Suomen Mielenterveysseura 1/17 LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn Halun elämä ja kuolema Esseitä perheterapiasta: Parantaminen sopeutumattomuuden muotona LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. vuosikerta PeTe_012017_20170203_.indd 1 3.2.2017 16.20. Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla 33
krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 33. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. Vuosikerta 36 € (sis. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 1/17 | 33. vuosikerta | Helmikuu 2017 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. PeTe_012017_20170203_.indd 2 3.2.2017 16.28. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa
5 Artikkelit LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Päivi Petrelius .............................................................................................................. 6 Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. 26 Halun elämä ja kuolema Tapio Malinen ............................................................................................................ Aarno Laitila................................................................................................................. 15 Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla Jorma Ahosen ja Mia Kurtin haastattelu Lassi Pruuki .................................................................................................................22 LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn Marena Kukkonen, Jaana Lappalainen, Jannecke Lindqvist, Juha Metelinen ja Jukka Valkonen .......................................................................... Pääkirjoitus Sotea kohti – pysyykö perheterapia mukana vauhdissa. 42 Esseitä perheterapiasta Parantaminen sopeutumattomuuden muotona Jukka Aaltonen ............................................................................................................47 Kirja-arvio Julkkispsykologin hutera analyysi poptähden elämästä Tapio Ikonen ................................................................................................................ 51 SISÄLLYS PeTe_012017_20170203_.indd 3 3.2.2017 16.28. Kristiina Jussila ja Maija Mustonen ........................................................................
Nyt, kun SOTE on markkinaehtoistamassa suurta osaa palveluista, pitäisi perheterapeutin löytää itsestään proaktiivinen toimija, joka pystyy ennakoimaan tulevia toimintahorisontteja, eikä tyytyä vain odottelemaan. 5 4 PeTe_012017_20170203_.indd 4 3.2.2017 16.27
Kotipaikkakuntani Jyväskylä kuuluu niihin paikkakuntiin, joilla valinnanvapautta kokeillaan. Kasvatusja perheneuvolatoiminnan vakiinnuttua osaksi kotimaista palvelutarjontaa ja lastenpsykiatrian kehittäessä palvelujaan muun muassa kotona toteutuvina hoitoina, on perhekeskeisellä työllä ja perheterapeuttisella ajattelulla ollut laajoja ikäryhmiä koskevaa välitöntä tarvetta. On helppo kuvitella, että aitoa vaihtoehtoa maakunnan julkisen palveluyrityksen rinnalle ei synny, mikäli potentiaalinen tuotto ei terveyspalveluyrityksen ansaintalogiikalla mahdollista kannattavaa toimintaa, saatikka osakeyhtiölain mukaista osinkotuottoa osakkaille. Perheterapian kannalta tilanne on haastava, mutta sitä se on ollut enemmän tai vähemmän koko perheterapian dokumentoidun historian ajan. Lisäksi tarjolla on kokemuksia kouluttamisesta ulkomailla sekä artikkeli kolmannen sektorin ja julkisen sektorin yhteisestä interventiohankkeesta itsemurhaa yrittäneille. On myös mahdollista, että julkinen hallinto näin varmistaa, että toteutumaan ei pääse se tulevaisuuden uhkakuvaksi maalailtu näkymä, missä yksityinen palvelusektori ottaa parhaat päältä ja koko järjestely toimii vain tulonsiirtona veronmaksajilta ylikansallisille toimijoille. Nyt, kun SOTE on markkinaehtoistamassa suurta osaa palveluista, pitäisi perheterapeutin löytää itsestään proaktiivinen toimija, joka pystyy ennakoimaan tulevia toimintahorisontteja, eikä tyytyä vain odottelemaan. Kehittämisvaiheessa tätä on kuvattu ilmaisulla ”raha seuraa asiakasta”. Sosiaalija terveydenhuollon suurin rakenteellinen kehittämishanke ja muutostyö vuosikymmeniin, eli SOTE, on edennyt valituilla paikkakunnilla kokeiluvaiheeseen. Tämä on ollut kehityksen kannalta eduksi, sen verran iso rooli perheterapeuttisella ajattelulla on vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa ollut. Perheterapeuttinen ajattelu on asettunut osaksi sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmää, painottuen erityisesti julkisiin palveluihin. Kiitokseni kaikille kirjoittajille. Vuoden 2017 ensimmäisessä numerossamme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius kuvailee mahdollisuuksia, joita hallinnolliset mullistukset saattavat tuoda systeemisen ajattelun ja toiminnan edistämisen näkökulmista lastensuojeluun. Ensimmäisen tuntuman tähän kokeiluun sain työmatkalla radion alueellisista aamu-uutisista. Terveyspalveluyrittäjät siellä kommentoivat, että laskennallinen summa per asiakas on alimitoitettu. Tilanne muuttui koulutusjärjestelmän muuttuessa, joka muutos osui samaan aikaan verottajan vähennysoikeuksia rajaavien – ja koulutusten järjestämiseen liittyvien arvonlisäveropäätösten kanssa. Pääkirjoitus Sotea kohti – pysyykö perheterapia mukana vauhdissa. Toinen, yhtä helposti kuviteltavissa oleva seuraus on loputon juupas-eipäs -väittely siitä, onko hallinto järjestetty siten, että maakunta voi keskeisenä toimijana ja keskeisen palveluyrityksen omistajana ohjata asiakasja potilasvirrat entisen mallin mukaisesti. Tulevaisuudessa mallien vakiintuessa, valinnanvapauden pitäisi tarkoittaa sitä, että maakunta antaa resurssin joko omistamansa palveluyrityksen kautta asiakas-/potilastyöhön tai jollekin yksityiselle palveluntuottajalle kansalaisten tekemien valintojen mukaan. Kokeilussa haetaan tuntumaa valinnanvapauteen, joka tarkoittaa kansalaisille vapautta valita se taho, josta palvelunsa hankkii, määrämittaisen sitoutumisajan puitteissa. Suomen Perheterapiayhdistyksen innovaatiopalkinnon saaneet Kristiina Jussila ja Maija Mustonen kertovat oman työnsä kehittämisestä ja toiminnastaan perusterveydenhuollossa. Yksi tällaisen proaktiivisuuden foorumi SOTE-hankkeessa on Lapsija perhepalveluiden muutosohjelma, joka korostaa lähtökohtaisesti perhekeskeistä ajattelua. Aarno Laitila • aarno.a.laitila@jyu.fi 5 4 PeTe_012017_20170203_.indd 5 3.2.2017 16.20
Perheterapia 1/17 LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön TIIVISTELMÄ Lapsija perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) uudistaa palveluita laaja-alaisesti. Myös lastensuojelu on kehittämisen kohteena. Tämä edellyttää peruspalvelujen vahvistamista, jotta yhä useampaa lasta ja perhettä voidaan tukea niiden puitteissa. Mäntsälän kehittämisprosessista ollaan tekemässä tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa. Ohjelmassa käynnistetään systeemisen työskentelyotteen ja uudenlaisen tiimirakenteen kokeiluja useissa maakunnissa eri puolilla maata. Mallin mukaiseen työskentelyyn on jo lähdetty Mäntsälässä. Lisäksi suomalainen asiantuntijaryhmä on pohtinut, miten alun perin englantilainen malli soveltuu suomalaiseen palvelukontekstiin. Avainsanat: lastensuojelu, systeeminen työote, palvelujärjestelmä Päivi Petrelius lastensuojelun kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 7 6 PeTe_012017_20170203_.indd 6 3.2.2017 16.20. Kehittämistyötä koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka myös kerää tietoa mallin kokeilusta maakunnissa. Arviointitutkimuksen mukaan mallille on ominaista yhdessä työskentely, asiakkaita koskevan keskustelun ja reflektion suuri määrä ja korkea laatu, jaettu systeeminen lähestymistapa työmenetelmänä, työntekijöiden selkeät, eriytyneet roolit sekä määrätietoinen ja tiettyjä menetelmiä korostava osaamisen kehittäminen. Mallin käyttöönottoa tuetaan huhtikuussa käynnistyvän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämän kouluttajakoulutuksen avulla. Malliin sisältyviä työskentelyorientaatioita ovat systeemisyys, narratiivisuus, ratkaisukeskeisyys ja dialogisuus. Mallin käyttöönoton edellytyksenä on, että lastensuojelun asiakasmääriä voidaan rajata intensiivisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Kokeilujen tueksi on koottu mallin teoreettista perustaa ja periaatteita kuvaava tietopaketti Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu – Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä
Käytännössä raja sosiaalihuoltolain perusteella tehtävän perhesosiaalityön ja lastensuojelun välillä on liikkuva ja rajan asettamisessa onkin voitava joustaa tilanteen mukaan. Horisontissa siintää siirtyminen palveluiden maakunnalliseen järjestämiseen vuoden 2019 alusta. Nämä muutokset vaikuttavat tulevina vuosina lastensuojelun rooliin palveluiden kentässä. Mallissa hyödynnetään systeemistä orientaatiota ja perheterapeuttisia, dialogisia sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Sosiaalihuoltolain voimaantulo ja sen vaikutukset kuntien palvelurakenteisiin merkitsevät, että helpommin ratkaistavat tilanteet siirtyvät muiden palveluntuottajien hoidettaviksi ja lastensuojeluun jäävät vain kaikkein vaativimmat tilanteet. Sosiaalityön ja lastensuojelun kuvataan olevan tiukassa tilanteessa suurten asiakasmäärien ja niukkojen resurssien puristuksessa. Näiden palveluita ja lastensuojelua muokkaavien muutosten keskellä lastensuojelun uudistamisen suuntaa on haettu sekä suomalaisen lastensuojelun parhaista käytännöistä että englantilaisesta Hackneyn mallista. Sosiaalija terveyspalvelut elävät voimakasta murroskautta. Mallin juuret ovat Itä-Lontoon Hackneyssa, missä lastensuojelun uudistamiseen lähdettiin vuonna 2007. Vanhempien saaminen mukaan lasta tukevaan työskentelyyn voi muodostua erääksi asiakkuuksia ja niiden ohjautumista käytännössä määrittäväksi kriteeriksi palveluissa. Muutos on laaja-alainen ja koskee koko palvelujärjestelmää. Tavoitteena on saada palvelut toimimaan yhteen lapsija perhelähtöisinä kokonaisuuksina, vahvistaa peruspalveluja ja tuoda riittävä tuki lapsille ja perheille mahdollisimman varhain. LAPE-HANKE TUO TIETOA, KOULUTUSTA JA VERKOSTOJA LAPE-hankkeessa on viime syksyn ajan pohditLAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön 7 6 PeTe_012017_20170203_.indd 7 3.2.2017 16.20. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä keskustellaan kriisin sävyisin äänenpainoin. Myös lastensuojelua kehitetään laajasti osana palvelujen kokonaisuutta. ”Sosiaalihuoltolain voimaantulo ja sen vaikutukset kuntien palvelurakenteisiin merkitsevät, että helpommin ratkaistavat tilanteet siirtyvät muiden palveluntuottajien hoidettaviksi ja lastensuojeluun jäävät vain kaikkein vaativimmat tilanteet. Parhaillaan myös keskustelu lastensuojelusta käy vilkkaana. Ruohonjuuritasolla toimivat ammattilaiset ovat todenneet, että sosiaalihuoltolain mukainen tuki voi usein riittää, vaikka huoli olisi vakavakin, mikäli lapsen vanhemmat lähtevät yhteistyöhön ja ottavat apua vastaan. ” Kun lastensuojelun tehtävä painottuu tulevaisuudessa kaikkein haastavimpiin tilanteisiin, on myös lastensuojelun työskentelytapoja, työn tukirakenteita, osaamista, resursointia sekä lastensuojelun suhdetta muiden palveluiden tekemään työhön arvioitava uudelleen. Tavoite oli vähentää lastensuojeluun liittyviä hallinnollisia vaatimuksia ja keskitettyä kontrollia. Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeessa, Lapsija perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE), uudistetaan lasten, nuorten ja perheiden palveluita. Rakennemuutosten lisäksi lastensuojelua muovaavat lainsäädännön uudistukset. Tulevissa maakunnallisissa palvelurakenteissa lapsija perhepalveluista vastaavan johdon on pohdittava, millaiseen lastensuojelutyöhön maakuntajohto sitoutuu, millaisia voimavaroja se siihen suuntaa ja miten palvelujen kokonaistoimivuuteen voidaan vaikuttaa siten, että riittävä tuki yltää myös kaikkein vakavimmissa tilanteissa eläville lapsille ja heidän läheisilleen. Työskentely on työntekijöiden kokemuksen mukaan juridisoitunutta ja byrokraattista, eikä mahdollisuuksia tehdä kohtaavaa lastensuojelutyötä lasten ja perheiden kanssa koeta riittäviksi. Lastensuojelun sosiaalityössä kokeillaan systeemistä työotetta useiden maakuntien pilottien avulla
Englantilaisesta tutkimuskirjallisuudesta rakentuu käsitys, että yhdellä työntekijällä on alle 20 asiakasta vastuullaan. Julkaisu tarjoaa perustietoa mallista maakunnille ja se on tarkoitettu tukemaan niiden kehittämisja muutostyötä. Hackney-mallin periaatteita ja teoreettista ajattelua kuvataan LAPEhankkeen tuottamassa, sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti Katarina Fagerströmin kirjoittamassa tietopaketissa Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu – Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä (Fagerström 2016). Suomalaisesta mallista käytetään nimitystä Lastensuojelun systeeminen malli. Myös perustason toimijoiden kykyä ja mahdollisuuksia työskennellä entistä vaativampien tilanteiden kanssa on vahvistettava. LAPE-hanke järjestää huhtikuussa 2017 käynnistyvän malliin perehdyttävän kouluttajakoulutuksen. Lisäksi LAPE-hankkeessa tuotetaan parhaillaan suomalaisen asiantuntijaryhmän voimin kuvausta siitä, miten mallia voitaisiin soveltaa Suomessa. Ryhmässä oli lastensuojelun ammattilaisten lisäksi muiden ammattiryhmien edustajia, tutkijoita ja kokemusasiantuntijoita. Se julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Työpapereita –julkaisusarjassa. Kun systeemiseen, perheiden kanssa tiiviisti tehtävään muutostyöhön lähdetään, on työntekijäkohtaista asiakasmäärää voitava rajoittaa. Mallin kuvauksesta vastanneen ryhmän puheenjohtajana ovat toimineet johtava sosiaalityöntekijä Marketta Raivio Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksiköstä sekä johtava sosiaalityöntekijä Leena Männistö Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Asiantuntijaryhmän tuottama mallin kuvaus julkaistaan helmikuussa otsikolla Kohti suomalaista lastensuojelun systeemistä mallia – keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. LAPE-hanke tukee maakuntia kokeilujen käynnistämisessä eri keinoin. Ryhmän sihteerinä ja raportin kirjoittajana on toiminut Pia Lahtinen Pesäpuu ry:stä. Eräs merkittävä ero maiden välillä on yhden sosiaalityöntekijän vastuulla olevien asiakkaiden määrä. Maakuntien LAPE-muutostyön tueksi organisoidaan vuosina 2017–2018 kansallisia työpajoja ja alueittain organisoitavia yhteiskehittämispäiviä, joissa THL:n luotsaama sisällönkehittämistyö tuodaan dialogiin maakuntien kehittämistyön kanssa. Eduksi katsotaan myös perheterapian tai systeemisen työotteen aiempi koulutus. Kysymykset asiakkaiden ohjautumisesta eri palveluihin, eri toimijoiden rooleista ja vastuista sekä vaativan lastensuojelutyön asiakasmääristä, tulevat ensimmäisenä ratkottaviksi piloteissa, joita käynnistyy tämänhetkisen tiedon mukaan noin kymmenessä maakunnassa, yhdessä tai useammassa työyhteisössä. Siksi LAPEohjelmassa kehitetään muun muassa perustason toimijoiden voimavaroja yhteen kokoavaa perhekeskustoimintaa ja vahvistetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rooleja lasten hyvinvoinnin turvaajina ja vahvistajina. Myös johdolle on tärkeää suunnata koulutusta ja valmennusta systeemisestä johtamisesta, jotta johdon tietoisuus mallille välttämättömistä organisaatiotason muutoksista vahvistuu. Sekin julkaistaan samassa THL:n julkaisusarjassa. Hackney-mallin mukainen muutos lastensuojelussa edellyttää siten systeemisiä muutoksia ja johdon tukea. Siihen otetaan muutamia lastensuojelun ammattilaisia ja johdon edustajia kustakin pilottimaakunnasta. Perheterapia 1/17 tu, miten Englannin tarpeisiin kehitetty Hackneyn malli tulisi sovittaa suomalaiseen palvelujärjestelmään. Suomessa yhden työntekijän vastuulla on usein 40 lasta, joskus enemmänkin. Tämä edellyttää, että palveluiden kokonaisuudesta vastaava johto organisoi lasten ja perheiden kanssa työskentelyä siten, että muut palvelut ottavat vastuulleen osan niistä lapsista ja perheistä, jotka aikaisemmin ovat ohjautuneet lastensuojeluun. Näin Hackneyn mallin suomalaista sovellusta kuten muitakin lastensuojelussa pilotoitavia Päivi Petrelius 8 PeTe_012017_20170203_.indd 8 3.2.2017 16.20. Asiantuntijaryhmän johtopäätös on, että lastensuojelu kaipaa isoa rakenteellista ja ideologista muutosta ja Hackneyn malli tarjoaa siihen mahdollisuuden, palauttaen samalla ihmissuhdetyön lastensuojelun sosiaalityön keskeiseksi menetelmäksi. Kouluttajakoulutus toteutetaan noin vuoden mittaisena prosessikoulutuksena. Kouluttajakoulutukseen valittavilla on oltava sosiaalityöntekijän koulutus sekä kokemus lastensuojelutyöstä. Malleja pilotoivia toimijoita kutsutaan lisäksi mukaan kansallisesti koordinoituun lastensuojelun ja erityistason palvelujen kehittämisrakenteen toimintaan. Se valmentaa maakuntien työntekijöitä kouluttamaan lastensuojelun työyhteisöjä malliin siirtymiseen
8 PeTe_012017_20170203_.indd 9 3.2.2017 16.27. Myös perustason toimijoiden kykyä ja mahdollisuuksia työskennellä entistä vaativampien tilanteiden kanssa on vahvistettava
Reiter, 2016). ”Kouluttajakoulutukseen valittavilla on oltava sosiaalityöntekijän koulutus sekä kokemus lastensuojelutyöstä. Madsen (2011). Sen sijaan etsitään ymmärrystä siitä, miten yhden perheenjäsenen oireilu kytkeytyy perhesysteemin toimintaan ja perheenjäsenten välisiin suhteisiin (esim. Tämä merkitsee, että tietoa perheestä rakentuu yksikössä enemmän kuin tavallisessa tiimityössä, koska jokaisella yksikön jäsenellä on erilaista perhettä koskevaa tietoa. UUDENLAINEN TYÖSKENTELY LISÄÄ TYÖNTEKIJÖIDEN HYVINVOINTIA Edellä kuvatun työskentelyorientaation ja uudenlaisten työskentelymenetelmien tuominen ja vakiinnuttaminen lastensuojelutyöhön voi olla työntekijöille hyvin voimauttavaa. Arviointitutkimuksen mukaan systeemisten lastensuojeluyksiköiden työskentelylle on ominaista yhdessä työskentely, asiakkaita koskevan keskustelun ja reflektion suuri määrä ja korkea laatu, jaettu systeeminen lähestymistapa työmenetelmänä, työntekijöiden selkeät, eriytyneet roolit, määrätietoinen ja tiettyjä menetelmiä korostava osaamisen kehittäminen sekä asiakaskuorman rajaaminen intensiivisen työskentelyn mahdollistamiseksi. Näiden perusteella luotu yhteinen visio ohjaa työskentelyä perheen kanssa. Perusidea on, että työntekijä ei keskity ongelmaan vaan lähtee liikkeelle asiakkaan omista tulevaisuuden unelmista. Asiakkaita ei mallissa osoiteta yhdelle työntekijälle vaan vastuun ottaa koko yksikkö. Menetelmä soveltuu hyvin uudenlaisen työskentelyotteen välineeksi lastensuojelutyössä ja oppeja on jo sovellettu Katarina Fagerströmin ohjauksessa Hackney-mallia pilotoineessa Mäntsälän kunnassa. Systeemisestä ajattelusta ammentavat työskentelytavat ohjaavat välttämään yksilöllistäviä ja ongelmakeskeisiä tulkintoja. Katarina Fagerströmin mukaan systeemiteoreettinen orientaatio alkoi muotoutua jo 1970-luvulla, kun asiakkaan elämäntilannetta alettiin tarkastella systeemisenä kokonaisuutena. Perheterapia 1/17 työskentelymalleja voidaan kehittää eteenpäin ja sovittaa erilaisiin konteksteihin maakuntien kokeilujen ja niissä kertyvän tiedon avulla. Hackney-mallin perustana olevan systeemisen, narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian lähestymistavat ja niiden yhdistelmät voivat kuitenkin ohjata lastensuojelun työyhteisöjä hallinnollisesta ja manageroivasta työskentelystä kohti vuorovaikutustyöhön perustuvia yhteistoiminnallisen auttamisen tapoja. Yksikköä johtaa konsultoiva sosiaalityöntekijä, joka vastaa kaikista asiakastapauksista. Englannissa tehdyn arviointitutkimuksen perusteella malliin siirtyminen on merkittävästi vähentänyt työntekijöiden vaihtuvuutta (Forrester ym., 2013). Tutkijoiden (Forrester ym., 2013) mukaan työn allokointi koko yksikölle yhden työntekijän sijasta ”institutionalisoi asiakastapauksia koskevan keskustelun”. taulukko 1). Erityistä yksiPäivi Petrelius 11 10 PeTe_012017_20170203_.indd 10 3.2.2017 16.20. Hänen kehittämänsä yhteistoiminnallisen auttamisen menetelmä perustuu narratiiviseen terapiaan, ratkaisukeskeiseen terapiaan, arvostavaan haastatteluun ja motivoivaan haastatteluun sekä Australiassa kehitettyyn Signs of Safety –menetelmään (ks. Eräs innostava teoreetikko on William C. ”Asiakkaita ei mallissa osoiteta yhdelle työntekijälle vaan vastuun ottaa koko yksikkö.” Yhteinen työskentely edellyttää jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka tiettyjä asiakastyön tilanteita tulisi lähestyä. Eduksi katsotaan myös perheterapian tai systeemisen työotteen aiempi koulutus.” MIKÄ HACKNEYN MALLISSA ON LASTENSUOJELULLE UUTTA
Tavoitteena on, että asiakas ja työntekijä kehittävät yhdessä jaetun, merkityksellisen ja riittävän konkreettisen vision. ESTEET Mikä estää sinua pääsemästä kohti unelmaa/toiveiden toteutumista. TUKI Mikä auttaa sinua saavuttamaan unelmat/toiveet. Madsen (2011) 11 10 PeTe_012017_20170203_.indd 11 3.2.2017 16.20. Kehitellään yhdessä visioon ja tunnistettuun tukeen perustuva suunnitelma esteiden voittamiseksi siten, että asiakkaalle merkityksellinen unelma/toive on mahdollista saavuttaa. Tavoitteena on tunnistaa vision toteutumisen esteitä henkilökohtaisella, ihmissuhteiden ja laajemmalla tasolla. Esteet kuvataan siten, että ongelmat erotetaan ihmisistä. LAPE-hanke tuo systeemisen työotteen lastensuojelutyöhön Taulukko 1. SUUNNITELMA Mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi. Tehdään suunnitelma, jossa määritellään konkreettisesti, kuka tekee mitä ja kenen kanssa. Yhteistoiminnallisen auttamisen kartta, collaborative helping map, mukaillen William C. Tavoitteena on tunnistaa asiat, jotka edistävät ja tukevat toiveiden/vision toteutumista henkilökohtaisella, ihmissuhteiden ja laajemmalla tasolla. Tuella tarkoitetaan kaikkia niitä asioita, jotka auttavat ihmisiä pitämään kiinni vision mukaisista pyrkimyksistään ja toimijuudestaan. VISIO (UNELMAT, TOIVEET TULEVAISUUDELLE) Mihin suuntaan haluaisit mennä elämässäsi/ vanhempana/perheenä. Otetaan mukaan ihmisten luonnollinen verkosto ja yhteisö tukisuunnitelman tekemiseen
Arja Tolttilan mukaan uusien työskentelyvälineiden käyttö, esimerkiksi hypoteePäivi Petrelius 12 PeTe_012017_20170203_.indd 12 3.2.2017 16.20. Työtapa myös pienentää asiakaskuormaa kahdella tavalla: kynnys päästä asiakkaaksi on melko korkea ja tehokkaampi työskentely vähentää pitkäaikaisen työskentelyn tarvetta. Erona perinteisiin tiimeihin on, että asiakastapauksia koskevissa keskusteluissa viitataan jatkuvasti tutkimustuloksiin, teorioihin ja systeemiseen työskentelytapaan. Tämä mahdollistaa sosiaalityöntekijöille tiiviin työskentelyn lasten ja perheiden kanssa. Tiimi on käynyt Lontoon Hackneyssä tutustumassa malliin paikan päällä ja saanut systeemisen työskentelyotteen koulutuksen. Epävirallisia, asiakastyötä koskevia purkutilanteita syntyy lähes kaikkien asiakastapaamisten jälkeen.” Systeemisissä yksiköissä työntekijöillä on selkeät roolit. Tutkijoiden johtopäätöksenä on, että työskentely systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista: erinomaisetkaan työntekijät eivät perinteisissä tiimeissä yllä systeemisissä yksiköissä havaittuun erittäin korkeatasoiseen työskentelyyn (Forrester ym., 2013). Systeeminen ajattelutapa rohkaisee työntekijöitä vaihtoehtoisten näkökulmien tutkimiseen ja myös perheen läheisverkoston aktivoimiseen. Työotteen muutosta kuvaa, että Mäntsälässä sosiaalityöntekijät ovat jopa laittaneet ruokaa ja leiponeet pipareita yhdessä asiakasperheen kanssa. Perheiden tilanteita koskevia tulkintavaihtoehtoja pidetään avoimina ja tutkitaan yhdessä. He myös huolehtivat monista käytännön järjestelyistä kuten talousasioista, ihmisten kutsumisesta kokouksiin, tilojen varaamisesta ja osittain myös dokumentoinnista. Hän johtaa yksikön työtä yksikkökokouksissa ja jatkuvien keskustelujen kautta. Mäntsälässä lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät enää ole ”hallintosossuja”, vaan vuorovaikutustyöläisiä. Mallin soveltamisen tuloksista tutkijat nostavat esiin työntekijöiden pienemmän stressin ja sen, että työ koetaan palkitsevampana ja nautittavampana. Konsultoiva sosiaalityöntekijä johtaa yksikköä mutta tekee samalla asiakastyötä, jolloin myös hänellä on paljon suoraa tietoa perheistä. Yksikkökoordinaattori vapauttaa muut työntekijät tekemään varsinaista vaativaa asiakastyötä. Epävirallisia, asiakastyötä koskevia purkutilanteita syntyy lähes kaikkien asiakastapaamisten jälkeen. Myös väkivalta ja sen uhka ovat vähentyneet samalla kun perheiden kanssa vietetty aika on lisääntynyt ja luottamus tehtyihin arviointeihin on kasvanut. Perheterapia 1/17 köissä onkin hyvin runsas asiakastapauksia koskeva keskustelu. Yksikkökoordinaattorin, konsultoivan sosiaalityöntekijän ja terapeuttisen työntekijän (kliinikon) roolit näyttävät erityisen merkittäviltä. MÄNTSÄLÄN LASTENSUOJELU EDELLÄKÄVIJÄNÄ Mäntsälän lastensuojelutiimi soveltaa jo mallia työssään. Tapaamisia voi olla jopa 2–3 viikossa ja puhelinkontaktit tähän päälle. Palveluiden kokonaisuutta kehittämällä lastensuojelun lapsiasiakkaita on noin 15 sosiaalityöntekijää kohden. Yksikön koordinaattoreilla on yleensä hyvä käsitys jokaisesta asiakastapauksesta. Osaamisen kehittämisellä on työskentelyssä keskeinen rooli, joten organisaatio panostaa menetelmäkoulutuksen tarjoamiseen työntekijöille. Systeemiseen lähestymistapaan sitoutuminen vaikuttaa asiakastapauksia koskevan keskustelun laatuun. Systeeminen työote auttaa myös yhteisen kielen löytämisessä. Mäntsälän sosiaalipalvelupäällikön Arja Tolttilan mukaan koko tiimi on uudenlaisesta työotteesta hyvin innostunut. Työskentely systeemisissä yksiköissä edellyttää pienempää asiakaskuormaa. Runsas keskustelu tarjoaa emotionaalista tukea työntekijöille. Konsultoivan työntekijän auktoriteetti perustuu vankkaan asiantuntijuuteen. ”Erityistä yksiköissä onkin hyvin runsas asiakastapauksia koskeva keskustelu
12 PeTe_012017_20170203_.indd 13 3.2.2017 16.27. xxx Mäntsälässä sosiaalityöntekijät ovat jopa laittaneet ruokaa ja leiponeet pipareita yhdessä asiakasperheen kanssa
Collaborative Helping Maps: A Tool to Guide Thinking and Action in Family-Centered Services. Jotta visio paremmasta lastensuojelusta voi toteutua ja varmistetaan vaikeimmissa tilanteissa elävien lasten ja perheiden avunsaanti, tarvitaan mukaan koko palvelujärjestelmä. Julkaisematon käsikirjoitus. An Evaluation of Systemic Units as an Approach to Delivering Children‘s Services. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu. Lastensuojelun vastuutahoja ovat silloin myös palveluista vastaava johto ja voimavaroista vastaavat poliittiset päätöksentekijät niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla. (2013). Reiter, M. Lahtinen, P., Raivio, M. Sijoitusvuorokaudet ovat vähentyneet, koska sijoituksia käytetään nyt uudella tavalla, esimerkiksi lapsen pysäyttämiseen tai lapsen tilanteen turvaamiseen, jos perheen tilanne kriisiytyy. Perheterapia 1/17 Päivi Petrelius sien rakentaminen perheiden tilanteista, edellyttää edelleen tiimiltä harjoittelua. (2016). Mäntsälän muutosprosessista tehdään tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa. A quick guide to case conceptualization in structural family therapy. ja Killian, M. Mäntsälässä mallin käyttöönotto on vaikuttanut myös lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Forrester, D., Westlake, D., McCann, M., Thurnham, A., Shefer, G., Glynn, G. l Perheterapialehti käsittelee vuoden 2017 numeroissaan systeemiseen työskentelyyn liittyvää kehittämistyötä ja käynnistyviä pilotteja. Arja Tolttilan mukaan sosiaalityöntekijät ovat paitsi innostuneita myös ylpeitä omasta työstään. Ammattiylpeys on ollut kateissa, mutta nyt se on löytynyt uudelleen. C. (2017). Työntekijöiden innostus ja sitoutuminen uudenlaiseen työskentelyotteeseen on ensimmäisten kuukausien jälkeen edelleen korkealla. Madsen, W. Kohti suomalaista lastensuojelun systeemistä mallia. Reclaiming Social Work. Family Process, 50, 529–543. Hänen mukaansa työtä ohjaavat arvot ovat uudessa mallissa tärkeitä. Jokaisen työyhteisön tulisi määritellä ne itselleen. Myös muista piloteista tullaan keräämään tietoa ja niitä tullaan arvioimaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden voimin. Bedfordshire: Tilda Goldberg Centre for Social Work and Social Care. 15 14 PeTe_012017_20170203_.indd 14 3.2.2017 16.20. (2011). Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Kun hankala tilanne on saatu haltuun, lapsi on voitu palauttaa kotiin ja intensiivistä työskentelyä perheen kanssa on päästy jatkamaan. (2016). Tiivis työskentely tuo tukea perheelle ja turvaa lapsen tilannetta paremmin kuin perinteinen lastensuojelun avohuollon työskentelytapa, jolloin sijoituksia ei tarvitse käyttää paniikkiratkaisuna kriisitilanteisiin. Journal of Systemic Therapies, 35(2), 25–37. D. & Männistö, L. Työpaperi 42/2016. Mäntsälässä ajatellaan kertyneiden kokemusten perusteella, että mallin käyttöön otolla voitaisiin ”pelastaa Suomen lastensuojelu”. Lisätietoa systeemisen työskentelyotteen tuomisesta lastensuojeluun saa seuraamalla LAPE-hankkeen tiedotuskanavia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen internetsivuja ja sosiaalista mediaa: www.thl.fi/lape Facebook: Lapset, nuoret, perheet – THL LÄHTEET Fagerström, K
Perheterapia 1/17 KIRJOITTAJIEN TAUSTAA Kristiina: Valmistuin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi vuonna 1990. Päätökseeni vaikuttivat etenkin somaattisella ja psykiatrisella puolella vallitsevat ilmapiirit. Kristiina Jussila Sairaanhoitaja, psykoterapeutti, työnohjaaja, parija perheterapiakouluttaja, Oulunkaaren kuntayhtymä, Simon terveysaseman mielenterveystyö Maija Mustonen Psykiatrinen sairaanhoitaja, perheja pariterapeutti, Oulunkaaren kuntayhtymä, Simon terveysaseman mielenterveystyö 15 14 PeTe_012017_20170203_.indd 15 3.2.2017 16.20. Perheterapiakoulutus oli tietysti hyvin tärkeä amMistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Niistä ei voinut puhuakaan samana päivänä, niin kaukana ne olivat toisistaan. ”Käytätte perheterapeuttista osaamistanne laajasti, etenkin käyntinne vauvaperheessä terveydenhoitajan kanssa herätti ihastunutta keskustelua. Vanhan 2,5-vuotisen sairaanhoitajakoulutuksen perään ei tuolloin ollut vaatimusta lähteä erikoistumaan, mutta itselleni oli käynyt selväksi koulutuksen aikana, että haluan erikoistua nimenomaan mielenterveystyöhön ja psykiatriseen sairaanhoitoon. En tiedä, kuinka hyvä peruste tuo oli tulevan työuran valinnassa, mutta en ole sitä ainakaan katunut. Terapiakoulutus oli työnantajan järjestämä ja lähin esimieheni kannusti siihen osallistumaan. Todellakin ehkäisevää työtä, josta paljon puhutaan, mutta te Simossa toteutatte sitä! Upeaa! Niinpä päätimmekin antaa teille ja Simon terveysasemalle Suomen perheterapiayhdistyksen Hyvä käytäntö -palkinnon.” Ote Rovaniemen Mielenterveysja päihdepalvelujen palveluesimies Riitta Liinamaan sähköpostiviestistä 18.1.2016. Jo vuonna 1992 pääsin myös perheterapiaopintoihin. Heti valmistumiseni jälkeen työllistyin Keroputaan sairaalaan, jossa vallitsi innostunut ilmapiiri työn tekemiseen ja sen kehittämiseen
Ne antoivat meille uusia keinoja kehittää myös omaa työtämme. Osa-aikatyö oli ensisijaisesti perheen tarpeista lähtevää. Perheterapia 1/17 matillisen osaamisen lisääjä ja se auttoi ymmärtämään sekä työtäni että itseäni paremmin. Tämä sopi erittäin hyvin eettisiin ja moraalisiin arvoihini. Jäin äitiyslomalle vuonna 2003 ja olin hoitovapaalla kahden pojan kanssa viisi vuotta. Valmistuin perheterapeutiksi vuonna 1995 ja neljä vuotta myöhemmin työnohjaajaksi. ”Päätökseeni vaikuttivat etenkin somaattisella ja psykiatrisella puolella vallitsevat ilmapiirit. Siitähän minulla ei ollut kokemusta aiemmin, vaikka paljon olinkin tehnyt yhteistyötä kuntien mielenterveystoimistojen työntekijöiden ja muiden viranomaisten kanssa. Näin minulle syntyi halu tehdä parhaani. Tunsin tarvetta oppia uusia tapoja auttaa ja kiinnostus mielenterveystyöhön kasvoi. Koulutuksen myötä huomasin olevani verkostoitumisen tarpeessa ja lähdin hakemaan ammatillista tukea muualla työskenteleviltä niin kouluttautumalla kuin muiden sellaisten foorumeiden kautta, joilla oli mahdollisuus tavata samanhenkisiä kollegoja. Heti pariterapiakoulutuksen perään uskaltauduin hakeutumaan kouluttajakoulutukseen, joka toi tullessaan lisää mahdollisuuksia tarkastella omaa työtä ja oppia lisää. Työskentelin alkuun Kriisiosastolla, jossa tehtiin hyvin avohoitopainotteista työtä ja hoidettiin ihmisiä paljon muuallakin kuin osastolla. Iso merkitys oli Maijan perheterapiakoulutuksella ja omalla pariterapian täydennyskoulutuksellani. Mielestäni he täyttivät tärkeimmän tehtävänsä eli loivat työntekijöille puitteet tehdä parhaansa. Nämä molemmat koulutukset olivat mahdollisia vain, koska työnantaja ja esimiehet suhtautuivat koulutukseen myönteisesti ja pitivät sitä tärkeänä ja koska työnantaja kustansi ne. Vuonna 2008 palasin töihin ja tein 50 % työaikaa nelisen vuotta, ensin Torniossa ja sitten Simossa. Työhön liittyi hyvin olennaisena osana kaikkien yhteistyökumppanien kunnioitus. Siinä näki työnsä tulokset ja tunsi, että voi auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Maija: Hakeuduin sairaanhoitajakoulutukseen työskenneltyäni ensin vuosia eri hoitoalan yksiköissä kodinhoitajana ja perushoitajana. Kriisiosaston lisäksi työskentelin myös suljetulla osastolla, mikä oli tärkeä ja opettavainen kokemus. Esimiesten asenne oli korvaamattoman tärkeä. Ymmärsin, että olen omalla alallani ja haluan edelleen tehdä tätä työtä ja vahvistaa siinä osaamistani. Työskentelyssä antoisaa oli myös se, että työtä sai tehdä kokeneiden ammattilaisten kanssa. Siksi psykiatrinen suuntautuminen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa tuntui päivänselvältä vaihtoehdolta. Vuodet poissa työelämästä tekivät minulle hyvää. Tuntui, että työntekijä on työnantajan tärkein voimavara, jonka osaamista kannattaa ja pitää kehittää. Minusta hän sai sitten puolikkaan työkaverin. Työskentelin Keroputaan sairaalassa noin 13 vuotta. Simoon minua houkutti sekä puolikas työaika että mahdollisuus työskennellä perusterveydenhuollossa. Kristiina Jussila, Maija Mustonen 17 16 PeTe_012017_20170203_.indd 16 3.2.2017 16.20. Sieltä siirryin Tornion psykiatrian poliklinikalle. Se sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi. Työn sisältöön esimiehet eivät puuttuneet. Niistä ei voinut puhuakaan samana päivänä, niin kaukana ne olivat toisistaan.” Työ sairaalassa oli mielenkiintoista ja innostavaa. Samoihin aikoihin perustin myös oman yrityksen, jossa aloin tarjota terapiaja työnohjaussekä koulutuspalveluita. Myös yhteistyö toisten viranomaisten ja omaisten kanssa oli opettavaista ja innostavaa. Simossa oli useamman vuoden työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana Maija , joka pitkään oli oman ammattikuntansa ainoa edustaja. Haastavissa työtehtävissä heiltä sai aina apua ja omalla ammatillisella itseluottamuksella oli mahdollisuus vahvistua ja kasvaa
Tästä seuraa se, että oma mielikuvitus pääsee hyötykäyttöön. Kunnioitamme asiakkaan yksilöllisiä toiveita tapaamispaikan ja yhteistyön suhteen ja tarjoamme asiakasta parhaiten palvelevia vaihtoehtoja. Neuvolakäynneillä liitymme näin mukaan terveydenhoitajan ja perheen mahdollisesti jo pitkään jatkuneeseen yhteistyösuhteeseen. Tarjoamme perhe-ja pariterapiaa ja ohjaamme ryhmiä. Dialoginen lähestymistapa alkoi pikkuhiljaa elää myös tavassani olla suhteessa yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin. Joskus asiakkaalle on helpompaa ja luontevampaa tavata terapeutteja kotona. Pienessä kunnassa toimiminen tuo monenlaisia etuja, mutta myös haasteita, omaan työhön. Sitä työtä olen tehnyt lähes 14 vuotta. Mietimme yhdessä, miten voisimme markkinoida ja tarjota palveluja mahdollisimman joustavasti ja oikea-aikaisesti. TYÖ TERVEYSASEMALLA Työskentely perusterveydenhuollon yksikössä mahdollistaa kohtaamiset kaikenikäisten kanssa: saman päivän aikana voi kohdata vastasyntyneen lapsen ja kuolevan vanhuksen. Pyrkimyksemme on luoda ensi hetkestä lähtien turvallinen ilmapiiri ja luottamuksellinen suhde asiakkaisiin. Ymmärtääkseni asenne on ajan kuluessa muuttunut ja ainakin omassa työyhteisössämme olemme perheterapeutteina voineet osoittaa, että dialoginen ja perhe-ja verkostokeskeinen näkökulma on kaikkien etu. Asiakkaina on lapsiperheitä, koululaisia, aikuisia ja ikäihmisiä. Usein terveydenhoitajat, jotka ovat eniten tekemisissä nuorten perheiden kanssa, kertovat kokevansa avuttomuutta perheen avun tarpeen äärellä. Voimme aloittaa keskustelun vaikkapa lauseella ”Mistä meidän olisi nyt hyvä puhua?” Läsnäolo ja hetkeen pysähtyminen antavat mahdollisuuden avoimelle keskustelulle ja sille, mikä on asiakkaalle juuri sillä hetkellä tärkeää. Koulutus haastoi myös punnitsemaan omaa arvomaailmaa. Esimieheni kannusti koulutukseen, vaikka perusterveydenhuollossa perheterapeuttien tarpeellisuutta perusterveydenhuollon yksikössä ei tuolloin mielestäni täysin ymmärrettykään. Vanhemmista riippuen keskustelut voivat olla laajoja ja vilkkaita, tai sisällöltään niukempia. Työ terveysaseman ainoana mielenterveystyöntekijänä tuntui ajoittain liiankin suurelta haasteelta. Perheterapeuttinen tapa tutkia ja tarkastella asiakkaiden kanssa yhdessä heidän elämäänsä teki työn entistä mielenkiintoisemmaksi. Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja niinpä jokainen neuvolaperhetapaaminenkin on erilainen. Yhteistyö muiden kunnan toimijoiden kanssa on lähes päivittäistä. Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Tapaamiset järjestetään, kun vauva on kahden kuukauden ikäinen. Yhteistyö perusterveydenhuollon toimijoiden kanssa tuo eteen erityisesti lapsiperheiden tukemisen ja auttamisen tarpeen. Asiakasvastaanottojen lisäksi liikumme eri kouluissa, sosiaalitoimistossa, kotikäyneillä, neuvoloissa, lääkäreiden vastaanotolla. Haluamme olla asiakkaan käytettävissä ilman ennakko-odotuksia, kiireettömästi ja rauhassa, tässä hetkessä. Valmistuin 1997 ja tein eri mittaisia psykiatrisen sairaanhoitajan sijaisuuksia, kunnes 2003 otin vastaan paikan Simon terveysasemalta mielenterveystyöstä. Kristiinan tultua toiseksi psykiatriseksi sairaanhoitajaksi mahdollistui työparityöskentely sekä työn tarkastelu uusista näkökulmista ja sen kehittäminen. Toisinaan taas terveysasemalle tuleminen on paras vaihtoehto. Perheterapiakoulutus oli tärkeä tutkimusmatka myös itseen ja omaan lapsuudenperheeseen. Työn sisältö on monipuolinen ja voimme toimia kaikenikäisten kuntalaisten kanssa. Toisaalta toimijat oppii tuntemaan melko nopeasti, mutta tarjonta palvelujen suhteen on melko niukka. Pyrimme tekemään tapaamisesta mahdollisimman luontevan ja avoimelle keskustelulle sallivan. Merkittävä vaihe omassa ammatillisessa kehittymisessä oli perheterapiakoulutuksen suorittaminen 2003. Kunnioitamme jokaisen perheen yksilöllistä tapaa olla läsnä keskustelussa. Asettuminen asiakastilanteeseen riippuu siitä, miksi, kenen toiveesta ja missä tapaaminen on järjestetty. Keskustelun aiheita ovat vanhempien voima17 16 PeTe_012017_20170203_.indd 17 3.2.2017 16.20. Koulutuksen kautta sain rohkeutta ihmetellä asioita ääneen ja ymmärsin myös verkostojen merkityksen uudella tavalla. Aloitimme kuusi vuotta sitten yhteisvastaanotot vauvaperheiden kanssa. Pian myös työnantaja ymmärsi, että työparin tarve mielenterveystyön yksikössä on ilmeinen. Perheitä ei valikoida, vaan kaikki kuntalaiset ovat tasavertaisessa asemassa
Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen Haluamme olla asiakkaan käytettävissä ilman ennakko-odotuksia, kiireettömästi ja rauhassa, tässä hetkessä. 19 PeTe_012017_20170203_.indd 18 3.2.2017 16.26
Joku on jopa maininnut, ettei olisi edes uskaltanut ottaa yhteyttä, jos ei olisi saanut tietoa palvelusta henkilökohtaisesti mielenterveystyöntekijältä. Vain osaavan henkilökunnan avulla voimme työskennellä tehokkaasti niin taloudellisesti kuin inhimillisellä tasolla. varat, parisuhde, sisarussuhteet, tukiverkot, mahdolliset huolenaiheet ja perheen haasteet. Yksi esimerkki on Simon kunnan hyvinvointityöryhmä, johon kuuluu Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Kun perheessä on oireileva lapsi tai nuori, voidaan perheterapian keinoin ratkoa vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyviä vuorovaikutuksen pulmia ja haasteita. Ideoimme ja kokeilemme rohkeasti uusia käytäntöjä. Olemme esimiehillemme joskus joutuneet perustelemaan sitä, miksi perusterveydenhuollossa tarvitaan laaja-alaista ja vahvaa osaamista. Kokemuksemme on, että työtämme on arvostettu ja olemme voineet itse vaikuttaa työn sisältöön. luokan syyslukukausi. Lisäksi kartoitamme perheen palvelujen tarvetta ja markkinoimme mielenterveystyön palveluita. Olemme keskustelleet yläkouluikäisten nuorten kanssa asiasta kuluneen syksyn aikana. Heidän mielestään sopiva ajankohta olisi 8. Yksilön hyvinvointi riippuu perheen hyvinvoinnista ja päinvastoin. Meillä ei ole ollut valmista kaavaa, jonka mukaan työtä tehdään, vaan vuosien myötä työstä on muodostunut tekijänsä näköinen. Asiakkaiden ikähaitari on laaja ja asiat ovat moninaisia. Tällaiset kommentit kertovat ennaltaehkäisevän työn tarpeellisuudesta. Asiakkaat ovat palautteessaan kertoneet, että on ollut helpompi ottaa yhteyttä työntekijään, jonka on jo aiemmin neuvolakäynnillä tavannut. Vajaat kaksi vuotta sitten aloitimme tapaamiset perheiden kanssa, joissa lapsi on viisivuotias. Osallistuminen moniammatillisiin työryhmiin ja suunnittelukokouksiin on antanut tilaisuuksia tuoda esiin mielenterveystyön merkitystä perusterveydenhuollossa. Työyhteisön muut toimijat ja työkulttuuri ovat tulleet tutuiksi ja sen kautta vuorovaikutus on parhaimmillaan tullut luontevaksi. Suunnitelmissa on ennaltaehkäisevän työn kohdentaminen myös teini-ikäisiin. Olemme työntekijöinä herkästi uusista asioista innostuvia. Vanhemmaksi tuleminen aktivoi väistämättä omat lapsuuden kokemukset ja suhteet omiin vanhempiin, jotka eivät ole aina mutkattomia. luokan kevättai 9. ”Asiakkaat ovat palautteessaan kertoneet, että on ollut helpompi ottaa yhteyttä työntekijään, jonka on jo aiemmin neuvolakäynnillä tavannut.” Vauvan syntymä voi nuoressa perheessä aiheuttaa hämmennystä, kun onnen ja ilon sijaan tunteet ovatkin ajoittain ahdistavia. Pohjan hyvälle yhteistyölle on tuonut pitkä ja monipuolinen työkokemus hoitotyössä sekä jatkuva kouluttautuminen. Silloinkin tapaamme lapsen ja perheen yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Tapasimme heidät luokittain ”Hyvän mielen tunnilla”, joka ideoitiin yhdessä koulun oppilashuoltotyöryhmän kanssa. Terapeuttisista suuntautumisvaihtoehdoista juuri perheterapia on parhaiten ruohonjuuritasolle sopiva. Sen avulla lasten, nuorten ja perheiden sosiaalisia vahvuuksia voidaan parantaa ja auttaa ennaltaehkäisemään myöhempiä vaikeuksia elämässä. Neuvolatapaamiset ovatkin poikineet varhaisia yhteydenottoja tai jatkotapaamisia. 19 PeTe_012017_20170203_.indd 19 3.2.2017 16.20. Nuoret olivat asiasta innostuneita ja tykkäsivät ajatuksesta, että kävisivät ”psyykkarin” vastaanotolla juttelemassa asioistaan. Meille se on päivänselvää. Kun ihmiset saavat avun oikea-aikaisesti ja perheitä kannustetaan hakemaan apua tarvittaessa, asioiden mutkistumiselta voidaan välttyä ja sillä voidaan säästää selvää rahaa. MISTÄ INNOSTUS. Perusterveydenhuollossa työntekijät saavat olla ylpeitä tekemästään laaja-alaisesta työstä. Samassa työpaikassa toteutuneen pitkän työuran tuoma sitoutuminen on mahdollistanut luovan ideoinnin ja työn kehittämisen
21 PeTe_012017_20170203_.indd 20 3.2.2017 16.26. Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen Kun meiltä kysyy apua kuntalainen tai yhteistyökumppani, me olemme aina valmiit lähtemään mukaan yhdessä pohtimaan asiaa. Asenteemme on myönteinen. Emme koskaan sano: ”ei, tämä ei kuulu meille”
Perheterapeuttinen työ neuvolan ja koulujen kanssa on osoittautunut arvokkaaksi ennaltaehkäiseväksi työksi, jonka toivoisi tulevaisuudessa löytävän tiensä julkiseen terveydenhuoltoon. 21 PeTe_012017_20170203_.indd 21 3.2.2017 16.20. Kun meiltä kysyy apua kuntalainen tai yhteistyökumppani, me olemme aina valmiit lähtemään mukaan yhdessä pohtimaan asiaa. Pitkillä prosessikoulutuksilla on enemmän annettavaa kuin yksittäisillä koulutuspäivillä. l Mistä syntyy innostus oman työn kehittämiseen. Miten tekisin työni parhaalla mahdollisella tavalla, joka olisi sekä tehokas että taloudellinen. Aina ei tarvita kalliita hankkeita muutosten toteuttamiseen, vaan työntekijöiden halu kokeilla uutta ja kyky innostua riittävät. Oulunkaaren kuntayhtymän myötä saimme onneksemme kannustavan ja työtämme ymmärtävän esimiehen. Hän on kannustanut kouluttautumiseen ja ollut erittäin joustava työn kehittämisen suhteen. Merkittävät, kustannustehokkaat muutokset voivat syntyä arjen työssä muokatuista uusista toimintatavoista. Tämä on ollut hieno uusi aluevaltaus. Parhaimman tuloksen käytännön moniammatillisen yhteistyön kehittämisen kannalta saamme järjestämällä koulutuksia, johon voidaan toimintaympäristöstä osallistua mahdollisimman laaja-alaisesti, näin voimme kehittää yhteisiä toimintatapoja ja löytää yhteistä ymmärrystä palvelujen tarjoamiseen. Neuvolatapaamisia on jo kokeiltu ainakin yhdessä toisessa Oulunkaaren kunnassa ja oppilashuollon ja koulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä informoimme muita kuntia lähiaikoina. Se on auttanut häntä pysymään työssä virkeänä ja hän uskoo sen toimineen innostajana työn kehittämisessä. Pienistä muutoksista voi syntyä tärkeitä uusia käytäntöjä, joilla on parhaimmillaan myönteinen vaikutus pitkälle tulevaisuuteen. Hän ei ole meitä jarrutellut ja etäesimiehenä ei ole käytännön työn sisältöä tarkalleen tuntenut eikä siihen puuttunut. Työntekijä on itse paras mahdollinen työnsä kehittäjä. Olemme iloisia siitä mielenkiinnosta, jota työskentelytapamme on herättänyt. Tulevaisuuden kannalta haastavalta näyttää työnantajan osallistuminen työntekijän koulutuskustannuksiin. Hänen ehdotuksestaan laajensimme työsarkaamme naapurikunnan Iin perheneuvolaan, jossa olemme parin vuoden ajan tarjonneet työparina parija perheterapiapalveluita kahtena päivänä kuukaudessa. Asenteemme on myönteinen. Emme koskaan sano: ”ei, tämä ei kuulu meille”. perusterveydenja sosiaalihuollon, opetus-, varhaiskasvatuksen ja vapaa-ajan toimen edustajia. Viimeiset pitkät koulutukset olemme molemmat pääsääntöisesti itse työntekijöinä kustantaneet. Työntekijän olisi hyvä asennoitua työhönsä yrittäjän tavoin. Toimintaamme ohjaava ajatus on, että kokonaisvaltainen hyvinvointi ja mielenterveys sen osana kuuluu meille jokaiselle. Kun hänellä on mahdollisuudet ajatella avarasti ja toimia vapaasti ja kun hänellä on esimiesten ja organisaation tuki, hän tekee parhaansa. Kirjoittajista Kristiinalle on tärkeää ollut myös työpaikan vaihdokset määräajoin, noin seitsemän vuoden sykleissä. Mielestämme työnantajan tulisi tukea julkisella puolella työskentelevien kouluttautumista, muuten vahvan ammattitaidon omaavat työntekijät karkaavat yksityispuolelle, mikä lisää kustannuksia yhteiskunnallisesti
Kurtti kertookin, että hänen kehonsa on koulutuspäivien jälkeen erityisen virittyneessä tilassa. Perheterapia 1/17 Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla Haastattelija: Lassi Pruuki (Dialogic Oy) TT, dosentti, perheterapeutti ja perheja pariterapiakouluttaja Haastateltavat: Jorma Ahonen (Dialogic Oy) sosiaalipsykologi, VET -perheterapeutti Mia Kurtti (Keroputaan sairaala) sairaanhoitaja YAMK, perheterapeutti Avoimen dialogin malli on Suomessa kehitetty uudenlainen psykiatrinen hoitomalli. ”Kouluttajan kuuntelevaisuus korostui”, hän toteaa pilke silmäkulmassa. Vieraan kielen käyttäminen on Kurtin mukaan johtanut myös itsekriittisyyteen sen suhteen, mitä sanoo ja erityisesti sen suhteen, miten sanoo. Kurtti kuvaa, miten koulutusryhmän sisäinen turvallisuus nousi erityisen tärkeäksi, kun kaikilla ei ollut yhteistä kieltä. Se on toiminut niin hyvin, että siitä on kiinnostuttu myös ulkomailla. Mitä kaikkea kouluttajalle itselleen merkitsee toimiminen kansainvälisessä kontekstissa. Tällä hetkellä suomalaisten järjestämiä koulutuksia on ainakin Britanniassa, Italiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Itsestä huolehtiminen koulutuspäivien aikana on erityisen tärkeää. Kurtti kertoo, että erityisesti alussa oli haastavaa ymmärtää läheskään kaikkea, mitä koulutettavat englanniksi sanoivat. Kumpikin on käyttänyt tavallista enemmän varsinkin erilaisia rooliharjoituksia. Koulutukset ovat sisältäneet teoriaopetusta, opiskelijoiden perhetaustan tutkimista ja asiakastyön työnohjausta. DIDAKTINEN UUDELLEENORIENTOITUMINEN Molemmat haastateltavat ovat joutuneet miettimään didaktisia ratkaisujaan uudelleen ja myös edenneet osin toisin kuin suomalaisessa kontekstissa. 22 PeTe_012017_20170203_.indd 22 3.2.2017 16.20. Näissä opiskelijat ovat voineet emotionaalisesti ja toiminnallisesti kokea, mitä on olla terapeuttina tai asiakkaana. Ilmeet ja eleet tulevat entistä tärkeämmiksi. Jaakko Seikkula ja edesmennyt Markku Sutela ovat ensimmäisinä antaneet mallin koulutusta myös ulkomailla ja viime vuosina kouluttajajoukko on laajentunut. Jorma Ahonen ja Mia Kurtti kertovat kokemuksistaan kouluttajina ulkomailla. Porukalla on jouduttu miettimään, mitä kaikkea on tärkeää ottaa huomioon, että voimme olla turvallisesti koulutusryhmässä. Samalla kinesteettisen kielen merkitys korostuu. Sekä Ahonen että Kurtti kertovat kouluttamisen vieraalla kielellä johtaneen siihen, että käytetyt työtavat ovat laajentuneet puhutun kielen yli
On mietittävä, kenellä on vastuu ja ketä tarkastellaan. 22 PeTe_012017_20170203_.indd 23 3.2.2017 16.25. Kun mukana on kokemusasiantuntijoita, rutiininomaisuus ja porukalla spekulointi on vähentynyt. On tarvinnut miettiä, millä lailla puhutaan ihmisistä, suhteesta ja itsestä
Asiakkaat vastaavat italiaksi, jonka tulkki taas kääntää englanniksi. Perheterapia 1/17 Lassi Pruuki Ahosen mukaan italialaiset ovat olleet kiitollisia erilaisista demonstraatioista. Kun ei voi kokonaan ymmärtää kaikkea, vahvistaa se dialogiselle terapialle keskeistä ajatusta, että sanasta puolet on aina kuulijan. Kokemusasiantuntijoiden läsnäolo läpi koko koulutusprosessin Englannissa on ollut Kurtille merkittävä kokemus. Ahonen kertoo kokeneensa, että ihminen oppii paljon juuri matkimalla. Ahonen tulkitsee asetelmaa myönteisesti: ”Kielikömpelyys ei ole haitallista. Varsinkin asiakkaiden ihmisoikeudet ja pakkohoidon oikeutus ovat herättäneet keskustelua. Kurtti tähdentää, että kansanvälisissä koulutuksissa yhdessä tekeminen korostuu. Ahonen on orientoitunut uudelleen myös suhteessa koulutuksen päiväkohtaisiin aikatauluihin. Kun kokemusasiantuntijat ovat olleet läsnä asiakastyön työnohjauksissa, ovat opiskelijat asiakkaiden ongelmien sijaan keskittyneet omaan toimintaansa ja yhteistyösuhteeseen asiakkaan kanssa. ”Tämä on muuttanut minua ihmisenä ja on ollut minulle käsittämättömän suuri lahja. Italiassa on toisin. ”On tarvinnut miettiä, millä lailla puhutaan ihmisistä, suhteesta ja itsestä. Tämä ei ole Suomessa tavallista. Varttia yli on puolet ja puoli kymmeneltä loput. Silmät voittavat useimmiten kouluttajan suun. Kansainvälisissä koulutuksissa on korostunut opiskelijoiden toive, että kouluttaja näyttää miten itse toimii dialogisena terapeuttina. Keskittyminen korostuu ja kiusaus ymmärtää asiakkaan puolesta ja ratkoa asiakkaan asioita jää vähemmälle.” Kielikömpelyyskokemukset ovat vahvistaneet Ahosen ajatusta siitä, että pelkällä olemisellakin asia etenee. Toiminta vieraassa kulttuurissa, jonka elämäntapaa ei paljonkaan tunne, on entisestään hillinnyt ryhtymistä ”elämäntapakoutsiksi”. Kun kouluttaja ei ole samasta kulttuurista, osallistujien ääni voimistuu. Suomessa osallistujat tulevat kutakuinkin täsmällisesti paikalle. Italialaisessa kontekstissa tämä on tarkoittanut sitä, että hän itse puhuu englantia, jonka tulkki kääntää asiakkaille italiaksi. Ahonen on vastannut toiveeseen myöntävästi niin koulutusryhmän harjoitteissa, työnohjauksissa kuin jopa asiakastyössä. Tämä edesauttaa uudenlaisen hoitokulttuurin kehittämistä ja juurruttamista. Heillä on henkilökohtaista kokemusta psykiatrisesta hoidosta ja he ovat lähteneet kouluttautumaan käyttääkseen tätä kokemusta hyväkseen hoitokäytäntöjen kehittämisessä. ”Mikä minä olen sanomaan, että mitä jos vaan kunnioittaisitte toisianne tai miksi itket, kun asiat ovat niin hyvin?” EKSISTENTIAALINEN ULOTTUVUUS Kurtti arvioi kansainvälisen kouluttajakokemuksen vaikuttaneen koko hänen identiteettiinsä. Hän kertoo esimerkkinä tilanteen, jossa hän malttoi epäitalialaisittain olla kymmenen sekuntia vain hiljaa ja perhe alkoikin koostaa tilannettaan. Siksi täytyy kiinnostua huolella asiakkaan antamista merkityksistä. Ahonen pitää tärkeänä, että myös kouluttaja ”heittäytyy haavoittuvaiseksi”, reflektoi kriittisesti omaa toimintaansa ja suostuu opiskelijoiden reflektion kohteeksi. ”On turha suuttua ja yrittää muuttaa koko Italiaa.” DIALOGISEN TERAPIAOTTEEN SYVENEMINEN Ahonen on pyydettäessä toiminut opiskelijan työparina aidoissa terapiatilanteissa. Jos antaa viiden minuutin tauon, on turha odottaa porukkaa paikalle alle puolessa tunnissa.” Ahonen kertoo joutuneensa pohtimaan uskomuksiaan kouluttamisesta ja siitä, miten sovitut rajat ymmärretään eri kulttuureissa. Elämä on niin käsittämättömän laaja.” 25 24 PeTe_012017_20170203_.indd 24 3.2.2017 16.20. Olen kuullut tarinoita eri kulttuureista – se on herättänyt armollisuutta elämää kohtaan. Kun mukana on kokemusasiantuntijoita, rutiininomaisuus ja porukalla spekulointi on vähentynyt.” Suomalaisesta käytännöstä poikkeavaa on myös se, että Italiassa johtajatkin osallistuvat koulutukseen. On mietittävä, kenellä on vastuu ja ketä tarkastellaan. Kurtti kertoo erityisesti Englannissa törmänneensä myös sellaisiin sisällöllisiin pohdintoihin, joita Suomessa on vähemmän. ”Jos koulutus alkaa yhdeksältä, silloin on ehkä kaksi neljästäkymmenestä paikalla
Kouluttajalle pakattiin vielä iso paketti evästä. ”Olen oppinut, että italialaisessa kulttuurissa olisi tosi moukkamaista kieltäytyä tästä ystävyydestä yhtä lailla kuin poskisuudelmista, tulivat ne sitten naisilta tai miehiltä. Suomessa on hiukan jörömpää.” Työnohjauspäivän lounas järjestettiin usein nyyttikestien periaatteella. l Avoin dialogi vientituotteena terapiakouluttajana ulkomailla 25 24 PeTe_012017_20170203_.indd 25 3.2.2017 16.20. ”Kaikesta voi selvitä.” Hän puhuu lämmöllä italialaisten koulutettavien ja yhteistyökumppaneiden vieraanvaraisuudesta. Kesteillä ihmiset jakoivat anteliaasti itse valmistamiaan ruokia. Ahonen kertoo kansainvälisen kouluttajakokemuksen tuoneen luottamusta dialogiseen työtapaan. ”Itselleni sellainen avoin ystävällinen suhtautuminen on ollut melkein terapiaa
Avainsanat: itsemurhayritys, lyhytinterventio, itsemurhien ehkäisy, kriisityö Marena Kukkonen psykiatrinen sairaanhoitaja, erityistason perheterapeutti, projektipäällikkö, Suomen Mielenterveysseura, SOS-kriisikeskus Jaana Lappalainen psykiatrinen sairaanhoitaja, projektikriisityöntekijä, Suomen Mielenterveysseura, Kriisikeskus Mobile Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Jannecke Lindqvist psykiatrinen sairaanhoitaja, erityistason psykoterapeutti, projektikriisityöntekijä, Suomen Mielenterveysseura, SOS-kriisikeskus Juha Metelinen mielenterveyshoitaja, vaativan erityistason perheterapeutti, psykoterapeutti projektikriisityöntekijä, Suomen Mielenterveysseura, Kuopion kriisikeskus Jukka Valkonen VTT, erityisasiantuntija, Suomen Mielenterveysseura 27 26 PeTe_012017_20170203_.indd 26 3.2.2017 16.20. Vuonna 2014 itsemurhia oli 789. LINITY-menetelmässä itsemurhaa yrittäneille suunnatun lyhyen intervention avulla autetaan ihmisiä tunnistamaan ajoissa itsetuhoista tilaa ennakoivia varoitusmerkkejä ja toimimaan tilanteessa turvallisesti. Menetelmän suomalaisessa versiossa on mukana myös perheinterventio. Väkilukuun suhteutettuna tämä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja puolitoista kertaa niin paljon kuin muissa EUmaissa. Sveitsiläisessä tutkimuksessa menetelmän on todettu vähentävän merkittävästi uuden itsemurhayrityksen riskiä. Aiempi itsemurhayritys on tärkein yksittäinen itsemurhariskiä lisäävä tekijä ja riski säilyy kohonneena useita vuosia. Tieliikenteessä Suomessa kuoli samana LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn TIIVISTELMÄ Suomen Mielenterveysseurassa toteutetaan vuosina 2013–2017 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama LINITY-hanke, jossa juurrutetaan Suomeen uusi itsemurhien ehkäisyyn kehitetty menetelmä. Perheterapia 1/17 Joka päivä kahdesta kolmeen ihmistä tekee itsemurhan Suomessa. Asiakkaita tuetaan kirjeitse kahden vuoden ajan
Usein itsemurhayritykseen johtaa monien riskitekijöiden esiintyminen samanaikaisesti (Wahlbeck & Wasserman, 2015). Mahdollisessa psykiatrisessa hoidossa keskitytään usein itsemurhayrityksen taustalla olevien psykiatristen sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Itsemurhaa yrittäneelle ja terveyspalveluiden piiriin hakeutuneelle suositellaan psykiatrista konsultaatiota ja jatkohoidon järjestämistä (Suokas & Suominen, 2002). Akuuttiosastoilla keskitytään yleensä itsemurhayrityksestä aiheutuneiden somaattisten vaurioiden hoitoon. Keskeisiä itsemurhan riskitekijöitä ovat edellä mainitun aiemman yrityksen lisäksi muun muassa masennus, päihdeongelma, varhaiset traumaattiset kokemukset, lähipiirissä tapahtuneet itsemurhat sekä kasautuneet kielteiset elämänmuutokset, kuten taloudelliset vaikeudet, työttömyys, parisuhdeongelmat ja ero tärkeästä ihmissuhteesta. Keskeinen keino vähentää itsemurhia on myös rajoittaa tekovälineiden saatavuutta (Dumon & Portzky, 2014). Aiemmin itsemurhaa yrittäneet ovat siten itsemurhien ehkäisyn kannalta erityisen tärkeä kohderyhmä. Noin kolme neljästä itsemurhan tehneestä on miehiä. On arvioitu, että aiempi itsemurhayritys lisää riskiä kuolla itsemurhaan seuraavan 12 kuukauden aikana 50–100 -kertaiseksi (Lönnqvist ym., 2014) muuhun väestöön verrattuna. Joitakin itsemurhien ehkäisytoimia onkin kohdennettu erityisesti miehille (ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on puolestaan arvioinut haastattelututkimusten perusteella, että vuosittain yksi sadasta suomalaisesta yrittää itsemurhaa (THL, 2016). Sen ymmärtäminen on ratkaisevaa, jotta itsetuhoista käyttäytymistä voisi tulevaisuudessa välttää (Michel & Gysin-Maillart, 2015, vii). Suosituksista huolimatta osa potilaista palaa edelleen ensihoidon jälkeen kotiinsa ilman muuta interventiota kuin somaattinen tarkistus tai hoito (Kulvik & Suominen, 2015). Läheiset ovat tärkeä voimavara myös itsemurhien ehkäisyn kannalta. esim. Itsemurhayrityksestä selvinneiden kokemuksen mukaan on yleistä, ettei itsetuhoisuudesta keskustella itsemurhayrityksen jälkeisessä hoidossa. Itsemurha voi siirtyä ylisukupolvisesti ratkaisumalliksi vaikeaan elämäntilanteeseen varsinkin silloin, kun siitä ei ole ollut mahdollista puhua. LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn vuonna 229 ihmistä. Sveitsissä kehitetyn, itsemurhaa yrittäneille suunnatun ASSIP-menetelmän (Attempted Suicide Short Intervention Program), lähtökohtana on itsemurhayrityksen käsittely toimintana, jota ihminen voi jatkossa muuttaa (Michel & Gysin-Maillart, 2015). Eri arvioiden mukaan itsemurhayritysten määrä voi siten olla 10 000 tai jopa 50 000 vuosittain. ”Itsemurhaa yrittäneen näkökulmasta itsemurhayritys itsessään ei ole sairaus, vaan tavoitteellista toimintaa. Sen ymmärtäminen on ratkaisevaa, jotta itsetuhoista käyttäytymistä voisi tulevaisuudessa välttää.” Itsemurhia pyritään ehkäisemään vähentämällä erilaisten riskitekijöiden vaikutuksia (Suominen & Valtonen, 2013). Itsemurhalla ja sen yrityksellä on aina heijastusvaikutuksia myös muihin ihmisiin. Tässä artikkelissa kuvataan ASSIP-menetelmän 27 26 PeTe_012017_20170203_.indd 27 3.2.2017 16.20. Uuden itsemurhayrityksen riski säilyy suurentuneena vuosikymmenien ajan (Kulvik & Suominen, 2015). Itsemurhayritysten todellisen määrän arvioiminen on vaikeaa, koska vain osa yrityksistä johtaa hoitokontaktiin ja kirjaamiskäytännöt vaihtelevat terveydenhuollon toimipisteissä. Hankkeessa onkin menetelmän osaksi kehitetty myös perheinterventio. Masennuksen tai muun psykiatrisen häiriön hyvä hoito vähentää itsemurhakuolleisuutta (Lönnqvist ym., 2014; Kulvik & Suominen, 2015), mutta itsemurhaa yrittäneen näkökulmasta itsemurhayritys itsessään ei ole sairaus, vaan tavoitteellista toimintaa. Aiempi itsemurhayritys on merkittävin yksittäinen itsemurhaa ennustava tekijä. Lähipiirissä aikaisemmin tapahtunut itsemurha lisää itsemurhariskiä. WHO:n arvion mukaan jokaista aikuisen tekemää itsemurhaa kohden tapahtuu yli 20 itsemurhayritystä (WHO, 2015). Suicide Prevention Resource Center)
LINITY-hankkeen (Lyhyt INterventio ITsemurhaa Yrittäneille) rahoittaa Raha-automaattiyhdistys vuosina 2013– 2017. Työskentelyssä korostetaan yhdessä toimimista ja asiakkaan omaa toimijuutta. Itsemurhien ehkäisyn näkökulmasta on olennaista, että itsetuhoisen tilan kesto on rajallinen ja siitä on mahdollista päästä pois myös tilan aktivoiduttua. Poikkeustilassa dissosiatiiviset oireet ovat tyypillisiä. ASSIP-työskentelyssä hyödynnetään kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä opitun käyttäytymisen muuttamiseksi. Toiminnan teorian näkökulmasta itsemurhayritys nähdään toimintana, jossa ihmiselle tärkeät tavoitteet ovat uhattuna ja itsemurha nähdään keinona päästä pois tilanteesta. ASSIP-menetelmä laski riskiä yrittää itsemurhaa uudelleen noin 80 prosentilla. Kolmas oivallus syntyi tämän tarinan kautta. Oppimisteoreettisen ymmärryksen mukaisesti itsetuhoisuus nähdään opittuna, haitallisiin ajattelumalleihin perustuvana käyttäytymisenä. Itsemurhayritysten ymmärtämisessä merkittävä havainto on ollut, että itsemurhaa yrittäneet ihmiset kertovat lähes aina olleensa itsemurhakriisin aikaan eräänlaisessa poikkeustilassa, jossa he eivät ole pystyneet ajattelemaan rationaalisesti. Siltä varalta, että itsetuhoinen toimintamalli ottaa vallan, on itsemurhaa aiemmin yrittäneillä oltava helposti saatavilla konkreettisia toimintaohjeita, joiden avulla itsetuhoisesta tilasta pääsee pois ennen kuin tilanne etenee itsemurhayritykseksi (Michel & Gysin-Maillart, 2015). Ihminen voi kokea olevansa tilanteen ulkopuolella ja turta, eikä hän tunne esimerkiksi kipua tai pelkoa. MENETELMÄN TAUSTA Alkuperäinen ASSIP-menetelmä kehitettiin Bernin yliopistossa Sveitsissä 2000-luvun alussa. Kukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 28 PeTe_012017_20170203_.indd 28 3.2.2017 16.20. Perheterapia 1/17 pohjalta suomalaisiin oloihin sovellettua LINITYmenetelmää, siinä käytettäviä työtapoja ja hankkeen aikana saatuja kokemuksia. Ihmisen kertoma tarina päätymisestään yrittämään itsemurhaa auttaa ymmärtämään toimintaa ja sitä ohjaavia tavoitteita (Michel & Gysin-Maillart, 2015). Tässä tilassa itsemurhayritys etenee ikään kuin automaattiohjauksella. Se voi aktivoitua nopeasti ja usein kuin tyhjästä. Suomen Mielenterveysseura aloitti ASSIPmallin mukaisen työskentelyn Helsingissä SOSkriisikeskuksessa vuonna 2013. Interventioon osallistuneessa ryhmässä (n=60) oli kahden vuoden seurannan aikana viisi uutta itsemurhayritystä, kun tavanomaista hoitoa saaneessa kontrolliryhmässä yrityksiä oli 41 (n=60). Osoittautui, että narratiivinen tapa haastatella itsemurhaa yrittänyttä vahvisti terapeuttista suhdetta, mikä nähtiin tärkeäksi asiakkaan motivaation ja sitoutumisen kannalta. Toinen merkittävä idea ASSIP-menetelmän taustalla oli, että ihmisen kertoma tarina siitä, mikä sai hänet yrittämään itsemurhaa, auttaa ymmärtämään hänen toimintaansa. Itsetuhoinen tila toimii yleensä päällä/pois -periaatteen mukaan. Kerran aktivoiduttuaan se jää kuitenkin ihmisen mieleen potentiaalisena toimintamallina, joka voi laueta uudelleen vastaavassa tärkeitä elämäntavoitteita uhkaavassa tilanteessa. Myös sairaalapäivien määrä oli vähäisempi interventioon osallistuneilla (Gysin-Maillard ym., 2016). Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää auttaa itsemurhaa yrittäneitä tunnistamaan ajoissa itsetuhoista tilaa ennakoivia merkkejä ja välttämään siten dissosiatiivisen tilan aktivoituminen. Keskeisiä lähtökohtia kehittämistyössä oli ajatus, että vaikka itsemurhan taustalta voidaan useimmiten tunnistaa jokin psykiatrinen sairaus, varsinaisessa itsemurhayrityksessä on kyse kuitenkin toiminnasta ja tätä toimintaa on mahdollista ymmärtää selvittämällä, mihin tavoitteeseen toiminnalla pyritään. Kiintymyssuhdeteorian mukaisesti asiakkaan turvalliseksi kokema ja tärkeänä pitämä terapeuttinen suhde edustaa asiakkaalle myönteistä ihmissuhdetta, johon hän voi kiinnittyä myös vaikeissa tilanteissa. Bernissä selvitettiin ASSIP-menetelmän vaikuttavuutta tutkimuksessa, johon osallistui yhteensä 120 itsemurhaa yrittänyttä ihmistä. (Michel & Gysin-Maillart 2015.) ASSIP-menetelmällä on vahva teoreettinen perusta. Neurobiologiset havainnot ovat vahvistaneet käsitystä itsetuhoisen tilan poikkeavuudesta suhteessa normaaliin aivotoimintaan (Michel & Gysin-Maillart, 2015). Ihminen voi osittain tiedostaa itsetuhoisen tilan kehittymisen tai se voi tapahtua tiedostamattomasti
Tässä tilassa itsemurhayritys etenee ikään kuin automaattiohjauksella. 28 PeTe_012017_20170203_.indd 29 3.2.2017 16.25. Ihmiset kertovat lähes aina olleensa itsemurhakriisin aikaan eräänlaisessa poikkeustilassa, jossa he eivät ole pystyneet ajattelemaan rationaalisesti
Interventio on manualisoitu ja istunnot toteutuvat pääosin strukturoidusti. Ilmapiiristä luodaan mahdollisimman kiireetön ja turvallinen. Videotyöskentelyssä asiakas ja työntekijä katsovat yhdessä asiakkaan kertomaa tarinaa. Vuonna 2014 LINITY otettiin käyttöön Seinäjoen Kriisikeskus Mobilessa ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Tapaamisten jälkeen yhteyttä pidetään kirjeitse. Toimintamalli koostuu yksilöllisistä tapaamisista työntekijän kansa. Hankkeen aikana on tarkoitus juurruttaa menetelmä Suomeen osaksi kolmannen sektorin tarjoamaan matalan kynnyksen järjestölähtöistä kriisityötä ja levittää mallia myös julkiselle sektorille. Tavoitteena on myös itsemurhiin liittyvän häpeän ja syyllisyyden vähentäminen lisäämällä asiallista tietoa ja keskustelua aiheesta. Käypä hoito -suositukset). Hankkeessa tarjotaan LINITY-mallin mukaista tukea itsemurhaa yrittäneille, koulutetaan järjestöjen ja julkisen sektorin työntekijöitä menetelmän käyttöön ja tehdään itsemurhien ehkäisytyötä tukevaa viestintää. Monet heistä eivät ymmärrä niitä itsekään. Asiakkaan tekoa ja kokemuksia ei arvioida, analysoida eikä selitetä. Työskentely ei siten korvaa esimerkiksi psykiatrista hoitoa, eikä sen avulla voi sivuuttaa itsemurhayrityksen käsittelyä somaattisen hoidon yhteydessä. Tapaamisia on alkuperäisessä mallissa kolme tai neljä. MENETELMÄKUVAUS LINITY on nimensä mukaisesti lyhytinterventio, jonka avulla kehitetään itsemurhaa yrittäneen selviytymiskeinoja ja -strategioita itsetuhoisen käyttäytymisen ja itsemurhayritysten ehkäisemiseksi. Vuonna 2015 menetelmä levisi Kuopioon osaksi paikallisen Kriisikeskuksen toimintaa. Joskus asiakas jättää tulematta istuntoon, peruu tapaamisen tai muuttaa toistuvasti tapaamisen ajankohtaa. Syksyllä 2016 käynnistyi menetelmän vaikuttavuutta selvittävä ryhmävertailututkimus Helsingin yliopiston, Helsingin kaupungin ja Suomen Mielenterveysseuran välisenä yhteistyönä. Esimerkiksi masennuksen ja epävakaan persoonallisuushäiriön hyvä hoito pienentää jo itsessään uuden itsemurhayrityksen riskiä (ks. Asiakasta ei keskeytetä kesken tarinaa. Perheterapia 1/17 ”ASSIP-menetelmä laski riskiä yrittää itsemurhaa uudelleen noin 80 prosentilla.” Hankkeen päätavoitteena on itsemurhien ja itsemurhayritysten vähentäminen itsemurhaa yrittäneiden jälkihoitoa kehittämällä, julkisen sektorin ja järjestön välisen yhteistyön avulla. Asiakasohjaus LINITY-menetelmä on kehitetty täydentämään itsemurhaa yrittäneiden ihmisten muuta hoitoa. Käsikirjan suomennos (Gysin-Maillart & Michel, 2013) perustuu alkuperäiseen saksankieliseen manuaaliin. Suomessa on kokeiltu myös mallia, johon on lisätty vielä viides tapaaminen, johon myös itsemurhaa yrittäneen läheiset ovat voineet osallistua. Tällöin ihmiset eivät usein myöskään osaa tai pysty ottamaan itsemurhayritystä puheeksi läheistensä tai terveyKukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 30 PeTe_012017_20170203_.indd 30 3.2.2017 16.20. Istunnoissa saattaa purkautua vahvoja tunteita, kuten esimerkiksi pelkoa, häpeää tai surua. Tällainen käyttäytyminen voi liittyä itsemurhan käsittelyn laukaisemiin tunteisiin ja niihin on syytä suhtautua ymmärtävästi. Monet itsemurhaa yrittäneet ihmiset häpeävät tekoaan jälkeenpäin ja kokevat, ettei kukaan ymmärrä heitä tai heidän motiivejaan. Asiakas osoittaa itse, milloin tarina päätyy. LINITY:ssä asiakkaan ja työntekijän välisen hyvän yhteistyösuhteen muodostumiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Asiakas nähdään oman tarinansa asiantuntijana ja työntekijän tehtävänä on pyrkiä ymmärtämään mitä on tapahtunut. Keskeinen osa työskentelyä on asiakkaan kertoma tarina siitä, miten hän päätyi itsemurhayritykseen. Terapeutti ja asiakas istuvat tällöin vierekkäin, mikä vahvistaa yhdessä toimimisen tunnetta. Asiakkaaseen tulisi tällöin olla aktiivisesti yhteydessä ja keskustella hänen kanssaan työskentelyn herättämistä tunteista sekä tarjota hänelle mahdollisuutta jatkaa työskentelyä. (Gysin-Maillart & Michel 2013.) Asiakkaat kokevat itsemurhayrityksen läpikäymisen yksilöllisesti
30 PeTe_012017_20170203_.indd 31 3.2.2017 16.25. Keskeinen osa työskentelyä on asiakkaan kertoma tarina siitä, miten hän päätyi itsemurhayritykseen. Videotyöskentelyssä asiakas ja työntekijä katsovat yhdessä asiakkaan kertomaa tarinaa
Tapola, 2016). Tämä osaltaan voi vahvistaa häpeän, syyllisyyden ja kieltämisen tunteita ja lisätä uuden itsemurhayrityksen riskiä. Hän voi myös vakuuttaa, että itsemurhayritys oli yksittäinen teko, johon hän ei päädy enää uudestaan. Hyväksyvä, arvostelematon ja ymmärtävä suhtautuminen mahdollistaa avun vastaanottamisen ja luo perustan jatkohoidolle. Haasteena on, että itsemurhayritysten puheeksi ottaminen esimerkiksi päivystystilanteissa ei toteudu systemaattisesti. Osaltaan kyse on riittävistä resursseista, jotta kiireisessä ensihoidossa ja päivystystoiminnassa pystytään ottamaan itsemurhayritys puheeksi. Tiedostamattomat vastatunteet itsemurhaa yrittänyttä kohtaan saattavat johtaa välttelevään suhtautumiseen, jolloin itsemurhayritystä ei oteta puheeksi, tai ne voivat pahimmillaan kääntyä kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi suhtautumiseksi kyseistä ihmistä kohtaan. Myös istuntojen määrä voi vaihdella asiakaskohtaisesti. Istuntojen toteutus LINITY-intervention istunnot ovat pääosin strukturoituja ja prosessi etenee suunnitelmallisesti. Perheterapia 1/17 denhuollon työntekijöiden kanssa. Pöytää tai muita tavaroita ei suositella sijoitettavakKukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 33 32 PeTe_012017_20170203_.indd 32 3.2.2017 16.20. ”Monet itsemurhaa yrittäneet ihmiset häpeävät tekoaan jälkeenpäin ja kokevat, ettei kukaan ymmärrä heitä tai heidän motiivejaan. Päivystystilanteessa saatetaan kirjoittaa lähete psykiatriseen hoitoon, mikä ei aina kuitenkaan johda hoitokontaktiin. Ratkaisevassa roolissa asiakasohjauksessa ovat päivystysten, ensihoidon ja psykiatrian työntekijät, jotka kohtaavat työssään säännöllisesti itsemurhaa yrittäneitä. Itsemurhayritys herättää usein myös työntekijöissä voimakkaita tunteita (esim. Yleensä asiakkaista ei ole käytettävissä taustatietoja tietosuojasäädösten vuoksi. Itsemurhayrityksestä selviytynyttä saatetaan myös vain kehottaa ottamaan yhteyttä oman alueensa terveysasemaan. Työntekijöiden onkin hyvä olla tietoisia omista reaktioistaan itsemurhaa yrittäneitä kohtaan, jotta nämä eivät häiritsisi hoidon toteutumista. Monet heistä eivät ymmärrä niitä itsekään.” Asiakkaat ohjautuvat LINITY-hankkeeseen pääosin julkisen sektorin kautta. Tällöin ei myöskään todennäköisesti ohjata ihmistä LINITY-interventioon tai muun psykososiaalisen tuen piiriin. Tapaamispaikka järjestetään rauhalliseksi ja turvallisuutta vahvistavaksi. Osa asiakkaista löytää palvelun itse internetin, esitteiden tai lehtiartikkelien välityksellä. Tämä on väistämätöntä ja ymmärrettävää. Menetelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti käsikirjassa, joka on käännetty myös suomeksi (GysinMaillart & Michel 2013). Itsemurhaa yrittäneiden jatkohoidon toteutumisessa on siis kokemusten mukaan kehitettävää. Somaattisen hoidon jälkeen itsemurhaa yrittänyt tyypillisesti kotiutetaan ja mahdollisesti konsultoidaan päivystävää psykiatria. Työskentely etenee käsikirjan mukaisesti, mutta työntekijä sopeuttaa omaa toimintaansa asiakkaan tarpeisiin hyvän yhteistyösuhteen rakentamiseksi. Toisaalta työskentely voidaan aloittaa tällöin ilman ennakko-oletuksia asiakkaasta. Tällöin itsemurhaa yrittänyt ihminen saattaa pyrkiä kieltämään tapahtuneen esimerkiksi nimeämällä sen vahingoksi tai onnettomuudeksi. Tilaan tulee mahtua videokamera jalustoineen ja kaksi tuolia. Avun hakemista vaikeuttaa osaltaan itsemurhakriisiin liittyvä psykologisten puolustusmekanismien nopea aktivoituminen itsemurhayrityksen jälkeen. Itsemurhaa yrittäneiden ohjaaminen tarpeen mukaiseen jatkohoitoon edellyttää myös sitä, että päivystysyksiköt ja muut akuuttihoidosta vastaavat toimijat ovat tietoisia jatkohoitomahdollisuuksista ja niiden merkityksestä itsemurhien ehkäisyssä. Mahdollisuudesta täydentää psykiatrista hoitoa LINITY-intervention avulla onkin informoitu myös psykiatrian poliklinikoita ja muita psykiatrisia yksiköitä. Itsemurhayritykset tapahtuvat tyypillisesti päihtyneenä, jolloin voi jäädä epäselväksi, kuuluuko itsemurhaa yrittänyt päihdehoidon vai psykiatrisen hoidon piiriin
Tyypillisesti ihmiset aloittavat aikaisemmasta elämänkriisistä, elämäntilanteesta tai hetkestä, jolloin henkinen kipu kävi sietämättömäksi. Asiakkaat saattavat aluksi epäröidä, jos he ovat tottuneet kliiniseen haastatteluun. Terapeutti ja asiakas käyvät yhdessä läpi kertomuksen ja itsemurhayritystä edeltäneitä tapahtumia, ajatuksia ja tunteita. Tähän menee yleensä puolesta tunnista kahteen tuntiin. Ennen kolmatta istuntoa terapeutti kirjoittaa kirjallisen tiivistelmän asiakkaan kertomasta tarinasta. Ensimmäinen istunto muodostuu narratiivisesta haastattelusta. Toisen tapaamisen päätteeksi asiakkaalle annetaan psykoedukatiivista materiaalia kotitehtäväksi. Tavoitteena on, että asiakas oppii tunnistamaan varoitusmerkit, joita hänellä esiintyy enLINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn 33 32 PeTe_012017_20170203_.indd 33 3.2.2017 16.20. Mikäli katsotaan tarpeelliseksi järjestää tapaaminen, johon myös läheiset osallistuvat, se järjestetään yleensä suhteellisen pian neljännen tapaamisen jälkeen. Teksti sisältää tietoa itsemurhakriisistä ja tekee sen teoreettisesti ja tieteellisesti ymmärrettäväksi. Terapeutti aloittaa istunnon lauseella: ”Haluaisin kuulla tarinasi ja kuinka päädyit yrittämään itsemurhaa”. Tiivistelmän läpikäymisen jälkeen tehdään asiakkaan kanssa henkilökohtainen turvasuunnitelma, johon kirjataan pitkäaikaiset toimintastrategiat ja tavoitteet, yksilölliset varoitusmerkit sekä akuuttiin itsemurhakriisiin liittyvät toimintastrategiat. Työntekijän kannattaa kuitenkin malttaa aluksi olla tekemättä kysymyksiä. Jos tallenne on pitkä, työntekijä voi ehdottaa toiston tai epäolennaisten kohtien yli hyppäämistä. Ensimmäiselle tapaamiselle varataan kaksi tuntia ja aikaa käytetään niin paljon, kuin asiakas tarvitsee tarinansa kertomiseen. ”Oikeaa” kohtaa aloittaa tarina ei ole. Tilajärjestelyillä vahvistetaan osaltaan hyvän terapeuttisen yhteistyösuhteen rakentumista, korostetaan tasavertaisuutta ja osoitetaan, että työskentelyllä on yhteinen tavoite. Tarinan päätyttyä asiakasta kiitetään tarinansa kertomisesta, millä osoitetaan arvostusta asiakasta kohtaan. Tiivistelmä kirjoitetaan minä-muodossa. Neljäs istunto on valinnainen seurantatapaaminen ja se voidaan järjestää muutaman viikon päähän edellisestä. Seuraavat kaksi tapaamista varataan noin viikon välein ensimmäisestä tapaamisesta. Toisen ja kolmannen tapaamisen välillä kirjoitetaan asiakkaan kertoma elämäntarina kirjalliseksi tiivistelmäksi minä-muodossa. Asiakas kuitenkin päättää, mikä on tarinan kannalta olennaista. Tarvittaessa lisäkysymyksillä voidaan auttaa asiakasta alkuun, esimerkiksi: ”Kerrotko, kuinka se päivä, jolloin yritit itsemurhaa, lähti liikkeelle”. Tarina päättyy, kun asiakas osoittaa lopettaneensa kertomisen. si asiakkaan ja työntekijän väliin. Lisäkysymykset voidaan esittää myös seuraavassa tapaamisessa. Tässä yhteydessä asiakkaan on myös mahdollista tehdä tarinansa tiivistelmään korjauksia ja täydennyksiä. Näihin tapaamisiin on syytä varata aikaa vähintään tunti. Tämän jälkeen asiakas kertoo tarinansa videokameralle terapeutin keskeyttämättä sitä. Se käydään asiakkaan kanssa läpi etsien a) varoitusmerkkejä, jotka saattavat ennakoida itsemurhakriisiä, b) turvallisia toimintastrategioita akuuttia itsemurhakriisiä varten ja c) pidempiaikaisia aiheita ja kysymyksiä, joiden vuoksi asiakkaan voisi olla syytä hakeutua jatkossa esimerkiksi pidempään psykoterapiaan. Tämän jälkeen asiakas kertoo tarinansa videokameralle terapeutin keskeyttämättä sitä.” Toisessa istunnossa katsotaan edellisellä kerralla tehty videotallenne asiakkaan tarinasta. ”Terapeutti aloittaa istunnon lauseella: ”Haluaisin kuulla tarinasi ja kuinka päädyit yrittämään itsemurhaa”. Istumasuunnan on hyvä olla yhtenevä ja työskenneltäessä kameran tai videokuvan kanssa katse samaan suuntaan kohdistettuna. Kuvatallenteen avulla on tarkoitus tunnistaa niitä elämän osa-alueita, jotka liittyivät itsemurhayritykseen sekä ymmärtää itsemurhayritykseen altistavia yksilöllisiä tekijöitä. Tämän jälkeen voidaan tehdä tarvittaessa avoimia lisäkysymyksiä, kuten: ”Kertoisitko tarkemmin…” ja niin edelleen
Itsemurhayrityksen käsittely läheisten kanssa on koettu tarpeelliseksi […] koska usein itsemurhaa yrittäneen tai läheisten on vaikea ottaa itsemurhayritystä puheeksi syyllisyyden, häpeän tai pelon vuoksi. 35 PeTe_012017_20170203_.indd 34 3.2.2017 16.23
Itsemurhayrityksen käsittely läheisten kanssa on koettu tarpeelliseksi kriisiytyneen tilanteen purkamiseksi ja lisätraumatisoitumisen estämiseksi, koska usein itsemurhaa yrittäneen tai läheisten on vaikea ottaa itsemurhayritystä puheeksi syyllisyyden, häpeän tai pelon vuoksi. LINITY-hankkeessa ei kuitenkaan ole katsottu tarpeelliseksi aktivoida itsetuhoista tilaa videotallenteen avulla, vaan toimintastrategiaa on suunniteltu keskustellen. Eri asiakkaat hyötyvät menetelmän eri osioista. Alkuperäisestä mallista poiketen on kokeiltu vielä valinnaista viidettä tapaamista, jossa ovat olleet mukana myös asiakkaan läheiset (kuten puoliso, vanhemmat, aikuiset tai murrosikäiset lapset, ystävät). Työskentelyn keskeiset elementit LINITY-mallin keskeiset metodit ovat tiivistetysti jo edellä kuvatut narratiivinen haastattelu, videointi, tiivistelmä tarinasta, psykoedukaatio, varomerkkien tunnistaminen, turvakortti ja kirjeseuranta. Ensimmäisen vuoden aikana kirjeitä lähetetään joka kolmas kuukausi ja toisen vuoden ajan joka kuudes kuukausi. Osa hyötyy tarinan kertomisesta ja elämäntarinansa läpikäymisestä, toiset taas videoinnin katsomisesta ja oman tarinansa ulkopuolelle asettumisesta. Jotkut kertovat psykoedukatiivisen tiedon lisänneen ymmärrystä omasta käyttäytymisestä ja osa hyötyy eniten konkreettisesta turvasuunnitelmasta, jonka avulla voi jatkossa tunnistaa vaarallisen tilanteen kehittymisen ja toimia itseään suojelevalla tavalla. Kirjeet ovat pääosin vakiomuotoisia, mutta niihin voidaan lisätä myös joitakin yksilöllisiä viestejä. Osa asiakkaista on pystynyt vasta perhetapaamisessa puhumaan läheistensä kanssa itse35 PeTe_012017_20170203_.indd 35 3.2.2017 16.20. Kirjeiden tarkoituksena on ylläpitää terapeuttista suhdetta asiakkaan ja työntekijän välillä myös seuranta-aikana ja tarjota asiakkaalle mahdollisuus olla yhteydessä työntekijään matalalla kynnyksellä. Tällöin asiakkaan kanssa sovitaan uusi tapaaminen ja työskentelyä jatketaan tarpeen mukaisesti. Tämän usein viimeiseksi jäävän istunnon aikana selvitetään myös jatkohoidon tarve ja ohjataan asiakas tarvittaessa sen piiriin. Kun asiakas palauttaa mieleensä ja eläytyy itsemurhayritykseen johtaneeseen tilanteeseen, hän altistuu uudelleen itsemurhayritystä ennakoineelle poikkeustilanteelle. Yhdessä käydään läpi myös turvasuunnitelmaa itsemurhayritysten välttämiseksi tulevaisuudessa. Turvasuunnitelman läpikäyminen läheisten kanssa lisää läheisten kyvykkyyttä toimia tarkoituksenmukaisesti kriisitilanteissa. Joskus kirje on saanut asiakkaan ottamaan yhteyttä havahduttuaan itsetuhoisten ajatusten aktivoitumiseen tai sen vuoksi, että itsemurhayritys on uusiutunut. Osa asiakkaista kuitenkin vastaa kirjeisiin ja kertoo sen hetkisiä kuulumisiaan, käy läpi toipumisprosessiaan ja joskus myös kiittää saamastaan avusta. Alkuperäisessä mallissa neljännen istunnon aikana toteutetaan altistusharjoitus siten, että asiakas katsoo uudelleen ensimmäisen istunnon aikana videoidun tarinansa. Turvasuunnitelmaan on kirjattu myös hätänumerot ja tukihenkilöiden yhteystiedot. Neljännen istunnon tavoitteena on käydä läpi aikaisemmilla istunnoilla käsiteltyjä asioita ja suunniteltuja toimintastrategioita. Kirjeet eivät velvoita asiakasta vastaamaan niihin. Istunnon päätteeksi terapeutti muistuttaa olevansa asiakkaan käytettävissä seuraavan kahden vuoden ajan sekä kertoo yhteydenpidon jatkumisesta kirjeiden välityksellä. Tämän istunnon aikana on mahdollista käydä läpi terapeutin tuella itsemurhayritystä, siihen liittyviä olosuhteita ja riskitekijöitä sekä itsemurhayrityksen vaikutuksia läheisiin. Tavoitteena on myös tunnistaa, missä kohtaa aikaisempaa itsemurhakriisiä asiakas olisi voinut turvautua turvasuunnitelmaan niin, että se olisi auttanut laukaisemaan tilanteen turvallisesti. Menetelmään lisätty perheinterventio tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää läheisiä uusien itsemurhayritysten välttämisessä. Yhteydenpito kirjeitse Asiakkaalle lähetetään strukturoituja kirjeitä säännöllisesti seuraavien kahden vuoden ajan. Valmis toimintastrategia auttaa pois vaarallisesta itsetuhoisesta tilanteesta, jossa rationaalinen toiminta ei muutoin ole enää mahdollista. LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn nen itsemurhakriisiä siten, että hän pystyy jatkossa puuttumaan tilanteeseen ajoissa
Tässä luvussa eivät tietenkään ole mukana muilla tavoin itsemurhaa yrittäneet. Vastaanotto on ollut positiivista ja innostunutta. Tuolloin vastaanotolle ohjautui Helsingissä 8–14 uutta asiakasta kuukaudessa. LINITY järjestölähtöisenä kriisityön menetelmänä Helsingin SOSkriisikeskuksessa LINITY-hankkeen asiakastyö käynnistyi 2013 Helsingin kaupungin ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen myötä. Henkilöstö kokee yhteistyön ja tarjotun kriisiavun itsemurhaa yrittäneille tarpeellisena, koska he kohtaavat näitä potilaita päivystyksissä päivittäin ja poliklinikoilla viikoittain. Asiakasmäärän hidas kasvu hankkeen alkuvaiheessa selittyy osaltaan sillä, että viestintä tavoitti oikeat työntekijät väistämättä pienellä Kukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 37 36 PeTe_012017_20170203_.indd 36 3.2.2017 16.20. Mallia on toteutettu eri paikkakunnilla erilaisin järjestelyin, mikä tarjoaa myös mahdollisuuden arvioida menetelmän toimivuutta erilaisissa järjestön ja julkisen sektorin yhteistyöasetelmissa. Vastaanotosta informoitiin yhteistyökumppaneita aktiivisesti esittelemällä menetelmää päivystyksissä, poliklinikoilla sekä muissa julkisen sektorin toimipisteissä. Lokakuun 2016 loppuun mennessä LINITY-työskentelyyn on osallistunut yhteensä 470 itsemurhaa yrittänyttä ihmistä. Vaikka osa heistä joutui hoitoon päihteiden yliannostuksista, oli suurin osa lääkeyliannostuksia. Tiedostetuista tarpeista huolimatta asiakkaita ohjautui menetelmän piiriin alussa vähemmän kuin oli ennakoitu. Potilaiden ohjaaminen vastaanotolle tehtiin mahdollisimman helpoksi jakamalla esitäytettyjä yhteystietolomakkeita yksiköihin. Tarve on ilmeinen myös itsemurhayritysten yleisyyden vuoksi. Havahtuminen siihen, miten itsemurhayritys on vaikuttanut muihin perheenjäseniin, saattaa olla merkittävä syy muuttaa omaa toimintaa. Yhteistyölle saatiin hallinnollisten, lääketieteellisten ja sairaanhoidosta vastaavien viranomaisten hyväksyntä. Seinäjoella lisäksi 16 potilasta on käynyt läpi LINITY-intervention akuuttipsykiatrian poliklinikalla. Keväällä 2016 hankkeen asiakasmäärät Helsingissä olivat kuitenkin jo sillä tasolla, että kaikki asiakastyöhön varatut resurssit olivat täysimääräisesti käytössä. LINITY-menetelmän käyttöönoton keskeinen haaste Helsingissä oli asiakasohjauksen käynnistäminen. Näistä 384 on tavattu Helsingin, 38 Seinäjoen ja 48 Kuopion kriisikeskuksissa. Hoitohenkilökunnan kokemusten mukaan moni itsemurhaa yrittänyt jää kokonaan ilman keskusteluapua ensihoidon ja somaattisen hoidon jälkeen. Tietoa levitettiin vierailuilla, sähköpostitse ja jakamalla esitteitä. Perheterapia 1/17 murhayrityksestään. Yhteistyötahot sitoutuivat tuolloin ohjaamaan itsemurhaa yrittäneitä asiakkaita SOS-kriisikeskuksen LINITY-vastaanotolle. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen tilastojen mukaan pelkästään intoksikaation vuoksi päivystykseen vietyjä potilaita oli vuonna 2014 noin 3500. Seuraavaksi kuvataan eri paikkakunnilla kertyneitä kokemuksia menetelmän käyttöönotosta. ”Lokakuun 2016 loppuun mennessä LINITY-työskentelyyn on osallistunut yhteensä 470 itsemurhaa yrittänyttä ihmistä.” Toimintaan osallistuneiden lukumäärä on murto-osa kyseisillä alueilla tänä aikana itsemurhaa yrittäneistä, mutta määrä antaa kuitenkin jo mahdollisuuden arvioida työskentelytavasta kertyneitä kokemuksia. Tietoa menetelmän vaikuttavuudesta tullaan saamaan syksyllä 2016 käynnistyneessä ryhmävertailututkimuksessa. KOKEMUKSIA LINITYMENETELMÄSTÄ SUOMESSA LINITY-malli on ollut käytössä Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksessa Helsingissä noin kolme vuotta ja hieman lyhemmän ajan Seinäjoella ja Kuopiossa
Yksi työntekijä palkattiin projektiin osa-aikaiseksi kriisityöntekijäksi istuttamaan LINITY-mallia Kriisikeskus Mobileen. Menetelmäkoulutuksen jälkeen työskentely alkoi tehokkaasti. ”Keskeinen kokemus psykiatrian poliklinikoilla on ollut, että LINITY-intervention läpikäyneiden potilaiden psykiatriset hoitojaksot ovat lyhentyneet.” LINITY-hankkeen kokemukset kertovat kuitenkin myös siitä, että itsemurhaa yrittäneiden hoidossa on edelleen kehitettävää. Itsemurhayritysten seurauksia hoidetaan käytännössä ensimmäisenä päivystysyksiköissä. Psykiatrisessa hoidossa on tällöin ollut mahdollista keskittyä psykiatristen sairauksien hoitoon. Osa menetelmän käyttöönoton yhteydessä ilmenneistä haasteista voi olla yhteydessä toimintakulttuurien eroihin. SOS-kriisikeskuksen LINITY-vastaanotto on saattanut herättää joissakin tahoissa ennakkoluuloja, koska julkisen sektorin ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä on toistaiseksi vähän kokemuksia. ”SOS-kriisikeskuksen LINITY-vastaanotto on saattanut herättää joissakin tahoissa ennakkoluuloja, koska julkisen sektorin ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä on toistaiseksi vähän kokemuksia.” Seinäjoen LINITY-malli kriisikeskuksen ja erikoissairaanhoidon leikkauspinnassa Syksyllä 2014 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Suomen Mielenterveysseura solmivat yhteistyösopimuksen LINITY-mallin tuomiseksi Seinäjoelle, Kriisikeskus Mobileen. Näin hän saattoi ohjata asiakkaita erikoissairaanhoidosta kriisikeskukseen. Siksi pelkkä tiedotus menetelmän olemassaolosta ei riitä, vaan tarvitaan myös koulutusta ja keskustelua asenteiden ja käytäntöjen muuttamiseksi. Loppuajan hän jatkoi työskentelyään Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin puolella, akuuttipsykiatrian poliklinikalla. Joskus se, että itsemurhaa yrittäneitä ei ohjata LINITY-interventioon, vaikuttaisi olevan yhteydessä työntekijöiden asenteisiin. Keskeinen kokemus psykiatrian poliklinikoilla on ollut, että LINITY-intervention läpikäyneiden potilaiden psykiatriset hoitojaksot ovat lyhentyneet. Tavoite oli tuoda LINITY-malli osaksi kriisikeskuksen omaa toimintaa, jolloin sitä voisivat hyödyntää ne asiakkaat, jotka syystä tai toisesta kaipaavat matalan kynnyksen apua ja tukea. LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn viiveellä ja yhteistyökäytäntöjen luominen ja vakiintuminen veivät aikaa. Tähän on osaltaan voinut vaikuttaa Mobilen pieni koko ja se, että kriisikeskusta ei vie37 36 PeTe_012017_20170203_.indd 37 3.2.2017 16.20. Kriisikeskuksen jo olemassa olevia ammatillisia yhteistyötahoja informoitiin LINITY-mallista ja kannustettiin lähettämään itsemurhaa yrittäneitä asiakkaita kriisikeskukseen. Huolimatta lukuisista infotilaisuuksista ja mielenkiinnosta palvelua kohtaan LINITY-menetelmän käyttö kriisikeskuksessa on jäänyt pienimuotoiseksi. Mahdollinen jatkohoito voi myös rajoittua yksittäiseen psykiatriseen konsultaatioon, minkä osa itsemurhaa yrittäneistä on kokenut riittämättömäksi. Palaute yhteistyöstä on ollut hyvin myönteistä niissä toimipisteissä, joista itsemurhaa yrittäneitä ohjattiin säännöllisesti LINITY-vastaanotolle. Kokemusten mukaan hoito voi keskittyä niin vahvasti somaattisten vaurioiden hoitoon, että itsemurhayritystä ei oteta puheeksi eikä itsemurhaa yrittänyttä ohjata psykososiaalisen tuen piiriin. Itsemurhayrityksen herättämät vastatunteet työntekijöissä ovat ymmärrettäviä, mutta nämä eivät saisi estää tarvittavan tuen saamista
Eri toimipaikoissa on pidetty runsaasti infoja menetelmästä ja asiakkaita on ohjautunut interventioon eri toimipisteistä. Vastaanotto ja aiheen käsittely on opiskelijoiden taholta ollut aktiivista ja kiinnostunutta. Myös työskentelyn tasavertaisuus on nuorten kohdalla todettu tärkeäksi elementiksi. KOKEMUKSIA ASIAKASTYÖSTÄ Edellytykset Mielenterveysseurojen ylläpitämien kriisikeskusten ja julkisen terveydenhuollon yhKukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 39 38 PeTe_012017_20170203_.indd 38 3.2.2017 16.20. Sujuvaa ohjautuvuutta edesauttaa Kuopion psykiatrian keskuksen, Kuopion kaupungin ja Kuopion kriisikeskuksen aikaisempi, toimiva yhteistyösuhde. Myös LINITY-projektikriisityöntekijän aktiivisuus sekä hyvät aikaisemmat kontaktit yhteistyökumppaneihin ovat edesauttaneet menetelmän nopeaa juurtumista paikkakunnalle. Tärkein yhteistyökumppani on ollut Kuopion psykiatrian keskus, joka on Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Kuopion kaupungin yhteisorganisaationa toimiva psykiatrinen poliklinikka. Nuorisopsykiatrian osastolla menetelmän käyttöönottoa on edistänyt lääkäreiden myönteinen suhtautuminen. LINITY-menetelmän käyttöönotto on alkanut alueella erittäin hyvin. Vastaanottotyön lisäksi yhteistyötä on tehty Savonia ammattikorkeakoulun Kuopion toimipisteen kanssa. Nuoret ovat tuoneet esille, että ovat tämän hoitomallin mukaisessa työskentelyssä saaneet vapauden olla oma itsensä, tuoda esiin omaa arvomaailmaansa ja tuntea kyvykkyyttä ratkaista itse omaa tilannettaan. Muualta asiakkaita tulee enemmän sattumanvaraisesti joidenkin aktiivisten työntekijöiden ansiosta. Käännekohdaksi omassa tilanteessaan moni on kuitenkin nimennyt videoinnin. Nuorisopsykiatrian työntekijöiden kokemuksen mukaan LINITY tarjoaa toimivan, strukturoidun ja lyhytkestoisen menetelmän, mikä sopii kriisissä olevien nuorten parissa työskentelyyn korostetun hyvin. Myös esimerkiksi Suonenjoelta, Iisalmesta, Siilinjärveltä, Lapinlahdelta ja Joensuusta on ohjautunut asiakkaita jonkin verran. Vielä ei ole tiedossa, miten LINITY tulee toimimaan alueella hankkeen jälkeen. Akuuttipsykiatrian poliklinikan työntekijät ovat viikoittain mukana päivystyksen konsultaatiokierrolla ja he tapaavat jokaisen itsemurhayrityksen vuoksi päivystykseen tulleen potilaan. Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian palveluyksikössä LINITY-menetelmän koulutus ja siihen liittyvä työnohjaus alkaa tammikuussa 2017. LINITY on otettu Seinäjoella myös osaksi nuorisopsykiatrian poliklinikan toimintaa. Kuopiossa yhteistyökumppanina kriisikeskuksen kanssa on Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian vastuualue. Menetelmä on koettu mielekkääksi istuntojen hyväksyvän ilmapiirin vuoksi. Jokaiselle potilaalle laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma ja käytännössä jokaiselle itsemurhaa yrittäneelle tarjotaan LINITY-menetelmää. Kriisikeskuksen roolia pohditaan yhä, eikä selvyyttä ole siitä, miten käytännössä järjestetään menetelmään kuuluva kirjeiden lähettäminen ja mahdollinen asiakastyö jatkossa. Erilaisille sosiaalija terveysalan opiskelijaryhmille on pidetty oppitunteja itsetuhoisuudesta ja itsemurhista. Asiakkaita ei myöskään ole ollut tarvetta ohjata kriisikeskukseen enää sen jälkeen, kun sairaanhoitopiiri otti LINITY-menetelmän käyttöön erikoissairaanhoidossa. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä LINITY on löytänyt hyvin paikkansa. Nuoret ovat kokeneet turvakortin laatimisen ja pitkän seurantajakson tärkeinä. Aktiivisuus työskentelyssä on ollut hyvää ja sitoutuminen on vaikuttanut helpolta. Perheterapia 1/17 lä tunneta alueella laajalti. LINITY-hoitomallista on vajaan vuoden sisällä muodostunut nuoriso-osastolle itsemurhayritysten jälkihoidossa varsin vakiintunut interventio. LINITY-vastaanotolle ohjautuu itsemurhaa yrittäneitä asiakkaita jo rutiininomaisesti Kuopion psykiatrian keskuksesta, KYS:n päivystyksestä ja Kuopion kriisikeskuksen puhelinpäivystyksestä. Palaute itsemurhaa yrittäneiltä nuorilta on ollut positiivista. LINITY-toimintaa Kuopiossa kriisikeskuksen ja KYS:n akuuttipsykiatrian yhteistyönä LINITY laajeni Kuopioon lokakuussa 2015 yhteistyössä Kuopion kriisikeskuksen kanssa ja LINITY-vastaanotto toimii Kuopion kriisikeskuksen tiloissa
Kaksi vuotta myöhemmin hän soitti viimeisen seurantakirjeen jälkeen ja kertoi, miten paljon hyvää hänen elämässään on tapahtunut itsemurhayrityksen ja LINITY-työskentelyn jälkeen. Mikäli asiakkaalla on tai on ollut hoitosuhde joko psykiatrian poliklinikalle tai psykiatriselle osastolle, ovat he olleet usein motivoituneempia ja valmiimpia käsittelemään itsemurhayritystä. Työskentely noudattaa aina käsikirjan mallia ja siinä käytetään yhdenmukaisia strukturoituja menetelmiä. Videon katsominen oli asiakkaalle niin herättävä kokemus, että hän hakeutui päihdehoitoon. Kokemuksen mukaan ohjaavalla taholla on merkitystä LINITY-työskentelyyn sitoutumiselle. Perhetapaaminen on auttanut korjaamaan vääristyneitä uskomuksia siitä, että itsemurha olisi helpotus läheisille. LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn teistyölle ovat olleet erilaiset Helsingissä, Seinäjoella ja Kuopiossa. Itsemurhakriisistä keskustelu mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen lievitti asiakkaiden ahdistusta. Itsemurhaa yrittänyt on myös saanut tapaamisissa lisää ymmärrystä siitä, miten tapahtunut on vaikuttanut läheisiin. Usein syyllisyyden tunteet, häpeä tai pelko ovat estäneet itsemurhaa yrittänyttä tai hänen läheisiään ottamasta tapahtunutta puheeksi. Eniten menetelmästä vaikuttaisivat hyötyvän asiakkaat, joiden itsemurhakriisi johtuu elämäntilanteessa kasautuneista ongelmista ja joilla on empatiaa ja ymmärrystä itseään kohtaan sekä kyky reflektoida tapahtunutta. Työntekijän avustuksella itsemurhayritys, siihen liittyvät olosuhteet, riskitekijät ja turvasuunnitelma on voitu käsitellä yhdessä. Vaikea päihdeongelma tai psykoosisairaus voi tietenkin vaikeuttaa oman tarinan kertomista muistikuvien hajanaisuuden vuoksi. Toimeenpanon eroista huolimatta asiakastyö toteutuu eri paikkakunnilla yhtenevästi. Vastaavasti ne asiakkaat, jotka ohjautuvat LINITY-vastaanotolle suoraan päivystyksestä saamansa esitteen perusteella tai jotka ovat hakeutuneet vastaanotolle muutoin ilman psykiatrista hoitokontaktia, ovat usein heikommin sitoutuneita ja motivoituneita. ”Moni asiakas kommentoi, että huolimatta aikaisemmista psykiatrisista hoidoista, he kertoivat nyt ensimmäistä kertaa elämäntarinansa.” Kokemukset malliin lisätystä viidennestä ”perhetapaamisesta” ovat rohkaisevia. Tällaisten asiakkaiden kanssa esimerkiksi sovituista tapaamisista kiinnipitäminen ei aina onnistu. Osa asiakkaista kaipasi lisää tapaamiskertoja ja muutama toivoi tapaamisten lisäksi kirjallista materiaalia selviytymisensä tueksi. Asiakkaat kertoivat pitävänsä merkittävänä erityisesti LINITY-mallin kiireettömyyttä ja että heillä oli vastaanotolla käytettävissä aikaa tarinansa kertomiseen riittävästi. Tämän vuoksi asiakastyöstä kertyneet kokemukset on koottu tässä yhteen. LINITY-menetelmässä perheen merkitys tulee ajoittain 39 38 PeTe_012017_20170203_.indd 39 3.2.2017 16.20. Moni asiakas kommentoi, että huolimatta aikaisemmista psykiatrisista hoidoista, he kertoivat nyt ensimmäistä kertaa elämäntarinansa. Palaute kertoo, että asiakkaiden ymmärrys itsestään ja itsemurhayritykseen johtaneesta tilanteesta lisääntyi työskentelyn myötä. Asiakkaat, joilla on vaikea päihdeongelma tai jokin autismikirjon häiriö, saattavat vaatia työntekijältä joustavuutta ja tarvittaessa jämäkkyyttä. Toisaalta taas LINITY-interventiosta voi hyötyä päihdeongelmasta huolimatta. Asiakkailta kerätään palautetta heti työskentelyn päättyessä. Kaikki asiakkaat eivät ole halunneet perhettään tai läheisiään mukaan työskentelyyn, mutta silloin kun tämä on toteutettu, tapaamisen on nähty auttaneen käsittelemään itsemurhayritystä läheisten kanssa. Samoin lisääntyi kyky tunnistaa merkit, jotka ennakoivat ajautumista uuteen itsemurhayritykseen. LINITY-menetelmä vaikuttaisi siis toimivan parhaiten silloin, kun se täydentää psykiatrista hoitoa. Tästä esimerkki on mies, joka tuli ensikäynnille ”lievissä promilleissa”. Uuden tiedon saaminen ja muutokset ajattelumallissa auttoivat asiakkaita löytämään konkreettisia keinoja oman itsemurhariskin pienentämiseen. Mutta strukturoitu, hyväksyvä ja allianssia vahvistava menetelmä auttaa myös muunlaisia asiakkaita sitoutumaan työskentelyyn
Perheterapia 1/17 esille myös toisinpäin – toiminta voi olla ymmärrettävämpää, jos itsemurhaa yrittänyt tunnistaa mahdolliset perheessä tai suvussa aiemmin tapahtuneet itsemurhat tai sen yritykset. Kokemusten mukaan erilaiset asiakkaat hyötyvät eri tavoin LINITY-menetelmän eri elementeistä. Tiedottamiseen tehdyistä panostuksista huolimatta haasteena on ollut asiakasohjauksen systemaattisuus ja jatkuvuus. ”Perhetapaaminen on auttanut korjaamaan vääristyneitä uskomuksia siitä, että itsemurha olisi helpotus läheisille.” POHDINTA LINITY-menetelmä on käytännön kokemusten perusteella osoittautunut toimivaksi työtavaksi itsemurhayritysten ehkäisemiseksi. Tähän tarvitaan niin järjestöjen kuin julkisen terveydenhuollon omia panostuksia ja ennen kaikkea yhteistä tahtoa itsemurhien ehkäisyyn. Osa tarvitsee neljännen istunnon, jossa voi vielä kerrata ja harjoitella turvasuunnitelmansa käyttöä. LINITY on otettu käyttöön hankkeen aikana kolmella paikkakunnalla pääosin järjestöjen ylläpitämissä kriisikeskuksissa. Menetelmän vaikuttavuustutkimuksen tulokset ovat arvokkaita, kun tehdään päätöksiä siitä, mihin resurssit kohdennetaan. Osalle asiakkaista kolmen istunnon tiivis ja intensiivinen prosessi sopii hyvin. Toistuva ja riittävä tiedottaminen yhteistyöverkostossa on osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi osaksi kehittämistyötä. Kokemukset tämän elementin käytöstä ovat kannustavia, mutta tällä tavoin laajennetun työskentelyn vaikuttavuudesta ei toistaiseksi ole tutkimusnäyttöä. Jatkossa tällainen tutkimus onkin tarpeellinen. LINITY-työskentelyn ydin on asiakkaan kunnioittava kohtaaminen, tilan antaminen hänen omalle tarinalleen ja yhteistyösuhdetta edistävät työtavat. Kertyneiden kokemusten perusteella suurimmat haasteet näyttäisivät liittyvän menetelmän toteuttamiseen järjestön ja julkisen sektorin rajapinnassa. Suomalainen LINITY on tuonut menetelmään mukaan perheterapeuttisen näkökulman ottamalla itsemurhaa yrittäneen läheiset mukaan viidenteen istuntoon. Menetelmäkäsikirja antaa työskentelylle turvallisen ja ennakoitavan rakenteen, mutta tämän rinnalla pitää työskentelyssä ottaa huomioon myös asiakkaiden ainutlaatuisuus. LINITY-hankkeessa onkin käytetty paljon resursseja tiedottamiseen. Itsemurhaa yrittäneiden ohjaaminen päivystysyksiköistä ja poliklinikoilta LINITY-vastaanotolle on perustunut usein yksittäisten työntekijöiden aktiivisuuteen ja esimerkiksi henkilöstövaihdokset ovat usein aiheuttaneet katkoksia ohjaukseen. Tietoa on levitetty sähköpostitse, esitteitä lähettämällä, lehtiin kirjoittamalla sekä järjestämällä infoja koulutustilaisuuksia yhteistyötahojen toimipisteissä ja ”avoimien ovien” -tapahtumia kriisikeskuksissa. l Kukkonen, Lappalainen, Lindqvist, Metelinen, Valkonen 41 40 PeTe_012017_20170203_.indd 40 3.2.2017 16.20. Hankerahoitus ei kuitenkaan riitä menetelmän valtakunnalliseen implementoimiseen eikä varsinkaan sen laajamittaiseen levittämiseen julkiselle sektorille. Suomessa vaikuttavuusnäyttöä joudutaan odottamaan vielä useamman vuoden ajan. Sveitsissä toteutetussa tutkimuksessa menetelmän vaikuttavuudesta on saatu myös tieteellistä näyttöä. Narratiivisen haastattelun tuottama itsemurhayritykseen liittyvä tarina voikin joskus kattaa myös laajemman perhetilanteen ja sukuhistorian. Hankkeesta on tiedotettu myös osallistumalla terveydenhuoltoalan messuille. Hankerahoitus on tarkoitettu menetelmän testaamiseen ja kehittämiseen Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Vielä tätäkin suurempi haaste nyt ja tulevaisuudessa, on tavoittaa heidät, jotka eivät koskaan päädy julkisen terveydenhuollon piiriin itsemurhayrityksensä jälkeen ja jotka voivat jäädä ilman mitään tukitoimia
Michel, K. Itsemurhaa yrittäneen psykiatrinen arviointi ja hoito. Suomen lääkärilehti 70, 2151-2155. pmed.1001968. & Michel, K. Dumon, E. Lönnqvist, J., Henriksson, M., Isometsä, E., Marttunen, M. pdf (viitattu 4.1.2017). Lyhytterapia itsemurhayrityksen jälkeen. Kirjassa J. LÄHTEET Depressio. Itsemurhien ehkäisy. Tan (Eds.) Oxford Textbook of Global Public Health. 6th Edition. Gysin-Maillart, A. General guidelines on suicide prevention. Wahlbeck, K. (2016). Assessment and treatment. http://www.sprc.org/ populations/men (viitattu 4.1.2017). THL (2016). Suokas, J. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Marttunen & T. & Michel, K. Public mental health and suicide. & Wasserman, D. & Portzky, G. (2014). Kulvik, T. Henriksson, M. Partonen (toim.) Psykiatria 11. Globaali velvollisuus. http://www.euregenas.eu/wp-content/uploads/2014/01/ EUREGENAS-General-Guidelines-on-Suicide-Prevention-F. Itsetuhokäyttäytyminen. Göttingen: Hogrefe. PLoS Med 13(3). Self-injurious behavior. ASSIP – Attempted Suicide Short Intervention Program. & Suominen, K. A Novel Brief Therapy for Patients Who Attempt Suicide: A 24-months Follow-Up Randomized Controlled Study of the Attempted Suicide Short Intervention Program (ASSIP). Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. Itsetuhoisen potilaan arviointi. Helsinki: Duodecim. Duodecim 118, 287-292. Heikkinen, M. Epävakaa persoonallisuus. (2013). World Health Organization. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Euregenas Work Package 6. (WHO:n luvalla julkaissut Suomen Mielenterveysseura.) Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. e1001968. LINITY-menetelmä itsemurhien ehkäisyyn 41 40 PeTe_012017_20170203_.indd 41 3.2.2017 16.20. (2015). (2016). www.kaypahoito.fi (viitattu 04.01.2017). Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 559. & Gysin-Maillart, A. (2013). Gulliford, Q.A. Suominen, K. (2015). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. (2014). Mitä itsemurhayrityksen jälkeen työkalupakki kliinikon käyttöön. (2015). WHO (2015). Oxford: Oxford University Press. (2002). https://www.thl.fi/fi/web/ mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/itsemurhienehkaisy (viitattu 24.10.2016). Karim & C.C. Gysin-Maillart, A., Schwab, S., Sorovia, L., Megert, M. Teoksessa R. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015. Detels, M. ASSIP – Attempted Suicide Short Intervention Program. & Valtonen, H. www.kaypahoito.fi (viitattu 04.01.2017). & Heikkinen, M. & Suominen, K. Itsemurhien ehkäisy. Tapola, V. Duodecim 129, 881-885. doi:10.1371/journal. Suicide Prevention Resource Center. uudistettu painos, 578-597. Lönnqvist, M
Se on vallankäyttöä, johon meillä kaikilla on elämämme suhteen mahdollisuus. Voi olla, että vapaaehtoinen kuolema tekee elämästä vapaan. ”Runoilijat näkevät tämän: pilvet purjehtivat tällä hetkellä tätä sivua pitkin. Voi olla, että syntyneenä oleminen on ihmisolennolle onnettomuus. Vaimoni ratkaisi kärsimyksen ongelman sammuttamalla tietoisuuden, ei luopumalla halusta. Myötätunto on sen tunnistamista, että jokainen ja kaikki on heijastusta jokaisesta ja kaikesta muusta.” –Migyur Rinpoche 42 PeTe_012017_20170203_.indd 42 3.2.2017 16.20. Kiintymyssuhteen traumaattisessa menetyksessä ja sitä seuraavassa surussa maailmankuva repeytyy ja muotoutuu erilaiseksi: menneisyys, nykyhetki ja tuleva saavat uudenlaiset kehykset (Kramer, 2007). Schopenhauerin, suuren pessimistin, mukaan itsemurha on liian mieto ratkaisu olemassaolon ongelmaan. Se on julma opettaja, jonka opissa kidutus voi muuttua rakkaudeksi ilman ehtoja. Halun elämä ja kuolema Tapio Malinen FK, psykologi, psykoterapeutti (VET), työnohjaaja (STOry) ja kouluttaja. Suru on valepuvussa oleva raastava rakkaus. Perheterapia 1/17 Neljä vuotta sitten vaimoni murhasi itsensä. Ihminen voi kohdistaa itseensä sellaista väkivaltaa, jota hänellä ei ole lupa kohdistaa toiseen. Näin ei aina tapahdu. Tai sitten viimeisenä keinona, haluna saada elämä hallintaan. Voi olla, että elämämme on vapaa vain, jos kuolemamme on vapaa. Saattaa olla, ettei se ollut tragedia vaimolleni, mutta minulle, lapsilleni ja muille läheisille se oli. Itsemurha on paradoksi; tavallisesti murhaksi ymmärretään teko, joka kohdistuu toiseen ihmiseen. Se ei koskaan liukene elämästämme, mutta se saattaa kuitenkin liueta elämäämme. Meistä tulee alastomia omassa haavoittuvuudessamme. Hän halusi kuolla. Itsemurhan voi nähdä kahdella tapaa: Täydellisenä elämänhallinnan menettämisenä tilanteessa, jossa ei ole mahdollisuutta elää mielekkäästi. Ilman pilviä ei olisi sadetta; ilman sadetta puut eivät kasvaisi ja ilman puita emme voisi valmistaa paperia. Omassa psykoterapeutin elämässäni kehon joka solussa aluksi tuntunut polttava syyllisyys ja häpeä ovat neljän vuoden aikana meditaation hiljaisuudessa ja uudessa rakkaudessa vähitellen muuntuneet armahtavaksi myötätunnoksi. Itsensä murhaaminen on ehdoton valinta elämän näkökulmasta. Itsemurha murtautuu läheisten elämään kuin varas ja vie meidät väkivaltaisesti, odottamattomasti ja armottomasti traumaja surumyrskyyn. Hän ei halunnut elää. Eikä edes elämä ole ratkaisu (Kilpeläinen, 2012). Itsemurhassa itse murhaa itsensä. Joudumme koko olemassaolomme ajan elämään tuon vallankäytön ja päätöksen kanssa
Itsemurha murtautuu läheisten elämään kuin varas ja vie meidät väkivaltaisesti, odottamattomasti ja armottomasti traumaja surumyrskyyn. 42 PeTe_012017_20170203_.indd 43 3.2.2017 16.23
Tai kun yritämme säilyttää kynsin hampain sen, mistä pidämme. Hyvää ruokaa, juomaa, hajuvettä, hierontaa, TV-sarjoja, benji-hyppyjä. Hän on kirjassa Avoimena halulle kertonut sufi-perinteeseen liittyvän tarinan miehestä, joka istuu torilla ja itkee lohduttomasti vadillinen pippureita edessään. (Epstein, 2006, s.13) Halun luonne on olla toteutumatta. Olemme onnellisia, kun tapaamme uuden ihmisen, rakastumme ja suunnittelemme yhteistä elämää. HALUAMISEN NÄLÄT Buddhalaisen psykologian mukaan ihmisen halu, jano, kaipaus, ahneus (tanhã) viittaa siihen, mitä voisi kutsua takertumiseksi: yritykseksi pitää kiinni katoavasta kokemuksesta (de Silva, 2014). Ahnehdimme lisää sitä, minkä aistimme miellyttäväksi. Sitten lähdemme uudestaan onnellisuuden markkinoille. On vaikeaa tunnistaa, että onnellisuus on mielentila, joka on muuttuva. Kärsimme myös elämään liittyvän jatkuvan muutoksen kourissa ja siitä että olemisemme on ehdollista, ettei minällämme ole pysyvää sisäsyntyistä olemusta. Kaikilla ilmiöillä – myös minällä – on keskinäisriippuvainen alkuperä; ne ovat tyhjiä sisäsyntyisestä, pysyvästä olemassaolosta. Vanheneminen, sairastaminen ja kuoleminen tuottavat usein kipua. Perheterapia 1/17 KÄRSIMYKSEN KEHÄ Mark Epstein on amerikkalainen psykiatri, joka on työssään yhdistellyt analyyttistä ja buddhalaista psykologiaa. Meillä on koko ajan epämääräinen aavistus, että olemme jotain muuta kuin mielemme, egomme, luulottelee meidän olevan. Sen jälkeen onnellisuus vähenee. ”Hän poimii vakaasti pippurin pippurin perään, panee suuhun ja pureskelee sitkeästi mutta nyyhkyttää samalla hallitsemattomasti. ”Etsin makeaa”, hän saa sanottua. Perheet toteutuvat jäsentensä kautta, yksilöt perheiden. Kun kiellämme tietoisuuden elämän eksistentiaalisesta todellisuudesta, luomme kärsimystä. Jokainen sisäänhengitys päättyy uloshengitykseen. Tässä läpitunkevassa tyytymättömyydessä kaipaamme koko ajan kotiin, levollisuuden ajattomaan tilaan, vapauteen epämiellyttävistä ajatuksista ja tunteista (Epstein, 2006). Sen kolme keskeistä tunnusmerkkiä ovat kipu, kaiken väliaikaisuus ja se, ettei mikään ilmiö – ei edes itse – ole olemassa riippumattoman tai sisäisen identiteetin varassa (Kalupahana, 1987). Se, mikä tällä hetkellä on koossa, tulee jonain hetkenä hajoamaan. Itsekeskeiset halumme sitovat meidät kärsimyksen kehään. Kun menetämme hänet arjen haasteiden ja ongelmien ketjussa, olemme surullisia ja masentuneita. Syntyminen on kivuliasta. Sensuaalisen mielihyvän nälkä (kama-tanhã) on perusnälkää. Äitini kertoi minulle lapsena monta kertaa lyhyen tarinan. Yksi väärin ajoitettu teko voi rakentaa vankilan. Transferenssi ja vastatransferenssi ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Voimme välillä tunnistaa, että jokainen itseämme koskeva käsitys on ytimeltään puutteellinen ja samalla tunnemme, että jotain koko ajan puuttuu. Synnymme ihmisinä ehdonvaraisen olemassaolon todellisuuteen. Terapeutti ja asiakas eivät ole vuorovaikutuksen ulkopuolella olevia erillisiä olentoja: terapeutti luo itsensä luodessaan asiakkaansa, asiakas luo itsensä luodessaan terapeuttinsa. Syntymiseni jälkeen kätilö oli tokaissut: ”Tästä pojasta tulee vielä jotain!” Olen koko Tapio Malinen 45 44 PeTe_012017_20170203_.indd 44 3.2.2017 16.20. Aistimusten, ajatusten, tunteiden tavoin myös onnellisuus tavoitetaan hetkeksi ja sitten se katoaa jättäen jälkeensä kaipuun ja kalvavan sisäisen tyytymättömyyden. Sen seurauksia ovat sekä sivistys että tyytymättömyytemme. Kulutustutkimusten mukaan ihminen on onnellisimmillaan, kun käsi tarttuu tavaraan ostoshetkellä. Haluamisemme ilmenee kolmella eri tavalla. Kaikki tapaamiset päättyvät joskus eroon. ”Mitä nyt, Nasruddin?” ihmettelevät ystävät, jotka kokoontuvat katselemaan hämmästyttävää näkyä. Nautinnollisimpiinkin kokemuksiin liittyy häivähdys tyytymättömyyttä, koska ne ovat niin katoavaisia ja hauraita. ”Mikä sinua vaivaa?” Kyyneleet valuvat Nasruddinin kasvoilla, kun hän sopertaa vastauksen. Sisäinen kipu on läsnä myös silloin, kun emme saa sitä, mitä haluamme tai saamme sitä, mitä emme halua. Freudin mukaan halun ja tyydytyksen välillä on ”ylittämätön etäisyys”. Heltymätön nautinnonhalumme panee meidät tekemään hämmästyttävän outoja asioita. Ilo kestää korkeintaan kaksi viikkoa
Kun elämä sujuu, haluamme olla noissa tilanteissa. Tunnistan sen ajoittain intiimisyyteen liittyvissä peloissa: menettämisen, hylätyksi tulemisen, tuhoutumisen peloissa. Kun hyväksymme sen, ettemme hyväksy, annamme anteeksi kyvyttömyytemme antaa anteeksi, antaudumme puutteellemme päästää irti, olemme poluttomalla polulla aina jo kotona. Kun menetämme tukahduttamisen tai reaktiivisen antautumisen myötä kyvyn ihmettelyyn, voimme läpivalaisemalla mielen toimintaa ja ymmärtämällä halun luonnetta antaa myös tietoisuuden kirkkaan, vapauttavan valon valaista. Kaipauksemme kohde tuottaa halun kohteena kärsimystä, mutta voi johtaa tietoisuuden kohteena heräämiseen. Vaimoni ei-olemisen nälkä (vibhava-tanhã) so. Subjektiivisen elämän kukoistus ja juhla – eksistentiaalinen ilo – alkaa, kun takertuminen loppuu. Ihmiset ihailevat tätä ajatusta ja siksi he pitävät minusta”. Onkohan niin että myös Freud – Jungin tavoin – tunsi buddhalaista psykologiaa, vai onkohan kyseessä pelkkä sattuma, että sensuaalisen mielihyvän, olemisen ja ei-olemisen nälät muistuttavat melko tavalla Freudin kehittämää viettiteoriaa. VoimHalun elämä ja kuolema 45 44 PeTe_012017_20170203_.indd 45 3.2.2017 16.20. Arvottomuuden transsissa olemme sekä rikollisia että uhreja. Intialainen opettaja Sri Nisargadatta, joka on tunnettu siitä, että hän istui vilkkaassa kadunkulmassa myymässä halpoja bidejä eli intialaisia savukkeita, totesi kerran: ”Ongelmana ei ole halu. Se on minän kaipuuta tulla huomatuksi, tunnistetuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Tämä nälkä ei koskaan täyty. Olemisen nälkä (bhava-tanhã) on raskas taakka, josta kaipaa koko ajan vapauteen: ehdottomaan olemiseen, rakkauteen ilman ehtoja. Sen parannetussa muodossa libido (välitöntä mielihyvää tuottavat toiminnot), ego (sopeutuminen ympäristöön realiteettiperiaatteen mukaisesti) ja thanatos (kaikkinainen jännitteiden laukeaminen, paluu elämykselliseen rauhaan ja elottomuuteen) vastaavat hämmentävällä tavalla buddhalaista käsitystä toimintamme motiiveista (Ikonen & Rechart, 2012). Vaatii tietynlaista luopumista, että voi erottaa itsekeskeisen janoamisen terveellisestä halusta. ”Jos et huomaa, arvosta ja ihaile minua, en ole olemassa”. Jos määritän halun vihollisekseni ja pyrin tuhoamaan sen, tuhoan samalla yhden arvokkaimmista inhimillisistä piirteistäni. Tätä orjuutta ylläpitää monisyinen arvottomuuden kokemus ja vaatii rohkeutta elää tai kuolla tässä vapaudessa. Kun kohtaamme ulkoista tai sisäistä epämukavuutta, haluamme paeta; ”minä” ei halua olla tällä tavoin olemassa. Se saa voimansa tyhjyyden pelosta, siitä että olemme arvottomia, mikäli emme tule nähdyksi. Takertumatta myönteisiin, antamalla tilaa myös kielteisille. ikäni kalustanut nähdyksi, arvostetuksi, ihailluksi ja rakastetuksi tulemisen vankilaa, jotta siellä olisi siedettävä olla. Olemme aavikolla myrskyävässä sateessa kuolemassa janoon veden soljuessa hiekkaan. Huomatuksi tuleminen ei ole rakkautta; suuruuden kuvitelma peittää vain hetkeksi kärsimyksen. SAANKO HALUTA. Ei-olemisen nälkä estää meitä vastaanottamasta lääkettä, jota eniten tarvitsisimme: täydellistä, pyyteetöntä hyväksyntää. Onko olemassa keskitietä itsekeskeisen, loputtoman haluamisen ja kuolemaan johtavan itsensä murhaamisen välillä. Onko mahdollista elää orgasmin ja askeesin välissä. Voisinko oppia käyttämään halujani sen sijaan, että olisin niiden käytettävissä. halu paeta kärsimystä aiheuttavasta maailmasta murhaamalla itsensä on haluista ehkä sietämättömin. Tämä luonnollinen tila on määrittelyä pakeneva, kirkas ja tyhjä, kielen ja käsitteellisen ajattelun tuolla puolen. Interpersoonallinen olemisen nälkä on nähdyksi tulemisen nälkää. Tunnistamme tässä tilassa, että täyttymystä kaipaava halu etsii pohjimmiltaan vain dualismin – subjektin ja objektin erillisyyden toisella puolella olevaa olemista. ”Tämä ajatus on loistava! Se on minun ajatukseni. Elämä on vankila, jos siitä puuttuu vapaus elää ja kuolla ilman ehtoja. Kun olemisen interpersoonallinen nälkä on halua tulla nähdyksi, ei-olemisen nälkä on pakenemista, halua olla näkymätön. 19). Ongelmana on se, että halut ovat liian pieniä” (Epstein, 2006, s. Jokainen itsekritiikin nuoli kutistaa entisestään sisäistä tuskaa tuntevaa sydäntä. OLENKO PERILLÄ
Epstein, M. Kalupahana, D. Ikonen, P. (2012). Helsinki: Basam Books. Henkilökohtainen kasvu voi kuitenkin olla mahdollista, kun ymmärretään kaiken rajaton rajallisuus. (2007). Tapio Malinen 47 46 PeTe_012017_20170203_.indd 46 3.2.2017 16.20. The Interpersonal Path to Freedom. Insight Dialogue. Yli mahdottoman – itsemurha ja läheinen. (2006). Tampere: niin & näin. Boston: Shambhala. Espoo: Prometheus Kustannus Oy. Principles of Buddhist Psychology. (2014). Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia. Avoinna halulle. Voimme hyväksyä myötätuntoisesti sen, ettei yksikään kokemus ole niin täydellinen kuin haluaisimme, eikä mikään halun kohde voi koskaan tyydyttää ihmistä täydellisesti. (1987). Entäpä jos olenkin jo koko ajan perillä. l KIRJALLISUUTTA De Silva, P. (2007). Buddhist Psychology and Counselling. New York, NY: Palgrave McMillan. Helsinki: Edita. Kramer, G. Ratkaisevaa ei ole se, mitä mielessä tapahtuu, vaan se, miten siihen suhtaudun. Albany, NY: State University of New York Press. Perheterapia 1/17 me meditaation hiljaisuudessa ja tarvittaessa myös terapiassa tutkia halujemme luonnetta, tutustua uteliaasti mielen todellisuuteen sellaisena kuin se sellaisuudessaan on. (2012). Voin olla vapaa, vaikka elän aistieni maailmassa. Uusitalo, Y. Itsemurhan filosofia. & Rechart, E. Kilpeläinen, T. J
Eikä kyse ollut pelkästään osaston psykoottisiin potilaisiin samaistumisesta vaan myös siitä, että itsehavainnointi ja itsesäätely alkoivat siirtyä pois itseltä; hän menetti tässä mielessä oman elämänsä hallinnan (ks. Kakkossivun vasemmassa alalaidassa on mielenkiintoinen mainos: ”Associations donnez plus de visibilité à vos manifestations”. Myöhemmin hän kuvasi, että ne olivat todellisuudessa olleet pikemmin mielikuvitusta tai mielleyhtymiä, oikeastaan assosiaatioita. Mutta sairaalassa, todella psykoottisten potilaiden keskuudessa, itsehavainnointi hämärtyi tai katosi kokonaan. Hän alkoi samaistua muihin potilaisiin ja elämysten vakuuttavuuteen. Hänen alkuperäiset mielikuvitusajatuksensa muuttuivat kokemuksena ”todeksi” osastoympäristössä, missä oli sellaisia psykoottisia potilaita, jotka olivat vuorenvarmoja omista oudoista elämyksistään. Korjaan keinutuolia; silmiini osuu paikallinen ilmaisjakelulehti, joka on virunut lattialla liimasuojana. Vaikka mielleyhtymät olivat olleet ahdistavia, ne eivät kuitenkaan olleet sellaisia, että hän olisi oikeasti kokenut itseensä vaikutettavan. Hän tuli puhuneeksi niistä lääkärille ja katui jälkeenpäin. Ikonen, 2011). Tästä pääsemme kaikkia psykoterapeutteja toivottavasti kalvavaan kysymykseen: mitä on Esseitä perheterapiasta: Parantaminen sopeutumattomuuden muotona Jukka Aaltonen, LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku, jukka.aaltonen@jyu.fi Perheterapia 1/17 47 46 PeTe_012017_20170203_.indd 47 3.2.2017 16.20. Tässä uudessa pienkulttuurissa ei ollut enää mahdollista vapaasti assosioida vaan mikä tahansa mieleen tuleva värjäytyi vieraaksi ja oudoksi. Voi sanoa, että hän sairastui sairaalassa tai että eräänlainen sairaalainfektio tartutti hänet. Puhe tulkittiin psykoosiin sairastumisen riskiksi. Hänen mielestään kyseessä oli jonkinlainen vapaa itsehavainnointi. Tietysti tämä viittaa siihen, että mainos juuri tässä lehdessä, Le Pays d’Auge, tuottaa ilmoittajalle kaikkea toivottua hyvää, mutta toisaalta se on myös loistava psykoterapiassa tapahtuvien assosiaatioitten kuvaus, vaikkapa näin: ”Assosiaatiot luovat enemmän näkyvyyttä sisäisille tapahtumillenne.” Potilas N toimitettiin mielisairaalaan, koska hänellä näytti olevan sellaisia ajatuksia, jotka voitiin tulkita psykoottisiksi vaikutuselämyksiksi. Tämä uusi jähmeä todellisuus, joka ei enää läikähdellyt assosiaatioita, jatkoi omaa, sairaalassa syntynyttä elämäänsä. Vielä sairaalasta pääsyn jälkeen säilyi siellä syntynyt tunne ”todellisesta” ulkoapäin vaikuttamisesta, eikä se enää totellut mielikuvitusta. Voi myös sanoa, että sairastumisen riski alkoi sairaalassa toteutua sairastumiseksi
Päädyn siis assosiaatioketjussani kysymään ainakin itseltäni, onko esimerkiksi psykoosien kroonistuminen jossakin yhteydessä siihen, että terapeutit pelkäävät olevansa epänormaaleja tai leimautuvansa vallitsevaan kulttuuriin sopeutumattomiksi, jos näkevät potilaan paranevan. Natsiajan Saksassa poikkeavuus tarkoitti Arendtin mukaan muun muassa kieltäytymistä rasismista. Potilaan terveyteen liittyvät ratkaisut siirtyvät ikään kuin terapeutin henkilökohtaisen vastuun alueelle enemmän kuin diagnoosin asettamiseen liittyvät ratkaisut. ”Voi myös sanoa, että sairastumisen riski alkoi sairaalassa toteutua sairastumiseksi. Sen näkee monista ikuisuushoidoista, joiden sisältö paradoksisesti saattaa olla terapeutin sopeutumattomuuden ongelma ja joka myös pitää yllä potilaan vaikeutta nähdä terveyteen liittyviä muutoksiaan. Perheterapia 1/17 poikkeavuus. Tilanne aktivoi epänormaalisuuden ulottuvuuden. Potilas uhkaa muuttua entiseksi potilaaksi ja on terapeutille oudolla tavalla luokittelun ulkopuolella, toisenlaisten elämän mahdollisuuksien edessä. ”Kaikille näille kliseille on yhteistä, että ne tekevät arvostelun tarpeettomaksi ja että niiden sanominen on täysin vaaratonta”, hän sanoo. Kokonaan toisen ryhmän muodostavat sitten ne terapeutit, jotka näkevät itsensä erehtymättöminä, tai pikemmin kokevat kuuluvansa ainaonnistuvien ryhmään. Olen ollut toisinaan havaitsevinani terapeuttien jopa pettyvän tai alkavan epäillä omaa ammattitaitoaan, jos psykoosipotilas paranee. Ja koska lääkäri tai terapeutti voi nojata lähinnä vain omaan arvostelukykyynsä, hänen on vaikea erottaa, onko sairaus jättänyt potilaan vai potilas sairauden. Poikkeavuus ei ole yksilöominaisuus. Kun on todettu, että psykoosiriskissä olevista potilaista sairastuu noin 40 prosenttia, voi kysyä, kuinka moni heistä sairastuu, jotta ilmi tuotu ennuste toteutuisi. Terveyteen liittyvät ratkaisut on tehtävä enemmän tilanne kerrallaan eikä niissä voi nojautua samalla tavalla yleiseen kuin sairautta diagnosoidessa. Arendtin mukaan pakoyritystä oman henkilökohtaisen vastuun alueelta auttavat lukemattomat teoriat, jotka pohjautuvat epämääräisiin, abstrakteihin ja hypoteettisiin oletuksiin, kaiken kattaviin ja siis kaiken konkreettisen ja henkilökohtaisen poissulkeviin teorioihin. Ennusteen toteutuminen on myös terapeuttia tyydyttävä: tulevaisuus oli ennustettavissa. Näin riippumatta siitä, onko ihminen todella enää psykoottinen. Tarkoitan sekä potilaan että ennen kaikkea terapeutin sopeutumista tähän yleiseen ”normaalisuuteen.” ”Sopeutumattomuuden” välttäminen näkyy yllättäen siinä, miten vaikeaa, toisinaan lähes mahdotonta, psykiatriassa on luopua kerran tehdystä psykoosidiagnoosista. Tästä pääsemme kaikkia psykoterapeutteja toivottavasti kalvavaan kysymykseen: mitä on poikkeavuus.” Poikkeavuus ilmenee aina jossakin ympäristössä tai yhteisössä. Koska yleinen lääketieteen kulttuuri rakentuu sairauksille ja niiden luokittelulle, terveyden tai sen merkkien havaitseminen on tässä kulttuurissa aina enemmän yksittäistapaus. Terapeutin on silloin oltava sopeutumaton diagnoosikulttuuriin, eikä se ole läheskään aina helppoa. Mutta venyttämällä tätä näkemystä voi kysyä onko nykypsykiatrian diagnoosiluokitteluihin ehdottomasti sopeutuminen esimerkki sellaisesta ”normaalisuudesta”, josta poikkeaminen koetaan poikkeajan ”epänormaalisuutena” tai ”sopeutumattomuutena”. Tällöin on myös ymmärrettävää, miten helposti sairastumisen riskistä diagnoosina syntyy itseään toteuttava ennuste. Jukka Aaltonen 48 PeTe_012017_20170203_.indd 48 3.2.2017 16.20. Hannah Arendt (2016) jännittää kysymyksen poikkeavuudesta äärimmilleen sanomalla, että monet saksalaiset ja monet natsit – todennäköisesti valtava enemmistö heistä – tunsivat houkutusta olla jättämättä juutalaista naapuriaan kohtaamaan oma tuhonsa tai houkutusta olla menemättä kumppaniksi rasistisiin tekoihin. Sairauden kohdalla voi aina tukeutua yleiseen ja hyväksyttyyn luokitteluun. Arendtia edelleen soveltaen voi oikeastaan ymmärtää ainakin yhden selityksen tähän vaikeuteen
On myös ymmärrettävää, miten helposti sairastumisen riskistä diagnoosina syntyy itseään toteuttava ennuste. Ennusteen toteutuminen on myös terapeuttia tyydyttävä: tulevaisuus oli ennustettavissa. 48 PeTe_012017_20170203_.indd 49 3.2.2017 16.23
Jyväskylä: Docendo. (2011). Lehtinen, T. 51 50 PeTe_012017_20170203_.indd 50 3.2.2017 16.20. Helsinki: Arktinen banaani. Mutta kaikki todellinen auttaminen alkaa nöyrtymisestä; auttajan on ensin nöyrryttävä autettavansa alapuolelle ja ymmärrettävä, että auttaminen ei ole hallitsemista vaan palvelemista”. Jos kuitenkin haluan välttämättä tehdä selväksi, että ymmärrän enemmän kuin hän, johtuu se turhamaisuudestani tai ylpeydestäni, siis siitä että pohjimmiltani sen sijaan, että olisin hänelle hyödyksi, itse asiassa etsin hänen ihailuaan. (2016). Sören Kierkegaard: intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi. Tallinna: Prometheus kustannus Oy. Psykoanalyyttisiä tutkielmia, Osa I. Eichmann Jerusalemissa. Ikonen, P. Perheterapia 1/17 Jukka Aaltonen ”Päädyn siis assosiaatioketjussani kysymään ainakin itseltäni, onko esimerkiksi psykoosien kroonistuminen jossakin yhteydessä siihen, että terapeutit pelkäävät olevansa epänormaaleja tai leimautuvansa vallitsevaan kulttuuriin sopeutumattomiksi, jos näkevät potilaan paranevan.” Sören Kierkegaard ehdotti ongelmaan seuraavaa ratkaisua vuonna 1859 postuumina ilmestyneessä selonteossaan kirjailijan työn tavoitteista (Lehtinen, 2013): ”Jotta ihmisen todella voi onnistua opastamaan tiettyyn paikkaan, on hänet ensin löydettävä sieltä missä hän on [...] Voidakseni todella auttaa toista minun on ymmärrettävä enemmän kuin hän – mutta ennen kaikkea minun on ymmärrettävä, mitä hän ymmärtää. (2013). Jos en sitä ymmärrä, ei siitä, että ymmärrän enemmän kuin hän, ole hänelle mitään apua. l KIRJALLISUUTTA Arendt, H
Silloin ei voinut välttyä törmäämästä Bowien taiteeseen, joka kuului väistämättömänä osana ajan musiikilliseen maisemaan. Teatraaliset ilmaisukeinot ja taiteelliset sivupersoonat olivat osa esiintymistä. Perheterapia 1/17 Alkuvuodesta 2016 menehtynyt David Jones oli 1970-luvun merkittävimpiä rockmusiikin suunnannäyttäjiä ja uudistajia. Bowien julkinen persoona oli jatkuvasti muuttuva kokonaistaideteos, joka kommentoi monenlaisia populaarikulttuuriin, eksistentiaalisiin kysymyksiin, uskontoon, hulluuteen, valtaan, seksuaalisuuteen ja identiteetteihin liittyviä asioita. 51 50 PeTe_012017_20170203_.indd 51 3.2.2017 16.20. Bowien taiteelle oli tyypillistä jatkuva tyylillinen uudistuminen ja kokonaan uusien tyylien luominen. Tietoinen median hallinta ja myyttien luominen kuuluivat jo varhain Bowien keinovalikoimaan ja todellinen henkilö julkisuuskuvan takana jäi useimmille faneille arvoitukseksi. Kuulun itse siihen sukupolveen, joka eli musiikin täyttämää nuoruuttaan 1970-luvulla. Karnac Books 2016 208 s. Bowien tunnetuin sivupersoona, Ziggy Stardust, avaruudesta maan päälle eksynyt rocktähti, oli niin outo ja kaukana omasta maailmastani, ettei Bowiesta tullut minulle koskaan kovin läheistä suosikkia. Yhtä kaikki monet Bowien levytykset tekivät vaikutuksen puhtaasti musiikillisilla ansioillaan. Hänet tunnetaan paremmin nimellä David Bowie. Kirja-arvio: Julkkispsykologin hutera analyysi poptähden elämästä Tapio Ikonen Oliver James: Upping your Ziggy Kustantaja. Oliver James on englantilainen julkisuudessa viihtyvä psykologi. Hän on toiminut muun muassa psykoterapeuttina, mutta paremmin hänet tunnetaan ahkerana mediapersoonallisuutena, keskustelijana, kirjoittajana, useiden tv-ohjelmien tuottajana ja isäntänä
Jamesin ehdottomat kannanotot esimerkiksi ”nature or nurture” (perimä vai hoiva) kysymyksestä ovat herättäneet runsaasti polemiikkia. Silloin, kun monimutkaisille asioille halutaan löytää yksinkertaisia selityksiä, kriittinen ajattelu katoaa ja havainnointi muuttuu valikoivaksi. Bowien veli ja kolme tätiä sairastuivat psyykkisesti. Tässä vaiheessa Oliver James oli minulle vielä täysin tuntematon kirjailija. Toisaalta mahdollisuus kurkistaa mielenkiintoisen ja salaperäisen taitelijan yksityiseen maailmaan herätti myös uteliaisuutta. Tässä kohtaa mieleen tulevat muun muassa Tienarin ja kumppanien havainnot matalan tai korkean perinnöllisen riskin ja perhevuorovaikutuksen laadun yhteisvaikutuksista skitsofreniaan sairastumisen kannalta. ”Kirjan keskeisen tarinan muodostaa kuvaus David Bowien lapsuuden perheen tragediasta, jossa mielisairaus ja emotionaalisesti kylmä kasvatus näyttäytyvät keskeisenä tarinan juonena.” Tarinan myrkyllisenä konnana näyttäytyy Bowien isoäiti, mutta myös Bowien vanhempien, erityisesti äidin, suhdetta lapsiin kuvataan etäisenä ja kylmänä. James uskoo, ettei geneettisellä perimällä ole mitään merkitystä ihmisen persoonallisuuden kehittymisen kannalta. Kirjan julkaisuajankohta ja jo otsikossa esitetty lupaus herättivät minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Hän on haastatellut muun muassa politiikkoja televisiossa ja kirjoittanut niin lastenkasvatuksesta kuin kapitalismin moraalia mädättävästä vaikutuksestakin. Kirjan keskeisen tarinan muodostaa kuvaus David Bowien lapsuuden perheen tragediasta, jossa mielisairaus ja emotionaalisesti kylmä kasvatus näyttäytyvät keskeisenä tarinan juonena. Veli teki keski-ikäisenä itsemurhan. Kirjoittajan agendalla on osoittaa geneettisen perimän olematon merkitys persoonallisuuden muodostumiselle ja lapsena koetun kaltoin kohtelun suuri merkitys mielenterveysongelmien syntymiselle. Tekstissä on uskonnollisen kaltaista paatosta. Veljen sairastuminen ja itsemurha ovat kirjoittajan mielestä seurausta siitä, että veli altistui myrkyllisen isoäidin hoivalle ja että hänen isäpuolensa, Bowien isän, hyljeksi häntä. Tässä tarkoituksessa hän pyrkii osoittamaan toisaalta sen, ettei psykologiseen rakentumiseemme vaikuttavia geenejä ole löydetty ja toisaalta sen, kuinka vahvasti erilaiset lapsuuden ajan huonot kokemukset lisäävät riskiä erilaisille myöhemmän iän ongelmille. Perheterapia 1/17 Tapio Ikonen Hänen mielipiteensä ovat usein ehdottomia, eikä hän ole kaihtanut kärjekkäitäkään kannanottoja. Samoin varhaisen kehityksen ja hoivan merkitys myöhemmälle kehitykselle tunnustetaan yleisesti, mutta myös myöhempien elämän kokemusten ja ihmissuhteiden merkitys esimerkiksi 53 52 PeTe_012017_20170203_.indd 52 3.2.2017 16.20. Onko kysymys tunnetun henkilön kuolemaan liittyvästä rahastusyrityksestä tai jonkinlaisesta yhden niksin itseapuoppaasta. Tätä lukiessa ainakin minulle tuli samalla tavalla kiusaantunut olo kuin nykyisin muodikas yltiöbiologismi ajoittain herättää. Tulokset voi ymmärtääkseni tiivistää niin, että korkea perinnöllinen riski lisää sairastumisen mahdollisuutta, mutta perheen matala kommunikaatiohäiriöiden taso suojaa siltä. Tarinan sivujuonteena on joukko epäonnisia rakkaustarinoita, joista yksi oli Bowien äidin suhde Bowien isoveljen isään. On kuitenkin ollut kauan yleisesti hyväksyttyä ajatella niin, että perimällämme on merkitystä psykologisen muovautumisemme kannalta, vaikka perimän vaikutuksen mekanismeja tunnetaankin puutteellisesti. Bowien suhde perheeseen oli pitkään etäinen ja kontakteja heidän välillään oli erityisesti Bowien supertähtivaiheessa vain vähän. Esille tulee perheen uskomus hulluuden kirouksesta, jonka Bowiekin uskoi vainoavan itseään. Bowien perheen tragedian rinnalla ja siihen sekoittuneena kirjassa kulkee toinen vahva juoni. Melko pian Bowien kuoleman jälkeen James julkaisi Bowien elämäntarinaa hyödyntävän kirja Upping your Ziggy: How David Bowie faced his childhood demons and how you can face yours
Jälkimmäisessä vaikeiden lapsuuden kokemusten 53 52 PeTe_012017_20170203_.indd 53 3.2.2017 16.20. Yhdessä kohtaa James tuntuu puhuvan siitä, ettei ihmisen persoonallisuus ole yksi ja sama joka paikassa vaan eri konteksteissa esille tulee erilaisia puolia. James puhuu myös normaalin monipersoonallisuuden ja monipersoonallisuushäiriön eroista. Bowien osalta taiteellisten sivupersoonien merkitys eheytymiselle jäi avoimeksi. Niin sopiikin olettaa; ilmentäähän taide tekijänsä maailmaa. Tarinassa korostuvat puutteet ja ongelmat; resilienssi ja vahvuudet eivät pääse esille. Kerronnassa on jotain mikä tuo mieleen Michael Whiten ajatuksen ohuista kertomuksista, muiden tekemästä diagnostisesta määrittelystä, jossa kokijan oma ääni ei kuulu. Mikä merkitys oli luomistyöllä tai irrottautumisella esiintymisestä ja julkisesta roolista. Tai aikuistumisella. Joissakin kohdissa kirjoittaja arvailee lapsuuden olosuhteita myöhempien tapahtumien, esimerkiksi oireilun, pohjalta. Näitä erilaisia puolia voi varmasti nimetä persooniksikin ja tällainen käsittely voi olla terapiassakin toimiva metafora. Keskeisten toimijoitten kokemuksen ääni ei juurikaan kuulu. James tuntuu myös esittävän, että ihmisen olisi hyvä olla hyväksyvä erilaisia puoliaan kohtaan. Tarkoitushakuinen ja yksinkertaistava kirjoittamisen tapa tulee esille myös Bowien perheen tarinan kuvauksessa. Mihin kokemuksiin tasoittuminen liittyi. Kuva Bowiesta nuorena aikuisena on myös hyvin ongelmapainotteinen. Tämän lähtökohdan voisi varmaankin hyväksyä melkein mistä tahansa psykoterapian viitekehyksestä lähtien. Asioitten välisten suhteitten hahmottaminen on kauttaaltaan lineaarisen kausaalisuuden läpitunkemaa: lapsuudessa koetut vääryydet aiheuttavat aikuisuuden kurjuutta. Jamesin esittämät tulkinnat Bowien taiteesta ovat vain yksi näkökulma siihen. Aikuisen Bowien maailmasta ja kokemuksista tiedämme ehkä vieläkin vähemmän kuin hänen lapsuuden perheestään. Tarinan juoneen kuuluu se, että kirjoittaja liittää lapsuuden kokemuksiin Bowien myöhemmän elämän ongelmallisia ilmiöitä kuten hulluuden pelkoa, kaoottista elämää, samaistumista omaksuttuihin rooleihin, huumeiden käyttöä, kameleonttimaista mukautumista muihin ihmisiin, läheisten suhteiden vaikeutta ja tiuhaan vaihtuvia seksikumppaneita. Ilmeistä on, että noin neljänkymmenen vuoden iässä Bowien elämä tasoittui. Hyväksyvä suhtautuminen itseen ja erilaisiin omiin puoliin tutustuminen on tavoitteena erilaissa psykoterapian muodoissa. Toisenlaisiakin tarinoita tästä ajasta saattaisi löytyä. Kirjoittajan huomio on valikoiva ja patologiahakuinen. Mutta miten. Kirjoittaja esittää, että Bowien myöhemmällä iällä tapahtunut oletettu eheytyminen ja elämän tasoittuminen pohjautuisivat hänen taiteelliseen luomistyöhönsä, erityisesti siihen miten hän onnistui käsittelemään taiteellisten (sivu)persooniensa kautta lapsuutensa kokemuksia, kuten suhdetta veljeen ja mielisairauteen. Julkkispsykologin hutera analyysi poptähden elämästä kiintymyssuhdekäyttäytymisen tai vaikkapa psykoottisen kehityksen kannalta lienevät selviä ainakin meille perheterapeuteille. Esimerkiksi Bowien kanssa työskennelleet muusikot tuovat esille muitakin puolia taiteilijan henkilöstä. Tämä ajatus lienee helposti hyväksyttävissä moniäänisyyden idean ostaneille perheterapeuteille. Hänen elämänsä verhoutuu tietoisen julkisuuden hallinnan ja myytinrakentamisen savuverhon taakse. Käytössä on vähän lähteitä ja monissa paikoin satunnaistenkin silminnäkijöitten varsin niukat ja ehkä värittyneet lausunnot saavat suuren merkityksen. Muut esimerkit jäävät irrallisiksi. Yhteyksiä asioiden välille vedetään välillä varsin uskottavasti, välillä hyvinkin spekulatiivisesti ja isolla pensselillä. Mutta henkilökohtaisimman tason ohella Bowien taide ilmensi muutakin hänen ympärillään tapahtuvaa: Elämää palvotun pop-tähden oudossa, yksinäisessä maailmassa ihailijoiden ympäröimänä, suhdetta popja muuhun kulttuuriin, suhdetta läheisiin ihmisiin, sekä ajassa tapahtuvia asioita joiden kokija ja näkijä Bowie oli. Kirjan kolmas juonne, Jamesin ajatukset ihmisen monista persoonista ja niitten käytöstä eheytymisen palveluksessa, jää kirjan ohuimmaksi osaksi. Entä suhteilla läheisiin ihmisiin. Monin paikoin nämä yhteydet taiteen ja oman elämän välillä vaikuttavat ilmeisiltä. Tiedämmekö loppujen lopuksi paljoakaan hänen yksityisestä minästään. Kohtuuden nimissä on toki myönnettävä, että kirjoittajan luoma kuva siitä, miten lapset ovat aikuiselämässään kärsineet lapsuuden ongelmallisten perhesuhteiden takia, on myös osin uskottava – joskin yksipuolinen. Tai vaikkapa mahdollisella terapialla
55 PeTe_012017_20170203_.indd 54 3.2.2017 16.22. Tekstissä on uskonnollisen kaltaista paatosta. xx Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa Silloin, kun monimutkaisille asioille halutaan löytää yksinkertaisia selityksiä, kriittinen ajattelu katoaa ja havainnointi muuttuu valikoivaksi
Julkkispsykologin hutera analyysi poptähden elämästä dissosioiminen tekee persoonista toisistaan tietämättömiä erillisiä toimijoita, jotka tulevat esille eri tilanteissa. Yksinkertaistavat ja sensaatiohakuiset mallit tuntuvat ainakin ylittävän uutiskynnyksen ja tuovan esittäjilleen julkista huomiota. Terapeuteillekaan tämä ei oikein avaa mitään erityistä uutta näkökulmaa. Antaako se jotain sellaista, joka lisäisi ymmärrystämme positiivisella tavalla. Julkisuus tuntuu kaipaavan yksinkertaisia selityksiä vaikeille asioille, mutta miten popularisoida elämän monimutkaisuutta kunnioittavaa ja moninäkökulmaista ajattelua. Vai onko aikuisuuden ongelmien syiden lineaarinen sijoittaminen lapsuuteen vain yksi vanhempia syyllistävä puheenvuoro, joka ei oikeasti syvennä ymmärrystämme kasvun ja muutoksen mahdollisuuksista. Millainen puheenvuoro tämä on heidän näkökulmastaan. Jossakin kohtaa hän tuntuu puhuvan mielikuvituksen käytöstä ja mielenhallinnasta esimerkiksi urheilusuoritusten aikana. Kaiken kaikkiaan jää epävarma olo siitä mitä sanottavaa Jamesilla on ihmisen monista persoonista ja mitä hän persoonilla tarkoittaa. Lukemisen jälkeen minua jää vaivaamaan nippu eettisiä pohdintoja: Millainen puheenvuoro tämä on siinä keskustelussa, joka muovaa käsityksiämme vanhemmuudesta ja lasten kasvusta. Kirjalla on varmasti oma sensaatioja markkinapotentiaalinsa, mutta onko se riittävä syy kustannuspäätökselle. Onko sivistynyt tiedettä popularisoiva kirjoittaminen psykologian ja psykoterapian alalla mahdollista. Hyväntahtoinen tulkinta kustantajan motiiveista voisi olla, että uskotaan dialogin voimaan ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tuntuu oudolta, että Karnac on ottanut tämän teoksen kustannusohjelmaansa. Ehkä kirjan fokusta olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Tämä on kovin eritasoinen teos verrattuna vaikkapa Campbellin ja Draperin toimittamaan Systemic Thinking and Practice -sarjaan, jossa on ilmestynyt monia perheterapian ja systeemisen ajattelun kannalta oleellisia puheenvuoroja. Pohdin myös asiantuntijan vastuuta julkisessa keskustelussa. l 55 PeTe_012017_20170203_.indd 55 3.2.2017 16.20. James itse toteaa, ettei mikään muu kustantaja olisi tätä ottanut julkaistavakseen. Tämä on minusta erityisen häiritsevää, kun ottaa huomioon kirjoittajan ongelmakeskeisen ja omaa agendaa ajavan esitystavan. Itseapukirjana Upping your Ziggy ei toimi, sillä esitetyt ajatukset ovat liian epäselviä. Moni heistä, joita tarina sivuaa henkilökohtaisella tasolla, on elossa. Tämä kirja tuntuu pyrkivän useisiin tavoitteisiin, eikä tavoita kunnolla yhtään niistä. Toinen ja ehkä vielä vakavampi eettinen kysymys liittyy juuri kuolleen tunnetun henkilön perheen tragedian esiin kaivamiseen, olipa tarkoitus mikä hyvänsä
MENNESSÄ MENTALISAATIOTERAPIAN SUOMALAINEN KONGRESSI 22. MENNESSÄ • Voimavarakeskeinen työnohjaaja 60 op 5.9.2017 – 2019 (6900 €) HAKU 4.5. 02 232 3302! Ilmoittautumiset ja lisätiedot kursseista www.turunkesayliopisto.fi TYÖSSÄ KEHITTYMISEN TUEKSI PeTe_012017_20170203_.indd 56 3.2.2017 16.20. MENNESSÄ Helsinki 24.8.2017 – 3.3.2018 (1600 €) HAKU 24.5. ja 30.3.2017 (95 €) • Surevan lapsen tukeminen 3.4.2017 (60 €) • Haastavasti käyttäytyvän lapsen kohtaaminen ja ohjaaminen 22.5.2017 (95 €) • Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja 30 op 3.4. ja 17.5.2017 (720 €) • Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien tunnistaminen 15.3. – 14.12.2017 (2650 €) • Psykofyysisen psykoterapian perusteet 30 op Turku 18.5. • Perhearviointi 15.3., 19.4. – 23.11.2017 TURUSSA Tilaa esite p. – 7.10.2017 (1500 €) HAKU 24.3
päivä 8.6.2017 Näyttöön perustuva mieli-keho -yhteyttä vahvistava stressinkäsittelymenetelmä, joka soveltuu sekä oman hyvinvoinnin vahvistamiseen että ammattikäyttöön hoitoja terapiatyössä. p. vaiheen hyväksyttyä suorittamista sekä soveltuvaa sosiaalitai terveydenhuollon ammatillista pohjakoulutusta. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET (30op) Mikkelin kesäyliopisto, alkaa 20.-21.3.2017 Täydennyskoulutus sosiaalija terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille. Osallistuminen edellyttää 1. sari.kosonen@mielenterveysseura.. Koulutus sisältää menetelmätyönohjausta 8x2h. Menetelmäopetuksen ja oman työskentelyn (työkirja) avulla voi oppia tunnistamaan ja hallitsemaan stressiä, käsittelemään kielteisiä ajatuksia, nimeämään tunteita sekä hillitsemään ahdistuneisuutta aiheuttavia vaatimuksia. MIND-BODY BRIDGING 2. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien lisäopintojen vaatimukset. Menetelmä tuottaa myös työntekijälle turvallisen apuvälineen perheen kanssa työskentelyyn. Koulutuksen läpileikkaavana teemana on kuva ilmaisun ja vuorovaikutuksen välineenä. puh. VAIHEET (7pv) Helsinki, alkaa 15.-16.3.2017 Opetellaan ja harjoitellaan käyttämään MBB-menetelmää asiakastyössä. MBB-menetelmällä on saatu hyviä tuloksia muun muassa stressin, ahdistuneisuuden, masennuksen, aggressioiden, riippuvuuksien sekä kivunhallinnan hoidossa. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien lisäopintojen vaatimukset niiden osalta, jotka omaavat soveltuvan pohjakoulutuksen ja haluavat jatkaa varsinaisiin psykoterapeuttiopintoihin. 59 58 PeTe_012017_20170203_.indd 58 3.2.2017 16.20. / koulutukset Kevään 2017 koulutuksia PSYKOTERAPIAN PERUSTEET, KUVATAIDEPAINOTTEINEN (30op) Helsinki, alkaa 20.-21.4.2017 Täydennyskoulutus sosiaali-, terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat syventää osaamistaan ihmisen psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä, mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoidosta, psykoterapiasta sekä erilaisista psykoterapiasuuntauksista. 0407432702 SUOMEN MIELEN TERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS TARKEMPIA TIETOJA: mielenterveysseura.. PERHEARVIOINTIMENETELMÄ (3pv, 3op) Helsinki, alkaa 9.3.2017 Menetelmän avulla voidaan kuvata perheen toimintakykyä, vahvuuksia ja vaikeuksia. Perheterapian kentästä nouseva perhearviointi tehdään yhdessä perheen kanssa, avoimesti ja perheen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. MIND-BODY BRIDGING 1.VAIHE (3pv) Helsinki, alkaa 27.-28.4.2017, 3. Syvennytään työmenetelmien teoreettiseen sisältöön ja opetellaan menetelmäohjaamaan Tl & p -työtä. 0406314494 marjukka.laukkanen@mielenterveysseura.. MBB soveltuu yksilö-, pari-, perheja ryhmäkäyttöön ja lyhyinä interventioina esimerkiksi työterveyshuoltoon tai osaksi pitkiä terapioita. & 3. Koulutettavat saavat myös valmiuksia toimia perhekeskeisen ennaltaehkäisevän työn toteuttamisen asiantuntijoina. eira.tikkanen@mielenterveysseura.. Tietoa, taitoa & uutta osaamista TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTTAJAKOULUTUS (6pv) Helsinki, alkaa 6.3.2017 Koulutuksen suorittanut saa pätevyyden kouluttaa Toimiva lapsi & perhe -perheinterventiota, Lapset puheeksi ja Lapset Puheeksi neuvonpito -menetelmiä
alv 24 %) . Tilaa Perheterapia-lehti Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. alv 10 %) . Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. 040 653 2895 59 58 PeTe_012017_20170203_.indd 59 3.2.2017 16.20. Paperiversio 36 € /vuosikerta tai kestotilauksena 34 € /vuosi (hinnat sis. Digilehden vuosikerta 24 € (sis
Perheterapia 2/2017 ilmestyy 18.5.2017 61 60 PeTe_012017_20170203_.indd 60 3.2.2017 16.20
Palautteesi on tärkeää. Kerro mielipiteesi! Kerro meille millaisia ajatuksia Perheterapia-lehden artikkelit sinussa herättivät tai millaisia teemoja ja aiheita toivoisit lehdessä käsiteltävän. Sen avulla voimme kehittää Perheterapia-lehdestä mahdollisimman kiinnostavan ja lukijoita puhuttelevan. Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: perheterapialehti@mielenterveysseura.fi 61 60 PeTe_012017_20170203_.indd 61 3.2.2017 16.20
PeTe_012017_20170203_.indd 62 3.2.2017 16.20
PeTe_012017_20170203_.indd 63 3.2.2017 16.35
Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Maistraatinportti 4 A, 7. Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. PeTe_012017_20170203_.indd 64 3.2.2017 16.20. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti