G o d o f W a r: R a g n a rö k . 12,90 € LIHAKSIKKAAT LOKA 177013_.indd 1 177013_.indd 1 26.9.2024 15.03.42 26.9.2024 15.03.42. ULTRAMARIINIVÄKIVALTA EEPPISET FLOPIT CONCORDD ROOLIPELI SUOMESTA WHISPERS IN THE MOSS VIIMEIN PÄÄOSASSA THE LEGEND OF ZELDA: ECHOES OF WISDOM PELIT PASSISSA DIABLO IV: SEASON OF THE INFERNAL HORDES APINAN RAIVOLLA WUKONG: BLACK MYTH JUMALIEN LOPPUSOTA GOD OF WAR: RAGNARÖK SUPER ASTRO BOT S p a ce M a rin e 2 . C o n co rd 9/2 02 4 Lokakuu 2024
www.fokusmediatilaus.. /pelit Kaupallinen johtaja Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr?. vuosikerta, 11 numeroa vuodessa Päätoimittaja: Tuukka Grönholm, tuukka.gronholm@fokusmedia.. Avustajat: Jussi Forelius, Petri Heikkinen, Lassi Hietala, Toni Hilden, Tuomas Honkala, Heikki Hurme, Antti Ilomäki, Risto Karinkanta, Juha Kerätär, Iikka Kivi, Heli Koponen, Jukka Koskela, Juho Kuorikoski, Juha Kuosmanen, Aleksi Kuutio, Antero Kyyhky, Lassi Lapintie, Mikko Lehtola, Markus Lukkarinen, Jussi Mattila, Aleksandr Manzos, Marko Mäkinen, Tuomo Nyrhilä, Santeri Oksanen, Samu Ollila, Juho Penttilä, Pekko Pistokoski, Markus Rojola, Kriina Rytkönen, Jouni Utriainen, Harri Vaalio, Ilja Varha, Riku Vihervirta, Juha-Pekka Viljanen, Ville Wikström 18 24 Space Marine 2 Black Myth: Wukong Ajassa 5 Pääkirjoitus: Pro-meininki Tuukka Grönholm 6 Elämää pienempiä videopelejä Jussi Mattila 10 Condordin lyhyt lento Markus Rojola 12 Uhanalaisten pelien puolesta Jukka Koskela 15 NNirvi: Aave paremmista ajoista NNirvi 62 Kiven Kovat Halloween-pikkupelit Iikka Kivi 64 Ruudun takaa Wallu 66 Tulossa Petri Heikkinen Pelit 16 Helldivers 2 Tuukka Grönholm 18 Space Marine 2 Tuukka Grönholm 21 The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom Riku Vihervirta 22 God of War: Ragnarök NNirvi 24 Black Myth: Wukong Toni Hilden 27 Star Wars: Outlaws Marko Mäkinen & Markus Rojola 30 Chivalry II Iikka Kivi 32 Astro Bot Lassi Hietala & Markus Rojola 36 Zenless Zone Zero & Honkai: Star Rail Juha Kerätär 2 177014_.indd 2 177014_.indd 2 26.9.2024 15.43.01 26.9.2024 15.43.01. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia Asiakaspalvelu www.fokusmedia.. /asiakaspalvelu 343 numero 33. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.pelit.. AD: Isma Valkama, isma.valkama@fokusmedia.. Toimituspäällikkö: Niko Nirvi, nnirvi@fokusmedia.
22 21 10 32 52 22 God of War: Ragnarök Condord Astro Bot 38 Super Monkey Ball Banana Rumble Petri Heikkinen 40 Intravenous 2 Antti Eronen 43 Whispers in the Moss Ville Wikström 44 The Legend Of Heroes: Trails Into Reverie Juha Kuosmanen 46 Immortals of Aveum Iikka Kivi 47 Diablo IV: Season of the Infernal Hordes JNirvi 48 Test Drive Unlimited Solar Crown Petri Heikkinen 50 Sins of a Solar Empire 2 Samu Ollila 52 Uboat Anti Ilomäki 55 Space Crew: Legendary Edition Nnirvi 56 Strategic Command WWII: War in the Paci. c Juha-Pekka Viljanen 58 KARDS + Covert Operations Petri Heikkinen 60 Into The Radius VR Antti Eronen 65 Tiebreak Markus Rojola Teemat Testoja estrogeeniä 16 Helldivers 2 Tuukka Grönholm 18 Space Marine 2 Tuukka Grönholm 22 God of War: Ragnarök NNirvi 27 Star Wars: Outlaws Marko Mäkinen & Markus Rojola 30 Chivalry II Iikka Kivi Apinat reuhaa 24 Black Myth: Wukong Toni Hilden 38 Super Monkey Ball Banana Rumble Petri Heikkinen Se toinen maailmansota 52 Uboat Anti Ilomäki 56 Strategic Command WWII: War in the Paci. c Juha-Pekka Viljanen 58 KARDS + Covert Operations Petri Heikkinen 3 177014_.indd 3 177014_.indd 3 26.9.2024 15.43.10 26.9.2024 15.43.10
TILAA OMASI : hifimaailma.fi/tilaa ELÄMYKSIÄ KOTISOHVALLE hifimaailma.fi/tilaa HIFIMAAILMA ESITTELEE UUSIMMAT TUOTTEET, TESTAA, VERTAILEE, RAPORTOI JA NEUVOO. 177015_.indd 4 177015_.indd 4 26.9.2024 13.12.01 26.9.2024 13.12.01
PS5 Pro -hinnoittelu osaltaan vinkkaa, etPRO-MEININKI YKSI ON JOUKOSTA POISSA Pelit-lehden alkuvuosien avustaja Joona Vainio on kuollut. Toki Sony myös näkee PS5 Pron premiumtuotteena, se on suorituskykyisempi ja kalliimpi versio konsolista, josta kansa ostaa halvemman karvalakkimallin. fat, fortnitet, callofdutyt, getarit ja robloxit keikkuvat kärjessä myös Sonyn pelatuimpien pelien listalla vuodesta toiseen. Moderneista diginatiivipuheista huolimatta ihmiset osaavat käyttää teknisistä laitteista oikeasti vain puhelinta, eivätkä tunne yhtään sen paremmin tekniikkaa kuin 80-luvulla. Nyt prosessorista ja näytönohjaimesta kerrottiin vain nimi ja prosentuaalinen suorituskykyero perusversioon. Toki pöytäkoneeseen joutuu ostamaan monitorin erikseen. Kone on päivitetty ja parannettu versio nykyisestä PS5-konsolista, sillä Prossa on alkuperäistä enemmän tehoa ja kehittyneempi tuki säteenseurannalle. PÄÄKIRJOITUS S yyskuussa Sony kertoi sen, mikä oli jo kaikkien tiedossa. PS5 Pro julkaistaan marraskuun 7. Hän työskenteli AD:na useissa eri lehdissä. Toistaiseksi on kuljettu juuri samassa aikataulussa kuin ennakkoon on odotettu. Prota ei ole tarkoitettu konsolin esiostajille vaan niille, joille se on pääasiallinen pelikone. Samoja pelejä pelataan kauemmin kuin ennen. rmojen laskelmissa yhtä konsolia kohden myydään vähemmän pelejä kuin vuosituhannen alussa. Vaikka tietokonetta ei kokoaisi itse, löysin heti pari alekokoonpanoa hintahaarukasta isojenkin ketjujen tarjonnasta. päivä. Tasaisen vauhdin taulukolla PS6 olisi tulossa noin 2028. Ennen Pelit-lehden avustamista Vainio toimitti ja kuvitti roolipeleihin erikoistunutta Seikkailija-lehteä 80-luvun lopussa. Hinta oli korkeampi kuin yleisö ennakkoon odotti. Se vaikutti osaltaan siihen, miten roolipelin maailma Suomessa nähtiin ja koettiin. 5 177016_.indd 5 177016_.indd 5 26.9.2024 16.52.24 26.9.2024 16.52.24. Samat . Cyberpunkin lisäksi Vainio osallistui myös AD&Dja Twilight 2000 -roolipelien ja niistä julkaistujen kirjojen suomennoksiin. Myös konsolimaailmassa pelatuimpien pelien kärki on hyvin staattinen. Ainoa yllätys oli hinta. Nettipelien pelaamiseen tarvitaan PlayStation Plus -jäsenyys, joten pelkällä konsolin hinnalla ei pääse pelaamaan edes free-to-play-pelejä, mikä auttaa Sonyn kassaa, mutta tekee PC:n käytöstä vähän houkuttelevampaa. Toinen selkeä muutos menneeseen on, että vielä PS3-aikaan Sony julkisti uudet laitteensa aina speksit edellä. Jos hintaan laskee vielä erikseen myytävän PS5 Pron levyaseman päälle, ollaan jo helposti PC-hinnoissa. tä Sony on lopullisesti luopumassa vanhasta ajatuksesta, että halvan konsolin valmistuskustannukset korvattaisiin peliostoksilla. Roolipelipiireissä Vainio muistetaan parhaiten Cyberpunk 2020 -roolipelin suomennoksestaan, mihin hän kehitti pelimaailmaan sopivan humoristisen katukielen, joka otti vaikutteita slangista. Vainio oli kuollessaan 54-vuotias. Se näkyy myös tilastoissa, sillä markkina-analyysi. 800 euroa on myös raja, jossa pelikelpoiset PC alkavat tulla vastaan, eikä konsolin ostoa pysty enää perustelemaan halpana vaihtoehtona. Noin 800 euron hintalappu näkyi sekä pelaajien nettikommenteissa että pörssimarkkinoiden ensireaktiona, eli Sonyn kurssin laskuna. PS5 Pron hinta ja kysyntä eivät ole pelimarkkinoiden kannalta epäolennaisia, sillä laitteen menekki vaikuttaa osaltaan siihen, millä rytmillä Sony tuo seuraavan sukupolven konsolinsa markkinoille. Se kertoo myös siitä, että Sony tuntee yleisönsä
Surkein esimerkki on varmasti vuoden 1982 E.T. oppien arkkityyppi. Floppaajien listalta löytyy paljon hyväksi tunnettuja pelejä, mutta tunnustettu klassikkokin voi . 6 177544_.indd 6 177544_.indd 6 26.9.2024 19.54.08 26.9.2024 19.54.08. Legendan mukaan Atari hautasi E.T:n ja muiden myymättömien pelien kasetteja 700 000 kappaletta Alamorgon kaatopaikalle, New Meksikoon. the Extra-Terrestrial, kaikkien peli. Evolven hippaleikkiin tosin ansaitusti. ja peliteollisuuden lama pakottivat Atarin lopulta myymään yhtiön kolikkopelipuolen 1983 ja vuosikymmen myöhemmin alamäki loppui konkurssiin. oppaajien käsittely on mahdotonta, joten olen noukkinut esiin mielenkiintoisimpia tapauksia. Concord tuli ja meni, mutta pelimaailmaan mahtuu muitakin katastrofaalisia maahansyöksyjä. Poikkeuksellisia ovat kuitenkin suuren rahan peliprojektit, joiden epäonnistuessa rahalliset vahingot ovat hurjia. Luotettavia myyntilukuja pimitettiin ahkerasti, jotta julkaisijat pystyivät vakuuttamaan tyytyväisyyttään pelaajamäärien tippuessa rajusti ensimmäisten kuukausien aikana. Kriitikoiden ylistämät, maailman parhaiden pelien listoille nousseet ja legendaariseen maineeseen nousseet seikkailupelit olivat liian kalliita tekijöilleen. Kolmososan kehitys jumitti aina vuoteen 2019 asti, eikä peli ollut odotuksen arvoinen. E.T. Pelipainoksen viidestä miljoonasta kappaleesta saatiin kaupaksi noin 1,5 miljoonaa kasettia. Epäsymmetriset moninpelit, joissa muutama vahva hahmo taisteli laumaa heikompia pelihahmoja vastaan, oli tuore idea 2010-luvun puolivälissä. Osa pettyneistä asiakkaista tosin palautti pelin takaisin kauppaan, mikä ei ollut ihme, sillä E.T:tä pidetään yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista peleistä. E.T. Usein maksavat asiakkaat eivät tajua pelintekijän visiota tai pelistudio ei tunne kohdeyleisöään. Lopulta Titanfall kuihtui bugiseksi, huijareiden kansoittamaksi moninpelin raadoksi ja Evolven serverit sammutettiin kokonaan. Vanhoilla, hyvilläkään ideoilla ei aina päästä positiiviseen tulokseen. Painos oli ylimitoitettu, koska elokuvalisenssistä maksettiin 21 miljoonaa dollaria ja rahat piti saada takaisin. tiedä mitä hiekka peittää Epärealistiset aikataulut ja myyntiodotukset ovat koituneet usean pelin kohtaloksi. Toisinaan uudet ja hienot pelimuodot eivät ota tulta alleen. Genren tienraivaajat, erinomainen robottiräime Titanfall (2014) ja hirviönmetsästys Evolve (2015) myivät aluksi lupaavaan tahtiin, kunnes yleisö kyllästyi. Vuonna 2014 huhut saivat vahvistuksen, kun ELÄMÄÄ PIENEMPIÄ VIDEOPELEJÄ Jussi Mattila Shenmue sai kehuja, mutta ei niillä elä. O nnistua voi hyvällä pelillä ja kovilla myyntimäärillä, mutta epäonneen on useita erilaisia reittejä. opata myynniltään, kuten kävi aikoinaan Shenmuelle (1999) ja Shenmue II:lle (2001). Aikoinaan ennätyksiä rikkoneet pelibudjetit riistäytyivät käsistä, eivätkä myynnit koskaan riittäneet nostamaan pelejä plussan PELITEOLLISUUDEN ERIKOISET EPÄONNISTUMISET 1 puolelle. Flopanneista moninpeleistä esimerkiksi Anthem (2019) ja tuore Concord saivat moitteita muun muassa geneerisyydestä ja omien ideoiden puutteesta. Elokuvan noustua suurhitiksi Atari 2600 -peliä kehitettiin kiireessä joulumyyntejä varten. Se pitää aina kaivaa esille, kirjaimellisesti. Kaikkien
Marvelin vastine DC:n Deathstroke-hahmolle, Deadpool, on neljännen seinän romuttava rääväsuinen mutantti. Monotonisuuden katkaisevat onneksi kekseliäät hetket, jolloin hypitään Deadpoolin ajatuskuplien päällä, vaihdetaan peligenreä tai vaikka etsitään irronnutta kättä, että päähenkilö voisi vääntää nuppinsa oikeaan asentoon. Ensimmäisen Deadpool-elokuvan aikoihin 2015 peli palasi hetkeksi myyntiin, mutta vedettiin todennäköisesti lopullisesti kaupoista 2017. Lisenssin umpeuduttua surkeasti myynyt Deadpool vedettiin muiden Marvel-pelien mukana pois nettikaupoista vain vajaa vuosi ilmestymisensä jälkeen. Deadpool & Wolverine -elokuvan hypen vanavedessä pelin avaamattomasta, hyväkuntoisesta PS4-versiosta on maksettu jopa 390 euroa. opeista. Taistelu on rämpyttämistä, persoonattomia rivivihollisia ei ole kovin montaa erilaista, eikä haastettakaan löydy. Jossain välissä Deadpoolin alkutaivalta uutisoitiin pelin budjetin olleen 100 miljoonaa dollaria, eli saman verran kuin esimerkiksi Grand Theft Auto IV:n budjetti. Korkein pyydetty hinta on ollut 49 000 euroa, mutta kohde poistettiin myynnistä melko nopeasti. Atari: Game Over -dokumentin kuvauksien yhteydessä Alamorgon kaiken kokeneesta kompostista kaivettiin osa peleistä esille. Vuonna 2013 ilmestyneessä Deadpool-pelissä surullisen pellen hahmo on enää pelkkä pelle, jonka sekoilu tuhoaa pelin juonen tahallisesti ja tahattomasti. Pelin vahvuus ja heikkous on kaikenkattava kaaos, joka aluksi järkyttää, sitten viihdyttää, kunnes siihen turtuu ja kyllästyy, vaikka Deadpool on armollisesti vain reilut seitsemän tuntia pitkä. Laadussa näin suuri budjetti ei näy millään tavalla, iso osa vierailevista Marvel-hahmoista on suoraan B-sarjan lisenssiosastolta, sekä isoin tähtikin on ”vain” Unchartedista tuttu ääninäyttelijä Nolan North. Lukuun uskottiin, vaikka kukaan ei tunnu tietävän, mistä se löytyi tai mihin se perustui. Humoristinen, mutta pohjimmiltaan synkkä ja masentunut hahmo nousi kovaan suosioon sarjakuvien ja elokuvien menestyksen myötä. Tällaista kokemusta ei muualta saa! Teknisesti Deadpool ei ole keskivertoa kummempi. Tissija pippelivitsit ovat tärkeämpiä kuin tarinankerronta, logiikka ja järki. Kulttimaine on tosin ansaittu, sillä peli piehtaroi omassa tyhmyydessään. Sekoilua sekoilun vuoksi Jos rakastetun elokuva-avaruusolion peli oli pettymys, osattiin sitä myöhemminkin mokata suositun hahmon kanssa. 7 177544_.indd 7 177544_.indd 7 26.9.2024 19.54.18 26.9.2024 19.54.18. Pelin Deadpool itsekin arvioi vitsinä budjetin ylittyneen reippaasti jo 7,5 miljoonan kohdalla. Tämän takia fyysinen levyversio on nykyään keräilyharvinaisuus, jonka hintaa nostavat menestyneet elokuvat. Hahmon nimikkopeliä on pidetty 11 vuoden ajan yhtenä kaikkien aikojen peli
PELITEOLLISUUDEN ERIKOISET EPÄONNISTUMISET 1 8 177544_.indd 8 177544_.indd 8 26.9.2024 19.54.27 26.9.2024 19.54.27. Maxin ronskiin menoon lisättiin monen kauhuksi suojaräiskintää. Max Payne puolestaan palaa lähivuosina vanhoihin hyviin aikoihin Remedyn tekemillä kahden ensimmäisen osan uusioversioilla, mutta neljättä peliä tuskin on enää koskaan tulossa. Lopputulos ei ollut samanlainen genreä kehittänyt pioneeri kuin aiemmat osat, mutta Max Payne 3 oli silti loistava, kriitikoiden ylistämä teos. Kehityksestä vastannut Rockstar päätti myös uudistaa pelisarjaa rankalla kädellä. Töiden aloitusajankohtaa ei ole tiedossa, mutta valmista oli tarkoitus olla vuonna 2009. Ympäristöihin, fysiikanmallinnukseen ja grafiikkaan käytettiin kunnolla aikaa ja rahaa. Epäonnistumisen mahdollisuus leijaili ilmassa alusta asti. Valitettavasti ostava yleisö ei innostunut ja myynnit jäivät hyvin laimeiksi. Maxin luovan tauon aikana räiskintäpelit olivat kehittyneet edelleen Gears of Warien ja kumppaneiden noustessa valokeilaan. Peli oli silti valtava epäonnistuminen, mutta ei kuitenkaan historiallisen kova sellainen, toisin kuin seuraava suomalaisille tuttu peli. Maxin känniörvellys Brasiliassa aiheutti Rockstarille niin kovan krapulan, että studio keskittyy yhä edelleenkin vain ydinosaamiseensa eli GTAja Red Dead Redemption -pelisarjoihin. Toisen kuukauden jälkeen Rockstarin omistanut Take-Two Interactive raportoi Max Payne 3:n ja erinomaisen Spec Ops: The Linen surkeiden myyntimäärien olleen syyllisiä vuoden ensimmäisen neljänneksen 110 miljoonan dollarin liiketappioon. Ensimmäisellä viikolla kaupoissa oli tarjolla kolmen miljoonan kappaleen erä, mutta esimerkiksi kuukaudessa USA:n myyntiä oli vain 440 000 kappaletta. Maxin naama muokattiin jo toisen kerran uusiksi, eivätkä fanit pitäneet oudon näköisestä kaljupäästä. Räiskintä toteutettiin kerrankin niin viimeisen päälle kuin kökkökontrolleista tuttu Rockstar osasi, kirjaimellisesti jokaista ruudulla lentänyttä luotia myöten. Pelit-lehdenkin arvosanat liikkuivat välillä 82–90 pistettä neljällä suositteluleimalla. Menestyksen myötä Max Paynen oikeudet myytiin Rockstarille, joka puolestaan palkkasi Remedyn kehittämään jatko-osan, Max Payne 2:n (2003). Poissa olivat kahden ensimmäisen Maxin kirjoittanut Sam Lake ja muut suomalaiset tekijät. Markkinat alkoivat olla jo täynnä räiskintäpelejä, pelaajien sotaväsymys nosti jo päätään. 100 miljoonan dollarin budjetti näkyi viimeistelyssä. Kolme vuotta myöhästynyt julkaisu tapahtui viimein 2012. Bändi nimeltä HEALTH sävelsi koko pelin musiikit niin hyvin, että se poiki orkesterille lisää töitä GTA:n ja Cyberpunk 2077:n parissa. Deadpool & Wolverinen kunniaksi Marvelin lisenssipelien johtotehtäviä aiemmin hoitanut Chris Baker viimein murskasi ”varman tiedon” tämän vuoden heinäkuussa Twitterissä. Max kuitenkin kipuili ja kolmosen traileriakin saatiin odottaa aina vuoteen 2011. Aluksi päähenkilön ääninäyttelijänkin ilmoitettiin vaihtuvan, mutta myöhemmin Rockstar sentään ymmärsi palauttaa Maxin rooliin James McCaffreyn. Talvinen New York sai väistyä aurinkoisen Brasilian stereotyyppisen köyhän São Paulo -suurkaupungin tieltä. Hänen mukaansa pelin budjetti ei ollut lähelläkään 100 miljoonaa, mutta hän jätti oikean luvun mysteeriksi. Nyt sattuu kolmannen kerran Ensimmäinen Max Payne (2001) oli suomalaisen Remedyn valtava hitti, joka oli oman aikansa suunnannäyttäjä räiskintäpeligenressä ja on myynyt yli 4 miljoonaa kappaletta. Kakkososa oli myös arvostelumenestys ja genreä eteenpäin puskenut laatupeli, mutta myynnit jäivät ennusteista, vaikka flopin puolelle ei vielä luisuttukaan. Joka tapauksessa Max Payne 3:n kanssa ei pidetty kiirettä
APB kertoo lainvalvojien ja rikollisten kaupunkisodasta, jossa kummankaan osapuolen ei tarvitse noudattaa lakia. Kehityksen aikana laatupainetta ei pidetty yllä, mutta johto väitetysti laskeskeli silti jo tulevia pelin tuottoja World of Warcraftin rahavirroista innostuneina. Tekijätiimin syväkurkut vuotivat julkisuuteen huhuja leväperäisestä työnjohdosta. Räiskintä ja autoilu tuntuivat epätarkoilta ja epävakailta, mikä on kuolemansynti Grand Theft Auton henkisissä peleissä. Kahdeksan kuukautta myöhemmin Realtime Worlds -studio meni konkurssiin, pelin serverit sammuivat ja APB myytiin K2 Networkille. Toimiva konsepti, surkea toteutus Rockstarin hiekkalaatikkotehtaalla leikit onnistuivat yli odotusten. Hypetetyn pelin pariin löysi vain joitain tuhansia pelaajia, mikä oli muutama nolla vähemmän mitä tarvittiin pelin pitämiseksi hengissä. Esimerkiksi osumapisteitä ei viitsitty kehittää, eli pääosuma teki yhtä paljon vahinkoa kuin varpaaseen tähtääminen. Julkaisun jälkeen kävi nopeasti selväksi, että peli oli vielä keskeneräinen. opanneet pelikonsolit ja -härpäkkeet. APB kehitettiin viiden vuoden aikana ja päällepäin kaikki sujui lupaavasti. Kaupungin kolmesta alueesta yksi on aina rauhallinen shoppailuja seurustelualue. Studion ensimmäinen peli, Crackdown (2007), oli hitti hiekkalaatikkoräiskintä. Kaupungin koko sekä tekemisen ja sisällön määrä jäivät liian pieniksi näin isolle idealle. Pelien myyntien epäonnistuessa rahaa palaa ja miljoonat haihtuvat ilmaan, mutta pahempaa on luvassa ensi kerralla, kun käsittelyyn otetaan . Grand Theft Auto V:n moninpeliksi vuonna 2013 julkaistu GTA Online on valtava hitti, joka on arvioiden mukaan tuottanut tähän päivään mennessä yli 8,5 miljardia dollaria. GTA Online ei kuitenkaan ole lajissaan ensimmäinen ison rahan yritys tuoda grandtheftautomainen rikollinen kaupunkikaaos moninpelimuotoon. Kahdeksankymmenen pelaajan instansseissa muodostetaan ryhmiä, jotka taistelevat toisiaan vastaan erilaisissa tehtävissä. Kahdella muulla alueella räiskitään vain tehtävissä tai jos paikalle sattuu kovalla maineella varustettu etsintäkuulutettu rosvo. Hyvät myynnit loivat pesämunan, jonka avulla David Jones pystyi keskittymään kaikkein kunnianhimoisimpaan peliprojektiinsa, verkkopeliin APB: All Points Bulletin. David Jonesille ja kumppaneille ilmeisesti riitti, että pelin osa-alueet toimivat, riippumatta siitä, olivatko ne hyvässä tai viihdyttävässä kunnossa. Rosvot saavat tehtäväkseen ryöstää liikkeen, poliisit yrittävät estää sen ja niin edelleen. Julkaisun jälkeisen, poikkeuksellisen kohutun arvosteluiden embargon päätyttyä MUITA SUURIA TAPPIOITA TEHNEITÄ PELEJÄ Babylon’s Fall (2022) Battlecruiser 3000AD (1996) Beyond Good & Evil (2003) Brütal Legend (2009) Conker’s Bad Fur Day (2001) Daikatana (1998) Dominion: Storm Over Gift 3 (1998) Duke Nukem Forever (2011) EarthBound (1994) Epic Mickey 2: The Power of Two (2012) Grim Fandango (1998) Jazz Jackrabbit 2 (1998) Kingdoms of Amalur: Reckoning (2012) The Lamplighters League (2023) The Last Express (1997) MadWorld (2009) Mario & Luigi: Bowser’s Inside Story + Bowser Jr.’s Journey (2019) Marvel vs. Capcom: In. All Points Bulletin missasi pointtinsa ja sai bulletin. K2 Network päivitti ja julkaisi pelin uudelleen free-to-play-mallilla vuonna 2011. 9 177544_.indd 9 177544_.indd 9 26.9.2024 19.55.06 26.9.2024 19.55.06. nite (2017) Okami (2006) The Osu! Tatakae! Ouendan series (2005) Overkill’s The Walking Dead (2018) Psychonauts (2005) Skylanders: Imaginators (2016) Sonic Boom: Rise of Lyric / Shattered Crystal (2014) Sonic Runners (2015) Suicide Squad: Kill The Justice League (2024) Sunset (2015) System Shock 2 (1999) Uru: Ages Beyond Myst (2003) Warhammer: Age of Sigmar – Realms of Ruin (2023) huonot arvosanat levisivät julkisuuteen (Pelit 7/10 70 p.). Lemmingsin ja GTA:n alkuperäinen luoja, David Jones, lähti GTA 2:n jälkeen Rockstarilta ja perusti Realtime Worlds -studion vuonna 2002. Tuotot ovat olleet niin messeviä, että Rockstar väitetysti perui vitosen yksinpelilisäosat laajentaakseen moninpeliä. Vuonna 2019 Unit Games osti oikeudet tulossa olevaan APB-mobiilipeliin, eli GTA Onlinen miljardit houkuttelevat edelleen yrittäjiä samalle hiekkalaatikolle. Lopulta David Jones sai kerättyä vaikuttavan 104–105 miljoonan budjetin alkuperäiselle ”GTA Onlinelleen”. Pelinhaku oikutteli. Tavoitteena oli GTA:n ja MMO-pelien parhaiden, hauskojen puolien yhdistäminen kaikkien aikojen monipuolisimpiin hahmonluontimahdollisuuksiin. Suuret puheet, lupaava konsepti sekä innokas pöhinä pelin ympärillä houkuttelivat sijoittajan toisensa perään ottamaan rahallisesti osaa projektiin. APB: Reloadedin konsoliversiot tapettiin vasta tänä vuonna, mutta PC-versio on edelleen pelattavissa
SteamDB:n mukaan Concordilla oli korkeimmillaan 697 yhtäaikaista pelaajaa. Mitä Concordin vastaanotto ja myynnistä poistuminen kertoo AAA-julkaisijoiden odotuksista, peleille asetetuista vaatimuksista ja pelaamisen kulttuurista. Pyytämällä rahaa etukäteen Concord karkotti valtaosan kohdeyleisöstään laimentaen samalla intoa niiltä pelaajilta, jotka olisivat olleet valmiita sijoittamaan siihen rahaa. Harvaa pelaajaa kuitenkaan kiinnostaa aloittaa pelaamista pänttäämällä tekstiseiniä. Kaikesta väriloistosta huolimatta freegunnereiksi kutsuttujen hahmojen ulkoasuja pidettiin tylsinä ja geneerisinä. Alkuperäisestä ideasta huolimatta peli ei kuitenkaan vaikuttanut tarjoavan mitään uutta ja ennennäkemätöntä. Toinen tekijä on pelin alkukesästä esitelty hahmogalleria. Painavin syy Concordin epäonnistumiseen lienee maksullisuus. Ostajille luvattiin rahat takaisin ja servereiden kerrottiin sulkeutuvan kolme vuorokautta myöhemmin. Päätin antaa pelille mahdollisuuden vasta, kun se oli jo ehditty vetää myynnistä ja valtaosin myynnistä vetämisen vuoksi. Viimeisen viiden vuoden aikana suurinta suosiota moninpeliräiskijöiden joukossa ovat nauttineet Fortniten (2017) ja Call of Duty: Warzonen (2020) kaltaiset battle royalet. Mitä on sankariräiskintä ilman mieleenpainuvia sankareita. M oninpeliammuskelu Concordin elokuinen julkaisu ei olisi voinut kehnommin sujua. Budjetin arvioitiin olevan 200 miljoonan dollarin luokkaa. Liiallinen miellyttämisenhalu ja varman päälle pelaaminen haiskahtivat epätoivolta, joka aiheutti voimakkaan torjuntareaktion. Sankaripaukuttelun elinkaari jäi kahden viikon mittaiseksi, minkä täytyy lähennellä jonkin sortin ennätystä. Firewalk Studios kehitti peliä kahdeksan vuotta, ohjaajana toimi Destiny 2:sta vastannut Ryan Ellis. Ympäristöt olivat Pelaamisen hienoudet paljastavan tutoriaalin puutetta yritettiin paikata luettavalla lorella. Reilu viikko julkaisun jälkeen yhtiö ilmoitti poistaneensa Concordin myynnistä. Free-toplay-mallissa rahoitus hoituu kausipasseista, aseskineistä ja muusta kosmeettisesta sälästä kerättävillä mikromaksuilla. Vaikka ilmaiseksi pelaava enemmistö ei tuota suoraa voittoa, laaja pelaajakanta houkuttelee asiakkaita ja riittävän suuresta massasta osa on valmiita sijoittamaan peliin satoja tai jopa tuhansia euroja. Vaikka hinnaksi ilmoitettiin ”vain” 40 euroa tavanomaisen 70 euron sijaan, valtaosaa Concordin kilpailijoista saa pelata ilmaiseksi. Vahingonilo on paras ilo. Ennakkotietojen mukaan kaiken piti olla kunnossa. Lähtölaskenta alkaa En kadu hetkeäkään Concordin parissa viettämästäni ajasta. Oli mielikuvana sitten Star Wars -animaation taustahahmot tai Temusta tilatut Guardians of the Galaxy -lelut, pääpointti on, että kirjava joukko ei herättänyt pelaajien mielenkiintoa. Pelaamatta paskaa -porukan valituksesta huolimatta sankariräiskintä oli laadukkaasti toteutettu. Kyse ei siis ollut liian tiukasta aikataulusta, kokemuksen puutteesta, rajallisesta budjetista tai puutteellisesta markkinoinnista, jotka ovat yleisimmät syyt pelien epäonnistumiselle. 10 177541_.indd 10 177541_.indd 10 26.9.2024 19.29.56 26.9.2024 19.29.56. Oli ikävä todistaa pelaajien ilakoivan pelin floppaamisesta, kun kyse on samalla 170 henkilöä työllistävän studion kohtalosta. Kun veikkaukset heikosta menestyksestä osoittautuivat todeksi, ilmiö alkoi ruokkia itseään. Yksi isoimmista lienee pelin pitkä kehityskaari, jonka aikana Overwatchin menestyksen innoittamat sankariräiskinnät ehtivät mennä muodista. Concord ei vain vedonnut pelaajiin. Kiinnostavinta Concordissa ei ollut pelin sisältö, vaan kuinka vähän pelaajat pelistä välittivät ja miten nöyryyttäviä myyntiluvut olivat Sonyn kannalta. Vertailuna puoli vuotta aikaisemmin julkaistu Helldivers 2 keräsi julkaisuviikollaan 400 000 samanaikaista pelaajaa ja samaa lajityyppiä edustava, mutta kaksi vuotta aikaisemmin julkaistu Overwatch 2 ylittää edelleen toistuvasti 50 000 pelaajan rajan. Kun halvalla sai Katastrofimaiseen julkaisuun ei ole yhtä ainoaa syytä. Nolo epäonnistuminen aiheutti laajaa huvitusta pelaajien keskuudessa. Concordin olisi voinut teoriassa kuvitella vetoavaan pelaajiin, jotka ovat kyllästyneet loputtomiin jatko-osiin ja kausipassien tuputukseen. TARINOITA MAAILMANLOPUN LAIDALTA CONCORDIN TUHO JA NOUSU Julkaisija Sony ei miettinyt seuraavaa siirtoaan pitkään. Toisaalta syyllistyin itsekin välinpitämättömyyteen. Arvioiden mukaan Concordia myytiin ainoastaan 25 000 kappaletta, ja tämä luku sisältää sekä PCettä PS5-versiot. Julkaisupäivän lähestyessä pelaajat ryhtyivät jakamaan Concordia pilkkaavia meemejä. Markus Rojola Viimeinen lento, niin hieno, niin hento
kaikkien aikojen tavoitelluimmista trophyista. Kullakin hahmolla oli ainutlaatuiset vahvuutensa ja heikkoutensa eikä yksikään tuntunut turhalta lisäykseltä joukkoon. askoistakin saattaa syntyä jotain fantastista. Yhdessä jakamiaan hetkiä. Pelaajayhteisö tuntui kääntyvän peliä vastaan yhtenäisenä liikkeenä. Kuinka noloa olisi epäonnistua kahdesti yhdellä ainoalla pelillä. Haasteesta huolimatta toista sataa pelaajaa päätti kokeilla onneaan. Virtuaalipystiä epätoivoisesti jahtaavien uurastukselle on helppo naureskella. Samalla se kuitenkin tarkoitti myös, ettei mekaniikoista uupunut syvyyttä. Muiden nukkuessa porukan johtaja valvoi ja käynnisti pelihaun jokaisen ottelun jälkeen. Concordin kaltaiset pelit, jotka eivät herätä välitöntä innostusta, ovat lähestulkoon mahdottomassa asemassa. ”Se on kuvottavaa. Vuosien työ vaikuttaa tällä hetkellä valuneen hukkaan, eikä epäonnistuminen olisi voinut sattua pahempaan aikaan. Eläviä legendoja jokainen. Mikäli pelaaja oli jo valmiiksi ehtinyt nousta tasolle 35, platinan saavuttaminen olisi ideaaliolosuhteissa mahdollista. Concordin hahmot nähdään seuraavaksi Amazon Primeen joulukuussa ilmestyvässä animaatiosarjassa Secret Level, jonka jokainen jakso perustuu eri peliin. Emokeiju It-Z:stä en saanut otetta, mutta otin hahmolta sen verran useasti pataani, ettei vika piillyt hahmossa. Se ei ole tervettä […] Kofeiini kuitenkin auttaa ja itsepäisenä paskiaisena olen yhä motivoitunut.” Muiden kannustus auttoi myös jaksamaan. Eikä unen ja ravinnon tarvettakaan voinut kokonaan jättää huomiotta. 72 tunnin platinajahdin jälkeen on kuitenkin selvää, että . Concordilla ei ollut etunaan esimerkiksi loppuvuodesta julkaistavan Marvel Rivalsin kaltaista valmista fanipohjaa. Pilkkaviestit siivottiin nopeasti pois näkyvistä. Kummankin nykytilanne todistaa myös, että pelaajat ovat valmiita antamaan valheelliset lupaukset anteeksi, kunhan ne lunastetaan lopulta. Hypen merkitys on ainoastaan kasvanut viimeisten vuosien aikana. Concord ei noussut vuoden suosikkipelieni joukkoon, mutta mikään ei myöskään aiheuttanut myötähäpeää, ja viihdyin freegunnerina mainiosti parinkymmenen tunnin ajan. Yhteishenki pysyi vahvana loppuun saakka. Yksi kertoi käyneensä suihkussa PS Portal -käsikonsolin kanssa. Tulevien teosten on onnistuttava voittamaan pelaajat puolelleen välittömästi. Häviäminen ei haitannut, koska voittamisesta saatu bonus oli lähestulkoon merkityksetön. Käyttäjät kehittivät parissa tunnissa taktiikan nopeimmasta tavasta kerätä kokemuspisteitä. Pelaajien välinen yhteistyö osoittautui ensiarvoiseksi platinajahdissa. Kellon tikittäessä kohti nollaa useat foorumilaiset – sekä platinan jo saavuttaneet että kaltaiseni pelaajat, joilla ei ollut siihen enää mahdollisuuksia – ilmoittivat jatkavansa pelaamista viimeiseen sekuntiin asti, jotta mahdollisimman monet ehtisivät saavuttaa tavoitteensa. Elävät legendat Osa keskustelijoista teki päivityksiä etenemisestään. Sen seurauksena hahmoihin alkoi kiintyä vasta useamman pelitunnin jälkeen. Tapaus Concord osoittaa, ettei pelkkä hyvän pelin julkaisu enää riitä. klo 20.25 platinan oli ehtinyt saavuttaa 70 pelaajaa. Studion tulevaisuus määräytyy pitkälti sen mukaan, mitä Concordille tapahtuu seuraavaksi. Mitä seuraavaksi. Viimeisimpien tietojen mukaan Concordin ohjannut Ryan Ellis on siirtynyt vähemmän vastuulliseen asemaan ja osa studion työntekijöistä on jo ryhtynyt etsimään muita töitä. Mutta suunnitelmassa on riskinsä. Tai katkeransuloista pettymystä. Tekeekö peli samalla paluun. kauniita, kentät toimivia ja tarinaa edistettiin upeasti animoiduilla välivideoilla. Eniten ongelmia tuotti kunnollisen tutoriaalin puute. Oivallettavaa riitti viime hetkiin saakka. Jotkut pyysivät puolisoitaan, sisariaan ja kämppiksiään tarttumaan ohjaimeen ruokailun tai lyhyiden nokosten ajaksi. Esimerkiksi ketjun luonut CharlesB753 ilmoitti 36 tuntia Sonyn ilmoituksen jälkeen pelanneensa 34 tuntia putkeen. Voitonriemua. les-sivuston keskustelupalstoilla alkoi käydä kuhina. Pelaamisessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse elämysten tavoittelusta ja voin vannoa, ettei yksikään tempaukseen osallistuneista tule koskaan unohtamaan kokemusta. Jos joku erehtyi toteamaan pitävänsä näkemästään, hän sai kuulla olevansa väärässä tai säälittävä fanipoika. Eikä vastaväitteitä sallittu. Sonya epäilemättä kiinnostaa mahdollisuus kuitata mikromaksuilla edes osa pelin aiheuttamista tappioista. Molemmat julkaistiin pahasti keskeneräisinä, mutta onnistuneen markkinoinnin luomat odotukset varmistivat menestyksen. 11 177541_.indd 11 177541_.indd 11 26.9.2024 19.30.25 26.9.2024 19.30.25. Tik-tak, tik-tak… Sonyn ilmoitus sulkea serverit 72 tunnissa sai aikaan mielenkiintoisen ilmiön pelin hankkineiden PS5-pelaajien parissa. Missään ei selitetty esimerkiksi sitä, että hahmon vaihtaminen erän aikana antoi pelaajalle passiivisia etuja. Katsokaa vaikka No Man’s Skyta sekä Cyberpunk 2077:ää. Miellyin eritoten sienihemmo Larkiin, jonka ympäristöön kylvämät rihmastot vahvistivat liittolaisia sekä heikensivät vastapuolen pelaajia. Surullisinta Concordin peruuntumisessa on pelin kehittäneen Firewalk Studiosin kohtalo. Yhteysongelmat, kaatumiset, öisin venyvät jonotusajat sekä yksikin kiusaa tekevä tiimiläinen kuluttivat kuitenkin kallisarvoisia sekunteja. Peli joko unohdetaan vähin äänin tai se tekee paluun jossain vaiheessa (PlayStation Plus -jäsenille) jaettavana ilmaispelinä. Kolmessa vuorokaudessa katoavan pelin Living Legend -platinapystistä tuli välittömästi yksi kaikkien aikojen tavoitelluimmista trophyista. Aloittelijat olivat auttamatta eksyksissä, koska kykyjen haltuun ottaminen vaati runsaasti aikaa. Servereiden sulkeutuessa perjantaina 6.9. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Niissä esiintyvät hahmot kärsivät kiistatta persoonattomuudesta, mutta mainiot mekaniikat paikkasivat puutetta. Tarkka-ampuja Valesta androidi Kypsin kautta Larkiin siirtyminen teki luontaisesti hidasliikkeisestä tattipäästä ripeämmän ja kasvatti kivasti leijuvia ituja ampuvan haulikon kantamaa. Freegunnereiden oli keskityttävä Rivalry-pelimuotoon ja syöksyttävä kuolemaansa välittömästi erän käynnistyttyä lähimmältä kielekkeeltä. PlayStation-pelien sisäisten saavutusten eli trophyjen keräämiseen keskittyvän PSNPro. Nopeasti esiin nousseista epäkohdista (hieman liian verkkainen liikehdintä, tarpeettoman pitkät tauot kuolemien jälkeen, näyttävien erikoishyökkäysten ja/tai viimeistelyliikkeiden puute) valtaosa olisi ollut suhteellisen helppo korjata ajan myötä. Sivustolla jaettuja kokemuksia oli kiehtovaa seurata reaaliajassa. Sony on lakkauttanut viime aikoina useita pelistudioita ja irtisanonut satoja pelintekijöitä
V uoden kiinnostavimpia peleihin liittyviä ilmiöitä on Stop Killing Games -kampanja. Kampanjan mielestä pelien lopulliselle sulkemiselle on olemassa parempia vaihtoehtoja, joita myös jo käytetään. Pelit hirsipuussa Pelien tappamisella tarkoitetaan nyt sitä, kun pelin pyörittämiseen tarkoitetut palvelimet suljetaan, jolloin peliä ei enää voi pelata. Scott oli aiemmin organisoinut kirjekampanjan EA:ta vastaan, mutta ilman tuloksia. Joulukuussa 2023 Ubisoft ilmoitti, että The Crew -serverit suljetaan seuraavan vuoden maaliskuussa ja poisti pelin kaikilta digimyyntialustoilta. Erityisen kitkerän koko jutusta teki, että The Crew’ssa oli jo valmiiksi offline-tila, joten täyssululle olisi ollut vaihtoehtojakin. Kampanja liittyy videopelien ympärillä käytäviin laajempiin keskusteluihin, medioiden säilyttämiseen ja kuluttajansuojaan. Listausten mukaan reilusti yli sata peliä on terminoitu, kuten ensimmäinen Overwatch ja Warhammer 40,000: Eternal Crusade, ja vielä useampi on vaarassa. Jukka Koskela Lopettakaa pelien tappaminen! Mutta kuka sitä tekee, miten ja miksi siitä pitäisi välittää. Sony sentään tarjoaa pahoin flopanneen Concordin ostaneille rahat takaisin, joskin kyseessä on varsin harvalukuinen joukko. Tavoitteenamme on saada viranomaiset tutkimaan tätä toimintaa ja toivottavasti lopettamaan se, koska se on sekä kuluttajansuojan että medioiden säilyttämisen vastaista.” Vaikka Scott toimii kampanjan äänitorvena, jo suomenkielisten verkkosivujen kelvollinen kielioppi paljastaa, ettei kyse ole vain yhden miehen operaatiosta. Ajopelinä se ei kaikkia vakuuttanut kuminauhatekoälyn ja, Mäkisen Markoa lainatakseni, vempulan ajotuntumansa vuoksi. The Crew’n kohtalo korpesi paitsi huomattavasti isompaa pelaajajoukkoa, myös Ross Scottia, joka tunnetaan YouTube-kanava Accursed Farmsin peliaiheisista videoista. Näin tavoitetaan mahdollisimman monta pelaajaa ja tuodaan esille ongelman mittakaavaa: olitpa sitten Suomesta tai Surinamista, näin voi käydä sinullekin. Tämän käytännön laillisuus on maailmanlaajuisesti testaamatta, ja monet hallitukset eivät ole selkeästi säännelleet näitä toimia. Mistä on kyse. Yhdessä pelissä kaikki edellä mainitut syyt toteutuivat. Tämä voisi tarkoittaa yksinpelin pelaamista offline-tilassa tai mahdollisuutta perustaa yksityisiä servereitä moninpeliä varten. Näiden ohessa hän jo vuosikymmenen ajan vastustanut pelien tappamista julkaisijoiden toimesta, pitäen käytäntöä tarpeettomana ja kuluttajan oikeuksien vastaisena. Isot julkaisijat kuten EA, Activision ja Ubisoft ovat ”tappaneet” pelejään jo vuosien ajan. 12 177017_.indd 12 177017_.indd 12 26.9.2024 19.58.03 26.9.2024 19.58.03. Vertailun vuoksi Microsoft ilmoitti jo hyvissä ajoin, että sen ajopeli Forza Horizon 4 tullaan poistamaan myynnistä vuoden 2024 joulukuussa. Esittelen kampanjaa ja sen ympärillä pyörivää keskustelua yleisellä tasolla. En ole tekijänoikeuslain, kuluttajansuojalain tai palvelinteknologian asiantuntija, ja kampanjan tilannekin elää jatkuvasti, joten osa artikkelin tiedoista saattaa jo julkaisuhetkellä olla vanhentunutta. Tästä luonnollisesti nousi meteli pelaajien keskuudessa, mikä näkyi esimerkiksi pelin jatko-osien arvostelupommituksena. Lopettakaa pelien tappaminen! Scottin aloitteesta syntyi Stop Killing Games -kampanja, joka kuvailee ongelmaa ja pyrkimyksiään seuraavasti: ”Yhä useampia videopelejä myydään tavaroina, mutta ne on suunniteltu täysin pelaamattomiksi heti, kun tuki päättyy. The Crew’n myyntilukujen arvioidaan pyörivän lähellä 10 miljoonaa myytyä peliä. Jatkuvan nettiyhteyden vaatiminen myös yksinpeliin ärsytti ja oli enne tulevasta. Teoriassa näin voisi käydä jokaiselle moninpelistä riippuvaiselle pelille, vaikkapa Diabloille III ja IV, Fortnitelle, useammalle Call of Dutylle ja äärimmäisessä kauhuskenaariossa koko Steam-kirjastolle. Aluksi vaatimatonta huomiota herättänyt kampanja nousi elokuun alussa isosti esille, kun siihen liittyvä EU:n virallinen kansalaisaloite avattiin ja keskustelu aiheen ympärillä kiihtyi. Tukea kampanjalle löytyy ympäri maailmaa, minkä ansiosta verkkosivusto on luettavissa yli 20 kielellä esperantoa myöten. Mutta suosikkipelin poismeno antoi hänelle paitsi lisämotivaatiota myös vahvan aseen. Peliä ei kuitenkaan suljeta, ainakaan toistaiseksi, vaan ostajat voivat edelleen jatkaa pelaamista soolona tai moninpelinä. Kiitosta keräsi pelin maailma, johon oli mallinnettu lähes koko USA, toki vähän tiivistettynä, sekä Havaiji ja Alaska pois lukien. Pian sulkemisen jälkeen pelin jo ostaneiltakin katkaistiin pelaaminen, ilman korvausta tai mahdollisuutta pelitiedostojen lataamiseen. Pelin jatko-osakin saattaa olla tuloillaan, jolloin julkaisija haluaa pelaajien siirtyvän siihen. Kruutitynnyrin räjähdys The Crew julkaistiin vuonna 2014, ja se oli kohtalaisen merkittävä tapaus. Serverien sulkemista perustellaan usein palvelimien ylläpidon kustannuksilla, mutta myös tuotemerkkeihin tai musiikkiin liittyvien lisenssioikeuksien päättyminen voivat johtaa lopetukseen. Pelien virallisen tuen jälkeinen säiKampanjan puuhaja puhemies Ross Scott. Näin olisi voitu tehdä The Crew’n kohdallakin. Se oli Ubisoftin kaahailuSTOP KILLING GAMES UHANALAISTEN PELIEN PUOLESTA peli The Crew, ilmiön arkkiherttua Frans Ferdinand. Kun peli päätetään sulkea, tulisi sen ostaneille tarjota jonkinlainen mahdollisuus jatkaa pelaamista
Pelaajat barrikadeille! Tavoitteeseensa SKG-kampanja pyrkii pelaajien joukkovoimalla. Nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita, joilla ei välttämättä ole suurta vaikutusta kenenkään arkielämään. Esimerkiksi Brasiliassa kerätään tällä hetkellä tietoja mahdollista joukkokannetta varten, ja kansallisiin kuluttajasuojaviranomaisiin neuvotaan olemaan yhteydessä. Jos aloite onnistuu keräämään EU:n alueella vähintään miljoona tarkastetusti hyväksyttyä allekirjoitusta, ja aktiivisuus ylittää väkilukuun pohjautuvan minimimäärän vähintään seitsemässä jäsenmaassa, siirtyy aloite EU-komission käsittelyyn. Aiheen ja siitä syntyneen keskustelun taustalla on kaksi periaatetta, jotka mainittiin jo kampanjan tavoitteen kuvauksessa. Pelijulkaisijat kokeilevat kuinka syvälle pystytään menemään ilman seurauksia, ja muu yritysmaailma seuraa kiinnostuneena vieressä. Muitakin maakohtaisia toimintatapoja hyödynnetään. World of Warcraft, Xbox Game Pass ja EA Play muiden muassa toimivat näin, ja niitä myös markkinoidaan palveluina. Työkaluista eniten keskustelua herättäneitä ovat erilaiset kansalaisaloitteet ja vetoomukset maiden hallituksille. Toisessa taktiikassa lyömäaseena on The Crew. Jokaisella on mielipide, ovatko kaikki taideteokset tai varsinkin pelit edes säilyttämisen arvoisia. Ja aivan kuten vanhaa musiikkia tai elokuvia, myös vanhoja pelejä voi pelata ihan vain muistellakseen. Tämä on mahdollista, koska Ubisoft ranskalaisena firmana on yksien maailman tiukimpien kuluttajansuojalakien alainen, ja sen myötä ulkomaalaisillakin asiakkailla on oikeus valittaa ranskalaisten yhtiöiden toimista. Kertaostoksen sijaan peritään jatkuvia kuukausimaksuja. Ohjelmistoyritykset ovat siirtyneet nykyään samaan kuin peliyhtiöt World of Warcraftin myötä 20 vuotta sitten. Kyseessä on unionin virallinen kanava EU-maiden kansalaisten tekemille lakialoitteille. Etenkään jos ne menetetyt pelit eivät koskaan kiinnostaneet. 13 177017_.indd 13 177017_.indd 13 26.9.2024 19.58.06 26.9.2024 19.58.06. The Crew -pelille kävi kylmästi. lyvyys tulisi kampanjan mukaan ottaa huomioon jo kehitysvaiheessa. Päätös ja sen perustelu herättivät yleisössä närää ja kommenteissa mentiin pian henkilökohtaisuuksiin. Kysymys on ajankohtainen, sillä keskuspalvelimista riippuvat ja palvelupohjaiset pelit ovat yhä yleisempiä. Luokitellaanko peli tuotteeksi vai palveluksi. Scottin aiheesta tekemä YouTube-video sai alustalla nopeasti puolelleen niin puolestapuhujia kuin vastustajia. Yhdysvaltoja, tuota korporaatiokulttuurin johtotähteä, puhemies Scott pitää jo melko menetettynä tapauksena, kiitos poliittisen ilmapiirin, joka suosii yhtiöiden etuja kuluttajan kustannuksella. Niitä voidaan toki säilyttää pelin ulkopuolellakin, mutta ne on alun perin tarkoitettu koettavaksi pelin sisällä, mikä ei sulkemisen jälkeen enää ole mahdollista. Myös Kanadassa on käynnissä vastaava aloite aiheesta. Taidetta, tuote vai palvelu. Britanniassa sen sijaan kesällä käydyt ennenaikaiset parlamenttivaalit laittoivat kaikki maan poliittiset kansalaisaloitteet uusiksi. Videopelit ovat oma taidemuotonsa, ja vaikka niitä ei luokittelisikaan taiteeksi, sisältävät ne omaa luotua grafiikkaa ja musiikkia. Suurilla pelijulkaisijoilla ja konsolivalmistajilla on omia livepalveluitaan, joissa kuluttaja sitoutuu maksamaan kuukausittain palvelun käytöstä. Hänen mukaansa aloite voisi tällaisenaan johtaa jopa palvelupohjaisten pelien katoamiseen. Toisin oli The Crew’n kohdalla. Taide ja sen arvo ovat pitkälti henkilökohtaisia. Johtoajatuksena on, että jos yksi merkittävä markkina-alue lain voimalla edellyttää pelijulkaisijoilta toimia, tulevat vastaavat toimet todennäköisesti käyttöön muuallakin. Tämä kieltäytyi, koska piti Scottin videolla lausumaa kommenttia ”poliitikot pitävät helpoista voitoista” kuvottavana. Scott tarjoutui keskustelemaan asiasta Thorin kanssa. Australiassa sellainen on jo onnistuneesti jätetty maan hallitukselle ja etenee tarkemmin tutkittavaksi. Esimerkiksi Steamin palautusja korvauspolitiikka muuttui maailmanlaajuisesti, kun laki alkoi vaatia parempaa Australiassa. Se toinen periaate on yhteiskunnallisesti merkittävämpi, koska siinä käsitellään kuluttajan oikeuksia. Onko pelijulkaisijalla laillista oikeutusta tuhota peli niiltäkin, jotka ovat siitä jo maksaneet. Eivätkä aloitteet ole ainoa ase SKG:n arsenaalissa. Jos ongelmaan puututtaisiin Ranskassa, se voisi heijastua koko EU:n alueelle. Thor taas sai osakseen kritiikkiä, jonka mukaan hän ei olisi ymmärtänyt aloitteen luonnetta tai että hänen kustannuksiin liittyvät vastaväitteensä olisivat liioiteltuja. Pelin ostaneet henkilöt ympäri maailmaa voivat tehdä valituksen Ranskan kuluttajansuojaviranomaiselle, DGCCRF:lle. Isomman yleisön tubettajista ensimmäisenä sanansa sanoi Pirate Software -kanavan Jason ”Thor” Hall, joka kritisoi aloitetta sen epämääräisyyden ja siitä kehittäjille koituvien rasitteiden ja lisäkustannusten vuoksi. Jason ’Thor’ Hall sohaisi mehiläispesää. Näistä filosofisempi koskee taiteen säilyttämistä. Musiikin ja television suoratoistopalvelut ovat jo arkea. Sitä ei markkinoitu palveluna vaan pelinä, ja siitä maksettiin sovittu hinta hankinnan yhteydessä, kuten tuotteesta, ja tuotteen kohdalla voi perustellusti odottaa omistusoikeuden siirtymistä. Scottin mielestä videopelit ovat nyt kuin kanarialintuja kaivoksessa. Sielläkin halukkaat The Crew’n omistajat voivat tehdä ilmoituksen Ranskan viranomaisille, yrittää vedota kauppakomissio FTC:hen, ja levittää tietoisuutta aiheesta. YouTube-draamaa ja kritiikkiä Stop Killing Games -kampanja sai sosiaalisessa mediassa alkuun vaatimattomasti huomiota, mutta kun EU-byrokratian viivästyttämä kansalaisaloite saatiin auki, lensi somekiukaalle täysi kauhallinen. Aloitteista etenkin Euroopan unionin alueella vaikuttava Euroopan kansalaisaloite on kerännyt maailmalla huomiota. Miksi meidän sitten pitäisi välittää jos jotkin videopeli katoavat. Kampanjan puuhaja puhemies Ross Scott
Scott, joka on asunut jo pitkään Puolassa, tietää tämän. Kirjoitushetkellä heistä ei juuri ole kuulunut. Ketään ei tietenkään voi velvoittaa pyörittämään palvelimia tai tukemaan peliä loputtomiin. Kampanjan kotisivuilta, osoitteesta stopkillinggames.com löytyy suora linkki Euroopan kansalaisaloitteen sivuille, sekä tarkat ohjeet sen täyttämiseksi. Käyttäjä puolestaan on tähän suostunut hyväksyessään loppukäyttäjän lisenssisopimuksen eli EULAn. Yksi usein mainituista pointeista on, etteivät pelaajat enää omista pelejään. Yksityiskohdista aletaan vääntää vasta jos aloite menee EU-komissiolle, eikä aloite varmastikaan tule päätymään laiksi sellaisenaan. Aika näyttää Kyse on siis monimutkaisesta kokonaisuudesta. Tähänkin löytyy kampanjasivustolta askelkohtaiset ohjeet. Ensin on otettava yhteyttä Ubisoftin asiakaspalveluun pelin sulkemiseen liittyen, tallentaa siitä todiste, odottaa joko vastausta tai tietty määräaika, ja vasta sen jälkeen voi tehdä ilmoituksen viranomaisille. Jotkut indie-kehittäjät vastustavat aloitetta, toiset kannattavat. Enemmänkin voi tehdä, jos intoa riittää ja omistaa The Crew -pelin mille tahansa alustalle. WoW:in tapaisiin tilauspohjaisiin peleihin mahdollinen laki ei vaikuttaisi lainkaan, eikä itse asiassa yhteenkään jo olemassa olevaan peliin, ainoastaan lain mahdollisen voimaantulon jälkeen tuleviin. Näihin neuvotteluihin osallistuvat kaikki tapauksen osapuolet myös peliteollisuuden edustajat lobbareineen. Scott vastasi aloitteen herättämään kritiikkiin toisella videolla. Se on ehdottomasti katsomisen arvoinen asiasta kiinnostuneille. Tosin ilmoitus DGCCRF:lle vaatii jo vaivannäköä. Miten iso osa kehittäjän nettikoodia pitää julkaista yksityisten servereiden pyörittämistä varten. Opastuksen puutteeseen ei kampanjan haluta kaatuvan. Seuraisiko lain voimaantulosta hyppy porsaanreikään, jossa kaikki pelit olisivat kuukausimaksullisia palveluita. Mutta mitä mieltä pelien kehittäjät ovat kampanjasta ja EU-aloitteesta. Erilaisia mielipiteitä perusteluineen on myös netistä löydettävissä. Kuinka suuria kehittäjille koituvat lisäkustannukset olisivat. 14 177017_.indd 14 177017_.indd 14 26.9.2024 19.58.10 26.9.2024 19.58.10. Scottin kirjekampanjan epäonnistumisesta on otettu opiksi. Kysymyksiä aiheesta riittää, eikä kaikkiin välttämättä löydy yksiselitteistä vastausta, mutta Scottin vastinevideo, Giant FAQ on The European Initiative to Stop Destroying Games, käsittelee näistä kymmeniä yleisimpiä. Pelien kolmikantakeskustelut Kuohunta asian ympärillä ei johdu pelkästä lakialoitteesta. Ainakin yksi taho joka varmasti haluaa tulla siellä kuulluksi, on peli. Niiden johtokunnissa tiedetään hyvin, että varsinainen vääntö lain mahdollisesta syntymisestä ja sanamuodoista alkaa vasta, jos aloite etenee komissiolle. ine-pelimoodin lähitulevaisuudessa. rmojen etuja Euroopassa ajava organisaatio Video Games Europe, jonka jäseniä ovat käytännössä kaikki isot pelijulkaisijat. Kummaltakin sivustolta voi myös seurata aloitteen etenemistä, ja ainakin ensimmäisten parin kuukauden aikana vauhti on ollut hyvää. Kehittäjätaho ei olisi myöskään sulkemisen jälkeen enää vastuussa mistään peliin liittyvästä, kuten päivityksistä tai moderoinnista. Tämän väittämän todenperäisyys, samoin kuin kampanjan menestys ja seuraukset, selviävät vain ajan kanssa. Kampanja aloitteineen onkin rintama lisää laajempaan pelaajat vastaan julkaisijat -keskusteluun. Yksi eniten arvostelua herättänyt kohta aloitteessa on sen epämääräisyys ja tarkempien määritelmien puute. Nimetöntä tukea löytyy kuuleman mukaan puolesta ja vastaan. Tätä kirjoitettaessa on kuusi maata ylittänyt kansallisen minimikynnyksensä, Suomi näistä ensimmäisenä, ja yhteensä allekirjoituksia on tullut jo lähes 360 tuhatta. Aloite on avoinna vielä vajaan vuoden ajan, heinäkuun 2025 loppuun. Jos aiheesta on herännyt kysymyksiä, tarkempaa tietoa löytyy kampanjan verkkosivuilta. Matkaa tavoitteeseen on siis vielä paljon. Huomionarvoista on, että monet äänekkäimmistä kommentoijista, kuten kaikki edellä mainitut ja Scott itse, ovat Yhdysvaltain kansalaisia, eivätkä siis voi allekirjoittaa aloitetta. Kampanjan etusivu opastaa heti toimintaan. Eikä mahdollisesti kuullakaan, sillä koska kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tämä on oikeastaan pakollista, sillä kansalaisaloitteilla on määrätty rakenne, ja niiden merkkimäärä on tiukkaan rajoitettu. Yhteisön reaktio satoi enimmäkseen SKG-kampanjan laariin, ja draama toi aiheelle huomattavasti lisää näkyvyyttä. Suosittelen myös katsomaan Accursed Farms -kanavan omalta tai YouTube-sivulta löytyvän FAQ-videon, jossa puuhamies Scott vastaa useisiin EU-aloitetta koskeviin kysymyksiin. Muista isoista tubepersoonista ainakin Zack ”Asmongold” Hoyt sekä Louis Rossmann ovat puhuneet aloitteen puolesta. Aloite kysyy koko nimen, syntymäajan ja katuosoitteen, minkä lisäksi ihmisyys pitää todistaa kirjaintestin avulla. Stop Killing Games tarjoaa heille konkreettisia keinoja taistella epäreiluiksi koettuja toimia vastaan. UHANALAISTEN PELIEN PUOLESTA SINÄKIN VOIT VAIKUTTAA! Jos juttu herätti halun ottaa osaa kampanjaan, Stop Killing Games on tehnyt siitä mahdollisimman helppoa. Scott haluaa painottaa, että tämä saattaa olla viimeinen tilaisuus tehdä jotain pelien sulkemisen lopettamiseksi. Studiot saisivat edelleen lopettaa pelinsä myymisen ja tukemisen heti halutessaan, kunhan pelin hankkineille annetaan joku mahdollisuus jatkaa pelaamista. Monia pelaajia ärsyttävät isojen pelijulkaisijoiden arveluttavat liiketoimintamallit sekä DRM-politiikka. Rapakon takana EULAn rikkomisesta on seurannut oikeusjuttuja, mutta EU:n alueella se ei automaattisesti ylitä kuluttajan oikeuksia. Toki jos tarvittavat allekirjoitukset tulevat täyteen nopeammin, voidaan aloite sulkea ja toimittaa eteenpäin jo ennen sitä. Tämän takia aloitteeseen kirjatut tavoitteetkin ovat tarkoituksella ylimalkaiset. Kotimaalla saattaa olla enemmänkin vaikutusta asiasta keskusteltaessa. Ainakin Postal-peleistä tunnettu Running with Scissors liputtaa studiona avoimesti kampanjan puolesta. Scott onkin huudellut eurooppalaisten, etenkin ei-englanninkielisten somevaikuttajien perään. Yleensä tämä pitää tehdä ennen kuin peliä voi pelata. He vain ostavat oikeuden pelata niitä, ja tämän voi kehittäjä tai kustantaja halutessaan päättää. Näitä odotellessa kampanja ja keskustelut sen ympärillä jatkuvat, ja jokainen video tai kommentti tuo sille lisää julkisuutta. Varsinkin isot julkaisijat ovat olleet toistaiseksi hyvin hiljaa. Euroopan kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa netissä kuka tahansa EU-maan kansalainen, joten mukaan voi houkutella ystävät ja kylänmiehetkin. Itsenäisten devaajien on helppo ottaa kantaa, mutta isojen nimien mielipiteitä ei ole julkisesti kuultu. Lopullisen päätöksen saamisessa voi kestää vuosia, mutta jotain vaikutusta kampanjalla on kenties jo ollut: Ubisoft on ilmoittanut, että The Crew 2 ja The Crew Motorfest tulevat saamaan of. Kehittäjille lain voimaantulosta voisi koitua haittaa, mutta se halutaan pitää mahdollisimman pienenä
Peliä näkemättä oletan, että Ubisoftin tulevassa Assassin’s Creed: Shadowsissa samuraiksi ylennetty musta päähenkilö palvelee samaa tarkoitusta kuin Anjin-san Shogunissa: antaa länsimaisen näkökulman arvoiltaan muuten hyvin vieraaseen kulttuuriin. -ölinään. Se loppuu täsmälleen silloin kun sen pitääkin.” 15 177018_.indd 15 177018_.indd 15 26.9.2024 17.24.26 26.9.2024 17.24.26. Pahin aikasyöppö on avoin maailma, jossa pitkäveteistä matkustelua katkovat vain Random Khanin mongolipartiot. Mutta jos 0,33 litran oluen jatkaa vedellä litraan, saako siinäkin rahalle vastiketta. Pelaajilla on myös ikävä taipumus konservatismiin. Erona Hobittiin Jin pistää maalissa kylmäksi joukon rosvoja, ronineita tai mongoleita, ja palaa kertomaan (sinänsä piristävästi yleensä) tarinan onnettoman lopun. T asaisin väliajoin joku pitkän linjan pelaaja repäisee ihokkaansa ja julistaa olevansa kyllästynyt nykypeleihin, sillä ”ne ovat kaikki samanlaisia”. Periaatteessa jokainen sivutehtävä on sama: Jin kohtaa jonkun, jolla on ongelma, jonka ratkaisu on Erään Samurain Matka Sinne ja Takaisin. Taistelusta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Taistelusta tulee lopulta mekaaninen suoritus, koska tyylit ovat puhdas kivi-paperi-sakset-peli. Piti deletoida kovolta 17 omaperäistä ja kekseliästä indiepeliä, että sain sen mahtumaan, mutta ei AAAmupalaa voi tehdä rikkomatta munia. Jinin kavereiden tehtäväpolut saisivat jäädä, mutta satunnaistehtävät ovat mitä sattuu. Ehdottomalle leikkauslistalle pistäisin kaikki keinotekoiset, turhat hahmonkehitysjutut, kuten kymmenet kettualttarit ja kuumat lähteet sekä niihin pultattu pakkovideo, bambun leikkaukset ja ennen kaikkea kaikki helvetin tyhmän roinan keräily varusteiden päivityksen ehtona. Aika kallista, elämä lyhyt Äärimmäisen tehokkaana työsuoriteresurssina minua riepoo aikani heittäminen hukkaan. Genren paras, Red Dead Redemption 2, sai oman pakettinsa toimimaan, mutta maksoi siitä kalliin hinnan, johon kaikki eivät pysty. Eikä siinä mitään, reseptiä käytetään koska se on toimiva ja suosittu. Hiekkalaatikko ja kymmenien tuntien peliaika vakuuttavat kuluttajan sitä että 60–70 euron investoinnille saa vastiketta. Vaikka hän kärsii siitä itsekin, voitto mongolimiehittäjistä vaatii likaisia keinoja eli kakkoskikka, assassiinimainen creedailu. Mikään näistä ei todellakaan parantanut pelikokemustani, mutta ei niitä voinut ohittaakaan, jos halusi Jinille enemmän jangia. Gandalf osaa paitsi ilotulittaa myös pelisuunnittelukonsultoida: ”Hyvä peli ei koskaan kestä liian kauan, Veijo Kassinen. Koska AAA-pelejä on silti kiva aikansa pelata, teoreettisen pelisuunnittelun huippuasiantuntijana näen ratkaisuna vaikeustasojen lisäksi askaretason, jossa oma valintani olisi OFF-asento kohtaan Pointless Shit. Toimintaseikkailuille on luotu venyttämisen sapluuna, koska uskotaan, että sitä pelaajat haluavat, ja vastaavasti suurin osa pelaajista silloin sitä odottaa. Eikä lopu liian aikaisin. Nyky: The AAA Gamen ongelma on yksinkertainen mutta kallis ratkaista. Vaikka arvostelussa muuta sanon, ehkä olisi sittenkin pitänyt vain juosta pääjuoni läpi. Profit. Lisätään jonkinlainen hahmonkehitys, jotain kerättävää, jotain päivitettävää. Ja sitten hänelle kerrotaan, kuinka pelit eivät ikinä ole niin hyviä kuin juuri nyt. Vaihtaisin heittämällä Tsushiman puuhastelusivusuhteet kouralliseen lähdekulttuurille uskollisia ja siksi kiehtovan eksoottisia tehtäviä. Tyhmintä on, että vaikka mies joutuu valitsemaan samuraikunnian ja ninjameiningin välillä, on käytännössä sama mitä on päällä: statsit ehkä muuttuvat, mutta Jin kiipeilee ja ninjailee täydessä samuraihaarniskassa yhtä helpon äänettömästi kuin Aave-univormussaan. Nyky: The AAA Game tehdään reseptillä. Esimerkiksi muotiin valetusta Nykystä manaan esiin Tsushiman aaveen, kahdestakin syystä. Sivutehtävien narratiivin diversiteetti jää kokonaan välivideoiden varaan, mutta onhan sekin parempi kuin puhdas copypaste. Ehkä tällaisesta linjasta olisi pelissä tullut sanomista. Vaikka runko natiseekin, taistelun veto kestää loppuun asti. Wakizashi olisi nodachia parempi ajantappamiseen. Tämän ongelman esimerkiksi Elden Ring kiertää vihollisvaihtelulla ja erittäin suurella määrällä erilaisia aseita, mikä ei tietysti istu Tsushiman samurai-narratiiviin. Tsuhnussa on erinomainen taistelumekaniikka, jota tukee tarina, jonka aikana Jin Sakai muuttuu pikku hiljaa kunniakkaasta samuraista kunniattomaksi Aaveeksi. Osa vieläpä innoissaan: katson sinuun, Pleikkapelaajien harrastama platinointi, eli pelin joka ikisen achievementin unlockaaminen, jotta saa 100 prossaa ja Platinamitalin. Varsinkin kun lännessä kunnian käsite on surkastunut johonkin R U dissin’ me. Third Person -muottiin kaadetaan yksi kypsä oma taistelumekaniikka, kaveriksi kuullotetaan kikkakakkonen, kuten autoilu, kiipeily tai muu parkourliikkuminen. Löysin vihdoinkin aikaa vetää sen loppuun asti, ja minua todella alkoi harmittaa, että potentiaalista loistopeliä on venytetty ja laimennettu epäolennaisen toiminnan semanttisilla moduksilla. Se on digitaalisen ajan kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Erinomaisen taistelun ongelma on se, että se sidottu AAVE PAREMMISTA AJOISTA miekkaan. Kumpikin on oikeassa mutta väärässä. Jos pelaaja saa 70 eurolla vain 10–15 tuntia laatua, se ei riitä. Tätä päätarinaa kuormitetaan tarinallisilla sivutehtävillä, jarrutetaan hahmonkehitykseen liittyvällä puuhastelulla ja hidastetaan hiekkalaatikko-Tsushimassa ratsastamisella. Uuden Shogunin ovat nähneet kaikki, kehotan lukemaan Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman Lone Wolfit sekä Samurai Executionerin ja sen jälkeen miettimään kuinka herkästi samuraiksi kasvatettu Jin olisi valmis näkemään vaivaa rahvaan huolien eteen. NNIRVI ”Itku pitkäst pelist”, kertoo vanha sananlasku, mikä bonuksena kertoo tämän kolumnin juonen. Ja kun Assassin’s Creed kerran tuli mainittua, sen olisi voinut integroida Tsushimaan vähän paremmin, esimerkiksi unohtamalla kiipeilyn muuten kuin tappelutehtävissä. Onhan sille neljä eri tyyliä, mutta silti se kuluttaa paukkunsa loppuun, koska vihollisetkin ovat alusta loppuun saman pallopuiston puista veistettyjä. Syökää pullaa Taistelu laimennettua, pitkitettyä pelikokemusta vastaan on taistelu, jota en voi voittaa. Ghost of Tsushima oli genressään erinomainen, mutta parhaassa muodossaan se olisi enemmän tai vähemmän lineaarinen. Kaadetaan hiekkalaatikkoon, jatketaan erilaisilla sivutehtävillä ja lisätään sakea välivideokastike. Pääjuonen kulku olisi dramaattisesti säädelty eikä Khotun Khanin tarvitse odottaa kohtaloaan sillä aikaa, kun Jin käy noukkimassa jonkun n?fun kissan puusta. Kolumnini oikeutukseen kelpaa todistajaksi myös Rojolan arvostelu Star Wars: Outlawsista. Oman lapsen uhraaminen lordin lapsen pelastamiseksi on ihan arkibushidoa, ääriesimerkkinä kunnian logiikasta Lone Wolfissa roninit raiskaavat äidin ja tyttären, jolloin Itto Ogamin ratkaisu on tappaa naiset, koska heidän todistuksensa tahraisi huonot roninit palkanneen lordin kunniaa. Ei maar, pitää lopettaa, Gods of War: Ragnarök tuolla jo huutelee. Ei minuutin asiaan tarvita tunnin palaveria eikä peleihin turhaa filleriä. Yhden tempun Digital Bonus Pony Jouset, heittoveitset sun muut ovat tukiaseita pääasialle, joka on katanan heiluttelu. Lisää pitää olla, mutta se ei saa maksaa liikaa, joten peliaikaa pitää venyttää helposti monistettavilla konsepteilla kuten matkustelulla, keräilyllä, kraftauksella plus muulla helposti ja halvalla generoitavalla tavalla. Älkää kysykö miksi silti aina lankesin tekemään ne
Ongelmista huolimatta peli keikkui jatkuvasti Steamin suosituimpien listalla, pelaajamäärän ollessa parhaimmillaan 450 000 tyyppiä yhtä aikaa. Systeemi on jopa kevyesti käsikirjoitettu, sillä viikoittain vaihtuvissa tehtävissä annetaan selkeitä tavoitteita, jotka kaikkien pelaajien pitää yhdessä täyttää. Precision strike -ilmaisku annetaan jo tutoriaalissa, minkä takia harva pelaaja ymmärtää, että se on yksi pelin tehokkaimmista aseista. Tuukka Grönholm HELLDIVERS 2 H elldivers 2 (Pelit 3/24, 91 p.) on yllättävä menestystarina, sillä siihen kohdistuva rakkaus ja viha ovat kulkeneet kuin vuoristojunassa. Ideana oli pelaamalla grindata lisää varusteita, mutta edes panssariarvot eivät toimineet, raskain panssari vain hidasti juoksuvauhtia antamatta mitään bonuksia. Jos on tilaamassa ilmaiskua ja termidi iskee kylkeen, ilmaiskun kohdistava stratagem putoaakin omiin jalkoihin, mistä tiimi kiittää, sillä friendly . Jos tähtääkin takaapäin polvitaipeeseen, panssarilevy räjähtää irti ja jalan voi ampua alta, mikä lopulta tappaa rampautetun jätin. Kaikki oli melko hyvin. Tehtäväplaneetalle hypätessä matsit alkavat käytännössä heti ja satunnaisia kavereita löytyy aina. Jos ötökkä iskee jalallaan tai hyppää päälle, sen voi torjua kiväärinperällä lyömällä. Jos räjähdys heittää ukon selälleen kesken latauksen, ase on edelleen lataamatta, jos animaatio ei ehdi loppuun. Emergenttiä tarinankerrontaa parhaimmillaan! Puhdasta pahantekoa Jatkuvuutta kampanjaan tuo taustalla vellova galaktinen sota. Ihmiskunnan uljasta demokratiaa ja Super-Maan vapautta uhkaa terminidi-ötököiden hiivamieli ja Automaton-robottien armeija. Se on turhaa touhua, sillä ne eivät lopu koskaan. Toinen hämmentävä seikka on, että moninpelivetoisuudesta huolimatta satunnaiset pelikaverit eivät haahuile vaan keskittyvät tehtävään. Tulitaisteluita käydään vain silloin, kun on pakko. kiväärillä. Ruotsalaiset tekijät myös taistelivat jatkuvasti pelaajakuntaansa vastaan. Hirviöt on suunniteltu huolella ja ajatuksella. Väkivallan nerokkuus Helldiversissa eniten viehättää, miten pelimaailma vilisee hienoja yksityiskohtia. Nopeinta olisi juosta tekemässä vain päätavoitteet, vaikka mineraalianalyysi planeetan malmeista, mutta yleensä tiimi haluaa tehdä niin sanotusti kaiken eli tuhota jokaisen tukikohdan kartalta. Osaavan tiimin tunnistaa siitä, että nelikko ei kirmaa letkajenkkana vaan jakaantuu taistelupareihin. Pelin kaatavia bugeja vilisi ja harva asia toimi, kuten oli suunniteltu. Jos joku ase nousi kehitystiimin silmissä ”liian suosituksi”, pyssy nerffattiin sen sijaan, että vähemmän suosittuja olisi parannettu. Jokainen päivitys tuntui vain lisäävän bugeja. Juuri ilmestyneen superpatsin takia luomme uuden silmäyksen rankasti muuttuneeseen toimituksen suosikkiin. Jättimäinen titankin kaatuu yhdestä hyvästä osumasta. re on oleellinen osa peli-ideaa. 16 177575_.indd 16 177575_.indd 16 26.9.2024 19.21.42 26.9.2024 19.21.42. Siitä huolimatta grieffaajia näkee harvoin, huolimattomuutta sitäkin enemmän. Esimerkiksi charger on vahvasti panssaroitu otus, joka kestää autocannonin räjähtävät luodit edestä ongelmitta. Steamissa alkoi helvetillinen review-pommitus, Arrowhead lupasi parantaa tapansa, nerffattuja aseita parannettiin. Tiimi lupasi julkaista päivityksen, joka palauttaisi kaiken ennalleen, mutta ilman bugeja. Sama lyönti toimii tarvittaessa myös lähitaisteluhyökkäyksenä. Sukelsin helvettiin ja päädyin taivaaseen. Samalla pelaajamassaa vaivihkaa ohjataan samoille planeetoille. Lisäksi vaatimus linkittää pelin PC-versio PSN-tiliin tuli pakollisesti, ja se osa maailmaa jossa PSN-tiliä ei edes saa luoda, putosi kelkasta. Animaatiot eivät ole valmiiksi purkitettuja, vaan ne saattavat päättyä kesken. Kesään asti. Sota ei oikeasti etene, jotta ”tarinaan” voisi Sukelsin helvettiin ja päädyin taivaaseen. Jo moninpelin alku oli katastro. Räiskintätaivas Helldivers näyttää räiskintäpeliltä, mutta ei ole sitä. Päivitys on nyt ulkona, ja se pitää minkä lupaa: aseissa on ennennäkemätöntä jytyä, vain vihollisia on ammuttu nerf. Kyse on kaukopartiopelistä, jossa YLÖSNOUSEMUS KEHITYSHELVETISTÄ Arrowhead Game Studios / PlayStation Publishing Saatavilla: PC, PS5, Xbox Series Versio: 1.001.102 Testattu: i5-13400F 2,50 GHz, 16 Gt, RTX 4070 Moninpeli: 1–4 co-opissa Ikäraja: 18 hypätään syvälle vihollisen selustaan, täytetään tehtävätavoitteet ja lähdetään pois. Osin kyse on myös vapauden harhasta. Kumpikin osapuoli hyökkäilee sektoreistaan planeetoille, mitä pelaajajoukko lähtee yhdessä torjumaan. Aloittelijat tunnistaa helpoimmin juuri siitä, että he yrittävät ampua kaikki näkemänsä viholliset. Ruotsalaisen kehitystiimin lomaillessa osa tiimistä nerffasi liekinheittimen ja palamismekanismit muutenkin, ja virhettä alleviivasi samaan aikaan tullut Warbond, joka keskittyi nimenomaan liekin heittämiseen. Jos peli löytyi, systeemi ei löytänyt ketään tiimikavereistani. Space Marine 2:ssa on vähän kankea väistöja torjuntasysteemi ajoitusrinkuloineen, mutta Helldivers hoitaa saman paljon tyylikkäämmin. , sillä Helldiversin suosio löi keväällä pelihaun polvilleen eikä pelaamaan päässyt, vaikka yritti
Asekaappi kasvaa Tärkein jatkuvuutta luova tekijä on oman asearsenaalin kehittäminen. 500 kilon pommi taas pudotetaan lentolinjassa pelaajan selän takaa kohti vihollista. Aina väitän, että suosikkejani ovat strategiaja roolipelit, mutta ylivoimaisesti eniten olen tänä vuonna pelannut Helldiversia. Huonoa . Mukana ei ole vieläkään valmiita varustearsenaaleja, joita voisi säätää valmiiksi tehtävän ja vihollisen mukaan. en osumasta moottoriin. 17 177575_.indd 17 177575_.indd 17 26.9.2024 19.21.51 26.9.2024 19.21.51. Kun pelaajat jättivät yhä uudelleen pelastamatta panssarimiinatehtaan, koska eivät halunneet uusia bugisia miinoja peliin, Arrowhead-tiimi toi ne lopulta ”väkisin” mukaan. Bugejakin näkyy enää vain tähtäimessä. Automatonitkin yrittävät todellisuudessa vapauttaa omaa kotiplaneettaansa Super-Maan ikeestä. Alussa olin pulassa vahvistuksia kutsuvien automatonien kanssa, mutta nykyään pudotan lisäjoukot jo ilmasta, sillä lentokoneet putoavat yhdestä recoilless ri. Nyt ase vihdoinkin toimii kuten suunniteltiin. Automatoneja vastaan suosikkiaseeni on Eruptor. Alun perin Eruptor ampui räjähtäviä sirpaleluoteja, mutta bugin takia sirpaleet tekivät tuhatkertaista vahinkoa ja hajoamattomaan kohteeseen osuessaan ne kimposivat pelaajaa päähän, mistä kuoli laakista. Kevyet pommit pudotetaan kohteesta vasemmalta oikealle, mikä kannattaa huomioida liikkuvaan maaliin tähdätessä. Kaikki alkaa olla avattuna, enää kaksi aluksen osaa puuttuu, mutta takanakin on 500 tuntia. Eruptor toimii myös täydellisenä esimerkkinä pelin ongelmista. Hulkkien heikko kohta on silmäaukko, joka erottuu punaisesta loisteestaan. Tehtävistä saatavilla pinnoilla ostetaan uusia haulikoita, rynkkyjä, raidetykkejä, hakeutuvia ohjuksia, liekinheittimiä ja muita herkkuja. Selkeä salaliitto! Harha kuitenkin toimii, sillä jokaisen onnistuneen tehtävän jälkeen näkee, kuinka planeetta siirtyy promillen tuhannesosan verran Super-Maan hellään hallintaan. Eruptor ampuu räjähtäviä sirpaleluoteja, räjähdyksessä on edelleen paineaalto ja aseella voi vahingossa tappaa itsensä yhä, mutta se vaatii huonoa tuuria ja osumista kohteeseen sirpalevaikutuksen sisällä. Asevalikoimaa myös kannattaa vaihdella vihollisen ja muiden tiimiläisten tekemien valintojen mukaan. Fiksu pelaaja vaihtaa Eruptorin pistooliin, kun vihollinen tunkee iholle. Tässä on vahvin ehdokkaani vuoden peliksi. Toinen esimerkki on tulihaulikko, jonka teho on normihaulikkoa heikompi, mutta haulit sytyttävät kohteensa liekkeihin, mikä on ötököitä vastaan hyödyllistä. Asevalikoiman runsauteen ja tärkeyteen liittyy yksi pelin selkeistä virheistä. Automatonit on myös kertaalleen työnnetty pois galaksista, mutta ne ovat silti palanneet uusin voimin. Stunnikranaatilla vihollisen voi pysäyttää tähtäämisen ajaksi. Joka halvatun tehtävä alkaa edelleen sillä, että valitsen itselleni panssarin, aseet ja ilmatuen tyypin. Ystäväni tuli Monipuolisen varustearsenaalin viimeistelee kiertoradalla kiertävä risteilijä, josta voi kutsua avukseen rynnäkkökoneen ja suorasuuntaustulta. 94 Täydellinen co-op-moninpeli, jossa ihmiset jopa pelaavat tavoitteesta Hyvää + Pelisuunnittelu tihkuu erinomaisia ideoita. Niidenkin käyttökelpoisuus vaihtelee tehtävän mukaan. tulla mukaan, milloin vain. Ase ehdittiin keväällä nerffata hyödyttömäksi, palauttaa osittain ja nerffata uudelleen. Yleensä vedän vakiokokoonpanolla, mutta esimerkiksi puolustusja tappotehtäviin säädän ne erikseen. Todellisuudessa touhu on täydellistä diktatuurien ja rasismin pilkkaa, pelissä vihollisen kontaktiyrityksiin vastaaminen on Super-Maanpetturuutta. Ötököillä taas on muutamia vahvasti panssaroituja yksittäisiä otuksia, kuten charger ja bile titan, joihin puree risteilijästä lähtevä raidetykin laukaus. Esimerkiksi liekinheittimet osuivat kesällä vain lähimpään viholliseen, mutta nyt polttovaikutus on yhtä laaja kuin se oli alussa. Nykyään ase toimii paremmin kuin uutena. Esimerkiksi tuoreessa warbondissa saa liekinheittimen vaihtoehdoksi myrkynheittimen. Warbondit eivät ole menestyksen kannalta pakollisia, sillä Arrowhead pitää huolen siitä, että upgraden sijaan aseet ovat aina sidegradeja. Muukalaiset ovat julmia petoja -jutut vaikuttavat oudoilta siinä vaiheessa, kun polttaa napalmilla niiden pesiä. Opin kerrasta, että kukkulan laelta ei kannata tilata puolta tonnia oikeutta vihollisen niskaan, koska lentoradan takia se voi jysähtää suoraan viereeni. Vastaavia esimerkkejä piisaa. Juuri kun luulin päässeeni pois, tiimi julkaisi päivityksen, jonka myötä kaikki toimii paremmin, tehokkaammin ja viihdyttävämmin kuin julkaisussa. Super-Maa-jutut ovat niin ylilyötyjä, että netissä peliä on moitittu jopa fasismin ihannoinnista, mikä hämmentää. Tosin paineaallon sijaan räjähdys aiheutti imuaallon, jolloin liian lähelle ammuttuna Eruptorin luoti imaisi pelaajahahmon kohti vihollista. Maastoa pyyhkivä ja panssarin läpi polttava lasersäde toimii automatoneja vastaan paremmin kuin ötököitä. ”Korjauksena” sirpaleet poistettiin ja ase teki vain räjähdevahinkoa. Eagle-rynnäkkökone pudottaa lastinsa lähisuojana, mutta siihenkin liittyy oivia yksityiskohtia. Iva osuu omaan nilkkaan Helldivers 2 yhdistää maailmassaan Starship Troopersin, Terminatorin ja Warhammer 40k:n parhaat puolet, sillä räiskintäpeliteemastaan huolimatta peli vilisee huumoria. Kolmannen rodun uhasta on myös vihjailtu, mutta Illuminaattia ei ole vielä näkynyt kuin Twitterissä. Kun perusversiot loppuvat, voi ostaa Warbondeja, joko luottokortilla tai pelaamalla hankitulla rahalla. Ei vieläkään loadoutteja
Itselläni varsinkin hahmojen puheäänet olivat vaimeita kuin miksaus olisi epäonnistunut. Torjuntaja väistöpaikat näytetään selkeällä ympyrällä ja niissä onnistuminen palkitaan suoralla lopetuksella, mikä palauttaa panssaria ja elinvoimaa. Voiko moista olla enää Wallethammer 2k -todellisuudessamme. Taistelutovereiksi annetaan veljet Chairon ja Gadriel, jotka muistavat siirtymätaipaleilla aina kyseenalaistaa Tituksen taustan ja uskollisuuden. Iskut ja laukaukset lähtevät saumattomasti hiiren napeista, keskinapilla tähdätään. Doomimaista duunia Taistelusysteemi toimii, sillä se noudattaa 3D-aikaa edeltäneitä räiskintäperinteitä. Käytössä on samaan aikaan sekä kaukoettä lähitaistelu. Uhkiinkin viitataan ilman alleviivaamista, kuin pelkkä nimien mainitseminen selittäisi ne. Ei luentoja, loren avaamista tai muuta krumeluuria. Ei ollut suuri ongelma, ja mieluummin joudun suoraan syvään päätyyn räpiköimään kuin hukun tylsyyteen yliselittämisen hyökyaallossa. Lopetustapot palauttavat aina vähän elinvoimaa. Tuukka Grönholm WARHAMMER 40 000: SPACE MARINE 2 Örkkien raivoa ei voi välttää, kun puheenaiheeksi nousee aina tyylikäs ultramariini. Ultramariini lähetetään torjuntataisteluun keskelle neljättä tyranidisotaa Kakadu-planeetalle. Varsinkin vaikeammilla vaikeustasoilla lopetusliikkeiden ketjuttaminen on perusvaatimus. Ykkösosan jälkeen Demetrian Titus joutui inkvisition käsiin ja on viimeiset parisataa vuotta koittanut hälventää epäilyksiä itsemurhatehtävissä, mutta selvinnyt niistä hengissä. Tähtäämättäkin voi ampua, mutta vihollisen pitää olla silloin todella lähellä tai tulinopeuden kova, jos haluaa osuakin. Chairon ja Gadriel eivät riittäneet siihen, että tyranidiKaaoksen läsnäolosta vinkkaillaan heti alussa. Torjuntapaikka korostetaan sinisellä rinkulalla. W arhammer 40k: Space Marine 2 on pelisyksyn positiivinen yllättäjä, sillä peli nousi vauhdilla kaikkien aikojen eniten myydyksi Warhammer 40k -peliksi. Ei ihme, sillä Space Marine 2 on hyvällä tavalla vanhahtava toimintapeli. planeettaa, mutta niihin ultramariineilla ei ole asiaa, sillä käynnissä on huippusalainen Aurora-projekti, jota ei saa turvallisuussyistä lähestyä kukaan ulkopuolinen. Ironisesti pelissä on audiobugi, joka saa puheen ja efektin kuulostamaan vaimealta puurolta kuin päässä olisi ämpäri. Vihollisia on paljon ja ne kuolevat helposti. Titus of Finland Space Marine 2 aloittaa erinomaisesti, sillä pelaajaa kohdellaan 40k-maailmassa kuin hän olisi aina elänyt siinä. Käytössä on useita kaukoja lähitaisteluaseita, mutta ainakin tekoälykavereiden kanssa kannatti keskittyä lähitaisteluun. Kakkososan alussa Titus alennetaan luutnantiksi ja palautetaan ultramariiniyksikköönsä. Selitin viimeksi taistelusysteemin perusidean aavistuksen pieleen. Eniten huvittaa ylimiehekäs kuutiopää Titus, joka ottaa välivideoissa alvariinsa kypärää pois, vaikka olen laittanut asetuksissa päälle kypäräpakon. Liki kuolleet viholliset jäävät hetkeksi stunniin, mistä ne voi tappaa lopetusliikkeellä. Toisessa kädessä on moottorisahamiekka, toisessa boltteripistooli. Tarinan voi pelata läpi yhdessä kahden kaverin kanssa, minkä jälkeen voi jatkaa moninpelissä joko pvptai pve-tehtävissä ilman mikromaksuja tai kausipasseja. Bugi oli sekä minulla että Nikolla, joten veikkaan todella yleiseksi. Tosin loppukäänteessä jouduin turvautumaan Googleen, kun en suoraan hahmottanut, mitä minulle yritetään kertoa. 18 177133_.indd 18 177133_.indd 18 26.9.2024 19.20.12 26.9.2024 19.20.12. Warhammer 40k -hengessä kaikki on koomisen tosikkomaista. Aurinkokunnassa kaksi muutakin AVARUUSJÄÄRÄ Saber Interactive / Focus Entertainment Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, Xbox Series Versio: Julkaisu Testattu: i5-13400F 2,50 GHz, 16 Gt, RTX 4070 Moninpeli: 1–3 co-opkampanjassa, 2–12 PVP-moninpelissä Ikäraja: Ei tiedossa. Potta otetaan sodassa päästä vain ruokaillessa, mutta modernin miehen malliin varmaan mahtuu myös linssiluteilu
Otukset eivät taltu Space Mariinin päivän tuliannoksella vaan lisää luoteja pitää käydä hakemassa ammuslaatikoista kesken taistelun. Pelatessa paljastui, että taistelusysteemissä oli onneksi enemmän ideaa. Voimamiekassa on kaksi eri moodia, joilla toisessa lyödään nopeasti yhtä vihollista, toisella niitetään laajalla kaarella pikkuötöjä. Yksinpelikampanja kestää standardit noin 10 tuntia, missä ajassa käydään kolmella eri planeetalla ja yhdessä tehtävätyypissä. Tehtävänjaossa kakkosryhmällä on aina jokin pieni, mutta tehtävän kannalta oleellinen rooli sivukeikkoja varten. Koomisinta se on lopputaistelussa. Reaktoritehtävässä jopa pudotin vaikeustason hetkeksi helppoon, koska tekoälykaverit eivät ole järin aktiivisia. Pari kertaa ötöjä pitää hakata irti jostain esineestä, toisen kerran estää niitä syöksymästä reaktorin sydämeen. Se jopa onMoninpeli on yksinpeliin verrattuna yllättävän hidastempoista, sillä ukot liikkuvat suhteellisen jähmeästi. naalissa. Käytännössä siinä oli vain listattu eri liike jokaiseen napinrämpytykseen viiteen asti. Vaikeustasoa muuttaakseen pitää palata alukselle, mutta tehtävä jatkuu silti viimeisestä tallennuspisteestä. Kilpikonnan kilven näköiseen selkäpanssariin ei kannata ampua, mutta muuten pomot ovat todella ideattomia luotisieniä valtavalla hiparimäärällä. Hyödyllisin on rakettireppu, jolla pystyy loikkaamaan suoraan keskelle vihollislaumaa. Mitään supertaktista taistelua ei ole luvassa vaan suoraviivaista mättöä, joka tunnetaan myös nimellä rämpytys. 19 177133_.indd 19 177133_.indd 19 26.9.2024 19.20.20 26.9.2024 19.20.20. Vähän kädestä pitelyä, mutta toisaalta väärillä työkaluilla työskentely ei ole sekään hauskaa. Matseissa on jopa ykkösinhokkini pomotaisteluissa. Paras lähitaisteluasekin ilmestyy arsenaaliin vasta tarinan . iliksen hahmon kehittymisestä, vaikka sitä ei todellisuudessa tapahdu. Vihollisia on valtavasti ja ne kuolevat helposti, mikä on aina hauskaa. Kohdassa tyranidilauma kipittää mahdollisimman nopeasti reaktoriin, ilmassa leijuu zoanthrooppeja vahvistamassa niitä ja ammuskelemassa pelaajaa. Itse minä perkeleeni kesytän Tehtäväsuunnittelu on käsittämättömän mielikuvituksetonta. Tekijöiden ideana on, että kampanja vedettäisiin läpi yhdessä kavereiden kanssa co-oppina. Taistelu käydään jatkuvaa määrällistä ylivoimaa vastaan, mutta viholliset kuolevat nopeasti ja verisesti. Space Marine 2:n juoni ei ole mitään suurta taidetta, mutta riittävä. En edes keksi, kuka olisi tuonut panokset tasku-universumiin. Tiimitoverini vain seisovat tumput suorina, jolloin liian moni otus pääsee maaliin ja tehtävä päättyy. Kentät ovat putkia, jotka tapellaan läpi välija pääpomotaisteluun asti. Ainoastaan pomotaistelut saavat selvästi miinusta. Pisteet tekijöille siitä, että vaikeustasoa voi vaihdella liki lennosta. Jossain vaiheessa puolustetaan yhtä kohtaa tietyn aikaa, ideaan on vain kaksi variaatiota. Peli myös selvästi tyrkyttää tilanteiden mukaan oikeaa asetta yksinpelikampanjassa. Reppu on sikäli tehokas, että sen saa vain tiettyihin tehtäviin. Yksinpelikampanjassa kyky tulee aina tehtävän mukaan annettuna. Vauhdin sijaan valttina on tilannetaju ja taktiikat, joita kumpaakaan minulla ei ole. Ei se väärin ole ja luo . Systeemi on monimutkaisempi kuin miltä se tuntuu. lauman keskellä olisi ehtinyt hirveästi sniputella. Jos maassa lojuu kolme kertaa putkeen liekinheitin, se kannattaa poimia mukaan, koska ne lojuvat siellä syystä. Ensi alkuun nauratti, kun katsoin voimamiekan combo-listaa. Käytännössä loikalla tappaa ryhmät suoraan ja itselle jää vain loppusiivouksen tarve. Ne käyvät nostamassa haavoittuneen pelaajan ylös, mutta sotivat lähinnä näennäisesti. Pääkampanjan rinnalla on vielä tukku sivutehtäviä, joihin myös viitataan tarinassa. Käytännössä kaverit pitää olla valmiina, sillä erillistä hakua co-op-kampanjaseuralle ei ole vaan toisten peleihin mennään kaverikoodilla. Otuksissa on alkeellisia osumakohtia
Yksinpelikampanjassa vain yksi tehtävätyyppi. Varsinkin sniputtajalla on vahvaa lähitaistelijaa vastaan pulassa, jos toinen pääsee iholle. Lentäjät valittavat ilmatorjunnasta, minkä takia lähemmäs tehtävää ei pääse, on taisteltava reitti viidakon läpi. Hintana on se, että ukolla ei ole lainkaan kaukotaisteluasetta, joten hyppykohdat pitää valita tarkasti. Lähitaistelu perustuukin hyvään sijoittumiseen ja tilannetajuun, sillä suoralla rynnäköllä yleisintä reittiä pitkin potkaisee vihollisen sijaan tyhjää. Pelattavia hahmoluokkia on kuusi: tactical, assault, vanguard, bulwark, sniper ja heavy. murha eli itse Kain! Oikean vastustajan paljastuminen ei sekään ollut pettymys, sillä tyranidlaumojen sijaan loppusota käydään Thousand Sonsin kaaosmariineita vastaan. Kun tehtävän lopussa noustaan hissillä katon lentokannelle, linnoitukseen on pitänyt jossain vaiheessa laittaa virrat päälle. Se tuskin onnistuisi uudelleen rakennetun rautaesiripun taakse. Pelisäännöt eroavat yksinpelistä, sillä lähitaistelussa käytössä on vain torjunta, joka ei stunnaa vastustajaa lainkaan. Embracer Group myi omistuksensa takaisin Saberin amerikkalaiselle perustajalle. Toisessa pelataan yhteistyössä tekoälyhirviölaumoja vastaan, mutta pelaaja vastaan pelaaja -mättö on selvästi suositumpaa. Kaukoja lähitaistelun voimasuhteita tasoitetaan toimivalla idealla. Tacticalin vahvuutena on aluevahinko, sillä boltterissa on kranaatinheitin, minkä lisäksi käytössä on kaksi viholliset sokeuttavaa flashbängiä. Heavylla on kaksi raskainta asetta eli heviversiot boltterista ja plasmasta, iron halo -kyky pysäyttää hetkeksi kaiken vahingon. Pelin ilmestyttyä ja myytyä avauksessa 2 miljoonaa kappaletta tiimi sai lisärahoitusta amerikkalaisilta sijoitusyhtiöiltä ja ilmoitti käyttävänsä rahat yritysoston aiheuttamiin velkoihin. WARHAMMER 40 000: SPACE MARINE 2 20 177133_.indd 20 177133_.indd 20 26.9.2024 19.20.30 26.9.2024 19.20.30. Seize Ground on domination-tyylinen aluevaltaus, jossa pitää pysyä maalialueella vihollista kauemmin. Seinissä toistuu Imurah-nimi, mikä ruokki pelatessa heti mielikuvitusta. Sehän on anagrammina 1. Parhaimmissa omien voimiensa yllättämät ”sankari” muuttuukin viimeisellä sivulla demoniksi tai kaikki kuolevat taistellessaan yhdestä kukkulasta äärettömässä multiversumissa. Vastasin heti kyllä. Rakettirepulla pystyy hyppimään keskelle taisteluita ja mäjäyttämään lekalla viholliset parilla iskulla hengiltä. Urheus ja kunnia! Moninpelimuotoja on kaksi. Vaikka Space Mariinit edustavat eliittiä, peli itse on Imperial Guard -tasoa: ei loistava, mutta riittävän hyvä ajan tappamiseen. Annihilation on perinteinen tappomatsi, jossa ekana 50 kaatoon päässyt tiimi voittaa. Hyvää + Suoraviivaista toimintaa. Vaikka alussa lähdetään torjumaan tyranidien hyökkäystä, aika nopeasti saadaan viitteitä myös kaaoksen läsnäolosta. Kaikkia saa olla matsissa vain kaksi, joten pelin vaikein osuus on ehtiä napata mielensä hahmoluokka käyttöön. Space Marine 2 on hyvällä tavalla vanhahtava peli. Moninpeliin jatkuvuutta tuo kamagrindi, mutta kaikki palkinnot ovat vain kosmeettisia. Alussa tökki QTE-henkiset väistöja torjuntakohtaukset, jossa viholliset pysähtyivät odottamaan animaation loppumista, mutta lopulta hyväksyin ne osana leikkiä. Mikä-Mikä-Maa Saber Interactiven Space Marine 2 -tiimi on taustaltaan venäläinen, mutta (ilmeisesti) firma on muuttanut Pietarin toimistostaan muualle. Kentät ovat suoraviivaisia putkia, jotka kuitenkin toimivat pelimaailman omilla säännöillä. Capture & Control on samoin kukkulan kuningas -leikki, mutta vallattavia alueita on yhden sijaan kolme. Linkedinissä Saberin tiimijohto on merkinnyt sijainnikseen vähän mitä sattuu pitkin Tellusta. Olen joskus lukenut lentokoneissa parit Warhammer 40 000 -romaanit, joiden taso on luokkaa Korkkari. Setin viimeistele seinien läpi näkevä skannerikyky. Ajattelin, että lopetan pelaamisen arvosteluun, mutta kaveri pyysi vetämään kampanjan läpi kanssaan. Väistöja torjuntakohtia ei myöskään korosteta rinkuloilla. Pelkkään torjuntaan turvautumalla tarvitsee tiimitovereiden apua, sillä vastustaja voi jatkaa iskusarjaansa tauotta, kunnes alkaa kolista. Pelimuotoja on kolme. Tappoon riittää pari kolme hyvää osumaa. Tactical ja heavy valitaan yleensä ensimmäisinä. Huonoa . Kaukoaseet syövät ensin panssaria ja vasta sitten elinvoimaa, mutta lähitaisteluaseet iskevät panssarin läpi suoraan kestopisteisiin. Ja onhan kuolema Keisarin palveluksessa oma palkintonsa! 83 Hyvällä tavalla vanhanaikainen toimintapeli Space Mariinien maailmassa. nistuu jatkamaan ykkösosan juonta ilman, että kokonaisuus tuntuisi väkisin väännetyltä. Assault ei ole vahva, mutta hauskana suosittu
Link’s Awakeningin Switch-versiota moitittiin kehnosta ruudunpäivityksestä, mutta tähän asti pelaamani perusteella raudan salat ovat nyt hallussa. Pisteensä prinsessa saa kun peli on pelattu läpi ja löytämisen riemun kesto on mitattu, mutta melkoinen mörökölli saa olla jos tästä jää huonolle tuulelle. 21 177821_.indd 21 177821_.indd 21 26.9.2024 19.16.10 26.9.2024 19.16.10. Vaikeustasoa on selvästi suunnattu koko perheelle ja sen pienimmille, hankalampien ja enemmän tutkimusmatkailua kysyvien luolien ollessa vapaaehtoisia. Echoes ei turhia tahmaile, ainakaan OLED-versiolla. H yrulen valtakunnan joutuessa vaikeuksiin apuun on aina rientänyt vihernuttuinen miekkamies Link. Mikä on ikävää, jos sen päällä seisoo. Niillä on selvät vahvuutensa ja heikkoutensa toisiaan vastaan. Zelda ei esimerkiksi hypi kovin korkealle ellei alle laita jakkaraa, trampoliinia tai laatikkoa. Ruohikoista ropisee rupioita, mäensyrjissä odottavat luolat aarrearkkuineen, ja sydämen neljänneksillä kohenee terveys. Kukistetut hirviöt saa kahmittua omalle puolelle. Kuninkaalliset vierailevat mielellään incognitona. Tukensa tarjoaa henki Tri, jonka taikasauvalla Zelda voi loihtia näkemänsä haasteet omalle puolelleen. Merisiilit mukaan, nyt sukelletaan! Mieli kohtaa materian. Kyseessä lienee kuitenkin ensimmäinen Zelda-peli, jossa taloihin voi jäädä ehjiä ruukkuja kopioiden korvatessa rahan toivossa särjetyt. Kopioiden määrää rajaa henkiolento Trin energia. Ehdin kokeilla yhdistelmää ennakkoversiolla muutaman illan verran. Legend of Zelda: Echoes of Wisdom on sekoitus vanhaa ja uutta. Vetosäteen ja kopioiden yhdistely luovat selvästi hauskimpia ratkaisuja, kun vaikka hitaan ampujan saa turvaan monimutkaisemman rakennelman orrelle. Maailmassa riittää väriä, mutta aivan kaikkea ei saa kopioitua. Pelinpysäyttäjiä ei tullut vastaan. Moni sarjan hirviökin esiintyy tutuin elkein mutta suloisemmassa kuosissa. Valikoima onneksi laajenee nopeasti ja käytännössä jatkuvasti. Leikkiminen on kuitenkin hauskaa, ja pirteän positiivinen yleisilme kannustaa kokeilemaan sekä nerokkaan yksinkertaisia, että tarpeettoman monimutkaisia ratkaisuja. Kikkailuun ei aina myös ole varsinaista tarvettakaan. Mitä vahvempi väline tai hirviö, sitä enemmän energiaa se vie, ja mittarin kiertyessä ympäri vanhin luomus katoaa ensinnä. Prinsessa näyttää kaapin paikan Ulkoasultaan Echoes of Wisdom jatkaa ysäriklassikko Link’s Awakeningin uusversion (Pelit 10/2019, 89 p.) tyylillä. Tavaroiden ja otusten tullessa tutuiksi niillä pystyy oikaisemaankin isommissa luolastoissa pomon ovelle. Erilaisten ympäristöjen vuoksi yhtä ja samaa luottoapuria ei tule käytettyä joka ongelmaan. Pelaaminenkin on heti tuttua. Valtakunnan vuoret ja aavikot ovat (pitkälti) vanhoilla paikoillaan. Runsaudenpula kyllä johtaa nopeasti samanlaiseen käyttöliittymäongelmaan kuin Tears of the Kingdomissa, eli hillittömän pitkään inventaariolistaan. Zelda ja muut Hyrulen asukkaat ovat söpöjä pallopäitä, värit ovat kirkkaita ja aurinko paistaa. Sankaritar hyppii ja sukeltelee iloisesti vesistöissä. Jos sitä auttaakin kaventamalla käytävää kivenmurikoilla, voi keskittyä rauhassa pirtelön siemailuun urakoitsijan huhkiessa. Riku Vihervirta THE LEGEND OF ZELDA: ECHOES OF WISDOM Maailman kuuluisin peliprinsessa saa viimein oman seikkailunsa, ja vieläpä hyvän sellaisen. Monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin pulmiin Kuningaskunnan kiusana ovat maata halkovat repeämät, joita Zelda ja Tri tovereineen korjaavat. Kesyn hain kanssa on kiva tutkia vesitemppeliä, mutta aavikolla siitä ei ole iloa. Perinteiseen pikkuruudun seikkailuun on tuotu uusimpien Zeldojen, Breath of the Wildin (Pelit 4/2017, 94 p.) sekä Tears of the Kingdomin (Pelit 6/2023, 95 p.) luovaa, ympäristön luonnonlakeja hyödyntävää ongelmanratkaisua. Haarniskahemmo ei piittaa tönimisestä laisinkaan, mutta ei saa ketään kiinni ja on täysin pulassa jahdatessaan tulihirviötä ruohikossa. Valikoituja lainauksia Aluksi kopiointi tuntuu pikkunäppärältä. KOPIOI JA LIITÄ VALTAKUNTASI Grezzo / Nintendo Switch Ikäraja: 7 Suuri idea on maailman irtaimiston kopiointi taikasauvalla. Entisöinnin myötä molempien voimat kasvavat, niin että prinsessallakin pysyvät tovin miekka ja kilpi kädessä, ja henki pystyy siirtämään esineitä. Ensinnä kaikujen idea alkaa aueta eri hirviöiden kahinoissa. Äänimaailma on täynnä pirteää musiikkia, kilahduksia ja erilaisia huudahduksia sekä kiljahduksia. Osa tempuista tuntuu nopeasti nähdyiltä, kuten siltojen rakentaminen sängyistä. Jokaista kuparipannua ei saa leikekirjaan, vaan tallenteiksi (pelin termein kaiuksi) saa aluksi lähinnä huonekaluja ja laatikoita. Ilokseni huomasin niiden iltojen venähtävän pitkiksi. Vaikka työkaluja on monia, luolastoilla on hyvin usein ikioma jipponsa uuden hirviön tai palikan muodossa, jolla kyseinen seikkailu selvitetään. Nyt Link joutuukin itse kiipeliin, joten sankarin viitta kietoutuu prinsessa Zeldan harteille. Mitä enemmän vaihtoehtoja avautui, sitä enemmän huomasin kaipuun kaikujen pariin kasvavan
Teaseriksi kerron, että isoja olioita nähdään, samoin pomotaisteluita, joissa meno menee spinal tappamiseksi eli suoraan yhteentoista, ja yllättäviä juonenkäänteitä piisaa. Kratos ja Atreus lähtevät etsimään ketäpä muuta kuin Kratoksen pohjoista kollegaa, sodanjumala Tyria. Kolme talvea peräkkäin, kesää ei lainkaan, no ainakin Midgårdissa on lunta! Toisissa maailmoissa Jetpack Interactive / Santa Monica Studio / PlayStation Publishing LLC Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, PS4 Versio: Julkaisu Minimi: Intel i5-4670k tai AMD Ryzen 3 1200, 8 Gt RAM, GTX 1060 (6Gt) tai RX 5500 XT (8Gt) tai Intel Arc A750 Suositus: Intel i5-8600 tai AMD Ryzen 5 3600, 16 Gt RAM, NVIDIA RTX 2060 Super tai AMD RX 5700 tai Intel Arc A770 Testattu: AMD Ryzen 7 3700X, 32 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Muuta: PSN-tili ilmeisesti vaaditaan. Erikoismaininnan ansaitsevat Ragnarökin accessibility-säädöt: vaikeustason saa lapasesta teräshanskaan, mukana on sellaisia herkkuja kuten minibossien välihiparit ja aikarajan nosto aikakriittisiin puzzleihin. Sen enempää juonta en halua avata. Vaikka Kratos on taas unohtanut erikoismuuvinsa ja joutuu opettelemaan ne uusiksi, hän on saanut pitää jäätävän Leviathan-kirveensä, ketjulliset leimuavat Kaaos-teränsä plus muutakin edellisen osan roiISÄN, POJAN JA FIMBULIN NIMEEN Ihmissusi sai kärsiä koska yritti järsiä. Ikäraja: 18 Fimbulvinter aiheuttaa pakkasen asemasta äärisääilmiöitä. Edellisessä osassa Kratos kuljetti vaimonsa tuhkia maailman korkeimman vuoren huipulle, nyt Baldurin portin väkivaltainen sulkeminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen, Fimbulvinterin, ilmiön joka tulee meillekin tutuksi kun Atlantin valtameren virtausjärjestelmä pysähtyy. En muista, koska olen viimeksi nähnyt näin viimeisen päälle hiotun pelin! Grillaten ja pakastaen Varsinainen peli itsekään ei ole yhtään hassumpi. Christopher ”Teal’c” Judge on 10/10 jäyhänä Kratoksena, lakonista murahtelua ilman pätkääkään machomaista ylinäyttelyä. 22 177768_.indd 22 177768_.indd 22 26.9.2024 19.11.10 26.9.2024 19.11.10. Kun spartalainen jumaltentappaja Kratos seestyi, löysi naisen, sai pojan ja muutti kylmään Pohjolaan, entinen mättöfeast God of War (2/22, Pelit 90 p.) löysi itsestään ihan uuden ulottuvuuden. Tai no, se on hyvä ja kiinnostava. Hyvää naisosaamista peliin tuovat Freya ja Angrboda. Atreus on nyt semiärsyttävä teinipoika, joka antaa pelivihjeitä silloin, kun se ei ole tarpeellista, mutta vaikenee kuin muuri silloin kun se olisi hyödyllistä. Ja irtopää-Mimir puhuu edelleen kuin irkku. Kun aikoinaan tartuin God of Warin PC-käännökseen, odotin jotain Horizon Zero Dawnin kaltaista peruskamaa, mutta sainkin päräyttävän laatupaketin. Kääpiöveljeksistä Sindri, jolla on aina kauppa paikoissa, joihin päästäkseen Kratoksen pitää todella nähdä vaivaa, jaksaa huvittaa. Olin varma että häntä ääninäyttelee David ”Niles Crane” Hyde Pierce, mutta kyseessä onkin joku Adam J. Jos God of War oli kova peli, niin God of War: Ragnarök on vielä kovempi: siinä on kaksi sodanjumalaa! K aikille suunnatut AAA-toimintaseikkailut ovat pääsääntöisesti luokkaa ”ihan kiva”, mutta usein täynnä haahuilua ja turhuuksilla venyttämistä. Ikonisen lakonista God of Warin piti vielä voittaa minut puolelleen, Ragnarökissä olin jo esivoitettu. Tiesin mitä odottaa ja sain mitä odotin: suurella rahalla tehtyä komeaa toimintarytistystä, jossa verenhimoinen spartamies ja joukkomurhaaja on myös yllättävän sympaattinen isä. Nor Nir-vi GOD OF WAR: RAGNARÖK Kultainen Gullinkambi kiekuu taas, herättäen vihdoin myös meidät PC-jumalat Ragnarökiin. Olin myyty. Harrington. Erinomainen ykkösosa pitää pelata pohjalle, Ragnarök jatkaa suoraan God of Warin cliffhangerista. Juoni käynnistyy heti vauhdilla, kun Freyalla on Kratokselle ”asiaa” ja Asgårdin johtoporras käy hieromassa rauhaa. Sellaisiin kuin ne helvetin norniarkut, jossa padilla pitää liian nopeasti osua maaliriimuihin. Työn laatu on kaikilla mahdollisilla mittareilla hämmästyttävän laadukasta, aina pelimekanismeista välivideoiden ohjaukseen, erinomaisiin pelihahmoihin ja niiden ääninäyttelyn tasoon. Ilahduttavasti mukana on recap, joka toki tuoreistaa edellisen tärkeimmät juonenkäänteet, mutta se ei korvaa omaa kokemusta
Ongelma on tosin juuri ilmestynyt Remnant 2:n kolmas ja viimeinen etukäteen kehuttu DLC, jonka latautumista juuri katselen. mat välianimaatiot (jossa mennään raosta läpi) peittävät lyhyen kenttälatauksen. Esitapettu lohikäärme. Ne saa tuttuihin selkäytimestä löytyviin Souls-nappeihin, ja erikoislyönneissä on aseista huolimatta aika lailla samat yhdistelmät. Ehkä Ironwood on turhan pitkä osuus, mutta narratiivisesti ymmärrän miksi. Taistelut, pomotaistelut, puzzlet, välianimaatiot joita kerrankin en jätä väliin, kaikki tulevat varsin sopivasti. Ragnarök on Steamissa tutun arvostelupommituksen kohteena. Puurakenteet eivät hajoa, eikä matalista esteistä kiivetä tai hypitä yli. Pelin rytmitys on hyvää. Freya-täti on syystäkin vihainen. Huonoa . Tosin olen (ainakin) Helldivers 2:n linkannut Pleikkatiliin, ehkä Steam-tilini on jo automaattisesti linkattu PS Networkiin. No, saanpahan vetää pelin loppuun rauhassa. Sekin on vielä kokeilematta, koska sisältää pääjuonen spoilereita, joten palaan Ragnarökiin vielä omassa epilogissani. Kerättävää on kohtuullinen määrä, joka enimmäkseen löytyy matkan varrelta, niiltä sivupoluilta varsinkin. Koko pelistä ikään kuin heijastuu, ettei pelaajaa turhaan kiusata vaan halutaan, että peli soljuu ja pelaaja hymyilee. Akilleen kantapääni, parry, on mukana mutta ei välttämättömänä. Paremmat arkut on usein suojattu puzzleilla, ja ne ainoat toistuvamAlustavat pisteet 90 Taru Pohjoisen Spartamiehestä jatkuu vahvasta, ja toivottavasti päättyy myös taidolla. Ilahduin myös yhdestä Kratoksen kilpimallista, jolla ei turhaan tarvitse parryta vaan voi leikkiä kilpikonnaa. Tai karhu. Matkustaminen pidetään mielenkiintoisena proaktiivisuudella. Puhtaan juoksun asemasta välillä hypitään, kiivetään, leiskautetaan ketjujen varassa ja niin edespäin. Iskuja kannattaa ketjuttaa. En jaksa. Hyvää + Kaikkien osa-alueiden ensiluokkainen toteutus. Liikaa hyvää pelejä, onhan se ongelma, mutta ei sentään maailmanloppu. Maailmanpuun juuria järsivä Nidhöggr saa sapiskaa. Toisaalta hyvä lopetus on aina se vaikein juttu. Välillä soolonakin seikkaileva Atreus antaa iskälle sivustatukea, mutta minua kyllä haittaa se, kuinka hän käyttää joustaan sekä hakkaamisvälineenä että rautakankena. Yritin paiskia tämän läpi, vaikka peli ilmestyi aivan liian lähellä deadlineä, mutta todellisuus oli eri mieltä. Plus PC-versiossa on valmiiksi mukana Valhalla-DLC, roguelite-tyyppinen epilogi peliin. naa. Sodan jumala vaaditaan tilille Jo ykkösestä on tuttua se, kuinka yliluonnollisen vahva jumaltentappaja Kratos joutuu antautumaan ympäristön esteille, joiden ei oikeasti pitäisi olla esteitä. naa. Turhaa pelinvenytystä ei muutenkaan ole. Raivomittarin täyttyessä Kratos pistää nyrkit töihin, ja nyt myös Atreus saa raivomittarin, mutta se on vähän susi. Väitetään, että vaikka Raggis on yksinpeli, se vaatii PSN-tilin tai ainakin sille kirjautumisen. Uusina aseina Kratos saa myöhemmin keihään, Atreukselle on pari uutta jousta ja yksi loppupelin kumppani saa aseestaan kaksi vaihtoehtoa. Pelattavuus on niin hiottu, että padilla kaikki sujuu helposti ja luontevasti. Käteen palaava kirves ja monikäyttöiset Kaaos-terät ovat täynnä väkivallan mutta myös puzzleratkaisun iloa. Putki on parhautta Avointa maailmaa ei tarvi kärsiä, Ragnarök etenee lineaarisessa draamaputkessa kuin panssarijuna, mutta pikku tutkimusmatkailijoille on paljon sivupolkuja palkintoineen, plus sivutehtäviä, jotka kannattaa kyllä vetää läpi. Toisaalta moni peli haluaa linkata Steam-tilin johonkin julkaisijan omaan viritykseen, joten minua aihe ei kiusaa eikä kiihota. 23 177768_.indd 23 177768_.indd 23 26.9.2024 19.11.25 26.9.2024 19.11.25. Joten en vielä tiedä, loppuuko saaga spartalaisesta Pohjoisessa kunniakkaasti, varsinkin kun Ragnarök on maailmanlopun taistelu, mutta uskoni on vahva ja merkit hyvät. Midgårdin lisäksi muissakin norjalaisen mytologian maailmoissa vieraillaan. Oikeasti huonoa saa hakea. Sanon ”väitetään”, koska itse en niin tehnyt, eikä siitä tullut ongelmia. Muitakin kumppaneita on. Uusina aseina Kratos saa myöhemmin Keskellä talvea kaaosterät lämmittävät. Taistelumekanismista ei tarvitse valittaa
Parrya ei tosin päristellä, sillä apina väistää vaaroja, noh, väistämällä. Yli 10 miljoonaa myytyä kappaletta kolmessa päivässä, 18 miljoonaa kahden viikon jälkeen. No, luvut ymmärtää paremmin kurkkaamalla apinan alkulähteelle. Veijariapinalle käy kalpaten, sillä hänet mukiloidaan kiveksi Huaguo-vuoren huipulle. Selkein ero on se, että kuolemasta ei rangaista millään tavalla. Apina tarjoaa vastustajilleen keppiä, muita aselajeja ei ole. Torjunnalle ja vastaiskuille ei löydy suoraan omaa painiketta, ne aktivoidaan taikojen kautta tai kombojen sisäisistä erikoisliikkeistä. Viimein on pelaajan vuoro vaatimattomasti tituleeratun The Destined One -apinan kalsareissa. ktiivisen version Xuanzang-munkin matkasta Kiinasta Intiaan etsimään buddhismin pyhiä kirjoituksia. Viimeisenä tekonaan kuningas pilkkoo voimansa kuuteen reliikkiin, jotka piilotetaan ympäri Kiinaa. Melkoinen matka siitä syntyykin. Kirja kertoo . Mutta Wukong on myös suunnattu länteen, jossa huippuluokan tuotantoarvot ja laadukas käännös toimivat sisäänheittäjinä täällä vähemmän tunnettuun maailmaan. Wukong on kolmannen persoonan toimintapeli, jonka pohjana on 1500-luvulla kirjoitettu Journey to the West, yksi Kiinan tärkeimmistä klassisista romaaneista. Nyt voin viisaampana todeta, että kyllä ja ei. Vastustajat heräävät henkiin levon jälkeen, taistelu vaatii huomattavaa tarkkuutta ja pomovastukset halkovat hiuksia. Miten entuudestaan melko tuntematon yksinpeli on kerännyt pelkästään Steamissa parhaimmillaan yli 2,4 miljoonaa yhtäaikaista pelaajaa. ow ja tempo muistutti usein Sekiroa. King Wu-Kong Black Mythin tarina sijoittuu Journey to the Westin jälkeiseen aikaan. Parrasvaloissa on munkin matkatoveri, yliluonnollisilla voimilla siunattu apinakuningas Sun Wukong. Nämä hahmot ja tarinat, erityisesti Sun Wukongin osalta, ovat Kiinassa niin rakastettuja, että ne ovat jo vuosisatojen ajan muovanneet maan kulttuuria. Niinpä Huaguon apinat lähettävät sotureita etsimään Wukongin jäänteitä vuosisatojen ajan. Moni muu sielunkumppaneiden peruspilari on sen sijaan tutulla paikalla. Aiheen puolesta Game Science on siis iskenyt kultasuoneen kotimaansa markkinoilla, josta arviolta noin 80 prosenttia myynnistä tulee. Onneksi eivät niin paljon, että ne estäisivät Wukongin kirkkaimpien tähtien loistoa. Myös taistelun tuntuma nojaa hieman enemmän muihin vaikutteisiin, kuten God of Wariin ja Ninja Gaideniin. Sun Wukongin tavoin myös The Destined One oppii matkansa aikana lukuisia muodonmuutoksia ja taikoja, jotka rikastavat mätkintää huomattavasti. KUNINGAS, LEGENDA, APINA Game Science Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5 Versio: 1.08 Suositus: Intel Core i7-9700 / AMD Ryzen 5 5500, 16 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2060 / AMD Radeon RX 5700 XT / INTEL Arc A750 Testattu: AMD Ryzen 7 5700X, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 3090 24 Gt Ikäraja: 16 Toive edesmenneen kuninkaan ylösnousemuksesta elää vuoren asukkaiden keskuudessa. Taistelun . Keppiä ja porkkanaa Aluksi oli epäselvää, noudattaako Wukong soulslike-sääntöjä. B lack Myth: Wukong yllättää sekä pelinä että lukujen valossa. Esinäytöksessä nähdään, kuinka Sun Wukong ottaa yhteen eri jumalhahmoista koostuvan Taivaallisen Tuomioistuimen kanssa. Määrään on yltänyt vain yksi peli (PUBG) ennen Wukongia. Henkitaito muuttaa apinan toiseksi olennoksi yhden iskun ajaksi. Parhaat ideat löytyvät lähdemateriaalin syövereistä. Tämä ei ole niin rajoittavaa kuin ehkä kuulostaa, sillä kepin vatkaamiseen on kolme eri asentoa ja varusteisiin pultatut erikoistaidot tuovat niihin oman mausteensa. 40 intensiivisen tunnin jälkeen olen pääosin vakuuttunut, vaikka toimintaspektaakkelia piinaavatkin muutamat kenttäsuunnittelun outoudet. Näin sinällään tutuista elementeistä yhdistyy kamppailuun lopputulema, jolla selvästi erotutaan massasta. 24 177131_.indd 24 177131_.indd 24 26.9.2024 18.55.46 26.9.2024 18.55.46. Toni Hilden BLACK MYTH: WUKONG Tästä selkäsaunasta et selviä apinanraivolla, nyt tarvitaan buddhalaisen munkin tyyneyttä
Se ei yllätä, niitä meinaan piisaa hurjat yli 90 kappaletta. Voin käydä taistoon vaikka jättimäistä miekkaa heiluttavana Yin-tiikerinä tai vastustajan iskuista voimistuvana Rock Guai -kivimöykkynä. Henkitaidot ovat vähäisempiä muodonmuutoksia, joita saa palkinnoksi sinisenä hohkaavilta, tavallista voimakkaammilta vastustajilta. Niistä ei tosin ole juurikaan haastetta, vaan niiden kohtaaminen tuntuu enemmän terapiaistunnolta pomovastusten välissä. 25 177131_.indd 25 177131_.indd 25 26.9.2024 18.56.39 26.9.2024 18.56.39. Lainaturkki on samalla kätevä suojautumiskeino, sillä muodonmuutoksella on oma hiparipalkki. Apina tiikerin turkissa Uusia muodonmuutoksia saa palkintona tarinasta ja sivutehtävien suorittamisesta. Pomoksi pomon paikalle Wukongia on kutsuttu pomotaisteluiden kimaraksi. Muodonmuutokset tuovat runsaasti vaihtelua taisteluun. Lopulta minkä tahansa varusteen voi päivittää loppupeliin sopivaksi, joten lempisetistään ei tarvitse luopua. Bossien määrä hämmensi eniten ensimmäisessä luvussa, jossa uusi päällikkö asteli eteen muutaman kymmenen metrin välein. Hieman tosin harmittaa, että yli 50 hengestä vain yksi voi olla kerrallaan käytössä, mitä haaskausta! Rajallisesti palautuvaa manaa syövät taiat monipuolistavat mättöä yhtälailla. Pidin erityisesti siitä, että säännöt ovat tasapuoliset, sillä jokainen loitsu puree myös bosseihin. Ne ovat samalla yksi palapelin palanen hahmonkehityksessä henkien passiivitaitojen vuoksi. Kärttyinen Bajie-possu kulkee apinan rinnalla ison osan tarinasta. Wukong on onneksi antelias, sillä lepopaikoilla voi pisteet jakaa uudestaan maksutta. Edellä mainittu sammakko esimerkiksi boostaa kaikkia hyppyiskuja. Kiinalaisesta kulttuurista ja mytologiasta tulevat vastustajat ovat kiehtovia ja variaatio on loistava myös rivivastustajissa. Voin jäädyttää pomon paikalleen, iskeä vapareita sisään ja kutsua lopuksi klooniapinoiden iskujoukon kimppakivaan mukaan. Ei turhia rajoituksia, vaan kunnon turpaanvetoa! Attribuutteja ei ole, vaan leveleistä saadut taitopisteet sujautetaan yhteen monesta taitopuusta, jotka vahvistavat hahmon lisäksi taistelutyylejä, taikoja tai muodonmuutoksia. Tämä tasapaino silti toimii, sillä jos jokaista kungJinchin olisi kannattanut käydä kallonkutistajalla. Reitit pitää painaa omaan muistiin, koska karttaa ei ole. Henget muuttavat sankarimme toiseksi olennoksi vain yhden hyökkäyksen ajaksi. Nahan vaihtuessa vaihtuu myös koko liikepatteristo. Jokainen keppi, panssarin palanen ja hely ovat ainutlaatuisia ja selvästi suunniteltu tukemaan tietynlaista taistelutyyliä. Se antoi kuitenkin väärän kuvan kokonaisuudesta, sillä myöhemmät kentät laajenevat ja monipuolistuvat huomattavasti. Uuden mahtisauvan löytämisen riemua en harmillisesti päässyt kokemaan, sillä varusteet pitää craftata. Niiden reseptit avautuvat, kun löytää ensimmäisen kerran niihin vaadittavan resurssin. Stamina ei tosin enää lataudu uusissa saappaissa, joten kädelliseksi palautuu viimeistään staminan tai elinvoiman loppuessa kesken. Pojoja ei kerry yhdellä läpäisyllä tarpeeksi läheskään kaiken aktivointiin, joten buildin rakentamiseen kannattaa uhrata ajatus tai kaksi. Lohikäärme ei katsonut pilkkimistä hyvällä. Pomotaisteluissa muodonmuutos on hyvä avausliike, koska mätön pitkittyessä sen ehtii cooldownin jälkeen aktivoimaan uudemman kerran. Kuten Baw-Li-Guhh-Lang -sammakko, joka ilmestyessään omaksuu satunnaisen elementin ja lipaisee sitten vastustajaa kielellään
Valtavasta määrästä huolimatta Wukongin pomokattaus on esimerkillisen hyvä. Eeppiset maisemat vaihtuvat viidakosta muun muassa erämaan paahteeseen, buddhalaisiin temppeleihin, hämähäkkien asuttamaan luolastoon ja lumen peittämään vuoristoon. Se on ääriään myöten täynnä toisistaan poikkeavia, näyttäviä, hauskoja ja intensiivisiä kamppailuja. Nirvanaa en silti saavuttanut, sillä sen verran edellä mainitut kenttäsuunnittelun kompuroinnit mielenrauhaa rikkovat. Tästä inspiroituneena Journey to the Westin lukeminen on käynyt mielessä, vaikka noin 2 400 sivua ilmeisesti ei-niin-kevyttä lukemista hieman vielä kynnystä nostaa. 87 Wukongissa on paljon hyvää, mutta ennen kaikkea se on peli intensiivisten pomotaisteluiden ystäville. Kenttäsuunnittelun puutteet, varusteiden craftaus on tylsää. Kamppailut tuntuvat reiluilta, koska vastustajien liikkeiden hahmottaminen on miellyttävän selkeää. Toisaalta vaikeustaso ei ole niin kireä kuten esimerkiksi Sekirossa, eikä Wukong lukitse pelaajaa vain yhden taistelutyylin sisään, joten se on helpommin lähestyttävissä. No, jos ei nyt ihan onnea, niin ainakin valtaosa Wukongin parissa vietetystä ajasta tuotti minulle kaikkea muuta kuin kärsimystä. Huonoa . Monta kertaa törmäsin näkymättömään raja-aitaan kohdassa, josta kaiken järjen mukaan pitäisi päästä kulkemaan eteenpäin. Haaste pomppasi eniten ylös tiettyjen pomojen kohdalla, yleensä kunkin luvun päättävässä taistelussa tai hieman syrjässä olevissa, salaisiin alueisiin liittyvissä selkäsaunoissa. Vaikeustaso kiristyy tasaisesti, mutta itsestäni ainakin tuntui siltä, että puolivälin jälkeen se helpotti, koska olin saanut taistelusta tukevan otteen ja erilaisten työkalujen arsenaali oli jo mittava. Sen pitäisi ehdottomasti saada sammutettua pelin sisältä. Kuvassa on tosin häiritsevä sitä yliterävöittävä suodatin. Taisteluiden ulkopuolella vapaampaa tutkimista ja hutkimista on ihan sopivassa suhteessa, mutta huomattava fokus on silti niissä bosseissa, jotka ovat kaiken suola. Läpäisy vaatii malttia treenata kovimpien vastustajien liikkeitä ulkoa, sillä pelkällä grindauksella ja raa’alla voimalla eivät kaikki ovet aukene. Samalla ne laajentavat tarinaa, joten niitä en suosittele skippaamaan. Buddhalaisuuden näkymättömät seinät Wukong näyttää teknisesti erittäin hyvältä. Kartan poissaolo on sinällään erinomainen ratkaisu, sillä kentät ovat sen kokoisia, että ne oppii pienen pyörimisen jälkeen ulkoa, ja niihin mahtuu sopivasti salaisuuksia mukaan. Siis pelissä, jossa ohjataan apinaa! Wukongissa ei ole karttaa, josta näkisi alueiden rajat. Epäsuhta ympäristöjen ja kenttäsuunnittelun välillä vain tuntuu muinaisjäänteeltä muuten viimeisintä teknologiaa pursuavassa näytöksessä. Ainakin PC:llä, jossa voi nauttia monista herkuista, kuten tehosyöpöstä polunseurannasta Alan Wake 2:n ja Cyberpunkin tapaan. 26 177131_.indd 26 177131_.indd 26 26.9.2024 18.57.28 26.9.2024 18.57.28. Pidin myös tavasta, jolla peli vähitellen raotti verhoa Sun Wukongin yltä, kun matkalla kohdattiin useita hänen entisiä ystäviä ja vihollisiaan. Mutta se tuskin on peli niille, joille pomotaistelut ovat matkalla vain pakollinen paha. Maailma on kiehtova ja tarinankerronta ajaa asiansa pitäen sisällään muutaman BLACK MYTH: WUKONG erityisen hienon kohtauksen. Ne eivät vaan aina tunnu niin eeppiseltä, koska kenttä-design on toisinaan epäselvä sen suhteen, että mistä kohtaa voi kulkea ja mikä on vain pelialuetta rajaavaa maisemaa. Puhumattakaan siitä, että taistelun ulkopuolella hyppimistä ei hyödynnetä lainkaan. Sen saa modattua pois, mutta tänä päivänä ei haluaisi nähdä enää mitään tuollaista pakotettuna. Buddhalaisuuden oppeihin kuuluu, että ohimenevät asiat eivät voi tuottaa todellista onnea. Kunniamaininnan ansaitsee tarinan todelliseen lopetukseen vaadittava kaksinkamppailu, joka on samalla yksi hienoimmista sekä haastavimmista pomotaisteluista, joita olen kohdannut missään pelissä. Sen enempää spoilaamatta se myös palkitsee voiton melkoisella spektaakkelilla, jota . Hän ei ollut kiinnostunut ratkaisemaan kiistaa teekupin äärellä. ilistelen vielä pitkään. Pomojen osalta Wukong tyydyttikin sitten sisältäni sellaisen Sekiron jättämän nälän, johon ei ole muu sen jälkeen ilmestynyt peli samalla tavalla pystynyt. Wuhuu-kong Wukong on toimintapelinä enimmäkseen aivan mahtava. Hyvää + Huippuhyvät bossit, monipuolinen taistelusysteemi, kiehtova maailma. Pahimpia pomoja varten löytyy lisäksi usein joku oljenkorsi, jonka saa palkintona kunkin alueen sivutehtävien kautta. fu-kettua vastaan olisi pitänyt hikoilla kenttiä samoillessa, olisi se vienyt samalla terän pois pomotaisteluista näillä määrillä. Valtaosa vastustajista on eläinhahmoja
Näin onnetonta suoritusta en muista nähneeni ihan hetkeen, sillä vihulaiset ovat ainakin perusvaikeustasolla täysiä tampioita. nitive Photorealistic: Parantaa syvyysvaikutelmaa ja kontrastia. Se ei ole missään vaiheessa mikään mestariteos, mutta vioistaan huolimatta toimiva paketti. Valinnoilla on väliä, muttei pitkässä juoksussa tarpeeksi. Noh, eipä ainakaan tullut mitään poskettomia ennakko-odotuksia. Pelin edetessä Kayn tarina saa kyllä lihaa luidensa ympärille, mutta käsikirjoitus ja etenkin dialogi olisivat kokonaisuutena kaivanneet enemmän nyansseja teiniangstin sijaan. Olen yleensä pärjännyt pelien vikuroivilla kulkuneuvoilla valtaväestöä paremmin, mutta Outlawsin kiituri ottaa minusta selkävoiton. Muusikkona arvostan rytmiikkaan perustuvaa tiirikointia, eikä ikonipohjainen hakkerointikaan ole yhtään sen hassumpaa ajankulua. Fiksu veto näin jälkikäteen ajateltuna. Vastaavasti tekoälyttömyys on valitettavasti se Outlawsin suurin heikkous. High CPU Priority for Star Wars Outlaws: Pakottaa Windowsin asettamaan pelin prioriteetiksi puukottamalla rekisteriä. Sen ohjastaminen on pirun kankeaa, ja mikä pahinta, kuvakulma on lukittu aivan liian alas kulkineen taakse. Planeetat ovat upeita, eikä yksityiskohdissa ole säästetty. Muutama juonenkäänne pääsee jopa yllättämään. Äänipuoli sen sijaan toimii, etenkin säveltäjä William Rogetin ja kumppanien soundtrack ansaitsee kunniamaininnan. Marko Mäkinen STAR WARS: OUTLAWS Outlawsin näkemys alamaailmasta on kaunis, mutta kompuroiva. Tunnarimusiikki on tarttuvin korvamato aikoihin. Avaruusräimeestä tulee nopeasti pakkopullaa. Lisäksi kaivoin Nexusmods-sivustolta Reshade-paketin, joka parantaa kontrastia ja syvyysvaikutelmaa sekä poistaa yleistä harmautta ulkoasusta. Pistoolin kolme eri tulimoodia ja siellä täällä lojuvat erikoisaseet tuovat hyvää maustetta sinänsä simppeliin taisteluun. Bugeilla revitellään kuin viimeistä päivää, mutta muutamia naurettavuuksia lukuun ottamatta en itse ainakaan törmännyt yhteenkään todelliseen pelinrikkojaan. Sivutehtävää on älytön määrä, ja vaihtelun puute ajoi minut jo aikaisessa vaiheessa keskittymään lähinnä pääjuoneen. Outlawsin sijoittaminen Imperiumin Vastaiskun ja Jedin Paluun väliin on loistava veto, sillä kahden ensimmäisen trilogian väli on jo tupaten täynnä tarinoita. Juoni lähtee rysäyksellä käyntiin, mutta jumiutuu turhan pitkäksi aikaa ensimmäiselle planeetalle. Suorituskyky oli molemmilla testikokoonpanoilla pääosin hyvää, tosin Windowsin rekisteriä puukottavalla fanimodilla sai priorisoitua pelin käyttämään kokoonpanojen täyttä vääntöä. Vastustajien puupäisyys kannustaa hiippailuun, mutta aika ajoin kyllästyn kiipeilyyn ja ilmastointikanavointiin, jolloin tekee mieli antaa läjäyttimen laulaa. Kotorin HK-47 tulee aina olemaan kukkulan kuningas. Outlaws joutui kunnon nettipyörteen keskelle heti julkaisussa, kiitos naurettavan kalliin ennakkopääsyn ja sen toivottoman toimivuuden. RÖNSYILEVÄ RYÖSTÖKEIKKA 27 177540_.indd 27 177540_.indd 27 26.9.2024 18.21.59 26.9.2024 18.21.59. Alipelit on onneksi toteutettu mainiosti. Lisäksi leffoista tuttuja hahmoja käytetään säästeliäästi ja hyvällä maulla, mikä ei aihealueen peleissä ole itsestäänselvyys. Kaunis, mutta kankea Ulosanniltaan Outlaws on todella näyttävä. Arvosteltu: PC Versio: 1.1.2 Minimi: AMD Ryzen 5 3600 / Intel i78700k, 16 Gt RAM, Radeon RX 5600 XT / Geforce GTX 1660 6 Gt, Windows 10, 65 Gt kiintolevytilaa Testattu: AMD Ryzen 5800X, 32 Gt RAM, Geforce RTX 3080 OC, Windows 11 / Lenovo Legion 5 15ACH6H Muuta: Käytetyt modit. Ikäraja: 12 77 Stoori lähtee onneksi kunnolla käyntiin puolenvälin tienoilla parantaen juoksuaan tasaisen varmasti loppuun asti. Hahmokatraasta nousee onneksi esille muutamia helmiä kuten ND-5, joka kipuaa kirjoissani Stawa-pelien toisiksi parhaaksi droidiksi. Nykykunnossaan läpäisyyn kulunut 18 tunnin rypistys saa tosin riittää. Sain Kaysta pitkälti samat ensi. ilikset kuin Rojola, äksyily ja ylimielinen asenne on vedetty överiksi. Suurimpana tyylirikkona hahmoanimaatiot ovat paikoin todella kankeita, eivätkä maailmaa kansoittavat taustahahmot kestä ulkoasultaan tai dialogiltaan syvempää tarkastelua. Valitettavasti mukaan pultattu avaruuslentely on turhan simppeliä kieputusta ylikuumenevia aseita varjellen, eivätkä taistelukenttien keinotekoiset rajat tee koiratappelusta yhtään sen nautittavampaa. Pahiten katraasta vastakarvaan silittää valitettavasti angstaava sankaritar. Faktioiden mainejärjestelmä on pohjimmiltaan oikein hyvä idea, mutta toteutus on jätetty turhan simppeliksi. Edukseni luettakoon myös, että Assassin’s Creedit ja Unchartedit ovat jääneet vähälle koluamiselle, joten pelimekaniikka ei aiheuta ähkyä. Seurauksena tangon yli lennetään usein, mitä pienimmistä risukoista. Kissamaista otusta hyödynnetään pulmanratkonnassa ja vihollisten jallittamisessa nerokkaasti. Hahmosta on vaikea pitää. Pääjuoni kaappasi tahmean alkupuoliskon jälkeen otteeseensa, ja pahimmat tyhmyydet korjaamalla se saisi minut palaamaan koluamaan maailmaansa perusteellisemmin. R akastan Star Wars -universumia ja etenkin sen pelejä, mutta jostain syystä Outlawsin trailerit aiheuttivat lähinnä ihan kiva -reaktion. ReShade-modi tekee ulkoasulle ihmeitä. De. Vaatii ReShade-laajennuksen. Alkutaipaleella isoimpia pettymyksiä ovat hahmot, sillä niissä tuntuu olevan syvyyttä vain lastenaltaan verran. Säteenseurannan jätin pois, sillä sen tarjoama silmäkarkki ei ollut menetetyn suorituskyvyn arvoista. Se oli varmaan tuuli vain Pelimekaniikan suurin vahvuus on Kayn lemmikki-merqaal Nix. Rytmipeliksi naamioitu tiirikointi on suoraviivaisuudessaan nerokas. Yksittäisiä kontrahteja tuli lähinnä nautittua välipaloina. Kayn nokkela lemmikki Nix on pelin kantavia voimia. Kakkamyrsky oli siltä osin ansaittu, mutta sittemmin pelin muu kritiikki on saavuttanut naurettavat mittasuhteet. Kankeaa kirjoittamista ei jälkikäteen enää oikein voi korjata, mutta muilta osin Outlawsilla on potentiaalia jalostua oikein mainioksi paketiksi. Sikailusta pitäisi sakottaa enemmän, nyt valinnoilla ei lopulta ole tarpeeksi painoarvoa
No, se on oma tarinansa. Maisemat ovat toki kauniita, mutta pintakiillolla ei pärjää pitkään. Ajan myötä näkemykseni kuitenkin kärjistyivät. Kasinokaupungissa eliitti elää hyvin eri tavalla kuin tavallinen kansa. Imperiumin joukkoja ja kartellien kätyreitä voi tykitellä hengiltä tarkoilla pääosumilla turvautuen toisinaan vihollisten pudottamiin tarkkuuskivääreihin tai kranaatinheittimiin. Samalla se toimii hienona kulissina kaikkien aikojen ryöstölle. Nähtävissä ei ole yhtään ainoata kokemuspisteistä hitaalleen täyttyvää palkkia tai prosenttimääräisiä parannuksia hiiviskelyyn, juoksunopeuteen tai laserin läpäisykykyyn. Miellyin erityisesti Red Dead -henkiseen aikaa hidastavaan adrenaliinipiikkiin, jonka aikana Kaylle voi määrätä kolmesta viiteen eri kohdetta, jotka tämä paukuttelee hengiltä salamannopeasti. Mahdollisuudet miinusten minimointiin ovat onneksi kattavat. Pelatessa aloin keskittyä Outlawsin vahvuuksiin, kuten monipuoliseksi osoittautuneisiin juonitehtäviin, ja pyrin välttelemään epäkohtia, kuten itseään toistavia kartellikeikkoja, kiiturilla kaahailua sekä mieltä turruttavia minipelejä. Kukin taaplaa tyylillään Yksi Outlawsin selkeimmistä vahvuuksista on se, että se sallii paljon vapauksia pelityylin suhteen. Pikkuveijari osoittautui todelliseksi hengenpelastajaksi kerta toisensa jälkeen. Ennen pitkää aloin hyödyntää yhä enemmän myös Nixiä tulitaisteluiden keskellä. Sen ansiosta aloin nauttia Kay Vessin seurasta yhä enemmän ja enemmän. Mikäli hiiviskely lakkaa innostamasta, useimmat tilanteet voi selvittää myös taistelemalla. 28 177135_.indd 28 177135_.indd 28 26.9.2024 18.51.59 26.9.2024 18.51.59. Peli ei kuitenkaan onnistu lunastamaan näitä lupauksia. S yyskuun lehdessä ilmestyi 30 pelitunnin perusteella kirjoittamani alustava arvio Massive Entertainmentin kehittämästä Star Wars Outlawsista. Tekikö se Outlawsista aiempaa paremman pelin. Canto Bight tekee selväksi galaksin kahtiajakoisuuden. Mitä pidempään Outlawsin parissa vietin aikaa, sitä hienommilta sen saavutukset tuntuivat, mutta sitä ärsyttävimmiksi ja ilmiselvemmiksi sen heikkoudet muuttuivat. Vaikka tiiviisti asutetut kaupungit vetävät puoleensa, sama ei koske niiden ulkopuolisia seutuja. Outlaws hoitaa homman huomattavasti orgaanisemmin. Hahmojen ja varusteiden kehitys tuntuu näin ollen luontevalta. Toiset 30 pelituntia myöhemmin minulla on lopullinen mielipiteeni avoimen maailman toimintaseikkailusta kaukaisessa galaksissa kauan, kauan sitten. Samalla tämä rohkaisee tutustumaan tarkemmin pelin näyttävästi toteutettuun maailmaan. Kaikista kehuista huolimatta Outlawsin maailmat ovat kaukana täydellisestä. Uusia kykyjä avautuu käyttöön juonitehtävistä sekä suorittamalla Kayn kohtaamien asiantuntijoiden, kuten mestarihakkerin sekä kaiken kokeneen palkkasoturin, määräämiä haasteita. Valtaosa esiin tuomistani seikoista pitivät paikkansa loppuun saakka. Markus Rojola STAR WARS OUTLAWS Star Wars Outlaws on vakaalla kädellä toteutettu Tähtien sota -seikkailu, jonka suurimmaksi heikkoudeksi paljastuu seikkailuhengen puute. Ensimmäistä kertaa kaupungin ulkopuolelle astuessaan tuntee maailman olevan täynnä mahdollisuuksia. Kiiturilla voi matkustaa vesistöjen yli, mutta vasta kun on saanut hankittua hydrorepulsorin osana pääkampanjaa. Kay voi esimerkiksi komentaa Nixiä ansoittamaan tukikohtien hälyttimet, kun tämä on ensin ”kouluttanut” lemmikkiään seitsemällä eri komennolla sekä ”opetellut” järjestelmien heikkouksia hakkeroimalla nopeasti kolme eri laitetta. Kuinka pääsen Carnegie Halliin. Sama koskee myös kulkuneuvoja sekä varusteita. Expa-palkin täytyttyä päähahmon ansioluetteloon voi lisätä minkä tahansa vapaana olevista kyvyistä riippumatta siitä, miten peli on siihen mennessä edennyt. Näkemykseni ei ole muuttunut kovinkaan paljoa. Pääaseena toimivaa pistooliaan voi puolestaan parannella etsimällä tarvittavat varaosat eri taivaankappaleille piilotetuista aarrekätköistä. Useimmissa avoimen maailman peleissä hahmonkehitys on toteutettu kankeasti kokemuspisteillä. Hienosti mallinnettujen hahmojen, monipuolisten ympäristöjen ja tehokkaiden aseiden ansiosta tulitaistelut eivät käy tylsiksi. Onko maailma lopulta tutkimisen arvoinen. Alueet erottuvat toisistaan monin eri tavoin ja etenkin asutuskeskukset on toteutettu yksityiskohtia säästelemättä. Tosharan laaksoja, Akivan sademetsiä ja Tatooinen dyynejä tutkiessaan törmää lähinnä yksittäisiin tukikohtiin ja vartiopisteisiin, jotOutlawsista nauttiminen vaatii tiettyjen peliin sisällytettyjen piirteiden ja ominaisuuksien välttelyä. Ei oikeastaan, mutta paransi kuitenkin kokemustani. Oma osansa on myös pelattavuutta tasaiseen tahtiin monipuolistavilla erikoiskyvyillä. PELKO JOHTAA PIMEÄLLE PUOLELLE Massive Entertainment / Ubisoft Versio: Ennakko Testattu: PS5 Saatavilla: Xbox Series X/S, Win Ikäraja: 12 Vihollislauman lennättäminen ilmaan sopiviin kohtiin sijoitettujen räjähtävien säiliöiden avulla on erityisen tyydyttävää. Galaksi on minun osterini Outlawsin tapahtumat jakaantuvat viidelle eri planeetalle ja kuulle
Yhdellekään Kayn uusista ystävistä ja vihollisista – kenties kommandodroidi ND-5:ttä lukuun ottamatta – ei edes yritetä kehittää moniulotteista persoonaa. Hyvää + Laatuviihdettä, kun keskittyy pelin vahvuuksiin... Se taas koettelee muutamien loppuvaiheiden juonenkäännösten uskottavuutta. Mos Eisleyn pölyisillä kaduilla kulkiessa on helppo unohtua katselemaan kaupungin menoa. Luotaantyöntävimpiä luonteenpiirteitä onnistutaan (ainakin osittain) selittämään menneisyyden traumoilla. Valitettavasti samaa ei suoda muulle hahmokaartille. Tuttujen hahmojen mukaan tuominen on helppo – kenties jopa halpamainen – tapa saada pelaaja sitoutumaan tapahtumiin, mutta on pakko myöntää tempun toimivan. nan edetessä eikä hahmolla ole juurikaan tarvetta syytellä muita omista virheistään pelaajan kaapattua vallan. Ongelma ei siis ole tarjonnan määrä, vaan sen laatu. ksit tippuvat kuitenkin nopeasti nollaan. Huonoa . ka ovat luotu rikkomaan monotoniaa lyhyillä hiiviskelytai taistelutuokioilla. Landon ilmestyessä ruutuun ensimmäistä kertaa reagoin pyörittämällä silmiäni, mutta samaan aikaan hymynkare hiipi salakavalasti suupieliini. Kun kerronnan pääpaino vaihtuu oudossa ympäristössä selviytymisestä suurryöstön valmisteluun, kiinnostus tapahtumia kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti. Koska hahmot tuntuvat paperinohuilta karikatyyreiltä, näiden kohtalot eivät kosketa. Silti se ei tunnu millään tavoin vähäpätöisemmältä osalta Outlawsin maailmaa, vaan pikemminkin pelin idearikkaimmalta sekä eheimmältä ympäristöltä. Päämäärättömästi vaeltaessaan on turha toivoa törmäävänsä hahmoon, jonka kanssa käyty keskustelu laukaisisi monivaiheisen ja maailmaa eri näkökulmista valaisevan sattumien sarjan. Jos tekijöillä olisi ollut rohkeutta poiketa voimakkaammin avoimen maailman toimintapelien kaavasta, olisivat he kenties kyenneet luomaan tavanomaista syvällisemmän Star Wars -elämyksen. Mittakaavaa kutistamalla ja vahvuuksiin keskittymällä Outlawsista olisi voinut tulla jotain ainutlaatuista. Riittää, kun kiitää alueen halki yhdesti aktivoidakseen pikamatkustuspisteet. Ympäristöllinen kerronta jää lopulta varsin vaatimattomaksi. …mutta valitettavasti nämä käyvät ilmi ainoastaan ajan myötä. Kijimi on ainoa pelin neljästä päämaailmasta, joka ei sisällä laajoja ulkoalueita. 29 177135_.indd 29 177135_.indd 29 26.9.2024 18.52.47 26.9.2024 18.52.47. Tarinan merkityksellisyyttä lisätään onnistuneesti cameo-rooleilla. Niljakas, kaksinaamainen, kelvoton huijari Alustavassa arviossa välttelin juonipaljastuksia, mutta kenties nyt olisi aika käsitellä Outlawsin tarinaa ja hahmoja hieman syvällisemmin. Kay ei myöskään osoittaudu läheskään yhtä heikoksi päähahmoksi kuin ensivaikutelma antoi olettaa. Ei pelkkää kelpoa avoimen maailman seikkailua Tähtien sodan musiikeilla. Mikä pahinta, sivutehtävien suorittaminen ei ole millään tapaa palkitsevaa. Jos kapinaliiton menestys olisi Luken, Leian ja Hanin sijaan twi’Lek Asaran varassa, antaisin Imperiumin voittaa. Tapahtumat eivät käynnisty erityisen vetoavasti, mutta rytmitys paranee tarinan edetessä. Pelimaailmaa on pyritty elävöittämään monenmoisella sivupuuhalla, mutta mitään ei ole maltettu kehittää loppuun saakka. Kay ei vietä tarpeeksi aikaa uusien rikostovereidensa kanssa, jotta näiden välille muodostuisi todentuntuisia ystävyyssuhteita. Galaksista ei kuitenkaan löydy kolkkaa, jossa Imperiumi ei olisi jollain tapaa läsnä. Tosharan kallioon louhittu pääkaupunki Mirogana vaikuttaa kiireiseltä myyntija ruokakojujen täyttämine kapeine kujineen ja täyteen ahdettuine yökerhoineen. Sen paljastuttua vauhtiraidaksi Kayn kiiturin kylkeen alkaa kyseenalaistaa elämänvalintojaan. Avoimia seutuja miettiessä mieleeni ei tule yhtäkään satunnaiselta vaikuttavaa, jollain tapaa ainutlaatuista ja muistamisen arvoista hetkeä. Kapina kunniaan Päättäessään luoda ensimmäisen avoimen maailman Star Wars -pelin Massive Entertainment on selkeästi halunnut täyttää tuon maailman mahdollisimman monipuolisella tehtävävalikoimalla. Etukäteen hehkutettu mainesysteemikin, joka mittaa Kayn suosiota eri rikolliskartellien silmissä, paljastuu lähestulkoon yhdentekeväksi, koska valinnoilla ei ole kauaskantoisia seurauksia. Itsekkyys karisee tari79 Avaruusseikkailu, joka kärsii avaruudestaan. Hyytävää Kijimiä hallitsee hyönteisiä niin ulkonäöltään kuin yhteiskunnalliselta järjestelmältäänkin muistuttava Ashiga-klaani. Kun on onnistunut tunteja kestäneen prosessin jälkeen livahtamaan Jabban tarkkaan vartioidun palatsin sydämeen ja aukaisemaan kolmella eri avaimella lukitun holvin, odottaa palkkion vastaavan vaivannäköä. Akivan tiheä kasvusto kätkee sisälleen muun muassa Imperiumin tukikohtia, salaisia kaivoksia sekä massiivia droiditehtaita. Ero esimerkiksi muutaman vuoden takaiseen Guardians of the Galaxyyn (Pelit 11/2021, 92 pistettä), jossa hahmojen väliset kanssakäymiset muodostivat pelin sydämen, on ilmeinen. Intergalaktisen pikamatkustuksen ansiosta avoimia alueita ei ole välttämätöntä tutkia tuntikaupalla. Niiden antamat adrenaliini. Lainsuojaton voi ottaa vastaan erilaisia keikkoja rikollissyndikaateilta, metsästää kadonneita aarteita, osallistua kiiturikilpailuihin sekä lennellä avaruudessa taistellen Imperiumin joukkoja sekä avaruuspiraatteja vastaan
Erilaisia vaihtoehtoja on laajalti, joten itselle juuri sopivan raudan löytyminen on vain Normannien maihinnousu. Rämpyttämällä ei tule kuin nopeammin turpaan ja taistelun rytmi on pakko opetella, jos yhtään kupolia aikoo irrottaa hartioista. Chivalryn suhde kuvaamaansa aikakauteen on pitkälti sama kuin pelileskiä tekevien tankkipelien: historiallista tarkkuutta otetaan vain mausteeksi, pääroolissa on mahdollisimman menevä väkivaltaviihde. Vaikka tappelu on hyvin intensiivistä, kaikki taistelut jäävät pieniksi kahakoiksi. Näin kertoo Chivalry II. Tankkinörttien ahdistus Sotamies Ryanin tiikerintornin sijainnista lienee pientä keskiaikafriikkien tuntemaan tuskaan, kun samalla tantereella vastakkain isketään 1400-luvun pitkämiekkoja ja 1700-luvun ratsuväkimiekkoja. Keihäskarsinta Lintuperspektiivistä katsottuna Chivalry II on sekavaa ja sattumanvaraista huitomista, mutta yksittäisen taistelijan näkökulmasta tilanne on toinen. Keskeneräisenä julkaistu Chivalry II kuulostaa jo nimensä puolesta erittäin sopivalta! On siis aika antaa sille uusi tilaisuus. Valinnanvaraa on mukavasti ja koska hienot kamat kertovat järkiään pitkästä kokemuksesta pelin parissa, yhtäkkiä taistelukentälle ilmestyvä kiiltävähaarniskainen musta ritari herättää jalkaväessä ansaittua pelkoa. Linnareissu Chivalry II:n pihvi ovat pitkät, battle. Se oli synkkää, ruton runtelemaa aikaa, jolloin aateliset ja kirkko pitivät talonpojat rautaisessa kontrollissa... Mukana on 64 taistelijaa, mikä on sinällään riittävästi, mutta pelin mammuttimaisiin puitteisiin ja historialliseen tarkkuuteen nähden liian vähän. Enlistedin kaltainen mahdollisuus vetää mukanaan tekoälytovereista koostuvaa keihäsfalangia tekisi tunnelmalle ja taktiikkamahdollisuuksille ihmeitä. Ajoittain Chivalry II:een pulpahtaa väliaikaisia pelimuotoja: esimerkiksi kesällä pääsi tappelemaan juhannuskokon ympärillä paljain nyrkein hilpeässä kaikki kaikkia vastaan -moodissa. Aluksi myllyissä ollaan vain ottamassa terää kylkeen, mutta hiljalleen taistelukentän lainalaisuudet alkavat hahmottua: porukalla kun mennään kimppuun ja hyödynnetään aukot puolustuksessa heti, niin tulosta alkaa tulla. Tai keskiaika. eldmaiset tehtävät, joissa hyökkäys etenee aaltoina murtaen puolustuslinjoja ja edeten aina seuraavalle hyökkäyskohteelle. väärin! Keskiaika oli verisen värikästä aikaa, jolloin ritarit ja talonpojat kirmasivat tasa-arvoisesti rinta rinnan taisteluun roiseja solvauksia heitellen. 30 177545_.indd 30 177545_.indd 30 26.9.2024 18.49.23 26.9.2024 18.49.23. Chivalry II ei yritäkään mallintaa keskiaikaa realismin kautta, vaan hyödyntämällä aikakauteen liitettyjä mielikuvia, kuten alhaista sivistystasoa ja korkeaa brutaliteettia. Hienot kentät paikkaavat vähän vaisua mittakaavaa parhaansa mukaan. ilistä. Parhaimmillaan Chivalry II yltää todella koviin sfääreihin, kun oma hyökkäysjoukko etenee teräsmuurina kohti linnan portteja ja sivaltaa kenttään kaiken vastarinnan. Ratsuväen puute pääpelimuodosta on aikamoinen kämmi, eivätkä pienemmän mittakaavan kartoista satunnaisesti löytyvät kaakit kummoisesti pelin isoa kuvaa muuta. Pääpelin lisäksi peistä pääsee kalistelemaan 40 pelaajan rajatummissa otteluissa, joissa on isoista kentistä poiketen mukana myös hevosia. Iikka Kivi Chivalry II:ssa sota on julmaa ja ratsuväki lomalla. Kaikki lähtee oman aseen nopeuden ja ulottuvuuden ymmärtämisestä: hilpari vie hyvin hipareita ja yltää kauas, mutta samalla se on hidas ja kuluttaa staminan nopeasti loppuun. Miekkamiehen taas pitää ohittaa pitkien aseiden kantama ja päästä lähituntumaan tikkaamaan. TOSINUIJASOTA Torn Banner Studios / Tripwire / Deep Silver Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One Muuta: Vain moninpeli Ikäraja: 18 Tyylivalinta on onnistunut, sillä etenkin alussa taistelu on ihastuttavan kaoottista hurmehurlumheitä. Taistelu on järjettömän veristä, sotilaiden henki äärimmäisen halpa ja sotimisen tavoitteet usein varsin matalamielisiä, kuten sikojen ryöstö sotasaaliiksi ja suuren kirjaston tuhopoltto (eli meno on aika samanlaista kuin Venäjän nykyarmeijassa). Sopivasti liioitellut linnakompleksit, aavikkolinnoitukset ja satamakaupungit ovat kauniita, värikkäitä ja tunnelmallisia, mikä luo tappeluun tarvittavaa eeppistä sankari. Mapeissa on myös hauskoja yllätyksiä: eräässä valtauksessa sotilaat oli jo tapettu, joten viimeiseen aaltoon rynnistivät linnoituksen talonpojat moukareineen ja paistinpannuineen. Tuttuun tapaan taistoissa tohisemalla kerryttää rahaa ja kokemusta, joilla voi avata uutta kosmeettista sälää ja uusia aseita eri hahmoluokille. Ritarillisuus on pelissä muutenkin muodissa, sillä vihollisen voi palkita komeasta taposta lisäpisteillä. Sotilaat iskevät toisiaan vasten voimalla, kilvet murtuvat ja irtopäät pyörivät jaloissa. Ilahduttavasti pay to win -periaatteella ei Chivalryssa juhlita, vaan täysin tappavia välineitä saa käyttöön nopeasti eikä paremmilla aseilla saa mitään etua, ellei myllytyksen rytmi ole hallussa. S osiaalisen median nuijasotien vastapainoksi kaipaan aikaa, jolloin ritarillisuus ja kunnia olivat arvossaan
Vastustaja saattaa myös iskeä aseen kädestä tai potkaista suojauksen auki, joten aloite pitää saada omiin käsiin nopeasti. Pelin käsitys pohjolan juhannuksesta on mallia Midsommar. ilistä. Snipuhenkisille on toki jouset ja piiritystehtävissä pääsee välillä virittämään katapulttia, mutta se ei vielä riitä kunnon vaihteluksi. Ainakin tiettyyn rajaan asti, sillä kymmenen tuntia ylitettyäni alun addiktio Chivalry II:een alkoi nopeasti hiipua. Vastaiskut vihollisen lyönteihin paitsi avaavat suojausta myös palauttavat omaa staminaa, jolloin saadaan aikaan pitkiäkin mittelöitä. 31 177545_.indd 31 177545_.indd 31 26.9.2024 18.49.58 26.9.2024 18.49.58. Chivalry II on suppeudessaan toki hieman aihepiirinsä vanki, moderni sota on sattuneista syistä monipuolisempaa, mutta yhtä paljon pelin yksipuolisuus on pelimoottorista ja tyylilajista kiinni. Tänään tarjoillaan harvinaisen kylmää terästä. Keskeinen ongelma on se, että pelikokemus on kerrasta toiseen liian samanlainen: juostaan karjuen taisteluun, mätetään muutama vihollinen nurin, kuollaan ja toistetaan. 82 Chivalry II on pinnallista, mutta viihdyttävää keskiaikaista moninpelimättöä. Hyvää + Fyysinen taistelu, reipas meininki. Miekkataisteluista ja PvP-mättämisestä innostuvien kohdalla tilanne on kokonaan toinen, sillä tappelusysteemissä riittää opeteltavaa viikkokausiksi. Kyttään usein napavasaralla varustettuna etulinjan välittömässä läheisyydessä ja ryntään tukemaan paikkoihin, joihin vihollinen yrittää murtoa. Toki päämäärä on aina sama, runnoa vihollisen puolustuksesta läpi viimeiseen kohteeseen, mutta kosmeettisuus onnistuu peittämään näkyviltä liiallisen toiston tunteen. ksuja ideoita, kuten mahdollisuus antaa lyönnille lisäulottuvuutta ja -voimaa kääntämällä hahmoa lyöntisuunnan mukaisesti. Isompien armeijoiden sekä taktisuuden lisääminen vaatisi perinpohjaista remonttia tai kokonaan uutta pelimoottoria, eikä Chivalry II olisi sitten enää sama peli. Taistelussa on pieniä . esh wound” -teksti ritariparan kinkatessa epätoivoisesti karkuun. Nyt pelistä on tehty karkkinätti kaaosmättö. Tappelussa on maukasta taktisuutta ja jytisevää fyysisyyttä. Yötaistelut ovat erityisen nättejä. Pitkän aseen heilauttaminen laajassa kaaressa ja kahden fragin kuittaaminen rumalla tuplakallonrusahduksella on kerrasta toiseen yhtä tyydyttävää. Hahmoluokan valinta antaa myös apuja: ritari on hitaampi ja kestää iskuja, vanguard-luokka on kevyemmin panssaroitu ja nopeampi ja niin edelleen. Toistaa itseään nopeasti. Koska kyse on ajoitukseen perustuvasta tappelusta, sinnikäs harjoittelu ja taistelukentän lukuharjoitukset veivät lopulta voittoihin. Kasuaalipelaajienkin kannattaa kokeilla, jos halvalla saa, sillä Chivalryn pirteä asenne ja humoristinen tyylilaji kyllä ilahduttavat: jos vihollinen onnistuu sivaltamaan pelaajalta jalan irti, ruudulla alkaa vilkkua ”It’s just a . Epärealistisesti miekka tekee liikkeen alussa yhtä paljon vahinkoa kuin täydessä vauhdissa iskun lopussa, mutta asiasta vinkataan jo tutoriaalissa. Päivä alkaa ennen sianpieremää, onneksi on herätyskello mukana. Siinä missä Battle. Siilipuolustuksessa ei voi jähiä pitkään odottamassa iskupaikkaa, sillä aseen pitäminen torjunnassa valuttaa staminan nopeasti nolliin. Huonoa . Miekkamättöjä vääntäneille systeemi siirtynee selkärankaan nopeasti ja hienouksia hoksaa enemmän, itse kalpaummikkona otin alussa pataan suorastaan hävettävän määrän. eldissa pelaajan on mahdollista pelata erilaisia rooleja kk-suojatulen ampujasta rynnäkköhelikopterin pilottiin, Chivalryssa edessä on aina sama kaoottinen lähitaistelu. Linnarynnäköissä on . Olennaista pärjäämisen kannalta oli lopettaa yksinyrittäminen ja olla oikeassa paikassa joukkueen tukena. Syvällisempää keskiaikasotaa etsiviä Chivalry II tuskin jaksaa pitkään kiinnostaa, sillä sen palttueväät on nopeasti syöty. Tomppeliritarit Chivalry II arvosteltiin Pelit-lehdessä julkaisun aikaan 2021, jolloin Sir Richard Vihervirta antoi sille 77 pistettä moittien peliä sisällön laihuudesta sekä bugisuudesta. ajasta ja grindistä kiinni. Näin kolmisen vuotta myöhemmin kuprut on saatu tasoitetuksi: bugeja ei juuri näe, kenttiä on etenkin niiden kokoon nähden riittävä määrä ja lokaatioiden tyyli sekä tehtävätavoitteet vaihtelevat hyvin. Välillä katsoin monttu auki taitavimpia miekkailijoita, jotka yksikseen pitivät pintansa 4–5 vihollista vastaan, eli treeni todella kannattaa
Selvitettävänä ei ole mikään avoin galaksi, vaan aurinkokuntamalliksi ryhmitelty nippu perinteisiä leveleitä. ASTRONOMISEN HUIKEA LOIKKA Astrobottien emoalus vs. s-pelillinen ilmentymä. En muista nähneeni yhtä hyvin konsolin imagoa promoavaa kylkiäistä sitten Mega Driven päivien, jolloin pelikoneen mukaan pakattiin Sonic the Hedgehog, tuo ysäri-Segan antropomor. Vasta kun pomo on selätetty, pääsee lentämään seuraavalle tähdelle. T asohyppelevä söpörobotti Astro Bot nähtiin ensimmäisen kerran Playroom VR -minipelissä Robots Rescue (2016). 32 177549_.indd 32 177549_.indd 32 26.9.2024 18.45.09 26.9.2024 18.45.09. Välillä tunsin huonoa omatuntoa, kun joku botinreppana jäi epähuomiossa pelastamatta. Silti neljän vuoden viive Playroomin ja uuden Astro Botin välillä tuntuu kummallisen pitkältä. Lassi Hietala ASTRO BOT PlayStation-brändi juhlii joulukuussa 30-vuotista taivaltaan, ja parrasvaloihin singahtaa brändin uudeksi lipunkantajaksi povattu Astro Bot. Tappoiko neljän vuoden odottelu momentumin, ovatko maskottihyppelyt matkalla mustaan aukkoon juuri, kun lajityyppi on saavuttanut uuden virstanpylväänsä. Joutavatko Crash Bandicoot, Spyro-lohikäärme ja Sackboy jo entisten keulakuvien kortistoon, Alex Kiddin kanssa roskiksia penkomaan. Mutta jos malttaa pitää silmänsä auki, galaksin kätköistä saattaa putkahtaa yhtä sun toista mielenkiintoista... Seikkailun rakenne noudattaa 3D-tasoloikkien perinteitä. Teknologiademon mittainen, pelattavuudeltaan herkullisen hyvä Astro’s Playroom esitteli oivallisesti uuden DualSense-ohjaimen ominaisuuksia ja iski hauskasti silmää Sonyn pitkälle pelihistorialle. Nebulaxinkin kanssa olisi kana kynittävänä. Mario-pelien yksityiskohtaisiin, hauskaa oheistekemistä pursuaviin maailmankarttoihin verrattuna Astron tähtikarttanäkymä oli tyhjä ja autio, enkä keksinyt muuta hupia kuin planeetoille lentämisen. Oli vain ajan kysymys, milloin valkoinen robottisankari saisi täysiverisen konsoliseikkailunsa. Astro Bot on nimittäin niitä yksinoikeuspelejä, joista PS5 tullaan muistamaan, ja jotka todella näyttävät, mihin rauta taipuu. Kaava on vanha kuin taivas, mutta tällä kertaa hommassa on imua, sillä keräily on palasteltu järjellisiin osiin: miljoonan merkityksettömän pultin ja palikan asemasta keskitytään vain muutamaan bottiin (plus pariin kolmeen palapelin palaan) per planeetta. Askelmerkit loikkaseikkailulle ovat selvät: etsi kadonneet kaverit ja korjaa emoalus kuntoon pala palalta. Tähtien välinen matkustaminen vaikutti aluksi hukatulta mahdollisuudelta. Jos maailma makaisi mieleni mukaan, Sony olisi viivästyttänyt remake-hankkeitaan ja jouduttanut niiden tilalle Astro Botin uuden konsolisukupolven sanansaattajaksi. Pelin yllärisuosio poiki vuoden 2018 kehutun PSVR-seikkailun Astro Bot’s Rescue Mission, mutta laajempaan tietoisuuteen robottisankari ponkaisi pelillä Astro’s Playroom (2020), joka löytyy valmiiksi asennettuna jokaisen PS5:n syövereistä. Sankari-Astro havahtuu pölyiseltä aavikkoplaneetalta vaurioituneen emoaluksen viereltä. Team Asobi / Sony Interactive Entertainment Arvosteltu: PS5 Versio: Julkaisu Ikäraja: 7 Pangalaktinen haaksirikko Astrobotit kruisailevat onnellisena avaruudessa, kun yhtäkkiä vihreä ufoilkimys Nebulax purkaa bottien emoaluksen päreiksi sinkauttaen laivan 300-päisen miehistön pitkin poikin galaksia. Mielekkyyttä tuo sekin, että pelastetut kaverit eivät ole pelkkiä numeroita tsekkilistalla, vaan jokainen heppu on sympaattinen yksilö, joka ilmestyy hortoilemaan alun haaksirikkoplaneetalle, missä ne ovat tavattavissa ja värvättävissä hätiin uusia paikkoja avaamaan. Etsinnät johdattavat sankarimme halki viiden aurinkokunnan (sekä madonreiän takaa löytyvän piilomaailman), joissa killuvat erikoisen näköiset planeetat edustavat yksittäisiä kenttiä. Keräilyn vaikutus pelimaailmaan on konkreettinen ja näkyvä. Planeetoille juuttuneita robokavereita pelastamalla eli ”keräämällä” saa avattua uusia reittejä emoalusta ympäröivään keskusmaailmaan sekä pääsyn aurinkokuntia hallitsevien pomojen kimppuun. galaksin virallinen kiusanhenki Nebulax. Sen myös kuvittelisi dominoivan myyntilistoja, mutta todellisuus tahtoi olla kanssani eri mieltä: kotimaassaan Japanissa julkaisuviikon myynti tyssäsi 12 700 (fyysiseen) kopioon
3D-tasohyppelyt ovat kärsineet liian monimutkaisista kontrolleista aina Super Mario 64:sta alkaen, joten mukava nähdä, että Astro Bot vie lajityyppiä helpommin lähestyttävään suuntaan. loso. Astro’s Playroominsa pelanneille tämä ei tietenkään ole mikään uutinen. Temppu per leveli -. Hypyn ja parin lyöntitavan lisäksi käytössä on rakettikengät, joilla voi pidentää hyppyä ja tehdä vahinkoa suoraan alapuolella oleville objekteille. Helppoa hallintaa Pelattavuus on parasta S-luokkaa. Pelastetut botit kerääntyvät alun aavikkoplaneetalle, jossa niitä voi käydä moikkaamassa. a on virkistävän elegantti, sillä homma pysyy monipuolisena, mutta hoksottimia ei piiskata kymmenen pellehypyn ylikierroksille: riittää, että hallitsee kerrallaan vain yhden tempun. Säväyttävää! Kenttien ideoinnissa nipponilainen hullu luovuus kukkii kauneimmillaan: miltei Rivipahiksina tavataan Astro’s Playroomista tuttuja häijykatseisia peltipurkkeja. ksata kuntoon. Yksi varmuutta lisäävistä tekijöistä on muun muassa se, että robottisankari ei rynni ilmiselvimpien reunojen yli suin päin kuolemaansa, vaan osaa automaattisesti jarrutella. DualSense-ohjaimen ominaisuudet ovat hyvässä käytössä. PlayStation-viittauksia vilisee kaikkialla: huomatkaa nuorallatanssi PS1:n ohjaimen piuhalla. Astron perusliikevalikoima on harkitun rajallinen. Pelkästään tällä pikkujutulla on eliminoitu yksi 3D-tasohyppelyiden rasittavimmista äkkikuoleman aiheuttajista! Toinen tyypillinen kompastuskivi, inhottavat kameraongelmat, on valtaosin hiottu pois päiväjärjestyksestä, mitä nyt hypyn määränpään hahmottaminen on eräissä tilanteissa turhan suurpiirteistä. Astro taapertaa ruudulla täydessä synkassa aikeideni kanssa, jopa tanakammin kuin Mario viimeisimmällä odysseiallaan, mikä on jo melkoinen saavutus. Fyysisyyden vaikutelmaa tuovat myös fysiikan lakien mukaan poukkoilevat ja hajoilevat objektit: maailma on interaktiivinen ja elävä. Kenttien alkuun ja loppuun mahtuu vauhtia ja meininkiä Astron saapuessa ja häipyessä polleasti avaruusaluksellaan. Kreiseintä osastoa edustaa pesusieneksi muuntautuminen: Astro turpoaa Godzillan mittoihin aiheuttaen hillitöntä tuhoa ja pystyy sammuttamaan tuliansoja kehoonsa imeytyneellä vedellä. Tavanomaisten temppujen lisäksi tarjolla on kenttäsidonnaisia erikoiskykyjä, jolla on kentän ratkaisun kannalta keskeinen rooli. Ei riitä, että emoaluksen puuttuvat palaset löytää: ne täytyy myös . Tasoloikkaa jumalaisissa maisemissa. Useimmiten loppuhuipennus ja mahdollinen pomomatsi sijoittuvat jollekin korkealle paikalle, josta taakseen vilkaisemalla voi nähdä äskettäin loikkimansa reitin kokonaisuudessaan. 33 177549_.indd 33 177549_.indd 33 26.9.2024 18.45.34 26.9.2024 18.45.34. Vaikka liikkeiden kanssa tulisikin tenkkapoo, ruudulle putkahtavat pienet apuruudut muistuttavat ystävällisesti, miten homma hoidetaan. Välillä ohjainta käännellään, välillä siihen puhalletaan, ja pintamateriaalien mukaan erinomaisesti reagoiva tärinäpalaute tuo loikintaan oivan taktiilisen ulottuvuuden. Perusteet ovat simppelit ja ne omaksuu hujauksessa. Kentät ovat (yleensä) putkimaisia ratoja, joissa kuljetaan lähtöviivalta ruutulipulle ilman suurempaa tarvetta edestakaisin poukkoilulle. Kahjoa luovuutta Japanin malliin Kenttäsuunnittelu noudattelee Playroomissa hyväksi havaittua mallia. Esimerkkeinä rakettireppu sinkauttaa Astron eteenpäin valtavalla voimalla, vieterihanskoilla voi murjoa ja manipuloida objekteja matkan päästä, ja ajan hidastaminen mahdollistaa (muun muassa) vihulaisten heittämien projektiilien hyödyntämisen jalansijana
Suuri Deku-puu vai jokin aivan muu. PS5 Pron julkistus ei sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Onko asialla väliä. Tiuku selässä maailma hiljenee ja hidastuu. Hyvää + Oivaltavaa, hauskaa ja viimeisen päälle hiottua tasoloikka-nirvanaa. Kaikkien muiden kehujen päälle Astro Bot on audiovisuaalisesti tekninen ja taiteellinen taidonnäyte. Tunnistan toki useimmat viittaukset Jak & Daxterista Psycho Mantikseen, mutta nämä eivät aiheuta samanlaisia värinöitä kuin Robotnik, Linkin piippahattu tai vaikka kreisi taksikuski B.D. Kaikesta näkee Team Asobin ideahautomossa olleen hauskaa ja hyvä meininki välittyy pelaajalle asti. Yhteinen sisäpiirivitsi Erottamaton osa Astro-pelien jujua on loputtomat inside-viittaukset PlayStation-brändin menneisiin ja nykyisiin tuulahduksiin. jokaisessa kentässä on jokin kikka, teema tai uudenlainen pelimekaniikka, mikä pitää homman kiinnostavana ensimmäisestä kentästä eeppiseen lopputaisteluun. Pelin huikaiseva laatu ja sen saama universaali suitsutus huomioiden on huojentavaa todeta, että nihkeä Japanin myynti vaikuttaa jääneen vain paikalliseksi ilmiöksi. sesta ilottelusta huolimatta pelitilanteet ovat aina helposti luettavissa, mistä on kiittäminen onnistunutta taidesuunnittelua. ilistelyyn, ei pelihousujen repimiseen: haastavimmillaankin pääpeli on varsin kepeää pelattavaa. Se pakollinen vesikenttä on yksi kaikkien aikojen upeimmista. Huonoa . Joe. Koskaan ei voi arvata, mitä seuraavaksi tulee vastaan: merirosvoteemaisen kiipeilyradan jälkeen saatetaan piipahtaa kummitustalossa loikkimassa näkymättömillä tasoilla, pistää japanilaistyylinen kylpylä muusiksi, liihotella pilvissä valtavien kuumailmapallojen pinnoilla tai vaikka käväistä siivoamassa paratiisisaari muovijätteistä. Mikä ei tarkoita, etteikö touhu olisi kaikessa överiydessään hillittömän sympaattista: katsokaa sankarin DualSense-ohjaimen muotoista avaruusalusta! Viittailu & . Todellista koitosta kaipaaville avaruuteen on piilotettu pirullisia, mutta onneksi vapaaehtoisia temppuratoja, joita joutuu sahaamaan hämärästä aamunkoittoon. ittailu ei ole myöskään pelkkää koristelua, vaan oivaltavimmillaan sillä on pelimekaanisia ulottuvuuksia. Astro Botin identiteetin rakentumisen kannalta voi myös osoittautua ongelmaksi, että Team Asobin lennokkaista visioista on vähän hankalaa löytää yhtenäistä linjaa. Pomotaistelut ovat tästä oiva esimerkki: vaikka pomot olisivat millaisia mulkosilmiä, niiden liikkeistä, elehdinnästä ja muista visuaalisista vinkeistä pystyy päättelemään, miten iskuja väistellään ja miten pomoa kannattaisi yrittää vahingoittaa. Esimerkiksi Ape Escapea mukailevassa kentässä jahdataan apinoita haavilla, ja jylhän talvisessa Bot of War -teemapuistossa viskellään kirvestä kuin Kratos konsanaan asiaankuuluvia toimintapuzzleja ratkoen. Selkeästi tekijät ovat halunneet, että kuka tahansa pystyy vetäisemään pelin läpi. ASTRO BOT 94 Loistava tasoloikkakokemus, jonka pitäisi löytyä jokaiselta PS5-kovalevyltä. Team Asobilla on kuitenkin pettämätön kyky tehdä uuden oppimisesta nintendomaisen intuitiivista. En vaadi enkä odota Mario-boomiin verrattavaa ilmiötä, mutta Astro Bot jos kuka ansaitsisi pitkän elämän sekä paikkansa PlayStation-brändin ”virallisena” maskottina ja markkinoinnin keihäänkärkenä. Ei ole, Astro Bot on minulle yksi vuoden peleistä ja yksi kaikkien aikojen 3D-tasoloikista. Samaa ei tosin voi sanoa pääpahis Nebulaxista, joka on muuhun idearikkauteen nähden hämmästyttävän geneerinen ja epäkiinnostava löllö lentävine lautasineen. Upeista maisemista sun muusta graa. 34 177549_.indd 34 177549_.indd 34 26.9.2024 18.46.08 26.9.2024 18.46.08. Floppaava GOTY. Kuva tukee ääntä, ääni kuvaa, ja kaikki pyörii korkealla resoluutiolla 60 framea per sekunti. Jotkut pitävät tällaisista, minulta ne sulattavat järjen, mutta kehaisenpa kuitenkin selvittäneeni pelätyn ja parjatun Splashin’ Sprint -radan vain yhdessä illassa... Lapsuutensa pleikkarin ääressä eläneille vaikutus lienee vielä kertaluokkaa kovempi. Hullujen ideoiden sarjatulessa voisi kuvitella, että lanttu menisi jatkuvista yllätyksistä aivan pyörälle. Syyskuun puolivälissä, Astro Botin kerrotaan käyneen kaupaksi ainakin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Siinä missä Marion tai Sonicin oudoimmatkin koitokset tuntuvat sopivan omiin peliversumeihinsa, Astron maailma on jopa liiankin kaoottinen tilkkutäkki periaatteella kaikki päähänpistot käytetään. Robottimaisesti svengaava soundtrack menee heittämällä klassikoiden joukkoon. Kuulun periaatteessa väärään kohderyhmään, sillä nuoruudessani en ollut pleikkadude. Kuolema on vain pieni hidaste, sillä yrityksiä on loputtomasti ja sankari palautetaan aina hyvin lähelle turmakohtaa. Pääpaha on vähän plääh. Mitä tekemistä söpöroboteilla, King Kong -kopiolla, jätskistä tehdyllä planeetalla ja kerrostalon korkuisella piraattiterminaattorilla on keskenään samassa pelissä. Astro Botin ääressä kannattaa asennoitua hauskaan . Hän on onnistunut, sympaattinen hahmo, joka sopii kameleonttimaisen muuntautumiskykynsä ansiosta melkeinpä mihin tahansa rooliin
Kenttien läpäisyn sijaan nämä ryhtyivät välittömästi kokeilemaan maailman rajoja keksimällä omaa kivaa. Jopa Kenny Youngin musiikit tuntuvat puskevan pelaajaa eteenpäin sen seitsemän maailman halki alati nopeammalla sykkeellä. Markus Rojola Kolmikymmenkertainen hurraa-huuto! Astro Botin seikkailu on maailman hauskin historian oppitunti, ja samalla on yksi riemastuttavimmista peleistä, jota olen koskaan pelannut. Viimeinen haastekenttä oli hitsin vaikea, joten se on VIELÄ läpäisemättä. Sydämeni ei tiennyt pakahtuako ylpeydestä vai lakatako sykkimästä silkasta katkeruudesta. 35 177549_.indd 35 177549_.indd 35 26.9.2024 18.46.51 26.9.2024 18.46.51. Hauskinta oli jäädyttää viholliset Kratoksen kirveellä ja sitten työntää ne veteen. Taidan kallistua ensiksi mainittuun. Kamppailin itse vihoviimeisen kentän parissa kolmatta tuntia punan noustessa poskille, hien kirvellessä silmiä ja veren karatessa DualSenseä puristavista rystysistä. Bothan Draken seikkailut saavat Uncharted-fanin silmäkulmat kostumaan. Astro Botin sydän sykkii kiihkeässä tahdissa. Suupielet laskeutuivat vain?hittipelien ympärille rakennetuissa erikoiskentissä, leuan pudotessa lattiaan hämmästyksestä. Kinastelusta huolimatta (tai kenties pikemminkin sen vuoksi) en ihmettelisi, jos Astro Botista tulisi omalle jälkikasvulleni samankaltainen lapsuuden sankari kuin Sonic-siili oli minulle. Useimmat kentät ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä, joten ruuhkavuosien kanssa kamppaileva perheellinen voi halutessaan (tai pakon sanelemana) läpäistä tarinan 10–20 minuutin pätkissä. Astro Bot on aitoa koko perheen viihdettä. Tykkäsin myös ampua pistoolilla vihollisia Uncharted-kentässä. Muuta: Bot of War -kentässä voi hassusti puolijäätyä heittämällä jääkirveen samaan aikaan, kun vihollinen jäädyttää Astron. PlayStationin 30-vuotista historiaa ainutlaatuisella tavalla juhlistava tasohyppely hymyilytti niin pitkään, että poskiin alkoi sattua. 10-vuotias esikoiseni läpäisi kentän seuraavana aamuna puolet nopeammin (ja huomattavasti vähäisemmällä määrällä kirosanoja). Astro Bot sopii myös perheen pienimASTRO BOT 92 90 mille, kunhan nämä ovat ehtineet kouluikään. Tämän vuoden paras peli. Huonoa: ärsyttävät puzzlet, ajanpysäytyksen liian lyhyt kesto ja haastekenttien vaikeus (se ahdisti iskää). Tosi kiva peli, jossa on paljon hauskoja pikkuhahmoja. Perherauhan kannalta olisin toki kaivannut mukaan jaetun ruudun kaksinpeliä. JÄLKIPOLVEN MIELIPITEET Jaani 10-v. Jeeki 10-v. Ainoastaan tiettyjen haastekenttien kohdalla vaikeuskäyrä nousee sen verran jyrkästi, etteivät juniorit niitä onnistu läpäisemään. Se lieneekin pelin merkittävin (ja kenties ainoa merkittävä) puute. Tuloksena oli uskomattomia oivalluksia. Eteen tuodaan jatkuvalla vauhdilla uusia kenttiä ja mekaniikkoja. Näin pelin uusin silmin luovutettuani ohjaimen kaksospoikieni käsiin. Vielä yksi kenttä! Vielä yksi botti! Vielä yksi salaisuus! Pelattavaa riittää lähes pariksikymmeneksi tunniksi. Hyvää: Nathan Drake, Kratos, pesusienenä kasvaminen, hiirenä kutistuminen sekä ajanpysäytysten kauniit yksityiskohdat. Voi sitä kikatuksen määrää, kun kalikoiksi jäädytetyt viholliset työnnettiin ensimmäistä kertaa kalliolta alas (se oli söpömpää kuin miltä sain sen kuulostamaan). Tai niin ainakin kuvittelin
Jos haluaa korkata oluen ja viettää pari tuntia grindaamalla ykköshahmolleen sopivia artefakteja, se ei tuosta vain käy. New Eridun nykypäivältä tuntuva, joskin myös robottien ja eläinihmisten asuttama kaupunki on jatkuvan uhan alla tummanpuhuvien tyhjyyksien ja niiden olentojen ilmestyessä uhkaamaan asukkaiden elämää. 36 177401_.indd 36 177401_.indd 36 26.9.2024 18.42.20 26.9.2024 18.42.20. Juha Kerätär ZENLESS ZONE ZERO & HONKAI: STAR RAIL Ai gachapelien arvosteluja toivotaan, asia selvä! Kas tässä kaksi, jotka eivät ole yhtään paschempia. Onko MiHoYon kahdessa uusimmassa pelissä samaa tenhoa. in nojaavan pelin orkestraalisemmista sävyistä. Hahmonkehitys on perinteistä statistiikkojen pumppaamista. Säälimekaniikkana tietyn arpamäärän jälkeen saa aina varmasti ainakin jonkin tarjolla olevan S:n. Kerrallaan kentällä on yksi hahmo, homman nimi tarkat väistöt ja vastahyökkäykset kun viholliselta siihen paikka avautuu, tai läpsystä vaihto tiimin kahden muun hahmon kanssa. Ilmaiseksi saatavilla, vähemmän harvinaisilla ja niiden lopulta ajan kanssa tiimiin saatavien yksisarvisten voimin pärjää aivan riittävästi. New Eridun sankarit näyttävät omanlaisiltaan ja heidän pelityylinsä taistelussa tuntuvat riittävän erilaisilta. Estetiikka toki on vahvasti siellä animen maailmassa, joten jos kissapojat ja robotytöt eivät ole juttusi, niin kannattaa lähestyä varoen. Nintendon Breath of the Wildiä lainaten AAA-pelien budjetilla ja pieteetillä luotu maailma sai kiinni avoimen maailman seikkailusta, niin hyvin että se maistui monelle ihan pöytäkoneellakin, myös minulle. Pelin sisäisellä valuutalla voi ostaa arpalippuja, joista aukeaa tyypillisesti arvottomia varusteita, ehkä kerran kymmenestä A-luokan harvinainen hahmo, ja alle kerran sadasta harvinaisin S-sankari. AVARUUSJUNIA JA KAUPUNKIELÄMÄÄ Zenless Zone Zero Versio: 1.1 Honkai: Star Rail Versio: 2.4 MiHoYo / Hoyoverse Testattu: PC Saatavilla: iOS, Android, PS5 Ilmaiseksi pelaamalla kerätty valuutta ei mitenkään riitä siihen, että jokainen uusi hahmo olisi käytössä. Sekä Zenless Zone Zero että Honkai Star Rail pohjimmiltaan mobiilipeleinä ratsastavat, ilmaisuudestaan huolimatta, mobiilipelien monetisaatiotempuilla, missä limaa riittää. K iinalaisen MiHoYon mobiilipeli Genshin Impact (2020) on takonut miljardeja. Kaikilta hahmoilta Isommatkin pomotaistelut ovat nopeita ja vauhdikkaita rykäisyjä. Sankareina toimiva sisaruspari kykenee kulkemaan suurimmalle osalle vaaran paikoista, joten on aika kerätä sekalainen seurakunta kasaan ja selvittää totuutta tyhjyyksien takana. Ääninäyttely on laatutyötä, ja muutenkin pelin urbaaneihin rytmeihin ja säveliin nojaava äänimaailma on pirteästi poikkeavaa monen enemmän fantasiaan tai sci. Muutenkin pelit aktiivisesti estävät ilmaiseksi pelaamista. Gacha-elementti näissä peleissä on niiden ilmeikäs hahmokaarti ja sen kasvattaminen. Onnenkissa Se kullanvärinen kissa pitää nostaa heti pöydälle. Zenlessissä on vahvasti läsnä yksi MiHoYon pelien valttikorteista, värikäs ja ilmeikäs hahmojen ja maailman design. Kun kentällä oleva hahmo on kolmemetristä betonitolppaa heiluttava karhumies, huomaa että hahmon 3D-mallia ei ole vain valittu muutamasta perussapluunasta ja koristeltu. Kun usein tietty uusi hahmo on tarjolla vain rajoitetun ajan, se kuuluisa FOMO, pelko mahdollisuuden menemisestä ohi, on pelottavan vahva käyttäytymisen ajuri. Zenless Zone Zero: ultracoolia urbaania fantasiaa Peleistä tuoreempi, heinäkuussa ilmestynyt Zenless Zone Zero ratsastaa ennen kaikkea visuaalisuudellaan. Visuaalinen puoli ja animaatio on jopa aiempia pelejä hiotumpaa. Kumpikin on sitä puhdasveristä gacha-pelien osastoa. Termi tulee Japanin satunnaista lelukrääsää puskevista gachapon-automaateista, ja vertautuu lähinnä loottilaatikoihin. Ydin on hahmopohjaisissa areenataisteluissa. Hahmojen kehittämiseen tarvittavien materiaalien kerääminen kuluttaa hitaasti ajan kanssa tai heti rahalla (älä tee tätä) palautuvaa kestävyyttä. Siksi onkin jo kättelyssä hyvä tietää, että kummankaan pelin tarinan ja sen pelaamisen arvoisen sisällön läpäisy ei vaadi mitään tiettyä harvinaisempaa hahmoa
Hyvää + Ulkoasun ja äänimaailman suunnittelu on parhaimmillaan erinomaista. Ensimmäisessä se on hahmojen erinomainen design ja visuaalisen suunnittelun yleinen cool, jälkimmäisessä taas minuun hyvin osuva vuoropohjaisen taistelun ja tieteisfantasian yhdistelmä. Huonoa . Grindin ytimessä Jos on pelannut näistä MiHoYon peleistä yhtä, tietää miten hahmosysteemi ja kehitys kaikissa toimii huvittavan identtisesti. Hahmojen voimakkaimmissa hyökkäyksissä vedetään mukavasti överiksi. 37 177401_.indd 37 177401_.indd 37 26.9.2024 18.42.31 26.9.2024 18.42.31. ilistä, oltiin sitten kiinalaishenkisellä avaruusarkilla tai ikuisten bileiden planeetalla. Pidemmän päälle se tuntuu melkoisen tylsältä ympäristöltä. Käytännössä pakkoa ei ole. MiHoYon aiempien Honkai-pelien maailma on läsnä jollain tapaa, mutta sen tuntemus ei tunnu tarpeelliselta. Aivan sitä loppuvaiheen pelkkään taisteTaistelu etenee klassiseen tyyliin, omien ja vihollisten vuorotellen. Zenless Zone Zero 80 Honkai Star Rail 82 Gacha-sukujuuristaan huolimatta hyvää peliviihdettä molemmat. Auta armias, jos on laittanut muutaman rovon niihin vähiten tyhmiin asioihin, eli kuukausipassin luksusversioon tai päivittäin tilille tippuvaan premium-valuuttaan, koska sittenhän päivien missaaminen tuntuu suorastaan pahalta! Ja silti, sekä Zenless Zone Zero että Honkai Star Rail ovat pelejä joissa aidosti on vetoa, sisäänpääsymaksu nolla rahaa ja etenkin Star Railin kohdalla sisältöäkin jo riittää. löytyvät omat kykynsä ja synergiansa muun tiimin kanssa. Juonisisältö on pian pureskeltu ja jatko on tulevaisuudessa, hahmostoorit tarjoavat toki lisää lihaa päälle mutta sen jälkeen luvassa on vain grindiä, mikä ei peleistä yhdessäkään ole innostavaa. Aivan kuten pidin valtavasti Genshin Impactin avoimen maailman seikkailusta ja ilmeikkäistä hahmoista, löytyy sekä Zenless Zone Zerosta että Honkai: Star Railista vetoavia juttuja. Liikkeen lisäksi käsillä on hyökkäys, väistö, kaverin vaihto kentälle ja hitaasti palautuvaa energiaa kuluttava hahmokohtainen erikoisisku. Ilmainen lounas, jos mieli pysyy vahvana Fiilikseni Mihoyon miljoonaprojekteista on ristiriitainen. Siinä määrin, että Star Railin nykytilaa tsekatessa, viimeksi siihen toissakesänä koskeneena, alkoi oikeasti tehdä mieli palata raiteille. Tämän päälle eri sankarien eri elementit ja vihollisten heikkoudet asettuvat luontevasti. Perinteisempi vuoropohjainen taistelu vetoaa Star Railissa minuun muiden MiHoYo-pelien reaaliaikaista vauhtia enemmän. Ryhmänrakentamisen dilemmat ovat tuttuja: kuka imee vihollisen lyönnit, mistä parannusvoimaa, keneltä vahinko. Star Rail ratsastaa mielikuvituksellisella tieteisfantasia-miljööllään, jo alkaen siitä art deco -avaruusjunasta, jolla uhkaavaa voimaa sisällään kantava sankari ja tämän seuralaiset kulkevat avaruusasemalta ja planeetalta toiselle. Star Railissa kädessä on light cone, Zenlessissä W-engine, Genshinissä ase – samoin toimii kaikissa. Honkai: Star Rail menolippu galaksiin Viimevuotinen Honkai: Star Rail kulkee perinteisen konsoliroolipelin linjalla. Etenkin hahmon kuuden erilaisen varusteartefaktin grindaaminen justiinsa sopiviksi on melkoisen sielua syövää puuhaa, jos sitä jostain syystä erehtyy yrittämään. Tarina lipsuu välillä aika korkealentoisen tieteisfantasian puolelle, ja sen mysteerejä avataan verkkaiseen tahtiin. Jos estetiikka vetoaa ja pelimekaniikka innostaa, tarjolla on makoisaa arkipelattavaa, ainakin hetkeksi. Sankareilla on elementti, joka vaikuttaa taisteluun, ja hahmoluokka, joka määrittää roolia sankarikaartissa. Ja silti iskee ainakin minulle se suunniteltu koukutus tuhlaamaan niitä pieniä hetkiä illasta, sisäänkirjautumispalkintoineen, päivittäisine tehtävineen ja kuukausipasseineen, joista kertyy pikkuhiljaa sitä premium-valuuttaa, jolla joskus tulevaisuudessa ehkä uusia hahmoja voisi yrittää arpoa talliinsa. Honkai: Star Railissakaan ei ole Genshinin tapaista avointa maailmaa, mutta planeettojen ja avaruusasemien alueet ovat isompia, jos rajattuja, omanlaisiaan, ja niissä syntyy jo hyvää seikkailun . Käteen istuu hahmoluokasta riippuva ase ja päälle varusteita. Tarve pysyä hyvin pelattavana mobiililla tuntuu lähinnä siinä, että edes näin peliohjain kädessä kovin monimutkaisia näppäinskeemoja ei käytetä. Tarinan loputtua, toistaiseksi, jäljellä on vain melko puuduttavaa puurtamista. Samalla kaikissa se pohjimmainen taistelun pelimekaaninen luuppi toistaa itseään. Varsinaisen purtavan ohuus tuntuu etenkin Zenless Zone Zerossa, joka tätä kirjoittaessa on ensimmäisessä varsinaisessa päivityksessään 1.1 eli ollaan vasta alkumetreillä. Vapaasti pääsee liikkumaan lähinnä rajatuilla kaupunkialueilla, tyhjiöissä karttana toimii televisioruutujen muodostama ruudukko, jossa kuljetaan taistelukohtaamisesta tai pulmasta toiseen. Tässäkin hahmokaartissa ja ydinjoukon sisäisessä dynamiikassa on hyvää draivia ja se on usein aidosti hauskaa. Näitä kaikkia taas parannetaan erilaisilla resursseilla, joita alkuvaiheessa tuntuu olevan yllin kyllin, mutta josta ilmaiseksi pelaten huomaa pidemmän päälle tulevan pulaa. Siispä aikaa saa säännöllisesti käyttää siihen materiaalien keräämiseen. Miljööt vaihtuvat avaruusasemista jääplaneettoihin. Tässä kohtaa puree se Mihoyon kaavan nihkein osuus, jossa gacha osuu tuulettimeen: kun pelimekaaninen sisältö on lopulta aika suoraviivaista, ja tarinan ulkopuolella toistavaa, ymmärtää, että mielekkäämpää pelattavaa olisi pelikirjasto täynnä. Jos Genshin Impactissa kaiken kasassa pitävä voima oli se avoimen, komean maailman seikkailu ja tutkinta, on Zenlessin matkailu melko valjua. luun keskittyvää ja useampaa sankaritiimiä vaativaa ”luolastoa”, ja muutamaa isoa pomotaistelua lukuun ottamatta ei kumpikaan peleistä ole erityisen vaikea
Erilaisten töyssyjen kohdalla turboilu tuo pomppuihin reippaasti lisää pituutta, mikä toisinaan paljastaa kentistä oikoteitä. Erilaisissa vauhtiralleissa automaattisesti seuraava kamera taas on yleensä pop. Merkittävä osa kentistä olisi rentoja rullailuja hitaasti läpäistyinä, mutta kun aikaa on aina vain minuutti, hissuttelemalla ei pärjää. Jyrisevät banaanit Runsaat sata juonellisen yksinpelin kenttää ovat karkeasti jaoteltuina taito-, vauhtitai pulmakenttiä. E dellisestä kosketuksestani arcadelegenda Segan kehittämiin Super Monkey Balleihin on jo vuosia, mutta olin heti kotonani uusimman Super Monkey Ball Banana Rumblen parissa. Areenan tyylistä tai tyypistä riippumatta kentältä pois putoaminen on yleensä suurin uhka, mitä liiallinen vauhti lisää. Perusidea on sama: on vain pallo, kenttä, maali ja minuutti aikaa päästä sinne. Petri Heikkinen SUPER MONKEY BALL BANANA RUMBLE Pallon saa pois apinalta, mutta saako apinan pois pallosta. Jos kentässä on paljon symmetrisiä tasoja ja ohjaus vaatii tarkkuutta, kiinteä kamera on ehdottomasti parempi. Niiden keräily on vapaaehtoinen lisätavoite. Riippuu kentästä. Adventure-tilan läpäisyn jälkeen aukeaa lisäkenttiä tuttuihin maailmoihin ja koko pelin speedrun. Boltseilla on erilainen huippunopeus, jarrutusteho ja massa, jotka vaikuttavat ohjattavuuteen. Turboa ladatessa valitaan kiihdytyksen suunta, vajaalla latingilla tehdään lyhyempi syöksy. Viimeisellä neljänneksellä sain olla tyytyväinen, että yleensä pääsin maaliin asti. Super Monkey Ball Banana Rumble on tyylipuhdas taitopeli, jossa toki tuurista on apua, mutta . Teknisesti ottaen kenttää liikutetaan ja apinahahmon sisältävä pallo vierii alamäkeen, mutta käytännössä palloa ohjataan haluttuun suuntaan. Kumpi kamera sitten on parempi. 38 177146_.indd 38 177146_.indd 38 26.9.2024 19.47.05 26.9.2024 19.47.05. Kun tertut ynnätään kultabanskun nappaamiseen ja par-aikaan, kenttä on ”täydellisesti” läpäisty. Vastaan tulee kaltevia ja/tai liikkuvia tasoja, kouruja, kapeikkoja ja hypVIERIVÄ APINA EI SAMMALOIDU Sega Arvosteltu: Switch Moninpeli: 2–16 Ikäraja: 3 pyreitä vaihtelevina kombinaatioina. ipperien tapaan tuuri paranee, kun taidot karttuvat. Minulle pelkkä läpäisy nostatti jo sen verran hikikarpaloita otsalle, että vauhtijuoksut eivät kokeilua enempää napanneet. Adventuren kenttiä voi tahkota jaetulta ruudulta. Jokaisella reitillä on lukuisia yksittäisiä banaaneja, useita terttuja ja yksi houkuttelevasti kimalteleva kultabanaani. Apinapallot ovat muinaisen Marble Madnessin turboahdettuja perillisiä. Onneksi kameran voi asettaa vakioetäisyydellä ja -paikalla pysyväksi, jolloin kuvakulma vaihtuu vain silloin, kun itse tökkää kameratattia johonkin suuntaan. Toisinaan kentän kiperin haaste on kameramies, joka vakioasetuksilla seuraa pienellä viiveellä pallon liikesuuntaa. Monet vaikeat radat ovat ongelmia, joissa selvitetään, miten maaliin pääsee alle minuutissa. Kun yhden taustateemoiltaan yhtenäisen maailman kymmenen kentän setti on läpäisty, siitä aukeaa nettienkoilla ryyditetty speedrun-versio. Alussa tavoitteet täyttyvät muutamalla yrityksellä, mutta loppua kohden touhu menee todella vaikeaksi. Useimmiten kumpi ja kampi käyvät, mutta tietyn tyyppiset kentät ovat selvästi helpompia toisella. Jaksoin kuitenkin yrittää, sillä yritys ei kestä pitkään ja uusinta alkaa automaattisesti. Söpö apina vaikuttaa jonkin verran pallon ominaisuuksiin, mutta harvemmin ratkaisevasti. Neljäs ominaisuus on Banana Rumblen liikeuutuus spin dash -syöksy, jonka latausaika ja maksimiboosti vaihtelevat hahmosta toiseen
Vaatekaappi täyteen Nettimoninpelissä pitää tietysti olla pitkän tähtäimen houkutuksia, eli tasoja, palkintoja ja elvistelymahdollisuuksia tyyliniekoille, eikä Banana Rumble petä tällä saralla. Muita moninpelilajeja ovat banaanien kilpakerääminen, pommihippa ja tiimipohjaiset pistemaalit ja robottitörmäily. Boltseista saa tiimitörmäykset pois, jos pelkää kaverin häiriköintiä. 39 177146_.indd 39 177146_.indd 39 26.9.2024 18.39.19 26.9.2024 18.39.19. Robottitörmäilyssä tiimit kolaroivat kaukaloareenalla kilpaa erikokoisia roboja. sillä hyväksyttyyn vetoon tarvitaan vain yhden pallon pääsy maaliin asti. Huonoa . Eräpisteet nostavat pysyvää tasoa ja kausitasoa, jonka välietapit antavat vaihtelevaa hahmon tuunaukseen kelpaavaa kosmeettista kamaa, kuten hattuja, silmälaseja, takkeja, kenkiä ja erilaisia pintakuviointeja palloille. kava määrä. 2–4 pelaajan jaetun ruudun paikallisia mittelöitä voi maustaa boteilla ja nettimatseihin mahtuu 16 pelaajan apinapallot, mikä on tämän tyyppiseen vauhtikohkaamiseen varsin muSuoraviivaisissa toimintapeleissä on oma vahva viehätyksensä. Pärjäsin vähemmän yllättäen parhaiten racessa, jossa pallolauma kiitää esteillä ja hyppyreillä ryyditettyä pitkää baanaa maalia kohti. Runsaasti kustomointisälää sisältävästä pelin sisäisestä kaupasta ostetaan lisää tavaraa kenttäpisteillä. Tämän kinkkisen radan jättirenkaat tietysti vielä pyörivät ja liikkuvat. Paikallinen ja kilpailullinen battle-moninpeli ja nettipeli jakavat samat areenat. Laumassa apinoilla on hauskempaa Banana Rumblen moninpelioptiot ovat mainiot, elleivät peräti erinomaiset, sillä adventureakin pystyy jauhamaan tiimipelinä jaetulta ruudulta. Pistemaaleissa alaspäin suuntautuvassa estekourussa on eriarvoisia maaleja, jotka kartuttavat joukkueen pojotiliä. Radalla on säännöllisin väliajoin rivi lahjapaketteja, joissa on mariokartmaisia vastustajia häiritseviä bonuksia. Co-oppaus helpottaa adventuren läpäisyä erityisesti erilaisissa kytkinkentissä, 88 Selkeää, viihdyttävää ja vahvasti arcadetyylistä taitotoimintaa sekä yksinettä moninpelinä. Banaanien keräily on vapaaehtoista. Banskukeräilyssä monitasoiselle ja -muotoiselle kentälle ilmestyy tasaista tahtia vaihtelevan arvoisia banaaneja ja terttuja. Tarinatilan muut tyypit ilmestyivät kauppaan sitä mukaa, kun pääsin siinä tarpeeksi pitkälle ja Sega Passilla saa muun muassa Sonic-hahmoja palloihin. Iloisen värikäs, vauhdikas ja addiktiivinen Super Monkey Ball Banana Rumble rullaa suoraan Switchin jo ennestään pätevän moninpeliarsenaalin kärkikaartiin. Sarja on toki jo niin pitkällä, että varsinaisesta uutuudenviehätyksestä ei voi enää puhua, mutta apinapallojen omintakeinen taitoa ja hyppysellisen tuuria vaativa vauhtipulmailu on aina vedonnut minuun ja vetoaa edelleen. Apinat eivät ehdi raapimaan pallojaan, sillä kaikki moninpelimoodit ovat viihdyttävän kaoottista rymistelyä. Pommihipassa pyritään siirtämään pommi toiselle sokkelokentässä rullaavalle pallolle ennen ajan loppumista. Aika vähän uusia ideoita. Hyvää + Runsaasti monipuolisia ja vauhdikkaita kenttiä. Se on aina helpotus, kun ei tarvitse miettiä, mitä olin tekemässä ja miten tätä yleensä ohjataan. Yksittäisten vaatekappaleiden ohella puodista hankitaan myös valmiita asusettejä ja kokonaan uusia hahmoja, joista kaikki eivät ole apinoita
Aselista on laaja (yli 30 vaihtoehtoa), mutta yllätyksekseni kaikilla tuntui olevan oma, yksilöllinen tuntumansa ja pelityylinsä. Tuntemusta ykkösosan tapahtumista ei tarvita: kakkonen on vain sen mekaanisesti hiotumpi versio uudella juonella. Antti Eronen INTRAVENOUS 2 Miksi arpoa kananaamarin ja yönäkölasien välillä, kun voit saada molemmat. Vaikka vannoutuneena animenörttinä uskonkin 2D:n olevan aina parempaa kuin 3D, kolmannen ulottuvuuden puute esti välillä hahmottamasta, että seinässä on aukko tai että jonkin laatikon yli näkee. ikka on yhdistelmä kahta ensimmäistä Grand Theft Autoa ja Hotline Miamia ryyditettynä modernilla dynaamisella valaistuksella, eli kaikki valonlähteet kuten taskulamput ja kattovalot heijastuvat reaaliajassa ympäristöön ja heittävät sinne varjoja. Porttiteoria Toimintaleffamainen juoni kertoo kiristyksen uhriksi joutuvasta palkkatappajasta ja tämän liittolaisista, jotka harventavat heitä vainoavia salaliittolaisia yksi urbaaniin betoniviidakkoon sijoittuva keikka kerrallaan. Vaikeustasosäädöt ovat todella kattavat, esimerkiksi kenttäkohtaisten vapaiden SUORAAN SUONEEN Explosive Squat Games / HypeTrain Digital Arvosteltu: PC Minimi: Intel Core i3-2125 / AMD Phenom II X4 960, 256 Mt VRAM Radeon Vega 7 / GTX 1030/Intel Iris 550, 2 Gt RAM Suositus: Ryzen 3 3300X, 512 Mt VRAM RX460 / GTX1050/ Iris Xe DG1, 2 Gt RAM Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM Ikäraja: Ei tiedossa tallennusten määrää, vihollisten kestoa ja reagointinopeutta saa muokata varsin vapaasti. …tai niitä tarkkailevan valvojan eliminoida. Yksi pelityyli vaihtuu saumattomasti toiseen, kun hälytys pärähtää soimaan, äänenvaimentimet lähtevät irti ja puheenvuoro siirtyy rynnäkkökivääreille. Peli itse suosittelee kovinta True-vaikeustasoa heti ensimmäiselle läpipeluukerralle, mikä istuu siihen kuin kolmas linssi Sam Fischerin kakkuloihin: tallennuspaikkojen rajaaminen pakottaa ottamaan riskejä ja hieromaan suorituksia, viholliset reagoivat katoaviin partioihin sekä lattioilla näkyvään vereen ja tulitaistelut ovat kuolettavuudessaan vauhdikkaita ja intensiivisiä. Make some noise Peli mittaa kahta asiaa: valoa ja ääntä. Jokaiselle tehtävälle otetaan mukaan yksi pääase, pistooli ja enintään kolme lisävarustetta, kuten heittoveitsiä, kranaatteja tai James Bond -henkisiä erikoisvempaimia. Mitä nopeammin liikkuu, mitä enemmän varusteita kantaa mukanaan, sitä kovempi ääni lähtee. Pikseligra. Vaimentimilla ammuskelu ja etenkin Kameroiden alta voi ryömiä… Pimeänäkölasien läpi katsottuna maailma muuttuu vihreän rakeiseksi. Liikkeessä kaupunkiympäristöt heräävät kuvia paremmin eloon, ja jatkuva valon ja varjon tanssi on komeaa katseltavaa. 40 177402_.indd 40 177402_.indd 40 26.9.2024 18.29.29 26.9.2024 18.29.29. Näitä harmaita alueita on onneksi kenttädesignissa todella vähän, 95 prosenttia ajasta mitään yllättävää ei tule vastaan. I ntravenous 2 on kaksi peliä samassa paketissa: sitä voi pelata joko Splinter Cell -henkisenä hiiviskelysoluttautumisena tai turboahdettuna Hotline Miami -räiskintäpelinä. Aseita voi vielä hienosäätää mieleisekseen lisävarusteilla, mutta nämä ovat valitettavasti vain tylsiä prosenttibonuksia. Läpipeluuseen kului itseltäni noin 14 tuntia, mutta vaikeustasoa pudottamalla nopeimmat pystyvät hiomaan puolet pois
Lätinä paranisi huomattavasti, jos dialogista leikkaisi puolet pois. Huonoa . Kiireessä näiden kanssa säheltäminen päättyi yleensä pelitilanteen lataamiseen. Toinen kestoärsyttävyys liittyy ovien aukomiseen ja sulkemiseen, mikä on turhauttavan vaikeaa: pelihahmon pitää olla oikealla etäisyydellä ja katsoa oikeaan suuntaan, jotta ovi ylipäätään liikkuu, ja omaan otsaan kolahtaessaan se ei sulkeudu lainkaan. Temppuarsenaalista löytyy kaikkea, vain kävelevä pahvilaatikko puuttuu. Kentät ovat laajoja ja niissä voi edetä montaa eri reittiä, mikä yhdessä elävästi reagoivan tekoälyn kanssa luo jatkuvasti muuttuvia tilanteita ja valtavasti uudelleenpeluuarvoa. 41 177402_.indd 41 177402_.indd 41 26.9.2024 18.29.51 26.9.2024 18.29.51. Steam-saavutuksista löytyy myös muutama erikoisiin pelityyleihin kannustava mekaniikka, jos ei itse keksi uusintakierrosideoita. Hälytyksen sattuessa vastarintaa riittää. Samaan tapaan pimeissä nurkissa piilottelee vaikka vihollisen vieressä, kun taas katulampun alta nähdään pahimmillaan kuvaruudun ulkopuolelta. Ääntä ja valoa myös hyödynnetään vartijoiden harhauttamisessa: maassa makaavat ruumiit tai seinien potkiminen ovat oivia tapoja houkutella varomattomat ansaan niin kauan, kun nämä eivät pysty radiolla kutsumaan kavereitaan apuun. Hyvä hiiviskelypeli on looginen, monipuolinen ja sallii lukuisia eri lähestymistapoja, ja Intravenous 2 on ehdottomasti tätä kaikkea. Ensinnäkin tarinaa kuljettavissa keskustelukohtauksissa on liikaa sanahelinää, mikä rikkoo rytmityksen. Hienoin piirre on kyky vuorovaikuttaa ympäristöön ja vihollisiin lukemattomin eri tavoin. ikka hyödyntää upeasti valoa, varjoja ja jyrkkiä kontrasteja. Tähän vaivaan, kuten myös kiusallisiin valonlähteisiin, auttaa onneksi mukana kannettava EMP-generaattori tai -pistooli. Löysät pois Isompia ongelmia ei ole, pientä kitinää esitän kahdesta asiasta. Olin myyty heti pelin ensimmäisessä ruudussa! Jos varastat, varasta parhailta. Koin vähän vajaat 30 kenttää kattavan kampanjan aikana monia ahaa, näinkin voi tehdä -hetkiä, ja lisää muiden pelaajien oivalluksia löytyi netistä. Ovet, liikaa löysää dialogia. Kaikki valonlähteet voi myös ampua rikki tai sammuttaa valokatkaisimesta. Sankarimme (oikeassa yläkulmassa) on vetäytynyt jo niin syvälle kaappiinsa, etten yllättyisi, jos vastaan tulisi puhuva leijona. Hyvää + Timantinkova toteutus, ympäristö ja viholliset reagoivat pelaajan tekemisiin, korkea uudelleenpeluuarvo. Itse vedin pelin sujuvasti kahteen kertaan läpi ennen kuin edes harkitsin arvostelun kirjoittamista. Hyvällä tuurilla ongelma kuitenkin päivittyy pois lähitulevaisuudessa, sillä koko pelin yksinään vääntänyt liettualainen sankarikoodaaja Roman Glebenkov on ollut harvinaisen tarkalla korvalla kuuntelemassa yleisön palautetta paitsi ennen julkaisua, myös sen jälkeen. ikkunoiden rikkominen herättää huomiota varmemmin kuin kuristaminen tai puukottaminen. Gra. Älä hiivi Intravenous kakkosen ohi, vaan nappaa se rohkeasti kuristusotteeseen, sillä kyseessä on ehdottomasti yksi genrensä kirkkaimmista tähdistä! 90 Elävään maailmaan rakennettu 2D-hiiviskely-toimintapeli. Kokonaisuuden kruunaa elektroninen musiikki, joka kiihtyy saumattomasti hiiviskelyvaiheen hitaasta ambientista toimintakohtausten hurjaksi bassoja syntikkaralliksi
Lyö sinä ensin, sitten minä Kun ihastus graa. -elementtejä yhdistelevä maailma. 10: Minipeleistä hauskin oli tämä 3D-räiskintä Lethal Massacre. ikalla, QBASIC-kielellä tehtynä vuonna 2024. Mättö on vuoropohjaista, joten siirtojaan saa pohtia vaikka maailman tappiin. Onneksi yksi ostos riittää loitsun opettamiseen kaikille tiimiläisille, joten sieluja ei tarvitse grindata suurta määrää. Retroa, mutta reilua Mitään aluekarttaa tai tehtävälokia ei ole, mutta ei etenemissuuntia niin paljoa ole, että jumittumaan pääsisi. 13: Pieni tupa ja perunamaa. Kannattaa ottaa tavaksi yrittää varastaa kamaa taistelun tiimellyksessä aina, kun mahdollista. Perinteikästä grindausta voi harrastaa uudelleensyntyvien vihollisten parissa, jos sen kokee tarpeelliseksi. Runsaasti sivupuuhasteluakin on tarjolla, kuten tutkimusmatkailua tai juoksupoikailua. Kykyjä aukeaa lisää pelin edetessä ja jokainen osaa taikoa, mutta teho riippuu hahmon ominaisuuksista. Myöhemmin pääsee kokeilemaan jopa useita minipelejä, kuten upeaa FPS-viritelmää, ja taistelemaan Colosseumille palkintojen sekä maineen ja kunnian toivossa. Tasonnousun yhteydessä voi vähäisesti vaikuttaa sankarin kehitykseen, esimerkiksi ottaako lisää kestopisteitä vai magiataitoja. Matkan alkupuolella parempia varusteita sai helpommin etenkin pomoilta pöllimällä kuin kaupoista. Omassa porukassa on kolme sankaria: Orion, Veda ja Berín. JRPG-puristit voivat pelata tiukoilla säännöillä, joissa tallennus tapahtuu vain harvakseltaan löytyvien kristallien luota, ihan kuten vanhoissa Final Fantasyissä. rma Uncultured Gamesin sukunimettömän Tapion mukaan peli on koodattu kokonaan QB64-ohjelmointikielellä, joka on legendaarisen QBASIC-kielen modernisoitu versio. Se oli Scorched Earth -klooni, jossa gorillat heittelivät toisiaan banaaneilla. 9: Kuvista ei käy ilmi upea animaatio ja tunnelmallinen musiikki. Myös taikoihin vaadittavien sielujen hankkiminen voi olla työlästä, mutta kohdattujen hirviöiden tiputtamat kamat tai sielut näkee Bestiarystä, mikä helpottaa etsintää. 4: Auringonlasku merkkigra. 15: Neonvalojen loisteessa. Nuolinäppäimet liikuttavat porukkaa, välilyönnistä jutellaan tai poimitaan esineitä, TAB sekä WSAD käyttävät valikoita. Vaikeustasoa voi säätää koska vain, normaali oletustaso oli minusta sopiva, joskin ilman sivutehtävien tuomaa kokemusta voi joissain pomomittelöissä tulla hiki. Kuuma tulee! 8: Suuret ja tunteellisetkin tapahtumat kuvataan todella upeasti. 14: Pääkaupungissa riittää ihmeteltävää. Jotta sielun saa napattua, vihollinen pitää piestä henkihieveriin, minkä jälkeen Veran pitää käyttää capture-kykyä. Myönnytyksenä on mahdollisuus tallennukseen koska vain. Vaikeimmista sivujuonteista saa todella kovia palkintoja, joten nurkkien koluaminen kannattaa. Ystävykset tempautuvat mukaan koko mannerta järisyttäviin tapahtumiin, lopullisena MERKKIPELI WHISPERS IN THE MOSS Uncultured Games Arvosteltu: PC Minimi: Windows 7, 256 Mt RAM, DirectX 5.2 -yhteensopivuus, 300 Mt HDD Suositus: Windows 7, 2,4 GHz CPU, 1 Gt RAM, GeForce 7800, DirectX 9.0, 300 Mt HDD Testattu: Ryzen 9 5950X, 32 Gt RAM, RTX 4090 24 Gt Moninpeli: Ei Kuvat: 1: On meillä nuotiopiiri… 2: Maailma on laaja ja täynnä löydettävää. 7: Mitä olisi suomalainen peli ilman toimivaa saunaa. Genren perinteisiin kuuluen loppupelistä löytyy järjettömän kovia vapaaehtoisia pomotaisteluita, joilla voi todella haastaa rivitanssitaitojaan. Muistan DOS 6.2:n mukana tulleen QBASIC Gorillas -pelin. Taistelu on yllättävän monipuolista, vasta parinkymmenen tunnin jälkeen alkoi tuntua, että systeemin rajat tulevat vastaan ja miltei kaikki on nähty. 3: Discodroidi soittaa mahtavaa musiikkia. Onnistuu joskus, ei aina. Maailmantalous on mielenkiintoinen, sillä kauppiaille ei riitä pelkkä kylmä käteinen, vaan parempia rojuja tai loitsuja ostaessa tarvitsee hirviöiltä tippuvia esineitä. 6: Myöhemmin saadaan oma ilmalaiva S/S KERNEL, kuten genreen kuuluu. Myöhemmin saa maailmankartan, josta näkee jo käydyt paikat sekä vihjeitä, missä on vielä tekemistä. Kolmikko on kotoisin pienestä maalaiskylästä, jonne kantautuu uutisia kaukaisesta sodasta. Esineistöstä löytyvät perinteiset parannusja henkiinherätysroinat. Kun kartalla törmää viholliseen, siirrytään perinteiseen taisteluruutuun. Aluksi kankealta tuntuneet kontrollit iskostuvat nopeasti selkärankaan, eikä systeemi ole missään nimessä liian monimutkainen. Paha kukistuu pelkästään näppäimistöllä, hiirtä tai peliohjaimia ei tueta. Jo kolutuille alueille pääsee takaisin lähes koska vain. BASIC-kieli täytti tänä vuonna 60 vuotta, onkin ilo nähdä, mitä koodivelhot vanhuksesta pystyvät nyt loihtimaan. sen ulkoasun edessä hälvenee, paljastuu alta varsin perinteinen japanilaistyylinen roolipeli, jonka innoittajia ovat muun muassa varhaiset Final Fantasyt. 42 177372_.indd 42 177372_.indd 42 26.9.2024 18.25.57 26.9.2024 18.25.57. Orion lyö miekalla ja osaa varastaa vihollisilta vaihtelevalla menestyksellä, Vera on klassinen maagi tuhoja parannusloitsuineen ja Berín ammuskelee tuliluikulla. Ryhmän hyvät (tai pahat) teot vaikuttavat kokonaisuuteen jollain tavalla, minä pelasin reilua kaveria ja karisma oli hyvän puolella koko ajan. 12: Palmupuiden katveessa. Päätehtävän seuraavan kohteen näkee valikosta. Ville Wikström WHISPERS IN THE MOSS Retromiehen naavaparta värähtää innosta Whispers in the Mossin edessä. Erittäin kovien legendaaristen tai harvinaisten vihollisten metsästäminen on mahdollista, joskin täysin vapaaehtoista. Whispers in the Moss on jotain paljon, paljon kehittyneempää. Mitä ihmettä tämä on. S uomalainen JRPG, ASCII-gra. Keskusteluissa saa yleensä valita, mitä sammakoita Orion suustaan päästää. tarkoituksena tietenkin pelastaa keskiaikafantasiaa ja sci. Helppoa rojua ja kokemuspisteitä sai Colosseumin On meillä nuotiopiiri… Maailma on laaja ja täynnä löydettävää. Kylään raahautuu haavoittunut prinssi Gaston, jonka paha Dagon on syrjäyttänyt valtaistuimelta. Yhden miehen indie. ikalla tulkittuna. 5: Valtavat viholliset käyvät kimppuun yksitellen, kuten tämä iljettävä hämähäkki. Vastaan koheltaa 1–4 vihollista, isot pomot vievät niin paljon tilaa, että käyvät kimppuun soolona
Tarina oli lopulta kiinnostava ja välillä hauska. Valtavat viholliset käyvät kimppuun yksitellen, kuten tämä iljettävä hämähäkki. Pelitilanteen lataamisen soisi muutenkin olevan nykyistä näppärämpää. Esimerkiksi hävityksi tuomitusta taistelusta ei pääse pois mitenkään paitsi odottamalla, että porukka heittää lusikan nurkkaan tai sulkemalla ohjelman väkisin Windowsista. UNCULTURED GAMES Suomessa tehdään paljon upeaa pelikulttuurin eteen, mutta Uncultured Gamesin Tapio saattaa olla ensimmäinen, joka on luonut kokonaisen JRPG:n ANSI/ASCII-gra. Whispers in the Moss on saatavilla Steamissa, GOG:issa ja itch.io:ssa. Kynnys saattaa olla nykypelaajalle korkea. Hyvää + Onnistunut tuulahdus menneisyydestä, moderneilla höysteillä, kunnianhimo valittu tyylisuunta huomioiden ennennäkemätöntä. Viiden euron hinta ei päätä huimaa ja tällaisen taideteoksen tukeminen on erittäin suositeltavaa, sillä vastaavaa tulee harvoin, jos koskaan, eteen. Musiikit ovat erinomaisia ja jäävät korvamadoiksi päähän, mikä ei haittaa, kun etenkin taistelumusaa pääsee kuuntelemaan usein. Loppurähinöissä sai hakata näppistä kieli keskellä suuta, kun pomoja asteli vastaan toinen toisensa jälkeen, ja tallennuspiste oli kaukana. Merkkigra. Kaipaisi vielä elämänlaatuparannuksia. Soundtrack onkin minusta yksi pelin kruununjalokivistä, joten onneksi olkoon Tapiolle tämänkin puolen hienosta suorittamisesta. ikalla toteutettua. ikalla. Tapio kertoo koodanneensa omaksi ilokseen kymmenvuotiaasta asti, mutta nyt nelikymppisten kolkutellessa hän on päättänyt alkaa julkaista tuotoksiaan muidenkin iloksi. Soolodevaajana aika onkin ollut Tapion mukaan projektin suurin haaste. 90 Ajan kanssa, taidolla ja huolella valmisteltu perinteinen roolipeliseikkailu ihastuttaa persoonallisella ulkoasullaan ja toimivalla systeemillään. sta suunnittelua, markkinointia ja säveltämistä. Huonoa . Läpipeluun jälkeen aukeaa New Game+, jossa on korkeampi tasokatto ja haastavammat taistelut. Tapio on itse säveltänyt yli 50 kappaleen ääniraidan, ja jälki on loisteliasta. 12 vuoden kehitystyö heijastelee tekijänsä kasvua, sillä naiivi ja kepeä alku kääntyy tarinan edetessä paljon synkemmille vesille, mikä toisaalta sopii valittuun genreen hyvin. Unelma omasta JRPG:stä on kuulemma elänyt lapsuudesta saakka. Eipä se pakollista onneksi ole. Whispers in the Mossin kehitystyö alkoi vuonna 2011, mutta kehitystyö on edennyt vaihtelevasti. Sivutekemistä riittää yllin kyllin eikä maisemien ihasteluun kyllästy. Peli on Tapion omien sanojen mukaan ”eräänlainen magnum opuksen ja Iisakin kirkon kiero yhdistelmä”. Discodroidi soittaa mahtavaa musiikkia. Vasta viimeiset 3-4 vuotta työ on edennyt aktiivisemmin. Miten tällainen projekti näki päivänvalon. Lisäksi kun tekee kaiken itse, pitää tosiaan koodaamisen lisäksi osata myös graa. 43 177372_.indd 43 177372_.indd 43 26.9.2024 18.26.20 26.9.2024 18.26.20. Koodaamiselle pitää löytää aikaa perhe-elämän, päivätyön ja liikuntaharrastusten ohessa. Whispers in the Moss on selkeästi rakkaudella punottu kudelma, joka viihdytti koko kolmikymmentuntisen kestonsa ajan. Ääniefektit ovat nekin toimivia. Minipeleistä hauskin oli tämä 3D-räiskintä Lethal Massacre. ikalla on onnistuttu toteuttamaan yllättävänkin vaikuttavia näkymiä ja animaatioita, syvyysvaikutelmaa löytyy ja värejä sekä animaatiota on käytetty taitavasti. Ihmeellistä, miten kaikki on saatu ASCII-gra. Muodikkaaseen, joka pelistä löytyvään kalastusminipeliin en syttynyt, kun näppäimistöni tuntui helposti reagoivan tuplapainalluksia eikä rytmitys meinannut mitenkään mennä oikein. Soundtrackin voi halutessaan ostaa erikseen. Tarinakaan ei ole hassumpi. Suuret ja tunteellisetkin tapahtumat kuvataan todella upeasti. hedelmäpelistä, tai ehkä minulla vain kävi satumainen tuuri. Kauneus on Beholderin silmässä Mossissa yhdistyvät kauneus ja rohkeus, sillä ASCII/ANSI-taide on jotain, mitä peleissä ei enää usein näe. Pieniä ärsyttävyyksiä riittää käyttöliittymässä
Mutta ei hätää: ensimmäinen Trails in the Sky saa ensi vuonna uudempia osia muistuttavan remaken (ainakin Japanissa) ja sen myötä loputkin taivaat, joten tekosyyt olla tutustumatta tuhannen tunnin taipaleeseen ovat vähissä! Järkevä ajankäyttö, onko se jotain syötävää. Ykkösteräksen läpäisseille herännee liuta kysymyksiä, koska C oli pelin pääpahis, jota ei enää pitäisi olla kuvioissa. Peli on muutenkin edeltäjiään lineaarisempi ja tiiviimpi, sillä perinteisiä sivutehtäviä on muutama ja juoni sanelee etenemään rajatusti, mutta rikkonaisessa rakenteessa on vielä yksi merkittävä temppu, joka tuo ihan kaikki yhteen muuallakin kuin lopussa: käytävä. Vai pitäisikö sanoa aloitus, sillä pelin japanilainen nimi Hajimari no Kiseki viittaa alkuun. Tapahtumien keskiössä on jälleen kerran pikkuruinen Crossbellin alue Erebonian ja Calvardin supervaltojen rajalla, jossa on nähty kaikenlaisia kommelluksia Trailsien varrella, mutta vieläkään metropolia ei jätetä rauhaan. Reveriessä on kolme seurattavaa juonipolkua eli Lloyd, Rean ja C, ja pelin rakenne pyörii näkökulmien ympärillä. Hyppely ei äidy sekavaksi ja kaikki näkökulmat ovat oleellisia. Vaikka tapahtumat sijoittuvat pääosin Crossbelliin, Rean Schwarzerin ja vaihtuvien seiskaluokkalaisten seurassa oli nastaa käväistä pitkästä aikaa Nordin ylängöllä. Pelattavia hahmoja häärää käytävän aulassa ennätykselliset 51, joista juoneen suoraan liittymättömät rekrytoidaan Unsealing Pedestalin luona gacha-logiikalla vailla mikromaksuja ja helposti, kunhan bossin tai ison körmyn on hakannut käytävältä. Reverie Corridorin sielunmessu Kymmenes Trails ei ole pelisarjan ensimmäinen välityömäinen epilogiosa. Laita vaikkapa kaikki laiskurihahmot tai sisarukselliset samaan taisteluun, jota seuraa uniikki keskustelu. Vaikka Trailsien pisin Erebonian juonikaari saatiin Cold Steel nelosessa enimmäkseen kunnialla päätökseen, Trails into Reverie on Zemurian mantereen länsipuoliskon todellinen lopetus. Reverien kolmannen näkökulman voisi olettaa keskittyvän Liberlin sankareihin, mutta vaikka he tulevat mukaan kuvioihin, viimeinen vinkkeli on tuorein ja kiehtovin. Koska hahmoja on valtavasti, Reverie tarjoaa auliisti kokemuspiste-esineitä perässä laahaaville, kun matsei44 177546_.indd 44 177546_.indd 44 26.9.2024 18.23.33 26.9.2024 18.23.33. Siinä missä the 3rdin tapahtumapaikkana oli toisulottuvainen Phantasma, Reveriessä suurempi juonenkuljetus tyssää toisinaan Reverie Corridoriin, salaperäiseen välitilaan, johon kaikki ennen pitkää kutsutaan. Calvardin tasavalta odottakoon vielä yhden pelin verran – on jäähyväisten ja haaveilujen aika. Reverie on paljon velkaa kolmannelle Skylle, joka toimi jäähyväisenä Liberlille ja toi silloiset sankarit yhteen näppärällä verukkeella. Ennen kaikkea Reverien rytmitys toimii hahmohyppelyn vuoksi, sillä millään porukalla ei pelata liikaa kerralla. Paikan lähtökohta voi kuulostaa väsyneeltä: päämääränä on vahvistua oikeaa maailmaa varten, eikä lähimuistoja voi viedä suuntaan tai toiseen. Käytävän muut minitehtävät kannustavat kokeilemaan esimerkiksi art-taikoja tai voittamaan matsin nopeasti, kun taas isot tehtävät toimivat virstanpylväiden laskureina. Reverie on jossain, joskus on nyt. C:llä on omiakin kuvioita, kun vastaan tulee elävä topakka Lapis-nukke ja pari erästä järjestöä pakoilevaa salamurhaajaskidiä, joita taustoitettiin nelosteräksen Three & Nine -kirjoissa. Näsäviisaasti nimetystä Trails to Walk -valikosta voi vaihtaa perspektiiviä koska tahansa, ja joskus yhden näkökulman pysähdyttyä on jatkettava toista, kun esimerkiksi eräässä luolastoduossa tarvitaan toisen tiimin apua ovien availussa. Paikallispoliisin Lloyd Banningsin vetämän erikoisjaoston on murrettava esteet. On Reverie Corridorilla suurempikin funktio ja jymysalaisuus, mutta peliteknisesti kyseessä on pääjuonesta irrallinen tappeluja ajanviettomesta, jossa käydään pari kertaa pakolla, muuten halutessaan ja jossa voi kehitellä hahmoja sydämensä kyllyydestä unelmakokoonpanoilla, joihin minitehtävät kannustavat. C:n henkilöllisyyttä sopii arvailla, ja kun se vääjäämättä paljastuu, Reverien kolmatta näkökulmaa on poikkeuksellisen viihdyttävää seurata jo hahmojen ikäeron vuoksi, kun aikuinen mysteeritapaus paimentaa hieman hupsuja alaikäisiä. Nyt ollaan tienhaarassa, johon polut päättyvät ja josta polut jatkavat ja alkavat. Wazya ja Noelia olikin ikävä! Ristikellon konflikti koskettaa myös Cold Steelien Class VII:ää, mutta heidän lähtökohtansa seikkailuun on hauskasti sama kuin ykkös-Skyssä ajat sitten: vanhoja tuttuja kuljettanut ilmalaiva on kadonnut. SSS, VII & C Reverie jatkaa nelosteräksen jälkimainingeista kolmesta eri näkökulmasta. SSS ei jää kontakteineen enää Cold Steelien vieraileviksi tähdiksi, koska Reverie on terästen lisäksi Crossbell-pelikaksikon epilogi, jossa törmätään ihan kaikkiin kaupungin tuttuihin naamoihin. Jalustalta nettoaa myös sivujuonia, minipelejä ja satunnaistavaraa. Ilmalaivan katoamisesta ottaa vastuun terroristi nimeltä C, naamioon ja Poliisi-TV:n äänifiltteriin verhoutunut jälleensyntyneen keisarillisen vapautusrintaman johtaja. Maailmansota KOLMEN POLUN PÄÄTEPISTE Nihon Falcom / NIS America Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, PS4, Switch Ikäraja: 18 SANKARIEN POLUILLA, OSA 5 vähän lässähti eräiden kirkasotsaisten piikkitukkasankarien vuoksi, ja koska Erebonian sotilasmahti näyttää heikolta maksellessaan sotakorvauksia Calvardille, katkeroituneet sotilaat ottavat Crossbellin haltuunsa. Viimeinen mahdollisuus hypätä Liberlin tiimin, Crossbellin Special Support Sectionin, Erebonian uuden ja vanhan seiskaluokan sekä uusien tuttavuuksien remmiin, kunnes valtaosa heistä jää vaihtopenkille! Reveriessä luvassa on jälleen se noin sata tuntia poikkeuksellisen pitkälle mietittyä maailman rakentelua, juonenkuljetusta ja vuoropohjaista japsiropetaistelua, joten Trailsien ystävät ovat Reveriessä kuin kotonaan ja ensikertalaiset Cold Steelien tapaan täysin hukassa. Erebonian länsiosia ei ilahduttavasti enää kierrätetä. Juha Kuosmanen THE LEGEND OF HEROES: TRAILS INTO REVERIE ”Nähdään taas… Jossain, joskus”, lupailtiin Trails of Cold Steel IV:n loppukuvassa. E räät polut ovat niin pitkiä, että niiden epilogitkin ovat oma tarinansa. Palkintovaluutalla avataan hyödykkeitä käytävälle ja tosimaailmaan, kuten urheuspistetilaa ja vahvempia United Front -hyökkäyksiä
Kun Vantage Masters -korttipelistä ja Pom! Pom! Party! -puzzlepelistä on saanut tarpeekseen, voi hypätä hämmentävään taikatyttöluotihelvettiin, viiden pennin Armored Coreen mechan puikkoihin, Mishelamin biitsille vokottelemaan waifuja tai tietovisan pariin, sillä Trailseissa esoteerista triviaa piisaa. Vaikka Calvardista on puhuttu paljon, Keski-Zemurian Yhdysvaltoja muistuttavaa supervaltaa on pidetty salassa, jos paria pikavisiittiä ja muutamia hahmoja ei lasketa. Aktiivisille sivujuoniharrastajille riittää vaihtelua myös juonen kannalta enemmän tai vähemmän oleellisissa käytäväminipeleissä. Ylimääräinen hahmonkehitys kannattaa suosiolla jättää pelin loppuun. Haastettakin on luvassa, sillä haasteovien ja välikerrosten bossit lyövät oikeasti. Toimiva taistelu. Tai pelaamatta vielä kerran kaikilla hahmoilla. Jos kansikuvan haarautuvia juonisäikeitä pitelevän kohtalottaren missasi nelosteräksen oikean lopetuksen salaisessa päätöskohtauksessa, kannattaa silmät pitää auki! Pienoistarinaformaatilla ei irrotella yhtä kokeellisesti kuin the 3rdissä (en tosin halunnut avata tähtiovi 15:n traumoja uudestaan!), mutta näkemistä ja tekemistä riittää 85 Välityömäinen Reverie on kuin huvipuistokäynti tutussa seurassa kauas sulkemisajan tuolle puolen. Ne ovat käytännössä phantasmamaisia ovia, joiden raosta pilkistää hahmoihin keskittyviä tuokiokuvia ennen Reverien tapahtumia sekä kurkistuksia kohti Calvardia ja Trailsien tulevaisuutta. Vähintäänkin kannattaa käydä huipulla ottamassa selvää, miksi paikka on olemassa. Huonoa . En aivan lämmennyt hyvisten ja pahisten varjokopioille, vaikka asiassa onkin narratiivista järkeä. Eräät tarinat ovat tavallaan jatkoa ovitarinoille esimerkiksi moraalin harmaalla alueella astelleen Lechterin tapauksessa. Ashin housuissa oli myös hienoa käydä vielä viimeisen kerran Thorsin haarakampuksella, ja eräät näkökulmat ovat yksinkertaisesti odottamattomia. Hyvää + Kolmen näkökulman rakenne auttaa tiiviimpää rytmitystä. Vaikka kerrosten satunnaispalikat tulevat tympeän tutuiksi nopeasti, mukana on vaihteluakin: väijytyksiä, haitallisia asioita syytäviä lattioita, portteja aarteita tursuaviin unimaailmoihin sekä tyhjiötorniaarteita, jotka sylkevät taistelun aulan reservin kimppuun. Kuten eräskin hyönteissurvivalisti. Liberl on jäänyt kauas taakse ja Crossbellissä sekä Ereboniassa on luuhattu viimeiset seitsemän Trailsia, joten maisemanvaihto tekee hyvää. Kaikki polut vievät Calvardiin Reveriestä ja sen Corridorista näkee, että nyt viimeistä viedään. Ei kai taas! En enää nostanut kaikkien hahmojen tasoja huippuunsa, saati farmannut huipputason varusteita, tai mättäisin tätä joulunakin. Toisaalta vihollismalleja on kierrätetty Trailsien varrella riittämiin. 45 177546_.indd 45 177546_.indd 45 26.9.2024 18.27.39 26.9.2024 18.27.39. tuttujen hahmojen kommelluksia seuratessa. Siellä oli hienoa juhlia: vihdoinkin selätin tuhannen tunnin eepoksen myös pelillisesti! Ja tajusin olevani oikeasti hiukan yli puolivälissä. Vaikka olen kirjoitellut paljon työläästä käytäväsavotasta, se ei ole todellakaan koko pelikokemus. Siellä on uusi presidentti, nopeita autoja, elokuvateollisuutta, talouskasvua, maahanmuuttoa ja Arkride Solutions Of. Minun hitaisiin läpäisykellotuksiini ei kannata luottaa liiaksi, mutta Reverien voi läpäistä suhteessa ripeästikin, jos sadan tunnin alittaminen kuulostaa ripeältä. Unien ja haaveiden tuolla puolen Jos taistelua tuntuu olevan Reverie Corridorissa liikaa, voi sulkea silmänsä ja nähdä päiväunia. Toki loppupuolella on mahdollista luoda täysin rikkinäisiä hahmoja, koska kaikki eivät ole aivan tasapainoisia. Ylimääräiseen puuhailuun voi jäädä koukkuun tai väsähtää. ce. C on parasta aikoihin. Minulla kului 115 tuntia, käytävän loppukomppauksessa ja kaiken mielekkään ylimääräisen tekemisessä pelikello jäi noin 150 tuntiin. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! United Front -yhteishyökkäys ja -puolustus on Reverien merkittävin taistelu-uudistus. Lopputekstien jälkeen käytävän loput kerrokset avautuvat ja tekemistä on valtavasti, jos mahdollinen loppuun palaminen ei pelota. Enemmän aikaa kului taitavasti polveilevan ja rytmitetyn pääjuonen parissa, jossa hahmoille annettiin tilaa hengittää järisyttävästä lukumäärästä huolimatta. Reverie Corridorin pääpaino on taistelussa satunnaisesti luoduissa kerroksissa, joten käytävään kannattaa suhtautua kymmenen pelin viimeisenä leikkikenttänä, pelimekaanisena tilinpäätöksenä. Eräät uudet viholliset ovat kunnon ilmestyksiä. Calvardin tasavallassa odottaa uusi maailma aamun sarastaessa ja polku jatkuu jatkumistaan! Kouluttajana Rean tietää, että koulussa on käytävä. Reverietä voi pitää välityönä, mutta kokonaisuuden kannalta se on oleellinen epilogi, koska ei seuraavaan juonikaareen voi hypätä purkamatta edellisten osien poikkeuksellisen valtavaa painolastia. Jälkipelissä hahmonkehitys lähtee mukavasti lapasesta, kun varusteita ja kykyjä muuttavia kvartsipalloja pursuaa ovista ja ikkunoista. Työläs Reverie Corridor. hin mahtuu yhä vain neljä eturintamaan ja neljä vaihtopenkille
runsasta. Immortals of Aveumia tekisi kovasti mieli puolustaa, sillä kyse on nykyiselle EA:lle hyvin harvinaisesta tempusta, tuntemattoman tiimin debyyttipelin julkaisusta, mutta siihen ei anneta mitään mahdollisuuksia. Sellaista henkiinherätysloitsua ei ole olemassa, jolla tämä pystyynkuollut keskinkertaisuus saataisiin takaisin elävien kirjoihin. Mammuttitaudista kärsivät miljööt koostuvat ylisuurista kulisseista, waypoint-putkesta ja tylsistä taisteluareenoista. Huippupelitykityksen ohella nähtiin myös kunnon katastrofeja. Gandalfiksi halusin, Taikuri Luttiselta tuntui. PC-koneilta kovia vaatineen Immortalsin porttaaminen Pleikka vitoselle ei myöskään ole käynyt kivuttomasti, sillä tekstuurit on pakattu rujosti ja sahalaidat vilisevät silmissä. Magiikka-aseista on mahdoton innostua, kun pelaajan arsenaali rajoittuu kelvolliseen velhohaulikkoon, alitehoiseen velhokivääriin ja alitehoisempaan velhorynkkyyn. Pelin ohjaaja Bret Robbins väitti Gamesradarin haastattelussa Immortalsin jääneen aiheetta nimekkäämpien julkaisujen jalkoihin ja piti erityisesti Baldur’s Gate 3 -julkaisua floppaamisen keskeisenä syynä. Tervaisen liikkeen, heikon tulivoiman, vaikeiden vihollisten ja ankeiden taistelupaikkojen yhdistelmä tappaa peli-ilon muutamassa kentässä. Sankarin liike on raivostuttavan kankeaa ja viholliset tietysti nopeita ja vahvoja. Merlin Warfare Immortals of Aveumin runko on hyvä: spektaakkeliräiskintää huolella laaditussa fantasiamaailmassa, jonka käsikirjoitus jäsentää eloon toimivasti. Mukana on jopa kentältä käytävä radioVELHON FLOPPIPOIKA Ascendant Studios / Electronic Arts Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X / S Ikäraja: 16 keskustelu komentavan upseerin kanssa, mutta radion tilalla on videoyhteyden muodostava taikakivi. Pirteä ja persoonallinen kuin käytetty suodatinpussi. P elivuosi 2023 jää historiaan kenties parhaana koskaan. Immortals of Aveumin taikasodassa vahvimmat kiroukset tulevat pelaajan suusta. Kyseinen videopalaverikristalli on ylivoimaisesti typerimpiä asioita, mitä olen koskaan videopelissä nähnyt. Julkaisun aikaan pelaajien ja kriitikoiden suusta pääsi kollektiivinen ”ääh”, ja kuukautta myöhemmin Ascendant Studios ilmoitti irtisanovansa puolet työntekijöistään Immortalsin heikon myynnin takia. Pelinkehitys maksoi Ascendantille 85 miljoonaa dollaria, johon EA heitti päälle vielä 40 miljoonaa markkinointija jakeluhilloa. 65 Immortals of Aveum kasvattaa taikasauvan pelaajan otsaan. Kentät eivät ime pelaajaa eteenpäin hyvän FPS-kartan tavoin ja välillä vauhti tyssää kokonaan kökköön tasohyppelyyn. Robbins on väärässä. Huonoa . Ohjaaja Robbins näkee toisin ja uskoo Immortalsin nousevan Dead Spacen kaltaiseksi kulttiklassikoksi. Suurin syyllinen on kohtuuton ylivalottaminen, joka saa designiltaan geneerisen maailman näyttämään entistä valjummalta. Alussa peli jopa tempaisi mukaansa esitellessään slummissa asuvan orvon päähenkilön, joka yrittää välttää tulemasta värvätyksi loputtomasti käytyyn Ikuisuussotaan. Mutta jo seuraavan kentän läpikliseisessä sotilaskoulutusosiossa tajusin, mistä on kyse: Call of Dutysta velhoilla. Näyttäviä mahalaskuja sattui monelle ison budjetin pelille, kuten Redfallille, Gollumille, Forspokenille ja Immortals of Aveumille. Taistelu on surkean hengetöntä. Inha etiäinen piti paikkansa, sillä kaikki Immortalsin juonenkäänteet ja tyylivalinnat on nähty aiemmin CoDeissa ja muissa räiskintäspektaakkeleissa. Se pieni etu, mikä taikatykkien modaamisella ja voimakkaammillla loitsuilla voitetaan, menetetään saman tien luotisienivihollisiin, joita saa nypertää hengiltä minuuttitolkulla. Antakaa iso käsi! Iikka Kivi 46 177130_.indd 46 177130_.indd 46 26.9.2024 17.11.35 26.9.2024 17.11.35. Immortals of Aveum olisi lässähtänyt huonompanakin pelivuonna täysin ilmeisistä syistä: se on nätti, mutta ideaköyhä, sieluton ja ihan järjettömän tylsä. Paikoin Unreal Engine 5 näyttää voimansa. Avada Kerava Räiskintäpeli voi selviytyä bulkkiratkaisuista ja heikosta tarinasta, mutta siihen vaaditaan hyvää kenttäsuunnittelua ja tyydyttävää taistelumekaniikkaa, eikä Immortalsilla ole kumpaakaan. Käsikirjoituksen kliseisyys kiristyy entistä sietämättömämmäksi, kun hoksaa jokaisen hahmon olevan veistetty MCU-puusta. Myyntilukuja ei ole julkaistu, mutta tappiot laskettaneen kymmenissä miljoonissa. Immortalsin tilanne alkoi näyttää huonolta hyvissä ajoin: julkaisua lykättiin kuukaudella eikä EA:lta herunut Pelitille arvostelukappaletta. En usko, sillä Dead Spacen ruumiinosien irrottamiseen perustuva ammuskelumekaniikka oli kekseliäs eikä Immortalsilla ole takataskussaan mitään vastaavaa. Grafiikka on... Vuosikausien sotiminen ei tunnu loitsupoitsuilla missään ja dialogissa informaation välittämistä tärkeämpää on heitellä jatkuvasti sarkastisia, hauskoiksi tarkoitettuja näpäytyksiä (yksikään niistä ei ole hauska). Edes tekniikka ei ole kunnossa, sillä Unreal Engine vitosen killer appiksi kaavailtu peli näyttää pääasiassa melko hirveältä. Hyvää + Perusasiat kunnossa
Hämmästyksekseni vajaan viiden tunnin pelaamisen jälkeen olin jo tasolla 49, valmis hyppäämään seuraavaan vaikeustasoon. Näistä jokaista on parannettu! Minitehtäviä jakava Tree of Whispersin parannus on se, etteivät sen palkinnot ole enää sysihuonoja. The Pit on käytännössä Diablo kolmosen Greater Riftit: juostaan satunnaisesti generoitua luolastoa läpi aikaa vastaan, palkinnot ovat sitä parempia, mitä nopeammin läpäisee. Siellä aaltopohjaisessa hordepelimuodossa pyritään nostamaan demonitappolukuja vastaamaan Suomen väestölukua. Skippasin kampanjan ja hyppäsin suoraan Sanctuaryn vihan täyttämään maailmaan. Mikä sattuu olemaan se, joka toimintaroolipelin tärkein kohta. Huonoa: . Niitä voi haastaa saatuaan muissa aktiviteeteissa tarvittavat komponentit. Nyt pääsin samalle tasolle oikeastaan sitä edes tajuamatta. Kaikki nämä muodostavat kokonaisuuden, jota oikeasti jaksaa pelata! Harmi vain, että Diablon haastavuus alkaa vasta tasolta 100. Toimintaroolipelien koukku on haasteen selättäminen parempaa kamaa löytämällä ja hahmon kehittäminen pysäyttämättömämmäksi tappokoneeksi. Oma henkilökohtainen suosikkini on Infernal Hordes. Vastustuskykyjäni elementtejä vastaan katsoin ensimmäistä kertaa vasta, kun olin jo päässyt kymmenen tasoa eteenpäin Tormentissa. Tasonnostonopeutta on siis lisätty roimasti. The Gauntlet on maailmanlaajuinen kilpailu, missä juostaan viikon luolasto läpi ja yritetään saada mahdollisimman paljon pisteitä viholaisia tappamalla. Pelatessa löytää manuaaleja, joissa on kolmesta viiteen eri ominaisuutta, joista yhden voi lisätä varusteeseen. TAKAISIN VIHAHAKKAUSSUHTEESEEN JNirvi Helvetin valtuusto on Diablossa eri juttu kuin kunnallispolitiikassa. Aluksi. Diablo oli palaamisen arvoinen. Mestariteos peli ei ole, koska sitä kahlitsevat ne ensimmäiset 99 tasoa. Tuntuu kuin vahinkonuppi olisi väännetty paitsi täysille myös niin kovaa yli, että koko mekanismi on mennyt rikki ja nuppi vain pyörii jatkuvasti pysähtymättä. Aikoinaan pelatessani Rogueta pääsin noin 120 tunnissa juuri ja juuri tasolle 77. Kun lopussa edes vilkaisin hirviötä, se tuhoutui täydellisesti. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Vedin 80 prosenttia välivaikeustaso Nightmaresta vaihtamatta montaakaan osaa panssareistani. Hyvää: + Loppupelin uudet hyvät mekanismit. 47 177542_.indd 47 177542_.indd 47 26.9.2024 17.57.21 26.9.2024 17.57.21. Lopulta jouduin pelaamaan niin, että hirviöt olivat minua aina 30–40 tasoa ylempänä, jotta peli olisi millään tasolla haastava. Jättimäinen ubervampyyripomo kutsutaan paikalle tietenkin verellä. Sanctuaryn uudet kujeet pitivät otteessaan matkalla kohti sitä parhainta mahdollista esinettä ja suurinta teoreettisesti mahdollista vahinkolukua. Uberpomot ovat loistava lisä. Kampanja oli loistava, mutta ote petti loppupelissä. Uberpomoilla on mahdollisuus tiputtaa omia uniikkeja esineitä, jotka ovat parhaimmillaan täysin pelin rikkovia melkeinpä ”must have” -esineitä. Diablo on myös julkaisuaikaan verrattuna huomattavasti helpompi. Ilman kampanjatukea ja haastetta levuttaminen huomattavasti tylsempää. Helltideä grindaamalla saa demonisia kompasseja, joita uhraamalla pääsee itse helvettiin. P elasin Diablo nelkkua julkaisussa vähän yli vuosi sitten. Se vaihtelee kohteen mukaan: aseisiin, hanskoihin ja koruihin saa suoria +Damage% -tyylisiä parannuksia, housuihin ja kypärään saa vaikkapa lisää resistanceja. Vähiten ovat uudistuneet Nightmare Dungeonit, joissa ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se, että läpäisemällä tason 45 dungeonin, aukeaa The Pit. Yksi syypää tähän on yksi uusista mekaniikoista, Tempering. Nyt siihen statukseen pääsee jo tasolla 30, matka alkaa hidastua vasta noin tasolla 80. Se, että juoksee ympäriinsä ja tappaa kaiken edes yrittämättä oli kyllä hauskaa. vahinkoa. Kamoissa kohti sitä suurinta lukua Loppupelin pääaktiviteetit ovat pääosin samat kuin vuosi sitten, eli Nightmare Dungeonit, Helltide ja Tree of Whispers. Viimeisellä vaikeustasolla temperingit antoivat suoraan lisää noin 400 prosenttia lisää DIABLO IV: SEASON OF THE INFERNAL HORDES Blizzard / Activision Arvosteltu: PC Saatavilla: PS5, PS4, Xbox Series S&X Versio: 1.5.2a Minimi: Intel Core i52500K tai AMD FX-8350, 8 Gt RAM, GeForce GTX 660 tai Radeon R9 280, SSD vaaditaan Suositus: Intel Core i54670K tai AMD Ryzen 1300X, 16 Gt RAM, GeForce GTX 970 tai Radeon RX 470 Testattu: Intel(R) Core(TM) i5-8600K, 32 Gt RAM, Geforce GTX 3060 Ikäraja: 18 87 Diablo IV:n loppupeli on nyt täynnä tekemistä, nyt sitä hakkaa rakkaudella. Se tiputtaa todella paljon saalista, mutta ei kuole läheskään yhtä nopeasti kuin muut helvetistä lomamatkalle lähteneet paholaiset. Charmi alkoi haihtua kun lystilahtia toisti monta tuntia peräkkäin ilman mitään haastetta. Vanha suola janotti, lisärin kolkuttaessa jo ovella päätin kokeilla, olisiko Diablo parantanut tapansa. Ne kolme muuta ovat The Gauntlet, uberpomot sekä Infernal Hordes. Yksi näistä ei lähde hahmoni päältä ikinä. Lahtaamisen sietämätön helppous Pelasin nyt Sorcererilla, jota pelasin Diablo 3:ssa toiseksi eniten. Vastaus on tulkinnanvarainen. Helltiden vanhaan kaavaan taas on lisätty mahdollisuus kutsua tapettavaksi maailmapomo. The Pit on yksi loppupelin neljästä uudesta, hienosta lisäyksestä. Hautavaltiaan ei olisi kannattanut nousta aamulla haudasta. Tason 73 aseellani vedin hirviöitä turpaan niin että soi, vasta satasella vaihdoin uuteen. DIABLO IV: SEASON OF THE INFERNAL HORDES Tie Helvettiin on päällystetty hyvillä parannuksilla. Se jaksaminen vain on iso jos. Vahinkopinoaminen aiheutti kunnon lumipalloefektin. Jos jaksaa vetää itsensä tasokattoon tai edes lähelle sitä, nyt loppupeli on täynnä hyvää tekemistä. Helvetillinen tasonnosto Diablo on huomattavasti parempi kuin vuosi sitten. Lopuksi haastetaan demonien hallitus, jonka kaatamisen jälkeen noukitaan pohjattomiin taskuihin hyvin ansaittu saalis. Olin henkisesti varautunut vähintään 20 tunnin vääntöön ennen kuin pääsisin koskemaan loppupeliin
Tien päällä tuttuus hiljalleen haihtui, sillä miljöö ei ole sama kuin ennen. Autojen kisailua rajoittavat kategoriat ovat daily driver, off road, grand tourer, supercar ja hypercar. Räyhäkäs soundi Noin sata autoa ei nykymittareilla ole enää kovin paljon, mutta sillä toki pärjää, kun mukaan ei oteta kymmentä suurin piirtein saman mallisarjan kaaraa. Käkkäri tai reipas hidastaminen ovat must vähänkään tiukemmissa kurveissa. Solar Crownin piti ennakkokeulimisten perusteella tuoda ajamisen ohella framille rikkaiden ja kauniiden elämäntyyliä. Moottorit murisevat ja pakoputket paukkuvat messevästi ja isompien moottorien rouheassa soundissa on kivasti bassoa. Yhdeksi verrokiksi mainittiin jopa GTA, mutta elvistely jää pintapuoliseksi sipaisuksi. Sain kisailun tutoriaalimuodollisuuksista todella vahvan déjà vu -fiiliksen, jopa siinä määrin, että piti tarkistaa, ostinko tosiaan uuden pelin, joten Solar Crown lienee myös jonkinlainen pehmeä reboottaus. Virtuaaliautoiluissa tunnelmalle on tärkeää, miltä masiinat kuulostavat, ja siinä Test Drive ei petä. Voltti jyrkänteeltä Koneen ajoalgoritmi tekee 8 auton kisoissa virheitä ja toisinaan varsin näyttäviä sellaisia, etenkin sateella tai soralla, mikä antaa sauman hyviin sijoituksiin varsin keskinkertaisella ajamisella. Jos ajan itse ulos korkealta serpentiinitieltä ja/tai kaadan kaaran katon kautta kerien, kärkisijat ovat mennyttä, sillä auton radalle palauttamisessa on selkeä viive. Eri automallit ja moottorit kuulostavat selvästi erilaisilta ja niiden virittäminen muuttaa koneen nuottia. Väkirikkaassa kaupungissa pistää silmään erityisesti keskustan vähäinen liikenne ja olemattomat jalankulkijat, jotka ovat ilmeisesti paenneet autokisoja sisätiloihin. Kaarat lähtevät railakkaasti käsistä sladeissa ja pompuissa, jos ei ole tarkkana kaasun kanssa. Petri Heikkinen TEST DRIVE UNLIMITED SOLAR CROWN Tervetuloa virtuaalimatkalle Hongkongiin! Tarvitset vain eksoottisen auton ja raskaan kaasujalan. Auton matalimmilla alusta-asetuksilla pompuissa näkyi jonkin verran hassua bugaamista, josta seurasi tosi villejä voltteja. Tunnetuimpien tehtaiden masiinat ovat teemaan sopivasti hintavammasta ja/tai harvinaisemmasNOUSUKKAIDEN KOKOONTUMISAJOT Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series S/X KT Racing / Nacon Moninpeli: 2–8 Ikäraja: 18 ta päästä mallistoa. Saari ei tietenkään ole mikään fotorealistinen kopio, mutta suurissa linjoissa sinne päin. Tämä on tosi jees, sillä kuuntelen autopeleissä aina mieluummin kunnon pörinää kuin musiikkia. Selkäydinreaktiot tuottavat baanalla aidon oloisia seurauksia, mutta virheistä ei rokoteta yhtä julmasti kuin simulaattoreissa. A voimen maailman kaahailujen genrepioneeri palaa pitkän tauon jälkeen, Solar Crownin teipeissä! Test Drive Unlimited on nykyään haastajana selkeästi Forza Horizonin hallitsemassa lajityypissä. Koneen mokat ovat toisinaan melkoisia kolarisumia, joihin saattaa jäädä 3–4 autoa, kun yksi spinnaa sopivasti ajolinjalle. Hongkongin saari ei ole lähimainkaan pelkkää kaupunkia, joten soratierälläyksellekin riittää lääniä. Konekuskien taso kiristyy tasaisesti ja myös se tuottaa omal48 177139_.indd 48 177139_.indd 48 26.9.2024 17.53.25 26.9.2024 17.53.25. Periaatteessa aina muille pelaajille avoimien kisojen myötä Solar Crownin virheitä ei voi kelata pois, mikä on merkittävä periaatteellinen ero Forzaan. Tärkeimmät klassikkomerkit, kuten BMW, Ferrari, Lamborghini ja Porsche ovat Solar Crownin kisoissa mukana. Ajotuntuma on lajityypille ominaisesti arcademaisen laveasti luisuva ja ilmavasti pomputtava, mutta selvästi realistisempi kuin vaikkapa Forza Horizonissa, vanhoihin Unlimitedeihin ei vertailumuistini enää jaksa ulottua. Solar Crown -hotelli, Streetja Sharp-kisaklaanien päämajat ynnä autokaupat ovat pääasiassa paikkoja, joissa pelaaja-avatarit pääsevät tallustelemaan ja esittelemään kledjujaan. Yhdessä sessiossa on tosin vain korkeintaan kahdeksan pelaajaa, joten kovin kummoisia bileitä Hongkongissa ei järkätä. Auton tyypillä ei ole suoraa linkkiä sen suorituskykyä kuvaavan luvun kanssa. Ökyrikkaiden Solar Crown -autokilpasarja ajetaan Hongkongin saarella, joka mallinnetaan peräti yhden suhde yhteen
Mihin tahansa kisaan voi periaatteessa osallistua botteja korvaavia pelaajia, mutta käytännössä ihmisvastukset ovat harvinaisia. Hyvää + Autojen suhteellisen realistinen käytös. Selkeistä ongelmista huolimatta tykkäsin siitä, sillä hyvä ajomallinnus ja kivalta kuulostavat kaarat pitävät kokonaisuuden plussan puolella. Kartalla punaisella merkattuihin Ranked-kisoihin ei osallistu lainkaan botteja, minkä takia ne eivät kuskien puutteessa usein ala laisinkaan. 49 177139_.indd 49 177139_.indd 49 26.9.2024 17.53.35 26.9.2024 17.53.35. Sisätilat näyttävät hyvältä, mutta niissä grafiikkamoottori hyytyy ulkokameraa useammin. Näin parhaimmillaan itseni lisäksi vain kolme muuta pelaajaa samassa kilpailussa. Historian painolastina Test Driveen kyllä kuuluisi ilonpitoa näkyvästi häiritsevä virkavalta, etenkin nykyisessä Hongkongissa. Jos ja kun yhteys tökki, peli ei tallentanut kaikkea tietoa, kuten ajettuja teitä ja löydettyjä huoltoasemia tai muita pikamatkustuspaikkoja. Solar Crown -hotellin aula on paikka, missä muita pelaajia yleensä näkyy enemmän kuin yksi. Venymistä ja paukkumista ilmenee sisänäkymässä ulkokameraa useammin. 77 Hongkongin saarelle sijoittuva avoimen maailman kaahailu, josta pitää päivittää grafiikkabugit ja moninpelioptiot. Pelitestaajan paikka vapaana Ainakin julkaisun tienoilla Solar Crownissa oli palvelinongelmia. Ranked-kisoissa samat radat toistuvat jatkuvasti, vaikka systeemin pitäisi vaihdella niitä säännöllisesti. KT Racingin pelimoottori ei ole parasta ikinä, mutta se hoitaa pääpiirteissään homman riittävän nätisti. Siitä huolimatta raskaissa paikoissa ruudunpäivitys ryytyy hetkellisesti. Varsinaisena grafiikkabugina liikenne katoaa usein oudosti suoraan näkökentästä, mitä on hyytymistä vaikeampi hyväksyä. Yleisellä tasolla Test Drive Unlimited Solar Crown yrittää vähän liikaa forzaksi forzan paikalle, jopa siinä määrin, että sillä ei ole varsinaista omaa linjaa toisin kuin toisella haastajalla, The Crew -sarjalla. Tai sitten ei, sillä ensivaikutelma yleensä ratkaisee. Maisemat ovat kivan näköisiä, mutta uusin Forza Horizon on nätimpi. Moninpelin ongelmat. Test Drive Unlimited Solar Crownin pitää olla jatkuvasti linjoilla, muuten pelaaminen ei onnistu lainkaan. Näistä en peliä kuitenkaan pisteissä juuri rokota, koska tämän tyyppiset tekniset ongelmat korjataan yleensä muutaman viikon kuluessa. Solar Crown ei suoranaisesti näytä PS5-peliltä, tai en ainakaan demoaisi konsolia tällä. Suhtaudun Solar Crowniin pisteiden valossa selvästi interwebbiä positiivisemmalla asenteella. Jopa loppupään sijoista irtoaa sen verran mukavasti massia ja kokemusta, että aina kannattaa kaasutella maaliin asti. Esimerkiksi edellisosien poliiseista tai moottoripyöristä ei ole puhettakaan. Sijoituksella ei tosin ole juuri väliä, koska Solar Crownin tasosysteemi ei ole voitto-orientoitunut. Siitä huolimatta moninpeli on varsin ongelmallinen kaltaiselleni yksinäiselle sudelle, sillä pelilistoja tai perinteisiä auloja ei tueta. Erinäiset tekniikan ja moninpelin ongelmat pitää vielä päivityksillä korjata, joten nähtäväksi jää, onnistutaanko siinä ja kiinnostaako se ketään enää siinä vaiheessa. Toisaalta Pleikkarille ei saa Forza Horizonia, jota Test Drive Unlimited Solar Crown yrittää kovasti kopioida, joten ehkä siitä on apua. Pahojen yhteysongelmien tai palvelinhuoltojen aikana Solar Crownia ei voi pelata lainkaan. Huonoa . ta osaltaan tappioita. Kaikista kisoistakin lentää ulos, jos yhteyksissä on häikkää. Piilotettua romuautoa tutkapiipperin varassa etsimässä
Niiden jälkeen uskaltaa jo kokeilla haastavampia valmiita skenaarioita tai satunnaisgeneroituja karttoja. ikkaja käyttöliittymäpäivitykseksi, koska sellaiselta se aluksi vaikuttaa. sukupolvi), 8 Gt muistia, NVIDIA GeForce 950 2 Gt muistia Suositus: Intel Core i7 (9. Ehdottomasti paras pelinavausliike on rakentaa heti lisää tiedustelualuksia ja lähettää ne kartoittamaan galaksia. Nyt julkaistu avaruusstrategiapeli Sins of a Solar Empire 2 ei sorru samaan virheeseen, sillä se on hyvin Ironclad Games / Stardock Entertainment Arvosteltu: PC Versio: 1.0 Minimi: Intel Core i5 (5. TUIKI, TUIKI TÄHTÖNEN Ihmisten laivue valmiina sotaan. Minkäänlaista pidempää yksinpelikampanjaa ei ole vieläkään saatavilla, mikä on harmillista. Onneksi joitain eroavaisuuksiakin ykkösosaan nähden alkaa ilmaantua pelin edetessä. Se on nimittäin aivan liian sekava ja siksi sen selaamiseen kuluu aina turhaa aikaa. Yksi ruutu näyttää kerralla kaikkien omien planeettojen tilanteen, ja samasta näkymästä pystyy myös käynnistämään uudet rakennusprojektit muutamalla klikkauksella, mikä on älyttömän kätevää. Rakenteluvimmaa hillitsee planeettojen kokorajoitukset, joten kaikille laitoksille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Valtakunnassa kaikki hyvin. Jokainen projekti syö valtavat määrät rahaa, metallia ja kristalleja, joten ilman kauppiaita ja laajaa kaivosverkostoa rakennukset eivät valmistu koskaan. Tosiaikaisuudesta huolimatta paussille ei ole juurikaan tarvetta, koska käskyttäminen on niin nopeaa. Lähetän pikapikaa kaikki valmiina olevat hävittäjäkoneeni ilmaan, ja annan tulituskäskyt tykkitorneille, mutta hyvin nopeasti säälittävän surkea puolustukseni on lyöty. Kun oman lipun alla on kymmeniä planeettoja, mikromanageroinnin määrä kasvaa huomattavasti. Johdetusta taustatarinasta olisi saanut enemmän irti maailmasta, nyt joutuu käyttämään omaa mielikuvitusta. samanlainen kuin yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt ykkösosa. Alussa hallittavana on vain yksi pikku planeetta ja muutama purtilo, mutta varsin nopeasti oma imperiumi alkaa kasvaa. Haltuunoton jälkeen planeetoille pääsee rakentamaan kaikenlaista vänkää, kuten avaruusasemia ja salaisia aselabroja. Ehkä jopa liian. Avaruuden tuolla puolen Jos ei ole aikaisempaa kokemusta kokonaisten galaksien valtaamisesta ja tähtilaivueiden komentamisesta, kannattaa aloittaa pelailu hyödyllisillä tutoriaalitehtävillä, joista oppii aika hyvin kaikki oleellisimmat niksit. Vuosi 2024 on ollut antoisa vuosi meille avaruusstrategioiden ystäville. samat sodan osapuolet, suunnilleen samat alukset ja monet vanhat taktiikatkin toimivat edelleen. Nyt olen pullakahvit velkaa. 50 177260_.indd 50 177260_.indd 50 26.9.2024 17.50.30 26.9.2024 17.50.30. Siksi onkin mietittävä huolella, tarvitseeko enemmän uusia tutkimustaloja kuin vaikkapa rakettitehtaita. Samu Ollila SINS OF A SOLAR EMPIRE 2 Vaikka avaruus on ääretön, se ei ole silti riittävän suuri meille kaikille. Homeworld 3 (Pelit 7/24, 74 p.) ei vastannut odotuksia, koska monet sen muutoksista eivät olleet sarjan fanien mieleen. Joku ilkeämpi voisi haukkua sitä pelkäksi gra. Samanlaista sujuvuutta olisin kaivannut myös teknologiapuuhun. Toinen rajoittava tekijä on resurssit, jotka ovat aina loppumassa kesken. Kaikki nimittäin tuntuu niin tutulta. sukupolvi), 16 Gt muistia, NVIDIA GeForce GTX 1060 4 Gt muistia Testattu: AMD Ryzen 7 6800H, 16 Gt muistia, NVIDIA GeForce GTX 3070 Ti 8 Gt muistia Moninpeli: 2–10 pelaajaa Ikäraja: Ei tiedossa. Sins 2 on turvallinen jatko-osa, joka on edeltäjänsä tapaan sotimiseen keskittyvä tosiaikastrategia, jossa kamppaillaan koko galaksin herruudesta. Valmistaudun jo kumartamaan uudelle hallitsijalle, kun yhtäkkiä paikalle saapuu uskollisen liittolaiseni raskaasti aseistettu titaani-luokan alus, joka posauttaa tunkeilijat atomeiksi. P itkään kestänyt rauha rikkoontuu, kun kotiplaneettani edustalle ilmaantuu vieras valloittajakansa ja käynnistää raukkamaisen yllätyshyökkäyksen. Kun uusia asumiskelpoisia planeettoja löytyy, on seuraava askel vallata ne nopeasti itselle ennen kuin joku toinen ehtii apajille. Sekä Stellaris että Galactic Civilization 4 saivat jo aiemmin uudet lisärit, ja Homeworld-sarja jatkui vuosien odotuksen jälkeen. Käyttöliittymä on kuitenkin sen verran hyvä, että suurenkin valtakunnan johtaminen sujuu näppärästi
tua. Asia onneksi korjaantuu tulevan lisärin myötä. Hyvää + Kuin ykkösosa mutta parempana ja nätimpänä. Niiden selkeä ykkösvihollinen ovat ohjuspaatit, joiden torpedot läpäisevät paksummankin rungon. Tehokkaampi gra. Jos yksinpelikampanja ja neljäs rotu olisivat olleet mukana julkaisussa, tästähän olisi muodostunut ehdoton klassikko. Ohjuksia lentelee satamäärin, gatling-tykit jauhavat pienempiä aluksia palasiksi, risteilijät ampuvat toisiaan sädekanuunoillaan ja joka puolella räjähtelee. Vaikka Sins 2:ssa uutta sisältöä on turhan vähän, kyseessä on silti tavallista parempi avaruusstrategia, joka luultavasti vielä nousee seuraavalle tasolle lisäreiden ja varsinkin modien ansiosta. Tähtien sota Toisiin rotuihin voi olla yhteydessä diplomatian keinoin, mutta neuvottelut tietokoneen kanssa jäävät aika köykäisiksi. Toki välillä sekin erehtyy hyökkäämään pelkällä ohjuspaattirykelmällä, muttei kukaan ole täydellinen. Nyt ne muut pitää vain valloittaa. Varsinkin korkeimmilla vaikeustasoilla tietokone on avaruussodassa paha vastus, sillä se käyttää oikeaoppisesti kaikkia alustyyppejä armeijoissaan. Diplomatian alkeellisuuden vuoksi voittaminen rauhanomaisin keinoin on useimmiten mahdotonta, joten ennemmin tai myöhemmin koko galaksi ajautuu sotaan. Liian tuttu ja turvallinen jatko-osa, josta puuttuu edelleen yksinpelikampanja. Taistelu Maasta. Laivaston selkärangan muodostaa erikoiskyvyillä varustetut lippulaivat, jotka taistelukokemuksen myötä kehittyvät entistä paremmiksi. TECin vahvuudet piilevät heidän mittavissa kauppareiteissään, jotka tuottavat mukavat määrät kahisevaa sotakassaan, sekä vahvoissa puolustusjärjestelmissä. Advent on hurmoshenkinen joukko valaistuneita hihhuleita, joiden psyykkiset supervoimat mahdollistavat kokonaisten planeettojen käännyttämisen ja omien joukkojen herättämisen kuolleista. Sitten on vielä titaanit, tykkejä täyteen ahdetut kuolontähdet. Vieläkin muistelen lämpimästi ykkösosan lukuisia Star Wars-, Star Trekja Babylon 5 -modeja, joten toivottavasti samanlaisia faniprojekteja ilmaantuu myös kakkoseen. Titaanit herättävät kunnioitusta. He ilmaantuvat tyhjistä, tuhoavat kohteensa ja sen jälkeen poistuvat paikalta. Ykkösosassa isommat kahinat alkoivat aina tökkiä. Avaruudessa on elämää. Puolustamista monimutkaistaa kuitenkin se, että planeetat eivät vain möllötä staattisesti paikoillaan, vaan kiertävät ratojaan eri nopeuksilla. Nyt koko joukkio on tuttu ykkösosasta, joten sitä pelanneille iskee pakostikin déjà vu. Ainoastaan vasarit osaavat rakentaa omia madonreikäporttejaan, joilla voi matkustaa planeetalta toiselle salamannopeasti. Sen hetken koittaessa omien rajaplaneettojen puolustuksen on hyvä olla kunnossa, koska niihin isketään ensimmäisenä. Avaruusasemat kestävät kovaakin kuritusta. Synnit on sovitettu Sins of a Solar Empire 2:ssa on keskitytty korjaamaan ykkösosan puutteet ja siinä melkein jopa onnistutaan. 51 177260_.indd 51 177260_.indd 51 26.9.2024 17.51.21 26.9.2024 17.51.21. Tekoälylle voi tarjota vain rauhaa ja simppeleitä kauppasopimuksia, eikä oikein mitään sen kummempaa. Valinnanvaraa on paljon, mutta jäin kaipaamaan edes yhtä oikeasti uutta ro85 Miellyttävän haastava ja monipuolinen avaruusstrategia, jolla on valoisa tulevaisuus. Advent-hävittäjät ovat galaksin parhaimmistoa, mikä auttaa ilmaherruuden saavuttamisessa. Ohjuslaivat taas ovat avuttomia nopeita korvetteja ja hävittäjiä vastaan, joten niitä tarvitsee suojella ilmatorjuntapatteristoilla varustetuilla tukialuksilla. Siinä pippaloihin liittyy täysin uusi uhka (tai ystävä), joka toivottavasti eroaa pelityylillisesti muista. Itse taistelut ovat erittäin näyttäviä. Huonoa . Kaikki kolme ryhmittymää jakautuvat vielä kahteen eri leiriin, joista yleensä toinen on parempi sotimaan ja toinen pätevämpi puolustamaan. Sodassa menestyminen vaatii tasapainoisen laivueen, koska kaikilla alustyypeillä on heikkoutensa. Pahimmassa tapauksessa oma kotimaailma siirtyy suoraan vihamielisten valloittajien viereen, jolloin se joutuu takuulla hyökkäyksen kohteeksi. Mystinen muukalaisrotu vasari on oikea mestari toteuttamaan tappavan nopeita yllätyshyökkäyksiä. Kehittyneen nanoteknologiatietämyksensä ansiosta he osaavat myös kopioida omia aluksiaan ja aiheuttaa kaikenlaisia jäyniä vastustajilleen. Oikealla hetkellä käytettynä ne voivat kääntää koko sodan suunnan, mutta niitä voi rakentaa vain yhden kappaleen, joten niitä harvemmin näkee. ikkamoottori ja sulavampi käyttöliittymä ovat molemmat erittäin hyviä lisäyksiä, mutta tykkään myös pienistä tekoälyn parannuksista ja kansojen voimasuhteiden muutoksista. Aloittelijalle sopii ihmisten kauppaliitto eli TEC, jonka alukset eivät ehkä ole näteimmästä päästä, mutta iso tykki kompensoi ulkonäön puutetta. Kolmen kimppa Omaan strategiaan vaikuttaa ratkaisevasti se, minkä ryhmittymän riveissä taistelee. Meno ei hyydy edes silloin, kun molemmilla puolilla on satoja aluksia, joten uusittu pelimoottori kestää kuritusta paljon paremmin kuin vanha. Oikeiden ihmispelaajien kanssa sen sijaan pystyy oikeasti juonittelemaan, mikä tekee moninpelimatseista heti paljon kiinnostavampia
Välillä vain tallustelen venettä päästä päähän imemässä dieselinkatkuista . Paineistettu uraputki Miehistönhallinta on Uboatissa edelleen mukana ja ihan eri tasolla kuin aiemmissa vastaavissa peleissä. 52 177132_.indd 52 177132_.indd 52 26.9.2024 17.43.45 26.9.2024 17.43.45. Välillä siinä lattialla voi olla parikymmentä senttiä vettä, kun ketään ei ole kiinnostanut napsauttaa pumppua päälle. En keksi mitään nasevaa tosielämän vertauskuvaa sille, miten tämä ikiörläriksi kuvittelemani sukellusvenepeli yllätti julkaisupäivänä. Jos vilkaisee kartasta saattueen ryhmitystä, kapteeni hylkää kiikarit ja lähtee pelaamaan korttia. Optioiden puutteesta Uboatia ei voi ainakaan syyttää, sillä pelielämyksen saa muokattua erittäin SEISKATYYPIN SUKELTAJANTAUTI Deep Water Studio / PlayWay S.A. ilistä. Varsinkin hankalammilla asetuksilla töitä on kuitenkin niin paljon, että syvyyskaikuluotaimen hienouksia ei kyllä oikeasti ehdi ihailla samalla, kun pitäisi selvittää saaliin kurssia ja väistellä syvyyspommeja. ilikseen. Tiiviissä yhteisössä kiertää tuberkuloosiepidemia (luetaan kuppa) ja joku istuu koko ajan putkassa, kun joku muu ei malta olla ottamatta turpaansa Deine Mutter ist -läppien takia. Toisaalta sukellusveneen sisusta on ihan hervottoman hienosti mallinnettu, ja miehistö on keskeisen tärkeä osa veitsellä leikattavan tiivistä tunnelmaa. Jos herpaantuu hetkeksikään, Jürgen livahtaa hieromaan torpedoa juuri silloin, kun kaikki . Hyypiöt puuhastelevat enemmän tai vähemmän hyödyllisten askareiden parissa, joko automatiikalla tai kädestä pitäen ohjattuna, täysin omien mieltymysten mukaan orjuutettuna. Sukellusvenepelit ovat perinteisesti raskaamman laivasimulaation kuninkuusluokka. Tähän verrattuna kaikki aiemmat sukellusveneja vähän muutkin pelit ovat onnettoman steriiliä virkamiespaukuttelua. Örlärivaiheessa Uboatin erikoisuus oli vahva keskittyminen miehistön hallintaan, mistä on julkaisuvaiheessa siirrytty enemmän perinteisen sukellusvenesimulaation suuntaan. Keskinkertaisuutta näistä aineksista ei saa kasaan mitenkään, joten mielenkiintoiseksi menee. Arvosteltu: PC Versio: 2024.1 Patch 13 Minimi: Windows 64 bit, 6 Gt RAM, i3 3.1GHz, GeForce GTX750Ti 2G t, 71 Gt kovalevyä Testattu: 7950X3D, 32 Gt RAM, 4090 GTX ti, Windows 11 64b Moninpeli: ei Ikäraja: Ei tiedossa. Uboatia voi pelata perinteiseen malliin tekemällä käytännössä kaiken itse. Sitten taas välillä lähdetään moikkaamaan Titanicia, kun joku unohti hiljaisuuden aikana torpedon lattialle eikä kukaan osannut kävellä sen yli napsauttamaan generaattoria päälle puskemaan ilmanpainetta sukellustankkeihin. Monin tavoin älyttömän upea peli on aika mielenkiintoinen sekoitus huikeaa, intohimolla leivottua herkkua ja puoliksi paistuneita kökkäreitä. Toisaalta veneiden erot tulevat esille ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin, perinteinen Type VII tuntuu valtavalta valtamerilaivalta puolikkaan soutuveneen kokoiseen kakkoseen verrattuna (mittakaavaa voi hakea vaikka Suomenlinnaan parkkeeratusta Vesikosta). I han puskista tai vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Roolitukset ja työvuorot on helppoa jakaa niin, että jotain oleellista jää tekemättä, mutta silti koko porukalla on tatti otsassa ylityöllistymisen tai siivoamattomien lattioiden takia. Antti Ilomäki UBOAT Syvyyden saalistajat nousevat pitkästä aikaa taas pinnalle, sillä Deep Water Studio viimein laski vesille simulaattorinsa. Tietenkin Horst melkein hukkuu lätäkköön, kun kapteeni ei hoksannut laittaa sille snorkkelia päähän. Hyvä, koska rutiinihommien säätäminen käy helposti vähän rasittavaksi. sut pitäisi saada rahtilaivan kylkeen. kattavasti toiveiden mukaiseksi, eikä miehistön touhuistakaan tarvitse välttämättä hirveästi välittää, jos ei halua. Välillä muut jahtiin osallistuvat sukellusveneet saavat saattueen Sukellusgestapo-Kekkonen eläytyy pelin kolmatta valtakuntaa uhkuvaan . Are we the baddies. Upeasti mallinnettu seiska sivulta
Varsinkin saattueiden seassa kikkailu on harkkoreasetuksilla ihan totaalista hiusten repimistä. Osasta optioista sanotaan suoraan, että esimerkiksi realistinen vakauttamaton periskooppi voi havaintovälineenä olla hiirellä ja näppiksellä hierovalle tekemätön paikka. Harva meistä kuitenkaan tuntee kovin tarkasti toisen maailmansodan sukellusvenejahtilaitteiden todellisia ominaisuuksia saati sitä, miten ne on satuttu mallintamaan peliin. Parhaassakin tapauksessa tyypit keikkuvat pelastusveneessä aika kaukana kotoa, tankkerin paukahtaessa tietysti sopivalla tuurilla Upeasti mallinnettu seiska sisältä. Onneksi mukana on erinomaisia apuja opetteluun. Miehistö ei kerro havainnoistaan erityisen havainnollisesti eikä osaa auttaa yhtään esimerkiksi kohteen seurannassa, jos ei koko touhua automatisoi täysin. Valitettavasti täydellistä kompromissia realistisen ja ylihelpon karttakäyttöliittymän välille ei saa aikaan oikein mitenkään. Osa spesiaalitehtävistä onnistuu yhdistelemään ikävästi tylsyyttä ja puolipakollisuutta, eivätkä niihin leivotut ”yllätykset” ole ehkä ihan sitä, mitä peli juuri eniten kaipaa. Pelillisiä elementtejä on muutenkin paljon, esimerkiksi uuden veneen saa keräämällä tehtävistä päivityspisteitä: pelkillä upotuksilla ei laivakauppaan pääse, vaikka maapallon pyörimisnopeus kasvaisi pohjaan paukutetun raudan määrästä. Toisinaan ne imevät saattajat puoleensa, jolloin saattueen keskellä pidetään vaahtobileet. 53 177132_.indd 53 177132_.indd 53 26.9.2024 17.44.41 26.9.2024 17.44.41. Sopivan . ksu miehistö osaa käräyttää salakuljettajan reitin perusteella ja upottaa sen räjähdyspanoksella, mikä säästää mukavasti kallisarvoisia torpedoja. sut ovat melkein perillä. Uboatiin on lisätty pikkunäppäriä interaktioita esimerkiksi neutraalien rahtilaivojen lastin ja rahtikirjojen penkomisen muodossa. Rahtilaivojen ahdinko on jotenkin kouriintuntuvaa, kun lähes äärettömän valtameren raaka voima tunkee sieluun asti kaikkien aistien läpi. Toisaalta tunnelma maalaa merisodan brutaaliutta paksulla pensselillä. Myös tiedon havaituksi tulemisesta saa kätevästi näkyviin, mikä auttaa huikeasti hankalassa opetteluvaiheessa. Se on genren perushaaste, sillä monimutkaista koko tiimin kommunikaatiota vaativa operaatio on vaikea mallintaa siten, että tiimistä on juuri sopivasti apua, mutta itsekin saa tehdä jotain. väistelemään juuri, kun omat . Vaikeusastetta on turha pelätä, asetusviidakossa on melko varmasti sopivat asetukset useimpien taitotasolle ja henkilökohtaisille mieltymyksille. Tarvittaessa näytetään tarkasti, mitkä tekijät kulloinkin vaikuttavat veneen havaittavuuteen ja kuinka paljon
Jos jotain, rosoisen, mutta kunnianhimoisen Uboatin pitäisi olla täysin vastustamaton saalis ansioituneelle ja Silent Hunterien parissa karaistuneelle modiyhteisölle, joten julkaisu saattoi hyvinkin olla vasta lähtölaukaus kohti todellista suuruutta, jossa UBoat on GOAT. hyvinkin nopeasti ja paljon lähempänä. Historiallinen konteksti ei ainakaan hautaudu hyssyttelyyn. Hydromies Horst osaa laskea automaattisesti tref. Uboatissa sisäinen kauneus on edellä ulkoista. Tiefer, tiefer Uboat on täynnä ristiriitoja. Mutta päällimmäisenä viivan alle ei jää plussaa tai miinusta, vaan tarinoita. ilis läsnä, ja hilpeästi Kotkanpesä on paras paikka bilettää lomareissuilla. 85 Kunnianhimoinen, intohimoa aiheeseen pursuava Uboat ei osu maaliin ihan jokaisella torpedolla, mutta tempaisee vastustamattomasti mukaansa syvyyksiin. UBOAT Partiotehtäviä ajellaan pohjoislandiasta Afrikkaan asti. Kyllä. Sukelluskeikan ja vakoojan saattamisen kaltaiset erikoisuudet ovat periaatteessa kivaa vaihtelua, mutta lopulta älyttömän yksinkertaista näpertelyä. Saavutuksen glooriaa himmentää hieman se, että viimeisimmästä Silent Hunterista alkaa olla 15 vuotta aikaa. 54 177132_.indd 54 177132_.indd 54 26.9.2024 17.45.39 26.9.2024 17.45.39. Sukellusvenesota on julmaa ota kiinni mistä saat -painia vankilasäännöillä, eikä Uboat sitä pahemmin peittele. Hakaristejä ei suoraan näy, mutta varsinkin satamissa on ihan reippaasti kolmannen valtakunnan . Öljyvahinkoja voi torjua myös polttamalla. Sekin on aika selvää, että Uboat on genressään primus inter pares, pelkästään järjestelmäsimuloinnin toimivuus on huippuluokkaa, sisätilojen ja miehistön mallinnus on vielä maukas kirsikka kakun päälle. Meren raju voima herättää kunnioitusta, mutta interaktio aaltojen kanssa on peruspelkistetty partikkeliefekti ja varsinkin pikkuinen kakkostyyppi kimpoilee aalloilla kuin korkki. Tunnelma tiivistyy, kun paineet kasvavat. Joka puolella ärsyttäviä, pieniä ja vähän isompiakin kupruja. Huonoa . Itse sukellusveneet on toteutettu fantastisen upeasti, mutta oikeastaan kaikki muu on aika ankeaa. t kontaktin kanssa, mutta ei arvioi etäisyyttä ja nopeutta sillä tarkkuudella, että homman voisi laskea itse. Kirkkaimmillaan Uboat loistaa kuin valonheitin sysipimeimmässä yössä, mutta toisaalta se ei ole ihan niin viimeistelty kuin virallisen julkaisun jälkeen voisi toivoa, vaikka venettä paikattiin usein ja hartaasti. Jostain syystä pikasukellusta monipuolisempiin uppoamisanimaatioihin tarvitsee modin ja niin seikkaperäisesti kuin esimerkiksi torpedotähtäin onkin mallinnettu, vauriomallinnus vaikuttaa hyvin hiparipohjaiselta, kun vielä kelluva botski pitää upottaa ampumalla it-tykillä reikä savupiippuun. Miehistö kehittyy ja teoriassa sodan rasitusten pitäisi näkyä jotenkin, mutta toisaalta korvikkeita tuntuu riittävän rajattomasti, kun kup… tuberkuloosiepidemia niittää väkeä. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Yön saalistaja käy tarkastamassa, uppoaako tämänkin laiva samoin kuin kaikki muut. Pommeja väistelevässä veneessä tunnelma on ainutlaatuisen huikea verrattuna mihinkään aiempaan sukellusvenepeliin, mutta karttanäkymässä (missä suurin osa ajasta vietetään) ei kuulu ääniä. Ultimaattisena harhautusmaalina toimii suoraan peliin taikinoitu modituki. Karttanäkymästä selviää liiankin informatiivisesti, miten lajitoveri imee huomaavaisesti saattajat kimppuunsa samalla, kun rahtilaivat panikoivat. Aina, kun jotain jännittävää, hauskaa tai tyhmää tapahtuu, taustalla on enemmän tai vähemmän kiinnostava tapahtumaketju. Hyvää + Upeasti mallinnetut sukellusveneet järjestelmineen ja miehistöineen
Ymmärrän idean siitä, että duunia on liikaa ja tekijöitä liian vähän, mutta edes pelissä haluan vähemmän jokapäiväistä arkeani. Siinä ei kauaa nokka tuhise, kun tietää etukäteen, mitä tehtävässä tapahtuu ja minkä reittipisteen jälkeen. Aluksen pitäminen kasassa ja lastin tuoreena oli hektistä hommaa, onneksi peli toimi myös näppiksellä, koska joystickillä komentelu oli aivan liian hidasta. Avaruuskauppa-aluksen kipparina piti kuljettaa lastia, vaikeustasoja eli reittivaihtoehtoja oli kolme, eli ihan Elitestä ei ollut kysymys. Tämän muiston voimalla aloitin Space Crew’n. Grindfactor 9! Engage! Pahimpana ongelmana pelimekaniikan ydinlooppi alkaa nopeasti toistaa itseään. DAS RAUM BOOT Runner Duck / Curve Games Versio: Legendary Arvosteltu: PC Saatavilla: Mac, Linux, Xbox One, PlayStation 4, Nintendo Switch Minimi: Intel Core i3-53, 2GT RAM, Geforce 9800 GT Suositus: Intel Core i3-6300, 2 GT RAM, GeForce GTX 560 Ti (1024 Mt) Testattu: AMD Ryzen 7 3700X 3,60 GHz, 32 Gt, GeForce RTX 2060 6 Gt Moninpeli: Ei Ikäraja: 7 78 Avaruuskipparointia ja henkilöstöhallintaa lähinnä FTL:n faneille. Niitä saisi olla enemmänkin. Komentaminen saisi olla sujuvampaa, kun yrittää osua hiirellä suorittajaan ja kohteeseen. Puheen ja vuorosanojen korvaaminen siansaksalla ei toiminut edes Lydiassa, tässä sillä on menetetty mahdollisuus tehdä miehistöstä yksilöitä. Taustalla riehuu ionimyrsky, ja Mranik-paran ruumis on itsekseen leijaillut ilmaluokkoon. Uutta on riittämättömän energian jakaminen oikeisiin systeemeihin. Joihinkin tärkeimpiin juttuihin, kuten sammuta tulipalo tai torju hyökkääjä, on yleiskomento. Legendaryn mukana tuleva Android Ambush -DLC laajensi peliä paitsi uudella kampanjalla myös lisäämällä tehtävätyyppejä, legendaariset miehistönjäsenet sekä vähän vaihtelua antavat Away Team -tehtävät. Käymätön lähimetsä Space Crew sijoittuu omaan aurinkokuntaamme, jossa avaruuspikamatkailu kulkee hyppyporttien kautta. Tuhon ollessa varma itse painan Alt+F4, kunnianosoituksena James Tiberius Kirkin taktiikalle läpäistä Kobayashi Maru -testi. Mr. Se oli loput pihvistä. Visuaalisen toteutuksen toki arvasin etukäteen, enkä odottanut mitään re. Vihollisissa ei ole paljoa variaatiota, eikä sitä juuri ole aluksen varusteissakaan. Grindi on liian hidasta eikä tutkimuskohteita saa valita. Se oli puolet pelin pihvistä. Tämä sopisi eri hyvin Nintendon amiibopeliksi. Niberius Nirk SPACE CREW: LEGENDARY EDITION Purjeveneen kippariksi olen liian nuori, mutta antakaa minulle avaruusalus, niin en enää tule Maan lähellekään. cer on työpisteellään) sekä ylimääräinen miehistönjäsen. Juontaja: Hän ei palannut. tatun NCC-1701:n iätöntä puhdaslinjaista kauneutta. ikka ja siansaksan sokeltaminen tappaa . Loittoryhmä on voittoryhmä. Lotja Kun tyylipisteitä jaettiin, alukseni nukkui telakalla, ja käyttäisin siitä nimitystä lotja. iliksen, suurimpana syyllisenä taistelu, koska viholliset ovat kuin leluja. Miehistö kehittyy ja saa uusia taitoja. Lennolla maalit esimerkiksi piti tunnistaa ennen ampumista, mutta mitä jos aseupseerilla ei hermo kestänyt. Jalomielisyydessään maailmankaikkeus päätti pian tarjota sitä minulle 90 pinnan alennuksella, vieläpä Legendary Editionina, joten mikä ettei!l Muistin jälleen Accoladen muinaisen nepapelin PSI-5 Trading Companyn. Bomberin perusteella en liikoja toivonut avaruustaistelusta, mutta sillä oli sentään puolellaan historia, Lancasterissa on vain konekiväärit ja siinäpä se. 55 177574_.indd 55 177574_.indd 55 26.9.2024 17.12.40 26.9.2024 17.12.40. Myös pelin henki on Bomberista tuttu: aluksen miehistö hoitaa paitsi duuninsa, myös tarvittaessa korjaa hajonneita laitteita ja taistelee alukseen tunkeutujia vastaan. Keikka tai pari illassa heitettynä kävi viihteestä eikä toistokaan ehtinyt silloin liikaa haitata. Hyvää + Yritystä on… Huonoa . Alelaarista poimittuna Space Crew: Legendary Edition oli ihan kiva löytö. Onneksi kehitys oli kehittynyt, viihtymistäni paransi huomattavasti automaattisen kohdelukituksen aktivointi (kunhan Comms Of. Tehtävissä on lopulta aika lailla sama kaava: lennetään muutaman hyppyportin läpi kohdealueelle, väistellään asteroideja ja ammutaan phasmidihävittäjiä, myöhemmin myös isompia aluksia. Onko kehitys kehittynyt. Yrittääkö hän sanoa jotain. Siis ihan tekstinä, ääninäyttelyn olisi voinut jättää siihen siansaksaan. Tai padilla, koska Space Crew’n saa myös konsoleille. Eipä tuolla väliä, koska komentelun takia maailmankaikkeus rajautuu yleensä aluksen sisätiloihin. T aannoin tsekkaillessani Bomber Crew’ia huomasin, että Running Duck on tehnyt myös avaruusalusversion Space Crew. Silti jo Bomber Crew’ssa nähty komediallinen pallopäägra. …mutta grindaus ja toisto voittavat mielenkiinnon. Statseja on, mutta ne eivät pelissä näy, ja PSI-5-toiveeni on taas FTL. Jos käy huonosti, uusi alus on vähän kehnommin varusteltu eivätkä kuolleiden korvaajat ole samaa tasoa. J. Mutta en tiedä, palaanko pelin pariin tämän arvostelun kirjoittamisen jälkeen. Maalit ja reittipisteet lukitaan hakemalla ne ison maalirinkulan sisään, tuttua tämäkin. Hyppymoottorin lataaminen imee hetkeksi koko aluksen energian. Mutta taistelusta puuttuu näyttävyys, se muistuttaa lähinnä jotain 90-luvun spriteanimaation yritystä. Tätä näkyvää enimmäkseen tuijotetaan. Keikalle palkattiin miehistö, kaikki persoonia omine ominaisuuksineen ja niitä heijastavine vuorosanoineen. Aluksen ottaessa vahinkoa hylätään asemapaikka, sammutetaan tulipaloja joko ihan sammuttimella tai avaamalla ovi avaruuteen. Space-aseet käyttävät energiaa tai ammuksia, sarjatuliaseiden lisäksi löytyy ohjuksia ja lähitaistelusalama. Kaikkiaan ihan kivaa puuhasteltavaa, mutta harmittavasti miehistöllä ei ole mitään omaa luonnetta, diversiteetti jää vain ulkonäköön
Ei tosin täysin vapaasti vaan historialliset dynamiikat säilyttäen. Isoin ero Eurooppaan syntyy merellä. Yksinkertainen pelimekaniikka keskittyy huoltotonnistojen sijaan merimatkojen organisoinnin vaikeuteen. Kun laivasto ruostuu meren pohjassa, pommikoneet jauhavat kaupunkeja, rintamilta kuuluu tarinoita tappioista, Neuvostoliitto liittyy sotaan ja Oppenheimeristä tulee maailmojen tuhoaja, sota alkaa vaikuttaa animea huonommalta maailmanvalloitusidealta. Juha-Pekka Viljanen Joskus itärintama ei ole tarpeeksi idässä ja Laatokkaan ei mahdu riittävästi laivoja. Maihinnousumoodia käytetään, kun määränpäässä ei ole ystävällistä satamaa, vaan vaikkapa Iwo Jima. Animelle innoitusta. Todennäköisin voitto syntyy venyttämällä sota vuoteen 1946, jolloin VETEEN PIIRRETTY VIIVA Fury Software / Slitherine Ltd Arvosteltu: PC Versio: 1.00.00 Minimi: Win 10, 1,5 GHz -prosessori, 6 Gt RAM, 8mb VRAM. Tyynellämerellä Japani syöksyy toisten valtioiden heikosti puolustettuihin siirtomaihin ja linnoittaa tuoreen hyvinvointialueensa. S trategic Command -strategiapelisarja pystyy kuvaamaan yllättävän laajalti sotia Amerikan mantereen tuntemattomammista rajakiistoista Euroopan maailmansotiin. Tämä sopii historiaan, jossa Japanin suunnitelmana oli napata pari siirtomaata ja neuvotella Kiinan valtaamista haittaavat talouspakotteet pois. Hienoa, koska rintamasta ei ole liikaa helposti pelattavia kokonaiskuvauksia. Moninpeli: 2 Ikäraja: Ei tiedossa liittoutuneet antavat rauhalle mahdollisuuden. Liittoutuneet voivat valloittaa Tokion, mutta helpointa on murtaa japanilaisten taistelutahto. Viidakossa on hyvä, jos pystyy liikkumaan edes heksan, eikä muualla ole paljoa helpompaa. Samalla 30-luvulla alkanut sota Kiinassa jatkuu, ja vielä loppusodassa Japani voi sotia mantereella menestyksellisesti. Pelit keskittyvät suuriin linjoihin ja harvoin pystyy yhtä helposti johtamaan kokonaisten valtioiden sotavoimia, taloutta ja diplomatiaa. c on sarjan paluu toiseen maailmansotaan ja Tyynellemerelle. Mikä ei ole sinänsä huono asia, koska niissä on helmensä ja Strategisten Komentojen sivupuuhana se on toiminut. Merillä joukot lastataan kuljetuslaivoihin, jotka seilaavat ystävällismielisten satamien välillä. Näissä olosuhteissa harvat joukot pääasiassa puskevat toisiaan, kunnes toisen rintama pettää resurssien loppuessa tai vastapuolen voittaessa sotateknologisen kilvan. 56 177341_.indd 56 177341_.indd 56 26.9.2024 17.31.18 26.9.2024 17.31.18. Tämä on pelkistetty liikkumismoodiksi, jolloin varsinaisia rahtilaivoja ei tarvitse ohjailla. Edes tappio Burmassa ei ole kiveen hakattu. Maihinnouseminen on hitaampaa, kalliimpaa ja syö enemmän huoltoa kuin normaali meriliikenne, joten ennen sitä kannattaa hivuttautua läheiseen satamaan. Seuraavassa maailmansodassa sitten enemmän. Näin syntyy tarve saarihyppelylle, mikä muodostaa pullonkaulan Amerikan taloudelliselle ylivoimalle. Vähän jännitti, miten merisotaan vahvasti keskittyvä ympäristö toimii, koska meritaisteluissa pelisarja vetää abstraktiotasonsa japanilaisten konsolistrategiapelien tasolle. Japani voi yrittää äkkivoittoa Kiinan, Australian tai Intian valloituksella. Koska merillä liikkuminen maksaa, on kuin laivoja olisi rajallinen määrä, mikä on design for effectiä kauneimmillaan. Sodan suonet Aasian mantereen kehittymätön tieverkko ei päästä ketään helpolla ja spektaakkelimaiset koukkaukset ovat harvassa. Strategic Command WWII: War in the Paci. Kun Japani ja Yhdysvallat liikuttavat joukkojaan merien yli ja tappelevat pikkusaarista, logistiikka nousee arvoon arvaamattomaan. Jos valloitukset pysähtyvät ennen Uralia, matka kääntyy Berliiniin. Tämä on tuttua pelisarjan aiemmista osista. Ilman matkan varrella olevia tukikohtia armeijat eivät ole taistelukunnossa saapuessaan maailman ääriin. Torailua Tyynenmeren strategiavyyhti eroaa tutusta Euroopasta, jossa Saksa taistelee kaikilla rintamilla. Testattu: Win 10, Intel(R) Core(TM) i710750H CPU @ 2,60 GHz, 32 Gt RAM, NVIDIA GeForce RTX 2080. Voittamiseen on vaihtoehtoja
Meritaistelut ja maihinnousut ovat valmistautumista näkymätöntä vihollista vastaan. Japanilla on heti kättelyssä vahva laivasto. Samalla peli elävöittää historiaa, joka helposti tiivistyy Pearl Harboriin ja Hiroshimaan. 57 177341_.indd 57 177341_.indd 57 26.9.2024 17.36.33 26.9.2024 17.36.33. Taistelulaivatkin pääsevät ampumaan lentotukialuksia tavalla, josta ne maailmansodassa vain unelmoivat. cin rytmi erottaa sen sukulaisistaan. Naapurini Mahani Meriherruus on tärkeää. Tuntikausien kampanjointi voi myös raueta pariin virheliikkeeseen. Voittaja voi ratketa teknologialla ja rakentamisella kauan ennen varsinaista taistelua. Sukellusveneiden vuoksi meriherruutta ei tarvitse edes menettää, jotta talous yskii. Koska Amerikan talous puskee vesille uusia sotalaivoja liukuhihnalta, Japanin täytyy houkutella kilpailijansa ratkaisutaisteluun ennen kuin Yhdysvaltojen tuotantoetu vie voiton. Homma ei ole ohi ennen kuin Minmay laulaa Strategic Command WW2: War in the Paci. Huonoa . Kun katselee loppusodassa liittoutuneiden laivastoa Japanin edustalla, muistaa taas tapahtumat Godzillan ja Macrossin taustalla. Maasota etenee hitaasti. Nykypäivänä tämä on myös helpoimmin pelattava koko Tyynenmeren kattaus ja varmasti nätein strategiapeleistä. Hyvähän tämä lopulta on, vaikkei se sarjansa kärkeä olekaan. Vähänkään paremmin toteutettua maihinnousua on vaikea estää, koska meri on laaja ja 1940-luvun teknologialla tiedustelu pohjaa vielä pitkälti siihen, minne ihmissilmän saa vietyä. Kaikkinensa syiden ja seurausten välissä kuluu melkoisesti aikaa. Toinen erityisesti Japania koskeva syy meriherruuden hankkimiseen on, että tuoreet valloitukset eivät oikein tuota, jos kauppalaivasto ei kulje emämaan ja siirtomaiden välillä. Britannia menettää kohta kruununjalokivensä. Kaikki historiallinen on riittävällä tarkkuudella mukana ja kampanja tarjoaa mahdollisuuksia vaihtoehtoisille tapahtumille. Tutustumista helpottaa kourallinen pienempiä skenaarioita, jolloin altaan syvään päähän ei tarvitse heti sukeltaa. Joukot ovat hajallaan pitkin karttaa ja Amerikan ihmeiden raijaaminen maailman ääriin yksikkö kerrallaan on työlästä. Hyvää + Tyynenmeren näyttämön eri puolet mukana. Pelaaminen on kuitenkin heksastrategiaksi sen verran helppoa, ettei se heitä turhia kapuloita oppimisen rattaisiin. Mitä nyt pelisysteemi ja käyttöliittymä on hyvä tuntea, koska maasotaan tarkoitettua systeemiä on kevyesti rusikoitu, jotta se toimii Tyynellämerellä. Taistelut kuitenkin ajavat asiansa, koska ne ovat viihdyttäviä ja laivat tekevät suurin piirtein sitä, mitä niiden kuuluu. Meriliikenteen löytäminen helpottuu huomattavasti, jos tietää pääosan toisen laivastosta sijaitsevan merenpohjan sedimenteissä. Varsinaiseen meritaisteluun ei kannata suhtautua turhan pedanttisesti. Jos Japani häviää laivanupotuksessa, jäljelle jää ajan peluu vääjäämättömän tappion edessä. Yhteen 80 km:n pituiseen heksaan mahtuu yksi laiva, joten laivastot levittäytyvät parhaimmillaan tuhansien kilometrien alueelle ja meritaistelut kestävät viikkoja. Vaikeasti hahmotettava ja paikoin tarpeettoman työläs. Iwo Jiman pikkuskenaario. Maantiede ei tee asioita helpoksi, kun äkkiseltään Eniwetokia ei löydä koulusivistyksellä. 82 Tyynenmeren sota kompaktissa muttei liian simppelissä paketissa. Peli pudottelee triviatietoja. Onkin oikea vaara, että USS Enterprise unohtuu jonnekin Samoan lähettyville. Maihinlaskujen jälkeinen kampanjointi on taas hyvinkin vaikeaa, jos lisäjoukkojen tiellä on kokonainen sotalaivasto. Laivastoihin liittyy Tyynenmeren sodan huomattava epäsymmetria. Liittoutuneiden pitää kasata omansa ja arvioida, milloin sitä uskaltaa käyttää
Yksiköiden ohella lätkitään kertakäyttöisiä komentokortteja, jotka tekevät lämää ja/tai tuovat jotain etuja. Voittoehdot vaihtelevat, samoin kuin kolme bonusehtoa, kuten valtaa etulinja vuoroon 3 mennessä. Syy lienee Suomeen 2021 perustettu tytäryhtiö 1939 Games Oy, joka ilmeisesti vastaa KARDSin mobiiliversioista. Petri Heikkinen KARDS + COVERT OPERATIONS Tuskin Hitler ja Stalin aavistivat, kuinka kestävän ilmiön he vuonna 1939 loivat, mutta toisen maailmansodan pelivariaatioista korttipeli on ehkä erikoisin. rma Supercell” sekä supisuomalainen Sisu Game Ventures. Taistelun osapuolet kurmottavat toisiaan samaan aikaan, joten lopputulos on usein molempien yksiköiden tuhoutuminen. Bonusehdot palkitaan tähdillä ja arvosanaansa voi yrittää parantaa kolmella erilaisella korttisetin määrittävällä alkustrategialla. tankkeja kalliimpia ja/tai heikompia. Päävaltioina ovat Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Japani, tukivaltioita ovat Italia, Ranska ja Puola, sekä hyvänä kakkosena myös pieni ja sisukas Suomi! Reilusti yli 40 erilaisen kortin päävaltiot voivat olla myös tukivaltiona, joten pakkavaihtoehdot eivät lopu ihan heti kesken. Yksiköiden suhteellisen yleisiä spesiaaliominaisuuksia ovat naapureille tarjotut suojat ja bonukset. Pommarit ja tykistö tykittelevät ilman vastaiskuja, mutta hävittäjän suojelemaa riviä ei voi pommittaa. Covert-yksiköt pöydätään selkäpuoli ylöspäin, ja tiettyjen ehtojen täytyttyä ne saavat paljastuessaan bonuksia. 58 177136_.indd 58 177136_.indd 58 26.9.2024 17.26.12 26.9.2024 17.26.12. Eipä ihme, että peliin on Winter War -laajennus! Kattokka pojat, mää ole lentokone! KARDS on Free-2-Play-peli eli ajankäytön voi korvata rahankäytöllä. Perussäännöt ovat hyvän korttipelin tapaan yksinkertaiset, mutta taipuvat helposti monipuolisuuteen. Ja onhan KARDSilla Wikipedian mukaan rahoittajina esimerkiksi ”kiinalainen investointi. Selvästi startereita vaikeammat ja kiinnostavammat Theaters of War -yksinpelikampanjat ostetaan timanteilla, mikä ajankäytön säästämiseksi tarkoittaa oikean rahan käyttöä. Kas näin lyödään korsussa korttia: yksikkökortit lyödään omaan tukilinjaan. Sen tekijät, veljekset Ívar ja Guðmundur Kristjánsson, ovat entisiä CCP Gamesin työntekijöitä. Taisteluun osallistuminen paljastaa Leffoista tuttujen tiikerien ja kumppanien ohella pöydällä näkyy harvinaisempaakin kalustoa. Korttisettejä on laajennettu useaan otteeseen. Taas alkoi sodan melske ja taiston tuoksina 40 kortin pakoilla on pääja tukivaltio. Etulinjan kaikki yksikkökortit voivat hyökätä vastustajan tukikohtakortin kimppuun, jonka kaatuminen tietää matsin voittoa. Ambush-yksikkö tekee lämän ensin ja vastus vasta sitten, jos on enää hengissä. Tykistö, pommikoneet ja hävittäjät pystyvät hyökkäämään, mistä tahansa minne tahansa, mutta ne ovat usein jalkaväkeä ja KORTEISSA NÄKYY... Tietyillä komentokorteilla maksimi nousee vielä tästäkin. rma 1939 Games julkaisi KARDSin PC:lle jo 2020, mutta se elää ja kehittyy koko ajan. Keskellä on etulinja, joka on aina kokonaan jommankumman osapuolen hallussa. Pelaaminen tuottaa Magic The Gathering -déjà vuuta, koska monet konseptit tuntuvat tutulta. Yksiköiden pöytääminen ja käyttäminen syövät toimintapisteitä (kredits), joita on joka vuoro yksi enemmän yhdestä aina 12 pojoon saakka. Aloituskäden vaihtojen valintaa. Helpot päävaltioiden mukaan teemoitetut Starter-yksinpelikampanjat esittelevät toiminnan lomassa tärkeimmät kortit ja mekaniikat. Toistaiseksi viimeisin Covert Operations tuo valikoimaan piilotoimintoja ynnä muuta juonittelua. Islantilainen peli. Pakat keräävät kokemusta päävaltioidensa mukaan, tasot palkitaan korteilla ja timanttikrediiteillä. Jokaisella yksiköllä on hyökkäys-, puolustusja toiminta-arvot, sekä mahdolliset erityistoiminnot tai -ehdot. Starterit pitää käytännössä tahkota läpi, että saa kaikki maapakat käyttöönsä, mutta tähän sotaan uppoaa vain pari tuntia. Perusyksiköt eivät tukilinjalle saapuessaan saa tehdä mitään muuta, mutta muun muassa tankeilla on usein blitz-ominaisuus, jolla ne saavat heti liikkua etulinjaan tai hyökätä. D igitaalinen keräilykorttipeli KARDS sijoittuu tuttuun ja ”turvalliseen” toiseen maailmansotaan. Kaksikon . Historialliset sotateatterit käyvät sodan kuuluisia taisteluita, kuten El Alamein ja Guadalcanal, juonen höystämissä viiden ottelun sarjoissa läpi. Plus KARDS nousi tutkalleni vasta, kun se oli ehdokkaana Finnish Game Awardseissa 2024. Uusin Covert Operations -laajennus ilmestyi kesän alussa. Ylimääräiset täydennysjoukot saapuvat ja muut erikoisuudet tapahtuvat juonen sanelemassa tahdissa. MAAILMANSOTA Testattu: PC, Android Saatavilla: iOS 1939 Games Moninpeli: 2 Ikäraja: Ei tiedossa. Tukivaltiosta napataan pakkaan korkeintaan 12 korttia
Toinen vaihtoehto on ostaa viiden kortin boosteripaketteja, joiden sisältö on arvoitus ennen avaamista. Kauppa tarjoaa myös valmiita taistelupakkoja ja erilaista kosmeettista sälää, kuten virtuaalisen pelipöydän koristeita ja korttien selkämyksiä. Porukkaa liikkui linjoilla riittävästi, sillä useimmiten otteluun pääsi 15–30 sekunnin odottelulla ja aina alle minuutissa. Kultaa tulee erilaisista päivätehtävistä runsaammin, mutta sillä saa vain yksittäisiä boosteripaketteja. Peruspakat eivät välttämättä sovi omaan pelityyliin eivätkä kaikki kortit ole tietenkään heti saatavilla, joten matsipakkaa on käytännössä pakko vähän tuunata. Pelin kuudes laajennus oli Winter War, joka ilmestyi viime vuonna, näppärästi 29. marraskuuta (vuonna 1939). Hyvää: + Selkeät korttimekaniikat. Saatanan pakka, mä sotken sut suohon! Nettipeli on addiktiivinen, koska ottelut ovat lyhyitä ja mutkattomia. Kommunikointi hoituu ennakkoon valituilla one-linereilla, joten häiritsevää höpinää ei tarvitse sietää noin 5–15 minuutin matsien aikana. Magicin ja Hearthstonen pelaajat tietävät, että korttituuri on aina korttituuria. Samojen korttien kopioita mahtuu pakkaan kortin tasosta riippuen yhdestä neljään. covert-kortit, mutta silloin vastustaja tietää vasta matsin alettua, mitä piilossa oli. Antti Tuurin kauppa Monetisaation ytimessä ovat kulta ja timantit, joista jälkimmäisiä hankitaan pääasiassa rahalla. Hävisin useimmiten sen takia, että käsikortit syystä tai toisesta loppuivat. En uhrannut euroja muuhun kuin vajaan kympin hintaiseen Starter Packiin, joka oli kustannustehokkain tapa saada 148 timantin hintaiset tarinalliset yksinpelikampanjat auki. Draft-tikettien otteluissa pelataan lennosta luoduilla pakoilla. Yleismaailmallisesti vetoavasta mutta kuluneesta toisen maailmansodan teemastaan huolimatta KARDS-addiktio iski minuun kovaa. Kopioilla on käyttöä, etenkin halvalla tykinruoalla. Ensimmäisellä saa tuhotusta kortista käteen ilmaiseksi heikomman version, toinen poistaa vastustajan kortista ominaisuudet sekä resetoi sen hyökkäysja puolustusarvot. 86 kortin laajennuksesta 20 on Suomi-spesifisiä, samoin laajennuksen uudet mekaniikat Salvage ja Suppress. Kauppa tarjoaa kolme satunnaista paljastettua korttia per päivä ja yksi niistä on aina ilmainen. Taitavasti painotettu pakka vähentää huonoja hetkiä, mutta ei satunnaisuudesta eroon pääse. Pärjäsin parhaiten USA:n ja Suomen kombolla, jossa oli halpaa tykistöä, vahvaa jalkaväkeä ja krediittiboosteja. Huonoa: . Aina kun sain köniini, mietin heti muutoksia kurjaan pakkaan, koska taktiikassani ei tietenkään ollut vikaa. Jos haluttuja kortteja ei tule käteen edes etäisesti sopivassa järjestyksessä, niin se on 89 Toiseen maailmansotaan sijoittuva helppotajuinen ja addiktiivinen keräilykorttipeli: Magic The Butchering. Maapakkojen tasopalkintoina irtoavilla jokereilla luodaan kortteja, jotka vielä puuttuvat repertuaarista. Kun kourassa on lopulta vain yksi kortti, ollaan jo puhtaasti säkän varassa. Sain pari yksikköä laudalle, mutta ne tuhottiin ja käteen tulee normaalisti vain yksi kortti lisää per vuoro. 59 177136_.indd 59 177136_.indd 59 26.9.2024 17.26.23 26.9.2024 17.26.23. Jos vastustajalla on pöytä täynnä, neiti Fortunakaan ei enää auta. voi voi, vaikka vastus ei olisikaan parasta A-luokkaa. Joko toinen maailmansota alkaa olla nähty. Pelkät normihinnaston mukaiset 148 timanttia olisivat olleet jo noin 15 euroa ja nyt sain vielä kasan kultakolikoita ja boosteripakkoja. No kyl mää täl pärjä ainaki puol vuot! Tyylikäs korttigrafiikka on toisen maailmansodan aikaista kuvastoa, jos sellaista on löytynyt. Yhteen vuoroon on noin minuutti aikaa, joten matsit eivät veny ja luovuttaakin saa, jos tilanne näyttää toivottomalta. Voitin nettimatseissa enemmän kuin hävisin, tosin en ehtinyt vielä lähellekään kärkirankkeja. Pelimekaniikat ovat selkeitä, yksiköt huolellisesti taustoitettuja ja esimerkillisesti mobiiliversio synkkaa datansa Steam-painoksen kanssa. marraskuuta, koska Talvisota alkoi 30
Hyytävän kauhutunnelman viimeistelee taustalla tunnelmoiva synkkä ambient. Suosittelen pakkaamaan mukaan ruskeat housut. In the Zone Näppäimistön turvaamiseksi kahvikuppi kannattaa jättää keittiöön, sillä viholliset ja ympäristöt ovat valehtelematta todella, todella karmivia. Sivutekeminen arvotaan pitkästä listasta ja kiertää lopulta ympäri, joten peliä voi (periaatteessa) pelata loputtomiin ilman sen kummempia tavoitteita. Aikapaine myös pakottaa suunnittelemaan tutkimusretkien sisältöä ja ajankohtaa. Lisätienestejä kertyy etsimällä maastosta artefakteja paikannuslaitteella. Nyt Into the Radius sai PSVR2-julkaisun syyskuussa ja jatko-osa Into the Radius 2 on päässyt early accessiin, joten ajankohta on oikea ykkösen de. Antti Eronen VR Kiinnostaisiko virtuaalinen huviretki tienpientareelle. Tämä kannustaa komppaamaan tuttuja paikkoja uudestaan. Biomit ja tunnelma vaihtuvat, kun eteen tulee metsää, kyliä, suota ja teollisuuskomplekseja. Yhden alueen läpi kävelee muutamassa minuutissa, mutta uutta tutkittavaa riittää aina parin kolmen reissun tarpeisiin, mikä on sisältöön nähden riittävästi. Pääkeikkojen väleissä peli pakottaa tekemään lyhyempiä sivutehtäviä, jotka edustavat perinteistä tapa/nouda jotakin -koulukuntaa. 60 177373_.indd 60 177373_.indd 60 26.9.2024 17.19.30 26.9.2024 17.19.30. Möröt kuulee ennen kuin ne näkee: osa rahisee toismaailmallisesti, jotkut laulavat lastenlauluja ja ikävimmät juoksevat selkäsi taakse ennen kuin ilmoittavat olemassaolostaan. Valitettavasti tilaäänet ovat jääneet mallintamatta, joten kellarissa mumisevat hirviöt kuulostavat olevan aivan selkäsi takana silloinkin, kun itse seisot kyseisen talon katolla. Vuonna 2020 julkaistu peli syntyi jo kertaalleen uudestaan 2.0-versiona, jossa ekonomia, aseiden käsittely ja jopa kartta vedettiin kokonaan uusiksi, ja viimeiset pätsit puskettiin ulos vasta 2023 lopussa. Soittakaa Juicelle, nyt se oikeasti tapahtuu! Kartat eivät ole suuren suuria, mutta ne ovat täynnä tutkittavaa ja tuntemattomia uhkia. Itäja länsirautaa yhdistelevään laajaan asekokoelmaan on mallinnettu autenttisesti toimivat luistit ja toimintahäiriöt, ja kainaloon tarraava virtuaalinen aseenperä pitää ne vakaina jopa suurentavalla optiikalla tähdättäessä. Asetelma on tuttu kauhupeleistä: tyhjät, hylätyt rakennukset sekä pimeän pelko pitävät pelaajan jatkuvasti varpaillaan. Neuvostohenkisellä Pechorskin eristysalueella väistellään anomalioita, etsitään loottia ja syödään purkkilihaa samalla, kun harvennetaan paikallista hirviöpopulaatiota realistisilla tuliaseilla. Tapetut hirviöt heräävät takaisin henkiin aina muutaman vuorokauden välein, ja samalla vaihtuu (aina samasta paikasta löytyvien) loottilaatikoiden sisältö. Aseissa on tuntuvia eroja niin Taskulamppu ja pistooli ovat lyömätön yhdistelmä pimeitä loukkoja kolutessa. Halutessaan hirviöt voi kytkeä kokonaan pois päältä, mutta kävelysimulaattorina Into the Radius ei kyllä toimi. Koukkuna on loputon kilpavarustelu: tuntemattomille alueille vievät päätehtävät avaavat kauppaan aseita, joiden päivittäminen ja tuunaaminen mahdollistavat entistä vaarallisempiin paikkoihin änkeämisen. I nto the Radius VR on eräänlainen Stalker-sarjan epävirallinen virtuaalitodellisuus-indie-spinoff. Avoimen maailman avoimet ovet Ydin koostuu perinteisen suomalaisen etelänloman tapaan repun pakkaamisesta, tutkimusmatkailusta, sopivien tuliaisten etsinnästä ja paikallisten asukkaiden häiritsemisestä. Juonta ei pahemmin ole, ainoana VYÖHYKETERAPIA CM Games Arvosteltu: PC Saatavilla: PSVR2 Minimi: Ryzen 5 3600 / Intel i5-10600, GTX 1070, 16 Gt RAM Suositus: Ryzen 5 7600+ / Intel i512600+, RTX 2070 Testattu: AMD Ryzen 5600X 3,7 GHz, NVIDIA GTX 3060Ti 8 Gt, 32 Gt RAM, Vive Pro 2 + Vive Wireless Adapter, Vive Controllers 1.0 Ikäraja: Ei tiedossa tavoitteena on edetä Vyöhykkeen sydämeen erään mysteerinaisen perässä. nitiiviselle PC-arvostelulle. Ja pimeitä loukkoja tässä pelissä piisaa. Stalker-sarjasta pöllitty post-apokalyptinen neuvostoestetiikka toimii, mutta ei yllätä staattisuutensa ja kliseisyytensä vuoksi. Päivä on ystävä, sillä pikimustat ja pahimmillaan läpikuultavat viholliset sulautuvat täydellisesti yön pimeyteen. Muutenkin kuin solidaarisuudesta työväenliikettä kohtaan. Maailman rakenne on puoliavoin: yhden ison alueen sijasta se koostuu nipusta pienempiä, jotka yhdistyvät toisiinsa muutamaa eri reittiä pitkin
Inventaarion hallinta on kokonaan oma alipelinsä. Vikoineenkin matka Pechorskin sydämeen jää lähtemättömästi mieleeni. Alkupään iholle pyrkivät tai pistooleilla räiskivät inhotukset ovat vastustajina sangen toimivia, mutta puolivälin jälkeen vastaan marssivat panssaroidut, raskaasti aseistetut ja naurettavan tarkasti ampuvat varjosotilaat ovat lähinnä turhauttavia. Immersiolisää annan myös puettavista, näkyvyyttä rajoittavista kaasunaamareista ja peltikypäristä. Into the Radiuksen slaavilaista mielenmaisemaa kanavoi itäinen viisaus: vaikka mikään ei toimi, kaikki järjestyy. Sysimustat viholliset hukkuvat varjoihin ja yön pimeyteen, mikä yhdessä onnettoman tehottomien valonlähteiden kanssa luo peliin painajaisunimaisen tunnelman. Mukana on myös muuta neuvostohenkistä kankeutta ja ankeutta. Harjoittelu tuo torrakoiden käsittelyyn suoritusvarmuutta, mutta mikään ei ole koskaan niin helppoa tai intuitiivista kuin pitäisi. Ongelmistaan huolimatta ydinlooppi on rautaa, ja etenkin ennen puoliväliään Into the Radius oli about parasta VR-pelaamista ikinä heti Half-Life: Alyxin jälkeen. Perässä saa seurata, jos uskaltaa. Il86 Tiivistunnelmainen avoimen maailman tutkimusmatkailukauhuräiskintä lässähtää loppupuolen huonosti toteutettuihin tekoälyvastustajiin. Onneksi näihin ja muihin vähäpätöisempiin bugeihin törmäsi kohtalaisen harvoin. Tukikohdan tyhjä itsemurhayksiö alkaa pelin edetessä täyttyä aseista ja varusteista, kun kaikelle pitää keksiä oma paikkansa. Kontrollien sujuvuus ja toimivuus jättää kuitenkin toivomisen varaa. Myrkkyanomaliassa tasapainoilu on myrkkyä epätarkkojen kontrollien vuoksi. Fiilis myös pysyi yllä koko vajaat 30 tuntia kestäneen läpipeluun, mikä ei ole ihan pieni saavutus miltään peliltä. 61 177373_.indd 61 177373_.indd 61 26.9.2024 17.21.01 26.9.2024 17.21.01. Hotspottiongelma vaivaa myös osaa aseista: etenkin pistoolien kahden käden ote otetaan tosi epäloogisesti korkealta aseen sivulta. Kontrollien kankeus, staattiset tulitaistelut, osalle kohdeyleisöstä liikaa kauhua, ei varsinaista juonta. Huonoa . Vähintäänkin mielenkiintoisena suunnitteluratkaisuna pelihahmo ei osaa lainkaan hypätä, mikä johti ajoittain hullunkurisiin etenemisen pysäyttäjiin ei-esteettömissä tilaratkaisuissa. Ne eivät reagoi mitenkään osumiin ennen kuin kuolevat, minkä seurauksena tyypillisessä tulitaistelussa vain seisotaan ja odotetaan, kummalta loppuu hiparit ensin. Anomalioiden keskeltä voi löytää surrealistisia näkyjä. man vapaata tallentamista ja mahdollisuutta pudottaa vastustajien määrää sekä osumapisteitä peli olisi varmasti jäänyt kesken. Hauskana yksityiskohtana aseet voi myös puhdistaa itse piipunrassilla ja hammasharjalla, mikä tarjoaa hyvää hermolepoa Vyöhykkeen kauhuista. Paikalliset tulevat tekemään tuttavuutta. Ajoittain tallennuksia ladatessani pelihahmo oli siirtynyt metrin verran sivuun, minkä takia putosin kielekkeiltä tai juutuin seinän sisään. käsiteltävyyden, rekyylin kuin lipaskoonkin suhteen, ja niihin saa kiinni vaikka minkälaisia tacticooleja tähtäimiä ja lisäkilkkeitä. Runsaudenpulan vuoksi omat suosikit kannattaa seuloa etukäteen tukikohdan ampumaradalla, missä tätä kaikkea voi testata ilmaiseksi. Onnistuneen reissun jälkeen reppu on täynnä roinaa kauppa-automaattiin tungettavaksi. Tekoäly näkee pelaajan kaukaa ja kuulee laukaukset äänenvaimentimista huolimatta, minkä takia hiipiminen on käytännössä mahdotonta. Kentälle mukana kuljetettavan roinan määrää rajaa lähinnä paino, joka hidastaa liikkumista ja juoksupuhdin palautumisnopeutta. Samalla huone alkaa tuntua omalta, vaikkei tällä sisustuslehtiin pääsekään. Myös viholliset jumittuivat aika ajoin seinien tai muiden esteiden sisään. Koska toiminnasta puuttuu kaikki liike ja dynamiikka, pelin loppupuoli on turhauttavaa save-load-kitkuttamista. Etenkin tavaroiden hapuilu tetsarista ilman katseen kohdistamista on täyttä arpapeliä, ja lippaita täytettäessä ohjaimeni kolisivat toisiinsa, koska tarvittavat hotspotit olivat liian lähellä toisiaan. Pelissä on erikseen unstuck-toiminto, mikä ei koskaan ole tae laadusta. Vaikka peli brändää itsensä survival-räiskinnäksi, ammuskelupuoli toimii korkeintaan välttävästi. Kun putoaa tikkailta kolmatta kertaa peräkkäin liian pienten tarttumapisteiden takia, toteutuksesta jää väkisinkin amatöörimäinen jälkimaku. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy VR-lähestyttävyysoptiot itsessään ovat kunnossa, eli liikkua voi joko vapaasti tai teleportilla, ja ohjainten kallistuskulmaa voi säätää manuaalisesti. Tuntemattoman maailman tutkiminen, omien tietojen ja taitojen karttuminen sekä kiiluvasilmäinen asekokoelman kasvattaminen koukuttavat, ja tunne progressiosta on jatkuva. Propsit kuitenkin näistä säätömahdollisuuksista, joilla homman sai pysymään jotenkuten siedettävänä. Maailmaa asuttaa joukko ei-vihamielisiä ihmispatsaita, jotka tökittäessä puhuvat katkelmia eletyistä elämistään. Hyvää + Tutkimusmatkailu rapsuttaa metsästäjä-keräilijää oikeista paikoista. Varsinkin lasertähtäinten ja otsalampun toimimaan saaminen oli oma pieni puzzlensa, koska tutoriaalit vielä kaiken muun lisäksi neuvoivat väärin. Samoin vapaan liikkumisen kanssa kapeilla tasanteilla navigointi oli aivan hirveää. Pienen hermoloman jälkeen Vyöhykkeelle tahtoi palata aina uudestaan ja uudestaan
Ainoa isompi ongelma Savage Halloweenissa muodostuu turhan kankeista ja levottomista hyppykontrolleista. Lepakkohaulikko, suojaavia kummituksia syytävä sarjatuliase sekä räjähtäviä kanoja roimiva sinko ovat kaikki hyvää peruskamaa. Ritual: Crown of Horns ottaa klassisen arkkityypin kauniiseen käsittelyyn ja näyttää, miten siitä värkätään kaupallinen pelijulkaisu. Savage Halloween ei kekri pyörää uudelleen, mutta sen kanssa on todella mukava käpertyä sohvannurkkaan yötuulen soitellessa latvoja. Ammuskelussa on mukavasti ytyä ja pelaajan tulikomennot siirtyvät ohjaimelta peliin skarpisti. Toiminta on vetovoimaisen räyhäkkää, kokonaisuus harvinaisen mietitty ja Bone Tomahawk -länkkärikauhunsa nähneet saavat yleisestä tunnelmasta muutaman bonuspisteen. Iikka Kivi KIVEN KOVAT HALLOWEEN SPECIAL Kengännauhabudjetti sitoo yhteen pikkupelit ja kauhugenren. Pelin lähtöhinta on vähän turhan kova, joten alennusmyyntien odottelu on hyvä idea. Ritual: Crown of Horns (2019) Saatavilla: PC, PS5, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One, Switch Jos jokin on pikkupelin perustyyppi, niin tapa kaikki -räiskintä: simppeli, ylhäältä kuvattu ammuskelupeli, jossa vain annetaan mennä piiput punaisena, kunnes mikään ruudulla ei enää liiku. Ritualin koukku on ihmeen luja, sillä huomasin palaavani pelin pariin monta kertaa ottamaan muutaman aivoja raikastavan luukutuserän. Koska halloween on hieno juhla, kunhan jättää muovikrääsän kauppaan ja aikuisten kiusalliset känninaamiaiset väliin, esittelen kolme kalmasesonkia erinomaisesti juhlistavaa pikkupeliä. Asevalikoima on kekseliäs, vihollismalleja on paljon ja kentät ovat reippaan mittaisia, ehkä jopa liiankin pitkiä, sillä pelkästään ekaan mappiin mahtuu monta käytäväkomppausta, pitkä lentoshmuppailu ja peräti kaksi pomoa. Kauhuelokuvissa ja pikkupeleissä monet ikiklassikot ovat syntyneet erittäin pienillä rahoilla ja vaikka Texas Chainsaw Massacre -leffojen budjetit ovat vuosikymmenten kuluessa moninkertaistuneet, yksikään isomman rahan jatko-osista ei pääse lähellekään sikahalvan ykkösosan mustanpuhuvaa raivokkuutta. K auhugenre ja pikkupelit ymmärtävät toisiaan hyvin. Hahmojen ominaisuudet vaihtelevat hieman: ihmissusi kestää enemmän vahinkoa, mutta hyppää huonommin. Höpsössä taustatarinassa halloweenina ulos päässeet demonit kieltäytyvät palaamasta Manalaan henkien yön päätyttyä ja kolme hirviötä, kaikki valittavissa olevia pelihahmoja, päättää palauttaa rumilukset takaisin ruotuun. Savage Halloween on heille koodattu täsmätuote: se ottaa kaiken, mikä sesongissa on jännää ja hauskaa, mutta ei kuumota pelaajaa kuin korkealla vaikeustasollaan. Kovasti Hadeksen tyylisissä välinäytöksissä nähdään eeppisiä hahmoja ja rakennellaan kauhuviihteelle tyypillistä, ronskin kantaaottavaa tarinaa, jossa puolet Yhdysvaltain väestöstä nähdään kultin jäseninä ja noidat rituaalipuhdistuksen oikeutettuina kohteina. Kentät ovat kuin tiiviitä pikaversioita Call of Dutyn zombimoodista, eli linnoitetussa lokaatiossa yritetään tasapainotella painetta tuliaseilla niin, ettei lauma pääse mistään aukosta sisään. Pelkkä perusmättäminen olisi itsessään jo aivan tarpeeksi hauskaa, mutta tekijätiimi on innostunut puuhaamaan sen ympärille kaikenlaista kivaa: päivittyvää asevalikoimaa, noidalta saatavia loitsuja ja peräti kolme pikkukampanjaa useine tehtävineen. Reukulla harvennetaan laumaa, haulikolla siivotaan sumput, Duskista tutulla tavalla toimivalla jouskarilla lävistetään kokonaisia jonoja kerralla. Hauskana kikkana aseet ladataan, vaikka ne eivät olisi käsissä, joten tulitus on jatkuvaa ja kaikkia aseita tulee käytetyksi koko ajan. Vaikeustaso on lajityypille tyypillisesti varsin rapsakka, joten lyhyemmästä kestostaan huolimatta pelin parissa saa kulumaan useamman synkän syysillan (ja jos haaste on liikaa, mukaan saa myös kaksinpelikaverin). ikka persoonallista: maasta kohoavat kalmot osoittavat pelaajalle suuntaa ja ilmeestään päätellen shmuppikohtauksen lentojuhtana toimiva kummitus ei ole rooliinsa ollenkaan tyytyväinen. Mekaniikaltaan Ritual on hyvin yksinkertainen: tehtävänä on suojata rituaalia suorittavaa noitaa kimppuun rynniviltä kulttilaisilta. 62 177769_.indd 62 177769_.indd 62 26.9.2024 16.47.27 26.9.2024 16.47.27. Molemmille on ominaista se, että visiot ja kunnianhimo ovat usein tuotantoresursseja suurempia, mutta innokkaalla työllä saadaan aikaan ihmeellisen hyvää jälkeä. PIENTÄ PELOTTAVAA Savage Halloween (2020) Saatavilla: PC, PS5, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One, Switch On ihmisiä, jotka pitävät kovasti halloweenin tunnelmasta ja estetiikasta, mutta joille kauhupelit ovat liian ahdistavia. Erityisen hauska on seinistä kimmahteleva ja pintoja pitkin liukuva härkäsammakkoammus. Usein olen peräänkuuluttanut toimintahyppelypikkupeleihin pieteettiä ja persoonallisuutta ja niitä Savage Halloweenista kerrankin löytyy. Pelimekaniikkana on klassinen run & gun ja jälkimmäistä painotetaan selvästi enemmän, joten hyvä asevalikoima tulee tarpeeseen. Chiptune-musa on hiton hyvää ja gra. 2000-luvun alun polygonipeliltä autenttisesti näyttävä mäiske on karkeaa, reipasta ja roiskeista, eli juuri oikeanlaista
Tärkeintä Sagebrushissa on kuitenkin se, että se toimittaa sen, mitä se on tullut tekemään. Blacksage Ranch on aidon tuntuinen paikka, jossa luonnonkauneus sekä maatilan rauha ovat kirkuvassa ristiriidassa lahoavien rakennusten ja sysimustan menneisyyden kanssa. Perverssillä pahuudella revittelyn sijaan ote on hienovarainen ja keskiöön nousee kulttiin liittymisen syistä keskeisin, halu kuulua johonkin. Teknisesti Sagebrush on hyvin läjässä. Tekijän lupaus ”intensiivisestä tutkimustyöstä historiallisten kulttien parissa” osoittautuu jokseenkin tyhjäksi mainospuheeksi, sillä käytännössä kaikki Täydellisen Taivaan piirteet on napattu kuuluisilta joukkoitsemurhakulteilta, People’s Templelta ja Heaven’s Gatelta. Tarina käy kiitettävästi läpi kulttien tunnuspiirteitä eikä viihdevälttele vaikeampia aiheita, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä tai kulttien lapsiuhreja. Autenttisuudessaan inhottava on Isä Jamesin päiväkirjamerkintä, jossa hän yrittää perustella itselleen sitä, miksi ei aio enää odottaa lasten täysi-ikäistymistä ennen ”Vaihtoehtoista Puhdistautumista”. Juonena toimiva mysteeritarina pitää otteessaan melko hyvin ja kuljettaa pelaajaa parin tunnin ajan loogisesti ympäri tiluksia. Ja niistä mukaan on otettu vain tunnetuimmat, popkulttuurissa jo moneen otteeseen läpikäydyt piirteet. Pulmien ratkominen ei ole vaikeaa eikä maatila järin suuri, mutta omia aivoja saa käyttää juuri sen verran, että mielekkyys säilyy. Toisin kuin monet kävelysimulaattorit, Sagebrush ei vain taluta pelaajaa tarinapalaselta toiselle, se tuntuu oikealta peliltä. Katselen illan varjoja, joiden pitkät sormet kurottavat kohti verkkoaidan takana uinuvaa maatilaa. Silti olo on useimmiten painostava, kun penkoo murhenäytelmän raunioita taskulampun valossa kojoottien ulvoessa kukkuloilla. Aluksi tilan rakennukset ovat lukittuina ja eteneminen evätty, mutta kulttilaisten muistiinpanoja tulkitsemalla avaimet alkavat löytyä ja ukset avautua. Vaikka yksityiskohtaisempi ja persoonallisempi ote olisi tuonut tarinaan paljon lisää voimaa, tällaisenaankin Nathaniel Berensin soolosuoritus on kiehtovaa työtä. Tällä maatilalla samanniminen kultti teki vuonna 1993 joukkoitsemurhan ja minä olen paikalla selvittääkseni miksi. Blacksage Ranchin tunnelma on vahva. Päivän viipyvä lämpö ei poista selkää pitkin kulkevia väreitä, kun silmäni osuvat porttikyltin tekstiin. iliksissä, kun kuolleita hetkiä ei ole ja tarina vetää koko ajan. Kulteille ominaista vääntynyttä persoonallisuutta Sagebrushissa on harmittavan vähän ja se väistämättä laskee tarinan tehoa, kun kaikki kulkee jokseenkin tuttuja ja arvattavia latuja. Asuntovaunukylä, suuren johtajan asuinrakennus ja etenkin koulu kertovat surullista tarinaa paikasta, jossa kaikki päättyi surkeimmalla mahdollisella tavalla. ikka ja hieno valonkäyttö luovat mukavasti omaa ilmettä. Tarinaa kerrotaan valvemaisesti ympäristön kautta pienin, vaikuttavin yksityiskohdin: esimerkiksi koulun naulakkoon jääneet lasten takit suorastaan huutavat maatilan hiljaisuudessa. Ole kultti ja syö puurosi Sagebrushin käsikirjoitus on ilahduttavan kypsä ja hyötyy selvästi siitä, että pelin kauhupainotukset on jätetty vähemmälle. Kultin menneisyyttä penkoessa pari tuntia hulahtaa läpi hetkessä ja vieläpä kovissa . Ahdistavasta aihepiiristään huolimatta Sagebrush ei teknisesti ottaen ole kauhupeli, sillä peli ei harrasta äkkisäikäytyksiä eikä ranchilla tule vastaan yhtään mörköä tai murhamiestä. Minimalismia syleilevä Sagebrush ei alussa turhia selittele, vaan piirtää pelaajan eteen arvoituksellisen maiseman ja kehottaa tutkimaan sitä itse. Unity-pelille tyypillisesti muista peleistä tuttuja einesmodeleita tulee vastaan siellä täällä, mutta rosoresoluutioinen gra. Käsikirjoituksen selkeimmät heikkoudet ovat pinnallisuus, persoonattomuus ja ennalta-arvattavuus. Mieleen ui monta kertaa perusteeton ja järjetön ajatus, että entä jos kulttijohtaja sittenkin selvisi ja tarkkailee minua hiljaa varjoista... 63 177769_.indd 63 177769_.indd 63 26.9.2024 16.49.29 26.9.2024 16.49.29. Kaikki yhteisön jäsenet olivat eksyneitä, yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät löytäneet paikkaansa elämässä. Sagebrush (2018) Saatavilla: PC, PS5, PS4, Xbox Series X/S, Xbox One, Switch Autonovi paukahtaa terävästi. Nauhureilta ja päiväkirjoista löytyvät tunnustukset ovat kipeitä ja koskettavia. Paikkoja ei ole turhaan siivottu joukkoitsemurhan paljastuttua, vaan kaikki on jätetty mätänemään paikalleen. Perfect Heaven, Täydellinen Taivas. Ääninäyttely toimii eikä bugien kanssa tarvitse tapella. Kultin hyvät hetket tuntuvat kadehdittavan hienoilta yhteenkuuluvuudessaan, mikä auttaa ymmärtämään sitä, miksi ihmiset ylipäätään liittyvät tuomiopäivän kerhoihin
Ja lisää oli tulossa. Ja löytyypä pystyyn marinoidulta hevibändi Deep Purpleltakin biisi, joka kertoo kyseisestä sankarista (Hey Cisco, 1996). Cisco Kidin paidan koristeet on piirretty käsin! 64 177255_.indd 64 177255_.indd 64 26.9.2024 17.15.03 26.9.2024 17.15.03. Jopa niin hienosti, että useimmista uusintajulkaisuista – Jalavan uutuudestakin – puuttuu sarjan käsikirjoittajan nimi kokonaan. Disney/Pixarin Monsterit Oy:stä tuttu Masi Pallopääkin on saanut paljon habitukseensa Jeff Hawke -sarjassa seikkailevalta yksisilmäiseltä Kolvorok-alienilta. Cisco Kid -sarjakuva perustuu 1950-luvun tv-sarjaan, ja siksi sitä on syytä lähestyä vahvat nostalgialasit silmillä. Ja hienosti piirsikin. Tapahtumat sijoittuivat viime vuosituhannen lopulle ja ennustipa Jeff Hawke -strippi numero 1 760 ihmisen ensimmäisen laskeutumisen kuuhunkin erehtyen ajallisesti vain parilla viikolla toteutuneesta! William Patterson auttoi Jordania sarjan tekemisessä vuodesta 1956 alkaen ja kirjoitti aluksi sarjan repliikit, mutta siirtyi vähitellen myös ideoimaan tarinoita ja vuonna 1960 otti sarjan kirjoittamisen kokonaan omille harteilleen. Tutkimattomia korpimaita löytyy niin avaruudesta kuin villistä lännestäkin. Juttuihin tuli monimuotoisuutta ja yllätyksellisyyttä, ja vaikka sanomalehden päivittäisstrippimuoto antoikin sarjalle tiukat raamit, Jordanin kuvitus nousi loistoon, jota pienissä ruuduissa harvoin nähdään. Wallu RUUDUN TAKAA STAN WEE ESITTÄÄ: Masi Pallopään esi-isä. Väärä fonttivalinta ja rivivälistys tekevät Sauli Santikon kirjoittamasta esipuheesta ikävän luettavan, vaikka juttu sisällöltään ansiokas onkin. Henry vuonna 1907 kirjoitti tarinan The Caballero’s Way, hän tuskin aavisti, että seuraavan reilun sadan vuoden aikana tarinan sankari, Cisco Kid, seikkailee lukuisissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja sarjakuvissa. Amerikkalainen Classic Comics Press on julkaissut sarjaa kokoelmina kronologisessa järjestyksessä ja omistamastani kakkososasta kirjoittajan nimi – Rod Reed – toki löytyy, mutta vasta sisällysluettelosivulta. Ei siis ihme, että käsikirjoittaja halutaan unohtaa… mutta piirrokset ovat hienoja! Suomessa sarjaa on aikaisemmin julkaistu Sarjakuvalehdessä 1955–1966 (selkeä nimi lehdellä, jossa julkaistiin vain sarjakuvia), useissa sanomalehdissä ja julkaisipa Jalavakin yhden albumin vuonna 1984. Ylivaltias on komea kirja, josta ainoa pieni miinus löytyy esipuhesivulta. Paperinen sanomalehti alkaa olla jo muisto vain ja IT (entiseltä nimeltään ATK) erilaisine härpäkkeineen on vallannut nuorison vapaa-ajan vieton kokonaan. Sarjaa kirjoitti ja piirsi Dundeesta, Skotlannista kotoisin oleva Sydney Jordan, mutta sarjan arvostetuimman kauden tarinoissa oli Jordanin lapsuudenystävällä William Pattersonilla myös oma osansa, vaikka hänen nimeään ei sarjoissa näy. Parivaljakko, latinalaistaustainen hurmuri ja ylivertainen aseenkäyttäjä Cisco Kid ja hänen kaverinsa, pyylevä syöppö Pancho, ratsastavat pitkin lännen lounaiskolkkia pelastamassa pulaan joutuneita. Hiljalleen suora seikkailu siirtyi sarjassa taka-alalle ja vallan veivät mitä mielikuvituksellisimmat avaruuden öhkömömmiäiset (lue: alienit) inhimillisen tuntuisine ongelmineen. Ja fontti rauhallisempi. Ja nyt, vain 40 vuotta edellisestä, ilmestyi toinen! Jalavan uutuus, Musta ratsastaja, kokoaa yksiin kansiin sarjoja vuosilta 1957– 1958. Ja koska piirrokset ovat tässä sarjakuvassa ”se juttu”, on hienoa, että kirjaan on sarjat saatu restauroiduista originaaleista toisin kuin esimerkiksi edellä mainitsemassani amerikkalaiskoosteessa, jossa sarjat on pääosin skannattu vanhoista sanomalehdistä. Argentiinalainen José Luis Salinas piirsi The Cisco Kid -sanomalehtisarjaa vuosina 1955–1966. Sarjakuvissa oli jo 1950-luvulla avaruussankareita yllin kyllin: Flash Gordon, Buck Rogers, Rick Random, Dan Dare ja kumppanit. Mutta Jalava saa jatkaa klassikkolinjalla, tykkään! • Jordan, Patterson: Jeff Hawke – Ylivaltias, Jalava 2024, 152 sivua, hinta noin 32 euroa. Sarjojen, joita aikoinaan odotettiin ja lehdistä luettiin aivan erilaisella innolla kuin nykyään. Suomessa sarjaa on julkaistu kokonaista kolme kokoelmaa Jalavan kustantamana vuosina KORPIMAILLA 1984–1986 ja strippimuodosta sivuiksi silvottuna ainakin Agentti X-9 -lehdessä. Avaruuden korpimaat Jeff Hawke on englantilainen tieteissarjakuva, jota julkaistiin Daily Express -sanomalehdessä vuodesta 1955 vuoteen 1974. Mustalla tussilla ja pisterastereilla toteutetut avaruuskuvat ovat sarjakuvahistorian komeimpia. • Salinas, Reed: Cisco Kid – Musta ratsastaja, Jalava 2024, 168 sivua, hinta noin 29 euroa. Jeff Hawke -sarjan alussa sankari Hawke oli brittiläinen avaruuslentäjä aidossa Battler Britton -hengessä ja tarinat olivat tuttuakin tutumpaa mahtipontista avaruusseikkailua. Kirjan koko tosin on nippanappa silmilleni riittävä, isompikin olisi saanut olla. Lännen rajaseudut Kun amerikkalainen kirjailija O. Ja useimmiten pelastettavalla on kaunis tytär, joka haluaa naimisiin Ciscon kanssa. Tämä vapautti Jordanin keskittymään piirtämiseen ja siitä alkoi sarjan nousu. Niitä käymme nyt reippain mielin tutkimaan! J alava tekee kustantajana komeaa paluuta juurilleen, eli jatkaa vanhojen, jo liki unohduksiin jääneiden sanomalehtisarjakuvien julkaisemista. Jeff Hawken alus ammutaan alas ja ampujat katuvat tekoaan
Aitoja pelaajia on mukana reilut 120, joten ihan heti ei pääse PELI POIKKI Big Ant Studios / Nacon Arvosteltu: PS5 Saatavilla: PC, Xbox Series X/S, PS4, Xbox One, Switch Ikäraja: 3 74 TIEBREAK on kelvollinen tennispeli, jota ei ole kuitenkaan erityisen hauska pelata. Easylla vein erät keskimäärin 6-1, mutta medium oli ensimetreillä liian haastava. Kausi avataan Australiassa, kesä vietetään Ranskassa ja vuosi päättyy ATP-. Hyvää + Laajat lisenssit, lajiuskollisuus. Huonoa . Kenttään juurtunut pelaaja ehtii ladata lyönteihin vauhtia ja pituutta, kun taas levoton säntäily puolelta toiselle menee nopeasti selviytymistaisteluksi. ilis tekevät pallottelusta pakkopullaa. Tai sitten aloitin lyömisen liian myöhään. Tuntien harjoittelun jälkeen aloin voittaa myös mediumilla, mutta matsit venyivät pitkiksi, enkä erityisesti nauttinut väännöistä tusinamiesten kanssa. Fiksusti sijoittunut ehtii jopa valita kämmentai rystylyönnin välillä. Tennis on brutaali laji. Suomen ykköspelaaja oli sekä fyysisesti että henkisesti täysin loppu. Uraa rytmitetään välivideoilla ja treenisessioilla, jotka tulevat tarpeeseen. Tylsät pelimuodot, kulmikas pelattavuus. Interceptor. Jostain syystä minulla oli suuria vaikeuksia tulla sinuiksi liikkumisen ja lyömisen kanssa. Pelaajat eroavat tyyleiltään. Täten ilmoitan, että jään loppuvuoden mittaiselle tennistauolle liiallisen kuormituksen takia. Toinen kiinnostava pelimuoto on Djokovic Slam Challenge, jossa eletään uudestaan Novak Djokovicin uran huippuhetkiä. Novak Djokovic on monipuolisuusihme, Alexander Zverev vetelee hurjilla vipuvarsillaan railakkaita lyöntejä ja Caroline Wozniacki jäätyy verkolla. Pelaajat kiertävät maailmalla 11 kuukautta vuodesta ja yrittävät pitää itsensä huippuvireessä viikosta toiseen. Turnaukset seuraavat toisiaan ja palloa mätkitään eri puolilla maailmaa väsymykseen saakka. Kilpailu on kovaa ja tämän vuoden ranking-pisteiden keruussa Tiebreak jää kakkoseksi Top Spin 2K25:lle. 65 177400_.indd 65 177400_.indd 65 26.9.2024 16.57.37 26.9.2024 16.57.37. Urheilijat on mallinnettu asiallisesti ja elekieli on pääosin uskottavaa. Etenkin uraansa aloittelevan ammattilaisen arki on raakaa: joka kisassa pitäisi olla parhaimmillaan ja napsia voittoja, jotta ranking nousee ja laskut saa maksettua. Konevastustajan pelityyli aiheuttaa myös turhautumista: tekoäly ennakoi lyöntien suunnat liian hyvin, mutta toisaalta tekee helppoja virheitä ihmeellisissä tilanteissa. Ei, se on alivalonopeudella kiitävä karvapallo! I lmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Väliviikkoina levätään tai treenataan puolustava alakierre huippukuntoon. Markus Lukkarinen TIEBREAK Vader, katso taivaalle! Onko se lintu, onko se hävittäjä. Syötössä ratkaisee ajoitus, palloralleissa olennaista on sijoittua oikein. naalissa. Emil Ruusuvuori on loppuvuoden sivussa. Tiebreak mallintaa ammattilaisarkea liiankin täydellisesti. Ei kannata kuitenkaan tuijottaa pelaajaa liian syvälle silmiin, jos haluaa säilyttää immersion. Pelattavuuden tahmeudet ja virkamiesmäinen yleis. Mieti muitakin vaihtoehtoja Oikean vaikeustason valinta osoittautui myös haastavaksi. Serbialainen on historian suurimpia pelaajia ja voittanut ennätysmäärän Grand Slameja, mutta en ole koskaan pitänyt erityisesti Djokovicin pelityylistä tai persoonasta. Tähtitaivaalla on tilaa vain harvoille ja valituille ja kunnolla tienaavat vain maailmanlistan 100 parasta. Osaltaan tämän takia Slam Challenge jätti minut kylmäksi. Luultavasti kyseessä oli sijoittumisja ajoitusongelma: vaikka peli näyttää pallon pomppaamiskohdan, juoksin väärään kohtaan tai olin liikkeissäni myöhässä. Menneiden vuosikymmenten legendat loistavat poissaolollaan, mutta lohdutuksena mukana on sentään Roger Federer, tosin loppuvuosien hiipuneena versiona. haastamaan sinnereitä, alcarazeja ja gauffeja. En ole ongelmani kanssa yksin, sillä myös nettivastustajani juoksivat välillä ihmeellisesti ohi pallosta. Tervetuloa oravanpyörään Yksinpelin pihvi on uratila, jossa oma ammattilainen nostetaan top 1 000 -pelaajasta maailmanlistan kärkeen
Vuoropohjaisiin taisteluihin osallistuvan seikkailijatiimin jäsenten ammatit, ulkonäkö ja puheääni ovat vapaasti valittavissa. Marvel Rivals (PC, PS5, Xbox Series S/X) Viimeinkin sankariräiskintä ”oikeilla” sankareilla! Captain America vastaan Loki, Storm vastaan Magneto! 6 vs. Väistöt ja vastaiskut hoidetaan ajoitussysteemillä. 6.12. 14.11. 66 177019_.indd 66 177019_.indd 66 26.9.2024 15.15.04 26.9.2024 15.15.04. TULOSSA Dragon Quest III HD-2D Remake (PC, PS5, Xbox Series S/X, Switch) Nipponilaisen ropegenren pioneerista Dragon Questista tehdään huikean tyylikäs, perinteille uskollinen remake. NES:lle alun perin 1988 julkaistu kolmososa säilyttää rakenteensa ja kaunis ulosanti nyökkää muinaisen alustan rajoitteiden suuntaan, sillä muun muassa hahmot ovat 2D-piirroksia. MARRASKUUTA 7.11. Petri Heikkinen SEURAAVA PELIT-LEHTI ILMESTYY 13. LOKAKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 MARRASKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 JOULUKUU 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 JUHLAKAUDEN MENU Vuodenvaihteen törsäyspäivien lähestyessä isot nimet kamppailevat pelaajien kukkaroista. -6 taisteluissa ottavat toisistaan mittaa Marvelin suurimmat sankarit ja roistot. Taustatarinassa Doctor Doom ja hänen sankarillinen Doom 2099 -vastakappaleensa saavat multiversumin solmuun ja isot tykit toisiaan vastaan. Mario ja Luigi kamppailevat vaihtelevia monsuja vastaan vuoropohjaisissa nujakoissa, joissa hyökkäyksiin kuuluvat hyppy ja vasara. Mario & Luigi: Brothership (Switch) Putkimiesveljesten roolipeliseikkailu sijoittuu Sienikuningaskunnan sijaan Concordian merelle ja saarille, joiden välillä matkustetaan Shipshape Island -aluksella, joka on osittain laiva ja osittain saari. Kokeileminen ei maksa mitään, sillä kilpailijoiden tapaan pelaaminen noudattaa free-to-p(l)ay-kaavaa
Tarinan kaksi sankaria, jykevä samurai Yasuke ja Naoe-ninja, antavat avoimen maailman vapaamuotoisiin tehtäviin tyystin erilaiset lähtökohdat. Assassin’s Creed Shadows (PC, PS5, Xbox Series S/X) Assassiinien veljeskunta ja Temppeliritarit kohtaavat seuraavan kerran 1500-luvun Japanissa, Sengoku-kauden sotaisissa vuosissa. Ruoska viuhuu muun muassa Roomassa, Thaimaassa ja Shanghaissa. Edeltäjistä poiketen taistelu on tosiaikaista, mutta taktisten päätösten ajaksi tauotettavaa mallia, ja samasta syystä taisteluporukkaan mahtuu korkeintaan kolme sankaria kerrallaan. Microsoft Flight Simulator 2024 (PC, Xbox Series S/X) Haluatko uuden loppuelämän harrastuksen. Jonesin ruoska on kätevä ase, mutta sitä käytetään myös liikkumiseen ja pulmien ratkaisuun. 15.11. Supervahva Wren hyödyntää tarttumakoukkuaan muun muassa aseiden nyysimisessä ja etenemispulmissa. 9.12. 67 177019_.indd 67 177019_.indd 67 26.9.2024 15.15.10 26.9.2024 15.15.10. Jos pelkkä nousujen, laskujen ja matkalennon harjoittelu kuulostaa tylsältä, vuoden 2024 inkarnaatio sisältää runsaasti erilaisia tehtäviä kuten peltojen myrkytyslentoja, vuoristopelastusta ja muita syystä tai toisesta kinkkisiä helikopterikeikkoja. Tervetuloa lentämään virtuaalitaivaan sineen. Kaikenlaista jumbojeteistä ilmalaivojen kautta hävittäjiin ja ketteriin potkurikoneisiin. Tohtori Jonesin seikkailu sijoittuu ensimmäisen ja kolmannen leffan välisiin aikoihin. 19.11. Thedaksen fantasiamaailma ei ole avoin, vaan hubikeskeinen, mikä luo paremmat puitteet tarinakeskeisille tehtäville. Wren the Hunter joutuu synkässä fantasiakuningaskunnassa lukuisiin dramaattisiin taisteluihin brutaaleja ihmissotureita ja kolossaalisia hirviöitä vastaan. Skydancen kehittämä Behemoth-toimintaseikkailu pyrkii antamaan yhden syyn lisää VR-laitteiden hankkimiselle. Dragon Age: The Veilguard (PC, PS5, Xbox Series S/X) Ennen muinoin laadun synonyymina tunnetun BioWaren Veilguardtoimintaroolipelin luvataan palauttavan kunnianpäivät. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 31.10. Indiana Jones and the Great Circle (PC, Xbox Series S/X) Saako legendaarinen Indiana Jones viimeinkin ansaitsemansa toimintapelin. 14.11. Useimpiin matseihin ei ole pakko ottaa osaa lainkaan, sillä ne ovat tavalla tai toisella kierrettävissä. Dragon Age siirtyy ajassa 10 vuotta eteenpäin Inquisitionista. Skydance’s Behemoth (PSVR2, PC VR, Quest) Superhittien puuttuessa VR on jäänyt ikuiseksi lupaukseksi. Pelimekaanisina uutuuksina matalassa vedessä hengitetään bambupätkällä ja ryömiminen auttaa salavihkaisuudessa ja matalien kolojen läpi tunkemisessa
VKO 2024-46 60 93 54 -2 40 9 SUOMEN PELIMUSEO Joko tunnet Pelimuseon Vapriikissa. Meillä pääsee pelaamaan yli 60 peliä! Näyttely tarjoaa nostalgisen kurkistuksen suomalaisen pelija teknologiateollisuuden murrosaikaan. 7.10.2023 – 5.1.2025 Koko perheen MUSEOCON 9.11. PAL. 177020_.indd 68 177020_.indd 68 26.9.2024 12.28.57 26.9.2024 12.28.57
G o d o f W a r: R a g n a rö k . C o n co rd 9/2 02 4 Lokakuu 2024 . 12,90 € LIHAKSIKKAAT LOKA 7 ,90 177013_.indd 1 177013_.indd 1 26.9.2024 15.04.34 26.9.2024 15.04.34. ULTRAMARIINIVÄKIVALTA EEPPISET FLOPIT CONCORDD ROOLIPELI SUOMESTA WHISPERS IN THE MOSS VIIMEIN PÄÄOSASSA THE LEGEND OF ZELDA: ECHOES OF WISDOM PELIT PASSISSA DIABLO IV: SEASON OF THE INFERNAL HORDES APINAN RAIVOLLA WUKONG: BLACK MYTH JUMALIEN LOPPUSOTA GOD OF WAR: RAGNARÖK SUPER ASTRO BOT S p a ce M a rin e 2