2/19 35. vuosikerta Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisen pulmallisuus Maailma perheterapeutin silmin: Mikko Pärssinen Esseitä perheterapiasta: Miten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta Uusi perhe haastaa uusperheen Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. PeTe_022019_64s_20190508_.indd 1 9.5.2019 15.24. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa. Kirkon perheneuvonta – keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta Kohti systeemistä lastensuojelua – missä nyt mennään
alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. vuosikerta | Toukokuu 2019 Vastaava päätoimittaja: Kristian Wahlbeck Päätoimittaja: Eija-Liisa Rautiainen Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Ritva Karila-Hietala Satu Muikku Helena Niskanen Jorma Piha Eija-Liisa Rautiainen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. Vuosikerta 36 € (sis. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: MIELI Suomen Mielenterveys ry Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 35. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 2/19 | 35. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. PeTe_022019_64s_20190508_.indd 2 9.5.2019 13.00. alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis
Pääkirjoitus Eija-Liisa Rautiainen.....................................................................................................5 Artikkelit Uusi perhe haastaa uusperheen – uusparien ja ammattilaisten näkemyksiä uusperheiden haasteista Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo ..........................................................................6 Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. 46 Työnsä äärellä Maailma perheterapeutin silmin: Mikko Pärssinen (haastattelu) Tapio Ikonen ................................................................................................................. 44 Kirja-arvostelu Jukka Aaltonen (2018), Onnellisuuden pelko ja sanojen varjot – esseitä psykoterapian ajasta Eira Tikkanen .............................................................................................................. 18 Kirkon perheneuvonta – keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta Sari-Annika Pettinen ..................................................................................................29 Kohti systeemistä lastensuojelua – missä nyt mennään. Birgitta Alakare, Riitta-Liisa Heikkinen, Elina Löhönen ja Sirkku Maikkula ...... Päivi Petrelius ..............................................................................................................39 Keskustelupuheenvuoro Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisen pulmallisuus Jarl Wahlström ............................................................................................................ 56 SISÄLLYS PeTe_022019_64s_20190508_.indd 3 9.5.2019 13.24. 51 Esseitä perheterapiasta Miten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta Jukka Aaltonen ............................................................................................................ Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa
5 4 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 4 9.5.2019 13.01. Eettisiin kysymyksiin ei aina ole selviä tai ilmeisiä vastauksia, mutta valppaus tarkoittaa, että perheterapeutti pysähtyy pohtimaan, antautuu epämukavuudelle eikä ohita pulmia katsomalla toisaalle
Miten tehdä työtä tilanteissa, joissa perheenjäsenet ovat tuottaneet kärsimystä toisilleen, kaltoin kohdelleet tai laiminlyöneet toisiaan. Miten silloin voi toimia eettisesti kestävällä tavalla. Tervetullut ja tärkeä avaus on Jarl Wahlströmin keskustelupuheenvuoro psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisen pulmallisuudesta. Eettisiin kysymyksiin ei aina ole selviä tai ilmeisiä vastauksia, mutta valppaus tarkoittaa, että perheterapeutti pysähtyy pohtimaan, antautuu epämukavuudelle eikä ohita pulmia katsomalla toisaalle tai jättämällä pysähtymättä tai puuttumatta. Vaikka perheja pariterapeutti voi ajatella toimivansa tasa-arvoisesti ja avoimesti ehdottaessaan, että perheenjäseniä tulisi mukaan tapaamiseen, voi asiakas kokea terapeutin auktoriteetin niin, ettei pysty ehdotuksesta kieltäytymään silloinkaan, kun ei ole vielä ollenkaan valmis puhumaan asioista läheistensä kanssa. Myös lehden tämän numeron artikkelit voi lukea eettisten silmälasien läpi. Ohjeet löytyvät osoitteesta http://www.europeanfamilytherapy.eu/code-of-ethics-of-the-european-family-therapy-association/ Perheja pariterapeutti tarvitsee erityistä eettistä valppautta, sillä eettiset kysymykset ovat perheiden kanssa työskenneltäessä varsin monimuotoisia. Tapio Ikonen avaa uuden juttusarjan Perheterapeutti työnsä äärellä, jossa tällä kertaa pääsemme tutustumaan Mikko Pärssisen kiinnostavaan työhön. Eettisissä ohjeissa annetaan ohjeita myös perheterapeutin esiintymiselle mediassa. Itse pidän arvokkaana esimerkiksi asiakkaiden äänen esiin nostamista, kuten Birgitta Alakare ym. Ja perheterapeutteja kun olemme, suhteisiin liittyvän hahmottamistavan mukaisesti voimme aina kutsua muita ihmisiä pohtimaan kanssamme eettisesti perusteltuja tapoja ajatella ja toimia. Mitä eettisiä periaatteita tulee näkyväksi kirjoittajien tavassa kuvata ja pohtia työtään. tekevät artikkelissaan. Eija-Liisa Rautiainen eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi 5 4 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 5 9.5.2019 8.46. Miten välttää naiivius ja silti samaan aikaan myös uskoa ihmisiin, muutoksen mahdollisuuteen, yhteistyösuhteen rakentamisen onnistumiseen. Pääkirjoitus Eettinen valppaus Olen viime aikoina pohtinut eettisiä kysymyksiä perheja pariterapiassa pidettyäni aiheesta koulutuspäivän tänä keväänä. Miten puhua työstään kuvailematta asiakasperheitä tai heidän vaikeuksiaan tunnistettavasti. Eettinen valppaus on mielestäni mainio käsite. Yhteisessä dialogissa asioiden monet, keskenään myös ristiriidassa olevat puolet, tulevat huomioon otetuiksi. Euroopan perheterapiayhdistys on laatinut perheterapeuteille omat eettiset sääntönsä ja kävimme niitä opiskelijoiden kanssa läpi. Mitä dilemmoja tunnistatte ja millaisia mietteitä niistä teille syntyy. Tälläkin saralla riittää pohdittavaa. Kenen tarpeet tulevat huomioiduiksi ja kenen jäävät ehkä näkemättä. Päivi Petrelius kuvaa systeemisen lastensuojelun tilannetta suomalaisessa lastensuojelun kentässä. Toisaalta, miten nostaa rohkeasti esiin yhteiskunnan epäkohtia ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja edistää asiakasperheillemme tärkeitä asioita ja puolustaa ihmisoikeuksia. Miten käydä keskustelua sosiaalisessa mediassa tavalla, joka ei loukkaa. Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo kuvaavat uusien, asiakasperheiden tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä ja Sari-Annika Penttinen kertoo pitkän linjan työmuodon jatkuvasta kehittämisestä omassa artikkelissaan. Miten toimia, kun perheenjäsenten arvot kovasti poikkeavat terapeutin omista arvoista. Perheenjäsenten tarpeet ja toiveet voivat olla keskenään ristiriitaisia. Eettistä pohdintaa sisältää myös Jukka Aaltosen essee hoidon sivuvaikutuksista ja pitkittyneistä hoidoista
Sosiaalija terveysalalla työskentelevien ammattilaisten mukaan uusperheiden määrä on lisääntynyt selkeästi erityistä tukea tarvitsevien asiakasperheiden joukossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin uusparien ja uusperheitä kohtaavien ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä uusperheiden kohtaamista haasteista. Suomen Uusperheiden Liiton Stepping-hankkeessa kehitetään uusperheille suunnattua digitaalista interventiota. Uusperheeseen kuuluu virallisen määritelmän mukaan kaksi aikuista ja vähintään yksi alle Uusi perhe haastaa uusperheen uusparien ja ammattilaisten näkemyksiä uusperheiden haasteista Yhä useampi lasten, nuorten ja perheiden palveluissa työskentelevistä ammattilaisista kohtaa uusperheitä päivittäin. Avainsanat: uusperhe, uuspari, interventio Anni Pakarinen terveystieteiden tohtori, sairaanhoitaja, uusperheneuvoja, hankesuunnittelija Stepping-hanke, Suomen uusperheiden Liitto ry Kirsi Heikinheimo sosionomi YAMK, psykoterapeutti, parija perheterapeutti, työnohjaaja, toiminnanjohtaja Suomen Uusperheiden Liitto ry 7 6 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 6 9.5.2019 8.46. Usein ammattilaiset kohtaavat uusperheitä ymmärtämättä dynamiikan monimuotoisuutta ja siitä nousevia arjen ongelmia. Avioerot, huoltajuuskiistat, lapsen oireilu ja perheiden muotoutuminen uusperheiksi ovat teemoja, joihin ammattilainen törmää työssään (Väänänen, 2013). Tässä artikkelissa kuvataan intervention kehittämisen tueksi toteutetun tutkimuksen tuloksia. Tulosten mukaan keskeisinä haasteina nähtiin uusperheen suhteiden moninaisuus, lasten sopeutumisen vaikeus, entinen elämä ja parisuhteen ylläpito sekä vanhemmuuden roolien epäselvyys ja kasvatusnäkemysten yhteentörmäykset. Perheterapia 2/19 Jopa 95% lasten, nuorten ja perheiden palveluissa työskentelevistä ammattilaisista kohtaa uusperheitä päivittäisessä työssään (Monimuotoiset perheet, 2014). Läsnäolevan perheen koostumus saattaa esimerkiksi vaihdella viikoittain. Interventiota ovat olleet kehittämässä myös uusperheiden lasten, nuorten ja vanhempien sekä ammattilaisten kokemusasiantuntijaryhmät. Kuntien järjestämien kasvatusja perheneuvonnan asiakkaiden keskuudessa uusperheiden määrä on kasvanut. Avioerot, huoltajuuskiistat, lapsen oireilu ja perheiden haasteet uusperheiksi muotoutumisessa ovat prosesseja, joissa usein tarvitaan ulkopuolista apua
Digitalisaatio tarjoaakin mahdollisuuden palveluprosessien tehostamiseen sekä kustannussäästöihin sosiaalija terveysalalla (Neittaanmäki & Kaasalainen, 2018). Uusperheiden parisuhteet johtavatkin ydinperheiden parisuhdetta useammin eroon (DeLongis & Zwicker, 2017). Uusperheet tarvitsevat tukea haasteissaan ja ammattilaiset kaipaavat lisää tietoa uusperheistä ja työkaluja heidän hyvinvointinsa tukemiseen (Papernow, 2018). Positiiviset vaikutukset näkyvät parisuhdetyytyväisyyden lisääntymisenä, vanhemmuuden haasteiden (Garneau & Adler-Baeder, 2015), perheen konfliktien ja lapsen käyttäytymisen ongelmien vähenemisenä sekä perheen ilmapiirin ja parisuhdetyytyväisyyden paranemisena (Nicholson ym., 2007). (Broberg, 2010; Papernow, 2013; Saint-Jacques ym., 2018; Salo, 2011; Taylor ym., 2013). Hallituksen kärkihankkeeseen kuuluvan lapsija perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) yhtenä painopisteenä on vahvistaa ennaltaehkäiseviä perhepalveluita ja edistää varhaisen tuen mahdollisuuksia (Aula ym., 2016). Vuonna 2017 uusperheiden osuus kaikista lapsiperheistä oli 9,1% (SVT, 2018). Uusperheiden lasten läpikäymät menetykset, vanhempien eron riitaisuus sekä isot muutokset, kuten perheen uusi rakenne ja uudet ihmissuhteet voivat aiheuttaa lapselle stressiä ja hämmennystä, mikä voi ilmetä sopeutumisen ongelmina (Broberg, 2010; Papernow, 2013; Salo, 2011; Väänänen, 2013). Myös sosiaalialalla ohjausta, neuvontaa ja psykososiaalista työtä tehdään yhä useammin moninaisissa digitaalisissa ympäristöissä (Chan & Holosko, 2016; Vapalahti, 2017). Lisäksi osa interventioista on ryhmämuotoisia, sillä ryhmästä saatu vertaistuki ja kokemusten jakaminen nähdään uusperheiden hyvinvoinnin näkökulmasta keskeisenä. Lapset ovat uusperheissä haavoittuvammassa asemassa kuin aikuiset. Todellisuudessa vielä suurempi joukko lapsia, nuoria ja vanhempia elää uusperhearkea ja kohtaa uusperheiden haasteita, sillä tilastot huomioivat vain ne henkilöt, jotka asuvat virallisesti samassa taloudessa (Ganong & Coleman, 2018). 18-vuotias lapsi, joka on vain toisen aikuisen lapsi (SVT, 2015). (Ganong & Coleman, 2018; Jensen ym., 2017; Papernow, 2013). Perhepalveluiden sekä yksityisten tarjoaman uusperheneuvonnan tai psykoterapian lisäksi tarjolla on ammattilaisten ohjaamia preventiivisiä interventioita, joissa keskitytään lisäämään uusperheiden tietoutta uusperheiden haasteista, normalisoimaan uusperheen kokemusta, tukemaan lasten ja aikuisten välisiä suhteita, parisuhdetta sekä vahvistamaan vanhemmuutta ja uusparin välistä kommunikaatiota. Uusperheet rakentavat perheenjäsenten keskinäisiä suhteita huomattavasti monimutkaisemmassa kontekstissa kuin ydinperheet. Positiivisia tuloksia on havaittu vanhemman ja lapsen välisissä suhteissa, parisuhteessa (Morawska & Sanders, 2006; Sanders ym., 2007), vanhemmuudessa ja uusperheen toimivuudessa (Gelatt ym., 2010). Internetin ja digitaalisen teknologian hyödyntäminen osana perheille kohdistettuja interventioita onkin lisääntynyt viime vuosina (MacDonell & Prinz, 2017). Uusperheille kohdistetut interventiot ovat lisääntyneet 2000-luvulta lähtien. Keskeiset uusperheiden haasteet liittyvät vanhemmuuteen ja kasvatukseen, entiseen elämään, lasten ja nuorten sopeutumiseen sekä parisuhteeseen (Papernow, 2018). Uusperheet ovat kokeneet digitaaliset interventiot mielekkäinä. Omien vanhempien erosta toipuminen vie lapsilta pidemmän aikaa kuin useimmiten oletetaan. Tämän päivän lapsiperheet hakevat yhä enemmän tietoa ja tukea internetistä (Plantin & Daneback, 2009). Interventiot ovat olleet pääosin itseohjautuvia verkkoperustaisia interventioita, käsittäen muun muassa internetsivustoja, videoita ja tuen tarjoamista muun muassa puhelimitse tekstiviestein ja sähköpostein. Tilastoihin ei myöskään lasketa samaa sukupuolta olevien vanhempien muodostamia uusperheitä. Kaikista alle 18-vuotiaista lapsista 10,3% kuului uusperheeseen vuonna 2014 (SVT, 2015). Uusi perhe haastaa uusperheen 7 6 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 7 9.5.2019 8.46. Digitaalisia ennaltaehkäiseviä palveluita kehitetäänkin yhä enenevässä määrin terveydenhuollossa (STM, 2016). Laadukkaiden ja tasavertaisesti saavutettavissa olevien julkisten ja digitaalisten palveluiden tuottaminen oli yksi sote-uudistuksen tavoitteita (STM, 2016). Interventioiden tulokset ovat olleet myönteisiä. (Nicholson ym., 2007). Sopeutumisen ongelmien lisäksi, uusperheiden lapsilla ja nuorilla esiintyy erilaisia oppimisen, käyttäytymisen, mielenterveyden ja sosiaalisten suhteiden ongelmia enemmän kuin ydinperheen lapsilla. Haasteet johtuvat pitkälti uusperheen rakenteesta ja dynamiikasta, joka on erilainen kuin ydinperheissä
StepApp-intervention kehittämisvaiheessa tarkasteltiin aiempia perheille ja pariskunnille suunnattuja digitaalisia interventioita ja uusperhetutkimuksia sekä hyödynnettiin Stepping-hankkeen kehittämistiimin ja perhepalveluissa työskentelevien ammattilaisten asiantuntijuutta ja kokemustietoa. Kyselyt osoitettiin uuspareille ja sosiaalija terveysalan ammattilaisille. Digitaalinen ammatillisesti ohjattu interventio, StepApp-interventio (StepApp-valmennus ® ), kehitettiin Stepping-hankkeessa vuoden 2018 aikana. Uusperheiden haasteita tarkasteltiin sekä ammattilaisten että uusparien näkökulmasta seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Aineistosta Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo 9 8 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 8 9.5.2019 8.46. Intervention tavoitteena on uusperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen, systeemisen toimintakulttuurin ymmärtäminen, ongelmien ennaltaehkäisy, perheiden osallisuuden vahvistaminen sekä oikeaaikaisen varhaisen tuen tarjoaminen. AINEISTONKERUU Kohderyhmien näkemyksiä kartoitettiin huhti-toukokuussa 2018 kyselytutkimuksen avulla. Uusperheille räätälöity valmennus kestää viisi viikkoa. Kerran viikossa tapahtuviin ryhmätapaamisiin osallistuu uusperheiden aikuisista muodostuva noin kymmenhenkinen valmennusryhmä. Perheterapia 2/19 STEPAPP-INTERVENTIO UUSPERHEIDEN HYVINVOINNIN TUKENA Suomen Uusperheiden liiton Stepping-hankkeessa lähdettiin vastaamaan sosiaalija terveydenhuollon kentältä tulleeseen haasteeseen ja kehitettiin tämän päivän uusperheille soveltuva digitaalinen ammatillisesti ohjattu interventio. Minkälaisia haasteita ammattilaiset ovat havainneet uusperheiden kohtaavan. Uusparien kyselyt toteutettiin verkkokyselynä (Webropol) muun muassa Facebook-ryhmiä hyödyntäen sekä paperikyselynä uusperhetapahtumaan osallistuneiden uusparien kautta. Tämän lisäksi intervention kehittämisen pohjana toimivat kohderyhmän, eli uusperheiden ja heitä työssään kohtaavien ammattilaisten, näkemykset. Valmennuksen keskeisiä teemoja ovat menneisyyden vaikutukset uusperheeseen, uusperhevanhemmuus, perheytyminen, lapset ja nuoret uusperheessä sekä parisuhde. STEPAPP-INTERVENTION KEHITTÄMINEN Digitaalisten interventioiden kehittämisessä käyttäjälähtöiset menetelmät ovat keskeisiä, interventioiden käytettävyyden, soveltuvuuden, hyödyn sekä käyttöönoton näkökulmasta (McIntyre, 2008). StepApp-valmennuksessa koko perhe saa käyttöönsä StepApp-sovelluksen, joka on suunnattu StepApp-valmentajille sekä valmennettaville eli uusperheille työkaluksi muun muassa vuorovaikutustaitojen, arjen hallinnan sekä perheiden ongelmanratkaisuja riitelytaitojen vahvistamisessa. Ensin analysoitiin ammattilaisten kyselyaineisto induktiivisesti. Minkälaisia haasteita uusparit ovat kohdanneet uusperheessä. Ammattilaisten kysely toteutettiin verkossa (Webropol) lähettämällä kyselyä sähköpostina soveltuville verkostoille. Interventioiden kehittäminen edellyttää lisäksi eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä ja kohderyhmän tarpeiden tuntemista (Baranowski, 2013; Thompson ym., 2010). 2. Valmennusta ohjaa StepApp-valmentajakoulutuksen saanut sosiaaliterveysja kasvatusalan ammattilainen työparina. Aineistonkeruu kesti kaksi viikkoa. Valmennuksessa uusperheiden aikuiset saavat vertaistukea, ohjausta, neuvoja sekä konkreettisia työkaluja perheen arkeen. (2006) temaattista analyysia mukaillen. AINEISTON ANALYYSI Aineisto analysoitiin Braun ym. Sovellus jakautuu viiden viikon kokonaisuuksiin, joiden sisältö koostuu harjoituksista, kyselyistä, videoklipeistä, vinkeistä, faktoista ja fiilismittarista (Kuva 1). TUTKIMUS INTERVENTION KEHITTÄMISEN TUKENA Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata uusperheiden haasteita
StepApp-sovellus. Uusi perhe haastaa uusperheen Kuva 1. 9 8 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 9 9.5.2019 8.46
Perheterapia 2/19 muodostetut teemat ohjasivat uusparien kyselyaineiston analyysia, joka toteutettiin deduktiivisesti jo muodostettujen teemojen mukaisesti. Monessa vastauksessa mainittiin myös ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden tunteet ja niiden vaikutus perheenjäsenten vointiin. He näkivät uusperhetilanteeseen sopeutumisen ja uusien perheenjäsenten välisen kiintymisen kehittymisen vievän aikaa ja tuottavan välillä haasteitakin. Samoja merkityksiä sisältäviä koodeja yhdistettiin. Ammattilaisten kyselyaineistosta muodostetut teemat ohjasivat uusperheille toteutettua kyselyaineiston analyysia. Aineistosta muodostui viisi teemaa: Uusperhe perheenä, vanhemmuus, lapset ja nuoret, parisuhde sekä perheytyminen ja tulevaisuus. TULOKSET Ammattilaisten (N = 21) työkokemus alalta vaihteli vuodesta 33 vuoteen. Ensimmäisessä vaiheessa tekstistä alleviivattiin merkityksellisiä asioita teemojen mukaisesti eri värein, siten, että yksi väri kuvasi samansisältöisiä ilmaisuja tai sanoja alustavien teemojen mukaan. Lopuksi ammattilaisten ja uusperheiden vastauksista muodostettiin teemat, jotka muodostavat intervention viitekehyksen. Teema: Uusperhe perheenä Ammattilaiset kuvasivat uusperheiden jäsenten välisiä suhteita, sopeutumista ja tilanteita uusperheen arjessa termeillä ”monimuotoisuus”, ”monimutkaisuus”, ”eriaikaisuus”, ”nopeat käänteet” sekä ”ennalta-arvaamattomuus”. Toisessa vaiheessa aineistosta haettiin merkityksellisiä mainintoja ja niille annettiin koodit. Eräs vanhempi pohti kaikkien perheenjäsenten sitoutumista uusperheeseen seuraavasti: ”…kun ollaan perhe, ollaan perhe, eikä erillisiä yksiköitä.” Vaikka entinen elämä kuuluu luonnollisena osana uusperheen arkeen, erityisesti lasten tapaamisten vuoksi, voi se joskus myös asettaa haasteita uusperhe-elämälle. Koodeille ja koodiryhmille muodostetiin alustavia teemoja niiden merkityksen mukaisesti. Heidän mukaansa uusperheessä koetaan myös usein erilaisia epäselviin rooleihin, ristiriitaisiin odotuksiin ja ulkopuolisuuteen liittyviä tilanteita. Viidennessä vaiheessa teemoille annettiin lopulliset teeman sisältöä kuvaavat nimet. Induktiivisen analyysin ensimmäisessä vaiheessa tekstistä alleviivattiin merkityksellisiä asioita eri värein, siten, että yksi väri kuvasi samansisältöisiä ilmaisuja tai sanoja. Vaikeat ja pitkittyneet erot sekä elatusapuja tapaamiskiistat ovat ammattilaisten näkemyksen mukaan vaikeimpia. Ajatuksena oli etsiä ammattilaisten aineistosta löydetyille teemoille tulkintojen tueksi vahvistusta uusparien vastauksista (Tuomi & Sarajärvi, 2002). Koodit ovat ilmauksia tai sanoja, jotka jollain tavalla kuvaavat tutkittavaa ilmiötä ja antavat sille merkityksiä. Tämän vaiheen aikana kokonaisuus tarkentui, jolloin osa teemoista hylättiin ja yhdistettiin toisen teeman kanssa. Uusparisuhteen ikä vaihteli muutamasta kuukaudesta kymmeneen vuoteen. Vastaajat työskentelivät sekä sosiaaliettä terveysalalla. Ammattilaiset kuvasivat uusperheen sopeutumisen eriaikaisuutta, ulkopuolisuuden tunteita ja kiintymisen sekä oman paikan löytymisen haasteita seuraavasti: ”Uuteen tilanteeseen sopeutuminen perheenjäsenillä eriaikaista ja saattaa olla vaikeaa.” ”Ihmiset puhuvat käynneillä ehkä eniten ulkopuolisuuden tunteeseen liittyvistä asioista eri muodoissa.” ”Monille vaikea asia on tunteet puolison lapsia kohtaan, se ettei kiinnykään, tai lapset eivät kiinny, ei löydy omaa paikkaa…” Uusparien vastauksissa pohdittiin perheen arkeen liittyviä haasteita, kuten sitä, miten vastuut ja roolit uusperheessä rakentuvat tai miten uusperheen rajat määritellään. Uusparit kokivat tarvitsevansa tukea positiivisten yhteisten asioiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen sekä tietoa uusperheen kehitysvaiheista. Myös kaikkien perheenjäsenten osallistuminen, sitoutuminen ja yhteisen ajan järjestäminen nähtiin haastavina, mutta myös tärkeinä tekijöinä perheenjäsenten välisten suhteiden kehittymisen kannalta. Neljännessä vaiheessa, kun alustavat teemat oli muodostettu, alkoi teemojen tarkempi tarkastelu. Analyysi toteutettiin deduktiivisesti jo muodostettujen teemojen mukaisesti. Ammattilaiset ovat kokeneet välillä olevansa ’erotuomarina’ Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo 11 10 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 10 9.5.2019 13.42. Kolmannessa vaiheessa koodeja tarkasteltiin ja niille pyrittiin löytämään laajempaa merkitystä. Kyselyyn vastanneista uusperheen aikuisista (N = 36) naisia oli 32
Sosiaalisen vanhemman tilannetta pohdittiin myös ammattilaisten vastauksissa, kuten vanhemmuuden roolien epäselvyyttä ja ulkopuolisuuden tunteita. Haasteita uusperhe-elämään voivat tuoda myös hankalat suhteet ja toimimaton yhteistyö ex-puolison kanssa, toisen biologisen vanhemman osallistumattomuus sekä kasvatukseen liittyvät näkemyserot. Omien lasten näkeminen harvemmin kuin puolison lasten näkeminen aiheuttaa etävanhemmassa usein ristiriitaisia tunteita. Toisaalta koettiin, että uusperhe-elämän kannalta on tärkeää, että pystytään suhtautumaan arvostavasti ja rakentavasti kaikkiin perheen lapsiin sekä viettämään laatuaikaa myös puolison lasten kanssa. Uusparit pohtivat sosiaalisen vanhemman roolia ja yhteisvanhemmuutta seuraavasti: ”…ja kuinka paljon sosiaalinen vanhempi voi/ pitää osallistua, kun koulussa on vaikeaa...” 11 10 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 11 9.5.2019 8.46. Uusparit kuvasivat haasteita suhteessa entiseen puolisoon seuraavasti: ”Tapaamisiin liittyvät ongelmat, tapaamisten siirtely, kiusaaminen…” ”Asiallinen ja epäasiallinen vaikuttaminen lapsiin (vieraannuttava toiminta ja siihen suhtautuminen)…” Teema: Vanhemmuus Vanhemmuus on usein haastavampaa, kun on omat ja toisen lapset. Ensimmäisen yhteisen lapsen syntyminen on usein vaihe, jolloin voidaan kokea ristiriitaisia tunteita vanhemmuudessa. Ylipäänsä tunteet puolison lapsia kohtaan pohdituttivat, kuten miten kiintyä puolison lapsiin ja miten suhtautua tilanteeseen, jossa kokee negatiivisia tunteita puolison lapsia kohtaan. Erityisesti sosiaalisen vanhemman rooli, vastuut ja oikeudet ja oman paikan löytyminen perheessä tuli esiin monessa vastuksessa. Alla suoria lainauksia ammattilaisten vastauksista. Ammattilaisten mukaan erilaiset kasvatustavat voivat aiheuttaa riitoja uusperheessä, mutta myös eri kotien välillä. Se, miten kasvatusvastuuta voidaan jakaa ja miten vanhempien välinen tasa-arvo sekä keskinäinen kunnioitus toteutuu uusperheessä. Toisaalta pohditutti, miten pitää asialliset suhteet entiseen puolisoon ja muihin sukulaisiin, kuten lasten isovanhempiin ja miten hoitaa yhteisten lasten asioita, mutta myös se, miten rajata entistä elämää suhteessa uusperheeseen. Osassa vastauksista ilmeni vaikeita ja ongelmallisia entiseen elämään liittyviä asioita, kuten etävanhemman oikeuksiin ja tapaamisasioihin liittyviä kiistoja sekä lapsiin vaikuttamista ja vieraannuttamista, jotka koettiin raskaana ja uusperhe-elämää kuormittavana. Biologiset vanhemmat voivat kokea haasteellisena vanhemmuuden jakamisen ex-puolison ja uuden puolison kanssa. Uusperheiden arjen haasteita kohdataan usein lapsen asioiden hoidossa, rahan käyttöön liittyvissä asioissa, erilaisten lupien hakemisessa, lasten tapaamisja asumisjärjestelyissä. Myös muut ulkopuolelta, kuten ex-suvulta, tulevat vaatimukset ja rajoitteet voivat ammattilaisten näkemyksen mukaan vaikuttaa uusperheen arkeen. Ammattilaiset pohtivat bonusvanhemmuuden roolia ja uusperheen vanhemmuuden kuormittavuutta seuraavasti: ”Oman roolin, velvollisuuksien ja vapauden ymmärtäminen, löytäminen ja toteuttaminen.” ”Äitipuolien uupuminen ja isien ”puun ja kuoren välissä oleminen” joka hankalimmillaan lamaannuttaa kokonaan.” Vanhemmuus uusperheessä pohditutti uuspareja eniten. Uusi perhe haastaa uusperheen ex-puolisoiden riitojen keskellä. Ammattilasten vastauksissa kuvattiin yhteistyöongelmien ja muun ympäristön negatiivisia vaikutuksia uusperheen elämään seuraavasti: ”Väsyminen, hallitsemattomuus oman perheen elämässä, kun yhteistyö lapsen toisen huoltajan kanssa ei toimi.” ”Ympäristö vaikuttaa (joskus jopa vaikeuttaa) myös uusperheen eloa.” Entistä elämää pohdittiin myös uusparien vastauksissa. Erilaisten kasvatuskäytäntöjen yhteensovittaminen ja ylipäänsä muutoksen aiheuttama stressi näyttäytyi haasteellisena. Kipeinä asioina koettiin bonusvanhemman suru lapsettomuudesta, kuin myös etävanhemman ikävä lastensa luo. Ammattilaiset huomioivat, että bonusvanhemman soljahtaminen vanhemman rooliin ei aina ole helppoa, eivätkä suhteet ja tunteet puolison lapsia kohtaan yksioikoiset. Uusperheen arkea saattoivat haastaa entisen elämän totutut kommunikointitavat ja erilaisten toimintakulttuurien yhteentörmäykset. Heidän mukaansa näihin tilanteisiin liittyy muun muassa kiusantekoa ex-puolisoiden välillä ja ex-puolisoiden mustamaalaamista muiden perheenjäsenten kuullen
”Te ootte pilanneet mun elämän eroamalla”...” ”Lapset pelkäävät, että eroavatko nämäkin kaksi, saanko tasapuolista kohtelua…” Teema: Parisuhde Ammattilaisten vastauksissa ei pohdittu niinkään parisuhdetta, mutta uusparien vastauksissa toimiva parisuhde nähtiin uusperheen kantavana voimana. Ammattilaiset toivat esiin myös huolensa lapsen syrjään jäämisestä, siten ettei hänen tilannettaan ja näkemyksiään huomioida kaikkien muutosten ja haasteiden keskellä. Me-hengen merkitys korostui. Keskinäinen arvostus, rakkaus, avoimuus sekä kommunikaatio ja vuorovaikutus koettiin parisuhteen voimavaroina. Nähtiin, että lapsen sopeutuminen uusperheen tuomiin muutoksiin ei ole aina niin helppoa ja lapsi voi kokea erilaisia haasteita uuden vanhemman, uusien sisarusten ja uusien asumisjärjestelyjen myötä. Perheterapia 2/19 Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo ”Uusperheessä molemmilla vanhemmilla on oltava oikeus huolehtia arjen asioista ja ojentaa epäkohtien osalta, ihan kuin ydinperheessäkin teki isä sekä äiti.” Teema: lapset ja nuoret Ammattilaiset pohtivat uusperhetilannetta myös lasten kannalta. Parisuhteen ylläpitäminen uusperhearjen keskellä nähtiin kuitenkin haasteellisena ja katsottiin sen onnistumisen olevan riippuvainen vanhemmuuden ja vastuunjaon tasavertaisuudesta sekä lapsen ja vanhemman välisen suhteen toimivuudesta. Myös lasten arki uusperheessä pohditutti, kuten heidän roolinsa, oikeudet ja velvollisuudet uudessa perheessä sekä kahden kodin erilaisiin sääntöihin sopeutuminen. Miten saada parisuhteelle omaa aikaa?” Teema: Perheytyminen ja uusperheen tulevaisuus Osa ammattilaisista koki, että uusperheiltä puuttuu tietoa uusperheen kehittymisen vaiheista ja haasteista, jolloin tie tietoiseen perheytymiseen yhteisen historian rakentamisen kautta voi olla kivinen. Lapsi voi kokea erilaisia tunne-elämän ailahteluja, ulkopuolisuuden tunteita ja eriarvoisuutta uusperheessä. Vuoroviikkoasuminen, suhteen rakentaminen uusiin perheenjäseniin, niin bonusvanhempaan kuin uusiin sisaruksiin, sekä oman paikan löytyminen uudesta perheestä olivat asioita, jotka uusparit kokivat haastavina lasten näkökulmasta. Uusparit pohtivat nuoren sopeutumista ja lapsen pelkoja uudessa tilanteessa seuraavasti: ”…teini-iässä uusperheellisyys on se suurin ongelma. Myös sosiaaliset tukiverkot nähtiin parisuhteen kannalta merkityksellisinä. Haasteiden edessä uusparit kokivat tärkeänä puolison tuen sekä keskusteluyhteyden säilymisen. Uusparit kuvasivat uusperheiden haasteiden vaikutusta parisuhteeseen ja parisuhteen ylläpitämisen haasteita seuraavasti: ”Miten hoidan parisuhdetta, ettei se tallaannu kaiken uusperhepaskan alle?” ”Miten tukea etävanhempaa vaikeassa tilanteessa. Voimavaroja uusperhe-elämään haettiin parisuhteesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Lapsen sopeutumisen haasteet, jotka usein ovat riippuvaisia myös lapsen iästä, tulivat esiin monessa vastauksessa. Arjen haasteina nähtiin lisäksi uusperheen juhlat, aikataulujen yhteensovittaminen, tiedonkulun hoitaminen eri kotien välillä sekä perheen sääntöjen ja sopimusten tekeminen. Kun jo tavallisen arjen pyö13 12 12 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 12 9.5.2019 13.01. Yksi vastaajista kuvasi uusparien tiedonpuutetta seuraavasti: ”Ei ole riittävää ymmärrystä uusperheen toimintamalleista, yritetään laittaa tiettyyn muottiin kaikki osalliset…” Uusparien arjen haasteina perheytymisen kannalta nähtiin yhteisten perheen sääntöjen puuttuminen ja ajanpuute. Riitoihin toivottiin rakentavia keinoja. Ammattilaiset kuvasivat lasten näkökulmaa uusperheessä seuraavasti: ”… lasten ”katoaminen” aikuisten suhteiden viidakkoon...” ”…usein kun syntyy ensimmäinen yhteinen vauva, meneekin roolitus uudestaan niin vanhempien kuin aikaisempien lastenkin näkövinkkelistä.” Uusparit pohtivat uuden tilanteen aiheuttamia muutoksia lasten näkökulmasta ja kokivat tarvitsevansa tukea lapsen parhaaksi toimimiseen ja hänen sopeutumisensa helpottamiseen. Uusparit tiedostivat myös eron ja uuden tilanteen aiheuttamat vaikeat tunteet lapsilla, kuten syyllisyyden, vihan, pelon uudesta erosta, mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden
Uusi perhe haastaa uusperheen Miten hoidan parisuhdetta, ettei se tallaannu kaiken uusperhepaskan alle. 13 12 12 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 13 9.5.2019 13.01
Tämän tutkimuksen vahvuutena voidaan nähdä se, että uusperheiden haasteita tarkasteltiin paitsi uusparien, myös uusperheitä kohtaavien ammattilaisten näkökulmasta. Vanhemmuus ja lapsen tilanne pohdituttivat niin ammattilaisia kuin uusparejakin. Vuorovaikutusja kasvatuskulttuurien erilaisuus vaatii neuvottelutaitoja, kun perheessä ei ole kasvettu yhdessä alusta asti. Muutamassa vastauksessa kävi myös ilmi, ettei uuspareilla ollut tietoa, mistä voisivat hakea apua ongelmiinsa. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että vastaajat eivät ole käsitelleet työssään parisuhdeasioita, vaan asiakkaiden syyt palveluiden piiriin hakeutumiselle ovat olleet pikemmin haasteet kasvatuksessa, vanhemmuudessa tai lapsen oireilussa. Uusparien vastaukset parisuhteen merkityksestä tuottivat siten tärkeää tietoa intervention sisältöön. Perhelähtöisessä lähestymistavassa kyse on juuri siitä, 15 14 14 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 14 9.5.2019 8.46. Myös lapsen tilanne ja sopeutumisen vaikeus, parisuhteen ylläpito muun arjen keskellä sekä uusperhearjen sujuminen asettavat haasteita uusperheen elämään. Lapset saattavat myös pidättäytyä kertomasta huoliaan suojellakseen vanhempiaan. Uusparit kuvasivat arjen haasteita seuraavasti: ”…tai jos asutaan eri kaupungeissa, miten arki hoidetaan.” ”Ajanjakamiseen liittyvät haasteet (parisuhdeaika, laatuaika omien biologisten lasten kanssa, laatuaika puolison lasten kanssa, yhteinen aika)” LOPUKSI Tutkimuksen tulokset tuovat tämän päivän uusperheiden haasteet näkyväksi ja tukevat StepApp-intervention kehittämistä kohderyhmän toiveisiin ja tarpeisiin pohjautuen. Uusperheiden rakenne ja dynamiikka asettavat haasteita uusperhe-elämälle (Ganong & Coleman, 2018). Parisuhde muodostaa uusperheen ytimen, jolloin sen tukeminen uusperheen hyvinvoinnin kannalta on keskeistä (Malinen & Larkela, 2011). Entisen elämän suhteet, erityisesti suhde expuolisoon, koettiin ajoittain kuormittavina, varsinkin tilanteissa, joissa eroon ja lapsen huoltoon liittyvät asiat aiheuttivat ristiriitoja. Vanhemmilla sekä ammattilaisilla oli kokemus lapsen sopeutumisen haasteista ja lapsen läpikäymistä vaikeista tunteista. Luonnollisesti myös ammattilaisten omat kokemukset perheenä olemisesta vaikuttavat heidän vastauksiinsa. Aiempi suomalainen ja kansainvälinen tutkimus uusperheiden kokemista haasteista tukee tämän tutkimuksen tuloksia (Broberg, 2010; Ganong & Colemann, 2018; Jensen ym., 2017; Papernow, 2013; Saint-Jacques ym., 2018; Salo, 2011; Taylor ym., 2013). Erityisesti sosiaalisen vanhemmuuden rooliin soljahtaminen, kasvatusvastuun jakaminen ja yhteisvanhemmuuden toteutuminen ei aina ole uusperheessä yksinkertaista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ammattilaiset tunnistivat uusperheiden haasteita kuten uusperheet olivat niitä arjessaan kohdanneet. Parisuhteen haasteita käytiin läpi enemmän uusparien vastauksissa. Ammattilaisten vastauksissa toistui käsite parisuhteen haasteet, ilman tarkennuksia haasteiden sisällöistä ja syistä. Uusparien vastaukset heijastivat omakohtaisia kokemuksia. Tutkimustulosten perusteella keskeisinä haasteina nähtiin uusperheen suhteiden moninaisuus, perheenjäsenten sopeutumisen eriaikaisuus, entinen elämä, uusperheisiin sisäänrakennettu ulkopuolisuuden kokemus, vanhemmuuden roolien epäselvyys ja kasvatusnäkemysten yhteentörmäykset. Vertaistuki nähtiin myös yhtenä mahdollisuutena saada apua oman uusperheen haasteisiin. Uusperheiden haasteiden voidaan nähdä olevan keskenään samankaltaisia kaikkialla. Perheterapia 2/19 Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo rittäminen, kuten lapsen siirtyminen vanhempien välillä, vie aikaa ja kuormittaa, miten uusperheen perheytymiseen ehtii panostamaan. Parisuhde nähtiin uusperheen voimana ja sen vaaliminen tärkeänä. Ammattilaisten näkökulmaa ei ole aiemmissa tutkimuksissa juuri tullut esiin. Parisuhdetta kuormittavina tekijöinä nähtiin parisuhdeajan ja kommunikoinnin puute sekä ristiriidat vanhemmuudessa ja lapsen ja aikuisen välisessä suhteessa. Uusparit toivoivat konkreettisia neuvoja ja käytännön vinkkejä uusperheen arkeen ja haasteisiin. Yksi keskeisiä huolenaiheita olikin lapsen tilanteen ymmärtäminen ja hänen hyvinvointinsa tukeminen uusperhearjen keskellä. Samat uusperhettä haastavat tekijät toistuivat molempien vastauksissa, hieman eri näkökulmasta katsottuna. Ammattilaisten kokemus oli syntynyt perheiden tapaamisten perusteella ja näkemys heijasti mahdollisesti useammankin perheen tarinoita
Uusi perhe haastaa uusperheen Parisuhde muodostaa uusperheen ytimen, jolloin sen tukeminen uusperheen hyvinvoinnin kannalta on keskeistä. 15 14 14 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 15 9.5.2019 13.01
(2003). Tässä tutkimuksessa koostimme uusperheitä työssään kohtaavien ammattilaisten ja uusperheiden näkemyksiä uusperheiden haasteista. Seuraava askel on löytää yhteneviä keinoja ja työkaluja uusperheiden tukemiseksi ja ongelmien ennaltaehkäisemiseksi sote-palveluiden piirissä. Games for Health Journal, 2(4), 183–190. Raportteja ja muistioita 2016:29. & Coleman M. Toisaalta, ammattilaisten vastaukset olivat uusparien vastausten kanssa yhdenmukaisia, jolloin voidaan ajatella, että uusperheiden haasteet ovat samankaltaisia kaikissa uusperheissä, vaikka niitä sanoittivatkin tässä tutkimuksessa pääosin naiset. (2015). (2016). Tutkimuksen puutteena voidaan nähdä tutkimuksen tulosten vinoutuminen, sillä uusparien kysymyksiin vastasi vain neljä miestä. J. Perhe murroksessa: kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. L., & Adler-Baeder, F. Helsinki: Gaudeamus. Ganong, L. Kasvun tuki hanke. Jensen, T., Shafer, K., Guo, S., & Larson, H. Baranowski, T., Buday, R., Thompson, D., Lyons, E., Lu, E., & Baranowski, J. An interactive web-based program for stepfamilies: Development and evaluation of efficacy. Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Aiemmissakin perhetutkimuksissa naisten näkökulma on korostunut (Forsberg & Nätkin, 2003) ja uusperheille kohdistetuissa tutkimuksissa äidit ovat olleet enemmistönä vastaajien joukossa (Broberg, 2010; Väänänen, 2013). Helsinki: Väestöliitto. R. https://monimuotoisetperheet.fi/wp-content/ uploads/2014/07/KPS_selvitys_ammattilaiset_ja_ opiskelijat_nettiin_final.pdf Morawska, A., & Sanders, M. (2017). R. MacDonell, K. (2010). Marital satisfaction and divorce in couples in stepfamilies. Näyttöön perustuva työ lasten kasvun tukena – miten johtaa juurtumista. Fami-ly Process, 57(1), 7-24. Clinical child and family psychology review, 20(2), 185200. Perheitä koskevan tematiikan määrittävät siten suurelta osin naiset. Erityisesti olisi tarpeen saada näkökulmaa miesten kokemuksiin omasta roolistaan uusperheessä, vanhemmuuden rakentumisesta ja parisuhteen haasteista. (2013). Self-administered behavioral family intervention for parents of toddlers: 17 16 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 16 9.5.2019 8.46. (2017). DeLongis, A., & Zwicker, A. A review of technology-based youth and family-focused interventions. Forsberg, H., & Nätkin, R. Developing Games for Health Behavior Change: Getting Started. Tässä yhteydessä näyttöön perustuvalla toiminnalla tarkoitetaan lisäksi kohderyhmän näkemysten huomioimista, jonka voidaan katsoa luovan edellytykset intervention onnistumiselle (ITLA, 2019). Tutkimus muodostaa yhdessä aiemman uusperheitä ja digitaalisia interventioita koskevan tutkimusnäytön sekä asiantuntijoiden kokemustiedon kanssa teoreettisen pohjan uusperheiden tueksi kehitetylle StepApp-interventiolle, jonka voidaan näin ollen katsoa olevan näyttöön perustuva menetelmä. Broberg, M. LÄHTEET Aula, M., Juurikkala, V., Kalmari, H., Kaukonen, P., Lavikainen, M., & Pelkonen, M. W., & Prinz, R. Monimuotoiset perheet. Garneau, C. Family process, 54(4), 590-599. Current Opinion in Psychology, 13, 158–161. Studying stepfamilies: Four eras of family scholarship. (2017). Research on Social Work Practice, 26(1), 88-100. Lapsija perhepalveluissa on viimeisten vuosikymmenten ajan otettu käyttöön näyttöön perustuvaa toimintaa (NPT), jolla tarkoitetaan toiminnan perustumista ajantasaiseen tutkimusnäyttöön ja asiantuntijoiden kokemustietoon. Changes in stepparents’ coparenting and parenting following participation in a community-based relationship education program. Journal of Family Issues, 38(3) 406-432. Differences in relationship stability between individuals in first and second marriages: a propensity score analysis. Lapsija perhepalveluiden muutosohjelma. Chan, C., & Holosko, M. (2016). Gelatt, V. A., Adler-Baeder, F., & Seeley, J. Raportti. (2018). Vaikka samat teemat olisivatkin saattaneet tulla esiin myös tilanteessa, jossa miesvastaajia olisi ollut enemmän, olisivat teemojen sisällöt voineet olla monivivahteisempia. Family Relations, 59(5), 572-586. Perheterapia 2/19 Anni Pakarinen ja Kirsi Heikinheimo että ammattilainen kykenee havaitsemaan perheen yksilöllisen tilanteen ja tukemaan perhettä tarpeen ja tilanteen mukaan. -opas. Kysely: Ammattilaiset kaipaisivat lisää tietoa perheiden moni-muotoisuudesta. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalija terveysalan palveluissa työskentelevät ammattilaiset ovat tietoisia uusperheiden kokemista haasteista. Tämän tutkimuksen teemat rakentuvat myös pitkälti naisten vastausten perusteella. (2006). Tulevaisuudessa olisi silti ensiarvoisen tärkeää tutkia uusperheessä elävien miesten näkemyksiä ja kokemuksia. (2014). (2010). J. Sosiaalija terveysministeriö. ITLA (2019). A review of information and communication technology enhanced social work interventions
Plantin, L., & Daneback, K. Salo, S. Thompson D, Baranowski T, Buday R, Baranowski J, Thompson D, Jago R. 17 16 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 17 9.5.2019 13.40. Simulation & Gaming 41(4), 587–606. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja/Jyväskylän yliopisto, (2018, 51). (2018). 1.-2. R. (2011). A literature review of research on parents and professionals online. D. (2017). Nicholson, J. Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Child Indicators Research, 11(6), 1-35. Helsinki: Tammi. SOTE-toimintojen tehostaminen IT: n avulla: kehittämispotentiaali ja toimenpideohjelma. M. What Do we Learn. C., Robila, M., & Fiscakerly, B. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 74, 10-19. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-00-3782-6 Suomen virallinen tilasto. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 169-175. R., Bor, W., & Morawska, A. Suomen virallinen tilasto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 419. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. New York: Routledge/Taylor & Francis Group. Väänänen, R. Uusi perhe haastaa uusperheen Part 1. Long term maintenance effects of three variants of the Triple P-Positive Parenting Program with early onset conduct problems. (2007). (2015). (2013). (2013). Taylor, A. M., Phillips, M., Whitton, S. (2013). Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 68. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja. Saint-Jacques, M. BMC family practice, 10(1), 34. Family Matters, (77), 48. painos. Surviving and thriving in stepfamily relationships. Fine & F. STM (2016). Family Process, 57(1), 25-51. Helsinki: Tilastokeskus. Papernow, P. (2007). Efficacy. What works and what doesn’t. W., Halford, W., & Sanders, M. Promoting healthy stepfamilies: Couples’ reasons for seeking help and perceived benefits from intervention. Researching Children’s Adjustment in Stepfamilies: How is it Studied. Sanders, M. Vapalahti, K. Theory use in stepfamily research. STM (2012). 280–297). (2017). Sarajärvi, A., & Tuomi, J. C., Godbout, É., Drapeau, S., Kourgiantakis, T., & Parent, C. https://www.stat.fi/til/perh/2017/ perh_2017_2018-05-25_fi.pdf. Papernow, P. Neittaanmäki, P., & Kaasalainen, K. Sosiaalija terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Fincham (Eds.), Handbook of family theories (pp. Helsinki: Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/ssaaty/2015/ ssaaty_2015_2016-04-21_fi.pdf. Parenthood, information and support on the internet. STM:n raportteja ja muistioita 2012:21. Clinical guidelines for working with stepfamilies: what family, couple, individual, and child therapists need to know. Serious Video Games for Health. In A. Perheet 2017. (2002). New York: Routledge. Journal of Abnormal Child Psychology, 35, 983–998. & Griffith M. Sivilisäädyn muutokset. (2018). Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi: kaksi tutkimusnäkökulmaa. (2009). Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti. How Behavioral Science Guided the Development of a Serious Video Game. (2018). Lectio praecursoria. (2010)
Mitään ei osattu edes epäillä. Marlene oli 16-vuotias nuori, joka oli juuri aloittanut lukion. Kuvaamme tekstissä myös Länsi-Pohjan nuorisopsykiatrian poliklinikan hoitokäytäntöjä. Tämä artikkeli pohjautuu Marlenen ja hänen äitinsä kirjoituksiin nyt yli 10 vuotta prosessin jälkeen. Tapasimme Marlenen kesällä 2017. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa. Kirjoitus on heidän omaa tekstiään. Hän oli kertonut heille, että kuulee pelottavia ääniä ja näkee “mörköjä”. Haluamme kiittää Marlenea ja hänen äitiään. Hän on ammattiaan vastaavassa työssä ja opiskelee edelleen työn ohessa toista ammattia yliopistossa. Meidän kommenttimme ovat sitä, mitä muistamme pitkästä hoitoprosessista, ajatuksiamme siltä ajalta ja myös nyt jälkikäteen. Sirkku vastasi puhelimeen ja siitä alkoi pitkä yhteinen hoitoprosessi. Itse tajusin sen vasta vähän myöhemmin jollain ihmeen keinolla; liekö äänet sanoneet jotain sellaista pelotellakseen vain.” – Marlene, 2017 Eräänä elokuun maanantaiaamuna 2000-luvun alussa Marlenen äiti soitti nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Minullahan se sairaus oli ja harva itse sairastunut tajuaa, että jotain vakavaa on tapahtumassa vaan elää sitä normaalia elämää kuin aikaisemminkin. He ovat antaneet luvan julkaista kirjoituksen ja he ovat myös lukeneet tämän tekstin. ” Kukaan ei tiennyt silloin mikä minulla on vai onko mikään. Edellisenä päivänä vanhemmat olivat huomanneet Marlenen olevan erittäin ahdistunut ja pelokas. Avainsanat : Psykoottiset kokemukset nuoren kuvaamana, vanhemman kokemukset hoitoprosessista, dialogisuus, epävarmuuden sietäminen, hoitoprosessi, Länsi-Pohjan nuorisopsykiatrian tarpeenmukainen hoitomalli, perhekeskeisyys Marlene ja Marlenen äiti sekä Birgitta Alakare, Riitta-Liisa Heikkinen, Elina Löhönen ja Sirkku Maikkula Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatriasta 19 18 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 18 9.5.2019 8.46. Heidän kuvauksensa kokemuksistaan ovat meille erittäin arvokkaita ja auttavat meitä kehittämään työtämme. Perheterapia 2/19 Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. Olemme poistaneet kaikki tunnistamisen mahdollistavat tiedot. Työryhmä on ollut sama koko ajan
Ennen leiriä kuitenkin lähdin kävelemään äänten ja kuvitelmien perässä kotimme vieressä olevaan metsään, koska minusta tuntui, että jokin näkymätön metallilanka veti minua metsään katsomaan hallusinaatioita. Kävelin metsän keskellä tien suuntaisesti ja kohti rantaa määrittelemättömän ajan. Tässä tapaamisessa olivat paikalla Marlene, äiti ja isä sekä Sirkku ja Elina. Seurasi sokki, fyysinen pahoinvointi, hätä sekä mahdoton epätoivoisuus! Samalla aivot työskentelivät, että tässä on tehtävä jotain ja toimittava. Kun menimme lähelle katsomaan, onko siellä mitään, en ollut varma tai ei ollut. He olivat valmiita tekemään mitä tahansa auttaakseen tytärtään tuntemaan olonsa turvalliseksi kotona. En muista, oliko aikamme samana iltapäivänä vai heti seuraavana aamuna, mutta nopeasti siihen reagoitiin. Äänillä oli sellainen taipumus, että ensiksi minulla saattoi mennä tunteja siihen, että sain koottua asiani sanoiksi. TYÖRYHMÄ: Marlenen äiti soitti eräänä maanantaiaamuna ja kertoi tyttärensä peloista. Oli viikonloppu ja kaikki mielenterveyden auttavat tahot Oulua myöten oli suljettu ja julkiseen terveyskeskuspäivystykseen emme tahtoneet lastamme viedä. Sairauteni alussa näin hallusinaatioita aina kaukana. 19 18 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 19 9.5.2019 8.46. Turvallisuutta pyrittiin lisäämään sillä, että tapaamisia järjestettiin tarpeeksi tiheästi. MARLENE: Olin menossa ratsastusleirille. Tämän jälkeen minun piti sanoa yksi ääni ääneen vanhemmille, useimmiten äidille kymmeniä kertoja, sata kertaa ei varmaan ole kovin suuri valhe, ennen kuin se suostui hiljenemään. Tavoitteenamme oli luoda riittävän turvallinen tilanne kaikille. Heti maanantaiaamun valjetessa soitin nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja hätääni vastattiin. Ensimmäisissä tapaamisissa Marlene ei itse pystynyt kertomaan mitään. Myös äänet olivat niin vahvoja, että niiden vastustaminen oli mahdotonta. Pelkotilassa, joka lapsellamme oli, pystyimme vanhempina vain turvaamaan hänen olonsa mahdollisimman hyväksi seuraavaan arkeen asti. Kun vanhemmat löysivät minut sanoin isälle kuulevani ääniä. Syynä oli yksinkertaisesti se, että kesäaikaan päivystyksessä toimii paljon kandeja ja pelkäsin, että mahdollisesti kokemattoman lääkärin suorittamat ohjeistukset saattaisivat olla lapsellemme tässä tilanteessa liian rajuja (tämä oli täysi oletus). Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. Kuitenkin heti palattuamme lähtöpisteeseen tai pikemminkin viimeistään silloin hallusinaatiot palasivat. Samoin hoitavien ihmisten puhelinnumerot sekä ympärivuorokautisen päivystyksen puhelinnumero annettiin kaikille perheenjäsenille. Aikaa kului niin paljon, että vanhemmat ehtivät hälyttämään poliisit ja tarkistamaan kaikki lähellä olevat vesistöt hukuttautumisen varalta. Totta kai terapeuttini tekivät saman diagnoosin. Olin aivan sataprosenttisen varma, että hallusinaatiota olevat ihmiset, oliot ja eläimet ja näiden yhdistelmät katsoivat minua pienestä ikkunasta, kun olimme saunassa. Vaihdoin iltalukioon ja luin psykologiaa silkasta mielenkiinnosta sitä kohtaan mikä minulla on. Saavuimme poliklinikalle kolmistaan ja siitä terapiaistunnot lähtivät käyntiin. Olin aivan varma, että minua katsotaan joka suunnasta. ÄITI: Kaikki sai alkunsa eräänä kauniina kesäiltana, kun viimein tajusimme, että tyttärellämme eivät kaikki asiat olekaan kunnossa. Nukuimme vierekkäin ja olimme koko ajan fyysisesti läsnä, jotta hän tuntisi olonsa turvalliseksi eikä joutuisi kohtaamaan ”mörköjään”. Isäni käytti minua kajakoimassa joella samana kesänä, en nähnyt ympärillä muuta kuin yliluonnollisia asioita ja vanhoja kiusaajia tuijottamassa joka paikassa, esimerkiksi kurkkimassa veden alta, kaislikosta ja kivien takaa jne. Sitä paitsi minua pelotti niin paljon, että psyykkisesti terve ihminen ei pysty missään tilanteessa ymmärtämään sitä. Elin omassa maailmassani, hallusinaatiot olivat kaikki näköaistin havainnot ja äänet; kaikki ne asiat mitä kuulin ja uskoin. Minun käsitykseni mukaan tämän jälkeen vanhemmat hankkivat terapeutit. Vanhemmat olivat huolissaan ja ahdistuneita. Leiri kuitenkin peruttiin, koska sairastumiseni johonkin psyykkistä mielenterveyttä horjuttavaan tautiin (psykoosi) huomattiin. Sitä kautta psykoosi selvisi. Alkuun niitä oli jopa kolme kertaa viikossa, mikä oli erinomainen asia tukemaan meitä vanhempia tässä uudessa tilanteessa. Sirkku ymmärsi tilanteen vakavuuden ja ensimmäinen tapaaminen järjestettiin samalle päivälle poliklinikalle. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa
21 21 20 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 20 9.5.2019 13.02. Äänet olivat niin vahvoja, että niiden vastustaminen oli mahdotonta
Vanhemmat yrittivät ylipuhua minut suoraan iltalukioon, koska siellä oli rauhallisempi tahti ja ei tarvinnut lukea niin montaa ainetta yhtä aikaa. ÄITI: Alkuun tapaamisia oli jopa kolme kertaa viikossa, mikä oli erinomainen asia tukemaan meitä vanhempia tässä uudessa tilanteessa. Äidinkielen opettaja ei koskaan palauttanut tutkielmaani, enkä koskaan uskaltanut mennä luokan eteen esittämään. Elin läpi kauheuksia mitä olin kokenut. Kukaan siinä luokassa ei tiedä hölkäsen pöläystä minun sairaudestani. Numeroni nousivat heti aineesta riippuen 2–4 numeroa ylemmäksi. Epätoivoisimman hetken koin, kun kysyin, voiko tästä parantua ja sain vastaukseksi: – Emme tiedä, tulevaisuus näyttää mihin suuntaan asiat kehittyvät. Silti minusta tuntui siltä, että äänet kömpivät sängyn alta tai viereisistä huoneista kimppuuni. Joten aina, kun he yrittivät saada minuun järkeä, näyttelin ja muka uskottelin uskovani. Jo tästä voi päätellä, että silloinen nukkumiseni oli koiran unta, siis hyvin pinnallista. Vanhemmat yrittivät saada minut tolalleni, itse kuitenkin pelkäsin vanhempiani siinä missä kaikkea muutakin. Minulla oli huono tuutori, joka ei osannut suunnitella ensimmäisen vuoden ensimmäistä jaksoa niin, että se ei olisi ollut liian rankka. Vanhemman seurakaan ei helpottanut oloani päinvastoin pakotin itseni nukkumaan kuin tikku, joka on liimattu paikoilleen. Sain kaikista kursseista hylätyn, mitä en silloin ollenkaan odottanut enkä ymmärtänyt. Jaksoin jatkaa yrittämistä ja sain aikanani lukion päättötodistuksen. Opettaja oli kuitenkin ilmeisen pettynyt. Keskusteltiin siitä, menisikö Marlene kouluun, voisiko äiti jäädä Marlenen tueksi kotiin jne. Koulussa istuminen rankan terapian jälkeen otti välillä oikeasti koville. Tiedän kuitenkin, että nauroin yksin todella äänekkäästi ja puhuin myös ääneen. Läksyjä en jaksanut tehdä, koska olin aivan naatti koko ajan riippumatta siitä nukuinko kahdeksan tai viisitoista tuntia. Halusin itse määrätä elämästäni ja menin päivälukioon. Päädyttiin yhdessä perheen kanssa siihen, että äiti on kotona Marlenen kanssa seuraavaan tapaamiseen asti, joka järjestettiin kahden päivän päähän. Tällaisessa kriisitilanteessa toivon ylläpitäminen on tärkeää. Oppimistani häiritsi myös se, että näin noita täysin epäinhimillisiä olioita ikkunoista. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa. Istuntoja jatkettiin viikoittain eteenpäin ja ymmärrys asiasta avautui meille vanhemmille kerta kerran jälkeen enemmän. ”Minulle se maailma ei todellakaan ollut todellinen vaan Hirveän Kamalan pelottava paikka, minne ei Kukaan halua ikimaailmassa joutua”. Keskittymiskykyni parani. Aika alkuvaiheessa tuli mukaan myös pieni mielenterveyslääkitys (Temesta, Risperdal-puolikas), joka tuki keskusteluterapiaa. Iltalukiossa uskalsin mennä luokan eteen esittämään. Vaihdoin ennen toisen jakson alkua iltalukioon. Kun vaihdoin iltalukioon harteiltani ja sydämeltäni lähti heti yhteensä tuhansien tonnin pai21 21 20 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 21 9.5.2019 8.46. Ensimmäisessä tapaamisessa konsultoitiin Birgittaa, joka ohjeisti antamaan 4–5 tablettia Temestaa (ahdistuslääkettä) mukaan kotiin, jotta ahdistus hieman helpottaisi ja perhe jaksaisi seuraavaan tapaamiseen. Äänet voittivat sata-nolla minun oppimiskykyni. Mua otti päähän kuitenkin tosissaan se, että vanhemmat halusivat määräillä minua. Marlenen vanhemmilla oli paljon käytännön kysymyksiä. Minulla ei ollut keskittymiskykyä, koska kaikki pelot veivät voimani. Saimme vahvistusta siihen, miten toimia kotona, mutta myös keskustelujen kautta avattua tätä lapsemme salaista maailmaa. Sain kuitenkin tässä mittakaavassa nukuttua paremmin kuin yksin. Siten tilanne vähitellen helpottuu. Tuossa iässä varmaan aika montaa muutakin tervettä nuorta ottaisi moinen päähän. Minua pelotti niin paljon, etten oikein pystynyt nukkumaan yksin omassa huoneessani, joten vanhemmat laittoivat patjan heidän makuuhuoneensa lattialle ja minä nukuin siinä tai toinen vanhemmista meni nukkumaan minun huoneeseeni ja minä nukuin toisen kanssa vanhempien makuuhuoneessa. MARLENE: En muista ensimmäisestä lukiovuodesta paljon mitään, se on kuin musta aukko mun elämässä. Heti, kun tilaisuus tuli palasin tuttuun ja turvalliseen omaan maailmaani. Terapiakerrat olivat niin raskaita henkisesti, että useimmiten nukuin koko loppupäivän ja minut piti potkia hereille happea haukkaamaan. Tämä vaikutti itsetuntoon positiivisesti. Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. Tarvitaan aikaa, jotta vähitellen työryhmä yhdessä perheenjäsenten kanssa ymmärtää paremmin, mitä on tapahtunut
Onneksi vanhempani olivat minun puolella, koska minä tarvitsin kaikkea muuta kuin päivälukiota, nopeaa aikataulua, kiusaajieni lähellä oloa, elämistä kaupungissa, jossa tuntui kuin minut raiskattiin. Vuosien päästä terapeutit uskoivat, että olin tehnyt oikean päätöksen koulun valinnassa, koska tervehdyin pikkuhiljaa. MARLENE: Muistan, että terapeuttini olivat vastaan opiskeluani aikuislukiossa, koska en ollut saman ikäisten nuorten seurassa. Terapeutit perustelivat ehdotustaan, että tyttäremme olisi muiden samanikäisten joukossa, me taas mietimme hänen stressitasoaan ja jännittyneisyyttään muiden samanikäisten kanssa. ÄITI: Ensimmäisen erilaisen päätöksen teimme vanhempina heti syksyllä, kun tuli kouluun lähdön aika. Opettajat myös osasivat antaa lisää kirjoitusaikaa, koeaikataulu ei ollut niin pakollinen. Siltä se ainakin tuntui. ÄITI: Keskustelut ovat olleet koko ajan intensiivisiä, mielekkäitä ja ajatuksia herättäviä. Lukion alussa pystyin kirjoittamaan vain puolen sivun esseen, se kuitenkin riitti opettajille. Olemme oppineet tämän matkan varrella paljon, ymmärryksemme on kasvanut, suojakilpemme 23 22 22 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 22 9.5.2019 8.46. Keskittymiskykyni parani koko ajan terapian edetessä. Perheterapia 2/19 Birgitta Alakare, Riitta-Liisa Heikkinen, Elina Löhönen ja Sirkku Maikkula no pois. Koulussa välttelin kyseisiä ihmisiä koko ajan, opettelin jopa lukitsemaan katseeni paikalleen niin perusteellisesti, että minun on täytynyt opettelemalla opetella siitä myöhemmin pois. Ajoittain keskusteluissa oleminen naisten keskellä tuntui haastavalta, mutta siihen ei osannut reagoida silloin, koska kaikki tuntui niin epätoivoiselta. Minulla oli terapiatunteja yksi joka viikko neljän ja puolen vuoden ajan pois. Tämän takia en ikinä uskonut itseeni tai ymmärtänyt miksi ihastuin palavasti vastakkaiseen sukupuoleen. Se, että luulin lähettäväni ihastukselleni viestejä yläasteella silloiseen lankapuhelimeen, oli silkkaa psykoosin alkua ja tunteideni syttymistä, jotka samalla kielsin vahvasti. Opiskelin silloin, kun äänet eivät kuuluneet tai ne olivat myötämielisiä lukemista kohtaan. Ei tarvinnut enää elää kaupungissa, jossa tuntui, että minut oli raiskattu. Söin Risperdaleja jonkin aikaan, mutta kun minulle sanottiin, että jo kaksi tablettia voi lopettaa menkat, niin se oli niin suuri kauhistus kuin jossain sisimmässään lapsia haluavalle tytölle voi olla, joten en koskaan ottanut kahta tablettia. Minulle moinen ajatus oli kuitenkin maailman hirvittävin asia. Myös pelkoni oli niin suurta, että kyhjötin sikiöasennossa terapiahuoneessa niin kauan kunnes lääkkeillä saatiin tasattua minun aivojeni välittäjäainetasapainoa, jotta pystyn opiskelemaan ja elämään niin normaalia elämää kuin vain olisi mahdollista. En puhunut siitä, koska pelkäsin, että vanhemmat ottavat sen kirjaimellisesti ja jyrkästi kieltävät. Tästä olemme nyt jälkikäteen keskustelleet ja käyneet asioita läpi. Miten tapahtunutta olisi pitänyt käsitellä perheen ja muun suvun kesken. Olisin tehnyt itsemurhan. Lukion lopussa jo kirjoitin kahdeksankin sivun esseitä. Kerran pitkäaikainen englannin opettajani sanoi minulle, että minä en ikinä opi englantia. Hän oli useimmiten jäänyt kaveriporukoiden ulkopuolelle ja koimme, että tämän vahvistaminen ei ainakaan tue häntä ja niin hän jatkoi iltakoulussa lukionsa loppuun. Näin he veisivät minulta sen vähäisen elämänhalun, mitä minulla oli. Terapeutit ehdottivat sisarusten ottamista tilanteeseen enemmän mukaan, johon me vanhempina olimme hieman haluttomia; mielestämme suojelimme heitä turhilta paineilta. Minusta se oli maailman epätodennäköisin asia. Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat olleet asiasta antamamme tiedon varassa, mutta uskon ettei heidän kanssaan keskusteluilla olisi ollut suurtakaan merkitystä. Viimeisen neljän kuukauden ajan kävimme terapiassa harvemmin. Silti olen edelleen sitä mieltä, että siitä taidosta on hyötyä. Enää ei tarvinnut pelätä kiusaajiani, opettajia, jotka eivät yrittäneetkään ymmärtää. Sisarusten kanssa keskusteltiin muutamia kertoja, mutta näin jälkiviisaana ajattelen, että heidät olisi pitänyt ottaa myös vahvemmin tilanteeseen mukaan, jotta se olisi lisännyt heidän ymmärrystään eikä olisi tehnyt jonkinlaista sanatonta kuilua lasten välille. Isälle olisi ollut mielekästä, jos yksi terapeuteista olisi ollut miespuolinen ja tuonut näin myös miesnäkökulmaa keskusteluihin. Terapeutit suosittelivat, että tyttäremme jatkaisi entisessä koulussa, mutta kotikeskusteluissa päätimme, että hän jatkaa iltalinjalla
23 22 22 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 23 9.5.2019 13.02. Uusi perhe haastaa uusperheen Isälle olisi ollut mielekästä, jos yksi terapeuteista olisi ollut miespuolinen ja tuonut näin myös miesnäkökulmaa keskusteluihin
Kun kerran haluaa tilata ”psykoosin” luokkakaverille, haluaa myös opiskella hänen kanssaan siinä pelossa, että hän tulee joku päivä koulumurhaajaksi tai tulee pelottelemaan muita. Niiden viiden vuoden aikana, joina terapiaistuntoja pidettiin, perheemme on kohdannut muitakin haasteita ja uskon vahvasti, että olemme selvinneet niistä näin hyvin, koska meillä on ollut tyttären terapiaistunnot käynnissä koko ajan ja asioita on käsitelty heti ja sanoitettu ymmärrettävästi. Minä sain voimaa, motivaatiota ja halua opiskella sellaisesta ajatuksesta, että sitä saa mitä kiusaajat tilaavat. Kävimme myös koululla ohjaamassa nuorille koululaisille iltapäivätoimintaa, olin yksi ohjaajista. Kun ottaa huomiooni terveydentilani, olin superonnellinen, että pystyin tekemään sen. Tutustuimme myös itseemme ja toisiimme monilla muilla tavoilla ja teimme kaikkea mukavaa, kuten pelasimme liikuntasalissa ja puhuimme englantia kokonaisen viikon ajan ohjatusti. Olin kapinamielialalla, koska en halunnut antaa äänten voittaa minua. Tämä on varmasti erittäin hyvien ja monipuolisten terapiakeskusteluiden ansiota. Hän on pysynyt vielä kohtalaisen hyvin matkassa, mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eli vuonna 2003 saamani vastaus terapeuteilta tulevaisuudesta pitänee edelleen paikkansa. Kävin harjoittelemassa nuorisotalolla ekaja tokaluokkalaisten ja nuorempien kanssa. Lisäksi harjoittelin koululla, jossa opiskelee hyvin vaikeasti vammaisia lapsia ja tehtaalla, jonka yhteydessä sain valaistuksen alalle opiskelemisesta. Terapian tarkoitus oli saada minut äänten johtajiksi, ei lopettaa ääniä. Pettymyksiä on pohdittu yhdessä ja niille on löytynyt sanat. Pelkäsin jatkokoulutukseen menemistä, koska koulun pihalla kaikki vain polttivat tupakkaa, hilluivat ja tekivät jotain huumeisiin viittaavaa. MARLENE: Kun terapia alkoi, äänet veivät minua sata-nolla, siis äänet olivat diktaattoreita ja minä orja, joka kuunteli niitä. Äitinä olen ollut enemmän läsnä, mutta isä on ollut hyvä tuki monessa käytännön asiassa ja ennen kaikkea tukena äidille. En kuitenkaan äitinä pääse tästä koskaan yli. Tarkkailen, kyselen, virittelen keskustelua ja olen aina tavoitettavissa, jos jotain sattuu! Tyttärestäni on kehittynyt hyvä itsensä analysoija ja joskus todella hämmästelen hänen tyyliään kertoa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Koen, että vanhempina olemme olleet sitoutuneina tähän prosessiin 110-prosenttisesti. Se oli kuitenkin todella hyvä alku. Suoritin EA1 -ensiapukorttini ja hygieniapassini. Tyttäremme on kehittynyt ja kouluttautunut koko tämän prosessin ajan. Heillä on ollut mm. Näiden vuosien aikana nuorisopsykiatrian poliklinikka on tehnyt erinomaista työtä järjestäen erilaisia kokoontumisia muiden samanlaisissa tilanteissa olevien nuorten kanssa. Perheterapia 2/19 on laskenut ja tyttäremme jokainen onnistumisen kokemus on tuottanut suuren ilon. Kapinallisen itsepintaisella asenteella olin päättänyt, että kukaan ei ainakaan pahenna minun oloani Birgitta Alakare, Riitta-Liisa Heikkinen, Elina Löhönen ja Sirkku Maikkula 25 24 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 24 9.5.2019 8.46. Olemme harrastaneet tyttäreni kanssa paljon liikuntaa, kulttuuria ja myös matkustelleet. Kävin myös tutustumassa opistossa, koska minua kiinnosti viittomakieli, huomasin kuitenkin, että eri tavalla kuin ammatti vaati. Koen, että luotettavalla ystävyyssuhteella olisi hänen kokonaistilannettaan eheyttävä vaikutus ja mielestäni ”turhat” pohdinnat jäisivät vähemmälle, kun ne pystyisi puhumaan heti ulos ja niihin saisi vastakaikua. kuvataideterapiaa sekä erilaisia retkiä ja tutustumisia, jotka ovat antaneet omalta osaltaan vahvistusta kasvamisessa ja prosessin etenemisessä oikeaan suuntaan. Olemme yrittäneet tukea, kannustaa ja auttaa häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta hän selviäisi tässä kilpailuyhteiskunnassa. Olen kuitenkin surullinen, että tyttäreni sosiaalinen elämä on hyvin kapeaa ja ystävien puute on iso asia. Kun aloitin ammattikoulun äänet kuuluivat koko ajan, tosin minä johdin niitä eikä päinvastoin. Olemme yrittäneet omalta osaltamme vaikuttaa tilanteeseen mahdollistamalla osallisuuden niin moneen asiaan kuin on mahdollista ja samalla toivoneet, että se vahvistaisi tytärtämme ja auttaisi häntä näkemään omat vahvuutensa, erinomaisuutensa sekä mahdollisuutensa tulevaisuudessa. Siinä koulutuksessa vietin ensimmäisen yöni keskellä talvea pilkkopimeässä metsässä, muut olivat lähellä mutta kuitenkin pimeällä näköetäisyyden ulkopuolella. Kun hain lukion jälkeen jatko-opintoihin, niin terapeuttini eivät uskoneet, että pääsisin sinne pääsykokeiden ja haastattelujen kautta
Tämä olisi ehkä onnistunut paremmin, jos olisimme tehneet useampia kotikäyntejä. Marlenen kohdalla tällainen arviointi järjestettiin noin kahden vuoden hoidon jälkeen. Marleenankin sisaruksia tavattiin juuri kotikäynneillä. Ilman vanhempien läsnäoloa emme olisi pystyneet järjestämään hoitoa. Tavoitteena oli, että Marlenen keskittymiskyky paranisi ja hän pystyisi opiskelemaan. Ehkä Marlenelle oli hyödyllisempää olla saman ikäisten ryhmässä. saati ala kiusaamaan; aivan sama miten herkkä tai yliarka olen tai minkälainen on reaktiokykyni. Meidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. Kuulimme heidän toiveensa. Marlene halusi kuitenkin äitinsä mukaan näihin tapaamisiin, joissa oli aina vähintään kaksi terapeuttia paikalla yhdessä heidän kanssaan. Kuten äiti kirjoittaa, perhe hyötyi terapiasta hyvin kokonaisvaltaisesti. Tavoitteenamme on järjestää hoidon arviointi hoitoprosesseissa, jotka kestävät pidempään. Toimintatapaamme kuuluu, että samat työntekijät huolehtivat myös tarvittaessa yksilökeskusteluista. Tällöin hoitavan työryhmän ulkopuolinen työntekijä tulee mukaan kyselemään kokemuksia hoidosta sekä työryhmältä että perheeltä. Hän osallistui tällaiseen toiminnalliseen ryhmään ja ryhmässä he kokeilivat erilaisia aktiviteetteja. Tein silloin sitten kolme pitkän matematiikan abikurssia helpottaakseni oloani ja se tehosi. Näin voimme yhdessä löytää uusia merkityksiä ja luoda ymmärrystä tilanteesta. Perhe oli ehdottomasti halukas jatkamaan. Kotona sisarusten tapaaminen on usein luontevinta ja antaa sisaruksille liikkumavaraa säädellä osallistumistaan. Lääkityksestä myös keskusteltiin yhdessä useita kertoja. Myöhemmin perheen elämässä oli muita haasteita. Joka tapauksessa taistelin jo paljon tietoisemmin oireitani vastaan kohtaamalla pelkoni välittämättä siitä miltä näytin. TYÖRYHMÄ: Poliklinikan toimintaperiaatteet näkyvät Marleenan hoidon kuvauksessa koko viiden vuoden ajalta. Aluksi isä ei pystynyt osallistumaan tapaamisille työnsä takia. Näin jälkikäteen ajatellen yksilökeskustelut eivät ehkä olleet tarpeellisia ainakaan niin usein. Usein suosittelemme, että nuori palaisi takaisin kouluun, vaikka hänellä olisi vielä oireita. Vanhemmat olivat sitoutuneita hoitoon. Vanhemmat halusivat hoitaa kouluasiat itse. Aluksi lääkeannos oli 0,5 mg Risperdalia päivässä, myöhemmin suositus oli 2 mg päivässä. Näin jälkikäteen ajattelemme, että sisaruksia olisi pitänyt tavata useammin. Tästä päätöksestä keskusteltiin tapaamisilla monia kertoja. Tällöin me työryhmänä koimme, että hoitoprosessi voisi loppua. Myöhemmin Elina ja Marlene tapasivat kahdestaan. Tässä tarvitaan tiivistä yhteistyötä koulun kanssa. Pian isä kuitenkin itse sanoi, että näihin kokouksiin osallistuminen on hänen elämänsä ykkösasia ja hän järjesti asiansa siten, että pääsi paikalle. Marlenen ja hänen perheensä kanssa ei ollut vaikeaa kestää epävarmuutta, koska vanhemmat olivat niin sitoutuneita yhteistyöhön. Tarpeenmukaisen hoitomallin mukaan tapaamiset (hoitokokoukset) järjestetään potilaan ja perheen muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Marlene oli niin ahdistunut ensimmäisissä tapaamisissa, ettei hän pystynyt lainkaan puhumaan. Tavoitteena on opintojen turvaaminen ja erityisesti nuoren pysyminen mukana yhteisössä. Eräässä vaiheessa me työryhmänä emme kuitenkaan sietäneet epävarmuutta niin hyvin, koska neuroleptilääkitys aloitettiin melko pian, työryhmän yhteispäätöksellä. Hän koki sen niin stressaavaksi, että yhdessä vanhempien kanssa päättivät siirtymisestä aikuislukioon. Vaikutuksista 25 24 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 25 9.5.2019 8.46. Tämän prosessin aikana emme tavanneet opettajia kuten tavallisesti teemme. Marlenen kohdalla suosittelimme aluksi palaamista takaisin päivälukioon. Koko perhe kutsuttiin heti tapaamisiin ja tavallisesti molemmat vanhemmat olivat paikalla Marlenen kanssa. Valmistumiseni myöhemmin toiseen ammattiin toi mukanaan niin suuren helpotuksen, että terveyteni romahti. Marlenen perheen prosessissa meillä oli perhetapaamisia aluksi tiheästi ja viimeisinä vuosina vähintään kerran kuukaudessa. Erityisesti hoidon alussa tapaamisia järjestettiin myös klo 16 jälkeen, jotta isän oli mahdollista osallistua. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa. Vanhempien tukeminen oli erityisen tärkeää siten, että he pystyivät tukemaan tytärtään ja tekemään kotitilanteen turvalliseksi kaikille. Silloin on erittäin tärkeää, että läheisiä on mukana keskustelemassa asioista ja luomassa turvallisuutta. Marlenelle suositeltiin myös yksilötapaamisia psykologi Elina Löhösen kanssa. Ensimmäinen tapaaminen järjestettiin nopeasti samalle päivälle, kun äiti soitti poliklinikalle
27 27 26 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 26 9.5.2019 13.03. Outi Alakärppä, Eija Sevón, Anna Rönkä Perheen ja työryhmän välistä luottamusta on vaikea rakentaa, jos työryhmän jäsenet vaihtuvat hoidon kuluessa
Yhteydenottaja on yleensä vanhempi, kouluterveydenhoitaja/kuraattori, lastensuojeluntyöntekijä – harvoin nuori itse. Avoimen dialogin hoitomalli) on luontevasti siirtynyt myös nuorten psykososiaaliseen työhön alueen eri toimijoiden kesken. Epätietoisuus oli tärkeää, vaikka se loi epävarmuutta. Työryhmän keskustelut ja reflektiot perheen läsnä ollessa ovat erityisen tärkeitä. Se ei aluksi noussut esiin keskusteluissa. Muina aikoina puhelut ohjautuvat psykiatrian yhteiseen päivystykseen. He tuntevat nuoren ja usein heillä yhdessä nuoren kanssa on avaimet hänen hyvinvointinsa lisäämiseksi. Kirjallista terveydenhuollon lähetettä ei tarvita. Toisen vuoden aikana perhetapaamisia oli 18. Emme ole laskeneet paljonko tapaamisia oli kolmen viimeisen vuoden aikana, mutta perhetapaamisia oli vähintäänkin kerran kuukaudessa. Äidin sanat epävarmuudesta, ”ettemme tiedä kauanko kestää” kuvastaa myös meidän tuntemuksiamme. Marlene itse kertoi myöhemmin lopettaneensa lääkityksen vähitellen kertomatta siitä vanhemmilleen tai meille. Tapaamispaikkana on tavallisesti koulu, poliklinikka tai koti. Fokus oli enemmän käytännön asioissa. Ensimmäisen vuoden aikana meillä oli 51 perhetapaamista. Yhteydenotto poliklinikalle tulee arkisin klo 8–11 alle 18-vuotiaiden palveluohjauspuhelimeen, johon vastaa kokenut työntekijä. Sairaanhoitopiirissä ei ole omaa osastohoitoa alle 18-vuotiaille, vaan tarvittavat osastojaksot ostetaan Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireistä. Pitkä yhteinen matka nuoren ja perheen kanssa. Siten meillä oli monenlaisia keskusteluita perheen kanssa. Jälkikäteen ajatellen meidän olisi ehkä ollut syytä keskustella enemmän koulukiusaamisesta. Perheen ja työryhmän välistä luottamusta on vaikea rakentaa, jos työryhmän jäsenet vaihtuvat hoidon kuluessa. Seuraava tapaaminen, paikka ja kokoonpano sovitaan aina yhdessä. Nuorten vaikeidenkin kriisien hoito avohoidossa on ollut mahdollista toteuttaa tiiviin, hyvän yhteistyön ja verkostoitumisen avulla. Olen saanut rohkeutta puhua vieraiden ihmisten kanssa. Marlenen ahdistus oli voimakasta ja täytyi miettiä, miten lisätään kaikkien turvallisuutta. Ensimmäinen tapaaminen järjestetään tarpeenmukaisesti, tarvittaessa jo samana päivänä. Puhelinsoitto toimii siis lähetteenä. Tässä viiden vuoden prosessissa työryhmä pysyi samana koko ajan. Vanhemmat kertovat tuntevansa syyllisyyttä siitä, etteivät he ymmärtäneet kuinka vakavaa kiusaaminen oli eivätkä he osanneet puuttua siihen. Tapaamiseen kutsutaan nuoren lisäksi vanhemmat ja tarvittaessa nuoren lähiverkostoon kuuluvia ihmisiä. Työntekijöiden välinen keskinäinen luottamus on tarpeellinen, samoin kuin perheen ja työryhmän välinen luottamus. Nuorten kriisien selvittelyssä perhe, muut lähiaikuiset ja ystävät ovat tärkeässä asemassa. Tällöin voidaan puhua ääneen vaikeistakin asioista. Aluksi oli vaikea puhua tunteista ja tunnelmista ja reflektoida niitä. 29 tapaamisista oli Marlenen toiveiden mukaisesti yhdessä äidin kanssa. Äiti kertoi myöhemmin, että jos heille olisi annettu jokin aikamääre, niin he olisivat vain jääneet odottamaan sitä aikaa. Yliopistossa pärjääminen on kuitenkin parantanut oloani ja näin lisännyt rohkeutta ja poistanut pelkojani. Me työntekijöinä emme voi kuin luoda toivoa ja kuitenkin olla samalla rehellisiä siitä, ettemme voi tietää. ja sivuvaikutuksista keskusteltiin myös useita kertoja. 27 27 26 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 27 9.5.2019 8.46. Hoitovastuu on työryhmällä, joka koostuu 2–3 työntekijästä (hoitotyöntekijä, psykologi, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti/kuntoutusohjaaja) ja tarvittaessa hoiMeidän kaikkien 110-prosenttinen sitoutuminen. Marlenen voima on hänen halunsa opiskella ja siinä hän on onnistunut: ”Yliopistossa opiskeluni on vaatinut myös ponnisteluja minulta. Ensimmäisessä puhelussa on tärkeä kartoittaa huolen kiireellisyyttä, aiempia hoitokontakteja (myös onko muilla perheenjäsenillä meneillään olevaa hoitoa), sitä, miten koulunkäynti sujuu, onko sattunut jotain vakavaa, onko itsetuhoisuutta, missä olisi hyvä tavata ja kenen olisi tärkeää olla mukana. Kahden vuoden aikana perhetapaamisia oli siis 69. Liekö vaikutusta isän tuella ja läsnäololla.” LÄNSI-POHJAN NUORISOPSYKIATRIAN TARPEENMUKAINEN HOITO Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä vuosien ajan kehitetty perheja verkostokeskeinen hoitotyö (ns. Kuten Marlene edellä kirjoittaa, hän pelkäsi sivuvaikutuksia, eikä ottanut 2 mg annosta
Jos nuori hakeutuu jossain vaiheessa uudelleen hoitoon, hoidon jatkuvuus pyritään turvaamaan siten, että ainakin yksi aiemmasta työryhmästä olisi mukana. Perheterapia 2/19 tavasta lääkäristä. Potilaan oikea-aikainen ja tarpeenmukainen hoito vähentää tilanteen pitkittymistä ja ehkäisee syrjäytymistä. Birgitta Alakare, Riitta-Liisa Heikkinen, Elina Löhönen ja Sirkku Maikkula 29 28 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 28 9.5.2019 8.46. Tutkimus, hoito ja kuntoutus rakentuvat yhteisissä keskusteluissa työryhmän, nuoren, perheen ja verkoston kanssa ajankohtaisten tarpeiden pohjalta. Joskus nuoret eivät halua vanhempiaan mukaan, mutta keskusteluiden jälkeen heidät voidaan tavallisesti jossakin vaiheessa kutsua mukaan. Avoimen ja moniäänisen keskustelun luominen ja siihen osallistuminen vaatii osallistujilta epävarmuuden sietämistä. Psykologisesta jatkuvuudesta huolehditaan siten, että samat työntekijät jatkavat koko hoitoprosessin ajan silloinkin, kun prosessi jatkuu aikuisikään saakka. Tällöin turvataan, että psykologinen ymmärrys ja tieto säilyvät ja välittyvät kaikille osapuolille. Alueen nuorten mielenterveystyön toimijat ovat verkostoituneet muiden terveydenhuollon ja sosiaalitoimen sekä koulujen ammattilaisten kanssa. Asiakkaiden välitön kohtaaminen tapahtuu järjestämällä hoitokokous, johon sillä hetkellä tärkeät ihmiset kutsutaan ja he osallistuvat keskusteluun alusta asti. Yhteydenotto ja konsultaatiomahdollisuus on tehty helpoksi ja joustavaksi. Psykologisen jatkuvuuden kannalta merkittävää on ensitapaaminen ja siinä annetut kuvaukset huolenaiheista, joiden kulkeminen prosessissa on erittäin merkittävää autetuksi tulemisen kannalta. Keskustelua pyritään pitämään nuoren ja hänen perheensä kanssa avoimena. Tavoitteena on löytää inhimillisiä ja tarpeenmukaisia keinoja nuoren ja hänen lähipiirinsä auttamiseksi. Siten nuorten ja heidän perheidensä ympärille on mahdollista rakentaa tarpeenmukaisia, joustavia työryhmiä. Terveydenhoitajat ovatkin avainasemassa vakavien mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska sillä tavalla voidaan ennaltaehkäistä vakavan psyykkisen sairauden puhkeaminen. Hoitoon pääsyn matala kynnys ja varhainen puuttuminen ennaltaehkäisevät tehokkaasti mielenterveyden häiriön pitkittymistä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Hoidon aikana pyritään tasavertaiseen keskusteluun siten, että kaikilla olisi mahdollisuus sanoa asiansa ja tulla kuulluksi jokaisen osallistujan ainutkertaisuutta kunnioittavassa ilmapiirissä. Jos nuorella on sairaalajaksoja hoidon ja kuntoutuksen aikana, avohoidon työryhmä pyrkii olemaan hoidossa mukana myös tuona aikana. Nuoren perheja lähiverkosto ovat tärkeä voimavara ja yhteistyökumppani hoidossa. Mielestämme nuoren kohdalla vanhemmat ovat tärkeä voimavara asioiden selvittämisessä ja heillä on myös oikeus tietää lapsensa pahoinvoinnista
Nykyään perheasiain neuvottelukeskuksia on 41 ja vuonna 2018 kirkon perheneuvonnassa kävi 18 486 asiakasta. Kirkon perheneuvonta on osa kirkon perustehtävää. Lähisuhteet vaikuttavat yksilön ja perheiden hyvinvointiin, seuraaviin sukupolviin ja yhteiskunnan perusrakenteisiin. Perheneuvonta on syntynyt sodan jälkeen, jolloin rintamalta kotiutuneet miehet ja heidän perheensä ovat tarvinneet tukea parisuhteen ristiriitoihin. Kirkon perheneuvonta on pitänyt esillä perheiden ääntä sekä osallistunut yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja tukemiseksi. Auttaakseen pariskuntia pastori Matti Joensuun laittoi lehti-ilmoituksen lehteen ja siitä ilmoituksesta alkoi tapahtumien ketju, jonka seurauksena kirkon perheneuvonta syntyi. Artikkelissa on historiakatsauksen lisäksi haastattelu, jossa perheneuvoja Marjo Myllymäki kertoo näkemyksiään perheneuvontatyöstä. Ihmisen kasvu tapahtuu suhteessa toiseen ihmiseen. Ihmisten väliset suhteet ovat perheneuvonnan keskiössä. Suomessa kirkon perheneuvonta on vaikuttanut terapiakentällä erityisesti perheterapiaan. naisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää ja vaikuttaa myös ihmisen sosiaalisiin suhteisiin (Anttonen ym., 2017). Ihmisen kokoSari-Annika Pettinen TM, perhepsykoterapeutti, perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija, Kirkkohallitus Perheterapia 2/19 29 28 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 29 9.5.2019 13.25. Perheneuvonnassa ihminen kohdataan kokonaisena, kaikkine tunteineen, toiveineen ja pettymyksineen. Avainsanat: Kirkko, perheneuvonta, historia, perheterapia, perheneuvoja KIRKON PERHENEUVONTA OSA KIRKON PERUSTEHTÄVÄÄ Kirkon perheneuvonta tarjoaa tukea ja apua erityisesti parisuhteen ja perheen ongelmissa sekä elämän kriisitilanteissa. Perheneuvonnan suhde yhteiskuntaan on ollut syntyajoista lähtien tiivis. Työssä sitoudutaan yksilön ja hänen rajojensa kunKirkon perheneuvonta keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta Kirkon perheneuvonnalla on pitkä historia. Avioerojen määrä nousi kolminkertaiseksi lyhyessä ajassa. Kirkon perheneuvonnassa tarkastellaan ihmisen suhdetta itseen, toiseen ja Jumalaan. Kun kohtaamisen vaikeus ja sen puute haavoittavat, haavoja voidaan hoitaa kuulluksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi tulemisen avulla. Ihmisen perustarpeita on halu tulla nähdyksi, kohdatuksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Kirkon uskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomana tärkeä ja korvaamaton
Sodassa olleet miehet olivat tottuneet sodan ja armeijan olosuhteisiin. Kertoessaan näkökulmaansa Joensuulle, puolisot samalla sanoittivat sitä toisilleen. PERHENEUVONNAN ORGANISOITUMINEN JA YHTEISTYÖ MUIDEN TOIMIJOIDEN KANSSA Joensuun lehti-ilmoitus sai vastakaikua. Fokus siirtyy yksilöistä vuorovaikutukseen, jossa molemmilla puolisoilla on vaikutusvaltaa (Borchers & Kuhlman, 2018). Vuonna 1944 miesten palattua sodasta kotiin, moni asia oli muuttunut. Näistä hyvistä kokemuksista syntyi ajatus lehti-ilmoituksesta (Joensuu, 1994). Näiden kysymysten äärellä ollaan oltu perheneuvonnassa aina ja ne tulevat olemaan olennaisia kysymyksiä myös tulevaisuudessa (Anttonen ym., 2017). Jo ennen lehti-ilmoitusta Matti Joensuun luo oli tullut puolisoita ristiriitojen kanssa. Vaimo oli saattanut muuttaa vanhempiensa luokse. Yhä useampi pariskunta hakeutui hänen asiakkaakseen. Sota-aika oli tietenkin muuttanut myös naisia, jotka olivat vuosia joutuneet kantamaan yksin vastuuta perheestä ja elannon hankkimisesta. Ihminen kyselee kuka hän on ja miksi hän on olemassa. Kotona ei ehkä ollut työtä, josta olisi saanut palkkaa. He olivat mahdollisesti saavuttaneet sotataidoissa ja armeijayhteisössä menestystä ja arvostusta. Tästä ilmoituksesta sai alkunsa tapahtumien ketju, joka on vaikuttanut kirkon sielunhoidolliseen ja diakoniseen auttamistoimintaan ja lisäksi myös sosiaalityön ja psykoterapian kehitykseen maassamme (Viika, 1994). Hän piti neuvontaa niin tärkeänä, että halusi palkata toisen työntekijän. Vaikka Joensuu lähti tekemään pariterapiaa ilman koulutusta, hän havaitsi että puolueeton, empaattinen ja tasapuolinen molempien puolisoiden näkökulman kuunteleminen sai aikaan myönteisiä muutoksia pariskunnan välisessä vuorovaikutuksessa. Vaikka miestä oli odotettu kotiin, paluu ei ollut yksikertainen eikä helppo. Kun terapeutti keskustelee puolisoiden kanssa vuorollaan, syntyy kolmioasetelmia, jossa puolisot ovat vuorollaan sisäja ulkopuolella. ÄLKÄÄ OTTAKO AVIOEROA! KIRKON PERHENEUVONNAN SYNTY Kirkon perheneuvontatyö lähti liikkeelle pienestä lehti-ilmoituksesta Tampereen Aamulehdessä 19.11.1944. Joensuu saikin luvan työntekijän palkkaamiseen, mutta samalla hänen piti hankkia rahoitus palkkaan. Tämä uudenlainen asetelma avaa puolisoille tilaisuuden kuunnella toisiaan ja puheidensa herättämiä vasteita. Perheterapia 2/19 Sari-Annika Pettinen nioittamiseen fyysisellä, henkisellä, emotionaalisella, seksuaalisella ja sosiaalisella tasolla (Anttonen ym., 2017). Vaikuttavuustutkimusten mukaan asiakkaat kertovat keskustelevansa rakentavammin, kun terapeutti on läsnä. Oman talon ostaminen ei siis ollut monelle mahdollista. Kotiutuessa kaikki oli toisin. sota-avioliittoja, joista osa perustui melko lyhyisiin kirjevaihtoja lomatuttavuuksiin. Ihminen etsii jatkuvasti vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin sekä siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Tampereen kaupunginlähetyksen johtaja pastori Matti Joensuu tarjosi avioeron uhassa eläville aviopareille henkilökohtaista keskusteluapua. Sodan jälkeisessä ajassa avioerojen määrä nousikin sotaa edeltäneestä ajasta kolminkertaiseksi. Tähän tarpeeseen syntyi perheneuvonta, jota kutsuttiin alkuaikoina avioliittoneuvonnaksi (Viika, 1994). Sodan aikana oli syntynyt myös paljon ns. Joensuu oli huomannut, että kummankin puolison näkökulman kuunteleminen tuntui auttavan riitojen ratkaisemisessa. Joensuu oli siihen aikaan Kaupunkilähetyksen johtajana eikä hänen aikansa riittänyt vastaamaan lisääntyvään avioliittoneuvonnan kysyntään. Pariterapian vaikuttavuudesta tehdyn meta-analyysin mukaan pariterapia auttaa kolmea neljästä parisuhdeongelmasta kärsivästä pariskunnasta (Borchers & Kuhlman, 2018). Puolisot eivät siis juurikaan tunteneet toisiaan, ja heidän välilleen alkoi ymmärrettävästi syntyä ristiriitoja (Viika, 1994). Ulkopuolinen ihminen toi vuorovaikutukseen uudenlaisen näkökulman. Joensuu pohti ongelmaa ja 31 30 30 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 30 9.5.2019 8.46. Kun terapeutti kohtaa puolisot tasapuolisen empaattisesti ja suhtautuu kummankin näkökulmaan vakavasti, asiakkaat saavat uudenlaisen kokemuksen, jossa kumpaakaan ei vähätellä, tuomita tai loukata
Kun terapeutti keskustelee puolisoiden kanssa vuorollaan, syntyy kolmioasetelmia, jossa puolisot ovat vuorollaan sisäja ulkopuolella. 31 30 30 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 31 9.5.2019 13.03
Perheneuvonnan työntekijöiden soveltuvuustesti kehitettiin Englannin kirkon mallista ja vertaistukityötä alettiin kehittää. Koska useilla nimetyillä sovittelijoilla ei ollut tehtävään juurikaan koulutusta tai kokemusta, sovittelussa käyneiden kokemukset sovittelusta eivät olleet kovinkaan myönteisiä. Samalla alettiin pohtia näkökulman laajentamista avioliittoneuvonnasta muihin perhe-elämän kysymyksiin. KOHTI KIRKON PERHENEUVONNAN VALTAKUNNALLISTA KASVUA Asiantuntijuutta ja kehittämisvaikutteita haettiin myös ulkomailta. Läheistä yhteistyötä syntyi erityisesti Väestöliiton, A-klinikkasäätiön ja sosiaalihuollon kanssa (Viika, 1994). Helsingissä avioliittoneuvonta liitettiin papin tehtäviin oman työn ohella iltaisin tapahtuvana neuvontana. Ajatus avioliittovaikeuksissa olevien auttamisesta sai innostusta myös Helsingissä työskentelevien nuorten pappien keskuudessa. Sovittelijoita oli toista tuhatta ja sovittelijoina toimivat mm. Ulkomailta opittiin myös se, että perheneuvontatyötä voivat tehdä myös muut kuin papit, jos he ovat siihen soveltuvia. Kuusikymmentäluku oli teollistumisen ja kaupungistumisen kulta-aikaa. Tämän selvittelyn ja pohdinnan tuloksena syntyi esitys, jonka mukaan Kristillinen Palvelukeskuksen harjoittama avioliittoneuvonta laajentui ja alkoi käyttää nimeä kristillinen avioliittoneuvonta. Näin perheneuvonnan piiriin alkoi tulla muitakin kuin pappeja (Joensuu, 1994). Viisikymmentäluvulla avioerotilastot palautuivat sotaa edeltävälle tasolle. Helsingin avioliittoneuvonta sai helmikuussa 1953 nimen Perheasiain neuvottelukeskus. Avioliittoneuvontaa tehneet papit pitivät tärkeänä, että avioliittoneuvonta olisi erillinen työmuoto, johon palkattaisiin motivoituneita ja lisäkoulutuksesta kiinnostuneita työntekijöitä. Pappien innostus työhön kantoi joitakin vuosia eteenpäin, mutta pian papit alkoivat ymmärtää, että avioliittoneuvonta on henkisesti raskasta ja vaatii lisäkouluttautumista. Perheneuvonta oli valtakunnallisesti organisoitua ja tehtävänsisältöä sekä koulutusta alettiin kehittää tiiviissä yhteistyössä muiden vastaavanlaista työtä tekevien kanssa. (Viika, 1994). Perheasioiden sovittelu eli asumuserosovittelu oli osa perheasioiden neuvottelukeskusten toimintaa. Taustayhteisönä toiminnan organisoimisessa toimi Kristillinen Palvelukeskus. Koska perheasian neuvottelukeskuksissa käytiin asumuserosovittelun lisäksi parineuvotteluita, ammattitaitoa ja kokemusta oli luonnollisesti ennättänyt karttua monia muita sovittelijoita enemmän (Joensuu, 1994). Tampere ei luonnollisesti ollut ainoa paikka, jossa sodan jälkeinen kotiutuminen aiheutti monenlaisia haasteita parisuhteelle. Merkillepantavaa on, että kirkon perheneuvonta oli edelläkävijä työnohjauksen rantautumisessa Suomeen. Perheneuvojien koulutusta kehitettiin edelleen ja Suomen PsySari-Annika Pettinen 33 32 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 32 9.5.2019 8.46. Joensuu tiedosti oman ammattitaitonsa rajat ja haki alusta pitäen konsultaatioapua kahdesta ammattikunnasta: psykiatreista ja juristeista (Joensuu, 1994; Viika, 1994). Perheneuvontatyöllä nähtiin olevan vaikutusta avioerojen määrän laskuun (Viika, 1994). Mentyään Haarlan puheille, teollisuusjohtaja antoi suoran vastauksen: ”Perkele, kerrankin pappi on oikealla asialla!” Näin rahoitus saatiin järjestymään. Samalla esitettiin, että neuvontatoiminnan johtajaksi tulisi pappi, joka hoitaisi tehtäviä päätoimenaan ja hänen tuekseen tulisi työvaliokunta. Samalla työnohjaus osana perheneuvojien työtä alkoi vakiintua. Samalla häntä varoitettiin teollisuusjohtaja Lauri Haarlasta, joka ei varmasti antaisi rahoitusta. kirkkoherrat, sosiaalilautakuntien nimeämät sovittelijat ja perheasiain neuvottelukeskukset. Joensuu halusi kuitenkin tavata johtaja Haarlan. Poikkeuksena tästä oli perheasiain neuvottelukeskuksissa toteutettu sovittelu. Perheterapia 2/19 häntä kehotettiin kääntymään teollisuusjohtajien puoleen. Avioerojen määrä lähti jälleen kasvuun ja perheneuvontaa alettiin tarjota valtakunnallisesti yhä laajemmin. Tämä oli iso askel kohti perheneuvonnan organisoitumista erilliseksi työmuodoksi, jossa lisäkoulutuksen, henkilökohtaisten ominaisuuksien ja motivaation merkitys korostuivat. Avioliittoneuvonta kehittyi ja organisoitui laajemmin. Monet papeista olivat itse olleet rintamalla ja he ymmärsivät omasta kokemuksestaan käsin parisuhteen ristiriitoja. Vanhan avioliittolain mukaan asumuserosovittelu oli pakollinen osana avioeroprosessia. Viisikymmenluvun lopussa perheasiain neuvottelukeskuksia oli seitsemän
KIRKON PERHENEUVONTA NYKYPÄIVÄNÄ Perheneuvonta on kehittynyt vuosien varrella, mutta moni nykyajan perheneuvontaan kuuluva piirre on saanut alkunsa jo Matti Joensuun aikaan. Koulutuksen tavoitteena on syventää perheneuvonnan perusosaamista, vahvistaa erityisosaamista sekä laaja-alaistaa asiantuntijuutta kirkossa. Perheneuvojana työskentelevät ovat käyneet kirkon perheneuvojan erikoistumiskoulutuksen. Kirkon perheneuvonta on valtakunnallisesti organisoitu niin, että perheneuvonta on osallistunut heti syntyajoista lähtien yhteiskunnalliseen vaikuttamiskeskusteluun perheistä ja perheisiin liittyvästä lainsäädännöstä (Viika, 1994). Kirkon perheneuvonta on syntyajoistaan lähtien ollut tiiviissä vuoropuhelussa yhteiskunnan kanssa. Hän ymmärsi myös, että yksilön hyvä voi tarkoittaa ihmisen tukemista eron suuntaan. Alussa vaikutteet tulivat kirjallisuudesta, mutta myöhemmin myös koulutuksista. Myös sopimuksellista yhteistyötä syntyi, kun kunnat ostivat perheasioiden sovittelua perheasiain neuvottelukeskuksista (Viika, 1994). Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on vakinainen perheneuvojan tai perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan virka tai pitkä määräaikainen virka ja soveltuvuustestauksessa saatu hyvä arvio (Anttonen, 2018). Perheneuvonta alkoi olla osa vakiintunutta kirkon toimintaa ja uusia keskuksia perustettiin. Perheneuvonnan koulutuskuvauksen mukaan perheneuvonnan erityiskoulutus on laajuudeltaan 60 opintopistettä. Perheneuvonta on kirkon toimintaa, jossa ei kysytä jäsenyyttä tai puhuta Jumalasta, jos asiakas ei itse ota sitä esiin. Perheneuvonnalla on kova kysyntä ja sen asiakasmäärät ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti (Anttonen ym., 2017). Joensuu tuki pariskuntia alusta alkaen parempaan suhteeseen tai parempaan eroon. Joensuun Suomen perheneuvontaan tuoma soveltuvuustestaus on olennainen osa nykyajan perheneuvontaa. Perheasiain neuvottelukeskuksissa työskentelee yli 170 perheneuvojaa. Kiistatta merkittävin perheneuvonnan 1970-luvun vaihteessa saama virike nousi perheterapiasta. Koulutus kestää keskimäärin kolme vuotta (Anttonen, 2018). Lisäksi perheneuvojan tai perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto (Kirkon säädöskokoelma NROT 63, 2017). Perheneuvontaan alkuvuosikymmenistä saakka kuulunut ammatillisesti ohjattu vertaisryhmätoiminta on myös osa nykyisten perheasiain neuvottelukeskusten toimintaa. Joensuu ymmärsi yksilön hyvinvoinnin tukemisen merkityksen parin ja perheen näkökulmasta. Perheneuvonta ei alkumetreilläkään ollut avioliittoneuvontaa niin, etteikö ero olisi ollut mahdollinen. Tällä hetkellä Suomessa on 41 perheasiain neuvottelukeskusta, joissa tarjotaan ammatillista keskusteluapua erityisesti parisuhteeseen, perheeseen, vanhemmuuteen tai eroon liittyen pareille, perheille ja yksilöille. Yhteistyötä tehtiin alusta alkaen järjestöjen, kuntien ja sosiaalitoimen kanssa. Perheneuvonnalla on ollut merkittävä vaikutus perheterapian rantautumisessa Suomeen. Perheneuvonta on osa kirkon työtä ja se on mahdollistanut kirkon sisällä perheneuvonnan kehittämisen ja vakiintuneen aseman, jossa kuitenkin jatkuvasti seurataan toimintaympäristön muutoksia ja kehitetään kykyä reagoida muuttuvaan maailmaan. Tällaisia ovat muun muassa perheneuvojan ehdoton puolueettomuus, tasapuolisuus, keskustelujen luottamuksellisuus ja yksilöiden hyvinvoinnin tukeminen. PERHENEUVOJAN KOKEMUS PERHENEUVONNASTA Marjo Myllymäki työskentelee Oulun perheasiain neuvottelukeskuksessa. Perheneuvontapalvelut ovat asiakkaalle ilmaisia ja luottamuksellisia. Haastattelin Marjoa, jotta perheneuvonnasta avautuisi laajempi kuva kuin mitä tilastot, perheneuvonnan historiikki tai strategia kertovat. Sama koskee työnohjausta osana perheneuvojan ammatillista kehitystä koulutuksen lisäksi. Kirkon perheneuvonta keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta koanalyyttisen Yhdistyksen kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Perustehtävä on säilynyt samana jo 75 vuoden ajan. 33 32 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 33 9.5.2019 8.46. Perheiden todellisuus ja yhteiskunnan vaikutukset perhe-elämään ovat näkyneet perheiden tarinoissa
Toivoisin, että perheneuvonta koettaisiin matalan kynnyksen palveluna, johon olisi helppo hakeutua pienempienkin ongelmien kanssa. 35 35 34 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 34 9.5.2019 13.03
Perheneuvojana saan nauttia siitä luottamuksesta, jota asiakkaat kokevat kirkkoamme kohtaan. Arvokasta perheneuvojan työssä on se suuri luottamus, jolla asiakkaat jakavat itselleen tärkeitä ja herkkiäkin asioita. Osa haluaa tukea parisuhteen parantamiseen, osa harkitsee eroa tai on jo tehnyt eropäätöksen. – Perheneuvonta voi olla pidempikestoista tai lyhytkestoisempaa, ratkaisukeskeisesti suuntautuvaa tai pohdiskelevampaa ja asioiden merkityksiä tutkivaa. Millainen koulutus perheneuvojilla on. Kysymyksin, tarkennuksin perheneuvoja voi toimia peilinä asiakkaille, jolloin asiakkaalle hahmottuu kuva omasta tilanteestaan. Perheneuvoja tukee asiakkaita selkiyttämään omaa tilannettaan, ajatuksiaan ja tunteitaan. Aika monella perheneuvojalla on teologin koulutus, ja jotkut ovat myös pappeja. Perheneuvontakoulutukseen pääsyvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, ja sitoutuminen kirkon oman perheneuvojan erityiskoulutuksen suorittamiseen, joka kestää noin kolme vuotta. Yhä useampi pari haluaa hoitaa keskinäistä suhdettaan ja tiedostaa parisuhteen merkityksen itselleen ja koko perheen hyvinvoinnille. Eteneminen tapahtuu asiakkaan tahdilla. Itse olen psykologian maisteri ja psykoterapeutti (YET perheterapeutti). Ajattelenkin, että kaikenlaiset ihmissuhteet, kokemukset ja kohtaamiset kasvattavat meitä ja voivat opettaa meille meistä itsestämme jotain uutta, jos vain olemme halukkaita sen näkemään. Toivoisin, että perheneuvonta koettaisiin matalan kynnyksen palveluna, johon olisi helppo hakeutua pienempienkin ongelmien kanssa. – Hienoa olisi, jos puolisot tulisivat hakemaan apua varhaisemmassa vaiheessa ja havahtuisivat parisuhteen hoitamiseen jo siinä vaiheessa, kun toinen puolisoista on tyytymätön. Mielessä olevat asiat ja kysymykset voivat olla hyvinkin erilaisia. Tuen tarpeen ja työskentelyn tavoitteen määrittelee asiakaspari itse. Mikä siinä on puhutellut sinua. Monesti eropäätöksen tehneet haluavat tukea hoitaakseen eron mahdollisimman hyvin, etenkin lapsia ajatellen. – Perheneuvonnassa käyvät yleensä parit, joista jompikumpi tai molemmat ovat jollain lailla tyytymättömiä parisuhteeseensa ja he haluavat tulla ulkopuolisen kanssa keskustelemaan tilanteestaan, ajatuksistaan ja/tai tunteistaan. Aina näin ei ole ja vain toinen kokee tyytymättömyyttä. Kuinka kauan olet työskennellyt perheneuvonnassa. Ennen perheneuvojan työtä olen ollut kunta-alalla perheneuvolapsykologina lähes 15 vuotta. Kerro jotain perheneuvonnan asiakkaista. – Koen tekeväni erittäin merkityksellistä työtä ja se tekee työstäni mielekästä. Entä sinulla itselläsi. Joskus puolisot ovat yhtä mieltä siitä mikä on hankaluus ja silloin tavoitteellinen työskentely puolisoiden kanssa on selkeämpää ja helpompaa. – Työssäni mielekkäintä on asiakkaiden kohtaaminen ja sen ilon kokeminen, jos olen voinut olla heille avuksi. Tuntemalla itsemme paremmin kykenemme myös toimivampaan suhteeseen toisten ihmisten kanssa. Yleisin tulosyy ovat vuorovaikutusongelmat. Olet tehnyt työtä ihmisten parissa pitkään. Ketä perheneuvonnassa käy ja millaisien kysymysten ja asioiden kanssa he tulevat. Ymmärrettävästi sellaisessa tilanteessa tyytyväisen puolison voi olla vaikea motivoitua käynneille. Olen kiinnostunut ihmisistä ja meidän erilaisista tavoistamme kokea tilanteet ja asiat, kukin kokee asioita oman henkilökohtaisen elämänhistoriansa ja persoonansa kautta. Kuitenkin edelleen moni asiakas sanoo, että olisi pitänyt tulla jo monta vuotta aikaisemmin. Kirkon perheneuvonta keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta Mitä perheneuvoja tekee ja mitä perheneuvonta mielestäsi on. Mikä työssäsi on mielekkäintä. Tärkeää olisi löytää kullekin asiakasparille parhaiten sopiva työskentelymuoto ja lähestymistapa asiaan. – Olen toiminut perheneuvojana vuodesta 2015 lähtien Oulun perheasiain neuvottelukeskuksessa. – Perheneuvoja kohtaa ihmisiä, pääasiassa pareja tai yksilöitä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. 35 35 34 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 35 9.5.2019 8.46. Koen tekeväni erittäin tärkeää työtä
Asiakas tietää tulevansa kirkon työntekijän luo ja sen vuoksi hänellä on tietoisuus siitä, että hengellinen ulottuvuus on työskentelyssä läsnä. Koiran kanssa luonnossa liikkuminen auttaa ottamaan omaa aikaa ja tilaa. Kristilliset arvot ovat toiminnan pääperiaatteita, mutta tehtäväni ei ole käännyttää asiakkaita. Miten pidät itsestäsi huolta. – Perheneuvojana työskentelen kirkon palveluksessa ja asiakkaiden mielessä olen jossain määrin osa kirkkoa ja sen edustamia asioita. Toisten ihmisten tarpeiden äärellä olemisen vastapainona täytyy huolehtia myös omista tarpeistaan. Keskustelun aiheet asiakaspari tuottaa itse, aika harvoin puhumme suoraan hengellisistä asioista tai Jumalasta. Mikä auttaa sinua jaksamaan työssäsi. – Tapaan perheitä aika harvoin. Toivoisin että parisuhteen hyvinvointiin panostamisesta tulisi yleisesti tärkeäksi koettu asia. Perheneuvojana minun tehtäväni on myös pitää perheen lapsia vanhempien mielessä ja tukea vanhempia miettimään tilannettaan myös lasten näkökulmasta. Monesti vanhempia mietityttää miten lapset kokevat muun muassa riidat. Parisuhteen tilanne vaikuttaa yleensä paljon perheen tunneilmapiiriin ja senhän lapset kyllä tunnistavat, vaikka eivät vielä osaisi sitä sanoiksi pukeakaan. Miten perheiden tapaaminen eroaa parityöskentelystä. Näin siksi, että hänen ajattelunsa ja muistin toiminnot eivät ole vielä kehittyneet riittävästi, että hän pystyisi esimerkiksi riitatilanteita käsittelemään. Monia asiakkaita voikin mietityttää, että pitääkö kuulua kirkkoon käyttääkseen perheneuvontapalveluita. Organisaation luomat puitteet, arvot, työnkuva, resurssit jne. Huolehdin myös riittävästä unesta ja liikkumisesta. Perheneuvontaan hakeudutaan ensisijaisesti parisuhteeseen liittyvissä asioissa, lapsista kyllä puhutaan vanhempien kanssa paljonkin, sillä monestihan parisuhteen pulmat voivat heijastua jollain tavalla myös puolisoiden vanhemmuussuhteeseen ja esimerkiksi lasten kasvatukseen. Ajattelen, että mitä pienempi lapsi on, niin sitä voimakkaammin häneen vaikuttaa perheen negatiivinen tunneilmapiiri. hänen suhteestaan Jumalaan. Pyrin arvioimaan omia voimavarojani ja elämään niiden mukaan. Oman arjen sujuminen tasapainottaa sopivasti elämää. Mitä sinulle tarkoittaa se, että olet kirkon perheneuvoja. Voimme esimerkiksi puhua asiakkaan uskoon liittyvistä asioista, esim. Mielestäni se organisaatio, missä työskentelen vaikuttaa asiakkaiden asenteisiin ja odotuksiin ehkä enemmän kuin nimike (perheterapeutti vs. perheneuvoja) jonka alla työskentelen. – Työssäni minua auttaa jaksamaan se, että onnistun aika hyvin erottamaan vapaa-ajan työajasta. määrittävät mielestäni paljon työn tekemistä ja luonnetta ja luovat perustan sille, miten asiakkaan kohtaaminen käytännössä on mahdollista. Mielelläni myös rajaan mahdollisuuksien mukaan muun elämän kuormituksia, sanomalla joillekin asioille ”ei”. Helposti huolehdimme fyysisestä terveydestämme ja parisuhteen hoitaminen jää usein taka-alalle kaiken muun elämän seassa ja parisuhteeseen kiinnitetään huomiota vasta sitten kun se ei enää toimikaan. Ammatti-ihmisille on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista, sillä ilman omaa jaksamista ei tätä työtä jaksa kovin pitkään tehdä. Työskentelyolosuhteet ovat mielestäni hyvät ja kannattelevat minua kannattelemaan asiakkaita. Jos omassa elämässä on paljon kuormitusta niin se vaikuttaa selvästi jaksamiseen ja kykyyn tehdä työtä. Huomion kiinnittäminen parisuhteeseen jo silloin, Sari-Annika Pettinen 37 36 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 36 9.5.2019 8.46. Minulle vapaa-aikana yksin oleminen vastapainona työn sosiaalisuudelle ja intensiiviselle vuorovaikutukselle tukee jaksamistani. Minkä verran tapaat perheitä. Perheterapia 2/19 Miten perheneuvojan työ eroaa perheterapeutin työstä vai eroaako se. Hengellisen elementin mukana oleminen omassa ja asiakkaan mielessä laajentaa työskentelyn näkökulmaa ja mahdollistaa uusia lähestymistapoja työskentelyyn. – Kirkon perheneuvojana toimiminen tarkoittaa minulle mahdollisuutta kohdata ihminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tapanani onkin sanoa, että he voivat kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta, se ei ole oleellista minulle. Vapaa-ajalla teen itseäni kiinnostavia ja minua voimavaraistavia asioita, jolloin työasiat eivät tule mieleen
Heistä 56 prosenttia oli naisia ja 44 prosenttia miehiä. Perheneuvontaan tullaan erilaisten haasteiden kanssa, mutta selvästi suurimpana tulon syynä vuonna 2018 olivat edellisten vuosien tapaan vuorovaikutusongelmat. Asiakkaista 94% antoi perheneuvojan toiminnasta arvosanan erinomainen tai hyvä (Kirkon perheasiain neuvottelukeskusten asiakaspalaute 2018, 2019) Mitä lyhemmän aikaa perheneuvontaan hakeutumisen syy on kestänyt, sitä nopeammin siihen on yleensä mahdollista päästä käsiksi. Lähes 48 prosentilla vastanneista syy, jonka takia he hakeutuivat perheneuvontaan, oli jatkunut vuosia. Osaltaan tyytyväisyydestä kertoo myös perheneuvonnan kasvanut kysyntä. KIRKON PERHENEUVONTA TILASTOJEN JA ASIAKASPALAUTTEEN VALOSSA Vuonna 2018 perheasiain neuvottelukeskuksissa ympäri Suomea kävi yhteensä 18 486 asiakasta, 321 asiakasta enemmän kuin edellisvuonna. Tässä on tilastojen valossa nähtävissä hyvää muutosta. Toiseksi eniten tullaan erokysymysten kanssa. 60% vuonna 2018 käydyistä neuvotteluista oli paritai perheneuvotteluita (Perheasiain tilasto 2018, 2019) Myös yksilöneuvotteluissa teemat liittyivät usein parisuhteeseen, perheeseen tai vanhemmuuteen. KIRKON PERHENEUVONTA LAAJENEE JA MONIPUOLISTUU Perheasiain neuvottelukeskukset ovat olleet mukana kansallisessa lapsija perhepalveluiden muutosohjelmassa LAPEssa, jossa on yhteensovitettu lasten, nuorten ja perheiden palveluita yhteistyössä kuntien, järjestöjen, yksityisen puolen ja seurakuntien kanssa. eroihin ja vanhemmuuteen liittyen. Perheneuvonnan ammattitaitoa ja osaamista parisuhteeseen ja eroon liittyen on hyödynnetty muutosohjelmatyössä. Kirkon perheneuvonnassa vahvistetaan asiakkaan kokonaisvaltaista hyvinvointia sielunhoidollisen ja terapeuttisen keskustelun avulla parisuhteen ja perheen eri tilanteissa. Perheneuvonnassa on kerätty valtakunnallista asiakaspalautetta jo vuosia. Pikkulapsiperheiden elämäntilanteen kuormittavuus selittää tätä yhtäältä, toisaalta siinä näkyy myös perheneuvonnan strateginen valinta, jonka mukaan perheneuvontapalveluita on haluttu suunnata erityisesti pienten lasten vanhemmille (Anttonen ym., 2017). Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä hakea apua. Usein ihmiset odottavat ongelmien ilmetessä viisi vuotta ennen kuin hakevat apua. Muita tulon syitä olivat muun muassa elämänvaihekriisit, traumatisoivat, yllättävät kriisit, psykososiaaliset kriisit, uskottomuus, fyysinen tai henkinen väkivalta, seksuaaliongelmat tai ongelmat lähisuhteissa. 85% asiakkaista oli avotai aviolitossa, ja perheeseen kuului lapsia (Perheasiain tilasto 2018, 2019). Muutosohjelmassa palveluita on kehitetty maakunnallisesti mm. Toimiva parisuhde antaa voimavaroja elämään, kun taas toimimaton parisuhde kuluttaa niitä. Toisaalta yhä useampi tulee pian ongelman ilmentymisen jälkeen. Perheneuvonnassa tuetaan lapsen etua ja hyvinvointia ja perheneuvonta osallistuu kansalliseen keskusteluun ja vaikuttamistyöhön perheiden hyväksi (Anttonen ym., 2017). Noin 98% vastanneista koki, että työntekijät kohtelivat heitä kunnioittavasti ja yli 96% koki, että työntekijät olivat puolueettomia. Kirkon perheneuvonta keskusteluapua perheille muuttuvassa toimintaympäristössä jo 75 vuotta kun asiat ovat vielä hyvin on kannattavaa, viimeistään kuitenkin siinä vaiheessa, jos toinen puolisoista kokee tyytymättömyyttä, tulisi reagoida jotenkin. Kaikista vastanneista 65% oli 30–49-vuotiaita. Perheneuvonnan strategian suuntaviivojen mukaisesti perheneuvonnassa pidetään huolta, että asiakkaat saavat perheneuvonnasta apua ja tukea. Jos pettymyksiä on kasaantunut jo vuosia, niiden läpikäyminen vie aikaa. Sen mukaan asiakkaat ovat erittäin tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Muutosohjelman aikana tietoisuus lasten, nuorten ja perheiden palveluista on lisääntynyt (Pettinen, 2019). Asiakaspalautteeseen vastanneista naisia oli 67%. Perheneuvonnan asiakkaista 30–39-vuotiaiden osuus on kasvanut jo useiden vuosien ajan. Valtaosa asiakkaista oli 30–49-vuotiaita. Vuonna 2018 yhteensä 663 asiakasta antoi asiakaspalautetta. Noin neljällätoista prosentilla vastanneista syy, jonka vuoksi he hakeutuivat perheneuvontaan, oli noussut ongelmaksi yhtäkkiä. Perheneuvonnan strategian mukaan perheneuvonnan arvoina ovat usko, toivo ja rakkaus. Perheneuvonta on ollut suosittua myös kirkon 37 36 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 37 9.5.2019 13.30
(1994) Perheiden kanssa naimisissa. Kirkon perheneuvonnan kysyntä kasvaa ja palvelu monipuolistuu. Helsinki: Kirkkohallitus. Borchers, P & Kuhlman I. Sille on ollut kysyntää jo 75 vuoden ajan eikä kysyntä näytä olevan vähenemässä. Nro 124 Kirkkohallituksen päätös tietyiltä hengellisen työn viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista (2017) http://kappeli.evl.fi/Kirkkolainsaadanto.nsf/ fa46a819de58e4cdc2257784004024c3/f4fd477e66c686f1c 22580bc00413ec6?OpenDocument, viitattu 21.3.2019. Lut. Myös seurakunnissa on huomattu perheneuvonnan kasvanut kysyntä. Parisuhdeneuvolassa on kaksi blogia: Rakkauden ammattilaiset ja Rakkauden roihu, sekä asiantuntija-artikkeleita. Helsinki: Kirkkohallitus. https://evl.fi/uutishuone/ tiedotearkisto/-/items/item/26204/Kirkon+perheneuvonn an+kysynta+kasvaa+ja+palvelu+monipuolistuu, viitattu 25.3.2019 Viika, K. https://report.webropolsurveys.com/reports/Report. LÄHTEET Anttonen, A. Joensuu, M. Helsingissä osalle papeista ja diakoniatyöntekijöistä on annettu lisäkoulutusta, jotta he voisivat jatkossa tehdä töitä perheneuvonnassa (Pettinen, 2019). Juva: WSOY:n graafiset laitokset. Pettinen, S.-A. (2018). Suomen ev. lut. (2019). Perheneuvojan viran ja perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan viran haltija. do?key=717c5efa-1ac4-49e2-b941-03f4661892f2 (2019), viitattu 21.2.2019 Perheasiain tilasto 2018. https:// www.kirkontilastot.fi/viz?id=92 (2019), viitattu 19.2.2019. Helsinki: Kirkkohallitus. Käyttäjäkyselyn mukaan suurin osa palautteen antaneista koki, että oli saanut palvelusta tukea ja näkökulmia pohtimaansa asiaan (Pettinen, 2019). kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 1994:9. Suomen ev.-lut. Henkilöresursseja on haluttu kohdentaa perheneuvontaan lisää. Perheterapia 2/19 Sari-Annika Pettinen ja nettikeskustelupalsta Vauva.fi:n kaupallisessa yhteistyössä, Parisuhdeneuvolassa. (2018) Pariterapian vaikuttavuus. Perheneuvonnan erityiskoulutus. kirkko. Duodecim, 134, 1131-1138. (2017) Kohtaaminen kantaa Kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022. Lisäksi perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin parisuhdetta ja ihmissuhteita koskeviin kysymyksiin. (1994). kirkon julkaisuja 56. Haastaako tutkimusnäyttö vallitsevia käytäntöjä. Kirkon perheasiain neuvottelukeskusten asiakaspalaute 2018. Anttonen, A., Harmokivi P., Ihander P., Korpinen T., Kähkönen P., Pulkkinen T., Syrjämäki H., Terlinder Y., Varha L. & Viljamaa S. Kirkon säädöskokoelma NROT 63-. Koulutuskuvaus. Kirkon perheneuvonnalla on vakiintunut ja tärkeä rooli osana pariskunnille ja perheille tarjottavaa ammatillista tukea ja keskusteluapua. Suomen ev. 39 38 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 38 9.5.2019 8.46. Perheneuvonnan ydin on säilynyt ennallaan. Kirkon perheneuvonnan viisi vuosikymmentä. Parisuhdeneuvola ja blogit ovat olleet erittäin suosittuja, sillä niitä on luettu vuoden 2018 aikana yli 820 000 kertaa
Vastuun kantaminen suuresta määrästä lapsia on estänyt työntekijöitä hyödyntämästä systeemisiä työskentelytapoja, tai systeemistä otetta on voitu soveltaa vain osaan asiakkaista. Vuoden 2018 loppuun mennessä arviolta noin 100 tiimiä on koulutettu työotteeseen. Kohti systeemistä lastensuojelua – missä nyt mennään. Tutkimuksen mukaan työntekijät ovat hyötyneet etenkin tiimien kliinikkoina toimineiden perheterapeuttien läsnäolosta viikkokokouksissa ja asiakastapausten yhteisestä tiimikäsittelystä. ARVIOINTITUTKIMUS NOSTI ESIIN IMPLEMENTOINNIN HAASTEITA THL on toteuttanut malliin liittyvän tutkimushankkeen, jossa kerättiin kyselyaineistoa kouluttajilta ja esimiehiltä, jotka vastasivat mallin levittämisestä sekä 23 paikkakunnan pilottitiimien sosiaalityöntekijöiltä ja kliinikoilta. Useimmilla työntekijöillä oli tämän lisäksi myös sosiaalihuoltolain mukaisia asiakkaita. Pilotoinnin aikana pilottivastaajien asiakasmäärä oli kuitenkin noussut keskimäärin 32 asiakkaasta 37 asiakkaaseen. Ensimmäiset tiimit käynnistivät systeemisen työskentelyn syksyllä 2017. Vuonna 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toteutti ensimmäinen kouluttajakoulutuksen, jonka jälkeen sosiaalityöntekijä-perheterapeutti kouluttajaparit alkoivat kouluttaa lastensuojelutiimejä. Keskeinen haaste mallin soveltamiselle ovat olleet suuret asiakasmäärät. Perheterapia 2/19 39 38 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 39 9.5.2019 13.22. Suosituksena on ollut, että pilottitiimeissä lastensuojeluasiakkaiden määrä olisi rajattu 20 lapseen sosiaalityöntekijää kohden. Työntekijätasolla malliin on oltu enimmäkseen tyytyväisiä: 79% pilotointiin osallistuneista sosiaalityöntekijöistä haluaa jatkaa mallin mukaista työskentelyä ja 76% suosittelisi sitä myös kollegoilleen. Katarina Fagerström on lisäksi koonnut aiheesta tietopaketin. Tuolloin jäsenneltiin suomalaisen asiantuntijaryhmän voimin sitä, mitä malli voisi tarkoittaa Suomessa. Elina Aaltion ja Nanne Isokuorttin tekemän tutkimuksen perusteella mallin pilotointiin on liittynyt sekä onnistumisia että haasteita. Mallia on pilotoitu kymmenissä lastensuojelutiimeissä kaikissa lastensuojelun vaiheissa arvioinnista jälkihuoltoon. Päivi Petrelius YTT, lastensuojelun kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lastensuojelun systeemistä toimintamallia on kehitetty Suomessa vuodesta 2016 alkaen. Tähän mennessä toimintamallia on pilotoitu osana Lapsija perhepalvelujen muutosohjelmaa 14 maakunnassa
Lastensuojelun ilmoitusmäärien, palvelutarpeen arviointien ja lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo siitä, että perustason tuki ja ehkäisevät palvelut eivät ole toistaiseksi onnistuneet merkittävästi vähentämään lastensuojelun tarvetta. Eri tahoilla on noussut aloitteita esimerkiksi perhekeskustoiminnan ja oppilashuoltotyön kehittämiseksi. Perustason tukea lapsille ja perheille on pyritty vahvistamaan perhekeskustoimintamallin avulla ja vahvistamalla lasten saamaa tukea kouluissa ja oppilashuollossa. Ilahduttavaa on, että joka puolella Suomea löytyy innostusta uudistaa lastensuojelun toimintamalleja ja koordinaattorien mukaan myös lastensuojelun johto on sitoutunut systeemisen toimintamallin levittämiseen. Hanketta viedään eteenpäin THL:n ja maakunnittain nimettyjen SyTy-koordinaattoreiden verkoston avulla. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää monilta lastensuojelun työnantajaorganisaatioilta vakavaa pohdintaa ja uudistuksia. Suuret asiakasmäärät ovat yhteinen ongelma kaikkialla. Lisäksi tiimien toimintaa tukevat säännöllisesti järjestettävät työnohjaukset ja sparrauspäivät. Näitä tukimuotoja on tarpeen vahvistaa edelleen. Kuinka työolot saadaan työntekijöitä houkutteleviksi ja sellaisiksi, että vaihtuvuus saadaan kuriin. Rakenteeltaan tiimeistä on alueilla muokkautunut myös erilaisia variaatioita, mutta 2017 aloittaneiden tiimien kasvamista vahvaan systeemiseen toimintamalliin näyttäisi tukevan se, että toimintamallin ydin ja rakenne pidetään selkeinä. SyTy-hankkeen käynnistymisvaiheessa tehdyn arvion mukaan maassa koulutetaan vuosina 2019–2020 kaikkiaan 150 uutta tiimiä työskentelemään systeemisellä otteella. Systeemisen ajattelutavan omaksumista häiritsee luonnollisesti se, jos työntekijä saa pysähtyä suhdeperustaiseen työskentelyyn vain joidenkin asiakkaiden kohdalla, kun loppujen kanssa yritetään selviytyä entiseen malliin, mahdollisimman nopeasti suoriutuen. ORGANISAATIOTASON SITOUTUMISTA TARVITAAN Lapsija perhepalveluiden muutosohjelman LAPE:n ohjelmakauden päätyttyä vuoden 2018 lopussa, THL sai Sosiaalija terveysministeriöltä tukea systeemisen mallin levittämistä ja juurruttamista tukevan jatkohankkeen toteuttamiseksi. Hankkeen projektipäällikkönä toimivan Nanna Miettusen mukaan maakuntien tilanteet tällä hetkellä vaihtelevat. Hankkeessa luodaan parhaillaan työotteen ja mallin tueksi pysyviä tukirakenteita, koulutetaan tiimejä ja perehdytetään ja sitoutetaan johtoa ja yhteistyökumppaneita. Kuinka asiakasmäärät saadaan kohtuullisiksi. Myös uusia, innovatiivisia tapoja oikeanlaisen tuen tarjoamiseen oikeaan aikaan tarvitaan edelleen. Perheterapia 2/19 Sosiaalija terveysministeriön selvityshenkilönä toiminut Aulikki Kananoja pitää lastensuojelun sosiaalityöhön soveltuvana enimmäismitoituksena 25 lasta sosiaalityöntekijää kohden. ILMASSA ON INNOSTUSTA JA KEHITTÄMISHALUA Systeemisen työotteen äärellä näyttää parhaillaan olevan paljon eri tahojen innostusta ja halua tarkastella omaa toimintaa systeemisen työskentelyn näkökulmasta. Oleellista on, että säännöllisistä viikkokokouksista pidetään kiinni ja niissä kannetaan yhteinen vastuun kaikista tiimin lapsista ja perheistä. Esimerkkeinä lupaavista toimintatavoista on esimerkiksi Lappeenrannan perusopetuksen ratkaisukeskeinen filosofia, jossa opettajia on koulutettu ratkaisukeskeiseen työskentelyyn ja mottona on luottamusta ja toivoa ylläpitävä ”Kaiken voi ratkaista!”. Kiinnostusta on myös perPäivi Petrelius 41 40 40 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 40 9.5.2019 8.46. Vuoden alussa käynnistettiin valtakunnallinen SyTy-hanke, jossa on mukana kuntia kaikkien 18 maakunnan alueelta. Toinenkin hyvä esimerkki löytyy Eksoten alueelta, jossa on vahvasti panostettu systeemisellä otteella tehtävään perhetyöhön. Tuki perheiden kriisitilanteeseen on saatu tiimeistä nopeasti ja näin on voitu tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi kiireellisiä sijoituksia. Lisäksi maakuntien alueella koulutetaan peruspalveluiden toimijoita, perhesosiaalityön tiimejä, perhetyöntekijöitä ja lastensuojelun yhteistyökumppaneita muista erityistason palveluista. Joillain alueilla on lähdetty määrätietoisesti kouluttamaan kaikki lastensuojelutiimit systeemiseen malliin, toiset kunnat ovat valinneet varovaisemman tien ja kouluttavat alkuun vain joitain tiimejä
41 40 40 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 41 9.5.2019 13.03. Kuinka työolot saadaan työntekijöitä houkutteleviksi ja sellaisiksi, että vaihtuvuus saadaan kuriin
Tarvetta on sosiaalihuollon ja muidenkin lapsiperhepalveluiden työntekijöiden uudenlaisille täydennyskoulutuksille. Myös LAPE-ohjelman kansallisen tason toimenpiteet tukevat systeemistä ajattelua. Myös ammattikorkeakoulujen tarjoama sosionomikoulutus antaa valmiuksia suhdeperustaiseen, psykososiaaliseen työskentelyyn. Perheterapia 2/19 hetyön ja lastensuojeluyksiköiden toiminnan uudistamiseen siten, että lapsen, läheisten ja ammattilaisverkoston muodostama kokonaisuus toimisi parhaalla tavalla lapsen ja läheisten tukena. Entä mitä tarkoittaisi systeeminen työote sosiaalihuoltolain mukaisessa palvelutarpeen arvioinnissa. Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöille ja muille lastensuojelun ammattilaisille tulisi olla maksuttomasti tarjolla pidempikestoisia perhekeskeisen työskentelyn prosessikoulutuksia. Maakunnallisten LAPEakatemioiden teemana on systeeminen johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkökulmasta muutosta tulee tukea pitkäjänteisesti ja monipuolisesti useiden vuosien ajan, jotta uusi työtapa juurtuu. Perheterapeuttina toimiminen lastensuojelun tiimissä on myös perheterapeuteille uusi rooli, jossa tarvitaan tietoisuutta kontekstin ja uuden roolin erityislaadusta. Sosiaalija terveysministeriön johdolla valmistellaan parhaillaan ns. Tulevien osaamisja tukikeskusten eräänä tehtävänä tulevaisuudessa voisi olla tämäntapaisen lastensuojelun ja lapsiperhepalveluiden asiakastyössä tarvittavan täydennyskoulutuksen organisointi oman alueen toimijoille. On luotava pysyviä tukirakenteita, mietittävä osaamisen vahvistamisen rakenteita ja tuettava palvelujärjestelmää systeemiseen muutokseen niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla. Tulisiko arvioida uudelleen nykyisiä lasta koskevan huolen käsittelyn käytäntöjä tai esimerkiksi palvelutarpeen arviointien keskittämistä perhesosiaalityön tiimien tehtäväksi, jotta arviointityö olisi alusta alkaen moninäkökulmaista ja yhteiseen työskentelyyn suuntaavaa. Joillakin alueilla perheterapeuttePäivi Petrelius 43 42 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 42 9.5.2019 8.46. Esimerkkeinä esiin nousseista kysymyksistä on vaikkapa se, miten systeemisen työskentelyn tulisi konkreettisesti näkyä esimerkiksi lastensuojelun, perhesosiaalityön, perheneuvolan ja lastenpsykiatrian yhteistyössä ja toimintatavoissa. Porvoon lastensuojelutiimin perheterapeuttina työskentelevä Katarina Fagerström. Kun lastensuojelutyöhön tuodaan systeemisen työotteen myötä vielä aikaisempaa vahvemmin suhdeperustaisen työskentelyn elementtejä ja terapeuttistakin otetta, korostuu psykososiaalisen työskentelyn osaaminen entisestään myös sosiaalialan koulutuksissa. Palvelujärjestelmän yhden osan uudistuminen haastaa kokonaisuutta ja muitakin toimijoita muutokseen. Perheterapeutteja on ilahduttavasti löytynyt sekä tiimien kouluttajiksi ja terapeuteiksi että työnohjaajiksi. Palveluiden ja toimintakulttuurin muutosten tulisi näkyä jatkossa uudenlaisina painotuksina myös koulutuspoliittisissa ratkaisuissa ja työnantajaorganisaatioiden osaamisja henkilöstöstrategioissa. Tätä roolia on pohtinut ja kuvannut eri yhteyksissä mm. osaamisja tukikeskuksia viidelle yhteistoiminta-alueelle. Perheterapeutin rooli tiimissä on ratkaisevan tärkeä, jotta perheiden tilanteita koskeva systeeminen ote juurtuu ja vahvistuu tiimeissä ja asiakastyössä. Ohjelman jälkeen käynnistynyt SyTy-hanke tarjoaa pysyvän muutoksen kannalta välttämätöntä tukea mallin implementoinnille. PERHETERAPEUTIT YHTEISTYÖKUMPPANEINA Systeeminen lastensuojelu perustuu perheterapeuttisen ja systeemisen lähestymistavan soveltamiselle lastensuojelukontekstissa. Jotta palvelujärjestelmän toimijat pääsevät työskentelemään yhdessä systeemisellä työotteella, tarvitaan tueksi lapsija perhepalveluiden johdon laajaa sitoutumista sekä varhaisen tuen vahvistamiseen että yhteiseen vastuunottoon yhteisistä asiakkaista. HAASTEITA MYÖS OSAAMISELLE Sosiaalityön yliopistotasoinen maisterikoulutus antaa työntekijöille valmiuksia psykososiaaliseen työhön. Systeemisen työotteen ja sitä tukevien tukirakenteiden luomiseen on saatu hyvä alku LAPE-ohjelmassa. Millä muulla tavalla lasten ja perheiden tilanteiden monitoimijainen arviointi ja palveluohjaus voitaisiin toteuttaa, kuin ohjaamalla lisääntyvä määrä lapsia ja perheitä palvelutarpeen arviointiin perhesosiaalityön tiimeihin
Näin on jo tehtykin esimerkiksi Espoossa. 43 42 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 43 9.5.2019 8.46. ja on kuitenkin ollut vaikea löytää kouluttajiksi ja tiimeihin. Olisi tärkeää tukea julkisin varoin lapsiperhepalveluissa toimivien ammattilaisten kouluttautumista perheterapeuteiksi, jottei koulutuksen maksullisuus ole esteenä kouluttautumiselle. Tärkeää olisi myös pohtia aktiivisesti ja monititieteisesti, millaista tutkimusta uudenlainen työote tarvitsee kehittyäkseen. Lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta perheterapeuttista tukea tulisi olla tarjolla myös julkisissa palveluissa, kuten lastensuojelussa. Kohti systeemistä lastensuojelua – missä nyt mennään. Toivottavaa olisi, että lastensuojelun työnantajaorganisaatiot perustaisivat rohkeasti perheterapeutin virkoja lastensuojeluun. Jatkossa perheterapeuttien ja perheterapeuttisen osaamisen tarve kasvaa entisestään lastensuojelussa. Toivottavaa olisi myös, että perheterapeuttikoulutuksen saavutettavuutta parannettaisiin
On ilmeinen tosiasia, että jokainen interventioprosessi on osallistujien kokemuksen kannalta yksilöllinen riippumatta siitä, sitoutuuko työntekijät enemmän tai vähemmän selkeästi johonkin tiettyyn interventiomenetelmään. Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioinnissa PICO-rakenne on kuitenkin erittäin pulmallinen useista syistä. RCT-asetelmat). Artikkelin kuvassa 1 esitetään lääketieteen hoitosuosituksissa yleisesti käytössä olevaa luokitusta, jossa vahvaa tutkimusnäyttöä edustavat (ainoastaan) satunnaistetut ja kontrolloidut kliiniset kokeet (ns. Ainakin psykoterapian osalta tieKeskustelupuheenvuoro Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisen pulmallisuus Jarl Wahlström PsT, kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori (Jyväskylän yliopisto) 45 44 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 44 9.5.2019 8.46. Ottamatta kantaa hankkeeseen sinänsä tai artikkelin sisältöön muutoin, haluan kommentoida siinä esiteltyä lähestymistapaa interventiomenetelmien vaikuttavuuden tutkimusnäytön asteen luokitteluun. Keskusteltaessa psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioinnista RCT-asetelmien pulmallisuutta voidaan kuitenkin lähestyä varsin käytännöllisesti. Näyttöön perustuvassa lääketieteessä käytetään kliinisten interventioiden vaikuttavuuden arvioinnissa menetelmällisenä lähestymistapana ns. Psykososiaaliset interventiot ovat kuitenkin vuorovaikutuksellisia prosesseja, joissa asiakkaiden sitoutuminen prosessiin ja heidän osallistumisensa tapa siihen ovat prosessin toteutumisen kannalta aivan keskeisiä. Ensinnäkin PICO-rakenne edellyttää, että käytettävä interventio (I) on selvästi kuvattavissa ja toistettavissa. Tämä eri hoitomenetelmien vertailuun kehitetty viitekehys, joka on RCT-asetelmien korostetun aseman takana, soveltuu yleisesti varsin hyvin lääkkeiden ja lääketieteellisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin, vaikka voikin olla yksittäisissä kliinisissä päätöksentekotilanteissa arvoltaan rajallinen. Tätä lähtökohtaa artikkelissa ei problematisoida, vaikka kirjoittajat tuovat esille RCT-asetelmiin kohdistunutta kritiikkiä, kuitenkin melko yleisellä tasolla ja erilaisiin tietoteoreettisiin katsantokantoihin liittyvänä. Mielestäni siihen liittyvät ongelmat ovat niin käytännölliset ja ilmeiset, että niiden tunnistamiseen ja tunnustamiseen voivat yhtyä niin positivistit kuin konstruktionistitkin. Lyhenne juontuu sanoista patient, intervention, comparison ja outcome. Perheterapia 2/19 Perheterapia-lehdessä 4/2018 esittelivät Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen Kasvun tuki -hanketta, joka on ammattilaisille suunnattu tietolähde vaikuttavista työmenetelmistä lasten ja perheiden tukemiseksi. PICO-rakennetta
Psykososiaalisissa interventioissa menetelmän vaikutus kuitenkin kytkeytyy määrittämättömään määrään asioiden kulkuun vaikuttavia kontekstuaalisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksesta toivottu tulos ja muutos muodostuvat. Toiseksi PICO-rakenteessa potilas (P) määritellään tietyn spesifin diagnoosin edustajana. Odotettujen vaikutusten aikajänne on myös pitkä – niin pitkä, etteivät kokeelliset asetelmat sitä pysty tavoittamaan. Kolmanneksi PICO-rakenne edellyttämä vertailutilanne (C) on psykososiaalisissa interventioissa pulmallinen. Integratiivisen lähestymistavan perusteita, 35–70. Psykoterapiaa koskevan tutkimuksen (katso esim. 45 44 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 45 9.5.2019 8.46. (2012). (2017). Psykoterapioissa tiettyjen oireiden väheneminen tai toimintakykypisteiden lisääntyminen on terapeutin ja potilaan keskinäisessä yhteistyössä vähemmän fokuksessa, työskentelyn kohdistuessa potilaan koettuihin ongelmiin ja elämänlaatuun. Neljänneksi PICO-rakenne edellyttää, että terveystulos (O) on spesifisti määriteltävissä ja kvantifioitavissa. Edellä kuvatut menetelmälliset pulmat johtavat siihen päätelmään, että satunnaistetuilla ja kontrolloiduilla kokeilla (RCT-asetelmilla) on hyvin rajoitetusti annettavaa psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisessa, saatikka niiden vaikutusmekanismien tutkimisessa. Näin ollen psykoterapeutin työtapaa ei voi ensisijaisesti ohjata potilaan diagnoosi, vaan hänen asemoitumisensa suhteessa koettuun ongelmaansa ja yksilöllinen tapansa asettautua hoitosuhteeseen. Eronen (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa. Ilmeistä on, että nämä vaikuttavat toistensa kautta. Kiinnostavasti samassa numerossa Laajasalon ja Kouvosen artikkelin kanssa oli Tomi Bergströmin haastattelu, jossa kuvattiin yritystä riittävän kompleksisella tavalla arvioida erään psykososiaalisen hoitomallin pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisten elämään. Mitattavissa oleva vaikutus on tietysti tärkeä, mutta psykoterapian terveystuloksen supistaminen siihen jättää varjoonsa hoidon varsinaisen potilaalle antaman hyödyn. Tavoitteenahan on koko elämänkulun suunnan muutos, jolloin myönteisen vaikutuksen etsiminen laajenee todella avaralle alueelle. Lahti-Nuuttila & S. Helsinki: Edita. Psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuuden arvioimisen pulmallisuus dämme, että käytettävän psykoterapiamenetelmän osuus hoidon tuloksen vaihtelussa on vähäisempi kuin terapeutin, potilaan ja heidän välisensä yhteistyön laadun osuudet. Psykoterapian tulos ja siihen vaikuttavat tekijät. Se ei tarkoita sitä, etteikö näiden menetelmien vaikuttavuutta ole syytä tutkia, eikä sitä, etteikö tutkitun tiedon perusteella olisi syytä antaa suosituksia käytettävistä menetelmistä. Psykoterapiatutkimuksessa tätä asiaa on lähestytty kysymyksenä erityisten ja yhteisten vaikuttavien tekijöiden välisestä suhteesta. Eihän tämä helppoa ole (yhdestä vaihtoehtoisesta lähestymistavasta katso Wahlström, 2017). Perheterapia, 33 (3), 54–57. LÄHTEET Wahlström, J. psykoterapiasoveltuvuus). Terapian seurantaja palautejärjestelmät: hyvä renki vai huono isäntä. On perusteltua olettaa, että ennaltaehkäisevissä interventioissa menetelmien vaikutusten ’sekoittuminen’ useisiin olosuhdetekijöihin olisi vielä vahvempaa – ja itse asiassa toivottavaa. Wahlström, 2012) perusteella tiedetään, että hoidon tulokseen vaikuttaa diagnoosi paljon vähemmän kuin potilaan useat muut psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet (ns. Psykososiaalisten ennaltaehkäisevien ja hoitavien menetelmien kehittämisessä vähemmänkin tarkka, mutta selvästikin relevantti tieto on hyödyllisempi kuin näennäisen tarkka, mutta vähemmän relevantti tieto. Ennaltaehkäisevässä työssä tämä tilanne korostuu vielä enemmän. Tässäkään ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi myös ennalta ehkäisevien menetelmien kohdalla. Ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi myös ennalta ehkäisevien menetelmien kohdalla. Teoksessa P. Lääkkeen tai lääketieteellisen toimenpiteen käyttöä voidaan suhteellisen spesifisti verrata tilanteeseen, jossa hoitoa ei anneta tai toista hoitoa annetaan. Käytännössä psykososiaalisten interventioiden asiakkaat ovat yleensä aina moniongelmallisia ja usein myös muodollisesti asiakkuus on määritelty useiden ongelmanmäärittelyjen tai diagnoosien perusteella. Wahlström, J. Johtopäätös tarkoittaa sitä, että tutkimusasetelmien ja arviointimenetelmien tulee olla asianmukaisella tavalla psykososiaalisten interventioiden perusolemusta edustavia. Tämä johtopäätös ei ole mielestäni ideologinen, vaan hyvin käytännöllinen
Hän on työnohjaajana huomannut, kuinka vaikea on lopettaa potilaiden hoitoja, vaikka heidän tilanteensa on kohentunut. Jospa kyse on samasta ilmiöstä kuin tuo tulevaisuuden aikamuodossa eläminen, siis itse asiassa onnen torjumisesta. Näitä ja monia muita aikamme ilmiöitä elämästä, yhteiskunnasta, mielenterveystyöstä ja psykoterapiasta pohtii emeritusprofessori, psykiatri, psykoanalyytikko, perheterapeutti Jukka Aaltonen esseekokoelmassaan. Kokoelma koostuu viidestä osasta, jotka sisältävät 28 esseetä. Esseet ovat kiinnostavaa luettavaa muillekin Kirja-arvio Onnellisuuden pelko ja sanojen varjot – esseitä psykoterapian ajasta Eira Tikkanen Jukka Aaltonen (2018) 47 46 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 46 9.5.2019 8.46. Siirrämme onnellisuuden kokemuksen aina tulevaisuuteen koska pelkäämme nykyhetken onnellisuuden kokemusta: jos se tulee nyt, se tulee ennen pitkää loppumaan ja on sen takia itse asiassa sietämätön ja pelottava. Voidaanko tämä sisäinen kuva vielä tavoittaa. Näin siitäkin huolimatta, että varmistetaan sairauden kroonistuminen. Näin siteeraa Jukka Aaltonen esseessään Alain de Bottonin teosta Essays in Love ja pohtii samaa ajatusta suhteutettuna mielenterveystyöhön. Aaltonen kysyy myös, peittääkö keskusteluhoito jotain olennaista siitä alkuperäisestä kokemuksesta, jonka potilas vähän ennen puhumistaan ikään kuin näki mielessään kokonaisvaltaisena. Voi olla, että on kyse siitä pelosta, ettei paraneminen ja potilaan onni kuitenkaan kestäisi kauan. Perheterapia 2/19 Vaikka onnellisuuden tavoittelu on ihmisten keskeinen julkilausuttu päämäärä, siihen liittyy usein myös sisäänrakennettu usko, että se toteutuu joskus tulevaisuudessa. Kritiikki kohdistuu psykoterapian kapeaan teoriaan ja tekniikkaan, onnellisuuden pelkoon ja sanojen varjoon. Uudelleen sairastuminen uhkaa ja paranemisen onnellisuuden siirtää mieluummin tulevaisuuteen siinä iäisyydessä ei sairastuminen enää uhkaa. Yllättävästi lisääntyvän terveyden huomaaminen on usein vaikeampaa kuin oireiden lisääntymisen huomaaminen. Hänen esseitään on julkaistu Perheterapialehdessä vuodesta 2008 alkaen. Sanat voivat hämärtää ja peittää kokonaisvaltaisen kokemuksen, toisinaan myös onnellisuuden
Kirja-arvio: Onnellisuuden pelko ja sanojen varjot – esseitä psykoterapian ajasta kuin psykoterapeuteille – teemat ovat yleisinhimillisiä ja elämänläheisiä. Ikean hyllyn kokoaminen pahvilaatikosta tehtävänsä täyttäväksi huonekaluksi herättää ajatuksia psykoterapiasta – pitäisikö asiakkaalla olla tarkemmat tuoteselosteet ja ”kokoamisohjeet” terapiaa varten. Epilogin kirjoittanut Pirkko Siltala luonnehtii Aaltosta poleemiseksi ajattelijaksi, jonka elävä lukeneisuus, sen avarat ulottuvuudet ja kosketus eri aikakausiin ja kulttuureihin kuljettavat lukijaa assosiaatioiden liikkeessä, johdattelevat ”risteileville poluille puutarhaan.” Kokoelman lukeminen ja esittelyn kirjoittaminen johdattelivat allekirjoittaneen niin monille risteileville poluille, että olin välillä jäädä jumiin. Kaikkea ei voi puristaa narratiiveiksi, toteaa esseisti. Elämä nähdään enemmänkin risteilevänä verkkona kuin selkeästi kuvattavana kulkuna. Kuvaus ajan kokemisesta lapsena ja suru syksyn tulosta jo silloin kun voikukkien hahtuvapallot lentävät ilmassa kesäkuun alussa, johtaa ajan kokemisen pohtimiseen nyt ja sitten vanhempana. Kokoelman ensimmäisen osan otsikko on ”Augustinus tulee kylään: Aika, tila ja psykoterapia”. Kirjoittaja puhuu rönsyistä. Kuten elämässä, myös Aaltosen esseissä sivupolut johdattelevat kiinnostavimpiin ideoihin ja kutsuvat pysähtymään, ajattelemaan ja yritykseen ymmärtää. Ehkä emme vain näe niitä. Jokaisen esseen lopusta löytyvät lähdeviitteet, joita on paljon ja laajalti. Hän avaa essee-sanan alkuperää, joka on keskiranskan sanassa essai, joka tarkoittaa yritystä tai koetta. Ne eivät huijaa kauhulla ja yllätyksillä. Jotenkin raikkaalta tuntuu se, että Shields ylistää kopioita ja esseitä. Yllättävästi Shields suosittelee nykykirjallisuudelle tätä tapaa kirjoittaa perinteisen, ennustettavan ja kyllästyttävän juonirakenteen sijaan. Shields paljastaa, että lähes kaikki hänen kirjansa lauseet ovat suoria sitaatteja mm. Ne ovat tuttuja kuin oma koti. Niihin pääsee sisään mistä kohdasta tahansa ja aina olo tuntuu kotoisalta. Kun Aaltonen kysyy skitsofreniasta parantuneelta naiselta, kokemusasiantuntijalta, millainen kertomus sairaus hänen mielestään on, nainen vastaa: ”Se on kuin sarja matkamuistoja. Esseissä pohditaan ajan olemusta ja sairauden kokemista. Samalla essee-sanan etymologia kuvaa oikeastaan sitä, mitä tapahtuu myös perheterapiassa. Eivätkä ne hämmästytä ennennäkemättömällä. Naisen mielestä elämä on kuitenkin eri asia kuin matkamuistot. Tehtävä osoittautui innostavaksi, mutta myös vaativaksi. maailmankirjallisuudesta. Ei se ole mikään kertomus.” Vastaus yllättää kysyjän – hän oli ajatellut psyykkistä sairautta kertomuksena, jota on syytä työstää, samoin kuin useimmat psykoterapeutit ajattelevat. Jokainen essee on oma kokonaisuutensa, mutta siinä tarkasteltu teema tai ilmiö saattaa kehittyä ja rikastua vielä toisessa esseessä. Kokoelma on yhden miehen vuoropuhelua omien elämänkokemusten, arkisten ja tieteellisten havaintojen, historian, filosofian, taiteen, psykoterapian ja kaunokirjallisuuden kanssa. Aaltonen jatkaa omaa ajatuskoettaan pohtimalla, että essee tulee tällä tavalla ajateltuna yllättävän lähelle sitä, mitä tiede alkuperäisimmillään on – löytää jotakin sellaista, jota ei voi etukäteen tietää eikä aina edes aavistaa. Kokemus maailmasta ei ole suoraan etenevä vaan rönsyilevä. Nyt mukaan vuoropuheluun astuvat Bruno Bettelheimin Satujen lumous ja Arundhati Royn Joutavuuksien jumala; Suurten tarinoiden salaisuus on se, että niissä ei ole mitään salaisuutta. Ne kutsuvat ja ihmetyttävät; ovat usein myös hauskoja ja yllättäviä rinnastuksia sisältäviä, ensin absurdeiltakin vaikuttavia: ”Kevään syksyiset voikukat ja kiitävä aika” tai ”Ikeasta ostetun kirjahyllyn kokoaminen ja psykoterapia-asiakkuus”. Yhdessä ja samassa kappaleessa voidaan pohtia jotakin teemaa, kuten ”alkuperäisyys”, niin kirjoittamiseen, tutkimukseen, perheterapiaan kuin ruuanlaittoon linkittyen. Lapselle satu, jonka hän haluaa kuulla uudestaan ja uudes47 46 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 47 9.5.2019 8.46. Esseiden otsikot avautuvat lukiessa. Aaltonen tarjoaa paljon pureskeltavaa ja keskusteltavaa meille perheterapeuteille. Niitä haluaa kerran kuultuaan kuulla aina uudelleen. Kokoelman teemat rönsyilevät, rikastuvat ja linkittyvät toisiinsa. Yllättäen kokoelman läpileikkaavaksi teemaksi perheterapian osalta nouseekin kirjoittajan kritiikki liiallisen valta-aseman saanutta narratiivisuutta kohtaan. Kirjoittaja jatkaa pohtimalla Suuria tarinoita ja sitä, että perheterapian kentällä joutuu häpeään, jos ajattelee niitä vielä olevan. Esseessä ”Todellisuuden nälkä ja kopioitten suuri kertomus” Aaltonen vuoropuhelee David Shieldsin teoksen Reality Hunger: A Manifesto kanssa. Kritiikki tulee esiin useissa esseissä erilaisista näkökulmista perusteltuna
49 49 48 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 48 9.5.2019 13.04. Niitä haluaa kerran kuultuaan kuulla aina uudelleen. Suurten tarinoiden salaisuus on se, että niissä ei ole mitään salaisuutta
Suuri kertomus onkin yllättävästi ja ihanasti tutun toistuminen, kopiot, eikä kertomuksen ainutkertaisuus. Perheterapian sukupuun käyttöarvoa Aaltonen kyseenalaistaa esseissä ”Todellisuuden nälkä ja kopioitten suuri tarina” sekä ”Faamit, kronoopit, karkailevat porsaat ja viheriöivät sukupuut”. Aikaa arvostetaan enemmän kuin tilaa – aika on rahaa, historiaa ja edistystä. Narratiivisuus perheterapiassa näyttää kirjoittajan mukaan perustuvan lineaariseen näkemykseen ihmisen elämästä – siitä huolimatta, että perheterapia samanaikaisesti painottaa tapahtumien ja niiden ymmärtämisen kehämäisyyttä. Minuchinin strukturaalisen perheterapian näkemys korostaa rajojen merkitystä. Hän arvioi ryhmän tieteellisen kiinnostuksen, kuten väitöskirjaa varten tekemiensä kotikäyntien, olleen hyvin modernia (tai kukaties postmodernia) maantiedettä. Tila on samalla tavalla kuin aika enemmänkin kokemuksen tai havainnon kääre, sinänsä tuttu olio, mutta sitä ei voi pukea sanoiksi ilman sisältöä, se vain näyttäytyy. Perheterapiaa soveltaen aika – ja sen sovellutuksena narratiivisuuskeskeisyys – on mieskeskeisyyttä ja tilakuvausten puuttuminen perheterapian tapauskuvauksista tai perheterapian teoriasta, on naisnäkökulman puuttumista. Myös mielenterveystyön ja psykiatrian valta-asetelmat, psykoterapia ja sen koulutuksen kehittäminen ja monet terapiatyön käytänteet sekä niiden taus49 49 48 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 49 9.5.2019 8.46. Kirja-arvio: Onnellisuuden pelko ja sanojen varjot – esseitä psykoterapian ajasta taan, on kokoelma toistensa kopioita ennustettavuudessaan ja toisaalta ero kopion ja ns. Tämä näkyy selvästi useimmissa tapauskuvauksissa, jossa kerrotaan lähes aina tai ainoastaan ajallista historiaa, tapahtumia, mutta ei kuvauksia tilasta tai tilan ja ajan yhteisestä dynamiikasta. Masseyn mukaan länsimaissa aika ja tila on erotettu toisistaan. Aika on liitetty miehisyyteen ja tila naiseuteen. Aaltonen linkittää Masseyn ajatuksia perheterapian historiaan viittaamalla Gregory Batesonin kuuluisaan lauseeseen epistemologisesta erheestä ”The map is not the territory, and the name is not the thing named”. Kun lapsi on saanut kaiken irti sadusta ja se lakkaa kiinnostamasta, ei ole kyse narratiivin sisällön säilymisestä vaan siitä, että sitä ei enää tarvita – vaikka se säilyykin mielessä koko elämän ajan. Kirjoittaja arvelee edelleen, että aika hallitsee perheterapian systeemisessä traditiossa tilaa. Myöhemmin Bradford Keeney kirjoitti: ”What we see is always a map, never the thing or the territory itself”. Kirjoittaja kritisoi pakonomaista juonen tai narratiivin etsimistä esimerkiksi sukupuuta piirrättämällä vaikka juuri juonen puuttuminen saa ajattelemaan muita mahdollisuuksia. Tila taas tarkoittaa pysähtyneisyyttä ja rajojen sisään sulkemista. Doreen Masseyn artikkelikokelma Samanaikainen tila tarkastelee nykyaikaa maantieteen näkökulmasta. Aaltonen näkee, että perheterapiassa 1980-luvulla esiintynyt maantieteellinen metaforisto on kadonnut narratiivisuutta korostavan perheterapian myötä. Kiinnostuksen kohteena oli tilan ja perheen vuorovaikutus. Kirjoittaja päättää toteamukseen, että kyse saattaa olla uudenlaisesta sukupuolittuneisuudesta hoitokulttuurissa ja uudesta valtageometriasta. Kollaasi, joka sinänsä on usein kopioitten kertymä, johtaa uuteen kehitelmään. Niin, että kotia ei määriteltäisi sen ulkopuolella asuvien, ”toisten”, vastakohdaksi. Aaltonen ehdottaa, että strukturaalista perheterapiaa voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin näkemystä perheestä moninaisena ja samalla rajojen huokoisuuden omaksumispaikkana, luopumatta silti paikallisuutta ja tilallisuutta koskevista tärkeistä perusnäkemyksistä. alkuperäisen välillä relativoituu aina uudelleen. Kiinnostavia ovat Aaltosen pohdinnat siitä, kuinka tulkinta kodista paikkana, joka on rauhoittavien ääriviivojen rajaama ja vapauden satama, pakottaa muurit ja rajat sen ympärille. Esseessä ”Tilan sukupuolittuneisuus, valtageometria ja perheterapia” Aaltonen palaa ilahduttavasti 1970-luvulle ja Turun Lähiöpsykiatrisen tutkimusryhmän toimintaan. Aaltosen mieleen tulee (vai oliko se Shieldsin mieleen?), että narratiivisuus alkua, keskikohtaa ja loppua painottavana lineaarisena kehityksenä ei ole niin kiinnostava kuin ajatus, että elämä on pikemminkin kollaasi kuin narratiivi tai narratiivin takana oleva kollaasi. Tämä selittänee, miksi perheterapiakulttuurissa korostetaan kotikäyntejä ja kotona tapahtuvaa perheterapiaa niin vähän. Näin siitä huolimatta, että naiskeskeisyys on ollut voimakkaasti esillä perheterapiassa. Esseekokoelmassaan Aaltonen ottaa rohkeasti ja tuoreella tavalla kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten väkivaltaan ja koulusurmiin, suomalaiseen häpeään ja ihmisten oikeuksiin
Näin ideat kehittyvät. Psykoterapian tulevaisuuteen liittyvät myös kirjoittajan pohdinnat Peter Fonagynin tulevaisuuden visiosta, jossa eri psykoterapiasuuntaukset tulevat integroitumaan ja sulautumaan toisiinsa. Kun uutisissa kerrotaan, että ampuja oli ”tavallisesta perheestä”, epäily kohdistuu itse asiassa suoraan tai epäsuorasti ”tavalliseen perheeseen” – siis meihin kaikkiin. Se voi ärsyttää, mutta virittää myös ajatuksia ja keskustelua. Perheterapia 2/19 Eira Tikkanen talla olevat ajatusmallit tulevat arvioiduiksi kokoelmassa. Esseissä viitataan usein perheterapiaan ja sen vuoksi kokoelma on erityisen kiinnostava perheterapeuteille, mutta myös psykoanalyysi ja integratiiviset näkökulmat ovat esillä. Kokoelman viimeisessä osassa Aaltonen paneutuu Aleksis Kiven teokseen Seitsemän veljestä analysoimalla veljesten vuorovaikutusdynamiikkaa. Tämä virittää taas kysymyksen alkuperäisyydestä – ja johtaa edelleen terapian maailmaan; pohdintaan ydinkokemuksen tai narratiivin syntymisestä ja siitä millä tavalla se viittaa aikaisempaan. Koulusurmia Aaltonen pohtii edelleen esseessä ”Koulusurmat ja sivuutettu psykoterapeuttinen tieto: tavallisen perheen kauhistuttavuus”. Aaltosen näkemys on erilainen; integraatiota tapahtuu, mutta siten, että eri suuntaukset säilyvät ja kehittyvät edelleen ja integraatio rakentuukin vahvoista erillisyyksistä. Jukka Aaltosen esseitä voi lukea monenlaisten lukulasien läpi. Tällainen kirjallisuuden tutkimus perheterapian näkökulmasta ja metodilla on erityisen kiinnostavaa luettavaa. Uusi versio alkuperäisestä ruuasta voi osoittautua herkullisemmaksi kuin alkuperäinen. Koulutusten siirtymisen yliopistojen järjestämisvastuulle hän näkee ilman muuta edistysaskeleena, mutta on pettynyt siihen, että kilpailutus koulutusten toteuttamisesta on noussut niin keskeiseen asemaan. Koulusurmaajista tehdään profiileja, mutta surmaajien psykodynamiikasta ei kerrota. Kirjoittajan tapa kirjoittaa ja rakentaa teemaa on viehättävä – esimerkiksi pohtiessaan alkuperäisyyden käsitettä, hän siirtyy yllättäen kuvaamaan ruuanlaittoa ja sitä kuinka kokeileva kokki muuntelee reseptiä. Yksilöterapiassa on enemmän perhettä ja perheterapiassa enemmän yksilöä. Intrapsyykkinen pohdinta puuttuu. 51 50 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 50 9.5.2019 8.46. ”Valitettava virhelukema” esseessä Aaltonen nostaa esiin kysymyksen siitä, ovatko psykoterapeutit jääneet liian passiivisiksi yhteiskunnallisten kysymysten kriittisen pohdinnan suhteen ja suostuneet vain kiltisti ponnistelemaan korjatakseen yhteiskunnallisten ongelmien seurannaisvaikutuksia. Tässäkään ei voi ajatella, että kapitalismi ja markkinatalous kantaisivat vastuuta koulutuksista. Miten se vaikuttaa meihin kaikkiin. Sen seurauksena heidän kokemuksiaan ei ole edes pyritty ottamaan huomioon. Kirjoittaja on omistanut kokoelmassaan yhden osan psykoterapiakoulutusten kehittämiseen liittyville painaville pohdinnoille. Serotoniiniaineenvaihdunnasta muistiossa kyllä puhutaan. Kirjaa voi hyödyntää samalla tavoin kuin kirjoittaja on esseensä kirjoittanut – jokin ajatus tai tapahtuma muistuttaa jostakin aiemmin luetusta, ajatuksia herättäneestä, ja saa kääntymään aiemmin luetun puoleen ja reflektoimaan sen kanssa uudestaan. Siinä ei ole lainkaan yksilötai perheterapian edustajien havaintoja tai ajatuksia mahdollisuuksista ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia. Minua puhutteli eniten Aaltosen viisas humaanisuus; vetoomus nähdä näkymätöntä katsomalla tarkemmin ja kriittisemmin, nähdä tavallisuuden ja toistuvuuden rikkaus, arvostaa onnellisuutta ja nähdä kuinka sanoilla ei pelkästään selvennetä, vaan myös hämärretään. Tämä on hätkähdyttävää. Kirja on ollut yöpöydälläni pitkän aikaa ja se toimii hiljaisena reflektoijana omille ajatuksille, jokin hahmoton ajatus on jäsentynytkin. Tämä näkyy esimerkiksi koulusurmia käsitelleessä sisäasianministeriön laajassa, tieteelliseksi tarkoitetussa muistiossa. Voimavarat, jotka pitäisi suunnata koulutusten ja psykoterapiatutkimuksen kehittämiseen valuvat osin kilpailutuksiin. Vasta lukija luo teoksen
Arjessa mukana oleminen on muuttanut työtäni yllättävänkin paljon. Työuransa alussa hän toimi lastensuojelun parissa, sitten 15 vuotta Kuopion kriisikeskuksella asiakastyössä ja nyt perheterapeuttina perhekuntoutusyksikkö Hermannissa Kuopiossa. Pärssinen on koulutukseltaan sosionomi, työnohjaaja sekä parija perheterapeutti. Teen täällä nelipäiväistä työviikkoa ja kun asiakasperheitä on viisi kerrallaan, niin mulla on aikaa tehdä monenlaista perheiden kanssa. Kun olin aikaisemmin tottunut tuomaan työnohjaukseen vain oman kertomukseni asiakastyöstä, niin videonauhoitteiden tuominen työnohjaukseen muutti tilannetta todella paljon: nauhalta näkyi myös se mitä en ollut huomannut, ja josta en olisi osannut kertoa. Hermannissa arvioidaan ja tuetaan perheiden vuorovaikutusta. Ensimmäisenä on vuorossa Mikko Pärssinen Kuopiosta. Hermanni on ympärivuorokautinen lastensuojelulaitos, johon sijoitetaan lapsia perheineen arviointija kuntoutusjaksoille lastensuojelullisin perustein. Olemalla mukana erilaisissa tilanteissa perheitten kanssa saan myös sellaista tietoa, jota perhe ei osaisi kertoa. Tapaan perheitä eri koonpanoissa, ohjaan vanhempien ryhmiä, pohdin hoidon kokonaisuutta työryhmän kanssa ja olen mukana ratkaisemassa erilaisia pulmatilanteita yhdessä ohjaajien kanssa, olen mukana jonkin verran perheiden arjessakin. Tämä oli mulle aikoinaan todellinen vallankumous. Millaista työtä teet perheterapeuttina. Kun olen mukana erilaisissa tilanteissa perheitten kanssa, saan monenlaista tietoa perheistä, aikaisempaan verrattuna myös sellaisista asioista, joista perheen jäsenet eivät osaa puhua. Perinteisellä vastaanottokäynnillä samanlaisen kuvan muodostumiseen menisi valtavan pitkä aika. Tehtäväni on tehdä parija perheterapiaa asiakasperheiden kanssa. Verrattuna aikaisempaan työhöni, jossa tapasin perheitä vastaanotolla, työni on muuttunut yllättävänkin paljon. Samalla tavalla saan nyt mukana olemalla tietoa myös asioista, joista asiakkaat eivät osaisi tai haluaisi kertoa. Muutos on tuonut mieleeni työnohjauskokemuksen perheterapiakoulutuksen ajoilta. Tapio Ikonen Perheterapia 2/19 51 50 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 51 9.5.2019 13.18. On tietysti haastavaa Työnsä äärellä Maailma perheterapeutin silmin: Mikko Pärssinen Työnsä äärellä on Perheterapia-lehden uusi palsta, jolla tavataan perheterapeutteja ja keskustellaan työn herättämistä ajatuksista. Hermanni on osa Familar Oy:n toimintaa
Neutraalisuuden ja luottamuksen kysymyksien kanssa joutuu olemaan koko ajan valppaana. Kun tein 15 vuotta vastaanottotyötä sellaisten asiakkaitten kanssa, jotka varaavat ajan ja haluavat tulTapio Ikonen Mikko Pärssinen 53 52 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 52 9.5.2019 8.46. Kyllä tämä on herättänyt paljon kysymyksiä. Sellaisessa työskentelyssä on ehkä helpompaa säilyttää neutraliteetti ja perheen luottamus. Joskus ehkä on ollut yksittäisiä perheitä, joitten olisi ollut helpompi luottaa kokonaan ulkopuoliseen terapeuttiin. Minulle tämä valinta, monipuolinen mukana oleminen, on sopinut oikein hyvin. Olen joskus verrannut kokemuksia eräässä toisessa yksikössä työskentelevän kollegan kanssa. Miten nykyinen työsi on vaikuttanut sinuun perheterapeuttina, oletko huomannut muuttuvasi. Monipuolinen rooli tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja kun joskus joudutaan tekemään arvioita hyvinkin lyhyessä ajassa, niin tällä tavalla pääsee tutustumaan perheen elämään tosi laaja-alaisesti ja nopeasti. Mää olen sitä paljon pohtinut, mutta tuntuu että pääsääntöisesti tästä ei ole haittaa. Kokonaisuutena meillä yhteisönä on sillä tavalla hyvä asema, että me ei tehdä päätöksiä eduista, rahasta eikä rajoituksista. Perheterapia 2/19 puhua asioista, joita ei ole huomattu, mutta ainakin tietoa tulee paljon. Tämä kuulostaa hyvältä, liittyykö monipuoliseen rooliin mitään ongelmia. Hän toimii selvästi yksiköstä erillisenä perheterapeuttina ja tulee vain pitämään terapiaistuntoja yksikköön
Tätä on vaikea eritellä, mutta intuitio sanoo, että ajattelu on muuttunut tosi paljon ja syventynyt. Ajatus oli, että kun pakolaisia tulee isoja joukkoja, niin voitaisiin tarjota jotain millä auttaa heitä traumakokemusten vakauttamisessa erityisesti lapsilla. Jos on sellaisia odotuksia, että vois tuoda joitakin keinoja vaikuttaa ihmisiin, viedä asioita tiettyyn suuntaan tai saada asiakkaat toimimaan halutulla tavalla. Mietin myös niitten ihmisten näkökulmia, jotka eivät ole paikalla. Sitten huomataan, että lapsi nauttii siitä ja voidaan miettiä voisiko sitä viedä kotiinkin, vaikkapa leikin muodossa ensi alkuun. Lasten ja aikuisten mukana pitäminen samassa prosessissa vain puhumalla on haastavaa ainakin minulle. Tämä on pannut minut miettimään työmenetelmiä. Mietin nyt automaattisesti kokonaisuuksien kannalta, eri ihmisten näkökulmia ja tollasia asioita. Musta tuntuu, että vuorovaikutussuhteen luominen elää koko ajan, yritän luoda yhteistyösuhdetta, ymmärtää ihmisten lähtökohtia ja ajatuksia, miks he tekee, niin kuin tekee. Sitten on valtava ajattelun muutos sisältöpuolelta. Kun mun ajattelussa ei ole sellaisia kyMaailma perheterapeutin silmin: Mikko Pärssinen 53 52 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 53 9.5.2019 8.46. Se tuli oikeaan aikaan, kaipasin jotain uutta ja syvempää. Tässä on tekemistä ja leikkimistä, joissakin tilanteissa ihan mallintamista. Joskus ollaan ihan perusasioitten äärellä. Tämä oli erittäin hyvä koulutus. Monet parija perheterapian menetelmät edellyttävät aikamoista valmiutta pohtia asioita puhumalla ja silloin kun se ei ole perheelle tuttua tarvitaan jotain muuta. psykodraaman ja leikin käyttöön. Tämä koulutus kuulostaa tärkeältä kokemukselta. Tämä on nimenomaan ajattelun muutos, en ajattele kovin paljon tekniikoita. Mitä menetelmiä voi käyttää, jos puhumalla reflektointi ei ole tuttua perheelle. la keskustelemaan elämästään saatoin olettaa, että asiakkaat ovat halukkaita ottamaan vastaan apua. Samoin asiakkaiden valmiudet työstää asioita puhumalla vaihtelevat. Vaikka olen käytännön työntekijä ja teen työtä vahvasti arjessa niin eri näkökulmien ja ajattelutapojen rikkaus on tuonut syvyyttä ja moninäkökulmaisuutta omaan ajatteluun. Omasta kokemuksestani olen tehnyt sellaisiakin havaintoja, että sellaiset äidit, joilla on omista kokemuksista käsin vaikeaa antaa lapselleen läheisyyttä ja jotka ahdistuvat sellaisissa tilanteissa, joissa lasta pitäisi vaikkapa lohduttaa, pystyvät leikissä jonakin roolihahmona siihen. Nämä menetelmät ovat antaneet siihen keinoja. Nämä ideat on vietävissä myös meidän ohjaajien käyttöön, näitä voi sitten yhdessä harjoitella. Millaisena näet perheterapiakoulutuksen merkityksen itsellesi. Vaikkapa sen, että millaista on hyvä koskettaminen. Minulle käymäni EBTS (Evidence Based Trauma Stabilization) -koulutus on tarjonnut välineitä tähän tarpeeseen. Nyt, kun asiakkaat tulevat lastensuojelun lähettäminä, ei ole aina näin. Esimerkkeinä voisi mainita muun muassa kosketuksen, leikkimisen ja draaman käytön vuorovaikutuksessa. Tämä voi tietysti tuottaa pettymyksiä joillekin, jotka eivät ajattele näin. Tällaiset ajatukset on nyt kovin pinnalla. Tämä liittyi sellaiseen EU-hankkeeseen, jossa koulutettiin ihmisiä tämän menetelmän käyttöön mm. Auttamiskäsityksen muutos kuulostaa mielenkiintoiselta, miten sitä voisi kuvata. Se onkin jo sitten vielä paljon isompi juttu. Tämähän on pakolaisperheille suunniteltu ryhmämuotoinen traumanvakautus menetelmä, joka perustuu mm. Suomessa, Saksassa ja Bulgariassa. Se oli ammatillisesti hirveen tärkee monella eri tasolla. On ehkä mahtipontista sanoa, mutta tuntuu, että ihmiskäsitys tai ainakin auttamiskäsitys on muuttunut. Osa haluaa apua, osa ei. On tärkeää kunnioittaa ihmisten lähtökohtia. Tämän tyyppisiä kokeiluja oon tehnyt ja tykkään kovasti tehdä tällaista ja oon kovasti innoissani tästä. Ensinnäkin se antoi minulle uuden ammatin parija perheterapeuttina. Ihmisten kohtaaminen, Common Factors ajattelu, yhteistyön ja yhdessä tekemisen merkitys, nämä ovat alkaneet elää omassa ajattelussani sen koulutuksen ansiosta ihan eri tavalla, kuin mikä olisi ollut muuten mahdollista. Tietysti leikin käytössä pitää selittää aikuisille se mitä olemme tekemässä ja mihin pyritään. Työpaikalla mua on joskus sanottu rakkauden insinööriksi. En ole ohjannut tällaisia ryhmiä, mutta olen ottanut käyttöön ideoita, en niinkään trauman vakauttamismielessä, vaan vuorovaikutuksen auttamiseksi
Ammatillinen itsetunto on parantunut niin, että uskaltaa olla nöyrä ja sanoa, ettei mulla ole sellaisia neuvoja, jotka vois muuttaa tilannetta, mutta voitasiko me yhdessä pohtia. 55 55 54 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 54 9.5.2019 13.04
Voin tavata perheenjäseniä erilaisissa kokoonpanoissa, olla mukana arjessa, leikkiä, keskustella, tehdä kotikäyntejä ja niin edespäin. Perheterapialehti kiittää Mikkoa keskustelusta. Melkein mitä vaan mikä tuntuu hyödyttävän perhettä. Tässä haluan olla mukana. Kotona teini-ikäiset lapset huomauttelee, että olen alkanut hippiytyä vanhemmiten. Vanha ajatus, että yhteiskunnan tila näkyy siitä, miten se pitää huolta niistä, joista pitää huolta pitää on kyllä hyvin totta. Oikeastaan on hassua, ettei näin ole ollut aikaisemmin. Mun olis helppoa pudota asiantuntijuuden ansaan ja ottaa vastuuta. Maailma perheterapeutin silmin: Mikko Pärssinen 55 55 54 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 55 9.5.2019 13.16. Tähän koulutus ja kokemus on auttanut. Vaikka meillä onkin hyvä työyhteisö, hyviä keskusteluja ja taitavia työntekijöitä, niin silti joskus kaipaa kollegiaalisia keskusteluja nimenomaan toisten perheterapeuttien kanssa. Tämä julkinen keskustelu hoitajamitoituksista, yksityisestä ja julkisesta sektorista ja muusta, niin eihän se kovin kaunista kuvaa tämän yhteiskunnan tilasta anna. Se on sellaista, mitä näkee tässä työssä. Tämä välittämisen ajatus on alkanut sillä tavalla puhutella, että se välillä tuntuu naiviltakin. Jos toimii vain yksin voi hukata perheterapeuttiutensa. Varmaan tästä syystä perheterapeuttien tapaamiset ja vaikkapa perheterapiakongressiin osallistuminen tuntuu nyt tärkeältä. Se, että mä oon yksin perheterapeuttina tässä yhteisössä, saa joskus kaipaamaan keskustelua muitten perheterapeuttien kanssa. symyspattereita, joilla vois viedä asiat tiettyyn lopputulokseen. Selvä hyvä puoli on vapaus: mä voin tehdä hyvin monenlaista. Dialoginen ajatus elää mun mielessä aika vahvasti. Maailma on muuttunut kovempaan suuntaan. Tässä yhteisössä on hyvä olla perheterapeuttina. Kyllä ammatin ulkopuolellakin näkee polarisoitumista tosi paljon. Tietysti joudun joskus kertomaan ajatuksistani esimiehelle, mutta voin kyllä tehdä varsin vapaasti sellaista mihin uskon. Semmonenkin puoli on tässä, että ammatillinen itsetunto on parantunut niin, että uskaltaa olla nöyrä ja sanoa, ettei mulla ole sellaisia neuvoja, jotka vois muuttaa tilannetta, mutta voitasiko me yhdessä pohtia. Näitten ihmisten kohdalla voisi elämää katsoa semmoisena selviytymistarinanakin, ettei ole kysymys siitä, etteivät he ole osanneet hoitaa omia asioitaan, vaan he ovat yrittäneet suurista vaikeuksista huolimatta elää elämäänsä. Nyt se on enemmän sellaista asiantuntijuuden pois pudottamista ja yhdessä tekemistä. On selkeesti perheitä, joilla menee huonosti ja on perheitä, joilla on kaikki tosi mallikkaasti. Millaista on olla perheterapeuttina tässä kontekstissa. Se olis kyllä hyvinvoivankin ihmisen etu, että huonosti voivista ihmisistä pidetään huolta. Sen voisi tiivistää sellaiseen läheiseksi tulleeseen ajatukseen, että parempi viaton naiivius, kuin tyylikäs kyynisyys. Miltä perheterapian tila ja haasteet vaikuttavat tällä hetkellä. Millainen on maailma perheterapeutin silmin. Perheterapeutin mukana oloa pidetään tärkeänä ja sitä arvostetaan. Se tulee nyt joka puolelta. Tossa yhtenä päivänä siellä oli nuori isä, joka hoiti tilannetta kiukuttelevan pojan kanssa niin hyvin, että ajattelin että jos on tuollaisia vanhempia niin meillä ei ole mitään hätää. Se on varmaan nuorelta Pentti Linkolalta lähtöisin. Yleisesti on vaikeaa tuota arvioida, mutta kyllä ainakin täällä lastensuojelun kentällä systeemisen mallin tulo on tuonut paljon hyvää. On tärkeää vaihtaa ajatuksia myös vapaamuotoisesti epävirallisissa kuvioissa. Ehkä solidaarisuus on katoamassa, ajatus siitä, että ollaan jollakin tasolla samassa veneessä, että kaikista pidetään huolta. Perheterapialla on väliä. Sitten on taas sellaisia perheitä ja ihmisiä, joitten kohdalla on pakko sanoa, että kaikki ei todellakaan saa samoja mahdollisuuksia syntyessään. Olen tästä tosi iloinen ja ajattelen että se voi tuoda tosi paljon hyvää asiakkaille. Tämä on kauheen laaja kysymys. Tämä kutsu on nyt tosi kova ja siihen olisi syytä vastata. Se on tuonut myös kysyntää perheterapeuttiselle osaamiselle. Ennen on ehkä ollutkin sellaista halua esiintyä asiantuntijana, joka vois tulla tilanteeseen ja antaa sellaisia neuvoja, joita asiakas voi viedä kotiinsa ja tavoite täyttyisi
– Carlo Rovelli (2018) WHO: HYVÄN HOIDON KRITEERIT Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan hyvä hoito on tasapainotettu seuraavien toimenpiteitten yhdistelmä: 1. 3. sen on kestettävä vain sen ajan, jonka häiriön luonne ja vakavuus edellyttävät ja lopetettava niin pian kuin mahdollista. Esseitä perheterapiasta Miten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta Jukka Aaltonen LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku, jukka.aaltonen@jyu.fi Mitä kuuntelen, kun kuuntelen ajan kulumista . Jokaisella hoitotoimenpiteellä on oltava spesifi aihe suhteessa diagnoosiin, so. Jokaisella hoitotoimenpiteellä on oltava määrätty kestonsa, so. Perheterapia 2/19 57 57 56 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 56 9.5.2019 8.46. Jokaista hoitotoimenpidettä on sovellettava tietty määrä, so. toimenpiteen tason on oltava oikeassa suhteessa potilaan häiriön vakavuuteen. Ajattelen, että näitten kriteerien on kuitenkin sovittava ihmisen elämänkaaren muuttuviin tarpeisiin siten, että ne tukevat kunkin elämänvaiheen erityisiä saavutuksia ja tarpeita mutta myös hoitoprosessin edistyessä syntyviä uusia hoitoon liittyviä saavutuksia ja tarpeita. sitä tulee soveltaa tiettyyn kliiniseen tilanteeseen. Se on myös hyvän psykoterapeutin ja hyvän hoitomenetelmän tunnuspiirre. 2. Jokaista hoitotoimenpidettä, kuten myös mahdollisia haittavaikutuksia, on määräajoin arvioitava suhteessa oletettuihin tuloksiin ja potilaan on aina oltava tämän arviointitapahtuman aktiivinen osallistuja. 4. PSYKOTERAPIAN ONGELMALLISUUDESTA: EETTINEN IMPERATIIVI JA SIVUVAIKUTUSTEN KENTTÄ Kaiken hoidon eettinen imperatiivi on haitallisten seurauksien huomaaminen
Pyrimme yhdessä työntekijöitten kanssa ryhmittelemään pitkäaikaispotilaita laadullisen tutkimuksen keinoin. Ne ovat myös yhteydessä hoitojärjestelmän toimintakulttuuriin. Keskustelussa sovellettiin eräänlaista ad hoc -muunnelmaa laadullisen tutkimuksen menetelmästä. PITKITTYNEEN HOIDON KATEGORIAT 1. Mutta sivuvaikutukset eivät ole pelkästään potilaisiin ja heidän hoitoonsa liittyviä. Jos oli oletettavissa, että hoito ei ehkä enää vastannut pitkäaikaispotilaan hoidon tarvetta, etsimme keinoja tilanteen muuttamiseksi. Olen erään suurehkon suomalaisen kaupungin psykiatristen aluetyöryhmien kanssa käynyt läpi kaikki vähintään neljä vuotta avohoidossa olleet potilaat. Sivuvaikutusten kenttä on mahdollisuutena laaja: 20% kaikista psykoterapiapotilaista keskeyttää hoidon tyytymättömänä (Leichenring et al., 2019), lapsista tai nuorista jopa 29% (Fernandez et al., 2015). Taustalla oli hoitoa odottavien uusien potilaitten pitkittyneet jonot. Voi olettaa, että monien psykoosipotilaitten hoitopassiivisuus on itse asiassa myös hoidon keskeyttämistä. Tässä esitettävät ratkaisut ovat siis paikallisia, eivät välttämättä yleistettävissä muihin hoitokeskuksiin. Tämä teki myös mahdolliseksi muuttaa varsin nopeastikin useita hoitoja – ei potilaita hylkäämällä vaan löytämällä heidän terveydellisten tarpeittensa ja elämäntilanteensa mukainen ratkaisu. Psykoterapeuteilla on kuitenkin taipumus aliarvioida hoidon negatiivisia tuloksia (Boisvert & Faust, 2006) Miksi psykoterapian ja psykiatrisen hoidon, siis myös psykoosien hoidon, haitallisia sivuvaikutuksia ei huomata eikä tutkita. Sen sijaan itse menetelmä saattaisi olla käyttökelpoinen ja suositeltava muuallakin. Paradoksisesti: esimerkiksi hänen vointinsa kohenemista ei huomata. Sillä saatetaan viitata myös improvisoituun ja ennalta valmistelemattomaan ratkaisuun vastakohtana hyvin ja perusteellisesti suunnitellulle tutkimuksille. MITEN SITÄ OLEN YRITTÄNYT JÄSENTÄÄ. Jos psykoterapia on kyllin voimakasta aiheuttaakseen hyvää, se saattaa olla myös kyllin voimakasta aiheuttaakseen vahinkoa (Dimidjian & Hollon, 2010). Keskeyttääkö osa hoidon haitallisten psykologisten sivuvaikutusten takia. Näin jatkettiin, kunnes ei enää löytynyt uusia kategorioita. Sen jälkeen valittiin taas keskusteluun joku muista pitkäaikaispotilaista. Sen jälkeen he ottivat jonkun mielessään olevan potilaan esille. Lindenin (2013) mukaan näin tapahtuu seuraavista syistä: • Terapeutti on tuottaja; se tuottaa myös vääristymän nähdä mieluummin positiiviset kuin negatiiviset tulokset • Oirekeskeisyys rajoittaa laajempien sosiaalisten ulottuvuuksien näkemistä • Konsensus siitä, mikä on positiivista tai negatiivista, ei ole selkeää (esim. On näyttöä, että psykoterapia on tuloksellista, mutta myös siitä, että jotkut potilaat (noin 5–10%) tosiasiassa tulevat huonompaan kuntoon hoidon aikana (Lambert & Ogles, 2004). Ajattelimme, että hoitoon pääsyn tukkeutuminen saattoi olla yhteydessä sellaiseen psykiatrisen hoidon kulttuuriin, jossa potilas jää ehkä tarpeettomasti pitkäaikaispotilaaksi. Nutt ja Sharpe (2008) ovat päätyneet siihen, että psykoterapian ei-toivottujen tulosten määrä (3–15%) olisi sama kuin psyykenlääkkeitten. Siis tässä tapauksessa siten, että työntekijät olivat keränneet yli neljä vuotta hoidossaan olleitten potilaitten sairauskertomukset. Tällä tavalla edeten löytyi joukko samankaltaisia ilmiöitä. Ne nimettiin pitkittyneen hoidon kategorioiksi ja jatkettiin keskustelua, miten hoitoa on syytä jatkaa, muuttaa tai jopa lopettaa. Keskusteltiin siitä yrittäen löytää joku ilmiö, joka näytti pitävän yllä hoidon tarpeetontakin pitkittymistä. Kategoria: Hajaantuva hoito Kyse on useimmiten vaikeista persoonallisuushäiMiten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta 57 57 56 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 57 9.5.2019 13.12. avioero) • Ei ole helppo nähdä eroa hoidon sivuvaikutusten ja sairauden pahenemisen välillä. Sen jälkeen keskusteltiin siitä, oliko muilla mahdollisesti samanlaisia potilaita. Ad hoc tarkoittaa tiettyä ongelmaa varten räätälöityä ratkaisua
erotyöskentelystä. 2. 5. Kategoria: Hyvin harvafrekventtinen hoito riittää pitämään psykoottiset oireet poissa Osalle potentiaalisesti vaikeitakin psykoosipotilaita riittää se, että mielikuva työntekijästä säilyy heidän mielessään myönteisenä. Korjausehdotus: • Ilmiö on tärkeää havaita, tukea alkanutta aikuistumiskehitystä ja päästää potilas jatkamaan aikuistumistaan. Korjausehdotus: • Ei tarvitse korjausta; voidaan kuitenkin edelleen olennaisestikin harventaa tai ”ohentaa” kontaktia, mutta ei lopettaa. Kategoria: Potilaat, joitten elämänhallinta kasvanut hoidon aikana siinä määrin, että eivät tarvitse erikoissairaanhoitoa eivätkä mahdollisesti muutakaan mielenterveysalan hoitoa Korjausehdotus: • Hoito voidaan lopettaa • Tietysti todetaan, että mahdollisessa uudessa sairastumisessa hoito voidaan aloittaa uudestaan uutena potilaana kuten muittenkin ihmisten kohdalla. • Ks. Kategoria: Potilas kuronut kehitysviiveen kiinni Kyse voi olla nuorisoyksikön hoidossa olleista potilaista (jotka siis siirtyneet aikuishoitoon ja yhteishoitoaika ylittää 4 vuotta), joitten kehitysviive saattaa nopeastikin kuroutua umpeen aikuishoidon alettua. 59 58 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 58 9.5.2019 8.46. • Mahdollinen lääkehoito terveysasemalla 4. Kategoria: Hoitosysteemistä on muodostunut potilaan koko elämä ja ihmissuhdeverkosto Nämä potilaat eivät tarvitse psykiatrista erikoissairaanhoitoa, mutta jonkin hoitosysteemin ulkopuolisen vaikka suppeankin verkoston tai pinnallisenkin ihmissuhteen. Kategoria myös 4 ja 6. Kategoria: Parantuneet Paradoksisesti psykiatrian alan työntekijöitten ei ole aina helppo nähdä, että potilas on parantunut, potilaalla ei enää ole oireita tai hänen tilansa on palautunut sille tasolle, jolla se oli ennen sairastumista. 3. • Saattaa olla, että nuorisoyksikkö ei kaikkien potilaitten kohdalla havaitse tai tue aikuistumiskehitystä riittävästi. 6. splittingin eli lohkomisilmiön hallitsemiseksi. Perheterapia 2/19 Jukka Aaltonen riöpotilaista, joitten hoito hajaantuu potilasta hyödyttämättömästi sekä koko hoitojärjestelmään että myös aluetyöryhmän sisällä. • Ks. Korjausehdotus: • Erikoissairaanhoito syytä lopettaa auttamalla etsimään erikoissairaanhoidon ulkopuolelta sosiaalista verkostoa joko erikoissairaanhoitoa halvemmasta hoitosysteemistä tai sen ulkopuolelta, mutta huolehtien ns. Korjausehdotus: • Rajoittamattoman pitkien intensiivisten hoitojen välttäminen ja ajallisesti tarkasti rajattujen hoitojen käyttö ja selkeä lopettamispäätös • Työryhmän sisäinen yksimielisyys ns. Erotyöskentely ei kuitenkaan saa muodostua pitkäksi, koska se saattaa vahvistaa potilaan kiinnittymistä olemassa olevaan hoitosysteemiin. • Mahdollinen lääkehoito terveysasemalle. myös Kategoria 5 ja 6. Tällöin joko hyvin harvafrekventtinen (jopa kerran vuodessa lyhyt puhelu!) tapahtuva lyhyt myönteinen kontakti joko puhelimitse, kirjeitse tai lyhyenä käyntinä riittää pitämään psykoottiset oireet poissa
Tärkeää, että työntekijä on toiminut ammatillisesti ja kirjannut tarkasti hoitosuunnitelmat ja niitten toteutumisen. et al (2019) Personal growth in psychosis. Kategoria: Ylilääkityksen tarkistus Osalla pitkään hoidossa olleilla potilailla on anksiolyyttitai neuroleptilääkitys, joka korostaa heidän passiivisuuttaan. • Ks. • Edellisestä huolimatta: hoitosuhde syytä lopettaa myönteisissä merkeissä. Kategoria: Julkisesti esim. 9. He ovat itse asiassa sinne siirtyvien ydinryhmää. Kategoria: Psykoottisiin oireisiin hyvin sopeutuneet potilaat Pitkäaikaispotilaat, joilla on koko ajan psykoottisia oireita, mutta jotka siitä huolimatta ovat hyvin sopeutuneet niihin ja tulevat niitten kanssa hyvin toimeen. somaattisten sairauksien asiantuntijuus) valottaminen potilaalle. Korjausehdotus: • Lääkityksen vähentäminen saattaa parantaa näitten potilaitten toimintakykyä ja mahdollisuuksia siirtää hoito terveyskeskukseen. Miten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta Korjausehdotus: • Näistä onnistuneista hoidoista ei ole helppo luopua, koska nämä potilaat ovat kiitollisia ja usein muodostaneet erityisen hyvän hoitosuhteen; hoitosuhde tyydyttää kumpaakin osapuolta. 11. Tällöin hoito pyrkii muuttumaan ajallisesti ja tavoitteiltaan epämääräiseksi. 59 58 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 59 9.5.2019 8.46. Kategoria 4 ja 5 7. Korjausehdotus: • Terveyskeskuksen omalla alueellaan olevan erityisasiantuntijuuden (mm. lehdistössä lopettamispäätöksestä tai – suunnitelmasta protestoivat tai sillä uhkaavat Korjausehdotus: • Tähän ei varsinaisesti liene muuta korjausmahdollisuutta kuin hyvin perusteltu ja hyvin toteutettu hoito. Tämä edellyttää kuitenkin terveyskeskuksen informoimista tarkasti siitä, että potilailla on psykoottisia oireita; ilman tätä informaatiota heidät saatetaan tarpeettomasti ja heille haitallisesti lähettää sairaalaan. • Kun työntekijä vaihtuu, on syytä erityisesti silloin harkita myös hoidon lopettamista tai siirtämistä pois erikoissairaanhoidosta. • Ks. Heillä on hoitokontaktit psykiatrisessa aluetyöryhmässä eikä muita oireita. Kategoria: Potilaat, jotka yli-ihannoivat psykiatrisen työryhmän asiantuntijuutta Osaa pitkäaikaispotilaista pitää aluetyöryhmässä tyydytys, joka tulee tunteesta, että on erityisasiantuntijan hoidossa, vaikka erikoissairaanhoidon varsinaista tarvetta ei enää olisikaan. Korjausehdotus: • Nämä potilaat voidaan siirtää terveyskeskukseen. myös Slade, M. Korjausehdotus: • Joissakin tapauksissa hyväksi on osoittautunut parityöskentely siirtovaiheessa tai edellisen työntekijän selkeä informointi potilaan hoitosuunnitelmasta. Kategoria: ”Perityt potilaat” Melko suuri osa yli 4 vuotta hoidossa olleista potilaista on siirtynyt nykyiselle työntekijälle edellisiltä työntekijöiltä. Siirtotapahtuma on usein ollut mekaaninen tai muulla tavalla sellainen, ettei uudella työntekijällä ole selkeää kuvaa hoitosuunnitelmasta tai hoidon kestosta. 10. • Hoidon siirto terveysaseman asiantuntijuuteen 8
Hän myös tarjoaa kaikki seuraavat palvelut: kriisija traumapsykoterapia, kriisija tukikeskustelut, nuoruusikäisten psykoterapia, olemisen ja elämän pohdinta, päihdehoito, perheterapia, perheväkivalta, post-traumaterapia, rentoutus, surun käsitteleminen, suuttumuksen hallinta, terapeuttinen kirjoittaminen, traumaattiset elämäntilanteet, työssäjaksaminen, vanhempainohjaus ja -tuki, voimavarakeskeinen terapia. Siirto terveysasemalle saattaa pahentaa tilannetta, koska TK saattaa kiinnittää enemmän huomiota oireisiin kuin hyvään elämänotteeseen. Perheterapia 2/19 Jukka Aaltonen 12. Tämä muodostaa mielestäni monitasoisen, myös eettisen, haasteen kaikenlaiselle psykoterapialle. Mikäli siirretään terveysasemalle, riittävä informaatio tärkeää esim. Mihin me enää eri psykoterapiamuotojen koulutuksia tarvitsemme! Korjausehdotus kylläkin olisi viranomaisten puuttuminen harhaanjohtavaan mainontaan. tarpeettoman sairaalahoidon välttämiseksi. • Osan kohdalla voidaan harkita myös hoidon lopettamista ja lupausta tavata tarvittaessa. Kun alussa viittasin psykoterapeuttisen hoidon etiikkaan, ei voi olla ihmettelemättä joittenkin yritysten tai terapeuttien etiikkaa: sitä, miten he tarjoutuvat hoitamaan kaikkia häiriöitä, myös sellaisia, joihin heidän saamassaan koulutusohjelmassa ei ole opetusta. 61 60 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 60 9.5.2019 8.46. Kategoria: Vaikeutunut lastensuojelua edellyttävä tai vaikeutunut sosiaalinen elämäntilanne Pitkäaikaispotilaat, joitten hoito voitaisiin lopettaa tai siirtää muualle, mutta joitten perheeseen syntynyt, lastensuojelua edellyttävä tai muu uusi sosiaalinen kriisi tuo uuden akuutin toimenpiteen tai hoidon tarpeen Korjausehdotus: • Yhteistyö lastensuojelun ja sosiaalitoimen kanssa; kriisin hoidon jälkeen palataan alkuperäiseen lopettamistai siirtosuunnitelmaan korostaen mahdollisuutta aktiiviseen konsultaatioyhteyteen ja tarvittaessa uuteen hoitoperiodiin. Laissa sinänsä on lukuisia kohtia, joitten toteuttaminen edellyttää psykoterapeuttista lähestymistapaa, toisinaan myös varsinaisen psykoterapian menetelmien käyttöä. Kaikki tämä siis 3-vuotisen koulutuksen tuloksena. Eri asia on, että niin ei näytä tapahtuvan. • Sosiaalihuoltolain velvoitusten huomioonottaminen! KAIKKIEN ILMIÖITTEN ASIANTUNTIJUUS VAKAVANA SIVUVAIKUTUKSENA Kun selailee netistä psykoterapiaa tarjoavia sivustoja, törmää aika pian terapiaa tarjoaviin suuriin hoitoketjuihin. Kategoria: ”Kroonisesti akuutit” psykoosipotilaat, jotka kuitenkin säilyttäneet elämänotteensa Potilaat, joilla on koko ajan psykoottisia oireita, mutta jotka ovat säilyttäneet elämänotteensa ja pystyvät melko hyvin tai toisinaan hyvin huolehtimaan elämästään. Tässä esimerkki: 3-vuotisen yksilöpsykoterapiakoulutuksen saanut mainostaa netissä hoitavansa kaikkia seuraavia häiriöitä: ahdistuneisuushäiriöt, fobiat, haastava käyttäytyminen, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus, riippuvuudet, skitsofrenia, sosiaalisten tilanteiden pelko, työuupumus. Tai sitten on todella kyse kaiken osaavista virtuooseista, jotka pelastavat maailman. LOPUKSI 1.4.2015 voimaan astunut uusi sosiaalihuoltolaki painottaa kokonaisvaltaista mielenterveystyön ja sosiaalija terveydenhuollon palveluitten yhteistyötä. Korjausehdotus: • *Hoitosuhde syytä säilyttää harvafrekventtisenä, mutta voidaan usein myös olennaisesti harventaa. 13
Rovelli, C. Perheterapia 3/2019 ilmestyy syyskuussa 2019 Mutta uhkana on, että psykoterapeutit eivät enää näe, mitä on mieli sosiaalisissa yhteyksissään silloin, kun kasautuva hyvinvointi eriytyy kasautuvasta pahoinvoinnista ja lisää sukupolvelta toiselle siirtyviä ongelmia sekä johtaa jonkun väestönosan pitkäaikaiseen syrjäytymiskehitykseen. http://urn.fi/urn:isbn:9789526206325 Lambert, M. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 83, 1108-1122. Clinical Psychology & Psychotherapy, 20, 286-296. (2014). How would we know if psychotherapy were harmful. How to define, find and classify side effects in psychotherapy: from unwanted events to adverse treatment reactions. Uncritical positive regard. Issues in the efficacy and safety of psychotherapy. M. Fernandez, E., Salem, D., Swift, J. (2015). Voi jopa sanoa, että sosiaalihuoltolaki edellyttää yhteistyötä, koska mielenterveyslaissa ei ole mitään viittauksia psykologisesti suuntautuneeseen hoitoon. Definition, assessment and rate of psychotherapy side effects. Ajan luonne. D. Nutt, D. Journal of Psychopharmacology, 22, 3–6. Kiviniemi, M. American Psychologist, 65(1), 21-33. (2013). (2008). J. http://www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2014/20141301 Sosiaalihuoltolaki. J., & Ogles, B. S. (2004). Lambert (Ed.) Bergin and Garfield’s handbook of psychotherapy and behavior change (5th ed., pp. (2018). Soveltamisopas. (2015) http://stm. Sosiaalihuoltolaki (2014). fi/documents/1271139/1408010/Sosiaalihuoltolaki_ soveltamisopas.pdf/70e03ede-22be-4d14-bc54ad3c37ebc7f1 Miten jäsentää eräitäkin hoidon ongelmia: sivuvaikutuksista ja pitkittyneestä hoidosta 61 60 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 61 9.5.2019 8.46. Eells, T. D. Meta-analysis of dropout from cognitive behavioral therapy: Magnitude, timing, and moderators. KIRJALLISUUTTA Dimidjian, S., & Hollon, S. (2014). NewYork, NY: Wiley Linden, M. Linden, M., Schermuly-Haupt, M-L. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. Acta Universitatis Ouluensis D 126. (2010). In M. New York, NY: Guilford Press. Handbook of Psychotherapy Case Formulation, Second Edition. K., & Ramtahal, N. 139–193). Mortality, disability, psychiatric treatment and medication in first-onset schizophrenia in Finland: the register linkage study. (2010). World psychiatry: official journal of the World Psychiatric Association (WPA), 13(3), 306–309. Painotan sosiaalihuoltolakia sen takia, että sen tavoitteitten toteutuminen edellyttää myös mielenterveystyön yhteistyön kehittämistä sosiaalihuollon kanssa, jotta näitten välille ei puhkeaisi mahdottomuuden meri. The efficacy and effectiveness of psychotherapy. J., & Sharpe, M
Päivitetään tietoja erilaisista kriiseistä ja syvennetään ymmärrystä niiden vaikutuksista ihmisiin. ja 16.-18.9.2019 (kaksi koulutusta) Ihmeelliset vuodet on ryhmämuotoinen ohjelma, jolla tuetaan 3-12 -vuotiaiden käytöksellään oirehtivien ja käytöshäiriöisten lasten vanhempia, lapsia ja lapsen kanssa työskenteleviä ammattilaisia. puh. Tavoitteena on parantaa ja vahvistaa aikuisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Addiktioseminaari (3 pv) 23.-25.9.2019 ja Uniseminaari (2 pv) 26.-27.9.2019. Suositeltavaa on, että koulutukseen tuleva vanhemmuusryhmän ohjaaja olisi vetänyt vähintään yhden vanhemmuusryhmän ennen kotikäyntikoulutusta. ja Kuopio 4.12.2019 Toimivaksi havaittu menetelmä perheiden toimintakyvyn, voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien yhteistoiminnalliseen arviointiin. KRIISIT JA SELVIYTYMINEN (2 PV) Helsinki syksy 2019 Koulutuksessa keskitytään eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten auttamiseen kriisitilanteissa. MIND-BODY BRIDGING -MENETELMÄN ADDIKTIOJA UNISEMINAARIT 23.9.-27.9.2019 Helsinki Suomen Mielenterveysseura järjestää yhteistyössä Suomen Mind-Body Bridging yhdistyksen kanssa kaksi huipputason seminaaria Mind-Body Bridging (MBB) -menetelmän käytöstä riippuvuuksien ja univaikeuksien hoidossa. TARKEMPIA TIETOJA: mielenterveysseura.. ja 8.11.2019 Koulutus on suunnattu kaikille stressinhallinnan ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneille. Osallistumisen edellytyksenä on sosiaalitai terveysalan peruskoulutus. Soveltuu työssään kriisissä olevia ihmisiä kohtaaville, esim. Menetelmä soveltuu yksilö-, pari-, perheja ryhmäkäyttöön. Tulevaa koulutusta menetelmää voidaan käyttää ammattikäytössä hoitoja terapiatyössä. sosiaali-, terveys-, pelastusja opetustoimen sekä päivähoidon henkilöstölle. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET (30 OP) Joensuu syksy 2019, Helsinki syksy 2019 Ammatillinen täydennyskoulutus sosiaalija terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat lisätä psykoterapeuttista osaamistaan. MIND-BODY BRIDGING, VAIHE 1 (3 PV) Helsinki syksy 2019, Kotka 10.-11.10. Ohjelman avulla edistetään vanhempien ja ammattilaisten myönteisen kasvatuksen keinoja ja autetaan heitä käsittelemään lasten käytöksen ongelmia. perhetyöhön ja terapian tueksi. Menetelmä tarjoaa konkreettisia työkaluja esim. MIND-BODY BRIDGING, VAIHEET 2 JA 3 (7 PV + TYÖNOHJAUKSET) Helsinki syksy 2019 Näyttöön perustuvan menetelmän jatkokoulutus, jonka jälkeen Suomen Mielen terveysseuran Koulutuskeskus sari.kosonen@mielenterveysseura.. Ohjelman tavoitteena on lasten käytöksen ongelmien vähentäminen sekä sosiaalisten taitojen ja tunteiden säätelyn lisääminen kotona, päivähoidossa ja koulussa. IHMEELLISET VUODET KOTIKÄYNTIKOULUTUS (Home Coaching) vanhemmuusryhmänohjaajille Helsinki 12.–13.9.2019 Kotikäyntikoulutus on suunnattu koulutetuille, Ihmeelliset vuodet – vanhemmuusryhmänohjaajille, jotka ovat kiinnostuneita käyttämään ohjelmaa myös perhetyössä joko vanhemmuusryhmän tukena tai omana työmuotonaan. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuskonsortion edellyttämien lisäopintojen vaatimukset niiden osalta, jotka haluavat jatkaa varsinaisiin psykoterapeuttiopintoihin. PARIPSYKOTERAPIAA PERHETERAPEUTEILLE (30 OP) Helsinki syksy 2019 Täydennyskoulutus ETja VET-perheterapeuteille. Valviran hyväksymä psykoterapeutti voi koulutuksen hyväksytysti suoritettuaan toimia palveluntuottajana myös KELA:n rahoittamassa paripsykoterapiassa. Menetelmän harjoituksia voidaan hyödyntää arjessa ilman, että siihen tarvitsee varata erillistä vetäytymisaikaa tai -paikkaa. Tietoa, taitoa & uutta osaamista IHMEELLISET VUODET VANHEMMUUSRYHMÄN OHJAAJAKOULUTUS (Basic) Helsinki 9.-11.9. MBB-menetelmä auttaa muun muassa käsittelemään kielteisiä ajatuksia, hiljentämään ahdistuneisuutta aiheuttavia vaatimuksia ja päästämään irti ongelmallisista tunteista. PERHEARVIOINTIMENETELMÄ (3 PV) Mikkeli 7.5., Helsinki 29.8., Kotka 27.9., Turku 8.10. Käytännönläheisessä koulutuksessa harjoitellaan vuorovaikutustilanteissa toimimista ja perehdytään ajankohtaisiin käypä hoito -suosituksiin ja toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön kriisitilanteissa. /koulutukset PeTe_022019_64s_20190508_.indd 62 9.5.2019 8.46. 040 631 4494 marjukka.laukkanen@mielenterveysseura.
alv 24 %) . 040 653 2895 PeTe_022019_64s_20190508_.indd 63 9.5.2019 13.04. alv 10 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. Tilaa Perheterapia-lehti Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. TILAUKSET: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. Paperiversio 36 € / vuosikerta tai kestotilauksena 34 € / vuosi (hinnat sis
Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. PeTe_022019_64s_20190508_.indd 64 9.5.2019 8.46. MIELI Suomen Mielenterveys ry Maistraatinportti 4 A, 7. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti