vuosikerta Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla Esseitä perheterapiasta: Kissa ja 1918 Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia Parisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä PeTe_012018_64s_20180214_.indd 1 16.2.2018 9.33 Perheterapia kansi.indd 1 16.2.2018 12:07:34. Suomen Mielenterveysseura 1/18 34
vuosikerta | Helmikuu 2018 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Eija-Liisa Rautiainen Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Helena Niskanen Jorma Piha Eija-Liisa Rautiainen Eira Tikkanen Liisa Virtanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. PeTe_012018_64s_20180216_.indd 2 16.2.2018 17.06. Vuosikerta 36 € (sis. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 34. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 1/18 | 34. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p
Terhi Korkiakangas ..................................................................................................... 56 SISÄLLYS PeTe_012018_64s_20180214_.indd 3 16.2.2018 10.23. 6 Parisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä Anne Anttonen ............................................................................................................22 Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla Susanna Kinnula ........................................................................................................32 Esseitä perheterapiasta: Kissa ja 1918 Jukka Aaltonen ........................................................................................................... 5 Artikkelit Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia Janne Sihvonen ........................................................................................................... 49 Jääkaappiäitien haamuja vai toimivaa preventiota. 45 Kirja-arviot Työkaluja väkivallan kohtaamiseen Helena Päivinen ........................................................................................................ Pääkirjoitus Eija-Liisa Rautiainen................................................................................................... 54 Psykoanalyyttista parija perhepsykoterapiaa maailmanlaajuisesti Sanna Aavaluoma .................................................................................................... 51 Napakka puheenvuoro kipeästä aiheesta Anki Heikinheimo .....................................................................................................
Kiitokset tästä kaikille lehden toimitukseen osallistuneille, kirjoittajille ja Suomen perheterapiayhdistykselle! Uudeksi päätoimittajaksi kutsuttiin Eija-Liisa Rautiainen. Perheterapiakoulutusten ja sitä kautta koko alan tulevaisuus näytti epäselvältä ja huolestuttavalta. Lehden ulkoasu uudistui ja siitä tehtiin sähköinen versio, alettiin julkaista vertaisarvioituja artikkeleita ja päätoimittaja ideoi toimitusneuvoston kanssa teemanumeroita. Sote-uudistusta valmisteltiin, -psykoterapiakoulutukset siirtyivät yliopistojen järjestämisvastuulle, koulutuksia alettiin kilpailuttaa ja uusia koulutuksia käynnistyi viiveellä. Perheterapialehti maamme ainoana alan ammattilehtenä on ollut ja on edelleen tärkeä kanava perheterapeuteille. 5 44 Perheterapia 1/18 Aarno Laitila vetäytyi päätoimittajan tehtävästä viiden vuoden ansiokkaan työrupeaman jälkeen. Aarnon päätoimittajakaudella juhlistettiin Perheterapialehden 30-vuotista taivalta syksyllä 2014 järjestetyssä juhlaseminaarissa. Eija-Liisa on toiminut aktiivisesti Suomen Perheterapiayhdistyksessä ja Euroopan Perheterapiayhdistyksen EFTA:n johtokunnassa sekä kotija pohjoismaisen perheterapiakongressin tieteellisissä toimikunnissa. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 4 16.2.2018 9.33. Koulutusuudistuksen seurauksena Mielenterveysseurassa lopetettiin perheja psykoterapiakoulutusten järjestämisen, mutta Perheterapialehden julkaisemista jatkettiin. Seminaarissa luotiin katsaus perheterapian toimintaympäristöön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden valossa. Tervetuloa ja onnea matkaan Eija-Liisalle! Lämpimät kiitokset Aarnolle! Vastaava päätoimittaja Eira Tikkanen Perheterapia-lehden päätoimittaja vaihtui Kuvassa Aarnon ja Eija-Liisan keskellä Perheterapialehden toimitusneuvoston puheenjohtaja Tapio Ikonen. Aarnon kaudella sosiaalija terveydenhuollon kuten myös psykoterapiakoulutusten kentällä elettiin voimakasta muutosvaihetta
Eija-Liisa Rautiainen eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi PeTe_012018_64s_20180214_.indd 5 16.2.2018 9.33. Vuosia kestänyt muutosvaihe jatkuvan työpaineen keskellä vie energiaa. Itselleni pesti on kunniatehtävä, jonka kiitollisena ja uteliaana otan vastaan. Käytän tässä tilaisuuden hyväkseni ja kiitän urakkansa juuri päättänyttä päätoimittajaa Aarno Laitilaa hyvin hoidetusta työstä. Artikkelit kuvaavat mielestäni hyvin Perheterapia-lehden luonnetta; arkityötä lähellä olevia kiinnostavia teemoja, joita kirjoittajat pohtivat omista tulokulmistaan. Ensin mainittu on kirjallisuuskatsaus, toinen teoreettinen pohdinta ja kolmas kuvaus kirjoittajan arkityöstä, kirjoitettu perheja pariterapeuttikoulutuksen opinnäytetyön pohjalta. Lehteen mahtuvat niin perheterapian kannalta relevantit tutkimusartikkelit kuin käytännön kehittämistyön kuvaukset; niin kriittiset pohdinnat kuin innostuksen ja inspiraation jakamiset. Näistä elementeistä lehti jatkossakin varmasti koostuu ja seuraaviin numeroihin on luvassa myös vertaisarvioituja artikkeleita. Sitäkin pohdin, miten lehti voisi entistä enemmän virittää vuoropuhelua perheterapeuttien välillä. Tästä on hyvä jatkaa. Miten työelämän murros, ilmastonmuutos, digitalisaatio muuttavat maailmaamme. Tuoreena päätoimittajana toivon, että Perheterapia-lehti palvelee perheterapiakenttää laajasti. Ehdotuksia otetaan vastaan. Mukana on tuttuun tapaan myös kirja-arvosteluja ja essee perheterapiasta, joka tällä kertaa pohtii vuoden 1918 tapahtumia. Tärkeitä kysymyksiä. Miten lasten, nuorten ja perheiden avuntarve tulee kohdatuksi uusissa organisaatioissa. Samalla, kun tasavallalle ollaan valitsemassa johtohahmoa, toimittaja Minna Nalbantoglu Helsingin Sanomissa (HS 28.1.18) pohtii tulevaisuutta ja yrittää asiantuntijoita ja kansalaisia haastattelemalla katsoa vaalikauden verran elämää eteenpäin. Myös perheterapian näkökulmasta monet isot kysymykset ovat avoimia. Ajattelin, että nykypäivän työelämässä niitä totisesti tarvitaan. Vuoden ensimmäisen numeron artikkelit käsittelevät lapsettomuuden vaikutuksia parisuhteeseen, parisuhdetta luovana suhteena sekä perheterapeuttisten ajatusten soveltamista päihdehuollossa toteutetussa yksilöhoitosuhteessa. Tämä vaatii voimia ja sinnikkyyttä. Kuten hyvää muutosten johtamistakin. Miten käy perheterapian sote-uudistuksessa. Miten yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat heikossa asemassa olevien perheiden arkeen. 5 44 Pääkirjoitus Kirjoitan tätä ensimmäistä pääkirjoitustani Perheterapialehteen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä. Tämän vuoksi toivotan tervetulleeksi monenlaiset tekstit. Luin joululomalla Anna Birgitta Pessin tutkimusryhmän kirjan, joka käsittelee myötätuntoa ja myötäintoa, eli iloitsemista toisen onnistumisesta. Voimme pitää esillä perheiden tarpeiden kuulemista sekä järkevää yhteistyötä ammatillisten verkostojen ja ihmisten omien luomuverkostojen välillä; voimme edistää hoitoja tukiprosessien jatkuvuutta, tarpeenmukaisuutta ja joustavuutta. Perheterapeuteilla onkin nyt, muutosten aikoina, mahdollisuus aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen. Maailmassa on nähtävissä sekä toivoa herättäviä että huolestuttavia kehityssuuntia. Pelastuuko maapallo, kestääkö demokratia, repeääkö eriarvoisuus, hän kysyy. Roolini muuttuu nyt rivilukijasta ja artikkelien ja haastattelujen kirjoittajasta lehteen artikkeleitaan tarjoavien kirjoittajien tukijaksi
7 6 Perheterapia 1/18 Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia Tahaton lapsettomuus on yleinen ongelma, jonka syyt ovat moninaiset ja osin tuntemattomat. Noin kolme prosenttia suomalaisista naisista kärsi vuonna 2008 pysyvästä hedelmättömyydestä (Miettinen & Rotkirch, 2008). Parisuhde joutuu koetukselle ja tiedetään, että tahattoman lapsettomuuden aiheuttaman kriisin pitkittyessä eron uhka kasvaa. Lapsettomuuskokemus merkitsee uhkaa parisuhteelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille ja aiheuttaa monille psyykkisen trauman. Kokemus epätäydellisyydestä voi koskea identiteettiä, omaa sukupuolisuutta, roolia puolisona, fyysisyyttä tai seksuaalisuutta. Psykososiaalinen tuki on tärkeää kaikille lapsettomuutta kokeville sopeutumisprosessin helpottamiseksi ja tulevaisuusorientaation tukemiseksi. Tahattomasti lapsettomien osuus väestöstä on pysynyt maailmanlaajuisesti suunnilleen samana 20 vuoden ajan, mutta esiintyvyydessä on maantieteellistä vaihtelua (Mascarenhas, Flaxman, Boerma, Vanderpoel & Stevens, 2012). Lapsettomana eläminen syystä tai toisesta on yleisempää maissa, joissa avioliitot solmitaan ja äidiksi tullaan keskimäärin vanhempina, joten myös Suomessa lapsettomien osuus on lisäänPeTe_012018_64s_20180214_.indd 6 16.2.2018 9.33. Avainsanat: tahaton lapsettomuus, lapsettomuuskokemus, parisuhde, psyykkinen hyvinvointi Janne Sihvonen PsL, johtava erikoispsykologi, psykoterapeutti, neuropsykologi (VET), seksuaalineuvoja, perheinterventiokliinikko, Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä, Psykososiaaliset erityispalvelut, janne.sihvonen@ksthky.fi JOHDANTO Pari on WHO:n määritelmän mukaan tahattomasti lapseton, kun raskautta on toivottu vuoden ajan tuloksetta ja seksielämä on ollut säännöllistä (Zegers-Hochschild ym., 2009). Tahattoman lapsettomuuden vaikutuksista parisuhteeseen löytyy nykyisin tietoa. Parisuhteen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää ja lapsettomuutta kokevia pareja olisi hyvä aktiivisesti ohjata palvelujen piiriin. Suomessa noin 20 % naisista ja yhdeksän prosenttia miehistä on tutkimuksen mukaan kokenut tahatonta lapsettomuutta (Klemetti, Raitanen, Sihvo, Saarni & Koponen, 2010). Parisuhteessa lapsettomuuskokemus virittää sekä miehissä että naisissa ajatuksia ja tuntemuksia omasta vajavaisuudesta monella eri tasolla. Toiset pystyvät sopeutumaan tyydyttävästi vähäisellä tuella, mutta haasteena on tunnistaa ne, jotka tarvitsevat erityistä pariterapeuttista tukea. Erilaisia terapeuttisia orientaatioita voidaan hyödyntää tuen antamisessa
Lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin hakeutuu noin 50–57 % tahattomasti lapsettomista pareista (Klemetti ym., 2010). Lapsettomuus aiheuttaa psyykkisen traumakokemuksen merkittävälle osalle pareista. Syyt lapsettomuuteen ovat moninaiset ja osin tuntemattomat. Tiedonhakuja tehtiin useilla relevanteilla hakutermeillä tietokannoista (PsycINFO, Medline ja Google Scholar). Kaikki lapsettomuutta kokevat eivät lähde hoitoihin ollenkaan, joten haasteena on näiden ihmisten tavoittaminen ja terapeuttisten tukipalvelujen piiriin ohjaaminen. Prioriteetit voivat olla eriävät ja pari joutuu tasapainoilemaan tilanteessa (Duthie ym., 2017). Esimerkiksi Wischmannin, Korgen, Schergin, Strowitzkin ja Verresin (2012) tutkimuksessa todettiin, että noin joka kuudes vanhemmaksi tullut ei ollut täysin tyytyväinen tilanteeseensa, vaikka olikin siis saanut lapsen. Hakuja täydennettiin vapaalla tiedon etsinnällä ja lähteiden valinnassa painotettiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuja alkuperäistutkimukLapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PeTe_012018_64s_20180214_.indd 7 16.2.2018 9.33. kokemus parisuhteen heikkenemisestä, toive toisesta lapsesta, kokemus siitä, että on liian vanha lapselleen sekä ajatus siitä, että on kokenut menetyksiä työurallaan lapsen takia. Tyytymättömyyttä lisääviä tekijöitä olivat mm. Selitys lapsettomuuteen löytyy noin 45 % tapauksista naisesta ja 30 % miehestä (Blundell, 2007). Parin toinen tai molemmat osapuolet voivat saada lapsettomuustutkimusten tai -hoitojen aikana yllättävää ja psyykkistä sopeutumista vaativaa tietoa itsestään ja fysiologisista ominaisuuksistaan (Hammer Burns & Covington, 2006). Tiedetään, että lapsettomuus vie voimia ja koettelee parisuhdetta (Keramat ym., 2014; Van Der Merwe & Greeff, 2015). Kuivasaari-Pirisen (2013) väitöstutkimuksen mukaan jopa kolmannes hedelmöityshoidot aloittaneista pareista keskeyttää hoidot ja tärkeimpänä syynä tähän on hoitojen psyykkinen kuormittavuus. Parisuhdevaikutusten kautta aihe kytkeytyy oleellisesti myös elämänlaatuun. Naiset saattavat olla suuremmassa riskissä kokea lapsettomuushoitojen aiheuttamia tunneperäisiä ongelmia, kuten avuttomuutta, suuttumusta ja häpeää. Lapsettomuuteen liittyvän elämänlaadun tutkimuksessa todettiin, että naisilla elämänlaadun heikkeneminen oli miehiä voimakkaampaa tunne-elämän, mielen ja kehon sekä sosiaalisen elämän osa-alueilla (Tervonen, 2014). Tässä katsauksessa ei tehdä rajauksia tältä osin. Primaari lapsettomuus tarkoittaa sitä, että parilla ei ole lapsia ja sekundaari sitä, että parilla on jo lapsi tai lapsia, mutta uusi raskaus ei toiveista huolimatta käynnisty. Tahaton lapsettomuus voi olla primaaria tai sekundaaria. Lapsettomuus aiheuttaa voimakkaita fyysisen vajavuuden kokemuksia. Psyykkinen hyvinvointi on myös kiinteästi mukana tässä kokonaisuudessa. Monet pystyvät sopeutumaan tyydyttävästi, mutta haasteena on tunnistaa ne, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Merkittävä osa siis ei hakeudu hoitoihin. Tämän katsauksen tavoitteena on selvitellä, millaista tietoa tahattoman lapsettomuuden vaikutuksista parisuhteeseen ja psyykkiseen hyvinvointiin on raportoitu sekä tuoda esille joitakin näkökohtia lapsettomuuskokemuksen terapiasta. Lisäksi on syytä huomioida, että vaikka lapsettomuushoidoista olisi kulunut jo aikaa ja tulos olisi ollut lisääntymisen näkökulmasta myönteinen, voi terapeuttista asioiden käsittelyn tarvetta olla edelleen. Psykososiaalinen tuki on erittäin tärkeää kaikille lapsettomuutta kokeville. Psykososiaalisen tuen rooli korostuu etenkin silloin, kun hoidot eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Parin osapuolten tulee pohtia omia prioriteettejaan ja toiveitaan sekä vanhemmuuden että parisuhteen osalta. Lapsettomuuskokemus koskettaa parisuhdetta jo ennen mahdollisiin lapsettomuuden lääketieteellisiin hoitoihin hakeutumista, kuten niiden aikana ja vielä niiden jälkeenkin. 7 6 tynyt viime vuosina (Rotkirch & Miettinen, 2017). Hoidot kuormittavat myös fyysisesti, ovat tiukasti aikataulutettuja ja teknisiä sekä vaativat töistä poissaoloja. Tämä katsaus käsittelee yksinomaan tahatonta lapsettomuutta ja tarkemmin nimenomaan lapsettomuuden kokemusta. Parisuhteen osalta eroa ei havaittu elämänlaatumittarilla tarkasteltuna. Lapsettomuuden yleisyyden vuoksi aihe on tärkeä. Tyypillisimpiä lapsettomuuden syitä ovat Shahnazin ja Ayeshan (2016) kokoaman katsauksen mukaan häiriöt ovulaatiossa, häiriöt munasolun kulkeutumisessa esimerkiksi munanjohdinvaurion arpeutumisen vuoksi ja häiriöt alkion kiinnittymisessä sekä siittiöiden laatu tai väärä kulkeutuminen. Tunteita voi olla vaikeaa jakaa kumppanin kanssa ja osapuolet voivat kokea ne erilaisina, eri tahtiin ja erilaisessa järjestyksessä
Yksilöja parisuhdetason kokemuksia on mahdotonta erottaa toisistaan, koska osapuolten tavat käsitellä yksilökokemusta vaikuttavat parisuhteeseen ja päinvastoin. Yksilökohtaisen kokemuksen lisäksi lapsettomuus on selkeästi myös parisuhteen ongelma, joka voi yhdistää tai etäännyttää. Ansamaan (2006) mukaan lapsettomuutta voidaan ajatella traumana ja menetyskokemuksena. Lapsettomuuskriisin piirteenä on surun edestakainen, aaltoileva liike (Tulppala, 2002b). Lapsettomuuskokemus on hyvin yksityinen ja intiimi asia ja siitä ulkopuolisille kertominen voi olla vaikeaa. Parisuhde saattaa kärsiä puhumisen pelosta (Tulppala, 2012). Toivanen ja muut (2004) tuovat esille, että psykologisesta näkökulmasta lapsettomuus on sekoitus traumaattista kriisiä ja kehityskriisiä. Sallisen (2006) tutkimusaineistossa, joka koostui lapsettomien naisten ja miesten elämäkerrallisista lapsettomuustarinoista, lapsettomuus oli merkinnyt katkosta, muutosta tai käännekohtaa omassa elämänkaaressa sekä sisäisessä elämäntarinassa. Aaltoilu johtuu muun muassa siitä, että hoitojen aikana toivo syttyy ja sammuu yhä uudelleen ja lisäksi surutyö ei monilla pääse lainkaan alkamaan senkään takia, että uusia hoitomuotoja tulee tarjolle tai niistä uutisoidaan. Myös Schmidtin, Holsteinin, Christensenin ja Boivinin (2005a) mukaan naisilla on enemmän valmiutta kertoa asiasta. Pari muodostaa dyadin, jolla on yhteinen hyvinvoinnin taso (Randall & Bodenmann, 2017; Tulppala, 2002b). Tästä voi seurata, että toinen osapuoli alkaa kantaa taakkaa yksin. Lapsettomuutta kokevat nimeävät sen usein elämänsä suurimmaksi kriisiksi ja monille se on ensimmäinen vaikea kriisi parisuhteessa (Toivanen ym., 2004; Sallinen, 2006). Tyypillisiä surutyön vaiheita eli järkytys, torjuminen, toimiminen, sureminen ja hyväksyminen on nähtävissä, mutta on vaikea määrittää sitä, milloin menetys alkaa olla todellisuutta. Kriisi etenee usein aaltomaisesti ja voi olla pitkittynytkin. On ymmärrettävää, että lapsettomuustutkimuksiin hakeutuminen, hoitojen aloittaminen ja mahdolliset pitkittyneet hoidot tuntuvat vaikeilta. Yhteisen keskustelun puute voi johtaa herkästi itsen tai muiden syyttelyyn ja ajattelun kapeutumiseen. (Luk & Loke, 2015; Sallinen, 2006). Valtaosa lapsettomuushoitoihin hakevista elää parisuhteessa. Miettisen (2011) tutkimuksen mukaan 13 % naisista ja lähes 40 % miehistä ei ollut kertonut kenellekään lapsettomuudesta. 9 8 Perheterapia 1/18 sia, meta-analyyseja, katsauksia ja muita tekstejä, joissa käsiteltiin parisuhdevaikutuksia, psyykkistä hyvinvointia, selviytymiskeinoja ja terapeuttista työskentelyä. Tilanne voi siten ajautua siihen, että molempia koskettava vaikea asia ei tule yhteisesti jaetuksi. Lisäksi huomioitiin, että molemmista sukupuolista ja erilaisissa lapsettomuuskokemuksen vaiheissa olevista pareista tulisi tietoa mukaan. Kriisiä käydään läpi kuin tunteiden vuoristorataa. LAPSETTOMUUSKOKEMUS PARISUHTEEN KRIISINÄ Tahaton lapsettomuus koettelee parisuhdetta ja muuttaa sen dynamiikkaa (Monga, Alexandreschu, Katz, Stain & Ganiats, 2004). Myös masennuksen ja ahdistuksen tunnetta esiintyy. Lapsettomuuskokemuksen myötä käsiteltäviksi nousevat kokemukset ja ajatukset omasta naiseudesta ja miehisyydestä. Lapsettomuudesta puhuminen olisi tärkeää, koska sen on havaittu lieventävän lapsettomuuden aiheuttamaa ahdistuneisuutta ja vaikuttavan myönteisesti parin keskinäiseen suhteeseen (Schmidt ym., 2005a). Lopullinen päätös hoitojen lopettamisesta käynnistää viimeistään surutyön prosessin, jolloin realistinen asiantila myönnetään ja ahdistuksen ja vihan tunteet voivat vähitellen alkaa helpottua ratkaisun myötä. Kehityskriisistä puhutaan, kun elämänmuutos koetaan hyvin raskaaksi. Tunteet ovat yleensä voimakkaasti esillä etenkin kriisin alkaessa, mutta ne eivät kuitenkaan rajoitu alkuvaiheeseen. Tahaton lapsettomuus oli ollut oletettua vakavampi kriisi elämässä. Tilalle tulee surua ja ajan mittaan surun lievittyessä vapautuu yhä enemmän energiaa myös tulevaisuuteen orientoitumiselle. Naisista 53 % kertoi asiasta muutamalle läheiselleen. Kuviossa 1 on kuvattuna lapsettomuuskriisin kulkua. Lapsettomuus aiheuttaa erilaisia vaikeita tunteita, joita voivat olla pettymys, häpeä, viha, kateus ja suru. Lapsettomuuden kriisi on poikkeuksellinen, koska tiettyä hetkeä surutyön alkamiselle on vaikea määritellä. Ajan mittaan kriisi helpottuu tavalla tai toisella, mutta vuosienkin päästä se voi laueta uudelleen, kun jokin ympärisJanne Sihvonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 8 16.2.2018 9.33
Lapsettomuuskriisin aaltomainen ja ajoittain voimistuva kulku. Ozkan, Orhan, Aktas ja Coskuner (2015) raportoivat tutkimukseensa perustuen, että lapsettomuutta kokevilla miehillä on merkitsevästi enemmän masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta kuin heillä, jotka eivät koe lapsettomuutta. Lapsettomuuskokemus on stressaava ja merkitsee uhkaa psyykkiselle hyvinvoinnille ja voi laukaista psyykkisiä häiriöitä (Anttila & Korkeila, 2012; Sallinen, 2006). Ympäristötekijät tai muu kriisi laukaisevat lapsettomuuskokemuksen uudelleen Lapsettomuuskriisi aktivoituu, kulku aaltoilevaa, toivo ja pettymys vuorottelevat KUVIO 1. PSYYKKISEN HYVINVOINNIN RISKIT Kuormittava ja pitkään jatkuva stressi on epäterveellistä. Mahdollisista pitkäkestoisista vaikutuksista kertoo myös Gameiron ja muiden (2016) tutkimus, jossa havaittiin, että 37 % naisista kokee kroonista sopeutumattomuutta lapsettomuushoitojen aikana ja että 10 % on edelleen sopeutumatta tilanteeseen 11–17 vuotta hoitojen jälkeenkin. Petersonin, Sejbaekin, Pirritanon ja Schmidtin (2014) tutkimuksessa lapsettomuushoidoissa olevista naisista 11,6 % ja miehistä 4,3 % kärsi vakavasta masennuksesta. Kummallakin sukupuolella mieliala oli yhtä voimakkaasti yhteydessä koettuun stressiin lapsettomuuden vuoksi. Lapsettomuuden trauma voi myös kertautua myöhemmin, kun omat ystävät tulevat isovanhemmiksi. Lapsettomat naiset, jotka ovat saaneet lapsettomuushoitoja ilman toivottua lopputulosta, ovat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista sairaalahoitoa useammin kuin hoidoissa toivotun lopputuloksen saaneet (Yli-Kuha ym., 2010). Verhaakin ja Hammer Burnsin (2006) mukaan tällaisessa tilanteessa olevan naisen itsemurhariski on kaksinkertainen lapsia saaneisiin naisiin verrattuna, eikä tulosta selitä aiempi psykiatrinen oireilu. Saman tuloksen saivat lapsettomuutta kokevien naisten osalta Lakatos, Szigeti, Ujma, Sexty ja Balog (2017). Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia 1 KUVIO 1. Klemetin ja muiden (2010) tutkimuksen mukaan lapsettomuutta kokeneilla, mutta lapsen sittemmin saaneilla naisilla on kohonnut riski paniikkihäiriöön. Vanhemmuuden merkitys ja tärkeys eivät vaikuta lapsettomuutta kokevien masennusoireisiin suoraan vaan epäsuorasti, epäonnistumisen tulkintojen, ongelPeTe_012018_64s_20180214_.indd 9 16.2.2018 9.33. 9 8 tössä oleva asia muistuttaa lapsettomuudesta tai jokin muu elämänkriisi aktivoi aiempia ratkaisemattomia traumaattisia kriisejä. Lapsettomuuskriisin aaltomainen ja ajoittain voimistuva kulku
MASENNUKSELLE ALTISTAVIA TEKIJÖITÄ LAPSETTOMUUTTA KOKEVILLA PAREILLA Oma hedelmättömyys Kumppanin hedelmättömyys Itsetunnon lasku Lapsettomuuden pitkittyminen Hedelmöityshoidot ja niihin liittyvät paineet Sosiaaliset paineet Seksuaaliset häiriöt Heikentynyt parisuhteen tila TAULUKKO 1. Lundin, Seibaekin, Christensenin ja Schmidtin (2009) tutkimuksen mukaan riski masennusoireisiin tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen on erityisen suuri, jos parisuhteessa ei ole riittävästi keskinäistä tukea ja arvostusta. Taulukkoon 2 on koottu olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta tunnettuja lapsettomuuskokemukseen liittyviä psyykkisen hyvinvoinnin ongelmia. Tämä on merkittävästi enemmän kuin yleisesti väestössä. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 10 16.2.2018 9.33. Heidän mukaansa psykologinen burnout, somaattinen burnout ja emotionaalinen burnout olivat koholla lapsettomuutta kokevilla naisilla. Bradowin (2011) tutkimuksen aineistossa, joka koostui valtaosin naisista, primaaristi lapsettomista 49 % ja sekundaaristi lapsettomista 33 % täytti PTSD:n kriteerit. Sallisen (2006) aineistossa tuli esille, että subjektiivisesti raportoituja keskittymiskyvyn vaikeuksia ja unihäiriöitä esiintyy lapsettomilla. Etenkin naisilla ovat tämän tutkimuksen mukaan ongelmia kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla. Ghavi, Jamale, Mosalanejad ja Mosallanezhad (2016) käyttävät burnout –käsitettä (uupumus) lapsettomuuskriisin vaikutusten kuvaamisessa. Tärkeää ei siten ole tapahtuma sinänsä vaan sille annetut merkitykset. Janne Sihvonen Äkillinen stressireaktio ja voimakas surureaktio voidaan toisinaan määritellä sopeutumishäiriöksi ja pitkittynyt traumaoirehdinta voidaan määritellä post-traumaattiseksi stressihäiriöksi (PTSD), joka vaatii psyykkistä hoitoa. Masennukselle altistavia tekijöitä lapsettomuuskokemuksessa. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Traumakokemukseen liittyy tapahtuman uudelleen kokemista psykologisella tasolla, välttämisoireilua, kohonnutta reagointiherkkyyttä ja vireystilan nousua (Ferraresi, Lara, de Sá, Reis & Rosa e Silva, 2013; Galhardo, MouraRamos, Cunha & Pinto-Gouveia, 2016). 11 10 Perheterapia 1/18 manratkaisukyvyttömyyden ja eteenpäin pääsyn vaikeuden kautta (Galhardo, Moura-Ramos, Cunha & Pinto-Gouveia, 2016). Tapahtumat ovat traumaattisia niiden aiheuttaman henkilökohtaisen vaikutuksen vuoksi. Taulukkoon 1 on koottu masennukselle altistavia tekijöitä lapsettomuutta kokevilla. Lisäksi koetut korkeat vaatimukset kumppanilta, perheeltä tai sosiaaliselta lähipiiriltä lisäävät riskiä masentumiseen. Naisilla oli keskimäärin enemmän tällaista uupuneisuutta kuin miehillä
Parisuhdetyytyväisyyttä lapsettomuuskokemuksessa käsittelevä tutkimustieto on osin ristiriitaista, sillä osassa tutkimuksista parisuhteen tilan on todettu säilyneen hyvänä (esim. Joskus osapuoli, joka kokee olevansa syyllinen lapsettomuuteen, saattaa myös itse ehdottaa kumppanilleen eroa (Onat & Beji, 2012). Parisuhteessa tahaton lapsettomuus on turvallisuutta ja tasapainoa uhkaava asia. Miesten itsesyytökset johtavat heillä myös heikentyneeseen kokemukseen parisuhteesta ja naisten itsesyytökset ennustavat kumppanin lisääntynyttä ahdistuneisuusja mielialaoireistoa. Lapsettomuus on pääsääntöisesti parin yhdessä kokema ongelma (Ekström-Immonen & Rosenberg, 2005). Eriävät näkemykset ja parisuhteen heikentynyt tila voivat edellyttää parikäyntejä ammattilaisen luona, jotta tilanne voisi selkiytyä. Lapsettomuuskokemus saa pariskunnan osapuolet harkitsemaan sitoutumistaan parisuhteeseen ja toisinaan hedelmällinen osapuoli toivoo irtaantumista parisuhteesta, jotta voisi saada lapsia lisääntymiseen kykenevän kanssa (Glover, McLellan & Weaver, 2009). Ristiriitoja parisuhteessa voivat aiheuttaa lapsettomuuden hoitoon liittyvät erilaiset mielipiteet. Lapsettomuuskokemukseen liittyviä psyykkisiä riskejä. Tiedetään, että itsesyytökset tässä asiassa kytkeytyvät ahdistuneisuuteen ja mielialan laskuun sekä miehillä että naisilla. Tarkentavaa lisätutkimusta aiheesta tarvitaan ja etenkin erittelyä niistä tekijöistä, jotka selittävät parien eroavaisuuksia tältä osin. Amiri, Sadeqi, Hoseinpoor & Khosravi, 2016). Näitä erilaisia ratkaistavia asioita tulee väistämättä eteen ja parilla tulisi olla riittävät edellytykset yhteisten päätösten tekemiseksi. Parisuhde voidaan nähdä perustana lapsen syntymiselle, vanhemmuuden rooleille, jaetulle vanhemmuudelle ja perheen muodostumiselle (Tuhkasaari, 2007). Miehet mahdollisesti kantavat vastuuta kumppanin hyvinvoinnista ja kokevat voimattomuutta, kun nainen kokee syyllisyyttä (Péloquin, Brassard, Arpin, Sabourin & Wright, 2017). 11 10 Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PARISUHDE JA SELVIYTYMISKEINOT Parisuhde on puolisoiden välinen, tietoinen ja tiedostamaton, emotionaalisen ja seksuaalisen vuorovaikutuksen systeeminen prosessi. Parisuhde on yleensä aikuisen elämässä tärkein kiintymyssuhde ja lasten kautta parisuhteeseen tulee uusi ulottuvuus (Tulppala, 2002a). Osalla pareista lapsettomuuskokemus toimii yhdistävänä, lähentävänä ja parisuhdetta lujittavana tekijänä. Olisi tärkeää tietää, miten vuorovaikutukseltaan erityyppisiä ja eri tavoin keskenään yhteensopivia pareja tuettaisiin lapsettomuuden käsittelyssä. PSYYKKISEN HYVINVOINNIN ONGELMAA Masennus Ahdistuneisuus PTSD Burnout Suicidaalisuus Keskittymisvaikeudet, vireystilan vaihtelu Unihäiriöt TAULUKKO 2. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 11 16.2.2018 9.33
Sen sijaan parit, joiden lapsettomuudelle antamat merkitykset ovat erilaiset ja joiden selviytymiskeinot poikkeavat toisistaan, kokevat kommunikaation ja suhteen kehittyvän huonompaan suuntaan (Pasch & Sullivan, 2017). Parit tekevät erilaisia ratkaisuja lapsettomuusongelman ilmetessä. Myös adoptioon päätyminen voi lisätä tyytyväisyyttä parisuhteeseen (Sydsjö, Ekholm, Wadsby, Kjellberg & Sydsjö, 2005; Toivanen ym., 2004). Miehet käyttävät etäännyttämistä enemmän kuin naiset ja naiset taas enemmän itsekontrollointia selviytyäkseen lapsettomuuden paineista (Peterson ym., 2006). Wischmannin, Korgen, Schergin, Strowitzkin ja Verresin (2012) kymmenen vuoden seurantatutkimuksessa lapsettomuushoitoja saaneista ja lapsettomiksi jääneistä naisista neljäsosa oli eronnut ja heistä noin joka viides kertoi eron johtuneen nimenomaan lapsettomuudesta. Lapsettomuutta kokevilla selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä (Wischmann & Kentenich, 2017). Naiset ja miehet voivat käsitellä tilannetta erilaisin tavoin. Petersonin ja muiden (2009) viiden vuoden seurantatutkimuksessa tuloksettomissa lapsettomuushoidoissa olevien parien molemmat osapuolet kokivat parisuhdekuormittuneisuuden lisääntyneen verrattuna aikaan ennen hoitojen aloitusta. Sukupuolierojen lisäksi on yksilöllistä vaihtelua sukupuolesta riippumatta, joten tieto sukupuolieroista toimii taustalla ymmärryksen lisääjänä, mutta aina se ei keskeisesti näyttäydy parin tilanteessa. Tiedetään, että parin toisen osapuolen käyttämä psykologinen selviytymiskeino saattaa olla sopimaton tai haitallinen toiselle osapuolelle. Tärkeiksi on koettu yhteiset keskustelut ja viestintätaitojen kehittyminen. Parisuhde joutuu koetukselle, mutta voi vahvistua. Parin sitoutuneisuus tilanteen läpikäymiseen yhdessä, voi lujittaa suhdetta ja luoda kokemuksen yhteenkuuluvaisuudesta (Peterson, Newton & Rosen, 2003). Schmidtin, Holsteinin, Christensenin ja Boivinin (2005b) tutkimuksen mukaan neljänneksellä naisista ja viidenneksellä miehistä yhdessä koettu lapsettomuuskriisi lähensi kokemuksellisesti parisuhdetta. Miesten ja naisten tuntemukset lapsettomuudesta eivät juuri eroa toisistaan, mutta tapa ilmaista tunteitaan ja käsitellä niitä voi olla erilainen. Puolet tämän tutkimuksen naisista oli eronnut ja heistä valtaosa mainitsi eron syynä lapsettomuuden. Jos lapsettomuuden syy on miehessä, vaikutukset itsetuntoon ja miehisyyteen voivat olla suuret ja tällöin miehet kuvaavat itseään epäonnistuneiksi (Hammarberg, Baker & Fisher, 2010; Bechoua, Hamamah & Scalici, 2016). Osa lapsettomuutta kokevista päätyy ajattelemaan, että lapsettomanakin voi elää hyvää elämää (Tulppala, 2012). Tämä johtaa uusiin ongelmiin parisuhteessa. Parisuhde voi vahvistua, kun vaikeita asioita koetaan yhdessä. Mies on esimerkiksi saattanut omaksua ajatuksen siitä, että miesten pitää olla vahvoja ja tunteita ei ole syytä näyttää mitenkään julkisesti. Lapsettomuuden kokemus ei välttämättä heikennä parisuhdetta pysyvästi. Jos toinen käyttää etäännyttämistä keinonaan paljon, toinen voi käyttää etäännyttämistä vain vähän ja tämä voi johtaa parisuhteen ristiriitoihin (Peterson, Newton, Rosen & Schulman, 2006). Wirtbergin, Möllerin, Hogströmin, Tronstadin ja Lalosin (2007) 20 vuoden seurantatutkimuksessa lapsettomuushoitoja saaneet ja lapsettomiksi jääneet naiset raportoivat lapsettomuuden olleen parisuhteelle merkittävä ja pitkäkestoinen kuormittava seikka. Tarvittaessa sitä voidaan avata enemmän keskusteluissa parin hakeutuessa psykososiaalisen tuen piiriin. Välttelyä ja vetäytymistä ilmenee, kun vuosienkin päästä lapsettomuushoidoista on siitä edelleen vaikea puhua. Kuvioon 3 on koottu psykososiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin lapsettomuuskriisin aikana. Sosiaalinen tuki vaikuttaa olevan naisille keskimäärin tärkeämpää kuin miehille (Greil ym., 2017). PeTe_012018_64s_20180214_.indd 12 16.2.2018 9.33. Toiset lähtevät nopeasti hakemaan ratkaisua ongelmaan ja ottavat yhteyttä lapsettomuushoitoa tarjoaviin tahoihin. Parit, joilla on samanlainen tapa koettaa selviytyä lapsettomuuskriisistä, kokevat muita useammin kriisin lujittavan suhdetta ja kehittävän kommunikaatiota. 13 12 Perheterapia 1/18 Janne Sihvonen Naiset ovat keskimäärin miehiä tyytymättömämpiä parin yhteiselämään lapsettomuuden aikana (Monga ym., 2004). Miehillä voi siten tulla esiin puolustusmekanismina asian kieltäminen stigmatisoitumisen pelossa. Jotkut taas käyvät läpi pidemmän luopumisen ja surun vaiheen ennen kuin voivat tehdä mitään ratkaisuja. Läpikäydyn kriisin raportoidaan tällöin lujittaneen suhdetta, opettaneen puhumaan vaikeistakin asioista ja lisänneen keskinäistä luottamusta ja sitoutumista suhteessa
Lapsettomuushoidot Fyysiset tekijät Psykososiaalinen tuki Ympäristö ja kulttuuri Parisuhteen tila Lapsettomuuden psykologinen kokemus Selviytymiskeinot Suojaavat tekijät Psyykkiset resurssit Elämänhistoria Aiemmat kriisit Vanhemmuuden merkitykset Psyykkinen hyvinvointi KUVIO 3. Lisäksi Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia kanssa. Vanhempien stressi näyttäytyy tavalla tai toisella myös lapsille. Jos uutta lasta ei tule, millaisen sijan lapsi saa perheessä. Lapsi voi miettiä omaa tärkeyttään eri näkökulmista. Psyykkisen hyvinvoinnin taustatekijöitä lapsettomuuskriisissä. Psyykkisen hyvinvoinnin taustatekijöitä lapsettomuuskriisissä. Lasten tilanteen huomioimisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi perheinterventiotyöskentelyä, jossa lapset tulevat yksilökohtaisesti kuulluiksi omana itsenään ja omine ajatuksineen. 13 12 LAPSETTOMUUS JA PERHENÄKÖKULMA Lapsettomuuskokemus on myös koko perheeseen vaikuttava tilanne. Lapsi voi pohtia, miksi uuden lapsen saaminen tuntuu aikuisista niin tärkeältä. Lasta askarruttaviin asioihin on mahdollista tällöin myös vasvanhempien on ratkaistava, mitä ja miten tilanteesta kerrotaan lapsille. Lapsettomuuskokemus tuo siis omat vaikutuksensa vanhempien vanhemmuuteen ja vanhempi-lapsi –suhteisiin. Millainen on lapsen ymmärrys tilanteesta. Parilla voi jo olla lapsia entisistä suhteista tai yhteisiäkin lapsia, jolloin lapsettomuus on sekundaarista. Aikuisten hyvinvointi, voimavarat ja kyky läsnäoloon vaikuttavat perheen lapsiin. Miten asiasta puhutaan lapsen 5 Janne Sihvonen: Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia KUVIO 3. Lasten mielissä ovet läsnä toiveet ja uhat mahdollisesta uudesta sisaruksesta. Janne Sihvonen: Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PeTe_012018_64s_20180214_.indd 13 16.2.2018 9.44
Applegarthin (2006) mukaan monia terapeuttisia viitekehyksiä voidaan hyödyntää lapsettomuuden psykososiaalisen tuen antamisessa. Pourin (2014) tutkimuksessa kognitiivinen käyttäytymisterapia vähensi lapsettomuushoidoissa olevien naisten ahdistusta. Nämä pelot myös vaikuttavat parisuhteessa ja tai perheessä. Lapsettomuusvaiheen jälkeen mahdollisesti syntyvän lapsen, aivan kuten kaikkien lasten, myönteisen varhaiskehityksen kannalta oleellisia tekijöitä ovat puolisoiden välinen tunneside sekä kummankin vanhemman erillinen kiintymyssuhde lapseen. Boivinin (2003) kokoaman katsauksen mukaan psykososiaalisesta tuesta lapsettomuuskokemuksen käsittelyyn on hyötyä. Näitä voisivat olla esimerkiksi keskosuus, pienipainoisuus, sosioekonomiset tekijät tai emotionaaliset asenteet lasta kohtaan. Siirtymävaihe lapsettoman aikuisen identiteetistä vanhemman identiteettiin voi olla haastava. Lapsettomuusstressissä tuki on tärkeä apu uupumuksen ennaltaehkäisyssä (Anttila & Korkeila, 2012). Faramarzin ja muiden (2013) tutkimuksessa kognitiivinen käyttäytymisterapia kohensi sosiaalista toimintakykyä ja parisuhteen tilaa sekä lisäsi lapsettomuuden hyväksyntää enemmän kuin mielialalääke fluoksetiini. Tiedetään, että raskausaikaan liittyvät ongelmat, kuten äidin masennus ja ahdistus, voivat häiritä turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista (Tulppala, 2002a). TERAPEUTTINEN TUKI MUUTOSPROSESSISSA Psykososiaalisella tuella etsitään voimavaroja, joiden avulla sopeudutaan ja löydetään keinoja vaikean asian käsittelemiseksi. Miehet ja naiset hyötyivät psykososiaalisista hoidoista yhtä paljon. Myönteinen tutkimustulos on, että pitkäkestoinenkaan lapsettomuus ei useimmiten vaikuta kielteisesti vanhempien vuorovaikutukseen syntyneen lapsen kanssa, eli vanhemmuuden haasteeseen sopeudutaan hyvin (Repokari, 2008). Pitkäkestoisen lapsettomuuden jälkeen äitien on raskausaikana vaikea luoda mielikuvia lapsesta muun muassa raskauden keskeytymisen pelon vuoksi (Repokari, 2008). Vanhemmuuteen liittyvät paineet voivat olla suuret, joten raskausaikaan liittyviä pelkoja olisi tärkeää tunnistaa ja voida jakaa. Hän mainitsee psykodynaamisen, kognitiivisen ja ratkaisukeskeisen psykoterapian sekä kriisi-interventiot ja erityisen surutyöskentelyn. Syytä ei ole voitu päätellä, sillä erilaisia tekijöitä ei voitu kyseisessä laajassa rekisteritutkimuksessa ottaa huomioon. Kognitiivisen terapiaviitekehyksen mukaisessa terapiassa pyritään tunnistamaan, tarkastelemaan ja selkiyttämään ajatusrakennelmia ja toimintatapoja. Lisäksi äitien saamista lapsettomuushoidoista ei ole käytetty tietoja. Katsauksen (Rumbold ym., 2017) mukaan perinteisellä koeputkihedelmöityksellä syntyneiden lasten kognitiivinen kehitys ei kuitenkaan poikkea tavanomaisesti hedelmöittyneiden lasten kehityksestä. Sen sijaan munasolujen mikroinjektio koeputkihedelmöityksen yhteydessä lisäsi osassa tutkimuksia riskejä kognitiiviselle kehitykselle, mutta aiheesta löytyi vain vähän korkeatasoisia tutkimuksia ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Löytyneistä tutkimuksista koottu analyysi osoitti, että sellainen työskentely, joka sisälsi edukaatiota ja taitojen harjoittelua oli tehokkaampaa kuin vain tunteiden ilmaisuun ja keskusteluun nojaava työskentely. Lukin ja Loken (2016) katsauksen mukaan eniten käytettyjä psykososiaalisen tuen muotoja lapsettomille pareille ovat olleet kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), hyväksymisja omistautumisterapia (ACT) ja neuvonta. Näiden lasten kehitykseen ja mielenterveyteen on kuitenkin tutkijoiden mukaan syytä kiinnittää lisähuomiota. Applegarthin (2006) mukaan kognitiivisen terapiatyöskentelyn lapsettomuutta kokevien kanssa kannattaa sisältää ainakin ajatusten kanssa työskentelyä, mielikuvatyöskentelyä, rentoutumisen ohjaamista ja kosketusharjoituksia kotitehtävinä. Parisuhteen ja vanhemmuuden roolien samanaikaisuus on haastavaa. Tämän avulla pyritään kumoamaan vääriä usPeTe_012018_64s_20180214_.indd 14 16.2.2018 9.33. Perhesalaisuuksien syntymistä on hyvä ennaltaehkäistä. Kiintymyssuhteen luominen lapseen alkaa jo raskausaikana, joten on merkitystä sillä, millaisissa olosuhteissa raskaus alkaa. Lapsettomuuden hyväksyntä näkyi siinä, että tarve vanhemmaksi tulemiseen muuttui vähemmäksi. 15 14 Perheterapia 1/18 Janne Sihvonen tata. Jostain syystä vaikeat lapsuusja nuoruusajan mielenterveyshäiriöt ovat tanskalaisen tutkimuksen (Svahn ym., 2015) mukaan lapsettomuudesta kärsineiden naisten lapsilla 23 % yleisempiä kuin muilla
Jokainen asiakaspari on omanlaisensa ja terapeutin tulee kuulostellen edetä tutustumisessa. Terapialla voidaan vaikuttaa myös parisuhdetyytyväisyyteen. De Lizin ja Straussin (2005) kokoaman meta-analyysin mukaan sekä yksilöettä ryhmämuotoinen psykoterapia vähentävät lapsettomuutta kokevien ahdistuneisuutta. Tärkeä lähtökohta on avoin vuorovaikutussuhde (Newton, 2006). simpukka.info) jäsenille yhteistä on vaikeutunut lapsen saaminen. Simpukka-yhdistyksen (www. Asioille annetut merkitykset vaikuttavat voimakkaasti taustalla. Terapeutin on terapiaprosessin alkuvaiheessa tärkeää panostaa kontaktin laatuun ja luottamuksen syntyyn. Lapsettomuuskokemuksen seksuaalivaikutukset ovat yleisiä ja luonteeltaan moninaisia (Wischmann, 2010; Pressman, 2011). Kumppanin tuki on oleellinen supportiivinen elementti lapsettomuuskokemuksen kanssa toimeen tulemisessa. Solatin, Ja’farzadehin ja Asanpour-Dehkordin (2016) tutkimuksessa lapsettomien naisten tyytyväisyys parisuhteeseensa kohentui merkittävästi kognitiivis-behavioraalisen ryhmäterapian myötä. Tutkimuksen (Masoumi ym., 2017) mukaan parisuhteen rikastuttamisohjelma, joka sisälsi seitsemän ryhmämuotoista kertaa lapsettomille pareille ja sisälsi muun muassa edukaatiota ja kognitiivista työskentelyä, paransi parisuhteen tilaa. Henkilön tekemät tulkinnat ja kokemukset epäonnistumisesta ovat oleellisessa osassa lapsettomuutta kohdatessa. Myös naisten kokemukset yhteensopivuudesta kumppaninsa kanssa lisääntyivät terapiassa. Terapia koostui kymmenestä kahden tunnin kerrasta ja parisuhdetyytyväisyyttä mitattiin standardoidulla mittarilla. Gonzalez (2000) kuvaa lapsettomuuskriisiä uhkana identiteetille. Lapsettomuus voidaan kokea stigLapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PeTe_012018_64s_20180214_.indd 15 16.2.2018 9.45. Siten pariterapian ohella voidaan tarvita myös erityistä seksuaaliterapiaa tai näiden yhdistämistä. Tulos säilyi myös kolmen kuukauden seurannassa terapian päättymisen jälkeen. 15 14 komuksia ja tulkintoja sekä löytämään toimivampia tapoja nauttia seksuaalisuudesta. Meta-analyysin (Frederiksen ym., 2015) mukaan kognitiivisilla psykososiaalisen tuen muodoilla voidaan kohentaa lapsettomien parien parisuhdetta ja vähentää psyykkistä stressiä. Lapsettomuuskokemuksen seksuaalivaikutukset ovat yleisiä ja luonteeltaan moninaisia. Terapeutin orientaatio ja erityisosaaminen voivat hyvin mahdollistaa seksuaalielämän alueen syvällisen huomioimisen osana pariterapiaa, mutta aina se ei ole mahdollista. Useimmat tahattomasti lapsettomat parit ovat todennäköisesti ajatelleet perheen perustamista osana yhteistä elämää. Myös vertaistuella on monille tärkeä merkitys (Paavilainen, 2007). Parisuhteen kumppanuuden tukeminen terapioissa on siten ensiarvoisen tärkeää. Terapeutin on tärkeää olla vastaanottavainen asiakkaiden viesteille ja luottamus voi syntyä myös siitä, että terapeutti rohkenee kysyä ja ottaa puheeksi juuri niitä vaikeita asioita, jotka ovat muodostuneet ongelmiksi (Applegarth, 2006). Yingin ja Loken (2017) käsiteanalyysin perusteella lapsettomuuden kohdanneen parin parisuhteessa prosessoidaan jaettua koettelemusta, jakamista, parin keskinäistä kommunikointia ja molemminpuolista tukea. Kognitiivisen käyttäytymisterapian lähestymistavassa pyritään enemmän suoraan muutokseen käyttäytymisessä muun muassa monipuolistamalla ja tehostamalla selviytymiskeinoja ja parantamalla ongelmanratkaisutaitoja. Lapsettomuuskriisin hoidossa parisuhteen tukeminen on tärkeää. Masennuksen väheneminen on ollut selvimmin nähtävissä puoli vuotta terapian päättymisen jälkeen. Ilman luottamuksellista suhdetta vaikeiden tunteiden käsittely saattaa olla jopa lisätraumatisoitumista aiheuttavaa (Toivanen ym., 2004). Lapsettomuuden myötä he joutuvat kuitenkin ottamaan itselleen lapsettoman parin identiteetin. Simpukan toiminnan tavoitteena on edistää tahattomasti lapsettomien sekä heidän läheistensä asemaa ja hyvinvointia. Sisältöinä lapsettoman parin terapiassa voivat ovat Myersin ja Warkin (1996) mukaan muun muassa lapsettomuutta ja parisuhdetta koskevien ajatusten ja käsitysten tunnistaminen ja arviointi, voimavarojen uudelleensuuntaaminen vaihtoehtoisiin tyytyväisyyden lähteisiin, kommunikaatio tunteista ja tarpeista lohdun saamiseksi, ongelmanratkaisukeinojen käyttö kriisin yli pääsemiseksi sekä seksuaalisuhteen kohentaminen. Yhdistys toimii lapsettomien ja heidän läheistensä edunvalvojana sekä lisää tietoa ja tietoisuutta lapsettomuudesta
Taustalla on koettu epäonnistuminen sosiaalisen normin täyttämisessä. Lapsettomuuskokemuksen muutosprosessi etenee surun ja menetyksen hyväksynnän kautta mielensisäisen sovinnon saavuttamiseen. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 16 16.2.2018 9.33. Lapsettomuuskokemuksen muutosprosessi Gonzalezin (2000) mukaan. EPÄONNISTUMINEN SOSIAALISEN NORMIN TÄYTTÄMISESSÄ Voimattomuus D E P R E S S I O Yhteyksien kaipuu edeltäviin sukupolviin HYÖKKÄYS IDENTITEETTIÄ KOHTAAN MIELENSISÄINEN SOVINTO MUUTOS SURU Eristäytyminen Stigma KUVIO 2. 17 16 Perheterapia 1/18 Janne Sihvonen matisoivana ja se voi myös olla sitä. Kuviossa 2 on alunperin Gonzalezin (2000) deskriptiivisten haastattelujen laadullisen analyysin pohjalta laatima kuvaus lapsettomuuskokemuksen muutosprosessista. Lapsettomien sosiaalinen status ja identiteetti ovat erilaisia verrattuna pareihin, jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan, tai eivät ole vielä miettineetkään lapsen hankkimista. Eroa on siinä, että lasta haluavat näkevät itsensä potentiaalisina tulevina vanhempina. Lapsettomuuskokemuksen muutosprosessi Gonzalezin (2000) mukaan. Lapsettomuuskokemus voi aktivoida sukupolvien väliset yhteydet ja suhteen omiin vanhempiin tuoden niihin uusia merkityksiä. 2 KUVIO 2
Näiden laajojen vaikutusten vuoksi tulisi olla tarjolla psyykkistä tukea, jossa parisuhde huomioidaan. Lapsettomuuskriisi vaatii voimavaroja sopeutumiseen ja kykyä hakea uusia ajattelutapoja. Tästä syystä on tärkeää kysyä elämänkulun osalta myös mahdollisesta lapsettomuuskokemuksesta. Psyykkisen hyvinvoinnin palveluja tarjoavien tahojen olisi tärkeää tiedostaa lapsettomuuskokemuksen psyykkiset vaikutukset ja riskit psykiatrisen oirehdinnan puhkeamiselle. Lapsettomien neuvonta, psyykkinen tuki ja terapiapalvelut ovat pitkään olleet lapsettomuusklinikoiden ja yksittäisten terapeuttien vastuulla. Tulevaisuutta varten laaditut suunnitelmat on näin väistämättä arvioitava uudelleen ja tulevaisuusorientaatiota tulee tarkastella uudessa valossa. Vuoden 2016 tietojen mukaan julkisen terveydenhuollon osuus kaikista hedelmöityshoidoista oli 47 prosenttia, mikä on enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla (THL, 2017). Lisäksi on tärkeää tiedostaa, että samaa psyykkistä tukea tulisi tarjota myös niille lapsettomuutta kokeville, jotka eivät hakeudu lapsettomuuden lääketieteellisiin hoitoihin. Siinä yhdistyvät parisuhteen, seksuaalisuuden ja surutyön osaamisalueet tietoon lapsettomuuskriisistä ja sen hoidosta (Tulppala, 2002a). Vaikutukset yksilöön ja parisuhteeseen nivoutuvat toisiinsa, ja ne ovat osin toisistaan erottamattomia, jolloin terapiassa on tarpeen huomioida tämä moninaisuus. LuoLapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PeTe_012018_64s_20180214_.indd 17 16.2.2018 9.33. Lapsettomuuden kokemus ei myöskään automaattisesti poistu mahdollisen raskauden alkaessa ja syntyneet muutokset parisuhteen dynamiikkaan voivat säilyä pitkään. Tutkimustieto on kuitenkin lisääntynyt, joten tietoa on saatavilla. Nämä ovat psyykkistä toimintaa, jollaiseen ihmiset kykenevät. Ongelmana on ollut, että kaikilla klinikoilla ei ole ollut mahdollisuuksia tarjota riittävästi parisuhdepalveluja (Toivanen ym., 2004). Psykososiaalisen tuen tarjoamisesta, lähestymistavoista ja menetelmistä on olemassa tietoa. Koulutusmahdollisuuksia pariterapeuteille tulisi myös lisätä tästä aihepiiristä. Kun henkilö tai pari, joka on kokenut lapsettomuutta, tulee myöhemmin jonkin psykososiaalisen palvelun piiriin syystä tai toisesta, voitaisiin kartoittaa myös lapsettomuuden mahdollisia seurannaisvaikutuksia ja tarvetta niiden spesifiin hoitoon, mikäli tilanne tiedostettaisiin. Terapeuttista tukea pitäisi olla enemmän ja helpommin saatavilla. Kaikilla pareilla ei ole mahdollisuuksia käyttää yksityissektorin palveluita. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lapsettomuuskokemuksesta on useimmiten selviydytty eli psyykkinen hyvinvointi ei myöhemmässä vaiheessa enää merkitsevästi eroa muusta väestöstä. 17 16 POHDINTA Olemassa olevan tiedon pohjalta voidaan selkeästi todeta, että lapsettomuuskokemus vaikuttaa varsin kokonaisvaltaisesti yksilöön ja pariin ja voi aiheuttaa ongelmia useilla elämän alueilla. Olisi tärkeää, että uutta tietoa hyödynnettäisiin terapioissa ja että lapsettomuutta kokevia voitaisiin siten tukea tyydyttävämpään yhteiselämään. Paikallistasolla voi eri puolilla maata kuitenkin olla tiedossa, minne omalla alueella voidaan ohjata ja mistä löytyy terapeutteja.Ohjanta psykiatrisen avohoidon palveluihin tai perheneuvolapalveluihin ei takaa, että löytyy erityiskysymyksiin paneutunut terapeutti, mutta pariterapeuttinen osaaminen ja erityishaasteiden tiedostaminen toimivat sinällään vahvuuksina. Lapsettomuutta kokevien psykososiaalinen tuki on oma terapia-alueensa. Koottua tietoa julkisen tai yksityisen puolen toimijoiden resursseista tarjota terapeuttista tukea lapsettomuutta kokeville ei ole helposti saatavilla. Terapiatyöskentelyssä voidaan laajalti hyödyntää terapeutin osaamista. Myös julkisella puolella tarjotaan lapsettomuushoitoja ja niihin hakeutuvien määrä on viime vuosina kasvanut. Ongelmat ovat usein moninaisia, joten työ on haastavaa. Kaikilla terapeuteilla ei myöskään ole riittävää tietoutta tahattomaan lapsettomuuteen liittyvistä erityiskysymyksistä. Lapsettomuuden lääketieteellisen hoidon ohella tämän tulisi sisältyä hoidon kokonaisuuteen. Monissa lapsettomuusklinikoissa nykyisin käytössä oleva potilaslähtöinen työskentelytapa ja lapsettomuushoitojen yksilöllinen räätälöinti näyttäisivät Anttilan ja Korkeilan (2012) mukaan vähentävän lapsettomuuden aiheuttamaa stressiä, mikä on myönteistä. Lapsettomuuskokemuksen myötä kysymys parisuhteen tulevaisuudesta nousee esille, mikäli lapsettomuus jää pysyväksi tilaksi. Pysyvän lapsettomuuden herättämää menetyksen ja luopumisen kokemusta voi suremalla työstää ja surua voidaan terapeuttisesti käsitellä. Toiset tahatonta lapsettomuutta kokeneet valitsevat lapsettomana elämisen
& Hamdam, S. Ansamaa, O. & Flynn, K. Terapeutin tehtävänä on ensin auttaa suremaan ja sitten löytämään elämään uusia sisältöjä, kun intrapsyykkiseen maailmaan on tullut tilaa jollekin uudelle. Varsin usein käytännön työssä havaitaankin, että kriisi aktivoi aiempia kriisejä nousemaan tietoiseen mieleen. Anttila, L. & Khosravi, A. Aiemmin tilanne on saattanut tuntua lapsettomasta täysin toivottomalta. S., Reis, R. Avoimempi ja optimistisempi asenne tulevaisuuden suhteen on mahdollinen. Spalding: ProQuest Dissertations Publishing. (toim.) Seksuaalisuus (184-190). Muutos suhtautumisessa voi johtaa siihen, että on helpompi myös lähteä hakemaan apua, vaikka myöhemminkin elämässä. & Verhaak, C. Duthie, E. Applegarth, L. Näkökulmien vaihtelu ja tilanteen tarkastelu uudelleen voivat jo keventää psyykkistä taakkaa. Priorities for family building among patients and partners seeking treatment for infertility. Helsinki: Duodecim. 19 18 Perheterapia 1/18 puminen tärkeästä asiasta aiheuttaa suuren surun, mutta luopumisen kautta voi lopulta löytää uusia tapoja toteuttaa itseään niin, ettei jää kiinni suruun ja katkeruuteen. D., Strawn, E. Terapeutin tehtävänä on ensin auttaa suremaan ja sitten löytämään elämään uusia sisältöjä. (2007). Bechoua, S., Hamamah, S. H. (2016). Faramarzi, M., Pasha, H., Esmailzadeh, S., Kheirkhah, F., Heidary, S. Individual counseling and psychotherapy. Primary and secondary infertility and post traumatic stress disorder: Experiential differences between type of infertility and symptom characteristics. (2016). Blundell, R. Lasta haluavat voivat harkita adoptoimista tai toimimista sijaistai tukivanhempana. Human Reproduction, 31, 17881798. Gameiro, S., Van den Belt-Dusebout, A., Smeenk, J., Braat, D., Van Leeuwen, F. Cambridge: Cambridge University Press. Ferraresi, S. (2006). S., de Sá, M. Stressi ja lapsettomuus. Suicidal risk among infertile women undergoing in-vitro fertilization: Incidence and risk factors. Näin lapsettomuuskriisi ja siihen tarjottu terapia hyödyntävät laajemminkin paria ja yksilöä ja psyykkinen hyvinvointi voi lisääntyä, kun traumaattisia mielen sisältöjä päästään työstämään terapeuttisesti. (2006). R., Lara, L. International Journal of Fertility and Sterility, 7, 199-206. Bradow, A. D. Chen, S., Stukalina, Y., Ben Kimhi, M., Shulman, A. Lapsettomuushoitojen vaikutus parisuhteeseen ja luovutussolujen merkitys lapseen. & Scalici, E. & Hammer Burns, L. Myös vaihtoehtoja oman biologisen lapsen saamiselle on. (2017). Journal of Family and Reproductive Health, 10, 139-145. LÄHTEET Amiri, M., Sadeqi, Z., Hoseinpoor, M. Reproductive Health, 14(52). Marital satisfaction and its influencing factors in fertile and infertile women. N. Teoksessa Apter, D., Väisälä, L., & Kaimola, K. Terapeuttisessa työskentelyssä voi nousta esiin monia aiheita, jotka eivät välttämättä olisi tulleet ilmi ilman lapsettomuuskriisiä. Kriisien onnistuneen läpikäynnin tiedetään myös lisäävän jatkossa psyykkisiä valmiuksia, eli se vahvistaa ihmistä. Lapsettomuutta kokevilla voi olla myös ongelmia, jotka ovat aiemmin jääneet kriisin vuoksi huomiotta. B., Sandlow, J., Schoyer, K. (2013). A., Cooper, A., Davis, J. F. Perheterapia, 21(1), 28-34. DOI: 10.1186/s12978-017-0311-8 Ekström-Immonen, L. E. International Journal of Molecular Medicine and Advance Sciences, 3, 63-65. The effect of the cognitive behavioral therapy and pharmacotherapy on infertility stress: A randomized controlled trial. & Afshar, Z. Teoksessa Covington, S. (2012). Causes of infertility. Male infertility: An obstacle to sexuality. Muuttunut suhtautuminen tulevaisuuteen avaa voimavaroja ongelmien käsittelyyn ja mielessä tapahtuvaan ratkaisun löytymiseen. (2011). (2016). (2005). Tässä kohtaa parit hyötyisivät terapeuttisesta avusta. Psychiatry Research, 240, 53-59. Hedelmättömyyden vaikutus seksuaalisuuteen. A. Asioiden avaaminen ja muutos suhtautumisessa vaikeaan ongelmavyyhteen voivat jo sinällään ratkaista osan ongelmista. & Rosenberg, K. Andrology, 4, 395– 403. Janne Sihvonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 18 16.2.2018 9.33. Ongelmien puheeksiottaminen toimii alkuna ja siitä seuraava keskustelu, realistinen pohdinta, tiedon saaminen, asioiden jakaminen ja tuettu terapeuttinen käsittely ovat avuksi niille, jotka ongelmista kärsivät. Suomen lääkärilehti, 67, 2076-2080. (2016).Women’s adjustment trajectories during IVF and impact on mental health 11-17 years later. & Korkeila, J. Dissertation, the Faculty of the School of Psychology, Spalding University. (toim.) Infertility counseling: A comprehensive handbook for clinicians (129-142)
Klemetti, R., Raitanen, J., Sihvo, S., Saarni, S. & Stevens, G. & Fisher, J. W., Naughton, C. Péloquin, K., Brassard, A., Arpin, V., Sabourin, S. Z., Khani, S., Kazemi, F., Kalhori, F., Ebrahimi, R. M. & Koponen, P. B. A., Poorolajal, J., Shobeiri, F. Depression and sexual dysfunction in Turkish men diagnosed with infertility. Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia E 40/ 2011. Blame predicting psychological adjustment and couple Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia PeTe_012018_64s_20180214_.indd 19 16.2.2018 9.33. & Beji, N. & Hazavhei, S. (1996). M. Lund, R., Seibaek, C. Differential efficacy of group and individual/couple psychotherapy with infertile patients. The impact of social relations on the incidence of severe depressive symptoms among infertile women and men. DOI: 10.1186/s12905-017-0410-2 Liz, T. Teoksessa Covington, S. J., Shindel, A. H., Burch, A. Stress and coping in couples facing infertility. Milloin on lapsen aika. & Coskuner, E. Current Opinion in Psychology, 13, 131-135. (2009). Helsinki: Väestöliitto. Turun ammattikorkeakoulu. Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia E 34 / 2008. Relationship satisfaction among infertile couples: Implications of gender and self-identification. (2000). Marital relationship and quality of life among couples with infertility. Quality of life and its related factors in infertile couples. National, regional, and global trends in infertility prevalence since 1990: A systematic analysis of 277 health surveys. A. T. Z., Mousavi, S. Seksuaalisuus tahattoman lapsettomuuden aikana. M. Human Reproduction, 24, 2810-2820. Human Reproduction, 31, 419-426. Glover, L., McLellan, A. K., Ohebshalom, M. DOI: 10.1177/0192513X17699027 Hammarberg, K., Baker, H. (2010). (2015). P., Sexty, R. & Schmidt, L. BMJ Open, 5(1). H. Luk, B. Journal of Sex & Marital Therapy, 42, 515533. (2015). Greil, A. (2016). Pasch, L. (2011). & Loke, A. Merwe Van Der, E. What does having a fertility problem mean to couples. N. Psychotherapy for infertility: A cognitive-behavioral approach for couples. Current research on how infertility affects the sexuality of men and women. (2017). Nelson, C. (2015). Impact of infertility on quality of life, marital adjustment and sexual function. (2016). Journal of Reproductive and Infant Psychology, 27, 401-418. Onat, G. Miettinen, A. & Loke, A. Luk, B. Human Reproduction, 20, 1324-1332. & Roshanaei, G. (2005). N. R. Adult Urology, 63, 126-130. Cambridge: Cambridge University Press. C. Lakatos, E., Szigeti, J. G. & Weaver, S. Anxiety and depression among infertile women: A cross-sectional survey from Hungary. Counseling the infertile couple. International Journal of Fertility and Sterility, 11, 197-204. Prevalence and predictors of sexual problems, relationship stress, and depression in female partners of infertile couples. R. P (2015). Äidiksi ja isäksi hedelmöityshoidolla. W. N., Flaxman, S. Journal of Sex & Marital Therapy, 41, 610-625. International Journal of Sexual Health, 27, 522-531. Paavilainen, M. Journal of Family Issues, March 22, 1-22 (Epub ahead of print). (toim.) Infertility counseling: A comprehensive handbook for clinicians (1-19). (2017). Journal of Sexual Medicine, 5, 1907-1914. & Mulhall, J. & Covington, S. R. (2013). (2014). The impact of infertility on the psychological well-being, marital relationships, sexual relationships, and quality of life of couples: A systematic review. & Hammer Burns, L. A review of supportive interventions targeting individuals or couples undergoing infertility treatment: Directions for the development of interventions. (2004). S. Infertility-related stress within the marital relationship. (2017). J. The infertility trap: How defeat and entrapment affect depressive symptoms. (2010) Men’s experiences of infertility and infertility treatment 5 years after diagnosis of male factor infertility: A retrospective cohort study. Myers, L. 19 18 M. Y. Frederiksen,Y., Farver-Vestergaard,I., Grønhøj Skovgård,N., Ingerslev, H. (2017). Efficacy of psychosocial interventions for psychological and pregnancy outcomes in infertile women and men: A systematic review and meta-analysis. R., Boerma, T., Vanderpoel, S. & Sullivan, K. A. & Balog, P. Keramat, A., Masoomi, S. DOI:10.1136/bmjopen-2014-006592 Galhardo, A., Moura-Ramos, M., Cunha, M. P. Miettinen, A. H. Journal of Research in Health Sciences, 14, 57-63. &Shreffler, K. F., Ujma, P. Newton, C. & Rosa e Silva, A. R. (toim.) Infertility counseling: A comprehensive handbook for clinicians (143-155). L., Slauson-Blevins, K., McQuillan, J., Lowry, M. (2012). J. (2007). Infertility, mental disorders and well-being – a nationwide survey. Infertility as a transformational process: A framework for psychotherapeutic support of infertile women. (2009). Teoksessa Covington, S. & Greeff, A. O. & Zachariae, R. (2012). H. Recent Patents on Endocrine, Metabolic & Immune Drug Discovery, 7, 198-202. Mascarenhas, M. Acta Obstetricia et Gynecologica, 89, 677-682. Human Reproduction, 25, 2815-2820. Cambridge: Cambridge University Press. DOI 10.1371/journal.pmed.1001356 Masoumi, S. Whose fault is it. & Wright, J. Lastenhankinnan toiveet ja esteet. Effect of marital relationship enrichment program on marital satisfaction, marital intimacy, and sexual satisfaction of infertile couples. Psychology of infertility. (2008). W. & Hammer Burns, L. Gonzalez, L. de & Strauss, B. Sexuality and Disability, 30, 39-52. The American Journal of Family Therapy, 24, 9-20. (2006). (2008). Urology, 85, 1389-1393. Hammer Burns, L. & PintoGouveia, J. PLOS Medicine, 9. Kehittämistyö, seksologiset erikoistumisopinnot. Issues in Mental Health Nursing, 21, 619 -633. & Wark, L. (2006). N. & Rotkirch, A. (2017). S., Christensen, U. Helsinki: VL-Markkinointi Oy. Monga, M., Alexandreschu, B., Katz, S., Stain, M. Ozkan, B., Orhan, E., Aktas, N. BMC Women’s Health (2017) 17:48. Y. & Ganiats, T
(2009). K. (2015). Cham: Springer. Väestöliitto. (2012). Peterson, B. & Davies.M. (2003). & Wischmann, T. S,; Plessen,K. Human Reproduction, 30, 2129-2137 Tervonen, E. (toim.) Bio-Psycho-Social obstetrics and gynecology (249-261). (2014). Schmidt, L., Holstein, B. Wischmann, T. Family Relations, 5, 227-239. An epidemiological study of 2250 women and men in fertility treatment. THL (2017). K., Moran, L. (2017). & Kentenich, H. The effect of cognitive behavioural therapy on anxiety in infertile women. Stress and its associations with relationship satisfaction. J. The impact of specific fertility treatments on cognitive development in childhood and adolescence: A systematic review. Tulppala, M. D., Newton, C. Human Reproduction, 20, 1952-1957. Women’s Health & Gynecology, 2(6), 040. DOI: 10.1080/0167482X.2017.1289369 Peterson, B. (2005). T. N. (toim.) Infertility counseling: A comprehensive handbook for clinicians (169-195). What’s normal and what to do about it. Suomen Lääkärilehti, 67, 2081-2086. & Miettinen, A. Perheterapia, 2002(2), 50-57. Cambridge: Cambridge University Press. Solati, K., Ja’farzadeh, L. Journal of Assisted Reproduction and Genetics, 29, 243-248. Mental disorders in childhood and young adulthood among children born to women with fertility problems. Teoksessa Kreyenfeld, M. European Journal of Experimental Biology, 4, 415-419. Does infertility cause marital benefit. & Boivin, J. Are severe depressive symptoms associated with infertility-related distress in individuals and their partners. J., Fernandez, R. & Konietzka, D. Communication and coping as predictors of fertility problem stress: Cohort study of 816 participants who did not achieve a delivery after 12 months of fertility treatment. & Schmidt, L. J., Jensen, S.M., Kjaer, S. (2017). (2010). Schmidt, L., Holstein, B., Christensen, U. (2014). (2005a). Anxiety and sexual stress in men and women undergoing infertility treatment. & Tulppala, M. Human Reproduction, 24, 1656-1664. (2006). & Schulman, R. Rumbold, A. & Asanpour-Dehkordi, A. J., Oswald, T. Y. Y., Wu, L. (2011). & Rosen, K .H. Fertility and Sterility, 88, 911-914. (2002b). Wirtberg I., Möller, A., Hogström, L., Tronstad, S-E. 21 20 Perheterapia 1/18 satisfaction in couples seeking fertility treatment. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology, February 9, 1-9. Repokari, L. Tulppala, M. The longitudinal impact of partner coping in couples following 5 years of unsuccessful fertility treatments. & Lalos, A. & Schmidt, L. Human Reproduction, 27, 3226-3232. Teoksessa Paarlberg, K. & Feingold, T. Ruusunpunaisista pilvilinnoista tuuliajolle. Sydsjö, G., Ekholm, K., Wadsby, M., Kjellberg, S. A couple who cannot conceive: Coping with infertility. Ying, L. Wischmann, T. (2007). D., Sejbaek, C. Tulppala M. (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus (14-22). & Sydsjö, A. C.,Moore, V. Coping processes of couples experiencing infertility. Lapsettomuuden tuska. Sallinen, M. Pressman, P. Current Opinion in Psychology, 13, 96-106. H. Relationships in couples after failed IVF treatment: A prospective follow-up study. Teoksessa Covington, S. (Epub ahead of print). (2006). Human Reproduction, 20, 3248-3256. Parisuhteen ja paripsykoterapian prosesseista. Rotkirch, A. H. & Jensen, A. Lapsettomuus ja parisuhde. Svahn, M, F,; Hargreave, M., Nielsen, T. (2016). Peterson, B. Examining congruence between partners’ perceived infertility-related stress and its relationship with marital adjustment and depression among infertile couples. The effect of stress management based on group cognitivebehavioural therapy on marital satisfaction in infertile women. (2005b). S. University of Helsinki. (2012). Duodecim, 118, 531-536. Patient Education and Counseling, 59, 244-251. Factsheet series. Duodecim, 130, 85. H. D., Pirritano, M., Christensen, U., Boivin, J., Block, J. Verhaak, C. R., Rosen, K. Teoksessa Malinen, V. Sylillinen surua – lapsettomuuden kokemus. Transition to parenthood after assisted reproductive treatment: Follow-up study of singleton pregnancies. Human Reproduction, 32, 1489-1507. & van de Wiel, H. Randall, A. Human Reproduction, 22, 598-604. (2004). Human Reproduction, 29, 76-82. An introduction to infertility counseling: A guide for mental health and medical professionals. Journal of Clinical and Diagnostic Research, 10(7), VC01-VC03. R. Tahaton lapsettomuus psyykkisenä kriisinä. (2017). Peterson, B. The Journal of Sexual Medicine, 7, 1868-1876. Tuhkasaari, P. (2007). R. & Verres, R. S., Pirritano, M. M., Whitrow, M. (2002a). Pro gradu, Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos, Tampereen yliopisto. (2007). Gender Janne Sihvonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 20 16.2.2018 9.33. Academic dissertation. (2012). & Hammer Burns, L. Peterson, B., Boivin, J., Norré, J., Smith, C., Thorn, P. Hedelmöityshoidot 2015-2016. & Alkio, P. Toivanen, R., Vilska, S. Low sexual desire and infertility. K. Behavioral medicine approaches to infertility counseling. E., Christensen, U. (2006). Life 20 years after unsuccessful infertility treatment. Sexual disorders in infertile couples. & Ayesha, A. (2015). (2016). Näkökulmia parisuhteeseen ja lapsettomuuteen kiintymyssuhdeteorian pohjalta. & Boivin, J. Resolve: The National Infertility Association. Childlessness in Finland. (2008). A 10-year follow-up study of psychosocial factors affecting couples after infertility treatment. (toim) Childlessness in Europe: Contexts, causes, and consequences. Peterson, B. Demographic research monographs (139158). H. & Bodenmann, G. (2014). Helsinki: VL-Markkinointi Oy. K. Cham: Springer. Family Process, 42, 59-70. F. Suomen lääkärilehti, 43, 4115-4120. Shahnaz, A. & Loke, A. Infertility: A review on causes, treatment and management. C., Barnhart. D., Newton, C. Tilastoraportti 9/2017. & Hammer Burns, L. D., Newton, C. Wischmann, T., Korge, K., Scherg, H., Strowitzki, T. Pour, T. (2017). Hedelmättömyydellä on suurempi vaikutus naisen kuin miehen elämänlaatuun
(2017). (2009). Y. Human Reproduction, 25, 2018-2023. Journal of Sex & Marital Therapy, 42, 243-256. & Loke, A. (2010). International Journal of Nursing Studies, 52, 1640-1652. N., Gissler, M., Klemetti, R., Luoto, R., Koivisto, E. Zegers-Hochschild, F., Adamson, G. Ying, L. Fertility andSterility, 92, 1520-1524. D., de Mouzon, J., Ishihara, O., Mansour, R., Nygren, K., Sullivan, E. Sen avulla voimme kehittää Perheterapia-lehdestä mahdollisimman kiinnostavan ja lukijoita puhuttelevan. Lapsettomuuskokemus koettelee parisuhteen hyvinvointia Kerro mielipiteesi! Kerro meille millaisia ajatuksia Perheterapia-lehden artikkelit sinussa herättivät tai millaisia teemoja ja aiheita toivoisit lehdessä käsiteltävän. Psychiatric disorders leading to hospitalization before and after infertility treatments. Yli-Kuha, A. Palautteesi on tärkeää. & Vanderpoel, S. International Committee for Monitoring Assisted Reproductive Technology (ICMART) and the World Health Organization (WHO) revised glossary of ART terminology, 2009. 21 20 differences in experiences with and adjustments to infertility: A literature review. & Hemminki, E. Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: perheterapialehti@mielenterveysseura.fi PeTe_012018_64s_20180214_.indd 21 16.2.2018 9.33. An analysis of the concept of partnership in the couples undergoing infertility treatment
Puolisot tuovat suhteeseen monenlaisia käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, joita he alkavat työstää toistensa avulla. Kuopio (2017): Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 127. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 22 16.2.2018 9.43. Artikkelissa totean, että puolisoiden riittävä eriytyminen ja yksilöityminen mahdollistavat parisuhteen muotoutumisen ”luovaksi suhteeksi”. Perheen arki ja lasten kehitysvaiheet tuovat lisää työstettävää. Toim. Lapsuudenperheestä on välttämätöntä irrottautua, että voisi liittyä omiin suhteisiin ja kantaa niistä vastuuta. Irrottautuminen vanhasta on uuden syntymisen edellytys. Kirkon perheneuvonnan kouluttaja, perheneuvonnan ja perheasioiden johtava asiantuntija. Edellä olevilla sanoilla on maalattu kuvaa parisuhteen ja perheen katkeamattomasta ketjusta jo tuhansien vuosien ajan. SeuParisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä Artikkeli on lyhennetty ja muokattu aikaisemmin julkaistusta artikkelista: Anne Anttonen: ”Parisuhde muuttuvan perheen ytimessä” teoksessa Perhe ja avioliitto muutoksessa. Yhteiskunnan muutokset ja perheiden monimuotoistuminen vaikuttavat perheiden sisäisiin suhteisiin. Näissä suhteissa yksilö oppii havainnoimaan itseään ja kokemuksiaan sekä sietämään väistämättömiä ulkopuolisuuden tunteita.Kolmiosuhteiden sisäistäminen riittävän hyvällä tavalla on merkittävää lapsen mielen ja ajattelun kehittymiselle sekä hänen omille tuleville ihmissuhteilleen. Pohdin tässä artikkelissa aikuisten välisen parisuhteen merkitystä koko perheen kyvylle sopeutua muutoksiin. Avainsanat: psykodynaaminen paripsykoterapia, luova pari, kolmiosuhde, vanhemmuus, parisuhde Anne Anttonen TM, integratiivinen paripsykoterapeutti (Väestöliitto), psykoanalyyttinen paripsykoterapeutti (Therapeia/HPY), tunnekeskeinen pariterapeutti (ICEEFT-Kanada), työnohjaaja, kirkon perheneuvoja. Tällainen ”luova suhde” tarjoaa tukea ja vahvistusta molemmille puolisoille sekä heidän lapsilleen jatkuvan muutoksen keskellä.Lasten syntymän myötä perheeseen muodostuu erilaisia kolmiosuhteita vanhempien, lasten ja sisarusten välille. Valmiina siirtyvien roolien sijaan perheenjäsenten on kyettävä löytämään joustavia ratkaisuja vaihteleviin tilanteisiinsa. 23 22 Perheterapia 1/18 JOHDANTO ”…siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (Raamattu, 1 Moos.2:24). Maarit Hytönen
Taistelut olivat päättyneet rintamalla, mutta ne jatkuivat perheissä. Uuteen voi orientoitua vain, jos on riittävästi eriytynyt vanhasta. Lapset syntyvät vanhempien välisestä yhteydestä, he kasvavat ja kehittyvät tämän yhteyden varassa. Vähitellen ajatus avioliitosta ongelmana, joka täytyi parantaa, muuntui ajatukseksi suhteesta, jota täytyy hoitaa. Ennen kaikkea tarkastelen, mikä edistää ja mikä estää perheiden sopeutumista muutoksiin niin perheen sisällä kuin ulkoisessa ympäristössäkin. PARISUHDE PERHEEN YTIMESSÄ Parin välinen suhde on monella tavalla perheen syntymisen ja kehittymisen edellytys. Parisuhteen kyky työstää näitä muutoksia on ratkaiseva perheen hyvinvoinnin kannalta. Samalla perinteisten mallien toimimattomuus muutoksessa on tuonut uudenlaista painetta parien ja perheiden elämään. Sekä lapset että vanhemmat ovat joutuneet uusien haasteiden eteen: kuinka elää ja kasvaa ympäristössä, jossa suhteet järjestäytyvät aivan uudella tavalla (Clark, 1990). Kuvaan eriytymisen ja yksilöitymisen merkitystä parisuhteen luovuuden, hedelmällisyyden ja muutoskykyisyyden kannalta. Miehet palasivat rintamalta sietämättömien kokemuksiensa kanssa. Perinteisen sosiaalisen tuen vähetessä perheenjäsenet jäivät yhä enemmän toistensa ja suhteidensa varaan. Kumppanuusliitossa puolisoiden roolit muuttuivat hierarkkisesta asetelmasta yhteistyösuhteeksi, jolta odotettiin myös puolisoiden henkilökohtaisten tarpeiden täyttämistä (Joensuu, 1972; Clark, 1990). Perheen jäsenet olivat olleet erossa toisistaan epävarmuuden ja kauhun keskellä. Perhe-elämää säätelevien yhteiskunnallisten normien muuttuminen yhä joustavammaksi on mahdollistanut myös joustavampien suhteiden rakentumisen perheen sisällä. 23 22 raava sukupolvi luopuu jälleen omasta isästä ja äidistä ja suuntautuu kohti uutta sekä samalla altistuu muutokselle. Edelleen 1970-luvulle tultaessa uudet virtaukset kyseenalaistivat perheiden roolijaon. Perheen sisäinen neuvottelutyö voi hankaloitua hämmentävällä tavalla, jos puolisoilla on jäänyt kesken eriytyminen omasta lapsuuden perheestä sekä vastaavasti luovan parisuhteen muodostaminen oman kumppanin kanssa. Uusperheet tulivat yhä tavallisemmiksi. Toisen maailmansodan jälkeinen avioerojen piikki on ollut tästä yksi esimerkki. Valmiina siirtyvien roolien sijaan puolisoiden on kyettävä kuuntelemaan itseä ja toista sekä ottamaan riittävästi huomioon molempien tarpeita ja näkökulmia. Juuri parisuhteissa alettiin työstää niitä muutoksia, jotka olivat tapahtuneet yhteiskunnassa sekä yksilöiden elämässä. 27). PERHEET MUUTOSTEN KESKELLÄ Yhteiskunnalliset murrokset vaikuttavat aina parien ja perheiden elämään. Teollistumisen, kaupungistumisen ja muuttoliikkeen myötä yhteiskunnan rakenteet muuttuivat. Taloudellisen nousun ja toiveikkuuden yhteydessä alettiin odottaa yhä enemmän myös oman minuuden löytymistä ja toteutumista rakkauden ja seksuaalisuuden avulla (Clark, 1990, s. Vaikka perheen lähtökohdat olisivat vähemmän perinteiset ja lapset saapuisivat kotiin vaikkapa adoption, sijaisvanhemmuuden tai hedelmöityshoitojen kautta, perheen aikuisten omat kokemukset parin välisestä yhteydestä vaikuttavat heidän vanhemmuuteenParisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä PeTe_012018_64s_20180214_.indd 23 16.2.2018 9.33. Kohonneet avioeroluvut sodan jälkeen olivat merkkinä työstämisen vaikeudesta, jopa mahdottomuudesta (Joensuu, 1972). Perheiden työnjaon eriarvoisuus ja naisten huonommat mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen elämään varjostivat parisuhteita yhä enemmän. Naiset olivat kantaneet yksin vastuuta kotirintamalla. Muutokset sosiaalisessa ympäristössä eivät ole vaikuttaneet vain perheelämän ulkoisiin järjestelyihin vaan myös perheen sisäisten suhteiden vakauteen. Parisuhteen merkitys ei kuitenkaan vähentynyt eronneidenkaan mielessä. Vanhaan jääminen pysäyttäisi kehityksen. Vähitellen perheiden monimuotoisuudesta on tullut uusi normaali. Tilastokeskuksen mukaan 1969 avioeroja oli 5 895 ja vuonna 1979 10 191. Tässä artikkelissa koetan hahmottaa lyhyesti, millaisten muutosten keskellä perheet ja parisuhteet ovat etsineet omaa tietään viimeisten vuosikymmenien aikana. Avioeroluvut lähtivät jälleen nousuun. Laajemmat verkostot huolehtivat nyt lasten hyvinvoinnista, vaikka se ei usein ollutkaan aivan ongelmatonta
Puolisot löytävät toisensa juuri itselle sopiviksi, oman itsen kadotettujen ja yhteyttä etsivien puolien työstäjiksi (Dicks, 1967, s. Vai elävätkö perheet aivan mystisten virtausten varassa. 25 24 24 Perheterapia 1/18 Anne Anttonen sa. 43). Psykodynaamisen ajattelun mukaan rakastuminen siis perustuu tiedostamattomaan tunnistamiseen: toisella on jotain, mitä itseltä puuttuu tai hänellä on jotain täydentävää, jonka avulla voin kasvaa ja kehittyä kokonaisemmaksi. Jokaisen sukupolven tehtävänä on viedä kehitystä omalta osaltaan eteenpäin (Papero, 1990, s. Rakastumisen logiikkaa onkin vaikea selvittää tietoisella tasolla. Parija perhesuhteiden psykodynaamista tutkimusta ja hoitoa edistävän brittiläisen Tavistock Relationship –klinikan perustajajäsen Henry Dicks (1967) loi käsitteen ”secret marriage”. Tiedostamaton pyrkimys kasvaa yksilönä ohjaa valitsemaan puolison, joka koskettaa oman itsen kehittymättömiä puolia (Lyons, 1993, s. PARISUHDE KASVUN EDISTÄJÄNÄ TAI ESTÄJÄNÄ Parisuhde herättää näin suuret odotukset jonkin kauan kadoksissa olleen hyvin intiimin ja henkilökohtaisen löytymisestä. Tällä parisuhteen salaisella sopimuksella hän tarkoitti puolisoiden syvää ymmärrystä toistensa kokemuksiin, jotka välittyvät sanattomasti tiedostamattomalla tasolla toiselta toiselle. Puolisot tuovat omista perheistään monenlaisia käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, joita he alkavat suhteessaan työstää toisen avulla. Taustalla vaikuttavien tiedostamattomien mielenprosessien ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää, jos halutaan auttaa pareja ymmärtämään ristiriitoja uudella tavalla ja samalla vakauttamaan omaa suhdettaan (Pincus & Dare, 1978; Scharff & Scharff, 2014). Psykodynaamisiin teorioihin perustuvassa parisuhdeajattelussa nähdään aikuinen rakkaussuhde lapsuuden ”ensirakkauden” suoraksi perilliseksi. 31). Puolisot tuovat omista perheistään monenlaisia käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia, joita he alkavat suhteessaan työstää toisen avulla. Toisin sanoen kumppanit hakeutuvat tiedostamattaan lapsuudesta tuttujen kysymysten äärelle parisuhteessaan voidakseen kasvaa ja kehittyä, löytääkseen niitä puolia itsessään, joihin ei ole aikaisemmin voinut olla kosketuksissa. Vain riittävän eriytymisen ja itsenäistymisen myötä puolisot pystyvät tutkimaan omien perheidensä perintöä ja työstämään sitä eteenpäin siitä, mihin heidän vanhempansa ovat päässeet. Kuinka tätä perheen ja parisuhteen ytimessä sykkivää voimaa voisi ymmärtää. Parisuhdetta voidaan hyvällä syyllä kutsua myös perheen kehityksen solmukohdaksi. Parisuhteet ja perheet saavat usein alkunsa kahden aikuisen rakastumisen kokemuksesta ja sitä seuraavista rakkauden tunteista. Samalla perheen arki ja lasten kehitysvaiheet tuottavat yhä uusia kokemuksia vanhojen teemojen rinnalle. Vanhempien välisessä suhteessa voi mahdollistua niin suvussa kulkevan, kuin perheen arjessakin syntyvän raakamateriaalin työstäminen. 38–40). RAKASTUMINEN PARISUHTEEN YTIMESSÄ. Hyvissä ja vakaissa oloPeTe_012018_64s_20180214_.indd 24 16.2.2018 9.33. Suhde äitiin ja myöhemmin toiseen vanhempaan ja heidän väliseensä suhteeseen on se kokemuksellinen perusta, jonka varassa yksilön mieli lähtee kasvamaan. Silloinkin, kun perheessä on vain yksi vanhempi, hänen mielikuvansa suhteista ohjaavat hänen vanhemmuuttaan vähintään alitajuisesti. Työstettynä vaikeatkin kokemukset edistävät kasvua, mutta työstämättöminä ja sietämättöminä ne siirtyvät jälkipolville perinnöksi.Cowanit ilmaisevat tämän artikkelissaan näin: ”Couple relationships play a central role in maintaining or breaking intergenerational cycles”(Cowan & Cowan, 2005; Siltala, 2016). 131–132). Näissä suhteissa koetun latauksen luonne kertautuu kaikissa tulevissa suhteissa (Clulow, 2007; Verhaeghe, 2006, s
PeTe_012018_64s_20180214_.indd 25 16.2.2018 9.34. 25 24 24 Puolisoiden on luotava oman perheen kulttuuria, josta heidän lapsensa taas aikanaan voivat turvallisesti irrottautua
Ei siis olekaan ihme, että monet perheet, parit ja yksilöt ovat ainakin hetkittäin kantokykynsä äärirajoilla. Pelkkä ulkoinen tapahtuma ei takaa muutoksen tapahtuneen. Mitä enemmän puolisoilla on keskeneräisyyttä kehityksessään, sitä vaativampaa on tunnevuorovaikutus suhteessa. 37). Sukupolvien ketjussa jokainen perhe yrittää työstää ristiriitoja ja ahdistusta niillä työkaluilla, joita sillä on käytössään. Toisen tunteiden vastaanottaminen ja sisällyttäminen ovat lähes ylivoimaisia, koska kummallakaan ei ole siitä kokemuksia lapsuudesta. PARISUHDE MUUTOSPAINEIDEN KESKELLÄ Puolisot joutuvat aina oman sukupolvensa edustajina luomaan uutta kulttuuria miehenä, naisena, puolisoina ja vanhempina. Mies kaipaa ja pelkää vaimon tunneilmaisuja ja vaimolle miehen järkevyys ja vakaus ovat uutta ja outoakin. Molempiin siirtymiin liittyy sekä ulkoisia tapahtumia että perheen ja perheenjäsenten sisäistä muutospainetta. Puolisoiden sisäinen maailma, parisuhteen vuorovaikutus, vanhemmuuden tuoma tunnekuorma sekä ympäristössä tapahtuvien muutosten tuomat haasteet asettavat parisuhteen jatkuvan paineen alle. Perhe-elämän arkisessa vuorovaikutuksessa, myös ristiriitojen kautta, tapahtuu psyykkistä kasvua ja kehitystä (Ruszczynski, 2005, s. Ristiriita ei näin tule käsitellyksi vaan periytyy lähes muuttumattomana seuraavalle sukupolvelle (Papero, 1990, s. Tästä esimerkkinä mies, joka on kasvanut etäisessä ja tunnekylmässä perheessä ja rakastunut temperamenttiseen ja lämpimään naiseen. Paine voi tuottaa kasvua, iloa ja uusia löytöjä tai se voi lukkiuttaa ja jarruttaa perheenjäsenten kehitystä. Jos puolisoilla on riittävästi voimavaroja ja elämäntilanne antaa tilaa, pari voi työstää keskinäisiä ristiriitojaan yhdessä ja paha olo voi sulaa yhteisen työn tulokseAnne Anttonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 26 16.2.2018 9.33. Mitä nopeampaa on yhteiskunnallinen muutos, sitä enemmän yksilöiltä vaaditaan kykyä sekä sopeutumiseen että oman näköisen tilan luomiseen. Perheen sisäiset muutokset voidaan jakaa kehityksellisiin sekä odottamattomiin muutoksiin. Odottamattomia siirtymiä ovat esimerkiksi sairaudet, muutot, työpaikan vaihdokset ja avioero. 27 26 Perheterapia 1/18 suhteissa tämä osaltaan toteutuukin. Parisuhteen tehtävänä on siis sisällyttää ja kannatella perheessä monessa eri tasossa tapahtuvaa painetta. Puolisoiden on luotava oman perheen kulttuuria, josta heidän lapsensa taas aikanaan voivat turvallisesti irrottautua (Byng-Hall, 1995; Tuhkasaari, 2013). Kasvuun liittyviä ristiriitoja ei voida välttää, kun parisuhteeksi ei enää riitä etäinen yhteistyösuhde vaan siltä edellytetään elävää tunneyhteyttä. 88). Parisuhde sisältää siis itsessään valtavan kasvuhaasteen. Molemmat löytävät toisesta sitä, mitä ovat itsestään kadottaneet. Vaimon lapsuutta ovat leimanneet hallitsemattomat tunteenpurkaukset; viha ja rakkaus ovat vaihdelleet arvaamattomalla tavalla. Jokaisessa suhteessa ja perheessä tarvitaan energiaa myös sisäisten muutosten käsittelemiseen. Kehitykselliset muutokset tapahtuvat perheenjäsenten saavuttaessa uusia elämänvaiheita kuten naimisiinmeno, vanhemmaksi tulo ja lasten itsenäistymisen eri vaiheet. Osaltaan jo tämä selittää nykyistä parisuhteessa elämisen vaikeutta. Jos seurataan ajatusta, että pari on valinnut toisensa jaettujen tiedostamattomien ahdistusten perusteella, tulee ymmärrettäväksi, että puolisoilla voi olla suuria vaikeuksia sisällyttää toisen niitä alueita, jotka kaipaisivat eniten sisällyttämistä (Colman, 1993, s. Parisuhteen toimivuus joko edistää kaikkien perheenjäsenten kykyä käsitellä epävarmuutta ja pahaa oloa tai parisuhde toimii tehokkaana suojana pahaa oloa vastaan. Jokaisen parin täytyy arvioida lapsuudenperheen rooleja, työstää lähtöperheen vuorovaikutuskuvioita sekä viedä eteenpäin omia keskenjääneitä kehitystehtäviään. Molemmilla on vaikeuksia säädellä tunteitaan niin, että niitä voisi ilmaista ja työstää yhdessä. Esimerkiksi lapsen syntymä ei välttämättä johda puolisoiden kypsymiseen uuteen rooliin (Cowan & Cowan, 2012). Monien parisuhteiden käsittämättömien toistuvien riitojen voisi ajatella olevan molemminpuolista yritystä sysätä omaa sietämätöntä pahaa oloa toiselle kannettavaksi.Toista pyritään käyttämään oman sisäisen tasapainon palauttamiseen. Silloin ahdistus koteloituu ja siirtyy usein yhden perheenjäsenen kannettavaksi. 59-60; Siltala, 2016)
Näin riidat sulavat aikaa myöten merkityksettömiksi. Sietämällä vähitellen vanhempien parisuhteen ulkopuolelle jäämistä samaan aikaan kun kokee tulevansa heidän suhteensa kannattelemaksi, lapsi sisäistää tärkeitä elämän realiteetteja, jotka tukevat hänen omaa itsenäistä maailmanvalloitustaan (Morgan, 2005). Parhaimmillaan juuri pariterapia voi tarjota sen kannattelevan ympäristön, jossa parisuhde voi kehittyä sisällyttämään kaikkien perheenjäsenten sietämättömiä oloja. Erilaisia näkökulmia tarjoavan kolmion rajat alkavat hahmottua. Pelkkä lapsen ja vanhemman välisen suhteen tukeminen ei riitä perheen hyvinvoinnin palautumiseksi (Cowan & Cowan, 2012). Jos puolisoilla on ollut vakavia puutteita lapsena saamassaan psyykkisessä hoivassa tai jos nykyperheen tilanne on liian kuormittava, yhteinen työstäminen ei onnistu. On lasten edun mukaista, että vanhemmat tällaisessa tilanteessa saavat tukea parisuhteelleen. Stanley Ruszczynski kutsuu parisuhteen kykyä nähdä suhteensa kolmantena ”aviolliseksi kolmioksi” (marital triangle). Erilaiset suhdeverkostot koostuvat jatkossakin aina kahdenlaisista suhteista – suhteista, joissa yksilö on osallinen sekä suhteista, joita hän tarkkailee (Morgan, 2005). Kun puolisot pystyvät ajattelemaan suhdettaan kolmantena, heidän on luontevaa yhdessä parina hahmottaa suhdettaan myös muihin ”kolmansiin”. Lapsi voi myös hahmottaa, että on olemassa kolmas, joka tarkkailee häntä suhteessa toiseen vanhempaan. Lapsen kehityksessä siirtyminen kahdenkeskisestä suhteesta kolmenkeskiseen on ratkaisevaa. PARISUHDE KOLMANTENA Kun lapsi syntyy perheeseen, kahdesta tulee kolme. Tämän kolmioasetelman varaan rakentuu koko yksilön mielen ja ajattelun kehitys. Riittävän vakaasti sisäistettyjen kolmiosuhteiden varassa yksilö kykenee aikanaan solmimaan parisuhteen, jossa sama kehityksellinen kolmio mahdollistuu. Jos vanhemmat eivät pysty työstämään keskinäisiä ristiriitojaan onnistuneesti, heidän kykynsä vastaanottaa lapsen tunteita ja kokemuksia vaikeutuu (Abse, 2012). Kaikki suhteet valmistavat lapsia perheen ulkopuoliseen elämään tärkeällä tavalla. Suhde puolestaan tarjoaa tukea ja vahvistusta molemmille puolisoille sekä heidän lapsilleen (Ruszczynski, 2005, s. Sisarukset ja muut perheenjäsenet tarjoavat yhä uusia kolmisuhteita elettäväksi ja koettavaksi. 42). Tällä kertaa puolison ja vanhemman rooleista käsin. Erilaiset suhdeverkostot koostuvat jatkossakin aina kahdenlaisista suhteista – suhteista, joissa yksilö on osallinen sekä suhteista, joita hän tarkkailee. Parisuhde on onnistunut tehtävässään, ahdistuksen sulattamisessa. 27 26 Parisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä na. Näiden kolmioasetelmien edelleen työstäminen ei koskaan tule elämän aikana valmiiksi, mutta niille luodaan vahva pohja juuri lapsuuden perheessä. Tällä hän tarkoittaa puolisoiden kykyä asettua kahden välisen suhteen ulkopuolelle havainnoimaan ja ajattelemaan suhdettaan samalla kun he ovat itse suhteessa osallisena. 52–53). Molemmilla on myös omia kolmansia kuten työ, harrasPeTe_012018_64s_20180214_.indd 27 16.2.2018 9.33. Lapset voivat aikanaan tulla suhteeseen yhteiseksi kolmanneksi, joita molemmat hoitavat samanveroisesti, mutta omalla tavallaan. Silloin parisuhteen jännittynyt ilmapiiri voi vaikuttaa perheenjäseniin pitkäänkin ja johtaa jopa parisuhteen katkeamiseen (Pickering, 2011, s. Isä tai muu kolmas tärkeä hahmo väikkyy lapsen mielen reunalla jo varhain.Kun se kehityksellisesti on lapselle mahdollista, isä asettuu äidin tai muun primääriobjektin rinnalle lapsen havaintomaailmassa ja tarjoaa lapselle aivan uudenlaisen suhteen koettavaksi – suhteen, jossa hän ei ole osallinen, mutta joka kantaa häntä ja jota hän voi tarkkailla. Intiimissä suhteessa tämä mahdollistaa sen, että puolisot pystyvät edes hetkittäin luopumaan narsistisista toiveistaan olla suhteessa keskipisteenä ja kykenevät ajattelemaan suhteen etua. Pieni vauva kykenee hahmottamaan ulkomaailmaa vähitellen vain yhden, useimmiten äitiin liittyvän suhteen varassa
246). Uuden erilaisen synnyttäminen voi herättää paljonkin ahdistusta ja jotkut parit tarvitsevat juuri tähän paripsykoterapian tuomaa väliaikaista turvaa (Morgan, 2005). Molempien puolisoiden vanhemmuus voi toteutua omanlaisenaan ja erilaisuudesta rikastuneena, jos vanhemmat pystyvät avoimesti arvostamaan toisen persoonallista kahdenkeskisyyttä lapsen kanssa. 35; Morgan, 2005, s. Jos parisuhteessa vallitsee liikaa kateutta ja kilpailua, lapsen mahdollisuus rikastua vanhempien erilaisuudesta vähenee, eikä hän saa riittävästi tukea kehitykselleen kahdenkeskisyydestä kolmenkeskisyyteen (Siltala, 2015, s. Toimiakseen luovasti puolisoiden on kyettävä sietämään epävarmuutta ja kyseenalaistamaan oma opittu ajattelutapa ilman itsensä menettämisen tunnetta. Luovassa parisuhteessa kumpikaan osapuoli ei vie kohtuuttomasti tilaa toiselta eikä mukaudu liikaa toisen tahtoon. Äidille on osoitettu huolenpitäjän, hoivaajan ja tunne-elämän kannattelijan tehtäviä ja vastaavasti isälle rakenteiden ja rajojen asettajan sekä ajattelun edistäjän roolia. Näitäkin on toisen hyvä sietää yhdessä sovittujen rajojen puitteissa. Pirkko Siltala on huomauttanut, että molemmissa vanhemmissa on näitä samoja ulottuvuuksia, vaikkakin eri sävyin ja ilmaisuin toteutuneena (Siltala, 2015, s. 29 28 Perheterapia 1/18 tukset, ystävät. Kolmas osapuoli lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa antaa lapselle perspektiiviä ja alkaa valmistaa häntä kehityksellisesti tärkeään ulkopuolisuuden kokemukseen. Erilaiset, jopa vastakkaiset näkökulmat voidaan ottaa mieleen sisään ja niiden voidaan antaa yhdistyä ilman pelkoa oman kokemuksen tuhoutumisesta (Morgan, 2005, s. Jos kehitys jää tässä kohden vajaaksi, tasaveroinen kumppanuus aikuisessa parisuhteessa vaikeutuu huomattavasti (Papero, 1990, s. Kun luovaan suhteeseen tulee särö, puolisot voivat katsoa itseään ja toisiaan kolmannen näkökulmasta. Silloin parisuhteessa alati vallitseva oman itsen ja yhteisen edun välinen jännite voi ylittää suhteen sietokyvyn. 42–43). 21–22). Mary Morgan kutsuu ”luovaksi pariksi” tällaista suhdetta, jossa puolisot kykenevät ajattelemaan keskinäistä suhdettaan ikään kuin kolmantena, jota molemmat kantavat mielessään ja joka kantaa heitä. Jos puolisot ovat pystyneet oman kasvuhistoriansa aikana sisäistämään kyvyn asettua hyvällä tavalla suhteeseen vanhempiparin kanssa, he kykenevät nyt omassa parisuhteessaan asettumaan oman parisuhteensa ulkopuolelle tarkkailemaan sitä ja ajattelemaan sitä. Oman riittävän vakaan identiteetin löydyttyä on vasta mahdollista liittyä toiseen erilaiseen kaikilla mielen ja ruumiin tasoilla (Morgan, 2005, s. 248). Morganin mukaan kyky asettua luovaan suhteeseen toisen erilaisen kanssa on psyykkisen kehityksen tulos, joka voidaan saavuttaa onnistuneen eriytymisen ja itseksi kasvamisen myötä. Kyky ajatella suhdetta ja siinä herääviä kokemuksia on nimenomaa ratkaisevaa luovan parin kyvylle sisällyttää elämään kuuluvien muutosten tuomaa epävarmuutta (Britton, 1989; Ruszczynski, 2005, s. 29; Ruszczynski, 2005, s. Vanhemmuuden työnjaossa on perinteisesti korostettu isän ja äidin roolien erilaisuutta. Molemmat kykenevät ainakin ajoittain ajattelemaan tilannettaan parisuhteen kannalta (Morgan, 2005, s. PARISUHDE JA VANHEMMUUS Vanhempien parisuhteella on siis ratkaiseva merkitys perheen tunneilmapiirille lasten kasvuympäristönä. Toisen vieraan ajatuksen hyväksyminen voi merkitä oman sisäisen vakauden menettämistä. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu ristiriitoja, hämmennystä ja vastakkainasettelua. Kolmenkeskisessä suhteessa lapsi oppii suhteeseen osallistumisen lisäksi Anne Anttonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 28 16.2.2018 9.33. 22–23). Jos puolisoilla on vaikeuksia sietää kolmiossa aina hetkittäin viriävää ulkopuolisuuden tunnetta, heidän on vaikeaa suoda toiselle mitään omaa. Luova yhteys synnyttää parisuhteessa jatkuvasti jotain uutta, mitä kumpikaan ei pysty yksin luomaan: ajatuksia, näkökulmia, vauvoja ja miksei myös orgasmeja! Parisuhteessa erilaisten näkökulmien yhdistäminen ei ole aina helppoa. Ottamalla vastaan toisen erilaisuuden oman mielen sisään ja pitämällä sen mielessä pari luo jatkuvasti jotain uutta ja ennennäkemätöntä. 29). 31–32). Tämä todentuu paitsi parisuhteen ja perheen ilmapiirissä myös puolisoiden välisessä seksuaalisuudessa. Tällainen luovuus mahdollistuu vain silloin, kun puolisot ovat kehityksellisesti eriytyneet riittävästi lapsuuden perheistään ja yksilöityneet omaksi itsekseen
Perheen aikuisten välinen suhde vaikuttaa niin lapsen oppimiskykyyn kuin sosiaalisiin suhteisiinkin. Ratkaisevaa lapsen mielen terveelle kehitykselle ei näyttäisi olevan se riidelläänkö perheessä, vaan kuinka ristiriidat ratkaistaan ja sovitaan. 87). Tämä taas raivaa tilaa ajattelulle ja symbolien muodostumiselle (Britton, 1989, s. Sen sijaan riitojen toistuvuus, kesto, rajuus sekä vanhempien kyvyttömyys korjata välirikkoa rakentavasti kuormittavat lapsen kehitystä. Lapsen vähittäisen eriytymisen ja omaksi itseksi kasvamisen edellytys on hänen kokemuksensa vanhempien välisestä suhteesta ja mahdollisuus asettua siihen hyvällä tavalla kolmanneksi. 29 28 Parisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä myös havainnoimaan suhdetta. Vanhempien väliset riidat ovat osa suhteellisen normaalia perhe-elämää. Vanhemman kyky säädellä omia tunteitaan on lapsen tunnesäätelyn kehittymisen kannalta välttämätöntä. KOLMENVÄLISET SUHTEET ERILAISISSA PERHEISSÄ Perhemuotojen moninaistuessa myös perhesuhteisiin liittyvän ajattelun on tultava joustavammaksi. Vähitellen tämä kyky sisäistyy omaksi kyvyksi, mutta läpi elämän kokemukset toisen hyväksyvästä läsnäolosta ovat toimivan tunnesäätelyn pohjana. Edellä olevien tutkimusten perusteella olisi kuitenkin tärkeää nähdä myös vanhempien välisen suhteen merkitys lapsen hyvinvoinnille. Tällaisissa tilanteissa osataan yhä useammin tarjota apua perheille vanhemman ja lapsen välisen suhteen vahvistamiseksi. Uusperheiden, sateenkaariperheiden, yhdenvanhemman perheiden ja monien muiden, lapsen ympärille rakentuvien suhdeverkostojen keskellä, lapsen etua täytyy ajatella tietoisemmin. 13–14; Siltala, 2015, s. Usein perheiden vaikeudet näkyvät ulospäin juuri lasten kautta. Jatkuvan ristiriitaisen ja jännitteisen ilmapiirin keskellä eläminen ilman avointa riitelyäkään vääristää lapsen käsitystä itsestään, toisista ihmisistä ja ennen kaikkea ihmisten välisistä suhteista (Harold & Leve, 2012). Lapseen ne eivät sinällään vaikuta haitallisesti. Samalla täytyy muistaa, että myös vanhemmat ovat oppineet omat tunnetaitonsa lapsuudenperheissään ja omilta vanhemmiltaan. Tässä kirjoituksessa olen kuvannut, kuinka hyvissä kolmenvälisissä suhteissa lapsen mieli siPeTe_012018_64s_20180214_.indd 29 16.2.2018 9.33. Painostava hiljaisuus ja puhumattomat ristiriidat voivat kuormittaa lapsen mieltä enemmän kuin avoin riitely. Vauvasta asti yksilö oppii säätelemään ahdistustaan vain toisen ihmisen avulla. Painostava hiljaisuus ja puhumattomat ristiriidat voivat kuormittaa lapsen mieltä enemmän kuin avoin riitely ja vaikeiden asioiden työstäminen yhdessä. 248) PARISUHTEEN RISTIRIITOJEN VAIKUTUS VANHEMMUUTEEN Tutkimuksessaan Harold ja Leve (2012) ovat löytäneet vahvistusta ajatukselle, että vanhempien välinen suhde on lapsen hyvinvoinnille yhtä tärkeä kuin vanhemman suhde lapseen. On tärkeää, että vanhemmat ja lapsi pyrkivät vuorovaikutuksessaan sovittamaan yhteen kaikkien tunteita ja niiden ilmaisuja. Lapselle on tärkeää oppia, että vaikeitakin asioita voi käsitellä, tunteita saa kokea ja ilmaista eivätkä ne vie aikuiselta kykyä ajatella ja toimia lapsen parhaaksi (Harold & Leve, 2012). Perinteisissä ydinperheissä isän, äidin ja lapsen väliset kolmiot ovat toteutuneet automaattisesti omilla tavoillaan. Heidän käytökseensä kiinnitetään huomiota koulussa tai päiväkodissa. Näin ollen vanhempien välinen elävä vuorovaikutus on tärkeä ponnahduslauta lapsen kehitykselle sekä kyvylle asettua omiin suhteisiinsa tulevaisuudessa (Morgan, 2005, s. Myös riitojen sisällöllä on merkitystä, etenkin jos lapsi kokee olevansa itse syypää vanhempien riitoihin (Harold & Leve, 2012). Sukupolvesta toiseen kulkevien selviytymiskeinojen oikaiseminen ei aina olekaan mahdollista ilman riittävän pitkää parija perheterapeuttista apua
Parit kokevat olevansa pettyneitä, tyytymättömiä, väärinymmärrettyjä ja vihaisia. 4). 31 30 Perheterapia 1/18 säistää sellaisia rakenteita, jotka mahdollistavat hänelle tasapainoisia suhteita aikuisuudessa. Puoliso ja perheenjäsenet ovat monelle tärkein voimavara ja onnellisuuden lähde. Puolisoiden roolien muuttuessa perheen kehitysvaiheiden myötä, parisuhteen kyky luoda uuteen tilanteeseen sopivaa suhdekulttuuria on koetuksella. Yksinäisyys ilman suhteita toisiin voi olla musertavimpia kokemuksia elämässä. On siis normaalia, että useampien yhdessä elettyjen vuosein jälkeen parit riitelevät tai vaikenevat enemmän ja kuvaavat suhdettaan kielteisemmin kuin suhteen alussa. Avioeroisuus on pysyvästi korkealla, yksinelävien osuus kasvaa kaikissa ikäryhmissä ja syntyvyys on jatkuvassa laskussa (Kohtaaminen kantaa – kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022). 4). Luova parisuhde muodostaa koko perheen tunnesäätelyn perustan riippumatta siitä, ovatko lapset vanhempien biologisia vai perhe-elämän myötä omaksi tulleita. Kolmannen tehtävä on siis myös auttaa lapsi irti äidistä kohti omia rakkaussuhteita ja omaa elämää. Yksinasumisen lisääntymisestä huolimatta parisuhde muodossa tai toisessa on monen mielestä tavoiteltavaa. Ulkopuolisuutta voi sietää, jos on aikanaan tullut riittävästi ”vanhempiparin” kannattelemaksi. Puolet heistä päätyykin eroon (Cowan & Cowan, 2012, s. Jollei ristiriitoja pystytä sovittelemaan, on vaikutus lapsen kannalta sama riippumatta eroavatko vanhemmat vai pysyvätkö he yhdessä (Cowan & Cowan, 2012, s. Ne parit, joilla on suurimpia vaikeuksia sisällyttää sietämätöntä, hyötyvät eniten terapeuttisesta avusta. Vaikka alkavissa liitoissa puolisot ovat tyytyväisiä suhteeseensa, tutkimuksissa on havaittu, että tyytyväisyys suhteessa laskee seuraavan 15 vuoden aikana. Kuitenkin luottamuksen puute lähisuhteiden pysyvyyteen vaikuttaa osaltaan perherakenteiden jatkuvaan muutokseen. Suurelle osalle perheistä olisi kuitenkin riittävää saada kannattelua ja tukea perheen tärkeimmissä siirtymävaiheissa. Kirkon perheneuvonta aloitettiin aikanaan helpottamaan sotien jälkeistä murrosta. Avioero kuormittaa psyykkisesti sekä perheen aikuisia että lapsia.Erolla on lisäksi monenlaisia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia niin asianosaisille, kuin koko yhteiskunnallekin. Toiminnan Anne Anttonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 30 16.2.2018 9.33. Lapsen täytyisi kaikissa perheissä voida levollisesti lähteä omaan elämään vailla huolta vanhemman selviytymisestä ilman lasta. Olennaista on, että lapsi ei joudu kannattelemaan vanhempiensa suhdetta eikä itse putoa liian kauas, jolloin suhde ei kannattele häntä. Lapselle on tärkeää voida havainnoida luovaa suhdetta perheen aikuisten välillä. PARIT JA PERHEET JATKUVAN MUUTOKSEN KESKELLÄ Eurooppalaisten vertailujen mukaan suomalaiset arvostavat perhettään poikkeuksellisen paljon. Erilaisissa perhemuodoissa kolmen väliset suhteet voivat toteutua eri tavoilla. Luovan parisuhteen muodostaminen edellyttää juuri kykyä ajatella suhdetta kolmantena ja sietää ajoittain väistymistä keskipisteestä tarkkailijaksi. kolmanteen, jolloin hän voi tuntea parin välisen suhteen kannattelevan häntä riittävästi. Edellä kuvatun ei tarvitse johtaa luovuttamiseen ja sen toteamiseen, ettei parisuhteella ole toivoa.Oikein ajoitettu ja mitoitettu tuki parisuhteelle voi lisätä perheen vanhempien kykyä toimia luovana parina ja edistää heidän kykyään ajatella erilaisia tunnekokemuksia suhteessaan ja koko perheessä. Jos luottamus kahden ihmisen väliseen suhteeseen rapautuu, se tuottaa epävakautta yhteiskuntaan ja tuottaa yksilöille kärsimystä. Tässä vaiheessa jopa puolet pareista kuvaa suhdettaan yhtä onnettomaksi kuin pariterapiaan hakeutuvat parit vastaanottohaastatteluissa. Kuten tässä kirjoituksessani olen kuvannut, vanhempien välisten sovittamattomien ristiriitojen jatkuessa, joko voimakkaana riitelynä tai kyvyttömyytenä ilmaista tunteita, lasten suhde molempiin vanhempiin häiriytyy. On myös tärkeää, että lapsella olisi turvallinen vakaa suhde myös nk. Varhaisessa vaiheessa tarjotulla sisällyttämisellä voidaan ehkäistä vaikeuksien kasautumista perheissä (Cowan & Cowan, 2012). Tilanne vaikeuttaa myös lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä, koulumenestystä sekä tunne-elämän hyvinvointia. Yhden vanhemman perheessä vanhemman mahdollisuus saada tukea ja kumppanuutta perheen ulkopuolelta on erityisen tärkeää myös lapsen jatkuvan eriytymiskehityksen kannalta
Parents as partners: how the parental relationship affects children’s psychological development. Pickering, Judith (2011). – Improvisation and Systems Change. Massachusetts: Allyn and Bacon. (1990). The Mysterious Choice. kirkon julkaisuja 56. Teoksessa Grier, Francis (toim.) Oedipus and the Couple. Muutoksesta tuli vakio. & Scharff, Jill Savege (2014). Kohtaaminen kantaa – Kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022 (2017). Suomen ev.-lut. Helsinki: Therapeia-säätiö. Scharff, David E. (2005). – Teoksessa Kaija Mankinen, Irja Jokinen, Ritva Lintu &Marja Schulman (toim.) Pikkulapsesta koululaiseksi. Bion and the Couple. (2012). Teoksessa Balfour, Andrew & Morgan, Mary & Vincent, Christopher (toim.) How Couple Relationships Shape Our World. Dicks, Henry (1967). Karnac Books. Cowan, Carolyn Pape & Cowan, Philip A. Teoksessa Malinen, Vuokko (toim.) Integratiivinen paripsykoterapia. 49-67. Karnac Books. psykodynaaminen näkökulma tunne-elämän ja ihmissuhteiden kehitykseen. Clinical Studies Towards a Psychological Theory of Interaction. Therapeia-säätiön koulutuskeskuksen ja Helsingin psykoterapiayhdistyksen paripsykoterapian täydennyskoulutus. Commentary. Pincus, Lily & Dare, Cristopher (1978). Lontoo. Jyväskylä: Psykologinen Kustannus Oy, Bookwell Oy. Verhaege, Paul (2006). New York: The Guilford Press. – Clinical Practice, Research, and Policy Perspectives. 31 30 Parisuhteen kyky luovuuteen perheen muutosten sisällyttäjänä piti olla tilapäistä, mutta toisin kävi. Ruszczynski, Stanley (2005). Anttonen, Anne (2017). Foundations of Theory and Practice.Lontoo:. Colman, Warren (1993). Clinical Implications. Joensuu, Matti (1972). Kahdenja kolmenkeskisyys. John Bowlby and Couple Psychotherapy. Karnac Books. Teoksessa Grier, Francis (toim.) Oedipus and the Couple.Lontoo. Rakkaus yksinäisyyden aikana. Kirkko ja toiminta. Lontoo: Routledge & Kegan Paul. Secrets in the Family. Karnac Books. – Clinical Practice, Research, and Policy Perspectives. Two Central Roles of Couple Relationships. Mieheyden ja Naiseuden kohtaamisen teemoista – äidillisyydestä ja isällisyydestä paripsykoterapiassa. On being able to be a couple: the importance of a ”creative couple” in psychic life. Cowan, Carolyn Pape & Cowan, Philip A. Lontoo: Karnac Books. Clark, David (1990). Prevention: intervening with couples at challenging family transition points.Teoksessa Balfour, Andrew & Morgan, Mary & Vincent, Christopher (toim.) How Couple Relationships Shape Our World. 1/2011. Helsinki: WSOY. Opinnäytetyö. Byng-Hall, John (1995). Avoliitto, avioliitto, perhe. Breaking Negative Intergenerational Patterns and Enhancing Children’s Adaptation. Trauman siirto yli sukupolvien. Rewriting Family Scripts. Bowen Family Systems Theory. Lontoo. – Attachment & Human Development Dec. Theory and Practice at the Tavistock Institute of Marital Studies. Karnac Books. The Missing Link. Marriage and Social Change. Lontoo: Karnac Books. Steiner (toim.) The Oedipus Complex Today. Parisuhteeseen kohdistunut kuorma ei ole keventynyt.Kaikkien parien ja perheiden hyvinvoinnista kiinnostuneiden tahojen yhteistyö on välttämätöntä elinvoiman ja luottamuksen palauttamiseksi suhteessa olemiseen. – A psychodynamic approach to the unconscious beliefs, longings and incestuous fantasies that shape family relationships. Lyons, Alison (1993). Lontoo:. Teoksessa Scharff, David E. Marital Tensions. LÄHTEET Abse, Susanna (2012). Taakkasiirtymä. Morgan, Mary (2005). Erilaisuuden sietämättömyydestä luovaan tunneyhteyteen psykoanalyyttisessa pariterapiassa. Lontoo: Karnac Books. Marriage as psychological container. Teoksessa J. Teoksessa Ruszczynski, Stanley (toim.) Psychotherapy with Couples. Clulow, Christopher (2007). Parental Sexuality in the Oedipus Complex. Britton, Ronald (1989). An overview of psychodynamic couple therapy. Papero, Daniel V. Vantaa: Apeiron PeTe_012018_64s_20180214_.indd 31 16.2.2018 9.33. & Scharff, Jill Savege (toim.) Psychoanalytic Couple Therapy. Siltala, Pirkko (2016). Helsinki: Kirkkohallitus. Lontoo. Siltala, Pirkko (2015). Teoksessa Ruszczynski, Stanley (toim.) Psychotherapy with Couples. Tuhkasaari, Pirjo (2013). Teoksessa Clulow, Christopher (toim.) Marriage: Disillusion and Hope. 2007/9(4), 343-353. Helsinki: Therapeia-säätiö. Journal of Sexual and Relationship Therapy 20(3), 275-288. Toisiaan täydentävät vuorovaikutustapahtumat. Reflective space in the intimate couple relationship: the ”marital triangle”. New York: Pantheon Books. Couple and Family Psychoanalysis. Theory and Practice at the Tavistock Institute of Marital Studies. Husbands and Wives. Karnac Books
Huumeita käyttävien potilaiden hoidossa keskeiseksi elementiksi nousee luottamuksellinen yhteistyösuhde, allianssi. Avainsanat: opioidikorvaushoito, allianssi, perheterapeuttinen työskentely Susanna Kinnula sairaanhoitaja YAMK, tiiminvastaava, Kainuun sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymä, Aikuisten mielenterveyspalvelut ja riippuvuuksien hoito/ Kainuun A-klinikka. Huumeita käyttävän henkilön elämä näyttäytyy ulkopuolisen silmin usein kauheana sekä kaoottisena ja pohdimme vain, miksei hän lopeta tuhoisaa käytöstään. Huumeita käyttävälle itselleen juuri se kauhea kaaos ja kriisistä kriisiin eläminen on tutumpaa ja sitä kautta turvallisempaa. Systeemiteorian mukaan löydetty tasapaino voi olla turvallisempi kuin epävarma ja tuntematon tulevaisuus (Bertalanffy, 1968). 33 32 Perheterapia 1/18 JOHDANTO ”Henkilö, joka hakeutuu terapiaan, kokee usein perimmiltään, että on jotakin mitä hän haluaisi, mutta ei voi tehdä, tai on jotakin mitä hän ei haluaisi, mutta jatkuvasti tekee” (Wahlström, 1992). Riippuvuussairauden hoitaminen itsessään vaatii lukuisia toistoja; yksilökeskustelujen lisäksi erilaisia perheja verkostotapaamisia sekä vastaanotolla että potilaan luonnollisessa ympäristössä kotona. Potilas kertoi hyötyneensä perheterapeuttisesta työskentelystä ja pystyi kypsällä tavalla pohtimaan menneisyyttään ja traumaattisia elämänvaiheitaan. susanna.kinnula@kainuu.fi PeTe_012018_64s_20180214_.indd 32 16.2.2018 9.33. Nykyisellään potilaan elämäntilanne on vakiintunut; hän ei käytä laittomia huumeita eikä perheessä tarvita lastensuojelun aktiivisia toimenpiteitä. Terapeutti on usein se ensimmäinen aikuinen, joka on näitä rajoja asettamassa. Lisäksi potilas voi tarvita sairautensa hoitoon lääkkeitä mutta ennen kaikkea potilaan tulee tehdä läpi elämän kantava muutos suhteessaan päihteisiin. Psykoterapeutti, Perheja paripsykoterapeutti. Hyppy tuntemattomaan eli Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla Huumeita käyttävän potilaan hoito vaatii hoitosysteemiltä sekä terapeutilta pitkäjänteistä ja integratiivista työskentelyotetta. Tässä artikkelissa kuvataan yhden huumeita käyttävän äidin terapiasuhteen vaihetta, jonka aikana potilas sai mahdollisuuden tutkailla lapsuuttaan ja elämänvaiheitaan sukupuun ja elämänjanan kautta. Potilas tarvitsee lujat, mutta lempeät rajat
Huumeita käyttävän potilaan perheterapeuttisesta hoitamisesta ei juurikaan ole tehty suomalaisia tutkimuksia. Tämän lisäksi työntekijältä vaadittiin joustavuutta ottaa käyttöön erilaisia menetelmiä kognitiivisten menetelmien rinnalle. Potilaan kanssa työskentelevällä on hyvä olla joustava ja eri lähestymistapoja integroiva työskentelytapa, koska potilaan omahoitaja hoitaa laajasti potilaan asioita (Harju-Koskelin 2007). Terapeutti kertoi tarvitsevansa perheterapeuttisen osaamisen lisäksi myös yksilöterapeuttista osaamista. Hyvän hoitosuhteen rakentaminen Huumeiden käyttäjiin ja epävakaisiin potilaisiin liittyy usein työntekijöidenkin syrjiviä käytäntöjä. Huumeita käyttävän hoito Huumeita käyttävän potilaan hoitoon liittyy monenlaisia haasteita jo pelkästään sen vuoksi, että huumeiden käyttö itsessään on rangaistava teko (Huumausainelaki, 2008). Huumeita käyttävän voi olla vaikea hakea itselleen apua, esimerkiksi raskaana olevalla pelot voivat liittyä lapsen menettämiseen lastensuojelun kautta ja jo pelkästään oman tilan paljastuminen muille tuottaa huumeita käyttävälle häpeää ja stigman (Råman-Maljonen, 2016). Käypä hoito -suosituksen mukaan, huumeita käyttävän potilaan kohdalla erityisen tärkeäksi nousee luottamuksellinen hoitosuhde, joka on hoidon keskeinen elementti. Nämä kadun ilmiöt tulevat usein myös hoitopaikkoihin, siihen systeemiin, jossa pitäisi pystyä tekemään terapeuttisia hoitointerventioita. Korvaushoidolla tavoitellaan ensisijaisesti sitä, että potilas pysyy hengissä ja hänen riskikäyttäytymisensä kuten huumeiden suonensisäinen käyttö ja rikollisuus lakkaavat (Sosiaalija terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitusja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä, 2008; Kaskela, 2011). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettaman työryhmän laatimassa huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksessa on tehokkaana hoitomuotona nostettu esiin lääkkeellinen korvaushoito opiaattiriippuvaisen potilaan hoidossa (Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2012). Huumeita käyttävän potilaan elämäntilanne voi hoitosuhteen aikana muuttua nopeasti ja useita kertoja ilman ennakkovaroituksia, joten tästä syystä hoitosuhteessa on hyvä olla mahdollisuus erilaisten työtapojen ja teorioiden yhdistelemiseen (Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2012). Lääkehoidon lisäksi huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksessa on lueteltu erilaisia psykososiaalisia hoitoja, samoja, joita käytetään myös alkoholiongelmasta kärsivien potilaiden hoidossa. Potilaan kanssa voidaan työskennellä erilaisilla kokoonpanoilla niin yksilöterapeuttisesti, että perheja verkostoterapeuttisesti (Lahti-Nuutila & Eronen, 2012). Systeemiteorian pohjalta ei keskitytä tarkastelemaan pelkästään yhtä osasta (oireilevaa perheenjäsentä), vaan ollaan kiinnostuneita laajemmin eri osasten välisistä suhteista sekä tarkastellaan erilaisia käyttäytymisen syitä ja yhteyksiä (Bertalanffy, 1968). Systeemiteoria on erilaisten järjestelmien sekä niiden rakennetta ja toimintaa kuvaava teoria. 33 32 askel muutosta kohti on pelottavampi kuin näennäisesti turvalliseen systeemiin jääminen. Holmberg vertaa korvaushoitopotilaan hoitoa epävakaan ihmisen hoitoon, jossa terapeutin tulee käyttää aikaa allianssin luomiseen. Perheterapeutit ovat omaksuneet yleisen systeemiteoreettisen näkökulman, jossa he näkevät yksilön monimutkaisena olentona, joka toimii systeemin sisällä. Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 33 16.2.2018 9.33. Holmberg (2002) kuvaa kognitiivisen perheterapian parissa toteuttamaansa yhden korvaushoitopotilaan terapiaprosessia. Huumeiden käyttäjä tulee usein hoitoon tilanteessa, jossa niskassa painavat epäviralliset velat ja kadulla liikkuminen voi olla vaarallista, kun joutuu pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta (Kaskela, 2011). Potilaan terapiaprosessi näyttäytyy tässä kuvauksessa hyvin vaiherikkaana. Korvaushoito mahdollistaa myös erilaiset terapeuttiset interventiot sekä potilaan kuntoutumisen opiskelemaan ja työelämään (Huumeongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus, 2012). Käypä hoito -suosituksessa (2012) yhtenä terapeuttisena hoitomallina nostetaan esiin systeemiteoreettinen malli, jolla on pitkä historia perheja verkostoterapeuttien työskentelyä ohjaavana teoriana (Goldenberg & Goldenberg, 2013). Vaikka potilas ei voi aina valita terapeuttiaan tai hoitomuotoa, painotetaan suosituksessa terapeutin vastuuta ylläpitää hyvää työskentelysuhdetta potilaan kanssa (Meier ym., 2005)
35 35 34 Terapia itsessään ei ole ongelmanratkaisua, vaan terapiasuhde on uusi väylä kohti ongelmien tarkastelua. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 34 16.2.2018 9.34
Perheterapeuttisesta viitekehyksestä tarkasteltuna terapeutin yhteistyösuhde potilaan tai perheen kanssa edellyttää liittymistä perheeseen. Tavoitteena on, että potilas saa uusia näkökulmia itsestään ja taustastaan. Tästä syystä terapeutilla tulee olla osaamista ja keinoja rauhoittaa potilasta. Päihdetyössä kaikella psykososiaalisella työskentelyllä motivoidaan potilasta kohti muutosta ja vahvistetaan hänen omaa asiantuntijuuttaan. hankala potilas, jonka kanssa kukaan ei haluaisi työskennellä ja raskaana oleva huumeiden käyttäjä saa työntekijät lähes poikkeuksetta pohtimaan päihdetyön eettisyyttä (RåmanMaljonen, 2016). Sukupuun ja elämänjanan (Kekkonen, 2004) piirtämisen yhteydessä keskusteluun voi nousta kipeitä asioita; erilaisia kriisejä ja traumaattisia elämäntapahtumia potilaan ja perheen elämänhistoriasta. Sukupuun piirtämisen kautta potilas voi saada tärkeää informaatiota sukupolvelta toiselle siirtyvistä velvoitteista ja taakkasiirtymistä (Boszormenyi-Nagy & Spark, 1973; Siltala, 2017). Terapiaistuntoa ei saisi koskaan lopettaa silloin, kun potilas ylivirttynyt vaan on odotettava, että tunnetila on laantunut (Boon ym., 2011). Terapia tavallaan pakottaa etsimään uusia vuorovaikutusmuotoja. Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 35 16.2.2018 9.33. Traumamuisto, joka nousee pinnalle terapiaistunnon aikana, voi saada aikaan voimakkaan fyysisen ja psyykkisen reaktion potilaassa. Terapeutti, potilas ja hänen perheensä muodostavat terapeuttisen systeemin, joka mahdollistaa potilaan oman toimijuuden (Aaltonen, 1999). Äkilliset kriisit ovat tapahtumatyyppeinä sellaisia, jotka aiheuttaisivat kenelle tahansa äärimmäistä kärsimystä ja tästä syystä ne voivat muotoutua traumoiksi (Palosaari, 2008). Traumoihin liittyy odottamattomuus eli ihminen ei ole millään pystynyt ennakoimaan tulevaa ja psyykkinen kipu käy ylitsepääsemättömäksi (Cullberg, 1991). Potilas voi sukupuun kautta saada ymmärryksen asioista, joiden haluaa pysyvän ennallaan ja mitkä ovat asioita, joita hän voi omalla kohdallaan muuttaa (Ijäs, 2005; McGoldrick ym., 1985). Kriisejä on kolmentyyppisiä, joista kehitysja elämänvaihekriisit ovat tavallisimpia. Tärkeää on potilaan fyysisen ja psyykkisen tilan vakauttaminen, joka tapahtuu terapeutin näyttäessä mallia ja ohjatessa puheellaan potilasta. sukupolveen saakka. Terapeuttina tulee olla aito ja toiminta potilaan kanssa tulee olla sellaista, ettei potilas menetä kasvojaan (Leiman, 2012). Potilaan kanssa työskentely ei ole mahdollista, jos terapeuttina ei ole aidosti kiinnostunut potilaasta. 35 35 34 Potilas saattaa olla ns. Tämä nousee esiin esimerkiksi kun terapeutti on ajautunut potilaan kanssa tilanteeseen, jossa potilas valehtelee ja työntekijä tietää, että kyseessä on vale (Varilo ym., 1999). Joskus tavoitteena on, että asiat eivät muuttuisi huonommiksi – koska kaikki eivät toivu. Sukupuuta piirretään haastatellen potilasta aina 3. Esimerkki vakauttamisesta on yksinkertainen rentoutusharjoitus, jolloin tuolissa otetaan hyvä asento siten, että selkä nojaa tuoliin ja jalat ovat tukevasti maassa. Terapeuteilta vaaditaan eettistä työskentelyotetta, koska luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentaminen on aina työntekijän vastuulla – ei potilaan (Oksanen, 2007). Potilaalle on hyvä sanoa ääneen: ”olet turvassa nyt, se ei tapahdu nyt” (Boon ym., 2011). Perheterapeuttien keskuudessa erityisen suosittu työmenetelmä on sukupuun piirtäminen. Potilasta on hyvä alkuun informoida siitä, että keskustelujen aikana joku asia voi tuntua erityisen vaikealle ja tästä syystä terapeutti ohjaa potilasta etsimään huoneesta ”ankkureita”, jotka voivat olla esineitä tai tauluja, joihin potilas hankalan olon yllättäessä keskittää huomionsa. Terapiasuhde vaikuttaa potilaan vuorovaikutussuhteisiin ja elämään myös istuntojen ulkopuolella (Wahlström, 1992). Liittyminen ei ole tekninen suoritus vaan enemminkin asenne, joka saa potilaan tai perheen tuntemaan ja kokemaan, että terapeutti on aidosti heitä varten; ymmärtää heitä ja työskentelee heidän hyväkseen (Minuchin & Fishman,1981; Piha, 1999). Terapia itsessään ei ole ongelmanratkaisua, vaan terapiasuhde on uusi väylä kohti ongelmien tarkastelua. Sukupuun kautta keskusteluun nousee yleensä suvun tarinat, arvot ja salaisuudet. tai 4. Potilasta pyydetään hengittämään rauhallisesti sisään ja ulos niin kauan, että keho ja sitä kautta myös mieli ovat rauhoittuneet. Erilaisia menetelmiä Terapeutti voi tarjota potilaalle työskentelytapoja, joiden ajattelee auttavan tätä
Liisalla on ollut nuoruudesta saakka asiakkuuksia eri viranomaisten ja hoitotahojen kanssa. Olin ollut mukana Liisan ja tämän perheen hoitosysteemissä jo useamman vuoden, kun tuli tunne Susanna Kinnula PeTe_012018_64s_20180214_.indd 36 16.2.2018 9.33. Parikymppisenä kuvioihin tulivat amfetamiini, opiaatit ja muuntohuumeet. Työpari tapasi pariskuntaa eikä yksilökäyntejä toteutettu lainkaan. Erilaisten kipuja rauhoittavien lääkkeiden käytön yhdessä alkoholin kanssa Liisa aloitti 14-vuotiaana. Aineisto Liisa on noin 30-vuotias nainen. Pariskunnalle annettiin sovitut ajat ja näistä pidettiin kiinni. Isällä oli alkoholiongelma ja isä kuoli myöhemmin tapaturmaisesti, kun Liisa oli yhä murrosiässä. Liisa on käynyt peruskoulun ja ammatiltaan hän on lähihoitaja, mutta ammatinharjoitusoikeuksia ei toistaiseksi ole. Orvokki asuu vanhempiensa kanssa. Pariskunnalla on siis yhteensä neljä lasta, joista kaksi yhteistä. Liisalla on ollut useita vieroittautumisyrityksiä päihdehoitolaitoksissa. Vanhemmat erosivat Liisan ollessa murrosiässä. Hän on syntynyt Ruotsissa ja ollut alle kouluikäinen, kun perhe on muuttanut takaisin Suomeen. Hän myönsi häneen kohdistuneet epäilyt ja halusi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen korvaushoito jouduttiin ajamaan alas hoitoon sitoutumattomuuden vuoksi. Lisäksi Liisan nykyisellä puolisolla on edellisestä liitosta poika, Pyry, joka asuu äitinsä luona. Uuden korvaushoidon aikana on ollut ainoastaan kaksi retkahdusta päihteisiin. Kielo on huostaanotettu ja asuu sijaisperheessä toisella paikkakunnalla. Päihteistä vieroittautuminen onnistui kyllä laitosolosuhteissa, mutta päihteettömyyden ylläpitäminen ei onnistunut avohoidossa, korvaushoidossa eikä ensikodissa. Sen aikana Liisa käytti myös amfetamiinia ja meni psykoosiin. Myöhemmin riippuvuus bentsodiatsepiineihin muodostui hänelle vaikeaksi. Äitiin ja siskoon Liisalla on tänä päivänä lämpimät välit. Päihdetunnit toteutettiin perheterapeuttisesta viitekehyksestä. Liisa on saanut yläasteelta lähtien outoja nukahtamiskohtauksia, joiden epäiltiin olevan narkolepsiaa. Liisan päihteiden käyttö on alkanut 13-vuotiaana alkoholilla. Liisa on naimisissa Matin kanssa ja pariskunnalla kaksi yhteistä lasta. Aurora on asunut eri vaiheissa Liisalla, tämän äidillä, isänsä äidillä ja Liisan vaikean elämänvaiheen seurauksena isä nimettiin lähihuoltajaksi. Tulin mukaan Liisan ja hänen puolisonsa hoitoon tilanteessa, jossa hänen kanssaan aiemmin töitä tehnyt terapeutti vaihtoi työpaikkaa. Liisa toi esiin sitä, kuinka ei osannut arvostaa hoitoa aikaisemmin. Näiden lisäksi Liisa on ollut useita kertoja osastohoidossa psykiatrisella osastolla psykoottisten tilojen ja oireiden vuoksi, jotka ovat olleet seurausta päihteiden käytöstä. Uusi korvaushoito alkoi Liisan tultua uudelleen raskaaksi. Liisa on esikoinen ja ikäeroa pikkusiskoon on muutama vuosi. Hoidossa oli vaihe, jolloin hänelle ja puolisolleen jouduttiin laittamaan tosi tiukat rajat yhteydenpidossa hoitoyksikköön. 37 36 Perheterapia 1/18 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tässä artikkelissa kuvataan huumeita käyttävän äidin terapiaprosessin vaihetta, jolloin käynnit olivat potilaalle yhdyskuntapalvelukseen liittyviä pakollisia päihdetunteja (60 min). Liisalla on aiemmasta parisuhteesta syntynyt Aurora-tytär, joka asuu isällään. Alaikäisenä Liisa kokeili myös ensi kertaa kannabista. Terapiakäynneistä tehtiin etukäteen kirjallinen sopimus ja käyntien tavoitteet määriteltiin yhdessä. Liisa tulee alun perin perheestä, jossa oli vanhemmat ja kaksi tytärtä. Liisaa tutkittiin Helsingissä uniklinikalla, mutta huumetestien ollessa positiiviset nämä tutkimukset keskeytettiin. Tällä hetkellä vain Orvokki asuu Liisan ja Matin luona. Liisan hoitosuhde A-klinikalla alkoi psykiatrisen osastohoidon jälkeen. Tällä hetkellä Liisa on toista kertaa korvaushoidon piirissä ja lääkehoitokäynnit toteutuvat terveysasemalla. Tämä ei ole itsestään selvää, koska aikana jolloin Liisa käytti huumeita ja teki rikoksia, välit olivat ajoittain hyvin tulehtuneet läheisten kanssa. Orvokin syntymän jälkeen Liisalla on ollut täysin puhtaat huumeseulat ja korvaushoito on sujunut moitteettomasti. Liisan huumeiden suonensisäinen käyttö alkoi 23-vuotiaana ja 25-vuotiaana pääpäihteeksi tuli buprenorfiini, joka on Suomessa eniten väärinkäytetty opiaatti (Kauhanen & Tiihonen, 2017). Liisan kanssa oltiin toistuvasti tilanteissa, joissa hän vaativasti ja äänekkäästi protestoi rajojen asettamista vastaan
Ensimmäisten terapiakäyntien yhteydessä Liisa kertoi perheestään ja pikkusiskostaan sekä siitä vaiheesta, jolloin välit olivat hyvin tulehtuneet tämän kanssa. Menetelminä käytettiin sukupuutyöskentelyä, elämänjanan tutkimista sekä vakauttamisharjoituksia. Isä kuoli tapaturmaisesti ja Liisa ajatteli, että isä voisi olla elossa, jos häntä ei olisi lastensuojelun toimesta pakotettu muuttamaan pois tämän luota. Aineiston kokoaminen artikkelia varten tästä rajatusta hoitosuhteen vaiheesta oli myös helpompaa. Potilas on lukenut artikkelin ja vahvistanut sekä hyväksynyt terapian kuvauksen. Liisan kanssa sovittiin hänen sukupuunsa ja elämänjanansa tekemisestä. Liisa asui isänsä luona käydessään peruskoulun 7.–8. TULOKSET Liisan hoitosuhde A-klinikalla on kestänyt useita vuosia ja näiden vuosien aikana hänen kanssaan on työskennelty monella eri tavalla. Terapiasuhteeseen sitoutuminen Ehdotin päihdetuntien sisällöksi perheterapeuttisen viitekehyksen kautta työskentelyä. Informaatiota kerättiin myös tapaamisten aikana piirretyistä sukupuusta ja elämänjanasta. Oli hätkähdyttävää tajuta, etten oikeasti tunne tätä ihmistä, vaikka olen ollut potilaan asioissa mukana jo neljän vuoden ajan. Sukupuuta piirrettiin Liisan isovanhempiin ja kävi ilmi, että isänisä oli ollut alkoholisti. Sain kuulla, että Liisa puhuu edelleen täydellistä ruotsia. Halusin syventää työskentelyä ja tutustua potilaaseen paremmin, jotta voisin ymmärtää ja auttaa häntä sekä hänen perhettään parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimusmenetelmät Tässä artikkelissa keskitytään kuvaamaan 12 yksilötapaamista, joista Liisan kanssa oli sovittu kirjallisesti. Tässä tuli ensimmäistä kertaa esille, vuosien yhteistyön jälkeen, että Liisa on syntynyt Ruotsissa. Aikaisemmin tapaamiset toteutuivat ilman struktuuria ja Liisan sitoutuminen käynneille oli ollut vaihtelevaa. Tähän artikkeliin valitsin tapaamisista kuusi keskustelunäytettä potilaalle merkittävistä ja koskettavista tapahtumista sekä niistä hetkistä, kun terapiassa oivallettiin yhdessä. Osa tapaamisista toteutettiin kotikäynteinä. Lapsuuden parhaimmat muistot Liisalla on äidin puolen mummolasta. Tuntui luontevalta keskittyä hetkeksi yksilöön ja palata sen jälkeen paremmin eväin verkostossa työskentelyyn. Olen ollut Liisan omana terapeuttina noin viisi vuotta ja yksilötapaamisten lisäksi olen ollut mukana toteuttamassa Liisan lääkkeellistä korvaushoitoa sekä Liisan mukana hoitoneuvotteluissa ja erilaisissa verkostotapaamisissa. Liisa esitti myös heti alkuun toiveen, että haluaa käydä läpi traumaattisen tapauksen, jonka seurauksena Kielo-vauva otettiin huostaan. Oman taustan merkityksen tutkiminen Ensimmäisillä tapaamisilla aloitettiin sukupuun piirtäminen. Sitouduimme molemmat, sekä terapeutti että potilas, tavoitteelliseen ja aikataulutettuun työskentelyyn. Istuntojen kulku ja keskustelut on kuvattu kronologisesti terapeutin muistiinpanojen perusteella. 37 36 siitä, etten tunne potilasta. Liisa ei ollut koskaan tavannut isoisää. Työparin kanssa tapasin Liisaa yhdessä tämän puolison sekä lasten ja joskus myös Liisan äidin kanssa. Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 37 16.2.2018 9.33. Hän pyysi, että saisi itse määritellä ajankohdan, jolloin tämä tapaus käsiteltäisiin. Hän oli kuusivuotias, kun perhe muutti takaisin Suomeen, josta Liisan molemmat vanhemmat ovat alun perin kotoisin. luokkaa. Tunnit olivat säännöllisesti 60 min kerrallaan. Yhdyskuntapalveluun liittyvät tunnit sattuivat ajallisesti kohtaan, jossa potilaskin oli valmis asettumaan työskentelyyn. 1980-luvulla syntyneet ja sukupuussa samalla vanhempien viivalla olevat Liisa, tämän puoliso Matti sekä heidän entiset puolisonsa ovat kaikki huumeidenkäyttäjiä. Sovimme Liisan kanssa etukäteen, että käynneillä tehdään sukupuu (McGoldrick ym., 1985) ja elämänjana (Kekkonen, 2004). Tuntui luontevalta keskittyä hetkeksi yksilöön ja palata sen jälkeen paremmin eväin verkostossa työskentelyyn
Ja arvaa miltä se tuntuu, kun sinulla kaksi pientä lasta ja olet heidän kanssaan ihan yksin. T: teillä kaikilla neljällä 1980-luvulla syntyneellä vanhemmalla on ollut huumeidenkäyttöä. Sukupuun piirtämisen avulla saatiin selville, että riippuvuusongelma on kulkenut sukupolvelta toiselle. L: äitin sisko on, ei muita. Liisan syyllisyyttä isän kuolemaan johtaneista tapahtumista voisi helpottaa se, että saa ymmärrystä isän omasta lapsuudesta ja siitä mikä sai hänet tarttumaan pulloon. Tapahtumasta puhuminen itkettää Liisaa kovasti ja hän toivoo, että voisi jo unohtaa tapahtuneen. Ja me Matin kanssa olemme lopettaneet huumeidenkäytön. Äiti, mummot ja sisko. Liisa tunnisti itsessään molemmat piirteet ja vanhimmassa tyttäressään murehtimisen, vaikka tämä oli vasta kymmenvuotias. Meillä on niin paljon pelissä, että jos retkahdamme, menetämme kaiken. L: asioista murehtimisen, stressaamisen ja tämä piirre on siirtynyt jo Auroralle. L: niin ja kyllähän Aurora tajusi, että jotain on vialla, kun minä hyppään välillä ikkunassa ja välillä ovella. T: et nähnyt ketään, mutta kuulit ääniä. Isän puolelta nousi esiin aineellinen riippuvuus, alkoholinkäyttö ja äidin puolelta nousee esiin ns. Minulle kuitenkin sanottiin, että olen vaarassa, että he tulevat vahingoittamaan minua ja lapsia. L: niin ja sitten se tyyppi tai kuka ikinä se olikaan tuli rappukäytävään. Vaikka kyseessä oli psykoosi, silti Liisa muistaa kaiken. Mitä vahvuuksia näet sukupuussasi. no ihan kauheeta, en tietenkään. T: teillä on Matin kanssa yhteensä neljä lasta, haluatko että päihteidenkäyttö siirtyy heille jatkumona. L: no tuon riippuvuusongelman. T: mitä ajattelet tästä sukupolvien ketjusta, kun näet että päihteiden käyttöä kolmessa sukupolvessa. T: mitä olet perinyt isän puolen suvusta. Mutta kun tämä on asia, josta en ole puhunut kenenkään muun kuin Matin kanssa. Ja minä yritin katsoa ovisilmästä, mutten nähnyt ketään. Sukupuun kautta potilas saa tietoa sukupolvelta toiselle siirtyvistä ongelmista ja taakkasiirtymistä, mutta samalla myös informaation siitä, että jokainen voi itse tehdä töitä sen eteen, ettei suvun taakka siirry seuraavalle sukupolvelle (Siltala, 2017). Lisäksi Liisan sukupuusta nousi esille sukulaisia, joihin suhdetta ei enää ollut. L: no nyt kun se on tuohon piirretty niin näyttäähän se kauheelta. T: mitä olet perinyt äidin puolelta. Millä keinoilla se olisi estettävissä, siis se, että lapsille ei tule riippuvuusongelmaa. L: niin, kyllä kai sitä voisi. Mutta jos nyt ajattelet asiaa, niin eikö siinä kaikessa kauheudessa ole nähtävissä jotakin järkevää. L: minä siis luulin, että minua tarkkaillaan. että mitä hän muistaa ja ajattelee tilanteesta nyt. Mitä ajattelet nyt, oliko ne todellisia ääniä. L. L: näen vahvoja naisia. Traumaattisen tapahtuman käsittely Neljännellä tapaamisella Liisa halusi käydä läpi traumaattista tapahtumaa, jolloin hän meni psykoosiin ja aiheutti vaaratilanteen kahdelle lapselleen. Mua niin hävettää ja harmittaa se, että meidät löydettiin sieltä parvekkeelta pakkasesta. Kävin monta kertaa ikkunassa tarkastamassa ja aina se vaan oli siellä. T: niin, se on varmasti ollut pelottava kokemus sinulle. Mutta toisaalta kauheen ymmärrettävää. Liisa jäi pohtimaan yhteydenottoa isän sukulaisiin – parhaassa tapauksessa isän sisaruksilla on isästä Susanna Kinnula PeTe_012018_64s_20180214_.indd 38 16.2.2018 9.33. Hoitoala on luonnollinen valinta päihdeperheessä eläneelle. L: ei kyllä se oli harhaa kaikki, mutta siinä hetkessä se kaikki tuntuu todella. T: koit siis, että sinua tarkkaillaan. Harmittaa, että välit isän sukuun on katkenneet siinä kohtaa, kun isä kuoli. T: se on varmasti totta, mitä ajattelet voisiko siitä nyt puhua Auroran kanssa. Olen miettinyt, että voisiko niitä yrittää uudelleen viritellä. T: niin se on kyllä ollut vaaratilanne teille kaikille – sekä sinulle mutta myös lapsille. ”vahvuuteen sairastuminen”, joka on ilmiönä tuttu monessa päihdeperheessä. 39 38 Perheterapia 1/18 muutakin kuin alkoholismin värittämää tietoa. T: äitisi on sairaanhoitaja ja sinusta tuli myös hoitoalan ihminen. Pihalla oli auto, josta joku katsoi minua. Onko suvussa muita hoitajia
T: niin.. Hän tuntee edelleen syyllisyyttä siitä, ettei pystynyt pelastamaan isäänsä. Toipuminen on mahdollista vasta sitten, kun lopettaa valehtelun. T: jos ajattelet elämääsi taaksepäin, kenelle sinun on pitänyt valehdella. L: se kuva isästä on ehkä surullisin asia ikinä. Liisa oli yrittänyt salata ja peitellä isänsä alkoholikäyttöä. Hän muistaa kuinka istui auton takapenkillä ja katsoi auton perässä sukkasillaan juoksevaa isäänsä. Liisa kertoi olleensa pikkusiskosta vihainen ja mustasukkainen ja tästä syystä oli valinnut kaupan rumimman lelun. L. Muuttotilanne isän luota on ollut kaoottinen ja kun Liisa kuvaa tuota tilannetta, se saa hänet itkemään. Mutta sen ahdistuksen äärellä on tärkeää muistaa, että tämä menee ohi. L: mutta ei se oo helppoa. Hän voisi vahingoittaa tahtomattaan muita ja itseään tai sitten sinä olisit voinut esimerkiksi jättää lapset yksin kotiin. Olisin saanut piristä virtaa ja vauhtia, ei olisi väsyttänyt. Tällä käynnillä ohjaan Liisaa tekemään vakauttamisharjoituksen, joka on niin yksinkertainen, että hän voi milloin tahansa tehdä sen itsenäisesti pahan olon yllättäessä. Minä olin pikkutyttö, mutta minulla jäi tunne, että minun olisi pitänyt jäädä isän luo. Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 39 16.2.2018 9.33. Surullisia elämänvaiheita Merkittävin varhaislapsuuden muisto Liisalle on pikkusiskon syntymä, jonka jälkeen isä oli vienyt Liisan kauppaan ja antanut luvan valita mikä tahansa lelu pikkusiskolle lahjaksi. T: ja siitähän riippuvuusongelmassa on nimenomaan kyse, että ihminen valehtelee joka puolelle ja lähtökohtaisesti itselleen. Tämä jäi viimeiseksi muistoksi isästä, koska Liisa ei nähnyt häntä enää ennen tämän kuolemaa. Liisa asui murrosiässä isänsä luona ja hän oli ajatellut, että hänen tehtävänsä on parantaa isän alkoholismi. T: mikä esti sinua toteuttamasta ajatusta ottaa amfetamiinia. no ihan kaikille. L: minulle on tärkeää olla puhtaana, huumeetta. Hän sanoo, että uskoo puhumisen helpottavan, vaikka hankala olo nousi pintaan. T: niin, kun psykoosissa oleva ihminen voisi toimia monella tapaa. T: kun tavallaan sen järjettömyyden taustallahan sinulla oli ajatus, että te olette lasten kanssa vaarassa ja sinun täytyy pelastaa itsesi ja lapsesi. T: koetko syyllisyyttä isän kohtalosta. Lopulta, kun totuus oli paljastunut lastensuojelulle, Liisan oli pitänyt muuttaa äidin luokse. Ehkä hän ei olisi juonut niin paljon, tai ehkä hän olisi lopettanut juomisen kokonaan. Päihteiden käytön hallitseminen Liisalla oli tullut viime viikolla päihdemielihalu, josta kertonut puolisolleen. Lasten takia on pitänyt valehdella myös viranomaisille, tänne klinikalle ja lastensuojeluun. L: en oo koskaan ajatellut asiaa noin. L: niin. Tarkoitan siis sitä, että vaikka siinä hetkessä vaaransit teidät kaikki kiipeämällä toisen asunnon parvekkeelle, niin minä näen sen psykoottisen ajatuksen taakse, kuinka sinä äitinä halusit toimia oikein. Kaikille läheisille ja perheelle. L: en ikinä hylkäisi lapsiani! Vaikka kuinka sekaisin olisin. L: minulla on ollut niin voimaton olo ja paljon asioita hoidettavana. Nyt tärkeäksi asiaksi on tullut se, että voin olla rehellinen. Puoliso on tästä hieman suutahtanut. Seuraavat merkitykselliset Liisan muistot liittyvät perheen muuttoihin eri kaupunkeihin sekä riitaan äidin kanssa, jonka seurauksena hän muutti isänsä luo. kerrotko lisää L: Jos minua ei olisi pakotettu muuttamaan pois isän luota, olisin voinut auttaa häntä. T: kerrotko siitä lisää L: siis että on paljon helpompaa olla, kun on niinku puhdas omatunto, eikä mihinkään suuntaan tarvi enää valehdella. T: mikä sai sinut ajattelemaan amfetamiinia. T: ei, siksi toipuminen etenee pienin askelin, niin kuin elämä pienessä aallokossa – välillä mennään eteenpäin ja välillä taas voi olla huonompia vaiheita. T: niin ja nyt huomaat, että on helpompi olla, kun ei tarvitse elää valheiden verkossa. 39 38 L: kuinka niin
Millaisessa työssä näkisit itsesi, missä olisit hyvä. T: niin eikö se olisi aika moinen vaade lapselle siis se, että pitää parantaa. Pariskunnan ollessa ensikotijaksolla sain tarvittavan hengähdyshetken ja ensikotijakson jälkeen tiivis työskentely alkoi. Mulla saattaa tulla itku, kun katon telkkaria tai jos luen jotain koskettavaa juttua. T: mitä ajattelet, onko se mahdollista, että lapsi voi parantaa tai pelastaa vanhempansa. Liisa pohti myös hoitosuhdettaan. Pohdimme työnhakua ja siihen liittyviä asioita. L: minä en luota lääkäriin, se ei tykkää minusta ja siksi tekee tämmöisiä päätöksiä. Kuvaatko mitkä ovat sinun vahvuuksia ja heikkouksia sosiaalityön kaltaisessa ihmissuhde tai auttamistyössä. L: onhan se totta, olen kohta suorittanut yhdyskuntapalvelukseni ja kävin juuri asioimassa TEkeskuksessa. L: niin itehän se päätös pitää tehä, että lopettaa juomisen. L: Minä voin mennä kuntouttavaan työtoimintaan tai palkkatuella töihin. T: entä mitä ajattelet, voiko toisen puolesta tehdä päätöksen esimerkiksi, että toinen lopettaisi viinanjuonnin. T: haluatko kertoa niistä lisää. T: olet kiinnostunut sosiaalityöstä. Mä oon tajunnu, että mulla on vaikka mitä mahdollisuuksia vielä edessä. T: täytyy nostaa esiin se tosiasia, että metadonlääkitys on sinun kohdalla toiminut. T: no sitä vaikea toisen puolesta sanoa, mutta minä olen jutellut yhden korvaushoidossa olevan naisen kanssa, joka sanoi jotenkin minusta kivasti sillai että siinä kohtaa on valmis auttamaan muita, kun ei itse tarvitse enää niitä muita pönkittämään itseään tai sitä raittiuttaan. L: milloinhan sitä olisi valmis tekemään työtä vertaisten kanssa. T: se on todella hyvä ja tarpeellinen tunne, kun sullahan on imeväisikäinen vauva huollettavana. Tulevaisuudessa haluan kyllä vielä opiskella sosionomiksi. T: niin no sehän puhdistuu tietyssä ajassa ja opiskelutkin kestää kuitenkin useita vuosia. Luottamuksesta Liisa oli jättänyt lääkärille kysymyksen siitä, voisiko korvaushoitolääkkeenä käytetyn metadonin vaihtaa buprenorfiiniin, mutta lääkäri ei ollut suostunut lääkkeen vaihtoon. Susanna Kinnula PeTe_012018_64s_20180214_.indd 40 16.2.2018 9.33. L: niin oon minä kyllä tyytyväinen tähän elämään tässä kohtaa. L: minä olen sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja empaattinen. Kysyttäessä hän kertoo, että muutos alkoi tapahtua silloin, kun itse terapeuttina vakavasti mietin, että mitä tämän potilaan kanssa pitäisi tehdä. T: kerrotko siitä lisää L: Orvokin raskausaikana minä herkistyin ja se on tavallaan jäänyt päälle. T: nykyään ei ole lainkaan tavatonta se, että oman kokemuksen omaavat raitistuttuaan hankkivat ammatin ja alkavat tekemään työtä kentällä. Vai mitä mieltä itse olet. Tuossa vaiheessa olin kurkkua myöten täynnä potilasta, joka oli jälleen kerran syyttänyt työntekijää elämänsä pilaamisesta. Ei kenenkään muun kohdalla lääkäri ole näin inhottava, se ei edelleenkään luota minuun. L: päihdetyö ei kyllä kiinnosta, mutta sellainen ihmisten auttaminen tuolla aikuissosiaalityössä. Joskus voin olla liiankin empaattinen. 40 Perheterapia 1/18 L: kyllä. tai pelastaa. T: wau, sehän kuulostaa hyvälle. Se on pitänyt ainehimojasi kurissa ja elämänhallinta on parempaa kuin vuosiin. Liisa sanoo olevansa pettynyt ja turhautunut lääkärin linjaukseen. L: no ei. Yksi kollega sanoikin tuossa kohtaa, että; ”aloita nyt se perheterapia näiden kohdalla, niin sitten kaikki on kokeiltu.” Tyytyväisyyttä elämään Liisa kertoi ilmoittautuneensa työnhakijaksi. L: se tuntuu siltä, että minun olisi pitänyt pystyä. L: niin, ainut este tai hankaluus on tuo mun rikosrekisteri. Ja nyt kun holtiton päihteidenkäyttö on jäänyt pois, se mahdollistaa niiden oikeiden ja aitojen tunteiden esille tulon. Hän kertoi, että jossain kohtaa ajatteli, ettei voi koskaan luottaa terapeuttiinsa, mutta tällä hetkellä hän kokee, että voi luottaa
PeTe_012018_64s_20180214_.indd 41 16.2.2018 9.34. 40 Merkittävin kokemus tässä terapiaprosessissa oli se, että minun tuli ottaa käyttöön ihan uusi asenne: aito halu tutustua tähän ihmiseen
Potilas saattaa tehdä kaikkensa torjuakseen terapeutin hyvääkin tarkoittavat pyrkimykset. Liisan kanssa oli aikaisemmin työskennellyt työntekijä, joka Liisan kertoman mukaan jätti tekemättä mm. Tämä potilas sai minut miettimään, että olenko sittenkään kykenevä tähän työhön – tunne siitä, etten osaa enkä pysty ja välillä tunne, etten ehkä halua. Kun Liisan kanssa tarkasteltiin elämänjanalta päihteiden käytön kestoa, Liisa totesi, että ajanjakso näyttää pitkältä. Kun en terapeuttina suostunut toimimaan samalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 42 16.2.2018 9.33. Potilas saa sukupuun kautta tietoa siitä perhesysteemistä, mistä hän tulee ja samalla hän saa mahdollisuuden toimia sukupolvien ketjujen katkaisijana. Liisa sai informaatiota siitä, että nimenomaan omalla raittiudellaan on mahdollistamassa lapsilleen terveempää tulevaisuutta. Hoitosuhteessa aika menee usein huomaamatta akuutin, juuri nyt tapahtuvan asian selvittelyyn. Toisaalta voi olla tuskallista nähdä ketju, jonka osasena tietämättään on kulkenut jo vuosia. Fred J. Siinä mielentilassa potilaan empaattinen auttaminen on mahdotonta. Muutos on vaikeaa kaikille ihmisille ja esimerkiksi työelämässäkin nousemme vastarintaan, kun organisaatiossa puhaltavat muutoksen tuulet. Päihdemielihaluista puhuminen terapiassa ei ole vahingollista, päinvastoin – potilaan kanssa on hyvä puhua tilanteista, joissa aiemmin tarvitsi ainetta johonkin olotilaan ja pohtia sitä, millä on estettävissä halun muuttuminen teoksi. Meillä työntekijöillä voi olla tarve pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, koska silloin voi ennakoida tulevia tapahtumia (Goldenberg & Goldenberg, 2013). Päihderiippuvuus on vaikea sairaus, joka pahimmillaan sairastuttaa riippuvuudesta kärsivän perheenjäsenen lisäksi myös kaikki muut perheessä. Varilo ym. Tässä artikkelissa kuvatun terapiaprosessin aikana Liisan ymmärrys isänsä tilanteesta ja omasta tilanteesta pikkutyttönä selkiytyvät. Läheiset, kuten puoliso ja lapset, tuntevat usein kohtuutonta syyllisyyttä siitä, etteivät saa häntä lopettamaan päihteen käyttöä. 43 42 Perheterapia 1/18 Susanna Kinnula POHDINTA Muutoksen tekeminen ei ole vaikeaa pelkästään ihmisille, joilla on ongelmia tai vaikeuksia elämässään. Erityisen pahoillaan hän oli siitä, miten on elänyt elämää suhteessa lapsiinsa. Hannan (2009) teoksessa ”Vaikeat asiakkaat terapiassa” puhutaan terapeutin ominaisuuksista, jotka voivat estää tai häiritä potilaan muutosprosessia. En voi kuin hämmästellä sitä, kuinka olen voinut toimia potilaan kanssa neljän vuoden ajan tietämättä edes, että hän on syntynyt Ruotsissa ja elänyt siellä elämänsä ensimmäiset vuodet. Riittävä kunnioitus puolin ja toisin on terapiasuhteen kannalta parempi, esimerkiksi tilanteissa joissa terapeutti joutuu astumaan ”pahalle puolelle”. Terapiaan kuitenkin ohjautuu ihmisiä, jotka haastavat meidät monella tapaa ongelmapuheellaan ja kriiseillään, joita ei voi ennakoida, eikä työntekijänä voi tietää kuinka ne tulevat vaikuttamaan terapiasuhteeseen. Jatkossa Liisa voi estää retkahtamisen huolehtimalla tavallisen elämän lisäksi riittävästä levosta. Kaikesta huolimatta potilas oli vankkumaton sen suhteen, vaikka häntä kohtaan oltiin ”pahoja” ja ”julmia” rajojen asettamisen yhteydessä, että hän haluaa myös yksilökeskusteluaikoja. Liisalla amfetamiini oli aiemmin toiminut väsymyksen äärellä ”apuvirtana”. Terapeutin on tärkeä kertoa potilaalle, että toipuminen on niin kuin elämä muutenkin: pientä aallokkoa arjessa, jossa tulee välillä uupumisen ja väsymyksen tunteita. lastensuojeluilmoituksia. Terapeutin on luonnollista tuntea, että on ”hyvä” ja potilas kokee terapeutin hyvänä. Merkittävin kokemus tässä terapiaprosessissa oli se, että minun tuli ottaa käyttöön ihan uusi asenne: aito halu tutustua tähän ihmiseen. (1999) puhuvat tästä ilmiöstä ”saamattomuutena”, kun terapeutti huomaa, että sukupuu on tekemättä ja perustiedot ottamatta. Tärkeintä on oppia tunnistamaan ne vaaran paikat, jolloin retkahtaminen olisi todennäköistä. Hän totesi, että tulevaisuudestahan ei voi tietää, mutta omalta kohdaltaan voi ajatella, että tein parhaani. Tausta-ajatuksena siis ei-tietämisen asenne, jolloin tulee jättää ennakkoasenteet ja asiantuntijan rooli pois ja antaa potilaan kertoa tarinansa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että terapeutin pitäisi alkaa miellyttää potilasta. Tämä ilmentää systeemistä näkemystä: kun minä muutun, sinunkin on muututtava. Potilas saattaa nostaa pintaan vihan ja pettymyksen tunteita. Olin aloittanut perheja paripsykoterapiakoulutuksen ja joku ajatus kyti mielessä siitä, etteikö todellakaan ole keinoja auttaa tätä ihmistä ja tästä nousi vahva halu kokeilla vielä kerran Liisan kanssa
Saarijärvi: Stakes. s. Ijäs, K. Invisible Loyalities. Johdatus Huumeita käyttävän potilaan eri lähestymistapoja integroiva terapia A-klinikalla PeTe_012018_64s_20180214_.indd 43 16.2.2018 9.33. Järvenpään sosiaalisairaalan julkaisuja nro 37. Puoliso uudelleen kouluttautuu ja Orvokki-tytär on aloittanut päivähoidossa. United States of America: Brooks Cole, Cengage Learning. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 41. & Rinne, R. Liisan raivokohtausten äärellä terapeutti oppi pysähtymään ja pohtimaan, mistä raivo kertoo. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. & Goldenberg, I. Van der. Kaskela, T. International Edition. Olen erityisen kiinnostunut integratiivisesta ajattelusta ja lähestymistavasta, jolloin potilaan ja perheen kanssa voidaan tarpeen mukaan työskennellä sekä yksilöterapeuttisesti että perheja verkostoterapeuttisesti. Itseäni puolestaan auttaa jaksamaan jatkuva osaamisen vahvistaminen työnohjauksen ja kouluttautumisen avulla. Tasapainon järkkyessä – psykoanalyyttinen ja sosiaalipsykiatrinen tutkielma. Tämä on ollut yksi opettavaisimmista kokemuksista terapeutin urallani – kuinka tuottaa niin vaikea pettymys potilaalle, että hän on valmis kiroamaan sinut ja silti jatkaa yhteistyössä saman potilaan kanssa. (2017). Liisa on palannut asteittain takaisin työelämään, alkuun kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen kautta. (2002). (2011). Tässä artikkelissa on kuvattu 12 tapaamista, joissa potilaan kanssa pysähdyttiin ja keskityttiin tutkailemaan hänen menneisyyttään ja historiaansa. New York: Harper & Row. (2007). Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen. Tämä keinottomuus koskee myös terapeutteja ja tärkeimmäksi tehtäväksi jää potilaan motivointi ja hoitoon houkuttelu. OHJAT-projektin seurantatutkimus. & Hart, O. (1999). Huumeiden terveysriskit Suomessa – voiko niitä hallita. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen: taitoohjelma potilaille ja terapeuteille. Potilas on myöhemmin kertonut, ettei toipuminen olisi ollut mahdollista, jos hänelle ei olisi asetettu edellä mainittuja rajoja. Pro gradu -tutkielma. Harju-Koskelin, O. Huolimatta Liisan loukkaantumisesta ja huutamisesta, hänelle kerrottiin rauhallisesti se, ettei enää toimita kuten edeltäjä on toiminut. Kuntoutuuko korvaushoidossa. & Eronen, S. LÄHTEET Aaltonen, J. Helsinki. (1973). Liisan tilanne on tänä päivänä vakiintunut; hän on sitoutunut päihderiippuvuutensa hoitoon ja hoitosuhteeseen A-klinikalla ja hän on pystynyt laskemaan korvaushoitolääkitystään. Hoitosuhteessa A-klinikalla on ollut erilaisia vaiheita; työskentely on välillä ollut tiiviimpää ja joissain kohdissa enemmän verkostossa työskentelyä. Cullberg, J. Boszormenyi-Nagy, I. Tutkielma opioidikorvaushoitopotilaiden hoitoa koskevista mielipiteistä, hoidon tavoitteista ja psykososiaalisesta tilanteesta. Holmberg, N. Hanna, F. (2005). Goldenberg, H. Pariskunta tapaa kaikkia lapsiaan säännöllisesti. Jyväskylä: Kirjapaja. Raportteja 281. Itä-Suomen yliopisto: yhteiskuntatieteiden laitos. Tässä artikkelissa kuvattu terapiaprosessi on opettanut minua monella tapaa – joskus suunnanmuutos omassa ajattelussa ja asenteessa potilasta kohtaan voi olla hyödyksi sekä potilaalle että terapeutille. Kekkonen, M. (1991). Teoksessa Aaltonen, J. Helsinki: Traumaterapiakeskus. Ruotsikielinen alkuteos 1975. Kauhanen, J. & Steele, K. Helsinki: Edita. Lahti-Nuutila, P. Huumausaineongelmaisen korvaushoitopotilaan kognitiivinen perheterapia. Lapsiperheiden peruspalveluiden kehittäminen. J. (2004). ja Spark, G.M. Hän on rauhallinen ja seesteinen, impulsiiviset raivokohtaukset ja välien selvittelyt ovat jääneet pois. Sukupuu. 72-83. Perheja paripsykoterapiakoulutuksen myötä olen yhdistellyt omassa työyksikössäni erilaisia työskentelytapoja, joiden olen ajatellut toimivan omien potilaiden hoidossa. &Tiihonen, J. Työntekijänä on hyvä pohtia valheiden verkkoa, johon potilaat mielellään meidät kutoisivat mukaan. (toim.) Perhe terapiassa. Family Therapy An Overview, Eighth Edition. 43 42 tavalla, vaikka potilas itki ja rukoili sitä, olinkin hirviö. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 133(1):34-42. Hoitotapahtumaan ohjaava jaettu mielikuva ja sosiaalinen konstruktio perheterapeuttisessa hoitoprosessissa. Useimmiten raivo oli pyrkimys hallita ja dominoida, saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla. Haaveena normaali elämä. Riippuvuussairautta ei voida hoitaa, jos ihminen itse ei halua siihen muutosta. Vanhemmuutta etsimässä ja tukemassa. (2011). Suomentanut Paula Holländer. Boon, S. Suomentanut Mirja Rutanen. (2013). (2009) Vaikeat asiakkaat terapiassa. Keuruu: Otava. Miten edistää myönteistä muutosta. (2012). Reciprocity in Intergenerational Family Therapy. Sekä terapeutti että potilas ovat kokeneet, että tämä puolen vuoden mittainen jakso on osunut juuri siihen kohtaan, kun potilaan elämässä tapahtui käänteentekevä muutos suhteessa päihteisiin ja omaan toipumiseen. Jyväskylä: Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus
New York: Braziller. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston monistuskeskus and Sisäsuomi Oy. Addiction 100(3):304-316. & Fishman, C. Teoksessa Aaltonen, J. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. (2016). Kriisistä elämään. Lapin yliopisto: Lapsija nuorisosiaalityön erikoisala. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. & Lahti-Nuuttila, P. (1992). Minuchin, S. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Teoksessa Eronen, S. Råman-Maljonen, S. C. W. 45 44 Perheterapia 1/18 Susanna Kinnula integratiiviseen lähestymistapaan. Lapsikeskeinen perheterapia. (2005). Cambridge & London: Harvard University Press. Trauman siirto yli sukupolven. Merkitysten muodostuminen ja muuttuminen perheterapeuttisessa keskustelussa. Helsinki: Edita. (2017). Lounavaara-Rintala, H. s. New York: W. Pro gradu -tutkielma. Meier, P. Finlex, 2008 (viitattu 1.6.2017). (1985). The role of the therapeutic alliance in the treatment of substance misuse: a critical review of the literature. Taakkasiirtymä. Porvoo: Edita. Jyväskylä: Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus. Korvaushoito arjen toimijuuden määrittäjänä. Genograms. & Lahti-Nuuttila, P. Saatavilla internetissä: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080033 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 44 16.2.2018 9.33. Family Therapy Techniques. Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Lupa särkyä. Wahlbeck, J-C. Von Bertalanffy, L. General system theory. Lastensuojeluperhe – malli ja toiminta sekä tällaisen perheeseen kuuluvien nuorten hoito. Finlex, 2008 (viitattu 1.6.2017). & Rinne, R. Palosaari, E. Jyväskylä: Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus. Teoksessa Eronen, S. (1981). Teoksessa Aaltonen, J. Porvoo: Edita. Tampere: Therapeia-säätiö. & Rinne, R. (1999). Piha, J. (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa Integratiivisen lähestymistavan perusteita. (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa. 71-90. Saatavilla internetissä: http://www.finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/2008/20080373 Sosiaalija terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitusja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä (online). Varilo, E. Siltala, P. (toim.) Perhe terapiassa. s. Leiman, M. Varilo, L. 50-59. McGoldrick, M. (2008). (toim.) Perhe terapiassa. Norton & Company, Inc. (1968). & Petry, S. Internetlähteet: Käypähoito -suositus: Huumeongelmaisen hoito (online). & Gerson, R. Wahlström, J. (2012). (1999). Diskurssianalyyttinen tutkimus. Tampere: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Oksanen, J. Psykoterapioiden yhteinen prosessi. s. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2012 (viitattu 13.03.2017). s. (2007). Assessment and Intervention. Vuoronos, P. Äitiyttä rakentamassa. Terapeuttinen allianssi sosiaaliterapeutin näkökulmasta. 18-29. Lisensiaatintutkielma. & Barrowclough, C. & Donmall, M. kaypahoito.fi Huumausainelaki (online). Saatavilla internetissä: www. 1420. S
Lemmikkieläinten rooli perheissä on merkittävän suuri. Samoin lääkityksen tarve. Kaksi, joilla kummallakin oli kissan luonne. Perheterapia 1/18 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 45 16.2.2018 9.33. Kun sairaalan ylilääkäri vaihtui, hän määräsi kissan poistettavaksi osastolta; se ei sopinut osaksi lääketieteellisesti pätevää hoitoa. KENEN KANSSA PARANNUTAAN Tässä ollaan jo perheterapian ja yleisemminkin vuorovaikutuspsykologian äärellä. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus elämää, terveyttä, ajattelua, tunteita, leikkiä, politiikkaa ja omistamista koskeviin kyvykkyyksiin. Lain ja etiikan professori Martha Nussbaum, jolla on myös ollut läheinen kontakti Helsingin yliopistoon, on koonnut ihmisen kymmenen peruskyvykkyyden (human capabilities) luettelon, joitten toteutuminen mahdollistaa hyvän elämän. KISSA LÄHTEE OSASTOLTA Olen kuullut varsin uskottavan kuvauksen erään psykiatrisen osaston kissasta. En nyt halua ihannoida ajatusta, että se oli kissattomuuden syy, mutta saattoi se olla osatekijänä. Lisäksi yksi hänen mainitsemistaan peruskyvykkyyksistä on mahdollisuus huolehtia luomakunnasta, eläimistä ja kasveista. 45 44 1. Tai sitten kyse oli siitä, kumpi täällä hoitaa, kissa vai ylilääkäri. 2. Osaston potilaitten ahdistuneisuus ja levottomuus lisääntyivät jostakin tuntemattomasta syystä. Olettaisin sen jäsentäneen ja koostaneen heidän sisäisiä ja ulkoisia objektisuhteitaan enemmän kuin mitkään lääkkeet – tai edes tavanomaiset oma hoitaja -suhteet. Kaikkein vaikeimmatkin potilaat hellivät sitä. Osastolle oli otettu kissa, joka mielellään seurusteli potilaitten kanssa ja potilaat kissan kanssa. Cohenin (2002) mukaan yli 85 prosenttia Esseitä perheterapiasta Kissa ja 1918 Jukka Aaltonen LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku, jukka.aaltonen@jyu.fi ”Koti ilman hyvin syötettyä, hyvin hellittyä ja perusteellisesti kunnioitettua kissaa voi olla jonkun mielestä täydellinen koti, mutta on gelmaksi muodostuu se, ettei sitä voi ilman kissaa todistaa.” – Mark Twain
He jopa näkevät tässä yhteyden Gregory Batesonin systeemiseen teoriaan. esim. Walsh, 2009). Petri Pietiläinen osoittaa vakuuttavasti kirjassaan Kissojen maailmanhistoria, miten kissojen hyvä kohtelu on aina ajoittunut samoihin ajanjaksoihin, jolloin ihmisten kohtelu on kehittynyt paremmaksi. 47 46 Perheterapia 1/18 Jukka Aaltonen lemmikkien omistajista pitää niitä perheenjäseninä, monet itselleen läheisimpinä perheenjäseninä. Monet psykoosipotilaat huolehtivat eläimistä ja kasveistaan paremmin kuin heistä huolehditaan. Kun tätä esseetä valmistellessani teen kirjallisuushaun (human-animal bond) eläinten merkityksestä psykoterapiassa, hämmästyn toisaalta, miten paljon artikkeleita on; mutta toisaalta myös sitä, miten usein niissä käsitellään surua: joko surua rakkaan eläimen menettämisestä tai miten se on helpottanut surun suremisessa. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 46 16.2.2018 9.33. Saksassa kissansa menettäneille järjestetään sururyhmiä. He jopa väittävät, että monissa maissa skitsofrenian ilmaantuminen on lisääntynyt samoihin aikoihin, kuin kissojen pitäminen lemmikkeinä . KISSA SKITSOFRENIAN AIHEUTTAJANA Schizophrenia Bulletin -nimisessä tieteellisessä lehdessä oli toisenlainen kissa-artikkeli (Torrey ja Yolken, 1995). On kuulemma jopa väitetty, että Rion karnevaalien villi meno olisi yhteydessä kissojen ihmiseen levittämään toksoplasmoosiin. Saattaa myös olla, että psykoosipotilaan paraneminen näkyy ensimmäisenä hänen suhteessaan ympäristöön. 3. En nyt sano, että tässä olisi syy-seuraus -suhde, mutta jotain yhteistä näillä on. Melson ja Fine (2006) olettavat, että eläinten ja ihmisten vuorovaikutuksen vähäinen näkyminen perheterapiakirjallisuudessa heijastaa antroposentristä kulttuuriamme, jonka mukaan vain ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ovat merkittävimpiä. Perheen lemmikkieläimet vaikuttavat myönteisesti perheen joustavuuteen, kriiseistä selviytymiseen, menetyksistä selviytymiseen ja laajasti perheen sosioemotionaaliseen elämään. Japanilainen kirjailija Takashi Hiraide on kirjassaan Kissavieras kuvannut koskettavasti kissan kuoleman lapsettomalle pariskunnalle tuottamaa surua, mutta samalla eräänlaista sijaisvanhemmuuden polttavuutta silloin kun ei ole oikeutta ilmaista surua. Eikä ole harvinaista, että juuri silloin on ollut myös mahdollisuus nähdä, miten lemmikki, kissa tai koira, usein kissa, on eräänlainen potilaan psyykkisen tasapainon suojelija. Mutta muistikuvani eräästä työnohjauksesta, jossa olin työnohjaajana, on kiusallinen: yksin elävän pitkäaikaispotilaan sanottiin puhuvan kissalleen; sitä pidettiin huolestuttavana tai huvittavana psykoottisena oireena. Ja koska kissoja heidän mielestään on PohjoisEuroopan taloissa enemmän kuin muualla, tämä selittäisi sen, että esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa on enemmän skitsofreniaa kuin muualla Euroopassa. Tosin he ovat näkevinään myös tässä tapahtuneen muutosta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Jos suhdetta mitattaisiin kiintymyssuhteen mittareilla, suhde olisi turvallinen: omia tunteita huomioidaan ja validoidaan, vuorovaikutuksessa on lämpöä ja rakkautta, omia tunnekokemuksia ja ilmaisuja vahvistetaan, tunteista puhutaan ja niiden tarkoituksesta kerrotaan, omia ja yhteisiä päämääriä voidaan jäsentää vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Petri Pietiläinen (2016) kertoo, että USAssa on lisääntyvästi avioeroprosessien yhteydessä alettu kiistellä myös tapaamisoikeudesta yhteiseen kissaan. Psykoosien hoidossa kotona tapahtuvilla hoitokokouksilla on ollut spesifisti myönteinen merkitys: ne ovat osa työskentelyä ”non-human” ympäristön kanssa, jota skitsofrenian psykoterapian merkittävä klassikko Searles (1960) on pitänyt tärkeänä osana psykoosipotilaan selfiä sekä sairastumisessa että paranemisessa; toisinaan niin, että paranemisen ensimmäiset merkit näkyvät kyvyssä jäsentää omaa non-human ympäristöä. Kissat ovat joutuneet lisääntyvästi myös sijaisväkivallan kohteiksi lapsen tai puolison sijasta. Tutkijat esittävät hypoteesin, että kotikissa saattaisi aiheuttaa perheenjäsenen sairastumisen skitsofreniaan tartuttamalla tähän viruksen. Ei ole mitenkään harvinaista, että yksin elävillä psykoosipotilailla on eläin, johon hän on erityisen kiintynyt ja tämä tunne on molemminpuolista. Kukaan ei parane vuorovaikutukseen kytkeytyvästä häiriöstä yksin tai irrallaan ympäristöstä: voi jopa olla, että kissa kokee sen ensimmäisenä. En kuitenkaan lähde tässä referoimaan tätä tutkimusta ja kirjallisuutta (ks
Ehkä sen takia, ettei ennaltaehkäisystä makseta. Yksi merkittävistä kissojen ystävistä oli englantilainen Jeremy Bentham (1748–1832). Kirjoittajat tosin korostavat, että tämä on vain heidän hypoteesinsa eikä sen perusteella kenenkään pidä luopua lemmikistään; he jopa mainitsevat, että toisella kirjoittajista on kotonaan kaksi kissaa, ja toinenkin antaa naapurin kissan käydä luonaan, koska se näyttää uskovan omistavansa talon. 5. Ehkä se kuvastaa sitä, että kissa ja kuolema ovat aina liittyneet ristiriitaisesti kulttuurien mytologiaan: keskiajan kissa noituuden välikappaleena ja siis tapettavana, ja toisaalta ikuisesti elävänä: eliönä, jolla on yhdeksän henkeä. Hän sanoo kissan katsetta hyvin koskettavaksi: ”Kysyn usein itseltäni kuka olen, Kissa ja 1918 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 47 16.2.2018 9.33. Derridan vaikutus oli merkittävä filosofian, kirjallisuustieteen, kulttuurintutkimuksen, politiikan ja etiikan alan keskusteluissa. Miksi Torrey ja Yolken sitten herättävät tuollaisen kissapelon, jonka sitten torjuvat omalla kohdallaan. Yleensä Ruotsin Tornionjokivarren suurta skitsofreniaesiintyvyyttä on tavattu esittää genetiikan ja sosiaalisen eristyneisyyden avulla. Hän pohti myös kissoja filosofisesta näkökulmasta. 1977) käytti panopticonin käsitettä analysoidessaan sosiaalisen kontrollin ja vallankäytön järjestelmiä. Hänellä oli kotonaan useita kissoja. Benthamin näkökulma oli yleisen hyvinvoinnin lisääminen. Keskustelu eläinten oikeuksista heräsikin laajemmalti 1700–1800 -lukujen vaihteessa. Ainakin vielä 1700-luvulla oli jopa esityksiä, joissa leikeltiin kissoja elävältä joko eräänlaisessa tieteellisessä tarkoituksessa tai sirkushuvina. Mielenkiintoista tosin olisi, jos joku yrittäisi tutkia, kuinka monen skitsofrenian puhkeamisen hellitty kissa on estänyt. Lääketieteen historia ei kissojen kannalta ole antanut aihetta kehrätä tyytyväisyydestä. Mutta lääketiede ei tutki useinkaan terveyden syntyä. Samalla tavalla kuin Google tai K-Citymarket kerää meistä koko ajan yksityiskohtaista tietoa emmekä tiedä, miten se käyttää sitä. 4. Pentiläinen osoittaa myös vakuuttavasti, miten kissan historia yhdistyy naisten seksuaalisuuden historiaan, sen hyväksymiseen tai halveksimiseen. Bentham puhui niistä suoraan moraalioikeuksia käsittelevissä teksteissään. Hänet tunnetaan parhaiten utilitarismin kiteyttäjänä, naisten yhteiskunnallisten oikeuksien ja laajan tasa-arvon puolustajana sekä eläinten hyvinvoinnin varhaisena puolestapuhujana. Mielenkiintoista on, että Martha Nussbaumin näkemykset hyvän elämän perustekijöistä sisältävät myös eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen. Michel Foucault (esim. MITÄ YHTEISTÄ ON KISSALLA, TASA-ARVOLLA JA MIELISAIRAALLA. Monissa mielisairaaloissa hoitajien lasikansliat jatkavat tätä perinnettä. Tämä ja kristillisen kirkon vuosisatainen kissaviha olivat Petri Pietiläisen mukaan myöhäistä vihareaktiota faaraoitten Egyptin vuosituhantiseen kissojen kunnioittamiseen jumalolentoina. Mutta oma mielenkiintoinen historiansa on myös se, että sama mies, joka oli suuri kissojen ja laajan tasa-arvon kannattaja, ehdotti vankiloitten rakentamista siten, että vankeja voitiin tarkkailla koko ajan ilman että he tiesivät kuka oli erityisesti tarkkailtavana. Niinpä kissojen ja ehkä myös kissojen ystävien historia on äkkiä kaksiulotteinen: hellyyttä mutta myös valtaa haluava. Tässä on siis yllättävä yhteys kissojen ystävästä tasa-arvoisuutta ja hyvää elämää korostavaan nykyfilosofiin ja etiikan tutkijaan. Ja kaikennäkijän valta perustuu juuri tämän kaiken salaisen tarkkailun tuottaman tiedon kumuloitumiseen. Hän korosti, että ne perustuvat toisten jatkuvaan tarkkailuun ja tämän sisäistämiseen realiteettina, asettamatta sitä kyseenalaiseksi tai edes näkemättä sitä. Mutta hänet tunnettiin erityisesti kissojen ystävänä ja vivisektion voimakkaana vastustajana. Tästä käytetään nimitystä panopticon, kaiken näkeminen. 47 46 En muista ennen lukeneeni näin kapeita olettamuksia skitsofrenian synnystä. Kissa on kirjallisuudessa liittynyt myös hurjiin poliittisiin rinnastuksiin, kuten Begemot-kissa Mihail Bulgakovin kirjassa Saatana saapuu Moskovaan. KISSA JA ALASTON FILOSOFI Jacques Derrida (1930–2004) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi länsimaisen ajattelun perinnettä koskevista uudelleentulkinnoista
Schizophrenia Bulletin, 21 (2) 167-171. Jelgava, Latvia: S & S. Kova ukkonen, salamoi koko taivaan täydeltä, minä seison äidin vanhempien navetan ovella ja tunnen olevani hyvin varhaisaikuinen. Hiraide, T. Walsh, F. 49 48 Perheterapia 1/18 kun kohtaan kissan katseen. Derrida, J. Torrey, F.E. Tosin Derrida myös samassa artikkelissa kuvaa hämmennystään siitä, että kissa seuraa häntä suihkuun ja tuijottaa hänen kikkeliään. Pietiläinen, P. (2002) The Animal That Therefore I Am (More to Follow.) Critical Inquiry, 28, (2) 369-418. Western Journal of Nursing Research,24, 621. Discipline and punishment: The birth of the prison. Kissavieras. Filosofi itse asiassa pohtii, mitä on alastomuus. Silloin on vaikea sivuuttaa omaa hämmennystään.” Tämä vastaa myös minun kokemustani. Searles, H. (2016) Kissojen maailmanhistoria. Nussbaum, M. Jukka Aaltonen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 48 16.2.2018 9.33. Vasta kun olen lähettämäisilläni esseen jo päätoimittajalle arvioitavaksi, mieleen tulee outo ajatusyhtymä. (2009) Human-animal bond: The role of pets in family systems and family therapy. KISSA JA 1918 Koko kirjoittamisen ajan joku tunne tai asia on häirinnyt minua. (1995) Could schizophrenia be a viral zoonosis transmitted from house cats. Alan Sheridan). (1960) The nonhuman environment in normal development and in schizophrenia. (2006). In Fine A. H. Kissa ja äiti ovat erilaisia kuin minä: minä pidän ukonilmasta, mieleen palaa aina ukonilmalla nuoruuden kesä 1950-luvulla. Vaikka tämä kenties onkin kaukaa haettua, ajattelin, että se jollakin tavalla muistuttaa samaa kokemusta, jonka kohtaa vaikeasti psykoottisen katseessa: ei ’Kuka hän on?’, vaan ’Kuka minä olen?’. Ikään kuin ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa kissoista vaan jostakin muusta. Kissa halusi kesämökillämme ulos, vaikka siellä satoi. The Frontiers of Justice. San Diego: Academic Press. New York: Vintage Books. (1977). Äidin isä ja minä seuraamme ukonilmaa kuin jykevää esteettistä tapahtumaa, ei kuin yhteiskunnallista uhkaa. H. Tai mistä oikeastaan kirjoitan, kun kirjoitan kissoista. On se ero sekin kissan ja tietämisen syntiin langenneen ihmisen välillä. P. (2007). (käänt. 6. Foucault, M. Äidin isä kulkee siellä. ja Yolken R.H. Mutta nyt, vielä 2018, ajattelen ja kuvittelen, että hänen mieleensä kuitenkin tuli kaikki se, mitä hänelle tapahtui keväällä ja kesällä 1918. F., & Fine, A. KIRJALLISUUTTA Cohen, S. Se että kissa näkee ja kuulee sellaista, mitä me emme näe tai kuule, toi mieleeni turkulaisen taidemaalari Otto Mäkilän unenomaisen maalauksen He näkevät mitä me emme näe – ja samalla ajattelin myös, miten en tavoita myöskään joittenkin potilaitteni katseen tai puheen takana olevaa. ja Wills, D. Ja siitä aukeaa tie myös Raamatun syntiinlankeemukseen: kissat ovat alastomia tietämättä olevansa alastomia; vain ihmiset häpeävät alastomuuttaan, ainakin joissakin tilanteissa; ainakin tietävät sellaisen ilmiön kuin alastomuus olevan olemassa. (2002). 207–226). Family Process, 48 (4), 481-499. Mutta annas kun jyrähti ukkonen, kovalla vauhdilla saunan lauteitten alle piiloon – samalla tavalla kuin äitini aikoinaan meni aina ukonilmalla peloissaan kellariin. (2016). Madison, Connecticut: IUP, Inc. (Ed.) Animal-assisted therapy: Theoretical foundations and guidelines for practice (2nd. Se muistuttaa tiedostamattoman arvoituksellista tavoittamattomuutta. Ukkonen ja salamointi ei pelota meitä kumpaakaan, toisin kuin nyt kissaa ja silloin äitiä. Animals in the lives of children. Can pets function as family members. Melson, G. C. Harvard: Harvard University Press. F. Muistan tarkasti navetan sisältä, sen etuhuoneesta tulevan lämpimän ilmavirran ja tuoksun. Porvoo: SKS
474 s. Teos tuo näkyväksi tällaisen kokemuksen rakentumisen kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissaan. Artikkelikokoelmassa väkivaltaa tarkastellaan sukupuolistuneena, sukupuolen kautta merkityksellistyvänä ilmiönä, joka loukkaa ruumiin ja mielen koskemattomuutta. 49 48 Paljastettu intiimi on monitieteinen artikkelikokoelma väkivallasta, sukupuolesta ja haavoittuvuudesta. Intiimi on nykykulttuurissamme asetettu monella tavalla esille, alttiiksi haavoittumiselle, ja tässä onkin artikkelikokoelman lähtökohta. 2008. Paljastettu intiimi avaa ymmärrystä väkivallan uhrin kokemaan syyllisyyteen ja häpeään. Teoksen keskiössä ovat väkivallan kokemus ja väkivallan seuraukset sekä se, miten nämä rakentuvat suhteessa kulttuurin tarjoamiin merkityksiin. Väkivallan voima tunkeutuu kohteensa minuuden herkimmille alueille: ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen. Artikkeleissa puretaan yksityisen ja julkisen rajoja sekä väkivallan ymmärtämistä pelkkinä selvärajaisina tekoina. Sari Näre & Suvi Ronkainen (toim.). Tekstit käsittelevät sukupuolistunutta väkivaltaa henkilökohtaisena kokemuksena, kulttuurin tuotteena sekä asiana, johon erilaiset viranomaiset ottavat kantaa ja luovat käytäntöjä. Antologian osat paneutuvat näiden merkitysten havainnollistamiseen ja purkamiseen. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Kokoelman vaikuttava nimi viittaa väkivallan häpeää tuottavaan dynamiikkaan. Perheterapia 1/18 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 49 16.2.2018 9.33. Kokoelma on jaoteltu kolmeen osaan näiden teemojen mukaisesti, mutta Kirja-arvio: Työkaluja väkivallan kohtaamiseen Helena Päivinen PsT, psykologi, psykoterapiakoulutettava Väkivallan dynamiikan, haavoittavuuden ja häpeän huomioiminen terapiakäytännöissä Paljastettu intiimi: Sukupuolistuneen väkivallan dynamiikka. Artikkelit kutsuvat perhetyön ammattilaisia kohtaamaan ja ymmärtämään väkivallan kokemusta sekä puntaroimaan kriittisesti vallitsevia perhediskursseja, joissa väkivalta usein jää vaikeasti tunnistettavaksi ja puututtavaksi
Teoksen viimeinen osa, Virallisesti, esittelee ja analysoi tapoja, joilla väkivallasta puhutaan viranomaiskäytännöissä. Väkivalta on sukupuolistunut, monitasoinen ilmiö ja ongelma, johon puuttuminen vaatii yhteiskunnalta, ammattilaisilta ja yksilöiltä aktiivista otetta. Lisäksi käsitellään viranomaiskäytäntöjä ja diskursseja liittyen seksistiseen mainontaan, kaupalliseen seksiin, raiskausoikeudenkäynteihin ja sukupuoliseen häirintään työelämässä. Kriittinen ja sukupuolisensitiivinen näkökulma auttaa työntekijää astumaan ulos neutraalin seurailijan positioista ja mahdollistaa asettumisen väkivaltadiskurssiin, jossa hän on aktiivinen toimija väkivaltaan puuttumisessa. Artikkeleissa kuvataan, miten kulttuuriset mekanismit, muun muassa kulutuskulttuuri, internet ja media saavat aikaan haavoittuvuuden kokemuksia – häpeää ja riittämättömyyttä. Tällainen tarkastelu on erityisen tärkeää pariskuntien ja perheiden kanssa työskenteleville terapeuteille. Yksilöllä on nyky-yhteiskunnassa vapaus ja vastuu, joka pitää sisällään myös huolehtimisen omasta turvallisuudesta ja haavoittuvuuden suojaamisesta. Osan analyysit todellisuuden virtuaalistumiseen ja kulttuurituotteiden luomiin malleihin liittyen ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Seuraukset määrittävät väkivallan. Osan artikkeleissa puretaan ansiokkaasti näitä kulttuurisia käsityksiä ja tuodaan näkyväksi niihin sisältyviä ristiriitoja ja uhria syyllistäviä ajatuksia. Artikkelit käsittelevät seksuaalista väkivaltaa, suomalaisen parisuhdeväkivallan muotoja ja naisten tekemää väkivaltaa. Kokoelman ensimmäinen osa, Intiimisti, havainnollistaa väkivallan haavoittavuutta ja uhrin kokemusta väkivallasta. Omillaan pärjäämisen eetos voi jättää myös ammattiauttajat seuraamaan asiakkaiden tilanteita sivusta ja välttämään vaikeita kysymyksiä, jopa väkivallan edessä. Tekstit tuovat näkyväksi muun muassa perhetyössä vallitsevia tapoja hahmottaa vanhempien toimintaa ja muodostaa sukupuolittuneita odotuksia parisuhteen osapuolille. Artikkelikokoelma avaa näkökulmaa väkivaltailmiön laajuuteen ja moninaisuuteen, väkivallan uhrin kokemukseen ja tunteiden sekä haavoittuvuuden merkityksen ymmärtämiseen väkivallan ketjussa. Toisessa osassa, Performatiivisesti, keskitytään väkivaltaan esityksenä ja näytösluontoisena ilmiönä. Antologia haastaakin lukijan tarkastelemaan sukupuoleen kytkeytyneitä käsityksiä, odotuksia ja asenteita, jotka yhtäältä vaikuttavat ja toisaalta muokkautuvat edelleen ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Artikkelien tarjoama monitasoinen näkökulma väkivallan kohtaamiseen kannustaa ja auttaa ammattilaisia tarkastelemaan kriittisesti itsestään selvinä pidettyjä käsityksiä muun muassa parisuhteesta, sukupuolesta, seksistä ja väkivallasta. Artikkelit käsittelevät seksuaalista väkivaltaa, suomalaisen parisuhdeväkivallan muotoja ja naisten tekemää väkivaltaa. Tekstit havainnollistavat, kuinka väkivallan kokeminen kietoutuu kulttuurisiin käsityksiin, joiden kautta väkivallan kokemuksesta tulee monitahoisesti yksilön minuutta merkityksellistävä asia, mikä ei välttämättä edistä avun hakemista ja tuen saamista. Teksteissä rakennetaan sellaista ymmärrystä väkivallan dynamiikasta, jota tarvitaan väkivallan tunnistamiseen ja sen kanssa työskentelyyn. Helena Päivinen PeTe_012018_64s_20180214_.indd 50 16.2.2018 9.33. Tekstit havainnollistavat väkivallan moninaisuutta: väkivalta ei tarvitse tekijää ollakseen väkivaltaa, eikä väkivalta ole selvärajainen teko. Artikkelit havainnollistavat tulkintakehyksiä ja niissä tarjottuja sukupuolistuneita, normatiivisia rooleja, joiden kautta väkivaltaa ja väkivallan kokemusta viranomaistahoilla kohdataan ja arvioidaan. Johdantoluvussa Suvi Ronkainen ja Sari Näre määrittelevät kirjan teemojen kontekstia, nykykulttuurin ankaraa ja armotonta suhtautumisesta haavoittuvuuteen, ja myös tämän asenteen historiallista taustaa. 51 50 Perheterapia 1/18 osat kietoutuvat sujuvasti yhteen muodostaen monitasoisen kokonaisuuden ja ymmärryksen sukupuolistuneesta väkivallasta. Tällaiset mallikuvat esimerkiksi uskottavasta raiskauksen uhrista tai riittävän hyvästä isyydestä voivat estää avun saamisen tai siirtää perhetyöskentelyn fokuksen lapsen edusta jonnekin muualle. Lisäksi teoksen moniulotteinen haavoittuvuuden analyysi herkistää väkivallan uhrien empaattiseen kohtaamiseen heitä syyllistämättä, ja kannustaa tekijöiden vastuuttamiseen väkivallasta
Vahvasti psykoanalyyttiseen lähestymistapaan juurtuva, ja sen ajatuksia neurobiologisen tieteen kanssa yhdistävä interventio, voi kehittäjänsä, Stella Acquaronen, mukaan muuttaa lapsen autismiin suuntaavan kehityksen kulun. Stella Acquarone & Isabel Jimenez Acquarone. Kirja esittelee termin ‘pre-autism’ (vapaasti käännettynä ‘esiautismi’), joka viittaa autistisiin piirteisiin vauvaikäisissä lapsissa, jotka ovat vielä tyypillisen diagnoosi-iän (3–4 v.) ulkopuolella. London: Karnac Books. Termi siis painottaa lapsen ensimmäisen kolmen vuoden merkitystä, esimerkiksi siksi, että aivojen kehitys on erityisen tärkeää varhaisvuosien aikana, ja koska Acquarone esittää usein tiedostamattoman, psykoanalyyttisesti ymmärretyn ‘trauman’ ja ratkaisemattomien konfliktien jättävän neurobiologisen jälkensä vastasyntyneen kehittyviin aivoihin. Pääsanoma keskittyy kymmenien vuosien takaisiin teorioihin kiintymyssuhteiden merkityksestä, jotka esitetään erityisen keskeisinä lapsen kehityksen suunnan määrääjinä. Perheterapia 1/18 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 51 16.2.2018 9.33. Psykoanalyyttisen intervention soveltuvuutta korostetaan sillä, että se sopii koko perheen terapeuttiseen hoitoon ei-kielellisellä tasolla, joka on tärkeä pienten lasten kohdalla. 2016. Acquaronen mukaan muutos voi kuitenkin olla mahdollista, ja tästä syystä varhainen interventio on tärkeää. Osa I (luvut 1–4) esittelee ensin tietoa lapsen varhaiskehityksestä intervention perustaksi. 51 50 Re-Start viittaa uuteen alkuun, jossa perhekeskeisen, autismin ensipiirteisiin fokusoituvan intervention tarkoituksena on korjata lapsen ja vanhemman välisen ‘tanssin’ (harhaan menneet) ensiaskeleet. Siinä siis tavoitellaan alitajuntaisten toimintojen ymmärtämistä, joiden katsotaan ohjaavan päälle näkyvää toiminKirja-arvio: Jääkaappiäitien haamuja vai toimivaa preventiota. Terhi Korkiakangas tutkijatohtori, University College London Changing Destinies: The Re-Start Infant Family Programme for Early Autistic Behaviours. Myös vanhempien tunnemaailman merkitys jo ennen lapsen syntymää nostetaan esiin. 302 s
Vaikka tapauskertomusten puolifiktiivisten lasten pre-autistiset piirteet ovat kirjan mukaan noin kymmenen vuoden seurannan jälkeen joko hälvenneet tai poistuneet, on hyvä pitää mielessä, ettei voi olla täysin selvää, olisiko samat lapset diagnosoitu autistisiksi iässä, jolloin kehitysviiveistä voidaan olla paremmin selvillä. Kertomukset perustuvat kirjoittajien omiin havainnointiraportteihin, joita on myös muunneltu perheiden identiteettien suojaamiseksi. Myös lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laatua kartoitetaan. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 52 16.2.2018 9.33. Kirjan lähdeluettelon perusteella Acquaronen omaa menetelmää ei ole tutkittu empiirisesti. 2–4 viikkoa kestävän intensiivisen observointijakson aikana (noin kuusi tuntia päivässä, 5–6 päivänä viikossa) syvennytään perheen dynamiikkaan. Lapsen varhainen, tiedostamaton ‘trauma’ otetaan siis keskeiseksi vaikuttajaksi hermoston kehityksessä, ja kokemuksien kasautuessa autistisesta kokemusmaailmasta voi tulla ennen pitkää lapselle elämäntapa. Terapeutti voi esimerkiksi istua lapsen vieressä ja jakaa lapsen havaintomaailmaa kommentoiden sitä affektiivisesti. Lapsen kontakti ulkoiseen maailmaan saattaa vaurioitua, jos aikuinen ei ole responsiivinen ja pidä huolta lapsen kokemusmaailmasta: perusluottamuksen haihtuessa lapsi pakenee sisäiseen, autistiseen maailmaansa. Vanhempien ja lapsen välisiä arkipäivän askareita aletaan myös tukea, ja vanhempia avustetaan lapsen sylissä pitelyssä. Aikainen pre-autismin tunnistaminen on tärkeää juuri siksi, että neurobiologista kehitystä voidaan suojella intervention avulla. Observoinnissa muodostetaan kuva lapsen motivaation tilasta, motorisista ja muista toiminnoista, ja perheen välisestä vuorovaikutusdynamiikasta ja sen laadusta. Kirjassa tarjotaan esimerkkejä havainnointilomakkeista, intervention aikatauluista, ja kaavioista, joilla seurataan edistystä vuorovaikutuksen, aistiherkkyyksien, motoristen taitojen, ja affektien tasoilla. Lasta tavoitellaan leikin, imitaation, ja muiden aktiviteettien kautta. Interventio vaatii koko perheen panosta sillä terapia ei keskity yksin lapseen. Terapia koostuu strukturoiduista ja vapaammista osioista. Observointivaiheessa myös muut avainhenkilöt, kuten isovanhemmat, nousevat tärkeään rooliin. Myös vanhempien kanssa työskentelyä ja lasten integroitumista kouluelämään kuvataan omissa luvuissaan. Ennen kolmen kuukauden ikää tehdyt päätelmät varmasti askarruttavat monia lääkäreitä tai lastenpsykiatreja. Osassa III kirjailijat esittävät interventioon osallistuneiden vanhempien palautetta ja kommentoivat interventio-ohjelman hyödyllisyyttä. Tunteiden tunnistaminen on keskeisessä asemassa. Kirjassa korostetaan aivojen kehityksen merkitystä ensimmäisten elinvuosien aikana. Lasten kehityskaaressa on sekä perustavanlaatuisia yhtäläisyyksiä että yksilöllisyyksiä, eivätkä kehitysviiveet ole aina merkkejä autismista. Jos lapsi ei muodosta tunnekontakteja perheenjäseniinsä, hänen neurologinen kehityksensä on vaarassa, joka voi johtaa autististen piirteiden kehittymiseen, kuten aistiherkkyyksiin. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampaa aivojen prosessoinnin muuttamisesta tulee, joten varhainen interventio on tärkeä. Kirjailijat nostavat esiin käsitteen lapsen syntymää edeltävästä tai syntymän jälkeisestä ‘traumasta’, joka usein jää vanhemmilta tiedostamatta. Kirjan osiossa I ei tarjota tietoa siitä, kuinka esimerkiksi ei-kielellisen alitajunnan tavoittelu toteutetaan käytännössä, mutta kirjailijat esittelevät käyttämänsä havainnointilomakkeen (Acquarone Scale), jota koulutetut tarkkailijat käyttävät identifioimaan pre-autisisia toimintoja, kuten katsekontaktia, imitointia, osoituseleitä 0–3 kk lasten kohdalla. Aikaisen psykoanalyyttisen hoidon tehokkuus voi askarruttaa lukijaa tarjotuista tapauskertomuksista huolimatta. Terapia itsessään näyttää koostuvan intuitiivisesta, herkästä, ja tuetusta (scaffolding) vuorovaikutuksesta lapsen kanssa. Ennen kolmen kuukauden ikää tehdyt päätelmät varmasti askarruttavat monia lääkäreitä tai lastenpsykiatreja; käsitteenä pre-autismi on siis vähemmän tunnettu ja tutkittu. 53 52 Perheterapia 1/18 Terhi Korkiakangas taa. Kirjailijat kuvaavat intervention kulkua neljän lapsen (18 kk–3 v.) tapauskertomusten kautta. Kirjan toisessa osiossa päästään itse interventioohjelmaan, joka esitellään kolmessa osassa: kartoitus, terapia, ja seuranta kotioloissa
Perheet, jotka ovat huolissaan lapsensa kehityksestä, voivat kokea kirjan tarjoaman käsitteen pre-autismista enemmän tai vähemmän hyödyllisenä. Acquarone toteaa, että perheen sisäisten suhteiden parantaminen, mikä on kuitenkin intervention pääpainona, voi olla ainoastaan hyvä asia, ja sitä tuskin edes skeptinen lukija kiistäisi. Perheterapia 2/2018 ilmestyy 15.5.2018 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 53 16.2.2018 9.33. Acquarone peräänkuuluttaa pre-autismin vakavasti ottamista, sillä vanhempien tuska ja turhautuminen on varsin yleistä, kun terveydenhuollon piirissä heidän varhaisia huoliaan ei aina oteta vakavasti, vaan käsketään odottaa ja katsoa mitä lapsen kehityksessä tapahtuu. Autismin osalta lapsen erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä ei tässä kirjassa silti tavoitella, vaan nimenomaan autismin ensipiirteet nähdään patologisina, ja niiden poistaminen lapsesta on tavoitteena. Acquarone näkee autismin lapsuusajan psykoosin ilmentymänä, mutta on myös hyvä muistaa, että nykytutkimuksen valossa painotetaan erityisesti genetiikan keskeisyyttä autismin kehityksessä. Mikään ei estä haasteelliseksi koetun vastasyntyneen lapsen vanhempia hakemasta perhekeskeistä tukea, joskin realistisesti ajateltuna, Re-Start interventio-ohjelman kustannukset saattavat jättää tämän terapian monien perheiden ulottumattomiin. Kirja-arvio: Jääkaappiäitien haamuja vai toimivaa preventiota. 53 52 Psykoanalyyttiseen traditioon nojaten, ReStart interventiossa painotetaan kiintymyssuhteiden merkitystä, joskin lukijalle saattaa myös herätä mielikuva jääkaappiäitien varjokuvasta, jonka hyödyllisyys mietityttää
Kolmessa vuosikymmenessä on tapahtunut merkittävästi myönteistä kehitystä ja tätä kirjaa lukiessani vakuutuin, että avun tarjoajat ainakin toisinaan onnistuvat ja ennen kaikkea lapsuudessaan hyväksikäytetyt toipuvat ja pääsevät sumusta valoon. 192 s. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja siitä selviytyminen. 2017. Suomen DELFINS ry ja Raiskauskriisikeskus Tukinainen ovat valtakunnallisina toimijoina myös tarjonneet jo pitkään apuaan, samoin nyt arvioitavana olevan kirjan taustalta löytyvä VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry. Kirja on kompakti tutor-puheenvuoro sille, jota lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö on vaurioittanut. Rakensimme oman ryhmäterapiamallin, jota toteutimme yhdentoista vuoden ajan (tarkemmin kirjassa Heikinheimo & Tasola: Vain muistamalla voi unohtaa) ja joka iloksemme on antanut virikkeitä useille muillekin parantaville ryhmille. Tämä tie johti myös siihen, että havahduimme kollegani Sirkka Tasolan kanssa ymmärtämään, että Suomessa elää suuri joukko aikuisia, jotka eivät koskaan ole saaneet minkäänlaista apua jouduttuaan lapsuudessaan hyväksikäytetyiksi. Kirjan rakenne on napakka: kyseessä on omakohtainen selviytymistarina, jolla tekijä haluaa rohkaista muitakin ottamaan välttämättömät joskin vaikeat askelet kohti toipumista. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 54 16.2.2018 9.33. Luvut Pedofiili, Hyväksikäyttö, Uhri, Selviytyjä, Perhe ja parisuhde sekä Yhteiskunnan tuki vastaavat kukin oman teemansa keskeisiin kysymyksiin ilman jaaKirja-arvio: Napakka puheenvuoro kipeästä aiheesta Anki Heikinheimo PsL, kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja Silta sumusta valoon. Helsinki: Art House. Samalla hän jakaa tärkeää tietoa ja välittää myös muiden kirjaan tarinoitaan antaneiden kokemuksia. Niina Kähäri. Sen kieli on selkeää ja yleistajuista, sujuvaa ja asiallista. 55 54 Perheterapia 1/18 Toimiessani aikoinaan perheneuvolan psykologina jouduin kokonaan uuden ilmiön eteen 1980-luvun lopulla, kun työtehtäviini alkoi kuulua lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvityksiä ja hyväksikäytettyjen lasten hoitoja
Pitäkäähän ammattilaiset se hyllyssänne! Kirja-arvio: Napakka puheenvuoro kipeästä aiheesta rittelua. Kirja on kompakti tutorpuheenvuoro sille, jota lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö on vaurioittanut. Luku alkaa aina jonkun ihmisen tarinalla ja siirtyy sitten asian esittelyyn. Ainakin sivut 170–171 kannattaa lukea (laatikko otsikolla Ammattisanasto); olen ehdottomasti samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että Selviytyjä tarvitsee luotettavia ammattilaisia. Soisinkin tämän kirjan leviävän laajaan käyttöön ja tulevan niiden tietoon, jotka siitä hyötyisivät – siksi ammattilaisten on hyvä tietää sen olemassaolosta. Avun piiriin pääseminen on joskus vaikeaa, ja kun sitä viimein saa, on tärkeää kohdata auttava ihminen, ei virkamiestä. Erityisesti pidin kirjan käytännöllisistä neuvoista, esimerkiksi tavallisille ihmisille tarkoitetuista ohjeista selviytyjän kohtaamiseen, paniikkilistasta, ensiapupakkauksesta ja mielikuvaharjoituksista. Jäin myös aprikoimaan, onko todellakin kehitys edennyt niin huikeasti, että lapselle määrätään oma edunvalvoja, jos hyväksikäytöstä epäilty on hänen vanhempansa (s. 55 54 sanoo: Ammattilainen kuitenkin selvittää toimintatavat, kysyy neuvoja ja opettelee uutta tilanteen mukaan. Pienenä miinuksena mainittakoon, että kirjan lähteet ovat melko vanhoja. Haluankin uskoa, että hän on oikeassa ja nykyiset ammattilaiset ovat tämän luottamuksen arvoisia, vanhat virheet jääkööt taaksejääneiden työvuosieni myötä historiaan. Se on myös visuaalisesti toimiva keino poimia tavallista painavammat asiat esiin. Se ei heikennä kirjan sisältöä tai sanomaa, mutta saattaa häiritä ammattilaislukijaa. 168) – vielä jokin aika sitten kuulin työnohjaajana tapauksista, joissa tämä jäi vain kauniiksi toiveeksi. Onnittelut Nina Kähärille taivalluksesta sumusta valoon ja kiitokset hyvästä opaskirjasta. Suosittelen sitä totta kai myös heille luettavaksi, ihmisten omakohtaiset kokemukset, ajatukset, aito puhe ja kirjeet puhuttelevat ja avaavat sumussa kulkevien maailmaa meillekin, jotka emme itse ole siellä vaeltaneet. Siellä täällä on selvästi erottuviin laatikoihin nostettu erityisen merkittäviä seikkoja, mikä auttaa myös kirjaa selailevaa saamaan pikasilmäyksellä käsityksen, mistä kirjassa puhutaan. Samoin joidenkin ikävien kokemusteni perusteella pidän kirjoittajan näkemystä innostavan optimistisena ja luottavaisena, kun hän todettuaan ensin, että palvelut eri puolilla Suomea voivat olla erilaisia ja erilaatuisia (totta!) PeTe_012018_64s_20180214_.indd 55 16.2.2018 9.33
PeTe_012018_64s_20180214_.indd 56 16.2.2018 10.21. Alkoi pitkä ajanjakso, jolloin perheterapiassa painotettiinkin behavioraalista ajattelua, psykoedukaatiota ja behavioraalista manipulaatiota unohtaen tiedostamattomien prosessien ja perheenjäsenten sisäisen maailman merkitys. David Scharff & Elizabeth Palacios (toim.) London: Karnac Books. Suomalainen perheterapiakoulutus käynnistyi 1978 professori, psykoanalyytikko Yrjö Alasen aloitteesta. 2017. Bionin teoria keskittyi ihmisen intrapsyykkisiin linkkeihin, kun samaan aikaan Argentiinassa Pichon Rivierin linkkiteoria (vinculo) painotti ihmisten välisiä linkkejä. Vaikka koulutusohjelmissamme psykoanalyytikot ovat olleet merkittävässä asemassa, ovat ohjelmat muotoutuneet systeemisiksi ja voimavaKirja-arvio: Psykoanalyyttista parija perhepsykoterapiaa maailmanlaajuisesti Sanna Aavaluoma erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti (perheterapia VET, paripsykoterapia ET) Family and Couple Psychoanalysis: A Global Perspective. Objektisuhdeteorian, ryhmäanalyysin, intersubjektiivisten ja relationaalisten teorioiden myötä ajatukset tiedostamattomasta kommunikaatiosta ja tiedostamattomista fantasioista vahvistuivat parija perheterapiassa. 57 56 Perheterapia 1/18 Psykoanalyyttisella parija perhepsykoterapialla on pitkät juuret – ehkä paremminkin voisimme ajatella sen Euroopan, Etelä-Amerikan ja Yhdysvaltojen alla kasvaneeksi vahvaksi juurakoksi. Koska Pichon Rivier kirjoitti espanjaksi, hänen ajattelunsa jäi englanninkieliselle maailmalle pitkäksi aikaa tuntemattomaksi. Sigmund Freudin teoria ihmisen mielestä ja sen kehittyminen brittiläiseksi objektisuhdeteoriaksi erityisesti Fairbairnin, Winnocottin, Bionin ja Bowlbyn työssä 1940-luvulla on luonut pohjan ihmissuhteiden sisäisen maailman ymmärtämiselle. 320 s. Kun Kaplan käänsi Masters & Johnsonin ajatukset seksuaalisuudesta psykoanalyyttiselle kielelle, Freudin psykoseksuaalisen kehityksen teoria tuli ajateltavaksi aikuisten seksuaalisissa suhteissa. Perheterapialiike löysi etsimänsä vastauksen interpersoonallisiin, eli ihmisten välisiin kysymyksiin systeemiteoriasta ja käänsi selkänsä psykoanalyysille
Kirjan kirjoittajat tulevat Argentiinasta, Australiasta, Brasiliasta, Italiasta, Israelista, Kiinasta, Panamasta, Espanjasta, Meksikosta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Siihen vaikuttivat sekä brittiläiset että yhdysvaltalaiset instituutit. Kirja esittelee psykoanalyyttisen yhteisön ajatteluja lähestymistapojen laajaa kirjoa neljällä mantereella. Jokaista tapausselostusta seuraa kaksi kommenttikirjoitusta, jotka rikastavat ymmärrystä tapausta kohtaan. Intersubjektiivisessa tilassa yksilöiden sisäiset tilat kohtaavat. • Argentiinalaisen linkkiteorian mukaan on olemassa kolme linkkien tilaa. Hän on kirjoittanut ja toimittanut lukuisia teoksia vuodesta 1976. • Kiinassa IPI ja David Scharff käynnistivät parija perhepsykoanalyyttiset koulutusohjelmat vuonna 2010. David Scharff on kouluttanut 28 maassa, Suomessa vuonna 1994. Intrasubjektiivisessa tilassa toimivat vietit ja fantasiat. Transsubjektiivisessa tilassa kaikki yksilöt osallistuvat ja kuuluvat tiettyyn kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kirjan ensimmäisessä osassa David Scharff, Elizabeth Palacios, Lia Rachel Colussi Cypel, Mary Morgan, Anna Maria Nicolo, Diana Norsa and Timothy Keogh esittelevät kirjoituksissaan alla luetellut avainteoriat, jotka ovat sillanrakentajia psykoanalyyttisen yksilö-, ryhmäsekä pari-ja perheterapian välillä. Kommentit avaavat myös eri teorioiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Yksilöllinen kehitys nähdään viettien ja identifikaatioverkostoissa olevien linkkien kautta määräytyvänä. josta voi maksutta ladata psykiatriaa, psykoterapiaa ja psykoanalyysia käsitteleviä kirjoja. Työskentely parien kanssa perustuu menneen vaikutukselle parin nykyisessä dynamiikassa sekä parisuhteen mahdollisuuksille rakentaa uutta hyvää tulevaisuuteen. Hän tekee edelleen kliinistä työtä ja kehittää kansainvälisiä parija perhepsykoanalyyttisia koulutusohjelmia. Alkuperäistä objektisuhdeteoriaa vahvistettiin paridyaditeorialla ja perhekonstellaatiolla. • Parija perhepsykoanalyysi Brasiliassa on saanut vaikutteita brittiläisiltä ja ranskalaisilta objektisuhdeteoreetikoilta sekä argentiinalaisesta linkkiteoriasta. • Tavistock Relationshipsin (Iso-Britannia) objektisuhdeteoreettinen näkökulma näkee parisuhteen monimutkaisena vuorovaikutuksena, johon vaikuttavat puolisoiden sisäiset objektisuhdemaailmat, tiedostamattomat phantasiat, sisäiset ristiriidat, ahdistukset ja defenssit. Ryhmä on kehittänyt työtapoja, jossa perhe kohdataan eri asteisesti eriytyneiden yksilöiden verkostona. • Yhdysvalloissa brittiläistä objektisuhdeteoriaa integroitiin objektisuhdeteoreettiseen perheterapiaan ja sitä vahvistettiin yhdistämällä elementtejä seksuaaliterapiasta, traumaterapiasta sekä myöhemmin kaaosteoriasta, kiintymyssuhdeteoriasta, sosiaalisen tiedostamattoman teoriasta ja linkkiteoriasta. Työssään ryhmä käyttää psykoanalyyttista teoriaa huomioiden yksilönkehityksen eri vaiheet. Kirjan toinen osa on yhdistelmä tapausesimerkkejä ja niihin liittyviä kommentointeja. Linkeillä on sekä vertikaalinen että horisontaalinen ulottuvuus. Se hyväksyttiin Helsingin Yliopiston psykoterapeuttikoulutukseksi lokakuussa 2016. • Italiassa parija perhepsykoanalyysin kehitys alkoi 1970 systeemisen perheterapiakoulutuksen saaneiden ryhmä-, lapsija nuorisopsykoanalyytikoiden yhteistyössä. Kirjan tapa pohtia tapauskertomuksia eri teorioista käsin kunnioittaa parija perhepsykoterapian perimmäisiä pyrkimyksiä: kuunnella ja Kirja-arvio: Psykoanalyyttista parija perhepsykoterapiaa maailmanlaajuisesti PeTe_012018_64s_20180214_.indd 57 16.2.2018 9.33. Tässä esiteltävä, David Scharffin ja Elizabeth Palaciosin toimittama kirja, piirtää kuvan parija perhepsykoanalyyttisen hoidon maailmanlaajuisesta nykytilanteesta. 57 56 rakeskeisiksi. Kirja on syntynyt International Psychoanalytical Associationin (IPA) parija perhepsykoanalyyttisen työryhmän työn tuloksena ja on viides sarjassa Library of Couple and Family Psychoanalysis. Therapeia-säätiön koulutuskeskus on kehittänyt Suomen ensimmäisen psykoanalyyttisen parija perhepsykoterapeuttikoulutusohjelman. David Scharffin johtama International Psychotherapy Insititute (IPI) ylläpitää verkkosivustoa freepsychotherapybooks.org. • Australaasiassa parija perhepsykoanalyysin kehitys alkoi Euroopan tavoin toisen maailmasodan jälkeen. Psykiatrian professori, psykoanalyytikko David Scharff on tunnettu erityisesti objektisuhdeteoreettisen parija perhepsykoterapian kehittäjänä
Toive nopeiden ratkaisujen ja vastausten löytymisestä lisääntyy. Tietoisuustaitojen avulla (kuuloja tuntoaistimuksiin palaamalla) harjoitellaan katkaisemaan toimimattomia ja automaattisia keho-mielireaktioita. Sanna Aavaluoma Suomen Mielenterveysseura järjestää yhteistyössä Suomen Mind-Body Bridging yhdistyksen kanssa kaksi huipputason seminaaria Mind-Body Bridging (MBB) -menetelmän käytöstä riippuvuuksien ja univaikeuksien hoidossa. Sukupolvien väliset yhteydet ovat ohentuneet. Teoreettisten näkemysten, tutkimustulosten ja kliinisten esimerkkien jakaminen vahvistavat parien ja perheiden hoidon mahdollisuuksia haastavassa ajassamme. Perherakenteet ja -muodot muuttuvat. Ohjelmassa opitaan tunnistamaan kielteisiä, stressireaktiota ylläpitäviä ajatusja tunnereaktioita. Psykoanalyyttiset terapiat kamppailevat säilyttääkseen asemansa psykoterapiahoitojen joukossa. Elämä on tullut monella tavalla vaativammaksi. Yhteistyö erilaisten teoriasuuntausten välillä on tärkeää. 59 58 Perheterapia 1/18 jakaa erilaisia kokemuksia ja ajatuksia, hyväksyä ja kunnioittaa erilaisia ajatuksia ja tunteita, ymmärtää yhdessä perheenjäsenten vaikutusta toisiinsa, vahvistaa perheensisäisiä suhteita ja auttaa perhettä luomaan myös uudenlaisia suhteita ja merkitysyhteyksiä yhteiseen elämäänsä. Kirja soveltuu kaikille psykoterapeuteille ja psykoterapiaopiskelijoille perehdytyksenä psykoanalyyttisen parija perhepsykoterapian maailmanlaajuiseen tilanteeseen ja sen teoriaa aktiivisesti kehittäviin kliinikoihin. MBB-malli on transdiagnostinen eli lähestymistapaa voidaan käyttää erilaisten diagnosoitujen häiriöiden ja oireiden hoidossa. Näin päästään palaamaan Mind-Body Bridging Addiktioja uniseminaarit 22.–26.10.2018 Helsingissä PeTe_012018_64s_20180214_.indd 58 16.2.2018 10.27. Odotuksemme ja vaatimuksemme parisuhdetta kohtaan ovat kasvaneet. Kliinisten esimerkkien otsikot ovat • Elizabeth Palacios & Alicia Monserrat: Contributions to the link perspective in interventions with families: theoretical and technical aspects and clinical application • Mary Morgan: A couple case • Daniela Lucarelli and Gabriela Tavazza: Parental couple therapy • Barbara Biancini: A complex couple case • Felix Velasco Alva and Delia de la Cerda Aldape: Trauma and early enactment in couple therapy • David.E.Scharff:Treating the family ramifications of sexual difficulty • John Zinner: The journey from blame to empathy in a family assessment of a mother and her sons • Hanni Mann-Shalvi: To fulfil from what was built from around • Diana Norsa: Dora and Carlo • Janine Wanlas: Now you see us, now you don’t: dealing with resistance in episodic couple treatment Maailma, jossa elämme, muuttuu voimakkaasti. Taloudellisissa kriiseissä kamppailevassa yhteiskunnassa on vallalla trendi leikata taloudellisia resursseja ja lyhentää hoitoja. Lapset perheiden herkimpinä usein reagoivat perhetilanteiden haasteisiin ja tuovat perheen terapiaan
peliriippuvuuden tai syömisongelmien hoitoon. Ohjelmassa opitaan tunnistamaan ja pysäyttämään kielteisiä ajatusja tunnereaktioita sekä palaamaan aina läsnäolevan oman voiman, eheyden ja hyvinvoinnin keskukseen. EteläKalifornian yliopistossa sekä toimii tutkijana Etelä-Afrikan Momentum Mental Health Care -yksikössä. Hän opettaa mm. Du Plessis on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita liittyen addiktioiden hoitoon, filosofiaan ja teoreettiseen psykologiaan. Ohjelman on todettu vähentävän riippuvuutta, traumaoireita ja unihäiriöitä. Molemmat ohjelmat on hyväksytty USA:n käypähoitosuositusten kansalliseen rekisteriin vuonna 2015 (U.S. addiktioklinikan hoito-ohjelmien kliinisenä johtajana, kouluttajana ja kehittäjänä. Hän on työskennellyt yli 28 vuotta sosiaalityöntekijänä mm. LISÄTIETOJA: https:/www.mielenterveysseura/koulutukset hanna.rauanheimo@mielenterveysseura.fi eira.tikkanen@mielenterveysseura.fi PeTe_012018_64s_20180214_.indd 59 16.2.2018 10.29. Sosiaalityöntekijä, MBB Charity -organisaation kliininen johtaja Kevin G. National Registry of Evidence-Based Programs and Practices, NREPP). vammaisten, perheiden työllistämisen ja lastensuojelun parissa. KOULUTTAJAT: Psykologi, tutkija Guy Du Plessis on kotoisin Etelä-Afrikasta. Hän on työskennellyt yli 17 vuotta riippuvuuden hoidon parissa mm. Vaikka koulutus on suunnattu päihderiippuvuuksien hoidosta kiinnostuneille, malli on hyvin sovellettavissa esim. UNISEMINAARI 25.–26.10.2018 (2 pv) MIND-BODY BRIDGING UNIOHJELMA The Mind–Body Bridging Sleep Program, MBBSP Ohjelma on unen ja nukkumisen parantamiseen kohdennettu lyhytinterventio, jonka on myös todettu vähentävän kipua, uupumusta, traumaoireita sekä stressiin ja masennukseen liittyviä oireita ja tekijöitä. ADDIKTIOSEMINAARI 22.–24.10.2018 (3 pv) MIND-BODY BRIDGING PÄIHDERIIPPUVUUDEN HOITO-OHJELMA The Mind-Body Bridging Substance Abuse Program, MBBSAP Ohjelma auttaa päihderiippuvuudesta kärsiviä saamaan konkreettisia keinoja ymmärtää ja estää retkahduksia niihin liittyvien ajatusja tunneketjujen sekä kehoreaktioiden tiedostamisen ja pysäyttämisen avulla. Kevin on työskennellyt 22 vuotta kliinisenä ohjaajana ja lapsija perheterapeuttina. 59 58 luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa voimavaramme ovat aidosti käytössämme. Hän on valmistunut sosiaalityöntekijäksi (MSW) Utahin yliopistosta ja on myös sertifioitu MBB-terapeutti. Hän on kouluttanut kliinikoita eri puolilla maailmaa, mm USA:ssa, Kanadassa, Englannissa, Puolassa, Macaossa, Sveitsissä ja Suomessa. Webb on tuttu suomalaisille sertifioituneille MBB-asiantuntijoille innostavana ja tinkimättömänä MBB-kouluttajana. Ohjelma vahvistaa myös koulutukseen osallistuvan ammattiauttajan hyvinvointia, tietoisuustaitoja ja itsemyötätuntoa. Koulutus toimii erinomaisena addiktioiden hoidon käytännöllisenä tietoja taitopakettina sosiaalija terveysalan ammattilaisille sekä täydennyskoulutuksena alaa jo tunteville
040 653 2895 PeTe_012018_64s_20180214_.indd 60 16.2.2018 9.33. alv 24 %) . Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 10 %) . Tilaa Perheterapia-lehti Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. Paperiversio 36 € /vuosikerta tai kestotilauksena 34 € /vuosi (hinnat sis
Alkavat syksyllä 2018. DIALOGIC KOULUTTAA: VOIMAVARAKESKEINEN TYÖNOHJAAJAKOULUTUS 2018-2020: Imatra, Kotka ja Tampere Koulutuksen järjestäjät: Dialogic yhteistyössä kesäyliopistojen kanssa. PERHEJA PARITERAPIAN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS PPT6 2018 – 2021, ESPOO Voimavarakeskeinen suuntaus Koulutuksen järjestäjät: Jyväskylän yliopiston psykologian laitos yhteistyössä Dialogicin kanssa. Lisätietoja: www.dialogic.fi tai eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi tai 050-3568777 Hakuaika koulutukseen on 5.3.-16.4.2018 KANSAINVÄLINEN PERHEJA PARITERAPIAN KOULUTTAJAKOULUTUS 2 2018-2020, ESPOO Organizers: Dialogic in co-operation with the Department of Psychology in the Univercity of Jyväskylä. Lisätietoja: www.dialogic.fi tai pekka.holm@dialogic.fi tai 040-5467741 Haku kaikkiin kolmeen koulutukseen on nyt keväällä. More information: www.dialogic.fi or jaakko.seikkula@jyu.fi or +358 50 443261 or pekka.holm@dialogic.fi The deadline for application is 30.3.2018 www.dialogic.fi PeTe_012018_64s_20180214_.indd 61 16.2.2018 9.33
Sen avulla voidaan tutkia vaikeissa elämäntilanteissa olevien perheiden voimavaroja, vahvuuksia ja vaikeuksia sekä tukea perheen toimintakykyä. PERHEARVIOINTIMENETELMÄ (3 PV) alkaa Helsingissä 10.4., Oulussa 12.4., Tampereella 8.5. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuskonsortion edellyttämien lisäopintojen vaatimukset niiden osalta, jotka haluavat jatkaa varsinaisin psykoterapeuttiopintoihin. Tietoa, taitoa & uutta osaamista PARIPSYKOTERAPIAA PERHETERAPEUTEILLE (30 OP) Oulu, kevät 2018 ja Helsinki, syksy 2018 Täydennyskoulutus ETja VET-perheterapeuteille. ja 31.8.2018 Näyttöön perustuvan menetelmän jatkokoulutus, jonka jälkeen menetelmää voidaan käyttää ammattikäytössä hoitoja terapiatyössä. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET (30 OP) Helsinki ja Mikkeli, syksy 2018 Ammatillinen täydennyskoulutus sosiaalija terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat lisätä psykoterapeuttista osaamistaan. ja 12.4.2018 Koulutus on suunnattu kaikille stressinhallinnan ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneille. Koulutusta järjestetään myös tilauskoulutuksena. 0406314494 marjukka.laukkanen@mielenterveysseura.fi eira.tikkanen@mielenterveysseura.fi p. Koulutukseen sisältyy ennakkomateriaali, teoriaosuus (1 pv) ja vahvistuskoulutus (1 pv). MBB-menetelmä auttaa muun muassa käsittelemään kielteisiä ajatuksia, hiljentämään ahdistuneisuutta aiheuttavia vaatimuksia ja päästämään irti ongelmallisista tunteista. Käytännönläheisessä koulutuksessa harjoitellaan vuorovaikutustilanteissa toimimista ja perehdytään ajankohtaisiin käypä hoito -suosituksiin ja toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön kriisitilanteissa. kolmeksi puolen päivän mittaiseksi (4h) osioksi. Koulutus toteutetaan kysynnän mukaan (minimiosallistujamäärä 10 henkilöä). perhetyöhön ja terapian tueksi. Tilauskoulutuksia: VAATIVAT KOHTAAMISET ASIAKASTYÖSSÄ Koulutus on räätälöitävissä erilaisiin tarpeisiin joko yhden päivän mittaiseksi tai esim. Tilauskoulutusten hinta määräytyy tilaajan kanssa sovittavan kokonaisuuden mukaan. ja Mikkelissä 28.8.2018 Toimivaksi havaittu menetelmä perheiden toimintakyvyn, voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien yhteistoiminnalliseen arviointiin. MIND BODY BRIDGING, VAIHE 1 (3 PV) 22.–23.3. KRIISIT JA SELVIYTYMINEN (2 PV) Helsinki, syksy 2018 Koulutuksessa keskitytään eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten auttamista kriisitilanteissa. sosiaali-, terveys-, pelastusja opetustoimen sekä päivähoidon henkilöstölle. Päivitetään tietoja erilaisista kriiseistä ja syvennetään ymmärrystä niiden vaikutuksista ihmisiin. Menetelmän harjoituksia voidaan sari.kosonen@mielenterveysseura.fi puh. Valviran hyväksymä psykoterapeutti voi koulutuksen hyväksytysti suoritettuaan toimia palveluntuottajana myös KELA:n rahoittamassa paripsykoterapiassa. Soveltuu työssään kriisissä olevia ihmisiä kohtaaville, esim. Menetelmä tarjoaa konkreettisia työkaluja esim. MIND BODY BRIDGING, VAIHEET 2 JA 3 (5 PV + TYÖNOHJAUKSET) Helsinki, 14.–15.5., 11.–12.6. PERHEKOMPASSI Perhekompassi on strukturoitu työväline kriisissä olevien parien ja perheiden kohtaamiseen ja auttamiseen. 0407432702 SUOMEN MIELEN TERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS TARKEMPIA TIETOJA: mielenterveysseura.fi/koulutukset Tulevaa koulutusta hyödyntää arjessa ilman, että siihen tarvitsee varata erillistä vetäytymisaikaa tai -paikkaa. PeTe_012018_64s_20180214_.indd 62 16.2.2018 9.33. Menetelmä soveltuu yksilö-, pari-, perheja ryhmäkäyttöön Osallistumisen edellytyksenä on sosiaalitai terveysalan peruskoulutus
PeTe_012018_64s_20180214_.indd 63 16.2.2018 9.33
PeTe_012018_64s_20180214_.indd 64 16.2.2018 9.33. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Maistraatinportti 4 A, 7. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti