sen kuvaus yhteiskunnasta, jossa totuus muokataan vastaamaan omaa maailmankuvaa ja yksityisyys sekä muut yksilölliset vapaudet uhrataan vapaaehtoisesti kapitalismin alttarilla, tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Suuryritykset ovat kaapanneet vallan valtioilta ja hallitsevat maailmaa sulassa sovussa supertietokoneidensa avulla. Kaksi viisihenkistä joukkuetta luistelevat rullaluistimilla ympyränmuotoista rataa pitkin. Lisääntynyt väkivalta ja avoin auktoriteetin vastustaminen kuitenkin ainoastaan kasvattavat ottelusta toiseen selviävän Jonathanin suosiota. Gra. Altavastaajasta vaikuttajaksi Kesäkuussa 1975 ensi-iltansa saanut elokuva ei tehnyt vaikutusta aikalaiskriitikoihin eikä se VÄKIVALTAISET URHEILULAJIT TULEVAISUUDESTA saavuttanut suurta menestystä lippuluukuillakaan
Ubisoftin toukokuun lopussa Windowsille, PS4:lle ja Xbox Onelle julkaisema Roller Champions on nopeatempoinen moninpeli, jossa kaksi kolmehenkistä joukkuetta ottavat toisistaan mittaa värikkäässä ringissä. Speedballin kehittäjät ovat aina kiistäneet ottaneensa vaikutteita Rollerballista ja väittäneet mahdollisten yhtäläisyyksien olevan puhdasta sattumaa, mutta tätä on vaikea uskoa. Cyberball (1988), PowerBall (1991), Pitball (1996), HyperBlade (1997), Deathrow (2002)… Listaa voisi jatkaa loputtomiin – tai, no, ainakin puolella tusinalla nimikkeellä. Vaikka joukkueensa hyökkäysja puolustuskuviot voi valita useista eri vaihtoehdosta, ottelun käynnistyttyä meno muuttuu nopeasti niin kaoottiseksi, että valinnoilla ei vaikuta olevan käytännössä mitään merkitystä. Yhteiskuntakritiikkiä pelistä ei löydy, sillä otteluiden ulkopuolista maailmaa ei kuvata lainkaan, mutta otteluiden sisäisiä panoksia onnistutaan kuitenkin nostamaan muutamilla eri keinoilla. Killerballissa pelataan yksittäisten otteluiden sijaan sarjaa kolmessa eritasoisessa liigassa. Vaikka Killerball tarjoaa mahdollisuudet liigamestaruuksien kaltaisiin kauaskantoisiin tavoitteisiin, pelaaminen on valitettavasti menettänyt vetovoimansa kauan ennen moisten päämäärien saavuttamista. Ensimmäinen koskee jatkuvuutta. Sattuman kauppaa Edellä mainitut kolme peliä ovat ottaneet kaikkein eniten vaikutteita Rollerballista, mutta niiden lisäksi on iso joukko muitakin pelejä, joista löytyy lukuisia yhtäläisyyksiä elokuvan kuvaamaan urheilulajiin ja/tai maailmaan. Vaikka lajin yhteydet Rollerballiin ovat kiistattomia, Roller Championsin visuaalinen anti ei voisi olla kauempana elokuvan kuvaamasta likaisenharmaasta dystopiasta. Vaikka lajin säännöt ovat hyvin lähellä Rollerballia, on vapauksia otettu muutamien yksityiskohtien suhteen. Madridin pelaaja estää Tokiota tekemästä maalia Rocket Ballissa. Killerballissa vastustajia voi lyödä, potkia tai heittää olan yli kenttään. Pelille, joka tuntuu pienintäkin yksityiskohtaa myöten Ubisoftin johtokunnan dollarinkuvat silmissä hyväksymältä tuotteelta. Ottelut tuntuvat siis merkityksellisimmiltä, koska sarjan voittaminen johtaa kovempitasoiseen – ja entistä kovaotteisempaan – liigaan. Ulkoasu tuntuu huutavan: ”Unohtakaa masentava synkistely. Näiden seikkojen vuoksi onkin valitettavaa, että itse pelaaminen ei tarjoa kovinkaan pitkäikäistä hupia. Trendeistä, jotka ovat pelin ilmestyessä jo auttamatta vanhentuneita. Dystopia on jo täällä Tuorein Rollerballin innoittama peli ilmestyi alkukesästä. Maanläheiset seepian sävyt on korvattu väriloistolla. Toinen on visuaalisen kerronnan korostaminen. Eikä yksikään pelin joukkueista käytä oransseja asuja. Eikä kapitalismin kritisointi toisaalta sopisikaan värikkäiden hahmomallien ja hassunkuristen eleiden myynnillä rahoitetulle free-toplay-games-as-a-service-pelille. Pisteitä jaetaan sekä tehdyistä maaleista että jokaisesta vahingoittuneesta vastustajasta. Tämän lisäksi kaikki pelaajat ovat nimettyjä, joten näihin alkaa auttamatta kiintyä. Kovemmissa liigoissa useimmat ottelut päättyvät siihen, kun jommankumman joukkueen kaikki pelaajat kannetaan kentältä paareilla. peliäänissä ei ole kehumista. Maalista saadun pistemäärän ratkaisee se, kuinka monta kierrosta joukkue on onnistunut kiertämään radalla pallon kanssa. Palloa ei esimerkiksi nakata seinässä sijaitsevaan kartioon, vaan seinällä sijaitsevan puolirenkaan lävitse. Jos kahden aikaisemman pelin kohdalla yhteiskuntakritiikki täytyi lukea joko rivien välistä tai pelilaatikon takakannesta, Roller Championsissa sitä ei ole löydettävissä senkään vertaa. Kääntöpuolena kullakin pelaajan on oma terveyspalkkinsa. Säännöt – joita ei siis ole kovinkaan paljoa – ovat entuudestaan tutut. Toisaalta tästä näkökulmasta tutkittuna Roller Champions saattaa olla kaikkein tehokkain varoitus siitä, millaiseksi viihde muuttuu, kun tekijöitä ei ohjaa henkilökohtainen visio, vaan johtokunnan käsitys sen hetken suosituimmista trendeistä. Kyseessä ei ole hienostunein pelaamani urheilupeli tai unohdettu klassikko, mutta aikansa tuotokseksi Rocket Ball ei ole lainkaan hassumpi. Metallikuulan blokkaaminen päällään ei kuitenkaan ole ehkä kaikkein viisain valinta. Peliasut ovat luonnollisesti neonsävyisiä. Palkin kuluttua loppuun pelaaja loukkaantuu ja on poissa pelistä, mikä harmittaa erityisesti vahingon tapahtuessa omalle suosikilleen. Ensimmäinen asia, minkä pelin käynnistyessä panee merkille, onkin grafiikan valtava kehittyminen. Maalit ja loukkaantumiset saavat omat välianimaationsa. Voihan koko futuristisen urheilupeligenren katsoa saaneen alkunsa Rollerballista. Pukeudutaan höyheniin ja pidetään hauskaa!” Vastustajia voi kaataa, mutta kukaan ei loukkaannu eikä veri lennä. Peli ilmestyi Amigalle, Amstrad CPC:lle, Atari ST:lle ja DOS:lle 1991. Ennen ottelun alkua näytetään lähikuvaa pelaajan silmistä, erotuomarista painamassa pallon pelikentälle laukaisevaa nappia ja viimeiseksi kuula syöksymässä ulos putkesta. Etenkin Amiga-version värimaailma ja yksityiskohtaiset hahmot saavat Rocket Ballin ruutukaappaukset näyttämään luolamaalauksilta. Hienosti luodut, ja persoonallisuutta uhkuvat tarinaruudut ja välivideot saavat ottelut näyttämään ja tuntumaan televisioiduilta tapahtumilta, joiden huippuhetket koetaan uusiksi hidastettuina. Kolmannesta persoonasta kuvatun pelin pelaaminen on sujuvaa eikä lajin salojen – maalinteon, harhautusten ja taklausten – selvittämiseen kulu paria peliä pidempään. Draaman kaartio Microïdsin kehittämä ja julkaisema Killerball on lähestulkoon yhtä uskollinen tulkinta Rollerballista kuin Rocket Ball. Myönnettäköön, että Speedballissa ei käytetä rullaluistimia ja kenttä on neliskulmainen (kansikuvassa sillä tosin on kaarevat reunat Rollerballin tapaan). Näistä varhaisin on The Bitmap Brothersin 1988 kehittämä mainio kyberpunk-henkinen urheilupeli Speedball, jossa kaksi viisihenkistä joukkuetta ruhjovat toisiaan yleisön hurratessa jokaiselle murtuneelle luulle ja suusta syljetylle hampaalle. Pelivälineenä toimiva kiiltävä metallikuula ja alkuvalikossa Jonathanin taRocket Ballin kansikuvan hahmo muistuttaa merkittävästi James Caania oranssine pelipaitoineen, piikkihanskoineen ja kuvioitune kypärineen. Synkän ja klaustrofobisen sisäareenan sijaan ottelut käydään jatkuvasta auringonpaisteesta nauttivalla ulkoilmaradalla, jonka yllä kaartuu pilvetön, syvänsininen taivas. 17 162270_.indd 17 162270_.indd 17 29.9.2022 17.41.43 29.9.2022 17.41.43. Tällä kertaa on kenties kuitenkin parasta keskittyä peleihin, joiden vaikutteet ovat kaikkein kiistattomimpia
Z-Axis Games oli nimittäin kehittämässä virallista Rollerball-peliä elokuvan oikeudet omistaneen MGM-elokuvastudion rahoittamana. Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista suuryrityksistä on siis vastuussa Rollerballista. Joukkueet muodostuvat kahdesta kenttäpelaajasta (toinen on varalla odottamassa, että ensimmäinen menettää henkensä) sekä maalivahdista. Amstrad CPC:lle, Atari ST:lle, C64:lle ja ZX Spectrumille 1989 julkaistu peli on yhdistelmä jääkiekkoa, jalkapalloa ja showpainia. Hyvin luistaa Kahden Speedball-pelin välissä ilmestyi Ubi Softina vielä tuolloin tunnetun Ubisoftin kehittämä Skateball. Innoituksen lähteestä ei ole kuitenkaan epäilystä. Pelaajat olisivat hallinneet omia joukkueitaan värväten pelaajia ympäri maailmaa. Pelaajien käyttämät varusteet – kypärät, olkasuojat ja piikkihanskat – ovat lähellä Rollerball-pelaajia ainakin kansikuvan perusteella (pelihahmoista on vaikea saada selvää yksityiskohdista suttuisten gra. Eikä sitäkään sovi sivuuttaa, että huhujen mukaan pelin alustavaan versioon kuuluivat myös moottoripyörillä liikkuvat pelaajat. Jatko-osa Speedball 2: Brutal Deluxe (1990) lisäsi peliin moottoripyörien sijaan Rollerball-henkisen taustatarinan sekä managerointia. Joukkueissa olisi ollut omat maaleja tehtailleet hyökkääjänsä sekä vastustajia ruhjoneet poliisinsa. Rollerballin tavoin Speedballissa yksikään pelaaja ei ole joukkueenjohtajan silmissä peliä isompi. Donitsiringin sijaan Skateball-matsit pelataan kivilohkareilla reunustetussa kaukalossa. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää… ja toisinaan se on aivan yhtä ihmeellistä. Pelin oli alun perin tarkoitus ilmestyä alkuvuodesta 1998, mutta julkaisua lykättiin seuraavalle kesälle. Laji vetäytyi maan alle. Skateballissa lisäjännitystä tuovat jäälle asetetut ansat, kuten pelaajia silpovat miinat ja piikkipylväät. ikoiden vuoksi). VÄKIVALTAISET URHEILULAJIT TULEVAISUUDESTA 18 162270_.indd 18 162270_.indd 18 29.9.2022 17.42.06 29.9.2022 17.42.06. Itse asiassa ainoa todiste puolivalmiin pelin olemassaolosta on P.S.X.-lehdessä 1997 julkaistu lyhyt, pelikuvalla varustettu uutinen. Vaikka virallisesta Rollerball-pelistä ei ole puhuttu yli kahteen vuosikymmeneen, asian suhteen ei kannata kuitenkaan menettää toivoaan. Matsi on käytännössä ohi, kun pallo juuttuu kahden ansan väliin. Windows 95:lle sekä ensimmäiselle PlayStation-konsolille suunniteltu peli olisi sijoittunut elokuvan jälkeiseen aikaan vuoteen 2098. Roller Champions ensimmäistä kausipäivitystä lykättiin parilla kuukaudella heikon menestyksen vuoksi. Kuin kaksi marjaa: Skateballin latausruutu ja Rollerballin juliste. Pelaajan on nostettava vastaperustettu Brutal Deluxe -joukkue rupusarjasta maailman huipulle kehittämällä pelaajista parempia tai – tämän epäonnistuessa – vaihtamalla heidät parempiin. Kuka olisi osannut arvata. Kyse ei ole kuitenkaan yrityksen puutteesta. Moninpelin kerrottiin onnistuvan sekä jaetulla ruudulla että lähiverkossa. Rullaluistimet on korvattu tavallisilla luistimilla, joilla potkitaan palloa vastustajan maalia kohden. Olisiko perutusta Rollerball-pelistä tullut genrensä klassikko. Pian tämän jälkeen MGM-studion videopeleistä vastaava osasto ajautui konkurssiin, joten Rollerball ei koskaan saapunut pelikauppojen hyllyille. Kuin kaksi marjaa: hermostunut Speedball-pelaaja ja otteluun valmistautuva Jonathan E. Intuitio sanoo ei. Pelin latausruutu on nimittäin kopioitu lähes sellaisenaan elokuvan alkuperäisestä julisteesta. paan piikkihanskalla reiteensä hermostuneesti taputtava pelaaja kielivät kuitenkin toista. Amazon osti konkurssiin menneen MGM-studion vuoden 2022 maaliskuussa, joten yhtiö saattaa jossain vaiheessa käydä läpi kaikki nyt omistamansa elokuvat ja päättää kehittää oman Rollerball-pelinsä. Maalin jälkeen joukkueella oli hetki aikaa teloa vastustajiaan bonuspisteiden toivossa. Sääntökirjan sisällön saa mahdutettua tulitikkuaskin kanteen. Virallisesti peruttu Kun ajattelee, miten useisiin peleihin Rollerball on vaikuttanut joko suoraan tai epäsuorasti, on merkillistä, että elokuva ei ole koskaan saanut omaa lisenssipeliään. Pari vuotta myöhemmin hallitsijoiden täytyi jälleen kerran ohjata kansan huomio toisaalle, joten entistä taktisempi Speedball 2 sai alkunsa. Julkaisija esitteli kolmannesta persoonasta kuvattua urheilupeliä E3-messuilla kesällä 1997. Alkutekstien mukaan alkuperäinen Speedball-liiga hajotettiin, koska väkivaltaisen lajin katsottiin rohkaisevan ihmisiä anarkiaan. Sääntömuutosten sekä kokonaan pelistä puuttuvan taustatarinan takia yhtäläisyydet Rollerballiin jäävät varsin pinnallisiksi. Joukkue sai sitä enemmän pisteitä, mitä useamman kierroksen he onnistuivat pallo hallussaan rataa kiertämään (aivan kuten Roller Championsissa 25 vuotta myöhemmin), joten pelaajat vauhtiin sinkoavasta moottoripyörästä olisi kannattanut ottaa kaikki hyöty irti. Ubisoft vakuutti, ettei peliä ole peruutettu, mikä on yleensä merkki siitä, että peli ollaan perumassa. Voittaja on ensimmäiseksi viisi maalia tehnyt tai vaihtoehtoisesti kaikki vastustajan pelaajat murhannut joukkue
Rollerdromen ansiosta tiedän vastauksen. Vuoteen 2030 mennessä maailma on syöksykierteessä. Mitä mieltä hän on suunnasta, johon maailma on menossa. Tämän lisäksi rampille tultaessa hyppy on ajoitettava tismalleen oikein tai lento jää lyhyeksi, temput tekemättä, pisteet kertymättä ja aseet lataamatta. Lehtileikkeitä, muistiinpanoja ja sähköposteja lukemalla saa selville pieniä vihjeitä maailman tilasta tai tulevista tapahtumista. Tarina harhailee siis pariinkin eri suuntaan, mutta harva poluista johtaa mihinkään. Tarinan läpäistyänikään minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, millainen hahmo hän on. Sen suhteen ei olekaan valittamista. Onko Karalla tarvittavat taidot nousta seuraavaksi Rollerdrome-mestariksi. Valtiot ovat voimattomia ja yleisen tyytymättömyyden levitessä suuryritykset onnistuvat haalimaan yhä enemmän valtaa. Kara Hassan on liigan nuorin pelaaja, joka yrittää raivata tiensä lajin huipulle heti enSUORIN VARTALOIN, KERIEN simmäisellä kaudellaan. Vaikka kolmannesta persoonasta kuvattu Rollerdrome on monella tapaa näitä monipuolisempi peli, se ei eroa edeltäjistään ainakaan tässä suhteessa. Elämä on grindausta Kiehtovaa maailmankuvaa, moniulotteisia hahmoja, syvällistä tarinaa ja yllättäviä käänteitä kaipaavien ei kannata innostua liiaksi Rollerdromesta. Areenalla liikkuessaan Karan on väisteltävä ympäri areenaa sijoiteltuja miinoja, tarkka-ampujien luoteja sekä Karaa seuraavia ohjuksia. Kyse ei ole niinkään heikosta tarinankuljetuksesta, vaan pikemminkin siitä, että sitä on aivan liian vähän. Vaikka nainen syöksyisi selkä edellä kohti rampin reunaa, peli vääntää vartalon viime hetkellä oikeaan asentoon ja liike jatkuu sulavana eteenpäin. 19 162269_.indd 19 162269_.indd 19 29.9.2022 17.45.18 29.9.2022 17.45.18. Peli ensinnäkin näyttää majesteettisen kauniilta. Mistä Kara unelmoi. Paikat tarkkaan koluamalla saattaa kuulla pienen pätkän oven takana käydystä keskustelusta, joka tuo ilmi vastarinnan kytevän kaiken toivottomuudenkin keskellä. Reality puree Rollerdromen mukaan meillä ei ole paljoa aikaa jäljellä. Juonta kuljetetaan eteenpäin ainoastaan muutamalla otteluiden väliin sijoitetulla kohtauksella, jossa Kara voi tutkia kanssapelaajiensa kanssa jakamaa pukukoppia, TV-studiota tai pelaajia kuljettavaa junaa. Tämä tekee pelaamisesta todella hektistä, mutta Roll7 onnistuu vähentämään turhautumista muutamilla yksinkertaisilla, mutta hyvin toimivilla suunnitteluratkaisuilla. Momentti on murhaa Rollerdromessa tärkeintä on oikean pelirytmin löytäminen. Useimmat nappaamistani kuvakaappauksista sopisivat sellaisinaan kahvipöydälle asetetun sarjakuvateoksen sivuille. Roll7 / Private Division Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC Versio: Myynti Areenat on täytetty erilaisilla rampeilla, hyppyreillä ja raiteilla. Äänimaailma koostuu ulkoasua hienosti tukevista ja tunnelmaa hienovaraisesti luovista synthwave-sävellyksistä. Sivulauseisiin sidottu kerronta kaventaa ikävästi Rollerdromen draaman kaarta. Mikäli väistöliike myöhästyy, jälki on rumaa. Miksi pelaajan pitäisi välittää siitä, miten hänelle käy. Liigasta löytyy jo kaksi kilpailevaa tähteä – Karan lapsuuden idoli Morgan Fray sekä kaikin keinoin voittoa havitteleva Caspar Ickx – eikä lajia hallitseva Matterhorn-korporaatio vaikuta kohtelevan kaikkia kilpailijoita tasapuolisesti. Niissä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Todennäköisyydet ovat kuitenkin häntä vastaan. Se on kranaatinheitin. Musiikki auttaa pelaajaa uppoutumaan pelin maailmaan, mutta samalla se myös helpottaa taistelun kaoottisuuden kanssa. Pelaajan on hoideltava päiviltä kaikki areenalle ilmestyvät vastustajat mahdollisimman nopeasti viihdyttäen samalla yleisöä päätähuimaavilla tempuilla. Vastausten puuttuminen johtaa uuteen kysymykseen. Oikea ajoitus on avain hengissä säilymiseen. Ainoa seikka, joka onnistuu ohjaamaan ihmisten huomion muualle, on väkivaltainen urheilutapahtuma Rollerdrome. Ensinnäkin Kara ei voi koskaan kaatua. Mikä se voisi olla. Mikä häntä motivoi. Cel-shading-tekniikalla toteutettu yksityiskohtainen, mutta värimaailmaltaan pelkistetty visuaalinen ilme tuo välittömästi mieleen Moebiuksen ja Geof Darrow’n kuvitukset. Suorin vartaloin ja kerien tehdyt voltit tekevät lajista näyttävän, mutta ne eivät tarjoa pelkkää silmäniloa. Roll7:n edelliset pelit, 2D-skeittailu OlliOlli ja pikselipaukuttelu Not a Hero, perustuivat hyvin pitkälle flow-tilan luomiseen, jossa ohjaamisesta tulee lähestulkoon refleksinomaista. Tilat ovat poikkeuksetta autioita, joten muita hahmoja ei kohtauksissa kohdata. Esimerkiksi Karasta itsestään ei paljasteta juuri mitään. Temppuilu on nimittäin ainoa tapa ladata aseet ammusten loputtua. Minua on kuitenkin kalvanut tunne, että skeittipeleistä puuttuu jokin olennainen asia. Ajatusvirtaa Tarinan jäädessä taustalle tyyli tuntuu Rollerdromessa kaikkein tärkeimmältä seikalta. Rollerdrome on laji, jossa rullaluistimilla liikkuvat ja ampuma-aseita kantavat pelaajat käyvät taistoon metallivahvisteisilla pesäpallomailoilla, jättikilvillä sekä kiikarikivääreillä varustettuja vastustajia vastaan. Erilaisten kikkojen ja ratojen opettelu on addiktoivaa puuhaa, eikä mikään voita onnistuneen temppukombon aikaansaamaa endorfiinisyöksyä. Markus Rojola Mä silmiäni usko en, kun se tyttö teki sen täydellisen niskalaukauksen! O len aina pitänyt Tony Hawk -sarjasta
Näiden muuttuessa valkoisiksi pelaajalla on pieni hetki aikaa painaa syöksynappia. Samojen ja alati turhauttavammaksi muuttuvien kenttien pelaaminen yhä uudelleen muutaman puuttuvan haasteen vuoksi alkaa käydä nopeasti hermoille. Jokaisella pyssyllä on omat vahvuutensa. Rollerdromesta löytyy odotettua enemmän syvyyttä, sillä ajan myötä kaaoksen keskeltä alkaa hahmottaa tilaisuuksia taktikoinnille. Temppujen tekeminen pidetään myös varsin mutkattomana. Esimerkiksi punainen väri on rajattu tarkka-ampujien lasertähtäimiin ja miinoja reunustaviin vaara-alueisiin. Koukuttava. Sen mekaniikat on helppo oppia, mutta hankala hallita. Esimerkiksi 86 Tyylikäs dystopiakuvaus, jossa Tony Hawk kohtaa Max Paynen. Itse hyödynsin muutamassa viimeisessä kentässä loputonta hidastustoimintoa. Valitettavasti turhautuminen iskee sitäkin aikaisemmin. Vähän kenttiä. Pistooleilla on kätevä tuhota ohjuksia, mutta kaikkein kestävimpiin vihollisiin ne eivät pure. Hypyn aikana painetaan neliö pohjaan ja napautetaan vasenta peukalo-ohjainta eri suuntiin. Z-11:n ammukset tappavat useimmat viholliset yhdellä laukauksella, mutta niiden laukaisemiseksi liipaisinta on pidettävä pohjassa muutaman sekunnin ajan. Maailman hidastuessa pelaajalle tarjoutuu tilaisuus tarkistaa vihollisten sijainnit, suunnitella seuraavat liikkeensä tai kerryttää pistepottia pamauttamalla hengiltä hyypiö tai kaksi. Kilven sammumista odottaessa pistekerroin ehtii katketa ja rataennätys jää pelkäksi haaveeksi. Kun rytmi rikkoontuu ja kuolema korjaa kerta toisensa jälkeen, ei astetta rennomman alkuvaiheen hurmostilasta ole tietoakaan. Aloitusaseena toimivat tuplapistoolit hoitavat useimmat perusviholliset nopeasti lähietäisyydeltä, mutta raskaammin panssaroituihin kannattaa käyttää myöhemmin avautuvia haulikkoa, kranaatinheitintä tai seinistä kimpoilevia lasersäteitä ampuvaa Z-11-kivääriä. Vihollisten kimppuun ei nimittäin kannata käydä missä tahansa järjestyksessä. Rollerdrome tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän toimintaa ja temppuilua. Tunne vahvistuu, kun käy ilmi, että loppupään ottelut järjestetään jo kertaalleen nähdyillä areenoilla. DualSensen haptinen palaute lisää mukavasti immersiivisyyttä. Aseiden käyttöön liittyy kuitenkin omat kommervenkkinsä. ohjuksia ampuvien ja raskaasti panssaroitujen warheadien jättäminen viimeiseksi on virhe, sillä nämä kytkevät suojakilven päälle välittömästi otettuaan vahinkoa. Aiempaa selvästi vaarallisemmat, kestävämmät ja runsaslukuisemmat viholliset tekevät pelistä ajoittain raivostuttavan vaikean. Hyvää + Elegantti retrofuturistinen ulkoasu. Raiteita pitkin grindaaminen onnistuu samalla tavalla, kunhan muistaa painaa neliön sijaan kolmiota. Mikäli haulikon laukaisee tähtäimen liikkuessa oikeaan kohtaan, ase tekee ylimääräistä vahinkoa. Onneksi asiaan voi hakea helpotusta valikoissa vierailemalla. Kranaatinheitintä käyttäessä on otettava huomioon ammusten lentorata. Onnistuneesta väistöstä palkitaan hidastuksella, joka aktivoidaan vasenta liipaisinta painamalla. Peli viestii vaaroista selkeän värimaailman avulla. Kaikki aseet ovat välittömästi saatavilla, mutta pelin tempo on aiempaa nopeampi, vastustajat ovat vahvempia ja heitä on huomattavasti enemmän. Ohut tarina. Vaikeustasoa voi säätää mieluisammaksi esimerkiksi tekemällä Karasta vahingoittumattoman, lisäämällä aseiden tehoa ja ottamalla käyttöön rajattoman määrän ammuksia. Turhautumista lisää entisestään se, että tarinassa eteneminen edellyttää haasteiden suorittamista. Epätasainen – vaikkakin säädettävä – vaikeustaso. Tiukka pelattavuus. Huonoa . Kun minulla oli hieman enemmän aikaa harkita liikkeitäni, pelinautinto palasi ryminällä. Jokainen areena tarjoaa kymmenen erilaista haastetta, kuten piste-ennätyksen rikkominen, koko kentän läpäiseminen pelkällä haulikolla tai kahden vihollisen tappaminen yhdellä kranaatilla. Kyse on jälleen rytmistä ja ajoituksesta. ROLLERDROME Aseiden lataaminen tempuilla pakottaa pelaajan pysymään liikkeessä. Vaikka aluksi kyse tuntuu olevan pelkästä selviämisestä, taitojen karttuessa pelaaja oppii hallitsemaan areenaa ja määräämään pelin rytmiä (kunnes viimeiset kentät opettavat kaapin paikan). Vaikka pelikokemus vaihtelee ah-niin-tyydyttävän ja pyh-niin-turhauttavan välillä, tyylikäs toteutus takaa sille kuitenkin mitalisijoituksen tulevaisuuteen sijoittuvien väkivaltaisten extreme-urheilupelien ottaessa mittaa toisistaan. Tähtäin lukittuu lähimpään viholliseen, kunhan tämä on kantaman sisällä. Puoliväliin mennessä kaikki pelimekaniikat on jo esitelty ja peli alkaa toistaa itseään. Kampanjan läpäisyn jälkeen kentät voi läpäistä uusiksi aiempaa haastavammassa pelitilassa. Pelattavuutta yritetään monipuolistaa uusilla vihollistyypeillä, mutta tämä luo uuden ongelman. Hetken hurma ja sen turma Rollerdrome ei ole pitkä peli, 11 ottelusta koostuvan kampanjan läpäisee taidoista riippuen 4–6 tunnissa. 20 162269_.indd 20 162269_.indd 20 29.9.2022 17.45.44 29.9.2022 17.45.44. Haasteet ovat sinänsä hauskoja, mutta niiden suorittamisesta ei olisi pitänyt tehdä pakollista. Pistooleilla on nopeampi ampua, jos liipaisinta ei pidä pohjassa vaan hakkaa sitä nopeassa tahdissa. Lyhyitä, hallittuja sarjoja Taistelukaan ei vaadi liikoja
Kuka. Vaimokin ymmärsi ja lapset olivat vain iloisia. Lainaloistolla voittoon Olen aina luullut, että markkinoinnin Graalin malja, josta kaikki haluavat juoda Coca-Colaa, on nimenomaan brändi. Olisiko microprosetus sovellettavissa pelien yhä pahenevaan tunnettavuusongelmaan edes Suomen tasolla. Nimi on tärkeä. And the spice would flow. Sankariohjelmoijat löytyvät nyt indiestä, mutta he ovat harvojen herkkua. NNIRVI Tiedätkö, minkä pelin tekivät Leslie Benzies ja Imran Sarwar. Ehkä se on kaksiteräinen miekka, Angel ja Mad Dog Studios varmaan saivat nostetta uusista Rockstar-nimistään. Kasariysärillä pelinjulkaisijan nimellä oli aitoa painoarvoa. Ysärillä alkoi outo brändimurha-aalto, kun isoiksi paisuvat pelifirmat alkoivat tehdä bisnestä ja ostaa pois pienempiä. Slitherine on SSI:n henkinen perillinen, maailman ehkä mahdollisesti merkittävin sotastrategiajulkaisija, tunnettu Gary Grigsby -luokan suurstrategioista ja lippulaivastaan eli käsittämättömän laajasta Command: Modern Warfaresta. Vaikka yhteistyö ei täysin sujunut, legenda kaatui vasta Ultima IX:n ongelmiin 1999, kun urheilutarvikkeista pelibisnekseen siirtynyt toimari John ”alle miljoonan myynyt peli ei kiinnosta” Riccitiello alensi firman puhtaasti Ultima Online -puuhastelijaksi. Samalla logiikalla, jos Electronic Artsilla olisi tallissaan joukko Originin alla pelittäviä elektronisia taiteilijoita, eikö se olisi emofirman arvoa nostava juttu. Tilalla ovat nimitiimit. Toisaalta brändit Sid Meier ja Civilization ovat keskenään niin naimisissa, että Sidin syrjähypyt harvoin kehittävät samanlaista nostetta, vai mitä Sid Meier’s Starships. Nykyjulkaisijat à la THQ Nordic tai Focus Interactive eivät heilauta odotusarvoa suuntaan tai toiseen. For Emperor(s) and for House Hardcoders. Väitän, että nimistä tunnetuin kautta aikojen on Sid Meier. Ja tietysti David Lagettien uusi Microprose. EA itse tunnetaan pahan pelintalon arkkityyppinä. Tosin firman nimi Slitherine muistuttaa turhan paljon Harry Potterin taikakoulun nilkkiosastoa Slytherin, joten negatiivisilta konnotaatioilta ei voi välttyä. Sirkkamusiikki soi. Pelikulttuurin erikoisuus onkin, että nimimagiaan on monta vaihtoehtoa, joista jätän pelin nimen/sarjan nyt väliin. Brändiketjuhan alkaa juuri siitä sankariohjelmoijasta kuten Lord British tai Sid Meier, joiden maine oli aurinko, joka sai heidän pelifirmansa loistamaan Kuun lailla: hyvin pian myös Origin ja Microprose sisälsivät kumpikin positiivisen odotusarvon. Resistance is futile!” EA osti Originin 1992. Hidetaka Miyazakin voi vielä sotkea siihen Totorooooo!-mieheen, mutta From Softwaren tuntevat jo kaikki. Ilmeisesti ei. Kyyninen pelikansa olettaa, että toinen on käsikirjoittanut sivuhahmoja ja toinen oli vastuussa Trevorin pallien animoinnista. 2004 Origin tapettiin lopullisesti ja sen viereen EA ampui muun muassa erinomaisen maineen kehittäneen Jane’s Combat Simulationsin. Surullisena lopetuksena Origin kaivettiin haudastaan EA:n latauspalvelun nimeksi, jossa duunissa se vieläkin korisee. Myös Ubisoft ja Eidos harrastavat uudelleen nimeämistä innoissaan. David Braben tunnetaan, mutta ei Elite: Dangerousista (2014), vaan Elitestä (1984). Pelitiimitason jälkeen nimitunnettavuuden hoitaa julkaisija, jolloin tähtäin alkaakin harottaa. Niiden vastapainoksi onkin muutama voimanimi, kuten Rockstar tai Blizzard. Peleissä nimeltä tunnettujen sankariohjelmoijien aika on melkein ohi. Say my name! Vaikka unohdetaan peliavaruuden supertähdet, vielä on jäljellä firmoja, joiden nimellä on minulle arvoa. Pelitiimitasolla voi yleensä odottaa jokseenkin tasalaatuista suoritustasoa ja tietyn tyyppisiä pelejä, paitsi tietysti jos tiimi joutuu henkensä pitimiksi tekemään konsolikäännöksiä tai halpoja lisenssipelejä. Jos UFO: Enemy Unknown olisi ollut jonkun tuntemattoman pelitalon julkaisu, sen saama alkuhuomio ja mediakohtelu olisi ollut ihan eri luokkaa. Suurilla pelitaloilla on vieläkin outo tapa ostaa nimekäs pelitiimi ja ristiä se uusiksi, tyyliin DMA Design, eikun Rockstar North. Juuri maaginen MicroProse-leima nosti tutkalleni pelit Carrier Command 2, Highfleet, Regiments, Ground Branch sekä demon perusteella tosi lupaavan Urban Strifen, kaikki ovat vakavasti otettavia nichepelejä. KUKA KETÄ STUDIOSSA KOODASI MITÄ HÄH. Tosin ei nihkeä cthulhumainen megakorporaatiobrändi, kuten Microsoft tai Sony, vaan älykkäiden, luovien ihmisten humaani Apple ja sen lempeä messiasjohtaja Steve Jobs. Kun Seiskatar lopetti vuoden jälkeen, ja aloitin Pelit-lehdessä syksyllä 2017, minusta oli itsestään selvää luopua Kimmo Lahtisesta ja vaihtaa nimekseni Niko Nirvi, koska kyseessä on Pelit-lehden vakiintunut brändi. Let me solo it Kirjan tärkein brändi on kirjailija, elokuvissa ohjaaja ja näyttelijät herättävät alan harrastajissa odotuksia, ja musiikissa vetää joko artistin tai koko nuoriso-orkesterin nimi. Joista puheen ollen: minulle jarruta ja peruuta -fiilikset syntyvät Annapurna Softwaresta. Mutta leikitään, että Benzies ja Sarwar tekevät uuden pelin, jolla on arvoneutraali nimi, vaikka Car-Warriors of the Streets. Edes From the Makers of GTA 5 ei aiheuttaisi aaltoja, koska tämä keino on fakenewsattu liian monta kertaa. Pääsääntöisesti nimimiehet tai -naiset ovat aloittaneet uransa jo kauan sitten, Hideo Kojimakin jo kasarilla. AD&D-pelijulkaisujen tyyliin Slitherine ostaa paitsi tunnettuja (Warhammer 40K) mutta myös suhteellisen pieniä ja/tai vanhoja IP:itä, kuten Battlestar Galactica, Stargåte ja Starship Troopers, ja tekee niistä varsin onnistuneesti pelejä. 21 161973_.indd 21 161973_.indd 21 29.9.2022 17.29.20 29.9.2022 17.29.20. Oikea (tai ainakin Googlen antama vastaus) on pikku indiepeli GTA 5, nimi jolla on maagista painoa. Mitä jos itsenäinen mutta tunnettu kehittäjänimi à la Remedy ja/tai Colossal Order ostaisi muinaisten menneiden aikojen suomalaisen superjulkaisijan Amersoftin oikeudet tuotemerkiksi muiden tekemille peleille. Outous tuli siitä, että nimeä hankkineet pelifirmat ennemmin tai myöhemmin borgattiin: ”We will add your biological resources and technological distinctiveness to our own. Sen grafiikka on jees, muttei räjäytä silmämunia, eli tärkein puuttuu. Epyx, Ocean, Anirog, Originin nimeen uskottiin jo Lord Britishin ja Ultima-sarjan takia. Edeltäjäni olivat neroja, minä olen vain paska kolumnistiklooni. Legendaarinen SSI, strategian ja myöhemmin AD&D-pelien tekijäfirma, sulautui 1994 hahmottomaan Mindscapeen ja lopuksi Ubisoftiin, joka tappoi brändinimen 2001. Mutta Annapurnalla on oma selkeä identiteetti taiteellisemman, kokeilevamman pelaamisen julkaisijana, josta monet pitävät. Liikeidea on toimia julkaisijana hyville vanhan ‘Prosen tyyppisille peleille. Komean aisan kahdeksantena kantajana en voi ymmärtää, mihin brändiketjun arvo on unohtunut. Entinen fani Lagettie osti Microprosen tuotemerkin plus oikeuksia sen aikanaan julkaisemiin peleihin. Emofirmojen hyvä maine loisi Amersoftille nimimaagista lainavaloa, ja kun perustaja(t) valitsisivat pelit huolella, oman kehitystyön luppoaikoina mentorina toimien, myös julkaisufirmasta tulisi laadun tae. Pelitin sisällöntuottajatiimeistä suurin on Pelit Oulu, mutta osaatko nimetä yhtään sen text influencer specialisteista. Your company will adapt to service us. Jos nimeni jää historiaan, se jää Pelit-kolumnin 6/2016 ansiosta. Ian Bell. Ihmiset lukevat uutisen, sanovat että mikä ja ketkä. J os löisin kympillä vetoa, että et tiedä, menisin vararikkoon, koska googlaisit nimet
Omien tiimiläisten nimet näkyvät edelleen sinisellä, joten pelaajat tietävät, keitä tulittaa. Kiipeilyyn on tullut myös pieni muutos. Kun vihollisen saa tapettua kikan avulla, itsensä tuntee John Wickiksi. Tavanomaisesta rekyylistä – eli piipun nousemisesta tulituksen aikana – en ole huolissani. Sarjatulella ampuessa useimmat aseet tärisevät pelaajan kädessä niin paljon, että se hankaloittaa vihollisiin osumista varsinkin pitkillä etäisyyksillä. Tunnisteiden puutteesta kuitenkin muodostuu ongelma välittömästi, kun näkyvyys heikkenee. Tämä teki pelaajista tavallista nopeampia sekä mahdollisti vaikeasti ennakoivat, mutta epäluonnollisen näköiset suunnanmuutokset. Asekohtaisen kyvyn valitsemalla pelaaja pystyy vetämään käsiaseen esiin salamannopeasti suojatakseen itseään esimerkiksi pääaseen latauksen aikana. Valitettavasti askeleita oli vaimennettu toisena viikonloppuna. Kaikki eivät ole päätöksestä pitäneet, mutta itse en voisi olla iloisempi siitä, että bugimekaniikasta on vihdoin päästy eroon. Esteen kiipeämisen sijaan hahmo roikkuu ensin hetken ajan muurinharjalla tai katonreunalla sormiensa varassa. Sitä voi oppia ajan myötä hallitsemaan. Tietyissä olosuhteissa ruutu on niin harmaa, että luotien voisi kuvitella lentäneen paperitehtaan piipusta. Nämä liittyvät pääasiassa näkyvyyteen. Tuntemattomat sotilaat Muutaman asian suhteen In. maailmasodan aseet päihittivät selvästi useimmat Modern Warfaren moderneista rynnäkkökivääreistä, konepistooleista ja kiikarikivääreistä. In. VIHOLLISLINJOJEN TAKANA Tietyillä tavoilla MWII korostaa realismia ja taktisuutta jopa edeltäjäänsä enemmän. Syöksyn aikana ei voi kuitenkaan ampua, joten sitä on paras hyödyntää väistelyssä. Eniten häiritsi eri liikkumistasojen vähentäminen ja ovia sisältävien rakennusten rajoittaminen kolmesta tai neljästä yhteen tai kahteen. Se antaa mahdollisuuden vilkaista, onko eteneminen turvallista ja tarpeen tulleen vastata tuleen pistoolilla. Vihollisen kuoltua äkilliseen lyijymyrkytykseen latausliikkeen voi suorittaa rauhassa loppuun. Modern Warfare II:een on lisätty muutamia uusia, tällä kertaa tarkoituksellisia, mekaniikkoja. Tämä tapahtuu muun muassa liioitellun ruudinsavun määrän vuoksi. Syyskuun lopulla järjestetyn kahden viikonlopun mittaisen betatestin perusteella kehittäjät eivät ole pelänneet kokeilla uusia asioita, mutta vievätkö muutokset pelisarjaa parempaan vai huonompaan suuntaan. Kahden pelaajan tulittaessa toisiaan yhtä aikaa vihollista saattaa olla vaikea erottaa savun keskeltä. Piiri pieni pyörii Ensimmäisen betaviikonlopun aikana esiteltiin neljä eri 6 vs. Sarjan kolme edellistä peliä – Modern Warfare, Black Ops – Cold War ja Vanguard – muodostivat eripuraisen trilogian. Yksikään kartoista ei ollut huono, mutta odotukseni olivat kieltämättä korkeammalla. 6 -taisteluihin soveltuvaa kenttää. Ne sijoittuivat eri aikakausille, kertoivat toisistaan irralliset tarinat, sisälsivät omat karttansa ja erosivat toisistaan niin pelituntuman, aseiden kuin varusteidenkin osalta. Tämä ei toteutunut täysin, sillä Vanguardin viiden sijaan kymmenellä osalla muokattavat 2. 22 162273_.indd 22 162273_.indd 22 29.9.2022 17.47.49 29.9.2022 17.47.49. Koska peliin sisältyy myös muutamaa viikkoa myöhemmin julkaistava Warzone 2.0, In. nity Ward on vienyt realismin liian pitkälle. Markus Rojola CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II BETA Sota. Vaikka uudistukseen tottuminen vie aikaa, kyseessä ei ole merkittävä ongelma ainakaan pienissä kentissä. Pelistä on ensinnäkin poistettu slide cancelliksi kutsuttu liikkumistyyli, jossa pelaajat pystyivät hyödyntämään löytämäänsä bugia keskeyttämällä liukumisliikkeen oikein ajoitetulla napinpainalluksella ja jatkamaan juoksemista. Erinomainen uudistus tekee pistooleista tavallista hyödyllisempiä, plus mikä tärkeintä, näyttää todella siistiltä. Eikä vähänkään kauempana olevia vihollisia kannata ryhtyä räiskimään lonkalta, ellei halua näiden kuolevan luotien sijasta nauruun. Breenbergh Hotel ja Valderas Museum olivat perinteisiä kolmen etenemislinjan karttoja isoine avoimine piha-alueineen. Ensimmäisen Modern Warfaren kartat rikkoivat mukavasti kaavaa, kun taas jatko-osa tuntuu ottavan takapakkia kohti perinteisempää kaoottista kohellusta. Pistooleihin liittyy toinenkin mekaniikka. Modern Warfare II tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä aiempaa merkittävämpiä uudistuksia. Esimerkiksi liikkumisja tapponopeus ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin sarjan edellisessä osassa. Ympäristöt tuntuivat myös hiukan staattisilta etenkin Vanguardin kenttiin verrattuna. nity Ward voi määritellä uusiksi, miltä 2020-luvun Call of Dutyn tulisi näyttää, kuulostaa ja tuntua. Niitä yhdisti kuitenkin maailman suosituin Battle Royale Warzone, joka tarkoitti, etteivät pelit voineet poiketa kaavasta millään merkittävällä tavalla. Sotako ei koskaan muutu. C all of Duty -sarja on astumassa uuteen aikakauteen. Tämä tosin oli ainakin osittain tarkoituksellista, olihan Activisionin saatava myytyä uusien asemallien skinejä. Ensinnäkin liukunapin pohjaan painamisella pelaaja tekee syöksyn. Ainakin tavallaan. Pelistä on ensinnäkin poistettu vihollisten päiden yläpuolella näkyvät punaiset nimet. Kaikkien uusien aseiden, varusteiden ja kykyjen oli sopeuduttava myös Warzoneen rikkomatta pelitasapainoa. Aseissa on myös tavallista enemmän visuaalista rekyyliä. Poissa olivat pariisilaisen hotellin yläpuolella lentävien pommikoneiden ja trooppisen myrskyn kaltaiset maailmaa elävöittävät elementit. nity Ward / Activision Testattu: PS5 Saatavilla: Win, PS4, Xbox One / Series S/X Ikäraja: 18 Äänimaailmaan on panostettu ja vihollisten sijainnin pystyi ensimmäisen viikonlopun aikana päättelemään pelkkien askelten perusteella. Sieltä, missä aita on matalin Betan perusteella Modern Warfare II on pelituntumaltaan lähempänä ensimmäistä Modern Warfarea kuin kaoottista Cold Waria tai suoraviivaista Vanguardia. Suosikeikseni muodostuivat meksikolaiselle torille sijoittuva Mercado Las Almas sekä hylättyä itäeurooppalaista sementtitehdasta kuvaava Farm 18, jotka olivat himpun verran tavanomaista sokkeloisempia. Kädessä poukkoileva konepistooli sen sijaan onnistuu ainoastaan turhauttamaan, kun vihollisia on muutenkin vaikea erottaa kaiken toiminnan keskellä
Kyse oli niin sanotusta täydellisestä Battle. eld 2042 ei niitä juurikaan tarjonnut. Search and Destroyssa joukkueet yrittävät suojella kahta kohdetta tai saada räjäytettyä toisen näistä. Tuntui omituista kokea sellainen CoD-pelin parissa. Panttivankien pelastusyrityksistä muodostui yllättävän usein pieniä jännitysnäytelmiä tarkkaan harkittujen pelimekaniikkojen ansiota. Tähdätessä kuvakulma siirtyi kuitenkin ensimmäiseen persoonaan, mikä alkoi etoa nopeasti. Koska näissä pelimuodoissa kuolleet pysyvät kuolleina, tempo on selvästi rauhallisempi. Prisoner Rescuessa yksi ryhmä yrittää pelastaa kahta panttivankia toisen pyrkiessä estämään tämän kaikin käytettävissä olevin keinoin (näihin ei luonnollisestikaan lukeudu vankien teloittaminen). Varusteita käytettiin myös tavanomaista taktisemmin. Räjähdyksiä ja rytkettä riittää, joten taistelu tuntui sopivan kaoottiselta ajautumatta kuitenkaan kaaokseen. Yhden betatestin hienoimmista hetkistä koin juuri Invasionissa. 23 162273_.indd 23 162273_.indd 23 29.9.2022 17.48.34 29.9.2022 17.48.34. Uusista laitteista osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi Rainbow Six Siegestä lainatut vekottimet, kuten seinän läpi porautuva räjähde sekä mihin tahansa pintaan tarttuva kamera, jonka avulla voi tarkkailla vihollisten liikkeitä. eld-hetkestä. Kolmesta pelimuodosta suurimman vaikutuksen teki Prisoner Rescue. Itse olen odottanut kolmen vuoden ajan Modern Warfare 2019:n kaltaista astetta taktisempaa, realistisempaa ja harkitumpaa Call of Dutya, joten valtaosa uudistuksista vaikutti vähintäänkin lupaavilta. Täydellisiä sotilaita nämä eivät kuitenkaan ole. Mikäli arvostaa ensisijaisesti aggressiivisuutta ja nopeita reaktioita, edessä saattaa olla pettymys. Shokkitikku vetää lihakset liipaisinsormea myöten kramppiin. Molemmat ovat osa Warzone 2.0:n tulevaa karttaa ja tarjoavat runsaasti tilaisuuksia sekä lähitaisteluihin että tarkka-ampumiseen. Esimerkiksi panttivankia turvaan kantava pelaaja voi käyttää aseenaan vain pistoolia, joten tämä tarvitsee suojelua edetessään kentän halki. Ne varmistavat, ettei erissä ole liikaa hiljaisia hetkiä. Boteista ei ole paljoa vastusta. Vastaus riippuu täysin kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä. Tarpeettoman tuntuinen uudistus sorsii pelaajia, jotka liittyvät mukaan kesken erää. Pelit ratkaistaan siis edelleen pelaajien kesken. Tekoälyn ohjaamat joukot ovat yllättävän toimiva lisä Invasioniin. Kaatuneiden tiimiläisten elvyttäminen tuo oman lisäjännityksensä, sillä sen ansiosta toisinaan onnistuu välttämään varmaltakin vaikuttaneen tappion. Vihollisten sijainnin paljastavan UAV:n, kranaatti-iskut ja muut erikoishyökkäykset voi aukaista joko tappoputkilla tai keräämällä tarpeeksi suuren määrän pisteitä esimerkiksi lippuja valtaamalla. Kolmen koko ajan voimassa olevan perkin eli lisäkyvyn sijaan valitaan neljä, joista kaksi ensimmäistä ovat voimassa alusta alkaen, kolmas aktivoituu muutaman minuutin jälkeen ja viimeinen noin erän puolivälissä. Valinta tehdään ennen erän alkua. Pelaajia on ärsyttänyt eniten se, ettei aseilla ampuvat viholliset näy enää minikartalla. Ensiksi mainittu on Dominationia 32 hengen joukkueilla, kun taas jälkimmäinen 20 pelaajasta koostuvien joukkueiden ja näiden tekoälytovereiden välinen deathmatch. nity Wardin Modern Warfare II:een tekemät muutokset pelisarjaa parempaan vai huonompaan suuntaan. eld Light Jälkimmäisenä viikonloppuna mukaan lisättiin myös isomman kaavan pelimuodot Ground War ja Invasion. Peliin oli lisätty lista myös kolmannesta persoonasta kuvatuille matseille. Muutaman kerran todistin kavereiden juoksevan aidan lävitse tai vartioivan tyhjää rappukäytävää omassa tukikohdassamme. Eteneminen ei ole kuitenkaan vaivalloista, sillä molemmista pelimuodoista löytyy myös kulkuneuvoja, kuten panssaroituja autoja, tankkeja ja koptereita. Katsoin hämmennyksen vallassa, kuinka kopteri räjähti ilmassa lennättäen köydellä paraikaa laskeutumassa olleet tekoälytoverit ympäriinsä. Näiden lisäksi valittavissa oli myös muutama taktisempaa otetta edellyttävä laji. Taistelutantereina toimivat Sari Bayn kalastussatama sekä Sa’idin kaupunkilähiö. Kaveria ei jätetä Perinteisistä pelimuodoista mukana olivat jälleen kahden joukkueen välinen deathmatch ja kolmen lipun valtauksesta koostuva Domination. Kentät ovat merkittävästi tavanomaista isompia. Ratkaisua perusteltiin sillä, ettei pelaajia haluttu rankaista aseiden käytöstä. Jäljelle jää ennakon alussa esitetty kysymys. Kopteri oli juuri laskemassa lisäjoukkoja viereiselle kadulle, kun vihollisjoukkueen pelaaja tilasi paikalle kranaatti-iskun. Knock Outissa voittaa tiimi, joka onnistuu tappamaan kaikki vastustajat tai pitämään kentälle ilmestyvää pakettia pidempään hallussaan. Tilanne saattoi vaikuttaa usein lähestulkoon toivottomalta, mutta muutamalla onnistuneella elvytyksellä on mahdollista kääntää pelin kulku. Osa näistä oli pelkkää kulissia, kun taas toiset suorittavat pelaajien tappoputkilla ansaitsemia pommituksia. Vievätkö In. Ympäristöihin on lisätty mukavasti pienemmistä kentistä puuttunutta eloa taivaalla partioivien koptereiden ja pommikoneiden avulla. Etenkin, kun viime vuonna ilmestynyt Battle. Kuten aina, lopullinen totuus selviää vasta julkaisussa. Panttivangin pelastamisissa riitti draamaa. Battle. Toisaalta äänenvaimentimet tuntuvat nyt hyödyttömiltä. Niiden tappamisesta palkitaan kuitenkin vain yhdellä pisteellä, kun ihmisvastustajasta irtoaa viisi
Erityisen paljon pidin kaiken hetkessä tuhoavasta minigunista ja väkevästä demonimiekasta. Lopetusliikkeet kannattaa säästää isoimpiin mölleihin, sillä mestaus palauttaa terveyden ja antaa käyttöön vihollisen aseen. Kokonaisuus kruunataan lapsellisella alapäähuumorilla, joka vuoroin huvittaa ja ärsyttää. Räiskinnän ytimessä ovat tyydyttävä toiminta, tiukat kontrollit ja onnistunut kenttäsuunnittelu. Tällä kertaa riesana on kerrostalon kokoinen lohikäärme, joka riepottelee Wangia kuin märkää rättiä ja pyyhkäisee siinä sivussa sivilisaation olemattomiin. Lumisilta huipuilta hypätään tiheään viidakkoon ja lopulta jättilohikäärmeen kitaan. Enter the Dragon ”Tavallinen päivä toimistolla” on Wangille tuntematon käsite. WANGTASTIC! Flying Wild Hog / Devolver Digital Arvosteltu: PC Saatavilla: PS4, Xbox One Versio: myynti Suositus: Intel Core i7-6950X tai vastaava, 8 Gt muistia, GeForce GTX 1080 tai vastaava, Windows 10 Testattu: Intel Core i7-6700K 4,0 GHz, 16 Gt, GeForce GTX 1080, Windows 10 Moninpeli: ei Ikäraja: 18 Shadow Warrior 3 on nimensä veroinen, kolmososa on vältellyt huomiotani varjoissa piileksimällä, mutta kiinni jäi! Parempi myöhäänkin, sillä Shadow Warrior 3 lupaa korjata edeltäjänsä virheet ja keskittyy tanakkaan sooloseikkailuun. Tarina kuljettaa katanasankaria komeissa maisemissa. Demonit valloittavat taas maan ja mikä pahinta, Wangin mojo on kadoksissa. Jos pidät ysäristä, suosittelen eturiviä. Väkivalta on todella verevää, etenkin lopetusliikkeet ovat mortalkombatmaisen rujoja. Loppua kohti päälle vyöryy valtavia demonilaumoja, joten samurain mahtimiekan täytyy olla täydessä taistelukunnossa. Vuoden 2016 jatko-osa kuljetti kokonaisuutta avoimen maailman looter-shooterin suuntaan. Lätkäisin kakkoselle 85 pistettä, mutta aika ei ole kohdellut sitä yhtä hellästi kuin ykköstä. Vitsien osumatarkkuus vaihtelee, mutta mahtuu joukkoon muutamia helmiäkin. Rividemonit eivät muodosta todellista uhkaa: käytännössä ne toimivat polttoaineena lopetusliikkeille, ammustäydennyksille ja elämän palauttamiselle. Rasismista ja stereotypioista syyteltiin, mutta Lo Wangin hillitön teurastusmatka läpi demonien oli Duken jälkeläisistä paras. Kamppailut käydään areenoilla, joissa riittää korkeuseroja ja kikkailumahdollisuuksia. Huumoriräiskintä ammensi dukemaisista elementeistä, eikä ihme, sillä kehittäjänä toimi 3D Realms. Toiminta pyörii sutjakkaasti ja räiskintä näyttää hyvältä. Sarja polkaistiin uudestaan käyntiin vuonna 2013, tällä kertaa ohjaksissa istui Flying Wild Hog. 24 162277_.indd 24 162277_.indd 24 29.9.2022 17.50.46 29.9.2022 17.50.46. Demoni ratkesi riemusta, kun näki kranaatinheittimeni. Tuplauzit sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen, kranaatinheitin ja sahanteriä sylkevä varsijousi kannattaa säästää isoimpia möllejä varten. Stop… Wangertime Räiskinnän tuntuma on mainio. Markus Lukkarinen SHADOW WARRIOR 3 Tervetuloa areenalle, tänään meille esiintyy Menneisyyden Wangit. Mutta onko peli liian lyhyt, jotta aktista voisi nauttia. Pesukarhu in memoriam. Älä pukeudu valkoisiin, sillä esitys on hurmeisen hurmaava. Tai tarkemmin ottaen hurmeiselta, sillä Wang viipaloi ja tykittää seikkailun aikana hengiltä tuhatpäin demoneja. Miekalla huitominen on sujuvaa ja päivitysten myötä katanan kärjestä alkaa lentää tulipalloja, sähköä ja jäätä. Vuonna 2022 minua silittävät vastakarvaan etenkin kakkosen satunnaisesti luodut kentät ja tavaraähky. S hadow Warrior -sarja on jumahtanut 90-luvulle, mikä on tässä tapauksessa kehu. Ansojen lisäksi areenoilla lojuu räjähtäviä tynnyreitä, jotka on tyydyttävä pamauttaa demonilauman keskellä. Päälle rynnivät viholliset päästetään päiviltä katanalla ja haulikolla, takariveissä lymyävät demoninpenteleet saavat pistoolista ja raidetykistä. Pomotaisteluja on hämmästyttävästi muPunainen on suosikkivärini. Tappiin asti viritettyä automaattihaulikkoa ei tarvitse ladata ja raidetykin laukaisu hidastaa aikaa hetkeksi. Liian lähellä lohikäärmettä. Alkuperäinen Shadow Warrior ilmestyi jo vuonna 1997. Arvioin vuosikymmen sitten rebootin 83 pisteen arvoiseksi, mikä jälkikäteen ajatellen oli hieman alakanttiin. Demonit on selätetty ja Zilla taltutettu, mutta superninjan ongelmat eivät ota loppuakseen
Pelin julkaisusta on jo tovi, joten hintalappukin alkaa olla kohdillaan. Wang kärsii pahemmasta putkinäöstä kuin ravihevoset. Automaattitallennus toimii pääosin erinomaisesti, mutta seikkailun loppupuolella 80 Shadow Warrior 3 on täsmälääkettä ysäriräiskintöjä kaihoisasti muisteleville. Wang hanskaa taistelun huumoria paremmin. Jos kaipaat iltoihin sutinaa, kannattaa pyytää Wang päiväkahville. Aikamme suuri ajattelija. Raidetykitykset ilmasta. Huumori osuu maaliin vain osittain, tarina ja hahmot jäävät ohuiksi. Erityisesti mieleen jää Wangin kuittailu Zillan mielitietylle. Wang hallitsee tuplahypyt, pyrähdysväistöt, seinillä juoksemisen ja kiipeilykoukun varassa flengailun. Flying Wild Hog on selvästi lukenut tekstini, sillä Lo Wangista on tullut kolmosessa todellinen parkour-ninja. Lapsellinen huumori ei loista tasalaatuisuudella, mutta muutama one-liner osuu maaliin. Ruudunpäivitys rullaa sujuvasti ja toiminta on näyttävää. Hei kaveri, mitä olet oikein syönyt. 25 162277_.indd 25 162277_.indd 25 29.9.2022 17.51.02 29.9.2022 17.51.02. Karttojen putkimaisuus on silmiin pistävää – muutama vaihtoehtoinen reitti sinne tänne olisi tehnyt kenttäsuunnittelulle terää. Sama ilmiö toistui, kun yritin poiketa pääreitiltä sivuun. Toisin kuin edeltäjissä, magia on kolmosessa vain pienessä roolissa. Liikevalikoimasta on hyötyä myös taisteluissa ja demonin naamaa on kätevä käyttää kiipeilykoukun ankkurina. Hyvää + Napakka räiskintä, terävä liike. Kenttiin on kuitenkin piilotettu salaisuuksia, joilla Wang voi tehostaa aseitaan ja kykyjään. Tasoloikka on keskimäärin helppoa, sillä kiipeilykohdat on merkitty maastoon vihreällä. Wangin taika-arsenaali rajoittuu Chi-työntöön, jolla pusketaan demonit alas kielekkeiltä tai piikkeihin ja paljastetaan niiden heikot kohdat. Teknisesti Varjosoturi on kelpo jälkeä. Haaste pysyy kuitenkin järkevänä eikä loikinnan tiimellyksessä tarvitse huolehtia vihollisista. Moninpeliä Shadow Warriorista ei löydy, enkä jäänyt sitä kaipaamaan. Who wants some Wang. Bromancea parhaimmillaan. Päivityspisteitä irtoaa myös haastetehtävistä, joiden tavoitteena on liiskata demoneja mahdollisimman vaihtelevasti. Kiipeilykoukku kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan parkour-ninjan vakiovarustukseen. Loppupomon lisäksi Wangin pitää kesyttää toiseksi suurin näkemäni kukko. Seinäjuoksutapot. Tarinan läpäisyn jälkeen voi hypätä vaikeammalle uusintakierrokselle tai palata kenttiin etsimään puuttuvia salaisuuksia ja kykypäivityksiä. on yksi vaikeampi loikkakohta, johon olisi voinut lisätä välitallennuksen. Toivoin kakkosen arvostelussa Shadow Warrioriin enemmän tasoloikkaa. Toisinaan loikinnan tuoksinassa pitää ampua esteitä tai hypätä lautan päälle. kana vain kaksi. Tasohyppelykohdissa Wang tosin tipahti muutaman kerran kummallisesti tyhjyyteen. Tahkosin kuuden tunnin mittaisen seikkailun mediumilla, mikä oli kaltaiselleni tusinasamuraille juuri sopiva vaikeus. Käsintehdyt kentät ovat parempia kuin kakkosessa, mutta eivät yllä ykkösen monipuolisuuteen. Check. Muista kuitenkin sopia etukäteen turvasana. I’m blue, dabadee! Pyörremyrsky à la Wang. Check. Huonoa . Virtaviivainen Shadow Warrior 3 on tanakkaa tykitystä alusta loppuun
Se oli peli, joka näytti, millaista kekseliäisyyttä Nintendolta löytyy nurkkaan ahdistettuna. Erinomaisen hiottu Splatoon tuntui sitä paremmalta, mitä enemmän sitä pelasi. Pensselit viuhuen hypin, juoksen ja pärskin maalissa. Ratkaisu on oiva, koska se pitää keltanokat pois koheltamasta. Oma valintani on silti taattu Splattershot Jr., jolla lähden jälleen piinaamaan vastarintaa. Splatoon teki räiskintägenrestä väkivallatonta maalisotaa, joka sekoitti toiminnan pulmanratkontaan. Ilahduttavasti jo julkaisukattaus on vain laatua. Seiniä pitkin voi liikkua nopeammin ja hypätä ulos kierien. Aseiden virkaa toimittivat pensselit, ruiskut, telat ja ämpärit. Siinä ei ole sitä uutta ja suurta ideaa, joka vetäisi rajan aiempien osien välille. Tasatunnein vaihtuvien kenttien ilmoituksia ei tarvitse katsoa enää erillisistä tv-lähetyksistä, verkkopelin lobby-alue on hauska telmimistila uuden matsin odotteluun ja omaa varustusta voi vaihdella taistojen välillä. Nyt pelaamaan pääsee aiemmasta poiketen mihin aikaan päivästä tahansa. Simpukoiden keräämisen keskittyvä, jenkkifutismainen Clam Blitz, torninvaltausmoodi Tower Control, tiettyjen alueiden maalaamisesta koostuva Splat Zones sekä Rainmaker. Mukana on myös Splatoon 2:ssa esitelty Salmon Run, jossa kolmen muun pelaajan kanssa tehdään yhteistyötä aaltoina rantaan nousevia vihollisia vastaan. Aloitan sekä yksinpelin että nettimoninpelin. Audiovisuaalisuus on ensiluokkaista, kuplivan pirtsakkaa ja teknisesti rautaista. Paniikki iskee, mutta onneksi kerättyjä helmiä voikin käyttää tehokkaampaan hyökkäykseen. Kiipeän maalin sisällä uiden seiniä pitkin ylös, ja kukistan vastarintaa alueita sotkien. Jälkimmäinen on valintani vastarinnan selustan yllättämiseen. Uuteen nettimatsiin oli aina valmis – kerta toisen perään. Pelaan kentän tai pari läpi tarinatilassa, ja suuntaan sitten hetkessä käynnistyviin Turf War -verkkomatseihin. Sellaiseksi tuskin voidaan sanoa nyt vieressä kulkevaa otusta, irokeesipäistä pikkukaveria, jonka voi halutessaan heittää vihollisten harmiksi tai hakemaan esineitä kaukaa. Splatoon 3 on saanut minut täysin pauloihinsa. TODELLINEN SQUID GAME 26 162707_.indd 26 162707_.indd 26 29.9.2022 18.07.14 29.9.2022 18.07.14. L uoja, miten pelasinkaan alkuperäistä Splatoonia. Jos kakkonen tuntui jo saman toistolta, mitä mahdollisuuksia jää tuoreelle kolmoselle. Kaikki pelimuodot ovat toteutukseltaan tiiviitä, mutta kestosuosikkini on ehdottomasti ensimmäinen nettiosio Turf War, jonka pariin pääsevät kaikki ilman kokemuspisteitä. Elukka esitellään heti pelin alussa ja on toki hassu lisä, mutta ei enempää. Kaikkea on niin paljon, ja se kaikki on niin hyvää ja huoliteltua. Johannes Valkola SPLATOON 3 Hyppy maaliin, napakka sivuliuku, silmänräpäyksessä takaa esiin ja SPLÄT. Pidin jatko-osasta paljon, mutta jotain oli menetetty. Kokemus kunniaan Edellä mainitut pelimuodot vaativat avautuakseen verkossa pelaamalla saavutettavien kokemustasojen saavuttamista. Siistejä paitoja, kenkiä ja päähineitä piisaa myös, ja ne tuovat hahmolle uusia kykyjä, joita aukeaa tasaisesti pelaamisen lomassa lisää. Teen tätä yhä uudestaan ja uudestaan, Nintendo Saatavilla: Nintendo Switch ja tunnen samalla, kuinka tuttu into kasvaa sisälläni. Kaikkinensa parempaa Pelaamalla huomaa pieniä mutta tärkeitä eroja. alisuorittaneen Wii U:n upeimpaan peliantiin. Uusia erikoiskykyjä on runsaasti. Vastustajien kukistamiseen ja alueiden kokonaispinta-alan maalaamiseen keskittyvä Netissä pelataan toisia vastaan ja toisten kanssa 12 kentällä, joista viisi on uusia, ja loppuja muokattu rankalla kädellä. Oleellinen uudistus liittyy pelin kokonaisrakenteeseen: kaikki toimii entistä jouhevammin ja luontevammin. Toki nettipeli innosti, ja yksinpeli – varsinkin yllättävän haastavan Octo Expansion -lisäosan myötä – tarjosi sangen tunteikkaita pelihetkiä. Vastustajat ovat maalini maaleja. Virtaviivaisessa nettipelissä on useita pelimuotoja. Tarkoitus ei ollut tappaa ketään, vaan antaa maalin lentää kaikkialle, sotkea paikat mistään välittämättä. Kolmiväripanosnuolinen jousipyssy ja katanan tapainen maalimiekka virkistävät valtavaa aseantia, jota on tasapainotettu entisestään. Siinä sprinklerimäistä vekotinta kuljetetaan työllä ja tuskalla vastustajan alueelle. Ne maustavat toimintaa jännittävästi, kun käyttöön saa tilattua yhtäkkiä kykytölkkejä sylkevän minibaarin, kovakuorisen raputankin, ratsastettavan haikalan tai hetkittäisen suojakuvun. Parasta kolmikenttäisessä Salmon Runissa on, miten se välillä huipentuu kaiju-tyylisen merimonsterin saapumiseen. Ja lisää on luvassa ilmaisten päivitysten muodossa. Pelaan niitä vuorotellen. Omien taitojen kehittymien oli kutkuttavaa ja erityisen palkitsevaa. Niillä maalia suihkutettiin sekä vastustajien päälle että ympäri kenttiä. Sen avulla kyhää hetkessä pienen tukikohdan, turvaksi kovimpaankin ristituleen. Splatoon 3:n ensivaikutelma ei ole paras mahdollinen. Uutuudenviehätys on tietty tiessään, mutta himo on palannut. Unelma heitetty Splatoonin suunnitteluvastuun saivat Nintendolla poikkeuksellisesti nuoret pelintekijät, ehkäpä juuri siksi lopputulos tuntui niin freesiltä ja estottomalta. Neljällä neljää vastaan käydyt taistot olivat ohi minuuteissa, ja voittaja oli aluetta eniten maalannut tiimi. Jo räiskintägenren päälaelleen kääntänyt Splatoon oli maaginen, mutta jatkoa tuli jo kaksi vuotta myöhemmin uunituoreelle Switchille. Se lukeutui pahasti aliarvostetun
Tyyli on jälleen keskeinen osa kokemusta. Kenttäsuunnittelu on myös kolmannen osan vahvuus. MAALARIMESTARI Hienointa Splatoon 3:ssa ei ole siistin värikäs ulosanti, lajityypissään omaperäinen design tai luonteva alter egon hallinta, vaan nettipelin paineettomuus. Mutta nyt maali kutsuu minua takaisin sisäänsä. Animal Crossing: New Horizonsin ja Mario Kart 8 Deluxen ohella tämä on minulle sitä nautinnollisinta verkkoviihdettä. Mutta Splatoon-sarjasta puhuttaessa yksinpeli nousee liian harvoin esiin. Erinomainen peli erinomaisen pelin sisällä. Vaikuttaa päältäpäin pliisulta jatko-osalta, koska tarjolla ei ole sitä erikoista ja uutta koukkua. Jokaiselle osanottajalle löytyy aina paikkansa, ja yhdessä syntyy joka kerta jotain menevää ja ratkiriemukasta – ja aina erilaista. Monet pienet viilaukset ja parannukset merkitsevät yhdessä merkittävää muutosta. Pitkää pinnaa ja nopeita sormia tarvitaan. Yksinpeli on hauska ja kattava, nettipeli koukuttava. Ajatus tarkentaa jatko-osan, ehkä koko alan. (Toki siihen vaikuttaa, että muille pelaajille ei voi puhua.) Yhdessäolon iloa ja tekemisen riemua korostava verkkopeli haluaa rohkaista eikä vain tylysti arvioida. Maaliräis-, korjaan, -roiskinta on puhtaasti kivaa – rento vielä kerran -meininki on otteluissa tuloksista riippumatta todella vahvasti läsnä. Itseilmaisu ei jää pelkkien asusteiden varaan, vaan lobby-alueelta löytyy pukuhuone, jossa pääsee esittelemään omaa lokerikkoa ja tutkimaan muiden kädenjälkeä. Se täyttyy koukeroisista kentistä, jotka esittelevät sekä pelimekaniikkaa että uutta varustusta. Toimintaa ja pulmanratkontaa sekoittava Splatoon 3:n tarinatila on laaja, haastava ja kekseliäs. Petri Heikkinen Turf War tarjoaa täydellistä nettipelaamista. Ja siksi tämä onkin sarjan paras peli. Se on ollut toimiva tapa ensimmäisestä Splatoonista 91 Värikkään menevä ja alati koukuttava Splatoon 3 on Nintendon kekseliään räiskintäsarjan paras osa. Viihtyminen nousee framille, sillä Splatoonissa olet aina hyödyllinen tiimillesi, vaikka olisit maailman kököin ammuskelija. Tai sitten aiempi tuttavuus mutta nyt hyvin erilainen Mahi-Mahi Resort, jossa vedenpinnan vaihtuminen takaa taktisen jännittävyyden. Pärjään osittain sen ansiosta perinteisiä pyssyjä muistuttavilla ruiskuilla paremmin kuin teemaan sopivammilla pensseleillä, sangoilla ja rullilla. Hyvää + Huippuunsa hiottu, erinomainen pelimekaniikka. Toinen toistaan mielikuvituksellisimpia kenttiä läpäistään tavalla, joka motivoi näkemään ja yllättymään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä on jatko-osa, jossa ei ole selkeää suurta uudistusta, mutta sepä ei siihen kaadu. Pisteitä sille annan kuitenkin vähemmän kuin olisin antanut sarjan ensimmäiselle osalle. Ladon seinään kannattaa osua, mutta tarkkuus ei ole vaatimus näissä kekkereissä. Pärskähdän sekaan, käännyn tiukan kurvin turvin selustaan, uin vastustajan kotipesään ja sotken sen kohtalokkaasti juuri ennen tuomarinvihellystä. No höhhelis, hällä väliä, roiskista ja splätsistä, maalia pakkiin! lähtien: uusien kenttien myötä käyttäjäkunta ei jakaannu, ja mielenkiinto pysyy kauaskantoisesti korkealla. Nettiympäristöä kelpaa kehua myös siitä, miten kannustavalta, kutsuvalta ja avoimelta se tuntuu. Massiivisen pelaajamäärän perässä tämä ei ole free-to-play mikromaksuilla, vaan normihintainen peli ilman ylimääräisiä kuluja. Suosikkikenttäni nettipelissä on luultavasti Haggle. Osanotto on aina arvokasta, ja se myös muistetaan palkita. Splatoon 3 on kuin räiskinnän jazzia. Splatoon-maailmanhistoriaa valottava tarina maalailee kelpo kuvioita, mutta homman jättikatkarapu on tosiaan tiukasti rokkaava moninpeli – todella hektinen maalausurakka on Nintendo Networkin kohtuullisen vuosimaksun väärtiä yksinään. Nintendon rajatonta intoa ja ainutlaatuista charmia puhkuva Splatoon 3 todistaa alkuperäisen pelin ansiot, mutta myös iteraation voiman. Sarjan luovin peli tämä ei suinkaan ole, mutta tarvitseeko sen ollakaan. Tässä on sarjan paras yksinpelikampanja, jo sen takia kolkki on hankinnan väärti. Leikkisyys ja luovuus ovat kokemuksen ytimessä. Oman loksun voi somistella melkoisella määrällä kerättävää tilpehööriä. sh Market, jossa liikutaan raikkaalla satamatorilla. Nopeaa ja napakkaa toimintaa, josta on vaikea päästää irti. Splatoonista puuttuu räiskinnöille tyypillinen, toisinaan ahdistava suorituspaine. Huonoa . Tämä hoituu kyllä. Myös yksinpeli on kolmosen ohittamaton osuus. Jonon jatkoksi asettuu Splatoon 3, joka viimeistelee viehkeän visuaalisuutensa katkeamattomalla 60 kuvan sekuntipäivityksellä. Ehdin arviota kirjoittaessa osallistua vielä ensimmäiseen Splatfestiin, nettiturnauksen tapaiseen yhteiseen tapahtumaan, jossa osallistujat jaetaan tällä kertaa kolmeen eri leiriin – ja festari oli mainio. Kentät läpäistään valitsemalla ensin ase yleensä kolmesta vaihtoehdosta – jokaisen muuttaen lähestymistapaa huomattavasti. Ilahduttavasti ilmaisia sisältöpäivityksiä luvataan tasaisesti kahdeksi vuodeksi. Välillä käytössä on lisäksi nettipelin hauskoja kykyjä, kuten venyvä tarrakäsi tai yltiötehokas ilmasyöksy. Haluan toki menestyä, mutta se on viihtymisen rinnalla sivuseikka. Oikeaa tai väärä tapaa pelata ei ole. Palaan sen pariin yhä uudestaan – silmissäni siintää aina seuraava tavoiteltava kokemustai varustetaso. Hävisinkö matsin. Taktinen ja syvällinen Tableturf Battle on yllättävän kiehtova. 90 27 162707_.indd 27 162707_.indd 27 29.9.2022 18.07.26 29.9.2022 18.07.26. Pidän myös siitä, miten peli kulkee nykytrendiä vasten. Logiikan ja fysiikan hylkäävät tasot kiemurtelevat korkeuksiin ja muuttuvat odottamattomasti edetessään. Splatoonilla on muuten pokkaa sorkkia tattiohjausstandardia ja kas vain, olen tarkempi tähtäyksen pystyakselin liikeohjauksella, kuin perinteisellä tatilla. Kattavan koukuttavaa Nettipeli on Splatoon 3:n ydin, kuin vastustamaton lähde jatkuvaan iloon. Myös yksinpeli on sarjan tukipilari, se antaa mahdollisuuden mekaniikan ja varustuksen oppimiseen ennen nettiin suuntaamista. Yli viisivuotias Switch on viime aikoina tarjonnut näyttäviä pelejä laidasta laitaan, kuten Live A Live, Mario Strikers: Battle League Football, Return to Monkey Island ja Xenoblade Chronicles 3
Grafiikka ei räjäytä tajuntaa, mutta siihen tottuu. Julkaisua luvattiin alkuvuodelle 2013, mutta mitään ei tapahtunut. Aivopähkinöissä SpaceVenture on ristiriitainen tapaus. Toukokuussa 2012 seikkailupelifaneilla oli hyvät oltavat. Lisäksi myös tekijöiden henkilökohtaisessa elämässä oli haasteita sekä surua, joilla on tapana hidastaa prosessia. Kohti julkaisua ja sen yli! Historia muuttui legendaksi, legendat myyteiksi ja synkkyys hiipi takaisin Space Quest -fanin sieluun. Tai vuosikymmenenä. SpaceVenture lähti vauhdikkaasti käyntiin, keräten noin 540 000 dollaria rahoitusta lähes 11 000 fanilta. 28 162705_.indd 28 162705_.indd 28 29.9.2022 18.09.31 29.9.2022 18.09.31. Motivaatio otti osumaa, kun Kickstarterin kommenttiosasto alkoi pursuta vihamielisiä trolleja, jotka lietsoivat, ei vain negatiivisuutta, vaan suorastaan vihaa tekijöitä kohtaan. Osa näistä pseudosovelluksista on vielä kesken: niihin on tarkoitus lisätä isompia summia maksaneiden joukkorahoittajien juttuja. Alustaksi valittiin Unity, mutta sen sisälle rakennettiin oma pelimoottori. Se olikin paljon odotettua vaikeampi tehtävä, eikä palkattu apuvoimakaan ollut tilanteen MATKALLA AVARUUTEEN, TAAS Two Guys From Andromeda Arvosteltu: PC Tulossa: Linux, Mac, iOS, Android Versio: Kickstarter Testattu: Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, RTX 3090 24 Gt tasalla. Silloin pelitaivaalle vihdoin syttyi se odotettu tähti, mutta silti emme löydä pelimessiasta Steamissa makaamassa. Kesti kauan huomata, että inventaariossa voi yhdistellä tavaroita, klikkaamalla ensimmäistä ja raahaamalla se toisen päälle. Ulkoiset puitteet SpaceVenturessa ovat tarpeeksi hyvät. Ääninäyttely vaihtelee hyvästä keskinkertaiseen. Acea ohjataan hiirellä, oikealla napilla avautuu valikko, josta poimitaan Sierran tuotoksista hyvin tuttuja toimintaikoneita kuten katso, kävele ja poimi tai käytä. Avaruusseikkailu alkaa Acen lähtiessä huoltokeikalle Nostrodomus-avaruusalukselle, joka nimeä myöten vaikuttaa suoraan Alien-elokuvasta repäistyltä. Ei ihme, että tekijöiden moraali ja työteho kärsi. Kännykästä myös peli tallennetaan sekä ajoittain ohjataan Roover-piskiä. Syitä on monia ja yllätyksiä riitti. Double Finen Broken Agen innoittamana useat vanhat pelintekijälegendat alkoivat herätä henkiin Kickstarterin ja fanirakkauden avulla. Putkimies on sutki mies Tuin tuotantoa aikoinaan 15 dollarin huimalla summalla, joten sain ensimmäisten armoitettujen joukossa kokea SpaceVenturen. Erilaisia minipelejä on ikävän monia, sillä ne ovat kuin suurin osa ihmisistä: yksinkertaisia, mutta rasittavia. Ville Wikström Avaruus, tuo nostalgiatripeistä vihoviimeinen. K aribian piraattien pelipaluu oli upea riemuvoitto, vaan miten onnistuu Avaruusseikkailu 2022. Joitain appeja tarvitsee puzzleissa apuna. Tarkoitus on toki myöhemmin julkaista peli myös Steamissa ja muille alustoille, mutta Two Guys päätti, että odotuksen on korkea aika olla ohitse, no ainakin osalle faneista. Päähenkilöksi luotiin Ace Hardway, avaruuden putkimies, joka tekee tärkeää, joskin aliarvostettua työtään yhdessä mekaanisen koiransa Rooverin kanssa. Raahaus on muutenkin avainsana, sillä useassa pulmassa pitää hiiren vasenta nappia pohjassa pitämällä liikutella esiOtsikko, jota odotettiin 10 vuotta. Huumori on taitolaji Seikkailupeli elää tai kuolee pulmiensa mukana. Inventaarion lisäksi Acella on älypuhelin, jossa voi ladata erilaisia sovelluksia, kuten askelmittarin. Pieni tiimi oli myös hajallaan ympäri Yhdysvaltoja, joka hankaloitti kommunikaatiota ja ideointia. Ace ei ole mikään Roger Wilco, sillä vanha kunnon avaruussiivojamme oli hyväntahtoinen hölmö, mutta kaljamahainen Ace lähinnä elämäänsä kyllästynyt, ivallinen persoona. Paitsi ruudunpäivitykseeen, joka on lukittu 30 kuvaan sekunnissa. Eikä seuraavana vuonna. Myös Sierran rakastetun Space Quest -seikkailupelisarjan luojat Scott Murphy ja Mark Crowe, tuttavallisemmin Two Guys From Andromeda, julkistivat oman projektinsa, SpaceVenturen. Miksi ihmeessä tässä kesti näin kauan. Kun mitään ohjekirjaa ei tässä versiossa ole, voi ruudun toisella puolen vain arvailla, mihin pelimekaniikka ja käyttöliittymä taipuvat. Tämä on kertomus SpaceVenturen kymmenvuotisesta matkasta kohti julkaisua, teemalla jonka kaksi kundia on tehnyt jo aikaisemmin. Ei luulisi haittaavan seikkailupelissä, mutta niin se vain haittaa. On vaikea innostua tarinasta, jos päähenkilön jutut rasittavat enemmän kuin viihdyttävät. Vähemmän yllättäen viittauksia muihin peleihin sekä spekulatiiviseen fiktioon viliseekin jatkossakin tiuhaan. Se tekee kaikesta liikkeestä kankean nykivää. Kannustavat puheenvuorot hukutettiin vihaan, suurin osa yli 32 000 kommentista on suorastaan iljettävää luettavaa. En seurannut projektia vuosien varrella, joten kaikki alkaen graafisesta tyylistä oli uutta ja yllättävää. Nimittäin SpaceVenture julkaistiin vain Kickstarter-tukijoille, ja tässä vaiheessa vain Windowsille. Synkkyys loi mustan aukon, jonka kautta hyppäämmekin ajassa eteenpäin vaivaiset kymmenen vuotta ja neljä kuukautta. ”En ole Mario, mutta voin vilkaista.” Viittauksia Scifi-maailmoihin riittää. Space Questin lisenssiä hallitsee tällä hetkellä Activision, joten kaksikko päätti luoda uuden tarinan uudella hahmolla
Baarissa tapaa tuttuja kasvoja. Dialogi on jaarittelevaa eikä Acen lakonisille sutkautuksille jaksa kuin vähän hymähtää. Huonoa . Nyt 31 vuotta myöhemmin tekijöiden uusin puserrus ansaitsee samat numerot, vähän eri tavalla vain. Avaruudessa kukaan ei lue bugiraporttejasi Eniten nautintoa haittaa Starship Troopers -fiilis: pelaaminen on taistelua bugilaumaa vastaan. Vaikka SpaceVenturessa voi kuolla, siitä ei rangaista kuin saman huoneen alkuun siirtymällä. 29 162705_.indd 29 162705_.indd 29 29.9.2022 18.09.49 29.9.2022 18.09.49. Pelasin alle Space Questit I–III, joten odotin Space Venturelta samanlaista verbaalista tykittelyä ja visuaalista hassuttelua. neitä ympäriinsä. Mies ja hänen paras ystävänsä. Tekniset ongelmat raastavat hermoja ja usein jopa estävät etenemisen. Space Questien tasolle ei päästä missään vaiheessa, mutta olisin toivonut edes aivonystyröitä stimuloivaa pohdintaa pulmien parissa, enkä hermoja raastavaa taistelua bugien ja kehnon käyttöliittymän keskellä. Ace istuu ja toljottaa tyhjyyteen, miettien tulevaisuuttaan. Julkaisu aluksi vain tukijoille on oikea ratkaisu, sillä tällaisenaan pelin julkaisu Steamissa olisi aiheuttanut sellaisen paskamyrskyn, ettei sen jälkiä olisi siivonnut Roger Wilcokaan. Peli käyttää prosessoria ja näytönohjainta muutaman prosentin, mutta silti liike on tahmeaa ja nykivää, latausajat pitkiä jopa M.2-SSD-asemalta. Muutaman kerran toimintaikonit, kuten kävely tai poimiminen, eivät tehneet mitään. Suositus on käyttää 1920x1080-resoluutiota, kuulemma korkeammat rikkovat puzzleja. Aluksen hankkimisen jälkeen sitä joutuu lentämään minipelissä. Tällä hetkellä peliä ei voi ostaa lainkaan, joten jos et aikoinaan tukenut tuotantoa, joudut odottelemaan. Jälkimmäinen puolisko tarinasta on muuten selvästi laadukkaampi, jos kestävyys riittää sinne asti. Onneksi 80-luvun avaruuslogiikasta sentään on päästy yli, ongelmat ratkeavat nykypelaajankin hoksottimilla. Alkuvalikon asetukset-nappi ei muuten tee mitään. Epätoivoisena lunttasin läpipeluuopasta, vain huomatakseni yrittäneeni juuri oikeaa toimintoa. Kasvi antoi rapsakat 99 pistettä Pelit-kirjassa syksyllä 1991. Hyvää + Taide on kaunista, osa vitseistä ja ongelmat ovat oivaltavia. Välillä hiiren oikea korva lopetti toimintansa, välillä Ace hyytyi niin, ettei auttanut kuin tehtävänhallinnan kautta suorittaa eutanasia. Two Guys From Andromeda ja totuuden sanat. Tarina etenee poukkoillen, se ei luo motivaatiota eikä siinä näy punaista juonilankaa ennen kuin vasta viimeisen puoliskon aikana. Valitettavasti SpaceVenturen vitsit tuntuvat siltä, että ne on kirjoittanut Jabba The Huti, ja stormtrooperit vielä varmistavat, etteivät ne osu maaliinsa. Toivottavasti Two Guys From Andromeda tiimeineen jaksaa jatkaa kehitystä, sillä kyllä rosoisen kuoren alta näkee, että SpaceVenture on rakkaudella luotu. Hauskuudeltaan tämä on jokseenkin samaa luokkaa kuin Windowsin työpöydän kuvakkeiden uudelleen järjestely. Osassa ongelmista pitää myös seistä juuri oikealla kohdalla, jotta Ace tekee mitä pelaaja käskee. Joskus ruutu ei zoomaa tai vierity, jolloin seuraavaan kohtaukseen kulkeminen on mahdotonta. Oman aluksen kokoaminen käy työstä, lähinnä bugien takia. Miksi käynnistysvalikko sitten sallii isommatkin tarkkuudet. Ehkä raadon voi vielä elvyttää, mutta epäilen riittääkö motivaatio. Onneksi mukana toimitettiin läpipeluuopas, jota jouduin selaamaan kertoja vain ymmärtääkseni, mitä käyttöliittymä ei selitä. Graafisia virheitä, kuten ruudun toiselta puolen esineiden poimimisia riittää, mutta ne ovat pieniä murheita. Mitäpä olisi Space Quest -henkinen seikkailu ilman ällöttävää pikaruokalaa. Joskus Ace kuolee ilman että olisi lähelläkään vaarallisia kohteita. Jos näin onnellisesti käy, peli ansaitsee kymmenisen pojoa lisää. Minä jatkan tästä Space Quest IV:n pariin, jolle Jyrki J.J. 66 Kauan odotettu avaruuskomedia paljastuikin tragediaksi. Lisäksi ärsyttävät minipelit ja päähenkilö. Mikä ei ole välttämättä huono asia, sillä aika parantaa niin haavat kuin bugit. Jo ensimmäisen parin tunnin aikana kohtasin ainakin viisi uudelleenkäynnistystä vaativaa ongelmaa. Pahoin vain pelkään, että murskaava vastaanotto tuotokselle vie pohjan jatkolta
Se ei suostunut käynnistymään Windows 11:ssä sellaisenaan, mutta onneksi seikkailupelifanin paras ystävä, ilmainen ScummVM pelastaa. Space Quest -kokoelmaa myydään yhä edelleen sekä GOGissa että Steamissa. Tämä painos päivittää avaruusseikkailun 256 väriin ja poistaa Sierran klassisen parserin, korvaten sen myöhemmällä, kuvakepohjaisella virityksellä. Avaruuden pohjasakan siivous on ajatonta viihdettä! Baarista voi löytää tuttuja esiintyjiä. Jopa kuolemasta tehtiin hauskaa! SpaceVenturea odotellessani tajusin, että vaikka olen kokeillut monia Space Quest -sarjan pelejä jo 90-luvulla, en ole pelannut niistä yhtäkään läpi asti. Jos napissa lukee ”älä missään nimessä paina tätä” ja kuitenkin painat, voit syyttää vain itseäsi. Jos unohtaa poimia tiettyjä esineitä, ei eteneminen enää myöhemmin onnistu. -estetiikka miellyttää. Viikatemiehen ylitöitä suurempi ongelma ovat lukuisat umpikujat. Remasterointi on silti aito Space Quest ykkönen, hyvässä ja pahassa. Palkinnoksi galaksin pelastamisesta saa kultaisen mopin! Two Guys From Andromeda -tekijäkaksikko ilkkuu kuolemille. Kaunis taide on käsin maalattu ja digitoitu, mikä oli 90-luvun alussa uutta ja hienoa. Ilahduttavasti ulkoiset seikat ovat edelleen toimivia, yli 30 vuotta myöhemmin. Eikä sitä edes kovin selvästi kerrota, vaan pelaajan annetaan kiskoa tukan jäännöksiä vaikka universumin loppuun asti. Musiikissakaan ei ole valittamista, ovathan AdLib-saundit kauneinta ikinä. Nettokestoa seikkailulla on 3–4 tuntia eli ihan sopivasti. Sierran tyyAVARUUTTA ETSIMÄSSÄ S paceVenturen esi-isät Space Questit ovat Sierran seikkailupelien rakastetuinta sektoria. Mutta menneisyys iskee naamalle kuin Wilcon märkä avaruusmoppi. Kun ScummVM:n ohjaa \Steam\steamapps\common\Space Quest Collection\ sq1vga -hakemistoon, toimii kaikki kuten pitääkin. Mark Crowen ja Scott Murphyn kuuteen osaan venynyt avaruussaaga avaruushuoltomies Roger Wilcon seikkailuista syntyi kahden miehen halusta tehdä jotain hauskaa Sierran muille, vakaville seikkailupeleille. Ville Wikström Larry, Guybrush ja tietysti Roger Wilco: miksi vanhat seikkailupelisankarit olivat aina reppanoita. Yleensä Space Quest ei ole näin ystävällinen, vaan kuolemat ovat vain turhauttavia. Suosittelen jumittamiseen läpipeluuopasta, sillä pelin vaikeus ei useinkaan perustu oivaltaviin puzzleihin vaan halpoihin umpikujiin ja kuolemiin. Gra. Kannattaa aina muistaa Al Lowen kuolemattomat sanat: ”Save early, save often!” ja vieläpä eri kohtiin, jotta ei joudu aloittamaan koko tarinaa alusta. Eihän sellainen peli vetele! lille uskollisena äkkikuolemia riittää. Kannattaa hankkia höyryversio, sillä siinä tulee mukana ykkösen VGA-remake, jota GOG ei jostain syystä tarjoa. Juoni seuraa laiskaa avaruusaluksen siivoojaa Roger Wilcoa, joka havahtuu kesken työpäivän ottamiltaan nokkaunilta taistelun ääniin. ikka palvelee tarkoitustaan ja 50-lukulainen retrosci. Alukselle on hyökätty! Pakomatkan ohella Wilcon tulee lakaista ilkeiden sarienien valloitusaikeet roskapönttöön. 30 162704_.indd 30 162704_.indd 30 29.9.2022 18.12.13 29.9.2022 18.12.13. Roger Wilco herää nokosilta ympäröivään tuhoon ja hävitykseen. Space Quest I – Roger Wilco in the Sarien Encounter (1986) Aloitin tietysti Roger Wilcon ensimmäisestä seikkailusta, sen vuonna 1991 julkaistusta VGA-uudelleenversioinnista. Onneksi tohelon sankarin mielikuvitukselliset kuolinanimaatiot ovat hauskaa katseltavaa, ainakin kerran
Pituuskin oli sopiva, pari iltaa tuli vietettyä Roger Wilcon seurassa. Kaatopaikalla on tutun näköisiä romuja. Onneksi puheet saa halutessaan pois päältä. Pitää ehkä pelata se alkuperäisversiokin joku päivä. Gra. Faninäkemyksenä tällä ei ole virallista hyväksyntää Sierran pelien oikeuksien haltijalta eli Activisionilta (eli kohta sitten Microsoftilta), mutta koska kyseessä on ilmainen peli, ei siihen ole puututtu. ikkaa parhaimmillaan ja musiikissa on ytyä. Taide on 16-väristä EGA-gra. Tarina etenee aavistuksen ykköstä sujuvammin, sillä en jäänyt jumiin kuin pari kertaa ja nämäkin sen vuoksi, etten löytänyt oikeaa kohtaa, josta pääsee seuraavaan ruutuun. Muutama hölmö toimintakohtaus, etenkin Astro Chicken -kolikkopelin takominen, meinasi kiristää hermoja. Mutta kuten otsikosta voisi päätellä, on eräällä Vohaulilla kana kynittävänä sarienien päihittäjän kanssa. ksuja ja oivaltavia. Näppäimistö alkoi paukkua eikä vain tätä tekstiä varten, sillä vuonna 1989 julkaistusta Space Quest III:sta ei ole toistaiseksi mitään uusioversiota. 31 162704_.indd 31 162704_.indd 31 29.9.2022 18.13.08 29.9.2022 18.13.08. Käsikirjoitusta on uudistettu jonkin verran, mutta osa vitseistä menee mauttomuuksiin ja huumori on ykköstä väkinäisempää. Aluksi ajattelin tarttuvani alkuperäisversioon, mutta tiedonhaku paljasti vaihtoehdon. Steamissa manuaalia ei näytä olevan mukana, vain lyhyt yhteenveto kokoelmasta. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin nämä legendat! Roger Wilcon sankariteot eivät kantaneet pitkälle, siivoustyö kutsuu. Vaikka kuolema korjaa edelleen ahkerasti, olin tottunut systeemiin ykkösen jälkeen ja tallentelin joka välissä, jolloin en ikinä joutunut liian kauas. Terveellistä pikaruokaa ennen pelastushommia. Rehellinen matkamuistomyyjä. Sarjan vakiokalusto, Monolith Burger -pikaruokala. Jos hankit GOG-version, kannattaa lukaista manuaali taustojen selvittämiseksi. 2011, uusin painos 2019. Ei ihme, että meistä kasarin lapsista kasvoi kovia konekirjoittajia, sillä kymmensormijärjestelmä joutuu todella koetukselle. Yllättävästi vuonna 2022 komentojen kirjoittaminen käsin tuntuukin ihan virkistävältä ja mielikuvitusta saa käyttää enemmän kuin nykypeleissä. Roger Wilco ajelehtii avaruudessa pakokapselissa, kunnes romunkerääjät poimivat hänet kyytiin. SQ2 VGA julkaistiin jo v. Ennen kuin ehdin korkata Space Quest IV:n, kymmenen vuotta odotettu SpaceVenture jo tulla tupsahtikin. Space Quest III:ssa on tekniikka hieman edeltäjiensä alkuperäispainoksia kehittyneempi, välillä leikitään perspektiivillä ja on mukana useita komeita lähikuviakin. Taide ei pääse ihan SQ1:n tasolle, mutta hyvin lähelle kyllä. Neljättä seinää kolkutellaan jatkuvasti ja fanipalveluna pelistä löytyy sinänsä kivoja, mutta kokonaisuuteen sopimattomia pääsiäismunia. Olen joko tottunut sarjan armottomuuteen tai kolmas osa on hieman anteeksiantavampi, mutta Pestulonin Piraatit eivät tuntuneet yhtä turhauttavilta kuin aiemmat osat. Infamous Adventures on ympännyt mukaan jopa automaattitallennuksen, hienoa! Pulmat noudattelevat sumeaa kasarilogiikkaa. Ilkeä Vohaul janoaa kostoa. Jopa itse Ken Williams on päässyt mukaan. Infamous Adventures on tehnyt SQ2:sta remaken ykkösen VGA-version hengessä, aina tuttua Sierran käyttöliittymää myöten. Fanit ovat tehneet vakuuttavaa jälkeä. Toisaalta on osuvaa, että kaikki kolme ensimmäistä sarjan tuotosta tulee nyt koettua eri muodoissa. Infamous Adventures on tehnyt hyvää työtä eikä tähän hintaan ole valittamista, vaikka ei Sierran tasolle ylletäkään. Space Quest III – The Pirates of Pestulon (1989) Ei kahta ilman kolmatta, mutta uhrauksilta ei voinut välttyä: nyt jouduinkin tutustumaan Sierran klassiseen parseriin kymmenien vuosien tauon jälkeen. Alkuperäisen saa Steamista ja GOGista, ja se toimii myös ScummVM:llä hienosti. Pian rahvas on unohtanut pelastajansa ja Wilco löytää itsensä jälleen avaruudesta moppaamasta. Koko peli on myös ääninäytelty, suoritukset vaihtelevat kehnoista keskinkertaiseen. Space Quest II – Vohaul’s Revenge (1987) Ensimmäisen Space Questin jälkeen jäi nälkä sekä innostus seurata, mihin kiipeliin siivoojasankarimme seuraavaksi joutuukaan. Ovelta ovelle -vakuutuskauppiaat, maailmojen tuhoajat. Tuumasta toimeen ja näppäimet naksumaan! Space Quest III alkaa siitä, mihin II jäi. Klikkaile kiveä suulla ja nenällä, sitten laita oikea koodi ja ylläty. Paettuaan roska-alukselta avautuu tutkittavaksi useampiakin kohteita, kuten klassinen Monolith Burger -pikaruokala. Remaken voi ladata osoitteesta https://infamousadventures.itch.io/space-quest-ii-vga-remake ja pelaaminen onnistuu sellaisenaan tai ScummVM:n kautta. Puzzlet olivat pääosin . Juoni soljui mukavasti eteenpäin eikä ohjeita tarvinnut luntata kuin pari kertaa. Ykkösen jälkeen Roger Wilco oli Xenon-planeetan sankari, mutta kansansuosio on ailahtelevaista. Toimisto kuin kidutuskammio. ikka on ysärin alulle uskollista feikki-VGA:ta kauniine pikseleineen. Parin-kolmen tunnin jälkeen lopputekstit vierivät ruudulla. Pelatessa tuntuu, että on täysin virran vietävänä (välillä kirjaimellisesti)
Georgetownin huippusentteri Patrick Ewing on pakko tuplata, mutta Jordanin ajot korille vapauttavat yleensä joukkuekaverin hyvään heittopaikkaan. Jokainen ottelu tuntuu merkitykselliseltä ja matsikohtaiset tavoitteet saavuttaa ani harvoin ensimmäisellä kerralla. Huippukuntoinen Jordan käyttää Markkasta ponnahduslautana. Tätä urheilu on parhaimmillaan – ja pahimmillaan. Stephen Curryn ja Devin Bookerin kaltaiset supertähdet on mallinnettu yksittäisiä partakarvoja myöten. Tavoitteena on toistaa Jordanin uroteot, kuten 63 pisteen playoff-ottelu Boston Celticsiä vastaan huhtikuussa 1986. Kampauksetkin olivat tuhdimpia. Jordan Challenge koostuu 15 legendaarisesta ottelusta, jotka määrittelevät suurpelaajan perintöä. Jotain on tehty oikein, kun itse Michael Jordan nyökkää hyväksyvästi. Realistisuudesta viis, haluan dominoida kolmosviivan takaa! Tekoäly puolustaa aiempaa uskottavammin ja reagoi kentän tapahtumiin. Tervehdin uudistusta ilolla, sillä se heittää kapuloita rattaisiin etenkin verkon pikajuoksijoille. Näkyvin uudistus ovat adrenaliinibuustit, joita on käytettävissä kolme per pallonhallinta. Kello nakuttaa kohti nollaa, pallo on vastustajalla kaukana korista. Korille ajavaa Jordania on mahdoton pysäyttää puhtailla keinoilla, eikä hänellä ole käytännössä heikkouksia. Supertähdillä kyllästetty joukkue voi ottaa hyökkäyspäässä vapauksia, mutta mitä Maailmanvalloittajan katse. Pystyn maistamaan suussani mestaruussamppanjan. Johdamme kahdella pisteellä. Shaqin kolmonen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, samoin tekee NBA 2K23. Shaq näyttää epätoivoiselta ja pyytää palloa kolmosrajan takana. Haastetila mukailee kymmenen vuoden takaista Greatest-pelimuotoa. Sainkin entistä ehomman urheilupelin, johon on lisätty erinomainen uusi pelimuoto ja muutakin sisältöä on tuunattu oikeaan suuntaan. Tarina ei ole täysin tosi, mutta Shaq O’Neal ei osunut vuoden 1996 jälkeen kertaakaan koriin kolmosviivan takaa. Jos ajoituksessa myöhästyy, vapaaheitotkin kolisevat eturautoihin. Suuni kääntyy hymyyn: Shaq ei ole upottanut urallaan ainuttakaan kolmosta. Supersentteri heitti NBA-urallaan yhden onnistuneen kolmosen 22 yrityksellä. 32 162585_.indd 32 162585_.indd 32 29.9.2022 18.19.48 29.9.2022 18.19.48. H elmikuu 1996, finaalien seitsemäs ottelu. Pallo uppoaa sukkana, orastava riemu muuttuu katkeransuloiseksi tappioksi. Kone nappaa kuuman pistelingon kahden puolustajan puristukseen ja paineistaa tappioasemassa pallollista pelaajaa rohkeasti. Menneiden vuosikymmenten suurpelaajat heräävät ruudulla henkiin, kehittäjien intohimoinen suhtautuminen ja rakkaus koripalloon näkyvät pienissä yksityiskohdissa. Palloilijat liikkuvat fiksusti, tempo on kohdillaan ja ottelut muistuttavat erehdyttävästi oikeita NBA-lähetyksiä. Shokkipaljastus: en kuulu tähän valiojoukkoon. Hymy muuttuu irvistykseksi, koripallojumalat nauravat räkäisesti. Lauri Markkasenkin tunnistaa, mutta autenttisuus ei ole samaa luokkaa. Arvostelin ensimmäisen 2K-korikseni vuonna 2011 ja ihastuin erityisesti NBA’s Greatest -pelimuotoon, jossa pääsi käskyttämään eri aikakausien huippujoukkueita. Ilmatilan hallitsija Toiminta parketilla on yhtä saumatonta kuin Susijengin yhteispeli. Heiton ajoituksen kanssa on oltava aiempaa tarkempi etenkin hyppyheitoissa. Miehissä oli luonnetta, pelissä tunnetta. Otteluissa on poikkeuksetta mielenkiintoisia taistelupareja. Erinomaisena uudistuksena kertaalleen ohitettu puolustaja ei warppaa yhtä härskisti torjuntaan kuin 2K22:ssa. Upotin viime vuoden NBA:ssa avoimet kolmoset yli 50 prosentin tarkkuudella, tänä vuonna lukema oli ensimmäisen pelikuukauden jälkeen alle 40 prosenttia. Kolme sekuntia, kaksi… O’Neal heittää toivottoman kaukaa. NBA-tähdillä oli vielä tyyliä, eivätkä lausunnot olleet poliittisen korrekteja, tylsiä. Pelimuodon hienous piilee tinkimättömässä toteutuksessa. Bulls-aikojen Jordanilla pelaaminen tuntuu lähes huijauskoodilta. Odotin varman päälle pelattua korista, joka keskittyy vuolemaan tuohta MyCareerja MyTeam-pelimuodoissa. Pelattavuus ei ole kokenut järisyttäviä mullistuksia. Valikoissa soi tietysti taustalla Sirius ja aikalaiskertomukset pohjustavat historiallisia otteluita. Räjähtävät spurtit tai loikat levypallon perässä syövät buustit vauhdilla. Jordan Challenge on hieno läpileikkaus legendan urasta. Heittovoimainen Golden State Warriors pelaa täysin erilaisella pelikirjalla kuin vahvasti korin alla jyräävä Memphis Grizzlies. Uusissa animaatioissa on panostettu erityisesti donkkien näyttävyyteen. Bill Russellin Boston Celtics vuosimallia TAKANA LOISTAVA MENNEISYYS Visual Concepts / 2K Sports Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PS5, PS4, Xbox One, PC, Switch Versio: Arvostelu Moninpeli: 2–4 pelaajaa samalla koneella, verkossa 2–10 pelaajaa Ikäraja: 3 1964 ja Hakeem Olajuwonin vuoden 1994 Houston Rockets olivat vasta alkusoittoa. NBA 2K23 nostaa keskiöön kaikkien aikojen kovimman koripalloilijan eli Michael Jordanin. Vuoden 1982 North Carolinan ja Georgetownin NCAA-finaali on kuvanlaadultaan rakeinen, grafiikat ja fontit ovat ihanan kasarihenkisiä. Täydet 45 tähteä hankkivat vain parkettien terävimmät partaveitset. Kuin raivo härkä Yksi Visual Conceptsin suurimpia vahvuuksia on koripallon eri aikakausien mallintaminen. Markus Lukkarinen NBA 2K23 Ennen oli kaikki paremmin
Soolopelaajilla on muutenkin kissanpäivät, sillä keräilykorttipeli MyTeam panostaa yksinpelisisältöön. Sukellus menneisyyteen on toteutettu kutkuttavasti, sillä päätöksillään pystyy kirjoittamaan vaihtoehtoista historiaa. Ehkä olen parantumaton nostalgikko, mutta 80-luvun Magic vs Bird -aikakausi on huomattavasti nykyhetkeä kiinnostavampi ajanjakso. Ikävä juttuna ”juonta” edistäviä tehtäviä on pakko suorittaa otteluiden välissä. Erot tasoittuvat ajan kuluessa ja hahmoja erikoisominaisuuksilla buustaavat badget ja tasokaton saa auki vain pelaamalla. Huonoa . keskinkertaisempia omat pelurit ovat, sitä enemmän korostuu joukkueen pelitapa. Tägää se someen Suomalainen mies ei käytä oikopolkuja, mutta peliarvostelija on eri heimoa. Jordan Challengen ohella toiseksi kiinnostavin pelimuoto on MyNBA, jossa parketin ottavat haltuun menneiden vuosikymmenien suuruudet. Moninpelissä kävi nopeasti selväksi, että hahmon korkea suorituskyky ei korreloi kovin usein pelaajan taitojen kanssa. Ilmainen vinkki aloittelijoille: skriinit ovat avain voittoon. Hyvää + Veitsenterävä pelattavuus, tinkimätön toteutus, Jordan Challenge. Viime vuonna tahkosin uratilaa kuukauden päivät ennen kuin olin samoissa lukemissa. Tunnistatko kuvasta Patrick Ewingin. Ei sentään, sillä taustalla häämöttää kaupungin kokoinen mörkö, joka kuhisee ahnetta kolikkokansaa. Yhtä lailla kiinnostavia ovat Jordanin ja Koben tähdittämät aikakaudet. NBA 2K23 on erinomainen koripallopeli. Pelattavuus on priimaa, koripallo näyttää ja kuulostaa upealta, jopa selostus toimii. Vihdoinkin ymmärrän, minkälainen fiilis Lauri Markkasella oli viimeisellä kaudellaan Chicago Bullsissa. Sisältöä on hurjasti ja hienona juttuna myös WNBA on mukana. Mitä jos Jordan olisikin aikoinaan varattu draftin ykkösenä tai Shaq ja Kobe eivät olisi koskaan erkaantuneet. Fiksuna juttuna sopimuskorteista on luovuttu. Kuten päähenkilö MP asian ilmaisisi: ”Just let me play, bro!” NBA 2K23 on lähes napakymppi. Lehdistötilaisuuksissa keskityin murahtelemaan mahdollisimman tylsiä vastauksia. Dynastiat kaatuvat ja altavastaajista tulee kuninkaita, kun seurapomo Lukkarinen vetelee naruista. Rodman näkee väylän korille. Vahvan kokonaisuuden ainoa selkeä heikkous on mammuttitautiin tukehtuva MyCareer. En tunne naiskorista kovin hyvin, mutta parin matsin perusteella pelaajat on mallinnettu asiallisesti. 33 162585_.indd 33 162585_.indd 33 29.9.2022 18.20.21 29.9.2022 18.20.21. Ihanaa kasariestetiikkaa. Ero menneiden vuosien NBA-startteihin oli muutenkin huima: nakutin pienestä peliajasta huolimatta debyytissäni yli 20 pistettä ja jakelin kahdeksan namupassia. Viimeinen tanssi. egoni suorituskyvyn 60:stä 80:een. Lattea uratila, laginen moninpeli. Oma tiimi kehittyy vauhdikkaasti, sillä ensimmäinen 90 ratingin kortti napsahtaa tilille jo kymmenen ottelun jälkeen. Pärjäsin etenkin pienpeleissä hyvin ennalta kovempia pallohirmuja vastaan. Paketin täydentää kolmen pelaajan coop. Ohitin alun jälkeen kaikki mahdolliset välivideot ja suuntasin suoraan areenalle. Cityssä riittää oheistoimintaa, mutta jätin muotija musiikkibisnekset suosiolla muille, vaikka niistä napsuisi tilille tuhdisti virtuaalikolikoita. Kaiken keskiössä on tilan luominen: milloin kannattaa ajaa korille, milloin skriinata, milloin syöttää ja miten kentän taisteluparit saa itselleen suotuisiksi. Lintu vai lentokone. Kontrollit ja taktiikkavaihtoehdot ovat niin moninaisia, että päänsä saa helposti pyörälle. Ihmispelaajien kansoittama City on laginen, kaupallisten brändien täyttämä sekasotku, josta haluaa paeta parketille mahdollisimman nopeasti. Alter egoni on valloittanut NBA:n ennennäkemättömällä vauhdilla. Aiempina vuosina pisteet on voinut laskea yhden käden sormilla. Oikealla rahalla saa pelin julkaisussa edelleen hurjan etumatkan. Kiivastempoisen Clutch Timen matsit kestävät vain viisi minuuttia ja voitoista palkitaan mukavasti. MyCareer pyörii The Cityn ympärillä, joka on kauniisti sanottuna laginen, turhuuksien täyttämä pullataikina. Juoni ja välivideot ovat tuttuun tapaan täyttä höttöä, joissa mukana pyörii Ricky-apuri, koutsi-Graves ja muut tusinahahmot. Arvostelu on ollut tähän saakka silkkaa suitsutusta – onko NBA 2K23 siis täydellisen kurko urheilupeli. Numeroista saa selvää, kun oikein tihrustaa. Käytännössä tämä vaatii juoksentelua ympäri kaupunkia, joka on sentään hieman aiempaa kompaktimpi. Pelimuodoissakin on tänä vuonna harvinaisen paljon yritystä ja etenkin Jordan Challenge on nannaa lajiromantikoille. Arvosteluversion myötä tililleni kilahti 100 000 virtuaalikolikkoa, joilla pimppasin alter 87 Jordan donkkaa tykimmin
Joko virtuaalisella Berndt Mayländerilla on liikaa vauhtia tai koko ruudukon delta-ajat ovat poskellaan, mutta letkaa ei ehditä saamaan edes samaan nippuun ennen kisaamisen jatkumista! Hämmentävää. Oman elämänsä F1-insinöörit ovat Hahmomallit pesevät aitoudessaan F1 22:n vastaavat 100–0. Red Bullit ja FORZA FRONTIER! Frontier Developments Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series S/X, PS4, Xbox One Versio: 1.6/1.8 Minimi: AMD FX8370 / Intel i54590, 8 Gt RAM, Geforce GTX 960 / AMD R9 280x, Windows 10 Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32 Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC, Windows 11 Moninpeli: Ei Ikäraja: 3 Ferrarit karkaavat alun jälkeen tuttuun tapaan horisonttiin, vähän turhan tiiviistikin. Uusien osien tuottamiseen on myös rajatut resurssit, varaosat nykykilkkeisiin valmistetaan samoilla tuotantolinjoilla kuin päivitysosat. Piastri toiseen autoon, Bono kisainssinä. Syitä voi vain arvailla, mutta ehkä EA:n kädenlämpöisen F1 Manager 2000:n . Ensimmäinen kisaviikonloppu ohjeistetaan läpi kädestä pitäen, perusteisiin pääsee nopeasti kiinni. 34 162274_.indd 34 162274_.indd 34 29.9.2022 19.08.06 29.9.2022 19.08.06. Lisäksi käyttöliittymän uumenista löytyi pienellä kaivamisella vaihtoehdot ohjeistaa välttämään taistelua tallikaverin kanssa tai pidättelemään takana tulijoita. Autonkehitys pyörii vahvasti budjettikaton ympärillä. Taalaa tiskiin ja hoituu! Vain taivas ja tilin saldo on rajana. Kauden alkupuolisko sujuu ratatapahtumienkin osalta vähän turhan siististi. Uusi tallipäällikkö voisi herkästi olla hukassa kotiruudun informaatiotulvan kanssa, mutta onneksi perehdyttäminen on hoidettu mallikkaasti. Se on pelkästään positiivinen asia, sillä on mahtavaa nähdä tuoretta verta lajin kimpussa! Binottoksi Binotton paikalle Olen aina mennyt formulafanituksessani kuskit edellä, joten tiimivalinnan suhteen jouduin miettimään tovin. Niistä ainoastaan yksi onnistuu aiheuttamaan turva-autotilanteen, ja sekin tapahtuu vasta Miamin uutukaisessa rännissä. Lisäksi kisainssit oma-aloitteellisesti kysyvät stoppien perään muuttujien, kuten turva-autotilanteiden, ilmaantuessa. Renkaat eivät tunnu ylikuumenevan tai kuluvan tarpeeksi likaisessa ilmassa ajettaessa. Pystyykö ensimmäinen ei-italialainen tallipäällikkö sitten Jean Todtin kääntämään sirkuksen suunnan, vai heittääkö johtoryhmä Mäkisen bussin alle jo ennen kauden loppua. Varikkostoppeihin tarjoillaan kolmea valmista vaihtoehtoa, joiden lisäksi voi vapaasti toteuttaa sisäistä taktikkoaan. Aggressiivisuudella säädellään lähinnä rengaskulumaa, seossuhteella menovettä säästellään ruuhkassa myöhempää hyökkäystä varten ja akuston kertynyt varaus tyhjennetään viimeistään siihen epätoivoiseen vikan kierroksen sukellukseen. Stintin venyttäminen pitkäksi tuntuu olevan voittajastrategia. Paimennus voisi lipsua herkästi turhaksi nysväämiseksi, mutta tekoälyllä on sen verran älliä, että viestit kuskien suuntaan tuntuvat paimennuksen sijaan kehotuksilta. Yksityiskohtien juhlaa Vaikuttavinta oli se, millä omistautumisella Frontier on lähtenyt toteuttamaan näkemystään F1-tallin johtamisesta. Kehitysresurssit tosin kannattaa punnita harkiten, sillä minulla jäi kauden alkuvaiheilla hätäisten ratkaisujen vuoksi kullanarvoista tuulitunneliaikaa käyttämättä. Torkuin vissiin brii n aikana, sillä näillä opeilla olisin välttänyt alkukaudesta monet harmaat hiukset. Pieniä rosoja on siis paljon, mutta kisat ovat niistä huolimatta hyvin mielenkiintoista johdettavaa ja seurattavaa. oppaamisella saattaa olla osansa asiaan. Ensimmäiset parikymmentä kierrosta vedetään pahimmillaan neljän letkassa, järjestystä jatkuvasti vaihdellen aina ensimmäisiin varikkopysähdyksiin asti. Suuntasin siis lopulta Maranellon kirkonkellojen suuntaan. Marko Mäkinen F1 MANAGER 2022 Mitä, pitkästä aikaa formulamanagerointia, vieläpä rakkaudella tehtynä. Seuraavat pari kisaa jatkuvat kärkinelikon suhteen tasaisena. Niin kuskit kuin osastopäällikötkin kerryttävät kokemuspisteitä kauden mittaan, ja niitä voi vapaasti ripotella parhaaksi katsomilleen osa-alueille (jos pätevät suositukset eivät miellytä). Spontaaneita luotettavuusongelmia siis ei valitettavasti ole mallinnettu mukaan. Olisi ollut helppoa tehdä vain lisenssin ehdot täyttävä pintaraapaisu, mutta kehitystiimi onkin sukeltanut yksityiskohtien altaan syvään päätyyn. Yllättävintä ehkä on, että paluun suhteen vetovastuu on annettu EA-Codemastersin sijaan Elitestä ja Rollercoaster Tycooneista tunnetulle Frontierille. Rahaa jaetaan ehkä turhan avokätisesti, budjettia ei saa kunnolla kuralle kuin budjetoimalla liikaa fasiliteettipäivityksiä kerralla. McLaren oli kova juttu Mikan kultavuosina, mutta Ferrari onnistui sittemmin nappaamaan palan sydämestäni, kiitos Kimin mestaruusaikojen. Kausi alkaa todella vahvasti, kuten tiimillä oikeassa elämässäkin. Eikä siinä vielä kaikki, myös tallien teknisten tiimien johtohahmot on tuotu mukaan kunnon kuvapotrettien kera! Kaikesta tästä huokuu rakkaus lajia kohtaan. Tiimien varakuljettajien lisäksi myös syöttösarjojen kaikki kuskilupaukset on mallinnettu mukaan, F3-kauden kaksi ensimmäistä kisaa ajanutta Niko Karia myöten. Kauden sisäinen kehitysaika on jaettu segmentteihin, joissa on tietty määrä tuulitunneliaikaa ja muita resursseja käytettävissä. Pienemmät tiimit joutuvat venyttämään (jonkin verran) penniä, kun taas kärkikolmikko pystyy törsäämään vähän vapaammin. Mutta johtoryhmä tykkää, tiimi on tyytyväinen ja karavaani kulkee. Harjoitusten ja aika-ajojen paimentamisen pystyy tarvittaessa ulkoistamaan tekoälylle, mutta uuden tallipomon on hoidettava koko rutiini vähintään kertaalleen varikkomuurilta käsin. Lisäksi autenttiseen tyyliin mikään sopimus ei ole niin vedenpitävä, ettei sitä voisi rahalla ostaa vapaaksi. Mikromanageroijia ei ole kuitenkaan unohdettu, sillä esimerkiksi luotettavuuden oireillessa voi kuskeja kehottaa välttämään kanttareita tai ajamaan puhtaassa ilmassa. Kehitys painottuu pääosin aerodynamiikkaan moottoripuolen jäädessä paitsioon. Ottakaa oppia, Codemasters! Fasiliteettien päivitykseen saa hukattua leijonanosan budjetista. Vasta DRS-junan rikkoutuessa erot venähtävät jokseenkin realistisiksi. Hyvistä työntekijöistä kannattaa pitää kiinni, mutta siirtomarkkinoilla ei kannata tuntea sääliä. Strategiat eivät ole myöskään osakilpailun tuoksinassa kiveen hakattuja, vaan niitä pystyy muokkaamaan lennosta. Ajovirheisiin keskeyttäneitä on ensimmäisessä seitsemässä kisassa kokonaiset kolme kappaletta. Kuskien kisavauhtia hallitaan käytännössä kolmella eri osa-alueella. Bahrainista napataan kaksoisvoitto, joskin lähimmän kilpakumppanin Red Bullin myllyt kestävät tässä aikajanassa maaliin asti. Kolmihenkistä skouttaustiimiä voi usuttaa niin vapaiden agenttien kuin kilpailevien tiimien avainhenkilöiden kintereille. Kyllä kiitos! T untuu erikoiselta, ettei 22 vuoteen ole julkaistu yhtäkään autourheilun kuninkuusluokkaan keskittyvää managerointipeliä
Autot näyttävät ja kuulostavat esikuviltaan, eikä radoissakaan ole vaihtuvine sääolosuhteineen valittamista. F1 Manager 2022 saattaa olla jutun julkaisuhetkellä olla edelleen vähän raakile, mutta jo nykytilassaan se vakuutti minut. Ferrari vie, muut vikisee. Ääniosastolle täytyy antaa kunniamaininta, sillä niin kuskien kuin kisainssien aitoa radioviestintää on tuotu lähetyksistä mukaan! Se syventää immersiota paljon, vaikkei kaikkea kisaviestintää sillä pystytä kattamaankaan. Tasapaino on vielä rikki, mutta päivitystahti lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Peli on seurannassa, joten palaamme formulastudioon lähitulevaisuudessa, jos Frontierin tallimekaanikot saavat koodinsa hyrräämään. Annettaisiinko vetovastuu ensi vuonna F1 TV:n ”virallisille” sankareille Ben Edwardsille ja Jolyon Palmerille, joille selostaminen ei ole selkeästi vielä pakkopullaa. Katoa horisonttiin. Rosoja löytyy etenkin kisasimulaatiossa. Se on selkeästi kiireessä kopioitu suoraan konsoliversioista, aivan liikaa oleellista dataa on piilotettu alavalikoihin ja ruudulla auki ollessaan ne peittävät kaikkea muuta alleen. Vamonos! Ulosanniltaan F1 Manager on todella positiivinen yllätys. Valitettavasti kauden kääntyessä ehtoopuolelle pikkuviat kasaantuvat ja sarjan dominointi käy turhankin helpoksi kärkitallin ruorissa. 79 Pienistä rosoistaan huolimatta vakuuttava debyytti, joka huokuu rakkautta lajia kohtaan. Varsinkin renkaiden ja likaisen ilman mallinnuksessa on vielä tehtävää. Tämä korostuu etenkin varikkokäynneillä, joissa etusiiven vaihto näkyy pelkästään aikahäviönä. Toista seuraavana kisaviikonloppuna. Ennen kaikkea se näyttää lajin toiselle lisenssinhaltijalle mallia, kuinka aiheeseen suhtaudutaan intohimolla. Pakko on myös nillittää kisanäkymän massiivisesta käyttöliittymästä. Aika skarpata, Codemasters! TV-ohjaus on myös onnistuttu kopioimaan uskollisesti kamerakulmia myöten, tosin pahimmat töhöilyt on onneksi jätetty leikkauspöydälle. Lisäksi tarpeeksi kovista mälleistä autot vain jäävät lähes yhtenä kappaleena tecpro-valliin jumiin odottamaan teleporttausta varikolle, jahka tv-ohjaus sen sallii. Likaista ilmaa kestävät renkaat yhdistettynä vuoroteltuun vetoapuun mahdollistaa liian helposti 2000-luvun kaltaisen dominoinnin, mikä tappaa mielenkiinnon todella nopeasti. Hyvää + Sisällöltään F1:lle uskollinen teos kaikin puolin. Kisanopeuden voi nostaa aina 16-kertaiseksi, mutta näkymä pakotetaan karttatilaan 4x-nopeudesta ylöspäin. Pieni sulavuus autojen liikkeissä ei olisi pahitteeksi, turhan usein meno näyttää lapsuuden Scaletrix-autoradalta. Kehitystiimi teki jo nyt asioita niin paljon oikein, että uskallan povata tästä pitkäikäistä pelisarjaa. Tulevaisuuden lupausten skouttaamisessa vain röyhkeys on rajana. Kuskien mallinnus ansaitsee kunniamaininnan, sillä se on helposti parasta, mitä lajista on tähän mennessä nähty. Parin nopean kilpaviikonlopun perusteella palaute on todella mennyt perille, sillä etenkin renkaiden kulumiseen, tekoälyn typeryyksiin ja moniin muihin pikkuärsyttävyyksiin on puututtu. Ajovirheistä johtuvissa ulosajoissa autot jäävät turhan usein jumittamaan hetkeksi paikalleen, eikä visuaalista vauriomallinnusta käytännössä ole. Tallipäällikköä pidetään jatkuvasti ajan tasalla sähköpostin välityksellä osastopäälliköiden toimesta. Tekoälykuskit haastavat ohitustilanteissa mukavan aggressiivisesti, joskin terävät ohjausliikkeet aiheuttavat jatkuvasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Etenkin rengasseosten välisen nopeuseron puute tekee sen, että ainoa järkevä strategia on yhden stopin taktiikka, jota tekoäly ei monesti tajua. Niin kuskien paimentaminen radalla kuin auton ja henkilöstön kehittäminen tehtaalla on pääosin toimivaa ja koukuttavaa puuhaa. Infoähkystä huolimatta ohjakset pysyy hyvin käsissä, sortumatta turhaan mikromanagerointiin. netissä jo ehtineet haukkua järjestelmän turhan pelkistetyksi, mutta minulle nykyinen järjestelmän syvyys riittää. Paljon pikkuvikoja oli silti edelleen selvästi havaittavissa. Frontier julkaisi ison bugipäivityksen juuri edellisenä iltana ennen jutun lähetystä. Tosin ainakin Leclercillä tuntuu levy jäävän päälle, sillä joka kerta voittaessaan kisa oli hänen mukaansa ”äärimmäisen vaikea”. Charlesin ja Carloksen yllytetty kissa-hiirileikki päättyy kyyneliin. Varikkotiimi elää täysillä mukana. Tiettyä kankeuttakin on havaittavissa. Huonoa . Selostuspuoli on F1 TV:n Crofty-Chandhok-kaksikon heiniä, ja se valitettavasti kuulostaa paikoin todella väkinäiseltä suorittamiselta. Ohita tarvittaessa Red Bullit lähdössä ja revi kaksoisjohto parin sekunnin erolla ennen DRS-siiven aukeamista. 35 162274_.indd 35 162274_.indd 35 29.9.2022 19.09.48 29.9.2022 19.09.48. Kisat alkavat valitettavasti toistamaan hyvin nopeasti samaa kaavaa. Mainio debyyttikausi F1 Manager 2022 onnistuu heti ensi yrittämällä monella osa-alueella
Tämän jälkeen öttiäinen heitetään pois, kaukaista kytkintä tai toista vihollista päin. Teknisesti ottaen kyseessä on nokkela tuplahyppy, johon tarvitaan ulkoista apua. Klonoat eivät harrasta toistoa toiston vuoksi, mikä on ehdottomasti vain plussaa. M oni 90-luvun lopun tasoloikka kompastui siihen, että suuret pelaajamassat näkivät ne 3D:n aamunkoitossa jotenkin vanhanaikaisina. Perustyylilajina on tietenkin edelleen ysärimäinen low-poly-estetiikka korkealla tarkkuudella ja terästetyillä pinnoitteilla tuunattuna, mutta etenkin Klonoan ja muiden hahmojen yksityiskohdat on pyöristetty nykyaikaan. Värikkäiden kenttien kiinteät vaarat ja muut elementit, kuten liikkuvat tasot, etenevät myös syvyyssuunnassa. Mukaan napattuja palleroita käytetään säännöllisesti myös hyppyjen pidentämiseen, sillä alaspäin heittäminen tuuppaa samalla Klonoaa reippaasti ylöspäin. Lopputuloksena Klonoat ovat alkuperäisille julkaisuille uskollista tyylikästä, sarjismaisen värikästä ja selkeää jälkeä. Ilman monsuja Klonoa pystyy pitkiä korviaan lepattamalla venyttämään kaikkien loikkien pituutta, mistä on hypyn vauhdin hidastuessa hyötyä myös ajoituksen korjaamisessa. Erityisesti salaisuuksien tavoittelussa tätä re. Tekninen modernisointi on siistiä ja kaunista jälkeä. Ilmassa loikkiminen jatkuu periaatteessa vaikka kuinka pitkään, jos ilmalennon kuluessa napataan kiinni lisää vihollisia. Ahtaista paikoista ei nimittäin mahdu kantamaan ammusötökkää mukanaan. Vaikka gra. PS2:lle alun perin julkaistussa jatko-osassa Klonoa: Lunatea’s Veilissä taivaspiraatti Leorina ja hänen outo kisunsa Tat kampittavat Klonoaa joka käänteessä, kun karvakorva yrittää kerätä eri kuningaskuntien kellotorneista voimaelementtejä. Klonoa ei loiki söpöilevien vihollisten päälle, vaan nappaa ne voimasormuksella pään päälle kyytiin. Kompaktit kentät ovat puhdasta käsityötä, jossa melkein joka paikalla on jokin oma pointti, liittyi se sitten maisemiin, uusiin vihollisiin, pikkupulmiin tai loikkayhdistelmiin. Simppelien kontrollien ansiosta Klonoaa voi helposti takoa myös arcadetikuilla. Kaiken taustalla vaikuttaa Surun kuningaskunnan pääjehu. Tulevia ja menneitä reittejä näkyy monasti taustalla, ja reitit jakautuvat usein kokonaan eri ilmansuuntiin eri tasoilta. Toimintaan tarvitaankin vain risMENNEISYYDEN HAAMUN UUSI AAMU Monkey Craft / Bandai Namco Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, PC, Xbox One/Series S/X, Nintendo Switch Moninpeli: 2 Ikäraja: 7 tiohjainta ja kahta namiskaa. Yksi viattomista uhreista oli Namcon mainio Klonoa. ikka ja kentät hyödynsivät muodikasta kolmiulotteisuutta, vuonna 1997 perinteikkäästä 2D-pelimekaniikasta ei saatu irti myyvää markkinapöhinää, kahdesta yrityksestä huolimatta. Tietyt monsut teilataan heittämällä rupuvihu ylhäältä alas heikkoon kohtaan. Toisinaan mörrit hyökkäävät kentän syvyyssuunnasta tai tavallaan maisemasta käsin, joten heittokin pitää suunnata sinne. Harmaan ykköspleikan ensimmäisessä Door to Phantomile -osassa 3000 vuotta nukutettuna ollut iso ilkiö Ghadius ja hänen söhläävä kätyrinsä Joka yrittävät korvata pahalla Phantomile -kummitusmaailmalla Klonoan tutut mestat. Vahva kolmiulotteisuus ilmenee erityisesti näyttävissä bossimatseissa, joihin suurin piirtein joka toinen tai kolmas kent36 162275_.indd 36 162275_.indd 36 29.9.2022 18.31.39 29.9.2022 18.31.39. Kolmiulotteinen 2D-loikka Ollakseen ohjauksen kannalta puhtaasti 2D-tasoloikkia, Klonoat ovat visuaalisesti yllättävän kolmiulotteisia. Analogitatillakin saa ohjata, mutta ristiohjain tuntui paremmalta. Nykyään Klonoan audiovisuaalinen ilme menee helposti tyylivalintana eikä ysäritekniikan sanelemana rajoitteena. eksejä(ni) koettelevaa taitoa tarvittiin usein, mutta onneksi sitä ei yhdistetty äkkikuolemarotkoihin. Kahdesta namiskasta irtoaa yllättävän omaperäistä toimintaa. Lunatea’s Veil esittelee muutamia uusia apuöttiäisiä, kuten hetken aikaa Klonoan helikopterina toimivan propelliotuksen. Nyt Klonoa: Phantasy Reverie Series tuo molemmat alun perin muinais-Pleikkareille julkaistut tasoloikat (helposti) uuden sukupolven ulottuville. Nappaa kiinni ja heitä Klonoassa on miellyttävän yksinkertaiset kontrollit, sillä sen piti aikoinaan toimia jo Pleikan ensimmäisellä tatittomalla digitaalipadilla. Petri Heikkinen Se, että 2D-tasoloikka nousee onnistuneesti menneisyyden tuhkasta 3D-toteutuksella, vaati vielä neljännen D:n eli ajan. Toiminnallisissa ajoitusongelmissa vaikein pala on usein hi ata, että mihin ja missä järjestyksessä kyytiin kopattuja otuksia heitellään. Selkeä loikkasysteemi ei silti ole tavanomaista turvallisen keskitien tasoloikkakauraa
Huonoa . Kakkospelaaja voi jelppiä ylimääräisellä hypyllä. Pomomatseihin annetaan jo ensimmäisen kuoleman jälkeen vinkkejä, joten en jäänyt jumittamaan niitäkään. Tuumailin pitkään, että kylläpä pelaaminen tuntuu tutulta. Yhtä Klonoa-peliä voisi vielä haukkua lyhyydestä, mutta nyt niitä saakin kaksi kerralla! Tekemistä piisaa, vihollisten heittelyteemasta otetaan kaikki ilo irti. tä päättyy. 37 162275_.indd 37 162275_.indd 37 29.9.2022 18.32.41 29.9.2022 18.32.41. Klonoat ovat 2D-tasoloikkia, vaikka maisemista voisi muuta luulla. Viimeisissä kentissä vaikeustaso kiristyy toki selvästi, kun hikikarpaloita otsalle nostavia loikkakomboja tehdään pohjattomien rotkojen yläpuolella. ikka helpottaa pelaa88 Näppärästi kolmiulotteinen 2D-tasoloikka, jossa pitkiin hyppyihin tarvitaan vihollisten apua. Näin hyvän remasteroinnin myötä aika olisi kypsä oikealle jatko-osalle. Muistini sen sijaan… Vaikeustaso tuntuu leppoisammalta kuin ennen, ilmeisesti tarkka ja silkinpehmeästi pyörivä gra. Trofeemetsästäjille sivuhuomioina Klonoa-kokoelman platinasaavutus ei muuten ole mahdoton urakka, sillä yli 15 prosenttia pelaajista on sen avannut. Hyvää + Ovela vihollisiin sidottu loikkasysteemi. Jos aikanaan missasit Klonoat, viimeistään nyt niihin kannattaa tutustua. Sopivasti tekemistä. Rullaavien areenoiden myötä 3D-tilan hahmottaminen on tärkeää, koska hyökkäykset ja muut vaarat tulevat yleensä kentän syvyyssuunnasta. Muutamassa paikassa tunaroin ihan urakalla, mutta syyllinen sössintään näkyi joka kerran ruudun heijastuksesta. Jos hieno 4K-gra a tympii, näkymät voi pikselöittää. mista. Klonoa Phantasy Reverie Seriesin kaksi tasoloikkaa ovat erinomaisia ja edelleen suhteellisen omaperäisiä pelejä, 2D-tasoloikkia, joita ei olisi voinut tehdä piirretyllä spritetekniikalla. Bossiareenoilla liikutaan toki edelleen kahdessa tasossa, mutta monasti reitti kiertää kokonaan sen alueen ympäri, jonka keskellä pomo liikkuu. Kentissä ei ole pikselintarkkoja loikkapaikkoja tai muuten epäreiluja kohtia, tai en ainakaan sellaisia muista. Uusinta on aina uusinta. Siisteissä maisemisssa loikkiessani aloin miettiä, että mahtaako Bandai Namcolla olla suunnitelmissa kokonaan uusi Klonoa. Osa Lunatea’s Veilin kentistä menee 3D-ajeluksi. Kupsahtelin kyllä melkein jokaisessa kentässä, mutta lisäelämää tulee kerätyistä timanteista tasaista tahtia ja tarkistuspisteitä on kentissä useita, joista viimeinen juuri ennen bossia. Sitten hoksasin peliarkistostani PS2:n Klonoan, ja tarkemmin asiaa tutkittua huomasin, että olen arvostellut PS2:n Lunatea’s Veilin. Ensimmäisellä kierroksella missatut keräilykohteet ja niihin liittyvät PSN-saavutukset toivat kenttiin ainakin minulle jonkin verran uusinta-arvoa. Itseäni ilahduttavasti pisteetkin osuivat näköjään piirulleen samaan: Klonoa oli hyvä jo muinoin, ja sitä se on edelleen
Yhden teeman kaiken sisällön aukaiseminen vie kahdesta kolmeen tuntia, joten kaiken keräämiseen saa upotettua helposti reilut parikymmentä tuntia. Teemoista voi valita aktiiviseksi yhden kerrallaan. Jälkimmäinen keino on erityisen suositeltava, sillä onnistuneesti päin näköä tehdyt syöksyt vievät peruslyöntejä enemmän energiaa. Tämä pitää taistelut tasavertaisina, mutta samalla menetetään myös eri taistelutyylien tuomat nyanssit. Tekijöillä on siis periaatteessa ollut hyvin aikaa hioa peli huippuunsa, mutta toisaalta mobiilipelejä ei tunneta monipuolisuudestaan. Oikein ajoitetulla hypyn ja syöksyn yhdistelmällä voi siirtyä nopeasti vastustajan selustaan. Koska kyvyt ovat kaikilla samat, ottelut noudattavat suunnilleen samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. L EGO Brawls on LEGO-universumiin sijoittuva kamppailupeli, jossa kahdeksan pelaajien ohjaamaa LEGO-hahmoa taistelee toisiaan vastaan kahdeksalla erilaisella LEGO-teemaisella taisteluareenalla. Niiden avulla voi pelastaa pelialueen reunalta pudonneen pelihahmon, kunhan ei paniikissa paina väärän puolen namikoita ja syökse itseään yhä kauemmas tyhjyyteen. Ei ole väliä onko hahmokseen valinnut katanaa kantavan ninjan, keihäällä huitovan viikingin vai nyrkkeilyhanskoilla vastustajiaan tyrmäävän furryn, kaikki liikkuvat samalla nopeudella, ulottuvat yhtä kauas ja tuottavat saman määrän vahinkoa. Tuoreemmista teemoista mukaan ovat päässeet muun muassa Ninjago, Monkie Kid, Hidden Side ja Vidiyo, joista kaksi viimeisintä on tosin ehditty jo lakkauttaa. Linjat kuumina LEGO Brawlsin pääpelimuodossa kamppailut käydään seitsemää suunnilleen samaa tasoa olevaa pelaajaa vastaan. Alun perin Applen mobiililaitteille 2019 julkaistu peli saapui alkusyksystä myös PC:lle sekä konsoleille. Joukkuelajeissa kahteen joukkueeseen jaetut pelaajat kamppailevat joko tietyn alueen hallinnasta tai keräilevät kilpaa kristalleja. Oman ikäpolveni klassikoista ovat mukana muun muassa avaruus, ritarit ja merirosvot. Vaihtoehtoisesti vihollisen voi lennättää taaksepäin syöksymällä suoPILIPALIPALIKAT RED Games / Bandai Namco Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Win, Switch, Xbox One/Series X/S, iOS, macOS Versio: Myynti Ikäraja: 7 raan tätä kohti. 38 162396_.indd 38 162396_.indd 38 29.9.2022 18.35.05 29.9.2022 18.35.05. Palikkatesti LEGO Brawlsin pelimekaniikat omaksuu nopeasti. Ottelutapa valitaan äänestämällä, mutta tarjolla on käytännössä vain muutama vaihtoehto. Liikevalikoiman viimeistelevät liipaisinnapeilla hoituvat syöksyt. Viimeistään parin tunnin jälkeen mieleen alkaa hiipiä tunne, että on nähnyt kaiken, mitä pelillä on tarjottavanaan Tämän jälkeen ainoa syy jatkaa pelaamista on uusien hahmomallien avaaminen, joita löytyykin runsaat parisataa erilaista. Pakkomielteitä voi toki pyrkiä hillitsemään myös terapian ja asiaankuuluvan lääkityksen avulla. Markus Rojola LEGO BRAWLS Legon vastaus Super Smash Bros. -peleille vaikuttaa siltä kuin se olisi koottu ilman ohjekirjaa. Hahmot on lajiteltu omiin teemoihinsa. TäVaikka asevalikoimaan kuuluu useita eri kilpiä, niitä ei voi käyttää iskujen torjumiseen. Taistelijansa voi halutessaan valita valmiiksi kootuista vaihtoehdoista, mutta on hauskempaa luoda omia ainutlaatuisia hahmojaan. Vasemmalla sauvalla hahmo liikkuu sivulta sivulle. Yksi nappi hoitaa hypyt ja toinen hyökkäykset. Syöksyistä on apua myös vihollisten puolustuksen murtamisessa. Näkyvätkö pelin juuret enemmän hyvässä vai pahassa. Se varmistaa, että pelaamaan pääsee yleensä minuutin sisällä. Jokaisesta ottelusta palkitaan pienellä määrällä kolikoita, mutta voittajajoukkueen jäsenet ja parhaiten pelissä pärjänneet saavat mukavan bonuksen. Valtaosa kamppailuista pelkistyy perushyökkäysten spämmäämiseen, ja voittajan valinta tuntuu etenkin joukkuepeleissä usein arpapeliltä. Mikäli ihmisvastustajia ei löydy nopeasti, aula täytetään tekoälyn ohjaamilla palikoilla. Käyttöönsä saattaa saada esimerkiksi vihollisten hyökkäykset torjuvan suojan, aseita, kuten nyrkkeilyhanskoja ampuvan raketinheittimen tai ninjatähtiä sylkevän varsijousen tai kulkuvälineitä, kuten nyrkkeilyhanskaa muistuttavan raketin tai tultasyöksevän lohikäärmeen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että hahmot ja näiden aseet eroavat toisistaan vain ulkonäöltään. Mielikuvituksen avulla palikoista saattaa kuitenkin saada kasattua jotain pelaamisen arvoista. Keisarin uudet vaatteet Vaikka satunnaiset bonushyökkäykset tekevät taistelusta viihdyttävämpää ja lisäävät mukaan ennalta-arvaamattomuutta, syvyyttä LEGO Brawlsista on turha etsiä. Kukin teema sisältää parikymmentä hahmoa, asetta ja voittotuuletusta, jotka aukeavat käyttöön yksi kerrallaan pelaajan tienattua riittävän määrän kolikoita. Taistelua monipuolistetaan satunnaisilla erikoiskyvyillä, jotka otetaan käyttöön ympäri kenttää ilmestyvistä hologrammeista
Hahmot on animoitu taitavasti, mutta staattiset taustat kaipaisivat enemmän yksityiskohtia ja eloa. Peli jopa piilottaa kanssapelaajien pelitunnukset, joten kaveripyyntöjen lähettäminen ja kahdenkeskisten keskustelujen aloittaminenkaan ei onnistu. män lisäksi on kaksi pelimuotoa, joissa kaikki kahdeksan hahmoa taistelevat toisiaan vastaan. Ei puheyhteyksiä. Ymmärtäähän sen, että kahdeksanvuotiasta kismittää, kun veli saa valita vapaasti oman suosikkihahmonsa ja itse joutuu tyytymään merenneidon pyrstön päällä tasapainottelevaan, lääkärintakkiin ja yksisarvispäähineeseen pukeutuneeseen kyklooppiin, joka pieksää vastustajiaan patongilla. 70 Yltiöyksinkertainen tasohyppelytaistelu vetoaa nuorimpiin LEGO-faneihin, mutta vanhemmille tarjolla on enimmäkseen pintapuolista nostalgiaa. Bu y, Willow ja pupuksi pukeutunut Anya ovat valmiina ja Gileskin melkein. Monet tylsän aikuispelaajan silmissä heikkouksilta näyttäneet seikat asettuivat uuteen valoon, kun niitä ryhtyi tarkastelemaan ensisijaiseen kohderyhmään kuuluvien lasten näkökulmasta. Omien hahmojen luonti paikkasi paljon myös lisenssien puutetta. Tyypillisesti LEGO-peleissä hahmot menevät kuollessaan palasiksi todella tyydyttävän äänitehosteen saattelemana. Voi sitä riemun tunnetta, kun esikoinen voitti ensimmäisen free-for-brawlinsa kaksoisveljen kannustaessa vieressä! Sitä seuratessa meinasi mennä roska silmään. Hyvää + Omien hahmojen luonti. Itseäni asia ei juurikaan vaivannut, koska pelattavuuteen hahmovalinnat eivät vaikuta, mutta kahden lapsen kanssa pelatessa jompikumpi jälkikasvusta joutui aina pettymään. Valitettavasti yksinkertaisiakaan kuvioita on lähestulkoon mahdotonta koordinoida, koska Brawls ei sisällä minkäänlaisia kommunikointimahdollisuuksia. Valitettavasti rajoitukset eivät rajoitu tähän, vaan koskevat myös pelihahmojen valintaa. Toisinaan oikeiden palasten etsiminen ja niistä jonkin uuden luominen on huomattavasti palkitsevampaa. Huonona puolena niitä voi pelata vain ykkösohjaimella. Onneksi silloin tällöin saattaa päästä ohjaamaan myös T-Rexiä. Tai siis olisi. Kuopukseni otti projektikseen Bu y, vampyyrintappajan hahmogallerian kasaamisen, vaikka ei ole saanut vielä katsoa sarjaa. Persoonallisuuden puute koskee jopa kuolinanimaatiota. Dialogin puutteen vielä ymmärtää, mutta eivätkö taistelijat voisi edes murahdella taistelun lomassa tai naurahtaa juhliessaan voittoaan. Vastaanotto oli nimittäin huomattavasti innostuneempi, kun luovutin pelin kaksospoikieni käsiin. Viaton kun katse on Mutta ei LEGO Brawlsin suhteen kannata menettää kaikkea toivoaan. Joukkuepelien voittaminen on helpointa yhteistyötä tekemällä. Kaikkein ikävimmin pelin juuret paistavat läpi hahmovalikoimasta. Ensinnäkin pelimekaniikat olivat juuri sopivan haastavia. Eihän pupuilla ole sarvia!” Vaikka teemojen lukumäärä ei tehnyt itseeni vaikutusta, pojilla niissä riitti rutkasti ihmeteltävää. Kukapa ei haluaisi todistavansa Wolverinen, Arvuuttajan, Han Solon, Klonkun, Indiana Jonesin ja Voldemortin välillä käytävää taistelua viimeiseen palikkaan asti. Samalla on mahdotonta sanoa, ketkä kanssapelaajista ovat ihmisiä ja kuinka moni tekoälyn ohjaamia botteja. Vaikka kukkahippi ei muuten kiinnostaisi, niin tämän otsapannalla koristeltu pitkä tukka sopi erinomaisesti seitsemän meren kauhulle. Tunnetuimpien lisenssien puute. ikat ajavat asiansa, mutta eivät pärjää LEGO Star Wars: The Skywalker Sagan (Pelit 5/2022, 85 pistettä) kaltaisille lippulaivoille. Super Smash Bros. Ei pelinsisäistä chattiä. Sen ansiosta minua ei pelottanut antaa tenavien pelata muitakin kuin toisiaan vastaan, kun tiesin [Jeeki, tiedän että luet tätä, joten hyppää seuraavan lauseen yli, kiitos!], ettei minun tarvitse vastailla kysymyksiin, kuten ”Mitä matofakin koksaka tarkoittaa?” ja ”Miksi tuon pelaajan nimi on HornyBunny69. Molempia yhdistelevässä LEGO Brawlsissa kahdenväliset kamppailut pysyivät todella tasaisina. Brawlsissa hahmot yksinkertaisesti katoavat tyhjyyteen välähdyksessä, mikä tekee taistelusta entistä tunnottomampaa. Hahmot ovat ensinnäkin täysin mykkiä. Brawls ei hyödynnä lisensseistä kuin kenties kaikkein tylsintä – Jurassic Worldia. Voittaja on pelimuodosta riippuen joko ensimmäisenä 15 tappoa kerännyt tai viimeisenä elossa oleva pelaaja. (I approve this message, pre-comma._nn) Aivan kuten oikeiden LEGOjenkin kohdalla, lopputulos ei ole aina se tärkein seikka. 90 KOHDEYLEISÖN KOMMENTIT Jaani: Tekoälyvastuksia on hauska rökittää yhdessä Jeekin kanssa, kun leikitään, että ollaan samalla puolella. Paikallisen moninpelin rajoitukset. Kaaosteoreetikko Ian Malcolmilla on kiistatta charmia, mutta taistelijaksi häntä on vaikea mieltää. Samoilla silmillä Valitettavasti moninpeli samalta sohvalta ei onnistu kuin yhdessä ainoassa, vieläpä tavanomaistakin rajoitetummassa, pelimuodossa. -sarjaan ja Nickelodeon All-Star Brawliin on saatu mahdutettua huima määrä suosikkihahmoja, joten Brawlsin tarjonta näyttää niiden rinnalla auttamatta ankealta. Hyppysellinen kärsivällisyyttä, ripaus mielikuvitusta ja teelusikallinen vaivannäköä, niin hahmovalikoimaan olivat ilmestyneet kelpo vastikkeet Jack Sparrow’lle ja Indiana Jonesille. Tässä kahdesta neljään pelaajaa taistelevat toisiaan vastaan ja halutessaan mukaan voi kutsua myös tekoälyn ohjaamia satunnaishahmoja. Huonoa . Legot suusta Pelin lähtökohdat pienen budjetin mobiilipelinä näkee ja kuulee monella tapaa. On kiva, että sain tehtyä aika hyvän oman Jack Sparrow’n, mutta silti haluaisin, että pelistä löytyisi oikea kapteeni Jack Sparrow. Tekstija puhechattien sekä pelitunnusten puutekaan ei enää haitannut. Gra. Simppeli pelattavuus vihjaa yhtä ja kapteeni Punaparran kaltaiset menneiden vuosikymmenten suosikkihahmot toista. Jeeki: Parasta on se, että voi luoda monenlaisia hahmoja. Vielä selkeämmin eron huomaa pelkistetystä äänimaailmasta. Se antoi myös mahdollisuuden pärjätä online-otteluissa. Ykköspelaaja voi valita hahmonsa vapaasti kaikista pelin sisällä luoduista malleista, mutta kakkospelaaja joutuu tyytymään kolmeen aloitushahmoon (urhea ritari, avaruussankaritar, meksikolainen painija) tai satunnaisesti eri palikoista koottuihin kummajaisiin. Yksi pojistani pärjää yleensä paremmin tappelupeleissä, kun taas toisen hallitsee tasohyppelyt. Kenttiä on valittavissa ainoastaan neljä, ja nämä ovat tavanomaista huomattavasti pienempiä, jotta ruutua ei tarvitse jakaa osiin. 39 162396_.indd 39 162396_.indd 39 29.9.2022 18.42.30 29.9.2022 18.42.30. Menetetty mahdollisuus, jos mikä. Ottelijoista ei voi kuitenkaan muodostaa joukkueita, vaan kaikki taistelevat kaikkia vastaan. LEGO-peleissä on esiintynyt vuosien varrella lukematon määrä elokuvista, sarjakuvista ja kirjoista tuttuja sankareita ja roistoja, mutta Brawlsissa ei nähdä Marvelin tai DC:n supersankareita, Tähtien sotaa, Tarua sormusten herrasta, Harry Potteria, Karibian merirosvoja, kadonneen aarteen metsästäjiä tai edes LEGO Elokuva -elokuvan hahmoja. Uusien hahmojen aukaiseminen innosti pelaamaan, koska joka osaa pystyi käyttämään myös omissa luomuksissaan. Yksipuolinen pelattavuus. Ottaa lapset huomioon. Onko Brawls kohdistettu isoille vai pienille LEGO-faneille
Tarinan keskiössä on Takuma Momozuka, jonka kaverina toimii tyrannosaurus rexiä muistuttava digimon Agumon. En ole hot spottien etsimisen suuri fani, koska pelimekaniikka on suhteellisen kökkö ja skripteihin sidottu logiikka kankean ankea. Kaiken ytimessä ovat hahmokemiat, joihin ratkaisut vaikuttavat eniten. Tuukka Grönholm DIGIMON SURVIVE Digimaailman yksi suurimpia juttuja on sopivan kumppanin etsintä: Digimon Survive keskittyy juuri siihen. Kun otuksen ja hahmon välinen tunneside on riittävän vahva, digimon kehittyy entistä vahvemmaksi otukseksi. Roolipeliperinteiden mukaisesti kvartetissa kannattaa olla ainakin yksi parantaja. Valinnat vaikuttavat tapahtumien lisäksi myös digimonin kehitykseen. Digimon Surviven tarina on aika tylsä ja taistelua on liian vähän. Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa vielä neljäs vaihtoehto, mutta sille tielle en enää lähtenyt, vaikka se on selkeästi osa peli-ideaa. Tahattomana korona-ajan kommenttina vaccine-digimonit eivät pärjää Vaikka videopätkissä animaatio on kuin suoraan tv-sarjasta, valtaosan peliajasta tuijotetaan keskusteluruutua, jossa hahmot lähinnä räpyttävät silmiään. Next Gen. Tavoitteena on löytää hukkareissulta takaisin omaan todellisuuteen ja selvitä vastassa olevista uhista. Keskustelun lisäksi mukana on myös seikkailupelimäistä oikeiden kohtien klikkaamista ruudulta, missä hyödynnetään Takuman kameraa. Tarkoituksena oli tehdä Digimon Survivesta Pelit-brändin Next Gen -sarjaan kuuluva arvostelu, jossa muksut tekisivät työn ja minä nostaisin palkan. Neljännen mielestä pelissä oli liian vähän taistelua. Jos hotspottien hapuilun unohtaa, oikean kohdan ja kohteen löytämistä on mahdotonta välttää. Lähtökohdat eivät olleet kaksiset. Kahta vanhinta ei kiinnostanut edes kokeilla peliä, kolmas sanoi ensimmäisen illan jälkeen, että tarina on liian tylsä. Yhden vuoron aikana voi tehdä vaikka kaikki kuusi asiaa, joten vapautta on poikkeuksellisen paljon. Viidettä lasta en ehdi tekemään deadlineksi, ja uuden perheen hankkiminen on taloudellisesti aivan järkyttävä riski, joten päätin kirjoittaa arvostelun itse. Kaveria ei jätetä paitsi parisuhteessa Taistelusysteemi on rehellisen vuoropohjainen. Itse peli on varsin kunnianhimoinen, sillä se yhdistää tv-sarjan animetyylin visual novelin tarinankerrontaan ja taktiseen taisteluun. Keskusteluissa tehdyt päätökset määräävät myös digimonien muodonmuutokset. Pokémonien tapaan myös digimonit nojaavat kivi-sakset-paperi-henkisiin voimasuhteisiin. Digimon-tv-sarjan tiedän ja peliäkin on kehuttu. Tv-sarjan aikajanalla otukset ovat noin ykköskaudelta, sillä ne ovat enimmäkseen tuttuja, vaikka en ole katsonut sarjaa vuosiin. 40 162276_.indd 40 162276_.indd 40 29.9.2022 17.04.11 29.9.2022 17.04.11. Tarinassa on esimerkiksi kohta, jossa kukkakedolla on useita samanlaisia kukkia, mutta vain yhden klikkaaminen vie juttua eteenpäin. Aika pian paljastui, että testiryhmäni oli osittain oikeassa. Tarina etenee kiskoilla, sillä seuraava rastipiste näytetään aina punaisella huutomerkillä, joka paljastaa kaikki juonen kannalta oleelliset paikat ja tehtävät. Matsiin saa mukaan yleensä neljä otusta, ja tiimin kokoonpanon voi valita mukana olevista otuksista. A ina joskus hienot suunnitelmani jäävät suunnitelmiksi. Digimonit ripotellaan ruudukolle, jossa voi liikkua, hyökätä, kehittyä, käyttää esineitä tai tukea muita digimoneja kannustuspuheella. Kemiat kohtaavat Tarina etenee keskusteluruuduissa, joissa päätetään muutamasta vaihtoehdosta, kenen mukaan lähdetään tutkimusretkelSIELUNKUMPPANIA ETSIMÄSSÄ HYDE / Bandai Namco Arvosteltu: Nintendo Switch Saatavilla: PC, Xbox One, PS4 Ikäraja: 12 le tai miten tilanteisiin reagoidaan. Tarina seuraa kahdeksan hengen koululaisryhmää, joka eksyy luokkaretkellä rinnakkaistodellisuuteen. Kaikkia tarinavaihtoehtoja ei näe yhdellä pelikierroksella, minkä lisäksi jatkokierroksiin kannustetaan sillä, että digimonit ja esineet siirtyvät osittain mukana pelikierroksesta toiseen. Lapsityövoimakaan ei valitettavasti ole enää sitä mitä ennen. Varsinkin visual novel -puoli toimii, sillä juoniosuudet näyttävät suoraan tv-sarjasta otetuilta ja ääninäyttely on erinomaista. Valittavia polkuja on kolme: moraali, harmonia ja viha
Rintamasuunnalla on taistelussa merkitystä, sillä selustaja sivustahyökkäyksistä ottaa enemmän osumaa. Ainakin tyyli säilyttää yllätyksellisyyden. Sarjassa on nähty niin perinteistä pokemonmaista hirviöfarmausta kuin liki tamagotchimaista otuksen hoivaamista. Minulle täysin satunnaiselta vaikuttava digimonien kerääminen mukaan oikeilla keskusteluvaihtoehdoilla voi sarjafanille olla ihan looginen systeemi. Sijoittuminen on liki yhtä tärkeää, sillä yksin jääneet digimonit kukistuvat muita helpommin. Tekijöiden kunniaksi on sanottava, että lisenssipeliksi Digimonin käsittely pelimaailmassa on poikkeuksellisen kunnianhimoista. Yleissivistyksen puute on siinä mielessä hankala tietämättömyyden muoto, että se ei estä mielipiteen muodostamista. Jos vihollinen pääsee iskemään sivustaan tai selustaan, otus ottaa tavallista enemmän vahinkoa. Jos taas onnistuu ärsyttämään keskustelukumppania, tämä saattaa muuttua harmittomasta kohtaamisesta vaaralliseksi vastustajaksi. Kylki kannattaa siis suojata nojaamalla taistelukentällä kaveriin. Taistelusysteemi toimii, mutta alkaa aika nopeasti pyöriä samojen rutiinien ympärillä. ilis on vähän yllättäenkin positiivinen. Ratkaisut vaikuttavat suhteeseen digimoniin ja muihin hahmoihin. 41 162276_.indd 41 162276_.indd 41 29.9.2022 17.04.21 29.9.2022 17.04.21. data-digimoneille. Vaikka epäonnistuin keskusteluvaihtoehdoissa lasten kanssa siitä, kuka tekee arvostelun, ja Digimon lopulta nappasi minut, loppu. Pokémonien jälkeen ratkaisu on jopa mukavaa vaihtelua. D&D-pelissä on selviö, että peikot tapetaan tulella, mutta Digimon-maailman lainalaisuudet tunnen vain pintapuolisesti. Huonoa . Valitettavasti systeemi tuntuu Digimonissa yhtä satunnaiselta kuin todellisuudessa, sillä mistään ei oikein voi päätellä oikeita vastausvaihtoehtoja vastapuolen kolmeen murahdukseen. ilikseni mukaan. Rokotekriittiset datat taas ovat voimattomia virus-digimonien edessä, aivan kuten todellisuudessakin. Juuri niin sen kuuluukin olla. Idea on sama kuin valomerkin jälkeen narikkajonossa notkuessa. Taisteluiden aikana voi yrittää puhua vastustajadigimonit mukaan omaan porukkaan. Digimon Survive on taidolla ja huolella tehty seikkailu, jolle lisenssi ei ole rasite vaan selkeä lisäarvo. Digiloikka tuntemattomaan Koska tunnen Digimonin yhtä huonosti kuin lasteni pelimaun, skannasin, mitä mieltä pelistä maailmalla ollaan. Survive ei nimestään huolimatta keskity taisteluun tai selviytymiseen vaan keskusteluun. Digimon-pelien nimeämislogiikka on todennäköisesti käänteinen, sillä Digimon Story sisältää Survivea enemmän taistelua. 82 Digimon Survive yhdistää onnistuneesti hirviöfarmauksen visual novel -genreen. Digimon Survive yhdistää onnistuneesti hirviöfarmauksen visual novel -genreen. Parhaimmillaan näyttävä Käsikirjoitus tuntuu siltä kuin laskutusperusteena olisi merkkimäärä eikä Juuri niin sen kuuluukin olla. Ehkä minulta vain puuttuu tarvittava metatieto otusten luonteesta. Toisaalta mättöä on mukana vain rytmittämässä pelitapahtumia eikä puhdasta taistelua taistelun vuoksi ole oikein missään vaiheessa. Jos onnistuu sanomaan toiselle asioita, joita hän haluaa kuulla, voi napata otuksen matkaansa. Käsikirjoitus tuntuu siltä kuin laskutusperusteena olisi merkkimäärä eikä mielenkiinto. Noin kahdenkymmenen tunnin pituus on myös pelille aika passeli, sillä keskusteluvetoisuus pakottaa maltillisiin mittoihin. Hyvää + Parhaimmillaan näyttävä kuin piirrossarja. Annoin pinnat puhtaasti oman . Fiilikset ovat jakautuneet: digifanit takovat pelille ysillä alkavia pisteitä, mutta toisaalta seiskaa ja kutostakin näkee paljon
Voit aloittaa trendejä, liittyä uusiin kerhoihin ja ottaa kaiken irti teini-iästä. Tässä lisärissä tulee muun muassa uusi maailma, paljon vaatteita, hiustyylejä, tavaroita, uusi koulu ja kirpputori. Hyvää + Pääsee mukaan Simin koulupäivään ja saa puhelimen laajennukset. 42 162390_.indd 42 162390_.indd 42 29.9.2022 18.43.45 29.9.2022 18.43.45. Koulun auditoriossa pidetään prom-tanssiaiset ja valmistujaiset. Vapaa-aikaa voi viettää vaikka lemmentunnelissa. Vuoden takaisen Maalaiselämän pelattuamme olimme Iinan kanssa molemmat sitä mieltä, että kaavaa voisi uudistaa enemmänkin. työssään. Uudessa koulussa on useita luokkia, ruokala, kellarin tietokonenurkka ja kuntosali. nnejä, mutta meillä oli ilmeisesti aknelääkitys kohdillaan, kun emme niitä kohdanneet. Nettipöhinän mukaan Teinivuodet sisälsi julkaisussa bugeja kuin teinin iho . Cheerleadingia voi myös harrastaa, onhan kyseessä jenkkipeli. Minä en omia teinivuosiani haluaisi elää uudelleen, mutta nuoremmille pelaajille The Sims 4 Teinivuodet on varmasti kiinnostavampi aihe. Omista kaukaisista teinivuosistani en muista kuin Pelit-lehtien pläräämisen, joten pyysin avuksi tyttäreni Iinan. Uutena tekemisenä mukana on iltapäiväkerhot, cheerleadingjoukkue, jenkkifutisjoukkue, shakkijoukkue ja tietokonejoukkue. Tyynysota on aina muotia! Kansankynttilä työssään. Voi myös vapaaehtoisesti mykistää puhelimen! Lisätienestejä voi hankkia muun muassa somevaikuttajana tai pelejä striimaamalla (valitettavasti ei pelialan lehteen kirjoittamalla -VW). Copperdale tarjoaa kivoja seikkailuja ja on idyllinen paikka koulunkäynnille. Onnea opiskeluihin! Mitä muuta uutta. Teinivuodet on jo kahdestoista isompi lisäosa ikääntyvään kokonaisuuteen. Lisäri maksaa 40 euroa niin kuin kaikki muutkin Expansion Packit. Huonoa . Iina jatkaa tästä, ole hyvä. E A:n ikiliikkuja The Sims 4 on saavuttanut teini-iän ennenaikaisesti: pelin Teinivuodet alkavat jo kahdeksan vuoden iässä. Kiitos Iinalle, nyt jatketaan keski-ikäisen elämäm kokemuksella. Nörttipojat tyttöjen pöydässä, totta vai tarua. Teknisesti The Sims 4:n moottori alkaa jo yskiä, mutta tarkoitus lienee konevaatimusten pitäminen matalana kohderyhmänkin vuoksi. Muutenkin opiskelu on pitkälti vapaaehtoista, sillä oppitunneilla ei ole pakko olla ellei halua. Terveellisillä eväillä energiaa opintoihin. How do you do, fellow kids. Valmistumisen eteen joutuu kuitenkin tekemään kunnolla töitä. Ei onnistuisi oikeassa elämässä! Tuntien päätyttyä koululle voi jäädä vapaasti hengailemaan, tekemään pieniä kepposia ja muuta hauskaa. Karvojen kasvu, akne ja sosiaalinen elämä kolkuttavat ovella! Uljas uusi maailma. Prescott Square, jossa on järventaustan kirjasto ja kirppiskuppila. Hänellä on ajankohtaisempi näkökulma aiheeseen ja pelin kohderyhmää, kirjaimellisesti. Tanssiaisissa on tunnelmaa. Iina & Ville Wikström THE SIMS 4 – TEINIVUODET Se oli ajoista parhain, se oli ajoista pahin. Eniten keskitytään teineihin ja heidän elämäänsä. Puhelimien ja opinahjon päivitys Simien puhelimetkin ovat saaneet päivityksen! Voi shoppailla Trendissä, jutella Kanikamussa, liittyä iltapäiväkerhoon, matkustaa ympäri maailmaa, pelata, selata nettiä tai tsekata uudet trendit. Kaikki koulun iltapäiväkerhot ovat kello 15.30–17.30. Harmillisesti lukiota ei voi sijoittaa mihinkään aiempaan karttaan. Koulunkäynti on turhan yksinkertaista eikä iltapäivätoimintaan pääse itse osallistumaan. Harmi vaan niihin ei pääse mukaan, vaikka niitä varten treenataankin. Sisällön ilmestyminen on hidastunut, mutta laadussa tämä ei välttämättä näy. Koulu sijaitsee Copperdalen Rockridge Heightseillä! Simiperheensä teinin mukaan koulupäivään pääsee seurantaviestin lähettämällä, jolloin teiniään pääsee ohjaamaan koulun käytävillä ja luokkahuoneissa. Tällä julkaisutahdilla saamme vielä nähdä itseäni kiinnostavamman Eläkevuodet-lisärin ennen The Sims 5:sta. Ihastuminen ja ihmissuhdekiemurat ovat osa teinien elämää. meisenä mutta ei todellakaan vähäisenä Plumbite Cove, jossa on loma-asunto, kaksi hyvää asuinpaikkaa ja Kaakunpuisto. Plumbite Covessa sijaitsee myös pieni huvipuisto, jossa on muun muassa maailmanpyörä ja kummituslinna. Lisärin mukana tuli uusi maailma nimeltä Copperdale! Copperdalessa sijaitsee kolme eri paikkaa: Rockridge Heights, jossa on Copperdalen lukio ja auditorio. Kuten oikeassa lukiossa. ViiEI KULTAINEN NUORUUS JÄÄ UNHOLAAN Testattu: Ryzen 9 3950X/32 Gt, RTX 3080 10 Gt 77 The Sims -historian ensimmäinen koulunkäyntilaajennus on osittain itseään toistavaa puurtamista ja osittain hauskaa sekoilua. Uusi koulu on tullut uuden lisärin mukana. Tervetuloa teinivuosien matkaan! Sims neloseen on tullut uusi Expansion Pack nimeltä Teinivuodet ja minä, Iina 11 vuotta, aion kertoa siitä
Julkaisumallia olisi voinut vielä harkita, sillä lääkkeen teho heikkenee, ellei annos pysy tasaisena. Väripaletti on synkän maltillinen ja taide tukee visiota hienosti. 43 162499_.indd 43 162499_.indd 43 29.9.2022 18.47.32 29.9.2022 18.47.32. Kepakollakin suora hyökkäys on itsemurhaa, joten selkäortopedien tyyliin lääkärimme turvautuu lapojen väliin puukotukseen (harvassa muussa ammaTULOSYY: MENNEIDEN MESTAREIDEN JÄLJITTELY New Blood Arvosteltu: PC Prosessori: Ryzen 9 5950X Näytönohjain: RTX 3090 24 Gt Muisti: 32 Gt DDR4 3600 MHz Tallennustila: M.2 NVMe 1 Tb SSD PCIe 4.0 Windows 11 tissa siitä maksetaankaan). Terveys ei parannu itsestään, vaan kuten oikeastikin, syömällä omenoita ja erilaisilla lääkeruiskeilla. Pitäähän lopulliselle julkaisulle jättää sanottavaa. Ainakaan tässä vaiheessa metsästäjien murhaamisesta ei rangaista mitenkään, joten mielikuvituksellisia avustetun eutanasian keinoja on kieltämättä hauskaa keksiä. Väitän, ettei kyse ole pelkästään nostalgiasta. Kohteena on aina majakka… Aita on syystäkin sähköistetty. Kuulokkeet päässä maailman äänien tarkkailu, juuri sopivalla tavalla retrojen tekstuurien ja vähäpolygonisten 3D-mallien ihastelu, sulava liike ja kontrollissa olon tuntu syventävät immersiota enemmän kuin voisi kuvitella pelkkiä kuvia katsomalla. Myöhemmin löytyy myös tuliaseita, joskin niihin panosten kaivaminen on haastavaa ja paukuttelu houkuttelee hetkessä paikalle kaikki tienoon viholliset. Sankarina toimiva lääkäri herää iljettävästä tyrmästä ilman tietoa missä on tai miksi. Kentät ovat leveitä putkia, joissa riittää tutkittavaa ja vaihtoehtoisia etenemisreittejä sekä salaisuuksia. Myös arvotavaroita löytyy, joskaan vielä en löytänyt kauppaa, jossa tilipäivästä pääsisi nauttimaan. Hyvää + Gra. Gloomwood vie mestarillisesti mukanaan ja arvostaa kokijaansa. Musiikkia ei muutamaa avainkohtaa lukuun ottamatta ole, mikä lienee älykästä suunnittelua, sillä tärkeä osa pelimekaniikkaa on ympäristön kuuntelu. Tallentaa voi rauhallista musiikkia soittavien fonogra. Äänellä voi myös houkutella vartijoita haluamaansa suuntaan, esimerkiksi tyhjiä pulloja nakkelemalla. Tarkoituksellisen ysärimäinen gra. Vinkki: Kassakaapin tunnusluku ei ole 0451. Toistaiseksi isoin ongelma on, ettei immersive sim -genre sovi Early Access -malliin kovin hyvin. Kokemus nojaa vahvasti tarinaan ja tunnelmaan, joten pienissä pätkissä kuukausien välein pelattuna teho laimenee väkisinkin. ikka toimii, sillä selkeät linjat ja muodot mahdollistavat valon ja varjon leikin käytävillä ja huoneissa. en luona, mikä lisää jännitystä mutta ei vaikeuta liikaa. Tuulen ulvonta, pusikkojen rapina ja vesipisaroiden liplatus luovat tunnelmaa hienosti. Gloomwoodin audiovisuaalinen ilme on viimeisen päälle hiottu ja pelaaminen tuntuu erittäin hyvältä. Kumpi onnistuu, kumpi on katastro. . Early Accessia luvattiin syksylle 2022, kaikkien yllätykseksi se julkaistiin ostettavaksi ja pelattavaksi 6.9.2022. Jatkosta ei ole vielä ilmoitettu, joten sopii toivoa, ettei Gloomwoodista tule odotellessa Deadwood. Status: Potilas huokuu menneisyyden rujoa kauneutta Ympäristöt ovat karmivia ja tunnelmallisia, joskaan puhtaasta kauhusta ei voida puhua. Keskeneräisenäkin Gloomwood on esikuviaan kunnioittava mutta omilla jaloillaan seisova taideteos. Esitiedot: Epidemian valtaama kaupunki Juoni on vielä tarkoituksellisen vähäsanainen. Kekseliäisyys ja tutkiminen palkitaan, eikä vaikkapa laatikoita kasaamalla esteen ylittäminen ole kiellettyä. Joka paikassa partioivia vartijoina toimivia, karmivia metsästäjiä pitää vältellä, sillä heikko parantajamme ei pärjää lähitaistelussa hetkeäkään. Juonesta ei tässä vaiheessa irtoa vielä paljoa enempää, ihan lopun paljastuksia lukuun ottamatta. Projektin tukeminen jo tässä vaiheessa kannattaa, kitkut saiturit voivat toki odottaa lopullista peliä. Seuraavassa päivityksessä on luvattu sisältöä erääseen kiinnostavaan tavernaan ja varsinaisen kaupungin ensimmäinen osuus. Karmeat metsämiehet vaanivat tohtoriamme. Suunnitelma: Aika parantaa haavat Early Access -versio menee tässä vaiheessa läpi parissa kolmessa tunnissa ja päättyy Terri Brosiuksen (Shodan) ääninäyttelemän kreivittären kutsuun, josta ei tee mieli kieltäytyä. Inventaario-Tetris. ikka, äänisuunnittelu ja keksimisen riemu luovat tunnelmaa. Kumpikohan saapuu ensin, SOTE-uudistus vai Gloomwood. Toisaalta peli kävi hetken Steam-listan huipulla, mikä on hyvä enne. On aika pukea lääkärin kaapu päälle ja alkaa ihmetellä, mikä outo tauti vaivaa Gloomwoodin kaupunkia. Pian löytyy onneksi kättä pidempää eli näppärä kävelykeppimiekka. Ville Wikström GLOOMWOOD – EARLY ACCESS Hiipimisen uusi jeesuspeli Gloomwood tulee kuin varas yöllä. Kumpaa itse odotan innoissani. Rajallista inventaariota hallitaan Resident Evil 4:n tyyliin asettelemalla esineet matkalaukkuun. Tohtorille annetaan kehotus paeta ja hakeutua kohti majakkaa (kiitos, Bioshock). Keskeneräinen kuin Apotti-potilastietojärjestelmä. Hetken kuluttua mystinen hyväntekijä ojentaa kaltereiden välistä sormuksen, joka toimii valomittarina. Pelaaminen saa aikaan ainakin genren ja aikakauden fanille hyvänolon tunteen, jota on vaikea selittää. Vaikka pääosassa onkin lääkäri. Gloomwoodista ilmestyi kaksi vuotta sitten demo, josta kerrottiin numerossa 8/2020. Huonoa . Mistä vihollisen partioreitti kulkee, paljonko ääntä oma liikehdintä lattiamateriaalilla tai puskissa pitää. N ew Bloodin näpsäkkä Gloomwood kumartaa mestareille, etenkin sellaisille Looking Glassin ja Arkane Studiosin klassikoille kuin Thief, Arx Fatalis ja Dishonored
44 162388_.indd 44 162388_.indd 44 29.9.2022 18.49.12 29.9.2022 18.49.12. Helpommalla pääsisi, jos teinit kävisivät kotona syömässä ja pesetyttämässä pyykkinsä. Koittakaa nyt pysyä hereillä. Tässä valmistuu kokkien taidonnäyte. Samu Ollila Koko kampus on täynnä roskaa, kaikki vessat tukossa, oppilaat saavat pelkkiä hylsyjä ja pihan ainoan nakkikioskin myyjäkin lähti tauolle. Lukujärjestys uusiksi Erilaisia koulutusaloja on lähes parikymmentä. Nyt tämä reksi ragee! T aas on jälleen se aika vuodesta, kun uudet opiskelijat aloittelevat opintojaan yliopistossa. Kun muistaa järjestää niitä tasaisin väliajoin, kaikilla on kivaa. Tontti on aluksi tyhjillään, mutta alussa saatavan starttirahan avulla sinne voi pystyttää ensimmäisen koulurakennuksen. Halutessaan voi myös kouluttautua salaiseksi agentiksi tai hassuttelevaksi pelleksi. Oppilaille tämä ei vielä riitä, vaan he tarvitsevat sen lisäksi nukkumapaikan ja ruokaa. Yhtä tärkeää on rakentaa riittävästi vessoja, jotta isomman hädän yllättäessä kenenkään ei tarvitse lähteä asioimaan kilometrin päähän. Kun istuttaa kaksi samanhenkistä tyyppiä vierekkäin, he ystävystyvät hyvinkin nopeasti. Villejä opiskelijabileitä ei sovi myöskään unohtaa. Alussa kukaan ei vielä tunne toisiaan, mutta vähitellen kaveriporukoita alkaa muodostua. Olisipa täällä Suomessakin yhtä hyvät opiskelumahdollisuudet! Ainakin pelleille näyttää töitä riittävän, niin politiikassa kuin liike-elämässä. Sinä aikana huomaa jo, ketkä ovat luokan priimuksia ja ketkä tukiopetuksen tarpeessa. Jos hyvin käy, reilun viiden vuoden päästä heistä valmistuu tutkijoita, lääkäreitä, insinöörejä ja muita yhteiskunnan tukipilareita. Vuosien vaihtuessa on aina jännä seurata, millaisiksi oppilaiden keskinäiset suhteet muodostuvat. Tätä aina niin hektistä yliopistoelämää päästään tutkailemaan ylhäältä päin rakentelupeli Two Point Campuksessa, jossa tavoitteena on saada aikaiseksi koko alueen paras ja tuottoisin opinahjo. Sen lääkärileikit toivat mieleen 90-luvun legendaarisen Theme Hospitalin, joka oli aikoinaan yksi lempparipeleistäni. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat sangen erikoiset kurssit, kuten miekkailuun ja neitojen hurmaamiseen keskittyvä ritarioppi tai kaikkien Harry Potter -fanien suosima velhokoulu. KOULU KAAOKSESSA Two Point Studios / SEGA Arvosteltu: PC Saatavilla: Xbox Series X/S, Xbox One, PS4, PS5, Nintendo Switch Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i3-6100, 4 Gt RAM, GeForce GT 1030 2 Gt Suositus: Intel Core i5-6600, 8 Gt RAM, GeForce GT 1060 3 Gt Testattu: i7-7700K 4,2 GHz, 16 Gt muistia, Geforce GTX 1070 8 Gt Ikäsuositus: 3 Kampuksella opiskelijat voivat asua yksikseen pienissä yksiöissä tai vaihtoehtoisesti majoittua inttityyliin kolkkoihin parakkeihin, joissa yksityisyyttä ja omaa rauhaa ei ole. Pahimmassa tapauksessa he päättävät ruveta humanisteiksi. Tätä luontaista prosessia pystyy nopeuttamaan tieteellisesti todistetulla penkkimetodilla. Oppilaiden onnellisuuteen ja opiskelumotivaatioon vaikuttaa majapaikan lisäksi myös muiden palveluiden taso. Kasvava nuori tarvitsee paljon ravitsevaa syötävää, joten siksi nakkikioskeja ja limsa-automaatteja on syytä ripotella pitkin kampusta. Oppilaisiin myös ehtii tutustua paremmin, kun koulutus voi kestää kolme tai neljäkin vuotta. Vielä läheisempi suhde saadaan aikaiseksi käyttämällä pinkkejä rakkauspenkkejä, jotka herättävät eloon raavaan miehenkin syvimmät tunteet. Täytyykin jatkossa työpaikalla vähän varoa mihin istuu tai ainakin kenen viereen. Two Point Hospitaliin verrattuna Two Point Campuksessa hahmoilla on selvästi enemmän erilaisia tarpeita, joten iso osa ajasta kuluu heidän paapomiseensa. Ilon oppitunnit Ennen kuin ihanat oppilaat voivat rynnätä koulun porteista sisään, täytyy ne portit ensin rakentaa. Hämmästyttävästi ne ovat kaikki tosi kekseliäitä väännöksiä oikeista aloista tai sitten vain muilla tapaa oudon hassuja, joten mitään tylNäin hienossa opistossa kelpaa opiskella. Itse mieluummin keskittyisin tärkeisiin rakennusprojekteihin enkä välttämättä haluaisi leikkiä isukkia. Halvin ratkaisu ei ole aina se paras mahdollinen, sillä yöpymispaikan viihtyisyys vaikuttaa suoraan opiskelijoiden tyytyväisyyteen ja heidän maksamaansa vuokraan. Idealtaan ja ulkoasultaan samankaltainen oli myös samojen tekijöiden edellinen projekti, Two Point Hospital, jossa koulujen sijaan rakenneltiin sairaaloita. Tykkään tosin siitä, että oppilailla on enemmän persoonallisuutta kuin Hospitalin potilailla, jotka olivat vain pelkkää kasvotonta massaa. Two Point Campus sisältää Two Point Hospitalin tapaan rutkasti vain meille älyköille tarkoitettua nerokasta brittihuumoria, joka piristää muuten ankeaa akateemista arkea
Varsinkin alussa joutuu yleensä tilan ja rahan puutteen vuoksi tyytymään vain yhteen tai kahteen tutkintoon, mutta kyllähän niissäkin on tekemistä. Ritarikokelailla on treenit kesken. Koulutusvalikoima on kattava. Henkilökunnalle uusien taitojen opettaminen on tehty simppelimmin ja mielestäni paremmin kuin Two Point Hospitalissa, joten enää ei tarvitse hommata ulkopuolista kouluttajaa. Tehtävien tavoitteisiin olisin kuitenkin kaivannut enemmän vaihtelua, sillä nyt niissä on liikaa tylsää toistoa. Kampanjassa samanlaista vapauden tunnetta ei pääse kokemaan, koska etenkin alkupään tehtävät ovat melko suoraviivaisia ja niissä pakotetaan käyttämään vain tiettyjä kurssija rakennusvaihtoehtoja. Valittu koulutusohjelma määrittelee sen, millaisia opetustiloja tarvitsee rakentaa. He pitävät huolen siitä, että oppilaat valmistuvat edes siedettävillä arvosanoilla ja oppivat jotain hyödyllistä. Koulu ei myöskään pärjäisi ilman assistentteja, jotka työskentelevät kirjastossa, oppilaskunnassa ja jopa niissä nakkikioskeissa. Jos huolettoman opiskelijaelämän kaipuu on edelleen kova, Two Point Campuksessa voi piillä ratkaisu. Taukohuoneessa läppä lentää. Esimerkiksi ritarioppi vaatii ulkopihalle suuren taistelukentän, kun taas virtuaalitodellisuuden kurssia opetetaan labrassa ja luentosalissa. Tämä tarkoittaa käytännössä satojen käsidesilaitteiden asentamista kampuksen käytäville, koska muuten niitä ei tajuta käyttää. Mitään rajoitteita tai pakollisia tavoitteita ei ole, joten heti alusta lähtien on vapaa testaamaan erilaisia koulutuskombinaatioita ja strategioita. Lakki päähän Two Point Campus pitää sisällään kaksi erilaista pelitilaa: hiekkalaatikon ja kampanjan. Heiltä luonnistuu sotkujen siivoaminen, laitteiden korjaaminen ja häiriköiden häätäminen. 45 162388_.indd 45 162388_.indd 45 29.9.2022 18.49.21 29.9.2022 18.49.21. Kaikki koulutukset eivät voi olla käynnissä samanaikaisesti, joten pientä karsintaa on tehtävä. Rehtoreilla onkin tunnetusti löysää. Rakentaminen onnistuu helposti jopa minulta. Paikan pomo ei siis ehdi kesälläkään lomailemaan, mutta ehtiihän sitä sitten eläkkeelle jäädessä. Hiekkalaatikossa oman luovuuden voi päästää valloilleen ja tehdä opistosta juuri sellaisen kuin haluaa. Rahastakaan ei tarvitse murehtia, sillä sitä on saatavilla lähes loputon määrä. Henkilökunnalla on oppilaiden tapaan omat vaatimuksensa ja tarpeensa, joten heistäkin täytyy pitää hyvää huolta. Vaikeimpia kolmen tai neljän vuoden kursseja ei läpäise kuka tahansa, mutta siksi ne tuottavatkin eniten käteistä. Lopuksi vielä tarvi86 Leppoisan huvittava koulumaailmaan sijoittuva rakentelupeli, joka ansaitsee hymypoikapatsaan. Loma-aikana oppilaista ei ole vaivaa, joten silloin ehtii hyvin hoitamaan kaikki rästiin jääneet pikkupuuhat ja remontit. Pelkän treenihuoneen rakentaminen riittää. Tehtävien tavoitteissa on liikaa toistoa. taan varsinaisia jokapaikanhöyliä eli talkkareita. Ehkä kaikkein ärsyttävin tavoite on nostaa opiston hygieniataso riittävän korkealle. Lukuvuosi jatkuu aina sinne loppukevääseen asti, jonka jälkeen koittavat valmistujaiset ja odotettu kesäloma. sää perusmatikkaa tai ruotsin kieltä ei joudu opettamaan. Toisaalta tämä lisää kivasti haasteen määrää, kun aivan kaikkia keinoja ei saa heti käyttöönsä, joten ehkä siinä on jotain järkeä. Lukukausi alkaa aina syksyllä uusien opiskelijoiden ryntäyksellä. Koulutukset eroavat toisistaan myös siinä, millaista väkeä niihin osallistuu ja kuinka kalliita niiden lukukausimaksut ovat. Palkankorotuksilla ja riittävillä lepotauoilla porukka pysyy tyytyväisenä, mutta monet heistä kaipaavat vielä lisäksi jatkokoulutusta. Kaikista mahdollisista lukuvuoden haasteista ei onneksi tarvitse selviytyä yksin. Luonnollisesti nörttejä kiinnostaa tietsikkajutut, gootteja musta magia ja urheilujäbiä kova treeni. Koulutusmaailmaan sijoittuvan pelin olisi voinut kuvitella olevan pelkkää tylsää Excelin pyörittämistä, mutta hupsujen kurssien ja höpsöjen opiskelijoiden ansiosta opiston johtaminen ei koskaan tunnu oikealta työltä. Aluksi ne poloiset poukkoilevat ympäriinsä vailla päämäärää, mutta lopulta hitaammatkin löytävät oppitunneille. Huonoa . Vaikka kampanjan tehtävissä onkin vielä parantamisen varaa, Two Point Campus yltää silti hyvään kouluarvosanaan. Opistolle ovat kaikki tervetulleita. Halutessaan oppilaiden lukujärjestyksiä voi säätää manuaalisesti mieleisekseen, mutta itse en kokenut sitä tarpeelliseksi, koska vakioversiossa on opetusta ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Lukukausimaksut taas määräytyvät koulutuksen haastavuuden ja pituuden mukaan. Hyvää + Huumori toimii, paljon erilaisia koulutusvaihtoehtoja, oppilaiden elämää on kiva seurata. Apuja saa muilta henkilökunnan jäseniltä, joista tärkeimpiä ovat opettajat
M-109 -telatykit ovat kannattava sijoitus. Ne taas on jaettu muutamasta jopa kymmeneen vaiheeseen, joiden kesto on yleensä 10–20 minuuttia. Tehtävät ovat miellyttävän vaihtelevia ja niissä on selkeät taktiset päämäärät, ne eivät ole Pirkka Perusconquestia tai Rainbow Annihilationia. Luonnollisesti käytössäni on vahva ennakkoaavistus, koska pieleen menneen vaiheen saa pelata uusiksi. Soundwolf776 voisi käyttää omaa nimeäänkin, sillä sooloprojektiksi Regiments on aika vaikuttavaa jälkeä. Erikoisia operaatioita Sodassa yhteistä sotilasliittoamme Natoa edustavat Yhdysvallat, Länsi-Saksa, Belgia ja Englanti, Varsovan liittoa Neuvostoliitto ja Itä-Saksa. Tehtävissä on vaiheraja, vaiheiden välissä huolto ja hienosäätö pelaa, riippuen paljonko voittopisteitä sai tienattua. Bird’s Eye Games / Microprose Arvosteltu: PC Versio: 1.06 Minimi: Neliydinprosessori, 8 Gt RAM, GeForce GTX 1050 Suositus:Intel i3-8100 / AMD Ryzen 3 1200, 16 Gt RAM, Gefore GTX 1080 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 8-Core Processor 3,60 GHz, 16,0 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Eugenin Wargame-sarja sotii samoilla paikoilla samoilla taktiikoilla, mutta (muistaakseni) turhan mikronysväyksen takia heitin itse hanskat naulaan. Taisteluiden perusmekaniikka on Conquest-tyylinen, eli kenttä on täynnä hallittavia pisteitä, joista osan hallinta yleensä kuuluu voittoehtoihin. Regiments on puhtaasti yksinpeli, jonka ydin ovat juonen muodostavat seitsemän operaatiota. Regimentsin käyttäjäarvosteluissa peliä verrataankin Eugenin peleihin, jotka saavat siinä vertailussa satia ja kutia. Operaation voittopisteminimin ylittäminen avaa seuraavan operaation. Sitten Varsovan liitto haluaa lähestyä länttä, mutta pahalla tavalla, eikä kommelluksilta voida välttyä. Kalustoa on kiitettävästi, noin 60 sotalelua. Riittää, että ylittää voittopisteminimin. Alkaa punaisen armeijakunnan metsästys! V uosi on 1989, eli Saksojen rajoilla NATO ja Varsovan liitto ovat kytänneet toisiaan kylmän sodan hengessä. Jäin vain miettimään, kuinka hyPUNAINEN MYRSKY NOUSEE Turhan ajankohtainen skenaario. NATOn univormussa ja vähän neukkujenkin Perusjoukko regiment on suomeksi lähinnä taisteluosasto, johon kuuluu esikuntayksikkö, muutama tankkija mekanisoitu jalkaväkijoukkue sekä tukiyksikköjoukkueita ilmatorjuntaan, tiedusteluun, epäsuoraan tukeen ja niin edespäin. 46 162271_.indd 46 162271_.indd 46 29.9.2022 17.01.15 29.9.2022 17.01.15. Pelattava osapuoli vaihtelee konfliktin edetessä, operaatio operaatiolta. Jenkit saapuvat pelastamaan Euroopan viimeisessä operaatiossa. Poikkeus oli toimintanaksu World in Conflict (2007), jossa realismi vedettiin Call of Duty -tasolle. Vaikka tehtävät eivät tunnu olevan täysin skriptattuja, toisella kerralla on jostain kummasta syystä parempi käsitys, miten homma tulee kulkemaan. Sotaa Euroopassa on käsitelty peleissä paljonkin, mutta yleensä tämän kolmannen maailmansodan alkusoitto on saanut raskaan, vakavan strategiakäsittelyn. Se yhdistää onnistuneesti toimintanaksun pelattavuuden uskottavaan määrään realismia, maustettuna hyvillä pelimekaanisilla ratkaisuilla. Leopard 2A4, Saksan paras kissaeläin. Which is nice. Nnirvi REGIMENTS Peloista pahin toteutuu, kun Kremlin kardinaalit, armoa tuntematta, aloittavat iskun Germaniaan. Eugenin tuore Early Access -peli WARNO pitäisi ehkä kyllä tsekata. Skloosh! Mutta ilmeisesti kevyempi kylmä sota kaipasikin vain yhtä miestä. Usein mukana on myös tietokoneen ohjaamia liittolaisjoukkoja, joko puolustusasemissa tai mukana hyökkäämässä. Voiton ei tarvitse olla absoluuttinen
Rintamasuunnalla on merkitystä, Line of Sight tekee tiedustelusta pakollista ja kalusto toimii uskottavalla tavalla, jopa maalinvalinta tuntuu älykkäältä. T-kuusnepa, punavallan sotakone Pelaaminen on selkeää: omat joukot joko asetellaan kentälle tehtävän aluksi tai ne kutsutaan kentälle kotipesästä. Esimerkiksi T-80-joukkue maksaa 125, BMP-1-joukkue 75 pojoa, alkubudjetti on tonnin paikkeilla. 47 162271_.indd 47 162271_.indd 47 29.9.2022 17.01.26 29.9.2022 17.01.26. Pidän myös siitä, ettei pelaaja voi käyttäytyä kuin venäläinen sodanjohto. Pakkaa kivasti sekoittava keksintö ovat event-kortit, joista on aina pakko valita yksi. Keksintö on hyvä, koska oikeassa sodassa ainoa täysin suunnitelmien mukaan mennyt operaatio oli Strömsön piiritys 1944. Missä vaiheessa kaipaan ylimääräistä tykistöapua. Vastaavasti Puna-armeija on vielä vakavasti otettava vastustaja. Systeemi on toimiva, koska sillä voi hienosäätää asioita vähän enemmän oman maun mukaiseksi. Yksikköjä ohjataan joukkueina, eli tankkeja esimerkiksi neljän kimppana. Mekanisoitu jalkaväki hyppii napinpainalluksella sisään tai ulos ajoneuvoistaan, muuta mikrottamista ei tarvita. Samoilla pisteillä paikataan menetyksiä, ostetaan myös lisää reserviä ja huoltoa, nopeutetaan taktisten apujen (tykistö, ilmaiskut ja semmottiset) cooldownia ja rakennetaan kentälle kiinteitä varustuksia ja paikataan omia menetyksiä. Lihaa ei siis vain voi työntää myllyyn, vaan kun näyttää huonolta, pitää painaa Runawayyyy!-nappulaa, jolloin joukkue poksauttaa savut ja häviää takalinjoille. Iskuissa on cooldown plus hinta, joka maksetaan itsekseen kertyvillä tukipisteillä. Pelaaja saa keskittyä taktiikkaan, yksiköt osaavat perusasiat ihan itse. Taisteluosastoa voi vahvistaa tai monipuolistaa operaatiopisteillä (Operational Authority) ostettavilla iskuryhmillä (Task Force). Sen sijaan, että yksiköt kootaan nippuun ja ajetaan vastustajan päälle (mikä sekin on välillä toimiva taktiikka), Regiments tuntuu miellyttävän paljon sotimiselta. Osa on hyödyllisiä, osa haitallisia. Missä vaiheessa kyvyttömyys käyttää kahta satunnaista joukkuetta tuottaa vähiten ongelmia. Kun ne jättää paikalleen, ne osaavat automaattisesti kaivautua puolustusasemiin. Tykistö tuo valoa yöhön. Tykistön merkitys on huomattava, ja luonnollisesti Varsovan liitolla on tykistöä käytössä länttä enemmän. Silloin vetäytyvä yksikkö ottaa hetken aikaa mahdollista vahinkoa, mutta ei niin kauan kuin vain peruuttamalla. Tarkemman kuvan saa shiftiä painamalla, jolloin näkee joukkueen LoSin, aseiden kantomatkan, vieläpä kantaman joukkueen ilmatorjunnalle erikseen koptereita ja rynnäkkökoneita vastaan. T-80 on viime kuukausina kärsinyt arvostusinflaatiosta. Command & Conquer -kokemuksella komentelu on jo puoliksi valloitettu, tarvittavat komennot löytyvät hiiriystävällisesti myös ruudulta. Tiedustelussa on se yleinen virhe, että kontaktin katkeamisen jälkeen havaittu vihollinen häviää kartalta kokonaan, vaikka tällaisessa realismiin kumartavassa pelissä pitäisi olla viimeinen havainto -merkki. Vetäytyneen yksikön pojot palautuvat budjettiin, joten vetäytymisellä voi vaihtaa taktisesti tilanteisiin sopivampiin yksiköihin. Tankit eivät ole mikään avain onneen, sillä panssaritorjuntaohjukset opettavat T-80:lle nöyryyttä jopa M-113-alumiinitölkkejä ja jalkaväkeä kohtaan. Puna-armeijalla tietysti lanataan kohdetta tykistöllä ja ballistisilla ohjuksilla ennen hyökkäystä. Vaikka simulaatiosta ei ole kysymys, kaluston toiminta ja kyvyt vastaavat käsitystäni. Käyttöliittymä voisi olla selkeämpi: vasta neljännessä operaatiossa tajusin, miten tappioita korvataan ja reserviä kasataan vaiheiden välissä. Sen muuten osaa tietokonekin, eli omia telatykkejä ja raketinheittimiä kannattaa pitää silmällä. On mielenkiintoista, kuinka paljon kymmeniä vuosia vanhaa kalustoa on edelleen käytössä esimerkiksi Ukrainan sodassa, vaikka dronet sekä edistyneet ammukset ja ohjukset pelistä tietty puuttuvatkin. Peli kyllä kertoo, kun joukkue on kokonaan tuhoutunut, mutta pysyy hiljaa kaluston kohtaloista. Taktiikan joutuu ottamaan tosissaan juuri kaluston oikeaa vastaavan aseistuksen takia. Operaatiopisteiden määrä riippuu suoraan menestyksestä ja ylimääräisten kohteiden valtauksesta. Käytettävissä oleva supply näkyy pisteinä, jotka täydentyvät hitaasti. Kiitos modernin sotilaskalustopienoismallien kasailun muutama vuosikymmen sitten (vielä löytyy pienen mallikaupan verran varastoa, tarjouksia otetaan vastaan) minulle pelin panssariajoneuvot ovat tuttua kauraa. Paitsi että sillä pehmennetään vastapuolta, vihollisen kenttätykistön neutralointi on tärkeää. Ydin-taisteluosastoon voi ostaa vahvistuksia. Tuhotulla yksiköllä cooldown on huomattavasti pitempi ja se menettää myös kokemuksensa. Nimittäin vetäytyneen yksikön voi kutsua takaisin, vähintään huollettuna mutta mahdollisesti myös tappiot korvattuna. Rintamalle sen hoitaa joukkue kuorma-autoja, joita ei kannata ajaa etulinjaan. Venäjän onnistunut hyökkäys. vin normipelaaja hallitsee sotilaskalustonsa, koska olisi hyvä tietää etukäteen, mitä vaikka Luchs, Marder, BMP-2 ja PhDH145 ovat. Taisteluihin saa ulkoista tukea ilmaiskuilla ja tykistöllä, joka osaa ampua myös savua ja yöllä valoammuksia. Droneja tulee ikävä, sillä tiedustelu hoidetaan kevyellä, nopealla kalustolla, jolla on turhan helppo kokea ylläripylläri. Koska samat joukot ovat käytössä koko operaation, alun huoleton tuhlaaminen helposti kostautuu lopussa. Mukana on myös huolto. Huolto ja täydennys onnistuu myös kotipesässä, mutta perääntymismekaniikka on edelleen nopeampi tapa. Sijoituspisteet määrittelevät budjetin, paljonko joukoistaan voi kentälle kutsua
Taktinen ballistinen ohjus ei niin kätevä kuin luulisi. Skenaarioissa voi ikävänä yllärinä olla voimakas vastahyökkäys. Yksinpelinä Regiments on kuin on kuin venäläinen tankki: kertaläpäisyn jälkeen aika lailla nähty. COMINTtasin Steamin foorumeilta normipelaajien näkemyksiä. Vaan ei auta vaikka pelimekanisoitu jalkaväki olisi huippuluokkaa, sillä lopputaistelu käydään pelaajien näytönohjaimissa. ikka vain menee sikäli hukkaan, että yleensä taistelukenttää katsotaan kaukaa ja korkealta, harvemmin dramaattisesti maanpinnalta tankkien vierestä. Sen verran Ukrainan todellisuus haittaa puhtaan taktista operointia, että jyrätessäni kylää tykistöllä kävi mielessä, että ovatko ne venäläiset yhtä irti todellisuudesta oikeiden karttojensa ääressä. Huonoa . Minulle peli oli juuri sopivan mittainen, ja eiköhän tähän ole lisäsisältöäkin tulossa, koska pohjatyöt on tehty. Vaikka se ei minua liikuta, mittakaava ja matsien pituus kieltämättä sopisi moninpeliin. 48 162271_.indd 48 162271_.indd 48 29.9.2022 17.01.36 29.9.2022 17.01.36. Se saavuttaa tavoitteensa: pelaaminen on helppoa, mutta tuntuu silti sodalta eikä Starcraftilta. Hyvää + Pelimekanismit toimivat hyvin. Tosin operaatioiden optioissa on säätövaraa, niihin voi lisätä satunnaisuutta ja vaikuttaa yksiköiden suorituskykyyn, esimerkiksi lisäämällä kuolettavuutta. Pelillisesti riittää että tankit ovat kaupungissa tai metsässä ”suojassa” ja saavat bonusta. Teoriassa se puoli on hanskassa: kaluston määrä on kääntäen verrannollinen ohjelmointitiimin kokoon, Regiments on esteettisesti miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Toisaalta, jos dramaattiset kohtaukset näyttää pakolla kinemaattisina kohtauksina, se taas haittaisi pelaamista. Mittakaavassa reitinhakualgoritmi on vain ylimääräinen ongelma ja resurssisyöppö, jota pelin painotuksilla ei tarvitse. Tilannetietoisuuden kannalta lintuisempi perspektiivi NATO-symboleineen on ehdoton, mutta sota. Ehkä alkaisi olla aika lisätä siviiliväestö näihin skenaarioihin, olisi kiinnostavaa itsere. ikan hyödyntäminen jää lapsipuolen asemaan ja moninpeli puuttuu. Varteenotettava on toki valitus moninpelin puutteesta. 82 Tosiaikainen kevytstrategia Euroopan taistelusta 1989 yhdistää hyvin realismin ja pelattavuuden. ektiota huomata paiskisinko asutukseen piiloutuneita Bundeswehrin joukkoja yhtä huolettomasti ballistisilla ohjuksilla, jos pelin mukaan siellä olisi myös naisia, lapsia ja vanhuksia. Suo siellä, vetelä täällä. ilis kärsii kun tuhon sinfonia soi pienellä volyymillä. Gra. Jos on ohjelmoinut edes mikroaaltouuninsa kellon, tajuaa miksi. REGIMENTS Gepardin tavoin M163 Vulcan sopii ilmatorjunnan lisäksi kevyesti panssaroituja maajoukkojakin vastaan. Symbolista taistelua Regiments jatkaa kunnialla Microprosen uuden inkarnaation hyvää rekrytointija julkaisustrategiaa, sillä Regiments on hyvää kevytstrategiaa. Ainakin epäröisin, jos peli vähentäisi voittopisteitä sotarikoksista. Riittävän hyvä gra. Kultasilmiä taas harmittaa, että pelissä ei ole collision detectionia, eli ajoneuvot ajavat tarvittaessa toistensa ja tietysti talojen läpi. Jenkit saartavat niukasti puolustetun voittopisteeni
Gerda: A Flame in Winter noudattaa Sid Meierin pahan version . Tallennusväli on melko pitkä, eikä manuaalitallennusta ei ole tarjolla lainkaan. Estetiikka tuo monin tavoin mieleen Disco Elysiumin, vaikka samanlaista tarinallista lennokkuutta ei saavutetakaan. Gerdalla on käytössään kolme empatian kaltaista hitaasti palautuvaa mentaalienergiaa. Synkästä teemastaan huolimatta Gerda on hyvin elämänmakuinen narratiivinen seikkailupeli, jossa inhimillisyys paistaa läpi. Huonoa . Partisaanit eivät olleet koulutettuja sissejä vaan tavallisia ihmisiä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen sodan ja miehityksen päättymään. aa, jossa pelaaminen on sarja epämiellyttäviä, mutta pakollisia valintoja. Pienestä koostaan huolimatta kylällä on strateginen merkitys, sillä paikallinen tehdas tarjoaa palveluitaan Saksan armeijalle ja kylän kautta kulkeva rautatie on päälinja pohjois-eteläsuunnassa – myös tänä päivänä. Maatalon arki muuttuu, kun Gestapo noukkii Andersin mukaansa hyvin pitkiksi venyviin kuulusteluihin. Miehitys oli synkkää aikaa Tanskan historiassa, ja sen jälkiseurauksia puidaan epilogissa. ikka on vesivärimaalauksenomaisen yksinkertaista, eikä ääninäyttelyä ole. mahtanut sotkeutua. Moni asia on silti toisin: partisaanit operoivat kylän liepeillä ja Gestapo pitää vankilaa kylän keskustassa. Saksalais-tanskalainen nimikkopäähenkilö Gerda asuu miehensä Andersin kanssa miehitetyssä Tinglevin kylässä lähellä Saksan rajaa. Tämä mahdollistaa laajemmin puolensa valitsemisen, esimerkiksi sekaantumalla saksalaisupseerien salakuljetusbisneksiin on puolison putkaoloihin mahdollista saada helpotusta. Saksan kansalaisena hänen liikkumatilansa on keskimääräistä suurempi, sillä hän nauttii myös miehittäjien kunnioitusta. Valitse kohtalosi Gerda on tiiviisti kerrottu resurssienhallintaseikkailu, jossa kaikkia ei voi auttaa. Natsikollaboraattorien kohtalo ei ollut aina hyvä, ja myös pelaajalle annetaan tilaa vaikuttaa heidän kohtaloonsa. Esineitä ja energioita voi kuluttaa avaamaan käyttöön uusia keskusteluvaihtoehtoja. Kaikki hahmot eivät voi saavuttaa tavoitteitaan, mutta ainakin syntyvien ruumiiden määrään on mahdollista vaikuttaa. Elysion ilman diskoa Toteutus on varsin vähäeleinen: gra. Ainakaan tallennushuijaamisesta ei tehdä helppoa, mikä on omassa minmaxaavassa pelitavassani rasittava ominaisuus. Tanskassa pyöräillään kaikkialle kesät talvet. Hyvää + Sopivasti valinnanvaraa, hyvin käsitelty vaikea teema. Natsi on kyttäsika Toinen maailmansota on käynnissä. 49 162697_.indd 49 162697_.indd 49 29.9.2022 18.50.48 29.9.2022 18.50.48. Resursseina toimivat matkan varrella mukaan tarttuvat esineet, erityisesti lahjontaan käytettävät luksustuotteet ja usein kaivatut lääkintätarpeet. Pääkoppa on kunnossa kohtaamaan haasteet. Natsien miehitysvallasta huolimatta kylän arki rullaa enemmän tai vähemmän normaalisti. Ensimmäisen julkaistun pelin kunnian saa tanskalaisen PortaPlayn tekemä Gerda: A Flame in Winter, joka liittyy This War of Minen kaltaisten sotakriittisten pelien seuraan. Nimittäin ennen katoamistaan Gestapon selleihin Anders ehtii antaa verhottuja vinkkejä vastarintaliikkeen sijainnista. Jopa nopanheittoa vaativat riskivalinnat ovat tutunoloisia, vaikkei nopan silmälukuja näytetäkään. Tarina pohjautuu todellisiin hahmoihin ja tapahtumiin oikeassa Tinglevissä. Kaikki paikalliset eivät pidä partisaanien puuhista, sillä sabotaasi uhkaa Tavallisten Työmiesten TM työpaikkoja saksalaisille aseita valmistavalla tehtaalla. Risto Karinkanta GERDA: A FLAME IN WINTER Tanskanmaalla on jotain mätää, kuten natseja. loso. Kehittäjän isovanhemmat kuuluivat vastarintajoukkoihin toisen maailmansodan aikana. Keskittyäkö Andersin elämän helpottamiseen, vai pitäisikö samalla tukea partisaanien attentaatteja tai piileskelevien juutalaisten matkaa kohti Ruotsia. Mihin hän onkaan SOTA ON KOVIN SIVIILEILLE PortaPlay / Don’t Nod Arvosteltu: PC Saatavilla: Switch Versio: 1.1.14 Minimi: Intel Core2, 4 Gt muistia, Geforce GTX 750 Testattu: Intel Core i9-10900KF 3,70 GHz, 16 Gt muistia, GeForce RTX 3080 Ikäraja: 16 80 Vaikeiden valintojen narratiivinen seikkailupeli. Ei ääninäyttelyä, pitkät tallennusvälit. T anskalainen sairaanhoitaja Gerda ei joudu tekemään niin vaikeaa valintaa kuin Sophie, mutta hän joutuu tekemään niitä paljon enemmän. Tiukat valinnat erityisesti ajankäytön suhteen tarjoavat uudelleenpeluuarvoa. Sairaanhoitajana Gerda on haluttu henkilö monessa paikassa. Hilpeää juomaseuraa iltajuhlissa. Erityisesti Life is Strange -seikkailupeleistään tunnettu Don’t Nod on laajentanut portfoliotaan ryhtymällä myös julkaisijaksi. Niitä aitoja ja alkuperäisiä. Gerdan tehtäväksi jäävät vaikeat valinnat
Iikka Kivi DESTROY ALL HUMANS 2: REPROBED Uusvanhan hiekkalaatikon lelut on nopeasti nähty. Tämä riittää, koska pikkukaupunkeja on useita, niissä ei pyöritä pitkään ja niiden välillä on kunnon vaihtelua Jenkeistä Japaniin. Ylipukeutuneet herrasmiesbrittiagentit, loputtoman kavalat (ja tyhmät) neukut, Japanista löytyvä Godzilla-klooni ja lukemattomat muut tutut elementit yhdistävä käsikirjoitus on keskimääräistä parempi popkulttuurikeitos, jonka irvailu joka suuntaan tuntuu vilpittömältä. elokuvaestetiikasta lainaava ulkoasu viimeistelevät kepeän otteen. Mustan huumorin ja sci. 2 000-luvulla väännettiin GTA-kloonia siihen tahtiin, että kasasta riittää tuunattavaa myös uusretromarkkinoille. Jos japanilaisista onkin tehty ninjamystiikan, mecha-estetiikan ja huonosti solkatun englannin sorvaamia stereotyyppejä, niin ihan samasta urpopahvista valmistettuja ovat pelin amerikkalaiset, venäläiset ja britit. Muutamassa minuutissa pelaaja huomaa tykittelevänsä jetpackilla sarjakuvamaisen kaupungin yllä ja paiskelevansa neukkuagentteja telekinesialla seinään etsiessään emoaluksen PLAN 69 FROM OUTER SPACE Black Forest Games / THQ Nordic Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X / S palasia. Crypto ei ole päähenkilönä parhaasta päästä. 50 162495_.indd 50 162495_.indd 50 29.9.2022 18.54.55 29.9.2022 18.54.55. loso. Grand Theft Planet Destroy All Humans 2 on monella tapaa virkistävän vanhanaikainen, mistä alkupelin tutoriaalimaratonin puuttuminen on hyvä esimerkki. Pelin pöljästä juonikuviosta on kaltaiseni roskale afanin vaikeaa olla pitämättä. ikka on paikoin pahasti vanhentunutta. Pääpelin ulkopuolinen puuhastelu on melko rajoittunutta uusien skinien keräilyä ja ufon sekä Crypton voimien kehittämistä. Destroy All Humans 2: Reprobed vuodelta 2006 erottuu massasta sillä, että se ei tyydy autovarkauksien tai ma. Paradoksaalista kyllä, näiden ominaisuuksien takia Destroy All Humans 2 onnistuu olemaan monella tapaa viihdyttävämpi hiekkalaatikkokokemus kuin nykyiset mammuttitaudista kärsivät, salamurhaamista ja kauppalaivaston pyörittämistä yhdistävät soramontut. Harvassa ovat pelit, joissa on näin viihdyttävä ja nopeasti toimintaan hyppäävä alku. Keskeisiä pelimekaniikkoja ei ole monta, joten peli voi mennä suoraan asiaan ja ojentaa heti käteen sellaisia aseita ja kykyjä, joita muilla peleillä on tapana pihdata. Mä haluun viihdyttää, sua neutronikiihdyttää Destroy All Humans 2 on selkeästi rakennettu viihdyttämään helposti ja siinä se onnistuu monessa kohtaa erinomaisesti. Valtionpäämieheksi päästyään hän on onnistunut hankkimaan itselleen kikkelin – kyllä, tämä on keskeinen juonilanka – ja on parhaillaan San Franciscossa pyrkimässä hippinaisten housuihin, kun KGB räjäyttää hänen emoaluksensa. Yhdessä mennään paikkaan jalan ja tapetaan kaikki, toisella mennään paikkaan ufolla ja räjäytetään kaikki. Gra. Jatkuvaa luukuttamista piristetään humoristisilla stealth-keikoilla, joissa kaapataan sopiva ihmispolo hallintaan ja käydään lihavalepuvussa keräämässä informaatiota. Paikat löytyvät äkkiä, eikä pelaaja huku oheispuuhasteluun. akuvioiden kaltaiseen pikkurötöstelyyn, vaan rikoksiin koko ihmiskuntaa vastaan. Taistelu on aina mallia hässäkkä. parodian yhdistelmänä se toimii paremmin kuin samoissa vesissä lilluva Tim Burtonin Mars hyökkää! -elokuva. Sama simppeli . Paikoin peli on vallan nätti. Siksi rankatkin vitsit, kuten ihmisten imuroiminen kadulta ufon geeniblenderiin hilpeän PLOP-äänen saattelemana, eivät käy liian ilkeiksi. Koska päähenkilönä on ihmisiin halveksuvasti suhtautuva ylimielinen avaruusolento, pelin ylenkatse ihmisyyteen asettuu ylilyödyn humoristiseen eikä tympeän nihilistiseen kontekstiin. Sarjakuvamainen ja edellisen vuosisadan puolivälin verettömästä sci. a pätee tasosuunnitteluun, jossa valtavien metropolien mallintamisen sijaan keskitytään keinotekoisen pieniin pelialueisiin. Päähenkilö on Crypto, Yhdysvaltain presidentiksi kivunnut avaruusolento, joka suhtautuu ihmisiin parhaimmillaan seksiobjekteina, tavallisimmin typerinä apinoina ja huonoimmillaan hyödynnettävänä karjana. Tehtävätyypit ovat ajalle tyypillisen yksinkertaisia. Esimerkiksi Lontoo pitää sisällään Hyde Parkin, muutaman keskeisimmän nähtävyyden ja pari korttelia per tunnettu asuinalue
Ehkä kyse on siitä, että näin hömelö viihde ei vain jaksa pitää mukanaan kovin pitkään. Yleensä pelaajaa ympäröi 20 rivivihollisen porukka, joita harvennetaan hitaalla tempolla ja selkä suorana losotellen. ...ja ufo niiden palasteluun. Mutta niiden yksiselitteinen etu on se, että ne eivät kestä kahta tuntia pidempään, eivätkä ne koskaan tee kestonsa aikana samaa temppua kahdesti. Yakuza erehtyi kysymään, voisinko heittää hänet kaupungille. -elokuvat ja modernimpi parodiaelokuva Austin Powersin tapaan. Eikä ikä ole aina eduksi pelin huumorillekaan, jossa erityisesti alaikäisten tyttöjen kanssa hääräilyyn liittyvät sutkaukset särähtävät nykykorvaan tympeästi. Juonen ja dialogin lisäksi hupia piisaa myös itse toiminnassa. Neuvostoliiton suurlähetystön meteoriitti-iskuilla romauttaessani mietin, että millainenhan kriisi tästä peliarvostelusta olisi tullut itänaapurin kanssa vuonna 1985. Siinä se. Ja DHA2:n kohdalla sitä riittää. DAH2:n eduksi on tosin mainittava se, että Crypton singahdusvoima mahdollistaa hitaiden haloammusten väistelyn ja tuo taisteluun edes pientä dynamiikkaa. Kyse ei ole siitä, etteivätkö tekijät sekä alkuperäiset että remasteroijat olisi suhtautuneet työhönsä intohimoisesti. Ufohommissa ilahduttaa tuhon mittakaava: tankit pamahtavat kuolemansäteestä hetkessä ja rakennukset syttyvät ensin palamaan ja romahtavat sitten kokonaan. ”Kyllä hippi on hipille hippi.” 51 162495_.indd 51 162495_.indd 51 29.9.2022 18.55.43 29.9.2022 18.55.43. Mars yökkää Destroy All Humans 2: Reprobedin alun superviihdyttävä ote ei riitä pitkälle. Hetki on lyhyt. Taistelu on myös ajalle tyypillistä eli pitkässä juoksussa turhan yksinkertaista. 75 Hyvä remasterointi keskinkertaisesta pelistä. ”Ei tietenkään ollut KGB:n tukikohta, vaan Kitten Group Building!” Osa vitseistä, kuten Kremlin surkeat peittely-yritykset, toim Jos valepuku on kunnossa, virkavalta sietää paljonkin perseilyä. Jalkamiehenä hääräämisestä pirteää tekevät mielikuvitukselliset aseet. Jetpack sopii nähtävyyksien ihasteluun... Pienen koon takia ne on nopeasti nähty, eikä virkavallan kanssa taistelu koskaan karkaa niin eeppisiin mittasuhteisiin kuin esikuvissa. Siihen ja telekinesiavoimiin ei tunnu kyllästyvän koskaan. Ja se on etu, jota samaa viihdyttävyyttä tavoittelevan videopelin on mahdotonta kuroa kiinni. Pelimekaniikka on puuduttavuuteen saakka vanhaa Getaria: marssitaan kohdehenkilön luo, kuunnellaan ylipitkä dialogi repliikki kerrallaan, käydään tekemässä yksinkertainen tehtävä ja toistetaan. ja sci. Myös mitä muovisimmaksi tissibarbiksi rakennetulle KGB-agentti Natalyalle toistuvasti dialogissa heitetyt ehdottelut väsyttävät äkkiä. Koska tässä hiekkalaatikossa ihmiset ovat korostetusti muurahaisia ja päähenkilö ihmiskunnan orjuuttanut avaruusolento, satunnaisten salarymanien sinkauttelu telekinesialla horisonttiin jaksaa epäkorrektiudessaan naurattaa. Kaupungit eivät tarjoa juuri muuta tehtävää kuin pääjuonen toteuttaminen, yleinen häröily ja bonusten etsiminen. Verrattuna vaikkapa Amazing Spider-Manin häkellyttävän elävään New Yorkiin, DAH2:n kulisseihin väsyy nopeasti niiden pirteistä väreistä huolimatta. Ne ovat nykykontekstista katsottuna paljolti samanlaisia elämyksiä: hölmöjä, suorasukaisia, yksinkertaisia ja äärettömän viihdyttäviä. Tyylilajin perusteella Crypton hahmolla tavoitellaan samanlaista otetta kuin Austin Powersille, mutta homma ei vain toimi. Taistelut ovat kuitenkin aina täysin samanlaisia ja liian helppoja, jolloin niistä katoaa intensiteetti. Hyvää + Viihdyttää hetken. n peruskauraa, mutta meteorisuihkun tilaaminen vihollisten niskaan jo vähän eri tasolla puhumattakaan Muljauttimesta, jonka ammus kaappaa vihulaisen matkaansa ja mätkii tätä ympäri maisemaa. Kaupungilla on kiva pöristellä jetpackilla ja salakuunnella ihmisiä telepaattisesti (Beatles-fanina 60-luvun Lontoon vitsivalikoima ilahdutti erityisesti). Muutaman innokkaan ensisession jälkeen mikään pelissä ei oikein erityisemmin vedä puoleensa, kun lokaatiot, toiminta ja tarina ovat kaikki vähän yhdentekeviä. Päinvastoin, alkuperäinen peli pursuilee yksityiskohtia ja remasterointi on paitsi paikoin todella hyvän näköinen, myös kaikin puolin laadukkaasti tehty. Destroy All Humans kakkosen selkeät vastineet elokuvamaailmassa ovat 1950ja 1960-luvun amerikkalaiset agentti-, katastro. Hiekkalaatikkona se on rajoittunut ja nopeasti nähty, räiskintäpelinä monotoninen ja huumoriviihdepläjäyksenä epätasainen sekä pinnallinen. Huonoa . (Ja vähän sitä, että tuleekohan siitä jonkinlainen kriisi nyt vuonna 2022.) 2001: Avaruussikailu Jos Destroy All Humans 2 Reprobed saa vanhanaikaisuudestaan etua, niin historialla on mukanaan aina myös painolastia. Vaikka Austin ajattelee myös paljon alapäällään, hän on pidettävä höntti, siinä missä Crypto taas on kyyninen, vähän reppana kusipää. Sähköllä, tulella ja ionisäteillä ihmisiä haihduttavat aseet ovat ufosci
Immortality on raudanluja ja monenlaisia ulottuvuuksia sisältävä draama ja trilleri, osoitus brittiläisen Barlow’n erityisestä elokuvallisesta ja pelillisestä lahjakkuudesta. Mysteeri on kaiken ydin. Yritän purjehtia yleisillä vesillä. Johannes Valkola IMMORTALITY Ja sitten jotain aivan muuta. Marissa on 1960-luvulla suuria lupauksia herättänyt näyttelijä, joka ei lahjakkuudestaan huolimatta kuitenkaan koskaan noussut pinnalle. Sen lisäksi paneudutaan savuisen tunnelmalliseen salapoliisielokuvaan Minsky, joka kertoo murhatun taidemaalarin estotSam Barlow laittaa videon videopeliin. Varmaa on vain se, ettei tällaista ole videopeleissä ennen koettu. Vuoden pelitapaus on Immortality, elokuvallinen peli, jollaisesta olen aina haaveillut. Marcel bongattiin vuonna 1968 mustavalkoisesta TV-mainoksesta, jossa viehkeän hento nainen puhalteli hymyhuulillaan saippuakuplia. Tarina alkaa täyttämällä ruudun kuvilla, olo on kuin elokuvan leikkauspöydän ääressä. Vastaus vaatii syöksyn pimeyden sydämeen, synkkyyteen, joka on täynnä selittämätöntä uhkaa, fantasioiden kirkkaita ihannekuvia ja loputtomia tulkinnallisia mahdollisuuksia. Tästä seurasi koe-esiintyminen samana vuonna uskonnolliseen draamaelokuvaan Ambrosia, jossa viattoman oloinen Marcel vakuutti ja sai pääroolin. Tarjolla on siis draamaleffa Ambrosia, joka kertoo villin tarinan, jossa vapahtajan kaltainen mies saapuu nuoria naisia vilisevään nunnaluostariin. Jo aidoilla näyttelijöillä toteutetut Her Story ja Telling Lies olivat jo erinomaisia, mutta nyt Barlow ylittää jopa itsensä. Mutta Marcelin jokaista elokuvaa yhdistää yksi outo tekijä: yhtäkään ei koskaan julkaistu. Pelaaminen tuntuu kuin taikatempun sisällä elämiseltä, matkalta elokuvan syleilyyn mutta myös rimpuilulta siitä irti. Se on puhtaasta intuitiosta, unien logiikasta ja niiden järjettömyydestä ammentava dekkaripeli, jossa on uusi, tuore tapa vaikuttaa tarinaan. Oleellisinta on, että videon saa pysäytettyä havainnointitilaan, jossa stillikuvan päällä liikutetaan kursoria, jolla painellaan kuvassa näkyviä esineitä tai hahmoja. Sisään ja ulos zoomaava ja alituiseen hengästyttäviä hyppyleikkauksia luova tehokeino on maaginen. Immortality muodostaa Her Storyn ja Telling Liesin kanssa löyhän trilogian, jossa Barlow kokeilee miten vapaasti ja kiehtovasti tarinaa voi kertoa pirstaleisten videoklippien avulla. Idolini Sam Barlow jatkaa videopelin ja elokuvan yhteyden tutkimista ja tarinankerronnan kehittämistä huumaavalla Immortalitylla. M itä tapahtui näyttelijätär Marissa Marcelille. Tehtävä on klikata kuvista haluamaansa, jolloin se muuttuu koko ruudun täyttäväksi videoksi. Mobiiliversio on sama peli, mutta sen julkaisija onkin Netflix, ja sitä voikin pelata vain osana Netflix-tilausta. Sain enemmän kuin haaveilin. Mutta miksi – olivathan leffat käytännössä valmiita. Sam Barlow’n pelistudio Half Mermaid julkaisi Immortalityn PC:lle ja Xboxille. Myöhemmin Marcel teki pääosat myös kahteen muuhun elokuvaan, joissa hän työskenteli rooleihinsa väkevästi eläytyen ja kovaa työmoraalia osoittaen. Kuin Batwoman. Koska pelissä mikään ei ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa, Immortalitysta on hyvin vaikea puhua elämyksen ydintä pilaamatta. Elämästä ja elokuvasta Niin, mitä tapahtui Marissa Marcelille. Esimerkiksi pöydällä näkyvää veistä klikkaamalla pompataankin aivan toiseen videoon, jossa entuudestaan tuntematon hahmo pitelee jotain muuta veistä kädessään. Palapelimäinen Immortality on mykistävä, monenlaisia ulottuvuuksia sisältävä matka painajaismaiseen uneen, jonka itsensä ympärille korkkiruuvin tavoin kietouSURREALISMIN VALLANKUMOUS Sam Barlow / Half Mermaid Productions Arvosteltu: Xbox Series X Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series Tulossa: Android, iOS tunut rakenne synnyttää sekä raivostuttavia umpikujia että silmät suureksi avaavaa harmoniaakin. And action! Tarkoitus on katsoa pätkiä Marcelin jokaisesta elokuvasta. Videoklippiä voi tarkastella myös hitaasti kuva kuvalta. Mobiiliversiota lykättiin viime tingassa, mutta se lienee tätä lukiessasi ulkona. Silloin hypätäänkin suoraan johonkin toiseen videoon, joka alkaa rullata automaattisesti. 52 162482_.indd 52 162482_.indd 52 29.9.2022 18.58.47 29.9.2022 18.58.47
Tummapartainen, pitkähiuksinen ja suurisilmäinen Szanto luo maanisella olemuksellaan ikimuistoisen pyhimyshahmon. Immortality nostaa panoksia ja tavoittelee uskottavaa elokuvailmaisua. Tai että niissä nähtävät näyttelijät eivät ole totta, vaan heitä esittävätkin näyttelijät. Leikkauspöydällä klippejä voi järjestellä, valita suosikkeja ja katsoa niitä uudestaan. Dekkaripeleissä Her Story ja Telling Lies jäljitettiin hajonneita tarinoita myös niin ikään katselemalla ja löytämällä videopätkiä. Joskus vastanäyttelijä saattaa puhua repliikkinsä selkä kameraan päin tai kokonaan kuvan ulkopuolelta. Hän luo tutuista ilmiöistä outoja ja uhkaavia, paikoin eksoottisiakin. Lopuksi ohjaaja huutaa ”cut”, tunnelma vapautuu ja avustaja päättää otoksen toisella klaffin iskulla. Immortalityn pohjataso on 1960-luvun ajatusmaailmassa, mutta heijastuu suoraan nykypäivään. Tosin harmillisesti en voi kertoa miksi. Immortality vaihtelee niiden kuvasuhdetta, fontteja, kuvanlaatua ja värimaailmaa upeasti. Paikoin ruutu on entisaikojen töllöjen 4:3-kuvasuhteessa, välillä se taas täyttää koko näytön tai siirtyy laajempaan valkokangaskokoon. Tunnelma on sankka, huumaava, mutta samalla alkaa tajuta, että taustalla kytee jotain eriskummallista ja epämiellyttävää, jotain inhottavan tummanpuhuvaa. Ne ovat raakamateriaalia eli vain yhdellä kameralla kuvattuja otoksia. Tyylitaju ei jää pelkästään siihen, mitä kuvassa nähdään tai miten kohtaukset on ohjattu ja näytelty, vaan kuva elää. Näyttelijän ammatti on antoisa mutta armoton: siinä on laitettava itsensä, koko elämänsä likoon. tomasta naisystävästä. Kolmas elokuva on Two of Everything, kohtalokkaan yksityiskeikan tekevää pop-tähteä hahmottava draamaelokuva, jossa Marissa Marcel tekee kaksoisroolin. Lopetan tähän, sillä olisi suuri synti spoilata enempää. Siinä myös onnistutaan virheettömästi: kuvakerronnan taju on huippuluokkaa. Savua ja peilejä Immortalitya pelatessa on vaikea uskoa, ettei siinä nähtäviä vanhoja elokuvia ole ollut oikeasti olemassa. Jälki on niin uskottavaa, ajankuva niin aitoa, eläytyminen niin suodattamatonta. Elokuvaotosten lisäksi pelissä nähdään lukuisia videoita elokuvien harjoituksista, kuvauspaikkojen valinnoista, käsikirjoituksen lukutilaisuuksista, vapaamuotoisemmista hetkistä ja TV-haastatteluista. Pelillisen mysteerin paljastuminen tekee tilaa tulkinnalliselle arvoitukselle. Barlow’n visuaalinen dramaturgia on ihailtavaa ja pelillinen jännite viiltävää. Videoklipit kytkeytyvät toisiinsa pelin, elokuvan ja unen logiikkaa sekä ristiriitoja sekoittaen. Pala palalta elokuvat alkavat hahmottua, niiden erilliset kohtaukset muodostuvat mielessä kokonaisuuksiksi. Ennen kaikkea tämä on peli Marissa Marcelista, jonka naapurintyttömäisen vilpittömässä roolissa nähtävä Manon Gage varastaa show’n. Juju on löytää aina vain enemmän videoita, ja niitähän piisaa. Etenkin Two of Everything -leffaa on vaikea katsella tajuamatta, että nyt jotain on pahasti pielessä. Ojasta allikkoon Peli aukeaa klikkailemalla ruudulla näkyviä savivaaseja ja ruusunlehtiä, pöytiä ja tuoleja sekä ohjaajia ja näyttelijöitä. Mielenkiinto nousee sitä korkeammalle, mitä syvemmälle elokuvissa etenee. Roolisuoritukset ovat kautta linjan upeita, varsinkin Ambrosian nimiroolissa mielipuolisessa vedossa oleva Miles Szanto. Hän esittää laulajan ohella myös tämän samannäköistä avustajaa. Her Story nähtiin valvontakameran läpi, ja Telling Lies hahmottui lähinnä videopuheluiden kautta. Jokaisesta rainasta katsotaan yksittäisiä kohtauksia. Välillä katsotaan myös näyttelijöiden ja muun työryhmän kotivideoita. Videoista voi palata takaisin leikkauspöydälle, jonka tarjonta kasvaa, kun pelissä etenee ja muita videoita näkee. Hän vaikuttaa epätasapainoiselta henkilöltä ja sekoittuukin pian poliisitutkintaan, vieläpä sangen omituisesti. Immortality nimenomaan pitää itse kokea, mahdollisimman puhtaana ja sinisilmäisenä. Vapaatakin vapaammin Idea on tuttu Sam Barlow’n aiemmasta tuotannosta. Valkokangasmaisen karismaattinen, kahlitsematon ja tulkintatasoissaan herkkä Gage on ilmiömäinen nuori kyky, todellinen löytö Sam Barlow’lta. Avustajan klaffin iskusta alkavissa pätkissä nähdään, miten näyttelijät asettuvat paikoilleen, keskittyvät ja tekevät sitten roolinsa. Niissä tarkoitus oli hoksata Immortality luo puvustuksen, dialogin, valaistuksen, näyttelijätyön ja lavastuksen kautta pettämättömän illuusion vanhasta ajasta ja tavoista. Pituutta videoilla on kymmenistä sekunneista muutamiin minuutteihin. Peli tuntuu kuin ikkunalta johonkin menneeseen, unohdettuun ja salaiseen hetkeen. Peli on herkullinen, paljastava visio elokuvan tekemisestä. 53 162482_.indd 53 162482_.indd 53 29.9.2022 18.58.53 29.9.2022 18.58.53. Se on kuin muisto, jota ei koskaan ollutkaan olemassa. Se on kuin kommentti siitä Hollywoodin tuotantokoneistosta, jolla Tinseltown tähtiään takoo. Immortalityssa ei ole tyhjiä hetkiä eikä turhia kuvia, eikä siinä ole myöskään ainoatakaan väärää roolivalintaa. Ja se, että pelissä muutenkin nähdään tuntemattomia näyttelijöitä, on erinomaisen oivaltava ratkaisu. Pelaaminen tuntuu tirkistelyltä kulissien taakse ja muiden elämään
Lucas Pope on harvoja pelisuunnittelijoita, joka on ratkaissut dekkaripelien perimmäisen arvoituksen. Immortalityssa tämä on siis korvattu esineiden ja hahmojen painelulla. Uusia löytää puolestaan klikkaamalla videoissa nähtäviä esineitä, pukuja, kasvoja ja lavasteita. Pelin ytimessä toistuu se vanha viisaus, että kun näyttelijä taltioidaan osaksi elokuvaa, hän saavuttaa kuolemattomuuden. Siis että se olisi aitoa tulkinta ja estotonta intuitiota, ilman suistumista pelimäiseen tarkistuslistatyyppiseen rakenteeseen. Se on oleellinen osa koko matkaa ja Immortalityn vahvuus. Hyvää + Tavoittaa dekkaripelin keskeisimmän olemuksen: puhtaan intuition. Sieltä selataan videoita ja siirrytään hetkessä haluamaansa. Manon Gage on sensaatiomainen löytö. Tarjoaa viiltävän kommentaarin viihdealan tähtikultista ja menestyksen hinnasta. Kuten myös Barlow’n aiemmat taidonnäytteet. Return of the Obra Dinn pohjasi aitoon, omavaraiseen päättelykykyyn ja oli juuri siksi niin antoisa. henkilöhahmojen puheesta harvinaisia hakusanoja, jotka sitten puolestaan avasivat piilotettuja videoita. IMMORTALITY Elokuvan leikkauspöydän näkymä on Immortalityn pohjataso. Huonoa . Dekkaripeli, jonka saa oikeasti ratkaista itse – tai olla ratkaisematta. Mutta kun Telling Lies päättyi, se oli siinä. Hallittu ja hienovarainen, mutta myös äärimmäisen pelottava, jopa hyökkäävä peli. 95 Joka kulmasta katsottuna erilainen ja ihmeellinen Immortality on käänteentekevä mestariteos; jäänviileä ja kivenkova dekkaripeli, joka antaa avaimet uudenlaiseen ja ainutkertaisen antoisaan tulkintaan. Onkin itsestä kiinni, mitä peli paljastaa, näkeehän pirstaloituneesta peilistäkin oikeassa kulmassa aina itsensä. Videopelissä asiat ovat yleensä suoraan nähtävissä, mutta parhaissa peleissä on elementtejä, joita ei voi päältäpäin havaita. Se on vaarallinen ja sensuelli, seesteinen ja eroottinen. Unenomainen, hallusinaatiota muistuttava pelikokemus, joka ottaa sisäänsä, puristaa ja valtaa ajatukset täysin. Ne antavat avaimet pois pelisuunnittelijalta suoraan pelaajalle, jolloin pelisuunnittelijasta tulee näkymätön kapellimestari pelin taustalle. Tavattomalla tavalla Minulle Immortality on pelintekemistä sen korkeimmalla tasolla, peli joka kulkee pelottomasti kohti uutta aikaa. Kun Immortalityn lopputekstit alkavat pyöriä ruudulla, mielessä kiemurtelee enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä tahansa tähän kirjoittaisi, se olisi lyhytnäköistä. Dekkaripeli on kiintoisa idea, mutta se on vaikea toteuttaa hyvin. Vaikka Her Story ja Telling Lies olivat muodoiltaan vapaita, niistä oli löydettävissä eräänlainen videopelimäinen päätöspiste, loppuratkaisu. Immortality onkin jotain paljon kunnianhimoisempaa, mahtipontisempaa, mystisempää. Immortality tarjoaa puhdasta surrealismia, aitoa elokuvailmaisua sekä uudenlaista katsonnallista ja tulkinnallista kokemuspintaa videopelin keinoin. Ja tämän mestaripeliteoksen myötä sen saavuttaa myös Sam Barlow. Siitä tosin on turha etsiä aina vain erikoisempia esineitä, joiden takana salamyhkäisimmät videot olisivat piilossa. Check list -pelattavuus kun sulkee auttamatta oikean päättelyn pois, minkä vaikkapa monet yritykseen ja erehdykseen pohjaavat seikkailupeligenren klassikot todistavat. Olivat ne omassa viitekehyksessään kuinka nautinnollisia tahansa. Äärimmäisen viimeistelty ja palapelimäinen käsikirjoitus ammentaa surrealismista. 54 162482_.indd 54 162482_.indd 54 29.9.2022 18.59.01 29.9.2022 18.59.01. Sykähdyttävästi ohjattu, kuvattu ja näytelty. Immortality rikkoo rajat ja tulee aidosti painajaisiin. Pidinkin niistä paljon, etenkin Telling Liesista, joka oli erinomainen dekkaripeli. Ne ovat tajunnanvaraisia ja luottavat pelaajan älyyn ja tulkintaan
Hyvää + Persoonalliset sivuhahmot, hyvä dialogi ja kaunis pelimaailma. Kartta opastaa postinjaossa. Kaikkien pulmat eivät ratkea pelkästään kamaa kärräämällä. Tunnelma pelissä on eittämättä kohdillaan, kun köröttelee auringon noustessa postipakulla padon yli kantrimusiikin soidessa. It-alalla menestynyt Meredith Wells palaa pieneen kotikaupunkiinsa Providence Oaksiin Oregonissa tuuratakseen isäänsä kahden viikon ajan. Kung Fu Kid, The Oddfather, Grimlins. Mutta hyvin kirjoitettujen sivuhahmojen takia myös vakituiseksi postineidiksi jääminen alkaa houkutella. Vastaavista lähtökohdista on julkaistu varmaan satoja leffoja ja tukku pelejä. (Brunch Bunch, hih!) Hiljaisemmin soljuva peli antaa myös tilaa ajatuksille. Yleensä vanhan elämän tyyssijassa odottaa ratkaisematon mysteeri, kauhu tai romanssi. Jalkaisin ei tuppukylän Kusti polje, joten Meredith saa alleen Hanheksi nimetyn postiauton, jonka avulla maisemat vaihtuvat ripeämmin. Tukkijätkä puolestaan vastustaa kaupungin uutta rakennushanketta, ja Meredithin kollegalla on uhkapeliongelma. V uosi on 1986. Jukka Koskela LAKE Lähtisitkö silloin kanssani Järvelle, sulle sukeltaisin pelihelmen indien. Jos postinkanto on Laken puuro, hyvin kirjoitetut ja näytellyt sivuhahmot ovat sen suola ja voisilmä. Paikallisradion toisteinen soittolista. Meredithiä odottaa postiauto. Lakea voisi luonnehtia ”elämänmakuiseksi”. Suunnistamista helpottaa kartta, johon päivän kirjeiden ja pakettien kohteet on merkitty. Pelaaja auttaa, neuvoo ja viettää aikaa heidän kanssaan työpäivän jälkeen. Hän on tukkimies, mutta ei okei. Huonoa . Oikea paketti oikeaan osoitteeseen. Kun eräs paikallisen kissatädin kateista vaikuttaa flegmaattiselta, apu löytyy vanhalta sisämerikarhulta. Kahden henkilön kanssa voi myös rakentaa syvempää, romanssiin johtavaa suhdetta. Kolmaskin vaihtoehto on olemassa, ja se lopulta houkutti minun Meredithiäni eniten. Postin tuo Lake ei ole uusi Postal, vaan siinä oikeasti jaetaan postia. Syksyinen Oregon näyttää komealta. Jokaisen luo Tiskijukan lisäksi Providence Oaksia asuttavat Meredithin vanhat sekä uudet tuttavuudet. AIKA KULUU, MUTTA JÄRVI PYSYY Gamious / Whitehorn Games Arvosteltu: PC Minimi: Intel i5 4750 / AMD FX-8350, 8 Gt RAM, Nvidia GTX 760 / Radeon HD 7950 (2 Gt) Suositus: Intel i5 7600 / Ryzen 5 1600, 16 Gt RAM, Nvidia GTX 970 / Radeon R9 390 (4 Gt) Testattu: AMD Ryzen 7 4700G 8-Core Processor 3,6 GHz, 16 Gt RAM, GeForce RTX 3060 Ti 16 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 16 85 Pieni elämänmakuinen indie-helmi ihmisistä ja postin jakamisesta. Järven rannalla sijaitseva Providence Oaksin kaupunki ja lähialueet tulevat pian pelaajalle tutuksi. Ja rentouden suo Lake ei ole meri, se on järvi, jolta ei kannata odottaa haastavaa pelattavaa tai suurta draamaa, mutta siltä saa erinomaista dialogia ja ääninäyttelyä. Kiireetön tahti ja tunnelma on rentouttavaa vaihtelua. Ja millaiset maisemat! Piirrossarjamaisesti toteutettu pelimaailma on värikäs ja kaunis. Laken soundtrack koostuu pääasiassa autossa soivan paikallisradion soittolistasta, joka alkaa kuitenkin pian toistaa itseään. 55 162391_.indd 55 162391_.indd 55 29.9.2022 18.52.58 29.9.2022 18.52.58. Huvittavasti myös kanavan dj myöntää ongelman. Toinen osa Laken pelillisyyttä on keskustelu kaupunkilaisten kanssa. Pelatessani Lakea aloin pohtia omaa tarvettani miellyttää ihmisiä, niitä virtuaalisiakin. Istuisitko viereeni postiauton penkille, jakaisitko paketit kirjeineen. Tekijät lienevät leffafaneja. Entä miten suhtautua, kun vastaan tulee entinen bestis, jonka kanssa yhteydenpito on vähitellen lakannut. Päivät starttaavat aamulla postitoimistolta, josta jakelukierros alkaa. Kaupungin hahmot tuntuvat aidoilta, ja kasarileffojen fania myös ilahdutti runsaat viittaukset tuon kultaisen vuosikymmenen merkkiteoksiin. Kun Doomin demonit on lahdattu ja suuret Civilisaatiot kukistettu, postin jakaminen ympäri Providence Oaksin pikkukaupunkia ja sen Järveä on irtiotto, joka tekee hyvää. Toki on mahdollista myös pysytellä etäämmällä, hoitaa vain postikeikka loppuun ja palata suurkaupunkiin kahden viikon jälkeen. Luonnonihmeiden ohessa 80-luvun pikkukaupungin kuvastoon kuuluu tienvarsimotellien ja -kuppiloiden kaltaisia maamerkkejä. Järven lisäksi tienoilta löytyy tiheitä metsiä ja jylhiä vuoria vaihtuvan säätilan kera. He ovat toisinaan avun tarpeessa. Autokorjaamon kotikoulua käyvä teinityttö haikailee jo suureen maailmaan
Redout-tilassa g-voimat puskevat verta päähän ja näkökenttä punertuu. Turbokytkin pohjaan! Kun alustani ohjaan, on nokka kohti taivasta, pian pois pääsen elon vaivasta! Kaahailun taustalla raikaavat menevät biitit. Ilmassa alus putoaa aina vähitellen maata kohti, mutta sopivissa alamäkihyppyreissä liidetään kilometrikaupalla ja laskeutumispaikka on toisinaan ihan eri kulmassa. kaahailussa nopeus on suhteellista mutta . Tällä pohjalla Redout 2 tuntuu porukan nopeimmalta, vaikka eivät Wipeoutit ja kumppanit hitaita ole. Korkealentoisuus ei ole pelkkä Redout kakkosta kuvaava adjektiivi, vaan radoissa on oikeasti lentämiseen rinnastettavia osuuksia. Uramoodissa on liikaa toistoa. kaahailu. Väitteelle on vahvat perusteet, vaikka absoluuttisia nopeuksia eri pelien välillä on vaikea arvioida. Sen olennaiset osa-alueet, eli ajaminen ja lennokkaat radat, ovat kuosissa, eikä siinä ole merkittäviä pelillisiä tai teknisiä ongelmia. Petri Heikkinen REDOUT 2 Nopeimmassa sci. Vähitellen pitää kuitenkin ymmärtää milloin mennään ylös, alas tai ylösalaisin, koska iso loikka väärässä paikassa pudottaa kilpurin radasta irti kokonaan. Uusien ratojen esittelyissä höpistään Redout-maailman värikkäästä historiasta, mutta pelillistä merkitystä sillä ei ole. Pyyhkiikö Redout Wipeoutilla pöytää. kaahailu, kuten se itse mainostaa. Keula nousee tai laskee, mitä tarvitaan ilmalentojen pituuden säätöjen ohella jyrkissä mäissä ja kurveissa riippuen mutkan kallistuksista. Tietyillä radoilla on tosin pitkiä pätkiä, joissa ei ole muureja lainkaan. K aahailupelit ovat pitkälti samaa mieltä siitä, että tulevaisuudessa renkaat ovat menneisyyttä. Äidinkieltä ”raaserit” loukkaavat, mutta muotokieleltään ne kunnioittavat automaisia hävittäjälentokoneita. Ylämäki alaspäin Onneksi kaikkea ei tarvitse osata heti, sillä todella vauhdikkaat ja mielikuvituksellisille serpentiinisolmuille vedetyt, ympäri aurinkokuntaa ja Proxima B:tä sijaitsevat radat eivät uramoodissa vaadi läheskään kaikkea osaamista heti, jo pelkällä käännöksellä ja strei aamisella pärjää pitkälle. Nettikisoja haluavat joutuvat siis sopimaan tapaamisajat etukäteen. Jarrutus jäähdyttää moottoria tavallista nopeammin, mikä tuo seuraavalle suoralle lisää turbovaraa. Fataaleilta kämmeiltä pelastin itseni kelauksella, mutta se ei aina ole sallittua. 34BigThings / Saber Interactive Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox One/Series S/X, Switch Moninpeli: 2-12 Ikäraja: 7 56 162394_.indd 56 162394_.indd 56 29.9.2022 18.40.53 29.9.2022 18.40.53. Superboosti on normia tehokkaampi, mutta se nielee koko jäähdytysvaran kerralla. Eikä toki unohdeta jarruttamista, jolloin, ylläri, vauhti tietenkin hidastuu, mutta käännökseen yhdistettynä kilpurin perä sladittaa automaisen voimakkaasti, mistä on hyötyä tiukoissa neulansilmissä. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska pelkkä jäätävillä nopeuksilla ajaminen nielee kaiken huomiokyvyn. ilis nopeudesta subjektiivista. kaahailuihin olennaisesti kuuluvia turbotustapoja on kolme erilaista. Nopeimman vauhdin hurmaa Onko Redout 2 universumin nopein sci. Radat toistuvat usein lyhyen ajan sisään ja kisamuotoja on vaikea baanan päällä erottaa toisistaan: aika-ajo ja speed ovat pitkälti samaa asiaa vähän eri paketissa. Moninpelissä ei ole juuri vaihtoehtoja, sillä ranked-kisamuoto ei ollut vielä(kään) saatavilla. kaahailut ovat tuttuja. Redout 2:n radat suosivat armotonta vauhtihurjastelua, mikään osaltaan tietysti vaikuttaa, hmmmh, vaikutelmaan nopeudesta. Toisin kuin Wipeoutissa, aseet eivät kuulu Redout 2:n kisapalettiin. Redout 2 on uran tarpeettomasta venyttämisestä huolimatta mainio sci. Erilaisilla aluksilla ajotyyli vaihtelee jonkin verran, mutta perusteet pysyvät samoina. Monen muunkin nettitoiminnon kohdalla lukee edelleen ”Coming Soon”, vaikka peli julkaistiin jo kesäkuussa. Sci. Tiivistäminen tekisi uramoodille hyvää. Kolhut radan reunavalleihin hidastavat vauhtia merkittävästi, mutta turbotuksella pääsin nopeasti takaisin menoon mukaan. Universumin nopein kaahailu 86 Hienovaraisen ajosysteemin ja hurjien ratojen siivittämä scifi-kaahailu. Todella lennokkaat ja vauhdikkaat serpentiiniradat. Kilpuria käännetään peräti neljällä eri tavalla, joista vasen-oikea-akseli ja sivuttain strei aus ovat tärkeimmät. Nettimoninpeliä tuetaan aina tusinaan pelaajaan saakka, mutta törmäsin syyskuun taitteessa vain satunnaisiin ihmisvastustajiin, vaikka matsin alkua voi odottaa yksinpeliä höyläten. Huonoa . Radan pintaan lätkäistyt turbonuolet eivät verota jäähdytysreserviä, joten niiden päältä kannattaa aina posottaa. Hyvää . Yksinpelikampanjassa on todella paljon kisoja, mutta ne ovat pidemmän päälle turhan samantapaisia. Redout 2:n visiossa rakettimoottoreilla etenevät kilpurit levitoivat villisti kiemurtelevien ratojen yläpuolella futuristisilla magneettijärjestelmillä. Yhdessä erilaisten kääntömetodien kanssa jarrutuksella päästään erittäin hienovaraiseen ja vivahteikkaaseen ohjaustuntumaan, joka toki vaatii tovin verran totuttelua. Kisojen samankaltaisuus vaivaa lähinnä pidemmissä pelisessioissa, eikä moninpelimassojen mieltymyksille mahda mitään. Ööö, tota, hetkinen, alaspäin vissiin. Ratoja on riittävästi, mutta uusia otetaan turhan verkkaisesti käyttöön. Tähän ynnätään vielä pituusakselin ympäri kiertävä rullaus, jolla korjataan asentoa vinojen kulmien laskeutumisiin. Boosti tuottaa lämpöä ja ylikuumentunut masiina räjähtää, joten turboruuvi pohjassa paahtaminen loppuu muutamassa sekunnissa. Olen pelannut jokaista Wipeoutia, myös Nintendon F-Zeroja Fast-sci. Erilaiset turbotustavat tuovat ajamiseen taktiikkaa ja tarpeen hyvälle ratatuntemukselle
Kaikki alle B-luokan autot ovat pahimpiin paikkoihin liian tehottomia, sillä moottorin pitää jaksaa muun muassa looppeja ja pystysuoria mäkiä. Forza Horizon 5:n Hot Wheels -lisäri on teemaan sopivasti värikästä, nopeatempoista ja lennokasta menoa, jonka tuotantoarvoista ei ole tingitty. Vastapainoksi . Parivaljakko sopii yhteen erittäin hyvin, koska Forza Horizon on jo lähtökohtaisesti melkoinen hotwheels – vauhdikas, semirealistisella, mutta erittäin lennokkaalla fysiikalla ryyditetty arcadekaahailu. Maisemat ovat villin näköisiä, kun radat kiemurtelevat taivassaarien yläpuolella ja niiden välissä joka suuntaan. Baanat sijaitsevat jollain fantasiamekanismilla Meksikon taivaan sinessä leijuvilla saarilla. Parista missatusta mahdollisuudesta huolimatta vastaan kyllä, ainakin omat renkaani käyvät kuumina päättömille mielikuvitusradoille! Radat sijaitsevat leijuvilla saarilla Meksikon yläpuolella. Hetken toivoin, että lisärissä olisi kunnon rataeditori, jossa ladottaisiin itse ratapaloja, mutta se toivo jäi auton alle. Oransseja Hot Wheels -muoviratoja ei ole edes yritetty ynnätä Forza Horizon 5:sta tuttuihin miljöihin. Lisärillä on omat moninpelilistansa, joihin liitytään Hot Wheelsin karttasivulta, jotta köyhät delsuttomat pelaajat eivät sekoita pakkaa. Ratamateriaaleja ovat sinisen ja oranssin muovin ohella metallinhohtoinen sähkömagneettibaana, vesikouru ja jäärata. 57 162584_.indd 57 162584_.indd 57 29.9.2022 18.38.57 29.9.2022 18.38.57. Lisärissä on myös muutamia teemaan sopivia ”tavallisia” superautoja. Leikkiautoja Kisatyypit lainataan emopelistä. Selvästi peliaikaa lisätään uusinnoilla. Ei kunnon rataeditoria. Hot Wheels -pelaajia riitti starttiviivalle vielä ainakin syksyllä. Spesiaalipaikoissa jeesataan auton visuaalisella HUD-asentoavulla, mutta kytkin sen omalta osaltani tarpeettomana pois päältä. Muita autoja vastaan paahdetaan kierrosja etappikisoissa. Huonoa . No, palkkarahalla saa ja Forzalla pääsee, sillä leikkiautojen kuningasmerkki Hot Wheels saapuu jo toistamiseen Forza Horizonin kisatantereille. rman itsensä suunnittelemia kisoja ei ole niin runsaasti kuin emopelissä, mikä näkyy osaltaan tiukahkoissa tähtirajoissa. Tähdet kasaan Edistymiseen tarvitaan Hot Wheels -tähtiä, joita kerätään tietysti virallisista kisoista. Räväkkää . Petri Heikkinen FORZA HORIZONA 5: HOT WHEELS Äiti, voisinko mennä, sillä muovitie on kuuma, ja naapurin Ville mulle huutaa. Playground Games / Xbox Game Studios Arvosteltu: Xbox One Saatavilla: PC, Xbox Series S/X Moninpeli: 2–12 Ikäraja: 3 RENKAAT SUTII JA MUOVI SULAA Kokemuspistekyltit ovat usein maastossa ratojen alla. Tahtoisin tehdä läksyjä, mutta autot odottaa, ja radat on Villellä kuus metriä pitkiääh! J äitkö tenavana paitsi naapuruston viileimmistä pikkuautoista. Radat tekevät ilmassa ja maisemarakenteiden ympäri mielikuvituksellisia looppeja, käännöksiä ja serpentiinejä, hyppyreitä ja erilaisia kiihdytyssysteemejä unohtamatta. Aika-ajoissa, no, aikaa vastaan, vauhtialueilla ylläpidetään kovaa keskinopeutta ja driftausalueilla kerätään sladipisteitä. Hot Wheels -kaarojen suorituskyvyt eivät ole luokassaan ylivoimaisia, joten mikä tahansa rassi pärjää kyllä. Magneettipinnassa kilpuri pysyy kiinni asennosta riippumatta myös hitaassa vauhdissa, vesija jääpinta lisäävät luonnollisesti luisumista. Tarinatehtävissä pelkääjän paikalta kerrotaan Hot Wheelsien historiaa ja testataan lisärin autoja ennen niiden varsinaista avaamista. Hot Wheelsin kaarat ovat kuin automaailman vastineita räyhäkkäille vapaapainistaroille: värikkäitä, näyttäviä, elämää suurempia ja ennen kaikkea epäkäytännöllisiä. Ehkä sitten ensi kerralla. Vastaako kahden kympin hintalappu sisällön määrää. Sen korvikkeena valmiiseen maailmaan merkataan ajamalla omia reittejä ja ynnätään niihin erilaisia sääntöjä. Koitokset kannattaa läpäistä mieluiten kolmen tähden parhaalla tasolla, sillä kisaluokan nousuun vaadittavat tähtirajat ovat suhteellisen tiukkoja. Kurvit ovat useimmiten suhteellisen loivia ja/tai huiman nopeuden säilyttämisen kannalta edullisesti kallistettuja. Forza Horizon 5:n Hot Wheels -delsussa on kymmenkunta legendaaristen leluautojen toimivaa inkarnaatiota, mutta pääosan nappaavat hillittömät radat. Onhan vitoshorisontin perusarsenaalissa jo luontaisesti liuta melkoisia hotwheelseja, kuten ääripään Ferrareita, joita saa tietysti käyttää delsun kilpailuissa. 87 Vauhdikkaan ja värikkään Hot Wheels -tunnelman tavoittava lisäri Forza Horizon 5:n. Vastustajat käyttivät useimmiten jotain peruspelin rasseja, sillä ne ovat täysin kilpailukykyisiä, elleivät peräti nopeampia kuin Hot Wheelsit, ja nopeus on se, millä näissä kinkereissä mällätään. ilistä terävöittävät erityiset Hot Wheels -legendat B-nopeusluokasta ylöspäin, kuten Bone Shakerin Baja-variaatio, pyöristetty muskelimöhkäle Deora II ja siivetön hävittäjä 2Jetz. Toki kaahailusta palkitaan myös normaalilla Forza Horizon 5 -kokemuksella, -krediiteillä ja palkintoarpajaisilla. Hyvää + Koukeroisia ja todella nopeita Hot Wheels -baanoja. Kolmella saarella on tyystin erilaiset maastot, on viidakkoa, aavikkoa ja vulkaanista lumivuoristoa. Vaarahyppyreistä yritetään saada aikaiseksi usean sadan metrin ilmalento. Vähän odotin, että leikkiautoteemaan sopivasti kokeiltaisiin moottorittoman auton pituusliu’uttamista
Yksilö ratkaisee myös Company Manissa, mutta sen käsitys työelämästä on Jonesista poiketen reippaan kyyninen. Jimin äiti on jättänyt perheensä ja lähtenyt harteikkaan johtajauroksen matkaan. Miekan virkaa toimittaa näppäimistö, jolla Jim oppii myös ampumaan tuhovoimaisia sähköposteja. Ylimmälle tasolle ja toimitusjohtajaksi voi KYYNÄRPÄÄT EDELLÄ KULMAHUONEESEEN Forust Studio Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Switch, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One 75 Pintapuolisesti pätevä tasoloikka saa lähtöpassit koeajalla. Surumielinen motiivi yllättää pirteän kauniissa pelimaailmassa. Parhaimmillaan peli onkin karnevalisoidessaan bisneshorinaa Dilbert-sarjakuvien tapaan. #aspa #tykkäänmuntyöstä Ruoska viuhuu Metropolis-elokuvan maisemissa. Ehkä pelitkin heijastavat tätä muutosta: Jonesissa tavoitteet voi vielä saavuttaa, mutta Company Manissa voitto tarkoittaa sääntöjen hylkäämistä ja väkivaltaista pakoa oravanpyörästä. Jopa iäkäs kaima Earthworm Jim (1995) liikkuu sulavammin. Tuloskorttia heikentää miedon sisällön lisäksi mekaniikka. Kentät sijaitsevat Good Water Company -pullovesiyhtiön päämajassa, jossa edetään kerroksesta toiseen kulkukortteja keräten. Hahmojen pupeltamaa siansaksaa ja hissimusiikkia fuusioiva äänimaailma on sekin sopivan kliininen. Markkinointiosasto avautuu paratiisimaisen kukkeana… …vaikka kerrosta alempana firma pullottaa jätevettä kuluttajille. Peli loppuu nopeasti, eikä siihen tee mieli palata. Valinta on laiska, koska työelämän perversiot kumpuavat ikävä kyllä ihmisistä itsestään. Jimin suoritusarviointi ei mairittele: hauska idea olisi ansainnut paremman toteutuksen. Satiiri jää muutenkin etäälle, sillä tarinan lopussa Company Man ulkoistaa bisneksen sieluttomuuden ihmisen kaltaiselle koneelle. Company Manin yksinkertaisuus sopisikin paremmin mobiililaitteelle. Lyhyestä ja kankeasta Company Manista ei ole Mega Manin tai Raymanin tuuraajaksi. Kiitos hakemuksestasi Professori Juha Siltala hahmottelee Työelämän huonontumisen lyhyessä historiassa (2004) 1980–90-luvuilla alkanutta hyperkilpailua, jossa yksilö ei voi enää luottaa siihen, että ahkeruus ja keskivertosuoritus palkitaan säällisellä elämällä. nousta vain sosiopaatti, joka mätkii työkaverinsa yksi kerrallaan kokolattiamaton rakoon. Pekko Pistokoski THE COMPANY MAN Humoristisessa The Company Manissa pieni mies pyrkii väkivalloin toimitusjohtajaksi. Hyvää + Aihe, sanaleikit, piirrosjälki. Tuoreesta aiheestaan huolimatta Company Man käyttäytyy perinteisen 2D-tasohyppelyn tavoin. ”Painu Pasi v*ttuun täältä ennen kuin minä vedän sinua kunnolla turpaan”, pomo uhkaa potkut saanutta alaistaan. Valitettavasti anarkistisuus, joka saattaa hykerryttää Singaporessa, kalpenee arjen surrealismin rinnalla. Aurinkoinen tasohyppely houkuttelee konttorirottia ripeällä uranousulla ja sarjakuvamaisella grafiikalla. Riittääkö idea kilpaillulla alalla, jota hallitsevat italialainen putkimies ja piripäinen siili. Vahvimman oikeuden ironisointi on sukua Ketosen ja Myllyrinteen työelämäsketseille, joissa machoileva johtaja vie alaisensa vaimon ja pomo irtisanoo ylitöitä tehneen koodarin koeajan lopussa. Ruoska viuhuu Metropolis-elokuvan maisemissa. Vaikeusaste kompuroi: tasot soljuvat turhan joutuisasti, mutta loppuvastukset ovat suhteettoman kovaa tekoa. Huonoa . Toiminta tökkii, sillä Jim ei osaa tähdätä eikä kyyristyä. 58 162400_.indd 58 162400_.indd 58 29.9.2022 18.03.36 29.9.2022 18.03.36. Varmaa on, että Company Man itse jää kilpailun jalkoihin. Vimmaista kipuamista kulmahuoneeseen selitetään takauman kautta avautuvassa taustatarinassa. Esimerkiksi pelin käsitys henkilöstöhallinnon paperipinoista tuntuu väsyneeltä, koska HR on vuosia sitten laajentunut ydintyöstään Linkediniä kiertävälle radalle, joutavien piirileikkien sekä lapsekkaan hyperbolan tuottamiseen. Kone ei pystyisi luomaan Tiedon Value for life -videon kaltaista teosta, jossa yrityksen uskonkappaleiksi kohotettujen latteuksien hokeminen yhdistyy euroviisupoljentoon ja katteettomaan hybrikseen. Huumoria heruu myös hierarkiasta, kurista ja työetiikasta. Jonesin meritokratia palkitsi työntekijän ennustettavalla tavalla ahkeruudesta ja suorituksesta. Se ei pärjää 2D-tasohyppelyjen pudotuspeleissä, joissa paikkoja havittelevat Super Marion ja Sonicin kaltaisten kestotähtien lisäksi Celeste ja muut hyvin viimeistellyt tulokkaat. Aulan kioskista voi ostaa suoritusta parantavia kahvipapuja. Value for society, value for life Kostonhimoista mätkintää keventää Company Manin irrotteleva käsikirjoitus. ”Saanko asua äidin kanssa, jos minusta tulee toimitusjohtaja?” kysyy lapsi lannistuneelta isältään. Jim-nimisen päähahmon ja aulaemännän flirtti tuo mieleen The Office -sarjan jenkkiversion. H arva peli sijoittuu toimistolle, mutta malesialaisen Forust Studion The Company Man kulkee reippaasti vastavirtaan. Lyhyys, tönkköys ja liika yksinkertaisuus. Tallennusja voimistumispisteinä toimivat kahvikoneet. Kuten Company Manissa, myös Ketosella ja Myllyrinteellä liike-elämän raadollisuus rinnastuu väkivaltaiseen nöyryytykseen. Jim puolestaan päättää antaa pataan koko firmalle. Sparraillaan yhdessä Sierran Jones in the Fast Lane -pelissä (1991) töihin pääsi ja niissä eteni riittävällä koulutuksella sekä kokemuksella
Keventäjän rooliin sovitetaan lännenelokuvista ja animekliseekaupasta karanneet tirkistelijäetsivät ja huvipuiston opas ja maskotti Binko, joka puuskuttaa keski-ikäisenä ammattilaisena työvoimapulan keskellä ja huomaa tehneensä vääriä uravalintoja. Umedan tausta rahamiehenä näkyy, sillä hän ei uskalla myydä jatko-osaa totaalisella synkkyydellä. Gentoku Omuro kuuluu huvipuiston omistajasukuun ja pyrkii tappopelillä nostamaan statustaan häntä luuserina pitävän isänsä silmissä. Toisena tähtenä on käsikirjoittaja, Netflixistä löytyvän Kakegurui-uhkapelisarjan kirjoittanut Homura Kawamoto, jonka kynästä syntyy intensiivistä hulluutta ja äärimmäisiä hahmoja, kuten suurista riskeistä räjähtäviä orgasmeja saavia nuoria naisia. Murhamaassa vietät vaikka elinpäivän viimeisen. Kettunaamariin piiloutunut Binko on huvipuiston maskotti. Ne ovat kokeellisia, laboratoriosta karanneita hirviöitä, joiden kohtaamisen jälkeen itketään viltin alla ja kaivataan vanhaa elämää, johon ei ole enää paluuta. Keskiverto japanilaisräiskintöjen pelaaja tuhoaa elämänsä aikana noin 45 000 jättiläisrobottia. Sengoku Shunju on epäilty tuhopolttaja, jonka teloittaja Azami on mustilla nahkasaappailla häntä polkeva hiljainen alistaja. Koko homma kuulostaa Zero Escapelta ja Danganronpalta, ja Yurukill onkin kumarrus 2010-luvun animepelien tyylille olemalla enemmän retroa kuin uutta luova kokemus. Vastahakoiset joukkueet koostuvat vangeista ja teloittajista. Lopullisena tyrmäyksenä on synkän alun jälkeinen tarinankerronnan halinalle-ihanuus. Se tunne, kun yrittää laittaa herätyksen aamulla kiinni puhelimesta, mutta vahingossa tökkäisee teloitus-appia. Tällaisissa huoneissa asuvat vain sigmaurokset. Tätä tunnetta hakiessaan Umada on luonut räiskintäpelin ja seikkailupelin omalaatuisen genrehybridin. Rikoksesta lavastettu vanki pyrkii todistamaan syyttömyytensä ja hankkimaan armahduksen teloittajalta, joka hipelöi täppäriään ja voi päättää vangin elämän napin painalluksella. Viimeisen selviytyjäparin kaikki toiveet toteutuvat. Idoli-Hanakan teloittajana on hänen kuolemanvakava faninsa ja wannabe-managerinsa Keiichi, jota HanaPYÖVELIN HUVIPUISTO Izanagi Games / G.rev / Esquadra Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PS4, Nintendo Switch, PC Versio: 1.000.007 Ikäraja: 12 78 2D-räiskinnän ja pakohuonepelin yhdistelmä yllättää perinteisyydellään. Antero Kyyhky YURUKILL: THE CALUMNIATION GAMES Murhamaa, se on paras paikka, Murhamaa, se on iloinen. Lyhyen ähinän jälkeen siirrytään ratkaisemaan päätös teloituksesta tai armahduksesta lentämällä avaruusaluksella hahmojen pään sisällä, mikä on yhtä happoista kuin miltä kuulostaakin. Puzzlet eivät aiheuta nautinnon kiljahduksia, vaan lähinnä jaksottavat tarinaa. Visual novelin ja räiskintäpelin yhdistäminen on erinomainen idea, joka toimi jo Wing Commanderissa. Hän on ollut suunnistuksessa oikeilla jäljillä, koska hän on halunnut yllättää ja innovoida. Hermoja koetellaan räiskintää jaksottavissa tietovisoissa, joissa pelaajaa tentataan aiemmista tapahtumista. ka on puukottanut epämääräisissä olosuhteissa. Tekijät ovat tuttuja: ohjaaja Shinsuke Umeda on aiemmin tuottanut esikuviensa Kazutaka Kodakan ja Kotaro Uchikoshin pelejä. Mistä Yurukillin esikuvat sitten tunnetaan, ja miksi kaikki odottavat samanlaista. Zero Escape ja Danganronpa haastavat odotukset siitä, millainen seikkailupelin pitää olla. Tässä käänne, minkä olisin halunnut nähdä: pelaaja olisikin ollut uhrin sijaan teloittaja, eikä peli olisi tarjonnut onnellista loppua tai lupausta toivosta. Hänen teloittajansa Izane ei vaikuta uhkaavalta vaan itkee jokaisen sanan välissä, mikä on säälittävää ja epäilyttävää. Saako teloittaja oikeutta vai pakenevatko veljekset voittamalla turnauksen. Sisällön venyttäminen ja hitaus, ankaran asenteen lässähtäminen, perinteiden turhan orjallinen fanitus. Onnellisen lopun jälkeen kuluttajalle jää hyvä fiilis ja luottokorttia höylätään toistekin, sanoo tuottamisen aapiskirja. Yurukill tarjoaakin sarjatuotannolla kasatun luotihelvetin, jonka harmaa teknojytkytys ja kasvoton viholliskaarti eivät ole vaatineet kehittäjiltä juuri mielikuvituksen venyttämistä. Miu mjau, olen kilrathi! Seikkailua ja dialogia rytmitetään lyhyillä puzzlehuoneilla, joissa hahmot ovat jatkuvasti tyrmistyneitä tai järkyttyneitä menneisyyden salaisuuksien paljastumisesta. Hän kuitenkaan ei vie Yurukilliä niin pitkälle, että se vaivaisi pelaajaa ja vainoaisi häntä. Räiskintäosuudet luoneen G.revin meriiteistä löytyy klassikkotason Ikarugan tuottaminen Taiton ja Treasuren kanssa, vaikka tiimin suuruudenpäivistä onkin jo aikaa. Hyvää + Kauniisti piirretyt hahmot ja parhaimmillaan vaikuttavan jännittävä maailma. Säväyttävästi piirretyt hahmot sopivatkin luonteeltaan hulluuden huvipuistoon. Ideat, aika ja rahat ovat selvästi loppuneet, joten copy-paste-loitsulla ja uusintataisteluihin keskittyvällä boss rushilla on ostettu venyttävä jeesusteippiratkaisu. Huonoa . 59 162389_.indd 59 162389_.indd 59 29.9.2022 18.00.50 29.9.2022 18.00.50. Viisi joukkueellista sekopäisiä animehahmoja kamppailee painajaismaisessa Yurukill-huvipuistossa voittaakseen puzzle-turnauksen, johon kukaan ei halunnut osallistua. Perinteitä ei tarvitse kunnioittaa Yurukill on japanilaiseksi seikkailupeliksi lyhyt ja koettu alle kymmenessä tunnissa, mutta pituutta olisi saanut höylättyä poiskin. Ehkä nämä hitaasti ja hyvin samanlaisina etenevät osuudet osoittavat Umadan halua luoda jotakin erilaista, hieman kuin hullu tiedemies yrittäisi yhdistää koiran ja banaanin. Tappavaa duoa syytetään vanhusten murhaamisesta. Hän ei ole paha ihminen, hän on vain töissä tappohuvipuistossa. Y urukill: The Calumniation Games on pakohuonepelin, visual novelin ja kaksiulotteisen räiskintäpelin kunnianhimoinen yhdistelmä
Tunnelma on leppoisa ja ulkonäkö tarkkaan mietitty, jopa tärkeä, sillä tavoitteena on pitää asiat kauniina ja kasassa edes pelissä. Hyvänä ideana Classic-pelimuodon ja pisteettömän Creativen rinnalla on myös Quick Mode, jossa laattoja on täsmälleen 75. Käytännössä kyse on modernista palapelistä. Palapelimaista lähestymistä voi toki yrittää, mutta työn alla on aina useita eri tehtäviä ja jokaiselle uudelle laatalle on useita paikkoja, jossa ne olisivat hyödyllisiä. Varsinkin rautateistä syntyy usein rumia sotkuja, joita ei voi ratkaista kauniisti, koska pelissä on vain kolmen kiskon risteyksiä. Vesivahingoksi levinneet suistot voi sentään hoitaa rysäyttämällä järven sopivaan kohtaan, ja kaksi rinnakkain juoksevaa jokilaattaa luo väliinsä jopa nätin saaren. 82 Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa ulkonäkökeskeisyys saa sielun lepäämään. P elimaailmaan syntyy äärimmäisen harvoin uusia genrejä, mutta nyt ollaan ehkä sellaisen kynnyksellä. Väliin sopivia paloja ei ollut koko pelissä. Tuukka Grönholm DORFROMANTIK Dorfromantik-termi tarkoittaa maalaisromantiikkaa, jonka tunnelmaa peli tavoittelee. Saksalaista rentoutumista Stereotypiat ovat siitä tylsiä, että aina joskus ne pitävät paikkansa. Toki se on oma valinta, koska jokaiselle palalle löytyy taatusti optimikohta, kun ruutua riittävästi tuijottaa. Ideana on rakentaa heksalaatoista maalaismaisemaa, jota täplittävät pellot, metsiköt, kylät joet ja rautatiet. Yritin liiaksi optimoida tehtäviä ja saada niistä kaikista aina täydellisen suorituksen. Dorfromantikissa meno on samalla lailla tyydyttävää kuin palapeleissä ja pasiansseissa. Kylän sijaan kartalle tuleekin vain yksittäinen talo, olemattoman pieni pelto ja rautatien pätkä, joka ei johda mihinkään. Niidenkin pitää tulla oikeista suunnista. Dorfromantik on neljän berliiniläisopiskelijan tekemä, ja lautapelisuunnittelun suurmaan tausta näkyy ratkaisuissa. Ne alkavat helposti rajata pelialueen reunoja, jos jää odottamaan niihin täydellisesti sopivia jatkopaloja. Pelitasapaino vaatii, että pelikenttä näyttää kauniilta ja harmoniselta. Rennosta ilmapiiristä huolimatta peli pisteyttää jokaisen suorituksen ja vertaa sitä maailmanlistaan. Korona-aikaan syntyi useita rentoja ajanvietepelejä, jotka perustuvat asioiden järjestelyyn ja ryhmittelyyn. Klassikon tunnistaa usein siitä, että niissä on pieni ja yksinkertainen idea, jota tekijät osaavat varioida pelinsä sisällä uusista yllättävistä kulmista. Moista ei kielletä, mutta ilman lisäpisteitä laattapino hupenee vauhdilla ja peli päättyy. Laattojen asettelussa oppii itse paremmaksi, mutta peli ei kehity mukana. Lopputuloksena minulla oli käynnissä yhtä aikaa nelisen metsätehtävää, joita en pystynyt yhdellä laatalla per siirto toteuttamaan mitenkään. Kylään pitäisi saada vielä yhdeksän taloa lisää, mutta laattapinossa on luvassa liikaa mökkejä ja rautatietä, jota en juuri nyt kaipaa. Dorfromantik on minimalistisen söpö peli, joka muistuttaa palapeliä tai dominoa. Uusia laattoja saa pinoon vain niin kauan kuin pisteitä kertyy ja tavoitteet täyttyvät. Se aiheuttaa tietenkin uusia pulmia, jos laattojen muut reunat eivät osu nätisti yhteen naapureiden kanssa. Huonoa . Varsinkin ruskainen maasto viehättää kypsine viljoineen. Kyläromantiikka ei ole vain pelin nimi vaan myös pelitaktiikka, valtavia peltoja tai suurkaupunkeja ei kannata kartalle koota, koska niissä pisteet jäävät pieniksi. Kepeästä musiikista, tunnelmasta ja ulkoasusta huolimatta pohjalla piilee tiukka carcassonnemainen pelimekaniikka Kaikki kannustaa haahuiluun, mutta siihen ei ole oikeasti varaa. Kun laatat loppuvat, juhlat päättyvät eli idean on käänteinen opiskelijabileisiin. Toki rentous on aina oma valinta, sillä kauniin maiseman sijasta tavoitteekseen voi ottaa myös maailmanlistan kärjen. Tekijöiden suunnittelutaidosta kertoo sekin, että moinen pelisysteemi menisi helposti hirveäksi minmaxaamiseksi, jossa täydellistä laattapaikkaa etsii tuntitolkulla. Ambient-henkiset musiikit ovat osa samaa maisemaa. Hyvää + Rento ja kaunis palapeli. Huonosti pelaamalla maisema jää pieneksi ja repaleiseksi, mutta toisaalta hyvin etenevä peli näyttää kauniilta. Kun kasvattaa pelimaastoa tasaisena ympyränä, jossa metsälaatat osuvat metsiin, talot taloihin, joet vesistöihin, pistetili karttuu varmemmin ja uusia laattoja ropisee. Kun logiikan oppii, peliä pystyy pyörittämään liki ikuisesti. Eniten pulmia aiheuttavat laatat, joissa on jokia tai rautateitä. Myös tehtäviä täyttämällä pisteet ropisevat. Dorfromantik antaa tasan sen, mitä ensimmäisenä iltana näkee, mikä on vähän pettymys. Tiedän tunteen, sen ihanuus katoaa, kun muistan, että mökillä odottaa PC:n sijaan puucee. Joskus muodot pitää myös sulkea, jolloin metsikkö ei jatku yhdessäkään laatassa. Pinosta otetaan aina seuraava laatta, joka pitää laittaa jo pöydällä olevan laatan viereen. Enempää ei voi saada, mikä rajoittaa pelin kestoa. Laattapiste Ensimmäisenä peli-iltana mietin, onko taustalla peliä lainkaan, mutta pian huomasin taantuvani taktiikoissa. Nykypeleistä Townscaper, Unpacking ja arvostelun Dorfromantik kuuluvat tähän ”genreen”. Suurin heikkous on, että Dorfromantik ei juuri uudista itseään. Maastot levisivät tasaisen maton sijaan hämähäkkiverkoksi, jossa sojotti muutaman laatan levyisiä luiruja eri suuntiin. Vain yhtä maastotyyppiä sisältävät laatat ovat myös superharvinaisia, koska niiden sijoittaminen täydellisesti kartan reunalle on liian helppoa. Osassa tehtävissä tavoitteet ovat vapaita, rakentuvassa kylässä pitää olla esimerkiksi yli 36 taloa. 60 162272_.indd 60 162272_.indd 60 29.9.2022 17.56.44 29.9.2022 17.56.44. Olen ahnehtinut yhteen metsikköön viisi tehtävää, jotka onnistuivat, mutta samalla rautatiestä on tullut mahdoton syherö, jota en saa koskaan valmiiksi. Jos laittaa kentälle laatan, jonka ympärillä olevat palat sopivat siihen täydellisesti eli laattojen joet osuvat yhteen, samoin KATKON MAALAISMAISEMAA Toukana Interactive Arvosteltu: PC Suositus: 2,5 GHz, 4 Gt muistia, Nvidia GT740M / AMD Radeon R8 / Intel HD 630 Ikäraja: Ei tiedossa pellot, rautatiet ja metsiköt, saa tuntuvan pistepotin ja lisää laattoja. Jokaiselle metsäpalalle oli yksinkertaisesti liikaa kohtia, jossa niitä tarvittaisiin. Laattojen sijoitteluun ja pyörittelyyn oppii nopeasti rutiinin, jonka myötä se muuttuu automaatioksi. Aluetta rajaavassa heksalaatassa on metsää vain yhdessä reunassa ja muissa jotain muuta. Tiukemmissa tavoitteissa taloja pitää olla täsmälleen 12. Idea nähty ensimmäisenä iltana
Napit toimivat tarkasti ja täsmällisesti kuten hiiren liiketunnistuskin. ileja nyt viisi. Fyysiset muutokset ovat pieniä. ilin löytäminen on helpottunut, ja tutustuttuani kilpailijan hiirisoftaan, LG Hub -myönteisyyteni sai boostia: se osaa sentään vaihtaa pro. Nnirvi LOGITECH G502 X PLUS Kokeillessani pelihiiriä jännitys on siinä, miten ne pärjäävät suosikilleni. Ajattelin oikaista ja editoida JSON-formaatissa olevaa dataa manuaalisesti, mutta nyt se onkin kompressoitu editoimattomaksi. Miten mahtaa käydä valkoiselle värille yhdistettynä armottomaan ajan pyörään. Sarjassa olisi vielä langattomat mallit G502 X Lightspeed ja Plus, jossa on ainakin testikappalettani komeampi ledivalaistus. Käyttömukavuus on siis moitteeton. ALBIINO Valmistaja: Logitech Hinta: Langallinen noin 80 euroa, langaton noin 150 euroa. Se istuu keskikokoiseen kouraani mallikkaasti, hiiren toiminta on tarkkaa ja selkeää. Tosin juuri sen hännän takia siirryin välillä käyttämään erinomaisia, langattomia G902ja G903 -hiiriä, mutta palasin tuttuun tätä edeltävällä langattomalla 502:lla, kun Logitech tajusi herättää suositun hiirimallin henkiin. Ainakin tuntuma on hyvä. Hiireen saa sisäisiä pro. Käytän itse isoa peukalonappia DPI-säädön sijaan joko lähitaisteluun tai mikrofonipainikkeena. Vaihtoehtoisesti L-muotoisen napin voi kääntää toisinpäin, jolloin se muuttuu napista liki keinukytkimeksi. Ainakin oikeakätisille. Napit ovat kuulemma uusien Lightforce-hybridikytkimien debyytti: ne ovat puoliksi fyysisiä ja puoliksi optisia. En ole Logitechin fanipoika mutta olen G502:n fanipoika, joten minun on mahdotonta olla rakastamatta tätä uutta pikku rottaa. G502 X nimi ei ole enne, sillä se on exän sijaan edelleen erinomainen hiiri pelija työkäyttöön. Ulkonäkö on lähes identtinen. Mutta kuten aina, hiiressä tärkeintä ovat henkilökohtaiset preferenssit ja istuvuus omaan rakkaaseen kätöseen. G4 on muutenkin 502:n ainoa pieni miinus, koska sitä on turhan helppo painaa vahingossa peukalon juurella. Halutessaan koko napin voi ottaa pois käytöstä ja piilottaa paneelin alle, jos haluaa pitää laidan siistinä. Minunkin suosikkihiireni on Logitechin G502, josta sain Nixua karvalakimman johdollisen X-version testiin. Vaikka kokeilin hiirelle vaikeita alustoja hiirimattona, hiiri piti sijaintinsa erinomaisesti eikä kursoria saanut vaeltamaan. Akkukesto on ilman valoshow’ta 120 tuntia jatkuvaa käyttöä, ja hiiri latautuu Lightspeed Powerplay -hiirimaton päällä, mikä on kivaa mutta kallista. Tuukka Grönholm G502 X Lapsuuden suosikkejani oli joskus Valkoinen peura, nyt se on valkoinen hiiri. ilit pitää käsin koodata tälle uudelle. Pidän erityisesti G502-hiiren koosta ja muotoilusta. Mukavana yllärinä G502 X Plus vieläpä parantaa vanhaa mestaria. Sopii käteen, tuntuu omalta ja toimii erinomaisesti. Se on jo johdollisesta esi-isästään alkaen ollut suosikkihiireni. Tyylillisesti suurin muutos on, että oletusasetuksilla herkkyyden säätönappi on siirretty hiiren päältä peukalonapiksi hiiren kylkeen. Kaikki hiiren 13 nappia ja painallusta voi ohjelmoida haluamikseen. Anturi on Hero 25K, jonka liiketarkkuus on 25 000 pistettä per tuuma. Mutta suurena yllätyksenä se ei osaa kopioida pro. Hiiren napeissa on kuulemma uudet optismekaaniset hybriditeknologian kytkimet, mutta en voi sanoa huomaavani eroa entiseen. Tosin sen alapuolella ovat saman tuntuiset G5 ja G4, ja sanotaanko näin, että lihasmuistillani on vielä lieviä ongelmia. 61 162384_.indd 61 162384_.indd 61 29.9.2022 16.40.40 29.9.2022 16.40.40. Tosin samaa mallia myydään myös mustana, ja kyljen kumiosat ovat valkoisessa hiiressäkin sävytetty jo valmiiksi harmaiksi. Koska sitä on pidennetty PARAS PARANI Logitech G502 X Plus Lightspeed Hinta: noin 169 euroa taaksepäin, sen painaminen on helppoa. Myös kurjan LG Hub -ohjelmiston käytettävyys on parantunut, jopa pro. Käytännön merkitys kait liittyy tosi nopeaan liikutteluun, jolloin datan ohjelmallinen kiihdytys, suodatus tai tasoitus eivät enää ole tarpeen. L ogitechin uusi pelihiiri täyttää kaikki toiveeni, joista tärkeimpänä malli on 502. Peukalonapissa riittää muokattavuutta. V aikka aina toitotetaan, että lehden avustajakunnassa on useita tekijöitä, joilla on toisistaan eroavat mielipiteet, ajatus ei kanna toimitukseen asti. ileja edes kahden käytänKONEHUONE nössä identtisen hiiren kanssa, eli vanhan G502:n pro. ilin pelin mukaan, ja makrotkin onnistuvat. Työkäytössä oleva musta hiiri on jo tummanakin klähmääntynyt vuosien käytössä, vaikka pesen kädet, en kaiva nenää, en syö työpöydän ääressä ja olen viimeiset pari vuotta ollut enimmäkseen etätöissä. Parhaan pelihiiren toistaiseksi paras versio. Napit ovat hyvissä paikoissa, ja hyvä peukalonappi on minulle deal breaker. Testihiiren väri on valkoinen, mikä mietityttää pidemmän käytön suhteen. Valo on muotoiltu uusiksi, mutta minulle tärkeimpänä uudistuksena nappi G7 on suunniteltu uudestaan. Nyt sekin jännitys meni
Valitettavasti mukaan on mahdutettu myös Sinnikkään jäätelönmyyjän sekä Voihan rotan! kaltaisia, yhden ja varsin ärsyttävän idean varaan rakennettuja täytejaksoja, jotka tuntuvat kymmenminuuttisinakin ylipitkiksi venytetyiltä. Itse en olisi huomannut, mutta ykköskauden lukemattomia kertoja nähnyt jälkikasvuni huomautti asiasta välittömästi. ixiin alkuvuodesta. Koko perheen animaatiosarja kertoo kahdesta Mustesaarilla asuvasta ilkikurisesta veljeksestä – impulsiivisesta Cupheadista ja tolkummasta Mugmanistä. Valitettavasti samaa ei kuitenkaan voida sanoa käsikirjoituksen osalta. Audiovisuaaliseen antiin hoppu ei siis vaikuta vaikuttaneen. 62 162393_.indd 62 162393_.indd 62 29.9.2022 17.54.50 29.9.2022 17.54.50. Toivon mukaan jatkoa ei tarvitse tälläkään kertaa odottaa kauaa, mutta laadun varmistamiseksi olisin valmis odottamaan muutaman kuukauden pidempäänkin. Etenkin Demonit irti!, jossa vihtahousu yrittää vielä viimeisen kerran anastaa Cupheadin sielun itselleen eritasoisten demonilaumojen avulla, sisältää huikeaa huumoritykitystä alusta loppuun. Nämä kun tuntuvat nousevan lähes poikkeuksetta kauden kohokohdiksi. Toki tarkkasilmäinen katsoja saattaa huomata muutamissa jaksoissa tiettyjen kuvien kierrätystä. Edellinen kausi päättyi todelliseen cli hangeriin, joten ainakin meidän perheessämme jatkoa odotettiin innolla. Toivottavasti kolmoskausi tulee pian. Sarjan aloituksessa Cuphead hävisi sielunsa Pirulle ja vanha kehno yritti periä velkaa pitkin kautta, mikä piti jännitettä yllä. Valtaosa toisesta kaudesta koostuu yksittäisjaksoista, joiden laatu vaihtelee valitettavan paljon. Markus Rojola THE CUPHEAD SHOW – 2. Kakkoskaudella tähän ei voi luottaa lainkaan. On kuitenkin myönnettävä, että visuaaliset kikat eivät – yksittäisiä oivalluksia lukuun ottamatta – onnistu enää pullauttamaan silmiä yhtä kauas päästä kuin ensimmäisellä kaudella. Ensimmäisellä kaudella Cupheadin ja Mugmanin teoilla tuntui aina olevan seurauksensa, jotka ilmenivät enemmän tai vähemmän yllättävillä tavoilla. ix tilasi The Cuphead Show’ta alun perin 36 jaksoa. Asiaa on varmasti auttanut se, että Cuphead-pelistä on voinut vapaasti ammentaa inspiraatiota etenkin hahmogallerian suhteen. Julkaisija: Net. Kakkoskaudelle ei valitettavasti ole onnistuttu – tai edes yritetty – rakentaa samankaltaista draaman kaarta. Ykköskauden cli hanger ratkaistaan heti ensimmäisessä jaksossa. Yllättäen odotus ei osoittautunutkaan kovin pitkäksi. Koska jatkuvuutta on kuitenkin pidetty aiemmin yllä, merkittäviltä tuntuvien juonenkäänteiden ratkaisematta jättäminen aiheuttaa pienoisen pettymyksen joka ikinen kerta. Piru kämpillä Jatkuvuuden puute näkyy ikävästi myös toisella tapaa. Osa sivuhahmojen suomenkielisistä ääninäyttelijöistä on vaihtunut kausien välissä. Silmän aatokset Fleischer Studiosin ja Disneyn 1930-luvun piirroselokuvia mukaileva rakeinen animaatiotyyli ja Ego Plumin samaa aikakautta henkivät sävellykset tukevat edelleen hienosti toisiaan. Ensi-ihastuksen aiheuttaman huuman kun voi kokea vain kerran. Näkyykö nopea aikataulu lopputuloksessa vai onnistuvatko tekijät pitämään ensimmäisen kauden tason yllä. Mukana on muutama erinomainen kertomus, kuten kaksi kertaa muita jaksoja pidempi Meriseikkailu sekä tavanomaistakin näyttävämpi Makeat houkutukset. ix Pituus: 13 noin 12–24 minuutin mittaista jaksoa Sarjan luojat: Chad Moldenhauer, Jared Moldenhauer, David Wasson Rooleissa: Tru Valentino / Tuomas Uusitalo, Frank Todaro / Juha Varis, Joe Hanna / Antti Pääkkönen, Luke Millington Drake / Kris Gummerus, Grey DeLisle / Anna Asunta Ikäraja: Sopii kaikille (Net. Kolmestatoista jaksosta koostuva kakkoskausi julkaistiin vain puoli vuotta ensimmäisen jälkeen. Jeeki 8-v: Oli aika hyvä, paitsi jäi liian jännään kohtaan. Net. Paronitar von Bon Bon on yksi kakkoskauden herkullisimmista hahmoista. Salaa merille Vaikka ensimmäinen kausi koostui enimmäkseen yksittäisistä jaksoista, joista kukin kertoi oman tarinansa, taustalla eteni kuitenkin laajempi tarinakokonaisuus. Jatkuvajuonisen kerronnan puuttuminen pistää ikävästi merkille niissä muutamassa jaksossa, jossa ykköskaudelta tutut hahmot – pääasiassa alati epätoivoisemmaksi käyvä Piru sekä petollisen hurmaava neiti Malja – tekevät paluun. S yksyllä 2017 julkaistuun run ’n’ gun -räiskintätasohyppely Cupheadiin (Pelit 11/2017, 85 p.) perustuvan The Cuphead Show’n ensimmäinen kausi (Pelit 04/2022, 4/5 kuppia) ilmestyi Net. Koska toisto on kuitenkin yksi komiikan peruspilareista, tekijät selviävät kierrätyksestä pääasiassa puhtain paperein. tunnerekisterissä. Esimerkiksi edellä mainitun ja muuten mainion Makeat houkutukset -jakson lopussa sankarikaksikko vaikuttaa olevan pahemmassa pulassa kuin koskaan, mutta seuraavan jakson alussa asiaan ei edes viitata. ix) KOHDEYLEISÖN KOMMENTIT Jaani 8-v: Pidin enemmän kuin edellisestä kaudesta, koska mukana oli enemmän pelihahmoja. Vika ei piile niinkään piirroksissa kuin katsojan HEIVATAANKO KUPPI. Normaalitilaan palaaminen jaksojen välillä on sinänsä tuttua The Cuphead Show’ta innoittaneista animaatiosta. Rajoituksilla on tapana ruokkia luovuutta ja The Cuphead Show’n kuvittajat ovat onnistuneet kääntämään rajallisen aikataulun aiheuttamat ongelmat vahvuuksiksi. Jos suunnitelmat eivät ole muuttuneet, tulossa on yhdestätoista jaksosta koostuva kolmas kausi. KAUSI The Cuphead Show tekee pikaisen paluun, mutta vetoaako sarjan veitikkamainen huumori edelleen
Hektisyyden helpottaessa rauhallisemmat kohtaukset Davidin, Lucyn ja muiden hahmojen välillä saavat erityisen merkityksen. Myönnettäköön, että nopea tempo, lähestulkoon karikatyyrimäiset hahmomallit ja rohkea värien käyttö tuntuvat aluksi luotaantyöntäviltä, mutta tekijöiden valitsemaan visuaaliseen ilmeeseen sopeutuu ensimmäisen jakson aikana. Asenne ennen kaikkea Jakso jaksolta on yhä helpompi arvostaa sitä, miten vastustamattomasti tapahtumat etenevät. Nämä nimet kertovat epäilemättä jotain animefaneille. Sen jälkeen piirteisiin ei kiinnittänyt enää huomiota – ei ainakaan kielteisessä merkityksessä. Johtoportaaseen kuuluva Rafa. Se on kuitenkin kerrottu niin taitavasti, että se tuntuu ehdottomasti kokemisen arvoiselta. Cyberpunk 2077:n maailmassa kukaan ei ansaitse kaunista kuolemaa. Sarjan tekijät tuntevat lähdemateriaalinsa. Tästä kuuluu kunnia samaistuttavalle päähahmolle, laajalle hahmokaartille, keskittyneelle kerronnalle sekä nopeatahtiselle juonenkuljetukselle. Jan Bartkowicz, joka irtisanoutui CD Projekt Rediltä ennen sarjan valmistumista, on kertonut olevansa katkera siitä, että hänen osallisuuttaan tarinan luomiseen on vähätelty ja hän joutui taistelemaan saadakseen nimensä lisätyksi lopputeksteihin. Elä aina reunalla David Martinez on kasvanut Night Cityn slummeissa. Lähdemateriaalia ei kuitenkaan kannata lukea sarjan viaksi. N et. Vaihtoehtojen ollessa vähissä nuori mies päättää muokata kehoaan edistyneellä sotilasteknologialla. Onnettomuuden seurauksena David menettää kaiken, jolla on hänelle merkitystä. Tyyli ennen tarkoitusta CD Projekt Red on ollut vahvasti mukana sarjan luomisessa. Jaki on toiminut sarjan tuottajana ja tarinaa ovat olleet luomassa Noiturija Cyberpunk-sarjakuvia kirjoittanut Bartosz Sztybor, pelin markkinoinnista vastannut ?ukasz Ludkowski sekä kahta viimeisintä Noituri-peliä kirjoittanut Jan Bartkowicz. Kyseessä on nimittäin CD Projekt Redin Cyberpunk 2077, joka julkaistiin pahasti keskeneräisenä joulukuussa 2020. ixin uutuusanimaatio Cyberpunk: Edgerunners perustuu hittipeliin, mutta se ei ole mikään varsinainen myyntivaltti. Tämä ei tarkoita, että hiljaisiin hetkiin ei kiinnitettäisi huomiota. Sarjan animoinnista on vastannut kuitenkin japanilainen Studio Trigger, joka tunnetaan parhaiten anime-elokuvasta Promare (2019) sekä animesarjoista Kill la Kill (2013–2014), Little Witch Academia (2017) ja BNA: Brand New Animal (2020). Jaki Ohjaaja: Hiroyuki Imaishi Kirjoittajat: Bartosz Sztybor, Jan Bartkowicz, ?ukasz Ludkowski, Masahiko Otsuka, Yoshiki Usa Rooleissa: Kenn / Zach Aguilar, Aoi Y?ki / Emi Lo, Tomoyo Kurosawa / Alex Cazares, Kazuhiko Inoue / Giancarlo Esposito Ikäraja: 16 Edgerunners sijoittuu samaan maailmaan kuin Cyberpunk 2077, mutta muutamista yhteisistä teemoista huolimatta niiden kuvaamat tapahtumat eivät missään vaiheessa risteä keskenään. Yhteydet muodostuvat laajempien kokonaisuuksien sijaan yksityiskohdista, kuten kaupunkia asuttavista jengeistä, sanastosta, hakkerointikuvauksista, musiikeista sekä äänitehosteista, kuten puhelimen soittoäänestä. 63 162706_.indd 63 162706_.indd 63 29.9.2022 21.15.01 29.9.2022 21.15.01. Visuaalisen tyylin kineettisyydestä hyötyvät eniten toimintakohtaukset – onhan Davidin ensimmäinen kyberosa yliluonnollisen nopeuden suova Sandevistan – mutta se tuo oman lisänsä myös kerrontaan. Edgerunners vaikuttaa ensisilmäyksellä kylmäveriseltä tarinalta kyberpunkkareista, jotka sotkeutuvat megakorporaatioiden väliseen sotaan. Ajan myötä kävi myös selväksi, miten hienosti hahmojen ulkoasut heijastelevat näiden persoonallisuuksia. Jos olet vieraillut Night Cityssä aiemmin, se nopeuttaa maailmaan sopeutumista, mutta ensikertalaistenkaan ei kannata pelätä jakkaamista sisään. Ohjaajana on toiminut yksi studion perustajista, Hiroyuki Imashi. ix Pituus: 10 noin 24 minuutin mittaista jaksoa Sarjan luoja: Rafa. Pian tämän jälkeen hän törmää joukkoon edgerunnereita, kyberajan palkkasotureita, jotka uneksivat Davidin tavoin jättävänsä jälkensä maailmaan. Esimerkiksi Davidin isähahmona toimiva Maine näyttäytyy valtavan kokonsa puolesta vakaana kuin vuori. Useimpien jaksojen kohdalla on vaikea olla yllättymättä siitä, miten nopeasti lopputekstit rävähtävät ruutuun. Toimintakohtausten väkivaltaisuus hätkähdyttää, mutta sopii sarjan tematiikkaan. Night City tarjosi upeat puitteet synkän tulevaisuuden tutkimiselle. Juonta kuljetetaan nimittäin todella sujuvasti. Pohjimmiltaan se on surumielinen kertomus ihmisyydestä ja yhteyden kaipuusta. Kuorta halkovat kyberneettiset lisäykset paljastavat kuitenkin tämän sisäisen haurauden. Markus Rojola CYBERPUNK: EDGERUNNERS Cyberpunk 2077:n maailmaan sijoittuva animaatiosarja Edgerunners seisoo ylväänä omilla jaloillaan. Heidän tarinansa ei ole kaikkein omaperäisin. Net. Vaikka pelissä riitti ongelmia (itse lakkasin laskemasta kaatumiskertoja viidenkymmenen jälkeen), sen kuvaama maailma ei lukeutunut niihin. Edgerunners on hieno tulkinta Cyberpunk 2077:n maailmasta ja sitä voi huoletta suositella jokaiselle kyberpunkkarille. Edgerunners toimii uutena, kymmenen jakson mittaisena tutkimusmatkana Cyberpunk 2077:n maailmaan ja vie katsojan Night Cityn sykkeeseen monella tapaa peliä onnistuneemmin. Lähestulkoon kaikki sarjassa nähdyt tapahtumapaikat löytyvät myös pelistä ja taustalla vilahtelee toistuvasti tuttuja kasvoja. Asioista, jotka pelaajat huomaavat häiritsemättä niitä, jotka eivät ole Night Cityssä aiemmin vierailleet. Tarinan keskipisteeksi nousee Davidin ja hakkeri Lucyn välinen suhde. Mieleni tekisi kirjoittaa jotain myös lolitamaisesta Beccasta, joka on yksi sarjan vetovoimaisimmista hahmoista, mutta Pikku Kakkonen varoitti jo kauan sitten liikkumasta heikoilla jäillä. Eikä Night City tunne sääliä. Vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta teinipoika on onnistunut pääsemään megakorporaatio Arasakan oppilaitokseen yksinhuoltajaäitinsä uurastuksen ansiosta. Kenties niiden pitäisi sanoa jotain meille muillekin, sillä studio on tehnyt erinomaista työtä Edgerunnersin parissa. Pikemminkin päinvastoin
Kyseessä on WSOY:n tämän syksyn sarjakuvallinen suursatsaus: yli 400-sivuinen REPULLINEN RUUTUJA tuore eurooppalainen fantasiasarja, jota kirjan takakannessa verrataan tv-sarja Game of Thronesiin. Sarjakuvafestareilta tulee aina ostettua roima repullinen sarjakuvauutuuksia. Mujusen ystävätärtä ammutaan kadulla, ja Mujunen alkaa ratkoa ampumisen taustoja. Tervetuloa vaatimatTomaan peliluolaani! Tässä seinusTalla näetTe uusimMan pelikoneeni! ehkä ensi kerralla saamMe jo käynnisTetTyä koneenkin... Hän käsittelee tarinassaan keskiaikaista herruutta ja modernia tasa-arvoa fantasiaan verhottuna yhtä hienosti kuin Aisopos ihmisyyden ongelmia omana aikanaan. Homma etenee Kukon kuvittamana turhia konstailematta ja loppuu tyylikkäästi supisuomalaiseen silakkareseptiin. Päähenkilö on prinsessa, jolta anastetaan isäkuninkaan kuoltua valta. 64 162496_.indd 64 162496_.indd 64 29.9.2022 17.15.56 29.9.2022 17.15.56. Kuvantekijänä sarjan piirtäjä, ranskalainen vuonna 1972 syntynyt Cyril Pedrosa on huikea. • Pedrosa, Moreil: Kulta-aika, WSOY 2022, 416 sivua, hinta noin 35 euroa • Fred: Filemon – Epäuskoisen retki, Story house Egmont 2022, 56 sivua, hinta noin 15 euroa • Bagge, Kukko: Mujunen 2 – Marius, Zum Teufel 2022, 96 sivua, hinta noin 15 euroa Wallu RUUDUN TAKAA PELAAVAT klassikko Mujusessa ollaan ikuisuuskysymysten äärellä. Kulta-aika-sarjastakin voin valita tämän jutun kuvitukseksi minkä kuvan vain, ja aina kuva on huolella harkittu, tasapainoinen, mielenkiintoinen ja lopuksi vielä silmää hivelevän kaunis. Ällikällä lyöty Ja eurooppalaisen sarjakuvan määrä repussani lisääntyi heti seuraavalla myyntipisteellä, kun Egmontin BD-sarjan tuorein tulokas, Fredin umpihullu Filemon, tarttui haaviini. Epäuskoisen retki -niminen albumi sisältää absurdia koheltamista kolmen tarinan verran. Kulta-ajan on kirjoittanut ranskalainen Roxanne Moreil (s. (Erityiskehut romaanisarjan tyylikkäistä kansista Jussi Kaakiselle, sellaisia tämä sarjissarjakin olisi kaivannut.) Mariuksessa eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa ja ihmisiä vainotaan ketä mistäkin syystä. V uotuiset Helsingin sarjakuvafestivaalit pidettiin Suvilahden alueella Kattilahallin ja Tiivistämön tiloissa syyskuun alussa. Alkaa valtataistelu, jossa valtaa havittelevat kaikki kynnelle kykenevät. 1987). Verta, verikyyneliä ja fantasiaa riittää. Tässä MaailMankuulu tietokonepelimesTari johdatTaa seurueensa pelien innosTavaan maailMaan. Tänä vuonna reppuni täyttyikin ääriään myöten ja sisältö oli painavaa. Vertaus on kyllä ontuva, vaikka molemmissa tarinoissa taistellaan vallasta ja mielikuvitusmaailman herruudesta, Kulta-aika peittoaa mennen tullen Game of Thronesin visuaalisuudellaan ja tarinan inhimillisyydellä. Tarina tuntuu kenties lapsekkaalta, mutta hyvän sadun tapaan se jää mieleen ja onhan siihen kätketty opetuskin. Mitä siis Kulta-ajasta opimme: Euroopassa tehdään edelleen maailman parhaat sarjakuvat. Prinsessa Tilda on tyylikäs ilmestys. Suuresta koostaan huolimatta kirja tuntuu korulta – herkästi särkyvältä, arvokkaalta. Sarjakuvan kulta-aika Syksyn aikana olen jo ehtinyt lukea ja kirjoittaa paksusta Pakanat-kirjasta, Altanin Kolumbuksesta ja joukkorahoitetusta Eternautista, joten ne eivät nyt tarttuneet matkaani, mutta Pedrosan ja Moreilin järkälemäinen Kulta-aika reppuuni solahti ja sen melkein jo täyttikin. Tuoreessa (ja minulle numeroa liian isossa) puupäähatussani palloilin alueella tuttuja tapaillen ja uutuuksia myyntitiskeiltä bongaillen. Filemon löytää itsensä oudoista paikoista. Osataan sitä meilläkin. Sanoisin, että aivan päätöntä menoa, mutta kun alpparin nimikkotarinassa Filemon hukkaa hetkeksi ruumiinsa ja seikkailee sarjassa pelkkänä päänä, olen sanaton. Sarjan sankari Väinö Mujunen on entinen Valtiollisen poliisin (Valpo) ylietsivä, ja hän on tuttu paitsi tämän sarjissarjan aiemmasta osasta (Harmaa susi, 2016) myös kuudesta Baggen kirjoittamasta suorasanaisesta Mujus-romaanista. Mujunen Suomesta Reppuun mahtui vielä monta mukavaa sarjista, mutta nostetaan tässä vielä esille yksi kotimainen dekkariuutuus: Aapo Kukon ja Tapani Baggen yhteistyönä syntynyt toinen Mujunen-sarjakuvaromaani nimeltään Marius. Siinä on klassisen satukirjan lumoa, mutta aikuiseen makuun. Omakustanteet ja pienlehdet ovat tietysti aina kiinnostavia – niissähän on sarjakuvan tulevaisuus – mutta jostain syystä vanhojen ja vakiintuneiden kustantajien tarjonta tuntui tänä vuonna erityisen onnistuneelta
70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa, ennen big boxeja, pelejä julkaistiin muovipussissa levykkeen ja ohjekirjan kera. Jopa kaltaiseni amatööri on törmännyt useita kertoja italialaiseen valokuvaajaan ja pelikeräilijään Enrico Ricciardiin, ja myös keskustellut hänen kanssaan. Todellisia hintoja toteutuneiden kauppojen avulla seuraava PriceCharting-sivusto (https://www.pricecharting.com/) ilmoittaa esimerkiksi täydellisen Chrono Triggerin hinnaksi 750 euroa, kun se vielä vuonna 2019 oli alle jo sinänsä kovat 200 euroa. Lisäksi Ricciardi kehuskeli yhteyksillään pelialan legendoihin, kuten John Romeroon, jakaen somessa kuvia itsestään illallisilta legendojen kanssa. Näistä kuuluisimpia ovat muun muassa Ultima-sarjan luojan Richard Garriottin ensimmäinen peli Akalabeth tai Sierran perustajan Roberta Williamsin ensimmäinen peli Mystery House. VILLE WIKSTRÖM 65 162392_.indd 65 162392_.indd 65 29.9.2022 17.14.41 29.9.2022 17.14.41. Vanhojen, muovipussissa myytyjen pelien aitoutta on vaikea varmistaa, sillä osa niistä tehtiin kirjaimellisesti pelintekijöiden keittiössä. Onneksi muinaisuuksia pääsee pelaamaan emulaattoreilla tai uusintajulkaisuilla, joiden hankkimiseen ei tarvitse laittaa asuntoa pantiksi. Monet SNESja Mega Drive -pelit ovat karanneet tavallisen harrastajan ulottumattomiin. Tällaisista harvinaisuuksista saa maksaa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Täydellinen Nintendo 64 -kokoelma on ihan mahdollista kerätä, mutta miten täydellisyys onnistuu vaikka Amigalla. Myös PSOneja Saturn-aikakauden pelit ovat kovassa nosteessa, vai miltä 400 euroa Playstationin Castlevania: Symphony of the Nightista kuulostaa. Tarkempi selvittely osoitti kansilehden olevan painetun italialaiselle luksuspaperille, jota pieni oregonilainen kustantaja tuskin olisi käyttänyt 80-luvun alussa. Luottamus ja sen pettäminen PC Big Box -keräilijöillä on melko pienet piirit. Olikin melkoinen järkytys, kun tämä yksi yhteisön tukipilareista paljastui huijariksi. Italialaiselta ostetuissa peleissä alkoi löytyä epäilyttäviä tekijöitä. Pelistä ei tiedetä olevan yhtään ainoaa alkuperäistä kopiota olemassa, ei edes sen tekijällä. Suurin osa PC big boxeista maksaa silti pikkuhiluja konsoliveljiinsä verrattuna. Tietokonepelien keräily on hankalampaa myös käytännön syistä, sillä naavapartojen rakastamat isot pahvilaatikot (big box) vievät tolkuttomasti tilaa kompakteihin konsolipeleihin verrattuna. Eräs keräilijä oli ostanut megaharvinaisuuden Ricciardilta ja oli tekemässä palvelusta kaikille harrastajille eli toimittamassa siitä kopiota Internet Archiveen säilytettäväksi digitaalisena tuleville sukupolville. Tämä rovio tuskin lämmittää hänen huijaamiaan keräilijöitä, sillä kaikkien myytyjen väärennettyjen pelien arvoksi oli arvioitu noin 100 000 dollaria. Ricciardilta saaduissa kappaleissa oli havaittu pieniä epäilyttäviä yksityiskohtia, kuten käsin leikatun näköisiä tarroja tai muovipussien ripustusreikiä, mutta vertailukohdan puuttuessa aitouden varmistaminen oli lähes mahdotonta. Entäpä äärimmäisen harvinaisten PC-pelien kohdalla. ANTIIKKIA, ANTIIKKIA: KERÄILIJÄT KIIPELISSÄ Kun raha liikkuu, väärentäjät heräävät. Aina kun rahasummat kasvavat tarpeeksi suuriksi, on otettava väärennöksen mahdollisuus huomioon – myös rakkaassa retropeliharrastuksessamme. Piraattiversio on kuitenkin kierrossa. Projektin myötä paljastui, että levykkeellä oli kräkätty versio pelistä. Suosittelen aina suhtautumaan keräilyyn nautintona, ei sijoituksena. Ricciardin omassa toiminnassa on kuitenkin toistuvia epäilyttäviä piirteitä. Varhaisten kotimikrojen maailmassa on useita haluttuja pelisarjoja, kuten Lucasartsin tai Sierran klassikot, puhumattakaan Ultimoista, jotka ovat olleet jo pitkään hinnoissaan. Vyyhti purkautui lopulta äärimmäisen harvinaisen Apple II -roolipeli The Chambers of Xenobian vuoksi. Vaikka monen mielestä 1980tai 1990-luku oli vasta hetki sitten, on noista peliharrastuksen kultavuosista aikaa. Eivät kaikki pelit tietenkään ole satojen eurojen arvoisia, mutta halutuimmista klassikoista saa maksaa itsensä kipeäksi etenkin ohjekirjoineen ja paketteineen. Mitä kauemmas historiaan mennään, alkaa arvoa tietenkin kertyä. Ricciardi ilmoitti lopettavansa pelien keräilyn ja pyytäneensä vaimoaan polttamaan yli 500 pelin kokoelmansa sitten kun hänestä aika jättää. Pian useamman muun pelin, kuten Akalabethin, kohdalla löytyi selkeitä väärennöksen merkkejä alkaen vaikka printtauksen laadusta. Kokoelman aitoudesta ei toki ole enää mitään takeita. Tietääkö kukaan edes, mitä kaikkea vanhoille tietokoneille on julkaistu. Konsoleilla kiinakopiot ovat pitkään kiusanneet markkinoita, mutta niiden erottaminen aidosta onnistuu viimeistään piirilevyä tarkastelemalla. Hei, olen Ville ja keräilen retropelejä! (SALI: Hei, Ville!) P elikeräily on suosittua, monet retropeliharrastajat haluavat kokoelmiinsa juuri lapsuutensa suosikit tai muuten vain laitteen arvostetuimmat yksilöt. Kuplan puhkeamista on odotettu, mutta esimerkiksi NES-peleistä maksetaan edelleen kasvavia summia. Useat korkean profiilin keräilijät ympäri maailmaan pitivät Ricciardia asiantuntijana ja ystävänään. Hänellä oli tapana jakaa kuvia erittäin vaikuttavasta Ultima-kokoelmastaan, johon sisältyi muun muassa useita eri versioita Akalabethista. Viimeiset pari vuotta hinnat ovat kautta linjan nousseet jopa satoja prosentteja. Hän osallistui jopa peliaiheisten tietokirjojen tekemiseen muun muassa kuvamateriaalia toimittamalla. Kasarija ysäripelit ovat jo lähes antiikkia, ja se näkyy hinnoissa. Ja ainakin osassa väärennöksistä levykkeet olivat tyhjiä. Harrastusta vai bisnestä. Tietokonepelaajien kuplassa Konsolipeleillä on jo pitkään ollut innokkaita keräilijöitä, sillä kokonaisuudet ovat helpommin hallittavissa. Ars Technica -sivuston haastattelema Ricciardi kiistää syyllistyneensä muuhun kuin yhteen muovipussin vaihtamiseen. Tyypillisesti Ricciardi tarjoaa pelit hyvään hintaan, koska ”minusta juuri sinä ansaitset tämän” ja pyysi pitämään kaupat salassa muilta keräilijöiltä ”kateuden välttämiseksi”
9.11. LOKAKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 MARRASKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 JOULUKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 MONSTERMANIA Hirviöt ovat loppuvuoden ison budjetin videopelien yhteinen teema. God of War: Ragnarök (PS4/5) Kolmen vuoden Fimbul-talvi on vähitellen loppumassa – Ragnarök on tulossa! Kratos ja hänen teini-ikäinen poikansa Atreus pyrkivät estämään maailmanlopun, mutta mutkia matkaan aiheuttaa muun muassa ukkosenjumala Thor, joka on jokseenkin vihainen puoliveljensä Baldurin kuoleman johdosta. 2.12. Lee pyrkii hyödyntämään vaarallista miljöötä taisteluissa sitkeitä ja voimakkaita mutantteja vastaan. MARRASKUUTA. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 9. Kolme uutta aloitus-Pokémonia ovat Sprigatito, Fuecoco ja Quaxly. Pokémon Scarlet ja Violet (Switch) Pakko kerätä ne kaikki. TULOSSA 66 161974_.indd 66 161974_.indd 66 29.9.2022 16.36.02 29.9.2022 16.36.02. Norjalaista ja skandinaavista mytologiaa hyödyntävässä toimintaseikkailussa kaksikko kohtaa muitakin viikinkipantheonin jumalia. 18.11. Scarletin ja Violetin Pokémon-metsästys sijoittuu Paldean alueelle, joka pohjautuu löyhästi Espanjan niemimaahan – avoimessa maailmassa urbaanien alueiden ja maaseudun välillä ei ole siirtymiä. Tavanomaisen Pokémon-salien pomojen päihittämisen ohella päätarinaksi saa valita jättipokejen jahtaamista tai kapinallisen Team Starin höykyttämistä. Glen ”Dead Space” Schofieldin ohjaamassa kauhuseikkailussa Black Ironin vanki Jacob Lee joutuu keskelle ihmisalienien hyökkäystä. The Callisto Protocol (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Vangit halutaan mieluiten kauas sivistyksestä ja vuonna 2320 heitä ahdetaan United Jupiter Companyn operoimaan Black Iron -vankilasiirtokuntaan Jupiterin Kallistokuussa
30.11. Dan Abnettin kirjoittamassa tarinassa ryhmä inkvisiittoriagentteja tutkii potentiaalista Kaaoksen vaikutusta Atoma Primen Tertiumissa. Eeppisessä mättöbaletissa Bayonetta kontrolloi apuun kutsuttuja demoneja suoraan tai fuusioituu niiden kanssa ja käyttää spesiaalimagiaa. Gotham Knights (PC, PS5, Xbox Series S/X) Mitä tapahtuu Gotham Citylle ilman Batmania. Onko rikollisilla vapaapäivä tai pikemminkin -yö. Toimintaropen päivät vietetään Belfryn tukikohdassa, yöt kaduilla roistoja mätkimässä. Bayonetta 3 (Switch) Silmälasipäinen kuumisnoita Bayonetta matkustaa pyssykorkkarit paukkuen Thulen saarelle, jossa hän aikoo estää useita maailmoja uhkaavan Singulariteetin aikeet. 28.10. Elämysratamaiseen yksinpeliin ja tiimipelimuotoihin luvataan aikaisempaa realistisempaa tekoälyalgoritmia – terroristeja ja suurrikollisia likvidoi tuttujen naamojen ohella Meksikon erikoisjoukkojen upseeri Alejandro Vargas ja yksityisen sotilasfirman komentaja Philip Graves. Nelikko pyörii rikollisten otteessa kärvistelevässä Gotham Cityssä – käytössä on erilaisia ajokkeja, kuten Bat-prätkä. Vermintidetiimin kehittämässä toimintaräimeessä neljän pelaajan ryhmä kurmottaa hirviölaumojen aaltoja, kerää lootit ja boostaa sankarien aseita ja ominaisuuksia – tuliaseet ovat Vermintidea vahvemmassa roolissa. Värikkäässä ja absurdissa scifi-maailmassa palkkionmetsästäjä pelastaa ihmisiä muukalaisten huumekartellin käsistä. Call of Duty: Modern Warfare II (PC, PS4/5, Xbox One/Series S/X) Räiskintäfanien loppuvuosi alkaa perinteisesti uudella Call of Dutylla. 28.10. Groteskia Garmantuousia ja hänen jengiään kurmotetaan koomisilla gatliaaneilla – antropomorfisilla puhuvilla aseotuksilla. High on Life (PC, Xbox One/Series S/X) Rick and Mortyn ja Solar Oppositesin parissa työskennelleen Justin Roilandin seuraava viihdepläjäys on humoristinen biopunk-räiskintä High on Life. 67 161974_.indd 67 161974_.indd 67 29.9.2022 16.36.48 29.9.2022 16.36.48. 13.12. Mättövoittoisessa tehtävässä jeesaavat muun muassa Bayonetan vaihtoehtoiset muodot ja punkahtava noitaharjoittelija Viola. Ei suinkaan, sillä päivystysvuorossa ovat sankarit Nightwing, Batgirl, Robin ja Red Hood. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 21.10. Teknisellä puolella parannetaan vesija ajoneuvomekaniikkoja. Warhammer 40,000: Darktide (PC) Viillä, murjo, sahaa tai ammu, sama se, kunhan Kaaoksen kätyrit pysähtyvät
161975_.indd 68 161975_.indd 68 29.9.2022 16.34.43 29.9.2022 16.34.43. VKO 2022-45 60 93 54 -2 20 9 TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa INTOHIMONA HYVÄ KUVA JA ÄÄNI hifimaailma.fi/tilaa hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. PAL
11,90 € VANHAT KUNNON SEIKKAILU . 161968_.indd 1 161968_.indd 1 29.9.2022 16.46.39 29.9.2022 16.46.39. NBA 2K23 MARANELLON ORIN SUITSISSA F1 MANAGER 2022 OSUU MAALIIN SPLATOON 3 HILPEÄÄ HALLOWEENIA! KRYPTANVARTIJAN KAUHUPELIVALINNAT VUOSIKYMMENIÄ ODOTETTU SUURSEIKKAILU M u in a is se ik k a ilu id e n p a lu u . NYKYSODAN KAUNIIT KASVOT CALL OF DUTY: MODERN WARFARE II REGIMENTS INDIEPELIEN KUOLEMATON UUSKLASSIKKO IMMORTALITY AVARUUSSEIKKAILU VAI SEKOILU. H a llo w e e n S p e c ia l . SPACE QUESTISTA SPACE VENTUREEN MAKSAISITKO MARKKASEN. S p la to o n 3 9/2 02 2 Lokakuu 2022