vuosikerta. Suomen Mielenterveysseura 2/16 Yhteisen tutkimisen haastattelu Esseitä perheterapiasta: Itsemurhapommittajat Dialogiset selonteot kasvotyönä Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa 32
alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 2/16 | 32. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. 040 6791 501 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 32. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 24 %) Ilmoitukset: Sirpa Väänänen, p. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 300 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. vuosikerta | Huhtikuu 2016 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Jaana Jetzinger Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Tero Pulkkinen Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. PeTe_022016_20160508.indd 2 11.5.2016 16.23. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. Vuosikerta 36 € (sis
55 SISÄLLYS PeTe_022016_20160511_painoon.indd 3 12.5.2016 19.48. 6 Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma .....................................................19 Yhteisen tutkimisen haastattelu Aino Maija Rautkallio, Eija-Liisa Rautiainen ........................................................ 53 Näkökulmia lyhytterapian keinoihin ja mahdollisuuksiin Tapio Ikonen ............................................................................................................... 5 Artikkelit Dialogiset selonteot kasvotyönä – elämäkertatutkimus hyvän äidin position tavoittelusta Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen ............................................. Pääkirjoitus Muutoksen keskellä Aarno Laitila................................................................................................................. 36 Esseitä perheterapiasta Itsemurhapommittajat Jukka Aaltonen ...........................................................................................................50 Kirja-arvostelut Lasten alkuperästä hauskasti ja ymmärrettävästi Kaija Lajunen ............................................................................................................
5 4 PeTe_022016_20160511_painoon.indd 4 11.5.2016 16.56. Palvelujärjestelmän ennakoiva varautuminen tilanteeseen voisi olla parasta kotouttamistyötä ja myös yksi työkalu radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.
Kun Maslowin tarvehierarkian mukaiset perustavat tarpeet on järjestetty, on todennäköistä, että myös muu palvelujärjestelmä tulee kohtaamaan maahanmuuton lisäämän kysynnän. Jälkeenpäin arvioituna toimintojen täydellistä halvaantumista ei tapahtunut, vaan tilanteen koordinointi toimi niin, että tulijoille löytyi majoitus, rajamuodollisuudet hoituivat sekä niihin liittyvät turvapaikkaselvitysprosessit käynnistyivät ja lapset pääsivät vähitellen koulumaailmaan. Kiitokseni kaikille tähän prosessiin tekstinsä tuottaneille ja tekstejä arvioinneille asiantuntijoille. Käsissäsi on ensimmäinen Perheterapia-lehden numero, jonka kaikki artikkelit ovat läpikäyneet vertaisarvioinnin. Auttavan työn tekijät toteuttavat tätä omassa työn arjessaan joka kerta, kun on mahdollista tavoittaa apua hakevien ihmisten tilanne ja saavuttaa edistymisen kannalta toimiva yhteistyösuhde. Belgiaa ja Ranskaa tämä radikalisoituminen on koetellut hyvin kouriintuntuvasti ja myös siellä mietitään, millaisilla interventioilla tilannetta voisi hallita. Toki voi olla, että kulttuurija ilmastosokki vievät oman aikansa, ennen kuin tulee mahdolliseksi pohtia ja tutkia oman hyvinvointinsa edellytyksiä millään muulla tavalla. Katupartioiden toiminnan suhteen oli suorastaan kiusallista seurata ylimmän poliisijohdon hapuilua ja epäröintiä selkeästi kyseenalaisen arvomaailman tuomisessa omille kaduillemme ja asuinyhteisöihimme. Nämä uutiset vaikuttavat kaikki liittyvän elämän fyysisiin puitteisiin, katon pään päälle saamiseen ja muihin perustarpeisiin. Uutisissa on toistuvasti esitetty arvioita siitä, miten paljon eri pohjoismaista on lähtenyt siirtolaistaustaisia taistelijoita Syyriaan, joka on tällä hetkellä taistelujen kannalta keskeisin alue. Euroopan muuttoliikenneverkoston (EMN) laskelmien mukaan Suomesta haki turvapaikkaa enemmän ihmisiä kuin edellisten kymmenen vuoden aikana yhteensä. kongressinsa Amsterdamista Ateenaan. En ole kuullut tilanteista, taaskaan yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, joissa psykoterapeutit olisivat olleet mukana järjestämässä tämän kysynnän mukaisia palveluja. Pääkirjoitus MUUTOKSEN KESKELLÄ Viime kesän lopulta ja syksynä aktivoitunut turvapaikanhakijoihin painottunut maahanmuutto kaikessa laajuudessaan yllätti ainakin osin viranomaiset kaikilla tasoillaan. Nopeasti kasvaneen maahanmuuttajavirran mukana saimme myös seurata uutisia, joissa kerrottiin polttopullohyökkäyksistä ihmisten asuttamiin keskuksiin ja katupartioista, joita perusteltiin maahanmuuttajien nostamalla uhkatasolla. Väkivallan kanssa flirttailu oli sillä tavalla huolestuttavaa, että jopa tasavallan presidentti katsoi tarpeelliseksi ottaa nämä ilmiöt esiin puheessaan. Kongressiin liittyvää tietoa löytyy EFTAn verkkosivuilta sekä kongressin omilta sivuilta. Käytän tässä myös tilaisuuden muistuttaa siitä, että Euroopan perheterapeuttien järjestö EFTA on siirtänyt syys-lokakuun vaihteessa olevan 9. Aikuisten työllistymisestä, jota voisi pitää yhtenä keskeisenä kotouttamistekijänä, taas ei ole kuulunut samalla tavalla positiivisia uutisia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaikuttaakin siltä, että vapaaehtoistoiminta, niin hyvän elämän edellytysten järjestämiseksi sotaa pakoon lähteneille kuin varustautumiseksi heidän hallitsemisekseen, on ollut aktiivinen tapa asennoitua ilmiöön. Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi 5 4 PeTe_022016_20160508.indd 5 11.5.2016 16.21. Voisi olettaa, että tulkkauksen avulla toteutettu perhekeskeinen osaaminen samoin kuin traumaja kriisipsykoterapian osaaminen olisivat tarpeen. Palvelujärjestelmän ennakoiva, voisi sanoa reflektiivinen varautuminen tilanteeseen voisi olla parasta kotouttamistyötä ja myös yksi työkalu radikalisoitumisen ehkäisemiseksi. Tätä kirjoittaessani olen kuullut hieman aiemmin illalla Rautalammin kunnassa SPR:n vapaaehtoistoiminnalla toteutetusta asuntojen kalustamisista kolmen lapsiperheen tarpeisiin
Tähän liittyy oleellisesti myös elämäkerrallisen ymmärrettävyyden ja johdonmukaisuuden eli koherenssin rakentaminen. Naisten omaelämäkerroissa tekemä kasvotyö erilaisine dialogisine selonteon tapoineen kertoo siitä, millaisia moraalisia vaateita eri perhevaiheita ja -tilanteita elävät naiset kohtaavat äitiydessään, ja miten he näitä vaateita omalla kohdallaan käsittelevät. Naisille itselleen äitiys voi olla keskeinen itsemäärittelyn alue, jonka puitteissa he pohtivat omaa arvoaan tai arvottomuuttaan, onnistuneisuuttaan tai epäonnisPerheterapia 2/16 Dialogiset selonteot kasvotyönä – elämäkertatutkimus hyvän äidin position tavoittelusta TIIvIsTELmä Tässä artikkelissa tarkastelemme kasvotyötä, jota aktiivista perhevaihetta elävät naiset tekevät suhteessa äitiyteensä erityisesti silloin, kun hyvän äidin positio ei ole omalla kohdalla toteutunut. Avainsanat: äitiys, selonteot, kasvotyö Niina savikurki PsM, psykologi, Joensuun kaupunki/Sosiaalija terveyspalvelut/kuntoutuspalvelut Katri Komulainen PsT, professori maija Korhonen PsT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto vERTAIsARvIOITU ARTIKKELI 7 6 PeTe_022016_20160508.indd 6 11.5.2016 16.21. Ymmärrämme kasvotyön yksilön omanarvontuntoa ylläpitävänä hallinnan keinona, joka viime kädessä tukee psyykkistä hyvinvointia. JOHDANTO Tyypillisesti hyvää äitiyttä lähestytään lapsen ihannekehityksen näkökulmasta. Artikkelimme osoittaa, ettei ydinperheideologian ja sen mukaisen hyvän äidin ihanteen velvoittavuus ole hiipunut, vaikka perhemuodot ovat yhteiskunnassa moninaistuneet. Teoreettisena viitekehyksenämme on elämänkulun dialoginen tutkimus ja konstruktionistinen perhetutkimus. Lapsen parhaaseen keskittyvä tutkimus, joka korostaa tämän tuottavaa ideaalista äitiyttä, ei kuitenkaan ota huomioon äidin ajatuksia ja tunteita (Sevón 2009). Aineistona ovat elämäkertahaastattelut, joissa ilmenevinä kasvotyön muotoina tarkastelemme varsinkin tarinallista selittämistä ja tähän liittyviä muita selonteon tapoja, joita käytetään silloin, kun poiketaan äitiyden moraalisista järjestyksistä
Ihmisen minuus ymmärretään tällöin vuorovaikutuksessa ja toisiin (ihmisiin) suuntautumisen kautta rakentuvana. Tämän dialogisen toiminnan ja merkityksenannon lisäksi position käsite korostaa valtaa vuorovaikutuksessa: positiointi on vuorovaikutuksen osapuolten asemointia tiettyjen, valtasuhteita ilmentävien kategorioiden (esim. Ihmiset osallistuvat mallitarinoiden kanssa käydyn dialogin ja itsensä positioimisen myötä mallitarinoiden ylläpitämiseen tai haastamiseen. Hännisen (1999, 50) mukaan tarinat voivat toimia normatiivisesti välittäessään mallia siitä, millä tavalla tietyssä tilanteessa on kulttuurisesti tavanomaista tai hyväksyttyä asennoitua. aikuinen/lapsi) ja niihin liitettyjen ominaisuuksien kantajaksi (Davies & Harre 1990). 2013). Dialogi voi olla myös yksilön sisäistä, jolloin keskustelukumppanina on esimerkiksi kertojan mennyt minä (ks. Position ottaminen on siis dialoginen teko suhteessa toisiin (Salgado & Glegg 2011): se on haastattelutilanteeseen ja mallitarinoihin tarttumista sekä toisille ihmisille vastaamista. 2013, 148). Ihmisen ottama positio sisältää aina jonkin merkityksen ja intentionaalisen tilan positio on jostakin perspektiivistä käsin otettu asema (tai ”ääni”) suhteessa mallitarinaan ja siinä aktualisoituviin, konkreettisiin tai kuviteltuihin keskustelukumppaneihin eli ”yleistettyihin toisiin” (Zittoun ym. Goffmanin (2012, 23, 62) mukaan kasvot ovat hyväksyttyjen sosiaalisten määreiden kautta vuorovaikutuksessa syntyvä kuva minästä. Käsitteellistämme erilaisissa ajallisissa ulottuvuuksissa liikkuvia kokemuksen ja tulkinnan tapoja mallitarinan, position, kasvotyön sekä selontekojen käsitteiden avulla. Yleistetyn toisen käsitteellä viittaamme yksilön suuntautumiseen sosiaaliseen ryhmään ja tämän ryhmän käsitysten ja asenteiden sisäistämiseen osaksi yksilön ajattelua (Mead 1962, 155). Tässä artikkelissa tarkastelemme aktiivista perhevaihetta elävien, erilaisissa perhetilanteissa olevien äitien elämäkerrallisia tulkintoja itsestään äiteinä sekä sitä, kuinka hyvän äitiyden kulttuurinen ja moraalinen ideaali vaikuttaa naisten tulkintoihin itsestään. Komulainen 1998). Kulttuurinmukaisen ja oikeanlaisena pidetyn äitiyden toteuttaminen ei ole välttämättä naisille helppoa. 2013, 148–150). Sosiaalinen maailma mallitarinoineen vaatii ihmisen vastausta ja tuon vastauksen kautta ihminen ”tarttuu” maailmaan omaksumalla tietyn dialogisen position suhteessa mallitarinaan (Zittoun, ym. Usein itsestään selvät, perheeseen ja äitiyteen liittyvät ideaalit tulevat näkyviksi, kun näistä itsestäänselvyyksistä poiketaan. Ihminen nähdään aktiivisena, kontekstuaalisesti merkityksiä antavana olentona, joka liikkuu merkityksenannossaan ”tässä ja nyt” -hetkestä erilaisiin kokemuksellisiin ja kuvitteellisiin ”ikään kuin” -todellisuuksiin. Ihmiset käyvät dialogia ja positioivat itsensä paitsi suhteessa mallitarinoihin ja tarinoiden ilmentämiin yleistettyihin toisiin keskustelukumppaneina, niin myös suhteessa konkreettisiin merkittäviin toisiin. Ne ovat vuorovaikutukseen osallistuvan henkilön tunnepitoinen mielikuva itsestä vuorovaikutustilanteessa ”arvokkaana”. Kertojan ottama positio ilmentää mallitarinan aktualisoiman keskustelukumppanin perspektiivin tai ”äänen” arviointia ja on kannanotto tähän perspektiiviin. Äidit voivat kokea syyllisyyttä siitä, etteivät he ole sellaisia äitejä kuin heidän pitäisi olla (Kelhä 2009). Ne välittävät positiivisia toiminnan ja merkityksenannon tapoja, mutta tarjoavat myös varoittavia esimerkkejä. Tutkimme naisten tulkintoja elämänkulun dialogisesta tutkimusperinteestä käsin (Zittoun ym. Silloin kun kasvojen esittäminen onDialogiset selonteot kasvotyönä ”Kun kasvojen esittäminen onnistuu, ihminen kokee itseluottamusta ja omanarvontuntoa.” 7 6 PeTe_022016_20160508.indd 7 11.5.2016 16.21. tuneisuuttaan äiteinä ja naisina. Tulkitessaan omaa elämäänsä ihminen tarkastelee itseään erilaisten mallitarinoiden avulla. Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa koskevan sekä toisiin ihmisiin suuntautuvan merkityksenannon avulla ihminen rakentaa ymmärrettävyyttä ja jatkuvuutta elämänkululleen. Erittelemme elämäkertahaastatteluissa tapahtuvaa kerrontaa kasvotyönä, jonka avulla mahdolliset omaan äitiyteen liittyvät moraalisen järjestyksen murtumat tehdään hyväksyttäviksi ja tuotetaan näin omille kokemuksille arvoa tilanteissa, joissa minuuden ja oman äitiyden arvo on uhattuna
Myös kertomukset voivat toimia erityisinä selonteon muotoina, joiden funktiona on suojella kertojan kasvoja. Hänninen (1999) käyttääkin käsitettä tarinallinen selittäminen, jonka hän näkee ihmiselämän jäsentämisen ja perustelemisen muotona. Elämäkerrallisessa kerronnassa tällaiset selonteot voivat ilmetä omina puheyksikköinään (Linde 1993). AINEISTO Tutkimusaineistomme on osa laajempaa elämäkertahaastatteluaineistoa, jonka psykologian opiskelijat ovat keränneet ja litteroineet osana Itä-Suomen yliopiston Elämänkulun tutkimuksen praktikum -opintojaksoa vuonna 2013. Toisinaan kasvojen esittäminen epäonnistuu, jolloin ihminen antaa itsestään ilmi jotain sellaista, mikä on ristiriidassa hänen esittämiensä (hyvän äidin) kasvojen kanssa (Peräkylä 2001, 353). Goffman (2012, 31–32) kutsuu kasvotyöksi (face work) vuorovaikutuksen osapuolten molemminpuolista kasvojen suojelua ja kaikkia niitä tekoja, joita joku tekee saadakseen toimintansa yhteensopivaksi kasvojensa kanssa. Elämänkulun dialogisen tutkimuksen ohella artikkelimme edustaa konstruktionistista perhetutkimusta, jossa perhe nähdään jatkuvasti muotoutuvana, materiaalisessa ja sosiaalisessa toiminnassa sekä merkityksenannon käytännöissä rakentuvana sosiaalisena yksikkönä (Gubrium & Holstein 1990). Erityinen huomiomme on siinä, millaisia omanarvontuntoaan tukevia eli kasvotyöhön liittyviä ”toisiin” suuntautuvia selontekoja he antavat kertoessaan poikkeamisista hyvän äidin positiosta. Kasvotyö erilaisine selonteon tapoineen on elämäkerrallista jatkuvuutta eli koherenssia rakentava hallinnan keino eli sen avulla omaan toimintaan liittyvät moraalisen järjestyksen murtumat luodaan ymmärrettäväksi osaksi elämänkulkua (ks. Scott & Lyman 1968; Juhila 2012a). Hänninen 1999; Bamberg 2004). Haastatteluihin osalPerheterapia 2/16 Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen 9 8 PeTe_022016_20160508.indd 8 11.5.2016 16.21. nistuu, ihminen kokee itseluottamusta ja omanarvontuntoa. Kun kasvoja uhkaavia seikkoja on tullut ilmi, vuorovaikutuskumppanit tekevät kasvotyötä erityisten korjaavien tekojen avulla. Selontekojen tarkoituksena on siis saada toiminta näyttämään vähemmän epätavalliselta tai oudolta (Potter & Wetherell 1987). Ihmisen psyykkistä hyvinvointia tukee muun muassa, jos hän ei jää ikään kuin syyllisyyden kokemuksen tai uskomuksen alle eikä tarkastele ongelmia vain itse aiheutettuina tai itseään ongelmana (Heikkinen 2015; White 2007, 28–29). Kasvotyöhön liittyvät selonteot tukevat ihmisen käsitystä itsestään moraalisesti vastuullisena ja autonomisena toimijana (Shotter 1984). Viime kädessä nämä moraalista järjestystä ilmentävät oikeudet ja velvollisuudet koskevat käsityksiä yksilön kyvyistä ja mahdollisuuksista autonomiseen ja rationaaliseen toimijuuteen (Potter & Wetherell 1987, 76–78). Linde 1993). Dialogi konkreettisen tai kuvitellun keskustelukumppanin kanssa ja hänen ”äänensä” arviointi voi siis synnyttää myös kielteistä itsehavainnointia ja puhujassa arvottomuuden tunnetta, mikä edellyttää kasvotyötä. Scott ja Lyman (1968) ovat erottaneet toisistaan puolustavat selonteot, jotka poistavat vastuuta toimijalta – kiistämällä tarkoituksen, tahdonalaisuuden tai toimijuuden – oikeuttavat selonteot, joissa tuomittava toiminta myönnetään, mutta esitetään moraalisesti perustelluksi, sekä syyttävät selonteot, joissa toimija myöntää vastuunsa ja syyllisyytensä. Tarkastelemme tutkimuksessamme kriittisesti erityisesti ydinperheen normatiivista ihannetta, jonka kautta perheitä tavallisesti määritellään, mutta joka jättää pimentoon perheiden erilaisuuden ja ei-normatiivisissa perhetilanteissa elävien ihmisten kokemukset (Pösö 2008, 95–96), joita aineistomme osaltaan valottaa. Kun perhettä lähestytään merkitysvälitteisen toiminnan kohteena, perheen ja sen toimijoiden käsitteet viittaavat pikemminkin adjektiiviin ja verbiin, kuin substantiiviin (Forsberg 2014). Tässä artikkelissa tarkastelemme kasvotyön keinoina erityisesti selontekoja, joilla oma toiminta saadaan näyttämään sosiaalisesti suotuisalta ja sopivalta suhteessa äitiyden moraaliseen järjestykseen ja sen ilmentämiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin (ks. Korostamme, että kasvotyöllä ja selonteoilla on äitiyden moraalisiin järjestyksiin positioitumisen ohella tärkeä psykologinen merkitys ja funktio kertojalle. Tässä artikkelissa siis tarkastelemme, kuinka erilaisissa perhetilanteissa elävät naiset rakentavat elämäkertahaastatteluissaan itselleen hyvän äidin mallitarinan mukaista positioita (ks
Haastatellut naiset esitellään tarkemmin taulukossa (ks. Jokainen aihealue päättyi eletyn elämän ja omien kokemusten arviointiin tietyllä elämänalueella. liite 1). listui yhdeksän noin 40-vuotiasta 1 perheellistä miestä ja kymmenen naista. tunnistettavuuden vuoksi. Haastattelun kysymykset etenivät ikävaiheittaisilla kysymyksillä ja liittyivät keskeisiin elämänsisältöihin, kuten lapsuudenperheeseen, koulutukseen, työhön, parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Tällöin aineistoa kertyi kokonaisuudessaan noin 150 sivua. Haastatelluista naisista viisi oli naimisissa, kolme eronnut, yksi eroamassa ja yksi leskeytynyt. Taulukko haastatteluun osallistuneista naisista Taulukossa käytetty koulutusaste on määritelty tilastokeskuksen käyttämän jaon mukaisesti (ks. Lasten ikien luokituksessa on käytetty seuraavaa luokitusta: alle kouluikäiset: 0–6-vuotiaat, kouluikäiset: 7–12-vuotiaat, murrosikäiset: 13–17-vuotiaat ja aikuistuvat: yli 18-vuotiaat kotona asuvat lapset. http://www.stat.fi/tk/tt/ luokitukset/popup/koulaste.html). 9 8 PeTe_022016_20160508.indd 9 11.5.2016 16.21. Pseudonyymi siviilisääty lasten määrä ja ikä koulutusaste Minna eronnut 2 lasta: kouluikäinen ja Korkea-aste alle kouluikäinen (alin korkea-aste) Maija eronnut 2 lasta: aikuistuva ja Keski-aste omillaan asuva Laura eronnut 1 kouluikäinen lapsi Keski-aste Piia naimisissa 2 kouluikäistä lasta Korkea-aste (alin korkea-aste) Kati naimisissa 1 kouluikäinen lapsi Keski-aste Paula naimisissa 3 lasta: 2 murrosikäistä Korkea-aste ja kouluikäinen (alin korkea-aste) Mervi naimisissa 2 aikuistuvaa lasta Keski-aste Anne naimisissa 2 alle kouluikäistä lasta Keski-aste Siiri leski 2 murrosikäistä lasta Korkea-aste (ylempi korkea-aste) Hanna ero käynnissä 3 lasta: murrosikäinen, Korkea-aste kouluikäinen ja alle (alempi korkea-aste) kouluikäinen 1 Naisten tarkkaa ikää ei ole haastatteluissa tiedusteltu mm. Haastattelut toteutettiin joko haastateltavien kotona tai Itä-Suomen yliopiston tiloissa. Selkeyden vuoksi eronneita, eroaDialogiset selonteot kasvotyönä Liite 1. Naisten haastatteluista tämän tutkimuksen aineistoksi valittiin haastatteluiden vanhemmuusteeman äitiyspuhe ja erityisesti äitilapsisuhdetta kuvaava kerronta. Haastattelukysymykset perustuivat elämäkerrallisen teemahaastattelun runkoon, jossa käytiin läpi koko yksilön elämänkulku. Lähtökohtana olivat yleiset kysymykset, joista liikuttiin tarkempiin kysymyksiin. Laajemmasta aineistosta tämän tutkimuksen aineistoksi valittiin kaikki naisten haastattelut. Näiden haastatteluiden litteraatiot olivat pituudeltaan 44–79 sivua
Alkutilassa esitellään kertomuksen henkilöt, tapahtumapaikka ja -aika. Kysymyksenasettelun kannalta keskiöön valittiin äiti-lapsisuhteeseen keskittyvä kerronta. (Labov & Waletzky 1967; Miettinen 2006.) Labovin ja Waletzkyn malli on saanut osakseen kritiikkiä (Miettinen 2006; Patterson 2008): kertomuksen käsite on mallissa varsin tiukka, jolloin mallin soveltaminen erilaisiin aineistoihin ei ole aina mahdollista (Patterson 2008). KoPerheterapia 2/16 Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen ”Tarkoituksena oli ymmärtää naisten merkityksenannon tapoja silloin, kun hyvän äidin mallitarinan ei katsottu omalla kohdalla toteutuneen.” 11 10 PeTe_022016_20160508.indd 10 11.5.2016 16.21. Arviointi-osassa kertoja arvioi tapahtumien kulkua ja paljastaa perspektiivinsä kertomusta ja sen tapahtumia kohtaan sekä suhteuttaa kertomuksen osia toisiinsa. Äiti-lapsisuhdetta kuvaavien kertomusten kautta päästiin tarkastelemaan naisten merkityksenantoja ja erityisesti hyvän äidin mallitarinassa kiteytyviä moraalisia jäsennyksiä ja dialogia yleistettyjen ja merkittävien toisten sekä oman itsen kanssa. Analyysimenetelmämme pohjautuu sekä sosiolingvistiseen elämäkertatutkimukseen, jossa elämäkerran nähdään koostuvan erilaisista puheyksiköistä, kuten kertomuksista, selityksistä ja kronikoista (Linde 1993) että näkemykseen keskustelukumppaneihin suuntautuvasta dialogisesta kertojasta (Komulainen 1998; Zittoun ym. myös Miettinen 2006). Mallissa kertomuksen osina ovat tiivistelmä, alkutila, toiminnan kuvaus/ ristiriita, arviointi, ratkaisu ja päätäntä. Aluksi aineistoa teemoitettiin väljästi ja kartoitettiin, mistä naiset ylipäätään puhuivat puhuessaan vanhemmuudesta. Analyysissämme tunnistimme ja erittelimme ensin kertomuksia, joiden voitiin nähdä sisältävän moraalisia jäsennyksiä tapahtumista, itsestä ja hyvästä elämästä. myös Miettinen 2006). Tiivistelmä sisältää tiivistyksen koko kertomuksen sisällöstä. Tässä kuvataan kertomuksen toimintaja tapahtumaosaa. Äiti-lapsisuhdetta kuvaavat kertomukset nimettiin kerronnan keskeisen teeman perusteella ja otettiin lähilukuun lause lauseelta. Kertomuksen Päätäntä-osiossa aikaperspektiivi palautetaan nykyhetkeen. Toiminnan kuvaus -osio nähdään labovilaisessa kertomuksessa kertomuksen kulmakivenä. Lapsia kaikilla haastatelluilla naisilla oli yhdestä kolmeen, tyypillisimmin kaksi. Aineiston naisia yhdistäväksi teemaksi nousi aktiivinen perhevaihe: jokainen nainen asui samassa taloudessa vähintään yhden lapsen kanssa. (Labov & Waletzky 1967; Miettinen 2006.) Tutkimuksessamme kuitenkin näemme tämän pikemminkin jonkin kiinnostavan tai kertomisen arvoisen tapahtuman kuvauksena, joka ei välttämättä sisällä konkreettisen toiminnan kuvausta (ks. ANALYYSI Analyysin tarkoituksena oli ymmärtää naisten merkityksenannon tapoja silloin, kun hyvän äidin mallitarinan ei katsottu omalla kohdalla toteutuneen. Lasten iät vaihtelivat alle kouluikäisistä jo aikuistuneisiin lapsiin. Nimetyt kertomukset olivat ”Kertomus säröstä ihanteellisessa äiti-tytärsuhteessa (Piia), ”Kertomus tyhjän pesän pelosta eron jälkeen” (Maija), ”Perhe suojelee kaikelta pahalta -kertomus” (Maija), ”Kertomus lapsen hoitoon laittamisesta” (Kati), ”Kertomus periaatteista joustamisessa” (Anne), ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan – kertomus avoimuudesta ja yhteistyökykyisyydestä ammattiauttajien kanssa” (Laura) ja ”Kertomus hyvästä äitiydestä” (Piia). Artikkelissa esiintyvät haastateltavien nimet ovat pseudonyymejä ja kaikki muut tunnistetiedot on häivytetty luottamuksellisuussyistä. Tutkimuksessamme kertomuksen käsite nähdäänkin väljempänä eikä lauseiden välistä kronologista kytköstä edellytetä yhtä tarkasti (ks. Ratkaisu-osassa kertoja esittää kertomuksen päätöksen ja kertoo mitä lopulta tapahtui. Suurin osa lapsista oli kouluikäisiä eli noin 7–12-vuotiaita. Kertomusten identifioinnissa ja analysoinnissa käytettiin Labovin ja Waletzkyn (1967) mallia Miettisen (2006) tekniikkaa mukaillen. 2013). Labov ja Waletzky (1967) näkevät kertomuksen koostuvan toistuvista elementeistä ja kronologisen kytkennän omaavista lauseista. massa olevaa ja leskeytynyttä äitiä kuvataan tutkimuksessa käsitteellä yksinhuoltaja
Kerronnassa äidit kuvasivat johdonmukaisten rajojen ja rakkauden tärkeyttä. Katvala 2001; Perälä-Littunen 2004). esim. Omaa vastuullisuutta korostettiin, ja kasvattajana vastuu koski myös lapsen oman autonomian ja toimijuuden tukemista. Kahden lapsen yksinhuoltaja Minna kuvaa: ”Mun äiti oli tavallaan, niinku sillo ku mä asuin sen kaa yksin, nii mä olin tosi paljon oman […] 2 onneni nojassa […] ja äiti ei koskaan leikkiny mun kanssa tai tehny mitään asioita mun kanssa, tai opettanu mulle mitään”. Naisten tulkinnoissa salliva vanhemmuus ja kaverivanhemmuus asettuivat moraalisesti virheellisiksi: äiti ei saa olla lapselleen kaveri, sillä tällöin hän menettää auktoriteettinsa. Hyvän äidin mallitarinan rakentuminen on tarkemmin esitelty Savikurjen (2015) pro gradussa. Osa selonteoista ilmeni kertomusten sisällä ja osa omina itsenäisinä puheyksikköinään. Esimerkiksi naimisissa oleva kolmen lapsen äiti Paula tulkitsee: ”Ne (lapset) niinku tällasesta tavallisesta elämästä on saanut kohtuullisen hyvän mallin”. Äiti-lapsisuhde ei kuitenkaan aineistomme valossa näyttäytynyt aiheena, jota olisi kuvattu yksinomaan kertomuksin. Analysoimme selontekoja aikaisemman tutkimuksen avulla (Scott & Lyman; Potter & Wetherell 1987; Juhila 2012a). TULOKSET Tulos-osiossa keskitymme hyvän äidin mallitarinan säröihin ja murtumiin sekä näihin liittyvien dialogisten selontekojen erittelyyn. ”Mikäli hyvän äidin mallitarina ei näyttänyt omalla kohdalla toteutuneen, selontekojen avulla oma toiminta saatiin näyttämään ymmärrettävältä ja moraalisesti oikeutetulta.” 11 10 PeTe_022016_20160508.indd 11 11.5.2016 16.21. Pian yksinhuoltajaksi jäävä Hanna toteaa: ”No kyllä mul on lapset siinä mielessä ehkä oon onnistunu, että lapset puhuu niinkun paljon asioistaan”. Malli teki myös näkyvämmäksi yleistettyjen ja konkreettisten toisten kanssa käydyn dialogin kerronnassa. Haastatteluissa hyvän äidin mallitarinaa haastettiin Dialogiset selonteot kasvotyönä 2 Merkintä […] tarkoittaa, että ote on katkaistu tai puheen sisältöä on poistettu. Naisten kerronnassaan luoma hyvän äidin mallitarina näyttäytyi pitkälti yhteneväisenä aikaisemman tutkimuksen kanssa (ks. Kerronnallisuuden aste vaihteli, ja aineistosta oli löydettävissä kertomusten lisäksi myös selontekoja, kronikoita ja impressionistisia ”hetkistä ajassa” -kuvauksia (momentin-time -stories) (ks. Naisten puheessa rakentui kuitenkin myös sellaisia elämäkerrallisia äitiyden tulkintoja, jotka tuottivat säröjä hyvän äidin mallitarinaan. Kuvaamme kuitenkin ensin lyhyesti aineiston kautta hahmottuvan hyvän äidin mallitarinan keskeisintä sisältöä. Kertomusten, selontekojen, konkreettisten ja yleistettyjen toisten kanssa käydyn dialogin ja kasvotyön analyysin avulla tunnistimme hyvän äidin mallitarinan ja sitä haastavat vastatarinat. Mallitarinassa äidin läsnäolo ilmeni myös hänen kyvyssään luoda lapsiin lämmin ja avoin suhde, jossa korostui luottamus. Tällöin äiti oli paitsi ohjaaja ja kannustaja niin myös roolimalli lapsilleen. Labovin ja Waletzkyn (1967) malli auttoi kertomusten tunnistamisessa haastatteluaineistosta ja mallitarinoiden tarkemmassa tarkastelussa. Labovin ja Waletzkyn (1967) malliin soveltuvia kertomuksia voitiin identifioida viidestä haastattelusta, minkä lisäksi erittelimme erityisesti selontekoja. Aineiston hyvä äiti oli lähtökohtaisesti ydinperheen äiti. Äiti-lapsisuhteessa korostuivat myös äidin rooli keskustelijana ja kuuntelijana. Mikäli hyvän äidin mallitarina ei näyttänyt omalla kohdalla toteutuneen, selontekojen avulla oma toiminta saatiin näyttämään ymmärrettävältä ja moraalisesti oikeutetulta. Mallitarinan mukainen äiti oli läsnä sekä psyykkisesti että fyysisesti. Kerrontaa omasta hyvästä äitiydestä rakennettiin sosiaalisen vertailun avulla ja suhteessa virheelliseksi tulkittuun äitiyteen. konaiset kertomukset on esitetty Savikurjen (2015) pro gradun liitteissä. Läpi aineiston omaa äitiyttä peilattiin erityisesti läsnä olevaan hyvään äitiin ja vahvaan kasvattajaäitiin. Linde 1993; Miettinen 2006,). Äidin kasvattajapositiossa puolestaan korostuivat tavoitteellisuus ja vastuullisuus
[…] Tapahtuman kuvaus 2 Ja ja mut tän tosiaa tän tyttären kaa on nyt semmonen, et miä toivoisin seestet meil on hirveen usein, meil on ne napit vastakkain ja hän me ollaa se sellanen taistelupari. […] aika raastavaa”. Katin tulkinta voidaan nähdä nykyisen kertojaminän arvokkuuden vahvistamisena. Hän on hirveen tärkee ja rakas mulle eihän siit ei niinku oo kyse Tapahtuman kuvaus 1 mutta, mutku hänen kaa on nyt näit taisteluja ollu ja hän kyseenalaistaa lähes kaiken mitä niinku on et pienest pitäen niinku jo Arviointi 1 elikkä tää kasvatus on vaativampaa hänen kohalla henkisesti vaativampaa kun pojan. selittämällä ydinperheen hyvän äidin positiosta ja toimintatavoista poikkeamisia, kertomalla modernin naisen mallitarinaa sekä perustelemalla omaa yksinhuoltajuutta. Kuvaamme seuraavaksi näitä erilaisia hyvän äidin mallitarinan haastamisen tapoja sekä niihin sisältyviä dialogisia selontekoja. Toiseksi äidit kävivät keskustelua läheisyyden ja avoimuuden vaateisiin liittyen. […] Ratkaisu Et se ois mun haave tai toive, että meil ois semmonen läheinen sit myöhemminki niinku tyttären kaa et voitais, et se ottais minut kans juttuihin mukaa, en miä tarkota et nuorena pitää, siis se on äiti-tytärsuhde aina et en nyt miä en taas tätä tarkota et se tytär on kaveri. Yhden lapsen äiti Kati rikkoo äidin läsnäolon periaatetta kertomuksessaan lapsen hoitoon laittamisesta. Hän tekee kasvotyönä erottelua menneen ja nykyisen minän välillä (ks. alempana) kahden lapsen äiti Piia kuvaa etäistä suhdetta tyttäreensä ja luo selonteon avulla käsitystä toiminnastaan moraalisesti oikeutettuna. Hän myös vetoaa itsensä ulkopuolisiin tekijöihin kertomuksen päätännässä: ”Mut se oli sen ajan ratkaisu sitten”. myös Komulainen 1998), jolloin nykyisellä minällä säilyy hyvän äidin positio. Et se on ollu se huoltaminen vaa ja se vähä niinku sellanen mekaaninen ja, toki et on puhasta paitaa päällä ja on kaikki hyvin ja tulee ruuat. Kertomus 1: Piian kertomus säröstä ihanteellisessa äiti-tytärsuhteesta Alkutila No sanotaako että ihan ihan, mä teen hirveesti töitä tän mun tyttären kanssa että sen suhteen niinku parantamiseks ja näin. Et hän ärähtää miä ärähän ja meil on niinku tällast, ja ja tottakai sit ihan halitaakii ja rutistetaa toisii ja kaikki on sit taas hyvin, mut siis se räiskyvyys mut se on persoonissa ja niinku miä oon räiskyvä tulinen ja ja hän on periny multa […] Arviointi 2 Se voi olla tietyst niinku sanottu, et mul ei oo itellä äitin kaa sitte ollu taas, niin niinku puhuttii jo sillon lapsuudesta, niin hirveen Arviointi 3 siis joo ollaa läheisiä, mutta se yhteydenpito ja se niinku et juantaako se sitte, et ku ei me olla me keskusteltu niinku lapsen, mul ei oo äitin kaa mitää keskustelu hetkii. YDINPERHEEN HYVÄN ÄIDIN MALLITARINAN SÄRöT Selonteoissaan äidit kävivät ensinnäkin dialogia suhteessa odotuksiin äidin läsnäolosta, ja selittivät töihin tai kouluun paluutaan lapsen syntymän jälkeen. […] säälitti, että piti viiä hoitoon. Arviointi 4 Joillaa on se ja kaikki on hyväksyttävää mut miä en koe, siin pitää olla se et äiti ja tytär et ne tulee toimee, mut ei ne oo ystsemmosia tiiätkö et bestfrend. Perheterapia 2/16 Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen 13 12 PeTe_022016_20160508.indd 12 11.5.2016 16.21. Hän kuitenkin oikeuttaa toimintaansa tilannetekijöillä eli sillä, että hänen täytyi saattaa opintonsa loppuun. Oikeutuksen perusteena Katin kerronnassa on oman itsensä kehittäminen ja näin paremman tulevaisuuden turvaaminen. Kertomuksessaan säröstä ihanteellisessa äiti-tytärsuhteessa (ks. Kati kertoo, kuinka hän vei tyttärensä hoitoon tämän ollessa vielä pieni ja arvioi tapahtumaa seuraavasti: ”Kun oli niin pieni vielä
Arviointi Kotimatkalla vielä mietin, et voi hyvänen aika et mä ostin sille tosta noin vaan korurasian kun tyttö vaan niinku pyys. Ammattilaiset ja asiantuntijat näyttäytyivätkin peileinä ja viimekädessä perustelijoina naisten tulkinnoille hyvästä äitiydestä. Korurasian ostaminen näyttäytyy kertomuksessa ainutkertaisena lipsumisena, joka oikeutetaan myös lapsen hyvällä käyttäytymisellä ja harmin vähäisyydellä eli korurasian halvalla hinnalla. Päätäntä Et sit tommosia lipsahduksia sattuu, mut tosiaan tää nuorempi ei koskaan yleensä hän ei niinku ikinä mangu mitään [...] et pääpiirteittäin kyllä niin on pysyny ihan ajatukset samana sekä koirien että lasten kasvatuksen suhteen. Tämä auktorisoitu selittäminen (ks. YKSINHUOLTAJUUS VASTATARINANA Ydinperhe ja ydinperheen äiti olivat aineistossa eräänlainen näkymätön normi, joka itsessään ei vaatinut selittämistä, ja johon kaikki haastatellut naiset joutuivat suhteuttamaan itseään ja omaa äitiyttään. Kertomus 2: Annen kertomus kasvatusperiaatteista lipsumisesta Alkutila Ei ne perusajatukset oo et kyl niinku hyvin on samanlaisia mut ehkä sit tullu semmosta tietynlaista, et ei oo ihan niin mustavalkoisii, että tietysti joskus sitten lipsuu ja niin kun tavallaan on päättänyt et lapset ei vinkumalla saa mitään niin kun kaupasta mitä ne haluaa [...] ja sitten kävin itselleni kelloa katsomassa kultaliikkeessä Tapahtuman kuvaus ja nuorimmainen joka ei yleensä koskaan pyydä mitään niin pyys semmosta korurasiaa, […] mä olin aatellu et se maksaa niinku viiskymppiä tai jotakii, ja mä olin et 14,90 ja sit mä niinku ostin sen (nauraa). Piia myös tulkitsee: ”[…] mut siis se räiskyvyys mut se on persoonissa […]”. Piia vetoaakin lapsen pysyväksi oletettuun temperamenttiin, ja tätä kautta puolustaa ja selittää toimintaansa poistaen itseltään vastuuta lapsen ongelman syntyprosessissa säilyttäen samalla kasvonsa. Esimerkiksi kertomuksessa hyvästä äitiydestä Piia hakee apua ammattilaisilta tyttärensä kanssa kohtaamiin haasteisiin liittyen. Myös ulkopuoliseen apuun turvautuminen näyttäytyi uhkana äitien omalle kasvattajapositiolle: äidin pitäisi olla pärjäävä ja pystyvä. Kolmanneksi äidit perustelivat poikkeamistaan hyvän äidin kasvattajapositiosta. Vaikka avun hakeminen voidaankin tulkita äidin neuvottomuudeksi kasvattajana, naisten kertomuksissa auktoriteetteja käytettiin perustelemaan ja tukemaan omaa positiota kunnon kasvattajana. Ydinperheideologia asetti kuitenkin ykDialogiset selonteot kasvotyönä 13 12 PeTe_022016_20160508.indd 13 11.5.2016 16.21. Otteessa selonteko tulee ilmi auktoriteettien oikeuttaessa Piian oman position hyvänä äitinä, vaikka ongelmia on ollut. Hän joutuu antamaan oikeuttavan selonteon yleistetyille toisille paljastaessaan joustaneensa periaatteistaan. Juhila, 2012a) oli äideille yksi kasvotyön keino. Se oli niinku mun odotus, ni sielt ne sanoo että kuule että hyö ei täs nyt muuta voi sanoo ku et tää on ihan esimerkki video, et tätä vois niinku ottaa esimerkki videona kuinka lapsen kans niinkun näist tilanteist selvitää […]”. Piia arvioi: ”[…] jotenki toivoin et sielt tulis ratkasu kaikkeen ja et nyt teet näin ja näin hänen kanssaan ni homma menee. Anne oikeuttaa kertomuksessaan lipsumistaan johdonmukaisista kasvatusperiaatteistaan. Piia tulkitsee, että vanhemmuuden toimintamallit siirtyvät sukupolvelta toiselle, ja koska Piian suhde omaan äitiinsä ei ollut läheinen, ei hän itsekään osannut luoda läheistä suhdetta omaan tyttäreensä. Päätäntä Mut miä en tiiä, se on varmaa se puuttuva linkki on ollu nyt tässä, et meil ei oo sitte ollu semmosta. Näin tarinallisen selittämisen avulla äiti näyttäytyy edelleen johdonmukaisena kasvattajana. Esimerkiksi kahden lapsen äiti Anne kertoo taipuneensa ostamaan korurasian nuoremmalle lapselleen tämän sitä pyytäessä. Piian kertomuksessa tyttären ja äidin temperamenttisuus ja Piian etäinen suhde omaan äitiinsä näyttäytyvät ihanteellisen äiti-tytärsuhteen toteutumista estävinä tekijöinä
[…] En mie oo jaksanu ees yrittääkää”. Esimerkiksi kertomuksessa Ei saa jäädä tuleen makaamaan, kertomus avoimuudesta ja yhteistyökykyisyydestä ammattiauttajien kanssa yksinhuoltajaäiti Laura kiistää yksinhuoltajaäidin negatiivisen mallitarinan tulkitessaan: ”Ja sitten sitä ei niinku tarvi hävetä, et jos on yksinhuoltaja että ongelmia on niinku kaikilla. Kukaan äideistä ei ollut valmis luopumaan työelämästä kokonaan lapsen vuoksi. MODERNIN NAISEN MALLITARINA Vaikka läsnäolo liittyy vahvasti hyvän äidin mallitarinaan, haastoivat naiset tätä ihannetta modernin naisen mallitarinalla. Itsen positioiminen uhrautuvaksi äidiksi oli myös selonteon muoto, jolla osoitettiin moraalista kunnollisuutta. Laura kuvaa uhrautuvuutta kertoessaan parisuhteestaan ja siitä, kuinka lapsen kasvatuksen ja erilaisten ongelmien vuoksi ei ”[…] jääny aikaa sille seurustelulle. sinhuoltajaäidit marginaaliseen asemaan, johon liittyi velvoite oikeuttaa ja selittää omaa yksinhuoltajuutta/toiseutta silloinkin, kun sitä ei olisi edellytetty. Paula puolustaa töihin lähtemistään pikkulapsiperhevaiheessa: ”Se pienin synty toukokuussa ja kun se oli täyttäny vuoden niin mie jo sitten kesäksi töihin, ku heiän isä on opettaja niin se oli kesän sitten lomalla, niin isä oli sen kesän lasten kanssa”. Yksinhuoltajaäidit toivat esiin, etteivät pystyneet jakamaan vanhemmuuttaan, ja niinpä uhrautuva äitiys näyttäytyi heille eräänlaisena pakkona. Kaiken kaikkiaan haastatellut naiset näyttivät hakevan tasapainoa hyvän äidin ja modernin naisen mallitarinan välillä. Perheterapia 2/16 Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen ”Yksinhuoltajaäidit kokivat, että heihin kohdistui jo lähtökohtaisesti epäilyjä, pystyvätkö he täyttämään hyvän äitiyden kriteerit.” 15 14 PeTe_022016_20160508.indd 14 11.5.2016 16.21. Vuori 2001) avulla, joka ehdottaa, että myös miesten tulisi ottaa entistä enemmän vastuuta lasten huolenpidosta. Äidinhoivan moraalista velvoittavuutta onkin mahdollista haastaa tänä päivänä jaetun vanhemmuuden mallitarinan (ks. Vaikka sekä yksinhuoltajaäidit että ydinperheen äidit olivat selontekovelvollisia rikkoessaan hyvän äidin mallitarinaa, yksinhuoltajaäideillä selontekovastuu ulottui ydinperheen äitejä laajemmalle. Kaikki äitiyteen liittyvät, potentiaalisesti ongelmallisiksi nähdyt kokemukset, tilanteet ja toiminta virittivät yksinhuoltajanaiset antamaan selontekoja yksinhuoltajuudestaan ja sen mahdollisista seurauksista äiti-lapsisuhteelle. Lauran kertomus muodostuu kokonaisuudessaan puolustavaksi selonteoksi hänen tehdessään kasvotyötä ja sosiaalista vertailua ydinperheeseen asettamalla eri perhemuodot samanarvoisiksi. Kaikki äidit korostivat asettavansa lapsen edun omien intressiensä edelle, mutta yksinhuoltajaäideille lapsen edun ensisijaisuus oli velvoittavampaa ja totaalisempaa. Esimerkiksi Minna tulkitsee: ”Mut sit järki sanoo et mä oon tehny ihan oikein, et se elämä ois viel hirveempää tällä hetkellä jos mä en ois tehny tätä ratkasua”. Laura siis haastaa yhteiskunnassa vallitsevan näkemyksen, jonka mukaan yksinhuoltajuus ja isän puuttuminen aiheuttaisivat lapsessa oireilua. Bergin (2008) mukaan äidit eivät halua luopua työstään, sillä samalla he kyseenalaistaisivat tasa-arvoideologian ja toimisivat vanhanaikaisten arvojen ja äiti-ideaalin edustajina. Otteessa Minna antaa oikeuttavan selonteon tulkitessaan tilanteen muuttuneen paremmaksi eron jälkeen. Oli sen lapsen tausta nyt mikä hyvänsä ja vanhemmat mitä hyvänsä niin tota kaikille voi sit tulla kehityksessä ja kasvussa niinku jotakin”. Naiset kertoivat tehneensä kompromisseja ja luopuneensa omista tarpeistaan paitsi parisuhteessa myös työelämässä. Ydinperheideologian normatiivisuus tuli ilmi selontekojen kautta erityisesti, kun eronneet äidit puolustelivat ja oikeuttivat parisuhde-eroaan. Yksinhuoltajaäidit kokivat, että heihin kohdistui jo lähtökohtaisesti epäilyjä, pystyvätkö he täyttämään hyvän äitiyden kriteerit. Ydinperheen kategoriasta poikkeaminen näytti siis sinänsä kyseenalaistavan hyvän äidin position ja vaativan selityksen
Etenkin yksinhuoltajat kokivat tarvetta selittää äitiyttään, ja he käyttivät varsinkin puolustavia selontekoja. Oman syyllisyyden myöntäminen näinkin sensitiivisellä elämänalueella olisi luultavasti psykologisesti liian uhkaavaa. Eronneet äidit oikeuttivat avioeron lapsen edulla, mikä osaltaan mahdollisti hyvän äidin positioon pääsemisen (vrt. Naisten puhe äitiydestä oli hyvin poleemista. Viime kädessä syyttävien selontekojen puute kertoo naisten haavoittuvuudesta äiteinä. Ylipäätään aineistosta oli erotettavissa puolustavien ja oikeuttavien selontekojen lisäksi myös tavallisesta poikkeavia selontekoja. Myös konkreettiset, oman elämänhistorian kannalta merkittävät toiset olivat kerronnassa osapuolia, joiden kanssa dialogia käytiin ja hyvää äitiyttä määriteltiin. Äitien puheessa ei ilmennyt lainkaan itseä syyttäviä selontekoja, joissa oma vastuu ja syyllisyys olisi täysin myönnetty. Hyvän äidin mallitarinasta käytiin keskustelua myös suhteessa modernin naisen mallitarinaan. Yksinhuoltajaäidit antoivat puolustavia selontekoja kiistäessään yksinhuoltajan kulttuurisesti negatiiviseksi määrittyvän mallitarinan. May 2008). Esimerkiksi ammattilaiset ja asiantuntijat näyttäytyivät merkityksellisinä ja konkreettisina toisina, jotka voivat tukea äitien toimijuuden ja arvokkuuden tunteita. Naiset myös oikeuttivat toimintaansa silloin, kun he turvautuivat ulkopuoliseen asiantuntija-apuun lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Naiset kertoivat virheellisestä äitiydestä pitkälti toisten äitien avulla; toiset, vanhemmuudessaan puutteellisiksi tulkitut äidit – usein naisten omat äidit – muodostivat sosiaalisen vertailukohDialogiset selonteot kasvotyönä ”Hyvä äitiys näyttäytyi ennen muuta ydinperheen äitiytenä.” 15 14 PeTe_022016_20160508.indd 15 11.5.2016 16.21. Esimerkiksi auktorisoidun selittämisen avulla rakennettiin oikeutusta hyvän äidin positiolle. Moraalisia murtumia hyvän äidin mallitarinaan – ja sitä myötä omaan äitiyteen liittyvää selontekovelvollisuutta – tuottivat näistä ydinperheen äidin ihanteista poikkeaminen sekä yksinhuoltajuus ja tasapainoilu modernin naisen ja hyvän äidin positioiden välillä. Tulkitsemme, että syyttävien selontekojen puute paitsi ylläpitää käsitystä itsestä moraalisesti hyvänä ja pätevänä toimijana, myös rakentaa elämänkulullista ymmärrettävyyttä sellaisillekin äitiyden kokemuksille, jotka eivät sovi äitiyden ideaaliin. Hyvän äidin mallitarina näyttäytyi velvoittavana, mutta siitä poikkeamista puolustettiin modernin naisen mallitarinan ja jaetun vanhemmuuden mallitarinan avulla. Erityisinä perustelun muotoina näyttäytyivät myös uhrautuvan toiminnan korostaminen sekä sosiaalinen ja ”moniäänisen” minän sisäinen vertailu. Naiset selittivät toimintaansa ensinnäkin silloin, kun he poikkesivat hyvän äidin mallitarinasta läsnäolon, läheisyyden ja avoimuuden sekä kasvatusperiaatteiden johdonmukaisen noudattamisen vaateiden osalta. Nämä murtumat puolestaan näyttäytyivät pitkälti kertomuksissa, joissa naiset turvautuivat ”tarinalliseen selittämiseen” (Hänninen 2002). Yhtäältä nainen mielletään yhteiskunnassamme aktiiviseksi kansalaiseksi ja työntekijäksi siinä missä mieskin, toisaalta taas lasten pääasialliseksi hoitajaksi ja huolehtijaksi. Erityisesti tarkastelimme, millaista kasvotyötä tähän sisältyi eli millaisia omanarvontuntoaan tukevia dialogisia selontekoja naiset antoivat kertoessaan poikkeamisista hyvän äidin positiosta. Haastateltujen naisten puheessa hyvä äitiys määrittyi fyysiseksi ja psyykkiseksi läsnäoloksi sekä rakkautta ja johdonmukaisesti rajoja tarjoavaksi vastuulliseksi kasvattajuudeksi. Tarinallisen selittämisen avulla naiset puolustivat ja oikeuttivat omaa – mahdollisesti normeihin nähden epätavalliseksi, oudoksi tai jopa tuomittavaksi määrittyvää – toimintaansa. POHDINTA Tässä artikkelissa analysoimme, kuinka erilaisissa perhetilanteissa elävät naiset rakensivat elämäkertahaastatteluissaan itselleen hyvän äidin mallitarinan mukaista positiota. Naiset kävivät selonteoissaan dialogia paitsi haastattelijan niin myös itsensä (mennyt ja nykyinen minä) sekä yleistettyjen toisten, kuten ydinperheideologian ja ydinperheen äidin, kasvatusihanteiden ja modernin naisen kanssa. Näyttäisikin siltä, että äitiydestä kerrottaessa selontekojen kirjo on laajempi, kuin mitä esimerkiksi Scott ja Lyman (1968) ovat aiemmin esittäneet. Hyvä äitiys näyttäytyi ennen muuta ydinperheen äitiytenä
17 17 16 PeTe_022016_20160508.indd 16 11.5.2016 16.25. Tulkitsemme, että syyttävien selontekojen puute paitsi ylläpitää käsitystä itsestä moraalisesti hyvänä ja pätevänä toimijana, myös rakentaa elämänkulullista ymmärrettävyyttä sellaisillekin äitiyden kokemuksille, jotka eivät sovi äitiyden ideaaliin. Äitien puheessa ei ilmennyt lainkaan itseä syyttäviä selontekoja, joissa oma vastuu ja syyllisyys olisi täysin myönnetty. Viime kädessä syyttävien selontekojen puute kertoo naisten haavoittuvuudesta äiteinä
352-371. Erityisesti yksinhuoltajaäitien hyvän äidin positio joutui kyseenalaistetuksi yleistettyjen toisten kanssa käydyssä dialogissa. dan, johon suhteessa omaa hyvän äidin positiota rakennettiin. l LÄHTEET Bamberg, M. Perinteisesti hallintakeinojen on ajateltu olevan yksilöpsykologisia ja perustuvan erityisesti ihmisen kognitiivisiin arvioihin stressaavasta tilanteesta, joskin myös av(i)oparien dyadisia hallintakeinoja on alettu tutkia (Folkman & Moskowitz 2004). Vertailussa on kyse oman itsen moraalisesta ylentämisestä ja toisten alentamisesta, jolloin vertailun tekeminen näyttäytyy moraalisen identiteetin rakentamisen välineenä (Juhila 2012b). Erilaisia perhevaiheita ja -tilanteita elävien äitien kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat tässä artikkelissa kuvaamamme elämäkerrallisen dialogin ja kasvotyön osapuolia ja konkreettisia toisia, jotka voivat vuorovaikutustilanteissa edistää kasvotyön psykologisesti tärkeitä funktioita. Tulkitsemme naisten merkityksenannon moniäänisyyden ja poleemisuuden kertovan hyvän äidin mallitarinan hallitsevuudesta (ks. Tutkimuksemme perusteella normatiivinen äitiys näyttää olevan erityisen sensitiivinen ja herkkä aihe, joka tuottaa itseen kohdistuvia odotuksia, vaatimuksia ja syytöksiä ja vaatii tekemään kasvotyötä eli torjumaan itseen kohdistuvia viallisuuden uskomuksia. Bamberg & M. Vaikuttaakin siltä, että ydinperheideologian velvoittavuus ei ole hiipunut, vaikka perhemuodot ovat yhteiskunnassa moninaistuneet. Nätkinin (1997) mukaan yksinhuoltajaäiti joutuukin kamppailemaan ydinperheen äitiä enemmän paikasta hyvän äidin positiossa ja samalla ylikorostamaan hyvän äidin piirteitä. Amsterdam: John Benjamins. Silti hyvän äidin ideaalit ja siihen liittyvä ydinperheideologia näyttäytyivät sekä ydinperheessä elävien että yksinhuoltajanaisten tulkinnoissa moraalisesti velvoittavina. Yksilöpsykologisten kognitiivisten prosessien sijaan hallintaa voidaan kuitenkin tarkastella vuorovaikutuksessa rakentuvana kasvotyönä, jolla on useita toisiinsa kietoutuvia ja terapiatyönkin kannalta kiinnostavia funktioita. Kerronnassa uhrautumisesta tuli näkyviin myös äidin ja naisen positioiden ristiriitaisuus; toisinaan äidin toimijuus äitinä rajoitti toimijuutta aikuisena, työntekijänä ja naisena, mikä näkyi nimenomaan kerrontana uhrautuvuudesta. Kertomusten naiset elivät eri perhevaiheissa ja -tilanteissa. (2004). esim. Kasvotyöhön liittyen selontekojen antaminen oli tähän tutkimukseen osallistuneille naisille merkittävä keino luoda myönteistä käsitystä itsestä ja näin ollen psykologista hyvinvointia tukevaa toimintaa. Vangelisti & Alexander 2002; Halford, Wilson, Lizzio & Moore 2002). Selonteot näyttäytyivät naisille myös koherenssin rakentamisen tapana: ne auttoivat tekemään eletystä äitiydestä johdonmukaisemman ja ymmärrettävämmän, minkä voi myös tulkita tukevan psykologista hyvinvointia. Considering counter narratives. Ammattilaisilla on myös mahdollisuus purkaa ja vaikuttaa hyvän äidin mallitarinan normatiivisuuteen, poistaa kasvotyön vaadetta ja tätä kautta tehdä mahdolliseksi hyvän äidin positio eri perheja elämäntilanteissa eläville naisille. Dialogiset selonteot kasvotyönä ”Ydinperheideologian velvoittavuus ei ole hiipunut, vaikka perhemuodot ovat.” 17 PeTe_022016_20160508.indd 17 11.5.2016 16.21. Narrating, resisting, making sense, s. Teoksessa M. Olemme tässä tutkimuksessa tarkastelleet elämänkulun hallintaa vuorovaikutuksen tutkimuksen perinteestä käsin. Äitiys näyttäytyi siis naisille kaiken kaikkiaan keskeisenä itsemäärittelyn areenana. Andrews (toim.), Considering counter narratives. Kerronta uhrautuvuudesta suhteessa työelämän tavoitteisiin ja parisuhteeseen näyttäytyi yksinhuoltajaäideillä juuri tällaisena hyvän äitiyden korostamisena. Perheja pariterapiassa perheenjäsenten tai puolisoiden ongelmaja tunnesuuntautuneiden sekä merkityskeskeisten hallintakeinojen kehittäminen ja laajemminkin psyykkinen itsesäätely on nähty yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi (ks. Yksinhuoltajaäitien kerronta tuo esille myös äitiyden määrittymisen suhteina ja suhteiden kautta: vaikka äitiys merkitsee ennen kaikkea suhdetta lapseen, kietoutuu ja määrittyy se myös suhteessa esimerkiksi naisen, miehen, isän, perheen ja aikuisuuden käsitteisiin (Nätkin 1997, 153). myös Nätkin 1997; Jokinen 1996)
Developments in the study of couple interaction, s. Tampere: Vastapaino. Goffman: Vuorovaikutuksen sosiologia (suom. (2008). Zittoun, T., Valsiner, J., Vedeler, D., Salgado, J., Gonçalves, M. Kasvotyöstä. (2008). 23-64). Positioning: The discursive production of selves. Kamppailu suomalaisesta äitiydestä. Helm (toim.), Essays on the Verbal and Visual Arts, s. (2001). Mind, Self, and Society. Ikä ja äitiyden yhteiskunnalliset ehdot. (2002). & Ferring, D. (1998). (1984). Eron aika. Katvala, S. (2009). Savikurki, N. Juhila, K. Potter, J., & Wetherell, M. Chicago: The University of Chicago Press. Helsinki: Helsingin yliopisto. Perälä-Littunen, S. Jokinen, K. & Glegg, J. Social accountability and selfhood. 347–364. Cambridge: Cambridge University Press. Missä äiti on. Goffman, E. 23-41. Tampere: Vastapaino. Narratives of events: Labovian narrative analysis and its limitations. Komulainen, K. Partanen & O-H. (2013). Developments in the study of couple interaction, s. Journal of the Theory of Social Behaviour, 20, 43–65. Suoninen (toim.), Kategoriat, kulttuuri ja moraali, s. Väsynyt äiti. Shotter, J. Salgado, J. Miettinen, S. Analyysi sosiaalisen vuorovaikutuksen rituaalisista elementeistä. Teoksessa R. Scott, M. American Sociological Review, 33(1), 46-62. (1997). Äitiyden omaelämäkerrallisia esityksiä. (1987). London: Sage Publication. Äitiys kulttuurisina odotuksina. Squire, & M. Helsinki : Gaudeamus. Äitejä ja äitiyden uskomuksia sukupolvien saatossa. Helsinki: Yliopistopaino. (2004). Helsinki: Gaudeamus. Kotihiiriä ja ihmisiä. Davies, B. Sevón & M. & Harré, R. Sevón, E. Luhtakallio) (s. Teoksessa E. Jokinen, E. Jokinen, K. Ervin Goffman: sosiaalisen vuorovaikutuksen rakenteet. M. Nätkin, R. Vääränikäisiä äitejä. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. H. (2008). Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa. Poikkeavan kategorian jäsenyyden tuottaminen ja vastustaminen. (2012). Maternal responsibility and changing relationality at the beginning of motherhood. (2015). What is family. Discourse and social psychology: beyond attitudes and behaviors. Kelhä, M. Tampere: Gaudeamus. (2001). Ylijoki (toim.), Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä, s. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Accounts. Oxford: Oxford University Press. (1996). (2008). (2004). 175-225. Labov, W., & Waletzky, J. On being a good mother: the moral representation of the self in written life stories. Joensuu: Joensuun yliopisto. Tyttärien kertomuksia ikääntyneen vanhemman kuolemasta. Gubrium, J. Hurme & K. (1990). Coping: Pitfalls and promise. Hänninen, V. Halford, W., Wilson, K., Lizzio, A. (1990). Teoksessa P. Julkaisematon psykoterapian erikoispsykologikoulutuksen lisensiaattitutkimus. (2012b). Cambridge: Cambridge University Press. (2015). (1999). Life stories: the creation of coherence. Noller & J.A. (2012a). Tampere: Vastapaino. Seattle: University of Washington Press. Tamboukou, (toim.), Doing narrative research, s. Jallinoja, H. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. B., & Lyman, S. Peräkylä, A. Vuori, J. Sociology, 42, 470-486. Vangelisti, A. Hänninen, J. 201-227. Teoksessa M. (2014) Konstruktionistinen lähestymistapa perheeseen. (1962). Ryhmähoitointervention kynnyksellä kerrotut painonhallintakokemukset hoidollisten mahdollisuuksien ja haasteiden ilmentäjänä. Pösö, T. May, V. & Moore, E. Andrews, C. (2011). Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Teoksessa V. Relationship selfregulation and relationship outcomes. Koskinen, esipuhe E. From the Standpoint of a social behaviourist. Forsberg, H. (2009). 12-44. 93-110. Noller & J.A. K. Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. Narrative analysis: Oral versions of personal experience. Perheterapia 2/16 Niina Savikurki, Katri Komulainen, Maija Korhonen 19 18 PeTe_022016_20160508.indd 18 11.5.2016 16.21. Kiistanalaiset perhesuhteet ja tutkimisen moraali. Human development in the life course. Patterson, W. London: Mayfield Publishing Company. Dialogism and the psyche: Bakhtin and contemporary psychology. Does working at a relationship work. Äitiyden ideaalit ja selonteot aktiivista perhevaihetta elävien naisten elämäkerroissa. Notko (toim.), Perhesuhteet puntarissa, s. Feeney (toim.), Understanding marriage. Lontoo: Sage Publications. Juhlia & E. Helsinki: Väestöliitto. (1968). Cultural images of a good mother and a good father in three generations. A. Teoksessa E. Jokinen (toim.), Perhetutkimuksen suuntauksia, s.123– 138. Jyväskylä: Kuva ja Mieli, Gummerus Kirjapaino. Tampere: Vastapaino. Tampere: Tampereen yliopisto. Juhlia & E. Retorinen minä naisten koulutusta koskevissa elämänkertomuksissa. 131-174. Teoksessa A. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Juhila, K. Cambridge: Cambridge University Press. (1967). Linde, C. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. F., & Holstein, J. 493517. Ongelmat, niiden selittäminen ja kategoriat. Teoksessa P. Berg, K. Teoksessa A. Mead, G. Suoninen (toim.), Kategoriat, kulttuuri ja moraali, s. Melodies of living. Oxford: Basil Blackwell. Teoksessa J. (2002). Tampere: Tampereen Yliopistopaino. Äidit, isät ja ammattilaiset. Heikkinen, S. White, M. (2001). Helsinki: Palmenia. (2007). Culture & Psychology, 17, 421–440. Feeney (toim.), Understanding marriage. Folkman, S. Annual Review of Psychology, 55, 745-774. & Alexander, A. Coping with disappointments in marriage: When partners’ standards are unmet. & Moscovici, J., T. (2006). (1993)
Aineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutetuista pariterapiaistunnoista. Tutkimuksemme tarjoaa naisten väkivaltaisuuteen uusia näkökulmia, jotka tulisi ottaa huomioon, kun työskennellään parisuhdeväkivallan parissa. Avainsanat: naisten tekemä parisuhdeväkivalta, pariterapia, turvallisuuskysymykset, väkivallan selittäminen, toimijuus Kaisa Koskinen PsM, Eteläisen psykiatrian poliklinikka, Helsingin kaupunki Katja Peltoniemi PsK, psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Juha Holma PsT, professori, psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto veRTAisARviOiTU ARTiKKeli 19 18 PeTe_022016_20160508.indd 19 11.5.2016 16.23. Tutkimukseen valittiin kolme paria, joiden parisuhteessa nainen oli ollut väkivaltainen. Väkivallan selitykset jaettiin neljään eri alaluokkaan, jotka olivat ”miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen”, ”oman tunnetilan purkaminen puolisoon”, ”pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan” ja ”parisuhteen ulkopuoliset syyt”. Tuloksissamme ilmeni, että turvallisuuskysymyksiä esitettiin naisille enemmän kuin miehille ja naisten tekemää väkivaltaa sivuutettiin pariterapiaistunnoissa. Turhautuminen ja alkoholi olivat ainoita syitä, joilla naisten lisäksi myös miehet tai terapeutit selittivät naisten väkivaltaisuutta. Perheterapia 2/16 Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa TiivisTelmä Naisten tekemää parisuhdeväkivaltaa on tutkittu hyvin niukasti. Suurin osa naisten väkivallan selityksistä perustui oikeuttamiseen, jossa toimijuus oli alhainen. Naiset toivat esille omaa väkivaltaisuuttaan enemmän verrattuna miehiin ja terapeutteihin. Pääasiallisena analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Lisäksi tutkimme, mitä selityksiä väkivallalle annettiin ja millaista toimijuutta selityksiin sisältyy. Lisäksi käytimme diskurssianalyysiä silloin, kun tarkastelimme kuka tuo naisen väkivaltaisuuden esille tai kenelle turvallisuuskysymykset pariterapiassa kohdistetaan. Tutkimuksessamme tarkastellaan, miten naisten tekemä väkivalta otettiin huomioon turvallisuutta koskevissa kysymyksissä pariterapiassa, kuka toi naisen väkivaltaisuuden istunnossa esille ja pyrittiinkö naisten väkivalta sivuuttamaan
1994; Lattu 2008). 2011). Latun (2008) aineistossa naiset saattoivat selittää väkivaltaisuuttaan jälkikäteen purkautuneena kostona miehen väkivallalle. Miesten arvion mukaan parisuhdeväkivaltaa tehneistä naisista 40 % oli päihtyneitä heidän ollessaan väkivaltaisia puolisoitaan kohtaan (Heiskanen & Ruuskanen 2010). Jälkikäteen purkautuva naisen väkivalta oli fyysisesti vakavaa ja siihen liittyi voimakasta kontrollin menettämistä. Muita altistavia tekijöitä ovat ongelmallinen lapsuus ja psykiatristen diagnoosien määrä (Putkonen, Weizmann-Henelius, Lindberg, Rovamo, & Häkkänen-Nyholm 2011). Latun (2008) tutkimuksessa naisten selityksistä väkivaltaisuuteen erottuivat muun muassa välitön itsepuolustus ja miehen väkivallan väkivaltainen vastustaminen, joita voi olla vaikea erottaa toisistaan. Yhteisenä motiivina molemmissa tilanteessa toimi suojautuminen ja pyrkimys lopettaa miehen väkivalta. Putkosen ym. Lisäksi naiset olivat kokeneet tai todistaneet miehiä useammin perheväkivaltaa, epäonnistuneet peruskoulun suorittamisessa tai heillä oli itsetuhoista käyttäytymistä taustalla. (2011) tutkimuksessa henkirikoksen tehneet naiset olivat olleet useammin mielenterveyden palvelujen piirissä kuin miehet. Itsetuhoisuutta voi esiintyä parisuhdeväkivallan rinnalla ja se voi lisätä väkivallan intensiivisyyttä (Stith ym. Kaufmanin mukaan terapeutin voi olla vaikea huomata miehen tekemää lähisuhdeväkivaltaa, jos hän itse kieltää tai vähättelee sitä. PARITERAPIA PARISUHDEVÄKIVALLAN HOIDOSSA Pariterapiaa ei ole perinteisesti käytetty parisuhdeväkivallan hoitoon, koska sen on pelätty aiheuttavan vaaraa väkivallan uhrille (Stith, McCollum, & Rosen 2011). Törrösen (2009) mukaan sekä ammattilaiset että uhrit vähättelevät usein naisen tekemää väkivaltaa, sen vakavuutta ja seurauksia. 2005). Lisäksi uhri saattaa olla pelokas puhumaan väkivaltaisista tapahtumista silloin, kun myös pahoinpitelijä on läsnä terapiassa. Kaufman (1992) on tutkinut, kuinka miehen tekemää parisuhdeväkivaltaa on sivuutettu pariterapiassa. Latun (2008) tutkimuksessa todettiin, että sanallisten riitojen ollessa parisuhdeväkivallan syynä Perheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 21 20 PeTe_022016_20160508.indd 20 11.5.2016 16.21. Hamberger ja Potente (1994) tutkivat parisuhdeväkivallasta pidätettyjä naisia, joista suurin osa kertoi väkivallan motiiviksi itsepuolustuksen kumppaninsa väkivaltaa vastaan tai kostoksi aiemmista pahoinpitelyistä. Naisten väkivaltaisuus parisuhteessa voidaan myös nähdä itsepuolustuksena miesten väkivaltaisuutta vastaan (Belknap & Melton 2005; Flynn 1990; Jacobson ym. Usein asiakkaat eivät koe itseään väkivaltaisiksi, jos he esimerkiksi tönivät tai potkaisevat kumppaniaan. Kuitenkin viime vuosina erityisesti ratkaisukeskeistä pariterapiaa on käytetty parisuhdeväkivallan hoidossa. Terapeuttien esittämiä turvallisuuskysymyksiä voivat olla esimerkiksi: ”koetko olosi koskaan turvattomaksi kotona?”, ”oletko koskaan pelännyt kumppaniasi?”, ”oletko koskaan ollut tai oletko tällä hetkellä huolissasi, että voisit satuttaa kumppaniasi?” tai ”oletko koskaan kokenut oloasi uhatuksi?”. SELITYKSIÄ NAISTEN TEKEMÄLLE VÄKIVALLALLE Naisen ja miehen tekemään parisuhdeväkivaltaan liittyy samanlaisia ennustavia tekijöitä, kuten alkoholin väärinkäyttö, kriminaalitausta ja persoonallisuushäiriöt (Dutton ym. Tämän vuoksi terapeutin on esitettävä väkivaltaan ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä monella erilaisella tavalla (Kaufman 1992; Stith ym. Terapeuttien tulisi välttää osallistumista syyttelyyn, mutta samalla pitää huolta, että jokainen osapuoli tulee kuulluksi. Vaikka vastaavaa tutkimusta naisista väkivallan tekijöinä ei ole tehty, on mahdollista, että samantyyppiset ilmiöt toistuvat molemminpuolisesti. Terapeuttien tulisi olla myös herkkiä vihjeille, jotka viittaavat lähisuhdeväkivaltaan (Kaufman 1992). Siinä oleellista on väkivallan uhrin turvallisuuden takaaminen. 2011). Turvallisuutta varmistetaan muun muassa väkivallattomuussopimuksella ennen terapian alkua sekä turvallisuuskysymyksillä terapian aikana. Stancombe ja White (2005) ovat tuoneet esille, kuinka terapeutit saattavat käyttää puheenaiheen vaihtoa neutraaliuden säilyttämiseen, kun pariterapiassa tapahtuu syyttämistä perheenjäsenten välillä. Puheenaiheen vaihto terapiaistunnossa neutraaliuden säilyttämisenä ei toimi odotetulla tavalla, vaan saattaa luoda asiakkaalle tunteen, ettei tämä tule kuulluksi. Se voi myös lisätä syyttelyä terapiaan osallistujien kesken
Väkivaltaisissa parisuhteissa sekä tekijä että uhri olivat riitatilanteissa vihaisempia kuin ne pariskunnat, joiden suhteessa ei esiintynyt väkivaltaa. Myös lapsuudessa koetulla väkivallalla (Lattu 2008) ja hyväksikäytöllä on selitetty omaa väkivaltaisuutta parisuhteessa (Belknap & Melton 2005; Lattu 2008; Törrönen 2009). Väkivaltaa oikeutettiin myös tunteiden purkautumisella, mihin saattoi liittyä tunteiden patoutumista vuosien takaa. Vaiettu Naiseus -projektissa ammattilaiset puolestaan selittivät naisen väkivaltaisuutta esimerkiksi väsymyksellä (Törrönen 2009). Miesten selityksissä toisessa ääripäässä he näkivät itsensä olevan ulkoisten tekijöiden, kuten stressin ja väsymyksen, alkoholin tai persoonallisuuden piirteiden vallassa. Artikkeli käsitteli naisten kokemuksia väkivallalle annettujen merkitysten kautta. Parisuhdeväkivallassa motiivina voi olla myös puolison tarkoituksellinen kontrollointi tai lapsuudessa koettu väkivalta. Mieheen kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa saattaa olla ongelmallista, jos nainen nähdään yhteiskunnallisella tasolla ainoastaan uhrina puolustaessaan itseään väkivaltaa käyttäen (Lattu, 2008). Kun väkivaltaa selitettiin ulkoisilla tekijöillä, katsottiin toimijuuden olevan alhainen. Toimijuus edellyttää yksilön valinnan mahdollisuutta, mutta se rakentuu sosiaalisesti osana kulttuurin normeja ja vuorovaikutussuhteita. (1994) tutkimuksessa väkivaltaisesti käyttäytyvillä parisuhteen osapuolilla havaittiin sukupuolesta riippumatta enemmän sanallista aggressiota kuin niillä pariskunnilla, joilla kumpikaan osapuoli ei ollut väkivaltainen. Merkitykset voitiin jakaa kolmeen pääteemaan: väkivallan torjuminen, sen oikeuttaminen sekä havahtuminen ja muutoksen etsiminen. Heiskasen ja Ruuskasen (2010) tutkimuksessa kontrolli oli uhrien mukaan merkittävä syy parisuhdeväkivaltaan molemmilla sukupuolilla, vaikka miesten tekemän parisuhdeväkivallan motiivina on todennäköisemmin kontrolli kuin naisilla (Felson & Messner 2000; Heiskanen & Ruuskanen 2010). Selitykset sisältävät korkeaa toimijuutta, kun oma toiminta nähdään valintana esimerkiksi saada valtaa parisuhteessa, mikä edelleen mahdollistaa käyttäytymisen muutoksen. Parisuhdeväkivallassa uhrilta vaaditaan paljon toimijuutta ja vastuuta suhteessa väkivallan tekijään; jos uhri kärsii väkivallasta, hänen olisi tehtävä asialle jotain. Naisten aggressiivisuuden kieltäminen heikentää naisten vastuunottoa väkivaltaisuudestaan ja avun hakemista (Flinck & Paavilainen 2010). Väkivalta toimi ikään kuin konfliktin ratkaisukeinona ja naisten kontrollin menetyksenä (Campbell 1994; Lattu 2008). Väkivaltaa oikeutettiin muun muassa itsepuolustuksella, ylikuormituksella sekä tunteiden purkautumisella. Naiset oikeuttivat väkivaltaisuuttaan omien oikeuksiensa puolustamisella, johon liittyi tilannekohtaista vallankäyttöä tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Ronkaisen (2006) mukaan Suomi hyvinvointiyhteiskuntana on ollut yleisesti heikko toimija henkilöväkivallan suhteen, koska väkivaltaan on totuttu osana suomalaisuutta. VÄKIVALTAISTEN NAISTEN TOIMIJUUS Yleisellä tasolla toimijuus tarkoittaa henkilölle mahdollisen ja häneltä odotetun toiminnan, sekä toteutuneen toiminnan välistä suhdetta (Ronkainen 2006). Torjumiseen liittyi muun muassa väkivallan vähättelyä, kieltämistä ja periaatteissa pitäytymistä. Flinckin ja Paavilaisen (2010) artikkelissa kuvattiin suomalaisten naisten kokemuksia väkivaltaisuudestaan parisuhteessa. Miesten selityksiä väkivaltaisuudelleen voidaan luokitella sen sisältämän toimijuuden mukaan. Toisaalta väkivaltainen käytös tuomitaan, mutta ajatellaan, ettei väkivaltainen osapuoli pysty muuttamaan käyttäytymistään. Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa nainen oli turhautunut, koska ei tullut kuulluksi. Lisäksi Törrönen (2009) tuo esiin väkivallantekijän traumahistorian, tunteiden käsittelyn vaikeuden ja lapsuuden kokemusten merkityksen väkivallan ilmenemisessä. Kun naiset selittivät väkivaltaisuuttaan itsepuolustuksella, he asettivat syyllisen itsensä ulkopuolelle. Tässä kontekstissa väkivalta oli keskimäärin fyysisesti lievempää ja naisen väkivalta oli usein yksipuolista. Jacobsonin ym. Campbellin (1994) mukaan naisten aggressio on 21 20 PeTe_022016_20160508.indd 21 11.5.2016 16.21. Kun väkivaltaa oikeutettiin ylikuormittumisesta johtuneella hätääntymisellä, naiset kokivat, ettei heidän motiivinsa ollut vahingoittaa puolisoaan. Partanen ja Holma (2002) tutkivat, miten parisuhdeväkivaltaa käyttäneet miehet selittivät väkivaltaisuuttaan ja heidän kokemaansa toimijuutta
ACBI-lomaketta oli käytetty miehen tekemän väkivallan kartoitukseen kaikkien parien kohdalla. Ennen pariterapian aloittamista parisuhteen tilannetta ja väkivaltakokemuksia kartoitettiin yksilöhaastatteluissa, joissa käytettiin myös lomakkeita ACBI ja AUDIT. Sen sijaan naisilla aggressiota ilmenee useimmiten silloin, kun he kokevat tulleensa loukatuiksi tai he kokevat, ettei heitä ymmärretä. Näiden taustatietojen perusteella löysimme tutkimukseemme kolme paria, joiden suhteessa myös nainen oli ollut väkivaltainen. Tutkimuskysymykset Tutkimuksemme tavoitteena oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten naisten tekemä väkivalta otetaan huomioon turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Tutkimuskeskuksia olivat: Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen psykoterapiaklinikka (Helsinki), Keski-Suomen seurakuntien perheasiainneuvottelukeskus, Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetusja tutkimusklinikka yhteistyössä kriisikeskus Mobilen kanssa, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Eteläinen A-klinikka, Kampin toimipiste Miesten keskus (Helsinki) sekä Oulun ensija turvakoti. 2) Kuka tuo naisen väkivaltaisuuden esille pariterapiaistunnoissa ja pyritäänkö naisen tekemä väkivalta sivuuttamaan. 3) Miten naisen tekemää parisuhdeväkivaltaa selitetään pariterapiaistunnoissa ja millaista toimijuutta selityksiin sisältyy. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta antoi puoltavan lausunnon tutkimukselle 7.4.2009. Osa naisista havahtui väkivaltaansa ja myönsi sen, mutta yleensä vasta tilanteen kärjistyttyä, kun mukana oli fyysistä väkivaltaa, voimavarojen uupumista ja syyllisyyttä (Flinck & Paavilainen 2010). Tutkimuksessamme pelkistimme aineiston litteroimalla vain tutkimuskysymysten kannalta olennaiset ilmaukset. Miehillä aggressio on usein välineellistä; he haluavat päästä johonkin tiettyyn päämäärään sen avulla. AUDIT-kysely oli toteutettu parin 2 miehen kohdalla ja parin 2 naisen kohdalla. Lisäksi poimimme kohdat, joissa naisen väkivallan esilletulo sivuutettiin vaihtamalla aihetta ja aina, kun terapeutti esitti turvallisuuskysymyksen naiselle, miehelle tai molemmille. Myöntämisen myötä naiset kokivat myös syyllisyyttä ja katumusta, jotka toisaalta laukaisivat motivaation muuttua. Analyysin teko sisältää kolme vaihetta, joiden kautta alkuperäisinformaation kielellisistä ilmauksista pyritään muodostamaan teoreettisia käsitteitä ja johtopäätöksiä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Aineisto Tutkimuksemme perustui eri tutkimuskeskuksien ja Jyväskylän yliopiston psykoterapian opetusja tutkimusklinikan välisessä yhteistyössä videoituihin pariterapiaistuntoihin. Tutkimusluvat haettiin myös Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta ja Ensija turvakotien liitolta. Parien 2 ja 3 kohdalla oli kyseisellä lomakkeella kartoitettu myös naisten tekemää väkivaltaa. ACBI (Abusive and Controlling Behaviour Inventory) -kyselyssä tutkitaan omaa ja kumppanin väkivallan yleisyyttä parisuhteessa numeroasteikolla 1–10 (Davies, Holmes, Lundy, & Urquhart, 1995). Parit olivat osallistuneet alkuhaastatteluihin ja olivat täyttäneet alkuhaastattelulomakkeet, lukuun ottamatta parin 2 miestä. Tämä tarkoitti puheenvuoroja, joissa naisten väkivalta nousi esille tai sitä selitettiin. AUDIT (Alcohol Use Disorders Identification Test) -kysely kartoittaa kymmenellä kysymyksellä asiakkaan alkoholin käyttöä. Sen avulla pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä tiivis kuvaus ja etsimään tekstin merkityksiä. Turvallisuuskysymysten esittämisen ja naisten väkivallan esille tuonnin kohdalla analyysimenetelmänämme toimi sisällönanalyysin lisäksi diskurssianalyysi, sillä puheen Perheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 23 22 PeTe_022016_20160508.indd 22 11.5.2016 16.21. Pariterapiaan hakeutumisen syynä oli miesten väkivaltaisuus parisuhteessa. usein merkki oman kontrollin menettämisestä, ei niinkään vallankäytöstä. Tutkimus toteutettiin vuodesta 2009 lähtien ja siinä oli mukana 17 paria. ANALYYSIMENETELMÄ Valitsimme analyysimenetelmäksemme aineistolähtöisen sisällönanalyysin, joka on yksi kvalitatiivisen tutkimuksen työvälineistä (Tuomi & Sarajärvi 2011)
Analyysimenetelmän tausta-ajatuksena on, että kielen merkitys riippuu aina sen sosiaalisesta kontekstista. Sisällönanalyysin kolmannessa vaiheessa luodaan teoreettisia käsitteitä valikoimalla tutkimuksen kannalta olennainen tieto (Tuomi & Sarajärvi 2011). Turvallisuuskysymys pariskunnalle yhteisesti (kysytään molemmilta yhtä aikaa, kokevatko he olonsa turvalliseksi suhteessa) 2 2. Siinä tarkastellaan, miten tapahtumia ja todellisuuksia merkityksellistetään, millä ehdoilla niitä voidaan merkityksellistää ja millaisia seurauksia tällä toiminnalla on (Pietikäinen & Mäntynen 2009). Turvallisuuskysymysten jakautuminen terapiaistunnoissa. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi toimi tutkimuksemme päätutkimusmenetelmänä, mutta diskurssianalyysi auttoi tarkastelemaan kielenkäyttöä yksityiskohtaisemmin. Luokituksia yhdistetään niin pitkälle kuin se on mahdollista. Myös tutkimuskysymyksessä ”Kuka tuo naisten väkivallan esille ja pyritäänkö naisten tekemä väkivalta sivuuttamaan?”, keskityttiin puheen sisällön lisäksi kielenkäyttäjään, jolloin pelkän sisällönanalyysin käyttäminen ei ole riittävää. Sisällönanalyysin toisessa vaiheessa luokittelimme turvallisuuskysymykset neljään eri luokkaan, jotka löytyvät tulososiosta (taulukko 1). Diskurssianalyysissä analysoidaan, miten sisällönanalyysissä löydettyjä tekstin merkityksiä tekstissä tuotetaan (Tuomi ja Sarajärvi 2011). Tämän lisäksi luokittelimme tulokset tutkimuskysymyksessä ”Kuka tuo naisen väkivallan esille ja pyritäänkö naisen tekemä väkivalta sivuuttamaan?” kolmeen luokkaan sen perusteella, oliko väkivallan esille tuoja nainen, mies vai toinen terapeuteista. Turvallisuuskysymys vain parisuhteen toiselle osapuolelle (kysytään henkilöltä suoraan tämän turvallisuuden kokemusta) 7 6 3. Tarkastelimme selityksiin liittyvää toimijuuden tasoa. Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa sisällön lisäksi tarkastelimme, kenelle turvallisuuskysymykset pariterapiaistunnoissa kohdistetaan. Kysymys väkivallan uhrille hänen mahdollisuuksistaan vaikuttaa turvallisuuteensa (kysytään, voisiko henkilö lisätä omaa turvallisuuttaan) 1 1 TAULUKKO 1. Jaoimme neljä väkivallan selitysluokkaa edelleen kahteen yläluokkaan sen perusteella, esiintyykö niissä väkivallan oikeuttamista vai sen myöntämistä. Tässä tutkimuksessa aineistoa pystyttiin työstämään näin pitkälle ainoastaan naisten väkivallan selitysten eli kolmannen tutkimuskysymyksemme kohdalla. Katsoimme oikeutKysymys Naiselle Miehelle Molemmille 1. 23 22 PeTe_022016_20160508.indd 23 11.5.2016 16.21. Naisten väkivaltaisuudelle annetut selitykset ryhmittelimme neljään alaluokkaan selitysten taustamotiivien mukaan (taulukko 2). Kysymys väkivallan tekijälle tämän puolison turvallisuudesta (kysytään, miten henkilö voisi taata kumppaninsa turvallisuuden, tai kokeeko tämä itsensä uhaksi kumppanilleen) 4 4
Lisäksi löysimme yhden puheenvuoron, jossa terapeutti kysyy naiselta mitä vaatisi, että hän olisi turvassa kotona. Lopuksi mieheltä kysytään, pelottaako häntä mennä kotiin. 01:18:01, pari 3, istunto 4 T1: onko sulla turvallista. onks tää tilanne vaarallinen. 00:33:29, pari 3, istunto 1 T1: kuinka vaarallisena te pidätte tätä tilannetta tällä hetkellä. Luokittelimme istunnoissa esiintyneet turvallisuuskysymykset neljään luokkaan. Naisen turvallisuus Naisille kohdistettiin yhteensä kahdeksan kysymystä heidän turvallisuudestaan. Miehelle esitetään kysymys turvallisuudesta. M: no en mä kyllä koe itekään olevani vaarassa että seki on mun mielestä se vaara on ehkä miten sen sitte luokittelee sen vaaran B. ESIMERKKI 2. Miehen turvallisuus Miehiltä kysyttiin pariterapiaistunnoissa yhteensä kuusi kertaa, kokevatko he olonsa turvallisiksi tai pelokkaiksi parisuhteissaan. tamisen liittyvän matalaan toimijuuden tasoon ja myöntämisen korkeaan toimijuuden tasoon. 00:35:43, pari 3, istunto 1 T1: mitä sä Sanna aattelet että ootsä turvassa tai onko tästä vaaraa sulle lähitulevaisuudessa. TULOKSET Lähtökohtaisesti terapiaistunnoissa oli aina kaksi terapeuttia paikalla, lukuun ottamatta yhtä istuntoa parilta 3, jolloin paikalla oli vain yksi terapeutti. M: en tiiä (...) ihan mitä vaan T1: kuten. M: no ei T1: no entä tota miten sä itse. Selitysten yläja alaluokat sekä niiden sisältämä toimijuuden taso on esitetty tulososiossa (taulukko 2). Istunnoissa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu tulososiossamme. Turvallisuuskysymys pariskunnalle yhteisesti ESIMERKKI 1. M: no mä en ehkä vaarallisena pitäs T1: sä aattelet että Sanna ei oo vaarassa sun taholta. Pari 1 oli käynyt pariterapiassa kuusi kertaa, pari 2 kolme kertaa ja pari 3 seitsemän kertaa. Tuloksissamme naisen kirjaintunnus on N ja miehen M. Jokaisen litteroidun puheenvuoron edellä on merkitty esimerkin aika, parin numero ja parin istunnon järjestysnumero, esimerkiksi: ” 00:33:29, pari 3, istunto 1 ”. Terapeutti kysyy, kokeeko nainen olonsa turvalliseksi kotona ja mitä hän pelkää. mitä sä pelkäät, mitä vois tapahtua. Miehen esiintuoma naisen väkivaltaisuus sivuutetaan. Vaikka aineistomme koostui videoiduista pariterapiaistunnoista, analyysimme keskittyy vain istunnoissa esiintyvään puheeseen ja sen sisältöön. onks tässä vaaraa jommallekummalle teistä. Hän kokee leimautuneensa terapiaistunnoissa parisuhteen ainoaksi väkivaltaiseksi osapuoleksi. A. Tarkastelimme terapeuttien esittämien turvallisuuskysymysten jakautumista sukupuolten välillä istuntojen aikana. ESIMERKKI 3. N: no onhan se jossain määrin T1: mm N: on se nyt aika vaarallista jos on väkivaltaa T1: mikä sua pelottaa mitä vois tapahtua N: en mää tiiä ihan mitä vaan C. Mies on ainoa, joka vastaa kysymyksiin eikä hän koe, että kumpikaan olisi parisuhteessa vaarassa. Perheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 25 24 24 PeTe_022016_20160508.indd 24 11.5.2016 16.21. Terapeutti esittää turvallisuuskysymyksen miehelle ja naiselle tasapuolisesti käyttämällä monikkoa ”te”. Terapeutit on merkitty tuloksissamme tunnuksin T1 ja T2. MITEN NAISTEN TEKEMÄ VÄKIVALTA OTETAAN HUOMIOON TURVALLISUUTTA KOSKEVISSA KYSYMYKSISSÄ. Miehen todettua, ettei pidä naisen väkivaltaa vaarallisena terapeutti jatkaa kysymällä mieheltä, onko nainen vaarassa tämän taholta ja lopuksi tiedustelee, onko mies vaarassa
Sitä vastoin vähiten aihetta nostivat esille miehet, 8 kertaa. Terapeutit puolestaan nostivat naisen tekemän väkivallan puheenaiheeksi 11 kertaa. Samassa istunnossa saatettiin puhua naisen tekemästä väkivallasta useampaan otteeseen, mutta puheenaihetta vaihdettiin myös usein. Eniten naisten väkivaltaa toivat esiin naiset itse, yhteensä jopa 15 kertaa kaikilta pareilta ja istunnoilta laskettuna. 25 24 24 PeTe_022016_20160508.indd 25 11.5.2016 16.26
Lisäksi mies kokee, että väkivaltaan puututtiin heti, kun hän itse löi ensimmäisen kerran. Nainen kuvailee väkivaltaansa. Eniten naisten väkivaltaa toivat esiin naiset itse, yhteensä jopa 15 kertaa kaikilta pareilta ja istunnoilta laskettuna. Mies kertoo käyttäneensä väkivaltaa rauhoittaakseen puolisoaan. Terapeutti ei jatka aiheesta, vaan siirtyy keskustelemaan lastensuojeluilmoituksesta. Sitä vastoin vähiten aihetta nostivat esille miehet, 8 kertaa. Mies kertoo, että on kestänyt puolisonsa väkivaltaa jo kauan. Nainen on aiemmin istunnossa kertonut olevansa väkivaltainen. Nainen tuo esille oman väkivaltaisuuteensa Naisen väkivallan ilmetessä terapeutit eivät jokaisella kerralla jatkaneet aiheesta kommentoimalla tai kysymällä lisää, vaan vaihtoivat aihetta. Mies kuvailee tapahtumakulkua, jossa nainen oli käyttäytynyt aggressiivisesti ulkopuolista kohtaan. Mies tuo esille naisen väkivaltaisuuden ESIMERKKI 5. Samassa istunnossa saatettiin puhua naisen tekemästä väkivallasta useampaan otteeseen, mutta puheenaihetta vaihdettiin myös usein. ESIMERKKI 4. 00:14:00, pari 1, istunto 3 M: siinä oli kuitenki se tappelu sitten tämä lähti vieraan ukon kans ulos mä lähdin perään kattoo mitä tapahtuu (...) tää sai jostain raivarin ja yritti lyödä sitä miestä nyrkillä mä menin siihen väliin ja sanoin et hei sä sitä lyö saatana jos sä jotain lyöt ni lyö perkele minua siinä vaihees se yritti lyödä minua mä väistöin sen ja heitin sen pillistä maahan en sitä lyönyt vaan heitin maahan ja pidin siinä että rauhottuu nii siinä vaihees viis ukkoo kävi takaapän minuun kii ne veti mut pois tämän päältä nii tämä rouva yritti vielä lyödä nyrkillä kun viis ukkoo pitää minusta kiinni C. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa terapeutti tuo aiemmin sivuutetun naisen väkivallan uudelleen esille. Terapeutti tuo naisen väkivaltaisuuden uudelleen esiin istunnossa ja kysyy, millaista se on ollut. A. Tämän jälkeen nainen oli miehen sanojen mukaan yrittänyt lyödä häntä useaan otteeseen, mutta häntä estettiin ulkopuolisten toimesta. Terapeutit puolestaan nostivat naisen tekemän väkivallan puheenaiheeksi 11 kertaa. Nainen toteaa, että on hakenut alun perin apua omaan väkivaltaisuuteensa. 00:23:46, pari 3, istunto 1 T1: sä Sanna sanoit että sä oot ollu se joka on alkanu ensimmäisenä käyttään väkivaltaa N: mm T1: m-mi mitä se on ollu sillonku sä oot alottanu sen. 00:33:07, pari 3, istunto M: sen kerran jälkeen kun mä löin Sannaa ekan kerran me ollaan rampattu vaikka missä mä kuitenkin kestin sitä Sannan väkivaltaa todella kauan N: ei se oo mun syy, et sä voi olla siitä mulle vihanen, koska mä hain meille apua mun oman väkivaltasuuteni takia alunperin ja mä hain sitä apua jo ennen ku Teemu koskaan anto takasin mulle siitä on ihan turha olla vihanen T1: mitä sä aattelet siitä, että mä joudun tekeen lastensuojeluilmoituksen. B. M: en tiiä millon se on nii vihanen et se käy muhun käsiksi mut sellanen asia mua ahistaa näissä keskusteluissa et mut leimataan aina väkivaltaseks semmonen käsitys mulle jää aina tässä lopussa T1: Sannan väkivallasta ei oo puhuttu mitään M: nii tai ku sä kysyt aina vaan Sannalta et onks sillä turvallista hirveen monesti kokenut kun oon lähteny täältä et mä oon se niinku väkivaltanen T1: no koetsä pelottaaks sua mennä kotiin M: välillä pelottaa mennä kotiin KUKA TUO NAISEN VÄKIVALTAISUUDEN ESILLE PARITERAPIAISTUNNOISSA JA PYRITÄÄNKö NAISEN TEKEMÄ VÄKIVALTA SIVUUTTAMAAN. Löysimme kolme puheenvuoroa, joissa terapeutti vaihtoi aihetta, eikä siten puuttunut terapiaistunnossa ilmi tulleeseen naisen väkivaltaan. Perheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 27 26 PeTe_022016_20160508.indd 26 11.5.2016 16.21. Terapeutti tuo esille naisen väkivaltaisuuden ESIMERKKI 6
T1: mitä väkivaltaa sä oot käyttäny tai millasta se on ollu sillonku sä oot siinä alkuvaiheessa ku sä sanoit että sä oot se teistä joka on alottanu. Näissä tilanteissa väkivalta oli naisen puolelta määrätietoista ja tahallista, ja nainen oli tietoinen väkivallastaan. Jaoimme löytämämme selitykset naisten tekemälle väkivallalle neljään alaluokkaan selitysten taustalla olevan motiivin mukaan: 1) miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen, 2) oman tunnetilan purkaminen puolisoon, 3) pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan ja 4) parisuhteen ulkopuoliset syyt. 4) Parisuhteen ulkopuoliset syyt -luokka sisälsi selitykset, jotka eivät suoranaisesti kohdistuneet naiseen tai mieheen, vaan parisuhteen ulkopuolisiin tekijöihin: alkoholinkäyttö sekä toimimattomat riitelytavat. Naisten väkivallan selitykset ja toimijuuden määrä selitysten yläluokkien mukaan. Ainoastaan ”pyrkimys vaikuttaa toisen tunnetilaan” -alaluokassa voidaan katsoa naisten toimijuuden olevan korkea, sillä tekijä myöntää väkivallan olleen tarkoituksenTAULUKKO 2. Toimijuus Yläluokka Alaluokka Matala toimijuus Oikeuttaminen “Oman tunnetilan purkaminen puolisoon” “Miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen” “Parisuhteen ulkopuoliset syyt” Korkea toimijuus Myöntäminen “Pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan” Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa 27 26 PeTe_022016_20160508.indd 27 11.5.2016 16.21. N: nii (...) kyllä kai se sillon oli tai on ollu sitä että mä niinku käyn vaan Teemuun käsiksi ja revin ja hakkaan ja puren ja nii MITEN NAISEN TEKEMÄÄ PARISUHDEVÄKIVALTAA SELITETÄÄN PARITERAPIAISTUNNOISSA JA MILLAISTA TOIMIJUUTTA SELITYKSIIN SISÄLTYY. Toimijuuden määrä ja vastuun ottaminen vaihtelivat alaluokkien välillä. Tässä luokassa kumpikaan parisuhteen osapuoli ei syyllistänyt puolisoaan tai itseään niin paljon, kuin muissa luokissa. 3) Pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan -luokassa nainen oli esimerkiksi yrittänyt suututtaa tai loukata puolisoaan väkivaltaisella käyttäytymisellään. 2) Oman tunnetilan purkaminen puolisoon -luokassa väkivaltaisuus ei ollut suunniteltua tai tarkoituksellista, vaan esimerkiksi riitely oli saattanut johtaa naisen turhautumiseen siten, että hän menetti hallinnantunteensa ja käyttäytyi väkivaltaisesti. Tilanteeseen ikään kuin ”ajauduttiin”. Myös vihan tai väsymyksen purkaminen olivat tässä syinä naisten väkivallalle. Itsepuolustus voidaan nähdä reaktiona oman turvallisuuden tunteen menetykseen, kun taas takaisin antamisessa motiivina väkivaltaisuuteen voi olla esimerkiksi kostaminen. 1) Miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen -luokassa oli löydettävissä kaksi hieman toisiaan sivuavaa selitystä: väkivallalla väkivaltaan vastaaminen ja itsepuolustus. N: ai milla-milmillasta väkivaltaa
29 29 28 PeTe_022016_20160508.indd 28 11.5.2016 16.27. Kaiken kaikkiaan eniten naisten väkivaltaan selityksiä antoivat naiset itse ja eniten väkivaltaa selitettiin vastaamisella väkivaltaan väkivallalla
Mies osoittaa ymmärrystä naisen turhautumista kohtaan. Tällöin naiset kertoivat reagoineensa miehen käyttäytymiseen väkivallalla. Naisen toivat esiin kaksi kertaa puolison tahallisen suututtamisen, samoin kuin oman väsymyksensä. Muita yksittäisiä naisten selityksiä väkivaltaisuudelle olivat: patoutunut viha, itsepuolustus, toisen tarkoituksellinen loukkaaminen tai toimimattomat riitelytavat parisuhteessa. Hän oli ”vastannut väkivaltaan väkivallalla” ja alkanut itsekin käyttäytyä samankaltaisesti kuin miehensä. N: no riitatilanteethan ne on aina ollu mutta mistä ne riidat sitte on lähteny nii ku Teemu siitä meän seurustelun alusta ne ensimmäiset kaks vuotta oikeestaan että siitä ei saanu niinku riitakaveria ollenkaan N: sitteku muutettiin yhteen ja asiat ei sujunu niinku mä oisin toivonu ja monien keskusteluiden jälkeen nii mikään ei muuttunu eikä tuottanu tulosta ja mä niinku turhaannuin ja tuntu et mä en saa Teemun päähän niinku mitään taottua mistmitä mä puhun ja sit siinä vaiheessa tuli se en minä muista jostain mä aina raivostuin T1: tää on nyt tällasta selitystä nyt että tota että tota sulla oli pyrkimys jotenki muuttaa jotaki asioita ehkä sanoa Teemulle joitaki asioita ja muuttaa hänen ajattelua mutta sitte sä turhaudut kuitenki et saaN: nii ja nii en mä tiiä kai mä oon purkanu omia semmosia vihan tunteita mitä on patoutunu joisNaisten väkivallan esilletulo pariterapiassa 29 PeTe_022016_20160508.indd 29 11.5.2016 16.21. Nainen on kuvaillut väkivaltaisuuttaan juuri aiemmin ja terapeutti kysyy, millaisissa tilanteissa nainen käyttäytyy väkivaltaisesti. Tällöin väkivallan toimijuus oli myös melko matala. 00:22:40, pari 2, istunto 1 N: mut tosiaan sillon ystävänpäivänä mä niinku puolustauduin kun Mikko hakkas mun päätä noin parikytä kertaa siihen lattiaan kun en mää ton alla pysty mitään tekemään nii mä yritin kun ei käsiäki millä pystyis nostaa ni mä purin sitä et se lopettais kun mä lopetin puremisen ni se hakkaus jatku et ihan itsepuolustuksena käytin sitä puremista kun en muutakaan pystynyt tekemään päähän sattu nii hirveesti ESIMERKKI 8. Samoin muiden syyttäminen omasta väkivaltaisuudesta ilmensi vähäistä vastuunottoa ja toimijuuden tasoa. Nainen selittää väkivaltaisuuttaan reaktiona miehen huutamiseen ja haukkumiseen. Nainen selittää väkivaltaisuuttaan itsepuolustuksella. Muissa alaluokissa vastuuta siirrettiin itseltä pois ja väkivaltaa oikeutettiin esimerkiksi väsymyksellä tai turhautumisella riitatilanteessa. Miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvä reagoiminen ESIMERKKI 7. Turhautuminen oli ainoa selitys, jota käyttivät naiset, miehet ja terapeutit. N: en mä tiiä kun se meni ihmeellisesti että kun Teemu alko huutaan nii mulle tuli hirvee paniikki ja mä takerruin Teemuun kii ja halusin vaan et se tilanne loppuu siis en mää tiiä mä koin sen sellasena riepotteluna että halusin vaan antaa takasin Oman tunnetilan purkaminen puolisoon ESIMERKKI 9. 00:26:56, pari 504, istunto 1 T1: mitä sä Teemu ajattelet tästä Sannan tuota selityksestä siitä miksi hän on väkivaltanen. Terapeutit eivät selittäneet naisten väkivaltaa muilla tavoin. mukaista. 01:24:58, pari 3, istunto 4 T1: mitäs tota nyt puhutaan viime viime perjantaina oliks se itsepuolustuksellista siinä tilanteessa kun sä purit Teemu viimeks vai oliko se jotain muuta. Nainen on aiemmin samassa istunnossa selittänyt väkivaltaisuuttaan esimerkiksi turhautumisella. Viha on ollut patoutunutta vanhoista erimielisyyksistä. Kaiken kaikkiaan eniten naisten väkivaltaan selityksiä antoivat naiset itse ja eniten väkivaltaa selitettiin vastaamisella väkivaltaan väkivallalla. M: nii no kyllähän nyt ihan oikeessa on siinä että musta ei saanu niinku riitakumppania yleensä mihinkään että en mä niinku hermostunu ja osannu sanoa yleensä juuta enkä jaata mihinkään asiaan ja toisaalta varmaan ymmärränki sen että on Sannalle tullu sitte turhautunu olo siitä että ei oo niinku ja tosiaan ku ei oo uponnu tonne päähän kaikki asiat ESIMERKKI 10. Turhautuminen ja alkoholi olivat ainoat syyt, joilla miehet selittivät puolisoidensa väkivaltaa. Nainen selittää väkivaltaa ja suuttumustaan sillä, että on ollut turhautunut miehensä käytökseen. 00:24:45, pari 504, istunto 1 M: missä tilanteessa sä näin toimit
Kolmanteen tutkimuskysymykseen liittyen naiset antoivat väkivaltaisuudelleen eniten erilaisia selityksiä. N: noku en saanu sitä autoo lainaan Parisuhteen ulkopuoliset syyt ESIMERKKI 14. Lisäksi naiset toivat väkivaltaisuuttaan useammin esille verrattuna miehiin ja terapeutteihin. Hän sanoo, että on ollut väsynyt ja ettei ole miettinyt, mitä sanoo. 01:50, pari 502, istunto 1 T1: millanen asia tää Marja on sun kannalta ku tämmönen tulee esille. Puheenaiheena on naisen väkivaltainen käytös autossa. Toiseksi tuloksissa ilmeni, että toisinaan naisen tekemä väkivaltaa sivuutettiin vaihtamalla aihetta, kun se otettiin puheeksi miehen tai naisen toimesta. N: ei se oli multa enemmän semmosta suuttumusta en mä nyt siinä mitenkään muuttunu mielestäni kyllä T1: joo M: se oli aika humalassa ku kaks päivää oltiin temutettu nii saattaa alentaa sitä lyömiskynnystä ESIMERKKI 15. 00:53:27, pari 503, istunto 1 N: ja sit just niinku sanoin tossa oliks perjantaiaamuna et mulla on toinen mies vaikkei mulle mitään sellasta ole mä vaan niinku huomiota sillä ku musta tuntu etten oo saanu mitään sit suutuspäissään sanoin vaikkei mulla mitään toista oo (...) ite oon ollu jotenki niin väsynyt etten oo miettinyt mitä sanonut Pyrkimys vaikuttaa puolison tunnetilaan ESIMERKKI 12. Nainen selittää käytöstään sillä, että halusi suututtaa miehensä. Ainoastaan miehiltä kysyttiin, kuinka he voisivat taata myös kumppaninsa turvallisuuden. Mies selittää naisen väkivaltaisuutta naisen alkoholinkäytöllä. Turhautuminen oli ainoa selitys, jolla kaikPerheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 31 30 30 PeTe_022016_20160508.indd 30 11.5.2016 16.21. tain vanhoista asioista nii purkanu niitä väärään kohteeseen ESIMERKKI 11. N: no ei se on varmaan silleen että mää suutun tosi pahasti nii ja mää tiesin mistä Pekka suuttuu siitä ku mää lyön nii sehän sitte varmaan siinä kiihyksissä yllyin sitte kahta kauheemmin M: ja me oltii kuitenki kaks päivää juotu ESIMERKKI 13. Nainen kertoo valehdelleensa miehelleen, että hänellä on toinen mies. Nainen perustelee väkivallankäyttöä sillä, ettei parisuhteessa osata riidellä rakentavasti. 00:56:16, pari 502, istunto 1 T1: tapahtuko sinussa sillon samanlainen muutos ku mitä sä kuvaat Pekassa tapahtuvan hetkessä että muuttuu ihmiseksi jota ei ees tunne. Nainen kertoo, että hän halusi ärsyttää tai loukata puolisoaan, koska ei saanut autoa mieheltään lainaan. Mies nostaa puheenaiheeksi molempien alkoholinkäytön kyseisenä ajankohtana. 00:17:40, pari 502, istunto 3 N: en mä oikein tiiä jos mää haen sitä huomiota nii Mikko niinku ymmärtäs että mä haen sitä huomioo mutta en mä tiiä kai mä halusin ärsyttää tai loukata sitä T2: osaatsä sanoo miks sää halusit ärsyttää tai loukata. 00:09:16, pari 504, istunto 1 N: mä oon käyttäny sitä väkivaltaa niinku Teemua kohtaan ja et kyllä meillä on välillä ollu sellasia pitkiä tosi hyviäki jaksoja et sitte et me ei niinku osata riidellä riidellä silleen rakentavasti ja nyt se on sitte ajan myötä menny siihen että me käytetään molemmat toisiamme kohtaan pääasiassa henkistä väkivaltaa et sitte joskus ne tilanteet on menny siihen että me ollaan oltu toisissamme kiinni et yleensä minä käyn ensiks Teemuun käsiksi et pitkäänhän Teemu niinku lähti aina pois siitä tilanteesta mutta tota se on menny sitte sellaseks tönimiseks ja tosiaan niitä vakavampiaki tilanteita on muutama ollu POHDINTA Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen tuloksissamme naisten turvallisuutta parisuhteessa tiedusteltiin terapiaistunnoissa enemmän kuin miesten
31 30 30 PeTe_022016_20160508.indd 31 11.5.2016 16.27. Erityisesti yhteiskunnallisella tasolla tulisi luopua ajatuksesta, että naiset käyttävät väkivaltaa ainoastaan itsepuolustuksena, mikä saattaa välittyä esimerkiksi naisten tekemän väkivallan vähättelynä tai kieltämisenä
Stancombe ja White (2005) ovat puolestaan tutkineet, kuinka puheenaiheen vaihto voi toimia keinona säilyttää neutraalius terapiaistunnoissa, kun osallistujat syyttävät toisiaan. Tosin Jacobsonin ym. (1994) mukaan väkivaltaisissa parisuhteissa sekä tekijä että uhri olivat riitatilanteissa vihaisempia kuin ne pariskunnat, joiden suhteessa ei esiintynyt väkivaltaa. Naiset selittivät väkivaltaisuuttaan eniten vastareaktiona miehen aggressiiviseen käytökseen tai väkivaltaan. Naisten väkivallan sivuuttamista tapahtui pariterapiaistunnoissa. Tästä näkökulmasta voidaan naisten väkivaltaisuuden esille tuominen tulkita syyttämisenä ja siten nähdä sivuuttaminen terapeuttien pyrkimyksenä ylläpitää neutraaliutta. Samoin ”takaisin antamisessa” tai kostossa nainen siirtää vastuuta miehelle, ja motiivina voi olla esimerkiksi oikeutuksen hakeminen koetulle väkivallalle (Belknap & Melton 2005), mikä viittaa alhaiseen toimijuuteen. Myös Flinckin ja Paavilaisen (2010) tutkimuksessa osa naisista oikeutti väkivaltaansa itsepuolustuksella ja kostona miehen väkivallalle. Kun naisten tekemää väkivaltaa selitettiin reagoinnilla miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen, voidaan ajatella tekijän toimijuuden määrä alhaiseksi, sillä tekoa oikeutettiin syyllistämällä miestä. Terapeuttien tulisi olla varovaisia tai vähintään harkita tarkasti, onko puheenaiheen vaihtaminen tarkoituksenmukaista. Campbellin (1994) mukaan naiset eivät käytä väkivaltaa välineenä vaikuttaa mieheen, kuten miehet useimmiten tekevät. Toisinaan naisen väkivaltaa sivuutettiin, mutta terapeutit saattoivat palata siihen jälkeenpäin. Tutkimuksessamme yleisin yksittäinen selitys naisten väkivallalle oli väkivallalla väkivaltaan vastaaminen, mikä tuli myös esille aiemmissa tutkimuksissa joko takaisin antamisen tai koston nimellä (Belknap & Melton 2005; Hamberger & Potente 1994; Lattu 2008). Yleisesti ”oman tunnetilan purkaminen puolisoon” -alaluokka tuki aikaisempaa tutkimusta siitä, että naisilla aggressio liittyy usein kontrollin menettämiseen silloin, kun he kokevat tulleensa loukatuiksi, tai he kokevat, ettei heitä ymmärretä (Campbell 1994). Tuloksissamme kerran esiintynyt ”vihan purkaminen puolisoon” ei tullut esille selityksenä väkivallalle aiemmissa tutkimuksissa. Suurin osa selityksistä perustui naisten väkivallan oikeuttamiseen eli alhaiseen toimijuuteen. Alkoholinkäyttö oli puolestaan ainoa syy, jolla sekä mies että nainen selittivät naisen väkivaltaisuutta. ki pariterapiassa mukana olevat osapuolet selittivät väkivaltaa. Selitykset jaettiin sen mukaan, oikeutettiinko väkivaltaa vai myönnettiinkö se. Tutkimustuloksissamme itsepuolustus ei ollut yhtä yleinen selitys naisten väkivaltaisuudelle, mitä useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet (Belknap & Melton 2005; Flynn 1990; Hamberger & Potente 1994; Jacobson ym. Naiset yrittivät suututPerheterapia 2/16 Kaisa Koskinen, Katja Peltoniemi, Juha Holma 33 32 PeTe_022016_20160508.indd 32 11.5.2016 16.21. Tunteiden purkautuminen kontrollin menetyksen seurauksena viittaa matalaan toimijuuteen. Flinck ja Paavilainen (2010) puolestaan jakoivat naisten kuvaukset omasta parisuhdeväkivallastaan väkivallan oikeuttamiseen, havahtumiseen ja muutoksen etsimiseen sekä torjumiseen, jota ei esiintynyt tutkimuksessamme. Latun (2008) tutkimuksen mukaan jälkikäteen kostona purkautuvaan naisten väkivaltaan liittyi myös voimakasta kontrollin menettämistä, mikä edelleen osoitti toimijuuden olevan alhainen miehen aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyvässä naisten tekemässä väkivallassa. Tutkimuksessamme esiintyneet selitykset jaettiin oikeuttamisen ja myöntämisen ryhmiin. Latun (2008) tutkimuksessa naisten väkivaltaan johtanut turhautuminen oli seurausta siitä, että naiset eivät tulleet kuulluiksi esimerkiksi parisuhteen riitatilanteissa. Puheenaiheen vaihtaminen saattaa kuitenkin vaikuttaa asiakkaan kuulluksi tulemisen kokemiseen kielteisesti ja lisätä asiakkaiden välistä syyttelemistä. Oikeuttamiseen perustuvien selitysten katsottiin kuvaavan matalaa toimijuuden tasoa. 1994; Lattu 2008). Myös miehen piti muistuttaa, ettei hän ollut ainut väkivaltainen osapuoli. Selityksissä nousi esille naisten väsymys, jonka on yksi ammattilaisten antama selitys naisten väkivaltaisuudelle (Törrönen 2009). Tutkimustuloksissamme turhautuminen oli ainoa terapeuttien antama selitys naisten väkivaltaisuudelle. Tutkimuskirjallisuudestamme löysimme ainoastaan miesten väkivaltaisuuden sivuuttamista pariterapiassa (Kaufman 1992). Tämä osoittautui tutkimustulostemme kannalta ristiriitaiseksi, sillä tuloksissamme pyrkimys vaikuttaa kumppanin tunteisiin eli väkivallan välineellinen käyttö eriytyi omaksi alaluokakseen. Naisten väkivaltaa ei kuitenkaan aina sivuutettu etenkään, kun nainen itse toi sen esille. Sitä vastoin myöntämisen yläluokassa toimijuus oli korkea
Tutkimuksessamme väkivaltaa oikeutettiin toimimattomilla riitelytavoilla ikään kuin muita vaihtoehtoja toimia ei olisi ollut ja sen vuoksi tekijän toimijuus voidaan katsoa matalaksi. Flinckin ja Paavilaisen (2010) mukaan naisten väkivaltaan voi liittyä tilannekohtaista vallankäyttöä ja siten väkivaltaisuutta tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Terapeuttien tulisi huomioida turvallisuuskysymysten jakautuminen sukupuolten välillä, kun kyseessä on molemminpuolinen väkivalta. Aineistossamme sekä miehet että naiset selittivät naisten väkivaltaa alkoholinkäytöllä, mikä tukee esimerkiksi Heiskasen ja Ruuskasen (2012) tutkimusta, jossa väkivaltaa kokeneet miehet arvioivat kumppaninsa päihtymistä väkivaltatilanteessa. SOVELTAMINEN KÄYTÄNNöN TYöHöN Tutkimuksemme osoittaa, että naisten tekemän parisuhdeväkivallan selitykset voivat olla hyvin monipuolisia. (1994) tutkimuksessa puolestaan väkivaltaisesti käyttäytyvillä parisuhteen osapuolilla havaittiin sukupuolesta riippumatta enemmän sanallista aggressiota, kuin niillä pariskunnilla, joilla kumpikaan osapuoli ei ollut väkivaltainen. Toisena parisuhteen ulkopuolisena syynä naisten väkivaltaisuutta selitettiin sillä, että parisuhteessa ”ei osata riidellä rakentavasti”, eli toimimattomilla riitelytavoilla. Vaikka tuloksissamme useimmiten naisten väkivaltaa selitettiin muilla tavoin, on hyvä ottaa huomioon myös tämä selitys naisten väkivallan taustalla. Latun (2008) tutkimuksessa nousi esille, kuinka riitatilanteet saattavat olla väkivaltaan johtaneen turhautumisen takana. Väkivallan selittäminen alkoholin käytöllä voidaan nähdä tapana ulkoistaa vastuu ja siten sisältävän matalaa toimijuutta. Tämä puolestaan voi vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen ja edelleen sen toimivuuteen. Jacobsonin ym. Kontrollin käytön parisuhdeväkivallan motiivina on havaittu olevan yleisempää miesten tekemässä parisuhdeväkivallassa (Felson & Messner 2000; Heiskanen & Ruuskanen 2010). Toisaalta voi myös olla kyse siitä, että miehille väkivallan tekijöinä annetaan enemmän vastuuta kuin naisille. Tutkimuksemme antama tieto naisten väkivallan selitysten moninaisuudesta tulisi huomioida etenkin hoitoalalla työskentelevien koulutuksessa. taa tai loukata kumppaniaan tarkoituksellisesti. Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa 33 32 PeTe_022016_20160508.indd 33 11.5.2016 16.21. Heillä alhaiseen toimijuuteen kuuluvia selityksiä olivat muun muassa stressi, väsymys, alkoholinkäyttö ja itsekontrollin menetys, jotka liittyivät myös tutkimustuloksiimme. Verratessa tutkimustamme aiempiin tutkimuksiin voidaan arvioida, että naisten väkivaltaisuutta selitetään matalammalla toimijuudella kuin miesten tekemää väkivaltaa. On tärkeää huomata, että ainoastaan naiset selittivät väkivaltaansa pyrkimyksenä vaikuttaa kumppanin tunteisiin, jolloin naiset vastuullistivat itseään enemmän kuin miehet tai terapeutit, joiden selityksissä naisten toimijuus oli matala. Nämä selitykset eivät kuitenkaan nousseet meidän tutkimustuloksissamme esille ja osa parisuhdeväkivallan selityksistä saattaa olla yleisempiä miesten kohdalla. On hyvä ottaa huomioon selitysten sisältämä erilainen vastuun ja toimijuuden taso, kuten tutkimuksessamme esille nousseet väkivallan oikeuttaminen tai sen myöntäminen. Miesten selitykset väkivaltaisuudestaan sisälsivät korkeaa toimijuutta, kun väkivallan motiivina oli saada nainen puhumaan tai hiljenemään tai muuten vallan saaminen ja kontrollin käyttö (Partanen & Holma 2002). Partasen ja Holman (2002) tutkimuksessa tarkasteltiin miesten selityksiä väkivaltaisuudelleen ja selitysten sisältämää toimijuutta. Kehitettäessä palveluja parisuhdeväkivallan tekijöille on tärkeää, ettei naisten tekemää väkivaltaa torjuta, jotta heillä olisi matalampi kynnys hakea apua väkivaltaisuuteensa (Flinck & Paavilainen 2010). Muita aiemmissa tutkimuksissa nousseita selityksiä naisten tekemälle parisuhdeväkivallalle olivat muun muassa puolison kontrollointi, mustasukkaisuus (Heiskanen & Ruuskanen 2010), sekä lapsuudessa koettu väkivalta (Lattu 2008), kuten hyväksikäyttö (Belknap & Melton 2005; Lattu 2008; Törrönen 2009). Kun väkivalta myönnettiin tarkoitukselliseksi vallankäytön välineeksi miehen tunteiden kontrollointiin, katsoimme naisten toimijuuden olevan suhteellisen korkea. Erityisesti yhteiskunnallisella tasolla tulisi luopua ajatuksesta, että naiset käyttävät väkivaltaa ainoastaan itsepuolustuksena, mikä saattaa välittyä esimerkiksi naisten tekemän väkivallan vähättelynä tai kieltämisenä. Nämä selitykset eivät esiintyneet tutkimuksessamme
(1995) Re-education for abusive men: The effect on the lives of the woman partners. (2000). (1992). Sivuuttamiseen liittyen voisi ottaa huomioon asiakkaiden arvioinnit istunnoista ja tarkkailla, vaikuttaako toisen osapuolen väkivallan sivuuttaminen kyseisen istunnon arviointiin. Lattu, E. TuTkimuksen rajoiTukseT ja jaTkoTuTkimusehdoTukseT Jatkotutkimuksissa olisi syytä perehtyä väkivallan esilletuomiseen sekä molempien sukupuolten, myös miesten väkivallan sivuuttamiseen pariterapiassa. Flinck, A., & Paavilainen, E. Journal of Marital and Family Therapy, 18, 233-243. Family Relations, 39, 194-198. Näre, & S. Ronkainen (toim.) Paljastettu intiimi, s. Naisten kokemuksia omasta väkivaltaisuudestaan parisuhteessa. (1990). Kaufman, G. Family Violence Prevention Division. 168194. Men, women, and aggression. M., Waltz, J., Rushe, R., Babcock, J., & Holtzworth-Munroe, A. S., Gottman, J. Journal of Offender Rehabilitation, 41 (4), 1-31. l LÄhTeeT Belknap, J., & Melton, H. (2010). Hamberger, L. Teoksessa S. [Verkkojulkaisu]. Heiskanen, M., & Ruuskanen, E. Helsinki: YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipoliittinen instituutti (Heuni). The mysterious disappearance of battered women in family therapists’ offices: Male privilege colluding with male violence. The control motive in intimate partner violence. Perheterapia 2/16 kaisa koskinen, katja Peltoniemi, juha holma 35 34 PeTe_022016_20160508.indd 34 11.5.2016 16.52. (1994). Tutkimuksemme tarjoaakin lisää näkökulmia ja antaa monelta osin aiheita jatkotutkimuksiin naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta. Putkonen, H., Weizmann-Helenius, G., Lindberg, N., Rovamo, T., & Häkkänen-Nyholm, H. Dutton, D. (2009). Väkivallan sivuuttaminen ei myöskään olisi ollut niin helposti havaittavissa, jos emme olisi voineet perehtyä näiden kolmen parin pariterapiaistuntoihin perusteellisesti. Health Canada. Naisten väkivaltaisuutta parisuhteessa ei ole kovin paljoa aiemmin tutkittu ja siten emme löytäneet kaikkia tutkimuskysymyksiämme vastaavia tutkimuksia. Laadullinen tutkimusote mahdollisti naisten tekemän parisuhdeväkivallan tutkimisen ilmiönä ja oli tarkoituksenmukainen erityisesti väkivallan selitysten luokittelujen kohdalla. (2010). Hoidon suunnittelussa väkivaltaisille naisille tulisi myös huomioida molemmille sukupuolille yhteiset parisuhdeväkivallan riskitekijät, kuten päihteiden käyttö (Dutton ym. Tuhansien iskujen maa – miesten kokema väkivalta Suomessa. Are heterosexual men also victims of intimate partner violence. (2011). [Verkkojulkaisu]. Social Psychology Quarterly, 63, 86-94. (2008). K., & Potente, T. Harrisburg: National Electronic Network on Violence Against Women. Saatavissa: http://www.heuni.fi/ material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_ report_66.pdf Jacobson, N. Lisäksi voisi olla antoisaa tutkia, onko terapeutin sukupuolella merkitystä väkivallan käsittelyssä sekä tarkastella pariterapiassa esiintyviä nonverbaalisia vihjeitä, kuten äänensävyä tai ilmeitä. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 62, 982-988. Flynn, C. Pietikäinen, S., & Mäntynen, A. Tutkimuksemme sisälsi laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä rajoituksia, kuten tutkittavien parien pieni määrä ja tulosten heikko yleistettävyys väkivaltaisten suomalaisten naisten keskuudessa. Violence and Victims, 9, 125-137. Olisi myös tarkoituksenmukaista tutkia, tapahtuuko naisten väkivallan sivuuttamista terapiaistunnoissa muidenkin kuin terapeuttien taholta. Niitä ei olisi voitu tarkastella niin perusteellisesti, jos aineisto olisi ollut laajempi. Counseling heterosexual women arrested for domestic violence: Implications for theory and practice. Julkaisusarja N:o 66. (1994). Felson, R. (2005). Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. (1994). Tallinna: Vastapaino. 2005), joka tuli esille myös tutkimuksessamme. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 47, 187-200. Davies, L., Holmes, M., Lundy, C., & Urquhart, L. New York: Basic Books. Parisuhdeväkivallan sivuuttamisesta istunnoissa olisi hyödyllistä tehdä lisätutkimusta myös ammattilaisten työn parantamiseksi. Kurssi kohti diskurssia. B., & Messner, S. L., & Spidel, A. (2005). Naisten tekemä väkivalta. Saatavissa: http:// www.vawnet.org/Assoc_Files_VAWnet/AR_MaleVictims.pdf Campbell, A. Relationship violence by women: Issues and implications. Gender differences in homicide offenders’ criminal career, substance abuse and mental health care. Female perpetrators of intimate abuse. Erityisesti ”Kuka tuo naisen väkivallan esille?”tutkimuskysymyksen kohdalla ei voida pienen otoskoon vuoksi yleistää, että naiset tuovat väkivaltaansa eniten esille pariterapiassa, vaikka näin tapahtui aineistossamme. Affect, verbal content, and psychophysiology in the arguments of couples with a violent husband. G., Nicholls, T. P. Criminal Behaviour and Mental Health, 21, 51-62
531550. Lohiniva-Kerkelä (toim.) Väkivalta: Seuraamukset ja haavoittuvuus, s. Teoksessa M. (2005). Vaiettu naiseus: Ajatuksia naisen väkivallan tunnistamisesta, nimeämisestä ja hoitamisesta. Stancombe, J., & White, S. Stith, S. E., & Rosen, K. Cause and responsibility: Towards an interactional understanding of blaming and ‘neutrality’ in family therapy. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Haavoittunut kansakunta ja väkivallan toimijuus. H. Washington, DC: American Psychological Association. (2011). Ronkainen, S. (2009). (2011). Törrönen, H. Couples therapy for domestic violence: Finding safe solutions. M., McCollum, E. (2006). Naisten väkivallan esilletulo pariterapiassa 35 34 PeTe_022016_20160508.indd 35 11.5.2016 16.52. The Association for Family Therapy, 27, 330-351. Helsinki: Talentum. Tuomi, J., & Sarajärvi, A. Helsinki: Ensija turvakotien liitto
Aino Maija Rautkallio (AMR) on tutustunut haastatteluun Tom Andersenin ja Jarl Wahlströmin workshopeissa psykoosityöryhmätyökontekstissa Jorvissa (HUS:n psykiatrian yksikkö Espoossa). Artikkelimme on myös kiitollisuudenja kunnianosoitus vuonna 2007 edesmenneelle Tom Andersenille, jonka ideat edelleen elävät perheterapeuttien työssä. Tälle haastattelutavalle on kehkeytynyt monta nimeä; After Talk, Post Therapy Interview, FolPerheterapia 2/16 Yhteisen tutkimisen haastattelu TIIvIsTELmä Tässä artikkelissa kuvaamme kokemuksiamme ja ajatuksiamme haastattelumenetelmästä, jossa asiakkaat ja heidän kanssaan työskennelleet työntekijät keskustelevat vierailevan kollegan kanssa kokemuksistaan jo päättyneestä hoitoprosessista. Esittelemme tässä käytännönläheisesti meille tärkeän haastattelumenetelmän ja sen sovellutuksia sekä pohdimme yhdessä kokemuksiamme haastattelujen tekemisestä. Artikkeli on syntynyt kirjoittajien yhteisestä innostuksesta terapiaprosessien yhteistoiminnalliseen arviointiin. Siinä hän tutki masennuksen vuoksi hoitoon hakeutuneiden henkilöiden ja heidän puolisoidensa kokemuksia pariterapiasta masennuksen hoitomuotona DINADEP-hankkeessa (Dialogiset ja narratiiviset prosessit masennuksen pariterapiassa). Eija-Liisa Rautiainen (ELR) käytti haastattelua väitöskirjatutkimuksessaan (Rautiainen 2010). Esittelemme haastattelun rakenteen ja annamme neuvoja haastattelun toteuttamiseen. Lisäksi esittelemme haastattelutavan sovelluksia ja käymme vuoropuhelua haastatteluihin liittyvistä omista kokemuksistamme. Avainsanat: terapiaprosessien arviointi, reflektiiviset prosessit, yhteistoiminnallisuus Aino maija Rautkallio FM, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, vaativan erityistason perheterapeutti, pariterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja, yksityinen ammatinharjoittaja Eija-Liisa Rautiainen psykologian tohtori, psykoterapian erikoispsykologi, vaativan erityistason perheterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja, yksityinen ammatinharjoittaja vERTAIsARvIOITU ARTIKKELI 37 36 PeTe_022016_20160508.indd 36 11.5.2016 16.21. Yhteisen tutkimisen haastattelu on yhteistoiminnallinen, sekä asiakkaiden että työntekijöiden kokemuksia arvostava tapa arvioida yhteistyötä
Kysymykset on laadittu retoriikaltaan ja painotuksiltaan hieman erilaisiksi terapeuteille ja perheelle/asiakkaille. Haastattelun avulla terapeuttien olisi mahdollista saada asiakkailta kokemusperäistä tietoa siitä, minkä laatuisessa psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa ja suhteessa asiakkaisiin ja toisiin terapeutteihin he voisivat olla avuksi parhaalla tavalla. Keskeinen kiinnostuksen kohde on siis suhteessa olon laatu, ei terapiassa sovellettu metodi (Andersen 1997). Käytämme tekstissämme sekä terapeutti että työntekijä -sanoja, kun viittaamme haastatteluihin osallistuneisiin ammattilaisiin. YHTEISEN TUTKIMISEN HAASTATTELU TERAPIAN PÄÄTYTTYÄ Tom Andersenilla ja hänen norjalaisilla ja ruotsalaisilla kollegoillaan oli vuosina 1991–1993 tutkimusprojekti, jossa he kehittelivät haastattelumenetelmää/keskustelun rakennetta, jonka avulla terapeutit saisivat mahdollisuuden oppia asiakkailtaan terapiasuhteessa olemisen eri puolista ja samalla mahdollisuuden itse sanallistaa omaa kokemustaan terapeuttina toimimisessa. Heidän kehittämässään työskentelytavassa vieraileva terapeuttikollega keskustelee asiakkaiden ja työryhmän kanssa näiden kokemuksista terapiaprosessista, jonka päättymisestä on kulunut aikaa 6–24 kk. Asiakas-terapeutti -suhteen laadun ymmärtämisen kannalta suhdetieto ja kehotieto ovat ymmärryksen synnyttämisen kannalta merkityksellisemYhteisen tutkimisen haastattelu Haastattelun avulla terapeuttien olisi mahdollista saada asiakkailta kokemusperäistä tietoa siitä, minkä laatuisessa psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa he voisivat olla avuksi parhaalla tavalla. 37 36 PeTe_022016_20160508.indd 37 11.5.2016 16.27. Haastattelu on kehitetty perheterapian piirissä, mutta haastatteluihin osallistuneet työntekijät kuuluvat kaikkiin sosiaalija terveydenhuollon ammattiryhmiin. Kysymykset on pyritty muotoilemaan siten, että myös keholliset kokemukset terapiasta saatettaisiin terapeuttien oppimisen palvelukseen. Esimerkiksi kun terapeutteja pyydetään muistelemaan erityisen vaikeita hetkiä hoidon aikana, asiakkaita pyydetään muistelemaan tilanteita, jotka he muistavat vaikeina tai hankalina (Andersen 1997). Se on suomenkielinen ja kuvaa hyvin haastattelun luonnetta. DINADEP-hankkeessa keskustelu nimettiin Yhteisen tutkimisen haastatteluksi, norjankielisen samforskning -termin mukaan. Jarl Wahlströmin kanssa meneillään olevan hoidon haastattelun nimeksi vakiintui Middle Talk. Tom Andersenin kanssa Jorvissa 1990-luvun loppupuolella puhuttiin After Talkista tai Evaluaatiosta. Kyseessä on Tom Andersenin työtovereineen kehittämän reflektiivisen prosessin yksi sovellus. Tässä artikkelissa päädyimme käyttämään Yhteisen tutkimisen haastattelu -nimeä. low-up-interview, Evaluation, A Collaborative Study for Informing Therapy. Tutkimusprojektin tuloksena vierailevalle kollegalle kehiteltiin valmiiksi 8–9 kysymystä, joita hän esittää ensin terapeuteille asiakkaiden kuunnellessa ja sen jälkeen asiakkaille terapeuttien kuunnellessa
On tärkeää antaa asiakkaille mahdollisuus sanoa ei, haastatteluun osallistumisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Haastatteluissa olemme käyttäneet kysymyksiä puolistrukturoidun haastattelun tapaan. Vieraileva kollega selvittää asiakkaille, että nämä voivat rauhassa kuunnella ja katsella tämän keskustelua terapeuttien kanssa ja kun keskustelu on käyty, hän kääntyy asiakkaiden puoleen terapeuttien kuunnellessa ja lopuksi kaikki tulevat vielä keskustelemaan yhdessä. Andersenille keho kertoo terapiakeskustelun tahdin; asiakkaan tai omasta kiihtyneestä hengityksestä hän tekee johtopäätöksen, ”etene hitaammin, ehkä pysähdy hetkeksi” (Andersen 1997). Tämän jälkeen asiakkaat saavat täydentää mielikuvaansa alkavasta haastattelusta. Myös vaitioloasiat kerrataan heti alkuun asiakkaille. – Olisiko jotain muuta, mitä haluatte ottaa esiin nyt. On viisasta varata 30 minuuttia työntekijäryhmän oppimiskokemuksen jakamiseen asiakkaiden lähdettyä, joten työntekijöiden kannalta kokonaiskesto on 120 min. – Mahtoivatko tapaamiset tai teidän toimintanne niissä olla joskus liian epätavallisia tai vaikeasti ymmärrettäviä heidän kokemanaan tai kannaltaan. – Oliko terapian aikana hetkiä, jotka koitte jollain lailla vaikeina. Kysymyksiä työntekijöille/ terapeuteille: – Mitä erityisesti oli mielessänne, kun kutsuitte juuri nämä asiakkaat tulemaan tänään tähän keskusteluun. Seuraavassa esitellään Tom Andersenin ja hänen kollegoidensa vuosina 1991–1993 toteuttaman tutkimusprojektin tuottamia kysymyksiä terapeutille/terapeuteille (Andersen 1997). – Mikä teidän omassa osuudessanne terapiaprosessissa saattaisi olla heidän arvostamaa. Perheterapia 2/16 Aino Maija Rautkallio, Eija-Liisa Rautiainen 39 38 PeTe_022016_20160508.indd 38 11.5.2016 16.21. – Jos te olisitte puhuneet näistä aiheista, miten olisitte sen tehneet. – Jos asiakkaat olisivat olleet valmiita puhuman niistä aiheista, miten arvelette heidän halunneen puhua niistä. YHTEISEN TUTKIMISEN HAASTATTELUN TOTEUTTAMINEN Haastattelutilanteeseen on mahdollista kutsua sekä terapiaan tyytyväisiä että tyytymättömämpiä asiakkaita. Sen jälkeen kuvaamme joitakin haastattelun sovelluksia. Esittelemme seuraavaksi omien kokemuksiemme pohjalta yhteisen tutkimisen haastattelun käytännön toteuttamista. – Olisikohan terapiaprosessin aikana ollut joitain aiheita, joista asiakkaat olisivat halunneet puhua, mutta joista ei puhuttu. Kukin asiakas/perheenjäsen on hyvä kutsua henkilökohtaisesti puhelimitse tai lähettää jokaiselle oma kutsukirje, jossa selvitetään tapaamisen luonne. On hyvä muistaa, että kaikki kutsutut asiakkaat eivät ole halukkaita palaamaan tällaiseen tutkimushaastatteluun terapian päättymisen jälkeen. piä väyliä kuin sinänsä tärkeät rationaalinen tieto ja käytännön tieto. Yhteisen tutkimisen haastattelu kestää noin 90 minuuttia. Tämä on tärkeää, koska kokemus on osoittanut, etteivät asiakkaat yleensä ole hahmottaneet etukäteen mistä on kyse. Tapaamisen aloitus on vierailevan haastattelijakollegan vastuulla ja hänelle myös erinomainen tilaisuus liittyä asiakkaisiin, validoida heidän kokemuksensa ja osoittaa kykynsä luoda turvallisuutta. Haastattelun alussa vieraileva kollega esittää toiveen, että terapeutit kertaavat sen, mitä ovat kertoneet asiakkaille haastattelussa tapahtuvan. Molemmilta asiakasryhmiltä oppii terapiasuhteessa olosta, jälkimmäiseltä ryhmältä erityisesti. – Oliko aikoja, jolloin jollain teistä oli mielessään aiheita, joita ette ottaneet puheeksi, mutta joista puhuminen olisi saattanut olla hyödyllistä. Kehon viiden aistin ja hengityksen laadun sekä kätkemä että tarjoama tieto auttavat tavoittamaan merkityksen, ennen kuin se on formuloitavissa kielessä. Vieraileva kollega kertoo koko haastattelun aikarakenteen ja ennakoi kääntyvänsä asiakkaiden puoleen noin 30–40 minuutin kuluttua
Ja jos oli, niin voiko tai onko hyvä siitä vieläkään puhua tässä haastattelussa. Perheterapeuttikoulutusten yhteydessä toteutettuna yhteisen tutkimisen haastattelu tarjoaa mahdollisuuden sekä olla työparina haastattelun tekevälle kouluttajaterapeutille että olla reflektiivisen tiimin jäsen Yhteisen tutkimisen haastattelu 39 38 PeTe_022016_20160508.indd 39 11.5.2016 16.21. – Onko joitain erityisiä tapahtumia, joita muistatte terapian ajoilta. (pääteemat keskustelussa), minkälaisia olivat ajatuksenne. – Sen sijaan, mistä terapeutit puhuivat, onko jotain, mistä te haluatte puhua muistellessanne aiemmin toteutunutta terapiaprosessia heidän kanssaan. Hän seuraa huolellisesti kysymysten vaikutuksia ja kehollisten vihjeiden pohjalta paloittelee kysymyksiä sopivamman kokoisiksi ja oloisiksi. – Kun terapeutit keskustelivat aiheesta X/aiheista X,Y,Z jne. Haastattelija auttaa kaikkia vastaamaan omasta puolestaan, koska kaikki ovat kokeneet ja myös muistavat terapiaprosessin omalla tavallaan. Aino Maija ei haastattelijana käytä muistiinpanoja, vaan painaa vaikuttavia sanoja ja lauseita ja niiden synnyttämiä kehollisia reaktioita mieleensä samalla tekniikalla kuin reflektiivisen tiimin jäsenenä toimimisessa on opetettu. Haastattelun lopuksi vieraileva kollega kiittää asiakkaita ja kehottaa terapeutteja ja asiakkaita keskustelemaan keskenään siitä, mitä he ovat oppineet, mitä haastattelu oli heille kokemuksena ja jäikö jokin asia askarruttamaan mieltä. Haastattelun aikana vieraileva kollega tekee kysymysten lisäksi tarvittavia apukysymyksiä haastateltavilleen, mutta ei lähde tekemään terapiaa vaan pysyy perustehtävässään haastattelijana. Kysymyksiä asiakkaille: – Miten kukin teistä haluaisi kommentoida sitä, mitä juuri kuulitte kuunnellessanne terapeuttien ja minun käymää keskustelua. Vieraileva kollega ja reflektiivinen tiimi eivät saa etukäteistietoa asiakkaista, joten haastattelu alkaa heti ilman etukäteiskeskustelua. Vieraileva kollega ei ole tässä vaiheessa aktiivinen keskustelija, mutta huolehtii edelleen tilanteen rakenteista, ajankäytöstä sekä tarpeen mukaan kiteytyksestä. – Muistatteko yrittäneenne sanoa jotain, mutta terapeutit eivät tuntuneen kuulevan sitä. Haastattelijoilla on erilaisia tapoja poimia ja tallentaa haastattelusta nousevaa informaatiota. Mainittakoon myös, että jos asiakkaat haastattelun aikana ilmaisevat tarvetta käynnistää terapeuttista keskustelua ajankohtaisista ongelmistaan, heille ehdotetaan ensin mahdollisuutta haastattelun jälkeen varata uusi aika terapeuteille. – Oliko aikoja, jolloin olisitte halunneet puhua jostain, mutta ette tulleet puhuneeksi. YHTEISEN TUTKIMISEN HAASTATTELUN SOVELLUKSIA Yhteisen tutkimisen haastattelu työnohjausja koulutustilanteissa Yhteisen tutkimisen haastattelu voi joskus toteutua työryhmän työnohjaustilanteena tai perheterapeuttien koulutustilanteena, jolloin paikalla on terapeuttien lisäksi kollegoita. Eija-Liisa puolestaan tekee tarkat muistiinpanot erityisesti terapeuttien puheista, jotta voi palata niihin asiakkaiden kanssa. Tämä on asiakkaita kunnioittava varotoimi, koska kutsuttaessa asiakkaita muistelemaan päättynyttä terapiaa on valmistauduttava myös siihen, että hoidon tarve aktivoituu. Haastattelija poimii keskeisiä teemoja verbaalisista ja non-verbaalisista viesteistä. Joskus heistä muodostetaan reflektiivinen tiimi. Näistä kiinnostavista eroista keskustelemme myöhemmin tässä artikkelissa. – Olisiko jotain muuta, mitä haluatte ottaa nyt puheeksi muistellessanne aikanaan päättynyttä terapiaa. Konsensusta ei tavoitella. Tämän jälkeen vieraileva konsultti kiittää terapeutteja, kertoo heidän jäävän nyt kuuntelemaan ja kääntyy asiakkaiden puoleen. Mikäli asiakkailla on akuutti tarve puhua, vieraileva kollega keskeyttää tutkimushaastattelun ja ehdottaa, että terapeutit jatkavat asiakkaiden kanssa ja muut poistuvat tilanteesta. – Oliko aikoja, jolloin terapiatapaamiset olivat vähemmän kiinnostavia teidän kannaltanne
Konsensusta ei tavoitella. Haastattelija auttaa kaikkia vastaamaan omasta puolestaan, koska kaikki ovat kokeneet ja myös muistavat terapiaprosessin omalla tavallaan. 41 41 40 PeTe_022016_20160508.indd 40 11.5.2016 16.28
Metareflektion on hyvä kestää kymmenisen minuuttia, kuten reflektioiden yleensä. Vasta sen jälkeen terapeutit ja reflektiivinen tiimi sanottavat kokemustaan ja oppimaansa. Koska haastattelun luonteeseen on sisäänrakennettuna asiakkaiden ja työntekijöiden (Jorvissa hoitoryhmän) tasa-arvoinen asiantuntijapositio Yhteisen tutkimisen haastattelu ”Painopiste on asiakkaiden kokemuksissa hoitosuhteessa olosta.” 41 41 40 PeTe_022016_20160508.indd 41 11.5.2016 16.21. Lasten ja nuorten osallistuessa (omaan hoitoonsa tai vanhempansa /sisaruksensa hoitoon liittyvään) yhteisen tutkimisen haastatteluun on erityisesti painotettava, ettei kaikkien ole puhuttava, vaan omia ajatuksiaan voi ilmaista esimerkiksi piirtäen, kirjoittaen, ilmein ja elein. Yhteisen tutkimisen haastattelu meneillään olevassa hoidossa tai terapiassa Vuonna 1997 meneillään olevan hoitotai terapiaprosessin yhteisen tutkimisen haastattelu ristittiin Middle Talkiksi. Olen myös itse ollut sekä Tom Andersenin että Jarl Wahlströmin haastateltavana asiakasperheideni ja työtovereideni kanssa, joten tiedän haastattelun mahdollisuuksista, haasteista sekä intensiteetistä niin haastattelijana kuin haastateltavana. Muutoin meneillään olevan hoidon haastattelu toteutuu samoin periaattein kuin haastattelu hoitojakson jälkeen, mutta vieraileva kollega on loppukeskustelussa aktiivisempi ja tuo esiin myös omia ajatuksiaan ja työnohjauksellisia ehdotuksiaan. Malli jatkojalostettiin Tom Andersenin ja hänen kollegoidensa kehittämästä After Talkista Jorvissa professori Jarl Wahlströmin ja kahdeksan perheterapeutin workshop-työskentelynä 1997–2000. Työntekijöiden oppimisen rinnalle nousi hoitosuunnitelman uudelleenmäärittelyn mahdollisuus, kun perheenjäsenten ja työntekijöiden kokemuksia hoitosuhteen osapuolina haastateltiin. Siinä keskitytään haastattelun toteutukseen ja tapahtumiin sen kuluessa, ei enää perheen/asiakkaiden tarinaan. Haastattelun kysymykset on muutettu preesensmuotoon ja niitä haastattelijan on hyvä muokata tilanteeseen sopiviksi. Lopuksi työntekijät jakavat kokemustaan olla oppimassa asiakkailta hoitosuhteessa olosta. Seuraavassa kuvailen (AMR) joitain huomioita näiden haastatteluiden erilaisista painotuksista ja jälkimmäisen sovelluksista. Reflektion jälkeen haastattelija pyytää työntekijöitä kertomaan siitä, mitä he ovat oppineet asiakkailtaan hoitosuhteessa olemisesta. Toisinaan työntekijät ovat osoittaneet asiakkaille kiitosta vaivannäöstä antamalla kukkia tai kustantamalla kahvit kahviossa. On muistettava, että asiakkaat eivät ole hoidossa vaan auttamassa työntekijöitä oppimaan työstään. Vierailevan kollegan on selostettava huolellisesti haastattelun konteksti ja aikataulu. Vieraileva kollega kertoo omat huomionsa lyhyesti, kiittää kaikkia osallistujia ja toteaa tilaisuuden päättyneeksi. tai havainnoida koko tapahtumaa metapositiosta. Perheen lähdettyä kuullaan ensin noin kymmenen minuutin metareflektio, joka fokusoi koko tapahtumaan. Meneillään olevan hoidon yhteisen tutkimisen haastattelussa joining-vaihe on osoittautunut tärkeäksi, koska haastattelu on keskellä hoitoprosessia. Jos paikalla on metapositiossa ollut ryhmä, se reflektoi asiakkaiden poistuttua. Olen toteuttanut lukuisia sekä päättyneiden että meneillään olevien hoitojen yhteisen tutkimisen haastatteluja erilaisissa konteksteissa vuodesta 1997 alkaen, joitain aikanaan myös yhdessä Tom Andersenin kanssa. Haastattelua kehiteltiin sovellettavaksi meneillään olevien perhekeskeisten hoitoprosessien yhteistoiminnalliseen tutkimiseen ja kokeilujen ja oppimisen myötä alkuperäisen rinnalle syntyi uudenlaisia painotuksia. Asiakkaita pyydetään kommentoimaan reflektiota. Jos paikalla on reflektiivinen tiimi, tämän tulee työskennellä hyvin huolellisesti reflektiivisen tiimin periaatteita noudattaen ja vielä keskittää puheensa hoitosuhdekysymyksiin sekä asiakkailta oppimisen näkökulmaan. Painopiste on asiakkaiden kokemuksissa hoitosuhteessa olosta, joten työntekijöiden haastatteluvaihe on lyhyempi painottuen niihin kysymyksiin tai vuorovaikutusilmiöihin, joista he toivovat saavansa kuulla asiakkaiden kokemuksia ja näkökulmia
Menetelmä soveltuu hyvin mm. Usein ristiriitoja saadaan näkyviksi ja niiden kanssa elämistä tai niistä eroon pääsemistä voidaan ryhtyä yhdessä suunnittelemaan, mutta hoidolliset päätökset tulisi silti tehdä niille sovituilla foorumeilla. Haastattelun aluksi pyydän työntekijöitä formuloimaan kysymyksiään ja kuvaamaan sekä yhteistyön hyvin sujuneita että haasteellisia puolia tai ”hoidollisia jumeja”. Kyselen aktiivisesti asiakkaiden turvallisuuden ja luottamuksen sekä vaikuttamismahdollisuuksien kokemuksesta hoitosuhteessa ja avaan keskustelua asiakkaiden aiempien hoitosuhdekokemusten mahdollisista vaikutuksista ajankohtaisessa hoitosuhteessa. Asiakkaiden kuultua työntekijöiden kysymykset, pyydän heitä muotoilemaan omia kysymyksiään ja kuvaamaan omia kokemuksiaan hoitosuhteessa olosta. Työntekijät jäävät aluksi kuulolle, kun keskustelen asiakkaiden kanssa, mutta he saavat halutessaan osallistua keskusteluun. Pyrin luomaan hoitosuhteeseen lisää tilan tuntua ja yhteistyöhön uutta innostusta. Meneillään olevan hoitoprosessin yhteisen tutkimisen haastattelu ei ole organisaationäkökulmasta katsottuna aivan ongelmaton. Haastattelija voi sopia yhden tapaamisen työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa ja saa näin koottua mielenkiintoisen aineiston haastattelu kerrallaan. Tämä edellyttää toisaalta hallinnolta psykoterapeuttista ymmärrystä perhekeskeisten hoitoprosessien monimuotoisuudesta ja toisaalta hoitavien työntekijöiden rohkeutta asettaa itsensä alttiiksi työnsä avoimeen tarkasteluun. Omassa sovelluksessani olen melko uskollinen Andersenin mallille settingin sekä keholähtöisen reflektiivisen tiedonkeruun osalta. Tämän määrittelen samassa yhteydessä, kun kerron asiakkaille heidän mahdollisuudestaan säädellä keskustelun kulkua turvallisuuden kokemuksensa pohjalta. Monenlaiset ajassamme olevat voimat vähentävät mahdollisuutta pysähtyä, olla ajan kanssa, kuulla ja nähdä. Haastattelun loppuvaiheilla kutsun työntekijät mukaan yhteiseen keskusteluun asiakkaiden kanssa. Tuon myös usein kolmen sukupolven näkökulman keskusteluun. Toki haastattelujen analysointi vie aikaa ja vaatii näin resursseja. Jarl Wahlströmin tapana Jorvin workshopeissa oli avata heti alkuun keskustelu kaikille osapuolille avoimeksi eikä hän näin ollen positioinut Andersenin tapaan työntekijöitä ja asiakkaita kuuntelemaan vuoron perään toistensa haastattelua. Kysymysten tuottamisen sekä yhteiseen ihmettelyyn kutsumisen osalta huomaan omaksuneeni Wahlströmin rohkeutta ja interventiivisyyttä. Tosin tästä suosituksesta on syntynyt lukuisia poikkeuksia, koska kun uusi ymmärrys alkaa syntyä, sen ympärille halutaan heti rakentaa myös uusia suunnitelmia. Tämänkaltaisen tutkimisen yksi hyvä puoli on se, että toteutus ei vaadi suuria ulkopuolisia resursseja. Haastattelutilanteet voivat Perheterapia 2/16 Aino Maija Rautkallio, Eija-Liisa Rautiainen 43 42 PeTe_022016_20160508.indd 42 11.5.2016 16.21. Yhteisen tutkimisen haastattelussa tarjoan asiakkaille ja työntekijöille foorumin kuunnella ja tulla kuulluksi, nähdä ja tulla nähdyksi haastattelijan kannattelemassa tilassa. hoitoprosessin osallisina, on vierailevan kollegan selvitettävä asiakkaille, miten tämä tapaaminen poikkeaa luonteeltaan muista hoitotapaamisista. Yhteisen tutkimisen haastattelu tuo perheen ja verkoston voimavaroja hoidon suunnittelun ja toteutuksen palvelukseen. Meneillään olevan hoidon yhteisen tutkimisen haastattelussa ei esimerkiksi suositella tehtäväksi hoidollisia päätöksiä, vaan siinä avataan uusia näkökulmia ja luodaan uutta ymmärrystä. Wahlströmin tavassa tutkia hoitosuhteita reflektiivinen prosessi syntyi vuoropuhelujen jatkumosta, niiden kuuntelemisesta ja niihin osallistumisesta sekä haastattelijan kysymyksistä turvallisesti liittyvässä, hyväksyvässä ja monipuolisesti pohdiskelevassa ilmapiirissä. Siinä missä Andersenin tapa oli luoda harras tunnelma, Wahlströmiltä saatiin mallia energisoida haastattelutilannetta. Yhteisen tutkimisen haastattelu arkityön tutkimusmenetelmänä Yhteisen tutkimisen haastattelu oli antoisa ja perheterapeutille monella tavalla toimiva tapa tehdä tutkimusta arkityöstä (ELR). erilaisten opinnäytetöiden tekemiseen sen lisäksi, että se on hyvä menetelmä arkityön kehittämiseen. Innostavaa työn kehittäminen on erityisesti silloin, kun esimiehetkin saadaan mukaan meneillään olevan hoidon yhteiseen tutkimiseen asiakkailta oppimaan. Tutkimuksen tekijältä haastattelumenetelmän opetteleminen vaatii oman aikansa ja tiettyä taitoa. Tämä toimiikin hyvin silloin, kun paikalla ovat ne, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä
Parhaimmillaan arkityön tutkiminen linkittyy hyvin luontevasti työyksikön toiminnan kehittämiseen ja tuo sekä asiakkaiden että työntekijöiden pohdinnat kehittämistyön keskiöön. Heiltähän ollaan oppimassa terapian tekemistä ja heidän vaivannäölleen saapua paikalle osoitetaan arvostusta. Tällainen haastattelutapa auttaa terapeutteja pysähtymään oman työntekemisen äärelle ja antaa tilaisuuksia kehittyä työssään. Tähän ratkaisuun päädyin, koska halusin luoda yleiskuvaa siitä, miten toisaalta työntekijät ja toisaalta asiakkaat kuvasivat kokemuksiaan pariterapiasta masennuksen hoitomuotona. On tärkeää sekä jakaa tilanteen erityislaatuisuutta että myös purkaa kehon ja mielen jännitystä. Kyseessä on vuoropuhelu, jossa sekä asiakkaiden että ammattilaisten ajatukset kohtaavat. Osallistujille keskustelu on uudentyyppinen tilanne, joten on hyvä rauhallisesti määritellä keskustelemisen tarkoitus ja etenemistapa sekä haastattelijan rooli. Olemme kirjoittaneet tämän osion dialogin muotoon, jotta lukija saa kuvan meidän osin erilaisista lähestymistavoistamme haastattelun tekemiseen. Haastattelija ei arvioi hoitoprosessin onnistumista, terapeuttien ammattitaitoa tms., vaan sen tekevät asianosaiset. Tämä antaa kaikille osapuolille tilaa asioiden pohtimiseen ja parhaimmillaan synnyttää hoitoprosesseista uudenlaista ymmärrystä, jota ei muissa olosuhteissa ehkä olisi syntynyt. Tutkijana pohdin sitä, miten tällaisen haastattelun tuloksia olisi tutkimusmenetelmällisesti hyvä analysoida. Haastattelutapa auttaa terapeutteja pysähtymään oman työntekemisen äärelle ja antaa tilaisuuksia kehittyä työssään. Väitöskirjassani päädyin analysoimaan toisaalta työntekijöiden ja toisaalta asiakasperheiden vastaukset erikseen. Omaan hengitykseen on hyvä kiinnittää huomiota ja huolehtia sen rauhallisuudesta. Kannattaa mainita, että haastattelija ei tunne päättyneen työskentelyn sisältöjä eikä asiakkaiden asioita, hän on tullut auttamaan hoitoprosessin osallisia yhdessä arvioimaan kokemustaan ja erityisesti työntekijöitä oppimaan asiakkailtaan. Yhteisen tutkimisen haastattelu olla intensiivisiä ja kuten edellä on kuvattu, haastattelijan vastuulla on pitää huolta tilanteen turvallisuudesta ja siitä, ettei haastattelusta ole haittaa osallistujille. Juuri tämä yhteistoiminnallisuus viehättää tässä toimintatavassa minua; ei keskitytä pelkästään asiakkaiden kokemuksiin eikä toisaalta pohdita asioita vain ammattilaisten kesken. Puhumme tässä osiossa vierailevasta kollegasta haastattelijana, jotta dialogi olisi luontevaa. Minua kuitenkin kiusasi se, että näin toimimalla menetin juuri sen arvokkaana pitämäni asian eli yhteisesti rakennetun ymmärryksen, kun en analysoinut kutakin haastattelua omana kokonaisuutenaan. Näin ollen tutkimukseen osallistuminen myös antaa työntekijälle jotain, eikä vain vaadi lisävaivannäköä ja haittaa arkityötä. Perheterapiasta tuttu tapa reflektiivisten positioiden rakentamisesta keskusteluun toteutuu haastattelun rakenteessa; puhuminen ja kuunteleminen erotetaan selkeästi toisistaan. Haastattelun alkuun syntyi melkein kihelmöivä tunnelma siitä, mitähän nyt alkaa tapahtua ja samalla melkein harras tunnelma tilanteen arvokkuuden vuoksi. AMR: Jo aloituksen ensimmäiset hetket kätkevät tilanteen ainutlaatuisuuden sisäänsä; siksi ehkäpä hieman ylimitoitettukin huomaavaisuus asiakkaita kohtaan on paikallaan. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi tehdä haastatteluista tapaustutkimuksia ja kuvata tuloksia sillä tavoin. 43 42 PeTe_022016_20160508.indd 43 11.5.2016 16.21. POHDINTAA JA KOKEMUKSIA YHTEISEN TUTKIMISEN HAASTATTELUISTA Pohdimme seuraavaksi keskustellen kokemuksistamme haastattelujen tekemisessä. Osallistujat eivät pelkästään kuvaa kokemuksiaan hoidosta vaan he rakentavat ymmärrystä siitä, mitä tapahtui. Näin toteutuu sosiaalisen konstruktionismin mukainen ajatus tiedon yhteisestä rakentamisesta. Muistelen Tomin virittäytyneen haastatteluun kuin esiintyjän musiikkiesitykseen. ELR: Olen huomannut, että aloittaminen on haastattelun tekemisen kannalta tärkeä hetki
Haastattelijan keskeinen tehtävä on keskustelutilanteen turvallisuudesta ja keskustelun rakentavasta ilmapiiristä huolehtiminen. 45 45 44 PeTe_022016_20160508.indd 44 11.5.2016 16.28
Kerron, että jos joku viittaa merkiksi hankalasta olosta, keskustelu pysäytetään hetkeksi ja yhdessä mietitään, miten edetään. AMR: On tosiaan merkityksellistä huolehtia siitä, ettei haastattelu muodostu hankalaksi kokemukseksi asiakkaille. Jos paikalla on reflektiivinen tiimi, se esittäytyy vielä kättelyn jälkeen uudelleen. Näin tulee tilaa uudenlaiselle ajattelulle ja oivalluksille. asian annetaan silloin olla. Toinen haastattelun aloitukseen liittyvä elementti on huolellisuus suhteiden ja aikataulun määrittelyssä. Toisaalta yksittäiseen asiaan pitkällisesti keskittymällä haastattelu venyy ja kuulijat voivat pitkästyä tai turhautua. Ajankäytön kertaaminen on aina paikallaan, jotta varmistetaan, että kaikki ovat sen hahmottaneet. ELR: Minäkin olen aina rakentanut keskustelutilanteen niin, että puhun ensin työntekijöiden kanssa, jolloin asiakkaat saavat olla reflektiivisessä positiossa suhteessa kaikkeen siihen, mistä työntekijät puhuvat. Niin asiakkaiden kuin paikalla olevien työntekijöiden ja haastattelijan keskinäiset suhteet on hyvä määritellä; kuka on tavannut kenet ja milloin viimeksi, kuka ollut missäkin roolissa päättyneessä hoidossa tai meneillään olevassa hoidossa. Liian yleiselle tasolle jäävä, ympäripyöreä puhe ei useinkaan tuo esiin mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita. Sen rooli ja metodi määritellään alussa ja kerrataan haastattelijan toimesta vielä reflektion alkaessa. Koko keskustelun ajan haastattelijan on hyvä tehdä havaintoja siitä, millaista osallistujien on puhua ja tätä heiltä tarvittaessa myös tarkistella. kysyväni vielä muutaman kysymyksen ja kääntyväni sen jälkeen heidän puoleensa jne. Myös sen suhteen kannattaa pyrkiä olemaan tarkka, ettei haastattelija omasta mielenkiinnostaan jää tutkimaan jotain asiaa, joka asianosaisten kannalta ei ole kiinnostava. Esimerkkinä kuvaan tilanteen, jossa joku muistelee menneitä tapahtumia tavalla, joka tuo toiselle perheenjäsenelle liian hankalan olon. Tämä keholähtöinen havainnointi ja raportointi mahdollistaa asiakkaiden hallinnan tunteen lisääntymistä ja vähentää myöskin uudelleentraumatisoitumisen riskiä. Muistikin toimii paremmin, kun on turvallinen olo. Pidän tätä hyödyllisenä, koska tällainen keskustelun rakenne antaa molemmille osapuolille harvinaisen mahdollisuuden olla kuulemassa, kun toiset kuvaavat hoitoprosessia ja siihen liittyneitä ajatuksiaan ja tunnelmiaan. Mikäli asiakkailla on ollut terapiasta huonoja kokemuksia, niistä on helpompi puhua, kun ajatuksena on, että terapeutit haluavat ottaa opiksi ja kehittää työskentelyään. Haastattelun alussa on tärkeää todeta se, että mikäli puheeksi tulee asioita, joista haastattelun osallistujat eivät siinä tilanteessa halua puhua, heillä on mahdollisuus tämä todeta ja ko. Mielestäni haastattelijan keskeinen tehtävä on keskustelutilanteen turvallisuudesta ja keskustelun rakentavasta ilmapiiristä huolehtiminen. Näin viestin, että pidän heidät mielessäni (erityisesti asiakkaat). Joka tapauksessa asioista puhuttaessa on hyvä edetä kiireettömästi ja malttaa kysyä useamman kerran samasta asiasta. Sen jälkeen puhun asiakkaiden kanssa ja työntekijät siirtyvät vuorostaan kuuntelijan positioon. Kaikki tämä huomioiden kannattaa muistaa kysyä haastateltavilta, haluaisivatko he vielä kertoa jotain lisää ko. Terapeuttien Yhteisen tutkimisen haastattelu ”Yritän auttaa terapeutteja pohtimaan ääneen.” 45 45 44 PeTe_022016_20160508.indd 45 11.5.2016 16.21. Siitäkin on tärkeää puhua, miten paljon tai vähän haastattelija tuntee terapeutteja entuudestaan. Huomioin haastattelun aikana kuuntelijan positiossa olijoita aika ajoin vilkaisemalla, millä tavalla he ovat tilanteessa mukana ja mainitsen esim. Rohkaisen heitä sanomaan siitä tai antavan kädellään merkin. aiheesta vai jo siirtyä seuraavaan aiheeseen tai sopiiko, jos vielä hieman tutkisimme tätä asiaa. Olen huomannut, että vaikeistakin asioista puhuttaessa oppimisen näkökulman mielessä pitäminen auttaa. ELR: Yksi tasapainoilu haastattelijana toimiessa on kysymys siitä, miten yleisellä tavalla tai yksityiskohtaisesti asioista puhutaan. Myös epäsuora puhumistilanne auttaa; on helpompi kertoa hankalista kokemuksista haastattelijalle terapeuttien läsnä ollessa kuin terapeuteille suoraan. Tämä on mielestäni auttanut kuuntelijoita asettumaan kuuntelemisen ja sisäisessä dialogissa reflektoimisen positioon. Samoin loppureflektio sen suhteen, millaista tänään tässä oli puhua, on tärkeä. Haastattelijana kerron asiakkaille, että he voivat ilmaista, jos tuntevat olonsa epämukavaksi. Koska tämän tyyppinen keskustelun rakenne poikkeaa monista muista keskusteluista, kerron liittymispuheiden jälkeen alussa huolellisesti keskustelun etenemisen vaiheet
AMR: Asiakkaiden kertoman avulla voi oppia niin väärinkuin oikeinymmärryksistä. Tämä haastattelu voi osaltaan auttaa tässä. Tämänkaltainen keskustelu on voimia antavaa ja inspiroivaa terapeuteille ja varmasti auttaa heitä jaksamaan työssään. Saatellessaan tätä isää ulos sairaanhoidon opiskelija katsoi häntä silmiin ja sanoi: ”Tyttärenne on hyvä tyyppi, hän kyllä selviää!” Tämän lauseen voimin isä kertoi jaksaneensa eteenpäin. Hän kertoi kiinnittävänsä tällöin huomiota myös omaan hengitykseensä ja pyrkineensä tällaisissa tilanteissa syventämään sitä. Haastattelussa hän arveli, että oli hyvä, ettei pelkomme välittynyt hänelle. Hän sanoi, ettei mitenkään huomannut pelkoamme. Asiakkaat ovat kertoneet arvostavansa sitä, että työntekijöiden erimielisyys ja erinäkökulmaisuus on tunnustettu tosiasiaksi sekä sen myöntämistä, että hierarkkiset suhteet vaikuttavat päätöksentekoon. Kun muistelen asiakkaiden yhteisen tutkimisen haastatteluissa antamia kuvauksia siitä, mikä on ollut heidän arvostamaansa, keskeiseksi nousevat toivon antaminen, työntekijöiden kestävyys ja turvallisuus asiakkaiden kokemien vaikeiden tunteiden ja tapahtumien äärellä sekä neutraalisuus eli kokemus kaikkien perheenjäsenten puolella olemisesta. Toinen opettavainen kuvaus on kuultu psykoosivaiheessaan aggressiivisesti käyttäytyneeltä mieheltä, kun hän kuuli haastattelussa meidän terapeuttien pelänneen häntä aika ajoin hoidon aikana. ELR: Toki on merkittävää myös olla jakamassa sitä, minkä asiakkaat ovat kokeneet auttavaksi ja kuulla kuvauksia siitä, miten terapeutit toimillaan ovat voineet olla tukemassa ja auttamassa asioiden helpottumista. Työntekijöiden kyyneltyminen myötätunnosta tai anteeksipyytäminen virheen satuttua on koettu auttavana. AMR: Olen myös huomannut, että kun keskustelun luonne joko pinnallistuu tai syvenee ehkä tilanteeseen nähden liikaakin, niin haastattelijan on mahdollista tuoda oppimisen ulottuvuus esille esimerkiksi kysymällä, olisiko jotain, mistä terapeuttien olisi vielä hyvä kuulla oppiakseen kuvatuista kokemuksista. Tom Andersen kertoi tehneensä saman riskin kanssa jatkuvasti työtä. oppimisen kannalta ”huonosti menneiden” prosessien jälkikäteen tarkastelu on hyvin arvokasta. Juuri niinä hetkinä on tärkeää malttaa kysyä haastateltavilta, mitä kyseessä olevista huomioista voisi oppia. Myöskin se, että työntekijät muistavat asiakkaiden sanatarkkoja kuvauksia aikaisemmista tapaamisista on koettu arvokkaana, siis terapeuttisena, toisinaan jopa ihmeenä. Tällöin hän nojasi tuolissa eteenpäin ja liittyi haastateltaviin ilmaisten erityistä kiinnostusta heidän ajatuksiinsa sekä oman epävarmuutensa. Olen viime aikoina pohtinut juuri sitä, miten terapeuttien olisi tärkeää tunnistaa osaamistaan ja vahvuuksiaan ja edelleen kehittää näitä puolia tekemisessään. Tämä onkin vierailevan haastattelijakollegan erityinen haaste, koska samalla nämä hetket ovat usein juuri niitä, jolloin psykoterapeuttinen interventio tekisi tuloaan, jos kyse olisi terapiatilanteesta. Ehkä kaikkein koskettavampia kuvauksia yhteisen tutkimisen haastattelussa toivon antamisesta ja saamisesta oli erään isän kokemus suljetulla osastolla, jossa hänen 15-vuotias tyttärensä oli tahdonvastaisessa hoidossa. Hänen ratkaisunsa oli tehdä lisää tarkentavia kysymyksiä, kun hän tunnisti halun alkaa keskustella terapiamielessä. Silloin ajatus selkeytyy ja perustehtävä muistuu kirkkaana mieleen; olen haastattelemassa asiakkaita, jotta terapeutit oppisivat heiltä. Eräs äiti puolestaan muisteli, etteivät terapeutit olleet ymmärtäneet hänen tilannettaan riittävän hyvin hänen ollessa pienten lasten kanssa kotona miehen ollessa psykoottisena avohoidossa. On opettavaista saada tietää, jos terapeutit ovat nähneet ja kuulleet oikein, huomanneet arat sanat ja kehon viestit ja sanoittaneet niitä, uskaltaneet ottaa puheeksi tai ymmärtäneet olla ottamatta puheeksi. Perheterapia 2/16 Aino Maija Rautkallio, Eija-Liisa Rautiainen ”Asiakkaille luonnehdin haastattelua laadunvarmennukseksi ja oppimistilaisuudeksi.” 47 46 PeTe_022016_20160508.indd 46 11.5.2016 16.21. Olenkin sanonut, että haastattelijan on ”istuttava käsiensä päällä”, koska haastattelun aikana tulee useita otollisia hetkiä, jolloin ”sormet syyhyävät” tekemään terapiaa. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta ja varmasti auttaa kehittymään ammattilaisena. Vanhemmuuden ja lasten tilanteen vähäinen huomioon ottaminen aikuispsykiatriassa on noussut useissa haastatteluissa asiakkaiden kokemuksena esiin
Kuunneltuaan työntekijöiden pohdintoja ja puhuttuaan yhdessä vaimonsa kanssa haastattelutilanteessa hän oivalsi, millä tavoin hänen mukana olonsa olisi ollut tärkeää. Työnohjaustilanteista huomaan muistelevani tilannetta, jossa hoitohenkilökunta etukäteen valmistautui siihen, että osastolla hoidossa oleva potilas ei tulisi jaksamaan olla mukana haastattelutilanteessa. ELR: Pidän itse siitä, että haastattelua kutsutaan yhteisen tutkimisen haastatteluksi ja oikeastaan vierastan tuota Aino Maijan käyttämää evaluaatio -sanaa. Yhteinen tutkiminen on terminä neutraalimpi ja väljempi. Minkälaisia hetkiä sinä muistat kuvatun yhteisen tutkimisen haastatteluissa. Hetki oli opettavainen kiitollisuuden merkityksestä. Tämä kokemus opetti minulle sen, miten tärkeää meidän työntekijöiden on muistaa, että asiat, jotka meille voivat olla selviä, voivat asiakkaillemme olla vieraita ja voivat vaatia useammankin keskustelun, ennen kuin asia avautuu. Häntä oli kutsuttu masentuneen vaimonsa hoitoon mukaan, mutta hän ei ollut pitänyt sitä tarpeellisena. AMR: Minulla on samansuuntaisia kokemuksia siitä, että jälkeenpäin työntekijät ovat ihmetelleet sitä, miten etukäteen ennustettua asiakkaan paikalta poistumista ei tapahtunutkaan. Itse tilanteessa kävi kuitenkin niin, että potilaana oleva henkilö istui koko haastattelun ajan intensiivisesti paikalla ja osallistui keskusteluun sekä kuuntelemalla että jonkin verran puhumalla. Toinen muistoni liittyy tilanteeseen, jossa haastattelun lopuksi eräs mies kertoi, että vasta nyt hän ymmärsi, miksi hänen olisi ollut tärkeää olla mukana vaimonsa hoidossa. Muistan myös erään perheen isän, joka saatuaan terapeuteilta ruusun kiitokseksi haastattelusta sanoi, ettei hän ole milloinkaan aikaisemmin saanut kukkia itselleen. Tällainen asetelma taas voi tuoda paineita työntekijöille ja he voivat olla varovaisempia tuomaan esiin pulmiaan tai työskentelyn suhteen hankalaksi kokemiaan asioita, vaikka juuri näistä puhuminen voisi olla haastattelun tärkeä anti. AMR: Ensinnäkin hauskaa, että otat lukijamme mukaan, kertomalla heille mietteesi minun käyttämästäni käsitteestä! Näin osoitat tietäväsi, että vuoropuheluamme seuraamassa ovat myös he, lukijat, omine mietteineen. Tämä kertoo minulle haastattelutilanteen luonteesta; keskustelu on mielenkiintoista ja tempaa mukaansa. haastattelu, jossa vaimo kommentoi, että kuultuaan miehensä haastattelun aikana kertoneen minulle, haastattelijalle, että kyllä hän vaimoaan rakastaa, miehen rakkaus tuntui hänestä nyt todelta. Jos haastattelutilanteesta puhutaan evaluaationa, minun mieleeni syntyy helposti mielikuva siitä, että ulkopuolinen kollega tulisi arvioimaan työntekijöiden onnistumista tai vaikkapa terapian tuloksellisuutta. ELR: Oppimisen näkökulma on ollut minullekin tärkeä alusta alkaen. Sovimme etukäteen, miten toimitaan, mikäli hän haluaa lähteä osastolle kesken haastattelun. Huomaan myös tätä artikkeliamme kirjoittaessani, että minulla on ikävä Tomia, joka kuoli niin äkillisesti kesken kaiken. Miehen masennuksen aikana usko rakkauteen oli päässyt vaimolta välillä horjumaan. Mutta tämä on aivan oleellinen kysymys, koska nimet myös ohjaavat toimintaa. Otan tämän näkökulman heti haastattelun alussa esille ja pyrin pitämään sitä puheissa myös matkan varrella, kuten olen jo tainnut mainitakin. Asiakkaille luonnehdin haastattelua laadunvarmennukseksi ja oppimistilaisuudeksi. Niin kuin monilla muilla, myös minulla oli suunnitelmia yhteistyön jatkumisesta hänen kanssaan. Nuo käsitteet ovat juurtuneet minussa syvään. Haastattelutilanne on erityinen mahdollisuus oppia asiakkaiden kokemuksista ja pysähtyä pohtimaan omaa toimintaansa terapeuttina. Tämä muistuu mieleeni liikuttavana hetkenä, tällaistakin puhetta haastatteluissa välillä oli. Mitä sinä tuumit noista minun käyttämistäni käsitteistä. ELR: Tutkimushaastatteluistani minulle jäi mieleen mm. Mitä tästä tuumaat, Aino Maija. Mutta vastatakseni kysymykseesi palaan hieman ajassa taaksepäin; olen sikäli historian vanki, että opin alusta alkaen, vuoden 1995 tienoilta, puhumaan Tomin kanssa ”Evaluaatiosta” ja ”After Talkista”. Laadunvarmennus-sanaa en itse ole käyttänyt, mutta sehän on hyvä näkökulma; työntekijät ja organisaatiot tekevät parhaansa, jotta asiYhteisen tutkimisen haastattelu 47 46 PeTe_022016_20160508.indd 47 11.5.2016 16.21. Ehkä senkään vuoksi ei ole ollut ihan helppoa ottaa käyttöön kuvaavampaa ja vuorovaikutteisempaa nimeä Yhteisen tutkimisen haastattelu, jota sinä käytät
Kun luin kehittämästäsi tavasta poimia terapeuttien itse tekemät kysymykset haastattelun aikana ja varmistaa, että asiakkaat muistavat ne, huomaan kyllä tarpeen uudelleenarvioida omaa haastattelutapaani joiltain osin. ELR: Minulle on muotoutunut työskentelytapa, jossa pyrin auttamaan terapeutteja muotoilemaan kysymyksiä asiakkaille. Yritän siis auttaa terapeutteja pohtimaan ääneen. Kun huomaan, että asiakkaiden on eri syistä johtuen vaikea muistaa, mitä terapeutit puhuivat, tehtäväni on toki auttaa heitä muistamaan. AMR: Tuo on aivan keskeinen huomio ja varmasti myös yksi eroavaisuuksistamme haastattelijoina! Opin Tomilta jo 1990-luvulla reflektiivisen position merkityksen suhdetiedon sekä kehon kantaman ja kätkemän tiedon kerääjänä. Teemat X, Y ja Z voivat olla sekä keskeisiä teemoja, joista terapeutit puhuivat, että haastattelijana reflektoiden poimimiani suhdetai kehotietoon pohjaavia teemoja, joista kiinnostuin. Muutoin luotan siihen, että asiakkaat nostavat esiin itselleen merkityksellisiksi nousseet teemat. Tuo oli mielenkiintoinen pohdinta emootioista. Monesti kysymyksiä ei ole helppo nimetä heti, jolloin käymme keskustelua terapeuttien kanssa siitä, mitä he haluaisivat kysyä. Työntekijät itse määrittelevät, mitä kaikkea he haluavat asiakkailtaan kysyä. Opin, miten haastattelija/reflektoija havainnoi omaa kehollista tapahtumistaan ja muiden keskustelijoiden kehollisia tapahtumia – erityisesti taukoja, kesken jääviä lauseita, katseen suuntaa tai rytmin muutoksia puheessa ja hengityksessä – kiinnostuen nimenomaan näissä kohdissa lausutuista sanoista. Minun olisi vaikeaa määritellä, mikä on keskeistä, enkä siihen pyrikään. Voi olla, että oma tapani haastatella on asiapitoi49 48 PeTe_022016_20160508.indd 48 11.5.2016 16.21. Olen kehittänyt tätä asiaa itse tähän suuntaan, ilman Tom Andersenin ohjausta, ja päätynyt pitämään sitä tärkeänä. Olisi kurjaa, jos kyselisin asiakkailta jotain sellaista, mitä terapeutit eivät ole tarkoittaneet ja reflektiivisessä rakenteessa terapeutit joutuisivat joko keskeyttämään asiakkaiden haastattelun tai kuuntelemaan keskustelua aiheen vierestä. Tom käytti metaforaa ”sanojen koriin keräämisestä”. Minulle tämä tapa toimia korostaa haastatteluun osallistujien roolia aiheiden valinnassa. Joskus joku asiakas on tehnyt muistiinpanoja kuunnellessaan terapeuttien haastattelua ja olen tästä mahdollisuudesta muitakin asiakkaita valistanut. Vasta toisena kysymyksenä kysyn, mitkä olivat heidän ajatuksensa silloin, kun terapeutit puhuivat aiheista X, Y ja Z. Olen pitäytynyt kuuliaisesti tässä tiedonkeruutavassa, koska se pitää minut perustehtävän äärellä, eli keräämässä tietoa nimenomaan terapiasuhteessa olemisesta. Näistä sanoista punotaan reflektiot ja nämä sanat tai teemat haastattelija terapeutteja haastatellessaan tallentaa muistiinsa otettavaksi esiin haastatellessaan asiakkaita. Kun he päätyvät johonkin kysymykseen, toistan sen vielä ääneen ja kirjoitan ylös. Asiakkaiden haastatteluosion alussa kysyn, mitä he haluaisivat sanoa kuultuaan minun ja terapeuttien keskustelun. Kerrotko, miten sinä kuuntelet terapeuttien kysymyksiä ja siirrät ne asiakkaille. ELR: Sellaisenkin eron huomasin, että sinä, Tom Andersenilta asian opittuasi, valitset haastattelijana työntekijöiden kysymyksistä ja pohdinnoista keskeisen teeman, jota sitten asiakkaiden puoleen kääntyessäsi kysyt heiltä. Toki silloin, kun terapeutit ovat ilmaisseet kysymyksin kiinnostuksensa kuulla asiakkaiden kokemuksesta jossain tietyssä terapian vaiheessa tai tilanteessa, kertaan sen asiakkaiden muistin avuksi. Pidän fokusta yhteistyösuhteessa ja autan siis terapeutteja myös silloin, jos he päätyisivät kyselemään vaikkapa asiakkaiden kuulumisia. Arvelen Tomin opettaman tiedonkeruutavan tuottavan myös enemmän emootioita haastatteluun. Aloitan avoimella kysymyksellä siitä, mitä terapeutit haluaisivat kysyä asiakkailtaan heidän yhteistyöstään työskentelyn nyt jo päätyttyä. Mitkä asiat sinun tavassasi nousevat esiin. Näin varmistan, etten ole ymmärtänyt eri tavalla kuin mitä terapeutit ovat tarkoittaneet. Tässä painottuu varmasti myös dialogisuuteen liittyvä moninäkökulmaisuuden ajatus, monet kysymykset tuovat monia asioita keskusteluun mukaan. Samoin se korostaa haastattelijan roolia nimenomaan keskustelun mahdollistajana. Itse taas olen soveltanut haastattelua niin, että olen tukenut työntekijöitä esittämään useita kysymyksiä ja kysynyt ne kaikki asiakkailta. Mitä huomioita sinulla on tavastasi tehdä yhteisen tutkimuksen haastattelua, millä tavoin tunnepitoisia keskustelut ovat. akkaat hyötyisivät yhteistyöstä ja tämä haastattelu on yksi tapa varmistaa sitä
(2010). Researching Client Therapist Relationships: A Collaborative Study for Informing Therapy. 49 48 PeTe_022016_20160508.indd 49 11.5.2016 16.21. (1997). Rautiainen, E.-L. LOPUKSI Toivomme, että tekstimme innostaa perheterapeutteja pysähtymään työtovereidensa ja asiakkaidensa kanssa reflektoimaan joko meneillään olevia tai jo päättyneitä yhteistyöprosesseja. sempi kuin sinun. Kokemukseni mukaan haastatteluissa on toki paljon tunteita mukana, mutta jäin pohtimaan, voisinko haastattelijana vielä paremmin huolehtia siitä, että niiden ääreen päästäisiin. l LÄHTEET Andersen, T. Journal of Systemic Therapies, 16, 125-133. Co-construction and collaboration in couple therapy for depression, Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 396. Meille molemmille kirjoittajille tämä työtapa on ollut ajatuksia herättävä ja innostava tapa tutkailla perheterapian ihmeellistä maailmaa
maaliskuuta 2016 räjähtivät. KOE ITSESI SUUREKSI JA KADOTA ITSESI LöYTÄÄKSESI ONNEN Neil Altman (2008) on pohtinut itsemurhapommittajan psykologiaa artikkelissaan On suicide bombing. Altman näkee tämän laajemmin: jopa USA:n yksilökeskeisessä kulttuurissa on ainakin Irakin sodan aikana julkaistu kansalliskaartin rekrytointi-ilmoituksia, joissa painotetaan mahdollisuutta ”kokea olevansa jotain enemmän kuin oma itsensä”, ylevöittää itsensä itsekeskeisyydestä suuren merkityksellisyyden etsimiseen. Ja hän tietää, koska on todellisuudessa algerialainen, ammattisotilaan uran jättänyt Mohammed Moulessehoul. Jokin välähti taivaan halki ja iski salaman lailla. Maalbeekin metroasemalla olen kipittänyt vielä monin verroin useammin; muistan tarkasti valkoisen kaakeliseinän koristeena olleet ihmispiirrokset. Altman lähtee liikkeelle hätkähdyttävästä suunnasta. Onnettomimmillaan en olisi enää kuvittelemassa: olen kulkenut kymmeniä kertoja Brysseliin tullessani ja sieltä lähtiessäni juuri siitä kohdasta Zaventemin lentokentän aulaa, jossa pommit 22. Mutta asetelma ei ole näin yksinkertainen. Näin näyttää juuri nyt tapahtuvan; kaikki Pariisin terroriteot ja Brysselin itsemurhapommitukset ovat ilmeisesti miesten tekemiä. Mitä täällä tapahtuu..?” Näin kuvaa Yasmina Khadraitse (2008) murhapommituksesta selvinnyttä romaanissaan Attentaatti. Yritän kirjoittaa joistakin hänen ajatuksistaan. ”Miehet taas huomatessaan, ettei heillä ole enää toivoa voittaa.” Tämä avaa ehkä myös ikkunan itsemurhapommittajien ymmärtämiseen. Paineaalto humahti ylleni täydellä voimalla. Pökertyneenä katsoin, miten miehen tai ehkä pikkupojan ruumis lensi tummana välähdyksenä silmieni editse. Kuulin ehkä sihahduksen, joka muistutti repeävän kankaan kirskahdusta, mutta en ole varma… Sitten kaikki pimeni. Onnekkaimmillaan se olisi voinut tapahtua näin: ”En muista kuulleeni räjähdystä. ”Naiset tekevät itsemurhan voiton toivossa”, Kadife sanoo Pamukin (2008) kirjassa Lumi. Sekunnin murto-osassa taivas oli romahtanut niskaamme. Oletan, että yleensä ajattelemme itsemurhapommittajien liittyvän jollakin tavalla islamistiseen kulttuuriin. Tällä Perheterapia 2/16 Esseitä perheterapiasta: Itsemurhapommittajat Jukka Aaltonen , LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku jukka.aaltonen@jyu.fi 51 50 PeTe_022016_20160508.indd 50 11.5.2016 16.21
Kyse ei enää ole vallasta ja hegemoniasta. Itsensä kadottaminen saa omalaatuisen lisän, kun tiedetään itsemurhapommittajien usein olevan sosiaalisesti hyvin integroituneita ja monella tavalla kyvykkäitä: sellaisia, joilla olisi ollut elämässään hyvä tulevaisuus (Pape 2005). Altmanin mukaan näin tapahtuu siksi, että oman nöyryytyksen pelko lukitsee näkemyksen toisesta osapuolesta mahdollisena nöyryyttäjänä ja siten myös vaarallisena, vaikka tämä ei muulla tavalla uhkaisikaan. Mia Bloom (2005) kirjoittaa hämmentävästi, että raivokkaat vastaiskut saattavat lyhyellä tähtäyksellä olla tehokkaita terrorin estämisessä, mutta ajan oloon sellainen strategia johtaa uusiin raakuuksiin. MIKSI NÄIN. Syntyy juuri se vaikeasti ennustettava nöyryytyksen ja koston noidankehä, jonka näemme eri puolilla maailmaa. Syntyy omalaatuinen tilanne, jossa ei voi enää ennustaa oman toimintansa seurauksia. Tämä puolestaan johtaa toimiin, joiden päämääränä ei ole valta ja hegemonia, vaan narsistinen haavoittuvuuden välttäminen. Edellä kuvatulla tavalla voimattomuus tai nöyryytetyksi tulemisen tunne ovat tärkeitä, usein tärkeämpiä kuin vallan tavoittelu sinänsä. Kyse ei ole vain itsemurhapommittajista, vaan globaalimmasta ilmiöstä. NöYRYYTYS Altman kuvaa kehää, jossa amerikkalaisten kokema nöyryytys New Yorkin terrori-iskussa 11.9.2011 johti Irakin sotaan ja jossa Irakin nöyryytys puolestaan johti terrorismin nousuun ja uusiin eri ryhmittymien keskinäisiin nöyryytyksiin ja nyt terrorismiin Euroopassa: kaikki reaktioina eri osapuolten nöyryytyksiin. Tämä on myös Altmanin mukaan eräs tapa, jolla itsemurhaterroristeja rekrytoidaan. Usein väitetty nyky-yhteiskunnan itsekeskeisyys tai individualisoituminen ei siis ehkä pidä siinä määrin paikkaansa kuin usein väitetään. It’s to lose yourself.” Tai Bill Taylor suositukseen bisnesyrityksen menestyksen takaamiseksi: ”Losing yourself in a company you can believe in….”. He näkevät ainoastaan sen, että elämän tarkoitus ei ole oman itsen löytäminen vaan itsen kadottaminen. Jotain tällaista on saattanut tapahtua myös Brysselin ja Pariisin tapahtumien kaikilta osapuolilta piiloutuneissa kuvioissa. Samalla itsemurhapommittajan tavoite kuolla myös itse tekee ennaltaehkäisyn erityisen vaikeaksi ja takaa voiman tunteen niille, jotka muutoin kokevat itsensä tavallisella tavalla voimattomiksi. Mutta tämä ei ole koko kuva kehästä. New York Timesin kolumnisti David Brooks (2011) on kiteyttänyt tämän kahteen lauseeseen: ”The purpose in life is not to find yourself. Itsen kadottaminen ei tässä yhteydessä ole samaa kuin itsemurhien yhteydessä: itsemurhapommituksia on eniten siellä, missä ”tavallisia” itsemurhia on vähiten ja missä ne ovat erityisen paheksuttuja tai sanktioituja. Tai itsemurhapommitus pyrkii välittämään – tai tulee välittäneeksi – samanaikaisesti sekä voimattomuuden että vallan. Se syntyy myös kiihkeästä pyrkimyksestä välttää nöyryytyksen tunteen mahdollisuus. Vaikka saisimme tietää kaikki näkyvät taustatapahtumat, emme pääse niistä kuitenkaan koskaan selville, koska osapuolet eivät koskaan näe nöyryytysten kehää. Tosin tämä saa erilaisia muotoja, jotka eivät kaikki ole yhtä nopeasti tappavia. Nöyryytys voi stimuloida toisen ihmisen valmiuteen jopa kuolla, koska emme voi tietää, että yrityksemme välttää oma nöyryytyksen tunne aiheuttaa saman tunteen toisessa. Se ei synny pelkästään kohdatusta nöyryytyksestä. Se taas johtaa toisten nöyryyttämiseen, jotta voisi välttää oman nöyryytyksen kokemisen ja niin edelleen. Viimeksi Brysselissä ja Pariisissa. Altmanin mukaan juuri tämä selittää ainakin osan ylilyövästä sotilaallisesta varustautumisesta; 10 000 dollaria vuosittain jokaiselta perheeltä USA:ssa, ja kuka tietää kuinka paljon jokaiselta venäläiseltä pelkästään, jotta voisi välttää nöyryytyksen tunteen. Mikä tahansa pienikin askel Itsemurhapommittajat 51 50 PeTe_022016_20160508.indd 51 11.5.2016 16.21. Pelko joutua itse nöyryytetyksi synnyttää tilanteen, joka estää näkemästä toisen jo kokemaa nöyryytystä ja sitä, että on itse ollut aiheuttamassa sitä. tavalla ei tietysti rekrytoida itsemurhapommittajia, mutta eroavatko nämä keskeiseltä psykologialtaan, Altman kysyy ja ymmärtääkseni vastaa, etteivät eroa
(2008). Kts. Juva: WSOY. Mutta se ei ole millään tavalla helppoa; jos luette Yasmina Khadran kirjan, koette miten vaikeaa se voi olla, ja miten vaikeaa voi olla olla kadottamatta itseään. On suicide bombing. myös:https://www.rootinc.com/blog/ employee-engagement/being-part-of-something-biggerthan-yourself. l TAUSTAKIRJALLISUUTTA Altman, Neil (2008). Perheterapia 2/16 Jukka Aaltonen 53 52 PeTe_022016_20160508.indd 52 11.5.2016 16.21. Brooks, D. Khadra, Y. Pamuk,O. Lumi. New York Times May 30, 2011. It’s not about you. New York: Random House Press. Dying to Kill: The Allure of Suicide Bombing, New York: Columbia University. (2004). (2005). (2011). Helsinki: Tammi. Attentaatti. International Journal of Applied Psychoanalytic Studies 5 (1): 51–67 Bloom M. Pape RA. Dying to Win: The Strategic Logic of Suicide Terrorism. ihmisystävällisyyteen, hän sanoo, edustaa toivon kipinää siitä, että ihmisyyden parasta ei pahin voita. (2007)
Katajavuoren, Toivosen ja Tokolan kirjan Meidän pihan perhesoppa avulla vanhemmat voivat kertoa lapsille, miten nämä ovat saaneet alkunsa. Kirjan kuvitus on värikäs ja ilmeikäs. Näin lapsi saa mahdollisuuden rakentaa minäkuvansa alusta alkaen todellisen tiedon pohjalle. Hahmot ovat hyväntuulisia ja tarina kokonaisuudessaan viestittää aikuisten huolenpitoa ja lapsista välittämistä. Tammi. Neljävuotias lapsi pysyi innostuneena mukana lukuhetkessä etsiessään kultakin sivulta, mistä Pingviini Pontus milloinkin löytyi. Meidän pihan perhesoppa. Tarinan neljä lasta kuuluvat kaikki samaan päiväkotiryhmään. Miten sain alkuni. Perheterapia 2/16 53 52 PeTe_022016_20160508.indd 53 11.5.2016 16.21. Henkilöhahmojen runsaus ja perheiden arkeen liittyvät siKirja-arvostelu: Lasten alkuperästä hauskasti ja ymmärrettävästi Kaija Lajunen PL, psykoterapian erikoispsykologi, perheterapeutti (VET), yksityinen ammatinharjoittaja Riina Katajavuori, Riikka Toivanen & Maiju Tokola (2015). Kirjan tarinassa tulevat tutuiksi mm. keinohedelmöitys, lahjasukusolu, kahden äidin perhe ja adoptio lapsille ymmärrettävällä ja hauskalla tavalla. Päiväkodin suosikkipehmo, Pingviini Pontus vierailee jokaisen lapsen kodissa ja huomaa, että perheet ovat hieman erilaisia, mutta silti niissä kaikissa leikitään, syödään iltapalaa ja pestään hampaat. Lapsen alkuperästä kertominen on kirjan tekijöiden mukaan hyvä aloittaa mahdollisimman varhain. 6–8-vuotiaat lapset olivat aiheesta kiinnostuneita ja pystyivät seuraamaan kirjan juonta. Lähipiirissä tehdyn suppean koekäytön perusteella kirja oli lapsista hauska herättäen naurun purskahduksia. Mistä olen tullut. Nykypäivänä lapset saavat alkunsa monin tavoin. Kuka olen. Elämän synty ja oma alkuperä kiinnostavat jokaista lasta
Kirjan lopussa annetaankin ohjeita vanhemmille lasten kanssa juttelemiseen. Riippumatta lapsen alkuperästä tärkeintä lapselle on lopulta se, että hän kokee olevansa vanhempiensa silmissä maailman ihanin tyttö tai poika ja äärettömän rakas vanhemmilleen. Kirjan tekijät vakuuttavat, että lapsen alkuperästä kertominen on askel avoimeen ja rehelliseen kohtaamiseen perheessä. Tähän on helppo yhtyä perheterapeuttina. Vanhempia ohjataan kertomaan mahdollisimman yksinkertaisesti, kuuntelemaan lasta ja kannustamaan häntä kysymään. Se on omiaan lähentämään lapsia ja vanhempia eikä suinkaan erottamaan. Ennen lapsille lukemista aikuisten kannattaa lukea kirja ensin itse. l Perheterapia 2/16 Kaija Lajunen 55 54 PeTe_022016_20160508.indd 54 11.5.2016 16.21. Kirja sopiikin parhaiten perheen omaan käyttöön vanhempien työkaluksi, sillä se antaa hyvän pohjustuksen keskusteluun lasten kanssa heidän omasta alkuperästään. Siksi vanhempien on tärkeää ennen kertomista käsitellä omia tunteitaan riittävästi. Tilanteesta ja lasten iästä riippuen tarinan tiivistäminen tai henkilöhahmojen kertaaminen voi lukiessa auttaa juonen seuraamisessa. vujuonet tosin jossain määrin vaikeuttivat juonen seuraamista. Sukupuutyöskentelyssä voimme joskus nähdä vaiettujen asioiden kuitenkin tavalla tai toisella olevan läsnä perheen elämässä ja se aiheuttaa lapsille hämmennystä. Kertomistilanteessa huomion tulee olla lapsen tunteissa ja reaktioissa. Aihe on tärkeä ja monille arka ja henkilökohtainen
Oikein ajoitettu ja asiakkaan tarpeista lähtevä lyhythoito on usein resurssien käytön kannalta järkevää. Perheitten kanssa työskentelyssä opittavaa on ollut ehkä siinä, että osataan työskennellä tarpeen vaatiessa myös tiiviimmin. Monesti rajattukin apu auttaa perhesysteemiä auttamaan itseään. Niin perheterapeuteille kuin muillekin julkisen sektorin työntekijöille lienee tuttu tilanne, jossa ajanvarauskirjaa alkavat täyttää harvajaksoiset ja pitkäkestoiset supportiivisluonteiset yksilöhoidot. Lyhyitten hoitojen kehittäminen on ajankohtainen haaste monessa rajallisin resurssein toimivassa julkisen sektorin palveluyksikössä. Perheterapia 2/16 55 54 PeTe_022016_20160508.indd 55 11.5.2016 16.21. PS-kustannus. Ilman arviointia tavoitteen saavuttamisesta hoidon lopettaminen voi tulla hanKirja-arvostelu: Näkökulmia lyhytterapian keinoihin ja mahdollisuuksiin Tapio Ikonen PsL, psykoterapian erikoispsykologi, vet-perheterapeutti Katri Kanninen ja Liisa Uusitalo-Arola (2015). Ilman perheen tukea ja mukanaoloa terapeutin merkitys asiakkaalle voi tulla niin suureksi, että se voi vaikeuttaa hoidon lopettamista. Asiakaspaineessa hoitoja aloitetaan monesti ilman huolellista tavoitteenasettelua ja suunnittelua ja niillä on taipumus jatkua pitkiäkin aikoja ilman arviointia. Perheterapioitten rajattua työskentelyä ja systeemin itsekorjautuvuutta korostavat perinteet sekä terapian kohdistuminen merkityksellisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin ovat tekijöitä, jotka auttavat niin perheitä kuin terapeuttejakin rajaamaan terapiaprosessien kestoa. Arviointi taas on hankalaa ilman asiakkaan kanssa yhteistä tavoitteenasettelua. Perheterapeuteilla ei liene yleensä vaikeuksia tehdä perheitten kanssa lyhytterapeuttista työtä. Tämä voi olla monesti perusteltua ja asiakkaan tarpeiden mukaista. Perheterapeutit tekevät työtä myös yksilöasiakkaitten kanssa. Lyhytterapeuttinen työote
Kirjassa esitellään työskentelytekniikoita, joilla terapeutti voi jakaa havaintojaan ja tutkia niitä yhdessä asiakkaan kanssa. Tarve kehittää ja ottaa käyttöön menetelmiä, jotka mahdollistavat tavoitteiltaan rajatun, asiakkaan tavoitteiden mukaisen lyhyen hoidon myös yksilöhoitosuhteissa, on ilmeinen. Kirjoittajien kuvaamassa mallissa terapia lähtee liikkeelle tapausjäsennyksestä, joka on tiivistetty malli joistakin asiakkaan tilanteen ja pulman kannalta keskeisistä ilmiöistä, niihin liittyvistä vastavuoroisista asetelmista jne. Tuolloin on tärkeää arvioida lyhyen terapian soveltuvuutta. Erilaiset tilanteet ja kokemukset voivat toimia liipaisimina tietyn kokemuksellisen paikan hakemiselle ja vastavuoroisen suhteen aktivoitumiselle. Kirjoittajien lähtökohta on kognitiivisanalyyttinen ja he määrittelevät edustavansa assimilatiivisen integraation näkökulmaa, jossa teoreettiseen ja menetelmälliseen kotipesään liitetään sopivia elementtejä muista lähestymistavoista. Kirjoittajat korostavat kognitiivis-analyyttisen ajattelun luokittelua välttävää ja asiakaskohtaista ajattelutapaa verrattuna esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaan ja psykoanalyyttiseen ajatteluun. Vastavuoroiseen suhteeseen kuuluu kaksi päätä, suhde voi koostua esimerkiksi toisesta joka alistaa ja toisesta joka alistuu. Kognitiivis-analyyttinen terapia-ajattelu on lähtenyt kehittymään psykodynaamisen ja kognitiivisen psykologian ajatusten yhdistelemisestä. Terapiaan kuuluu myös juuttuneista asetelmista vaihtoehtoisten ulospääsyjen etsiminen. Tästä näkökulmasta käsillä oleva teos, vaikka se käsitteleekin kahdenkeskistä lyhytterapeuttista työskentelyä, on relevanttia luettavaa myös perheterapeuteille. Joidenkin asiakkaiden kohdalla voimavarakeskeiset, dialogiset ja narratiiviset lähestymistavat sekä hoidon arvioinnin lisääminen ovat antaneet luontevia tapoja tehdä toimivia lyhytkestoisia terapiaprosesseja. Myös nk. Tekijät määrittelevät kognitiivis-analyyttisen ajattelun kahden persoonan ja vuorovaikutuksellisuuden psykologiaksi. Kipua tuottavia kokemuksia voidaan torjua suojaavilla toimintatavoilla. Tässä terapiatavassa terapeutti on aktiivinen ja jakaa ajatuksiaan asiakkaan kanssa. Silti tarve laajentaa omaa menetelmävalikoimaa ja löytää erilaisia lähestymistapoja eri tilanteisiin, erilaisille asiakkaille on varmaan useammalle kollegalle tuttu. Karttatyöskentelyssä asiakkaan kokemia tilanteita, kokemuksellisia paikkoja ja vastavuoroisia suhteita niihin liittyvine tunteineen ja ajatuksineen kuvataan kartoilla, joita asiakas ja terapeutti yhdessä työstävät. Lähtökohtana on se, miten ihminen kehityksensä varrella rakentaa sisäistettyjä malleja suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. Tapausjäsennys ohjaa hoidon suunnittelua. Kirjoittajat esittelevät teorian keskeisiä terapiatyötä jäsentäviä käsitteitä, kuten vastavuoroiset suhteet ja kokemisen paikat. Jäykät suojaavat toimintatavat voivat kaventaa asiakkaan elämän mahdollisuuksia. kalaksi, varsinkin jos työntekijä ei luota asiakkaan selviytymiseen. Kirja avaa kestoltaan rajoitettuun hoitoon liittyviä kysymyksiä. common factors -ajattelun – joka korostaa eri psykoterapiamuodoille yhteisiä vaikuttavia tekijöitä – elementtejä on esillä. Ensimmäinen käynti ja sen aikana tehtävä arvio nousevat keskeiseen asemaan. Kirja soveltuu tämän vuoksi johdannoksi paitsi kognitiivisanalyyttiseen ajatteluun ja lyhyen terapian maailmaan, niin myös integratiiviseen näkökulmaan psykoterapiassa. Siinä kuvataan lyhyen terapian prosessia: alkua, keskivaihetta ja lopettamista/seurantaa. Mieli nähdään vuorovaikutuksessa rakentuneena. Keskeisessä roolissa tässä on vuorovaikutus tärkeän hoitavan ihmisen kanssa kehityksen varhaisemmissa vaiheissa. Vastavuoroinen suhde johtaa kokijansa tiettyyn kokemukselliseen paikkaan, josta käsin on tyypillistä tehdä sille tyypillisiä havaintoja, kokea tiettyjä tunteita ja toimia tietyillä tavoilla. Kirjoittajat korostavat terapeutin ja asiakkaan yhteistyötä, yhteistä tutkimista. Kirjoittajat hahmottelevat terapian eri vaiheita yhden, kolmen, viiden ja 12–15 käynnin terapiamallien kannalta. Tällaisia menetelmiä ovat karttatyöskentely ja terapeutin asiakkaalle kirjoittamat palautekirjeet. Soveltuvuus riippuu ennen muuta rajatun kipukohdan paikantamisesta, asiakkaan motivaatiosta, muutosvaiheesta suhteessa pulmaan sekä Perheterapia 2/16 Tapio Ikonen 57 56 PeTe_022016_20160508.indd 56 11.5.2016 16.21. Kirjassa esitellään tiivistetysti kognitiivis-analyyttisen ajattelun keskeisiä ideoita. Vastavuoroiset suhteet ovat sellaisia asiakkaan sisäistämiä suhteen malleja, jotka asiakas on sisäistänyt elämänsä varrella. Mukana on paljon esiteltyihin näkökulmiin liittyviä lähdeviitteitä; vaikka kirja on kirjoitettu hyvin käytännönläheisesti ja paikoin epämuodollisen jutustelevaan tyyliin
Kun perheterapeutti katsoo vuorovaikutuksen tanssia ja tanssijoiden sovittautumista toisiinsa, niin kognitiivis-analyyttisen terapeutin voisi ajatella katsovan tanssiin lähtöä yksittäisen tanssijan kokemuksena. Kirjoittajat korostavat myös terapian arvioimisen merkitystä. Kognitiivis-analyyttisessä tarkastelussa ihminen näyttäytyy suhteessa maailmaan, kun taas perheterapioissa maailman osana, ainakin vahvasti yksinkertaistaen. Tämä rakentaa terapeutille vahvempaa asiantuntijan positiota. Työntekijä joutuu koko ajan sovittautumaan aktiivisesti asiakkaan prosessiin. Aktiivisuuden vaatimus voi myös pitää työn mielenkiintoisuutta yllä. Samaan aikaan kirjoittajat korostavat yhteistyön ja asiakkaan osallisuuden merkitystä. ovat jatkuvasti tarpeen. Lyhytterapeuttisen työskentelyn haastavuus avautuu kirjassa hyvin. Lyhyen terapian tekemiseen liittyy aina keskeneräiseksi jäämistä, joka vaatii terapeutilta aitoa uskoa siihen, että terapiassa alkanut oppiminen voi jatkua terapian jälkeen. Tämä kaikki voi tuntua aloittelevasta terapeutista pelottavan ylivoimaiselta haasteelta. Lopputulemana omalta kannaltani ajattelen niin, että kirjoittajien esittämät kognitiivis-analyyttiset näkökulmat ja työskentelyideat tuntuivat riittävän tutuilta itselleni: Voin ymmärtää niitä, omaksua ja kokeillakin – voisiko niistä tulla osa Kirja-arvostelu: Näkökulmia lyhytterapian keinoihin ja mahdollisuuksiin 57 56 PeTe_022016_20160511_painoon.indd 57 12.5.2016 19.50. Minulle henkilökohtaisesti kognitiivis-analyyttinen ajattelu on ollut helppo liittää ainakin teorian tasolla laajempaan systeemiseen ja perheterapeuttiseen näkökulmaan. Narratiiviseen terapian leikillisyyteen verrattuna toimintaa kuvaava metafora voisi olla jotenkin teknis-rationaalisempi ja lähempänä modernia maailmankuvaa. Tästä näkökulmasta ilahduttavasti kirjan lopussa käsitellään terapeuttina kehittymisen kysymyksiä. Kirjassa kuvatun karttatyöskentelyn kohdalla mielen tulee yhtymäkohtia ulkoistavaan keskusteluun ja laajemminkin narratiiviseen terapiaan. asiakkaan itsereflektiokyvystä. Mielestäni nämä ovat kuitenkin hedelmällisesti erilaisia näkökulmia, jotka voivat elää rauhanomaista rinnakkaiseloa. Menetelmällinen joustavuus sekä asiakkaan tarpeista ja luontaisista toimintatavoista lähtevä eetos tuntuivat tutuilta ja läheisiltä. Tämän pitäisi olla sinänsä perheterapeuteille tuttua. Näkökulma on erilainen ja johtaa erilaisiin käsitteellistämisiin. Terapiatyöskentelyn pitäisi tapahtua lähikehityksen vyöhykkeellä. Kartalle piirretään erilaisia jäsennyksiä vastavuoroisista suhteista ja kokemuksista, voimista joita ihmisten välillä ja mielen sisällä liikkuu, etsitään vaihtoehtoja ja ulospääsyjä. Kysymys on mielestäni integratiivisen terapia-ajattelun perustavanlaatuisesta suuntautumisesta. Ilahduttavasti kirjoittajat korostavat myös terapeutin itsearvion merkitystä, kysymyksiä kuten: onko minulla annettavaa tälle asiakkaalle, uskonko hänen muutokseensa, mitä omia kipukohtiani työskentely voisi koskettaa. Työntekijä joutuu ajattelemaan jokaista istuntoa aivan eri tavalla aktiivisesti kuin verkkaisemmissa työskentelymalleissa. Ulospääsyjen etsimisessä käytetään hyväksi myös sellaisia asiakkaan toimintoja, jotka ovat jo hänellä hallussa. Ero tuo kehityspsykologisen tiedon ja terapeutin asiantuntijuuden erilaiseen rooliin verrattuna perheterapioihin, taas vahvasti yksinkertaistaen. On valtava haaste pitää kiinni suhteen lyhyestä aikaraamista, sekä olla aktiivinen ja aktiivisesti asiakasta kuunteleva. Terapia täytyy siis suunnitella asiakkaan nykytilanteen mukaiseksi. Tästä kirjoittajat ovat hyvin tietoisia. Kognitiivis-analyyttisessä tapausjäsennyksessä yksilöllisellä kehityspsykologisella tiedolla on suurempi merkitys kuin perheterapioissa. Perheterapeuttina kirjaa lukiessa herää kysymyksiä oman ajattelun ja kirjoittajien esittämien ajatusten yhtäläisyyksistä ja eroista. Työskentelyn pitää olla asiakkaalle mahdollista ja tuottaa jotain sellaista uutta ja erilaista, mitä asiakas voi hyödyntää. Kouluttautuminen, työnohjaus, oman työn tutkiminen, kollegoitten kanssa keskustelu jne. Lyhyen terapian tekeminen vaatii omanlaistaan käsityötaitoa, jonka kehittäminen on elämänmittainen haaste. Ongelman toimintaan liittyvän mekaniikan ymmärtämisellä on perinteisten psykoterapioitten tapaan suurempi merkitys kuin narratiivisessa terapiassa. Tasapainoilu eitietämisen ja asiantuntijuuden välillä on tällaisessa työskentelyssä hyvin vahvasti sisäänrakennettuna jännitteenä. Kognitiivis-analyyttinen ajattelu on myös kirjoittajien kuvaamana kahden persoonan psykologiaa, kun taas perheterapioita voisi pitää monenkeskisyyden psykologiana. Mieleen tulee dialogisen työtavan ideat ja eetos. Se tarkoittaa alueita, esimerkiksi uusia havaintoja ja toimintatapoja, joita asiakas voi tavoittaa terapeutin tukemana
Kirjassa on asiaa mm. Kirjoittajien kuvaama työskentely ja ajattelu voisivat avata ovia työskennellä mielekkäästi hieman eri tavalla sellaisten yksilöasiakkaiden kanssa, jotka kokevat joutuvansa toistuvasti samoihin ongelmallisiin vastavuoroisiin asetelmiin, ja jotka kaipaavat itseymmärryksen lisääntymiseen tähtäävää ja pulmien kehityshistoriaan liittyvää työskentelyä. menetelmällistä repertuaariani. Ennen muuta se herätti pohtimaan ajallisesti rajatun ja tavoitteellisen terapian kehittämisen haastetta niin yksittäisen työntekijän kuin hoitojärjestelmänkin näkökulmasta. Interpersoonallinen psykoterapia. Olen esitellyt vain osan kirjan teemoista. & Nuutinen, A. ja Larmo, A. Kirja tulee selvästi tarpeeseen ja itselleni se oli stimuloiva lukukokemus monestakin näkökulmasta. Toteutuakseen kokonaisen palvelujärjestelmän tasolla, lyhytterapeuttinen työskentely tarvitsee malleja, jotka ovat kohtuullisen helposti koulutettavissa ja aloitettavissa, jotka tukevat arviointia ja tavoitteenasettelua sekä antavat lyhyiksi suunnitelluille hoidoille rajatun keston. Havainnollisuutensa ja käytännöllisyytensä puolesta kirjalla voi olla käyttöä oppikirjana, työpaikkojen kirjahyllyissä, työn kehittämisen tukena jne. 2007) ja perheterapian osalta Jyväskylän kaupungin perheneuvolan kehittämästä OIVA-työskentelymallista (Janhunen ym. Kontunen, J., Karlsson, H. Helsinki: Edita. interpersoonallisesta psykoterapiasta (IPT, esim. (2007). Toisaalta niihin sisältyy sen verran aitoja eroja suhteessa perheterapeuttiseen ajatteluun, että ne voivat tuoda jotain uutta ja stimuloida ajattelua. terapeuttina kehittymisestä, vuorovaikutussuhteen rakentamisesta, persoonallisuuden epäjatkuvuuden ja dissosiatiivisuuden kanssa työskentelystä, muutoksen vaiheteorioista jne. Uusi vastaanottokäytäntö perheneuvolaan, tehostettua ja oikea-aikaista apua lapsiperheille. Depression fokusoitu hoitomenetelmä. Kontunen ym. Perheterapia 4/2011. 2011). Kirja nostaa esille paljon lyhyen ja asiakaslähtöisen terapian tekemiseen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät liity pelkästään kognitiivis-analyyttiseen viitekehykseen. Voisin kuvitella, että kirjasta on hyötyä niin kokeneille kuin kokemattomillekin lyhyen terapian tekemisestä kiinnostuneille terapeuteille omasta viitekehyksestä riippumatta. Kirjoittajat ovat käyttäneet myös runsaasti havainnollisia esimerkkejä. Keskeisiä asioita on tiivistetty muistilistoiksi ja esitetty graafisesti, mikä voi auttaa ydinkohtien hahmottamista. l LÄHTEET Janhunen, M., Laitila, A., Lehtinen, T., Lätti, E. Toisaalta lähteitä on käytetty kiitettävästi ja kiinnostuneelle lukijalle jää mahdollisuus jatkaa tutkimusmatkaa niiden avulla. (2011). Koska asiaa on paljon, jotkut esitellyistä teemoista, esimerkiksi assimilaatiomalli, jäävät ehkä hieman ohuiksi. Perheterapia 2/16 Tapio Ikonen Perheterapia 3/2016 ilmestyy 16.9.2016 59 58 58 PeTe_022016_20160508.indd 58 11.5.2016 16.21. Lopuksi tuntuu tarpeelliselta todeta, että ajattelen kuitenkin perheen osallistumisen lisäämisen olevan ainakin perheterapeuteille helpoin tapa lisätä lyhyen hoidon vaikuttavuutta silloin, kun se on asiakkaan kannalta mielekästä. Kirjassa esitettyjen mallien lisäksi tällaisia työskentelymalleja löytyy mm
Digilehden vuosikerta 24 € (sis. Paperiversio 36 € /vuosikerta tai kestotilauksena 34 € /vuosi (hinnat sis. Tilaa Perheterapia-lehti Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. 040 653 2895 59 58 58 PeTe_022016_20160508.indd 59 11.5.2016 16.21. alv 24 %) . alv 10 %)
Läpileikkaavana teemana on kuva ilmaisun ja vuorovaikutuksen välineenä. Menetelmä tarjoaa konkreettisia työkaluja esimerkiksi perhetyöhön ja terapiatyön tueksi. 040 631 4494 sari.kosonen@mielenteveysseura.fi tai marjukka.laukkanen@mielenterveysseura.fi SUOMEN MIELEN TERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS TARKEMPIA TIETOJA: mielenterveysseura.fi/ koulutukset Syksyn 2016 koulutuksia 61 60 PeTe_022016_20160508.indd 60 11.5.2016 16.21. PERHEARVIOINTIMENETELMÄ Helsinki, Mikkeli, Turku, Kuopio, Oulu Toimivaksi havaittu menetelmä perheiden toimintakyvyn, voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointiin. MIND-BODY BRIDGING -KOULUTUS Helsinki, alkaa loka-marraskuussa 2016 Näyttöön perustuva, mieli-keho -yhteyttä vahvistava stressinkäsittelymenetelmä, joka soveltuu sekä työvälineeksi ammatti käyttöön että oman hyvinvoinnin vahvistamiseen. 12 pv) Koulutuskokonaisuus sisältää kolme menetelmää, joita voi käyttää itsenäisesti tai toisiinsa kytkettyinä. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuskonsortion vaatimukset psykoterapeuttikoulutusten edellyttämistä lisäopinnoista. TOIMIVA LAPSI & PERHE Helsinki, aloitus 22.-23.8.2016 (yht. Menetelmien avulla voidaan tukea lapsen kehitystä silloin, kun perheen arki on muuttunut erilaisten vanhemmuuden voimavaroja verottavien vaikeuksien takia. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET, KUVATAIDEPAINOTTEINEN Helsinki, alkaa loppusyksyllä 2016 (30 op) Koulutus on ammatillinen täydennyskoulutus, joka on suunniteltu sosiaalija terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat lisätä psykoterapeuttista osaamistaan. Tiedustelut: Sari Kosonen p. Tietoa, taitoa & uutta osaamista PARIPSYKOTERAPIAA PERHETERAPEUTEILLE Helsinki, alkaa syksyllä 2016 (30 op) Täydennyskoulutus ETja VET-perheterapeuteille. MBB Vaihe 1 -koulutukseen kuuluu 3 koulutuspäivää. Valviran hyväksymä psykoterapeutti voi koulutuksen hyväksytysti suoritettuaan antaa KELAn rahoittamaa paripsykoterapiaa
28.10.2016 schema therapy for children and adolecents (st-ca) introductory worKshop Christof Loose, Advanced Level Schema Therapist and Supervisor-trainer in Child adolescent Schema Therapy (ISST e.V.): Institute of Experimental Psychology, Department of Clinical Psychology, Düsseldorf Helsinki 10. 14.10.2016 sKeematerapeuttinen työsKentely Syventävä menetelmäkoulutus: mielikuvatyöskentely 24.11.2016 ja tuolityöskentely 25.11.2016 Irma Karila, PsT, kognitiivinen psykoterapeutti (VET), kouluttajapsykoterapeutti Jyrki Tuulari, PsM, kognitiivinen psykoterapeutti (VET) Helsinki 27. Kaksisuuntaisen mielialahäiriö – haaste sairastuneelle, läheisille ja hoitotaholle Kirsi Jänkälä, LL, psykiatrian erikoislääkäri, kognitiivinen psykoterapeutti YET Turku 2.12.2016 Kiintymyssuhteet, mentalisaatio ja psyKoterapia Kirsti-Liisa Kuusinen, PsT, yliopistonlehtori, kouluttajapsykoterapeutti IlMOITTauTuMISeT Ja TIeduSTeluT: luote@luote.fi Tutustu tarkemmin laadukkaisiin koulutuksiimme verkkosivuillamme, sieltä löytyvät koulutuksien sisältöjen esittelyt sekä kouluttajien esittelyt www.luote.fi ja www.kognitiivinenpsykoterapia.fi Löydät meidät myös facebookista facebook.com/luoteOy Räätälöidyt koulutuskokonaisuudet organisaatioille, ota yhteyttä luote@luote.fi Kognitiivisen psykoterapian keskus 61 60 PeTe_022016_20160508.indd 61 11.5.2016 16.46. Kognitiivisen psykoterapian vaikuttavuudesta on paljon tutkittua näyttöä. Päivitä tietojasi ja osaamistasi oheisten käytännönläheisten koulutusten avulla. Oulu 19.9.2016 Kun sanat ei riitä luovat ja toiminnalliset menetelmät terapian tuKena Anna Hurskainen, Sosionomi (AMK), Kognitiivinen psykoterapeutti YET, Työnohjaaja (STORY) Helsinki 30.9.2016 Kuvat Kertovat – visuaaliset menetelmät psyKoterapiassa Tarja Koffert, kognitiivinen psykoterapeutti (VET), perheterapeutti (VET) Kuopio 13. ja 17.3.2017, sekä MBCT ja MBSR-kurssit elo-lokakuu/2016 Taru Juvakka, TtT, kognitiivinen psykoterapeutti (YET), kouluttajapsykoterapeutti koulutuksessa (2014-2016), Bangor University Centre for Mindfulness Reseach and Practicekoulutuksessa Joensuu 25.11.2016 elämän vuoristoradalla –miten selviän. 11.11.2016 mindfulnessin terapeuttinen Käyttö Syventävät päivät 20.1., 17.2. Koulutukset on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi niin psykoterapeuteille kuin myös muille mielenterveyspalveluissa työskenteleville terveydenja sosiaalihuollon ammattilaisille
Sen avulla voimme kehittää Perheterapia-lehdestä mahdollisimman kiinnostavan ja lukijoita puhuttelevan. Palautteesi on tärkeää. Kerro mielipiteesi! Kerro meille millaisia ajatuksia Perheterapia-lehden artikkelit sinussa herättivät tai millaisia teemoja ja aiheita toivoisit lehdessä käsiteltävän. Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: perheterapialehti@mielenterveysseura.fi PeTe_022016_20160508.indd 62 11.5.2016 16.46
€ kestotilaus Myös digilehti Mielenterveyttä voi vahvistaa. Irtisanominen tulee voimaan viimeistään neljän viikon kuluessa. TILAA MIELEN TERVEYS vuosikerta 40 € opiskelijatilaus 21 € ulkomaille 60 € jäsentilaus 20 euroa Kestotilauksen säännöt ja irtisanominen Mielenterveys-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Muissa tapauksissa asiakas on velvollinen maksamaan saamansa lehdet. Tilauksen päättyessä vahvistetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa mahdollisesti toimitettujen lehtien hinta. mielenterveysseura.fi PeTe_022016_20160508.indd 63 11.5.2016 16.46. Kestotilaus on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaisen tilauksen hinta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. tilaukset@mielenterveysseura.fi Tutustu: mielenterveysseura.fi/ mielenterveyslehti 32 . Jos tilaus jakso on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, tilaus päättyy maksetun jakson päättyessä. Tilaajalla on kuluttajansuojalain mukainen oikeus peruuttaa veloituksetta tilausmyyjän kanssa tehty ti laus 14 vrk:n kuluessa tilausvahvistuksen tai ensimmäisen lehden saapumisesta
Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Maistraatinportti 4 A, 7. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. PeTe_022016_20160508.indd 64 11.5.2016 16.21